Liikunta & Tiede 2-3/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Liikunta & TIEDE 53 2– 3/ 16 • 8 eu ro a LIIKEHALLINTA RAKENTUU KOULUIÄSSÄ TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 OSA III KEHO TIETÄÄ, KEHO KERTOO LIIKUNTATAITO LIITTÄÄ KEHON JA MIELEN
Valitettavasti se näyttää edelleen haastavalta eikä valtion, kuntien ja yritysten kireä raha tilanne asiaa helpota. Meillä ison osan tutkimuk sesta tekevät väitöskirjaa valmistelevat – siis vasta tutkijaksi opiskelevat – ja joutuvat tuossa prosessissa isoissa tutkimusryhmissä toimiessaan suurempaan vastuuseen tutki muksen onnistumisesta kuin mihin siinä vai heessa pitäisi joutua. Työllisyystilannetta ei helpota sekään, että tuosta tavoitteesta on pahasti lipsuttu. Tämä johtaa suomalaisen tutkimuskentän yhteen kummajaiseen. Olisikin syytä harkita, että yliopistoissa otettaisiin paremmin käyttöön uramallin antamat mahdollisuudet rekrytoida pätevim mät tutkijat ja pätevimmät opettajat omiin tehtäviinsä ja antaa heidän toteuttaa tehtä viään niihin keskittyen. Silti molempia pitäisi yliopistoissa pystyä teke mään huipputasolla. Pitäisikö kuitenkin olla niin, että huomattava tutkimusrahoitus antaisi mahdollisuuden palkata valmiita tutkijoita – jo oppinsa hankkineita, post doc vaiheessa olevia tai pidempään tutkimus työtä tehneitä. Tästä on muo dostunut suomalainen käytäntö. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : H A N N A O K SA N E N /T U R U N Y LI O P IS TO. Liikunta ja terveystieteissä valmistuvien tohtorien määrä on pieni, mut ta samansuuntainen trendi on myös tässä nähtävissä. Myös yliopistoihin työllistymisessä on haasteensa. Vuosina 2011–2015 val mistui yhteensä 791 tohtoria enemmän kuin tuo 1 600 vuositahti tarkoittaisi, eikä tahti näytä laantuvan. OKM:n vuonna 2010 teke män pitkän tähtäimen ennakointirapor tin (OKM julkaisuja 2010:13) mukaan vuosit tainen noin 1 600 tutkinnon määrä olisi tasa painossa tohtorien työmarkkinakysyn nän kanssa. 53. Moni maisterintutkinnon suorittanut ajautuu sopivien asiantuntijatehtävien puuttu essa tekemään väitöskirjaa. Tutkijaksi päte vöitymisessä tohtorin tut kinto on olennainen vaihe. Toki poikkeuksiakin on. Paino: Forssa Print 2016 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 39 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Toisaalta moni tutkimustyötä rakastava tuskailee opetusvel vollisuuksiensa alla. Molempiin tehtäviin on kuitenkin käytännössä samat vaatimukset: soveltuva tohtorin tutkinto ja näyttöjä tieteellisestä tutkimustyöstä sekä kyky antaa laadukasta tutkimukseen perustuvaa opetusta. Hyvä kysymys onkin, miksi meidän kan nattaa edelleen kouluttaa kiihtyvällä tahdilla tohtoreita – siis lähtökohtaisesti tutkijan ”ajokortin” suorittaneita – työttömäksi. Nykyisessä neliportaisessa yliopistoura mallissa on kyllä käytössä tutkimukseen ja opetukseen eriytyneet nimikkeet, esimerkik si kahdella ylimmällä tasolla yliopistonleh tori/yliopistotutkija ja professori/tutkimus johtaja. Olisiko syytä erottaa nämä tehtävät ja vaatimukset selkeämmin toisistaan. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Lehtikuva/Maskot/Katja Kircher Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Pidemmän päälle tämä johtaa siihen, että yliopistojen tehtäviin eivät päädy – tai pääse, vaikka haluaisivat – pätevimmät tutkijat tai pätevimmät opettajat, koska harvoin nämä ominaisuudet yhdistyvät samassa henkilös sä. Näin siis, jos tohtoreita työllistetään muuallekin kuin tutkijaksi eli asiantuntija tehtäviin eri organisaatioihin ja yrityksiin. Siihen ajaa myös tutkinnoista pal kitseminen. Käytännössä kaikkiin yliopisto virkoihin vaaditaan vankkaa kokemusta sekä opetuksesta että tutkimustyöstä, eikä pahit teeksi olisi osaaminen myös yliopistojen kol mannessa tehtävässä eli yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Monet yliopis toissa työskentelevät ovat loistavia opettajia, mutta tutkimuksen tekeminen ei heitä vält tämättä juurikaan kiinnostaa. Toki väitöskirjatutkijoiden suosimiseen on syynsä. Myös julkaisujen määrän eikä laadun koros tuminen on yksi syy. Nämä tehtävät vaativat erilaisia ominaisuuksia ja valmiuksia. Myös työttömyydestä. Valmistunut väitöskirja tuottaa laitokselle tukun euroja, vastaavan ajan työs kennellyt post doc tutkija taas ei mitään. Oli siko kaksi eri alojen maisterintutkintoa sit tenkin suurempi koulutusetu yliopistojen ulkopuolisessa työelämässä kuin yksi tohto rintutkinto. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 2–3 / 2016 PALKATAAN TOHTORI TUTKIJAKSI T utkijan työstä on keskusteltu viime aikoina paljon
Anni Ruostekoski 109 NÄIN MAAILMALLA: Alakoululaisilla vain 30 minuuttia liikuntaa viikossa. Timo Jaakkola 40 Liikuntataitojen oppimisen ja opettamisen uudet suunnat. Sami Kalaja 45 KOLUMNI: Lahjakkuuden tunnistamisen haasteet ja mielekkyys. Kari Kalliokoski TUTKITTUA 115 Tutkimusuutiset 120 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS: Palkataan tohtori tutkijaksi. Kati Kauravaara, Annaleena Aira, Kaisa Koivuniemi 29 Kaksisuuntaista ja vuorovaikutteista. Jyrki Aho 63 TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 OSA III 64 Liikunnan ja painoindeksin yhteydet 15-vuotiaiden poikien ja tyttöjen käsityksiin kehostaan Kristiina Ojala, Raili Välimaa, Jorma Tynjälä, Jari Villberg, Lasse Kannas 73 Nuorten miesten fyysinen aktiivisuus ja istuminen itsearvioituna ja mitattuna. 32 Taidon oppiminen rakentuu havainnon, toiminnan ja ympäristön vuorovaikutukselle. Jonne Kamsula 46 Balettitanssin fysiologiaa – eleganssia väsyneenäkin. Tuija Helander POHDITTUA 102 Riittääkö pelkkä seisoskelu ja jaloittelu istumisen haittojen kumoamiseen. Kari Keskinen 17 Jaloittele välillä! Pauliina Husu, Minna Aittasalo, Katriina Kukkonen-Harjula 24 Sitoutuminen liikunnan lisäämiseen ei ole helppoa Facebook-ohjauksellakaan. Asla Jääskeläinen 52 Healthy dancer-ohjelma tukee tanssijan hyvinvointia. Jari Kanerva 30 LÄHIKUVASSA: Tuija Tammelin: Tutkimusvalmentajana tieteen ja käytännön vuoro puhelussa. Jaana Parviainen 16 POLTTOPISTE: Normien purkua ja uusien rakentamista. Johanna Osmala 54 Liikkuvuutta ja kehonhallintaa turvallisuusaloille. Anne Punakallio 60 Kuntotestauspäivät – neljännesvuosisata testauksen kehittämistä ja koulutusta. Markus Mykkänen 112 Tamburiinin tahdista tehotreeneihin. Jouko Kokkonen 114 Saatanallisia säkeitä. Kari Kalliokoski 4 Liikunnan taitaminen rakentuu kouluiässä. Susanna Iivonen, Arja Sääkslahti, Arto Laukkanen 88 Urheilijoiden kaksoisuraan liittyvän tutkimuksen tämänhetkinen tilanne Suomessa Tatiana V. Juha Peltonen 50 Helppouden illuusiota metsästämässä. 80 KTK lasten motorisen koordinaation mittarina – systemaattinen katsaus. Maisa Niemelä, Raija Korpelainen, Riitta Pyky, Anna-Maiju Jauho, Lauri Tuovinen, Pekka Siirtola , Jaakko Tornberg, Matti Mäntysaari, Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, Juha Röning, Timo Jämsä, Riikka Ahola T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 50 Ku va : S U O M E N K A N SA LL IS B A LE TT I/S A K A R I V IIK A. Ronkainen, Harri Selänne, Sami Kalaja 96 Kirjoitusohjeet ja aikataulut 2016 AJASSA 98 Harri Syväsalmesta Suomen urheilun eettisen keskuksen pääsihteeri 98 Liikuntaneuvos Joel Juppi 80 vuotta 99 Hanna Vehmas EASS pääsihteeriksi 99 ERC Advanced Grant professori Taina Rantaselle 100 KOLUMNI: Kaikkivoipaisuuden harha. Taija Juutinen-Finni LUETTUA 111 Tavoitteena vammaton juoksuharrastus. Joonas Kalari 10 Keho tietää, kertoo ja kehittää itsetuntemusta. Ryba, Kaisa Aunola, Noora J. Heidi Ruotsalainen 26 Tieto kohtaa käyttäjän – vai kohtaako. Ilkka Heinonen 107 EMERITUS IHMETTELEE: Emeritus ihmettelee, osallistuu ja…Pekka Luhtanen 108 OPISKELIJA OUNASTELEE: Kynnyksellä
Ku va : A N TE R O A A LT O N E N. Tämä korostaa koululiikunnan merkitystä, koska se tavoittaa koko ikäluokan ja on monille ainut mahdollisuus monipuoliseen liikuntaan. On mielenkiintoista nähdä, millaista on tämän päivän oppilaiden liikehallinta 2030-luvulla. Onko heillä valmiuksia omaksua vielä keksimättä olevia liikuntamuotoja. K ouluiässä on tärkeintä liikkua mah dollisimman monipuolisesti ja harjoittaa erityisesti heikkoja liikehallinnan osa-alueita. 4 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: JOONAS KALARI Liikunnan taitaminen rakentuu kouluiässä Kouluiässä on tärkeätä liikkua mahdollisimman monipuolisesti ja harjoittaa liikuntataitojen taustalla olevaa liikehallintaa. Kouluiässä hankittu liikehallinta säilyy aikuisuuteen ja antaa mahdollisuudet monimuotoiseen liikkumiseen
5 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016
1998; Holopainen 1990; Nupponen 1997; Nupponen ym. Liikehallinta on pysyvää, mutta suuretkin muutokset ovat mahdollisia Liikehallinnan pysyvyys erilaisissa liikuntatehtävissä kouluiästä aikuisikään oli varsin korkea ja liikehallinta pysyi naisilla paremmin kuin miehillä. Sitä voidaan tarkastella erilaisten liikehallintakykyjen, kuten tasapaino-, muuntelutai sopeutumiskyvyn näkökulmasta, tai laajempina kokonaisuuksina liikuntatehtävätyypin mukaan, esimerkiksi liikehallinta nopeustai tarkkuustehtävissä (Bös 1987; Hirtz 1988; Holopainen 1990; Nupponen 1997; Roth 1982). 6 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Monipuolisuus koululiikunnassa ei välttämättä tarkoita suurta määrää erilaisia liikuntamuotoja, vaan ennemminkin yksittäisten oppisisältöjen monipuolista toteuttamista liikuntatuntien sisällä. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää perusteena koulun liikunnanopetuksen sisältöjen valinnoissa ja toteutustavoissa. Jos kouluiän liikehallinta on pysyvää, olisi tärkeä myös tietää, voiko liikehallintaan enää vaikuttaa kouluiän jälkeen. Erojen suuruus on kiinnostavaa, mutta tärkeämpää olisi tietää milloin erot syntyvät ja mikä niitä selittää, jotta niihin voitaisiin vaikuttaa. Liikehallintaa tuleviin tarpeisiin Liikehallinnalla tarkoitetaan niitä liikeja liikuntatehtävissä ilmeneviä yksilöllisiä piirteitä, joissa liikettä ohjaavan ja säätelevän järjestelmän toiminta on keskeistä (Nupponen 1997, 17). Koulujen liikunnanopetuksen yksi tavoite on tukea oppilaiden liikunnallisen elämäntavan omaksumista antamalla valmiuksia harrastaa erilaisia liikuntamuotoja (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014). Koululiikunnan pitäisi siis vastata sekä tämän päivän että toistaiseksi tuntemattoman tulevaisuuden liikuntakulttuurin tarpeisiin. Tämä on mielenkiintoista verrattuna siihen, kuinka paljon aikaa liikehallinnan harjoittamiseen käytetään koululiikunnassa ja erilaisissa vapaa-ajan liikuntaharrastuksissa. Pysyvyyden lisäksi toinen kiinnostava kysymys on liikehallinnan kehitys. Väitöstutkimuksessani seurattiin liikehallinnan pysyvyyttä ja kehitystä 24 vuotta alakoululaisesta pitkälle yli 30-vuotiaaksi aikuiseksi. Aikuisten liikehallinnassa on suuria eroja. Liikehallinta luo edellytykset yksittäisten taitojen oppimiselle yhdessä muiden liikuntakykyjen, voiman, nopeuden, kestävyyden ja liikkuvuuden kanssa (Hirtz 1988; Roth & Winter 1994). Liikehallinnan pysyvyyttä ja kehitystä on tutkittu paljon kouluikäisillä (esim. Liikehallinta ilmenee esimerkiksi kykynä korjata tasapainoa horjahduksen jälkeen tai sopeuttaa askelpituus sujuvaksi jyrkässä alamäessä. Tulokset antavat myös aihetta pohtia aikuisten liikuntaharrastusten laatuun ja liikuntatapoihin liittyviä tottumuksia. Liikehallinnan pysyvyydestä ja kehityksestä kouluiästä aikuisikään tiedetään siis hyvin vähän. Jotta koululiikunta antaisi edellytyksiä ja valmiuksia tulevaisuuden liikuntaharrastuksille, olisi tiedettävä kuinka pysyviä nuo kouluiässä harjoitettavat valmiudet ovat. Liikehallinnalla on ratkaiseva rooli monessa urheilusuorituksessa (Büsch & Strauss 2005), mutta sen merkitys ei rajoitu vain koululiikuntaan tai kilpaurheiluun, vaan sitä tarvitaan monissa työtehtävissä ja arkipäivän toiminnoissa (Hirtz 1988). Jotta jonkin uuden vielä keksimättä olevan liikuntamuodon omaksuminen aikuisena olisi edes teoriassa mahdollista – tai ainakin kynnys aloittaa olisi matalampi – aikuisella olisi hyvä olla valmiuksia uusien taitojen opetteluun. Hirtz 1988; Hirtz ym. Tulokset olivat hyvin samankaltaisia kuin Ahnertin (2005, 325-326) tutkimuksessa erilaisista mittareista huolimatta. Aikaisempiin Ahnertin (2005) ja Schottin (2000) pitkittäistutkimuksiin verrattuna seuranta-aika oli tässä tutkimuksessa useita vuosia pidempi ja se ulottui kauemmaksi aikuisikään. Koulun liikuntatuntien määrä suhteessa laajaan sisältöön harvoin riittää yksittäisten taitojen harjoittamisessa automaatiotasolle. Jos taas kouluiän liikehallinta ei ole pysyvää, on perusteltua kysyä, pitäisikö koulun liikuntatunneilla keskittyä liikehallinnan harjoittamisen sijaan muihin liikuntakasvatuksen tavoitteisiin, kuten sosiaalisten taitojen harjoitteluun tai vain yksinkertaisesti iloiseen hikoiluun. Sen sijaan Schottin (2000, 153–166) tutkimukseen verrattuna liikehallinnan pysyvyys oli tässä tutkimuksessa korkeampi, vaikka seuranta-aiLiikehallinta luo edellytykset yksittäisten taitojen oppimiselle yhdessä muiden liikuntakykyjen, voiman, nopeuden, kestävyyden ja liikkuvuuden kanssa.. Vähäisistä tuntimääristä huolimatta oppilaat voivat eri taitojen ja liikuntamuotojen harjoittelemisen kautta kehittää taitojen taustalla olevia suorituskykyedellytyksiä eli liikehallintaa. Koska tulevaisuuden liikuntaharrastuksia on mahdoton ennustaa, on vaikea sanoa, mitkä liikuntamuodot tai -taidot auttavat parhaiten koululiikunnan harrastustavoitteen saavuttamisessa (Laakso 2007). Toisin sanoen pitäisi tietää, säilyykö kouluiässä omaksuttu liikehallinta aikuisena vai rakentuuko aikuisen liikehallinta vasta kouluiän jälkeen. 1991), mutta kouluiästä aikuisikään ulottuvia liikehallintatutkimuksia on vain muutama (Ahnert 2005; Schott 2000)
Liikehallintatyyppien pysyvyydestä ei ole löytynyt aiempia tutkimuksia. Poikien koululiikunnassa olennaisinta on monipuolisuus. Monipuolisuutta ei pidä nähdä vain suurena kirjona erilaisia liikuntamuotoja ja -lajeja vaan ennemmin tarkastella millaista liikehallintaa kukin liikunta-muoto harjoittaa ja valita oppisisällöt sen mukaan. 7 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 ka oli pidempi. Kouluiän lopussa oppilaat jakautuivat neljään liikehallinnaltaan erilaiseen tyyppiin: yleishyvät, tasapainoiset, pallotaitajat ja yleisheikot. Pallotaitajat puolestaan menestyivät vain palloilutehtävissä ja tasapainoiset vain tasapainotehtävissä. Pojilla kouluiässä saavutetulla liikehallinnan tasolla ei ole aikuisiän liikehallinnan kannalta yhtä suurta merkitystä kuin tytöillä, koska poikien liikehallinnassa tapahtui muutoksia vielä kouluiän jälkeenkin. Vähiten muutoksia tapahtui pallotaitajien tuloksissa. Aikuisiän liikehallinnalle etsittiin selitysmallia erilaisista kouluiän muuttujista. Sukupuolten ja kehonpainoryhmien liike hallinnan kehitys on erilaista kouluiän jälkeen Kouluiässä tyttöjen ja poikien liikehallinta kehittyi samalla tavalla, mutta kouluiän jälkeen naisten liikehallinta heikkeni ja miesten parani. Kouluiässä vahvaksi muodostunut yksipuolinen liikehallintatyyppi saattaa rajoittaa liikunnan harrastamista aikuisena. Tulokset antavat vahvat perustelut sille, että kouluiässä on tärkeää harjoittaa liikehallintaa monipuolisesti, mikä korostaa koululiikunnan merkitystä, sillä se on suurimmalle osalle oppilaita ainut mahdollisuus monipuoliseen liikuntaan. Vaikka kouluiän liikehallinta määritti vahvasti aikuis iän liikehallintaa sekä yksilöettä ryhmätasolla, suuretkin yksilölliset muutokset olivat mahdollisia. Koska yksittäisten liiketehtävien harjoitteluun on koulussa useimmiten liian vähän aikaa, tulisi opettajien löytää eri liikuntamuodoille yhteisiä liikemalleja ja -taitoja, joita voisi harjoittaa pidempijaksoisesti, vaikka tuntien sisällöt vaihtuisivatkin. Erityishuomiota pitäisi kiinnittää kouluiässä liikehallinnaltaan heikkoihin tyttöihin, sillä heillä aikuisiän liikehallinnan ennuste oli selkeästi muita ryhmiä heikompi. Monet liikehallintaa harjoittavat liikuntamuodot saattavat olla kehonrakenteeltaan painaville kestävyysliikuntaa mielekkäämpiä, joten koulussa olisi hyvä kannustaa erityisesti painavia oppilaita niiden pariin ja tuoda esiin liikehallinnan merkitys myös terveysliikunnan näkökulmasta. Poikittaistarkastelussa kehonpainoltaan erilaisten ryhmien (kevyet, keskipainoiset, painavat) liikehallinnassa ei ollut eroa koulutai aikuisiässä, mutta pitkittäisseurannassa korkea kehonpaino kouluiässä ennusti muita painoryhmiä heikompaa liikehallintaa aikuisena. Liikehallinnan moni puolisuus kouluiässä on aikuisiän liikehallinnan näkökulmasta tärkeämpää kuin kapea-alainen huippuosaaminen. Myös Ahnertin (2005, 326) tutkimuksessa korkea kehonpaino kouluiässä ennusti heikompaa liikehallintaa aikuisena, mutta vain poikien osalta. Kouluiässä on tärkeää kehittää erityisesti heikkoja liikehallinnan osa-alueita, jotta niistä ei tulisi aikuisena kynnystä jonkin liikuntamuodon harrastamiselle. Kouluiän heikkoa liikehallintaa on siis mahdollista kehittää harjoittelemalla myös kouluiän jälkeen, mutta muutokset ovat todennäköisimpiä yksittäisillä liikehallinnan osa-alueilla kuin kokonaisliikehallinnassa. Yhtä lailla olisi järkevää pohtia miten voi monipuolistaa saman liikuntamuodon opettamista, jotta toistomäärät saadaan suuremmiksi. Aikuisiän liikehallinnan kannalta kouluiässä tulisi tytöillä painottaa enemmän välineenkäsittelyä ja pallopelejä sekä riittävän rajua ja kovatempoista liikuntaa, jossa horjutetaan tasapainoa ja käytetään lihasvoimaa. Tutkimuksesta löytyi henkilöitä, joiden tulokset kouluiässä olivat kaikista heikoimpia, mutta aikuisena heidän tuloksensa ylsivät parhaiden joukkoon. Huomionarvoista on, että myöskään kehonpainoltaan erilaisten aikuisten liikehallinnassa ei ollut eroa, joten kehonpainon perusteella ei siis voi tehdä päätelmiä liikehallinnan tasosta, vaan ainoastaan sen kouluiän jälkeisestä kehi tyksestä. Liikehallinnan pysyvyydessä oli eroa myös kehonpainoltaan erilaisten ryhmien välillä, sillä painavilla oppilailla pysyvyys oli heikompaa kuin kevyil lä ja keskipainoisilla. Tämän kaltaiKoululiikunnan pitäisi vastata sekä tämän päivän että toistaiseksi tuntemattoman tulevaisuuden liikuntakulttuurin tarpeisiin.. Jonkin osa-alueen taitamisella ei voi korvata puutteita muilla osa-alueilla. Tyttöjen liikehallinnan taso kehittyi huippuunsa pääosin kouluiässä, minkä vuoksi tyttöjen liikehallinnan taso olisi hyvä saada jo kouluiässä korkealle. Kouluiän kehonpaino, lihasvoima, liikkuvuus tai koululiikunnan oppituntien ulkopuoliset tehostamistoimenpiteet eivät selittäneet aikuisiän liikehallintaa. Kouluiän liikehallinnassa ei ollut eroa eri kehonpainoryhmien välillä, joten erot muodostuivat vasta kouluiän jälkeen. Yleishyvät olivat hyviä ja yleisheikot heikkoja kaikissa tehtävissä. Monipuolista koululiikuntaa – miksi ja miten. Kaikki tyypit säilyivät lähes muuttumattomina aikuis ikään. Liikehallinnan eri osa-alueiden kehitys oli varsin eriytynyttä. Paras selitysmalli oli hyvin yksinkertainen, sillä liikehallinnan monipuolisuus kouluiässä selitti miehillä 57 prosenttia ja naisilla 37 prosenttia aikuisiän liikehallinnasta. Kouluiässä kehonpainoltaan painavien oppilaiden liikehallinta oli aikuisiässä kevyitä ja keskiraskaita oppilaita heikompi
Älypuhelimen avulla ne kulkevat mukavasti pallokassissa pihoille ja puistoihin. Esimerkiksi ennen kevään pesäpallojaksoa kannattaisi pelata mailapelejä palloon osumisen helpottamiseksi tai harjoitella heittämistä ja kiinniottoa yleisurheilun tai pelien kautta jo sisätiloissa, jossa välineet eivät karkaa kauas ja toistoja saadaan paljon. Kouluiän jälkeen naisten tulokset taantuivat osin jopa kouluiän lähtötasolle. Aikuisten miesten ja naisten liikehallinnan kannalta huomionarvoisinta oli naisten heikentynyt liikehallinta välineenkäsittelyja tasapainotehtävissä. Tämä korostuu erityisesti taitotasoltaan heikommilla ryhmillä. Pallopeleillä on kuitenkin välinearvoa, sillä niissä käytetään useita liikesuuntia, liikenopeuden ja voiman vaihtelu on suurta ja ne sisältävät runsaasti reagoimista vaativia sekä tasapainoa horjuttavia tehtäviä. Tutkimuksen perusteella suuntaus on perusteltu ja liikehallinnan osuutta ei ainakaan ole syytä myöskään tulevissa suosituksissa vähentää. Kehittämällä pelien sääntöjä turvallisuusnäkökohtia unohtamatta siten, että rajat muuttuvat tarpeettomiksi ja mahdolliset seinät ja katot ovat keskeinen osa peliympäristöä, saadaan itse toimintaan enemmän aikaa ja sisältöä monipuolistettua. 8 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 sesta opetuksen jaksottamisesta on saatu hyviä kokemuksia motoristen taitojen opettamisessa (Kalaja 2012). Monissa maalipeleissä erilaiset kentän rajat voivat tehdä peleistä katkonaisia, kun pallo menee jatkuvasti rajojen ulkopuolelle. Tällöin koetaan ehkä saatavan paremmin vastinetta fyysisesti kevyelle arjelle liikuntaan käytettävissä olevaan aikaan nähden. Lapsille ja nuorille tämä on ollut jo kauan arkipäivää, mutta jostain syystä aikuiset eivät sitä ole juuri omaksuneet. Myös syksyllä 2016 voimaan tuleva uusi liikunnan opetussuunnitelma (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014) kannustaa tämän tapaiseen ajatteluun. Mikäli kehitys säilyy samansuuntaisena, naisten riski kaatumatapaturmiin ja toimintakyvyn heikkenemiseen iän myötä kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin miehillä. Vastaavia harjoitusvasteita on mahdollista saada muistakin liikuntamuodoista, mutta pallopeleissä ne tulevat ikään kuin huomaamatta. Liikehallinnan harjoittaminen ei välttämättä edellytä runsasta hikoilua. Kouluiässä sukupuolten väliset erot olivat hyvin pieniä. Vaikka fyysinen aktiivisuus on tärkeää, myös liikunnan laadulla on terveydellistä merkitystä. Liikehallintaa kehittävään omatoimiseen liikuntaan voi hakea virikkeitä myös internetistä helposti saatavilla olevista erilaisista välineenkäsittelyja pallotemppuvideoista, jotka eivät välttämättä liity mihinkään lajiin. Kukapa kieltää erilaisten pelissä hyödynnettävien seinien ja esteiden (esimerkiksi patjat ja voimistelupalikat) lisäämisen pelikentälle, jolloin todelliset seinäsyötöt ovat mahdollisia. Määrällisesti suurellakaan kapea-alaisella liikuntaharjoittelulla ei voi korvata monipuolisuudesta saatavia harjoitusvasteita. Liikehallinnan näkökulmasta hyviä liikuntamuotoja ovat kaikki, jotka horjuttavat tasapainoa, sisältävät useita liikesuuntia sekä nopeuden ja voiman käytön vaihtelua. Aikuisten naisten heikko tai korkeintaan kohtalainen liikehallinta välineenkäsittelytehtävissä ei itsessään ole erityisen huolestuttavaa, sillä liikunnasta voi saada riittävästi positiivisia vaikutuksia ilman pallopelien harrastamista. Aikuisten suosituimmat liikuntamuodot, kävely, juoksu ja pyöräily ovat sellaisenaan varsin yksipuolisia liikuntamuotoja. Tomutusta aikuisten liikuntatottumuksiin Kouluiän jälkeen liikunta usein yksipuolistuu, kun tehdään vain sitä missä ollaan jo hyviä eikä ole enää koululiikuntaa tukemassa monipuolisuutta. Tuloksista tulevaisuuteen Tutkimus toi uutta tietoa siitä, että liikehallinnan yksilöllinen taso ja kouluiässä muodostuneet liikehallintatyypit olivat varsin hyvin pysyviä, mutta pysyvyydessä oli eroja sukupuolten ja kehonpainoSukupuolten väliset erot aikuisiän liikehallinnassa syntyivät vasta kouluiän jälkeen.. Liikehallinnan tärkeys on huomioitu myös vuonna 2009 uusituissa aikuisten kansallisissa terveysliikuntasuosituksissa, jossa liikehallinnan osuutta kokonaisliikuntamäärästä suurennettiin aikaisempiin suosituksiin verrattuna (Terveysliikuntasuositukset 2009). Liikuntatuntien sisältöjä pystyy usein monipuolistamaan ja jopa lisäämään toiminnan määrää pienilläkin sääntömuutoksilla. Sen sijaan siirtymällä tasaisilta ihmisten tekemiltä alustoilta metsiin ja muille epätasaisille alustoille nämä muuttuvat huomattavasti monipuolisemmiksi liikuntamuodoiksi. Raskausaikana naisten liikkuminen muuttuu perustellusti usein aiem paa varovaisemmaksi, jolloin nopea liikkuminen ja tasapainoa horjuttavat liikuntamuodot korvautuvat turvallisemmilla liikuntamuodoilla. Yksi syy naisten liikehallinnan taantumiselle tasapainotehtävissä kouluiän jälkeen saattaa olla raskauden ja lapsen saamisen yhteydessä tulleet muutokset liikuntatottumuksiin ja -tapoihin. Erityisesti naisten tasa painon heikkenemisellä on terveydellistä ja myös yhteiskunnallista merkitystä. Toisaalta aikuisilla liikuntaan käytettävissä oleva aika on usein rajallinen, mikä ohjaa tehokkaiden, monesti fyysisesti rasittavien ja helposti saatavilla olevien liikuntamuotojen pariin. Lapsen syntymän jälkeen monille jää ikään kuin päälle varovaisempi tapa liikkua, eikä enää uskalleta rajumpien tai vieraampien liikuntamuotojen pariin. Vaikkapa leikkipuistoissa tai rantakalliolla kiipeily ja tasapainoilu soveltuvat hyvin
Terveysliikuntasuositukset 18–64-vuotiaille. 1997. Research Reports on Sport and Health 106. Qualititative differences in performing coordination tasks. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Tutkimuksen aineiston keruu aloitettiin 1980-luvun puolivälissä, jolloin koululiikuntaja muu liikuntakulttuuri olivat osin hyvin erilaisia kuin tänä päivänä. Liikehallinnan pysyvyyttä ja kehitystä tarkasteltiin sukupuolittain sekä kehonpainoltaan erilaisten ryhmien välillä. Studies in Sport, physical education and health. JOONAS KALARI, LitM, KT Sähköposti: joonaskalari@outlook.com Kirjoittajan väitöskirja ”Minkä nuorena hallitsee sen aikuisena taitaa. Teoksessa P. Heikinaro-Johansson & T. Vaikka aikui sen liikehallinta rakentui pääosin kouluiässä, niin suuretkin yksilölliset muutokset olivat mahdollisia. Huovinen (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Julkaisusarja A:146. Schorndorf: Verlag Hofmann, 191–216. Tehostetun koululiikunnan tutkimus: Peruskoulun oppilaiden liikunnalliset, tiedolliset ja sosiaaliset toiminnat kolmen lukuvuoden aikana. Göttingen: Verlag für Psychologie. Samalla havaittiin, että sukupuolten ja kehonpainoryhmien väliset erot aikuisiän liikehallinnassa syntyivät vasta kouluiän jälkeen. Hirtz, P. Entwicklung koordinativer Fähigkeiten. Berlin: Volk und Wissen. Mäkinen, H. Fakultät fur Geistesund Socialwissenschaften. Motorische Entwicklung vom Vorschulbis ins frühe Erwachsenalter – Einflussfaktoren und Prognostizierbarkeit. Porvoo: WSOY, 16–24. Hamburg: Czwalina, 151–156. 1998. 9–16-vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. Erilaisia liikehallintatyyppejä ja niiden pysyvyyttä vertailtiin vakioimalla ikä ja sukupuoli. Bös, K. & Strauss, B. Kopelmann, P. Holopainen, S. & Pehkonen, M. Ensi syksynä voimaan tulevassa uudessa Perusopetuksen liikunnan opetussuunnitelmassa (2014) korostetaan motoristen taitojen oppimista ja halutaan siirtyä kauemmas lajija suorituskeskeisestä liikunnan opetuksesta. Dissertation. Koululaisten liikuntataidot. Saatavilla: http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka.. Liikuntakasvatuksen laitos. Dissertation. 2012. Tulosten tarkastelussa on syytä huomioida mahdolliset aikakauteen liittyvät tekijät. Rauman opettajankoulutuslaitos. Prognostizierbarkeit und Stabilität von sportlichen Leistungen uber einen Zeitreum von 20 Jahren – Eine Nachuntersuchung bei 28jährigen Erwachsenen. Opetushallitus. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Jyväskylän yliopisto. 9 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 ryhmien välillä. UKK-instituutti. Kasvatustieteiden tiedekunta. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Strukturanalyse koordinativer Fähigkeiten. Tutkimukseen osallistui 44 miestä ja 44 naista eri puolilta Suomea, joiden liikehallintaa mitattiin kouluiässä 1985 ja 1988 (9–16-vuotiaina) sekä aikuisiässä 2009 (33?39-vuotiaina). Handbuch sportmotorischer Tests. Nupponen, H. Terveysliikuntasuositukset 2009. Ihmisten fysiologia on tuskin tässä ajassa muuttunut, mutta esimerkiksi sukupuolten liikuntatottumuksissa varsinkin lapsilla ja nuorilla tapahtuneet muutokset saattavat hyvinkin vaikuttaa liikehallinnan pysyvyyteen ja kehitykseen tulevaisuudessa. Schott, N. & Winter, R. Busch, D. Jyväskylä: University of Jyväskylä. 2005. 1990. Johdatus liikuntapedagogiikkaan ja liikuntakasvatukseen. 1982. LÄHTEET: Ahnert, J. Onko silloin aikuisilla valmiuksia omaksua vielä keksimättä olevia liikuntamuotoja ja ovatko nykyiset käytännössä vain nuorison harrastamat parkour ja scoottaus kasvaneet harrastajiensa mukana aikuisten suosituimmiksi liikuntamuodoiksi ohi kävelyn, juoksun ja pyöräilyn. Measurement in Physical Education and Exercise Science 9 (3), 161–180. On mielenkiintoista nähdä, miten uusi opetussuunnitelma tulee vaikuttamaan koululiikuntaan ja millaista on tämän päivän oppilaiden liikehallinta 2030-luvulla. 2000. 1991. Blaser (toim.) Sport Kinetics 97. Laakso, L. Teoksessa P. An attempt to classifying types of individual motor development of school children. Liikehallinnan pysyvyys kouluiästä aikuisikään – 24 vuoden seurantatutkimus” tarkastettiin Turun yliopistossa 8.4.2016. Aikuisiän liikehallinnan selitysmallia etsittiin erilaisista kouluiän muuttujista, joita olivat liikehallinnan monipuolisuus, kehonpaino, lihasvoima, liikkuvuus ja koululiikunnan oppituntien ulkopuoliset tehostamistoimenpiteet. Näin tutkittiin V äitöstutkimuksessa seurattiin liikehallinnan pysyvyyttä ja kehitystä kouluiästä aikuisikään 24 vuoden ajan. 2007. painos. Teoksessa J. Wurznurg: Julius-Maximilians-Universität. Nupponen, H. Koordinative Fähigkeiten im Schulsport. 1987. Fridericiana-Universität Karlsruhe. Bös & R. Liikehallintaa mitattiin kuudella liiketehtävämittarilla (flamingoseisonta, tarkkuusheittokiinniotto, kahdeksikkokuljetus, edestakaisinhyppely, vauhditon 5-loikka ja kärrynpyörä) sekä niistä lasketulla summamuuttujalla. Lähtökohdat, menetelmät ja aineiston kuvailu. 1994. Saatavilla: http://digbib.ubka.uni-karlsruhe.de/volltexte/documents/2676. Saatavilla: http:// www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf. Singer (toim.) Motorische Entwicklung. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Studies in Sport, Physical Education and Health 26. Fundamental movement skills, physical activity, and motivation toward Finnish school physical education: a fundamental movement skills intervention. Roth, K. 2005. Roth, K. 2. Kalaja, S. Dissertation. Hirtz, P. Bad Homburg: Limpert. 1988. Baur, K. Noin puolet tutkimukseen osallistuneista olivat kouluiässä kuuluneet kolmen vuoden ajan koululiikunnan oppituntien ulkopuolisten tehostamistoimenpiteiden piiriin, joita olivat esimerkiksi liikuntakerhot, teemapäivät, leirikoulut ja välituntiliikunnan aktivointi. & Sharma, K.D. Halonen, L. Liikuntapiirakka. Rauma: Turun yliopisto
10 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuva: ANTERO AALTONEN
Opetusministeriön rahoittama KNOWBOD tutkimushanke on teoreettisesti orientoitunut, mutta sen tavoite on käytännöllinen: tarjota liikunnanharrastajille ja -ammattilaisille käsitteellisiä valmiuksia L iikuntatiedossa on perinteisesti korostunut biomekaniikka ja ruumiin fysiologinen tutkimus, jotka ovat voimakkaasti ohjanneet liikunnanopetuksen, urheiluvalmennuksen ja erilaisten liikuntaohjelmien käytänteitä. Kehollisen, hiljaisen tiedon merkitystä liikunnan opetuksen ja harjoittelun osana ei vielä tunnisteta. Merkillepantavaa tässä käytännöllisessä tiedossa on oman kehon palautteen tunnistaminen liikuntaharjoittelussa. ja osaamista, josta liikkuja usein jäsentämällä ja analysoimalla voi kehittää enemmän tai vähemmän yleispätevää käytännöllistä tietoa oman lajinsa liikuntaharjoitteluun. Kokemuksellisella keholla on käytännöllisen tiedon muodostuksessa tärkeä rooli, koska tietämys kehon toiminnasta ei palaudu mittareiden avulla saatavaan fysiologiseen tunnistukseen. Olennaista on ymmärtää, että kipu ei ole aina fysiologisesti paikannettavissa, vaikka se voi olla kokijan kannalta todellista. Aktiivisen liikunnan harrastuksen kautta liikkujalle kehittyy usein runsaasti kokemusta, taitoa. Terveysja kuntokartoitusten taustalla on tilastollisesti tuotettu tieto ikäryhmittäin väestön keskimääräisestä fyysisestä kunnosta. 11 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: JAANA PARVIAINEN Keho tietää, kertoo ja kehittää itsetuntemusta Liikuntasuhde on muuttumassa yhä enemmän numeerisia mittareita ja lukuarvoja korostavaksi, minkä seurauksena liikkujan kyky tunnistaa oman kehonsa viestejä ja aistimuksia on vaarassa heikentyä. Ongelmana on, että liikunnan ja urheilun kentällä ei edelleenkään osata tunnistaa hiljaisen tiedon luonnetta ja sen merkitystä liikunnan opetuksen ja harjoittelun osana. Esimerkiksi kipu on helppo tunnistaa ja siihen liikkuja yleensä pyrkii etsimään sekä syitä että ratkaisuja joko itse tai erilaisten asiantuntijoiden avulla. Keskeistä on kyky kuunnella, miten keho ”reagoi” erilaisiin harjoituksiin ja miten puolestaan liikkuja vastaa harjoittelussaan näihin moninaisiin kehollisiin tuntemuksiin, joita on usein vaikea sanallistaa. Tämän biologiaperustaisen tiedon merkitys on vain korostunut viime vuosina, kun monet uudet digitaaliset laitteet mittaavat liikkujan ruumiin fysiologista tilaa ja antavat tästä erilaisten algoritmien avulla tuotettua numeerista palau tetta liikkujalle. Kartoitusten perusteella laadittujen kunto-ohjelmien tarkoitus on kehittää yksilön fyysisen kunnon heikkoja osa-alueita verrattuna saman ikäisiin ihmisiin. Näihin kysymyksiin etsii vastausta Tampereen yliopiston KNOWBOD-tutkimushanke, joka tarkastelee liikunnan tutkimuksessa toistaiseksi vähän tutkittua tiedon alaa, käytännöllistä tietoa. Oman kehon ymmärrys kehittää kykyä arvioida suoritustaan ja tunnistaa myös muiden kokemuksia. Onko biologiaperustaista tietoa ja fyysistä terveyttä korostavissa kunto-ohjelmissa mitään sijaan yksilön omilla havainnoilla oman kehonsa tilasta. Millaista tämän tyyppinen tiedonmuodostus voisi olla käytännössä osana liikunnanharrastusta. Tosin kivun luonne voi vaihdella ja liikkuja usein joutuu itse arvioimaan, onko kyseessä hyväntuntuinen rakentava kipu vai kehon toiminnallisuutta heikentävä kipu. Voiko oma kokemuksellinen keho olla tiedon lähde, joka liikunnassa pitäisi nykyistä enemmän ottaa huomioon tilastollisesti tuotetun fysiologisen tiedon ohella
2011), joka pyrkii vangitsemaan taktis-kinesteettisiä kehon tuntemuksia kuten jäykkyyden tai liikkeiden sulavuuden kokemuksia. Kehollisen tiedon tutkimuksen teoreettinen perusta tulee useista eri lähteistä, joista keskeisimmät ovat 1) hiljaisen tiedon teorian (Polanyi 1966) lisäksi 2) kehonfenomenologia (Merleau-Ponty 1962; Sheets-Johnstone 1999) ja 3) sosiologinen liikuntakasvatus (Markula 2004; Brown & Payne 2013). Polanyin kuuluisan hiljaisen tiedon määritelmän mukaan ”tiedämme enemmän kuin osaamme kertoa”. 2003), tanssintutkimuksessa (Anttila 2009) ja filosofisessa tietoteoriassa (Parviainen 2000). Kun puhutaan motoriikasta fysiologisena käsitteenä, sitä ei pidä sekoittaa kehon liikekokemuksiin, joiden taustalla on aina koko eletyn elämän tunnekartta ja sen kulttuurinen konteksti. Kokemuksellista kehoa (Leib) voidaan konkretisoida kehontietoisuuden käsitteellä (Mehling ym. Kehollisen tiedon myötä liikkujalle kehittyy kyky arvioida omaa suoritustaan, mikä auttaa häntä myös hallitsemaan ja suuntaamaan omaa suoritustaan. Pelkkä aistimusinformaatio ei voi olla tietoa. Liikkujat etsivät liikunnasta yhä enemmän väylää omien tunteittensa ja kokemustensa ymmärtämiseen. Reflektointi tarkoittaa kykyä tunnistaa oman kehon tuntemuksia liikuntasuorituksen aikana sekä mahdollisuus jäsentää ja keskustella niistä toisten kanssa. Liikunnan käytännöllinen tieto Filosofisissa tietoteorioissa tieto on perinteisesti jaettu käsitteelliseen, ”tietää-että” (knowing what), ja käytännölliseen, ”tietää-miten” (knowing how), joista jälkimmäistä on usein kutsuttu myös hiljaiseksi tiedoksi (Polanyi 1966). 12 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 tunnistaa hiljaisen tiedon luonne ja merkitys. Käytännössä tällainen metodologia tarkoittaa, että liikuntaharjoitukseen pitäisi sisältyä mahdollisuus oman kehon huomioitiin ja reflektioon harjoitusten kuluessa ja niiden jälkeen. Polanyin määritelmä hiljaisesta tiedosta on korostanut tämän tietämyksen passiivista ja henkilökohtaista puolta. Aistimusinformaatio edellyttää työstämistä ja usein myös omista kehollisista kokemuksista keskustelua muiden kanssa. Tästä johtuen tutkijat eivät ole tarkastelleet sitä, miten hiljaista tietoa on mahdollista aktiivisesti muodostaa, tulla sen luonteesta tietoiseksi ja näin ollen myös siirtää ja jakaa sitä muiden kanssa. Hiljainen tieto on ymmärretty sanattomaksi, henkilökohtaiseksi ja omaa huomiointia pakenevaksi tietämykseksi, jota näin ollen myös vaikeaa jakaa sanallisesti muiden kanssa. Hiljaista tietoa (tacit/ procedural knowledge) on pidetty keskeisenä osaalueena ammatillisessa tiedossa ja asiantuntijuudessa kehittymisessä (Dreyfus & Dreyfys 1986). Liikkuja oppii arvioimaan liikuntasuorituksen vaikutuksia omassa kehossaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Lisäksi hankkeessa on korostettu sitä, että kehollinen tieto (bodily/body/embodied/ corporeal knowledge) ei synny automaattisesti, vaan se vaatii myös omansalaista metodologiaa ja systemaattisuutta kehittyäkseen. Kehollisen tiedon edellytys on liikkujan kyky tunnistaa erityisesti taktis-kinesteettistä aistimusinformaatiota liikuntasuorituksen aikana ja analysoida sen seurauksia ja vaikutuksia liikuntasuorituksen jälkeen. KNOWBOD-hankkeessa olemme tutkineet hiljaista tietoa kehollisena tietona, joka paremmin vangitsee sen, millainen rooli keholla ja sen toiminnallisuudella on tiedon muodostuksessa (Parviainen & Aromaa 2015). Näillä huomioilla pitäisi olla myös vaikutus siihen, miten seuraavalla kerralla harjoitusta suunnataan. Liikunnan ja urheilun tutkimuksessa aiheesta on edelleenkin niukasti kotimaista ja jopa kansainvälistä tutkimusta (Stolz 2014). Vain kyky erotella omia tuntemuksia ja tunnistaa erilaisten harjoitteiden vaikutukset kehossa voi johtaa käytännölliseen tietoon oman lajin tekniikoiden ja käytänteiden toimivuudesta ja toimimattomuudesta. Saksalaisessa fenomenologiassa tämä ero tehdään käsitteiden Körper ja Leib välillä. Organisaatioiden ja asiantuntijoiden hiljaisesta tiedosta kiinnostuttiin Suomessa jo 1990-luvun alussa. Työstämisellä tarkoitetaan metodologiaa, jonka kautta aistimusdatasta voidaan muodostaa käytännöllistä tietoa eli erottaa satunnaiset ja epäolennaiset huomiot olennaisista. Olennaista kehonfenomenologian kannalta on tunnistaa käsitteellinen ero fysiologisen ruumiin ja kokemuksellisen kehon välillä. Hän kykenee valitsemaan kulloiseenkin suoritukseen sopivat valmistautumisja palautumis. Näin kehollinen tieto ei ole vain yhtä yksilö koskevaa, vaan se on joissain määrin yleistettävissä olevaa liikunnan käytännöllistä tietoa. Osalle aktiivisuusrannekkeiden käyttäjistä ja liikunnanohjaajista tulee edelleen yllätyksenä se, että biomonitoroinnin avulla ei voida päästä kiinni kehontietoisuuteen, vaan erilaisten sensorien avulla voidaan mitata vain ruumiin fysiologista tilaa (Lupton 2013). Kehollisen tiedon rakentuminen Liikunnan kehollisen tiedon luonnetta on kuvattu lähinnä sosiologisessa liikuntakasvatuksessa (Evans ym. Hankkeen tarkoitus on selkeyttää käytännöllisen tiedon käsitettä ja tuottaa uutta tietoa käytännöllisen tiedon roolista erityisesti ryhmäliikunnan ohjauksessa
Tutkimus ei myöskään oleta, että digitaalisten laitteiden käyttö olisi esteenä kehollisen tiedon muodostumiselle. Erityisen ongelmallista on, jos lapset ja nuoret ohjataan luottamaan digitaalisten laitteiden antamaan informaatioon ennen kuin he oppivat kuuntelemaan ja tunnistamaan oman kehon sa palautetta liikunnassa. Ne tähtäävät itse suorituksen tekemiseen ergonomisesti ja terveyden kannalta ”oikein”, eivät siihen, millaisia kokemuksia liikunta pitää sisällään ja miten näiden tuntemusten myötä omaa liikunnallista elämystään voisi syventää. Tämän tutkimus ei kyseenalaista biologiaperustaisen tutkimustiedon merkitystä sinän sä, vaan kysyy sen paikkaa ja merkitystä liikunnan tiedonmuodostuksessa. Pitkälle tuotteistetuissa liikuntapalveluissa kehollisen tiedonmuodostuksen mahdollisuus on marginaalinen sekä liikkujan että ohjaajan kannalta. Oman kehon ymmärryksen kautta hän oppii tunnistamaan myös muiden liikkujien kokemuksellista karttaa. Polanyin hiljaisen tiedon määritelmän mukaan ”tiedämme enemmän kuin osaamme kertoa”. Lisäksi hän oppii arvioimaan, millaiset tekijät vaikuttavat suorituksen onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Valitettavasti liikuntaohjelmat antavat tähän harvoin riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia. Liikunnan tuotteistamiskehitys on yhteydessä liikunnan teknologisoitumiseen, jossa liikunnanohjaus ja uudet liikuntaohjelmat sidotaan yhä tiukemmin osaksi digitaalisten liikuntalaitteiden markkinointia. Liikuntaohjelmien suunnittelijat edustavat liikunnan korkeaa asiantuntemusta, kun taas suuri joukko matalan asiantuntemuksen alan liikunnanohjaajia toteuttaa valmiita ohjelmia. Tuotteistamisen ja digitalisaation paine Liikunnan tuotteistamista koskevassa LITTA tutkimushankkeessa vuosina 2008–2010 havaitsimme, että pitkälle tuotteistetut ryhmäliikunnat ja liikuntaohjelmat tarjoavat ohjaajille niukasti mahdollisuuksia hyödyntää omaa asiantuntemustaan, osaamistaan ja hiljaista tietoa (Parviainen 2011). Liikunnan ammattilaisten välillä on suuria yksilöllisiä eroja – koulutuksesta riippumatta – kuinka kykeneviä ammattilaiset ovat tunnistamaan sekä omia kehollisia tuntemuksia että tätä kautta myös havaitsemaan ohjattavan affektit ja keholliset kokemukset. Muiden kanssa omien kokemusten vertailun myötä liikkuja usein löytää toimivimmat menetelmät liikunnassa. Jos liikunnanohjaaja ei voi kehittää ja hyödyntää omaa hiljaista ja kehollista tietoa omassa ammatissaan, hän ei todennäköisesti myöskään tue ohjattaviensa hiljaisen tiedon kehittymistä ja hyödyntämistä liikunnassa. Yleensä tämän on katsottu kuuluvan psykologisen valmennuksen piiriin, mutta se voidaan ymmärtää myös kehollisen tiedon myötä kehittyväksi tekniikaksi. Ohjaajista tulee helposti valmiiden liikuntaohjelmien toteuttajia ja markkinoijia, jolloin heidän omat mahdollisuutensa vaikuttaa liikuntaohjelmien sisältöön heikkenevät. Erityisesti sellaiset liikuntaan liittyvät affektit kuten innostuminen, keskittyminen, virittäytyminen ja virtaus (flow) edesauttavat sekä kehollisen tiedon rakentumista että voivat tulla itsessään tietämyksen kohteiksi. Tällaisen datan seuraaminen voi peittää tai hämärtää liikkujan omaa kokemusta, jos liikkuja ei luota oman kehonsa suoraan palautteeseen. Valmiiden harjoitusohjelmien esimerkiksi erilaisten maratonjuoksuohjelmien tai kuntosaliohjelmien ongelma on usein se, että niihin on harvoin sisäänrakennettu reflektion mahdollisuutta, jonka myötä liikkuja oppisi samalla harjaannuttamaan kykyään tunnistaa erilaisia kinesteettisiä kokemuksia. Hiljaista kehontietoa ja sen merkitystä liikunnan opetuksen ja harjoittelun osana ei tunnisteta. Liikuntasuhde on muuttumassa yhä enemmän numeerisia mittareita ja lukuarvoja korostavaksi, minkä seurauksena liikkujan kyky tunnistaa oman kehonsa suoria viestejä ja aistimuksia on vaarassa heikentyä. Kuten edellä todettiin, tämä edellyttää kykyä ymmärtää ja keskustella omista kehollisista kokemuksistaan muiden kanssa. 13 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 harjoitukset. Liikunnanohjaajan tehtävä on ohjata liikkujia tekemään sarjat tai suoritukset oikein, kyseen alaistamatta itse ohjelmien sisältöä. Monien uusien liikuntaohjelmien noudattaminen edellyttää aktiivisuusrannekkeen käyttöä, jonka numeerista dataa seuraamalla liikkuja arvioi oman ruumiinsa tilan kehittymistä. Myös perin teiset joukkuelajit ja ryhmäliikunta antavat vähän tilaa systemaattiselle kehon reflektiolle. Kyse on ennen. Liikkuja voi oppia virittämään oman kehonsa suotuisalla tavalla liikuntasuorituksen aikana, vertailtuaan keskenään eri harjoituskertojen myötä syntyviä kokemuksia. Liikunnanohjaus on polarisoitunut korkean ja matalan asiantuntemuksen aloihin. Liikunnan ammattilaisten työn keskeisin instrumentti on heidän oma kehonsa, mutta heidän voi olla silti vaikea tunnistaa oman kehon sa palautetta. Tästä syystä heidän voi olla vaikea ymmär tää, millaisia kehollisia tuntemuksia ja reak tioita liikunta voi parhaimmillaan ja pahimmillaan synnyttää ohjattavissa. Tunteilla ja affekteilla on tärkeä merkitys kehollisen tiedon rakentumisessa. Kehollisen tiedon asema liikunnassa saattaa jäädä yhä heikommalle teknologisoitumisen ja tuotteistamisen myötä
Tosin vielä hankalampaa asiakkaalle voi olla tunnistaa asiantuntijan hiljainen tietoa, jos jooga ja meditaatio koulutusten hyvinvointivaikutuksia perustellaan vain vetoamalla aivojen magneettikuvausten avulla saatuihin myönteisiin tuloksiin. Kuitenkin osa aktiivisista liikunnanharrastajista muodostaa hiljaista tietoa omasta liikunnallisesta harjoittelustaan sitä itse edes huomaamatta. Liikkuja oppii itse tunnistamaan, millaiset liikunnalliset harjoitukset missäkin tilanteessa edistävät hänen omaa hyvinvointiaan. Laajempana kysymyksenä on, millainen merkitys kokemuksellisella keholla on liikunnan tiedonmuodostuksen subjektina ja objektina. Kasvava kiinnostus tietoisuustaitoperustaiseen liikuntaan kertoo selkeästi siitä, että liikkujat etsivät liikunnasta yhä enemmän väylää omien tunteittensa ja kokemustensa ymmärtämiseen. Lopuksi on syytä pohtia kehollisen tiedon mahdollisuuksia ja heikkouk sia osana liikuntatietoa. Esimerkiksi uusia markkinavetoisia personal trainer -koulutuksia syntyy jatkuvasti lisää. Oman kehon kuuntelu, aistimusten havainnointi harjoittelutilanteessa ja niiden pohjalta oman harjoittelun suunnittelu voi tuntua monista liikunnanharrastajista vaikealta. Lapset ja nuoret oppivat muodostamaan kehollista tietoa, jos heitä siihen osataan ohjata ja kannustaa (Oliver & Lalik 2000). Huuhaan erottaminen hiljaisesta tiedosta on joskus hankalaa. Yhä useampi edistynyt liikunnanharrastaja on vaihtanut alaa ja siirtynyt liikunnan ammattilaiseksi hyödyntämällä omaa hiljaista ja kehollista tietoaan liikunnasta. Itsetuntemusta ja itseohjautuvaa liikuntaa Kehollinen tieto voi parhaimmillaan kehittää liikkujan itsetuntemusta kokonaisvaltaisesti. Syksyllä 2016 alkava liikunnan perusopetuksen opetussuunnitelma (2014) painottaa aiempaa vahvemmin kehollisuuden merkitystä osana liikuntakasvatusta ja tätä kautta avaa mahdollisuuden kehollisen tiedon muodostamiseen osana liikunnan opetusta (Siljamäki ym. Näille liikkujille ei riitä fysiologiaperustainen tieto liikuntaharrastuksen perustana, vaan kokemuksellinen keho ymmärretään liikunnan keskeisenä sisältönä. Vaikka psykologisten tekijöiden merkitystä korostetaan liikunnassa yhä enemmän, psykologiassa ei aina tunnisteta kehon roolia ja luon. Aktiiviselle liikkujalle kehittyy runsaasti kokemusta, taitoa, osaamista ja käytännöllistä tietoa oman lajinsa liikuntaharjoittelusta. Monet uusista liikunnan mikroyrittäjistä ovat kehittäneet ja rakentaneet liikuntapalveluja oman hiljaisen asiantuntemuksensa varassa. 14 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 kaikkea siitä, millainen valta liikkujan kokemukselliselle keholle annetaan liikuntatiedon lähteenä. 2016). Oppiessaan tunnistamaan ja ymmärtämään erilaisten tuntemusten merkityksen ja luonteen omassa kehossaan, liikkuja ymmärtää paremmin, miten hänen kehonsa reagoi erilaisissa tilanteissa. Kun liikkuja oppii kehollisen tiedon kautta tunnistamaan kehossaan uusia piirteitä, samalla itseohjautuvuus liikunnan suhteen lisääntyy, mikä puolestaan yleensä motivoi ihmisiä jatkamaan ja kehittämään itse liikuntaharrastustaan. Harva kuntoilija pystyy ilman vertaistukea tai valmentajaa tunnistamaan kokemuksellisen kehon voiman, jolla liikunnan kehollinen tietämys hänelle aukeaisi. Tyypillisesti tällaisia uusia mikroyrityksiä ovat esimerkiksi jooga-, meditaatioja tietoisuustaito(mindfulness) perustaiset alan yritykset, jotka tarjoavat erilaisia kuntoutuspalveluja varsinkin henkilöstökoulutukseen ja TYKY-toimintaan. Kehollinen tieto liittyy näin itsehoitoon ja omasta terveydestä huolehtimiseen laajemminkin kuin vain liikunnan osalta. Sen lisäksi että kehollinen tieto avaa liikkujan ymmärrystä hänen oman kehonsa rajoista, kyvyistä ja potentiaaleista, se on tärkeää myös affektiivisesti ja eettisesti, kehittäen hänen empa tian kykyään ja sosiaalisia vuorovaikutustaitojaan. Sitä se onkin. Noin kaiken kaikkiaan asiakkaan on usein vaikea arvioida, millaisen asiantuntemuksen varassa liikunnan ammattilainen työskentelee, vaikka ammat tilaisen taustakoulutus olisi tiedossa. Osa ihmisistä tuntuu vakuuttuneen siitä, että oman kehon kuuntelu avaa väylän ymmärtää uudella tavalla myös muiden tunteita ja kokemuksia. Vaarana joskus on, että liikunnan ammattilaisina esiintyvien tietämys on pohjautua pelkkään ”mututietoon” tai silkkaan ”huuhaahan”. Aktiiviset liikunnanharrastajat usein luopuvat liikuntaohjelmien noudattamisesta ja kehittävät itse itselleen sopivia harjoitusmenetelmiä ja varioivat harjoituksia luovasti arjen tilanteista riippuen. Edellä sanotun perusteella voi todeta, että fysiologinen tieto ruumiista ei pelkästään riitä liikuntatiedon pohjaksi. Ymmärrys kehollisen tiedon merkityksestä osana liikuntaa voisi tarjota myös uusia välineitä ymmärtää ja löytää ratkaisuja aikuisten ja lasten terveyden kannalta liian vähäiseen liikunnan harrastamiseen. Lisäksi omiin tuntemuksiin ja kokemuksiin pohjautuva ymmärrys liikunnasta voi olla joskus myös epäluotettavaa ja yksilön kannalta harhaanjohtavaa. Ehkä voisi jopa väittää, että kehosta on muodostumassa eräänlainen uusi viisauden lähde, jonka puoleen käännytään, kun etsitään ratkaisuja oman elämän kiperiin kysymyksiin erilaisten kriisien keskellä
& Audley, J. Gopisetty, V. Työelämän tutkimus 9(3), 207–223. 1962 The phenomenology of perception. Dreyfus, H. Ajatus: Suomen Filosofisen yhdistyksen vuosikirja 57, 147–166. Aikuiskasvatus 2/2009. 2013 Learning ‘in’, ‘through’ and ‘about’ movement in senior physical education. Wrubel, J. E. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014. J. Tavoitteena on kehittää liikuntatutkimukseen ja liikunnan asiantuntijoille käyttökelpoisia käsitteitä ja uusia näkökulmia liikuntatietoon. Helsinki: Opetushallitus. 2000 Kehollinen tieto ja taito. & Aromaa, J. J. Mikäli kokemuksellisen kehon merkitystä tiedon lähteenä liikuntatiedon muodostumisessa halutaan vahvistaa, on selvää, että myös tiedon muodostusta koskevaa käytännön metodologiaa on kehitettävä. Parviainen, J. New York & London: Routledge. Slolz, S. European Physical Education Review 19(1), 39–61. JAANA PARVIAINEN, FT Filosofian dosentti, yliopistotutkija Yhteiskuntaja kulttuuritieteiden yksikkö Tampereen yliopisto Sähköposti: jaana.parviainen@staff.uta.fi KIRJALLISUUS Anttila, E. Critical Public Health 23(4), 393–403. 2011 Body awareness: A phenomenological inquiry into the common ground of mind-body therapies. Lupton, L. Colin Smith. Davies B. 1999 The primacy of movement. Oliver, K. 15 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 netta liikunnassa. L. E. & Lalik, R. 2016 Lähtökohtana holistinen kehollisuus: koulu liikunnan uudet tuulet. E. New York, Bern, Berlin: Peter Lang. Liikunta & Tiede 53(1), 40–46. 2000 Bodily knowledge: Learning about equity and justice with adolescent girls. Kalaja, M. Oman kehon kuuntelu, aistimusten havainnointi harjoittelutilanteessa ja niiden pohjalta oman harjoittelun suunnittelu pitäisi sisällyttää nykyistä paremmin osaksi liikuntaohjelmia. Philosophy, Ethics, and Humanities in Medicine 6(6), 1–12. KNOWBOD 2013–2016 tutkimushanke Tutkimushanke ”Kehollinen tieto liikunnan ammattilaisten kompetenssina: Hiljaisen liikuntatiedon rakentaminen ja välittäminen liikunnanharrastajille” (KNOWBOD) toteutetaan Tampereen ja Oulun yliopistoissa vuosina 2013–2016. Kerr, C. The philosophy of physical education: A new perspective. New York: Doubleday & Company. 2013 Quantifying the body: Monitoring and measuring health in the age of mHealth technologies. Siljamäki, M. 1966 The tacit dimension. 2014. Sport, Education and Society. Kehollinen tieto ajattelun ja oppimisen perustana. Oxford: Basil Blackwell. Price, C. & Dreyfus, S. Käänt. London: Routledge. The new Victorian Certificate of Education Physical Education. Sheets-Johstone, M. Evans, J. & Kokkonen, M. 2009 Mitä tanssija tietää. 2011 Työn uusi ruumiillisuus: Liikunnanohjaajien keho työvälineenä ja performatiivisuuden pakko palvelutyössä. Tämä edellyttää joltain osin myös liikunnan käytäntöjen uudelleen arviointia. Brown, T. (toim.) 2003 Body knowledge and control: Studies in the sociology of physical education and health. 2015 Bodily knowledge beyond motor skills and physical fitness: A phenomenological description of knowledge formation in physical training. Silow, T. Merleau-Ponty, M. & Penney, D. DOI: 10.1080/13573322.2015.1054273 Polanyi, M. Yhteiskuntatieteeseen pohjautuvalla liikuntatutkimuksella ja sen tiedonmuodostuksella on ollut vaikeuksia tarjota liikkujille välineitä jäsentää yksilötason kehollisia kokemuksia. Parviainen, J. Perttula, J. Parviainen, J. Daubenmier, J. Uusia käsitteitä ja jäsennyksiä voidaan soveltaa esimerkiksi lasten ja nuorten liikunnassa, huippu-urheilun valmennuksessa ja vammaisliikunnassa.. London: Routledge. & Steward, A. Amsterdam: John Benjamin. Mehling, W. 1986 Mind over machine: The power of human intuition and expertise in the era of the computer
Vaikka sääntelyn purkaminen on noussut tärkeään osaan hallinnon kehittämisessä, ovat liikunnan toimijat kunnostautuneet uuden sääntelyn rakentajina. Vaikka suosituksia päivitetään säännöllisin väliajoin, ei niiden avulla tunnuta saavutettavan uusia liikkujia. Mikä li liikunnalla on silloin ollut merkittävä osa lapsen normaalissa fyysisessä kasvussa ja kokonaisvaltaisessa kehityksessä, voidaan odottaa, että varhaislapsuudessa omaksuttu liikunnallisuus ennakoisi fyysisesti aktiivista elämäntapaa jopa vanhuusvuosiin saakka. Kouluikäisille suositellaan vähintään 1–2 tuntia päivässä monipuolista ja ikään sopivaa liikuntaa, jonka ohella tuli si välttää yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja. Sääntely alkaa lastenneuvolasta, jolle on laadittu lastenneuvolakäsikirja ohjeistamaan lähes kaikkea pienten lasten kanssa tapahtuvaa toimintaa; kasvatusta, terveydenhoitoa, ravitsemusta, unta ja liikkumista. Varhaislapsuudessa omaksutulla elämäntavalla on taipumus jatkua nuoruudessa ja aikuisuudessa. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi P ääministeri Juha Sipilä antoi eduskunnalle pääministerin ilmoituksen normien purkamisesta kesäkuussa 2015. Onkin hyvä, että parhaillaan lausuntovaiheessa olevaa luonnosta kommentoidaan mahdollisimman laajasti. Sen myötä hallitus otti ohjenuorakseen turhan sääntelyn ja byrokratian purkamisen siellä, missä sitä kulloinkin ilmenee. Ja tärkeintä sen lisäksi on, että lapsille annetaan lupa liikkua myös omaehtoisesti ilman virallisia ohjeita ja sääntelyä. Varhaiskasvatuksen liikuntasuositukset kehottavat alle kouluikäisiä liikkumaan reippaasti vähintään kaksi tuntia päivässä. Liikkumisen määrä vähenee luontaisesti iän karttuessa. 16 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 P O L T T O P I S T E E S S Ä Normien purkua ja uusien rakentamista Runsaasta ohjeistuksesta huolimatta tutkimustulokset osoittavat kansalaisten yhä vähenevää päivittäistä liikunta-aktiivisuutta. Suosituksen mukaisen liikkumisen määrä, vähintään kolme tuntia päivässä, on niin suuri, että lasten vanhempia on alkanut hengästyttää, sillä suositus haastaa samalla myös aikuiset lasten asian tukemiseksi. Varusmiespalvelusta suorittavien liikuntaa ohjaa palvelusohjesääntö ja erillinen puolustusvoimien liikuntaohjelma. Myös ikääntyviä ja ikääntyneitä on muistettu omilla suosituksillaan.. Vain vuosi sitten astui voimaan uusi liikuntalaki, jonka mukaan liikunta on tarkoitus huomioida nykyis tä paremmin kaikessa poliittisessa päätöksenteossa ja kaikilla hallinnon aloilla velvoittaen valtion virkamiehistöä, kuntia ja vapaaehtoistoimijoita. KARI L. Asiantuntijaryhmässä mukana oleva tutkija Arja Sääkslahti on onnellinen siitä, että pienten lasten liikkuminen nyt oikeasti tuntuu puhuttavan ihmisiä. Sääntelyn purkamisesta onkin tullut tärkeä osa hallitusohjelmaa ja se koskettaa kaikkia hallinnonaloja. Ruutuaikaa viihdemedian ääressä saisi olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Nuoria aikuisia varten on omat suosituksensa. Lakiin sisältyvien velvoitteiden rinnalle on liikkumisen edistämiseksi laadittu runsaasti myös erilaisia ohjeistuksia ja suosituksia kattaen käytännöllisesti katsoen kaikki mahdolliset elämänalat, ikäja kansalaisryhmät sekä liikkumisen ja istumisen. Paljon liikkuvat sen sijaan ovat lisänneet liikunta-aktiivisuutta entisestään. Aikuisikään ehtineitä varten on tarjolla UKK-Instituutin liikuntapiirakka, jonka mukaiseen ”normeerattuun” liikkumiseen kuuluu liikunta-aktiivisuus useimpina päivinä viikossa muutamien kymmenien minuuttien päiväannoksin. Liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan syntyminen on kuitenkin niin tärkeä kansanterveydellinen ja -taloudellinen kysymys, että uusia toimenpiteitä ja normiohjausta tarvitaan kansalaisten aktivoimiseksi. Sipilän mukaan Suomi on menettänyt ketteryyttä ja kilpailukykyä niin merkittävästi, että se näkyy kaikessa yhteiskunnan toiminnassa mukaan lukien vapaaehtoistoiminta. Asian tärkeys on johtanut siihen, että varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksista on laadittu uusi luonnos, joka on nostattanut vilkkaan kansalaiskeskustelun ja mediahuomion
17 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: PAULIINA HUSU, MINNA AITTASALO, KATRIINA KUKKONEN-HARJULA Jaloittele välillä! – perusteluja ja ratkaisuja istumisen ja muun paikallaanolon vähentämiseen
Istumista ja muuta paikallaanoloa on hyvä tauottaa noin 2–3 kertaa tunnissa niin työssä kuin kotona miselle altistavia laitteita ja teknologioita. Paikallaanolo on yhteydessä vakaviin terveyshaittoihin eikä vapaa-ajan liikunnan harrastaminen näytä kompensoivan vaaraa. 2015). 2016). 2014a). Ensimmäiset väestötutkimustiedot paikallaanolon terveysvaaroista ilmestyivät parikymmentä vuotta sitten. Pitkäkestoinen istuminen voi kuormittaa kehon tukirakenteita yksipuolisesti ja saattaa olla yhteydessä niskaja alaselkäkipuihin, mutta tutkimusnäyttö on toistaiseksi vähäistä. Mittauksia kuitenkin tarvitaan useana päivänä, ja mittaustulosten analysointiin ja tulkintaan tarvitaan vielä kehittelytyötä. Näissä satojen tai tuhansien henkilöiden joukkoja seurattiin useiden vuosien ajan ja heiltä selvitettiin kyselylomakkeella istumista ja muuta paikallaan oloa sekä liikkumista vapaa-aikana, työssä ja työmatkoilla. 2012). 18 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Me istumme päivittäin aivan liian paljon. 2014a, 2014b, Biswas ym. Nykyelämässä on monia istu miseen ja paikallaan oloon altistavia laitteita ja teknologioita kuten ruutuviihdettä tarjoavat televisio, tietokoneet ja kännykät. Suomalainen aikuinen viettää suurimman osan valveillaoloajasta paikallaan, pääasiassa istuen (Husu ym. Seurantatutkimuksen mukaan vapaa-ajalla istuminen on haitallisempaa terveydelle (ylipaino, valtimosairauksien vaaratekijät) kuin työpäivän aikana istuminen (Saidj ym. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen paikallaanolo kotona lisääntyy. Erityisen haitallista on television ääressä istu minen: vähintään seitsemän tuntia päivässä televisiota katsovilla oli suurempi kokonaiskuolleisuuden riski kuin alle tunnin katsovilla (Matthews ym. Erityisesti istumisen ja kevyen liikuskelun kokonaiskestoa on kuitenkin vaikea arvioida luotettavasti. 2015). Myös suomalaisen Alueellisen terveysja hyvinvointitutkimuksen (ATH) poikkileikkausasetelmien tulokset 20–74-vuotiailta Nykyisen tutkimustiedon perusteella ei voida tarkalleen määritellä, missä menee terveyden kannalta liiallisen istumisen raja. Istuminen ja myös seisominen paikallaan voi aiheuttaa alaraajojen turvotusta, kun laskimopaluu heikkenee. Jo päiväkoti-ikäiset viettävät suuren osan päivästään paikallaan (Kettner ym. Vasankari 2014). Miksi istumista ja muuta paikallaanoloa tutkitaan. 2015). Niinpä tarvitaan huomion kiinnittämistä paikallaanolon määrään ja keinoja paikallaanolon vähentämiseen. Työelämä istut taa entistä suurempaa osaa aikuisista. 2013, Husu ym. 2015, ks. Tässä katsauksessa käymme läpi tutkimustietoa paikallaanolon, erityisesti runsaan istumisen, merkityksestä terveydelle sekä esittelemme tutkittuja keinoja istumisen tauottamiseen ja kokonaismäärän vähentämiseen sekä istumisen vähentämiseen tähtääviä suosituksia. Runsaalla istumisella on haitallisia yhteyksiä myös heidän itsetuntoonsa ja sosiaaliseen kanssakäymiseensä (de Rezende ym. Toistaiseksi suurin osa tutkimustuloksista on perustunut tutkittavien itse arvioimaan paikallaanolon kestoon ja erilaisen liikkumisen kestoon ja tehoon. 2014). Runsas istuminen näyttää altistavan pitkäaikaissairauksille kuten sepelvaltimosairaudelle eikä vapaa-ajan liikkuminen näytä kompensoivan tätä vaaraa. T eknologinen kehitys on vähentänyt ruumiillisia ponnistuksia niin työssä kuin vapaa -aikana. Miksi runsas paikallaanolo on terveydelle haitallista. 2014a). Seurantatutkimuksissa paikallaanolon on todettu olevan yhteydessä kokonaiskuolleisuuteen ja monien pitkäaikaissairauksien kuten valtimosairauksien ja tyypin 2 diabeteksen ilmaantumiseen (de Rezende ym. Lapsilla ja nuorilla runsas istuminen on yhteydessä sairauksien vaaratekijöihin kuten kohonneeseen verenpaineeseen ja suurentuneeseen veren kolesterolin pitoisuuteen, mitkä usein ilmenevät aikuisiällä. Tällä hetkellä tutkitaan vilkkaasti, millaisia terveysvaikutuksia on istumisen tauottamisella. Paikallaanoloksi (sedentary behaviour) määritellään valveillaoloaikana tapahtuva istuminen ja lepäily, joille on ominaista vähäinen energiankulutus (enintään 1,5-kertainen lepoaineenvaihduntaan verrattuna) (Sedentary Behaviour Research Network 2012, ks. Suni ym. 2013, Hnatiuk ym. Istumisen mittana on usein käytetty television katselua, joka on helppo muistaa, mutta nykyelämässä on monia muita istu. Paikallaanolo saattaa lisätä myös masennusoireita (Zhai ym. Eurooppalaisen selvityksen mukaan aikuiset istuvat keskimäärin 5–6 tuntia päivässä ja noin viidennes väestöstä istuu päivittäin yli 7,5 tuntia (Milton ym. 2014) ja tämä aika lisääntyy kouluiässä (Tammelin ym. Liikkeen kiihtyvyyteen perustuvilla uudemmilla mittausmenetelmillä (liikemittarit) paikallaanolojaksot, seisomaan nousu ja muut asennon muutokset ja liikkumisen teho pystytään tunnistamaan luotettavammin kuin kyselyillä ja muilla itsearviointimenetelmillä
Pelkkä seisomaan nousu ei näyttänyt riittävän, vaan tarvittiin vähintään liikuskelua, kun tutkittiin terveitä henkilöitä, joilla ei ollut liikapainoa tai sokeritai ras va-aineenvaihdunnan häiriöitä (Chastin ym. Istumisen vähentämistä selvittäneet laboratoriooloissa tehdyt tutkimukset ovat olleet lyhytkestoisia (yleensä päiviä) ja niissä on käytetty monipuolisia fysiologisia mittausmenetelmiä asennon, lihasaktiivisuuden, energiankulutuksen ja hiilihydraattija rasva-aineenvaihdunnan seuraamiseksi. Ne perustuvat ajatukseen, että terveyskäyttäytymiseen (kuten liikkumiseen ja paikallaanoloon) vaikuttavat yksilöllisten tekijöiden lisäksi monet muutkin tekijät, kuten sosiaalinen ja fyysinen ympäristö sekä poliittinen päätöksenteko. Maailman terveysjärjestö WHO (Blas ja Kurup 2010, WHO 2004) ja monet terveyden edistämisen asiantuntijat (Bartholomew ym. Miten paikallaanolon vähentämistä tutkitaan. Istumisen tauottaminen lyhyillä kohtuutehoisilla kävelyjaksoilla näyttää saavan aikaan myönteisiä muutoksia myös kouluikäisten aineenvaihdunnassa (Belcher ym. 2015, Healy ym. 2015), jonka avulla isommilla tutkimusjoukoilla voidaan arvioida, miten esimerkiksi insuliinitai rasva-aineenvaihduntayhdisteiden pitoisuus muuttuu, jos tietty aika istumista laskennallisesti korvataan seisomisella tai tietyntehoisella liikkumisella. Tilastotieteessä on kehitetty niin sanottu isotemporaalinen korvausanalyysi (Matthews ym. 2006, Glasgow ym. Kun pitkäkestoista istumista tauotettiin lyhytkestoisella muutaman minuutin kestoisella liikuskelulla, selvimmät myönteiset vasteet havaittiin henkilöillä, joiden vapaa-ajan liikunta oli vähäistä tai joilla oli liikapainoa (Benatti ym. Työssä ja vapaa-ajalla istumisen yhteydet muun muassa verenpaineeseen, lihavuuteen, koettuun terveydentilaan, koettuun työkykyyn ja yksinäisyyden kokemiseen poikkesivat jonkin verran toisistaan, ja runsas istuminen vapaa-ajalla oli työssä istumista useammin merkitsevä tekijä. Seisomisen pitkäaikaisista terveysvaikutuksista tarvitaan vielä lisätietoa, ennen kuin siitä voidaan antaa suosituksia. Vastaava tulos seisomisajan ja kokonaiskuolleisuuden käänteisestä yhteydestä todet tiin myös australialaisessa seurantatutkimuksessa (van der Ploeg ym. 2008) pitävät terveyden edistämisen lähtökohtana niin kutsuttuja sosio ekologisia malleja (McLeroy 1988, Stokols 1996, Richard ym. 2015) ja siinä oli tilastollisesti huomioitu liikunta ja istuminen. Suurin osa istumisen tauottamiseen liittyvästä tutkimuksesta on tehty aikuisilla. Yhteys oli selvin vähiten liikkuvilla, mutta istumisesta ei ollut tutkimustietoa. Selvimmät haitalliset yhteydet istumisella on insuliiniherkkyyteen, veren glukoosin pitoisuuteen ja kehon painoon. 19 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 ovat samansuuntaisia (Husu ym. 2015, Chastin ym. 2014b ja 2015). 2014). Paikallaanolon kokonaiskeston rinnalla tutkitaan myös eripituisten jaksojen keston ja lukumäärän terveysmerkitystä. Miten paikallaanoloa voi vähentää. Tällä hetkellä tutkitaan vilkkaasti, millaisia terveydellisiä vaikutuksia on istumisen tauottamisella ja istumisen korvaamisella enemmän energiaa kuluttavilla toiminnoilla (kevyt liikuskelu kävellen tai reippaampi liikkuminen) työssä, vapaa-ajalla tai molemmissa (Bouchard ym. 2011). Vapaa-ajan istuminen saattaa myös usein olla passiivisempaa toimintaa kuin työpäivän aikainen istuminen ja siihen voi liittyä napostelua, kun istutaan television tai muun ruutuviihteen ääres sä. Tutkimuksissa on luonnollisesti huomioitava myös liikkuminen ja istuminen. Kanadalaisessa seurantatutkimuksessa oman ilmoituksensa mukaan runsaasti seisovilla henkilöillä oli pienempi ennenaikaisen kuoleman riski kuin vähän seisovilla (Katzmarzyk ym. Vähemmän koulutettujen työ on usein myös ruumiillisesti kuormittavaa, mikä osaltaan voi aiheuttaa terveyshaittoja. Edistämistoimenpiteitä (kuten paikallaanolon vähen täminen) ei voi kohdentaa yksinomaan yksilöön (individual), vaan niitä tulee suunnitella ja toteut taa samansuuntaisesti myös yksilöiden välisellä tasolla (interindividual), organisaatiotasolla Yksittäisten paikallaanolojaksojen pitkä kesto voi olla haitallisempi kuin useista lyhyemmistä jaksoista kertynyt kokonaisaika.. Havainnot selittynevät osittain sosioekonomisilla tekijöillä, sillä istumatyö on yleisempää enemmän koulutetuilla henkilöillä, joiden elintavat ovat useimmiten terveellisempiä kuin vähemmän koulutetuilla. Yhdysvaltalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa runsas seisominen oli yhteydessä vähäisempään liha vuuden ja metabolisen oireyhtymän esiintymiseen kuin vähäinen seisominen (vapaa-ajan liikunta vakioitu) (Shuval ym. Koska pitkäkestoisia tutkimuksia on toistaiseksi vähän, on selvittämättä, miten istumisajan lyhentäminen ja istumisen korvaaminen seisomisella tai kevytkuormitteisella liikuskelulla vaikuttaa valtimosairauksien ja diabeteksen aineenvaihdunnallisiin riskitekijöihin kuten glukoosinsietoon ja rasva-aineyhdisteisiin (Brocklebank ym. 2015). 2015). 2015, Wellburn ym. Nykyisen tutkimustiedon perusteella ei voida tarkalleen määritellä, missä menee terveyden kannalta liiallisen istumisen raja. 2015). 1999, Green ja Kreuter 1999, Sallis ym. 2015). Yksittäisten paikallaanolojaksojen pitkä kesto voi olla haitallisempi kuin useista lyhyemmistä jaksoista kertynyt kokonaisaika (Kim ym. 2015). 2015). Kun istumisen haitallisia terveysvaikutuksia selvitettiin väestötutkimuksilla, oli joissakin tutkimusaineistoissa tietoa myös päivittäisestä seisomisesta. 2015)
20 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016
21 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016
Toinen lähestymistapa on lähettää työpäivän aikana työntekijöiden tietokoneeseen sähköisiä viestejä, joissa kehotetaan tauottamaan istumista. 2010, Commissaris ym. 2015, Neuhaus ym. Yksi vähän kustannuksia aiheuttava toimenpide on tulostimien sijoittaminen kauemmas työpisteistä. 2008, Rhodes ym. 2015). Toimenpiteitä paikallaanolon vähentämiseksi toimistotyössä Istumisen vähentämiseksi on kehitetty erilaisia seisomistyöpisteitä, joissa on korkeussäädettävä pöytä. Sosioekologisiin malleihin perustuvia terveyden edistämisen tutkimuksia on toistaiseksi tehty vähän. Lihasten väsyessä seisomisasento kallistuu helposti vinoon tai lantio työntyy eteen. Tämä voi johtaa tukija liikuntaelinvaivoihin, muun muassa alaselkäkipuun. 2015, MacEwen ym. 2011). 2008, Cochrane ja Davey 2008, To ym. 2012, Cerin ym. 2014, Commissaris ym. 2006). Tutkimustietoa on vähemmän siitä, miten työpaikan organisatorisilla muutoksilla voidaan vähentää istumista. 2016, Owen ym. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi seisomatai kävelykokoukset tai ruokailuja kahvitaukojen viettäminen seisomapöydän ääressä. Paikallaan seistessä laskimoverenkierto alaraajoissa heikkenee, mikä aiheuttaa alaraajojen turvotusta ja kipua. 2015, Neuhaus ym. 2010, Saelens ym. 2015, Martin ym. 2016, Torbeyns ym. Tosin edistämistasojen määrä on niissäkin yleensä rajoittunut kahteen (Richard ym. 2013). Uudet työpisteet eivät näytä heikentävän työsuoritusta (Chau ym. Työpisteen kalustemuutokset eivät välttämättä riitä pysyvän käyttäytymismuutoksen aikaansaamiseen (Buckley ym. Vähentämistoimet ovat ennemminkin kohdistuneet yhteen tasoon kerrallaan, kuten yksilöön tai ympäristöön. Päivittäisten työskentelytapojen muuttaminen istumisen tauottamiseksi ja vähentämiseksi on pitkällinen prosessi, koska kyse on käyttäytymisestä. 2013) ja nyttemmin myös istumisen vähentämisen (Gardner ym. Työpäivän aikaisen istumisen vähentämiseen tähtäävistä toimenpiteistä on julkaistu useita järjestelmällisiä katsauksia (Chau ym. 2011, O’Donoghue ym. 2014a, Shrestha ym. Eniten tutkimustietoa monitasoisesta edistämisestä on kertynyt ravitsemuksesta ja liikkumisesta (Golden ja Earp 2012). Työpaikoilla toimia ovat muun muassa istumisen tauottamisesta muistuttaminen ja korkeussäädettävät työpöydät. Korkeussäädettävien pöytien käytöstä alkaa olla melko runsaasti lyhytkestoista käyttötietoa, mutta kävelyja polkemistyöpisteet ovat vielä kokeiluvaiheessa (Tudor-Locke ym. 2011, Owen ym. 2015, Martin ym. Työntekijä on ohjein perehdytettävä kalusteen käyttöön ja myös esimiesten ja johdon on tuettava yhteisiä muutoksia työpaikalla. Samalla toimenpiteet kattavat tasapuolisemmin kaikki väestöryhmät ja mahdollistavat paremmin terveyserojen kaventumisen (Stokols 1996, Ball ym. Liikkumisen edistämiseen ja paikallaanolon vähen tämiseen on kehitetty monitasomalli (Sallis ym. 2014). Kävelyja polkemistyöpisteissä tietokonetyöskentelytaso on liitetty kävelymattoon tai polkemislaitteeseen. Sosioekologisten mallien käyttö on erityisen perus teltua paikallaanolon vähentämisessä ja liikkumi sen edistämisessä, sillä molemmat käyttäytymiset kiinnittyvät selkeästi erilaisiin sosiaalisiin ja fyysisiin toimintaympäristöihin, kuten päiväkoteihin, kouluihin, työpaikkoihin ja koteihin (Sallis ym. Myös tutkimustulokset liikkumisen edistämisen (Sallis ym. 2012) selittävien ja ohjaavien tekijöiden monitasoisuudesta on runsaasti näyttöä. Korkeussäädettävät pöydät ovat vähentäneet työpäivän aikaista istumista keskimäärin puolesta puoleentoista tuntiin (Shrestha ym. 22 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 (organizational), alueellisella tasolla (community) ja poliittisen päätöksenteon tasolla (policy). Paikallaan seisominen edellyttää asentoa ylläpitäviltä lihaksilta hyvää kestävyyttä. Paikallaanolon vähentämiseksi ja tauottamiseksi toimenpiteitä kannattaa työpaikoilla kohdentaa nimenomaan paikallaanoloon, koska pelkkien liikkumisen Jaloittelun lisääminen on paikallaan seisomista suositeltavampi vaihtoehto istumisen tauottamiseksi.. 2007, Bauman ym. Lisäk si eri-ikäisen väestön istumis(Bennie ym. Kevyen liikkumisen eli jaloittelun lisääminen onkin paikallaan seisomista suositeltavampi vaihtoehto istumisen tauottamiseksi. Kuvioissa 1–4 on esitetty pelkistettyjä esimerkkejä siitä, miten mallia voi soveltaa paikallaanolon vähentämiseen päiväkodissa, koulussa, työpaikalla ja kotona. Toisaalta pitkäaikaiseen paikallaan seisomiseenkin voi liittyä terveysongelmia. 2015) vaikuttavuudesta puoltavat monitasoista lähestymistapaa. Tutkimuksien laadussa on vielä paljon parannettavaa, sillä osallistujamäärät ovat olleet pieniä ja tutkimusajat lyhyitä (yleensä enintään muutama kuukausi). 2010, Lubans ym. 2014b), mutta muutosten pitkäkestoisista vaikutuksista työtehoon ja pitkäaikaissairauksien vaaratekijöihin on niukalti tietoa. 2015). Lisäksi on kehitetty erilaisia istuimia kuten jumppapallot ja satu latuolit, jotka mahdollistavat vaihtelevammat istuma-asennot. Paikallaanolon vähentämistutkimuksessa sosioekologista mallia on toistaiseksi hyödynnetty varsin vähän. 2014,) ja liikkumiskäyttäytymistä (Ball ym. 2016). 1998). 2015, Manini ym
Myös liikunnalliset oppitunnit näyttäisivät lisäävän liikkumista ja samalla kohentavan oppimistuloksia, kuten esimerkiksi tehtävistä suoriutumista, tiedon määrää ja arvosanoja (Norris ym. Tämän aiemman suosituksen mukaan ruutuaikaa viihdemedian ääressä saisi tulla enintään kaksi tuntia päivässä. 2010, Martin ym. Parin minuutin tauko nousemalla seisomaan tai liikuskelemaan on paras keino aktivoida lihaksia ja aineenvaihduntaa, virkistää mieltä ja ehkäistä tai vähentää istumiseen liittyviä terveyshaittoja.. 2015). Nykyisen tutkimusnäytön perusteella istumista ja muuta paikallaanoloa olisi hyvä tauottaa noin 2–3 kertaa tunnissa niin työssä kuin kotona. Paikallaanolon vähentämiseen ja liikkumisen lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä pitää ulottaa sekä työpäivään että vapaa-ajalle. 2015). Seisomatyöpisteiden käyttö luokissa näyttää vähentävän koululaisten istumisaikaa sekä lisäävän seisomisaikaa ja jonkin verran myös liikkumista koulupäivän aikana (Minges ym. Jonkin verran on kuitenkin jo tutkittua tietoa näiden työpisteratkaisujen käytöstä koululuokissa. Väestön terveyden edistämisessä on tärkeää lisätä liikkumista ja vähentää istumista ja muuta paikallaanoloa. Istumisen vähentäminen suositellaan toteutettavaksi korkeussäädettävien työpisteiden avulla ja lisäämällä pieniä jaloittelutaukoja työpäivään. Suosituksissa esitellään käytännöllisiä vinkkejä, joiden avulla istumista ja muuta paikallaanoloa voi vähentää omassa arjessa. Suositusten tavoitteena on herättää ihmiset pohtimaan istumisen määrää ja auttaa heitä huomaamaan arkisia, helposti toteuttavia mahdollisuuksia istumisen tauottamiseen ja vähentämiseen. Suositukset esittelevät keinoja myös päivähoitoja kouluympäristöissä. 2015). Seisomatyöpisteiden käyttöä on tutkittu lähinnä aikuisilla. Toimistotyössä tulisi tavoitella ensin vähintään kahden tunnin istumisen korvaamista seisomisella tai jaloittelulla työpäivän aikana. Suosituksia ja toimenpide-ehdotuksia paikallaanolon vähentämiseksi Kesällä 2015 Sosiaalija terveysministeriö julkaisi ensimmäiset suomalaiset suositukset istumisen vähen tämiseksi. 23 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 lisäämistoimien ei ole todettu vähentävän paikallaanoloa yhtä tehokkaasti (Chau ym. Vähitellen seisomisja jaloitteluaikaa suositellaan lisättävän neljään tuntiin, jolloin puolet työpäivästä vietettäisiin muuten kuin istuen. Paikallaanoloa on hyvä tauottaa 2–3 kertaa tunnissa niin työssä kuin kotona. Kansainvälinen asiantuntijaryhmä on laatinut istumisen vähentämissuosituksen toimistotyöntekijöille (Buckley ym. PAULIINA HUSU, TtT Erikoistutkija UKK-instituutti, Tampere Sähköposti: pauliina.husu@uta.fi MINNA AITTASALO, TtT, dosentti Erikoistutkija UKK-instituutti, Tampere Sähköposti: minna.aittasalo@uta.fi KATRIINA KUKKONEN-HARJULA, LKT, dosentti Vanhempi tutkija UKK-instituutti, Tampere Sähköposti: katriina.kukkonen-harjula@uta.fi Lähdeluettelo saatavissa toimituksesta toimisto@lts.fi. Työikäisille esitellään keinoja yksilöille, työyhteisöille, henkilöstöhallinnolle, työterveyshuollolle sekä työmarkkinajärjestöille. 2015). Tarvitaan arjen kokonaisuuden huomioimista. Lisäksi on muistettava, että vaikka erilaisilla työpisteratkaisuilla tai muilla toimenpiteillä onnistuttaisiin vähentämään työntekijöiden istumista työpäivän aikana, voi edullinen muutos kompensoitua vapaa-ajan liikkumisen vähentymisellä ja istumisen lisääntymisellä (Mansoubi ym. Pelkästään nykyisen terveysliikuntasuosituksen (DHHS 2008; katso Käypä hoidon Liikuntasuositus 2016, www.kaypahoito.fi) mukaisen reippaan ja raskaan kestävyysja lihasvoimaharjoittelun lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä kumoamaan runsaan istumisen terveyshaittoja. Aiemmassa suomalaisessa lasten ja nuorten liikuntasuosituksessa on tarkasteltu myös istumista ja muuta paikallaanoloa (Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008, http:// www.ukkinstituutti.fi/filebank/1477-Fyysisen_aktiivisuuden_suositus_kouluikaisille.pdf). 2016). Parin minuutin tauko nousemalla ylös seisomaan tai liikuskelemaan on paras keino aktivoida lihaksia ja aineenvaihduntaa, virkistää mieltä ja siten ehkäistä tai vähentää istumiseen liittyviä terveyshaittoja. Tarvitaan kohdennettuja keinoja niin yhtäjaksoisen paikallaanolon tauottamiseen ja vähentämiseen kuin kevyemmän ja lyhytkestoisen liikkumisen lisäämiseen istumisen korvaamiseksi. Aina ei tarvita kalliita kalustotai laitehankintoja
Personal, social and environmental determinants of educational inequalities in walking: a multilevel study. The sedentary office: an expert statement on the growing case for change towards better health and productivity. Annals Intern Med 2015;162:123-32 Blas E, Kurup AS (toim.). A review of preschool children’s physical activity and sedentary time using objective measures. Increasing uptake of physical activity: a social ecological approach. Interventions to reduce sedentary behavior. Mayo Clin Proc 2015;90:1533-40 Brocklebank LA, Falconer CL, Page AS, Perry R, Cooper AR. Health Promotion Planning: An Educational and Ecological Approach. 2008 Physical Activity Guidelines for Americans. Health Promot Int 2015;30 Suppl 2:ii18-9 Bartholomew KL, Parcel GS, Kok G, Gottlieb NH. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. A review of mediators of behavior in interventions to promote physical activity among children and adolescents. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työpapereita 25/2015, s. Interventions to reduce sedentary behavior and increase physical ativity during productive work: a systematic review. Suomalaisten aikuisten kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus. Are workplace interventions to reduce sitting effective. Evaluating the public health impact of health promotion interventions: The RE-AIM framework. Suomen Lääkäril 2014;69:1860-6, 1866a-c (a) Husu P, Tokola K, Suni J, Sievänen H, Borodulin K, MäkiOpas T, Kaikkonen R, Vasankari T. Equity, Social Determinants and Public Health Programmes. Health Educ Behav 2012;39:364-72 Green LW, Kreuter MW.. Prev Med 2015;70:50-8 Manini TM, Carr LJ, King AC, Marshall S, Robinson TN, Rejeski WJ. Prev Med 2010;51:352–6 Cochrane T, Davey RC. How to reduce sitting time. Meta-analysis of the relationship between breaks in sedentary behavior and cardiometabolic health. gov/paguidelines Gardner B, Smith L, Lorencatto F, Hamer M, Biddle SJ. Planning Health Promotion Programs. Addressing the social determinants of inequities in physical activity and sedentary behaviours. Istumisen yhteydet yksinäisyyteen ja henkiseen hyvinvointiin. 2015;10(2):e0118078 Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä. Objectively measured sedentary behavior and physical activity of Finnish 7to 14-year-old childrenassociations with perceived health status: a cross-sectional study. PLoS One. Am J Public Health 1999; 89:1322-7 Golden SD, Earp JAL. 49-56. Objectively determined physical activity levels of primary school children in south-west Germany. Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry, 2008. BMC Public Health. Associations between social ecological factors and self-reported short physical activity breaks during work hours among desk-based employees. Prev Med 2011;53:44-7 Biswas A, Oh PI, Faulkner GE, Bajaj RR, Silver MA, Mitchell MS, Alter DA. Prev Med 2008;47:463-70 MacEwen BT, MacDonald DJ, Burr JF. http://health. 24 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 LÄHTEET Ball K, Timperio A, Salmon J, Giles-Corti B, Roberts R, Crawford D. The effectiveness of sit-stand workstations for changing office workers’ sitting time: results from the Stand@Work randomized controlled trial pilot. Br J Sports Med 2015;49:1357-62 Cerin E, Leslie E, Sugiyama T, Owen N. J R Soc Promot Health 2008;128:31-40 Commissaris D, Huysmans M, Mathianssen S, Srinivasan D, Koppes L, Hendriksen I. pii: 3544. BMC Public Health 2013;13:895 Kim Y, Welk GJ, Braun SI, Kang M. J Epidemiol Commun Health 2007;61:108-14 Ball K, Carver A, Downing K, Jackson M, O’Rourke K. Lancet 2012;380:258-71 Benatti FB, Ried-Larsen M. Med Sci Sports Exerc 2014;46:940-6 Kettner S, Kobel S, Fischbach N, Drenowatz C, Dreyhaupt J, Wirt T, Koch B, Steinacker JM. Perceived barriers to leisure-time physical activity in adults: an ecological perspective. Standing and mortality in a prospective cohort of Canadian adults. J Clin Endocrinol Metab 2015;100:3735-43 Bennie JA, Timperio AF, Crawford DA, Dunstan DW, Salmon JL. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-302-393-2 (b) Husu P, Tokola K, Suni J, Sievänen H, Vasankari T. San Francisco CA: Jossey-Bass, 2006 Bauman AE, Reis RS, Sallis JF, Loos RJ, Martin BW for the Lancet Physical Activity Series Working Group. 15-23. Med Sci Sports Exerc 2015;47:1306-10. Istumisen yhteydet terveyteen ja hyvinvointiin poikkileikkaustutkimuksessa – tuloksia Alueellisesta terveysja hyvinvointitutkimuksesta. Geneva: World Health Organization, 2010. Department of Health and Human Services). http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-302-547-9 Husu P, Vähä-Ypyä H, Vasankari T. Health Psychol Rev 2016;10:89-112 Glasgow R, Vogt T, Boles S. http://www.ukkinstituutti.fi/filebank/1477Fyysisen_aktiivisuuden_suositus_kouluikaisille.pdf Lubans DR, Foster C, Biddle SJH. Correlates of physical activity: why are some people physically active and others not. Sedentary time and its association with risk for disease incidence, mortality, and hospitalization in adults: a systematic review and meta-analysis. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työpapereita 37/2014, s. Epub 2016/04/17. U0036 October 2008. New York, NY: McGraw-Hill, 1999 Healy GN, Winkler EAH, Owen N, Anuradha S, Dunstan DW. Be Active, Healthy, and Happy! ODPHP Publication No. The effects of breaking up prolonged sitting time: a review of experimental studies. doi: 10.5271/sjweh.3544 DHHS (U.S. Med Sci Sports Exerc 2015;47:2053-61 Belcher BR, Berrigan D, Papachristopoulou A, Brady SM, Bernstein SB, Brychta RJ, Hattenbach JD, Tigner IL Jr, Courville AB, Drinkard BE, Smith KP, Rosing DR, Wolters PL, Chen KY, Yanovski JA.. Am J Prev Med 2014;47:487–97 Husu P, Suni J, Vähä-Ypyä H, Sievänen H, Tokola K, Valkeinen H ym.. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/44289/1/9789241563970_ eng.pdf Bouchard C, Blair SN, Katzmarzyk PT. Int J Behav Nutr Phys Act 2014;11:127 Chau JY, van der Ploeg HP, van Uffelen JGZ, Wong J, Riphagen I, Healy GN, Gilson ND, Dunstan DW, Bauman AE, Owen N, Brown WJ. A review of behaviour change strategies used in sedentary behaviour reduction interventions among adults. A systematic review of standing and treadmill desks in the workplace. Prev Med 2015;76:92-102 Buckley JP, Hedge A, Yates T, Copeland RJ, Loosemore M, Hamer M, Bradley G, Dunstan DW. Eur Heart J 2015;36:2643-9 Hnatiuk JA, Salmon J, Hinkley T, Okely AD, Trost S. Social ecological approaches to individuals and their contexts: twenty years of health education & behavior health promotion interventions. A systematic review. Scand J Work Environ Health 2015 Dec 18. Obesity (Silver Spring) 2015;23:1800-10 Chau JY, Daley M, Dunn S, Srinivasan A, Do A, Bauman AE, van der Ploeg HP. Extracting objective estimates of sedentary behavior from accelerometer data: measurement considerations for surveillance and research applications. Less sitting, more physical activity, or higher fitness. Katzmarzyk PT. Accelerometer-measured sedentary time and cardiometabolic biomarkers: A systematic review. An Intervention Mapping Approach. Effects of interrupting children’s sedentary behaviors with activity on metabolic function: a randomized trial. Replacing sitting time with standing or stepping: associations with cardio-metabolic risk biomarkers. J Phys Act Health 2010; 7:451-9 Chastin SF, Egerton T, Leask C, Stamatakis E. 2016;16(1):338
Br J Sports Med 2015;49:705-9. DOI: 10.1002/14651858.CD010912.pub3 Shuval K, Barlow CE, Finley CE, Gabriel KP, Schmidt MD, DeFina LF. Art. PLoS One 2014;9:e105620 (a) de Rezende LF, Rey-Lopez JP, Matsudo VK, do Carmo Luiz O. Martin A, Fitzsimons C, Jepson R, Saunders DH, van der Ploeg HP, Teixeira PJ, Gray CM, Mutrie N; EuroFIT consortium. Am J Prev Med 2014;46:30-40 (b) Norris E, Shelton N, Dunsmuir S, Duke-Williams O, Stamatakis E. 44 s. A systematic review of correlates of sedentary behaviour in adults aged 18-65 years: a socio-ecological approach. Physically active lessons as physical activity and educational interventions: A systematic review of methods and results. Sedentary behavior and health outcomes: an overview of systematic reviews. Int J Obes (Lond) 2014;38:755-65 van der Ploeg HP, Chey T, Ding D, Chau JY, Stamatakis E, Bauman AE. Am J Prev Med 2011;41:189-96 Owen N, Salmon J, Koohsari MJ, Turrell G, Giles-Corti B. 25 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Mansoubi M, Pearson N, Biddle SJ, Clemes SA. Mediators of physical activity behavior change among adult non-clinical populations: a review update. Ecological models of health behavior. No.: CD010912. Br J Sports Med 2014;48:174-7 de Rezende LF, Rodrigues Lopes M, Rey-Lopez JP, Matsudo VK, Luiz Odo C. Adults’ sedentary behavior: determinants and interventions. Global Strategy on Diet, Physical Activity and Health (Resolut. Letter to the editor: Standardized use of the terms “sedentary” and “sedentary behaviors”. Br J Sports Med 2015;49:1056-63 Matthews CE, George SM, Moore SC, Bowles HR, Blair A, Park Y, Troiano RP, Hollenbeck A, Schatzkin A. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, 2013. Workplace physical activity interventions: A systematic review. Edita Prima Oy, Helsinki 2015. Med Sci Sports Exerc 2015, Epub 2015/11/13 World Health Organization. An ecological approach to creating active living communities. Classroom standing desks and sedentary behavior: a systematic review. Mayo Clin Proc 2015;90:1524-32 Sosiaalija terveysministeriö. Using sit-tostand workstations in offices: is there a compensation effect. Int J Behav Nutr Phys Act 2010;7:36 Richard L, Gauvin L, Raine K. Sedentary behaviour and the risk of depression: a meta-analysis. pii: 2047487315619559 Sallis JF, Bauman A, Pratt M. Workplace interventions for reducing sitting at work. Mortality benefits for replacing sitting time with different physical activities. Runsas istuminen lisää kuolemanriskiä. Trends in prolonged sitting time among European adults: 27 country analysis. Prev Med 2015;72:116-25 O’Donoghue G, Perchoux C, Mensah K, Lakerveld J, van der Ploeg H, Bernaards C, Chastin SFM, Simon C, O’Gorman D, Nazare J-A on behalf of the DEDIPAC consortium. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. Am J Health Pmot 1996;10:247-51. Cochrane Database Syst Rev 2016, Issue 3. Environmental and policy interventions to promote physical activity. Sosiaalija terveysministeriön esitteitä 2015. www.liikkuvakoulu.fi/filebank/473-Oppilaiden-fyysinen-aktiivisuus_ web.pdf To QG, Chen TTL, Magnussen CG, To KG. Ecological models revisited: their uses and evolution in health promotion over two decades. Active workstations to fight sedentary behaviour. Sedentary behavior and health: mapping environmental and social contexts to underpin chronic disease prevention. www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126296/STM_ esite_210x210_Kansalliset%20suositukset%20istumisen%20 v%C3%A4hent%C3%A4miseksi_sisus_net_jpg..pdf?sequence=1 Stokols D, Allen J, Bellingham RL. Amount of time spent in sedentary behaviors and cause-specific mortality in US adults. Health Educ Behav 1988;15:351-77 Milton K, Gale J, Stamatakis E, Bauman A. Workplace sitting and height-adjustable workstations: a randomized controlled trial. Liikunta on osa liikkumista – paikallaanolon määritelmää täsmennetään parhaillaan. Med Sci Sports Exerc 2015. Neighborhood environment and psychosocial correlates of adults’ physical activity. Am J Health Promot 2013;27:e113-e123 Torbeyns T, Bailey S, Bos I, Meeusen R. Kirjassa: Glanz K, Rimer BK & Viswanath K (toim.), Health Behavior And Health Education: Theory, Research, And Practice. Am J Prev Med 1998;15:379-97 Sallis JF, Cervero B, Ascher W, Henderson KA, Kraft MK, Kerr J. Interventions with potential to reduce sedentary time in adults: systematic review and meta-analysis. Suni J, Husu P, Aittasalo M, Vasankari T. Epub 2015/10/27. Displacing sedentary time: association with cardiovascular disease prevalence. 90 s. BMC Public Health 2014;14:333 (b) Rhodes RE, Pfaeffli LA. Annu Rev Public Health 2006;27:297-322 Sallis JF, Owen N, Fisher EB. Standing, obesity, and metabolic syndrome: Findings From the Cooper Center Longitudinal Study. Prev Med 2015;77:11-6 Minges KE, Chao AM, Irwin ML, Owen N, Park C, Whittemore R, Salmon J. San Francisco, CA: Jossey-Bass, 2008 Sedentary Behavior Research Network. Med Sci Sports Exerc 2015;47:1833-40 McLeroy KR, Bibeau D, Steckler A, Glanz K. An ecological perspective on health promotion programs. Annu Rev Public Health 2011;32:307–26 Saelens BE, Sallis JF, Frank LD, Cain KL, Conway TL, Chapman JE, Slymen DJ, Kerr J. Prev Med 2014;69:187-91 Vasankari T. Istu vähemmän – voi paremmin! Kansalliset suositukset istumisen vähentämiseen. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 272. Appl Physiol Nutr Metab 2012,37:540-2 Shrestha N, Kukkonen-Harjula KT, Verbeek JH, Ijaz S, Hermans V, Bhaumik S. S. Work and leisure time sitting and inactivity: Effects on cardiorespiratory and metabolic health. Standing time and all-cause mortality in a large cohort of Australian adults. Liikunta & Tiede 2014;51(6):30-2 Tammelin , Laine K, Turpeinen S (toim.). Eur J Prev Cardiol. Reducing occupational sedentary time: a systematic review and meta-analysis of evidence on activity-permissive workstations. Sedentary behavior and health outcomes among older adults: a systematic review. 465-86. BMC Public Health 2016;16:163 Owen N, Sugiyama T, Eakin EE, Gardiner PA, Tremblay MS, Sallis JF. Med Sci Sports Exerc 2012;44:637-46 Saidj M, Jorgensen T, Jacobsen RK, Linneberg A, Oppert JM, Aadahl M. Obes Rev 2014;15:822-38 (a) Neuhaus M, Healy GN, Dunstan DW, Owen N, Eakin EG. Geneva: World Health Organization, 2004 Zhai L, Zhang Y, Zhang D. Am J Clin Nutr 2012;95:437-45 Matthews CE, Moore SC, Sampson J, Blair A, Xiao Q, Keadle SK, Hollenbeck A, Park Y. Sports Medicine 2014;44:1261-73 Tudor-Locke C, Schuna JM Jr, Frensham LJ, Proenca M. The social ecology of health promotion: Implications for research and practice. Suomen Lääkäril 2014;69:1867-70 Wellburn S, Ryan CG, Azevedo LB, Ells L, Martin DJ, Atkinson G, Batterham AM. Pediatrics 2016;137:1-18 Neuhaus M, Eakin EG, Straker L, Owen N, Dunstan DW, Reid N, Healy GN. 2015 Dec 3. Changing the way we work: elevating energy expenditure with workstation alternatives. WHA57.17)
Nuoret ja heidän vanhempansa vastasivat elintapamuutokseen sitoutumista arvioivaan kyselyyn. 2015a). 2015). Y lipainoisten ja lihavien nuorten syyt liikkua eroavat normaalipainoisten syistä liikkua. Nuoret (n=46) ja heidän vanhempansa (n=49) satunnaistettiin koeja kontrolliryhmiin (Ruotsalainen ym. Tulosten ja teemahaastattelujen perusteella kehitettiin elintapaohjausinterventiot kouluterveydenhuollon yhteyteen. 2013). Runsas ruutuaika sekä muut liikkumattoman ajan muodot voivat olla merkittäviä fyysistä aktiivisuutta vähentäviä tekijöitä (Pearson ym. Lisäksi mitattiin nuorten paino ja pituus. Liikkumattoman ajan vähentäminen voi olla ensim mäinen askel ylipainoisten nuorten aktiivisuuden edistämisessä. Liikkumaton aika väheni, sitoutuminen muutokseen haaste Liikkumaton aika väheni niillä nuorilla, jotka saivat elintapaohjausta ja aktiivisuumittarin käyttöönsä. Nuoret ja heidän vanhempansa osallistuivat Facebook-ohjaukseen ja keskusteluihin omissa suljetuissa ryhmissään. Ohjaajina toimivat fysioja ravitsemusterapeutti. Tavoitteena oli kehittää tehokas elintapaohjausinterventio kouluterveydenhuollon yhteyteen. Sosiaalista mediaa hyödyntävällä ohjauksella voidaan tavoittaa useampi nuori ja sitä voidaan toteuttaa maantieteellisesti laajalla alueella sekä haja-asutusalueella. Myös mobiilisovellukset (appsit) ovat mahdollisia (Turner-McGrievy ym. Metcalf ym. Fyysistä aktiivisuutta arvioitiin aktiivisuusmittarilla. Myös vanhemmille tarjottiin ohjausta. Aktiivisuusmittarin avulla nuorilla oli mahdollisuus seurata päivittäistä fyysistä aktiivisuuttaan sekä kokonaisenergian kulutusta. Fyysisen aktiivisuuden omaseuranta saattoi tukea liikkumattoman ajan vähenemistä. Koeryhmien nuoret ja heidän vanhempansa saivat Facebookin kautta toteutettua elintapaohjausta, sekä lisäksi toinen ryhmistä sai käyttöönsä Polar. 2012), ja lisäksi tässä tutkimuksessa (Ruotsalainen ym. 24 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: HEIDI RUOTSALAINEN Sitoutuminen liikunnan lisäämiseen ei ole helppoa Facebook-ohjauksellakaan Active -aktiivisuusmittarin omaseurantaa varten. He kuitenkin arvioivat liikunnan merkitykselliseksi terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavaksi tekijäksi. Liikkumattoman ajan vähentämisen on todettu vaikuttavan suotuisasti painoindeksiin, mutta tässä tutkimuksessa yhteyttä ei havaittu. Nuorten fyysisen aktiivisuuden edistäminen on todettu haastavaksi myös muissa meta-analyyseissa (esim. Omaseurantamenetelminä voidaan käyttää objektiivisia tai subjektiivisia menetelmiä, kuten askelja kiihtyvyysmittareita tai päiväkirjoja. Väitöstutkimuksessani sitoutuminen päivittäiseen liikunnan lisäämiseen osoittautui haasteelliseksi sekä vanhemmilla että nuorilla. Koulun terveydenhuollossa tapahtuvan elintapojen muuttamiseen tähtäävän ohjauksen tulee huomioida nuorten yksilölliset tarpeet, tavoitteet ja elämäntilanne, jotta nuoret tuntevat sen omakseen. Fyysisen aktiivisuuden omaseuranta teknologian avulla ja omien tulosten jakaminen yhteisöpalveluissa voi olla vaikuttava keino edistää fyysistä aktiivisuutta (Munson & Consolvo 2012). Facebookin elintapaohjaus kesti 12 viikkoa ja se sisälsi kuusi eri sisältöteemaa fyysisestä aktiivisuudesta, liikkumattomasta ajasta ja sitoutumisesta elintapamuutokseen. Lihavalle nuorelle liikunta voi olla merkityksetöntä; se ei kuulu omiin elintapoihin, eikä välttämättä tuota nautintoa. Aiemmin on todettu, että mikäli liikunnan terveysvaikutukset sisäistetään myös fyysisen aktiivisuuden suosituksiin sitoudutaan paremmin (Alkerwi ym. Lisätutkimusta vaikuttavuudesta kuitenkin tarvitaan. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja meta-analyysin avulla arvioitiin aikaisempien hyvälaatuisten interventioiden (n=14) vaikuttavuutta. 2015b). Facebook-ryhmät ohjaamisen areenoina Tutkimukseen kutsuttiin Pohjois-Suomesta 504 ylipainoista tai lihavaa nuorta vanhempineen. 2014), joten interventioissa on syytä kiinnittää myös niihin huomiota. Väitöstutkimukseni tarkoituksena oli kuvata ja arvi oida interventioiden vaikuttavuutta ylipainoisten ja lihavien 13–16-vuotiaiden fyysiseen aktiivisuuteen, painoindeksiin ja elintapamuutokseen sitoutumiseen
Munson, S. Obes Rev. HEIDI RUOTSALAINEN, TtT, fysioterapeutti (AMK) Yliopisto-opettaja Lääketieteellinen tiedekunta Oulun yliopisto Sähköposti: heidi.ruotsalainen@oulu.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Elintapaohjausinterventioiden vaikuttavuus ylipainoisten ja lihavien nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja elintapamuutokseen sitoutumiseen” tarkastettiin Oulun yliopistossa 15.4.2016. Heikkinen, H. Beets, MW. Biddle, SJH. 2013 Using Facebook and text messaging to deliver a weight loss program to college students. Int J Qual Stud Health Well-being. Facebook-ryhmästä nuoret saivat sekä vertaisettä asiantuntijatukea ja vanhemmat kannustusta nuorten tukemiseen. Schuc, B. Yhtenä esteenä ylipainoisten ja lihavien nuorten ohjaukseen osallistumiseen tai sen keskeyttämiseen on, että ohjaus tapahtuu kaukana kotoa ja ohjausympäristö on kliininen. Sosiaalisessa mediassa tuki läsnä paikasta riippumatta Ylipainoisille ja lihaville nuorille suunnatut elintapaohjausinterventiot eivät ole aikaisemmin tutkineet sosiaalisen median vaikuttavuutta fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi. Kyngäs, H. Hayes, S. & Wilkin, T. 2012 Effectiveness of intervention on physical activity of children: Systematic review and metaanalysis of controlled trials with objectively measured outcomes (EarlyBird 54). 2013). 2013 Comparison of traditional versus mobile app self-monitoring of physical activity and dietary intake among overweight adults participating in an mHealth weight loss program. & Eneli, I. 20:513–518.. LÄHTEET: Alkerwi, A. DOl 10.4108/icst.pervasivehealth.2012.248691 Napolitano, MA. Nuorta ja hänen perhettään tulee kannustaa asettamaan lyhyenja pitkänaikavälin yksilöllisiä tavoitteita muutokselle. Barr-Anderson, DJ. Henley, W. Obesity 21(1): 25–31. Laubscher, K. Guillaume, M. Elintapaohjauksen useus, vuorovaikutteisuus ja henkilökohtaisuus ovat tekijöitä, jotka edistävät sitou tumista ohjaukseen ja muutoksen onnistumista. Tammelin, T. Nursing research and practice. Facebookissa tapahtuvassa elintapaohjauksessa ohjaa ja oli päivittäin tavoitettavissa. Internetistä myös haetaan paljon terveyteen liittyvää tietoutta. Journal of public health research 406(4): 35–42. & Kääriäinen, M. & Kääriäinen, M. Ives, AK. Pediatrics 128 (Suppl 2): S59–64Lindelof A, Nielsen, CV. Kyngäs, H. Terveydenhuollon henkilöstön tehtävänä onkin tukea yksilöä eri menetelmin. 71(11): 2461–2477. & Tate, DF. http:// dx.doi.org/10.1155/2015/159205 Skelton, JA. Journal of Advanced Nursing. Van Sluijs & Atkin, AJ. Hampl, S. & Consolvo, S. 6th Internetional conference on pervasive computing technologies for healthcare (PervasiveHealth) and Workshop. 2012 Exploring goal-setting, rewards, self-monitoring and sharing to motivate physical activity. Tämä mahdollisti myös sosiaalisen tuen tarjoamisen nuorille ja heidän vanhemmilleen (Napolitano ym. Turner-McGrievy, GM. Olivier, A. Internetissä toimii erilaisia yhteisöjä ja siellä on runsaasti tietoa terveyteen liittyvistä asioista. Zannad, F. Albert, A. Kaczynski, AT. 2015a Systematic review of physical activity and exercise interventions on body mass indices, subsequent physical activity and psychological symptoms in overweight and obese adolescents. Ylipainoisten nuorten mukaan ottaminen elintapaohjauksen suunnitteluun on tärkeää, jotta heidän osallisuutensa asiantuntijana omien elintapojen muuttamisessa voidaan paremmin huomioida. 2015b Effectiveness of Facebook-delivered lifestyle counselling and physical activity self-monitoring on physical activity and body mass index in overweight and obese adolescents: a randomized controlled trial. BMJ: British Medical Journal 345(7876): 1–11. 2014 Associations between sedentary behavior and physical activity Ruotsalainen, H. Pelkkä tiedon välittäminen ei kuitenkaan riitä, vaan sen tueksi tarvitaan ohjausta. J Am Med Inform Assoc. Pearson, N. Bennett, GG. Pedersen, BD. 2011). Ohjauksessa tulee kiinnittää huomiota siihen, mitä muutos vaatii yksilöltä ja sosiaaliselta ympäristöltä, ja miten muutosta voidaan tukea. 25 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Ylipainoisten ja lihavien nuorten sitoutuminen elintapaohjaukseen on todettu heikoksi ja elintapojen muutos haastavaksi (Lindelof ym. 2011 Attrition in paediatric weight management: a review of the literature and new directions. Sauvageot, N. & Beech, BM. Ruotsalainen, H. 12(5):e273–281. Metcalf, B. Braithwaite, RE. Tammelin, T. Moore, JB. 5(2): 10.3402/qhw.v5i2.5073. 2015 Adherence to physical activity recommendations and its associated factors: an interregional population-based study. (2010) Obesity treatment – more than food and exercise: a qualitative study exploring obese adolescents´ and their parents´ views on the former´s obesity. Tässä tutkimuksessa pyrittiin Facebookin avulla tarjoamaan ohjausta tiiviimmin ja paikasta riippumatta. & Foster, GD. Siksi peruttuja käyntejä on runsaasti (Skelton & Beech 2011). Paves, H. 2011 Patient engagement and attrition in pediatric obesity clinics and programs: results and recommendations. 2010, Hampl ym. & Larsson, CA
Siltikin tiedeviestinnän rooli ja painopisteet vaihtelevat riippuen organisaation käytännöistä ja arvostuksista ja tutkijan oman työn luonteesta sekä tutkijan profiilista. Tulosten saattaminen loppukäyttäjän tietoon pitäisi olla paremmin suunniteltua alusta saakka. Sitaatti on poimittu loppukyselystä, joka teetettiin LIKES-tutkimuskeskuksen henkilökunnalle Tieto kohtaa käyttäjän -kehittymisprosessin (2014–2015) arvioinnin yhteydessä. I hanne olisi, että tietoa tuotetaan ja jaetaan suoraviivaisessa prosessissa, jonka jälkeen se jalostuu käytännön toimenpiteiksi. Ilman yhteistyötä tiedontarpeiden tunnistaminen on hankalaa. Sen sijaan tutkijaja asiantuntijaorganisaatiossa viestinnän ammattilaisten tärkein tehtävä tulisi olla tutkijoiden ja muiden tiedon tuottajien tukeminen viestintäasioissa. Julkaisut painetaan rahoitusten loppuvaiheessa, jonka jälkeen jo toisissa hankkeissa olevat tutkijat joskus melkein juoksevat toimittajia karkuun. Tutkija saattaa ajatella, että Keskeistä ei ole se, mihin muotoon tieto on paketoitu ja mistä sen löytää. 26 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: KATI KAURAVAARA, ANNALEENA AIRA, KAISA KOIVUNIEMI Tieto kohtaa käyttäjän – vai kohtaako. Arkityön toimintatapojen kehittäminen on mahdollista Olen pitänyt erityisesti siitä, että asia on ollut isosti esillä. Tutkimusrahoittajat ovat kuitenkin alkaneet enenevissä määrin korostaa tutkimustiedon hyödynnettävyyden ja tutkimustulosten levittämisen merkitystä hakuilmoituksissaan ja tiedotustilaisuuksissaan. LIKES-tutkimuskeskuksessa linjattiin tiedeviestinnän olevan tärkeä osa tutkijan ammattitaitoa ja työnkuvaa. LIKES-tutkimuskeskuksessa havaittiin, että tutkimustiedon saavutettavuuden ja hyödynnettävyyden lisäämisessä työyhteisön oma projekti on toimiva tapa kulttuurimuutosten käynnistämiseen. Tätä vahvistaa se, että tieteellisiä meriittejä saa ensisijaisesti vain tieteellisistä julkaisuista. Huolellinen tiedeviestintä jää liian usein tekemättä. Näihin kysymyksiin tutkija ei voi vastata yksin.. Keskeistä olisi löytää vastauksia kysymyksiin ”millaiselle tiedolle tästä aihepiiristä olisi kysyntää?” ja ”kuinka tämä tieto voisi hyödyttää ammattilaista?”. hän on oman osansa tehnyt, kun tutkimus on julkaistu tieteellisillä areenoilla. Tiedeviestintää tulee tehostaa tutkimustyön eri vaiheissa, mikä vaatii myös akateemisten raportointikäytäntöjen uudelleen pohtimista. Yksi keskeisimmistä oival luksista organisaatiossa oli, että viestintä kuuluu jokaisen tutkijan ja liikunnanedistäjän työnkuvaan erottamattomasti. Näin tapahtuu harvoin. Viestintäammattilaiset eivät kuitenkaan voi tehdä viestintää tutkijoiden puolesta. Kun erillisellä projektilla saadaan nostettua tietoisuuden tasoa Yliopistot ja tutkimuslaitokset tuottavat ja jalostavat tutkimustietoa liikkumisesta ja sen edistämisestä. Saavutettavuuden ja hyödyntämisen parantamisessa tarvitaan niin tiedon tuottajien kuin sen soveltajienkin toiminnan kehittämistä ja erityisesti keskinäistä vuorovaikutusta. Tiedeviestinnästä on tulossa yhä tärkeämpi osa tutkijan ammattitaitoa ja työnkuvaa. Silloin, kun organisaatiossa on viestinnän ammattilaisia, heidän apuaan kannattaa hyödyntää
esim. Viestintätoimenpiteet, kuten työn tuloksista kertominen oikeille (myös uusille) kohderyhmille, uudenlaisen yhteistyön kehittely tai verkostoituminen vaativat usein ennen kaikkea sitä, että tulee ajatelleeksi asiaa, varanneeksi siihen aikaa, tehneeksi. Samalla viestintätaidot ovat parantuneet. Tiedon tuottajien ja soveltajien yhteistä osaamista tarvitaan Ei useinkaan riitä, että tutkijat viestivät tuloksista mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi myös tieteellisten areenoiden ulkopuolella, sillä viesti ei itsestään selvästi kohtaa tiedon soveltajaa. Kehittämistoimien tuleekin nivoutua arkityöhön keskeisesti ja tukea kunkin työntekijän oman työn sen hetkistä vaihetta. Kun ymmärtää, minkälaisia vaikutuksia omalla työllä voi olla tiedon hyödyntäjille, oman työn merkitys ja mielekkyys kasvavat, mikä toimii myös motivaation lähteenä ja kannustajana. Tarvittaessa voi pyytää kollegaa antamaan palautetta esiintymisestään tai kirjoittamastaan tekstistä. Tiedeviestintätietoja ja -taitoja on mahdollista kartuttaa kouluttautumisen avulla. Kaikki ei ole myöskään ns. Viestintätai vuorovaikutusosaamisella tarkoitetaan osaamista, johon liittyvät tieto, taito, asenne, tunne, motivaatio ja eettisyys (ks. Kun asioita pidetään esillä työyhteisössä ja pohditaan yhdessä, viestintään liittyvät asiat siirtyvät todennäköisemmin oman työn prioriteettilistalla sellaiselle tasolle, että niihin tulee joskus ryhdyttyä. (Tiede)viestinnästä on tullut kiinteämpi osa omaa työtä eli tietoisuus asiasta on lisääntynyt ja siirtynyt myös käytäntöön. Lähtökohta on, että viestintää tulee suunnitella kohderyhmälähtöisesti, erään prosessiin osallistuneen mukaan opetella asettumaan aina kuulijan tai loppukäyttäjän asemaan. Informaali oppiminen vahvistuu toki myös erillisessä prosessissa, kun tehdään yhdessä ja opitaan myös toisilta. Tiedon hyödyntäjien näkökulmaa edustivat henkilöt muun muassa opetusja kulttuuriministeriöstä, valtion liikuntaneuvostosta, Jyväskylän kaupungin liikuntapalveluista, Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä, Kuntoutus Peurungasta, Saku ry:stä, JAMKista, Jykesistä ja Liikuntatieteellisestä Seurasta. Prosessissa järjestettiin muun muassa esiintymisen, kirjoittamisen ja viestinnän suunnittelun kurssit, lyhyitä työpajoja esimerkiksi sosiaalisen median sovellusten haltuunotosta sekä työyhteisön riihikeskusteluja eri teemaalueista. Tutkimustieto ei useimmiten edes ole sellaisenaan hyödynnettävissä konkreettiseen toimintaan, vaan tutkimustiedon hyödyntäminen vaatii aktiivisuutta kaikilta osapuolilta. Viestintäosaamisen kehittäminen ja toimintatapojen muuttaminen eivät ole koskaan aivan helppoja ja yksinkertaisia asioita. Se, mikä tutkimustuloksissa on olennaista tiedon soveltajien näkökulmasta, on kuitenkin useimmiten vain soveltajien itsensä määriteltävissä. Kouluttautuminen oli myös Tieto kohtaa käyttäjän -kehittymisprosessissa keskeisenä elementtinä: projekti mahdollisti välillä hyvinkin tiiviin yhteisten kokoontumisten sarjan erilaisten teemojen ympärille. Heikoimmillaan kehittymisprosessi jää irralliseksi muusta työstä. ”lähettäjän ongelmia”. TKK-prosessissa käytäntöön jäi elämään esimerkiksi palautteenpyyntöja -antokulttuuri. Lisäksi toteutettiin verkostoitumisja keskustelutilaisuuksia, joihin kutsuttiin tiedon hyödyntäjiä ja toimittajia. Näihin kysymyksiin tutkija ei voi vastata yksin. Asiantuntijatyössä tapahtuva vuorovaikutusosaaminen kehittyy vahvimmin työtä tekemällä ja informaalilla oppimisella työssä. Keskeistä ei olekaan se, mihin muotoon tieto on paketoitu ja mistä sen löytää, vaan keskeistä olisi löytää vastauksia kysymyksiin ”millaiselle tiedolle tästä aihepiiristä olisi kysyntää?” ja ”kuinka tämä tieto voisi hyödyttää ammattilaista?”. Palautteenantokulttuurin avulla on mahdollista kehittää omaa esiintymistään ja kirjallista ilmaisuaan vastaamaan yhä paremmin vastaanottajan tarpeita. Tutkimustulosten jalkauttaminen ammattilaisten ja asiantuntijoiden hyödynnettäväksi edellyttääkin tutkijoilta yhteistyötä ja verkostoitumista, olenParhaimmillaan tiedon tuottajien ja hyödyntäjien yhteinen osaaminen voi tuoda esille tuloksia, joihin kukaan ei olisi pystynyt yksin, ja ajatuksia, joita ei olisi noussut esille ilman vuorovaikutusta.. Myös opitun siirtäminen arkeen on työelämän kehittämisessä aina vaikeaa, tutut toimintatavat ja rutiinit kun helposti ohjaavat vanhoille urille. Torvelainen & Lukkari 2015). Parhaimmillaan kehittymisprosessi kytkeytyy vahvasti ja erottamattomasti arkityöhön, ja siitä tulee luonteva ja kiinteä osa perustekemistä. Viestintäosaamisen kehittyminen on pitkä prosessi ja osa laajempaa asiantuntijuuden kehittymistä. 27 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 tiedeviestinnästä ja sytytettyä ajatus viestintäasioista yhä useammin asiantuntijoiden mieliin, kynnys pyytää tukea viestintäasioihin madaltuu. [--] tiedon käytön kompleksisuus ja prosessien monitahoisuus tekevät tiedon kohdentamisesta kaikkea muuta kuin helppoa. Erillisissä projekteissa on aina se vaara, että kehittämistyöhön ei ehditä irrottautua työkiireiltä tai tarjottava sisältö ei sovi omaan sen hetkiseen työn vaiheeseen
Facilitating leadership team communication. 2015. Kohderyhmien hahmottaminen ei ole helppoa, mutta se on tärkeää. Parhaimmillaan tiedon tuottajien ja hyödyntäjien yhteinen osaaminen voi tuoda esille tuloksia, joihin kukaan ei olisi pystynyt yksin tekemällä, ja ajatuksia, joita ei olisi ehkä noussut esille ilman vuorovaikutusta. Toimimaton yhteistyö voi tuottaa selvästi huonompia tuloksia kuin yksinään työskentely. Se on kuitenkin mahdollista, mutta vaatii tieteenalarajojen, toimialasektoreiden ja totuttujen ajatusmallien ylittämistä. 28 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 naisten yhteistyökumppaneiden ja kohderyhmien tunnistamista sekä halua toimia vuorovaikutuksessa tiedon hyödyntäjien kanssa. Tieteen yleistajuistaminen on vuorovaikutteista ja tapahtuu tiedon tuottajien ja hyödyntäjien yhteisissä prosesseissa. Vuorovaikutusosaamisen tutkimus painottaa yhä enemmän tiimin tai työyhteisön yhteistä osaamista. Tiedeviestintää tulee tehostaa tutkimustyön eri vaiheissa, mikä vaatii myös akateemisten raportointikäytäntöjen uudelleen pohtimista.. Hankkeen tuotoksena löytyi uusia viestinnän kanavia, tunnistettiin uusia kohderyhmiä ja syntyi uusia kontakteja tiedon hyödyntäjiin. Yliopistopedagogiikka 22 (2), 34–36. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/47737. Saatavilla: https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2015/10/29/ tiedeyhteison-viestintakaytanteiden-oppimista-tukeva-pedagogiikka/. Ilman yhteistyötä viestin kohdentaminen on hankalaa eikä palvele parhaalla mahdollisella tavalla tiedon soveltajaa. KATI KAURAVAARA, LitT Sähköposti: kati.kauravaara@gmail.com ANNALEENA AIRA, FT Viestintäpäällikkö LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: annaleena.aira@likes.fi KAISA KOIVUNIEMI, TtM Terveyden edistämisen asiantuntija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: aisa.koivuniemi@likes.fi LÄHTEET: Hedman, E. Usein mieleen tulevat ilmeisimmät kohderyhmät ja yhteistyökumppanit. Jyväskylän yliopisto. Kun kehitetään työyhteisön viestintäosaamista, vaarana on tyytyä tarkastelemaan yksilön osaamisen kehittämistä. 2015. Yhdessä tekeminen sinällään ei kuitenkaan riitä eikä välttämättä aina ole enemmän kuin osiensa summa. Johtoryhmien vuorovaikutusosaamisesta väitellyt Eerika Hedman (2015) painottaa, että ”Vuorovaikutusosaamista tulisi ajatella vuorovaikutusosapuolten yhteisenä saavutuksena, eikä vain yksilön mukanaan tuomana ominaisuutena.” Mitä yhteinen osaaminen voisi tarkoittaa verkoston tai jopa tieteenalan laajuudella ajateltuna. Yksipuolisessa prosessissa mikään ei takaa, että tieto muuttuu käytännöiksi. Torvelainen, P. Ei ole helppoa edes tunnistaa ja hahmottaa kauempana olevia, uusia ja vieraita yhteistyökumppaneita, saati alkaa toimia heidän kanssaan. & Lukkari, T. Jyväskylä Studies in Humanities 266. Yhteistyökumppanin käsite laajentaa kohderyhmän käsitettä enemmän verkostomaisen ja vuorovaikutuksessa tapahtuvan työn puolelle. Tiedeyhteisön viestintäkäytänteiden oppimista tukeva pedagogiikka. LIKES-tutkimuskeskus toteutti vuosien 2014 ja 2015 aikana reilun vuoden kestävän opetusja kulttuuriministeriön rahoittaman kehittämisprosessin, Tieto kohtaa käyttäjän (TKK) -hankkeen liikuntatiedon hyödynnettävyyden parantamiseksi
Tällä hetkellä tiivistettyä tietoa voidaankin pitää ensisijaisena tutkimustiedon lähteenä kiireisessä työelämässä. Oleellista onkin synnyttää vuorovaikutus tutkijoiden ja tiedon käyttäjien välille. Popularisoinnista osallistavaan tiedeviestintään. Tiedonhaun tapojen muututtua tietokirjoista hakukoneisiin on tutkijan saatava asemoitua itsensä robottien löydettäviksi. Yhteiskuntapolitiikka 78 (2013):4. Orastavia kokeiluja on jo menos sa Valon vetämässä Liikkujan polku -verkostossa. Monikasvoinen tiedeviestintä. Edes tutkimushankkeissa ei voida jäädä odottamaan valmiita tuloksia, vaan on pystyttävä viestimään missä tahansa tutkimuksen vaiheessa. Tavallisimmin tällä on tarkoitettu tulosten suoraa soveltamista jonkun ongelman ratkaisemiseksi, vaikkapa hallinnollisen päätöksen perustelemiseksi. Janan toisessa päässä ovat epämuodolliset vuorovaikutustilanteet tutkijoiden ja kansalaisten välillä ja toisessa päässä ovat tieteen soveltamiseen liittyvät päätöksentekoprosessit, joissa työkaluina ovat esimerkiksi konsensuskokoukset. Kriittinen arvio ”demokraattisesta” käänteestä. 29 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: JARI KANERVA Kaksisuuntaista ja vuorovaikutteista 4 October 2013.) Tietokantojen kautta tutkimus on saatavissa kokonaisena tai siitä on tiivistelmä, mutta tiedeviestinnän näkökulmasta tässä vaiheessa ei ole edetty vielä mihinkään. Tutkijoille on syntynyt uusi rooli nykyisessä media myrskyssä. Toisaalta reaaliaikainen media tarjoaa tutkijoille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin podcastien, videoluentojen tai webinaarien välityksellä. JARI KANERVA, FT Koulutusja viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi LÄHTEET How Much Science Is There. T iedeviestinnän halutaan olevan nykypäivänä kaksisuuntaista ja vuorovaikutteista, mikä tarkoittaa, että perinteisen tiedevalistuksen rinnalle olisi syytä järjestää kohtaamisia tieteen edustajien ja sen äänettömien yhtiökumppaneiden kesken. Saikkonen, S., Väliverroinen, E. Tutkimustiedon suuren määrän hallintaan on ehdotettu avuksi systemaattisia katsauksia, metaanalyysejä ja suosituksia, joissa tutkimustietoa on koottu yhteen ja esitetty tiivistetysti. Kuitenkaan harvoin tutkimuksen tulokset ovat siirrettävissä suoraan oikeaan elämään. Amerikkalaisen Science -lehden arvion mukaan noin 25 prosenttia uusista tutkimuksista on löydettävissä heti ja noin puolet vuoden päästä julkaisemista. Liikuntaan ja urheiluun liittyvä tieto usein on monitieteistä, joten meillä toimiva tiedonvälitysmalli voisi olla verkostot. (Saikkonen & Väliverroinen 2013.) Mikä nyt neuvoksi. Syynä tähän on, että suuressa osassa hankkeista tieteentekijät ja kansalaiset nähdään kahtena edelleen erillisenä toimijaryhmänä, joista tieteentekijät on se ylivertainen. (Science. Toisaalta miksi tutkijan pitäisi muuttaa tapojaan, jos meritoituminen tutkijauralle vaatii tieteellistä julkaisemista ja rahoittajat eivät ole juurikaan kyselleet yleistajuisten kirjoitusten perään. Tutkijan rooli Käytäväkysymys opiskelijoille paljastaa, että nykyinen tutkijakoulutus ei vielä anna evätä tiedeviestinnän toteuttamiseen, vaikka muutosta onkin ilmassa. Heidän pitää osaltaan huolehtia siitä, että ihmiset kiinnostuvat tutkitusta tiedosta eikä sen vastakohdasta, taikauskosta tai humpuukista. Ilmiö on seurausta tieten viihteellistymisestä ja median sensaatiohakuisuudesta, joka ruokkii äärinäkemyksiä ja kiistoja. Jyväskylän yliopiston yhteisöviestinnän professori Vilma Luoma-ahon mukaan tiedonhallinnan jakosuunta on muuttunut tiedon työntämisestä sen vetämiseen. Tämä tarkoittaa, että edelleen noin puolet tutkimustuloksista on maksullisten tietokantojen takana. Oikealla tiellä ollaan Vaikka vielä on matkaa maaliin, ollaan liikunnan kentällä silti otettu askelia tiedeviestinnän kehittämisessä entistä avoimempaan ja demokraattisempaan suuntaan. Teemaryhmän tavoitteita ovat vuorovaikutuksen lisääminen tiedon tuottajien ja soveltajien kesken sekä tiedon soveltajien tiedonhankintavalmiuksien ja -hyödyntämistaitojen parantaminen. Onnistuneessa tiedeviestintähankkeessa tuotetaan vuoropuhelua ja yhteistä oppimista, ajoittaista yhteentörmäyksistä huolimatta. Siellä toimii Liikuntatiedon soveltamisen teemaryhmä, joka on käytännön toimijoiden ja tutkijoiden kohtauspaikka. TIEDONJYVÄ Jyväskylän yliopiston lehti nro 1/2015. Miten tutkimustietoa sitten käytetään. Tässä syntyy rooli osallistavalle tiedeviestinnälle, jonka kirjo on varsin laaja. 342 / 4 October 213 Kananen, A. (Kananen 2015) Kansalaiset mukaan Internetin tietotulvasta huolimatta tutkittu tieto ei ole helposti saatavilla tai löydettävissä. Tutkijan ei välttämättä tarvitse ryhtyä erikseen kirjoittamaan populaaria tekstiä, kun voi osallistua erilaisten ryhmien tai yhteisöjen toimintaan ja tuoda niihin tietoa mukanaan. Kuitenkin kriittisissä tiedeviestinnän arvioissa todetaan, että tulokset ovat jääneet kokei luissa laihoiksi ylevistä päämääristä huolimatta. Science vol
Työhistoriani taitaa olla enemmänkin sattumia ja tarjoumiin tarttumista, kuin systemaattista suunnittelua. Hyödyllisiä harharetkiä. Sain ahaa elämyksen: tällaista liikuntaepidemiologista tutkimusta minä haluan tehdä. Vuonna 2009 siirryin LIKEStutkimuskeskukseen tutkimusjohtajaksi ja pääsin tekemään ja johtamaan liikuntatutkimusta. Se on herkullinen tilaisuus tutkijalle. Sattuman puuttumista peliin. Opettajaopintoja suorittelin myös jonkin verran mielenkiinnosta. Pääsin sisälle, enkä sitten muihin pääsykokeisiin enää mennytkään. Tutkimus, koordinointi ja vuoropuhelu koulun, kuntien ja eri tutkijoiden välillä täyttää työpäivät. Minulla oli jo silloin L Ä H I K U V A S S A T U I J A T A M M E L I N Liikkuva koulu -hankkeessa yhdistyy tutkimus, käytännön liikunnan edistäminen ja vuoropuhelu eri toimijoiden kanssa. Oulussa siihen tarjoutui mahdollisuus PohjoisSuomen syntymäkohorttien seurantatutkimuksessa. Työ fysiologian laboratoriossa ja fyysisen toimintakyvyn tiimissä oli antoisaa aikaa. Parhaat fiilikset tulevat töistä, jossa on onnistuttu yhdessä, joukkueena. Toimivien ratkaisujen rakentaminen ja soveltaminen suomalaiseen arkeen kiinnostaa. Väittelin vuonna vuonna 2003 Oulun yliopistossa siitä, miten liikunta-aktiivisuus siirtyy nuoruudesta aikuisikään ja mitkä ovat sen vaikutukset fyysiseen kuntoon ja terveyteen. Suunnistus ja valmennus kiinnostivat silloin lukioiässä kovasti. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Bouchardin ja Shephardin vuonna 1994 julkaisema tiiliskivi, yli tuhatsivuinen teos liikunnasta ja terveydestä ”Physical activity, Fitness and Health” vaikutti tutkimusotteeseeni. Lukion jälkeen hain muutamaan paikkaan opiskelemaan, myös liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Kuva: JOUNI KALLIO. Liikunnan edistäminen käytännössä. Opiskeluaikana pääsin kesätöihin Työterveyslaitokselle kotikaupunkiini Ouluun ja niihin töihin jäinkin sitten opintojen jälkeen 15 vuodeksi. LIKESissä on tutkimusjohtaja Tuija Tammelinin johdolla liikkuvan koulun ainekset haussa. 30 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Tutkimusvalmentajana tieteen ja käytännön vuoropuhelussa mahdollisuus tehdä terveysliikuntaan liittyvää tutkimusta, mutta myös koulutusta, kuntotestausta ja kehittämishankkeita yritysten kanssa. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Aloitin valmennuksen suuntautumisvaihtoehdossa ja pääaineena oli myöhemmin liikuntafysiologia
Tämä on ollut herkullinen tilaisuus tutkijalle. Paljon mukavia hetkiä ja huippuhetkiä on mahtunut mukaan. Nykyisiä opiskelijoita kannustaisin rohkeasti lähtemään ulkomaille oppimaan jo ihan perusopintojenkin vaiheessa. Tutkimusmaailmassa on osattava iloita niistä hetkistä, kun julkaisut hyväksytään lehtiin, saamme rahoitusta hankkeille tai järjestämme onnistuneen tapahtuman. Uudet ympäristöt virittävät usein uusia ajatuksia. Monitieteinen ote LIKESin tutkimuksessa on ollut työtä rikastuttavaa ja opettavaista. Siinä yhdistyy innostavalla tavalla tutkimus, käytännön liikunnan edistäminen eri tasoilla sekä vuoropuhelu eri toimijoiden kanssa. Meneillään on monia tutkimushankkeita, jotka liittyvät lasten ja nuorten liikuntaan, liikunnan edistämiseen ja liikunnan erilaisiin vaikutuksiin. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutuksia. TUIJA TAMMELIN, FT Tutkimusjohtaja LIKES tutkimuskeskus Jyväskylä Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi Väitökirjan ohjaaminen on tieteellistä valmennusta.. Tutkimus, jossa liikunta on keskiössä, on aina ollut lähellä sydäntäni. Tämä pätee myös työuran eri vaiheissa. Näistä asioista meillä on tutkimusja kehityshankkeita meneillään ja nämä ovat myös tulevaisuuden suuntia lähivuosille. Kesätöihin ja harjoitteluun kannattaa hakeutua monenlaisiin erilaisiin paikkoihin, joista saa paljon erilaisia kokemuksia erilaisista töistä ja työyhteisöistä. Meillä on parhaillaan valmistumassa useita väitöskirjatöitä, jossa yhdistyy mukavalla tavalla sekä määrällinen että laadullinen tutkimusote, eri tieteenalojen osaamista hyödyntäen. Työkavereiden rikas huumorintaju auttaa paljon tässä asiassa. Vaikea nostaa mitään ylitse muiden. Keskustelukumppaneina ovat koulutoimijat, muut tutkijat, kuntatason koordinaattorit, valtakunnan koordinointi ja rahoittaja. LIKESin omalla Tieto kohtaa käyttäjän -hankkeella olemme kehittäneet taitojamme tutkimustulosten ja asiantuntijuuden saattamiseksi paremmin eri toimijatahojen käyttöön. Työ on useiden hankkeiden ja yhteistyöverkostojen koordinointia. Tällä hetkellä pohdin miten fyysistä aktiivisuutta tuli si edistää koulukontekstissa siten, että se parhaiten motivoisi lapsia ja nuoria aktiivisen elämäntavan pariin ja miten se myös parhaiten tukisi koulun perus tehtävää eli oppimista. Yleensä en harmittele jälkikäteen menneitä vaan katson mieluummin eteenpäin. Tätä tutkitaan vilkkaasti myös kansainvälisesti. Nyt saan tehdä sitä sydämeni kyllyydestä. Käytännössä tämä on tarkoittanut vuoropuhelua tulosten tilaajien ja hyödyntäjien sekä toimittajien kanssa, samoin kuin esiintymistaitojen ja sosiaalisessa mediassa toimimisen hiomista. 31 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Parhaiden ratkaisujen tuominen ja soveltaminen suomalaiseen kulttuuriin on myös kiinnostavaa. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Työ on tuntunut merkitykselliseltä. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Tutkimustulokset on otettu kiinnostuksella vastaan ja käyttöön. Vedän tutkimushankkeita, joissa tutkin lasten ja nuorten liikuntaa, liikunnan moninaisia vaikutuksia oppimisen edellytyksiin ja liikunnan edistämistä. Tähän suuntaanhan Akatemian uudet ohjeetkin tältä keväältä kannustavat tai oikeastaan vaativat. Toisaalta tavoitteiden saavuttamisen lisäksi myös päivittäisen matkanteon täytyy olla hauskaa. Myös kotimaassa olisi mainiota järjestää vaihdon mahdollisuuksia eri tutkimuskeskusten ja yliopistojen kesken. Vaikea sanoa. Väitöskirjan ohjaaminen taas on tieteellistä valmennusta ja onkin hauska seurata valmennettavien kehitystä. Miksi se kiinnostaa. Parhaat fiilikset tulevat työstä, jossa on onnistuttu yhdessä, niin kuin aiemminkin joukkueena menestyminen on tuonut huikeampia fiiliksiä kuin yksilönä pärjääminen. Johdan tutkimusta LIKESillä. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Jaettu ilo on monikertainen. LIKESin koordinoima valtakunnallinen Liikkuva koulu -ohjelma ja siihen liittyvä seuranta ja tutkimus ovat viimeisten viiden vuoden ajan olleet merkittävä kokonaisuus. Olemme myös kehittäneet tapoja, joilla tuloksia esitetään kouluja ja toisaalta päätöksentekijöitä kiinnostavalla tavalla siten, että niitä on helppoa ja hauskaa hyödyntää eri tilaisuuksissa
Teksti: TIMO JAAKKOLA Taidon oppiminen rakentuu havainnon, toiminnan ja ympäristön vuorovaikutukselle Kuva: VOIMISTELULIITTO/AKIFOTO. 32 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3
Esimerkiksi hyvän juoksutai don omaava pystyy juoksemaan vaikkapa metsässä, rantavedessä, liukkaalla tai kaltevalla alustalla. Vaikka tieto motorisesta oppimisesta ja taitohar joittelusta on lisääntymässä, ei suomalaisen liikun nan ja urheilun arjessa edelleenkään aina olla täysin selvillä siitä, mitä ne oikeasti tarkoittavat. Tämä tar koittaa palautettavuuden lisäksi myös sitä, että ulkoiset (esimerkiksi este kulkuväylällä) tai sisäiset (esimerkiksi stressi) häiriötekijät eivät aiempaan verrattuna enää häiritse suorituksen toteuttamista. Toiseksi motori nen oppiminen on kehon sisäinen tapahtumasarja. Motoriset, kognitiiviset ja havaintotaidot kehittyivät näin evo luution edetessä rinnakkain. Aistit kehittyivät hankkimaan elinympäristössä selviyty miseen tarvittavaa tietoa. Alku vaiheessa peräkkäisten suoritusten välillä on paljon hajontaa, joka vähenee oppimisen myötä. Liikkuessaan ja erilaisia haasteita ratkoessaan lapsi kehittää sekä moto risia Suuri osa oppimisesta tapahtuu tiedostamatta.. Pienen lapsen liikkumaan oppiminen on tästä hyvä esimerkki. Toisaalta mitatun tuloksen paraneminen ei aina tarkoita, että se johtuisi oppimisesta. Ajan kuluessa fyysisten haasteiden ratkominen kehitti esiisiemme kognitiivisesta kapa siteetista vastaavia ylempiä aivojen osia. Lisäksi monet lajiliitot ja järjestöt ovat lisänneet toimintaan sa taitoharjoitteluun liittyviä koulutuksia ja koulut tajia. Esimerkkinä tästä ovat koulun uudet opetussuunnitelmat, jotka painottavat vahvasti motoristen perustaitojen har joittelemisen merkitystä perusopetuksessa. Liikkuminen vei myös ti lanteisiin, joissa ihminen joutui ratkomaan erilaisia fyysisiä haasteita. Kehittyneet tutkimusme netelmät ovat mahdollistaneet motorisen oppimisen syvemmän analysoinnin ja tuottaneet uutta tietoa siitä, miten monimutkaisesta ja kokonaisvaltaisesta ilmiöstä on kysymys. M otoristen taitojen oppiminen ja eri laiset taitoharjoittelumenetelmät ovat tällä hetkellä ”pinnalla” suomalaisessa liikunnassa ja urheilussa. Oppiminen parantaa suorituksia; niiden teho, sujuvuus ja taloudellisuus kehittyvät. Kolmanneksi oppiminen on pysyvää. Lisäk si suorituksista tulee pysyvämpiä. Oppimisesta ei myöskään ole aiemmin tiedetty niin paljon kuin nykyisin. Motorisen oppimisen myötä suoritukset; 1) para nevat, 2) yhdenmukaistuvat, 3) niitten pysyvyys para nee ja 4) ne ovat sovellettavissa erilaisissa ympä ristöissä. Ensinnäkin oppiminen on harjoittelun tulosta, eikä esimerkiksi perimän suo raan ohjaamaa. Oppi mamme motorinen taito on palautettavissa mieleen pitkienkin taukojen jälkeen. Motorisella oppimisella on biologinen perusta Motorisen oppimisen tausta löytyy biologiasta. Oppiminen ole suoraan havaittavissa. Oppijoissa tapahtuu useita rinnakkaisia neurologi sia, fysiologisia, emotionaalisia ja kognitiivisia pro sesseja. Keskeisiä tekijöitä siinä ovat kuiten kin edelleen vuorovaikutus ympäristön kanssa sekä havainnointi ja ongelmanratkaisu. Pysyvyyttä kuvaa hyvin sanonta ”minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa”. Taidon oppimista joudutaankin usein arvioimaan suoritusten kautta, tarkastelemalla oppimisen tekijöitä; suorituksen paranemista, yhdenmukaistumista, pysyvyyttä ja sovellettavuutta. Kehit tyminen on usein nähtävissä mitatuissa tuloksissa. Oppiminen on näin ollen paljon muutakin kuin harjoittelun seurauksena havaittava ero suori tuksessa. 33 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Liikuntataitojen oppimisesta tiedetään nyt enemmän kuin aiemmin. Esimerkiksi aivotutkimus on antanut paljon tietoa siitä, kuinka tehokasta taitoharjoittelua tulisi toteuttaa. Esi isämme taistelivat henkiinjäämisestä etsiessään ra vintoa ja selviytyäkseen uhkaavista vaaroista. Perusta nykyihmisen motoristen taitojen oppimiselle löytyykin tuhansien vuosien takaa. Määritelmä pitää sisällään kolme keskeistä asiaa. Jokainen oppii, mikäli harjoittelee riittävästi ja riittävän laadukkaasti. Motorinen oppiminen on harjoittelun tulosta Motorinen oppiminen tarkoittaa harjoittelun aikaansaamaa kehon sisäistä tapahtumasarjaa, joka johtaa pysyviin muutoksiin potentiaalissa tuottaa liikkeitä (Schmidt & Lee, 2005). Oppiminen myös yhdenmukaistaa suorituksia. Se ei olekaan ihme, sillä oppimista ja taidosta on kautta aikojen Suomessa käytetty monia eri käsitteitä ja malleja, ja ne elävät edelleen vahvasti valmennukses sa, opettamisessa ja ohjaamisessa. Mitä enemmän osaa, sitä paremmin suoritus on toteutettavissa myös muualla kuin alkuperäisessä oppimisympäristöissä. Lapsi havainnoi ympäristöä, löytää sieltä jotain mielenkiintoista ja liikkuu sitä kohti kehitys asteensa sallimalla tavalla
Kehon vapausasteet tarkoittavat raajojen, raajojen osien, sekä niitä liikuttavia lihaksien käyttämisen laajuutta. Motorista oppimista tutkitaan nykyisin paljon analysoimalla havaintokameralla suoritusten aikais ta katseen kohdistamista. Havain not ja fyysinen toiminta kulkevat prosessissa käsi kädessä, mutta havainnot edeltävät aina fyysistä toimintaa. 34 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Oppimisen alkuvaiheessa hermolihasjärjestelmä vähentää automaattisesti liikkuvien kehon osien ja KUVIO 1. Näin ollen Davidsin ym. Yhden tekijän kehittyminen muuttaa kaik kien kolmen vuorovaikutusta, kuten esimerkki lap sen liikkumaan oppimisesta osoittaa. Harjoitellessaan oppija ha vainnoi ympäristöä ja sen muuttumista voidakseen suhteuttaa liikkumistaan ympäristön vaatimuksiin. Constraints-led approach – ekologinen teoria liikkeiden säätelystä ja motorisesta oppimisesta Motorinen oppiminen on oppijan ja ympäristön vuo rovaikutuksen ja sen kehittymisen tulosta. Kyllä keho tietää Motorisesta oppimisesta puhuttaessa käytetään usein sanontaa ”Kyllä keho tietää”. Näissä teorioissa puhutaan kehon vapausasteista (degrees of freedom) sekä kehon itsejärjestäytymi sestä (selforganization) liikkeisiin. (2008) mallin mukaan suoritukset ja niiden koordi noituminen syntyvät myös niin sanotun havainto toimintakehän seurauksena. Oppija siis säätelee liikkumistaan aistien avulla. Tämä nykyisin laajasti käytetty teoria sisältää kolme tekijää; oppijan, ympäristön ja harjoiteltavan tehtävän. Mitä enemmän kehon osia tarvitaan liik keen toteuttamiseen, sitä monimutkaisemmasta tai dosta on kyse. Constraints-Led Approach (Davids, Button, & Bennett, 2008). Näiden sanojen tausta on venäläisen fysiologi Nikolai Bersteinin (1967) tutkimuksissa liikkeiden syntymisestä ja säätelystä. Ne kuvaa vat myös oppijan ja harjoitteluympäristön vuorovai kutusta ja sen kehittymistä. Kehityksen myötä liik kuminen tehostuu ja lapsi voi tutustua elinympäris töönsä vieläkin tehokkaammin. Davidsin ym. Termit kuvaavat ilmiöitä, jotka ovat aina läsnä ihmisen suorittaessa tai harjoitellessa jotakin motorista taitoa. Vapausasteen määrä voidaan tarvitta essa laskea, kun huomioimalla liikkeessä tarvittavat raajat ja liikkeen toteuttamiseen tarvittavien nivelten liikkumissuunnat. Constraintsled approach; Davids ym., 2008, Dynaamisten systeemien teoria; Thelen, 2005) poh jautuvat Bernsteinin työhön. (2008) mallissa korostuu havainnon ja toiminnan välinen läheinen yhteys. Taitava suorittaja siis on oppinut pitämään katseensa juuri siinä kohteessa, josta hän parhaiten saa suorituksessa tarvitsemaansa tietoa. Vuorovaikutus oppijan ja oppimisympä ristön välillä sekä havaintojen sekä fyysisen toimin nan yhteys ovatkin keskeisiä tekijöitä liikkeiden sää telyn ja motorisen oppimisen ekologisessa teoriassa – Constraintsled approach (Davids, Button & Ben nett, 2008) (Kuvio 1). Nykyiset oppijan ja oppimisympäristön vuorovaiku tusta painottavat liikkeen säätelyä koskevat teoriat (esim. Nämä niin sanotut ”quiet eye” tutkimukset ovat paljastaneet valtaisia eroja esimerkiksi aloittelevien ja taitavien suorittajien katseen kohdistamisesta. Esimerkiksi tarkkuussuo rituksissa taitavan suorittajan katseen tarkin näkö pysyy yhdessä kohteessa, kun katse aloittelijoilla vaeltaa kohteesta toiseen. että kognitiivisia taitojaan. Oppiminen tapah tuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa
Eriytyvät piirteet puolestaan ovat motorisen ohjelman säätelemien taitojen eroavaisuuksia. Taidon karttuessa hermo lihasjärjestelmä lisää automaattisesti myös kehon eri osien yhteistoimintaa ja sujuvuutta. Tietoisuus tulee oppimisprosessiin mukaan yllättävän myöhään – vasta kun liikemalli on jo ohjelmoitu keskusher mostossa. Vaihtelevissa ympäristöissä vaihte levilla välineillä tapahtuva monipuolinen harjoittelu luo aivoihin moniulottuvuuksisia hermoverkkoja, jotka luovat perustan sille, että oppija pystyy toteut tamaan taidon erilaisissa olosuhteissa. Esimer kiksi oppimisprosessin alku on täysin tietoisuuden ulkopuolella. Näin ollen suuri osa oppimisesta tapahtuu oppijan tiedostamatta, eli implisiittisesti. Positiivisesta siirtovaikutuksesta on kyse silloin, kun vanhan taidon hallitseminen nopeuttaa tai sujuvoittaa uuden taidon oppimis ta. Liikkeitä säädellään aivoissa yleisten motoristen ohjelmien kautta, joten eri taitojen välillä on myös siirtovaikutuksia. Toisin sanoen taitotaso rat kaisee sen, kuinka tehokkaasti liikkeiden toteuttami sessa hyödynnetään kehon eri osia – vapausasteita – ja miten hyvin osat toimivat koordinoidusti keske nään. 35 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 nivelten määrää. Tällainen esimerkki löytyy vaikkapa tehoponnistusten ja tanssillisten ponnis tusten väliltä. Nykyinen motorisen oppimisen tut kimus on osoittanut, että implisiittiset taitoharjoit telumenetelmät edistävät paremmin oppimista kuin perinteiset ohjaajajohtoiset, eli eksplisiittiset ohjaus menetelmät. Negatiivisesta siirtovaikutuksesta on kyse, kun vanha taito hidastaa uuden taidon oppimista. Yksipuolinen ja samaa toistava harjoittelu luo aivoihin ainoastaan rajoittuneita hermoverkkoja ja motorisia ohjelmia. Hienomotoriikassa taitoa vastaava aivojen hermoverkko on hyvin tiheä. Samoin se yhdistää eri nivelten toimintaajoituksia. Tieteelli sessä keskustelussa aivojen sopeutumisesta eli adap toitumisesta vallitseviaan ympäristöön käytetään ter mejä ”plastisuus” tai ”plastisiteetti”. Raajojen, kehon ja ympäris tön dynamiikka ratkaisee järjestäytymistavan. Keho varmistaa näin, että suoritus pystytään ylipäätään toteuttamaan. Esimerkiksi liikevirtaus on keskeinen ydinkohta kaikissa tehoheittosuorituk sissa. Harjoitte lun tuloksena aivoihin muodostuu hermoverkkoja, jotka ovat sitä tiheämpiä mitä enemmän oppijalla on harjoittelukokemusta. Tämän vuoksi esimerkiksi aloit telijan pallon potku näyttää hyvin kömpelöltä. Aivot ovat motorisen oppimisen ja liikkeiden säätelyn keskusyksikkö Evoluution kuluessa aivoista kehittyi toimintamme keskusyksikkö, joka pystyi sopeuttamaan ihmisen käyttäytymisen elinympäristön haasteisiin. Liikkeiden itsejärjestäytyminen tarkoittaa, että kohdatessaan haasteen ihmisen liikuntakoneisto järjestäytyy automaattisesti selviytyäkseen kyseisestä tehtävästä tai tilanteesta. Yleisiä motorisia ohjelmia voidaan pitää laadukkaan monipuolisen harjoittelun muodostamina moniulottuvuuksisina hermoverkkoina. Sanonta ”paljon toistoja ilman toistamista” kuvaa mainiosti taitoharjoittelun ydintä; töitä pitää tehdä paljon, mutta harjoittelun tulee olla vaihtelevaa. Luistelun hallitseminen helpottaa tavallisesti esimerkiksi hiihtotaidon oppimista. Mitä parempi taitotaso henkilöllä on, sitä tehokkaammin järjestelmä organisoituu. Mitä enemmän harjoittelemme, sitä voimakkaammiksi yhteydet muodostuvat. Yhteinen informaatio tarkoittaa tietoa motorisen ohjelman sisältämien liikkeiden yleisistä piirteistä. Toisin sanoen keho jäädyttää suori tuksen vapausasteita. Menetelmät pyrkivät mahdollistamaan oppimiselle tarpeelliset elementit, kuten yksittäisten suoritusten välisen vaihtelun sekä huomioimaan toiminnan lisäksi myös oppimisen edellytykset, eli havaitsemisen ja päätök senteon. Kuviossa. Avain sana on vaihtelu. Aiempi käsitys oli, että jokaista yksittäistä taitoa aivoissa vastaisi oma hermoverkkonsa. Toisin kuten ekologinen teoria, informaatioprosessointiteoria painottaa kehon sisällä tapahtuvia hermostoon liittyviä prosesseja. Termit tarkoit tavat yksinkertaisesti oppimista. Yleiset motoriset ohjelmat sisäl tävät sekä yhteistä että eriytyvää informaatiota suoritusten toteuttamisesta. Implisiittiseen oppimiseen pyrkiviä taito harjoittelumenetelmiä ovat esimerkiksi nonlineaari pedagogiikka (Chow ym., 2016), differentiaalioppi minen (Schöllhorn, 2009) ja ydinkeskeinen moto rinen oppiminen (Eloranta, 2007). Implisiittisten mene telmien käyttö on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina urheilussa parhaiten menestyvien maiden taitoharjoittelussa. Eriy tyvät piirteet ovat tehtäväspesifejä, esimerkiksi heit tämisessä on erilaiset liikeradat välineestä riippuen. Oppiminen etenee keskushermostossa pitkään täysin tiedostamattomissa aivojen osissa. Oppimisen edistyessä keho vapauttaa vapausasteita, eli suorituksessa käytettyjen raajojen ja nivelten määrä kasvaa. Implisiittisissä menetelmissä johtoajatuksena on luoda, muokata ja harjoitella kokonaissuorituk sia mahdollisimman aidoissa, konkreettisissa ja virik keellisissä oppimisympäristöissä. Motoristen taitojen harjoitteleminen synnyttää aivoihin uusia hermosoluja ja yhteyksiä hermo solujen välille. Liikkeiden syntyminen ja säätely – informaatioprosessointiteoria Motoriikan kirjallisuudessa liikkeiden syntymistä ja säätelyä kuvataan usein myös informaatioproses sointiteorian kautta. Tällöin opittu suoritus pystytään kyllä toteuttamaan hyvin siinä ympäristössä, missä se alun perin opit tiin, mutta taidon siirtäminen muihin ympäristöihin tai tilanteisiin saattaa olla hyvinkin haasteellista. Sanonta ”Kyllä keho tietää” kulminoituu juuri itsejärjestäytymisen ilmi öön. Aivotutkimus on antanut paljon tietoa siitä, kuin ka tehokasta taitoharjoittelua tulisi toteuttaa. Bilateraalinen siirtovaikutus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi vasemmalla kädellä harjoittele minen kehittää myös oikean käden taitoa. Esimerkiksi taitava parkouraaja ylittää esteen hyvin eri tavalla kuin aloittelija. Nykytiedon mukaan aivoissa on ”yleisiä motorisia ohjelmia” (ge neralized motor programs), jotka vastaavat sarjoista samankaltaisia motorisia taitoja
Kuvio 2 osoittaa myös sen, miten mielikuva suori tuksesta on keskiössä liikkeiden syntymisessä ja nii den säätelyssä. Tällä harjoittelulla aivoissa olevaa suoritus mielikuvaa pyritään tarkentamaan sekä mielikuvien että fyysisen harjoittelun avulla. Mikäli aistitieto poikkeaa mieliku vasta, aivot muuttavat lihaksin menevää motorista ohjelmaa, jolloin suoritukset tehostuvat entisestään. KUVIO 2. Aistielimistä takaisin aivoihin vie vät hermot ovat sensorisia eli afferentteja hermoja. 2 esitetään informaatioprosessointiteorian mukainen liikkeiden syntyminen ja säätely kokonaisuutena. Urheilupsykologiassa puhutaan ideomotorisesta harjoittelusta, kun perinteiseen fyysiseen harjoitteluun yhdistetään mielikuvahar joittelua. Suoritusmielikuva vastaa sitä aivoissa olevaa motorista ohjelmaa (=hermoverkkoa), jonka avulla suoritus toteutetaan. Aivot tunnistavat ympäristön ärsykkeet ja ohjel moivat lihakset ja raajat toimimaan suorituksen vaatimalla tavalla. Aivot lähettävät viestin (moto risen ohjelman sisältämä informaatio) selkäydintä ja ääreishermoja pitkin lihaksiin, jotka toteuttavat näkyvät liikkeet. Liikkuessaan ihminen kerää huomattavan määrän kehonsa sisäistä tai suoritusympäristöön liittyvää tietoa, joka palautuu takai sin aivoihin. Lihaksiin suuntautuvista hermosta käytetään nimeä motorinen tai efferentti hermo. Nopein ”palauteluup pi” alkaa lihaksista, joiden pituudesta ja supistusten voimakkuudesta (Golgin jänneelin, lihassukkula) lähtee sensorista tietoa takaisin keskushermostoon.. Eräs taitoharjoitteluun liittyvä sanonta onkin ”Taitojen opettaminen on mielikuvien luomista”. Mielikuva on siis motori sen ohjelman ”peili”. Pelkistetty liikkumisen toimintakaavio (Schmidt & Wrisberg, 2008) 36 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Suorituksen aikana aivoihin palautuvaa sensorista tietoa verrataan jatkuvasti aivoissa olevaan suori tusmielikuvaan. Kes kushermostossa hermoviestit eivät kuitenkaan kulje pelkästään aivoista lihaksiin. Harjoittelu puolestaan vahvistaa motorista ohjelmaa, joka tarkentaa myös taitoa vastaavaa mielikuvaa. Aivoista lihaksiin lähtevä tieto vastaakin oppijan taitotason mukaista suoritusmie likuvaa. Taitavan suorittajan mielikuva on hyvin tarkka, mikä tarkoittaa, että myös aivoista lähtevä motorinen ohjel ma sisältää paljon tietoa. Kuvio 2 osoittaa myös sen, miten monitasoisesti suorituksen aikana kerätty sensorinen tieto palautuu keskushermoston käsittelyyn
Lihasten ja nivel ten tuottamaa palautetietoa säädellään liikkeiden toteut tamisen aikana näin ollen ”selkäydintasolla”, jolloin liikkeiden säätely on tiedostamatonta. Molemmat ovat päteviä malleja kuvailemaan liikkeiden syntymistä ja sääte lyä. ”choking”) kauden tärkeimmissä kisoissaan siksi, että ulkoiset paineet vievät intensiivisesti harjoi tellun taidon säätelyn tiedostamattomalta puolelta tietoiselle puolelle. Tutkimuskirjallisuudesta löytyy esimerkki, jossa sirkustaiteilija heiluu vähemmän yksipyöräisel lä pyörällä tasapainoa mittaavan levyn päällä palloja heitellessään (toissijainen tehtävä), kuin yritäessään vain pysyä paikallaan mahdollisimman liikkumatta (ensisijainen tehtävä). Sen sijaan eri aistien kautta liikkumisympäristöstä tuleva palaute kiertää ylemmän ongelmanratkaisusta vastaavan aivokuoren kautta, jolloin liikkeiden sää tely on tietoista. Esimerkiksi taitava parkouraaja ylittää esteen hyvin eri tavalla kuin aloittelija.. Ekologisen teorian tutkijat ovat kiinnostuneita lihasten, raajojen ja nivelten toiminnasta (koordi naatiosta) ja siitä miten liikkumisympäristö itses sään sekä ympäristöstä saapuva sensorinen tieto säätelee liikkumista. Jos tasapainoilua säädellään aivokuoren kautta, esimerkiksi näköaistin avulla, ovat korjaus liikkeet huomattavasti hitaampia, jolloin tasapai noilu ei ole sujuvaa. Kuvio 2 kertoo myös niistä lukuisista kehon sisäi sistä prosesseista, joita motorisessa oppimisessa tapahtuu. Näistä nopeimmat palauteluupit kiertävät alempien tiedostamattomien aivojen osien kautta. Samoin heidän mielenkiintonsa kohteena on dynaaminen vuorovaikutus oppijan ja Taitotaso ratkaisee sen, kuinka tehokkaasti liikkeissä hyödynnetään kehon eri osia ja miten hyvin ne toimivat koordinoidusti keskenään. Edellä kuvatut palauteluupit eroavat toisistaan palautteen hyödyntämisen nopeudessa. Liikkeiden syntymisestä ja säätelystä vallitsee siis kaksi erilaista teoriasuuntaa; ekologinen teoria ja informaatioprosessointiteoria. 37 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Seuraavaksi nopeimmin palautetta saadaan liike suorituksen aikana nivelten ja kehon asennoista. Näkö, tunto ja kuuloaistin tuottama tieto puo lestaan kiertää suoraa aivoihin, jolloin liikkeiden säätely on enemmän tai vähemmän tietoista. Monet urheilijat hyö dyntävätkin esimerkiksi rentous ja mielikuvahar joittelua opetellessaan liikkeiden säätelyn pitämistä tiedostamattomalla puolella. Oletetaan, että jopa 70 prosenttia kaikista ihmisen aistireseptoreista sijaitsee silmässä, ja että 40 prosenttia aivokuoresta on tavalla tai toisella osalli sena näköaistitiedon käsittelyssä. Kuvio 2 osoittaa myös sen, miksi ja miten kog nitiiviset tekijät kuten tarkkaavaisuus, ajatukset, ja mielikuvat vaikuttavat fyysiseen suorittamiseen huippusuoritustilanteissa. On vaikeaa nähdä ihmisen sisälle. Esimerkiksi monet urheilijat alisuoriutuvat (engl. Lihaksista ja nivelistä kerättävä palaute palautuu sensorisia hermoratoja pitkin sel käytimeen, josta se palautuu motorista hermoa pitkin takaisin lihakseen. Tällöin hän alkaa miettiä liikkeiden korjausta, jolloin asennon korjausliikkeistä tulee hitaampia ja kömpelömpiä. Toissijaista tehtävää suoritta essaan sirkustaiteilija säätelee tasapainoaan tiedosta matta selkäydintasolla, sillä hänen tarkkaavaisuuten sa on pallojen heittelyssä. Kumpi näistä viite kehyksistä on sitten oikea. Kolmanneksi nopein palauteluuppi kerätään suori tusympäristöstä näkö, kuulo ja tuntoaistin avulla. Ekologinen teoria vai informaatioprosessointiteoria liikkeiden syntymisestä ja säätelystä. Teoriat tarkastelevat ilmiöitä kuitenkin hyvin eri näkökulmasta. Sanonta ”Mieli ja keho ovat yhtä” tulee hyvin konkreettiseksi. Ekologisen teorian tausta on biologiassa ja eko logisessa psykologiassa, informaatioprosessointiteo riassa tausta on neurologiassa ja kognitiotieteessä. Ensisijaisessa tehtävässä taiteilijan tarkkaavaisuus on siirtynyt kehon sisälle ja liikkeiden säätelystä tulee tietoista. Esimerkki osoittaa, että huippusuoritustilanteissa liikkeitä pitäisi oppia säätelemään tiedostamattomal la tasolla. Aivoihin viesti saapuu vasta kun lihastoiminta on jo tapahtunut. Suuri ero ”tiedostamattoman” ja ”aivokuoritason” liikkeiden säätelymekanismeissa on säätelyn nopeu dessa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa tasapainoilu puomilla. Kyse on siitä, säädel läänkö liikkeitä tiedostamattomasti vai tietoisesti. Lihaksissa ja nivelissä olevat tuntoreseptorit, eli proprioseptorit, keräävät tietoa lihasten ja nivelten venytyksestä, voi masta ja paineesta. Tiedostamattomalla tasolla tapahtuva tasapainoilu on sujuvaa ja tehokasta, sillä asennon säilyttämiseen tarvittavat kehon korjausliikkeet ovat nopeita. Asentoa korjaavat liikkeet ovat hitaita ja kömpelöitä ja sen vuoksi tasapainoilija horjuu. Urheilupsykologiassa menetelmänä käy tetään esimerkiksi tarkkaavaisuuden suuntaamista kehon ulkopuolelle, mielikuvia tai kokonaissuori tukseen tai suorittajan optimaalisiin tunnetiloihin liittyvien avainsanojen käyttöä. Tosin aivokuorellekin palautuvien luuppien nopeudessa on eroa. Varsinkin näköaistin merkitys liikkeiden säätelyssä on suuri. Oppimisen myötä esimerkiksi motorinen ohjelma kuljettaa enemmän informaatiota, motori nen viesti kulkee lihaksiin tehokkaammin, palautet ta kehon sisältä ja ympäristöstä kerätään sujuvam min, havainnot ja päätöksentekoprosessit tulevat tehokkaammiksi ja suoritusmielikuvat tarkentuvat. Kuviota katsoessa on myös helppo ymmärtää, miksi motorisen oppimisen mittaaminen on hyvin haas teellista
Informaatioprosessointiteoriaa käyttävät tutkijat sen sijaan ovat kiinnostuneita liikkeiden syntymisen ja säätelyn prosesseista kehon sisällä. Suomessa käytettyjä motoriikan arvioinnin kenttätestejä.. Motorisen suorituksen mittaamisen menetelmät voidaan myös jakaa laboratorio ja kenttätesteihin. oppimisympäristön välillä. Nykyisilläkin tutkimusvälineillä on hyvin hankalaa “katsoa” ihmisen sisään ja arvioida mitä erilaisissa neurologisissa tai kognitiivisissa prosesseissa on har joittelun myötä tapahtunut. Motoriikan mittaaminen – oppiminen vai suoritus. Mielenkiinto on ”ihon ulkopuolella” hyvin kokonaisvaltaisissa tilanteissa. Suorituksella sen sijaan tarkoitetaan ”motorisen taidon toteuttamista tiettynä aikana ja tietyssä paikassa (Magill, 2007)”. Move! sisältää kuusi osiota; 20 metrin viivajuoksu, vauhditon 5loikka, ylävartalon koho tus, etunojapunnerrus, kehon liikkuvuus ja heitto kiinniottoyhdistelmä. Suoritus tarkoittaa havaittavissa olevaa käyttäytymistä johon vaikuttavat harjoitte lun/oppimisen lisäksi monet muutkin tekijät, kuten moti vaatio, väsymys, kunto, tarkkaavaisuus ja vire ystila. Näistä erityisesti vauhditon 5loikka ja heittokiinniottoyhdistelmä mittaavat taidollisia ominaisuuksia. He pyrkivätkin pitämään liikkujaa aina kokonaisuu tena, eivätkä erottele esimerkiksi aisteja, hermotusta ja lihaksia. Laadullisissa menetelmissä arvioidaan tiettyjen kriteerien kautta esimerkiksi sitä, miten suoritus toteutetaan. Päteviä kenttätestejä motoriikan mittaamiseksi löytyy kaikille ikäryhmille. Oppimista mitattaessa TAULUKKO 1. Oppimisen mittaamiseen liittyvä haaste on myös se, ettei oppiminen ole suoraan havaittavis sa. Taulukossa 1 on kuvat tu suomalaisessa motoriikan arvioinnissa kenties eniten käytettyjä testejä. Suomessa lapsilla ja nuorilla eniten käytettyjä moto riikkatestejä ovat KTK ja Move!. Motoriikan mittaamisen menetelmiä laboratoriossa ovat muun muassa reaktioajat, virhemitat, kinemaat tiset ja/tai kineettiset analyysit, EMG, erilaiset aivo jen kuvantamisen menetelmät (EEG, MEG, MRI, PET, TMS) ja kehon koordinaation mittaaminen. Määrällisissä menetelmissä sen sijaan mitataan puhtaasti suoritustulosta. Mene telmät voidaan jakaa laadullisiin (prosessisuuntau tuneet) ja määrällisiin (lopputulossuuntautuneet) mittauksiin. Motorisen oppimisen arviointi sen sijaan vaatii monimutkaisempia mittausasetelmia ja syvempää oppimisen ymmärtämistä. Palautetaan tässä yhteydessä mieleen mo torisen oppimisen määritelmä; ”harjoittelun aikaansaama kehon sisäinen tapahtumasarja, joka johtaa pysyviin muutoksiin potentiaalissa tuottaa liikkeitä”. Kyse on rinnakkaisista kehonsisäisistä prosesseis ta, jotka kehittyvät ja tehostuvat harjoittelun myötä. KTK testi sisältää neljä osiota; puomilla kävely takaperin, sivuttaishyppely, sivuttaissiirtyminen ja esteen yli kinkkaus. Motoriikan arvioinnissa ja mittaamisessa keskeisin kysymys on se, halutaanko mitata suoritusta vai oppi mista. APM 1-3 ja 4-7 –vuotiaille (Numminen, 1995) TGMD-2 3-11 –vuotiaille (Ulrich, 2000) Move! 4-9 luokkalaisille (Opetushallitus) Koulun kuntoja liikehallintatesti 5-9 lk + lukio (Nupponen ym., 2007) KTK 5-14 –vuotiaille (Kiphard & Schilling, 2007) Movement ABC 3-11 vuotiaille (Henderson ym., 2007) Keski-ikäisten terveyskuntotesti Keski-ikäiset (UKK instituutti 1) Ikääntyvien terveyskuntotesti Ikääntyneet (UKK instituutti) 38 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Kyseisistä menetelmistä esimerkiksi kinemaattiset analyysit ja EEG edustavat laadullisia ja reaktioajat määrällisiä menetelmiä. Ekologinen teoria on kokonaisvaltaisuutensa takia paremmin sovellettavissa motoriseen oppimiseen ja taitoharjoitteluun käytännössä. Informaatiopro sessointiteoria sen sijaan tuottaa tärkeää perustietoa liikkeiden säätelystä ja auttaa esimerkiksi ymmärtä mään mekanismeja psykologisten ja kognitiivisten tekijöiden vaikutuksesta liikkeiden sujuvuuteen. Kyseisistä testeistä esimer kiksi APM, KTK ja Move! edustavat määrällisiä ja TGMD2 laadullisia mittausmenetelmiä. Motoristen suoritusten mittaaminen varsinkin kenttäolosuhteista on verrattain yksinkertaista. Haasteelliseksi arvioinnin tekee se, että harjoittelu ja oppiminen tapahtuvat rinnakkain mutta harvoin lineaarisesti. Informaatioprosessoinnissa on tapana tutkia laboratorioolosuhteissa yhtä tai maksimissaan muu tamaa keskushermoston prosessia kerrallaan. Joskus oppiminen on nopeaa, toisessa tapauksessa hitaampaa. Teoria auttaa esi merkiksi valmentajaa ja opettajaa luomaan oppimis ympäristöjä eritasoisille oppijoille. He tutkivat esi merkiksi motorisen ja/tai sensorisen tiedon kulkua keskushermostossa, motorisia ohjelmia, aivokuoren ylempien osien toimintoja tai aivojen hermoverk koja. Vaikka motorinen oppiminen ja suoritus tarkoit tavat kahta eri asiaa, joudutaan oppimista kuitenkin usein arvioimaan suoritusten kautta. Motorisen suorituksen mittaamiseen löytyy luke mattomia menetelmiä eriikäisille henkilöille. Suureita määrällisissä mittauksissa ovat muun muassa aika, pituus tai korkeus
Psychoanalytic Dialogues, 15, 255–283. Michelbrink, M. Siirtovaikutustesti on hyvin tyypillinen tapa arvi oida motorista oppimista. New York: Nova Science Publishers, Inc, 59–73. Koordinaatistoon merkitään eri aikapisteissä kerätyt testitulokset (esim. Yllättävää kyllä, monissa tutkimuksissa suorituksen taso on vielä kehittynyt pysyvyysmitta uksessa harjoittelujakson päätyttyä. Schöllhorn, W. 2009. Pysyvyysmit tauksia käytetään usein motorisen oppimisen tut kimuksissa. 2008. 2007. Weinheim: Beltz Test GmbH. Opetushallitus. Rauman opettajankoulutuslaitos. Champaign, IL: Human Kinetics. Jyväskylä: LIKES. Examiner’s manual. Uberarbeitete und erganzte Auflage. Yksi tapa arvioida motorista oppimista on mitata suoritusten pysyvyyttä. tarkistettu painos. Movement assessment battery for children – 2 examiner’s manual. Welminski, D. Dynamics of skill acquisition. Ripoll & M. Increasing stochastic perturbations enhances acquisition and learning of complex movements. Mikäli pysyvyysmittauksen tulos on merkit tävästi heikompi kuin viimeisellä harjoituskerralla mitattu tulos, on kyse ainoastaan suorituksen ke hittymisestä harjoittelujakson aikana. 1995. TGMD2). & Wrisberg, C. Champaign, IL: Human Kinetics. Kiphard EJ Schilling F. 2008. Motorisen oppimisen arvioinnissa on usein käytet ty oppimiskäyriä, kehon koordinaation kehittymisen arviointia, opitun taidon pysyvyyttä ja/tai siirtovai kutusmittausta. & Telama, R. Näitä arvioitaessa voidaan toki käyttää esimerkiksi edellä mainittuja laboratorio ja kenttätestejä, mikäli mittausasetelmassa huomioi daan myös oppimisen tekijät. Siirtovaikutusmittauksessa mitataan taitoa, joka on harjoitellun taidon kaltainen, mutta jota ei ole kuitenkaan harjoiteltu varsinaisessa interventiossa (harjoitusohjelmassa). Mikäli taito pystytään toteuttamaan hyvin vielä muutamien päivien tai viikkojen jälkeen harjoittelujakson päät tymisestä, voidaan tulkita, että oppimista on tapah tunut. Alle kouluikäisten lasten havaintomotorisia ja motorisia perustaitoja mittaavan APM-testistön käsikirja. aika, osumien määrä), jolloin voidaan arvioida, miten suoritus on kehittynyt ajan kuluessa. Raab (toim.) Perspectives on cognition and action in sport. Kehon koordinaation kehittyminen on myös tapa arvioida oppimista. Soini, H. 2007. 2000. A constraints-led approach. Teoksessa D. Koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaaminen. Henderson, S. Button, C. & Davids, K. Onkin loogista, että suoritus kehittyy, mikäli sitä harjoitellaan. 2007. Numminen, P. (2nd ed.) Austin, TE.: Pro-Ed.. Sugden, D. Ikääntyvien terveyskuntotesti http://www.ukkinstituutti.fi/ammattilaisille/testaaminen/ukk-terveyskuntotestistot/ikaantyvien_terveyskuntotestit Ulrich, D.A. Sideup, Kent: The Psychological Corporation. A situation-based learning approach. Oppiminen vie aikaa, eikä se tapahdu lineaarisesti harjoittelun kanssa. http://www.edu.fi/move UKK instituutti 1. A. Motor learning and performance. Oppimiskäyriä tarkastellessa tulee kuitenkin huomioida se, että suorituksen paraneminen käyrällä saattaa johtua ennemminkin suorituksen kehittymisestä kuin oppimisesta. Korperkoordinationstest fur Kinder. 2. & Barnett, A. Oppimiskäyrissä vaakaakseli edus taa mittausajankohtaa ja pystyakseli suoritustasoa. Thelen, E. Nupponen, H. LIKES-tutkimuskeskus. Motorisen oppimisen tutkimuksissa on hyvin tyypillistä, että pysyvyysmit tauksen yhteydessä toteutetaan jonkinlainen siirto vaikutustesti. 2. ”Nouseva” oppimiskäyrä saattaa kertoa siitä, että henkilö on oppinut taitoa. Esimerkiksi monissa moto risen oppimisen tutkimuksissa harjoittelujak son jälkeen toteutetaan vielä siirtovaikutusmittaus. Kehon koordinaation arvioiminen oppimisen osoittajana perustuu siihen, että oppimisprosessis sa kehon eri osien yhteistoiminta, eli koordinaatio, kehittyy ja tehostuu. Test of gross motor development. Motorisen oppimisen tutkimuksessa oppimiskäyriä käytetään usein vertailtaessa erilais ten taitojen oppimisnopeuksia. Schmidt, R. & Bennett, S. Dynamic systems theory and the complexity of change. 39 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 tuleekin arvioida oppimisen tekijöitä, eli suorituk sen paranemista, yhdenmukaistumista, pysyvyyttä ja sovellettavuutta. Parantunut suoritustaso ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että se johtuisi oppi misesta. Tämä tarkoittaa sitä, että taitoa vastaavat aivojen hermoyhteydet jat kavat kehitystä harjoittelun päättymisen jälkeenkin. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 204. TIMO JAAKKOLA, LitT Dosentti Jyväskylän yliopisto Sähköposti: timo.jaakkola@jyu.fi LÄHTEET Davids, K. ukkinstituutti.fi/ammattilaisille/testaaminen/ukk-terveyskuntotestistot/keski-ikaisten_terveyskuntotestit) UKK instituutti 2. Motorisen oppimisen tutki muksissa raajojen koordinaatiota ja sen kehittymistä harjoittelun seurauksena voidaan kuvata ja mallintaa myös matemaattisilla kaavoilla. Tällöin harjoittelujakson päätyttyä toteutetaan vielä pysyvyysmittaus. 2005. Keski-ikäisten terveyskuntotesti (http://www. Menetelmänä voidaan käyttää esimerkiksi kinemaattisia mittauksia (biomekaani nen analyysi) tai suoritustekniikan laadullista silmä määräistä tai kuvattua arviointia (esim. Summanen, A. Siirtovaikutustestin taito voi daan myös toteuttaa erilaisilla alustoilla, välineillä, olosuhteissa tai etäisyyksillä kuin mitä varsinaises sa ohjelmassa on harjoiteltu. Araújo, H. A
40 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Tieto ja ymmärrys esimerkiksi kognitiivisten taitojen merkityksestä taidon oppimisessa sekä psyykkisten ja fyysisten valmiuksien huomioimisesta taitosuorituksen kehittämisessä ovat kuitenkin jääneet riittämättömiksi (Blomqvist & Mononen 2016). Teksti: SAMI KALAJA Liikuntataitojen oppimisen ja opettamisen uudet suunnat Taitavuus on ominaisuus, joka sitoo yhteen kehon ja mielen. Taitojen oppiminen on hyvin laaja ja kokonaisvaltainen teema, joka on hyvin ajankohtainen aihe sekä liikunnanopetuksen että urheiluvalmennuksen parissa. Opettajan tai valmentajan rooli on muuttunut neuvojen antajasta oppimisen helpottajaksi ja mahdollistajaksi. Tässä tehtävässä oppimisympäristön ja opeteltavan tehtävän muokkaus ovat avainasemassa. Yksi liikunnanopetuksen keskeisimmistä tavoitteista on ohjata ja kannustaa oppilaita liikunnalliseen elämäntapaan.. Uusissa opetussuunnitelmissa liikuntataidot ovat hyvin keskeisessä roolissa. P erinteisesti valmennusja opetusprosesseissa on painotettu biomekaniikkaa ja fysiologiaa ja tietämys lajitekniikoista on korkealla tasolla. Liikuntaja urheilutaitojen oppiminen on hyvin kokonaisvaltainen prosessi, jossa tiedostamattomalla on yllättävän suuri rooli
41 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta on koettu pätevyys äärimmäisen tärkeä käsite. Ericsson tutkimusryhmineen korosti tulkinnoissaan harjoittelun tarkoitushakuisuuden merkitystä. Noviiseilla ei havaittu vastaavalaisia nivelliikkeitä ja heillä oli eksperttejä enemmän tähtäysvirheitä. Arutyunyanin tutkimusryhmän klassikkotutkimuksessa vuodelta 1968 todettiin, että taitavilla pistooliampujilla oli taitamattomampia ampujia enemmän vaihtelua ampumasuorituksissa. Tucker & Collins 2012). Perinteinen taitoharjoittelu perustuu määrään Harjoittelun määrän ja taitojen oppimisen välillä vallitsee yhteys. Kehittämällä motorisia taitoja parannetaan oppilaiden koettua pätevyyttä ja sitä kautta vankistetaan liikunnallisen elämäntavan muodostumista (Opetushallitus 2014). Tällä hetkellä vastaavanlaisia innovaatioita ovat koripallon heitto kämmenpohjalta (Stephen Curry) tai vapaauinti perhosuinnin delfiinipotkulla (mm. Suoritustason pysyvyys ei edellytä koordinaatiomallien pysyvyyttä. Tyypillistä huipuille on etsiä omia yksilöllisiä suoritustekniikoita. Runsas taitoharjoittelu lisää aivoissa olevan myeliinin määrää, mistä on seurauksena tehostunut hermoimpulssin kulku (McKenzie ym. Ku va : E S KO H AT U N E N. Nämä liikkeet olivat kuitenkin luonteeltaan kompensatorisia, eli liikkeet tasapainottivat toinen toisiaan. Mitä enemmän harjoitellaan – sitä paremmaksi tullaan (mm. Mikäli kaikki oppijat olisi pakotettu samaan, ennalta määrättyyn suoritusmalliin, edellä mainitun kaltaiset innovaatiot olisivat jääneet syntymättä. Mikäli liikemalli sisältäisi vähemmän variaatiota, lyöntivaihtoehtoja olisi vähemmän. Liikuntataitojen oppiminen on puolestaan yksi avaintekijöistä koetun pätevyyden pönkittämisessä. Ja mitä enemmän harjoittelemme, sitä paremmin opimme. Pyrkimys toistaa liikesuoritus kerta toisensa jälkeen samanlaisena on tehoton ja hyvin kyseenalainen menetelmä oppia taitoja. Yläraajan nivelten liikkeet kuitenkin vähensivät pistoolin piipun pään heilumista. Tällaisia ovat esimerkiksi korkeushyppy selkä edellä (Dick Fosbury), luisteluhiihto (Pauli Siitonen) tai mäkihyppy jalat avaten (Jan Boklöv). Määrän elementin tärkeys on aina ymmärretty taitoharjoittelussa, mutta 10 000 tunnin sääntö sai nämä ajatukset ”laukalle” ja harjoittelun määrä on jyrännyt muut kehittymisen elementit alleen. Oppiminen etenee aluksi hyvin nopeasti, mutta taitotason parannettua sama määrä harjoittelua johtaa vähäisempään tulokseen. Muuttuuko määrä laaduksi. Taitavilla pelaajilla oli noviiseja suurempaa vaihtelua lyönnin alkuvaiheessa. Ericssonin tutkimusten innoittamana kirjailija Malcom Gladwell julkaisi vuonna 2008 menestysteoksen Outliers – The story of success. Schmidt & Lee 2005). Heidän mukaansa eksperttiyden saavuttaminen edellyttää suuren määrän tarkoituksellista harjoittelua. Tämä vaihtelu kuitenkin väheni minimiin lähestyttäessä sitä hetkeä, jolloin maila osuu palloon. Urheilun historia tuntee lukuisia syntymäaikoinaan innovatiivisia suoritustapoja, jotka ovat mullistaneet koko lajia. Myeliinituppi toimii eristeenä mahdollistaen hermoimpulssin nopeamman kulun. Hermosoluja ympäröi rakenteellisesti ja toiminnallisesti erikoistunut solukalvon rakenne, myeliini. Runsasta taitoharjoittelua tarvitaan muun muassa aivojen hermosoluyhteyksien vahvistumiseen. Puhutaan ”harjoittelun mahtilaista” (the power law of practice). Eräs taitoharjoitteluun viime vuosikymmeninä voimakkaasti vaikuttanut tutkimus on Anders K. Eksperttiampujilla oli noviiseja enemmän liikettä olkapään, kyynärpään ja ranteen nivelissä. Samanlainen ilmiö havaittiin myös pöytätennistutkimuksessa. Liikkeen toistaminen on eduksi oppi miselle, mutta samalla se on haitaksi motivaatiolle, jota voidaan pitää oppimisprosessin termostaattina. Tätä tiukkaan määriteltyä 10 000 tunnin rajaa on arvosteltu voimakkaasti ja useat tutkimukset ovat osoittaneet, että urheilulajien ja lajin sisällä yksilöiden välillä on suuriakin eroja harjoittelumäärissä, joilla huipputaso saavutetaan (mm. Olisi houkuttelevaa ajatella, että oppimisessa on kyse ainoastaan harjoittelun määrästä, että oppijan tulee vain sitkeästi toistaa tavoitteena olevaa liikettä, kunnes se on opittu. 2015; Zatorre ym. Pöytätenniksen kaltaisessa dynaamisessa liikuntamuodossa suuri variaatio liikkeen aloituksessa mahdollistaa juuri pelitilanteeseen sopivan lyönnin valitsemisen. Parhaat soittajat olivat harjoitelleet soittamista enemmän kuin alemman taitotason muusikot. Michaelit Klim & Phelps). Urheiluvalmennuksen puolella suoritustekniikan parantaminen on alati ajankohtainen haaste. Tämän ”oppimisen mahtilain” (the power law of learning) esitteli Paul Fitts jo vuonna 1964. On selvää, että opimme kun harjoittelemme, kuten edellä todetaan. Määrään perustuvaa traditionaalista tapaa opettaa taitoja on kritisoitu muun muassa siksi, että se ei kehitä ja kasvata älykkäitä, ajattelevia, itsenäisiä liikkujia/urheilijoita, vaikka juuri nämä edellä mainitut ominaisuudet ovat sekä liikuntakasvatuksen että urheiluvalmennuksen tavoitteita (Chow ym. 2015). Määrä sinällään ei ole huono asia, haasteena on useimmiten harjoittelun monotonisuus. Monotonisuus tuo oppimiseen lukuisia varjoja. Ericssonin tutkimus viulunja pianonsoittajien taitotasoon ja harjoittelumääriin liittyen. Aloittelijalla harjoittelu vaikuttaa voimakkaasti. Urheilijat ja valmentajat eri lajeissa pyrkivät jatkuvasti parantamaan liiketekniikkaa etsimällä uusia tapoja saavuttaa huipputulos. 2012; Underwood 2014). Harjoittelun tehokkuus on kuitenkin erilaista oppimisen eri vaiheissa. Tutkijat havaitsivat yhteyden soittajien taitotason ja harjoittelumäärien välillä. Monotonisen harjoittelun haittojen välttämiseksi sekä oppimisen tehostamiseksi taitoharjoittelun tulee sisältää vaihtelua. Tässä teoksessa Gladwell lanseerasi 10 000 tunnin kultaisen säännön, jonka mukaan kenestä tahansa tulee huippu missä asiassa tahansa, kunhan hän harjoittelee määrätietoisesti vähintään 10 000 tuntia (Ericsson et al 1993; Ford et al 2015; Baker & Cobley 2008; Gladwell 2008)
Tämän informaation pohjalta hän tekee päätöksiä, jotka hän toimeenpanee liikkumalla. (Bosch 2015) 42 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Sisällyttämällä vaihtelua harjoitteluun vahvistetaan oppijan mahdollisuuksia suorittaa aina tilanteeseen parhaiten sopivin liikesuoritus. Siinä missä harjoittelun määrää tarvitaan muun muassa hermoyhteyksien vahvistumiseen aivoissa, harjoittelun monipuolisuus vaikuttaa hermoverkon tiheyteen. Myös uusien hermosoluyhteyksien muodostuminen käynnistyy hyvinkin pian harjoittelun alettua ja voimistuu muutaman päivän harjoittelun seurauksena. 2006; Avela 2015; Yarrow ym. Oppijoille tulee tarjota mahdollisuuksia etsiä ja hyödyntää informaatiota liikkeidensä säätelemiseksi. Taidon oppimisen eteneminen. Uusien aivosolujen syntyminen kestää neljästä viikosta eteenpäin. Esimerkiksi tennispelaajilla mailakäden edustus motorisella aivokuorella on voimistunut. Taitavuus ei ole ainoastaan liikkeitä itsessään, vaan myös niiden kykyä sopeutua ympäristön vaatimuksiin (Button ym. Baseball-lyönti ei siis ole tiettyyn muotoon kivitauluun hakattu, monotoninen suoritus, vaan se on hyvin sopeutuva ja se muokkaantuu muun muassa ympäristön rajoitteiden perusteella (esimerkiksi hidas tai nopea syöttö). (Aimone ym. Liikkuja etsii ja kerää informaatiota sekä omasta kehostaan että ympäristöstään. Lisäksi eri kehonosien edustukset motorisella aivokuorella muuttuvat runsaan harjoittelun seurauksena. Liikkeen voidaan sanoa alkavan havainnosta. Oppiminen ei myöskään aina etene lineaarisesti taitamattomuudesta liikkeen hallintaan, vaan jopa epäloogisen oloisesti välillä taka pakkiakin ottaen, kuten fiktiivisessä kuviossa 1 on havainnollistettu. Esimerkiksi tennistykin ampumien pallojen lyöminen ei vastaa informaatioltaan aidon pelaajan syöttämiä syöttöjä. Tykkiä vastaan lyövä pelaaja ei pysty ennakoimaan tulevan syötön suuntaa. Kuten edellä todettiin, niin taitojen oppiminen edellyttää runsaasti työtä ja pitkän ajan, joidenkin monimutkaisten taitojen oppiminen voi viedä vuosikymmeniäkin. 2014; Adkins, D. Baseball-tutkimuksessa huippulyöjät kompensoivat liikkeen ajoitukseen liittyviä virheitä lyönnin eri vaiheiden aikana, eli jonkin vaiheen ajoitusvirhe pystyttiin korjaamaan lyönnin seuraavissa vaiheissa. 2008; Davids ym. Aivoissa tapahtuvat muutokset eivät toteudu hetkessä. Tämä tapahtuu parhaiten sallimalla jatkuva vuorovaikutus ympäristön kanssa (ei staattisia drillejä), mahdollistamalla kokeileva oppiminen (ei ennalta määrättyjä liikemalleja, joita imitoidaan) ja tarjoamalla avaininformaation lähteitä jotka ovat läsnä suorituksen aikana (esimerkiksi toiset pelaajat ja relevantit rajaviivat – merkinnät). Monipuolinen, vaihtelua sisältävä taitoharjoittelu lisää aivosolujen välisiä yhteyksiä. 2009). Taitojen oppimisessa keskeinen ajatus on informaation ja liikkeen keskinäinen vastaavuus (Pinder 2014). Liike siis lähtee havainnosta (Chow ym. 2016; Ives 2014). Nopeimmat, jo harjoittelupäivänä tapahtuvat muutokset, liittyvät proteiinisynteesiin. Ennen tätä on kuitenkin tapahtunut jo paljon. KUVIO 1. 2014; Davids ym. Sen sijaan elävää syöttäjää vastaan lyötäessä erilaisiin syöttäjän kehon asentoihin liittyvien vihjeiden perusteella lyöjä voi etukä. Liike lähtee havainnosta – ei lantiosta Vanhan sanonnan mukaan liike lähtee lantiosta. Tätä uusien yhteyksien muodostumista kutsutaan synaptogeneesiksi. Tämän synaptogeneesin ja edellä mainitun myelinisaation lisäksi muita oppimiseen liittyviä muutoksia aivoissa ovat muun muassa proteiinisynteesi, angiogeneesi (verisuonien uudismuodostus) ja neurogeneesi (uusien hermosolujen syntyminen). Harjoitustilanteen informaation tulee vastata kilpailutilanteen informaatiota. On tärkeää muistaa ja ymmärtää, että, pysyvä taitojen oppiminen ottaa aikansa. 2015; Land & Tenenbaum 2009)
Esimerkiksi ajokorttia suorittavan autokoululaisen ajoharjoittelun tulee olla sellaista, että se palvelee liikenteessä ajamisen oppimista. Hyvänä opettajan tai valmentajan tunnuspiirteenä pidettiin sitä, että ohjeita ja neuvoja tuli mahdollisimman paljon. Osa rajoitteista on sellaisia, että niihin ei voida vaikuttaa, mutta ne tulee huomioida, kuten esimerkiksi oppijan ikä tai pituus. 43 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 teen aavistaa syötön laadun ja valmistautua siihen aikaisemmin (Davids 2015). Jokaisen liikkujan tulee löytää hänen oma henkilökohtainen tapansa liikkua Nikolai Bernsteinin ajatuksella ”Mestari ei ole kopioitavissa” (Birklbauer 2006). Lahjakkuuskartoitukset ja try out-tilaisuudet ovat huonoimmillaan edellä mainittua kasvien vaihtamista; oppimisprosesseissaan jäljessä olevat urheilijat leimataan lahjattomiksi ja uudet vaihdetaan tilalle. Jokaisen ihmisen yksilöllinen ruumiinrakenne määrittää optimaalisen, yksilöllisen liikkumistyylin, joka hyödyntää optimaalisella tavalla liikkumisen reaktiivisia voimia. 2009) Taidon tulee sopeutua kehoon eikä päinvastoin Jokainen oppija on ainutkertainen yksilö. Optimaalisena palautteen anto frekvenssinä pidetään yleisesti noin joka viidennen yrityksen jälkeen annettua palautetta (mm. Onko taitoja opettava opettaja tai valmentaja puutarhuri vai reviisori. Taitoharjoittelun tavoitteenahan on siirtovaikutus, toisin sanoen taitoharjoittelussa tavoi tellaan sitä, että harjoituksissa opitut taidot siirtyvät tilanteeseen, jossa varsinaista taitoa käytetään. Uudessa opetussuunnitelmassa ja valmennusja tutkimuskirjallisuudessa korostetaan havaintoja päätöksentekotaitojen merkitystä (Opetushallitus 2014; Jaakkola 2010; Kalaja 2016; Yarrow ym. Taitojen opettajan toimintaa voisi verrata kuin puutarhurin työhön. Perinteisessä taitojen opettamisessa havaintoja päätöksentekotaidot ovat jääneet itse liikkeen suorittamisvaihetta vähäisemmälle huomiolle. Oppimisen kannalta liikkeen lopputulos on tärkeämpi kuin itse liike (Yarrow 2009). Opettaja tai valmentaja ei siis ole reviisori, joka kontrolloi ja ohjaa toimintaa tarkistamalla onko asiat tehty oikein ja kertoo ovatko urheilijan vastaukset liikeongelmiin oikeita. Taitotason karttuessa tarkkaavaisuus siirtyy kehon ulkopuolelle, esimerkiksi potkaistavaan palloon. Analogisesti taitovalmentajan kannattaa muokata tehtävää tai oppi mis ympäristöä silloin, kun oppiminen ei etene . Vaihtaako hän kasvin vai mullat. Samalla tavalla taitoja opettavan opettajan tai valmentajan tärkein tehtävä on luoda oppimista tukeva ja edistävä oppimistilanne ja -ympäristö. Huipputason osaaja keskittyy kohteisiin, jotka sijaitsevat kaukana hänen kehostaan ja tulevaisuudessa, jalkapalloesimerkissä pallon lentoradassa. Taitojen opettaminen on pitkälti rajoitteiden manipulointia, kuten esimerkiksi erilaisilla välineillä, erilaisilla alustoilla tai erikokoisilla pelialueilla harjoittelu. Oppimiselle tilan antaminen on myös sitä, että oppijalle ei tarjoilla valmiita vastauksia, vaan kysymällä oikeita kysymyksiä hänet ohjataan itse löytämään vastaukset. Birklbauer 2006; Bosch 2015). KUVIO 2. Perinteisessä taitojen opettamisessa korostui ohjeiden ja palautteen määrä. Pienillä lapsilla ja aloittelijoilla tarkkaavaisuus kannattaa kohdistaa kehon sisälle. Rajoitteet ovat muuttujia, joita säätelemällä oppimista voidaan ohjata haluttuun suuntaan. Taitoharjoittelun suunnittelu on avainasemassa Taitoharjoittelua suunniteltaessa korostuu neljä tekijää; harjoitusten representatiivisuus, rajoitteiden manipulointi, informaation ja liikkeen yhdistäminen ja tarkkaavaisuuden suuntaaminen. Harjoittelun suunnittelun periaatteet (Chow 2015). Kuitenkin oppimiselle pitäisi jättää tilaa, muun muassa liian usein annettu palaute häiritsee oppimista. Puutarhuri kastelee kasvin, lannoittaa maaperän, huolehtii riittävästä valon saannista pitäen kaikin tavoin huolen siitä, että kasvuolosuhteet ovat mahdollisimman hyvät. Taitoja opettavan valmentajan tai opettajan keskeisin rooli on toimia oppimisen suunnittelijana (learning designer) ja toimia siten, että tehtävä ja ympäristö opettavat. Esimerkiksi onko polvi koukussa vai suorana jalkapalloa potkaistaessa. Tarkkaavaisuuden suunnalla on merkitystä liikesuorituksen sujuvuuden kannalta. Taitojen oppiminen on hyvin laaja ja kokonaisvaltainen prosessi. Stereotyyppiset, jäykät liikemallit saattavat rajoittaa oppimisen mahdollisuuksia, oppijan tulee antaa itse kokeil la erilaisia vaihtoehtoja ja siten oppia mikä toimii ja mikä ei. Kun tarkkaavaisuus on kaukana omasta kehosta, liik. Mitä puutarhuri tekee, jos kasvi voi huonosti. Taitojen oppiminen on pitkäjänteistä toimintaa, jossa ei kannata tehdä liian pikaisia johtopäätöksiä. Aina tämä vastauksien löytäminen ei ole tiedostettua, taitojen oppi minen on pitkälti myös tiedostamatonta (Jaakkola 2010; Kidman 2005). Valmentajan tai opettajan tehtävänä on suunnitella tehtäviä ja luoda oppimisympäristöjä, jotka vastaavat lopullista tavoitetta. Representatiivisuudella ymmärretään harjoitusja kilpailutilanteen vastaavuutta
Teoksessa Davids, K. Taitoja opettavan opettajan tai valmentajan keskeisin rooli on suunnitella ympäristö ja tehtävä sellaisiksi, että ne auttavat ja tukevat oppijaa hänen oppimisprosessissaan. Tohyama, K. & Johansen-Berg, H. Aimone, J. Frederic Bartlettin (1932) lausahdus kuvastaa oivallisesti mistä taitoharjoittelussa on kysymys: ”Lyödessäni tennispalloa en tuota mitään täysin uutta, mutta en toista mitään vanhaakaan.” SAMI KALAJA, LitT Johtaja Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Sähköposti: sami.kalaja@kihu.fi LÄHTEET: Adkins, D. 2016. Boychuck, J. Juva Kalaja, S. 2014. Seifert, L. & MacMahon, C. & Davids, K. & Kleim, J. Teoksessa Mero, A., Nummela, A., Kalaja, S. & Krakauer, J. Renshaw, I. & Mononen, K. & Renshaw, I. What makes champions. Ives, J. Remembering: A Study in experimental and social psychology. Button, C. Nonlinear pedagogy in skill acquisition – an introduction. Araùjo, D. Champaign. Complex systems in sport. Deliberate practice in sport. Motor Behavior. 2005 Motor Control and Learning. Luento Kisakallion taitokongressissa 20.11.2015. & Farrow, D. Designing Practice Tasks in Sport: Implications of a Nonlinear Pedagogy. Luento Kisakallion taitokongressissa 18.11.2015 Davids, K. Nature Neuroscience, vol 15, 4, april 2012. Inside the brain of an elite athlete: the neural processes that support high achievement in sports. Developing inspired and inspiring people. Gladwell, M. Routledge. New Zealand. Emery, B. 2016. Cambridge University Press. (toim.) Huippu-urheiluvalmennus. 2016. Zatorre, R. 1993. Ydintekijöitä ovat informaation löytäJaakkola, T. J Appl Physiol. Motor training induces experiencespesific patterns of plasticity across motor cortex and spinal cord. & Bennett, S. KIHUn julkaisusarja nro 51. A review of the relative contribution of genes and training to sporting success. & Collins, M. 2005. 2009. & Tenenbaum, G. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi, luettu 13.4.2016. Chow, J. Innovative Print Communications. & Orth, D. & Richardson, W. & Passos, P. PS-kustannus. Outliers – The story of success. Connecting Mind and Body for Optimal Performance. & Passos, P. 44 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. 2010. Nova Science Publishers. Aachen. Psychological Review, 100:363–406. Physiol. & Häkkinen, K. Regulation and function of adult neurogenesis: from genes to cognition. Athlete-centred Coaching. Philadelphia. The role of deliberate practice in the acquisition of expert performance. Teoksessa Araùjo, D., Ripoll, H. New York. Huiliang, L. Plasticity in gray and white: neuroimaging changes in brain structure during learning. Ford, P. Davids, K. O’Donovan, D. Routledge International handbooks. Little, Brown & Company. Schmidt, R.A. & Gage, F. Routledge. Complex systems in sport. Button, C. Tehokas taitojen opettaminen ja valmentaminen aktivoi oppijan itse etsimään ja löytämään ratkaisut. New York. CNS –a new challenge and possibility in high performance sports. Faria, J. NY. Human Kinetics. USA. 1932. Taitoharjoittelu. 2016). 2015. Teoksessa Baker, J. Havaintojen ja päätösten teko ovat taitoja, joita voi ja joita ehdottomasti tulee harjoitella. Yarrow, K. & Lee, T.D. New York. Ericsson, A. & Paavolainen, L. & Williams ,M. Lippincott Williams & Wilkins. 2015. Kidman, L. British Journal of Sports Medicine, 46 (8), 555–561. Davids, K. Fields, D. 2014, Oct, 94 (4): 991–1026 Baker, J. Teoksessa Baker, J. (toim.) Perspectives on Cognition and Action in Sport. Tucker, R. Does practice make perfect. keen motorinen kontrolli tapahtuu tiedostamatta, itseorganisoituvasti ja suoritus on tehokas, nopea ja taloudellinen. Dynamics of Skill Acquisition. Meyer & Meyer Verlag. Li, Y., Lee, S. 2010 Publishers. 2014. Bosch, F. Davids, K. Hodges, N. (toim.) Urheilijan polun huippuvaihe – menestykseen vaikuttavat tekijät sekä tutkimus-, kehittämisja asiantuntijatoiminnan painopisteet 2013–2018. Button, C. Jokainen oppija tekee oman oppimisensa itse. Teoksessa: Nummela, A., Mononen, K., Aarresola, O. Skill acquisition and representative task design. 2015. Taitavuuden kehittäminen. OPS2016 – Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. USA. 2008. Expert performance in sport. Pinder, R. USA. & Tesch-Römer, C. Hristovski, R. (toim.) Developing sport expertise. Rotterdam. 101: 1776–1782, 2006. The role of training in developing the expert athlete. (toim.) Routledge Handbook of Sport Expertise. & Farrow, D. Nature reviews Neuroscience, vol 10 aug 2009; 585–596. Krampe, R. A Constraints-LedApproach. & Raab, M. Brown, P. Avela, J. IL. Button, C. Interaction between Motor Skill Learning and Brain Plasticity Changes. minen ja hyödyntäminen. Routledge. Seifert, L. 2014 Variability in neurobiological systems and training. Routledge International handbooks. Havaintojen ja päätöstentekoa kannattaa harjoitella Taitojen oppiminen on hyvin yksilöllinen ja pitkäkestoinen prosessi, joka vaatii runsaasti työtä. 2006. Vaihtelun elementti on elimellinen osa taitoharjoittelua. 12.102015 Opetushallitus. Headrick, J. McKenzie, I. Modelle der Motorik. Birklbauer, J. USA. Champaign, IL: Human Kinetics. 2012. Saatavilla www.sciencemag.org. VKkustannus. An Integrative Approach. The Role of Attentyion and Movement Variability in the Production of Skilled performance. Balaguè Serre, N. Clemenson, G., Deng, W. Rev. 2014. Routledge. Motor skill learning requires active central myelination. Ohayon, D. Informaation yhdistäminen liikkeeseen on yksi taitoharjoitusten suunnittelun kulmakiviä (Chow ym. Remple, M. & Kumpulainen, S. Land, W. & Cobley, S. An ecological dynamics perspective. Underwood, J. Blomqvist, M. 2008. Livonia print. Taitovalmennuksen tehtävänä on opettaa urheilija havaitsemaan informaatiota sekä hänen omasta kehos taan että ympäristöstä. Teoksessa Davids, K., Hristovski, R., Araùjo, D, Balaguè Serre, N., Button, C. USA.. Luento Kuortaneen voimaseminaarissa 14.11.2014. (toim.) Routledge Handbook of Sport Expertise. & Davids, K. Bartlett, F. Strength Training and Coordination. Taitoharjoittelu ei ole jonkin ennalta määrätyn, tiukan liikemallin toistamista, vaan aina kulloiseenkin tilanteeseen parhaan mahdollisen ratkaisun löytämistä. Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu. 2015. Teoksessa: Farrow, D., Baker, J. 2008. Coughlan, E. Araùjo, D. New York
Erityisesti Jyväskylän Kenttäurheilijoiden valmennuspäällikön Jarkko Finnin esitys tuntui osuvan ja uppoavan kuulijoihin. Lisäksi huipulle kivunneet ottivat vastuuta omasta harjoittelustaan ja heistä kasvoi poikkeuksetta myös oman urheilunsa asiantuntijoita. Aihe oli esillä useammankin asiantuntijan esityksessä. Valmennuspäällikön esitys pohjautui enemmän pitkän valmennusuran havaintoihin ja kokemukseen kuin tieteellisiin tutkimuksiin. Huippu-urheilijoiksi kehittyvien nuorten tunnistaminen lahjakkuutta ja fyysisiin ominaisuuksiin liittyvää suorituskykyä arvioimalla on hyvin vaikeaa vielä aikuisiän kynnykselläkin. Näitä piirteitä ei tilastoista tai yksittäisten testien perusteella tunnisteta. Huipulle edenneillä on nuorena ollut hyvä harjoitettavuus ja herkkä vaste sekä fyysisiin että psyykkisiin ärsykkeisiin. Järkevämpi tapa on arvioida urheilijaa kokonaisvaltaisesti, pitkällä aikavälillä ja laatia urheilijaprofiili. On tuskin kuitenkaan sattumaa, että esiin nostetut havainnot olivat samassa linjassa nykyisen tutkimustiedon kanssa. Finnin selkeä viesti Kuntotestauspäivillä oli, että alle 15-vuotiaan lahjakkuuden ennustaminen tulosten, tilastojen ja yksittäisten testien perusteella on hyvin virhealtista. Kasvuvaiheessa erot biologisessa iässä sekoittavat kuitenkin kokeneenkin valmentaja tutkan, taustajoukoista puhumattakaan. Kentän laidalla seuraavien lasten vanhempien silmissä kilpailussa menestyvä lapsi on usein yhtä kuin lahjakas ja tuleva menestyjä. Lähtökohtaisesti kaikki ovat lahjakkaita ja tämän ajattelun tulisi ohjata lasten ja nuorten urheilua ja liikunta.. Finnin mukaan lahjakkuuksien etsintää kasvuvaiheessa voidaan pitää jopa ajan haaskauksena. 45 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 K O L U M N I Teksti: JONNE KAMSULA Lahjakkuuden tunnistamisen haasteet ja mielekkyys Valmennuspäivässä Jarkko Finni nostikin innokkuuden ja siitä jatkossa jalostuvan intohimon tärkeimmäksi piirteeksi matkalla erityislahjakkuuteen. Olisi hedelmällisempää keskittyä siihen, kuinka innokkaita nuoria tuetaan matkalla erityislahjakkuuden vaiheeseen. Kasvatustieteiden emeritusprofessori Kari Uusikylän mukaan lahjakkuustutkijoiden keskuudessa vallitsee kuitenkin sangen suuri yksimielisyys siitä, että lahjakkuus on sekä perittyä että hankittua. Tutkijat ovat todenneet lahjakkuuden vaikeasti määriteltäväksi ja moniselitteiseksi. Pohdittavaksi jääkin kysymys, suosiiko järjestelmämme edelleen aikaisemmin kehittyviä varhaismenestyjiä esimerkiksi urheilulukiovalintojen ja nuorisomaajoukkueiden kautta. Lahjakkuuden käsitettä määriteltäessä nojataan usein kanadalaisen psykologian professorin Françoys Gagnén malliin, jossa lahjakkuus jaetaan käsitteellisesti kahteen päätyyppiin: synnynnäiseen lahjakkuuteen (giftedness) erityislahjakkuuteen (talent). Tutkijoiden viesti on, että lahjakkuuden tunnistamisen sijaan tulisi puhua lahjakkuuden tukemisesta ja seuraamisesta kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti – urheilijan yksilöllinen kypsyminen ja kehittyminen huomioiden. Kuinka moni potentiaalinen huippuosaaja tippuu kyydistä, kun ykkösjoukkue valitaan 13-vuotiaista. Viritetään siis tutkat tunnistamaan intoa ja intohimoa ja heitetään bensaa liekkeihin. Menestyminen vaatii sopivasti lahjakkuutta mutta ennen kaikkea riittävää ja monipuolista harjoittelua, intoa ja intohimoa kehittyä sekä tätä tukevaa ympäristöä. Myös tutkimusnäyttö puoltaa tätä. JONNE KAMSULA, LitM Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jonne.kamsula@lts.fi Kuntotestauspäivien 2016 valmennuksen extra-päivän esitykset ovat katsottavissa osoitteessa www.lts.fi/ koulutus K untotestauspäivillä ja valmennuksen extra -päivässä maaliskuussa käsiteltiin yhtenä teemana lahjakkuuden tunnistamista – tai paremminkin tunnistamisen vaikeutta ja mielekkyyttä. Näitä karsintoja ja valintoja tehdään kentällä edelleen juuri siinä vaiheessa, jossa erot biologisessa iässä voivat olla suuria
Teksti: JUHA PELTONEN Balettitanssin fysiologiaa – eleganssia väsyneenäkin Kuva: SUOMEN KANSALLISBALETTI/SAKARI VIIKA. 46 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3
Keskiarvot ovat pääsääntöisesti normaaliväestöä arvoja parempia (Shvartz and Reibold 1990) ja samaa tasoa kuin voimistelijoilla (Jemni ym. 2007). 1978), 44 ± 5 (Liiv ym. Esimerkiksi ”Giselle”-baletissa ensitanssijan syke vaihteli voimakkaasti maksimin tai sitä lähellä olevien arvojen ja noin 100 lyöntiä/ minuutissa välillä puolentoista tunnin ajan (Schantz ja Åstrand 1984). Urheilunomainen oheisharjoittelu antaa paremmat lähtökohdat itse tanssisuoritukselle ja auttaa parhaimmillaan myös ehkäisemään vammoja. Balettitanssijan kannattaa pitää huolta riittävän hyvästä aerobisesta suorituskyvystä ja korkeasta anaerobisesta kynnyksestä. Balettitanssijoiden fyysinen suorituskyky Ammattitanssijoiden odotetaan olevan riittävän hyväkuntoisia kyetäkseen selviytymään ammattinsa kasvavista fysiologisista vaatimuksista (Rafferty 2010), koska esitys asettaa kohtuullisen suuria vaatimuksia esimerkiksi kardiorespiratoriselle kunnolle. Esitysten keston ja ajoittain hyvin korkean intensiteetin vuoksi tanssija hyötyisi hyvästä aerobisesta suorituskyvystä (Allen ja Wyon 2008) ja korkeasta anaerobisesta kynnyksestä, jotka hillitsisivät maitohapon muodostumisesta johtuvaa veren happamoitumista ja sen vaikutusta muun muassa tasapainoon ja koordinaatioon (Baldari ja Guidetti 2001). Jo varsin vähäisellä oheisharjoittelun määrällä voidaan saavuttaa paljon.. Tästä huolimatta tanssijoilla tehdyt tutkimukset osoittavat maksimaalisen hapenottokyvyn (VO 2max ) vaihtelevan voimakkaasti. Miehiltä raportoituja arvoja ovat 50 ± 4 (Liiv ym. Klassinen baletti on luonteeltaan ensisijaisesti jaksoittainen suoritus, missä räjähtävät osiot, tarkkuutta ja taitoa vaativat suoritukset sekä palauttavat jaksot vuorottelevat (Schantz ja Åstrand 1984). Balettia fysiologisena suorituksena arvioitaessa on lisäksi huomioitava, että jokainen balettiteos on omanlaisensa ja että tanssijoilla on niissä erilaisia rooleja ja tehtäviä, kuten tähtitanssija, ensitanssija, solistitanssija tai kuorotanssija. Teoksesta ja tanssijan roolista tai tehtävästä huolimatta he kaikki kohtaavat saman haasteen yhdistää suorituksensa taiteellinen ja fyysinen osa sujuvaksi kokonaisuudeksi. 47 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 V iimeisen kahden vuosikymmenen aikana tiedekirjallisuudessa on julkaistu lisääntyvästi balettitanssin fysiologiaa, tanssijoiden suorituskykyä, harjoittelua ja vammoja käsitteleviä artikkeleita, joissa monissa vertaillaan mielenkiintoisella tavalla balettitanssia suhteessa muihin huippu-urheilusuorituksiin. Balet ti sisältääkin tällaisena yhtymäkohtia moniin urheilulajeihin, esimerkiksi tennikseen ja jalkapalloon (Twitchett ym. 2006) tai muiden ei-kestävyyslajien urheilijoilla (Wyon ym. Naisilta on raportoitu kehon painoon suhteutettuja arvoja 42 ± 7 (Novak ym. 1983), 50 ± 13 (Oreb ym. Tanssijoita on kuvailtu taiteellisiksi urheilijoiksi, jotka ovat alttiina samoille luonnonlaeille kuin muutkin urheilijat (Liiv ym. 2006) ja 51 ± 5 (Schantz ja Åstrand 1984) ml/kg/min. 2013), 49 ± 11 (Mostardi ym. 2009). 2013), 56 ± 4 (Schantz ja Åstrand 1984) ja 59 ± 2 (Mostardi ym. 1983) ml/ kg/min. 2013). Balettitanssijan voimaominaisuuksien kannalta on keskeistä pystyä yhtäältä tuottamaan hetkellisesti suuri teho yksittäisissä hypyissä tai nostoissa ja toisaalta kyky tuottaa kohtalaisen suurta voimaa 30–60 sekunnin ajan esimerkiksi hyppysarjoissa (Koutedakis ja Jamurtas 2004)
Näissä harjoituksissa hapenkulutus voi kohota hetkellisesti 80 prosentin tasolle VO 2max :sta (Cohen ym. Suurimmat raportoidut vertikaalihyppykorkeudet ovat naistanssijoilla 39 ± 3 cm ja miehillä 55 ± 5 cm (Wyon ym. Edellä esitetyn perusteella herää vääjäämättä kysymys, voiko tanssija parantaa urheilunomaisella oheisharjoittelulla tanssisuoritustaan. Yksittäisten liikkeiden ja liikesarjojen ohella harjoituksen kuormittavuuteen vaikuttaa suoritustempo (esimerkiksi adagio, moderato, allegro) ja se, tekeekö tanssija suorituksensa itse näisesti vai parin kanssa (pas de deux). Kolmekymmentä minuuttia kestävässä tankoharjoituksessa työn suhde lepoon oli noin kaksinkertainen, 60 sekunnin työjaksoja seurasi 30 sekunnin palautusjakso. Kirjallisuudessa onkin nostettu esiin pelkän balettiharjoittelun riittämättömyys esityksen aikana vaadittavien fyysisen suorituskyvyn ominaisuuksien kehittämiseksi (Cohen ym. Keskilattiaharjoituksissa työjaksojen sekä absoluuttinen että suhteellinen osuus laskee palautusjaksojen vastaavasti kasvaessa. Perinteiset balettiharjoitukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: tankoharjoitukset, keskilattiaharjoitukset ja koreografiat. Intensiivisemmissä keskilattiaharjoituksissa työjaksojen kesto lyheni edelleen, ollen noin 15 sekuntia ja vastaavasti palautusjaksot pitenevät. 1982; Schantz ja Åstrand 1984). 2011). Päivittäinen tanssiaika voi olla jopa seitsemän tuntia (Wyon ja Koutedakis 2013). Tästä huolimatta vasta noin kymmenen viimeisen vuoden aikana on kansainvälisessä tiedekirjallisuudessa alettu lisääntyvästi kiinnittämään huomiota tanssijoiden oheisharjoittelun tarpeellisuuteen. Niiden tutkimusten perusteella, joissa on mitattu hapenkulutusta balettitanssin ja sen harjoitusten aikana, on tankoharjoituksissa todettu intensiteetin olevan matala, noin 35–40 % VO 2max :sta. Perinteet ja vastahakoisuus hyödyntää urheilussa käytettyjä harjoitusohjelmia ja -periaatteita on leimannut balettiharjoittelua (Twitchett ym. Silmiinpistävää tuloksissa on paitsi keskiarvojen erot eri tutkimusten välillä, myös suuri keskihajonta yksittäisissä tutkimuksissa erityisesti naisilla. 48 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Kirjallisuuden perusteella näyttää selvältä, että tanssijan suorituskykyreservin pienuus tai puute johtaa helposti väsymykseen ja taidon heikkenemiseen (Allen ja Englantilaisilla ammattitanssijoilla tehdyssä tutkimuksessa jo yksi tunti kuntoharjoittelua viikossa kymmenen viikon ajan paransi merkitsevästi liikkeiden tarkkuutta, taitoa/virtuositeettia ja esitystä kokonaisuutena.. Tämä osoittaa osan tanssijoista olevan tämän ominaisuuden osalta hyväkuntoisia, mutta osan vastaavasti selvästi heikkokuntoisia. Kahdenkymmenen minuutin keskilattiaharjoitus koostui 35 sekunnin työjaksoista ja niitä seuraavista 85 sekunnin palautusjaksoista. 2009). Näin, vaikka voimaharjoittelua voidaan toteuttaa hermostollisiin vaikutuksiin painottaen ilman merkittävää lihasmassan kasvua (Gudde Plastino 1990). Balettiharjoitukset Balettitunnit ja -harjoitukset ovat tavallisesti 1–2 tunnin mittaisia, joissa suoritusten kesto voi vaihdella yhdestä kuuteen minuuttiin ja niitä seuraavat palautusjaksot kahdesta yhdeksään minuuttiin. 1982; Schantz ja Åstrand 1984; Wyon ym. 2009). Tämän esimerkin perusteella on selvää, että perinteinen klassisen baletin harjoittelu ei tarjoa riittävää harjoitusärsykettä aerobisen kapasiteetin kehittymiselle ja sen vuoksi tanssijoiden tämä ominaisuus on usein riittämättömällä tasolla heidän ammattinsa vaatimuksiin suhteutettuna. 2009). Muista fyysisen suorituskyvyn osa-alueista balettitanssijoilta on raportoitu lonkan ja nilkan suuri liikelaajuus ja voima, mutta lihas voiman puutteita ylävartalossa sekä polven ojentajaja koukistajalihaksissa (Twitchett ym. Suhteutettaessa tankoja perinteinen keskilattiaharjoitus hapenkulutuksen osalta juoksuvauhtiin, voidaan todeta, että nämä vastaavat noin 7 km/h ja 10 km/h nopeuksia. Perinteinen balettitunti muodostuu näiden kolmen harjoitustyypin yhdistelmästä: tanko, keskilattia ja koreografiat. Voimaharjoittelun sisällyttämistä tanssijoiden harjoitusohjelmaan on estänyt erityisesti pelko lihasmassan kasvusta, jonka ajatellaan häiritsevän taiteellisuutta (Twitchett ym. 2007). 2007). Oheisharjoittelu baletissa Keskeisenä suorituskykyään rajoittavana tai heikentävänä tekijänä tanssijat itse nimeävät väsymyksen: vaikeuden ylläpitää asentoa, tasapainoa, koordinaatiota ja ojennuksia (Twitchett ym. Tämä vastasi keskikuntoisella tanssijalla noin 20–35 ml/kg/min hapenkulutusta, sykkeen vaihdellessa 120–170 lyöntiä/min välillä ja ventilaation 35 ja 75 L/min välillä. 2004; Wyon ym. Tämä vastaa keskikuntoisella tanssijalla noin 15–20 ml/ kg/min hapenkulutusta, sykkeen vaihdellessa keskimäärin välillä 100–150 lyöntiä/min ja ventilaation välillä 15–45 L/min. Työjaksojen aikana intensiteetti kohosi, ollen noin 40–55 prosenttia VO 2max :sta
Wyon, M. & Schutte, J.E. Nevill, A. Ruzic, L. 2011). Do increases in selected fitness parameters affect the aesthetic aspects of classical ballet performance. Segal, K.R. J Strength Cond Res 23, 2732–2740. Porterfield, B. 1982. Angioi, M. 2007. Phys Sportsmed 11, 53–61. Misigoj-Durakovic, M. Yksittäisen tanssijan kohdalla ”fysiologisen tanssijan” puutteet voivat estää ”taiteellista tanssijaa” saavuttamasta omaa täyttä potentiaaliaan (Rafferty 2010). Anthropometry, somatotypes, and aerobic power in ballet, contemporary dance, and dancesport. Koutedakis, Y. Musculoskeletal and cardiopulmonary characteristics of the professional ballet dancers. & Åstrand, P.O. & Reibold, R.C. Saar, M. The cardiorespiratory, anthropometric, and performance characteristics of an international/national touring ballet company. Incorporating Dance Science into Technique Class and Performance Training. 2012). Tiedekirjallisuuden viesti tanssin fysiologiasta, tanssijoiden suorituskyvystä ja harjoittelusta on selkeä: oheisharjoittelun sisällyttäminen tanssijoiden harjoitteluun on hyvä ajatus. Siis juuri niitä asioita, mitä tanssijat esityksessään tavoittelevat. Physiological characteristics of classical ballet. 1983. Coll Antropol 30, 279–283. Sports Med 34, 651–661. Eur J Appl Physiol Occup Physiol 39, 277–282. J Sports Med Phys Fitness 41, 177–182. & Wyon, M.A. Twitchett, E. Vammat ovat usein joko rasitusvammoja tai väsymykseen liittyvästä taidon heikkenemisestä johtuvia, esimerkiksi huonoja alastuloja hypyistä (Allen ym. 2011. 2013. J Dance Med Sci 17, 63–69. Cardiorespiratory responses to ballet exercise and the VO 2max of elite ballet dancers. Hyväkuntoinen tanssija ei tietenkään ole suoraviivaisesti aina parempi tanssija kuin huonokuntoisempi, mutta parhaat tanssijat kykenevät yhdistämään fyysiset ja henkiset ominaisuutensa käsitykseen siitä, mitä koreografiassa tavoitellaan (Rafferty 2010). 1990. Allen, N. Nevill, A.M. The dancer as a performing athlete: physiological considerations. Oheisharjoittelu voi parhaimmillaan myös ehkäistä tai vähentää vammoja, jotka tanssijoilla ovat tavattoman yleisiä. 2013. Aviat Space Environ Med 61, 3–11. J Dance Med Sci 14, 45–49. Med Probl Perform Art 28, 207–211. Med Sci Sports Exerc 16, 472–476. 2004. J Strength Cond Res 18, 646–649. Friemel, F. Head, A. Matkovic, B. Englantilaisilla ammattitanssijoilla tehdyssä tutkimuksessa jo yksi tunti kuntoharjoittelua viikossa (aerobinen intervalliharjoittelu, lihaskestävyys) kymmenen viikon ajan paransi kontrolliryhmään verrattuna merkitsevästi liikkeiden tarkkuutta, taitoa/virtuositeettia ja esitystä kokonaisuutena (Twitchett ym. Vlasic, J. Schantz, P.G. Abt, G. & McArdle, W.D. Witriol, I. & Ciliga, D. Wyon, M.A. & Wyon, M. Any effect of gymnastics training on upper-body and lowerbody aerobic and power components in national and international male gymnasts. Baldari, C. Twitchett, E.A. Maestu, J. Koutedakis, Y. Mostardi, R. Tanssijoiden kannalta tilanne on onneksi usein varsin lohdullinen – jo varsin vähäisellä oheisharjoittelun määrällä voidaan saavuttaa paljon. Jurimae, T. 2009. Liiv, H. Ballet injuries: injury incidence and severity over 1 year. & Lea, M. Jobson, S.J. Deighan, M.A. 2006. Koutedakis, Y. 2006. 49 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Wyon 2008). Goldberg, R.B. & Wyon, M. Physiological fitness and professional classical ballet performance: a brief review. Maximal oxygen intake and body composition of female dancers. 1984. Toisessa aineistossa 85 prosenttia tanssijoista raportoi vähintään yhden vamman vuodessa (Twitchett ym. Muscular fatigue considerations for dance. Novak, L.P. & Wyon, M. Jemni, M. Metsios, G.S. Brooks, J. Cohen, J.L. J Dance Med Sci 13, 115–123. Sport Ex Med 35, 6–9. Oxygen uptake during modern dance class, rehearsal, and performance. 2009). & Wyon, M. 2009. 2004. Wyon, M.A. Allen, N. Hyväkuntoiset tanssijat saavuttavatkin väsymystä aiheuttavan, voimakkaasti anaerobiseen energia-aineenvaihduntaan turvautuvan suoritustason, merkittävästi myöhemmin kuin huonompikuntoiset tanssijat (Angioi ym. Angioi, M. 1978. J Orthop Sports Phys Ther 42, 781–790. Wyon, M.A. Med Sci Sports Exerc 14, 212–217. Koutedakis, Y. Shvartz, E. 2012. & Koutedakis, Y. 2010. Guidetti, L., 2001. Greenberg, D. Twitchett, E.A. Considerations for integrating fitness into dance training. Stone, M.H. J Strength Cond Res 21, 389–393.. Oreb, G. 2008. & Jurimae, J. VO 2max , ventilatory and anaerobic thresholds in rhythmic gymnasts and young female dancers. Gudde Plastino, J. J Strength Cond Res 20, 899–907. JUHA PELTONEN, LitT, Liikuntafysiologian dosentti Tutkimusjohtaja Urheilulääketieteen Säätiö, Helsingin urheilu lääkäriasema; Liikuntalääketieteen yksikkö, Clinicum, Helsingin yliopisto Sähköposti: juha.peltonen@helsinki.fi LÄHTEET Allen, N. 2012; Allen ja Wyon 2008). JOPERD 6, 26–27. Koutedakis, Y. Dance medicine: artist or athlete. Morrison, S.L. Kun 52 tanssijaa seurattiin vuoden ajan, raportoivat he yhtensä 355 vammaa eli 6,8 vammaa tanssijaa kohti (Allen ym. 1990. Physical fitness, menstrual cycle disorders and smoking habit in Croatian National Ballet and National Folk Dance Ensembles. Association between selected physical fitness parameters and esthetic competence in contemporary dancers. Doherty, M. & Jamurtas, A. & George, S. Aerobic fitness norms for males and females aged 6 to 75 years: a review. 2009). Med Probl Perform Art 26, 35–38. & Sharp, N.C. & Cooke, C.B. Sands, W.A. Redding, E. Rafferty, S. Magill, L.A
Tanssijoiden ohjelmassa ei ole erityistä fyysisiä osa-alueita kehittävää harjoittelua. Oikea suoritustekniikka ja liikelaajuuden ylläpito suojaavat myös vammautumiselta. Tavoitteena on sulava liikevirtaus. K lassisen baletin oppiminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja kurinalaisuutta. Taito syntyy motorisesta kontrollista sekä karkean että hienomotoriikan hallinnasta moninivelliikkeiden vapausasteiden rentoon hyväksikäyttöön yhdistettynä. Liikkeitä varioidaan esimerkiksi tekemällä niitä eri suuntiin, ojennettuina tai koukistettuina ja erilaisiin kombinaatioihin tai liikesarjoihin yhdistettyinä. Harjaantunut asentotuntoaisti auttaa hallitsemaan jokaisen. Vaikka ihminen on kanta-astuja, niin baletissa kaikki askeleet tehdään varpaiden ja päkiän kautta. Se vaatii täsmällistä ja kokonaisvaltaista kehonhallintaa koko liikkeen ja liikesarjojen ajan. Jokainen asento, liike ja muodot alkuasennosta loppuasentoon on tarkkaan määritelty varpaista, käsiin ja jopa katseen suuntaan. Liikkeiden on tultava selkärangasta. 50 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Työviikko on pääsääntöisesti kuusipäiväinen ja esityspäivät venyvät iltakymmeneen. Teksti: ASLA JÄÄSKELÄINEN Helppouden illuusiota metsästämässä Jalkojen ja käsien perusasentoja on viisi. Alastulon iskuvoiman vaimentamiseksi erityishuoBalettitanssijan ”kilpailukausi ” kestää kymmenen kuukautta, jona aikana tanssijan on oltava huippukunnossa. Kuva: SUOMEN KANSALLISBALETTI/SAKARI VIIKA. Se on tehtävä omaehtoisesti. Helppouden illuusion luominen, asentojen ja liikkeiden elastisuus ja plastisuus vaativat vankkaa motorista kontrollia
Nilkkanivelien täytyy ojentua 180 asteeseen (=plantaarifleksio 90–100°). Niissä tarvitaan liikehallintaa, voimaa ja monipuolista osaamista. ”Kilpailukauteen” kertyy 224 ”kisapäivää” Balettitanssijan ”kilpailukausi” kestää kymmenen kuukautta, jona aikana tanssijan on oltava huippukunnossa. Balettitanssijoilla ei ole joustavia kenkiä eikä pehmeää alustaa. Grand pas de deux (pääparin paritanssinumero klassisessa baletissa) kestää noin 8–10 minuuttia. Myös jalkojen ideaalin aukikierron lonkkanivelestä pitäisi olla 180 astetta. Miestanssija tarvitsee hyvää paritanssi-, nostoja alaslaskutekniikkaa sekä ”elävän painon” nostotekniikkaa erilaisin käsiottein. Näitä kaikkia osa-alueita tarvitaan teknisesti taitoa vaativien liikesarjojen sulavassa hallinnassa. Teoksia harjoitellaan klo 17 asti. Hyppyjen vaikeus lisääntyy yhden jalan perättäisissä hyppysarjoissa sekä vartalon pystyakselin ympäri tapahtuvilla kierroksilla. Vain sunnuntai on vapaa. Esityksiä on näytäntökaudessa on 70–80 (2–6 kertaa viikossa), produktioita on 8–10 (8–16 esitystä kutakin) ja teoksia 12–16. Nämä haastavimmat numerot sijoittuvat useimmiten esityksen loppuun. Sen jälkeiset minuutin pituiset soolonumerot vastaavat 400 metrin juoksua. Kierroksia voi olla useita, huipuilla parhaimmillaan yli kymmenen. Balettitekniikan erityisvaatimuksia ovat suuria liikelaajuuksia edellyttävät liikkeet sekä ”riittävä” nivelliikkuvuus. Työlista saadaan vasta edeltävän viikon perjantaina. Työviikko on pääsääntöisesti kuusipäiväinen. Tasapainoa vaaditaan sekä paikalla ollessa että liikkeessä, erilaisissa asennoissa pysymiseen ja ilmalennon aikaiseen kehon hallintaan ponnistuksesta alastuloon. Liikkuvuutta, voimaa, kestävyyttä, tasapainoa ja avaruudellista hahmotuskykyä Balettitanssijalta vaaditaan monipuolisia fyysisiä ominaisuuksia: erityisesti ketteryyttä, liikkuvuutta, voimaa, tasapainoa, aerobista ja lihaskestävyyttä, nopeut ta, rytmitajua ja avaruudellista hahmotuskykyä. Vuodessa kertyy 224 työpäivää. Pirueteista on myös erilaisia yhdistelmiä. Naistanssijan tulee hallita varvastossutekniikka ja vartalonsa nostoissa sekä jopa eri asennoissa ilmaan heitettynä. Baletin hypyt ovat haastavin tekniikkaryhmä. Sekä miesettä naistanssijoiden soolonumeroissa on paljon hyppyjä ja piruetteja, naistanssijoilla lisäksi erittäin vaikeaa varvastanssitekniikkaa. Lattia joustaa jonkin verran. Piruetit eli pyörähdykset lattialla tapahtuvat päkiän varassa (naisilla myös varvastossun kärjellä). Esityspäivinä ja lauantaisin työt loppuvat klo 13 tai 13.30. 51 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 mio on kiinnitettävä eksentriseen voimaan ja sen hallintaan. Työpäivät aloitetaan balettitunilla klo 10–11.15. Yksittäisiä piruetteja voi olla peräkkäin jopa 32. Kun tähän lisätään vielä verryttelyt ja valmistelut sekä mahdolKuva: SUOMEN KANSALLISBALETTI/SAKARI VIIKA. Kesäloma kestää kaksi kuukautta
Koko aika on kilpailukautta, jolloin pitää olla huippukunnossa. Baletti on aikaista erikoistumista vaativa laji. Kun asennot, muodot ja liikkeet ovat tarkoin säänneltyjä, niiden juurruttaminen tulisi aloittaa jo varhaisiässä. Ensi-illan valmistaminen rytmitetään seuraavasti: Aluksi koregrafin tai hänen assistenttinsa johdolla opetellaan liikkeet/ liikesarjat (=koreografia). ASLA JÄÄSKELÄINEN Tanssija, taitovalmentaja Suomen Kansallisbaletti Helsinki Sähköposti: asla.jaaskelainen@gmail.com. Ensi-iltaa seuraava työpäivä alkaa jo kello 10.00 ja samana ilta na on seuraava näytös. Opittavana on noin 20 uutta liikesarjaa. Opittua työstetään tämän jälkeen omien balettimestarien kanssa 2–4 viikon ajan. Muuna aikana opetellaan ja hiotaan uutta tai opittua koreografiaa. Näytöspäivänä on 30 minuutin pituinen balettitunti klo 18.00. Tämä asettaa suuren haasteen – ei vain tanssijan henkilökohtaiselle suunnitelmalliselle, progresiiviselle ja systemaattisesti kehittävälle harjoittelulle – vaan myös palautumiselle. Se on tehtävä omaehtoisesti. lisesti fysiikkaa kehittävät harjoittelut, päivälle tulee pituutta. Esitykset vaihtuvat noin kuuden viikon sykleissä. Maanantaina alkaa uuden teoksen harjoittelu. Menestyminen vaatii omatoimista oheisharjoittelua Päivittäiset balettitunnit sisältävät perustekniikkaa. Edellä oleva kertoo erittäin suurista harjoitusmääristä sekä fyysisestä ja psyykkisestä kuormituksesta. Tämä haastaa työja pitkäkestoisen muistin ja luo jatkuvasti uusia liikesynapseja. Baletti myös kehittää monia taitoja, henkistä sitkeyttä, yhteistyökykyä, toisten huomioon ottamista, keskittymistä, tarkkuutta, ilmaisukykyä ja itsehillintää. Pahimmillaan se altistaa tanssijan ylirasittumiselle ja vammautumisille. Kunkin jälkeisen palautteen perusteella harjoittelu jatkuu. Menestyminen vaatii omatoimista oheisharjoittelua sekä terveitä elämäntapoja. Baletin harjoitukset ovat pelkästään motorisen taidon oppimista ja hienosäätöä – olemassa olevan suorituskyvyn optimointia (liiketaidot, ergonomia ja adaptaatio). Kansallisbaletin tanssijoiden ohjelmassa ei ole erityistä fyysisiä osa-alueita kehittävää harjoittelua. Esitys alkaa klo 19.00 ja päättyy noin 21.15–22.00. Sitä seuraa palautumistoimet. Assistentti/koreografi palaa paikalle 1–2 viikkoa ennen ensi-iltaa. Ensi-iltaviikolla tehdään neljä täyttä läpimenoa. Jos samana päivänä on kaksi näytöstä, ne ovat klo 14.00 ja 18.00. Silloin hiotaan opittua sekä teoksesta riippuen muokataan koreografiaa. 52 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3
Suorituskyvyn ja palautumisen kannalta riittävä uni, energiansaanti ja monipuolinen ravitsemus näyttelevät tärkeää osaa. Fyysinen suorituskyky arvioidaan kuntoja kehonkoostumusmittauksilla. Tanssijoita voidaan tukea muun muassa palautumiseen, ravitsemukseen, lepoon sekä fyysisen harjoitteluun liittyvissä kysymyksissä. Tanssijan omat uratavoitteet ohjaavat suositeltuja toimenpiteitä. 52 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Teksti: JOHANNA OSMALA Healthy dancer -ohjelma tukee tanssijan hyvinvointia S uomen Kansallisbaletin tanssijoille on luotu kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi Healthy dancer-ohjelma. Tulosten ja tanssijan omien tavoitteiden pohjalta laaditaan tarvittaessa ohjelma fyysisten ominaisuuksien ylläpitämiseksi tai kehittämiseksi. Ravinnonja nesteensaantia arvioidaan tanssijan pitämän harjoituspäiväkirjan perusteella. Ohjelmaan osallistuminen on vapaaehtoista. Ohjelma etenee seuraavasti: 1) Lähtötilanteen kartoittaminen Kyselykaavake ja haastattelu, joissa selvitetään laajasti tanssijan: • henkilökohtaisia tavoitteita • terveydentilaa. Joskus tanssijan haasteet vaativat ajatusmallien ja toimintatapojen muutosta ja siksi ohjelmassa on mukana myös mentaalinen valmentaja. Ohjelman tavoitteena on: • parantaa tanssijoiden osaamista ja ymmärrystä palautumisesta, ennaltaehkäisevästä harjoittelusta ja ympärivuorokautisen toiminnan merkityksestä terveyden edistämiseen, suorituskykyyn ja harjoittelussa jaksamiseen • ennaltaehkäistä vammoja auttamalla tanssijoita henkilökohtaisesti oman, työtä tukevan toiminnan ja fyysisen harjoittelun suunnittelussa sekä ohjelmoinnissa • sitouttaa tanssijoita itseohjautuvaan toimintatapaan terveyttä edistävän toiminnan ja suorituskyvyn kehittämisessä sekä mahdollistaa uran jälkeinen terve elämä Jokaisen tanssijan lähtökohta on erilainen koulutuksen, iän, aiemman työkokemuksen ja muiden taustatekijöiden osalta, joten ohjelman puitteissa tehdyt haastattelut antavat kuvan yksilöllisistä tarpeista
53 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • aikaisempaa vammahistoriaa ja vammojen hoitotarvetta • unen laatua ja määrää • tupakointia, alkoholin käyttöä ja lääkkeiden käyttöä • tarvetta psyykkiseen ja/tai hyvinvointia koskevaan tukipalveluun • ravitsemusta ja nesteytystä • palautumistoimia • toiveita ja tiedontarvetta edellä mainituista teemoista Fyysisen kunnon testit • ketteryysrata, yhden jalan sivuhypyt (10 s), vaaka • yhden minuutin toistotestit: istumaan nousu, yhden jalan kyykky, punnerrus, releve (päkiöille nousu) • pudotushyppy, kevennyshyppy • aerobinen kapasiteetti (Ballet-Specific Aerobic Fitness Test) Kehonkoostumusmittaus 2) Palaute Yhteenveto, joka käydään läpi tanssijan kanssa henkilökohtaisesti Vuosi/kausisuunnitelma laaditaan yhdessä tanssijan kanssa ja se sisältää toimenpideehdotukset liittyen • elämäntapoihin • vammojen hoitoon • fyysiseen ja psyykkiseen harjoitteluun 3) Toimenpiteet Määritetään yksilöllisesti lähtötilanteesta, tanssijan tavoitteista ja tuen tarpeesta riippuen Suositusten toteuttaminen on tanssijan vastuulla, jokaisella henkilökohtainen valmentaja käytettävissä tarvittaessa Lisätietoja: Kansallisoopperan fysiotiimi Johanna Osmala, Emilia Saarela, Pasi Lind, Jukka Lahtinen. Sähköposti: etunimi.sukunimi@opera.fi Kuva: SUOMEN KANSALLISBALETTI/MIRKA KLEEMOLA
Hälytystilanteessa aikapaine ja huomiota samanaikaisesti vaativat asiat korostavat fyysistä ja henkistä painetta. Pitkien työvuorojen aiheuttama väsymys vaikuttaa muun muassa tasapainonhallintaan lisäten riskiä liukastua ja kaatua (Sobeih ym. Hyvä motoriikanhallinta ja liikkuvuus tukevat kehon ergonomista käyttöä myös turvallisuusalojen operatiivisissa työtilanteissa, joissa ympäristön ergonomiaan ei pystytä vaikuttamaan. Mercer & Strock (2005) havaitsivat hyvän ketteryyden ja motoriikanhallinnan kokonaisuudessaan olevan yhteydessä sotilaiden kykyyn työskennellä taistelutilanteissa. Lisäksi kuormitusta aiheuttavat henkilökohtaisten suojainten ja painavien työkalujen käyttö. Esimerkiksi savusukellusvarustuksen käyttöön liittyvät tekijät kuten varustuksen lisäpaino, kehon painopisteen muutos, näkökentän ja kirkkauden rajoittuminen sekä jäykkien jalkineiden aiheuttama jalkaterän liikkeiden rajoittuminen ja jalkapohjien tuntoaistimusten heikentyminen voivat vaikuttaa tasa painonhallintaan heikentävästi (Garner ym. Työ on motoriikan hallintajärjestelmää kuormittavaa ja vaatii myös hyvää koko kehon liikkuvuutta. Tapaturmia ja TULE-oireita Puutteet motoriikanhallinnassa altistavat tapaturmille liikkuessa ja niistä johtuville vammoille ja tukija liikuntaelinten (TULE) oireille (Butler ym. 2006; Nagy ym. Teksti: ANNE PUNAKALLIO Liikkuvuutta ja kehonhallintaa turvallisuusaloille Motorista suoriutumista haastavat erityisesti työtilanteet, jotka tapahtuvat kaltevilla, epätasaisilla ja/ tai liukkailla, jopa liikkuvilla pinnoilla, korkealla, huonoissa valaistusolosuhteissa ja vaikeakulkuisissa, ahtaissa tiloissa. T urvallisuusaloihin kuuluvat muun muassa paloja pelastustoimi, ensihoitoja sairaankuljetus, poliisi, puolustusvoimat, rajavartiosto ja vartiointiala. Motorisen toimintakyvyn ja liikkuvuuden arviointi ja siitä johdettu harjoittelu on tärkeä työkalu niitten ylläpidossa ja kehittämisessä. 2013; Kong ym. Ketteryyden lisäksi motoriseen toimintakykyyn kuuluvia ominaisuuksia ovat muun muassa tasapainokyky, koordinaatio ja reaktionopeus. Ketteryys on tärkeä osatekijä turvallisuusalojen työntekijöiden, esimerkiksi sotilaiden työssä selviytymistä. Eri turvallisuusammattien pelastustehtävissä on samankaltaisia fyysisiä ja henkisiä kuormitusteki jöitä. Työskentely on tehokasta, epäedullista työasentokuormitusta ja tapaturmia esiintyy vähemmän. Työskentely on tehokasta vaativissakin olosuhteissa. 2015; Punakallio ym. Mainitut ominaisuudet yhdessä keskivartalon lihasten voiman ja hallinnan kanssa ilmenevät kykynä hallita kehoa ja sen liikkeitä eri olosuhteissa. Ensisijaisena tavoitteena FMS:n liittämisessä pelastajien terveystarkastuksiin on tapaturmien, vammautumisten ja TULE-oireiden ennaltaehkäisy ja terveyden, toimintaja työkyvyn tukeminen.. Liikkuvuus perustuu nivelten liikelaajuuksiin ja pehmytosien elastisuuteen. Lisäksi hätätilanteen erilaisissa pelastustehtävissä toimivat esimerkiksi niihin koulutetut merenkulkijat ja kaivostyöntekijät. Ennalta-arvaamattomat ja muuttuvat ympäristön olosuhteet, kuten sääolot, valaistus ja liikkumisalusta myös lisäävät kuormitusta. 2014). 2004). 2013; Turvallisuusalan ammateissa edellytetään hyvää liikkuvuutta ja kehonhallintaa. 2003; Son ym. 54 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Hyvä motoriikan hallinta ja liikkuvuus tukevat myös kehon ergonomista käyttöä. 2012; Park ym
Eniten käytetty FMS pisteraja selkeästi suurentuneelle vammautumisriskille on ?14, mutta myös 15–16 pisteen saavuttaneilla riski on jo suurempi verrattuna >16 pistettä saavuttaneisiin. 2005). 2013). Esimerkiksi heikentynyt ketteryys ja tasapaino on havaittu koettua työkykyä heikentäviksi riskitekijöiksi eri turvallisuusaloilla. Muun muassa ikääntyminen lisää riskiä liukastua havaintomotoriikan, liikkuvuuden ja tasapainon hallinnan heikkenemisen vuoksi (Cloutier & Champoux 2000; Punakallio ym. 2015) sekä palomies, rannikkovartijaja upseerioppilailla (Butler ym. 2015; Lisman ym. Sen käyttö on laajentunut myös muihin lajeihin, kuntoliikkujiin, turvallisuusammattiryhmiin ja on laajentumassa esimerkiksi myös muihin työterveyshuollon asiakasryhmiin. Testistä on paljon kokemusta ja tutkittua tietoa urheilijoilla ja sitä on sovellettu hyvin tuloksin myös palomiehillä ja sotilailla (Peate ym. Pelastajien työtapaturmista 16–33 prosenttia tapahtuu liikuntaharjoittelussa (Poplin ym. FMS on vammautumisia ennaltaehkäisevä menetelmä sekä työkalu harjoittelun suunnitteluun tulos profiilin perusteella. Vartalon hallinta kiertoliikkeessä on tärkeä ominaisuus kun liikutaan matalana kuumassa tilassa. FMS on alunperin kehitetty palloilulajien urheilijoiden vammautumisten ennaltaehkäisyyn. Tavoit teena oli kehittää menetelmiä ja käytäntöjä tapaturmien ennaltaehkäisyyn. FMS arvioi koko kehon toiminnallista hallintaa ja liikkuvuutta. 2015). 2011). Poliisien ja palomiesten työtapaturmista yli puolet (55–61 prosenttia) tapahtuu liikkuvissa työtehtävissä ja noin 13 prosenttia sattuu erilaisissa kantamisja siirtämistehtävissä, esimerkiksi pelastettavaa siirrettäessä. 2011). Chorba ym. Turvallisuusammattien työntekijöillä on paljon tukija liikuntaelinvammoja ja sairauksia. 2014a & b).. 2007; O´Connor ym. Motoriikanhallintaan liittyviä tapaturmia sattuu niin työkuin liikuntatilanteissa. Merenkulkijoiden SeaFit-hankkeessa havaittiin yhteys myös työtapaturmien lukumäärän ja FMS:n tuloksen välillä siten, että heikon pistemäärän saaneet raportoivat myös enemmän työtapaturmia ja arvioivat myös työkykynsä heikommaksi suhteessa työn vaatimuksiin (Miilunpalo ym. FMS:n seitsemän testiliikettä ovat perusteltavissa muun muassa pelastustyön vaatimusten kannalta (Peate ym. 2007; Parkkari ym. Edelleen olkanivelten riittävä liikkuvuus puolestaan vaikuttaa siihen, miten sujuvasti palomies pystyy pukemaan paineilmalaitteen ylleen savuilta ja kaasuilta suojautumista vaativissa tilanteissa. 2010; Garrison ym. FMS:n (functional movement screen) osasuoritukset (Cook ym. Se sisältää seitsemän perusliikettä, joiden avulla arvioidaan keskikehon voimaa ja hallintaa, koko kehon liikkeiden symmetrisyyttä ja koordinaatiota, lihastasapainoa, liikkuvuutta ja tasapainonhallintaa (kuva 1). FMS-tulokseen perustuva ennakoiva, toiminnallinen harjoittelu, joka tähtää vammautumisten vähentämiseen parantuneen suorituksen ja liikkeiden hyötysuhteen kautta, lisää myös hyvinvointia ja tuottavuutta (Cook ym. 2007). 2014a & b). Tämä altistaa liikkeiden väkinäisyydelle, huonolle biomekaniikalle ja sitä kautta alttiuteen vammautua kuormitustilanteiden aikana. Täten tulos voi vaihdella 0–21. Tyypillisiä vammoja ovat sijoiltaanmenot, venähdykset ja nyrjähdykset. Liikkuvuuden ja kehonhallinnan ylläpitämisen lisäksi työskentelyn ergonomia on tärkeää työperäisten TULE-vammojen ehkäisyssä (Beach ym. Esimerkiksi liikkuvuusja kehonhallintaominaisuuksien harjoittaminen vähensi tapaturmia 42 prosenttia ja lyhensi sairauslomien pituutta 62 prosenttia verrattuna aikaisempaan 21–60-vuotiailla ammattipalomiehillä (Peate ym. Osasuoritukset pisteytetään nollasta kolmeen liikkeen laadun perusteella ja lasketaan summapistemäärä. Edelleen KUVA 1. 2013; Knapik ym. Henkilöt, jotka saavuttavat heikon FMS tuloksen (?14 pistettä) käyttävät usein liikkuessaan korvaavia ja/tai epäsymmetrisiä liikeratoja, jolloin kehon optimaalinen käyttö jää vähäiseksi. 2014a & b). 2012; TVK 2003–2014). Tyypillisimpiä paikkoja, joissa työtapaturmia tapahtuu, ovat kulkuväylät, alustat, portaat, katot, aukot sekä parvekkeet. Esimerkiksi kyky päästä joustavasti syväkyykkyyn auttaa paloja pelastustilanteissa välttämään yläpuolella ilmeneviä vaaroja. 2007). Askel aidan yli kuvaa kehon toimintaa tilanteissa, joissa joudutaan astumaan tielle ilmaantuneiden tavaroiden ja esteiden yli. FMS:n erityisenä etuna on, että sillä on useisiin tutkimuksiin perustuva raja-arvo suhteessa tapaturmiin ja vammautumisiin. Tällaiset pisterajat ennustavat vammautumisriskiä useissa pitkittäistutkimuksissa eri palloilulajien harrastajilla ja ammattilaisilla (mm. 2011). Motorisen toimintakyvyn ja liikkuvuuden arvioinnilla ja siitä johdetulla harjoittelulla voidaan näitä ominaisuuksia kehittää ja täten vähentää ja lyhentää TULE-vammoista aiheutuvia sairauspoissaoloja (mm. 2015; Zalai ym. Peate ym. 55 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 O´Connor ym. Kaikista työtapaturmista noin neljännes on liukastumis-, kaatumisja kompastumistapaturmia (TVK 2003–2014). 2014a & b). FMS ennustaa vammariskiä Sekä palomiesten FireFit-, että merenkulkijoiden SeaFithankkeessa sovellettiin FMS-testiä (functional movement screen) (Cook ym
Lisäksi tehtävänä oli nousta nurin kääntyneen lautan päälle ja kääntää lautta ympäri vetämällä lautan vastakkaiselle puolelle kiinnitetyistä hihnoista reunalla seisten. Työskenneltäessä korkealla, kiivettäessä ja mastosta alas laskeuduttaessa vastaavasti lihaksiston kuormittumisen on havaittu olevan merkitsevästi vähäisempää silloin, kun dynaamiset tasapaino-ominaisuudet ovat kunnossa (kuva 3) (Oksa ym. 2015). 2011). Hyvä kehonhallinta – vähäisempi kuormittuneisuus Merenkulkijoiden SeaFit -hankkeessa tutkittiin muun muassa allasolosuhteissa suoritettavien pelastautumistehtävien fyysistä kuormittavuutta, joka suhteutettiin merenkulkijoiden fyysiseen kuntoon (Miilunpalo ym. Hankkeessa pilotoitiin myös savusukellustehtävistä vastaavien merenkulkijoiden kuntotestejä. Merenkulkijat, joilla oli hyvä kehonhallinta ja liikkuvuus FMS:llä mitattuna, kuormittuivat verenkierrollisesti vähemmän pelastautumistehtävien, erityisesti pelastuslautalle nousun ja kääntämisen, aikana. Käännettäessä tuli nojata lautan reunalta taaksepäin ja pitää vartalo suorana (kuva 2). Tehtävän aluksi merenkulkijoiden kuormittumista mitattiin noin metrin korkuisessa aallokossa 100 metrin uinnin aikana. Merenkulkijat kokivat yksilöllisen kuormittumisen eri tehtävissä kevyestä hyvin rasittavaan. KUVA 2. Kuormittavimmiksi tehtäviksi osoittautuivat pelastuslautalle nousu ja aallokossa uinti, joka oli kestoltaan pisin tehtävä. 20–54-vuotiaiden palomiesten FireFit 3-tutkimuksessa havaittiin, että niillä palomiehillä, joiden FMS tulos oli ?14, oli noin kolmikertainen riski TULE-kipuihin useassa kehonosassa sekä myös heikompaan koettuun työkykyyn verrattuna palomiehiin, jotka saivat yli 14 pistettä (Punakallio ym. Nousua veden pinnasta kertyi viisi metriä. Seuraavaksi tutkitun piti nousta aallokosta noin 40–70 cm korkeaan pelastuslauttaan. Seinää vasten olevien narutikkaiden kiipeäminen oli neljäs tehtävä. 2015). Pelastuslautalle nousu ja lautan kääntäminen (Miilunpalo ym. 56 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Kiivettäessä ja korkealla työskenneltäessä lihasten kuormittuminen on vähäisempää kun dynaaminen tasapaino on kunnossa (Oksa ym. Vaikka mitatut pelastautumistehtävät olivat kestoltaan melko lyhyitä (noin 1–7 minuuttia), tehtävissä kuormittuminen vaihteli keskimäärin 51–74 prosenttiin sykereservistä eli leposykkeen ja maksimisykkeen välisestä sykealueesta. 2011).. Tehtävien aikana mitattiin sydämen sykintätaajuutta, joka suhteutettiin tutkittujen sykereserviin. Vastaavasti hyvän dynaamisen tasapainokyvyn omaavat kuormittuivat verenkierrollisesti vähemmän kaikissa tehtävissä lukuun ottamatta aallokossa uintia, kun verrattiin tutkittuihin, joilla dynaaminen tasapaino oli heikompi. Tutkittujen omat tuntemukset kuormittumisesta olivat myös vähäisempää kehonhallinnaltaan parempikuntoisilla. Mainituissa hankkeissa dynaaminen tasapaino mitattiin liikkumisena etuja takaperin 10 cm leveän ja 5 KUVA 3. 2015)
Testi voidaan suorittaa sekä urheiluettä savusukellustai muussa sellaisessa suojavarustuksessa (kuva 4). Keskellä käännytään ympäri mahdollisimman nopeasti ja hallitusti. Liikkuvuus ja kehonhallinta osaksi FireFit-menetelmää FireFit – Pelastajien fyysisen toimintakyvyn arviointi-, palautteenantoja harjoittelumenetelmä on käytössä jo lähes kaikissa Suomen pelastuslaitoksissa. FireFit – pelastajien fyysisen toimintakyvyn arviointi, palautteenanto ja seurantamenetelmän mukainen testausprosessi (Lusa ym. KUVA 5. Testin. 2010 & 2015) (kuva 5). Tiiviissä yhteistyössä pelastusalan kanssa FireFit 3-hankkeessa valittiin ja jatkokehitettiin pelastajien motorisen toimintakyvyn ja liikkuvuuden arviointiin ja seurantaan soveltuvat kenttätestit sekä kehitettiin palautteenannon ja harjoitteluohjeiden perusta (Punakallio ym. Jatkossa menetelmä arvioi laajemminkin fyysistä kelpoisuutta. Testejä pilotoitiin kaiken kaikkiaan 97 iältään 20–59-vuotiaalla palomiehellä. Nykymuodossaan FireFit auttaa pelastussukelluskelpoisuuden arvioinnissa ja ylläpitämisessä sisältäen raja-arvot aerobisen ja sekä lihaskunnon testeille (Lusa ym. 2015). Suoritusaika mitataan, ja virheet – esimerkiksi putoaminen tai tuen otto lattiasta – lasketaan. 57 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 cm (FireFit hankkeessa 10 cm) korkean, 250 cm pituisen tasapainolaudan päällä. KUVA 4. Valinnan kriteereiksi määritettiin, että testi soveltuu mittaamaan pelastajien motorista toimintakykyä ja liikkuvuutta eli on riittävän haastava testi, jonka kohderyhmänä ovat työikäiset tai urheilijat. Dynaaminen tasapainotesti. 2010 & 2015). Menetelmään ollaan lisäämässä myös motorisen toimintakyvyn ja liikkuvuuden osuudet, joiden suositeltu kuntotaso tukee palomiehen turvallista ja hallittua työsuoritusta ja ennaltaehkäisee TULE-vammoja Näiden testien tulosten perusteella ei arvioida pelastussukelluskelpoisuutta
& Kiesel, K. Pelastussukellusvarusteissa tehtävää dynaamista tasapainotestiä myös kehitettiin aikaisempien kokemusten perusteella pelastajan työn vaatimuksiin nähden edelleen sopivammaksi. & Callaghan, J. 2013; McGill ym. Koska FMS jo ottaa huomioon tasapainonhallinnan paikalla ollessa, päädyttiin tasapainotestiin, jossa testattava liikkuu. Functional movement screening: the use of fundamental movements as. 2000. Modifiable risk factors predict injuries in firefighters during training academies. International Journal of Industrial Ergonomics 25, 513–523. Johtopäätöksenä FireFit 3-hankkeessa FMS suositellaan toteutettavaksi työterveyshuollossa työfysioterapeutin toimesta esimerkiksi palomiesten määräaikaisissa terveystarkastuksissa. ”Salaatti” tukee myös harjoittelun aloittamista tauon jälkeen. Näin harjoittelulla saadaan nopeammin aikaan toivottuja vaikutuksia ja vammautumisriski sekä työssä että liikuntaharjoittelussa pienenee. Cook, G. Bouillon, L. Applied Ergonomics 45 (3), 482–489. ”Cool down” -osuuden tarkoituksena on kehon palautumisen edistämisen lisäksi liikkuvuuden ylläpito tai parantaminen ja kehonhallinnan kehittäminen. Eduksi on, jos testin toimivuus ja herkkyys osoittaa muutoksia on osoitettu. Chorba, R. 58 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Journal of Athletic Training 50 (5), 475–485. 2010. Eduksi laskettiin, jos testiä on jo aikaisemmin sovellettu pelastusalalla. Injury history, sex and performance on the functional movement screen and y balance test. Erityisesti panostetaan harjoittelun laatuun ja oikea-aikaisuuteen. 2014a. Chorba, D. 2014a. ”Harjoitesalaatin” sisältämät ohjeet on valittu siten , että ne kehittävät sekä FMS:llä ja pelastuslaitoksiin soveltuvilla testeillä arvioitavia motoriikkaja liikkuvuusominaisuuksia. Burton, M. Testin tulee olla yksinkertainen, testaajalle ja testattavalle yksinkertainen omaksua ja turvallinen kenttätesti pelastuslaitoksella toteutettavaksi niin, ettei sen toteutukseen vaadita kalliita välineitä. Se ohjaa suunnittelemaan harjoituksia niin, että motoriikanhallinta ja liikkuvuus tulevat mukaan jo olemassa oleviin lihaskuntoja yleiskestävyysharjoituksiin. Ensisijaisena tavoitteena FMS:n liittämisessä pelastajien terveystarkastuksiin on tapaturmien, vammautumisten ja TULE-oireiden ennaltaehkäisy tai niiden pahenemisen ehkäisy ja sitä kautta terveyden, toimintaja työkyvyn tukeminen. Chimera, NJ. Ohjeistuksen lämmittelyosio valmistaa kehoa liikuntasuoritukseen ja kehittää samalla koordinaatiota, tasapainoa ja keskikehon hallintaa. Beach, T. FMS scores and lowback leading during lifting . Smith, CA. Injury risk profile and ageing among Quebec firefighters. Whole-body movement screening as an ergonomic tool. & Callaghan, J. Lisäksi ohjeistukseen sisältyy erillinen nopeus-ketteryys-tasapainoharjoitusosuus. 2014b. Work 46, 11–17. Goode, A. Ergonomics 57 (5), 744–63. Cloutier, E. Se auttaa pelastajaa rytmittämään harjoitteluaan siten, että fyysisen toimintakyvyn eri osa-alueita, erityisesti liikkuvuutta ja motoriikanhallintaa, tulee viikon aikana harjoitettua tasaisesti, fysiologisesti oikeassa järjestyksessä ja oikealla tekniikalla. & Landis, J. Plisky, P. Butler, R. 2013). Overmyer, C. & Voight, M. Suositelluista testeistä on käyttökokemusta pelastusalalta, niiden tuloksilla on yhteyttä koettuun työkykyyn, tulokset korreloivat FMS:n tulosten kanssa ja ne myös täydentävät ominaisuuksiltaan FMS testausta. FireFit-ohjelmaan FMS:ää ei liitetä. 2015; Dallinga ym. FMS:n valintaan vaikuttivat erityisesti sen käyttömahdollisuus TULE-vammoja ja tapaturmia ennaltaehkäisevänä menetelmänä. Turvallisuusalan työntekijöiden liikkeiden suorittamisen laatua on selvitetty FMS:n sekä muiden liikkuvuutta, dynaamista tasapainoa ja nostamista simuloivien tehtävien avulla (Frost ym. 2013. ANNE PUNAKALLIO, FT Erikoistutkija, dosentti Työterveyslaitos Sähköposti: anne.punakallio@ttl.fi LÄHTEET: Beach, T. 2015; Zalai ym. Ohjeet soveltuvat harjoitteiksi pelastuslaitoksissa toteutettujen tasapainoja liikkuvuustestien yhteyteen sekä toteutettaviksi niin pelastuslaitosympäristössä kuin vapaa-ajalla. Frost, D. Lisäk si FMS:n monipuolisuus, riittävä haasteellisuus ja aikaisemmat käyttökokemukset turvallisuusaloilta puolsivat valintaa. Liikkeen laatua ja liikkuvuutta mittaavien testien tuloksilla on ennustearvoa TULE-vammoihin. Hoogenboom, BJ. Burton, L. Eduksi laskettiin myös, jos testin tuloksilla on yhteyttä ja/tai ennustearvoa työkykyyn, tapaturmiin ja/tai TULEoireisiin nähden. Lisäksi edellytettiin, että testi on toistettava ja luotettava. FireFit-menetelmään liitetään niin sanottu ”harjoitesalaatti”. Laadulliseen arvioon perustuvan FMS:n tekeminen ja erityisesti harjoittelun ohjeistaminen edellyttävät testaajalta huolellisen perehtymisen menetelmään. Physical fitness improvements and occupational low-back loading an exercise intervention study with firefighters. & Warren, M. Use of functional movement screening tool to determine injury risk in collegiate female athletes. on oltava perusteltavissa pelastajan työn kannalta, eli oltava ”lajinomainen”. Näitä testejä voidaan pelastuslaitoksissa käyttää tukemaan harjoittelua sekä motoriikan ja liikkuvuuden muutosten seuraamiseksi esimerkiksi työterveyshuollon FMS-testauksen väliajoilla. Tarvittaessa puuttuvia kriteereitä tutkittiin pilottimittausten ja kyselyn tulosten yhteyksiä tarkastelemalla. 2015). & Champoux, D. Pelastuslaitoksissa toteutettaviksi palomiesten testiehdotukseen sisällytettiin edellä kuvattu dynaaminen tasapainotesti ja kolme liikkuvuustestiä (selän sivutaivutus, eteenkurotus istuen ja hartiaseudun liikkuvuus). McGill, S. North American Journal of Sports Physical Therapy 5 (2), 47–54. Harjoitteluohjeet pelastuslaitoksiin ja vapaa-aikaan FireFit 3-tutkimuksen perusteella työfysioterapeutin ohjaaman yksilöllisen FMS-harjoittelun oheen liitetään FireFit-järjestelmään motoriikkaa ja liikkuvuutta kehittäviä harjoitteita toteutettaviksi pelastuslaitoksissa ja vapaa-ajalla kiinteänä osana muuta harjoittelua. Conreras, M. 2015. Frost, D. 2012; Garrison ym. Yhteys ja ennustearvo on voimakkain, jos taustalla on aikaisempi vammahistoria (Chimera ym
Työterveyslaitos, Helsinki. Effect of firefighters’ personal protective equipment on gait. Csáki, I. vaihe). Functional movement screen and aerobic fitness predict injuries and military training. Core Strength: A new model for injury prediction and prevention. Wade, C. Pappas, C. & Bellamy, K. Beyond fireground: injuries in the fire service. & Grönqvist, R. FireFit – Pelastajien hyvä fyysisen toimintakyvyn arviointikäytäntö, kehittämishanke (2. Benjaminse, A. Research Quarterly for Exercise and Sport 83(4), 546–552. Oksa, J. Peate, W. Chander, H. The relationship between physical activity and thermal protective clothing on functional balance in firefighters. http://urn.fi/URN:978-952-261-5527, 16.5.2016. & Tochihara, Y. Safety Science 43, 455–468. http://www. Functional movement screening: Predicting injuries in officer candidates. Vuorinen, P. Peura, S. 2012. Succop, PA. Lusa, S. Muraki, S. & Hostler, D. & Acevedo, E. & Horvath, G. & Luukkonen, R. Zalai, D. BMC Medicine 9, 35. Burton, L. Sports Medicine 1 42 (9), 791–815. Moukperian, M. 2011. ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1865378/pdf/1745-6673-2-3.pdf, 16.5.2016. Association between the functional movement screen and injury development in college athletes. & Pihlajamäki, H. pdf, 16.5.2016. Miilunpalo, P. Hoogenboom, BJ. Knapik, JJ. ISBN 978-952-261-552-7 (PDF). McGill, S. Lusa, S. Aviation Space and Environment Medicine 74, 1151–1156. 2014b. Parkkari, J. Lunda, K. Pylkkönen, M. Garner, J. Andersen, J. Ohrakämmen, O. Punakallio, A. Protective equipment affects balance abilities differently in younger and older firefighters. & Luukkonen, R. Punakallio, A. Francis, S. 2015. 2013. & Knapik, J. Frost, D. Finlay, T. Lusa, S. 59 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 an assessment of function – part 1. Garrison, M. 2005. & Oksa, P. Medicine & Science in Sports & Exercise 45 (4), 636–643. & Benenson, J. Cham, R. Frost, D. Westrick, R. Angyan, L. The influence of firefighter boot type on balance. FireFit-hankkeen IV vaihe. & Bhattacharya, A. Journal of Strength and Conditioning Research 29 (5), 1157–62. Hirvonen, M. International Journal of Sports Physical Therapy 9 (3), 396–409. Cosio-Lima, LM. 2105. Garten, R. http://www.tsr.fi/c/document_library/get_file?fold erId=13109&name=DLFE-5546.pdf, 16.5.2016 Park, H. 2013. 2013. Tapaturmavakuutuskeskuksen tietokanta vuosilta 2003–2014. Wikström, M. Kannus, P. Työsuojelurahaston loppuraportti. Deuster, P. vaihe. & Burgess, J. Movement quality and links to measures of fitness in fire fighters. Functional movement screening: the use of fundamental movements as an assessment of function-part 2. & McGill, S. Kim, S. Andersen, J. Neuromuscular training with injury prevention counselling to decrease the risk of acute musculoskeletal injury in young men during military service: a population-based randomised study. Kong, P. 2010. & Lemmink, KA. 2015. Comparison of firefighters and non-firefighters and the test methods used the effects of personal protective equipment on individual mobility. 2003. Lindholm, H. International Journal of Sports Physical Therapy 9 (4), 549–63. Bates, G. Dallinga, JM. Toth, K. http:// www.ttl.fi/fi/verkkokirjat/Documents/FireFit2vaihe_loppuraportti. 2012. Injury Prevention 18 (4), 228–33. International Journal of Sports Physical Therapy 10 (1), 21–8. Lusa, S. SeaFit: Merenkulun hätätilannetehtävien kuormittavuus ja merenkulkijoiden fyysisen toimintakyvyn arviointi. Nagy, E. Visuri, S. Postural balance changes in on-duty firefighters: Effect of gear and long work shifts. Wikström, M. O’Connor, F. Son, Su-Young. Postural control in athletes participating in an ironman triathlon. Toivonen, R. & Stull, J. ISBN 978-952-261-021-9 (PDF). Panics, G. Tietoa työstä. Palosuojelurahaston loppuraportti, Työterveyslaitos. Reynolds, KL. Bakri, I. Feher-Kiss, A. Johnson, MR. Mercer, G. Applied Ergonomics 48, 42–48. Journal of Special Operations Medicine 5 (1), 54-59. Työterveyslaitos. Davis, J. Rauttola, A-P. ISBN 978-952-261-622-7 (PDF). Mastotyöntekijöiden fyysinen kuormittuneisuus, toimintakykyvaatimukset ja terveystarkastusten toimintakykymittareiden kehittäminen. Suni, J. Wikström, M. The relationship between general measures of fitness, passive range of motion and whole-body movement quality. Sobeih, TM. Moon, Y. TVK. Peate, WF. Lisman, P. Lindholm, H. Darby, K. Lusa, S. & Gardiner, D. & Luukkonen, R. Mattila, VM. & Knapik, J. & Punakallio, A. Medicine & Science in Sports & Exercise 43 (12), 2224– 2230. Quality of functional movement patterns and injury examination in elite-level male professional football players. Punakallio, A. 2013. http:// www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3084158/pdf/1741-7015-935.pdf, 16.5.2016. & Voight, M. European Journal of Applied Physiology 92, 407–413. & Strock, M. 2015. & Luukkonen, R. Suyama, J. Punakallio, A. Lam, T. Taanila, H. ISBN 978-952-261-449-0. 2004. 2015. Hamar, P. Jetter, WA. Journal of Occupational and Environmental Medicine 48,68–75. Työterveyslaitos, Helsinki. 2007. Pelastajien motorinen toimintakyky ja liikkuvuus: FireFit – fyysisen toimintakyvyn arviointi-, palautteenantoja seurantajärjestelmän kehittämisen 3. Applied Ergonomics 45,1019–1027. Latvala, J. Harris, R. & Shumway, RS. http://www.julkari.fi/handle/10024/129628, 16.5.2016. Vaara, K. Introduction of functional physical training into special operations unit. 2005. A systematic review. Lindholm, H. Lindholm, H. Rintamäki, H. Mäkinen, T. Morris, K. Bobak, P. Efficacy of functional movement screening for predicting injuries in coast guard cadets. Davis, KG. O’Connor, F. Halonen, J. 2014. Deuster, P. 2011. Journal of Occupational Medicine and Toxicology 2, 3. Which screening tools can predict injury to the lower extremities in team sports. Juvenes print – Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere. Acta Physiologica Hungarica Mar 1 102(1), 34–42.. Cook, G. Kovacs, G. Lindholm, H. FireFit: Pelastajien fyysisen toimintakyvyn arviointijärjestelmän käytettävyys ja FireFit-indeksin kehittäminen. Poplin, G. 2006. International Journal of Industrial Ergonomics 43 (1), 77–81. Slip and fall risk among firefighters in relation to balance, muscular capacities and age. Crosby, I. Janositz, G. Work 45, 357–366. 2011. Rissanen, S. Punakallio, A. Pollack, K. 2012. Ergonomics 56 (4), 637–49. 2015
UKKterveyskunto testistön lanseeraaminen oli melkoinen laajennus perinteiseen kestävyys ja lihaskunnon testaamiseen. Myös päivien ohjelma vakiintui. Näitä aikaa vieviä tehtäviä automatisointiin tau lukkolaskentaohjelmilla. Työstettävää materiaalia tulevaa Kuntotestauksen Perusteet – kansiota varten oli runsaasti ja seuraavan kerran kokoonnuttiin jo saman vuoden lokakuussa. Lapin Urhei luopisto tosin kuljetti koko osallistujakaartin napapiirille kastetilaisuuteen. Teksti: JYRKI AHO Kuntotestauspäivät – neljännesvuosisata testauksen kehittämistä ja koulutusta Keväinen aamuyö vuonna 1990, kuukausi sitten ensimmäisessä vakinaisessa työpaikassa liikuntafysiologin tittelillä aloittanut noviisi kuntotestaaja pyöräilee hiljaisen keskustan läpi rautatieasemalle. Ensimmäisen päivän alkuiltaan varat tiin aikaa liikunnalle, mitä seurasi saunailta. Oulun kuntotestauspäivillä 1995 ihasteltiin työ terveyslaitoksen tiloja ja tutkimusmahdollisuuksia kylmä ja kuumaaltistushuoneineen uudessa tutki muskeskuksessa. Omalta osaltaan kuntoremonttitoiminta ja siinä käy tetyt lihaskuntotestit toivat myös monipuolisuutta testivalikoimaan. Uusia testejä ja tietotekniikkaa 1990-luvulla 1990luvulla Kuntotestaajien neuvottelupäivät va kiinnuttivat vuosittaisen järjestämistahtinsa. UKKinstituutin johdolla terveysliikkujien tes taamiseen saatiin uusia validoituja työkaluja, joista UKKkävelytesti helpotti suuresti isompien ryhmien kestävyyskunnon testaamista. Ja tästä piirrettiin viivoittimen avulla regressiosuora arvioituun maksimisykkeeseen. Kevään 1991 Vierumäen kokouksen jälkeen Kunto testauksen Perusteet kansio, se ensimmäinen kaik kiaan kolmesta, oli valmis. Tietotekniikan mukaantulo mullisti testausta. Vuokattiin kokoontui tuona keväänä parikym mentä kuntotestauksen kanssa enemmän tai vähem män työskentelevää ammattilaista. Kun päivien järjestämisvastuu kiersi testausyksiköltä toiselle, saivat päiville osallistujat samalla tutustua eri yksiköiden toimintaan. Samoin epäsuorasta polkupyö räergometritestistä kuormien sykepisteet siirrettiin millimetripaperille vastaavia kuormatehoja vastaan. Tyypillinen esimerkki oli Kuortaneen kuntotestauspäivillä 1992 testaajille esitelty urheilijoiden suorituskykyisyystesti. Päivien teemana oli valmistella ohjeistusta suomalaiseen kuntotes taukseen, tehdä jatkumoa SVUL:n 80luvulla julkai semalle kuntotestauskansiolle. Esi merkiksi suorasta maksimaalisen hapenottokyvyn testistä määritettiin kynnystasot plottaamalla manu aalisesti laktaatti, ventilaatio ja trueO2 pisteet millimetripaperille. Noviisi kuntotestaaja oli päivillä pääosin kuun teluoppilaana, koettaen hahmottaa koko kuntotes tauksen laajaa kenttää urheilijatestauksesta kuntoi lijatestaukseen, nopeustesteistä kestävyystesteihin ja epäsuorasta polkupyöräergometritestistä suoraan kynnystestiin, huomioiden myös testauksen turvalli suus ja laatunäkökohdat. Nuo ammattilaisethan ovat aikaisemmin jo pariinkin otteeseen kokoontu neet vastaavaan tilaisuuteen. Siellähän on kovan tason ammat tilaisia, miten sitä tällainen alan noviisi sopii joukkoon. 60 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Itse asiassa testiasemilla on UKK-terveyskuntotestistön lanseeraaminen oli melkoinen laajennus perinteiseen kestävyysja lihaskunnon testaamiseen.. Tällä vuosikymmenellä uusia tes tejä kehitettiin ja validoitiin. Toisena tavoitteena oli valmistella testipaikkojen laatuluokitusta. Helsingistä Joensuun kautta Kontiomäelle matkaava yöjuna on paras ja ainoa kulkuväline matkata Vuokattiin. K untotestausasemien neuvottelupäivät, apua
Perintei siin kuntotestauspäiviin verrattuna osallistujamäärä nousi kokonaan uudelle sataluvulle. Kuntotestaajien neuvottelupäivistä tuli Kuntotes tauspäivät. Liikuntalääketiede ja kuntotestaus saivat uudeksi kotipesäkseen Liikuntatieteellisen Seuran. Tähän aikaanhan testiasemilla oli käytössään sekoituskam mioperiaatteella toimivia analysaattoreita, ja myös kynnystasojen määrityskriteerit kuormakohtaisine keskiarvoineen perustuivat tuohon sekoituskam miotekniikkaan. Kuntotestaajien neuvottelupäivillä keskityttiin 1990luvulla usein testien ohjeistuksiin, yhtenäis tämiseen, testauksen laatuun sekä uusien testien ja menetelmien esittelyyn. Markki noille tuli myös varta vasten testien tekoa ja analy sointia helpottavia tietokoneohjelmia. Ei yksinomaan millimooliteemoja Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen LIITE ry:n toi minnasta erotettiin antidopingtoiminta omaksi jär jestökseen. Tällöin esi merkiksi polkupyöräergometritesteissä haasteellinen kuormitusportaiden valinta helpottui huomattavasti. Samalla mahdollistui myös testin tekeminen saman aikaisesti useammalla ergometrillä, jolloin suurem pienkin asiakasryhmien testaaminen nopeutui. Ensimainitun alueen tiimoilta LIITE ry järjesti vuosittain Liikuntalääketieteen päi vät. Kuntotestauspäivät saivat alkusysäyksensä tar peesta yhtenäistää urheilijoiden suoran testin toimin tatapoja. Näiltä pohjilta ensimmäis ten päivien päätuotos, Kuntotestauksen Perusteet kansio, sai myös kaksi päivitettyä seuraajaa. Vuonna 1999 näiden päivien aiheena oli Kun totestaus terveydenhuollossa ja työterveyshuollossa, eli tuona vuonna liikuntalääketieteen päivät ja Kun totestaajien neuvottelupäivät yhdistettiin. Viimeisin eli kolmas kansio tuo myös esille mie lenkiintoisen muutoksen 1990luvun testausken tässä. Päivien sisältö muuttui myös 90luvun sisällöstä jota sarkastisesti kutsuttiin myös milli moolipäiviksi, aina kerrallaan jotain tiettyä kunto testauksen aihealuetta käsitteleväksi.. Kuntotestauspäivien järjestäjällä Liikuntalääke tieteen ja testaustoiminnan edistämisyhdistys LIITE ry:llä oli kolme toimintaaluetta: Liikuntalääketie teen ja kuntotestaustoiminnan edistäminen sekä antidopingtoiminta. 61 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 nähty vieläkin tuolloin 90luvun alussa kehitettyjen taulukkolaskentapohjien jatkokehitelmiä. Kun Kuntotestaajien neuvottelupäivät saivat alkunsa urheilijoiden testauksen ohjeistuksesta ja yhtenäistämisestä, oli kahden ensimmäisen kansion sisältö järjestyksessä Urheilijoiden kestävyysominai suuksien testaaminen, Urheilijoiden voimaominai suuksien testaaminen ja viimeisenä kuntoilijoiden ja tavallisten ihmisten testaaminen. Kuntoilijat ja tavalli set ihmiset, nyt nimellä terveysliikkujien testaus, oli kansiossa heti yleisen osan jälkeen. Kolmannessa kansiossa järjestys käännettiin. Helsingissä 1997 kokoonnuttaessa testaajat pääsivät oikeastaan takaisin juurilleen suoran testin perusteiden pariin, kun Helsingin Urheilulääkäriase ma esitteli uutta massaspektrometriaan perustuvaa henkäys – henkäykseltä – analysaattoriaan
Kokoontumisen aiheena olivat uudet ohjeistukset kyseisen testin tekemiselle ja kynnysten määrittämiselle. Kaikille avoin urheilun extrapäivä uusi elementti Oikeastaan vuoden 2014 päiviä voidaan pitää erään laisena Kuntotestauspäivien uudistajanakin. Laadukkaan testaus tapahtuman toteuttaminen vaatii testaajalta myös hyvää tieteellistä pohjaa. 62 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuntotestauspäivät 2016 17.–18.3. Lisäksi hankkeen yhteydessä tuotettiin Kuntotestauksen hyvät käytännöt ohjeistus vuonna 2010. Kuntotestaus ei ole vain itse testin tekemistä, vaan myös oikean ja yksilöllisen liikunta tai harjoitte lusuosituksen laatiminen testituloisten pohjalta on merkittävä osa palvelua. Siksi myös liikunnan an nostelu valittiin yksien päivien teemaksi. Testaushan ei ole vain temppujen tekemistä ja tulosten sekä palautteen an tamista tietokoneavusteisesti. Näillä päivillä perinteisten kahden seminaaripäivän jälkeen järjestettiin osallistumismaksusta vapaa urheilun extra päivä, mikä sai hyvän vastaanoton. Pääkirjoittajajoukon Kari Keskinen – Keijo Häkkinen – Mauri Kallinen toimesta markkinoille tuli Kuntotestauksen käsikirja vuonna 2004. Kuntotestauspäivien järjestäminen painottui 2000 luvulla EteläSuomeen. Uusi käsikirja ja kuntotestauksen hyvät käytännöt Kuntotestaustoiminta oli myös laajentunut niin pal jon, että Kuntotestauksen Perusteet kansion päivit täminen oli tullut tarpeelliseksi. Tavallaan paluu juurille toteutui myös 2014 Jyväs kylässä, kun otsikolla ”Back to the roots” paneudut tiin niin testauksen taustalla olevaan fysiologiaan kuin myös biomekaniikkaan. Historia taitaa toistaa itseään, ympyrä on sulkeutunut. Kuntotestauspäivät saivat alkunsa 80luvun lo pulla suoran maksimaalisen hapenottotestin ja kynnysmääritysten ohjeistamisesta ja yhtenäistämis tarpeesta. Myös päi vien sisältö organisoitui siten, että päivät aloitetaan käsiteltävän asian tieteellisen pohjan läpikäynnillä. Vuonna 2007 tämä jo testauskokemusta kartuttanut liikuntafysiologi kui tenkin pääsi muistelemaan ensimmäisiä Kuntotes tauksen neuvottelupäiviään Vuokattiin. Liikuntatieteellisen Seura toteuttikin vuosina 2004– 2007 Kuntotestauksen laadun kehittämishankkeen, jonka yhteydessä muokattiin 1990luvulta peräisin ollut kuntotestauksen laatujärjestelmä vastaamaan nykyistä kuntotestauksen toimintakenttää. Osallistujamääräkin päivillä on melkein kymmen kertainen ensimmäisiin Vuokatin päiviin verrattuna. Tällä kertaa Kuntotestauspäivien aiheena on tai don testaaminen. Matkaajassa ja muodossa on huomattava ero Vuokatin 1990 päiviin verrattuna, eikä osallistuminen enää jännitä, sehän on ollut säännöllistä aina Vuokatista lähtien. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Kuntotestauspäivät on neljännesvuosisadassa saavuttanut vakaan aseman ja päiville on odotettavissa vuosittaista jatkoa. Se ei ole tämän liikuntafysiologin ominta alaa, mutta aina kannattaa oppia uutta. Keväinen aamupäivä vuonna 2016, nyt 26 vuot ta juoksumaton ja polkupyöräergometrin vieressä työskennellyt liikuntafysiologi kävelee muutaman kymmenen metriä nykyiseltä työpaikaltaan Kunto testauspäiville Diakonissalaitokselle. Kun ensimmäisten Kuntotestaajien neuvottelupäi vien yhtenä aiheena oli kuntotestauksen laatu, tuli tarpeelliseksi viedä myös tätä toimintaa eteenpäin. Aihe kertoo myös hyvin sen, ettei läheskään kaikkia kuntotestaukseen liittyviä asioita ole vielä käsitelty. JYRKI AHO, LitM Liikuntafysiologi Helsingin Urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö Sähköposti: jyrki.aho@hula.fi Kuntotestauksen hyvät käytännöt -ohjeistus valmistui vuonna 2010.. Eivätkä huomioitta jääneet myöskään ikääntyvät ja heidän kunto sekä toimintakykytestauksensa. Työterveyshuoltojen merkittävä rooli kunto testauksen toteuttajatahona huomioitiin 2001 keskittymällä kuntotestaukseen ja sen laatuun työ terveyshuollossa. Viikkoa ennen vuoden 2016 kuntotestaus päiviä Jyväskylässä KIHU:n tiloissa kokoontui pari kymmentä näitä testejä tekevää liikuntafysiologia ja kuntotestaajaa Suomesta. Jyväskylän liikuntatieteellinen tiedekunta, jossa itse asiassa ensimmäinen kuntotes taajien tapaaminen joskus 80luvun jälkipuoliskolla tapahtui, isännöi Kuntotestauksen neuvottelupäiviä painottaen lihaskunnon testaamista
Ronkainen, Harri Selänne, Sami Kalaja Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2016 96 Kirjoitusohjeet 2016 96 TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 – OSA III www.lts.fi. Keskinen Urho Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2015 osa III on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi Liikunnan ja painoindeksin yhteydet 15-vuotiaiden poikien ja tyttöjen käsityksiin kehostaan. 64 Kristiina Ojala, Raili Välimaa, Jorma Tynjälä, Jari Villberg, Lasse Kannas Nuorten miesten fyysinen aktiivisuus ja istuminen itsearvioituna ja mitattuna 73 Maisa Niemelä, Raija Korpelainen, Riitta Pyky, Anna-Maiju Jauho, Lauri Tuovinen, Pekka Siirtola, Jaakko Tornberg, Matti Mäntysaari, Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, Juha Röning, Timo Jämsä, Riikka Ahola KTK lasten motorisen koordinaation mittarina – systemaattinen katsaus 80 Susanna Iivonen, Arja Sääkslahti, Arto Laukkanen Urheilijoiden kaksoisuraan liittyvän tutkimuksen tämänhetkinen tilanne Suomessa 88 Tatiana V. Ryba, Kaisa Aunola, Noora J. 63 Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Kari Kalliokoski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Päivi Atjonen Hannu Itkonen Kari L
Positive body image is an essential part of adolescent’s self-esteem. Reippaan liikunnan mittarissa liikunnan kerrottiin tarkoittavan sellaista toimintaa, joka nostaa sydämen lyöntitiheyttä ja saa hetkeksi hengästymään. Nationally representative data (N=1965) was obtained from the Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study 2014 in Finland. 64 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, painoindeksi ja käsitykset kehosta LIIKUNNAN JA PAINOINDEKSIN YHTEYDET 15-VUOTIAIDEN POIKIEN JA TYTTÖJEN KÄSITYKSIIN KEHOSTAAN Kristiina Ojala, TtT, Jyväskylän yliopisto/Terveystieteiden laitos. Liikunta voi auttaa nuorta myönteisten käsitysten muodostamisessa. Nuoren käsityksiä selvitettiin lyhennetyllä Body-Esteem Scale for Adolescents and Adults -väittämäsarjalla, josta muodostettu summamuuttuja nimettiin kehotyytyväisyydeksi. Ylipainoisuus määriteltiin kansainvälisten, ikäja sukupuolispesifien painoindeksien raja-arvojen avulla. Painoindeksit laskettiin ilmoitetuista pituusja painotiedoista. Keywords: Adolescents, appearance, body esteem, body mass index, perception, physical activity TIIVISTELMÄ Ojala K., Välimaa R., Tynjälä J., Villberg J. Korkeimmat kehotyytyväisyyden pistemäärät saivat nuoret, jotka ilmoittivat liikkuneensa reippaasti vähintään 60 minuuttia päivittäin. Poikien ja tyttöjen erilainen suhtautuminen ulkonäköönsä ja painoonsa on kuitenkin syytä ottaa huomioon liikunnan edistämisessä. Jorma Tynjälä, TtT, Jyväskylän yliopisto Jari Villberg, YM, Jyväskylän yliopisto. However, the different attitude of boys and girls towards their appearance and weight should be taken into consideration when promoting physical activity. 2016. Tutkimusaineistona oli koko Suomea edustava poikkileikkausaineisto (N = 1965) vuoden 2014 WHO-Koululaistutkimuksesta, joka on osa kansainvälistä Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) tutkimusta. Nuori arvioi seitsemän edellisen päivän osalta, kuinka monena päivänä hän oli liikkunut vähintään 60 minuuttia. Physical activity can support a young person to create positive perceptions of his/her body and appearance. Corresponding result was also found within the group of overweight adolescents. 2016. PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto. Mittari sisälsi kolme osamittaria: ulkonäkö, paino ja nuoren käsitys siitä, millaiseksi hän oletti muiden arvioivan ulkonäkönsä ja kehonsa. Liikunta oli myönteisesti yhteydessä siihen, millaiseksi nuori oletti muiden arvioivan ulkonäkönsä ja kehon sa sekä poikien tyytyväisyyteen painoonsa ja tyttöjen myönteiseen mielikuvaan ulkonäöstään. +358 40 805 3579. This study explores the relationships between body esteem and physical activity, as well as body mass index, in 15-year-old Finnish schoolchildren. & Kannas L. Raili Välimaa, TtT, Jyväskylän yliopisto. Tulos oli vastaava myös ylipainoisten nuorten ryhmässä. Liikunta & Tiede 53 (2–3), 64–72. Relationships of physical activity and body mass index to body esteem in 15-year-old boys and girls. Ylipainon yhteys kehotyytyväisyyteen oli voimakkaampi tytöillä kuin pojilla. Positiiviset mielikuvat omasta ulkonäöstä ja kehosta ovat merkittävä osa nuoren itsetuntoa. According to this study, moderate-to-vigorous physical activity had a positive relationship to body esteem. The association between overweight and body esteem was stronger in girls than in boys. assumed appearance and body estimations of others. Overweight and obesity was defined by international, ageand gender specific body mass index cut-off values. & Kannas L. Tässä artikkelissa tarkastellaan missä määrin liikunta ja painoindeksi ovat yhteydessä 15-vuotiaiden poikien ja tyttöjen käsityksiin omasta kehostaan. Body mass index was calculated from self-reported weight and height information. Physical activity was measured by the number of days containing at least 60 minutes moderate-to-vigorous physical activity during the previous 7 days. Tutkimuksen mukaan liikunta oli yhteydessä myönteisempiin käsityksiin kehosta. There was a positive relatioship between moderate-to-vigorous physical activity and how the adolescent assumed others to assess his/her appearance as well as weight satisfaction in boys and positive feelings about their appearance in girls. ABSTRACT Ojala K., Välimaa R., Tynjälä J., Villberg J. Statistical analyses were separately done for boys and girls. Liikunta & Tiede 53 (2–3), 64–72. The adolescents´ perceptions were measured by a shortened BodyEsteem Scale for Adolescents and Adults that consisted of three sub scales: appearance; weight; and attribution, i.e. Sähköposti: kristiina.ojala@jyu.fi (yhteyshenkilö). Liikunnan ja painoindeksin yhteydet 15-vuotiaiden poikien ja tyttöjen käsityksiin kehostaan. Asiasanat: liikunta, keho, käsitys, nuoret, painoindeksi, ulkonäkö. Lasse Kannas, LitT, KK, Jyväskylän yliopisto. Adolescents who engaged daily in moderate-to-vigorous physical activity had the highest scores on the Body-Esteem Scale. Tilastolliset analyysit tehtiin erikseen pojille ja tytöille. P
Tutkimuksessa tarkasteltiin 15-vuotiaiden nuorten liikunnan ja painoindeksin yhteyksiä heidän käsityksiinsä ulkonäöstään ja kehostaan WHO-Koululaistutkimuksen vuoden 2014 aineiston avulla. (2013) esittivät pitkittäistutkimusten tuloksia kokoavassa yhteenvedossaan, että geneettisten tekijöiden ohella on todisteita vähäisen liikunnan yhteydestä lasten ja nuorten lihavuuden kehittymiseen. 2013; van der Berg ym. Esimerkkeinä liikunnasta olivat juokseminen, ripeä kävely, rullaluistelu, pyöräily, tanssiminen, rullalautailu, uinti, laskettelu, hiihto, jalkapallo, koripallo ja pesäpallo. (2001) totesivat mittarin olevan toistettavuudeltaan hyvä (Intra Class Correlation = 0,77) yhdysvaltalaisnuorilla. 2005). (2001) kehittivät tämän kyselytutkimusmittarin arvioimaan päivittäistä, vähintään tunnin mittaista fyysistä aktiivisuutta, joka on rasittavuudeltaan kohtuullisesta kuormittavaan (moderate-to-vigorous physical activity) ja jota voitaneen luonnehtia suomeksi reippaaksi tai kohtuukuormitteiseksi liikunnaksi. Tutkimuksen tavoitteista ja metodeista on kerrottu toisaalla (Currie & Alemán-Díaz 2015). Koulun koko huomioitiin käyttämällä otannassa oppilasmäärään suhteutettua todennäköisyyttä (probability proportional to size, PPS). Yleisesti ottaen kehotyytymättömyys lisääntyy painoindeksin noustessa (Bucchianeri ym. (2015) totesivat tutkimuksessaan, että myönteinen käsitys omasta kehosta oli yhteydessä runsaampaan liikuntaan sekä normaaliettä ylipainoisilla 14–16-vuotiailla. 2011). Toisiinsa voimakkaasti yhteydessä olevien itsetunnon ja ruumiinkuvan merkitys nuoren hyvinvoinnille oli tuotu esille joissakin tutkimuksissa (Tiggemann 2005; van der Berg ym. Liikunnan on esitetty suojaavan nuoria tyytymättömyydeltä omaa kehoa kohtaan muutoinkin kuin painonhallinnan kautta (Monteiro Gaspar ym. Lisäksi useissa edellä mainittuja yhteyksiä tarkastelleissa tutkimuksissa aineisto oli valikoitunutta, toisin sanoen nuoret olivat esimerkiksi jonkin tietyn liikuntalajin harrastajia, liikuntaja/tai ravitsemusinterventioon osallistuvia tai liha vuuden, syömishäiriöiden tai muiden mielenterveyden ongelmien hoidossa olevia. Poikien vastausprosentti oli 84 ja tyttöjen 86. Myönteinen käsitys kehosta voi puolestaan edistää liikkumista. Kyselyyn osallistuva opetusryhmä valittiin koulusta yksinkertaisella satunnaisotannalla. 2013). Tässä tutkimuksessa käytettiin suomenkieliseen perusopetukseen osallistuvien yhdeksäsluokkalaisten aineistoa 125 koulusta. 2011) ja suomalaisiin (Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008) liikuntasuosituksiin lapsille ja nuorille. Prochaska ym. Smolakin (2004) mukaan tyytymättömyys omaan kehoon on merkittävä osa kielteisen ruumiinkuvan muodostumisen kehityskulkua. Painon yhteys käsityksiin omasta kehosta on moniulotteinen ikävaiheessa, jossa nuoret kohtaavat monenlaisia fyysisiä, psyykkisiä, kulttuurisia ja sosiaalisia muutoksia, jotka muokkaavat itsetuntoa ja ruumiinkuvaa (Erol & Orth 2011; Grogan 2010; Morin ym. Vastaava suositus sisältyy muun muassa kanadalaisiin (Tremblay ym. Prochaska ym. Mittarille on myöhemmin saatu 15-vuotialle nuorille Tšekin tasavallasta, Slovakiasta ja Puolasta edellistä heikompia (Intra Class Correlation = 0,60 ja sen 95 prosentin luottamusväli. Esimerkiksi yllä mainittuun Janssenin ja LeBlancin (2010) katsaukseen valikoituneissa tutkimuksissa liikunnan terveyshyödyt olivat fyysiseen terveyteen liittyviä lukuun ottamatta liikunnan yhteyttä vähäisempään riskiin sairastua depressioon. 65 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, painoindeksi ja käsitykset kehosta JOHDANTO Maailman terveysjärjestön suosituksen mukaan 5–17-vuotiaiden lasten ja nuorten jokaiseen päivään tulisi sisältyä vähintään 60 minuuttia reipasta, kuormittavuudeltaan kohtalaista tai rasittavaa liikuntaa terveyshyötyjen saavuttamiseksi (WHO 2010). Tuntia pidempiaikainen liikunta lisää edelleen terveyshyötyjä, joilla tarkoitetaan lähinnä hengitysja verenkiertoelimistön ja lihaskunnon, luuston terveyden sekä sydänja aineenvaihdunnan biomarkkereiden paranemista. Liikunnan yhteyksistä lasten ja nuorten fyysiseen terveyteen oli saatavissa enemmän tutkimustietoa kuin liikunnan yhteyksistä heidän mielenterveyteensä. Äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan liikuntaharjoittelun avulla on onnistuttu parantamaan myös ylipainoisten nuorten itsetuntoa ja heidän käsityksiänsä kehostaan (Golfield ym. Suhteellinen osittaminen suuralueiden ja kuntamuodon (maaseutukaupunki) mukaan varmisti otoksen maantieteellisen kattavuuden. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen kyselyaineisto vuodelta 2014 oli WHO-Koululaistutkimuksesta, joka on osa Maailman terveysjärjestön kanssa yhteistyössä toteutettavaa kansainvälistä Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) tutkimusta. Esimerkiksi Kantanista ym. 2010). Yhdeksäsluokkalaisten vastaajien keski-ikä oli 15,8 vuotta (keskihajonta ± 0,3). Liikunnasta esitettiin nuorille seuraava kysymys: ”Mieti 7 edellistä päivää. 2015). 2010). Kyseinen mittari on todettu käyttökelpoiseksi myös Suomessa: vastausten pysyvyys oli 15-vuotiailla nuorilla hyvä (Intra Class Correlation = 0,78 ja sen 95 prosentin luottamusväli 0,68–0,85) ja suurin osa vastausten siirtymistä tässä kahdeksanportaisessa mittarissa oli yhden luokan verran (Vuori ym. Pate ym. Useimmat Janssenin ja LeBlancin (2011) kokoamista liikunnan terveyshyötyjä käsittelevistä tutkimustuloksista sisälsivät kuitenkin vain heikon tai kohtalaisen yhteyden liikunnan vähäisyyden ja ylipainon välillä lapsilla ja nuorilla. Tämän tutkimuksen analyyseihin valittiin yhdeksäsluokkalaisten aineisto siten, että 90 prosenttia oppilaista oli iältään 15,5 vuotta ± 6 kuukautta (N = 1965, poikia 956 ja tyttöjä 1 009) HBSC-tutkimusprotokollan mukaisesti (Currie & Alemán-Díaz 2015). Merkitse, kuinka monena päivänä olet liikkunut vähintään 60 minuuttia päivässä.” Kysymyksen vastausvaihtoehdot olivat nollasta seitsemään päivään. Yhteyden voimakkuus vaihteli silti käytettyjen mittareiden mukaan ja oli voimakkaampana havaittavissa, kun käytettiin reippaan liikunnan kyselymittareita tai objektiivisia liikuntamittareita. Depression välttämisen lisäksi Biddle ja Asare (2011) raportoivat tutkimuskatsauksessaan liikunnan myönteisestä yhteydestä parempaan kognitiiviseen toimintaan, mielialaan ja itsetuntoon. 2011). Nuorten tyytymättömyys omaan kehoonsa vaihtelee iän, painon, sukupuolen, sosiaalisen aseman ja etnisen ryhmän mukaan (Bucchianeri ym. Liikunnalla kerrottiin tarkoitettavan kaikkea sellaista toimintaa, joka nostaa sydämen lyöntitiheyttä ja saa hetkeksi hengästymään esimerkiksi urheillessa, ystävien kanssa pelatessa, koulumatkalla tai koulun liikuntatunneilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa nuorten kehotyytyväisyyteen myönteisesti vaikuttavista tekijöistä ja auttaa sen myötä edistämään nuorten hyvinvointia. Ridgers ym. Tietoa liikunnan, painon ja kehotyytyväisyyden yhteyksistä nuorilla oli jonkin verran saatavissa, mutta useissa tutkimuksissa keskityttiin fyysiseen itsetuntoon tai kompetenssiin. WHO-Koululaistutkimuksen kansallisesti edustavan Suomen aineiston otos perustui vuoden 2012 valtakunnalliseen oppilaitosrekisteriin. Vastaajista oli poikia 1 225 ja tyttöjä 1 234. Myös Janssen ja LeBlanc (2010) päätyivät kouluikäisten lasten ja nuorten liikunnan terveyshyötyjä käsittelevän systemaattisen tutkimuskatsauksensa perusteella vähimmäissuositukseen, jonka mukaan lasten ja nuorten jokaiseen päivään tulisi sisältyä vähintään 60 minuuttia vähintään kohtalaisesti rasittavaa liikuntaa. Otantamenetelmänä käytettiin ositettua ryväsotantaa, jossa otosyksikkönä oli koulu. Liikunta liittyy olennaisesti energiankulutukseen ja se mainitaankin usein ylipainoisuuden ja lihavuuden yhteydessä. Tässä tutkimuksessa käytetään nimitystä reipas liikunta. (2012) ovat saaneet vastaavia tuloksia 15–17-vuotiaille nuorille. Lisäksi selvitettiin, ovatko nämä yhteydet erilaisia, ja miten ne eroavat, pojilla ja tytöillä
TULOKSET Reipas liikunta Vähintään 60 minuuttia liikuntaa sisältäneiden päivien lukumäärän mediaani oli 4 sekä pojilla (18 prosenttia) että tytöillä (19 prosenttia). Painoindeksin raja-arvojen perusteella pojista viisi ja tytöistä kaksi prosenttia oli lihavia. Edelliset yhdistävän ryhmän, lihavat sisältävän ylipainoisten, osuudet olivat 20 prosenttia pojista ja 14 prosenttia tytöistä. Ei koskaan -vastaus sai arvon 1 ja aina -vastaus arvon 5, joten 11 väitteen kehotyytyväisyyden summamuuttujan vaihteluväli oli 11–55. Liikunnan ja painoindeksin yhteyttä poikien ja tyttöjen käsityksiin ulkonäöstään ja kehostaan selvitettiin lineaarisella regressioanalyysillä (multilevel mixed-effects linear regression). Vastaavasti kolmen väitteen ulkonäön ja painon osamittarin vaihteluväli oli 3–15 ja viiden väitteen muiden oletetut arvioit osamittarin 5–25. Pojista 22 prosenttia ja tytöistä 13 prosenttia ilmoitti liikkuneensa vähintään 60 minuuttia seitsemänä edellisenä päivänä. Näitä sukupuolija ikäspesifejä raja-arvoja oli mahdollista käyttää, koska kyselyyn vastaajien sukupuoli, syntymävuosi ja -kuukausi olivat tiedossa. Poikien ja tyttöjen kehotyytyväisyyden summamuuttujien keskiarvojen vertailu tehtiin varianssianalyysilla (ANOVA), jossa luokittavina tekijöinä olivat liikunta (reippaan liikunnan ryhmät) ja painoindeksi (normaalija ylipainoisten ryhmät). Regressiokertoimien avulla arvioitiin viikoittaisten vähintään tunnin reippaan liikunnan päivien lukumäärän ja painoindeksin mukaisen ylipainon yhteyttä kehotyytyväisyyden summamuuttujan osamittareiden (ulkonäkö, paino, muiden oletetut arviot ulkonäöstä ja kehosta) pistemääriin. = 0,86 TAULUKKO 1. 2001). Nuoria pyydettiin kyselyssä arvioimaan, kuinka usein he ovat samaa mieltä esitetyn väitteen kanssa. 2015). Nuoren ilmoittamasta pituudesta ja painosta laskettiin painoindeksi (Body Mass Index, BMI) eli painon (kg) ja pituuden neliön (m 2 ) suhde. Nuorten käsityksiä ulkonäöstään ja kehostaan arvioitiin lyhennetyn Body-Esteem Scale for Adolescents and Adults (BESAA) -väittämäsarjan avulla (Mendelson ym. Sukupuolten välinen ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä myös osamittareittain (Ulkonäkö: pojat 10,5 ± 2,8 ja tytöt 8,0 ± 2,8; Paino: 11,1 ± 4,4 ja 9,3 ± 3,1; Muiden oletetut arviot ulkonäöstä ja kehosta: 15,3 ± 2,8 ja 9,3 ± 3,1) tarkasteltuna. = 0,84 Muiden oletetut arviot ulkonäöstä ja kehosta: 5 väittämää Muut pitävät minua hyvännäköisenä Ikätoverini pitävät ulkonäöstäni Olen yhtä hyvännäköinen kuin useimmat muutkin Ulkonäköni auttaa minua saamaan seurustelukumppaneita Luulen, että ulkonäköni auttaisi minua työpaikan saamisessa . Tässä tutkimuksessa nuoret luokiteltiin vastaustensa jakauman perusteella seuraaviin reippaan liikunnan ryhmiin: 0–2 päivänä (18 prosenttia pojista ja 22 prosenttia tytöistä), 3–4 (33; 37) päivänä, 5–6 päivänä (27; 28) ja liikuntasuosituksen mukaisesti 7 päivänä (22; 13) vähintään 60 minuuttia liikkuneet. Mittarilla oli korkea sisäinen yhdenmukaisuus sekä 11 väitteen kokonaisuudessaan että osioittain (Taulukko 1). Painoindeksi Pojilla painoindeksien keskiarvo oli 21,7 (± 3,4) kg/m 2 ja tytöillä 21,3 (± 3,4) kg/m 2 . Osuudet olivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi suurempia pojilla kuin tytöillä Kehotyytyväisyys Poikien ja tyttöjen kehotyytyväisyyttä kuvaavien summamuuttujien pistemäärien jakaumat on esitetty kuvioissa 1 ja 2. Kehotyytyväisyys: 11 väittämää (alla) . Kehotyytyväisyyden summamuuttujan ja sen osamittareiden sisäinen yhdenmukaisuus (Cronbachin Alpha).. Pojista kolme ja tytöistä kaksi prosenttia oli merkinnyt, ettei ollut liikkunut reippaasti yhtenäkään edeltävänä seitsemänä päivänä. 66 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, painoindeksi ja käsitykset kehosta 0,55–0,64), mutta hyväksyttävissä olevia toistettavuustuloksia (Bobakova ym. Painoindeksin perusteella muodostettiin sukupuolittain kaksi ryhmää: 1) nuoret, joiden painoindeksi jäi alle sukupuolen mukaisen ylipainoisuuden raja-arvon (pojista 80 prosenttia ja tytöistä 86 prosenttia) ja nuoret, joiden painoindeksi oli sukupuolen mukaista ylipainoisuuden raja-arvoa suurempi (pojista 20 prosenttia ja tytöistä 14 prosenttia). Alkuperäinen mittari koostuu 23 väitteestä, jotka muodostavat kolme erillistä osamittaria: 1) BE-Appearance mittaa henkilön tyytyväisyyttä ulkonäköönsä yleensä (Ulkonäkö), 2) BE-Weight kuvaa henkilön tyytyväisyyttä painoonsa (Paino) ja 3) BE-Attribution ilmaisee mitä mieltä henkilö arvioi muiden olevan ulkonäöstään ja kehostaan (Muiden oletetut arviot ulkonäöstä ja kehosta). Viisiportaiset vastausvaihtoehdot olivat: ei koskaan, harvoin, joskus, usein ja aina. = 0,87 Ulkonäkö: 3 väittämää Muuttaisin monia asioita ulkonäössäni, jos voisin Toivon, että näyttäisin paremmalta Toivon näyttäväni joltakulta muulta . Vastauksista muodostettiin summamuuttuja siten, että käsitys ulkonäöstä ja kehosta oli sitä myönteisempi, mitä korkeamman arvon summamuuttuja sai. Laajoihin kyselytutkimuksiin soveltuvia, kansainvälisiä raja-arvoja käyttämällä mahdollisteltiin myös tulosten myöhempi kansainvälinen vertailu HBSC-tutkimuksessa. Edellä mainittu ryhmä sisältää painoindeksinsä perusteella lihavat nuoret. Tilastoanalyyseihin käytettiin SPSS 22 ja Stata 14 ohjelmistoja. Summamuuttujan pistemäärän keskiarvo oli tilastollisesti erittäin merkitsevästi korkeampi pojilla (36,8 ± 7) kuin tytöillä (31,5 ± 7,8). Päivien lukumäärän keskiarvo erosi sukupuolen mukaan tilastollisesti erittäin merkitsevästi poikien eduksi: pojilla keskiarvo oli 4,4 (± 2,0) ja tytöillä 4,1 (± 1,9). Alipainoisia nuoria oli aineistossa prosentti ja he sisältyvät ensimmäiseen ryhmään. Raja-arvoina käytettiin Colen ja Lobsteinin (2012) määrittämiä kansainvälisiä painoindeksien raja-arvoja. Tilastolliset analyysit tehtiin erikseen pojille ja tytöille. Kielteisten väitteiden vastausvaihtoehdot käännettiin muodostettaessa summamuuttujaa, joka nimettiin kehotyytyväisyydeksi mukaillen alkuperäisen BESAA-mittarin englanninkielistä nimeä. Cole & Lobstein 2012). Pojista 16 prosentilla ja tytöistä 12 prosentilla painoindeksi ylitti ylipainoisuuden, muttei lihavuuden raja-arvoja (ks. = 0,86 Paino: 3 väittämää Yritän kovasti muuttaa nykyistä painoani Olen tyytyväinen painooni Minusta painoni on sopivassa suhteessa pituuteeni . Mittaria esitestattiin Suomessa yhdeksäsluokkalaisilla syksyllä 2013 ja sen perusteella WHO-Koululaistutkimukseen 2014 valittiin lyhennetty 11 väittämän mittari (Taulukko 1). Kaikkiin mittarin väitteisiin vastasi 94 prosenttia 15-vuotiaiden ikäryhmästä
kielteinen myönteinen kielteinen myönteinen. Poikien kehotyytyväisyyttä kuvaavan summamuuttujan jakauma. 67 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, painoindeksi ja käsitykset kehosta KUVIO 1. Tyttöjen kehotyytyväisyyttä kuvaavan summamuuttujan jakauma. KUVIO 2
Kehotyytyväisyys Summamuuttujan pistemäärän keskiarvo (keskihajonta) Liikunta 1 POJAT N TYTÖT N P-arvo (sukupuolet) 0–2 päivänä 34,6 (7,6) 147 29,7 (7,6) 206 < 0,001 Normaalipainoiset 35,4 (6,4) 116 31,1 (6,9) 173 < 0,001 Ylipainoiset 2 31,5 (6,7) 31 22,6 (7,3) 33 < 0,001 P-arvo (paino) 0,007 < 0,001 3–4 päivänä 36,3 (6,6) 290 31,6 (7,2) 343 < 0,001 Normaalipainoiset 37,0 (6,4) 219 32,1 (7,1) 300 < 0,001 Ylipainoiset 34,0 (6,7) 71 27,7 (6,8) 43 < 0,001 P-arvo (paino) 0,002 < 0,001 5–6 päivänä 37,7 (7,6) 239 32,7 (8,1) 263 < 0,001 Normaalipainoiset 38,2 (7,3) 189 33,8 (7,8) 228 < 0,001 Ylipainoiset 35,8 (8,5) 50 26,1 (6,9) 35 < 0,001 P-arvo (paino) < 0,001 < 0,001 7 päivänä 39,1 (7,0) 181 32,7 (7,8) 115 < 0,001 Normaalipainoiset 39,5 (6,9) 157 33,3 (8,0) 101 < 0,001 Ylipainoiset 36,3 (7,4) 24 28,7 (4,5) 14 0,002 P-arvo (paino) 0,038 0,027 1 = Vähintään 60 minuuttia reipasta liikuntaa sisältävien päivien määrä edellisten 7 päivän aikana. Ylipainoisilla pojilla kehotyytyväisyyden summamuuttujien pistemäärät olivat sitä korkeampia, mitä useampana päivänä poika oli ilmoittanut liikkuneensa vähintään 60 minuuttia edellisinä seitsemänä päivänä. Keho tyytyväisyyden summamuuttujan pistemäärät vaihtelivat viikoittaisten reippaan liikunnan päivien mukaan sekä pojilla ja että tytöillä siten, että kehotyytyväisyys oli sitä parempi, mitä useampana päivänä nuori oli ilmoittanut liikkuneensa reippaasti. Korkeimmat pistemäärät saivat normaalipainoiset pojat, jotka olivat ilmoittaneet liikkuneensa vähintään 60 minuuttia jokaisena edeltävänä seitsemänä päivänä. 2 = Sisältää lihavat. Kehotyytyväisyys liikunnan mukaisissa ryhmissä pojille ja tytöille (kaikki, normaalija ylipainoiset). Muiden oletetut arviot ulkonäöstä ja kehosta osamittarin pistemäärät olivat sitä korkeampia, mitä useampana päivänä nuori oli ilmoittanut liikkuneensa vähintään 60 minuuttia edellisten 7 päivän aikana. 68 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, painoindeksi ja käsitykset kehosta Normaalipainoisten nuorten kehotyytyväisyyden summamuuttujien pistemäärät olivat korkeampia kuin ylipainoisilla nuorilla sekä yleensä että liikuntaryhmien sisällä tarkasteltuna (Taulukko 2). Myös ylipainoisista tytöistä korkeimmat kehotyytyväisyyden pistemäärät saivat päivittäin reippaasti liikkuneet, mutta liikunnan ja kehotyytyväisyyden yhteys ei ollut niin suoraviivainen kuin pojilla. Myös tytöillä painoindeksi oli yhteydessä kehotyytyväisyyden painon osamittariin, mutta reippaan liikunnan yhteys ei ollut yhtä selkeä kuin pojilla. Pojilla liikunnan myönteinen yhteys muiden oletettuihin arvoihin heidän ulkonäöstään ja kehostaan oli voimakkaampi kuin ylipainon kielteinen yhteys, tytöillä yhteyden voimakkuus oli päinvastainen.. Reipas liikunta ja painoindeksi olivat molemmat yhteydessä nuoren käsitykseen siitä, miten hän ajatteli muiden arvioivan ulkonäköään ja kehoaan sekä pojilla että tytöillä (Taulukko 3 ja 4). TAULUKKO 2. Raja-arvona ikäja sukupuolispesifit painoindeksirajat (Cole & Lobstein 2012). Liikunnan ja painoindeksin yhteys kehotyytyväisyyden osamittareihin Poikien reipas liikunta ja painoindeksi eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kehotyytyväisyyden ulkonäön osamittariin päinvastoin kuin tytöillä (Taulukko 3 ja 4). Tytöistä korkeimmat pistemäärät saivat normaalipainoiset tytöt, jotka olivat ilmoittaneet liikkuneensa 5 tai 6 päivänä vähintään 60 minuuttia edellisten 7 päivän aikana. Pojilla sekä reipas liikunta että painoindeksi olivat yhteydessä kehotyytyväisyyden painon osamittariin (Taulukko 3). Tytöillä painoindeksin avulla arvioitu ylipaino laski painon osamittarin pistemäärää kolme pistettä ja reipas liikunta 5 tai 6 päivänä edellisten 7 päivän aikana nosti pistemäärää yhdellä (Taulukko 4). Ylipaino laski pistemäärää sekä pojilla että tytöillä
Liikunnan ja painoindeksin yhteys kehotyytyväisyyteen 15-vuotiailla pojilla. 69 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, painoindeksi ja käsitykset kehosta Kehotyytyväisyyden osamittarit Ulkonäkö Paino Muiden oletetut arviot ulkonäöstä ja kehosta Regressiokerroin (95 % LV) P-arvo Regressiokerroin (95 % LV) P-arvo Regressiokerroin (95 % LV) P-arvo Liikunta 1 0–2 päivänä 3–4 päivänä 0,04 ns 0,30 ns 1,50 < 0,001 ( -0,52–0,59) (-0,23–0,84) (0,69–2,31) 5–6 päivänä 0,12 ns 0,60 0,036 2,30 < 0,001 (-0,46–0,69) (0,04–1,15) (1,45–3,15) 7 päivänä 0,48 ns 0,85 0,005 2,86 < 0,001 (-0,12–1,09) (0,26–1,44) (1,96–3,76) Painoindeksi Normaalipaino 2 Ylipaino 3 -0,32 ns -1,65 < 0,001 -1,07 0,002 (-0,78–0,14) (-2,10– -1,20) (-1,76–0,38) Vertailuryhminä käytettiin vähän liikkuvia (0–2 päivänä vähintään 60 minuuttia edellisinä 7 päivänä) ja painoindeksiltään ylipainoisuuden rajaarvon alle jääviä (alija normaalipainoiset). Liikunnan ja painoindeksin yhteys kehotyytyväisyyteen 15-vuotiailla tytöillä.. 1 = Vähintään 60 minuuttia reipasta liikuntaa sisältävien päivien määrä edellisten 7 päivän aikana. 2 = Raja-arvoina on käytetty ikäja sukupuolispesifejä painoindeksirajoja (Cole & Lobstein 2012). 2 = Raja-arvoina on käytetty ikäja sukupuolispesifejä painoindeksirajoja (Cole & Lobstein 2012). 3 = Sisältää lihavat. Kehotyytyväisyyden osamittarit Yleinen ulkonäkö Painoarvio Muiden oletetut arviot ulkonäöstä ja kehosta Regressiokerroin (95 % LV) P-arvo Regressiokerroin (95 % LV) P-arvo Regressiokerroin (95 % LV) P-arvo Liikunta 1 0–2 päivänä 3–4 päivänä 0,59 0,018 0,38 ns 0,64 ns (0,10–1,07) (-0,12–0,87) (-0,00–1,28) 5–6 päivänä 0,96 < 0,001 0,58 0,033 1,34 < 0,001 (0,45–1,47) (0,05–1,11) (0,68–2,02) 7 päivänä 0,73 0,025 0,49 ns 1,53 0,001 (0,09–1,37) (-0,18–1,15) (0,68–2,38) Painoindeksi Normaalipaino 2 Ylipaino 3 -0,87 0,001 -3,17 < 0,001 -2,34 < 0,001 (-1,39– -0,34) (-3,72– -2,62) (-3,04– -1,65) Vertailuryhminä käytettiin vähän liikkuvia (0–2 päivänä vähintään 60 minuuttia edellisinä 7 päivänä) ja painoindeksiltään ylipainoisuuden rajaarvon alle jääviä (alija normaalipainoiset). 1 = Vähintään 60 minuuttia liikuntaa sisältävien päivien määrä edellisten 7 päivän aikana. 3 = Sisältää lihavat TAULUKKO 3. TAULUKKO 4
Prochaska ym. Sukupuolten väliset erot tuloksissa voivat liittyä paitsi nuoren fyysisiin ja psyykkisiin ominaisuuksiin, myös sosiaalisesti ja kulttuurillisesti määrittyneisiin, sukupuolen mukaisiin ihannevartalokuviin (Grogan 2010; Smolak 2004). Lisäksi objektiivisten mittareiden käyttö olisi ollut kallis ja aikaa vievä ratkaisu koko Suomea edustavan aineiston liikunnan mittaamiseen ja ennen kaikkia rikkonut vastaajien anonymiteetin. 2010). Yleisesti ottaen pojat arvioivat ulkonäkönsä ja painonsa myönteisemmin kuin tytöt, mutta ylipaino oli kielteisesti yhteydessä nuorten käsityksiin omasta ulkonäöstään ja kehostaan sekä pojilla että tytöillä. 2013). 2007; Lindwall & Lindgren 2005). Tutkimuksen etuja ja rajoituksia Tämän tutkimuksen aineisto on saatu kansallisesti edustavasta WHOKoululaistutkimuksesta ja tulokset ovat siten yleistettävissä suomenkieliseen perusopetukseen osallistuviin 15-vuotiaisiin koululaisiin. Liikunnan ja kehotyytyväisyyden yhteys Tässä tutkimuksissa korkeimmat kehotyytyväisyyden summamuuttujan pistemäärät saivat nuoret, jotka olivat ilmoittaneet liikkuneensa vähintään 60 minuuttia kaikkina kyselyä edeltävinä seitsemänä päivänä. Liikunnan määrä vastaa lasten ja nuorten kansainvälistä liikuntasuositusta (WHO 2010). Poikien ja tyttöjen erot Tässä tutkimuksessa havaitut, poikien tyttöjä myönteisemmät käsitykset ulkonäöstään ja kehostaan, on todettu useissa aikaisemmissa tutkimuksissa (Bucchianeri ym. (2001) totesivat tässä tutkimuksessa käytetyn reippaan liikunnan mittarin olevan toistettavuudeltaan hyvä, mutta korreloivan heikommin (r = 0,40, p < 0,001) objektiivisten liikuntatulosten kanssa. Näyttää siltä, että hoikkuuden paineet ovat erityisen merkityksellisiä tytöille ja ovat siten myös voimakkaammin yhteydessä kielteisempiin mielikuviin omasta kehosta (Petrie ym. 2001). 2012). Lawlerin ja Nixonin (2011) tutkimuksessa 16-vuotiaiden nuorten ylipainon ja kehotyytymättömyyden välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys molemmilla sukupuolilta, mutta tytöillä se oli selkeämpi. Tässä tutkimuksessa ylipaino oli liikuntaa voimakkaammin yhteydessä kehotyytyväisyyteen tytöillä, olipa kyseessä tyttöjen yleinen mielipide omasta ulkonäöstä, tyytyväisyys painoon tai heidän olettamansa muiden ulkonäköja kehoarviot. Liikuntaa ja kehotyytyväisyyttä toisesta näkökulmasta tarkastellessaan Finne ym. Liikuntaa voi siis suositella keinoksi, jonka harrastamisen myötä nuori voi paremmin ja on tyytyväisempi ulkonäköönsä ja kehoonsa. Muun muassa tästä syystä WHO-Koululaistutkimuksessa käytettiin vuonna 2014 laajempaa mittaria, joka otti huomioon paitsi nuoren arvion painostaan, myös hänen mielipiteensä omasta ulkonäöstä sekä hänen käsityksensä siitä, miten hän oletti muiden arvioivan ulkonäköään ja kehoaan (Mendelson ym. Lisäksi liikunnan ja ylipainon yhteys edellä mainittuihin kehotyytyväisyyden osamittareihin oli erilainen pojilla ja tytöillä. 2012; Holsen ym. 2012; Kantanista ym. Tässä tutkimuksessa käytetyt mittarit oli esitestattu ja todettu soveltuviksi. Käytettävissä ollut WHO-Koululaistutkimuksen poikkileikkausaineisto ei myöskään mahdollistanut ilmiöiden suunnan selvittämistä, toisin sanoen oliko liikunta syynä myönteisempiin käsityksiin kehosta vai saivatko myönteisemmät käsitykset kehosta nuoren liikkumaan säännöllisesti.. Mahdollinen sekoittava tekijä tässä tutkimuksessa oli vakioimaton puberteetin alkamisikä: tytöillä aikaisin alkaneen ja pojilla myöhään alkaneen puberteetin on todettu olevan negatiivisen ruumiinkuvan riskitekijä (Stojkovi . Liikunnan myönteiset vaikutukset kuten kestävyyskunnon paraneminen, kohonnut mieliala ja parempi itsetunto (Biddle & Asare 2011; Janssen & LeBlanc 2010) ovat todennäköisiä selityksiä sille, miksi säännöllisesti liikkuvien nuorten käsitykset omasta ulkonäöstä ja kehosta olivat myönteisempiä kuin vähän liikkuvilla nuorilla. Huomionarvoista on, että tulos saatiin sekä normaaliettä ylipainoisille pojille ja tytöille. 2013; Calzo ym. Sukupuolieroja, kuten muitakin päätuloksia, käsitellään tarkemmin alla. (2011) havaitsivat yhteyden kehotyytymättömyyden ja vähäisemmän liikunnan välille sekä pojilla että tytöillä. Käytetyissä mittareissa on heikkoutensa, mutta koska tutkimuksessa ei pyritty esimerkiksi varmentamaan objektiivisesti mitattavissa olevia vaikutuksia vaan pyrittiin tarkastelemaan liikunnan ja painoindeksin yhteyksiä nuoren käsityksiin ulkonäöstään ja kehostaan yleistettävän aineiston avulla, voidaan mittareita pitää soveltuvina (Baranowski 1988). Nuoret vastasivat WHO-Koululaistutkimukseen nimettöminä ja valvotusti koulun tiloissa, joten tutkimuksen etuna oli saada luottamuksellista tietoa nuorilta itseltään. 2012). Ympäröivän ryhmän vaikutusta pyrittiin minimoimaan korostamalla rehellisen, henkilökohtaisen vastaamisen tärkeyttä. Nuorten täyttämien liikuntakyselyjen on myös todettu olevan toistettavuudeltaan hyviä, mutta niiden tulosten luotettavuus verrattuna objektiivisiin mittareihin on korkeintaan kohtalainen (Helmerhorst ym. Tätä väitettä tukevat osaltaan tulokset liikuntainterventioista, joissa on onnistuttu muokkaamaan nuorten käsityksiä kehostaan myönteisemmiksi (Campbell & Hausenblas 2009; Huang ym. Tulosten perustuminen nuorten itse ilmoittamiin tietoihin voi silti herättää kysymyksiä aineiston luotettavuudesta erityisesti liikunnan sekä pituuden ja painon osalta, koska niiden objektiivinen mittaus on mahdollista. Vastausprosentit olivat korkeita. Osa alkuperäisistä väittämistä jouduttiin jättämään pois kyselylomakkeen rajallisen pituuden vuoksi. 2008). 2010; Gunnare ym. Tämän mittarin käyttö on perusteltua, koska epäsuhta oman painon kokemisen ja tavoitellun ihannepainon ja -vartalon välillä on merkittävä tekijä nuoren arvioidessa ulkonäköään. Lisäksi hyvin vähän, korkeintaan tunnin viikossa, reippaasti liikkuvilla 15–16-vuotialla nuorilla on todettu kohon nut riski useisiin tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, kun heitä verrattiin yli 4 tuntia reippaasti liikkuviin nuoriin (Kantomaa ym. Käsityksiä ulkonäöstä ja kehosta mitattaan kyselyissä yleisesti painonkokemisella, joka tarkoittaa henkilön subjektiivista arviota kehonsa painosta. Joissakin aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu 15-vuotiaiden nuorten ilmoittamien pituuksien ja -painojen olevan riittävän luotettavia painoindeksin mukaiseen luokitteluun laajoissa kyselytutkimuksissa (Dalmasso ym. BESAA-väittämäsarja, kuten monet muutkin ulkonäön ja kehon kokemiseen liittyvät ei-kliiniset kyselymittarit, on alun perin kehitetty naisille ja niiden soveltuvuus nuorten miesten ja poikien käsitysten mittaamiseen on kyseenalaistettu. Mittareihin liittyviksi tutkimuksen rajoitteeksi voidaan myös katsoa Body Esteem Scale for Adolescents and Adults -mittarin lyhennetyn version käyttö. 2015). Poikien ja tyttöjen tulokset erosivat samansuuntaisesti myös silloin, kun käsityksiä arvioitiin ulkonäköön, painoon tai muiden oletettuihin ulkonäköja kehoarvioihin keskittyvien väitteiden avulla. Painoonsa tyytymätön nuori voi kuitenkin arvioida ulkonäkönsä kokonaisuudessaan hyväksi. Aineisto on valikoitumaton liikunnan, painon ja kehotyytyväisyyden osalta. 70 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, painoindeksi ja käsitykset kehosta POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen mukaan säännöllinen reipas liikunta oli yhteydessä myönteisempiin käsityksiin ulkonäöstä ja kehosta niin normaalikuin ylipainoisilla 15-vuotialla nuorilla. Lyhennetyn mittarin ja sen osamittareiden sisäinen yhdenmukaisuus oli kuitenkin korkea (Taulukko 1)
The longitudinal interplay of adolescents’ self-esteem and body image: A conditional autoregressive latent trajectory analysis. Esille tulleiden sukupuolierojen lähempi tarkastelu esimerkiksi kvalitatiivisen aineiston avulla voisi selventää ilmiötä ja siihen vaikuttavia tekijöitä edelleen. Effects of exercise interventions on body-image: A meta-analysis. Body dissatisfaction from adolescence to young adulthood: Findings from a 10-year longitudinal study. Cole, T.J. K., Mendelson, M. 2011. Tuloksia voidaan myös käyttää liikuntasuosituksen lisäperusteluna. Lawler, M. 2012. & Król-Zieli ?ska, M. 2013. Journal of Consulting and Clinical Psychology 83 (6), 1123–1135. 2009. & Tylka, T.L. & Borges, N. 2011. Journal of Adolescent Health 51, 517–523. 2012. Bobakova, D., Hamrik, Z., Badura, P., Sigmundova, D., Nalecz, H., & Kalman, M. Psychology of Sport and Exercise 6 (6), 643–658. org/content/7/1/40, osoite tarkistettu 10.3.2016. Body Image 15, 40–43. 2011. 71 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, painoindeksi ja käsitykset kehosta Jatkotutkimustarpeita Tässä tutkimuksessa selvisi, että säännöllinen, reipas liikunta ja normaalipainoisuus olivat yhteydessä nuorten kehotyytyväisyyteen, mutta poikien ja tyttöjen suhtautuminen ulkonäköönsä ja painoonsa oli erilainen. Results of the German Health Interview and Examination Survey (KiGGS). Building knowledge on adolescent health: reflection on the contribution of the Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study. Monteiro Gaspar, M., Amaral, T.F., Oliveira, B.M.P.M. & Lindgren, E-C. & Nagengast, B. Pediatric Obesity 7 (4), 284–294. Emotional and behavioral problems in relation to physical activity in youth. Appearance-based exercise motivation moderates the relationship between exercise frequency and positive body image. 2011. & Nyman Morris, M. On silti huomattava, että ulkonäkökeskeiset syyt liikkua voivat jopa heikentää liikunnan myönteistä yhteyttä nuorten käsityksiin ulkonäöstään ja kehostaan (Homan ja Tylka 2014). & Austin, S.B. Protective effect of physical activity on dissatisfaction with body image in children – a cross-sectional study. LÄHTEET Baranowski, T. Body Image 11, 101–108. 2015. Homan, K. & Patric, K. Medicine and Science in Sports and Exercise 40 (10), 1749–1756. 2010. & Alemán-Díaz, A.Y. 2011. & LeBlanc, A.G. Multivariate Behavioral Research 46 (2), 157–201. Pitkittäistutkimus mahdollistaisi ilmiön kehittymisen, ja siinä mahdollisesti sukupuolittain ilmenevien erojen ja mekanis mien, tarkastelun. Journal of Adolescent Health 40, 245–251. Journal of Personality Assessment 76 (1), 90–106. 2011. Age, puberty, body dissatisfaction, and physical activity decline in adolescents. Physical activity and mental health in children and adolescents: A review of reviews. Lindwall, M. 2008. British Journal of Sport Medicine 45, 886–895. A systematic review of reliability and objective criterion-related validity of physical activity questionnaires. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 2011, 8:119. Sex Roles 63 (9-10), 757–765. P., Alberga, A.S, Prud’homme, D., Hadjiyannakis, S., Gougeon, R., Phillips, P.Tulloch, H., Malcolm, J., Doucette, S., Wells, G.A., Ma, J., Cameron, J.D & Sigal, R.J. Holsen, I., Carlson Jones, D. 2010. Journal of Health Psychology 14, 780–793. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008. Helmerhorst, H.J.F, Brage, S., Warren, J., Besson, H. 2012. http://www.ijbnpa.org/ content/8/1/119, osoite tarkistettu 10.3.2016. Janssen, I. & Asare, M. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7: 40. Goldfield, G.S., Kenny, G. & Lobstein, T. International Journal of Public Health 60 (1), 59–67. Body image, BMI, and physical activity in girls and boys aged 14–16 years. Does self-reported BMI really reflect the proportion of overweight and obese children. & Cavallo, F. Erol, R.Y. The development of associations among body mass index, body dissatisfaction, and weight and shape concern in adolescent boys and girls. Effects of aerobic training, resistance training, or both on psychological health in adolescents with obesity: The HEARTY randomized controlled trial. Extended international (IOTF) body mass index cut-offs for thinness, overweight and obesity. 2015. Body image satisfaction among Norwegian adolescents and young adults: A longitudinal study of the influence of interpersonal relationships and BMI. Kantomaa, M., Tammelin, T.H., Ebeling, H.E. Body Image 9 (2), 201–208. & Nixon, E. Body Image 10, 1–7. Dalmasso, P., Charrier, L., Zambon, A., Borraccino, A., Lemma, P. (2001) ehdottavatkin nuorten itsetunnon tukemista muun muassa kannustamalla nuorta ottamaan liikuntaharjoittelu osaksi päivittäisiä rutiineja ja keskittymällä terveellisen painon korostamiseen ihannepainon asemesta. Test–retest reliability of selected physical activity and sedentary behaviour HBSC items in the Czech Republic, Slovakia and Poland. & Orth, U. 2005. Pate, R.R., O’Neill, J.R., Liese, A.D., Janz, K.F., Granberg, E.M., Colabian. Journal of Youth and Adolescence 40 (1), 59–71. & Petra, K. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 20129:103. Biomedical Statistics and Clinical Epidemiology 4 (1), 7–13. & Skogbrott Birkeland, M. 2014. 2012. Mendelson, B. Journal of Personality and Social Psychology 101 (3), 607–619. Self-esteem development from age 14 to 30 years: A longitudinal study. Body dissatisfaction among adolescent boys and girls: the effects of body mass, peer appearance culture and internalization of appearance ideals. Mendelson ym. Currie, C. The effects of a 6-month exercise intervention programme on physical self-perceptions and social physique anxiety in non-physically active adolescent Swedish girls. & Taanila, A.M. Psychology of Sport and Exercise 12 (5), 563–569. The European Journal of Public Health 25 (suppl 2), 4–6. Accuracy of selfreported weight and role of gender, body mass index, weight satisfaction, weighing behavior, and physical activity among rural college students. Body Image 10 (3), 406–410. DOI: 10.1186/1479-5868-9-103, osoite tarkistettu 10.3.2016. Promoting positive body image in males and females: Contemporary issues and future directions. 2007. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. Validity and reliability of self-report of physical activity: An information processing perspective. Body-Esteem Scale for Adolescents and Adults. Bucchianeri, M.M., Arikian, A.J., Hannan, P.J., Eisenberg, M.E. http://www.ijbnpa. Kantanista, A., Osi ?ski, W., Borowiec, J., Tomczak, M. 2013. Gunnare, N.A., Silliman, K. 2010. J., & White, D.R. Myös mahdollisien, sekä liikuntaa että kehotyytyväisyyttä edistävien, yhteisten tekijöiden selvittäminen olisi jatkotutkimusaihe, jonka tuloksilla voitaisiin tukea nuorten yleistä hyvinvointia. 2015. 2001. Campbell, A., & Hausenblas, H.A. & NeumarkSztainer, D. & Ekelund, U. Research Quartley 59, 314–327. Käytännön sovellutuksia Tutkimuksen tulos säännöllisen liikunnan yhteydestä nuorten myönteisempiin käsityksiin kehostaan, ja erityisesti siihen, miten he ajattelevat muiden arvioivan heidän ulkonäköään ja kehoaan, on hyödynnettävissä niin normaalikuin ylipainoisten nuorten liikunnan edistämisessä. Body image and self-esteem among adolescents undergoing an intervention targeting dietary and physical activity behaviours. Biddle, S.J.H. Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. 2015. Calzo, J., Sonneville, K.R., Haines, J., Blood, E.A., Field, A.E. Finne, E., Bucksch, J., Lampert, T. Morin, A.J.S., Maïano, C., Marsh, H.M., Janosz, M. 1988. Helsinki, Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. Grogan, S. Huang, J.S., Norman, G.J., Zabinski, M.F., Calfas, K
Body image in children and adolescents: where do we go from here. 2001. 2005. WHO. Body Image 1 (1), 15–28. 72 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, painoindeksi ja käsitykset kehosta chi, N., Harsha, D.W., Condrasky, M.M., O’Neil, P.M., Lau, E.Y. Journal of Adolescent Health 47 (3), 290–296. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 36, 36–46. Liikunta ja tiede 42 (6), 39–46. European Journal of Developmental Psychology, DOI: 10.1080/17405629.2012.682145, osoite tarkistettu 10.3.2016. & Long, B.A. Physical activity screening measure for use with adolescents in primary care. Tremblay, M.S., Warburton, D.E.R., Janssen, I., Paterson, D.H., Latimer, A.E., Rhodes, R.E., Kho, M.E., Hicks, A., LeBlanc, A.G., Zehr, L., Murumets, K. Stojkovi ?, I. Vuori, M., Ojala, K., Tynjälä, J., Villberg, J., Välimaa, R. Journal of Science and Medicine in Sport 15 (2), 136–141. 2010. Pubertal timing and self-esteem in adolescents: The mediating role of body-image and social relations. Factors associated with development of excessive fatness in children and adolescents: a review of prospective studies. 2012. van den Berg, P.A., Mond, J., Eisenberg, M., Ackard, D. Body Image 2 (2), 129–135. 2013. 2010. Global recommendations on physical activity for health. Obesity Reviews 14, 645–658. 2010. 2012. Tiggemann, M. & Martin, S. & Taverno Ross, S.E. Biopsychosocial and physical correlates of middle school boys´and girls´ body satisfaction. Body dissatisfaction and adolescent self-esteem: Prospective findings. New Canadian physical activity guidelines. 2005. Geneva, Switzerland.. & Neumark-Sztainer, D. Archives of Paediatrics & Adolescent Medicine 155 (5), 554–559. 2011. & Salmon, J. Petrie, T.A., Greenleaf, C. Smolak, L. The link between body dissatisfaction and self-esteem in adolescents: Similarities across gender, age, weight status, race/ethnicity, and socioeconomic status. 2004. Ridgers, N.D., Timperio, A., Crawford, D. Liikunta-aktiivisuutta koskevien kysymysten stabiliteetti WHO-Koululaistutkimuksessa. Prochaska, J.J., Sallis, J.F. & Kannas, L. Validity of a brief self-report instrument for assessing compliance with physical activity guidelines amongst adolescents. World Health Organization. & Duggan, M. Sex Roles 63 (9), 631–644
Riikka Ahola, FT, Lääketieteellisen kuvantamisen, fysiikan ja tekniikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto. Mitatun reippaan aktiivisuuden määrä ei eronnut merkitsevästi liikuntakysymyksistä muodostettujen aktiivisuusryhmien (p = 0,068) tai kysytyn fyysisen rasittavuuden tason välillä (p = 0,078). Sähköposti: maisa.niemela@oulu.fi (yhteyshenkilö). Anna-Maiju Jauho, TtM, Lääketieteellisen kuvantamisen, fysiikan ja tekniikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto. They were classified as very active, active, moderately active, and inactive according to the frequency, intensity, and duration of self-reported PA. Daily average was calculated for time spent in sedentary behavior (1–2 MET), light PA (2–3.49 MET) and moderate-to-vigorous PA (MVPA, . Jaakko Tornberg, LitM, Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö, Liikuntalääketieteellinen klinikka. Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto. Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö, Liikuntalääketieteellinen klinikka. Subjects were also enquired how physically strenuous their leisure-time was. Timo Jämsä, FT, prof. Keywords: sitting, population based, conscription, physical exercise, accelerometer, questionnaire, physical activity monitor TIIVISTELMÄ Niemelä M., Ahola R., Pyky R., Jauho A-M., Tuovinen L., Siirtola P., Tornberg J., Mäntysaari M., Keinänen-Kiukaanniemi S., Röning J., Jämsä T., Korpelainen R. Self-reported versus measured physical activity and sedentary behavior in young men. Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, LT, FT, prof. 3,5 MET). Liikunta & Tiede 53 (2–3), 73–79. There was no significant difference in measured MVPA between the different self-report based activity groups (p = 0.068) or answers in the leisure-time strenuousness question (p = 0.078). Liikunta & Tiede 53 (2–3), 73–79. ABSTRACT Niemelä M., Ahola R., Pyky R., Jauho A-M., Tuovinen L., Siirtola P., Tornberg J., Mäntysaari M., Keinänen-Kiukaanniemi S., Röning J., Jämsä T., Korpelainen R. Tulokset osoittavat, että nuoret miehet istuvat suuren osan valveillaoloajastaan ja useimmat aliarvioivat istumisensa määrää. This study analyzed a subsample (N=149, mean age 17.9 SD 0.6 years) who provided valid PA data (. Myöskään mitatussa paikallaanolon määrässä tai kysytyssä istumisajassa ei ollut merkitsevää eroa aktiivisuusryhmien välillä. +358 29 448 6005. 3.5 MET). Tutkittavat luokiteltiin neljään aktiivisuusryhmään kevyen ja reippaan liikunnan useuden ja keston perusteella. 2016. Matti Mäntysaari, LT, Sotilaslääketieteen keskus, Helsinki. Based on self-report the average sitting time was 8 h 49 min (SD 3 h 12 min) per day and based on activity monitor the measured sedentary time was 10 h 35 min (SD 2 h 59 min) (p<0.001). Raija Korpelainen, FT, prof. Nuoret miehet istuivat kyselyn mukaan keskimäärin 8 tuntia 49 min (SD 3 tuntia 12 min) ja aktiivisuusmittarin mukaan olivat paikallaan keskimäärin 10 tuntia 35 min (SD 2 tuntia 59 min) (p < 0,001) vuorokaudessa. 73 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Itsearvioitu ja mitattu fyysinen aktiivisuus NUORTEN MIESTEN FYYSINEN AKTIIVISUUS JA ISTUMINEN ITSEARVIOITUNA JA MITATTUNA Maisa Niemelä, TtM, Lääketieteellisen kuvantamisen, fysiikan ja tekniikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto. The young men had on average 61 minutes (SD 27 min) of MVPA per day measured with the activity monitor. Miehet liikkuivat keskimäärin 61 minuuttia (SD 27 min) päivässä reippaalla intensiteetillä aktiivisuusmittarilla mitattuna. Juha Röning, TkT, Biomimetiikan ja älykkäiden järjestelmien ryhmä, Oulun yliopisto. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon nuoret miehet liikkuvat ja istuvat, ja verrata itsearvioitua liikkumisen ja istumisen määrää objektiivisesti mitattuun määrään. 500 minuuttia päivässä) ennen interventiota ranneaktiivisuusmittarilla mitattuna (Polar Active). 500 min/day) measured with a wrist-worn PA monitor (Polar Active) at baseline week before the intervention. Lääketieteellisen kuvantamisen, fysiikan ja tekniikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto. 4 days/ week with . Kyselyllä selvitettiin päivittäisen istumisen kesto, kevyen ja reippaan liikunnan useus ja kesto sekä vapaa-ajan fyysisen rasittavuuden taso. Aktiivisuuden päiväkeskiarvo (min/vrk) laskettiin intensiteettitasoilla: paikallaanolo (1–2 MET, MET on lepoaineenvaihdunnan energiankulutuksen kerrannainen), kevyt aktiivisuus (2–3,49 MET) ja reipas aktiivisuus (. Nuorten miesten fyysinen aktiivisuus ja istuminen itsearvioituna ja mitattuna. Pekka Siirtola, TkT, Biomimetiikan ja älykkäiden järjestelmien ryhmä, Oulun yliopisto. Lauri Tuovinen, TkT, Biomimetiikan ja älykkäiden järjestelmien ryhmä, Oulun yliopisto. Neither was there difference in time spent sedentary across the activity groups. The results showed that 18-year old men spend most of the day in sedentary behaviors and most of them tend to underestimate time spent sitting in self-reports versus objective measurement. Asiasanat: liikkumattomuus, väestöpohjainen, kutsunnanalaiset, liikunta, kiihtyvyysanturi, kysely, aktiivisuusmittari. The subjects were enquired through a questionnaire daily sitting hours, and how often and for how long at a time they participated in light and brisk PA. 2016. Aapistie 7A, PL 5000, 90014 Oulun Yliopisto. Riitta Pyky, LitM, Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö, Liikuntalääketieteellinen klinikka. Oulun kutsunnoissa vuonna 2013 MOPO-tutkimuksen interventioon osallistuneista 507 miehestä tähän tutkimukseen otettiin mukaan ne 149 miestä (keskiikä 17,9 SD 0,6 vuotta), joiden fyysisen aktiivisuuden lähtötaso oli saatavilla viikon ajalta (vähintään neljältä päivältä . P. Originally, a population-based sample of 507 men attending compulsory call-ups for military service in Oulu in year 2013 was recruited to MOPO intervention study. The aim was to measure how physically active and sedentary young men are and compare accelerometer-based time spent in different physical activity (PA) levels to self-reported PA and time spent sitting
2007; Janssen ym. Suomalaisista 16-vuotiaista tytöistä 65 prosenttia ja pojista 74 prosenttia arvioi istuvansa vapaa-ajalla vähintään 5 tuntia vuorokaudessa (Tammelin ym. 2014) Kevyen ja reippaan liikunnan harrastamisen useudesta ja kestosta muodostettiin aktiivisuusluokat seuraavien kysymysten perusteella (Tammelin 2003): 1a) ”Kuinka usein harrastat vapaa-aikanasi kevyttä liikuntaa. 2012). 2015). (Wennman ym. Liiallisen istumisen on osoitettu olevan itsenäinen terveyteen haitallisesti vaikuttava tekijä ja lisäävän muun muassa ylipainon, metabolisen oireyhtymän ja kuoleman riskiä (Biddle ym. Kaikki vähintään 3,5 MET:n intensiteetillä suoritettu aktiivisuus luokiteltiin reippaaksi aktiivisuudeksi. Yhä pidempiä aikoja päivästä vietetään istuen tietokoneen, television tai viihdemedian parissa. 2008). Mittaria pidettiin ranteessa ei-dominoivassa kädessä. Pituus ja paino mitattiin. Suomessa Puolustusvoimien järjestämät lakisääteiset kutsunnat tarjoavat ainutlaatuisen tilaisuuden tutkia kokonaista ikäluokkaa. 2013; Sedentary Behaviour Research Network 2012). 2008) ja englantilaisista 16–34-vuotiaista vain noin kymmenesosa liikkui riittävästi (Chaudhury & Esliger 2009). Tutkittavat ohjeistettiin käyttämään aktiivisuusmittaria ympäri vuorokauden myös nukkuessa. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että tutkittavan arvio aktiivisuudestaan korreloi heikosti mitatun aktiivisuuden kanssa (Corder ym. Fyysisen aktiivisuuden mittaus Ennen kuin MOPO-interventio käynnistyi, kaikilta tutkittavilta mitattiin fyysisen aktiivisuuden lähtötaso viikon ajalta Polar Active -mittarilla (Polar Electro Oy, Suomi). 2007). 2015) Polar Activella mitatun energiankulutuksen on todettu korreloivan hyvin kaksoisleimattu vesi -menetelmällä (r = 0,86) (Kinnunen ym. Aktiivisuuksista laskettiin vuorokausikeskiarvot (min/vrk) kullekin tutkittavalle. Tutkimukseen kutsuttiin kaikki Oulun kaupungin kutsuntatilaisuuteen syksyllä 2013 osallistuneet (n = 1265), joista yhteensä 825 miestä suoritti kuntotestin kutsuntatilaisuudessa ja heistä 507 antoi kirjallisen suostumuksen aktiivisuuden seurantaan. (Jauho ym. 2008). Kysely Vapaa-ajan fyysisen rasittavuuden tasoa arvioitiin kysymyksellä ”Kuinka paljon rasitat itseäsi ruumiillisesti vapaa-ajallasi?”. 2011) Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 -tutkimuksen mukaan 16-vuotiaista tytöistä 10 prosenttia ja pojista 23 prosenttia harrasti vähin tään seitsemän tuntia viikossa keskiraskasta tai raskasta liikuntaa (Tammelin ym. Aktiivisuusmittarilla mitattuna amerikkalaisista 12–19-vuotiaista vain 8 prosenttia liikkui vähintään tunnin päivässä (Troiano ym. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten itsearvioitu istumisaika ja mitattu paikallaanolon määrä eroavat itsearvioituun liikuntamäärään perustuvien aktiivisuusluokkien välillä. 2007). Polar Active -aktiivisuusmittari sisältää yksiakselisen kiihtyvyysanturin ja tallentaa aktiivisuuden viiteen energiankulutustasoon: tehokas+ (> 8 MET, MET on lepoaineenvaihdunnan kerrannainen), tehokas (5–8 MET), reipas (3,5–5 MET), kevyt (2–3,5 MET) ja tosi kevyt (1–2 MET). WHO:n koululaistutkimuksen mukaan suomalaisista 15-vuotiaista vain 9 prosenttia tytöistä ja 15 prosenttia pojista liikkui riittävästi. Sedentaarinen eli paikallaan pysyvä elämäntyyli tarkoittaa istumista tai makaamista valveilla eri toimintojen parissa (Costigan ym. Suomalaisnuorilta ei ole tiedossa mitattua istumisen määrää. 74 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Itsearvioitu ja mitattu fyysinen aktiivisuus JOHDANTO Vaikka nuorten vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt, arkiliikunta on vähentynyt ja täysin inaktiivisia nuoria on paljon (Muutosta liikkeellä 2013). (Husu ym. 2010) että lapsilla (r = 0,71–0,94 intensiteettitasosta riippuen) (Virtanen ym. Tuoreessa maailmanlaajuisessa vertailussa 10-vuotiaat suomalaislapset istuivat lähes yhdeksän tuntia päivässä aktiivisuusmittarilla mitattuna (LeBlanc ym. 2009) sekä suositusten mukaan liikkuville (González-Gross & Meléndez 2013). 2011). 2004). 2012) sekä epäsuoralla kalorimetrialla mitatun harjoituksen aikaisen energiankulutuksen kanssa sekä aikuisilla (r = 0,99) (Brugniaux ym. Pitkät istumisjaksot ovat riski myös nuorten terveydelle (Blair ym. Vastausvaihtoehdot olivat: 1) Luen, katselen televisiota ja suoritan askareita, joissa en paljoakaan liiku ja jotka eivät rasita minua ruumiillisesti (vähäi nen rasitus), 2) Kävelen, pyöräilen tai liikun muulla tavalla vähin tään 4 tuntia viikossa (kävely, pyöräily . 4h viikossa), 3) Harrastan kuntoliikuntaa tai muuta vastaavaa keskimäärin vähintään 2 tuntia viikossa (kuntoliikunta . Fyysistä aktiivisuutta ja istumista voidaan mitata subjektiivisilla menetelmillä, kuten kyselyllä, päiväkirjalla ja haastattelulla sekä objektiivisilla menetelmillä, joista kiihtyvyysanturi on yksi yleisesti käytetty mittausmenetelmä (Corder ym. Tutkittavat täyttivät kutsuntatilaisuudessa laajan hyvinvointija terveyskyselyn. Mittarit eivät antaneet palautetta aktiivisuudesta vaan näyttivät ainoastaan kellonaikaa. 2008). 2010; Matthews ym. MOPO-tutkimukselle on myönnetty Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan puoltava lausunto ja Puolustusvoimien tutkimuslupa. Kutsuntaikäisten miesten aktiivisuuden ja paikallaanolon mittausta ja subjektiivista arviota ei ole aiemmin verrattu. AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimus on osa MOPO-hanketta, jonka tavoitteena oli aktivoida kutsuntaikäisiä liikkumaan (Ahola ym. 2013). Eurooppalaiset nuoret istuivat objektiivisen mittauksen perusteella keskimäärin 9 tuntia vuorokaudessa (71 prosenttia mittarin käyttöajasta) (Ruiz ym. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon nuoret miehet liikkuvat ja istuvat sekä verrata objektiivista ja subjektiivista fyysisen aktiivisuuden ja istumisen ja paikallaanolon mittaustapaa. 2011) ja vastaavasti amerikkalaisessa tutkimuksessa 16–19-vuotiaat istuivat yli kahdeksan tuntia vuorokaudessa (Matthews ym. Lisäksi laskettiin kevyellä intensiteetillä kertynyt aktiivisuus (2–3,49 MET). Aktiivisuus tallentuu 30 sekunnin jaksoissa. Nuorten terveystapatutkimuksen (2009) mukaan 12–14-vuotiaista lähes puolet liikkui suositukseen verrattuna riittävästi, mutta 16-vuotiaista vain reilu kolmannes ja 18-vuotiaista enää joka neljäs. Analyyseihin otettiin mukaan aktiivisuustieto kaikilta niiltä 149 mieheltä, jotka kantoivat aktiivisuusranneketta tutkimuksen ensimmäisen viikon aikana vähintään neljänä päivänä ja vähintään 500 minuuttia päivässä (Ekelund ym. Aktiivisuusmittarin alin aktiivisuuden intensiteettitaso (tosi kevyt 1–2 MET) määritettiin paikallaanoloajaksi vuorokausikeskiarvoina (min/vrk) kullekin tutkittavalle ja sitä käytettiin tässä tutkimuksessa mitatun istumisen kuvaajana, josta jatkossa käytetään termiä paikallaanolo. Lisäksi on havaittu, että itsearvioidun ja mitatun aktiivisuuden yhtenevyys riippuu aktiivisuuden intensiteetistä, eli raskaamman liikunnan määrä osataan arvioida paremmin (Dyrstad ym. 2014; Strath ym. 2004, Paalanne ym. 2012). (en lainkaan, alle 20 minuuttia, 20–39 minuuttia, 40–59 minuuttia, 1–1,5 tuntia ja yli 1,5 tuntia) 2a) Kuinka usein harrastat vapaa-aikanasi ripe ää (reipasta) liikuntaa?”, 2b) Kuinka kauan kerralla harrastat ripeää (reipasta) liikuntaa?” Aktiivisuusryhmät muodostettiin kuten Tammelin (2003) niin, että. (kerran kuukaudessa tai harvemmin, 2–3 kertaa kuukaudessa, kerran viikossa, 2–3 kertaa viikossa, 4–6 kertaa viikossa, päivittäin), 1b) ”Kuinka kauan kerralla harrastat kevyttä liikuntaa. 2h viikossa), 4) Harjoittelen kilpailumielessä säännöllisesti useita kertoja viikossa (harjoittelu kilpailumielessä)
75 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Itsearvioitu ja mitattu fyysinen aktiivisuus inaktiivinen ryhmä harrasti reipasta liikuntaa harvemmin kuin kerran viikossa ja kevyttä liikuntaa harvemmin kuin neljä kertaa viikossa. Tilastolliset menetelmät Mitattua paikallaanolon määrää ja itsearvioitua istumisaikaa vertailtiin parittaisten otosten t-testillä ja tulosten eroja vertailtiin BlandAltmanin menetelmällä. Tutkimusjoukon (n = 149) ja muiden kutsunnoissa vuonna 2013 tutkittujen (n = 949) demografiset tiedot. Ristiintaulukoissa jakaumia verrattiin Fisherin tarkalla testillä (n . opiskelu, työnteko, autoilu, TV:n katselu, lukeminen, tietokoneella oleminen jne.) vapaa-ajalla ja koulussa/töissä?” Yhteensä yli 16 tuntia istumista vuorokaudessa ilmoittaneet (n = 2) poistettiin istumista koskevista analyyseistä. Tutkittavat arvioivat istuvansa vuorokaudessa keskimäärin 8 tuntia 49 minuuttia (vaihteluväli 30–900 min), josta yli puolet (5 tuntia 15 min) istuttiin työssä ja koulussa. Kohtalaisen aktiivinen ryhmä harrasti reipasta liikuntaa vähintään kerran viikossa, mutta vähemmän kuin 20 minuuttia kerrallaan tai kevyttä liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa. Tutkittavista 133 (89 prosenttia) vastasi liikuntaa koskeviin kysymyksiin, ja heistä noin 39 prosenttia kuului kysymysten perusteella aktiiviseen ryhmään. Aktiivisuusmittarilla mitattuna tutTutkimusjoukko Muut kutsunnoissa tutkitut P-arvo ikä, vuotta (SD) 17,9 (0,6) 17,8 (0,7) a 0,868 pituus, cm (SD) 177,9 (6,6) 177,6 (6,4) a 0,617 paino, kg (SD) 72,7 (14,0) 73,0 (14,7) a 0,849 BMI, kg/m 2 (SD) 23,0 (4,1) 23,1 (4,4) a 0,732 BMI > 25, n (%) 34 (23,0) 161 (23,9) 0,859 palvelusluokka kutsuntojen mukaan b < 0,001 A, n (%) 129 (92,1) 709 (79,2) C tai E, n (%) 8 (5,7) 171 (19,1) Siviilipalvelus, n (%) 3 (2,2) 15 (1,7) tupakoi, n (%)c 28 (20,0) 266 (29,6) 0,011 TULE-ongelma, n (%) d 12 (9,0) 74 (9,1) 0,986 koulutus e < 0,001 ammattikoulu /opisto, n (%) 50 (36) 401 (44,9) lukio, n (%) 83 (59,7 ) 406 (45,5) muu koulutus, n (%) 6 (4,3) 86 (9,6) aktiivisuusryhmä f erittäin aktiivinen, n (%) 43 (32,3) aktiivinen 52 (39,1) kohtalaisen aktiivinen 16 (12,0) inaktiivinen 22 (16,5) BMI painoindeksi. Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla (IBM SPSS Statistics 22. Erittäin aktiivinen ryhmä harrasti reipasta liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa ja vähintään 20 minuuttia kerrallaan. (Tammelin 2003) Päivittäistä istumisen määrää arvioitiin kahdella kysymyksellä: ”Kuinka paljon istut vuorokaudessa (esim. Muiden muuttujien keskiarvoja verrattiin kyselyn perusteella muodostettujen aktiivisuusryhmien ja kysytyn rasittavuustason välillä yksisuuntaisella varianssianalyysillä. 5). Tutkimusjoukko oli edustava otos kaikista muista kutsunnoissa tutkituista muilta osin, mutta tutkimusjoukon koulutustausta, kutsunnoissa määrätty palveluskelpoisuusluokka sekä tupakoitsijoiden määrä poikkesivat muista tutkituista. Tutkittavat olivat keskimäärin 18-vuotiaita (vaihteluväli 17–21 vuotta), heistä 83 (60 prosenttia) opiskeli lukiossa, 34 (23 prosenttia) oli ylipainoisia ja 28 (20 prosenttia) tupakoi. TULE tukija liikuntaelin a Tieto kuntotestin suorittaneilta (n=675) b Palvelusluokka tiedossa kutsunnoissa, tutkimusjoukko (n=140), muut (n=895) c Hyvinvointija terveyskyselyyn vastanneet, tutkimusjoukko (n=140), muut (n=899) d Lääkärin terveystarkastukseen osallistuneet, tutkimusjoukko (n=133), muut (n=816) e Koulutustieto, tutkimusjoukko (n=139), muut (n=893) f Liikuntakysymysten perusteella määritetty (n=133) TAULUKKO 1. versio). Aktiivinen ryhmä harrasti reipasta liikuntaa 2–3 kertaa viikossa ja vähintään 20 minuuttia kerrallaan. TULOKSET Tutkittavien sekä kaikkien muiden kutsunnoissa mitattujen nuorten miesten demografiset tiedot esitetään taulukossa 1. Tilastollisesti merkitsevänä pidettiin rajaa p < 0,05. Muuttujien välistä riippuvuutta tutkittiin jatkuvien muuttujien osalta Pearsonin korrelaatiokertoimella ja luokitelluilla muuttujilla Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella
Kyselyn perusteella muodostettujen aktiivisuusryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa aktiivisuusmittarilla mitatun reippaan aktiivisuuden määrissä (p = 0,068), kuva 2. Mittausmenetelmien erotusten keskiarvo oli 105 minuuttia (95 prosentin luottamusväli -302, 511 min), kuva 1. Bland-Altmanin kuvaaja kysytyn istumisajan ja mitatun paikallaanoloajan suhteen (r = -0,45, p < 0,001) KUVA 2. 76 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Itsearvioitu ja mitattu fyysinen aktiivisuus KUVA 1. Myöskään. Myöskään mitatun kevyen aktiivisuuden (2–3,49 MET) vuorokausikeskiarvoissa ei ollut eroa aktiivisuusryhmien välillä (p = 0,562). Mitattu paikallaanolon määrä korreloi itsearvioidun istumisajan kanssa (r = 0,178, p = 0,042). Mittausmenetelmien erotus oli käänteisesti yhteydessä niiden keskiarvoon (Blant-Altmanin r = -0,45, p < 0,001). Aktiivisuusmittarilla mitatun paikallaanoloajan vuorokausikeskiarvot eivät poikenneet merkitsevästi eri aktiivisuusryhmien välillä (p = 0,760), kuva 3. Mitattu reipas aktiivisuus vuorokausikeskiarvioina (min/vrk) aktiivisuusryhmissä, (p = 0,068) kittavat olivat paikallaan keskimäärin 10 tuntia 35 minuuttia vuorokaudessa (vaihteluväli 336–919 min)
Vapaa-ajan fyysisen rasittavuuden jakautuminen aktiivisuusryhmissä (p < 0,001) KUVA 4. 2h/vko harjoittelu kilpailumielessä Yhteensä Aktiivisuusryhmä inaktiivinen n (%) 15 (68,2) 7 (31,8) (0,0) (0,0) 22 (100,0) kohtalaisen aktiivinen n (%) 4 (25,0) 9 (56,3) 3 (18,8) (0,0) 16 (100,0) aktiivinen n (%) (0,0) 11 (21,2) 38 (73,1) 3 (5,8) 52 (100,0) erittäin aktiivinen n (%) (0,0) 3 (7,0) 22 (51,2) 18 (41,9) 43 (100,0) Yhteensä n (%) 19 (14,3) 30 (22,6) 63 (47,4) 21 (15,8) 133 (100,0) TAULUKKO 2. Mitattu paikallaanoloaika ja kysytty istumisaika (min/vrk) aktiivisuusryhmissä, (mitattu p = 0,760 ja kysytty p = 0,165) Kuinka paljon liikut ja rasitat itseäsi ruumiillisesti vapaa-aikanasi. 4h/vko kuntoliikunta . 77 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Itsearvioitu ja mitattu fyysinen aktiivisuus KUVA 3. vähäinen rasitus kävely, pyöräily . Mitattu reipas aktiivisuus (min/vrk) vapaa-ajan rasituksen mukaan (p = 0,078)
Kumpikaan tässä työssä käytetyistä mittareista ei ole niin kutsuttu kultainen standardi fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa. Tässä tutkimuksessa aktiivisuusmittarilla mitatun reippaan aktiivisuuden määrä ei eronnut merkitsevästi itsearvioidun vapaa-ajan liikunnan määrän perusteella muodostettujen aktiivisuusryhmien välillä. Tässä tutkimuksessa aktiivisuusmittarilla paikallaanoloajaksi määriteltyyn intensiteettitasoon (1–2 MET) voi kuulua istumisen lisäksi myös paikallaan seisomista, koska ranteessa pidettävä mittari ei välttämättä erota näitä asentoja tarkasti toisistaan. -luokkalaiset) pojat liikkuivat vastaavalla intensiteetillä keskimäärin 134 minuuttia päivässä samalla Polar Active-mittarilla mitattuna (Tammelin ym. Eroa mitatun aktiivisuuden ja kysytyn liikuntamäärän välillä tässä tutkimuksessa selittää erityisesti se, että kyselyssä kartoitettiin ainoastaan vapaa-ajan kevyttä ja reipasta liikuntaa, kun taas aktiivisuusmittarilla mitattiin aktiivisuutta ympärivuorokautisesti ranteeseen kiinnitetyllä mittarilla. Tässä ikäryhmässä osa miehille ominaisista kuntoilumuodoista, kuten kuntosaliharjoittelusta tai pyöräilystä saattoi jäädä mittaamatta. 2007) Tässä työssä istumisen ja paikallaanolon mittausmenetelmien vuorokausikeskiarvon pienentyessä itsearvioitu istumisaika oli useammin pienempi, osalla jopa huomattavasti pienempi, kuin mitattu paikallaanolon määrä, mikä viittaisi istumisajan aliarviointiin. 2015). 2013), mikä viittaisi siihen, että reippaan aktiivisuuden määrä puolittuisi muutamassa vuodessa. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon nuoret kutsuntaikäiset miehet liikkuvat ja istuvat tai ovat paikallaan, ja antavatko mittaus ja subjektiivinen arvio näistä yhtenevät tulokset. Näin ollen aktiivisuusmittari ei sovellu mittaamaan liikkumista, jossa kehonosa, johon mittari on kiinnitetty, pysyy paikallaan. Itsearvio kertoo ennemmin henkilön oman mielikuvan aktiivisuustasostaan kuin tarkasti absoluuttisen aktiivisuuden määrän, jota objektiiviset menetelmät mittaavat (Reilly ym. Kutsuntaikäiset eli 18-vuotiaat miehet liikkuivat reippaalla intensiteetillä keskimäärin tunnin päivässä aktiivisuusmittarilla mitattuna. 2014) FINRISKI 2007 -tutkimuksen mukaan 25–34 -vuotiaat miehet istuivat itsearvionsa mukaan keskimäärin 8 tuntia 30 minuuttia vuorokaudessa, mikä vastaa suurin piirtein tässä tutkimuksessa saatua itsearvioitua istumismäärää. Tutkittavat istuivat oman arvionsa mukaan keskimäärin melkein yhdeksän tuntia (529 min) vuorokaudessa, josta koulussa tai töissä istuttiin noin viisi tuntia (315 min). Tulosten tulkinnassa tulee huomioida menetelmien ominaisuudet ja virhelähteet. Molempien menetelmien mahdolliset mittausvirheet ja -rajoitukset vaikuttavat tuloksiin ja selittävät osin saatuja eroja fyysisen aktiivisuuden ja istumisen ja paikallaanolon määrissä mittaustapojen välillä. 2008; Sallis & Saelens 2000). (Peltonen ym. Tässä kutsuntaikäisten miesten tutkimuksessa itsearvioituun liikuntamäärään perustuvien aktiivisuusluokkien välillä ei ollut eroa objektiivisesti mitatussa aktiivisuudessa. Inaktiivisessa ryhmässä useimmat vastasivat saavansa vapaa-ajalla vähäistä rasitusta. Jokaisessa aktiivisuusryhmässä kysytty istumisaika oli keskimäärin pienempi kuin mitattu paikallaanolon määrä, suurin ero oli aktiivisessa ryhmässä (149 min) ja pienin ero inaktiivisessa ryhmässä (41 min). 2004). 2008; Slootmaker ym. Tutkimuksen perusteella fyysisen aktiivisuuden ja istumisen itsearviointia ja objektiivista mittausta ei voi käyttää vaihtoehtoisina, vaan täydentävinä menetelminä. 78 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Itsearvioitu ja mitattu fyysinen aktiivisuus itsearvioitu istumisaika ei poikennut tilastollisesti merkitsevästi aktiivisuusryhmissä (p = 0,165). (Collings ym. Toisaalta taas PohjoisSuomen syntymäkohortti 1986 -tutkimuksen mukaan 16-vuotiaista miehistä vain kolmasosa istui yli kahdeksan tuntia vuorokaudessa kyselyn perusteella. Mitattu keskimääräinen paikallaanolon määrä oli tässä tutkimuksessa suurempi kuin aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa, joissa tutkittavat tosin edustivat pääasiassa eri ikäryhmiä kuin tässä tutkimuksessa. Itsearviointi tyypillisesti yliarvioi liikkumisen määrää ja aliarvioi istumisaikaa verrattuna objektiiviseen mittaukseen, vaikkakin kyselyillä voidaan kohtuullisen luotettavasti mitata reippaan aktiivisuuden määrää (Dyrstad ym. Valtakunnallisessa Liikkuva koulu -hankkeessa yläkouluikäiset (7–9. Aktiivisuuden mittaamisessa mittavirheitä aiheuttavat useat seikat (Corder ym. Husun tutkimuksessa istumista mitattiin asennon tunnistukseen perustuvalla aktiivisuusmittarilla. Kuitenkin englantilaisen seurantatutkimuksen mukaan reippaan aktiivisuuden määrä väheni keskimäärin vain 11 minuuttia päivässä mitattuna yhdistetyllä sykeja kiihtyvyysmittarilla pojilta 15-vuotiaina ja uudestaan 17,5-vuotiaina. Lisäksi verrattiin itsearvioidun liikuntamäärän perusteella muodostettujen aktiivisuusryhmien välillä itsearvioitua istumisaikaa ja mitattua paikallaanolon määrää. 2014; Slootmaker ym. Husu ym. 2009). Toisaalta istuen suoritetut askareet, joissa kädet liikkuvat, saattoivat saada todellisuutta suuremman aktiivisuuden. 2008; Tammelin ym. Nuoret miehet raportoivat istuvansa kahdeksan tuntia vuorokaudessa, kun taas aktiivisuusmittarin mukaan he olivat paikallaan noin 10 tuntia vuorokaudessa. Myöskään kysytyssä istumisajassa ja mitatussa paikallaanolonmäärässä ei ollut merkitseviä eroja aktiivisuusryhmien välillä. Sen sijaan mitattu reippaan aktiivisuuden määrä ei poikennut merkitsevästi kysyttyjen rasittavuustasojen välillä (p = 0,078), kuva 4. Tutkittavat liikkuivat keskimäärin saman verran aktiivisuusmittarin mukaan riippumatta siitä, mitä olivat vastanneet liikuntaa ja vapaa-ajan fyysistä rasitusta koskeviin kysymyksiin. (kuva 3). Yksilön mittauksissa erot voivat olla huomattavan suuria, vaikka ryhmätasolla tulosten keskiarvot eivät merkitsevästi poikkeaisi toisistaan.. Kysytyn vapaa-ajan fyysisen rasittavuustason ja kyselyn perusteella muodostettujen aktiivisuusryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys (Taulukko 2, . = 0,756 p < 0,001). Muissa aktiivisuusryhmissä useimmat vastasivat harrastavansa kävelyä ja pyöräilyä vähintään neljä tuntia viikossa tai kuntoliikuntaa vähintään kaksi tuntia viikossa. Tässä työssä ei käytetty kokonaisia validoituja kysymyssarjoja kuten IPAQ (International Physical Activity Questionnaire) fyysisen aktiivisuuden ja istumisen keston arviointiin, koska tutkittavat vastasivat liikuntakysymyksiin osana laajaa terveyttä ja hyvinvointia arvioivaa kyselyä kutsuntapäivän aikana. Istumisaikaa enimmäkseen aliarvioitiin. 2009; Strath ym. (Husu ym. Mene telmien keskiarvon kasvaessa istumisajan aliarviointi oli maltillisempaa ja osa tutkittavista myös yliarvioi istumisaikaansa mitattuun paikallaanolon määrään verrattuna. totesivat vuonna 2014 tekemässään väestötason tutkimuksessa, että 18–85 –vuotiaat suomalaiset miehet istuivat keskimäärin 9 tuntia 32 minuuttia vuorokaudessa eli noin tunnin vähemmän kuin nuoret miehet tässä tutkimuksessa. Päätelmät fyysisestä aktiivisuudesta tehdään yleensä vain yhden kehonosan, tässä tutkimuksessa ranteen, liikkeiden perusteella. Mitattu keskimääräinen paikallaanolon määrä oli lähes kaksi tuntia enemmän (635 min/vrk), eli yhteensä 69 prosenttia hereillä oloajasta
2003. Korpelainen, R. Lund, L. Holme, I.M. Saatavilla: http://ijbnpa.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12966-015-0222-4 (10.4.2016) Corder, K. Freedson, P.S. Letter to the Editor: Standardized use of the terms “sedentary” and “sedentary behaviours” Applied Physiology, Nutrition and Metabolism 37 (3), 540–542. Suni, J. Peltonen, M. Journal of Applied Physiology 105 (3), 977–987. Taimela, S. Jauho, A.-M. Research Quarterly for Exercise and Sport 71 (2), 1–14. 2013. 2008. Partonen, T. Physical Activity and Sedentary Behaviors among Finnish Youth. Taimi, M. Broyles, S.T. & Schatzkin, A. Saatavilla: http:// dx.doi.org/10.1371/journal.pone.0129622 (10.4.2016) Matthews, C. Preventive Medicine Reports 2, 628–634. Molnar, D. Korpelainen, R. Dodd, K.W. Troiano, R.P. & Braithwaite, R. Hansen, B.H. & Esliger, D. Thompson, J. Pyky, R. Grant, S. Penpraze, V. Davies, G. Suni, O. Activity measurement in children by Polar Active. BMC Public Health 14, 82. Jämsä, T. Vasankari, T. Assessment of physical activity in youth. Martinez-Gomez, D. Marcos, A. Tammelin, T. Virtanen, P, Kinnunen, H. The Health and Social Care Information Centre, 68–70. 2007. 2009. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 272, Jyväskylä. Ahola, R. Muutosta Liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Katzmarzyk, P.T. & Brage, S. Collings, P.J. Remes, J. & Westerterp, K.R. Archives of Disease in Childhood 92, 866–871. Manios, Y. Medicine & Science in Sports & Exercise 46 (1), 99–106. Muscular fitness in relation to physical activity and television viewing among young adults. & Mitchell, E. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2013: 10. Robinson, E. Black, P. Husu, P. 2010. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010 Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Corder, K. 2012. Cross-sectional and longitudinal analyses of the Northern Finland birth cohort of 1966. Wristworn accelerometers in assessment of energy expenditure during intensive training. Ortega, F.B. & Paton, J.Y. Sharp, S.J. Huotari, M.L. Hirani (toim.) Health Survey for England 2008 Volume 1, Physical activity and fitness. 79 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Itsearvioitu ja mitattu fyysinen aktiivisuus LÄHTEET Ahola, R. Brugniaux, J.V. 2014. Kansallinen FINRISKI 2007-terveystutkimus, Tutkimuksen toteutus ja tulokset: Taulukkoliite. Wareham, N. Steele, R. Plotnikoff, R.C. Risk factors for obesity in 7-year-old European children: the Auckland Birthweight Collaborative Study. Jr. Luoto, R. Medicine & Science In Sports & Exercise 40 (1), 181–188. Correlates of Total Sedentary Time and Screen Time in 9–11 Year-Old Children around the World: The International Study of Childhood Obesity, Lifestyle and the Environment. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 6 (17). & Sjöström, M. Ikäheimo, T.M. Tanskanen, M. Niva, A. Esliger, D.W. LeBlanc, A.G. 2000. Janssen, I. Medicine & Science In Sports & Exercise 39 (7), 1067–1074. International Congress on Enhancement of Physical Activity of Children and Youth. & Finn, K. George, S.M. 2013. Paalanne, N. & Vasankari, T. Tolvanen, A. Kaikkonen, K. Laukkanen, R.M.T. Sherar, L.B. Wennman, H. Effect of wrist-worn activity monitor feedback on physical activity behavior: A randomized controlled trial in Finnish young men. & Borodulin, K. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 12, 61. Annals of Epidemiology 14 (6), 409–415. Slootmaker, S. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 15. Aldén-Nieminen, H. & Saelens B.E. Saatavilla: http:// www.ijbnpa.org/content/6/1/17 (18.12.2015) Strath, S.J. Berrigan, D. & Näyhä, S. Dyrstad, S.M. Saatavilla: http://www.biomedcentral. Hollenbeck, A. Kinnunen, H. Pate, R.R. Ekelund, U. Väitöskirja. 2012. & Korpelainen, R. Suomalaisten aikuisten kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus. Koskimäki, H. Moore, S.C. Physical activity and sleep profiles in Finnish men and women. Waldie, K. British Journal of Sports Medicine 44 (4), 245–249. 2014. Sedentarism, active lifestyle and sport: impact on health and obesity prevention. Virtanen, P. Kronholm, E. Tokola, K. Widhalm, K. Sundvall, J. Gamified physical activation of young men – a Multidisciplinary Population-Based Randomized Controlled Trial (MOPO study). Richalet, J. Park, Y. Mindell & V. Heikkinen, H.I. Oulun yliopisto. 2015. 2009. Archives of Disease in Childhood 93 (7), 614–619. Kaikkonen, H. American Journal of Epidemiology 174 (2), 173–184. Goodyer, I. Accelerometry in adults. Church, T.S. 2009. Physical Activity in the United States Measured by Accelerometer. Paronen, O. BMC Public Health 13, 32. Disagreement in physical activity assessed by accelerometer and selfreport in subgroups of age, gender, education and weight status. & Mcdowell, M. Laatikainen, T. González-Gross, M. 2012. Teoksessa: R. 2011. Craig, J. Gonzalez-Gross, M. 2013. Chen, K.Y. Seidell, J. & Vasankari, T. B35: 339. Moreno, L.A., De Bourdeaudhuij, I. 2004. 2007. Han, D. 2008. Kyröläinen, H. 2012. Laine, K. 2004. Amount of Time Spent in Sedentary Behaviors in the United States, 2003–2004. Luan, J. & Pickett, W. & Turpeinen, S. & Meléndez, A. & Pichon, A.P. Wild, C. Clark, P. PLoS ONE 10 (6). Pyky, R. Hislop, J. Troiano, R.P. Jousilahti, P. Overweight and Obesity in Canadian Adolescents and their Associations with Dietary Habits and Physical Activity Patterns. Boyce, W. Tilert, T. Saarikoski, L. Westgate, K. Moderate to Vigorous Physical Activity and Sedentary Time and Cardiometabolic Risk Factors in Children and Adolescents. Chaput, J-P. Juolevi, A. Assessment of Physical Activity by Self-Report: Status, Limitations, and Future Directions. Ekelund, U. Pearson, N. Hietikko, T. Husu, P. 2014. Barreira, T.V. Tammelin, T. Matthews, C. Physiological Measurement 33 (11), 1841–1854. & Anderssen, S.A. Valkeinen, H. & Lubans, D.R. Medicine & Science in Sports & Exercise 41 (11), 1997–2002. Bowles, H.R. Ross, G.M. American Journal of Clinical Nutrition 95 (2), 437–445. Dunn, V. Kangas, M. Costigan, S.A. Männistö, S. com/1471-2458/14/82 (20.2.2016). Acta Univ. Nutritición Hospitalaria 28 (5), 89–98. Ruiz, J.R. 2008. Peltonen, M. The Health Indicators Associated With Screen-Based Sedentary Behavior Among Adolescent Girls: A Systematic Review. Tracking of sedentary behaviours of young people: A systematic review. Sievänen, H. Polar activity watch 200: A new device to accurately assess energy expenditure. Amount of time spent in sedentary behaviors and cause-specific mortality in US adults. The Journal of the American Medical Association 307 (7), 704–712. Tammelin, T. 2015. Physical activity from adolescence to adulthood and healthrelated fitness at age 31. Schuit, A. Saatavilla: http://bmcpublichealth.biomedcentral.com/articles/10.1186/1471-2458-13-32 (10.4.2016) Biddle, S.J.H. 2008. 7–9.4.2011, Vuokatti, Suomi. & Swartz, A.M. Mâsse, L.C. Magnitude and determinants of change in objectively measured physical activity, sedentary time and sleep duration from ages 15 to 17.5y in UK adolescents: the ROOTS study. Chinapaw, M. Wijndaele, K. 2010. Tammelin, T. D771. Chaudhury, M. Ekelund, U. Sedentary Behaviour Research Network. Journal of Adolescent Health 35 (5), 360–367. MäkiOpas, T. Labayen, I. 2008. Reilly, J.J. American Journal of Epidemiology 167 (7), 875 –881. Blair, N. Oul. & Jämsä, T. ym. Comparison of the College Alumnus Questionnaire Physical Activity Index with Objective Monitoring. Castillo, M.J. Harald, K. Suomen Lääkärilehti 69 (25–32), 1860–1866. & Troiano, R.P. Comparison of Self-reported versus Accelerometer-Measured Physical Activity. Katzmarzyk, P. Mauro, B. Becroft, D. & Karppinen, J. Bassett, D.R. & Brage, S. Preventive Medicine 51, 345–351. Ekelund, U. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. Sallis, J.F. Salomaa, V. Beech, B.M. Barnett, L. Vähä-Ypyä, H. Buchowski, M. 2015. Auvinen, J. Objective measurement of physical activity and sedentary behaviour: review with new data. & Vartiainen, E. Beghin, L. Objectively Measured Physical Activity and Sedentary Time in European Adolescents The HELENA Study. Griew, P. Pulkkinen, I. King, M. 2013. Ridgway, C.L. Mäntysaari, M. Journal of Adolescent Health 52 (4), 382–392. & van Mechelen, W. 2011. Röning, J. Blair, A. & Cooper, A
& Laukkanen A. Tieteellisiin vertaisarvioituihin tutkimusartikkeleihin perustuvan katsauksen aineisto kerättiin viiden eri tietokannan kautta. KTKmittariston käyttötarkoitus voitiin luokitella kuuteen eri ryhmään. Siitä syystä tämän systemaattisen katsauksen tarkoituksena oli kuvata tieteellisiä tutkimuksia, joissa KTK-mittaristoa on käytetty sekä sitä, miten nämä tutkijat arvioivat mittariston soveltuvan heidän omiin käyttötarkoituksiinsa. The purposes for which the KTK was used in these studies can be classified into six different categories. Katsauksen tutkimustulosten perusteella suosittelemme KTK-mittariston käyttäjiä varmistamaan sen soveltumisen omaan suunniteltuun käyttötarkoitukseen. P. 2016. Over time, the use of the KTK has spread beyond its original purpose. 2016. Motorisella koordinaatiolla on keskeinen rooli lapsen kokonaisvaltaisessa kehityksessä. Lasten motorista koordinaatiota voi tutkia muun muassa Saksassa 1970-luvulla kehitetyllä Körperkoordinationstest für Kinder (KTK; Kiphard & Schilling 1974; 2007) -mittaristolla. Tutkimuksista 26 oli tehty tyypillisesti kehittyvillä henkilöillä, 19 erilaisilla ryhmillä ja 2 oli katsausartikkelia. Yksittäisissä tutkimuksissa koehenkilömäärät vaihtelivat 18–7 175 tutkittavaan, joiden ikä vaihteli viidestä 16-vuoteen. KTK-mittariston soveltuvuutta arvioidessaan tutkijat kuvasivat sen vahvuuksiksi testaamisen helppouden, menetelmän sopivuuden erilaisille lapsille sekä menetelmän huolellisen standardoinnin. Alun perin aivovaurion saaneiden lasten tunnistamiseen kehitetyn mittariston käyttö näyttää levinneen alkuperäistä käyttötarkoitusta laajemmalle. In these studies, the number of participants ranged from 18 to 7,175, with their ages ranging from 5 to 16 years of age. The mentioned weaknesses related to the cultural homogeneity of the reference values, its cut scores being based on values that were not valid for the particular children being tested and the fact that it was somewhat out of date. This systematic review describes the scientific studies in which the KTK has been used and how the researchers who have used the KTK evaluate its feasibility for their research purposes. Motor coordination is the ability to integrate sensory perceptions and motor activity into efficient movements, such as fundamental motor skills. Sähköposti: susanna.iivonen@jyu.fi (yhteyshenkilö). +358 40 8053 389. Motorinen koordinaatio tarkoittaa taitoa yhdistää ihmisen motorinen toiminta ja aistihavainnot siten, että moto riset taidot voivat muodostua tehokkaiksi. Keywords: Motor coordination, balance, children, test battery, review TIIVISTELMÄ Iivonen S. In addition, two were review articles. The studies were conducted with typically developing individuals and groups of different individuals. Sääkslahti A. Asiasanat: Koordinaatio, tasapaino, lapset, motorinen testi, katsaus. Sääkslahti A. & Laukkanen A. The results indicate that from 1975 to 2015, the KTK has been used in 49 scientifically reported research studies in 12 different countries. Heikkouksiksi mainittiin normiaineiston vanhuuteen ja kulttuuritaustaan liittyvät rajoitteet sekä niihin perustuneet raja-arvojen määrittelyt. When evaluating the feasibility of the KTK, the researchers of these studies described its ease of use, its suitability for different children and its careful standardization as strengths. 80 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Katsaus KTK-mittariston tutkimuskäytöstä KTK LASTEN MOTORISEN KOORDINAATION MITTARINA – SYSTEMAATTINEN KATSAUS Susanna Iivonen, LitT, Jyväskylän yliopisto/Liikuntakasvatuksen laitos. This review’s material is comprised of peer-reviewed scientific journal articles from five different databases. KTK as a measurement tool for children’s motor coordination – a systematic review. Motor coordination plays an essential role in children’s overall development. Arto Laukkanen, LitT, Jyväskylän yliopisto. ABSTRACT Iivonen S. KTK lasten motorisen koordinaation mittarina – systemaattinen katsaus. PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. Arja Sääkslahti, LitT, Jyväskylän yliopisto. Liikunta & Tiede Liikunta & Tiede 53 (2–3), 80–87. Tulokset osoittivat, että KTK-mittaristoa on käytetty vuodesta 1975 vuoteen 2015 mennessä 49 tieteellisesti raportoidussa tutkimuksessa, 12 eri maassa. Children’s motor coordination can be measured using the Körperkoordinations Test für Kinder (KTK; Kiphard & Schilling 1974, 2007), which was developed in the 1970s in Germany to identify children with brain damage. Based on the results of this review, we recommend that future users of the KTK should evaluate its feasibility according to their planned research purposes. Liikunta & Tiede 53 (2–3), 80–87
Lisäksi hänen tulee olla kouluttautunut testaamiseen. Liikuttaessa tällainen kontrolli voi näkyä ulospäin esimerkiksi sujuvana motorisena perustaitona (Savelsbergh ym. Ernst Kiphardin ja Friedhelm Schillingin (Kiphard & Schilling 1974; 2007) Saksassa vuonna 1972 kehittämä Körperkoordinationstest für Kinder (KTK) on motorisen koordinaation arviointiin kehitetty mittaristo, jonka avulla pyrittiin alun perin aivovaurion saaneiden lasten tunnistamiseen. Tulos on onnistuneiden tasajalkahyppyjen kokonaismäärä 15 sekunnin aikana. Puomien levey det ovat 6,0 cm, 4,5 cm ja 3,0 cm. Testaajalla tulee olla perustiedot testauksen teoriasta ja periaatteista. 2) Yhdellä jalalla hyppääminen -osiossa hypätään yhdellä jalalla eri korkeudella olevien vaahtomuovipalojen yli. Kuitenkaan systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen perustuvaa kuvausta niistä tieteellisistä tutkimuksista, joissa KTK-mittaristoa on käytetty sekä sitä, miten tutkijat arvioivat KTK:n soveltuvan heidän käyttötarkoituksiinsa ei ole tehty, vaikka se auttaisi tutkijoita ja muita alan toimijoita omaan käyttötarkoitukseen soveltuvimman mittarin valinnassa ja arvioinnissa. 2008). Viitearvoaineistossa on otettu huomioon erikseen ilman diagnoosia olevat lapset, ja toisaalta ne lapset, joilla on todettu oppimisvaikeus, käyttäytymishäiriö tai aivovaurio. 2009). Osion tulos muodostuu kolmen suorituskerran summapistemääränä siten, että kullakin puomilla kävellään maahan koskettamatta kolme kertaa. Motorinen koordinaatio tarkoittaa taitoa yhdistää ihmisen motorinen toiminta ja aistihavainnot siten, että motoriset taidot voivat muodostua tehokkaiksi. Testaajalla on oltava taustatiedot testattavista lapsista. KTK-mittaristo sisältää neljä osiota: 1) takaperin kävely puomilla, 2) yhdellä jalalla hyppääminen, 3) sivuttaishyppely sekä 4) sivuttain siirtyminen. 2009). KTK-mittaristoa voidaan käyttää koulutuksellisiin ja kliinisiin tutkimustarkoituksiin, kohderyhmänä 5–14-vuotiaat lapset. MENETELMÄT KTK-mittaristoa käyttäneitä tutkimusartikkeleita etsittiin tammikuussa 2014 ja syyskuussa 2015 seuraavista akateemisten tutkimusjulkaisujen tietokannoista: MEDLINE (ProQuest), PsycINFO (ProQuest), SPORTDiscus with Full Text (EBSCO), PubMed (Medline) ja Web of Science WoS. 2003; Turvey 1990). 2015; Liikuntakeskus Pajulahti; Valmennustaito.info 2012–2016). Tieto eri mittaristoista ja niiden soveltumisesta erilaisiin tarkoituksiin ja kohderyhmille on välttämätöntä, koska vain silloin nämä eri toimijat pystyvät valitsemaan soveltuvimmat menetelmät kullekin kohderyhmälle ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Yhteensä 1228 saksalaislapsen (5–14-vuotiaita) suoritusten perusteella on KTK-mittaristolle laadittu iänja sukupuolen mukaan suhteutetut viitearvot (Kiphard & Schilling 1974). 2015; Stodden ym. Jokaisesta yhdellä jalalla hyppäämällä ylitetystä korkeudesta annetaan pisteitä siten, että esteen ylitys ensimmäisellä kerralla tuottaa 3 pistettä, toisella yrityksellä 2 pistettä ja kolmannella ylityksellä 1 pisteen. Hallinnalla hän tarkoitti ihmisen kaikkiin taitoihin liittyvien systeemien ja niiden alasysteemien kontrolloimista. KTK-mittariston käyttö on yleistynyt viime aikoina myös Suomessa (Iivonen ym. Motorisen koordinaation määritelmän juuret juontavat venäläiseen psykologiin Nikolai Bernsteiniin, joka määritteli koordinaation ”useiden eri vapausasteiden hallinnaksi”. Hyppääminen aloitetaan lattiatasosta ja jokaisen onnistuneen hypyn jälkeen lisätään viisi senttiä korkeutta lisäämällä yksi vakiomittainen vaahtomuovinpala (korkeus 5 cm, syvyys 20 cm ja leveys 60 cm) esteeksi. Osion maksimipistemäärä on 39 pistettä oikealla ja 39 pistettä vasemmalla, yhteensä 78 pistettä. 2) Minkälaiset KTK-mittariston käyttötarkoitukset eri tutkimuksissa ovat olleet. Kussakin näissä tilanteissa, yksilön motorinen koordinaatio voidaan KTK-mittariston perusteella luokitella seuraavasti: Lapsella on (1) motorinen koordinaatiohäiriö [motor coordination disorder], (2) motorinen heikkous [motor coordination insufficiency], (3) tyypillinen motorinen koordinaatio [normal motor coordination], (4) hyvä koordinaatio [good motor coordination] tai (5) erittäin hyvä koordinaatio [very good motor coordination]. Kiphardin ja Schillingin johtama saksalainen tutkijaryhmä seuloi 150 mittausosion joukosta sopivimmat ja eri vaiheiden jälkeen he muodostivat neliosaisen KTK-mittariston. 1) Takaperin kävely puomilla -osiossa kävellään kolmea erilevyistä puomia (korkeus 5 cm ja pituus 3 m) pitkin takaperin. Näin takaperinkävely -osion kokonaissumman maksimipistemääräksi muodostuu 72 askelta. Yleisimmät lasten motoristen taitojen arviointiin käytetyt mittaristot eroavat huomattavasti esimerkiksi niiden mittausosioiden sisältöjen ja käytännön toteutuksen suhteen (Cools ym. KTK on suosittu lasten motorisen koordinaation mittaristo, luultavasti ainakin osaksi sen mittavan validoinnin ansiosta (Cools ym. Siksi tutkijat, terveydenhuollon ammattilaiset, opettajat sekä liikuntaseurat ja valmentajat tarvitsevat hyviä mittaristoja lasten motorisen kehityksen arvioimiseksi ja seuraamiseksi. 81 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Katsaus KTK-mittariston tutkimuskäytöstä JOHDANTO Riittävillä motorisilla taidoilla sekä motorisella koordinaatiolla on todet tu olevan keskeinen rooli lapsen kokonaisvaltaisessa kehityksessä (Gallahue ym. Hypyt tehdään sekä oikealla että vasemmalla jalalla. Siksi tämän systemaattisen katsauksen tarkoituksena oli kuvailla niitä tieteellisiä tutkimuksia, joissa KTK-mittaristoa on käytetty sekä sitä, miten tutkijat näissä eri tutkimuksissa arvioivat mittariston soveltuvan heidän käyttötarkoituksiinsa. KTK-mittariston avulla haluttiin selvittää yksilön kapasiteettia yhdistää ja hyödyntää aistitietoa oman kehon liikkeiden kontrolloimiseen ja koordinaatioon, sillä näissä taidoissa tiedettiin olevan vaikeuksia erityisesti aivovauriolapsilla. Hyppelyalustan koko on 100 x 60 cm. Siirtyminen toteutetaan nostamalla neliö käsillä toiselle sivulle, jonka jälkeen astutaan siihen molemmilla jaloilla ja siirretään vapautunut neliö mahdollisimman nopeasti sivulle. 2012; Logan ym. Katsauksen täsmennetyt tutkimuskysymykset ovat: 1) Minkälaisissa tutkimusasetelmissa KTK-mittaristoa on käytetty. Yhden lapsen testaukseen kuluu aikaa noin 20 minuuttia. Osion tulos on onnistuneiden sivuttain siirtymisten yhteenlaskettu lukumäärä kahden 20 sekunnin suorituksen aikana. Viitearvojen pohjalta jokaiselle KTK:n osiolle voidaan laskea oma summapistemäärä, joka voidaan muuntaa motoriseksi osamääräksi (engl. 2012). Artikkeleita haettiin jokaisessa tietokannassa. KTK:n suorituspaikan tulee olla rauhallinen ja häiriötön, vähintään 4 m x 5 m kokoinen tila. motor quotient). 3) Sivuttaishyppely -osiossa hypätään tasajaloin ponnistaen ohuen puisen kepin (60 x 4 x 2 cm) yli niin monta kertaa kuin mahdollista. 4) Sivuttain siirtymisessä siirrytään kahden puisen neliön (koko 25 x 25 cm, korkeus 5,7 cm) päältä toiselle mahdollisimman nopeasti 20 sekunnin aikana. Yhdellä puominvälillä askelten maksimimäärä on kahdeksan askelta. Motoristen taitojen on johdonmukaisesti osoitettu olevan yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen ja tätä kautta laajemmin terveyskäyttäytymiseen (Robinson ym. Lisäksi hänen tulee olla perehtynyt testimateriaaliin ja harjoitellut testaamista sekä pisteiden antamista ennalta. 3) Mitä vahvuuksia ja heikkouksia tutkijat raportoivat KTK-mittariston soveltuvuudesta heidän käyttötarkoituksiinsa. Tätä jatkuu mahdollisimman nopeasti 20 sekunnin ajan
Kaksi artikkelia oli katsauksia ilman empiiristä osaa. Empiirisissä 43 tutkimuksessa oli 18:sta (Jöhnk ym. Lopes ym. Tämä laaja aputaulukko, joka on saatavissa artikkelin ensim mäiseltä kirjoittajalta, toimi tässä katsauksessa apumateriaalina, ja sitä hyödynnettiin tutkimuksen seuraavissa vaiheissa. Suurin osa raportoiduista tutkimuksista sijoittui Eurooppaan. Lopuksi tutkijaryhmä kävi yhdessä läpi katsaukseen hyväksyttyjen artikkeleiden lähdeluettelot siltä varalta, että niistä olisi vielä löytynyt uusia, tietokannoissa tunnistamattomia, tähän katsaukseen mukaan otettavia artikkeleita. Artikkelivalinnat olivat täysin yhdenmukaiset, sillä kumpikin lukijoista hyväksyi katsaukseen samat artikkelit. 2012b) tutkittavaa. 1990; Freitas ym. 2015; V.P. Syyskuussa 2015 tehdyn päivitetyn haun tuloksena katsaukseen hyväksyttiin seitsemän artikkelia lisää, minkä jälkeen tähän katsaukseen hyväksyttyjä artikkeleita oli yhteensä 49. Toisessa vaiheessa tämän artikkelin ensimmäinen kirjoittaja (SI) poisti tarkasteltavien artikkeleiden listalta ne julkaisut, jotka edustivat samaa, jo toisella hakukoneella löydettyä artikkelia. 1990). 2014). Lopes ym. Näistä menetelmistä yksi oli KTK:n “edeltäjä” Hamm-Marburger-KörperKoordinationstest, joka piti sisällään nykyisen KTK:n osioita. Lopes ym. KTK-mittariston eri osioille analysoituja testi-uusintatesti korrelaatioita raportoitiin seitsemässä artikkelissa (Camacho-Araya ym. Yksittäisten osioiden testi-uusintatestikorrelaatiokertoimet vaihtelivat 0,75:n (Martins ym. Erotteluvaliditeettia analysoinut tutkimus osoitti, että KTK:n 15 persentiilin luokittelutarkkuus oli kohtalainen ( ?=0,42) ja, että persentiilien 5, 85 sekä 95 luokittelutarkkuudet olivat heikkoja ( ?=0,31; ?=0,33; ?=0,33 vastaavassa järjestyksessä, Fransen ym. Yksitoista artikkelia sisälsi KTK-mittariston validiteetin tai reliabiliteetin tarkastelun tutkittavissa kohderyhmissä. Katsaukseen hyväksytyt artikkelit oli julkaistu vuosina 1975– 2015. Seuraavaksi tämän tutkimuksen kaksi ensimmäistä kirjoittajaa (SI ja AS) lukivat itsenäisesti kaikkien tarkastelussa mukana olevien artikkeleiden otsikot ja tiivistelmät sekä päättivät itsenäisesti hyväksymiskriteerien perusteella katsaukseen hyväksymänsä artikkelit. Lopes ym. 2010) ja 0,89:n välillä (Olesen ym. Saksassa ja Belgiassa oli julkaistu yhteensä 25 tutkimusta. (Neühauser 1975.) Kolme artikkelia oli julkaistu 1980-luvulla, neljä 1990-luvulla, kaksitoista 2000-luvulla ja 28 artikkelia 2010-luvulla. KTK-kokonaispistemäärälle raportoitujen testi-uusintatestikorrelaatiokertoimien vaihteluväli oli 0,72–0,99 (V.P. Kaikista artikkeleista 13 oli saksankielisiä ja loput oli julkaistu englannin kielellä. Eri tutkimuksissa mittarin validiteettitai reliabiliteettitarkastelu oli raportoitu ja kuvat tu erilaisin tunnusluvuin ja eri tarkkuuksilla. Katsaukseen hyväksytyissä artikkeleissa raportoiduissa tutkimuksissa oli käytetty poikittaisasetelmia (n=29), seitsemästä ja puolesta viikosta kahdeksaan vuoteen kestäviä pitkittäisasetelmia (n=10), puolikokeellisia tai kokeellisia asetelmia (n=5), ryvässatunnaistettua kontrolloitua interventioasetelmaa (n=1), retrospektiivistä asetelmaa (n=1) ja reliabiliteetin testausta (n=1). 2010; Olesen ym. Arvioitsijoiden keskinäistä yhdenmukaisuutta kuvaavat korrelaatiokertoimet (r=0,90–0,99) ja yksimielisyysprosentti (94 %) KTK:n suoritusten pisteytyksessä todettiin korkeiksi (Camacho-Araya ym. 2014). 1990; Rudd ym. Viitetiedot kuhunkin artikkeliin ovat taulukoissa (Taulukko 1 ja nettiversion liitetaulukko), ja tilan säästämiseksi tarkat viittaukset on jätetty pois tekstistä. Vastaava vaihteluväli Bruininks-Oseretsky Test of Motor Proficiency-2 Short Form:n (BOT-2, Bruininks & Bruininks 2005) ja KTK:n kokonaispistemäärän välillä oli 0,61–0,64 (Fransen ym. 2014). Kouluissa suoritetuissa kahdessa eri portugalilaistutkimuksessa raportoitiin yli 2000 lapsen tuloksia (V.P. Kahdeksassa artikkelissa oli selvitetty KTK-mittariston reliabiliteettia tutkimuksen käyttötarkoituksessa ja kohderyhmässä. Vanhin tämän katsauksen artikkeleista oli katsaus ihmisen liiketekijöissä ilmenevien häiriöiden tutkimusmenetelmistä. Uusia artikkeleita ei löytynyt. 1999) 7 175:een (V.P. 82 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Katsaus KTK-mittariston tutkimuskäytöstä hakusanalla: ”KTK OR Körperkoordinations test OR Körperkoordinationstest”. Tutkittavat oli tutkimuksesta riippuen jaettu enintään kuuteen eri ryhmään. Kolmannessa vaiheessa katsauksen tekijät (SI, AS ja AL) luokittelivat artikkelit ryhmiin sen mukaan, mikä oli KTK-mittariston tai sen osioiden käyttötarkoitus tutkimuksessa. Artikkelien hyväksymiskriteerit olivat: 1) jokin yllä mainittu hakusana ilmeni artikkelin otsikossa tai tiivistelmässä, 2) hakusana ”KTK” ei viitannut johonkin muuhun kuin Körperkoordinations test tai Körperkoordinationstest ja 3) artikkeli oli julkaistu joko englannintai saksankielisessä, vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa SI luki kaikki mukaan otetut artikkelit, etsi niiden sisällöistä tämän systemaattisen katsauksen tutkimuskysymysten kannalta oleelliset tiedot, ja kokosi nämä tiedot yhteen laajaan aputaulukkoon. 2011). Kaikki tähän systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen tehdyt artikkelivalinnat ja päätökset tehtiin kirjoittajien yhteisymmärryksessä. 2015). Tutkittujen ryhmien keskimääräiset iät vaihtelivat viidestä ikävuodesta kuuteentoista ikävuotta. 2013). Duplikaattien poistamisen jälkeen 42 artikkelia täytti katsauk sen hyväksymiskriteerit. Näiden kaikkien artikkelien tutkimusasetelmien KTK:n käyttöön liittyvät pääpiirteet on kuvattu sähköisessä liitetaulukossa (artikkelin nettiversion liite). KTK-mittariston kayttötarkoitukset eri tutkimuksissa Artikkelit (n=49) jakaantuivat kuuteen eri ryhmään KTK-mittariston tai sen osioiden käyttötarkoitusten mukaisesti tutkimuksissa, jotka kohdentuivat tyypillisistä tutkittavista koostuviin ja erilaisiin ryhmiin (Taulukko 1 ja nettiversion liitetaulukko). KTKmittariston sisäinen yhdenmukaisuus todettiin korkeaksi (Cronbach alpha=0,5, Camacho-Araya ym. Kootut tiedot olivat: artikkelin ensimmäinen kirjoittaja, julkaisuvuosi, julkaisukieli, tutkimuksen maantieteellinen paikka, tutkimuksen aihe, tutkimusasetelma, tiedot tutkimukseen osallistujista, heidän iästään ja mahdollisesta ryhmittelystä, mitä KTK-mittariston osioita tutkimuksessa oli käytetty ja että oliko tutkimuksen raportoinnissa käytetty raakapisteitä vai ikäja sukupuolivakioituja motorisia osamääriä, miten testitilanne oli järjestetty, testaajien koulutus, miten KTK-mittariston luotettavuutta oli analysoitu tutkimuksen kohdejoukossa, minkälaisia vahvuuksia ja heikkouksia tutkijat raportoivat KTK-mittariston soveltuvuudesta heidän käyttötarkoituksiinsa, mitä kehitysehdotuksia tutkijat raportoivat KTK:n käyttöön liittyen sekä tieteenala. Selvästi suurimman ryhmän muodostivat tutkimukset (n=24),. 2011; 2012a; 2012b; Martins ym. 1998). TULOKSET KTK-mittaristoa käyttäneiden tutkimusten tutkimusasetelmien pääpiirteet Tietokantahaut tuottivat yhteensä 192 potentiaalista artikkelia: MEDLINE (ProQuest) 34, PubMed (Medline) 77, PsycINFO (ProQuest) 18, SPORTDiscus with Full Text (EBSCO) 12, ja Web of Science – WoS 51. Myös Portugalissa KTK:ta oli käytetty paljon. Tutkimukset oli toteutettu 12:ssa eri maassa: Saksassa (n=15), Belgiassa (n=12), Portugalissa (n=9, mukaan lukien Azorit ja Madeira), Hollannissa (n=3), Sveitsissä (n=2), Itävallassa (n=1), Brasiliassa (n=1), Costa Ricassa (n=1), Kreikassa (n=1), Tanskassa (n=2), Suomessa (n=1) ja Yhdysvalloissa (n=1). KTK-mittariston rinnakkaisvaliditeetti muiden mittareiden kanssa osoittautui kohtalaiseksi, sillä KTK:n kokonaispistemäärän ja Movement ABC:n kokonaispistemäärän välisten korrelaatiokertoimien vaihteluväli oli 0,62–0,65 (Henderson & Sugden 1992). 2012b; V.P. 2014; Smits-Engelsman ym. Lopes ym
Tyypillisiin tutkittaviin suunnatuissa artikkeleissa kiinnostuksen kohteena olivat kehon koostumus (n=6), fyysinen aktiivisuus ja/tai kunto (n=3), biologinen kypsyneisyys (n=3) ja riski saada liikuntavamma (n=1). Erilaisissa ryhmissä tarkasteltiin lyijylle altistuneisuutta (n=1), keskosten ja/tai täysiaikaisina syntyneiden lasten pään kokoa (n=1), neuraalista kehitystä (n=1) sekä kehon toimintaa lapsilla, joilla oli nivelten yliliikkuvuus (n=1). Neljässä artikkelissa raportoitiin tutkimuksista, joissa KTK-mittariston avulla oli selvitetty motoristen tekijöiden yhteyttä psykologis-kognitiivisiin muuttujiin, kuten suoriutuminen keskittymistehtävissä (n=1), akateeminen osaaminen (n=1), psykiatristen sairauksien tunnusmerkit (n=1) ja älykkyysosamäärä (n=1). Tyypillisiin tutkittaviin suunnatuissa artikkeleissa testattiin. Lopes (2012) D’Hondt (2013) Psykologis-fysiologisiin muuttujiin Toftegaard-Stoeckel (2010) Psykologis-kognitiivisiin muuttujiin Graf (2003) Baumann (2004) L. objectively measured sedentary behaviour) ja vanhempien käyttäytyminen (n=1) sekä kehon paino, sosiodemografiset ja käyttäytymismuuttujat (n=1). P. P. Katsaukseen hyväksyttyjen tutkimusartikkelien ryhmittely KTK-mittariston käyttötarkoituksen mukaan joissa oli tarkasteltu motoristen tekijöiden yhteyttä muihin, suurimmaksi osaksi fyysisiin muuttujiin (n=17). Lopes (2012a) Vandendriessche (2012) V. 83 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Katsaus KTK-mittariston tutkimuskäytöstä Tyypilliset ryhmät Erilaiset ryhmät Käyttötarkoitus: Ensimmäinen kirjoittaja (vuosi) Ensimmäinen kirjoittaja (vuosi) Motoristen tekijöiden yhteys Fyysisiin muuttujiin Martins (2010) Winneke (1982) D’Hondt (2011a) Hebestreit (2003) V. Yhdessä tutkimuksessa käytettiin KTK:ta selvittämään motoristen tekijöiden yhteyttä sosioekonomisten olojen vaihtelevuutta kuvaaviin muuttujiin. Lopes (2013) Ecard Rocha (2013) Olesen (2014) Freitas (2015) Fyysisiin ja sosiaalisiin muuttujiin Graf (2004) L. Lopes (2013) Van Aken (2009) Sosiaalisiin muuttujiin Prätorius (2004) Intervention tai hoidon vaikutus Graf (2011) Schneider (1984) motorisiin muuttujiin Kranz (2011) May (2001) Debraband (2012) Gheysen (2008) D’Hondt (2011b) Giagazoglou (2015) Diagnosointi tai tunnistaminen Schenck (1978) Lesigang (1982) Stieh (1999) Laucht (2000) Deprez (2014) Antunes (2015) Metodinen katsaus Neühauser (1975) Cools (2009) sekä diagnosointi Jöhnk (1999) Mittariston arviointi Camacho-Araya (1990) Smits-Engelsman (1998) Fransen (2014) Rudd (2015) Motoriikan arviointi Krombholz (2011) sekä mittausten arviointi Vandorpe (2011) TAULUKKO 1. P. Lopes (2011) Steiss (2005) Vandendriessche (2011) Hanewinkel-van Kleef (2009) V. Kolme artikkelia tarkasteli motoristen tekijöiden yhteyttä fyysisiin ja sosiaalisiin muuttujiin, kuten kehon koostumus ja vapaa-ajan viettotavat (n=1), kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen passiivisuus (engl. P. Toiseksi suurin ryhmä koostui artikkeleista (n=8), joissa raportoitiin intervention tai jonkin hoidon vaikutuksista motorisiin tekijöihin. Lopes (2012b) Laukkanen (2013) Martin-Diener (2013) V
2014; V.P. Hollannissa ja Portugalissa tehdyissä tutkimuksissa kerättiin maakohtaiset KTK-viitearvot. 1998). 1998). Tutkijoiden arvioita mittariston heikkouksista raportoitiin seuraavasti: (1) viitearvojen raja-arvot eivät ole tarpeeksi heterogeeniset ja ne saattavat häivyttää eroja erityisesti tulosten jakauman ääripäissä (Fransen ym. 2009; Schenk & Deegener 1978), (9) soveltuu käytettäväksi nivelten yliliikkuvuuden omaavilla lapsilla (Hanewinkel-van Kleef ym. 2011). 2015), (8) ensisijainen motorinen mittaristo, kun tarkoituksena on tunnistaa aivovaurioituneita lapsia (Cools ym. 2004), (6) testiohjeistusta on vaikeaa antaa aivovaurion saaneille lapsille (Lesigang & Aletsee 1982), (7) testitilannetekijät, kuten testattavien keskinäinen kilpailu (Krombholz 2011) ja yksilölliset oireet (Schenk & Deegener 1978) saattavat vaikuttaa tuloksiin, (8) erot fyysisessä kunnossa tyttöjen ja poikien välillä saatavat selittää sukupuolten välisiä eroja motorisessa koordinaatiossa (Vandorpe ym. 2011), (2) yksin käytettynä KTK ei anna riittävän kokonaisvaltaista kuvaa lapsen motorisesta kompetenssista, ja vaatii rinnalleen täydentäviä mittaristoja (Fransen ym. Siitä huolimatta 11 artikkelia raportoi KTK:n luotettavuustarkastelusta oman tutkimuksensa kohderyhmässä. Vahvuudet ja heikkoudet, joita raportoitiin KTKmittariston soveltuvuudesta KTK:n vahvuuksia tutkimusten käyttötarkoituksiin raportoitiin 11 artikkelissa ja niitä olivat: (1) suuntautuu sekä tyypillisten henkilöiden, että motorisia ongelmia omaavien henkilöiden motoriseen koordinaatioon (Vandorpe ym. Erilaisia ryhmiä tarkastelevissa artikkeleissa raportoitiin luovan liikkumisen ja pantomiimin (n=1), judoharjoittelun (n=1), korvaimplantin käytön (n=1) ja lihavuuden sekä ylipainoisuuden hoidon (n=1) vaikutuksista. 2009). 2010; Vandorpe ym. 2011), (4) on helppo käyttää (ei vaadi paljon välineitä) (Neühauser, 1975), (5) viitearvot mahdollistavat eri tutkimuksissa saatujen tulosten vertailun (ToftegaardStoeckel ym. 2010), (6) sopii täydentäväksi menetelmäksi yhdessä muiden testimenetelmien kanssa erilaisten tutkittavien motorisen suoriutumisen arviointiin (Ecard Rocha ym. KTK:n validiteetin ja reliabiliteetin tarkasteluun painottuva tutkimuskatsauksemme on julkaistu muualla (Iivonen ym. Yhteen katsausartikkeliin sisältyi lisäksi aivovaurion saaneen henkilön seurantatutkimus. Viides artikkeliryhmä koostui metodisista katsauksista (n=3), joissa tarkasteltiin erilaisia motoristen tekijöiden arviointimenetelmiä, ja joissa yhtenä tarkastelun kohteena oli KTK:n osioita. 2014; Rudd ym. Tutkimusten aiheena olivat KTK:n reliabiliteetti espanjalaisilla lapsilla (n=1), KTK:n viitearvojen soveltuminen hollantilaislapsille (n=1), KTK:n rinnakkaisja erotteluvaliditeetti BOT-2:een verraten (n=1), sekä KTK:n soveltuminen kokonaisvaltaiseksi motorisen kompetenssin (engl. Tutkimuksissa raportoidut otoskoot vaihtelivat tutkimustarkoitusten ja -asetelmien mukaan. Suurimmassa osassa tämän katsauksen artikkeleista KTK:ta kuvailtiin “huolellisesti standardoiduksi” mittaristoksi. 2015).. Eniten KTK:ta oli käytetty lapsilla, joiden keskimääräinen ikä oli 6–12 vuotta. Erilaisiin ryhmiin kohdennetuissa tutkimuksissa otoskoot (vaihteluväli 18–347) olivat selvästi pienempiä verrattuna tyypillisiin tutkittaviin kohdentuvien tutkimusten otoskokoihin (vaihteluväli 45–7 175). Neljänneksi suurimman ryhmän muodostivat artikkelit (n=4), joissa arvioitiin KTK:ta motorisen suoriutumisen mittaristona. 84 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Katsaus KTK-mittariston tutkimuskäytöstä terveyskasvatusintervention (n=1), grafoja psykomotorisen hoidon (n=1) ja erilaista ennakointia ja ajoitusta sisältävien olosuhteiden vaikutuksia (n=1). KTK-mittariston saksalaisen taustan huomioiden, sen suosio saksalaisen kielialueen maissa oli odotettavaa. 2011), (3) samat osiot kaikille ikäluokille (Vandorpe ym. Lisäksi hollantilaistutkimuksessa analysoitiin alkuperäisiin viitearvoihin perustuvaa KTK:n tarkkuutta luokitella hollantilaislapsia motorisen koordinaation perusteella ja portugalilaistutkimuksessa vertailtiin normaali, ylipainoisten ja lihavien lasten tuloksia. 2015), (3) saattaa yliarvioida motorisia vaikeuksia omaavien lasten määrän (Smits-Engelsman ym. 2011), (2) käytetään paljon ja suosio lisääntyy (Martins ym. Kuudennen ryhmän artikkeleissa (n=3), kiinnostuksen kohteena oli tutkittavien motorinen koordinaatio sinänsä. Lopes ym. Se osuus lapsista, joilla on erityisen heikko motoriikka, tiedetään kuitenkin kasvaneen nykypäivään (Vandorpe ym. 2013; Prätorius & Milani 2004; Vandorpe ym. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Motorisen koordinaation mittaristo KTK kehitettiin 1970-luvulla aivovaurion saaneiden lasten tunnistamiseen ja heidän kuntoutumisensa seurantaan (Kiphard & Schilling 1974; 2007). Tämän oletettiin johtuneen siitä, että KTK:n viitearvot on kerätty 1970-luvulla (Smits-Engelsman ym. 1999; Neühauser 1975), (7) suorituksen tulokseen perustuvana mittaristona soveltuu suorituksen laatuun perustuvan TGMD-2-mittariston kanssa yhdessä kokonaisvaltaiseksi lasten motorisen kompetenssin mittaristoksi (Rudd ym. 2011), (9) alkuperäiset viitearvot ovat vanhat ja pelkästään saksalaisilta lapsilta, siksi niiden käyttö muun maalaisilla lapsilla saattaa antaa virheellisiä tuloksia (Vandorpe ym. Suurin osa raportoiduista tutkimuksista sijoittui Eurooppaan. Lisäksi KTK:n motoristen osamäärien validiteettia olisi suositeltavaa tutkia tutkimuksen kohderyhmässä erityisesti silloin, kun tutkimus pyrkii seulomaan motorisen koordinaation vaikeuksia tai kohdentuu hyvin nuoriin tai erityistä tukea tarvitseviin tutkittaviin. Tämä tarkoittaa, että KTK antaa kohtalaisen samanlaisia lasten motorisen suoriutumisen tuloksia kuin muut vastaavaan tarkoitukseen kehitetyt mittaristot, mutta se luokittelee lapsia eri tavalla tulosten jakauman ääripäissä. (Freitas ym. Katsauksemme tulokset ovat jonkin verran yllättäviä; toisaalta KTK nähtiin luotettavana mittaristona, mutta silloin kun sen validiteettia ja/tai reliabiliteettia oli analysoitu tutkimusten kohderyhmissä, tuloksia ei kaikilta osin nähty luotettavina. 2013; Jöhnk ym. Saksalaistutkimus selvitti, oliko lasten motorinen suoriutuminen ylipäänsä heikentynyt. Viidessä eri tietokannassa tehdyn artikkelihaun tuloksena hyväksyimme tähän katsaukseen yksimielisesti 49 artikkelia, jotka osoittivat, että KTK-mittaristoa on käytetty jo yli 40 vuoden ajan. 2009). Kolmas ryhmä koostui artikkeleista (n=5), joissa käytettiin KTK:ta yhtenä menetelmänä diagnosoida eri sairauksien tunnusmerkkejä (n=3) tai tunnistaa jalkapallon pelaamiseen liittyviä spesifejä suoritustekijöitä lahjakkaiden pelaajien löytämiseksi (n=1). 2015; Smits-Engelsman ym. 2011), (10) KTK:n avulla ei pystytä tunnistamaan luotettavasti lapsia, joilla on lievä CP-vamma (Lesigang & Aletsee 1982), lapsen kehon koko saattaa vaikuttaa tuloksiin (Schenk & Deegener 1978), eroaa muista testistöistä (Movement ABC) korostamalla voimaja nopeusominaisuuksia (Hanewinkel-van Kleef ym. movement competency) mittariksi yhdessä Test of Gross Motor Development Second Edition:n (TGMD-2, Ulrich 2000) kanssa (n=1). 1999), (5) ei sovellu tietyistä psykiatrisista oireista kärsivien lasten motorisen kehityksen arviointiin (Baumann ym. Tästä syystä kannustamme tutkijoita suhtautumaan kriittisesti motoristen osamäärien käyttöön omissa tutkimuksissaan. Vaikka KTK:n toistoreliabiliteetti osoittautui kohtalaiseksi tai korkeaksi tutkimuksissa, sen rinnakkaisvaliditeetti osoittautui kohtalaiseksi tai heikoksi. 1998), (4) ei sovellu motorisen toipumisen arviointiin vakavasta aivovauriosta toipumisen alkuvaiheessa tai lapsille, joilla on voimakas ataksia (Jöhnk ym. 1998.) KTK kategorisoi lapsia herkemmin motoriselta koordinaatioltaan heikoiksi verrattuna Movement ABC:hen (Smits-Engelsman ym
2012a; 2012b) kuvaavana mittaristona, se saattaa tästä syystä soveltua hyvin eri kohderyhmiin ja tutkimusasetelmiin. Suositamme pohtimaan tarkasti kussakin tutkimuksessa, millaisia mittaristoja ja kuinka monta mittaristoa yhdessä on tarpeen käyttää, jotta kyseisen kohdejoukon lasten motorisesta suoriutumisesta saataisiin mahdollisimman luotettava käsitys. KTK-mittariston viitearvojen raja-arvoja käytettäessä johtopäätöksiä tulisi tehdä varovasti, sillä nykyiset raja-arvot on muodostettu kulttuurisesti ja maantieteellisesti rajatulla alueella (Cools ym. 2008). 2015). Tutkimushaku rajattiin koskemaan englanninja saksankielisiä vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja. Tämä saattaa kertoa siitä, että KTK:lla on tärkeä rooli näissä maissa yhtenä menetelmänä lasten kehityksen arvioinnissa ja seurannassa. 2011). 2011) sekä Portugalissa (Antunes ym. Lopes ym. 2015). Koska KTK:ta ei nähdä lajitai taito-spesifinä, vaan yleistä motoriikkaa (engl. Neljännen ryhmän muodostivat tutkimukset, jotka arvioivat KTK:ta motorisen suoriutumisen mittaristona. Tämän tutkimuskatsauksen vahvuuksiin kuuluu se, että tämä on tiettävästi ensimmäinen suomenkielinen KTK-mittariston käyttöä kuvaileva katsaus. Vanhat raja-arvot tyypillisen ja heikon motorisen koordinaation välillä eivät ole enää realistisia, sillä muuttunut elinympäristö ja yksilöiden välisten erojen lisääntyminen pitäisi heijastua asetettuihin raja-arvoihin (Vandorpe ym. 2014), tämä tulos ei ollut yllättävä. 2004; Smits-Engelsman ym. Ottaen huomioon lasten ylipainoisuuden lisääntymisen ja fyysisen aktiivisuuden vähentymisen länsimaissa (Leech ym. (2015) mukaan eri maissa käytetään erilaisia menetelmiä lasten motorisen suoriutumisen arviointiin, mikä vaikeuttaa tulosten keskinäistä vertailtavuutta. 2009; Tripathi ym. Jatkossa KTK-mittaristolla olisi hyödyllistä kerätä kansainvälinen viitearvoaineisto ja määritellä sen perusteella uudet, nykypäivään aikaisempaa paremmin soveltuvat raja-arvot (Tripathi ym. Tästä syystä voidaan olettaa että katsaukseen on saatu monipuolisesti eri tieteenaloille sijoittuvia tutkimuksia. Sitä on helppo käyttää, se soveltuu hyvin monenlaisten lasten motorisen koordinaation mittaamiseen, sitä käytetään Euroopassa jo laajasti ja sen suosio lisääntyy jatkuvasti, se on huolellisesti standardoitu, se kuvaa yleistä motorista koordinaatiota lajitaitojen sijaan, se on määrälliseen tulokseen perustuva mittaristo ja sen pisteytys sallii kansainvälisiä ja eri tutkimusten välisiä vertailuja muiden KTK:ta käyttäneiden tutkimusten kanssa. YHTEENVETO Raportoiduista heikkouksista huolimatta KTK-mittaristossa nähtiin useita vahvuuksia. Lisäksi KTK-mittariston hyödyntäminen muihin kuin tutkimustarkoituksiin näyttää yleistyneen Suomessa. Näiden assosiatiivisten tutkimusten joukossa oli useimmin analysoitu yhteyttä fyysisiin muuttujiin. ”global”, V.P. Esimerkiksi KTK:ssa painottuu dynaaminen tasapaino ja TGMD-2:ssa karkeamotoriset liikkumisja käsittelytaidot. Kuudennen ryhmän tutkimukset osoittivat, että KTK:lle on kerätty maakohtaiset viitearvot Belgiassa (Vandorpe ym. Koska KTK kehitettiin alun perin diagnosointitarkoituksiin, oli loogista, että yhden ryhmän muodostivat tutkimukset, joissa KTK:ta oli käytetty kliinisissä tai ei-kliinisissä olosuhteissa yhtenä menetelmänä tunnistaa kehityksellisiä häiriöitä tai vammoja. Artikkelien hakemiseen käytettiin kuutta eri tieteenaloille keskittyvää tietokantaa. Lisäksi kansainvälisten tulkintojen ja eri mittaristojen vertailtavuus heikkenee, koska mittaristot kohdistuvat toisistaan poikkeaviin motorisiin tekijöihin. 2015). Interventioiden vaikutuksista raportoivien artikkelien ryhmässä oli kaksi tutkimusta, joissa toteutettiin terveelliseen kehonkoostumukseen tai fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen suunnatut interventiot (D'Hondt ym. Toisaalta mikäli KTKmittaristoa halut taisiin hyödyntää motoristen vaikeuksien tunnistamiseen lapsilla, niin sen tunnistamisherkkyyttä ja tarkkuutta tulisi tutkia enemmän muihin motoristen taitojen mittaristoihin ja kenties muihin vaihtoehtoisiin motorisen pätevyyden arviointimenetelmiin verraten. Se on muokattu esimerkiksi osaksi VALO:n, Suomen Olympiakomitean ja Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen ylläpitämää ”Kasva urheilijaksi” -palvelukonseptia (Kasva urheilijaksi 2015). Mittariston kehittämisen jälkeen sen käyttö on levinnyt laajalle ja hyvin monenlaisiin käyttötarkoituksiin ja eri kohderyhmiin. KTK:n käytön yleistyessä sen soveltuvuutta esimerkiksi yhteiskunnan järjestämän liikuntakasvatuksen tarpeisiin Suomessa olisi myös tarpeen selvittää.. Selvää oli kuitenkin, että suurin artikkeliryhmä tarkasteli motorisen koordinaation yhteyttä erilaisiin muuttujiin. Validiteettija tai reliabiliteettitarkastelujen lisäksi mielenkiintoinen tutkimusasetelma oli australialaistutkimuksessa, jossa analysoitiin KTK:n soveltuvuutta kokonaisvaltaiseksi motorisen kompetenssin mittaristoksi yhdessä TGMD-2-mittariston (Ulrich 2000) kanssa (Rudd ym. Yleinen huolen aihe KTK-mittaristosta oli epäilys sen viitearvojen soveltuvuudesta nykypäivän lapsille (Baumann ym. Artikkelien ryhmittelystä teki haasteellista se, että yksittäiset tutkimukset saattoivat sisältää suuren määrän erilaisia tutkittavia muuttujia, esimerkiksi koehenkilöiden taustatekijöitä, eri olosuhteissa mitattuja testija haastattelutuloksia sekä laboratorionäytteitä. Tätä näkemystä tukee tässä katsauksessa tunnistetut kuusi erilaista KTK:n käyttötarkoitusta kuvailevaa ryhmää, joihin kuuluvien yksittäisten tutkimusten tavoitteet olivat keskenään erilaisia. Mikäli KTKmittariston käyttöä aiotaan laajentaa tutkimuksellisessa mielessä ryhmiin, kuten nuoriin kilpaurheilijoihin, niin sen soveltuvuutta tulisi tutkia näillä kohderyhmillä erikseen. Tyypillisissä populaatioissa kiinnostuksen kohteena oli eniten kehon koostumusta kuvaavat muuttujat, fyysinen aktiivisuus ja kuntotekijät. On mahdollista, että KTK-mittaristoa käytetään runsaasti myös muilla kielialueilla ja muissa käyttötarkoituksissa. Tämä esimerkki havainnollistaa, kuinka monipuolisessa tutkimuksellisessa mutta myös käytännön toiminnassa KTK-mittaristo on yli sen 40 vuotta kehittämisensä ja lanseeraamisensa jälkeen. Ruddin ym. KTK:ta oli käytetty keskenään hyvin erilaisissa interventioasetelmissa mittaamaan motorisia muuttujia muiden muuttujien ohella. Katsauksen tutkimustulosten perusteella suosittelemme KTK-mittariston validiteetin tutkimista eri käyttötarkoituksissa. 2008). 1998; Vandorpe ym. Edellä mainittuja tieteellisiä julkaisuja voi olla, mutta ne rajautuivat tästä katsauksesta pois hakukriteerien takia. KTK:n ja TGMD-2:n osioita vertaillut tutkimus osoitti, että nämä mittaristot muodostavat toisistaan poikkeavat erilliset faktorit, mutta ne muodostavat yhdessä latentin muuttujan, jota voidaan sanoa ”motoriseksi kompetenssiksi” (Rudd ym. 2011). 2011b; Graf & Dordel 2011). Kansainvälisyyttä lisäisi KTK-mittariston käsikirjan kääntäminen englannin kielelle. 85 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Katsaus KTK-mittariston tutkimuskäytöstä KTK:n käyttötarkoitus jakaantui kuuteen eri ryhmään
Motor development of deaf children with and without cochlear implants. (tarkistettu 24.2.2016) Kiphard, E.J. 2014. Modeling developmental changes in the Yo-Yo Intermittent Recovery Test Level 1 in Elite Pubertal Soccer Players. (tarkistettu 27.4.2016) *Lesigang, C. & Malina, R.M. & Illert, M. International Journal of Obesity 37 (1), 61–67. 2016. American Journal of Human Biology 27 (5), 681–689. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/sms.12116/ full. *Antunes, A.M., Maia, J.M., Stasinopoulos, M.D., Gouveia, E.R., Thomis, M.A., Lefevre, J.A., Teixeira, A.Q. & Freitas, D.L. & van Waelvelde, H. Journal of Deaf Studies and Deaf Education 13 (2), 215–224. Restorative Neurology and Neuroscience 14 (2), 143–152. Motor features, dermatoglyphic and egg periods of girls in pre and post menarche. Assessment of sensorimotor functions after traumatic brain injury (TBI) in childhood methodological aspects. International Journal of Sports Physiology and Exercise 9, 1006–1012. 2014. Bruininks-Oseretsky Test of Motor Proficiency, Second Edition (BOT-2). Age-related differences in predictive response timing in children: Evidence from regularly relative to irregularly paced reaction time performance. *Graf, C., Koch, B., Klippel, S., Büttner, S., Coburger, S., Christ, H., Lehmacher, W., Bjarnason-Wehrens, P., Platen, P., Hollmann, W., Predel, H-G. Henderson, S.E. Reliability of the prueba de coordinación corporal para niños [Body coordination test for children]. & Engelbert, R.H. 2015. KTK-testi. Motorische Entwicklung und kinderpsychiatrische Störungen. & Dordel, S. Haben sich motorische Leistungen von 3bis 7-jährige Jungen und Mädchen im Zeitraum von 1973 bis 2001 verschlechtert. London: Psychological Corporation. *Debraband, J., Gheysen, F., Vingerhoets, G. *Graf, C. Kasva urheilijaksi. 1974. & von Aster, M. 1990. *D'Hondt, E., Deforche, B., Vaeyens, R., Vandorpe, B., Vandendriessche, J., Pion, J., Philippaerts R., de Bourdeaudhuij, I., & Lenoir M. *Fransen, J., D’Hondt, E., Bourgois, J., Vaeyens, R., Philippaerts, R. Skeletal maturation, fundamental motor skills and motor coordination in children 7–10 years. Weight loss and improved gross motor coordination in children as a result of multidisciplinary residential obesity treatment. & Goodway, J. Gross motor coordination and weight status of Portuguese children aged 6–14 years. 2013. & Boschini, C. 1992. Movement skill assessment of typically developing preschool children: A review of seven movement skill assessment tools. & Lenoir, M. (tarkistettu19.2.2016) Logan, S.W., Robinson, L.E., Rudisill, M.E., Wadsworth, D.D. & Andries, C. 2011. A review of studies using the Körperkoordinationstest für Kinder (KTK). 2011. Körperkoordinationstest für Kinder. Bundesgesundheitsblatt, Gesundheitsforschung, Gesundheitsschutz 54 (3), 313–321. & van Waelvelde, H. Head size and motor performance in children born prematurely. Deutsche Zeitschrift für Sportmedizin 54, 242–246. 2011b. & Vaeyens, R. & Vetter, M. & Schilling, F. & Morera, M. Körperkoordinationstest für Kinder 2, überarbeitete und ergänzte Aufgabe. & Lenoir, M. Minneapolis, MN: Pearson Assessment. International Journal of Pediatric Obesity 6 (2/2), e556–e564. Iivonen, S., Sääkslahti, A. 2013. *Cools, W., De Martelaer, K., Samaey, C. Das CHILT-I-Projekt (Children’s Health Interventional Trial) Eine multimodale Maßnahme zur Prävention von Bewegungsmangel und Übergewicht an Grundschulen. 2003. & Bruininks, R. *Camacho-Araya, T., Woodburn, S.S. Journal of Sports Science & Medicine 8 (2), 154–168. Psychologie in Erziehung und Unterricht 58 (2), 139–151. *D'Hondt, E., Deforche, B., Gentier, I., De Bourdeaudhuij, I., Vaeyens, R., Philippaerts, R. *Laukkanen, A., Pesola, A., Havu, M., Sääkslahti, A. Journal of Sport Sciences 33 (9), 924–934. *Ecard Rocha, L., Roquetti Fernandes, P. Entwicklung von Risikokindern im Schulalter: Die langfristigen Folgen frühkindlicher Belastungen. 2009. 2014. Weinham, Germany: Beltz test. Zeitschrift für Entwicklungspsychologie und Pädagogische Psychologie 32 (2), 59–69. https://ijbnpa.biomedcentral.com/articles/10.1186/1479-5868-11-4. 2011. 2015. A longitudinal analysis of gross motor coordination in overweight and obese children versus normal-weight peers. 2015. & Kellis, E. Psychiatrische Praxis 31 (8), 395–399. New York: McGraw-Hill. D. Correlation between BMI, leisure habits and motor abilities in childhood (CHILT-project). Motor performance in children with generalized hypermobility: The influence of muscle strength and exercise capacity. European Journal of Adapted Physical Activity 8(2), 18–36. 2003. M., McNaughton, S. & Kriemler, S. *Jöhnk, K., Kuhtz-Buschbeck, J.P., Stolze, H., Serocki, G., Kalwa, S., Ritz, A., Benz, B. & Lenoir, M. Göttingen, Germany: Beltz test. *Laucht, M., Esser, G. Medicine and Science in Sports and Exercise 35 (6), 914–922. Liikuntakeskus Pajulahti. (tarkistettu 27.4.2016) Leech, R. 2014. Relationship between habitual physical activity and gross motor skills is multifaceted in 5to 8-year-old children. & Fernandes Filho, J. Perceptual and Motor Skills 70, 832–834. *Giagazoglou, P., Sidiropoulou, M., Mitsiou, M., Arabatzi, F. Pediatric Physical Therapy 21 (2), 194–200. & Sugden, D.A. A. *Gheysen, F., Loots, G. Effekte einer grafomotorisch ausgerichteten psychomotorischen Intervention bei Kindern im Vorschulalter. Motorskopisch-neurologische und motormetrische Paralleluntersuchung von 192 Sprachheilschülern. Taitovalmiustesti – ohjeet. 2005. Research in Developmental Disabilities 35, 1375–1383. L., Ozmun, J. 2011a. 86 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Katsaus KTK-mittariston tutkimuskäytöstä LÄHTEET *-merkintä lähdeviitteen alussa tarkoittaa tähän katsaukseen hyväksyttyä artikkelia. Kiphard, E.J. Can balance trampoline training promote motor coordination and balance performance in children with developmental coordination disorder. & Schmidt, M.H. *Graf, C., Koch, B., Kretschmann-Kandel, E., Falkowski, G., Christ, H., Coburger, S., Lehmacher, W., Bjarnason-Wehrens, B., Platen, P., Tokarski, W., Predel, H-G. 2008. *Hebestreit, H., Schrank, W., Schrod, L., Strassburg, H. Research in Developmental Disabilities 36, 13–19. C. *Krombholz, H. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 11:4. 2014. 2012. & Timperio, A. *Kranz, I., Sammann, K., Amft, S. Pädiatrie und Pädologie 17 (2), 353–360. Gross motor coordination in relation to weight status and age in 5to 12-year-old boys and girls: A cross-sectional study. 2004. & Finni, T. 2000. & Schilling, F. Gallahue, D. Physical Education and Sport Pedagogy 19 (1), 48–59.. & Dordel, S. The clustering of diet, physical activity and sedentary behavior in children and adolescents: A review. Human Movement Science 31 (4), 801–810. Zeitschrift für Sportpsychologie 18 (4), 161–171. *Deprez, D., Valente-dos-Santos, J., Coelho e Silva, M., Lenoir, M., Philippaerts, R.M. *Baumann, C., Löffler, C., Curic, A., Schmid, E. & Laukkanen A. 1982. Sport Logia 9 (1), 34–45. 2007. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 24, e102–e110. Obesity 19 (10), 1999–2005. 2012. 2004. 2009. & Dordel, S. Movement Assessment Battery for Children. http://www.pajulahti.com/valmennuskeskus/testiasema/lasten-ja-nuorten-testipaketit/ktk-testi/. 1999. Bruininks, R. (tarkistettu 27.4.2016) *D'Hondt, E., Gentier, I., Deforche, B., Tanghe, A., Bourdeaudhuij, I. International Journal of Obesity and Related Metabolic Disorders 28 (1), 22–26. 2015. Zusammenhänge zwischen köperliche Aktivität und Konzentration in Kindesalter Eingangsergebnisse des CHILTS-Projecktes. The comparison of school-age children's performance on two motor assessments: the Test of Gross Motor Development and the Movement Assessment Battery for Children. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.3109/17477166.2010.50 0388/full. *Freitas, D.L., Lausen, B., Maia, J.A., Lefevre, J., Gouvela, E.R., Thomis, M., Antunes, A.M, Claessens, A.L, Beunen, G. Understanding motor development: Infants, children, adolescents, adults, 7th ed. https://www.kasvaurheilijaksi.fi/taitovalmiustesti/ohjeet. *Hanewinkel-van Kleef, Y.B., Helders, P.J.M., Takken, T. & Aletsee, S. Motor competence assessment in children: Convergent and discriminant validity between the BOT-2 Short Form and KTK testing batteries
& Michels, C. Development of movement co-ordination in children: Applications in the fields of ergonomics, health sciences and sport. Pediatric Exercise Science 23 (4), 504–520. I. Tripathi, R., Joshua, A.M., Kotian, M.S. *Smits-Engelsman, B., Henderson, S. The motor profile of primary school-age children with a 22q11.2 deletion syndrome (22q11.2DS) and an ageand IQ-matched control group. die Rehabilitation 23 (4), 148–154. M. *Olesen, L.G., Kristensen, P.L., Ried-Larsen, M., Grøntved, A. The Körperkoordinationstest für Kinder: Reference values and suitability for 6–12-year-old children in Flanders. 2010. 2008. Correlation between BMI and motor coordination in children. *von Neühauser, G. & Tedla, J.S. 2015. 2009. Deutsche Zeitschrift für Sportmedizin 52, 245–251. 2012. *Lopes, V.P., Rodrigues, L.P., Maia, J.A.R. *Toftegaard-Stoeckel, J., Groenfeldt, V. *Schenck, K. & Froberg, K. 2008. & Bennett, S.J. 2003. & Neühauser, G. Ylläpito: KIHU. Deutsche Zeitschrift für Sportmedizin 55 (7), 172–175. The assessment of children with developmental coordination disorders in the Netherlands: The relationship between the Movement Assessment Battery for Children and the Körperkoordinationstest für Kinder. & Brockhaus, A. Normal motor development of Indian children on Peabody Developmental Motor Scales-2 (PDMS-2). Sports Medicine 45 (89), 1273–1284. & Andersen, L.B. *Lopes, V.P., Stodden, D.F. Motor coordination, physical activity and fitness as predictors of longitudinal change in adiposity during childhood. European Journal of Sport Science 12 (4), 384–391. Test of gross motor development-2. *May, T.W., Baumann C., Worms L., Koring W. & Rogriques, L.P. A. BMJ open 3, e003086. 2011. Associations between gross motor coordination and academic achievement in elementary school children. Children's self-perceived bodily competencies and associations with motor skills, body mass index, teachers' evaluations, and parents' concerns. 1978. *Steiss, J., Langner, C. Zur Bedeutung motorischer Tests für die Entwicklungsneurologische Diaknostik. 2012. & Martin, B.W. pilot study. Forschricht Medicine 93, 1159–1166. Savelsbergh, G., Davids, K., van der Kamp, J. Child Neuropsychology 15 (6), 532–542. 2013. *Vandendriessche, J. 2000. Stodden, D.F., Goodway, J.D., Langendorfer, S.J., Roberton, M.A., Rudisill, M.E., Garcia, C., & Garcia, L.E. Valmennustaito.info 2012–2016. & Rodrigues, L.P. *Lopes, L., Santos, R., Pereira, B. American Psychologist, 45 (8), 938–953. http://bmjopen.bmj.com/content/3/8/ e003086.full (tarkistettu 27.4.2016) *Martins, D., Maia, J., Seabra, A., Garganta, R., Lopes, V., Katzmarzyk, P. *Lopes, V.P., Maia, J.A.R., Rodrigues, L.P. Associations of objectively assessed levels of physical activity, aerobic fitness and motor coordination with injury risk in school children aged 7–9 years: crosssectional study. & Lopes, V. (tarkistettu 19.2.2016) *Van Aken, K., Caeyenberghs, K., Smits-Engelsman, B. & Malina, R.M. & D’Hondt, E. Physical activity and motor skills in children attending 43 preschools: a cross-sectional study. Ulrich, D.A. & Swillen, A. http://bmcpediatr.biomedcentral. A holistic measurement model of movement competency in children. American Journal of Human Biology 24 (6), 746–752. 2015. 2013. 2004. Motor competence and its effect on positive developmental trajectories of health. & Beunen, G. 1984. London: Routledge. In the diagnostic efficiency of the bodycoordination-test for children (KTK) (author's transl). Motorische Leistungsfähigkeit bei Kindern: Koordinationsund Gleichgewichtsfähigkeit: Untersuchung des Leistungsgefälles zwischen Kindern mit verschiedenen Sozialisationsbedingungen. J. info/taito/ktk-testi/. Multivariate association among morphology, fitness, and motor coordination characteristics in boys age 7 to 11. Pediatric Physical Therapy 20 (2), 167–172. Associations between sedentary behaviour and motor coordination in children. *Vandorpe, B., Vandendriessche, J., Lefevre, J., Pion, J., Vaeyens, R., Matthys, S., Philippaerts R. *Lopes, V.P., Stodden, D.F., Bianchi, M.M., Maia, J.A.R. B., Vaeyens, R., Vandorpe, B., Lenoir, M., Lefevre, J. BMC Pediatrics 14:229. 2012b. Austin: Prod-Ed. Weight status is associated with cross-sectional trajectories of motor co-ordination across childhood. Turvey, M. *Winneke, G., Hrdina, K.G. Child: Care, Health and Development 40 (6), 891–899. & Fischer, G. 2001. *Vandendriessche, J. & Malina, R. 2011. Journal of Sports Sciences 29, 1–9. & Aring R. 1999. *Martin-Diener, E., Wanner, M., Kriemler, S. Human Movement Science 17 (4–5), 699–709. 2013. & Deegener, G. 2012a. 1975. Neuropsychological studies in children with elevated tooth-lead concentrations. Human Movement Science 32 (1), 9–20. J., Vaeyens, R., Lenoir, M., Lefevre, J. Neuropediatrics 30 (2), 77–82. Gross and fine motor development is impaired in children with cyanotic congenital heart disease. com/articles/10.1186/1471-2431-14-229. (tarkistettu 27.4.2016) *Prätorius, B. International Archives of Occupational and Environmental Health 51 (2), 169–183.. Motor coordination as predictor of physical activity in childhood. & Milani, T.L. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 21 (3), 378–388. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 21 (5), 663–669. Monatsschrift für Kinderheilkunde 126 (1), 40–43. 1990. Journal of Sports Sciences 28 (12), 1369–1375. 2015. 87 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Katsaus KTK-mittariston tutkimuskäytöstä *Lopes, L., Santos, R., Pereira, B. http://www.valmennustaito. 1982. 2005. Journal of Sports Sciences 30 (15), 1695–1703. Biological maturation, morphology, fitness, and motor coordination as part of a selection strategy in the search for international youth soccer players (age 15–16 years). & Philippaerts, R. Kindheit und Entwicklung 14 (3), 163–168. A developmental perspective on the role of motor skill competence in physical activity: an emergent relationship. M. Robinson, L.E., Stodden, D.F., Barnett, L.M.,Show All (7) Lopes, V.P., Logan, S.W., Rodrigues, L.P. & Philippaerts, R. B., Vandorpe, B., Coelho-e-Silva, M. Effects of judo training on physical coordination and body sway in adolescents and young adults with multiple impairments and epilepsy. T. *Stieh, J., Kramer, H.H., Harding, P. 2011. Quest 60, 290–306. Coordination. Journal of Science and Medicine in Sport 15 (1), 38–43. *Rudd, J., Butson, M.L., Barnett, L., Farrow, D., Berry, J., Borkoles, E. & Lopes, V.P. *Schneider, F. & Lenoir, M. Effects of classes in "creative movement and pantomime" and "badminton" on total-body coordination in older dyslexic boys. International Journal of Obesity 34 (10), 1487–1493. Neurologische Entwicklung, Körperkoordination und Visuomotorik bei ehemals gesund entlassenen frühgeborenen Kindern im Alter von neun bis zwölf Jahren. 1998. Correlates of changes in BMI of children from the Azores Islands. 2010. & Polman, R
Vaikka kansainvälisen tutkimuksen mukaan useimmat huippu-urheilijat pitävät koulutusta tärkeänä, he useimmiten asettavat urheilu-uran etusijalle yrittäessään sovittaa harjoittelun ja kilpailemisen asettamat vaatimukset koulutusjärjestelmien vaatimuksiin ja rajoituksiin. Sähköposti: tatiana.ryba@jyu.fi (yhteyshenkilö). International research provides empirical evidence to suggest that, though most high performance athletes consider education important, they tend to prioritize their athletic career as they struggle to reconcile the training and competition demands of elite sport with the requirements and restrictions in educational systems. Liikunta & Tiede 53 (2–3), 88–95. Kaisa Aunola, PsT, Professori, Jyväskylän yliopisto. 2016. Keywords: Athlete career, dual career, career development and transitions, motivation TIIVISTELMÄ Ryba, T. P. Tässä artikkelissa luodaan katsaus suomalaiseen kaksoisuratutkimukseen ja sen tuloksiin. Noora J. Ronkainen, LitT, Shanghai Jiao Tong University. Aluksi esitellään lyhyesti kokonaisvaltainen, kulttuurin huomioiva näkökulma urheilu-uraan. Sami Kalaja, LitT, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU). PL 35, 40014 Jyväskylän Yliopisto. Tämä helpottaa urheilijan siirtymistä urheilu-uralta työmarkkinoille. Urheilijan kaksoisura tarkoittaa huippu-urheilun ja opiskelun/ koulutuksen yhdistämistä. This issue has been included in the strategic agenda of the EU (European Commission, 2011, 2012) and also received government attention in Finland with an aim to facilitate development of social policies on ethical and socially responsible high-performance sports (see Ministry of Education, 2010). Second, the national study findings are reviewed and discussed against the backdrop of international research. & Kalaja, S. The current status of dual career research in Finland. Seuraavaksi tarkastellaan näiden kansallisten tutkimusten tuloksia kansainvälistä tutkimustaustaa vasten. Lopuksi esitetään suosituksia siitä, mihin tulevan kaksoisuratutkimuksen kannattaisi keskittyä, ja kannustetaan kehittämään suomalaiseen kontekstiin soveltuvaa kaksoisurastrategiaa, joka auttaisi pohjustamaan ja tukemaan lahjakkaiden urheilijoiden henkilökohtaista ja ammatillista kehitystä läpi uran. V., Aunola, K., Ronkainen, N. The recently adopted European Guidelines on Dual Careers of Athletes (2012) strongly encourage conducting national research to ground the guidelines in specific sociocultural contexts. Asiasanat: Urheilijan kehityspolku, kaksoisura, urakehitys ja siirtymävaiheet, motivaatio. Tutkimusten mukaan monet lahjakkaat eurooppalaisurheilijat usein joko lopettavat urheilu-uransa panostaakseen koulutukseen ja sitä kautta työllistymiseen tai viivästyttävät tutkinnon hankkimista keskittyäkseen kokonaan urheiluun. V., Aunola, K., Ronkainen, N. Urheilijoiden kaksoisuraan liittyvän tutkimuksen tämänhetkinen tilanne Suomessa. In this review, we focus on synthesizing research findings gleaned from the studies with Finnish athletes. The dual career of athletes refers to the integrated pathways of combining elite sport and education, which consequently promotes the transition from sport into the labour market. J., Selänne, H. +358 40 8014 850. 88 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kaksoisura tutkimuksen tilanne Suomessa URHEILIJOIDEN KAKSOISURAAN LIITTYVÄN TUTKIMUKSEN TÄMÄNHETKINEN TILANNE SUOMESSA Tatiana V. It has been noted, moreover, that European talented athletes tend to either drop out of sport to better prepare for future job opportunities or postpone the achievement of a degree. We conclude with suggestions for future career transitions research to stimulate a contextually appropriate Finnish dual career strategy, which would assist with preparing and supporting talented athletes’ personal and professional development along the career span. & Kalaja, S. First, the holistic and culturally situated perspective on athletic career is briefly introduced. Kysymys on otettu osaksi EU:n strategista agendaa (Euroopan komissio 2011, 2012), ja myös Suomen hallitus on kiinnittänyt asiaan huomiota pyrkimällä edistämään eettiseen ja yhteiskuntavastuulliseen huippu-urheiluun ohjaavien menettelytapojen kehittämistä (Opetusministeriö 2010). J., Selänne, H. ABSTRACT Ryba, T. 2016. Ryba, FT, Dosentti, Jyväskylän yliopisto/Psykologian laitos & Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU). Liikunta & Tiede 53 (2–3), 88–95. Hiljattain käyttöön otetut eurooppalaisurheilijoiden kaksoisuraa koskevat linjaukset (2012) kannustavat vahvasti kansallisen tason tutkimukseen eri sosiokulttuurisiin konteksteihin sopivien suositusten luomiseksi. Harri Selänne, LKT, Mehiläisen Liikuntaklinikka
Siirtymä toisen asteen koulutuksesta korkeakouluun on kuitenkin ollut urheilijan uran kannalta kriittinen vaihe. Vaikka huippu-urheilijoiden urapolkuja on toistaiseksi kuvattu lähin nä lineaarisesti ja pelkistetysti, nykytutkimukset paljastavat näissä yhä enemmän kulttuurisia eroavaisuuksia (Cosh & Tully 2014; Ronkainen ym. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että paineet menestyä samanaikaisesti niin opiskelussa kuin urheilussakin, etenkin jos kattavaa tukea kaksoisuralle ei ole saatavilla, voivat aiheuttaa ahdistusta ja levottomuutta, kestämätöntä stressikuormitusta, liikaharjoittelua ja loppuun palamista, sekä siirtymävaiheisiin liittyviä ongelmia eri kehitysvaiheissa. 2016; Ryba ym. 2015a,b). 2013). Tämä puolestaan saattaa johtaa opiskelun keskeyttämiseen tai huippu-urheilun ennenaikaiseen lopettamiseen (BaronThiene & Alfermann 2015; Christensen & Sørensen 2009; Stambulova ym. Vaikka akatemiaverkoston kehitys on helpottanut urheilijoiden opiskelua korkea-asteella, suomalainen korkeakoulujärjestelmä on kuitenkin samaan aikaan käynyt läpi muutoksia, jotka ovat tuoneet erityisiä haasteita opiskelijaurheilijoille. Urheiluakatemioiden tehtävänä on helpottaa urheilijoiden siirtymistä korkeakouluihin ja parantaa oppilaitosten, lajiliittojen ja urheiluseurojen vuorovaikutusta. Nykyurheilijoilta odotetaan yhä enenevässä määrin paitsi toisen asteen koulutuksen ja urheilu-uran yhdistämistä, myös hakeutumista jatkokoulutukseen, joka mahdollistaa urakehityksen urheilu-uran jälkeen ja helpottaa työllistymistä (Aquilina & Henry 2010; Christensen & Sørensen 2009). 2013). Stambulova ja Ryba esittelevät tuoreessa teoksessaan, Athletes’ careers across cultures (2013), ja sitä seuranneessa katsauksessa (2014) viisi kansainvälisen urheilu-uratutkimuksen ja -ohjauksen tutkimusperinnettä, nk. Siitä alettiin kiinnostua enemmän vasta EU:n julkaistua omat urheilijoiden kaksoisuraa koskevat suuntaviivansa (2012). urheilu-ura on myös kulttuurisesti rakentunut), EU:n suuntaviivat painottavat tarvetta kontekstin huomioon ottavalle tutkimukselle, joka vaikuttaisi kaksoisuraa koskeviin kansallisiin menettelytapoihin ja käytäntöihin sekä urheilulupauksille ja huippu-urheilijoille suunnattuihin palveluihin. Suomessa ei aiemmin ollut erillistä järjestelmää urheilun tukemiseksi korkeakouluopintojen aikana, joten opintojen ja urheilun yhteensovittaminen jäi urheilijan vastuulle. Toiseksi luomme katsauksen tähän mennessä tehtyihin kansallisiin tutkimus. Eri sidosryhmien kaksoisuraan liittyvät huolenaiheet ja näkökulmat voivatkin vaihdella: siinä missä jotkut keskittyvät etenkin nuorten urheilijoiden koulutukselliseen ja ammatilliseen kehitykseen, toiset pitävät olennaisempana keskittyä menestykseen urheilu-uralla. Vaikka urheilu-urien tutkimus on hyvin vakiintunut tutkimusala, urheilijan kaksoisuraa on Euroopassa tutkittu melko vähän. Kulttuurinen diskurssi viittaa niihin historiallisesti rakentuneisiin tiedollisiin koko naisuuksiin, joihin kuuluvat erilaisissa sosiaalisissa ryhmissä vallitsevat perus olettamukset, arvot ja uskomusjärjestelmät. Niin kansainväliset kuin kansallisetkin tutkimustulokset ovat verrattain johdonmukaisesti osoittaneet, että lukioon ja korkeakouluun jatkavista huippu-urheilijoista on äärimmäisen haastavaa (joskaan ei mahdotonta) yltää parhaaseen mahdolliseen suoritukseen kummallakin osa-alueella sekä urheilussa että opinnoissa (esim. Tässä katsausartikkelissa lähestymme kaksoisuraa kolmesta näkökulmasta. Urheilijat ovat kertoneet valitsevansa "helpompia" oppiaineita, jotta pystyisivät suoriutumaan urheilu-uran vaatimuksista (Henriksen ym. Kuten Stambulova ja Ryba (2013) havaitsivat (länsi)eurooppalaisessa diskurssissa keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa sosialisaatio urheiluun, siirtymät urheilu-uran sisällä, urheilijan kaksoisura ja urheilijan identiteetti. Vuonna 2013 Suomessa toimi 13 urheilulukiota ja 11 urheiluammattioppilaitosta (Manninen 2014). Julkinen keskustelu on usein painottunut opintoaikojen lyhentämiseen ja opiskelun tehostamiseen, mikä saattaa tuoda lisäpaineita urheilijoille. 2014). Tämä viittaa myös urheilijoiden urakäyttäytymisen ja kokemusten kontekstisidonnaisuuteen. 2010; Larsen ym. Panostaminen samanaikaisesti sekä urheiluun että koulutukseen on kuitenkin erittäin vaativaa. Tämä rajoittaa myöhempiä opiskelumahdollisuuksia, ja näin vaikuttaa ammatilliseen urapolkuun ja valinnan mahdollisuuksiin myös muussa elämässä. 2014; O’Neil ym. Eurooppalaisessa urheilupolitiikassa ja -tutkimuksessa keskustellaan yhä enemmän siitä, kuinka nuorten urheilijoiden kehitys, hyvinvointi ja yhtäläiset oikeudet niin koulutukseen kuin urheiluunkin voitaisiin turvata luomalla urheilijoiden kaksoisurapolkuja (Henry 2013). Samat eroavaisuudet heijastuvat myös edellä mainituista viidestä urheilu-urien tutkimusperinteestä, joista jokainen on vuosien kuluessa käsitellyt tiettyjä tutkimuskysymyksiä omalla tavallaan. Diskurssin käsitteen soveltaminen urheiluun ja siihen elämänvaiheeseen, josta nuoret aloittavat matkansa urheilijaksi, havainnollistaa prosessia, jossa etsitään yhteisiä merkityksiä käsitteille ja yleisille käytännöille (esimerkiksi urheilulahjakkuuksien tunnistamiselle sekä urheilijan kehityksen ja menestyksekkään urheilu-uran rakennusaineille). 2014). Eurooppalaisessa mallissa urheiluseurat ovat perinteisesti olleet päävastuussa tavoitteellisen kilpaurheilun organisoinnissa, mutta erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana opiskelua ja kilpaurheilua on pyritty voimakkaasti yhdistämään useissa Euroopan maissa (Henry 2013). 89 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kaksoisura tutkimuksen tilanne Suomessa JOHDANTO Urheilijan kaksoisuralla viitataan huippu-urheilun ja opiskelun/ koulutuksen yhdistämiseen. 2009). 2010), ja tyytyvänsä myös korkeakouluopinnoissa kurssin läpäisyyn riittävään minimisuoritukseen (Cosh & Tully 2014). Akatemiajärjestelmä kehittyi nopeasti ja pääsi valtionavustusten piiriin vuonna 2009, ja vuonna 2013 jo 18 akatemiaa oli avustuksen piirissä (Lämsä ym. Niiden lisäksi Suomessa on yli 60 urheilupainotteista toisen asteen oppilaitosta, joissa otetaan erityisesti huomioon opiskelevien urheilijoiden ajankäytölliset haasteet. Urheiluakatemiaverkoston kehitys kaksoisurien helpottajana on nyt erityisen ajankohtainen, sillä uusimmat lahjakkuuden kehitystä käsittelevät tutkimukset painottavat ympäristön roolia koulutuksen ja urheilun välisen tasapainon optimoijana ja sitä kautta urheilulahjakkuuden säilyttäjänä (Henriksen ym. Lämsä ym. Urheilijoiden kehitystä eri vaiheissa voivat näin ollen vaikeuttaa hyvin erilaiset kysymykset, joista kaikki eivät suinkaan liity urheilijan kilpailutasoon vaan pikemminkin hänen sosiokulttuuriseen sijaintiinsa. Tilannetta pyrittiin parantamaan 2000-luvulla laajentamalla toisen asteen urheiluoppilaitosjärjestelmää urheiluakatemiaverkostoksi, joka pyrkii tukemaan urheilijoiden opiskelua aina korkea-asteelle saakka. Koska urheiluurien raken tumista tukevissa urheiluja koulutusjärjestelmissä on rakenteellisia ja diskursiivisia eroja eri jäsenvaltioiden välillä (ts. Suomalainen urheilupolitiikka ja -tutkimus sijoittuvat eurooppalaiseen diskurssiin, ja valtion tukema kaksoisuramalli alkoi kokeilumuotoisena vuonna 1986 (Lämsä ym., 2014). kulttuurista diskurssia, eri puolilta maailmaa. Dominoivat, vaikutusvaltaisimmat diskurssit ovat pohjoisamerikkalainen, australialainen ja (länsi)eurooppalainen, kun taas nousevia diskursseja ovat aasialainen ja eteläamerikkalainen. Tätä urheilijan kaksoisuraa tukevat erilaiset urheiluja koulutusjärjestelmän ratkaisut, joilla helpotetaan huippu-urheilun ja koulutuksen (tai urheilun ja työn) yhdistämistä. Ensinnäkin tarkastelemme kaksoisurakysymystä urheilijan urakehityksen ja erilaisten siirtymävaiheiden kehyksessä. Opiskelijaurheilijoiden mukaan opiskelutai urheilumenestys saavutetaan usein toisen osa-alueen kustannuksella ja menestymisen hintana on myös muihin elämänalueisiin panostamisen rajoittaminen. Uudistuneet rahoitusmallit ovat tiukentaneet suoritettujen opintopisteiden ja tutkintojen seurantaa, ja opintotukeen vaadittavien opintopisteiden määrää on useita kertoja korotettu (Lämsä ym
Tutkimusten mukaan pitkälle ammattilaistuneiden lajien huippulupaukset lopettavat opiskelun ja allekirjoittavat ammattilaissopimuksen pian toisen asteen koulutuksen jälkeen; esimerkiksi jalkapallossa ammattilaisuus alkaa yleensä 18-vuotiaana ja tenniksessä jo 16-vuotiaana tai aiemmin (Henry 2013). Suomalainen versio huippu-urheilijan uramallista.. kuva 1). 2013). 2013) valaisee osuvasti tätä kehitystä sijoittamalla kaksoisuran käsitteen urheilijan elämänkaareen. Useimmat junioriurheilijat alkavat kilpailla suunnilleen kahdeksanvuotiaina ja pääsevät huipulle noin kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen (Blomqvist ym. MalKUVA 1. Eri lajeissa myös kehitytään hyvin eri-ikäisenä, ja lajivalinta vaikuttaa olennaisesti siihen, milloin ja miten urheiluharrastus muuttuu kilpaurheiluksi ja urheilija sitoutuu tavoitteelliseen harjoitteluun sekä muihin urheilu-uran edellyttämiin aktiviteetteihin (Aarresola & Konttinen 2012; Cote. ym. Tähän tasoon kuuluvat siirtymät peruskouluun, toisen asteen koulutukseen (lukio tai ammatillinen koulutus) ja korkeaasteen koulutukseen (ammattikorkeakoulu tai yliopisto). 2015; Cote. taso kuvastaa kuinka urheilijalle tärkeiden ihmisten – vanhempien, valmentajan, ikätovereiden tai elämänkumppanin – vaikutus urheilijan elämään painottuu eri siirtymissä tai kehitysvaiheissa eri tavoin (ks. Toinen taso kuvaa urheilijan psykologista kehitystä, jonka vaiheita ovat lapsuus, nuoruus ja (varhais)aikuisuus. 2013). 2007). Nämä vaiheet ja siirtymät ovat rakentuneet kilpaurheilun toimintamallien pohjalta ja voivat liittyä eri kilpailutasoihin, kuten paikalliseen, alueelliseen, kansalliseen tai kansainväliseen tasoon. Wyllemanin ja Lavalleen (2004) kehittämää mallia on vastikään päivitetty kuvaamaan urheilijan kehityksen rinnakkaista, vuorovaikutteista ja limittäistä luonnetta viidellä eri elämänalueen tasolla: urheilu-uralla, psykologisella, psykososiaalisella, akateemisella/ammatillisella ja taloudellisella (Wylleman ym. 2003; Wylleman ym. 90 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kaksoisura tutkimuksen tilanne Suomessa tuloksiin ja vertaamme niitä kansainvälisen kaksoisuratutkimuksen tuloksiin. Useimmissa maissa kaikille pakollinen peruskoulu jatkuu 15–16 vuoden ikään asti, mikä urheilijan näkökulmasta tarkoittaa koulunkäynnin ja urheilun merkittävää päällekkäistymistä vaiheessa, jossa urheiluharjoittelu ja kilpaileminen muuttuvat aiempaa intensiivisemmiksi. Kehityspsykologinen, holistinen näkökulma urheilijan urakehitykseen (Wylleman & Lavallee 2004; Wylleman ym. Tämän mallin (kuva 1.) ylin taso edustaa huippu-urheilijan urheilu-urakehitystä ja rinnastuu Cote?n malliin urheilijan urasta (Cote. Olemme sovittaneet yllä mainitun mallin Suomen kontekstiin (ks. katsaus sosiaalisesti motivoituneisiin vaikutteisiin urheilu-uran eri vaiheissa: Keegan ym. ym. ym. 2003, 2007). Suomessa urheilijat ovat useimmiten puoliammattilaisia (eli opiskelevat tai käyvät vähintään osa-aikaisesti töissä), mikä tarjoaa useita vaihtoehtoisia polkuja huippu-urheilun ja akateemisen tai ammatillisen kehityksen tai työn yhdistämiseen varhaisaikuisuudessa. Huippu-urheilijan urakehitys ja siirtymät Urheilu-ura on kehitysprosessi, johon kuuluu erilaisia vaiheita ja siirtymiä. 2014). Huippu-urheilijat siirtyvät säännönmukaisesti vaiheesta toiseen, mutta siirtymäikä voi vaihdella lajikohtaisesti. Suomessa siirrytään tyypillisesti työelämään joko heti toisen asteen ammatillisen koulutuksen (ammatillinen urapolku) tai vasta korkeakoulutuksen (akateeminen polku) jälkeen (Gröhn & Riihivuori 2008). Huippu-urheilijan uran kehitysvaiheita ovat (a) aloitusvaihe, jossa urheileva lapsi/nuori perehdytetään organisoidun kilpaurheilun maailmaan (noin 6–7-vuotiaasta lähtien), (b) erikoistumisvaihe, jossa urheilijan lahjakkuus tunnistetaan ja harjoittelu ja kilpailu muuttuu intensiivisemmäksi (noin 12–13-vuotiaasta lähtien), (c) huippu-urheiluvaihe, jossa urheilija kilpailee ylimmällä mahdollisella tasolla (noin 18–19-vuotiaasta lähtien) ja voi lajista riippuen siirtyä myös (puoli)ammattilaisuralle ja (d) huippu-urheilun lopettamisvaihe, jossa urheilija luopuu kilpailemisesta ammattilaisja mestaruussarjoissa (noin 30-vuotiaasta lähtien). Kolmanneksi päätämme katsauksen ehdottamalla joitakin sellaisia suuntalinjoja tulevalle kaksoisuratutkimukselle, joiden pohjalta voitaisiin edistää kontekstin huomioon ottavaa suomalaista kaksoisurastrategiaa. Tällainen strategia pohjustaisi ja tukisi entistä paremmin suomalaisten urheilijoiden henkilökohtaista ja ammatillista kehitystä läpi koko uran. Mallin neljännellä tasolla tarkastellaan urheilijan kehitystä opinnoissa ja työelämässä. Lisäksi tietyissä lajeissa, kuten yleisurheilussa ja uinnissa, vain harvat pystyvät hankkimaan elantonsa urheilemalla, ja näissä lajeissa korkea-asteen opiskelu ja urheilu on usein sovitettu yhteen (Henry 2013). Kolmas taso puolestaan kuvaa urheilijan kehitykselle keskeisissä sosiaalisissa suhteissa tapah tuvia muutoksia, ts
(2004) totesivat, että vain 17 prosenttia kansallisen tason juniorimestareista siirtyi kilpailemaan aikuisten kansallisiin sarjoihin, 31 prosentin kehitys pysähtyi ja he vaihtoivat kilpailemisen vapaa-ajan urheiluun, 28 prosentilla suoritusten taso muuttui epätasaiseksi ja 24 prosenttia lopetti urheilun kokonaan. 2015a, b; Yrjölä 2011). Urheilijan kaksoisuraan keskittynyt suomalaistutkimus koostuu lähinnä opinnäytetöistä, joita on tehty niin psykologian, sosiologian, kasvatustieteiden kuin liikuntakasvatuksenkin alalla. Etsimme kirjallisuutta käyttämällä seuraavia tietokantoja: ScienceDirect, Google Scholar ja JYKDOK (Jyväskylän yliopiston tietokanta). Huippuvaiheeseen (ammattilaisuuteen) jatkavat urheilijat käyttivät huippu-urheilu-uran luomiseen huomattavan määrän aikaa ja vaivaa ammatillisen uran luomisen kustannuksella. Tulosten mukaan näyttäisi siltä, että 1950-luvun lopulta 1970-luvun alkuun huippuurheilijat kilpailivat puhtaasti amatööripohjalta työn ja opiskelun ohessa. Jos siis halutaan, että lahjakkaat nuoret urheilijat valitsevat kaksoisurapolun ja hyödyntävät täysimääräisesti kykyjään niin urheilussa kuin koulutuksessakin, on tärkeää ymmärtää niitä dynaamisia psykososiaalisia prosesseja, jotka vaikuttavat urheilijoiden kehityseroihin erilaisissa sosiokulttuurisissa konteksteissa. Myös tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että 16-vuotiaat urheilijanuoret kuudesta suomalaisesta urheilulukiosta käyttävät keskimäärin 25 tuntia viikossa harjoittelemiseen ja muihin urheiluun liittyviin aktiviteetteihin kuten fysioterapiaan, hierontaan ja henkiseen valmentautumiseen (Ryba ym. Suurin osa tutkimuksista keskittyy korkeakouluopiskelijoiden kaksoisuraan (Airas 2014; Gröhn & Riihivuori 2008; Hämäläinen 2011; Kokko 2006; Jokinen 2008; Manninen 2014; Söyring 2004), mutta myös toisen asteen kaksoisuraa on tutkittu (Leivo 1999; Pahkala 2011; Turpeinen 2012). Löysimme 20 julkaisua jotka täyttivät hakukriteerit, joista 15 oli opinnäytetöitä, kolme kansainvälisiä tutkimusartikkeleita ja kaksi muita julkaisuja. Tutkimuskysymyksemme oli: mitkä tekijät tutkimuksen mukaan vaikuttavat menestyksekkään kaksoisurapolun luomiseen Suomessa. Brownin ym. Vain siten nuorille urheilijoille voidaan tarjota oikeanlaista tukea ja auttaa heitä säilyttämään tasapaino huippu-urheilu-uran kannalta tärkeinä nuoruusvuosina. On esimerkiksi arvioitu, että alle prosentti Englannin juniorijalkapalloilijoista siirtyy aikuisten kilpailusarjoihin (Morris ym. Lukiolaisurheilijoiden kaksoisuraan keskittyneet tutkimukset ovat osoittaneet, että nuoret urheilijat ovat pääosin tyytyväisiä kak. 2013). (2013) havaitsivat, että myös Australian parhaat nuorisourheilijat kokivat hyvin vaikeaksi vastaamisen sekä urheilun että opiskelun asettamiin roolivaatimuksiin. O’Neil ym. 2009). 2008; Larsen ym. Jokaista vaihetta leimaa joukko vaatimuksia, joista urheilijan on selviydyttävä siirtyessään vaiheesta toiseen, mikäli hän mielii jatkaa urheilu-uraansa tai sopeutua urheilun jälkeiseen työuraan (Stambulova ym. 91 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kaksoisura tutkimuksen tilanne Suomessa lin viimeinen taso, taloudellisen kehityksen taso, viittaa urheilu-uran aikana saadun materiaalisen tuen lähteisiin. Tutkimuksissa on myös havaittu, että opiskelevat huippu-urheilijat ovat usein riippuvaisia psykososiaalisesta ympäristöstään, joka vaikuttaa ratkaisevasti siihen, pystyvätkö he menestyksekkäästi yhdistämään opiskelun ja urheilu-uran vaatimukset: urheilijoiden mukaan opiskelupaikan, valmentajan ja vanhempien tarjoama tiedollinen, talou dellinen, logistinen ja emotionaalinen tuki vaikuttaa merkitsevästi menestymisen mahdollisuuksiin niin opiskelussa kuin urheilussakin (Bruner ym. On myös osoitettu, että sellaisten henkilökohtaisten kykyjen ja taitojen kehittäminen, jotka edesauttavat suoriutumista kummallakin osa-alueella, on keskeinen merkitys sille, kuinka urheilijat selviytyvät siirtymävaiheista niin urheilu-uralla kuin muussakin elämässään (Baron-Thiene & Alfermann 2015). Tutkimusten välillä urheilujärjestelmä oli kokenut suuria muutoksia: kilpailu oli kiristynyt ja urheilu ammattimaistunut, ja kilpaurheiluun ja päämäärätietoiseen harjoitteluun siirryttiin nuorempina. Juuri nuoruudessa, 16–18-vuoden iässä, urheilijat ovat joko siirtymässä tai jo siirtyneet juniorisarjoista aikuisten sarjoihin, ja tämä erittäin haastava siirtymä tunnetaan korkeasta keskeyttämisasteestaan. Suomalainen kaksoisuratutkimus Suomalaisen kaksoisuratutkimuksen tilanteen selvittämiseksi suoritimme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen (Fink 2005). Koska suomalaista tutkimusta aiheesta löytyi näin vähän, sisällytimme myös opinnäytetyöt tähän systemaattiseen katsaukseen. Kyseisenä ajanjaksona tutkittavat siirtyivät koulusta työelämään keskimäärin 18,5-vuotiaina ja aloittivat päämäärätietoisen harjoittelun keskimäärin 17,4-vuotiaina. Aiemmassa 14–18-vuotiaita belgialaisia yleisurheilijoita käsittelevässä tutkimuksessaan Vanden Auweele ym. Jotta artikkeli hyväksyttiin katsaukseen, sen tuli täyttää seuraavat kriteerit: (1) kyseessä on akateeminen julkaisu, (2) julkaisun aiheena on urheilijan ura ja se koskee opiskelun ja urheilun yhdistämistä, (3) julkaisu raportoi empiirisen tutkimuksen tuloksia, (4) ainakin osa tutkimuksen osallistujista on suomalaisia urheilijoita tai urheilun parissa toimijoita (esimerkiksi valmentajia tai urheilijoiden opinto-ohjaajia) ja (5) artikkeli on kirjoitettu suomeksi tai englanniksi. 2016). 2008). Suomalaisurheilijan kaksoisuraa tutki ensimmäisenä Pauli Vuolle, joka 1970-luvulla teki laajan tutkimuksen huippu-urheilijoiden elämän tasapainosta, päivittäisrutiineista, koulutuksesta ja urheilu-uran muodostamista haasteista (Vuolle 1977, 1978). Junioreista aikuisten sarjoihin siirtymisen on todettu olevan hyvin stressaavaa, koska urheilijan on sopeuduttava niin kasvaviin harjoitusvaatimuksiin kuin huippu-urheilun asettamiin uusiin psykologisiin ja psykososiaalisiin vaatimuksiinkin. Suomi on myös ollut mukana tutkimuksissa, joissa on verrattu kaksoisuran käytäntöjä ja urheilijoiden kokemuksia eri maissa (Aquilina 2013; Metsä-Tokila 2001; Ryba ym. Amatöörien mestaruussarjaan siirtyvät kanadalaisjääkiekkoilijat kertoivat haastattelututkimuksessa siirtymävaikeuksista sekä jäällä että sen ulkopuolella (Bruner ym. Vuonna 2000 Vuolle teki uuden tutkimuksen ammattijääkiekkoilijoiden urheilu-urista (Vuolle 2001). Etsimme julkaisuja myös tutkimalla jo löytämiemme artikkelien lähdeluettelot. Heillä esiintyi niin fyysisiä kuin sosiaalisiakin ongelmia, kuten harjoittelun aiheuttamaa uupumusta ja särkyjä sekä ajan puutetta ja taloudellisia vaikeuksia, ja he kertoivat joutuneensa tekemään henkilökohtaisia uhrauksia. Aktiivinen urheilu-ura ja koulutus ajoittuivat siis vain hetkellisesti päällekkäin, ja urheilijat olivat suhteellisen hyvin koulutettuja muuhun väestöön nähden. Tarkasteltaessa huippu-urheilua elinkaarinäkökulmasta voidaan urheilun ja koulutuksen menestyksekästä yhdistämistä pitää keskeisenä huolenaiheena eritoten nuoruusvuosina. Koska siirtymät mallin eri tasoilla ovat usein rinnakkaisia, ne vaikuttavat urheilu-uran lisäksi merkittävästi myös muihin elämänalueisiin kuten koulutukseen ja omalle alalle työllistymiseen (Wylleman ym. (2000) tutkimuksessa yliopistoissa opiskelevat urheilijat raportoivat käyttävänsä viikossa 20–30 tuntia tai jopa enemmän urheiluun. 2015). Kuitenkin 86–91 prosenttia pelaajista oli tyytyväisiä urheilu-uran jälkeiseen työuraansa, ja Vuolteen mukaan jotkut pelaajista pystyvät myös paikkaamaan koulutuksen puutetta pelivuosina hankituilla verkostoilla (Vuolle 2001). Hakusanoina olivat erilaisina yhdistelminä “dual career”, “Finnish”, “Finland”, “kaksoisura” ja ”urheilu-ura”. (2008) haastattelemat englantilaisratsastajat kertoivat tehneensä uhrauksia niin opiskelussa kuin sosiaalisessa elämässäkin valmistellessaan siirtymää aluetason kilpailuihin. Tutkiessaan jääkiekkoammattilaisia Vuolle havaitsi, että lähes puolet tutkimukseen osallistuneista jääkiekkoilijoista koki urheilun vaikuttavan haitallisesti koulutukseen, ja yli neljäsosa oli tyytymätön omaan koulutukseensa. Myös Pummellin ym. 2013). Eniten ongelmia aiheuttivat kilpailustressi ja siirtymän mukanaan tuomat muutokset psykososiaalisessa tuessa
Toisaalta Oksanen (2004) ei haastatellessaan Jyväskylän yliopistossa opiskelevia yksilöurheilijoita havainnut kaksoisuraa tekevillä urheilijoilla minkäänlaisia erityishaasteita lukuun ottamatta kaikille yliopisto-opiskelijoille yhteisiä ongelmia eli rahan, ajan ja soveltuvan työkokemuksen puutetta. Myös Yrjölän (2011) yhdeksän EU-maata käsittävässä eurooppalaistutkimuksessa suomalaisurheilijat kertoivat, etteivät oppilaitokset tukeneet kaksoisuraa tarpeeksi, ja 40 prosenttia suomalaisista opiskelijaurheilijoista totesi keskeyttävänsä opiskelun, jos urheilu-ura estäisi tenttien läpäisemisen. Kilpailevia näkemyksiä on kaksi: joidenkin tutkimusten mukaan molemmat urat ovat saavutettavissa ja jopa täydentävät toisiaan etenkin, jos niitä tuetaan riittävästi (Manninen 2014; Oksanen 2004; Turpeinen 2012). Myös Airas (2014) totesi, että Joensuun ja Pohjois-Savon korkeakouluissa opiskelevista akatemiaurheilijoista vain 22,6 prosenttia suoritti tutkintorakenteessa suositellut 60 opintopistettä tai enemmän, ja naisurheilijat suorittivat opintoja hieman nopeammin kuin miesurheilijat. 92 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kaksoisura tutkimuksen tilanne Suomessa soisuraansa ja urheiluakatemioiden toimintaan (Leivo 1999; Pahkala 2011; Turpeinen 2012). Kaikki haastateltavat painottivat koulutuksen tärkeyttä. Kaksoisuraan epäilemättä sisältyy ristiriita: (a) huippu-urheilijalta vaaditaan sitoutumista raskaaseen harjoitusja kilpailuaikatauluun, johon kuuluu paljon matkustamista, mediaesiintymisiä ja palautumisjaksoja, kun taas (b) opiskelijan on sitouduttava täysimääräiseen opinto-ohjelmaan, jossa tutkinnon saavuttaminen edellyttää osallistumista luennoille ja kursseille, harjoitteluihin ja opintoryhmiin. Yhteenvetona voidaan todeta suomalaisen kaksoisuratutkimuksen keskittyneen haasteisiin, joita opiskelevat urheilijat kohtaavat siirtyessään kahteen suoriutumista edellyttävään ympäristöön: huippuurheiluun ja yliopistoon. Myös Kokon (2006) tutkimukseen osallistuneet urheilijat olivat pääasiassa sitä mieltä, että menestyminen sekä urheilussa että opinnoissa oli mahdollista, mutta vaati urheilijalta kurinalaisuutta ja ahkeruutta. Kansallisissa laadullisissa tutkimuksissa Jokinen (2008), Manninen (2014), Hämäläinen (2011) ja Oksanen (2004) selvittivät urheilijoiden kaksoisuriin liittyviä jokapäiväisiä haasteita ja ongelmia kolmannen asteen koulutuksessa. Näin ollen jopa 77,4 prosentilla akatemiaurheilijoista opiskelu venyi suositeltua viiden vuoden tavoiteaikaa pidemmäksi. Hän kuitenkin katsoi Suomen urheilujärjestelmän kehittyvän koko ajan kannustavammaksi ja urheilulukioiden täyttävän tehtävänsä hyvin. Seitsemässä urheiluakatemiassa järjestetty kyselytutkimus osoitti, että korkeakouluissa opiskelevien akatemiaurheilijoiden opinnot etenivät keskimäärin 46,7 opintopisteen lukuvuosivauhdilla (Lämsä ym. Kaksoisuraurheilijoiden haasteiksi tunnistettiin (1) opiskelumoduulien joustamattomuus, (2) kommunikaation puute oppilaitoksen ja urheiluympäristön välillä sekä (3) ylikuormitus opintojen ja kilpailukauden sattuessa päällekkäin. Siitä huolimatta jopa 80 prosenttia urheilijoista oli tyytyväisiä opintomenestykseensä, ja 59 prosenttia oli sitä mieltä, että opintojen ja urheilun yhdistäminen oli onnistunut hyvin tai kiitettävästi (Gröhn & Riihivuori 2008). Siksi monet opiskelijaurheilijat olivatkin huolissaan opintotukikuukausien riittämättömyydestä ja opintotuen edellyttämien opintopisteiden kerryttämisestä (Pekkala 2003). Opintojen alkuvaiheessa he toisinaan jättivät aamuharjoituksia väliin luentojen vuoksi, mutta lähestyttäessä opintojen loppuvaihetta urheilu asetettiin etusijalle. Vaikka kaikki urheilijat mainitsevat ajanpuutteen aiheuttavan eniten vaikeuksia kaksoisurapolun tavoittelussa, yliopistoissa opiskelevat urheilijat kokevat lisäksi, ettei korkeakoulujärjestelmä tue heidän urheilu-uraansa eikä tarjoa järjestelmällistä suunnitelmaa urheilun ja ammatillisen kehityksen yhteensovittamiseksi (Jokinen 2008; Yrjölä 2011). Myös Leivo (1999) totesi, että urheilulukiolaiset menestyivät koulussa hyvin ja kokivat urheilulukion helpottaneen koulun ja harjoittelun yhdistämistä. Manninen (2014) puolestaan havaitsi haastatellessaan valmentajia, oppilaitosten työntekijöitä, urheiluakatemian koordinaattoria ja joko yliopistossa opiskelevia tai sieltä juuri valmistuneita urheilijoita, että instituutioiden tuki kaksoisuralle oli parantunut ja sen arvioitiin olevan hyvällä tasolla. Tutkimuksessa todettiin, että vaikka urheilijat jäivät selvästi suositellusta 60 opintopisteen vuosivauhdista, he kuitenkin suorittivat opintoja samassa tai jopa hieman nopeammassa tahdissa kuin muut opiskelijat. 2014), ja myös urheilijat itse kokevat urheilun hidastavan opintoja (Gröhn & Riihivuori 2008; Pekkala 2003). Lisäksi Gröhnin ja Riihivuoren (2008) mukaan kolmasosa heidän kyselytutkimuksensa vastaajista koki, ettei urheiluakatemia ollut lainkaan auttanut opintojen ja urheilun yhdistämisessä. Oksasen haastateltavat olivat pääosin tyytyväisiä tilanteeseensa, vaikka toisinaan joutuivatkin tinkimään joko levosta, ruokavaliosta tai valmennuksesta. Yhtenevästi kansainvälisten tutkimustulosten kanssa myös suomalaiset huippu-urheilijat kertovat, että heidän on vaikea pysyä mukana opinnoissa kilpailukauden aikana, hankkia työllistymisen kannalta välttämätöntä työkokemusta ja selvitä taloudellisista haasteista. Yksilöurheilijat kokivat sen sijaan, että pitkät ulkomaiset harjoitusleirit oli toisinaan haastavaa sovittaa yhteen opintojen kanssa. Toiset tutkimukset kuitenkin pitävät urheilun ja opiskelun yhdistämisestä vaikeana (Metsä-Tokila 2001; Pekkala 2003; Yrjölä 2011). Kaikki urheilijat olisivat kertomansa mukaan tarvinneet enemmän tukea opintojen suunnittelussa, mutta eivät kokeneet ansaitsevansa erityiskohtelua urheilu-uransa vuoksi. Korkeakouluopiskelijoiden kaksoisuraan keskittyvät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että opintojen ja urheilun yhdistäminen vaikeutuu, kun siirrytään yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Mestaruussarjan joukkueurheilijoiden harjoitusajat osuivat usein päällekkäin luentojen ja kurssien kanssa, kun taas yksilöurheilijat pystyivät joustavammin järjestämään päivittäisen harjoittelunsa. Tutkimuksessa havaittiin, että urheilijan taso vaikutti opintojen edistymiseen, sillä alueellisen tason urheilijat etenivät opinnoissaan selvästi nopeammin (48,5 opintopistettä lukuvuodessa) kuin olympiatukiurheilijat (37 opintopistettä lukuvuodessa). Sekä Kouvolassa että Joensuussa nuoret urheilijat kokivat akatemiavalmennuksen tason hyväksi, urheilun ei koettu haittaavan opiskelua, ja nuoret eivät odottaneet urheilu-uran pidentävän opiskeluaikaa lukiossa (Pahkala 2011; Turpeinen 2012). Monien suomalaisurheilijoiden vahva urheilijaidentiteetti saa heidät pitämään urheilukehitystä kouluttautumista tärkeämpänä (Gröhn & Riihivuori 2008; Pekkala 2003; Yrjölä 2011).. Vaikeuksista huolimatta kaikki haastateltavat olivat kohtuullisen tyytyväisiä tilanteeseensa. 2014). Hämäläinen (2011) haastatteli akatemiaurheilijoita Joensuussa ja totesi, etteivät urheilijat onnistuneet aina vaikeuksitta yhdistämään urheilua ja opiskelua. Jokinen (2008) haastatteli Jyväskylän yliopistossa opiskelevia kansainvälisen tason urheilijoita ja havaitsi neljä keskeistä haastetta: (1) pakollista läsnäoloa vaativat kurssit, (2) opintojen ja kilpailukauden yhdistäminen, (3) KELAn opintotukeen vaadittavien opintoviikkojen keräämisen vaikeus ja tukikuukausien loppuminen sekä (4) työkokemuksen hankkimisen mahdottomuus opiskeluaikana. Metsä-Tokila (2001) tutki nuorten urheilijoiden mahdollisuuksia huippu-urheilun ja koulutuksen yhdistämiseen kahdeksassa maassa (Suomi, Ruotsi, Belgia, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Kenia, Kiina ja Venäjä). Opiskelijaurheilijat etenevät korkeakouluopinnoissaan kansallisia suosituksia hitaammin (Airas 2014; Lämsä ym. Maiden välisissä vertailututkimuksissa onnistuneen kaksoisuran esteeksi mainitaan useimmiten ajanpuute. Tulosten pohjalta hän teki sen johtopäätöksen, että urheilun ja koulutuksen yhdistäminen ilman erikoisjärjestelyjä on erittäin haastavaa. Hän havaitsi, että kiristyvä kilpailu loi monille nuorille huipuille paineita omistautua ainoastaan urheilulle, ja monet lahjakkaat urheilijat maasta riippumatta keskeyttivätkin koulunsa saadakseen lisäaikaa harjoitteluun
Esimerkiksi kun paineita luovat niin urheilu kuin koulutuskin, loppuunpalamisriskin voidaan olettaa kasvavan. Metodologisesta näkökulmasta tarkasteltuna on tarvetta pitkittäistutkimuksille, joissa tarkastellaan urheilijan kehityksen aikana tapah. Mietittäessä mahdollisuuksia nuorten urheilijoiden kaksoisuran tukemiseen, on otettava huomioon yksilölliset erot kehityspoluissa ja kehitystä suojaavissa tai uhkaavissa tekijöissä. Tutkimusten osoittaessa yksilöllisten ja lajikohtaisten piirteiden lisäksi myös kulttuurija ympäristötekijöiden vaikuttavan keskeisellä tavalla kaksoisurakehitykseen, kannustamme soveltamaan tulevissa tutkimuksissa kehityspsykologista näkökulmaa, joka huomioi kulttuurin ja näkee psykologiset prosessit sosiokulttuuriseen ontogeneettiseen historiallisuuteen kietoutuneina (Bruner 1994; Sameroff 2009). Motivaatiopsykologian näkökulmasta jouston ja vaihtoehtojen tarjoamisen niin koulutuspolkujen valinnassa kuin koulutuspolkujen sisälläkin (esim. 2014; Vallerand 2007). vaihtoehtoiset suoritustavat, mahdollisuus pidennettyyn opiskeluaikatauluun jne.) voidaan katsoa yhtenä tekijänä edistävän kaksoisuran onnistumista urheilijan hyvinvointia uhraamatta. Brunerin (1994) mukaan nuorten urheilijoiden sosialisaatiokokemukset limittyvät kulttuuriin luontaisesti kuuluviin jokapäiväisiin käytäntöihin ja tarjoavat nuorille merkityksiä "tietämisen, ponnistelun, tuntemisen ja toimimisen tavoille suhteessa itseen ja muihin" (Bruner 1994, 52). 93 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kaksoisura tutkimuksen tilanne Suomessa Suuntalinjoja tulevalle tutkimukselle Aiempi kaksoisuratutkimus Suomessa on kuvannut monipuolisesti niitä haasteita, joita urheilijat kohtaavat yrittäessään yhdistää urheilun ja koulutuksen. Kannustavan ja motivoivan ympäristön on huomattu kasvattavan nuorten urheilijoiden määrää ja urheilun tuottamaa mielihyvää. Koska aiempi tutkimus on keskittynyt lähinnä kuvaamaan urheilijoiden kokemuksia kaksoisuran haasteista, on tutkimuslinjaa syytä kehittää kohti niiden siirtymäprosessien tutkimusta, jotka tuottavat urheilijoiden välisiä eroja urheilun ja koulutuksellisten päämäärien yhteensovittamisessa. Toistaiseksi tutkimus on suurelta osin keskittynyt motivaatioon itsemääräytyvyyden näkökulmasta. Motivaatiotutkimus on osoittanut, että korkea sisäinen motivaatio eli sitoutuminen toimintaan toiminnan itsensä ja tämän tuottaman nautinnon vuoksi, on tärkeä positiivisten päämäärien saavuttamisen edellytys niin urheilussa kuin koulutuksessakin (Gillet ym. Stambulovan ja Ryban (2014) kulttuurisiin urheilu-uradiskursseihin perustuen kannustamme tulevan tutkimuksen asemoimista pohjoiseurooppalaiseen diskurssiin. Tärkeä kysymys myös on, kuinka ylläpitää urheilijoiden motivaatiota ja psyykkistä hyvinvointia kaksoisuran eri vaiheissa. Tutkimustuloksista voi selvästi päätellä, että ulkoinen paine joko urheiluun, koulutukseen tai molempiin ei todennäköisesti ainakaan edistä kaksoisuran luomista (katsaus aiheeseen: Gillet et al., 2012), koska se heikentää luontaista motivaatiota sitoutua kyseiseen toimintaan. Tästä näkökulmasta onkin kiinnostava kysymys, missä määrin sosiaalinen ympäristö (vanhemmat, valmentajat, opettajat jne.) eri kehitysvaiheissa tukee nuorten urheilijoiden sisäistä motivaatiota niin urheiluun kuin koulutukseenkin esimerkiksi tarjoamalla heille valinnan ja osallistumisen mahdollisuuksia urheilu-uraa ja toisaalta ammatillista ja koulutusuraa koskevassa päätöksentekoprosessissa. Koska kansainvälisen vertaisarvioinnin läpikäynyttä tutkimusta aiheesta ei Suomessa juurikaan ole (poikkeuksena Aquilina 2013; Ryba ym. Ulkoisen motivaation eli osallistumisen tiettyyn toimintaan välineellisistä syistä (esimerkiksi palkkion tai maineen toivossa, rangaistuksen pelossa tai opettajien/vanhempien/valmentajien painostuksesta) puolestaan tiedetään heikentävän hyvinvointia. yhteiskunnalliset rakenteet, koulutukseen liittyvät poliittiset päätökset, kulttuurinen ilmasto ja sosiaaliset odotukset) tarjoavat nuorille urheilijoille mahdollisuuksia oman kiinnostuksen mukaisen koulutusja urapolun joustavaan valitsemiseen, tai missä määrin mahdolliset polut rajoittuvat vain yhteen tai kahteen ulkopuolelta annettuun vaihtoehtoon. 2012) ja olennainen psyykkisen hyvinvoinnin elementti (Deci & Ryan 2000). 2012). Joku urheilija voi hyötyä määrätynlaisesta vanhempien tuesta tai esimerkiksi opintoohjelman joustavuudesta toisen hyötyessä muunlaisesta tuesta (esimerkiksi selkeämmästä opintorakenteesta ja suunnitellusta lukujärjestyksestä). Kaksoisuran riskitekijät ja sitä suojaavat tekijät voivat erota toisistaan myös sukupuolten, urheilulajien tai koulutusasteiden välillä. Tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että opintonsa keskeyttäneillä opiskelijoilla on tyypillisesti vähemmän sisäistä opiskelumotivaatiota kuin opintojaan jatkavilla ja tämä näkyy myös niiden opiskelijoiden kohdalla, joiden opintomenestys on keskimääräistä heikompi (Alivernini & Lucidi 2011; Gillet ym. Motivaatioon liittyvät ongelmat ovat myös yksi suurimmista opiskelun keskeyttämisen riskitekijöistä. Tärkeää on nähdä, että yksilölliset kokemukset, oppiminen ja motivaatio kehittyvät vuorovaikutteisesti, ja tässä transaktionaalisessa prosessissa keskeiset kehitysympäristöt kuten perhe, koulu ja urheilu eivät yksin muokkaa urheilijan kehityskulkua, vaan yksilön ominaisuudet ja toiminta vastavuoroisesti vaikuttavat kehitysympäristöihin ja tätä kautta edelleen myöhempään kehityskulkuun (Sameroff 2009). Yhä useampi tutkimus korostaa valmentajien, vanhempien, sisarusten ja ikätovereiden vaikutusta urheilijoiden motivaation laatuun niin urheilussa kuin sen ulkopuolellakin ja heidän päätökseensä joko jatkaa tai olla jatkamatta urheilu-uraansa (Keegan ym. Sosiokulttuurisen näkökulman lisäksi on tärkeää lähestyä urheilijoiden kaksoisuraa myös yksilölliset kehityspolut huomioivasta, psykologisesta näkökulmasta. Vanhempien ja valmentajien on todettu vaikuttavan urheilijoiden motivaatioon lähinnä sen kautta, missä määrin he tukevat tai latistavat nuoren kokemusta pätevyydestä, autonomiasta ja yhteenkuuluvuudesta. Pohjoismainen yhteiskuntamalli avaa mahdollisuuksia urheilun ja koulutuksen yhdistämiselle ja myös asettaa korkeita odotuksia nuorille kehittää koulutuksellisia ja ammatillisia valmiuksia urheilun rinnalla. Psykologisesta näkökulmasta tarkasteltuna tärkeitä tutkimuksellisia kysymyksiä ovat (a) kuinka motivoida nuoria urheilijoita kaksoisuraan, (b) kuinka ylläpitää urheilijoiden motivaatiota ja psykologista hyvinvointia kaksoisuran aikana, kun niin opintojen kuin urheilunkin vaatimukset vähitellen kasvavat, ja (c) kuinka ottaa joustavasti huomioon yksilölliset erot kehityskuluissa ja kehityksen riskija suojaavissa tekijöissä. Esimerkiksi monet koulutusvaatimukset ja standardit ovat sosiaalisten ja institutionaalisten lähteiden kuten koulujen opetussuunnitelmien määrittämiä, ja koulutusjärjestelmät ja taloustilanne vaikuttavat mahdollisuuksien kirjoon. Valmentajien ja vanhempien johtamistyyli, tapa reagoida urheilijan tunteisiin sekä käytösmallit, jotka motivoivat hyvään suoritukseen, vaikuttavat siihen, millainen motivaatio urheilijoille kehittyy. 2016). Nämä kulttuuriset arvot ja itsestään selvyyksinä otetut odotukset kouluttautumiselle näkyvät myös nuoria urheilijoita ja heidän vanhempiaan koskevassa tutkimuksessamme, jossa urheilijanuorilla ja heidän vanhemmillaan havaittiin korkeat odotukset nuorten urheilijoiden kouluttautumiselle – 68 prosenttia nuorista ja 71 prosenttia vanhemmista odotti nuorten saavuttavan maisterin tutkinnon tulevaisuudessa (Ryba ym. Tulevan tutkimuksen haasteena onkin tunnistaa yksilöllisiä eroja niin kehityspoluissa kuin kehitystä optimaalisesti tukevissa ympäristöissä. Onkin tärkeää huomioida, kuinka sosio kulttuuriset tekijät merkittävällä tavalla vaikuttavat urheilijoiden kehitykseen muokaten heidän uraja elämänpolkujaan. Voidaan myös kysyä, missä määrin laajempi suomalainen sosiokulttuurinen konteksti tai kontekstit (esim. 2015a), on alan lisätutkimukselle selvä tarve ennen pitkälle menevien johtopäätösten tekemistä. Toistaiseksi suomalainen kaksoisuratutkimus on kuitenkin pitkälti toteutettu opinnäytetöinä, ja valitettavasti näiden selvitysten teoreettinen pohja on melko hatara
W., Munroe-Chandler, K. Teokessa: S. Journal of Applied Sport Psychology 20 (2), 236–252. The "remembered" self. Korkeakouluopiskelu ja huippu-urheilu. Jyväskylän yliopisto. Sport, Exercise, and Performance Psychology 2 (3), 190–206. Turun yliopisto. Turun yliopisto. M. Associations among perceived autonomy support, forms of self-regulation, and persistence: a prospective study. The role of autonomy support and motivation in the prediction of interest and dropout intentions in sport and education settings. & Riihivuori, T. Eklund (toim.) Handbook of Sport Psychology. Christensen, M. Blomqvist, M., Mononen, K., Konttinen, N., Koski, P., & Kokko, S. M. 2015. Allen, B. Personal characteristics as predictors for dual career dropout versus continuation – A prospective study of adolescent athletes from German elite sport schools. Urheilu ja seuraharrastaminen. Puhakka, A. Baron-Thiene, A. 2013. Aquilina, D. Psychology of Sport and Exercise 21, 42–49. 2008. The International Journal of the History of Sport 30 (4), 374–392. Liikuntatieteiden laitos. Airas, L. 2001. Urheilijan kaksoisura: Urheilu-uran yhdistäminen korkeakouluopintoihin. & Sørensen, J. 2013. Conducting research literature reviews: From the internet to the paper. 2006. Teoksessa: J. 2013. 2012. Thousand Oaks: Sage. Kokko, M. Manninen, T. K. Bruner, J. Jyväskylän yliopisto. “All I have to do is pass”: A discursive analysis of student athletes’ talk about prioritising sport to the detriment of education to overcome stressors encountered in combining elite sport and tertiary education. Relationship between social context, selfefficacy, motivation, academic achievement, and intention to drop out of High school: A longitudinal study. Huippu-urheilu ja opiskelu: Olympiakomitean valmennustukiurheilijoiden kokemuksia huippu-urheilun ja opiskelun yhdistämisestä vuonna 2003. European Physical Education Review 15 (1), 115–133. Esitelmä konferenssissa European Congress of Sport Psychology (FEPSAC). 1994. G. Kurssikirjat treenikassissa – Ohjauksesta apua urheilijaopiskelijan opintopolulle korkea-asteelle Turussa. Psychosocial identity and career control in college student-athletes. 2005. Côté, J., Baker, J. Leivo, J. & Abernethy, B. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 55. & Tully, P. & Henry, I. Basic and Applied Social Psychology 34 (3), 278–286. J. 2011. Teoksessa: U. KIHUn julkaisusarja 30. 2014. EU Expert Group. Pro gradu–tutkielma. Ericsson (toim.) Expert performance in sports: advances in research on sport expertise. The ‘‘what’’ and ‘‘why’’ of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Brown, C., Glastetter-Fender, C., & Shelton, M. L. Kokko & R. EU guidelines on dual careers of athletes recommended policy actions in support of dual careers in highperformance sport. Pekkala, M. Developing the European dimension in sport. Vallerand, R. Opinnäytetyö. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Motivation and Emotion 25 (4), 279–306.. & Spink, K. J. O’Neill, M. Successful talent development in soccer: the characteristics of the environment. & Roessler, K. Pro gradu -tutkielma. Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma. Vertaileva tutkimus huipulle tähtäävän urheilun ja koulutuksen yhdistämisestä. 2010. Longitudinal examination of the junior-to-senior professional football transition in the English Premier League. 2000. Henriksen, K., Stambulova, N. E. Se on enemmän asenteesta kiinni, että kiinnostaako ja jaksaako!" Jyväskylän yliopisto.Opettajankoulutuslaitos. Manninen, T. On tärkeää selvittää taustalla olevat tekijät , jotka ennakoivat opiskelijaurheilijoiden sitoutumattomuutta joko urheiluun tai opiskeluun eri kehitysvaiheissa tai todennäköisyyttä tiettyjen toimintojen väheksyntään. Näin saadaan tietoa, josta on suoraa käytännön hyötyä kaksoisuraneuvonnalle ja psykososiaalisen tuen kehittämiselle kaksoisurapolun eri vaiheissa oleville urheilijoille. Nuori Urheilija – tutkimus: 14–15-vuotiaiden joukkueurheilijoiden harjoittelu, urheilupolut ja mikroympäristö. & Kainulainen, J. Holistic approach to athletic talent development environments: a successful sailing milieu. Kuinka hitaita urheilijat ovat. Pro gradu -tutkielma. 2012. G. 2011. 2003. Keegan, R. Starkes & K.A. 2000. KIHUn julkaisusarja 47. Henriksen, K. Practice and play in the development of sport expertise. Morris, R., Tod, D. K. 2014. 2012. Fortier, M. Pro gradu -tutkielma. & Christensen, M. Psychology of Sport and Exercise 15 (2), 180–189. Hoboken: Wiley, 184–202. Neisser & R. Tenenbaum & R. New York: Cambridge University Press, 41–54. European commission. Turun yliopisto. Brussels. & Oliver, E. Journal of Vocational Behavior 56, 53–62. A qualitative synthesis of research into social motivational influences across the athletic career span. Lisäksi jatkossa on syytä arvioida urheilijalle tarjottujen, kaksoisuraa tukevien toimenpiteiden vaikutusta menestyksellisen urheiluja opiskelu-uran toteuttamisessa. & Lucidi, F. Urheiluakatemiat osana suomalaista huippuurheilujärjestelmää – urheilun ja opiskelun yhdistäminen korkea-asteella. Champaign, IL: Human Kinetics, 89–113. Spray, C. & Brie` re, N. Larsen, C. Haastattelututkimus Jyväskylän yliopistossa opiskelevista yleisurheilijoista. Lämsä, J. & Alfermann, D. Kasvatustieteen ja psykologian laitos. Jokinen, A. Pro gradu -tutkielma. Harwood, C. Bern, Sveitsi. 2014. Koulussa ja kentällä. Sport or school. Huippu-urheilun ja ammattikorkeakouluopiskelun yhdistäminen. Metsä-Tokila, T. Brussels. H., Alfermann, D. Journal of Educational Research 104 (4), 241–252. Kandidaatin tutkielma. Cosh, S. 2011. Urheilijoiden kokemuksia yliopisto-opiskelun ja huippu-urheilun yhdistämisestä. Urheilulukiolaisen koulutus-, ammattija urheilu-uran yhteensovittaminen. A study of the relationship between elite athletes’ educational development and sporting performance. 2007. Dreams and dilemmas for talented young Danish football players. 2015. Alivernini, F. Kandidaatin tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Psychological Inquiry 11, 227–268. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014, 73–82. S. S. & Ryan, R. Liikuntatieteiden laitos. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. J. Haaga-helia ammattikorkeakoulu. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Hämylä (toim.). & Lavallee, D. & Abernathy, B. K. International Journal of Sport Policy 1, 25-47. Opettajankoulutuslaitos. M. 94 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kaksoisura tutkimuksen tilanne Suomessa tuvia laadullisia muutoksia ja lisätään ymmärrystä kaksoisurapolkujen heterogeenisyyden taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Pressures to perform: An interview study of Australian high performance school-age athletes’ perceptions of balancing their school and sporting lives. 1999. Hämäläinen, K. Opiskelijoiden kokemuksia valmentautumisja opiskeluolosuhteista Kouvolan urheiluakatemiassa. S. Pelletier, L. 2009. Directorate-General Education and Culture. Nenonen, J. Pro gradu –tutkielma. Kasvatustieteen ja psykologian laitos. Psychology of Sport and Exercise 11 (3), 212–222. J. Fink, Arlene. Bruner, M. & Konttinen, N. Korhonen, A. Fivush (toim.). Urheilun ja opiskelun yhdistäminen nuoren urheilijan elämässä urheiluakatemiaympäristössä: "Urheilijoilla on valmiudet hoitaa koulu asiallisesti. Elite athletes and university in Europe: A review of policy and practice in higher education in the European Union Member States. Jyväskylän yliopisto. 2008. Opettajankoulutuslaitos. Teoksessa: G. (Heinäkuu, 2015). Oksanen, V. 2008. Gillet, N., Berjot, S. Deci, E. Itä-Suomen yliopisto. & Calder, A.M. 2001. From play to practice: a developmental framework for the acquisition of expertise in team sport. K. Liikuntatieteiden laitos. LÄHTEET Aarresola, O. 2011. Gröhn, T. & Amoura, S. 2014. The remembering self: Construction and accuracy in the self-narrative. 2004. Côté, J., Baker, J. Qualitative Research in Sport, Exercise and Health 6 (4), 537–567. 2010. 2003. 2014. Performance Enhancement & Health 2 (3), 87–93. Aquilina D. Pahkala, T. Entry into elite sport: A preliminary investigation into the transition experiences of rookie athletes. Vallerand, R.J
Huippu-urheilutyöryhmän ajatuksia suomalaisen huippu-urheilun kehittämiseksi. Chatzisarantis (toim.) Self determination theory in exercise and sport. New York: Routledge, 159–182. The transactional model. V. 2001. & Ryba, T. Joensuun Yhteiskoulun lukio ja Joensuun Urheiluakatemia opiskelun ja urheilun yhdistäjänä. Hagger & N. Pro gradu -tutkielma. Statler, T. Jumping to the next level: A qualitative examination of within-career transition in adolescent event riders. V. Stambulova, N. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:13. Journal of Vocational Behavior 88, 47–55. Ryba, T. J., Bundgaard, J. Ryba, T. Psychology of Sport and Exercise 21, 125–134. & De Knop, P. Dual career pathways of transnational athletes. V., Aunola, K., Kalaja, S., Selänne, H., Ronkainen, N. Urheilu elämänsisältönä. Itä-Suomen yliopisto. 95 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kaksoisura tutkimuksen tilanne Suomessa Pummell, B. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. 2014. Parents and coaches: A help or harm. Tampereen yliopisto. & Lavallee, D. International Review of Sport and Exercise Psychology 7 (1), 1–17. Jyväskylän yliopisto. Harwood, C. 2013. Washington, DC: American Psychological Association, 3–21. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. V. Teoksessa: M.S. Cogent Psychology (Open Access) 3. A developmental and holistic perspective on athletic career development. 2009. Hyvää elämää urheilu-uran jälkeenkin. Lisensiaatintutkimus. 2011. 2015b. International Journal of Sport and Exercise Psychology 7 (4), 395–412. Sameroff (toim) The transactional model of development: How children and contexts shape each other. 2012. & Wylleman, P. & Selänne, H. & Ryba, T. Opinnäytetyö.. Aamuvalmennuksesta oppitunnille. 2007. 2004. L. 2015a. Reints, A. Psychology of Sport and Exercise 9 (4), 427–447. Väitöskirja. Liikunnan kehittämiskeskus 3/2001. Teoksessa: Y. J., & Nurmi, J-E. Wylleman, P. Morgantown, WV: FIT, 507–527. 2016. Helsinki: Opetusministeriö. & Selänne, H. A developmental perspective on transitions faced by athletes. & Côté, J. Stambulova, N. Case Vellamoakatemia. Teoksessa M. Vallerand, R. Elite athletic career as a context for life design. Sport as life content of successful Finnish amateur athletes. 2009. Weiss (toim.) Developmental sport and exercise psychology. Menestyneiden urheilijoiden elämänura kilpailuvuosina. (toim.) Athletes’ careers across cultures. International Review for the Sociology of Sport 13 (3), 5–29. Ryba, T. What can gender tell us about the pre-retirement experiences of elite distance runners in Finland. De Martelaer, K. Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma. Vanden Auweele (toim.) Ethics in youth sport. A critical review of career research and assistance through the cultural lens: Towards cultural praxis of athletes’ careers. J., Watkins, I. Champaign, IL: Human Kinetics, 255–279. Affective outcomes for children in sport. D. Söyring, R. 1977. B. V., Stambulova, N. Rzewnicki, R. J. Ammattikasvatuksen tutkimusja koulutuskeskus. J. A new perspective on adolescent athletes’ transition into upper secondary school: A longitudinal mixed methods study protocol. De Bosscher (toim.) Managing high performance sport. Alfermann, D. 1978. & Lavallee, D. 2004. 2008. Turpeinen, K. Vanden Auweele, Y. http://dx.doi.org/10.1080/23311908.2016.1142412 Sameroff, A. B., Ronkainen, N. Jyväskylän Yliopisto. ISSP position stand: Career development and transitions of athletes. DUAL CAREER – Huippu-urheilun ja koulutuksen yhdistämisen vaikeudet sekä hyvät käytännöt talviurheilussa. : A thematic narrative analysis. Vuolle, P. & Ryba, T. Vuolle, P. 2013. Ronkainen, N. De Knop, P. 2004. Stambulova, N. Yrjölä, K. Jääkiekkoilijan elämäntaival Liigapelaajan elämänuratutkimus. B. V. Sanoista teoiksi. Teoksessa: P. Liikuntakasvatuksen laitos. Wylleman, P. Sotiaradou & V. A hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation for sport and physical activity. Vuolle, P. Leuven, Belgium: Lannoocampus. Psychology of Sport and Exercise 22, 37–45. Teoksessa: A. Huippu-urheilijoiden uraja opinto-ohjausklinikan tuloksellisuus ja kehittämistarpeet. 2016. Ronkainen, N. London: Routledge
kesäkuuta. 98 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Harri Syväsalmesta Suomen urheilun eettisen keskuksen pääsihteeri Liikuntaneuvos Joel Juppi 80 vuotta – Liikuntatieteellinen Seura onnittelee! A J A S S A H arri Syväsalmi on valittu vuoden alussa perustetun Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry:n pääsihteeriksi. Kuva: SUEK. Lisätietoja www.antidoping.fi. Syväsalmi toimi vuosina 2000–2003 Maailman antidopingtoimisto WADAn ensimmäisenä pääsihteerinä ja oli käynnistämässä maailmanlaajuisen antidopingorganisaation toimintaa. Filosofian tohtori, liikuntaneuvos Joel Juppi vietti 80-vuotissyntymäpäiväänsä 9. Liikuntatieteellinen Seura onnittelee merkkipäivän johdosta runsaan kolmenkymmenen vuoden ajan seuraa luotsannutta emerituspääsihteeriään ja Liikunta & Tiede monivuotista emerituspäätoimittajaansa. kesäkuuta. Lisäksi hän on toiminut Euroopan neuvostossa ottelutulosten manipuloinnin vastaisen yleissopimuksen työryhmän puheenjohtajana. Syväsalmi aloitti tehtävässä 1. Laajan kansallisen ja kansainvälisen uran tehnyt Syväsalmi siirtyy tehtävään opetusja kulttuuriministeriön liikuntayksikön johtajan paikalta. SUEK on yleishyödyllinen yhdistys, joka vastaa Suomessa Euroopan neuvoston dopingin vastaisen yleissopimuksen, Unescon kansainvälisen dopingin vastaisen yleissopimuksen, Euroopan neuvoston katsomoväkivaltayleissopimuksen sekä Euroopan neuvoston urheilukilpailujen manipuloinnin vastaisen yleissopimuksen käytännön toimeenpanoista urheilun osalta
Tavoitteena on 1 000 osallistujaa. Kenenkään ei pitäisi joutua vangiksi omaan asuntoonsa. Viime vuosina on puhuttu paljon vanhusten toimintakyvyn merkityksestä, mutta keskustelu on rajoittunut terveyden ympärille. Rantasen tutkimusryhmä ottaa huomioon monia eri näkökulmia, sillä joukossa on eri tieteenalojen edustajia, muun muassa terveys-, liikuntaja käyttäytymistieteilijöitä. Verkosto julkaisee European Journal for Sport and Society -lehteä sekä järjestää vuosittain kongressin Euroopassa. Aiemmin Jyväskylän yliopistoa järjestössä on edustanut liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen, joka toimi kuusi vuotta organisaation puheen johtajistossa ja kaksi vuotta EASS:n presidenttinä. Näin voisi ajatella, sillä elinikä on noussut ja nykyiset 75-vuotiaat ovat kolmisen vuotta kauempana kuolemastaan, Rantanen arvioi. Pääsihteerikausi on kaksivuotinen. Vehmas seuraa tehtävässä Uumajan yliopiston tutkija Kim Wickmania. Miten tyytyväinen hän on mahdollisuuksiinsa tehdä. European Association for Sociology of Sport (EASS) on vuonna 2001 perustettu liikunnan tiedeverkosto, joka kokoaa liikuntasosiologian ja liikunnan yhteiskuntatutkijoita eri puolilta maailmaa. Se on laatuaan ensimmäinen Jyväskylän yliopistossa. Seuraava kongressi on Prahassa kesäkuussa 2017. ERC-projektin tavoitteena on kehittää uusi mittari aktiivisena vanhenemisen arviointiin. 99 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Hanna Vehmas Euroopan liikuntasosiologijärjestö EASS:n pääsihteeriksi Ikääntymistutkimukseen yli kaksi miljoonaa euroa ERC Advanced Grant professori Taina Rantaselle E uroopan tutkimusneuvosto on myöntänyt professori Taina Rantaselle arvostetun, yli kahden miljoonan euron suuruisen ERC Advanced Grant -rahoituksen. Toimintakyvyn lisäksi tutkijat selvittävät vanhuksen tavoitteita, toimintaa ja tyytyväisyyttä. – On mielenkiintoista vertailla, ovatko esimerkiksi nykyiset tutkittavat kuntonsa perusteella nuorempia kuin samanikäiset tutkittavat tuohon aikaan. Rantasen ryhmä kutsuu ERC-projektissa tutkimuksiin 75-, 80ja 85-vuotiaita jyväskyläläisiä. Keskeiset kysymykset ovat: Mitä vanhus pystyy tekemään. Sen saajat ovat erityisen ansioituneita, varttuneita tutkijoita. Tilanne on hankala. – Aktiivisena vanheneminen tarkoittaa sitä, että henkilö tekee ja toteuttaa päätökset omista asioistaan, hän selventää. Mitä hän tekee. Rajoittunut elinpiiri ja hyvä elämänlaatu eivät esiinny koskaan yhdessä, Rantanen luonnehtii. Mitä hän haluaisi tehdä. Lisätietoja: taina.rantanen@jyu.fi Y liopistonlehtori, FT, VTM Hanna Vehmas on valittu Euroopan liikuntasosiologijärjestö EASS:n (European Association for Sociology of Sport) uudeksi pääsihteeriksi. Toiveena on myös löytää uusia toimintatapoja, joilla aktiivisena vanhenemista ja osallistumismahdollisuuksia voitaisiin parantaa. Vastaavan tyyppinen tutkimus on tehty Jyväskylässä vuosina 1989–1990. Lisätietoja: hanna.m.vehmas@jyu.fi A JA S S A Ku va : P ET TE R I K IV IM Ä K I Ku va : JY O. Rantasen mielestä vanhusten pitäisi muiden tavoin päästä mukaan monenlaisiin elämäntilanteisiin, käymään torilla ja kyläilemään. – Nyt on menossa sellainen hype, että vanhusten pitäisi asua mahdollisimman pitkään kotona, vaikka kotipalvelut ovat riittämättömät. Tutkijat kartoittavat heidän toimintakykyään sekä kyselevät heidän omia tavoitteitaan ja tyytyväisyyttään toimintamahdollisuuksiinsa. Rantanen tutkii aktiivisena vanhenemista Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksessa
Pistely jatkui ja hankkiuduin lääkäriin. Seuraavaksi lähdettiin hakemaan mitalia Soulin olympiakisoista. Kaikki ei ollut kuitenkaan ennallaan. ParanUrheilijana tuudittautuu helposti siihen, että kunhan vain tekee tunnollisesti harjoitukset ja siihen liittyvät tukitoimet, venyttelyn, lihashuollon ja ruokavalion, pysyy terveenä ja kaikki on kunnossa. Harjoitusmotivaatio oli syksyllä kova ja seuraava vuosi 1987 muodostuikin elämäni parhaaksi. Keuhko leikattiin, mutta toipuminen kesti niin kauan, että ajatuksen EM-finaalista sai unohtaa. Kuva: TUIJA HELANDER. Hallikausikin oli sujunut hyvin, kunnes eräänä iltana sohvalla loikoillessani tunsin pistoa vasemmassa rinnassa. Syksyllä sain luvan jatkaa urheilua. Sen sijaan tuli ilmarinta, nyt oikeaan keuhkoon ja keskellä lupaavasti alkanutta kesää. 100 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: TUIJA HELANDER Kaikkivoipaisuuden harha sin Suomen ennätystä kolmeen otteeseen, viimeiseksi Rooman MM-finaalissa lukemiin 54.62, millä sijoituin viidenneksi. Suomen ennätykseni oli parantunut kansainvälisiin lukemiin 55,21 ja edessä olivat EM-kilpailut, jonne harjoittelin tavoitteenani finaalipaikka. Kun en enää pystynyt juoksemaan edes hiljaisia lenkkejä ja rappujen kävelykin alkoi tuottaa vaikeuksia, valitin asiasta lääkärille, joka kirjoitti lähetK O L U M N I T ämä tunne sai pahan kolauksen helmikuussa 1986. Takana oli selviytyminen 400 metrin aitajuoksun olympiafinaaliin vuonna 1984 ja hienosti mennyt GP-kilpailujen täyttämä kesä vuonna 1985. Etenkin kestävyysharjoittelu oli vaikeampaa. Mitalia ei kuitenkaan tullut. Syyksi todettiin ilmarinta, nuorille hoikille ihmisille tyypillinen ”valuvika” keuhkoissa. Keuhko leikattiin ja olympialaiset katsoin televisiosta. On olevinaan kaikkivoipainen asioiden suhteen. En enää tämän jälkeen päässyt entisiin tuloksiin ja vuoden 1990 EM-kisat jäivät urani viimeisiksi
Elinsiirron saaneiden MMkisoissa hän on saavuttanut 11 kultaa ja kolme hopeaa vuosina 2002–2014. Tärkeintä on se, että on elossa ja pystyy liikkumaan. Hienointa oli hengittämisen helppous ja liikuntakyvyn palautuminen. sija SE:llä 54,62. Sen verran minussa on vanhaa huippu-urheilijaa, että aina on jokin tulostavoite. Kesti puolitoista vuotta ennen kuin sopiva siirre löytyi. Siirron jälkeisinä ensim mäisinä vuosina kilpaileminen tuntuikin muka valle, kun ”ennätykset” lajissa kuin lajissa ropisivat kisa kisalta. Kutsu siirtoon tuli vuoden 2000 lokakuun lopulla lauantai-iltana ja leikkaus tehtiin seuraavana yönä. Kansainvälinen elinsiirtoliikunnan symposio heinäkuussa Vantaalla Elinsiirron saaneiden EM-kilpailut järjestetään Vantaalla 10.–17.7. TUIJA HELANDER Toimittaja Sähköposti: tuija.helander@pp.nic.fi Kirjoittaja on saavuttanut 10 Suomen mestaruutta 400m aitajuoksussa. Lisätiedot kisoista ja symposiosta: www.vantaa2016.fi/etsw16/elinsiirtosymposio. Ei mennyt kauaa, kun löysin itseni taas urheilun parista. Minulle on ollut eittämättä etua omasta urheilu-urastani paitsi lihasja liikemuistina, myös harjoittelun suunnittelussa. 101 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 teen tutkimuksiin. Ainut hoitomuoto olisi keuhkosiirto. Nyt siirrosta on kulunut kohta kuusitoista vuotta ja ikääkin kertynyt siinä määrin, että tulokset eivät enää parane. Painoni oli pudonnut 15 kiloa urheiluvuosista ja jalkani olivat kuin kaksi tikkua. Keuhkosiirtoleikkaus – yhden yön ihme Tilani heikkeni ja minut laitettiin siirtolistalle keväällä 1999. Tähtäin elinsiirtourheilun kotikisoissa Uusilla keuhkoilla kunto kuitenkin nousi pikku hiljaa ja sittemmin olen osallistunut kuusiin elinsiirron saaneiden EM-kisoihin ja kolmiin MM-kisoihin. Lääkityksellä on omat suorituskykyä heikentävät ”antidoping”-vaikutuksensa ja esimerkiksi keuhkosiirrokkaiden hapenottokyky ei yleensä riitä koviin kestävyyssuorituksiin. Olen myös ollut mukana valmentamassa muita elinsiirtourheilijoita tuleviin kotikisoihin. Jotkut pääsevät urheilemaan elämässään ensimmäistä kertaa vasta siirron jälkeen. Keväällä 1992 sain diagnoosiksi lymfangioleiomyomatoosin (LAM), joka on erittäin harvinainen, etenevä keuhkosairaus. Vaikka itse olen viivalla aina ”tosissani”, näissä kisoissa ei tärkeintä ole voitto. Nyt pitää tyytyä siihen, että satanen kulkee ”vielä alle viidentoista sekunnin”. Samassa yhteydessä järjestetään myös elinsiirtoliikunnan työpajat ja symposium 12.–15.7. Tässä vaiheessa liikuntakykyni oli kutistunut olemattomiin ja levossakin oli vaikeaa lisähapesta huolimatta. Hän toimi naisten yleisurheilu maajoukkueen kapteenina vuosina 1985–1990. Tällä hetkellä tavoitteena on Vantaalla heinäkuussa järjestettävät EM-kisat, joissa aion osallistua sulkapalloon, lentopalloon ja yleisurheilun maastojuoksuun (osin kävellen), korkeuteen, kuulaan, 100 metrille ja viestiin. Osallistuin elinsiirron saaneiden SM-kisoihin seuraavana kesänä lajina kolmen kilometrin ratakävely – muihin lajeihin lihasvoimat eivät vielä riittäneet. Leikkaus oli kuin yhden yön ihme, jonka avulla sain uuden elämän. Uran paras saavutus on Rooman MMkisojen 5. Elinsiirron saaneiden kisoissa jokaisella on erilaiset taustat ja lähtökohdat
102 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Kuva: ANTERO AALTONEN
Akuuteista tutkimuksista interventioasetelmiin Istumisen katkomisen terveysvaikutuksia on tutkittu jo verraten runsaasti akuuteissa yhden tai parin kolmen päivän kokeissa, joiden parissa allekirjoittanutkin on viime vuosina askaroinut. He ovat syventäneet ymmärrystämme liian pitkäkestoisen yhtäjaksoisen istumisen haitoista ja toisaalta fyysisen aktiivisuuden hyödyistä istumisen tauottamisessa, etenkin sokerija rasvaaineenvaihduntaan liittyen. 2013), eikä kaikkia näitä sekoittavia tekijöitä kenties saada välttämättä eliminoitua tarkasteluissa, vaikka muodolliset vakioinnit tutkimuksessa suoritetaankin. Kaikki muu lihastoiminta asettuu tälle jatkumolle lihasaktiivisuuden ja rasitusintensiteetin mukaan. Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden yleisten määritelmien mukaan istumisessakin läsnäoleva, lähes olematon lihasten aktiivisuus voitaisiin hyvin nimetä fyysisen aktiivisuuden jatkumon toiseksi ääripääksi (fyysiseksi inaktiivisuudeksi), jossa toista ääripäätä edustaa maksimaalinen rasitus. 103 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: ILKKA HEINONEN Riittääkö pelkkä seisoskelu ja jaloittelu istumisen haittojen kumoamiseen. Aihe on kansanterveydellisesti erittäin tärkeä. Niiden pohjalta ei voida varmasti sanoa, johtuuko esimerkiksi lihavuus liian paljosta istumisesta vai johtaako lihavuus siihen, että ihminen tulee istuneeksi suhteellisen paljon. Niistä useat kietoutuvat sen ympärille onko pelkkä istumisen välttäminen muun muassa pieniä seisoskeluja kävelytaukoja viettämällä riittävää, vai tulisiko myös etenkin reipastehoisen liikunnan harrastamista suosia entisestäänkin. Tutkimusnäyttö istumisen vaaroista kumpuaa edelleenkin lähes pelkästään epidemiologisista tutkimuksista. Siksi sitä on syytä pohtia myös pienen kommenttipuheenvuoron verran. Usein muun muassa ravitsemukselliset riskitekijät ovat myös yhteydessä istumiseen (Heinonen ym. teellisesti hieman keinotekoinen ja kyseenalainen lähestymistapa (Page ym. Monia kysymyksiä on vielä auki tutkimuksellisesti asian tiimoilta. 2015). Istumisen vaikutusten vakiointi fyysisellä aktiivisuudella, joka tavataan tehdä niin sanottujen itsenäisten vaikutusten testaamiseksi, on sekin käsitTutkimusnäyttö istumisen vaaroista kumpuaa edelleenkin lähes pelkästään epidemiologisista tutkimuksista. Eräs aktiivinen tutkijaryhmä tällä saralla on australialainen David Dunstanin ryhmä. Huomionarvoista näissä tutkimuksissa on se, että Dunstan painottaa istumista tauottavien fyysisten aktiivisuustaukojen olevan selvästi niin sanottuja liikuntataukoja (exercise breaks) sen sijaan, että niissä vain noustaisiin seisoskelemaan ja jaloittelemaan. T ässä Liikunta & Tiede lehden numerossa Pauliina Husu ja kumppanit esittelevät mainiossa artikkelissaan istumisen ja muun paikallaanolon yleisyyttä, terveyshaittoja sekä keinoja istumisen vähentämiseen. Hieman pidempikestoisia seisomatyöpistetutkimukP O H D I T T U A Tulevissa tutkimuksissa olisi olennaista saada näyttöä siitä, että pelkällä istumisen välttämisellä on terveyshyötyjä yksistään, ja silloinkin, kun se ei tapahdu lisänä nykyisiä liikuntasuosituksia vastaavalle liikkumiselle, joitten terveysvaikutukset on hyvin dokumentoitu. Ne ovat kuitenkin hankalia tulkittavia.. Ne ovat kuitenkin hankalia tulkittavia, sillä syy-seuraus -suhteiden päätteleminen on yleensä lähes mahdotonta
Nuorten fyysisen kunnon merkityksestä aikuisiän terveyteen ilmestyy tutkimuksia yhä kiihtyvällä tahdilla, kuten esimerkiksi tuore tutkimus huonon fyysisen kunnon osuudesta kolminkertaistaa diabeteksen kehittymisen riski aikuisiässä (Crump ym. Niissä olisi pystyttävä dokumentoimaan onko pelkällä istumisen välttämisellä (varsinainen “hikiliikunta” ei saisi muuttua tai sitä ei tulisi harrastaa lainkaan) todettavia terveyshyötyjä useita kuukausia kestävissä interventioissa. Nuorten kunnosta huolehtiminen ei siis ole laisinkaan vähäpätöinen asia, päinvastoin. Esimerkiksi Australian hallituksen uusissa virallisissa liikuntasuosituksissa suositellaan aikuisten liikkuvan viikossa 300 minuutin verran (2014). Mc Manusin ja kollegoiden tuoreen tutkimuksen mukaan istumisesta johtuvaa lasten verisuonitoiminnan heikkenemistä saatiin kumottua kerran tunnissa tapahtuneilla kymmenen minuuttia kestäneillä reippailla kuntopyöräilyillä (McManus ym. Tämä lähestymistapa olisi analoginen esimerkiksi lääketutkimukselle, jossa uusia lääkkeitä verrataan aina aikaisempaan parhaaseen lääkkeeseen tai niiden yhdistelmiin. Valitettavasti hyvä tai edes keskiverto fyysinen kunto ei ole erityisen yleinen väestön keskuudessa, mutta kuntoa parantamalla istumisen vaaroja voinee siis lievittää ja elämää jatkaa hieman huolettomammin. Lisäliikkumisen kannalla kuulosti tiedostusvälineissä olevan myös professori ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri Rauner Rauramaa uusia liikunnan Käypä hoito -suosituksia lanseeratessaan toteamuksellaan, että nykyisiin suosituksiin pitäisi laittaa vielä puolet lisää liikkumista. 2016). Tämä tuntuu olevan erityisen tärkeää lasten ja nuorten kohdalla, sillä muun muassa jo monta vuosikymmentä lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja terveyttä tutkineen Ali McManusin mukaan lasten ja nuorten liikunnan tehon tulisi olla 85–90 prosenttia maksimaalisesta sykkeestä useasti toistettuna, jotta selkeitä kuntoja terveyshyötyjä on todettavissa. Näiden tutkimusten mukaan hyvä, tai itse asiassa jopa vain keskiverto kunto kumoaa täysin istumisesta johtuvat terveyshaitat (Nauman ym. 2016). Mielenkiintoisia ovat myös tuoreet havainnot siitä, että vaikka seisomatyöpisteiden avulla työpäivänaikainen istuskelu vähenisikin, ihmiset näyttävät kompensoivan sitä vähäisemmällä aktiivisuudella loppupäivästä (Mansoubi ym. 2015), Interventiotutkimuksista tuntuukin olevan suorastaan huutava pula, jotta tutkimusnäyttö muun muassa terveysliikuntasuosituksia varten saataisiin entistä vankemmalle pohjalle.. Samaa ovat juuri siis alan asiantuntijat Australiassa näyttöön perustuen linjanneet. Yleinen suuntaus asiantuntijatahojen keskuudessa näyttää puhuvan sen puolesta, että liikuntaa suositeltaisiin nykyisiäkin suosituksia suurempia määriä. Terveyttä edistävän fyysisen aktiivisuuden rimaa ei tulisi kuitenkaan laskea liian matalalle, sillä tavoitteena tulee toki olla parhaan mahdollisen fyysisen ja henkisen terveyden saavuttaminen fyysisen aktiivisuuden avulla (Kuva 1). Tämä olisi tärkeätä vankan näytön saamiseksi sille, että pienikin jaloittelu ja istumisen välttäminen on hyödyllistä terveyden kannalta (Kuva 1). Tärkeää on kuitenkin tiedostaa se, että kuntoa parannettaessa pelkkä istumasta seisomaan nouseminen tai pelkkä pieni jaloittelu ei useinkaan ole riittävää. 2016), mikä mahdollisesti selittää miksi kokonaisvaikutukset voivat jäädä heikoiksi. Kunnon selkeä parantaminen vaatii usein varsin reipasta liikuntaa, ellei kuntotaso sitten ole erittäin matala. 2016). Myös fyysinen kunto on ilmeisen tärkeä, etenkin lapsilla Fyysisen aktiivisuuden lisäksi etenkin fyysinen kunto on tunnetusti eräs vahvimmista fysiologisista muuttujista määrittämässä ihmisten kuolleisuutta ja terveyttä. Reipastehoisen fyysisen aktiivisuuden merkitystä ei kuitenkaan tulisi unohtaa myöskään istumisen vaaroista puhuttaessa. Entistä vakuuttavamman tutkimusnäytön hankkimiseksi tulevissa tutkimuksissa tulisi keskittyä suhteellisen pitkäkestoisiin interventiotutkimuksiin. 104 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 siakin on toki jo tehty, mutta tulokset eivät ole olleet kovin vakuuttavia (Carr ym. Se, että myös vain seisoskelun ja pienen jaloittelun todettaisiin interventiotutkimuksissa eliminoivan istu misesta johtuvia haittoja, olisi tietysti mainio asia fyysisen aktiivisuuden kynnyksen madaltamiseksi erittäin passiivisten ihmisten keskuudessa, joita varsinainen hikiliikunta ei jostain syystä innosta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa onkin onnis tuttu huomioimaan myös fyysinen kunto istumisen ja liikkumisen lisäksi. Siksi olisikin olennaista pystyä dokumentoimaan, että pelkällä istumisen välttämisellä on todettavia terveyshyötyjä silloinkin, kun se ei tapahdu lisänä nykyisiä liikuntasuosituksia vastaavalle liikkumiselle, joitten terveysvaikutukset on hyvin dokumentoitu
Haitat ovat kenties lievitettävissä pelkkää istumista välttämällä, mutta tutkimusnäyttö siitä on vielä puutteellista. Interventiotutkimuksista tuntuukin olevan suorastaan huutava pula, jotta tutkimusnäyttö muun muassa terveysliikuntasuosituksia varten saataisiin entistä vankemmalle pohjalle. Yleinen suuntaus asiantuntijatahojen keskuudessa näyttää puhuvan sen puolesta, että liikuntaa tarvittaisiin nykyisiä suosituksia suurempiakin määriä. Myös fyysisen aktiivisuuden intensiteetti näyttää olevan tärkeä tekijä istumisen vaaroja kumottaessa. Kiirettä piisaa, mutta kokonaisenergiankulutus saattaa olla merkityksellistä Reippaan ja kovatehoisen liikunnan terveyshyödyt eivät liittyne pelkästään varsinaisen liikuntasuorituksen aikaisiin suoriin vaikutuksiin elimistössä, vaan myös suorituksen jälkeinen aineenvaihdunnan, verenkierron ja hapenkulutuksen lisääntynyt taso, usein jopa pitkäksikin aikaa, näyttelee mitä ilmeisimmin tärkeää roolia. Suurin terveyden riskitekijöiden kasaantumisen vaara on henkilöillä, jotka istuvat paljon eivätkä harrasta liikuntaa. Tutkimusten kirjoa kuvaa kuitenkin hyvin myös se, että istumisen korvaaminen jopa vain nukkumisella on terveydelle hyödyllistä (Stamatakis ym. Samaisessa tutkimuksessa kymmenen minuutin reipastehoinen liikunta vastasi samaa terveyshyötyä kuin mitä matalatehoisen liikunnan avulla saavutettiin 50 minuutissa (Wellburn ym. KUVA 1. Optimaalisimmat terveyshyödyt saavutetaan harrastamalla paljon liikuntaa, välttämällä ja tauottamalla istumista.. Tuoreen tutkimuksen mukaan istumisen korvaaminen kohtalaisella tai reippaalla fyysisellä aktiivisuudella vähentää huomattavasti enemmän sydänja verenkiertoelimistön sairauksien esiintyvyyttä verrattuna matalatehoiseen fyysiseen aktiivisuuteen (Wellburn ym., 2016). Dempsey et al. 2016). (Curr Diab Rep (2014) 14:522) artikkelista mukailtu kuva tämän hetkisestä käsityksestä istumisen ja fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista yksilön terveyteen. 2015), jos unta kertyy normaalisti alle seitsemän tuntia yössä. 105 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 mutta tätä matalammalla teholla suoritetun fyysisen aktiivisuuden roolista ei ole vielä näyttöä. Esimerkiksi Australian hallituksen uusissa virallisissa liikuntasuosituksissa suositellaan aikuisten liikkuvan viikossa 300 minuutin verran
Helajärvi, H. Smith, K. Ells, L. Med Sci Sports Exerc 48, 625–632. Yksi koostaa riittävän energiankulutuksen jatkuvalla pienellä jaloittelulla ja liikkeessä ololla, toinen järkyttää aineenvaihduntaansa lyhyillä kovilla suorituksilla tai erilaisilla kombinaatiolla näiden välillä.. Heinonen, OJ. McManus, AM. Am J Prev Med 50, 96–100. Carr, LJ. Pearson, N. Ferrer, A. (2015). Berrigan, D. (2016). Cross-sectional Examination of Long-term Access to Sit-Stand Desks in a Professional Office Setting. Azevedo, LB. Ding, D. Ryan, CG. Heinonen, I. Crump, C. Pahkala, K. Biddle, SJ. Nauman, J. & Benzo, R. Martin, DJ. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Research Associate School of Sport Science, Exercise and Health University of Western Australia, Crawley, Australia Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku LÄHTEET Australia’s Physical Activity & Sedentary Behaviour Guidelines for Adults (18–64 years). Rogers, K. & Batterham, AM. Sundquist, J. (2013). Physical Fitness Among Swedish Military Conscripts and Long-Term Risk for Type 2 Diabetes Mellitus: A Cohort Study. Kovatehoinen, mutta lyhytkestoinen intervalliharjoittelu onkin noussut monien kiireisten ihmisten arkeen. Yang, X. Med Sci Sports Exerc 48, 641–647. (2016). Mikkilä, V. 2014. Wellburn, S. Hirvensalo, M. Hamer, M. Juonala, M. Kähönen, M. Exp Physiol 100, 1379–1387. 106 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Rooli saattaa olla tärkeä etenkin kovatehoisessa intervallityylisessä kuntoilussa, mikä lukuisten tutkimusten mukaan saa aikaan huomattavia terveyshyötyjä vain muutamien minuuttien viikoittaisella harjoittelulla muun elämän jatkuessa normaalin inaktiivisena. (2016). Med Sci Sports Exerc 48, 720–725. Ainslie, PN. Useiden selvitysten ja tutkimusten mukaan suuri syy ihmisten liikkumattomuuteen on juuri kiire. Viikari, J. Swift, M. Pälve, K. Sedentary behaviours and obesity in adults: the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. (2016). Peeters, G. Simair, RG. (2016). & Lewis, N. Impact of prolonged sitting on vascular function in young girls. Winkleby, MA. (2015). Using Sit-to-Stand Workstations in Offices: Is There a Compensation Effect. Ann Intern Med, painossa. Lehtimäki, T. Stensvold, D. Displacing Sedentary Time: Association with Cardiovascular Disease Prevalence. (2015). BMJ Open 3. Tämä tarkoittaisi, että yksi koostaa riittävän energiankulutuksen jatkuvalla pienellä jaloittelulla ja liikkeessä ololla, kun taas toinen voi järkyttää aineenvaihduntaansa lyhyillä kovilla suorituksilla, tai erilaisilla kombinaatiolla näiden välillä. Chau, J. Australian Government – The Department of Health. & Merom, D. 1–8. Page, A. Istumistutkimuksiin peilaten mielenkiintoinen paradoksi on kuitenkin se, että esimerkiksi suomalaisillakin on kuitenkin raportointiensa perusteella aikaa viettää aikaa esimerkiksi ruudun edessä keskimäärin lähes kolme tuntia päivässä vapaa-aikanaan. Tammelin, T. & Raitakari, OT. Cardiorespiratory Fitness, Sedentary Time, and Cardiovascular Risk Factor Clustering. All-cause mortality effects of replacing sedentary time with physical activity and sleeping using an isotemporal substitution model: a prospective study of 201,129 mid-aged and older adults. Coombes, JS. Kokonaisliikkumisen huomioimiseen päästäneen kiinni aiempaa paremmin uusilla mittareilla ja teknologioilla, jotka mahdollistavat kaiken aktiivisuuden taltioimisen ja objektiivisen mittaamisen tutkijoiden tulkittavaksi. & Sundquist, K. Adjustment for physical activity in studies of sedentary behaviour. Sieh, W. & Bauman, A. Mansoubi, M. & Wisloff, U. & Clemes, SA. Stamatakis, E. Ainakaan tälle pohdiskelijalle ei tulisi yllätyksenä, mikäli myös istumisen välttämisen ja fyysisen aktiivisuuden kohdalla terveyshyötyjen osoitettaisiin kulminoituvan siihen, millainen päivittäinen kokonaisenergiakulutus erilaisella liikkumisella kullekin henkilölle kumuloituu. Green, DJ. Int J Behav Nutr Phys Act 12, 121. Emerg Themes Epidemiol 12, 10. Atkinson, G
Totesimme, että tarkka laukaus on iso ongelma siellä kuten maajoukkueissakin. Eri maajoukkueiden apuvalmentajana, videovalmentajana, joukkueen johtajana, sekä valmentautumisen kehittäjänä niin poikien, tyttöjen kuin naistenkin maajoukkueissa työskentelin yhteen sä yli 120 maajoukkuetapahtumassa. Päävalmentaja on tehnyt valmentajakoulutuksensa päättövaiheessa ansiokkaasti erikoistyön 4-4-2 pelijärjestelmästä, mutta valitsi kuitenkin uuden ”joulukuusi” pelijärjestelmän nuorennetulle maajoukkueelle. Kymmenen kilometriä, vapaalla tyylillä sykkeen ollessa alle 120 l/s. 107 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: PEKKA LUHTANEN Emeritus ihmettelee, osallistuu ja… laukauksessa kun määräytyvät jalkateräpallokosketuksen aikana, joka kestää vain kymmenen sekunnin tuhannesosaa (0,010 s). Valitettavasti uuden pelijärjestelmän vahvuudet eivät kirkastuneet pelaajille ja vanha suomalainen sananlasku ”joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” toteutui. Ohjel ma sisälsi muun muassa esityksiä eri liikuntamuotojen kuormituksen merkityksestä aivojen plastisuuteen. Samoin Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa taidon ja taktiikan ja sittemmin biomekaniikan vanhemman tutkijan toimista. Yliopistossa ja KIHUssa tutkimus suuntautui alueille, joita olin oppinut käytännössä harrastamalla, pelaamalla, opettamalla, valmentamalla sekä tutkimalla. Onnistuneiden ja epäonnistuneiden hyppyjen syyseuraussuhteiden selitykseksi ei ole löytynyt punaista lankaa. Tuomiojärvi taas liittyy emeritustarinaan siten, että tämä teksti syntyi kiertäessäni järven eräänä aurinkoisena maanantaiaamuna. Mäkihyppyä en ole harrastanut enkä lajissa kilpaillut. Pallon suunta ja nopeus Tarkka laukaus on iso ongelma vielä maajoukkuetasollakin. Paljon on Löylyjoessa virrannut vettä tänä aikana. Vastustajiksi valikoituivat Pohjois-Irlanti, Romania, Unkari, Kreikka ja Fär-Saaret. Ja sen päälle lisäksi jalkapallon pelikäsitysprojektin käytännön harjoituksiin, joissa keskityttiin lahjakkaiden nuorten taitojen kehittämiseen. Olen katsonut suurimman osan talven 2015–2016 MC-kilpailuista ja kuunnellut hyppääjien, valmentajien, asiantuntijoiden ja toimittajien haastatteluja sekä kommentteja erityisesti hyppyihin ja hyppytekniikkaan liittyvistä kysymyksistä. Joukkueessa tehtiin nuorennusleikkaus ja pelijärjestelmän muutos, mikä koitui kohtaloksemme. Kertymää on tullut oppikoulusta matematiikan, fysiikan ja kemian opetuksesta, yliopistossa yliassistentin, liikuntabiologian lehtorin, liikuntateknologian ja anatomian-kinesiologian apulaisprofessuurien sekä urheiluvalmennuksen dosentuurin hoidosta. Mäkihypyn tilanne Suomessa on huolettanut emeritusta jo useamman vuoden ajan. Kuunneltuni radio-ohjelman ”yle-puhe-urheiluilta-mäkihyppyilta 2016-0215” tulin asiasta entistä vakuuttuneemmaksi. Päivien teema oli taidon ja liikehallinnan testaaminen. Löylyjoki lähtee Tuomiojärvestä. Omat tekemiseni jalkapallossa – harrastaminen, kilpailu, opetus, valmennus ja tutkimus – ovat tapahtuneet kohtuullisen korkealla kansallisella tasol la, osin kansainväliselläkin. Odotukset olivat korkealla. Emeritusaika alkoi vuonna 2003. Olen oman toimen ohella toiminut Jyväskylässä pelaajavalmentajana kuusi vuotta ja juniorija edustusjoukkueiden vastuuvalmentajana kahdeksan vuotta. Jalkapallo on täyttänyt nämä piirteet parhaiten. Lohkoarvonta oli meille suotuisa. Suomen jalkapallon läpilyönnin aika piti käsillä, eli selviytyminen EURO-2016 karsinnoista lopputurnaukseen Ranskaan. Mutta olen saanut olla arvostamani maisteri Matti Pullin opettajaja tutkijakollegana vuodesta 1964 EMERITUS IHMETTELEE A loitan ihmettelyn eläkekertymistäni selvittääkseni, mitä asioita voisin ihmetellä ja mitkä asiat niistä valikoituisivat mukaan. Pallon liikkeen määrittävä kosketus kestää vain kymmenen sekunnin tuhannesosaa.. Siksi rohkenen ihmetellä jalkapallon A-maajoukkueen vuosien 2014–15 tapahtumia. Vastustajan vahvuudet huomioivalla pelijärjestelmällä 4-4-2 maajoukkue onnistui aiemmin sellaisilla tehoilla, että lopputurnauspaikka Ranskaan olisi saavutettu. Kolmantena päivänä osallistuin valmennuksen extra-päivään Mäkelänrinteen lukion tiloissa. Kyseistä maanantaita taas edelsi LTS:n Kuntotestauspäivät Helsingissä Diakonissalaitoksella. Saati sitten opettanut tai valmentanut hyppääjiä
Uudet hyppypukuja suksisäännöt lisäsivät epätietoisuutta varsinkin niiden merkityksestä lennon aerodynamiikkaan. Se huomioi hyppääjän ja välineiden painon, vauhdin lähtölavalta, vauhdin kehittymisen, ponnistusvoiman ja vauhdin hyppyripöydällä, ilmalennon alastuloon, tuulen suunnan ja nopeuden ja kertoi lopputuloksena hypyn pituuden. Näin tehtiin Albertvillen jälkeen, kun vain Toni Nieminen hallitsi V-tyylin. Tieto siis vahvisti aina miten tekniikkaa, asentoja ja ajoituksia kannatti kehittää. DI Juha Kivekäs kehitti useisiin mäkiin niiden profiileihin perustuvan kokonaissuorituksen simulointiohjelman. 108 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 lähtien. Suomen Olympiakomitea myönsi ensimmäisen apurahan vuonna 1994 sekä jatkorahoituksen vuosiksi 1995–2003. Mitä paremmin hyppääjillä ja valmentajilla oli sama käsitys optimaalisesta mäkihyppysuorituksesta, sitä varmemmin harjoitteluja kilpailuprosessi tuotti tulosta. Prosessi voitaisiin aloittaa palaamalla valikoitujen hyppääjien kanssa tuulitunneliin. Silloin V-tyylin lentotekniikka oli monelta suomalaiselta hukassa. Tuulitunnelissa päästiin testaamaan, vertailemaan ja valitsemaan parhaat pukumateriaalit ja niihin sopivat sääntöjen mukaiset leikkaukset. Menestyvien suomalaisten mäkihyppääjien myötä Lahden mäkimonttu täyttyy varmasti. Mäkihyppääjien menestys ensi kaudella on tärkeä vuoden 2017 Lahden MM-kisoille niin fanien kuin kisojen taloudenkin kannalta. Tuulitunnelissa hyppääjät pääsivät etsimään optimaalista liukuasentoa ja V-tyylin lentoasentoa omiin tuntemuksiinsa perustuen. Syntyi idea käynnistää mäkihyppääjien tuulitunnelitutkimukset Teknillisen korkeakoulun aerodynamiikan laboratoriossa. Simulointiohjelman muuttujat mitattiin hyppääjältä liukuasennosta, hetkellisistä ponnistusja lentoasennoista. Näin tekivät muun muassa Janne Ahonen, Jani Soininen, A-P Nikkola ja Hautamäen veljekset. Valmentajilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja ideoita hyppytekniikan ja asentojen muutoksiin suorituksen eri vaiheista. Lukemattomia ovat olleet ne tunnit, joina olemme pohtineet mäkihyppyä lajina, urheilijan suorituksena, harjoittelun ja välineiden kannalta sekä lajin tulevaisuutta. Nämä tutkimukset ratkaisivat useimmat laskuasentoon, ponnistamiseen, ilmalentoon, suksiin ja hyppypukuihin liittyvät kysymykset. PEKKA LUHTANEN, LitT Jyväskylä Sähköposti: pekka.luhtanen@kihu.fi. Matin innovatiivinen ajattelu, käytännön tieto ja omat mekaniikan ja fysiikan opintoni antoivat pohjaa arvioida mäkihypyn tilannetta Albertvillen talviolympialaisten jälkeen. Mielestäni nykyisiinkin ongelmiin on etsittävä ratkaisua kehittämällä hyppääjien itseluottamusta kokonaisvaltaisesti harjoittelussa ja kilpailemisessa. Toivonkin, että edellä kuvattu tuulitunneliprojekti voitaisiin taas toteuttaa yhdessä hyppääjien ja uuden valmennusryhmän kanssa. Simulointiohjelma kertoi muutoksien vaikutuksesta hypyn pituuteen
Saattaa olla, että nopeimmat saavat jo vuoden päästä jättää tutut ja turvalliset liikunnan labrat ja luentotilat taakseen, ja astella uunituoreet maisterin paperit kädessään ulos ovesta kevätaurinkoon. 108 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 OPISKELIJA OUNASTELEE Teksti: ANNI RUOSTEKOSKI Kynnyksellä I stun liikunnalla luentosalin etuosassa syyskuisena aamuna. Kaikki saavat vuorollaan kertoa, mitä me haluamme valmistuttuamme liikuntabiologeiksi tehdä, mikä tulee olemaan meidän tiemme. Mitä sitten tapahtuu, kun olen valmis. Ajatus tuosta tilanteesta saattaa tietyllä tavalla olla jopa kammoksuttava. Kaikki katselevat vaivihkaa ympärilleen ja pohtivat samalla omaa vastaustaan kysymykseen, jonka proffa on juuri meille esittänyt. Nuo harmaat pilvet auringon reunalla alkavat hiipiä tajuntaan ehkä useimmiten silloin, kun opiskelut alkavat olla siinä vaiheessa, että maisterin paperit eivät enää tunnukaan valovuosien päässä häämöttävältä kaukaisuudelta. Ensi kesänä ei ehkä haetakaan kesätöitä, vaan ihan oikeasti niitä töitä. Tänään tunnemme toisemme hyvin, ja omasta opiskeluporukasta on tullut läheinen ja tärkeä. Se, miten ajatukseen tulevasta valmistumisesta suhtautuu, on ehkä riippuvainen siitä, kuinka kirk”Haluaisin olla Bayern Münchenin fysiikkakoutsi”. En muista tuosta hetkestä paljoa enempää, mutta tuon lauseen tulen muistamaan ikuisesti.. Tulee hetken hiljaisuus, ja kaikki katsovat minuun enemmän tai vähemmän hämmentyneinä. Vaikka keväinen aurinko lämmittääkin mukavasti Harjun juhlijoita, on taivaalle lipunut myös muutama harmaa pilvi. Monien takataskusta löytyvät jo enemmän tai vähemmän tuoreet kandin paperit ja gradujakin varten painetaan jo mittauksia minkä ehditään. Tänään istun noiden samojen, silloin vielä tuntemattomien, ihmisten kanssa aurinkoisella Harjulla juhlimassa jo neljättä vappua Jyväskylässä. Meitä on parisenkymmentä liikuntabiologian tuoretta fuksia, emmekä tunne toisiamme vielä lainkaan
Matkan varrella ja tietä eteenpäin kulkiessa unelmatkin voivat kuitenkin muuttua. Pohdin vielä muutaman sekunnin ennen kuin avaan suuni. En muista tuosta hetkestä paljoa enempää, mutta tuon lauseen tulen muistamaan ikuisesti. Palaan takaisin ensimmäiseen koulupäivääni liikunnan luentosaliin. Nämä tiedot ja havainnot ovat ehkä samalla tienviittoja sen oman tien etsimistä varten. 109 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 kaana omat tavoitteet ja tulevaisuuden suunnitelmat omassa päässä ovat. Tärkeintä ehkä kuitenkin on, että unelmia löytyisi ja niitä uskaltaisi rohkeasti myös tavoitella. Se on rikkaus, mutta vaatii samalla myös oppijan aktiivisuutta. ”Mikä on sinun tavoitteesi. Epävarmuus tulevasta saattaa painaa hyvinkin paljon ja omia päätöksiään ja valintojaan joutuu punnitsemaan hyvinkin tarkasti. Toisaalta, jos omalle polulle tuntuu sattuvan miljoonia risteyksiä ja sivuteitä, on oikean tien etsiminen ja hahmottaminen ehkä vaikeampaa. Lisäksi asioita tehdään eri tavoin eri puolilla Suomea ja maailmaa. Valmista talopakettia ja avaimia käteen ei kukaan saa, vaan oman talonsa saa rakentaa hyvin omannäköisekseen ja kokoisekseen. Mitä haluat isona tehdä?”. Tulee hetken hiljaisuus, ja kaikki katsovat minuun enemmän tai vähemmän hämmentyneinä. Mitä enemmän pääsee näkemään, kuulemaan ja koke maan jo opiskeluaikana, sen parempi. Liikuntabiologian ala on todella laaja ja monipuolinen, ja omaa opiskeluaan pystyy hyvin paljon, varsinkin opintojen myöhemmässä vaiheessa, suuntaamaan omien mielenkiinnon kohteidensa mukaan. ANNI RUOSTEKOSKI, LitK Liikuntabiologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anni.h.k.ruostekoski@student.jyu.fi. Kysymys, ”mitä minä haluan?”, ei välttämättä olekaan enää niin yksinkertainen ja helppo, kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa. Vankan perus tuksen lisäksi muutoksessa mukana pysyminen onkin ehkä toinen seikka, mikä meidän (toivottavasti pian) valmistuvien ehkä kannattaa painaa mieleen. Jos oma tie on ollut fuksivuosista lähtien selkeä ja kirkas, on ehkä helpompaa odottaa innolla ainaisen pänttäämisen päättymistä ja sännätä innolla kohti työelämää. Epävarmuuden yllättäessä tämä kestävä pohja onkin ehkä yksi niistä asioista, joista itseään voi muistuttaa. Silloin se suuri ja tuntematon edessäpäin ei välttämättä tunnun niin pelottavalta ja kynnyksen yli astuminen on ehkä aavistuksen helpompaa. Hengitän kerran syvään, katson professoria silmiin ja sanon vakaalla äänellä: ”Haluaisin olla Bayern Münchenin fysiikkakoutsi”. Kaikki tämän koulutuksen käyneet saavat kuitenkin vankat perustukset ja kivijalan, joille lähteä pystyttämään seiniä ja kattoa. On minun vuoroni vastata. Toki liikuntabiologiakaan ei säily maailman muutoksessa koskemattomana, ja vaikka tietyt asiat eivät muutu, ovat toiset asiat ajan myötä muuttuneet ja muuttumassa paljonkin. Miten me teemme asiat ja miten muualla tehdään. Se muistuttaa aina siitä, että unelmoida saa ja ne unelmat, vähän hullumatkin sellaiset, voi ja saa myös sanoa ääneen
Molemmilla koulupäivän rytmi oli sama: koulu alkoi yhdeksältä ja päättyi kolmelta. Tätä mahdollisuutta ei ollut aamutauolla, koska muuten olisi hiekkaa kulkeutunut luokkiin useaan otteeseen. Aamupäivällä oli puolen tunnin ”morning tea”, jolloin syötiin ensin hieman omia eväitä ja sitten leikittiin pihalla muun muassa hippaa, ruutuhyppelyä ja pallopelejä. Oppitunnit olivat 30 minuutin pituisia, ja niitä oli yleensä kolme peräkkäin. Liikunnanopettajan johtamaa liikuntaa tässä alakoulussa oli vain 30 minuuttia viikossa kaikilla luokka-asteilla. Tapasin liikunnanopettajan ensimmäisenä päivänä ja kyselin tuolloin mitä liikuntatunneilla yleensä tehdään. 109 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: TAIJA JUUTINEN Alakoululaisilla vain 30 minuuttia liikuntaa viikossa. Australian Queenslandissa on! Maa tunnetaan fyysisen aktiivisuuden ja liikkumattomuuden tutkimuksista ja edistyksellisistä suosituksista, mutta vierailullani helmi-maaliskuussa sain tutustua brisbanelaisen koulun käytänteisiin, jotka eivät olleet ihan yhtä saamani liikunnallisen mielikuvan kanssa. Toinen oppitunnit katkaiseva tauko oli 45 minuuttia kestävä lounastauko kello 12.45. Hän harmitteli lyhyttä Brisbanelaisen koulun käytännöt eivät olleet ihan yhtä Australiasta saamani liikunnallisen mielikuvan kanssa.. Kivetyksellä pelattiin australialaista käsipalloa, jossa kaksi pelaajaa lyö mandariinin kokoista palloa yhdellä kädellä vuoron perään pomppujen jälkeen. Päivään mahtui kaksi taukoa. Nurmikentällä isommat pojat viihtyivät jalkapalloa pelatessa. Lounaan syötyään pääsi leikkimään myös pihan hiekka-alueella olevissa kiipeilytelineissä. N Ä I N M A A I L M A L L A K yllä. Esikouluikäinen tyttäreni kävi reippaana toista luokkaa ja kymmenvuotias poikani viidettä luokkaa. Käsipallon sääntöversioita oli useita, mutta yksinkertaisimmillaan tätä silmä-käsi-koordinaatiota kehittävää peliä oli helppo pelata vaikka hotellin parvekkeella
Lisäksi luokat sijaitsivat koulurakennuksen toisessa kerroksessa, joten porraskävelyharjoittelua tämän koulun lapset saivat viisivuotiaasta lähtien. Yläkoululaisille suositukset ovat 100 minuuttia sporttia ja 100 minuuttia liikuntakasvatusta viikossa. Sitä muistelin Jyväskylään palauttani kevään räntäsateissa erityisellä lämmöllä. Lapseni kertoivat useammankin kerran leikkineensä maa-meri-laiva -leikkiä liikuntatunneilla. Esimerkiksi eteläisen Australian osavaltiossa Victoriassa tarjotaan huomattavasti enemmän liikuntaa. Liikunnanopetus ei ole yhtä vähäistä kaikkialla. TAIJA JUUTINEN Kinesiologian professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: taija.m.juutinen@jyu.fi Lisätietoja: Australian Government, Department of Health 2014. Siellä alakoululaisille suosituksena on kolme tuntia liikunta viikossa, josta puolet voi olla ”sporttia”, toinen puoli liikuntakasvatusta. Onnek si reilun kilometrin koulumatkalla lapset saivat reipasta arkiliikuntaa, koulu kun sijaitsi jyrkän mäen päällä. 010 778 6602 Luettavissa myös verkossa: www.lts.fi (Julkaisut / LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä) Sanna Ojajärven ja Sanna Valtosen kirjoittamassa Hyvä hallintotapa liikunta-alalla -raportissa selvitetään miten liikuntakentän eri toimijatahot ymmärtävät hyvän hallinnon periaatteet ja minkälaisia käytäntöjä niiden perusteella on muodostunut sekä arvioidaan hyvän hallinnon keskittämistarpeita. Poikani kävi tuolloin pelaamassa jalkapalloa koulujen yhteistapahtumassa, jonne bussimatka kesti yhtä kauan kuin pelit. 110 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 aikaa, sillä ei lapsia juuri ehdi siinä ajassa edes viedä viereiselle, noin sadan metrin päässä sijaitsevalle urhei lukentälle. Pari na iltapäivänä oli sporttia isommilla koululaisilla, jos sinne halusi ilmoittautua. ”Ei koske meitä” on väärä vastaus, kun kysytään miten teillä liikuntahallinnossa tai -järjestössä kehitetään hyvää hallintotapaa.. Tähän tavoitteeseen meilläkin on vielä tekemistä. Vierailu Brisbanessa kuului tutkimuskauteeni. http://www.healthyactive.gov.au/internet/healthyactive/ publishing.nsf/Content/recommendations-guidelines Victorian osavaltion suosituksia: http://www.education.vic.gov.au/Documents/school/teachers/teachingresources/social/physed/hpeimprovsport.pdf Hinta á 20 € + toim.kulut Tilaukset: www.lts.fi linda.raivio@lts.fi • p. Lasten ollessa koulussa työskentelin Queenslandin yliopiston School of Human Movement and Nutrition Sciences:n neuromekaniikan laboratoriossa. Kahden kuukauden irtiotto Vivecassa sijaitsevasta työhuoneestani laboratorioon muistutti paluuta post doc kauteen
A lkuvuodesta ilmestynyt Särkymätön juoksija käsittelee tapoja, joilla juoksusta on mahdollista tehdä lähes vammaton, koko iän kestävä harrastus. Tieto – tie vammattomuuteen Esipuheessa legendaarinen ultramaratoonari Dean Karnazes kuvailee, kuinka loppumaton tiedonjano ja erilaisten oheisharjoitteiden kokeilu on ollut hänelle tae kestävään ja vammattomaan juoksu-uraan. Nemo 2016. CFEohjelmassa juokseminen ymmärretään taitona, jonka hallitseminen on ensimmäinen askel vammariskin minimoimiseen ja suorituskyvyn maksimointiin. MacKenzien mukaan näitä yhdistämällä päästään yhtä suureen tai jopa suurempaan suorituskykyyn kuin perinteisellä harjoittelumetodilla. Metodi haastaa erityisesti pitkään suosiossa olleen niin sanotun Lydiardin mallin, jossa harjoittelun ja tulosten saavuttamisen lähtökohtana ovat pitkät ja matalasykkeiset juokL U E T T U A sulenkit. Murphy esittelee kirjassa Yhdysvalloissa kehitettyä CrossFit Endurance (CFE) kestävyysharjoitteluohjelmaa. 111 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: MARKUS MYKKÄNEN TAVOITTEENA VAMMATON JUOKSUHARRASTUS T.J. Ohjelma painottaa myös juoksutekniikkaa, tasapainoa sekä liikkuvuutta. Lajispesifi kunto-ohjelma CrossFit Endurance (CFE) yhdistää juoksuharjoitteluun voimaharjoittelua ja CrossFitille ominaista korkeasykkeistä toiminnallista harjoittelua. Murphy & Brian MacKenzie: Särkymätön juoksija. Nämä kokemukset herättävät kiinnostuksen siihen, kuinka intohimoinen, mutta yksipuolinen juoksuharrastus yhdistetään korkeatehoiseen ja monipuoliseen oheisharjoitteluun. Siinä perinteiset juoksuohjelmat suurine kilometrimäärineen korvataan HIITtreenillä eli kovatehoisella intervalliharjoittelulla. Kyse ei ole perinteisestä lihasten venyttelystä, vaan suuremmasta koko naisuudesta, jossa parannetaan liikeratoja ja opetellaan uusia liikKirja muistuttaa, kuinka tärkeää monipuolinen liikunta on vammojen ehkäisyssä.. Mitä enemmän juostaan, sitä parempia tuloksia saavutetaan. Kirjan mukaan sitä on kyseenalaistettu jo 1980-luvulta lähtien, jolloin muun muassa juoksuvalmentaja Peter Coe käytti valmennettavillaan HIIT-harjoittelua. Taidon ja tekniikan kehittäminen lähtökohtana Ohjelman kehittänyt Brian MacKenzie on ultrajuoksija, joka kuntoutti itseään kehittämällä ja yhdistelemällä harjoitteita, joista myöhemmin syntyi CrossFit Endurance -ohjelma. Pitkään kestävyyslajeja harrastanut T.J. Kirjoittaja kuvailee yksityiskohtaisesti myös omaa juoksu-uraansa ja -harjoitteluaan parikymppisen miehen alkuinnostuksesta useiden maratonien jälkeiseen vammakierteeseen. Nyt käsillä olevassa teoksessa Murphy esittelee toisen ultramaratoonarin, Brian MacKenzien kehittämää kestävyysharjoitteluohjelmaa, johon Murphy tutustui toimittaessaan Triathlete-lehteä. Sitä noudattamalla luvataan paremman suorituskyvyn lisäksi muun muassa pienempää vammariskiä, lisääntynyttä liikkuvuutta nivelissä ja lihaskudoksissa, parempaa kasvuhormonin tuotantoa estämään lihasmassan katoa sekä parantunutta koordinaatiokykyä ja juoksuasentoa. CFE:ssa on pohjimmiltaan kyse kahdesta asiasta, jotka kirjoittajan mukaan unohdetaan perinteisissä harjoitteluohjelmissa: terveydestä ja pysyvyydestä. Perinteistä juoksuharjoitteluakaan ei unohdeta, mutta sitä täydennetään juoksutekniikkaja voimaharjoittelulla sekä tulehduksia ehkäisevällä ruokavaliolla. Tätä mallia ei pidetä kirjassa enää ainoana ja terveellisenä metodina juoksuharrastukselle. Liikkuvuusharjoittelua korostetaan myös tärkeänä osana kestävää juoksuharjoittelua. Kirjan tekijällä T.J. Kanta-askellus pyritään eliminoimaan usealla eri tavalla; oikealla askeltiheydellä eli kadenssilla, hyvällä juoksuasennolla ja ryhdillä sekä asennon säilyttämisellä. Murphyllä on pitkä toimittajaja kestävyysurheilutausta. Ohjelman tarkoitus on tehdä juoksijoista ensisijaisesti terveempiä ja vahvempia sekä vähentää juoksun aiheuttamia vammoja. Vuonna 2003 hän julkaisi juoksun ja toiminnallisen harjoittelun yhdistävän ”CrossFit – Kuinka monipuolinen harjoittelu palautti kykyni juosta” kirjan
Kirja esittelee faktatietoon, valmennuskokemukseen, omiin havaintoihin sekä asiantuntijalausuntoihin pohjautuen uuden tavan harjoitella ja kehittää juoksuharrastusta. Kokonaisuutena kirja on lähellä käytäntöä oleva perusteos, mutta tämän lähestymistapansa vuoksi se ei ole juoksuharrastusta aloittavalle paras valinta. Kritiikkiä kohdistetaan erityisesti pelkistettyyn kaloriajatteluun, että ruokavaliolla ei olisi merkitystä, jos vain juoksee riittävästi. Kirjan loppupuolella annetaan selkeillä kuvilla ohjeita voimaharjoitteluliikkeisiin. Ohjelmien runko on rakennettu 12 viikon harjoittelulle. Painojen kanssa tehtäviä liikkeitä ovat muun muassa takakyykky, kahvakuulaheilautus ja maastaveto. Ohjelmat vaativat jonkin verran perehtymistä, sillä käsitteistö ei ole tuttua harjoittelutermistöä. Vaihtoehtoina on useita kehonpainoliikkeitä, esimerkiksi kyykky, leuanveto sekä punnerrus. 112 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 keitä. CFE:n ohjelmassa pyritään vähentämään tulehdustasoja kohottavia ruokaaineita. Se muistuttaa, kuinka tärkeää monipuolinen liikunta on vammojen ehkäisyssä. Ohjenuorana toimii ”laatua sisään, laatua ulos” -ajattelu, jonka mukaan ruokavalio on suorituskykyisen kehon peruslähtökohta. Tämä hieman sillisalaattimainen lähestymistapa hukkaa paikoin kirjan identiteettiä, eikä aina voi sanoa lukeeko tieteellistä artikkelia vai omakohtaista kokemusta juoksuharjoittelusta. Se löytyy kokeilemalla ja seuraamalla, mikä on kullekin sopivin ruokavalio. Parhaiten sen anti avautuukin kokeneelle juoksijalle tai toiminnallisen harjoittelun harrastajalle. Sen kerronnassa kuuluu vahva kokemuksellinen lataus, vaikka tutkimustietoa paikka paikoin käytetään monipuolisesti. Harjoittelun käytännön opas Särkymätön juoksija ei ole kirja vain juoksemisesta ja uudesta tavasta harjoitella juoksua. Korkeasykkeisen toiminnallisen harjoittelun mukaan ottamisella on tarkoitus paljastaa mahdollisia rajoittavia ja kriittisiä tekijöitä, joista voi myöhemmin kehittyä ongelmia tai jotka voivat lisätä vammariskiä. CFE:n ruokavaliossa korostuu yksilöllisyys. Tasovaihtoehtoja on kolme: aloittelija, keskitaso ja eliitti. Teos on nopealukuinen. MARKUS MYKKÄNEN, FM Nuorempi tutkija, tuntiopettaja Jyväskylän yliopisto Sähköposti: markus.mykkanen@jyu.fi Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston yhteisöviestinnän nuorempi tutkija ja toiminnallisen harjoittelun valmentaja.. Tarinapohjaisuutensa myötä se vie helposti mukanaan, mutta samalla kontrasti tarinoiden ja tutkimustiedon välillä pistää silmään. Teoksessa annetaan tilaa myös ruokavaliolle ja sen suunnittelulle. Näiden avulla voidaan työstää liikkuvuuden ongelmia ja hyvän juoksuasennon esteitä muun muassa lonkankoukistajissa ja nilkoissa. Suurelle osalle harjoitteluväitteistä esitetään tieteelliset viittaukset, jolloin teksti vaikuttaa paikoitellen tieteelliseltä artikkelilta. Suositukset perustuvat sekä MacKenzien omiin kokemuksiin että tutkittuun tietoon. Välillä taas asiantuntijoiden puheenvuoroilla syvennetään käsiteltävää aihetta ja tuodaan näkökulmaa erilaiseen harjoitteluun. Välillä kirjoittaja kertoo omia ja Mackenzien kokemuksia juoksuharjoittelusta ja vammoista. Kokemuksien ja asiantuntijoiden vuoropuhelua Kirjan rakenne on monitahoinen. Sen punainen lanka rakentuu harjoitusohjelman ja ihmisten kokemusten ympärille. Kirjasta löytyy useita erilaisia CFE-ohjelmia eripituisille juoksumatkoille aina viidestä kilometristä ultramaratoniin, niin aloittelijalle, harrastajalle kuin kokeneellekin juoksijalle. Toisaalta yhdistelmä tuntuu lopulta toimivalta, kun tietoon liitetään kokemuspohjaiset esimerkit. Vaikka yksilöllisyyttä korostetaankin, ohjeistuksissa nostetaan esille mediassa paljon esillä olevat suositukset sokerien ja maitotuotteiden vähentämisestä
Kuopion Reippaan Voimistelijat 1906–2016 on virkistävä ilmestys seurahistorioiden usein melko yksitotisella kentällä. Tamburiinin tahdista tehotreeneihin. Kuopion Reippaan Voimistelijat 1906–2016. Kuopio, Kuopion Reippaan Voimistelijat. Teos on toteutettu kunnianhimoisella otteella, ja sen takakannen teksti lupaa paljon: ”Kuopion Reippaan Voimistelijoiden historia hahmottaa seuratasolla, kuinka voimistelu, nainen ja liikuntakulttuuri ovat muuttuneet pitkälti yli 100 vuoden kehityskaaren aikana.” L U E T T U A Teoksen voi lukea tarinana naisvoimistelun uusiutumiskyvystä liikuntakulttuurin muutoksessa.. 112 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: JOUKO KOKKONEN TAMBURIININ TAHDISTA TEHOTREENEIHIN Kaija Vuorio. ISBN 978-952-93-7086-3. K aija Vuorion kirjoittama Tamburiinin tahdista tehotreeneihin
Käytettävissään olleeseen runsaan puolen vuoden kirjoitusaikaan nähden Vuorio on laatinut elävän, ilmeikkään ja liikuntahistoriaa monipuolisesti valottavan teoksen. Valittu aikakauslehtimäinen toteutus laskee tarpeettomasti kokonaisuuden arvoa. Viimeisimmän kolmen vuosikymmenen aikana seura on suunnannut toimintaansa osin myös reaktiona kansainvälisiin liikunnan muoti-ilmiöihin. 113 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Vuorio vastaa tähän lupaukseen 112 sivulla varsin kattavasti. Pitkän toimittajauran tehnyt Vuorio on myös historiantutkija, joka on kirjoittanut muun muassa Savon Sanomien 100ja Kuopion yliopiston 40-vuotishistoriat. Myös harrastajien ikähaitari on laajentunut. Pojatkin ovat päässeet mukaan 1970-luvulta alkaen. Vuonna 1906 perustettu Kuopion Reipas oli aluksi yleisseura, jonka osana naisosasto toimi. Visuaalinen liikuntamuoto elää kirjan sivuilla Teoksen ulkoasu on kannesta kanteen tyylikäs. Naisvoimistelu on viime vuosikymmeninä haarautunut useiksi lajeiksi. Kuopiossa vuonna 1928 järjestettyjen Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton hiihtokurssien pääaiheena oli laskutekniikka ja sen tarkoituksena oli antaa osallistujille valmiudet ”tunturihiihtoon”. Kulttuurielämän tuntemus näkyy Tekstissä hahmottuvat hyvin kuopiolaisen naisvoimistelun yhteydet esimerkiksi raittiusliikkeeseen ja lottatoimintaan. Järjestötoiminnalle ominaisesti seura on kokenut nousuja laskukausia, mutta se on onnistunut pääsemään hankalien vaiheiden yli ja uusiutumaan. Erityisesti hankalasti hahmottuvat mustalle pohjalle valkoisella painetut lähdeviitteet, lähteet ja henkilöhakemisto. Voimistelijat olivat aluksi nuoria naisia. Ikähaitari laajentui ensin ennen sotia keskiikäisiin ja osin vanhempiin naisiin sekä tyttöihin. Lisäksi hän on käyttänyt keskeisenä tukirankana Leena Laineen ja Aino Sarjen naisvoimistelun historiaa koskevia tutkimuksia. Suomen itsenäisyyden alkuvuosina Reippaasta jäi jäljelle naisosasto, jonka jäsenet harrastivat voimistelun ohella hiihtoa ja pesäpalloa. Pienenä puutteena voi pitää puolestaan liikuntaolosuhteiden kehityksen jäämistä mainintojen varaan. Reippaan Voimistelijat ovat kyenneet vastaamaan muuttuneeseen tilanteeseen kehittämällä toimintaansa. Tekstiin tuo eloa esimerkiksi viittaus siihen, miten Reippaan naisvoimistelijoiden säestäjä hankki elantonsa 1920–1930-luvuilla säestämällä mykkäfilmejä. Kirjan nimi Tamburiinin tahdista teho treeniin kiteyttää yhden naisvoimistelun suuren muutoslinjan. Naisosasto rekisteröityi Kuopion Reippaan Naisvoimistelijat ry:ksi vuonna 1929. Hyvin laaditut kuvatekstit lisäävät kuvien arvoa. Vuorio on ratkaissut ongelman yhdistelemällä tietoa eri lähteistä. Lisäksi yksityisistä kuntosaleista ja niiden tarjoamasta ohjatusta liikunnasta on tullut seuramuotoisen naisvoimistelun kilpailija myös Kuopiossa. Hän on hyödyntänyt myös liikuntakulttuuria laajemmin käsitteleviä uusimpia yleisesityksiä. Teokseen sisältyy henkilöhakemisto, josta löytyy yli 270 nimeä, joiden joukossa ovat Minna Canth ja Anni Collan. Komeaan värikuvaliitteeseen olisi kuitenkin voinut liittää hiukan enemmän tekstiä kuin aukeamaa luonnehtivan sanan tai tapahtuman nimen. Ulkoasu on pääosin onnistunut, mutta valittu kirjasin ei ole välttämättä juokse parhaalla mahdollisella tavalla pitkässä tekstissä. Se on kokonaan eri seura kuin 2011 perustettu Kuopion Reipas, joka syntyi Kuopion Sisu-Veikkojen ja Kuopion NMKY:n yleisurheilujaoston yhdistyttyä. Seuran vaiheille luo taustaa Suomen historian keskeisten murrosten sitominen osaksi tekstiä. Kuvista välittyvät myös naisvoimistelun muutokset. Kuvat eivät olekaan vain koristeena, vaan ne liittyvät luontevaksi osaksi kokonaisuutta. Järjestelyistä osaltaan vastanneella Reippaalla on näin pieni osansa suomalaisen alppihiihdon historiassa. Vuonna 2016 Reippaan Voimistelijat on 1 600 jäsenen suurseura. Miehet siirtyivät Kuopion Urheilu-Veikkoihin (1920) ja Kuopion Palloseuraan (1923). Pakol liset potretitkin ovat ilmeikkäitä. Sen erityisenä ansiona voi pitää sitä, että teoksessa avautuu yhden seuran vaiheiden kautta näkymiä sekä kuopiolaiseen että suomalaiseen liikuntakulttuuriin. Reippaan historian kirjoitustyön vaikeusastetta on lisännyt se, että seuran alkuvuosikymmenien lähdeaineisto on kadonnut tai teillä tietymättömillä. Vuorion teos käy esimerkiksi hyvin toteutetusta seurahistoriasta. Voimisteluun on aina kuulunut kurinalaisuus, mutta sen muodot ovat vaihdelleet. Kuvitus on runsas ja korostaa toimintaa, minkä ansiosta visuaalinen liikuntamuoto elää kirjan sivuilla. Voimistelusta tuli Reippaan päälaji 1920-luvun loppupuolella. Reippaan Voimistelijoiden keskeiset henkilöt tulevat tekstissä hyvin esille. Seura järjesti muun muassa ensimmäiset Puijon kisat 1916. Ratkaisu on perusteltu myös siksi, että perinteikäs Kuopion Naisvoimistelijat sulautui seuraan 2014. Vuorio käsittelee kuopiolaista naisvoimistelua Reippaan Voimistelijoita laajemmin. Komea teos olisi myös ansainnut kov(emm) at kannet. Vuorion Kuopion ja kuopiolaisen kulttuurielämän tuntemus näkyy teoksessa. Jokunen pieni epätarkkuus teokseen sisältyy. Teoksen voi lukea tarinana naisvoimistelun uusiutumiskyvystä liikuntakulttuurin muutoksessa. Vuonna 1994 toimintansa päättänyt Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto ei puolestaan ollut keskusjärjestö, vaan Suomen Valtakunnan Urheiluliiton jäsenjärjestö. JOUKO KOKKONEN, FT Toimituspäällikkö www.itsenäisyys100.fi Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi. Hän on kyennyt yhdistämään luontevasti erilaisia tiedonsirpaleita keskenään. Kotimaisten voimistelujuhlien ja kansainvälisen Gymnaestradan merkitys toiminnan ja toimijoiden innoittajina tulee samoin hyvin esille
Useimmiten nämä vastaavat opit siirtyvät ”perimätietona” tutkijasukupolvelta toiselle, joten on hyvä, että ne löytyvät nyt myös painettuna tiiviistä oppaasta. Jos haluat tiettyjen tutkijoiden lukevan tuotoksesi, se kannattaa lähettää julkaistavaksi sellaiselle foorumille, jossa se tavoittaa mahdollisimman suuren osan heistä. Hyvä artikkeli on tiivis katsaus johtoajatuksena toimivaan ongelmaan.” Valitettavasti monet kokeneemmatkin tutkijat tuntuvat toisinaan sortuvan tähäntällaiseen jaaritteluun. Toisessa luvussa Hjelm keskittyy kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistavien artikkeleiden julkaisuprosessiin. Toisaalta kirjantekoprosessiin liittyvät kiemurat on hyvä osata, jos vaikka suunnittelee esimerkiksi kurssikirjan tai populaarin teoksen julkaisemista omalta osaamisalueeltaan. 114 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: KARI KALLIOKOSKI SAATANALLISIA SÄKEITÄ Titus Hjelm: Globaalisti akateeminen – Opas kansainvälisen tiedejulkaisemiseen. Negatiivisenkin palautteen takana on siis useimmiten positiivinen motivaatio” Tästä on myös kokeneemman kirjoittajan hyvä aina silloin tällöin itseään muistuttaa. Kovan rahoituspaineen ja impaktipisteiden keräämisen vuoksi näin ei välttämättä aina tule tehtyä, vaan juttuja yritetään tarjota niin sanotun kovan impaktikertoimen lehtiin, vaikka lehden lukijakunta ei olisikaan jutulle paras. Ja miksi ei suunnittelisi, voihan omaa osaamistaan mainiosti tuoda esille näin ja toteuttaa sitä yliopistojen tärkeää kolmatta tehtävää. Päätoimittaja ja refereet haluavat, että artikkelisi olisi paras mahdollinen. Tutkimuksen julkaisuun liittyy kuitenkin monia kiemuroita, joista on hyvä olla selvillä – mielellään jo ennen kuin aloittaa kirjoitusprosessia, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun tarjoaa tuotostaan julkaistavaksi. Vastapaino Oy, Tampere, 2016, ISBN 978-951-768-539-9 Kirjan avaa luku yhdestä tiedejulkaisemisen – miksei kaiken muunkin julkaisemisen – tärkeimmästä säännöstä: ”Tunne yleisösi!”. Vaikka Hjelmin kirja keskittyy nimensä mukaisesti kansainväliseen tiedejulkaisemiseen, kirja antaa hyviä vinkkejä kaikenlaista tiedejulkaisemista harkitseville ja sitä työkseen tekeville. ”Mikään ei viestitä kirjoittajan koke mattomuudesta niin kuin pyrkimys osoittaa asiantuntijuutensa pitkillä, argumenttia vain vaivoin sivuavilla keskusteluilla ja yltiöpäisellä viittaamisella. Tämän luvun neuvojen joukosta poimin toisenkin aloittelevalle kirjoittajalle tärkeän vinkin. Varsinaisen tekstin jälkeen löytyy vielä 36 sivua pitkä liiteosa, josta löytyy erinomaiset valmiit esimerkkipohjat julkaisuehdotuksen ja kustannussopimuksen tekemistä varten. Kappaleen lopussa Hjelm antaa vielä pienen varoituksen akateemisten ”Vanity Press” -kustantajien suuntaan ja sohaisee samalla myös vähän villiksi muuttunutta kaikenkirjavien tiedelehtien ”open access” -julkaisutapaa, jossa kustannuskulut peritään kirjoittajilta – pienen tai vähän isomman voiton kera. KARI KALLIOKOSKI Akatemiatutkija, dosentti Turun yliopisto Sähköposti: kari.kalliokoski@utu.fi V anha totuus on, että tieteellinen tutkimus ei ole valmis ennen kuin se on julkaistu. Kirjan loppuosa, sivut 53–139, keskittyy vaihe vaiheelta akateemisen kirjan julkaisuprosessiin. Tutkijanuran ensiaskelia ottava voi turhautua saatuaan lehdestä artikkelin korjausehdotuksen, joka voi olla sivutolkulla pitkä. Kokeneemmalle kaartille, tai jo jonkin verran artikkeleita kirjoittaneille tässä ei tule juurikaan uutta, mutta asioita on hyvä välillä kerrata. Tähän saumaan iskee tuoreella kirjallaan Titus Hjelm, Suomessa ehkä paremmin hevirokkarina ja saatananpalvonnan tutkijana tunnettu, arvostetun brittiyliopisto UCL:n (University College of London) apulaisprofessori ja uskontotieteilijä. Fraasi toistuu sivuilla useamman kerran eri yhteyksissä ja kirjan lukeminen kannattaa jo pelkästään tämän sanoman sisäistämiseksi. Monille nykytutkijoille akateeminen julkaiseminen kirjan muodossa on vierasta, mutta erityisesti humanistilla tai yhteiskuntatieteellisillä aloilla kirjamuotoista julkaisemista pidetään kuitenkin yhä arvossaan. Hänelle Hjelm toteaakin osuvasti, että ”korjausehdotuksista kannattaa muistaa, että ne osoittavat päätoimittajan ja refereiden olevan puolellasi – silloinkin, kun korjausehdotukset ovat laajoja ja työläitä. Liikuntatieteiden kannalta tämä tarkoittaa sitä, että kirjamuotoinen julkaiseminen on tuttua lähinnä liikunnan yhteiskuntatieteiden tutkijoille, ja näin ollen kirjan anti tältä osin jää monille meille muille vähäiseksi. L U E T T U A Hjelm sohaisee myös villiksi muuttunutta tiedelehtien ”open access” -julkaisutapaa, jossa kustannuskulut peritään kirjoittajilta – pienen tai vähän isomman voiton kera.. Sen sijaan ensimmäistä artikkeliaan kirjoittavalle tämän luvun opeista on paljon hyötyä
Poikien keskiikä oli 7,9 (±1,2) vuotta. Valmentajista kymmenen oli osallistunut jonkintasoiseen koulutukseen ja neljällä ei ollut minkäänlaista koulutusta valmennustehtäviin. Samoin eroja oli luottamuksessa eri ehkäisystrategioiden toimivuuteen ja tiedoissa niiden käytöstä. Tutkimukseen osallistui yhteensä kaksikymmentä belgialaista liikunnanopettajaa (13 miestä, seitsemän naista). 2016. A., Dzewaltowski, D. Yhdysvaltalainen Chelsey Schlecter kollegoineen päätti ottaa selvää sekä harjoitusintensiteetistä, että valmentajakoulutuksen merkityksestä harjoituksen intensiteetille. Liikunnanopettajien työkyvyn ylläpitämiseen tulisi myös jo opintojen aikana kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Journal of Sport Sciences. A. Käyttäytymisen muutosta seurattiin useaan otteeseen haastatteluin ja kyselylomakkein kerätyllä aineistolla. doi: 10.1080/17461391.2016.1140812 KASPER MÄKELÄ, LitT Tutkijatohtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kasper.makela@jyu.fi. Vähemmälle huomiolle on jäänyt liikunnan harrastamisen intensiteetti. Heidän tutkimuksensa tavoitteina oli testata liikunnanopettajien tapaturmia ehkäisevän intervention toimivuutta; mitata liikunnanopettajien mielipiteitä tapaturmia ennaltaehkäisevien strategioiden käytöstä ja hyödyllisyydestä sekä mahdollisia käyttäytymismuutoksia intervention seurauksena. Valmentajakoulutuksella ei havaittu olevan yhteyttä harjoituksen intensiteettiin tai passiivisen ajan määrään. Poikien harjoitusajasta raskasta (VPA vigorous physical activity) harjoitusaikaa oli 6,8 (0,5) minuuttia, keskiraskasta (MVPA, moderate vigorous physical activity) harjoitusaikaa oli 19,9 (1,2) minuuttia ja 7,7 (0,5) minuuttia oli passiivista aikaa. 115 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: KASPER MÄKELÄ Nuorten harjoittelusta pääosa kevyttä fyysistä aktiivisuutta T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a K eskusteluissa lasten liikunta-aktiivisuudesta nousee usein esiin se, kuinka usein lapset liikuntaa harrastavat. Heidän keski-ikänsä oli 42 vuotta (±12 vuotta). Suomessakin olisi tilausta tällaiselle täydennyskoulutukselle. R., Milliken, G. Vercruysse (2016) kollegoineen päättivät vastata haasteeseen. Development and optimization of an injury prevention intervention for physical education teachers. Haerens, L. LÄHDE: Vercruysse, S., De Clerq, D., Goossens, L., Aelterman, N. 2016. Tulosten perusteella valtaosa poikien harjoitteluajasta oli joko passiivista tai kevyttä. Opettajien kokemukset interventiosta olivat hyviä. LÄHDE: Schlechter, C. Tarve ehkäistä liikunnanopettajien työperäisiä tapaturmia on ollut olemassa jo pitkään. Liikuntasuositusten saavuttamiseksi onkin syytä pohtia keinoja, joilla lisätä keskiraskaan ja raskaan harjoitusajan määrää harjoitusten aikana. Tutkimukseen osallistui yhteensä 111 poikaa neljästätoista eri lippupallojoukkueesta. Ne koettiin käyttökelpoisiksi sekä liikunnanopettajakoulutuksessa että täydennyskoulutuksessa. Physical activity levels during youth sport practice: does coach training or experience have an influence. R., Rosenkrantz, R. Opettajien mielipiteitä kerättiin haastatteluilla ja kyselylomakkeilla. Tutkimuksen aikana havaittiin merkittäviä eroja opettajien mielipiteissä esimerkiksi intervention hyödyllisyydestä. Vastaavantyyppisiä tutkimuksia kaivattaisiin myös suomalaisesta junioriurheilusta eri ikäisillä harjoittelijoilla. doi: 10.1080/02640414.2016.1154593 Liikunnaopettajien työtapaturmia kannattaa ehkäistä kouluttamalla L iikunnanopettajat kuuluvat riskiryhmään työperäisissä tapaturmissa, koska työhön kuuluu fyysistä aktiivisuutta pitkin päivää. Keskimääräinen harjoitusaika oli 61,5 (8,6) minuuttia. Physical Education and Sport Pedagogy
Seitsemässä tutkimuksessa liikunta lisääntyi merkittävästi, mutta vaikutukset olivat pieniä ja lyhytaikaisia. Vain kolmessa tutkimuksessa kuitenkin mitattiin liikunnan ja yhdessä tutkimuksessa liikkumattomuuden määrää objektiivisilla mittareilla (kiihtyvyystai askelmittareilla). Olisi siis tärkeää luoda positiivinen, opetettavia arvoja ja ominaisuuksia tukeva oppimisilmapiiri, jotta osallistujat oppisivat elämäntaitoja liikunnan ohessa. Ohjaajan filosofialla, käytöksellä sekä kanssaliikkujien tuella on tällöin suuri merkitys. Elämäntaitoja voidaan opettaa liikunnassa suorasti (esimerkiksi tavoitteiden asettamisen, reflektoinnin tai henkilökohtaisten tapaamisten avulla) tai epäsuorasti (opetusfilosofian ja arvojen tai liikkujan kehitystä tukevan liikuntaympäristön välityksellä). Otollisin paikka terveyden ja liikunnan edistämisen interventioille ovat koulut, joissa murrosikäiset nuoret on helppo tavoittaa. Kaikki osallistujat kertoivat, että lajin harrastaminen oli vaikuttanut myönteisesti heidän elämäänsä ja saanut aikaan merkittävän muutoksen. Osallistujat kertoivat oppineensa kunnioittamaan ja sietämään paremmin ihmisiä, joita he elämässään kohtasivat, sinnittelemään kohdatessaan haasteita, luottamaan itseensä erilaisissa tilanteissa ja kiinnittämään enemmän huomiota ruokavalioonsa. Käyttäytymisen muutokseen pyrittiin vaikuttamaan eri tekniikoilla. Otokset olivat pieniä ja vääristymisriskit suuria. LÄHDE: Aleksandar E. Liikuntapsykologiassa ne on määritelty myös tarkemmin; sosiaalisiksi, kognitiivisiksi, emotionaalisiksi, intellektuelleiksi ja fyysisiksi ominaisuuksiksi, joita ihminen tarvitsee kukoistaakseen ja menestyäkseen yhteiskunnassa. Katsaus paljasti myös metodologisia heikkouksia. Jotta taito voidaan määritellä elämäntaidoksi, sen tulee olla siirrettävissä liikunnasta toiseen kontekstiin. Lisäksi arvioitiin intervention keston, toteuttamistavan, toteuttajan ja sisällön suhdetta vaikuttavuuteen. 116 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Elämäntaitoja liikunnasta T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a E lämäntaidot viittaavat taitoihin, joita tarvitaan jokapäiväisen elämän vaatimusten ja haasteiden käsittelemiseen. (2016) tarkastelivat systemaattisessa katsauksessaan kouluissa tapahtuneiden 15-19 vuotiaiden nuorten liikuntaa lisäävien ja liikkumattomuutta vähentävien interventioiden vaikuttavuutta. Haastattelut osoittivat, että muutokset tapahtuivat epäsuorasti opittujen elämäntaitojen tuloksena eli lajin arvojen ja ominaisuuksien kautta. Suosituimpia olivat tavoitteiden asettelu ja toimintasuunnitelmat. Chinkov ja Holt (2016) tarkastelivat kuinka brasilialaiseen jiu-jitsuun osallistuneiden aikuisten elämäntaidot siirtyivät liikunnasta elämän muille osa-alueille. Tutkimuksessa haastateltiin 16 aikuista Kanadassa. Käytettyjen interventiElämäntaitoja voidaan opettaa liikunnassa myös epäsuorasti lajin arvojen ja ohjaajan filosofian välityksellä.. Haastatteluista kävi myös ilmi, että ohjaajat ja vertaistuki olivat osallistujille tärkeintä elämäntaitoja opetellessa. Elämäntaidoista nousivat vahvimmin esille toisten kunnioittaminen, peräänantamattomuus, itseluottamus ja terveelliset elämäntavat. Katsaukseen löytyi kymmenen interventiotutkimusta, joissa oli käytetty satunnaistettua tai klusterisatunnaistettua kontrolloitua koeasetelmaa ja joiden seurauksena liikunta lisääntyi tai liikkumattomuus vähentyi. Kahdessa tutkimuksessa liikkumattomuus väheni merkittävästi. Lisäksi lajin arvot, ohjaajat ja vertaistuki saivat aikaan ilmapiirin, jossa elämäntaitoja oli mahdollista oppia epäsuorasti liikunnan ohessa. Holt (2016) Implicit Transfer of Life Skills Through Participation in Brazilian JiuJitsu, Journal of Applied Sport Psychology, 28:2, 139–153, DOI: 10.1080/10413200.2015.1086447 Vaikuttavuuden arviointi ontuu T ilastot ja tutkimukset osoittavat, että murrosikäiset nuoret eivät täytä heille asetettuja liikuntasuosituksia ja viettävät liian paljon aikaa paikoillaan. Chinkov & Nicholas L. Hynysen ym
Samat tahot tosin tarjosivat samaan aikaan myös tarvittavaa emotionaalista, teknistä ja konkreettista tukea. Morris, Tod ja Eubankin (2016) selvittivät viiden englantilaisen jalkapalloammattilaisen kokemuksia heidän siirtyessään nuorten joukkueesta aikuisten edustusjoukkueeseen. He halusivat päästä aloituskokoonpanoon (sisäinen motivaatio) ja esimerkiksi tukea perhettään taloudellisesti (ulkoinen motivaatio). Samoin on syytä kuvailla tarkemmin intervention sisältö ja käytetyt käyttäytymisen muutostekniikat. M. LÄHDE: S-T. Haastattelut osoittivat, että ennen siirtymistä pelaajat olivat erittäin motivoituneita. Hardeman, M. He olivat nyt luottavaisempia mahdollisuudestaan menestyä edustusjoukkueessa. 117 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 oiden sisältöjä ei tutkimuksissa kuvattu kovin yksityiskohtaisesti. Pelaajat olivat kuitenkin myös hermostuneita, koska he pitivät aikuisten tasoa merkittävästi haasteellisempana nuorten tasoon verrattuna. Hankonen (2016) A systematic review of school-based interventions targeting physical activity and sedentary behaviour among older adolescents, International Review of Sport and Exercise Psychology, 9:1, 22–44, DOI: 10.1080/1750984X.2015.1081706 Askel aikuisurheiluun stressaa nuorta ammattilaispelaajaa A mmattilaiseksi tähtäävät nuoret urheilijat käyvät läpi monta muutosta. Liikuntakäyttäytymisen muutokseen tähtäävissä interventioissa on syytä käyttää jatkossa myös objektiivisia liikunta-aktiivisuuden mittareita sekä tarpeeksi isoja otoskokoja ja pitkän aikavälin seurantaa. Sisäisenä motivaationa tuli ilmi rakkaus lajiin ja valmius uhrauksiin menestystä varten, ulkoisena motivaationa taas tuleva palkankorotus. Eräs ensimmäisistä on nuorten kilpaurheilusta aikuisten kilpaurheiluun siirtyminen. Suurimmalla osalla urheilijoista on vaikeuksia sopeutua tähän muutokseen ja moni päätyy jopa lopettamaan uransa. Tutkimuksen kestolla ja toteutustavalla sen sijaan ei ollut vaikutusta intervention vaikuttavuuteen. Esiin nousi kuitenkin se, että vaikuttavimmissa interventioissa käyttäytymisen muutosta haettiin useammilla eri tekniikoilla ja interventiot toteutti tutkija eikä esimerkiksi liikunnanopettaja. van Stralen, F. Sniehotta, V. Pelaajat myös kokivat, että perheen, ystävien, valmentajien ja joukkuetovereiden odotukset olivat kovia ja stressiä aiheuttavia. AraújoSoares, W. Siirtymisen jälkeen pelaajat olivat edelleen voimakkaasti motivoituneita. Hynynen, M. Yllättäen edustusjoukkueen saman pelipaikan pelaajat eivät olleet haastaneet uusia pelaajia, vaan kannustaneet ja auttaneet heitä. Pelaajat haastateltiin kaksi viikkoa ennen siirtymistä uuteen joukkueeseen ja kaksi viikkoa joukkueeseen siirtymisen jälkeen. On tärkeää, että urheiluseuroissa ymmärretään aikuisurheiluun siirtymisen haasteet. M. Tällöin on mahdollista arvioida interventioiden vaikuttavuutta luotettavammin. Lisäksi he arvioivat siirron aikana tapahtuvia välittömiä muutoksia. J. Onnistumispaineet olivat edelleen kovat, mutta ennen kaikkea heidän itse itselleen asettama vaatimustaso oli noussut. He myös kokivat edelleen saavansa tukea monelta eri taholta, mutta eritoten edustusjoukkueen valmentajalta. Chinapaw, T. Se tukee myös nuorten optimaalista pelaajakehitystä ja ehkäisee lahjakkuuksien hukkaamista. LÄHDE: Robert Morris, David Tod & Martin Eubank (2016): From youth team to first team: An investigation into the transition experiences of young professional athletes in soccer, International Journal of Sport and Exercise Psychology, DOI: 10.1080/1612197X.2016.1152992 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com Liikuntakäyttäytymisen muutokseen tähtäävissä interventioissa on syytä käyttää jatkossa myös objektiivisia liikunta-aktiivisuuden mittareita.. Vasankari & N. Heidän itseluottamuksensa oli koetuksella ja he epäilivät fyysistä ja henkistä valmiuttaan edustusjoukkueeseen. F
2016 Mar 1. Rasituksessa vapautuva adrenaliini vaikuttaa tutkijoiden mukaan etenkin mobilisoimalla ja lisäämällä luonnollisten tappajasolujen soluihin tunkeutumista, kun taas rasituksessa lihaksesta vapautuva IL-6 vaikuttaa luonnollisten tappajasolujen jakautumiseen elimistössä. Am J Prev Med. Dancing Participation and Cardiovascular Disease Mortality: A Pooled Analysis of 11 PopulationBased British Cohorts. Tutkimuksen päätulos oli, että keskiraskas, mutta ei kevyt tanssiminen, vähensi kuolleisuuden riskiä lähes 50 prosenttia. Tutkijoiden mukaan liikuntaharjoittelun vaikutukset olivat varsin huomattavia, sillä se vähensi kasvaimia yli 60 prosentilla viidessä eri hiirimallissa, joita he testasivat. 118 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Teksti: ILKKA HEINONEN Terveyttä tanssimalla! T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a U uden tutkimuksen mukaan tanssi on tehokas ase taistelussa ennenaikaisen kuoleman vaaraa vastaan. Kevyen ja keskiraskaan tanssin ja kävelyn harrastamisen määrää kysyttiin viimeisen neljän viikon ajalta. He muun muassa raportoivat kävelevänsä enemmän ja ylittivät fyysisen aktiivisuuden suositukset useammin kuin ne, jotka eivät tanssineet. Cell Metabolism -tiedelehdessä Pedersenin ja kumppaneiden toimesta julkaistun tutkimuksen mukaan liikunta ehkäisee syöpäkasvainten ilmaantumista ja kehittymistä adrenaliinin ja IL-6 tulehdusvälittäjäaineen kautta ilmenevien mekanismein. Jos ja kun mekanistisesti vaikutukset välittyvät adrenaliinin ja IL-6 kautta, on myös rasituksen intensiteetti huomioitava. Molemmat vaikuttavat niin sanottuihin luonnollisiin tappajasoluihin ja niiden soluihin tunkeutumiseen ja jakautumiseen kudoksissa. Se tarkoittaa melkoisia juoksukilometrejä ihmisten päivittäiseen elämään sovellettaessa. Alkuvuodesta uutisoitiin myös uusien Käypä hoito -suositusten painottavan tätä tutkimusnäytön vankistuessa. Mekanistisella tasolla liikunnan ja syövän ehkäisyn roolia ei kuitenkaan vielä ole kovin hyvin ymmärretty, mutta uusi tutkimus on hiljattain valaissut asiaa. Vaikutus oli siis melkoinen, ja jopa suurempi kuin mikä oli kävelyn vaikutus (33 % riskin väheneminen). Tutkimuksen mielenkiintoinen havainto oli myös se, että tanssijat olivat ylipäätään fyysisesti aktiivisempia. Koehenkilöjoukko koostui 48 390 aikuisesta, joilla ei ollut todettua sydänja verenkiertoelimistön sairautta tutkimuksen alussa. Tanssi voisi siis kenties saada ihmiset liikkumaan muutenkin enemmän ja suositusten mukaisesti. Yrittänyttä ei laiteta, vaikka rytmitaju ei parhaimmasta päästä olisikaan! LÄHTEET: Merom D, Ding D, Stamatakis E. Tämän asian osoittaakseen tutkijat kokosivat yhteen 11 tutkimusta Isosta-Britanniasta. Tutkijoiden mukaan tanssin suotuisat vaikutukset saattavat selittyä sillä, että keskiraskas tanssiminen on rasitustasoltaan tarpeeksi korkeaa nostamaan muun muassa sydämen sykettä terveysvaikutuksia tuottaen. doi: 10.1016/j.amepre.2016.01.004. pii: S07493797(16)00030-1. Tutkimuksen translationaarisia näkökohtia mietittäessä on huomattava, että hiirillä ne juoksumäärät, joilla vaikutuksia oli nähtävissä, olivat reilusta neljästä kilometristä vajaaseen seitsemään kilometriin päivässä. Liikunta ehkäisee syöpää E pidemiologisten tutkimusten mukaan liikunnalla on tärkeä rooli monien syöpien ehkäisyssä. Toisaalta he spekuloivat myös sillä, että tanssin harrastaminen on saattanut jatkua jo pitkään ja sillä on hyvin todennäköisesti myös myönteisiä psykososiaalisia vaikutuksia, joiden tiedetään olevan yhteydessä parempaan terveyteen. Liikunnan on oltava vähintään Keskiraskas tanssiminen vähensi kuolleisuuden riskiä lähes 50 prosenttia.
Liikunnan on oltava vähintään reipasta tai jopa melko raskasta, jotta adrenaliinin ja tulehdusvälittäjäaine IL-6 tasot nousisivat. Kojeen ja tutkimuksen ainutlaatuisuutta kuvastaa se, että laitetutkimus on julkaistu eräässä arvostetuimmasta tiedelehdistä, ja sillä on todennäköisesti sovellettavuutta sellaisissa toiminnoissa, joissa hikeä erittyy – eli esimerkiksi juuri liikkuessa. doi: 10.1016/j.cmet.2016.01.011. Fully integrated wearable sensor arrays for multiplexed in situ perspiration analysis. Nature. Huippuyliopiston Berkeleyn yliopiston tutkijat ovat nyt kehittäneet menetelmän, jota ei tarvitse asentaa ihon alle, mutta sillä voidaan mitata monia asioita suoraan iholta. Erotuksena aikaisempiin vastaavanlaisiin yrityksiin tämä muovinen ranneke kykenee analysoimaan. 119 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 reipasta tai jopa melko raskasta, jotta adrenaliinin ja tulehdusvälittäjäaine IL-6 tasot nousisivat veressä fyysisen aktiivisuuden johdosta. 2016 Jan 28;529(7587):50914. doi: 10.1038/nature16521. Tutkijat itse toivovat siitä olevan hyötyä myös yksilöllisen diagnosoinnin ja fysiologisen mittaamisen sovellutuksissa. LÄHDE: Pedersen L, Idorn M, Olofsson GH, Lauenborg B, Nookaew I, Hansen RH, Johannesen HH, Becker JC, Pedersen KS, Dethlefsen C, Nielsen J, Gehl J, Pedersen BK, Thor Straten P, Hojman P. Cell Metab. Askelmittarit ja sykevyöt ovat saaneet seurakseen mitä moninaisimpia laitteita, joista osa kuulosti jopa aivan science fictionilta jokunen vuosi sitten. Nähtäväksi siis vielä jää, miten teholtaan ja määrältään matalatasoisempi liikunta pystyy estämään syöpäkasvainten ilmaantumista ja kasvua. Kyseessä on eräänlainen mittaranneke, joka pystyy analysoimaan hien koostumusta. Siitä voi olla erityistä hyötyä etenkin kehon nestetasapainon tarkkailussa, sillä muutokset elimistön nestetasapainossa näkyvät hyvin muutoksina hien natriumpitoisuuksissa. Näitä ovat muun muassa Googlen kehittelemät lasit, joiden avulla voit mitata verensokerisi tason silmästä, tai suoraan ihon alle asetettavat mittasirut, jotka pystyvät vähintään samaan. Se on helppokäyttöinen eikä rajoita normaalia liikkumista. 2016 Mar 8;23(3):554-62. Nyt voi mitata myös hikeä useita fysiologisia muuttujia, kuten glukoosia, laktaattia, natrium ja kalium ioneja ja lämpötilaa, kaikkia samanaikaisesti. Markkinoille päästyään kyseessä on siis ilmeisen hyvä lisä mittausarsenaaliin. LÄHDE: Gao W, Emaminejad S, Nyein HY, Challa S, Chen K, Peck A, Fahad HM, Ota H, Shiraki H, Kiriya D, Lien DH, Brooks GA, Davis RW, Javey A. Tämän lisäksi se pystyy tuottamaan analyysin kaikista näistä ilman minkäänlaista jälkiprosessointia, mitä on vielä aikaisemmissa versioissa vaadittu. Voluntary Running Suppresses Tumor Growth through Epinephrineand IL-6-Dependent NK Cell Mobilization and Redistribution. Sitä voidaan hyödyntää myös tutkimuksissa paremman fysiologisen kokonaiskuvan saamiseksi rasituksessa. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Research Associate School of Sport Science, Exercise and Health University of Western Australia, Crawley, Australia Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku Kehon nestetasapainon muutokset näkyvät muutoksina hien natriumpitoisuuksissa. O man fyysisen aktiivisuuden ja elimistön fysiologisten toimintojen objektiivinen mittaaminen ja seuraaminen ovat nyt kova sana monien liikkujien ja terveydestään kiinnostuneiden ihmisten keskuudessa
Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 235, Jyväskylä 2016, ISSN: 0356-1070, ISBN: 978-951-39-6564-8. Väitöskirja JYX-portaalissa http://urn. Valtonen tutki opettajankoulutusta edeltäviä liikunnan sosialisaatioympäristöjä ja niiden yhteyksiä luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiin alakoulun liikunnanopetuksesta ja omista vahvuuksista opettaa liikuntaa. Liikunnan vaikutusta reisiluun kaulan rakenteeseen ja lujuuteen mitattiin DXA-laitteella ja polvinivelen ruston biokemiallista koostumusta arvioitiin ruston kuvantamiseen kehitetyillä dGEMRICja T2 relaksaatioaikamagneettikuvausmittauksilla. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/hand le/ 10024/121855 Huomio opiskelijoiden näkemyk siin liikunnanopetuskoulutuksessa LitM Juha Valtosen kasvatustieteen alan väitöskirja ”Askelmerkkejä liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi: Opettajankoulutusta edeltävät liikunnan sosialisaatioympäristöt, koetut vahvuudet ja käsitykset hyvästä liikunnanopetuksesta” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 9.4.2016. Valtonen ajoitti tutkimuksensa opintojen alkuun, jolloin opettajankoulutus ei vielä vaikuta opiskelijoiden käsityksiin. Vastaväittäjänä toimi professori Leif E. Hyviä liikuntamuotoja ovat kaikki, jotka horjuttavat tasapainoa ja joissa käytetään useita liikesuuntia. Kouluiässä oppilaat jakautuivat neljään liikehallinnaltaan erilaiseen tyyppiin: yleishyvät, tasapainoiset, pallotaitajat ja yleisheikot. Vastaväittäjänä toimi dosentti Arja Sääkslahti (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena on professori Heikki Ruismäki. Tutkimus oli osa Koululiikunnan vaikuttavuus (KOVA) -tutkimusta. fi/URN:ISBN:978-951-39-6564-8 Liikunnan taitaminen aikuisena näkyy jo kouluiässä LitM Joonas Kalarin väitöskirja ”Minkä nuorena hallitsee sen aikuisena taitaa. Myös tasoryhmissä (hyvät, keskiverrot, heikot) tapahtui hyvin vähän muutoksia. Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Lauri Laakso (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena emeritusprofessori Heimo Nupponen. Tutkimushenkilöiksi ilmoittautuneista, polvikivusta kärsivistä 50–65-vuotiaista naisista seulottiin 80 naista, jotka arvottiin joko harjoitteluryhmään tai verrokkiryhmään. Harjoitusryhmäläiset harjoittelivat ohjatusti kolme kertaa viikossa vuoden ajan verrokkiryhmän jatkaessa tavanomaista liikuntaansa. Kouluiästä aikuisikään ulottuvassa seurantatutkimuksessa havaittiin, että liikehallinta erilaisissa kouluiän liikuntatehtävissä säilyi aikuisikään ja että sukupuolten liikehallinnan kehitys kouluiän jälkeen oli erilaista. Tutkimuksessa seurattiin liikehallinnan kehitystä ja pysyvyyttä 24 vuoden ajan. Aikuisten yleiset kuntoliikuntamuodot kuten kävely, juoksu ja pyöräily, eivät sellaisenaan riitä liikehallinnan kehittämiseen. Tutkimuksen päälöydös oli, että säännöllinen asteittain koveneva hyppelyharjoittelu ei aiheuttanut muutoksia polvirustoon, eli harjoittelu oli turvallista nivelille alkaneesta nivelrikosta huolimatta. Lisätietoja: Juhani Multanen, juhani.multanen@ksshp.fi. Multasen tutkimuksessa selvitettiin asteittain kovenevan hyppelyharjoittelun vaikutuksia luustoon, rustoihin, nivelrikon oireisiin sekä suorituskykyyn vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, joilla on lievä polven nivelrikko. Vaikka kouluiän liikehallinta määritti vahvasti aikuisiän liikehallintaa sekä yksilöettä ryhmätasolla, suuretkin yksilölliset muutokset olivat mahdollisia kouluiän jälkeen. Tutkimus osoitti, että harjoittelu lisäsi reisiluun kaulan mineraalimassaa ja lujuutta sekä paransi fyysistä suorituskykyä, kuten lihasvoimaa ja tasapainoa, jotka ovat tärkeitä kaatumisriskin vähentämisessä. Liikehallinnan pysyvyys kouluiästä aikuisikään – 24 vuoden seurantatutkimus” tarkastettiin Turun yliopistossa 8.4.2016. Siihen osallistui eri puolilta Suomea 44 miestä ja 44 naista, joiden liikehallintaa mitattiin kouluiässä vuosina 1985 ja 1988 (9–16-vuotiaina) sekä aikuisiässä vuonna 2009 (33?39-vuotiaina). Liikehallinta pysyi naisilla paremmin kuin miehillä. Kouluiässä tyttöjen ja poikien liikehallinta kehittyi samalla tavalla, mutta kouluiän jälkeen naisten liikehallinta heikkeni ja miesten parani. Tällaisia ovat esimerkiksi pallopelit, luistelu ja lumilautailu. Dahlberg (Lundin yliopisto) ja kustoksena professori Ari Heinonen. Tämän kaltaisen kuormituksen on aiemmin ajateltu olevan haitallista nivelrustolle, joskaan asiaa ei ole koskaan tieteellisesti osoitettu. 120 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 Nivelrikkopotilaat hyötyvät luustoa vahvistavasta liikunnasta THM Juhani Multasen fysioterapian alan väitöskirja ”Liikuntaa luustolle ja rustoille vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla, joilla on lievä polven nivelrikko” tarkastettiin 11.3.2016 Jyväsakylän yliopistossa. Kahdentoista kuukauden harjoittelu toteutui erittäin hyvin. Lisätietoja: Joonas Kalari, joonaskalari@outlook.com. Luuston kannalta tehokkaan liikunnan tulee sisältää kehoon kohdistuvaa iskuja tärähdystyyppistä kuormitusta (hyppelyharjoittelua) sekä nopeita suunnanmuutoksia. Kehonrakenteeltaan erilaisten ryhmien (kevyet, keskipainoiset, painavat) liikehallinnassa ei ollut eroa koulutai aikuisiässä, mutta pitkittäisseurannassa korkea kehonpaino kouluiässä ennusti muita painoryhmiä heikompaa liikehallintaa aikuisena. Sosialisaatioympäristöjä ovat koululiikunnassa menestyminen, vapaaajan liikuntaharrastus, liikunta-alan T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi. Tutkittavien lievä polven nivelrikko varmistettiin röntgenkuvauksella ennen tutkimuksen alkua. Tyypit säilyivät lähes muuttumattomina aikuisikään. Harjoittelu ei aiheuttanut polvikipua tai nivelen jäykkyyttä
Vastaväittäjä toimi professori Matthieu Lenoir (Ghent University, Belgia) ja kustoksena dosentti, LitT Arja Sääkslahti. Kokemus perustuu heidän omaan liikunnallisuuteensa ja opetustaitoihinsa. Tavoitteiden muotoilussa ja kohdentamisessa tarvittiin yksityiskohtaista ohjausta, sillä niiden kirjallinen laatiminen oli osallistujille vierasta. Jotkut vierastivat myös tavoitteita koskevaa käsitteistöä. Lisätietoja: Marja-Leena Kauronen, marja-leena.kauronen@kyamk.fi. Tulos viittaa siihen, että perheille kohdennetun liikuntaneuvonnan tulisi olla jatkuvaluonteista. Liikuntasuuntautuneisuudella tarkoitettiin tässä yhteydessä koululiikunnassa menestymistä, aktiivista liikuntahistoriaa, liikunnanohjauksen tai urheiluvalmennuksen parissa toimimista ja niissä kouluttautumista sekä joukkueliikuntataustaa. Osatavoitteiden laatimien ja tarkistaminen olivat ohjauksessa jatkuvasti esillä esimerkiksi ruokavaliota ja liikuntaa koskevan uuden tiedon jakamisessa. Liikuntasuuntautuneista ympäristöistä tulleet opiskelijat kokivat olevansa vahvoja oppiaineessa. Ohjaajat noudattivat Sydänliiton ja Suomen diabetesliiton kehittämää Pieni päätös päivässä – painonhallinnan ryhmänohjausmallia. Sosialisaatioympäristöjen yhteydet käsityksiin hyvästä liikunnanopetuksesta olivat samansuuntaisesti kaksijakoiset, mutta heikommat. Laukkanen selvitti tutkimuksessaan, voidaanko perheille suunnatulla liikuntaneuvonnalla vaikuttaa 4–7-vuotiaiden lasten liikuntaaktiivisuuteen ja motoristen taitojen kehitykseen. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@jyu.fi. Liikunnanopetuksen tulee opiskelijoiden mielestä olla myönteistä, motivoivaa, monipuolista ja kaikki oppilaat mukaan ottavaa. Teos on luettavissa sähköisenä Jyväskylän yliopiston kirjaston JYX-julkaisuarkistossa. Liikuntasuuntautuneisuus näyttäisi yhdistyvän oppiaineen painottamiseen kun taas alhaisempi liikuntasuuntautuneisuus kytkeytyy oppilaiden huomioimisen ja myönteisen ilmapiirin painottamiseen. Väitöskirja on sähköisesti luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-512007-6 Tavoitteet keskiössä elintapa muutosten tukemisessa THM Marja-Leena Kaurosen terveyskasvatuksen väitöskirja ” The group counselling in the support of the living habits in the type 2 diabetes prevention tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 13.4.2016. Teos on julkaistu sarjassa University of Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education, and Health numerona 236, 183 s., Jyväskylä, 2016, ISSN 03561070; 236, ISBN 978-951-39-6571-6 (nid), ISBN 978-951-39-6572-3 (PDF). Heidän kuvauksensa olivat pääosin samansuuntaiset kuin mihin liikunnanopetusta ohjaavissa valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa oli heidän kouluaikoinaan pyritty. Opiskelijat painottivat kuvauksissaan liikuntatuntien ilmapiirin ja toimintatapojen merkitystä. Opiskelijoilla oli yhteneväiset käsitykset alakoulun hyvästä liikunnanopetuksesta. Lisätietoja: Juha Valtonen, juha.valtonen@helsinki.fi. Osa lapsista hyötyisi perheille suunnatusta liikuntaneuvonnasta LitM Arto Laukkasen liikuntapedagogiikan väitöskirja ”Physical activity and motor competence in 4-8-yearold children: results of a family-based cluster-randomized controlled physical activity trial” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 15.4.2016. Vahvuuksina liikunnanopetuksessa koettiin oma liikunnallisuus, myönteinen asenne, rohkaisevuus, empaattisuus, opetustaidot ja kyky olla asettamatta suorituspaineita. Ohjaus muutoksen omaseurantaan, kuten liikuntaja ruokapäiväkirjojen käyttöön, loi pohjan osallistujien järjestelmälliselle itsearvioinnille, joka puolestaan tarjosi ohjaajille tarttumapintaa toteutussuunnitelman tarkistamiseen ja muutokseen kannustamiseen. Ohjaajien käyttämät keinot yhdistettiin osallistujan arkeen, kuten työhön ja työyhteisöön, liikuntaan sekä perheen ja läheisten tukeen. Tavoitteiden toteutumista seurattiin ja tuettiin puhelimitse ja sähköpostitse puolen vuoden ajan, jonka jälkeen muutosten pysyvyyttä seurattiin vielä puolen vuoden ajan. Tutkimuksessa selvisi painohallintaryhmien ohjaajien käyttävän useita eri keinoja ja menetelmiä tukeakseen osallistujia elintapamuutoksessa. Tutkimukseen ilmoittautuneet ja liikuntaneuvontaryhmään satunnaisesti valitut perheet saivat yksilöllistä neuvontaa lasten liikunnan edistämiseksi. Vähemmän liikuntasuuntautuneet opiskelijat puolestaan ilmaisivat useammin oppilaisiin kohdistuvia vahvuuksia kuten rohkaisevuutta, empaattisuutta ja kykyä olla asettamatta suorituspaineita oppilaille. Tutkimuksessa videoitiin lähes vuoden ajan kahta painonhallintaryhmää, joissa osallistujina oli sekä miehiä että naisia. Tutkimus toteutettiin Jyväskylän seudulla vuosina 2011–2013 ja siihen osallistui kaikkiaan 126 4–8-vuotiasta lasta ja heidän vanhempansa. Toisaalta perheiden liikkumistottumuksiin tulisi todennäköisesti kiinnittää huomiota vieläkin varhai. Heitä ohjattiin myös korvaavien toimintojen löytämiseen ja ympäristöstä tulevien ärsykkeiden hallintaan. Vastaväittäjä toimi professori Sanna Salanterä (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Marita Poskiparta. Kauronen tutki ohjaajien toimintaa elintapamuutosten tukemisessa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn ryhmäohjauksessa. Tutkimuksessa liikunnallisella tuella tarkoitettiin vanhemman ja perheen liikkumista yhdessä lapsen kanssa, lapsen kehumista ja kannustamista liikuntaan liittyen sekä lapsen kyyditsemistä liikuntaharrastuksiin ja liikkumisvälineidenja varusteiden tarjoamista. Myös tavoitteet olivat keskiössä elintapamuutoksen tukemisessa. 121 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 koulutus ja työkokemus sekä liikuntaan kytkeytyvät sukupuoleen perustuvat käytännöt. Kaurosen mukaan ohjaajat vähensivät ryhmän edetessä tiedon jakamista ja muuttivat toimintaa osallistujakeskeiseksi, jotta osallistujat saivat itse kertoa elintapamuutokseen liittyvistä kokemuksistaan. Neuvontajakson aikana muutokset olivat myönteisiä alun perin vähiten tuettujen lasten osalta, mutta jakson päätyttyä liikuntamäärät vakiintuivat ennalleen. Perheet osoittivat tukea lastensa liikkumiselle runsaimmillaan 4–5-kertaa viikossa, kun taas vähiten tukea osoittavien perheiden kohdalla vastaava luku oli vain noin kerran viikossa
Tulevaisuudessa olisi tärkeä selvittää, voidaanko jo varhain lapsuudessa aloitetulla liikunnalla saavuttaa positiivinen vaikutus elinikään geeniperimästä riippumatta. Positiivisia vaikutuksia havaittiin liikkumattomassa ajassa, joka väheni ja painoindeksissä. Fyysistä aktiivisuutta arvioitiin aktiivisuusmittarilla. Tutkittavat nuoret satunnaistettiin kahteen koeryhmään ja yhteen kontrolliryhmään. Tutkimus koe-eläinmallilla ja kaksosilla antaa viitteitä siitä, että geeniperimällä on selvä vaikutus liikuntatottumuksiin. Näillä saatiin aikaan positiivisia muutoksia nuorten terveydessä. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 239, 85 s., Jyväskylä 2016, ISSN: 0356-1070; 239, ISBN 978-95139-6603-4 (nid.) ISBN 978-951-396604-1 (PDF). youtube.com/watch?v=STUqOT7fkXo Facebookin välityksellä elintapa ohjausta ylipainoisille nuorille TtM Heidi Ruotsalaisen hoitotieteen väitöskirja ”Elintapaohjausinterventioiden vaikuttavuus ylipainoisten ja lihavien nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja elintapamuutokseen sitoutumiseen” tarkastettiin Oulun yliopistossa 15.4.2016. Lisätiedot: Sira Karvinen, sira.karvinen@jyu.fi. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health 238, 172 s. Nuorten fyysinen aktiivisuus ei merkitsevästi lisääntynyt tutkimuksen aikana. Tehokkaissa elintapaohjausmenetelmissä tulee huomioida nuorten yksilölliset tarpeet ja elämäntilanne, jotta ohjaus on sellaista johon nuori voi sitoutua. Liikuntatottumusten erilaisuus oli huomattavasti yleisempää epäidenttisillä kaksosilla verrattaessa identtisiin kaksosiin. Tutkimuksessa selvitettiin liikunta-aktiivisuuden ja eliniän yhteyttä keräämällä tulokset kaksosten kuolleisuudesta 23 vuoden ajalta. Aerobista suorituskykyä, johon liikunta ei ole vaikuttanut, tutkittiin kahdella rottalinjalla, joilla on synnynnäisesti erilainen juoksukyky. Karvinen tutki geeniperimän vaikutusta liikunta-aktiivisuuteen ja elinikään yhdistämällä tuloksia koeeläinasetelmasta ja ihmisillä kerätystä kaksosaineistosta. Vastaava ilmiö havaittiin myös ihmisillä. Tulosten perusteella geneettinen vaihtelu voi osaltaan selittää aiemmissa tutkimuksissa havaittua yhteyttä liikunnan ja pitkän eliniän välillä. Aktiivinen liikunta aikuisiällä ei edistänyt pitkää elinikää ihmisillä eikä koe-eläimillä, vaikkakin liikunnalla on todistetusti positiivisia vaikutuksia muuan muassa kuntoon, toimintakykyyn ja terveyteen. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi. Sosiaalista mediaa hyödyntävällä ohjauksella voidaan tavoittaa useampi nuori ja sitä voidaan toteuttaa maantieteellisesti laajalla alueella sekä haja-asutusalueella. LCR-rotat puolestaan lihovat helposti ja niillä on suurentunut riski sairastua metabolisiin sairauksiin. Vanhempien ja nuorten sitoutuminen liikunnan lisäämiseen osoittautui haasteelliseksi tutkimuksen aikana. Tilukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi. Tutkimuksessa kehitettiin uudenlainen ohjausmenetelmä ylipainoisten ja lihavien nuorten terveyden edistämiseksi kouluterveydenhuollon yhteyteen. Väitösvideo Youtubessa: https://www. Väitöstutkimuksessa ohjattiin pohjoissuomalasia ylipainoisia yläkoululaisia Facebookissa noudattamaan terveellisiä elintapoja. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin aikaisempien ohjausmenetelmien vaikuttavuutta nuorten painoindeksiin ja fyysiseen aktiivisuuteen. Kouluterveydenhuollossa on mahdollista edistää nuorten terveyttä ja siellä käytettävien ohjausmenetelmien kehittäminen on tärkeää. Teos on luettavissa myös sähköisenä Jyväskylän yliopiston JYX-julkaisuarkistossa. Tulokset osoittivat, että samat geneettiset tekijät vaikuttavat liikunta-aktiivisuuteen, aerobiseen suorituskykyyn ja elinikään. Vastaväittäjänä toimi emeritusprofessori Kari Uusikylä ja kustoksena professori, YTT Hannu Itkonen. Seurantatutkimuksessa tutkittiin samaa sukupuolta olevia identtisiä ja epäidenttisiä kaksospareja, jotka erosivat toisistaan liikuntatottumuksiltaan. Marttilan tutkimus lisää ymmärrystä 1990-luvulla Suomeen levin. Vastaväittäjänä toimi professori Anna-Maija Pietilä (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Helvi Kyngäs. Aikuisiässä aloitettu liikunta-aktiivisuus ei vähentänyt kuolleisuutta tai lisännyt elinikää rotilla eikä identtisillä kaksosilla. Lisätietoja: Heidi Ruotsalainen, väitöskirjan pysyvä osoite: http://jultika.oulu.fi/Record/ isbn978-952-62-1141-1 Aikuisiän liikuntaaktiivisuus ei lisännyt elinikää FM Sira Karvisen liikuntafysiologian väitöskirjan ”Lifespan and skeletal muscle properties: The effects of genetic background, physical activity and aging” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 22.4.2016. Koeryhmien nuoret ja heidän vanhempansa saivat Facebookin kautta toteutettua elintapaohjausta, sekä lisäksi toinen ryhmistä sai käyttöönsä Polar Active -aktiivisuusmittarin omaseurantaa varten. Vastaväittäjänä toimi prosessori John Thyfault (University of Kansas, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Heikki Kainulainen. 122 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 semmassa vaiheessa, sillä lapsuudessa vakiintuvia liikunnallisesti passiivisia tapoja ja tottumuksia on vaikea muuttaa. Facebookohjaukseen yhdistettiin fyysisen aktiivisuuden omaseuranta Polar Active -aktiivisuusmittarilla. HCR (high-capacity runner) -rotilla on hyvä aerobinen suorituskyky, ne ovat fyysisesti aktiivisia, terveitä ja elävät selvästi pidempään verrattuna LCR (low-capacity runner) -rottiin. Lisäksi mitattiin nuorten paino ja pituus ja he vastasivat elintapamuutosta kartoittavaan kyselyyn. Jyväskylä 2016, ISSN 0356-1070; ISBN 978-951-396582-2 (nid.), ISBN 978-951-39-65822(PDF). Opetussuunnitelmiin seikkailua ja elämyksiä luonnossa LitM Maarit Marttilan liikuntapedagogiikan väitöskirja ”Elämysja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 14.5.2016. Lisätietoja: Arto Laukkanen, arto.i.laukkanen@jyu.fi. Tulokset vahvistivat aiemman havainnon, että HCR-rotat ovat selvästi LCR-rottia aktiivisempia liikkumaan niin normaalissa häkissä kuin juoksupyörässäkin
Arvonlisäyksen ja bruttokansantuotteen perusteella se oli sijalla 50 Suomen 135 suurimman alan joukossa sekä 18. Vertailtaessa kahta erilaista leikkauksen jälkeistä hoitomenetelmää todettiin, ettei potilaiden välillä ollut eroa kliinisissä mittareissa tai voimissa 11 vuotta vamman jälkeen. Lisätietoja: Hamid Gholamzadeh Fasandoz, hamfaz33@hotmail.com. Esiintyvyys ja hoito LL Iikka Lanton kirurgian alan väitöskirja ”Akuutti akillesjänteen repeämä. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health 240, Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2016, 171 p. Se näyttää sopivan opetussuunnitelmien toteuttamiseen eri koulutusasteilla ja erilaisille oppijoille. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 237, 268 s., Jyväskylä 2016, ISSN: 0356-1070, ISBN: 978-951-396622-5. Lisätiedot: Iikka Lantto, puh. Keskeiset tulokset osoittavat, että menetelmä tuki yhteisöllisyyttä ja kaverisuhteita, kouluviihtyvyys parantui, poissaolot olivat vähäisiä ja liikunnan määrä lisääntyi. Suurimmalle osalle potilaista ilman leikkausta toteutettava hoito sopii erinomaisesti, mutta jotkut fyysisesti aktiiviset potilaat hyötynevät leikkaushoidosta. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö myynti@library.jyu.fi. Suurimmassa osassa arvioituja muuttujia palvelusektorin osuudet lisääntyivät jatkuvasti valmistuksen kustannuksella, mikä on jo tehnyt Suomen urheiluja liikuntateollisuudesta palvelupainotteisen. Nousua oli kaikissa ikäryhmissä. Vastaväittäjänä toimi professori, rehtori Jolanta Zy ?ko (Warsaw School of Tourism and Hospitality Management, Puola) ja kustoksena professori Kimmo Suomi. suurin Suomen 22 päätoimialasta. Urheiluun liittyvät repeämät lisääntyivät erityisesti jakson keskimmäisen 11-vuotisjakson aikana kun taas urheiluun liittymättömät repeämät lisääntyivät koko seurantajakson ajan. Esiintyvyys ja hoito” tarkastettiin Oulun yliopistossa 13.5.2016. Esimerkiksi luontoon ja luontoliikunnan oheen yhdistettiin eri oppiaineita monipuolisesti. Tämä on kilpailuetu kotimaan markkinoilla, mutta kansainvälisesti kärsitään pääoman puutteesta ja massatuotannon tuomasta kilpailuedusta kilpailijamaihin verrattuna. Akillesjänne on ihmisen suurin ja vahvin jänne ja sen kunnollinen toiminta on edellytys normaalille kävelylle. Opiskelijoiden, opettajien ja vanhempien kokemukset elämysja seikkailupedagogiikan käytöstä ja kuluneesta lukuvuodesta olivat myönteisiä. Gholamzadeh Fasandoz valottaa liikuntateollisuuden kokoa, merkitystä ja kehitystä Suomessa vuosina 2002–2011. Liikuntaja urheiluteollisuus on ollut myös taloudellisen taantuman aikana kasvu-uralla koko ajan. Alan yritykset ovat pieniä: valmistukseen keskittyvissä yrityksissä oli harvoin yli 30 ja palveluyrityksissä harvoin yli viisi työntekijää. 123 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 2–3 / 2016 neestä toiminnallisesta menetelmästä, elämysja seikkailupedagogiikasta. Tutkimuksessa selvitettiin akillesjänteen repeämän esiintyvyyttä ja vertailtiin kahta erilaista leikkauksen jälkeistä hoitomenetelmää 11 vuotta vammasta ja vertailtiin leikkauksellisen ja ilman leikkausta toteutettavan hoidon tuloksia. Tulosten mukaan liikuntasektori kuuluu Suomen kansantalouden avainaloihin. Luontoliikunnan sekä luontoympäristön on puolestaan havaittu edistävän terveyttä ja hyvinvointia. Tutkimuskohteena oli erään ammattiopiston valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen ryhmä lukuvuonna 2012–2013. Vertailtaessa leikkauksella ja ilman leikkausta hoidettuja potilaita ei myöskään todettu eroja kliinisissä mittareissa, mutta kirurgisella hoidolla voima palautui hiukan nopeammin ja ero myös säilyi 18 kuukautta vammasta. Suurin osa akillesjänteen repeämistä syntyy urheilussa, erityisesti pallopeleissä. Väitös on saatavilla myös JYX-julkaisuarkistosta.. Studies in Sport, Physical Education and Health ISSN 0356-1070; 240 ISBN 978-95139-6606-5 (nid.) ISBN 978-951-396607-2 (PDF). Myös elämänlaatumittarilla mitattuna leikkauksella hoidetut olivat kivun ja fyysisen toiminnan osalta hiukan tyytyväisempiä. Akuutti akillesjänteen repeämä. Akillesjänteen repeämien esiintyvyys oli 2.1/100 000 vuonna 1979 ja se kymmenkertaistui vuoteen 2011 mennessä. Vaikka potilastyytyväisyys oli hyvä, ei pohkeen voima palautunut normaaliksi edes 11 vuotta vamman jälkeen. Ryhmän opetukseen sisällytettiin vuoden ajan kerran viikossa elämysja seikkailupedagogiikkaa erilaisissa ympäristöissä. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö myynti@ library.jyu.fi. Väitöskirjan wwwosoite: http://jultika.oulu.fi/Record/ isbn978-952-62-1198-5 Liikuntateollisuuden taloudelliset vaikutukset Suomessa LitM Hamid Gholamzadeh Fasandozin liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjan “Sport as an Industry in Finland – Exploring the Economic Significance, Contributions and Development of the Sport Sector as an Industry” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 18.5.2016. Lisätietoja: Maarit Marttila, maarit.marttila@tampere.fi. Tutkimuksessa tarkastellaan aikasarjoina kaikkea liikuntatuotantoa Suomessa ja Euroopassa: tavaroita, välineitä, vaateita ja liikuntapalveluja, joista kokonaisuudessaan muodostuu oma teollisuuden alansa. Vastaväittäjänä toimi professori Heikki Kröger (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Juhana Leppilahti. Kymmenen vuoden tarkasteluajanjakson aikana liikuntateollisuuden työpaikat kasvoivat Suomessa 12 000 työpaikasta 18 000 työpaikkaan. Liikunnan on todettu tukevan oppimista monin tavoin. Toiminnassa huomioitiin opetussuunnitelman tavoitteet kokonaisvaltaisesti. 08 315 2841. Opiskelijoiden sekä kotiväen mukaan elämysja seikkailupedagoginen luontoliikunta tuki oppimista. Niin suomalaisten kuin kansainvälisten aiempien tutkimusten mukaan elämysja seikkailupedagogiikalla on ollut myönteisiä vaikutuksia yhteistyöhön ja oppimiseen motivaation kautta. Tavoitteena oli tutkia sen sovellusmahdollisuuksia opetuksessa opetussuunnitelmaa toteuttaen sekä selvittää menetelmän sopivuutta erilaisille oppijoille. Väitös on saatavilla myös JYX-julkaisuarkistossa. Siihen kuului kymmenen iältään 16–22-vuotiasta opiskelijaa