Liikunta & TIEDE 54 2– 3/ 17 • 8 eu ro a TUTKIMUSARTIKKELIT 2016 OSA III PELILLISTÄMÄLLÄ UUSIA LIIKKUJIA. KUORMITTUMISEN ANALYYSI – TIEDÄ MITÄ MITTAAT LIIKUNTA KUNTOUTTAA SYDÄNTÄ
Kun asiaa mitataan objektiivisesti, arviolta puolet näistä putoaa pois. Koiran kanssa lenkkejä tehdessä lii kuntasuosituksetkin ehkä täyttyvät ajallisesti kestävyysliikunnan osalta, mutta teho jää usein hyvin kevyeksi ja kohtuukuormitteisen tai rasittavan liikunnan terveyshyödyt jäävät saamatta. Rohkenen epäillä sitäkin. Eli yksi viidesosa ehkä voidaan lukea tuolla kriteerillä kategoriaan ”säännöllisesti liikuntaa harrastava”. Professori Mark Tarnopolsky usein hämmentää yleisöään tutkimustuloksillaan, jotka osoittavat säännöllisen reippaan kuntoliikunnan pitävän ihon ohuena ja sileänä ikävuosien karttuessa (Crane ym. Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtajana aloittaa 1.9. Otsikosta tosin oli jäänyt muutama olennainen sana pois. Tämän lehden juttua (sivulla 50) lukiessa voi vain todeta, että tulipas siitä oivallinen ja avartava lukukokemus meille kaikille urheilun ja liikunnan olemusta pohtiville. Ilta-Sanomat lämmitti äskettäin uudestaan maaliskuussa Helsingin Sanomissa julkaistun jutun, jossa valmentaja Matti Heikkilä sanoo, että ”Jopa puolet säännöllisesti liikuntaa harrastavista ihmisistä harjoittelee liian lujaa”. Kuinkahan monen satunnaisesti tai vähemmänkin liikkuvankin mieleen jäi epäilys liian kovaa harjoittelemisesta omalla kohdalla. Kyselytutkimusten perusteella noin kolmannes suomalaisista liikkuu nykyisten terveysliikuntasuositusten mukaisesti. Vähän samantapaisia ajatuksia pyöri mielessä, kun tamperelainen tutkija Hanna-Mari Ikonen tarjosi juttua agilityn kehityksestä viralliseksi urheiluksi ja siihen johtaneista liikuntaja urheilukäsityksen muutoksista. Paino: Forssa Print 2017 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Tiede-lehti esimerkiksi uutisoi äskettäin amerikkalaistutkimuksesta (Tucker, Preventive Medicine, 2017), jonka mukaan ”Reipas treenaaminen nuorentaa soluja yhdeksän vuotta” ja ”Lievä liikunta ei riitä pitämään soluja nuorina”. Jutussa puhuttiin säännöllisesti liikkuvista. Urheiluviihdeohjelma Villi Kortin facebook-sivuilla on nähtävillä video (https://www.facebook.com/villikortti2/ videos/600827480083477/) siitä miten Kallen lopulta kävi, kun hän itse pääsi lajia testaamaan. Ja sitä kohtuukuormitteista ja rasittavaa liikuntaa todella tarvitaan. Sitä kohtuukuormitteista tai rasittavaa liikuntaa siis tutkitusti oikeasti tarvitaan. Kun 80 prosenttia meistä kuitenkin liikkuu liian vähän on selvää kummasta luvusta on syytä olla huolissaan. Mutta kohtuus kaikessa. 54. kari.kalliokoski@utu.fi. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 2–3 / 2017 UUSIA NÄKÖKULMIA ”T ää on taas osoitus siitä minkälaista puuhastelua tää Suomen urheilu on…”, totesi Kalle Palander uutisesta, jossa kerrottiin koira-agilityn loikkaavan vihdoin viralliseksi urheilulajiksi. Mikäli puolet heistä harjoittelee liian kovaa, kyse on noin kymmenestä prosentista suomalaisia. Preventive Medicine Reports, 2017) kertoo myös, että kun fyysistä aktiivisuutta seurattiin objektiivisella mittarilla, niin kohtuukuormitteisen ja rasittavan liikunnan määrä oli suoraan yhteydessä pitkäikäisyyteen. Elokuussa pääsihteerinä aloittaa lisäksi seuran koulutusja viestintäpäällikkönä toiminut FT Jari Kanerva. alkaen Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori ETT Mikael Fogelholm ja varapuheenjohtajana Sydän liiton liikunta-asiantuntija, TtM, ft, Annukka Alapappila. Seura on saamassa perinteiseen liikuntatieteen puolestapuhujan tehtävänsä toteuttamiseen sekä liikunnan monitieteiseen ja laajaan tarkasteluun lisää uusia näkökulmia. Tuore raportti (Bakrania ym. Ja kuten Palanderin video todistaa, koira-agility on urheilua ja panee puuskuttamaan. Aging Cell, 2015). Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Gorilla/Calle Artmark Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Koira voi siis olla erinomainen liikuttaja. Tämä näkökulma jutuista valitettavasti uupui
Esa Nordling 63 Fysioterapeutin käsikirja. Arto Hautala, Leena Meinilä 26 HIITharjoittelulla tehoa sydänpotilaan kuntoutukseen. Henry Lipponen, Mirja Hirvensalo, Kalervo Ilmanen 106 Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas fyysinen passiivisuus ovat yhteydessä 6–8 vuotiaiden lasten ylipainoon. Sanna Palomäki, Pertti Huotari, Sami Kokko 91 Fyysisen aktiivisuuden ja kouluviihtyvyyden muutokset actiontracksovelluksen opetus käytön myötä – pilottitutkimus. Kimmo Koivisto, Pasi Koski, Tanja Matarma 99 Arvostus yhteisöllisyys ja oppilaiden tuke minen ammatissa pitkään työskennelleiden liikunnanopettajien kokeman työhyvinvoinnin ytimessä. Heini Wennman 18 Liikunta kuntouttaa ja parantaa sydänpotilaan ennustetta. Piia Kaikkonen 34 Liikunnan Duunari. Pakkoliikunta ja syömishäiriöt ovat oirekokonaisuuksia, joissa oire tuo sairastuneelle välitöntä helpotusta oloon. 59 Liikuntapaikkojen esteettömyyden taso kohenemassa. Tuomas Kari 9 Pelinomaisia elementtejä hyödyntämällä uusia liikkujia. Teijo Pyykkönen 39 SUOMI 100: Elinvoimaa raittiista ilmasta! Jouko Kokkonen 40 Menestys rakentuu osaamiselle – myös urheilun johtamisessa. Hanna-Mari Ikonen, Samu Pehkonen 54 LÄHIKUVASSA: Jarmo Liukkonen: Motivaation mysteereitä mallintamassa 57 EMERITUS IHMETTELEE. Esko Mälkiä TUTKITTUA 65 Tutkimusuutiset 70 Väitösuutiset 73 TUTKIMUSARTIKKELIT 2016 OSA III 74 Liikuntatehtäviä kotiläksyinä: Koulun ulko puolella tapahtuva oppiminen opetuksen tukena tyttöjen liikunnassa. Kari Kalliokoski 4 Digitaaliset liikuntapelit – huvia ja terveys hyötyä. Haapala, Juuso Väistö, Niina Lintu, Aino-Maija Eloranta, Virpi Lindi, Timo A. Mari Kääpä, Sanna Palomäki, Ulla Maija Valleala 83 Vanhempien ja kavereiden tuen yhteys nuoruusiän fyysiseen aktiivisuuteen. Roope Rissanen AJASSA 59 Professori Mikael Fogelholm LTS:n puheen johtajaksi. Tuomas Kari 10 Liikunta on oleellinen osa eurheilun huippujen harjoittelua. Elintapoina liikunta ja uni liittyvät läheisesti toisiinsa. Eero A. Teemu Poikkimäki, Erik Rantala, Marjukka Nurkkala, Joni Keisala, Raija Korpelainen, Marja Vanhala 121 Kirjoitusohjeet 2017 2 PÄÄKIRJOITUS: Uusia näkökulmia. Sari Aaltonen LUETTUA 62 Psyykkinen vahvuus – Mielen taitojen harjoituskirja. Lakka 113 Eriikäisten urheilijoiden syömishäiriökäyttäy tyminen lajityypeittäin – kirjallisuuskatsaus. T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 34 Kalervo Ilmanen Ku va : E SA N Y K Ä N E N. Risto Telama 58 OPISKELIJA OUNASTELEE. Tuomas Kari 11 POLTTOPISTE: Liikuntatieteen suuntaa etsimässä. Kati Karinharju, Riikka Tupala, Annika Mäkelä, Niina Inberg, Sirpa Jaakkola-Hesso, Mari Törne 61 NÄIN MAAILMALLA: Kun hyötyliikunta mahdollisuudet ovat rajatut. Onko näkyvyys tae vahvasta osaamisesta. Tiedekunnan käytävät hiljenevät merkittävästi, kun yliopistonlehtori Kalervo Ilmanen siirtyy kesällä 2017 eläkkeelle. Teknologia on tuonut mittaamisen kaikkien ulottuville. Tuija Leskinen, Lotta Hamari, Kari Kalliokoski 30 Tiedä mitä mittaat – taustaa kuormittumisen ja palautumisen analyysiin. Pia Charpentier 50 Harrastuksesta viralliseksi urheiluksi – agility. Kimmo J Lipponen 45 Kun liikunnasta tulee vihollinen – pakko liikunta ja syömishäiriöt. Kun vielä voi – van han henkilön liikuntamotivaatio. Jari Laukkanen 22 Liikunnallinen sydänkuntoutus on kustannus vaikuttavaa. Tulosten analysointi edellyttää tietoa. Digitaalinen pelaaminen voi toimia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen välineenä. Kari Keskinen 12 Riittävä liikunta ja uni ovat tärkeitä sydän ja verisuonitautien ehkäisyssä
2013) ja suunnitella erilaisiin tarpeisiin ja erilaisille henkilöille (Lieberman ym. Enää ei ole syytä oudoksua liikkujia, joilla on sauvojen sijaan käsissään vaikkapa peliohjain tai älypuhelin. S äännöllisellä liikunnalla on lukuisia posi tiivisia terveysvaikutuksia kehon toimin noista mielialaan ja henkiseen vireyteen. 2010). 2012; Warburton ym. Kuva: ANTERO AALTONEN. 2012) tai molempia samanaikaisesti (Berkovsky ym. Digitaaliset liikuntapelit yhdistävät pelaamisen ja liikunnan ja vaativat pelaajalta fyysistä aktiivisuutta. Pelejä voidaan myös pelata monissa eri ym päristöissä (Baranowski ym. 2011; Maddison ym. 2014; Lieberman ym. Pelien potentiaali on merkittävä, sillä digitaa linen pelaaminen on yksi maailman suosituimmista viihdemuodoista (Maddison ym.2013). Pelien ohjaaminen tapahtuu omaa kehoa liikuttamalla ja pelin lopputulos määräytyy osaltaan pelaajan fyy sisten liikkeiden perusteella (Müeller ym. 5 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: TUOMAS KARI Digitaalisen pelaamisen on yleisesti ajateltu lisäävän ihmisten passiivista aikaa, mutta pelaaminen voi myös toimia terveyden ja hyvin voinnin edistämisen välineenä. Mää ritelmäni mukaan (Kari & Makkonen 2014) tuon fyysisen aktiivisuuden tulee ylittää sedentaarinen eli hyvin matala aktiivisuustaso tai sisältää voimailuun, tasapainoiluun tai liikkuvuuteen liittyvää aktiviteet tia. Säännöllinen liikku minen onkin ensiarvoisen tärkeää. 2006; WHO 2010). Pelkkä peukaloiden heiluttelu ei siis riitä. 2011). Digitaaliset liikuntapelit – englanninkieliseltä ter miltään exergames – yhdistävät pelaamisen ja liikun nan vaatimalla pelaajalta fyysistä aktiivisuutta. Myös digitaalisen pelaamisen on yleisesti ajateltu lisäävän ihmisten passiivista aikaa, mutta pelaaminen voi myös toimia välineenä terveyden ja hyvinvoin nin edistämiseen, esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden kautta. Se myös laskee useiden kroonisten tau tien riskiä (Lee ym. Liikkumatto muuden kustannuksista on puhuttu paljon. Näiden pelien vahvuus on siinä, että ne voivat tar jota käyttäjälleen sekä huvia että hyötyä (Osorio ym. Samoin siitä, miten ihmisiä saataisiin lisäämään omaa liikun taaktiivisuuttaan. 2011)
Konsolipohjaisille peleille on tyypillistä, että niitä pelataan TVruudun edessä tai virtuaalilaseilla. Liikun tapelejä pelataan pääasiassa huvin – eikä niinkään hyödyn vuoksi. Markkinoilla on jo liikun nan kannalta erittäin lupaavia virtuaalitodellisuuspe lejä. Väitöskirjani (Kari 2017) vastaa omalta osaltaan tähän tarpeeseen. Käytön jatkuvuuden kannalta myös hyötyyn perustuvat näkemykset ja kokemukset ovat keskeisessä roolissa (Kari 2017). 6 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Digitaalisia liikuntapelejä voi nykyään nähdä kai killa suosituimmilla pelikonsoleilla, erilaisilla mobii lilaitteilla ja pelihalleissa (Kari 2017). Varhaisimpia viritelmiä nähtiin jo 1980luvulla, mutta ne jäivät pitkälti kuriositeeteik si ilman suurempaa menestystä. 2012; Kari ym. Keskeinen taustatekijä henkilön omalle pelaami Virtuaalitodellisuutta hyödyntävät liikuntapelit sekä aiempaa tarkemmat liikesensorit ovat seuraava askel. Se oli aluksi peli hallien vetonaula ja myöhemmin siitä julkaistiin useita kotona pelattavia versioita. Väitöstutkimuksessani keskeinen fokus oli yksilön tasolla eli käyttäjässä, käyttäjyydessä ja käyttäytymi sessä – sekä peleissä, jotka ovat yksittäisten kulut tajien saatavilla. Tulokset koros tavat huviin liittyvien syiden tärkeyttä käyttöaiko muksen (Kari & Makkonen 2014) ja käytön taustalla (Kari ym. Pelaamisen avulla muutoin tylsästä toi minnasta voidaan tehdä mielekkäämpää. Uskon, että tulemme näkemään lisää erilaisia mobiilipohjaisia liikuntapelejä. Tosin on mielenkiintoista nähdä, miten virtuaalitodellisuutta hyödyntävät liikuntapelit sekä teknologian kehityksen mahdol listamat aiempaa tarkemmat liikesensorit tulevat muuttamaan tilannetta. Mobiilipelejä pelataan useimmiten ulkona, paljon suuremmilla pelialueilla ja vaihtuvis sa ympäristöissä (Kari 2017). Näiden lisäksi pelejä on upotettu tai yhdistetty kuntoilulaitteisiin ja kiipeilyseiniin (Kajastila & Hämäläinen 2014). Liikkumaan kannustavissa peleissä ei sinänsä ole mitään uutta. Aiempi digitaalisia liikuntapelejä koskeva tutki mus oli pääosin keskittynyt laitekeskeiseen näkökul maan. Saanemme kuitenkin odottaa hintojen laskua ja virtuaalitodellisuuspelaamisen laajempaa leviämistä koteihin vielä tovin. Se mullisti aikanaan digitaalista pelaamista merkittävästi. Markkinoilla on jo liikunnan kannalta erittäin lupaavia virtuaalitodellisuuspelejä.. Lisäksi tarkastelin näiden pelien potentiaalia fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen kunnon näkökulmasta. Sen sijaan pelien käyttäjiä, käyttöä ja käytön eri ulottuvuuksia koskeva näkökulma oli jäänyt selvästi vähemmälle. Sen menestys tulee varmasti vaikuttamaan pelimarkkinoihin myös tulevaisuudessa. Suo situimpia ovat kuluttajille helposti saatavilla olevat konsoli ja mobiilipohjaiset liikuntapelit (Chamber lin & Maloney 2013). Ensimmäinen suu rempaa suosiota saavuttanut peli oli vuonna 1998 julkaistu Dance Dance Revolution. Suuren yleisön tie toisuuteen digitaaliset liikuntapelit tulivat viimeis tään kymmenen vuotta sitten, kun Nintendo Wii konsoli eri liikuntapeleineen julkaistiin. Tarkastelin muun muassa käyttöaikomuksen taus talla vaikuttavia tekijöitä, omaksumista, itse käyttöä, sekä käytön jatkuvuutta. Mobiilipuolellakin erilaisia liikuntapelejä on nähty jo joidenkin vuosien ajan – tunnetuimpina kenties Zombies Run, Ingress ja viime vuonna ilmestynyt Pokémon GO. Konsolipohjaisten liikuntapelien suosio erilaisissa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä toimissa, kuten kuntoutuksessa, terapiassa ja esimerkiksi vanhusten tasapainon parantamisessa on sen sijaan selvästi kasvanut. Pokémon GO läpimurto – virtuaalitodellisuuspelit seuraava. Tuon potentiaalin maksimaaliseksi hyödyntämiseksi niin kaupallisesta kuin terveydellisestä näkökulmasta on tarpeellista, että pelien kehittäjät ja muut sidosryh mät saavat tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa uutta tietoa ja tutkimustuloksiin perustuvia johto päätöksiä ja suosituksia. Mobiilipuolen peleistä Pokémon GO oli kuitenkin ensimmäinen todellinen hitti, joka on tehnyt läpimurron myös suuren yleisön keskuu dessa. Tällaiselle käyttäjäkeskeiselle lähestymistavalle on tarvetta, jotta digitaalisten lii kuntapelien koko potentiaali muun muassa liikunta aktiivisuuden lisäämisessä voitaisiin saavuttaa. Huvin vuoksi ja yhdessä Tutkimuksen keskeisin löydös liittyy käytön hedo nistisiin ja utilitaristisiin piirteisiin. Erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat käytön hedonistiset ja utilitaristiset piirteet. Mobiilien liikuntapelien suosion kasvaessa kon solipohjaisten liikuntapelien suosio kotikäytössä on ollut hiipumaan päin. Tutkimuksen kohteeksi käyttö ja käyttäjät Digitaalisilla liikuntapeleillä on paljon hyötypoten tiaalia perinteisen huvinäkökulman lisäksi. 2013; Kari 2015). Lisäksi erityistarpeita omaaville henkilöille on varta vasten kehitetty erilaisia terveyspelejä, joissa hyvin usein on mukana myös liikunnallinen elementti
Pelien tulisi myös tukea yhdessä pelaamista, joko erilaisten pelin sisäisten moninpelimoodien kautta tai mah dollistamalla pelien pelaaminen vuorovaikutuksessa muiden kanssa (Kari 2017). Se, jatkaako pelaa ja pelin käyttöä merkittävän kokemuksen jäl keen riippuu osaltaan käyttötarkoituksesta, pelaa misalustasta, sosiaalisesta tilanteesta, paikasta, ja rasitustasosta (Kari 2017). Liikunnasta muuten vähemmän innostuneet tai heidän läheisensä voisi vatkin pyrkiä passiivisen ajan vähentämiseen pelejä hyödyntämällä. Mutta siinä missä perinteinen pelaaminen on lisännyt passiivisuudesta aiheutuvia terveyshaittoja, liikuntapelit sen sijaan vähentävät passiivista aikaa, istumista sekä niiden mukanaan tuomia haittoja. Pelien elinkaaren ja tehokkuuden kannalta olisikin hyvä, jos näitä asioita tuotaisiin pelaamisen yhteydessä esiin. Tapamme käyttää tietojärjestelmiä ja tapamme harrastaa liikuntaa ovat muuttuneet monella tapaa. Jos fyy siseen kuntoon halutaan selkeitä parannuksia, tarvi taan pelaamisen yhteyteen myös muita liikuntamuo toja. Pelit voivat innostaa liikkumaan ja tehdä sen harrastamisesta hauskempaa. Kyse on uudenlaisesta, digitaalisten tek nologioiden mahdollistamasta liikuntamuodosta. Esimerkiksi liikuntapelien suunnittelussa on syytä edetä huvikärki edellä. Enää ei olekaan syytä oudoksua liikkujia, joilla on sauvojen sijaan käsissään vaikkapa peliohjain tai älypuhelin. Paljon pelaava on myös aktiivinen exergame-pelaaja Pelaaminen on yhtä yleistä miesten ja naisten kes kuudessa (Kari ym. TUOMAS KARI, KTT Tutkijatohtori (tietojärjestelmätiede) Informaatioteknologian tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: tuomas.t.kari@jyu.fi Kirjoittajan tietojärjestelmätieteen väitöskirja ”Exergaming Usage: Hedonic and Utilitarian Aspects” tarkastettiin 11.2.2017 Jyväskylän yliopistossa. Liikuntapelit tarjoavat keskimäärin rasitustasoa, joka ylittää suositellun alarajan terveyttä edistävälle fyysiselle aktiivisuudelle (Kari 2014). Pelkkä terveyshyöty ei yksistään motivoi pelaamaan. Sen sijaan muiden digitaalisten pelien pelaaminen lisää todennäköisyyt tä myös liikuntapelien pelaamiseen. 2012), mutta nuoremmat ikäluo kat pelaavat enemmän kuin vanhemmat (Kari ym. Digitaalisten liikuntapelien keskeinen vahvuus on huvin ja hyödyn yhdistäminen, ja monelle se toi miikin pelaamisen lähtökohtana. Liikuntapelejä myös pelataan huo mattavasti useammin yhdessä muiden kanssa kuin yksin (Kari ym. 13) ja vapaaajan fyysinen aktii visuus eivät vaikuta siihen, kuinka paljon ihminen pelaa digitaalisia liikuntapelejä. Näistä tuloksista voidaan myös vetää käytännön suosituksia eri toimijoille: pelien suunnittelijoille, markkinoijille, julkiselle sektorille sekä itse pelaa jille. 7 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 selle on kavereiden ja läheisten pelaaminen (Kari & Makkonen 2014). Näin pelaaminen voi edistää myös sosiaalista hyvin vointia. Siksi niitä voitaisiin hyödyntää myös erilaisissa liikuntakam panjoissa ja interventioissa. fi/URN:ISBN:978-951-39-6956-1 Konsolipohjaisten liikuntapelien suosio erilaisissa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä toimissa, kuten kuntoutuksessa, terapiassa ja esimerkiksi vanhusten tasapainon parantamisessa on selvästi kasvanut.. Mitä aktiivisem min henkilö muitakin pelejä pelaa, sitä korkeammal la rasitustasolla hän pelaa myös liikuntapelejä (Kari 2015). Exergameja liikuntakampanjoissa ja -interventioissa. Tästä näkökulmasta liikuntapelejä voidaan suositella perinteisen pelaamisen vaihtoehdoksi (Kari 2014). 2013). Liikuntaluokka (Kansallinen liikuntatutki mus 2009–2010, s. Pelaaminen on tapa viettää aikaa tuttujen kanssa ja se voi myös helpottaa uusiin ihmisiin tutustumista. Pitkällä aika välillä ne yksinään lisäävät kuitenkin vain harvoin fyysistä aktiivisuutta siinä määrin, että pelaamisella saavutetaan merkittäviä fyysisiä vaikutuksia. Pelaamisen tulee olla hauskaa. Merkittävillä kokemuksilla ja tilannekontekstil la on vaikutusta käytön jatkumiseen. 2013; Kari 2015). 2012; Kari ym. Teos on luettavissa osoitteessa http://urn. Pelaamisen jatkuvuutta lisäisi kuitenkin olennaisesti se, että pelaaja saisi palautetta niistä terveydellisistä hyödyistä, joita hän on pelaamisen aikana mahdollisesti saavuttanut. Liikunta voi tulla sivutuotteena, ilman että pelaaja välttämättä edes kokee harrastavansa liikuntaa
G. 2012. Fajardo: AIS. Kajastila, R. 2014. 8 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 LÄHTEET: Baranowski, T., Maddison, R., Maloney, A., Medina Jr, E. Kari, T. T. Active video games: An opportunity for enhanced learning and positive health effects?. Building a better mousetrap (exergame) to increase youth physical activity. Suomen kuntoliikuntaliitto. 2016. Kari, T., Makkonen, M., Moilanen, P. & Thin, A. 2013. Teoksessa: Proceedings of the 21st Americas Conference on Information Systems (AMCIS) 2015. Berkovsky, S., Coombe, M., Freyne, J., Bhandari, D. Games for Health Journal 1 (3), 205–210. Teoksessa: Proceedings of the 28th International Conference on Human Factors in Computing Systems (CHI’10). Explaining the adoption and habits of playing exergames: The role of physical activity background and digital gaming frequency. K. The habits of playing and the reasons for not playing exergames: Age differences in Finland. N. Bled: University of Maribor, 512–526. Liikunta voi tulla sivutuotteena, ilman että pelaaja välttämättä edes kokee harrastavansa liikuntaa.. G. 2015. Lieberman, D. Maddison, R., Simons, M., Straker, L., Witherspoon, L., Palmeira, A. New York: ACM, 2651–2660. A., Chamberlin, B., Medina, E., Franklin, B. 2012. Chamberlin, B. Games for Health Journal 3 (2), 72–78. 2013. Designing sports: a framework for exertion games. Canadian Medical Association Journal 174 (6), 801–809. The habits of playing and the reasons for not playing exergames: Gender differences in Finland. Exergaming, exercise, and gaming: Sharing motivations. Global Recommendations on Physical Activity for Health 2010. C. & Frank, L. 2014. & Maloney, A. 2012. A., Sanner, B. & Katzmarzyk, P. Effect of physical in¬activity on major non-communicable diseases world¬wide: An analysis of burden of disease and life ex¬pectancy. SLU:n julkaisusarja 6/2010 (Raportti), Helsinki. 2006. & Makkonen, M. & Vafiadis, D. 2014. & Hämäläinen, P. World Health Organization (WHO) Report. New York: ACM, 243–252. Can exergaming promote physical fitness and physical activity?: A systematic review of systematic reviews. R., Agamanolis, S., Bongers, B. Kari, T. 2010. 2011. Teoksessa: Proceedings of the Extended Abstracts of the 32nd Annual ACM Conference on Human Factors in Computing Systems. & Frank, L. Kari, T., Makkonen, M., Moilanen, P. The power of play: Innovations in getting active summit 2011: A science panel proceedings report from the American Heart Association. Osorio, G., Moffat, D. Teoksessa: The Oxford Handbook of Media Psychology. Kansallinen liikuntatutkimus 2009–2010: Aikuisja senioriliikunta. Circulation 123 (21), 2507–2516. & Sykes, J. 2013. International Journal of Gaming and Computer-Mediated Simulations 6 (4), 59–77. Kari, T. Explaining the usage intentions of exergames. & Bredin, S. Geneve. Teoksessa: Proceedings of the 25th Bled eConference ”eDependability: Reliable and Trustworthy eStructures, eProcesses, eOperations and eServices for the Future” Research Volume. Augmented climbing: interacting with projected graphics on a climbing wall. Physical activity motivating games: virtual rewards for real activity. & Baghaei, N. 2011. 2014. International Journal on WWW/Internet 11 (1), 30–42. & Simons, M. Active Video Games: Impacts and Research. Teoksessa: Proceedings of the 35th International Conference on Information Systems (ICIS) 2014. Health benefits of physical activity: The evidence. Pokémon GO 2016: Exploring situational contexts of critical incidents in augmented reality. Cognitive Technology 18 (1), 6–13. Journal For Virtual Worlds Research 9 (3). Warburton, D., Nicol, C. Müeller, F., Edge, D., Vetere, F., Gibbs, M. J., Lobelo, F., Puska, P., Blair, S. The Lancet 380 (9838), 219–229. New York: Oxford University Press, 316–333. 2011. Toronto: ACM, 1279–1284 Kari, T. Auckland: AIS. Teoksessa: Proceedings of the 29th Annual Conference on Human Factors in Computing Systems (CHI’11). & Sheridan, J. Lee, I., Shiroma, E
Pelillistäminen (eng. Kari, T., Piippo, J., Frank, L., Makkonen, M. In 47th Hawaii International Conference on System Sciences (HICSS). Pelillistämisen prosessi viittaa toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on soveltaa pelielementtejä muissa kuin pelikonteksteissa. Does gamification work. Liikuntateknologiset sovellukset voivat välittää pelillisiä kokemuksia. & Sarsa, H. 2011) ja sen on myös todettu voivan vaikuttaa motivaatioon (Fitz-Walter ym. R. Teoksessa: Proceedings of the 24th Australian ComputerHuman Interaction Conference. Borstnar (toim.) The 29th Bled eConference ”Digital economy” Research Volume. 2016a). a literature review of empirical studies on gamification. Myös yleiset liikuntatottumukset, kilpailuhenkisyys sekä asenteet liikuntateknologiaa kohtaan heijastuvat siihen, miten koettu pelillisyys vaikuttaa liikuntamotivaatioon. Johor Bahru: IEEE, 349–353. gamification) yleisenä käsitteenä on suhteellisen hyvin tunnettu ja sitä hyödynnetään laajasti eri aloilla (Hamari ym. Bled: university of Maribor, 393–405. Law, F., Kasirun, Z. LÄHTEET: Fitz-Walter, Z., Tjondronegoro, D. K. Liikuntateknologian parissa toimivissa yrityksissä pelillistämisellä nähtiin olevan merkittävä rooli. P elillistämisellä tarkoitetaan peleille ominaisen dynamiikan ja mekaniikan soveltamista eri ympäristöihin ja erilaisissa tilanteissa. Gamification in exercise applications and its role in impacting exercise motivation. Pelillisyyden kokeminen puolestaan tarkoittaa käyttökokemusta, jonka käyttäjä kokee pelilliseksi. Pelillisyys ei suoranaisesti tarkoita pelaamista tai pelejä, vaan pelinomaisten elementtien käyttämistä erilaisten tavoitteiden saavuttamiseen muissa kuin pelikonteksteissa. Waikoloa: IEEE, 3025–3034. Harrisburg: IGI Global, 78–104.. & Wyeth, P. Pelinomaisuutta hyödyntä vien tuotteiden ja palveluiden määrän ja merkityksen arvi oitiin kasvavan jatkossa. Hyödyllistä sen kehittäminen ja käyttö liikuntateknologioissa ja liikunnan edistämisessä on, mikäli sillä voidaan vaikuttaa liikuntamotivaatioon ja liikuntaan sitoutumiseen. Pelillisyyden kokemus syntyy eri elementeistä tai ominaisuuksista eri käyttäjille. 2014) – myös terveyden edistämisessä (Marston & Hall 2015). 2012). Sen tarkoituksena on useimmiten tuoda elämyksellisyyttä ja miellyttävyyttä uusiin ympäristöihin peleistä tuttujen ominaisuuksien avulla, edistää käyttäjien osallistumista ja sitoutumista käytettyyn palveluun, motivoida tai vaikuttaa käyttäytymiseen. Melbourne: ACM, 138–141. Pelillistäminen voi olla tehokas strategia yksilön käyttäytymiseen vaikuttamisessa (Law ym. Omassa tutkimuksessamme useimmat aiemmin vähän liikkuneista osallistujista kokivat, että pelillinen kokemus vaikutti heidän liikuntamotivaatioonsa myönteisesti. Gamification: Applications for health promotion and health information technology engagement. Omat tutkimuksemme ovat osoittaneet, että näkemykset pelillistämisestä vaihtelevat eri käyttäjien välil lä (Kari ym. Versendaal, C. Teoksessa: J. & Moilanen, P. 2016a. 2015. Se nähtiin myös tärkeänä tekijänä kertyneen mitatun datan jalostamisessa kuluttajia palveleviksi tiedoiksi. Marston, H. Brendryen (toim.) Handbook of Research on Holistic Perspectives in Gamification for Clinical Practice. & Gan, C. Kittl, A. 2012. 2011. Hamari, J., Koivisto, J. Teoksessa: D. Jo alun perin vahvan liikuntamotivaation omaavilla pelillistämisen vaikutus sen sijaan oli pieni. Teoksessa: 5th Malaysian Conference in Software Engineering (MySEC). & Hall, A. Pelinomaisuuden kehittäminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan sillä tulee olla tarkoitus tai tavoite. 2014. 9 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: TUOMAS KARI Pelinomaisia elementtejä hyödyntämällä uusia liikkujia. Pelin elementtien ja dynamiikan hyödyntäminen on mahdollisuus sellaisten henkilöiden liikunnan edistämisessä, joita liikunta sellaisenaan ei innosta. Pucihar, & M.K. Pelillistämisellä onkin enemmän mahdollisuuksia sellaisten henkilöiden liikunnan edistämisessä, joita liikunta sellaisenaan ei innosta tai joita viihdyttävät elementit liikkumisen tukena puhuttelevat. 2016a). Haastattelemistamme yrityksistä kaikki kokivat, että se voi olla tehokas keino herättää kiinnostusta tuotteita ja palveluja kohtaan sekä lisäämään käyttäjien kiinnostusta omaa terveyttään ja hyvinvointiaan kohtaan. A gamified mobile application for engaging new students at university orientation. Novak, B. Siksi käsite tuleekin jakaa pelillistämisen prosessiin ja pelillisyyden kokemiseen (Kari ym. Gamification towards sustainable mobile application. To gamify or not to gamify. Tulu & H
& Karhulahti, V. Osa vastaajista (31) tavoitettiin suoraan kutsumalla ja osa (84) sosiaalisen median kautta. Tapahtuuhan pelaaminen pääosin tietokoneen tai muun pelilaitteen ääressä istuen. Huipputason e-urheilijat ovat liikunnallisesti varsin aktiivisia ja kokevat liikunnan auttavan heitä suoriutumaan paremmin kilpailuissa.. Tästä harjoittelusta keskimäärin tunti on fyysistä harjoittelua, kuten lenkkeilyä, voimaharjoittelua tai vastaavaa. Sen sijaan olisi hyvä tukea sellaisten sosiaalisten verkostojen rakentumista, jotka auttavat nuoria ymmärtämään ja huomioimaan myös lajin asettamia fyysisiä vaatimuksia. Tämä antaa mielenkiintoisen viestin huipulle pyrkiville pelaajille, kuten myös huippupelaajia fanittaville harrastajille. Vastaajista 30 prosenttia koki, että pelaajan fyysinen ulkonäkö voi vaikuttaa vastustajan kilpailusuoritukseen turnaustilanteessa, jossa pelataan vastakkain fyysisesti samassa paikassa. E-urheilu on omanlaisensa ilmiö perinteisemmän fyysisesti aktiivisen urheilun maailmassa ja sen urheilullisista aspekteista on käyty paljon keskustelua. Tulosten mukaan huipputason e-urheilijat harjoittelevat keskimäärin noin 5,5 tuntia päivässä joka päivä vuoden ympäri. Kun ottaa huomioon lepopäivät ja kilpailupäivät, päivittäiset kokonaisharjoitusmäärät nousevat selkeästi suuremmiksi. International Journal of Gaming and Computer-Mediated Simulations, 8 (4), 53–66. Tutkimus osoittaa ne vahvasti liioitelluiksi. http:// www.igi-global.com/article/do-e-athletes-move/177250 Huippujen arkeen kuuluu keskimäärin tunti lenkkeilyä tai salia päivittäin. Tutkimus osoittaa, että huipputason e-urheilijat ovat liikunnallisesti varsin aktiivisia ja kokevat liikunnan auttavan heitä suoriutumaan paremmin kilpailuissa. Do e-athletes move. Tutkimus perustuu verkkokyselytutkimukseen, johon vastasi yhteensä 115 huipputason e-urheilijaa. A study on training and physical exercise in elite e-sports. Ensisijaisesti ei näyttäisi olevan syytä olla huolissaan siitä ajasta, jonka huipulle pyrkivät nuoret e-urheilijat käyttävät koneidensa ääressä. Tutkimus keskittyi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa toimiviin tiimeihin ja pelaajiin. Tosin maailman terävin kärki saattaa hyvinkin käyttää tämän ajan päivittäin e-urheiluun liittyvään toimintaan, mutta oletettavasti osa kyseisestä ajasta sisältää myös tiimipalavereita, videoanalyysia ja pelistrategian pohdintaa, mitä huiput eivät välttämättä itse lue ”harjoitteluksi”. Data kerättiin syyskuun 2015 ja kesäkuun 2016 välisenä aikana. Mediassa on aikaisemmin raportoitu e-urheilijoiden huimista, jopa 14 tunnin säännöllisistä harjoituspäivistä. Suurin osa vastaajista myös koki, että fyysisellä harjoittelulla on positiivinen vaikutus e-urheilun kilpailusuoritukseen: 39 prosenttia koki sen jokseenkin positiivisena ja 17 prosenttia erittäin positiivisena. Pääosa heistä (70%) suunnitteli ohjelmansa itse ja noin kymmenelle prosentille ohjelman teki oma tai tiimin valmentaja. Tarkoituksena oli muun muassa selvittää kuinka paljon e-urheilun huiput harjoittelevat, kuinka suuri osa tästä harjoittelusta on fyysistä harjoittelua, ja mikä on tuon fyysisen harjoittelun koettu merkitys. 2016. 10 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: TUOMAS KARI Liikunta on oleellinen osa e-urheilun huippujen harjoittelua Kyselyyn vastanneista e-urheilijoista 82 prosenttia kertoi seuraavansa erillistä harjoitusohjelmaa fyysisen harjoittelun toteuttamisessa. TUOMAS KARI, KTT Tutkijatohtori (tietojärjestelmätiede) Informaatioteknologian tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: tuomas.t.kari@jyu.fi LÄHDE: Kari, T. Tutkijat Jyväskylän ja Turun yliopistoista selvittivät tiettävästi ensimmäisinä maailmassa e-urheilun huippujen harjoittelua myös fyysiseltä kannalta (Kari & Karhulahti 2016). E -urheilu (e-Sports) eli videopelien kilpapelaaminen on noussut viimeisten vuosien aikana enenevissä määrin esiin niin mediassa kuin yleisessä keskustelussa. Pitkään jatkunut keskustelu e-urheilun ”fyysisyydestä” saa tutkimuksen myötä uuden käänteen
Valtion liikuntaneuvoston seminaarissa Tampereella 22.5. Itsestään selvää vastausta on vaikea saada, mutta on varmaa, että ilman korkeaa laatua ei tutkimuksella ole myöskään yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Suurissa konsortioissa voi olla voimaa ja tehoa, mutta vapaasti hengittävä moniääninen tutkijayhteisö on lopulta se, joka palkitsee yhteiskuntaa uusilla ideoilla ja innovaatiolla. Tutkimuksen laatu vaihtelee kuitenkin merkittävästi tutkimusyksiköiden, maiden ja tutkimusalojen välillä eikä enää nykyisin ole niin innovatiivista ja uraauurtavaa kuin aiemmin. Tieteellisen sattuman löytämisen todennäköisyyttä voidaan ratkaisevasti kasvattaa antamalla tilaa ja mahdollisuuksia sen löytymiseksi. Suomi on hyvissä asemissa pohjoismaisessa rintamassa, mutta oireet ovat jo nähtävillä siitä, että muiden kehitys on nopeampaa. Vaikka kehittymistä on viimeisen vuosikymmenen aikana edelleen tapahtunut, huolenaiheeksi on noussut se, että kehitys on ollut niin pientä, että useat OECD maat ovat kehittyneet Suomea nopeammin. Tämä tapahtuu pitämällä yllä tutkimusaktiivisuutta liikuntatieteen eri osa-alueilla. Säästötoimet tänään voivat saada huomispäivän tieteen arvioijat kirjoittamaan juuri sen saman kuin pohjoismaisen arvioinnin tekijät vuonna 2012: Suomen liikuntatutkimus ei enää ole niin innovatiivista ja uraauurtavaa kuin se on perinteisesti ollut. Ilman korkeaa laatua ei tutkimuksella ole myöskään yhteiskunnallista vaikuttavuutta.. Kysymys on akuutti ja paitsi tärkeä myös erittäin kiintoisa. Mitään osa-aluetta ei saa hallinnollisilla päätöksillä sulkea pois tukitoimien piiristä. Talousahdingossa on tuntunut hyvältä idealta leikata yhteiskunnallisen innovaatiokoneiston ydintoimintaa: tutkimusta ja koulutusta. Vaikka tieteellinen löydös syntyy usein sattumalta, saa se väistämättä yhteiskunnallista merkitystä kun sellainen lopulta löytyy. Valtiovallan viimeaikaiset toimet sotivat tätä ajatuskantaa vastaan. nousi isoksi kysymykseksi se miten saadaan aikaan samalla kertaa sekä laadukasta että yhteiskunnallisesti merkittävää tutkimusta julkishallinnon tiedolla johtamisen tarpeisiin. Liikuntatieteen pohjoismaisessa arvioinnissa vuonna 2012 todettiin, että liikuntatieteellinen tutkimus niin Suomessa kuin kaikissa pohjoismaissa on ollut korkeatasoista. Suomalaisten vahvuus on perusja soveltavien tieteiden välisessä tiiviissä yhteistyössä. 11 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 P O L T T O P I S T E E S S Ä Liikuntatieteen suuntaa etsimässä Niin ihmeelliseltä kuin se saattaa kuulostaakin, vaikuttavuuden aikaansaamiseksi ei välttämättä tarvitse tehdä mitään erityistä, sillä tullakseen julkaistuksi arvostetuimmilla kansainvälisillä foorumeilla, tutkimuksen on läpäistävä tiedeyhteisön tiukat laatukriteerit ja kritiikki, jonka lisäksi tutkimuksen on oltava uutta ja innovatiivista. Suomen tieteen kehitykseen on satsattu. Se on osoitus siitä, että Suomessa on osattu tehdä asioita oikein pitkällä aikavälillä. Tämän päivän hyvä idea voi kuitenkin olla huomispäivän huono idea. Uusien ideoiden esiin saaminen edellyttää, että sekä suuria että pieniä hankkeita tuetaan. Yhteiskunnallisen päätöksenteon on perustuttava tosiasioille. Kun kriittinen massa kasvaa, seuloutuu siitä esille se osa, jolle myös yhteiskunta löytää käyttöä. KARI L. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi S uomen Akatemian vuonna 2016 julkaisemassa Suomen tieteen tila -raportissa todettiin, että Suomen tieteen taso on vakaa ja maailman keskitason yläpuolella
12 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: HEINI WENNMAN Riittävä liikunta ja uni ovat tärkeitä sydänja verisuonitautien ehkäisyssä Kuva: ANTERO AALTONEN
Vähäinen liikunta ja uni lisäävät yhdessä sydäntautien riskitekijöitä. 2016). Tarkkaan ei voida sanoa, kuinka paljon unta ihminen tarvitsee. Näistä aamutyypit ovat heiElintapoina liikunta ja uni liittyvät läheisesti toisiinsa. (Sattelmair ym. Kronotyypeistä tunnetuimpia ovat aamuja iltatyypit. Sirkadiaaninen prosessi C kuvaa sisäsyntyisen ”kellomme” luomaa vuorokauden aikana nousevaa ja laskevaa vireystilaa. 2011). Unen aikana tapahtuu elimistölle tärkeää sopeutumista ja palautumista valveillaolon aikaisista psyykkisistä ja fyysisistä ärsykkeistä (Luyster ym. 2015). Sydäntaudit ovat kuitenkin edelleen suurin yksittäinen kuolinsyyryhmä suomalaisessa väestössä (Suomen virallinen tilasto 2015). Liikunnasta on tullut suurelle osalle meistä vapaa-ajan harrastus ja erillinen osa arkea. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vuonna 2012 sydäntaudit aiheuttivat noin 17,5 miljoona kuolemaa maailmassa (World Health Organization 2016). Sydän – ja verenkiertoelimistö, sekä lihaksisto muokkaantuivat vastaamaan ihmisen fyysisesti vaativaa elämäntapaa. 2012, Borbely ym. Jotta uni olisi riittävän virkistävää ja palauttavaa, näitä unisyklejä on nukkumisen aikana tultava riittävän monta. 2016). Liikunnan ja sydänja verisuonitautiriskin välillä on havaittu annos-vaste suhde, eli verrattuna liikkumattomuuteen jo pieni määrä liikuntaa vähentää merkittävästi riskiä sairastua sydäntautiin. Liikkumalla enemmän riski pienenee entisestään. Homeostaatinen prosessi S kuvaa valveillaolon aikana kasvavaa unen tarvetta, joka palautuu lähtötasolle nukkumisen aikana. Unen tarve on usein hyvinkin yksilöllinen asia (Ferrara & De Gennaro 2001). Unen tarve on yksilöllistä Uni on ihmiselle elintärkeää. Unen aikana käydään läpi neljä eri univaihetta, joita kuvastaa toinen toistaan syvempi uni ja aivojen sähköisen toiminnan erilaisuudet. (Jackson ym. Nämä neljä univaihetta toistuvat syklinä unen aikana useita kertoja. Sisäinen kellomme toimii osittain autonomisesti, mutta sitä säätelevät myös muun muassa valo ja energia-aineenvaihdunta (Luyster ym. (Myers ym. Ihminen on luotu liikkumaan ja ihmiskeho on alun perin suunniteltu kestämään pitkiäkin siirtymisiä jalan (Bramble & Lieberman 2004). 13 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 S ydänja verisuonitaudit ovat johtava kuolinsyy maailmanlaajuisesti. Tämä johtuu suurelta osin ennaltaehkäisyn ja hoidon sekä elintapojen parantumisesta (Jousilahti ym. 2016). 2015) Unta säätelee kaksiosainen biologinen prosessi, niin sanottu sirkadiaaninen prosessi C ja homeostaattinen prosessi S (Borbely ym. 2012). Suomessa sydäntautikuolleisuus on laskenut merkittävästi ja myös useimmissa sydäntaudin riskitekijöissä on nähty myönteinen kehitys viimeisten 40 vuoden aikana. Liikunnan ja unen välisiin yhteyksiin vaikuttavat unen pituuden lisäksi unen itsearvioitu riittävyys ja unen laatu sekä se, onko henkilö aamuvai iltavirkku.. Sisäisen kellon luontaista rytmiä kuvataan usein termillä kronotyyppi. Metsästäjäkeräilijä sukupolvesta seuraavia ihmissukupolvia liikutti vielä fyysinen arki ja työ, mutta teknologian kehittymisen myötä ihmisten arjesta on vähitellen tullut yhä liikkumattomampaa. Optimaalisessa unirytmissä olevalla henkilöllä sisäisen kellon mukainen vireystilan vaihtelu ja homeostaattisen prosessin määrittämä unen tarve kohtaavat
(Chaput ym. 2011, St-Onge ym. 2008). Sitä vastoin satun naiset uniongelmat ja huono unen laatu ovat edelleen yleistyneet työikäisessä väestössä Suomessa (Kronholm ym. (Cappuccio ym. 2016). Iltatyyppejä ovat vastaavasti he, joiden paras vire on iltapäiväntai illan aikana ja jotka ajoittavat unensa myöhäisemmälle yölle. 2012). 2010). 2013). 2012), mutta miehillä on näyttöä iltatyyppisyyden hieman lisääntyneen viimevuosina (Broms ym. Aamutyyppisyyttä esiintyy runsaasti lapsilla ja iäkkäillä ihmisillä, kun taas iltatyyppisyys on yleistä murrosikäisillä ja nuorilla aikuisilla (Roenneberg ym. Energia-aineenvaihdunnan näkökulmasta, uni ja raskas liikunta sijaitsevat ikään kuin jatkumon ääripäissä, joiden väliin sijoittuvat paikallaanolo, kevyt ja keskiraskas liikunta (Tremblay ym. Kertyneeseen tutkimusnäyttöön perustuen on linjattu, että uni tulisi huomioida liikunnan, tupakoinnin ja ravinnon lisäksi tärkeänä sydäntautiriskiin vaikuttavana elintapana (Redline & Foody 2011, St-Onge ym. Suurin osa ihmisistä sijoittuu johonkin äärimmäisen aamuja iltatyyppisyyden väliin (Adan ym. Lisäämällä aikaa liikuntaan, on vähennettävä aikaa unesta tai paikallaanolosta. Säännöllinen liikunta voi kohentaa unta ja vastaavasti huonosti nukuttu yö voi vähentää seuraavan päivän liikunta ja lisätä paikallaanoloa (Pepin ym. Lisäksi tutkimusnäyttö tukee myös lyhyen unen yhteyttä kohonneeseen verenpaineeseen. Sen sijaan kronotyypin yhteydestä liikkumiseen ja paikallaanoloon ei ole aikuisväestön keskuudessa juurikaan raportoitu. 2010). 2016). 2010, Kanerva ym. Uniongelmat haitaksi myös sydänterveydelle Unella on havaittu U:n muotoinen yhteys kuolleisuuteen niin, että sekä hyvin lyhyt että pitkä uni altistavat suuremmalle kuolleisuudelle (Shen ym. Lyhyt uni on väestössä usein yleisempää kuin pitkä uni ja miehet raportoivat hieman naisia lyhyempää unta (Ferrara & De Gennaro 2001). 2015). 2015). 14 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 tä, joiden luontainen vireystila on paras aamuisin ja he vetäytyvät mielellään varhain iltaisin nukkumaan. 2014). 2012). 2016). (Kukkonen-Harjula 2015). (Redline & Foody 2011). Kohtuullista liikuntaa voidaankin suositella itsehoitokeinona unen laadun kohentamiseksi. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan yhtenäisesti tue ajatusta siitä, että aikuiset nukkuisivat huomattavasti vähemmän nyt kuin ennen (Youngstedt ym. 2014). Unen laatu ja pituus ovat usein korreloivia ominaisuuksia, mutta voivat olla myös toisistaan riippumattomia tekijöitä terveyden kannalta. 2016). 2014, Romney ym. Esimerkiksi Suomessa aikuisväestössä havaittiin vuosien 1972 ja 2005 välillä noin 18 minuutin lyhentyminen unen pituudessa (Kronholm ym. Tästä keskiarvosta poikkeava unen pituus luokitellaan joko lyhyeksi tai pitkäksi uneksi. Suomessa aamutyyppisyys on iltatyyppisyyttä yleisempää (Merikanto ym. 2007). Lyhyellä ja pitkällä unella on myös havaittu yhteys sydäntautien ilmaantuvuuteen, lihavuuteen ja diabetekseen tai häiriintyneeseen sokeriaineenvaihduntaan niin poikkileikkauskuin pitkittäistutkimuksissa. Myös uniongelmat ennustavat sydäntautikuolleisuutta ja yhdistyvät usein muun muassa kohonneeseen verenpaineeseen, lihavuuteen ja huonoksi koettuun terveyteen. 2011). Tyypillisiä uniongelmia ovat riittämättömäksi tai huonolaatuiseksi koettu uni, yölliset heräämiset ja nukahtamisen vaikeus (Ohayon 2002). Epidemiologisissa tutkimuksissa on myös havaittu, että iltatyypeille kertyy erilaisia terveysriskejä kuten enemmän tupakointia, epäterveellisiä ruokailutottumuksia, sekä enemmän sairastavuutta kuin aamutyypeille (Wittmann ym. Unen ja sydäntaudin välillä on todettu yhteys useissa tutkimuksissa ja käsitys unen tärkeydestä terveydelle on noussut parrasvaloihin. Elintavoilla on tapana kasaantua ja esimerkiksi tupakointi, huonot ravintotottumukset ja liikkumattoUni tulisi huomioida liikunnan, tupakoinnin ja ravinnon lisäksi tärkeänä sydäntautiriskiin vaikuttavana elintapana.. Keskimäärin aikuiset nukkuvat 7–8 tuntia vuorokaudessa (Ferrara & De Gennaro 2001, Kronholm ym. Etenkin pitkään uneen voi liittyä myös taustalla oleva heikko terveydentila ja näin ollen pitkän unen itsenäinen sydäntautiriski on hieman kyseenalaisempi kuin lyhyen unen (Chaput & Tremblay 2009, Cappuccio ym. Erilaisilla liikuntaohjelmilla ja liikunnan lisäämisellä on etenkin iäkkäämmillä henkilöillä saatu aikaan jonkin verran parannusta unen laadussa. 2012, Merikanto ym. 2016). Liikunnan ja unen välinen yhteys on todennäköisesti kaksisuuntainen. Usein lyhyen unen raja-arvona pidetään kuutta tuntia ja pitkän unen raja-arvona yhdeksää tuntia (Grandner & Drummond 2007, Grandner ym. 2008). (Adan ym. Unen häiriintyminen voi myös liittyä uniapneaan, jossa hengitys unen aikana on rajoittunutta tai estynyttä ja unen aikana esiintyy voimakasta kuorsaamista tai hengityskatkoksia (Jackson ym. Liikunta vaikutta uneen ja uni liikuntaan Elintapoina liikunta ja uni liittyvät läheisesti toisiinsa. Vastaavasti taas ajankäytön näkökulmasta nukkuminen, paikallaanolo ja liikkuminen ottavat jokainen osansa vuorokauden 24 käytettävissä olevasta tunnista, muodostaen näin yhdessä levon ja aktiivisuuden vuorokausijakauman
Liikunnan ja unen kasaantumisesta väestötasolla on vähemmän tutkimusta. Latentin luokka-analyysin avulla havaittiin, että 25–74-vuotiaat aikuiset muodostavat erilaisia liikuntaja uniprofiileja, kun tarkasteltavina muuttujina olivat työmatka, työja vapaa-ajanliikunta, istuminen ruudun äärellä, unen pituus, unen riittävyys, viikonlopun ja viikonpäivien välinen univelka, päiväunet, kronotyyppi, ja työssäkäynti. Epidemiologiset tutkimukset tarkastelevat kuitenkin usein tietyn elintavan päävaikutusta ja huomioivat toiset elintavat niin sanottuina vakioivina tekijöinä tilastollisessa mallinnuksessa, tarkastellen harvemmin elintapojen todellista yhdysvaikutusta (McAloney ym. Tähän tarkoitukseen hyödynnettiin latenttia luokka-analyysiä joka on henkilökeskeinen mallinnusmenetelmä (Collins & Lanza 2010). 2015). Sana latent tarkoittaa piilevää, ja menetelmän avulla pyrittiin aineistosta tunnistamaan piileviä ryhmittymiä ennalta määrättyjen muuttujien, tässä tutkimuksessa liikunnan ja unen perusteella. Sekä miehissä että naisissa löydettiin neljä erilaista profiilia, joista yleisintä profiilia kuvasti työssäkäynti, korkea vapaa-ajan liikunta, vähäinen ruudun äärellä istuminen ja riittäväksi koettu uni (Wennman ym. On arvioitu, että noin 2/3 kuolettavista sydäntautitapahtumista voitaisiin välttää omaksumalla terveellinen ruokavalio, tupakoimattomuus, kohtuullinen alkoholinkäyttö, riittävä liikunta ja uni (Hoevenaar-Blom ym. 2014). 2016). Vapaa-ajan liikkumattomuus, runsas istuminen ruudun äärellä, lyhyt ja riittämättömäksi koettu uni sekä työssä käymättömyys kuvailivat pienimmällä todennäköisyydellä ilmaantuvaa profiilia. 2014). Miehillä liikuntaja uniprofiilien ja sydäntautien riskitekijöiden välillä ei todettu yhtä monta merkitsevää yhteyttä kuin naisilla, ainoastaan suurempi todennäköisyys kohonneelle sokerihemoglobiinille vähäisen vapaaajanliikunnan ja lyhyen unen profiilissa. Epidemiologista näyttöä on myös siitä, että raskas fyysinen työn kuormittavuus tai erittäin raskas liikunta, kuten urheilu, lisäävät huonon unen esiintymisen todennäköisyyttä (Lastella ym. Myös kronotyyppi, univelka ja työliikunnan rasittavuus erottelivat liikunta ja uni profiileja toisistaan. 2015b). 2015). Kronotyyppi vaikuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Helsingin yliopiston tuoreessa väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin nimenomaan liikunnan ja unen ryhmittymistä aikuisväestön keskuudessa, huomioiden myös paikallaanolo ja kronotyyppi (Wennman 2016). 2015a). Vähäisen liikunnan, runsaan Vähäisen liikunnan, runsaan ruutuajan ja huonon unen yhdistelmän todettiin lisäävän riskiä sairastua sydäntauteihin.. 2011, Haario ym. 2006, Yoon ym. 2014). Liikunta, uni ja sydäntaudit Toistaiseksi myös tutkimus liikunnan ja unen yhdysvaikutuksesta sydäntautiriskille ja sydäntautikuolleisuudelle on suhteellisen vähäistä vaikka kirjallisuudessa onkin esitetty, että vähäinen liikunta olisi yksi mekanismi, joka selittäisi lyhyen ja pitkän unen yhteyttä sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Kutakin piilevää ryhmittymää kuvaa tietty, sille ryhmälle todennäköisin yhdistelmä mitattuja muuttujia jota myös voi kutsua ryhmän profiiliksi. Epidemiologiset tutkimukset liikunnan ja unen yhteyksistä ovat osoittaneet että ne aikuiset joilla on lyhyt tai pitkä uni harrastavat vähemmän liikuntaa kuin ne joilla on keskipituinen uni (Kronholm ym. 15 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 muus kulkevat usein käsi kädessä (Noble ym. Väitöskirjassa tutkittiin lisäksi liikunnan ja unen yhdysvaikutusta sydänja verisuonitautien riskitekijöille ja ennustettuun sydäntautiriskiin, sekä aiemman kilpaurheilutaustan, liikunnan ja unen vuorovaikutusta kuolleisuuteen (Wennman 2016). On siis todettavaa, että liikunnan ja unen välinen yhteys ei ole täysin yksiselitteinen ja siihen vaikuttanevat määrän lisäksi myös laadulliset tekijät. 2013). Iltatyypeillä havaittiin myös enemmän päivänaikaista istumista. 2015, St-Onge ym. Aamuvai iltaihminen. Vastaavasti liikkumattomilla esiintyy enemmän uniongelmia kuin liikuntaa harrastavilla ja uniongelmien on todettu ennustavan matalaa liikuntaa seuranta-asetelmassa (Laugsand ym. Samassa väitöskirjatutkimuksessa havaittiin latentin luokka-analyysin avulla myös piileviä kronotyyppiryhmiä, joista aamuja iltatyyppien lisäksi tunnistettiin kolme välityypin ryhmää (Wennman ym. Laskennallinen sydäntautiriski vaihteli kuitenkin liikuntaja uniprofiilien välillä. Näitä ryhmiä erotteli itse-arvioitu aamu tyyppisyys mutta myös koettu aamuväsymys. Havaintoja löytyy siitä, että liikunta muuttaa unen ja sydäntautiriskin yhteyttä niin, että riittävä liikunta madaltaa lyhyen unen haittavaikutusta tai että liikunta suojaa sydäntautiriskiltä unen eri pituuksista tai laadusta riippumatta.(Pepin ym. 2012). Kiinnostavaa oli, että iltatyyppien lisäksi myös enemmän iltaan suuntautunut ja aamuväsyneeksi itsensä kokeva ryhmä harrasti aamutyyppejä selvästi vähemmän liikuntaa. Edellä mainituilla liikuntaja uniprofiileilla havaittiin, että naisilla, jotka kuuluivat vähäisen liikunnan, runsaan istumisen ja riittämättömän ja lyhyen unen profiiliin oli suurempi todennäköisyys korkealle verenpaineelle, kohonneelle kolesterolille, matala-asteiseen tulehdukseen ja lihavuuteen kuin runsaan liikunnan, riittävän unen ja vähäisen istumisen profiiliin kuuluvilla naisilla (Wennman ym
How much sleep do we need. Grandner, M.A. Myös paikallaanolon ja kronotyypin vaikutus liikunnan ja unen väliseen yhteyteen on syytä pitää mielessä. European Heart Journal 32(12), 1484–1492. 2010. Sleep Medicine Reviews 5(2), 155–179. Sleep as a potential fundamental contributor to disparities in cardiovascular health. Sleep Medicine Reviews 11(5), 341–360. Kun ymmärrämme kronotyypin eri piirteitä paremmin, on myös mahdollista tunnistaa ne, jotka erityisesti altistavat tietyn kronotyypin epäedullisille elintavoille ja terveysriskeille. Chaput, J.P. European Journal of Preventive Cardiology 21(11), 1367–1375. & Lallukka T. Työssä havaittiin liikunnan ja unen välillä merkitsevä vuorovaikutus sydäntautikuolleisuudelle miehistä koostuvassa entisten huippu-urheilijoiden kohortissa. Journal of Sleep Research 22(1), 89–95. 2015. HEINI WENNMAN, LitM Tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: heini.wennman@thl.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Physical activity, sleep and cardiovascular diseases – Person-oriented and longitudinal perspectives” tarkastettiin 25.11.2016 Helsingin yliopistossa. International Journal of Environmental Research and Public Health 11(12), 12575–12581. Borbely, A.A., Daan S., Wirz-Justice A. & Emmons K.M. Journal of Sleep Research 25(2), 131–143. & Partonen T. 2007. Koska liikunta ja uni ovat moniulotteisia elintapoja, voi esimerkiksi liikunnan luonne tai unen laatu olla merkittäviä tekijöitä liikunnan ja unen yhteyksille ja edelleen näistä seuraavalle terveysvasteelle. Obesity Facts 2(4), 249–254. Long-term consistency of diurnal-type preferences among men. Bramble, D.M. & Miller M.A. & De Gennaro L. Obesity and physical inactivity: the relevance of reconsidering the notion of sedentariness. & Randler C. Grandner, M.A., Patel N.P., Gehrman P.R., Perlis M.L. 2014. Jackson, C.L., Redline S. 2011. Endurance running and the evolution of Homo. Tähänastinen tutkimus siis osoittaa, että sydänja verisuonitautien kannalta liikunnalla ja unella on tärkeää yhdysvaikutusta ja tutkimustulokset ovat alustavasti valottaneet näiden elintapojen vuorovaikutuksen merkitystä sydänterveydelle. 2004. Circadian Typology: A Comprehensive Review. With applications in the Social, Behavioral, and Health Sciences. Hoevenaar-Blom, M.P., Spijkerman A.M., Kromhout D. Liikunnalliseen elämäntapaan ja riittävään uneen kannattaa panostaa Väitöskirjan viimeisessä vaiheessa tutkittiin aiemman kilpaurheilutaustan, liikunnan ja unen vuorovaikutusta kuolleisuudelle ja sydäntautikuolleisuudelle (Wennman 2016). Hoboken, New Jersey, USA. 2012. 2001. Annual Review of Public Health 36, 417–440. 2012. 2016. & Lanza S.T. Wiley series in probability and statistics. Sleep Medicine Reviews 14(4), 239–247. & Lieberman D.E. & Deboer T. Sleep duration predicts cardiovascular outcomes: a systematic review and meta-analysis of prospective studies. Importance of all movement behaviors in a 24 hour period for overall health. Ne miehet, riippumatta kilpaurheilutaustasta, joilla ilmeni sekä matala vapaa-ajan liikunnan taso että lyhyt uni, kuolivat toden näköisemmin sydäntautiin kuin ne miehet, jotka vapaa-ajallaan liikkuivat vähintään suositellun minimimäärän ja joilla oli keskipituinen uni. 2010. Nature 432(7015), 345–352. Broms, U., Pitkaniemi J., Backmand H., Heikkila K., Koskenvuo M., Peltonen M., Sarna S., Vartiainen E., Kaprio J. Who are the long sleepers. Chaput, J.P., Carson V., Gray C.E. & Tremblay A. Bidirectional associations between insomnia symptoms and unhealthy behaviours. Chronobiology International 31(2), 182–188. Jousilahti, P., Laatikainen T., Peltonen M., Borodulin K., MänMiehillä riittämätön vapaa-ajan liikunta ja lyhyt uni vaikuttivat yhdessä vahvasti kuolleisuuteen, etenkin sydäntautikuolleisuuteen – nuoruuden kilpaurheilutaustasta riippumatta.. & Pack A.I. The two-process model of sleep regulation: a reappraisal. Problems associated with short sleep: Bridging the gap between laboratory and epidemiological studies. Haario, P., Rahkonen O., Laaksonen M., Lahelma E. & Tremblay M.S. Chronobiology International 29(9), 1153–1175. 2014. Tutkimuksessa hyödynnettiin THL:n Kansallisen FINRISKI 2012 -tutkimuksen sekä Helsingin yliopiston Ikääntyvien entisten huippu-urheilijoiden terveystutkimuksen tietoja. Cappuccio, F.P., Cooper D., D’Elia L., Strazzullo P. Sufficient sleep duration contributes to lower cardiovascular disease risk in addition to four traditional lifestyle factors: the MORGEN study. 16 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 istumisen ja riittämättömän ja lyhyen unen profiileissa, niin miehissä kuin naisissa, havaittiin korkea ennustettu riski sairastua sydäntautiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. 2009. Towards an understanding of the mortality relationship. Collins, L.M. & Drummond S.P.A. Ferrara, M. & Verschuren W.M. Ei pelkästään liikunnalliseen elämäntapaan, mutta myös itselleen riittävään ja hyvään uneen on siis perusteltua kannustaa niin itseään kuin muita. LÄHTEET Adan, A., Archer S.N., Paz Hidalgo M., Di Milia L., Natale V. 2014. Latent Class and Latent Transition Analysis
2012. 2015. Cardiovascular diseases (CVDs). Sleep Medicine Reviews 28, 65–81.. Circulation 124(19), 2073–2081. Primary prevention and risk factor reduction in coronary heart disease mortality among working aged men and women in eastern Finland over 40 years: population based observational study. Kukkonen-Harjula, K. 2006. World Health Organization, 2016 http://www.who.int/ mediacentre/factsheets/fs317/en/;. & Sutela H. & Zhang D. A systematic review of the clustering of Smoking, Nutrition, Alcohol and Physical activity (‘SNAP’) health risk factors. & Borodulin K. 2015. 2012. & Kang D. McAloney, K., Graham H., Law C. Reduced Sleep Acutely Influences Sedentary Behavior and Mood But Not Total Energy Intake in NormalWeight and Obese Women. Insomnia and the risk of acute myocardial infarction: a population study. Fact sheet Nr317. Wennman, H., Kronholm E., Partonen T., Tolvanen A., Peltonen M., Vasankari T. Journal of Sleep Research 17(1), 54–62. 2016. 2015. Physiological and health implications of a sedentary lifestyle. Prevalence of insomnia-related symptoms continues to increase in the Finnish working-age population. Merikanto, I., Kronholm E., Peltonen M., Laatikainen T., Lahti T. & Sargent C. Preventive Medicine 81, 16–41. Sleep disturbances: time to join the top 10 potentially modifiable cardiovascular risk factors. 2014. Pepin, V., Boucetta S., Chan-Thim E., Parwanta Z., Gouin J. Wennman, H., Kronholm E., Partonen T., Tolvanen A., Peltonen M., Vasankari T. Sleep: a health imperative. Relation of chronotype to sleep complaints in the general Finnish population. Yoon, H.S., Yang J.J., Song M., Lee H.W., Han S., Lee S.A., Choi J.Y., Lee J.K. 2015b. 2015. Chronobiology International 29(7), 920–927. Nighttime sleep duration, 24-hour sleep duration and risk of all-cause mortality among adults: a meta-analysis of prospective cohort studies. 2013. Sleep Medicine Reviews 11(6), 429–438. Progress in Cardiovascular Diseases 57(4), 306–314. & Borodulin K. 2008. Review: Which modifiable health risk behaviours are related. Redline, S. Correlates of self-reported sleep duration in middle-aged and elderly Koreans: from the Health Examinees Study. Kanerva, N., Kronholm E., Partonen T., Ovaskainen M.L., Kaartinen N.E., Konttinen H., Broms U. Chronobiology International 32(8), 1090–1100. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 16.5.2017]. & Borodulin K. International Journal of Behavioral Medicine 22:735–747. & Owen N. Circulation 124(19), 2049–2051. Merikanto, I., Lahti T., Puolijoki H., Vanhala M., Peltonen M., Laatikainen T., Vartiainen E., Salomaa V., Kronholm E. Chronobiology International 30(4), 470–477. Preventive Medicine 56(6), 365–371. Kronholm, E., Partonen T., Laatikainen T., Peltonen M., Harma M., Hublin C., Kaprio J., Aro A.R., Partinen M., Fogelholm M., Valve R., Vahtera J., Oksanen T., Kivimaki M., Koskenvuo M. Clinical review: Has adult sleep duration declined over the last 50+ years. Sleep 35(6), 727–734. 2007. Physical activity and sleep profiles in Finnish men and women. Behavioral Sleep Medicine 14 (5). & Mannisto S. Helsinki; Helsinki. Liikunnan ja unen yhteyksien tutkimusmenetelmät. & Laatikainen T. & Foody J. Laugsand, L.E., Vatten L.J., Platou C. Associations of chronotype and sleep with cardiovascular diseases and type 2 diabetes. Circulation 124(7), 789–795. 2016. Physical activity and cardiorespiratory fitness as major markers of cardiovascular risk: their independent and interwoven importance to health status. 2015. PloS One 10(5), e0123510. & LeCheminant J.D. Circulation 134(18), e367–e386. ISSN1799-5051. & Vartiainen E. The Role of Sleep and Physical Activity on the Risk for Cardiovascular Disease. & Oldmeadow C. Tremblay, M.S., Colley R.C., Saunders T.J., Healy G.N. & Boards of Directors of the American Academy of Sleep Medicine and the Sleep Research Society. Suomen virallinen tilasto. Myers, J., McAuley P., Lavie C.J., Despres J.P., Arena R. World Health Organization. & Platt L. Self-reported sleep duration in Finnish general population. Sleep Medicine Reviews 6(2), 97–111. nix02248. 2015. 2016. & Lee I.M. Kronholm, E., Härmä M., Hublin C., Aro A.R. Wennman, H. 2011. Epidemiology of the human circadian clock. Kronholm, E., Partonen T., Harma M., Hublin C., Lallukka T., Peltonen M. & Kokkinos P. Tendency toward eveningness is associated with unhealthy dietary habits. 2016. Dose response between physical activity and risk of coronary heart disease: a meta-analysis. Decreased psychological well-being in late ’chronotypes’ is mediated by smoking and alcohol consumption. 2016. Sattelmair, J., Pertman J., Ding E.L., Kohl H.W.,3rd, Haskell W. & Partonen T. & Merrow M. Romney, L., Larson M.J., Clark T., Tucker L.A., Bailey B.W. Evening typology and morning tiredness associates with low leisure time physical activity and high sitting. Noble, N., Paul C., Turon H. Luyster, F.S., Strollo P.J.,Jr, Zee P.C., Walsh J.K. 2010. Chronobiology International 29(3), 311–317. Scientific Reports 6, 21480. Journal of Sleep Research 15(3), 276–290. 2002. Shen, X., Wu Y. BMC Public Health 14, 82. & Partonen T. Youngstedt, S.D., Goff E.E., Reynolds A.M., Kripke D.F., Irwin M.R., Bootzin R.R., Khan N. & Roenneberg T. & Dang-Vu T. University of Helsinki; Unigrafia. 2015. Journal of Sleep Research 25, 454–457. & Jean-Louis G. 2014. Substance use & Misuse 45(1–2), 15–30. & Janszky I. A scoping review of statistical approaches to the analysis of multiple healthrelated behaviours. Sleep/ wake behaviours of elite athletes from individual and team sports. Current Cardiovascular Risk Reports 8(12), 1. BMJ 352. Wittmann, M., Paulus M. Applied Physiology, Nutrition & Metabolism 35(6), 725–740. 2011. Sleep Duration and Quality: Impact on Lifestyle Behaviors and Cardiometabolic Health: A Scientific Statement From the American Heart Association. American Heart Association Obesity, Behavior Change, Diabetes, and Nutrition Committees of the Council on Lifestyle and Cardiometabolic Health, Council on Cardiovascular Disease in the Young, Council on Clinical Cardiology & and Stroke Council. St-Onge, M.P., Grandner M.A., Brown D., Conroy M.B., JeanLouis G., Coons M., Bhatt D.L. 17 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 nistö S., Jula A., Salomaa V., Harald K., Puska P. Liikunnan ja unen yhteyksien tutkiminen – tutkimusasetelmat, -kysymykset ja -tuloksia. Physical activity, sleep and cardiovascular diseases: person-oriented and longitudinal perspectives. 2012. Ohayon, M.M. Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. 2013. Wennman, H., Kronholm E., Partonen T., Peltonen M., Vasankari T. 2016. European Journal of Sport Science 15(2), 94–100. 2010. & Partonen T. Interrelationships of Physical Activity and Sleep with Cardiovascular Risk Factors: a PersonOriented Approach. Epidemiology of insomnia: what we know and what we still need to learn. Trends in self-reported sleep duration and insomnia-related symptoms in Finland from 1972 to 2005: a comparative review and re-analysis of Finnish population samples. 2011. Roenneberg, T., Kuehnle T., Juda M., Kantermann T., Allebrandt K., Gordijn M. 2015a. Lastella, M., Roach G.D., Halson S.L
Kuva: ANTERO AALTONEN 18 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Liikunta kuntouttaa ja parantaa sydänpotilaan ennustetta
Useimmilla potilailla on edellytykset harjoittaa liikuntaa aluksi ohjatusti ja myöhemmin itsenäisesti. Pääsääntöisesti potilaiden käytännön ohjaustyötä toteuttavat sairaaloissa sydän hoitajat ja -fysioterapeutit. Teknologian sovellukset ja seurantajärjestelmät voivat parhaimmillaan motivoida potilaita paremmin pitkäjänteiseen liikunnalliseen kuntoutukseen. Tieteellisen näyttöä tarvitaan, jotta toimintaa järjestetään perustellusti osaksi sydänpotilaiden hoitoa. S epelvaltimotautipotilaille tulisi tarjota selkeät tutkimusnäyttöön perustuvat ohjeet liikunnallisesta kuntoutuksesta. Tieteellisissä tutkimuksissa käytetyt liikunnallisen kuntoutuksen ohjelmat vaihtelevat jonkin verran tutkimuksesta toiseen, mikä asettaa omat haasteensa käytännön toiminnan toteutukseen ja näiden menetelmien käyttöönottoon. Haasteellista on löytää vaikuttavia kuntoutusohjelmia, jotka soveltuvat päivittäiseen kiireiseen kliiniseen potilastyöhön ja voimassa oleviin hoitokäytäntöihin. Ryhmämuotoisella kuntouksella voidaan ohjata useita potilaita samalla kertaa, vaikka osa potilaista tarvitsee myös. 19 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: JARI LAUKKANEN Liikunnallinen kuntoutus vaikuttaa myönteisesti sydänpotilaan ennusteeseen ja vähentää uusien sairaalahoitojen tarvetta. Liikunnallinen kuntoutus tulee organisoida käytännössä siten, että se soveltuu sairaanhoitoon ilman suuria lisäpanostuksia. Sydänsairauden jälkeisen kuntouksen vaikuttavuuden arviointia tulee kehittää, ja kuntoutustoiminnan tulokset tulee saada uuden toiminnan järjestelyn pohjaksi. Hyvin toteutettu ja riittävän pitkäjänteinen sydänkuntoutus edistää potilaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn säilymistä tai palautumista. Hoitoketjujen toimivuus korostuu sydänpotilaan kuntoutuksen järjestelyissä – potilaiden hoitoajat ovat entisestään lyhentyneet, mikä aiheuttaa omat haasteensa kuntoutuksen toteutuksella. Tilastojen mukanaan sydänpotilaiden kuntoutusta tarjotaan riittävästi noin puolelle siihen sopivista potilaista (Piepoli ym. Potilailla on usein myös muita merkittäviä sairauksia, mikä voi osaltaan vaikeuttaa kuntoutuksen käytännön toteutusta. Resursseissa ja toimintamalleissa alueellisia eroja Sydänpotilaan liikuntaan perustuvasta kuntouksesta on tieteellistä näyttöä, mikä puoltaa sen hyödyntämistä kokonaisvaltaisen sydänpotilaan hoidon yhtenä osatekijänä. 2010, Savonen ym. Liikunnallisen kuntoutuksen suunnitemallisuus ja säännöllisyys ovat keskeisiä tekijöitä, ja parhaimmillaan kuntoutusohjelmat voivat tukea potilaan hoitoon sitoutumista. Liikunnallisen kuntoutuksen tulisi olla sairaudesta vaiheesta huolimatta turvallista. Resurssit ja toimintamallit eroavat Suomessa alueiden välillä ja lisäksi eri maiden välillä on huomattavia eroja. Aerobisen kestävyysharjoittelun ohella liikunnalliseen sydänkuntoutukseen tulisi sisältyä myös lihasvoimaharjoittelua, arjen aktiivisuutta unohtamatta. yksilöllisempää ohjausta. Käypä hoito suosittaa liikuntaa Vuosi sitten julkaistu liikunnan käypä hoito suositus tuo esille liikunnallisen kuntoutuksen hyödyt sepelvaltimotaudin, sydämen vajaatoiminnan ja muiden Säännöllinen kestävyysliikunta ja lihasvoimaharjoittelu ovat keskeinen osa sepelvaltimotautipotilaan kuntoutusta sekä toipilasvaiheessa että kunnon ylläpitovaiheessa läpi elämän. Valitettavasti liikunnallisen kuntoutuksen toteutuminen sepelvaltimotautipotilailla ei ole vielä systemaattista ja sen toteutuksessa on alueellisia eroja. Parhaimmillaan julkisen ja yksityisen terveydenhuollon toimijoiden sekä kolmannen sektorin tuottamat kuntoutuspalvelut täydentävät toinen toisiaan. Omaehtoisen liikunnan tulee olla osa sydänpotilaan arkipäivää. 2015). Sydänpotilaan hoitoketjut toimivat sairaalasta avoterveydenhuoltoon ja liikunnallisen kuntoutuksen osuuden tulee soveltua hoitoketjuihin saumattomasti. Sydänpotilaan liikunnallisen kuntoutuksen toteutus on turvallisista, kunhan se toteutetaan ohjeisen mukaisesti ja nousujohteisesti edeten
2016). Nykyaikainen sepelvaltimotaudin lääkehoito ei vaikuta olennaisesti liikunnallisen kuntoutuksen toteuttamiseen. Mielekäs liikuntaharrastus, yksin tai yhdessä toteuttaen, voikin olla sairastuneen potilaan henkisen hyvinvoinnin yksi keskeisin voimavara. Kestävyysliikuntaa toipumista nopeuttamaan Kestävyysliikunta nopeuttaa fyysisen toimintakyvyn palautumista sydäninfarktin ja sydäntoimenpiteiden (pallolaajennus, ohitusleikkaus, läppäleikkaus, sydä men siirto) jälkeen (Hautala ym. 2016, Savonen ym. Sydänpotilailla erityisesti kestävyysliikunta parantaa kardiorespiratorista kuntoa. Positiiviset vaikutukset mielialaan ja yleisempään elämänlaatuun ovat tärkeitä, kun arvioidaan kokonaisuudessa liikunnallisen kuntouksen hyödyllisyyttä. Sykkeen käyttö rasituksen ohjauksessa ei ole aina välttämätöntä, koska liikuntaa voidaan toteuttaa muutenkin oireita ja tuntemuksia seuraten. Näissä potilasryhmissä liikuntaan perustuva sydänkuntoutus vähensi sydänja verisuonitaudeista johtuvaa kuolleisuutta verrattuna tavanomaiseen hoitoon (Anderson ym. Liikuntaan perustuva kuntoutus vähentää ennenaikaisen sydänkuoleman kuoleman vaaraa ja vähentää uusien sairaalahoitojen tarvetta (Anderson ym. Yleisin statiinien käyttöä rajoittava sivuoire on lihaskipu (Parker & Thompson 2012). 2010, Laukkanen 2015). Lisäksi on tutkimusnäyttöä siitä, että liikuntapainotteinen sydänkuntoutus saattaa parantaa potilaiden elämänlaatua. 2016). Sydämen vajaatoiminnan hoitoon suositellaan päivittäistä kestävyysliikuntaa, joka aloitetaan kevyesti; lisäten kuormaa vähitellen tasolla, joka vastaa noin 60 prosenttia sykereservistä (maksimija leposykkeen erotus) (Rauramaa ym. Päivittäistä, suorituskykyyn suhteutettua ja kohtuullisen rasittavaa liikuntaa Sepelvaltimotaudin hoitoon suositellaan kestävyysliikuntaa, joka on päivittäistä tai lähes päivittäistä, vähintään 30 minuuttia vuorokaudessa kestävää, potilaan fyysiseen suorituskykyyn suhteutettuna kohtuullisen rasittavalta tuntuvaa (RPE 11–16/20) ja suuriin lihasryhmiin kohdistuvaa sekä 2–3 viikoittaista lihasvoimaharjoitusta, jotka koostuvat 8–10:stä suureen lihasryhmään kohdistuvasta liikkeestä – toistaen kutakin liikettä 10–15 kertaa (Hautala ym. Hyötyjä ei voi varastoida. Rintakipua lievittävät lääkkeet voivat parantaa oireisten potilaiden rasituksensietoa. Beetasalpaajien vaikutus syketasoon tulisi huomioida ohjattaessa liikunnan rasittavuutta sykkeen avulla (Savonen ym. 2016). Liikuntaan pohjautuvien sydänkuntoutusohjelmien on myös todettu vähentävän terveydenhuollon kuluja (Balady ym. Vaikka vakavat haittavaikutukset olisivatkin harvinaisia, käyttäjien suurentuneen määrän vuoksi ongelma ei ole aivan vähäpätöinen. Säännöllinen kestävyysliikunta ja lihasvoimaharjoittelu ovat keskeinen osa sepelvaltimotautipotilaan kuntoutusta sekä toipilasvaiheessa että kunnon ylläpitovaiheessa läpi elämän (Hautala ym. Liikunnalla on positiivisia vaikutuksia verenpaineeseen ja lipidi ja -sokeriaineenvaihduntaan. 2016). Aivan viime vuosina myös intervallityyppisen harjoittelun vaikutusta on selvitetty ja verrattu yhtäjaksoisen tasavauhtisen kestävyysliikunnan vaikutuksiin. 2016). 2015). 20 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 keskeisten sydänsairauksien hoidossa (Rauramaa ym. Nopeasti alkuun Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus tulisi aloittaa varsin nopeasti akuutin sydäntapahtuman jälkeen (Laine & Laukkanen 2016, Laukkanen 2015). Liikunnallinen sydänkuntoutus parantaa autonomisen hermoston toimintaa ja verisuonten sisäkalvon toimintaa. 2016). Tutkimuksissa on todettu HDL kolesterolin määrä voi lisääntyä ja elimistön inflammaatio voi vähentyä liikunnallisen kuntoutuksen myötä (Rauramaa ym. 2015). Beetasalpaajalääkitys vaimentaa normaalia sykkeennousua rasituksessa. Tuoreimmassa katsauksessa oli mukana potilaita, joista useimmat olivat sairastaneet sydäninfarktin, joilla oli oireita aiheuttava tai varjoainekuvauksella todettu sepelvaltimotauti, tai joille oli tehty sepelvaltimoiden pallolaajennus tai ohitusleikkaus. Hyvin toteutettu ja riittävän pitkäjänteinen sydänkuntoutus edistää potilaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn säilymistä tai palautumista (Balady ym. 2016). 2016). Kestävyysliikunta voi parantaa sydämen pumppaustehoa (Rauramaa ym. 2010). Tämän lisäksi sydämen vaajatoiminnan hoitoon suositellaan myös lihasvoimaharjoittelua kuten sepelvaltimotauti sairastavillakin (2–3 kertaa viikossa). 2016), jos halutaan käyttää sykettä tarkempaan rasitustason ohjaamiseen. Se on myös todettu, että lihasvoimaharjoittelu parantaa toimintakykyä sepelvaltimotauti sairastavilla (Rauramaa ym. Tuoreessa kotimaisessa tutkimuksessa todettiinkin, että liikunnallinen kuntoutus vähentää kustannuksia tavanomaiseen sepelvaltimotautia sairastavan potilaan hoitoon verrattuna (Hautala ym. Syketasoa alentava vaikutus riippuu olennaisesti beetasalpaajan annoksesta, minkä vuoksi lääkeannoksia voidaan yksilöllisesti optimoida. Toipumisen edetessä normaalisti liikunnan. 2016). Tärkeä tieto käytännön potilastyön kannalta on se, että kestävyysliikunta nopeuttaa fyysisen toimintakyvyn palautumista sydäninfarktin ja sydäntoimenpiteiden jälkeen. Pidempään jatkunut liikunta voi vähen tää valtimoiden ateroskleroosin etenemistä. Saavutettujen positiivisten vaikutusten ylläpitäminen edellyttää liikunnan jatkamista säännöllisesti. Statiinit ovat yleisesti käytetty lääke korkean kolesterolin hoitoon sepelvaltimotautipotilailla. Intervallityyppinen harjoittelu voi olla yksi lisäkeino sydänpotilaan kuntoutuksessa (ks. artikkeli Leskinen, Hamari, Kalliokoski: HIIT-harjoittelulla tehoa sydänpotilaan kuntoutukseen, tämän lehden sivut 26–30). Liikunnallisen kuntoutus voi tuottaa myönteisiä psyko-sosiaalisia vaikutuksia fyysisen kunnon paranemisen ohella
2016. & Laukkanen, J. Liikunnallinen kuntoutus ja sen ohjaus tulee organisoida käytännössä siten, että se sopii päivittäiseen potilaiden hoitoon ja sairaalan työskentelyrutiineihin ilman suurempaa lisäpanostusta huomioiden potilaiden lyhyehkön ajan kestävät hoitojaksot. LAUKKANEN Kardiologian erikoislääkäri , professori Itä-Suomen yliopisto ja Keski-Suomen Sairaanhoitopiiri Sähköposti: jari.laukkanen@ksshp.fi LÄHTEET: Anderson, L., Oldridge, N., Thompson, D.R., Zwisler, A.D., Rees, K., Martin, N. 1134–1135. A position paper from the Cardiac Rehabilitation Section of the European Association of Cardiovascular Prevention and Rehabilitation. Scand J Med Sci Sports. Effect of statins on skeletal muscle: Exercise, myopathy, and muscle outcomes. 21 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 kuormitusta voi lisätä. 2016 http//terveysportti.fi/dtk/sfs/ avaa?p_artikkeli=sfs00002. 2016. 42:53–57. Laadukkaan kuntoutustoiminnan tulee olla vaikuttavaa ja tukittuun tieteelliseen näyttöön pohjautuvaa (Laukkanen 2015). Economic evaluation of exercise-based cardiac rehabilitation in patients with a recent acute coronary syndrome. Balady, G.J., Ades, P.A., Comoss, P., Limacher, M., Pina, I.L., Southard, D., Williams, M.A. 2012. Liikunnallinen kuntoutus sepelvaltimotaudin hoidossa. Laukkanen, J.A. 2016 Aug 19. Suomen lääkärilehti. Editorial: cardiac rehabilitation: why is it an underused therapy. & Tikkanen, H. & Savonen K. Secondary prevention through cardiac rehabilitation: from knowledge to implementation. Keskeisessä asemassa on alueellisten hoitopolkujen toteutuminen saumattomasti sairaalasta avoterveydenhuoltoon. & Thompson, P.D. Tavoitteena on pitää liikunta olennaisena osana sydänpotilaan hoitoa. Akuutin sepelvaltimotautitapahtuman jälkeisen sairaalahoitovaiheen potilaalle tulisi tarjota ohjeet liikunnallisen kuntoutuksen toteuttamisesta. 2016. Eur J Cardiovasc Prev Rehabil 17:1–17. Hautala, A.J., Alapappila, A., Häkkinen, H., Kettunen, J., Laukkanen, J.A., Meinilä L. & Bazzarre, T. JARI A. 2015. Exercise-based rehabilitation among patients with coronary heart disease. Circulation 102:1069–73 Hautala, A., Alapappila, A., Kangas, H., Kettunen, J., Laukkanen, J. Sydänääni 2015;26,3A: 302–310.. 2016. 2010. & Laukkanen, J.A. 2016, 1296 sivua. Rauramaa, R., Kukkonen-Harjula, K., Arokoski, J., Hohtari, H., Ketola, E., Komulainen, P., Kettunen, J., Kujala, U., Laukkanen, J., Pylkkänen, L., Savela, S., Savonen, K. Sydänpotilaille pitäisi tarjota liikuntasuunnitelma, jonka sisältö ja etenee yksilöllisesti kuntoutuksen vaikuttavuuden optimoimiseksi. J Am Coll Cardiol. Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus. Exerc Sport Sci Rev 40:188–94. Core components of cardiac rehabilitation/secondary prevention programs: A statement for healthcare professionals from the American Heart Association and the American Association of Cardiovascular and Pulmonary Rehabilitation Writing Group. Kuntoutuksen toteutumisen ja tuloksellisuutta tulisi seurata ja siihen antavat osaltaan lisätyökaluja nykyiset modernit seurantalaitteet. uudistettu painos, Kustannus oy Duodecim. 36(24):1500–1. 2016. & Taylor, R. Hautala, A.J., Kiviniemi, A.M., Mäkikallio, T., Koistinen, P., Ryynänen, O.P., Martikainen, J.A., Seppänen, T., Huikuri H,V,, Tulppom M.P. Eur Heart J. Myös positiiviset vaikutukset mielialaan ja elämänlaatuun ovat tärkeitä, kun arvioidaan liikunnallisen kuntoutuksen hyödyllisyyttä kokonaisuudessa. Exercise-based cardiac rehabilitation for coronary heart disease: Cochrane Systematic Review and Meta-Analysis. & Schmid, J.P. Toiminnan vaikuttavuuden seurantaan kaivattaisiin rekistereihin pohjautuvaa tietoa, jotta tiedetään edes jollain tavoin, miten sydän potilaiden kuntoutus todellisuudessa toteutuu ja saavutetaanko kuntoutuksen avulla oletettuja hyötyjä. Suomen Fysioterapeutit rySepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus. Parker, B.A. 67:1–12. Nykyisin sairaanhoidon resurssit ovat niukat ja sairaalan kuntoutustoiminnan tulee olla vaikuttavaa, jotta sen laajempaa käyttöönottoa voidaan perustella. Piepoli, M.F., Corra, U., Benzer, W., Bjarnason-Wehrens, B., Dendale, P., Gaita, D., McGee, H., Mendes, M., Niebauer, J., Zwisler, A.D. & Meinilä, L. Laine, M. Liikunta ja sydänsairauksien ehkäisy ja hoito s. Liikunta – käypä hoito; Duodecim 132:478–79 Savonen, K., Hautala, A. Alkuvaiheen ensisijainen liikunta on aerobista kestävyysharjoittelua ja myöhemmin mukaan tulee lihasvoimaharjoittelua. Kardiologia, 3
1950-luvun ”kiikkutuolihoidosta” (Levine and Lown, 1952) ohitusleikkauksen kehittämisen kautta 1960-luvun lopulta pallolaajennuksen käyttöönottoon 1980-luvun alkupuolella (Nabel and Braunwald, 2012) on kuljettu pitkä, mutta merkittävä tie. Käytännössä tämä tarkoittaa Sydänkuntoutuksella saatu säästö terveydenhuollon kuluissa on noin 1 000 euroa potilasta kohden. Jos suurin osa potilaista osallistuisi liikunnalliseen kuntoutukseen, tämä tarkoittaisi miljoonien vuotuisia säästöjä.. Vahvasta tieteellisestä näytöstä huolimatta liikunnallisen sydänkuntoutuksen toteutus on edelleen puutteellista useissa Euroopan maissa. Sairaalajakso on toimenpiteiden kehittymisen myötä lyhentynyt ja potilaan ohjaukseen jäävä aika Säännöllisen liikunnan merkitys sepelvaltimotauti potilaan terveydelle ja hyvinvoinnille on kiistaton. Kuitenkin Kuopion seudulla sydänkuntoutus toimii systemaattisemmin kuin suurimmassa osassa Suomea. Se mahdollistaa nykyisen tehokkaan akuuttihoidon ja samalla nopean kotiutumisen jo muutaman päivä akuutin sydäntapahtuman jälkeen. Ku va : G O R IL LA /C A LL E A R TM A R K 22 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: ARTO HAUTALA, LEENA MEINILÄ Liikunnallinen sydänkuntoutus on kustannusvaikuttavaa myös sitä, että liikunnallisen kuntoutuksen voi aloittaa jopa pallolaajennusta seuraavana päivänä, mikäli sydänlihaksen vaurio on pieni eikä toimenpiteestä ole aiheutunut komplikaatioita (Cortes et al., 2009). Liikunnallisten sydänkuntoutusohjelmien on todettu vähentävän merkittävästi terveydenhuollon kustannuksia. Sydänja verisuonitautikuolleisuuden väheneminen on seurannut tiiviisti sepelvaltimotaudin hoidon ja lääkitysten kehittymistä. Suomessa sairastuu sydäninfarktiin vuosittain noin 25 000 henkilöä. T ieteellinen näyttö liikunnan hyödyistä ja vaikuttavuudesta on vahva sekä sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisyssä että hoidossa ja kuntoutuksessa. Lainsäädäntö ja valtakunnallinen ohjeistus sepelvaltimotautia sairastavien systemaattisesta kuntoutuksesta puuttuu edelleen Suomesta. Esimerkiksi Kuopion seudulla tehdyn kartoituksen mukaan vain noin 40 prosenttia (94 potilasta kaikkiaan 234 potilaasta) sydänpotilaista ohjattiin jonkinlaiseen sydänkuntoutukseen (Kotseva et al., 2013) ja valvottua liikunnallista kuntoutusta sai lopulta vain 18 prosenttia potilaista
Lisäksi akuutin tilanteen jälkeen voi olla vaikea jäsentää kaikkea tarvittavaa tietoa ja tämänkin takia jatkokuntoutuksen ja -ohjauksen tarve korostuu. Liikunnallisen kuntoutuksen toteutuminen on vaikuttanut suotuisasti myös muihin kuntoutuksen avaintekijöihin kuten ravintotottumuksiin ja stressin hallintaan (Corra et al., 2010). Lisäksi yli 75-vuotiaat sydänpotilaat hyötyvät liikunnallisesta sydänkuntoutuksesta samoin kuin nuoremmat, vaikka iäkkäillä potilailla on useammin vaikeampi sepelvaltimotauti ja muita oheissairauksia (Menezes et al., 2014). Säästö terveydenhuollon kuluissa oli 37 prosenttia (Hautala et al., 2016).. Keskeinen haaste niukkenevien terveydenhuollon resurssien ja tulevaisuuden SOTE-ratkaisujen kentällä pakottaa etsimään perusteltuja, kliinisesti ja kustannuksiltaan vaikuttavia toimintamalleja säästöjen aikaansaamiseksi. Liikunnallisten sydänkuntoutusohjelmien on todettu vähentävän merkittävästi terveydenhuollon kustannuksia ja parantavan terveyteen liittyvää elämänlaatua kansainvälisissä tutkimuksissa (Anderson et al., 2016). Liikunnallinen sydänkuntoutus parantaa elämänlaatua Liikuntapainotteiset sydänkuntoutusohjelmat ovat parantaneet potilaiden elämänlaatua ja vähentäneet sepelvaltimotaudista johtuvaa kuolleisuutta, sairastuvuutta sekä terveydenhuollon kustannuksia merkittävästi (Anderson et al., 2016). Liikunnallinen sydänkuntoutusryhmä käytti terveydenhuollon palveluita vuoden seurantajakson aikana keskimäärin 1 652 euroa potilasta kohden ja tavanomaisen jatkohoidon ryhmässä 2 629 euroa potilasta kohden. 23 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 on usein minimaalinen. Myös tuore suomalaistutkimus vahvistaa tämän
Siellä selvitettiin keski-iältään noin 62-vuotiailla sydänpotilailta halukkuutta käyttää hyvinvointiteknologiaa apuna liikunnallisessa Hyviksi havaittuja keinoja kuntoutukseen sitoutumisessa ovat liikuntasuunnitelma, säännölliset tapaamiset kuntoutushenkilökunnan kanssa ja omatoiminen aktiivisuuden seuranta.. 24 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Suomessa sairastuu sydäninfarktiin vuosittain noin 25 000 henkilöä. Kuntoutuksesta kieltäytymisen syitä ovat esimerkiksi pitkä matka kuntoutuspaikkaan, ajan puute ja se, ettei kuntoutusta mielletä tarpeelliseksi (De Vos et al., 2013). Konkreettisina tekijöinä tulee varmistaa, että kotiu tussuunnitelmaan kuuluu lähete kuntoutukseen. Yksilöllinen liikuntaohjaus on näyttöön perustuva tapa aktivoida potilas arjen fyysiseen aktiivisuuteen. Varmistetaan myös, että yhteyshenkilö tietää lähetteestä ja seurataan, että lähetteen saaneet ilmoittautuvat kuntoutukseen. Myös KELA järjestää sepelvaltimotautia sairastaville kuntoutusja sopeutumisvalmennuskursseja työja toimintakyvyn palauttamiseksi. Suomesta puuttuu kuitenkin nopeasti, jo sairauslomalla alkava tavoitteellinen liikunnallinen kuntoutus, joka on vallitseva malli esimerkiksi Keski-Euroopassa. (Balady et al., 2011). Tutkimusten ja käytännön kokemusten mukaan sydänkuntoutukseen ei kuitenkaan välttämättä osallistuta tai sitouduta, vaikka kuntoutusta olisi tarjolla (Laukkanen, 2015). Käytännön työssä törmätään myös tilanteisiin, joissa kuntoutuksen kustannukset koetaan liian korkeiksi. Selvitetään kulkuneuvo kuntoutukseen ja parkkipaikat. Se tuo liikunnallisen kuntoutuksen ryhmät näkyväksi osaksi kuntoutustarjontaa, jolloin potilaat on helppo ohjata liikuntaryhmiin. Potilaan tulee tietää paikka, missä kuntoutus alkaa ja on varmistettava, että potilas ymmärtää ja hyväksyy lähetteen. Liikuntapolun rakentaminen. Yleisimmät syyt kuntoutusohjelman keskeyttämiseen ovat ajan puute ja tilanteeseen nähden epäsopiva – joko liian vaativana, tehottomana tai muuten tarpeettomana pidetty – harjoitusohjelma (Karmali et al., 2014). Ohjeet kuntoutuksen aloittamiseksi ja tieto sisällöstä annetaan potilaalle myös kirjallisesti. Älyteknologista apua käytännön toteutukseen. Lisäksi jotkut sairaalat ja terveyskeskukset järjestävät liikunnallista sydänkuntoutusta omana toimintanaan. Potilaan säännöllistä liikkumista ja sen lisäämistä tukevat selkeä tavoitteen määrittely, nousujohteinen harjoitteluohjelma, potilaan omien mieltymysten huomioiminen, mahdollisuus tarvittavien liikuntatilojen käyttöön ja harjoitusohjelman toteutumisen seuranta ja siitä palau tteen antaminen potilaalle esimerkiksi kiihtyvyysanturiteknologiaan perustuvia aktiivisuusmittareita käyttäen. Kuntoutuksella on nimetty yhteyshenkilö, joka vastaanottaa potilaan. Amerikkalaisen mallin mukaan avainasemassa ovat johtavat lääkärit ja muut terveydenhuollon päätöksenteosta vastaavat toimijat, joiden tulisikin painottaa liikunnan merkitystä tärkeänä osana hoitoa sekä potilaille että henkilökunnalle (King et al., 2012). Mielenkiintoinen tutkimustieto senioriväestön suhtautumisesta älylaitteisiin ja teknologiaan tulee Irlannista ja Belgiasta. Toinen käytännöllinen toimintamalli on Sydänliiton tuottama Sepelvaltimotautipotilaan liikuntapolku, jossa alueelliset toimijat voivat rakentaa oman liikuntapolkunsa. Mikä estää kuntoutuksen toteutumisen. Vastikään julkaistun Amerikkalaisen ”tiekartan” tavoitteena on lisätä sydänkuntoutukseen osallistujien määrää 20 prosentista 70 prosenttiin, mikä toteutuessaan tarkoittaisi vuositasolla 25 000 potilaan säilymistä hengissä ja ehkäisevän 180 000 sairaalakäyntiä (Ades et al., 2017). Sen sijaan hyviksi havaittuja keinoja kuntoutukseen sitoutumisessa ovat liikuntasuunnitelma, säännölliset tapaamiset kuntoutushenkilökunnan kanssa ja omatoiminen aktiivisuuden seuranta. Tutkimustiedon toivotaan auttavan terveydenhuollon päättäjiä kohdentamaan terveydenhuollon resursseja liikunnallisen sydänkuntoutuksen järjestämiseen. Jos säästö terveydenhuollon kuluissa on noin 1 000 euroa potilasta kohden, tämä tarkoittaa miljoonien säästöjä vuotuisissa terveydenhuollon kuluissa, jos suurin osa potilaista osallistuisi liikunnalliseen kuntoutukseen. Miten sitten käytännössä potilaan yksilöllinen liikunnallisen kuntoutuksen polku rakentuu. Lisäksi esimerkiksi alhainen koulutustausta, aktiivinen tupakointi, korkea kokonaiskolesteroli ja motivaation puute ovat kuvaavia taustatekijöitä kuntoutuksesta kieltäytyneillä (Kotseva et al., 2013, De Smedt et al., 2013, Gaalema et al., 2017). Lähete annetaan kotiin lähtiessä ja kotiutushenkilöstö vahvistaessa, että lähetteen tiedot ovat oikein. Suomessa tätä nykyä toimiva liikuntaa sisältävä kuntoutus, johon potilaita voidaan tarpeen mukaan ohjata, on esimerkiksi ryhmämuotoinen TULPPAavokuntoutus, jonka Sydänliitto on suunnitellut terveyskeskuksille
King, M., Bittner, V., Josephson, R., Lui, K., Thomas, R. & Franklin, B. Pääosalla, 97 prosentilla potilaista oli kännykkä ja 91 prosenttia heistä käytti internettiä, ja lisäksi 75 prosenttia ilmoitti olevansa kiinnostuneita käyttämään teknologiaa kuntoutuksen apuna. G. Y., Elliott, R. Early mobilisation for patients following acute myocardiac infarction: a systematic review and meta-analysis of experimental studies. HAUTALA, FT, dosentti, fysioterapeutti Tutkimusja koulutusjohtaja, HUR Yliopistotutkija, Oulun yliopisto Liikunnan käypä hoito -suosituksen asiantuntija Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus -suositustyöryhmän puheenjohtaja ja kokoava kirjoittaja Sähköposti: arto.hautala@hur.fi LEENA MEINILÄ Fysioterapeutti Kuopion yliopistollinen sairaala Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus -suositustyöryhmän jäsen Sähköposti: leena.meinila@kuh.fi LÄHTEET Ades, P. & Ades, P. & Schmid, J. A., Seppanen, T., Huikuri, H. & Ebrahim, S. Keskeistä on myös se, että poliittinen päätöksentekojärjestelmä on vastaanottavainen tiedolle kustannusvaikuttavista toimintatavoista ja tukee terveydenhuoltoa hoitoketjujen kehittämisessä, jotta kaikki sepelvaltimotautipotilaat saavat mahdollisuuden täysipainoiseen liikunnalliseen kuntoutukseen. A., Franklin, B. 25 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 kuntoutuksessa. J., Priest, J. Buys, R., Claes, J., Walsh, D., Cornelis, N., Moran, K., Budts, W., Woods, C. De Smedt, D., Clays, E., Annemans, L., Doyle, F., Kotseva, K., Pajak, A., Prugger, C., Jennings, C., Wood, D. 2017. Secondary prevention through cardiac rehabilitation: physical activity counselling and exercise training: key components of the position paper from the Cardiac Rehabilitation Section of the European Association of Cardiovascular Prevention and Rehabilitation. Levine, S. & Lown, B. S. Karmali, K. A. Medical director responsibilities for outpatient cardiac rehabilitation/secondary prevention programs: 2012 update: a statement for health care professionals from the American Association of Cardiovascular and Pulmonary Rehabilitation and the American Heart Association. Pelillistäminen kuntoutuksessa voi tuoda lisäkipinää ja motivaatiota yksilöllisen liikunnan viikkotavoitteen saavuttamiseksi. R., Oldridge, N., Zwisler, A. 2017. Patient Characteristics Predictive of Cardiac Rehabilitation Adherence. A. & Paulus, D. & Coordinating, C. ”Armchair” treatment of acute coronary thrombosis. S. A. L., Villar, J. P. Exercise-based cardiac rehabilitation for coronary heart disease. S., Hamm, L. C., Devereaux, P. 2009. M., Makikallio, T., Koistinen, P., Ryynanen, O. P. Balady, G. A. 1952. Mielenkiintoisen lisän voisi tuoda konkreettinen palkitsemisjärjestelmä viikkotavoitteen saavuttamisesta. 2011. Sama tutkimus tehtiin Oulun Sydänyhdistyksen illassa pidetyn luennon yhteydessä hiljattain ja tulos oli suunnilleen sama. E., Arena, R., Milani, R. F., Thomas, R. Participating or not in a cardiac rehabilitation programme: factors influencing a patient’s decision. & Dicenso, A. Hautala, A. 2016. & Tulppo, M. Anderson, L., Thompson, D. 2012. 2014. & Cornelissen, V. A. Kotseva, K., Wood, D., De Backer, G., De Bacquer, D. & Thomas, R. S., Higgins, S. Health related quality of life in coronary patients and its association with their cardiovascular risk profile: results from the EUROASPIRE III survey. Economic evaluation of exercise-based cardiac rehabilitation in patients with a recent acute coronary syndrome. 2010. Nabel, E. V. R., Lavie, C. Laukkanen, J. & De Bacquer, D. J., Tomaselli, G. Prog Cardiovasc Dis, 57, 152-9. A., Bittner, V. 2013. & Group, E. Menezes, A. E., Savage, P. F., Lui, K., Newlin, K., Shepard, D. 2016. De Vos, C., Li, X., Van Vlaenderen, I., Saka, O., Dendale, P., Eyssen, M. W., American Heart Association Science, A. Gaalema, D. Int J Nurs Stud, 46, 1496–504. Eur Heart J, 31, 1967–74. Cardiac rehabilitation: why is it an underused therapy. D., Rengo, J. Teknologian hyödyntämisen on myös senioriväestön arkea, ja sen käyttöön liikunnan lisäämiseksi ja harjoittelun seurannassa tulee kannustaa. F., Yancy, C. Scand J Med Sci Sports. Circulation, 124, 2951–60. F., Carre, F., Heuschmann, P., Hoffmann, U., Verschuren, M., Halcox, J., Giannuzzi, P., Saner, H., Wood, D., Piepoli, M. A., Keteyian, S. V. Eur J Prev Cardiol, 20, 817–26. Eur Heart J, 36, 1500–1. L., Cutler, A. D. Corra, U., Piepoli, M. Increasing Cardiac Rehabilitation Participation From 20% to 70%: A Road Map From the Million Hearts Cardiac Rehabilitation Collaborative. Cortes, O. Cardiac patients show high interest in technology enabled cardiovascular rehabilitation. Mayo Clin Proc, 92, 234–242. Kuntoutukseen tulee kehittää uusia, potilaiden yksilölliset tavoitteet huomioivia avomuotoisia toimintamalleja. I. Promoting patient uptake and adherence in cardiac rehabilitation. BMC Med Inform Decis Mak, 16, 95. Referral, enrollment, and delivery of cardiac rehabilitation/secondary prevention programs at clinical centers and beyond: a presidential advisory from the American Heart Association. J., Wright, J. N Engl J Med, 366, 54–63.. P., Martikainen, J. J. & Williams, M. (Buys et al., 2016). 2012. T. & Taylor, R. J Am Med Assoc, 148, 1365-9. ARTO J. A. 2016. Circulation, 126, 2535–43. S. Eur J Prev Cardiol, 20, 341–8. Cochrane Database Syst Rev, 6, CD007131. J., Ades, P. J., Forman, D. J., Kiviniemi, A. N., Davies, P., Taylor, F., Beswick, A., Martin, N. F., Corra, U., Benzer, W., Bjarnason-Wehrens, B., Dendale, P., Gaita, D., Mcgee, H., Mendes, M., Niebauer, J., Zwisler, A. D., Rees, K., Martin, N. J. & Braunwald, E. 2013. Cochrane Database Syst Rev, 1, CD001800. A tale of coronary artery disease and myocardial infarction. J Cardiopulm Rehabil Prev, 37, 103–110. 2014. J. Use and effects of cardiac rehabilitation in patients with coronary heart disease: results from the EUROASPIRE III survey. A., Gordon, N. Int J Cardiol, 168, 898–903. Cardiac rehabilitation in the elderly. 2013. 2015
Mukaanottokriteerit täytti yhteensä 29 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Mukaanottokriteereinä olivat 1) sydäntautipotilaat 2) interventio HIIT 3) asetelma RCT ja 4) vastemuuttujana fyysinen suorituskyky. Tieteellinen kiinnostus kovatehoisen intervalliharjoittelun (High-intensity interval training – HIIT) mahdollisuuksista sydänpotilaiden kuntoutuksessa on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana. Mitä tutkimus kertoo. 2014) . Kokosimme katsaukseen mukaan valitut tutkimukset taulukkoon 1. Harjoitteluun suositellaan kymmenen minuutin lämmittelyä ennen treeniä noin 60 prosentin teholla maksimisykkeestä ja viiden minuutin jäähdyttelyä treenin jälkeen noin 50 prosentin teholla maksimisykkeestä (Weston ym. 2012; Weston ym. (Taulukko 1). Osalle kuntoutujista HIIT voi olla uusi, kiinnostava vaihtoehto. Kirjallisuushaulla löytyi yhteensä 283 viitettä, jotka käytiin läpi abstraktitasolla mukaanottokriteerien perusteella. 2004). 2013; Moholdt ym. Asianmukaisesti toteutettuna HIIT-harjoittelua voidaan pitää turvallisena sydänpotilailla, kun oireet ovat hallinnassa, hyvä hoitotasapaino on löytynyt ja tietyt vasta-aiheet otetaan huomioon (Rognmo ym. 2008). Sydänpotilaiden kuntoutuksen yksi tärkeä tavoite onkin parantaa potilaiden alentunutta fyysistä suorituskykyä. 2014). 2007; Duodecim 2016; Hautala ym. Hakusanoina käytettiin Mesh termejä sanoista ”Cardiovascular Diseases” ja ”Cardiac Rehabilitation” sekä vapaasanahakua sanoista ”highintensity interval training”, ”high-intensity exercise training”, ”aerobic interval training”, ”high-intensity aerobic exercise”, ”sprint interval training” ja ”interval cycle training” sekä niiden eri yhdistelmiä. HIIT-harjoittelua voidaan tehdä usealla eri harjoitusmuodolla, esimerkiksi pyöräergometrilla/juoksumatolla tai juosten/ kävellen ylämäkeen, ryhmäliikuntana (esimerkiksi circuit/aerobic) tai yhdessä voimaharjoituksen kanssa. 2014). Sydänpotilaat ovat entistä huonokuntoisempia, joten liikunnan roolia kuntoutuksessa tulisi korostaa. Tämän katsauksen tarkoituksena on kuvata sydänpotilaiden liikunnallisessa kuntoutuksessa käytettyjä HIIT (High-intensity interval training) -interventioita ja niiden vaikutuksia sydänpotilaiden fyysiseen suorituskykyyn aikaisemman kirjallisuuden perus. HIIT myös sitouttaa harjoitteluun sydäntapahtuman jälkeen. Lisäksi tietokantahakua täydennettiin manuaalisella haulla. 26 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: TUIJA LESKINEN, LOTTA HAMARI, KARI KALLIOKOSKI HIIT-harjoittelulla tehoa sydänpotilaan kuntoutukseen teella. Haussa käytettiin PICO (P=potilas, I=interventio, C=comparison eli vertailuryhmä ja O=outcome eli tulosmuuttuja) -strategiaa (CEBM 2017). Lisäksi tarkoituksena on kuvata HIIT-harjoittelun toteutusta ja turvallisuutta sydänpotilailla. Kirjallisuushaku toteutettiin Pubmed (Medline) -tietokannasta helmikuussa 2017. 2009). 2011; Taylor ym. Vaikka liikunta on mitä parhainta täsmälääkettä eri potilasryhmille, se näkyy sydänpotilaiden kuntoutuksessa edelleen liian vähän. Tällä hetkellä tutkimuksissa suosituin HIIT-protokolla sisältää 4 x 4 minuutin intervalleja noin 85–95 prosentin teholla maksimisykkeestä kolmen minuutin palautuksilla (alle 70 prosentin teholla maksimisykkeestä) intervallien välissä. H yvä fyysinen suorituskyky suojaa ennenaikaiselta kuolemalta ja estää sydänja verisuonisairauksia (Kodama ym. HIIT-harjoittelun soveltuKovatehoisella intervalliharjoittelulla (HIIT) on todettu olevan parempi vaikutus sydänpotilaiden fyysisen suorituskykyyn kuin perinteisellä aerobisella harjoittelulla. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että sydänpotilaat pystyvät osallistumaan yli 90 prosenttia sykemaksimista tai maksimaalisesta hapenottokyvystä toteutettavaan intensiiviseen harjoitteluun siinä missä terveetkin, kun se tehdään intervallityyppisesti (Rognmo ym. Kovatehoisella intervalliharjoittelulla (HIIT) on todettu olevan parempi vaikutus sydänpotilaiden fyysisen suorituskykyyn kuin perinteisellä aerobisella harjoittelulla. Alhainen fyysinen suorituskyky on puolestaan itsenäinen ennenaikaisen kuoleman ennustaja sekä koko väestössä, että sepelvaltimotautiin sairastuneilla (Keteyian ym. Vielä muutama vuosikymmen sitten sydäninfarktin saaneille potilaille määrättiin liikuntakielto, mutta nykyään liikunta nähdään olennaisena osana sydänpotilaiden kuntoutusta (Balady ym. Haun rajauksena oli tutkimustyyppi ”clinical trial”. 2014). HIIT näyttää myös sitouttavan liikunnan harrastamiseen ohjatun harjoittelun jälkeenkin. 2012; Weston ym. Yksilöllisesti ja turvallisesti HIITharjoittelussa kovatehoiset pyrähdykset (kestoltaan noin 20 sekuntia–neljä minuuttia) vaihtelevat aktiivisten tai passiivisten palautusjaksojen kanssa (Mezzani ym
MIT vs. 2012b¹ MI 85–95%/70% HR max 2-3/12 suurempi 15 % Munk ym. 2014f CAD 85–95%/60–70% HR peak 3/6 sama ei raportoitu Wisloff ym. 2016c IHD 50%/10% W peak 3/8 suurempi 23,70 % Roditis ym. 2007c³ HF 100%/0% W peak 3/12 sama 8,50 % a RCT, HIIT vs. 2012c CAD 80–90%/70–80% VO 2peak 3/12 sama 23 % 2min/2min, yht. tavanomainen hoito (Hermann ym. 2011d CAD 85–95%/60–70% HR peak 3-5/8 suurempi 17 % Hermann ym. 2012b HT 85–95% HR max /11–13RPE 3/3x8/1v suurempi 12 % Rognmo ym. ym. voimaharjoittelu e RCT, HIIT vs. 2002e HF 75%/50% VO 2peak 3/13 pienempi 0,2 % Warburton ym. 30 min Delagradelle ym. 2009b PCI 80–90%/60–70% HR max 3/24 suurempi 17 % Nytroen ym. tutkimuksessa kontrolliryhmä) c RCT, HIIT vs. 2009c CABG 90%/70% HR max 5/4 sama 12 % Moholdt ym. 2004c¹ CAD 80–90%/50–60% VO 2peak 3/10 suurempi 18 % Tschentscher ym. HIT + voimaharjoittelu f RCT, HIIT vs. 27 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 HIIT protokolla Tutkimuksen tekijät ja RCT:n asetelma Potilasryhmä Tehot intervalli/palautus Kertoja/ viikkoja HIIT-ryhmän suorituskyvyn kasvu muihin interventioryhmiin verrattuna Muutos lähtötason VO 2peak :iin (%) 4x4min/3min Amundsen ym. 2011b HT 80%/0% VO 2peak 3/8 suurempi 19 % Iellamo ym. suurempi ei raportoitu 10x60sek/2,5min Benda ym. 2013c HF 75–80%/45–50% HRR 2-5/12 sama 22 % Keteyian ym. 2011e² HF 50%/0% W peak 3/12 pienempi 10 % Bouchla ym. 2007a HF 90–95%/50–70% HR peak 3/12 suurempi 46 % 5–7x3min/3min Fu ym. 2008c¹ CAD 80–90%/50–60% VO 2peak 3/10 suurempi 18 % Conraads ym. 2013a HF 80%/40% VO 2peak 3/12 suurempi 23 % Prado ym. tavanomainen hoito ¹,²,³ numero viittaa samaan tutkimusaineistoon Lyhenteet: RCT = Randomized controlled trial (satunnaistettu kontrolloitu tutkimus) HIIT = High-intensity interval training (kovatehoinen intervalliharjoittelu) MIT = Moderate-intensity training (keskiraskas harjoittelu) HF = Heart failure (sydämen vajaatoiminta) CABG = Coronary artery bypass grafting (sepelvaltimoiden ohitusleikkaus) CR = Cardiac rehabilitation (sydänkuntoutus) CAD = Coronary artery disease (sepelvaltimotauti) MI = Myocardial infarction (sydäninfarkti) PCI = Percutaneous coronary intervention (pallolaajennus) HT = Heart transplant (sydämensiirto) IHD = Ischemic heart disease (iskeeminen sydänsairaus) RCP = respiratory compensation point VAT = ventilatory anaerobic threshold (anaerobinen kynnys) TAULUKKO 1. MIT vs. pyramidiharjoittelu g HIIT + voimaharjoittelu vs. 2006c³ HF 100%/0% W peak 3/12 sama 8 % Jaureguizar ym. 2005c CAD 90%/40% VO 2 R 2/16 submaks. 45 min Chrysohoou ym. Kirjallisuushaulla kootut satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset kovatehoisen intervalliharjoittelun vaikutuksista sydänpotilaiden fyysiseen suorituskykyyn. 2013c CAD 89%/10% PPO 3/12 sama 24 % Smart & Steele 2012c HF 70%/0% VO 2peak 3/16 sama 21 % 12x30sek/60sek Anagoustakou ym. 2010e² HF 50%/0% W peak 3/12 pienempi 9 % 30sek/30sek, yht. 2014c CR 80–90%/60–70% HRR 3/10 suurempi 16 % Moholdt ym. 2015g HF 80–100%/0% W peak 3/12 suurempi 28 % Dimopoulos ym. 2015a HF 90%/30% W peak 2/12 sama 7 % Currie ym. 2011e² HF 50%/0% W peak 3/12 pienempi 8 % Freyssin ym. 2015c CAD 90–95%/50–70% HR peak 3/12 sama 23 % Helgerud ym. tavanomainen hoito (Wisloff ym. 2012c HF 50–80%/0% W peak 6/8 suurempi 27 % Tasoulis ym. tutkimuksessa kontrolliryhmä) b RCT, HIIT vs. MIT d RCT, HIIT vs. 2016c CAD RCP/VAT 3/12 sama 25 % Rocco ym
(2013) tutkimuksessa, jossa HIIT-ryhmä harjoitteli myös kolme kertaa viikossa 12 viikon ajan protokollalla 10 x 1 minuutti/yksi minuutti. 2011; Moholdt ym. Vaikka kotiharjoittelu näyttää olevan hyvä vaihtoehto, se vaatii paljon motivaatiota. 2013). Kohtuukuormitteinen yhtäjaksoinen harjoittelu näyttää kuitenkin olevan selvemmin yhteydessä sydän potilaiden kehonpainon ja leposykkeen laskuun kuin HIIT (Liou ym. 2012). 2009.) HIIT uusi mahdollisuus myös terveydenhuollossa HIIT-harjoittelun lisäetuna perinteiseen kohtuukuormitteiseen liikuntaan verrattuna on lyhyempi harjoitusten kesto, jolloin kiireisemmänkin potilaan saattaa olla helpompi sitoutua liikunnalliseen kuntoutukseen kotiutumisen jälkeen. HIIT-harjoittelun etuna onkin se, että fyysistä suorituskykyä voidaan parantaa suhteellisen lyhyessä ajassa ja pienemmillä harjoitusmäärillä kuin kohtuukuormitteisella harjoittelulla (Conraads ym. keskiraskas liikuntaryhmä +15 prosenttia, kontrolliryhmä +1.5 prosenttia) (Wisloff ym. 2014.) Liikuntakelpoisuuden arvioinnista, vasta-aiheista ja riskitekijöistä saa lisätietoa sepelvaltimotautipotilaan liikunnallisen kuntoutuksen suosituksesta (Hautala ym. Suurin muutos HIIT-ryhmän hapenottokyvyssä oli Wisloff ym. Vetojen ja palautusten tehot olivat 89 prosenttia/kymmenen prosenttia aerobisesta maksimitehosta. Viikossa oli harjoituskertoja keskimäärin kolme ja ohjelmat olivat useimmiten kahdentoista viikon pituisia. (Weston ym. 2014; Aamot ym. Muutos oli suurempi HIIT-ryhmällä 14/29 tutkimuksessa ja 11/29 tutkimuksessa muutos oli sama kuin muilla harjoitusohjelmilla harjoitelleilla ryhmillä. Kotona toteutettuna HIIT saattaa kuitenkin sitouttaa liikunnan harrastamiseen paremmin kuin kohtuukuormitteinen harjoittelu, jolloin harjoittelulla saavutettu suorituskyky säilyy pidempään. Kohtuukuormitteisen harjoittelun ryhmässä vastaava kahden kuukauden omaehtoinen kotiharjoittelu ei enää parantanut suorituskykyä. Neljässä tutkimuksessa HIIT-ryhmän muutos lähtötason fyysiseen suorituskykyyn oli pienempi kuin vertailuryhmillä. (Aamot ym. Intervalliharjoittelu onkin lisätty sydänpotilaiden vaihtoehtoiseksi kuntoutus. Katsaukseen valituissa tutkimuksissa tutkittiin eniten 4 x 4 minuuttia/kolme minuuttia -protokollaa. 2011). (2007) tutkimuksessa, jossa HIITryhmä harjoitteli kolme kertaa viikossa kahdentoista viikon ajan. 2016; Moholdt ym. 2011) ja liikunnan käypä hoito -suosituksesta (Duodecim 2016). 2009; Moholdt ym. 2009; Moholdt ym. 2014; Moholdt ym. 2015; Currie ym. Toinen mielenkiintoinen tulos oli Currien ym. (Moholdt ym. Kotona tapahtuvalla HIIT-harjoittelulla on saatu yhteneviä tuloksia suorituskykyyn klinikalla ohjatusti tehdyn harjoittelun kanssa. Harjoittelun soveltuvuutta arvioi lääkäri ja harjoittelua tulisi toteuttaa yhteistyössä sydänpotilaiden liikuntaharjoitteluun perehtyneen ammattilaisen kanssa. 2008), on parannus merkittävä potilaiden ennusteen kannalta. 2010; Madssen ym. 2016). (2009) havaitsivat, että neljä kuukautta kestäneen ohjatun HIIT-harjoittelun jälkeen ohitusleikkauksessa olleiden potilaiden suorituskyky nousi vielä kuusi prosenttia parin lisäkuukauden omaehtoisen kotiharjoittelun myötä. 2013). Esimerkiksi Mohold ym. Tutkimuksessa selvisi, että HIIT-ryhmän vasteet hapenottokykyyn (4,7 ml O 2 /kg/min, +24 prosenttia) olivat samansuuruisia kuin kohtuukuormitteisen yhtäjaksoisen harjoittelun vasteet (3,6 ml O 2 /kg/min, 19 prosenttia), vaikka HIIT-ryhmä harjoitteli selvästi vähemmän kuin vertailuryhmä (Currie ym. Tämä protokolla paransi sydäninfarktin saaneiden ja sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden maksimaalista hapenottokykyä peräti 6 ml O 2 /kg/ min. (Taulukko 1.) Taulukon 1. 2009.) Kotiharjoittelussa on tärkeää, että potilas ohjeistetaan hyvin ja hänelle annetaan esimerkiksi sykemittari harjoittelun tehon seuraamiseen. 28 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 vuutta tulisi arvioida yksilökohtaisesti jokaisen potilaan sydäntapahtumien historia huomioon ottaen. Esimerkkejä HIIT-harjoittelun vaikutuksista sydänpotilaiden fyysiseen suorituskykyyn Katsaukseen valittiin mukaan 29 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joista suurin osa kohdistui HIIT-harjoitteluun sepelvaltimotautia ja/tai sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. HIIT sopii myös mainiosti ryhmässä vedettäväksi, millä voi olla positiivisia vaikutuksia potilaiden sitoutumiseen ja henkiseen jaksamiseen. 2016; Dalal ym. 2007.) Koska yhden millin parannus hapenottokyvyssä laskee ennenaikaisen kuoleman riskiä 15 prosentilla (Keteyian ym. tutkimusten mukaan HIIT -ryhmän muutos lähtötason VO 2peak :iin oli keskimäärin 14 prosenttia. HIIT-harjoittelulla kotona lupaavia tuloksia Sydänpotilaiden kotona tehtävästä HIIT-harjoittelusta on tutkimuksia vielä toistaiseksi rajallisesti, mutta yksittäiset tutkimukset ovat olleet kannustavia (Aamot ym. 2014; Moholdt ym. Näissä tutkimuksissa HIIT-protokollan vedot olivat kuitenkin lyhytkestoisia (30 sekuntia) ja matalatehoisia ollen vain 50 prosenttia maksimaalisesta tehosta. Kotiharjoittelun aikana kerätyt harjoituspäiväkirjat paljastivat, että HIIT-ryhmä harjoitteli säännöllisemmin annettujen ohjeiden mukaan kuin kohtuukuormitteisen harjoittelun ryhmä. Aikatehokkuuden vuoksi HIIT-harjoittelu voisi olla yksi hyvä mahdollisuus terveydenhuollossa toteutettavalle kuntoutukselle tulosten laadusta tinkimättä. Harjoitus toteutettiin 4 x 4 minuuttia/ kolme minuuttia -protokollalla, jossa vedot tehtiin 90–95 prosentin teholla maksimisykkeestä ja palautus 50–70 prosentin teholla maksimisykkeestä. 2010; Madssen ym. Fyysisen suorituskyvyn vasteiden on kuitenkin osoitettu säilyvän kotiharjoittelujakson jälkeen HIIT-ryhmällä pidempään kuin niillä, jotka ovat harjoitelleet tavanomaiseen tapaan kohtuukuormitteisesti (Dalal ym. Tämä tarkoittaa 46 prosentin parannusta alkumittauksesta (vrt
Mezzani, A., Hamm, LF., Jones, AM., McBride, PE., Moholdt, T., Stone, JA., Urhausen, A. & Ades, PA. 2014. European Journal of Preventive Cardiology 20(3), 442–467. Käypä hoito -suositus. 2014; Moholdt ym. Saatavilla osoitteessa: www.suomenfysioterapeutit.fi/fysioterapiasuositukset. The American Journal of Cardiology 111(10), 1466–1469. HIIT-harjoittelua tulisikin hyödyntää sydänpotilaiden kuntoutuksessa nykyistä paremmin. 2013. Viitattu 20.2.2017 Haykowsky, MJ., Timmons, MP., Kruger, C., McNeely, M., Taylor, DA. 2016; Pattyn ym. 2009. Moholdt, T., Aamot, IL., Granoien, I., Gjerde, L., Myklebust, G., Walderhaug, L., Hole, T., Graven, T., Stolen, T., Molmen-Hansen, HE., Stoylen, A., Skogvoll, E., Slordahl, SA. High Intensity Interval versus Moderate Intensity Continuous Training in Patients with Coronary Artery Disease: A Meta-analysis of Physiological and Clinical Parameters. Heart, Lung & Circulation 24(2), 149–157. & MacDonald, MJ. Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus. Hautala, A., Alapappila, A., Kangas, H., Kettunen, J., Laukkanen, J., Meinilä, L. & Wisloff, U. 2013. Keteyian, SJ., Brawner, CA., Savage, PD., Ehrman, JK., Schairer, J., Divine, G., Aldred, H., Ophaug, K. Dalal, HM., Zawada, A., Jolly, K., Moxham, T. 2014). Liikunta. & Ring, J. PloS One 9(9), e107924. 2010. TUIJA LESKINEN, TtT, LitM Tutkijatohtori Kansanterveystieteen laitos, Turun yliopisto Sähköposti: tuija.leskinen@utu.fi LOTTA HAMARI, TtM, ft Tohtorikoulutettava Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto Sähköposti: lotta.hamari@utu.fi KARI KALLIOKOSKI, FT, LitM Dosentti, vanhempi tutkija Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto Sähköposti: kari.kalliokoski@utu.fi LÄHTEET: Aamot, IL., Forbord, SH., Gustad, K., Lockra, V., Stensen, A., Berg, AT., Dalen, H., Karlsen, T. Aamot, IL., Karlsen, T., Dalen, H. & Ooi, SY. 2014. American Heart Association Exercise, Cardiac Rehabilitation, and Prevention Committee, Council on Clinical Cardiology, Councils on Cardiovascular Nursing, Epidemiology and Prevention, and Nutrition, Physical Activity, and Metabolism & American Association of Cardiovascular and Pulmonary Rehabilitation. Peak oxygen uptake after cardiac rehabilitation: a randomized controlled trial of a 12-month maintenance program versus usual care. Interval training versus continuous exercise in patients with coronary artery disease: a metaanalysis. Currie, KD., Dubberley, JB., McKelvie, RS. Medicine and Science in Sports and Exercise 45(8), 1436–1442. & Vanhees, L. 2007. Saatavilla osoitteessa: http://www.cebm.net/ finding-the-evidence-1-using-pico-to-formulate-a-search-question/ Viitattu 20.2.2017 Conraads, VM., Pattyn, N., De Maeyer, C., Beckers, PJ., Coeckelberghs, E., Cornelissen, VA., Denollet, J., Frederix, G., Goetschalckx, K., Hoymans, VY., Possemiers, N., Schepers, D., Shivalkar, B., Voigt, JU., Van Craenenbroeck, EM. 2016. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2016. Katsaukseen valittujen tutkimusten perusteella voidaan todeta, että kovatehoinen intervalliharjoittelu (HIIT) on tehokas tapa parantaa sydänpotilaiden fyysistä suorituskykyä. & Williams, MA. & Taylor, RS. & Aromataris, EC. Balady, GJ., Williams, MA., Ades, PA., Bittner, V., Comoss, P., Foody, J.A., Franklin, B., Sanderson, B. & Stoylen, A. Heart, Lung & Circulation 25(2), 166–174. Hyvä fysioterapiakäytäntö -suositus. 2014). 2011. 2013; Liou ym. 2009; Moholdt ym. Journal of Cardiopulmonary Rehabilitation and Prevention 27(3), 121–129. & Sone, H. Core components of cardiac rehabilitation/secondary prevention programs: 2007 update: a scientific statement from the American Heart Association Exercise, Cardiac Rehabilitation, and Prevention Committee, the Council on Clinical Cardiology; the Councils on Cardiovascular Nursing, Epidemiology and Prevention, and Nutrition, Physical Activity, and Metabolism; and the American Association of Cardiovascular and Pulmonary Rehabilitation. Finding the Evidence 1 – Using PICO to formulate a search question. 2012; Weston ym. & Stoylen, A. HIIT näyttää sitouttavan liikunnan harrastamiseen ohjatun harjoittelun jälkeen, koska tulokset saavutetun suorituskyvyn pysyvyydestä HIIT-ryhmillä ovat olleet kannustavia (Madssen ym. CEBM. 2011). Duodecim. Home based versus centre based cardiac rehabilitation: Cochrane systematic review and meta-analysis. 2015. European Association for Cardiovascular Prevention and Rehabilitation, American Association of Cardiovascular and Pulmonary Rehabilitation & Canadian Association of Cardiac Rehabilitation. 2017. Suomen Fysioterapeuttien asettama työryhmä. 2016. Low-volume, high-intensity interval training in patients with CAD. & Moholdt, T. Saatavilla osoitteessa: www.kaypahoito.fi. 29 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 muodoksi kansainväliseen suositukseen (Mezzani ym. Cardiorespiratory fitness as a quantitative predictor of all-cause mortality and cardiovascular events in healthy men and women: a meta-analysis. Aerobic interval training and continuous training equally improve aerobic exercise capacity in patients with coronary artery disease: the SAINTEX-CAD study. BMJ (Clinical Research Ed.) 340, b5631. 2015. kirjallisuusluettelo on saatavissa kirjoittajilta.. Madssen, E., Arbo, I., Granoien, I., Walderhaug, L. Long-term follow-up after cardiac rehabilitation: a randomized study of Taulukon 1. Home-based versus hospital-based high-intensity interval training in cardiac rehabilitation: a randomized study. 2015; Haykowsky ym. International Journal of Cardiology 179, 203–210. & Clark, AM. Kodama, S., Saito, K., Tanaka, S., Maki, M., Yachi, Y., Asumi, M., Sugawara, A., Totsuka, K., Shimano, H., Ohashi, Y., Yamada, N. Long-term Exercise Adherence After High-intensity Interval Training in Cardiac Rehabilitation: A Randomized Study. Liou, K., Ho, S., Fildes, J. HIIT nostaa sydänpotilaiden fyysistä suorituskykyä noin 1.5–2 ml O 2 /kg/min enemmän kuin keskiraskas yhtäjaksoinen harjoittelu, kun harjoitusohjelman pituus oli keskimäärin 12 viikkoa (Elliott ym. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. 2013). Myös sydänpotilaiden on turvallista toteuttaa HIIT-harjoittelua tietyt rajoitukset huomioon ottaen (Rognmo ym. Physiotherapy Research International: The Journal for Researchers and Clinicians in Physical Therapy 21(1), 54–64. Intervalliharjoittelun hyödyistä mainitaan myös kansallisessa liikunnan käypähoitosuosituksessa (Duodecim 2016). Meta-analysis of aerobic interval training on exercise capacity and systolic function in patients with heart failure and reduced ejection fractions. & Southard, D. Peak aerobic capacity predicts prognosis in patients with coronary heart disease. American Heart Journal 156(2), 292–300. Helsinki: Suomen Fysioterapeutit ry, 2011. 2016. Jama 301(19), 2024–2035. European Journal of Preventive Cardiology 21(9), 1070–1078. 2008. Aerobic exercise intensity assessment and prescription in cardiac rehabilitation: a joint position statement of the European Association for Cardiovascular Prevention and Rehabilitation, the American Association of Cardiovascular and Pulmonary Rehabilitation and the Canadian Association of Cardiac Rehabilitation. 2013. Viitattu 20.2.2017 Elliott, AD., Rajopadhyaya, K., Bentley, DJ., Beltrame, JF
Home-based aerobic interval training improves peak oxygen uptake equal to residential cardiac rehabilitation: a randomized, controlled trial. 2014. Pattyn, N., Coeckelberghs, E., Buys, R., Cornelissen, VA. 2009. PloS One 7(7), e41199. British Journal of Sports Medicine 48(16), 1227–1234. Moholdt, T., Bekken Vold, M., Grimsmo, J., Slordahl, SA. 2014. Weston, KS., Wisloff, U. Exercise-based rehabilitation for patients with coronary heart disease: systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. The American Journal of Medicine 116(10), 682–692. Superior cardiovascular effect of aerobic interval training versus moderate continuous training in heart failure patients: a randomized study. 2007. Circulation 115(24), 3086–3094.. & Aamot, IL. Aerobic interval training versus continuous moderate exercise after coronary artery bypass surgery: a randomized study of cardiovascular effects and quality of life. Moholdt, T., Madssen, E., Rognmo, O. & Skjaerpe, T. International Journal of Cardiology 152(3), 388–390. Interval training intensity in coronary heart disease. & Slordahl, SA. Sports Medicine (Auckland, N.Z.) 44(5), 687–700. 2014. 2012. 30 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 usual care exercise training versus aerobic interval training after myocardial infarction. & Vanhees, L. Circulation 126(12), 1436–1440. & Wisloff, U. Aerobic interval training vs. Journal of Science and Medicine in Sport 17(5), 506–510. & Oldridge, N. Taylor, RS., Brown, A., Ebrahim, S., Jolliffe, J., Noorani, H., Rees, K., Skidmore, B., Stone, JA., Thompson, DR. & Coombes, JS. American Heart Journal 158(6), 1031–1037. & Wisloff, U. High-intensity interval training in patients with lifestyle-induced cardiometabolic disease: a systematic review and metaanalysis. The higher the better. Cardiovascular risk of highversus moderate-intensity aerobic exercise in coronary heart disease patients. Rognmo, O., Moholdt, T., Bakken, H., Hole, T., Molstad, P., Myhr, NE., Grimsmo, J. Wisloff, U., Stoylen, A., Loennechen, JP., Bruvold, M., Rognmo, O., Haram, PM., Tjonna, AE., Helgerud, J., Slordahl, SA., Lee, SJ., Videm, V., Bye, A., Smith, GL., Najjar, SM., Ellingsen, O. 2012. Moholdt, T., Amundsen, BH., Rustad, LA., Wahba, A., Lovo, KT., Gullikstad, LR., Bye, A., Skogvoll E., Wisloff, U. 2004. moderate continuous training in coronary artery disease patients: a systematic review and metaanalysis
Tätä elimistön tasapainotilaa säätelee autonominen, tahdosta riippumaton hermosto, jonka sympaattinen ja parasympaattinen haara säätelevät useimpia elintoimintoja. Kolikon toisena puolena ovat kuitenkin mahdolliset virheelliset mittaustulokset tai johtopäätökset, jos käytetty menetelmä ei ole tarkoitukseen sopiva tai saatuja tuloksia on tulkittu virheellisesti. Edistyneimmillä aktiivisuusmittareilla voidaan erotella paikallaanolo muusta kevyestä aktiivisuudesta, lihasaktiivisuuksien ja voiman mittaamiseen kehitetään jatkuvasti uutta puettavaa teknologiaa ja stressiä voidaan mitata sydämen lyönneistä. V iime vuosien aikana vauhdilla kehittynyt teknologia on tuonut uusia ulottuvuuksia myös ihmiselimistön fysiologisten reak tioiden mittaamiseen sekä levon että rasituksen aikana. Mittareiden antama informaatio lisää parhaimmillaan motivaatiota terveyden edistämiseen, liikkumiseen ja urheiluun sekä antaa arvokasta tietoa elimistön sopivasta kuormittamisesta ja kuormittumisesta. 30 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: PIIA KAIKKONEN Tiedä mitä mittaat – taustaa kuormittumisen ja palautumisen analyysiin Teknologia on tuonut mittaamisen kaikkien ulottuville, mutta testitulosten analysoinnissa tarvitaan myös ymmärrystä menetelmän fysiologisesta taustasta, mittauksen mahdollisista virhelähteistä ja saatujen tulosten käytännön merkityksestä. Suorituskyky kehittyy niin sanotun ylikuormitusperiaatteen mukaisesti silloin kun elimistöön kohdistuu kuormitusta, joka on suurempaa kuin mihin elimistö on tottunut, toisin sanoen ylittää solujen tasapainotilan eli homeostaasin. Sympaattisen hermoston lisääntynyt aktiivisuus muun muassa nostaa sydämen sykettä. Vääränlainen kuormittumisen ja palautumisen suhde johtaa suorituskyvyn kehittymisen sijaan pahimmillaan sen heikkenemiseen. Urheilun näkökulmasta ensisijaista on sopiva fyysinen kuormittuminen
Suuri sykevariaation määrä on yhteydessä hyvään hengitysja verenkiertoelimistön kuntoon, ja erilaiset sairaudet sekä fyysinen ja psyykkinen stressi vähentävät parasympaattisen hermoston aktiivisuutta ja näin ollen myös sykevariaatiota. Sykevariaation taustaa Peräkkäisten sydämen lyöntien välinen aika vaihtelee parasympaattisen aktiivisuuden säätelemänä hengitysrytmin mukaisesti (respiratory sinus arrhythmia), vaikka syketaso pysyisi muuttumattomana (Kuva 1) (Akselrod et al. 1985) ja vähentyneen sykevariaation kliininen merkitys on osoitettu muun muassa lisääntyneenä äkkikuolemariskinä sekä infarktipotilailla (La Rovere et al. Liikunta-alan tutkimuksissa kiinnostus sykevariaatiota kohtaan lisääntyi 1990-luvulla. 1998). Sykevariaation tiedetään kuvaavan pääasiassa parasympaattisen hermoston aktiivisuutta (Akselrod et al. 1991). Sykevariaatiota käytetään nykyään lisääntyvässä määrin fyysisen ja psyykkisen kuormittumisen arviointiin erilaisissa yhteyksissä, muun muassa työn tai harjoittelun kuormittavuuden arvioinnissa. Perimä, ikä, fyysinen kunto ja sukupuoli ovat merkittäviä sykevariaatiota määrittäviä taustatekijöitä erilaisten autonomisen hermoston toimintaan vaikuttavien sairauksien ja muun muassa tupakoinnin lisäksi. Tällä hetkellä fyysisen kuormittumisen ja sykevariaation yhteyksiä on tutkittu laajasti eri näkökulmista. Kun rasitustaso ylittää noin 50–60 prosenttia maksimaalisesta rasituksesta, on sykevariaation todettu häviävän lähes kokonaan (Hautala et al. 2003; Tulppo et al. Liikunnan tehon on todettu olevan ensisijainen sykevariaation Kuva: LEHTIKUVA/ROMAN MÄRZINGER. 31 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 ja supistumisvoimakkuutta, supistaa verisuonia ja hidastaa ruuansulatuselimistön toimintaa, kun taas lisääntynyt parasympaattinen aktiivisuus aiheuttaa vastakkaisia reaktioita. 1998) että terveillä ihmisillä (Mølgaard et al. Voimaharjoittelun vaikutus sykevariaatioon on toistaiseksi hieman vähemmän tutkittu osa-alue, vaikka jonkin verran tutkimuksia on myös tältä alueelta. 1985). Yhteistä kaikelle fyysiselle kuormitukselle on että sen aikana sympaattisen hermoston aktiivisuus lisääntyy ja parasympaattisen vähenee, minkä seurauksena syketaso nousee ja sykevariaatio vähenee. Sykevariaatio lisääntyy ja syketaso laskee parasympaattisen aktiivisuuden lisääntyessä, ja päinvastoin. Painopiste on ollut kestävyysharjoittelun akuuttien ja pitkäaikaisten vaikutusten tutkimisessa, ja tutkimustietoa tältä alueelta onkin laajasti. Autonomisen hermoston toimintaa ei voida mitata suoraan, mutta sen vaikutusta sydämen toimintaan voidaan arvioida noninvasiivisesti sykevälivaihtelun eli sykevariaation (HRV, heart rate variability) avulla
Yhtenä luotettavan sovelluksen merkkinä voi pitää RMSSD-yksikköä tulosten ilmoittamisessa. Tulosten tulkinnassa pitää kuitenkin muistaa, että arvot ovat hyvin yksilöllisiä eikä niitä voi vertailla naapurin tai harjoituskaverin kanssa. 2010, Nummela ym. Menetelmän lisäksi myös mittaustilanteen olosuhteet vaikuttavat suuresti saatuihin tuloksiin. 2009, Kingsley and Figueroa 2016), mutta intensiivisemmän harjoittelun vaikutuksia ei ole juuri tutkittu. Ylikuormittuneilla urheilijoilla sykevariaatio on puolestaan yleensä vähentynyt (Uusitalo et al. Aikataajuusanalyysi mahdollistaa sykevariaation analysoinnin myös sellaisissa tilanteissa, joissa autonomisen hermoston säätelyssä tapahtuu muutoksia, kuten esimerkiksi fyysisen kuormituksen ja siitä palautumisen aikana tai ylipäätään kaikissa ei-vakioiduissa olosuhteissa. 2016, Plews ym. 2007, Plews ym. Vahvan tieteellisen taustan omaavaa menetelmää hyödyntävät sekä yritykset henkilöstönsä hyvinvoinnin tukemisessa että huippu-urheilijat harjoituskuormituksensa optimoinnissa. 2004). 2010). Kestävyysliikunnan on todettu vaikuttavan positiivisesti levossa mitatun sykevariaation määrään silloin, kun palautuminen harjoituksista on riittävää. Kaksi tai kolme kertaa viikossa toteutetun voimaharjoittelun ei ole havaittu juurikaan vaikuttavan levossa mitattuun sykevariaatioon (Karavirta et al. Säännöllisesti käytettynä menetelmä voi tuoda arvokasta lisätietoa muiden menetelmien lisäksi kuormittumisen ja palautumisen seurantaan ja parhaimmillaan se ehkäisee ylikuormittumista. esim. 2007, 2008), mutta myös liikunnan kestolla on merkitystä silloin kun teho on vähintään kohtalainen (Kaikkonen ym. Yksilöllisyys ja viitearvojen. 2017) antavan vertailukelpoisia tuloksia EKG:sta mitatun sykevariaation kanssa. Pidemmissä mittauksissa vakiointia ei ole mahdollista, eikä edes tarkoituksenmukaista tehdä, vaan esimerkiksi vuorokauden ajalta tehdyssä analyysissä pyritään saamaan käsitys normaalin elämän vaikutuksesta elimistön toimintaan. Sykevariaation analyysimenetelmiä Matemaattisesti sykevariaation yleisimmät analyysimenetelmät voidaan jakaa aikasarja-analyyseihin (tilastolliset ja geometriset) ja taajuusanalyyseihin (parametriset ja nonparametriset). Taajuusanalyysien oletuksena puolestaan on muuttumattomana säilyvä signaali, joten niiden käyttö on mahdollista vain kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa. 2007). Menetelmä näyttää alustavien tutkimusten perusteella (Koenig ym. Tulosten analysoinnissa on kuitenkin otettava huomioon, että mittausjakson pituus vaikuttaa osaan aikasarjamuuttujista. Kestävyysharjoittelututkimuksissa on myös havaittu, että hyvä harjoitteluvaste on yhteydessä suurempaan sykevariaation lisääntymiseen harjoittelun seurauksena (Buccheit ym. RMSSD:n (root mean square of successive differences) on tutkimuksissa todettu kuvaavan sydämen parasympaattista säätelyä (esim. Vuorokauden mittausjaksot antavat arvokasta tietoa vuorokausirytmistä sekä kuormittavien ja palauttavien ajanjaksojen jakautumisesta päivän aikana, ja lisäksi urheilija voi seurata yöllistä palautuneisuuttaan ”palautumisen indeksin” avulla. 1996; Hynynen et al. Signaalin käsittelyllä on merkitystä siihen, minkälaisia tuloksia mittauksesta saadaan. Osa sovelluksista perustuu kohtalaisen vahvaan tieteelliseen näyttöön ja ne ovat varovaisen suosittelun arvoisia, kunhan mittauksiin valmistautuminen hoidetaan riittävällä tarkkuudella. 2010). Aikasarja-analyysit soveltuvat parhaiten pitkiin mittausjaksoihin, esimerkiksi vuorokausiseurantaan, mutta niitä voidaan käyttää myös lyhyissä, vakioiduissa mittauksissa. Tosin on selvää, että menetelmä on herkempi ulkoisille häiriöille kuin elektrodien avulla mitattu sykesignaali. 32 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 akuuttiin palautumiseen vaikuttava tekijä (Kaikkonen ym. Saalasti 2003). On kuitenkin todennäköistä, että sykevariaatio kuvaa paremmin kestävyystyyppisen liikunnan aiheuttamaa kuormitusta kuin hermolihasjärjestelmää kuormittavan voimaharjoittelun. Pitkäkestoisten kilpailusuoritusten jälkeen sydämen autonomisen säätelyn palautuminen saattaa kestää jopa vuorokausia (Mourot ym. Mikäli tulokset ilmoitetaan vain muodossa ”HRV” tms., ei voi tietää onko kyseessä absoluuttinen mittaustulos vai jostakin mittauksesta johdettu ”indeksi”. Mikäli halutaan luotettavasti vertailla kahta tai useampaa lyhyttä mittausjaksoa keskenään, on hyvä vakioida mahdollisimman hyvin muun muassa mittauksen aikainen asento (makuulla, istuen, seisten), hengitystaajuus ja ympäröivät olosuhteet. Uusimmissa sovelluksissa hyödynnetään puhelimen kameraa, joka fotopletysmografiaa käyttäen analysoi pulssiaaltoja sormenpäästä. Sovellusten markkinointilauseissa luvataan muun muassa terveyden ja suorituskyvyn optimointia, stressitason vähentämistä ja tietoa harjoitusten vaikuttavuudesta. Ng ym. Viimeisimpänä käänteenä teknologia on tuonut sykevariaatiomittaukset kaikkien ulottuville puhelinten sovellusvalikoimaan. 2013, Vesterinen ym. Taajuusja aikataajuusanalyyseissä on monta eri vaihetta ennen kuin tulokset saadaan, alkaen signaalin manuaalisesta tai automaattisesta virheenkorjauksesta, analyysi-ikkunan pituuden valintaan, turhien taajuuksien pois suodattamiseen ja halutun mittaisten analyysijaksojen valintaan (ks. Useista sovelluksista ei kuitenkaan käy ilmi tarkempia tietoja siitä, minkälainen analyysimenetelmä on kyseessä. 2009). Harjoittelun ohjelmointi sykevariaation perusteella tuonut myös hyviä tuloksia, kun sitä on verrattu perinteiseen harjoittelun ohjelmointiin (Kiviniemi ym. 2016). Sykevariaatiomittaukset olivat pitkään vain tutkijoiden käytettävissä monimutkaisine analyyseineen, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana markkinoille on tullut myös kaupallisia sovelluksia kuluttajien käyttöön. Osassa sovelluksia mittaukset tehdään perinteisen sykevyön avulla ja data siirretään bluetooth-yhteydellä puhelimeen. Laajaa kansainvälistäkin tunnettavuutta saavuttanut jyväskyläläinen Firstbeat Technologies Oy on tuonut sykevariaatioanalyysin sekä terveydenhuollon että liikunta-alan käyttöön kahdella erilaisella ohjelmistollaan; Hyvinvointianalyysilla ja Sports:illa
Department of Mathematical Information Technology, University of Jyväskylä, Finland. Kaikkonen, P., Rusko, H., Martinmäki, K. Tulokset tulisikin aina suhteuttaa muihin mahdollisesti käytössä oleviin objektiivisiin mittaustietoihin sekä testattavan omiin tuntemuksiin. PIIA KAIKKONEN, LitT, liikuntafysiologi Testauspäällikkö Tampereen Urheilulääkäriasema Sähköposti:piia.kaikkonen@uta.fi LÄHTEET: Akselrod, S., Gordon, D., Madwed, J., Snidman, N., Shannon, D. Endurance training guided individually by heart rate variability measurements. 2007. European Journal of Applied Physiology 108, 1153–1167. 2003. Kokenut valmentaja tai muu asiantuntija osaa suhteuttaa saadut tulokset muihin kerättyihin tietoihin, oli kyseessä sitten urheilijan kuormittuneisuuden tai työssä jaksamisen arviointi. & Rusko, H. American Journal of Physiology: Heart and Circulatory Physiology 274, H424–H429. Kaikkonen, P., Hynynen, E. Effects of training on cardiac autonomic modulation during night sleep in cross country skiers. Uusitalo, AL., Tahvanainen, K., Uusitalo, AJ. & Huikuri, H. Clinical Autonomic Research 1, 233–237. 22(8):631–6. 2009. Clin Physiol Funct Imaging 36(3): 179–87. Tulppo, M., Mäkikallio, T., Seppänen, T., Laukkanen, R. Hemodynamic regulation: investigation by spectral analysis. Heart rate variability dynamics during early recovery after different endurance exercises. & Jylhä, R. Vuorokauden mittaisista analyysijaksoista saadaan laajemmin tietoa kuin esimerkiksi puhelinsovelluksen tarjoamasta yksittäisestä lukuarvosta, mutta molemmat voivat olla oikein käytettynä hyödyllisiä. Kiviniemi, A., Hautala, A., Kinnunen H., Tulppo, M. International Journal of Sports Medicine 31, 154–159. UK: Meyer & Meyer Sport Ltd., 90–98. Nummela, A., Hynynen, E., Kaikkonen, P. & Cohen, R. American Journal of Physiology: Heart and Circulatory Physiology 249, H867–875. DOI: 10.1123/ijspp.2016–0668 Saalasti, S. 33 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 puute tekevät tulkinnasta vaativaa, eikä muutaman mittauskerran perusteella pitäisikään tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. La Rovere, M., Bigger, J., Marcus, F., Mortara, A. Vagal modulation of heart rate during exercise: effects of age and physical fitness. Vesterinen, V., Nummela, A., Heikura I., Laine T., Hynynen, E., Botella, J., Häkkinen K. American Journal of Physiology: Heart and Circulatory Physiology 285, H1747–H1752. Koenig, N., Seeck, A., Eckstein, J., Mainka, A., Huebner, T., Voss, A., Weber, S. Ph.D. 48(7): 1347–1354.. Kingsley, J., Figueroa, A. & Bjerregaard, P. Neural networks for heart rate time series analysis. Plews, D., Scott, B., Altini, M., Laursen P. 2007. Autonomic effects on the spectral analysis of heart rate variability after exercise. Dissertation. Mølgaard, H., Sørensen, K. Kaikkonen, P., Nummela, A., Rusko, H. Hautala, A., Mäkikallio, T., Kiviniemi, A., Laukkanen, R., Nissilä, S., Huikuri, H. Can HRV be used to evaluate training load in constant load exercises. 101:743–51. Baroreflex sensitivity and heart rate variability in prediction of total cardiac mortality after myocardial infarction. 2017. 1991. 2016. The Lancet 351, 478–484. 2003. Heart rate dynamics after combined endurance and strength training in older men. Jyväskylä Studies in Computing 33, University of Jyväskylä, Jyväskylä. Tuloksia tulkittaessa pitää siis olla kokonaisvaltainen käsitys testattavan elämäntilanteesta, esimerkiksi liikunnan, työn, opiskelun ja ihmissuhteiden kautta tulevasta kuormituksesta. Eur J Appl Physiol. 2016. Tutustu siis hyvin molempien taustoihin, sekä mittauksen kohteena olevan henkilön että analyysimenetelmän. Cardiovascular autonomic function correlates with the response to aerobic training in healthy sedentary subjects. 2010. Validation of a New Heart Rate Measurement Algorithm for Fingertip Recording of Video Signals with Smartphones. Monitoring endurance running performance using cardiac parasympathetic function. 41: 1436–1443. 1985. 2016. Buchheit, M., Chivot, A., Parouty, J., Mercier, D., Al Haddad, H., Laursen, P. Telemed J E Health. 2010. Am J Physiol: Heart and Circulatory Physiol 297: H1421-H1428, 2009. Med Sci Sports Exerc. Näin ollen tuloksiin vaikuttava tekijä saattaakin olla joku muu kuin urheilijan harjoittelu tai työpäivän aikainen kuormitus, vaikka edellä mainittuja asioita haluttaisiin arvioida. & Tulppo, M. 1996. 1998. Acute and training effects of resistance exercise on heart rate variability. Ng, J, Sundaram, S, Kadish, A, Goldberger, J. & Rusko, H. Endurance performance and nocturnal HRV indices. Attenuated 24-h heart rate variability in apparently healthy subjects, subsequently suffering sudden cardiac death. Sykevariaation vahvuus ja heikkous on, että se on herkkä muutoksille. Clinical Physiology 16, 575-588. (Eds) Science in nordic skiing, Vol. Eur J Appl Physiol. 108:435–442. Eur J Appl Physiol 102:79–86. 2008. In : Linnamo, V., Komi, P., Müller, E. Med Sci Sports Exerc. Comparison of Heart Rate Variability Recording With Smart Phone Photoplethysmographic, Polar H7 Chest Strap and Electrocardiogram Methods International journal of sports physiology and performance . Hynynen, E., Nummela A., Rusko, H., Hämäläinen, I. 2010. Edes kokeneen asiantuntijan ei kuitenkaan aina ole helppoa arvioida minkä suuruinen muutos tuloksissa on merkityksellinen käytännön kannalta, erityisesti jos kyseisellä henkilöllä ei ole monia aikaisempia mittauksia taustalla. Tutustu taustoihin – niin mitattavan kuin käytettävän menetelmänkin Teknologia on tuonut mittaukset helposti kaikkien saataville, mutta tulosten analysoinnissa on avuksi, jos on kohtalaisen hyvä ymmärrys menetelmän fysio logisesta taustasta, mittauksen mahdollisista virhelähteistä ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä saatujen tulosten käytännön merkityksestä. Mann, T., Rusko, H., Nummela, A. Individual endurance training prescription with heart rate variability. 2007. & Ahmaidi, S. Karavirta, L.., Tulppo, M, Laaksonen, D.., Nyman, K, Laukkanen, R., Kinnunen, H., Häkkinen, A., Häkkinen, K. Scand J Med Sci Sports 18:511–519. & Schwartz, P. Eur J Appl Physiol. Yhteenvetona voidaan todeta, että sykevariaatiomittauksilla voi saada arvokasta lisätietoa stressin ja kokonaisvaltaisen kuormittumisen arviointiin. 1998. Post-exercise heart rate variability of endurance athletes after different highintensity exercises. Non-invasive evaluation of sympathovagal balance in athletes by time and frequency-domain analyses of heart rate and blood pressure variability
34 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN Liikunnan Duunari Yliopistonlehtori Kalervo Ilmanen on mies, jota kukaan ei osannut Liikunnalla odottaa . Kun määreisiin lisää suorapuheisuuden ja periaatteellisuuden, alkaa hahmottua kuva Kalervo Ilmasesta. Mies elää epäillen ja kyseenalaistaen, väittelee totuudesta koska vaan ja kenen kanssa tahansa sekä haikailee Kekkosen aikaa, jolloin asiat eivät välttämättä olleet paremmin, mutta mentiin Kalervo Ilmanen (s. 1951) TYÖURA • 1970-luku: satamaja varastotyöntekijä, luottamusmies • 1980-luku: kansalaisjärjestöt/järjestöja piirisihteeri • 1980?82; 1991?95: Liikuntatieteellinen Seura (LTS)/projektitutkija • 1990: Keravan kaupungin liikuntatoimi/tutkija • 1996?97: Vantaan kaupunki/työnsuunnittelija • 1997?99: Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos/erikoistutkija • 1997; 1999?2017: Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiede kunta/assistentti, yliassistentti, professori, erikoistutkija, yliopiston lehtori • Liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen varajohtaja 2003?04; liikuntakasvatuksen laitoksen varajohtaja 2008?13; liikuntakasvatuksen laitoksen johtaja 2014?16.. S keptikko, dialektikko ja nostalgikko. ja harva pystyy unohtamaan. Tiedekunnan käytävät hiljenevät merkittävästi, kun hän siirtyy kesällä 2017 eläkkeelle
Akateemiset työt ja tavat tuntuvat työläistaustaiselle yhä oudoilta: ”Koskaan en ole ollut niin helpoissa hommissa kuin yliopistolla.” Hien määrä on Ilmaselle todellisempi työn mitta kuin näyttöpäätteellä istuttu tunti. ”Siellä ohjataan omaksumaan tietoa, mutta ei haastamaan sitä.” Jos jotain Ilmanen on Jyväskylässä opiskelijoilleen halunnut viestiä, niin kriittistä suhtautumista olevaan. Esityksen takana oli liikuntakasvatuksen laitoksen koko henkilökunta. Kyselijöitä ei ole kiinnostanut, mitä ajattelen, vaan on kysytty ykskantaan tuletko meille ehdokkaaksi.” Ilmasesta on surullista, ettei ehdokkaan tarvitse osoittaa pätevyyttä tai sitoutumista. Liikuntahistoriaa käsitelleiden tutkimustensa kautta hän oli saanut nimeä tekijänä, joka ei vain suunnittele ja meinaa, vaan myös tuottaa valmista ja pysyy aikataulussa. ”Kyllä moni on ihmetellyt, kuinka minut on voitu ottaa yliopiston palkkalistoille.” Kukaan ei kiistä, etteikö Ilmanen tekisi ja saisi aikaan, mutta hänen tyylinsä koetaan persoonalliseksi eli yliopistoperinteille vieraaksi. Ja koska isä oli sosialidemokraatti, pääsin harjoittelemaan poliittista kiistelyä jo kotona”. kun kiitosta tulee heiltä, keiden kanssa työtäni päivittäin teen.” Sattumalehtori Jyväskylän yliopisto on ollut Ilmasen työnantaja liki kaksi vuosikymmentä. Hänelle oli selvää kenen joukoissa seisoa. ”En tavoitellut yliopistohommia, olen duunari”, hän tiivistää. Niin, kyllä Ilmanen on myös pessimisti. ”Tekijät ovat aina jossain määrin suosittuja, he erottuvat”, hän kuittaa. ”Mikäli halutaan edistystä eikä vain ylläpitää nykyistä, on sallittava kyseenalaistukset.” Ilmanen harkitsi opettajakoulutukseen hakeutumista 1970-luvulla, mutta ajan aatteellinen ja poliittinen kuohunta veti valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Nyt ihmisten mielissä aate on saanut väistyä muunlaiselle näkymiselle. ”Jos Liikunnalta olisi pyydetty vasta seuraavalla viikolla, olisin todennäköisesti ehtinyt suostua yliopettajaksi humanistiseen ammattikorkeakouluun.” Yltäminen kahteen samanaikaiseen työmahdollisuuteen ihmetyttää häntä vieläkin. 1980-luvun lopussa hän vietti kutsuttuna yhden vuoden Moskovassa veljesjärjestön ylläpitämässä yhteiskuntatieteiden instituutissa. toisin kuin nyt. Ainakin näiltä osin hänen eläköitymisensä kirpaisee tiedekuntaa enemmän kuin yhden peruslehtorin lähtö. On Ilmanen muutakin. Opiskelijoita täytyy hakea, eivät he hakeudu.” Toisaalta Ilmanen ymmärtää opiskelijoita. melkein liikutun . Niinpä myös puoluepolitiikan hän otti tosissaan, pyrki maailman muuttamiseen sen verran kuin yhden laidan hyökkääjänä pystyi. Hän toivoo myös nykyopiskelijoilta osallistumista. ”Mikäli halutaan edistystä eikä vain ylläpitää nykyistä, on sallittava kyseenalaistukset.” 35 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 parempaan suuntaan . Ei Ilmasesta sentään ilman omaa tahtoa opettajaa ja ohjaajaa tullut. Luentoväittelyt, opintopiirit ja mielenosoitukset sopivat Ilmaselle paremmin kuin hyvin. Mieluummin kuin aikaansaannoksiaan hän korostaa sattumaa yliopistouransa selittäjänä. Esimerkiksi vaaliehdokkaaksi kelpaa jokainen vähänkin tunnettu henkilö. Ilmanen tunnustautuu marxilaiseksi edelleen. Oppikoulussa hän oli häiriöksi, koska alituiseen haastoi opettajia. Tämä on huomattu myös yliopistolla. ”Erityisesti arvostan . Yleensä häntä on pyydetty, kuten Liikunnalle syksyllä 1997 (toki sen jälkeen hän joutunut hakemaan virkoja). Mitä enemmän tekee, sitä enemmän saa tehdä. Opiskelijabarrikadeilta Ilmasen oli luontevaa siirtyä aatteen palkolliseksi. Se huomattiin myös oman piirijärjestön ulkopuolella. Toki oppimisen ja opettamisen kokemusta kertyi sielläkin. Vaikka läntisen sivilisaation nykymeno ei Ilmasen mieltä lämmitä, niin sitä enemmän työstä saatu palaute. ”Ennen sentään politiikka pyrittiin kytkemään johonkin aatteeseen.” Hän ihmettelee, mitä. Onnis tumisia tuli, mutta oli se aina työn takana. ”Liikuntakasvatuksen laitoksella pyrimme osallistamaan opiskelijoita heitä koskevaan päätöksentekoon. Jos mainitset kommunistisen puolueen, herkimmät pelästyvät kenen ovatkaan tunteneet.” Ilmaselle puolivillainen tekeminen ei ole mitään. Koulutus on häntä aina kiinnostanut, mutta ehkä hieman eri painotuksin kuin yleensä. Ilmasen aktiivisuuteen luennoinnissa ja opinnäytteiden ohjaamisessa ei moni yllä. ”Satuin teke mään tutkimuksia oikeiden henkilöiden kanssa.” Sattumaa oli myös ajankohta. ”Minuakin on pyydetty eri puolueista ehdokkaaksi, viimeksi nyt kuntavaaleissa. ”Kirjoita siihen, että Ilmanen toimi läpi 1980-luvun vasemmistolaisissa kansalaisja poliittisissa järjestöissä. Se ei kuitenkaan enää sähköistä tunnelmaa kuten taiston vuosina. Kolme kertaa opiskelijat ovat äänestäneet hänet liikunnan vuoden opettajaksi, ja keväällä 2017 Jyväskylän yliopistosäätiö jakoi hänelle Hyvä esimies -palkinnon. ”Työtarjouksia ei ollut tuolloin paljon johtuen poliittisesta menneisyydestäni.” Lipunkantaja ”Aloin lukea Marxia toisella kymmenellä. ”Nykynuorilla on tarjolla paljon houkutuksia ja tarpeita, sillä niitähän kapitalismissa luodaan.” Ilmanen ei ole pyrkyrin maineessa. ”Oli parempi, että lopetin keskikouluun ja kävin lukion myöhemmin iltaoppikoulussa työn ohessa.” Hänestä koulu sosiaalistaa edelleen tiettyyn muottiin
Tällaiseen leikkiin Ilmasella ei ole kiinnostusta. ”Urheilu on paljon, mutta urheilu ja aate on enemmän. Siellä tuotetaan opettajia käytännön tarpeisiin, ei vain edistetä tutkimusta. Mutta ei Ilmanen olisi Ilmanen, jollei asiasta irtoaisi räväkämpikin kommentti: ”Mikä tieteenala voi olla sellainen, joka ei ole kiinnostunut omasta historiastaan. Hän arvelee, että henkilökunnan tasa-arvoisempaan kohteluun päästään vasta kun yliopiston johto tarttuu asiaan. Jos urheilu olisi ollut pelkkää urheilua, se ei olisi koskaan kasvanut näin suosituksi. Tällaisessa toiminnassa urheileminen on vain yksi ilmentymä. Henkilökunnan laatimista Hyvä esimies -palkintoesityksestä ei mainesanoja puutu: avoin, suoraselkäinen, oikeudenmukainen, suunnitelmallinen, kommunikatiivinen, jämäkkä jne. Laitosten yhdistymistä vastustettiin erityisesti kvantitatiivisen ja laboratorisen tutkimuksen suunnalla. Listaa voisi jatkaa, jollei tietäisi Ilmasen kiusaantuvan. Viimeksi rajarailot näkyivät opetussuunnitelmien laadinnassa, jossa pitäydyttiin tiukasti tutuissa siiloissa.” Ilmasen mielestä osa tiedekunnan henkilöstöstä haluaa ymmär tää tieteenalaryhmät synonyymiksi laitoksille. ennen kuin kulttuurit kohtaavat ja päästään aitoon yhteistyöhön. jotta oltaisiin ajassa. Uusi polvi ei tunnista yhdessä tekemisen ideaa, sitä että samanhenkiset kokoontuvat, oppivat luottamaan toisiinsa ja tuntevat itsenä tarpeellisiksi. Jos Jyväskylän yliopisto keksii jatkossa yhdistää kasvatustieteet samaan tiedekuntaan, niin se on Liikunnan muille tieteenalaryhmille lopun alkua”, Ilmanen paukuttaa. Se käynnisti liikuntatieteiden eriytymisen. 1980-luvulla hän pyöritti usean tuhannen jäsenen kansalaisjärjestöä ja toimi Keravalla liikuntalautakunnan puheenjohtajana. ”Se, miksi menin inttiin ja vielä reserviupseerikouluun, ohitettakoon tässä yhteydessä.” No, kukin päätelköön tykönänsä. Kun tutkimuksen kieli on entistä enemmän englanti, ja vain referee-tutkimukselle annetaan arvoa, ”Kukaan ei uskalla katsoa mihin se johtaa, jos kaikki keskittyvät vain referee-artikkelien kirjoittamiseen.”. Omasta talosta ei löydy kykenevää. Tutkimuksen osalta hän kokee olevansa menneisyyden mies: ”Ei kukaan ole enää kiinnostunut historiasta tai tosimielessä moraalistakaan.” Kun Ilmaselta jäävä yliopistonlehtorin tehtävä pantiin keväällä auki, jätettiin tehtävänkuvasta tietoisesti pois liikuntahistorian tutkimus ja opettaminen . Yllättäen Ilmanen on myös reservin luutnantti. Poliittisten erojen hämärtyminen on hänen mukaansa heijastunut myös liikuntaan ja urheiluun, jossa perinteiset toimijat ovat ikääntyneet ja väsyneet. Opiskelijoista ja työyhteisöstään Ilmanen puhuu haastattelun aikana lämmöllä, mutta kun puhe kääntyy johtamiseen ja erityisesti tiedekunnan laitosten yhdistämisprosessiin, puhe kiihkeytyy ja volyymi kasvaa. Kokemusta laitosjohtamisesta – varajohtajana ja johtajana . Siihen asti ei Ilmanenkaan voi kuin puhista: ”Kukaan ei uskalla katsoa mihin se johtaa, jos kaikki keskittyvät referee-artikkelien kirjoittamiseen ja jännittävät Shanghai-listalta missä ollaan, voi herran jeesus.” Ilmaselle itselleen peli on selvä: ”Olen myynyt työvoimaani yliopiston tarpeisiin.” Menneisyyden tutkija Ilmasen omat tutkimuskohteet ovat painottuneet historiaan, moraaliin ja etiikkaan sekä julkiseen hallintoon. Kulttuurin puolella ollaan fiksumpia, siellä Shakespeare on edelleen hengissä.” Tiedekunnan maine ei hänen mielestään ainakaan parane, kun esimerkiksi terveyden kulttuurihistorian luennoitsijaa ollaan tilaamassa tiedekunnan ulkopuolelta. ”Osa kokee, että raataa perustason töissä ja jakaa aikaansa opiskelijoille samalla kun toiset voivat keskittyä oman uransa rakentamiseen.” Se, että yliopisto palkkaa tutkijoita täydentämään omaa CV:tään, tuntuu Ilmasesta oudolta. Erilaiset suhtautumiset yliopiston tehtäviin selittyvät Ilmasen mukaan nekin laitoskulttuureilla. Siitä kuitenkin tuli Ilmaselle toinen päätehtävä Jyväskylässä. Toinen Ilmasen sykettä nostava teema on henkilökunnan kokema epätasa-arvo työn arvostuksessa. ”Tiedekunnassa mentiin hakoteille jo alussa, kun annettiin tieteenalojen johtohenkilöille mahdollisuus omien laitosten perustamiseen. Laitosmies Jos opettaminen jossakin muodossa olikin Ilmasen tavoitteissa, niin yliopiston laitosjohtaminen ei sitä varmasti ollut. Nyt kaikki laitokset on pakolla yhdistetty (1.1.2017 alkaen), mutta vaikka hallinto saadaan yhdistettyä, niin vaati aikansa – ehkä uuden sukupolven . Oma väitöskirja syntyi työttömyyden seurauksena. kertyi yli vuosikymmenen ajalta. Nykyinen urheiluväki kuvittelee, että urheileminen on kaiken napa.” Kun urheilun harrastustunteja myydään kuin irtokarkkeja ilman laajempaa sitouttamista, jää liikunnan ja urheilun yhteiskunnallinen merkitys Ilmasen mielestä kauaksi menneiden vuosien tasosta. 36 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 voi odottaa sekalaiselta joukolta, joka on kerätty naaman perusteella. Johtamiskokemusta Ilmaselle oli kertynyt ennen Liikuntaa eri suunnista. ”Ei tajuta, että tiedekunta on liikuntakasvatuksen varassa
”Kovin on kapea katsanto nykyään, en ole tätäkään asiaa saanut muutettua”, hän suomii osin myös itseään. Onko paidattomuudella ja puntinnostolla yhteyttä. huti, huti ja huti . Häntä naurattaa vieläkin, kun hän muistelee keskusteluaan kiinalaistutkijoiden kanssa urheilun julkisuuskuvasta ja moraalista: ”Ei Suomen kuviot oikein auenneet, vaikka ei kyllä Kiinankaan.” Yliopiston kolmas tehtävä – yhteiskunnallinen vuorovaikutus – oli takavuosina hyvin hallussa liikunnan yhteiskuntatieteilijöillä. Tuskin mitään merkittävää työryhmää pyöritettiin ilman Liikunnan tohtoreita. Heiltä Ilmanen saa julkisuudelta piilotettua palautetta: ”Hyvä kirjoitus.” Hän ei mielestään murehdi sivuraiteelle joutumistaan, jos sen ainoa vaihtoehto on kehua urheilupomojen agendaa. 37 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 jäävät Ilmasen omat tutkimukset B-luokkaan. Opetusministeri Kalevi Kivistölle teoksen luovuttivat Ilmasen ja Voutilaisen kanssa opetusministeriön osastopäällikkö Heikki Klemola ja LTS:n Liikuntahistoriaprojektin puheenjohtaja Heikki Ylikangas. ”Osin syytä on meissäkin, olemme tyytyneet olemaan fiksuja toisillemme”, Ilmanen tunnustaa. säntäsi juoksuun, kompuroi itsensä rähmälleen – ja paloi. Ilmanen tunnustaa taipumuksena itseihailuun: ”Kehoa tulee tarkkailtua peilin edessä, on se sitten tervettä tai vähemmän tervettä narsismia.” Pyöräilykypärää hän Kalervo Ilmasen ja Touko Voutilaisen kirjoittama voimistelun opettajakoulutuksen historia Jumpasta tiedekunnaksi julkistet tiin syksyllä 1982 valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa. ”Olen suunnannut tekemiseni väärin, vastaanottajiksi olen ajatellut ensisijaisesti kotimaiset tutkijat ja soveltajat, en kollegoita kansainvälisillä tiedefoorumeilla.” Yhteiskuntatieteet ovat kovin kulttuurisidonnaisia. Kun kollegat haluavat palauttaa urheilullaan pullistelevan Ilmasen maan pinnalle, he ottavat puheeksi virkistyspäivän, jolloin lajina oli pesäpallo: Ilmanen löi kolme kertaa . Nyt yhteydet valtionhallintoon ja järjestöihin ovat harvojen varassa. Hän myös jakaa mieluusti neuvoja lenkkeilystä, fillaroinnista ja puntinnostosta – silloinkin kun ei kysytä. Kelien salliessa hän nauttii pyöräilystä ilman paitaa. Toisaalta ei Liikunnan tutkijoita Ilmasen mukaan kaivatakaan. ”Eivät johtopaikoilla toimivat halua kuulla kriittisiä puheenvuoroja, kehu maan kyllä pääsisi.” Itsetyytyväisen urheilujohdon taustalla työskentelee hänen mukaansa porukka, joka tekee pyyteettömästi järjestötyötään, mutta joutuu olemaan varpaillaan työpaikkansa säilymisen takia. Suorapuheisuus on tuottanut murhettakin, sen Ilmanen myöntää samal la vakavoituen. Eihän se niin mene.” Hänestä huomiota pitäisi suunnata myös rakenteisiin, selvittää minkälaiset mahdollisuudet kullakin on liikuntaansa. (Kuva: LTS:n arkisto) ”Mitä tehdä yhteiskuntatieteilijöiden analyyseilla maailmassa, jossa visio on lukittu.”. Tosiasiassa hän kyllä murehtii, on suorastaan epätoivoinen: ”Mitä tehdä yhteiskuntatieteilijöiden analyyseilla maailmassa, jossa visio on lukittu.” Kun Ilmaselta kysyy, mitä hän muuttaisi liikunnan edistämistyössä, vastaus tulee nopeasti: ”Liikuntaväki uskoo jääräpäisesti, että kyse on valistusprojektista eli kun kerrotaan mitä pitäisi tehdä, niin kansalainen muuttaa käyttäytymistään. ”Sanomisissani en ole ollut niin suunnitelmallinen kuin teoissani. Olen loukannut ihmisiä, en ole huomannut olevani hankala suoruudessani ja jopa röyhkeä kritiikissäni.” Hän arvelee, ettei olisi pärjännyt johtajana, jos ei olisi aika ajoin pysähtynyt pohtimaan käyttäytymistään ja myöntämään virhesanomisiaan. Kestävyydessä ja voimassa hän on ylivertainen, varsinkin ikäisekseen. Kriittinen kieli, kuritettu keho Laajimmin kuuluisuutta Ilmanen on saanut kahdella saralla: hän sanoo poikkeuksellisen suoraan ja kuntoilee poikkeuksellisen pontevasti. Kun mainitaan Liikunnan pitkänmatkanpainonnostaja, ”kaikki” tietävät kenestä puhutaan. Sen sijaan koordinaatiota ja sähäkkyyttä vaativat lajit ovat jääneet vähemmälle harrastukselle. Ilmanen on ehdottomasti kesän lapsi, ei päästäisi yhtäkään auringonsädettä karkuun
Bensakulujakaan ei polkupyörällä kerry. Julkistamistilaisuus pidet tiin koleana kevätpäivänä Joensuussa. sa myös nuoruuden luontoharrastuksiin. Aamupalan nautittuaan hän aloitti kerrospukeutumisen ja sivulaukkujen täyttämisen kirjoilla. Kaikkea mikä on teknisesti mahdollista tehdä, ei ole pakko toteuttaa, muistuttaa von Wright. Iltayöstä Kalervo talutti Jyväskylässä kulkuvälineensä takaisin pyörävarastoon. Kipu lähti nauttimalla kaksi Buranaa ja vilu juoksemalla kolmen?neljän kilometrin lenkki. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimus ja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura ry Sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi ”Urheilu on paljon, mutta urheilu ja aate on enemmän. Niinpä Ilmanen, von Wrightinsä lukenut periaatteen mies, välttelee moottoriajoneuvoja, karttaa kännykkää ja maksaa seteleillä. Olen myös saanut tehdä mieleisiä töitä tavallani – olla oma itseni . Kalervo oli lupautunut ottamaan osansa yli jääneistä kirjoista, sillä olihan pyörän sivulaukuissa vielä vähän tilaa. ”Turku on Suomen Kanaria, sopii mulle.” Hän uskoo palaavanJulkistamisreissu Ilmasen tapaan V uonna 2000 ilmestyi TUL:n Karjalan piirin historiaa tarkasteleva teos Toimintaa, urheilua ja liikettä. Turkuun Kanarialle Vaikka Ilmanen analysoi yhteiskunnan tilaa pessimistisin äänensävyin, hän ei perustele sitä omalla osattomuudellaan. Jos urheilu olisi ollut pelkkää urheilua, se ei olisi koskaan kasvanut näin suosituksi.”. Entä millä otteella, ovatko särmät hioutuneet. ja eläkkeenikin tulee olemaan riittävä.” Hän kannattaa eläkekattoa ja samalla pienten eläkkeiden nostamista. ”Tukan kuuluu hulmuta tuulessa, se on vapautta, ei mun lapsuudessakaan mitään perkeleen kypäriä ollut.” Periaatteellisuus peittoaa turvallisuudenkin. Tilaisuuden jälkeen teosta juhlistettiin istumalla kollegoiden kanssa iltaa. Itseään hän pitää etuoikeutettuna. ”Liikunta ja luonto on onneksi helppo yhdistää.” Turussa jatkuu myös lukeminen. Teknologiauskomme vieraannuttaa meitä sekä sisimmistä toiveistamme että luonnosta. ja millä volyymilla. Vajaan puolen vuorokauden matkanteon päätteeksi Kalervo saapui perille, hyvissä ajoin ennen illan julkistamistilaisuutta. ”No enpä tiedä, kun mä innostun, olen aika jyrkkä edelleen, mussa on tiettyä paloa.” Päälle hän nauraa . 38 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 ei ole hankkinut. ”Ei voi kuin kiittää, että on sattunut syntymään pallon vauraalle puolelle. Eläkkeellä Ilmanen aikoo ottaa etäisyyttä akateemisiin liikuntakysymyksiin. Keli oli kylmä ja liukas, mutta lumi oli sentään sulanut maasta. Kaunokirjallisuus on kuulunut harrastuksiin yhtä kauan kuin Marx, jonka teosten viereen Ilmanen on viime vuosina kerännyt filosofi Georg Henrik von Wrightin tuotantoa. Muutaman tunnin yöunien jälkeen edessä oli paluu matka. Matkaa oli 265 kilometriä. Ihmisen alistama luonto iskee takaisin. Paluumatkan puolivälissä, Varkauden tienoilla, Kalervolle iski polvikipu ja vilu. Kalervo oli kirjoittanut teokseen artikkelin ja lupautunut olemaan paikalla julkistamistilaisuudessa. Kun häntä tiedustelee alustamaan vapaa-ajallaan ja kysyy luennon hintaa, saa todennäköisesti vastaukseksi ”hintani on ilmoitettu sukunimessäni”. ”Jos jotain kirjallista tulisikin tehtyä, niin ehkä jotain poliittiseen historiaan liittyvää.” Hän uskoo aktiivisuutensa tuovan Turussakin monenlaista mielekästä tekemistä. Turussa on vielä sukua, mutta ennen kaikkea siellä on lämpimämpää kuin Keski-Suomessa. Takana oli 530 kilometrin julkistamisreissu lämmittelylenkkeineen ja edessä aikainen aamuherätys uuteen työpäivään. ”Eikö riitä, että palkkaeroja kasvatetaan, pitääkö eriarvoisuutta lisätä vielä eläkeiässä?” Ilmanen elää siten kuin saarnaa. Hän arvioi yhteiskunnan päätöksentekoa pienipalkkaisen näkökulmasta. Erityisesti hän arvostaa von Wrightin pyrkimystä etsiä sopusointua ihmisen ja luonnon suhteelle. Hän lähti matkaan Jyväskylästä aamuvarhaisella, tapansa mukaan pyörällä, vaihtovaatteet pakattuina sivulaukkuihin. Eläkkeellä Ilmanen palaa Turkuun, josta telakan kupeesta aikoinaan lähti porvareita kiusaamaan
Tuhatmäärin suksijoita lähti liikkeelle kelillä kuin kelillä. Armeija myös kilpailutti ahkerasti rekryyttejään, joista osa innostui urheilemaan vormuvuotenaan. Huoli kansanterveydestä ja kansan elinvoimasta oli suuri. Syytä ei tarvinnut hakea. Vaikka työviikko oli kuusipäiväinen, niin. Välituntileikkeihin oli paremmat mahdollisuudet vaatimattomissakin oloissa. Ihannekuvaa Suomesta edusti sotien välisenä aikana vauras maaseutu, mutta muuttoliike kulki maalta kaupunkeihin. Keuhkotauti vei monia ennenaikaiseen hautaan. Ahlströmin Tehtaan hiihdot Varkaudessa ja EnsoGutzeitin järjestävä ”Kutsetin hiihdot” Ensossa. Suurin osa lapsista kulki koulumatkansa kävellen tai lumikelillä hiihtäen. Kaupungeista oli kuitenkin päästävä luonnonhelmaan vapaahetkinä ja loma-aikoina. Asevelvolliset joutuivat venäläisen ja saksalaisen sotilaskurin risteyttäneeseen rääkkiin. Uimakoulujen määrä lisääntyi ja toiminta tehostui 1920-luvulla. Keihäänheiton tuleva olympiavoittaja Tapio Rautavaara kärsi riisitaudista. Reipas ihannekansalainen lähti polkupyöräretkelle ja talvisin pitkälle hiihtolenkille. Sotaväen antamaa liikuntakoulutusta jatkoi ja täydensi suojeluskuntajärjestö. Voimistelu ja urheilu vakiinnuttivat asemansa koulutyössä, vaikka tuntien pitäminen oli vaikeaa etenkin tilapäistiloissa toimineilla syrjäkylien kouluilla. Uusi liikuntaan kannustava yhteiskunnallinen keksintö, hiihtoloma, vakiinnutti asemansa osana kouluvuotta 1930-luvun puolivälissä. Komeimpia massaurheilutapahtumia olivat A. Uimaopetusta helpottivat uimalaitokset, joita valmistui kaupunkien lisäksi kirkonkyliin. Niiden raken tamista suosi myös vuonna 1931 liikuntarakentamisen tukea myöntänyt valtio. Kesällä vähän varakkaampien suomalaisten matkat suuntautuivat Karjalankannaksen hiekkarannoille, Suomenlahden saarille tai Hankoon. Tehokkaaksi keinoksi kohentaa nuoren sukupolven elinvoimaa nähtiin raittiin ilman ja työteon yhdis telmä. Oppivelvollisuus ulottui vähitellen koko maahan. Niiden myynti olikin pulavuosia lukuun ottamatta korkealla tasolla. Alppihiihdon pioneerit harjoittelivat myös Kolin ja Puijon maastoissa. Pyhänä oli aika huilata – ja liikkua omaksi huvikseen. Syntyvyys oli alentunut, lapsikuolleisuus korkea ja puutostaudit jäytivät lapsia. Työnantajat ryhtyivät järjestämään suuria urheilutapahtumia ja rakentamaan urheilukenttiä Työväenliike epäili herrojen haluavan hämärtää puulaakiurheilulla työläisten luokkatietoisuutta, eikä ollut aivan väärässä. Maalla työja vapaa-ajan ero oli arkena yhä häilyvä. Huvi ja hyöty yhdistyivät liikkumisessa varsinkin maanviljelijäja työläisperheissä. Kotimaanmatkailu otti isoja harppauksia maailmansotien välillä. Laitokset palvelivat laajoja kansalaisjoukkoja. Latua tunturiin avasivat innokkaimmin Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton naiset. Vuosittain hukkui 1900-luvun alussa noin 600 ihmistä, kun luku on 2010-luvulla 100–150. Polkupyörä ja sukset olivat tavallisen suomalaisen ulottuvilla olleita liikuntavälineitä. Vaikka yhtiö paimensivat työväkeään kisoihin, niin ne olivat myös aidosti suosittuja suurtapahtumia. Työväestön lomat olivat vielä lyhyitä, mutta työpäivän jälkeen lauantaisin ja sunnuntaisin ehti viettää aikaa kaupungin rajan ulkopuolella kalastaen tai marjastaen. SUOMI 100 Jouko Kokkonen Liikunta & TIEDE 39 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: JOUKO KOKKONEN Elinvoimaa raittiista ilmasta! vapaa-aikaa oli aikaisempaa enemmän. Tämän päivän väkilukuun suhteutettuna sata vuotta sitten olisi hukkunut vuosittain noin tuhat ihmistä. Anni Collan tarjosi avuksi pulpettivoimistelua, jota ainakin tunnollisimmat opettajat harjoittivat. Kesä oli aikaa, jolloin lasten kuului imeä elinvoimaa auringosta, ulkoilmasta ja yksinkertaisesta, mutta ravitsevasta ruuasta. Lähiöitä ei vielä ollut, joten rakentamattoman luonnon raja oli lähellä. Osansa ”omista tunneista” saivat urheilu ja hyötyliikunta. Uimarannat kansoittuivat aurinkokylpyjen ottajista etenkin 1930-luvun lopun lämpiminä kesinä. Lapin hiihtomatkailu alkoi 1930-luvulla keskiluokkaisena harrastuksena. Hiihdon päälle käytiin läpi latukokemukset yhtiön omistaman saunan lauteilla. Ainakin tehtaiden keskenään kilpailleiden eri osastojen työntekijöiden yhteishenki vahvistui. JOUKO KOKKONEN, FT Toimituspäällikkö www.itsenäisyys100.fi Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi N uoressa tasavallassa oli sananmukaisesti kaksi uutta liikkeellepanevaa voimaa – oppija asevelvollisuus. Lasten kasvitarhaja kesäsiirtolatoiminta laajeni 1920–1930-luvuilla. Tehdaskaupunkien kadut täyttyivät työvuorojen vaihtuessa pyöristä. Työaika oli lyhentynyt 1917 kahdeksaan tuntiin päivässä
Urheilun ylätason johtamisesta vastaava systematiikka, analytiikka ja kehittymisen seuranta näyttävät puuttuvan lähes täysin. Sen vuoksi itse arvioinnin tavoitteet, prosessi, olennaiset havainnot ja johtopäätökset käytiin arviointiprosessin kestäessä läpi avoimesti keskustellen sekä toimeksiantajan (valtion liikuntaneuvosto ja sen jaostot) että arvioinnin kohteiden (ennen kaikkea Suomen Olympiakomitea ja opetusja kulttuuriministeriö) kanssa. Teemaa lähestyttiin ylätason eli Suomen Olympiakomitean ja opetusja kulttuuriministeriön strategisten tavoitteiden sekä niistä johdettujen toimenpiteiden kautta. Tarkastelukulma oli näiden ylätason avaintoimijoiden strategisissa tavoitteissa, niistä johdetuissa toimenpiteissä, mittareissa, toiminnan organisoitumisessa ja resurssien hallinnassa. Muun muassa näihin kysymyksiin haki vastausta tammikuussa valmistunut suomalaisen huippuurheilun ulkoinen arviointi (Lipponen, K.J., 2017). Arvioinnin lähtökohdista Yksittäisen urheilijan tai joukkueen menestys on seurausta suuresta määrästä hallittuja ja hallitsemattomia tapahtumia. Arvioinnissa tarkasteltiin myös asetettujen tavoitteiden yhtenäisyyttä toimijoiden välillä sekä tavoitteiden toteutumista asetettujen mittareiden valossa. Tämä artikkeli pohjautuu arvioinnissa esitetyille toimenpide-ehdotuksille ja auttaa toivottavasti osaltaan vaadittavien toimenpiteiden käytännön toteutuksen pohdinnassa. Huippu-urheilussa urheilijat ja valmentajat ovat ammattilaisia tavoitteiden ja välitavoitteiden määrittelyssä, harjoitusohjelmien rakentamisessa, jatkuvassa kehittymisen seurannassa ja palautteen antamisessa. Johtamisen näkökulmasta mielenkiintoisinta ja haastavinta on se, miten näitä Vain harva toimija ajattelee kokonaisuutta pitkällä aikavälillä ja kykenee pilkkomaan sitä lyhyemmän aikavälin tavoitteisiin. Arvioinnilla pyrittiin luomaan mahdollisimman selkeä kokonaisnäkemys suomalaisen huippu-urheilun organisoitumisen ja ohjauksen tilasta sekä keskeisistä kehitystarpeista. Kykeneekö urheilujärjestelmämme ja sen johtaminen samaan. Miten tuloksia ja toimenpiteiden vaikuttavuutta mitataan. 40 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: KIMMO J LIPPONEN Menestys rakentuu osaamiselle – myös urheilun johtamisessa H uippu-urheilijalta vaaditaan kurinalaisuutta ja tinkimättömän tavoitteellista teke mistä niin päivittäisessä harjoittelussa, sen seurannassa kuin kilpailuihin valmistautumisessakin. Parhaiten Suomessa toimivan mallin löytyminen edellyttää vanhojen toimintarakenteiden ja -tapojen ravistelua, mutta myös jo osoitettujen vahvuuksien päälle rakentamista. Arviointiote oli kehittävä ja dialoginen. Pyritäänkö menestykseen kunnianhimoisten visioiden vai palavien öljynporauslauttojen avulla. Eri osapuolia ja heidän näkemyksiään ymmär tävä vuoropuhelu oli tärkeä osa arviointiprosessia ja erityisen tarpeellinen tilanteessa, jossa valtaosa työstä oli pikemminkin valmistavaa pohjatyötä tulevaisuuden arvioinneille eli toiminnan arvioitavuuden arviointia. Tällainen toiminnan likinäköisyys on johtanut tiukkaan edunvalvontapolitiikkaan ja vain osin toimiviin ratkaisuihin.
Kokonaisuuden johtaminen vaikuttavuusketjun avulla Huippu-urheilun kokonaisuuden johtaminen on vaativa ja erittäin monimutkainen tehtävä. 4. 3. 2. Mitä maailmassa on tapahtunut, kun tarpeeseen on vastattu. Green & Oakleyn (2001) viitekehystä menestyneiden urheilujärjestelmien erityispiirteistä ja siitä johdettuja kansainvälisen SPLISS-vertailututkimuksen löydöksiä käytettiin myös arvioinnin pohjana. Tavoitteiden täytyy olla kaikille toimijoille selkeitä, mitattavia ja aikaan sidottuja, jotta tarvittava ohjausvaikutus on mahdollinen. Huippu-urheilun ulkoisessa arvioinnissa keskityttiin ensin mainittuun, tiedostaen, että käytännön johtamistyössä tasapaino näiden kahden välillä ratkaisee lopullisen onnistumisen. 7. Mikä muutos maailmassa halutaan saada aikaiseksi. Visio. Tavoitteet. Ovatko tulokset tavoiteltuja ja pysyviä. Millä resursseilla tavoitteita toteutetaan. Ilmiön kompleksisuudesta johtuen kaikki yksittäiset lähestymistavat ja tarkastelukulmat ovat omalla tavallaan yksinkertaistuksia ja siten myös aina joiltain osin puutteellisia. Ja mikä on se kauaskantoisempi visio, joka on toteutunut, kun tarpeeseen on vastattu ja jonka ohjaamana työtä tehdään. Ketjun kolmas ja arvioinnin kannalta kriittinen osa on edellä mainittujen toimenpiteiden seurauksena aikaansaadut tulokset ja niiden pysyvämmät vaikutukset. Tarpeiden ja vision määrittely muodostaa ketjulle sen välttämättömät perusedellytykset. Kuva: Hyvän mitta -hanke 2017 (www.hyvanmitta.fi) 41 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 tekijöitä käytännön tilanteissa johdetaan, miten hallitsemattomat tapahtumat ymmärretään ja miten niihin reagoidaan. Arvioinnin taustalla olivat yleiset muutoksen teorian sekä vaikuttavuuden IOOI-mallit (InputOutput-Outcome-Impact). Vaikutukset. Myös tämä artikkeli pyrkii avaamaan osaltaan ketjun logiikkaa. Ketjun elintärkeä keskikohta sisältää konkreettisten tavoitteiden, resurssien ja käytännön toimenpiteiden kuvauksen. Toimenpiteet. Mitä pitää tehdä, jotta visio on tulevaisuudessa todellisuutta. Johtamiskirjallisuudessa ja -käytännöissä puhutaan paljon faktapohjaisen asioiden johtamisen ja arvopohjaisen ihmisten johtamisen tasapainosta. Vaikuttavuusketju. Varsinkin nykytilanteessa, jossa suomalaista ja kansainvälistä huippu-urheilua on viimeisen 15 vuoden aikana ravistellut ennen näkemätön määrä luottamusta heikentäviä skandaaleja. Lisäksi strategisen ketteryyden elementit (Doz & Kosonen, 2008) auttoivat arvioimaan johtamisen herkkyyttä reagoida muutoksiin, resurssien joustavuutta ja yhteisen sitoutumisen tärkeyttä. Kenelle. Tarve. Huippu-urheilun yhteiskunnallinen perustelu pohjana Huippu-urheilun hyväksyttävyys julkisesti rahoitettuna toimintana saavutetaan lopulta sen itseisarvon. Mitä toimenpiteitä tehdään olemassa olevilla resursseilla. Tulokset. Kaikkiin ulkoisiin tekijöihin ei hyvälläkään johtamisella voida vaikuttaa, siksi omassa vaikutuspiirissä olevien strategisten valintojen ja niistä johdettujen tavoitteiden tarkoituksena on helpottaa tuon moninaisuuden johtamista. Eettinen ja vastuullinen johtaminen on kestävän toiminnan edellytys. 1. Resurssit. Vaikuttavuusketjulle on olennaista, että vallitseva tilannekuva piirretään mahdollisimman selkeästi: mikä on se yksilöllinen ja/tai yhteiskunnallinen tarve, joka pyritään tyydyttämään ja millaista muutosta tähän tarvitaan. Vaikuttavuuden IOOI-mallista johdettu vaikuttavuusketju tarjoaa hyvän työkalun tarkastella johtamisen systematiikkaa. Variaatioita vaikuttavuusketjusta on useita, arvioinnin osana esitelty ja Hyvän mitta -hankkeessa käytetty malli on yksi mahdollinen. Mitä paremmin tarve ja haluttu muutos on ankkuroitu analytiikkaan ja dataan, sen helpompi ketjun seuraavia askelmia on rakentaa ja onnistumista jatkossa arvioida. 5. Mitä tuloksia toimenpiteistä on seurannut. 6
Rohkeissa yrityksissä epäonnistuminenkin on kunniakasta.” Vision realistisuus, konkreettisuus ja sen motivoiva vaikutus ovat vision tavoittelussa kriittisen tärkeäitä tekijöitä. Tai kuten kamppailulegenda Bruce Lee on saman asian tiettävästi ilmaissut: ”Älä pelkää virheitä. Selkeiden typologioiden kautta avustukset ja oman varainhankinnan tukitoimet olisi helpompi kohdentaa ja siten parantaa toimenpiteiden vaikuttavuutta. Esimerkiksi ’Paras Pohjoismaa’ on yhteisenä visiona riittävän selkeä, haastava, konkreettinen ja antaa ainakin valtaosalle urheilutoimijoista hyvän pohjan konkreettisten tavoitteiden ja toimenpiteiden rakentamiselle. Urheilijan päivittäiset valmennusympäristöt urheiluakatemioissa tarjoaisivat hyvän alustan myös tällaiselle tukijärjestelmälle varsin kustannustehokkaasti. Tällainen toiminnan likinäköisyys on johtanut tiukkaan edunvalvontapolitiikkaan ja vain osin toimiviin ratkaisuihin. Yksi olennaisimpia haasteita näyttää olevan se, että vain harva toimija ajattelee kokonaisuutta pitkällä aikavälillä ja kykenee pilkkomaan sitä lyhyemmän aikavälin tavoitteisiin. et al 2016). Ei virhe ole rikos, vaan liian matala tavoite. Erään menestyneen yritysjohtajan sanoin: vision ilmaiseman kunnianhimon tason tulee olla niin korkealla, ettei sen toteutumiseen aluksi usko muut kuin korkeintaan itse ja lähipiiri. Huippu-urheilun johtamisjärjestelmän tavoitteena on auttaa yksittäistä urheilijaa (yksilönä tai osana joukkuetta) menestymään ja pärjäämään myös elämässään. Toiminnan likinäköisyys tuo vain osin toimivia ratkaisuja Huippu-urheilun ylimmän tason toimijoiden tulee kyetä löytämään mahdollisimman kirkkaat ylätason tavoitteet ja viestimään niiden etenemisestä ja väliportaista selkeästi. Visiolla onkin parhaimmillaan mahdollisuus varmistaa eri toimijoiden tekemisen saman suuntaisuus, mutta tavoitetilan ymmärtäminen samalla tavalla edellyttää aktiivista dialogia. Vaikka niin sanotun kaksoisuran tukitoimenpiteisiin on Suomessa panostettu jo suhteellisen paljon, urheilijoiden taloudellisen toimeentulon tukeminen vaatii silti välittömiä lisätoimia. Pyrkimys huippusuoritukseen on jo sinällään arvo kas tekemisen päämäärä ja samalle asenteelle on käyttöä yhteiskunnassa muuallakin. Huippu-urheilun roolia ei voi kuitenkaan pitää nyky-yhteiskunnassamme itsestäänselvyytenä, joten arvioinnissakin esitetyn huippu-urheilun yhteiskunnallisen perustelun työstäminen tutkijoiden ja käytännön toimijoiden yhteistyönä on kiireellinen osa tarpeen määrittelyä. Tutkimustietoon perustuva tarvemäärittely ja tukijärjestelmien suunnittelu luo pohjan itse tukitoimille ja koulutukselle sekä selkeämmälle tilastoinnille, seurannalle ja tiedolla johtamiselle. Urheilujärjestelmämme tulisi ymmärtää tämän joukon koko potentiaali ja tarpeet mahdollisimman hyvin ja luoda luoda näiden tarpeiden ja unelmien pohjalta realistiset aske leet, prosessit ja toimintatavat. ”Urheilu antaa työelämään juuri niitä ominaisuuksia, joita työelämä kaipaa”, totesi elinkeinoministeri Olli Rehnkin URAsäätiön tilaisuudessa 8.12.2016. Polkuja on kuvattu itse urheilun näkökulmasta kohtalaisen hyvin sekä lajikohtaisesti että laajemmissa tutkimuksissa (esimerkiksi Aarresola 2016, Salasuo et al. Huipulle tähtäävien urheilijoiden tarpeet Huippu-urheilun yhteiskunnallisen perustelun yhtenä osatekijänä on varmasti, valmentajalegenda John Wooden’ia mukaellen, yksittäisten urheilijoiden halu kehittyä niin hyväksi kuin se heidän omien rajojensa puitteissa on mahdollista. Koska urheilijan taloudellisen toimeentulon edellytykset poikkeavat merkittävästi esimerkiksi lajien ja urheilijan sukupuolen suhteen, myös erilaiset ’urheilijan talouden polut’ tulee kuvata nykyistä selkeämmin. 2015, Ryba, T.V. Kunnianhimoinen visio edellyttää kypsyyttä sietää myös virheitä Vaikka jokaisella urheilijalla on omat unelmansa, on koko järjestelmälle yhteisen riittävän kunnianhimoisen vision merkitys johtamisen kannalta keskeinen. 42 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 (menestys) tai välineellisten arvojen (esimerkiksi liikuntaharrastuksen edistäminen) kautta. Mitä tapahtuu esimerkiksi yli 10 000 akatemiaurheilijan päivittäisessä harjoittelussa, jotta nämä unelmat – urheilijan omat, seuran, lajiliiton, Olympiakomitean ja kansakunnan – olisivat vuosien päästä mahdollisia toteuttaa. Vision kautta johtaminen edellyttää myös kypsää toimintakulttuuria virheiden sietokyvyn suhteen. Tukemisen keinojen suunnittelussa on huomioitava erilaiset urheilijoiden polut. Huippu-urheilussa urheilijat ja valmentajat ovat ammattilaisia tavoitteiden ja välitavoitteiden määrittelyssä, harjoitusohjelmien rakentamisessa, jatkuvassa kehittymisen seurannassa ja palautteen antamisesTavoitteiden täytyy olla kaikille toimijoille selkeitä, mitattavia ja aikaan sidottuja, jotta tarvittava ohjausvaikutus on mahdollinen.. Tämä etenkin ympäristöissä ja organisaatiokulttuureissa, joissa jo pelkästään kunnianhimoisen unelman julki lausuminen saattaa johtaa suomalaiskansalliseen tapaan vähättelyyn ja alas ampumiseen
43 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 sa. Koska lajien tarpeet ovat erilaisia, keskittämisen ja hajauttamisen ratkaisut tulee räätälöidä lajien tarpeiden mukaan. Tällöin rahoittavalla tahollakin on mahdollisuus täsmällisesti arvioida toiminnan tuloksellisuutta suhteessa asetettuihin vuotuisiin välitavoitteisiin. Onkin hämmentävää, että ylätason johtamisesta vastaava systematiikka, analytiikka ja kehittymisen seuranta näyttivät puuttuvan lähes täysin. Tavoitteet tulee voida jakaa realistisiin välitavoitteisiin ja viedä ne päivittäisen tekemisen tasolle. On ensiarvoisen tärkeää, että ministeriö, olympiakomitea ja lajiliitot ovat yhdessä sopineet keskittämisen periaatteista (erityisesti valtakunnallisella tasolla), eri toimijoiden vastuista sekä niitä tukevista rakenteista ja toimenpiteistä useamman vuoden raamisopimuksilla. Selkeämpään johtamiseen ja työnjakoon Tällä hetkellä Suomessa toimitaan monella tapaa tehot tomasti järjestöjohtoisen ja valtiojohtoisen mallin välimaastossa. Taloudellisen resursoinnin avaaminen läpinäkyvästi sekä julkisen että yksityisen rahoituksen osalta onkin kriittisen tärkeä huippu-urheilun kokonaisuudessa (OK, lajiliitot, kansalliset sarjat, kansainväliset tapahtumat). Yhteistyö yksityisen sektorin kanssa ei voi enää tulevaisuudessa rajoittua pelkästään perinteisiin yritysyhteistyöja TV-sopimuksiin tai pääsylippujen ja fanituotteiden myyntiin vaan katse on suunnattava kaupallisen toiminnan edistämiseen laajemmin. Huippu-urheilun johtamisessa onkin päätettävä yksiselitteisesti mitkä asiat keskitetään, kenelle ja millä reunaehdoilla. Kun pitkän tähtäimen tavoitteet ovat selkeät ja niiden toteuttamisen ja kehittymisen seuranta jatkuvaa, satunnaiset menestykset tai pettymykset eivät pääse liiaksi ohjaamaan toimintaa. Järjestön talouden tulisi perustua realistisesti ennakoitavissa olevaan resurssikantaan, jonka pohjalta kulujen kokonaismäärä ja niiden allokointi suunnitellaan tavoitteita tukevaksi. Uudet rahoitusmallit, kuten vaikuttavuusinvestoiminen ja joukkorahoitus, sekä uutta kokeilevat start-up-henkiset johtamisja toimintamallit, kuten teknologian hyödyntämisessä (SMASH) ovat myös selvittämisen arvoisia huippu-urheilun resurssien turvaamiseksi ja niiden kasvattamiseksi. Valmennuskeskusten, akatemiaohjelman ja osaamisohjelman välinen työnjako on tässä suhteessa kriittinen ja ratkaistava pikaisesti. Vaikuttavuusketjun ja sen eri tasojen Riittävän kunnianhimoisen vision merkitys on keskeinen. Kaupallinen liikuntaja urheilubisnes on kaiken kaikkiaan kasvava ala. Keskittämisen ja hajauttamisen ratkaisuja tehdään myös muualla kuin ylätasolla. ”Älä pelkää virheitä. Menestys on mahdollista myös sattumalta. Malleissa on sekä sisältöjen, maantieteellisen toteutuksen että rahoituksen suhteen suuria lajikohtaisia eroja. Huippu-urheilun johtamisjärjestelmän tehtävänä on parantaa urheilijoiden menestymisen edellytyksiä, voittamisen todennäköisyyttä ja siten vähentää onnellisten sattumien roolia. Ei virhe ole rikos, vaan liian matala tavoite. Urheilussa toimintaa on mitoitettu liiankin usein (liian optimististen) odotettujen resurssien mukaan ja jos resurssitoiveet eivät ole toteutuneet, järjestö ei olekaan voinut paikata rahoituksen vajeita yksityisen sektorin tapaan. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä julkisen sektorin (valtio, kunnat) panostukset huippu-urheiluun eivät ole merkittävästi lisääntymässä lähitulevaisuudessa, joten yksityisen sektorin rahoitusta tarvitaan kipeästi lisää. Kehittyminen vie aikaa, joten kauaskin asetetut visiomaiset tavoitteet urheilijan polulla ovat perusteltuja. Se edellyttää tiivistä yhteistyötä ja dialogia strategisen johdon, päivittäisvalmennuksesta vastaavien valmentajien, maajoukkuevalmentajien lajiryhmävastaavien ja ennen kaikkea itse urheilijan kanssa. Esimerkiksi Akatemiajärjestelmän Tavoitetilakaavio ja Urheilijan polkujen kuvaus näyttäisivät tarjoavan tähän erinomaisia työkaluja. Tämä on järjestössä huomattavasti paljon haasteellisempaa kuin yrityksessä. Myös uusia rahoitusmalleja tarvitaan Resurssien joustava käyttö on tapa ohjata riittävä määrä voimavaroja (euroja, työtunteja,olosuhteita) tavoitteiden mukaiseen tekemiseen. Valmistelun, toimeenpanon ja vaikuttavuuden arviointiin jäsenneltyä tiedontuotantoa Huippu-urheilun johtamisen päämääränä tulisi olla se, että huippu-urheilu -järjestelmä pystyy parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan yksittäisiä urheilijoita ja joukkueita saavuttamaan kansainvälisen huipputason. Rohkeissa yrityksissä epäonnistuminenkin on kunniakasta.” – Bruce Lee –. Urheilussa kaupallista ja yhteiskunnallista toimintaa yhdistäviä ’hybridimalleja’ on toteutettu niin ammattimaisissa palloilusarjoissa, golfkenttien ylläpidossa, urheiluopistoilla jo vuosikymmeniä, joten hyviä esimerkkejä ja osaamista Suomessa on. Huippu-urheilun resursoinnin nykykokonaisuus on vielä varsin hahmottumaton. Pitkäkestoisten tavoitteiden tekeminen näkyviksi yli lajirajojen ja niin, että ne koskettavat koko tavoitteellisten urheilijoiden kenttää on vaikea tehtävä
Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2017:1. Tiedonkeruu ja toimenpiteiden vaikutusten arviointi varmistavat läpinäkyvän edistymisen seurannan 3. Toimenpiteiden valmistelu, toimeenpano ja arviointi edellyttävät kaikki jäsenneltyä tietotuotantoa ja sen käyttöä. Taplin, D. Kania, J. & Oakley, B. Lipponen K. Stanford Social Innovation Review. Toimijoiden päivittäinen tekeminen tukee toisten tekemistä 4. Vaikutusten osoittamisen mallinnus tekee urheilun johtamisesta läpinäkyvää ja sen tuloksista todennettuja. 2008 Nopea strategia. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2017:1. Kun vaikutukset ja niihin johtavat tulokselliset toimintamallit on kyetty täsmällisesti osoittamaan, myös ulkopuolisen rahoituksen löytäminen on huomattavasti helpompaa. Ketju on kuitenkin ketju, jossa ketjun palaset linkittyvät edellisiin osiin: jos tavoitteet ovat epäselvät, tulosten ja vaikutusten arviointi on käytännössä mahdotonta. ActKnowledge. & Clark, H. 20, pp.247–267. KIMMO LIPPONEN, LitM, MBA Toimitusjohtaja ARVO Sähköposti: kimmo.lipponen@arvoliitto.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan raporttiin Menestyksen polulla – huippu-urheilun ulkoinen arviointi. 44 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 kuvaaminen huippu-urheilua johtavalta ylimmältä tasolta aina yksittäiseen urheilijaan asti antaa konkreettisen jäsennyksen kehittää ja arvioida koko prosessin tuloksellisuutta: tavoiteasetannan, valittujen keinojen, saavutettujen tulosten ja osoitettujen vaikutusten suhdetta toisiinsa. 2012 Theory of Change Basics. Winter 2011. Green, M. Jatkossa toiminnan tuloksellisuus edellyttääkin tiivistä yhteistyötä käytännön toimijoiden, tiedontuottajien ja akateemisen yhteisön välillä. Menestys rakentuu todennetuille vaikutuksille ja aidolle yhteistoiminnalle Urheilun ja liikunnan kokonaisuudessa tavoitellut vaikutukset syntyvät laajan verkoston yhteistoiminnan seurauksena. ”Maan tapoja” on monenlaisia ja parhaiten Suomessa toimivan mallin löytyminen edellyttää toimivien vanhojen toimintarakenteiden ja -tapojen ravistelua, mutta myös jo osoitettujen vahvuuksien päälle rakentamista. Raportti on luettavissa osoitteessa http://www.liikuntaneuvosto.fi/ julkaisut/valtion_liikuntaneuvoston_julkaisusarja LÄHTEET: Doz, Y. Systemaattiseen tiedon käyttöön on kyetty vain satunnaisissa tapauksissa. Miten strateginen ketteryys auttaa pysymään kilpailun kärjessä. Talentum. & Kosonen, M. Varsinkin nykytilanteessa, jossa suomalaista ja kansainvälistä huippu-urheilua on viimeisen 15 vuoden aikana ravistellut ennen näkemätön määrä luottamusta heikentäviä skandaaleja.. Mallinnus mahdollistaa myös parhaiden toimintamallien skaalaamisen. Eettinen ja vastuullinen johtaminen on kestävän toiminnan edellytys. Urheilun johtamisen tasoa voidaan merkittävästi parantaa edellä kuvatun vaikuttavuusketjun avulla. 2011 Collective Impact. & Kramer, M. 2017. Historiallisista ja kulttuurisista syistä erittäin pirstaleisessa urheilutoimijoiden kentässä välttämättömän muutoksen sekä menestyksen johtaminen on erityisen vaativaa. Toimijoilla tulee olla selkeä yhteinen agenda ja sama ymmärrys ratkaistavasta haasteesta. 2. Menestyksen polulla – huippu-urheilun ulkoinen arviointi. Vetovastuu ja osallistuvien organisaatioiden toiminnan koordinointi tähän erikoistuneella ammattilaistiimillä Vaikka malli on alun perin kehitetty vaikeiden yhteiskunnallisten ongelmien parissa toimiville eri sektorien toimijoille, periaatteet toimivat hyvin myös huippu-urheilun optimaalista suorituskykyä etsiville. 2001 “Elite Sport Development Systems and Playing to Win: Uniformity and Diversity in International Approaches”, Leisure Studies, Vol. March 2012. Avoin ja jatkuva viestintä varmistaa luottamuksen syntymisen ja yhteisen motivaation 5. Kanian & Kramerin (2011) mukaan yhteisvaikutusten luominen monimuotoisessa verkostossa edellyttää viittä perustekijää: 1. Yhteistoiminnan tiivistäminen kentällä on myös menestymisen edellytys
Pakkoliikunta, syömishäiriöt ja niiden yhdistelmä ovat kaikki oirekokonaisuuksia, joissa oire tuo sairastuneelle välitöntä helpotusta oloon. Erityisesti painoluokkaja estetiikkalajeissa esiintyy kehonmuotoon kohdistuvia paineita, joista selvitäkseen valitettavan monet tulevat turvautuneeksi syömishäiriöön johtaviin toimintamalleihin. Kuva: ANTERO AALTONEN. Ne ovat ujuttautuneet myös urheilun vaativaan maailmaan. 45 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: PIA CHARPENTIER Kun liikunnasta tulee vihollinen – pakkoliikunta ja syömishäiriöt Syömishäiriöt ovat kahden viime vuosikymmenen aikana yleistyneet enemmän kuin koskaan aiemmin noin tuhat vuotisen dokumentoidun historiansa aikana
Ahmiminen voi tapahtua jaksoittain pari kertaa viikossa tai jopa useita kertoja päivässä. Syömisen hillitseminen koetaan usein mahdottomana, minkä seurauksena ahmitut ruokamäärät ovat merkittävästi suurempia kuin koskaan normaalitilanteissa, esimerkiksi ruokajuhlissa kuten jouluna. Henkilö saattaa pyrkiä kontrolloimaan koko perheen syömistä esimerkiksi määräämällä mitä kaupasta ostetaan ja millä tavalla ruokaa laitetaan. Myös liikunta muuttuu usein pakonomaiseksi ja alkaa ruoan ohella hallita vapaa-aikaa. Ahmimishäiriö alkaa usein samankaltaisilla motiiveilla kuin laihuushäiriökin. 46 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 K yseessä on sairaus, joka voi viedä lahjakkaan ihmisen toimintakyvyn vuosiksi ja heikentää myös hänen läheistensä hyvinvointia merkittävästi. Tämä yhdistettynä heikkoon ravitsemukseen ajaa sairastuneen mielen ja kehon voimakkaaseen stressitilaan, mikä käynnistää monen laisia sairautta ylläpitäviä ja pitkittäviä oirekierteitä. Tämän vuoksi painosta ei voi päätellä sairastaako henkilö ahmimishäiriötä. Jatkuvat vatsakivut, sekainen pää, väsymys ja syömisen ahdistavuus hallitsevat elämää. Usein ajatellaankin, että ahmimishäiriö edustaa haavetta rajoituksettomasta syömisestä, jonka vaikutukset eivät näy ulospäin. Syömishäiriöistä ehkä tunnetuin on laihuushäiriö eli anoreksia, johon sairastutaan tavallisimmin 12–18-vuotiaana. Toinen tunnettu syömishäiriö on ahmimishäiriö eli bulimia. Paino putoaa vaarallisen alas ja tilanne voi muuttua henkeä uhkaavaksi. Mitä syömishäiriöt ovat. Ahmimishäiriöisellä ahmiminen tuottaa kuitenkin tärkeää mielihyvää ja oksentaminen antaa synninpäästön, joten siitä luopuminen on vaikeaa. Sairastuneen on vaikeaa syödä muiden kanssa ja perheen ruokakulttuuria on vaikeaa noudattaa. Syöminen alkaa ahdistaa ja vaikeutua, kylläinen vatsa alkaa symboloida lihomista, ruoka alkaa pyöriä mielessä jatkuvasti ja mieliala kellahtaa voittopuolisesti alarekisteriin. Se voi myös olla pitkin päivää tapahtuvaa jatkuvaa napostelua. Sairaus saa usein aikaan omituisia piirteitä koko perheen ruokailuihin. Itsetunto on matalalla ja riippuvainen kehon muodosta ja painosta. Todellisuudessa kuitenkin syöminen on hallitsematonta ja kaaos sekoittaa kehon sekä mielen. Syömishäiriöt ovat nuorten naisten tavallisimpia ja vaarallisimpia mielenterveyden häiriöitä, ja niitä esiintyy noin kahdella prosentilla väestöstä ja jopa 20 prosentilla nuorista naisista. Ahmimishäiriöisen paino voi olla ali-, ylitai normaalipainon puolella. Poikia sairastavista on noin 5–10 prosenttia. Kun paino alkaa laskea, muut kommentoivat imartelevasti ja jopa koulukiusaaminen saattaa loppua. Sitä sairastava henkilö ahmii epätavallisen suuria ruokamääriä ja ahminnan jälkeen pyrkii kompensoimaan sen lihottavan vaikutuksen esimerkiksi oksentamalla syödyn ruoan pois. Äärimmillään sairastunut kävelee, juoksee tai jumppaa useita tunteja joka päivä riippumatta säästä, voinnista, sairauk sista tai vammoista. Näin koko perhe joutuu helposti laihuushäiriön armoille ja tunnelma kotona kiristyy kiristymistään. Siitä käytetään usein puhekielessä sen englanninkielisen termin lyhennettä, BED (binge eating disorder). Aluksi elämä siis hymyilee ja muutos näyttää aikaansaavan yksinomaan positiivisia vaikutuksia. Sairastumisen alkuvaiheessa uudet tavat vaikuttavat ympäristön silmissä myönteisiltä ja henkilö saa paljon kannustusta ja jopa ihailua ympäristöstään. Ahmimishäiriöön sairastutaan keskimäärin hieman vanhempana kuin bulimiaan, eli noin 15–25-vuotiaana. Neljäs syömishäiriöihin usein liitetty ilmiö on terSyömishäiriötä sairastavalla ahdistuneisuus voimistaa liikunnan pakonomaisuutta.. Noin puolet ahmintahäiriötä sairastavista on ylipainoisia. 1990-luvulla sairastavat välttelivät rasvaa, 2010-luvulla hiilihydraatteja. Muutosten motiivina on usein pyrkimys muuttaa itseään paremmaksi ja hyväksyttävämmäksi muiden ja omissa silmissä, sillä henkilön on vaikeaa hyväksyä itsensä sellaisenaan. Sairaus alkaa usein salakavalasti terveellisten elintapojen tavoittelemisen kautta, minkä vuoksi sitä ei usein huomata ennen kuin tilanne on muuttunut vakavaksi. Hän muuttaa ruokavalionsa aikaisempaa vähäenergisemmäksi ja alkaa koostaa sen terveellisinä pitämistään ruoista. Viime aikoina on monissa paikoissa tartuttu toimeen varhaisen tunnistamisen varmistamiseksi ja urheiluohjaukseen liittyvien riskitekijöiden minimoimiseksi. Kun viattomasti alkanut laihduttaminen etenee, alkaa siihen tulla mukaan epäterveitä piirteitä. Ahmintahäiriötä sairastava kokee syömisensä kaoottisena ja hallitsemattomana. Sairastuneet ovat tyypillisesti aikuisikäisiä naisia ja miehiä. Näin alkoi tyttären vuosikausien kamppailu ahmimishäiriön kourissa. Sen pääoireena myös ahmiminen, mutta siihen eivät kuulu tyhjentäytymistoimet, kuten ahmimishäiriöön. Idea terveellisyydestä liittyy tavallisesti vallalla oleviin ruokatrendeihin. Kolmas yleinen syömishäiriö on ahmintahäiriö. Liikunnan lisääminen syömisremontin ohella kuuluu usein syömishäiriötä edeltävään elämäntapamuutokseen. Onpa sellainenkin tarina tiedossa, jossa pahaa aavistamaton äiti neuvoi tytärtään: ”jos oksennat aina syötyäsi, voit varmistaa ettet liho ja silti voit syödä kaiken mitä mielesi tekee”. Ajoissa aloitettu hoito usein nopeuttaa paranemista ja auttaa minimoimaan sairauden aiheuttamia ongelmia
Myös urheilusuoritukset alkavat heiketä, mikä entisestään koettelee urheilijan itsetuntoa. Suoriutuakseen optimaalisesti, urheilijan on hyvä omaksua ruokavalio, joka tukee hänen terveyttään, harjoitteluaan sekä mahdollistaa hänen jatkuvan kehittymisen lajissaan. Usein ruoan roimaan vähentämiseen liittyy lisäksi ylimääräisiä harjoituksia ja juoksulenkkejä tai kuntosaliharjoituksia. Energian saanti vähenee minimiin ja samalla kulutusta lisätään äärimmilleen. Se ei välttämättä ole keholle vaarallinen ellei syöminen muutu liian yksipuoliseksi tai niukaksi. Uran jälkeisen elämän alussa, syömisen jatkuttua aktiiviuran määrissä, kehon paino on alkanut nousta. Usein ortoreksia häiritsee eniten läheisiä, sillä henkilö saattaa pyrkiä jatkuvasti käännyttämään muita noudattamaan omaa ruokateoriaansa. 47 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 veellisen syömisen pakkomielle eli ortoreksia. Syömishäiriöön sairastuneet nuoret urheilijat kertovat usein, että heidän kehoaan ja painoaan on kritisoitu rankalla kädellä ja laihdutuskehotuksia on annettu. Nuori saattaa alkaa uskoa, että kelvatakseen valmentajalle ja menestyäkseen lajissa, painon pudottaminen on ratkaisevan tärkeää. Kehon paino alenee tehokkaasti, mutta samalla heikkenee jaksaminen ja mieliala. Lepohetket saattavat alkaa tuntua ajanhukalta ja lopulta kaikki aika kuluu erilaisten ”hyödyllisten” toimintojen paris sa. Usein laihdutuskehotuksen saanut urheilija on saanut myös kolauksen itsetunnolleen. Tällöin on vaarana, että hän pyrkii saavuttamaan tuloksia ennätysajassa ja pudottaa syömänsä ruokamäärän minimiin. Miten syömishäiriöt liittyvät urheiluun. Jos muut puuttuvat hänen syömisiinsä tai kritisoivat sitä, he suurella todennäköisyydellä saavat niskaansa täyslaidallisen moraalissävytteistä tietotulvaa kyseisen ruokateorian eettisestä ja kansanterveydellisestä ylevyydestä. Tällainen tilanne johtaa helposti urheilijan syömishäiriöön. Hän saattaa suhtautua kriittisesti ja tuomitsevasti muihin, jotka eivät syö kuten hän. Nuori jää tässä tilanteessa helposti internetin ja naistenlehtien antaman tiedon varaan, minkä seurauksena hänen dieettivalintansa saattaa mennä pahasti pieleen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi, että ruoka on niin vaikeasti saatavaa, että sen hankkimiseen täytyy käyttää hyvin paljon aikaa ja vaivaa tai esimerkiksi kasvattaa tai käsitellä ruoka kokonaan itse. Tämä syömismalli tyypillisesti altistaa syömishäiriölle. Syömishäiriöihin sairastuneet urheilijat usein kuvaavat jääneensä uransa jälkeen tyhjän päälle eikä uuden syömisen tavan omaksuminen ole ollut helppoa. Tiettyjen urheilulajien harrastajat ovat muita suuremmassa riskissä sairastua syömishäiriöihin. Erityisesti sellainen nuori, jolle painoasia on valmiiksi ollut arka aihe, saattaa musertua kriittisestä kommentista ja ottaa laihdutuskehotuksen liiankin tosissaan. Lisäksi syömishäiriöihin sairastumisen riskikohta urheilijalle on urheilu-uran lopettaminen. Ortoreksiassa henkilö alkaa pitää terveellistä syömistä niin tärkeänä, että se saa pakkomielteisiä piirteitä ja henkilö alkaa tehdä epätavallisia uhrauksia noudattaakseen valitsemaansa ruokateoriaa tai itse suunnittelemaansa syömisen tapaa. Kehonmuotopaineiden lisäksi urheilijoiden syömishäiriöille altistumista aiheuttaa urheiluun kiinteästi kuuluva ravitsemusohjaus. Ravitsemusohjauksen laatu vaihtelee melkoisesti riippuen siitä, minkä verran urheiluseuralla on mahdollisuus panostaa urheilijoiden valistamiseen. Urheiluun liittyy perinteisesti suorituksen sekä vaaditun estetiikan optimoiminen noudattamalla tietynlaista ruokavaliota. Jopa niin tärkeää, että ruokamäärän lisääminen tuntuu ylivoimaiselta, vaikka huomaakin painon pudotuksen huonot vaikutukset. Viaton yritys olla mahdollisimman hyvä ja menestynyt urheilija kääntyykin häntä vastaan ja alkaa aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Kuitenkaan varsinaisia ohjeita siitä, kuinka laihduttamisen voisi tehdä turvallisesti ja järkevästi ei ole kerrottu. Se ei ole virallisesti sairaus, mutta se on ilmiö, joka voi johtaa syömishäiriöön tai sellaisenaan muodostua hyvin voinnin kannalta haitalliseksi. Syömishäiriöön sairastuneet urheilijat ovat kertoneet ajautuneensa syömishäiriöön pyrkiessään toteuttamaan ruokavaliota vieläkin paremmin kuin olisi tarvinnut. Usein koko elämän jatkunut ammattimainen urheileminen ja sen mukainen runsas syöminen ei sovikaan enää urheilu-uran jälkeiseen elämään. Tästä Pakkoliikkujan kyky kuunnella kehonsa viestejä katoaa. Tällaisia lajeja ovat painoluokkaja estetiikkalajit. Urheilija on saattanut ajatella, että noudattamalla vaadittua kurinalaisempaa ruokavaliota hän saisi vieläkin parempia tuloksia. Koska väistämättä urheilija tällöin joutuu suosimaan tiettyjä ruokia ja välttelemään toisia sekä mahdollisesti käyttämään lisäravintovalmisteita tiettyjen ravintoaineiden riittävän saamisen takaamiseksi, altistuu hän niin sanotulle restriktiiviselle eli pidättäytyvälle syömiselle. Tällöin nuori voi löytää itsensä loukusta, jossa kokee painetta laihduttaa ja lihomisen pelkoa samalla kun huomaa vointinsa ja suoritustensa heikkenevän, eikä uskalla tehdä korjausliikettä epäonnistumisen pelossa. Hän ei tavallisesti huomaa haittavaikutuksia ennen kuin ne tekevät liikunnan mahdottomaksi.
Haittoja aiheutuu keholle, mielelle sekä sosiaaliselle elämälle. Useamman päivän liikuntatauko saattaa tehdä rauhattomaksi ja liikkumaan on suorastaan pakko päästä. Syömishäiriötä sairastavan ajautuessa umpikujaan liikunnan kanssa, hän usein kompensoi liikkumattomuuttaan syömättömyydellä tai ahmimalla ja oksentamalla. Useimmat innokkaat urheiluharrastajat kokevat, että on vaikeaa olla liikkumatta, sillä paikallaan oleminen tekee olon tunkkaiseksi. Hän saattaa kokea, ettei kestä olla, jos ei pääse liikkumaan. Koska pakkoliikkujan kyky kuunnella kehonsa viestejä katoaa, hän ei tavallisesti huomaa kehollisia haittavaikutuksia ennen kuin ne vammauttavat hänet tehden liikunnan mahdottomaksi. Äkkiseltään voi kuulostaa, että runsas liikunta ei voi olla pahaksi, sillä terveysvaikutuksia pidetään yleisesti niin mittavina. Ongelman myöntäminen on pakkoliikkujalle usein erittäin vaikeaa, sillä myöntäminen merkitsisi ongelmaan puuttumista. Joillakin työtehot laskevat merkittävästi ja he saattavat joutua vaikeuksiin työpaikallaan. Liikunta on kuin suola keittoon: tiettyyn pisteeseen saakka sen vaikutukset ovat hyviä ja sen jälkeen siitä alkaa olla haittaa. Läheisten kanssa voi tulla ongelmia, sillä he kokevat itsensä helposti ohitetuksi, kun toiselle vain liikunta näyttää olevan tärkeää. Henkilö pyrkii saamaan liikunnasta tavoittelemansa mielihyvän, mutta kunnon kohetessa vaikutuksen aikaansaaminen vaatiikin yhä enemmän liikuntaa. Sosiaalisia haittavaikutuksia ilmenee sekä yksityisettä ammattielämän kentällä. Myös syömishäiriöön liittyvä jatkuva voimakas ahdistuneisuus osaltaan rasittaa kehoa muun muassa sen aiheuttamien korkeiden kortisolipitoisuuksien vuoksi. Syömishäiriö aina pahentaa pakkoliikunnan haittavaikutuksia merkittävästi, sillä se tuplaa kehoon kohdistuvan rasituksen kieltämällä rasittuneelta kehol ta ravitsemuksen ja levon. Kun esimerkiksi perheenjäsenet pyrkivät puuttumaan tilanteeseen, henkilö hoitaa liikuntansa vaikka yöllä, jolloin muut eivät ole näkemässä. Tällöin keho menee stressitilaan ja kehittyminen keskeytyy. Tarve saada siirtymävaiheessa ravitsemusohjausta näyttäisi olevan suuri. Sen sijaan mieleen ulottuvat haittavaikutukset usein tuntuvat väkisinkin, vaikka pitkälle eksynyt pakkoliikkuja pystyy kyllä ohittamaan nekin – ainakin jonkin aikaa. Liiallisen liikunnan kehollisia haittavaikutuksia ovat esimerkiksi kuukautisten poisjääminen naisilla, rasitusvammat, jatkuva väsymys, immuniteetin madal tuminen, hengitystietulehdusten lisääntyminen, masennus sekä jatkuva stressitila, jonka haittavaikutukset ulottuvat laajalti koko kehon toimintoihin. Jos liikkuminen estetään, tulee henkilölle sietämättömän ahdistunut ja rauhaton olo. Henkilö huomaa, että pian hän ei enää pysty kuuntelemaan kehoaan, vaan liikuntasuorituksesta tulee automaatio, jota toteutetaan riippumatta säästä, voinnista tai rikkinäisistä raajoista. Hän joutuu kohtaamaan kaikki ne pelot, jotka häntä ajoivat liialliseen liikuntaan. Syömishäiriötä sairastavalla liikuntaan pakot tava ahdistuneisuus voimistaa liikunnan pakon omaisuuden vielä voimakkaammalle tasolle eikä esimerkiksi lenkkipolulle pyörtyminen lainkaan vähennä lenkkihaluja. Pakkoliikkuja usein kokee muiden harmistuneet kommentit häiritseviksi ja hän helposti ajattelee muiden niuhottavan turhasta. Kun runsaaseen liikuntaan liittyy syömishäiriö, on liikkumisen motiivina myös voimakas lihomisen pelko. Toisinaan käy niin, että liikkumisen tuoma välitön mielihyvä koukuttaa haluamaan sitä yhä enemmän. Ensimmäisiä merkkejä on usein kyvyttömyys saada mielihyvää liikunnasta, jatkuvasti vaivaava ahdis tuneisuus ja rauhattomuus, masennus erityisesti liikunnan estyttyä sekä tunne että liikuntasuorituksen aikana ei tee riittävästi. Tämä puolestaan merkitsisi liikunnan vähentämistä, joka tuntuu hänestä mahdottomalta ajatukselta. 48 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 pelästyneenä entinen urheilija on saattanut vähentää ruokamääräänsä siinä määrin, että on saanut ahmimisoireita tai sairastunut laihuushäiriöön. Tämä on usein muutoksen tekemisen tuskaisin vaihe. Miten liikunnasta tulee vihollinen. Monet kokevat, että eivät ole varsinaisesti voineet elää normaalia nuoren elämää urheilun vuoksi ja siksi heiltä on saattanut jäädä oppimatta monet normaalissa elämässä selviytymiseen tarvittavat taidot. Kun tähän saakka ratkaisukeino olon helpottamiseksi on ollut liikunta, joutuu henkilö nyt etsimään aivan uuden tavan sietää paikallaan olemisen aiheuttamaa rauhattomuutta ja ahdistusta. Tämän vuoksi kehon palautuminen rasituksesta sekä vammojen parantuminen hidastuu merkittävästi. Kun lopulta henkilö ajautuu ahdingossaan ja oireittensa haittavaikutuksissa niin pitkälle, ettei enää voi kieltää ongelman olemassaoloa – esimerkiksi saa rasitusvamman, joka estää liikkumisen – on tilanteen muuttaminen aluksi tuskallista. Usein kuuleekin toivetta saada ohjausta myös normaalielämään siirtymiseen pitkän urheilu-uran jälkeen. Henkilö huomaa olevansa täysin kykenemätön hillitsemään liikuntaansa. Vanha keino on viety pois eivätkä uudet keinot ole alkaneet vielä toimia. Pakkoliikunnan kyseessä ollessa kuitenkin puhutaan sellaisista liikuntamääristä, jotka ovat ihmiselle haitallisia. Tästä saattaa seurata, että liikuntamäärä kasvaa niin suureksi, että keho ei enää ehdi palautua liikuntasuoritusten välillä. Mitä haittaa on pakkoliikunnasta. Tämä puolestaan lisää läheisten turhautuneisuutta, joten ihmissuhteet voivat joutua kovalle koetukselle. Tällöin puhutaan pakkoliikunnasta. Korkea kor tisolipitoisuus on yhdistetty muun muassa muis. Liikunta on lähtökohtaisesti terveyttä tukeva ja psyykkistä oloa kohentava asia. Liikunnan viedessä lähes kaiken vapaa-ajan, henkilön on vaikeaa löytää aikaa olla ystävien kanssa ja lähteä mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, sillä ne usein häiritsevät hänen liikunta-aikatauluaan. Pakonomaiseksi muuttuessaan liikunnasta katoaa ilo
Jos keho on päässyt toipumaan, voidaan etsiä niin sanottu liikuntaminimi, jota henkilö voi ajatella noudattavansa ja samalla tuntea elämänsä omakseen. Helsinki: Duodecim. Se kannattaa ottaa esille uudelleen ja uudelleen, kunnes keskustelu vähitellen mahdollistuu. Miten sairastunutta voi auttaa. Journal of Eating Disorders 5:9. Heille urheilu on usein osa identiteettiä ja sen täydellinen lopettaminen voi johtaa tarpeettoman voimakkaaseen psyykkiseen kriisiin. Ei siis kannata hermostua, kun pakkoliikkuva tai syömishäiriötä sairastava läheinen ei heti halua alkaa keskustella asiasta. Kuten muistakin addiktioista, ainoa tapa päästä eroon pakkoliikunnasta on vähentää liikunta minimiin. Kun sairastunut on valmis ottamaan tietoa vastaan, lähtee versoja vähitellen kasvamaan. Nälkäinen sydän. 2017. Miten pakkoliikunnasta pääsee eroon. 49 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 tivaikeuksiin, immuniteettihäiriöihin, osteoporoosiin, korkeaan verenpaineeseen, kohonneeseen kolesteroliin ja sydänsairauksiin. On tärkeää ymmärtää, että pakkoliikunnasta luopuminen on aina työläs prosessi, jota syömishäiriö osaltaan mutkistaa. Tilanteeseen puuttuminen voi tarkoittaa esimerkiksi yksin tehtävän liikunnan kieltämistä, omassa huoneessa tapahtuvaan jumppaamiseen puuttumista, yhteisiä ruokailuja, joissa ruoat annostellaan sairastuneelle valmiiksi ja niin edelleen. Toisille sopii vähitellen tapahtuva liikunnan vähentäminen ja toiset tarvitsevat kertaheitolla tapahtuvan irtioton. Charpentier, P.,Viljanen, R, Keski-Rahkonen , A. Itseasiassa mitä napakammin joudutaan puuttumaan, sitä pehmeämmin se on syytä tehdä. Syömishäiriöt. Pakkoliikunta, syömishäiriöt ja niiden yhdistelmä ovat kaikki luonteeltaan oirekokonaisuuksia, joissa oire tuo sairastuneelle välitöntä helpotusta oloon. On tärkeää muista, että napakankin puuttumisen voi tehdä myös lempeästi. Erityisesti koko elämänsä ammattimaisesti urheilleet pakkoliikkujat ilman syömishäiriötä tai sitä sairastaen muodostavat usein oman lukunsa. Now you see it, Now you don’t: compulsive exercise in adolescents with an eating disorder. 2010. Ympärillä olevilta ihmisiltä tarvitaan kärsivällisyyttä ja hienotunteisuutta, sillä kriittiseen sävyyn esitetty kommentti ei tavallisesti saa aikaan toivottua muutosta, vaan ainoastaan muhevan riidan. Vieroittautumiskeinojen valinta riippuu henkilön kehon kunnosta. Hyvät ja huonot päivät vuorottelevat, jolloin rohkaisu sekä kannattelu auttaa pitämään muutoksen oikealla kurssilla. Toipuminen usein vauhdittuu jos avuksi otetaan ammattihenkilö, joka voi auttaa uusien ahdistuksen säätelykeinojen opettelussa ja tukea joskus mutkikkaaksikin äityvässä paranemisprosessissa. Tämän vuoksi pulaan joutunut henkilö tarvitsee usein ympä ristön apua herätäkseen huomaamaan, että jonkin on pielessä. PIA CHARPENTIER, psykologi, psykoterapeutti VET, Hakomi kehopsykoterapeutti Toiminnanjohtaja Syömishäiriökeskus, Elämän Nälkään Ry Sähköposti: pia.charpentier@syomishairiokeskus.fi KIRJALLISUUS: Keski-Rahkonen , A., Charpentier, P.,Viljanen, R. 2016. Läheisen opas. Aina kun sairastunut itse osallistuu muutoksen teke misen suunnitteluun, se onnistuu parhaiten. Kaikkien on välttämätöntä liikkua jonkin verran, esimerkiksi kävellä työhön tai kouluun, mutta kaikki siitä yli menevä harjoittelu tulisi lopettaa joksikin aikaa. Vaikka sairastunut ei näytäkään ottavan viestiä vastaan, jättävät muiden sanomiset pieniä siemeniä itämään hänen mieleensä. Jos sairastuneen tila on vakava ja erityisesti jos hän on alaikäinen, on kuitenkin syytä puuttua tilanteeseen napakammin. Parane bulimiasta. Helsinki: Duodecim. Jos keho on voimakkaassa ylirasituksen tilassa ja tarvitsee runsasta lepoa toipuakseen, voi olla välttämätöntä olla jonkin aikaa kokonaan urheilematta ja rajoittaa liikunta vain välttämättömään paikasta toiseen siirtymiseen. Sekä läheiset että oireen kouriin joutunut henkilö tarvitsevat paljon kärsivällisyyttä toipumisen aikana. Vakavassa tilanteessa on aina hyvä hakeutua osaavan ammattilaisen puheille, joka osaa antaa tarkat ohjeet tilanteen voittamiseksi. Jos selvästi nähdään, että nuori vahingoittaa kehoaan syömättömyydellään, liiallisella liikunnalla tai oksen tamalla, täytyy vanhemman suojella lasta, vaikka se vaatisikin tomeria keinoja, joiden seurauksena tulee riitoja. Asian voi rinnastaa siihen, että vanhempina emme antaisi lapsemme tehdä mitään muutakaan, jolla hän voisi vahingoittaa itseään. Lähestymisyrityksiä tarvitaan tavallisesti useita ja ne kannattaa tehdä pehmeästi tiedustellen ja omia havaintoja varovasti jakaen. Muutokseen hyvin motivoitunutkin henkilö tarvitsee usein kuitenkin tukea ja kärsivällisyyttä läheisiltään, sillä sujuvastikin edetessään muutokseen mahtuu monenlaisia vaiheita. Tällaiset asiat ovat yleisesti ihmiselle riippuvuutta aiheuttavia eikä niistä mielellään luovuta. Levallius, J., Collin, C., Birgegård, A
Vaikuttavissa asemissa olevat ovat pyrkineet vaalimaan sitä, että kaikki tunnustetaan osallisiksi harrastajayhteisöissä. Agility on koiran kanssa suoritettava liikunnallinen laji, jossa ohjaaja ohjaa koiraa esteradan läpi äänellä ja liikkeellä mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi. Yhtenäistä agility-yhteisöä on repinyt välillä kokemus eriarvoisuudesta, jos laji kehittyy voimakkaasti huippu-urheilun suuntaan. Tavoite saavutettiin vuonna 2016, kun Valtion liikuntaneuvosto hyväksyi agilityn valtionapukelpoisten lajien joukkoon. Lajin sisällä koetaan, että panostus omaan ja koiran fyysiseen suorituskykyyn mitätöidään tällaisella mediakäsittelyllä. Urheilustatuksen pitkä tausta Jos urheilusta käytetään määritelmää, jonka mukaan urheilu vaatii fyysistä ponnistelua ja harjoiteltuja taitoja, sisältää kilpailun aspektin ja vakiintuneet säännöt sekä on viihdyttävää, vaikuttaa agility täyttävän määritelmän kirkkaasti. Nykysin harrastajia noin 13 000. Laji on myös ammattimaistunut ja kaupallistunut, vaikka on edelleen myös laajan harrastajakunnan seuroissa tapahtuvaa harrastamista (Ikonen & Pehkonen 2017). Jossakin vaiheessa lajin kehitystä tunnustuksen ja resurssien saaminen alkaa harrastajista tuntua oikeutetulta. Näistä keskusteluista lobbariasemassa olleet toimijat ovat hahmottaneet laajan harrastajakunnan näkökantoja. Myös valokuvilla on pyritty vaikuttamaan. Vakuutettavina vastapuolina ovat olleet varsinkin opetusja kulttuuriministeriö ja sen alainen valtion liikuntaneuvosto, joka on tärkeä urheilupoliittinen vaikuttaja rahoituspäätösroolinsa takia. Helsingin Sanomat 2007). Tutkimuksessamme (Pehkonen & Ikonen 2016) nostimme esiin kolme pääasiallista vaikuttamisstrategiaa, joiden avulla agility-yhteisö on muokannut harrastajien ja lajin ulkopuolisen yleisön sekä urheilun rahoituksesta päättävien käsitystä agilitystä urheiluna. Toisten mielestä lajin imago kestää myös leikkisyyden ja laji hyötyy, kun sen moninaista harrastajajoukkoa esitellään. Laji kehitettiin Englannissa 1970-luvulla esteratsastuksesta ideoiden koiranäyttelyiden väliaikaviihteeksi. Vakuutettavina vastapuolina olivat OKM ja valtion liikuntaneuvosto. Samaa keskustelua kehityssuunnista ja laji-identiteetistä käydään muissakin uusissa urhei lulajeissa, esimerkiksi liitokiekossa (ks. Se rantautui Suomeen kymmenkunta vuotta myöhemmin ja on sittemmin kasvattanut jatkuvasti suosiotaan. Menestys lajien välisessä kilpailussa ei synny ilman kentällä tapahtuvaa taustatyötä. Aluksi poliittinen tahtokaan ei ollut agilityn puolella, mutta sittemmin hidasteeksi koettiin Agilityliiton hallinnollinen kaksoissidos Vuoden urheilija -yleisöäänestyksessä koettiin yllätys kymmenisen vuotta sitten, kun viidenneksi sijoittui lajinsa maailmanmestaruuden voittanut agilityurheilija. Vakavasti otettavuutta on pyritty osoittamaan esittämällä agilityn fyysistä vaativuutta nuorien ja atleettisten urheilijoiden ja nopeiden koirarotujen kautta, jolloin syrjään jäävät esimerkiksi ikääntyneet tai ylipainoiset harrastajat. Laadukkailla urheilullisuutta ilmentävillä kuvilla on ohjattu käsityksiä lajista halut tuun suuntaan. Harrastuksen muuttuminen urheiluksi vaikuttaa harrastajayhteisön itseymmärrykseen ja siihen, miltä harrastus näyttää. Mediahuomio Agilitylehdet ja keskustelupalstat ovat tarjonneet tilaa yhteisön sisäiselle debatille kulloinkin ajankohtaisista aiheista. Suomen Agilityliitto perustettiin vuonna 2006 agilityharrastajien lajiliitoksi, ja viimeistään siitä lähtien lajin urheilullisuutta on pyritty kasvattamaan pyrkimyksenä virallistaa lajin urheilustatus. Poliittinen lobbaus Yhteys poliittisiin päättäjiin avattiin jo vuosia ennen urheilulajiksi tunnustamista. Jarvie 2009). Yhteys poliittisiin päättäjiin avattiin vuosia ennen urheilulajiksi tunnustamista. 51 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 ulkopuolisille. Jaettu näkemys on, että mediassa olisi syytä esitellä lajiin kuuluvaa taustatyötä, koska juuri se korostaa agilityn urheilullisuutta. Kamppailu huomiosta, arvostuksesta ja sitä myötä resursseista on symbolista ja tapahtuu isolta osin mediassa. U rheilussa eivät kilpaile keskenään vain ihmi set vaan myös urheilulajit. Crocket 2016; Griggs 2011). Näitä strategioita ovat 1) mediajulkisuuden hakeminen ja sääteleminen, 2) poliittinen lobbaus sekä 3) lajin sääntöjen ja käytäntöjen muuntaminen ammattimaisempaan suuntaan. Reaktioista kuului närkästys: miten kansallisesti tärkeiden, perinteisten ja virallisten urheilulajien edelle saattoi kiilata ”mies, joka ulkoiluttaa koiraa”, kuten kärkkäin kritiikki keskustelu palstoilla kuului (ks. Urheilustatus merkitsee ennen muuta tunnustetuksi tulemista (ks. Lajilehtien ulkopuolisessa mediassa agility on usein esitetty leikkimielisenä ”pikkutyttöjen ja koirien temppuiluna”
Valtion liikuntaneuvoston päätöksen tuoman arvovallan turvin seuraavat ponnistelut suunnataan verottajan agilityhalliyrittäjiä koskevan alv-päätöksen kumoamiseen: Verohallinto tulkitsee agilityn koirankoulutukseksi, ei ohjaajan liikunnaksi. Rataprofiilit ovat muuttuneet suurempaa reaktionopeutta ja koordinaatiota vaativiksi. Verottajan mielestä koiran vierellä liikkuminen tekee agilitystä ratkaisevasti erilaista verrattuna hevosurheiluun, jossa ratsastetaan hevosella (Rintala 2016). Arvo kilpailujen formaattia on pyritty saamaan nopea tempoiseksi ja katsojaystävälliseksi muun muas sa ohjaamalla hylätyn suorituksen tehneet ja mahdollisuutensa menettäneet kilpailijat suorinta tietä maaliin. Toisaalta jonkin verran spekuloidaan sillä, pitäisikö kilpailuluokkiin lisätä eräänlainen eliittiluokka valiotason saavuttaneille ja agilityyn ammattimaisesti suhtautuville, jotta sekä huippu-urheilijat että perustason harrastajat voisivat saada menestymisen kokemuksia. Osa muutoksista korostaa urheilullisuutta. Juuri tämä laaja urheilunäkemys, joka tähtää massojen liikuttamiseen kansanterveydellisen edun nimissä, oli osaltaan vauhdittamassa agilityn pääsemistä valtiontukikelpoisten urheilulajien joukkoon. Säännöt ja käytännöt Lajin historiassa sääntöjä ja käytäntöjä on muutettu moneen otteeseen. Agility muuttuvalla liikunnan kentällä Keskustelu tunnustamisesta heijastelee laajempaa muutosta Suomen urheilukentässä 2010-luvulla (Salasuo ym. Nähtäväksi jää myös, hylkääkö harrastajakunta kehityksen myötä tarkoituksella tai tahattomasti joitakin ihmisen ja eläimen yhteiselle liikunnalle ainutlaatuisia tapoja vai pystytäänkö näiden erityisyyksien avulla vahVuoden 2015 uusi liikuntalaki tarjosi agilitytoimijoille konkreettisen välineen korostaa agilityn mahdollisuuksia nostaa kansalaisia sohvalta.. Tulostavoitteisen kilpaurheilun ohella tulisi korostaa tasa-arvoista ja laaja-alaista liikkumista. Lajin kokonaisvaltaisuus ja samanaikainen hauskuus ja vaativuus tarkoittavat sitä, että eri-ikäiset ja monis ta liikuntataustoista tulevat ihmiset tempautuvat agilityn myötä liikunnalliseen elämätapaan. Suosituiksi ovat tulleet nopeat ja ketterät koirarodut. 52 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Suomen Kennelliittoon ja urheilujärjestöihin. Kennelliittosidos on tarpeellinen kansainvälisen kennelpolitiikan takia: esimerkiksi maailmanmestaruuskilpailuja hallinnoidaan kansainvälisen kenneljärjestön kautta. Tässä vaiheessa kukaan ei vielä tiedä, miten rahankäyttö tulee jakautumaan huippu-urheilun ja laajan harrastajakunnan välillä eikä sitä, mitä tunnustetuksi tuleminen merkitsee laji-identiteetille. Erityisesti vuoden 2015 uusi liikuntalaki tarjosi agilitytoimijoille konkreettisen välineen korostaa agilityn mahdollisuuksia nostaa kansalaisia sohvalta. Silti kaikki ohjaajat sukupuolesta, iästä tai muista ominaisuuksista huolimatta kilpailevat yhä yhdessä – vain koiran suoritusnopeus ja virheettömyys ratkaisevat. Urheilupuolella pelättiin, että agilityn päästessä urheilutukien piiriin samaisia avustuksia olisivat seuraavaksi kärkkymässä muut koiraharrastuslajit. Yhtäältä tätä pidetään tasa-arvoisena ja yhtenä lajin hienoutena. 2015)
‘I <3 my high-performance dog’: love for the sport in agility coach representations in social media. Haastattelimme myös muutamaa entistä ja nykyistä Valtion liikuntaneuvoston jäsentä. Ikonen, H.-M. Lajia harrastetaan nykyisin suurelta osin keinonurmipohjaisissa sisähalleissa sekä kesäisin esimerkiksi kivituhkakentillä. Chicago, IL: Prickly Paradigm Press. Gillett & M. runsaat sata agilitya käsittelevää juttua 1990-luvulta lähtien sekä valikoidusti agilityaiheista keskustelua internetissä. Parker (toim.) Sport and Social Identities. http:// dx.doi.org/10.1080/17430437.2017.1310201, 3.42017. Koiran selkä ei kestä päällä istumista. Why dog agility struggles in gaining recognition as a sport. Agility löi Niemisen ja Poutiaisen. Helsingin Sanomat, 7.1.2007. Aiemmissa tutkimuksissa todettu potentiaali koiranomistajien kasvavaan arkiliikuntaan toteutuu agilityohjaajien tapauksessa (Jennings 1997). & Ikonen, H.-M. 2009. 2015. Kokosimme tutkimusta varten mediaaineiston, joka kattaa Helsingin Sanomien ja YLEn Jarvie, G. Basingstoke: Palgrave Macmillan, 15–28. NÄIN TUTKITTIIN A jatus tarkastella agilityn kehitystä ja urheilustatuksen saavuttamisen prosessia syntyi tilanteessa, jossa olimme aktiivisen kisauran päättyessä siirtymässä agilityyhteisön sisältä lajia ulkopuolelta seuraaviksi. Haraway, D. Jennings, L. Lajilla ei ole kansainvälistä lajiliittoa, vaan kansainvälinen toiminta tapahtuu Kennelliiton kautta. Verona Blog. com/ (19.4.2016). Gilbert (toim.) Sport, Animals, and Society. 2016. Helsingin Sanomat 2007. Radalla on erilaisia hyppyesteitä ja tunneleita, pujottelueste ja kontaktiesteitä, joissa koiran on osuttava kontrolloidusti esteen alkuja loppupäähän. Suomen Agilityliittoon (http://www.agilityliitto.fi) kuuluu yli 250 jäsenseuraa ympäri Suomen. Nopeimmat koirat suorittavat rataa edeten keskimäärin yli 6 m/s. http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1012690216679834, 7.12.2016. Rintala, H. HANNA-MARI IKONEN, HT, dos. Aineistoa tulkittiin laadullisen sisällönanalyysin avulla.. Kuitenkaan ilman harkittua ja järjestelmällistä lajiharjoittelua ulkoiluttaja ei pysty suoriutumaan yksinkertaisimmastakaan agilityradasta, saati arvokilpailujen taidollisista, fyysisistä tai henkisistä vaatimuksista. Tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa. & Pehkonen, S. Harris & A. London: Routledge, 127–139. Haraway 2003; Lund 2014). Griggs, G. 2003. Teoksessa: J. Sport in Society 14 (1), 97–110. Lund, G. Tavoitteelliset kilpailijat harjoittelevat kahdesta kolmeen kertaan viikossa lajinomaisesti koiran kanssa. Ohjaajan ikä, sukupuoli tai ammattilaisuus eivät vaikuta kilpailuluokkiin. LÄHTEET: Crocket, H. Https://veroblogit. Pehkonen, S. & Huhta, H. Journal of Holistic Nursing 15 (4), 358–372. Agilityn reilun ja eettisen pelin henki, lajin tarjoamat sosiaaliset suhteet yli yhteiskunnallisten jakojen sekä saumaton yhteistyö (eläin)joukkuekaverin kanssa ovat tavoiteltavia piirteitä kaikessa harrastamisessa ja kilpaurheilussa (ks. Salasuo, M., Piispa, M. Sport in Society: Cultures, Commerce, Media, Politics. 2014. Annals of Leisure Research 19 (1), 192–211. Vanhempi tutkija Tampereen yliopisto Sähköposti: hanna-mari.ikonen@uta.fi SAMU PEHKONEN, YTT Yliopistotutkija Tampereen yliopisto Sähköposti: samu.pehkonen@uta.fi MITÄ ON AGILITY. 1997. Kymmenen vuotta sitten koiran ulkoiluttamista kauhistellut kansalainen ei ollut täysin väärässä. Lisäksi laadimme sähköpostikyselyn ja haastattelupyynnön, jonka lähetimme parillekymmenelle Agilityliitossa ja seuratasolla luottamustoimissa olleille henkilöille, aktiivikilpailijoille, kaupallisille toimijoille ja agilitymedian edustajille. Taking teamwork seriously: The sport of dog agility as an ethical model of cross-species companionship. ‘This must be the only sport in the world where most of the players don’t know the rules’: Operationalizing selfrefereeing and the spirit of the game in UK Ultimate Frisbee. Potential benefits of pet ownership in health promotion. Teoksessa: J. Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 166. Suomi on maailman johtavia agilitymaita niin kilpailumenestykseltään kuin lajin organisoitumiseltaan. 2016. Lajissa kilpaillaan nopeudesta ja virheettömyydestä. Tämän lisäksi ohjaajien ja koirien valmistautumiseen kuuluu peruskunto-, nopeusja kestävyysharjoituksia. Tasoluokkia on kolme, ja luokissa edetään koiran saavuttamien tulosten perusteella. Agilityssä on kolme kokoluokkaa (mini–medi–maksi) koiran säkäkorkeuden mukaan. 2011. Identity, recognition or redistribution through sport. B. 2016. International Review for the Sociology of Sport. Huippu-urheilijan elämänkulku. 53 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 vistamaan urheilukenttää myös lajin ulkopuolella. Arkinen liikunta, kutsutaan sitä vaikkapa peruskuntoharjoitteluksi, on oleellinen osa agilityurheilun taustatyötä, ja lisäksi monet kohottavat järjestelmällisesti fyysistä kuntoaan. Too good to be a sport. The Companion Species Manifesto: Dogs, People, and Significant Otherness. Agilityharrastaja todella ulkoiluttaa koiraansa. Omia kokemuksiamme peilaten halusimme tarkastella, miten lajia esitellään ulospäin, miten virallista urheilustatusta tavoitellaan ja miksi sen saavuttaminen on niin hankalaa. 2017. Agility on esteratsastuksesta 1970-luvulla innoituksensa saanut koirien esteratakilpailu, jossa ohjaaja ohjaa koiraa liikkeellään ja suullisin käskyin. 100–200 metriä pitkällä kilpailuradalla on 15–22 estettä. Tie-dye shirts and compression leggings: An examination of cultural tensions within Ultimate Frisbee via dress
Yksi merkittävimmistä pedagogiseen ajatteluuni vaikuttaneista tapahtumista sattui pitäessäni opetusnäytettä. Viidentenä vuotena näimme (lähestulkoon) ensimmäisen kerran elävän oppilaan, kun siirryimme auskultoimaan eli suorittamaan opetusharjoittelua vuoden ajaksi, minä Helsingin Norssiin. Olin tyytyväinen siihen, kuinka aktiivisesti lukion pojat osallistuivat hikiseen koitokseen. 54 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Motivaation mysteereitä mallintamassa Väkisin on hankala ruveta nauttimaan – liikunnastakaan. Rupesinkin jo varhain ajattelemaan, että liikunnanopettajan työ voisi olla minun ihanneammattini. Opinnot Jyväskylässä sujuivat lennokkaasti urheilun, kirjojen ja opiskelukavereiden parissa. Olen kolmannen polven helsinkiläinen. Väitöskirjassa taas tutkin nuorten urheilijoiden viihtymistä ja motivaatioilmastoa harjoituksissa ja kilpailuissa. Olen liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Vietin lähes kaiken vapaa-aikani erilaisissa urheiluaktiviteeteissa läksyjen lukemisen ohella. Eräs pyylevä poika sanoi naama yhä rasituksesta punaisena: ”kapinahenkeä”. Sattuman puuttumista peliin. Aloin pohtia, voiko joku oikeasti inhota reipasta L Ä H I K U V A S S A J A R M O L I U K K O N E N Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Urheilu oli kuitenkin nuorella miehenalulla voimakkaimmin sydämessä, ja edessä oli muutto Jyväskylään, joka silloisen ennakkokäsitykseni mukaan näyttäytyi pienenä maalaiskaupunkina, vähän pelottavanakin.. Aiheena oli kuntopiiri. Hyödyllisiä harharetkiä. Itse olin ollut varma, että joka heppu innostuu iltaisin kotona tekemään kuntopiiriä, kun heidät olin siihen opastanut. Urheiluseura sinne kuitenkin perustettiin ja se imaisikin minut pian mukaansa moninaisiin rooleihin urheilijana, valmentajana ja seuratoimitsijana. Koulussa oli liikuntaa useampi tunti viikossa, joten koululiikunnalla oli nykyistä suurempi merkitys liikuntataitojen ja -kasvatuksen kannalta. Lapsuuteni vietin Helsingin keskustassa ja nuoruuteni Jakomäessä, joka rakennettiin aikanaan keskelle metsää lähes ilman palveluita. Liikuntapedagogiikan professori Jarmo Liukkosta kiinnostaa yksilöllisten motivaatio tekijöiden tunnistaminen ja ymmärtäminen. Hetken oli hiljaista. Urheiluseurainnostuksen pohjalta oli luontevaa, että pyrin opiskelemaan Liikunnalle vuonna 1975. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Kouluni Helsingin reaalilyseon poikakoulun silloinen liikunnanopettaja sai iskostettua kipinän telinevoimisteluun ja yleisurheiluun. Urheilukilpailut, lasten ja nuorten valmentaminen, talkoot ja urheiluleirit antoivat monia hienoja tunnekokemuksia. Minut nimitettiin liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin dosentiksi vuonna 2000 Jyväskylän yliopistoon ja liikuntakasvatuksen dosentiksi Lapin yliopistoon vuonna 2005. Lisensiaatintyössäni tutkin nuorisovalmentajien vetämiä harjoituksia humanistisen psykologian viitekehyksessä. Tunnin jälkeen kysyin, mitä liikuntatunti heille opetti. Kesät ja jouluajat olin 15-vuotiaasta alkaen Helsingin pääpostissa lajittelemassa ja jakamassa postia – liikunnallinen työ sekin. Toinen vaihtoehto olisi ollut psykologia Helsingin yliopistossa. Sitä tarvitaan hyvän ja kestävän liikuntasuhteen alkuun saattamisessa ja ylläpitämisessä
Jokaisen oppilaan olisi voitava saada myönteisiä tunnekokemuksia liikunnasta.. 55 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 liikuntaa. Eräs matka tehtiin, kun Gorbatsov oli juuri määrännyt maahan glasnostin ja perestroikan. Tarvitaan Aloin pohtia, voiko joku oikeasti inhota reipasta liikuntaa. Ymmärrettyäni, että pysyvän, myönteisen liikuntasuhteen luomiseksi jokainen oppilas olisi saatava erilaisilla liikuntamuodoilla myönteisten tunnekokemusten pariin liikuntatunneista tuli sekä minulle että oppilaille mieluisampia. Opetusministeriöllä oli tuolloin laajaa kahdenvälistä vaihtoa Neuvostoliiton ja DDR:n urheiluasiantuntijoiden kanssa. Suomessa ei ollut monta urheilupsykologiasta kiinnostunutta, joten pääsin useita kertoja osallistumaan vierailuille näiden maiden urheilun tutkimuskeskuksiin ja yliopistoihin. Tämä ajatus oli ohjenuorani opettaja-aikanani, ja sillä on myös suuri merkitys tutkimusurani painottumisessa liikuntamotivaation suuntaan. Päätutkimusalueeni liittyy motivaatioon ja fyysisen aktiivisuuden edistämiseen, tällä hetkellä erityisesti itsemääräämisteorian viitekehyksestä. Ensin isännät sanoivat, ettei niistä ole lupa kertoa. Liikkumattomuus on sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta merkittävä uhkatekijä yhteiskunnassamme. Kyselimme laboratoriossa erilaisten mittalaitteiden käytöstä. Psykologinen valmennuskeskus sai jäädä kun sain kaksivuotisen apurahan väitöskirjan tekemiseksi 1993. Lisäksi kirjoitan yleistajuisia, suurelle yleisölle suunnattuja kirjoja, joista uusin, ”Psyykkinen vahvuus. Sitten alkoi kiivas keskustelu, jonka tulemana pääteltiin, että nyt on voimassa glasnost. Aiempaa yritysmaailman kokemusta minulla oli myös kahdesta muusta työhyvinvoinnin ja urheilupsykologian palveluyrityksestä – Alpha Wave oy:n ja Easy Living oy:n sivutoimisena toimitusjohtajana. Miksi se kiinnostaa. Saimmekin kuin saimmekin yksityiskohtaisempaa tietoa biopalautelaitteista ja mittareista, joita urheilijoiden psykologisessa valmennuksessa käytettiin. Huolena on vähän liikkuvien suuri osuus väestöstä. Mielen taitojen harjoituskirja” sekä kirjaan liittyvä rentousja mielikuvaharjoitus -sivusto ”www.rentoelo.fi” ovat juuri valmistuneet. Muutaman opettajana toimitun vuoden jälkeen aloin vakavasti epäillä, kuinka tärkeää oikeasti oli, että jokaisen oppilaan tuli oppia keskeisten olympialajien perustaidot – kuten silloisessa liikunnanopetuksessa yleisesti painotettiin. Siinä korostetaan kolmen psykologisen perustarpeen, autonomian, yhteenkuuluvuuden ja koetun pätevyyden vahvistamisen merkitystä. Tutkimustyö oli kuitenkin vahvempi ambitio kuin business, joten palasin Liikunnalle tutkimusja opetustehtäviin. Parhaillaan työstän tutkimusartikkeleita keräämistämme aineistoista tutkimustiimini ja väitösohjattavieni kanssa. Erityisesti lasten ja nuorten kokemukset koululiikunnasta ja urheiluseuratoiminnasta ovat sydäntä lähellä. Merkittävä virstanpylväs oli Psykologisen valmennuskeskuksen perustaminen urheiluopisto Kisakeskukseen. Toisaalta olen tutkinut liikunnanopettajien ja valmentajien luomaa motivaatioilmastoa ja heidän toimintansa kohteena olevien lasten ja nuorten viihtymistä, ahdistuksen kokemista ja hyvinvointia liikuntakonteksteissa. On vaikea nähdä, että iso osa nykynuorista kykenisi pysymään terveenä työelämässä eläkeikään saakka, noin 70-vuotiaiksi. Olinhan itse aina ollut hyvä siinä ja saanut liikunnasta pelkästään myönteisiä tunnekokemuksia. Fyysisesti aktiivisen elämäntavan edistäminen edellyttää yksilöllisten motivaatiotekijöiden ymmärtämistä. Paikalliset asiantuntijat joutuivat usein kysymään esimiehiltään, mitä näille kapitalistisen maan vierailijoille olisi lupa kertoa. Monet pedagogiset käytännöt koululiikunnassa, urheiluseuroissa ja harrastusryhmissä vaativat uudelleentarkastelua. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Myös yhteiskunnan luomien fasiliteettien ja poliittisen ohjauksen kehittäminen on edellytyksenä liikunnallisen elämäntavan edistämisessä. Myös urheilijoiden psykologinen valmennus kiinnostaa edelleen. Sen johtajana tutustuin moneen maajoukkueeseen, samoin kuin yritysjohtajiin ja esimiehiin, joille tarjosimme psykologista konsultaatiota. Valmistuttuani toimin kymmenen vuoden ajan liikunnanopettajana pääkaupunkiseudun lukioissa ja yläasteella. Vajaan kolmen vuoden ajaksi siirryin LIKES-työelämäpalvelut oy:n toimitusjohtajaksi. Kiinnostus urheilupsykologiaan virisi erilaisten valmennuskurssien kautta. Jyväskylän yliopistossa toimin aluksi tutkijana, sittemmin muun muassa yliassistenttina ja liikuntapsykologian professorin sijaisena. Olinhan itse aina ollut hyvä siinä ja saanut liikunnasta pelkästään myönteisiä tunnekokemuksia
56 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 vuodenaikojen mukaista liikkumista, luonnon virkistyskäytön lisäämistä ja motoristen perustaitojen kehittämistä olympialaisten urheilulajien harrastamisen lisäksi leikkien, pelien ja luontoliikunnan muodossa. Samat motivointikeinot eivät toimi kaikille. Tärkeimmiksi katson Suomen ensimmäisen liikuntapedagogiikan akateemisen oppi kirjan, Liikuntapedagogiikka -teoksen, Psychology in Physical Education. Vieläkin merkittävämpinä saavutuksina pidän alan oppikirjojen tuottamista, yleensä tiimityönä. Huippuhetkiä ovat olleet kansainväliseen verkostoitumiseen liittyvät kokemukset, joiden avulla olen oppinut eri kulttuurien toimintatavoista sekä saanut paljon ystäviä ja työtovereita. Melominen kesäisellä Saimaalla, marjojen ja sienten kerääminen puhtaassa luonnossa läheisten seurassa – voiko mikään tuottaa enempää hyvinvointia. Huippuhetkenä pidän myös toimimistani opetusja kulttuuriministeriön rahoittaman Move!-hankkeen johtajana. Hanke sai Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen myöntämän kansanterveyspalkinnon vuonna 2013 ja se on otettu osaksi valtakunnallisia liikunnan opetussuunnitelmia. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Olisin ehkä voinut miettiä hetken ennen kaikkiin uusiin hankkeisiin ryhtymistä. Samat motivointikeinot eivät toimi kaikille.. Pidän tärkeänä myös luonnonsuojelun edistämistä. Varmaan viettäisin enemmän aikaa perheeni parissa, jos nyt voisin kääntää kelloa taaksepäin. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Priorisoimalla olisin ehkä edennyt pidemmälle jollakin yksittäisellä alueella, mutta toisaalta olen nähnyt paljon ja ollut monessa mukana. Huippuhetkeä minulle edustaa myös se, että tutkimusryhmäni käyttämä keskeinen motivaatioteoria, itsemääräämismotivaatio on saanut uusissa koulun opetussuunnitelmissa merkittävän painotuksen. Impulsiivisuus, joka taitaa olla monille muillekin liikuntalaisille tyypillistä, janosi uutta ja kiinnostavaa. Perhe on joutunut joustamaan, kun isä on ollut maailmalla kokouksissa ja kongresseissa. Student in Focus -teoksen ja Psyykkinen vahvuus -teoksen tuottamisen. Maailma on täynnä kiinnostavia haasteita. Motivaatiotutkimusta tarvitaan liikuntaja terveysinterventioiden kehittämiseksi erilaisille kohderyhmille. Minulla oli kunnia toimia Suomen edustajana Euroopan urheilupsykologisen yhdistyksen hallituksessa vuosina 1991–2003. Tutkijalle huippuhetkiä ovat tietenkin tieteellisten artikkelien julkaisut. Yhteiskunnalliset päätöksentekijät tarvitsevat empiirisesti tuotettua tietoa, jotta tehtävät päätökset olisivat näyttöön perustuvia. Tutkimukset, jotka tuottavat tietoa koulun liikunnallisuuden edistämiseksi ovat ensisijaisen tärkeitä, koska koulu koskettaa jokaista kansalaista. Kesämökki kuuluu myös mielihyvän lähteisiin. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutukset. Motivaatiotutkimusta tarvitaan liikuntaja terveys interventioiden kehittämiseksi erilaisille kohderyhmille. Tutkimukselta odotan tietoa, jonka avulla yhteiskuntaa voidaan kehittää liikunnan ja terveyden edistämiseksi. Ajankohtaisin asia elämässäni on nauttia neljän lapsenlapseni seurasta ja heidän kasvamisensa seuraamisesta
Har joituksissa oli mukana kaunis pikajuoksija Helena, jonka kanssa saattoi lähteä kentältä pois. Vä hän matkaa saattoi pysyä kannassa, mutta ei pitkään. Murrosiässä sosiaalinen yhteenkuuluvuus alkoi vahvistaa motivaatiota käydä treeneissä Radiomäen kentän rekillä, kun samaan aikaan siellä oli käynnis sä Viipurin Reippaan yleisurheiluharjoitukset. Sa moin Bertrand Russelin havainto: kannatta oppia olemaan välittämättä omista puutteistaan. Flowilmiötä harvemmin liitetään vanhan ihmisen liikuntaan, mutta kun vanha henkilö sairaalassa lon kan tekonivelleikkauksen jälkeen samana päivänä nousi jaloilleen kyynärsauvojen avulla, hän koki uuden laisen flowilmiön: pitkän kivuliaan liikkumi sen kauden jälkeen oli mahdollista liikkua omin voimin, ja jopa portaissa Palatkaamme vanhan ihmisen arkeen. Vielä lonkan nivelrikosta huolimatta hiihto onnistui järven jäällä. Millä eväillä voi ylläpitää autonomian, pätevyyden ja sosiaalisen yhteen kuuluvuuden tunnetta. Edellä mainitun Milhalyin mukaan saavuttaak seen vahvan autonomian henkilön on opittava löytä mään palkitsevia kokemuksia erilaisissa tilanteissa. Haaste oli se, että pääsee eteenpäin ladulla omin voimin ja on hyvä olo. Eräänä päivänä se ei onnistunut. Yksikseen hiihtävä henkilö keksi kokeilla sellaista, että voisiko pysytellä ohi hiihtävien ihmisten kan nassa ainakin jonkin matkaa. Vähän matkaa saattoi roikkua kan noilla, mutta sitten piti luovuttaa. 57 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: RISTO TELAMA Kun vielä voi – vanhan henkilön liikuntamotivaatio Hiihto on kuulunut vanhan henkilön liikunta harrastuksiin aivan pienestä lapsesta lähtien. Ensimmäinen haaste oli lihava mies. Vielä piti yrittää sin nitellä iäkkään naisen kannoilla, mutta ei sekään onnistunut. Kun viimein kerran ohi pyyhälsi musta mies, ei tehnyt mieli enää yrittää. Kannattaa muistaa Csikszentmihlyin toteamus, että kaikki, mitä pystymme tekemään on mahdollisesti nautittavaa.. Kun hiihtelee itsekseen tai sopivan kaverin kanssa auto nomia on itsesäätelyn suhteen kunnossa ja omassa vauhdissa haaste ja pätevyys tasapainossa. Sosiaa linen yhteenkuuluvuus ajoi osallistumaan koulun ja urheiluseuran hiihtokilpailuihin, mutta heikko menetys ei vahvistanut pätevyyttä. Aika varhain henkilökohtaiset taipumukset ohja sivat enemmän telinevoimisteluun kuin pallopelei hin. Sen perusideana on vanha psykologinen totuus, että toiminnan nautinto ja motivaatio on parhaimmillaan silloin, kun haaste eli tehtävän vaikeus on oikeassa suhteessa pätevyyteen ja taitoon. Piti tietysti yrittää uudestaan, mutta ei. Aina piti kokeilla, vieläkö kippi onnistuu. Pää kääntyi kohti ympäröivää luontoa ja tarkkaa vaisuus oman kehon tuntemuksiin. Kannattaa muistaa Csikszentmihlyin toteamus, että kaikki, mitä pys tymme tekemään on mahdollisesti nautittavaa. Sitten lähdettiin ohi hiihtävän pulskan naisen perään – turhaan. Se oli ensimmäinen aavistus ikääntymisestä, vaikka sitä ei silloin siksi hyväksynyt tai tajunnut. Porukan edistyessä sosiaalinen yhteenkuuluvuus lisääntyi kavereiden suoritusten varmistuksessa ja auttamises sa. RISTO TELAMA Liikuntapedagogiikan emeritusprofessori Jyväskylän yliopisto E M E R IT U S IH M E TT E LE E N uorena tutkijana vanha henkilö oppi lii kuntapsykologiasta, että liikuntaharras tuksen kulmakiviä ovat koettu autono mia, koettu pätevyys ja koettu sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Ehkä se oli sosiaalinen yhteenkuuluvuus, mikä sai henkilön nuorena innostumaan jalkapallosta, mutta vain harrastuksena, ei vakavana seuramatsikilpai luna. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus toteutui pienessä ryh mässä. Ja kun haaste on erittäin kova ja pätevyys siihen riittää saattaa tuloksena olla flowilmiön koke minen. Iän myötä telinevoimistelu harrastuksena jäi pois, mutta salissa tuli vierailtua muista syistä usein. Henkinen pettymys ja ärsyyntyminen oli suurta ja se oli lähinnä kognitiivista, kun ei voinut ymmärtää, miksi se ei mene, vaikka pätevyyden tunne oli vielä vahva. Mihaly Csikszentmilayi, joka vieraili aikoinaan Jyväskylässäkin, on kirjoittanut paljon flowilmiöstä, mikä perustuu aika paljon toiminnan haasteen ja pätevyyden suhteeseen. Autonomian ja pätevyyden kokemista varmisti se, että sai pelata tuttujen kavereiden kanssa, eikä kentän laidalla ollut kukaan huutamassa ohjeita tai käskyjä. Viimeisimpien hiihtokokemusten haaste ja pätevyy den tunne perustui siihen vahvaan tunteeseen, että kun vielä voi. Yritettiin roikkua myös vanhemman miehen perässä yhtä huonolla menestyksellä. En milloinkaan harjoitellut yksin. Uusien temppujen oppiminen tarjosi runsaasti pätevyyskokemuksia ja itsesäätelyn tunne oli vahva. Hiihdolla ei päte vyyden tunnetta kannattanut kohentaa
Omiin kokemuksiin nojaa va tieto ei ole aina totuuden sisällyttävää, mutta asiakas harvemmin kyseenalaistaa vakuuttavasti ulostuotua asiaa. Ihmiset jakavat lukemaansa tietoa innolla sosiaalisessa mediassa, jonka seurauksena osa heistä nousee sosiaalisessa mediassa suosituiksi trendin pioneereiksi. Ammattilaiset osaavat ulosannissaan perustella tekemistään tutkimusnäyttöihin nojaten ja tarkastella kriittisesti tietoa, josta ei ole kattavaa näyttöä. ROOPE RISSANEN Liikunnanohjaaja (AMK) Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Sähköposti: rissanenroope@gmail.com OPISKELIJA OUNASTELEE S osiaalisen median fitness-buumin jatkaessa nousukiitoaan yhä useampi henkilö saa näkyvyyttä tuomalla omia sisältöjään ja mielipiteitään julki. nen. Ammattilaisen on osattava erotella mututieto tutkimuksellisesta näytöstä ja ymmärrettävä mitä voi julistaa faktana ja mitä omana mielipiteenä. Valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota koulutuspohjaan, joka takaa tietyn osaamistason. Tämä antaa takeen, että liikuntaalan koulutuksen käynyt henkilö on pätevä. Ovatko nämä suuren seuraajamäärän omaavat profiilit oman asiansa rautaisia osaajia. Julkisuutta saa hankittua tunteita herättävän kirjoituksen kautta, suunnitelmallisella markkinoinnilla tai tarttumalla uusiin harjoittelutrendeihin ja mainostamalla niiden ylivertaisuutta. Kuluttajan on vaikea erottaa ammattilaista vasta-alkajasta, sillä viestinnän ulosanti voi näyttää samalta. Eri koulukuntia on paljon, mutta osa perustuu tieteelliseen näyttöön ja osa subjektiivisiin tuntemuksiin. Osa itseoppineista ammattilaisista saattaa olla äärim mäisen päteviä omassa erikoisosaamisessaan ja kouluja käynyt henkilö heikompi vastaavassa asiassa. Sisältöä lukiessa huomaa kuitenkin tasollisen eron vasta-alkajaan. Todennäköisesti, mutta asia ei ole mustavalkoiAmmattilaisen on osattava erotella mututieto tutkimuksellisesta näytöstä ja ymmärrettävä mitä voi julistaa faktana ja mitä omana mielipiteenä.. Onko siis mahdollista erotella niin sanotusti jyvät akanoista ja löytää itselleen alan ammattilainen. Tämä kriittisyys on mielestäni avainasemassa oikean tiedon oppimisessa, joten toivottavasti se löytyy jokaiselta, joka kutsuu itseään liikunta-alan ammattilaiseksi. Liikunta-alan pohjakoulutus on kuitenkin tae siitä, että henkilö on useamman vuoden keskittynyt liikunta-alaan, jolloin käsitys omasta toiminnasta on ehtinyt muovautua ja ammattitaito on karttunut vuosien mittaan. Tarkastellessani kovimpia liikunta-alan ammattilaisia, löytyy jokaiselta alan koulutus, jonka lisäksi heidän tekemisensä ja jaettu sisältö nojaa vahvasti tutkittuun näyttöön. Tämän lisäksi on syytä tarkastella sisältöä, jota ammattilainen jakaa. Liikunnan innostuksen ensihuumassa moni lähtee kohti omaa unelmauraansa esimerkiksi personal trainerina ja jakaa hyväksi kokemiaan käytäntöjä muille. 58 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: ROOPE RISSANEN Onko näkyvyys tae vahvasta osaamisesta. Tällöin esimerkiksi itseoppinut valmentaja saattaa saada paljon seuraajia, jotka tavoittelevat terveyttä ja hyvää kuntoa. Ammattilaisen löytäminen kristallisoituukin kuluttajalla kriittiseen tarkasteluun. Tässä huumassa on kuitenkin vaikea tarkastella omaa toimintaa ja neuvoja kriittisesti: ovatko sanomani asiat tutkittuja faktoja, vai mielipiteitä. Sosiaalisessa mediassa tunnetuksi tuleminen voi tapahtua päivässä ja seuraajia voi olla tuhansia. Toimivatko asiat myös muille, jos ne toimivat minulle. Vähemmän osaava henkilö voi olla hyvässä kunnossa ja kotisivut ovat todella hienosti tyyliteltyjä. Uskon, että monella itseään ammattilaiseksi kutsuvalla henkilöllä on laajasti tietoa asiastaan, mutta liikunta-alalla toimijoiden värikirjon ollessa räikeä, ammattilaisen tunnistaminen noviisista on haastavaa. Tällöin oman kokemuksen pohjalta tehdyt havainnot saattavat kuulostaa tuhansien seuraajien korviin totuudelta. Sivuja ei ole välttämättä viimeistelty yhtä silmiä hiveleväksi kuin selkeästi markkinointiin enemmän keskittyneen henkilön. Tämä ei poissulje sitä, että kovimmat huiput eivät voisi olla muista lähtökohdista. Seuraajat tarttuvat innolla kaikkiin vinkkeihin, joita heidän gurunsa antaa. Internet on nykyään pullollaan tietoa liittyen liikuntaan ja hyvinvointiin, jolloin se on kaikkien saatavilla
59 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Professori Mikael Fogelholm LTS:n puheenjohtajaksi Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori ETT Mikael Fogelholm on valittu Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) puheenjohtajaksi 1.9.2017 alkavalle kaksivuotiskaudelle. A J A S S A Teksti: KATI KARINHARJU, RIIKKA TUPALA, ANNIKA MÄKELÄ, NIINA INBERG, SIRPA JAAKKOLA-HESSO, MARI TÖRNE Liikuntapaikkojen esteettömyyden taso kohenemassa – OKM panostaa ohjaukseen ja seurantaan Liikuntapaikkojen esteettömyys on yksi yhdenvertaisen liikunnan harrastamisen perusedellytyksistä ja liikuntapaikkojen laatutekijöistä. Hyvin toteutettuna esteettömät ratkaisut hyödyttävät kaikkia. Seuran varapuheenjohtajaksi valittiin Sydänliiton liikunta-asiantuntija, TtM, ft Annukka Alapappila. Pääsihteeri Kari Keskinen siirtyy eläkkeelle syyskuussa. 2015, 8.) Esteettömyysmääräysten puutteellinen noudattaminen on kuitenkin yleisin huomautettava ja muutosvaatimuksia kaipaava osaalue liikuntapaikkojen perustamishankkeiden valtionavustus-hakemuksissa. Toimenpiteisiin on ryhdytty Liikuntapaikkojen esteettömyyden tason kohentamiseksi opetus-ja kulttuuriministeriö (OKM) ja aluehallintovirasto (AVI) ottivat vuonna 2015 käyttöönsä esteettömyysnäkökulmien arviointityökalun, jonka avulla tarkastajat voivat yhtenäisellä tavalla arvioida suunniteltavien liikuntapaikkojen esteettömyyttä hakemusasiakirjojen perusteella. Hänen seuraajakseen elokuussa alkavalle viisivuotiskaudelle on valittu aiemmin seuran koulutusja viestintäpäällikkönä toiminut FT Jari Kanerva. Arviointityökalun käyttöönotolla haluttiin helpottaa kunnilta tulevien hakemusten arviointia, yhtenäistää tarkastajien arviointitapaa sekä vähentää tulkintaeroavaiA JA S S A. E rityisesti laadukas, esteettömyyden merkityksen ymmärtävä suunnittelutyö ja suunnitelmien noudattaminen ovat avainasemassa, jotta esteettömyys toteutuu luonnollisena osana liikuntapaikoissa (Pyykkönen 2016, 18; Opetusja kulttuuriministeriö 2014, 32–33; Tupala, Kuusiluoma ym
Edellytys myös arviointityökalun käytöstä yhtenäistäsi käytäntöjä entisestään. Tupala, R., Kuusiluoma, R-K., Karinharju, K., Jaakkola-Hesso, S., Tommila, H. Syiksi kerrottiin esteettömyyden huomioimisen parantuminen suunnitelmissa ja luottamus omaan kokemukseen sekä aikaisemmin hankittuun tietoon esteettömyydestä. Tällainen tiukka, mutta selkeä toimintatapa on ainoa tae sille, että liikuntapaikkojen keskinäinen taso sekä esteettömyys saadaan ympäri maata samalle tasolle (Metsäranta 2015; Tupala, Kuusiluoma ym. Tämä mahdollistaisi yhtenäisen palautteen antamisen esteettömyysselvityksestä ja kuntien olisi mahdollista saada konkreettisia ohjeita ja ehdotuksia esteettömyyden parantamiseksi ja sitä kautta ohjausta suunnittelutyöhön. 2015.) OKM julkaisi lisäksi ”Ohje esteettömään liikuntapaikkasuunnitteluun” -materiaalin, joka toimii esteettömyysselvityslomakkeen kanssa apuna esteettömyyden huomioimisessa ja ohjaa tiedonhaussa. Liikuntapaikkarakentamisen suunta-asiakirja. OKM onkin aloittamassa toimenpiteet tämän kaltaisen seurannan käynnistämiseksi. Kokemuksia toimenpiteistä Tällä hetkellä selvitetään käynnistettyjen toimenpiteiden vaikutusta esteettömyyden huomioimiseen avustushakuprosessissa sekä kokemuksia esteettömyysselvityslomakkeen ja arviointityökalun käytöstä. Etenkin sisätilojen esteettömyyden suunnittelussa lomake on koettu toimivaksi. Vastaajien joukossa on ollut kuntien edustajia sekä kyseisten liikuntapaikkojen suunnittelijoita. Tarkempaa seurantaa ja ohjausta tarvitaan Tällä hetkellä linjaus siitä, että esteettömyysselvityslomake tulee liittää avustushakemukseen, on yhtenäinen kaikilla aluehallintovirastoilla. Lomake koettiin hyvänä muistilistana, jota voi hyödyntää myös esteettömyyslausuntojen tukena. & Laitinen, M. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö & Valtion liikuntaneuvosto. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:1. Lähtökohtana on, ettei liikuntapaikkaan myönnetä valtionavustusta, jos esteettömyydessä havaitaan puutteita.. Pyykkönen, T. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:4. Pelkät suunnitelmat eivät kuitenkaan takaa määräykset täyttävää ja kaikki käyttäjät huomioivaa liikuntapaikkaa. LÄHTEET Metsäranta, E. 2014. AVIn tarkastajat kokivat, että esteettömyyden tason nousua rakennushankkeissa on vielä vaikea arvioida, mutta että mitä aikaisemmassa vaiheessa esteettömyys otetaan hankkeissa huomioon, sitä parempi esteettömyyden taso suunnitelmissa sekä valmistuneissa liikuntapaikoissa on. Esitys Liiku terveemmäksi esteettä -seminaarissa Tampereella 5.11.2015. Lisää tietoa esteettömyyttä ja tasavertaisuutta koskevien linjauksien toteutumisesta, esteettömyyssuunnitelmien loppuun saattamisesta, liikuntapaikkarakentamisen ja liikuntapaikkojen esteettömyyden suunnasta sekä toteutettujen hankkeiden ja toimenpiteiden vaikuttavuudesta tarvitaan. Välineitä esteettömyyden arviointiin ja kehittämiseen liikuntapaikkarakentamisessa. LIEKA II -hankkeen loppuraportti. Lisääntynyt esteettömyyden huomioiminen suunnittelussa on merkittävä edistysaskel liikunnan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden edistämiseksi. suuksia (Tupala, Kuusiluoma ym.2015.) Vuoden 2016 alusta alkaen kuntien liikuntapaikkojen perustamishankkeiden valtionavustushakemusten yhteyteen on vaadittu esteettömyysselvityslomake. Kehittämisajatuksina esiin ovat nousseet lomakkeen tiivistäminen sekä soveltuvuuden parantaminen ulkoliikuntapaikkojen esteettömyyden suunnitteluun. Yhdenvertaisuusja tasa-arvotyö valtion liikuntapolitiikassa – Taustaselvitys valtion liikuntaneuvostolle ja sen yhdenvertaisuusja tasa-arvojaostolle. Kyselyyn tähän mennessä vastanneista puolet katsoi saaneensa hyötyä lomakkeesta esteettömyyden huomioimisessa. Aineistonkeruun ollessa vielä kesken, vuonna 2016 valtion avustuksen saaneista 27 hankkeesta on kyselyyn vastannut 10 (37 %). Kirjoittajat ovat Esteettömyys ja saavutettavuus -tutkimusryhmän jäseniä Satakunnan ammattikorkeakoulusta. Satakunnan ammattikorkeakoulu, Sarja B, Raportit 15/2015. 2015. 60 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Vastausten perusteella vain osa tarkastajista hyödynsi arviointityökalua arvioidessaan rakennushankkeiden esteettömyyssuunnitelmia. 2016. Lähtökohtana on, ettei avustusta myönnetä, jos esteettömyydessä havaitaan tarkastajien toimesta puutteita. Kirjoitus liittyy käynnissä olevaan LIEKA III -hankkeeseen. Opetusja kulttuuriministeriö. 2015. Esteettömyys ja liikuntapaikkarakentamisen suunta. Molemmat materiaalit löytyvät OKM:n minedu.fi -sivuilta ja ovat kaikkien hyödynnettävissä
Työympäristöni oli toki hyvin liikuntapainotteinen, mutta myös muilla aloilla työskentelevät paikalliset tuttavani tuntuivat ymmärtävän teoreettisella tasolla liikunnan edut ja monet halusivatkin liikkua. Käytännön tasolla ilmeni kuitenkin eroja siinä, miten liikuntaa toteutettiin. Halusin kuitenkin noudattaa omia hyötyliikuntatapojani mahdollisuuksien mukaan myös uusissa kotimaisemissani. Fyysisen aktiivisuuden yhdistäminen arjen askareisiin ei tuntunut kuuluvan millään tavalla heidän kulttuuriinsa, ja ehkä siksi arvostus oli vähäistä. Sain huomata käytännössä, että suomalaisen liikuntatutkijan hyötyliikunta-ajatus ei kohdannut paikallisen autoilijan ajatusmaailmaa; tuntemattomat pysähtyivät usein viereeni ja tarjosivat kyytiä. Syvällisemmin eteläisen osavaltion elämäntapaan tutustuessani ymmärsin aina vain paremmin, että paikalliset todellakin mielsivät liikunnan lähes poikkeuksetta vain tavoitteelliseksi toiminnoksi, joka tapahtuu määrättynä aikana määrätyssä paikassa. Portaiden valitseminen hissin sijasta on hankalaa, koska portaat ovat useimmiten piilossa jossakin taka-alalla. Nämä asut olivat varsin huvittavia näkyjä yli +30 asteen auringon paisteessa. SARI AALTONEN, TtT Tutkijatohtori Helsingin yliopisto Sähköposti: sari.s.aaltonen@helsinki.fi N Ä IN M A A IL M A L L A T yöskentelin lähes vuoden ajan Yhdysvalloissa vierailevana liikuntatutkijana Louisianan osavaltiossa. Jotkut taas näyttivät paikkaavan muun elämän lähes olematonta fyysisen aktiivisuuden määrä maksimoimalla liikunnan harrastuksesta saatavaa hyötyä jopa humpuukin avulla, sillä suosittuja olivat esimerkiksi niin sanotut sauna-asut (ohut tuulipukumainen pitkähihainen ja -lahkeinen asu), jonka tarkoituksena oli tehostaa hikoilua. 61 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: SARI AALTONEN Kun hyötyliikuntamahdollisuudet ovat rajatut Päivittäinen reittini töihin kulki liikuntapuiston läpi, jossa näin paikallisia liikkumassa – kiipeilemässä, skeittaamassa, pyöräilemässä, lenkkeilemässä tai pelailemassa. Kun hyötyliikuntamahdollisuudet ovat rajatut, näyttää liikunta muuttuvan väkisinkin erilliseksi osaksi päivää. Siinä missä itse olen tottunut varsinaisten liikuntaharrastusten lisäksi integroimaan liikettä päivääni arkiaskareiden lomassa, paikalliset tuntuivat mieltävän liikunnan lähes yksinomaan vain harrastukseksi. Minulle ei toki tullut yllätyksenä, että muun muassa työmatkaliikunta amerikkalaisessa kaupungissa on varsin haastavaa. Yllätyin kuitenkin, että paikalliset eivät edes näyttäneet arvostavan hyötyliikuntaa. Huomasin hyvin pian uudessa kotikaupungissani, että siellä pidetään liikuntaa samalla lailla tärkeänä kuin Suomessakin. Myös paikalliset tuttavani aidosti ihmettelivät haluani kävellä töihin tai lähikauppaan – monet heistä hoitivat jopa apteekkija pankkiasiointinsa auton ikkunasta käsin. Surullisia puolestaan olivat ne kerrat, kun törmäsin lapsiin aikuismaisen liikunnan parissa. Tämä aika oli minulle opettavaista ennen kaikkea ammatillisesti, mutta sain samalla myös äärimmäisen hienon mahdollisuuden tutustua käytännön tasolla aivan toisenlaiseen liikuntakulttuuriin. Sain jälleen muistutuksen siitä miten paljon lähiympäristöllä todella on merkitystä ihmisen liikuntaaktiivisuudelle. Näin esimerkiksi kuinka aikuiset ohjasivat alle kouluikäisille lapsille hyvin armeijamaisella otteella haara-perushypppyjä tai vatsalihasliikkeitä tai kuinka pienet lapset osallistuivat aikuisten kanssa juoksutapahtumiin tavoitellen viiden kilometrin maaliviivaa. Ja jos käsitys liikunnasta karkaa liian kauas fyysisesti aktiivisesta elämäntavasta, se johtaa helposti siihen, että liikunnan toteuttaminen vaatii erityisiä järjestelyitä ja ponnisteluita. Suomalaisesta kulttuurista tulevasta tuntuikin ajoittain jopa sydäntä riipaisevalta, että näiden lasten liikunta oli määritelty aikuismaisiin raameihin tavoitteellisuutta korostaen – liikunnan ilo ja nautinto pelien ja leikkien avulla olisi tuntunut paremmalta vaihtoehdolta lapsille. Kun hyötyliikuntamahdollisuudet ovat rajatut liikunnasta tulee erillinen osa päivää ja käsitys liikunnasta karkaa kauas fyysisesti aktiivisesta elämäntavasta.. Kävelyja pyörätiet kun ovat harvinaisuuksia. Puiston parkkipaikka esimerkiksi oli varsin iso, sillä lähes kaikki saapuivat autolla puistoon; liikunta toteutettiin vain puistossa, ei esimerkiksi osittain jo matkalla sinne. Kuitenkin kaikki tämänkin lehden lukijat tietävät varsin hyvin, että kaikella fyysisellä aktiivisuudella on myönteisiä vaikutuksia terveyteen, ihan jokainen askel kannattaa. Olinkin poikkeuksellisen onnekas, sillä pystyin turvallisesti kävelemään ja pyöräilemään puolentoista kilometrin työmatkani. Suurin osa näytti nauttivan liikunnasta samalla tavoin kuin lähipuistoni asukkaat Suomessa, mutta liikunnan mieltäminen tavoitteelliseksi toiminnaksi näkyi kuitenkin monin tavoin
Tämä on vaarana erityisesti lasten ja nuorten kohdalla, koska fyysiset ja psyykkiset kehityskaaret ovat hyvin yksilöllisiä. Motivaatiosta – eikä vain urheilussa Suurimman huomion teoreettisista asioista saa motivaatio, sivumääräisesti lähes 30 sivua. Tämän vuoksi on tärkeää, että vertailua tapahtuu suhteessa omiin taitoihin ja suorituksiin, jolloin jokainen voi tulosten parantuessa kokea kyvykkyyttä ja saada onnistumiskokemuksia. Kirjan viitekehys ja esimerkit liittyvät pitkälti urheilumaailmaan ja valmennukseen, mutta monet asiat ovat sovellettavissa myös työelämään ja itse kunkin arkeen. Suoritusten yksipuolinen peilaaminen toisten suorituksiin voi pikemminkin lannistaa kuin tuottaa onnistumisen kokemuksia. Viisi avainta vahvuuteen Kirjan ensimmäisen osan nimenä on Viisi avainta psyykkiseen vahvuuteen. Mittarin pisteytyksen tulkintaan on kuitenkin pujahtanut harmillinen virhe eli mittarista saadut summapistemäärät pitää tulkita päinvastoin, mitä tulkintaohjeissa kerrotaan. 62 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: ESA NORDLING PSYYKKISET VOIMAVARAT PUNTARIIN! Jarmo Liukkonen: Psyykkinen vahvuus Mielen taitojen harjoituskirja PS-kustannus, ISBN 978-952-451-7 P syykkisten tekijöiden yhteydestä urheilusuoritusten tuloksellisuuteen on olemassa paljon tutkittua ja kokemuksellista tietoa. Ensimmäinen osa käsittelee teoreettisesti psyykkiseen vahvuuteen kuuluvia elementtejä (sivut 21–86) ja toinen osa niitä konkreettisia keinoja, joilla psyykkistä kapasiteettia voidaan vahvistaa (sivut 87–197). Hän on toiminut psykologisen valmennuksen asiantuntijana yli kymmenessä urheilumaajoukkueessa ja kirjoittanut lukuisia psyykevalmennusta käsitteleviä artikkeleita. Nyt Liukkonen on kirjoittanut uuden psyykevalmennusta käsittelevän kirjan nimeltään Psyykkinen vahvuus – mielen taitojen harjoituskirja (Ps-kustannus). Tämä johtuu osin ennakkoluuloista ja osin siitä, että psyykkisen valmennuksen asiantuntijoita Suomessa ei ole riittävästi. Liukkonen huomauttaa tässä yhteydessä myös normatiivisen, yksilöiden välisen vertailun vaaroista. Liikuntapedagogiikan professori Jarmo Liukkonen on ansioitunut psyykevalmennuksen pioneeri maassamme. Urheilijan hyvät psyykkiset taidot ja kyky kontrolloida tunnemaailmaa ennen kilpailua ja suoritusten aikana antaa merkittävän edun kanssakilpailijoihin nähden erityisesti huippu-urheilussa. Nämä ovat itseluottamus, motivaatio, vireystila, rentous ja Teos sopii paitsi urheilijoille ja heidän valmentajilleen, myös auttamistai opetustyötä tekeville, esiintymistehtävissä tai vaativissa asiantuntijatehtävissä toimiville.. Kirjan liiteosassa (sivut 205–281) esitellään 25 erilaista testiä, jotka tuottavat yksilöllisen psykologisen profiilin ja paljastavat omat psyykkisen säätelyn vahvuudet ja keskeiset kehittämishaasteet. Itseluottamuksen keskeisenä ominaisuutena Liukkonen pitää itsearvostusta, johon erityisesti onnistumiskokemukset tuovat vahvistusta. Liukkonen tuo esille myös elämänhallinnan tärkeyden ja viittaa tässä yhteydessä Antonovskin kohrenssiteoriaan perustuvaan ja kirjan liitteenä olevaan kuuluisaan Sense of Coherence Scale -mittariin. Luvussa esitellään motivaation ilmenemismuotoja, käsityksiä motivaatioon vaikuttavista tekijöistä, sisäisen ja ulkoisen motivaation eroja sekä teoriassa että käytännössä, itsemääräämisteoriaa, tavoiteorientaatiota sekä motivaatioilmastoa. Tästä huolimatta psyykkinen valmennus ei ole saavuttanut sellaista laaja-alaista hyväksynkeskittyneisyys. Hänen vuonna 1995 kirjoittamansa Psyykkisen valmennuksen työkirja otettiin aikanaan käytännönläheisyytensä takia hyvin vastaan. Motivaatiota käsittelevän luvun ansioksi on ehdottomasti luettava se, että sisältöä ei ole rajattu pelkästään urheilun alalle, vaan konkreettisten esimerkkien avulla asiasisältö on L U E T T U A tää valmentajien tai urheilijoiden keskuudessa, että se varauksetta kuuluisi valmentautumisen arkipäivään. Johdannon jälkeen kirjan sisältö jakautuu kahteen päälukuun
Osa rentoutumisharjoituksista on myös sellaisia, joita lähitulevaisuudessa voi saada äänitteinä osoitteesta www.jarmoliukkonen.fi. Jokainen voi myös helposti testata omaa keskittymiskykyään kirjan liitteenä olevan keskittymiskykytestin avulla. Liukkonen antaa myös esimerkkejä tekijöistä, jotka voivat heikentää keskittymiskykyä. Keskittyminen on paneutumista olennaiseen, jolloin epäolennaiset seikat pitää kyetä sulkemaan pois mielestä. Tällä ratkaisulla Liukkonen on ehkä halunnut korostaa molempien käsitteiden tärkeyttä optimaalisiin suorituksiin pyrittäessä. Teemoina ovat itseluottamuksen vahvistaminen myönteisen itsepuhelun avulla, motivaation vahvistaminen tavoiteasettelun keinoin, vireystilan säätelyn keinot, erilaiset rentoutumisharjoitukset ja -menetelmät sekä keskittymiskyvyn vahvistamisen menetelmät. ESA NORDLING Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: esa.nordling@thl.fi. Ote on hyvin käytännönläheinen ja antaa selkeät ohjeet esimerkiksi nauhoitetun materiaalin tuottamiseksi mielikuvaharjoittelun pohjaksi. Liukkonen on kirjoittanut erinomaisen psyykkisen valmentautumisen kirjan. Ihannesuoritustila (Flow) edellyttää optimaalisen vireystilan aikaansaamista suhteessa suoritustilanteen vaativuuteen. Keskittymistä käsittelevässä luvussa kerrotaan keskittymisen merkityksestä onnistuneessa suorituksessa. Tunteiden ankkurointi esimerkiksi hengitykseen, mielikuviin, sanoihin tai kosketukseen tapahtuu helpoimmin rentoutuneessa tilassa, kun toistoja on tarpeeksi paljon. Se sopii erityisen hyvin paitsi urheilijoille ja heidän valmentajilleen, myös auttamistai opetustyötä tekeville, esiintymistehtävissä tai vaativissa asiantuntijatehtävissä toimiville henkilöille sekä kaikille niille, jotka haluavat kehittää omia psyykkisen itsesäätelyn taitojaan. Osa niistä on kohdistettu urhei luvalmennukseen, osa työelämään ja suuri osa yleisesti psyykkisten valmiuksien kehittämiseen. Kannattaa tutustua. 63 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 sovellettavissa myös työelämän ja johtamisen tarpeisiin. Vireystilaan ja rentouteen liittyviä asioita käsitellään eri luvuissa, vaikka rentoutumista voidaan pitää tajunnan tason laskemisena vireystilan alimmille tasoille. Keskittyminen on taitolaji, jota voidaan harjoitella. Testi on hyödyllinen arviointiväline kaikille, ei pelkästään urheilijoille. Sama konkreettisuus jatkuu kirjan loppuun asti. Onnistuneen suorituksen tueksi voidaan käyttää myös ehdollistumiseen perustuvaa urheilijan hyödylliseksi kokemien tunteiden ankkurointia sisäisiin tai ulkoisiin ärsykkeisiin. Tämän suhteen hallinnassa stressinsäätelyn taidot, myös rentoutumistaidot, ovat keskeisiä välineitä. Mielikuvaharjoittelusta selkeästi ja käytännönläheisesti Kirjan toisen osan alussa lukijaa ohjataan mielikuvaharjoittelun perusteisiin. Liiteosan testien soveltuvuusalue on laaja. Luvun lopussa on esitetty keskeisiä seikkoja ja ohjauksellisia toimenpiteitä, joiden avulla organisaatioiden johtotehtävissä toimivat voivat säädellä motivaatioilmastoa suotuisempaan suuntaan. Testin avulla saa selville myös oman keskittymisprofiilinsa eli minkälaisia muutoksia keskittymiskyvyssä tapahtuu toistuvissa keskittymistä vaativissa tehtävissä. Testien yhteydessä annetaan selkeät pisteytysohjeet ja tulosten tulkintaan liittyvää materiaalia, mutta niiden tieteellisistä taustaa ja ominaisuuksia ei kerrota. Myönteiset itsesuggestiot, joita urheilija ennen suoritusta rentoutuneessa tilassa sisäisen puheen avulla tuottaa, voivat olla suureksi avuksi varsinaisessa kilpailutilanteessa. Jotkut harjoituksista vaativat toteutuakseen ulkopuolisen läsnäoloa, mutta suurin osa harjoituksista on sellaisia, joita voi toteuttaa itsenäisesti. Rentoutunut ihminen saavuttaa helpommin suggestioalttiustilan, jolloin hänen ajatuksiinsa ja tunteisiinsa vaikuttaminen onnistuu paremmin kuin muuten. Rentoutumista käsittelevässä luvussa Liukkonen kuvaa niitä reaktioita, joita rentoutuminen saa aikaan sekä rentoutumisen merkitystä suggestiivisen vaikuttamisen kannalta. Kun kytkentä on tarpeeksi vahva, ankkureina käytetyt ärsykkeet synnyttävät ennen suoritusta tai suorituksen aikana juuri sellaisia tunteita, jotka auttavat urheilijaa hyvään lopputulokseen. Liukkonen tarjoaa jokaiseen teemaan monia vaihtoehtoisia menetelmiä, joista itse kukin löytänee itselleen sopivia psyykkisen säätelyn välineitä
Tällaisen kirjan tarve on ollut ilmeinen nykyisen tieteeseen perustuvan koulutuksen toteuttamiseksi ja fysioterapiakäytäntöjen selventämiseksi. Kirja perustuu tutkimuksien ja eri suositusten antamiin ohjeisiin. Kirja siirtää suomalaisen käytännön samalle tasolle kuin esimerkiksi USA:ssa APTA:n (American physical therapy association) tuottamat oppaat viitoitL U E T T U A. Uusi kirja on todellinen käsikirja fysioterapeuteille käytettäväksi opiskeluvaiheessa ja myöhemmin työssä. 63 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: ESKO MÄLKIÄ FYSIOTERAPEUTIN KÄSIKIRJA Kari Kauranen: Fysioterapeutin käsikirja Sanoma Pro Oy Helsinki ISBN 9789526336176 F T, ThM, ft, Saimaan ammattikorkeakoulun kuntoutusalan yliopettaja Kari Kauranen on kirjoittanut viime vuosina useita kirjoja, jotka on suunnattu antamaan tietoa fysioterapeuteille, muille terveydenhuollon ja kuntoutuksen sekä liikunnan ammattilaisille
Tämä antaisi pohjaa arvella tulevaisuuden kehitystä tietopohjan sisällön tarpeesta. Koska kirja esittelee fysioterapiaa tieteelliseltä pohjalta, niin kirjan alussa on käyty läpi tieteellisen näytön käsiteet, tutkimuspohja ja näytön luokittelu. Näkökulma aiheiden käsittelyyn perustuu näin lääkärin diagnoosiin tai fysioterapeutin itsenäiseen ongelman selvittelyyn. Tämä ei häiritse luettavuutta. Alussa esitetään myös ICF-luokituksen käsitteistön pääpiirteet ja sovellusmahdollisuudet. Aiheiden käsittely on näin myös usein kipukeskeinen, mutta toimintakyvyn kehittäminen on myös mukana. Erityisesti taustatiedot sisältävät mahdollisuuksia toimintakyvyn testaamiseen ja kehittämisen ymmärtämiseen. Kirja saavuttaa ainakin saman tason kuin monet kansainväliset alueen oppaat. ESKO MÄLKIÄ, LitT, FT Fysioterapia emeritusprofessori Sähköposti: esko.malkia@reha.fi Kirja saavuttaa saman tason kuin monet kansainväliset alueen oppaat. Aihealueet käsittelevät perinteisesti fysioterapian historiaa, fysioterapian osuutta kuntoutusjärjestelmässä sekä päätöksen tekoa. Kuten kirjan esipuheessa esitetään, niin tällainen aineiston käsittelytapa välttää asioiden toiston ja antaa selkeämmän rakenteen tekstille. Työelämään kirja antaa hyvän tuen ja mahdollisuuden potilaiden hoidon ja muiden asiakkaiden fysioterapian suunnitteluun ja toteutukseen. Vähäisimmälle huomiolle kirjassa jää tulevaisuuden pohdinta uusien luokitusten kuten ICF:n ja koulutustarpeiden osalta. Fysioterapeutit, muut kuntoutuksen ja liikkumisen ammattilaiset sekä alan opettajat ja tutkijat löytävät kirjasta vastauksia, opastusta ja vahvistusta mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Kirjassa kuvataan useita harjoitteluun liittyviä vauriotiloja, joiden patofysiologian ja hoidon ymmärtäminen on tarpeen liikunnan toteuttamiseksi. Lisäksi erityisesti ICF-luokittelun merkitystä yhteisenä kielenä eri kuntoutusalueen ammattilaisten kesken tulisi pohtia tulevaisuudessa. Teksti sopii erityisesti ammattikorkeakoulussa opiskeleville, mutta myös yliopistoopiskelijat voivat käyttää kirjaa tietojensa päivittämisessä ja jäsentämisessä. Kirjan lopuksi käydään läpi myös fysioterapeutin kohtaamat haasteet tulvaisuudessa. Kaikkiaan kirja osoittaa, että Suomessakin fysioterapiassa voidaan saavuttaa ja kehittää tiedon tasoa, joka on välttämätön kuntoutuksen toteuttamiselle tieteeseen perustuvana toimintana. Kirjaa ei tarvitse käyttää keittokirjatyyppisesti, vaan teksti antaa pohjaa ongelmien taustasta niin, että yksilöllinen terapeuttinen ote on mahdollinen. Kirjassa käsitellään tukija liikuntaelimistön, neurologinen, sisätautien, lasten ja psykofyysinen fysioterapia. 64 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 tavat. Näitä kuvataan viime vuosikymmenien aikana tehtyjen uusien löydöksien perusteella; kuten neurotieteiden osoittamien uusien hermoston kehitystai sopeutumismahdollisuuksien ja tukija liikuntaelimistön kalvostorakenteiden toiminnan selvittämisen perusteella. Tavoitteena on edelleenkin toimintakyvyn kehittäminen, terapiatietojen ja -taitojen hallinta, asiakkaan oikea ohjaaminen ja riittävä vuorovaikutus. Esimerkiksi lihaskudosvaurioiden mekanismi, luokittelu ja hoito ovat tarpeen ymmärtää tehokkaan harjoittelun tueksi. Näissä nykyään ICF luokitukseen linkitetyissä oppaissa esitetään tieteelliset suuntaviivat fysioterapian käytännöille. Tästä kirjasta tekijä voi olla ylpeä ja toivottavasti lisää on tulossa. Ehkä tämä osio olisi kuitenkin tarvinnut analyysiä siitä, mitä tapahtuu kuntoutuksen alueella toimivien henkilöiden kuten fysioterapeuttien koulutuksessa jo nyt useissa maissa ja Suomessakin ehkä lähitulevaisuudessa. Tästä kirjasta tekijä voi olla ylpeä.. Liikunta-alan ammattilaisille kirja sisältää myös paljon tietoa harjoittelun perusteiden ymmärtämiseen ja suunnitteluun. Näin ei ICF -linkitystä ole toteutettu jokaisen pääluokan kohdalla. Kirja on kirjoitettu kertovaan tyyliin, joka antaa myös terveydenhuollon opintojen alkuvaiheessa oleville mahdollisuuden tekstin ymmärtämiseen ja käsittelyyn. Lisäksi fysioterapeutin toiminnan vastuualueiden laajentuminen yhdistyneenä uusiin teknisiin mahdollisuuksiin on haastavaa. Tämä kirja on kuitenkin kirjoitettu perinteisen ICD-10 diagnoosiluokittelun mukaisesti. Tärkeänä osana esitetään mittaaminen ja kirjaaminen, joka pohjustaa myöhemmin tekstissä esiintyviä mittausmenetelmiä ja näiden menetelmien tason ymmärtämistä. Ilmeisesti kirjan mittavaan sisältöön ei ole haluttu sisäl lyttää liikaa pohdintaa näistä tulevaisuuden tapahtumista. Fysioterapeuttisista menetelmistä kuva taan fysioterapian päämenetelmät kunkin ongelma-alueen yhteydessä sekä erikseen fysikaaliset hoidot ja terapeuttinen harjoittelu. Lisäksi erittäin tärkeä osa on fysioterapian nykyiseen kehitykseen liittyvä kuvaus lääkehoidon ja fysioterapian yhteyksistä aiemmin kuvatuissa tautiryhmissä. Kirjassa olisi toivonut käsiteltävän, mitä mahdollisuuksia fysioterapeutilla on, jos käsillä olevassa ongelmassa käsikirjasta ei löydy tehokkaita neuvoja. Tulevat haasteet pohdinnassa Kirjan kertova kirjoittamistapa antaa sujuvuutta tekstille, mutta silti on mukaan saatu viitteinä käytetyistä tutkimuksista tieteellistä tarkkuutta. Tietoa myös liikunta-alan ammattilaisille Diagnoosiperusta ja ICD-10 koodiston käyttö ei ole ehkä niin tuttu liikuntaalan ammattilaisille, mutta kirja antaa myös paljon tietoa liikunta-alan ammattilaisille liikkumisen tieteellisistä perusteista sekä erityisesti liikuntaan liittyvissä ongelmatilanteissa
LÄHDE: Taylor, W.G., Potrac, P., Nelson, L. Lisäksi hän koki, ettei saanut näyttää negatiivisia tuntemuksiaan valmennusta kohtaan, vaan koki toistavansa toimintamalleja, joita häneltä odotettiin tietyissä tilanteissa. International Review for the Sociology of Sport. ANNA-LIISA OJALA, FT, YTM Tutkijatohtori Suomen Akatemian rahoittamassa Cold Rush -hankkeessa, Kielten ja viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anna-liisa.ojala@jyu.fi. Sporttinen ulkonäkö ja sen jatkuva ylläpitäminen on sekä tytöille että pojille pääoma, jolla saa arvostusta vertaisten keskuudessa. Tutkimuksessa keskityttiin laadullisin menetelmin yhteen maahockeymaalivahtiin ja tarkasteltiin syvällisesti hänen kokemuksiaan suoritusten videoinnista. 65 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: ANNA-LIISA OJALA Tietyt urheilulajit lisäävät päihteidenkäytön riskiä nuorilla keavalla tavalla. J., Jones, L., & Groom, R. Bodywork and bodily capital among youth using fitness gyms, Journal of Youth Studies, 20 (4), 430–445, 2017. Tutkimustulokseen he päätyivät analysoimalla noin tuhannen yhdysvaltalaisvastaajan pitkittäistutkimusaineiston vuosilta 2006–2011. Veliz ja kumppanit kehottavatkin jatkossa tutkimaan lisää niitä urheilulajien normatiivisia olosuhteita, joissa tietynlaisesta käyttäytymisestä tulee hyväksyttävää. Vasta julkaistusta laadullisesta tutkimuksesta kävi ilmi, että vartalon työstäminen on nuorille yksi pääoman muoto, joka on vaihdettavissa myös sosiaalisiin suhteisiin, arvostukseen ja toiveisiin tulevasta koulutuksesta ja osaamisesta. Competitive sports participation in high school and subsequent substance use in young adulthood: Assessing difference based on level of contact. William G. LÄHDE: Veliz, P., Schulenberg, J., Patrick, M., Kloska, D., Esteban Mc Gabe, S., & Zarrett, N. Tutkijat kehottavatkin valmentajia huomioimaan valmennusmetodien ja -suhteiden valtamekanismit sekä niiden vaikutuksen urheilijoiden kokemuksiin siitäkin huolimatta, että ihmiset ovat yhä tottuneempia medioituneeseen yhteiskuntaan. Toisaalta vartalon muokkaaminen tarjosi myös paljon sosiaalista yhteisöllisyyttä. Pia Vivian Pedersen ja Tine Tjørnhøi-Thomsen tutkivat myöhäismoderniin kulutuskulttuuriin kuuluvaa tanskalaisnuorten fitness-intoa, jonka he tulkitsivat viittaavan muutokseen yhteisöllisestä urhei lunharrastamisesta urheiluun yksilöllisenä identiteettityön välineenä. 52 (2), 240–259, 2017. V. Tutkimuksen mukaan varsinkin sellaisista urheilulajeissa, joissa sosiaalistutaan sietämään kontaktin mukana tulevaa kipua, riskiä ja väkivaltaisuutta, urheilijoilla on suurentunut riski käyttää reilusti alkoholia lukioajan jälkeen. Philip Velizin, John Schulenberging, Megan Patrickin, Deborah Kloskan, Sean Esteban Mc Cabin ja Nicole Zarrettin tutkimus kuitenkin osoittaa, että vähintään yhden kilpaurheilulajin harjoittaminen lukion viimeisellä luokalla oli yhteydessä suurentuneeseen alkoholinkäyttöön lukion jälkeen. International Review for the Sociology of Sport, 52 (1), 112–125, 2017 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n m a a i l m a s t a U rheilun harrastamisen koetaan monesti pitävän nuoria poissa pahanteosta. & Tjørnhøi-Thomsenin, T. Urheilija ei kokenut kykenevänsä tekemään henkilökohtaisia stressiä ja jännitteitä laukaisevia suoritteitaan tarkkailun vuoksi. Tieto on valtaa – myös videovalmennuksessa T eknologian hyödyntäminen valmennuksessa on yhä yleisempää, sillä se mahdollistaa urheilijan toiminnan seurannan ihmissilmää kokonaisvaltaisemmin. Nelsonin, Luke Jonesin ja Ryan Groomin urheilusosiologinen tutkimus kuitenkin osoitti, että samalla kun videoinnilla pyrittiin parantamaan urheilijan suoritusta, huomattiin videoinnin aiheuttavan epämiellyttäviä tuntemuksia urheilijalle. Tutkimuksessa huomattiin, että jatkuva havainnoitavana oleminen toi tutkimukseen osallistujalle kokemuksen siitä, että urheilijan tulee hallita omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan normaalista poikLiikunnallinen vartalo on nuorelle pääoma V artalon muokkaaminen on monelle nykynuorelle merkittävää identiteettityötä, jota tehdään ennen mutta kuntosaleilla. Koulumenestys tai muut sosiaaliset taustatekijät eivät tutkijoiden mukaan selitä kyseistä löydöstä. Taylorin, Paul Potracin, Lee J. An elite hockey player’s experience of video-based coaching: A poststructuralist reading. LÄHDE: Pedersenin, P
Yksi syy tähän on se, että tanssin opetusta pidetään haastavana ja työläänä, eivätkä opettajat koe omaavansa riittävää pätevyyttä tanssin opettamiseen. Tasoryhmän vaikutusta analysoitiin 18 oppitunnin laajuisella interventiolla, jossa toinen ryhmä opetteli pelaamista taitotason mukaan muodostetuissa pienryhmissä ja toisessa ryhmässä joukkuejaot tehtiin siten, että jokai sessa joukkueessa oli taidoiltaan hyviä ja heikkoja oppilaita. Peliin osallistumista ja onnistumisia analysoitiin laskemalla videoiduilta oppitunneilta kunkin oppilaan syöttöjen ja kiinniottojen, syötönyritysten ja maalintekoyritysten määrät. http://dx.doi.org/10.1080/17408989. 2016.1203888 Pelillinen tanssinopetus voi olla lähempänä nykyaikaista nuorisokulttuuria, jossa tanssi, musiikki ja teknologia yhdistyvät.. Teaching dance in physical education using exergames. LÄHDE: Hastie PA, Ward JK, Brock SJ. Tulokset osoittivat, että taidoiltaan heikot oppilaat jäävät pelitilanteissa syrjään, kun joukkueet ovat taidon suhteen heterogeeniset. Oppilaat oppivat paitsi toistamaan annettuja liikemalleja myös kommuTasoryhmittely tuo lisää onnistumisen kokemuksia heikoille oppilaille K oululiikunnan keskeinen tavoite on tarjota kaikille oppilaille yhdenvertainen mahdollisuus osallistumiseen ja onnistumiseen. Opettajalta vaaditaan kuitenkin pedagogista osaamista ja näkemystä siitä, miten pelejä on sopivaa käyttää ja mitä oppilaiden halutaan oppivan. European Physical Education Review, 23:2, 237–256, 2017. 66 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: Nelli Lyyra Pelillinen tanssin opetus auttaa oppilaita saavuttamaan monia oppimistavoitteita nikoimaan pienryhmissä, yhdistelemään opittuja liikkeitä ja kantamaan vastuuta muiden ryhmän jäsenten oppimisesta. Taitavat pojat onnistuivat aina, mutta taidoiltaan heikot pojat ja tytöt sen sijaan näyttivät hyötyvän tasoryhmittelystä, jolloin he saivat pelata omalla tasollaan saman tasoista porukkaan vastaan. Yhdysvalloissa toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin, lisääkö tasoryhmien käyttäminen pelitunneilla heikkojen oppilaiden mahdollisuuksia osallistua peliin ja parantaako tasoryhmittely kaikkien oppilaiden pelisuorituksia. http://dx.doi. org/10.1177/1356336X16645611 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a T anssi on keskeinen opetussisältö useimpien maiden opetussuunnitelmassa, mutta siitä huolimatta sitä opetetaan vähän ja opetus saattaa olla lähinnä askeleiden opettelua musiikin tahtiin. Pelillinen tanssinopetus toteutettiin seitsemän oppitunnin pedagogisena interventiona ruotsalaisessa yläkoulussa ja tutkimuksessa käytettiin Nintendo Wii:n Just Dance -sovellusta. Tutkijat haastavat opettajia käyttämään tasoryhmittelyä tai muita taitoeroja tasaavia pedagogisia keinoja, jolloin jokainen oppilas saa mahdollisuuden osallistua peliin ja olla tärkeä osa joukkuetta. Tutkimukseen osallistui 106 (51 poikaa, 55 tyttöä, ikä 10–11 vuotta) oppilasta kahdesta eri liikuntaryhmästä, joissa oli sekä tyttöjä että poikia. LÄHDE: Gibbs B, Quennerstedt M, Larsson H. Tanssipeli toimi liikuntatunnilla ohjaajan ja oppimisen edistäjän rooleissa. Physical Education and Sport Pedagogy, 22:3, 316–327, 2017. Ruotsalaistutkijat selvittivät, miten tanssipelejä voidaan käyttää koulun liikuntatunneilla ja mitä oppilaat oppivat, kun tanssinopetus on toteutettu pelillisesti. Effect of graded competition on student opportunities for participation and success rates during a season of Sport Education. Tutkijat päättelevät, että pelillinen tanssinopetus voi olla lähempänä nykyaikaista nuorisokulttuuria, jossa tanssi, musiikki ja teknologia yhdistyvät, mutta korostavat myös opettajan roolia. Pelillinen tanssinopetus antaa opettajalle enemmän aikaa oppilaiden tarkkailuun, kannustamiseen, tehtävien suunnittelemiseen ja palautteen antamiseen
Opiskelijoiden tulisi saada koulutuksen aikana käytännön kokemuksia myös muista tehtävistä, joita liikunnan opettajan arkeen kuuluu. http:// dx.doi.org/10.1080/07303084.2016.1270787 NELLI LYYRA, LitT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi L iikunnanopettajilta odotetaan aktiivista roolia liikunnallisen toimintakulttuurin rakentamisessa kouluympäristöön. LÄHDE: Webster CA, Nesbitt D. Yhdysvaltalaiset tutkijat esittävät miten koulujen liikunnallistaminen voisi näkyä jo liikunnanopettajakoulutuksessa ja millaisin eväin tulevat liikunnanopettajat pitäisi varustaa työelämään. Koululiikunnalle on asetettu myös fyysisen aktiivisuuden tavoite: vähintään puolet oppitunnista pitäisi liikkua kohtuullisen kuormittavalla tasolla. Liikunnan lisäämisen keskiössä on laadukas koululiikunta, jonka tavoitteena on tukea liikunnallisen elämäntavan omaksumista. 67 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Liikunnan opettaja koulutus ja liikunnan opettajan laajentunut työnkuva osallistua jo opiskeluaikana välituntiliikunnan suunnitteluun ja toteuttamiseen, koulun kerhotoiminnan organisoimiseen sekä tutustua kunnan liikuntatoimijoihin ja saada käsitys kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Expanded roles of physical education teachers whitin a CSPAP and implications for PETE. Onnistuminen koulun liikunnallisen toimintakulttuurin rakentamisessa edellyttää lisäksi sosiaalisen markkinoinnin taitoja, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä myönteistä asennetta laaja-alaista työnkuvaa kohtaan. Heidän olisi hyvä. Journal of Physical Education, Recreation & Dance, 88:3, 22–28, 2017. Tutkijat esittävät, että liikunnanopettajakoulutuksessa pitäisi varmistaa, että tulevat liikunnanopettajat osaavat suunnitella ja toteuttaa fyysisesti aktiivisia liikuntatunteja ja että he oppivat arvostamaan koululiikuntaa oppiaineena sen ainutlaatuisuuden vuoksi. Artikkelissa käsitellään liikunnanopettajan valmiuksia Yhdysvaltalaisen asiantuntija organisaation esittämän CSPAP (Comprehensive School Physical Activity Program) -mallin mukaisesti. Tutkijat korostavat, että liikunnanopettajakoulutuksen keskiössä on edelleen laadukas koululiikunta, mutta koulutuksessa opiskelijaa pitäisi valmistaa myös oppitunnin ulkopuolisiin tehtäviin ja tehdä näkyväksi se, miten koululiikunta linkittyy kansalliseen terveyden edistämiseen
Se auttoi pelaajia suoritukseen valmistautuessa ja jälkeenpäin sitä reflektoidessa. Se aiheutti huolta, häpeää ja ahdistusta nuorissa jalkapalloilijoissa. Valmentajien on siis tärkeää tiedostaa videopalautteeseen liittyvät psykososiaaliset haasteet ja pelaajien tunteet palautetta annettaessa. Kaiken tämän keskellä on kuitenkin tärkeätä muistaa pitää pelaa jien hyvinvointi keskiössä ja miettiä miten pelaa jat psykologisesti reagoivat videopalautteeseen. No place to hide: Football players’ and coaches’ perceptions of the psychological factors influencing video feedback. Middlemasin ja Harwoodin tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää psykologisten tekijöiden roolia videopalautteen yhteydessä nuorten huippujalkapalloilussa. 2017. Journal of Applied Sport Psychology. Parhaimmillaan videopalaute tukee pelaajan kehitystä, mutta pahimmillaan sillä on kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia. Valmentajat ja pelaajat näkivät kahden keskisesti jaettavan videopalautteen hyödyllisenä työkaluna. Myös pelaajien psykologisten ominaisuuksien, kuten itseluottamuksen ja kommunikointitaitojen, uskottiin kehittyvän.. Osalle se oli jopa niin merkittävää, että he välttelivät videolle joutumista ja alkoivat pelätä virheitä. DOI: 10.1080/10413200.2017.1302020 P yrkimys maksimoida nuorten jalkapalloilijoiden oppimismahdollisuudet on johtanut laajamittaiseen videoiden hyödyntämiseen suorituksen analysoinnissa niin valmentajien, pelaajien kuin liikuntatieteilijöidenkin keskuudessa. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a Koko joukkueelle annettavaan videopalautteeseen pelaajat eivät kuitenkaan suhtautuneet yhtä positiivisesti kuin valmentajat. Tutkijat haastattelivat 11 miespuolista valmentajaa ja 12 nuorta miespuolista jalkapalloilijaa. Valmentajien tulee tarjota pelaajille tarvittavat resurssit ja tuki, jotta he pystyvät hyödyntämään videopalautetta positiivisessa ja kehittävässä mielessä. 67 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Videopalaute – hitti vai huti. LÄHDE: Middlemas, S., & Harwood, C. Videota käytetään moneen eri tarkoitukseen, kuten taktiseen työskentelyyn, psyykkiseen valmistautumiseen ennen otteluita, ryhmäytymiseen sekä reflektoinnin ja raportoinnin työkaluna
Yhdys valloissa aikuiset kuitenkin käyttävät keskimäärin viisi tuntia päivässä vapaa-ajan toimintaan, josta yli puolet koostuu television katselemisesta ja vain vajaat 20 minuuttia liikunnasta. Seuraavaksi ryhmiä yhdistettiin ja näiden ryhmien tehtävänä oli luoda uusi, selkeä, tiivis ja ryhmälle merkityksellinen missio molempien aikaisempia määritelmiä hyödyntäen. Toisessa harjoituksessa osallistujat katsoivat luonto-ohjelmaa televisiosta, toisessa he eivät katsoneet mitään. R. Martin ja kollegat kuvailivat yliopiston voimistelujoukkueelle (n=18) toteuttamansa prosessin, jossa määriteltiin joukkueen kauden missio urheilijalähtöisesti. Psyykkisten taitojen valmentajat tukivat ja ohjasivat prosessia, mutta urheilijat itse loivat määritelmän ja tekivät lopulliset päätökset. On ensisijaisen tärkeätä, että urheilijat ja valmentajat myös toteuttavat sovittuja käytäntöjä systemaattisesti. Tulosten mukaan osallistujat nauttivat liikunnasta enemmän katsoessaan luonto-ohjelmaa liikunnan aika na. Ryhmät esittelivät kuitenkin luomansa missiomääritelmät toiselle ryhmälle ja selvittivät miten olivat niihin päätyneet. M., Cowburn, I., & Mac Intosh, A. C., Strohacker, K., Crouter, S. Tutkimukseen osallistui 43 yliopisto-opiskelijaa, jotka suorittivat kaksi 30 minuutin keskiraskasta pyöräilyharjoitusta. International Journal of Sport and Exercise Psychology. Jokaisen tuli ottaa osaa ryhmänsä määritelmän luomiseen. 2017. Tämä osoittautui haastavaksi. E., Springer, C. Joukkueen mission määrittäminen voi parhaimmillaan edistää joukkueen suoritusta ja ohjata pelaajien käyttäytymistä positiiviseen suuntaan läpi kauden. Ennen harjoituksia määritettiin kyselyiden avulla osallistujien motivaatio harrastaa liikuntaa sekä heidän suosimansa ja sietäJoukkueen missio kannattaa määritellä yhdessä M onet kilpatason joukkueet ovat nostaneet joukkueen mission eli tehtävän määrittelemisen tärkeäksi joukkueen suoritusta ja toimintaa parantavaksi tekijäksi. How are we going to get there. LÄHDE: Overstreet, B. Lisäksi edellytettyjen käytösmallien listaaminen auttaa valmentajia ja urheilijoita hahmottamaan, miten he pystyvät noudattamaan missiotaan urheilussa ja urheilun ulkopuolella. Lopuksi koko joukkue loi yhden yhteisen missiomääritelmän ja esitteli sen valmennusjohdolle. Effects of television on enjoyment of exercise in college students. Missiossa nousee esiin ryhmän tarkoitus, miten ryhmän tulee toimia ja mitkä sen arvot ovat. Osallistujat, joiden sisäinen motivaatio liikkua oli korkeampi myös nauttivat liikunnasta enemmän kuin osallistujat, joiden sisäinen motivaatio liikkua oli alhaisempi televisiosta riippumatta. Journal of Sport Psychology in Action. LÄHDE: Martin, E. 68 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 mänsä rasituksen määrä harjoituksissa. Tutkijat uskovat, että miellyttävän oheistoiminnan tarjoaminen liikunnan yhteydessä saattaa auttaa vähän liikkuvia aloittamaan liikunnan harrastamisen, sietämään paremmin rasitusta paremmin ja jatkamaan liikunnan harrastamista pidempään. Overstreet ja tutkimusryhmä osoittivat tutkimuksessaan, että television katsominen ergometrisen pyöräilyharjoituksen aikana vaikutti positiivisesti suoritukseen ja liikuntanautintoon. Harjoitusten rasitustasossa ei ollut merkittäviä eroja. Jokainen ryhmä kirjoitti oman missionsa, jonka tuli vastata kysymyksiin: ketä me olemme, mihin olemme menossa tänä vuonna ja miten pääsemme sinne. Mission luominen urheilijalähtöisesti ja kaikkien osallistuminen prosessiin auttavat joukkuetta sitoutumaan sen täytäntöönpanoon. M., Baldwin, D., & Bassett, D. Ryhmät esittelivät missionsa muille ryhmille ja selvensivät miksi näkivät juuri valitsemansa asiat tärkeiksi. S., Rider, B. Lisäksi he arvioivat liikuntanautintoaan harjoituksen päätteeksi. Valmennusjohdon kommenttien pohjalta joukkue viimeisteli ja kaikki pelaajat allekirjoittivat mission. Kahden tunnin mittaisessa tapaamisessa joukkue jaettiin ensin neljään ryhmään. Pelkkä mission määrittäminen ei kuitenkaan riitä. Television katsominen auttoi kääntämään ajatukset pois epämiellyttävistä fysiologisista tuntemuksista samalla kun oli mahdollista viettää aikaa miellyttäväksi koetun toiminnan parissa. DOI: 10.1080/1612197X.2017.1313294 Televisionkatselua voi hyödyntää liikunnassa A janpuute on ihmisten useimmiten raportoima este liikunnan harrastamiselle. Developing a team mission statement: Who are we. Suorituksen aikana he arvioivat rasitusta ja tunteitaan 10, 20 ja 30 minuutin kohdalla. Where are we going. 2017. DOI: 10.1080/21520704.2017.1299060 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com
Päätulos oli, että istuminen oli yhteydessä suurentuneeseen diabeteksen puhkeamisen riskiin, mutta yhteyttä ei enää ollut kun kehon painoindeksi lähtötilanteessa oli huomioitu tuloksissa. Tutkimus vahvistaa myös sen, että lihavuus on edelleen tärkeä diabeteksen riskitekijä. Lisäksi aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole juurikaan otettu huomioon kehon rasvapitoisuutta lähtötilanteessa. Running as a Key Lifestyle Medicine for Longevity. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a M uutamat aikaisemmat tutkimukset ovat esittäneet, että istuminen lisäisi etenkin diabetekseen sairastumisen riskiä. Uusi meta-analyysi on nyt koonnut tietoa juoksemisen terveysvaikutuksista, jotka tekevät lajista lähes ylivertaisen moniin muihin liikuntamuotoihin verrattuna. LÄHTEET: Stamatakis E, Pulsford RM, Brunner EJ, Britton AR, Bauman AE, Biddle SJ, Hillsdon M. Tulokset viittaavat siihen, että lihavuus altistaa ihmi siä istumaan enemmän, eli syy-seuraussuhteiden selvittäminen jatkunee kiivaana aihealueen tutkimuksissa. Liikunnan rooli on siis edelleen keskeinen diabeteksen ehkäisyssä. Se vaikuttaa verenpaineeseen, veren rasva-arvoihin, sokerinkäyttökykyyn ja muihin lihasja verisuonitason asioihin. Juoksijat elävät noin kolme vuotta pidempään kuin juoksua harrastamattomat ihmiset.. Prog Cardiovasc Dis. Juoksemisen terveyttä edistävät mekanismit ovat moninaiset. Yhteys on havaittu etenkin television katselemiseen, mutta on tunnettua, että tähän yhdistyy paljon muitakin sekoittavia tekijöitä. 69 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Teksti: ILKKA HEINONEN Onko istuminen yhteydessä diabetesriskiin. Kaikki liikunta on siis hyväksi, mutta etenkin juokseminen kannattaa! LÄHDE: Lee DC, Brellenthin AG, Thompson PD, Sui X, Lee IM, Lavie CJ. Stamatakis ja kumppanit tutkivat istumisen yhteyt tä diabetesriskiin 4 811 aikuista sisältäneessä koehenkilöjoukossa. Niillä voidaan saada paremmin selville syy-seuraussuhteita ja tietoa siitä, parantaako istumisen vähentäminen todella terveyttä. Juokseminen kannattaa! uokseminen on helppo, halpa ja suosittu tapa harrastaa liikuntaa. doi: 10.1136/ bjsports-2016-096723. Sitting behaviour is not associated with incident diabetes over 13 years: the Whitehall II cohort study. Normaalipainon vaaliminen on siis tärkeää, tulee sitten istuttua vähän tai paljon. 2017 Mar 30. Yleisesti ottaen juoksijoilla on 25–40 prosenttia pienempi ennenaikaisen kuoleman riski. Kuten olettaa myös saattoi, paras kombinaatio oli kuitenkin se, että juoksemisen rinnalla harrastettiin myös muuta liikuntaa. Katsauksen eräs tärkeimmistä tavoitteista oli selvittää juoksemisen hyötyjä suhteessa muihin liikuntamuotoihin. Br J Sports Med 2017;51(10):818-823. Se olisi kuitenkin tärkeää, sillä lihavuus on eräs tunnetuimpia diabeteksen riskitekijöitä. Tutkimuksen koehenkilöt sattuivat myös harrastamaan normaalia enemmän liikuntaa, mikä on voinut myös vaikuttaa tuloksiin. Tutkimus korostaa myös interventiotutkimuksia istumisen vähentämisen vaikutusten selvittämisessä. Se voi vaikuttaa tuloksiin, mutta itse juoksemisen hyödyt säilyvät itsenäisinä vaikka muut elintavat myös huomioidaan. Tarkastelun mukaan ennenaikaista kuolemanriskiä ajatellen juokseminen oli parempaa kuin muunlainen fyysinen aktiivisuus. Epub 2017 Jan 25. Myös muut juoksijoiden elintavat ovat yleensä terveydelle suotuisia – kuten vähäisempi tupakointi. pii: S0033-0620(17)30048-8. doi: 10.1016/j.pcad.2017.03.005. Juoksijat elävät noin kolme vuotta pidempään kuin juoksua harrastamattomat ihmiset
Absoluuttinen volyymi, suhteellinen intensiteetti tai harjoituksen absoluuttinen kesto tai nopeus eivät sen sijaan vaikuttaneet harjoitusvaikutuksen syntymiseen. Journal of Sports Science and Medicine (2017) 16, 180–186. Kymmenen tutkimusta täytti analyysin kriteerit. Kaikkia ilmiön taustalla vaikuttavia mekanismeja ei vielä tunneta, mutta on ilmeistä, että hermostolliset vaikutukset ovat keskeisiä. Beltrán-Garrido, Francisco Corbi. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku L iikuntaharjoittelun spesifisyys eli että vain se ominaisuus tai lihas, jota harjoitetaan paranee on eräs urheilufysiologian keskeisimpiä ”lakeja”. Parasta olisi tehdä näitä Toista raajaa aktivoitaessa ”käskytystä” lähtee jossakin määrin myös vastapuolen raajaan, mikä saa lihasvoiman paranemaan myös harjoittamattomassa lihaksessa.. Toista raajaa aktivoitaessa ”käskytystä” lähtee jossakin määrin myös vastapuolen raajaan, mikä saa lihasvoiman paranemaan myös harjoittamattomassa lihaksessa. LÄHDE: Rafel Cirer-Sastre, Jose V. Vaikka se hieman utopistiselta kuulostaa, tiedetään myös, että tekemällä voimaharjoittelua vain toiselle raajalla myös toisen raajan lihaskunto paranee. Niiden mukaan parhaat vaikutukset saadaan, kun toista raajaa harjoitetaan suhteellisen pitkillä harjoituksilla, jotka rakentuvat nopean eksentrisen lihastyön varaan. Tulokset ovat tärkeitä etenkin siksi, että tätä tietoa ja menetelmää voidaan hyödyntää vammoista toipumisessa. Jos esimerkiksi toinen jalka on luunmurtuman takia paketissa, voisi jo pelkän kuvitellun liikkeen avulla, mutta etenkin tervettä jalkaa harjoittamalla lihaskatoa ja voimatasojen laskua ainakin jarruttaa. Optimaalista tällaista cross-over efektiä tutkiakseen Cirer-Sastre ja kumppanit tekivät meta-analyysin aiheesta. 70 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Jos vahvistat vain toista raajaa, myös vastapuolen lihaskunto kohenee harjoituksia kolme kertaa kymmenen toistoa kahden minuutin palautusajalla. Ilmiö ei itse asiassa rajoitu toisen raajan lihasvoiman harjoittamiseen, vaan tuoreet tutkimukset esittävät jo pelkän liikkeen visuaalisen kuvittelemisen saavan aikaan näitä vaikutuksia. Contralateral Effects After Unilateral Strength Training: A Meta-Analysis Comparing Training Loads. Kun lihasvoimatasot pysyvät lähellä normaalia on myös vammasta kuntoutuminen nopeampaa
Englanninkielinen kyselylomake suomennettiin, jonka jälkeen sitä testattiin olkakipupotilailla. Vastaväittäjänä toimi ylilääkäri, LKT, dosentti Esa-Pekka Takala (Työterveyslaitos, Helsinki) ja kustoksena professori Arja Häkkinen. Kiertäjäkalvosimen korT U T K IT T U A V ä i t ö k s e t jausleikkauksen jälkeistä olkapään harjoittelua on tutkittu melko vähän, eikä toimivinta kuntoutusmuotoa ole voitu vielä osoittaa. Potilaat satunnaistettiin harjoittelutai kontrolliryhmään. Piitulaisen väitöskirjatutkimukseen liittyi olkapääkivun toiminnallista haittaa arvioivan the American Shoulder and Elbow Surgeons Shoulder Assessment Form (ASES) kyselylomakkeen suomenkielisen version tutkiminen. Harjoitteluryhmä ohjattiin tekemään. Kyselylomakkeen toistettavuutta ja luotettavuutta selvittävään tutkimukseen osallistui 105 olkakipupotilasta. 70 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 Säännöllinen harjoittelu on tärkeää olkapääleikkauksesta toipuvilla TtM Kirsi Piitulaisen fysioterapian alan väitöskirja ”The Effectiveness of 12 Months’ Intensive Shoulder Strength Training on Disability, HealthRelated Quality of Life and Shoulder Function after Rotator Cuff Repair” tarkastettiin 24.3.2017 Jyväskylän yliopistossa. Olkapääkipu on kolmanneksi yleisin tukija liikuntaelinsairaus länsimaissa. Vuoden kestävään harjoittelututkimukseen osallistui 67 kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen läpikäynyttä potilasta Keski-Suomen keskussairaalasta. Aikaisempien tutkimusten mukaan olkakipu vähenee leikkauksen jälkeen merkittävästi, mutta toimintakykyyn, lihasvoimaan ja nivelliikkuvuuteen jää huomattavia puutteita. Tutkimuksessa selvitettiin tehostetun olkapään harjoittelun vaikutusta toimintakykyyn, terveyteen liittyvään elämänlaatuun sekä olkapään lihasten voimaan ja liikkuvuuteen. Suomenkielinen ASES-kyselylomake osoittautui luotettavaksi ja nopeaksi seulontakyselyksi
Myöskään niin sanottua ”tytöttelyä” ei ollut havaittavissa enää 2000-luvun kirjoituksissa muuten kuin naishiihtäjien itsensä esittämissä suorissa lainauksissa. Tutkimustulostensa myötä väittelijä haluaa tuoda esiin urheilun piirissä tapahtunutta sukupuolten tasa-arvoistumista. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että jopa pienellä toiminnan muutoksella on mahdollisuus vaikuttaa ensimmäisen luokan oppilaiden tasapainotaitoon ja teknisen lukutaidon kehittymiseen. Koulu tarjoaakin paljon erilaisia mahdollisuuksia motoristen taitojen vahvistamiseen. 050 338 5301, annu.kaivosaari@uef.fi. Luettavissa JYX-arkistossa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6994-3 Hiihtelevistä tyttösistä urheilusankareiksi – median muuttuva naisurheilijakuva LitM Annu Kaivosaaren liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjan ”Lempeä Lydia – voimakas Björgen – Naishiihtäjien representoinnin muutokset UrheiIulehden teksteissä vuosina 1905–2010” tarkastettiin 21.4.2017 Jyväskylän yliopistossa. Niiden tilalle ilmestyi ensin yksilöllisyyttä ja yksityiselämää korostavat, ja lopulta naishiihtäjät vakavasti ottavat, ajoittain jopa sankarikuvaa välittävät kuvaukset. Tasapainoa ohjataan pikkuaivojen välityksellä, jonka tiedetään olevan yhteydessä kielenkehitykseen sekä spatiaaliseen hahmotusja päättelykykyyn. Lisätietoja: Annu Kaivosaari, puh. Tutkimusaineiston alkujaksolle tyypilliset naiseuden ja koomisuuden kuvaukset ovat Kaivosaaren mukaan väistyneet kirjoituksista. Vastaväittäjänä toimi dosentti Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Pertti Väisänen. Tutkimuksessa liikunnalliset harjoitteet lisäsivät lasten kouluviikkoon noin 30 minuuttia liikettä ja toiminnallisuutta, mikä tukee valtakunnallista tavoitetta liikunnan lisäämisestä koulupäivään. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health; 256, 104 s., Jyväskylä 2017, ISSN 0356-1070; 256, ISBN 978-951-39-6993-6 (nid.), ISBN 978-951-39-6994-3 (PDF). Tämä tulos antaa viitteitä havaintomotoristen taitojen ja käsittelytaitojen hyödystä oppimiseen. Koulussa näitä taitoja tulisi vahvistaa eri menetelmin. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. Ruotsalainen pohtii, voisiko toiminnan ja liikkeen avulla tukea oppilaiden, erityisesti poikien koulunkäyntiä ja oppimismotivaatiota, sillä näyttää siltä, että erityisesti pojat hyötyvät näistä eri menetelmin toteutetuista harjoitteista. Väitöskirjaa saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. Vastaväittäjänä toimi dosentti Juha Herkman (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Itkonen. Naishiihtäjät esiintyivät teksteissä joko hiihtäjinä, naishiihtäjinä, yksilöinä tai naisina. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi. Väitöskirja JYX-arkistossa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6984-4 Liikunnalliset harjoitteet tukevat ensimmäisen luokan oppilaiden teknistä lukutaitoa ja tasapainotaitoa Kasvatustieteen maisteri Päivi Ruotsalaisen väitöskirja Interventiotutkimus oppilaiden motoristen taitojen ja lukutaidon kehittymisestä sekä niiden välisistä yhteyksistä ensimmäisen kouluvuoden aikana tarkastettiin 21.4.2017 Itä-Suomen yliopistossa. 71 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 vuoden ajan olkapään tehostettua voimaharjoittelua, johon kuului neljä fysioterapeutin ohjauskertaa ensimmäisen puolen vuoden aikana. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi. Liikunnallisilla harjoitteilla on mahdollista muuttaa koulun toimintakulttuuria oppimista. Tärkeää olkapään lihasvoiman palautumisessa on nimenomaan harjoittelun säännöllisyys. Naisurheilijoiden äitiyden esiin nostaminen mediassa on väittelijän mukaan ymmärrettävää. Eräs sukupuoleen liittyvä tekijä säilytti kuitenkin näkyvyytensä tutkimusaineistossa aina viimeisimpiin tarkasteluvuosiin saakka. Olkapään sisäkiertovoima oli vuoden jälkeen palautunut leikkaamattoman olkapään tasolle, mutta ulkokiertoja nostovoima jäivät selvästi alhaisemmalle tasolle. Kaivosaari tutki väitöskirjassaan naishiihtäjien uutisointia ja siinä tapahtuneita muutoksia Urheilulehden teksteissä vuosien 1905–2010 välisenä aikana. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 255, 227 s., Jyväskylä 2017, ISSN 0356-1070; 255, ISBN 978-951-39-6983-7 (nid.), ISBN 978-951-39-6984-4 (PDF). Naisurheilun uutisointiin on aiempien tutkimusten mukaan mielletty vahvasti ulkonäön kuvailu ja suoritusten vähättely. Tutkimusainesteon kirjoituksia ohjasi Kaivosaaren tulkinnan mukaan neljä ylätason diskurssia, jotka muodostivat naishiihtäjien representointeja kuvaavan nelikentän. Tutkimuksessa mukana olleiden poikien motorisilla taidoilla oli selvä yhteys tekniseen lukutaitoon. Tutkimuksessa ilmeni, että leikatun olkapään voima jäi heikommaksi verrattuna leikkaamattomaan. Kliinisessä työssä ASES-lomakkeen rutiininomainen käyttö olkapääpotilaiden toimintakykyä arvioitaessa on suositeltavaa, jotta toimintakyvyltään heikoimmat potilaat ohjattaisiin kuntoutukseen riittävän ajoissa. Lapsen saaminen vaikuttaa urheilevan naisen ammatin harjoittamiseen täysin eri tavoin kuin urheilevan miehen tai muita ammattiryhmiä edustavan naisen. Lihasvoiman heikentyminen voi johtaa muun muassa kipuoireisiin, ja siten vaikeuttaa työtä ja vapaaajan harrastuksia. Myös liikunnan harrastamisella on vaikutusta, sillä oppilaiden vapaa-ajalla tapahtuva liikunta oli merkitsevästi yhteydessä tasapainon muutokseen. Väitöstutkimuksessa havaittiin, että luokassa koulupäivän aikana toteutetuilla liikunnallisilla harjoitteilla oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus oppilaiden tasapainotaitoon ja teknisen lukutaitoon. Lisätietoja: Kirsi Piitulainen, kirsi.piitulainen@jyu.fi. Nämä olivat kuitenkin kadonneet viimeisten tarkasteluvuosien teksteistä. Kontrolliryhmä sai puolestaan ainoastaan tavanomaisen, leikkauksen jälkeisen ohjauksen. Tulosten mukaan tehostettua voimaharjoittelua ei ole järkevää ohjata leikkauksen jälkeen kaikille potilaille, koska suuri osa potilaista toipui hyvin. Tytöt olivat sekä teknisessä lukutaidossa että lukusujuvuudessa poikia parempia koko tutkimusjakson ajan
Luun terveyttä voidaan kuitenkin mitata myös luun rasvamäärällä ja sokerinkäyttökyvyllä, missä modernit kuvantamismenetelmät ovat avainasemassa. Tyypin diabetesta sairastavan liikuntaharjoittelu onkin ilmeisesti räätälöitävä yksilöllisesti parhaan hyödyn saavuttamiseksi, Rissanen arvioi. Luun terveys määritetään nykyään lähinnä luuntiheysmittauksella, jolla voidaan diagnosoida muun muassa luun alentuneesta lujuudesta johtuva sairaus, osteoporoosi. Sokerinkäyttökyky on huonontunut diabeteksessa ja luuntiheys osteoporoosissa. Ville Huovinen totesi väitöstutkimuksessaan, että vaikka lihasvoimaharfects of Polycystic Ovary Syndrome, Type 1 Diabetes, and Exercise Training tarkastettiin 20.5.2017 Helsingin yliopistossa. Filosofinen tiedekunta/Kasvatustieteiden ja psykologian osasto/Kasvatustiede, aikuiskasvatus ja ohjaus. Rissasen väitöstutkimus osoitti, että molempiin sairauksiin liittyi myös alentunut maksimaalinen hapenottokyky. Lisätietoja: Antti-Pekka Rissanen, antti-pekka.rissanen@helsinki.fi. Luuytimen sokeriaineenvaihdunta määritettiin positroniemissiotomografialla (PET), jolla voidaan kuvata biologisten molekyylien jakautumista elimistössä ja täten kajoamattomasti mitata eri elinten aineenvaihduntaa. Lisätietoja: Päivi Ruotsalainen, paivi.ruotsalainen(at)uef.fi, Interventiotutkimus oppilaiden motoristen taitojen ja lukutaidon kehittymisestä sekä niiden välisistä yhteyksistä ensimmäisen kouluvuoden aikana. Sekä tyypin 1 diabetekseen että munasarjojen monirakkulaoireyhtymään (PCOS) liittyy kohonnut sydänja verisuonisairauksien riski. Tutkimuksessa havaittiin myös, että luuytimen sokerinkäyttökyky on sitä huonompaa, mitä rasvoittuneempaa luu on. Etenkin niille lapsilla, joilla ei ole ohjattua liikuntatoimintaa vapaa-ajalle, olisivat liikunnalliset harjoitteet koulussa hyödyllisiä. Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-61-2396-7 Lihasvoimaharjoittelu menee luihin ja ytimiin LL Ville Huovisen väitöskirja Effects of obesity and resistance exercise on bone health studied with modern imaging methods tarkastettiin 13.5.2017 Turun yliopistossa. Rissanen havaitsi myös, että tyypin 1 diabetesta sairastavilla potilailla liikuntaharjoittelun ’annostus’ ei vaikuttanut johdonmukaisesti vasteisiin kuten terveillä verrokeilla. Lisäksi tiedetään, että luun rasvamäärä on lisääntynyt osteoporoosissa, jota on myös leikillisesti kutsuttu ”luun lihavuudeksi”. Itä-Suomen yliopisto, 2017. Lääketieteen lisensiaatti Ville Huovinen totesi Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjatutkimuksessaan, että säännöllisellä lihasvoimaharjoittelulla on positiivinen vaikutus luuntiheyteen ja luuytimen sokeriaineenvaihduntaan. Väitöstyössä osoitettiin myös, että pitkäaikainen liikuntaharjoittelu parantaa tyypin 1 diabetesta sairastavien potilaiden maksimaalista hapenottokykyä ja sydämen pumppaustoimintaa, mutta ei luustolihaksen mikroverenkierron häiriöitä eikä pitkäaikaista verensokeritasapainoa. Tutkimuksessa todettiin myös, että lihavuudella ei ole vaikutusta luuntiheyteen, luun rasvoittumiseen tai luuytimen sokeriaineenvaihduntaan modernien kuvantamismenetelmien avulla tutkittuna. Luuntiheys mitattiin tietokonetomografialla (TT) ja luun rasvoittuminen magneettikuvauksella (MRI). 72 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 ja etenkin ensimmäisen luokan oppilaiden motoristen taitojen kehitystä tukevaksi toiminnaksi. Samalla se osoittaa, miten sydänja verisuonisairauksien varhaisia tautikohtaisia ennusmerkkejä voidaan etsiä liikunnan avulla. Vastaväittäjänä toimi professori Robert Petrella, (Western University, London, Kanada), ja kustoksena professori Klaus Olkkola. Parhaan hyödyn saamiseksi harjoittelu tulisi räätälöidä yksilöllisesti. Lisätietoja: Ville Huovinen, vkhuov@utu.fi. Rasvakudos siis mahdollisesti aiheuttaa luuytimessä insuliiniresistenssiä. Tuloksia soveltaen voidaan suunnitella aiempaa yksilöllisempiä ja kohdistetumpia elämäntapainterventioita lihavuuteen ja insuliiniresistenssiin liittyvien luun häiriötilojen ehkäisyssä ja hoidossa. Lihasvoimaharjoittelun positiivinen vaikutus luun terveyteen oli tärkeä löydös, joka antaa taas yhden lisäsyyn harrastaa liikuntaa sen tuottamien muiden terveyshyötyjen lisäksi. Väitöstutkimus antaa lisätietoa PCOS:ään ja ykköstyypin diabetekseen liittyvistä sydänja verenkiertosairauksien varhaisista ennusmerkeistä. Väitöstiivistelmä ja väitöskirja ovat luettavissa Helsingin yliopiston e-thesis palvelusta; http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-51-3178-2 joittelu paransi luuntiheyttä ja luuytimen sokerinkäyttökykyä, ei sillä ollut vaikutusta luun rasvamäärään. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/134541 Liikuntaharjoittelu hyväksi ykköstyypin diabetesta sairastavalle – vaikutukset kuitenkin yksilöllisiä LitK, LL Antti-Pekka Rissasen väitöskirja Oxygen Delivery and Utilization during Acute Dynamic Exercise: Ef. Vastaväittäjänä toimi dosentti Kirsi Timonen (KeskiSuomen sairaanhoitopiiri) ja kustoksena professori Riitta Parkkola. Luun terveyden määrittämisessä käytettiin moderneja kuvantamismenetelmiä. Tutkimustulokset voivat tuottaa uusia oivalluksia aineenvaihdunnallisiin häiriötiloihin liittyvässä luun terveyden määrittämisessä ja seurannassa muun muassa osteoporoosissa ja diabeteksessa. Pitkäaikainen liikuntaharjoittelu parantaa ykköstyypin diabetesta sairastavan sydämen toimintaa, mutta ei pitkäaikaista verensokeritasapainoa eikä luustolihasten mikroverenkiertoa, osoittaa Rissasen väitöstutkimus
Keskinen Urho Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2016 osa III on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi Liikuntatehtäviä kotiläksyinä: Koulun ulkopuolella tapahtuva oppiminen opetuksen tukena tyttöjen liikunnassa 74 Mari Kääpä, Sanna Palomäki, Ulla Maija Valleala Vanhempien ja kavereiden tuen yhteys nuoruusiän fyysiseen aktiivisuuteen 83 Sanna Palomäki, Pertti Huotari, Sami Kokko Fyysisen aktiivisuuden ja kouluviihtyvyyden muutokset actiontrack-sovelluksen opetuskäytön myötä – pilottitutkimus 91 Kimmo Koivisto, Pasi Koski, Tanja Matarma Arvostus, yhteisöllisyys ja oppilaiden tukeminen ammatissa pitkään työskennelleiden liikunnanopettajien kokeman työhyvinvoinnin ytimessä 99 Henry Lipponen, Mirja Hirvensalo, Kalervo Ilmanen Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas fyysinen passiivisuus ovat yhteydessä 6–8-vuotiaiden lasten ylipainoon 106 Eero A. Lakka Eri-ikäisten urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen lajityypeittäin – kirjallisuuskatsaus 113 Teemu Poikkimäki, Erik Rantala, Marjukka Nurkkala, Joni Keisala, Raija Korpelainen, Marja Vanhala Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2017 121 Kirjoitusohjeet 2017 121 TUTKIMUSARTIKKELIT 2016 – OSA III www.lts.fi. Haapala, Juuso Väistö, Niina Lintu, Aino-Maija Eloranta, Virpi Lindi, Timo A. 73 Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Kari Kalliokoski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Päivi Atjonen Hannu Itkonen Kari L
& Valleala U.M. Those who did not do the homework so often didn’t care about checking the homework afterwards. Tässä liikuntaläksykokeilussa tutkittiin, miten erilaiset liikunnalliset kotitehtävät, liikuntaläksyt, toteutuivat koululiikunnan osana ja miten oppilaat kokivat liikuntaläksyt sekä oman osallisuutensa niiden tekemisessä. They also implied that active homework did increase their physical activity and they like to do sports after school hours. Open replies were categorized by the grades and by the way the homework were given to them. ABSTRACT Kääpä M., Hirvensalo M., Palomäki S. Sähköposti: mari.kaapa@jkl.fi (yhteyshenkilö). Over all students opinion was that students should have opportunity to participate in planning the homework. Active Homework in Physical Education: Girls Physical Activity after School Hours as a Resource. Ulla Maija Valleala, KT, Jyväskylän yliopisto. In study it was also explored that did students prefer doing the homework alone, with friends or with parents, and did they inform about the physical homework at home. At the end of the school year girl students filled in the questionnaire, to explore the associations the frequency, t-test, analysis of variance and cross-tabulation were used. Läksyt aina tehneet tytöt pitivät läksyistä enemmän, he pitivät läksyjen tekemistä hyödyllisempänä kuin läksyjä vähemmän tehneet tytöt. Kyselylomakkeen avoimet vastaukset järjestettiin luokkaasteittain ja läksytyypeittäin. The study was executed in Finnish medium sized school in autumn 2015 and spring 2016, study population consisted 117 girl students from 6th grade to 9th grade. Sanna Palomäki, LitT, Jyväskylän yliopisto. Vähemmän läksyjä tehneet tytöt eivät pitäneet tärkeänä läksyjen tarkistamista. Liikunta & Tiede 54 (2–3), 74–82. Liikuntaläksykokeilun päätteeksi tehdyn oppi laskyselyn vastaukset analysoitiin frekvenssien, ristiintaulukoiden (khiin neliötesti) ja keskiarvovertailujen avulla (varianssianalyysi ja t-testi). Oppilaiden mielestä heidän tulisi voida vaikuttaa liikuntaläksyihin. Liikunta & Tiede 54 (2–3), 74–82. Liikuntaläksykokeilu toteutettiin lukuvuonna 2015–2016 keskisuomalaisessa koulussa 6.–9.-luokan tyttöjen kanssa, yhteensä 117 tyttöä. Läksyjentekoaktiivisuudessa havaittiin muiden muuttujien suhteen merkittäviä eroja. 2017. Mirja Hirvensalo, LitT, Jyväskylän yliopisto. Key words: active homework, youth, curriculum, friends, parents TIIVISTELMÄ Kääpä M., Hirvensalo M., Palomäki S. 74 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatehtäviä kotiläksyinä LIIKUNTATEHTÄVIÄ KOTILÄKSYINÄ: KOULUN ULKOPUOLELLA TAPAHTUVA OPPIMINEN OPETUKSEN TUKENA TYTTÖJEN LIIKUNNASSA Mari Kääpä, KM, LitM, Saarijärventie 7 A 4, 40200 Jyväskylä. Student participation was part of the homework planning, how did more participation affect to the opinions about the homework. Yli puolet (51,3 prosenttia) vastanneista teki läksyt mieluiten yksin ja neljännes teki ne kavereiden kanssa. 2017. Lähes 90 prosenttia oppilaista teki läksyt aina (89,7 prosenttia). Asiasanat: liikuntaläksyt, nuoret, opetussuunnitelma, kaverit, vanhemmat. & Valleala U.M. Heidän mielestään läksyjen tekeminen on lisännyt heidän liikuntaansa ja heille vapaa-ajalla liikkuminen oli mieluisampaa kuin muille tytöille. Students who did the homework always also liked them more and thought that homework were useful. Oppilaskyselyn vastausten mukaan liikuntaläksyjä tehtiin ahkerasti. Liikuntatehtäviä kotiläksyinä: Koulun ulkopuolella tapahtuva oppiminen opetuksen tukena tyttöjen liikunnassa. Students did the active homework very often, almost 90% did the homework always. Most popular way to do the homework was to do them alone (51,3%), quarter did them with a friend. The purpose of this study was to explore how active homework could function in physical education and how the students react on this kind of homework
2015). Kotitehtävien avulla on tarkoitus esimerkiksi valmistautua tulevan taidon harjoitteluun, harjoitella juuri opittua toistojen kautta erilaisissa ympäristöissä tai soveltaa opittua tietoa ja taitoa omaan elämään (Gabbei & Hamrick 2001). Mallin lähtökohtana on se, ettei ihminen elä tyhjiössä, vaan ympäristö ja sen sosiaaliset kontaktit muokkaavat meitä. Pasasen ja Rajalan (2016) yläkoulun valinnaiskurssilla toteutetun pro gradu -tutkielman mukaan liikunnan kotitehtävien tekemistä tehostaa tehtävien merkityksellisyys joko itsensä kehittämisen kannalta tai hyödyn kokemisena liikunta -oppiaineessa, merkityksellisyyden puute vastaavasti aiheutti usein tehtävien tekemättömyyttä. Kun lähialueen liikuntamahdollisuudet tulevat tutuiksi liikunnallisten kotitehtävien avulla ja nuorelle karttuu kokemuksia liikkumisesta omassa lähiympäristössään, liikunnallisen elämäntavan siirtyminen oman arjen osaksi on luontevampaa (Williams & Hannon 2013; Smith & Claxton 2003). Yhdysvaltalaisessa koululaisten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävässä HOPE-ohjelmassa pidettiin erityisen tärkeänä vanhempien roolia liikunta-aktiivisuuden siirtymisessä kotioloihin ja sitä kautta osaksi arkielämää (Metzler ym. 2015). Kotitehtävät tai läksyt ovat muissa oppiaineissa osa normaalia opiskelua, mutta toiminnallisia, fyysisiä tehtäviä eli liikuntaläksyjä ei nykykoulussa ole yleensä tapana oppilaille antaa. Tässä tutkimuksessa huomioituja yksilötason (microsystem) muuttujia olivat tutkittavien tyttöjen ikä, suhtautumi. Kiviaho ja Vuori (2011) esittelivät työssään yhden opettajan monipuolisia liikuntatehtäviä, ja Erikson (2007) tutki oppilaiden ja vanhempien käsityksiä liikuntaläksyistä. Kuitenkin vain noin viidennes 5.–9.-luokkalaisista liikkuu vähin tään tunnin päivittäin (Kokko ym. Kun oppilas saa itse vaikuttaa toimintaansa, hän saa autonomian kokemuksia, jotka ovat tärkeitä liikuntamotivaation kehittymisessä (Deci & Ryan 2000). (2001) mielestä opettajan valitsemilla harjoitteilla on oma tärkeä roolinsa, erityisesti silloin, kun pyritään tukemaan koululiikunnassa meneillään olevia tavoitteita ja sisältöjä. Oppilaan tulisi oppia motorisia perustaitoja sekä saada tietoja ja taitoja eri liikuntatilanteissa toimimiseen (OPS 2014, 434). Tässä tutkimuksessa viitekehykseksi on valittu Bronfenbrennerin (1979, 2006) sosioekologinen malli, jota pidetään soveltuvana kuvaamaan esimerkiksi ihmisen terveyteen liittyviä ilmiöitä (Golden ym. 2012; Kokko ym. 2013). Sosiaalista yhteenkuuluvuutta liikuntaläksyjen teossa voi pyrkiä hyödyntämään ja edistämään siten, että liikunta-aktivoinnin kohteena ovat oppilaan ohella esimerkiksi sisarukset, vanhemmat, naapurit, ystävät, isovanhemmat tai muut sukulaiset (Williams & Hannon 2013). Valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (OPS 2014, 433) mukaan oppilaan tulee liikunnanopetuksessa saada eväitä terveytensä edistämiseen ja fyysisten ominaisuuksiensa harjoittamiseen. 2015). 2008). Kotitehtävien liikuntalajija liikevalinnoissa on hyvä olla vaihtoehtoja, että jokainen voi löytää itselleen sopivan liikkumisen tavan ja tehon (Jorgenson ym. (Bronfenbrenner 1979, 2006.) Mallia on käytetty aikaisemmin esimerkiksi interventiossa, jossa tyttöjen fyysistä aktiivisuutta pyrittiin edistämään yksilön, lähiympäristön, yhteiskunnan ja poliittisen tason toimenpiteiden avulla (Elder ym. 2001; Novak & Lynott 2015). 2007). Yläkouluikäisten tyttöjen päivään sisäl tyy liikkumatonta aikaa keskimäärin 40 minuuttia enemmän kuin poikien (Tammelin ym. Liikuntaläksykokeilussa tutkittiin, miten erilaiset liikunnalliset kotitehtävät, liikuntaläksyt, toteutuivat koululiikunnan osana ja miten oppilaat kokivat liikuntaläksyt sekä oman osallisuutensa niiden tekemisessä. 2012; Currie ym. Opetussuunnitelman perusteissa mainitaan koulun ulkopuolella tapahtuva oppiminen yhtenä opetustyön resursseista (Perusopetuslaki 2§ ja valtioneuvoston asetus (422/2012) 2–4§, OPS 2014, 19). Suomessakin liikuntaläksyjä on kokeiltu ja käytetty joissakin kouluissa, mutta tutkittua tietoa niistä on vain muutamassa pro gradu -tutkielmassa (Erikson 2007; Kiviaho & Vuori 2011; Pasanen & Rajala 2016). Liikuntatuntien lisäksi fyysistä aktiivisuutta voidaan pyrkiä lisäämään oppilaiden arjessa esimeriksi välituntiliikunnalla sekä erilaisilla toiminnallisilla työtavoilla ja toteuttamalla oppiaineiden opetusta luokkahuoneen ulkopuolella lähiympäristössä. Suomessa suositellaan alakoululaisille 1 ½–2 tuntia liikkumista päivittäin ja yläkoululaisille vastaava suositus on 1–1 ½ tuntia (Heinonen ym. Tutkielmien tekijöiden mukaan liikuntaläksyt ovat liikunnanopettajille hyvä mahdollisuus lisätä nuorten liikunta-aktiivisuutta. Kansainvälisissä tutkimuksissa liikuntaläksyjen suunnitteluun osallistumisesta on vaihtelevia näkemyksiä. 2013). Perusopetus tavoittaa koko ikäluokan, joten koulun vaikutus fyysisen aktiivisuuden lisääjänä on merkittävä (Tammelin ym. Useissa suomalaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on havait tu, että pojille päivittäistä aktiivisuutta kertyy tyttöjä enemmän (Chung ym. 2013). Sosioekologinen malli tutkimuksen viitekehyksenä Tutkimuksen havaintoja tarkastellaan tietystä määritellystä näkökulmasta eli teoreettisesta viitekehyksestä (Alasuutari 2011, 60). Tässä artikkelissa kuvataan liikuntaläksykokeilua, joka toteutettiin lukuvuonna 2015–2016 keskisuomalaisessa koulussa 6.–9.-luokan tyttöjen kanssa. Liikkuminen ja hyvin vointia edistävät yhteiset toiminnot ovat luonteva osa jokaista koulupäivää (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, OPS 2014, 27). Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, tehtiinkö läksyjä kavereiden ja vanhempien kanssa sekä sitä, erosivatko oppilaiden kokemukset läksyjentekoaktiivisuuden mukaan tai luokkaasteiden välillä. Liikunnalliset kotitehtävät eli liikuntaläksyt, voivat osaltaan antaa lisää mahdollisuuksia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 75 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatehtäviä kotiläksyinä JOHDANTO Liikunta-aktiivisuus vähenee erityisesti yläkouluiässä sekä fyysisen kokonaisaktiivisuuden että vapaa-ajan hengästyttävän liikunnan ja urheiluseuratoimintaan osallistumisen osalta (Aira ym. Jorgensonin ym. Liikuntaläksyjen käytöstä liikunnanopetuksen tukena on olemassa lähinnä yhdysvaltalaista tutkimusta. Jotta koululiikunnasta kaiken kaikkiaan jäisi myönteisiä ja liikuntamotivaatiota tukevia kokemuksia, tulisi sen vastata oppilaiden koetun autonomian, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja koetun pätevyyden tarpeisiin (Deci & Ryan 2000). Toisaalta silloin, kun oppilas saa itse vaikuttaa läksyn sisältöön, hyvänä puolena on se, että hän voi valita omalle taitoja kuntotasolleen sopivia harjoituksia (Novak & Lynott 2015). 2015) ja lisäksi poikien urheiluseuraharrastaminen on usein intensiivisempää kuin tyttöjen (Blomqvist ym. 2013). Uuden opetussuunnitelman mukaan oppilaan pätevyydenkokemuksia ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta tuetaan oppilaslähtöisillä ja osallistavilla työtavoilla, sopivilla tehtävillä ja rohkaisevalla palautteella (OPS 2014, 435). Liikkuva koulu -ohjel man pilottivaiheessa havaittiin, että reippaan liikkumisen tunnin minimitavoite täyttyi yläkoululaisista vain 17 prosentilla (Tammelin ym. 2013). Annetut liikuntatehtävät liittyvät useimmiten koululiikunnan sisältöihin ja ne pyritään tekemään oppilaille merkityksellisiksi ja hyödyllisiksi (Hart 2001; Mitchell ym. 2000). Olennaista on yksilön kehittyminen ja kasvu vuorovaikutuksessa sosioekologisen mallin eri tasojen välillä, tasoja ovat lähipiirin kokemukset (microsystem), lähipiirin vuorovaikutusympäristö (mesosystem), elämään vaikuttavat tapahtumaympäristöt (exosystem) sekä yhteiskunnalliset järjestelmät ja ideologiat (macrosystem). Oppilaiden osallistaminen myös liikuntaläksyjen suunnitteluun voi lisätä oppilaiden motivoitumista ja sitoutumista tehtäviin. Toisaalta erittäin vähän hengästyttävää liikuntaa vapaa-ajalla harrastavien tyttöjen määrä on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana (2006–2015) 40 prosentista 22 prosenttiin (THL 2015)
Liikuntaläksyistä tiedotettiin sähköisen kodin ja koulun yhteistyöjärjestelmän Wilman kautta myös vanhemmille. KUVIO 1. Jatkossa esimerkiksi harrastusympäristöjä ja mobiiliympäristöjä tullaan tarkastelemaan mahdollisuutena tutkittavien tyttöjen liikunnan edistämisessä. Jos ylhäältä annetut määräykset tai organisatoriset interventiot huomioivat yksilön tarpeet ja toimintatavat huonosti, herättää se helposti vastustusta ja interventio epäonnistuu yksilön muutostarpeen kohtaamisessa. Sosioekologisen mallin eri tasojen välinen vuorovaikutus, mukailtu Bronfenbrennerin (2010) ja Elderin ym. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimus toteutettiin keskisuomalaisessa yli 300 oppilaan yhtenäiskoulussa. Tutkimus on osa laajempaa väitöskirjaksi tarkoitettua tutkimuskokonaisuutta, jossa suunnitellaan koululiikuntaan erilaisia omatoimisen liikunnan lisäämiseen tähtääviä toimintamalleja. Muiden tutkittavien elämään vaikuttavien tapahtumaympäristöjen roolia (exosystem) liikkumisessa ja liikuntaläksyjen tekemisessä ei selvitetty tässä tutkimuksessa. Luokka-aste n % 6 20 17,1 7 32 27,4 8 29 24,8 9 36 30,8 Yhteensä 117 100 TAULUKKO 1. Tutkimuksessa halutaan mallintaa fyysisen aktiivisuuden lisäämistä oppilaiden arjessa siten, että he myös itse osallistuvat toiminnan suunnitteluun. Kiinnostuksen kohteena oli myös liikuntaläksyjen tekeminen lähipiirin vuorovaikutusympäristössä (mesosysteemi) kavereiden ja vanhempien kanssa. Tutkijaopettaja pyrki varmistamaan kysymyksillä, että oppilaat tiesivät, mitä kokeilu pitää sisällään. tilanteista, joissa läksyjä suunniteltiin ja annettiin oppilaille tai oppilaat kertoivat niiden toteutuksesta opettajalle. Tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden määrä (n) ja luokka-asteittainen (6.–9.-luokka) prosenttiosuus (%).. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (OPS 2014) laaja-alaisen osaamisen tavoitteet sekä toiminnallinen oppiminen ovat tärkeinä lähtökohtina oppilaan aktivoimisessa itseohjautuvaksi omia tavoitteitaan asettavaksi oppijaksi. Lasten ja nuorten kanssa toimittaessa täytyy varmistaa, että käsitteistö on heille tuttua ja ohjeistus yksiselitteisesti ymmärrettävissä (Eskolan & Suoranta 1998, 152-162). Terveyttä edistävä muutos onnistuu paremmin jos yhteisön eri toimijat, kuten tässä tutkimuksessa opettaja, oppilaat ja vanhemmat, ovat yhdessä asian takana (Schneider & Stokols 2009). Aineisto kerättiin keväällä 2016 tutkijaopettajan koulun 6.–9. Tutkijaopettaja keräsi tutkimuspäiväkirjaansa (perinteinen ruutuvihko) muistiinpanoja mm. Joiltakin vanhemmilta saatiin myös palautetta, sillä kymmenen vanhempaa reagoi opettajan Wilma -viestiin vastaamalla myönteisesti ja innostuneesti. Sosioekologisessa mallissa myös eri tasojen välinen merkityksellinen vuorovaikutus on olennaista intervention onnistumiseksi (kuvio 1). 76 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatehtäviä kotiläksyinä nen liikuntaläksyihin sekä liikuntaläksyjen tekemisen halukkuus ja useus. Myös koulun ulkopuolisen toiminnan hyödyntäminen opetuksen resurssina tuodaan opetussuunnitelmassa esiin (OPS 2014, 20–24, 281–285, 19). Kaikki oppilasryhmät päättivät osallistua liikuntaläksykokeiluun kuultuaan liikuntaläksyidean esittelyn opettajalta. Tässä artikkelissa oli kyseessä toimintatutkimuksen ensimmäinen sykli eli liikuntaläksykokeilu, jota kuvattiin ja arvioitiin tutkijaopettajan päiväkirjan ja oppilaskyselyn avulla. Eri tasojen aktivointi ja vuorovaikutus yhteisen päämäärän suuntaisesti tukee yksilötason tavoitteiden saavuttamista (Elder ym. luokkien tytöiltä (n = 117), joten otos oli harkinnanvarainen ja tarkoituksenmukainen (taulukko 1). Perusopetuksen uuden opetussuunnitelman perusteiden (OPS 2014) tahtotilat ja tavoitteet ovat tässä tutkimuksessa sosioekologisen mallin makrotasolla vaikuttavia tekijöitä. Järjestelmällisesti liikuntaläksytoiminta alkoi syksyllä 2015, ja keväällä 2016 kokeiltiin erilaisia läksyjenantotapoja. (2007) mukaan. Tutkijaopettaja oli antanut oppilaille liikuntaläksyjä satunnaisesti useiden vuosien ajan, joten täysin uusi asia eivät liikuntaläksyt oppilaille olleet. 2007)
Oppilaskyselyn tulokset analysoitiin frekvenssien, ristiintaulukoiden (khiin neliötesti) ja keskiarvovertailujen avulla (varianssianalyysi ja t-testi) SPSS -ohjelmassa (versio 18). Esimerkki avointen vastausten pelkistämisestä ja käsitteellistämisestä. Yleisurheilujakson aikana liikuntaläksyt oli helppo liittää tuntien tavoitteisiin ja aiheisiin. Vastaukset pelkistettiin ja käsitteellistettiin sekä ryhmiteltiin teemoittain. Osa oppilasryhmistä valitsi itse läksyjen pääaihealueen, ja opettaja antoi tähän valintaan liittyvän läksyn, esimerkiksi jalkojen lihaskuntoharjoitteluun 100 kyykkyä. ”Yritän selvästi aina perustella läksyn: miksi juuri se läksy, mitä se kehittää… Haluan myös antaa oppilaille kuvan, että läksy on mietitty, heidän parhaakseen suunniteltu.” (Tutkijanpäiväkirja 2016, vko 8.) Liikuntatunnin sisällöillä ja opetusolosuhteilla oli tutkijaopettajan mukaan vaikutusta siihen, miten helppoa tai luontevaa liikuntaläksyjen antaminen ja tarkistaminen oli. Osa oppilaista oli tällöin Erasmus -hankkeen tapahtumassa, joten poissa oli 24 tyttöä, osallistumisprosentti oli 83 prosenttia. Tulososan oppilassitaattien avulla pyrittiin avaamaan oppilaiden aitoja ajatuksia liikuntaläksykokeilusta. Kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen analyysin yhdistämistä voidaan ajatella jatkumona, menetelmät eivät ole toisiaan poissulkevia (Alasuutari 2011, 26). Esimerkiksi 1500 metrin juoksutestin lähestyessä halusi moni oppilasryhmä ottaa läksykseen lenkkeilyä. Tutkijaopettaja on pyrkinyt irrottautumaan arkiymmärryksestään liittämällä havaintonsa aikaisempaan tutkimukseen ja teoreettisiin tulkintoihin. 77 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatehtäviä kotiläksyinä Toukokuussa 2016 oppilaille annettiin vastattavaksi kyselylomake, jonka täyttivät kaikki paikalla olleet tytöt liikuntatunnin alussa pukuhuoneessa (viikko 20). Sisällön erittelyllä laskettiin kvantitatiiviseen tapaan, kuinka usein mainintaa oli käytetty (Eskola & Suoranta 1998, 123, 134). Oli hauskaa liikkua kaverin kanssa. Ohjeistuksena oli valita sellaista liikkumista, mitä oma keho juuri sillä viikolla tarvitsi. Kaverin kanssa Koska tein osan äidin kanssa Äidin kanssa Kaverin kanssa saa päättää, mitä tekee Kaverin kanssa päätetty Koska olin äidin kanssa tunnin lenkillä Äidin kanssa TAULUKKO 2. Kysymyksillä haettiin tietoa siitä, tehtiinkö läksyt yksin vai jonkun kanssa, pidettiinkö läksyistä, koettiinko ne hyödyllisiksi ja liikuntaan sopiviksi, lisäsivätkö liikuntaläksyt vapaa-ajan liikkumista sekä mitä mieltä oppilaat olivat läksyjen vapaaehtoisuudesta ja oppilaiden vaikutusmahdollisuuksista läksyihin. Myöhemmin oppilaat halusivat, että myös se huomioitaisiin, jos Alkuperäisilmaisu Pelkistetty ilmaus Käsitteellistäminen Koska siinä samalla tuli liikuttua yhdessä jonkun kanssa Yhdessä jonkun kanssa Yhdessä jonkun toisen kanssa tehty tai suunniteltu läksy on jäänyt mieleen. Osa ryhmistä valitsi läksynsä itse tai parin kanssa. Tutkimusta raportoitaessa on pyritty yksityiskohtaisuuteen ja aitoon kuvaukseen. Esimerkiksi telinevoimistelujakson aikana opettaja ehdotti oppilaille tasapainoharjoituksena hampaiden harjaamista aamuin illoin yhdellä jalalla seisten. TULOKSET Liikuntaläksykokeilun toteutuminen Aluksi läksytoimenpiteet veivät liikuntatunnista 15–20 minuuttia, mutta toimet nopeutuivat asian tullessa tutuksi. Lomakkeen täyttäminen oli vapaaehtoista. Kyselyihin vastattiin nimettöminä, eikä analysointija tulkintavaiheessa yksittäisen oppilaan vastaus erotu kokonaisuudesta (Eskola & Suoranta 1998, 162). Alkulämmittelyssä harjoiteltiin valmiiksi läksyliikkeitä tai oppilaat saivat vinkkejä oman läksyn suunnitteluun. Toisaalta myös vastausten eroavuudet olivat kiinnostavia ja merkityksellisiä, sillä ne ohjasivat näkemään oppilaiden erilaisia käsityksiä asioista (Alasuutari 2011, 34). Läksyjen tarkistustapa kehittyi kevään aikana yhteistyössä oppilaiden kanssa. Liikunnan jaksosuunnitelma auttoi läksyn liittämisessä liikuntaohjelmaan. Luokkaan ”Aina” kuuluivat oppilaat, jotka olivat väittämän kanssa täysin samaa tai samaa mieltä ja luokkaan ”Ei aina” oppilaat, jotka olivat antaneet muun vastauksen (eri mieltä – lähes samaa mieltä). Haasteellisin liikuntaläksyjen kannalta oli talviliikuntajakso, jolloin välineiden kanssa siirtymiset ja pakkassää vaikeuttivat läksyjen hoitamista liikuntatuntien aikana. Oppilaiden perusteluja läksyjen mieleen jäämiselle.. Tunnin alussa urheilukentän laidalla tarkistettiin edellisen kerran liikuntaläksy ja annettiin tai suunniteltiin uusi läksy. Kyselylomakkeessa oli 16 väittämää, joihin vastattiin kuusiportaisella Likert -asteikolla (1 = täysin samaa mieltä, 2 = samaa mieltä, 3 = lähes samaa mieltä, 4 = melko eri mieltä, 5 = eri mieltä, 6 = täysin eri mieltä). Sitaatit ovat syntyneet oppilaiden kouluarjessa, esimerkeiksi valittiin mahdollisimman kuvaavia, tyypillisiä vastauksia (Schreier 2012, 100–101). Lisäksi oppilailta kysyttiin kolmella avoimella kysymyksellä, mikä liikuntaläksy heille oli jäänyt mieleen ja miksi sekä millaisia liikuntaläksyjen heidän mielestään tulisi olla. Tehty läksy kirjattiin + -merkillä ja tekemätön poikkiviivalla. Eskolan ja Suorannan (1998, 107) mukaan tutkijapäiväkirja on jo tulkintaa tutkittavasta asiasta. Tutkijapäiväkirjan noin kymmenen sivun laajuista materiaalia ja oppilaskyselyjen vastauksia käytettiin rinnakkain, erilaisia aineistoja käyttämällä pyrittiin saamaan kokonaisvaltaisempi kuva tutkittavasta aiheesta (Eskola & Suoranta 1998, 102–103, 109–110, 116, 152–162; Alasuutari 2011, 36). Kyselylomakkeen avoimet vastaukset järjestettiin luokka-asteittain ja läksytyypeittäin kahteen luokkaan 1) opettajan ehdottamiin ja 2) oppilaiden itse suunnittelemiin. Tätä prosessia on tukenut myös muiden artikkelien kirjoittajien osallistuminen aineiston analysointiin ja tulosten kirjoittamiseen. Kokeilun toteutumisesta kertovassa tulososassa päiväkirjasitaateilla kuvataan tutkijaopettajan tekemiä käytännön valintoja ja tulkintoja (Eskola & Suoranta 1998, 130, 142). Hiihtotunneilla tahtoo unohtua kaikessa hässäkässä.” (Tutkijanpäiväkirja 2016, vko 6.) Osa oppilasryhmistä sai liikuntaläksyt opettajan valitsemana. Tällöin läksyn kontrolloi pari ja suoritus merkittiin koulussa yhdessä parin kanssa opettajan listaan. Eskolan ja Suorannan (1998) mukaan laadullisessa analyysissa tulkinta ja analyysitavat nivoutuvat vuoropuheluna yhteen, joten koko aineisto on tärkeää tuntea hyvin ennen tulkintoja. Taulukoiduista vastauksista haettiin toistuvia mainintoja ja niiden määriä. Koska oppilaiden kokemuksia tarkasteltiin myös sen mukaan, miten aktiivisesti he olivat liikuntaläksyjä tehneet, jaettiin heidät kahteen luokkaan ”Tein liikkaläksyt aina” -väittämän perusteella. ”Pienemmät oppilaat huolehtivat liikuttavan hyvin läksyistä ja siitä, että opettaja muistaa antaa läksyn
Oppilaiden omien läksyjen suunnittelua rajoitti jossakin määrin se, että usein tytöt olivat kuulleet jo edellisiltä oppilasryhmiltä heidän läksyistään, ja he valitsivat helposti samoja tehtäviä kuin aiemmilla ryhmillä. 4,7 (1,4) 4,8 (1,3) 4,7 (1,1) 4,5 (1,2) 0,551 Liikkaläksyjen tekeminen on helppoa. 5,3 (1,2) 5,4 (0,9) 5,4 (1,0) 4,7 (1,3) 0,010 Läksyjen tekeminen on lisännyt vapaa-ajan liikuntaani. Avoimissa vastauksissa kaksi tyttöä kertoi, että erityisesti mieleen olivat jääneet sellaiset läksyt, jotka he olivat tehneet äitiensä kanssa. Oppilaiden vastaukset liikuntaläksyihin liittyviin väittämiin (asteikko 1 = täysin samaa mieltä… 6 = täysin eri mieltä). 2,1 (1,1) 2,7 (1,4) 2,4 (1,3) 2,9 (1,2) 0,058 Oppilaiden tulisi voida vaikuttaa liikuntaläksyihin. 2,6 (1,5) 4,0 (1,6) 3,0 (1,3) 2,6 (1,3) 0,000 78 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatehtäviä kotiläksyinä läksyjä oli tehnyt annettua enemmän (”tuplaplussa”) tai jos läksyistä oli tehnyt vain osan (pystyviiva). Kun lisätään mukaan ”lähes samaa mieltä” -vastanneet, nousee tekemisprosentti lähes yhdeksäänkymmeneen (89,7 prosenttia). Oppilaskyselyn vastausten mukaan liikuntaläksyjä tehtiin ahkerasti, sillä 80 prosenttia tytöistä kertoi tehneensä läksyt aina (kuvio 2). lk 8. Järjestely ei toiminut kovin hyvin, sillä oppilaat eivät muistaneet tarkistaa läksyä koulun sivuilta. Liikuntaläksyjen tekemisaktiivisuus ja läksyjen tekemisen sosiaalinen konteksti 6.–9.-luokkalaisilla tytöillä (täysin samaa mieltä ja samaa mieltä vastaukset prosentteina). lk 7. ”Kun piti tehdä 100 ojentajapunnerrusta, koska tein osan äidin kanssa.” KUVIO 2. Yhden oppilasryhmän kanssa kokeiltiin läksyjen merkitsemistä koulun internetsivuille. 5,2 (1,3) 5,3 (1,2) 5,5 (0,9) 4,4 (1,2) 0,001 Liikkaläksyjen tekeminen on työlästä. 2,2 (1,1) 2,3 (1,1) 2,2 (0,9) 1,8 (0,9) 0,159 Liikuntaläksyjen pitää olla vapaaehtoisia. 2,3 (1,2) 2,2 (1,0) 2,0 (0,9) 2,1 (0,8) 0,089 Opettajan pitää tarkistaa liikuntaläksyjen tekeminen. Opettaja saattoi osoittaa kiinnostusta oppilaiden tekemisiin turvallisen ja tutun aiheen tiimoilta, ja oppilaat pääsivät jokainen halutessaan ääneen. lk ANOVA Kyselylomakkeen väittämät Ka (Kh) Ka (Kh) Ka (Kh) Ka (Kh) p-arvo Liikuntaläksyjen tekeminen on hyödyllistä 1,6 (0,7) 1,6 (0,9) 1,6 (0,8) 2,2 (1,0) 0,018 Koen liikkaläksyt hyödyttömäksi. Läksyjen tarkistustilanne muodostui ajan myötä mukavaksi keskusteluhetkeksi. 6. 2,6 (1,1) 3,2 (1,7) 2,7 (1,4) 3,5 (1,6) 0,083 Pidän liikuntaläksyistä 1,8 (0,9) 1,9 (1,1) 1,9 (0,9) 2,6 (1,3) 0,017 Läksyt eivät sovi liikuntaan. Hieman yli puolet (51,3 prosenttia) vastanneista teki läksyt mieluiten yksin ja neljännes teki ne kavereiden kanssa. lk 9. Läksyistä kerrottiin varsin yleisesti kotona (59,8 prosenttia), vaikkakin vanhempien kanssa liikuntaläksyjä kertoi tekevänsä vain pieni osa oppilaista (12 prosenttia). TAULUKKO 3. Luokka-asteittaiset keskiarvot ja keskihajonnat sekä varianssianalyysin p-arvo (ANOVA).
2,0 (,9) 2,8 (1,2) 0,002 Liikun mielelläni vapaa-ajalla. 5,2 (1,1) 4,6 (1,4) 0,034 Koen liikkaläksyt hyödyttömäksi. Liikuntaläksyt aina tehneet oppilaat pitivät läksyistä enemmän ja he pitivät läksyjen tekemistä hyödyllisempänä kuin läksyjä vähemmän tehneet oppilaat (taulukko 4). 2,4 (1,2) 3,3 (1,3) 0,001 Läksyt eivät sovi liikuntaan. Vaikka yhdeksännenkin luokan tyttöjen suhtautuminen liikuntaläksyihin oli positiivista, olivat he jonkin verran yleisemmin sitä mieltä, etteivät läksyt sovi liikuntaan. Liikuntatehtävien sijaan lomaläksyissä keskityttiin yleensä hyvinvointiin, läksyinä esimerkiksi herkuttelu, pitkään nukkuminen, kavereiden ja sukulaisten tapaaminen ja ulkoilu. 3,2 (1,5) 2,4 (1,3) 0,023 Kerroin liikuntaläksyistä kotona. lomaläksyt, lenkit ja muiden liikuttamista vaatineet tehtävät. Aina = (1) täysin samaa mieltä tai (2) samaa mieltä väittämän ’tein liikkaläksyt aina’ kanssa, Ei aina = (3) lähes samaa mieltä, (4) melko eri mieltä, (5) eri mieltä tai (6) täysin eri mieltä. Kaikkien luokka-asteiden oppilaat pitivät liikuntaläksyjen tekemistä helppona. 1,6 (,8) 2,5 (1,0) 0,000 Pidän liikuntaläksyistä. Yksi seitsemännen luokan oppilas muisti venyttelyläksyn, ja pohti sen hyödyllisyyttä: ”Ainakin venyttelyläksy, koska en tykkää siitä kauheasti mutta tiedän sen olevan tosi hyödyllistä, joten se oli hyvä läksy.” Toisessa seitsemännen luokan liikuntaryhmissä läksyt olivat useimmiten oppilaiden itsensä tai parin kanssa päätettyjä, ja toisessa ryhmässä läksyt oli päättänyt enimmäkseen opettaja. Oppilaiden omia valintoja olivat esimerkiksi kaksikymmentä linkkuveitsi-vatsalihasliikettä joka päivä, 30 min venyttely kolmena päivänä, viisisataa X-hyppyä, sataseitsemänkymmentä ojentajapunnerrusta tai viiden kilometrin kävely. Avointen kysymysten vastauksissa oli paljon yhteneväisyyksiä oppilaiden välillä, mutta joitakin kiinnostavia erojakin. Muita syitä läksyjen mieleen jäämiseen oli se, että oppilas oli kokenut olleensa läksyissä hyvä tai että läksy oli myöhemmin ”jäänyt tavaksi”. Oppilaille mieleen jääneistä läksyistä yleisimpiä olivat yläluokkalaisilla (8.–9. Oppilaiden itse valitsemat läksyt olivat vaativampia kuin opettajan määräämät, myös määrät olivat suurempia. Oppilaiden kokemuksia liikuntaläksystä tarkasteltiin myös sen suhteen, miten aktiivisesti oppilas kertoi läksyjä tehneensä. Oppilaiden vastaukset väittämiin liikuntaläksyjen tekemisaktiivisuuden mukaan. 4,8 (1,1) 4,1 (1,2) 0,011 Liikkaläksyjen tekeminen on helppoa. ”Kun piti pyytää jotakin toistakin mukaan urheilemaan”. Tytöt olivat sitä mieltä, että oppilaiden tulisi voida vaikuttaa läksyihin ja opettajan tulisi tarkistaa ne. Yhdeksännen luokan oppilaat olivat hieman kriittisempiä, ja heidän mielestään liikuntaläksyt eivät olleet niin hyödyllisiä kuin muiden oppilaiden mielestä. 5,4 (,9) 4,3 (1,5) 0,002 Liikkaläksyjen tekeminen on työlästä. lk) erilaiset lihaskuntoliikkeet kuten vatsalihasliikkeet tai kyykyt, ja alemmilla luokka-asteilla (6.–7.lk) mieleen olivat jääneet ns. Kaikilla luokka-asteilla yleisin syy läksyn mieleen jäämiseen oli se, että läksyt oli koettu kivoiksi tai hauskoiksi. Opettajan antamia läksyjä olivat esimerkiksi kolme ulkoilua, kaksi kertaa jonkun toisen ihmisen liikuttaminen tai 3 minuutin pysyminen lankkuasennossa neljä kertaa viikon aikana. ”Hammasharjan kanssa tasapainoilu hampaita harjatessa, sillä se treenasi tasapainoani ja se oli hauskaa”. Molempien ryhmien mielestä oppilaiden tulisi voida vaikuttaa liikuntaläksyihin. Lomaläksyt olivat aina helppoja, hauskoja, lomalle sopivia läksyjä. Oppilaat kertoivat yleisesti liikkuvansa mielellään, mutta läksyt aina tehneille vapaa-ajalla liikkuminen oli mieluisampaa. Jostakin syystä seitsemännen luokan oppilaat eivät halunneet läksyjen olevan vapaaehtoisia. 2,8 (1,5) 3,8 (1,3) 0,005 Opettajan pitää tarkistaa liikuntaläksyjen tekeminen. 3,0 (1,7) 4,3 (1,8) 0,002 79 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatehtäviä kotiläksyinä Oppilaiden kokemukset liikuntaläksyistä Luokka-asteiden väliset erot oppilaiden kokemuksissa eivät olleet suuria (taulukko 3). Läksyjen vapaavalinnaisuutta oli tuotu esiin erityisesti seitsemänsien ja yhdeksänsien luokkien vastauksissa, kun taas kahdeksannen ja kuudennen luokan oppilaat toivoivat jatkossa ”kivoja tai hauskoja tehtäviä”. Aina* Ei aina* Ka (Kh) Ka (Kh) T-testi (p-arvo) Liikuntaläksyjen tekeminen on hyödyllistä. Oppilaat, jotka tekivät läksyt aina, olivat kertoneet läksyistä yleisemmin kotona. Yhdeksäsluokkalaiset olivat ajatelleet myös läksyjen käytännön toteutusta tai niiden TAULUKKO 4. Tulevaisuuden toiveena oppilaat totesivat yleisimmin, että läksyt voisivat olla samanlaisia kuin aiemminkin. Aina läksyt tehneiden oppilaiden mielestä läksyjen tekeminen oli helppoa ja ne olivat myös lisänneet heidän liikkumistaan vapaa-ajalla. Vähemmän läksyjä tehneet oppilaat eivät pitäneet niin tärkeänä läksyjen tarkistamista kuin läksyjä ahkerammin tehneet. Seitsemännen luokan tytöt mainitsivat läksyjen mieleen painumisen syyksi usein myös läksyn erilaisuuden ja esimerkkinä mainittiin Macarena -musiikkikappaleen mukaan tehdyt vatsalihasliikkeet, päkiöille nousut sekä lomaläksyt. Ryhmien keskiarvot ja keskihajonnat sekä t-testin p-arvo.. Omavalintaisissa läksyissä oppilaat valitsivat usein parin kanssa yhdessä saman läksyn, ja useille läksy olikin jäänyt mieleen juuri kaverin kanssa tekemisen vuoksi. 1,5 (,9) 2,3 (1,3) 0,010 Oppilaiden tulisi voida vaikuttaa liikuntaläksyihin. Kuudennen luokan oppilaille oli parhaiten jäänyt mieleen tehtävä, jossa piti harjoittaa tasapainoa harjaamalla hampaita yhdellä jalalla seisten. 1,9 (,9) 2,9 (1,4) 0,002 Liikuntaläksyjen tekeminen on lisännyt vapaa-ajan liikuntaani. 2,1 (1,0) 2,0 (1,0) 0,820 Liikuntaläksyjen tulisi olla vapaaehtoisia. Lisäksi toivottiin monipuolisia tehtäviä ja erityisesti seitsemännen ja kahdeksannen luokan oppilaat toivoivat lihaskuntoliikkeitä
Oppilaat toivat avoimissa vastauksissa esiin mieltymyksensä yksin tai parin kanssa sovittuihin tehtäviin ja niitä toivottiin jatkossa lisää. 2006, 27–36). Kun oppilaat ovat oppineet tekemään liikuntaläksyjä, he todennäköisemmin osaavat myös ohjatusti suunnitella itse omia, toimivia ja sopivan haasteellisia, liikunnallisia kotitehtäviä. Liikuntaläksyjä tehtiin yleisimmin yksin, mutta avointen vastausten mukaan paritehtävät koettiin mieluisina kuten myös jonkun toisen ihmisen liikuttaminen. Elder ym. Oppilaat pääsivät myös itse vaikuttamaan liikunnallisiin kotitehtäviin, sillä aikaisemmassa kirjallisuudessa oppilaan osallisuuden merkitystä on korostettu mm. Suomalainen. Yhdeksäsluokkalaisille on perusopetuksen aikana saattanut muodostua jo vakiintunut käsitys läksyttömästä liikunnanopetuksesta, joten tästä syystä uuteen käytäntöön suhtautuminen saattoi olla kriittisempää. Läksyissä korostuivat erilaiset oman kehon painolla tehtävät lihaskuntoliikkeet ja lähiympäristössä liikkuminen. Myös yksin tai parin kanssa päätetyt liikuntaläksyt noudattivat tätä samaa linjaa. Lisäksi toivottiin tehtävien olevan hyödyllisiä sekä kehittävän kuntoa ja urheilullisuutta. Vanhemmilta saatu palaute oli yksinomaan myönteistä. Näin pyritään synnyttämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tulosten mukaan 6.–9.-luokkalaiset tytöt tekivät liikuntaläksyjä ahke rasti ja suhtautuivat niihin myönteisesti. POHDINTA Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten erilaiset liikuntaläksyt toteutuivat liikunnanopetuksen osana ja miten oppilaat kokivat liikuntaläksyt. Yhtä koulua koskevassa tutkimuksessa ei voida pyrkiä laajaan yleistettävyyteen (Eskola & Suoranta 1998, 45–47). 2015). 2016) ja myös omien liikuntataitojen arviointi muuttuu kriittisemmäksi (Hirvensalo ym. 2013). Kaikilla luokka-asteilla oli pohdittu tehtävien vaativuutta tai helppoutta, ja tuotiin esiin se, että tehtävien tulee olla sopivan tasoisia. Vanhempien ja kavereiden esimerkki ja kannustus ovat vapaa-ajanviettotapojen valinnassa tärkeitä tekijöitä (Palomäki ym. Yhdeksäsluokkalaisten kriittisempi suhtautuminen ja hieman vähäisempi itsearvioitu liikkuminen läksytehtävien parissa ei tullut tutkijaopettajalle yllätyksenä. Vanhempien ja sisarusten aktivoimista mukaan liikkumaan suositellaan mm. Murrosiän myötä monen nuoren suhtautuminen liikkumiseen muuttuu, sillä liikunta-aktiivisuuden väheneminen iän myötä on havaittu useissa tutkimuksissa (Kokko ym. Kehitettävää on esimerkiksi lähiliikuntapaikkojen ja koulujen pihojen suunnittelussa ja varustelussa siten, että ne voisivat palvella alueen eri-ikäisiä asukkaita mahdollisimman monipuolisina liikkumisympäristöinä (Kokko & Hämylä 2015, 93). Vanhempien kanssa liikkuminen ei ollut kovin suosittua, joskin osalle tytöistä olivat äidin kanssa tehdyt läksyt jääneet parhaiten mieleen. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että läksyjen tarkistaminen on tärkeää motivaation säilymisen kannalta (Gabbei & Hamrick 2001; Mitchell ym. Oppilaslähtöisillä ja osallistavilla työtavoilla koulussa tapahtuvaa oppimista voidaan laajentaa toiminnaksi sosioekologisen mallin seuraaville tasoil le (mesoja exosysteemi) ja vuorovaikutukseen yksilön ja hänen elinpiirinsä kanssa. aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa (Gabbei & Hamrick 2001; Hart 2001; Mitchell ym. Toimintatutkimusta on tarkoitus jatkaa siten, että oppilaiden osallisuutta läksyjen suunnittelussa lisätään uuden opetussuunnitelman ohjeiden suunnassa. Kyse on myös siitä, ovatko näiden ympäristöjen mahdollisuudet lapsille ja nuorille kaikilta osin avoimia, riittävän houkuttelevia ja onko niitä opittu käyttämään. Tuloksia tulkittaessa on huomioitava, että läksyjentekoaktiivisuutta analysoitiin tutkimuksessa perustuen oppilaiden omaan arvioon. 2009; Williams ym. Tutkijaopettaja pyrki kaikissa tutkimuksen vaiheissa kunnioittamaan oppilaiden yksityisyyttä ja kuuntelemaan heidän mielipiteitään. Jatkossa on tärkeää huomioida se, ettei liikuntaläksyjen tekeminen ole varusteisiin tai maksullisiin liikuntapaikkoihin sidottua, vaan oppilailla säilyy tasavertaiset mahdollisuudet läksyjen tekemiseen. 2000; St. 2000). Liikuntaläksykokeilu oli osa koulun liikunnanopetusta, joten se koski kaikkia oppilaita. Opettajan tehtävä on löytää tehtäviin sopiva taso kullekin ikäryhmälle oppilaiden pätevyyden koke muksen lisäämiseksi. Sopivan tason löytäminen kotitehtäviin vaatii opettajalta oppilaantuntemusta sekä vaihtoehtoisten tehtävätasojen tarjoamista, jotta oppilaiden pätevyyden kokemukset voivat vahvistua. Tutkimusprosessi toteutettiin aidossa oppimisympäristössä autenttisten toimijoiden eli oppilaiden kanssa. Avainasioita fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä ovat positiivisen palautteen lisääminen, liikkumisen esteiden purkaminen sekä liikkumattoman elämäntavan vetovoiman vähentäminen (Elder ym. Toisaalta on huomattava, että innokkuus läksyjen tekemiseen säilyi kuitenkin lukuvuoden loppuun asti. Säännöllisesti annetut liikuntaläksyt olivat uusi kokemus oppilaille, joten läksyjen tekemisen innokkuus voi osaltaan selittyä uutuuden viehätyksellä. Tutkimuksessa toteutettiin liikuntaläksykokeilu, joka poikkesi oppilaille aiemmin satunnaisesti annetuista liikuntaläksyistä siten, että läksyt annettiin järjestelmällisesti joka viikko. Vaikka oppilaille korostettiin liikuntaläksyjen ja vastaamisen vapaaehtoisuutta, on ymmärrettävää, että oppilaat saattoivat opettajan valta-asemasta johtuen antaa toivottuja vastauksia. Hyödyllisyyden kokemusta saattoi lisätä läksyjen tarkistaminen, sillä oppilaiden mielestä opettajan tuli tarkistaa läksyjen tekeminen. Kaikki tytöt eivät olleet avoimiin kysymyksiin vastanneet, mutta vain kaksi murrosikäisille tyypillinen ”ihan sama” -vastausta oli joukossa. Toimintatutkimuksessa tutkijaopettajan olles sa subjektiivisesti läsnä tutkimuksen eri vaiheissa, nousee esille haaste opettajan valta-aseman tuomasta vaikutuksesta tutkittavien toimintaan (Eskola & Suoranta 1998, 211). Myös tämän tutkimuksen viitekehyksenä oleva sosioekologinen malli korostaa vuorovaikutusta lähiympäristön kanssa tekijänä, joka vahvistaa toiminnan pysyvyyttä, sillä sekä ympäristön mahdollisuudet että vanhempien tuki vaikuttavat merkittävästi nuorten fyysiseen aktiivisuuteen (Martin ym. 2007). Liikunnallisilla kotitehtävillä lähiympäristön liikuntamahdollisuudet voidaan tehdä tutuiksi (Marcus ym. 80 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatehtäviä kotiläksyinä vaatimaa aikaa, he toivoivat helposti toteutettavia tehtäviä. Heille tiedotettiin vielä erikseen läksyjen vapaaehtoisuudesta. Oppilaat kokivat liikuntaläksyt hyödyllisiksi ja heidän mielestään läksyt sopivat liikuntaan. Erilaisten liikuntaympäristöjen suhteen suomalaiset ovat kansainvälisesti verraten hyvässä asemassa, sillä rakennettujen liikuntaympäristöjen lisäksi monien kotien lähistöiltä löytyy luontoympäristöä, ulkoilureittejä ja kevyenliikenteenväyliä, joiden käyttö on aina mahdollista ja ilmaista. 2016). Tässä tutkimuksessa osallistamisella ei havaittu olevan vaikutusta esimerkiksi oppilaiden läksyjentekoaktiivisuuteen, sillä kaikki oppilasryhmät tekivät läksyjä ahkerasti. Yksi vanhempi pohti sitä, että liikunta-asioissa ”Opettajan sana painaa enemmän, eihän ne vanhempia kuuntele samalla tavalla”. 2011). Vaikka liikuntaläksyt selvästi innostivat oppilaita liikkumaan, tarvitaan vähän liikkuvien ja vanhempien tyttöjen aktivoimiseksi vielä lisää tukea ja tehokkaampia toimia. Liikuntaläksytehtävät olivat helposti toteutettavia ja ilman välineitä tehtäviä, joten jokainen oppilas pystyi tekemään läksyt kotiolosuhteissa tai ulkona. Tulokset voivat kuitenkin olla hyödyksi kehitettäessä käytännön koulutyötä muissakin oppimisympäristöissä (Heikkinen ym. Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan oppilaita kannustetaan huolehtimaan niin omasta kuin toistenkin hyvinvoinnista ja terveydestä (OPS 2014, 22). sitoutumista edistävänä tekijänä (Novak & Lynott 2015). Ours & Scrabis-Fletcer 2014). (2007) peräänkuuluttavat fyysisen aktivoinnin tueksi kotien ja kaveripiirin lisäksi koko koulun henkilökuntaa ja lähiympäristön toimijoita. Kaksi vanhempaa tiedusteli, haittasiko läksyjen tekemättömyys, jos lapsella oli muutenkin paljon liikuntaharrastuksia
Tampere: Vastapaino. 2015. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 41–46. Turun yliopisto. LÄHTEET Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. Using social cognitive theory to predict physical activity and fitness in underserved middle school children. & Mäenpää, P. Vaikka vanhempien kanssa liikkuminen ei ollut yleisesti tyttöjen keskuudessa kovin suosittua, olivat muutamat tytöt kokeneet erityisesti äidin kanssa liikkumisen merkityksellisenä. & Barnekov, V. Currie, C., Zanotti, C., Morgan, A., Currie, D., de Looze, M., Roberts, C., Samdal, O., Smith, O.R.F. (toim.) The handbook of health behavior change. & Ribisl, K. Pro gradu -tutkielma. M. Elder, J.P., Lytle, L., Sallis, J.F., Young, D.R., Steckler, A., Simons-Morton, D., Stone, E., Jobe, J.B., Stevens, J., Lohman, T., Webber, L., Pate, R., Saksvig, B.I. 1998. Marcus, B.H., Ciccolo, J.T., Whiteland, D., King, T.K. E. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. & Hämylä, R. New York: Springer Publishing Company, 85–105. Schreier, M. 2011. Tässä tutkimuksessa voitiin todeta, että Elderin ym. Qualitative content analysis in practice. & Vuori. 2001. A new curriculum for school programs. & Kokko, S. Damon & R. & Stokols, D. Valtion Liikuntaneuvoston Julkaisuja 2013:3, 11–29. LIITU -tutkimuksen tuloksia 2014. Using physical activity homework to meet the national standards. 2016. 2013. & Heikinaro-Johansson, P. Teoksessa Shumaker, S.A., Ockene, J.K. Eskola, J. Tässä tutkimuksessa oli mukana vain tyttöjä, poikien tai sekaryhmien liikunnanopetukseen voisi muodostua erilaisia sovelluksia jo senkin takia, että tuntien liikuntasisällöt ovat hieman eri tavalla painottuneita (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). Heikkinen, E. & Hämylä, R. Heikkinen, H.L.T. 2000. & Ellis, R. Journal of Physical Education, Recreation & Dance 72 (4), 21–26. 2001. & Stanne, K. 2016. Koettu liikunnallinen pätevyys ja koetut esteet. 2013. & Kokko, S. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. (toim.). Jorgenson, S.M., George, J.D., Blakemore, C.L. Psychological Inquiry, 11, 227–268. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Novak, B.E. The role of homework in helping students meet physical education goals. 2015. Hemläxor i gymnastik. Teoksessa H.L.T. 1979.The ecology of human development. Chung, A.E., Cockrell Skinner, A., Steiner, M.J. & Lieberman, L.D. Liikunta-aktiivisuus ja ruutuaika. 2008. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Vastapaino. Pasanen, S. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Health Education & Behavior 42, 85–145. LIITUtutkimuksen tuloksia 2014. Behavior Change: Social ecological framework. painos, New York: John Wiley, 793–828. & Chamberlain, D. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Helsinki: Opetushallitus. Teoksessa Kokko, S. Bronfenbrenner, U. 2009. & Riekert, K.A. 2015. Blomqvist, M., Mononen, K., Konttinen, N., Koski, P. Teoksessa Kokko, S. Research Quarterly for Exercise and Sport 82 (2), 247–255. & Lynott, F.J. 2007. Kasvava huoli liikkumattomuudesta haastaa kaikki lasten ja nuorten kanssa toimivat tahot pohtimaan erilaisia keinoja arjen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Homework in physical education: Strategies for promoting healthy lifestyles through supplementary home tasks, Strategies, A Journal for Physical and Sport Educators, 15 (1), 30–32. 2015. Cambridge, Massachusetts, and London, England: Harvard University Press. Lerner (toim.) Handbook of child psychology, Vol. 2000. Vasa: Åbo Akademi. Bronfenbrenner, U., & Morris, P.A. Opetushallitus. & Suoranta, J. & Hämylä, R. Journal of Physical Education, Recreation & Dance 84 (5), 25–34. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 2012. The efficacy of infusing homework assignments into traditional physical education activity classes. 2006. & Kannas, L. 2012. Palomäki, S., Mehtälä, A., Huotari, P. Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. & Ryan, R.M. Physical activity and BMI in a nationally representative sample of children and adolescents. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. 2011. Thousand Oaks, CA: Sage Publications.. 2006. Gabbei, R. Liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässä. WHO regional office for Europe. 2011. Homework in physical education: Benefits and implementation, Strategies, A Journal for Physical and Sport Educators 28 (1), 22–26. In W. Hart, S. A., Ockene, J.K. 2007. Schneider, M. Clinical Pediatrics 51 (2), 122–129. En studie an sjätteklassisters inställning till och erfarenheter av hemläxor I gymnastic. Adherence to physical activity recomendations and interventions. & Perrin, E.M. & Rajala, T. Physical Educator 58 (1), 14–25. Journal of Physical Education, Recreation & Dance 71 (5), 30–34. & Bock, B.C. The bioecological model of human development. Kokko, S., Hämylä, R., Villberg, J., Aira, T., Tynjälä, J., Tammelin, T., Vasankari, T. Experiments by Nature and Design. Juoksuohjelmista karttamerkkeihin –Liikunnan kotitehtävät Ranuan yläkoulussa. Laadullinen tutkimus 2.0. Metzler, M.W., McKenzie, T.L., Van Der Mars, H., Barret-Williams, S.L. New York: Springer Publishing Company, 235–251. 2011. Hirvensalo, M., Liukkonen, J., Jaakkola, T. Kiviaho, H. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 13–20. (2007) peräänkuuluttama kaveripiirin ja kotien tuki fyysiselle aktiivisuudelle oli tärkeää. Toimintatutkimuksen lähtökohdat. & Sääkslahti, A. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. 2015. & Mehtälä, A. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Teoksessa Kokko, S. Teoksessa Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta. Urheilu ja seuraharrastaminen. Suositukset. & Hamrick, D. Mitchell, M., Barton, G.V. Syrjälä (toim.) Toiminnasta tietoon. Oppilaiden itsensä mukaan liikuntaläksyt innostivat heitä liikkumaan vapaa-ajalla, mutta jatkossa on tarpeen kerätä asiasta tietoa myös objektiivisilla mittauksilla siten, että nähdään, millainen vaikutus liikuntaläksyillä voi olla oppilaiden arjen kokonaisaktiivisuuteen. Erikson, L. & Kokko, S. Deci, E.L. 1: Theoretical models of human development, 6. Golden, S.D., McLeroy, K.R., Green, L.W., Earp, J.A.L. Health optimizing physical education. A description of the social-ecological framework used in the trial of activity for adolescent girls (TAAG), Health Education Research 22 (2), 155–165. Pro gradu -tutkielma. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. & Riekert, K.A. Vantaa: Kansanvalistusseura, 16–38. Palomäki, S. Teoksessa Kokko, S. 2009. Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori Suomi, 16–31. Liikuntaläksykokeilu yläkoulun valinnaiskurssilla. Health behavior in school-aged children (HBSC) study: International report from the 2009/2010 survey. Social determinants of health and well-being among young people. (toim.) The handbook of health behavior change. Liikuntaläksykokeilu voitaisiin todennäköisesti toteuttaa monissa kouluissa samansuuntaisin toimintatavoin ja tuloksin, vaikka koulukohtaisten omien sovellusten syntymistä voidaan myös pitää toivottavana. Heinonen, O., Kantomaa, M., Karvinen, J., Laakso, L., Lähdesmäki, L., Pekkarinen, H., Stigman, S., Sääkslahti, A., Tammelin, T., Vasankari, T. Opetussuunnitelman tavoitteiden ja sisältöjen on tarkoitus toteutua jokaisen suomalaisen koulun opetuksessa, sosioekologisen mallin mukaisesti opetussuunnitelman (makrotason) jalkauttaminen oppilaan arkeen toteutuu pääosin opettajien toiminnan kautta. Upending the social ecological model to guide health promotion efforts toward policy and environmental change. 81 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatehtäviä kotiläksyinä koulujärjestelmä on melko yhtenäinen koko maassa, ja perusopetusta ohjaa yhteinen valtakunnallinen opetussuunnitelma. Teoksessa Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18 -vuotiaille. Martin, J, J., McCaughtry, N. Vanhempien ja kavereiden tuki lasten ja nuorten liikunnalle. Alasuutari, P. 2012. The “what” and “why” of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. 2001. & Flory, S. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 74–82. Jyväskylän yliopisto. Rovio & L. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4, 41–45. Teoksessa Shumaker, S
Using active homework in physical education. USA. Strategies, A Journal for Physical and Sport Educators 26, 3–8. Smith, M.A. 2013. Tammelin, T., Laine, K. Viitattu 6.2.2017. Comparison of classroom instruction versus use of homework assignments on cognitive knowledge acquisition in physical education. Williams, S.M., McGladrey, B.W., Silva, A. Implementing active homework in secondary physical education, Strategies, A Journal for Physical and Sport Educators 26 (6), 23–27. Journal of Physical Education, Recreation & Dance 74 (5), 28–32. Pathways to participation: Openings, opportunities and obligations. Kouluterveyskyselyn tulokset. 2014. & Hannon, J.C. & Scrabis-Fletcer, K.A. 2014. Action research in education. St. Stringer, E. 2001. 2003. luokan oppilaat, muutokset tytöillä 2006/2007–2015. Children & Society 15. Peruskoulun 8. ja 9. Williams, S.M. 2013. (toim.). A new model for enhancing children's participation in decision-making, in line with Article 12.1 of the United Nations convention on the rights of the child. & Hannon, J.C. Pearson New International Edition. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 272. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. & Turpeinen, S. Vaasa: Waasa Graphics Oy. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. & Claxton, D.B. 82 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatehtäviä kotiläksyinä Shier, H. Physical education homework that involves the family. The Physical Educator 70, 206–220.. 107–117. 2013. Ours, E. www.thl.fi
Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, joka on kerätty keväällä 2014 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen LIITU-tutkimusta varten. & Kokko S. Vanhempien ja kavereiden tuen yhteys nuoruusiän fyysiseen aktiivi suuteen. Kavereiden merkitys fyysistä aktiivisuutta estävänä tekijänä yleistyi iän myötä erityisesti vähemmän liikkuvien nuorten ja poikien keskuudessa. Sami Kokko, TtT, Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. Data was analyzed by Pearson Chi-square, two-way analysis of variance (ANOVA) and linear regression. Liikunta & Tiede 54 (2–3), 83–90. Asiasanat: vanhemmat, kaverit, sosiaalinen tuki, nuoruus, fyysinen aktiivisuus. 2017. Nuorten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavien tekijöiden tunteminen on perusteltua paitsi nuoruusiän terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseksi niin myös yleisemmin kansanterveydellisistä syistä. Tutkimusten mukaan sekä vanhemmat että kaverit vaikuttavat monin eri tavoin lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntaan sosiaalistumiseen. PL 35, (Viveca 271) 40014 Jyväskylän yliopisto. Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi (yhteyshenkilö). The role of parent and friend support on physical activity in Finnish adolescents. Monen nuoren kohdalla liikunnan harrastaminen hiipuu murrosiässä, mutta sosiaalinen tuki näyttäisi olevan yksi fyysistä aktiivisuutta ylläpitävistä tekijöistä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten vanhempien ja kavereiden tuki ovat yhteydessä nuoren fyysiseen aktiivisuuteen viides-, seitsemäsja yhdeksäsluokkalaisilla (n=2764). Sekä vanhemmat että kaverit voivat tarjota merkittävää tukea nuorten liikkumiselle, vaikkakin murrosiässä itseohjautuvuus ja autonomia vapaa-ajan valinnoissa lisääntyvät. Pertti Huotari, LitT, Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. Keywords: parents, peers, social support, adolescence, physical activity TIIVISTELMÄ Palomäki S., Huotari P. Tulosten mukaan aktiivisesti liikkuvat nuoret saivat useammin vanhemmiltaan tukea, ja kokivat kavereiden kanssa liikkumisen tärkeämmäksi kuin vähemmän liikkuvat nuoret. The results highlight the importance of friend and peer support when physical activity is promoted among secondary school-aged, because peers’ discouragement can be extensive barrier to physical activity at this age. ABSTRACT Palomäki S., Huotari P. Both parents and friends play important role in adolescents’ engagement in physical activity, although their independence and autonomy increase due to maturation. for ninth grades compared to younger ones. The discouragement of friends towards physical activity increased with age, especially among those who were less physically active overall and among less physically active boys. P. Physical activity decreases for many during adolescence, but social support seems to be one of the key factors in maintaining it. 83 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhempien ja kavereiden tuki VANHEMPIEN JA KAVEREIDEN TUEN YHTEYS NUORUUSIÄN FYYSISEEN AKTIIVISUUTEEN Sanna Palomäki, LitT, KM, Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. Research has indicated that the parents and the friends have multiple effects on how children and adolescents socialize into physical activity and sports. Vertaisryhmän merkitys korostuu pyrittäessä edistämään yläkouluikäisten fyysistä aktiivisuutta, sillä kavereiden liikkumattomuus ja vähäinen liikunnan arvostus voivat muodostaa vaikeasti ylitettävän esteen nuoren liikkumiselle. The amount of support by the parents and its association with physical activity decreased with age i.e. 050-401 6964. Results showed that those youth who were more physically active than others perceived greater support from parents and friends. 2017. Aineiston analysointi toteutettiin khiin-neliötestillä, yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA) ja lineaarisella regressioanalyysillä. The study is based on a national survey (LIITU-study), in which the data was collected by questionnaire in spring 2014. Liikunta & Tiede 54 (2–3), 83–90. The importance of identifying the factors related to physical activity of adolescents is justified in terms of supporting health and wellbeing in adolescence, but also from a public health point of view generally. The current study examines how the support by the parents and friends are associated with physical activity of fifth, seventh and ninth grades Finnish boys and girls (n=2764). Vanhempien tuen määrä ja sen yhteys nuorten fyysiseen aktiivisuuteen kävi vähäisemmäksi ylemmillä vuosiluokilla sekä aktiivisesti että vähemmän liikkuvien ryhmässä. & Kokko S
2003). 2011; Sallis ym. Sekä kansainvälisissä että suomalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että vanhempien aktiivinen urheiluharrastustausta on yhteydessä siihen, että heidän lapsensa harrastavat urheilua (Rautava, Laakso & Nupponen 2003; Trost & Loprinzi 2011). 2013). Tarkemmat tutkimuskysymykset ovat: 1) Eroaako vanhempien tuen määrä (kannustaminen, kyyditseminen, liikkuminen nuoren kanssa ja liikuntakulujen. 2012; Aira ym. 2016, 87; Kokko ym. Lisäksi aktiivisesti liikuntaa harrastavat nuoret tapasivat kavereitaan säännöllisemmin kuin muut. 2010). Jago ym. 2016). (Currie ym. 2016). 2014). Tutkimusyhteenvetojen mukaan nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ovat yhteydessä esimerkiksi sukupuoli (pojat liikkuivat tyttöjä aktiivisemmin), ikä (nuoremmat liikkuivat vanhempia aktiivisemmin), koettu liikunnallinen pätevyys ja myönteinen kehonkuva, aikaisempi fyysinen aktiivisuus ja urheilun harrastaminen, sisarusten fyysinen aktiivisuus, vanhempien ja tärkeiden läheisten tuki, sekä ympäristön mahdollisuudet harrastaa liikuntaa (Biddle ym. Vaikka lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevista tekijöistä on jo varsin runsaasti tietoa, on huomattava, että nuorten liikunta-aktiivisuuden vähenemistä selittäviä tutkimuksia on vähemmän (Dumith ym. Myös kaverit ja vertaiset voivat vaikuttaa nuoren fyysiseen aktiivisuuteen monien eri kanavien kautta. 2007), ja että tytöt, joiden vanhemmat liikkuivat lastensa kanssa ja kuljettivat heitä harrastuksiin, säilyttivät fyysisen aktiivisuuden määrän parhaiten ikävälillä 9–13-vuotta (Davison & Jago 2009). Mitä myönteisempänä nuoret kokivat sosiaalisen ympäristön eli ystävien, vanhempien ja sisarusten liikunta-asenteet, sitä enemmän he myös harrastivat liikuntaa (Haanpää ym 2012, 39). (Myllyniemi & Berg 2013, 20, 74.) Haanpään ym. 2016) näyttää siltä, että monet vanhemmat pyrkivät kompensoimaan lastensa arjen fyysisen aktiivisuuden vähyyttä ohjaamalla heitä organisoituihin liikuntaharrastuksiin seuroihin ja yksityisen sektorin liikuntapalveluihin. Verrattaessa noin neljäänkymmeneen Euroopan ja Pohjois-Amerikan maahan ovat liikuntasuosituksen mukaan liikkuvien suomalaisten osuudet suhteellisen korkeita vielä 11ja 13-vuotiailla, mutta 15-vuotiaissa suomalaisten osuus laskee kaikkien maiden keskiarvon tuntumaan, ja vain noin 14 prosenttia suomalaisnuorista liikkuu tässä iässä vähintään tunnin päivittäin. Nuorten vapaa-aikatutkimuksen (2013) mukaan, että yli puolet (57 prosenttia) 10–29-vuotiasta suomalaisnuorista (n=1205) piti hyvin tärkeänä liikuntamotiivina sitä, että liikunnan parissa voi viettää aikaa ystävien kanssa. Väestötasoisissa suomalaistutkimuksissa (LASERI, NFBC) on havaittu, että korkeamman koulutusja tulotason omaavien perheiden nuoret harrastavat enemmän ripeää liikuntaa ja osallistuvat useammin urheiluseuratoimintaan kuin alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevat (Kantomaa ym. 2008; Sirard ym. 2016). 2000). Kaikilta osin sosioekonomisen aseman yhteydet fyysiseen aktiivisuuteen eivät kuitenkaan ole suoraviivaisia (Palomäki ym. Tutkimuksissa on todettu, että kavereiden oma fyysinen aktiivisuus, heidän sosiaalinen tukensa nuoren liikuntaharrastukselle sekä kavereiden kanssa harrastettu liikunta ovat myönteisessä yhteydessä nuoren fyysiseen aktiivisuuteen (Maturo & Cunningham 2013). Merikiven ym. (2016, 81) mukaan liikunnan kulttuurinen rooli vanhemmuudessa ja kasvatuksessa näyttäisi vahvistuneen. Ystävien vaikutusta nuorten liikuntakäyttäytymiseen on tutkittu Suomessa viime vuosina jonkin verran. 2009; Tammelin ym. (2015) tutkimuksessa todettiin, että sekä kavereiden että vanhempien tuen lisääntyminen sai aikaan 13–17-vuotiailla nuorilla reippaan liikunnan (MVPA) määrän kasvua. Kavereiden aktiivinen liikuntakäyttäytyminen rohkaisee nuorta liikkumaan, mutta vastaavasti kavereiden passiivisuus näkyy nuoren vähäisenä liikkumisena (Coleman ym. Berg (2015) kuvaa kavereiden merkitystä liikuntaharrastuksen aloittamisessa metaforalla "sosiaaliset jalat", jolla hän viittaa siihen, että useille tutkimuksessa haastatelluille 7–13-vuotiaille kaverit olivat olleet merkittäviä houkuttelijoita harrastuksen aloittamisessa. 2011.) Aiempien tutkimusten mukaan nuoren kokemukset kyvystään kontrolloida liikkumistaan, minäpystyvyys sekä sosiaalinen tuki liikunnalle ovat olleet yhteydessä vähäisempään fyysisen aktiivisuuden laskuun yli 14-vuotiailla nuorilla (Craggs ym. Toisaalta tutkimuksissa on todettu, että vanhempien tarjoamalla kannustuksella ja sosiaalisella tuella näyttäisi olevan merkittävämpi yhteys lasten fyysiseen aktiivisuuteen kuin vanhempien omalla nykyisellä liikunta-aktiivisuudella (Trost & Loprinzi 2011). (2012) havaitsivat, että suurempi ystävien määrä ja liikuntaa tukevat ystävät olivat yhteydessä tyttöjen fyysiseen aktiivisuuteen ja vähäisempään reippaan liikunnan (MVPA) määrän laskuun siirryttäessä alakoulusta yläkouluun. Yhdysvaltalaisissa seurantatutkimuksissa on havaittu, että fyysinen aktiivisuus laski vuosiluokkien 8–12 välillä eniten tytöillä, jotka kokivat vanhemmilta saadun tuen vähäiseksi (Dowda ym. 2016), ja tulokset ovat vaihdelleet sen mukaisesti mitä mittareita sosio ekonomisen aseman ja fyysisen aktiivisuuden selvittämisessä on käytetty. (2012, 32) tutkimuksessa turkulaisista kuudesluokkalaisista 79 prosenttia ja yhdeksäsluokkalaisista 65 prosenttia koki liikunnanharrastamista helpottavana tekijänä sen, että voi liikkua yhdessä ystävien kanssa. Silti vanhempien rooli näyttäisi olevan tärkeä vielä murrosikäistenkin fyysisen aktiivisuuden tukijoina (Edwardson & Gorely 2010; Verloigne ym. Myös perheen asuinpaikka voi vaikuttaa fyysiseen aktiivisuuteen, sillä suomalaisnuorten liikkumisen ja osallistumisen urheiluseuran harjoituksiin on todettu olevan yleisempää kaupungeissa ja taajamissa kuin maaseudun haja-asutusalueilla (Merikivi ym. 84 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhempien ja kavereiden tuki JOHDANTO Nuorten fyysisen aktiivisuuden väheneminen iän myötä (drop-off) on kansainvälisesti tunnettu ilmiö, mutta erityisesti suomalaisnuorilla se näkyy varsin voimakkaana. 2006) ja lisäksi tieto voi auttaa suunniteltaessa liikunnan edistämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Tämän artikkelin tavoitteena on selvittää, miten vanhempien ja kavereiden tuki ovat yhteydessä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen viidennellä, seitsemännellä ja yhdeksännellä luokalla. Esimerkiksi tanskalaistutkimuksessa havaittiin, että kaikki tutkitut vanhempien tuen muodot: rohkaisu, yhdessä liikkuminen, lasten liikunnan seuraaminen ja siitä keskusteleminen, olivat positiivisessa yhteydessä 11–15-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja yhteydet olivat samankaltaisia äidin ja isän tuen suhteen sekä tytöillä että pojilla (Henriksen ym. 2016; Yang ym. Tosin viimeaikaiset havainnot viittaavat siihen, että isojen kaupunkien keskustoissa asuvat nuoret liikkuisivat vähemmän (Merikivi ym. Vanhempien tavat tukea lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ovat hyvin moniulotteisia, mutta kovin tarkasti ei tiedetä sitä, mitkä tuen muodoista ovat tärkeimpiä ja vaikuttavimpia (Beets ym. Vanhemmat voivat esimerkiksi välittää hyväksyvää ja arvostavaa asennetta liikuntaa kohtaan, tarjota rohkaisua ja sosiaalista tukea, toimia itse liikunnallisina malleina, ohjata ja opastaa liikunnassa, harrastaa liikuntaa yhdessä lapsen kanssa, seurata lapsen harjoituksia tai kilpailuja, viedä lasta tutustumaan erilaisiin liikuntapaikkoihin, ostaa lapselle liikuntavälineitä tai kustantaa harrastusmaksuja (Beets ym 2010; Henriksen ym. 2014; Telama ym. Tuoreimpien suomalaistutkimusten perusteella (Merikivi ym. 2013.) Fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavien tekijöiden ja niiden välisten yhteyksien tuntemista voidaan pitää kansaterveydellisistä syistä tärkeänä, koska tiedetään, että lapsuusja nuoruusiän aktiivisuus on yhteydessä aikuisiän fyysiseen aktiivisuuteen ja terveyteen (Malina 2001; Tammelin 2003; Telama ym. 2003). 2011). Morriseyn ym. Murrosikään tultaessa vanhempien vaikutuksen on nähty vähenevän samalla kun vertaisten ja ystävien vaikutus nuoren liikuntakäyttäytymisessä kasvaa (Kirby ym. 2011)
2015). Tutkimukseen osallistuneiden nuorten (n=2764) määrät vuosiluokittain, sukupuolittain ja fyysisen aktiivisuuden ryhmissä (aktiivisesti liikkuvat/vähemmän liikkuvat). Aktiivisten nuorten ryhmässä paljon vanhempien tukea saavien osuus laski jopa enemmän (19 prosenttiyksikköä) kuin vähemmän liikkuvien nuorten ryhmässä (8 prosenttiyksikköä) iän karttuessa. LIITU-tutkimukseen vastasi 3071 lasta ja nuorta, ja sen vastausprosentti oli 41 prosenttia WHO-koululaistutkimuksen koko aineistosta. Kavereiden tukea nuoren liikunnan harrastamiselle tutkittiin yhteensä neljällä kysymyksellä, joista muodostettiin kaksi summamuuttujaa. WHO-koululaistutkimukseen osallistuneista kouluista noin puolet osallistui myös LIITU-tutkimukseen: 63 koulua, jossa vastaajat viidesluokkalaisia; 65 koulua, jossa vastaajat seitsemäsluokkalaisia ja 67 koulua, jossa vastaajat yhdeksäsluokkalaisia. Summamuuttujien sisäistä konsistenssia tarkasteltiin Cronbachin alpha -kertoimella. 3) Miten vanhempien ja kavereiden tuki ovat yhteydessä nuoren fyysiseen aktiivisuuteen eri vuosiluokilla, ja miten ne selittävät tyttöjen ja poikien fyysistä aktiivisuutta kun perheen sosioekonominen asema ja asuinpaikka on vakioitu. Toisen summamuuttujan (kaverit liikunnan esteenä) muodostivat väittämät ”kaveritkaan eivät harrasta liikuntaa” ja ”kaverit eivät arvos ta liikuntaa”. Edellä mainituista muuttujista muodostettiin vanhempien tukea kuvaa va summamuuttuja, jota käytettiin lineaarisessa regressioanalyysissä jatkuvana muuttujana ja ristiintaulukoinnissa kolmiluokkaisena (paljon tukea, jonkin verran tukea ja vähän tukea). TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tässä raportoitava tutkimus perustuu Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen LIITU-tutkimukseen, jossa kerätään tietoa lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisestä sekä siihen yhteydessä olevista tekijöistä (Kokko ym. tavallista viikkoa. Vanhempien ja kavereiden tuen merkitystä nuoren fyysiseen aktiivisuuteen tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä, jossa vakioituina muuttujina olivat vanhempien sosioekonominen asema sekä asuinpaikka. Lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta selvitettiin kahdella kysymyksellä, joista toinen koski edeltävää viikkoa ja toinen ns. tytöt pojat yht. Muuttujien välisiä eroja tarkasteltiin ristiintaulukoinneilla, Khiin-neliötestillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysilla. Selvä vanhempien tuen väheneminen havaittiin molemmilla ryhmillä etenkin seitsemännen ja yhdeksännen luokan välissä. Vastauksista muodostettiin fyysisen aktiivisuuden summamuuttuja, jonka perusteella nuoret jaettiin kahteen fyysisen aktiivisuuden ryhmään: aktiivisesti liikkuvat (6–7 kertaa viikossa) sekä vähem män liikkuvat (0–5 kertaa viikossa). Molemmissa kysyttiin, kuinka monena päivänä viikossa (0–7 päivänä) vastaaja liikkuu vähintään tunnin siten että hengästyy ja hikoilee. 2) Eroaako kavereiden tuki (liikkuminen kavereiden kanssa ja kaverit liikunnan esteenä) aktiivisesti ja vähemmän liikkuvilla nuorilla eri vuosiluokilla. Cronbachin alpha -kertoimet olivat seuraavat: fyysinen aktiivisuus ?= 0,92; vanhempien tuki ?= 0,76; kavereiden kanssa liikkuminen ?= 0,72 ja kaverit liikunnan esteenä ?= 0,70. Nuorilta kysyttiin näiden tukimuotojen useutta kuluneen viikon aikana erikseen isän ja äidin kohdalla viisiportaisella asteikolla. Ensimmäinen LIITU-aineisto kerättiin huhti–toukokuussa 2014 WHO -koululaistutkimuksen yhteydessä viides-, seitsemäs ja yhdeksäsluokkalaisilta (11-, 13ja 15-vuotiailta). Vanhempien tarjoamaa tukea nuoren liikuntaharrastukselle selvitettiin kyselyssä neljän erilaisen tukimuodon osalta: kannustaminen, kyyditseminen, liikkuminen nuoren kanssa ja liikuntakulujen maksaminen. luokka), sukupuoli, asuinpaikka (kaupunkikeskusta, kaupunkitaajama, maaseututaajama, maaseutu/haja-asutus) ja perheen sosioekonominen asema (vanhempien ammattiasema ISCO-luokituksen mukaisesti) saatiin WHO-koululaistutkimuksen aineistosta. Viidennellä ja seitsemännellä luokalla aktiivisesti liikkuvista nuorista yli puolet ja vähemmän liikkuvista nuorista noin kolmannes ilmoitti vanhempiensa tukevan heidän liikuntaharrastustaan paljon. Siirryttäessä vanhempiin nuoriin aktiivisten liikkujien osuus laskee ja vähemmän liikkuvien osuus nousee siten, että yhdeksäsluokkalaisista enää vajaa viidennes (19 prosenttia) kuului aktiivisiin liikkujiin. Otokseen valitun luokan oppilaiden toivottiin vastaavan WHO -koululaistutkimuksen (paperinen lomake) jälkeen myös LIITUerilliskyselyyn (internet-lomake). Tähän tutkimukseen puhdistetussa aineistossa oli 910 viidesluokkalaista, 919 seitsemäsluokkalaista ja 935 yhdeksäsluokkalaista (taulukko 1). tytöt pojat yht. TULOKSET Vanhempien tuki Aktiivisesti liikkuvat nuoret saivat vanhemmilta enemmän tukea liikuntaharrastukselleen kuin vähemmän liikkuvat nuoret riippumatta siitä, millä vuosiluokalla he olivat (p<0,001; kuvio 1). Lomakenumeroinnin avulla yksittäisen vastaajan WHO-koululaistutkimuksen ja LIITU-tutkimuksen vastaukset on mahdollista linkittää anonyymisti toisiinsa. Taulukosta 1 havaitaan, että aktiivisia liikkujia oli eniten viidenluokkalaisissa, joista lähes puolet (48 prosenttia) liikkui 6–7 päivänä viikossa. Väittämät, joissa vastaajilta kysyttiin kavereiden kanssa yhdessäolon ja yhteistoiminnan merkitystä sekä uusien kavereiden saamisen merkitystä liikuttaessa muodostivat toisen summamuuttujan (kavereiden kanssa liikkuminen). 5.lk 7.lk 9.lk tytöt pojat yht. Yhdeksännellä luokalla aktiivisesti liikkuvista nuorista enää joka kolmas ja vähemmän liikkuvista nuorista noin joka viides koki saavansa vanhemmiltaan paljon tukea liikuntaharrastukselleen. Aineiston analyysi aloitettiin jakaumatietojen tarkastelulla. 85 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhempien ja kavereiden tuki maksaminen) aktiivisesti ja vähemmän liikkuvilla nuorilla eri vuosiluokilla. Aktiiviset liikkujat n 200 240 440 132 151 283 89 87 176 (6–7 pv/vk) % 42,8 54,2 48,4 28,4 33,3 30,8 18,0 19,8 18,8 Vähemmän liikkuvat n 267 203 470 333 303 636 406 353 759 (0–5 pv/vk) % 57,2 45,8 51,6 71,6 66,7 69,2 82,0 80,2 81,2 TAULUKKO 1. Muodostettua summamuuttujaa käytettiin ristiintaulukoinnissa kolmiluokkaisina (vähän tärkeää, melko tärkeää, tärkeää) ja regressioanalyysissa jatkuvana muuttujana. Lasten ja nuorten taustatiedot eli vuosiluokka (5., 7., 9. Myös tätä summamuuttujaa käytettiin ristiintaulukoinnissa kolmiluokkaisena (pitää vähän tai ei lainkaan paikkaansa, pitää melko hyvin paikkansa, pitää erittäin hyvin paikkansa) ja regressioanalyysissa jatkuvana muuttujana
Niiden aktiivisesti liikkuvien ja vähemmän liikkuvien nuorten osuudet (%) vuosiluokittain, jotka ilmoittivat saavansa liikuntaharras tukselleen paljon vanhempien tukea. Niiden aktiivisesti liikkuvien ja vähemmän liikkuvien nuorten osuudet (%) vuosiluokittain, jotka pitivät kavereiden kanssa liikkumista tärkeänä omassa liikuntaharrastuksessaan. Niiden aktiivisesti liikkuvien ja vähemmän liikkuvien nuorten osuudet (%) vuosiluokittain, jotka kokivat kavereiden estävän liikunnanharrastamista ainakin jossakin määrin.. KUVIO 2. KUVIO 3. 86 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhempien ja kavereiden tuki KUVIO 1
Kokonaisuutena mallien selitysasteet eri vuosiluokilla eivät olleet kovin korkeita. 5-luokka 7-luokka 9-luokka Coef. Vähemmän liikkuvilla nuorilla kavereiden estävä merkitys lisääntyi iän myötä ja etenkin viidennen ja seitsemännen luokan välissä (11 prosenttiyksikköä). Vanhempien ja kavereiden tuen yhteydet fyysiseen aktiivisuuteen eri vuosiluokilla Vanhempien ja kavereiden tuen merkitystä nuoren fyysiselle aktiivisuudelle eri vuosiluokilla tutkittiin tarkemmin lineaarisella regressioanalyysillä molemmilla sukupuolilla vanhempien sosioekonominen asema ja nuoren asuinpaikka vakioituna. Kavereiden merkitys fyysistä aktiivisuutta estävänä tekijänä vahvistui iän karttuessa. Kaverit liikunnan esteenä Kavereiden merkitys liikunnan esteenä oli yleisempi vähemmän liikkuvien kuin aktiivisesti liikkuvien ryhmässä kaikilla vuosiluokilla (p<0,001; kuvio 3). 95%CI R 2 Coef. Lisäksi kavereiden kanssa liikkumisen merkitys laski iän myötä enemmän niiden nuorten ryhmässä, jotka liikkuivat vähemmän (17 prosenttiyksikköä) verrattuna aktiivisesti liikkuvien nuorten ryhmään (9 prosenttiyksikköä). Vähemmän liikkuvista viidesluokkalaisista 38 prosenttia, seitsemäsluokkalaisista 49 prosenttia ja yhdeksäsluokkalaisista 51 prosenttia koki kavereiden harrastamattomuuden ja liikunnan arvostuksen puutteen kaveripiirissä estävän omaa liikunnan harrastamista. Sen sijaan se, että vanhempien tuen havaittiin yläkouluaikana vähenevän jopa enemmän aktiivisten nuorten ryhmässä kuin vähemmän liikkuvien ryhmässä oli tuloksissa pienoinen yllätys. Sekä seitsemäs(p< 0,001; R 2 = 0,03) että erityisesti yhdeksäsluokkalaisilla pojilla (p< 0,001; R 2 = 0,10) kavereiden estävä merkitys selitti vähäisempää fyysistä aktiivisuutta. Tytöillä kavereiden estävä merkitys oli myös yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen, mutta sen selitysaste pysyi pienenä kaikilla vuosiluokilla (R 2 =0,01–0,02). Sen sijaan tytöistä maaseudun hajaasutusalueella asuvat seitsemäsluokkalaiset sekä maaseututaajamissa asuvat yhdeksäsluokkalaiset liikkuivat vähemmän muualla asuviin ikätovereihin verrattuna. Vanhempien ja kavereiden tuen yhteydet fyysiseen aktiivisuuteen eri vuosiluokilla vanhempien sosioekonominen asema ja asuinpaikka vakioituna. Yhdeksännellä luokalla vastaava osuus aktiivisista nuorista oli 26 prosenttia, ja vähemmän liikkuvista nuorista enää 17 prosenttia piti kavereiden merkitystä tärkeänä liikuntaharrastukselleen. Vanhempien tuen selitysasteet olivat korkeimmat viidesja seitsemäsluokkalaisilla pojilla (R 2 = 0,04) sekä viidesja yhdeksäsluokkalaisilla tytöillä (R 2 = 0,03). Kavereiden kanssa liikkuminen oli merkitsevä fyysistä aktiivisuutta selittävä tekijä molemmilla sukupuolilla ja kaikilla vuosiluokilla. Tytöillä vanhempien antama tuki oli yhteydessä suurempaan aktiivisuuteen kaikilla vuosiluokilla (viidennellä p<0,001; seitsemännellä p= 0,011 ja yhdeksännellä p<0,001). 95%CI R 2 Coef. Muuttujan kerroin (coef.), 95 % luottamusväli (95% CI) sekä mallin ja yksittäisten muuttujien selitysasteet (R 2 ).. Pojilla vanhempien tuki oli yhteydessä suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen viidennellä (p<0,001) ja seitsemännellä (p< 0,001) luokalla mutta ei yhdeksännellä luokalla. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Nuorten fyysiseen aktiivisuuteen perustuvia sekä vanhempien ja kave reiden tukea samanaikaisesti analysoivia tutkimuksia on tehty Suomessa toistaiseksi vähän. Viidesluokkalaisista pojista kaupunkitaajamissa ja maaseudun haja-asutus alueella asuvat olivat muualla asuviin verrattuna aktiivisempia. 95%CI R 2 POJAT 0,13 0,26 0,20 Vanhempien tuki 0,13*** 0,06–0,20 0,04 0,16*** 0,09–0,24 0,04 0,05 -0,02–0,12 0,00 Kavereiden kanssa liikkuminen 0,16* 0,03–0,29 0,01 0,42*** 0,27–0,56 0,06 0,32*** 0,19–0,46 0,05 Kaverit liikunnan esteenä 0,14 -0,45–0,17 0,00 -0,55*** -0,86–0,25 0,03 -0,82*** -1,05–0,57 0,10 TYTÖT 0,11 0,18 0,15 Vanhempien tuki 0,14*** 0,07–0,22 0,03 0,09* 0,02–0,17 0,01 0,15*** 0,08–0,22 0,03 Kavereiden kanssa liikkuminen 0,19* 0,04–0,34 0,02 0,25*** 0,12–0,39 0,04 0,14* 0,03–0,24 0,01 Kaverit liikunnan esteenä -0,42* -0,77–0,07 0,01 -0,50** -0,78–0,22 0,02 -0,40** -0,64–0,16 0,02 * p<0,05; ** p<0,01; *** p<0,001 TAULUKKO 2. Vakioiduista muuttujista äidin sosioekonominen asema oli merkitsevä sekä viidesluokkalaisilla pojilla (p= 0,004) että tytöillä (p= 0,046) siten, että äidin korkeampi sosioekonominen asema oli yhteydessä suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen. Aktiivisesti liikkuvat nuoret kokivat vanhempiensa tukevan liikuntaharrastusta yleisemmin kuin vähemmän liikkuvat nuoret, mikä oli odotettu tulos aikaisempien tutkimusten perusteella (Aarresola & Konttinen 2012; Davison & Jago 2009; Trost & Loprinzi 2011). Vastaavasti asuinpaikka oli yhteydessä sekä viidesluokkalaisten poikien (p= 0,025) että seitsemäsluokkalaisten (p= 0,003) ja yhdeksäsluokkalaisten (p= 0,026) tyttöjen fyysiseen aktiivisuuteen. 87 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhempien ja kavereiden tuki Kavereiden kanssa liikkuminen Kavereiden kanssa liikkumisen merkitys oli tärkeämpi aktiivisesti liikkuville nuorille kuin vähemmän liikkuville nuorille kaikilla vuosiluokilla (p<0,001; kuvio 2). Korkein selitysaste mallille muodostui seitsemäsluokkalaisilla pojilla (R 2 = 0,26) ja tytöillä (R 2 = 0,18) sekä yhdeksäsluokkalaisilla pojilla (R 2 = 0,20) (Taulukko 2). Sekä pojilla että tytöillä kavereiden kanssa liikkumisen tärkeys selitti fyysistä aktiivisuusta eniten seitsemäsluokkalaisilla (pojat R 2 = 0,06; tytöt R 2 = 0,04). Selityksenä voi olla se, että ainakin osa paljon liikkuvista ja mahdollisesti tavoitteellisesti urheilua harrastavista nuorista on jo varsin itseohjautuvia ja autonomisia liikuntaharrastuksessaan yläkouluiässä. Aktiivisesti liikkuvista viidesluokkalaisista ja seitsemäsluokkalaisista noin 45 prosenttia piti liikuntaharrastuksessa tärkeänä kavereiden kanssa yhdessäoloa ja yhteistoimintaa sekä uusien kavereiden saamista. Sen sijaan aktiivisesti liikkuvilla nuorilla vastaava osuus pysyi melko samanlaisena ollen jonkin verran yli 20 prosentin kaikilla tutkituilla vuosiluokilla
Urheilevilla nuorilla on havaittu tyypillisesti olevan useita ystäviä ja sosiaalista tukea tarjoavia verkostoja liikuntaharrastuksen ulkopuolellakin. Myös erilaiset liikkumisen haastekampanjat saattavat motivoida nuoria, ja innostaa kaveripiirejä liikkumaan yhdessä. Läheisiä ihmissuhteita ei yleensä voi väkisin luoda tai pakottaa pysyviksi. 2014). 2013). Vähemmän liikkuvista seitsemäsja yhdeksäsluokkalaisista noin puolet koki kavereiden estävää merkitystä kuvaavien väittämien pitävän ainakin melko hyvin paikkansa. Kavereiden tuen väheneminen iän myötä voi heijastella osaltaan drop-off -ilmiötä, eli vaikka nuori itse jatkaisikin liikkumista, lopettaa kaveripiiristä moni liikunnanharrastamisen murrosiässä. Samalla nyky-yhteiskunnan teknistyminen ja autoistuminen sekä hyvinvoinnin eriarvoistumiskehitys pönkittävät osaltaan. Berg 2015). erikoistumisvaiheessa (14–15-vuotiaana) vanhempien vaikuttavuuden on havaittu pienenevän (Aarresola & Konttinen 2012). Osa nuorten ystävyyssuhteista voi jo varhaisnuoruudessa, 11–14-vuotiaana olla varsin pysyviä (Laine 2005, 157) mutta toisaalta nuoruudelle tyypillisenä on pidetty vertaissuhteiden nopeita muutoksia (Casper & Card 2010). Tukea liikuntaharrastukselle saadaan myös kodin ulkopuolelta kuten liikuntaseurojen ohjaajilta, valmentajilta ja harrastuskavereilta (Lehmuskallio 2011). Lisäksi nuorten omaehtoista harrastamista tulisi tukea tarjoamalla ilmaisia ja edullisia liikuntapaikkoja ja kehittämällä erityisesti lähiliikuntapaikkoja kuten koulujen pihoja. (Korkiamäki & Elonen 2010.) Kavereiden tuki säilyi paremmin yläkoulun aikana aktiivisesti liikkuvien kuin vähemmän liikkuvien ryhmässä, vaikkakin suunta oli molemmissa ryhmissä laskeva. Liikkuva koulu -ohjelmaan sisältyen on monissa kouluissa järjestetty vertaisohjattuja liikuntavälitunteja tai vähän liikkuville nuorille omia liikuntakerhoja. 2016, 82). Peräti yhdeksän kymmenestä suomalaislapsesta osallistuu jossakin vaiheessa elämäänsä urheiluseuratoimintaan. Vertaisryhmien ja vertaistuen hyödyntäminen nuorten liikuntaaktiivisutta edistettäessä voisi varmasti olla nykyistä systemaattisempaa ja tehokkaampaa niin kouluissa kuin vapaa-ajan liikunnassa. Tässä artikkelissa ei tarkasteltu vanhempien tuen muotoja erikseen, mutta aineistosta tehty aikaisempi raportti (Palomäki, Huotari & Kokko 2015) osoitti, että jotkin tuen muodoista säilyvät nuorten kasvaessa yleisempinä kuin toiset. On luonnollista, että yhdeksäsluokkalaisilla on enemmän päätösvaltaa ja autonomiaa suhteessa omaan vapaa-aikaansa ja harrastuksiinsa kuin nuoremmilla lapsilla. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten ja nuorten liikkuminen tapahtuu yhä enemmän ja nuorempana organisoidusti. Kaveripiirin ”imu” voi myös olla niin suuri, ettei nuori ole halukas irrottautumaan sen edustamista merkityksistä ja identiteettivalinnoista edes hetkeksi liikuntaa harrastaakseen (Liimakka ym. Kyse on merkittävästä elämäntapavalinnasta ja usein myös taloudellisesta panostuksesta. 2013). Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että etenkin vanhempien kyyditysapu näyttäisi olevan tärkeä tekijä 13–15-vuotiaiden nuorten liikunta-aktiivisuudessa ja sen säilymisessä murrosiässä (Davison & Jago 2009; Verlogne ym. Etenkin perheissä, joissa useampi lapsi urheilee, muodostuu harrastamisesta helposti koko perheen yhteinen "projekti", jossa arki rytmittyy harjoitusten ja harrastukseen liittyvien tapahtumien ympärille (mm. Sama pätee varmasti myös yleisemmin vanhemmuudessa ja nuorten fyysistä aktiivisuutta edistettäessä. Esimerkiksi liikuntakulujen maksaminen pysyi yleisenä tuen muotona yhdeksännelläkin luokalla, mutta vain pieni osa tämän ikäisistä nuorista kertoi liikkuvansa vanhempansa kanssa usein (Palomäki, Huotari & Kokko 2015). Tämä johtunee osaltaan siitä, että liikuntaa harrastavalla nuorella on usein myös liikuntaa harrastavia ystäviä (Maturo & Cunningham 2013; Sirad ym. Useissa suomalaistutkimuksissa on havaittu, että erityisesti urheiluseurassa harrastaminen on yleisempää silloin kun vanhempien tuloja koulutustaso on korkea (Kantomaa ym. (Mononen ym. 2014; Palomäki ym. Kaverisuhteiden hyödyntämiseen liikkumisen edistämisessä liittyy myös haasteita. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempia tuloksia myös sen suhteen, että aktiivisesti liikkuvat kokivat saavansa kavereilta enemmän tukea kuin vähemmän liikkuvat. Vanhempien kasvatusvastuuta kiistämättä, voidaan kriittisesti pohtia sitäkin, että sälytetäänkö vanhemmille nykyaikana jopa liikaa paineita ja vastuuta lastensa valinnoista ja niiden toteutumisesta niin vapaa-ajalla kuin esimerkiksi koulunkäynnissä. 2016), ja tässäkin tutkimuksessa havaittiin äidin koulutustason positiivinen yhteys viidesluokkalaisten tyttöjen ja poikien liikkumiseen. Urheilevien nuorten kohdalla on todettu, että vanhempien tulee osata mukauttaa tukeaan ja osallistumistaan nuoren kehityksen ja urheilu-uran etenemisen eri vaiheissa (Harwood & Knight 2015). Näyttääkin siltä, että nuorten sitoutuminen vertaisryhmissä vaihtelee: osa esimerkiksi muodostaa tiiviin siteen yhteen läheiseen ystävään ja osa elää löyhempien vertaissuhteiden varassa. 2016.) Samalla tämä yleensä tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat mukana toiminnassa vähintäänkin kuljettamassa ja kustantamassa harrastusta, mutta usein myös seuran toimija talkoohenkilöinä. Se, että kaveritkin lopettivat harrastamisen, on havaittu varsin yleiseksi syyksi nuorten liikuntaharrastusten lopettamisessa (Blomqvist ym. Jos kaveripiiri suosii pääsääntöisesti muita vapaa-ajanviettotapoja, tulisi nuoren joko hankkia uusia liikuntaa harrastavia ystäviä tuekseen tai tyytyä harrastamaan liikuntaa yksin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että tytöt kokevat saavansa selvästi poikia useammin sosiaalista tukea, kuten hyväksyntää ja kannustusta vertaisiltaan, mutta samalla myös arveltu, että pojat eivät samassa määrin kavereiden tukea kaipaisikaan (Salmela 2006, 122–127). Lisäksi havaittiin, että kavereiden tuki liikunnalle eroaa jo viidennellä luokalla, mikä voisi viitata siihen, että kaveripiireissä on tapahtunut jo tässä vaiheessa eriytymistä sen suhteen harrastetaanko liikuntaa vai jotakin muuta. 2015). 2013, 26–27; Kokko & Hämylä 2015, 92–97.) Näiden erilaisten toimien ja interventioiden vaikuttavuudesta tarvittaisiin myös lisää tutkimustietoa. 88 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhempien ja kavereiden tuki Liikuntaharrastuksen ns. Eroja tyttöjen ja poikien kaverisuhteissa ilmentää myös se, että tytöille näyttäisi riittävän yksikin läheinen ystävä, kun taas poikien kohdalla "vain" yksi ystävä saattaa yleisemmin merkitä porukan ulkopuolelle jäämistä (Korkiamäki & Elonen 2010). 2015; Myllyniemi & Berg 2013; Merikivi ym. Nuori, jonka kaveripiirissä liikutaan vähän, on varsin haasteellisen tilanteen edessä, vaikka omaa motivaatiota liikkumiseen löytyisikin. Lisäksi on huomioitava, etteivät vertaissuhteet synny pelkästään yksilöllisten valintojen seurauksena vaan esimerkiksi yhteiskuntaluokka, asuinalue, etninen tausta ja sukupuoli ovat tekijöitä, jotka voivat sekä suunnata että rajoittaa ystävyyssuhteita ja myös sitoutumista erilaisiin vapaaajan viettotapoihin (Berg 2015). Urhei luseurojen kilpailusuuntautuneen toiminnan rinnalle tarvittaisiin nykyistä runsaammin erilaisia harrasteliikunnan ryhmiä, joiden tarjontaa voitaisiin kehittää nuorten toiveita kuunnellen ja osallisuutta tukien. Kaikilla nuorilla ei ole lainkaan läheistä ystävää, ja noin kymmenen prosenttia suomalaisista lapsista ja nuorista tuntee itsensä yksinäiseksi (Myllyniemi & Berg 2013, 52). Osalle nuorista liikkumattomuus näyttäisi olevan henkilökohtainen elämäntapavalinta, eikä nuori välttämättä koe tarvitsevansa liikuntaa elääkseen ”hyvää elämää”. Yhtenä tämän tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää sitä, että osalle nuorista kaverit näyttäisivät muodostavan varsin merkittävän esteen liikunnan harrastamiselle. Siihen, miksi kavereiden estävä merkitys näyttäisi olevan keskeisempi poikien kuin tyttöjen liikkumisessa, ei tämän tutkimuksen perusteella saada suoraa vastausta. (Aira ym. Toki lopettamisen taustalla vaikuttavat myös muut ikävaiheelle tyypilliset syyt: ei ole aikaa, koska kiinnostus kohdistuu muihin asioihin, on kyllästytty lajiin tai harrastuksen paris sa ei enää viihdytty (Blomqvist ym. Kavereiden estävä merkitys näyttäisi yleistyvän iän karttuessa vain vähemmän liikkuvien ryhmässä, ja erityisesti yhdeksäsluokkalaisilla pojilla se selitti vähäisempää fyysistä aktiivisuutta
Parental social support and the physical activity-related behaviors of youth: a review. Correlates of physical activity in youth: a review of quantitative systematic reviews. Kirby, J., Levin K.A. Medicine & Science in Sport & Exercise 44 (1), 111–117. Family support for physical activity in girls from 8th to 12th grade in Shout Carolina. Hirvensalo, M. Edwardson, C.L. (Kauravaara 2013.) Kuitenkin erilaiset elämän taitekohdat ja muutokset esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa, terveydessä, opiskelutai työpaikassa voivat saada aikaan arvojen ja elämäntavan uudelleen jäsentymistä, siten että myös liikunnan asema yksilön arjessa muuttuu (Hirvensalo 2013). 2013. Kauravaara, K. Social determinants of health and well-being among young people. Dowda, M., Dishman, R.K., Pfeiffer, K.A. Ikätoverit sosiaalisina resursseina yläkouluiässä. & Inchley, J. Dumith, S.C., Gigante, D.P., Domingues, M.R. 2013. Turun yliopisto. Liikunta & Tiede 49 (6), 29–35. Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. Liikkuvasta lapsuudesta aktiiviseen aikuisuuteen ja vireään vanhuuteen – Elämänkulun taitekohtiin kannattaa panostaa. (toim.) 2012. & Gorely, T. “We Were Best Friends, But…” Two Studies of Antipathetic Relationships Emerging from Broken Friendships. Psychology of Sport and Exercise 11, 522–535. 9.-luokkalaisille. Tämän tutkimuksen vahvuuksina voidaan pitää laajaa aineistoa ja sitä, että tutkitut edustivat eri ikäryhmiä liikuntakäyttäytymisen kannalta merkittävässä nuoruusiässä. 2010. Nuorisotutkimus 33 (3–4), 88–101. & Kokko, S. 2007. Psychology of Sport and Exercise 16 (1), 24–35. Morrisey, J.L., Janz, K.F., Letuchy, E.M., Francis, S.L. Liikunta & Tiede 48 (6), 24–31. Liikunta & Tiede 50 (4), 30–33. 2011. 2015. Lisäk si tuen yhteyksien tarkasteltu objektiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen saattaisi tarjota jossakin määrin kyselytutkimuksista poikkeavia tuloksia. Vähän liikkuvan nuoren miehen hyvän elämän reseptiin ei liikuntaa tarvita. & Jago, R. Valtioneuvoston julkaisuja 2015:2. & Kohl, H.W. Malina, R. 2013. Biddle, S.J.H., Atkin, A.J., Cavill, N. Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta. Parental influences on different types and intensities of physical activity in youth: A systematic review. 2013. Haanpää, L., Ursin, P. 2014. 2012. & Alderman, B.L. Valtioneuvoston julkaisuja 2015: 2, 74–82. 2011. Urheilu ja seuraharrastaminen. International Journal of Epidemiology 40 (3), 685–698. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014: 2, 25–34. Liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässä. Health Education & Behavior 37, 621–644. Vuoden 2016 vapaa-aika tutkimuksessa samassa taloudessa asuvien sisarusten määrällä havaittiin olevan positiivinen yhteys harrastetun liikunnan määrään, mutta yhteys hävisi kun huomioitiin vastaajien ikä, sillä enemmän liikuntaa harrastaneilla nuoremmilla vastaajilla oli myös eniten kotona asuvia sisaruksia (Merikivi ym. Minä, me ja muut sosiaalisissa verkostoissa. Poikkileikkausasetelmasta johtuen tässä esitettyjen tulosten perusteella ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä syy-seuraussuhteista eli esimerkiksi siitä, johtaako vanhempien tai kavereiden tuki nuoren aktiiviseen liikkumiseen, vai päinvastoin. Kantomaa,M., Jaako, J. & Hankonen, N. Currie, C., Zanotti, C., Morgan, A., Currie, D., de Looze, M., Roberts, C., Samdal, O., Smith, O. Beets, M.W., Cardinal, B.J. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. & Hämylä, R. & Barnekow, V. Ei Villegalle vaan vertaiset, valmentajat ja vanhemmat – lasten ja nuorten näkemyksiä liikuntakiinnostukseensa vaikuttajista. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012: 2. & Kokko, S. 2011. Physical activity among adolescents: The role of various kinds of parental support. & Foster, C. 2009. Casper, D. International Review of Sport and Exercise Psychology 4 (1), 25–49. 6). (toim.) 2015. & Matarma, T. Health Education Research 23 (4), 633–647. Turun lapsi ja nuorisotutkimuskeskuksen julkaisuja 3/2012. & Cunningham, S. Liikunta & Tiede 50 (6), 32–39. 2015. 2008. & Elonen, N. Teoksessa S. Vanhemmat moni-ilmeinen vaikuttaja kilpaurheiluun sosiaalistumisessa. 2010. & Knight, C.J. Physical activity and fitness: pathways from childhood to adulthood. Liimakka, S., Jallinoja, P. 2012. Journal of Adolescent Research 25 (4), 499–526. Tutkittavia asioita ei selvitetty yksittäisten kysymysten varassa, vaan summamuuttujilla, joiden sisäinen konsistenssi osoittautui hyväksi. & Holsten, B.E. Preventive Medicine 44 (2), 153–159. Henriksen, P.W., Ingholt, L., Rasmussen, M. & Card, N. Keuruu: Otava. Coleman, L., Cox, L. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Lisäksi vanhempien ja ystävien tuen merkitystä nuoren fyysiselle aktiivisuudelle voitiin aineiston avulla tarkastella samanaikaisesti huomioiden tiedot nuoren asuinpaikasta ja sosioekonomista asemasta. Physical activity change during adolescence: A systematic review and a pooled analysis. Parenting in youth sport: A position paper on parenting expertise. Liikunta & Tiede 50 (2-3), 18–21. & Tammelin, T. & Levy, S.M. & Cooper, A.R. Journal of Physical Activity and Health 8, 785–793. American Journal of Preventive Medicine 40 (6), 645–658. Harwood, C.G. LÄHTEET Aarresola, O. 2001. Kokko & R. Nuorisotutkimus 28 (3), 18–35. Kavereiden sosiaalista tukea nuorten liikunnanharrastamisessa on tutkittu Suomessa jonkin verran, mutta kausaalisuhteiden tai iänmukaisten muutosten selvittämiseksi tarvittaisiin myös seurantaja pitkittäisasetelmia. Nuorten harrasteliikunnan kehittäminen 1999-2011. Craggs, C., Corder, K., van Sluijs, E.M.F. 2015. 2016, 89). Laine, K. & Griffin, S.J. Determinants of change in physical activity in children and adolescents: A systematic review. The effect of family and friend support on physical activity through adolescence:. Medicine & Science in Sports & Exercise 41 (9), 1816–1825. Friends and physical activity during the transition from primary to secondary school. 2013. Kouluikäisten liikuntasuhde luupin alla – kyselytutkimus 6. & Roker, D. & Russell, R.P. Blomqvist, M., Mononen, K., Konttinen, N., Koski, P. Davison, K.K. 2015). Health behavior in School-aged Children (HBSC) study: international report from the 2009/2010 survey. Toisaalta mukana ei ollut muita fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä, joista esimerkiksi sisarusten liikunnan harrastaminen ja sosiaalinen tuki sekä nuoren koettu liikunnallinen pätevyys olisivat saattaneet olla merkityksellisiä tekijöitä. 2012. American Journal of Public Health 103 (7), 23–38. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3. Jago, R., Page, A.S. 2016. 2011. Kuitenkin kansainvälisissä seurantatutkimuksissa on saatu myös viitteitä siitä, että vanhempien tai kavereiden tuen lisääntyminen voi johtaa murrosikäisellä reippaan liikunnan lisääntymiseen (Morrisey ym. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Parental and peer influences on physical activity among Scottish adolescents: A longitudinal study. 2005. Lehtonen, K. 2015. 2011. Kokko, S. & Konttinen, N. Lehmuskallio, M. Sosioekonomisen aseman yhteys nuorten liikunnan harrastamiseen – tuloksia suomalaisista seurantatutkimuksista. Sosiaaliset jalat ja vakava vapaa-aika -lasten ja nuorten vertaissuhteiden merkitys liikuntaharrastuksissa. Korkiamäki, R. 2012. Scandinavian Journal of Medicine, Science and Sport 26 (8), 927–932. 2010. 89 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhempien ja kavereiden tuki liikkumatonta elämäntapaa. Change in parents and peer support across ages 9 to 15 yr and adolescents girl’s physical activity. Maturo, C. 2010. Teoksessa: Mikä maksaa. Influence of friends on children’s physical activity: A Review. American Journal Human Biology 13, 162–172. (Health Policy for Children and Adolescents, No. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Girls and young women’s participation in physical activity: psychological and social influences. Copenhagen, WHO Regional Office for Europe. Liikunta ja kaverit ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien nuorten elämänkokonaisuudessa. Liikutaan ja/vai hengaillaan. (toim.). Berg, P
Acta Kinesiologica Universitatis Tartuensis 8, 61–88.. Urheilu ja seuraharrastaminen. Jyväskylän yliopisto, Chydeniusinstituutin tutkimuksia 1/2006. 2011. & Järvelin, M.-R. Liikunta & Tiede 53 (4), 92–98. Salmela, J. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016: 4. Media hanskassa. Vanhempien merkitys 5.luokan oppilaiden liikuntaharrastuksessa. Mononen, K., Blomqvist, M., Koski, P. Verkkojulkaisuja, Nuorisotutkimusseura 104. & Kokko, S. 2006. & Neumark-Sztainer, D. Kokko & R. Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. & Taylor, W.C. Tammelin, T., Näyhä, S., Laitinen, J., Rintamäki, H. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Myllyniemi, S. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 12, 103. Exploring associations between parental and peer variables, personal variables and physical activity among adolescents: a mediation analysis. (toim.). 2003. Verloigne, M., Veitch, J., Carver, A., Salmon, J., Cardon, G., De Bourdeaudhuij, I & Timperio, A. & Kokko, S. Kansallinen liikuntatutkimus 2009– 2010. 2006. 2003. Liikunta & Tiede 40 (5-6), 26–32. Trost, S. Palomäki, S., Laherto, L., Kukkonen, T., Hakonen,H. 2016. & Berg, P. 90 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhempien ja kavereiden tuki a longitudinal study. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Teoksessa S. 2003. A review of correlates of physical activity of children and adolescents. Rautava, P., Laakso, L. Physical activity and social status in adolescence as predictors of physical in activity in adulthood. & Viikari, J. & Tammelin, T. Participation in organized youth sport as a predictor of adult physical activity: a 21-year longitudinal study. 2010. Medicine & Science in Sports & Exercise 32 (5), 963–975. Sallis, J.F., Prochaska, J.J. Kokko & A. Lasten ja nuorten vapaa-ajan tutkimus mediasta ja liikunnasta 2016. Koetun sosiaalisen tuen, pätevyyden, itsearvostuksen ja liikunnan yhteyksiä nuoruusiän kasvuvuosina. Palomäki, S., Huotari, P. BMC Public Health 14, 966. Lapset ja nuoret. Secular trends in youth physical activity and parents’ socioekonomic status from 1977 to 2005. Physical activity and screen time in adolescents and their friends. 2013. Pediatric Exercise and Science 18 (1), 76–88. Pediatric Exercise and Science 21 (4), 462–474. Vanhempien hyvä koulutusja tulotaso lisäävät nuorten liikkumiseen etenkin urheiluseuroissa. 2000. 2013. Merikivi, J., Myllyniemi, S. 2003. SLU:n julkaisusarja 7. Tammelin, T. Telama, R., Yang, X., Hirvensalo, M., & Raitakari, O. Mehtälä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. & Salasuo, M. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Nuorisoasiain neuvottelukunnan julkaisuja 49. Väitöskirja. Oulun yliopisto. American Journal of Lifestyle Medicine 5 (2), 171–181. Teoksessa S. & Pere, L. SLU (Suomen Liikunta ja Urheilu). Parental influences on physical activity behaviour in children and adolescents: a brief review. & Loprinzi, P. Preventive Medicine 37 (4), 375–381. Valtioneuvoston julkaisuja 2015: 2, 66–71. 2009. Verkkojulkaisuja: Nuorisotutkimusseura 64. Telama, R., Laakso, L., Nupponen, H., Rimpelä, A. 2014. Vanhemmat ja kaverit liikuntaharrastuksen tukena. American Journal of Preventive Medicine 44 (1), 48–55. Physical activity from adolescence to adulthood and healthrelated fitness at age 31 – cross-sectional and longitudinal analyses of the Northern Finland birth cohort of 1966. Sirard, J., Bruening, M., Wall, M., Eisenberg, M., Kim, S. 2016. Children’s and adolescents’ physical activity in relation with living environment, parents’ physical activity, age and gender. Yang, X., Telama, R., Laakso, L. 2016. & Nupponen, H. 2015
2017. In this study it was analysed how the use of ActionTrack in teaching is associated with the levels of pupils’ physical activity and how they enjoy being at school. ABSTRACT Koivisto K, Koski P. Liikunta & Tiede 54 (2–3), 91–98. & Matarma T. Luokissa tapahtuneet fyysisen aktiivisuuden ja kouluviihtyvyyden muutokset analysoitiin Wilcoxonin testeillä ja luokkien väliset muutokset toistettujen mittausten varianssianalyyseillä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ActionTrackmobii lisovelluksen opetuskäytön yhteyksiä viidesluokkalaisten fyysisen aktiivisuuden ja kouluviihtyvyyden muutoksiin. It can be concluded that according to this study the use of ActionTrack in teaching can increase physical activity during the school time and make the pupils enjoy more being at school. Whereas during the time spent at school the average time of at least moderate intensity was increased in the intervention group at the beginning of the intervention. The changes of physical activity were analysed during the whole day and separately during the time spent at school. Verrokkiluokan oppitunnit eivät poikenneet tavanomaisesta. ActionTrack mobile application in teaching – Changes of pupils’ physical activity and enjoy being at school: A pilot study. Tutkimukseen osallistui kaksi luokkaa, koe(n=18) ja verrokkiluokka (n=16). Oppilaiden fyysinen aktiivisuus mitattiin 6.30–22.30 välisenä aikana lantiolle kiinnitetyin ActiGraph-kiihtyvyysmittarein ennen interventiota, sen puolivälissä ja lopussa. 2017. Fyysisen aktiivisuuden ja kouluviihtyvyyden muutokset ActionTracksovelluksen opetuskäytön myötä – pilottitutkimus. Kouluviihtyvyys selvitettiin kyselyllä, joka toteutettiin ennen ActionTrack-sovelluksen käyttöä ja sovelluksen käytön päätyttyä. In addition the pupils in intervention group enjoyed more to be at school after the intervention whereas the change has been opposite in the control group. & Matarma T. According to the results, the changes were not noticed in neither groups in daily physical activity. Fyysisen aktiivisuuden muutokset selvitettiin erikseen koulussa vietetyn ajan ja koko päivän osalta. Päivittäisessä fyysisessä aktiivisuudessa ei todettu muutoksia kummallakaan luokalla. The classes of the control group were organized as usually. ActionTrack on paikkatietojärjestelmää hyödyntävä sovellus, jolla opetusta voidaan toteuttaa uudenlaisella tavalla liikuntaa ja oppimistehtäviä yhdistäen. The physical activity of the pupils was measured by the Actigraph accelerometers before the intervention, in the middle of it and at the end of the intervention. The changes of physical activity and how the pupils enjoy being at school was analysed with Wilcoxon test and the differences between the classes with repeated measures ANOVA. 91 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • ActionTrack, liikkuminen ja kouluviihtyvyys FYYSISEN AKTIIVISUUDEN JA KOULUVIIHTYVYYDEN MUUTOKSET ACTIONTRACK-SOVELLUKSEN OPETUSKÄYTÖN MYÖTÄ – PILOTTITUTKIMUS Kimmo Koivisto, LitM, Turun yliopisto/Opettajankoulutuslaitos, Seminaarinkatu 1, 26100 Turun ylipisto. How the students enjoy being at school was analysed by a questionnaire before and after the intervention. Koeluokalla kouluviihtyvyyden todettiin kehittyneen parempaan suuntaan, verrokkiluokalla kouluviihtyvyys heikkeni. ActionTrack-sovelluksen opetuskäytöllä voi tämän tutkimuksen mukaan olla myönteisiä vaikutuksia koulupäivän aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen ja kouluviihtyvyyteen. Pasi Koski, FT, Turun yliopisto. Liikunta & Tiede 54 (2–3), 91–98. The target group consists of two school classes of fifth grade (intervention class, n=18; control class n=16). P. The intervention group had classes where ActionTrack was applied two or three times a week during ten weeks. Koulussa vietetyn ajan vähintään keskiraskaan liikunnan määrä kasvoi koeluokalla opetusintervention ensimmäisen viiden viikon aikana. Key words: physical activity, school well-being, learning environment TIIVISTELMÄ Koivisto K, Koski P. Tanja Matarma, LitM, Turun yliopisto. Sähköposti: kimmo.koivisto@utu.fi (yhteyshenkilö). Avainsanat: fyysinen aktiivisuus, kouluhyvinvointi, kouluviihtyvyys, oppimisympäristö. 050-373 5924. Koeluokalle toteutettiin opetusinterventio, jonka aikana oppilaat käyttivät yksittäisillä oppitunneilla ActionTracksovellusta 2–3 kertaa viikossa kymmenen viikon ajan. ActionTrack is a GIS-based mobile application by which it is possible to renew school teaching by combining physical activities and learning tasks in different subjects
Yläkouluun siirryttäessä liikkumisen määrä muuttuu selvästi vähäisemmäksi. WHO:n (2010) suositus terveyttä edistävän liikunnan minimimäärästä 5–17-vuotiaille on vähintään keskiraskasta liikuntaa vähintään tunti päivässä. Linnankylän ja Malinin (1997) mukaan kouluviihtyvyys voidaan määritellä kouluelämän laaduksi eli toisin sanoen oppilaiden kokonaisvaltaiseksi viihtyvyydeksi erityisesti koululle tyypillisissä tehtävissä ja toiminnoissa. Motivaation todetaan vahvistuvan myös työtavoilla, jotka tukevat itseohjautuvuutta ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Tutkimuksessa tutkitut neljä osa-aluetta, henkinen hyvinvointi, sosiaalinen käyttäytyminen, antisosiaalinen käyttäytyminen ja koulumenestys, mukailevat osittain myös Konun ym. Pisa2012-tutkimuksen kouluviihtyvyyden vertailussa Suomi oli 65 maan joukosta viidenneksi heikoin, kun oppilaat ottivat kantaa väitteeseen ”tunnen itseni iloiseksi koulussa” (OECD 2014, 21). Suomalaisten yläkouluikäisten päivittäinen liikkumaton aika on noin tunnin enemmän verrattuna samanikäisiin amerikkalaisiin ja muihin eurooppalaisiin. Tämän lisäksi suomalaiset lapset viihtyvät koulussa heikosti moniin muihin maihin verrattuna (Kämppi ym. Suuri istumisen määrä on aikuisiin kohdennettujen tutkimusten mukaan todettu terveysriskiksi, jota ei voida ehkäistä runsaalla liikunnan harrastamisella (Helajärvi 2013; Owen 2010; Vasankari 2014). Suomessa laadittujen suositusten mukaisesti 7–18-vuotiaiden lasten tulisi liikkua reippaasti yhdestä kahteen tuntia päivässä (Tammelin & Karvinen 2008). Liikkuva koulu -tutkimuksen objektiivisten mittausten mukaan liikkumatonta aikaa kertyy alakoulun 5–6-luokkalaisille 40 minuuttia jokaista koulussa vietettyä tuntia kohden ja 7,2 tuntia päivää kohden. Runsaan paikallaanolo määrän on osoitettu olevan positiivisesti yhteydessä myös 5–17-vuotiaiden terveysriskeihin (Tremblay ym. Iso osa suomalaisista kouluikäisistä nuorista ei saavuta terveyttä edistävän fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaista liikuntamäärää vuorokaudessa (Kokko ym. Uusimpien suomalaisten suositusten mukaan alle 8-vuotiaiden tulisi liikkua kuormittavuudeltaan monipuolisesti rasittuen vähintään kolme tuntia päivässä (Opetusja kulttuuriministeriö 2016, 8–9). Konun ym. Koulun olosuhteisiin sisältyvät fyysiset olot, opetuksen organisointi ja oppilaille tarjotut palvelut. 2013, 2). Samankaltaisia tutkimustietoon pohjautuvia paikallaanolon ja istumisen välttämisen suosituksia on annettu myös esimerkiksi Britteinsaarilla (Department of health 2011, 26–28). 2016, 81). (2002) hyvinvointikäsite perustuu Allardtin (1976) hyvinvointiteoriaan, jossa hyvinvoinnin osa-alueina on elintaso (having) ja elämänlaatu. Sovelluksella voidaan luoda tehtäviä ja sijoittaa ne gpsja karttapohjatietojen avulla mihin tahansa paikkaan myös luokkahuoneen ulkopuolelle. (Tammelin ym. Oppilaiden kouluviihtyvyys Suomalaisten nuorten kouluviihtyvyys on todettu WHO:n toteuttamissa kansainvälisissä vertailuissa varsin alhaiseksi, kaikissa muissa Pohjoismaissa koulussa viihdytään paremmin ja 36 maan vertailussa suomalaiset sijoittuvat heikoimpaan kolmannekseen (Kämppi 2012, 25–30). Konu ym. Kansainvälisten asennemittausten vertailutulosten tulkinnassa on kuitenkin syytä olla varovainen, sillä kulttuuriset erot vaikuttavat vastaamisen tapaan (Harinen & Halme 2012, 66). Kouluviihtyvyyttä voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta ja sen määrittely yksiselitteisesti on vaikeaa. (2005) tekemän kirjallisuuskatsauksen perusteella kouluikäisten lasten tulisi liikkua vähintään tunti päivässä vähintään kohtalaisesti rasittuen. Sosiaalisiin suhteisiin sisältyvät kaverisuhteet, opettaja-oppilassuhteet ja kiusaaminen. Yläkouluikäisille suomalaisille kertyy 45 minuuttia liikkumatonta aikaa jokaista koulussa vietettyä tuntia kohden ja päivän aikana noin 8,5 tuntia. 2012; OECD 2014). WHO:n koululaistutkimuksen tulosten perusteella 11-vuotiaiden ikäryhmässä runsas kolmannes suomalaispojista ja neljännes tytöistä liikkui vuonna 2010 WHO:n suositusten mukaisesti eli vähintään tunnin päivittäin. 2014). (Opetushallitus 2014, 14, 27–28.) ActionTrack mahdollistaa näiden tavoitteiden suuntaisen työskentelyn. Esimerkiksi Kouluterveyskyselyn 2013 perusteella koulun työilmapiiri on kehittynyt Suomessa myönteiseen suuntaan 2000-luvulla (Luopa ym. Suomalaisten suositusten mukaan lasten ja nuorten tulisi välttää runsasta paikallaanoloa ja istumista aina kun se on mahdollista, erityisesti yli tunnin mittaisia yhtäjaksoisia istumisjaksoja tulisi välttää (Sosiaalija terveysministeriö 2015, 15–16, 18). Elämänlaatuun kuuluvat suhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being) (Allardt 1976). (2002) jakaa kouluhyvinvoinnin neljään osa-alueeseen: koulun olosuhteet, sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttamisen mahdollisuudet ja terveydentila. 2014.) Liikkumista koskevien 15 maan kansallisten raporttien vertailun perusteella suuri paikallaanolo määrä voidaan todeta merkittäväksi syyksi suomalaisten lasten fyysisen kokonaisaktiivisuuden vähäisyyteen vuorokaudessa (Tremblay ym. Pisa2012 ensituloksia -raportin alkusanoissa todetaan suomalaisten lasten koulunkäyntiin liittyvien asenteiden heikkenemisestä olleen merkkejä jo muutaman viime vuoden ajan (Kupari ym. Koulutyössä odotetaan käytettävän erilaisia työtapoja ja oppimisympäristöjä sekä pyritään säännöllisesti viemään työskentelyä ulos luokkahuoneesta. Opdenakkerin ja Van Dammen (2000) tutkimuksessa tarkasteltiin koulun ja luokan yhteyttä oppilaiden hyvinvointiin. 92 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • ActionTrack, liikkuminen ja kouluviihtyvyys JOHDANTO ActionTrack on paikkatietojärjestelmää hyödyntävä sovellus, jolla eri oppiaineiden opetusta voidaan toteuttaa uudenlaisella tavalla liikuntaa ja oppimistehtäviä yhdistäen. Gutman ja Feinstein (2008) tutkivat koulun vaikutusta lasten hyvinvointiin. Liikkuva koulu -tutkimuksissa objektiivisesti mitattujen tulosten perusteella noin puolet alakouluikäisistä saavuttaa tunnin minimisuosituksen reippaan liikunnan osalta, yläkouluikäisistä tuohon minimitavoitteeseen yltää vajaa viidennes (Tammelin ym. Sovellus opastaa oppilaan siirtymisen tuolle ennalta määritellylle tehtäväpaikalle eli virtuaaliselle rastille, jossa hän saa tehtävän tai oppisisältöä itselleen mobiililaitteen kuten tabletin tai älypuhelimen kautta. Hyvinvointia mitattiin kahdeksalla indikaattorilla: hyvinvointi koulussa, sosiaalinen integraation luokassa, suhde opettajiin, kiinnostus opittaviin aineisiin, oppimismotivaatio, asenne kotiläksyihin, tarkkaavaisuus luokassa ja akateeminen minäkuva.. (2002) jaottelua. 2011). 2014). Erillisistä tehtävistä voidaan tehdä tehtäväratoja ja oppimispelejä. Kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suositukset ja niiden toteutuminen Kouluikäisten päivittäiselle terveyttä edistävälle fyysisen aktiivisuuden määrälle on annettu sekä kansainvälisiä että kansallisia suosituksia. 2015; Tammelin ym. 2014). Strongin ym. Pisa2015-kyselyssä suomalaisten oppilaiden sisäinen motivaatio luonnontieteiden opiskeluun oli 12:nneksi alhaisin 73 maan tulosten vertailussa ja motivaatio oli pudonnut selkeästi vuoteen 2006 verrattuna (Vettenranta ym. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa toiminnallisten oppimistapojen sekä liikkumisen uskotaan lisäävät oppimisen elämyksellisyyttä ja vahvistavan motivaatiota koulun käyntiä kohtaan. 2015, 15). Itsensä toteuttamisen mahdollisuuksiin sisältyvät omien kykyjen mukaisen opiskelun, palautteen, kannustuksen ja rohkaisun saaminen. (Aira ym. 2014). 2013, 15–16.) Vuonna 2014 kerätyn Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen trendiseurannan (LIITU-aineisto) perusteella vain reilu viidesosa 11–15-vuotiaista suomalaislapsista ja -nuorista liikkuu yli tunnin päivässä vähintään reippaasti rasittavan liikunnan tasolla (Kokko ym. Kouluviihtyvyyttä on tarkasteltu esimerkiksi kouluhyvinvointina
2008). Tulosten analysoinnissa huomio kiinnitettiin oppi laiden vähintään keskiraskaan liikunnan ja paikallaanolon määrään, jotka laskettiin koulussa vietetyltä ajalta minuutteina tuntia kohden. Fyysisen aktiivisuuden muutokset tutkittiin erikseen koulussa vietetyn ajan ja koko päivän osalta. Tutkimus antaa myös uutta tietoa siitä, miten ActionTrack-sovelluksen säännöllinen opetuskäyttö ulkoilmassa onnistuu opetussuunnitelman mukaista opetusta annettaessa. Koeluokaksi valittiin luokka, jonka oppilailla oli aiempaa kokemusta mobiililaitteiden käytöstä oppitunneilla. Koulussa vietetyn ajan mittaustuloksiin hyväksyttiin ne koulupäivät, joiden aikana oppilas oli pitänyt mittaria vähintään 80 prosenttia lukujärjestykseen merkitystä koulupäivästä, päivittäinen mittausaika oli vähintään kahdeksan tuntia ja mittauspäiviä oli vähintään kaksi. Koulussa vietetyn ajan mittauspäivien maksimaalinen lukumäärä yhtenä mittausajanjaksona oli näin ollen kolme. Mittaukset aloitettiin ja lopetettiin samanaikaisesti molemmille luokille jokaisena mittauskertana. Janhusen (2013) tutkimuksessa 8–9-luokkien oppilaiden ainekirjoituksista keskeisimmiksi kouluhyvinvoinnin tekijöiksi nousivat turvallinen ilmapiiri ja koulun sisäiset ihmissuhteet. Koeluokalla hyväksyttyjen mittauspäivien lukumäärien keskiarvo vaihteli välillä 2,7–2,8 ja verrokkiluokalla välillä 2,6–2,9 eri mittausajanjaksoina. Kummassakin luokassa opettajana toimi luokanopettaja, joka oli vastannut samojen oppilaiden opetuksesta jo edellisenä vuonna. Tämän seurauksena liikemittauksista tehdyissä analyyseissä mukana olleiden oppilaiden lukumäärä vaihteli. Koulussa viihtymistä tarkasteltiin sosiaalisten suhteiden, oppilaiden viihtymisen ja turvallisuuden tuntemusten sekä opettaja-oppilassuhteen kautta. Liike aiheuttaa mittarin sensoriin sähköisiä signaaleja, jotka tallentuvat mittariin määriteltävissä olevin tallennusvälein. Liikkeen intensiteetti jaotellaan tyypillisesti neljään eri luokkaan eli paikallaanolo/liikkumattomuus, kevyt liikunta, keskiraskas liikunta ja raskas liikunta. Tehtävärastit muodostivat tehtäväradan, joka koostui keskimäärin kymmenestä (vaihteluväli 8–14) tehtävärastista. Luokkien oppilaat olivat keskimäärin 11,6 vuoden ikäisiä (keskihajonta koeluokalla 0,3, verrokkiluokalla 0,4 vuotta). Aktiivisuusmittausten tulokset analysoitiin erikseen oppilaan lukujärjestyksen mukaisen koulussa viettämän ajan mukaisesti ja koko päivän ajalta. Oppilaiden fyysisen aktiivisuuden mittaaminen Oppilaiden fyysinen aktiivisuus mitattiin lantiolle kiinnitetyin ActiGraph GTX3 -kiihtyvyysmittarein. Koeluokalle toteutettiin opetusinterventio, jonka aikana ActionTrack-sovellusta käytettiin iPad-minitableteilla 2–3 oppitunnin aikana viikossa (ka 2,4) kymmenen viikon ajan. Tutkimuksessa oli mukana kaksi luokkaa, jotka jaettiin koe(n=18) ja verrokkiluokaksi (n=16). Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden mittauksissa 4–9 vuorokauden mittausajanjakso on todettu riittäväksi, jotta tuloksia voidaan pitää luotettavina (vrt. Kyseinen mittari on todettu luotettavaksi ja validiksi kouluikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden mittauksissa (Trost ym. Neljän onnistuneen mittauspäivän tuloksiin ylsi harva, tästä syystä lopullisissa analyyseissä huomioitiin vähintään kolmen onnistuneen mittauspäivän tulokset. 2014). 93 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • ActionTrack, liikkuminen ja kouluviihtyvyys Reisel tutki (1997), mitä kouluikäiset tarkoittavat sanoilla ”trivsel” (viihtyvyys) ja ”mistrivsel” (viihtymättömyys). Viihtyvyydellä tarkoitettiin oppilaiden tai opettajan ja oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta opetustilanteiden ulkopuolella. Yhteisöllisyys ja joukkoon kuuluminen koettiin tärkeäksi. Mittauksissa tarkasteltiin päivittäisen fyysisen aktiivisuuden eri intensiteettitasojen suhteellisia osuuksia. 2011). Verrokkiluokan oppitunnit eivät poikenneet tavanomaisesta. Tehtäväradalla kului aikaa 15–20 minuuttia kerrallaan ja iPad-minitabletin sisältämän gps-paikantimen matkanmittauksen mukaan oppilaat liikkuivat tehtäväradoilla keskimäärin 1,1 kilometriä (vaihteluväli 0,8–1,4 km). TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Aineiston keruu Tutkimusaineisto kerättiin maalis-toukokuun aikana 2015 yhden satakuntalaisen yhtenäiskoulun viidennen luokan oppilailta. Oppilaat eivät olleet aiemmin käyttäneet sovellusta. Evenson ym. Tallennusvälin aikana tulleiden sykäyksien määrä kuvaa liikkeen intensiteettiä. Mittaus toistettiin (Mittaus2) ActionTrack-jakson puolivälissä ja jakson lopussa (Mittaus3). Koko päivän aikaisissa fyysisen aktiivisuuden tuloksissa huomioitiin päivät, joiden aikana oppilas oli käyttänyt mittaria vähintään kahdeksan tuntia päivässä ja mittauspäiviä oli vähintään kolme. Trost ym. Molempien luokkien koko päivän aikaisten fyysisen aktiivisuuden mittauspäivien lukumäärien keskiarvot vaihtelivat välillä 3,4–3,9 eri mittausajanjaksoissa. Näitä raja-arvoja on käytetty laajasti tätä tutkimusta vastaavissa fyysisen aktiivisuuden mittaustutkimuksissa (esimerkiksi Syväoja ym. (Janhunen 2013.) Tutkimusten valossa oppilaan kouluviihtyvyyteen näyttää vaikuttavan erityisesti koulun sisäiset sosiaaliset suhteet riippumatta siitä, onko kouluviihtyvyyden määrittelyn tehnyt oppilas vai tutkija. Molempien luokkien kaikki oppilaat osallistuivat kiihtyvyysmittareilla tehtyihin liikemittauksiin, mutta onnistuneiden mittauspäiviä saaneiden oppilaiden määrä vaihteli eri mittausajankohtina. Mittarien jakopäivää ei huomioitu, koska tuosta koulupäivästä ei ollut mahdollista saada yli 80 prosentin mittausaikaa. Liikkeen intensiteettien rajaarvoina käytettiin erityisesti lapsille määriteltyjä arvoja, keskiraskaan liikunnan raja-arvona oli yli 2 296 sykäystä minuutissa, paikallaanolon raja-arvona oli alle 100 sykäystä minuutissa (ks. Tässä tutkimuksessa tallennusvälinä oli kymmenen sekuntia. 2015). Jokaiseen mittausjaksoon sisältyi yksi liikuntatunti (45 min), jolloin molempien luokkien tytöt liikkuivat samassa ryhmässä samaan aikaan ja pojat samanaikaisesti omassa ryhmässään. 2013; Kavanaugh ym. Sovellusta käytettiin teoreettisten aineiden oppitunneilla, ei esimerkiksi liikunnan tai käsityön oppitunneilla. Kouluviihtyvyys määritellään tässä tutkimuksessa sosiaalisista suhteista muodostuvaksi kokonaisuudeksi, jossa oppilaiden viihtymisen ja turvallisuuden tuntemukset koulussa sekä opettaja-oppilassuhde muodostavat pääosan kouluviihtyvyydestä. Viihtymättömyydellä tarkoitettiin oppilaiden keskinäistä epäsolidaarisuutta opetustilanteiden ulkopuolella tai opettajan epäoikeudenmukaisuutta opetustilanteissa. Mittareita ei käytetty suihkun tai uimisen aikana ja mittarit otettiin pois nukkumisen ajaksi. Kiihtyvyysmittarien pitoajoissa ei ollut eroja missään vaiheessa koeja verrokkiluokkien välillä (Kruskal-Wallis testi, alussa p = 0,720, aikana p = 0,204, lopussa p = 0,874) eikä luokkien sisällä eri. 2) Miten ActionTrackin opetuskäyttö on yhteydessä oppilaiden kouluviihtyvyyden muutokseen. Liikkeen intensiteetin erottelua varten on olemassa raja-arvot. Suhteelliseen vertailuun päädyttiin, koska mittarien pitoajat vaihtelivat oppilaskohtaisesti mittauspäivien aikana. Tutkimuskysymykset olivat 1) Miten ActionTrack-sovelluksen opetuskäyttö muuttaa oppilaiden koulussa vietetyn ajan ja koko päivän ajan fyysistä aktiivisuutta. ActionTrack-tehtävät sijoitettiin koulun pihapiiriin ja oppilaat liikkuivat oppitunnin aikana pienryhmissä tehtävärastilta toiselle. Liikemittauksissa ja datankäsittelyssä mukailtiin Liikkuva koulu -ohjelman toimintatapoja (ks. Rajala ym. 2005). Fyysinen aktiivisuus mitattiin kolme kertaa neljän päivän jaksoissa kevään aikana, maanantai aamusta torstai iltaan. Reiselin tutkimuksen mukaan kouluviihtyvyys määrittyy siis vahvasti sosiaalisten suhteiden varaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin säännöllisesti toteutettavan ActionTrack-sovelluksen opetuskäytön yhteyksiä viidesluokkalaisten fyysisen aktiivisuuden ja kouluviihtyvyyden muutoksiin. Ensimmäinen mittaus (Mittaus1) tehtiin ennen ActionTrack-sovelluksen käyttöä
(2002) hyvinvointimittaria ja Kouluterveyskyselyn 2000–2009 kysymyksiä (Luopa ym. (ks. TULOKSET Fyysisen aktiivisuuden erot ja muutokset Koulussa vietettynä aikana vähintään keskiraskaan liikunnan määrä oli koeluokalla kaikkina kolmena mittausajanjaksona suurempi kuin verrokkiluokalla (Mann-Whitneyn U-testi, Mittaus1 U =44,00, p = 0,038, Mittaus2 U = 17,00, p = 0,001, Mittaus3 U=33,00, p = 0,009). Koulussa vietetyn ajan vähintään keskiraskaan liikunnan ja paikallaanolon määrät (min/h) ja niiden vertailu koeja verrokkiluokkien välillä eri mittausajanjaksoina.. liikkeen intensiteettitaso Mittaus 1 Mittaus 2 Mittaus 3 Koeluokka (n=13) verrokki (n=13) p Koeluokka (n=12) verrokki (n=13) p Koeluokka (n=12) verrokki (n=14) p vähintään keskiraskas liikunta, min/h (kh; 95% lv) 5,1 (1,6; 4,3-5,1) 4,1 (1,4; 3,0-4,7) 0,038 * 7,0 (2,0; 5,6–9,5) 3,8 ( 1,7; 2,6–5,5) 0,001 *** 6,1 (2,9; 4,3–8,3) 3,3 (2,2; 1,8–5,3) 0,009 ** paikallaanolo, min/h (kh; 95% lv) 40,2 (2,7; 38,2–38,0) 38,4 (5,0; 36,3–42,9) 0,209 38,3 (2,9; 35,6–39,4) 39,0 (4,0; 36,1–41,6) 0,301 40,3 (3,0; 37,2–42,5) 40,9 (6,3; 34,9–45,2) 0,537 *p<0,05; **p<0,01; ***p ?0,001 TAULUKKO 1. ActionTrack-opetusinterventio ei siis näkynyt paikallaanolon, kevyen liikunnan, keskiraskaan liikunnan ja raskaan liikunnan päivittäisissä prosenttiosuuksissa. Summamuuttujassa tapahtunut muutosten ero luokkien välillä selvitettiin toistettujen mittausten varianssianalyysillä. Kysymyksinä käytettiin samassa kyselylomakkeessa jo aiemmin olleita opettajia, opetusta ja oppituntia koskevia kysymyksiä, joita muokattiin koskemaan pelkästään ActionTrack-oppitunteja. Koeluokan oppilaista molempiin kyselyihin vastasi 14 oppilasta, verrokkiluokalta 15 oppilasta. Esimerkiksi kysymys “olen tyytyväinen työskentelytapoihin tunneilla” muutettiin muotoon “olen tyytyväinen työskentelytapoihin ActionTrack -tunneilla”. Fyysisen aktiivisuuden muutokset, niin koulussa vietetyn ajan kuin koko päivän osalta, analysoitiin luokkien sisällä eri mittausajankohtina Wilcoxonin testillä ja luokkien väliset muutosten erot toistettujen mittausten varianssianalyysillä. Kysymykset ja väittämät mukailevat Konun ym. Kyselyssä hyödynnettiin Opetushallituksen peruskoulun 3–9-luokan oppilaille tarkoitetun Kouluviihtyvyyden peruskartoitus-kyselyn ja 5–6-luokan oppilaille suunnattuja kysymyksiä (Opetushallitus 2000). Koko päivän aikaisissa fyysisen aktiivisuuden määrissä ei todettu muutoksia eri mittauskertojen välillä koeja verrokkiluokkien sisällä eikä niiden välillä. (Tuloksissa vain p-arvo on ilmoitettu korjattuna.) Varianssianalyyseihin otettiin mukaan havainnot vain oppilailta, joilta kertyi riittävästi hyväksyttyjä mittauspäiviä kaikkina kolmena mittausajanjaksona. Kyselyssä oli kysymyksiä koskien liikunnan harrastamista, koettua fyysistä pätevyyttä, ruutuaikaa, sosiaalista taustaa sekä kouluviihtyvyyttä. Tämän lisäksi tutkittiin koulussa vietetyn ajan vähintään keskiraskaan liikunnan ja paikallaanolon määrien erot koeja verrokkiluokkien välillä eri mittausajankohtina MannWhitney U-testillä. Koeluokan oppilaiden viihtymistä ActionTrack-oppitunneilla selvitettiin erikseen intervention jälkeen Kysely 2:n lisäkysymyksillä, joissa oppilaita pyydettiin arvioimaan pelkästään ActionTrack-oppitunteja. 94 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • ActionTrack, liikkuminen ja kouluviihtyvyys mittausajankohtina (Friedmanin testi, koeryhmä p = 0,913, verrokkiryhmä p = 0,060). Silloin kun toistettujen mittausten varianssianalyysin sfäärisyyden testi Mauchlyn arvo ei sallinut Sphericity assumption -testin käyttöä, käytettiin testin Greenhouse-Geisser arvoja. Koeluokan vähintään keskiraskaan liikunnan lisääntyminen oli tilastollisesti merkitsevästi suurempaa kuin verrokkiluokan (F(1,15) = 7,609, p = 0,015) (Taulukko 2). Luokkien väliset erot vähintään keskiraskaan liikunnan määrissä olivat siis suurempia intervention aikana kuin ennen sitä (Taulukko 1). 2010). Tässä tutkimuksessa käytettiin vain kouluviihtyvyyteen liittyviä kysymyksiä. Kyselyistä tehdyissä analyyseissä huomioitiin kaikki oppilaat, jotka olivat koulussa sekä ensimmäisen että toisen kyselyn aikana. Koeluokan viihtyvyyden erot tavanomaisten ja ActionTrackoppituntien välillä analysoitiin Wilcoxonin testillä. Ensimmäisenä mittausajanjaksona ero oli +1 min/h, toisena mittausajanjaksona +6,2 min/h ja kolmantena mittausajanjaksona +2,8 min/h. Kysymykset esitettiin väittäminä, joihin tuli vastata Likert-asteikolla 1–5 (1= täysin eri mieltä, 5= täysin samaa mieltä). Oppilaiden päivittäinen mittarin pitoaika oli keskimäärin 12,3 tuntia. Silloin kun Mauchlyn arvo ei sallinut Sphericity assumption -testin käyttöä, toimittiin samoin kuin fyysisen aktiivisuuden mittaustulosten analysoinnissa. Oppilaiden fyysisen aktiivisuuden mittaaminen, s.7.) Kouluviihtyvyydestä tehtiin myös summamuuttuja, joka muodostui kaikista 32 väittämästä. Koeluokalla vähintään keskiraskaan liikunnan määrä oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi toisella mittauskerralla ensimmäisen mittauskerran tulokseen verrattuna (Wilcoxon, Z = -2,401, p = 0,016), verrokkiluokalla vastaavaa eroa ei havaittu. Kyselylomakkeen kysymykset ryhmiteltiin kahteen eri osioon, yleisesti kouluviihtyvyyttä selvittäviin ja opettajia, opetusta ja oppitunteja selvittäviin kysymyksiin. Koulussa vietetyn ajan vähintään keskiraskaan liikunnan muutokset olivat erilaisia koeja verrokkiluokkien välillä ensimmäisen ja toisen mittauskerran välisenä aikana, koeluokalla vähintään keskiraskaan liikunnan määrä lisääntyi +1,9 min/h ja verrokkiluokalla +0,4 min/h. Kyselyiden välisenä aikana tapahtuneet kouluviihtyvyyden muutokset eri luokissa tutkittiin Wilcoxonin testillä kaikille väittämille erikseen ja muutosten erot luokkien välillä selvitettiin toistettujen mittausten varianssianalyysillä. Kouluviihtyvyyden mittaaminen Koulussa viihtyminen selvitettiin kahteen otteeseen internet-pohjaisella Webropol-kyselyllä, ennen ActionTrack-sovelluksen käyttöä (Kysely1) ja sovelluksen käyttöjakson päätyttyä (Kysely2). Kysely täytettiin opettajan ja kahden tutkijan läsnä ollessa yhden oppitunnin aikana. Kouluviihtyvyydessä ei ollut eroja ensimmäisen kyselyn aikana koeja verrokkiluokkien välillä (Mann-Whitneyn U-testi, U=86,500, p = 0,289)
Kouluviihtyvyyden 32 väittämän keskiarvojen muutokset olivat tilastollisesti merkitsevästi erilaisia koeja verrokkiluokkien välillä (Summamuuttujan ”kouluviihtyvyys” F (1,24) = 5,292, p = 0,030). Oppilaiden mielestä opettaja ei kohdellut oppilaita yhtä tasapuolisesti kuin ennen (ka erotus = -0,5, Z = -2,333, p = 0,020), opettaja ei arvostanut oppilaiden mielipiteitä kuten aiemmin (ka erotus = -0,4, Z = -2,121, p = 0,034), oppitunnilla käsiteltävät asiat koettiin entistä ikävystyttävämpinä (ka erotus = -0,8, Z = -2,326, p = 0,020), luokkakaverit eivät kuunnelleet toistensa mielipiteitä kuten ennen (ka erotus = -0,4, Z = 2,236, p = 0,025) ja koulurakennus ei tuntunut enää yhtä viihtyisältä (ka erotus = -0,8, Z = -2,203, p = 0,028) kuin aiemmin. Tämän lisäksi paikallaanolon määrät lisääntyivät molemmilla luokilla intervention lopussa ensimmäiseen mittausajanjaksoon verrattuna. Koulussa vietetyn ajan vähintään keskiraskaan liikunnan ja paikallaanolon muutokset (min/h) ja muutosten vertailu luokkien välillä intervention aikana ensimmäiseen mittausajanjaksoon verrattuna.. Koeluokalla muutokset näissä väittämissä olivat positiiviseen suuntaan, verrokkiluokalla negatiiviseen suuntaan. Koeluokalle tehtiin opetusinterventio, jonka aikana oppilaat käyttivät ActionTrack-sovellusta teoreettisten aineiden oppitunnilla 2–3 kertaa viikossa kymmenen viikon ajan, verrokkiluokan oppitunnit eivät poikenneet tavanomaisista oppitunneista. (Taulukko 3) Koeja verrokkiluokkien kouluviihtyvyyden muutokset olivat erilaiset väittämissä ”opettajat kohtelevat oppilaita tasapuolisesti” (F (1,26) = 6,102, p = 0,020), ”koulurakennus on viihtyisä” (F (1,27) = 7,517, p = 0,011), ”luokassani on hyvä yhteishenki” (F (1,26) = 5,070, p = 0,033), ”tulen mielelläni kouluun” (F (1,27) = 5,992, p = 0,021), ”luokkatoverini kuuntelevat mielipiteitäni” (F (1,27) = 14,236, p = 0,001), ”viihdyn koulussa” (F (1,26) = 7,222, p = 0,012) ja ”oppitunneilla käsiteltävät asiat eivät ole ikävystyttäviä” (F (1,27) = 12,963, p = 0,001). Nämä muutokset saattoivat olla seurausta siitä, että kolmanteen mittausajanjaksoon sisältyi yksi sadepäivä. Koulussa vietettynä aikana vähintään keskiraskaan liikunnan määrä oli kaikkina mittausajanjaksoina koeluokalla suurempi kuin verrokkiluokalla ja luokkien väliset erot olivat suurempia intervention aikana kuin ennen sitä. 95 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • ActionTrack, liikkuminen ja kouluviihtyvyys Kouluviihtyvyyden muutokset Opetusintervention jälkeen koeluokalla viihdyttiin koulussa pääsääntöisesti paremmin kuin ennen interventiota, verrokkiluokalla sen sijaan aiempaa heikommin (taulukko 3). (Ilmatieteen laitoksen avoin data, ilmatieteenlaitos. Koulussa vietettynä aikana vähintään keskiraskaan liikunnan määrä kasvoi koeluokalla ensimmäisen viiden viikon ajalla +1,9 min/h eli noin kymmenen minuuttia viiden koulussa vietetyn tunnin aikana. Oppilailla oli mahdollisuus ActionTrack-oppituntien aikana juosta tai kävellä reippaasti rastilta toiselle, ja siten lisätä helposti koulussa vietetyn ajan vähintään keskiraskaan liikunnan määrää. Tutkimus toteutettiin viidennellä luokka-asteella kahdelle eri luokalle, joista toinen valittiin koeluokaksi ja toinen verrokkiluokaksi. 2014) koeluokan oppilaiden vähintään keskiraskaan liikunnan määrät lisääntyivät intervention aikana. ActionTrack-oppituntien ja tavanomaisten tuntien välillä ei todettu tilastollisesti merkitseviä eroja oppitunneilla viihtymisessä. (Taulukko 3) Koeluokan oppilaat arvioivat intervention päätyttyä (Kysely2) viihtymistään ActionTrack-oppitunneilla. Opetusintervention lopussa liikunnan lisääntynyt määrä ei enää ollut koeluokalla niin suurta kuin aiemmin ja verrokkiluokalla liikkumisen määrä väheni aiempaan verrattuna. Koeluokan vähintään keskiraskaan liikunnan lisääntynyt määrä ensimmäisen viiden viikon aikana selittynee ActionTrack-sovelluksen käytöstä oppitunneilla. Tammelin ym. Tammelin ym. Verrokkiluokalla ei vastaavaa keskiraskaan liikunnan lisääntymistä havaittu. Intervention aikana koeluokan oppilailla parani luokan yhteishenki (Likert-asteikolla 1–5, keskiarvojen erotus = 0,4, Z = -2,236, p = 0,025), viihtyminen luokassa (ka erotus = 0,4, Z = -2,000, p = 0,040), mielellään kouluun tuleminen (ka erotus = 0,5, Z = 2,060, p = 0,039), luokkakaverien mielipiteiden kuunteleminen (ka erotus 0,3, Z = 2,236, p = 0,025), viihtyminen koulussa (ka erotus = 0,6, Z = -2,070, p = 0,038) ja oppitunneilla käsiteltävien asioiden mielekkyys (ka erotus = 0,4, Z = -2,121, p = 0,034). Verrokkiluokka liikkui intervention lopussa vähintään keskiraskaan liikunnan tasolla 0,2 min /h vähemmän kuin ensimmäisessä mittauksessa. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän pilottitutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ActionTrack-sovelluksen opetuskäyttö muuttaa oppilaiden fyysisistä aktiivisuutta ja kouluviihtyvyyttä. Paikallaanolon määrä oli lähellä tyypillistä 5–6-luokkalaisen paikallaanolo määrää molemmilla luokilla koko tutkimuksen ajan (vrt. *p<0,05 TAULUKKO 2. Mielenkiintoista oli, että jo lähtötilanteessa fyysisesti normaalia aktiivisemman (vrt. Verrokkiluokalla kouluviihtyvyyden todettiin heikentyneen viiden väittämän kohdalla. 2016). Koulussa vietetyn ajan paikallaanolon muutokset eivät olleet missään vaiheessa tilastollisesti merkitseviä kummallakaan luokalla. fi/avoin-data.) Sateen on todettu vähentävän lasten vähintään keskiraskaan liikunnan määrää vuorokaudessa ja lisäävän samanaikaisesti paikallaanolon määrää (Lewis ym. Muiden mittausajanjaksojen aikana ei ollut sadepäiviä. Kouluviihtyvyyttä selvittävistä 32 väittämästä koeluokka arvioi 20 kohdalla asioiden olevan paremmin kuin ennen interventiota. 2014.) liikunnan intensiteettitaso Mittaus 2 – Mittaus 1 Mittaus 3 – Mittaus 1 koeluokka (n=8) verrokki (n=9) p koeluokka (n=8) verrokki (n=9) p vähintään keskiraskas liikunta, muutos min/h (keskiarvot eri mittausajanjaksoina) 1,9 (7,6 – 5,7) 0,4 (4,5 – 4,1) 0,015* 0,4 (6,1 – 5,7) – 0,2 (3,9 – 4,1) 0,454 paikallaanolo, muutos min/h (keskiarvot eri mittausajanjaksoina) – 2,0 (37,5 – 39,5) – 0,6 (38,3 – 38,9) 0,503 0,6 (40,1 – 39,5) 1,1 (40,0 – 38,9) 0,699 Mittaus1 ennen interventiota, mittaus 2 puolivälissä ja mittaus 3 intervention lopussa. Kymmenen viikon jälkeen, eli intervention lopussa koeluokalla keskiraskaan liikunnan muutos oli +0,4 min/h ennen interventiota tehtyyn mittaukseen verrattuna, eli noin kaksi minuuttia enemmän viiden koulussa vietetyn tunnin aikana. Verrokkiluokan oppilaat sen sijaan kokivat 29 väittämän kohdalla asioiden olevan huonommin kuin ennen. Kaikki molemmille luokille kyselyssä esitetyt väittämät, niistä saatujen pisteiden keskiarvojen muutokset mittausten välillä sekä luokkien sisäisten ja luokkien välisten erojen tilastolliset merkitsevyydet on esitetty taulukossa 3. Tulevaisuudessa kannattaisi selvittää, miten fyysisesti passiivisten oppilaiden liikuntamäärien kävisi ActionTrack-sovellusta käytettäessä
0,001 a = verrattuna ensimmäiseen mittaukseen b = luokkien välillä TAULUKKO 3. 96 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • ActionTrack, liikkuminen ja kouluviihtyvyys Mitä mieltä olet seuraavista kouluasi koskevista väittämistä. Kouluviihtyvyyden muutokset intervention aikana. ka muutos a Wilcoxon ka muutos a Wilcoxon Anova Koulussa opiskellaan mielekkäitä asioita 0,1 p = 0,317 -0,5 p = 0,107 p = 0,072 Oppitunneilla käsiteltävät asiat eivät ole ikävystyttäviä 0,4 p = 0,034 * -0,8 p = 0,020 * p = 0,001*** Oppitunneilla voin keskittyä rauhassa asioiden oppimiseen ja annettujen tehtävien suorittamiseen 0,2 p = 0,480 -0,5 p = 0,070 p = 0,064 Olen tyytyväinen työskentelytapoihin tunneilla -0,2 p = 0,317 -0,3 p = 0,141 p = 0,600 Opettajani arvostavat mielipidettäni -0,2 p = 0,257 p = 0,034 * p = 0,459 Opettajat koettavat tosissaan ymmärtää oppilaiden opiskeluvaikeuksia -0,2 p = 0,527 -0,2 p = 0,564 p = 0,767 Opettajat suhtautuvat myönteisesti minuun p = 1,000 p = 0,705 p = 0,811 Luokkamme opettajien ja oppilaiden keskuudessa on hyvä yhteisymmärrys -0,1 p = 0,739 0,1 p = 0,480 p = 0,489 Opiskelu on ikävää vain harvoin 0,3 p = 0,257 -0,4 p = 0,393 p = 0,169 Tunneilla ei ole ikävää -0,1 p = 0,887 -0,4 p = 0,166 p = 0,663 Opettajani innostavat minua oppimaan p = 0,792 -0,2 p = 0,180 p = 0,647 Opetus on aktivoivaa ja vaatii itsenäistä otetta oppilaalta 0,1 p = 0,783 -0,2 p = 0,083 p = 0,308 * p<0,05, ** p<0.01, *** p. Koeluokka (n=14) Verrokkiluokka (n=15) muutosten erot b ka muutos a Wilcoxon ka muutos a Wilcoxon Anova Opettajat kohtelevat oppilaita tasapuolisesti 0,2 p = 0,414 -0,5 p = 0,020 * p = 0,020 * Koulu on turvallinen ja luotettava paikka 0,4 p = 0,157 -0,5 p = 0,202 p = 0,068 Minua kiusataan (käännetty) 0,4 p = 0,102 -0,2 p = 0,705 p = 0.679 Koulurakennus on viihtyisä 0,1 p = 0,257 -0,8 p = 0,028 * p = 0,011 * Luokassani on hyvä yhteishenki 0,4 p = 0,025 * -0,3 p = 0,248 p = 0,033 * Opettajani ovat oikeudenmukaisia 0,2 p = 0,271 -0,3 p = 0,414 p = 0,191 Olen tyytyväinen koulun henkeen 0,2 p = 0,160 -0,3 p = 0,234 p = 0,075 Minä kiusaan muita (käännetty) -0.1 p = 0,655 -0,2 p = 0,180 p = 0,626 Olen tyytyväinen, sillä koulun tilat ovat hyvät p = 1,000 -0,4 p = 0,347 p = 0,454 Viihdyn luokassani 0,3 p = 0,040 * -0,1 p = 0,527 p = 0,110 Oppiminen tuottaa minulle iloa 0,2 p = 0,317 -0,3 p = 0,157 p = 0,097 Pidän opettajistani -0,1 p = 0,483 -0,2 p = 0,480 p = 0,979 Opettajien ja oppilaiden väliset suhteet ovat yleensä hyvät 0,1 p = 0,739 -0,2 p = 0,480 p = 0,489 Tunneilla käsitellään mielestäni tärkeitä asioita p = 1,000 -0,2 p = 0,414 p = 0,557 Oppitunneilla on työrauha 0,3 p = 0,157 -0,1 p = 0,417 p = 0,135 Luokkatoverit ovat minulle tärkeitä -0,2 p = 0,317 p= 0,655 p = 0,328 Olen tyytyväinen kouluruokailuun 0,3 p = 0,206 -0,2 p = 0,593 p = 0,228 Tulen mielelläni kouluun 0,5 p = 0,039 * -0,5 p = 0,202 p = 0,021* Luokkatoverini kuuntelevat mielipiteitäni 0,3 p = 0,025 * -0,4 p = 0,025 * p = 0,001*** Viihdyn koulussa 0,6 p = 0,038 * -0,6 p = 0,031 p = 0,012* Mitä mieltä olet seuraavista opettajia, opetusta ja opppitunteja koskevista väittämistä. Taulukossa esillä luokkien väliset ja sisäiset muutokset.
Näihin samoihin viihtyvyyttä luoviin tai tuhoaviin tekijöihin kiinnitettiin huomio myös tässä tutkimuksessa. Wider Benefits of Learning Research Report no. LÄHTEET Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. Bartholomew 2011; Donelly 2009; Kibbe 2011). Journal of Sports Sciences 26 (14), 1557–1565. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014, 27) todetaan monipuolisten opetustapojen edistävän hyvinvointia, joten yksittäisten oppituntien aikana koetun viihtymisen vertaaminen muiden oppituntien aikana koettuun viihtymiseen ei ole välttämättä mielekästä. Calibration of two objective measures of physical activity for children. Näissä väittämissä koeluokalla havaittu muutos positiiviseen suuntaan saattoi olla seurausta siitä, että ActionTrack-oppitunnilla oppilaat saivat toimia itsenäisesti pienryhmissä, ulkona liikkuen ja ilman opettajan fyysistä läsnäoloa. (2002) ja Allardtin (1976) mukaan kouluviihtyvyyttä. 2011. A report on physical activity for health from the four home countries Chief Medical Officers, 26–28. Centre for Research on the Wider Benefits of Learning. Tutkimuksen johtopäätös on, että ActionTracksovelluksen opetuskäytöllä voi olla positiivisia vaikutuksia koulupäivän aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen ja kouluviihtyvyyteen. & Heinonen, O. Tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että koulussa vietetyn ajan vähintään keskiraskaan liikunnan lisääntyminen ensimmäisen viiden viikon aikana sekä kouluviihtyvyyden paraneminen intervention aikana saattoivat olla seurausta ActionTrack-sovelluksen käytöstä oppituntien aikana. Kouluviihtyvyyden tuloksia tarkastellessa tulee muistaa, että tässä tutkimuksessa esitetyt 32 kouluviihtyvyyteen liittyvää väittämää eivät kata kaikkia kouluviihtyvyyteen vaikuttavia osa-alueita kuten terveydentilaa, oppilaille tarjottuja palveluja, koulumenestystä ja koulutyön kuormittavuutta. Kouluviihtyvyys parani ActionTrack-sovellusta hyödyntäneellä koeluokalla, kun taas verrokkiluokan kouluviihtyvyys heikkeni vastaavana ajanjaksona. Istu ja pala! – Onko istuminen terveysuhka. Tämän pilottitutkimuksen heikkouksina voidaan pitää pientä otoskokoa, lyhyitä fyysisen aktiivisuuden mittausajanjaksoja ja melko vähäistä viikoittaista ActionTrack-tehtäväradalla käytettyä aikaa. Tämä tutkimus myös osoitti, että säännöllinen ActionTrack-sovelluksen opetuskäyttö ulkoilmassa on mahdollista peruskoulussa opetussuunnitelman mukaista opetusta annettaessa. Runsaampi vuorovaikutus on voinut johtaa kaverisuhteiden vahvistumiseen, jonka on osoitettu vaikuttavan koulussa viihtymiseen (Harinen 2012, 54; Janhunen 2013; Konu 2002; Kämppi 2012,114). ActionTrackin käyttö toi vaihtelua koulun tavanomaisiin oppitunteihin koeluokan oppilaille, mikä voi olla yksi syy kouluviihtyvyydessä tapahtuneisiin positiivisiin muutoksiin. Myös sovelluksen viikoittainen käyttö määrä olisi hyvä nostaa jokaisena viikkona yli 45 minuutin. & Halme, J. 1976. Tulevaisuudessa olisi hyvä tarkastella ActionTrackoppituntien tai niitä vastaavien opetustapojen yhteyksiä vanhempien ikäluokkien kouluviihtyvyyden ja fyysisen aktiivisuuden muutoksiin, sillä sekä fyysisen aktiivisuuden että kouluviihtyvyyden ongelmat koskettavat peruskoulussa erityisesti yläkoulun oppilaita. 2009. Dimensions of welfare in a comparative scandinavian study. Preventive Medicine 52, 51–54. Teoksessa Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta. Kouluhyvinvointia hakemassa. (luettu 18.2.2017) Helajärvi, H., Pahkala, K., Raitakari, O., Tammelin, T., Viikari, J. R., Catellier, D. ActionTrack-radalla työskenneltiin 15–20 min kerrallaan, 2–3 kertaa viikossa eli 30–60 min viikon aikana. Start Active, Stay Active. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 56. Joissakin kohdin arviot saattoivat johtua siitä, että koeluokan oppilaat saivat touhuta ActionTrack-sovelluksen kanssa, mutta verrokkiluokan oppi laat jatkoivat opiskelua tavanomaisin oppitunnein. & Feinstein, L. & Jowers, E. Department of health. 2008. Liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässä. 2013. Aiemmissa, useamman vuoden kestäneissä tutkimuksissa oppituntien aikaisella yli 45 minuutin viikoittaisella liikunnan lisäyksellä on saatu aikaan positiivisia muutoksia päivittäiseen liikunta-aktiivisuuteen (esim. Muutokset prosenttiosuuksissa vaihtelivat 0–1,5 prosentin välillä, esimerkiksi verrokkiluokalla päivittäisestä 12,3 tunnin mittausajasta paikallaanolon osuus kasvoi ensimmäisen ja toisen mittauskerran välillä 1,5 prosenttia eli noin 11 minuuttia koko päivän aikana. 97 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • ActionTrack, liikkuminen ja kouluviihtyvyys Koko päivän aikaiset fyysisen aktiivisuuden suhteelliset osuudet liikunnan eri intensiteettitasoilla pysyivät lähes samoina kummallakin luokalla kaikkina mittauskertoina. J., Gill K., Ondrak, K. & McMurray, R.G. Harinen, P. 2011. Gutman, L. Uusimmissa kouluviihtyvyyttä kartoittavissa tutkimuksissa on kuitenkin erityinen painoarvo annettu oppilaiden keskinäisten suhteiden, opettaja-oppilassuhteen ja koulun yleisen ilmapiiriin vaikutuksille viihtyvyyteen (Harinen 2012, 18). Koeluokalla muutos positiiviseen suuntaan ilmeni voimakkaimmin kuuden väittämän kohdalla ”luokassani on hyvä yhteishenki”, ”viihdyn luokassani”, ”tulen mielelläni kouluun”, ”luokkatoverini kuuntelevat mielipiteitäni”, ”viihdyn koulussa” ja ”oppitunneilla käsiteltävät asiat eivät ole ikävystyttäviä”. Physical activity across the curriculum (PAAC): A Randomized controlled trial to promote physical activity and diminish overweight and obesity in elementary school children. Duodecim 129, 51–56.. Children’s well-being in primary school: Pupil and school effects. Itsenäinen rastitehtävien tekeminen ActionTrack-oppitunneilla on voitu myös kokea itsensä toteuttamisen mahdollisuutena, mikä parantaa Konun ym. Verrokkiluokan oppilaat sen sijaan kokivat 29 väittämän kohdalla asioiden olevan huonommin kuin ennen. Tämän perusteella pidempiaikainen interventio olisi tarpeen, jos halutaan selvittää ActionTrack-sovelluksen opetuskäytön mahdollisuus päivittäisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. 2008. Kouluviihtyvyyttä selvittävistä 32 väittämästä koeluokka arvioi 20 kohdalla asioiden olevan paremmin kuin ennen interventiota. http://www.jstor.org/stable/4194131?seq=3#page_ scan_tab_contents (luettu 18.2.2017) Bartholomew, J. Tämä tavanomaisesta oppitunnista poikkeava toiminta mahdollisti runsaamman oppilaiden keskinäisen vuorovaikutuksen ja opetettavien asioiden käsittelyn entistä mielekkäämmällä tavalla. Verrokkiluokan oppilaat kokivat esimerkiksi niin, että opettaja ei kohdellut oppilaita yhtä tasapuolisesti kuin aiemmin eikä arvostanut oppilaiden mielipiteitä kuten ennen. & Williams, S. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013;3. Acta Sociologica 19 (3), 227–239. Tilastollisesti merkitseviä muutoksia ei ilmennyt. Donnelly, J., Greene, J., Gibson, C., Smith, B., Washburn, R., Sullivan, D., Dubose, K., Mayo, M., Schmelzle, K., Ryan, J., Jacobsen, D. Physically active academic lessons in elementary children. S. 2012. Allardt, E. Preventive Medicine 49, 336–341. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/Hyva_paha_koulu.pdf. Vaikka tehtäväradalla liikuttiin rastilta toiselle, niin rastitehtäviä tehdessä oltiin usein myös paikallaan. 2013. Jotta saisimme selkeämmän kuvan mahdollisista ActionTrack-opetuskäytön vaikutuksista oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen ja kouluviihtyvyyteen, tulisi tutkimus toistaa isommalla otoskoolla, pidempiaikaisilla fyysisen aktiivisuuden mittausajanjaksoilla ja useamman viikon kestävällä ActionTrack-opetusinterventiojaksolla, jonka aikana ActionTrack-sovellusta myös käytettäisiin hieman enemmän viikon aikana. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto, 11–29. ActionTrack-oppitunneilla koeluokka arvioi viihtyvänsä samalla tavalla kuin tavanomaisilla oppitunneilla. Hyvä, paha koulu. Lontoo. Evenson K. 25. & Kokko, S. ActionTrack-radalla liikkuminen ei siis muuttanut koko päivän aikaisia suhteellisia fyysisen aktiivisuuden määriä eri liikunta intensiteettitasoilla
Huipulla pudotuksesta huolimatta. & Paajanen, R. Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. & Vettenranta, J. Runsas istuminen lisää kuolemanriskiä. Factor structure of the school well-being model. & Dowda, M. Väitöskirja. & Gorber, S.C. & Vainikainen M-P. 2014. Owen, N., Healy, G., Matthews, C. Hva legger elevne i ordene trivsel og mistrivsel. 2016. Vaasa: Waasa Graphics oy. 2012. Pisa 2012 Results in Focus. Liikunta-aktiivisuus ja ruutuaika. Joensuu: ItäSuomen Yliopisto. Tammelin , T., Aira, A., Kulmala J., Kallio J., Kantomaa, M. & Trudeau, F. Helsinki 2016. & Karvinen, J. & Laine, K. Pate, R., Mitchell, J., Byun, W. Kavanaugh K., Moore J.B., Hibbett L.J. Luopa, P., Kivimäki, H., Matikka, A., Vilkki, S., Jokela, J., Laukkarinen, E. Tremblay, M.S., LeBlanc, A.G., Kho, M.E., Saunders, T.J., Larouche, R., Colley, R.C., Goldfield, G. 2013. 2013. Effects of schools, teaching staff and classes on achievement and wellbeing in secondary education: similarities and differences between school outcomes. 2014. Raportti 25/2014, 25–28. 2011. The Journal of Pediatrics, 146 (6), 732–737. Helsinki: Reprotalo Lauttasaari oy. & Kaczynski A.T. Pisa12 Ensituloksia, Opetusja Kulttuuriministeriön Julkaisuja 20. & Tomkinson, G. http://apps.who.int/iris/bitstre am/10665/44399/1/9789241599979_eng.pdf (luettu 18.2.2017). Kasvatus 28 (2), 112–127. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 272. Koulutuksen seurantaraportit 2012:8, 25–30, 112. Trost, S.G., Mciver, K.,L. Kouluterveyskyselyn tulokset. 2016. Ensituloksia. Journal of Sport and Health Science 4, 222–227. Syväoja, H., Kantomaa, M., Ahonen, T., Hakonen, H., Kankaanpää, A. 1997. 2013. 2015. At the mercy of the gods: Association between weather, physical activity, and sedentary time in children. Exercise and Sport Sciences Reviews 38 (3), 105–113. Medicine & Science in Sports & Exercise 43 (7), 1360–1368. Nuorten hyvinvointi Suomessa 2000–2013. Koulukokemusten kansainvälistä vertailua 2010 sekä muutokset Suomessa ja Pohjoismaissa 1994–2010 – WHO-Koululaistutkimus (HBSCstudy). 2015. 2000. Kupari, P., Välijärvi, J., Anderson, L., Arvffman, I., Nissinen, K., Puhakka, E. 2005. Vasankari T. & Valtonen, M. & Russell P.R. Ten years TAKE 10! Integrating physical activity with academic concepts in elementary school classroom. Kibbe, D., Hackett, J., Hurley, M., McFarland, A., Schubert K., Schultz A. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in school-aged children and youth. 2011. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. 2013. Teoksessa Lasten ja Nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. & Malin, A. Switzerland. Medicine & Science in Sports & Exercise 37 (11), 531–543. Kansalliset suositukset istumisen vähentämiseen. Linnankylä, P. http://www02.oph.fi/asiakkaat/itsearviointi/suomi/lomake (luettu 18.2.2017) Opetusja kulttuuriministeriö. Yläkoululaisten subjektiivisen sosiaalisen aseman yhteys välituntiliikuntaan ja osallisuuteen. What 15-years-old know and what they can do with what they know. 2008. 2016. & Kannas, L. Kämppi, K., Välimaa, R., Ojala, K., Tynjälä, J., Haapasalo, I., Villberh, J. Preventive Medicine 52, 43–50. Physical activity of children: a global matrix of grades comparing 15 countries. Konu, A., Alanen, E., Lintonen, T. Istu vähemmän – voi paremmin. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008. (toim.). World Health Organization. British Journal of Sports Medicine 45 (11), 906–913. Tammelin, T., Laine, K. & Kannas, L. Correlates of subjectively and objectively measured physical activity in young adolescents. Oppilaiden profiloituminen kouluviihtyvyyden arvioinnissa. & Harris S. Sedentary behavior in youth. 2002. Suomen Lääkärilehti 25–32/2014 (69), 1867–1870. Pisa2015. 2014. Physical activity, sedentary behavior, and academic performance in Finnish children. Forsoknytt nr 2. & Olds, T. 98 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • ActionTrack, liikkuminen ja kouluviihtyvyys Janhunen, K-M. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Suomalaislasten fyysinen aktiivisuus – tavoitteena vähemmän istumista ja enemmän liikuntaa. Suomen Lääkärilehti 25–32/2014 (69), 1871–1876a. 1997. 2015. Kyselylomakkeet kouluviihtyvyyden peruskartoitus, tyytyväisyys oppitunteihin ja -sisältöihin, oppilaiden suhde opettajiin, tyytyväisyys opetukseen. 2010. 2011. 2011. Programme for international Student Assessment. OECD. Opdenakker, M.C. Lewis, K.B., Maher, C., Belanger, K., Tremblay, M., Chaput, J-P. School Effectiveness and School Improvement 11 (2), 165–196. Opetusja kulttuuriministeriö 2016: 21. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. & Van Damme, J. Health Education Research 17 (6), 732–742. Review of ten years of take10! studyies. Kouluhyvinvointi nuorten tulkitsemana. 2014. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto, 13–20. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 8 (98). Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Pediatric Exercise Science 28, 152–163. & Rimpelä M. Strong, W.B, Malina, R.M., Blimkie, C.J.R., Daniels, S.R., Dishman, R.K., Gutin, B., Hergenroeder, A.C., Must, A., Nixon, P.A., Pivarnik, J.M., Rowland, T., Trost, S. Opetushallitus. Global recommendations on physical activity for health. Kokko, S., Hämylä, R., Villberg, J., Aira, T., Tynjälä, J., Tammelin, T., Vasankari, T. Reisel, M. Too much sitting: The population health science of sedentary behavior. & Turpeinen, S. Tammelin, T. Journal of Physical Activity and Health 11 (1), 113–125. 2010. Conducting accelerometerbased activity assessments in field-based research. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Comparison of accelerometer cut points for predicting activity intensity in youth. Sosiaalija terveysministeriö. Sosiaali ja terveysministeriön esitteitä 2015, 15, 18. & Dunstan, D. 2014. 2014. Trost S.G., Loprinzi P.D., Moore R. Medicine and Science in Sports and Exercise 45 (11), 2098–2104. Liikunta & Tiede 51 (6), 63–70. Vettenranta, J., Välijärvi, J., Ahonen, A., Hautamäki J., Hiltunen, J., Leino, K., Lähteinen, S., Nissinen, K., Nissinen, V., Puhakka, E., Rautopuro, J. Opetushallitus. 2014. Evidence based physical activity for school-age youth. & Tammelin, T. Rajala, K., Itkonen, H., Kankaanpää, A., Tammelin T. 2005. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. 2000. & Pfeiffer K.A. Opetusja Kulttuuriministeriön julkaisuja 41, 81. Tremblay, M.S, Casey, E., G., Akinroye, K., Harrington, D.M., Karzmarzyk, P.T., Lambert, E.V., Liukkonen, J., Maddison, R., Ocansey, R.T., Onywera, V.O., Prista, A., Reilly, J.J., Martinez, M.P.R., Duenas, O.L.S., Standage, M. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2
Mirja Hirvensalo, LitT, Professori, Jyväskylän yliopisto. Therefore, it is important to bring to light the factors involved in work satisfaction among PE teachers with long careers. 2017. The research method used in this study is qualitative thematic analysis. Tämä tutkimus tavoitteli tietoa seikoista, jotka ovat yhteydessä pitkään ammatissa toimineiden liikunnanopettajien työhyvinvointiin, työkykyyn ja työssä jaksamiseen eri elämänvaiheissa. Key words: PE teachers, wellbeing at work, job satisfaction, community, respect TIIVISTELMÄ Lipponen H., Hirvensalo M. Older physical education (PE) teachers, in particular, meet challenges in their work which impede their ability to manage their workload. Yhteisöllisyys oli myös tärkeä tekijä tutkittavien työhyvinvoinnissa, liikunnanopettajat kokivat kollegoidensa kanssa viettämänsä yhteisen vapaa-ajan ja yhteisen kasvatustehtävän antavan voimia omaan työhön. & Ilmanen K. Kalervo Ilmanen, FT, Jyväskylän yliopisto. The study consists of interviews with six PE teachers older than age 55 years who regarded themselves as satisfied with their work. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, jossa oli syvähaastattelun piirteitä. The study results emphasise three significant features that contribute to the job satisfaction of these long-term PE teachers: respect, sense of community and the importance of supporting students. Muiden opettajien, oppilaiden ja koko työyhteisön osoittama arvostus tukee liikunnanopettajien työssä jaksamista. & Ilmanen K. Työikäisten ikäluokkien pieneneminen ja ikääntyneiden määrän kasvu on tuonut yhteiskunnalliseen keskusteluun vaatimuksen, että työuria pitäisi jatkaa entistä pidempään. Community is also an important factor in the workplace wellbeing of the individuals studied: PE teachers report that they become energised to do their own work by spending free time and sharing educational task with their colleagues. Liikunta & Tiede 54 (2–3), 99–105. Decreasing working-age populations and increasing elderly populations have started a social debate on the necessity of prolonged careers. This study focuses on various aspects of how satisfied older PE teachers have succeeded in managing their workload. Liikunnanopettajat olivat ottaneet tehtäväkseen oppilaiden kasvun tukemisen kokonaisvaltaisesti, tässä onnistuessaan heidän työhön sitoutumisensa vahvistui. Tulosten käsittelyssä merkityksellisiksi asioiksi nousi esiin työhyvinvointiin yhteydessä olevista tekijöistä arvostus, yhteisöllisyys sekä oppilaiden tukeminen. All had worked in PE for more than 30 years. Arvostus, yhteisöllisyys ja oppilaiden tukeminen ammatissa pitkään työskennelleiden liikunnanopettajien kokeman työhyvinvoinnin ytimessä. This investigation is aimed at discovering the features that have contributed to these teachers’ work satisfaction at different life stages. Liikunta & Tiede 54 (2–3), 99–105. Asiasanat: Liikunnanopettaja, työhyvinvointi, työtyytyväisyys, yhteisöllisyys, arvostus. Theme interviews possess features of in-depth interviews. Teemoittelua ohjasivat aikaisemmista aihe alueen tutkimuksista esiin nousseet teemat kuten ammatillinen kasvu, osaamisen kehittäminen, ammatillinen identiteetti, terveys ja toimintakyky, arvot, asenteet sekä motivaatio. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta yli 55-vuotiasta liikunnanopettajaa. Kaikki tutkittavat olivat työskennelleet yli 30 vuotta liikunnan opetustehtävissä. Sähköposti: henrylipponen@suomi24.fi (yhteyshenkilö). Liikunnanopettajat olivat kokeneet uransa eri vaiheissa myös kielteisiä tuntemuksia työssään, mutta pääsääntöisesti heidän kokemuksensa olivat palkitsevia ja motivoivia. In this study, the themes that arose from earlier studies of the topic, such as professional growth, values, attitudes, motivation, professional identity, health, ability to function, and development of one’s competence, guided the selection of themes. ABSTRACT Lipponen H., Hirvensalo M. Respect shown by colleagues, students and the entire working community supports the wellbeing at work of PE teachers. 99 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Työyhteisö ja liikunnanopettajien työhyvinvointi ARVOSTUS, YHTEISÖLLISYYS JA OPPILAIDEN TUKEMINEN AMMATISSA PITKÄÄN TYÖSKENNELLEIDEN LIIKUNNANOPETTAJIEN KOKEMAN TYÖHYVINVOINNIN YTIMESSÄ Henry Lipponen, LitM, KM, Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. PE teachers take on the task of giving holistic support to their students’ growth, and when they succeed, their commitment to work grows stronger. Aleksanterinkatu 9 A 13, 15110 Lahti. 2017. The core of the workplace wellbeing of PE teachers with long careers: respect, community and support for students. Myös ammatissaan pitkään työskennelleiden liikunnanopettajien työhyvinvoinnista on tarve tunnistaa niitä havaintoja, joiden avulla he ovat varmistaneet työhyvinvointinsa
Tämän tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa sellaisten liikunnanopettajien kokemuksia, jotka ovat olleet ammatissaan useita vuosikymmeniä ja ovat siten työuransa loppupuolella. Seuraavassa vaiheessa ensimmäinen kirjoittaja toteutti haastattelut, litteroi aineiston, analysoi ja kirjoitti lopullisen tekstin. Braun ja Clarke (2006) korostavat, että teemahaastattelu on joustava menetelmä. Haastateltaviksi valittiin opettajia, joilla oli pitkä kokemus opettajana toimimisesta, jolloin he pystyivät kuvaamaan parhaiten kokemuksiaan työuran eri vaiheissa. Lisäksi ne toteutuvat yksilöllisesti (Woods & Lynn 2001). 100 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Työyhteisö ja liikunnanopettajien työhyvinvointi JOHDANTO Työikäisten ikäluokkien pieneneminen ja ikääntyneiden määrän voimakas kasvu on Suomessa nostanut yhteiskunnalliseen keskusteluun vaatimuksen, että työuria pitäisi jatkaa 70 ikävuoteen saakka. Ilmarinen (ks. Työhyvinvointi voidaan nähdä muun muassa yksilön kokemuksena työnteon mielekkyydestä ja työilmapiiristä. 2013) kehottavat tutkimaan sellaisia liikunnanopettajia, jotka ovat työhönsä tyytyväisiä, koska tällöin tutkimus voisi mahdollisesti tunnistaa strategioita siitä, kuinka työuran aikana voidaan tukea työssä jaksamista. Haastattelukysymysten teemoittelua ohjasivat aikaisemmista aihealueen tutkimuksista esiin nousseet teemat (Mäkelä 2014; Onnismaa 2010) sekä aikaisempaan kirjallisuuteen (Fessler & Christensen,1992; Ilmarinen 2013) liittyvät näkökulmat: ammatillinen kasvu, ammatillisen osaamisen kehittäminen, ammatillinen identiteetti ja sen muutos uran eri vaiheissa, harrastukset eri vaiheissa työuraa, terveys ja toimintakyky, arvot, asenteet sekä motivaatio. Osa opettajista sen sijaan kokee työssään ongelmia, jotka vähentävät työssä jaksamista ja saavat harkitsemaan työpaikan vaihtamista. Työhyvinvointiin liittyy myös kokemus työyhteisön yhteistyöstä. Tällaisten skenaarioiden toteutuessa tulevaisuuden organisaatioissa työskentelevät myös entistä vanhemmat liikunnanopettajat. Brousseau ym. Tiedonkeruun tein haastattelemalla, käytin menetelmänä teemahaastattelua, jossa on syvähaastattelun piirteitä. Teemahaastattelun idea on, että kysymykset, joiden parissa käydään tutkimuskeskustelua,. Siihen vaikuttavat myös työntekijän arvot, asenteet, motivaatio sekä työolot, työyhteisö, organisaatio, esimiestyö sekä työn sisältö ja vaatimukset (Ilmarinen 2006, 79–81; Ilmarinen 2013, 495–508; Mäkelä, Huhtiniemi & Hirvensalo 2013). Muut tutkittavat löytyivät kun hyvinvoiviksi tiedettyihin opettajiin otettiin henkilökohtaisesti yhteyttä sähköpostitse ja kysyttiin halukkuutta osallistua tutkimukseen. Etenkin vanhimpien liikunnanopettajien keskuudessa on paljon henkilöitä, jotka ovat tyytyväisiä työhönsä. 2011.) Ilmarisen (2006, 2013) mukaan terveys ja ammatillinen osaaminen ovat keskeisessä roolissa ikääntyvän työntekijän jaksamisessa. Vaiheet ovat: valmistuminen ammattiin (preservice), perehdytysvaihe (induction) toimintakykyedellytysten kehittäminen (competency building), kehittyminen ammatillisesti ja kasvaminen opettajuuteen (enthusiastic and growing), turhautumisvaihe (career frustration), uran vakausvaihe (career stability), valmistautuminen eläkkeelle (career wind-down) ja eläkkeelle jäänti (career exit) (Fessler & Christensen1992). Opettajan työuraan ja siinä tehtäviin uraja toimintavalintoihin vaikuttavat hänen henkilökohtaisessa elinpiirissään olevat muuttujat kuten perhe, kiinnostuksen kohteet ja muu yksityiselämä. (Mäkelä ym. 2006, 2013) näkee merkittävänä työssä jaksamisen edellytyksenä, että työn sisältö, vaatimukset, työyhteisö ja organisaatio ovat kunnossa. Mäkelän (2014, 52) tutkimuksen mukaan ne liikunnanopettajat, jotka saavat työstään tunnustusta ja joilla on riittävät resurssit työhönsä sekä toimiva työyhteisö, jatkavat pitkään ammatissaan. Sitoutumisen näkökulma heijastuu myös siinä, että asiantuntijuudesta tulee vahva osa identiteettiä. Työhyvinvointi näkyy yksilön paneutumisena työhönsä ja yhteistyön sujuvuutena. Työhyvinvoinnin taustalla on työn vaatimusten ja yksilön osaamisen tasapaino. Näitä ovat muun muassa oppilaiden käytöshäiriöt, kiire ja ongelmat työolosuhteissa. Syvähaastattelussa (Siekkinen 2001), tutkittava pääsee nostamaan esiin työhyvinvointiinsa liittyviä ja vaikuttaneita kokemuksia laajasti. 2013) esittävät, että näitä opettajan työuramallin mukaisia muuttujia huomioimalla voidaan tukea liikunnanopettajia jatkamaan työuraansa. Gaudreault ja Woods (ks. Gaudreault ja Woods (ks. Yleensä tällaisen uran nähdään etenevän lineaarisesti aloittelijasta mestariksi. Opettajien työura oli keskimäärin 33 vuoden mittainen, jolloin lyhin ura oli 30 vuotta ja pisin 36 vuotta. Yksi tutkittava oli valmistunut 1980-luvun puolivälissä, uusitun tutkintorakenteen mukaisesti liikuntatieteiden maisteriksi. Liikunnanopettajien kohdalla on tarve huomioida niitä seikkoja, joiden avulla ammatissa pitkään työskennelleet ovat varmistaneet työhyvinvointinsa. Toisessa vaiheessa käytiin toisen kirjoittajan kanssa syventävää pohdintaa ja aineiston reflektointia. Liikunnanopettajat voivat tutkimusten mukaan pääsääntöisesti hyvin . Haastateltavista yksi ilmoittautui halukkaaksi tutkimukseen liikunnanopettajien LIITO-lehdessä olleen ilmoituksen kautta. Lopullinen teksti on ensimmäisen kirjoittajan mutta viimeistely on toteutettu yhdessä kaikkien kirjoittajien toimesta. 2012.) Almiala (2008) on tehnyt samankaltaisia havaintoja tutkiessaan uraa vaihtaneita aineenja luokanopettajia. Aikaisempaan tutkimukseen perustuen liikunnanopettajan ammatti määritellään asiantuntijatyöksi, johon sitoudutaan koko työuran ajaksi. Tutkimus toteutettiin siten, että kaikki kolme kirjoittajaa olivat aktiivisesti tutkimuksen suunnitteluvaiheessa mukana. Koulutetuista opettajista tulee olemaan pulaa, koska suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä poistuma työelämästä kiihtyy. Fesslerin ja Christensenin (1992) opettajanuran syklimallin kautta työuraa voidaan tarkastella yksilön tai organisaation näkökulmista uran eri vaiheissa. He olivat saaneet tuolloisen tutkintorakenteen mukaan liikunnanopettajan pätevyyden. Suurimmillaan se on vuosina 2015–2018 ja jatkuu edelleen voimakkaana vuoteen 2025. Päätökset haastavat pohtimaan työssä jaksamista, johon työn haasteellisuudella ja sisällöllä on suuri merkitys (Alasoini 2010; Ilmarinen 2006). Artikkelissa kuvataan sitä, miten tutkittavat ovat edenneet työuran eri vaiheiden läpi ja mitkä asiat innostavat ja saavat heidät voimaan hyvin. Taustaorientaatio Fessler ja Christensen (1992) esittävät, että opettajien työurat eivät ole suoraviivaisia, vaan ne kulkevat kahdeksan vaiheen kautta, jotka eivät seuraa toinen toisiaan lineaarisesti ja kaikilla samassa järjestyksessä. 1996.) TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksessa haastateltiin kuutta pitkän työuran tehnyttä yli 55-vuotiasta liikunnanopettajaa, joista kolme oli miehiä ja kolme naisia. Opettajan työhön ja työssä jaksamiseen vaikuttavat myös organisaatiossa olevat muuttujat, joita ovat muun muassa yhteiskunnalliset vaatimukset, luottamus työtovereihin ja johtaminen. (ks. Laakso 2010; Mäkelä & Whipp 2015; Sääkslahti 2010). Työntekijöiden tuntiessa työnsä mielekkääksi, tukee se heidän elämänhallintaansa (Anttonen & Räsänen 2009). On tärkeää, että liikunnanopettajat jaksavat tehdä sitä työtä, johon heidät on koulutettu, jotta pätevien opettajien määrä olisi tulevaisuudessa riittävä (ks. Viisi tutkittavista oli suorittanut liikuntakasvatuksen kandidaatin tutkinnon Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella 1970-luvulla. Tällä perusteella tutkittavat valittiin harkinnanvaraisesti aikaisemman tutkimuksen (Mäkelä 2014) vastausten perusteella niistä opettajista, jotka olivat olleet pääosin tyytyväisiä työhönsä. (Hanhijoki ym. Teemahaastattelu antaa tutkittavien äänelle mahdollisimman paljon tilaa, jolloin se ei rajoita aihealueen ympärillä käytävää keskustelua
Govaerts ym. Tutkimuksessa on tavoiteltu eettisten ohjeiden korostamaa huolellisuutta ja tarkkuutta. Tekstiin kukin haastateltava on merkitty omalla koodilla T1, T2…T6. Tutkittavat painottivat muiden aineiden opettajien ymmärtävän oppilaiden fyysisen kunnon merkityksen kokonaisvaltaisen jaksamisen ja hyvinvoinnin tukijalkana. Mäkelä ja Hirvensalo (2013) esittävät, että mahdollisesti liikunnanopettajien arvostus lisääntyy iän ja kokemuksen myötä. (T4) Haastatelluilla liikunnanopettajilla oli luontevat välit myös muun opetushenkilöstön kanssa: ”Nyt kun me aletaan olla kohta vanhimpia täällä, niin kyllä musta opettajien koulunhenki on toisia kannustava ja erittäin semmoinen mukava”. Hirsijärvi & Hurme 2000, 47–48). Lähetin litteroidun aineiston tutkittaville, jotta heillä oli mahdollisuus tehdä lisäyksiä tai tarkentaa sanomaansa. Tässä tehtävässä liikunnanopettajan ammattitaito ja rooli nähtiin merkittävänä: ”Kyllä sen tunsi että liikuntaa arvostettiin ja se oli kouluyhteisölle hyödyksi”. (T6) Onnismaa (2010, 58) painottaa, että opettajien kokema osaamisen arvostaminen tukee työhyvinvointia. (T1) Osaamista arvostava ilmapiiri tukee työhyvinvointia sekä sitoutumista organisaatioon (ks. Artik kelia kirjoitettaessa on huomioitu aihealueen tutkijoiden tulokset ja lähdetiedot on merkitty ajatusteni yhteyteen, jos ne vaikuttivat niihin jollain tavoin. Tämän jälkeen toteutin aineiston tulkinnan ja pyrin tulkitsemaan opettajien puhetta. Brax & Koivula 2002, 20). Pitkään toimineet liikunnanopettajat ottivat mielellään työyhteisössä yhteisöllisyyttä kehittävän roolin. (T4) Tällainen rooli oli muodostunut vasta uran loppupuolella: ”Tietyllä tavalla sitä on niin kun kasvanut siihen pikkuhiljaa”. Eettisyys on varmistettu myös sillä, että aineistoa on käytetty tasapuolisesti, minkä lukija voi havaita sitaattien koodauksesta. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että liikuntaa oppiaineena ei arvosteta yhtä paljon kuin lukuaineita (ks. Haastattelut tapahtuivat rauhallisessa paikassa, jossa sivulliset eivät voineet häiritä tai kuulla opettajien kertomuksia. (vrt. Yhdistelin teema-alueilta muodostamiani käsitteitä, koska tämä antoi mahdollisuuden saada vastauksia tutkimuskysymyksiin (Tuomi & Sara järvi, 2009). Ilmarinen (ks. Intertekstuaalista otetta käytettäessä pyrin suhteuttamaan haastateltavan työn kouluun työyhteisönä, joka sisältää toimintakulttuurin, arvo ja ja asenteita. Kerätty aineisto on vain minun käytössäni ja sitä säilytetään lukitussa paikassa. Tutkittavien anonymiteetin varmistin niin, että aineiston tulkintaa tehdessä häivytin kaikki kohdat mistä tutkittavat voitaisiin tunnistaa. Rajasin tutkimukseni ensimmäisen vaiheen käsittelemään arvostusta, yhteisöllisyyttä ja oppilaiden tukemisen merkitystä työssä jaksamiseen. He näet kokivat, että heitä arvostetaan muiden opettajien keskuudessa. 2011; Lynn & Woods, 2010; MacDonald 1999). Haastattelujen mukaan opettajat pitivät roolista, jossa he pystyivät tukemaan muuta työyhteisöä: ”Kyllä minä pidän siitä, varsinkin nyt, vuosien jälkeen minusta se on ihan hauskaa että pystyy antamaan jotakin tietoa”. Haastattelu kysymykset määrittyivät taustakirjallisuuden perusteella (Fessler & Christensen,1992; Ilmarinen 2013; Mäkelä 2014; Onnismaa 2010). Arvostuksen tunne lisää työmotivaatiota ja halua jatkaa valittua ammattia mahdollisimman pitkään. 2006, 80; 2013) painottaa sitä, että työyhteisöllä ja organisaatiolla on vaikutus työssä jaksamiseen. Työyhteisön merkitys oli opettajien kommenttien mukaan merkittävä tekijä heidän työurallaan. Nauhoitin kaikki haastattelut, minkä jälkeen litteroin ne. 101 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Työyhteisö ja liikunnanopettajien työhyvinvointi kohdennetaan edeltä laadittujen teemojen mukaisesti (ks. (T2) Liikunnanopettajat näkivät asemansa olevan tärkeä ja arvostettu: ”Kyllä liikunnanopettajan asema on ollut aina tärkeä, merkittävä ja hyväksyttykin, meillä on kaikissa kouluissa liikunnanopettajasta tullut rehtoreita”. Elkad-Lehman & Greensfeld 2011.) Käsitellessäni tuloksia vertasin niitä Fesslerin ja Christensenin (1992) opettajan työuramallin teemoihin sekä Ilmarisen (2013; 2006) työkykytalon aihepiireihin. Artikkeli on tehty yksityiskohtaisesti ja tieteellisten vaatimusten mukaisesti. Kaikki tutkittavat vastasivat pyyntööni tarkistaa teksti, ja he kommentoivat, että litteroimani teksti on niin kuin he ovat kertoneet. Tämänkaltaiset luottamuksen osoitukset vaikuttivat lisäävän ammatillista itseluottamusta. Tällaista aliarvostuksen kokemusta ei esiintynyt haastattelemieni opettajien keskuudessa. Tulkitessa tutkittavien sanomaa käytin intertekstuaalista tutkimusotetta, mikä syvensi ymmärrystäni. Aineiston tulkinta on riippuvainen ymmär retäänkö tutkittavien kulttuuria, toimintakenttää ja koulutusta. Toinen haastateltava mainitsi: ”No sitä vois sanoa, että isolle osalle opettajista me ollaan vähän niin kun semmoinen kävelevä terveystietopankki”. (T4) Näin ei ole aina ollut: ”Tietenkin välillä näitä kiistoja, aikanaan varsinkin aine-, kielten-, matikanopettajat vastaan liikunnanopettajat, ehkä meillä oli liiankin hyvä asema”. Tässä vaiheessa muodostin merkityksiä, jotka järjestin valittujen teemojen alle (ks. Kirjallinen muoto antoi mahdollisuuden tehdä aineistosta temaattisen analyysin (ks. Braun & Clarke 2006). Tuomi & Sarajärvi 2009, 132–133.) Opettajien kokemukset ja niiden tulkinta Arvostuksen tunne Arvostuksella tarkoitan muiden opettajien, koko työyhteisön sekä oppilaiden opettajien ammattitaitoon kohdistuvaa arvostusta. (ks. Tulkintaani tuki kasvatustieteiden ja liikuntatieteiden koulutukseni sekä pitkä kokemukseni toiminnastani koulutusorganisaation opetustehtävissä. Tekstien analysoinnissa käytin tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmaa, jolloin merkitsin värillisellä yliviivauksella ne kohdat, joissa oli jotakin kuvaavaa analyysin kohteena olevaan aihealueeseen (ks. 2011). (T1) Työssä jaksamiseen vaikuttavana asiana opettajien kommenteista nousi oppilaiden fyysisen kunnon polarisoituminen, sillä oppilaissa on hyväkuntoisia mutta myös kokonaan liikuntaa vieroksuvia ja huonossa kunnossa olevia oppilaita: ”Sitä alkoi näkemään viimeistään. Haastatteluilla tavoittelin tietoa siitä, mitkä työuran aikaiset seikat ovat vaikuttaneet kohdejoukon työssä jaksamiseen, ajan hermolla pysymiseen sekä haluun työskennellä vähintäänkin eläkeikään. Seuraavaksi perehdyin aineistoon lukemalla kirjoittamani tekstit useita kertoja läpi, jotta pystyin muodostamaan jäsentyneen yleiskuvan. Kougioumtzis ym. (T2) Liikunnanopettajia arvostettiin myös heidän tietämyksensä vuoksi: ”Kyllä sanoisin että tällä hetkellä ymmärretään että meillä on teoreettista osaamista”. Tekstiä syntyi 90 liuskaa 1,5 rivivälillä 12 p Times New Roman. Merkitsin eri väreillä kunkin haastateltavan kuhunkin teemaan liittyvät kommentit, jotta pysyisin myöhemmin tunnistamaan ne. Elkad-Lehman ja Greensfeld (2011) painottavat, että tutkittavien kulttuuria, toimintaympäristöä ja koulutustaustaa tulee ymmärtää, jotta aineistoa voidaan tulkita. Aineiston analyysissä on käytetty kvalitatiivisessa tutkimuksessa yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä. Tässä tutkimuksessa edellä mainituista nousi esiin vahvasti erilaiset sosiaaliset tekijät, kuten rehtorin, kollegoiden ja oppilaiden arvostus. Yksi haastateltava totesi, että kun käy opettajanhuoneessa niin muilta kollegoilta tulee kysymyksiä terveyden ja fyysisen kunnon ylläpitämiseen. Ikääntyminen ja opettajien senioriteetti oli lisännyt arvostusta. Artikkeli on pyritty esittämään tasapainoisena kokonaisuutena siten, että valitut sitaatin kuvaavat parhaiten haastateltavien sanomaa. Myös Gerlander ja Launis (2007) havaitsivat tutkimuksessaan että työn motivaatiotekijöitä olivat mukava työyhteisö ja arvostavat opiskelijat. Gaudreault ja Woods (2013) huomauttavat Lawsoniin (1989) viitaten, että tutkittaessa syitä opettajien ammatinvaihtoaikeisiin ja viihtymiseen työssä, nousee esille erilaisia syitä kuten organisaatioon ja tilanteeseen liittyvät, henkilökohtaiset, sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset tekijät. Minusta tuntuu, että kollegatkin ymmärtää kuinka tärkeää oppilaille on, että ne liikkuisivat”. (T4) Muilta opettajilta tuleva arvostus on merkittävä työssä jaksamiseen vaikuttava tekijä: ”No en minä koe, että olisin vähäpätöisempi lenkki tässä hommassa, vaikka liikunta ei olekaan hengenravintoa. Eskola & Suoranta 2008, 174)
Haastattelemani liikunnanopettaja selvisi näistä haasteista oman vahvan persoonallisuutensa ja pitkäjänteisyytensä ansiosta. He olivat jopa ilmaisseet ääneen muulle opettajakunnalle, että voivat auttaa kiperissäkin tilanteissa. (T5) Vapaa-ajallaan osa opettajista osallistui muiden opettajien kanssa yhteisiin harrastuksiin, mikä antoi mahdollisuuden tutustua muuhun opettajakuntaan ja henkilöstöön paremmin. (T4) Toisena syynä liikuntaan osallistumattomuuteen hän näki sen, että oppilas ei halua näyttää huonokuntoisuuttaan. Syynä kuntosalikurssien matalaan kynnykseen opettajat pitävät sitä, että niissä oppilas voi tehdä asioita yksilöllisesti erottumatta joukosta. Yhteistyö ei aina onnistu, sillä yhdessä haastattelussa nousi vahvasti esille, että työuransa alussa oleva innostunut ja valmis uusiin kokeiluihin pyrkivä liikunnanopettaja kokee turhautumisen tunteita, jos hänellä on kollegana työhönsä urautunut ja uusia näkökulmia jarruttava työtoveri. (T5) Sosiaalisen kanssakäymisen onkin todettu lisäävän työhyvinvointia ja luovan yhteisöllisyyttä (Virolainen 2012, 24). Liikunnanopettajat näkivät tämän ikään kuin luonnollisena tehtävänään mutta he tunsivat sen olevan myös luottamuksen osoitus. (T2) Yhteisöllisyys korostui useassa haastattelussa. Kun halusin tehdä jonkin asian toisella tavalla, niin sovittiin, että vuoden päästä palataan asiaan”. Usein nämä keskustelut oppi laiden kanssa tuottivatkin tulosta. Tällaiset haasteet vaativat opettajalta pitkäjänteisyyttä ja uskoa siihen, että he pääsevät tulevaisuudessa toteuttamaan opinnoissa omaksumiaan uusia opetuksen ideoita ja malleja. Kehittämisprojektin yhteisöllisyys, kuten toisen kollegan auttaminen tai avun vastaanottaminen ja yhdessä tekeminen oli hienoa”. Eräästä toteamuksesta voi havaita, että ennakkoluulottomalla asenteella on suuri merkitys liikunnanopetuksessa. Tällaisen oppilaan valitessa liikuntakurssin tuo se onnistumisen ja hyvän olon tunteen. Nämä onnistuneet tilanteet vahvistivat kokeneiden liikunnanopettajien ammatti-identiteettiä mutta ne myös rakensivat työyhteisöön keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. (T4) Haastateltavat nostivat merkittävänä työssä jaksamisen tukijana kollegansa, sujuvat välit koettiin voimaannuttaviksi: ”Kyllä kollegan merkitys on iso osa työssä jaksamista”. (T4) Yhteisöllisyys Merkittäväksi energian lähteeksi mainittiin työyhteisö: ”Kyllä, kyllä se työyhteisö on tärkein, jos se on hyvä. Lukiossa opettavien liikunnanopettajien kommenteista heijastui, että huonokuntoiset oppilaat eivät pakollisten liikuntakurssien lisäksi useinkaan valitse liikuntaa ja tästä syystä he eivät tuo haastetta opetukseen. Siellä luetaan kirja ja jutellaan siitä, jokainen tuo sinne syötävää nyyttikesti periaatteella”. Yksilö voi toiminnallaan ja tulkinnoillaan muuttaa ryhmädynamiikkaa kehittävästi tai heikentävästi (Himberg & Jauhiainen 1998,. Uran alkuvaiheessa useat opettajat tuntevat epävarmuutta onnistumisestaan: ”Kun aloitti opettajan hommia niin sitä oli hyvin paljon epävarmempi, itsevarmuutta on tullut”. (T3) Pienten paikkakuntien liikunnanopettajat korostivat, että liikunnanopettajia arvostetaan laajemminkin kun vain kouluyhteisössä: ”Työpaikkakuntani on aina ollut urheilupaikkakunta ja sitä on luonnostaankin semmoinen arvostettu”. (T4) Haastatteluissa nousi esiin ajatus siitä, että liikunnanopettajien uskottiin olevan hyviä ihmissuhdeasioissa. (T4) Työn itsenäisyys on voimavara, joka on erityisen tärkeä vanhempien työntekijöiden sitoutumiselle työpaikkaansa (Hakanen ym. 2012). Koivumäki (2008, 179) painottaa, että luottamus työtovereihin vähentää työn kuormittavuutta. Yksi haastateltava pohti sitä, miksi heikkokuntoisimmat eivät valitse liikuntakursseja: ”Toisaalta lukiossa kaikki on vapaaehtoista niin ehkä kaikkein heikoin joukko ei valitse sitten liikuntaa kovin helposti”. (T1) Työuran alkuvaiheessa vanhemmat kollegat olivat joskus este uusien toimintatapojen kokeiluille. Minulla oli kymmenen vuotta sellainen kollega, joka oli tottunut tekemään tietyllä tavalla, urautunut. Hän totesi, että: ”Liikunnanopettaja on aika yksin periaatteessa, koska olen liikuntasalissa yleensä. 102 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Työyhteisö ja liikunnanopettajien työhyvinvointi 90-luvulla, että oppilaat olivat hyväkuntoisia tai erittäin huonokuntoisia. Opettajan vilpitöntä onnistumisen iloa kuvaa hieman yllättynytkin lausahdus: ”Voi sanoa että, ohoh, se tuli liikuntakurssille, loistavaa”. (T4) Tutkittavat korostivat erityisesti työn itsenäisyyttä: ”Oikeastaan kollega on ainut sellainen kenen kanssa neuvotellaan asiat, muuten on homma omissa käsissä”. (T3) Opettajan työn vapaus nähtiin yhtenä työssä jaksamisen tekijänä: ”Työ on vapaata, kunhan vaan hommat tekee ja on säännöllinen”. (T6) Opettajan positiivinen suhtautuminen oppilaisiin on merkityksellistä luotaessa innostavia liikuntatunteja. 2012). Hakanen (2012) esittää, että työn mielekkäämmäksi tekemisessä on usein kyse työn haastavuuden lisäämisestä, mikä on tekijä, joka jokaisessa ikäryhmässä lisää todennäköisyyttä pysyä työelämässä pidempään (Hakanen ym. (T1) Käytännön järjestelyistä ja opetuksesta sopimisen kollegan kanssa nähtiin tuovan kevennystä työarkeen: "Järjestelyt onnistuu kun on yhteistyökykyinen kollega, joka minulla on ollut vuosia”. (T2) Opettajat, jotka olivat kilpaurheilleet uransa alkuaikana, tunnettiin ja arvostettiin omilla paikkakunnillaan. ”Kun ensin pelasi ja sitten valmensi pitkään, niin sitä on saanut hyödynnettyä monenlaiseen toimintaan”. Esimerkkinä tästä nostan esiin sen, että eri aineiden opettajat lähettivät oppilaita keskustelemaan liikunnanopettajan kanssa erilaisten haastavien tilanteiden purkamiseksi. Tällaisia kursseja ovat muun muassa erilaiset kuntosalikurssit. Tämä kokemus oli hänelle erittäin merkityksellinen ja voimaannuttava. Opettajan kepeä toteamus kuvastaa tätä avointa asennetta: ”Kunnon polarisoituminen ei näy mitenkään, näkyyhän se, mutta se ei niin kun haittaa”. Henkilöstön toimiessa vuorovaikutuksessa tämä voi mahdollistaa yksilölle luonnollisen tuki verkoston (Mäki 2000, 128): ”Saadaan hommia jaettua, sillä lailla jaksaa”. Yhtenä syynä saattoi olla se, että liikunnanopettajat panostivat erityisesti luottamuksellisten suhteiden rakentamiseen oppilaiden kanssa. Useat haastateltavat painottivat liikunnalla olevan paljon muutakin arvoa kuin fyysinen kunto: ”Se kehittää sosiaalisia taitoja vahvistamalla selvästi ryhmän sosiaalisia suhteita, vuorovaikutusta ja luottamusta”. Kuten eräs opettaja asian kiteytti: ”Kenties olin sellainen aika innostunut, uudistava, kokeilunhaluinen opettaja. Myös muun henkilöstön kuten opinto-ohjaajien toiminta vahvisti liikunnanopettajien tunnetta omasta arvostuksestaan: ”Tietyllä lailla opojen suhtautuminen siihen, että liikuntaan ohjataan helpommin semmoisia, ei nyt voi sanoa, että ongelmatapauksia mutta semmoisia tietyllä tavalla, jotka ehkä pitää siitä, että siellä ehtii vähän niin kun henkilökohtaisesti kohdata niitä ihmisiä, on sitten kentällä taikka missä tahansa”. Puhuin 90-luvun alussa siitä, että keskitasoa ei enää ole”. Useat haastateltavat painottivat, että he saavat myös passiiviset oppilaat innostumaan liikunnasta ja liikkumaan. Gaudreault ja Woods (2013) toteavat, että muiden opettajien ja oppilaiden suhteilla on merkitystä innostavan työskentelyilmapiirin muodostumisessa. Kyllä minulle ovat tärkeitä myös työkaverit ja totta kait oppilaat, väitän, että enemmän se työyhteisö”. (T2) Näiden kokeneiden liikunnanopettajien kommenteista heijastui se, että kun he onnistuvat motivoimaan vähän liikkuvia ja huonokuntoisia oppilaita liikkumaan ja pohtimaan omaa terveyttään, niin se kannustaa ja innostaa jatkamaan. He korostivat urheilutaustansa tuoneen arvostusta myös muiden opettajien joukossa. Tällaista yhteistä sosiaalista toimintaa kuvaa seuraava haastateltavan kommentti: ”Sitten on ollut sellainen kirjapiiri, johon kokoonnutaan. (T6) Tällaisista lähtökohdista suunnitellut ja toteutetut liikuntatunnit antoivat liikunnanopettajille uusia virkistäviä mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Urheilusta opettajille on jäänyt työkaluja opetukseen, kuten yksi haastateltava asian ilmaisi: ”Se on ollut erinomainen lisä koko elämän ajan. Kuten Ilmarinen (2013) toteaa, työhyvinvointiin merkittävästi vaikuttavina tekijöinä voidaan nähdä yhteistyö ja yhteisöllisyys. (T1) Yksi liikunnanopettaja oli päässyt työskentelemään kehit tämisprojektiin yhdessä muiden aineiden opettajien kanssa. Opettajien ikääntyessä oma urheilu-ura ja sen merkitys jäi selvästi taustalle pohdittaessa opettajien arvostusta
Koulussa muodostui selvästi ihmissuhteita, jotka toivat iloa elämään useita vuosia: ”Minulla on hyvät välit kaikkiin oppilaisiin, kun tämä on pikkupaikkakunta. Opettajat pystyivät tukemaan työyhteisöään antamalla muun muassa neuvoja terveyteen ja liikuntaan liittyvissä asioissa, mikä nosti heidän ammatillista identiteettiään. Joilla tarkoitan ylipainoisia, heikkomotorisia ja alimotivoituneita oppilaita. Tämän kaltainen osallistuminen työyhteisön toimintaan oli kehittynyt uran viimeisen kymmenen vuoden aikana. Heidän ehdoilla mennään tunti, 50 % henkisistä voimistani pistän niihin. (T5) Liikunnanopettajat ovat mukana erilaisten tilaisuuksien järjestelyissä aktiivisesti. Vanhojentanssit olivat monella tapaa merkityksellinen tapahtuma liikunnanopettajille. Se tarkoittaa sitä, että minä en ole aina keskellä huitomassa enemmän kuin he, sillä täytyy osata mennä syrjään”. Pyrin käsittelemään ja selvittämään mistä syntynyt tilanne johtuu, en kyräile, enkä osallistu naulakkovalituksiin”. Haastateltavat pohtivat sitä, että muita opettajia halutaan mukaan myös liikuntaan liittyvien tapahtumien järjestelyihin: ”Mukaan otetaan toisia opettajia mikäli he haluavat tulla. Haastatellut opettajat selvisivät näistä tilanteista pitkäjänteisyydellä ja optimistisella mielialalla. 1979, 26) esittää, että yksilön toimintaan ja ajatteluun vaikuttaa se minkälaisena koetaan ryhmän asenne itseään kohtaan: ”Haasteitakin oli tosi paljon, kyllä tunsi välillä että en pärjää, vaikka olen käynyt mitä kursseja, varsinkin erityistä tukea tarvitsevien kanssa oli tekemistä”. (T1) Onnismaa (2010, 51) esittää, että palkitsevat oppilassuhteet ovat mahdollisesti opettajan voimavaratekijöitä. Nuorempien opettajien tulisikin aktiivisemmin tuoda esille haluaan tukea työyhteisöä, mikä vaatii ammattitaidon ja osaamisen esiin tuomista. Liikuntaa ei tehty innokkaimpien ja liikunnallisesti lahjakkaimpien ehdoilla. (T5) Varsinkin pienillä paikkakunnilla opettajien ja oppilaiden yhteydenpito oli luontevaa. Samaan aikaan heillä oli myös sellaisia ryhmiä, joiden kanssa oli mukava työskennellä. (T3) Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) on opetusja kasvatustehtävä vahvasti painotettuna. Opettajat korostivat mahdollisuutta tukea liikunnan avulla oppilaiden ihmisenä kasvua, kuten yksi haastateltava asian kiteytti: ”Se, että me sanotaan olevamme tekemässä työtä on vähän huono ilmaisu, koska me ollaan täällä paikalla hyvällä sydämellä ja koetetaan tehdä lapsille hyvää, sillä kasvaminen ja kasvattaminen on se ydinjuttu”. Liikunnanopettajat totesivat, että he ovat usein liikuntapaikoilla, eivätkä näin ole aina aktiivisesti työyhteisön toiminnassa. (T3) Opetussuunnitelman 2014 perusteissa korostetaan oppilaiden aktiivista roolia ja mahdollisuutta työskennellä erilaisilla työskentelytavoilla, joissa he pääsevät soveltamaan ja laajentamaan aiemmin oppimiaan tietoja taitorakenteita: ”Meidän tarkoitushan on opettaa oppilaat itsenäisyyteen. Äsken justiinsa facebookissa laitoin yhdelle entiselle oppilaalle synttärionnittelut, hän täytti 47 vuotta”. 103 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Työyhteisö ja liikunnanopettajien työhyvinvointi 113–116). (T1) Liikunnanopettajat kokivat, että vanhojentanssit ovat merkittävä keino muokata koulun yhteishenkeä. (T2) Tutkittavat korostivat, että vanhojentanssit on: ”Yhteisöllinen tilaisuus ja mahdollisuus meille liikunnanopettajana tutustua vielä lähemmin, lähes neljään viidesosaan ikäluokasta”. Liikunnanopettajat eivät pelkästään olleet kiinnostuneita fyysisen toimintakyvyn kehittämisestä, vaan he korostivat oppilaan kokonaisvaltaista kasvun tukemista. (T2) Haastattelemillani liikunnanopettajilla oli kyky löytää positiivisia näkökulmia asioihin. (T1) POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Oppilailta ja koko koulun henkilöstöltä saatu arvostus oli työssä jaksamisen voimavara. (T4) Vanhojentanssien koettiin mahdollistavan myös heikompikuntoisten oppilaiden osallistumisen liikuntaan: ”Se tuo koululle semmoisen hyvän hengen tietyllä tavalla ja sinne sopeutuu, on sitten huippu taikka heikko”. (T3) Oppilaiden tukeminen Liikunnanopettajat tunsivat välillä, että heillä oli haastavia ryhmiä, jotka rasittivat henkisesti. (T5) Opettajien mukaan hyvät kokemukset tässä asiassa tuottivat heille onnistumisen iloa joka vahvisti heidän työhön sitoutumistaan. Tänä vuonna heitä oli mukana suunnitteluvaiheessa, valmisteluissa sekä toteutuksessa”. Negatiiviset kokemukset ovat haitallisia opettajien työurapäätöksiin (Woods & Lynn 2001). He näkivät tanssien mahdollistavan koulun hengen kohottamisen, mutta ne nähtiin myös tilaisuutena syventää suhdetta oppilaisiin ja vahvistaa yhteisöllisyyttä: ”Tietyllä tavalla koulua lähentävä, lukiossa on vanhojentanssit”. Kollegoiden osoittama luottamus ja arvostus voimaannuttaa. Liikunnanopetusta kuvattiin usein oppilaiden kanssa yhdessä tekemiseksi: ”Me voidaan jutella, vaihtaa mielipiteitä ja suunnitella asioita yhdessä”. Arvostuksen tunne oli muodostunut työuran myöhemmissä vaiheissa opettajien kokemuksen karttuessa. Tutkimuksessa nousi esiin se, että työyhteisön yhteishengellä on tärkeä rooli työssä jaksamiseen. Mielenkiintoisena huomiona tuli esille, että opettajien keskittyessä vähän liikkuviin ja muuten haasteellisiin oppilaisiin, niin saatiin koko ryhmä paremmin mukaan opetukseen: ”Keskityn sellaiseen heikoimpaan neljännekseen. Onnistuneet ryhmät toivat tasapainoa opettajan arkeen, ne ikään kuin tasapainottivat tilan teen: ”Ainakin minulla oli hyvin vaihtelevia ryhmiä, välillä tosiaan haastavia mutta aina löytyy niitä loistavia porukoita, jotka palauttaa sen fiiliksen sinne keskitason yläpuolelle”. Yhdessä haastattelussa nousi esille opettajan ajatus siitä, kuinka opettaja voi toimia työyhteisöä rakentavasti ja siten kehittää opettajien keskinäistä ryhmädynamiikkaa: ”Minulla on sellainen tapa, että jos mieltä painaa joku asia niin otan sen puheeksi. Työntekijät ovat yleensä tietoisia hyvinvointiinsa liittyvistä kielteisistä ja myönteisistä tunteistaan mutta niiden syitä he eivät tunnista (Gerlander & Launis 2007). Yksi haastateltava totesi tämän ytimekkäästi: ”Kun näkee, että oppilaat nauttii jostakin tekemisestä niin se tuo tyydytystä”. Haastattelemani liikunnanopettajat olivat ottaneet tämän tehtävän vastaan, jo huomattavasti aiemmin, sataprosenttisesti. (T1) Haastateltava jatkoi pohdintaansa seuraavasti: ”Jotenkin toivoisin, että pystyisin sitä liikunnan ilosanomaa oppilaille antamaan, niin että ne löytäisivät ilon liikkua”. Haastatellut opettajat sitoutuivat opetukseensa ja pyrkivät tekemään laadukasta työtä. He asettivat itselleen kysymyksiä: ”Onko minulla annettavaa fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti?” (T4) Kaikille tutkittaville oli suuri merkitys oppilaiden kokonaisvaltaisella kehittymisellä. Tämä voisi edistää nuorta opettajaa sitoutumaan ammattiinsa parantuneen arvostuksen tunteen myötä. He kokivat erilaiset tilaisuudet ja projektit voimaannuttaviksi, missä he voivat olla yhteisessä toiminnassa mukana muiden opettajien kanssa. (T4) Vanhojentanssit toivat liikunnanopettajien työhön vaihtelevuutta, joka tuki heidän työviihtyvyyttään: ”Se on yksi mukavampia asioita kouluvuodessa, vaikka joka päivä on mukavaa ja joka tunti on mukava, niin se on yksi sellainen mukavista mukavin juttu”. Työyhteisön hyvä henki ja sosiaalinen ilmapiiri oli yksi merkittävä tekijä työssä pitkään jaksamiseksi (Julkunen & Pärnänen 2005, 189). Kun he havaitsivat, että heidän työtänsä ei arvosteta, se tuotti pettymyksen tunteita. Tutkimusjoukon liikunnanopettajat olivat aktiivisesti osallistuneet työyhteisön yhteishengen kohottamiseen. Koko porukan mukaan saaminen nähtiin tärkeäksi. Yksi pettymyksen kuvaus tuo esille sen, että vaikka opettajat pettyvät ja harmistuvat, usko toimintansa vaikuttavuuteen antaa intoa jatkaa opettajan työtä: ”Vein rasteja maastoon, seuraavana päivänä oppilaat ajoivat autolla hakien rasteja, niin silloin ajattelin, että tämähän on vain leipää perheelle, tuntui ettei minulla ole tällä hetkellä muuta motivaatiota”. Kun nämä oppilaat on innolla mukana, silloin kaikki muutkin on mukana”. Uran alkuvaiheessa tuotti haasteita paikalleen jämähtänet liikunnanopettaja kollegat, jotka eivät innostuneet uusista opetustavoista ja ideoista. Liikunnanopettajille oli myös suuri merkitys sillä kun he saivat vä. (T2) Bion (ks. (T3) Opettajia voimaannuttaa kun he näkevät oppilaiden innostuvan liikunnasta
Seniorihankkeen lähtökohdat. Työkyvyn edistämisen ominta aluetta on työkyvyn ulottuvuuksien positiivisten puolien korostaminen. & Pahkin, K. Needham Heights, MA: Allyn & Bacon. Laaksonen, A. 1998. & Larsson, R. Mahdollisesti uudistuva toimintaja ajatusmalli antaa liikunnanopettajille keinon löytää työhön syvyyttä jo aikaisemmassa vaiheessa uraa. 2012. Brax, S. Mieli paloi muualle – Opettajan työuran muutos ja ammatillisen identiteetin rakentuminen. Factors leading to career frustration and exit: A case of a veteran physical educator. Gerlander, E-M. Helsinki: Työterveyslaitos. Brinkkjaer., H. 1979. A. Intertextuality as an interpretative method in qualitative research. Opetuksen pintaa syvemmällä. Braun, V. fi/partner/inspi/inspi tuloksia/Documents/INSPI%20raportti.pdf Hanhijoki, I., Katajisto, J., Kimari, M. 2002. Helsinki: Multiprint Oy. Fessler, R. Luettu 10.1.2016. Brousseau, K.R., Driver, M.J., Eneroth, K. Helsinki. Narrative Inquiry, 21, 2 (18) John Benjamins Publishing Company, 258–275. (T5) Kun opettamisen työskentelytavat muuttuvat työuran aikana, niin se luo motivaatiota työhön pitkälläkin uralla (vrt. & Jauhiainen, R. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 2008). Seppälä, P. & Launis, K. Poistuminen opettajan tehtävistä ei ole tullut heille varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. & Greensfeld, H. 2007. Ammattinsa osaava koulutettu työntekijä iän tuomalla kokemuksella ja senioriteetin luomalla arvovallalla pystyy tukemaan opetukselle ja koululle asetettuja tavoitteita. Työhyvinvoinnista on määrällisesti paljon tutkimustietoa mutta siitä huolimatta työpaikoilla altistutaan erilaisille työn kuormitustekijöille. Palkitsevat ja motivoivat kokemukset olivat niitä asioita, jotka pitivät tutkimukseni kohdejoukon opettajat hyvinvoivina ja halukkaina jatkamaan liikunnanopettajana työuransa loppuun. Työuran loppuvaiheessa kuten myös Fessler & Cristensenin (1992) tutkimuksen career wind-down-vaiheessa, heillä oli havaittavissa yhteisiä piirteitä, kuten se, että he korostivat oppilaiden kokonaisvaltaista kehittymistä. Saatavilla verkossa: http://www.ttl. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 8. Bayer., U. Helsinki: Helsinki University Press. LÄHTEET Alasoini, T. Yhtenä syynä voi olla se, että tutkimustieto ei leviä riittävästi tai sitä ei hyödynnetä. Kun opettajat onnistuivat tukemaan oppilaita ihmisenä kasvamisessa, niin he saivat tästä onnistumisen tunteita. Teacher career cycle: Understanding and guiding the professional development of teachers. Eskola, J. Haastattelemani opettajat suhtautuivat opettajan työhön innostuneesti. Kooij ym. Akateeminen väitöskirja. Ikääntyneillä opettajilla työurat ovat yksilöllisiä, mihin vaikuttaa opettajan toimintaympäristö (Bayerin & Birkkjaer 2009; Gaudreault & Woods 2013). & Woods, A.M. Career Pandemonium: Realigning organizations and individuals. Pitkää työuraa. – TKK:n opettajienkäsityksiä tiedosta, oppimisesta ja opetuksesta. Dordrecht, The Netherlands: Springer, 93–116. Joensuun yliopisto. Ilmarinen, J. Haastateltavien mukaan vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjaavat entistä enemmän opettajia ajattelemaan ja toimimaan kokonaisvaltaisesti. Työssä jatkamisen tukemisen mahdollisuus on sidoksissa ymmärrykseen siitä miten ikääntyvää työntekijää voidaan motivoida jatkamaan työtään (ks. Kasvatustieteellisiä julkaisuja 128. Liikunnanopettajien työhyvinvointiin tulee kiinnittää huomiota työuran kaikissa vaiheissa. Himberg, L. & Koivula, M. 2006. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 2/2002. Haastateltavat olivat kokeneet työurallaan myös kielteisiä vaiheita ja kokemuksia, mutta pääsääntöisesti heidän kokemuksensa olivat olleet palkitsevia ja motivoivia. Almiala, M. Tutkimuksella on yhteiskunnallista merkitystä, koska myös opettajien työuria ehdotetaan pidennettäväksi. Koulutus ja työvoimakysyntä 2025. Tutkimuksen tulokset täsmentävät aiemmissa tutkimuksissa tehtyjä havaintoja niistä syistä, miksi ikääntyneet liikunnanopettajat voivat hyvin. 2008. & Räsänen, T. Teoksessa M. Academy of Management Executive 10 (4), 52–66. Porvoo: WSOY. Kasvatustieteiden tiedekunta. Tutkittavia oli eri kokoisista kouluista eri puolilta Suomea. 2011. & Savioja, H. Ikääntyminen ja työelämän latu Euroopan. & Suoranta, J. 2009. Työelämän tutkimus 5 (3), 202–212. Havaitessaan opetustyönsä tuottavan tuloksia, he kokivat tyytyväisyyden tunteita, jotka auttoivat jaksamaan työssä. Havaintojeni mukaan liikunnanopettajat olivat uran alkuaikoina olleet enemmän lajikeskeisesti ajattelevia, mutta pääsääntöisesti he olivat omaksuneet oppilasta kuuntelevan ja yhteistoiminnallisen tavan jo ensimmäisen kymmenen opetusvuoden jälkeen eli ”enthusiastic and growing” -vaiheessa. Uran myöhemmässä vaiheessa he korostavat enemmän oppilaiden roolia. Elkad-Lehman, I. Tutkimushaastattelu. 2010. Suhteita minä, me ja muut. Plauborg H & S. Using thematic analysis in psychology. Uran alkuvaiheessa opettajat osallistuivat itse aktiivisesti mallisuorituksiin ja toimintaan. Anttonen, H. 1996. Haastattelemani opettajat olivat tyytyväisiä työhönsä ja he olivat säilyttäneet innon liikunnanopettajan ammattiin ja siihen liittyviin tehtäviin. Qualitative Research in Psychology 3 (2), 77–101. 2013. Tutkittavat liikunnanopettajat olivat kokeneita ja tehneet pitkän työuran, mikä mahdollisti syvällisen tarkastelun. Työhyvinvoinnin tarkasteluikkunat. Innostuksen spiraali – innostavat ja menestyvät työyhteisöt tutkimushankkeen tuloksia. Tutkittavat olivat halukkaita kertomaan avoimesti ja luottamuksellisesti työurastaan ja elämästään. TYKES raportteja 72. Uran myöhemmissä vaiheissa opettajat olivat jaksaneet hankalienkin vaiheiden yli ammentamalla hyvää oloa onnistuneista kokemuksista. Teoksessa J. Kettunen (toim.) Seniorit joustavasti työssä. & Christensen J. Kokemuksia ryhmästä. 2009. Myös heidän työuransa aikana kehittyneiden opetusmenetelmien seuraaminen voisi tuoda uusia näkökulmia liikunnanopetuksen malleihin, joilla tuetaan työssä jaksamista. Työ-terveyslaitos. Tampere: Vastapaino. 1992. Ennakointituloksia tulevaisuuden työpaikoista ja koulutustarpeista. 104 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Työyhteisö ja liikunnanopettajien työhyvinvointi hän liikkuvat tai huonokuntoiset oppilaat osallistumaan toimintaan. & Clarke, V. Rolls (toim.) Teachers’ career trajectories and work lives. Erityisen tärkeää tämä on ikääntyessä, koska ikääntyvä opettaja on koululle arvokas pääoma, jonka ammattitaitoa ja kokemuksia pitää osata hyödyntää. Woods & Lynn 2001).Tässä tutkimuksessa nousi esiin, että liikunnanopettajan työurat muodostuvat hyvin erilaisten vaiheiden kautta. Journal of Physical Education and Sports Management 4 (4), 51–61. Gerlander ja Launis (2007) muistuttavat, että tietoa on vähän siitä miten työntekijät kuvaavat hyvinvointiaan sekä mitä omatoimisia keinoja he käyttävät edistäessään työhyvinvointiaan. Yksi haastateltava totesi: ”Varmaan opetukseni on muuttunut, annan oppilaalle vastuuta oppimisesta”. Harju, L. Gaudreault, K.L. & Brinkkjaer, U. Auvinen & H. Bayer M. Tämä syventäisi ja monipuolistaisi tämän tutkimuksen tuloksia siitä, miten ikääntyneiden liikunnanopettajien toiminta vahvistaa työyhteisöjen yhteenkuuluvuutta ja me henkeä. Työhyvinvointi – uudistuksia ja hyviä käytäntöjä. Oppilaiden kokonaisvaltaisen kehittymisen tukeminen oli haastattelemieni opettajien keino tuoda työhön vaihtelevuutta ja uusia haasteita. Hakanen, J. Innostus ja positiivinen suhtautuminen oppilaisiin oli ollut koko heidän työuransa aikana voimavara, josta he ammensivat työn iloa. Raportit ja selvitykset 2011:25: Opetushallitus. 2011. & Hurme, H. Teachers’ professional learning and the workplace curriculum. Opettaminen muuttui työuran edetessä. 2006. Helsinki: Multiprint. Hirsijärvi, S. painos. 2008. Espoo: Weilin & Göös. 2000. (Gerlander & Launis 2007.) Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa suunniteltaessa työyhteisöihin hyvinvointistrategioita ja -ohjelmia. Tutkimuksen tulosten mukaan jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista tarkkailla ja havainnoida liikunnanopettajien työyhteisötoimintaa. Bion, W.R
Laakso, L. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. 2000. Templin & P. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Liikunnanopettajien koulutushankkeet – innovatiivinen vastaus yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Teoksessa: T. Metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 2013. Liikunta & Tiede 47 (1), 55–56. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. uudistettu laitos. & Sarajärvi, A. Syvähaastattelu. Lynn, S.K. Määräykset ja Ohjeet 2014:96. 2015. Kooij, D., de Lange, A., Jansen, P & Dikkers, J. Jaakkola, J. Suomalaisten liikunnanopettajien urakehitys ja työtyytyväisyys. Through the years: A longitudinal study of physical education teachers from a research-based preparation program. 2013. Ilmarinen, J. & Laakso, L. Rantanen (toim.) Gerontologia. Teoksessa E. Helsinki: Opetushallitus. Teoksessa T. Woods, A.M. Opettajien työhyvinvointi. Tampereen yliopisto. Liikuntakasvatuksen laitos. PE Teachers’ Job Satisfaction, Turnover, and Intention to Stay or Leave the Profession. Raportit ja selvitykset 2010:1. Mäkelä, K. Teoksessa J. 2001. European Physical Education Review 17, 111–129. & Hirvensalo, M. 2012. 4. Jyrkämä & T. Acta Universitatis Tamperensis 743. Helsinki: Opetushallitus. Uusi urapolku toisi lisää päteviä liikunnanopettajia. Helsinki: Kustannus OY Duodecim, 495–508. Onnismaa, J. Uudistettu painos. Liikunta & Tiede 47 (1), 53–54. Sääkslahti, A. 2008. Juva: PS-kustannus, 43–58. Katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin 2004–2009. Career intentions of Australian physical education teachers. Mäkelä, K. Ikääntyvän työvoiman työkyvyn ylläpitäminen ja työhyvinvoinnin edistäminen. Schempp (toim.) Socialization into physical education: Learning to teach. Luettu 17.8.2016. Liikunta & Tiede 49 (1), 67–74. & Lynn, S. Helsinki: Books on Demand. Eija., H. Painos. Kokonaisvaltainen työhyvinvointi. Mäki, M. 2010. 1999. Virolainen, H. Liukkonen & A. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja: Ainedidaktisia tutkimuksia (7), 125–136. & Stråhlman, O. Physical education teachers’ professionalization: A review of occupational power and professional control. 2011. Liikunnanopettajiksi vuosina 1984-2004 valmistuneiden työtyytyväisyys. Mäkelä, K. SoPhi 100, Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Kougioumtzis, K., Patriksson, G. 105 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Työyhteisö ja liikunnanopettajien työhyvinvointi unionissa. European Physical Education Review 21 (4), 504–520. Indianapolis: Benchmark Press, 145–164. Jyväskylän yliopisto. Heikkinen., J. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Journal of Teaching in Physical Education 29, 54–71. 6. Sosiaalija terveysministeriö. Macdonald, D. Teoksessa Y. Työyhteisöjen sosiaalinen pääoma. Koivumäki, J. 2010. Liikunnanopettajan työ ja työtyytyväisyys. 3. 2010. & Whipp, P.R. Research Quarterly for Exercised Sport 72 (3), 219–230.. 2009. Aaltola & R. 2008. Juva: PS-kustannus, 566–585. Laadun ilmapiiritekijät ammattikorkeakoulussa. Tutkimus luottamuksen ja yhteisöllisyyden rakentumisesta ja merkityksestä muuttuvissa valtion asiantuntijaorganisaatioissa. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/42530 Mäkelä, K., Hirvensalo, M., Palomäki, S., Herva, H. 2010. Työterveyslaitos. Julkunen R. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy. Silfverberg & E. Siekkinen, K. Lawson, H.A.1989. Research Quarterly for Exercise and Sport 70 (1), 41–54. From rookie to veteran: Workplace conditions in physical education and induction into the profession. Akateeminen väitöskirja. 23 (4), 364–394. & Woods, A.M. Akateeminen väitöskirja. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto: Tampere University Press. Kouki (toim.) Opettaminen valinkauhassa. 2001. 2005. "Older workers' motivation to continue to work: five meanings of age: A conceptual review", Journal of Managerial Psychology, Vol. & Hirvensalo, M. 2012. Following the Yellow Brick Road: A Teacher’s Journey along the Proverbial Career Path. Ainedidaktiikan symposiumi Turussa 15.3.2013. Tuomi, J. 2014. Uusi ikäsopimus. 2013. The "professional" work of experienced physical education teachers. & Pärnänen A. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Mäkelä, K., Huhtiniemi, M
Timo A. The aim of this study was to investigate the associations of objectively measured physical activity and sedentary time with body mass index standard deviation score (BMI-SDS) and overweight in 6–8-year-old children. & Lakka T. 040-725 4025. Low levels of physical activity and high levels of sedentary time are associated with overweight in 6–8-year-old children. Keywords: children, overweight, physical activity, sedentary behavior TIIVISTELMÄ Haapala E. Liikunta & Tiede 54 (2–3), 106–112. ABSTRACT Haapala E. Liikunta & Tiede 54 (2–3), 106–112. A., Väistö J, Lintu N., Eloranta A-M, Lindi V. Lähtökohdat: Lasten pienempään ylipainon ja lihavuuden riskiin yhteydessä olevasta fyysisen aktiivisuuden määrästä ja kuormittavuudesta tiedetään verrattain vähän. Rautpohjankatu 8, 40014 Jyväskylän yliopisto. The cutoffs for identifying overweight and obese children were 6.0 hours for sedentary time, 6.3 hours for light physical activity, and 3.5 hours for all physical activity exceeding the intensity of two METs. Lakka, LT, Itä-Suomen yliopisto, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos, kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede/Itä-Suomen yliopisto ja KYS. A, Väistö J., Lintu N., Eloranta A-M, Lindi V. Fyysinen passiivisuus ja fyysisen aktiivisuuden kuormittavuus määriteltiin fyysisen aktiivisuuden aiheuttaman energiankulutuksen perusteella hyödyntäen lepoaineenvaihdunnan kerrannaisia (Metabolic equivalent of task, MET). & Lakka T. BMI-SDS was computed using Finnish reference values and the prevalence of overweight and obesity was determined using the cut-offs proposed by the International Obesity Task Force. Tavoitteenamme oli selvittää objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden eri kuormittavuustasojen ja fyysisen passiivisuuden määrän yhteyksiä ikäja sukupuolivakioidun painoindeksin keskihajontapistemäärään (BMI-SDS) ja ylipainoisuuteen 6–8-vuotiailla suomalaisilla lapsilla. BMI-SDS määritettiin suomalaisten viitearvojen perusteella ja ylipaino määriteltiin kansainvälisen lihavuusasiantuntijaryhmän esittämien raja-arvojen mukaan. 106 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, liikkumattomuus ja ylipaino VÄHÄINEN FYYSINEN AKTIIVISUUS JA RUNSAS FYYSINEN PASSIIVISUUS OVAT YHTEYDESSÄ 6–8-VUOTIAIDEN LASTEN YLIPAINOON Eero A. The promotion of physically active lifestyle is essential in order to prevent overweight already in childhood. 2017. P. Result: Higher levels of sedentary time (standardized coefficient ?=0.235, P<0.001) and lower levels of light ( ?=-0.219, P<0.001) and at least moderate ( ?=0.117, P=0.021) intensity physical activity were related to higher BMI-SDS. Sähköposti: eero.haapala@uef.fi (yhteyshenkilö). Niina Lintu, FT, Itä-Suomen yliopisto. Yli 6,0 tuntia fyysistä passiivisuutta tai alle 6,3 tuntia kevyttä liikuntaa vuorokaudessa erotteli ylipainoiset lapset normaalipainoisista lapsista. Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas fyysinen passiivisuus ovat yhteydessä 6–8-vuotiaiden lasten ylipainoon. Menetelmät: Tutkimukseen osallistui 386 lasta. Fyysinen aktiivisuus ja fyysinen passiivisuus mitattiin liikeja sykemittaukset yhdistävällä aktiivisuusmittarilla (Actiheart®, CamNtech Ltd., Papworth, Iso-Britannia). Aino-Maija Eloranta, FT, Itä-Suomen yliopisto. Sedentary time and all physical activity exceeding the intensity of two metabolic equivalents (METs) were able to identify overweight and obese children. Fyysinen passiivisuus, kaikki kahden MET:n kuormittavuustason ylittävä fyysinen aktiivisuus ja kevyt fyysinen aktiivisuus erikseen erottelivat normaalipainoiset ja ylipainoiset lapset toisistaan. Conclusions: Low levels of physical activity and high levels of sedentary time were related to overweight and obesity in 6–8-year-old children. Lisäksi alle 3,5 tuntia vuorokaudessa kahden MET:n ylittävää fyysistä aktiivisuutta erotteli ylipainoiset lapset normaalipainoisista lapsista. Haapala, FT, Itä-Suomen yliopisto/Biolääketieteen yksikkö ja Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. Asiasanat: Lapset, ylipaino, liikunta, passiivisuus. Physical activity and sedentary time were assessed objectively by combined heart rate and movement sensing. Päätelmät: Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas fyysinen passiivisuus olivat yhteydessä ylipainoon 6–8-vuotiailla lapsilla. Tulokset: Runsaampi fyysisen passiivisuuden määrä (standardoitu regressiokerroin ?=0,235, P<0,001) sekä vähäisempi kevyen ( ?=-0,219, P<0,001) ja vähintään kohtuukuormitteisen ( ?=-0,118, P=0,021) fyysisen aktiivisuuden määrä olivat yhteydessä suurempaan BMI-SDS:een. Virpi Lindi, FT, Itä-Suomen yliopisto. A. The data was analyzed using linear regression models and Receiver operating characteristics (ROC) curve analyses. Juuso Väistö, TtM, Itä-Suomen yliopisto. Physical activity has an important role in the prevention of overweight, but little is known about the amount and intensity that is related to overweight in children. Methods: Altogether 386 children participated in the study. A. Aktiivisen elämäntavan edistäminen saattaa tukea ylipainoisuuden ehkäisyssä jo lapsuudessa. Background: The prevalence of overweight in Finnish children is 10–20%. Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysilla ja Receiver Operating Characteristics (ROC) -käyrien avulla. 2017. Fyysinen passiivisuus vastasi alle 1,5 MET:n kuormittavuutta, kevyt fyysinen aktiivisuus 1,5–4 MET:n kuormittavuutta ja vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus yli 4 MET:n kuormittavuutta
2009). Runsaan fyysisen aktiivisuuden ja vähäisen fyysisen passiivisuuden on poikkileikkaustutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä pienempään ylipainon riskiin jo lapsuusiässä (Janssen & LeBlanc 2010). 2016; Poitras ym. 2016). Ylipainoiset lapset ovat ylipainoisia usein myös teini-ikäisinä ja aikuisina (Singh ym. Tuoreen suomalaisen tutkimuksen perusteella vain puolet alakouluikäisistä lapsista saavuttaa tämän liikuntasuosituksen ja suurin osa valveillaoloajasta on fyysisesti passiivista (Tammelin ym. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin eettinen toimikunta on antanut tutkimukselle puoltavan lausunnon. Tämä saattaa selittyä sillä, että liikuntainterventiot eivät ole olleet riittävän tehokkaita tai pitkäkestoisia tai että lapset eivät ole todellisuudessa lisänneetkään liikuntaa riittävästi tutkimusten interventioiden tavoitteiden mukaisesti. 2014). 2016). Tällä hetkellä tiedetään hyvin vähän eri kuormittavuustasoisten fyysisten aktiviteettien määrän yhteyksistä ylipainon riskiin lapsilla (Poitras ym. Pyrimme tällä menettelyllä ehkäisemään tietyn vuorokaudenajan yliedustavuutta nauhoitusajassa. Suomalaiset tulokset ovat samansuuntaisia kansainvälisten havaintojen kanssa, joiden mukaan vain murto-osa lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi (Colley ym. Lisäksi nauhoitusaikaa tuli olla vähintään 12 tuntia vuorokauden jokaiselta neljännekseltä koko nauhoituksen ajalta. Mittari kiinnitettiin lapsen rintakehään kahdella EKG-elektrodilla (Bio Protech Inc, Gangwon-do, Korea) ja asetettiin tallentamaan liikettä 60 sekunnin jaksoissa. Yhteensä 386 lapselle (191 poikaa, 195 tyttöä) oli käytettävissä kaikki tämän artikkelin tilastollisiin analyyseihin tarvittavat tiedot. 107 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, liikkumattomuus ja ylipaino JOHDANTO Lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden esiintyvyyden nousu on merkittävä kansanterveydellinen ongelma (Juonala ym. 2016; Poitras ym. 2012; Vuorela ym. Kehon koon, ylipainon ja lihavuuden mittaaminen Tutkimushoitaja mittasi lapsen painon kahdesti InBody® 720 -bioimpedanssilaitteella (Biospace, Soul, Etelä-Korea) 100 gramman. Valitsimme lepoaineenvaihdunnan kerrannaisen (metabolic equivalent of task, MET, 1MET = 3,5ml O2/ min/kg (71 J/min/kg) kuvaamaan fyysisten aktiviteettien kuormitustasoja. 2011). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella eri kuormittavuustasoisen fyysisen aktiivisuuden sekä fyysisen passiivisuuden määrien yhteyksiä ylipainoon ja lihavuuteen suomalaisilla 6–8-vuotiailla lapsilla. 2011; Wijnhoven ym. Useimmat lapsilla tehdyt liikuntainterventiot eivät ole kuitenkaan onnistuneet ehkäisemään ylipainoa lapsilla (Janssen & LeBlanc 2010; Physical Activity Guidelines Advisory Committee 2008). Tutkimukseen osallistuvien lasten ikäja sukupuolivakioitu painoindeksin keskihajontapistemäärä (BMI-SDS) ei eronnut saman alueen ensimmäiselle luokalle mene vien muiden lasten BMI-SDS:stä ensimmäisellä luokalla tehtävän terveystarkastuksen perusteella. 2008). Runsas vähintään kohtuukuormitteinen objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus on yhdistetty vähäisempään ylipainon riskiin lapsilla riippumatta fyysisesti passiivisesta ajasta (Cliff ym. 2016). Jokaiselle lapselle määritettiin yksilölliset liikunnan aikaiset energiankulutukset hyödyntäen maksimaalisesta polkupyöräergometritestistä ja aktiivisuusmittauksista saatuja tuloksia (Brage ym. 2007; Haapala ym. Hyväksyimme fyysisen aktiivisuuden mittaukset analyyseihin, jos ne sisälsivät vähintään 48 tuntia nauhoitusaikaa, josta vähintään 32 tuntia oli arkipäivinä ja vähintään 16 tuntia viikonloppuna. Myös runsas objektiivisesti mitattu fyysisesti passiivinen aika on yhdistetty suurempaan ylipainon riskiin, mutta yhteys näyttäisi selittyvän vähintään kohtuukuormitteisella fyysisellä aktiivisuudella (Cliff ym. 2011). 2016). 2016). Syketiedot tarkistettiin ja puhdistettiin häiriöistä ennen analyysejä. Unen keston määrittämiseksi Actiheart-aineistoon perehtynyt kokenut tutkimusavustaja arvioi nukahtamisajan (sydämen sykintätaajuuden lasku pysyvästi matalalle tasolla ja samanaikainen pitkään kestävä hyvin vähäinen liike) sekä heräämisajan (sydämen sykintätaajuuden ja aktiivisuuden nousu) (Collings ym. Tämä tieteellinen näyttö korostaa ylipainon ehkäisyn ja hoidon merkitystä lapsuudesta lähtien. Laskimme yksilöllisten energiankulutusten avulla Actiheart®-mittaustuloksista fyysisen aktiivisuuden eri kuormittavuustasojen kestot. Useimmissa aikai semmissa tutkimuksissa on kuitenkin tarkasteltu vain vähintään kohtuukuormitteisen liikunnan yhteyttä ylipainoon, vaikka se kattaa vain pienen osan lasten päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta (Poitras ym. Tämän vuoksi tarvitaan lisää tietoa fyysisen aktiivisuuden kuormittavuustasoista ja määrästä, joka on yhteydessä lasten ylipainoon. Lisäksi ylipainon ja kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumisen on havaittu olevan yhteydessä suurentuneeseen tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien riskiin aikuisena (Juonala ym. MENETELMÄT Tutkimusaineisto Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty Itä-Suomen yliopistossa toteu tettavan Lasten liikunta ja ravitsemus (the Physical Activity and Nutrition in Children [PANIC] Study) -tutkimuksen alkumittausvaiheessa, johon osallistui vuosina 2007–2009 yhteensä 512 iältään 6–8-vuotiasta alakoulun aloittavaa lasta. Ylipaino ja lihavuus ovat yhteydessä useisiin tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien riskitekijöihin kuten insuliiniresistenssiin, heikentyneeseen glukoositasapainoon, kohonneeseen plasman triglyseridien pitoisuuteen, alentuneeseen plasman HDL-koles terolin pitoisuuteen, kohonneeseen verenpaineeseen, valtimoiden jäykistymiseen, maksan rasvoittumiseen ja kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumiseen jo lapsilla (Koskinen ym. Itse raportoituun fyysiseen aktiivisuuteen liittyy kuitenkin virhelähteitä, eikä se välttämättä erottele niin hyvin toisistaan fyysisesti aktiivisia ja passiivisia ihmisiä kuin objektiivinen mittaus (Ekelund ym. 2014; Viitasalo ym. 2011; Magnussen ym. 2012). Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden mittaaminen Mittasimme lasten fyysistä aktiivisuutta ja fyysistä passiivisuutta liikeja sykemittauksen yhdistävällä Actiheart®-aktiivisuusmittarilla (CamNtech Ltd., Papworth, Iso-Britannia) (Haapala ym. Actiheart®-aktiivisuusmittarin on havaittu arvioivan luotettavasti fyysisen aktiivisuuden aiheuttamaa energiankulutusta terveillä lapsilla kävelyn ja juoksun aikana (Corder ym. 2010). 2005). Kansainvälisten fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan lasten ja nuorten tulisi liikkua päivittäin vähintään tunti kohtuullisesti kuormittavasti (World Health Organization 2010). Maailman terveysjärjestön raportissa korostetaan liikunnan merkitystä lasten ylipainon ja lihavuuden ehkäisyssä (World Health Organization 2016). 2016). 2016). Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus on edelleen jatkuva kontrolloitu elintapainterventiotutkimus, jonka tavoitteena on tuottaa uutta tieteellistä näyttöä erityisesti fyysisen aktiivisuuden lisäämisen, fyysisen passiivisuuden vähentämisen ja ravitsemuksen laadun parantamisen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin lapsilla ja nuorilla. Lapset ja heidän huoltajansa antoivat kirjallisen suostumuksensa tutkimukseen osallistumisesta. Luokittelimme eri kuormittavuustasoiset aktiviteetit seuraavalla tavalla: fyysinen passiivisuus poissulkien Actiheart®-mittarilla mitattu unen kesto (<1,5 MET), kevyt fyysinen aktiivisuus (1,5–4 MET) ja vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus (>4 MET). 2014). Suurin osa aikaisemmista tutkimustuloksista perustuu joko lapsen tai vanhempien ilmoittamaan fyysiseen aktiivisuuteen ja fyysiseen passiivisuuteen (Janssen & LeBlanc 2010). Suomalaisista pojista yli 10 % ja tytöistä yli 15 % on ylipainoisia tai lihavia (Eloranta ym
Tilastolliset menetelmät Analysoimme poikien ja tyttöjen välisiä eroja taustatekijöissä, fyysisessä aktiivisuudessa, fyysisessä passiivisuudessa, BMI-SDS:ssa ja ylipainon esiintymisessä Studentin t-testillä, Mann-Whitneyn U-testillä ja Khiin neliö -testillä. Analysoimme fyysisen passiivisuuden, kevyen fyysisen aktiivisuuden ja vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktii visuuden yhteyksiä BMI-SDS:een lineaarisella regressioanalyysillä vakioimalla iän, sukupuolen ja aktiivisuusmittarin nauhoitusajan sekä lisäksi vuorotellen fyysisen passiivisuuden, kevyen fyysisen aktiivisuuden tai vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden. BMI-SDS kuvaa lapsen BMI:tä suhteessa samanikäisiin ja samaa sukupuolta olevien lapsiin. Käytimme receiver operating characteristics (ROC) -käyrien alle jäävää pinta-alaa (Area Under the Curve, AUC) määrittäessämme fyysisen aktiivisuuden eri kuormittavuustasojen määrien raja-arvot, jotka parhaiten erottelevat ylipainoiset lapset normaalipainoisista lapsista. Samoin kevyen fyysisen aktiivisuuden ja BMISDS:n välinen yhteys heikkeni vakioitaessa fyysinen passiivisuus ( ?=0,108, P=0,566). Pojilla myös Actiheart®-mittarilla nauhoitusaika arkipäivien ajalta oli pidempi kuin tytöillä. Erot poikien ja tyttöjen välillä analysoitiin Studentin T-testillä normaalisti jakautuneille muuttujille, Mann-Whitneyn U -testillä epänormaalisti jakautuneille muuttujille* tai Khiin neliö -testillä luokka-asteikollisille muuttujille. Tutkimushoitaja mittasi pituuden seinään kiinnitetyllä kalibroidulla pituusmitalla kolme kertaa yhden millimetrin tarkkuudella lapsen seisoessa paljain jaloin ja pää aseteltuna siten, että luisen korvakäytävän yläosan ja silmäkuopan linja oli lattiaan nähden vaakasuorassa tasossa eli Frankfurtin tasossa. Tilastollisesti merkitsevät erot on esitetty lihavoituna. TAULUKKO 1. Fyysisen passiivisuuden ja BMI-SDS:n välinen yhteys ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä vakioitaessa kevyt fyysinen aktiivisuus ( ?=0,333, P=0,076). 108 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, liikkumattomuus ja ylipaino tarkkuudella lapsen paastottua 12 tuntia, tyhjennettyä virtsarakon ja ollessa kevyessä alusasussa. Lyhenteet: BMI-SDS= ikäja sukupuolivakioitu painoindeksin keskihajontapistemäärä; MET=metabolic equivalent of task, lepoaineenvahdunnan kerrannainen. Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden yhteydet BMI-SDS:een Runsaampi fyysinen passiivisuus ja vähäisempi kevyt fyysinen aktiivisuus olivat yhteydessä suurempaan BMI-SDS:ään vakioitaessa iällä, sukupuolella ja aktiivisuusmittarin nauhoitusajalla (Taulukko 2). BMI-SDS perustuu 26 636 espoolaisen lapsen kasvutietoihin. Vakioimme lisäksi vanhempien koulutustason, kotitalouden vuosittaiset tulot, unen keston, päivittäisten pääaterioiden lukumäärän tai kokonaisenergiansaannin. 2012). Käytimme ylipainon ja lihavuuden määrittämiseen Colen tutkimusryhmän raportoimia ikäja sukupuolivakioituja raja-arvoja (Cole ym. Teimme tilastolliset analyysit SPSS Statistics -ohjelman versiolla 21.0 (IBM Corp., Armonk, NY, USA) lukuunottamatta ROC-käyräanalyysejä, jotka teimme MedCalc -ohjelman versiolla 16.1 (MedCalc Software bvba, Ostend, Belgia). 2000). 2011). TULOKSET Lasten ominaisuudet Pojat olivat pidempiä kuin tytöt ja heillä oli enemmän vähintään kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta kuin tytöillä (taulukko 1). Vanhempien koulutustaso ja kotitalouden vuosittaiset tulot kartoitettiin itsetäytettävällä kyselylomakkeella. Määritimme ylipainoiset lapset normaalipainoisista lapsista parhaiten erottelevan raja-arvon käyttämällä Youdenin indeksiä, joka lasketaan kaavalla J = sensitiivisyys + spesifisyys – 1 (Perkins & Schisterman 2006). Muut mittaukset Tutkimuslääkäri määritti puberteetin alkaneeksi Tannerin kuvaamilla kriteereillä (Tanner 1962). Energiansaanti laskettiin ja päivittäisten pääaterioiden määrä selvitettiin neljän peräkkäisen päivän ruokapäiväkirjalla (Eloranta ym. Myös vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus (>4 MET) oli käänteisesti yhteydessä BMI-SDS:een Kaikki Pojat Tytöt P-arvo Ikä (vuotta) 7,6 (0,4) 7,7 (0,4) 7,6 (0,4) 0,073 Paino (kg) 26,8 (4,8) 27,2 (4,8) 26,4 (4,9) 0,084 Pituus (cm) 128,7 (5,6) 129,7 (5,5) 127,6 (5,5) <0,001 BMI-SDS –0,19 (1,1) –0,21 (1,1) –0,18 (1,1) 0,801 Ylipainon ja lihavuuden yleisyys (%) 13,2 12,0 14,4 0,501 Aktiivisuusmittarin nauhoitusaika arkisin yhteensä (tuntia) 67,5 (36,8) 72,1 (42,2) 64,9 (26,6) 0,023 Aktiivisuusmittarin nauhoitusaika viikonloppuisin yhteensä (tuntia) 39,7 (12,5) 39,4 (13,6) 40,2 (11,4) 0,210 Uniaika (min/vrk) 580 (30,3) 579 (32,1) 582 (27,7) 0,339 Fyysinen passiivisuus (?1,5 MET, min/vrk) 327 (151) 325 (151) 328 (152) 0,833 Kevyt fyysinen aktiivisuus (>1,5–4 MET, min/vrk) 499 (144) 493 (144) 504 (144) 0,478 Vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus (>4 MET, min/vrk)* 26,4 (34,5) 35,1 (39,9) 21,5 (25,1) <0,001 Aineisto on kuvattu keskiarvoina ja keskihajontoina tai mediaaneina ja kvartiilivälin pituuksina (inter quartle range, IQR)*. AUC-arvo 1 kuvastaa fyysisen aktiivisuuden kuormittavuustason ja määrän täydellistä kykyä erotella ylipainoiset lapset normaalipainoisista lapsista, kun taas AUC-arvo 0,5 kertoo, ettei kyseisellä muuttujalla ole sattumaa suurempaa kykyä erotella ylipainoisia ja normaalipainoisia lapsia toisistaan. Käytimme kahden lähimmän mittauksen keskiarvoa tilastollisissa analyyseissä. Perustiedot. Käytimme näiden kahden mittauksen keskiarvoa tilastollisissa analyyseissa. Tutkimme ROCkäyräanalyysillä myös matalimman fyysisen aktiivisuuden kuormittavuustason ja määrän, joka on yhteydessä ylipainoon, käyttäen eri kuormittavuusluokissa (>1 MET, >2 MET, >3 MET aina >7 MET:n asti) vietetyn ajan määrää. Laskimme BMI-SDS:n hyödyntäen suomalaisia kasvukäyriä (Saari ym
Vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden yhteys BMI-SDS:een ei ollut myöskään tilastollisesti merkitsevä vakioitaessa kevyt fyysinen aktiivisuus ( ?=-0,090, P=0,094). P . P . Vähintään 6,0 tuntia fyysistä passiivisuutta vuorokaudessa, vähintään 6,3 tuntia kevyttä fyysistä aktiivisuutta vuorokaudessa ja vähintään 0,4 tuntia vähintään kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta vuorokaudessa erottelivat normaalipainoiset ja ylipainoiset ja lihavat lapset toisistaan. POHDINTA Runsaampi kevyt ja vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus sekä vähäisempi fyysinen passiivisuus olivat yhteydessä mata lampaan BMI-SDS:een ja vähäisempään ylipainon ja lihavuuden esiintyvyyteen 6–8-vuotialla lapsilla. AUC (95% LV) P Youdenin indeksi Raja-arvo t/vrk (95% LV) Sensitiivisyys Spesifisyys Kaikki Fyysinen passiivisuus (?1,5 MET, min/vrk) 0,71 (0,66; 0,76) <0,001 0,361 6,1 (5,0; 7,4) 68,6 67,5 Kevyt fyysinen aktiivisuus (>1,5–4 MET, min/vrk) 0,69 (0,64; 0,74) <0,001 0,347 6,3 (5,8; 8,5) 52,9 81,8 Vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus (>4 MET, min/vrk) 0,65 (0,60;0,69) <0,001 0,266 0,4 (0,3; 0,9) 52,8 63,9 Aineisto analysoitiin Receiver Opertaing Characteristics (ROC) -käyrä analyysien avulla. Lisävakioinneilla ei ollut vaikutusta edellä mainittuihin yhteyksiin pojilla tai tytöillä. Vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus ei vaikuttanut fyysisen passiivisuuden tai kevyen fyysisen aktii visuuden ja BMI-SDS:n välisiin yhteyksiin. Lyhenteet: BMI-SDS= ikäja sukupuolivakioitu painoindeksin keskihajontapistemäärä; MET=metabolic equivalent of task, lepoaineenvaihdunnan kerrannainen. Kahden ROC-käyräanalyysiä hyödyntäneen tutkikaikki (n=386) pojat (n=191) tytöt (n=195) . Kaikki edellä mainitut yhteydet olivat samankaltaisia pojilla ja tytöillä, paitsi että vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus ei ollut yhteydessä BMI-SDS:een tytöillä. Tuloksemme antavat viitteitä siitä, että fyysisen aktiivisuuden lisääminen sekä fyysisen passiivisuuden vähentäminen saattavat pienentää ylipainon ja lihavuuden riskiä lapsilla. P Fyysinen passiivisuus (?1,5 MET, min/vrk) 0,235 <0,001 0,300 0,001 0,167 0,022 Kevyt fyysinen aktiivisuus (>1,5–4 MET, min/vrk) –0,219 <0,001 –0,284 <0,001 –0,150 0,041 Vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus (>4 MET, min/vrk) –0,117 0,021 –0,178 0,014 –0,053 0,461 Tulokset on esitetty standardoituina regressiokertoimina ( ?). Laajoja pitkittäistutkimuksia tarvitaan kuitenkin vahvistamaan nämä havainnot. Tilastollisesti merkitsevät yhteydet on esitetty lihavoituna. Lisäksi optimaalinen raja-arvo normaalipainoiset ja ylipainoiset ja lihavat lapset toisistaan erottelevalle fyysiselle passiivisuudelle oli 6,1 tuntia. Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden kyky erotella ylipainoiset lapset normaalipainoisista lapsista ROC-käyräanalyysien perusteella fyysinen passiivisuus, kevyt fyysinen aktiivisuus ja vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus erottelivat tilastollisesti merkitsevästi ylipainoiset ja lihavat lapset normaalipainoisista lapsista (Taulukko 3). Toisin sanoen, runsaasti liikkuvat lapsilla oli vähän fyysistä passiivisuutta ja vähän liikkuvilla lapsilla fyysisen passiivisuuden määrä puolestaan oli runsasta. Vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden yhteys BMI-SDS:een ei ollut tilastollisesti merkitsevä vakioitaessa fyysinen passiivisuus ( ?=-0,050, P=0,382). Fyysisen passiivisuuden ja fyysisen aktiivisuuden yhteydet BMI-SDS:een 6–8-vuotiailla lapsilla. Aikaisemmissa tutkimuksissa, joissa fyysistä aktiivisuutta on mitattu objektiivisesti, on tutkittu vähintään kohtuullisesti kuormittavan fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä ylipainoon (Katzmarzyk ym. Fyysinen passiivisuus, kevyt fyysinen aktiivisuus ja kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus erottelivat ylipainoiset ja lihavat lapset normaalipainoisista lapsista yhtä hyvin eikä tilastollisesti merkitseviä eroja AUC:n osalta havaittu eri aktiivisuusmuuttujien välillä. Kevyen fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden yhteydet olivat kuitenkin riippuvaisia toisistaan. Optimaalinen kevyen fyysisen aktiivisuuden määrä, joka erotteli ylipainoiset ja lihavat lapset normaalipainoisista lapsista, oli tässä aineistossa noin 6,3 tuntia ja kaikelle 2 MET:n kuormittavuustason ylittävälle fyysiselle aktiivisuudelle 3,5 tuntia vuorokaudessa. Fyysinen passiivisuuden ja fyysisen aktiivisuuden kyky erotella ylipainoiset ja lihavat lapset normaalipainoisista lapsista.. 2015; Laguna ym. 109 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, liikkumattomuus ja ylipaino vaki oi ta essa iällä, sukupuolella ja aktiivisuusmittarin nauhoitusajalla (Taulukko 2). AUC=area under the curve, käytettiin ROC-käyrän alle jäävä pinta-ala; LV=luottamusväli; MET=Metabolic Equivalent of Task, lepoaineenvaihdunnan kerrannainen TAULUKKO 2. Analyyseissä vakioitiin ikä, sukupuoli ja aktiivisuusmittarin pitoaika. TAULUKKO 3. Havaitsimme myös, että vähintään 3,5 tuntia (95 % luottamusväli [LV]=199; 342, sensitiivisyys=55 %, spesifisyys=79 %) 2 MET:in kuormittavuustason ylittävää fyysistä aktiivisuutta erotteli normaalipainoiset ja ylipainoiset ja lihavat lapset toisistaan (AUC=0,683, 95 % LV =0,634; 0,729, P<0,001). Myös 3, 4, 5, 6 ja 7 MET:in kuormittavuustason ylittävä fyysinen aktiivisuus erotteli normaalipainoiset ja ylipainoiset ja lihavat lapset toisistaan (AUC > 0,63, P<0,001), mutta emme havainneet tilastollisesti merkitseviä eroja AUC:n osalta eri kuormittavuustasojen välillä. Lisäksi vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden yhteys BMI-SDS:een selittyi fyysisesti passiivisella ajalla ja kevyellä fyysisellä aktiivisuudella. 2013)
2013). Näiden tekijöiden lisäksi vanhempien fyysisen aktiivisuuden ja ruutuajan määrä ovat suorassa yhteydessä lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja ruutuaikaan (Xu ym. Yksi syy tähän voi olla, että tutkimuksissa tehdyt toimenpiteet eivät ole onnistuneet lisäämään fyysisen aktiivisuuden määrää ja energiankulutusta riittävästi, jotta sillä olisi ollut vaikutusta ylipainon riskiin ilman energiansaannin vähentämistä (Dobbins ym. 2013; Waters ym. Tämän tutkimuksen suurin puute oli sen poikkileikkausasetelma, jonka vuoksi emme voi päätellä syyseuraussuhteita. 2015; Poitras ym. 2013; Steele ym. Erityisesti runsaampi kevyt ja vähintään 2 MET:n kuormittavuustason ylittävä fyysinen aktiivisuus sekä vähäisempi fyysinen passiivisuus olivat yhteydessä pienempään BMI-SDS:een ja vähäisempään ylipainon esiintyvyyteen 6–8-vuotiailla lapsilla. 2015). Laajoja pitkittäistutkimuksia kuitenkin tarvitaan vahvistamaan havaintomme.. 2016; Janssen & Leblanc 2010; Physical Activity Guidelines Advisory Committee 2008). Muissa tutkimuksissa on myös havaittu, että puistojen läheisyys sekä fyysisesti aktiivista liikkumista tukevat turvalliset väylät ja pihakadut ovat yhteydessä runsaampaan fyysisen aktiivisuuden määrään lapsilla ja nuorilla (Bürgi ym. Lisäksi erityisesti vähäinen rasittavan fyysisen aktiivisuuden määrä on yhdistetty ylipainoisuuteen (De Bourdeaudhuij ym. Nämä tulokset viittaavat siihen, että fyysistä aktiivisuutta pitäisi olla joka päivä säännöllisesti ja runsaasti lasten ylipainon ehkäisemiseksi. Tämän tutkimuksen sekä aiempien havaintojen perusteella fyysisen passiivisuuden korvaaminen vähintään kevyellä fyysisellä aktiivisuudella saattaa vähentää ylipainon riskiä ja siihen liittyvien kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumista (Benatti & Ried-Larsen 2015; Saunders ym. 2009). Omassa tutkimuksessamme havaitsimme, että erityisesti suurempi fyysisen passiivisuuden määrä sekä vähäisempi kevyen fyysisen aktiivisuuden määrä ovat yhteydessä suurempaan BMI-SDS:een ja suurempaan ylipainon esiintyvyyteen. 2012; Laguna ym. Ylipainolta suojaavan fyysisen aktiivisuuden ei todennäköisesti tarvitse myöskään olla kohtuukuormitteista, vaan jo kevyt fyysinen aktiivisuus näyttäisi olevan merkityksellistä. On mahdollista, että aikaisemmissa tutkimuksissa absoluuttisiin rajaarvoihin perustuva kohtuukuormitteisen aktiivisuuden raja-arvo on aliarvioinut vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden määrää ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla, mikä puolestaan on vahvistanut kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden ja ylipainon välisiä käänteisiä yhteyksiä (Kujala ym. Omassa tutkimuksessamme käytimme sykeja kiihtyvyysmittaustietoa yhdistävää Actiheart®-aktiivisuusmittaria, jonka avulla jokaiselle lapselle oli mahdollista määrittää yksilöllisesti energiankulutusmalli ja fyysisen aktiivisuuden kuormittavuustaso. Tutkimuksemme tulosten perusteella fyysisesti aktiivisella elämäntavalla ja kevyelläkin fyysisellä aktiivisuudella voi olla merkitystä ylipainon ehkäisyssä lapsuudessa. Tämä viittaa siihen, että runsaan fyysisen passiivisuuden haitat voivat ainakin osittain johtua fyysisen aktiivisuuden vähäisestä määrästä. Tämän tutkimuksen vahvuutena on varsin suuri ja edustava väestö otos terveitä kouluikäisiä lapsia sekä objektiivinen fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden mittaus. 2015) ja siksi kevyenkin fyysisen aktiivisuuden lisääminen erityisesti murrosikää lähestyttäessä voi olla merkittävä tekijä ylipainon ehkäisyssä. Lisäksi 3,5 tuntia vuorokaudessa kestävä fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä erotteli normaalipainoiset ja ylipainoiset lapset toisistaan. Aiemmissa tutkimuksissa on käytetty pelkkään kiihtyvyysmittaukseen perustuvaa Actigraph-liikuntamittaria ja vähintään kohtuukuormitteinen ja raskas fyysinen aktiivisuus on määritetty absoluuttisten ja kaikille lapsille samanlaisten raja-arvojen perusteella (Katzmarzyk ym. 2013). 2009). Omassa tutkimuksessamme runsaammalla fyysisellä passiivisuudella oli vahva yhteys suurempaan ylipainon esiintyvyyteen, mutta yhteys selittyi suurelta osin kevyellä fyysisellä aktiivisuudella. 2012). Lasten fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja fyysisen passiivisuuden vähentäminen vaativat moniammatillista yhteistyötä, aktiivisuutta tukevaa yhteiskuntarakentamista sekä vanhempien ja lasten kanssa toimivien aikuisten osallisuutta. Lisäksi ulkoleikkien mahdollisuus ja ulkona vietetty aika, erityisesti luonnollisissa ympäristöissä, ovat yhteydessä runsaampaan fyysiseen aktiivisuuteen ja vähäisempään fyysiseen passiivisuuteen sekä parempaan fyysiseen kuntoon lapsilla (Tremblay et al., 2015). Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu myös runsaamman fyysisen passiivisuuden olevan yhteydessä suurempaan ylipainon esiintyvyyteen, mutta useimmissa tutkimuksissa tämä yhteys on selittynyt vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden määrällä (Katzmarzyk ym. Myös runsaammalla objektiivisesti mitatulla fyysisellä passiivisuudella on havaittu olevan heikko yhteys suurempaan ylipainon riskiin lapsilla ja nuorilla, mutta yhteys on ainakin osittain selittynyt vähäisemmällä vähintään kohtuukuormitteisella fyysisellä aktiivisuudella (Cliff ym. 2015; D’Haese ym. 2013). Vähintään kohtuukuormitteisen ja raskaan fyysisen aktiivisuuden ja ylipainon välisten yhteyksien erot tutkimusten välillä johtuvat todennäköisesti ainakin osittain erilaisista fyysisen aktiivisuuden mittaustavoista. 110 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, liikkumattomuus ja ylipaino muksen tulosten mukaan noin 60 minuuttia on optimaalinen fyysisen aktiivisuuden määrä, joka erottelee normaalipainoiset ja ylipainoiset lapset toisistaan (Katzmarzyk ym. 2016). 2015; Ducheyne ym. Kevyellä fyysisellä aktiivisuudella oli vähintään yhtä voimakas käänteinen yhteys ylipainoon kuin vähintään kohtuukuormitteisella fyysisellä aktiivisuudella, mikä korostaa yleisen aktiivisen elämäntavan eikä vain liikuntaharrastusten ja kuormittavan liikunnan merkitystä ylipainon ehkäisyssä. Erityisesti runsaan television katsomisen on havaittu olevan yhteydessä ylipainoon lapsilla ja nuorilla (Tremblay ym. Objektiivisten liikemittarien heikkoutena voidaan kuitenkin pitää sitä, että ne eivät välttämättä mittaa tarkasti joitain lapsille tyypillisiä fyysisen aktiivisuuden muotoja, jotka eivät aiheuta selkeää kiihtyvyyttä tai sydämen sykkeen nousua, kuten kiipeilyä. Nämä havainnot ovat linjassa myös alle kahdeksanvuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden suositusten kanssa, joiden mukaan lasten tulisi olla fyysisesti aktiivisia vähintään kolme tuntia päivässä vaihtelevalla kuormittavuudella (Opetusja kulttuuriministeriö 2016). Olemme aiemmin PANIC-tutkimuksessa havainneet perheiden lähtökohdat ja tarpeet huomioon ottavan yksilöllisen elintapaohjauksen lisäävän lasten fyysistä aktiivisuutta ja hidastavan ruutuajan lisääntymistä kahden vuoden seurannan aikana (Viitasalo ym. Erityisesti kevyt fyysinen aktiivisuus vähenee iän myötä (Metcalf ym. 2016). 2011). Nämä tulokset yhdessä aikaisempien tutkimusten tulosten kanssa korostavat fyysisen aktiivisuuden lisäämisen ja fyysisen passiivisuuden vähentämisen merkitystä ylipainon ja lihavuuden ehkäisyssä. 2011; Harris ym. 2015; Laguna ym. Lisäksi pystyimme ottamaan huomioon monet sekoittavat tekijät. Myös tämän tutkimuksen mukaan sekä runsaampi fyysinen passiivisuus että vähäisempi vähintään kohtuullisesti kuormittava ja erityisesti kevyt fyysinen aktiivisuus olivat yhteydessä suurempaan ylipainon ja lihavuuden esiintyvyyteen. 2016). 2016). Raja-arvo, joka erotteli normaalipainoiset ja ylipainoiset ja lihavat lapset kevyessä fyysisessä aktiivisuudessa, oli noin 6,3 tuntia päivässä ja raja-arvo kaikelle 2 MET:n kuormittavuustason ylittävälle fyysiselle aktiivisuudelle oli 3,5 tuntia päivässä. Aikaisemmat liikuntainterventiotutkimukset ovat saavuttaneet verrattain vähäisiä tuloksia ylipainon vähentämisessä lapsilla ja nuorilla (Poitras ym. 2015; Laguna ym
2013. J., Gray, C. S., Mathieu, M.?E., Henderson, M., O’Loughlin, J., Tremblay, A. Recommended levels of physical activity to avoid adiposity in Spanish children. 2012. E., Borghese, M. Youth overweight and metabolic disturbances in predicting carotid intima-media thickness, type 2 diabetes, and metabolic syndrome in adulthood: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Journal of Sports Sciences 34 (18):1699–1706 Harris, K., Kuramoto, L., Schulzer, M. & Cardon, G. Canadian Medical Association Journal 180 (7), 719–726. The inconsistency of “optimal” cutpoints obtained using two criteria based on the receiver operating characteristic curve. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9, 1–9. Cochrane Database Systematic Reviews 28 (2), CD007651. G., Koskinen, J., Chen, W., Thomson, R., Schmidt, M. 2010. International Journal of Obesity 36 (7), 950–955. D., Vella, S. 2011. 2016. 2012. D., Ridgers, N. A, Kähönen, M., Hutri-Kähönen, N., Laitinen, T. 2011. J., Haapala, E. & Chinapaw, M. Tracking of childhood overweight into adulthood: A systematic review of the literature. 2015. Medicine and Science in Sports and Exercise 47 (10), 2053–2061. 2008. M., Pietilä, J., Myllymäki, T., Mutikainen, S., Föhr, T., Korhonen, I. Collings P. Obesity Reviews 9 (5), 474–488. J. 2013. A. P. … Raitakari, O. Bürgi, R., Tomatis, L., Murer, K. S. 2006. Ducheyne, F., De Bourdeaudhuij, I., Spittaels, H. Circulation 122 (16), 1604–1611. 2011. Opetusja kulttuuriministeriö. Dobbins, M., Husson, H., DeCorby, K. & Chaput, J. 2015. Physical Activity Guidelines Advisory Committee. D’Haese, S., Van Dyck, D., De Bourdeaudhuij, I., Deforche, B. Koskinen, J., Magnussen, C. F., Cassidy, A., Griffin, S. Ekelund, U., Tomkinson, G. Obesity Reviews 17 (4), 330–344. Cliff, D. & Schisterman, E. Perkins, N. Janssen, I. M., Te Velde, S. A., Väistö, J., Lintu, N., Tompuri, T., Brage, S., Westgate, K., … Lakka, T. Laguna, M., Ruiz, J., Lara, M. 2014. Cole, T., Bellizzi, M., Flegal, K. W. Juonala, M., Magnussen, C., Berenson, G., Venn, A., Burns, T., Sabin, M. Cross-sectional associations of objectively-measured physical activity and sedentary time with body composition and cardiorespiratory fitness in mid-childhood: The PANIC Study. & Cardon, G. Comparison of PAEE from combined and separate heart rate and movement models in children. relative-to-fitnesslevel volumes. & Armstrong, N. & Helander, E. & Valtonen, M. 2000. W. Magnussen, C. Katzmarzyk, P. 2011. … Church, T. American Journal of Clinical Nutrition 90 (5), 1185–1192. E. 2008. Suomalaislasten fyysinen aktiivisuus tavoitteena vähemmän istumista ja. & Ekelund, U. Sports Medicine (painossa) doi:10.1007/s40279-016-0606-x Corder, K., Brage, S., Wareham, N. New England Journal of Medicine 365 (20), 1876–1885. R., … Raitakari, O. Medicine & Science in Sports & Exercise (painossa), e-pub ahead of print). 111 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, liikkumattomuus ja ylipaino KIITOKSET Tätä tutkimusta ovat rahoittaneen Sosiaalija terveysministeriö, Opetusja kulttuuriministeriö, Sitra, KELA, Suomen Kulttuurirahasto, Juho Vainion säätiö, Lastentautien tutkimussäätiö Paavo Nurmen säätiö, Paulon säätiö, Diabetes tutkimussäätiö, Sydäntutkimussäätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, KYS (EVO funding number 5031343), Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö ja Kuopion kaupunki. What proportion of youth are physically active. Pediatric Obesity 8 (5):367–375. American Journal of Epidemiology, 163 (7), 670–675. 2016. S., Hosking, J., Jeffery, A. Health Reports 22 (82), 15–22. & Retallack, J. Poitras, V. Adiposity, physical activity and neuromuscular performance in children. Diabetes Care 37, 1870–1877. Establishing a standard definition for child overweight and obesity worldwide: international survey. Haapala, E. Pediatric metabolic syndrome predicts adulthood metabolic syndrome, subclinical atherosclerosis, and type 2 diabetes mellitus but is no better than body mass index alone: the Bogalusa Heart Study and the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. British Journal of Sports Medicine 45 (11), 859–865. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 41, 197–239. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7, 40. Targeting sedentary time or moderateand vigorous-intensity activity: Independent relations with adiposity in a population-based sample of 10-y-old British children. … Tremblay, M. 2015. A., Froberg, K., Franks, P. 2014. G., Sabin, M. Medicine and Science in Sports and Exercise 47 (10), 2084–2092. BMJ 320 (7244), 1240–1243. A., …Lakka, T. Medicine & Science in Sports & Exercise 47 (10), 2062–2069. 2015. Brage, S., Ekelund, U., Brage, N., Hennings, M. Dietary factors associated with overweight and body adiposity in Finnish children aged 6-8 years: the PANIC Study. R. Organizing “Play Streets” during school vacations can increase physical activity and decrease sedentary time in children. J. Annals of Medicine 43 (3), 235–248. The effects of breaking up prolonged sitting time: A review of experimental studies. Exploring the adolescent fall in physical activity: A 10-yr cohort study (EarlyBird 41). J., … Brug, J. … Juonala, M. & Wareham, N. D. Pediatric Obesity 8 (1), 62–69. Individual, social and physical environmental correlates of “never” and “always” cycling to school among 10 to 12 year old children living within a 3.0 km distance from school. Washington DC: Yhdysvallat. Saari, A., Sankilampi, U., Hannila, M.-L., Kiviniemi, V., Kesseli, K. Childhood adiposity, adult adiposity, and cardiovascular risk factors. Steele, R. J. De Bourdeaudhuij, I., Verloigne, M., Maes, L., Van Lippevelde, W., Chinapaw, M. & Dietz, W. Associations of sedentary behavior, sedentary bouts and breaks in sedentary time with cardiometabolic risk in children with a family history of obesity. A. Physical activity: Absolute intensity vs. Colley, R., Garriguet, D., Janssen, I., Craig, C., Clarce, J. Journal of Applied Physiology 103 (2), 682–692. & Tremblay, M. Measurement issues, levels and recent time trends. PLoS ONE 8 (11), e79143. A. & Dunkel, L. Effect of schoolbased physical activity interventions on body mass index in children: A metaanalysis. & Ried-Larsen, M. & Wilkin, T. J., Ekelund, U. Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. Objectively measured sedentary behaviour and health and development in children and adolescents: Systematic review and metaanalysis. D., Srinivasan, S. Physical activity of Canadian children and youth: accelometer results from the 2007–2009 Health Measures Survey. 2015. M. 2007. Singh, A. J. G. New Finnish growth references for children and adolescents aged to 20 years: Length/height-for-age, weight-for-length/height, and body mass indexfor-age. School-based physical activity programs for promoting physical activity and fitness in children and adolescents aged 6 to 18. M., Van Sluijs, E. D., … Lubans, D. 2016. B. 2016. & Aznar, S. J., Tremblay, M. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22. 2012. Physical Activity Guidelines Advi sory Committee Report, 2008. J. A., Hinkley, T., Tsiros, M. Systematic review of the relationships between objectively measured physical activity and health indicators in school-aged children and youth. P., Hesketh, K. Physical activity, sedentary time, and obesity in an international sample of children. R., Van Mechelen, W. Medicine and Science in Sports and Exercise 37 (10), 1761–1767. 2009. Metcalf, B. Tammelin, T., Aira, A., Kulmala, J., Kallio, J., Kantomaa, M. & LaRocca, R. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 12 (1), 171. M. M., Carson, V., Chaput, J., Janssen, I. Localization of physical activity in primary school children using accelerometry and global positioning system. Kujala U. Eloranta, A.-M., Lindi, V., Schwab, U., Tompuri, T., Kiiskinen, S., Lakka, H.M., … Lakka, T. & LeBlanc, A. PLoS ONE 10 (11), 1–13. 2013. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Hierarchy of individual calibration levels for heart rate and accelerometry to measure physical activity. T. N., Henley, W. & De Bruin, E. 2009. 2016. J., Westgate, K., Väistö, J., Wijndaele, K., Atkin, A. S., Mulder, C., Twisk, J. 2005. 2010. Associations of physical activity and sedentary time with weight and weight status among 10to 12-year-old boys and girls in Europe: a cluster analysis within the ENERGY project. LÄHTEET Benatti, F. Saunders, T. F. J. T., Barreira, T., Broyles, S., Champagne, C., Chaput, J., Fogelholm, M
J., Gao, Y., … Summerball, C. Xu, H., Wen, L. G., Kho, M. … Connor Gorber, S. 2011. 112 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunta, liikkumattomuus ja ylipaino enemmän liikunta. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in school-aged children and youth. The effects of a 2-year individualized and family-based lifestyle intervention on physical activity, sedentary behavior and diet in children. D. 2015. Associations of parental influences with physical activity and screen time among young children: A systematic review. 2016. Tremblay, M. WHO European Childhood Obesity Surveillance Initiative: body mass index and level of overweight among 6-9-year-old children from school year 2007/2008 to school year 2009/2010. Position statement on active outdoor play. Geneva, Sveitsi. A. Tremblay, M. Suomen Lääkärilehti 69 (14), 1871–1876. J., Brown, T., Campbell, K. Cochrane Database of Systematic Reviews 11, CD001871. M., & Rissel, C. Viitasalo, A., Eloranta, A.-M., Lintu, N., Väistö, J., Venäläinen, T., Kiiskinen, S., … Lakka, T. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 8 (1), 98. Prevalence of overweight and obesity in 5and 12-year-old Finnish children in 1986 and 2006. 2016. 2010. Preventive Medicine 87, 81–88. Vuorela, N., Saha, M.-T. Geneva, Sveitsi. J., Larouche, R., Colley, R. Global Recommendations on Physical Activity for Health. Oxford: Blackwell. 2015. World Health Organization. 2014. M., van Raaij, J. BMC Public Health 14(1), 806. A. Global Recommendations on Physical Activity for Health. M., Spinelli, A., Starc, G., Hassapidou, M., Spiroski, I., … Breda, J. Tanner, J. 1962. Viitasalo, A., Laaksonen, D. International Journal of Environmental Research and Public Health 12 (6), 6475–6505. 2011. & Salo, M. 2012. E., Lindi, V., Eloranta, A.-M., Jääskeläinen, J., Tompuri, T., … Lakka, T. C. Journal of Obesity 2015:(546925).. Acta Paediatrica 98 (3), 507–512. C., Carr, D., … Brussoni, M. 2009. S., Gray, C., Babcock, S., Barnes, J., Bradstreet, C. Metabolic Syndrome and Related Disorders 10 (5), 337–343. Wijnhoven, T. Growth at adolescence. E., Saunders, T. S., LeBlanc, A. World Health Organization. Interventions for preventing obesity in children. Clustering of metabolic risk factors is associated with high-normal levels of liver enzymes among 6to 8-year-old children: the PANIC study. Waters, E., de Silva-Sanigorski, A., Burford, B. Report of the commission on Ending Childhood Obesity
Among adolescent male athletes the most common symptom was excessive exercise to lose weight (n=732/51.6%). These included 7 580 athletes (2 619 men or adolescent boys and 4 330 women or adolescent girls). Every fifth (1 218/6 245) adolescent athlete was suffering from disordered eating and every fourth (279/1 294) of the adult athletes had symptoms of disordered eating. 113 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen ERI-IKÄISTEN URHEILIJOIDEN SYÖMISHÄIRIÖKÄYTTÄYTYMINEN LAJITYYPEITTÄIN. Athletes are at increased risk of disordered eating because many sports emphasize appearance, body shape and maximal performance. & Vanhala M. Syömishäiriöoireilua esiintyi joka viidennellä nuorista (1 218/6 245) ja joka neljännellä (279/1 294) aikuisista urheilijoista. The most common symptom among female athletes was binge eating (n=664/24.4%). Alle 20-vuotiaita oli 6 245 ja aikuisia 1 335. Sähköposti: teemu.poikkimaki@ student. The majority (n=6 245) of the athletes were younger than 20 years and 1335 were adults. Artikkeleiden kuvaamissa tutkimusaineistoissa oli yhteensä 7 580 urheilijaa, joista miehiä ja poikia oli 2619 ja tyttöjä ja naisia 4 330. kirjoittajuus ABSTRACT Poikkimäki T., Rantala E., Nurkkala M., Keisala J., Korpelainen R. Keywords: disordered eating, athletes, adolescent, adult, sport type, symptoms TIIVISTELMÄ Poikkimäki T., Rantala E., Nurkkala M., Keisala J., Korpelainen R. KIRJALLISUUSKATSAUS Teemu Poikkimäki*, LK, Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö/Liikuntalääketieteellinen klinikka 1 , Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö/Oulun yliopisto/lääketieteellinen tiedekunta 2 , Medical Research Center Oulu/Oulun yliopisto/Oulun yliopistollinen sairaala 3 , Albertinkatu 18 A, 90100 Oulu. Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollossa ja urheiluvalmennuksessa urheilijoiden syömishäiriöiden ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa tunnistamisessa. Syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia, joilla voi olla henkeä uhkaavia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tuottaa tietoa eri-ikäisten urheilijoiden syömishäiriöoireiden tyypeistä ja esiintyvyydestä eri urheilulajeissa. Eating disorders are serious health disorders with life-threatening complications. Disordered eating in athltetes at different age groups according to different sports–review. Yleisin syömishäiriöoire naisurheilijoilla oli ahmiminen (n = 664, 24,4 %). Kliinistä syömishäiriötä edeltää usein syömishäiriöoireilu, kuten epäterveelliset painonhallintatavat tai ahmiminen. Kirjallisuuskatsaus. Urheilijatytöillä ja -naisilla tavallinen syömishäiriöoire oli myös ruokavalion rajoittaminen painonhallintatarkoituksessa (n = 298, 22,4 %). Erik Rantala* 1,2,3 , LK, Marjukka Nurkkala 1,2,3 , TtM, Joni Keisala 1 , LL, Raija Korpelainen 1,2,3 , FT, Marja Vanhala 1,3 , FT *jaettu 1. Liikunta & Tiede 54 (2–3), 113–120. & Vanhala M. Urheilijapojilla yleisin syömishäiriöoire oli laihduttaminen ylimääräisen harjoittelun avulla (n = 732, 51,6 %). Tutkimuksessa arvioitiin yhteensä 828 artikkelia, joista katsaukseen hyväksyttiin 41 alkuperäistä seurantatai poikkileikkaustutkimusta kuvaavaa tutkimusartikkelia. Asiasanat: syömishäiriökäyttäytyminen, urheilijat, nuoret, aikuiset, laji, syömishäiriöoire. The results of this study can be utilized in preventing eating disorders among athletes. Sukupuolten välillä ei ollut suuria eroja syömishäiriöoireiden esiintyvyydessä. Puh. oulu.fi (yhteyshenkilö). 045 651 1639. Palloilulajeissa syömishäiriöoireilun esiintyvyys oli vähäistä sekä pojilla ja miehillä (5,4 %) että tytöillä ja naisilla (15,8 %). Girls and women also used dieting and fasting to lose weight very often (n=298/22.4%). Men and adolescent boys had disordered eating most frequently in weight-class sports (n=111/48.7%) whereas women and adolescent girls in technical sports (n=153/41.8%). Liikunta & Tiede 54 (2–3), 113–120. 2017. Lajiluokista syömishäiriöoireilua esiintyi eniten pojilla ja miehillä painoluokkalajeissa (n = 111, 48,7 %), tytöillä ja naisilla tekniikkalajeissa (n = 153, 41,8 %). According to our results, disordered eating is common not only in female athletes and athletes participating in aesthetic sports but it occurs in all types of sports among both genders. The objective of this study was to produce updated information on the types and prevalence of disordered eating in elite athletes across different sports. There was no difference between the genders in the prevalence of symptoms. Urheilijoilla on todettu olevan suurempi riski sairastua syömishäiriöihin kuin muulla väestöllä. Forty-one original research articles were screened from 828 articles. Tämän katsauksen tulokset viittaavat siihen, ettei syömishäiriöoireilu ole vain esteettisten lajien ja naisurheilijoiden ongelma, vaan sitä esiintyy kaikissa lajityypeissä molemmilla sukupuolilla. In ball games prevalence of disordered eating was low both in men and adolescent boys (5.4%) and in women and adolescent girls (15.8%). Disordered eating varied depending on the type of sport. Eri-ikäisten urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen lajityypeittäin. Eating disorders are preceded by symptoms of disordered eating such as unhealthy ways of losing weight and binge eating. Both cross-sectional and follow-up studies were included in this review. 2017
Kirjallisuuskatsauksia on erilaisia ja ne jaetaan yleisesti kolmeen perustyyppiin, jotka ovat kuvaileva kirjallisuuskatsaus, systemaattinen katsaus sekä metaanalyysi (Salminen 2011). Osa syömishäiriöoireista on kuitenkin itsessään vakavia, kuten oksentelu ja lääkkeiden, kuten ulostus-, nesteenpoistoja laihdutusvalmisteiden käyttö (Syömishäiriöt: Käypä hoito -suositus 2014). Kaksi tutkimusta oli tehty saman aineiston pohjalta, jolloin vain toisen tietoja käytettiin esiintyvyyden laskemisessa (Greenleaf ym. Tutkimusaineistot on esitetty taulukoissa 1 ja 2. 2000; Sundgot-Borgen 1994). Tarkoitus on analysoida kyseistä tietoa kriittisesti arvioiden (Fink 2014). Haut toteutettiin 1.7. Syömishäiriöoireilussa esiintyy syömishäiriöiden kaltaisia piirteitä, mutta se ei täytä syömishäiriöiden diagnostisia kriteerejä (Hautala ym. Kaksoiskappaleet ja tiivistelmien perusteella epäsopivat artikkelit poistettiin, minkä jälkeen arvioitavana oli 151 artikkelia. Yleisin tutkimuksissa käytetty mittari oli 26 kysymystä sisältänyt Eating Attitudes Test–26 (EAT–26). Veteraaniurheilijoista (yli 35-vuotiaat) ei ollut yhtään tutkimusta. Valmentajan on tärkeää tuntea syömishäiriöoireita ja sille altistavia tekijöitä tunnistaakseen valmennettaviensa mahdollista alkavaa oireilua (Frideres ym. Seuraavassa vaiheessa kriteereitä tarkennettiin ja artikkelit luettiin kokonaisuudessaan läpi. Katsauksesta suljettiin pois myös kaikki ne artikkelit (n = 28), joista puuttui tieto syömishäiriöoireilun esiintyvyydestä. Myös naisurheilijoiden oireyhtymä (female athlete triad), johon liittyy liian vähäinen energiansaanti, kuukautisten puuttuminen (amenorrea) sekä alentunut luun tiheys, on läheisesti yhteydessä syömishäiriöihin ja sitä esiintyy myös miehillä (Tenforde ym. 2012). 1995) sekä parantaa syömishäiriöoireilusta toipumisen ennustetta (Bonci ym. Tavoite oli myös selvittää naisja miesurheilijoiden syömishäiriöoireilun eroja eri ikävaiheissa. Haku tuotti yhteensä 828 artikkelia, joista osa valikoitui aineistoon useampaan kertaan, koska artikkelit sisälsivät useampia käyttämiämme hakusanoja. 2006). 2016; Smolak ym. Erään tutkimuksen mukaan syömishäiriöoireilevilla urheilijoilla oli kaksinkertainen riski loukkaantua verrattuna urheilijoihin, joilla ei ollut syömishäiriöoireilua (Thein-Nissenbaum ym. Noin puolet artikkeleista (20/41) oli sellaisia, joita ei voitu lajitella käyttämiimme lajiluokkiin, sillä artikkeleissa oli käytetty erilaista lajijakoa tai lajeja ei oltu ilmoitettu riittävällä tarkkuudella. Koska syömishäiriökäyttäytymistä tunnistetaan huonosti (Nurkkala ym. Painosta puhu mista saatetaan pitää tabuna eri urheilulajien joukkueiden sisällä, erityisesti naispuoleisilla urheilijoilla (Beckner & Record 2016). Lisäksi nuorilla laihduttaminen ja epäterveelliset painonhallintatavat, kuten paastoaminen ja aterioiden väliin jättäminen, saattavat edistää syömishäiriöiden ja ylipainon kehittymistä viiden vuoden seurannassa (Neumark-Sztainer ym. 2009a). 2011b). 2005). Kliinisiä syömishäiriöitä ovat ICD10-tautiluokituksen mukaiset laihuushäiriö (anorexia nervosa) ja ahmimishäiriö (bulimia nervosa), joissa kehonkuva on häiriintynyt ja painonnousu pelottaa (Syömishäiriöt: Käypä hoito -suositus 2014). 114 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen JOHDANTO Urheilijoilla on todettu olevan suurempi riski sairastua syömishäiriöihin kuin muulla väestöllä (Bratland-Sanda & Sundgot-Borgen 2013; Sundgot-Borgen & Torstveit 2004). Esimerkiksi esteettisten lajien urheilijoilla, kuten taitoluistelijoilla ja tanssijoilla, on suurempi sairastumisriski, ja naisilla puolestaan miehiä suurempi riski (Peric ym. Valikoitujen artikkelien tiivistelmissä tuli olla edellä mainittuja hakusanoja. Tarkennettujen valintakriteerien mukaan alkuperäistutkimusten tuli olla joko kohortti tai poikkileikkaustutkimuksia. Syömishäiriöihin liittyy myös lisääntynyt kuolemanriski (Smink ym. Tutkimukset jaettiin sukupuolittain ikäluokkiin: lapset (<12 vuotta), nuoret (13–20 vuotta), aikuiset (20–35 vuotta). Epätyypillisistä syömishäiriöistä yleisin on DSM5-tautiluokitukseen (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) kuuluva, usein lihavuuteen johtava kohtauksittainen ahmimishäiriö (binge eating disorder, BED) (Syömishäiriöt: Käypä hoito suositus 2014). 2016). 2016). Urheilijoiden tuli olla kilpaurheilijoita eli vähintään ammattitai yliopistourheilijoita. Tiivistelmän perusteella jätettiin pois myös sellaiset artikkelit, jotka käsittelivät pelkästään varsinaisia syömishäiriöitä. Tässä tutkimuksessa käytettiin integroivaa, kokoavaa kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tyyppiä, jonka vaiheet ovat systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta sovellettuja. Urheilijoilla esiintyviä syömishäiriöiden riskitekijöitä ovat esimerkiksi usein toistuva laihduttaminen, painokeskeisyys tietyissä urheilulajeissa, persoonallisuuden piirteistä perfektionismi ja pakkooireisuus, varhaisesta lajinvalinnasta johtuva yksipuolinen harjoittelu, vammojen aiheuttama harjoittelutauko sekä painokeskeinen valmennus (Smolak ym. Katsaukseen mukaan valituissa tutkimuksissa oli käytetty useita eri menetelmiä syömishäiriöoireilun arvioinnissa. Kaksi aikuisia naisia käsittelevää tutkimusta sisälsi vain syömishäiriöoireisia (Beals & Manore 2000; Stirling & Kerr 2012), joten näitä tutkimuksia ei käytetty syömishäiriökäyttäytymisen esiintyvyyden laskemisessa vaan niistä kerättiin oireilua koskevia tietoja. Hakusanoina käytettiin (suluissa artikkelien määrä): "(disordered eating) AND (athlet* OR sport)" (355), "eating behavi*" AND (athlet* OR sport*)" (212), "(eating pathology) AND (athlet* OR sport)" (53), "(eating psychopathology) AND (athlet* OR sport)" (37), "(abnormal eating) AND (athlet* OR sport)" (28) ja "(eating disturbance) AND (athlet* OR sport)" (143). 2017), tämän katsausartikkelin tavoitteena oli kuvata tarkasteltujen artikkeleiden perusteella urheilijoiden keskeisiä syömishäiriöoireita sekä niiden esiintyvyyttä eri-ikäisillä urheilijoilla ja eri urheilulajeissa. Varhaisten syömishäiriöoireiden, kuten painoon ja syömiseen liittyvien huolien ja vääristymien hoitaminen on helpompaa kuin pidemmälle edenneen syömishäiriön hoito (Shisslak ym. Tässä kirjallisuuskatsauksessa noudatettiin näitä viittä vaihetta. –31.12.2015. Vaiheet ovat tutkimusongelman asettelu, aineiston hankkiminen, arviointi, analyysi ja tulosten esittely (Whittemore & Knafl 2005). Poissulkukriteerien mukaan hylätyt artikkelit käsittelivät kliinisiä syömishäiriöitä, harrasteurheilijoita tai ne olivat rakenteeltaan katsausartikkeleita tai seurantatutkimuksia. Eating Disorder Inventory (EDI) kyselystä käytettiin tutkimuksissa Drive for Thinness (Pyrkimys laihuuteen), Bulimia ja Body Dissatisfaction (Kehotyyty. Kliinistä syömishäiriötä edeltää syömishäiriöoireilu (disordered eating). 2009; Petrie ym. MENETELMÄ JA AINEISTO Kirjallisuuskatsaus on tutkimuskirjallisuuteen perustuva systemaattinen, täsmällinen ja toistettavissa oleva menetelmä, jolla tunnistetaan, arvioidaan ja tiivistetään tutkijoiden valmiina oleva ja julkaistu tutkimusaineisto, ja joka perustuu alkuperäisestä korkealaatuisesta tutkimustyöstä tehtyihin johtopäätöksiin. Lopulliseen katsaukseen valikoitui 41 tutkimusta, joista yksi oli tehty alle 12-vuotiailla lapsilla, 29 nuorilla (12–20 v) ja 11 aikuisilla (20–35 v). Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen toimintakyvyn häiriintymistä (Syömishäiriöt: Käypä hoito -suositus 2014). Kyselystä oli käytetty myös laajempaa, 40 kysymyksen versiota Eating Attitude Test–40 (EAT–40). Urheilulajit jaettiin viiteen pääryhmään, jotka olivat: palloilulajit, kestävyyslajit, esteettiset lajit, tekniikkalajit ja painoluokkalajit (Sundgot-Borgen 1993). Katsauksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää urheilijoiden syömishäiriöoireilun tunnistamisessa ja syömishäiriöiden ehkäisyssä. 2008). Siten valmentajan rooli terveellisten elintapojen ja kehonkuvan käsityksen viitoittajana on suuri (Beckner & Record 2016). 2000; Van Durme ym. 2012). Tutkimusaineisto kerättiin Scopus-tietokannasta rajaamalla haut vuosina 2000–2015 julkaistuihin englanninkielisiin tutkimuksiin
Kuudessa tutkimuksessa, joihin oli osallistunut yhteensä 298 tyttöä ja naista sekä 95 poikaa ja miestä, oli selvitetty syömisen rajoittamista painonhallintatarkoituksessa. 2008; Chatterton & Petrie 2013; Pernick ym. 2008; da Costa ym. 2013a; Francisco ym. 2011). 2015; Harris 2000; Michou & Costarelli 2011; Prather ym. Lisäksi tutkimuksissa oli arvioitu syömishäiriöoireilua seuraavilla kyselyillä: The Bulimic Investigatory Test, Edinburgh (BITE), Body Shape Questionnaire (BSQ), Bulimia Test–Revised (BULIT–R) ja Three Factor Eating Questionnaire – Cognitive Dietary Restraint (TFEQ–CDR). 2012; Fortes ym. Lapsia ja nuoria (alle 20-vuotiaita) tutkittavista oli 6 245 ja aikuisia 1 335 kpl. 2015; Wright ym. Tekniikkalajien edustajilla syömishäiriöoireita oli esiintynyt naisista vajaalla puolella kahdessa tutkimuksessa (64/153, 41,8 %) (Rosendahl ym. 2013; Rosendahl ym. 2008; Robbeson ym. TULOKSET Tässä kirjallisuuskatsauksessa oli mukana 41 alkuperäistutkimusta, joista 23 oli amerikkalaisia, 11 eurooppalaisia, kaksi afrikkalaisia, yksi australialainen, yksi aasialainen ja kolme kansainvälistä (taulukot 1 ja 2 seuraavalla sivulla). 2014). 2008; Chatterton & Petrie 2013; da Costa ym. 2009; Wright ym. 2013; Filaire ym. 2013; Martinsen ym. Syömishäiriöoireilu lajiluokittain Painoluokkalajeissa syömishäiriöoireilua oli ollut pojista ja miehistä joka toisella (54/111, 48,7 %) (Gapin & Kearns 2013; Rosendahl ym. 2014). EDI-kyselyyn sisältyy myös Symptom Checklist (EDI–SC), jolla voidaan selvittää syömishäiriöoireiden toistuvuutta. Suolen toimintaa kiihdyttävien lääkkeiden, nesteenpoistolääkkeiden tai laihdutusvalmisteiden käyttöä nuorilla oli selvitetty kahdeksassa tutkimuksessa, joihin oli osallistunut yhteensä 959 nuorta urheilijatyttöä ja 1 121 poikaa (Chatterton & Petrie 2013; da Costa ym. Esteettisten lajien poikaurheilijoilla oireilua oli esiintynyt joka seitsemännellä (8/56, 14,3 %) (Francisco ym. Tytöistä ja naisista neljänneksellä (1 062/4 289, 24,8 %) oli ollut syömishäiriöoireita, kun taas pojista ja miehistä vajaalla viidenneksellä oli ollut syömishäiriöoireita (453/2 182, 20,8 %). Oksentamista ylensyönnin jälkeen tai painonhallintakeinona oli kartoitettu seitsemässä eri tutkimuksessa, joihin oli osallistunut yhteensä 1 004 urheilijatyttöä ja 1 121 poikaa (Barrack ym. Taulukoissa 1 ja 2 on ilmoitettu vain syömishäiriöoireilun kannalta oleelliset kyselylomakkeet. 2010; Pernick ym. Kahdessa tutkimuksessa ei ollut ilmoitettu sukupuolijakaumaa (yhteensä 631 urheilijaa). Laihuutta korostavissa lajeissa syömishäiriöoireilua oli esiintynyt yhden tutkimuksen mukaan yli kuusi kertaa enemmän (49 % vs. Aikuisilla naisurheilijoilla ahmimista oli kartoitettu kolmessa eri tutkimuksessa (yhteensä 664 urheilijaa), ja niissä ahmimista esiintyi joka neljännellä naisella (Greenleaf ym. 2015; Martinsen ym. ahmiminen, oksentaminen ylensyönnin jälkeen tai painonhallintakeinona, suolen toimintaa kiihdyttävien lääkkeiden, nesteenpoistolääkkeiden tai laihdutusvalmisteiden käyttö sekä syömisen rajoittaminen tai paastoaminen. 2009; Thein-Nissenbaum ym. 2006; Robbeson ym. 2009; Kong & Harris 2015; Michou & Costarelli 2011). 2015; Wright ym. 2009; Kong & Harris 2015). 2014) ja urheilijapojista ja -miehistä 7,4 prosenttia (7/95) (Chatterton & Petrie 2013; Hinton & Beck 2005). Aikuisilla naisurheilijoilla laihdutusvalmisteiden ja nesteenpoistolääkkeiden käyttö näytti olleen nuoria yleisempää: yhden tutkimuksen mukaan kuudesosa naisista oli käyttänyt valmisteita (53/325, 16,3 %) (Kong & Harris 2015). 8 %) kuin lajeissa, joissa laihuutta ei korosteta (Kong & Harris 2015). 2013; Robbeson ym. 2009; TorresMcGehee ym. 2011; Wright ym. Esteettisissä lajeissa syömishäiriöoireilua oli esiintynyt keskimäärin kolmanneksella urheilevista tytöistä ja naisista (116/439, 26,5 %) (Dwyer ym. 2013b; Nordin ym. Naisurheilijoista oli paastonnut kolmannes (76/228, 33,3 %) (Beals & Manore 2000; Greenleaf ym. Pojista ja miehistä joka viides (150/732, 20,5 %) oli paastonnut, kun tytöistä vain joka kymmenes (16/149, 10,7 %) (Chatterton & Petrie 2013; Coelho ym. 2009; Thein-Nissenbaum ym. Tytöistä 4,5 prosenttia (45/1 004) ja pojista 1,4 prosenttia (16/1 121) oli oireillut oksentamalla. 2013; Filaire ym. 2007; Rosendahl ym. 2015; Rosendahl ym. 2011a) ja pojilla ja miehillä noin joka seitsemännellä (20/142, 14,1 %) (Riebl ym. 2009). 115 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen mättömyys) -osioita, joissa pisteytys vaihtelee hieman eri versioiden EDI, EDI–2 ja EDI–3 välillä. 2013b; Rosendahl ym. 2006; Robbeson ym. 2015; Torres-McGehee ym. Tutkimuksiin oli osallistunut yhteensä 848 tyttöä ja 737 poikaa. 2011). 2015; TorresMcGehee ym. 2009). 2009; Hinton & Beck 2005; Michou & Costarelli 2011; Stirling & Kerr 2012). Palloilulajien urheilijoista syömishäiriöoireilua oli ollut noin joka kuudennella tytöllä tai naisella (82/518, 15,8 %) ja noin viidellä prosentilla pojista ja miehistä (7/130, 5,4 %) (Coelho ym. 2009; Hinton & Beck 2005; Kong & Harris 2015). Nuorilla tyttöurheilijoilla tapa oli harvinaisempi (15/129, 11,6 %) (Barrack ym. Noin joka kahdeksas (12,1 %) kahteen eri tutkimukseen osallistuneesta 529 naisesta oli oksentanut viimeisen kuukauden aikana (Greenleaf ym. 2009;) ja tytöistä ja naisista reilulla kolmanneksella (36/94, 38,3 %) (Gapin & Kearns 2013; Rosendahl ym. 2014).. Kolmessa tutkimuksessa, joihin oli osallistunut yhteensä 149 naista ja tyttöä sekä 732 poikaa ja miestä, oli kartoitettu urheilijoiden paastoamista. 2013; da Costa ym. Urheilijatytöistä ja -naisista lähes joka neljäs (67/298, 22,4 %) oli rajoittanut syömistään (Beals & Manore 2000; Hinton & Beck 2005; Michou & Costarelli 2011; Robbeson ym. 2011a; Voelker ym. Artikkeleissa kuvatuissa aineistoissa oli yhteensä 7 580 urheilijaa, joista naisia oli 4 330 ja miehiä 2 619. 2011). 2010; Pernick ym. 2014). 2006; Robbeson ym. Eri syömishäiriöoireiden esiintyvyys Ahmimisen esiintyvyyttä nuorilla urheilijoilla oli kartoitettu viidessä eri tutkimuksessa (Barrack ym. Urheilijapojista puolet (378/732, 51,6 %) oli käyttänyt yhden tutkimuksen mukaan ylimääräistä harjoittelua laihdutuskeinona (Chatterton & Petrie 2013). 2015; Rosendahl ym. Syömishäiriöoireilun esiintyvyys Katsaukseen valittujen artikkeleiden mukaan lähes joka viidennellä nuorista (1 218/6 245, 19,5 %) ja lähes neljänneksellä aikuisista urheilijoista (297/1 294, 23,0 %) oli ollut syömishäiriöoireita. 2013a; Francisco ym. Aikuisilla naisurheilijoilla oksentaminen oli ollut nuoria yleisempää. 2013; Francisco ym. Ahmimista oli esiintynyt nuorista urheilijapojista joka viidennellä (158/737, 21,4 %) ja tytöistä joka kymmenennellä (88/848, 10,4 %). Naisurheilijoista liikuntaa oli käyttänyt laihdutuskeinona vajaa puolet (274/627, 43,5 %) (Beals & Manore 2000; Greenleaf ym. Muita yleisesti käytettyjä mittareita olivat Questionnaire for Eating Disorder Diagnoses (Q–EDD), joka perustuu syömishäiriöiden DSM–IV-kriteereihin, sekä Eating Disorder Examination Questionnaire (EDEQ), joka koostuu neljästä syömishäiriöoireilun osa-alueesta. Tytöistä 8,0 prosenttia (77/959) ja pojista 3,2 prosenttia (36/1 121) oli käyttänyt suolen toimintaa kiihdyttäviä tai nesteenpoistolääkkeitä tai laihdutusvalmisteita. Tutkimuksissa kartoitettuja syömishäiriöoireita olivat mm. 2015). 2015; Torres-McGehee ym. 2009). Kestävyyslajeissa tytöillä ja naisilla oli esiintynyt syömishäiriöoireilua noin kolmanneksella (113/328, 34,5 %) (Barrack ym. 2003; Robbeson ym
10) Filaire ym. (2010) N 217 44,7 % Vaihteluväli 15–16 Useita lajiluokkia EDI-2 (DT . 3) Thein-Nissenbaum ym. 21) Francisco ym. 3.5) Dwyer ym. 4) Barrack ym. (2011) N 41 41,5 % 16,1 (1,3) Esteettiset lajit EDEQ (. 10) Martinsen & Sundgot-Borgen (2013) 2 – 611 25,0 % 16,5 (0,3) Useita lajiluokkia Naiset: EDI-2 (DT . (2014) N 22 68,2 % 19,5 (19,2) Palloilulajit EDI (DT . 4) Rosendahl ym. (2011) N 181 33,1 % 15,3 (1,1) Useita lajiluokkia EDEQ (. 10) Wright ym. 14) Petrie ym. (2011) N 138 42,0 % 19,9 (1,3) Tekniikkalajit EAT-26 (. 10, BD . 14), miehet: EDI-2 (DT . (2009b) N 442 24,0 % 19,7 (1,3) Useita lajiluokkia QEDD (DSM-IV) Pernick ym. (2011) N 52 36,5 % 19,1 (3,5) Useita lajiluokkia EDEQ (. 10) Torres-McGehee ym. 10) Wollenberg ym. 10) Reinking & Alexander (2005) N 16 25,0 % 19,3 (1,4) Useita lajiluokkia EDI-2 (DT . 20) Chatterton & Petrie (2013) M 732 17,1 % 19,9 (1,5) Useita lajiluokkia Q-EDD (DSM-IV), BULIT-R Vardar ym. (2008) N 93 28,0 % 16,1 (0,2) Kestävyyslajit EDEQ (. 3.5) Nordin ym. Kirjallisuuskatsaukseen mukaan hyväksyttyjen nuoria urheilijoita käsittelevien alkuperäistutkimusten (n = 30) perustiedot. 3) Gapin & Kearns (2013) M 57 70,2 % 19,8 (1,3) Painoluokkalajit Q-EDD (DSM-IV), EDI-2 Gapin & Kearns (2013) N 76 39,5 % 19,8 (1,3) Painoluokkalajit Q-EDD (DSM-IV), EDI-2 Filaire ym. 9) Coelho ym. (2015) N 220 8,2 % 16,4 (4,0) Palloilulajit EAT-26 (. 10) Voelker ym. 20), BITE (. (2013b) N 101 34,0 % 15,3 (2,1) Esteettiset lajit EDEQ (. 4) Fortes L. (2012) N 33 24,2 % 16,0 (2,5) Esteettiset lajit EAT-40 (> 30) Francisco ym. (2013a) M 25 24,0 % 16,1 (3,3) Esteettiset lajit EDEQ (. (2013) N 24 54,2 % 15,4 (1,9) Palloilulajit EAT-26 (. (2015) N 26 46,2 % 19,6 (2,1) Palloilulajit Vähintään 2/3: EAT-26 (. (2015) N 26 69,2 % 19,0 (vaihteluväli 18–21) Esteettiset lajit EDI (DT . 80) Thein-Nissenbaum ym. (2014) N 76 13,2 % 15,6 (3,0) Esteettiset lajit EAT-26 (. 10) Rosendahl ym. S ym. 14), TFEQ-CDR (. (2014) N 99 16,0 % 15,0 (1,7) Useita lajiluokkia EAT-26 (. 21) Fortes L. S. 3.5) Fortes L. 20) Martinsen ym. 15, BD . (2013) N 47 19,1 % 13,8 (1,6) Esteettiset lajit EAT-26 (. (2011) 2 – 20 30,0 % 19,5 (0,9) Painoluokkalajit EAT-26 (. 15, BD . 4) Francisco ym. (2007) N 240 16,7 % 19,6 (2,5) Useita lajiluokkia EAT-40 (> 30) Fortes L. 14), TFEQ-CDR (. 15, BD . 14) 1 = Merkitty vain syömishäiriöoireilun kannalta oleelliset kyselyt 2 = Ei ole huomioitu sukupuolten välisessä vertailussa, koska sukupuolijakaumaa ei ole kerrottu TAULUKKO 1. (2013) N 77 44,2 % 14,6 (2,0) Kestävyyslajit Vähintään 1/3: EAT-26 (. 20) Francisco ym. 9) Thein-Nissenbaum ym. S ym. (2009) N 210 28,7 % 15,7 (1,3) Useita lajiluokkia EAT-26 (. D. 3.5) da Costa ym. 85) Prather ym. 15, BD . (2010) M 389 13,1 % Vaihteluväli 15-16 Useita lajiluokkia EDI-2 (DT . (2013b) M 30 6,7 % 15,3 (2,1) Esteettiset lajit EDEQ (. ym. ym. (2003) N 50 14,0 % 11,6 (1,5) Esteettiset lajit EDI (DT . (2014) M 464 14,4 % 15,1 (2,0) Useita lajiluokkia EAT-26 (. (2014) N 116 18,1 % 14,5 (1,9) Useita lajiluokkia EAT-26 (. 116 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen Tekijä ja vuosi Nainen (N)/ mies (M) n Syömishäiriöoireilun esiintyvyys, % Tutkittavien ikä, keskiarvo (keskihajonta) Urheilulajiluokka Kyselyt 1 (syömishäiriöoireilun raja-arvo) Robbeson ym. D. 10), BSQ (. (2011) N 89 37,1 % 15,4 (1,1) Kestävyyslajit EDEQ (. (2009) M 366 11,4 % 15,7 (1,2) Useita lajiluokkia EAT-26 (. 14) de Bruin ym. 10), EDI-2 (DT > 10, BD > 12) Harris (2000) N 107 8,4 % 19,7 (1,2) Palloilulajit BULIT-R (. (2006) N 453 19,6 % 15,7 (1,2) Useita lajiluokkia EDEQ (. 15, BD . S. 10, BD . 20) Reinking & Alexander (2005) N 68 2,9 % 19,8 (1,0) Useita lajiluokkia EDI-2 (DT . (2015) N 151 6,6 % 19,5 (1,0) Useita lajiluokkia EAT-26 (. 20), BITE (. (2013a) N 60 18,3 % 15,1 (2,4) Esteettiset lajit EDEQ (. 20) Martinsen ym
20) Caulfield & Karageorghis (2008) M 41 14,6 % 30,9 (7,0) Tekniikkalajit EAT-26 (. Coelho ym. Oletetusta poiketen esteettisissä lajeissa ei esiintynyt oireilua muita lajiluokkia enempää. (2010), analysoivat naisurheilijoiden aineistot yhtenä kokonaisuutena erottelematta eri ikäryhmiä erikseen, mikä saattaa selittää eroja tutkimusten välillä. (2007) M 61 19,7 % 31,6 (10,4) Kestävyyslajit EAT-26 (. 5, BD . (2009) ja Petrie ym. Naisurheilijoista oireilua esiintyi keskimäärin joka neljännellä ja miesurheilijoista joka viidennellä. 9, B . 21), BITE (. Lajiluokkien välistä vertailua tulkittaessa on huomioitava se, että noin puolia katsauksemme artikkeleista ei voitu jakaa käyttämiimme lajiluokkiin. Aikuisilla yleisin syömishäiriöoire oli ahmiminen. Oksentaminen ylensyönnin jälkeen laihdutuskeinona oli nuorten keskuudessa vähäistä. Heidän analysoimissaan tutkimuksissa syömishäiriöoireilun esiintyvyys vaihteli miesurheilijoilla 0–19 prosentin välillä ja naisurheilijoilla 6–45 prosentin välillä. (2009a) N 204 25,5 % 20,2 (1,3) Useita lajiluokkia Q-EDD (DSM-IV), BULIT-R Hinton & Beck (2005) M 95 21,7 % Vaihteluväli 18–25 Useita lajiluokkia Q-EDD (DSM-IV) Galli ym. Kyseisessä tutkimuksessa käytetty kysymyksen asettelu, ”harjoittelu erityisesti energiankulutuksen vuoksi”, saattoi olla osasyy korkeaan esiintyvyyteen. Tämän lisäksi useissa katsauksemme artikkeleissa oli puutteellinen oireiden raportointi, mikä rajoitti yksittäisten oireiden vertailua eri lajiluokkien ja sukupuolten välillä. Greenleaf ym. Näissä tutkimuksissa oli vertailtu laihuutta korostavien ja ei laihuutta korostavien lajien urheilijoita keskenään (De Bruin ym. 20) Beals & Manore (2000) 2 N 24 100,0 % 26,9 (5,1) Useita lajiluokkia Vähintään 3/5: EDI (DT . Urheilijapojilla ahmiminen oli yleisempää kuin urheilijatytöillä. 10), BSQ (. 10) Greenleaf ym. 2010; Vardar ym. (2009) raportoivat joka neljännen urheilijapojan harjoittelevan yli kaksi tuntia päivässä erityisesti painon pudottamisen vuoksi. Kirjallisuuskatsaukseen mukaan hyväksyttyjen aikuisia urheilijoita käsittelevien alkuperäistutkimusten (n = 11) perustiedot. Toisessa naisurheilijoiden syömishäiriöoireita käsittelevässä katsausartikkelissa syömishäiriöoireilun esiintyvyys vaihteli eri tutkimuksissa 0–27 prosentin välillä (Coelho ym. 2013; Martinsen ym. 20) Michou & Costarelli (2011) N 74 10,8 % 24,9 (3,8) Palloilulajit EAT-26 (. 117 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kuvata urheilijoiden syömishäiriöoireilun esiintyvyyttä ja oireita eri-ikäisillä naisja miesurheilijoilla urheilulajiluokittain. 2010), mikä on alhaisempi esiintyvyys kuin omassa tutkimuksessamme. Tutkimustuloksiamme tukee muutaman vuoden takainen norjalaisen tutkimusryhmän tekemä katsaus, jossa todettiin miesurheilijoilla esiintyvän syömishäiriökäyttäytymistä hieman vähemmän kuin naisilla (Bratland-Sanda & Sundgot-Borgen 2013). Lajiluokkien välisessä vertailussa tytöillä ja naisilla esiintyi muissa lajiluokissa paitsi painoluokkalajeissa enemmän syömishäiriöoireilua kuin pojilla ja miehillä. Urheilijapojilla näitä esiintyi yhtä suurella osalla. Oksentamista ylensyönnin jälkeen laihdutuskeinona esiintyi naisurheilijoilla enemmän kuin nuorilla. 2015). 2007; Wollenberg ym. Painoluokkalajeissa pojista ja miehistä lähes joka toinen kärsi syömishäiriöoireilusta. 20) 1 = Merkitty vain syömishäiriöoireilun kannalta oleelliset kyselyt 2 = Ei mukana syömishäiriöoireilun esiintyvyydessä 3 = Laihuutta korostavat lajit 4 = Ei laihuutta korostavat lajit TAULUKKO 2. Syömishäiriöoireiden ilmeneminen vaihteli iän ja sukupuolen mukaan. Tytöillä sekä oksentaminen että erilaisten valmisteiden käyttö olivat yleisempää kuin pojilla. Joka kolmannella naisella harjoittelun tavoitteena oli laihduttaminen. (2013) M 156 27,6 % 27,8 Useita lajiluokkia EAT-26 (. Vähiten oireilua oli palloilulajeissa. Syömisen rajoittaminen tai paastoaminen näytti olevan yhtä yleinen oire sekä nuorilla että aikuisilla. Urheilijapojilla yleisin oire oli laihduttaminen ylimääräisen harjoittelun avulla, jota käytti yhden tutkimuksen mukaan keinonaan jopa puolet pojista (Chatterton & Petrie 2013). Tekijä ja vuosi Nainen (N)/ mies (M) n Syömishäiriöoireilun esiintyvyys, % Tutkittavien ikä, keskiarvo (keskihajonta) Urheilulajiluokka Kyselyt 1 (syömishäiriöoireilun raja-arvo) Riebl ym. Laihdutusvalmisteiden ja nesteenpoistolääkkeiden käyttö oli hieman yleisempää kuin oksentaminen. (2014) M 203 19,2 % 20,3 (1,6) Useita lajiluokkia Q-EDD (DSM-IV) Hinton & Beck (2005) N 135 11,9 % Vaihteluväli 18–25 Useita lajiluokkia Q-EDD (DSM-IV) Kong & Harris (2015) N 146 8,0 % 21,9 (3,6) Useita lajiluokkia 4 EAT-26 (. 20) Goltz ym. 2011; Goltz ym. Painoluokkalajeissa syömishäiriöoireilua oli yli kolmanneksella urheilijoista. 90), EDI-SC sekä 2–3 oiretta syömishäiriöiden DSMIV kriteereistä Stirling & Kerr (2012) 2 N 17 100,0 % 20,1 (vaihteluväli 18–25) Useita lajiluokkia Haastattelu Kong & Harris (2015) N 179 49,0 % 21,4 (3,5) Useita lajiluokkia 3 EAT-26 (. Yleisin oire oli ahmiminen, jota tyypillisimmin esiintyi naisurheilijoilla. Miesurheilijoiden oireita oli analysoitu ainoastaan yhdessä tutkimuksessa (Hinton & Beck 2005) ja siinäkin oli ilmoitettu vain ahmimisen ja syömisen rajoittamisen tai paastoamisen esiintyvyys. Urheilijatytöillä yleisin oire oli syömisen rajoittaminen tai paastoaminen, joita esiintyi joka viidennellä. Urheilijatytöillä ja -naisilla esiintyi kaikissa muissa paitsi painoluokkalajeissa enemmän syömishäiriöoireilua kuin urheilijapojilla ja -miehillä. Monissa katsauksessamme arvioiduissa tutkimuksissa ei kuitenkaan oltu havaittu merkittävää eroa eri urheilulajien välillä
Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollossa ja urheiluvalmennuksessa urheilijoiden syömishäiriöiden ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa tunnistamisessa. Bratland-Sanda, S. Erilaiset käytetyt kyselymenetelmät vaikeuttavat tutkimustulosten vertailua ja yhteenvetoa. 2010. He pohtivat, ettei kyseinen laji joukkuelajina kannustanut laihaan vartaloon eikä vaatinut painon vakiinnuttamista tietylle tasolle, jotta suoritus paranisi. 2013. Prevalence of Disordered Eating and Pathogenic Weight Control Behaviors Among Male Collegiate Athletes. Saman tutkimuksen mukaan vajaa puolet judourheilijoista käytti paastoamista painon pudottamiseen. & Manore, M. Toisessa artikkelissa oli pieni otoskoko (Rosendahl ym. Filairen (2011) tutkimuksessa todettiin, että jopa yli puolet judourheilijoista käyttivät laihdutusvalmisteita tai nesteenpoistolääkkeitä. Chatterton, J. Tulostemme perusteella palloilulajeissa syömishäiriöoireilu oli vähäi sempää sekä pojilla ja miehillä että tytöillä ja naisilla verrattuna kokonaisesiintyvyyksiin. Tämä johtui usean hengen veneen soutajien yhteispainorajasta, mikä loi painetta rajulle painonlaskulle säilyttäen kuitenkin lajille vaadittavan maksimikestävyyden ja -voiman. LÄHTEET Barrack, M., Rauh, M., Barkai, H-S. Katsauksemme perusteella tässä lajiluokassa oireilun esiintyvyys ei kuitenkaan ollut suurin. Tämä hankaloitti erityisesti vertailua sukupuolten ja iän välillä. Bonci, C., Bonci, L., Granger, L., Johnson, C., Malina, R., Leslie, R., Milne, L., Ryan, R. Ratsastus on artikkelin kirjoittajien mukaan laji, joka aiheuttaa paineita ulkonäölle, koska urheilijan esiintyminen on myös tuomareiden arvostelun kohteena (Torres-McGehee ym. & Record, R. Urheilijapojilla oireilua esiintyi esteettisissä lajeissa huomattavasti vähemmän kuin tytöillä. International Journal of Sport Nutrition 10(2), 128–143. Lisäksi osa relevanteista artikkeleista on voinut rajautua pois, koska olemme hylänneet artikkeleita sen lajittelukriteerin perusteella, että niissä on puhuttu tiivistelmän perusteella (pelkästään) diagnosoiduista syömishäiriöistä. Gapin ja Kearns (2013) raportoivat vastikään, että nuorilla soutajapojilla syömishäiriökäyttäytyminen oli yleistä (70,2 %). & Soares, E. 2009) ja toisessa käsiteltiin ratsastusta. & Vanderbunt, E. 2000. 2008. Eating disorders in athletes: overview of prevalence, risk factors and recommendations for prevention and treatment. & Sundgot-Borgen, J. Alkuperäisartikkeleissa oli heikosti eritelty ja raportoitu eri syömishäiriöoireita, mikä rajoitti aineiston kokoa ja laatua. & Petrie, T. Navigating the thin-ideal in an athletic world: influence of coach communication on female athletes’ body image and health choices. Veteraaniurheilijoista ei löytynyt lainkaan tutkimuksia. 2008. Tässä katsauksessa tekniikkalajeissa naisten oireilun esiintyvyys oli korkea, mikä selittyy sillä, että katsaukseen hyväksyttyjä artikkeleita oli vain kaksi. Kestävyyslajeissa urheilijapojilla ja -miehillä syömishäiriökäyttäytymistä esiintyi noin joka seitsemännellä, kun taas naisilla ja tytöillä kolmasosalla. Appetite 55(3), 379–387. Coelho, G., Farias M., Mendonça, L., Mello, D., Lanzillotti, H., Ribeiro, B. Journal of sports sciences 26(9), 877–883. & Nichols, J. Michou ja Costarelli (2011) totesivat tutkimuksessaan, että syömishäiriöoireilun esiintyvyys oli alhainen koripallossa. Psychological effects of rapid weight loss and attitudes towards eating among professional jockeys. Tässä yhteydessä itse lajilla oli myös vaikutusta. Suurin osa tutkimuksista käsitteli nuoria naisurheilijoita, minkä vuoksi tietoa aikuisten ja miesten syömishäiriöoireilusta oli vähän saatavilla. Behavioral, psychological, and physical characteristics of female athletes with subclinical eating disorders. Nutrition 29(1), 172–177.. The prevalence of disordered eating and possible health consequences in adolescent female tennis players from Rio de Janeiro, Brazil. & Karageorghis, C. Eri lajien urheilijoita ei ollut kokonaismääräisesti samassa suhteessa, mikä vaikuttaa tuloksiin. & Ribeiro, B. Caulfield, M. American Journal of Clinical Nutrition 87(1), 36–43. 2016. 2013. Palloilulajeissa oireilu oli harvinaisempaa. Journal of Athletic Training 43(1), 80–108. 2013. Näin voi olla muissakin palloilulajeissa. 2008. Miehillä ja pojilla oireilu oli yleisintä painoluokkalajeissa ja naisilla ja tytöillä esteettisissä ja kestävyyslajeissa. Alkuperäisartikkelien erilaiset syömishäiriöoireilun kriteerit saattoivat vaikuttaa syömishäiriökäyttäytymisen esiintyvyyteen eri tutkimuksissa. Coelho, G., Soares, E. On myös mahdollista, että kyselytutkimuksiin vastanneet olivat aliarvioineet syömishäiriökäyttäytymistään (Torstveit ym. 2011). Painoluokkalajit saattavat asettaa paineita päästä tiettyyn painoon ennen kilpailua, mikä kannustaa syömisen tiukkaan rajoittamiseen ja painon tarkkailuun sekä erityisesti painon nopeaan pudottamiseen (Currie 2010). Beckner, B. Currie, A. Tässä tutkimuksessa on joitakin puutteita, jotka rajoittavat tulosten tulkintaa. Aikaisempiin tutkimuksiin viitaten Kroshus ym. Disordered eating among adolescent female swimmers: dietary, biochemical, and body composition factors. Are female athletes at increased risk for disordered eating and its complications. Äärimmäinen ruokavalion rajoittaminen ja syömishäiriöt ovat melkeinpä osa esteettisten ja painoluokkalajien kulttuuria (Currie 2010). Syömishäiriöoireilu voi haitata urheilijan suorituskykyä ja pahimmillaan johtaa kliiniseen syömishäiriöön. Painoluokkalajeissa pojista ja miehistä lähes joka toinen kärsi syömishäiriöoireilusta, tytöistä ja naisista joka kolmas. Tytöillä ja naisilla, jotka olivat esteettisten lajien urheilijoita, noin joka kolmannella esiintyi oireilua. Health communication 31(3), 364–373. Suurta osaa tutkimusartikkeleiden aineistoista ei voitu luokitella käyttämiimme lajiluokkiin, koska niissä ei joko ilmoitettu lajeja tai lajijako oli sellainen, ettei niitä voitu sovittaa katsauksessamme käytettyihin lajiluokkamääritelmiin. da Costa, N., Schtscherbyna, A., Soares, E. The National Collegiate Athletic Association (NCAA) on luonut valmentajille ohjeet syömishäiriöiden ennaltaehkäisemiseksi (Kroshus 2015), jotka olisi tärkeä huomioida valmennuksessa syömishäiriöoireilun yleisyyden vuoksi. JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksemme mukaan syömishäiriöoireilu oli lähes yhtä yleistä sekä naisilla että miehillä. Joissakin lajiluokissa tutkittavien määrät olivat kohtalaisen pienet, mikä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä. (2014) esittivät, että joukkueilla saattaa olla keskustelusääntöjä liittyen epänormaaliin syömiskäyttäytymiseen: jotkut joukkueet rohkaisevat ja auttavat oireiden tunnistamisessa ja etsimisessä, toiset taas välttävät aiheesta puhumista. 2010. 2013. Eating Disorders 21(4), 328–341. Tämän katsauksen tulokset viittaavat siihen, ettei syömishäiriöoireilu ole vain esteettisten lajien ja naisurheilijoiden ongelma, vaan sitä esiintyy kaikissa lajityypeissä molemmilla sukupuolilla. Beals, K. National athletic trainers' association position statement: preventing, detecting, and managing disordered eating in athletes. 118 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen Esteettisiä lajeja pidetään syömishäiriökäyttäytymisen kannalta riskilajeina. Palloilulajit sisälsivät tutkimuksia joukkue(koripallo, jalkapallo, maahockey, verkkopallo) ja yksilöurheilijoista (tennis). Yleisin syömishäiriöoire aikuisilla urheilijoilla oli ahmiminen, kun taas tytöt paastosivat ja rajoittivat syömistään ja pojat lisäsivät harjoittelua laihtuakseen. Syömishäiriöoireita on eri lajien välillä vertailtu vähän. Appetite 64, 39–47. & Ribeiro, B. Sport and eating disorders – understanding and managing the risks. Dietary restraint and low bone mass in female adolescent endurance runners. 2008). Asian Journal of Sports Medicine 1(2), 63–68. European Journal of Sport Science EJSS: Official Journal of the European College of Sport Science 13(5), 499–508
Salminen, A. Mikä irjallisuuskatsaus?: Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja hallintotieteellisiin sovelluksiin. 2005. Robbeson, J., Kruger, H. Nurkkala, M., Korpelainen, R., Teeriniemi, A-M., Keinänen-Kiukaanniemi, S. & Beck, N. Nutrient intakes of men and women collegiate athletes with disordered eating. & Ruble, A. Journal of the American Dietetic Association 107(7), 1214–1217. Disturbed eating in young, competitive gymnasts: Differences between three gymnastics disciplines. 2015. Disordered eating behaviors and body image in male athletes. Perceived vulnerabilities of female athletes to the development of disordered eating behaviours. Brunner-Mazel Eating Disorders Monograph Series 22(2), 136–151. & Ferreira, M. 2011. Kong, P. Medycyna pracy 67(1), 21–27. 2009b. 2005. Teamlevel approaches to addressing disordered eating: a qualitative study of two female collegiate cross country running teams. Stirling, A. European Eating Disorders Review 19(3), 201–215. D. 2015. 2009a. & Carter, J. The Prevalence of Subclinical Eating Disorders among Male Cyclists. Hinton, P. Petrie, T., Greenleaf, C., Reel, J. International Journal of Sport Nutrition 3(4), 431–442. An examination of psychosocial correlates of eating disorders among female collegiate athletes. Michou, M. Disordered eating, amenorrhea, and substance use and misuse among professional ballet dancers: Preliminary analysis. Journal of Athletic Training 40(1), 47–51. Journal of Clinical Sport Psychology 7(3), 198–214. Personality and psychological correlates of eating disorder symptoms among male collegiate athletes. 2015. & Sundgot-Borgen, J. PM R 8(3):208–13. Hautala, L., Liuksila, P-R., Räihä, H. Peric, M, Zenic, N. Risk and trigger factors for the development of ea. Dietary Intake, eating behaviors, and diurnal patterns of salivary cortisol and alpha-amylase secretion among professional young adult female tennis players. Francisco, R., Narciso, I. & Cumming, J. Eating Behaviors 15(4), 615–618. & Carter, J. & Ferreira, M. Contextual body image and athletes' disordered eating: The contribution of athletic body image to disordered eating in high performance women athletes. 2006. 2000. Martinsen, M. 2009. 2016. Frideres, J., Mottinger, S. & Vanhala, M. Higher prevalence of eating disorders among adolescent elite athletes than controls. 2014. & Harris, L. Eating and Weight Disorders 18(4), 403–411. 2012. Female collegiate athletes: Prevalence of eating disorders and disordered eating behaviors. 2006. 2005. International Journal of Eating Disorders 27(4), 371–380. & Ferreira, M. Fink, A. 2014. Nutrient intake of female elite athletes suffering from eating disorders. The spectrum of eating disturbances. Disordered eating behavior, body image, and energy status of female student dancers. Weight concern, body image, and abnormal eating in college women tennis players and their coaches. Filaire, E., Massart, A., Hua, J. 119 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3/ 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen De Bruin, A., Oudejans, R., Bakker, F. Obesity, disordered eating, and eating disorders in a longitudinal study of adolescents: How do dieters fare 5 years later. International Journal of Sport Nutrition 10(1), 1–15. Galli, N., Petrie, T., Greenleaf, C., Reel, J. 2014. 1994. & Estes, L. & Zaletel, P. 2007. International Journal of Sport Nutrition and Exercise Metabolism 25(3), 233–242. & Alexander, L. Eating attitudes and food intakes of elite adolescent female figure skaters: A cross sectional study. 2011. & Rouveix, M. Revista Brasileira de Cineantropometria e Desempenho Humano 15(6), 695–704. Suomen lääkärilehti 60(45), 4599–4605. Goltz, F., Stenzel, L. & Le Scanff, C. 2014. Female athletes and eating problems: a metaanalysis. Sundgot-Borgen, J. & Woertman, L. & Palao, J. & Alarcão, M. & Brophy, R. International Journal of Eating Disorders 18(3), 209–219. Are Elite Female Soccer Athletes at Risk for Disordered Eating Attitudes, Menstrual Dysfunction, and Stress Fractures. 2003. & Kerr, G. Nordin, S., Harris, G. A study of dieting and disordered eating among adolescent elite athletes and non-athlete controls. European Journal of Sport Science 12(3), 262–273. Journal of Child and Family Studies 22(8), 1082–1091. International Journal of Sports Medicine 32(4), 309–315. Journal of the International Society of Sports Nutrition 53(9) Filaire, E., Larue, J. & Saarijärvi, S. Epidemiology of eating disorders: incidence, prevalence and mortality rates. Prather, H., Hunt, D., McKeon, K., Simpson, S., Meyer, E., Yemm, T. 23.02.2015 NCAA Sport Science Institute (14.02.2017). & Schneider, C. Shisslak, C., Crago, M. Sundgot-Borgen, J. Revista de Nutricao 27(3), 311–319. British journal of sports medicine 44(1), 70–76. Disordered Eating Attitudes in Relation to Anxiety Levels, Self-esteem and Body Image in Female Basketball Players. & Hoek, H. 1995. Gapin, J. Kroshus, E. & Austin, B. & Wilfley, D. (4) SAGE, USA: Thousand Oaks, CA. Are inappropriate eating behaviors and anxiety related with track and field in adolescent athletes. Vaasa: Vaasan yliopisto. 2010. European Journal of Sport Science 3(5), 1–14. Current psychiatry reports 14(4), 406–414. 1993. 2000. Eating Disorders 17(4), 302–321. & Strauss, B. Journal of Exercise Science and Fitness 9(2), 109–115. Kroshus, E., Goldman, R., Kubzansky, L. Journal of the American Dietetic Association 106(4), 559–568. 2014. Parental Influences on Elite Aesthetic Athletes' Body Image Dissatisfaction and Disordered Eating. 2017. Journal of Adolescent Health 38(6), 689–695. Collegiate coaches' knowledge of the female athlete triad in relation to sport type. Eating behaviours in relation to emotional intelligence. Journal of American College Health 57(5), 489–495. Väänänen, A-M., Jalava, A., Väinälä, A. Fortes, L.S., Almeida, S. Research quarterly for exercise and sport 80(3), 621–632. 2009. 2012. Medicine and science in sports and exercise 45(6), 1188–1197. 2013. Prevalence of disordered-eating behaviors in undergraduate female collegiate athletes and nonathletes. Conducting Research Literature Reviews: From the Internet to Paper. & Alarcão, M. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 19(5), 731–739. & Kearns, B. 2015. Dieting and disordered eating in German high school athletes and non-athletes. 2013. Assessing prevalence of eating disorders and eating disorder symptoms among lightweight and open weight collegiate rowers. The sporting body: Body image and eating disorder symptomatology among female athletes from leanness focused and nonleanness focused sports. & Ziegler, P. & Berning, J. Pernick, Y, Nichols, J., Rauh, M., Kern, M., Ji, M., Lawson, M. 2013. Francisco, R., Narciso, I. Individual and relational risk factors for the development of eating disorders in adolescent aesthetic athletes and general adolescents. 2013a. 2012. & Sundgot-Borgen, J. Fortes, L. Kutsuntaikäisten poikien syömishäiriöoireilu – väestöpohjainen MOPO-tutkimus. Petrie, T., Greenleaf, C., Reel, J. Revista Brasileira de Psiquiatria 35(3), 237–242. Dieting to win or to be thin. 2013. Journal of Sports Medicine and Physical Fitness 56(3), 287–294. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ja sen varhainen toteaminen kouluterveydenhuollossa. Neumark-Sztainer, D., Wall, M., Guo, J., Story, M., Haines, J. & Reel, J. 2013b. S., Neves, C., Filgueiras, J., Almeida, S. Smink, F., van Hoeken, D. Personality and psychological factors as predictors of disordered eating among female collegiate athletes. & Wright, H. Reinking, M. 2011. & Costarelli, V. Eating behaviours in youths: A comparison between female and male athletes and non-athletes. S., Kakeshita, I., Almeida, S., Gomes, A. Smolak, L., Murnen, S. Martinsen, M., Bratland-Sanda, S., Eriksson, A. Disordered eating among a multi-racial/ethnic sample of female highschool athletes. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 24(1), e62–e68. Sekulic, D., Kondric, M. Body dissatisfaction, psychological commitment to exercise and eating behavior in young athletes from aesthetic sports. Harris, M. Journal of Psychology: Interdisciplinary and Applied 149(2), 141–160. Journal of Sports Science and Medicine 4(3), 253–262. Riebl, S., Subudhi, A., Broker, J., Schenck, K. & Eisenberg, M. International Journal of Sport Nutrition and Exercise Metabolism 25(4), 344–352. Greenleaf, C., Petrie, T., Carter, J. & Carter, J. Dwyer, J., Eisenberg, A., Prelack, K., Song, W., Sonneville, K. 2016. Fortes, L. Rosendahl, J., Bormann, B., Aschenbrenner, K., Aschenbrenner, F. 2011. Duodecim 133(1), 68–76
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistys Ry:n asettama työryhmä. & Fredericson, M. The integrative review: Updated methodology. 2005. Wright, H., Ford, R. Thein-Nissenbaum, J., Rauh, M., Carr, K., Loud, K. Adolescent aesthetic athletes: a group at risk for eating pathology. & Reel, J. Eating Behaviors 13(2), 119–122. Prevalence of eating disorders and the predictive power of risk models in female elite athletes: a controlled study. Syömishäiriöt (online). 2011. Voelker, D., Gould, D. & Mcguine, T. 2004. Prevalence of eating disorders in elite athletes is higher than in the general population. & Gates, G. 120 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 2–3 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen ting disorders in female elite athletes. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu 14.02.2017). Journal of Orthopaedic and Sports Physical Therapy 41(2), 60–69. Associations between disordered eating, menstrual dysfunction, and musculoskeletal injury among high school athletes. Parallels with the Female Athlete Triad in Male Athletes. Anxiety of young female athletes with disordered eating behaviors. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi Tenforde, A., Barrack, M., Nattiv, A. Journal of advanced nursing 52(5), 546–553. Torstveit, M., Rosenvinge, J. Sundgot-Borgen, J & Torstveit, M. Whittemore, R. & Knafl, K. Comparison of disordered eating symptoms and emotion regulation difficulties between female college athletes and nonathletes. Journal of Athletic Training 46(4), 431–437. & Kurt, C. 2011. 2014. Eating Behaviors 8(2), 143–147. & Botha, C. South African Journal of Clinical Nutrition 27(3), 120–126.. 2016. Wollenberg, G., Shriver, L. & Mady-Foster, A. Vardar, E., Vardar, S. Clinical Journal of Sport Medicine 14(1), 25–32. Torres-McGehee, T., Monsma, E., Gay, J., Minton, D. Prevalence and correlates of disordered eating in female figure skaters. A desire for weight loss in season increases disordered eating behaviour risk and energy deficiency in athletes. Prevalence of eating disorder risk and body image distortion among National Collegiate Athletic Association Division I varsity equestrian athletes. 2014. Van Durme, K., Goossens, L. 2008. Eating Behaviors 18, 1–6. Medicine & Science in Sports & Exercise 26(4), 414–419. 2012. 2007. & Braet, C. 2015. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 18(1), 108–118. Sports Medicine 46(2), 171–182. Psychology of Sport and Exercise 15(6), 696–704. & Sundgot-Borgen, J