Liikunta & Tiede 2-3/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Myönnän, että tunnen tämän alan liikuntatutkimuskenttää huonosti, mutta minulla on tuntuma, että yksilöurheilussa tilanne on hiukan erilainen. Lieneekö jo käytössä jossain päin Suomea vai ottaako joku innokas urheiluseura tai muu toimija tilaisuudesta kiinni. Punaisten korttien ja pelikieltojen määrästä päätellen meno voi tosin olla välillä turhankin rajua ikääntyneemmille, jotka varmaan mielellään harrastaisivat oman ikäluokkansa kanssa. Voisiko lapsen liikunnallisuus ruokkia vanhemman innostusta liikunnan ottamiseksi osaksi päivittäisiä rutiineja. Pallo liiton alaisuudessa pyörii kyllä myös harrastesarjoja, joissa toki voivat pelata myös vähän varttuneemmat. Ehkä vaiheittainen paluu isolta kentältä takaisin lasten sarjojen 5 vastaan 5 peleihin ja pienemmille kentille antaisi paremmat mahdollisuudet jatkaa pidempään omanikäisten kanssa. Paino: Forssa Print 2018 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Mielessäni toki toivoin, että päivittäinen kuntotuokio tulisi heillä tehtyä edes sitten jossain muualla, mutta pahaa pelkään, että niin ei useimpien kohdalla käynyt. Joukkuelajien suhteen ongelmaksi voi tietysti tulla iän myötä vähenevät harrastajamäärät ja siten joukkueiden kasaamisen vaikeus, ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Vaikka yleensä on niin, että kysyntä luo tarjontaa, uskoisin, että esimerkiksi jalkapallon suhteen voisi löytyä enemmänkin innostusta harrastetasolla pelaamiseen, myös yli nelikymppisillä. Kannustava, kuljettava ja kustantava vanhempi tekee lapselle hyvän palveluksen, joka kantaa jopa pitkälle aikuisuuteen, kuten Kaisa Kasevan viimevuotisesta väitöskirjasta selviää (katso myös L&T 5/2017). Olen useamman vuoden kuljettanut lastani jalkapalloharrastuksen pariin. Ensin lähikentälle, sitten vähän kauemmaksi ja viime vuodet kuljetin jopa naapurikaupunkiin. Samanaikainen vanhempien jalkapalloryhmä pyörimään pienelle kentälle tai pieni hikilenkki usein kentänlaidalta lähtevälle pururadalle. Tiedän monta tapausta, jossa lapsen harrastus on tuonut myös vanhemman harrastuksen pariin, vaikka aikaisempaa lajitaustaa tai ylipäätään liikuntataustaa ei olisi ollutkaan. Muiden vanhempien toimintaa seuratessani panin kuitenkin merkille, että valitettavan harva vanhemmista käytti tätä tilaisuutta hyödykseen. Harmittelin hukattua tilaisuutta. Moni jäi seuraamaan lasten treenejä ja seisomaan, tai pahimmassa tapauksessa jopa istumaan, kentän laidalle. Voisi tuossa olla jonkinlaisen bisneksenteon paikkakin, vaikkapa juoksukoululle tai ”nyt lähtee läskit” -ryhmälle. Olen miettinyt, että tässä lienee yhtenä selittäjänä se, että yksilölajeissa harrastamista voi helpommin tehdä kukin omalla tasollaan. Otin tämän mahdollisuutena – pääsin itsekin liikkumaan uusiin ympäristöihin ja uusille reiteille. Samoin riittää myös harrastajia lapsissa ja nuorissa, ja heitä kuljettavia vanhempia. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Kannen kuva: Lehtikuva/Bockwoldt Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Mikä mainio tilaisuus kohdennetulle liikuntakampanjalle tilanteessa, jossa liikkumaan lähtemisen kynnys olisi luultavasti normaalia matalampi. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 2–3 / 2018 VANHEMPI, OTA MALLIA T iedetään hyvin, että vanhempien asenne liikuntaan vaikuttaa olennaisesti lasten liikunnallisuuden muodostumiseen. Kuten viime syksynä liikuntatieteen päivillä Peter Krustrupin puheesta kuulimme, tällaisella pelailulla voi olla arvaamattoman suuria ja kokonaisvaltaisia, kehoa ja mieltä hoitavia terveysvaikutuksia. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : PA S I LE IN O. Jalkapallo ja Suomessa erityisesti jääkiekko ovat lajeja, joissa penkkiurheilijoita riittää. Voisiko olla myös päinvastoin. 55. Yritin etsiä internetistä tietoa tällaisista mahdollisuuksista. Joukkuelajeissa tai muuten ryhmäliikunnassa panee itsensä ja oman suorituksensa enemmän alttiiksi muiden tarkastelulle
Hyvä aerobinen kunto nopeuttaa palautumista pelien aikana ja mahdollisesti myös peleistä toiseen. – Kilpavarus telusta kestävään kehitykseen. Ryba 88 ”Aika ikään kuin pysähtyy” – opiskelijoiden kehollisia kokemuksia. Ari Nummela 38 Pitääkö palloilijoiden käydä lenkillä. Jarmo Perttunen, Jouko Kokkonen 66 Military cross training – treenaa kuin erikoisjoukoissa. Janina Mäkinen 57 EMERITA IHMETTELEE: Eräs matka. Miia Grénman, Airi Oksanen, Eliisa Löyttyniemi, Juulia Räikkönen, Kristina Kunttu 102 Kirjoitusohjeet ja aikataulu 2018 2 PÄÄKIRJOITUS: Vanhempi, ota mallia. Vesa Vares 27 Urheilufaniudesta valtavirtaa ja kokopäivä toimista performanssia. AJASSA 55 Liikuntatieteellinen Seura täytti 85 vuotta. Käännös: Jouko Kokkonen KUNTOTESTAUS 34 Miten palloilulajien nopeuskestävyysharjoit telua voitaisiin kehittää. 56 OPISKELIJA OUNASTELEE: Liikuntarakenta misen kumppanuusmallit. Jani Vaara TUTKITTUA 68 Tutkimusuutiset 74 Väitösuutiset 79 TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 – OSA III 80 Urheilija vai opiskelija. Kari Kalliokoski 4 Eriikäisten yhdessä liikkuminen – Mitä tiedämme siitä. Kati Pasanen POHDITTUA 61 Urheilullinen yksinpuhelu. Jouko Kokkonen 22 POLTTOPISTE: Miksi menisit seuraamaan kaupunkimaratonia. Mikael Fogelholm 23 Jalkapallo, politiikka ja uusi aika. Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen mielletään yleensä lapsiperheiden perheliikunnaksi. Ville Vesterinen, Jussi Mikkola 44 Pelikentällä vai laboratoriossa. Tommi Pärmäkoski T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 55 Kuva: LTS/HURMERINTA. Saku Rikala 14 Seuratuen kaksi vuosikymmentä – järjestöjen strategisesta välineestä valtion liikuntahallin non hankerahaksi. Jyrki Aho 47 Ylikuormituksen riskiä voi vähentää. Kati Kauravaara, Marko Kantomaa 8 Liikkujan polulla – yhdessä. Erkki Vettenniemi LUETTUA 62 Minne menet Suomen urheilu. Tiina Kujala, Maarit Marttila 94 Mikä opiskelijoita liikuttaa. Kati Lehtonen, Salla Turpeinen 19 100 vuotta virolaista urheilua. Urheilu on yhdistänyt Viroa ja Suomea enemmän kuin erottanut. Kestävyysominaisuudet eivät välttämättä ratkaise peliä, mutta palloilulajeissa niillä on suuri merkitys urheilijan harjoitusja turnauskestävyydelle. Sami Kolamo 31 Yhdysvallat jalkapalloistuu. Yhdessä liikkuminen voi kuitenkin olla myös paljon muuta. Matleena Livson 9 Soveltavan liikunnan piiri laajenee – keitä ”he” ovat ja paljonko ”heitä” on. Jyrki Aho 49 Yksilölajien oppien hyödyntäminen joukkue lajien fysiikkavalmennuksessa – case Pelicans. Urheilulukiolaisten identiteettiprofiilit. Jalkapallofanit ovat nuorempia, paremmin koulutettuja ja poliittisesti liberaalimpia kuin väestö keskimäärin. Kati Lehtonen 63 Kekkonen urheilumiehenä – kilpakenttien Känästä Suomen presidentiksi. Jouko Kokkonen 65 Pysy liikkuvana – tuki ja liikuntaelimistön itsehoitoopas. Liikunnan merkitykset ja niiden yhteys koettuun hyvinvointiin ja liikunnan määrään. Aktiivisesti median parissa viihtyvä fani on ihanteellinen kuluttaja sekä mediayhtiöiden että urheiluseurojen näkökulmasta. Pirjo Ruutu 58 NÄIN MAAILMALLA: Kuulumisia Calgarysta. Jalkapallon historian, yhteiskunnallisuuden, poliittisuuden, fanituksen, kulttuurisuuden, sukupuoliin liittyvien aspektien tutkiminen on aallonharjalla. Bruce Berglund. Laura Koivusalo, Kaisa Aunola, Raymond Bertram, Tatiana V. 53 LÄHIKUVASSA: Ari Heinonen: Liikunnallisen kuntoutuksen mahdollisuuksia avaamassa. On eri asia kehittää nopeuskestävyyttä lajeissa, joissa suoritus on yksittäinen maksimaalinen suoritus verrattuna lajeihin, joissa kilpailusuoritus sisältää useita lyhyitä kovatehoisia suorituksia
4 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: KATI KAURAVAARA, MARKO KANTOMAA Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen – Mitä tiedämme siitä?
5 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen mielletään yleensä lapsiperheiden perhe liikunnaksi. Aikuisten liikkumisen ja hyvinvoinnin lisäämiseen yhdessä liikkumista käytetään harvoin. Olympiakomitean koordinoima ja noin 110 liikuntatoimijan Liikkujan polku -verkosto valitsi vuosien 2018–2019 teemaksi eri-ikäisten yhdessä liikkumisen. Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen mahdollistaa monipuolisen fyysisen aktiivisuuden, joka voi edistää niin lasten, aikuisten kuin ikäihmistenkin fyysistä kuntoa, terveyttä, hyvinvointia, oppimista ja suvaitsevaisuutta. Viime aikoina yksinäisyys on nostettu vakavaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, joka aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, hyvinvointivajetta ja terveyden eriarvoisuutta. Nyky-yhteiskuntamme on rakennettu siiloutuneeksi niin, että eri ikäryhmät toimivat pääasiassa omilla areenoillaan: ketkä päiväkodeissa, ketkä kouluissa, ketkä työpaikoilla, ketkä palvelutaloissa. Suomalaisessa liikuntakulttuurissa perheliikunnalla tarkoitetaan yleisesti eri-ikäisten läheisten ihmisten (esimerkiksi lasten, nuorten, vanhempien, isovanhempien, sukulaisten, kummien tai ystävien) kesken Kuva: ANTERO AALTONEN. Tutkimuksen laadullisessa osiossa tarkastelimme, minkälaista kokemuspohjaista tietoa käytännön liikuntatoimijoilla on aiheesta. Suomalaisissa liikuntahankkeissa perheliikunnan tavoitteena on usein lasten ja nuorten liikunnan lisääminen. Ikäpolvien vuorovaikutusta edistävälle toiminnalle on siten tarvetta ja sosiaalinen tilaus. Y lisukupolvinen toiminta ja yhdessä tekeminen olivat agraarikulttuurissa arkipäiväistä ja itsestään selvää. Lähestyimme Liikkujan polku -verkostolle tekemässämme tutkimuksessa (Kantomaa & Kauravaara 2018) eri-ikäisten yhdessä liikkumisen teemaa monimenetelmällisesti: Kirjallisuuskatsaukseen poi mimme tieteelliset kansainväliset tutkimukset, jois sa on tutkittu eri-ikäisten yhdessä liikkumista. Yhdessä liikkuminen voi kuitenkin olla myös paljon muuta. Mitä on eri-ikäisten yhdessä liikkuminen
Sukupolven käsitteellä voidaan kuitenkin viitata myös ikävaiheja ikäryhmäsukupolviin, joilla tarkoitetaan tiettynä hetkenä tietyn yhteiskunnan lapsia, nuoria, keskiikäisiä tai vanhoja ihmisiä ilman sukulaissuhteen olemassaoloa (Marin 2005). Aineiston perusteella suomalaisissa liikuntahankkeissa perustellaan (perheen) yhteistä liikkumista erityisesti lasten ja nuorten saamilla hyödyillä. 2013). Hyvin yleistä on mieltää eri-ikäisten yhdessä liikkuminen nimenomaan lapsiperheiden perheliikunnaksi. Osallistujien saama hyöty tulee määritellyksi toiminnan järjestäjien subjektiivisesta näkökulmasta, joka ei ota huomioon osallistujan näkökulmaa siitä, kokeeko osallistuja vaikkapa liikunnan määrän lisääntymisen hyödylliseksi. Siten eri-ikäisten yhdessä liikkumisella tarkoitetaan laajasti fyysistä aktiivisuutta, johon osallistuvat aktii visesti eri-ikäiset osallistujat (lapset, nuoret ja/tai aikuiset, mukaan lukien ikäihmiset) yhdessä. Tuloksista havaitaan myös, että aikuisosallistujien saamaa hyötyä tavoiteltiin tai siihen vedottiin varsin harvoin. Se takaa parhaat lähtökohdat mielekkäälle, innostavalle ja pitkäjänteiselle toiminnalle. Lisäksi eri-ikäisten yhdessä liikkumisella voi olla terveysja hyvinvointihyötyjä kaikenikäisille. Onnistunut toiminta edellyttää kaikkien ikäryhmien tasapuolista huomioimista toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Eri-ikäisten yhdessä liikkumisen myönteiset vaikutukset Valitsimme kirjallisuuskatsaukseen tutkimukset, joissa tarkasteltiin eri-ikäisten yhdessä liikkumista, ja joiden tuloksista oli mahdollista päätellä yhdessä liikkumisen itsenäisiä vaikutuksia fyysiseen aktiivi-suuteen, kuntoon, terveyteen ja hyvinvointiin. Monet ihmisen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle keskeiset ihmissuhteet ovat luonteeltaan yli sukupolvisia, esimerkiksi vanhempi–lapsi, isovanhempi–lapsi, opettaja–lapsi ja vapaaehtoistyöntekijä–opiskelija (Vanderven 2011). 2009). Yhteinen toiminta näyttäytyy pääosin itsetarkoituksellisena, ja hyvin harvassa hankkeessa perustellaan erikseen sitä, miksi yhteinen toiminta on tärkeää. Lasten ja vanhempien yhdessä liikkuminen voi edistää molempien ikäryhmien fyysistä aktiivisuutta ja kuntoa, erityisesti omaehtoista liikuntaa. Tästä voidaan päätellä, että suomalaisissa hankkeissa perheliikunnan katsotaan olevan väline nimenomaan lasten ja nuorten liikunnan lisäämiseen sekä hyvinvoinnin ja terveyden parantamiseen. Lähestulkoon kaikki hankkeet edustivat nimenomaan perheliikuntahankkeita: Liikuntahank keet .fi aineiston kautta mukana on 21 hanketta ja opetusja kulttuuriministeriön rahoittamien liikunnallisen elä mäntavan hankkeista mukaan otettiin yhdek sän han ketta. Kun ylisukupolvisuudessa keskeinen näkökulma kohdistuu sukulaisuuteen ja perheeseen, sukupolvien välisen vuorovaikutuksen ajatellaan tapahtuvan pääasiassa perheen välityksellä (Lahikainen 2004). Osassa hankkeita perheliikunnan hyödyn katsottiin kohdistuvan kollektiivisesti siihen yksikköön (perhe), joka liikkuu yhdessä. Viime vuosina tutkimus perheen yhdessä liikkumisesta lisääntynyt huomattavasti, vaikka tutkimustieto muusta eri-ikäisten yhdessä liikkumisesta on suhteellisen vähäistä. 6 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 vietettyä liikunnallista aikaa. Mukaan kelpuutettiin kahden aineistonkeruun kautta 30 hankesuunnitelmaa tai -kuvausta. Osallistujien hyvinvointihyötyjen ohella suomalaisissa liikuntahankkeissa perustellaan (perheen) yhteistä liikkumista yhteisellä toiminnalla. 2014). Perheliikuntaa käytetään toistaiseksi vain niukasti aikuisten liikkumisen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen pohjautuu pitkälti käsitykseen, että eri sukupolvet liikkuvat yhdessä. Vertaisvuorovaikutuksen välityksellä tapahtuu esimerkiksi monenlaista oppimista, mikä on sekä helposti toteutettavaa että mukaansa tempaavaa (Ellis ym. Näyttö perheliikuntaohjelmien vaikutuksista liikuntakäyttäytymisen muutokseen on kuitenkin vähäistä. Kansainvälisesti perheliikunta on tyypillisesti lapsen sekä yhden tai useamman perheenjäsenen, useimmiten äidin, yhteis tä liikkumista. Tarkastelimme tuloksia perheen yhdessä liikkumisen ja muun eri-ikäisten yhdessä liikkumisen näkökulmista. Myöskään kaikenlaisella toiminnalla ei saavuteta tavoiteltavia hyötyjä. Liikuntahankkeilla tavoitellaan hyvinvointihyötyjä ja yhdessä toimimista Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen näyttäytyy suomalaisessa yhteiskunnassa sekä liikunnan hankemaailman kautta että liikuntatoimijoiden vakiintuneena toimintana. Merkittäviä esteitä ovat muun muassa aikataulut, resurssit (esimerkiksi rahoituksen, henkilökunnan ajan ja sopivien tilojen puute), osallistujien (erityisesti aikuisten) sitoutuminen sekä esteettömyys (esimerkiksi toiminnan ajankohta, pitkät etäisyydet ja matkustamisen kalleus). Liikunta-aktiivisuuden kannalta myös lasten ja nuorten keskinäiset vertaissuhteet, esimerkiksi eriikäisten sisarusten kesken, voivat olla merkityksellisiä (Liu ym. Kohdensimme tarkastelumme liikuntahankkeisiin, sillä eri-ikäisten yhdessä liikkumista ja erityisesti perheliikuntaa kehitetään Suomessa yleisesti hankeavustusten turvin. Ennen vuotta 2012 julkaistuja tutkimuksia tarkastelimme kolmen kansainvälisen tutkimuskatsauksen pohjalta ja vuosina 2013–2017 julkaistua kirjallisuutta yksittäisten alkuperäisjulkaisujen pohjalta. Eri-ikäisten yhdessä liikkumisessa vertaisen rooli voi olla erityisen merkittävä motivaatioon liittyvien tekijöiden kannalta (Ginis ym. Eri-ikäisten yhdessä liikkuminen on kuitenkin myös paljon muuta: lapsen ja kummin yhteistä liikuntaa, keski-ikäisen henkilön liikkumista yhdessä iäkkään vanhempansa kanssa tai urheiluseurassa junioreiden ja senioreiden yhteistä liikkumista, jolloin kummatkin osapuolet voivat oppia toisiltaan. Lisäksi se oli tutkimustaloudellinen valinta: meillä ei ollut mahdollisuutta lyhyessä ajassa kerätä kyselytai haastatteluaineistoa. Tutkimukset keskittyvät lapsiin ja vanhempiin, vain harvoin kohderyhmänä ovat nuoret tai ikäihmiset. Osallistujien hyvinvointihyötyjen ja yhdessä toimi
(Viitattu 6.1.2018). Kontekstualisoitu perhe: Miten perheessä tapahtuva sosialisaatio muuttuu in-formaation aikakaudella. Lähteenoja (toim.) Arvot, moraali ja yhteiskunta. Saarenheimo, M. Saatavilla verkossa: https:// www.leikkipäivä.fi/yksinaisyys-sattuu-terhokerho-auttaa/. C., Wiehe, S. Tarkastelukulmia ikään ja ikääntymiseen. KATI KAURAVAARA, LitT Tutkija, liikunnanedistämisen asiantuntija Sähköposti: Kati.kauravaara@liikuntafysio.fi MARKO KANTOMAA, FT Liikunnan ja oppimisen tutkija Sähköposti: m.kantomaa@imperial.ac.uk Artikkeli perustuu Olympiakomitean julkaisemaan raporttiin Eri-ikäiset yhdessä liikkujan polulla – Katsaus tutkimuksista ja hankkeista (Kantomaa & Kauravaara 2018). Torstila, P. Helsinki: Vanhustyo?n kes-kusliitto – Centralfo?rbudet fo?r de gamlas väl ry. Kokemusten mukaan vanhempien ikäpolvien toimintatavat, tottumukset ja arvostukset voivat toimia nuoremmille positiivisina malleina, kyseenalaistamisen kohteina tai varoittavina esimerkkeinä. Tampereen yliopisto. 2016. The road to intergenerational theory is under construction: A continuing story. 2013. Lisää tietoa kaivataan Tutkimuksemme ei tavoittanut vakiintunutta päivittäistä toimintaa, mistä haluaisimme tietää lisää. Marin, M. Tutkimusten mukaan eri-ikäisten yhdessä liikkumisella näyttäisi olevan myönteisiä vaikutuksia aikuisten asenteisiin eri-ikäisiä ihmisiä kohtaan. Lahikainen, A. 7 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 misen perustelukategoriat saavat tukea myös muusta tutkimuksesta, vaikka tutkimusnäyttö eri-ikäisten yhdessä liikkumisesta sekä liikuntainterventioiden vaikutuksista yhdessä toimimiseen, yksinäisyyteen ja osallisuuteen onkin vähäistä. Tampere: Vastapaino, 17–44. Sukupolvien yhteinen toiminta tukee lasten itsetuntoa ja sosiaalista kehitystä sekä tarjoaa iäkkäille sisältöä elämään ja mahdollisuuksia pätevyyden tunteen säilyttämiseen. Ikäpolvitoiminnan opas. Saatavilla verkossa: https://www.leikkipäivä.fi/ ystavyys-suojaa-ikaantyvaa/. 2009. & Kauravaara, K. Teoksessa A. 2018. Katsaus tutkimuksista ja hankkeista. Ystävyys suojaa ikääntyvää. Oppia liikuntakentän ulkopuolelta Tarkasteltaessa eri-ikäisten yhdessä toimimista liikuntasektoria laajemmin tärkeiksi perusteluiksi nousevat toisilta oppiminen ja suvaitsevaisuus. A., Marsh, H. R. Esimerkiksi lapsen urheillessa ja vanhemman siirtyessä ohjaajan tai valmentajan rooliin yhdessä liikkuminen jatkuu, mutta muuttaa muotoaan. Parhaimmillaan eri-ikäisten yhdessä liikkuminen mahdollistaa monenlaiset polut liikunnan ja urheilun pariin. fi/uploads/2018/03/eri-ikaiset-liikkujan-polulla_ruutuun.pdf. Jatkossa mielenkiintoisia kysymyksiä ovat esimerkiksi: Kenen kanssa eri-ikäiset liikkuvat. LÄHTEET: Ellis, L. Raportti on luettavissa Olympiakomitean verkkosivuilla https://www.olympiakomitea. Ukkonen-Mikkolan (2011) mukaan sukupolvien välisessä toiminnassa merkityksellistä on mahdollisuus yhteisöllisyyden kokemiseen. VanderVen, K. Hetemäki, M. Väito?skirja. Sukupolvien kohtaamisia lasten ja vanhusten yhteisessä palvelukeskuksessa. Eri-ikäiset yhdessä liikkujan polulla. Ahokas; L. Nuorempien ikäpolvien toimintatavat puolestaan haastavat vanhempia uudistumaan. Sankari & J. Sosiaalipsykologisia näko?kulmia yhteiskunnan muutokseen. Helsinki: Suomen Olympiakomitea. 2011. Missä ja miten eri-ikäiset liikkuvat yhdessä. Peer-delivered physical ativity interventions: an overlooked opportunity for physical acivity promotion. Kantomaa, M. Oppi ei siirry pelkästään vanhemmalta nuoremmalle, vaan lapset ja nuoret kasvattavat aikuisia kantamaan vastuuta, säilyttämään kykynsä oppia ja leikkiä sekä kyseenalaistamaan vakiintuneita ajatusja toimintamallejaan. Ginis K. Int J Pediatr Adolesc Med 1, 61–68. & Aalsma, M. American Journal of Community Psychology 44 (1–2), 54–75. & Craven, R. (toim.) 2013. Iän sosiologiaa. E. Jatkossa on myös tärkeää tunnistaa ja nostaa esille jo käytössä olevia ja toimiviksi osoittautuneita toimintamalleja. A., Nigg C. & Smith, A. C. Hämmästyttävää kyllä, ylisukupolvisuus ja ylisukupolviseen toimintaan liittyvät merkitykset, kuten taitojen oppiminen, kulttuurinen sosiaalistuminen tai eri sukupolvien kunnioittaminen, eivät nousseet lainkaan esille tutkimuksemme hankeaineistossa. 2005. Pirttilä-Backman; M. 2017. (Viitattu 6.1.2018). Mitkä tekijät mahdollistavat tai estävät eri-ikäisten yhdessä liikkumista. Myös työpaikoilla yhtei nen liikkuminen voi tarjota eri-ikäisille yhteisen kokemusmaailman, tavan lisätä yhteisöllisyyttä ja toinen toistensa ymmärrystä. W. 3 (4), 434–443. Vanhustyön keskusliiton kolmivuotisessa (2011–2013) Elämänkulku ja ikäpolvet -tutkimusja kehittämishankkeessa kerättiin kokemuksia onnistuneista eri ikäpolvia yhdistävästä toiminnasta (Saarenheimo 2013). 2005. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1054. Jyrkämä (toim.) Lapsuudesta vanhuuteen. Liu, G. Transl Behav Med. R. Yksinäisyys sattuu – Terhokerho auttaa. Teoksessa A.-M. Liikuntasektorin ulkopuolelta löytyy runsaasti esimerkkejä eri-ikäisten yhdessä toimimisesta (esimerkiksi Hetemäki 2017; Saarenheimo 2013; Torstila 2016; Ukkonen-Mikkola 2011). Myös lapsilla ja nuorilla eri-ikäisten yhdessä liikkumisella on havaittu positiivisia yhteyksiä asenteisiin eri-ikäisiä ihmisiä kohtaan. Journal of Intergenerational Relationships, 9 (1), 22–36.. Hel-sinki: Gaudeamus, 345–362. Associations between child and sibling levels of vigorous physical activity in low-income minority families. Sen sijaan kansainvälisissä, eri-ikäisten yhdessä liikkumista koskevissa tutkimuksissa ylisukupolvisuuden myönteiset vaikutukset nousivat esiin. Vanhusten ja lasten yhtei set ulkoiluhetket voivat puolestaan toteutua päiväkodin ja palvelutalon arkipäiväisenä yhteistyönä. 2011. Addressing the Challenges Faced by Early Adolescents: A Mixed-Method Evaluation of the Benefits of Peer Support. Myyry & S. L. Näiden kysymysten tarkasteluun voidaan käyttää esimerkiksi toimijoiden haastatteluja kirjoitusaineistoa. Esimerkiksi liikkumisen paikat, tilat ja olosuhteet voivat mahdollistaa tai estää eri-ikäisten yhdessä liikkumista. 2014. Esimerkiksi kirkkonummelaisessa tanssiseurassa TanssiDans ry harrastajien ja huippu-urheilijoiden vastakkainasettelua tai ikärajoja ei tunneta, vaan aktii vipäivien aikana kaikki tanssivat yhdessä tai harrastavat liikuntaa yli lajirajojen. Ukkonen-Mikkola, T. G. Neljän polven treffit
Verkoston yhtenä kantavana ajatuksena on, että yhteisellä viestinnällä, vaikuttamisella ja osaamisen kehittämisellä voimme saada aikaan aikaisempaa vaikuttavampaa toimintaa, käyttää resursseja järkevästi ja samalla vauhdittaa kunkin toimijan oman perustehtävän toteutumista. Verkostossa on edustettuna toimijoita niin kolmannelta, julkiselta kuin yksityiseltä sektorilta. Kun keväällä 2017 verkoston uudeksi yhteiseksi teemaksi valittiin eri-ikäisten yhdessä liikkuminen, kävi aika pian ilmeiseksi, että toiminta teeman ympärillä oli sirpaleista eikä eri toimijoilla ollut selkeää yhteistä käsitystä siitä, mitä eri-ikäisten yhdessä liikkumisella tarkoitetaan, mitä eri muotoja se voi saada ja kuinka se eri tavoin sitä jo toteutetaan. Silloin meillä on olemassa yhteisiä aineistoja ja materiaaleja, joihin on kerätty tutkimustietoa, kokemustietoa ja ymmärrystä käsillä olevasta asiasta tai ilmiöstä. Verkoston seuraavat yhteiset teot tulevat keskittymään sekä teemaa täydentävien näkökulmien kokoamiseen erilaisten kirjoitusten muodossa että käytännön esimerkkien keräämiseen ja esille nostamiseen yhteisen, koko vuoden 2019 ajalle ulottuvan viestintäkampanjan voimin. 8 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: MATLEENA LIVSON Liikkujan polku -verkoston teemana eri-ikäisten yhdessä liikkuminen L iikkujan polku -verkosto on vuonna 2015 käynnistetty verkosto, jossa yli sata liikunnan edistämisen parissa toimivaa tahoa tuottaa yhdessä käytännön ratkaisuja ja vaikuttaa liikkumisen edellytyksiin kunto-, terveys -, harrasteja arkiliikunnan edistämiseksi. Moni taho toteuttaa ja kehittää esimerkiksi perheliikuntaa hankkeena ja yksittäisten toimenpiteiden kautta, usein irrallaan muista toimijoista. Resursseja voidaan käyttää nykyistä tehokkaammin silloin, kun kaikkien ei tarvitse tuottaa samoihin asioihin liittyviä tiedonhakuja ja perusteluja itsenäisesti, vaan voimme tuottaa niitä yhdessä. MATLEENA LIVSON Erityisasiantuntija, Liikunnallinen elämäntapa, Liikkujan polku -verkosto Suomen Olympiakomitea Sähköposti: matleena.livson@olympiakomitea.fi Tietoa Liikkujan polku -verkostosta https://www. Kun nyt ilmiöön liittyvää tietoa on kootusti käytössä, voidaan ottaa seuraavia käytännön askeleita ilmiön esille nostamiseksi. Käytännön havainnot puhuvat myös sen puolesta, että esimerkiksi urheiluseuroilla on tarjolla monia eri-ikäisten yhdessä liikkumista edistäviä toimintamuotoja, mutta niitä ei välttämättä ole mielletty sellaisiksi, saati systemaattisesti koottu ja nostettu esiin toisten toimijoiden tietoisuuteen. olympiakomitea.fi/aktiivinen-arki/liikkujan-polkuverkosto/tietoa-liikkujan-polku-verkostosta/. Olimme siis ajankohtaisen ja kiinnostavan ilmiön äärellä, mutta kaipasimme siitä lisää yhteistä ymmärrystä käytännön tekojen pohjaksi. Tavoitteemme on, että mahdollisimman moni voisi löytää jonkin itselleen sopivan tavan liikkua ja voida hyvin. Verkoston toimintaa koordinoi Suomen Olympiakomitea, mutta työn sisällöt ja käytännön toiminta perustuvat sen eri toimijoiden asiantuntemukseen ja työpanokseen. Verkoston perustamisesta asti tärkeänä on pidetty tutkimustiedon ja käytännön toiminnan kohtaamista. Uskomme, että yhteinen ponnistelumme näkyy lopulta ruohonjuuritasolla eri-ikäisten yhdessä liikkumisen toimenpiteiden lisään tymisenä sekä erityisesti toimintaan osallistuvien eri-ikäisten ihmisten kohtaamisen, liikkumisen ja muiden ilmiöön liittyvien myönteisten vaikutusten lisääntymisenä. Kuten jo eri-ikäisten yhdessä liikkumista koonneen katsauksen esipuheessa totesimme, tarvitsemme tiedolla johtamista, jotta erilaiset näkökulmat, vaihtoehdot ja riittävä informaatio otetaan hankesuunnittelussa, päätöksenteossa ja muussa toiminnassa huomioon. Tämän tukemiseksi verkostossa toimii tutkimustiedon soveltamisen teemaryhmä. Valtakunnalliset toimijat voivat saamansa tiedon avulla tukea muun muassa paikallisyhdistysten ja seurojen toimintaa sekä hyödyntää yhteistä tietopohjaa suunnitellessaan uusia kehittämiskohteita ja mahdollisia niihin liittyviä hankkeita. Kuten tässäkin tapauksessa, tietopohjan koonti nostaa esille paitsi sen, mitä asiasta jo tiedetään, myös tietoaukot ja kiinnostavat kysymykset, joihin käytännön hankkeita ja tutkimustoimintaa voi jatkossa suunnata
Kun huomioidaan toimintakyky kaikessa laajuudessaan, toimintarajoitteisia on arviolta vähintään 15 prosenttia väestöstämme. Paras tapa arvioida soveltavan liikunnan tarvetta on tarkastella väestön toimintakykyä ja erilaisia toimintarajoitteita. Eri tavoin toimintarajoitteisia on väestössä lähes yhtä paljon kuin lapsia ja nuoria, jotka ovat suomalaisen liikuntapolitiikan keskiössä. 9 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: SAKU RIKALA Soveltavan liikunnan piiri laajenee – keitä ”he” ovat ja paljonko ”heitä” on. Kyse ei ole marginaalisesta asiasta. Kuva: GORILLA/PETER MÜLLER
Jatkossakin tarvitaan tietoa siitä, keitä ”he” ovat ja kuinka paljon ”heitä” on. 2016, Kouluterveys kysely 2017). Ainakin kolme tapaa laskea Soveltavalla liikunnalla ja erityisliikunnalla on tar koitettu perinteisesti sellaisten henkilöiden liikun taa, joilla on vamman, sairauden tai muun toiminta kyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan. Törmäämme kuitenkin samoihin haasteisiin kuin perinteisessä tavassa, kuten väestöryh mien päällek käisyyksiin. Ottaa kuitenkin aikansa, ennen kuin yhdenver taisuusajattelu valtavirtaistuu ja läpäisee kaiken toi minnan. Toiminta rajoitteisten osuus väestöstä vaihtelee ikäryhmittäin. Ulkopuolelta käsin ei voida myöskään tarkasti määritellä, milloin jokin vamma tai pitkäaikaissairaus haittaa yksilön liikkumista niin paljon, että henkilön liikunta vaatii soveltamista. Vuosikymmeniä tämä arvio on ollut noin 20 prosenttia väestöstä eli noin miljoona ihmistä. Perinteisen määritelmän perusteella on laskettu karkea arvio soveltavan liikunnan potentiaalisesta tarpeesta Suomessa. Eri vähemmistöryhmien liikuntaan liittyvät edistämistoimet kohdentuvat vielä lähivuosinakin ensisijaisesti itse vähemmistöryhmiin eli ”heihin”. Näistä luvuista puuttuvat kuitenkin erityiskoulua käyvät lapset ja nuoret, joita kyselyt ja tutkimukset harvoin tavoittavat. Näihin kysy myksiin haetaan seuraavassa vastausta soveltavan liikunnan näkökulmasta. Paremman arvion toimintarajoitteisten lasten ja nuorten määrästä tarjoaa tieto siitä, kuinka moni on saanut suunnitelmallista tukea oppimiseensa. Kun yhdenvertaisuuden edistäminen kuuluu kai kille liikunnassa mukana oleville toimijoille, ei ole välttämättä tarpeen tietää tarkasti, kuinka monta tukea tarvitsevaa henkilöä on mukana esimerkiksi liikuntajärjestön toiminnassa. 10 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Y hdenvertaisuusvelvoite on laajentanut lii kunnan edistämisen näkökulmaa. Vähintään 13–14 prosentilla väestöstä toimintarajoitteita Suomessa on kartoitettu toimintakykyä erilaisissa väestötutkimuksissa ja kyselyissä lähinnä fyysisten ja kognitiivisten toimintarajoitteiden (näkeminen, kuuleminen, liikkuminen, kognitio) näkökulmasta. Näin vältymme tiet tyyn pisteeseen asti väestöryhmien päällekkäisyydel tä ja pääsemme paremmin käsiksi niihin ihmisiin, joiden liikunta voi vaatia soveltamista. Näin laskettuna päästään samaan noin 20 prosentin väes töosuuteen (Liikenne ja viestintäministeriö 2017). Käytännössä määritelmällä on tarkoitettu vammais ten, pitkäaikaissairaiden ja toimintakyvyltään hei kentyneiden iäkkäiden liikuntaa. Yh teensä 16,4 prosenttia perusopetuksen oppilaista sai tehostettua tai erityistä tukea syksyllä 2016 (OKM 2017). Tarkkaa arviota on kuitenkin vaikea antaa, sillä osa ihmisistä lukeutuu useampaan määritelmän si sältämään väestöryhmään (kuvio 1). Lisäksi jätämme huomioimatta hen kilöt, jotka ovat toimintakyvyltään heikentyneitä kor kean iän myötä ja ilman yksittäistä, diagnosoitua sai rautta. Perusopetuksen lapsista ja nuorista 14–15 prosen tilla oli jokin itseraportoitu vakava toimintarajoite vuosina 2016–2017 (Kwok ym. Tosin tehostetun tai erityisen tuen ulkopuo lellakin olevilla lapsilla ja nuorilla voi olla lieviä rajoitteita. Myös toimenpiteiden, kuten valtionhallinnon toi minnan onnistumista tullaan arvioimaan vähemmis töryhmittäin. Yhdenvertaisen liikunnan edistämisessä kohderyhmänä eivät ole enää vain ”he” vaan ”me” kaikki. Toimintarajoitteisten määrä näyttäisi tippuvan työ ikään tultaessa: Työikäisistä (25/29–64 vuotiaista) noin 5–6 prosentilla oli näkemiseen, kuulemiseen, liikkumiseen tai kognitiiviseen toimintakyyn (muis KUVIO 1. Toistaiseksi paras tapa arvioida soveltavan liikun nan potentiaalista tarvetta on tarkastella väestön toimintakykyä ja toimintarajoitteita. Toimintakyky voidaan jakaa fyysiseen, kognitiiviseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Soveltavan liikunnan (erityisliikunnan) piiriin kuuluvat perinteisen käsityksen mukaan vuonna .. Tästä näkökulmasta toimintarajoitteisiksi voidaan laskea vähintään noin 700 000–750 000 ihmistä eli noin 13–14 prosenttia väestöstä (kuvio 2). Yhdenvertaisuutta tulee joka tapauksessa seurata ja edistää. Kyse ei ole vain palveluiden ja tukien lisäämisestä erityistä tukea tarvitseville ihmisille vaan myös yksilön ja ympäristön suhteen sekä kaikkien liikuntatoimijoiden asenteiden ja käytäntöjen tarkis tamisesta. Osaamme arvioida, kuinka paljon Suomessa on esimerkiksi näkö tai kuulovammaisia, kehitysvam maisia, reumasairaita, MStautia sairastavia jne. Soveltavan liikunnan potentiaalista tarvetta voi daan laskea myös sairaus ja vammaryhmittäin
Toimintakyky on kuitenkin tärkeää ymmär tää kaikessa laajuudessaan ja huomioida myös psyykki sen sekä sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteet. Esimerkiksi reilulla viidellä prosentilla 30–74vuotiaista on ainakin jon kin verran vaikeuksia asioiden hoitamisessa yhdessä muiden kanssa ja/tai asioiden esittämisessä vieraille ihmisille. 2017, Eurostat 2015). 2012). Toimintakyky huomioitava kaikessa laajuudessaan Edellä toimintarajoitteisten määrää arvioitiin lähinnä fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn rajoitusten perusteella, joista on olemassa väestötason tutkimus tietoa. Esimerkiksi kahdek sanvuotiaista pojista 12 prosenttia ja tytöistä neljä prosenttia oli käyttänyt mielenterveyspalveluita vuonna 2005 (Sourander ym. 75 vuotta täyttäneissä jo noin viidennes miehistä ja neljännes naisista kokee vastaavia vuoro vaikutusongelmia (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2017 B). Vakavasti toimintarajoitteisten osuus väestöstä kasvaa selvästi ikääntymisen myötä, kun esimer kiksi erilaiset sairaudet ja vammat lisääntyvät. Siitä ei ole kuitenkaan tietoa, onko kyseessä eri tutkimuksiin ja luokittelui hin liittyvistä eroista, tosiasiallisesta tilanteesta vai molemmista. Arvio toimintarajoitteisten määrästä fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn perusteella vuonna 2016.. Sosiaalinen toimintakyky sisältää ihmisen vuoro vaikutussuhteet, aktiivisen toimijuuden sekä osallis tumisen yhteisöissä ja yhteiskunnassa (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2018). 2008). Toimintarajoitteisten osuus väestöstä näyttää kuitenkin olevan pienempi työikäi sissä kuin lapsissa ja nuorissa. Työikäisten luvuista puuttuvat muun muassa laitoksissa asuvat, joten todellisuudessa toiminta rajoitteisia on enemmän. 2017, Eurostat 2015). 11 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 taminen tai keskittyminen) liittyvä vakava rajoite. Väestön liikunnan lisäämisessä yksi suurimmista potentiaaleista on toimintarajoitteisissa. Noin viisi prosenttia 30–74vuotiaista kokee itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinaisek si. KUVIO 2. Lievästi toimintarajoitteiseksi arvioi itsensä reilut kymmenen prosenttia (NurmiKoikkalainen ym. Väestön sosiaalista toimintakykyä voidaan arvioi da myös erilaisilla mittareilla. Ikääntyneiden tutkimuksista ovat monesti ulkopuo lella muun muassa laitoksissa ja ulkomailla pysyvästi asuvat ikääntyneet. Vakavia masennus ja ahdistusoireita oli 30 vuotta täyttä neistä miehistä vajaalla kuudella ja naisista reilulla seitsemällä prosentilla vuonna 2011 (Koskinen ym. (Koskinen ym. Ikääntyneistä (65 vuotta täyttäneet) arviolta noin kolmanneksella on vakava toimintakyvyn rajoite (NurmiKoikkalainen ym. 75 vuotta täyttäneistä reilut kymmenen prosenttia kokee itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinaiseksi (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2017 B). Esimerkiksi mielenterveyshäiriöt heikentävät yksilön toimintakykyä ja aiheuttavat eri sairausryh mistä eniten työkyvyttömyyttä Suomessa. Psyykkisen toimintakyvyn osalta on käytössä mel ko paljon erilaisia mittareita. Lapsista ja nuorista vajaa kymmenen prosent tia kokee itsensä pitkäaikaisesti eli yli 1,5 vuotta yksinäiseksi. Sosiaaliset rajoitteet ovat puolestaan jääneet toistaiseksi vähem mälle huomiolle perinteisten soveltavan liikunnan toimijoidenkin parissa. Heidän liikkumisen ja liikunnan lisääntyminen tarjoaisi suuren hyödyn niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. 2012). Kyse ei ole vain yksilön ominaisuudesta vaan ihmisten kokemien vuorovai kutusongelmien syynä voivat olla myös heitä ympä röivän yhteisön asenteet ja sukupolvien väliset erot. Psyykkisen ja sosiaalisen toi mintakyvyn rajoitteista ei ole kuitenkaan suoranaista väestötason tutkimustietoa vaan rajoitteita kokevien määrää joudutaan arvioimaan erilaisilla yksittäisillä sovelletuilla mittareilla. Itse raportoitua masennusta on noin 380 000:lla 20 vuotta täyttäneis tä (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2017 B)
2017). Tällöin oltaisiin samansuuntaisessa arviossa, kuin mihin on päädytty aikanaan soveltavan liikunnan ja erityisliikunnan perinteisellä määritelmällä (vam maiset, pitkäaikaissairaat ja toimintakyvyltään hei kentyneet iäkkäät). Sama ilmiö on havaittu myös muiden harrastusten osalta (NurmiKoikkalainen ym. Samansuuntaisia haasteita on myös aikuisilla. Selvityksestä ovat vastanneet Teijo Pyykkönen ja Saku Rikala. Näin näyttää myös käyvän. Tarkemman arvion tekemistä toimintarajoit teidenkin osalta haittaa se, että osalla väestöstä on rajoitteita monilla toimintakyvyn osaalueilla (kuvio 3). Toimintarajoitteisilla nuorilla on vähemmän osallisuuden kokemuksia ja lähes kol minkertainen todennäköisyys kohdata syrjivää kiu saamista verrattuna muihin nuoriin (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2017 C). Esi merkiksi toimintarajoitteisten aikuisten koulutus aste on muuta väestöä heikompi, työttömien osuus oli lähes kaksinkertainen muihin työikäisiin nähden ja elämänlaatu koetaan selvästi huonommaksi kuin muun väestön keskuudessa (Terveyden ja hyvin voinninlaitos 2017 C). Kaikki nämä tekijät yhdistettynä toimintarajoit teeseen voivat vaikuttaa siihen, että liikkuminen tai liikunnan harrastaminen on liikuntarajoitteisella haastavampaa ja lopulta myös vähäisempää kuin muulla väestöllä. Kolmas havainto on, että mitä vähemmän liik kuvista ja mitä toimintarajoitteisimmista ihmisistä on kyse, sitä tärkeämpää on tarkastella liikunnan taustalla olevia elämäntilanteita ja sitä enemmän merkitystä on muiden hallinnonalojen kuin liikun tahallinnon ratkaisuilla. 12 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Kun huomioidaan toimintakyky kaikessa laajuu dessaan, toimintarajoitteisia on arviolta vähintään 15 prosenttia väestöstämme, mutta määrä voi kasvaa lähes 20 prosenttiin eli noin miljoonaan henkilöön. Toimijuuden haasteet ja hyvinvointia uhkaavat tekijät näyttävät kasautuvan samoille hen kilöille. Hyvinvointia uhkaavat tekijät kasautuvat Toimintarajoitteisten henkilöiden toimintavalmiutta voivat heikentää toimintakyvyn rajoitteiden lisäksi monet muut tekijät, kuten taloudellinen tilanne ja työttömyys. Mukaan tarvitaan laaja joukko eri hallinnonaloja, eri alojen ammattilaisia ja erilaista osaamista, jotka kokevat yhteisvastuuta liikkumisen ja liikunnan edistämisestä. Pienimmällä 15 prosentin arviolla ollaan kuitenkin melko varmalla pohjalla, ja vastaava luku on saatu myös kansainvälisissä tutkimuksissa (World Health Organization 2011). SAKU RIKALA, HTM Erityisasiantuntija Liikuntatieteellinen Seura ry Sähköposti: saku.rikala@lts.fi Artikkeli perustuu Valtion liikuntaneuvoston selvitykseen Valtio soveltavan liikunnan ja vammais urheilun edistäjänä (Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:2). (Koskinen ym. Heidän liikkumisen ja liikunnan lisääntyminen tarjoaisi suuren hyödyn niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. KUVIO 3. Tarvitaan yhdessä työskentelyä ja verkostoja, vuoropuhelua sekä tiedon ja osaamisen jakamista. Vanhempien työt tömyys oli yleisempää toimintarajoitteisilla nuorilla ja perheen taloudellinen tilanne on heikompi kuin muilla nuorilla. Toimintakyvyn osaalueet näyttävät myös kietou tuvan toisiinsa. Esimerkiksi kolmannes toimintarajoitteisista ei juuri osallistu liikunta ja ulkoiluharrastuksiin, kun muussa väestössä näin raportoi joka kymmenes. Ensimmäinen on se, että toi mintarajoitteisten liikkuminen ja liikunta ei ole mar ginaalinen kysymys. Tutkimusten mukaan toimintarajoitteiset liikkuvat ja harrastavat liikuntaa vähemmän kuin muu väes tö vaikka liikuntasuositukset ovat pääsääntöisesti samat, on henkilöllä toimintakyvyn rajoituksia tai ei. 2012). Esimerkiksi iäkkäiden yksinäisyyden taustalla on huono terveys ja toimintakyky, mikä selittänee myös vuorovaikutusongelmia. Julkaisu on luettavis sa osoitteesta www.liikuntaneuvosto.fi/julkaisut.. Arvio toimintarajoitteisista toimintakyvyn eri ulottuvuudet huomioiden vuonna 2016. Kyseessä on lähes yhtä suuri väestönosa kuin lapset ja nuoret, jotka ovat suoma laisen liikuntapolitiikan keskiössä. Yhteistyöllä ja moniammatillisuudella eteenpäin Edellä kuvattu aineisto nostaa esille ainakin kolme keskeistä havaintoa. Kaikki kolme havaintoa korostavat moniammatil lisen ja eri hallinnonalojen välisen yhteistyön tärke yttä toimintarajoitteisten liikunnan edistämisessä. Tuoreiden tutkimusten mukaan toimintarajoit teisilla nuorilla äidin koulutustaso on keskimäärin alhaisempi kuin muilla nuorilla. Toinen havainto on, että väestön liikunnan lisää misessä yksi suurimmista potentiaaleista on toimin tarajoitteisissa
Suomi on edelläkävijä toimintakykyä koskevan tiedon keräämisessä U seat kansainväliset järjestöt ovat kehittä neet mittareita, joilla saataisiin luotetta vaa ja vertailukelpoista tietoa väestön toi mintarajoitteista. GALIkysymys (Global Activity Limitation Indicator), joka on kehi tetty eurooppalaisiin väestötutkimuksiin toimin tarajoitteiden mittaamiseksi. 2012. Sainio, P. Väyrynen, R. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4. 2017. Eri toimi joiden toteuttamien tutkimusten tiedot vaihtelevat muun muassa sen mukaan, mitä muuttujia ja luokit teluja käytetään. Ristiluoma, N. THL työpapereita 38/2017. Rintala, P. Kehittämisryhmän loppuraportti. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:34. Yksi näistä on ”Wash ington Group on Disability Statistics” ryhmän (WG) laatima ICF:n viitekehykseen (International Classification of Functioning, Disability and Health) pohjautuva lyhyt kysymyssarja. 2017. Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi. Sourander, A. Aikuisväestön osalta tärkeimpiä tietolähteitä ovat Terveys 2011 tutkimus (THL) sekä EUSILCtutkimus (Tilastokeskus/Eurostat). 2017). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. Tieto ja tietotarpeita vammaisuudesta – analyysia THL:n tietotuotannosta. Luoma, M-L. Suositus on, että toimintarajoitteisiksi luokitellaan vastaajat, jotka eivät kykene johonkin toimintaan lainkaan tai kokevat suuria vaikeuksia vähintään yhdessä toimin nossa (NurmiKoikkalainen ym. Kouluterveyskysely. THL työpapereita 38/2017. Vastaajat arvioivat omia vaikeuksiaan neliluokkaisella astei kolla (ei vaikeuksia…ei pysty lainkaan). Tutkimuksista ja kyselyistä myös puuttuvat monesti vakavasti toimin tavammaiset tai heidän voi olla hankalaa osallistua kyselyihin. 2017 B. Niemelä, S. Ahola, S. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Tiedämme verraten hyvin, kuinka paljon vammaiset käyttävät eri palveluita tai saavat erilaisia tukia, mutta emme tiedä riittävästi vammaisten elämän arjesta.. Könkkölä, K. Malmivaara, A. Changes in psychiatric problems and service use among 8-year-old children: a 16-year population-based time-trend study. 2017. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen internetsivut, thl.fi/kouluterveyskysely/tulokset. (toim.). Sääksjärvi, K. 13 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 LÄHTEET: Eurostat. rää on Suomessa mahdollista arvioida kotimaisten väes tötutkimusten ja kyselyiden pohjalta, joissa on sovellettu sekä WGryhmän mittaristoa että GALI kysymystä. Kwok, N. Toimenpideohjelma 2017–2021. Koskinen, S. 2017). GALIkysymysten validiteetista suomalaisessa väestössä ei ole kuitenkaan tietoa. Tiedämme verraten hyvin, kuinka pal jon esimerkiksi vammaiset käyttävät eri palveluita tai saavat erilaisia tukia, mutta emme tiedä riittävästi vammaisten elämän arjesta, kuten harrastamisesta, työnteosta tai koulunkäynnistä (Könkkölä 2017). 2017. Kyselyt perustuvat yleensä henki löiden omiin ilmoituksiin eivätkä toimintarajoitteet ole välttämättä lääkärin toteamia. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Koskinen, S. 2017. 2015. Distribution of persons aged 16 and over by selfreported long-standing limitations in usual activities due to health problems, 2015 (%). Opetusja kulttuuriministeriö. Gissler, M. 2008. Liikenneja viestintäministeriön julkaisuja 8/2017. Helenius, H. Vaativa erityinen tuki esija perusopetuksessa. Aikuisten terveys-, hyvinvointi-ja palvelututkimus ATH. Toimintarajoitteisten mää Liikenneja viestintäministeriö. Piha, J. Lasten ja nuorten toimintarajoitteisuuden osalta keskeisimmät tietolähteet ovat olleet Kouluterveys kysely (THL), WHOKoululaistutkimus (Jyväskylän yliopisto) sekä LIITUtutkimus (Jyväskylän yliopisto ja UKKinstituutti). Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Toimintakyvyn ja -rajoitteiden yhteydet liikunta-aktiivisuuteen ja paikallaanoloon. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Tietoihin väestön toimintarajoitteisuudesta liittyy kuitenkin edelleen paljon epävarmuutta. Teoksessa Tieto ja tietotarpeita vammaisuudesta – analyysia THL:n tietotuotannosta. Suomi on edelläkävijä toimintakykyä koskevan tiedon keräämisessä. Muuri, A. 2016. Santalahti, P. . Halme, N. Lundqvist, A. Nurmi-Koikkalainen, P. WGryhmän kysymykset koskevat kuutta perus toimintoa: näköä, kuuloa, liikkumista, kognitiota, päivittäistoimintoja ja kommunikaatiota. GALIkysymyksellä selvitetään osallistumisrajoitteita tavanomaisissa toiminnoissa, kuten harrastuksissa (NurmiKoikka lainen ym. Lisäksi toimintarajoitteisiin liittyy edelleen paljon tietotarpeita. Saari, A. Toinen kehitetty indikaattori on ns
O petusja kulttuuriministeriö (OKM) ja sitä edeltänyt opetusministeriö (OPM) on jakanut tukea urheiluseuroille veikkausvoittovaroista vuodesta 1999 lähtien. 14 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: KATI LEHTONEN, SALLA TURPEINEN SEURATUEN KAKSI VUOSIKYMMENTÄ – järjestöjen strategisesta välineestä valtion liikuntahallinnon hankerahaksi KUVIO 1. Vuosina 1999–2018 myönnetyn seuratuen määrä (euroa). Liikunnan kansalaisjärjestöjen avustuskäytänteiden selkeyttämisellä tulisi vahvistaa urheiluseurojen asemaa kansalaistoimijoina ja kansalaisten liikuttajina. Tuettuja hankkeita on ollut yhteensä 8 541 kappaletta. Kokonaisuutena seuratukea on myönnetty 20 vuoden aikana (1999–2018) 41,1 miljoonaa euroa. Tässä artikkelissa tehdään katsaus seuratuen historiaan kolmen eri hallinnollisen vaiheen kautta. Hallinnollisilla vaiheilla tarkoitetaan hakuja jakoprosessin vastuutahossa tapahtuneita muutoksia.. Seuratuki on nykymuotoisena suurin yksittäinen OKM:n liikuntayksikön myöntämä hankerahoituskokonaisuus. Seuratuki nykymuotoisena ei ole riittävä ratkaisu paikallistason urheiluseuratoiminnan kehittämiseen
Valtionhallinnon vahvana ajatuksena oli toteuttaa liikuntaa liikuntajärjestöjen kautta (Lehtonen 2017). (Lehtonen 2008, 8.) Liikuntaohjelma II:n aikana (2004–2008) Nuori Suomi lanseerasi kaksi isoa valtakunnallista hanketta, joilla tuettiin lajiliittojen toimintaa ja pyrittiin parantamaan seuratoiminnan laatua. Vakiintunutta ja pienimuotoista: 1999–2008 Ensimmäisellä jaksolla tuki kytkeytyi kiinteästi valtakunnallisten liikuntajärjestöjen toimialarakenteeseen, jossa huippu-urheilulla, kuntoliikunnalla ja lasten ja nuorten liikunnalla oli kunkin toimialan kehittämisestä ja palvelutoiminnasta vastaava valtakunnallinen järjestö. 15 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Esiin nousevat myös myöntökriteerien painopisteiden vaihdokset, jotka kuvaavat oman aikansa liikuntapoliittista keskustelua. Järjestön asema nousi muita toimialajärjestöjä vahvemmaksi siksi, että sen toimintastrategiana oli valtion liikuntahallinnon rahoittama lasten ja nuorten liikuntaohjelma (1999–2012). 13–19-vuotiaiden nuorten harrasteliikunnan kehittämiseksi toteutettiin Mä oon täällä! -hanke, jonka tavoitteena Kuva: ANTERO AALTONEN. Liikuntaohjelmien toimintakaudet olivat neljän vuoden mittaisia, ja ensimmäisen ohjelmakauden yhtenä toimenpiteenä vuonna 1999 aloitettiin seuratoiminnan kehittämistuki. Lopulliset päätökset tuettavista hankkeista tehtiin Nuoressa Suomessa. Vuoteen 2009 asti hakemuksien arviointiin osallistuivat Nuoren Suomen työntekijöiden lisäksi lajiliittojen ja liikunnan aluejärjestöjen edustajat, jotka vuorotellen kävivät läpi oman lajinsa tai alueensa hake mukset. Lasten ja nuorten liikunnan toimialajärjestöstä Nuori Suomi ry:stä muodostui valtion liikuntahallinnon strateginen kumppani
Tämän lisäksi hankkeita käsiteltiin ohjausryhmässä, jossa oli hyvin laaja-alainen edustus eri liikuntajärjestöistä ja OPM:n liikuntayksiköstä. 2013.) Linjaus muutti oleellisesti hakuja jakoprosessia. Lajiliitot ja aluejärjestöt ovat olleet mukana lausunnonantajina, mutta rooli on ollut muodollisempi aikaisempiin vuosiin verrattuna (Turpeinen ym. Toiminnallisiin hankkeisiin myönnetyt tuet olivat suuruudeltaan 1 000–8 000 euroa, mutta painottuivat 1 000–2 000 euron suuruisiin tukiin. (Lehtonen 2007b, 5.) Kummatkin valtakunnalliset hankkeet nivottiin seuratukeen siten, että seurojen oli mahdollista saada rahoitusta valtakunnallisten hankkeiden toimintalinjojen mukaisesti eteneville hankkeille. Samalla seuratoiminnan kehittämistuesta tuli muusta liikuntapolitiikasta irrallinen rahoitusinstrumentti, koska se ei enää kiinnittynyt vuonna 2011 lakkautettuun lasten ja nuorten liikuntaohjelmaan tai muihinkaan kansalaistoimintaan liittyviin tukikokonaisuuksiin. Useat lajiliittojen kehityshankkeet tukeutuivat myös em. Oleellista on kuitenkin huomioida, että tässä hallinnollisessa vaiheessa vakiintuivat käyttöön termit ’palkkaustuki’ ja ’toiminnallinen tuki’. Viimeisen vajaan puolen vuoden jaksolle seurojen omarahoitus vastaavasti nousi 65 prosenttiin. Muista tukikategorioista yleisin oli koulutus (lähes 650 hanketta). (Lehtonen 2011.) Murros ja muutos: 2009–2012 Toista hallinnollista jaksoa (2009–2012) kuvaa leimallisimmin murros. (Lehtonen ym. Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana päätoimisille suunnattu tuki oli maksimissaan 1 250 euroa kuukaudessa, ja seurojen oli hankittava vähintään puolet palkkarahoista itse. valtakunnallisiin hankkeisiin. (Lehtonen & Hakamäki 2009, 5.) Irrallisuus ja ohjelmat: 2013–2018 Kolmannessa vaiheessa vuodesta 2013 alkaen tuen hakuja jakoprosessi siirtyi kokonaan pois liikuntajärjestöiltä OKM:n liikunnan vastuualueelle. SLU vastasi päätoimisten työntekijöiden palkkaamiseen myönnettyjen tukien maksatuksista ja tukitoimien koordinoinnista. Tuettuja hankkeita oli yhteensä 2 009, joista palkkaushankkeita 300. Liikuntajärjestöt jäivät prosessissa taka-alalle, mikä tapahtui myös valtionhallinnon ohjelmallisessa ajattelussa. (Lehtonen & Hakamäki 2009, 22–23.) Toisella jaksolla myönnetty tuki nousi selvästi edelliseen verrattuna, yhteensä 11,6 miljoonaan euroon. Toiminnallisten tukien jakamisesta vastasivat Kuntoliikuntaliitto (aikuisten liikuntaan kohdistuneet kehittämishankkeet) ja Nuori Suomi (lasten ja nuorten liikuntaan kohdistuneet kehittämishankkeet). Seuratuen jakamisvastuu laajeni Nuoren Suomen lisäksi Suomen Liikunnalle ja Urheilulle (SLU) ja Kuntoliikuntaliitolle (kuntoliikunnan toimialajärjestö), ja tuki kohdentui laajaalaisemmin eri ikäryhmille. Palkkatuen maksatus oli monivaiheinen, eikä tukea myönnetty yhdellä kertaa. Lasten ja nuorten tukien kokonaissumma oli noin 600 000 ja aikuisten 150 000 euroa. Merkittävin sisällöllinen muutos oli kahden vuoden pilottihankkeen aloittaminen 200 päätoimisen seuratyöntekijän palkkaamiseksi. Seuratuella on ollut vuosina 2013–2017 laajat yleistavoitteet ja useita painopistealueita. (Lehtonen 2008, 27–33.) Ensimmäisen jakson aikana 1999–2008 myönnetyn seuratuen kokonaismäärä oli 4,9 miljoonaa euroa. Näin sekä seuratuki-, lajiliittoettä valtakunnallisten hankkeiden sisällöt tukivat toisiaan. Lasten ja nuorten osalta tuki kriteereineen ei oleellisesti muuttunut, mutta nimi vaihtui toiminnalliseksi tueksi. 16 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 oli lisätä nuorten vaikutusmahdollisuuksia seuroissa toiminnan suunnitteluja toteutusvaiheessa ja lisätä liikunnan määrää. Tuettuja hankkeita oli 4 211, joista reilusti yli puolet kohdistui lasten ja nuorten liikunnan kehittämiseen. Lasten ja nuorten liikunta kiinnittyi valtakunnalliseen Liikkuva koulu -ohjelmaan, jonka myötä kasvatusja koulutusinstituutiot ohittivat liikuntajärjestöt ohjelmapolitiikan toteuttajina (Lehtonen 2017). Siinä pyrittiin ei-kilpailulliseen toimintaan, jossa keskiössä oli monipuolinen lajirajat rikkova kerhotoiminta. Kyseistä tukea sai hakea myös aikuisliikunnan kehittämiseen. (Lehtonen 2007a, 5.) 6–12-vuotiaiden liikunnan monipuolistamiseksi ja erityisesti vähän liikkuville lapsille suunnattiin Löydä liikunta -kerhomalli. Päätös oli sekä hallinnollinen että poliittinen. Päätösesitykset palkkatukea saavista seuroista tehtiin operatiivisessa työryhmässä, jossa oli edustus SLU:sta, Nuoresta Suomesta ja Kuntoliikuntaliitosta. Vuosien 2013–2017 välisenä aika na lopulliset päätösesitykset tuettavista hankkeista on tehnyt asiaa valmistellut virkamies ja päätökset kulloinenkin vastuuministeri. Tukea vähennettiin asteittain, jolloin hankkeen edetessä seuran piti vastata vahvemmin palkkauksesta. 2018). Vuosina 2013–2015 hakukriteereissä painotettiin ensisijaisesti hallitusohKansalaistoiminnan kannalta katsottuna huomionarvoista on se, että tällä hetkellä valtio määrittelee seuratoiminnan sisällöllisiä tavoitteita seuratuen jakokriteerien muodossa.. Lisäksi OKM halusi kohdentaa liikunnan kansalaistoiminnan valtionavustuksia enemmän paikallistason toimintaan. Seuratoiminnan ammattimaistumisen näkökulmasta merkittävää on ollut, että palkkaushankkeisiin on myönnetty tukea joka vuosi
Monta työntekijää työllistävät seurat pystyvät jatkamaan työsuhdetta useammin kuin ainoan työntekijän seuratuella palkannut seura. Nuorten osalta tavoitteena oli kehittää urheiluseurakulttuuria niin, että mahdollisimman moni nuori jatkaisi urheiluseuraharrastustaan murrosiän jälkeen. Työsuhteen päättymisen syyt liittyvät useimmiten seuran taloudellisiin ongelmiin tai vaikeuksiin työnohjauksessa, tai työntekijälähtöisiin asioihin kuten siirtymiseen muihin töihin. 50 euron tukikriteeri ei ole laskenut harrastamisen hintaa vaan ohjannut tukea valmiiksi edulliseen toimintaan. Vuosina 2016–2017 painopiste muuttui niin, että liikunnan edistäminen etenkin organisoidusti tuli hakukriteereissä merkittäväksi tekijäksi. Samalla nostettiin esille lasten ja nuorten harjoittelukulttuurin kehittäminen, joka ilmensi ajalle tyypillistä keskustelua liikunnan ja urheilun rajapinnoista, huippu-urheilun alkaneesta nosteesta (esimerkiksi huippu-urheilun muutosprosessi) ja ylipäänsä siitä, että lasten ja nuorten osalta voitiin puhua jälleen urheilusta ja harjoittelusta. Yhdenvertaisten ja tasa-arvoisten liikuntamahdollisuuksien edistäminen säilyi alatavoitteena. Hintakriteeri on ollut tulkinnanvarainen sekä hakijoiden että tuen myöntäjän näkökulmasta. Noin puolet seuroihin palkatuista työntekijöistä on jatkanut työsuhteessa hankekauden jälkeen. Alatavoitteiden määrä lisään -tyi ja niiden sisällöt olivat laajat. Tuella oli yhteiskunnallinen viesti; valtio tukee seuroja, joissa harrastuskustannukset ovat matalat. Työsuhteiden jatkuminen seuratukikauden jälkeen on ollut sitä todennäköisempää, mitä useampana vuonna seura on saanut seuratukea. Kehityskaari eri teemojen välillä on polveileva, mutta eri ajanjaksojen painopisteet eivät ole toisilVuonna 2013 linjattiin, että tuettavan seuran osallistujilta perittävät harrastuskulut eivät saa ylittää 50 euroa kuukaudessa. Merkittävä muutos seuratuen kriteereissä oli vuoden 2013 linjaus, jonka mukaan tukea saavan seuran osallistujilta perittävät harrastuskustannukset eivät saa ylittää 50 euroa kuukaudessa. Hankekohtainen tuki on ollut 1 500–30 000 euroa, keskimääräisen tuen ollessa 10 800 euroa. Tämä mahdollisti monien erityyppisten hankkeiden toteutumisen. (Riekki & Hentunen 2017.) Samanlaisia havaintoja on myös vuosilta 2009–2012, jolloin puolet palkkaushankkeista päättyi seuran taloudellisten vaikeuksien takia (Koski 2012, 66). Toiminnallisia hankkeita on ollut 1 224 ja palkkauksia 1 096, joista jälkimmäisten osuus on 66 prosenttia myönnetystä tuesta. Kriteeri ei ole laskenut harrastamisen hintaa vaan ohjannut tukea valmiiksi edulliseen toimintaan. (Hentunen ym. Tavoitteet ja painopisteet monikerroksisen liikuntakulttuurin ilmentymiä Seuratukihankkeiden tavoitteet ja sisällöt ovat olleet heijastumia yleisistä liikuntaja urheilukulttuurin ympärillä käydyistä keskusteluista. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä keskiöön nostettiin lasten monipuolinen liikunta, matalan kynnyksen toiminta ja yli 13-vuotiaiden nuorten harrastusmahdollisuuksien lisääminen urheiluseuroissa. Siten seuratuella on ollut yhteiskunnallinen viesti: valtio tukee niiden seurojen toimintaedellytyksiä, joissa harrastuskustannukset ovat matalat. 17 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 jelman tavoitetta, jonka mukaan lapsille ja nuorille tulisi taata tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset harrastusmahdollisuudet. Työsuhteiden jatkuminen on ollut sitä todennäköisempää, mitä useampana vuonna seura on saanut seuratukea.. 2000-luvun alussa huomio kiinnittyi siihen, että kaikilla lapsilla pitäisi olla mahdollisuus taitoja tavoitetasonsa mukai seen harrastamiseen. Palkkaushankkeiden seuranta osoittaa, että noin puolet seuroihin palkatuista työntekijöistä on jatkanut työsuhteessa hankekauden jälkeen. Seuratuen iso tavoite kiinnittyi näin ollen yleisemmin lasten ja nuorten liikunnan harrastamiseen. 2010-luvun taitteessa huomio kiinnittyi ohjaajien ja valmentajien osaamisen lisäämiseen, jonka myötä seuratoiminnan laatu kytkettiin koulutukseen. 2015.) Viimeisen jakson aikana seuratukea on jaettu yhteensä 24,6 miljoonaa euroa, joka on 60 prosenttia vuosien 1999–2018 aikana jaetusta tuesta
Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012:2. & Lehtonen, K. 2012. 2009. Lehtonen, K., Paukku, J., Hakamäki, M. Lehtonen. Lehtonen, K. Hanketukien hakemisessa ja kohdentumisessa näyttäisi tapahtuvan polarisaatiota siten, että suurin osa hanketuista kohdistuu suurimpien maakuntakeskusten ympärille, ja hanketukia hakevat vuosi toisensa jälkeen ne seurat, joilla on kapasiteettia tehdä hankehakemuksia. K. Kuitenkin työsuhde on loppunut noin joka toisessa tukea saaneessa seurassa joko hankkeen aikana tai sen päätyttyä. Työntekijöiden palkkaamiseen kohdistetut hanketuet vuodesta 2009 alkaen ovat vakiinnuttaneet paikkansa yhtenä avustusmuotona. Etenkin vuodesta 2013 eteenpäin palkkausten määrä niin rahal lisesti kuin lukumääräisesti mitattuna on ollut suuri verrattuna seuratuen koko historiaan. Suomalaisen liikuntaja urheilujärjestelmän rakenteelliset muutokset 2008–2015. 2017. Nykymuotoisena seuratuki ei kiinnity enää yhtä vahvasti kuin ennen liikunnan kansalaistoiminnan tai lasten ja nuorten liikunnan kehittämiseen. Seuratoiminnan kehittämistuen tulokset. & Hentunen, J. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 343.. Lehtonen, K. Politiikkatoimena seuratuki avustusmuotona ei siten selkeästi toteuta mitään yhtenäistä tavoitetta. Päätoimisia työntekijöitä on tullut seuroihin paljon lisää, ja tässä mielessä seuratuella on saavutettu yksi iso liikuntapoliittinen tavoite. 2007. Jatkossa olisikin selkeytettävä valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten liikuntajärjestöjen keskinäistä avustuspolitiikkaa. Löydä liikunta -kerhojen arviointi. Seuratukea saa suomalaisista urheiluseuroista kuitenkin vain pieni osa. Liikuntapoliittisena rahoitusinstrumenttina tukimuoto on muovautunut yksittäisen järjestön stra tegisesta välineestä valtion liikuntahallinnon jakamaksi hankerahaksi. 2008. Yhteisenä nimittäjänä vuosien varrella on ollut vahva paikallisuuden tukemisen eetos. Kansalaistoiminnan ja valtion kannalta katsottuna huomionarvoista on myös se, että tällä hetkellä valtio määrittelee seuratoiminnan sisällöllisiä tavoitteita seuratuen jakokriteerien muodossa. Kyselyn tuloksia työntekijän rekrytoimisesta urheiluseuraan vuosilta 2013–2016. Mä oon täällä! Seurantaraportti Nuorten Harrasteliikuntahankkeen käynnistymisestä. 2007. Seuratoiminnan ammattimaistaminen palkatun henkilöstön avulla ja hankerahoituksen turvin ei ole kokonaisuutena kestävä ratkaisu. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 206. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 191. 2015. Seuratoiminnan ja lajiliittojen kehitystukihankkeiden arviointi 2004–2008. Muuttuvat rakenteet – Staattiset verkostot. Jatkossa olisi pohdittava laajemmassa kontekstissa, kuinka paljon valtio ohjeistaa kansalaistoimijoita toimintasisällöllisesti ja millä ehdoilla valtio avustaa kansalaistoimintaa. Turpeinen, S., Hentunen, J., Hakamäki, M., Laine, K. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 322. Seuratuen toimintavuoden tulokset 2014– 2015. Lehtonen, K. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 312. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 286. Sisällöllisten tavoitteiden selkeyttäminen jatkossa olisi tärkeää avustuksen kohdentumisen näkökulmasta. Pikemminkin niitä voi pitää aikansa lapsina ja monikerroksisen liikuntaja urheilukulttuurin ilmentyminä. & Laine, K. Seuratuki nykymuotoisena ei ole riittävä ratkaisu paikallistason urheiluseuratoiminnan kehittämiseen. Koski, P. Hakuja jakoprosessin arviointi. Seuratuki kansalaistoiminnan tukimuotona. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 218. KATI LEHTONEN, LitT Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: kati.lehtonen@likes.fi SALLA TURPEINEN, LitM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: salla.turpeinen@likes.fi LÄHTEET: Hentunen, J., Turpeinen, S. Aluepoliittisesti seuratuki edistää yhdenvertaisia harrastusmahdollisuuksia siten, että tukea myönnetään alueille, joilla on paljon lapsia ja nuoria. Liikunnan kansalaisjärjestöjen avustuskäytänteiden selkeyttämisellä tulisi vahvistaa urheiluseurojen asemaa kansalaistoimijoina ja kansalaisten liikuttajina. Palkattu seuraan – mitä seuraa. 18 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 leen vastakkaisia ilmiöitä. 2014. Seuratuen sisällöllisiin tavoitteisiin liittyy ristiriitaisia intressejä: toisaalta vaaditaan entistä ammattimaisempaa seuratoimintaa työntekijöitä palkkaamalla ja toisaalta seuratoiminnan pitäisi olla kaikille avointa toimintaa edullisesti. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 253. Lisää laatua, enemmän toimintaa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 229. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 263. Seurantaraportti toimintamallin käynnistymisestä. Nuorten harrasteliikunnan kehittäminen 1999– 2011. & Pyykönen, J. Aluepoliittisesti avustuspolitiikan selkeyttäminen tarkoittaisi urheiluseurojen tasapuolisempaa kohtelua, mikä lisäisi lasten ja nuorten mahdollisuuksia saavuttaa yhdenvertaisia harrastusmahdollisuuksia. 2018. Riekki, M. 2012. Seuratuen haku 2009 – Arviointiraportti. Väitöskirja. Lehtonen, K. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 331. Lehtonen, K. Seuratuki 2013. Työsuhteen kestoon liittyvien tekijöiden taustalla on ennen kaikkea työolosuhteisiin, työn mielekkyyteen ja seurojen toimintakapasiteettiin liittyviä tekijöitä. Työntekijän palkkaaminen seuratuen avulla. 2017. & Hakamäki, M
Kirkkain tähti oli Kristjan Palusalu, joka voitti kultaa molemmissa painimuodoissa. Suomalaisvieraiden kunniaksi kaikunut Maamme-laulu nostatti vallanpitäjille vastenmielisiä mielleyhtymiä ajasta, jolloin Viro oli ollut itsenäinen. Koripallon EM-karsintaottelu Viro–Puola Tartossa päättyi syyskuussa 2016 vieraiden voittoon 64–94. Berliinin olympiakisoissa 1936 Viron joukkue saavutti seitsemän mitalia. Koripallon on edelleen joukkueurheilumuodoista vahvin Virossa. Suuren sosialistisen isänmaan työnjaossa Viro sai kehittää erityisesti koripalloa ja talviurheilua. 19 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: JOUKO KOKKONEN 100 vuotta virolaista urheilua Urheilusuhteet Suomen suuntaan avasivat 1950 luvun lopulta lähtien ikkunan läntiseen maail maan. Neuvostovuosina Viron urheiluelämä eteni Moskovan määrittelemin askelmerkein. Tulos oli asukaslukuun suhteutettuna kovempi kuin Suomen. Tallinnan Kalevin koripalloilijoista tuli yksi virolaisuuden symboleista, vaikka kansallismielisyyden avoin ilmaiseminen oli mahdotonta. Kuva: ALDO LUUD. Viro kävi jopa lukuisia maaotteluja eri urheilumuodoissa 1960-luvulla. Neuvostomallista eurooppalaiseen järjestelmään Viron uuden itsenäisyyden kynnyksellä Soulin olympiamenestyjät toivat osaltaan sinimustavalkeat värit Urheilu on yhdistänyt Viroa ja Suomea enemmän kuin erottanut V irosta kehittyi ensimmäisen itsenäisyyskauden aikana kovan luokan urheilumaa
”Viron liikunta teki täyskäännöksen” julisti LTS:n Impulssi no. Viro ehti ainoa Baltian maana mukaan Albertvillen talvikisoihin 1992. Suomi-yhteydet tärkeitä Suhteista Suomeen oli apua hankalassa sopeutumisvaiheessa uudelleenitsenäistymisen kahden puolen. Jatkuvana haasteena on tarjota nuorille huippu-urheilijoille mahdollisuuksia pysyä mukana kansainvälisessä kilpailuissa. Monet asiat ovat hyvällä mallilla.. Pidimme juuri Tartossa 34. Molemmat voivat myös oppia toisiltaan, sanoo Sukles. Vuonna 2015 kultuuriministeriö loi lasten ja nuorten valmentamiseen tukijärjestelmän, jonka pohjalta seura saa enimmillään 50 prosenttia tukea valmentajan palkkaamiseen. On kuitenkin yhteisiä perinteitä, joiden merkitys ja historiallinen arvo kasvaa vuosi vuodelta. Olisi helppo vastata, että kaikki on hyvin, mitaleita tulee, kansa liikkuu ja kaikki ovat iloisia. Toinen puoli jää seuran tai koulun maksettavaksi. Vuosittain järjestettävät Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan yliopistojen urheilukilpailut ovat yksi parhaista tuntemistani urheiluperinteistä, sanoo Ulp. Viron Olympiakomitean yhtenä tavoitteena on saada ihminen ottamaan iso askel nojatuolista ulkoovelle. Hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa Viron Akateemisen Urheiluliiton pääsihteerinä suuntautui 1994 Suomeen Opiskelijoiden Liikuntaliiton vieraaksi. Virossakin yhtenä ongelmana on 19–23-vuotiaiden lupaavien urheilijoiden lopettaminen. Viron olympiakomitean pääsihteeri Siim Suklesin mukaan kaikki on muuttunut viimeisimmän neljännesvuosisadan aikana. Viron urheilu ei olisi Suklesin mukaan tämän päivän tasolla, ellei sillä olisi ollut Suomen tukea. Valmennustoimintaa on Ulpin mukaan kehitetty yhteiskuntajärjestelmän muututtua. Julkisen sektorin tehtävänä on luoda edellytyksiä lainsäädännön, tukien ja liikunnan infrastruktuurin avulla. Kairis Ulpille Suomen-yhteydet olivat henkilökohtaisestikin tärkeitä. Vuonna 2004 luotu ammattipätevyysjärjestelmä perustuu eurooppalaisiin vaatimuksiin. Ylätasolla Virossa toimivat aluksi Urheilun keskusliitto (Eesti Spordi Keskliit) ja Olympiakomitea, jotka yhdistyivät 2001. 20 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 uudelleen näkyviin. SELL-kisat ja juhlimme samalla niiden 20 vuotta sitten tapahtunutta henkiinherättämistä. Neuvot helpottivat uuden järjestelmän perustamista ja kansainvälisten yhteyksien luomista. Mitalisijoista 80 prosenttia kertyi lajeissa, jotka eivät kuulu olympiakisojen ohjelmaan. Suomi on edellä joissakin urheilumuodoissa, Viro taas toisissa. Rahoituksessa suuri muutos oli 1997 toteutettu olympiavalmistautumisen rahoittamiseen ohjattu prosenttiosuus arpajaisverosta. Suurin muutos oli 1990-luvul la siirtyminen järjestelmään, jossa toiminnasta vastaavat seurat, lajiliitot ja keskusjärjestö. Tavoite toteutui, vaikka käsijarrukäännös pani urheilujärjestelmän koville. Suhteet ovat säilyneet ja kehittyneet tasavertaisuuden pohjalta. Järjestöjen vastuulla on ihmisten saaminen liikkeelle ja toiminnan järjestäminen. 4 vuonna 1995. Kairis Ulpin mukaan vuonna 2016 toteutetun tutkimuksen mukaan virolaiset harrastavat liikuntaa terveysvaikutusten ja mielihyvän vuoksi sekä stresViron huippu-urheilun ja liikuntakulttuurin tilanteessa on vuonna 2018 paljon samaa kuin Suomessa. Perustana on itsenäisten seurojen ja lajiliittojen verkosto, jossa toimintaa johdetaan lajilähtöisesti. Suklesin mukaan ihmisten omakohtainen liikunnan harrastaminen on lisääntynyt. Virolaisurheilijat saavuttivat viime kansainvälisissä mestaruuskisoissa 164 mitalia, mikä on uudelleenitsenäistyneen Viron ennätys. Kun hän on jo ulkona, niin matka juoksemaan tai pyöräilemään on lyhyt, kuvaa Sukles. Sukles arvioi Viron kilpaja huippu-urheilun tule vaisuuden olevan kaikkineen valoisa. On väistämätöntä, että menestymme pienenä valtiona lajeissa, joissa maailmanlaajuinen kilpailu on pienempi, näkee Sukles. Sittemmin Viron ja Suomen välisten yhteyksien merkitys on pienentynyt. Viron urheilurekisterin johtaja Kairis Ulp arvioi , että Viron urheilu on siirtynyt neuvostomallista euroop palaiseen järjestelmään. Pyöräilijä Erika Salumäe ja koripalloilija Tiit Sokk saivat haltioituneen vastaanoton Tallinnan Raatihuoneen torilla. Monet asiat ovat hyvällä mallilla. Terveellisten elintapojen arvostuksen kasvu on vahvistanut liikunnan asemaa. Sittemmin sama periaate on koskenut uhkapeliveroa. Ulp muistelee mielellään myös Tarton ja Helsingin yliopistojen välisiä koripallo-otteluita. Viron huippu-urheilun ja liikuntakulttuurin tilanteessa on vuonna 2018 paljon samaa kuin Suomessa. Olympiakomitean vastuulla on ollut myös liikuntakulttuurin laajempi kehittäminen sen jälkeen, kun Urheilun Keskusliitto ja Olympiakomitea yhdistyivät. Merkityksettömiä eivät olleet myöskään rahallinen tuki ja varusteapu. Myös rahoitusjärjestelmä muuttui, ylhäältä ei enää tullut rahaa, vaan jokaisen oli tultava toimeen omillaan
Urheiluharrastus ulottuu perinteisissä urheiluseuroissa ruohonjuuritasolta huippu-urheiluun. Valmentajista noin 40 prosenttia on naisia. Tallinnaan tarvittaisiin Suklesin mukaan vielä kaksi uimahallia 50 metrin altailla. Yritämme aina tehdä selväksi, että liikunta yksin ei riitä, ihmisen pitää kiinnittää huomiota myös ravitsemukseensa. Opetusja tiedeministeriö onkin muuttamassa koulujen liikunnanopetusta siten, että lähtökohtana on liikkumaan opettaminen, ja päämääränä kehittää yksilön taitoja harrastaa liikuntaa itsenäisesti. Suosituimpia liikuntamuotoja ovat juoksu ja pyöräily. Liikkuva virolainen ei ole enää kummajainen. Eniten murhetta tuottaa naisten osallistuminen urheilun kattojärjestöjen johtamiseen. Virolaiseen liikuntakulttuuriin on tullut myös erilaisia uusia urheilumuotoja kuten freestyle-hiihto, frisbee, golf ja tankotanssi. Siitä on tulos sa virolaisten maajoukkueiden ajanmukainen valmennuskeskus. Pyeongchangin talvikisoissa 2018 parhaiten menestynyt virolaisurheilija, naisten yhteislähtökilpailussa neljänneksi sijoittunut Saskia Alusalu joutuukin harjoittelemaan pääosan vuodesta ulkomailla. Pohjoismaat viiteryhmänä Kairis Ulpin mukaan naisten liikuntaharrastus ja merkitys liikuntakulttuurissa on vahvistunut Viron uuden itsenäisyyden aikana. Liikunta ja terveellinen ruoka ovat hyvin suosittuja sisältöjä, kertoo Sukles. Legendaarisen Käärikun urheilukeskuksen uudistamistyöt Otepäässä ovat meneillään. Myös katsomotiloissa on parantamisen varaa. Toisaalta noin 75 prosenttia Viron lapsista ja nuorista liikkuu liian vähän. Riigikogu hyväksyi 2015 strategiaasiakirjan Viron liikuntapolitiikan perusteet vuoteen 2030. Uusimman Eurobarometrin perusteella vain viisi prosenttia piti harrastuksensa esteenä infrastruktuurin puutteita. Urheiluseuroissa harrastetaan eniten jalkapalloa, voimistelua, kehonrakennusta, fitnes-urheilua ja uintia. Kairis Ulp muistuttaa kuitenkin, että olemassa olevia liikuntapaikkoja on kehitettävä etenkin soveltavan liikunnan tarpeista. Tarvetta olisi myös kunnolliselle soutuja melontakeskukselle. Virossa ei ole myöskään pikaluisteluun soveltuvaa tekojäärataa. Järjestäytyneen liikunnan parissa on noin 176 000 virolaista. Liikunnalla ja urheilulla on myös oleellinen merkitys virolaisten elinvoiman edistäjänä, elinynpäristön rikastuttajana ja Viron valtion hyvän maineen tuottajana. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Urheilurekisteri tarjoaa perustiedot Virossa on toiminut vuodesta 2011 valtiollinen urheilun tietopankki, Eesti spordiregister, johon kootaan tietoja urheilujärjestöistä, urheilukouluis ta, valmentajista ja liikuntapaikoista. Vuoden 2017 Eurobarometrin perusteella virolaisis ta 35 prosenttia harrastaa liikuntaa säännöllisesti tai suhteellisen säännöllisesti. Lisätietoja: www.spordiregister.ee/. Viron olympiakomitean ja sen hiukan yli sadan jäsenjärjestön johtopaikoista naisten osuus on noin 18 prosenttia, kertoo Ulp. Moni haluaa olla kunnossa ja näyttää hyvältä. Urheiluseuratoimintaan osallistuvien naisten määrä on kolminkertaistunut vuodesta 1998. Vuonna 2003 tehdyn tutkimuksen mukaan liikuntapaikkoja käyttivät aktiiviharrastajat, 10–20 prosenttia virolaisista. Toivelistaltakin löytyy. Luku alittaa Euroo pan Unionin keskiarvon viidellä prosentilla. Pääosa liikkuu omatoimisesti Muutos suhtautumisessa liikuntaan näkyy katukuvassa. Sen mukaan virolaisten henkinen ja ruumillinen tasapaino sekä yhvinvointi on määrä saada pohjoismaiselle tasolle strategiakauden aikana. Oman lohkonsa seuratoiminnasta muodostavat fitness-seurat. Kun talvia vielä oli, hiihdettiin paljon. Eniten on ulkopalloilukenttiä ja palloilusaleja. Ihmiset ovat tulleet yhä tietoisemmiksi liikunnan hyödyllisyydestä. Tilastot kertovat kansan löytäneen aerobicin ja kuntosalit. Terveystietoisuuden kohottaminen on yksi toimintamme suunnista. Liikuntaa käsittelevän uusimman Eurobarometrin (2017) mukaan pääosa liikuntaa harrastavista virolaisista (77 %) liikkuu ominpäin. Virossa on 2 400 urheiluseuraa ja 400 urheilu koulua. Liikuntapaikkarakentamisessa huomio on suunnattu Suklesin mukaan yhä enemmän jokapäiväiseen liikuntaan, jota palvelevat kevyen liikunnan väylät sekä valaistut hiihtoja pyöräilyradat. Onneksi terveydestä puhutaan paljon myös mediassa. Rekisterin mukaan Virossa on 2018 yhteensä 3 177 liikunta kohdetta, joissa on yhteensä 5 345 liikuntapaikkaa. Viro näkee liikunnassa viiteryhmänään erityisesti Pohjoismaat. 21 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 sin lieventämiseksi. Heistä 58 prosenttia (102 600) on 5–19vuotiaita lapsia ja nuoria. Ajatuksia on esitetty myös ratsastuskeskuksesta
22 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 P O L T T O P I S T E E S S Ä Teksti: MIKAEL FOGELHOLM Miksi menisit seuraamaan kaupunkimaratonia. Varmaan totta – mutta ehkä mukana olo kansanjuhlassa olisikin eri asia. Perusasiat olivat ja ovat Helsingissä kunnossa. Tätä jäin pohtimaan. Puolimaratonin reitti oli nyt viety maratonin reitille, eli kiersimme rantaviivaa muun muassa Kuusisaaren ja Lauttasaaren kautta Ruoholahteen ja sitten Kansalaistorille Baanaa pitkin. Kuinka paljon näistä on järjestäjien vastuulla, kuinka paljon ihan vaan kansallista mentaliteettia ja normia. Pohdin tätä ääneen yliopistossa lounaalla ja eräs kollegani totesi, ettei hän tiedä mitään tylsempää kuin maratonin seuraaminen. Muistelin kilpamaratoonarin aikojani 1980-luvun puolessavälissä, jolloin Helsingin keskustassa oli tunnelma maratonin aikana ihan eri luokkaa. Ja miksi monissa muissa paikoissa – mutta ei Helsingissä – ihmiset ylenpalttisesta muusta ohjelmatarjonnasta huolimatta jaksavat olla innoissaan massamaratonista. Miksi ihmiset Berliinissä ja Tukholmassa menevät sankoin joukoin katselemaan kun muut juoksevat läpi kaupungin. Mutta silti jokin puuttuu. Juoksun aikana oli koko ajan seuraa, mikä kannusti. Se on ihan hyvä määrä. Reitti on vaihteleva ja kaunis, joskin muutamat terävät nousut ja laskut hidastavat ainakin huippujuoksijoita. Entisenä kilpamaratoonarina en tietenkään vain juossut läpi, vaan yritin mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Ovatko ruotsalaiset, saksalaiset, hollantilaiset ja espanjalaiset vain erilaisia ihmisiä, jotka ihan itse, osana joukkoa, saavat kansanjuhlan aikaiseksi. Vastineessa kehuttiin, kuinka hienoa on saada massamaratonin kaltainen kansanjuhla kaupunkiin. Onko aika vain muuttunut ja ihmisillä niin paljon muuta tekemistä, ettei maratonin seuraaminen kiinnosta. Nyt reitin varrella oli jonkin verran yleisöä, enimmäkseen odottamassa kaveria tai isää tai äitiä, jolle huutaisivat. Aihe tuli mieleeni toukokuun puolessavälissä, jolloin osallistuin Sydänliiton joukkueessa hyväntekeväisyysmielessä Helsinki City Runiin eli puolimaratonille. Miksi toiset kaupunkimaratonit ovat kasvaneet, mutta Helsinki näivettyy. Juoksijalle kaupunkimaratonille houkuttelevat perus asioiden lisäksi fiilis siitä, että tapahtuman eteen on tehty jotain erityistä ja että oikeasti ollaan osa kansanjuhlaa. Kilometrit oli hyvin merkitty ja mehuasemilla sai urheilujuomaa ja vettä. 7 000 juoksijaa puolikkaalla ei siis ole huono, mutta sen jälkeen juostun maratonin osallistujamäärä eli vajaa 2 000 juoksijaa on pääkaupunkimaratoniksi surkea. Laji onkin kiehtova tutkimuskohde, paitsi fysiologian näkökulmasta, myös muun muassa pelitaktiikan tutkijoille, historioitsijoille, sosiologeille ja sosiaalipsykologeille. Tarvitaanko reitin varrelle bändejä, olutmyyntiä, tai muita kansanjuhlaan kuuluvia tapahtumia. Olivatko massamaratonit 1980-luvun Suomessa erilainen kansanjuhla kuin nykyisin. Puhun nyt kaupunkimaratoneista ja erityisesti niiden katselijoista. Tarmoa riitti siitä huolimatta myös ympäristön tarkkailuun. Näitä löytyy Tukholmasta ja useimmista muista massamaratoneista ja fiilis on jo ihan eri luokkaa. Meitä puolimaratonin juoksijoita oli yli 7 000. Muutamat taputtivat käsiään vaisusti. Mietin äsken erään toisen massaliikkeen tutkimista hieman samoista näkökulmista. Olin jälkimmäisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, mutta sana ”kansanjuhla” ei oikein kuvaa Helsingin maratonpäivää, jossa tunnelma oli oikeasti vaisu. Miksi tunnelma ei kohoa. Miksi toiset kaupunkimaratonit ovat kasvaneet, mutta Helsinki näivettyy?. MIKAEL FOGELHOLM, ETT Ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto LTS:n puheenjohtaja Sähköposti: mikael.fogelholm@helsinki.fi T ässä Liikunta & Tiede -lehden numerossa on kaksi kiinnostavaa artikkelia massailmiöstä nimeltä jalkapallo. Helsinki maratonpaikkana ei oikeasti taida olla houkutteleva. Heitän nämä ajatukset vapaasti historian, sosiologian ja sosiaalipsykologian tutkijoille. Vai onko tämä jonkinlainen kansanluonne. Miksi ihmiset Berliinissä ja Tukholmassa menevät sankoin joukoin katselemaan kun muut juoksevat läpi kaupungin. Pari päivää tapahtuman jälkeen Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa vastustettiin kaikkia kaupunkitapahtumia (koska ne häiritsevät yksityisautoilua ja takseja)
Tällaisia tunnettuja journalisteja ovat muun muassa Simon Kuper, Jonathan Wilson, David Downing, David Winner, Uli Hesse-Lichtenberg, ja niin edelleen. Tosin hänen kommentissaan, jonka mukaan suomalaista jalkapallobuumia ei ole muualla juurikaan huomattu, ei puutu sarkasmia. Nykyään sitä sarkasmia olisi syytä olla vielä enemmän – joskaan kukaan ei taida puhua buumistakaan. Kuva: SPUTNIK/LEHTIKUVA/FEDORENKO. Simon Kuperin kirjasta on suomennettukin versio, Matka pallon ympäri (2000), ja siinä on myös kuvaus suomalaisesta jalkapallobuumista. Tietyt nimet toistuvat ristiin lähdeluetteloissa. 23 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: VESA VARES Jalkapallo, politiikka ja uusi aika Jalkapalloa koskevasta historiankirjoituksesta laajempi ja parhaiten tunnettu kirjallisuus on tosin edelleen varsin usein journalistien tuottamaa. Politiikkaan liittyvät kommentit ovat Jalkapallon historian, yhteiskunnallisuuden, poliittisuuden, fanituksen, kulttuurisuuden, sukupuoliin liittyvien aspektien ja monien muiden ilmiöiden tutkiminen on tavallaan uuden ajan yhteiskunnassa tutkimuksellisella, joskin huonosti resursoidulla aallonharjalla. Suurin osa tästä kirjallisuudesta ei ole kovin historiatietoista, vaan kiinni nykypäivässä ja pelissä itsessään enemmän kuin yhteiskunnallis-poliittisissa kytköksissä. T ämä kiinnostus on uutta, mutta sitä voi pitää hyvin luonnollisena, oikeastaan melkein väistämättömänä: miten näin laajoja ihmisjoukkoja niin monella tavalla koskettavaa ilmiötä voisi uskottavasti poistaa kokonaiskuvasta tutkittaessa ihmisten identiteettiä, ryhmäkäyttäytymistä, vallankäyttöä, propagandavaikuttamista, kansallisia ja muita stereotypioita, ja lukuisia muita asioita
Laajat tutkimukset ovat kuitenkin useimmiten saksankielisiä monografioita, joka sitä paitsi on edelleen historiankirjoitukselle se luontevin formaatti. Itävallan kuuluisimmasta pelaajasta Matthias Sindelarista ja etenkin hänen kuolemastaan natsien uhrina on siitäkin useita sankarillistavia uhrikertomuksia. Räikeästi propagandistinen elokuva johti myös diplomaattiseen sanaharkkaan, koska ukrainalaiset maalattiin siinä yhteistoimintamiehiksi, ja sankareina olivat venäläiset. Urheiluhistorian alalla on tällä hetkellä vallitsevana tulkintana, että urheilu väen sopeu tumista ja yhteistyötä kansallissosialismin kanssa on vähätelty, mutta toisaalta on myös kritisoitu vastakkaisen kertomuksen myyttejä, etenkin tohtori Nils Havemannin toimesta. Seuratasolla maiden parhaat joukkueet muodostuvat aivan valtaosin ulkomaisista pelaajista, joiden tausta on useimmiten Euroo pan ulkopuolelta. Irsee-Dialoge on hyvä esimerkki siitä, miten akateemiset mitat täyttävä historiantutkimus on viety viime aikoina uuteen ilmiöön ja sen avulla on sekä valaistu menneen ajan yhteiskuntaa että ravisteltu siitä vallitsevia myyttejä. Saksalainen ja ukrainalainen tutkimus on viime aikoina riisunut pelin ympäriltä lukuisia myyttejä, muun muassa tappouhkauksen, sekä sen, että edes henkensä menettäneiden murhaamisen tärkein syy olisi ollut edellä mainittu peli. 24 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 usein varsin pinnallisia ja stereotypioivia, usein toistellaan vanhoja myyttejä. Toki Irsee-Dialogepiirin keskeiset henkilöt ovat julkaisseet tutkimustuloksiaan myös englanniksi, esimerkiksi Soccer and Society -lehdessä. Myytit kuitenkin talvehtivat aina sikäli hyvin, että Putinin Venäjän nationalismin noustessa on tätäkin vanhaa myyttiä elvytetty, ja sen hengessä on filmattu uusi elokuvaversiokin (edellinen on 1960-luvulta) Ottelu vuonna 2012. Tämä kertomus oli niin vetoava ja voimakas tarina, että se oli myös pitkään neuvostoliittolainen totuus – vaikka jo varhain kävi ilmi, että kuolonuhreja oli vain neljä, ja hekin kuolivat useita kuukausia myöhemmin. Sen sijaan anglosaksinen jalkapallotutkimus on ollut luonteeltaan sosiologisempaa ja vähemmän kiistanalaista, mitä itse historian vaiheisiin tulee. Kansainvälinen maajoukkuetason menestys on kuitenkin jäänyt uupumaan sikäli, että yksikään Afrikan maa ei ole koskaan onnistunut pääsemään MM-kisoissa pidemmälle kuin kahdeksan parhaan. Virheitäkin tulee; esimerkiksi David Goldblatt yli 900-sivuisessa järkäleessään itse näistää Suomen noin kymmenen vuotta etuajassa. Kun ukrainalaiset johtavat puoliajalla, SS-upseeri käy kertomassa joukkueelle, että jos se voittaa, pelaajat ammutaan. Tämä koettiin erityiseksi loukkaukseksi siksikin, että samana vuonna Ukraina isännöi Puolan kanssa EM-kisoja. On puhuttu jopa jalkapallohistorioitsijoiden Historikerstreit’ista eli historiakiistasta; Historikerstreit on tunnettu termi Saksan historiantutkijoiden tilinteosta natsismiin. Jalkapallo on myös päätynyt usein diktaattorien leikkikaluksi. Mutta muitakin vastaavia tapauksia on, ja jotkin paljastukset ovat herättäneet merkittäviäkin kiistoja kritisoidessaan vanhoja myyttejä. Jalkapallo on ollut etenkin Afrikalle tärkeä kansallisen identiteetin muodostaja, joskin myös hajottaja, koska Afrikan valtiot ovat usein etnisesti hyvin hajanaisia. FIFA haluaa jalkapallon globaaliksi lajiksi Yksi jalkapallon nykyajan piirteitä on ollut myös se, että peli on globaalistunut. Irsee-Dialogen tutkimukset ovat osoittaneet, että nämäkin sisältävät runsaasti liioittelua; todellisuus oli arkisempaa – ja sopeutuvampaa. Latinalaisen Amerikan kontribuutio on tässä suhteessa jo vanha perinne, ja viime vuosikymmeninä myös afrikkalaispelaajat ovat lyöneet läpi. Luultavasti suurin osa niistä, jotka tuntevat kyseisen pelin olemassaolon, ovat sisäistäneet neuvostopropagandan version: nälkiintynyt, sankarillinen vankijoukkue taistelee ylivoimaista miehittäjän joukkuetta vastaan, joka vielä pelaa brutaalisti ja tuomarin suosimana. Yhdessä versiossa pelaajat ammutaan jo kentälle. Saksalaisessa jalkapallotutkimuksessa on kiistelty runsaasti siitä, kuinka epäpoliittista tai poliittista maan jalkapalloliiton DFB:n, seurojen ja jalkapalloväen toiminta todellisuudessa oli. Tässä suhteessa onkin valitettavaa, että saksan kielen taito on Suomessakin kovasti kaventunut. Toisaalta tämä epäilemättä johtuu myös maiden historioista ja niiden eroista. Elokuva oli jonkin aikaa esityskiellossa Ukrainassa. Joukkue päättää kuitenkin uhrata itsensä murskatakseen vihollisen yli-ihmismyytin, voittaa ottelun, ja sen jälkeen se kuljetetaan Babi Jarin rotkoon ja ammutaan – peliasuissaan. Esimerkiksi Bayern Münchenin piirissä oli muodostunut omaa identiteettiä luova, monelta osin perusteltukin, tarina siitä, kuinka Bayer München oli Kolmannessa Valtakunnassa eräänlainen ”järjestelmänvastainen” joukkue, joka sai kärsiä. Erityisesti on mainittava niin sanottu Irsee-Dialoge-sarja, jossa on julkaistu runsaasti tutkimuksia, niin kirjoja kuin artikkelikokoelmia erityisesti sota-ajan ja maailmansotien välisen ajan jalkapallon historiasta. Edellä mainittu Soccer & Society on sekin pääasiassa sosiologisia aiheita julkaiseva foorumi, ja brittiläisestä jalkapallotutkimuksesta kuuluisin lienee Leicesterin koulukunta, joka tutki etenkin 1980–90-luvuilla faniuden ja huliganismin juuria. Myytit talvehtivat hyvin Akateemisen tutkimuksen painopiste on tällä hetkellä ehkä ennemminkin Saksassa, ainakin mitä jalkapallon historiaan tulee. Klassinen esimerkki jalkapallon historian joutumisesta politiikan kohteeksi on niin sanottu kuoleman ottelu ukrainalaisten ja saksalaisten välillä vuonna 1942. Se on koskeneet sitä, kuinka laaja vastuu koko saksalaisella yhteiskunnalla on natsismista ja sen teoista ja kuinka ainutkertaisia tai saksalaiseen traditioon kuuluvia nämä olivat. Aasia kulkee tässä suhteessa jonkin verran perässä, mutta ei sekään ole merkityksetön, etenkin kun Aasia on markkinointikohteena yhä tärkeämpi
Twiittaus herätti paljon huomiota ylistävästä loppukommentista huolimatta, sillä kenen mieleen edes tulisi toivottaa Ronaldolle tai Messille hyvää jatkoa parisuhteen ja kotitöiden piiriin, kun heidän joukkueensa putoaa turnauksessa jatkosta. Se oli nimit täin Tshekkoslovakia. Muuten on pelättävissä imagoa vahingoittavia reaktioita. Kuvaavaa on, että esimerkiksi olympiakisojen mitalirohmu DDR ei ollut lainkaan kiinnostunut naisjalkapallosta, vaikka muuten se suosi voimakkaasti naisurheilua – sen oletuksen pohjalta, että sitä kautta oli saavutettavissa nopeimmin ja laajinta menes tystä. Naisjalkapallo joutui taistelemaan oikeastaan vielä enemmän ennakkoluuloja vastaan kuin muu naisten urheilu. Jokainen, joka haluaa esiintyä urheilun tietoviisaana, voikin loistaa vähällä vaivalla kehumalla pystyvänsä luettelemaan DDR:n jalkapallon naismaajoukkueen kaikki pelit ja maalintekijät. Toisaalta tämä spekulointi voi johtua osittain myös stereotypioivista ennakkoluuloista, sillä harvemmin oletetaan, että Euroopan, Aasian tai Etelä-Amerikan äänet olisivat ohjailtavissa yhtä helposti, saati minään blokkina. Toisaalta matkaa on vielä aidosti paljon jäljellä: monissa vahvan jalkapallokulttuurin maissa naisjalkapallo on edelleen laiminlyöty, jonkinlainen täyte, kuriositeetti tai soma lemmikki verrattuna ”oikeaan” jalkapalloon. Muutos oli silti merkittävä ajankuva: MM-kisojen historiahan tuntee myös toisen Etelä-Korea-Turkkiottelun. 25 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 joukkoon. Ehkä jotenkin kuvaavaa on myös se, ettei tuolloin vastassa ollutta valtiota ole sitäkään enää olemassa. Tuskin yhtään merkittävää päätöstä FIFA:ssa tehdään spekuloimatta, mitä palveluksia on luvattava erityisesti Afrikan maille, joilla on käytössään suuri ääniosuus. Se on vuodelta 1954, se kiinnosti tuskin ketään, sitä pidettiin kehittyneempien maanosien myöntämänä armopalana ja kisojen kannalta pakkopullana, eikä pelille muodostunut urheilullisestikaan mitään mielenkiintoa, koska Etelä–Korea oli niin selkeästi altavastaaja – Turkki voitti 7–0. Voimistelun, jousiammunnan, taitoluistelun, tenniksen ja monen yleisurheilulajinkin saattoi katsoa sisältävän esteettisen aspektin ja olevan siten ”naisellista”, mutta jalkapallo oli nimenomaan miesten peli ja taistelulaji. DDR:n urheilubyrokraattisen näkemyksen mukaan se oli siis tarpeeton laji, johon ei ollut syytä haaskata resursseja. Niinpä naisten jalkapallo tuntui erityisen mahdottomalta, ja 1920-luvulla tai myöhemminkin se joko kiellettiin monissa maissa tai estettiin käytännössä kieltämällä jalkapalloseuroja asettamasta kenttiään naisten käyttöön. Tämä on siinä mielessä suuri muutos vanhaan, että maailmansotien välissä naisurheilu oli Pohjoismaissa ennemminkin perässä muuta maailmaa kuin sen edellä. Monet näistä kielloista purettiin vasta 1970-luvulla. Vuonna 2002 samat maat olivat sen sijaan päässeet jo askeleen päähän MM-finaalista. Etelä-Koreankin pääsy näin pitkälle johtui ainakin osaksi isäntäjoukkueeseen hyvin suopeasti suhtautuneista erotuomareista. FIFA:n julkilausuttu tavoite on ollut jo kauan levittää jalkapallo globaaliksi lajiksi, ja kisojen kiertämisestä kaikissa maanosissa on tullut itseisarvo. Mistä kaikesta jalkapallo, tai mikä tahansa urheilu, tulee osavastuulliseksi oloissa, joissa vallitsevat diktatuuri ja ihmisoikeusrikkomukset?. Tutkijoista Riikka Turtiainen on nostanut esille Englannin jalkapalloliiton kuvaavan twiitin maan naisjoukkueen pudottua jatkosta vuoden 2015 EM-kisojen pudotuspelivaiheessa. FIFA:n korruptoitumisen vuoksi tämä toiminta on kuitenkin nähty jo pitkään enimmäkseen tuen ja äänten kalasteluna, ei niinkään aitona pyrkimyksenä. Twiitti oli varmastikin lähetetty vilpittömällä mielellä ja hyvää tarkoittaen, mutta se on juuri siksi asenteellisesti varsin paljastava: Our Lionnesses go back to being mothers, partners and daughters today, but they have taken on another title – heroes. Kyse on myös valinnasta, sillä pohjoismaiset opetusministeriöt ovat olleet herkimmin vaatimassa tasa-arvoohjelmia urheiluun, ja vaikka resurssien jako ei ole edelleenkään tasapuolista, niin yhteiskunnallinen ja poliittinen sidos vaatii ainakin jonkinlaisen kohtuullisuuden. Naisjalkapallo oli kuitenkin DDR:n aikana täysin tytärpuolen asemassa: se ei ollut olympialaji, eikä järjestetty edes virallisia MM-kisoja. Valtion loppuvaiheissakin DDR:ssä oli vain muutama tuhat naisjalkapalloilijaa, samaan aikaan kun LänsiSaksassa näitä oli satoja tuhansia. Tätä on selitetty maanosan poliittisella levottomuudella ja yhteiskunnallisella tilanteella, joiden vuoksi pelin infrastruktuurit ovat surkeassa kunnossa, ja parhaat pelaajat katoavat ulkomaille. Aasialta on onnistunut seuraavakin askel eli pääseminen välieriin kahdesti, nimittäin EteläKorealta ja Turkilta vuoden 2002 kisoissa, joskin Turkki on ollut jalkapallossa jo pitkään ennemminkin ”eurooppalainen”. Naisjalkapallon nousu Nykyajan ilmiöihin kuuluu myös naisjalkapallon nousu. Pelejä oli nimittäin yksi, se oli muutama kuukausi ennen DDR:n valtion lakkauttamista, ja DDR hävisi sen 0–3. Matkaa on jäljellä Ottaen huomioon tämän alkutilanteen naisjalkapallo on edennyt viime vuosina erittäin nopeasti. Tosin vuoden 2002 jälkeen Afrikan ja Aasian menes tys on hiipunut, ja tällä hetkellä ei pidetä lainkaan todennäköisenä, että kummastakaan maanosasta selviäisi yhtään maata välieriin tai edes puolivälieriin. Pisimmälle se on edennyt sosiaalivaltion oloissa, ja Pohjoismaat ovat olleet edelläkävijöitä
Urheilun ja politiikan hankala kytkös ei ole nykyaikana sinänsä muuttunut. Jos urheilujohtajat ja valmentajat puolestaan saavat käsiinsä resurssit, jollaisia ei voi toivoa normaalioloissa, he eivät kysy niiden taustaa. Aikaan kuuluu kuitenkin muutenkin, että omaa ulko näköä ja sopivasti paljasta vartaloa käytetään niin yleisen huomion metsästykseen kuin taloudellisten etujen vuoksi. On varmasti kiistämätöntä, että osalla miehistä liittyy naisten urheiluun seksistinen katse. Vain he pystyvät takaamaan, että rahat eivät lopu kesken, että järjestyshäiriöt pistetään kuriin kovalla kädellä, että ympäristöargumentit ja demokraattinen päätöksenteko eivät kaada hankkeita jo kehtoonsa, ja niin edelleen. Molemmat tulkinnat ovat kieliopillisesti oikein. Viime kädessä on vaikeaa sanoa, tarkoittaako pallon herruus pallon hallitsemista vaiko sitä, että pallo hallitsee. Nykyään kysytään samaa kaupallisuuden ja urheilun suhteista. Sama koskee itse nurmityöläisiä eli pelaajia, jotka harvoin ovat aidosti kiinnostuneita muusta kuin urheilusta, omasta lajistaan. Niinpä jos urheilu saa valtiolta, puolueelta tai diktaattorilta infrastruktuurit, stadionit, taloudellisen turvan ja mahdollisuuden kasvattaa jatkuvasti omaa toimintaansa, se ei halua kuulla asian poliittisesta tai moraalisesta puolesta. Sama on pätenyt jossain määrin henkilötasollakin. Osa naisjalkapalloilijoista on myös mennyt tähän julkisuuspeliin mukaan vähäpukeisilla tai jopa alastonposeeraamisilla. Fasistisen Italian ja kansallissosialistisen Saksan maajoukkuevalmentajat Vittorio Pozzo ja Sepp Herberger, Argentiinan maailmanmestarivalmentaja Cesar Menotti ja jopa Brasilian valmentaja Joao Saldanha eivät kukaan olleet poliittisen järjestelmänsä mannekiineja. Toisaalta ilmiö on osa laajempaakin nykyajan ilmapiiriä. Onko moraalista potkia palloa oloissa, joissa vallitsevat diktatuuri ja ihmisoikeusrikkomukset. Kamerunin tai Etelä-Korean täytyisi voittaa Saksan, Italian tai Brasilian kaltaiset perinteillä ja resursseilla kyllästetyt monumentit, naisten puolella kilpailu käydään omalla sektorilla. Toki on oleellista arvioida, missä vaiheessa kyseessä on oma vapaa harkinta, missä vaiheessa odotukset, joita vastaan on vaikeaa käydä saadakseen hetkensä julkisuudessa. Yksi naisjalkapalloon liittyvä tutkimusaihe on ollut myös seksismi. Etuna on se, että ei kuitenkaan tarvitse kilpailla samalla areenalla niiden kanssa, joiden historia ja vauraus antavat paljon suuremman etulyöntiaseman. Tämä suhde kulki kuitenkin myös toisinpäin. Naisjalkapallon kasvun ja tasa-arvoistumisen kehitystä ei kuitenkaan ehkä uhkaa samankaltainen stagnaatio lupaavan alun jälkeen kuin mikä on tullut Afrikan ja Aasian jalkapallon osaksi. Saldanha tosin sai lopulta potkut hiukan ennen vuoden 1970 MM-kisoja, mutta pääasialliset syyt eivät koskeneet hänen poliittisia mielipiteitään. On lähestulkoon mahdotonta sanoa ei, jos vaihtoehtona on ainutlaatuinen tilaisuus saavuttaa omalla alalla jotain suurta. Miesten jalkapalloturnaukset tuottavat kyllä säännöllisesti muutaman klassikon, mutta myös suuren määrän haukotusta. Myös moni miesjalkapalloilija on halunnut profiloitua muodin ja metroseksuaalisuuden kautta, eikä tarvitse klikata Googlea montakaan kertaa, kun maailmantähdistä Beckhamista Ronaldoon ja monesta muustakin löytyy paidattomuutta ja alusvaatemainoksia. On aiheellisesti kysytty, onko ylimalkaan kenenkään muun kuin autoritaaristen johtajien ja maiden mahdollista järjestää suuria kisoja ja muita megatapahtumia. Toki naisjalkapallon täytyy käydä epätasaista kilpailua miesjalkapalloa vastaan, ja tähän on lukuisia rakenteellisia rasitteita; mutta se kilpailu käydään tavallaan eri lohkossa, ei etabloituneen jalkapallon sisällä, vaan uutta vallaten sen rinnalla. 26 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Se, että vuoden 2005 EM-kisoissa kahdeksasta joukkueesta puolet ja vuoden 2009 EM-kisoissa 12 joukkueesta viisi oli Pohjoismaata, ei valitettavasti kerro ainoastaan Pohjoismaiden naismaajoukkueiden korkeasta tasosta, vaan myös naisjalkapallon monessa maassa nauttimasta aliarvostuksesta ja hitaasta liikkeellelähdöstä. Samalla kuitenkin nousee kysymys, mistä kaikesta jalkapallo, tai mikä tahansa vastaava urheilu, tulee tavallaan osavastuulliseksi. Esimerkiksi naisurheilun historian eturivin tutkijoihin kuuluva Gertrud Pfister on nostanut esille, miten bulevardilehti Bild-Zeitung esineellisti Saksan naismaajoukkueen pelaajia ja keskittyi näiden elämässä ”hömppä”-intressien piiriin Saksan järjestämien vuoden 2011 MM-kisojen yhtey dessä. Mutta kun järjestelmä koki välttämättömäksi menestyä, poliittinen puhdasoppisuus jäi taka-alalle. Ja onko aikoihin nähty upeampaa jalkapalloviihdettä kuin naisten EM-kisat Hollannissa vuonna 2017 – uusia joukkueita, ei rappaamista, ei filmaamista, ei mussutusta, finaalissa kuusi maalia, Nadia Nadimin tarina afgaanipakolaisesta Tanskan tähdeksi ja paljon muuta. Menotti ja Saldanha olivat jopa maittensa sotilasjunttien vasemmistolaisia vastustajia. Entä kesyttikö jalkapallo politiikan. Yleinen kysymys on, miten politiikka – usein nimenomaan autoritaarinen järjestelmä, jolla on laajat mahdollisuudet toteuttaa tavoitteitaan – muutti urheilun instrumentikseen ja pyrki käyttämään sitä hyväkseen. Saksalainen urheiluhistorioitsija Christine Eisenberg huomauttaa osuvasti, että tarkastelunäkökulma on hyvin usein politiikan vaikutus urheiluun, kun se usein voisi olla myös toisinpäin. VESA VARES, VTT, dosentti Poliittisen historian professori Turun yliopisto Sähköposti: vesvar@utu.fi Ku va : TT /L E H TI K U VA /W IK LU N D. Urheilu on usein hyötynyt juuri sellaisista hallitsijoista, jotka eivät ole tilivelvollisia demokraattiselle päätöksenteolle, sillä heille satsaukset ja kustannukset eivät ole este
Urheilun seuraamiskäytäntöjä on muuttanut erityisesti fantasiaurheilu, joka on samalla myös kasvattanut urheilufanien määrää. Käsittelen urheilufaniutta ensin fanien oman toiminnan kautta nykyisessä erilaisten digitaalisten. Ihmisiä myös kutsutaan erinäisiin sosiaalisen median yhteisöihin nimenomaan faneina. Samalla urheilufaniudesta, jossa tunteiden osoittamista pidetään luonnollisena, on tullut hyväksyttyä ja suosittua – tavisten rinnalla poliitikot ja julkkikset tunnustavat näkyvästi väriä rakentaessaan henkilöbrändiään. Hypertuotteistuneessa urheilussa eliittiurheilijat ovat yleensä olleet fanien saavuttamattomissa, mutta Twitterin ja Instagramin kaltaisten kanavien kautta urheilijoiden ja fanien väliset suhteet ovat rakentuneet uudella tavalla. Aktiivisesti median parissa viihtyvä fani on ihanteellinen kuluttaja sekä mediayhtiöiden että urheiluseurojen näkökulmasta. Facebook-kulttuurissa jokaisen oletetaan fanittavan jotakin. Faniuteen perinteisesti yhdistetystä tunnepitoisesta toiminnasta ja puheesta on tullut tykkäämisen, peukuttamisen, emojien ynnä muun aktiivisen some-toiminnan ansiosta kaikkialle arkeen levinnyt ilmiö. F animaisten piirteiden valtavirtaistumista ovat edistäneet paitsi yhteiskunnan medioituminen myös tosi-tv-formaateille tyypilliset ohjelmat, joissa jatkuvasti osoitetaan ja tunnustetaan tunteita. 27 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: SAMI KOLAMO Urheilufaniudesta valtavirtaa ja kokopäivätoimista performanssia Uuden digitaalisen median alustat ovat lähentäneet faneja ja huippu-urheilijoita toisiinsa
Somekanavat ja verkkoalustat toimivat myös otteluiden esivalmistelujen ja jälkipelien näyttämönä. Näin fanit pyrkivät laajentamaan ja syventämään kokemuksiaan ja raken tamaan itselleen sosiaalisen median keskustelujen kautta omakohtaisen mediaurheiluympäristön. Fantasiaurheilu ja moniavioinen fanius Urheilun seuraamiskäytäntöjä on muuttanut erityisesti fantasiaurheilu, joka on samalla myös kasvattanut urheilufanien määrää. Urheilufanit monien ruutujen äärellä Fanien mahdollisuudet osallistua urheilukulttuuriin myös tuottajina ja jakelijoina ovat parantuneet merkittävästi, kun laitteiden suorituskyky on kasvanut ja sosiaalinen media on tarjonnut ruohonjuuritason mediatuotannolle maailmanlaajuisen julkaisufoorumin ja keskusteluverkoston (Laukkanen 2003, 36–47). Sosiaalisessa tasaamisessa kyse on siitä, että fanit esittävät mielipiteitään asioista, jotka koskevat pelaa jien käynnissä olevia sopimusneuvotteluja tai muita tärkeitä kabinettiratkaisuja. McCarthy 2012). Uuden digitaalisen median alustat ovat lähentäneet faneja ja huippu-urheilijoita toisiinsa. Lisäksi verkon blogosfäärissä toimii useita kirjoittajia, jotka analysoivat joukkueurheilukilpailujen ottelutapahtu mat tarkasti. Useiden medialaitteiden samanaikaisessa käytössä kyse on median sekakäytöstä eli multitaskaamisesta, joka on nykyään urheilufaneille tyypillinen tapa seurata suosikkilajejaan. Nykyisin lähetyssignaalin voi välittää monenlaisille ruuduille, kuten mobiilipuhelimien ja tablettien näytöille, joita seurataan paitsi kodin piirissä myös julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa kaupunkiympäristöissä. Verkkoyhteisössä hengaaminen pyhittää koko päivän jalkapallolle. Kutsu kuulumisten vaihtoon viittaa keskusteluihin, joissa urheilija esittää erilaisia kysymyksiä ja pyyntöjä faneil leen. Fantasiaurheiluun hurahtaneille faneille lajien ja joukkueiden seuraamisesta on mobiililaitteiden myötä tullut jatkuvasti läsnä oleva ja mukana kulkeva harrastus, joka vaikuttaa voimakkaasti fanien tunnetiloihin etenkin pelipäivinä. 28 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 laitteiden ja käytäntöjen muodostamassa mediaympäristössä. Vielä fanien ja urheilijoiden välisiä sosiaalisen median keskusteluja voimakkaammin faniutta kohti henkilökeskeisyyttä on vienyt fantasiaurheilu. Facebook-keskustelujen rinnalla verkon muut sosiaalisen median alustat ja keskustelufoorumit, BBC:n ja Sky Sportsin jalkapallosivustot sekä englantilaisten lehtien verkkoversiot ja WhatsApp-viestipalvelun kaltaiset sovellukset toimivat tiloina, joissa fanit keräävät tietoa (esimerkiksi kokoonpanot, lehdistötilaisuudet ja loukkaantumiset) ja kohottavat yhteishenkeä. Urheilutoimittaja Maisa Soinisen (2016) suomalaisia Arsenal-faneja käsittelevän tutkimuksen perusteella Facebookin ryhmäkeskustelupalstalla on näissä keskusteluissa merkittävä rooli. Urheilublogistit ovat tulleet urheilujournalistien kentälle ja horjuttaneet näiden asemaa analyyttisen ja tunteisiin vetoavan urheilutiedon ykkösvälittäjinä (ks. Fanien aktiivinen painostus on pakottanut urheilijoita ja seurajohtajia avaamaan keskusteluja myös fanien suuntaan. Hieman toisen tyyppisessä tapauksessa 14-vuotias fani ja baseballin junioriliigapelaaja kutsui twiitissään baseball-joukkue Cincinnati Redsin suositun kakkospesävahti Brandon Phillipsin seuraamaan oman joukkueensa peliä. Pärjätäkseen fantasiaurheilussa reaalimaailman joukkueiden ja pelaajien iskukykyä on arvioitava seuraamalla paitsi pelejä myös verkon erilaisia analyysija vihjesivustoja. Yleisön suureksi yllätykseksi ja nuoren fanin iloksi Phillips saapui katsomoon, mikä tietysti johti yhteiskuvien ottamiseen ja niiden kierrättämiseen eri medioissa. Hypertuotteistuneessa urheilussa eliittiurheilijat ovat yleensä olleet fanien saavuttamattomissa, mutta Twitterin ja Instagramin kaltaisten kanavien kautta urheilijoiden ja fanien väliset suhteet ovat rakentuneet uudella tavalla. Reaalisista kohtaamisista Kassing ja Sanderson kertovat tapauksen, jossa Pohjois-Amerikan amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliigassa pelaavan Arizona Cardinals -joukkueen Darnell Dockett pyysi ilmeisesti yksinäisyydestä kärsiessään twiitissään faneja soittamaan hänelle ja juttelemaan kaikesta muusta paitsi jalkapallosta. Fanien suorat yhteydet urheilijoihin ovat voimistaneet henkilökeskeistä tähtifaniutta. Faneille on tyypillistä idolisoinnin kohteen jatkaminen ja laajentaminen omien tuotosten, kuten verkkolehtien ja YouTube-videoiden avulla. Sosiaalista mediaa tutkineet Jeffrey Kassing ja Jimmy Sanderson (2015) esittävät urheilijoiden ja fanien välisistä uusista vuorovaikutussuhteista kolme erityyppistä esimerkkiä, jotka voi nimetä sosi aaliseksi tasaamiseksi, kutsuksi vaihtaa kuulumisia ja reaalisiin kohtaamisiin johtaneiksi yhteydenotoiksi. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen Phoenix Suns -koripallojoukkueen tähtipelaaja Steve Nash kysyi faneilta Facebook-sivuillaan huonosti menneen kauden jälkeen: ”Mitä mielestäsi Sunsin pitäisi tehdä ensi vuonna?” Eräs amerikkalaisen jalkapallon ammattilaispelaaja puolestaan valitti Twitterissä kolottavia lihaksiaan ja tivasi seuraajiltaan vinkkejä siitä, ”mistä voi saada hyvän hieronnan”. Eräs Soinisen haastattelema fani kuvailee tyypillistä ottelupäiväänsä: No aamusta asti seurataan Facebookin keskusteluja, ne on tullut aika tärkeiksi [...] ja sitten pelin jälkeen riippuen vähän tuloksesta niin yleensä tulee ne muu tamat vakitekstarit ihmisille laitettua [...] ja sit mä en hirveesti kirjoittele Facebookkiin ite, mutta tulee seu rattua sitä keskustelua. Pelejä tai tilanteiden kehittymisiä voi puolestaan seurata perinteisen televisioruudun ohella internetin suoratoistopalvelujen, live-tulossivustojen ja sosiaalisen median kanavien kautta. Tämän jälkeen käännän katseeni siihen, miten faneja etenkin urheilun megatapahtumissa puhutellaan brändilähettiläinä. Vastaavanlaisia fanien ja urheilijoiden välillä käytyjä keskusteluja löytyy runsaasti sosiaalisesta mediasta. Erityishuomion kohteeksi nostan fantasiaurheilun, joka on lisännyt henkilöihin perustuvaa tähtifaniutta. Fantasiajoukkueen manage
Kun fanit siirtävät kannettavien ja verkottuneiden medialaitteiden avulla tietoa ja kuvia kisojen organisaattoreiden (FIFAn ja KOK:n) valvomilta ja estetisoimilta alueilta, kuten stadioneilta ja virallisilta Public Viewing -alueilta, he usein levittävät sosiaalisen median verkostojen kautta vallankäyttäjien lavastamaa julkisivua sponsoreiden logoineen ja sloganeineen. Marjamaan havaintojen mukaan Espanjassa pelipäivänä ihmiset ”vauvasta vaariin” pukeutuvat pelipaitoihin ja ovat lopputuloksesta riippumatta koko perheen kanssa iloisesti, huolettomasti ja avoimesti yhdessä ilman ”nationalistista puhkua”. Defoe teki omassa ottelussaan vain 0+1 ja Lampard mätti toisen jakson tehohetkenä vartissa 2+2. Fantasiaurheilun suosio on yksi esimerkki siitä, että mediakulutuksen faniutuminen ja faniuden valtavirtaistuminen palvelevat myös mediaurheilun tuotantokoneistojen etuja. Katselin kerran kave rini kanssa Chelsea–Boltonia ja kaverilla oli [Chelse an] Lampard kapteenina. Katsojat havainnoivat ja kuluttavat muiden katsojien toimia ja performansseja. Syventäessään faniuden käytäntöjä fantasiaurheilu voi tehdä faneista polygamisia eli uskollisia monelle seuralle. Megatapahtumissa faneja puhutellaan brändilähettiläinä. He toivovat, että fanit elävät kisabrändiä antaumuksella ja intomielisesti sekä levittävät ja kierrättävät juuri tietynlaista kuvastoa sosiaalisessa mediassa. Sitten hän esittää pääajatuksensa: Ehkä olisi tarpeen myös kehittää mittari sille, mil laisia jalkapallon seuraajia Suomi tuottaa. Ihminen on laumaeläin. Aktiivisesti median paris sa viihtyvä fani on ihanteellinen kuluttaja sekä mediayhtiöiden että urheiluseurojen näkökulmasta. Pelitutkija Olli Sotamaan (2013, 84) haastattelema fantasiamanageri toteaa: Olen ollut aina Chelsean fani. Fanien kaksoisroolista yleisöinä ja esiintyjinä pyrkivät hyötymään myös urhei lun megatapahtumien järjestäjät. Tämä mittakaava meidän on otettava huomioon, jotta voimme eteläafrikkalaisina esittää maatamme tehokkaasti ja omaaloitteisesti. Moniavioinen fani seuraa useita joukkueita ja pelaajia monen median kautta samaan aikaan (Ruihley & Billings 2012, 437). Erityisesti Pohjois-Amerikassa fantasiaurheilu on merkittävä liiketoiminnan ala, jossa eri lajien fantasiaurheiluliigoihin osallistuu arviolta 32 miljoonaa ihmistä (Howie & Campbell 2015, 62). Oikeaoppista faniutta määritteli myös marraskuussa 2010 Veikkausliigan toimitusjohtajaksi valittu Timo Marjamaa Veikkaajan (27/2010) kolumnissaan, jossa hän ihaili Espanjassa vuoden 2010 jalkapallon MM-kisojen aikana näkemiään fanittamistapoja. Se toteuttaa opittua käytösmallia huo maamattaan [...] Peleissä käymisen opettamisen tulee Useiden medialaitteiden samanaikaisessa käytössä kyse on median sekakäytöstä eli multitaskaamisesta, joka on nykyään urheilufaneille tyypillinen tapa seurata suosikkilajejaan.. Chelsea nousi samalla murskavoittoon ja minun olisi pitänyt olla fanina iloinen, mutta silti ketutti. EteläAfrikan MM-kisaorganisaation puheenjohtaja Irvin Khozan sanoin: Ajatelkaamme turnausta kolmenkymmenen päivän mainoksena EteläAfrikalle: kolmenkymmenen päivän televisiomainoksena, jota miljardit ihmiset ympäri maailmaa seuraavat. Fanta siapisteet olivat vieneet yliotteen tosielämän fanituksesta. Toimiessaan yleisönä fanit esiintyvät tv-kameroiden ja sosiaalisen median kanavien kautta ihmisille, jotka ovat fyysisesti toisaalla. Etelä-Afrikan jalkapallon MM-kisoissa faneja opastettiin oikeanlaiseen fanikäyttäytymiseen televisio-ohjelmien, kaupunkitilaan ripustettujen mainosja promootiokuvastojen ja maata kiertäneen superfani-ryhmän avulla. Mitä näyttävämpään karnevaaliasuun fani on pukeutunut, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hänet poimitaan kuvavirtaan. Minulla taas [Tottenhamin] Defoe . Fanit nähdään osaksi tapahtumaja paikkabrändiä sekä positiivisen mediajulkisuuden tuottamista. Selkeimmin tämä näkyy urheilun megatapahtumissa, joissa faneja kutsutaan osallistumaan tapahtumien kulkuun niin keskeisillä kisapaikoilla kuin myös somessa tapahtuman virallisilla kotisivuilla. Kuluttaminen ei näin kohdistu vain esineisiin vaan myös toisiin katsojiin. Jalkapallo voittaa harrastajat puolelleen, muttei saa jatkojalos tettua heitä samassa määrin lajin seuraajiksi. Tähän saumaan ovat iskeneet paitsi fantasiaurheilua analysoivat lehdet, verkkosivut ja ohjelmat asiantuntijoineen myös näkyvyyttä ja tunnettuutta hakevat mainostajat. Urheilun tuotantokoneiston edustajat ovatkin ottaneet huomioon sen, että fanit seuraavat suosikkejaan lähes kokopäivätoimisesti. Marjamaa surkuttelee suomalaiseen urheilun fanikulttuuriin kuuluvaa totisuutta ja runsasta alkoholin käyttöä sekä sitä, että laaja-alaisesta jalkapallon kehitystyöstä ja tutkimuksesta huolimatta Suomi ei koskaan pääse suurkisoihin. Fanien kameratietoinen käyttäytyminen kertoo, että perinteisesti erillisiksi toimimisen muodoiksi ajatellut yleisöys ja esiintyjyys ovat limittyneet toisiinsa. 29 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 rointi voi synnyttää katsomiskokemuksia, jotka ovat ristiriidassa seurauskollisen fanittamisen kanssa. Ihannefanit urheilun megatapahtumissa Televisiolähetysten perusteella näyttäisi siltä, että urhei lun megatapahtumissa fanien kesken käynnissä on performatiivinen kilpavarustelu, jolla tavoitellaan pääsyä globaaliin kuvavirtaan
Tällainen fanien toimeliaisuus on yhdistetty usein internetin ei-elitistisyyteen ja joka paikan tietotekniikan tavallisia kansalaisia voimauttavaan luonteeseen, jota ilmentävät sisältöjen jakaminen, yhteistyöverkostojen rakentaminen ja kansalaisaktivismin toteuttaminen. Teoksessa: J. Ihannefani saapuu tapahtumapaikoille etukäteen virittäytyneenä ja osaa esiintyä odotusten mukaisesti eli kameroita ja toimittajia miellyttävällä tavalla. Useimmille La Ligan joukkueiden faneille ensisijaisen tärkeätä on hauskanpito ja oman joukkueen menestys. 2012. & Billings, A. J. 2015. Saarikoski & O. Mäyrä, P. Näin ihmisiä, jotka etenkin Vancouverin keskikaupungin itäpuolella protestoivat ja kantoivat olympialaisia vastustavia julisteita ja merkkejä, voitiin surutta sakottaa. Helsingin yliopisto. Jalkapallon MMkisoissa ja olympialaisissa fanien laaja-alainen ja pyyteetön tuki on olennainen osa brändin vahvistamista. Sekä Marjamaalla että urheilun megatapahtumien järjestäjillä on näkemys siitä, millainen on ihannefani. Siksi Lähi-idästä, Aasiasta ja Venäjältä tulevien uusien ökyrikkaiden omistajien usein toivotaan pelastavan veloissa olevan seuran ja aloittavan uuden kukoistuksen aikakauden. Tapaustutkimus suomalaisista Arsenal-faneista 2010-luvulla. He ovat syrjäyttäneet ”sociot” eli seurojen faniomistajajäsenet espanjalaisessa jalkapallossa, kun laji on tuotteistunut ja medioitunut. Esimerkiksi espanjalaiset jalkapallofanit tunteva Ramón Llopis-Goig (2012) kirjoittaa hyperkuluttajista. Sotamaa (toim.) Pelitutkimuksen vuosikirja 2013, 73–92. Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 kaupunginhallitus sääti paikallisen lain nimeltä ”olympialaisten juhlasääntö”, joka kielsi sellaiset julisteet ja lakanat, jotka eivät juhlistaneet olympiakisojen festivaalihenkeä. Urheilun mega tapahtumissa fanien kontrollointi puolestaan ulottuu mediatiloista kaupunkitiloihin. http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2013/ ptvk2013_06.pdf Veikkaaja 27/2010. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/163869/soininen_viestinta.pdf Sotamaa, O. McCarthy, B. SAMI KOLAMO, YTT Mediatutkija Sähköposti: Sami.Kolamo@staff.uta.fi LÄHTEET Howie, L. 2012. 30 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 kuulua seuran tarjoamaan jalkapallokasvatukseen [...] Ottelutapahtuman voisi ajatella olevan jalkapalloper heen yhteinen tapaamishetki, jota tulee vaalia. Playing in the new media game of riding the virtual bench: confirming and disconfirming membership in the community of sport. & Sanderson, J. International Review for the Sociology of Sport 48 (4), 421–434. 2016. Megatapahtumissa faneja puhutellaan brändilähettiläinä. Toisaalta sosiaalista mediaa voi myös tarkastella suurten mediayritysten hallinnoimana ja organisoimana viestintänä sekä tarkasti algoritmitasolla suunniteltuina kohtaamistiloina. Ruihley, B. Viestinnän oppiaine. Infiltrating the boys’ club: Motivations for women’s fantasy sport participation. Joistakin protesteista ja faniaktivisteista huolimatta faniudessa on tapahtunut vähittäinen siirtymä kohti markkinoihin käytännöllisenä itsestäänselvyytenä suhtautuvaa eli markkinapragmatistista kuluttajuutta. J. Pro gradu -tutkielma. 2013. Llopis-Goig, R. 2012. Fantasy Sports: Socialization and Gender Relations. Fanit nähdään osaksi tapahtumaja paikkabrändiä sekä positiivisen mediajulkisuuden tuottamista.. Urheilun megatapahtumissa, kuten Venäjän jalkapallon MM-kisoissa, poliiseista ja järjestysmiehistä on tehty työntekijöitä, jotka palvelevat MM-kisojen virallista brändiä. Laukkanen, T. 2015. 2003. Koskimaa, F. Journal of Sport and Social issues 39 (1), 3–18. Journal of Sport and Social Issues 39 (1), 61–77. Kiinnostavaa on, että kisaisännät lupaavat jo ennen megatapahtumaa hakukirjassaan (Bid Book), että se tarjoaa ”oikeanlaisen, karnevaalihenkisen kisatunnelman”. Consuming sports media, producing sports media: An analysis of two fan sports blogospheres. International Review for the Sociology of Sport 48 (4), 435–452. From ’socios’ to hyper-consumers: an empirical examination of the impact of commodification on Spanish football fans. Etäfani 2.0. Soininen, M. https://www.brandsouthafrica.com/people-culture/sport/2010/ncpadvert Kassing, J. Lähikuva 4, 36–47. Lopuksi: kohti markkinapragmatistista faniutta Fanit ovat aktiivisia toimijoita, jotka omassa tuotannossaan kehittelevät, muokkaavat ja yhdistelevät erilaisia valtamediassa ja lajikulttuurissa kiertäviä ja toistuvia merkityksiä siten, että ne paremmin vastaavat heidän yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tarpeitaan. Heille on annettu oikeus sulkea tiloista ulos FIFAn, sen partnerien ja kansakunnan maineen pilaajiksi luokitellut ei-toivotut ihmiset ja symbolit. Arkipäivän fantasia: taidosta, faniudesta ja pelirytmistä fantasiajalkapallossa. Fanit eivät vastusta niinkään jalkapallon konsumeristisia valtarakenteita vaan lähinnä valmentajia ja seurajohtajia, jotka ovat kyvyttömiä rakentamaan kilpailukykyistä joukkuetta. Fanituottajuuden kulta-aika. Digitaalinen mediateknologia ja osallistuva kulttuuri. & Campbell, P. Suominen, R. W. Soccer & Society 13 (3), 392–408
Kuten fanit Suomessa, Unkarissa, Keniassa tai Koreassa, he katsovat mieluummin maailman parasta liigaa oman kotoisen sarjan sijaan. Ja silti Kansasissa, Amerikan sydänmaalla, on intomielisiä jalkapallofaneja. Kansas on Euroopan vastakohta. Seuran kentällä on 18 000 Jalkapallofanit ovat nuorempia, paremmin koulutettuja ja poliittisesti liberaalimpia kuin väestö keskimäärin. 18–34-vuotiaille amerikkalaisille jalkapallo on baseballia useammin suosikkiurheilu.. (Kun Swansea putosi kauden 2017–2018 Valioliigasta, nuorempi kirosi seuran ja luopui sen lakista. 31 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: BRUCE BERGLUND Käännös: JOUKO KOKKONEN Yhdysvallat jalkapalloistuu istumapaikkaa, joista 14 000 myydään kausikorttilaisille. Yli 56 prosenttia kansasilaisista äänesti Donald Trumpia vuonna 2016. Entinen kuvernööri hyväksyi niin rajun veroleikkauksen, ettei osavaltiolla ollut rahaa korjata teitä ja joissakin kaupungeissa koulujen oli suljettava ovensa viikkoja etuajassa. Vaikka kumpikaan ei ole astunut jalallaan Englantiin, heillä molemmilla on suosikkiseura – vanhemmalla Arsenal ja nuoremmalla Swansea. Hänen 12-vuotias siskonsa otti lakin kouluun. Sportingin kannattajat tunnetaan MLS:ssa intohimoisesta sitoutumisesta seuraansa. Major League Soccer (MLS) -liigassa pelaava Sporting Kansas City myi loppuun sata perättäistä ottelua kauden 2017 loppuun mennessä. Kymmenvuotias istui mietteliäänä aamiaispöydässä. Koulussa luokkatoveri osoitti oitis lakkia ja kiusoitteli: “Putoajat!”) Tämäkin kertoo, että pienessä minnesotalaisessa kotikaupungissani on hyvin asioista perillä olevia englantilaisen ja eurooppalaisen jalkapallon faneja. Hänen edessään olivat jalkapallon MM-kisojen lohkot ja ottelukaaviot. Omat 20ja 17 -vuotiaat poikani seuraavat Englannin Valioliigaa. Eikä ainoastaan kymmenvuotiaita poikia. Kesästä 2013 lähtien järjestetyt eurooppalaisten huippuseurojen näytösottelut ovat vetäneet katsomoihin kymmeniä tuhansia faneja eri puolilla oku aika sitten entinen opiskelijani julkaisi Facebookissa kuvan pojastaan. Kyseinen opiskelija ja hänen poikansa asuvat Kansasissa – yhdessä republikaanisen USA:n republikaanisimmasta osavaltiosta. MSL ei ainoa kohde yhdysvaltalaisille jalkapallofaneille. Hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä otteluita hän puntaroi, mitkä joukkueet etenevät lohkovaiheesta
Fanien reaktioissa oli myös vahva annos nationalismia: miten 300 miljoonan kansakunta ei voi löytää 11 kaveria, jotka löisivät 1,3 miljoonan asukkaan saarivaltion joukkueen. Merkittävin on naisten 1999 saavuttama MM-kulta. Amerikkalaiset haluavat katsoa amerikkalaisten voittavan. Karsiutuminen lopputurnauksesta hämmensi Silti iso kysymysmerkki on, kuinka monet amerikkalaisfanit seuraavat kesän 2018 MM-kisoja. Jalkapalloilijat ovat pieniä, laihoja ja nynnyjä. North American Soccer League NASL toi maahaan ikääntyviä kansainvälisiä tähtiä, kuten Pelén, Franz Beckenbauerin, Johan Cruyffin, ja George Bestin. Amerikkalaisissa urheilijoissa ruumiillistuu puolestaan miesihanne, joka on suuri, lihaksikas, rosoisen komea ja kova. Onkohan huono sijoitus, ainakin vuoden 2018 osalta. Rangaistuspotkujen jälkeen saavutettu voitto Kiinasta Rose Bowl -stadionilla teki naisten joukkueesta kansallisia sankareita ja tuotti yhden USA:n urheiluhistorian ikonisimmista kuvista voittomaaliaan juhlivasta Brandi Chastainista. He ovat vahvoja, lahjakkaita ja voittavia. Joku voisi sanoa USA:n poissaolon tulevan pahimpaan mahdolliseen aikaan ajatellen lajin kehittymistä Yhdysvalloissa. Pelaajamäärän kasvu ei silti vetänyt puoleensa amerikkalaisia urheilufaneja. Siitä huolimatta, että sama fani voi katsella 1–0 päättyvää baseball-ottelua ja pitää sitä mestarillisena. 32 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 USA:ta. Tai että kolmituntisessa amerikkalaisen jalkapallon ottelussa nähdään vain noin kymmenen minuuttia varsinaista pelaamista. Yhdysvaltalainen urheiluun keskittyvä kaapelitelevisioasema ESPN lähetti vuoden 2014 MM-kisoista 290 tuntia ohjelmaa. Vuonna 2014 USA eteni pudotuspeleihin yhdestä kisojen vaikeimmista lohkoista. Naisten jalkapallomenestys on vaikuttanut sekä naisurheiluun että jalkapalloon Yhdysvalloissa. Kesällä 2014 yli 109 000 katselijaa näki Real Madridin ja Manchester Unitedin pelaavan Ann Arborissa Michigan Stadiumilla – Yhdysvaltojen kautta aikojen suurin jalkapalloyleisö. Vanhemmat huomasivat, että laji on helppo oppia, ei vaadi suuria alkuinvestointeja ja sopii niin tytöille kuin pojille. Ensimmäinen lajia laajamittaisesti harrastunut sukupolvi tuo lapsiaan lauantaiaamun peleihin. Kuva kovakuntoisesta ja lihaksikkaasta nuoresta naisesta urheiluliiveissään ja nyrkit ylhäällä tarjosi uuden mallin amerikkalaisille jalkapalloilijoille. Jalkapallon kannalta oleellisin tapahtuma Yhdysvalloissa ei ole Pelén viimeinen ottelu 1977, David Beckhamin tulo LA Galaxyyn 2007 tai MM-menestys 2014. NASL oli lyhytikäinen, mutta jalkapalloharrastus laajeni etenkin Kaliforniassa ja koillisissa osavaltioissa. Vain amerikkalaiset viittaavat oman kotoisen liigansa voittajiin maailmanmestareina. Mutta kasvattaako lisääntyKansas on Euroopan vastakohta. Tosiasiassa oli kyse siitä, että jalkapallo on ulkomaalaista. Jalkapallon arvostus on lisääntynyt. Vuonna 2015 yli 25 miljoonaa katselijaa seurasi naisten MM-kisojen loppuottelua, jossa USA voitti Japanin. Reaktiot sosiaalisessa mediassa kohdistuivat huonoon esitykseen ja tyytymättömyyteen joukkueen tilaan. Facebook-kommentteja kertyi enemmän kuin talviolympialaisista, Super Bowlista ja Oscargaalasta yhteensä. Ja silti Kansasissa, Amerikan sydänmaalla, on intomielisiä jalkapallofaneja.. Ketkä valloittivat aikoinaan USA:n rajaseudut, kyntivät preeriat pelloiksi ja rakensivat pilvenpiirtäjät. Ottelua Portugalin kanssa seurasi 24,7 miljoonaa katsojaa. Vuonna 1970 jalkapalloa pelasi vain 49 000 lukiolaista, amerikkalaista jalkapalloa 900 000. Lajin antama kuva urheilijasta oli ristiriidassa amerikkalaisen miesihanteen kanssa. Baseballin loppuotteluiden nimenä on World Series, amerikkalaisen jalkapallon Super Bowlissa pelataan maailmanmestaruudesta. Amerikkalaiset fanit ylpeilevät siitä, että heidän joukkueensa ovat parhaita baseballissa, koripallossa tai jääkiekossa. Toisen väitteen mukaan amerikkalaiset eivät olleet tarpeeksi hyviä. Eivät ainakaan miehet, jotka näyttivät Cristiano Ronaldolta. Sama pätee muissakin maissa, mutta täkäläisellä urheilunationalismilla on erityisluonteensa, joka on muovautunut kansalliseen identiteettiin syöpyneestä erityisyyden ajatuksesta. Harrastajamäärät kasvuun etenkin koillisvaltioissa Jalkapallon suosio on kasvanut. Naiset maailman parhaita amerikkalaisia jalkapalloilijoita On kuitenkin amerikkalaisia jalkapalloilijoita, jotka ovat maailman parhaita. Näkyvyys ja suosio johti siihen, että Fox Sports osti kisojen 2018 ja 2022 oikeudet nelinkertaiseen hintaan 425 miljoonalla dollarilla. Nuorten pelaajien määrä nousi kolmeen miljoonaan vuoteen 2000 mennessä. Liian vähän maaleja kuului tavallinen väite. Ensi kerran sitten vuoden 1986 kisojen USA:n joukkue karsiutui lopputurnauksesta. Tasapeli Trinidad & Tobacon kanssa olisi riittänyt lokakuussa, mutta joukkue kärsi hämmentävän 1–2 tappion
Yleensä urheilupelien pelaajista ei tule lajin faneja, mutta FIFA on poikkeus. Sukujuuriltaan ruotsalainen Berglund valmistelee teosta jääkiekosta ja urheilun globalisaatiosta. He halusivat elämyksen, jolla on juuret heidän omassa yhteisössään, mutta joka on samaan aikaan suurempaa kuin heidän yhteisönsä ja suurempaa kuin USA. Näin tämän viime kesänä kun kävin katsomassa USA:n nelostason otteluita. Sekoitus amerikkalaisesta yhteiskunnasta. Pienten lasten vanhemmat pitävät jalkapalloa suosikkinaan kaksi kertaa muuta väestöä useammin. Virallisen faniklubin jäsenet käyttäytyivät kuin fanit Englannissa tai Meksikossa laulaen ja hoilaten koko ottelun ajan, paukuttaen rumpuja ja pitäen seuran kaulaliinoja näkyvillä. Toinen tekijä on FIFA-videopelien suosio. Alun perin vuonna 1993 julkaistua peliä on myyty yli sata miljoonaa kappaletta. FIFA ja venäläisjärjestäjät saattavat huomata, että jalkapallo tarvitsee Yhdysvaltoja enemmän kuin he luulivatkaan. Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli on luettavissa lehden nettisivuilla www.lts.fi Amerikkalaiset haluavat katsoa amerikkalaisten voittavan. Amerikkalaiset ostivat enemmän lippuja kuin argentiinalaiset, saksalaiset ja englantilaiset yhteensä. Amerikkalainen jalkapallo on selvästi suosituinta, mutta “maailman” jalkapallon suosio nousee – ja väestötekijät suosivat kehitystä. Fanit halusivat kokemuksen, jota perinteinen amerikkalainen urheilu ei välttämättä tarjoa. Jalkapallofanit ovat nuorempia, paremmin koulutettuja ja poliittisesti liberaalimpia kuin väestö keskimäärin. Noin 3000 fanin joukossa pikkustadionilla oli lapsia peliasuissa, teinipoikia, jotka yrittivät tehdä vaikutuksen tyttöihin, nuoria vanhempia vauvoineen, pitkäpartaisia hipstereitä, 50–60-vuotiaita pariskuntia, valkoisia, mustia, aasialais-amerikkalaisia ja latinoja. 33 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 nyt osallistuminen faniutta. Kaikella todennäköisyydellä loppuottelua seuraa yhtä moni katsoja kuin USA-Portugali -ottelua vuonna 2014 tai naisten voittoisaa MM-finaalia 2015. Berglund vieraili maaliskuussa Helsingissä perehtymässä Suomen jääkiekkohistoriaan. Hän on perehtynyt erityisesti Itä-Euroopan historiaan. Kun tämän vuoden MM-kisat alkavat, lukuisat yhdysvaltalaisfanit ovat taajuudella. He haluavat nähdä maailman parhaat pelaajat ja joukkueet, koska rakastavat lajia. https://calvin.edu/directory/people/ bruce-berglund Artikkelin käännös ja toimitus erikoistutkija Jouko Kokkonen. Yhä useammat amerikkalaiset yliopisto-opiskelijat opiskelevat ulkomailla, pääosin Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Yhdysvaltalaisia on Venäjällä tänä vuonna, mutta ei niin paljon kuin jos USA olisi mukana turnauksessa. Suuri määrä amerikkalaisista todellakin on jalkapallofaneja. Kirjan on määrä ilmestyä University of California Pressin sarjassa ”Sport in World History”. Vuonna 2014 Brasiliassa oli isäntämaan kannattajien jälkeen eniten amerikkalaisfaneja. Itse asiassa se, kuinka kisat onnistuvat ilman amerikkalaisfaneja, on isompi kysymys kuin se, miten fanit pärjäävät ilman omaa joukkuetta kisoissa. Peli on ollut Pohjois-Amerikassa yhtä suosittu kuin muualla maailmassa. Fanit käyttäytyivät myös toisin kuin baseballin tai amerikkalaisen jalkapallon katsojat. Amerikkalaisella urheilunationalismilla on erityisluonteensa, joka on muovautunut kansalliseen identiteettiin syöpyneestä erityisyyden ajatuksesta. Professori Bruce Berglund toimi Calvin Collegen historian professorina Grand Rapidsissa Minnesotassa. Naisten jalkapallomenestys on vaikuttanut sekä naisurheiluun että jalkapalloon Yhdysvalloissa.. Gallup-yhtiön mukaan itseään ammattijalkapallon faneina pitävien amerikkalaisten määrä on vuodesta 2006 vuoteen 2017 kasvanut 13 prosentista 28 prosenttiin. 18–34-vuotiaille amerikkalaisille jalkapallo on baseballia useammin suosikkiurheilu. Suosikkiurheilukseen jalkapallon nimesi seitsemän prosenttia – jääkiekon luku oli neljä ja baseballin yhdeksän. Suosion nousun taustalla on useita tekijöitä. Eri-ikäisillä faneilla oli päällään paikallisen seuran paitojen lisäksi eurooppalaisten seurojen sekä Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maitten maajoukkueiden paitoja. Vuonna 2014 valmistuneen tutkimuksen mukaan 34 prosentista peliä säännöllisesti pelanneista tuli faneja
34 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Miten palloilulajien nopeuskestävyys harjoittelua voitaisiin kehittää?
Nopeuskestävyys ominaisuutena Nopeuskestävyyteen vaikuttaa maksimaalinen te hon tuottokyky, suorituksen taloudellisuus, kyky tehdä työtä lähellä maksiminopeutta ja anaerobinen kapa siteetti. Kovatehoisessa työssä kykyyn teh dä työtä lähellä maksiminopeutta vaikuttaa muun muas sa miten tehok kaasti elimistö pystyy pusku roimaan syntynyttä happamuutta, uudelleen käyttä mään laktaattia energiantuotossa sekä myös aerobi sen energiantuoton teho. Yksittäisissä maksimisuorituksissa kuten 400 metrin juoksussa käytetään lyhyessä ajassa maksi maalisesti hyväksi anaerobinen kapasiteetti, jolloin kilpailun jälkeen lihaksen ja veren pH on laskenut alle 6,6, lihaksen ja veren laktaattipitoisuus noussut yli 20 mmol/l ja lihaksen fosfokreatiinivarastot käy Kuva: GORILLA/HERO. N opeuskestävyys ominaisuutena tarkoittaa kykyä ylläpitää mahdollisimman pitkään tehoa (tai nopeutta), joka ylittää maksi maalisen aerobisen tehon (tai nopeuden). 35 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: ARI NUMMELA On eri asia kehittää nopeuskestävyyttä lajeissa, joissa suoritus on yksittäinen maksimaalinen suoritus verrattuna lajeihin, joissa kilpailusuoritus sisältää useita lyhyitä kovatehoisia suorituksia. Varsinkin nuorten pelaajien kohdalla pitäisi pyrkiä siihen, että harjoittelukaudella tärkein nopeuskestävyysharjoitusmuoto on määräintervallit. Näin ollen nopeuskestävyys on merkittävä ominai suus lajeissa, joissa maksimaalisen suorituksen kesto on 30 sekunnista 2–3 minuuttiin tai intervallityyppi sissä lajeissa, joissa lyhytkestoiset kovatehoiset suo ritukset toistuvat useasti lajin kilpailusuorituksen aikana kuten joukkuepallopeleissä. Nopeuskestävyyssuorituksissa, joissa teho ylittää maksimaalisen aerobisen tehon, pääasiallinen ener gianlähde on anaerobinen glykolyysi, mikä tuottaa maitohappoa ja lisää lihasten happamuutta heiken täen lihasten voimantuottokykyä. Anaerobinen kapasiteetti ker too paljonko elimistö kykenee tuottamaan energiaa anaerobisesti. Suorituksen taloudellisuus tar koittaa puolestaan elimistön kuluttamaa energiaa suhteessa työmäärään. Määräintervallit kehittävät sekä aerobista peruskestävyyttä että parantavat palautumiskykyä. Esimerkiksi juoksussa maksimaalinen tehon tuottokyky tarkoittaa käytännössä juoksun maksiminopeutta. Nopeuskestävyyden merkitys palloilulajeissa Harjoittelun kannalta ajateltuna on eri asia kehittää nopeuskestävyyttä lajeissa, joissa suoritus on yksit täinen maksimaalinen suoritus kuten esimerkiksi juoksussa tai uinnissa, verrattuna lajeihin, joissa kilpailusuoritus sisältää useita lyhyitä kovatehoisia suorituksia kuten esimerkiksi joukkuepallopeleissä
Jalkapallopelin jälkeen Nopeuskestävyysharjoittelussa huomioitavia tekijöitä • Nopeuden ja kestävyyden kehittäminen luo pohjan nopeuskes tävyydelle • Nuorilla (14–18 v) harjoittelu on pohjien luomista nopeus kestävyysharjoittelulle • Maksimaalinen nopeuskestävyysharjoittelu on aikuisten ja nopeuskestävyyslajien erikoisharjoittelua • Määräpainotteisella ja matalatehoisella harjoittelulla kehitetään laktaatin poistokykyä ja aerobista kestävyyttä, mutta liikaa tehtynä heikennetään nopeutta • Tehopainotteisella harjoittelulla kehitetään laktaatin tuottonopeutta ja anaerobista kapasiteettia, mutta liikaa tehtynä heikennetään aerobista kestävyyttä • Nopeuskestävyysharjoittelua voidaan tehdä 1–3 krt/viikko • Joukkuepalloilulajeissa nopeuskestävyysharjoittelun pitäisi painottua nopeuden ja kestävyyden kehittämiseen, ei maksimaaliseen nopeuskestävyysharjoitteluun pelaajilta mitatut laktaattipitoisuudet ovat yleensä 2–10 mmol/l. Tärkeä osa pelaa mista on, että pelaajat itse säätelevät pelinope utta sekä kuormituksen ja palautumisen suhdetta pelin aikana niin, että suorituksen taso ei romahda pelin lopussa. Lisäksi nopeuskestävyysharjoi tusten toteutuksessa ajattelumalli valmentajilla on liian usein se, että jos urheilija väsyy, niin lisätään. Tämä sen vuoksi, että maksimaalinen nopeuskes tävyys saadaan vähillä harjoituksilla nopeasti mak simoitua, jos peruskestävyys ja nopeus on hoidettu hyvin harjoituskauden aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että tehokkaissa suorituksissa pelin aikana tärkein energiantuotto tapa ei ole anaerobinen glykolyysi vaan fosfokreati inivarastot. Anaerobisen energiantuoton mukana olo on tärkeää, sillä harjoituksen keskeinen tavoite on aerobisen energiantuoton kehittämisen ohella laktaatin pois ton kehittäminen. Maksimaalisen tehon tuoton ja nopeuden kehittyminen huolehditaan tekemällä voima ja no peusharjoituksia. Tällaisen kilpailusuorituksen lopussa lihasten voimantuotto on heikentynyt yleen sä 20–40 prosenttia ja kestää 1–2 vuorokautta ennen kuin elimistö on palautunut tekemään samanlaisen suorituksen uudelleen. Nopeuskestävyysharjoittelun ohjelmointi mak simaalisissa nopeuskestävyyslajeissa perustuu har joituskauden alussa määräintervalliharjoitteluun. Näissä har joituksissa suorituksen tyypillinen kesto on 15–180 s ja veren laktaattipitoisuus nousee 4–9 mmol/l välille. Fyysisesti vaativissa joukkuepalloi lulajeissa kuten jalkapallossa, koripallossa, saliban dyssä ja jääkiekossa on tyypillistä, että sydämen syk keet nousevat pelin aikana ajoittain lähelle maksimia ja lihaksen ja veren laktaattipitoisuudet nousevat jopa yli 10 mmol/l. Näin ollen nopeuskestävyydessä joukkuepalloilu lajeissa korostuu maksimaalinen tehontuottokyky, laktaatin poistokyky, aerobinen energiantuottokyky ja palautumisnopeus. Määräintervalliharjoituksissa on oleellista määrittää suorituksen teho sellaiseksi, että maitohapon tuotto ja poisto ovat hyvin tasapainossa eikä happamuuden lisääntyminen aiheuta merkittä vää väsymystä harjoituksen aikana. Sen sijaan nopeuskestävyyteen vaikuttavista tekijöistä kyky tehdä työtä lähellä maksimitehoa intervalliluonteisesti pitkiäkin jaksoja on oleellista. Nopeuskestävyysharjoittelu palloilulajeissa Valitettavan usein nopeuskestävyysharjoittelu miel letään ja toteutetaan palloilulajeissa pelkästään maksimaalisina lyhytkestoisina intervalleina lyhyil lä palautuksilla. Tämän tyyppiset harjoitukset ovat erittäin kuormittavia, sillä suuri teho ja lyhyet palau tukset aiheuttavat anaerobisen energiantuoton lopputuotteiden laktaatin ja happamuuden kasau tumisen lihaksiin. Nopeuskestävyyden harjoittelu Nopeuskestävyys ominaisuutena riippuu vahvasti sekä nopeudesta että kestävyydestä. Kilpailukautta kohti mentäessä harjoitusten tehoja nostetaan progressiivisesti siten, että kilpailuun valmistavalla kaudella harjoittelussa on mukana määräintervalliharjoitusten lisäksi tehointervallihar joituksia. Pelaajat säätelevät suorituksiaan itse niin, että eli mistö ei väsy totaalisesti pelin aikana. Esimerkiksi jalka pallossa huippupelaajat tekevät pelin aikana yleensä 150–250 lyhyttä tehokasta suoritusta, joiden kesto on yleensä alle viisi sekuntia. Maksimaalisia nopeuskestävyys harjoituksia, joissa laktaattipitoisuus ja happamuus nousevat lähelle maksimitasoa tehdään koko harjoi tusvuoden aikana vain 3–6 harjoitusta sekä kilpailut. Joukkuepalloilulajeissa ei ole tilannetta, jossa pelaa ja olisi vastaavanlaisessa väsymystilassa kuin esimerkiksi juoksija 400 metrin kilpailun jälkeen. Maksimaalisissa nopeuskestävyyslajeissa nopeuskestävyyden kehit täminen perustuu kestävyyspohjan ja nopeuden raken tamiseen harjoituskauden aikana. Joissakin lajeissa kuten jääkiekossa valmentajilla on myös tärkeä rooli kuormituksen palau tumisen säätelyssä pelin aikana tapahtuvien vaihtojen avulla. PKvarastot palautuvat nopeasti, minkä vuoksi lyhyetkin palautumisjaksot pelin aikana takaavat suorituksen intensiteetin säilymisen suh teellisen hyvänä peliajan loppuun asti ja tarvittaessa vielä lisäajalla. Joukkuepalloilulajeissa pelin luonne vaikuttaa siihen, että maksimaalinen nopeuskestävyys omi naisuutena ei ole oleellinen ominaisuus pelaajille samalla tavalla kuin esimerkiksi 400 metrin juok sussa. 36 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 tetty lähes loppuun. Happamuuden sietokyky ja puskurointi eivät ole joukkuepalloilulajeissa kovin merkityksellisiä, koska pelin aikana elimistön happamuus ei nouse maksimiin tai lähelle maksimia. Kestävyyspohjan rakentaminen onnistuu parhai ten määräintervalliharjoittelulla, joissa suorituksen teho on lähellä maksimaalista aerobista tehoa, jolloin aerobisen energiantuoton lisäksi myös anaerobinen energiantuotto on merkittävästi mukana
Pelikaudella määräintervallien pitäisi myös olla vähintään säilyttävänä ominaisuutena mukana viikkoharjoittelussa.. Määräintervallien pitäisi olla lajin kannalta tärkeämmässä asemassa kuin tasavauhtiset aerobiset harjoitukset, sillä määräin tervallit kehittävät sekä aerobista peruskestävyyttä että parantavat palautumiskykyä. ARI NUMMELA, LitT Urheilufysiologian johtava asiantuntija, KIHU Sähköposti: ari.nummela@kihu.fi Valmentajan on vaikeaa seurata ominaisuuksien kehittymistä, jos kaikki ominaisuusharjoittelu tehdään lajinomaisten pelien avulla. Pelikaudella mää räintervallien pitäisi myös olla vähintään säilyttä vänä ominaisuutena mukana viikkoharjoittelussa, koska kaikki pelit ja pelinomaiset harjoitukset ovat yleensä kovatehoisia ja määräintervallit ja peruskes tävyysharjoitukset ovat vastapainona tehoharjoituk sille. 37 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 palautusta. Lisäksi valmentajan on vaikeaa, jopa mahdotonta seurata ominaisuuksien kehittymistä, jos kaikki ominai suusharjoittelu tehdään lajinomaisten pelien avulla. Keppinä käy tetään yleisesti etunojapunnerruksia tai ylimääräistä suoritusta palautujaksojen aikana, mikä harjoituk sen edetessä johtaa siihen, että rangaistuilla pelaajilla harjoitusteho laskee entisestään ja harjoitus ei enää vastaa alkuperäistä tarkoitustaan. Koska maksimaalinen nopeuskestävyys ei ole jouk kuepalloilulajeissa tärkeässä asemassa, niin aivan liian monen joukkueen harjoittelussa maksimaaliset nopeuskestävyysharjoitukset ovat ainoita harjoittei ta, joilla pelaajien nopeuskestävyyttä yritetään kehit tää. Toisaalta maksimaaliset nopeuskestävyysharjoituk set vaikuttavat negatiivisesti sekä nopeuden että kestävyyden kehittämiseen. Nopeuden, varsinkin kiihdytysnopeuden kehit täminen on lähes kaikissa joukkuepalloilulajeissa tärkeä tekijä ja nopeus on myös tärkeä ominaisuus nopeuskestävyyttä ajatellen. Ominaisuushar joittelua tehdään yhä vähemmän erillisinä harjoituk sina. Lajinomaisilla harjoituk silla on vaikeaa säädellä harjoitusten tehoa omi naisuuksien kehittämisen kannalta oikeanlaiseksi. Harjoit telun pitäisi edetä voimaharjoittelusta nopeushar joitteluun harjoituskauden aikana. Aerobisen aineenvaihdunnan ja laktaatin poistokyvyn kehittämisen kannalta toimintamallina harjoituksissa pitäisi olla, että jos urheilijaa väsyy, niin lasketaan tehoa, jotta palautus voidaan pitää lyhy enä. Joukkuelajien harjoittelussa ja varsinkin nuorten pelaajien kohdalla pitäisi pyrkiä siihen, että har joittelukaudella tärkein nopeuskestävyysharjoitus muoto on määräintervallit. Varsin usein valmentajat käyttävät tällaisissa kovis sa harjoituksissa ”keppiä” harjoitustehon nos tamiseksi mahdollisimman korkealle. Tällaisen systemaattisen harjoitusmallin toteut taminen on vaikeaa, jos kaikki harjoittelu tehdään lajinomaisesti pelaamalla. kaksi pelejä 20x30 m kentällä • Prässipeli 4–6 pelaajalla puolella kentällä, jossa tar koituksena on tuottaa jatkuva kova paine pallollista pelaajaa kohti. Johtopäätöksiä ja kehittämisideoita Nopeuskestävyys ominaisuutena ja nopeuskestä vyysharjoittelu on joukkuepalloilulajeissa tärkeässä asemassa, mutta tärkeintä lajin kannalta ei ole mak simaalisen nopeuskestävyyden kehittäminen, vaan nopeuskestävyyteen vaikuttavien taustaominaisuuk sien kuten maksiminopeuden (tai tehon) ja perus kestävyyden kehittäminen. Ominaisuuksien kehittämisessä harjoittelumääri en ja harjoitustehojen systemaattinen muuntelu on olennaista. Nopeuskestävyysharjoittelussa lajinomaisuus esi merkiksi jalkapallossa tarkoittaa seuraavanlaisten harjoitteiden toteuttamista: • Sukkulajuoksut 20–30 m lyhyellä palautuksella, joissa käännöksissä tehdään yhden kosketuksen syöttöjä • Yksi vastaan yksi pelejä 10x30–40 m suuruisella kentällä tai kaksi vs. Luonnollisin kohta nopeuden kehittämiselle joukkuepalloilulajien har joittelussa on juuri ennen pelikauden alkua. Maksimaaliset nopeuskestävyysharjoitukset johtavat nopeasti kehittymisen pysähtymiseen, ellei samanaikaisesti kehitetä kestävyyttä ja nopeutta. Harjoittelukauden alkupuolella harjoi tusmääriä pitäisi kasvattaa harjoitustehojen kasvun ollessa maltillista. Toinen tyypillinen piirre joukkuepalloilulajien harjoittelukulttuureissa on ominaisuuksien kehittä minen lajinomaisilla harjoituksilla. Harjoittelukauden loppua kohti mentäessä tehojen pitäisi nousta harjoitusmäärien pysyessä ennallaan. Tällöin suuri riski on, että harjoittelu on teholtaan samankaltaista viikosta toiseen, mikä rajoittaa kestä vyys ja nopeusominaisuuksien kehittymistä
38 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: VILLE VESTERINEN, JUSSI MIKKOLA Pitääkö palloilijoiden käydä lenkillä. Kuva: GORILLA/ADAM BURN
2010, Nazaraki ym. Pelaajien fyysinen suoritus ja kestävyysominaisuusvaatimukset eri joukkuelajeissa.. 2018). 1998). 2005, Haugen & Seiler, 2015, Hokka 2001, Lignell ym. sykkeestä Laktaatti 80–90% 3–9 mmol/l 85–90% 6–8 mmol/l 85% (85–90%) 4–14 mmol/l 70% (90–95%) 4–13 mmol/l Max.hapenottokyky VO 2max (ml/kg/min) N: 50–65 M: 60–75 N: 44–54 M: 45–60 52–63 (NHL-91) 60 (NHL-18) N:50–55 (SWE) M:60–65 (SWE) Gocentas ym. Myös jääkiekossa suurempikokoisilla NHLpuolustajilla maksimihapenottokyvyn on todettu olevan noin 10 ml/kg/min matalampi kuin hyökkääjillä. Kestävyysominaisuuksien merkitys ei siksi tule tulevaisuudessa ainakaan vähenemään. Tiedetään, että joukkueen pelisuoritus koostuu useista eri tekijöistä, joista fyysiset ominaisuudet mukaan lukien kestävyys ovat yksi osa. Harjoitustavan valinnalla pystytään myös vähentämään usein kovassa kuormituksessa olevien alaraajojen lihasten iskutusta. 2009). Hyvä aerobinen kunto nopeuttaa palautumista pelien aikana ja mahdollisesti myös peleistä toiseen. Maksimihapenoton suhteen vaatimukset ovat joukkuelajeissa luonnollisesti pienemmät kuin kestävyysurheilijoilla, mutta normaaliväestöön verrattuna hapenottokyvyn tulee olla parempi. Miksi kestävyysominaisuuksista on hyötyä palloilulajeissa. Pelin aikana suoritetaan usein kymmeniä lyhyitä juoksupyrähdyksiä ja suunnanmuutoksia tehon ollessa maksimitasolla. 2018. Pelinopeus on selvästi kasvanut viime vuosikymmenten aikana, mikä puolestaan lisää pelaajien kovatehoisen liikkumiseen määrää. Koripallossa pelaajien painoon suhteutettu hapenottokyky on hieman matalampi johtuen pelaajien suuremmasta koosta. Suurimmista joukkuelajeista eniten aerobisia kestävyysominaisuuksia vaatii jalkapallo. Myös perusja vauhtikestävyysominaisuuksien on todettu olevan yhteydessä kovatehoisen liikkumisen määrään niin jääkiekossa kuin jalkapallossa (Lignell ym. Pelaajan fyysinen suoritus – muun muassa peliajan, liikkumisen määrän ja tehon suhteen – voi erota paljon eri joukkuelajeissa ja myös lajin sisällä pelaajan roolista ja pelipaikasta riippuen. 2015). 2018, McMillan ym. Lisäksi tiedetään, että sekä maksimaalinen kestävyyssuorituskyky että hapenottokyky ovat yhteydessä aktiivisuuteen koripallopelin aikana (Nazaraki ym. Nopeuden lisäksi vaatimuksia asettuu myös kestävyysominaisuuksille. Tämä puolestaan tuo etua taktiselle ja tekniselle puolelle, sillä väsyminen heikentää teknistä suorittamista ja voi rajoittaa pelitaktiikan toteuttamista (Haugen & Seiler 2015). 39 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Jalkapallo Koripallo Jääkiekko Salibandy Kesto Peliaika (noin.) 90 min (2 x 45 min) n. Kestävyysharjoittelua on siksi perusteltua tehdä riittävän matalilla tehoilla. Lisäksi lyhyempien pelisuoritusten (esimerkiksi hyökkäys) takia anaerobinen energia-aineenvaihdunta on suuremmassa roolissa pienentäen aerobisen energia-aineenvaihdunnan osuutta. Tutkimuksissa on havaittu, että korkeammalla sarjatasolla jalkapalloa pelaavat omaavat paremmat kestävyysominaisuudet (Wisloff ym. merkitys. 56 min pallo pelissä 40/48 min (4 x 10/12 min) 15–35 min 60 min (3x20 min) 15–30 min Vaihdot 20–30x 30–80s /4–5min 60 min (3x20 min) 15–30 min Vaihdot 12–27x20–120s Matka (m) Teho (% peliajasta) Kovatehoinen Kohtalainen teho Matalatehoinen ~9000 (8000–12000) 8–12% 20–30% 65–75% ~5000 (4000–7500) 6–20% 17–43% 50–72% ~4600 (2000–7000) 44% 14% 42% ~2000–2500 Teho (ka) % Max. 2009, Scanlan ym. 2005, Montgomery ym. 2011, Svenska Innebandyförbundet 2012 Fysiologiska riktlinjer för innebandyspelare, Vieira ym. Tämä liittynee siihen, että paremmat kestävyysominaisuudet omaavat pelaajat väsyvät vähemmän ja palautuvat nopeammin toistuvissa sprinttivedoissa, jotka ovat tyypillisiä monille palloilulajeille (Gharbi ym. Kokonaiskuormituksen hallinta on tärkeää. Esimerkiksi jalkapallo-ottelun aikana liikutaan noin 8–12 km, kun taas lentopallossa liikkuminen on huomattavasti vähäisempää, fyysisten vaatimusten kohdistuessa räjäh täviin suorituksiin, kuten hyppyihin. Ottelun aikana liikutaan paljon matalalla teholla, jolloin aerobisella energia-aineenvaihdunnalla on suuri TAULUKKO 1. oukkuelajien valmentajilla on erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka tärkeä ominaisuus kestävyys on joukkuelajien urheilijoille ja miten sitä pitäisi harjoitella. Lajien fyysiset vaatimukset muun muassa kestävyysominaisuuksien suhteen poikkeavat toisistaan (Taulukko 1)
Pelaajan yleinen urheilullisuus heijastuu kestävyysominaisuuksiin, siihen kuinka hän tekee omatoimiharjoittelua, aamu-/iltalenkkejä ja verryttelyjä sekä kuinka motivoinut hän on kehittämään fyysisiä ominaisuuksiaan pyrkiessään paremmaksi pelaajaksi. 2017). 40 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Hyvien kestävyysominaisuuksien myötä on myös mahdollista vähentää vammoja. Tämä korostuu etenkin turnauksissa tai jos ottelutahti on muuten tiivis. Erityisesti jalkaongelmien kanssa painiville voi suositella ”pehmeämpiä” harjoitustapoja, jolloin vähennetään iskutusten määrää ja sitä kautta jalkojen mekaanista kuormaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että usein yksittäisen ominaisuuden kehittämisessä joudutaan teke mään kompromisseja. Lajinomainen kestävyysharjoittelu taas sisältää edellä mainitut elementit. Pelinopeus on selvästi kasvanut viime vuosikymmenten aikana, mikä puolestaan lisää pelaajien kovatehoisen liikkumiseen määrää. On kuitenkin huomioitava, että keskeisverenkiertoa voi harjoittaa myös muilla tavoilla (polkupyöräja soutuergo, hiihto, rullaluistelu, sauvajuoksu/kävely vaihtelevassa maastossa, uinti). Pelaajien välistä kuormituksen vaihtelua pystytään kuitenkin tasoittamaan valmentajan kontrollilla Joukkuelajeissa kestävyys on perusominaisuus, joka mahdollistaa muiden ominaisuuksien (voima, nopeus, taito, nopeuskestävyys) paremman hyödyntämisen ja sitä kautta paremman pelisuorituksen.. Yleisesti voidaan todeta, että joukkuelajeissa kestävyys on perusominaisuus, joka mahdollistaa muiden ominaisuuksien (voima, nopeus, taito, nopeus kestävyys) paremman hyödyntämisen ja sitä kautta paremman pelisuorituksen. Yleinen kestävyysharjoittelu sisältää muun muassa intervallityyppisen hapenottoa kehittävän harjoittelun ja matalatehoisen peruskestävyysharjoittelun. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä isompi kenttä ja vähemmän pelaajia, sitä kovempitehoisempi pienpeli on. Joukkuepalloilulajien kestävyysharjoittelu on usein jaoteltu yleiseen ja lajinomaiseen kestävyysharjoitteluun. Usein fyysisten ominaisuuksien kehittäminen korostuu harjoituskaudella ja taktis-teknistentaitojen kilpailukaudella, mikä saattaa aiheuttaa fyysisten ominaisuuksien (myös kestävyyden) heikkenemisen kilpailukaudella (mm. Yleisesti painotettu maksimaalisen hapenottokyvyn harjoitusjakso voi olla lyhyempikin (esimerkiksi 4–6 vk, 2 harjoitusta viikossa, 3–6 x 4–8 min/2–4 min aktiivisella palautuksella). ”Juoksupeleissä” juoksu on optimaalisin harjoitustapa, jolloin myös hermo-lihasjärjestelmä saa tarkoituksen mukaista stimulusta. 2004). Pienpelit ovat pelinomaisia harjoitteita, joissa harjoituksen tehoa ja tapahtumien (syöttö/heitto/potku/harhautus/ suunnanmuutos/taklaus) määrää sekä spurttien kestoa voi säädellä usealla eri tavalla. Krustrup ym. Kentän koko, pelaajien määrä ja roolitus, ”lisäsäännöt” (esimerkiksi pallo/ kiekkokosketusten/pomputusten määrän rajoittaminen), pelin kesto ja pelien väliset palautusajat vaikuttavat pienpelien kuormittavuuteen. Kestävyysominaisuuksien merkitys ei siksi tule tulevaisuudessa ainakaan vähenemään. Hyvä kestävyyskunto tuo etua myös harjoitteluun, sillä esimerkiksi paremman aerobisen kunnon omaavat koripalloilijat pystyvät toteuttamaan lajinomaiset harjoitukset tehokkaammin ja laadukkaammin (Gocentas ym. Joukkuelajien kestävyysharjoittelun periaatteita Perinteisesti joukkuelajien harjoittelussa pyritään harjoittelemaan lajivaatimusten mukaisesti voimaa, nopeutta, kestävyyttä, ketteryyttä sekä lajitaitoja. (Ekstrand ym. On esimerkiksi osoitettu, että jalkapallossa puoliaikojen loppupuolella riski loukkaantua on väsymyksen myötä suurempi. Näissä harjoitteissa kuormitus vaihtelee yksilöittäin, osittain motivaation, roolituksen ja kuntotason mukaan ja kuormituksen vaihtelu on suurempaa kuin perinteisessä intervalliharjoittelussa. (Stone & Kilding 2009) Kovatehoisempaa… Intervallityyppisellä harjoittelulla (8 vk, 2 x viikossa, juosten 4 x 4min 90–95% maksimisykkeestä) on saatu hyviä tuloksia hyvätasoisten nuorten jalkapalloilijoiden maksimihapenoton ja pelin aikaisen aktiivisuuden kehittämisessä (Helgerud ym. 2011, Watson ym. Tämän periaatteen opettaminen ja kontrollointi on tärkeää harjoittelun alkuvaiheessa. Yleinen kestävyysharjoittelu sisältää tyypillisesti vähän suunnanmuutoksia eikä siinä ole lainkaan lajinomaista taitoelementtiä. Lajinomainen kestävyysharjoittelu toteutetaan usein erilaisilla (pien)peleillä ja lajinomaisilla harjoitteilla. 2001). Pienpeleissä harjoitetaan fysiologian lisäksi myös muita pelin elementtejä (havainnointi, päätöksenteko, lajitaidot). Sykkeen pitäisi olla steady-state vaiheessa anaerobisen kynnyksen yläpuolella, mutta vetojen teho (vauhti, syke, hapenkulutus) ei saisi laskea harjoituksen aikana – ei vetojen sisällä eikä vedoista toiseen. Näissä harjoituksissa on kuitenkin muistettava, että niitä ei saa tehdä liian kovilla tehoilla. Oleellista on, että harjoituksen aikana isot lihasryhmät ovat käytössä. Pienpelejä (small-sided games) käytetään lähes kaikissa joukkuepalloilulajeissa. 2003, Stone & Kilding 2009). Hyvä aerobinen kunto nopeuttaa palautumista peleistä ja harjoituksista (Tomlin & Wenger 2001). Se ei kuitenkaan ole pelisuoritusta määräävä ominaisuus, vaan kun kestävyys on riittävällä tasolla, se ei aiheuta esteitä pelisuoritukselle
Polarisoitu kestävyyden harjoitusmalli jossa korostuu matalatehoisen aerobisen harjoittelun määrä ja toisaalta kovatehoisten intervallien harjoittelu kun ”välimallin” harjoittelu on vähäisempää (Seiler & Kjerland 2006).. Toisaalta valmennuksellisesti on syytä miettiä mikä on fyysisesti huippukuntoisilla pelaajilla se tekijä, joka tuloksellista pelaamista rajoittaa – kannattaako kestävyyteen ylipäätään enää panostaa, vai riittääkö näissä tapauksissa kestävyyskunnon ylläpito. PK-harjoittelu toimisi kontrastina kovempitehoiselle lajija kestävyysharjoittelulle. Sovellettuna tämä polarisoitu malli sopii joukkuepalloilulajien urheilijoiden kestävyyden kehittämiseen. 41 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 (harjoituksen aikainen jatkuva ohjeistus ja kannustus oleellista) sekä vähentämällä pelaajien määrää. Monien kovatehoistenkin kestävyyslajien urheilijat harjoittelevat edellä mainitun takia niin sanotun polarisoidun mallin mukaan (Kuva 1, Seiler & Kjerland 2006). 2007), mutta antaa ylläpitävää tai jopa kehittävää harjoitusvastetta kestävyysominaisuuksien suuntaan. KUVA 1. Tutkimusten mukaan (Laursen 2010) PK-harjoittelun ärsyke tuleekin lihakselle molekyylitasolla eri reittiä kuin kovatehoisemmassa harjoittelussa, mikä vähentänee ylikuormituksen riskiä. Suuri osa muusta kestävyysharjoittelusta on siksi syytä tehdä matalatehoisena. Harjoitusvaikutuksen määrään vaikuttavat samat tekijät kuin harjoittelussa yleisestikin: harjoitusteho ja -tiheys, yksittäisten harjoitusten kesto ja harjoitusjakson pituus. Ei-lajinomaista kestävyysharjoittelua kannattaisikin toteuttaa pääosin matalatehoisena peruskestävyysharjoitteluna (PK). Pienpeleissä tulee väistämättä ”kevyempiä” jaksoja, jolloin sydämen kierrättämä minuuttitilavuus pienenee ja täten riittävää stimulusta ”pumpun” kehittämiselle ei välttämättä saada (Hoff & Helgerud 2004). On muun muassa pohdittu, riittääkö pienpelien stimulus kehittämään erittäin hyväkuntoisten pelaajien maksimaalisia kestävyysominaisuuksia ja sydämen iskutilavuutta. Kun tähän lisätään voimaja nopeusharjoittelu sekä suuri pelimäärä niin harjoittelun kokonaiskuormitus voi kasvaa liian kovaksi sekä hermo-lihasjärjestelmän (paljon iskutusta ja lihasvaurioita) että aineenvaihdunnallisen (paljon anaerobista tekemistä) Kovatehoista harjoittelua tulee paljon jo pelkästään lajiharjoittelun ja pienpelien kautta. Myös tämä puoltaa PK-harjoittelun käyttöä joukkuepalloilulajeissa kuormituksen hallinnan näkökulmasta. Pienpelien selvänä etuna on se, että kunto-ominaisuuksien lisäksi ne kehittävät myös lajitaitoja. 2011). Tutkimusten mukaan (Hammami 2017, Halouani ym. Tämä johtaa siihen, että suuri osa muusta kestävyysharjoittelusta on suositeltavaa tehdä matalatehoisena. 2011) pienpelit kehittävät lajissa vaadittavia kunto-ominaisuuksia pääsääntöisesti yhtä tehokkaasti kuin perinteisempi ominaisuusharjoittelu. Ylipäätään joukkuepalloilulajien harjoittelukokonaisuus on haastava kokonaiskuormituksen osalta, joka puolestaan helposti aiheuttaa palautumisongelmia ja lisää loukkaantumisriskiä. Tämä aiheuttaa kokonaisuudessaan helposti kovan kokonaiskuormituksen hermo-lihasjärjestelmälle sekä ruokkii anaerobista aineenvaihduntaa, jos matalatehoinen aerobinen harjoittelu vielä samanaikaisesti laiminlyödään. Todennäköisesti jo pelkkä PK-harjoittelu kehittää heikkokuntoisempien pelaajien kaikkia kestävyysominaisuuksia. Lisäksi on havaittu, että matalatehoinen kestävyysharjoittelu (~PK) ei kuormita autonomista hermostoa niin paljon kuin kovempitehoiset intervallit (Seiler ym. Yleisestikin suuri ongelma palloilijoiden harjoittelussa on se, että kaikki kestävyysharjoittelu tehdään samalla ja hieman liian kovalla teholla. Myös harjoitettavan urheilijajoukon taso vaikuttaa harjoitteluvasteisiin. Joukkuelajien urheilijoiden harjoittelussa viikkotasolla toistuvat usein korkeatehoiset pienpelit, inter vallit, erilaiset nopeusja voimaharjoitukset sekä varsinaiset pelit. 2014, Hill-Haas ym. 2014, Hill-Haas ym. Yleisesti on kuitenkin huomattava, että pääsääntöisesti pienpelit ovat kohtuullisen kovatehoisia – syke usein yli 80 % max (70–95%) ja La yli 3 mmol/l (2.2–9.4 mmol/l) (Hammami017, Halouani em. Näin ollen kestävyysvalmennuksen näkökulmasta pienpelit ovat käytännössä lähes aina yli aerobisen kynnyksen yläpuolella tapahtuvaa harjoittelua. On huomattava, että kovatehoista harjoittelua tulee paljon jo pelkästään lajiharjoittelun ja pienpelien kautta. …Vai peruskestävyyttä
Physiology of small-sided games training in football: a systematic review. Montgomery, P.G. Wisloff, U. 2005. ym. Training for intense exercise performance: highintensity or high-volume training. Sports Med, 39 (8), 615–642. Stone, M. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 19, 425–432. Gocentas, A. Med Sci Sports Exerc., 39(8), 1366–73. 2004. Krustrup P, Mohr M, Amstrup T, ym. http://www.innebandy.se/Global/SIBF/Forbundsinfo/Utveckling/Spelarutveckling/Fysiologiska%20riktlinjer%20 2012%20Ny%20version.pdf Tomlin, D.L. Biology of Sport, 32, 207–212. Usein on myös pohdittava, onko PKharjoittelu ylipäätään mahdollista tehdä juoksemalla, jos kuntotaso on heikko ja maasto vaihteleva. International Journal of Sports Physiology & Performance, 5, 75–86. Toisaalta kestävyysharjoittelun toteutuksessa kannattaa myös miettiä vähemmän iskuttavaa, ”pehmeämpää” harjoitustapaa. Scanlan, A. 2005. ym. 2010. 2004. 2017. Aerobic and anaerobic determinants of repeated sprint ability in team sports athletes. Svenska Innebandyförbundet. Preseason Aerobic Fitness Predicts In-Season Injury and Illness in Female Youth Athletes. Sports Med., 41(3), 199–220. Physical and physiological testing of soccer players: Why, what and how should we measure. Fysiologiska riktlinjer för innebandyspelare. Tässä pitää tietysti tehdä kompromisseja pelaajan ominaisuuksien ja kehitystarpeiden sekä lajin vaatimusten mukaan. Journal of Sports Sciences, 29, 1153–1160. Hokka, J. 2018. Endurance and strength training for soccer players. A comparison of the activity demands of elite and sub-elite Australian men´s basketball competition. British Journal of Sports Medicine, 45, 553–558. ym. ym. Jyväskylän yliopisto. Hoff, J. [Epub ahead of print] Helgerud J, Engen LC, Wisloff U, ym. Sportscience 19, 10–26. Aerobic endurance training improves soccer performance. Orthopaedic Journal of Sports Medicine, 5, doi: 10.1177/2325967117726976. & Helgerud , J. Physiological demands of competitive basketball. 2017 Oct 24. The yo-yo intermittent recovery test: physiological response, reliability, and validity. McMillan, K. Strength Cond Res., 28(12), 3594–618 Hammami A, Gabbett TJ, Slimani M, Bouhlel E.J. Hill-Haas SV, Dawson B, Impellizzeri FM, Coutts AJ. British Journal of Sports Medicine, 39, 273–277. Usein järkevällä kestävyysharjoittelun annostelulla ja erityisesti kokonaiskuormituksen hallinnalla pystytään minimoimaan ongelmat voimaja nopeusominaisuuksien kehittymisessä. Does small-sided games training improve physical-fitness and specific skills for team sports. ym. ym. Haugen, T. & Wenger, H.A. Medicine and Science in Sports and Exercise, 30, 462–467.. Aerobic Conditioning for Team Sport Athletes. Medicina (Kaunas), 41, 698–704. Dependence of intensity of specific basketball exercise from aerobic capacity. Seiler KS, Kjerland GØ. ym. ym. Analysis of high-intensity skating in top-class ice-hockey match-play in relation to training status and muscle damage. ym. doi: 10.23736/S00224707.17.07420-5. ym. VILLE VESTERINEN, LitT Urheilufysiologian asiantuntija Kilpaja huippu-urheiluntutkimuskeskus Sähköposti: ville.vesterinen@kihu.fi JUSSI MIKKOLA, LitM Urheilufysiologian asiantuntija Kilpaja huippu-urheiluntutkimuskeskus Sähköposti: jussi.mikkola@kihu.fi LÄHTEET: Ekstrand, J. & Seiler, S. Scand J Med Sci Sports., 20 Suppl 2, 1–10. Halouani J, Chtourou H, Gabbett T, Chaouachi A, Chamari K.J. Watson, A. Strength and endurance of elite soccer players. Lignell, E. Scand J Med Sci Sports., 16(1), 49–56. 2012. Siksi riittävän matalatehoinen peruskestävyysharjoittelu on perusteltua. Lisäksi on muistettava, että jos kestävyydessä ja maksimaalisessa hapenotossa on selkeitä puutteita ja tämä selkeästi rajoittaa pelaajan ”pelisuorituskykyä” otteluissa, kestävyysharjoittelua on näissä tapauksissa uskallettava painottaa – samalla tavalla kuin voimaa tai nopeuttakin, jos tarve on. 2014. 42 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 kuorman suhteen. Running performance in Brazilian professional football players during a congested match schedule. 2015. Kokonaiskuormituksen hallinnalla on kuitenkin suurin merkitys ominaisuuksien optimaaliselle kehit tymiselle. 2010. Pelaajan eri ominaisuuksien kehittämisessä on muistettava, että suuri kestävyysharjoittelumäärä saattaa vaimentaa voimaja nopeusominaisuuksien kehittymistä, joskus jopa heikentää niitä. & Kilding A. 2001. Gharbi, Z. 1998. Sports Medicine, 31 (1), 1–11. Journal of Strength and Conditioning Research, 32, 1303– 1310. Suurimpana ongelmana voikin olla se, että kovaa lihastason kuormitusta (voimaja nopeusharjoittelu, kovat pienpelit ja intervallit) tulee liikaa – ei niinkään se, että matalatehoista kestävyysharjoittelua tehtäisiin liikaa. Journal of Strength and Conditioning Research, 32, 313–325. Nazaraki, K. The physical physiological demands of basketball training and competition. Seiler S, Haugen O, Kuffel E. 2007. 2011. Small-sided games in team sports training: a brief review. 2009. Injury incidence and injury patterns in professional football: the UEFA injury study. Sports med., 30 (9), 165–180. 2011. ym. Papers on Anthropology XIII, 9–17. Quantifying training intensity distribution in elite endurance athletes: is there evidence for an ”optimal” distribution. Pro Gradu -tutkielma. Med Sci Sports Exerc 2003; 35 (4): 697–705 Laursen PB. 2009. Gocentas, A. Physiological adaptations to soccer specific endurance training in professional youth soccer players. ym. 2006. Sports Med Phys Fitness. Fyysisen harjoittelun osa-alueet ja niiden harjoittamisen problematiikka salibandyssa. 2011. 2001. 2015. The Relationship Between Aerobic Fitness and Recovery from High Intensity Intermittent Exercise. Med Sci Sports Exerc, 33 (11), 1925–31. Autonomic recovery after exercise in trained athletes: intensity and duration effects. Vieira, L. 2001. Patterns of cardiovascular and ventilatory response to maximal cardiopulmonary test in elite basketball players. 2018. A systematic review with meta-analysis
Kun tähän lisätään voimaja nopeusharjoittelu sekä suuri pelimäärä harjoittelun kokonaiskuormitus voi kasvaa liian kovaksi.. 43 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Vinkkejä ja muistilistaa peruskestävyysharjoittelun (PK) toteutukseen joukkuepalloilulajeissa Painotus tarvittaessa peruskuntokaudella, mutta ylläpitävänä & “huoltavana” läpi harjoitusvuoden Harjoitusmäärä: 1–2 pääharjoitusta viikossa (jos painotus niin 2–3) + verryttelyjen yhteydessä + lyhyet huoltavat + mahdolliset aamu-/iltalenkit Harjoituskerrat/-määrät riippuvat urheilijan tasosta ja tarpeesta (ammattilaiset vs. nuoret vs. Testauksen suuntaa pitäisi yleisesti kääntää jokapäiväisen harjoittelun seurantaan ja kontrollointiin, jotta ongelmiin reagointi olisi nopeaa. Näin saadaan työkalu eri kestävyysominaisuuksien seurantaan, niiden tason arviointiin (kynnystasot suhteessa maksimiin) ja harjoittelun onnistumiseen. Huomioi harjoitustavan valinnassa juoksua “pehmeämmät” harjoitustavat – mekaaninen kuormitus lihakselle erilainen Pitemmät harjoitukset yhdistelmäharjoitteena (esim., soutuergo+pp-ergo+lyhyt juoksu) pienemmällä alaraajojen iskutuksella Keskeisverenkiertoa ja “pumppua” voi harjoittaa monella tapaa – kunhan isot lihasryhmät ovat käytössä Tasotestit työkaluksi harjoittelun optimointiin K estävyysominaisuuksien testaamista voidaan suositella siitä lähtien, kun harjoittelusta tulee ominaisuuksien suhteen tavoitteellista. Suuri ongelma palloilijoiden harjoittelussa on se, että kaikki kestävyysharjoittelu tehdään samalla ja hieman liian kovalla teholla. “heikkokuntoiset” ) ja lajista (esim jalkapallo vs. lentopallo) ja jossain tapauksessa lajin sisällä jopa pelipaikasta/ roolituksesta Aerobisia osuuksia alkuja loppuverryttelyihin! Peruspilarina PK-harjoitukset, 30min–2 h Harjoitusteho: yksilöllinen, syke pääsääntöisesti alle aerobisen kynnyssykkeen Harjoitustapa: Juoksu, juoksu/kävely, sauvakävely, polkupyöräja soutuergo, hiihto, rullaluistelu.... Palloilulajien urheilijoiden kestävyyden testaamisessa (ehkä lentopalloa lukuun ottamatta) voidaan suositella tasotestejä, joissa kestävyyssuorituskyvyn lisäksi eri kynnystasot määritetään laktaatin avulla. Lisäksi saadaan ohjeelliset sykealueet eri kestävyysalueiden harjoitteluun
Mietittäessä urheilijan testausta, tehdään sitä sitten pelikentällä tai laboratoriossa, tulee aina lähteä lajin vaatimuksista. 44 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: JYRKI AHO Pelikentällä vai laboratoriossa. Periaatteessa minkä tahansa lajin urheilijan paras testaustapa on itse kilpailusuoritus, peli tai turnaus. Kuva: GORILLA/TOM MERTON. Lajit kuitenkin vaativat hyvinkin moninaisia ominaisuuksia, eikä saavutettu tulos kerro siitä, miksi onnistuttiin. Tai miksi turnauksessa jäätiin odotettujen mitalipelien sijasta puolivälieriin
On totta, että kummallakin testaustavalla on omia hyviä ja huonoja puolia, mutta missään nimessä ne eivät ole toisiaan poissulkevia. Tällöin lajitestauksen rinnalle kannattaa sijoittaa myös sellaisia seuraavan kategorian testejä, joilla ominaisuuksien erottelukyky on parempi. Kuitenkin myös yleisten kunto-ominaisuuksien testaaminen antaa kuitenkin urheilijoille tietoa muun muassa siitä, kuinka heidän kunto-ominaisuutensa suhteutuvat oman lajin muitten urheilijoiden ominaisuuksien lisäksi myös muiden lajien urheilijoiden ominaisuuksiin. Taulukkoa tarkasteltaessa ei kannata pitäytyä tiukassa kategorisoinnissa, vaan miettiä juuri tuota jatkumoa: Kuntotestaus siis tarjoaa tarpeellista tietoa niistä tekijöistä, jotka ovat kilpailusuorituksen taustalla. Tällaista vertailua voidaan tehdä vaikkapa käyttämällä Kasva urheilijaksi -testikokonaisuutta. Näiden välille on välillä tunnuttu rakentavan jopa jonkinlaista barrikadia. Vain oman lajin parissa testattaessa saatetaan päätyä kollektiiviharhaan, jossa esimerkiksi luullaan vaikkapa nopeusasioiden olevan hyvällä mallilla. Tällöin erilaiset testit voitaisiin jakaa karkeasti esimerkiksi kolmeen kategoriaan. Voitaisiinko testaustapojen, olivat ne sitten kenttä-, laboratorio-, tai lajivs. Perinteisesti kunto-ominaisuuksien testauksen on ajateltu jakautuvan joko kentällä tai laboratoriossa tehtävään testaukseen. ominaisuuskohtaisia testejä, antamia mahdollisuuksia ajatella kunkin tavan vahvuuksien kautta eräänlaisena jatkumona. Alla olevassa taulukossa on ajatusmallia, miten testaustoiminta ylimalkaisesti muuntuu kategoriasta toiseen siirryttäessä. Nämä lauseet itse asiassa perustelevat hienosti säännöllisen testauksen tarpeellisuuden. Lisäksi testitilaisuudet voivat samalla olla tsekkauspis teitä, joilla varmistetaan valmentautumisen oike assa suunnassa pysyminen, kuten Sami Kalaja esittää Fyysisen Kunnon Mittaus -kirjassa. Kuka tekee Valmentaja Valmentaja – apuvalmentaja Alan asiantuntija Kenelle Ryhmälle Ryhmälle ja yksilölle Yksilötestaus Kustannukset Edullinen Jonkin verran kustannuksia Hinnakas Olosuhteiden vaikutus Olosuhteet vaikuttavat Olosuhteet ehkä vaikuttavat Vakioolosuhteet Esimerkki kestävyys testistä TimeTrial, Piiptesti Kynnys tai tasotesti Suora VO 2max testi kynnys määrityksin Urheilijan oma kokemus Sopii urheilijalle Saattaa olla haastavaa Varsinkin nuorille urheilijoille haastavaa. Jotta urheilijan harjoittelussa voitaisiin heikompienkin osa-alueiden harjoitteluun kiinnittää huomiota, tulisi testauksessa huomioida myös riittävä erottelukyky. Koska lisäksi lajitaidot vaikuttavat lajitestien tuloksiin, saattaa varsinkin nuori urheilija, jolla lajitaitavuus on hyvä mutta fyysisen kunnon ominaisuudet heikommat, saavuttaa lajitestissä kuitenkin kohtuullisen tuloksen. Riittävästi, tarkoituksenmukaisesti, kustannustehokkaasti Lajitestien kohdalla tulee kuitenkin muistaa, että niiden erottelukyky fyysisen kunnon eri osa-alueiden suhteen saattaa olla vajavaista. Yleisten kunto-ominaisuuksien vertailu muiden lajien urheilijoihin saattaa puhkaista näitä harhoja. Tästä voidaan sitten johtaa ne lajille ominaiset fyysisen kunnon ominaisuudet, joita ensisijaisesti lähdetään testaamaan. 45 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 U rheilulajista tehdyn lajianalyysin avulla valmentaja voi lähteä esimerkiksi selvittämään, mitä fyysisen kunnon ominaisuuksia lajin kilpailusuoritus tai harjoittaminen edellyttää ja millä tasolla fyysisen kunnon ominaisuuksien tulisi mahdollisesti olla. Kun yllä esitetyssä testauksen jaottelussa lajitestejä voidaan helposti tehdä niiden yksinkertaisuuden, helpon toteuttamisen ja eri-ikäisten urheilijoiden testaukseen soveltuvuuden vuoksi, tulisi näiden testien säännöllistä sisällyttämistä harjoitusohjelmaan korostaa. Lajitestit Kenttätestit Laboratoriotestit Lajinomaisuus Lajiin tiukasti sidoksissa olevat testit Lajinomaiset testit Mahdollisimman lajinomainen testi Valmistautuminen testiin Harjoitusten yhteydessä Valmistautuminen testiin Varaaminen, valmistautuminen Missä tehdään Kotioloissa Kotioloissa, leireillä Laboratorio, matkustaminen Ohjelmointi Helppo suunnitella ja toteuttaa Vaatii hieman suunnittelua etenkin leireillä Hyvä suunnittelu + varasuunni telma Useus Vuodessa useita kertoja Vuodessa muutamia kertoja Vuodessa 1–3 kertaa, tarvittaessa Välineistö Yksinkertaiset välineet Mittalaitteet Laboratoriotaso Erottelukyky Ei erotteleva Osaalueita erotellaan Testataan erotellut osaalueet Tarkkuus Suuntaaantava tieto Tieto tarkentuu, ylitulkinnan vaara Tarkka tieto, sovellettavuus lajiin. Parhaimmillaan tällainen lajitestaus saattaa tapahtua jopa urheilijan huomaamatta, kuten hyppykorkeuden muutoksen seuranta hyppelyharjoituksessa
Jos vaikkapa pelien yhteydessä valmentaja selvästi havaitsee urheilijan hengityksen olevan haasteellista ja jopa vinkuvaa siten, että urheilija itsekin tunnustaa kärsivänsä hengitysoireista, voisiko urheilijan kestävyysominaisuuksien testin miettiä tehtäväksi joukkueen perinteisen piip-testin sijasta suorana juoksutestinä. Urheilijan iästä, taitotasosta ja kokemuksesta riippuen tämä siirtyminen voi olla huomattavakin haaste, vaikuttaen jopa saatavaan testitulokseen. Kaikille samanlaiset testit. Urheilijoiden testaaminen ei itse asiassa ole mikään yksinkertainen asia, vaan siihen sisältyy lukuisia, huomioonotettavia elementtejä. Haasteelliseksi voi muodostua myös testauksen palveluntarjoajan tai asiantuntijan tuottama testausdata. Tällöin apuna voidaan käyttää testauspalveluja tarjoavia yksiköitä, yksittäisiä kuntotestaajia ja kyseisen testattavan osaalueen asiantuntijoita. Kokonaan oma alueensa olisivat ne joukkueen urheilijat, joilla oikeaoppisesta harjoitusohjelmoinnista ja riittävästä kuormittumisen ja palautumisen vaihtelusta huolimatta ei tulostaso kehity muiden urheilijoiden tavoin. Tällöin etenkin joukkueurheilun kohdalla tulisi tarkkaan harkita, millainen testaustapa tuottaisi riittävästi ja erotellusti tarvittavaa tietoa. Tämä asettaa vaatimuksia myös testauspalvelujen tuottajille ja asiantuntijoille. Heidän kohdallaan riittävän erottelevien testien, jopa kliinisten kuormituskokeiden käyttäminen saattaa olla ainoa keino selvittää, mistä haasteet johtuvat. Tällaisen yksilöllistetyn testaamisen tuominen joukkuetestaamisen oheen olisi toisaalta kustannustehokasta, mutta myös urheilijan yksilölliset ominaisuudet huomioivaa. Ei myöskään voida sanoa, että joku testitapa on parempi kuin joku toinen, vaan eri testitavat täydentävät toisiaan. Koska varsinkin kansainväliselle huipulle tähtäävällä urheilijalla ei soisi olevan lajisuorituksen kannalta heikkoja osa-alueita, tulisi urheilijan uran riittävän aikaisessa vaiheessa kannustaa urheilijaa myös totuttautumaan sellaisiin testeihin ja testaustapoihin, joissa hän ei koe olevansa parhaimmillaan. Edellä mainittu kustannusja tietomäärähaaste johtaisikin mietintään, tulisiko esimerkiksi kaikille joukkueen urheilijoille tehdä aina samanlaiset testit. Jos tarvitaan myös muita testausalalla toimivia palveluntarjoajia, tulee ennakkoon selvittää, mikä on paras toimintamalli testituloksien tehokkaaseen hyödyntämiseen harjoittelua ohjelmoitaessa. JYRKI AHO, LitM Liikuntafysiologi, Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö Sähköposti: jyrki.aho@hula.fi. Myös heidän tulee miettiä, ovatko tarjotut testauspalvelut sopivia kyseisten urheilijoiden tarpeisiin ja ovatko testeistä annettava data ja tulkinnat tehokkaasti ja kehittävästi valmennuksessa hyödynnettävissä. Tällöin testin hengitysvasteiden perus teella voitaisiin miettiä, olisiko urheilijan hengityksessä jotain terveydenhuollon puolella selvitettävää. Ja etenkin laboratoriotestien kohdalla tietomäärä noussee huomattavasti lajitestauksesta. Kuntotestauksen tarjonta on kuitenkin tällä hetkellä huomattavan heterogeenista. Jos taas tällaisen yksityiskohtaisemman testikategorian testeistä valmentajalle toimitetaan tulosdata ilman testaajan antamaa tulkintaa, onko valmentajalla taitoa rakentaa harjoitusohjelmaa testausdatan suuntaviivojen mukaiseksi. Mutta kuitenkin niin, että saatava tietomäärä on hallittavissa ja että testaus on kustannustehokasta. Valmentajalta tai seuralta vaaditaan todella objektiivista näkemystä, millainen ja kenen tuottama testauspalvelu on kokonaisuutena riittävän laadukasta ja palvelee parhaiten joukkueen tai urheilijan tarpeita. Siirryttäessä testauksessa lajitesteistä kenttätesteihin kustannukset yleensä kasvavat. Usein toistuva mahdollisimman tarkka ja yksityiskohtainen testaus saattaisi tuntua ideaaliselta vaihtoehdolta, mutta usein se on varsinkin joukkuelajien osalta äärimmäisen haasteellista toteuttaa. Haasteena tietomäärä ja tulosten tulkinta Mitä tarkempaan, ominaisuuskohtaisempaan ja laitteistoriippuvaisempaan testaukseen mennään, sitä haastavammaksi tulevat lajivalmentajan resurssit ja kyvyt tehdä sekä toteuttaa testausta. Jos palveluntarjoaja ei ole syvällisesti tietoinen joukkueen harjoittelusta tai lajin ominaisvaatimuksista, voi hyvin yksityiskohtainen testidatan analysointi johtaa testaajan puolelta virheellisiin tulkintoihin. Pelikentällä ei ole juoksumattoa tai polkupyöräergometriä, saatikka että maksimaalinen urheilusuoritus tulisi tehdä kasvojen edessä olevan maskin läpi hengittäen. Tämän vuoksi valmentajien olisi hyvä miettiä, millainen testauskokonaisuus palvelee kokonaisuutena parhaiten urheilijoiden tarpeita, myös yksilöllistäminen huomioiden. Etenkin nuori urheilija, joka menestyy hyvien lajitaitojen avulla, voi kokea lajista erillään olevan kenttätai laboratoriotestin olevan hyvinkin epämieluisa; hänen pitäisi näyttää parasta osaamistaan, mutta testissä käytettävä kuormitustapa on hänen lajitaitoihinsa nähden outo. Hieman vastaavanlainen tilanne voisi tulla vaikkapa harjoituksissa tulevien poikkeuksellisten syketasojen selvittelyssä testiaikaista EKG-monitorointia käyttämällä. 46 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Lajitestaus on edullista toteuttaa ja siitä saatava tietomäärä on useinkin vielä kohtuullisuuden rajoissa, käsittäen yleensä vain muutaman muuttujan. Tai joilla valmentaja havaitsee selviä ylirasituksen viitteitä kilpailukauden kestäessä. Huipulle tähtäävän hyvä totuttautua monenlaisiin testeihin Siirryttäessä lajitestauksesta kenttätestaukseen ja varsinkin laboratoriotestaukseen lajinomaisuus pääsääntöisesti heikkenee
Esimerkiksi ten niksessä ottelu saattaa kestää tunteja sisältäen hy vin vaihtelevan kestoisia palloja. Kuitenkin koko pelikaudella tai laajemmin jopa lajin harjoittelussa kestävyysominaisuudet saattavat nousta hyvinkin ratkaisevaan osaan. Tuntuukin hieman siltä, että mikäli lajin kilpailusuoritus ei aseta kestävyysominaisuuksille suuria vaatimuksia, ei niitä kannata urheilijalta testata. Taitoja taktiikkaharjoittelu painottuvat helposti pelikaudella ja ajankäytössä on paineita, josta syystä kestävyysominaisuuksien ylläpitäminen erillisillä harjoitteilla voi olla täysin poissuljettua. Tällöin herää kysymys, onko lapsuusja nuoruusiän omatoiminen liikunnallisuus ja sillä luotava harjoituskestävyys niin vähäistä, että jo kymmenen viikkotunnin ohjatut harjoitukset saattavat johtaa ylirasitukseen. Tällöinkään ei voida lukkiutua vain yhteen löydettyyn suorituskyvyn laskua selittävään tekijään, vaan taustalla saattaa vielä olla useampiakin tekijöitä. P alloilulajien asettamat pelinaikaiset vaatimukset kestävyysominaisuuksille vaihtelevat huomattavasti lajista toiseen. Tällöin soveltuvin tapa edetä diagnosoinnissa lienee eri tekijöiden poissulkeminen alkaen sieltä helpoimmin selvitettävistä seikoista. 47 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: JYRKI AHO Ylikuormituksen riskiä voi vähentää Jos katsotaan vaikka Urheilijan polussa esitettyjä lasten ja nuorten kokonaisliikuntamääriä viikossa, päästään aika harvassa lajissa noihin liikuntamääriin vain ohjattujen harjoitusten avulla. Diagnosoinnissa erittäin käyttökelpoinen, useita tekijöitä kerrallaan tarkasteleva tutkimuskeino on kliininen spiroergometria (Cardiopulmonary Exercise Test, CPET). Voisi kuitenkin yleis tää, etteivät kestävyysominaisuudet pelkästään ratkaise palloilulajeissa yhden pelin lopputulosta. Harjoittelukuormituksen ja palautumisen suhde on vain yksi niistä.. Ylirasituksen tai -kuormituksen diagnosointiin ei ole yksinkertaista työkalua. Harjoittelukuormituksen ja palautumisen suhde on vain yksi niistä, ja diagnosoinnissa tulisikin päästä käymään läpi suorituskyvyn laskuun vaikuttavia tekijöitä mahdollisimman laajasti. Ylikuormituksesta on viime aikoina keskusteltu paljon. Käytännössä kliininen spiroergometriatutkimus on kuin suora maksimaalisen hapenottokyvyn testi, mutta lisättynä vielä 12-kanavaisella EKG:llä, verenpaineen mittauksella, pulssioksimetrillä ja lääkärillä. Sarjapelit seuraavat toisiaan mahdollisesti muutaman päivän välein, ja varsinkin nuorten turnauksissa saatetaan pelata useitakin pelejä lyhyeen aikavälin sisällä. Kun diagnoosi yleensä lukitaan havainnolla ”selittämätön suorituskyvyn lasku”, tulisi referenssinä tuolle suorituskyvyn laskulle käyttää urheilijan normaalia maksimaalista suorituskykyä. Lahjakkaat nuoret palloilijat voivat oman ikäluokkansa seurajoukkueen ohella pelata myös vanhempien ikäluokkien pelejä, osallistua koulun urheiluvalmennukseen ja -toimintaan sekä mahdollisesti olla vielä maajoukkuetoiminnassa mukana. Osa tekijöistä liittyy terveydentilaan, osa harjoitteluun ja palautumiseen, osa ravitsemukseen ja osa psyykkiseen kuormitukseen. Kestävyysominaisuudet eivät välttämättä ratkaise peliä tai turnausta, mutta palloilulajeissa niillä on erittäin suuri merkitys urheilijan harjoitettavuudelle sekä harjoitusja turnauskestävyydelle. Selittämätön suorituskyvyn lasku voi johtua useasta tekijästä. Monissa urheilulajeissa ei tällaista refe renssitietoa esimerkiksi urheilijan maksimaalisesta kestävyyssuorituskyvystä kuitenkaan ole saatavilla. Tämän tutkimuksen haasteena on kuitenkin kuormituksen tekeminen polkupyöräergometrillä, mikä voi jalkoihin paikallisesti kohdistuvana vaikuttaa saatuihin kuormitusvasteisiin sellaisilla urheilijoilla, Puutteellisesti harjoitetut kestävyysominaisuudet voivat muodostua suorituskykyä rajoittaviksi tekijöiksi ja katkaista pahimmillaan nuoren lupaavan huippu-urheilijan uran. Siihen on liitetty lasten ja nuorten runsaat ohjatut harjoitusmäärät tai yksipuolinen harjoittelu. Selittämätön suorituskyvyn lasku voi johtua useasta tekijästä. Intervallityyppisissä, kovatehoisissa lajeissa painottuvat anaerobiset ominaisuudet
Kestävyysominaisuudet eivät välttämättä ratkaise peliä tai turnausta, mutta palloilulajeissa niillä vaikuttaisi olevan erittäin suuri merkitys urheilijan harjoitettavuudelle sekä harjoitusja turnauskestävyydelle. JYRKI AHO, LitM Liikuntafysiologi Helsingin urheilulääkäriasema Urheilulääketieteen säätiö Sähköposti: jyrki.aho@hula.fi T ässä case -tapauksessa tutkittavalta oli onnek si tiedossa jonkinlainen arvio normaalista maksimaalisesta hapenottokyvystä, sillä Cooperissa juostu tulos edellyttäisi noin reilun 45 ml/kg/min hapenottokykyä. Lajissa tarvittavia tukiominaisuuksia ei välttämättä tulla harjoittaneeksi, kun menestymistä tulee muutenkin. Kun sitten myöhempiin juniorivuosiin tai aikuisten tasolle siirrytään, harjoitusmäärä ja -teho saattavat samanaikaisesti nousta, mikä taas asettaa suuremmat vaatimukset nopeammalle palautumiselle. Kuormitusvasteiden perusteella määritetyt laktaattija ventilaatiokynnykset sijaitsevat toisistaan eriävillä kuormitustehoilla, minkä lisäk si molemmat kynnykset ovat huomattavan Onko lapsuusja nuoruusiän omatoiminen liikunnallisuus ja sillä luotava harjoituskestävyys niin vähäistä, että jo kymmenen viikkotunnin ohjatut harjoitukset saattavat johtaa ylirasitukseen?. 48 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 jotka eivät ole tottuneet tätä kuormitustapaa harjoittelussa käyttämään. Onko mahdollinen selitys tälle sitten kaikille toteutettava yhtenäinen ja samanlainen harjoittelu, vailla yksilöllistämistä. Kokonaisuudessaan kestävyyskunto urheilijalla tässä vaiheessa on todella alhainen, mikä taasen asettaa huomattavia haasteita hänen kuormittamiselle pelikaudella. Tähän ikävaiheeseen voi tulla vielä opiskelusta ja sosiaalisesta elämästäkin paineita, jotka kasvattavat edelleen elimistölle tulevaa kuormitusta. Tällöin puutteellisesti harjoitetut kestävyysominaisuudet voivatkin muodostua suorituskykyä rajoittaviksi tekijöiksi, katkaisten pahimmillaan nuoren lupaavan huippu-urheilijan uran. Muiden kuormitusvasteiden maksimiarvojen perusteella voidaan helposti tulkita testin olleen maksimaalinen. Mikäli testidatan perusteella tälle lajissaan kansallista kärkitasoa edustavalle urheilijalle annettaisiin ohjeita kestävyysominaisuuksien kehittämiseksi, olisi peruskestävyyden ylärajana kävely 5,5 km/h vauhdilla ja vauhtikestävyyden ylärajana kävely/hölkkä noin 7 km/h nopeudella. Case – ylikuormittunut palloilija alhai silla tehotasoilla suhteessa testissä saavutettuun, tässä tapauksessa myös poikkeuksellisen alhaiseen maksimisuorituskykyyn. Nuoret saattavat urheilijan urallaan päästä korkeallekin tasol le käyttämällä hyväksi lajin jonkin osa-alueen lahjakkuuttaan, vaikkapa nopeuttaan, mailankäsittelytai pelinlukutaitoja. Kun kliinisessä spiroergometriassa jäädään selvästi alle 30 ml/kg/min tason, on se melko selvä merkki suorituskyvyn laskusta, olkoonkin että hengitysreservejä jää testin lopussa normaalin 20 prosentin sijasta 50 prosenttia. Esimerkiksi testistä määritetyt laktaattitai ventilaatiokynnykset eivät välttämättä kuvasta kynnystai tehotasoja itse urheilijan lajisuorituksessa, jolloin tämä eroavaisuus tulee ottaa tuloksia analysoitaessa huomioon. Vai tuo aikaisemmin mainittu vähäi nen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus. Huomionarvoista testissä oli myös ylirasitustilanteelle tyypillinen korkeahko laktaattipitoisuus niin laktaattikuin ventilaatiokynnyksillä. Palloilulajeissa kestävyyden harjoittaminen usein sivussa Palloilulajien edustajat tuntuvat olevan jossain määrin yliedustettuina, kun lääkärin vastaanotolle hakeu dutaan ylikuormitusoire-epäilyjen vuoksi
Vielä kun tähän lisää eri pelipaikkojen eroavaisuudet sekä pelaajien hyvin eri rooleista johtuvat peliaikaerot niin kyseessä on kompleksi kokonaisuus, jossa riittää haastetta hallita. Haasteena on saada harjoittelu jokaiselle mahdollisimman toimivaksi. Liigatason jääkiekkojoukkueessa on kokeneita jopa 40-vuotiaita, uransa huipulla olevia ja nuoria nousevia pelaajia sekä kaikkea siltä väliltä. Elimistö ei huomaa eroa siinä, tapahtuuko kuormitus laji vai fysiikkaharjoittelussa. Lähdenkin aina liikkeelle laji analyysistä ja opettelen ymmärtämään lajin biomekaaniset, fyysiset ja psyykkiset vaatimukset. Yksilölajien valmentamiseen verrattuna joukkuelajeissa on lisähaasteensa esimerkiksi siinä, että tärkeissä harjoituksissa ja peleissä kaikkien pelaa jien tulisi olla yhtä aikaa sopivan palautuneessa tilassa, vaikka pelaajien kehityskohteet ja harjoittelu eroavat. Pelitapa määrittää millaisia pelaajia tarvitaan, mil laista luistelukykyä ja kamppailukykyä vaaditaan. Elimistö ei huomaa eroa siinä, tapahtuuko kuormitus lajivai fysiikkaharjoittelussa.. Valmennustiimi miettii joukkueen pelitavan, mikä vaikuttaa myös fysiikkaharjoitte luun (esimerkiksi pelin tempo ja vaihtojen pituus). V almennusurallani olen päässyt työskente lemään monen itselleni vähemmän tutun lajin parissa. Lajianalyysejä on saatavilla, mutta täytyy myös huomioida lajin muuttuminen (välineiden kehit tyminen, sukupuolierot, pelimäärien kasvu ym.) ja esimerkiksi pelipaikan vaikutus yksilön fyysisiin vaatimuksiin. Fysiikka ja lajiharjoittelua ei voida erottaa toi sistaan, sillä kuormitusfysiologiassa kokonaisuus ratkaisee. Toimiva valmennustiimi on tärkeä joukkueen valmennuksen onnistumisen kannalta. Joukkue koostuu urheilijoista, jotka voivat olla ominaisuuksiltaan ja harjoitustaustoiltaan hyvin erilaisia. Lisäksi saman pelipaikankin pelaajilla on omat roolinsa, vahvuutensa ja kehityskohteensa, jotka edelleen vaikuttavat harjoitteluun. Jääkiekossa kovat harjoitusjaksot koostuvat usein suuresta mää rästä keskitehoista anaerobista harjoittelua. 49 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: TOMMI PÄRMÄKOSKI Yksilölajien oppien hyödyntäminen joukkuelajien fysiikkavalmennuksessa – case Lahden Pelicans Harjoittelun näkökulmasta joukkueessa on yksi löitä, joiden suorituskykyä pyritään kehittämään yksilöllisesti parhaiten sopivalla tavalla – huomioi den joukkueen vaatimukset ja käytettävissä olevat resurssit. Fysiikkaja lajiharjoittelua ei voida erottaa toisistaan, sillä kuormitusfysiologiassa kokonaisuus ratkaisee. Yksi valmentaja ei voi mitenkään hallita kaikkia osaalueita joukkueen pyörittämisessä, joten on tärkeää jakaa vastuualueet ja käydä jatkuvaa kes kustelua tiimin kesken. Hyökkääjän, puolustajan ja maali vahdin rooli on suorituskyvyn osalta ja henkisiltä vaatimuksiltaan erilainen ja se pitää huomioida har joittelussakin. Pelitavan olisi vielä oltava linjassa pelaajamateriaa lin kanssa. Näillä jaksoilla ei päästä sadan prosentin tehoon parhaasta suorituskyvystä, vaikka pelaaja kuinka tsemppaisi. Fysiikasta vastaava ei voi eristää itseään, vaan keskustelun pää valmentajan ja muun valmennustiimin kanssa täytyy olla jatkuvaa
Muuten yksilöt eivät kehity optimaalisesti ja osa potentiaalista jää hyödyntämättä. Pelit määrittävät kausisuunnitelmaa ja niiden tärkeydessä on eroja. Toisaalta koke neempien ja hyvät pohjaominaisuudet omaavien pelaajien kohdalla kyse on enemmän palautumisesta otteluruuhkissa sekä pelikyvyn ylläpitämisestä ja loukkaantumisten ennaltaehkäisemisestä. Kausisuunnitelma – esimerkkinä Pelicans Pelicansissa olemme valmennustiimin kesken teh neet joukkueelle kausisuunnitelman vuosina 2016 2018. Siksi myös ottelun vaatimaa fyy sistä kuormaa voidaan säädellä erilaisilla pelitavoilla. Pelaajalle asetettavat tavoitteet: esimerkiksi taitoon tai lihastasapainokartoitukseen pohjautuvat rutiinit, extrat, psyyken hoitaminen Testauksen ei tarvitse olla hankalaa ja aikaa vievää. Juniorivaiheessa ja varsinkin nuorten pelaajien kohdalla myös liigatasolla on uskallettava kuor mittaa kunnolla fysiikkaharjoittelussa pelikauden aikana. Useimmat pelaajat haluavat tietää mitä tehdään ja miksi ja milloin levätään. Esimerkiksi keskialueen trap, jossa vain odotellaan vastustajan tulemista keskialueelle ja pyritään kään tämään peli rikkomalla vastustajan hyökkäys vaatii paljon vähemmän jatkuvaa aktiivista luistelua kuin vahva 1–4tyyppinen karvauspelaaminen, jossa heti kiekon menetyksen jälkeen pyritään karvaamaan jo omalla hyökkäysalueella kiekko takaisin aktiivisella luistelulla. Fysiikasta vastaavan valmentajan on hyvä jakaa vastuuta muille ja yrittää päästä pois tavasta, jossa yksi valmentaa ja neljä muuta seisoo laidalla kädet taskussa. Pelaajat liikkuvat seurasta toiseen myös kesken kauden. 50 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Tällaisilla jaksoilla on siis turha yrittää ottaa suuria tehoja irti myöskään fysiikkaharjoittelun puolella. Monet pelaajat skarppaavat, kun huomaavat valmentajan tarkkailevan. Usein käy niin, että louk kaantumisen sattuessa jotakin ominaisuutta pys tytään kehittämään ja peliin palatessaan pelaaja on valmis kehittymään entistä paremmaksi. Kausisuunnitelmaa tehdessä mietitäänkin missä peleissä on tärkeintä olla parhaimmillaan. Koko kausi suunnitellaan etukäteen ja kullekin pelaajalle tehdään oma suunnitelma, joka synkronoi daan joukkueen kausisuunnitelman kanssa. Yhdessä ohjeistamme muuta valmennustiimiä auttamaan heille vahvoilla osaalueilla yksilöiden harjoittelua haluttujen kehi tyskohteiden parantamiseksi. Itse pidän siitä, että kaikkien ryhmien harjoittelua valvotaan paikan päällä hyvän laadun varmistami seksi. Kun valmennuksessa on joukkueellinen erilaisia yksilöitä, ei kaikille toimi samanlainen har joite samalla hetkellä. Kausisuunnitelmaan on kirjattu harjoitukset, pelit, matkustus ja vapaapäivät, harjoittelun painopisteet (fyysiset ja psyykkiset), testaus (kaikki osaalueet), hieronta, fysioterapia, lääkäri, henkilökohtaiset tavoit teet ja kehityskohteet eri osaalueilla. Suunnitelmasta käy ilmi mitä harjoitellaan ja milloin. Joukkueiden välillä on tässä eroja. 5. Mikä määrittää peruskuntokaudet/kilpailuun valmistavan kauden/kilpailukauden/ylimenokauden (nuorella pelaajalla ja kvhuippupelaajalla ) 2. Kun myös palauttavat jaksot ovat tiedossa, pelaaja jaksaa selviytyä paremmin kuormittavimmistakin jaksoista. Pelaaja voi myös suunnitella ajoissa lomansa ja saa niiden aikana hyvää vastapainoa harjoittelulle. Kärkipään jouk kueet voivat ajoittaa parhaimman kuntonsa playoff vaiheeseen, mutta muiden joukkueiden on oltava alusta asti riittävässä iskussa päästäkseen sinne asti. Kausisuunnitelman pohjana on SMliigan ottelukalenteri. Pelaajan henkilökohtaiset kausi suunnitelmat kontrollitesteineen eri kausilta ovat tärkeimmät työkalut, joiden pohjalta uusi valmenta ja tietää mitä ja miten on tehty. Valmentajat opettavat urhei lijoille rutiinit ja toiston myötä ne hioutuvat niin, että kaikki tekeminen ei edellytä varsinaista val mentamista, vaikka paikalla on hyvä olla laadunval vojana ja tukihenkilönä. Mikäli pelaajalla on kovin erilainen harjoitustausta, ei kaikkea kannata heti muuttaa, vaan soveltaa pelaajalle tutuista tavois ta sopiva kokonaisuus. Kauteen vaikuttavat tekijät: pelimäärät, matkus taminen, harjoittelu, maajoukkuetauot, harjoitus välineistö, kotipäivät, hieronnat, ravinnot, media, psyyke jne. hitaat kestävät’’ 4. Sen voi sisällyttää harjoitukseen.. Jokaisen pelaajan kanssa ei päästä tekemään yhteistä harjoituskautta ja opettelemaan yhteistä tapaa harjoitella. Kun pelaaja ymmärtää harjoittelun tavoitteet ja vaikutukset, on motivaation löytäminen yksittäiseen treeninkin helpompaa. Miten erilaiset harjoitussyklit viikko ja kuukau sitasolla rakentuvat 3. SMliigassa kausi on pitkä eikä ihan parhaassa iskukyvyssä pystytä olemaan jokaisessa pelissä. Fysiikkaharjoittelua on ryhmitelty kehityskohteiden perusteella ja var sinkin pelikauden päätyttyä harjoittelu tapahtuu jopa viidessä eri ryhmässä eri valmentajien johdolla. Yksilölliset erot: pelipaikka, ikä, ’’nopeasoluiset vs. Esimerkiksi loukkaantumisten osuessa kohdalle suunnitelmaa muokataan. Pelicansissa toimin fyysisen harjoittelun ”vastaavana” yhdessä fysioterapeut timme Juha Nakarin kanssa. Jalkapallossa tällaista ajattelua on viety pitkälle myös tutkimuksen avulla, ja kehitetty esimerkiksi erilaisia pelimalleja (kentän koko, pelaajamäärät), joilla lajiharjoittelu saadaan kehittäväksi tietylle fyy sisen kunnon osaalueelle. Lajiharjoituksen teemaa voidaan tuoda mukaan jo alkuverryttelyssä ja fysiik kaharjoittelu tukee myös lajiharjoituksen tavoitteita. Kausisuunnitelmaa tehdessä on mietittävä: 1
Monet tär keät ominaisuudet, kuten kehonhallinta, lajitaidot, taktiikka, henkiset ominaisuudet, sosiaaliset taidot, ajattelu ja havaitseminen, eivät ole mitattavissa, vaikka vaikuttavatkin merkittävästi suoritukseen. Kunkin ryhmän harjoittelu suunniteltiin pääkehityskohde edellä ja siihen yhdis tettiin sopivia osaalueita. Suorituskykytesteihimme kuuluvat kolme tois ton kyykkymaksimi, reaktiivisuushyppely, keven nyshyppy, tehontuotto kyykky 5*oma paino (reisi vaakatasoon), 20 metrin paikalta ja aerobisen kyn nyksen seuranta: Åstrand testillä (juoksu 6 min/km ja 5 min/km syke+laktaatti tai pyörällä aerobisen kynnyksen watit kuuden minuutin ajan kierroksien ollessa 70. Parhaaseen tulokseen pääsee, kun saa urheilijan oman motivaation syttymään, jolloin urheilija haas taa itseään kehittymään ja huolehtii harjoitusten jäl keen kolmijalan muiden palasten eli levon ja ravin non oikeasta toteutumisesta. Milloin testataan, miten ja milloin testausdataa jaetaan ovat olennaisia asioita, jotka tulee määrittää kausisuunnitelmassa. Kun testituloksissa nähdään kehitystä, urheilija saa lisää intoa ja motivaatiota. Tai vielä lajispesifimmän kevennystai pudotushypyt. Pyrimme testaamaan kattavasti mitattavissa ole via fyysisiä ominaisuuksia – kestävyyttä, nopeutta, voimaa, liikkuvuutta, kimmoisuutta. Fysioterapeutti tekee lihastasapai nokartoitusta ja liikkuvuustestejä, joiden perusteella luodaan rutiinit arjen verryttelyihin ja seurataan liikkeiden kehittymistä. Jotta testaaminen ei vie liikaa aikaa, on syytä valita sopivat ja lajin kannalta olennaisimmat testit. Aineen vaihdunnallisissa testeissä kannattaa rakentaa yksin kertainen kestävyysseuranta, jota voi seurata alku verryttelyn yhteydessä. Monessa ryhmässä harjoi teltaessa koko valmennustiimi on työllistetty myös fysiikkaharjoittelussa. Jotta testaus olisi luotettavaa, sen on noudatetta va hyviä testikäytäntöjä – eli oltava säännöllistä ja systemaattista. Kesäharjoittelun aikana elokuuhun mennessä pelaa jat ehkä parantavat jotakin ominaisuuttaan, mutta pitkän kauden aikana palaudutaan samal le lähtötasolle kuin aiempina kausinakin. Tässä lepolaktaatti, laktaatti kolmen mi nuutin kohdalla ja kuuden minuutin jälkeen sekä sykedata suorituksen ajalta). Urheilijan todellista kehit tymistä on olla joka vuosi paremmassa kunnossa kuin edellisvuonna samaan aikaan. Jos yrittää kehittää ja ylläpitää kaikkia ominaisuuksia yhtä aikaa, mikään ominaisuus ei kehity kunnolla. Hyviä hermostollisen valmi ustilan testejä ovat yhdistelminä esimerkiksi 20 met rin nopeus paikaltaan sekä kevennyshyppy. Tästä kierteestä pyritään tietenkin eroon niin, että joka kausi oltaisiin jollakin osaalueella vähän parempia kuin vuotta aiemmin. Päätestit tehdään 2–3 kertaa vuodessa. Jos rasvaprosentti on yli 13, pyrimme alentamaan sitä. Luisteluryhmässä oli pelaajia, joilla niin suuria on gelmia luistelutekniikassa, ettei jo omattu fysiikka siirry lajisuoritukseen. Harjoittelun ja palautumisen seuranta Testaaminen on mukana harjoittelussa, koska sen avulla näen miten harjoittelu on toiminut. Seuraamme myös pelaajien painoa ja kehonkoos tumusta. 51 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Kausisuunnitelmassa kesän peruskuntokausi on helpoin suunnitella ja toteuttaa, mutta lajikauden alkaessa suunnitelmasta helposti lipsutaan. Lisäksi mukana on erillinen taitoharjoitteluun erikoistunut valmentaja, jonka kanssa voimme yhdessä kehittää esimerkiksi jotain yksittäistä pelillistä ominaisuutta tai tilannetta. Niiden yh teydessä on lisäksi lääkärin vastaanotto, verikokeet ja hengitystestit. Siksi valitaan tarpeiden mukaan 1–2 ominaisuutta, joita päästään kehittämään hyvällä harjoittelulla. Esimerkiksi viime kesänä joukkueessa oli viisi ryhmää erilaisilla kehitys tavoitteilla: voimaryhmä, kestävyysryhmä, taito/ liikehallintaryhmä, nopeusryhmä ja luisteluryhmä. Ravitsemusta käymme Pelaajien henkilökohtaiset kausisuunnitelmat ja kontrollitestit eri kausilta kertovat mitä ja miten on tehty.. Se johtaa yleiseen ongelmaan, että seuraavassa toukokuussa ollaan vuosi vuoden jälkeen samassa tilanteessa. On selvää, ettei 3–4 kuukauden mittaisella peruskuntokaudella pysty tä kehittämään montaa osaaluetta. Ylipainoa useammin ongelmana on liian vähäinen energiansaanti. Tällöin emme ikinä oikeasti pääse tekemään rakenteellisia muutoksia suorituskykyyn. Pelaajat ovat seuralle isoja investointeja, jotka haluamme pitää hyvässä kunnossa ja terveinä. Samaa ominaisuutta on turha testata monella eri testillä, mutta hermostolle ja aineenvaihdunnalle pitäisi olla molemmille testausta. Usein aerobisen kynnyksen muuttujat toimivat tässä tapauksessa erinomaisesti hahmottamaan aineenvaihdunnallista tilaa. Hyvin ajoitetulla testaamisella voi siis saada aikaan myös positiivista latausta. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Siirtyykö testeillä mitattu kehitys pelikentälle. Pelicansissa uuden kauden aluksi testataan jouk kueen fyysiset ominaisuudet ja jaetaan urheilijat sen perusteella ryhmiin. Hyvin toteute tun testauksen avulla pääsemme jäljille, mikäli jokin harjoittelussa ei toimi ja pystymme optimoimaan harjoittelua ja välttämään isommat virheet. Testit tehdään samaan aikaan harjoi tuskautta samanlaisessa kuormitusja vireystilassa ja toistetaan riittävän usein
Polar Team Pro2 on käytössämme kaikissa harjoituksis sa ja peleissä. Oman valmennustapansa kanssa kannattaa olla pitkäjänteinen, sillä tuloksia voi tehdä monella eri tavalla, mutta isommat muutokset vaativat aikaa. Systemaattisella toi minnalla voi hyvin erilaisillakin menetelmillä saada aikaa hyvän tuloksen. Nestey tyksestä huolehditaan ohjeistuksella ja sitä seurataan silloin tällöin mittaamalla painoa ennen ottelua ja sen jälkeen. Kun harjoittelu, lepo ja ravinto on hyvässä suhtees sa, urheilija palautuu ja kehittyy. Stressi ja paineet vaikuttavat palautumiseen, joten esimerkiksi matkustaminen suunnitellaan hyvissä ajoin turhan stressin välttämiseksi. Mikäli ravinnon kanssa on selkeästi ongelmia, ohjaamme pelaajat ravintoterapeutille. 52 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 läpi luennon ja perusohjeistuksen avulla. Palautumisesta huolehtiminen ei ole rakettitiedet tä, vaan yksinkertaisista perusasioista huolehtimista. Mobiilisovelluksen avulla (Grit Pro) kerätään päivittäinen subjektiivinen tuntemus asteikolla 15. Sen avulla arvioimme muun muassa palau tumiseen vaadittavaa aikaa sekä saamme päi vittäin dataa pelaajien harjoittelusta sekä aineenvaih dunnallisesta tilasta. Keräämme myös aamupainotietoa, teetämme ortos taattista koetta ja käytämme jonkun verran myös Firstbeat/Emfit mittareita tarpeen mukaan määrittämään autonomisen hermoston tilaa. Pitkäjänteisyys ja johdon mukaisuus ovat avainasioita. Oma tuntemus on tärkeä mittari, sillä aina välillä fyysisesti kevyt harjoitus voi olla pelaajil le tuntemukseltaan hyvin raskas, esimerkiksi uutta pelitapaa opetellessa. Testauksen ei tarvitse olla hankalaa ja aikaa vie vää. Tärkeintä palautumisen kannalta on kuitenkin huolehtia perusasioista, harjoittelusta, levosta ja ravinnosta! Yhteenvetona haluaisin vielä korostaa, että mis sään lajissa valmentajan ei todellakaan tarvitse osata tai tietää kaikkea itse. Nykyisin tekisin monia asioita eri tavalla. Yksittäi sen testin pohjalta ei voida vetää suuria johtopää töksiä, mutta kun tietoa kerätään säännöllisesti sekä hermoston että aineenvaihdunnan testistä, voimme havaita esimerkiksi ylirasituksen oireet ajoissa ja kääntää kurssin muuttamalla harjoittelua. TOMMI PÄRMÄKOSKI, LitK Valmentaja Lahden Pelicans ja Kuortaneen urheiluopisto Sähköposti: tommi.parmakoski@kuortane.com Pitkäjänteisyys ja johdonmukaisuus ovat avainasioita. Systemaattisella toiminnalla voi hyvin erilaisillakin menetelmillä saada aikaa hyvän tuloksen.. Sen voi sisällyttää harjoitukseen. Lisäksi vastoinkäymisistäkin on helpompi oppia, kun on jotain mihin pohjata ja mistä etsiä syitä siihen etteivät asiat menneet toivo tulla tavalla. Riittää kun tietää keneltä mitä kin asioita kysyy ja luo niistä oman tapansa valmen taa. Pääsimme kuitenkin hyviin tuloksiin silloisillakin menetelmillä, kun teimme systemaattisesti niin kuin olimme suunnitelleet. Esimerkiksi kestävyystestinä tehtävää 1 000 metrin testiä aero bisen kynnyksen vauhdilla ( + syke ja laktaatti) voi hyvin käyttää osana verryttelyä harjoitukseen ja 20 metrin juoksutesti sopii hyvin esimerkiksi osaksi nopeusharjoitusta yhdessä nopeusvoimaa vaativan kevennyshypyn kanssa. Ruokailut tulee suunnitella ja rytmittää järkevästi, jotta palautumi nen saadaan nopeasti käyntiin pelin jälkeen. Noin vajaa kymmenen vuotta sitten toimiessani formula 1 kuljettaja Vettelin valmennuksessa tein asiat mahdollisimman hyvin silloisen tietämykseni mukaan. Näitä testejä seuraamme kuukausittaisena kontrollina. Seurasimme Pelicansissa kaudella 2017–2018 pelaajien kuormitusta ja palautuneisuutta usean eri mittarin avulla. 1 000 metrin testi on helppo tehdä ja myös urheilijan itse tulkita. Seuraamme myös joidenkin yksilöiden palautumista otteluista Firstbeat mittareilla, mutta jokaisen pelaajan seuraamiseen ei riitä aika ja resurs sit
Isä vihjaili minulle jo joskus oppikouluaikana liikunnan Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Vuonna 2010 minut valittiin terveystieteiden laitoksen johtajaksi ja 2018 tiedekunnan dekaaniksi. Tutkijan ura oli tavoitteenani opintojen alusta asti. Maisteriksi valmistumisen jälkeen Raija Laukkanen vihjasi, että UKK-instituutti hakee väitöstyöstä kiinnostunutta henkilöä. Olen Ari Heinonen, fysioterapian professori ja liikuntatieteellisen tiedekunnan dekaani. Olimme Lielahden Kipinän jäseniä. Fysioterapia, fysiologia ja biomekaniikka veivät sittemmin voiton. 53 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Liikunnallisen kuntoutuksen mahdollisuuksia avaamassa teyttä ja vaikuttavuutta luun lujuusominaisuuksiin. Vuodet 1999–2001 kuluivat vierailevana tutkijana Vancouverissa University of British Columbiassa. Tutkimus samoin. Kuva: ESA NYKÄNEN. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Isä huolehti aina siitä, että meillä lapsilla oli liikuntavälineet kunnossa, vaikka perhe iso olikin. Jyväskylä voitti ja aloitin helmikuussa 2003 professorina. Tutkin poikkileikkaus ja satunnaistettujen kontrolloitujen liikuntainterventioiden avulla erityyppisten liikuntakuormitusten yhL Ä H I K U V A S S A A R I H E I N O N E N Tällä hetkellä tutkimme Oulun ylipiston ja Turun ammattikorkeakoulun pelilaboratorion tutkijoiden kanssa pelillisen kuntoutuksen vaikutusta polven tekonivelleikattujen toimintakykyyn. Väittelin vuonna 1997. Nyt tuoretta liikuntatieteellisen tiedekunnan dekaania kiinnostavat etenkin liikunnalliset pelit, exergamet, ja niiden mahdollisuudet kuntoutuksessa. Kymmenvuotiaana Lielahden Kipinän urheilijan suunnitelmissa oli diabetestutkijan ura. Kun äiti pesi pyykkiä, roikkui pyykkinarulla kahdeksan Kipinän verkkatakkia, pienimmästä isompaan. Valmistuin fysioterapeutiksi tai oikeastaan lääkintävoimistelijaksi Tampereen sairaanhoitajaopistosta vuonna 1981. Näin teinkin. Valmistuin liikuntatieteiden maisteriksi vuonna 1989 pääaineena liikuntafysiologia ja biomekaniikka. Samalla viikolla marraskuussa 2002, kun minut nimettiin Canadian Research Chair in Physical Activity and Bone Health -tehtävään, minut valittiin myös fysioterapian professuuriin liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Jo opintojeni alussa kuulin liikuntatieteellisen tiedekunnan fysioterapian suuntautumisvaihtoehdosta, ja päätin hakea sinne heti valmistuttuani. Menin haastatteluun ja pääsin tutkijaksi työmatkaliikuntatutkimukseen. Väitöskirjaprojekti alkoi myöhemmin, UKK-instituutin OPAS-hankkeessa. Liikunta on ollut lähellä muodossa tai toisessa pikkupojasta asti. Liikunta on aina ollut lähellä fysioterapian professori Ari Heinosta
Tällä hetkellä tutkimme Tekesin – tai nykyään Bisnes Finlandin – rahoittamassa konsortiossa yhdessä Oulun ylipiston ja Turun ammattikorkeakoulun pelilaboratorion tutkijoiden kanssa pelillisen kuntoutuksen vaikutusta polven tekonivelleikattujen toimintakykyyn. Se ei ollut silloin ykkösvaihtoehtona mielessä. Viime vuosina kiinnostuksen kohteina ovat olleet nivel rikko ja erityisesti liikunnan vaikutukset rustoon, sillä luustolla ja rustolla on yhteys keskenään. Eteen on tullut paljon uusia asioita. Noin kymmenvuotiaana suunnittelin, että minusta tulee diabetestutkija, sillä kahdella veljelläni ja yhdellä siskolla on ykköstyypin diabetes. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Tämä pätee myös tilanteissa, joissa terapeuttisella harjoittelulla ei hoideta sairautta vaan pyritään ehkäi semään toimintakyvyn vajautta. Tutkijan ura oli haaveenani jo pikkupoikana. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutuksia. Tiedekunta siirtyi edellisen dekaanin Lasse Kannaksen johdolla laitoksettomaan malliin vuonna 2017. Hyödyllisiä harharetkiä. Urapolulleni liittyy sattumia. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Liikunnallisten pelien, exergame, vaikuttavuus kuntouksessa ja sen mahdollisuudet kiinnostavat. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Parempi ymmärrys siitä, miten luusto ja rusto adaptoituvat erilaiseen kuormitukseen, auttaa kehittämään liikuntaohjelmia, jotka parantavat fyysistä toimintakykyä ja mahdollistavat siten riittävän fyysisen aktiivisuuden. Oikein tarkasti ei vielä tiedetä minkä tyyppinen liikunta ja millä annostelulla olisi hyvä nivelelle nivelrikon eri vaiheissa. Liikunnallisella kuntoutuksella on merkittävä rooli monien sairauksien kuntoutuksessa ja hoidossa. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Kirjoitusten jälkeen liikunta ja siihen liittyvä ura sitten alkoi kiehtoa. Sattuman puuttumista peliin. Miksi se kiinnostaa. Eniten työllistävät liikuntatieteellisen tiedekunnan dekaanin tehtävät. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Ehkä verkottuisin tehokkaammin. Tärkeitä hetkiä ovat olleet ne, jolloin tutkimustulokset ovat vaikuttaneet käsitykseen liikunnan vaikuttavuudesta ja ne on huomioitu esimerkiksi hoitosuosituksissa.. Vaimoni, silloinen tyttöystäväni Anne, suositteli minulle fysioterapeutin uraa, jossa liikunta ja terveys yhdistyvät. Tärkeää on myös ollut se, että tohtoriksi väitelleet opiskelijat ovat menestyneet. Tekniikka kiinnosti siinä vaiheessa enemmän. Toinen sattuma oli, että pääsin heti maisteriksi valmistuttuani UKK-instituuttiin tutkijaksi. Lisäksi liikunnan pitkäaikaisvasteista nivelen kudoksiin pitäisi tietää enemmän, jotta voitaisiin kehittää tehokkaita ja vaikuttavia liikuntaohjelmia nivelrikon kuntouttamiseksi ja ruston degeneraation hidastamiseksi. 54 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 opettajan urasta. Liikuntatutkija minusta sitten lopulta tuli. Tutkijana minua kiinnostavat liikunnan vaikutukset tukijaja liikuntaelimistöön, erityisesti luustoon. Päätös liikunnalle opiskelemaan lähtemisestä heräsi tavallaan uudelleen heti lääkintävoimisteluopiskelujen alkupäivinä, kun opettajamme Hilkka Haukijärvi kertoi fysioterapian suuntautumisvaihtoehdon suunnittelusta Jyväskylään. Tukija liikuntaelin ongelmat ovat yhteydessä alentuneeseen fyysiseen aktiivisuuteen. Liikunnan ja liikunnallisen kuntoutuksen vaikutuksia nivelrustoon ja rustonalaiseen luukudokseen ymmärretään heikosti. Tästä seuraa usei den kroonisten sairauksien riskien lisääntyminen. Tärkeitä hetkiä ovat olleet ne, jolloin tutkimustulokset ovat vaikuttaneet käsitykseen liikunnan vaikuttavuudesta ja ne on huomioitu esimerkiksi hoitosuosituksissa. Menossa on tiedekunnan hallinnollisen rakenteen uudistamisen maaliin saattaminen
Viime vuoden syyskuussa kautensa aloittanut puheenjohtaja iloitsee hyvään vauhtiin päässeestä yhteistyöstä seuran toimiston ja hallituksen kanssa. 55 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Liikuntatieteellinen Seura täytti 85 vuotta A JA S S A Seuran lehti Stadion alkoi ilmestyä vuonna 1963. Kuvat: LTS/HURMERINTA. Seuran historian merkkipaaluja esitellyt tutkija FT Jouko Kokkonen summasi muun muassa seuraavaa; • liikunta-sanan juurruttaminen suomen kieleen 1960 luvulla • liikuntapoliittisen keskustelun virittäminen 1960-luvulla • soveltavan liikunnan edistäminen 1970-luvulta läh tien • julkaisufoorumin luominen suomenkielisille vertaisarvioiduille tutkimusartikkeleille Liikunta & Tiede -lehdessä vuodesta 2000 alkaen • liikuntalääketieteen ja kuntotestauksen asiantuntijafoorumien luominen 2000-luvun alussa • liikunnan ja vähäisen liikunnan monimuotoisuuden esilletuominen Liikuntatieteellisen Seuran merkkivuotta muistettiin vuosikokouksen yhteydessä huhtikuussa. Seuran perustamiskokouksesta 18.2.1933 on kulunut 85 vuotta. Kuvassa pää sihteeri Jari Kanerva, erikoistutkija Jouko Kokkonen, varapuheenjohtaja Annukka Alapappila, puheenjohtaja Mikael Fogelholm ja seuran kunnia jäseneksi nimitetty Antti Uutela. Entä mitä on saatu aikaan. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on LTS:n 17. Vuodesta 1980 lähtien Liikunta & Tiede nimellä julkaistu lehti on sekin jo varsin varttuneessa 55 vuoden iässä. Seuran kunniajäseneksi nimitetty Antti Uutela toimi LTS:n varapuheenjohtajana vuosina 2003–2009 ja puheenjohtajana vuosina 2009–2013. puheenjohtaja
Kuka rakentaa ja millä rahalla tiloja, jotka ovat monikäyttöisiä, mutta samal la täyttävät usean lajin vaatimukset?. Tämän seurauksena eri sektorien aiemmat ja tarkkarajaisemmat vastuut ovat limittyneet eikä vastuunjako enää toimi entiseen malliin. Yksi tällainen uudenlaisten kumppanuuksien ilme nemismuoto on seurojen omat ja vuokratilat, joita kaupungit ja kunnat avustavat investointitai vuokratuilla. Aivan uudesta asiasta itse rakentamiskumppanuudessa ei tosin ole kyse, sillä itsenäisyyden ajan alkumetreiltä asti liikuntapaikkojen omistajuussuhteet ovat vaihdelleet muun muassa valtion ohjauspolitiikan sekä liikunnan ja urheilun lajikehityksen vaikutuksesta. Kuinka valmiita suomalaiset liikuntaja urheiluseurat sitten olisivat siihen, jos välejä samaan aikaan hiertää lajimustasukkaisuus ja jatkuva kilpailu jäsenistä. Millaisia kokonaisvaikutuksia liikuntapaikkojen omistamisella ja hallinnoinnilla on seuroissa, joiden keskeisin tehtävä on kuitenkin liikuttaa mahdollisimman monia, toiminnan laatua unohtamatta. Viime vuosina merkille pantavaa on kuitenkin ollut, että liikuntalain yleisluonteisista ohjeistuksista poiketen kaupungit ovat siirtämässä ja ohjaamassa rakentamista aiempaa enemmän yksityisen ja kolmannen sektorin harteille. 56 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: JANINA MÄKINEN Liikuntapaikkarakentamisen muuttuvat kumppanuusmallit Tällä hetkellä kaupunkien vuokratukikäytännöt eivät rajaa eri hankkeita kovin tarkkaan. Kuka rakentaa ja millä rahalla tiloja, jotka ovat monikäyttöisiä, mutta samal la täyttävät usean lajin vaatimukset. Tai vaihtoehtoisesti meillä on tietyille valtalajeille riittävästi olosuhteita, mutta pienemmät lajit ja toimijat jäävät kehityksessä jalkoihin. OPISKELIJA OUNASTELEE Seurojen omat tilat on tyypillisesti suunnattu pääasiassa tiettyjen lajien sekä niiden kilpailuorientoituneen liikkumisen kehittämiseen. Seurojen omat tilat on tyypillisesti suunnattu pääasiassa tiettyjen lajien sekä niiden kilpailuorientoituneen liikkumisen kehittämiseen. Tyypillisesti seurat hankkivat omia tiloja joko tilapulan tai puuttuvien lajispesifien tilojen takia. Tätä kehitystä ei ole tarkasteltu paljoakaan suomalaisten liikkumisen sekä seuratoiminnan jatkumisen näkökulmasta. Käykö joidenkin uusien hankkeiden osalta niin, että kohtuullisen suuret investoinnit tuovat helpotusta vain hetkeksi, mutta pidemmän päälle liikunnan kokonaiskuvassa ei ole edetä kovin kaan pitkälle. Pitkällä aikavälillä nykyisellä mallilla toimiminen ei voi olla kovin kestävä kaupunkien sekä seurojen talouden kannalta. Millaiset kumppanuusmallit ja liikuntarakentamisen toteuttamisvaihtoehdot todellisuudessa edistävät liikunnan ja urheilun kehi tystyötä pitkäjänteisesti. Se on mahdollista erityisesti tilanteessa, jossa yksityisen ja kolmannen sektorin hankkeita on valmistumassa ja valmistunut niin paljon, että investointisekä vuokratukiavustukset sitovat kaupungin resurssit, eikä uusia monille eri lajeille sekä monille eri harrastamisen tasoille sopivia liikuntapaikkoja ole mahdollista rakentaa. JANINA MÄKINEN Liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelija Sähköposti: janina.makinen@ppd.inet.fi L iikuntapaikkarakentamisessa on viime vuosina noussut esiin uudenlaisia kumppanuuksia. Tänä päivänä uusia liikuntapaikkoja syntyy kuitenkin tiheään tahtiin, ja epäilenkin, onko kaikilla paikkakunnilla riittävää koordinaatiota eri hankkeiden kesken. Pahimmassa tapauksessa päällekkäisiä hankkeita on niin paljon, ettei kaikkiin nykyisiin ja tuleviin liikuntapaikkoihin enää riitä liikkujia niiden koko kapasiteetille. Alun perin avustusten tarkoituksena on ollut tarjota tukea sellaisille lajeille ja seuroille, joille kaupunki ei ole voinut osoittaa olosuhteita. Käytännössä kaikki ne seurat, joilla on alle 18-vuotiaiden toimintaa yksityiseltä vuokratuissa tiloissa, voivat saada tukea useissa suurissa sekä joissakin pienemmissäkin kaupungeissa. Seurojen ja lajien yhteistyöllä se olisi kumppanuusmallissa mahdollista
Tutustuin liikuntakulttuurin koko kenttään kertaheitolla. Monien vaiheiden jälkeen päädyin sitten opettelemaan toimitustyötä ja hoitelin lopulta lehden toimittamista. Mitä opin. Haasteellista ja mielenkiintoista! Syntyi tun temusta tieteen tekemisen sisäpiireihin, tieteellisiin tutkimuslaitoksiin ja tieteen erilaisiin lainalaisuuk siin. WADA toi maailman lähelle Samoihin aikoihin oltiin perustamassa Maailman antidopingtoimisto WADA:aa (World Antidoping Agency). WADA toi maailman lähelle. Eri intressiryhmät halusivat niin paljon ja työntekijöitä oli alussa vain kaksi. Tieteen maailmaan tutustuminen johdatti minut seuraavaan haasteeseen. Työssä oli paljon liikkumatilaa kehi tellä erilaisia asioita. Tutustuin myös uudenlaisiin verkostoihin. Opin miten järjestö lopetetaan, miten toimin toja yhdistetään olemassa olevaan järjestöön ja miten uusi järjestö perustetaan. Euroopan neuvoston työryhmä oli 1990luvulla ainoa kansainvälinen foorumi antido pingtyölle. Perustimme yhteistyössä asiantunti joiden kanssa Liikuntalääketieteen päivät, julkaisim. Eräs silloinen kollegani ilmaisi myöhemmissä tapaamisissamme, että Liikuntatie teellinen Seura oli oppimisprosessi liikuntapoliitti sessa korkeakoulussa. Sain heti alusta asti olla mukana WADA:n kasvatus ja koulutustyöryhmässä, mikä mahdollistin WADA:n kehittymisen seuraamisen hyvin läheltä. Monen vuoden jälkeen tultiin tilanteeseen, että antidoping toiminnalle haluttiin erillinen oma yhdistys. Tämä maailma oli taas kulttuurisesti ja toimintatavoiltaan hyvin erilainen verrattuna aiem piin kokemuksiini. 57 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: PIRJO RUUTU Eräs matka me Kuntotestauksen perusteet kansiota ja kehitim me antidopingtyötä Antidopingtoimikunnan kanssa. Hauska lottovoitto työurani alussa oli päästä Lii kuntatieteelliseen Seuraan (LTS) markkinointitehtä viin. Jakso Liite ry:ssä oli työntäyteinen, palkitseva, mutta hajottavakin. Sain myös ensikokemuksia kansallisten semi naarien ja kansainvälisten kongressien järjestämi sestä. Soittelin ja postittelin Liikunta & Tiede lehden (silloin Stadion) esitteitä yliopistoihin, urheiluopis toille, kouluille, liikunnan kattojärjestöihin ja laji liitoille. Melkoinen opintie oli tämäkin vaihe. Antidopingtoiminnan ytimeen Antidopingtoimintaan tutustuin jo hieman opetus ministeriössä. Olin sen hallituksessa. Liikun talääketiede ja kuntotestauksen laadun kehittäminen yhdistettiin vaikeiden neuvottelujen jälkeen Lii kuntatieteelliseen Seuraan (kasvattajajärjestööni) ja perustettiin Suomen antidopingtoimikunta ry. Olin Liite ry:n ajan ollut aktiivisesti muka na antidopingtyön pohjoismaisessa yhteistyössä ja Euroopan neuvoston antidopingsopimuksen seuran taryhmän työssä. Päätimme kansallisten antidopingtoimisto jen kanssa perustaa ANADO:n (Association of Natio nal Antidoping Organizations) ajamaan kansallisten toimistojen etuja. Liikuntalääketieteen keskusten kanssa teimme vahvaa edunvalvontatyötä ja saimme tueksemme koko liikuntakulttuurin ja paljon muita tärkeitä tahoja. Työelämä on mielestäni ollut rikas ja loistava matka. Voisin kutsua sitä seik kailuksi suomalaisessa ja kansainvälisessä liikunta kulttuurissa. Liikuntalääketieteen erikoistumis koulutus kehittää merkittävästi myös alan tutkimus ta. Liite ry oli erikoistunut liikuntalääketieteen edistämiseen ja kuntotestauksen laadun kehittämiseen sekä antido pingtoimintaan. On ilo seurata miten tärkeäksi liikuntalääketie teellinen tutkimus ja sen tulosten soveltaminen on noussut yhteiskunnassa. On kivaa, kun saa päättää oman aikansa käytöstä, ottaa joitakin projekteja, jotka todella saa päätökseen. On kova ikävä työkavereita ja työn tohinaa. Lehden tekeminen johti tutustumiseen tiedemaa ilmaan. Tehtävinä olivat toi minnan ja rahoituksen suunnittelu, tieteellisen arvi oinnin hallinnointi ja kehittäminen, tutkijan uran tukeminen, kansainvälinen yhteistyö (kongressit, valtuuskunnat) ja liikuntapolitiikka. Siinä oli mukana myös useita Euroopan ulkopuolisia valtioita. Liikuntatiede ei yleisesti herättänyt paljoa liikuntapoliittisia intohimoja, joten aluetta voitiin kehittää hyvässä yhteistyössä tutkijoiden, tiedelaitosten ja liikuntakulttuurin kanssa. WADA:n perustaminen oli jännittävä uusi koke mus. Opin myös, että mikään ei ole ikuista. ANADO eli EMERITA IHMETTELEE E läkkeelle jäämisessä on paljon haikeaa ja kivaa. Työskentelin seuraavat vuodet Liikuntatieteellisen neuvoston päätoimisena sihteerinä opetusministeriössä. Tutustuimme LTS:ssa johtajiin, ministereihin ja professoreihin. Siirtyminen Liite ry:n johtoon johdatti minut myös antidopingtoiminnan ytimeen. Yhteistyöhön tulivat aktiivisesti mukaan kaikki maanosat. Oppi val tion rahoituksen lainalaisuuksista ja valtion suunnit telujaksoista oli tietysti merkittävä. Mielenkiintoinen yksityiskohta toiminnassa oli, kun liikuntalääketieteen erikoistumiskoulutusta uhka si lopettaminen. Sain seurata sitä useissa eri yhteyksissä, vaikk en ihan ytimessä ollutkaan. WADA on hallitusten ja Kansainvälisen Olympia komitean (KOK) yhteenliittymä eikä kansallisilla antidopingtoimistoilla ollut siinä mitään virallista asemaa
Kotipesän ollessa Kanadassa toimimme Kanadan lainsäädännön puitteissa eli oppi määrä oli melkoinen. Hieman mentoroiden sanonkin nuoremmille, että kannattaa työelämässä katsoa ympärilleen, olla utelias, ottaa tehtäviä vastaan matalalla kynnyksellä ja innostua herkästi. Olihan minulla kokemusta. Siitä on tullut todellinen kansallisten antidopingto imistojen etujärjestö paljolti sen ensimmäisen pää sihteerin, kanadalaisen lakimiehen ja pitkäaikaisen ystäväni Joseph de Pencierin johdosta. Olen tavan nut upeita ihmisiä täällä kotimaassa ja kansainvälisil lä kentillä sekä luonut lämpimiä ihmissuhteita kaik kialla. Liikunta ja urheilukulttuurilla on tässä erityinen asema, mahdollisuus ja vastuu. Haluan kertoa urastani siksi, että se on ollut loistava matka, jännittävä ja haasteellinen, hieno oppimisprosessi, loputonta uusien näköalojen löytämistä. 58 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 jonkin vuoden. iNADO:n kotipaikaksi tuli Bonn ja toiminta tuli saksalaisen lainsäädännön alaisuuteen. Miksi kirjoitan omasta urastani teille. Viisastuneena edellisestä perustettiin vastaavaan tarkoitukseen iNADO (Institute of National Anti doping Organizations), jonka toiminnot perustuivat taloudellisesti ja toiminnallisesti järkevämpään yhtä löön. Järjestön toimintaa oli hauskaa kehittää. Hyvä tarkoitus ei kohdannut todel lisuutta ja jouduimme sitten lopettamaan järjestön. Hallituksen jäsenenä olin tietysti vastuussa ja järjes tön lopettaminen vei sitten pidemmän aikaa. Olen tehnyt viime vuoden aikana myös muutaman mielenkiintoisen keikan riippumattoma na asiantuntijana. Hyvin antoisaa. Perustamisvaiheen jälkeen suostuin sitten orga nisaation hallitukseenkin. PIRJO RUUTU Emerita pääsihteeri Espoo Kirjoittaja on toiminut pitkään Suomen Antidoping toimikunnan ADT:n (nykyisin Suomen urheilun eettinen keskus SUEK) pääsihteerinä ja Suomen edustajana kansainvälisessä antidopingtyössä.. Tämä matka on opettanut minulle myös, että lii kunta ja urheilukulttuurissa meillä on ainakin yksi foorumi, jolla eri maalaiset, eri uskontokuntiin tai rotuihin kuuluvat, eri sukupuolet ja polvet tai eri kieliä puhuvat ihmiset toimivat toisiaan ymmärtäen. Yhteinen foorumi Jäin eläkkeelle 1.9.2017 ja viimeinen virallinen teh täväni Euroopan neuvoston antidopingsopimuk sen seurantaryhmän varapuheenjohtajuus loppui 4.5.2018
Iso ilon aihe pimeään talveen tottuneella on kuitenkin ollut se, että suurin osa näistä kuivista ja tuulista päivistä on aurinkoisia ympäri vuoden: tähänastisen yhdeksän kuukauden oleskeluuni aikana on mahtunut vain muutama täysin pilvinen päivä. Kanadalaiset rakastavat luontoa ja ulko ilma-aktiviteetteja, joten suomalaisena tuulipukukansalaisena on ollut helppoa sulautua flanellipaitaisten kanadalaisten joukkoon. Ja tämä koskee sekä miehiä että naisia. 58 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti ja kuvat: KATI PASANEN Kuulumisia Calgarysta N Ä I N M A A I L M A L L A V iime elokuussa pakkasin laukkuni ja muutin Calgaryyn Kalliovuorten kupeeseen. Aloitin työni professorina (Assistant Professor of Kinesiology, Tenure Track) Kinesiologian tiedekunnassa, Calgaryn yliopistossa. shinny) ilman mitään kilpapelejä. Jääkiekkoa pelaavat kaikki Kanadalaiset ovat ystävällisiä, puheliaita ja urheiluhulluja. Ilmasto on kuiva ja preerialla tuulee. Calgary sijaitsee Kanadassa, Albertan provinssissa preerian läntisessä osassa reilun tuhannen metrin korkeudessa. Jatkuva puheenaihe täällä on sää, sillä Kalliovuorten vaikutuksesta se on hyvin yllätyksellinen ja vaikeasti ennustettavissa. Maasto on kumpuilevaa ja Kalliovuorille on noin tunnin ajomatka. Kesäisin täällä retkeillään, harrastetaan pyöräilyä sen monissa eri muodoissa, lenkkeillään, melotaan ja rullaluistellaan. Muita suosittuja Liikuntaja urheiluvammojen ehkäisyyn panostamisella halutaan mahdollistaa kanadalaisten aktiivinen, liikunnallinen ja terveellinen elämäntapa läpi koko elämän.. Vuorilta puhaltavat Chinook-tuulet voivat kohottaa ilman lämpötilaa muutamassa tunnissa jopa 20–30 astetta. Sopeutuminen uuteen maahan on sujunut aikalailla helposti. Talvikausi kuluukin sitten laskettelun, murtomaahiihdon, luistelun ja lumikenkäilyn parissa. Jääkiekko on näkyvin urheilulaji ja lähes kaikki tapaamani ihmiset (kollegat mukaan lukien) ovat pelanneet tai pelaavat edelleen jääkiekkoa. Aurinkoinen sää houkuttelee ihmiset ulos liikkumaan ja calgarylaiset ovatkin fyysisesti hyvin aktiivisia. Jääkiekon harrastesarjoja löytyy kaiken ikäisille ja sen lisäksi monet pelaavat viikottain ihan vaan höntsylätkää (engl
Silloin koko kaupunki pukeutuu stetsoneihin ja bootseihin kantribiisien soidessa taustalla. 59 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 lajeja ovat lacrosse (Kanadan kansallisurheilulaji), kanadalainen jalkapallo, eurooppalainen jalkapallo (soccer), maahockey, koripallo, baseball, rugby, uinti, murtomaahiihto, laskettelu, curling ja tietysti rodeo. Calgaryn parhaita puolia omasta mielestäni ovatkin nämä laajat ja kauniit puistoalueet, kaupungin läpi virtaavat Bowja Elbow-joet ja tietenkin Kalliovuorten läheisyys. Monien isojen puistoalueiden sisältä löytyy myös golfkenttiä, frisbeegolfkenttiä, lenkkeilyja maastopyöräilysekä talvella murtomaahiihtoreittejä ja luistelukenttiä. Tutkittu tieto jalkautumaan Mutta tulee täällä töitäkin tehtyä, vaikka huikeat harrastusmahdollisuudet houkuttelevatkin päivittäin ulos treenaamaan. Merkittävässä osassa tutkimus. Vuosittain heinäkuussa täällä järjestetään maailman suurin rodeoturnaus Stampede, jota voi kutsua rodeon maailmanmestaruuskilpailuksi. Calgary on rodeokaupunki. Viikonlopuiksi kaupunkilaiset suuntaavat Kalliovuorille Canmoreen tai Banffiin liikkumaan ja hengittämään vuoristoilmaa. Yhteistyö on hyvin tiivistä niin tiedekunnan eri yksiköiden kuin myös yliopiston 14 eri tiedekunnan välillä. Lähes jokaisesta kaupunginosasta löytyy urheilupuisto palloilukenttineen, jäähalleineen ja uimahalleineen. Lisäksi tutkimusyhteistyötä tehdään laajalla rintamalla valtakunnallisesti ja kansainvälisesti eri yliopistojen kanssa. Kaupungin alueella on lukuisia isoja puistoalueita kuten muun muassa Nose Hill Park, Conferedation Park, Edworthy Park ja Princes Island, jotka ovat suosittuja virkistäytymisja liikuntapaikkoja ympäri vuoden. Kaupunki on panostanut paljon siihen, että arkiliikunta ja harrasteliikunta ovat mahdollisimman helposti kaikkien saatavilla. Kinesiologian tiedekuntaan kuuluu muitakin maailmanluokan tutkimusyksikoita, joista kuuluisin lienee Human Performance Lab (HPL), joka on professori Benno Niggin 80-luvun alussa perustama biomekaniikan huippututkimusyksikkö. Oma tutkimusyksikköni Kinesiologian tiedekunnassa on nimeltään Sport Injury Prevention Research Centre (SIPRC), joka on yksi kymmenestä Kansainvälisen Olympiakomitean rahoit tamasta urheiluvammojen ehkäisyn huippututkimusyksiköstä. Kevyenliikenteen väylät ja pyöräilyreitit kattavat koko kaupungin, joten työmatkat monilla taittuvatkin kävellen, polkupyöräillen tai rullaluistellen – ja talvella hiihtäen. Kaupungin halki virtaavan Bow-joen molemmin puolin kulkevat kevyen liikenteen väylät ovat kuntoilijoiden kovassa käytössä
Liikuntaja urheiluvammojen ehkäisy nähdään merkittävänä tutkimusalueena, johon rahoituksiakin suunnataan. Vähäpätöisiltä kuulostavat nilkkaja polvivammat voivat johtaa jo kymmenen vuoden jälkeen pysyviin nivelruston vaurioihin eli alkavaan nivelrikkoon. Liikunnassa ja urheilussa sattuvat vammat vähentävät fyysistä aktiivisuutta, voivat aiheuttaa poissaoloa koulusta tai töistä, johtavat liian usein urheiluharrastuksen lopettamiseen, lisäävät lihavuuden ja monien sairauksien riskiä sekä heikentävät elämänlaatua. Oman työn ohessa toimivilla valmentajilla ei meinaa aika riittää kaiken maailman tutkimuksille ja niinpä nuorten urheilijoidenkin sitoutuminen tutkimuksiin on heikompaa kuin koulumaailmassa. Tutkimusohjelmien päätutkijoilla, joita itsekin täällä edustan, on johtava rooli oman tutkimusalueensa implementoinnin suunnittelussa, toteutuksessa ja onnistumisen arvioinnissa. Urheilevien nuorten värväys tutkimuksiin sujuvaa Oman yksikkoni SIPRC:n tutkimusten kohdejoukkona ovat ensisijaisesti high schoolja yliopistourheilijat sekä urheiluseuroissa liikkuvat nuoret. Tutkimuksia tehdään hyvin erilaisten lajien parissa, kuten jääkiekko, jalkapallo, koripallo, rugby, pyöräily, alppihiihto, tanssi ja baletti – harrasteliikunnasta kilpaurheilun eliittitasolle. Vammoista suurin osa kohdistuu alaraajoihin (60%), ensisijaisesti nilkkaja polviniveliin, mutta hälyttävän iso määrä vammoista on myös aivotärähdyksiä (20%). Tutkimusohjelmani päätavoitteena on kehittää uusia monitorointimenetelmiä urheilijoiden kuormituksen seurantaan ja tätä kautta luoda valmennukseen työkaluja harjoittelun suunnitteluun (rytmittämiseen, palautumisen edistämiseen) ja vammojen ehkäisyyn. Implementoinnin toimivuuden tutkiminen on tärkeää, jotta ymmärtäisimme paremmin mitkä asiat edistävät ja mitkä estävät tai hidastavat tutkitun tiedon jalkautusta, käyttöönottoa ja pysyvää käyttäytymisen muutosta. KATI PASANEN, PT, PhD Assistant Professor Sport Injury Prevention Research Centre Faculty of Kinesiology University of Calgary Canada Sähköposti: kati.pasanen@ucalgary.ca. Liikuntaja urheiluvammat suurin tapaturmaluokka Suomalaisen liikuntatutkimuksen tapaan myös täällä panostetaan fyysisen aktiivisuuden, liikunnan ja urheilun edistämiseen. Liikuntaja urheiluvammojen ehkäisy on yksi Kanadan hallituksen asettamista tutkimuksen painopistealueista ja tämä merkitsee myös sitä, että rahoitusmahdollisuuksia tälle tutkimusalueelle on tarjolla. Täällä kuitenkin isona ja näkyvänä painopistealueena on vammojen ehkäisy, koska liikuntaja urheiluvammat on suurin tapaturmaluokka Kanadassa. Yliopiston yhtenä strategisena tavoitteena on rakentaa siltoja alueen eri toimijoiden kanssa edistämään tutkimustiedon jalkauttamista (integrate the university with the community). Kyseessä on siis iso kansanterveydellinen ongelma, joka kuormittaa kustannuksillaan koko terveydenhuoltojärjestelmää, mutta jonka vuoksi myös lahjakkaita nuoria urheilijoita putoaa pois urheiluharrastuksista. Liikuntaja urheiluvammojen ehkäisyyn panostamisella halutaan mahdollistaa kanadalaisten aktiivinen, liikunnallinen ja terveellinen elämäntapa läpi koko elämän. Tapaturmariski on suurin nuorten keskuudessa – vuosittain yksi kolmesta kana dalaisesta nuoresta (11–18v) hakeutuu lääkinnälliseen hoitoon liikunnassa tai urheilussa sattuneen vamman takia. Suomessa 15 vuotta tutkimusta nähneenä ja tehneenä täytyy myöntää, että liikuntavammojen ehkäisyn tutkimusta painotetaan täällä rapakon taka na paljon enemmän kuin Suomessa. Aivotärähdykset ja kuormittuminen Tämän hetken kaksi kuuminta tutkimusaluetta omassa yksikössäni ovat aivotärähdykset ja niiden ehkäisy sekä urheilijoiden kuormittumisen (training load) yhteydet urheiluvammojen riskiin. Lisäksi tiedonkeruun ja interventioiden toteuttaminen on sujuvampaa koulumaailmassa liikunnanopettajien, ammattivalmentajien ja athletic therapistien keskuudessa. Oma tutkimusohjelmani sijoittuu vahvasti tälle jälkimmäiselle alueelle, vaikka olen kyllä sotkeutunut jo aivotärähdystutkimuksiinkin. Tutkimusjoukkojen rekrytointi on mielestäni yksinkertaisempaa kuin Suomessa, koska satojen tai tuhansien urheilevien nuorten värväys isoihin kohorttitutkimuksiin organisoidun koulu-urheilun kautta on helppoa. Näitä aluekumppaneita (community partners) ovat muun muassa koulut, urheilujärjestöt, urheiluseurat, muut urheilun ja liikunnan tutkimusja valmennuskeskukset sekä terveydenhuollon yksiköt. 60 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 työssä on tutkitun tiedon implementointi. Seuratoiminnassa sen sijaan systeemit ovat jokseenkin samanlaiset kuin Suomessa – valmentajat ja joukkueen muut toimihenkilöt ovat talkoomeiningillä toimivia isiä, äitejä ja muita vapaaehtoisia, joten tutkimusten toteutuksessa on samankaltaisia haasteita kuin Suomessakin
Mutta helleeninen maailma jäi syntymättä uudel leen, ja tämän havaintonsa nojalla esseisti etenikin urheilukritiikkiin. 61 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: ERKKI VETTENNIEMI Urheilullinen yksinpuhelu Olympian avausosa oli ”maailmankatsomuksel linen julistus”, hän huudahti – julistus, joka toi tykö ”uutta, tervettä, epäkristillistä nuorisoa”. Se on iloista; se on voitonvarmaa, se ei rasita eikä kalva omaatuntoa, se ei aseta mitään vaikeasti ratkaistavia ja mutkallisia älyllisiä ja moraalisia ongelmia. Ohjaajataituri Leni Riefenstahlin Olympia elokuva valmistui kahden vuoden viiveellä. 2018) amatööriurheilun perään. Olavi Paavolainen P O H D I T T U A H istoriatietoisuuden hiljalleen huvetessa voisi haluttaa ajatella, että kriittinen ur heilukirjoittelu olisi jotenkin tuore ilmiö. Vaikka ny kyihminen oli ”kellon orja”, urheillessa nuo kah leet voitiin murtaa. Ajattelen Olavi Paavolaista.. Se on melkein kuin suurta, ainaista sotaan lähdön ja paraatin juhlaa!” Samassa hengessä Paavolainen luki Riefenstahlin visiota, tai ainakin sen alkuminuutteja, sillä jatko tuotti pettymyksen. Tällä hän tarkoitti antiikin mytologiasta ammentanutta prologia. Amatööriihanteet olivat pinnalla Heinilän lapsuu dessa, ja juuri silloin koettiin suomalaisen urhei lu kritiikin ehkä hienostunein leimahdus. Onko se alaston, ruskettunut nuorukainen auringon kimaltavassa paisteessa, jalkojen alla stadionin hiekka ja hiilimurska, taustana valtava betoniseinä; vai onko se nautintojen ja koneellisen mukavuuden turmelema epäsikiö luonnottomasti kehittyneine aivokoppineen, raihnaisine ruumiineen, kädet virrankatkaisijain ja jalat hissien surkastuttamina?” Jo tuolloin, 1920luvun lopulla, Paavolainen osasi viitata urheilullisen tuloskunnon hyväksi Saksassa tehtyyn ”tieteellisen tarkkaan työhön”. Siihen mennessä Paavolainen oli itsekin vieraillut natsi Saksassa, vieläpä olympiavuonna 1936 ja sen verran väkevin seurauksin, että hänen natsimyönteisyyten sä laadusta väitellään edelleen. Nykyajan olemusta stadionilta etsinyt tarkkailija löysikin sieltä uuden Hellaan sijasta yhtä pakanallisen, mutta Rooman rujosta imperiumista muistuttaneen ”gladiaattorikil pailun”. Paavolai nen saattoi myös viitata samana vuonna – siis 1938 – ilmes tyneeseen kirjaansa Risti ja hakaristi. Näin kauas kulttuurikriitikkomme oli urheilulli sissa pohdinnoissaan edennyt. Suomalaisen urheilukritiikin ehkä hienostunein leimahdus koettiin jo 1930 -luvulla. Hän näki urheilijat ”ihmiskoneina” ja hämmästeli hurraavan katsomon ”miltei sadistista nautintoa”. Sosiologit puhuvat ”urheilun eriytymises tä” 2000luvun käänteenä, aivan kuin kireä kilpaur heilu olisi sitä ennen ollut symbioosissa kuntoliikun nan kanssa, ja liikuntasosiologian pioneeri Kalevi Heinilä huhuilee edelleen (Minne menet Suomen urheilu. Lainaan laajan esseen kiehtovinta kap paletta: ”Mikä on tulevaisuuden sukupolven tunnuskuva. Leni Riefenstahlin Olympia täytti silti Suomessakin katsomot. Ajatte len Olavi Paavolaista, joka tunnetaan parhaiten 1920 luvun esseeteoksestaan Nykyaikaa etsimässä. Kamera hyväilee raunioita, patsaat herää vät eloon, ujostelematon alastomuus kukoistaa ja soihtuviesti tuo sanoman aikojen takaa. Pysyviä arvoja siitä ei synny, Hellaan kaltaisesta kultista puhumattakaan. Elokuva sai Suomessakin haltioituneen vastaanoton, niin haltioituneen, että Paavolainen laajojen, oppineiden esseiden poikkeuksellisuus vain korostuu. Vierähti joku nen vuosi ja Berliini isännöi kesän 1936 olym pialaista juhlaa, jossa juuri saksalainen osaaminen kulki voitosta voittoon. Toiselle osalle kävi jo kehnommin: kevään 1939 elokuvassa suomalaiset olivat sivuosissa, joten sitä näytettiin liki tyhjille saleille. ”Hysteria, sensaatio, kansalliskiihko ja raha metsästys huuruaa moderneista urheilu kilpailuista kuin sakea myrkkypilvi” Uuden ajan urheilun ”epäälyllinen ilmapiiri” vetosi massojen alimpiin vaistoihin. ”Hysteria, sensaatio, kansalliskiihko ja rahametsäs tys huuruaa moderneista urheilukilpailuista kuin sakea myrkkypilvi”, Paavolainen jatkoi. Hän ylisti ”ko neellistumisen luomaa kiihkoa” ja ”äärimmäisen nopeuden tavoittelua”, jotka hänen katsannossaan näyttäytyivät kirkkaimmillaan urheilussa. Tuos sa kirjassaan nuori Paavolainen korotti urheilun mo dernin elämäntunnon ilmentymäksi. Kuvan siirtyessä Berliinin stadio nille tuloksena oli sinänsä kelpo ”urheilureportaasi”. Paavolainen arvosteli Riefenstahlin kaksiosaisen dokumentin Hopeapeiliin, ensimmäisen osan syksyl lä 1938 ja toisen osan seuraavana keväänä. Sen sivuilla hän hahmotteli Hitlerin uuspakanallista, ruumiillista elinvoimaa uhkuvaa aatetta: ”Uuden Jumalan, valtion, ja sen johtajan palveleminen ja käskyjen totteleminen on helppoa
”Antiikin ankaran, veistoksellisen kauneu den sijasta on kaikki nyt kiedottu pohjoismaalaisen lyyrillisyyden pehmeyteen.” Sen jälkeen valkokankaalle vyöryivät tutut ”ihmiskoneet”, nuo nykyajan gladiaattorit, jotka vain tipoittain tarjosivat elokuvan alaotsikon lupaamaa kauneuden juhlaa. Paavolainen hurmaantui ”suoma laisen saunan” filmaattisesta ylis tyksestä, jossa vahvat, nuoret ruu miit pelehtivät alastomina kuin Hellaan kilvoittelijat. ”Fascistiset opit kansojen väli sestä olemassaolontaistelusta ja väkevämmän oikeudesta johtavat välittömästi urheilun yliarvioimi seen”, hän totesi Olympian jäl kimmäisen osan nähtyään. ”Fyysillinen ihminen voit taa sisäistyneen”, elokuvaesseen moniselitteisiltä päätösriveiltä voidaan lukea, ”voima ja ilo syn nin ja syyllisyyden – hakaristi ristin.” Vaikka Paavolainen varoi sitou tumasta natsismiin, urheiluriento jen suhteen tuomio oli varaukse ton. Ammattilaisurheilu näyttäytyy vastaavasti vihollisen nujertamiseen tähtäävänä uuspa kanallisena lihaskulttina. ERKKI VETTENNIEMI, YTT Tutkija Jyväskylä Sähköposti: erkki.s.vettenniemi@ student.jyu.fi. Riefenstahlin nerous ilmeni jälleen lähinnä avausjaksossa. Oliko tuo hyväksyvä, tuomitseva vai arvovapaa lausahdus, sitä en osaa sanoa. Ei ihme, että Suomen Urhei lulehti kiirehti muistuttamaan Paavolaisen omista ”urheiluista” – ikään kuin liikuntakulttuuri ei olisi jo jakautunut kuntoiluun ja kilpailuun. 62 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 katsoikin teesinsä vahvistuneen, eli massoja kiinnosti vain vimmat tu hurraaminen maanmiehilleen. Asiallisesti ottaen urheilun ”eriytyminen” oli kaukana takana ja amatööriihanne silkka illuu sio. Kalevi Heinilän haikailema amatööriurheilu olkoon siten kristillistä liikuntakulttuuria, jos sa tavoitteeksi riittää emeritusta itseään lainaten ”hilpeä keskin kertaisuus”
Valitettavasti Heinilän lisäksi kovin moni muu suomalainen liikunnan tai urheilun tutkija ei ole pohtinut sitä, mitä totaalistuminen tuo tullessaan ja ovatko nuo ”tuliaiset” kovin terveitä sen paremmin yksilön kuin yhteiskunnankaan näkökulmasta katsottuna. Heinilän näkemykset totaalistumisen vaikutuksista eivät ole mairittelevia. Kalevi Heinilä: Minne menet Suomen urheilu. Toistaiseksi olemme voineet rauhassa lipua myötävirtaan ja ottaa pieniä pohjakosketuksia heikon huippu-urheilumenestyksen tai huolestuttavien väestön terveydentilaa koskevien tulosten myötä.. Usein nämä teemat ja kysymykset ovat olleet myös niitä kiperimpiä. Kilpavarustelusta kestävään kehitykseen. 62 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: KATI LEHTONEN MINNE MENET SUOMEN URHEILU. Näistä jälkimmäinen eli totaalistuminen tai totalisaatio on myös Heinilän jättämä perintö ja keskeinen käsite jälkipolville hänen aikaisemmista tutkimuksistaan. Kansallisen tason kilpavarustelu johtaa luonnollisesti kansainväliseen kilpavarusteluun, jonka näyttämönä ovat erityisesti olympialaiset, mutta myös lajien kansainväliset arvokisat. Mitä muuta voi olettaa tai odottaa ihmiseltä, joka ei ole pelännyt nostaa uransa aikana esille urheilun olennaisimpia teemoja. Yksinkertaistettuna totaalistuminen tarkoittaa tehokkuuden maksimointia voiton saavuttamiseksi urheilun eri sektoreilla, jolloin urheilusta ja urheilijoista itsestään tulee teollistunut tuotantoprosessi. Käsitteenä totaalistuminen on kestänyt ajan hampaan pureman paremmin kuin hyvin ja se sopii kuvaamaan erinomaisesti myös urheilun tulevaisuutta. Kirjassa esitettyjen argu menttien pohjalta on tehtävä myös tulkinta, että kansainvälinen huippu-urheilu ei ole tervettä ja Suomen kannattaisi L U E T T U A E meritusprofessori Kalevi Heinilän kirjan nimi Minne menet Suomen urheilu. paitsi ennakoi kirjan sisältöä, tuo myös esille ajankohtaisen ilmiön sekä kirjoittajan taustan ja uran liikuntasosiologina ja etenkin liikuntasosiologian ensimmäisenä professorina Suomessa. Urheilun kilpavarustelu ja totaalistuminen Heinilän kirjassa on viisi itsenäistä lukua, mutta läpileikkaavana teemana tavalla tai toisella nousee esille kilpavarustelu ja urheilun totaalistuminen. Tosiasiallisesti näin ei kuitenkaan ole, vaan juuri nyt, monien yhteiskunnallisten murrosten ja suunnanvaihdosten keskellä olisi viimeiset hetket pohtia sitä, mitä suomalaiselle urheilulle tapahtuu. Valitettavasti virtaus kohti todellista pudotusta on vain kiihtynyt, mutta toimenpiteet pudotuksen välttämiseksi ja toimenpiteiden taustalla olevat analyysit ovat olleet heppoisia myös allekirjoittaneen mielestä. Mitä tulee sitten kirjan otsikkoon ja itse emeritusprofessori Heinilään, on aivan selvää, että hän tarjoilee siinä tutkijana ja professorina selvän tutkimuskysymyksen. Kuinka selviämme liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden haasteesta ja mikä on huippu-urheilun todellinen yhteiskunnallinen arvo ja arvoperusta. Into Kustannus, 297 sivua. Tällöin haetaan jatkuvasti esimerkiksi parempia asiantuntijoita ja ympäristöedellytyksiä, jotka vaativat enemmän resursseja (etenkin taloudellisia) ja yhteiskunnan voimavaroja urheilun edistämiseksi. Voisi toki ajatella, että Suomen urheilun tilaa koskeva kysymys on voitu esittää jo vuosisadan alusta lähtien ja sikäli sitä voi pitää myös aikaa kestävänä
63 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 silmin. Tutkimuksellinen ote näkyy myös siinä, että Heinilä tarjoilee useita valmiita tutkimuskohteita tai osoittaa selkeitä tiedollisia katvealueita liikunnan yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Kirjoitukset urheilun pysähtyneisyydestä, sisäänpäin lämpiävyydestä, korruptoituneisuudesta, kultapossukerholaisista, itsekritiikittömyydestä jne. Paitsi että kirja sisältää viime vuosien aikana kirjoitettuja dokumentteja, siinä on myös runsaasti vuosikymmenten taakse ulottuvaa aineistoa. Niitä lukiessa tuli yhtä aikaisesti sekä ironinen, surullinen, lohduton että tuttavallinen olo. Kansainvälinen kilpailu on Heinilän käsitteistössä puolestaan ammattiurheilua, joka vaka vuudessaan tuhoaa urheilun perimmäisen hyvän ja ilon. Kirjan ansiona voi pitää myös sitä, että Heinilä on todella tutustunut ajankohtaisiin poliittisiin dokumentteihin, joka kertoo paitsi kiinnostuksesta urheiluun, mutta myös ihmisestä, joka katsoo maailmaa tutkijan. Amatörismiin liittyy myös vahvempi itsesäätely ja kyky ymmärtää itse reilun pelin säännöt ja vastaavasti ammattiurheilussa sääntely kaikkinensa on ulkoa ohjattua eikä edes välttämättä luotettavaa. Jälkimmäistä tasoa (kansallinen) Heinilä kuvaa amatööriurheiluksi, joka selvästi saa häneltä kannatusta kevyempien reunaehtojensa vuoksi. Luonnollisesti myös siksi, että ne ovat emeritusprofessorin pitkän uran aikana kertyneitä. Heinilä myös itse toteaa esipuheessa, että kirja on syntynyt ”eräänlaisena palapelinä useamman vuoden aikana.” Kun tämän palapelimäisyyden pitää mielessä, antaa kirja myös todella pohdittavaa suomalaisesta urheilusta. Toisaalta hän ei poikkea oman kahtiajakonsa linjauksesta ja myös perustelee ne, jolloin myös näkemys huippu-urheilun kansallisen tason perustan vahvistamisesta on oikeutettua. Yhtälailla urheilussa on toisaalta ainakin joiltain osin säilynyt arvoperustana ”ponnistamisen ilo”, mutta nämä tärkeät urhei lua kannattelevat asiat ovat jääneet toistaiseksi urheiluyhteisön keskinäiseksi tarinankerronnaksi ilman merkittäviä konkreettisia toimenpiteitä. Näkökulmaa, jossa ammattilaisuus ymmärretään esimerkiksi palkkasuhteiseksi työksi urheiluseuraan (kansalliset liigat) tai ammattimaiseksi urheilun tekemiseksi, ei Heinilä ole käsitellyt ja sikäli jaottelu jää vaillinaiseksi. Jouduin nimittäin lähes jokaisen kohdalla toteamaan, että olen nähnyt, lukenut tai ajatellut tämän myös tänä päivänä. Ammattilainen – amatööri -käsitteiden määrittelystä voi olla montaa mieltä ja Heinilän kirjassa ne kuvaavat enemmän todellakin kansallinen – kansainvälinen ulottuvuutta kuin urheilun sisältöä tai urheilijoiden suhdetta urheiluun. KATI LEHTONEN, LitT Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: kati.lehtonen@likes.fi keskittyä kansalliseen kilpailutoimintaan. Kohtuullisuuden periaate Rakenteellisesti kirjan viiteen itsenäiseen päälukuun sisältyy useita yksittäisiä alalukuja. Kirjan sanoma itselleni tiivistyykin kahteen asiaan: 1) urheilua ja huippuurheilua tarvitaan yhä edelleen etenkin sen viihdearvo muistaen, mutta kohtuullisuuden periaatteella toteutettuna, 2) jos huippu-urheilu ei käännä kasvojaan vieläkään kohti yhteiskuntaa ja hengitä itsestään ulospäin, tukehduttaa se lähitulevaisuudessa suuren osan itsestään ja yhteiskuntaa palvelevista ulkoisvaikutuksistaan ras kaaseen sisäänhengitykseen. Näitä ovat esimerkiksi 1) urheilun ja talouden väliset suhteet tai yleisesti urheilun talous, 2) urheilijan ja urheilujärjestelmän välinen sidos, jolloin olisi kysyttävä sitä, onko urheilija todella subjekti vai objekti suhteessa järjestelmään ja 3) eri urheilulajien analyysit ja niiden pohjalta tapah tuvat vertailut niin kulttuurisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Kirjan luettuani nämä luvut jäivät jossain määrin irrallisiksi, joka toisaalta mahdollistaa sen, että yksittäiset luvut ovat helposti lähestyttäviä ilman pakottavaa tarvetta lukea kirja kronologisessa järjestyksessä alusta loppuun. ovat enemmän kuin totta myös nykyään ja ehkä myös todempia kuin koskaan aikaisemmin
Kekkosesta ja urheilusta on kirjoitettu paljon, mutta ei samoissa kansissa. 63 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: JOUKO KOKKONEN URHEILEVAN URHON JÄLJILLÄ Kalle Virtapohja: Kekkonen urheilumiehenä – Kilpakenttien Känästä Suomen presidentiksi. Kekkosen suhteesta urheiluun ei ole kuitenkaan ennen tätä vuotta kirjoitettu kokonaisesitystä. L U E T T U A S uomen 1900-luvun historian vaikutusvaltaisimpiin henkilöihin kuulunut Urho Kekkonen (1900–1986) oli henkeen ja vereen urheilumies. FT Kalle Virtapohjan laatima teos kokoaa yhteen Kekkosen koko uran urheilun saralla Kajaanissa urheilukipinänsä saaneesta pojasta intohimoiseksi seniorikuntoilijaksi. Ari Uinon ”Nuori Kekkonen” ja ”Rillit pois ja riman yli” tekevät kylläkin selkoa Kek. Kirjan mentävä aukko oli kiistatta olemassa. Docendo 2018, 240 s. Virtapohja tarttui Nurmi-elämäkerran ohessa Urho Kekkosen uraan urhei lumiehenä
Toisen maailmansodan ajalta Virtapohja tekee hyvin selkoa Saksa-vetoisen Uuden Euroopan urheiluliiton perustamisvaiheista, joissa Kekkoselle oli varattu rooli. Urhon onneksi asia raukesi Saksan sotamenestyksen loputtua. Flunssainen presidentti hiihti vain osan matkasta. Kekkonen halusi näyttää niin urheilussa kuin politiikassakin, että asiat tapahtuvat hänelle helposti. Ajoittain syntyykin vaikutelma, ettei Virtapohja ole hyödyntänyt olemassa olevaa tutkimusta, vaan on pyrkinyt operoimaan pääosin Kekkosen arkiston aineistolla. Kyllä Kreml tiesi ja tunsi Suomen tilanteen muutenkin. Toisaalta samal la tulee kerrotuksi surullinen tari na vanhenevasta miehestä, joka väsytti itseään yltiöpäisellä kuntoilulla. Kekkosen kilpakumppani Erik von Frenckell sai revanssin, kun hän pääsi Helsingin 1952 kisoissa paistattelemaan julkisuuden valokeilassa. Virtapohjan Kekkos-kuvan tulkinta jää pitkälti lukijalle. Ihon kananlihalle nostattava otsikko Hitlerin komentajamerkki kätkee alleen saksalaisten Berliinin 1936 olympiakisojen jälkeen myöntämän kunniamerkin. Kekkonen osallistui nimikkohiihtoonsa 1977. Suomalaisen urheiluelämän vaikuttajat tekivät paljon taustatyötä instituutin peruspääoman kokoamiseksi. Sen sijaan Juhani Suomi ei käsittele juuri lainkaan elämäkertasarjassaan Kekkosta urheilumiehenä. Yksi kirjan pääjuonteista on Lauri Pihkalan ja Urho Kekkosen 1920-luvul la alkanut elinikäinen suhde, joka alkoi rakoilla, kun Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja alkoi osoittaa ymmärtämystä Työväen Urhei luliitolle. Nyt kuva jää epätarkaksi ja -tasaiseksi. Pielavedellä kilpailtiin 1970-luvulta alkaen Urkin Uralla niin hiihtäen kuin juosten. Isompiakin syitä löytyy, kuten Kati Katajiston Virolais-elämäkerrasta (2017) selviää. Kaukaa haetulta tuntuu tulkinta, jonka mukaan Kekkonen olisi Suomen rajojen tuntumassa hiihtäessä lähettänyt ulkopoliittisen viestin Neuvostoliitolle. 64 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 ymmärtämystä Työväen Urheiluliiton valtionavulle. Selvimmin tämä näkyy Helsingin 1940 olympiavalmisteluissa, joissa Kekkonen valjasti urheilun palvelemaan myös punamultapolitiikan tarpeita. Kekkonen osoitti. Paikallislehden toimittaja ymmärsi hävittää kuvat ja negatiivit oma-aloitteisesti. Pielavesi, UKK-instituutti. Urho ja Lauri Kirjassa toistuu väite, että Kekkonen olisi ollut kylmiltään urheilija. Kekkosen urheilujohtajuutta ovat käsitelleet muun muassa Seppo Hentilä, Leena Laine, Erkki Vasara ja myös tämän arvion kirjoittaja. Joitakin ylitulkintojakin kirjasta löytyy. Tarinoita Kekkosesta riittää. Virtapohja on koonnut niitä kiitettävän määrän ja on onnistunut löytämään myös vähemmän tunnettuja juttuja. Kuva jää tämän vuoksi toisinaan kapeaksi. Virtapohjan monipuolisesta teoksesta löytyy joitakin yllättäviä aukkoja. Virtapohja luonnehtii teostaan tieteelliseksi elämäkerraksi. Sen sijaan Kekkosen jatkosodan aikana tekemä yritys saada urheilun nimimiehet pois rintamalta jää noteeraamatta. Etenkin loppupuolelta löytyy nippu hyviä tarinoita, joilla on paikallisesti suuri arvo. Pielavedellä on sitä paitsi yhä ”Urkin poloku”, joka alkaa Lepikon torpalta ja johtaa nykyisin Kuopioon kuuluvan Maaningan Tuovilanlahteen. Myös Kekkosen välirikko nimenomaan urheiluyhteyksien kautta tutuksi tulleen Jukka Rangellin kanssa jää huomiotta. Maaliintulo oli nolo, kun päämies kaatui. Kyseessä oli jätkämäistä myytinrakennuksesta. Valkoisen Suomen urheilun pääideologin aseman ottaneelle Pihkalalle ainoa tie oli TUL:n sulauttaminen Suomen Voimisteluja Urheiluliittoon. Sitä hän oli uransa loppupuolella, mutta vuoden 1924 korkeustulosta 185 ei saavuteta kylmiltään. Virtapohja tulkinnan mukaan urheilu olisi ollut 1930-luvun loppuun saakka etusijalla Kekkosen asialistalla suhteessa politiikkaan. Kuvaliite tuo monipuolisesti esille Kekkosen urheilijuuden eri puolia. Eniten ihmetyttää, mihin on unohtunut UKK-instituutin perustaminen. Sen sijaan Viron-matkalla 1964 nähtyä Otepään väkevää hiihtotempausta voi pitää piikkinä vähemmän vetreälle neuvostojohdolle. Kekkonen vetosi suomalaisiin, etteivät nämä osoittaisi mieltään Neuvostoliitolle. Helsingin 1952 olympiakisoissa silloinen pääministeri oli sivuroolissa, mutta käytti kuitenkin yhden merkittävän puheenvuoron kisojen alla. Ehkä tahattomastikin teoksen loppupuolella välittyy kuva pikkumaisesta ja turhamaisesta valtionpäämiehestä, jolla riitti hännystelijöitä. Oikeistolainen aristokraatti Erik von Frenckell sai väistyä nousevan tahtopoliitikon tieltä. Ja Kekkosen syntymäkunnalla Pielavedellä oli roolinsa presidentin elämässä myös liikuntamielessä. Kirjaa lukiessa jää tunne, että Nurmen jälkeen olisi kannattanut henkäistä pitempään ja antaa Urhon asettua mittoihinsa. Teos on kiistatta hyvin viitteistetty. Tekstistä ei voi välttyä vaikutelmalta, että Virtapohja kunnioittaa kohdettaan suuresti. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi kosen elämän niistä vuosista, jolloin urheilu merkitys oli hänelle kaikkein suurin. Tutkimustekstissä olisi syytä olla varovaisempi yhteen lähteeseen perustuvan muistitiedon käytössä. Pikemmin voisi sanoa, että poliittinen ura ja urheilujohtajuus kulkivat rinta rinnan. Nurmen vaiheiden kanssa linkittyvä alkupuoli on jäntevämpi kuin tarinallisempi loppupuoli. Presidentin 80-vuotisjuhlien kunniaksi perustettu laitos kantaa edelleen hänen nimilyhennettään ja jatkaa työtä presidentille tärkeän kuntoliikunnan edistämiseksi. Varsinkin nuoremmalle polvelle Kekkos-tarinat itsessään kertovat toisenlaisesta ajasta, jolloin presidentitkin olivat Kekkosia. Ei Kekkonen merkkiä mitenkään erityisesti saanut, vaan niitä myönnettiin eri joukkueiden johtomiehille. Kovin painavalta ei tunnu Mauri Soikkasen muistelus siitä, että Kekkosen ja Virolaisen viileät välit johtuivat siitä, että Johannes sai 1958 suuremman kalan kuin Urho. Hirvijahdissakin Kekkonen kävi syntymäkunnassaan
Tähän ajankohtaiseen aiheeseen kansalaisten tukija liikuntaelimistön terveyden tilasta on tarttunut Terveysliikunnan Isä Kirja palvelee hyvin myös liikuntaja terveysalan opiskelijoita. Kussakin 18 alaluvussa on tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa eri asioiden vaikutuksista sairauteen tai toimintakykyyn. Kirja on mittava tiedonarkku, josta löytyy paljon myös pieniä yksityiskohtia. Tekstiin ei ole liitetty mukaan kirjallisuusviitteitä, mutta koko lähdeluettelo on saatavissa kusL U E T T U A On helpompaa ja järkevämpää ehkäistä ennalta – eikä koskaan ole liian myöhästä kuntoilla ja kuntouttaa. Mittava tietoarkku Kirjoittajan asiantuntemus ja laaja ymmärrys näkyvät kirjan sisällössä. Kirja ja sen sisältö palvelevat hyvin myös liikuntaja terveysalan opiskelijoita. Ajanmukaista ja tutkimusnäyttöön perustuvaa suomenkielistä kirjallisuutta tarvitaan koulutuksessa kipeästi.. Näin on käynyt esimerkiksi D-vitamiinin osalta, jota käsitellään monessa kohdin verrattain samanlaisesti. Myös ravinnon, alkoholin ja tupakoinnin emeritusprofessori Ilkka Vuori. Liikunnan ja liikuntaharjoittelun merkitys sairauden kehittymisessä, ehkäisyssä ja hoidossa on teoksen keskiössä ja niitä onkin käsitelty kunkin sairauden kohdalla kosolti. Vaikka moni tietää terveellisten elintapojen merkityksen, aiheuttaa väestön tukija liikuntaelimistön heikko terveys henkilökohtaisten murheitten lisäksi yhteiskunnalle huomattavia kustannuksia. N ykyisin kansalaiset ovat yhä enemmän kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Kirjan toisessa pääluvussa ”Elintavat tuki-ja liikuntaelimistön sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa” on eri sairauksien kuten alaselkäkipu tai nivelreuma lisäksi mukana omat luvut toimintakyvystä ja toimintavajauksista, kivusta, kaatumisesta ja tasapainosta sekä jäykkyydestä, kankeudesta, liikkuvuudesta ja liikevajauksista. Se tarjoaa uusimpaan liikuntaja terveystieteelliseen tutkimukseen perustuvaa opastusta elintapojen parantamisessa ja omatoimisten keinojen hyödyntämisessä. Iäkkäät henkilöt on kirjassa huomioitu erikseen, koska esimerkiksi tupakoinnin riskit terveydelle kasvavat ikääntyneillä. Ajanmukaista ja tutkimusnäyttöön perustuvaa suomenkielistä kirjallisuutta tarvitaankin koulutuksessa kipeästi. Lähdeluettelon poisjättämisellä on kirjan sivumäärä pysynyt kohtuullisena ja helpommin luettavana. Kirja muodostaakin kirjoittajan aikaisemman teoksen ”Kohti terveempää ikääntymistä” kanssa kokonaisuuden. Hän tuntee liikuntaja terveysalan tutkimuksen syvällisesti ja teos kokoaakin nykyisen tutkimustiedon kattavasti. Tapa hankaloittanee hieman yksittäisen tiedon löytämistä. Kunkin alaluvun merkittävän osan muodostavat kussakin luvussa esitellyt tutkimusnäyttöön perustuvat omatoimiset keinot sairauden ehkäisyssä ja hoidossa. Kyse ei ole ”Health-Enhancing Physical Activity for Dummies” tyyppisestä kirjasta, jossa annetaan tarkat ohjeet elintapojen parantamisesta, vaan tekijän tavoitteena on ollut kirjoittaa (oppi)kirja, joka tukee kansalaisten elintapojen muuttumista terveellisemmäksi omakohtaisen terveydenhoidon näkökulmasta. Tukija liikuntaelimistön itsehoito-opas. Yli miljoonalla suomalaisella on jokin pitkäaikainen tukija liikuntaelinten sairaus. Teos vastaakin näihin tarpeisiin. ISBN: 9789522914439 Docendo 2018 tantajan verkkosivuilta. Teoksen kolmesta pääluvusta ensimmäinen käsit telee terveyteen vaikuttavia elintapoja. Näin laajassa teoksessa pientä toistoa tekstissä ei voida täysin välttää, joten jossain kohden kirjaa sitä välttämättä esiintyy. Kirjallisuusviitteet on ryhmitelty kirjan lukujen mukaisesti ja lähdeluettelon pituus on 123 sivua (sic!). Omat alalukunsa saavat ravinto, liikunta ja liikuntatottumukset, uni ja nukkumistottumukset, alkoholin käyttö, tupakointi ja elintapoja koskevat suositukset ja niiden omakohtainen käyttö. TUKI-JA LIIKUNTAELIMISTÖN ITSEHOITO-OPAS Ilkka Vuori: Pysy liikkuvana. Kirjan kieli ja terminologia ovat selkeitä ja ymmärrettäviä myös lukijalle, jolla ei ole liikuntatai terveysalan koulutusta. 65 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: JARMO PERTTUNEN PYSY LIIKKUVANA. Hän on kirjoittanut sekä tarpeellisen että tutkimusnäyttöön perustuvan tuki ja liikuntaelimistön itsehoito-oppaan oman terveyden ja toimintakyvyn parantamiseksi ja säilyttämiseksi. Kirjan rakenne on selkeä ja ymmärrettävä, joten lukija löytää helposti tietoa yksittäisestä tukija liikuntaelimistön sairaudesta tai ongelmasta sisällysluettelon perusteella. Uusimmat tutkimustulokset kirjassa ovatkin alle vuoden vanhoja. Kukin kokonaisuus käydään läpi seikkaperäisesti ja liikunta ja liikuntatottumukset tietysti kaikkein huolellisimmin. Opiskelu on viime vuosina siirtynyt yhä enemmän itseopiskeluksi, jolloin vastuu omasta oppimisesta on siirtynyt opiskelijoille itselleen. Kirjassa on 251 sivua tekstiä, eikä lainkaan kuvia sekä kaksi taulukkoa. Ladattavassa lähdeluettelossa on kunkin luvun kirjallisuusviitteet aakkostettu, joten viitteet eivät esiinny kirjan tekstin mukaisessa järjestyksessä
Kaikkien kirjassa esiteltyjen omatoimisten hoitojen ja keinojen yhteydet sairauksiin eivät aina ole selviä. Lukija saakin laajan kattauksen tutkimusnäyttöön perustuvaa tukija liikuntaelinterveyden tietoa pohdittavakseen sekä omien terveyspäätöstensä pohjaksi. Näiden omatoimisten keinojen riskit terveydelle ovat usein kuitenkin pieniä. Laaja kattaus omien päätösten pohjaksi Kirjan viimeinen pääluku keskittyy Terveyteen vaikuttavien elintapojen muuttamiseen. Esimerkkinä mainittakoon ruokaaineiden valinnan merkitys kihdin hoidossa. Näitä ovat esimerkiksi epäspesifisien alaselkäkipujen yhteydessä esitetyt kansanlääkinnän ja saunomisen vaikutukset selkäkipuun. Pysy Liikkuvana kirja antaa hyödyllistä ja tarpeellista tietoa niistä omatoimisista keinoista, joita kullakin on käytettävissä omien elintapojensa parantamisessa. Se ei aina ole helppoa, vaan vaatii asiaan perehtymistä ja pohdintaa. Tällöin päätös keinojen käytöstä jää lukijalle. Kirjan viimeisellä sivulla on esitetty elintapojen muuttamisen kulmakivet, joihin on aina syytä välillä palata. Kirjan opastuksella lukija voi lähteä parantamaan omia elintapojaan aktiivisesti terveempään suuntaan ja pyrkiä varmistamaan tuki ja liikuntaelimistönsä toimintakyvyn koko elämänsä ajan. JARMO PERTTUNEN, LitT Yliopettaja Tampereen ammattikorkeakoulu Sähköposti: jarmo.perttunen@tamk.fi. Tärkeimmät omat keinot elintapojen parantamisessa liittyvät ravinnonkäyttöön ja ruokailutottumuksiin, liikuntaan, nukkumistottumuksiin, alkoholin käyttöön, tupakointiin sekä painonhallintaan. Tutkimusnäyttö joko puuttuu tai se voi olla heikko. Lisäksi esitetään keinoja ja toimintamalleja, joilla voidaan edistää omaa terveyskäyttäytymistä. 66 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 merkitys käy kiistämättömän selväksi sairauksien torjunnassa ja hoidossa. Lisäksi joidenkin sairauksien yhteydessä on esitelty myös muita harvinaisempia keinoja. Kirjan tässä osassa tarkastellaan elintapojen muuttamisen yhteisiä periaatteita ja toimintatapoja käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta
Tämän jälkeen pääluvuissa käsitellään urheiluvammojen Erikoisjoukkoihin hakeutuville kirja antaa harjoituksellisia valmiuksia.. Kirjoittajien omat kokemukset armeijasta tuovat kirjailijat lähemmäs lukijaa ja tarjoavat konkreettisia tilanteita ja tunteita, jotka epäilemättä kiinnostavat lukijoita – niin myös minua. Kirja perustuu kirjoittajien omiin kokemuksiin niin varusmiespalveluksesta kuin rauhanturvatehtävistäkin. Olisin mielelläni lukenut hieman myös puolustusvoimien muista erikoisjoukoista, kuten taistelusukeltajista. Kirjan alkusanoissa todetaan, että kirja antaa jokaiselle jotakin. Perustietoa harjoittelusta Kirjoja harjoittelusta tuntuu ilmaantuvan koko ajan enemmän ja enemmän. Kirja kertoo myös kirjoittajien käsitteen ”uttilaisuudesta” tarkoittaen laajemminkin erikoisjoukkoja. Kyseisen kirjan suurin uutuusarvo on siinä, että se taitavasti yhdistää perustietoa harjoittelusta ja liittää ne armeijakontekstiin. Kirja alkaa lyhyesti kirjoittajien esittelyllä ja katsauksella maavoimien erikoisjoukoista, erikoisjoukkokurssista ja erikoisjääkärikomppaniasta. Nyt teksti keskittyy pelkästään maavoimiin. Tämä tarkoittaa kirjoittajien mielestä sitä, että eri lajien harjoittelua yhdistämällä jokaista osa-aluetta kehitetään tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. 66 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: JANI VAARA MILITARY CROSSTRAINING – TREENAA KUIN ERIKOISJOUKOISSA Juuso Aho, Vesapekka Larkkonen ISBN : 9789522914644 Docendo 2018 L U E T T U A uuso Aho ja Vesapekka Larkkonen ovat kirjassaan lä hestyneet fyysisen kunnon ke hit tämistä sotilaan fyysisen toi mintakyvyn näkökulmasta ja siitä mi ten erikoisjoukkojen harjoittelu olisi omiaan hyödynnettäväksi myös tavallisille kuntoilijoille. Tämän takia ennakko-oletukseni ja -kysymykseni kirjaa kohtaan oli: mitä tämä kirja tarjoaa mitä aiemmin ei ole jo julkaistu. Tämä lienee kiinnostuneille mukava tapa orientoitua lukemiselle ja kirjoittajien omakohtaiset kokemukset valintakokeista tukevat tekstiä mukavasti. Tämän takia kirjassa käsitellään laajalla skaalalla urheiluvammojen ennaltaehkäisyä ja kuntoutusta, palautumisen optimoimista, ravintoa, sekä kestävyys-, voima, nopeus/taitoja liikkuvuusharjoittelua osana kokonaisuutta. Lyhyesti tämä lienee periksi antamatonta asennetta ja hyvää itseluottamusta yhdistettynä kaverista huolehtimiseen. Kirjoittajat toteavat kirjan nimen, military crosstrainingin, olevan lähestymistapa, jossa huomioidaan kaikki kokonaisuuden osat
Tämä osio sisälsi tärkeitä kuntosalin perusvoimaliikkeitä mutta myös kehon painolla ja kahvakuulilla tehtäviä toiminnallisia liikkeitä, jotka ovat korostetussa roolissa sotilailla. Erityisesti erikoisjoukkoihin hakeutuville kirja antaa paitsi harjoituksellisia valmiuksia, mutta myös kiinnostavia tosielämän tarinoita erikoisjoukkojen varusmiespalveluksesta ja rauhanturvatehtävistä. Nopeuden ja taidon osalta kirjassa käsitellään osa-alueet lyhyesti ja esitellään koordinaatioharjoituksia sekä mainitaan sotilaille hyviä esterataharjoituksia. Yhdistetyn voimaja kestävyysharjoittelun problematiikkaa olisi voinut vielä lisätä ja syventää erityisesti harjoittelun ohjelmoinnin näkökulmasta. Erityisen tärkeää sotilaskonteksti huomioiden on se, että kirjassa on huomioitu taakankanto yhtenä sotilaan erityistehtävänä ja vaatimuksena. Voiman kehittämisessä käydään myös läpi voiman eri osa-alueet. Urheiluvammojen ennaltaehkäisyluvussa annetaan malleja fysio teriapiasta ja keskitytään siihen miten liikkuvuutta voi itse arvioida. Kirjoittajat mainitsevat – aivan oikein – että ravintolisien hyödyt ovat kuntoilijalle marginaalisia, mutta silti he ovat niitä listanneet. Näissä luvuissa käydään läpi perusasioita. Ravinto-luku on lyhyt ja kuvaileva, joskin se pitää sisällään oikeita asioita. Tämä kirja soveltuu kuitenkin parhaiten heille, joita sotilaan suoritusja toimintakyky kiinnostavat. JANI VAARA, LitT Tutkija Maanpuolustuskorkeakoulu Johtamisen ja Sotilaspedagogiikan laitos Sähköposti: jani.vaara@mil.fi tyy lyhyeksi ja paikoin vain kuvailevaksi tiedoksi. Palautuminen luvussa minua miellytti se, että uni ja nukkuminen oli järjestyksessään ensimmäisenä korostaen sen tärkeyttä. Kurkotusta moneen suuntaan Mielestäni kirja yrittää paikoin kurkottaa ehkäpä liian moneen suuntaan: jotakin tavalliselle kuntoilijalle ja liikkujalle sekä edistyneemmille, kokonaisvaltaisesti kaikkea kaikille. Tässä kohtaa törmäsin kirjan tavoitteen haasteellisuuteen. Juuso Ahon ja Vesapekka Larkkosen uutuuskirja on hyvä perusteos harjoitteluun. Liikepankki harjoitteista Kirjan varsinaisissa pääluvuissa fyysistä harjoittelua koskien pureudutaan alkuja loppuverryttelyyn, kestävyyteen, nopeuteen ja taitoon, voimaan sekä liikkuvuuteen. Kirja antaa kyllä hyvää perustietoa harjoittelusta, mutta ei syvenny sen tarkemmin esimerkiksi eri kohderyhmien erityispiirteisiin tai vaatimuksiin, tietysti erikoisjoukkoja ja niistä haaveilevia lukuun ottamatta. Tätä asiaa olisi voinut vielä vaikka syventääkin. Kirjassa on hyviä käytännön harjoituksia ja ohjelmia, joista myös edistyneemmät voivat oppia. Myös eri lajimuotojen etuja ja haittoja käsitellään erityisesti sotilaan näkökulmasta: juoksun, suunnistuksen ja hiihdon osalta. 67 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 tännöllistä tietoa ja ohjeita voimaja kestävyysharjoittelun yhdistämisestä. Näin tehdessään kirja välillä hukkaa fokuksensa ja osa osa-alueista typisPuolustusvoimien liikuntakoulutuksen käsikirjan kanssa tämä opas antaa oivat eväät fyysisen toimintakyvyn kehittämiseen erityisesti sotilaskontekstissa.. Esimerkkinä tästä on palautumisen osalta sykevaihtelu ja ortostaattinen koe, jotka kyllä mainitaan, mutta ei varsinaisesti sidota käytäntöön tai anneta ohjeita tulosten tulkintaan. Yhdessä tämä kirja Puolustusvoimien liikuntakoulutuksen käsikirjan kanssa, joka muuten löytyy ilmaisena netistä, antavat oivat eväät fyysisen toimintakyvyn kehittämiseen erityisesti sotilaskontekstissa. Erityisesti minua miellytti monipuolinen kuvallinen liikepankki, jossa oli eri harjoitteita. Se toki mainitaan ja blokkiharjoittelusta on harjoitusesimerkkikin, mutta koska kyseessä on sotilasympäristön osalta ehkäpä tärkeimmästä harjoitteluilmiöstä, olisi se ansainnut laajemman ja syvemmän käsittelyn. Tämän takia kirja ei kenties parhaalla tavalla sovellu jo edistyneemmille, mutta vasta-alkajille ja asiasta kiinnostuneille kirja tarjoaa erinomaista näkökulmaa ja tietoa. Kestävyyden osalta kuvaillaan kestävyyden alalajit: peruskestävyys, vauhtikestävyys ja maksimikestävyys sekä nopeuskestävyys. Sotilaan fyysisen suorituskyvyn ja toimintakyvyn kontekstissa minä jäin kaipaamaan hieman syvempää teoreettista, mutta ennen kaikkea käyennaltaehkäisyä ja kuntoutusta, palautumisen optimoimista, ravintoa, sekä kestävyys-, voima, nopeus/taitoja liikkuvuus-harjoittelua. Kovin syvällisiä teoreettisia perusteita kirja ei anna, mutta se ei liene ollut tarkoituksenakaan. Virkistävää kirjassa on se, että omana lukunaan on ”toimiva pää” -luku. Valinta alleviivaa kirjan sanomaa siitä, että perusasioilla on suurin vaikutus lopputulokseen. Tässä luvussa kirjoittajat pureutuvat henkisen puolen asioihin ja kertovat mielenkiintoisia sanontoja ja mielenmaisemaa erikoisjoukkojen asenteen ja periksi antamattomuuden korostuessa
Tutkija esittää dopingin käytön hyväksymistä ammattipyöräilyssä D oping on ollut vuosikausia olennainen osa ammattipyöräilyä. 2017. Sport in Society 20 (5–6), 583–598. Venäjällä. Brasilian ja EteläAfrikan turnausten tapaan kalliiden stadionien pelätään jäävän kisojen jälkeen vähälle käytölle, mikä ei jää kansalaisilta huomiotta. http://www.tandfonline.com/doi/fu ll/10.1080/17430437.2016.1159362 ärjestyksessään 21. LÄHDE: Wong, Donna & Chadwick, Simon. Yksilötasolla pyöräilijät perustelivat käyttöä lääkärien ohjeiden mukaisella kehon suojelemisella kovassa harjoitusja kilpailurääkissä, työstä suoriutumisella ja ammattiuran ylläpitämisellä sekä unelmien tavoittelun mahdollistamisella. Tämä ja valtava medianäkyvyys tuo mukanaan useita uhkakuvia, joita Coventryn yliopiston tutkijat Donna Wong ja Simon Chadwick käsittelevät Sport in Society -lehdessä julkaistussa artikkelissa. Ottelutapahtumien sijasta todennäköisimpinä terrorikohteina pidetään joukkoliikennevälineitä. Tällöin Jules Rimet -pokaalia tavoitteli 16 joukkuetta. Charlotte Smith tarkastelee International Review for the Sociology of Sport -lehdessä julkaistussa tutkimusartikkelissa sitä, miten ammattipyöräilijät ovat perustelleet dopingin käyttöä. jalkapallon miesten MM-kisojen lopputurnaus pelataan 14.6.–15.7. Risk and (in) security of FIFA World Cups – outlook for Russia 2018. Tuloslistat ovat menneet moneen kertaan uusiksi, kun käryjä ja tunnustuksia on tullut julki. Kisakaupunkeja on 11, joista yksi on Pietari. Joukkuetasolla dopingin käyttöä perusteltiin muiden odotuksien täyttämisellä ja sosiaalisen hyväksynnän saamisella. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana dopingin käytöstä on jäänyt kiinni satoja pyöräilyammattilaisia. Venäjä pyrkii massiivisilla satsauksilla järjestämään onnistuneen urheilun megatapahtuman, joka kiillottaisi maan kansainvälistä mainetta ja lisäisi kansallisylpeyttä, mutta riskit ovat suuret. 68 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: ANTTI LAINE Jalkapallon miesten MM-lopputurnaus Venäjällä – turvallisuusuhat huolestuttavat tutkijoita T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n m a a i l m a s t a Stadioneilla ja niiden läheisyydessä riskitekijöitä ovat väkivalta ja muut järjestyshäiriöt. Lopputurnaukset eivät ole toistaiseksi olleet terrori-iskujen kohteena, mutta riskiä pidetään suurena. Venäjän kisoissa alttiimmiksi paikoiksi arvioidaan Kaukasian alueen lähistöllä sijaitsevat kisakaupungit. Näin lähellä Suomea MM-lopputurnaus on ollut edellisen kerran tasan 60 vuotta sitten, jolloin se järjestettiin Ruotsissa. Tutkimusaineisto koostuu 112 miespuolisen maantiepyöräilyammattilaisen sanatarkoista mediassa esitetystä dopingtunnustuksesta vuosina 1998–2012. Lajitason perusteluissa korostuivat kolme viikkoa kestävien tunnetuimpien etappikilpailujen epäinhimilliset vaatimukset: suorituskykyä parantavat kielletyt aineet nähtiin ainoaksi mahdollisuudeksi selvitä maaliin. Uhkakuvia hahmotellaan tarkastelemalla kolmen edellisen MM-lopputurnauksen (Saksa 2006, Etelä-Afrikka 2010 ja Brasilia 2014) riskitekijöitä ja niiden toteutumista. Kun valtion kassaan tulee satojen miljardien ruplien lovi, pitää muualta tinkiä. Ajanjakso alkaa paljon julkisuutta saaneesta Festina-tallin Ranskan ympäriajosta sulkemisesta ja päättyy kilpailun seitsemänkertaisen voittajan Lance Armstrongin dopingtunnustukseen. Esimerkiksi voidaan mainita vuoden 2005 Ranskan ympäriajo, jonka kymmenestä parhaasta kahdeksan jäi uransa varrella kiinni dopingista tai myönsi jälkikäteen dopingin käytön. Nykyisin joukkueita on mukana tuplamäärä ja kisoihin matkaavien turistien määrä on moninkertaistunut. Kyseisten vuosien aikana ammattipyöräilyn dopingkulttuuri tuli laajan yleisön tietoisuuteen ja asenne dopingin käyttöä kohtaan muuttui lajin sisälläkin kielteisemmäksi. Ammattipyöräilijöiden dopingin käytön perustelut jakautuivat yksilö-, joukkueja lajitasoille. Venäjän kisaorganisaatio odottaa maahan jopa miljoonaa kisavierasta. Oma lukunsa on rasismi, joka on ollut toistuva ongelma Venäjän jalkapallokatsomoissa. Mikäli kehnosti kisojen lähestyessä pelannut Venäjän maajoukkue kompuroi kentällä ja etenkin mikäli uhkakuvat toteutuvat kentän ulkopuolella, kisat saattavat olla isännille katastrofi, jolla on kauaskantoisia seurauksia. Kisojen kustannukset ovat yli kaksinkertaistuneet etukäteisarvioista, mikä aiheuttaa sisäpoliittisia jännitteitä. Vuoden 2012 jälkeen dopingkäryjen määrä ammattipyöräilyssä on vähentynyt selvästi, minkä tutkija
2017. Toisaalta hän näkee dopingtestaamisen tuoneen mukanaan niin paljon terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja, että esittää dopingin sallimista ammattipyöräilyssä. LÄHDE: Smith, Charlotte. http:// journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/1012690215572855 ANTTI LAINE, LitT Yliopistotutkija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: antti.laine@jyu.fi. Tour du dopage: Confessions of doping professional cyclists in a modern work environment. International Review for the Sociology of Sport 52 (1) 97–111. Tutkija arvioi, että tämä loisi kaikille tasapuolisemmat lähtökohdat kilpailuympäristössä, jonka olennaiseksi osaksi doping on juurtunut ja jonka äärimmäisistä vaatimuksista selviytyminen edellyttää sen käyttöä. 69 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 yhdistää kehittyneeseen antidopingtyöhön
Tutkimuksen tuloksen osoittavat, että koulun opetusohjelmaan kuulumattoman liikunnan tarjoaminen hyödyttää niitä, jotka eivät osallistu organisoituun liikuntaan. Motivaation puute liikuntaa kohtaan ei kuitenkaan eronnut osallistumattomien ja koulun opetusohjelman kuulumattomaan liikuntaan osallistuneiden välillä. Viimeisinä seurantavuosina aikainen erikoistuminen sen sijaan ei enää suojannut liikunnan lopettamiselta. Extracurricular School-Based Sports as a Stepping Stone Toward an Active Lifestyle. Lisäksi haluttiin selvittää ovatko toimintaan osallistuvat nuoret fyysisesti aktiivisempia ja motivoituneempia liikuntaa kohtaan kuin kokonaan toiminnan ulkopuolelle jäävät. Aikainen erikoistuminen ennusti myös vähäisempää kuulumista liikuntaan osallistumattomien ryhmään seurantavuosina 2 ja 3. Oppilaat täyttivät kyselylomakkeen sekä itseraportoidusta fyysisestä aktiivisuudesta, että motivaatiosta liikuntaa kohtaan. Pojat olivat fyysisesti aktiivisempia ja motivoituneempia liikuntaa kohtaan kuin tytöt (p<.001). Journal of Teaching in Physical Education, 36(4) T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a L asten ja nuorten vähäinen fyysinen aktiivisuus on huolestuttanut pitkään, etenkin niiden nuorten osalta, jotka eivät osallistu organisoituun liikuntaan. 2017. Koulun opetusohjelmaan kuulumattomaan liikuntaan osallistui 28,70 prosenttia oppilaista. Lapset raportoivat osallistumisensa organisoituun ja ei-organisoituun liikuntaan neljän kuukauden välein viiden vuoden ajan. Aikainen erikoistuminen ennusti kuulumista myöhemmin suorituskeskeisiin liikkujiin. Yhteensä 756 kanadalaista 10-11 -vuotiasta lasta osallistui tutkimukseen. Lapsuudessa liikuntaan osallistuneet liikkuivat nuoruudessa todennäköisemmin kuin ne, jotka eivät osallistuneet liikuntaan. Ajan. (2017) halusivat selvittää, voiko opetusohjelmaan kuulumaton liikunta (extra-curricular sports) tavoittaa nuoret, jotka eivät osallistu organisoituun liikuntaan. Jatkomittausten aikana osallistujat jaettiin ajanvietteellisiin liikunnan harrastajiin, suorituskeskeisiin liikunnan harrastajiin ja osallistumattomiin nuoriin. Tähän ryhmään kuuluvat olivat fyysisesti aktiivisempia ja motivoituneempia liikuntaa kohtaan kuin osallistumattomat oppilaat (p=.01). Yhteensä organisoituun liikuntaan osallistumattomista 19,70 prosenttia osallistui koulun opetusohjelmaan kuuAikainen erikoistuminen ei takaa liikunnan harrastamisen jatkumista K eskustelu monipuolisesta liikuntaharrastuksesta ja aikaisesta erikoistumisesta on yleistä liikunnan ja urheilun asiantuntijoiden parissa. Gallant ja kollegat (2018) halusivat selvittää miten lapsuuden erilaiset harrastusprofiilit ovat yhteydessä myöhäisempään fyysiseen aktivisuuteen. Tutkimukseen osallistui oppilaita yhteensä 32 belgialaisesta koulusta, kolmelta luokka-asteelta. LÄHDE: De Meester, A., Cardon, G., De Bourdeaudhuij, I., & Haerens, L. Differences in Physical Activity and Sports-Motivation Between Extracurricular School-Based Sports Participants and Non-Participants. Lapset luokiteltiin ensimmäisen vuoden aikana aikaisiin liikunnan kokeilijoihin, aikaisiin erikoistujiin ja ei-osallistujiin. Yhteensä tutkimukseen osallistui 1526 oppilasta (52,03 % tyttöjä, keski-ikä 15,34 vuotta). 69 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: KASPER SALIN Koulun jälkeinen liikunta tuottaa tuloksia lumattomaan liikuntaan (=8,06 % koko tutkimusjoukosta). Vastaava toiminta, joka ei tavoittele menestystä urheilussa, olisi omiaan lisäämään lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja motivaatiota liikuntaa kohtaan. De Meesters ym
LÄHDE: Gallant, F., O’Loughlin, J. LÄHDE: Tudor, K., Sarkar, M., Spray, C. Opettajan tulisi valita tehtäväsuuntautuneita ja oppilaiden taitotasolle sopivia tehtäviä, jotka eivät liiaksi korosta yksittäisen onnistumista. Yhteensä 54 peruskoululaista ja kuusi liikunnanopettajaa Englannista osallistui tutkimukseen, jossa puolistrukturoidulla haastattelulla kerättiin laadullinen aineisto koululiikunnan stressaavista teemoista. DOI: 10.1177/1356336X18761586 KASPER SALIN, LitT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kasper.salin@jyu.fi Aikainen erikoistuminen aiheutti ennenaikaista drop-outia urheilusta mutta samalla myös yleisesti liikunnan harrastamisesta.. 2018. Liikunnanopettajan on tärkeää ymmärtää erilaisia stressaavia tilanteita. A qualitative study. European Physical Education Review. Koulun johdon tuli si kyetä tarjoamaan liikunnanopetukseen riittävät tilat, joissa oppilailla on mahdollisuus kokea monipuolista liikuntaa ja oma rauhansa suorittamiseen. Sosiaalisessa ympäristössä stressaaviksi koettiin eroavaisuudet suoritustasoissa, työskentely vertaisryhmän ulkopuolella ja ihmissuhteet vertaisryhmässä. Exploring common stressors in physical education. Negatiiviset kokemukset voivat vaikuttaa muun muassa siihen, miten oppilaat suhtautuvat koulunkäyntiin tai koululiikuntaan. Pediatrics, 140(6), e20171449. Fyysisessä ja organisatorisessa ympäristössä stressaaviksi tekijöitä olivat muuttuvat tilat tai tilojen saatavuus (esimerkiksi puutteelliset pukeutumistilat). 70 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 vietteellisillä liikunnan harrastajilla oli enemmän ei-organisoitua liikuntaa kuin muilla ryhmillä. Sosiaalinen ympäristö, fyysinen ja organisatorinen ympäristö sekä suoritusympäristö koettiin stressiä aiheuttaviksi liikuntatunnilla. Opettajan tulee tunnistaa stressiä aiheuttavia tilanteita K oulupäivän aikana voi oppilaalla olla useita tilanteita, jotka koetaan uhkaavina, haastavina tai jotka ylittävät muuten oppilaan fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn rajan. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että päivittäiset stressitekijät voivat vaikuttaa merkittävästi nuorten koulumenestykseen ja vaikuttaa suhtautumiseen koulunkäyntiä kohtaan. Childhood Sports Participation and Adolescent Sport Profile. Monipuolisen liikunnan tarjoaminen tukee lasten autonomian kokemista, tuottaa positiivisia kokemuksia, lisää motivaatiota ja ylläpitää liikunnan harrastamista. 2017. Suoritusympäristössä stressiä aiheuttivat tilanteet, joissa vaadittiin taitotasoltaan vaativia suorituksia sekä tilanteet, joissa oppilaiden fyysinen olemus tai tehtävistä suoriutuminen tulivat erityisesti esiin muille oppilaille. L., Brunet, J., Sabiston, C. Tudor ja kollegat (2018) halusivat selvittää millaisia stressitekijöitä liittyy liikuntatunteihin. M., & Bélanger, M. Vaikka aikainen erikoistuminen ylläpitää liikunnan harrastamista, on syytä huomioida, että samanaikaisesti se aiheuttaa ennenaikaista drop-outia urhei lusta ja samalla myös yleisesti liikunnan harrastamisesta
70 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Miten estää ”jäätyminen” paineen alla. Sisäisessä mallissa (selfO ptimaalisessa urheilusuorituksessa urheilija keskittää huomionsa olennaiseen tietoon, prosesseihin ja käyttäytymiseen blokaten samanaikaisesti epäolennaisia vihjeitä. Toisinaan urheilijat kuitenkin ”jäätyvät” stressaavissa tilanteissa. Häirintämallissa (distraction) on oleellista kiinnittää huomiota itse suorituksen ulkopuolisiin tekijöihin, kuten muihin huoliin tai äänekkääseen yleisöön. Tällöin urheilijalla on tarkoitus ja kyky suoriutua paremmin, mutta koska. ”Jäätymisen” välttämiseksi on kehitetty kaksi mallia, joilla pyritään ehkäisemään paineen vaikutusta suoritukseen. suoritus on lisännyt ahdistusta, hän ei pysty siihen
Lopuksi osallistujat arvioivat omaa sitoutumistaan tehtäviin ja tavoitteiden saavuttamista. Tässä vaiheessa osallistujat arvioivat kuinka vaikea ja kuinka tärkeä tavoite heille oli sekä kuinka paljon he uskoivat omaan kykyynsä saavuttaa se. Psychology of Sport & Exercise, DOI: 10.1016/j.psychsport.2018.05.005 Paineensietokykyä voi harjoittaa.. Tavoitteessa epäonnistuminen ei vaikuttanut osallistujien suoritukseen jälkimmäisessä suorituksessa. Sopeutumisharjoittelussa paineensietokyky parani itsetietoisuutta harjoittamalla ja ahdistusta aiheuttavien olosuhteiden alla harjoittelemalla. Heille myös kerrottiin tulosten manipuloinnista. On siis mahdollista, että tavoitteessa epäonnistuminen lisäsi osallistujien motivaatiota parantaa suoritustaan. Tutkijat halusivat testata, johtaako tavoitteen saavuttaminen golf-pallon puttausharjoituksessa ylivoimaiseen kognitiiviseen suoritukseen, positiivisempiin tunteisiin ja parempiin suorituksiin. LÄHDE: Gro?pel, P., & Mesagno, C. Samassa yhteydessä osallistujille kerrottiin, että he olivat päässeet tavoitteeseen tai epäonnistuneet siinä riippuen siitä kumpaan koeryhmään he kuuluivat. Toisinaan tavoitteita ei kuitenkaan saavuteta ja se saattaa vaikuttaa yksilön kognitiivisiin prosesseihin ja psykologiseen toimintakykyyn. Erot tunteissa ja minäpystyvyydessä eivät kuitenkaan vaikuttaneet osallistujien kognitiiviseen ja motoriseen toimintakykyyn. Katsaus osoitti, että interventioista oli hyötyä. Seuraavaksi osallistujat puttasivat palloa 24 kertaa jälleen näkemättä mahdollista osumaa. LÄHDE: Lebeau, J.-C., Gatten, H., Perry, I., Wang, Y., Sung, S., Tenenbaum, G. Suorituksen aikana osallistujat arvioivat omaa kykyään saavuttaa tavoite kuuden, 12 ja 18 lyönnin jälkeen. Tämän jälkeen heille kerrottiin kuuden lyönnin yhteenlaskettu tulos ja se kerrottiin neljällä, josta muodostui tavoite heidän seuraavalle 24 lyönnilleen. Choking interventions in sports: A systematic review. Heidät jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään: tavoitteen saavuttavat ja tavoitteessa epäonnistuvat. DOI: 10.1080/1750984X.2017.1408134 focus) huomio kiinnitetään motoriseen liikkeeseen vaihe vaiheelta. Tavoitteessa epäonnistuneiden ryhmän tunteet olivat negatiivisempia ja sitoutuminen alhaisempaa kuin tavoitteessa onnistuneen ryhmän. Paineen kokemista pyritään lievittämään myös sopeutumisinterventioilla, joissa luodaan paineen alaisia tilanteita harjoituksiin ja totutetaan urheilijaa toimimaan niissä. Gröpel ja Mesagnon systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa löytyi 47 empiiristä tutkimusta, jotka sisälsivät interventioita, joissa pyrittiin vaikuttamaan ”jäätymiseen” urheilussa. T avoitteiden asettelu on tehokas työkalu tehtävää suoritettaessa. Sisäistä mallia käyttävissä interventioissa ”quiet eye” harjoittelu (katseen kiinnittäminen kohteeseen juuri ennen liikkeen suorittamista), pallon puristelu vasemmalla kädellä ennen suoritusta ja useiden yhtä aikaisten tehtävien suorittaminen paransivat suorituksia. 71 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 seen valmistavat rutiinit (esimerkiksi syvähengitys ja vihjesanat) ylläpitivät ja jopa paransivat suorituksia. 2017. Osallistujien tehtävänä oli putata golf-pallo 1,83 metrin päästä kohteeseen. Is failing the key to success. Ensin osallistujat suorittivat tehtävän kuusi kertaa näkemättä osuiko pallo kohteeseen. A randomized experiment investigating goal attainment effects on cognitions, emotions, and subsequent performance. Häirintämallia hyödyntävissä interventioissa suoritukJos tavoitetta ei saavuta, mitä sitten. Kaiken kaikkiaan tavoitteessa epäonnistunut ryhmä suoriutui tehtävistä hieman paremmin kuin tavoitteen saavuttanut ryhmä. International Review of Sport and Exercise Psychology. Osallistujat täyttivät tunteisiin, toimintakykyyn sekä muistiin ja huomioon liittyvän kyselyn. Interventiot käyttivät joko häirintä tai sisäistä mallia tai keskittyivät sopeutumiseen. Tutkimukseen osallistui 41 yliopisto-opiskelijaa, joilla oli hyvin vähän kokemusta golfista. Manipuloidut puttaustulokset vaikuttivat osallistujien uskoon saavuttaa tavoitteensa. Lebeau ja tutkimusryhmä tutki tavoitteiden saavuttamisen ja niissä epäonnistumisen vaikutusta ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Tämän jälkeen osallistujat puttasivat palloa toiset 24 kertaa noudattaen muilta osin samaa protokollaa, mutta tavoitetta ei asetettu. Myös heille ilmoitettua tulosta manipuloitiin kymmenen prosenttia siihen suuntaan, mihin koeryhmään he kuuluivat. 2018
72 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Ryhmä valmennuk sella tyo?ntekijät liik keelle Ryhmävalmennuksen päätyttyä 46 osallistujaa oli tehnyt muutoksen liikuntatottumuksissaan tai ylläpiti tekemäänsä muutosta alun 16 osallistujan sijaan. Ryhmävalmennus on siis toimiva ja varteenotettava tapa tukea terveyskäyttäytymisen muutosta. Interventio koostui kolmesta tunnin kestäneestä ryhmävalmennustapaamisesta, jotka perustuivat transteoreettiseen malliin (esimerkiksi ryhmäjako, liikuntamahdollisuuksista tiedottaminen, itsensä palkitseminen, minäpystyvyyden tukeminen) ja itsemääräämisteoriaan (esimerkiksi struktuurin luominen, valintamahdollisuuksien tunnistaminen, suhteiden luominen). 2018. Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään. A., Lloyd, L. Myös osallistujien fyysinen kunto parani. R., Franklin, K. Osallistujat oppivat toisiltaan, tukivat toisiaan kohdatessaan vastoinkäymisiä, jakoivat kokemuksiaan ja antoivat moraalista tukea toisilleen. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat vasta miettivät muutoksen tekemistä liikuntatottumuksissaan ja toiseen kuuluvat taas olivat jo valmistautumassa muutokseen, tehneet muutoksen tai ylläpitivät tekemäänsä muutosta. K., & Crixell, S. Osallistujien minäpystyvyys, koettu pätevyys, ja terveydenhuoltoilmapiiri paranivat ryhmävalmennuksen myötä. Ryhmässä tapahtuva valmennus voi olla sekä kustannustehokasta että palkitsevaa. Erityisesti valmennus keskittyi fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumiseen ja ylläpitämiseen.. H. Bezner ja kumppanit tutkivat parantaako ryhmässä toteutettava terveysvalmennus fyysiseen aktiivisuuteen ja kuntoon liittyviä psykologisia tiloja. International Journal of Sport and Exercise Psychology, DOI: 10.1080/1612197X.2018.1462232 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähko?posti: toivonen.hanna@yahoo.com T erveysvalmennus on tehokas tapa auttaa ihmisiä parantamaan terveyskäyttäytymistään ja liikkumaan enemmän. Ryhmävalmennuksen eduksi Bezner ja kumppani nostivat etenkin vertaistuen. LÄHDE: Bezner,J. Effect of group health behaviour change coaching on psychosocial constructs associated with physical activity among university employees. Tutkittavat (n=84) olivat vapaaehtoisia ylipainoisia yliopiston työntekijöitä, joilla oli korkea riski sairastua sydänsairauksiin
Vuoristoilma ei vaikuttanut myöskään juoksun taloudellisuuteen, lihasnäytteistä määritettyihin aerobisen energiantuoton tehoon ja taloudellisuutta mittaaviin V uoristo-olosuhteet ovat mukavia ja vuoristoilmaja maastot voivat tuoda kuntoja terveyshyötyjä meille jokaiselle. Urheilijat käyvät vuoristoleireillä, koska he uskovat, että se parantaa muun muassa erytropoietiinihormonin (EPO) tuotantoa, mikä puolestaan parantaa punasolutuotantoa, jonka johdosta kunto paranee. 72 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Teksti: ILKKA HEINONEN Vuoristoilmasta lisähyötyä harjoitteluun. Tämä mahdollisti sen, ettei erilainen harjoittelu vaikuttanut tuloksiin ja tutkimuksessa voitiin keskittyä vain siihen, toiko itse vuoristoilma lisähyötyjä verrattuna varsinaisen harjoittelun tuomiin vasteisiin. Maailman johtavan vuoristoilmafysiologin ja lääkärin Carsten Lundbyn tutkimusryhmä on nyt pureutunut asiaan ensimmäistä kertaa hiihtäjillä erittäin kattavassa tutkimuksessaan. Leiri Ranskassa kesti nelisen viikkoa, jonka jälkeen hiihtäjät lennätettiin takaisin Norjaan ja heitä testattiin erittäin kattavasti heti 2–4 päivän, 9–11 päivän ja 18–20 päivän kuluttua leiristä. Todellisen vuoristoilmavaikutuksen erottaminen vuoristoleirin tuomista muista hyödyistä, kuten esimerkiksi hyvistä leirimaastoista ja leirirupeaman varsinaisesta fyysisestä harjoittelusta, on kuitenkin ollut tutkimuksellisesti erittäin haastavaa. Vuoristoilma ei tuonut lisähyötyjä harjoittelun tuomiin vaikutuksiin missään näistä muuttujista. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a maryhmä ja toinen kontrolliryhmä, mutta hiihtäjät suorittivat kaiken harjoittelunsa samassa ryhmässä. Vuoristoilmaryhmän tulokset eivät silti eronneet millään tavalla kontrolliryhmän parannuksista. Tutkimusasetelmallinen nerokkuus oli siinä, että alkumittausten jälkeen tutkittavat satunnaistettiin kahteen eri tutkimusryhmään, joista toinen oli vuoristoil. Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa seerumin EPO-hormonia, retikulosyyttejä (”nuoria punasolujen alkuja”), hemoglobiinimassaa, maksimaalista hapenottokykyä ja 3 000 metrin juoksutestin aikaa. Yleisesti ottaen leirijakso vaikutti erittäin positiivisesti nuorten hiihtäjien fysiologiaan ja kuntoon, joten harjoittelun voitiin todeta olleen onnistunutta. Lundbyn ryhmä suoritti tutkimuksen yhteistyössä Norjan Lillehammerin yliopistocollegen kanssa. Tutkimukseen osallistui 19 noin 20-vuotiasta hyväkuntoista norjalaishiihtäjää, eli he olivat tärkeässä nuorten maajoukkueja haastajaryhmän iässä
73 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 asioihin, eikä keuhkojen diffuusiokapasiteettiin, eli siihen, miten hyvin happi liikkuu keuhkoista vereen ja hiilidioksidi pääsee verestä keuhkojen kautta ulko ilmaan. PlanHab* : hypoxia does not worsen the impairment of skeletal muscle oxidative function induced by bed rest alone. Uudessa tutkimuksessa Salvadego ja kumppanit rekrytoivat 11 tervettä nuorta miestä, jotka jokainen suorittivat kolme erilaista tutkimusjaksoa neljän kuukauden väliajalla. Hypobaric live high-train low does not improve aerobic performance more than live low-train low in cross-country skiers. Vähähappinen ilma ei pahenna makaamisesta johtuvia elimistön toiminnan heikennyksiä I hmiskunta suunnittelee avaruusmatkaa Marsplaneetalle. Painovoiman puuttuminen vaikuttaa kuten liikkumattomuus ja painottomuuden vaikutuksia onkin tutkittu niin sanottujen makaamistutkimusten muodossa. Avaruusaluksia itse asiassa jopa suunnitellaan hieman hypoksisiksi (vähähappisiksi), mutta tilanteen lisävaikutusta ei ole juurikaan otettu huomioon aikaisemmissa tutkimuksissa. Ilmiössä on silti tosiaan kyse vain myytistä, jota brittitutkijat Campbell ja Turner käyvät yksityiskohtaisesti läpi tuoreessa katsauksessaan. Se on terveydelle vaaraksi, mutta ulkomailla maksettavat hulppeat tutkimuskorvaukset takaavat sen, että vapaaehtoisia löytyy. Tutkimusjaksot kestivät 21 päivää ja ne suoritettiin olympiaurheilukeskuksessa Sloveniassa. Lihasten liikkumattomuudesta tulisi tämänkin tutkimuksen perusteella kantaa huolta tosin jo maan pinnalla. Matka tulee olemaan pitkä ja erittäin haasteellinen ihmisen elimistölle. Avaruudessa pelkkä lihasten liikkumattomuus ei kuitenkaan ole ainut ihmisen elimistöä haastava tekijä. J Physiol. Myytti on peräisin pitkälti 1980-luvun maratontutkimuksista, joissa urheilijat raportoivat sairastuneensa ylähengitysteiden infektioihin maratonin jälkeen. Avaruusmatkoja suunniteltaessa huomio tulisikin kiinnittää erityisesti painovoiman ja lihasten liikkumattomuuden kumoamiseen, eikä ehkä niinkään vähäisestä hapesta huolehtimiseen. Jokainen päättäköön itse, miten inaktiivisina lihaksiaan pitää päivän mittaan. Suurin vaikutus on painovoimattomuus, jonka johdosta lihaksille, luille ja muille elimille ei tule maan pinnalla tapahtuvaa vaikutusta. LÄHDE: Salvadego D, Keramidas ME, Kölegård R, Brocca L, Lazzer S, Mavelli I, Rittweger J, Eiken O, Mekjavic IB, Grassi B. Mittauksissa tutkijat määrittivät koko joukon etenkin hapenkuljetusja kulutusfysiologiaan liittyviä muuttujia. [Epub ahead of print]. Kunnon kohottamista ajatellen on keskeistä varmistaa, että harjoittelua tulee kesällä sekä tehollisesti että määrällisesti riittävästi ja tarpeeksi haastavissa maastoissa. Liikkumattomuudella oli paljon suurempi vaikutus näihin muuttujiin kuin vähähappisella ilmalla. Kolmannella jaksolla koehenkilöt saivat liikkua hypoksiahuoneessa ja tekivät lisäksi myös kaksi 30 minuutin liikuntasessiota matalalla intensiteetillä. Makaamistutkimuksissa koehenkilöt vain makaavat sängyllä useiden viikkojen ajan, eivätkä he saa liikkua tutkimusjakson aikana. 2018 Apr 17. Scand J Med Sci Sports. doi: 10.1111/sms.13075. LÄHDE: Robach P, Hansen J, Pichon A, Meinild Lundby AK, Dandanell S, Slettaløkken Falch G, Hammarström D, Pesta DH, Siebenmann C, Keiser S, Kérivel P, Whist JE, Rønnestad BR, Lundby C. L iikuntalääketieteessä liikkuvan myytin mukaan yksittäinen kova harjoitus tai kilpailu heikentää elimistön immuunipuolustusta, minkä johdosta elimistö on alttiimpi sairastumaan esimerkiksi hengitystieinfektioihin harjoituksen jälkeen. Heikentääkö kova harjoitus immuunipuolustusta. Ilma on vähähappista. Yksi tutkimusjakso oli sängyllä makaaminen merenpinnan tason happipitoisuudessa, toinen sängyllä makaaminen 4 000 metrin korkeutta ja avaruusaluksen happipitoisuutta vastaavassa vähähappisessa ilmassa. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, Jokainen päättäköön, miten inaktiivisina lihaksiaan pitää päivän mittaan.. 2018 Feb 22. Tulokset ovat rohkaisevia etenkin niitä nuoria hiihtäjiä ajatellen, joilla ei ole mahdollisuuksia osallistua vuoristoleireille ulkomailla. doi: 10.1113/JP275605
LÄHDE: Campbell JP, Turner JE. Kova harjoitus siis jopa valmistaa elimistöä paremmin kohtaamaan mahdollisia taudinaiheuttajia. Se johtuu siitä, että ne kulkeutuvat muun muassa keuhkoihin ja limakalvoille ja ovat siten valmiina vastaanottamaan mahdollisia taudinaiheuttajia, jos niitä ilmenee. doi: 10.3389/fimmu.2018.00648. Tutkijoiden mukaan kovakin harjoitus jopa parantaa immuunipuolustusta, eikä sitä kannata jättää tekemättä sairastumispelon vuoksi. 2018 Apr 16;9:648. 74 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 että vain noin 30 prosenttia urheilijoiden kokemista flunssaoireista pystytään todentamaan varsinaiseksi taudiksi. Front Immunol. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku Kova harjoitus jopa valmistaa elimistöä kohtaamaan paremmin mahdollisia taudinaiheuttajia.. Urheilijoiden sairastuvuus on muutenkin yhtä suurta kuin muunkin väestön ja tapahtumien väenpaljoudesta johtuva patogeenien leviäminen ja muut seikat selittävät sairastumisia ennemmin kuin kova fyysinen rasitus. Debunking the Myth of ExerciseInduced Immune Suppression: Redefining the Impact of Exercise on Immunological Health Across the Lifespan. Tutkijoilla oli myös selitys siihen, miksi immuunipuolustusoluissa on havaittavissa huomattavaa laskua kovan rasituksen jälkeen verestä mitattuna
Lasten syövän hoidon kehitys on ollut menestystarina ja sairastuneista yli 80 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Suomessa noin kaksisataa 0–19 -vuotiasta lasta ja nuorta sairastuu vuosittain syöpään. Lapsuusiän syöpään sairastumiseen T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t ei vaikuta liikunta tai liikkumattomuus, mutta sen myöhäisvaikutusten ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa liikunnalla on suuri merkitys. Syöpää sairastavat lapset liikkuivat hoitojen aikana yhtä paljon – tai pikemminkin yhtä vähän kuin terveet lapset vapaa-aikanaan. Lisätietoja: Lotta Hamari, lotta.hamari@utu.fi. Tutkimusyhteistyössä olivat mukana Turun yliopistosta hoitotieteen laitos, tulevaisuuden teknologioiden laitos, kasvatustieteiden tiedekunta sekä Paavo Nurmi -keskus, Åbo Akademin informaatioteknologian laitos, Skövden yliopisto, Turun kaupungin lasten ja nuorten poliklinikka, Turun ammattikorkeakoulun terveysja hyvinvointiyksikkö sekä TAYS ja TYKS. Yhteiskuntatieteiden maisteri Anni. Vastaväittäjänä toimi professori Arja Häkkinen (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Sanna Salanterä. Uusissa liikuntalajeissa korostetaan yhdenvertaisuutta YTM Anni Rannikon sosiologian alan väitöskirja ”Kamppailua kunnioituksesta. Sairaus ja sen hoidot jättävät jälkensä, ja noin kaksi kolmasosaa selvinneistä kärsii myöhemmin elämässään erilaisista fyysisistä ja psykososiaalisista myöhäisvaikutuksista. 74 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Syöpää sairastavat lapset liikkuvat liian vähän TtM Lotta Hamarin hoitotieteen alan väitöskirja Assessment and Promotion of Physical Activity in Children – with Special Reference to Children Diagnosed with Cancer tarkastettiin Turun yliopistossa 6.4.2018. Vaihtoehtoliikunnan alakulttuurien moraaliset järjestykset” tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 20.4.2018. Lasten kokema fyysinen pätevyys, esimerkiksi se, miten taitavaksi kokee itsensä liikunnassa muihin saman ikäisiin verrattuna, oli yhteydessä lasten vapaa-ajan liikunnan määrään. Sen lisäksi, että syöpää sairastavat lapset liikkuvat hoitojen aikana vähän, neljäsosalla heistä oli riski saada motorisia vaikeuksia tai heillä oli jo vaikeuksia liiketaidoissa, kuten tasapainossa, heittämisessä ja kiinniottamisessa sekä käden hienomotorisissa tehtävissä. Väitöskirjatutkimuksen tuloksia ja tutkimuksen aikana opittua voidaan hyödyntää kehitettäessä perinteisiä ja uusia digitaalisia keinoja tukea lasten liikuntaa yleisesti – ja erityisesti syöpää sairastavien lasten liikuntaa. Skeittauksen, roller derbyn, parkourin ja muiden uusien liikuntalajien ympärille muodostuu nuorisokulttuureita, joissa vastustetaan syrjintää. Noin kolmasosa terveistä lapsista liikkui tunnin päivässä vapaa-aikanaan ja loput vähemmän. Vastaväittäjänä toimi yksikönjohtaja, VTT Kaarlo Laine (Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö) sekä kustoksena professori Leena Koski. Sen vuoksi liikunnan edistäminen heti hoitojen alkuvaiheista lähtien on tärkeää Hamari tutki väitöskirjatyössään aktivoivien videopelien mahdollisuuksia edistää syöpää sairastavien lasten fyysistä aktiivisuutta. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-29-7154-1. Syöpä on henkeä uhkaava sairaus, jota hoidetaan tehokkaasti mutta aggressiivisesti. Väitöstutkimuksessaan Hamari selvitti myös kaupallisen aktiivisuusmittarin soveltuvuutta lasten liikunnan määrän mittaamiseen
Elimistön happoemästasapainon säätely on elintärkeää, koska solujen ja koko elimistön normaali toiminta on siitä riippuvaista. Vaihtoehtolajeissa ei pystytä täysin ohittamaan perinteisiä liikunnallisen taitavuuden ja kehon kyvykkyyden ihanteita. Rannikon väitöstutkimus kertoo nuorten vaihtoehtoliikuntaan paikantuvasta liikuntakulttuurin muutoksesta. Yhdenvertaisuuteen pyrkiminen määrittyy vaihtoehtoiseksi ja jopa radikaaliksi tavoitteeksi. Sen lisäksi heteroseksuaalinen maskuliinisuus, aikuismaisuus ja argumentointikyky ovat vaihtoehtoliikunnassa eduksi. Vastaväittäjänä toimi professori Lars McNaughton (Edge Hill University, Yhdistynyt kunigaskunta) ja kustoksena professori Antti Mero. Vaihtoehtoliikunnan harrastajat puhuvat kunnioituksesta, mikä paljastaa julkiseen tilaan liittyvää ulossulkemista ja epätasa-arvoa. Vaihtoehtoliikuntaa harrastavat nuoret ottavat kunnioitusta ja yhdenvertaisuutta korostavilla periaatteillaan osaa julkiseen keskusteluun, jota käydään epätasa-arvosta, vihapuheesta sekä syrjinnän hyväksymisestä ja siitä vaikenemisesta. Ravinnon pienempi happokuorma voisi olla eduksi esimerkiksi urheilijoille ja muille liikkujille. Tällöin liikkumismahdollisuuksia rajoittavat tekijät, kuten syrjintä, jäävät huomiotta. Esimerkiksi lihaja viljatuotteet sekä juustot ja kananmunat lisäävät happojen tuottoa elimistössä, kun taas vihannekset ja hedelmät pienentävät happokuormaa. Tutkimuksessa havaittiin, että happojen tuottoa lisäävä ruokavalio lisäsi veren happamuutta erityisesti nuorilla ja ikääntyvillä naisilla sekä levossa että liikunnan aikana. Liikuntaan liittyvä reilun pelin eetos kätkee eriarvoisuutta. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 201. Rannikko osoittaa, että vaihtoehtoliikunnassa yhdenvertaisuutta yritetään edistää osin samalla tavalla kuin perinteisessä liikuntaseuratoiminnassa: sen sijaan että keskityttäisiin syrjivien rakenteiden purkamiseen, korostetaan reiluutta. Lisätietoja: Enni-Maria Hietavala, enni.hietavala@jyu.fi. Ruokavalion happokuorman pienentämiseksi ei tarvitse jättää yksittäisiä ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä syömättä eikä käyttää mitään erikoisia valmisteita, vaan ruokavalion kokonaisuus ratkaisee. Hietavala korostaa vihannesten ja hedelmien riittävää saantia osana terveellistä ruokavaliota ja liikunnallisesta elämäntapaa koko elämänkaaren ajan. Yhdenvertaisuutta korostamalla vaihtoehtoliikuntaa harrastavat nuoret tuovat esiin liikuntaja urheilutoimintaan liittyviä ongelmia, joita ovat muun muassa mukaan pääsemisen vaikeus sekä kilpailullisuus, syrjintä ja hierarkkisuus. Kunnioituksen politiikan toteutumista onkin syytä seurata systemaattisesti. Siitä voisi olla hyötyä myös ikääntyville ihmisen ikääntyessä hänen elimistönsä kyky erittää happoja heikkenee, kun munuaisten toimintakapasiteetti laskee. Vaihtoehtoliikunnan alakulttuurien moraaliset järjestykset. Muutokset happo-emästasapainossa olivat todennäköisempiä naisilla kuin miehillä ja suurempia ikääntyvillä kuin nuoremmilla tutkittavilla. Helsinki. Julkisessa keskustelussa liikunnan harrastaminen ja harrastamattomuus pelkistyvät usein yksilön henkilökohtaisiksi valinnoiksi, jolloin vähäisen liikkumisen syiksi nähdään yksilön aikaansaamattomuus ja laiskuus. Julkisen tilan käyttöä vaihtoehtoliikunnan harrastamiseen hankaloitetaan suunnittelemalla kaupunkitilat lajiharrastamiseen sopimattomiksi ja kieltämällä lajien harrastaminen yhteisissä tiloissa. Hietavalan väitöstutkimus osoittaa jälleen uuden hyvän syyn huolehtia riittävästä vihannesten ja hedelmien syömisestä: ravinnon happokuorman pienentäminen. Ravinnon happokuorman pienentäminen onkin yksi monista hyvistä syistä huolehtia riittävästä kasvisten syömisestä. Kyse on myös siitä, että syrjintä ja ulossulkeminen jäävät helposti piiloon niiltä, joita ne eivät suoraan kosketa. Pienemmästä happokuormasta hyötyisivät myös kroonista munuaistautia sairastavat. Vapaan ja hierarkiattomuuteen pyrkivän toimintatilan haltuunotto ei ole kuitenkaan kaikille yhtä helppoa ja luontevaa, eivätkä kaikkien mahdollisuudet päästä mukaan ole tasa-arvoiset, vaikka tähän pyritään. Syrjinnän olemassaoloa on hankala nähdä, osoittaa ja arvostella, kun sen vastustamiseen on sitouduttu periaatteiden ja julistusten tasolla – sitähän ei silloin pitäisi tapahtua. Reilun pelin eetos kätkee eriarvoisuutta Vaihtoehtoliikunta tarjoaa nuorille aikuisten ohjauksesta vapaita, omaehtoisia ja luovuuteen kannustavia yhteisöjä. 75 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Rannikko havaitsi väitöstutkimuksessaan, että näitä lajeja harrastavat nuoret pyrkivät kohti yhdenvertaista, yhä useammalle avointa ja moninaisuutta kunnioittavaa liikuntakulttuuria. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical education and Health numerona 268, 87 s., Jyväskylä 2018, ISSN 0356-1070; 268, ISBN 978-951-39-7403-9 (nid.), ISBN 978-951-39-7404-6 (PDF). Lisätietoja: Väitöskirja on julkaistu Nuorisotutkimusverkoston julkaisusarjassa: Rannikko Anni, Kamppailua kunnioituksesta. Vaihtoehtolajit johdattavat liikunnan harrastamisen uudenlaisiin paikkoihin, kun kaiteet, seinät, puistonpenkit, katukivet ja kalliot tehdään liikuntatiloiksi uudenlaisilla tavoilla, joita muut julkisten tilojen käyttäjät eivät aina hyväksy. Muutos heijastuu myös muualle yhteiskuntaan. Naisten kestävyyssuorituskyky heikentyi happokuormaa lisäävän ruokavalion jälkeen. Rannikko osoittaa, että vaikka vaihtoehtolajien maailmassa epätasaarvoon suhtaudutaan kielteisesti, yhteiskunnan kaikkea epätasa-arvoa ei saada haastettua. Hietavala havaitsi tutkimuksessaan, että ravinnon happokuormalla voi olla sekä akuutteja että pidempiaikaisia vaikutuksia veren ja virtsan happoemästasapainoon ja ihmisen fyysiseen suorituskykyyn. ISBN 978-952-7175-58-3, ISSN 1799-9219 Kasvispainotteinen ruokavalio parantaa fyysistä suorituskykyä LitM Enni-Maria Hietavalan liikuntafysiologian väitöskirjan ”Dietary acid load and acid-base balance in exercise and health from adolescence to late adulthood” tarkastettiin 21.4.2018 Jyväskylän yliopistossa. Teos löytyy sähköisenä versiona. Kunnioitukselle ja yhdenvertaisuudelle perustuvat sosiaaliset suhteet eivät ole itsestään selviä liikunnassa, mutta eivät myöskään 2010-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Syömämme ravinto vaikuttaa siihen, kuinka paljon munuaisten täytyy poistaa happoja elimistöstä tämän tasapainon ylläpitämiseksi
Naisurheilijat päätyvät usein itse tuottamaan uudestaan patriarkaalisia sukupuolihierarkioita ja käytäntöjä. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health, ISSN 0356-1070; 269, ISBN 978-951-39-7421-3 (nid.), ISBN 978-951-39-7422-0 (PDF). Liikuntavammat ovat lasten ja nuorten yleisimpiä tapaturmia. Polven hallintaa voidaan kehittää yksinkertaisilla harjoitteilla, esimerkiksi osana urheilijan alkulämmittelyä. Kun tällaisia uskomuksia levitetään judoseuroissa, ei ole ihme, että naisjudokoiden määrä on molemmissa maissa varsin kehno, Anna Kavoura toteaa. Aiemmissa tutkimuksissa on käytetty pudotushyppytestiä heikentyneen polven hallinnan tutkimiseen. Liikuntavammoihin liittyy lukuisia riskitekijöitä ja loukkaantuminen on aina monen tekijän summa. Polven hallinta on tällainen riskitekijä. Tutkimuksissa on havaittu, että jos hypystä laskeuduttaessa polvet liikkuvat selvästi toisiaan kohti, valgukseen, loukkaantumisriski on suurempi kuin urheilijoilla, joilla polven hallinta on hyvä. Liikuntasuorituksissa, kuten juostessa ja kyykätessä, heikentynyt polven hallinta näkyy usein polvien liikkeenä sisäänpäin, niin kutsuttuun valgus-asentoon. Nuoret naisjudokat kokivat urheilullisuuden ja naisellisuuden vaateen ristiriitaisena. Tutkimus osoitti, että heikentynyt polven hallinta lisää alaraajavammojen riskiä nuorilla palloilijoilla. Pelkkä naisten kasvava osallistuminen tai näkyvämpi läsnäolo miehisiksi mielletyissä urheilulajeissa, kuten kamppailulajeissa, ei aina riitä haastamaan urheilua hallitsevia seksistisiä ja miehisiä ideologioita. Nuoremmilla, 10–14-vuotiailla jalkapalloilijoilla vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että polven hallintaa voidaan kehittää yksinkertaisilla harjoitteilla, jotka urheilija voi tehdä esimerkiksi osana alkulämmittelyä. 76 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Naisjudokat luovat itse kovan jätkän kertomusta LitM Anna Kavouran liikuntapsykologian alan väitöskirja ”’Successful and feminine athlete’ and ’naturalborn fighter’: A discursive exploration of female judoka’s identities in Greece and Finland” tarkastettiin 12.5. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1875, Tampere University Press 2018.. Urheilijan on järkevää pienentää loukkaantumisriskiään niiden tekijöiden osalta, joihin hän voi vaikuttaa. Kulttuuri vaikuttaa naisjudokoiden identiteetteihin Kavouran tutkimus keskittyi kreikkalaisten ja suomalaisten naisjudokoiden identiteettineuvotteluihin. 2018 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Reed Ferber (University of Calgary, Kanada). Hän selvitti, millä tavoin kulttuurinen konteksti muokkaa naisjudokoiden kokemuksia ja identiteettejä. Kustoksena toimii professori Arja Rimpelä. Kreikkaan verrattuna Suomessa naisellisuutta ei koettu ristiriitaisena voimalle ja fyysisyydelle, mikä tarjosi enemmän hyväksyntää ja sisäänpääsyn kokemuksia judokoille. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että keskimäärin 16-vuotiailla salibandyn ja koripallon pelaajilla voimakas polven liike sisäänpäin yhden jalan kyykky -testissä on yhteydessä kohonneeseen loukkaantumisriskiin. Tällä tavalla naisjudokat uusinsivat uskomusta siitä, että judo on luonnostaan miesten urheilulaji, jota suurin osa naisista ei voi harrastaa. Sekä Suomen että Kreikan judokulttuurissa elää voimakkaana stereotypia, jonka mukaan “tavalliset” naiset ovat pehmeitä, passiivisia, hauraita ja sopimattomia huipputason kilpajudoon. Vastaväittäjänä toimi dosentti Tuula Juvonen (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Jarmo Liukkonen. Kavoura löysi useita kulttuurissa vaikuttavia diskursseja, kuten naisen biologisen huonommuuden diskurssi, ihanteellisen naisellisuuden diskurssi ja sukupuoliroolien patriarkaalinen diskurssi. Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7422-0 Polven hallinta lasten ja nuorten liikuntavammojen riskitekijänä TtM Anu Räisäsen kansanterveystieteen alan väitöskirja Lasten ja nuorten liikuntavammat: frontaalitason polven hallinta liikuntavammojen riskitekijänä ja seulontamenetelmänä tarkastettiin 17.5.2018 Tampereen yliopistossa. Räisäsen väitöskirjassa havaittiin, että joka kolmas nuori oli loukkaantunut liikunnan parissa vähintään kerran kuluneen vuoden aikana. Siksi naisurheilijoiden määrän kasvattaminen ei riitä tasa-arvoon pyrittäessä, vaan huomiota on kiinnitettävä myös sukupuolistereotypioiden purkamiseen. Lisätietoja:Anna Kavoura, anna.kavoura@jyu.fi. Joitakin riskitekijöitä, kuten ikää, ei voi muokata. Erottaakseen itsensä tästä stereotyyppisestä naiskuvasta, naisjudokat konstruoivat itsensä poikkeusyksilöiksi, joilla on synnynnäisesti miehekkäitä ominaisuuksia, kuten kilpailullisuus, kivunsietokyky ja kyky taistella. Lisätietoja: Väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2369, Tampere University Press, Tampere 2018. Urheilullinen menestys ja naisellisuus tuli ilmetä samassa judokassa, jotta ihailu urheilijaa kohtaan säilyi. Fysioterapeutit ja lääkärit käyttävät yhden jalan kyykky -testiä polvenhallinnan arviointiin, mutta aiemmin ei ole tutkittu, onko testin tulos yhteydessä kohonneeseen loukkaantumisriskiin. Tarkasteltaessa eri liikuntaympäristöjä todettiin, että loukkaantuneita suhteessa osallistujamäärään oli eniten urheiluseuraliikunnassa verrattuna muuhun vapaa-ajan liikuntaan ja koululiikuntaan. Moni suosittu joukkuelaji, kuten salibandy, koripallo ja jalkapallo, sisältävät paljon juoksua ja nopeita suunnanmuutoksia, eli yhden jalan varassa tapahtuvia suorituksia. Lisäksi suomalaiset naisjudokat arvostivat niitä naisia, jotka tekivät ”kovia juttuja” ja pitivät judoa keinona saada sosiaalista hyväksyntää. Menestyvän ja naisellisen urheilijan identiteetti oli hallitseva nuorilla kreikkalaisilla naisjudokoilla, jotka yrittivät tulla hyväksytyiksi niin judon mieskulttuurissa kuin kreikkalaisessa, patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Tämän vuoksi urheilijoiden, valmentajien, vanhempien sekä muiden urheilun kanssa tekemisissä olevien pitäisi saada koulutusta tasa-arvokysymyksissä, etenkin siitä, kuinka uskomukset, käytännöt ja kieli luovat sukupuolisyrjintää ja voivat estää naisten urheilu-uralla etenemisen. Joihinkin tekijöihin, kuten moniin urheilijan ominaisuuksiin, voidaan vaikuttaa
Kilpaurheilutausta on erityisen vahva miehillä, kun taas naisliikuntajohtajat ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja kuin miehet. Teosta voi tilata verkkokirjakaupasta https://kirjasto.jyu.fi/kauppa tai sähköpostitse myynti@jyu.fi Teos löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7400-8 Liikunta tärkeää keskosena syntyneille Lääketieteen lisensiaatti Marjaana Tikanmäen kansanterveystieteen alan väitöskirja ”Ennenaikaisen syntymän ja raskaudenaikaisten tekijöiden yhteys fyysiseen aktiivisuuteen ja kuntoon nuoruusiässä ja nuorena aikuisena” tarkastettiin perjantaina 25.5.2018. 287, Jyväskylä 2018, ISBN 978-951-39-7400-8 (PDF), ISBN 978-951-39-7399-5 (nid.), ISSN 1457-1986. Vastaväittäjänä toimi professori Liisa Mäkelä (Vaasan yliopisto) ja kustoksena professori Anna-Maija Lämsä. Tutkimuksessa tehdyn kyselyn mukaan ennen raskausviikkoa 34 syntyneet keskoset liikkuivat 23-vuotiaina keskimäärin kolmanneksen täysiaikaisena eli vähintään 37-viikkoisena syntyneitä vähemmän. Tutkimuksen mukaan suurin osa liikuntajohtajista on aiemmin kilpaurheillut korkealla tasolla. Hänen mukaansa liikuntajohtajia rekrytoivien päätöksentekijöiden pitäisi pohtia asenteitaan ja käsityksiään naisista johtajina. Aalto-Nevalaisen tutkimuksessa selvitettiin liikuntajohtajien palkkoja julkisella ja kolmannella sektorilla. Tiedot selviävät LL Marjaana Tikanmäen väitöstutkimuksesta, jossa selvitettiin elämän varhaisvaiheen tekijöiden yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen ja kuntoon nuoruusiässä ja nuorena aikuisena. Julkisella sektorilla palkoissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, kun taas kolmannella sektorilla ero oli 17 prosenttia. Vähäinen liikunta ja heikko lihaskunto saattavat altistaa sydänja verisuonitaudeille ja toimintakyvyn heikkenemiselle myöhemmin elämässä. Myös punnerrustestillä ja käden puristusvoimatestillä mitattu lihaskunto oli hyvin ennenaikaisena syntyneillä keskosilla heikompi ja he myös kokivat kuntonsa huonommaksi kuin täysiaikaisena syntyneet. raskausviikkoa syntynyttä sekä 248 lievästi ennenaikaisena ja 356 täysiaikaisena syntynyttä pohjoissuomalaista nuorta aikuista. Oulun yliopistossa. Heikompi lihaskunto havaittiin punnerrustestissä myös lievästi ennenaikaisilla eli raskausviikoilla 34-36 syntyneillä, joita on yli 70 % keskosista. Liikunnalliseen elämäntapaan kannustettava jo neuvolassa Tikanmäen mukaan on tärkeää, että raskaana olevia ja lapsiperheitä autetaan liikunnallisen elämäntavan löytämisessä. Naisliikuntajohtajat näyttävät hyötyvän palkan suhteen miesliikuntajohtajia vähemmän tekemistään työtunneista, koulutuksestaan, verkostoitumisestaan ja työskentelystä kolmannella sektorilla. Hyvä johtaminen on kivijalka liikunta-alan menestykselle, tehokkuudelle, kilpailukyvylle ja uskottavuudelle. Ennenaikaisen syntymän pitkäaikaisvaikutuksia selvittävässä ESTERtutkimuksessa on mukana yhteensä 149 ennen 34. – Moderni ja ammattimainen liikuntajohtaminen ei voi perustua stereotypioihin, Aalto-Nevalainen sanoo. Lisätietoja: Marjaana Tikanmäki, marjaana.tikanmaki@thl.fi. Vähäinen liikunta ja heikko fyysinen kunto voivat lisätä kroonisten sairauksien riskiä myöhemmin elämässä, minkä vuoksi keskosena syntyneitä tulisi erityisesti kannustaa liikunnan pariin. Hänen mukaansa liikunnan sisällöllinen osaaminen voi saada liikuntajohtajien rekrytoinneissa liian suuren painoarvon verrattuna koulutukseen ja johtamisosaamiseen. Urheilijatausta selittää korkeampaa palkkaa. Urheilijataustainen liikuntajohtaja saa todennäköisesti korkeampaa palkkaa kuin muut. Vastaväittäjänä toimi dosentti Riitta Luoto Tampereen yliopistosta ja kustoksena dosentti Eero Kajantie Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Syitä keskosena syntyneiden vähäisempään liikuntaan ei vielä tunneta tarkasti. Tämä havainto koski kuntoliikuntaa, vapaa-ajan liikuntaa, työmatkaliikuntaa ja raskasta liikuntaa. Keskosena syntyneet liikkuvat nuorina aikuisina selvästi täysiaikaisena syntyneitä ikätovereitaan vähemmän ja heillä on muita heikompi lihaskunto. 77 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 Naiset saavat liikuntajohtajina pienempää palkkaa kuin miehet LitM Päivi Aalto-Nevalaisen johtamisen väitöskirja ”Vertaileva tutkimus naisja miesjohtajien uramenestyksestä liikunta-alalla” tarkastettiin 18.5.2018 Jyväskylän yliopistoss. Tutkimus on tehty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella yhteistyössä Oulun ja Helsingin yliopistojen kanssa. ”Tiedämme jo aiempien tutkimusten perusteella, että lapsena omaksuttu liikunnallinen elämäntapa kantaa aikuisuuteen ja pienentää sairausriskejä ja lisää hyvinvointia koko eliniän.” Erityisesti keskosena syntyneiden kohdalla terveydenhuollon ammattihenkilöillä on merkittävä rooli puheeksi ottamisessa ja tarvittavan tuen tarjoajana perheiden omat tarpeet huomioiden. Tässä tutkimuksessa liikunnan vähäisyyttä eivät selittäneet keskosuuteen liittyvät sairaudet, keskosuuden taustatekijät tai sosioekonomiset tekijät. Väitöstutkimukseen osallistui 329 liikuntajohtajaa eli yli puolet kaikista Suomen ylimmistä liikuntajohtajista. Miesten ja naisten palkkaero oli keskimäärin 11 prosenttia. Liikuntajohtajiksi palkatut miehet ovat useammin ex-kilpaurheilijoita, naiset korkeammin koulutettuja. – Tasa-arvon kannalta on ongelmallista, että samanlaiset ominaisuudet eivät johda samanlaiseen palkkaan, Aalto-Nevalainen sanoo. Palkkaero miesten hyväksi säilyy, vaikka otetaan huomioon esimerkiksi iän, koulutuksen, työtuntien ja alaisten määrän vaikutus. Lisätietoja: Päivi Aalto-Nevalainen, paivi.aalto-nevalainen@kolumbus.fi. Ennenaikaisen syntymän on aiemmissa tutkimuksissa esitetty olevan yhteydessä suurentuneeseen sydänja verisuonitautiriskiin. Osa ESTER-tutkimuksen tutkittavista kuuluu myös laajaan Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1986. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Business and Economics, numerona 187, s
Urheilulukiolaisten identiteettiprofiilit 80 Laura Koivusalo, Kaisa Aunola, Raymond Bertram, Tatiana V. Ryba ”Aika ikään kuin pysähtyy” – opiskelijoiden kehollisia kokemuksia 88 Tiina Kujala, Maarit Marttila Mikä opiskelijoita liikuttaa. Keskinen Tiina Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2017 osa III on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi Urheilija vai opiskelija. Liikunnan merkitykset ja niiden yhteys koettuun hyvinvointiin ja liikunnan määrään 94 Miia Grénman, Airi Oksanen, Eliisa Löyttyniemi, Juulia Räikkönen, Kristina Kunttu Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2018 102 Kirjoitusohjeet 2018 102 TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 – OSA III www.lts.fi. Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Kari Kalliokoski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Hannu Itkonen Kari L
80 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilija vai opiskelija. 2018. Sähköposti: kaisa.aunola@jyu.fi (yhteyshenkilö). V. & Ryba T. The identity profiles of students in sports high school. We were particularly interested in the identity profiles that would emerge from combining measures of athletic identity and student identity, and to what extent gender, type of sports, and both athletic and academic achievements would be predictive of a certain profile. Urheilulukiolaisten identiteetti profiilit. Nuorten opiskelijaidentiteetin voimakkuutta mitattiin Student Identity Measurement scale (SIMS)ja urheilijaidentiteetin voimakkuutta Athletic Identity Measurement scale (AIMS) -kyselylomakkeilla. Avainsanat: identiteetti, opiskelijaidentiteetti, urheilijaidentiteetti, kaksoisura, lukio, nuori. Sukupuolen lisäksi opintomenestys oli yhteydessä identiteettiprofiileihin: hyvä opintomenestys oli yhteydessä vahvaan urheilijaja opiskelijaidentiteettiin, kun taas heikompi opintomenestys oli yhteydessä urheilijapainotteiseen identiteettiin. 2018. The results showed further that Sportsoriented and Diffuse identity were both more typical for males than females, whereas Strong athletic and student identity -profile was more typical for females than males. TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa lukioikäisten nuorten kykyä yhdistää opinnot ja urheilu tarkasteltiin identiteetin näkökulmasta. 2016). Liikunta & Tiede, 55 (2–3), 80–87. V. Liikunta & Tiede, 55 (2–3), 80–87. Kaisa Aunola, PsT, Jyväskylän yliopisto/Psykologian laitos. P. Erityisesti oltiin kiinnostuneita siitä, millaisia identiteettiprofiileja nuorilla urheilijoilla on havaittavissa lukion alussa sekä miten sukupuoli, urheilulaji sekä urheiluja opintomenestys selittävät näitä profiileja. Athlete or student. URHEILULUKIOLAISTEN IDENTITEETTIPROFIILIT Laura Koivusalo, PsM, Turun yliopisto. The student identity of the youngsters was measured by the Student Identity Measurement scale (SIMS) -questionnaire, the athletic identity by the Athletic Identity Measurement scale (AIMS) -questionnaire. Raymond Bertram, FT, Turun yliopisto. Tutkimuksessa nuorilta löydettiin kolme erilaista identiteettiprofiilia: vahva urheilijaja opiskelijaidentiteetti (34 prosenttia), selkiintymätön identiteetti (37 prosenttia) ja urheilijapainotteinen identiteetti (29 prosenttia). In autumn 2015, an extensive questionnaire was administered and responded to by 391 sport high-school first graders. & Ryba T. ABSTRACT In the study, the ability of Finnish high-school athletes to combine studies and sports was examined from the point of view of identity. 040-8053 481. Finally, the lower the academic achievement the student reported, the more likely she/he demonstrated Sports-oriented identity in comparison to the Strong athletic and student identity. Syksyllä 2015 suoritettuun kyselytutkimukseen osallistui 391 urheilulukion ensimmäisellä luokalla olevaa nuorta ympäri Suomen. The research was conducted in the framework of a Finnish Longitudinal Dual Career Study (Ryba et al. Ryba, FT, Jyväskylän yliopisto. Cluster analyses revealed three different identity profiles: strong athletic and student identity (34%), diffuse identity (37%) and sportsoriented identity (29%). Tutkimus on osa ”Finnish Longitudinal Dual Career Study” -tutkimushanketta, jossa seurataan urheilulukiossa opiskelevien nuorten psykososiaalista kehitystä ja akateemista suuntautumista lukiovuosien aikana urheiluun liittyvän urakehityksen rinnalla (Ryba ym. Keywords: identity, athletic identity, student identity, dual career, high-school athletes, adolescence Koivusalo L., Aunola K., Bertram R. 2016) in which psychosocial development and academic orientation alongside athletic progress of young athletes were followed up during their years in the Finnish sports high schools. Koivusalo L., Aunola K., Bertram R. Urheilijapainotteinen ja selkiintymätön identiteetti olivat tyypillisempiä miehille kuin naisille, kun taas urheilijan ja opiskelijan roolin yhdistävä profiili ’vahva urheilijaja opiskelijaidentiteetti’ oli tyypillisempää naisille kuin miehille. URHEILIJA VAI OPISKELIJA. PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. Tatiana V. Urheilija vai opiskelija
Hyvin kehittynyt identiteetti kuvastaa tervettä persoonallisuutta ja synnyttää tunteen jatkuvuudesta ja elämän merkityksellisyydestä (Kroger 2007). 2010; Stambulova ym. Tässä tutkimuksessa lähestytään kaksoisuraa ja siihen liittyviä haasteita identiteetin näkökulmasta, sillä identiteetin muodostaminen on yksi tärkeimmistä nuoruusiän kehitystehtävistä (Erikson, 1968), jonka onnistumisella on merkittäviä vaikutuksia yksilön psyykkiseen hyvinvointiin aikuisuudessa (Fadjukoff 2007; Meeus ym. saa urheilusta itselleen ammatin ja toimeentulon), voidaan urheilijan myöhemmän kehityksen näkökulmasta nähdä tärkeänä, että nuoren identiteetti ja erilaisten roolien kokeilu eivät jää liian yksipuoliseksi. Nuoren opiskelijaurheilijan onnistunut kaksoisura tarkoittaa urheilun ja opintojen yhdistämistä siten, että se auttaa yksilöä saavuttamaan sekä opintoihin että urheiluun liittyvät tavoitteet, ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia sekä lisää elämäntyytyväisyyttä (Stambulova ym. Täysipainoinen panostus urheiluun ja huippu-urheilijaksi pyrkiminen voivat johtaa siihen, että identiteetti rakentuu vain urheilun ympärille ja nuoruusiän identiteetin rakentumiseen kuuluva etsintä jää. Kun nuori kohtaa vaikeuksia urheilijaja opiskelijaroolien yhteensovittamisessa, usein urheilijan rooli ja siihen liittyvät tavoitteet asetetaan etusijalle (Cosh & Tully 2014). Urheilijaidentiteetti nähdään yhtäältä kognitiivisena rakenteena, joka ohjaa ja organisoi minään liittyvää informaatiota ja toisaalta sosiaalisena roolina, jonka yksilö on sisäistänyt osaksi minäkäsitystään muilta saadun palautteen perusteella (esim. Vaikka parhaimmillaan urheiluja akateeminen ura tukevat toinen toisiaan (Chen ym. 1999). 1993). Siinä missä urheilijaidentiteetillä viitataan yksilön samastumiseen urheilijan rooliin (ts. Myös onnistumisen kokemuksia ja tavoitteellista toimintaa tarjoavat harrastukset, jotka nuori kokee itselleen tärkeiksi (Fadjukoff 2007) ja joissa hänellä on mahdollisuus kartoittaa omia kiinnostuksen kohteitaan ja taitojaan (Sharp ym. Tutkimustulokset ovat yhdenmukaisia sen suhteen, että nuoret urheilijat, jotka opiskelevat lukiossa tai korkeakoulussa, kokevat haastavaksi suoriutua samanaikaisesti kyky jensä mukaisesti urheilun ja opiskelun asettamista vaatimuksista (Christensen & Sorensen 2009; Lally & Kerr 2005; Stambulova ym. 2016; Stambulova ym. Siihen kuuluu esimerkiksi ammatinvalintaan ja elämäntapaan liittyvät päätökset, joihin yksilö on päätynyt harkittuaan eri vaihtoehtoja. Molemmat roolit ovat kuitenkin merkityksellisiä nuoren kehitykselle ja hyvinvoinnille ja siksi niiden tasapuolinen tukeminen ja kehittäminen on tärkeää (Snyder & Spreitzer 1992). 2015). Marcian (1980) mukaan identiteetin muodostumisen perustana ovat erilaisten roolien kokeileminen ja niihin sitoutuminen. 81 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilija vai opiskelija. Sosiaalisella ympäristöllä ja tuella on tässä erityinen merkitys, sillä persoonallisuus kehittyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja nuori etsii aktiivisesti erilaisia malleja ympäristöstään. vanhempien, joukkuetovereiden ja valmentajan antaman palautteen, joka vahvistaa kuvaa itsestä urheilijana; Brewer ym. Identiteetin saavuttaminen (achievement) tarkoittaa vaihetta, jossa yksilö on etsinnän ja kokeilun kautta saavuttanut suhteellisen vakaan käsityksen omasta identiteetistään. 2010). 2007), merkitsevät ihmissuhteet sekä kokemukset ryhmään kuulumisesta tukevat identiteetin kehittymistä nuoruudessa (Kroger 2007). Identiteetin kehitys on yksilöllinen prosessi, joka on jaettu etsinnän ja sitoutumisen suhteen neljään eri vaiheeseen. Vaikka identiteetin kehitys jatkuu pitkälle aikuisuuteen (Kroger 2007; Fadjukoff 2007), erilaisten roolien kokeileminen ja vaihtoehtojen kartoittaminen korostuvat erityisesti nuoruudessa, jolloin ihminen etsii omia arvojaan ja tapaansa elää sekä alkaa tehdä tulevaisuuteen vaikuttavia valintoja esimerkiksi koulutuksen ja ammatinvalinnan suhteen (Erikson 1968). joukkuelaji) sekä urheiluja opintomenestys ovat yhteydessä nuorten urheilijoiden identiteettiprofiileihin. Identiteettiin kuuluu käsitys itsen erillisyydestä, yksilön persoonallisuudesta sekä sosiaalisista rooleista (Erikson 1968). Urheilijaidentiteetillä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon yksilö samastuu urheilijan rooliin, eli missä määrin nuori kokee olevansa nimenomaan urheilija (Brewer ym. Omaksuttu identiteetti (foreclosure) puolestaan syntyy, kun yksilö vaihtoehtoja kartoittamatta sisäistää vanhempien tai muiden ympäristönsä auktoriteettien arvot ja normit osaksi identiteettiään. Koska nuorista vain harva etenee urheilussa ammattilaisuralle asti (ts. 1993). 2015). Identiteetin etsintävaiheessa (moratorium) yksilö etsii ja kokeilee aktiivisesti vaihtoehtoisia identiteettejä muodostaakseen koherentin käsityksen itsestään. Epäselvän tai jäsentymättömän (diffusion) identiteetin vaiheessa yksilöllä ei ole selkeää identiteettiä eikä hän aktiivisesti etsi sitä. Aiempien kansainvälisten tutkimusten pohjalta tiedetään, että yksipuolinen vahvan urheilijan roolin omaksuminen nuoruudessa ja erilaisten roolien kokeilematta jättäminen ovat yhteydessä myöhempiin sopeutumisvaikeuksiin urheilu-uran päättyessä ja työelämään siirryttäessä (Lavallee & Robinson 2007; Warriner & Lavallee 2008). 1993; Chen ym. Siitä, kuinka moni nuori urheilija onnistuu näiden erilaisten roolien yhteensovittamisessa tai millaiset tekijät yhteensovittamisen onnistumiseen vaikuttavat, ei ole juurikaan tietoa. 2010), opiskelijan ja urheilijan roolien yhteensovittaminen ja näihin rooleihin liittyvien odotusten täyttäminen voi olla nuorelle hyvin kuormittavaa (Brown ym. Identiteetin saavuttamisen vastakohtana on Eriksonin (1968) mukaan roolihämmennys (role confusion), joka tarkoittaa sitä, ettei yksilö kykene määrittelemään identiteetilleen keskeisiä rooleja ja sitoutumaan niihin. 2015) tiedetään kansainvälisten tutkimusten pohjalta vaikuttavan opiskelijan rooliin sitoutumiseen, tutkimusta aiheesta suomalaisilla nuorilla ei ole toistaiseksi tehty. Opiskelijaidentiteetin voimakkuus kuvastaa sitä, kuinka sitoutunut yksilö on opiskeluun ja siihen liittyviin tavoitteisiin sekä kuinka merkityksellisiä opinnot ja niissä menestyminen hänelle on. Urheilija ja opiskelijaidentiteetti Tässä tutkimuksessa urheilijanuorten identiteettiä lähestytään urheilun ja opiskelun näkökulmasta. JOHDANTO Ajankohtaiseksi tutkimusteemaksi urheilupsykologiassa on 2000-luvulla noussut urheilijoiden kaksoisura (Ryba ym. Se on usein seurausta yksilön halusta sitoutua sellaisiin rooleihin, joista häntä on aiemmin palkittu. Ulkopuoliset toiveet, ihanteet ja vaatimukset vaikuttavat siihen, millaisia asioita nuori tavoittelee omassa elämässään. 2000; Cosh & Tully 2014). 2015). Urheilijaidentiteetin voimakkuutta on käytetty mittarina kuvaamaan sitä, kuinka paljon yksilöt arvostavat urheiluun liittyviä kokemuksiaan tai antavat elämässään painoarvoa urheilulle sekä miten he odottavat menestyvänsä urheilussa (Lally & Kerr 2005; Miller & Kerr 2003). Chen ym. Voimakas urheilijaidentiteetti näkyy pitkäjänteisenä sitoutumisena harjoitteluun sekä urheiluun liittyviin tavoitteisiin (Brewer ym. Vaikka opiskelijaurheilijoilla olevan voimakkaan urheilijaidentiteetin (esim. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia profiloituja ryhmiä opiskelijaja urheilijaidentiteetin perusteella on havaittavissa suomalaisilla 15–16-vuotiailla nuorilla lukion alussa sekä miten sukupuoli, urheilulaji (yksilövs. 2015). Kun nuori kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään, hänen identiteettinsä vahvistuu. Identiteetin kehittyminen nuoruudessa Identiteetillä tarkoitetaan yksilön käsitystä itsestään ja hänen subjektiivista kokemustaan persoonallisuuden johdonmukaisuudesta ja jatkuvuudesta (Fadjukoff 2007). yksilö pitää paitsi itse itseään urheilijana, hän myös näkee itsensä muiden silmissä ja odotusten valossa urheilijana), opiskelijaidentiteetillä tarkoitetaan opiskelijan rooliin samastumisen voimakkuutta (Stambulova ym
Myös urheilulaji voi vaikuttaa nuorten urheilijoiden identiteetin kehitykseen (Cheng, Snyder & Magner, 2010). 82 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilija vai opiskelija. Yhtä mieltä ollaan siitä, että tasapaino urheilun ja muun elämän välillä suojaa yksilöä yksipuolisesti urheiluun perustuvalta identiteetiltä (Lavallee & Robinson 2007; Warriner & Lavallee 2008). Opiskelijan ja urheilijan roolien keskinäisen tasapainon eli vahvan sitoutumisen yhtäaikaisesti kumpaankin osa-alueeseen on havaittu olevan myönteisesti yhteydessä muun muassa elämäntyytyväisyyteen ja yliopisto-opintojen ja urheilun yhdistämiseen liittyviin haasteisiin sopeutumiseen (Killeya-Jones 2005). Toisen asteen merkitys on kaksoisuran kannalta etenkin Suomessa olennainen, sillä mahdollisuudet yhdistää opinnot ja urheilu ovat keskittyneet pääasiassa toiselle asteella erilaisten urheiluoppilaitosten muodossa. (2011) tutkimuksessa opiskelijaja urheilijaidentiteetin havaittiin olevan negatiivisesti yhteydessä toisiinsa eli mitä voimakkaampi urheilijaidentiteetti oli, sitä heikompi oli opiskelijaidentiteetti. 1996; Lavallee & Robinson 2007), jossa itsearvostus perustuu pääasiassa urheilumenestykseen (Warriner & Lavallee 2008). Opinnoissa menestymisen on havaittu olevan myönteisesti yhteydessä opiskelijan rooliin sitoutumiseen ja identiteetin selkeyteen sekä tytöillä että pojilla (Fadjukoff 2007; Pop ym. vajavaiseksi (Warriner & Lavallee 2008). joukkuelaji) ovat yhteydessä suomalaisten urheilijanuorten identiteettiprofiileihin. Joukkuelajien edustajien on ehdotettu olevan yksilölajien edustajia alttiimpia urheilutovereiden ja tiimikulttuurin vaikutuksille. Tulokset sukupuolen osalta ovat olleet ristiriitaisia. Opiskelijaja urheilijaidentiteetin välistä yhteyttä on lisäksi aiemmin tutkittu pääasiassa laadullisin menetelmin (poikkeuksena Stambulova ym. 2010). Aiemmassa liikuntatieteellisessä tutkimuksessa on usein käytetty urheilulajien jakoa yksilöja joukkuelajeihin. (2011) eivät havainneet urheilumenestyksen olevan yhteydessä urheilijaidentiteetin voimakkuuteen. Koska tutkimusta urheilulajin yhteydestä identiteetin kehitykseen on kuitenkin tehty vasta vähän, lisätutkimukselle tällä alueella on tarvetta. Aikaa vievän harjoittelun ja kilpailuihin osallistumisen takia urheilijoilla on usein vain vähän kokemusta muilta elämän osa-alueilta sekä rooleista urheilukontekstin ulkopuolelta ja heidän sosiaaliset suhteensa rajoittuvat usein urheiluympäristöön (Lavallee & Robinsson 2007; Miller & Kerr 2002). Ensimmäisenä tavoitteena on kartoittaa, minkälaisia erilaisia identiteettiprofiileja nuorilla on urheilulukion ensimmäisellä luokalla ja kuinka tyypillisiä nämä profiilit nuorten keskuudessa ovat. Sturmin ym. 2016). Opiskelijan ja urheilijan rooleihin yhtäaikaisen sitoutumisen on kuitenkin kansainvälisissä tutkimuksissa todettu onnistuvan tytöiltä paremmin kuin pojilta sekä lukioiässä että yliopisto-opintojen aikana (Marx ym. 1993; Murphy ym. Tässä tutkimuksessa lähestymme opiskelijaja urheilijaidentiteettiä henkilökeskeisestä näkökulmasta. Opiskelijaja urheilijaidentiteetin keskinäisen tasapainon psykologisista hyödyistä huolimatta toistaiseksi tiedetään vain vähän siitä, missä määrin urheilijanuoret ovat sitoutuneet kaksoisuran molempiin rooleihin ja niihin liittyviin tavoitteisiin (Marx ym. Toveripaine joukkuelajeissa voi motivoida kehittymään nimenomaan urheilijana ja vaikuttaa näin vahvan urheilijaidentiteetin muodostumiseen, kun taas yksilölajien edustajille myös muiden roolien kuin urheilijan roolin kokeileminen ja omaksuminen voi olla toveripaineen puuttuessa luontaisempaa. 2015), menestys urheilussa tai opinnoissa näyttäisi kuitenkin tapahtuvan usein toisen osa-alueen kustannuksella (Miller & Kerr 2002; Stambulova 2015). (1996) tutkimuksissa eroa yliopistossa opiskelevien urheilijanaisten ja miesten urheilijaidentiteetissä ei sen sijaan löytynyt. 2016; Erikson 1968). Aiempien tutkimusten puutteena voidaan pitää myös sitä, että suurin osa tutkimuksista on keskittynyt yliopisto-opintojen ja urheilun yhdistämiseen, vaikka identiteetin ja urheilu-uraan liittyvän kehityksen näkökulmista aihetta tulisi tarkastella jo aiemmin nuoruudessa (Ryba ym. 2015) ja tutkimuksissa on usein keskitytty vain tietyn lajin urheilijoihin (esim. 2008; Snyder & Spreitzer 1992). esim., Warriner & Lavallee 2008). Aiemmissa tutkimuksissa ei ole esimerkiksi selvitetty sitä, kuinka suuri osa kaksoisuraa suorittavista nuorista sitoutuu molempiin kaksoisuran rooleihin (sekä urheilijan että opiskelijan rooliin) ja mitkä erilaiset tekijät ovat yhteydessä siihen, missä määrin nuori sitoutuu molempiin tai vain toiseen näistä rooleista. Tutkimuskysymykset 1) Millaisia identiteettiprofiileja urheilijanuorilla voidaan havaita opiskelijaja urheilijaidentiteettien voimakkuuksien suhteen lukion alussa ja kuinka tyypillisiä nämä erilaiset profiilit urheilijanuorille ovat?. 2000; Larry & Kerr 2005; Snyder & Spreitzer 1992; Stambulova ym. urheilun ulkopuolisten ura-, koulutustai elämäntapavaihtoehtojen; Brown ym., 2000) harkitsemista ja kokeilua yksilön minäkuvan kehitys saattaa kapeutua ja vaikeuttaa sopeutumista tilanteissa, joissa yksilö syystä tai toisesta joutuu luopumaan kyseisestä roolista (ks. Sukupuolen, urheilulajin sekä urheilu ja opinto menestyksen yhteys urheilija ja opiskelijaidentiteettiin Aiemmissa urheilijoilla tehdyissä tutkimuksissa on tarkasteltu identiteettiin yhteydessä olevina tekijöinä muiden muassa sukupuolta sekä urheiluja opintomenestystä. Sen sijaan voimakas urheilijaidentiteetti ja vaikeudet opiskelun ja urheilun yhdistämisessä voivat johtaa koulunkäynnin laiminlyöntiin tai lopettamiseen varhaisessa vaiheessa (Cristensen & Sorensen 2009). (2011) tutkimuksessa yliopistossa opiskelevilla naisurheilijoilla opiskelijaidentiteetti oli voimakkaampi kuin miesurheilijoilla, kun taas miesten urheilijaidentiteetti oli jonkin verran voimakkaampi kuin naisten. 1999; Snyder & Spreitzer 1992). Tämän tutkimuksen toisena tavoitteena on tarkastella, miten sukupuoli, urheiluja opintomenestys sekä urheilulaji (yksilö vs. Lally & Kerr 2005; Christensen & Sorensen 2009). Sitoutumattomuus opiskelijan rooliin on puolestaan yhdistetty heikompaan akateemiseen menestykseen (Simons ym. Voimakas urheilijaidentiteetti yhdistettynä muiden roolien laiminlyöntiin lisää tutkimusten mukaan identiteetin kapeutumisen riskiä ja yksipuolisen minäkuvan kehittymistä (Brewer ym. Myös suomalaisnuorten kilpaurheilu-ura on vahvasti keskittynyt tähän ikävaiheeseen. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudun Urheiluakatemian jäsenistä vain 16 prosenttia opiskelee korkea-asteella ja peräti 84 prosenttia toisella asteella (Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia, 2017). (Cheng ym. 2008). Myös Lally ja Kerr (2005) totesivat voimakkaan samastuminen urheilijan rooliin näkyvän puutteellisina ammattiin ja opintoihin liittyvinä tavoitteina sekä vähäisenä panostuksena opiskelijan rooliin yliopisto-opintojen alussa. Sturmin ym. Esimerkiksi Yukhymenko-Lescroartin (2014) tutkimuksessa yliopistoikäisillä edustusjoukkueiden urheilijoilla urheilijaidentiteetti oli voimakkaampi ja opiskelijaidentiteetti matalampi kuin alemmilla tasoilla kilpailevilla, kun taas Sturm ym. Lisäksi tutkimukset on toteutettu pääosin Yhdysvalloissa, joissa urheilukulttuuri ja puitteet kaksoisuralle ovat hyvin erilaiset kuin Suomessa. Chenin ym. Tämän voidaan ajatella tarjoavan tietoa siitä, millaiset taustatekijät ovat yhteydessä siihen, kuinka hyvin nuoret ovat sisäistäneet opiskelijan ja urheilijan roolit osaksi identiteettiään lukion alussa. Vaikka osassa tutkimuksia on havaittu yhtäaikaisen voimakkaan urheilijaidentiteetin ja vahvan sitoutumisen opiskelijan rooliin olevan mahdollista (Brown, ym. Ilman erilaisten roolien (esim. Myös urheilumenestyksen merkityksestä identiteetille on saatu ristiriitaista näyttöä. Opintomenestyksen osalta aiemmat tulokset ovat olleet johdonmukaisempia. Urheilijaidentiteetin yhdistäminen opiskelijaidentiteettiin on tutkimusten valossa haastavaa. Erityisesti olemme kiinnostuneita siitä, missä määrin nuoret urheilijat näkevät itsensä sekä urheilijoina että opiskelijoina ja missä määrin puolestaan heidän identiteettinsä on pikemminkin urheilijatai opiskelijapainotteinen. (2010) ja Murphyn ym
2015). AIMS on havaittu luotettavaksi ja validiksi urheilijaidentiteetin voimakkuuden mittariksi useissa eri tutkimuksissa ja kulttuureissa (ks. Pidän itseäni opiskelijana; Opiskelu on elämäni osa-alueista tärkein; Koen itseni huonoksi, jos suoriudun huonosti opinnoissa). Aineiston keruu suoritettiin internetpohjaisella kyselytutkimuksella MrInterview-ohjelmistoa käyttäen. K-keskiarvoklusteroinnin avulla tutkittiin eri klustereihin sijoittuvien tutkittavien lukumäärää sekä eroavatko klusterit toisistaan malliin otetuilla muuttujilla. Identiteettiprofiileja selittävinä taustamuuttujina käytettiin sukupuolta, urheilulajia sekä urheiluja opintomenestystä. Informaatio tutkimuksesta (mukaan lukien tutkimuksen tarkoitus, tausta, aikataulu, hyödyt ja haitat tutkittaville sekä tutkittavien oikeudet) jaettiin nuorille tilaisuudessa myös informaatiokirjeenä. Osioista muodostettiin keskiarvosummamuuttuja (Ka = 5,20, Kh = 0,71; CI 95 % = 5,13–5,27; vaihteluväli 3,30–7,00) kuvastamaan urheilijaidentiteetin voimakkuutta. Ennen aineistonkeruun aloitusta, nuorille järjestettiin tutkijoiden toimesta koulun tiloissa informaatiotilaisuus tutkimuksesta. Joukkuelajeista eniten harrastettiin jalkapalloa (26 prosenttia), jääkiekkoa (14 prosenttia) ja salibandya (14 prosenttia). Urheilumenestystä kartoitettiin kysymällä, mihin kilpailuihin tutkittavat ovat osallistuneet viimeisen vuoden aikana (15 vaihtoehtoa; esim. Suosituimmat yksilölajit olivat uinti (20 prosenttia), yleisurheilu (14 prosenttia) ja maastohiihto (14 prosenttia). Hierarkkisen klusterianalyysin tuloksena saatiin dendrogrammi, jota tarkastelemalla voitiin päätellä luonnollisesti syntyvien klustereiden lukumäärä. Tässä osatutkimuksessa käytetään osaa ensimmäisen mittauskerran aineistosta. 2016). edelliseen nähden alemman tason kilpailut. edelliseen nähden alemman tason kilpailut, 2) nuorten maailmanmestaruuskisoista nuorten olympialaisiin vs. Urheilumenestystä kuvaamaan tehtiin muuttuja, jossa urheilijan menestys määriteltiin sen mukaan, mikä oli korkea tasoisin kilpailu, johon yksilö oli osallistunut viimeisen vuoden aikana sijoituksesta riippumatta (teoreettinen vaihteluväli 0–15). katsaus, Koivusalo, 2017). Kansalliset kilpailut; Aikuisten Suomen mestaruuskilpailut; Nuorten Euroopan mestaruuskilpailut, Nuorten maailmanmestaruuskilpailut). Pitkittäistutkimus on aloitettu syksyllä 2015, jolloin kerättiin ensimmäisen mittauskerran aineisto urheilulukion aloittaneilla nuorilla. 2015). Kaikki tavoitellut nuoret osallistuivat tutkimukseen (osallistumisprosentti 100 prosenttia). Identiteettiprofiilien muodostamiseksi opiskelijaja urheilijaidentiteettejä lähestyttiin henkilökeskeisellä lähestymistavalla ja menetelmänä käytettiin klusterianalyysiä. 83 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilija vai opiskelija. Kaksi tutkittavaa jätettiin pois analyyseistä puutteellisten vastausten vuoksi. Suomen kolmestatoista urheilulukiosta tutkimukseen valittiin kuusi valtakunnallisesti suurimpien urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten yhteydessä toimivaa oppilaitoista, joista kaksi sijaitsee Pohjois-, kaksi Keskija kaksi Etelä-Suomessa. Pitkittäistutkimuksen tavoitteena on kartoittaa urheilijoiden psykososiaalista kehitystä sekä valmiuksia yhdistää menestyksekkäästi opinnot ja urheilu-ura. Opintomenestystä arvioitiin kysymällä tutkittavien viimeisimmän todistuksen (yläasteen päättötodistus) kaikkien aineiden keskiarvoa. Urheilulajit jaoteltiin tässä tutkimuksessa yksilö(n = 194) ja joukkuelajeihin (n = 190). 1993). 2015; Stambulova ym. Mittari sisältää kymmenen väittämää (esim. Koska urheilumenestyksen mittana käytetty asteikko korkeatasoisimmasta kilpailusta, johon nuori on osallistunut, ei ole täysin yksiselitteinen (esim. Aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että nuorten raportoima keskiarvo korreloi varsin korkeasti rekisteritietojen kautta saatuun todistuksen keskiarvoon (r = 0,96; Holopainen & Savolainen, 2005). TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusasetelma ja tutkittavat Tämä tutkimus on osa ”Finnish Longitudinal Dual Career Study” -pitkittäistutkimusta, jossa seurataan kilpaurheilua harrastavia nuoria lukion ajan (Ryba ym. Tutkittavista puolet (50 prosenttia) olivat yksilöja puolet joukkuelajien edustajia, yhteensä 50:stä eri urheilulajista. Taustatekijät. Analyysi suoritettiin vaiheittain seuraavasti: identiteettimuuttujat standardoitiin, jonka jälkeen suoritettiin Wardin menetelmää käyttäen hierarkkinen klusterianalyysi, jossa klustereiden määrää ei rajoitettu etukäteen. Tutkittavat raportoivat kilpailleensa vähintään aluetasolla keskimäärin 7,08 vuotta (Kh = 1,48). Tämän jälkeen sukupuolen, urheilulajin sekä urheiluja opintomenestyksen yhteyttä identiteettiryhmiin kuulumiseen tutkittiin multinomiaalisella logistisella regressiolla.. Samassa yhteydessä nuoria pyydettiin täyttämään suostumuslomake, jossa kysyttiin kirjallisena tutkittavien suostumusta osallistua tutkimukseen. Pidän itseäni urheilijana; Urheilu on elämäni osa-alueista tärkein; Koen itseni huonoksi, jos suoriudun huonosti urheilussa), joita arvioidaan 7-portaisella likert-asteikolla (1 = ”ei pidä lainkaan paikkansa” ja 7 = ”pitää täysin paikkansa”). Lukion alussa kyselyyn vastasi 391 nuorta, josta 51 prosenttia oli tyttöjä ja 49 prosenttia poikia. Väittämät ovat samat kuin urheiluidentiteetti mittarissa, mutta opiskelukontekstiin sovitettuja (esim. Suurin osa nuorista oli kilpaillut korkeintaan aikuisten Suomen mestaruus kilpailuissa tai alimman tason kansainvälissä kilpailuissa (Ka = 4,62; Kh = 0,14, vaihteluväli 0–13). Tutkittavat olivat ensimmäistä vuotta urheilulukiossa opiskelevia nuoria, iältään 15–16-vuotiaita (Ka = 16,00; Kh = 0,17). Opiskelijaidentiteetin voimakkuutta kuvaavan keskiarvosummamuuttujan (Ka = 3,96; Kh = 0,96; CI 95 % = 3,87–4,06; vaihteluväli 1,70–6,30) Cronbachin alfa -kerroin oli 0,84. Viisi tutkittavaa jätettiin analyysien ulkopuolelle poikkeavina havaintoina (standardoidut identiteettiarvot olivat yli 2,5 keskihajonnan päässä keskiarvosta). Aineiston analyyseihin otettiin mukaan 384 tutkittavaa. Ennen tutkittavien rekrytointia tutkimuksen tutkimussuunnitelma sekä tutkittavien suostumusja kyselylomakkeet hyväksytettiin Jyväskylän yliopiston eettisellä toimikunnalla. Tilastolliset menetelmät Aineisto analysointiin IBM SPSS Statistics 23 -ohjelmistolla. Identiteettiryhmien muodostamisen jälkeen ryhmäkohtaisia eroja opiskelijaja urheilijaidentiteetin suhteen tutkittiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä. eri urheilulajeissa eri kilpailutasot voivat kertoa erilaisesta urheilumenestyksestä), alkuperäisen muuttujan lisäksi artikkelissa raportoitujen analyysien tulokset urheilumenestyksen osalta varmennettiin myös kahdella uudelleen luokitellulla kaksiluokkaisella muuttujalla: 1) Suomen mestaruus/aikuiset tai kansainväliset kilpailut vs. 2) Miten erilaiset taustatekijät (sukupuoli, urheilulaji sekä urheiluja opintomenestys) ovat yhteydessä opiskelijaja urheilijaidentiteettien pohjalta muodostettuihin identiteettiprofiileihin. AIMS on eniten käytetty mittari urheilijaidentiteetin tutkimuksessa (Ronkainen ym. Mittarit Urheilijaidentiteetin voimakkuutta arvioitiin AIMS (Athletic Identity Measurement Scale [Urheilijaidentiteetin arviointimenetelmä]) -kyselyllä (Brewer ym. Tutkittavien kaikkien aineiden keskiarvojen keskiarvo lukion alussa oli 8,85 (Kh = 0,62; vaihteluväli 7,25–10,00). Opiskelijaidentiteetin mittarina käytettiin SIMS (Student Identity Measurement Scale [Opiskelijaidentiteetin arviointimenetelmä]) -kyselyä, joka on opiskeluympäristöön muokattu versio AIMS -kyselystä (Stambulova ym. Sen Cronbachin alfa -kerroin oli 0,73
Analyysit tehtiin kuitenkin myös urheilumenestyksen uudelleen luokiteltuja muuttujia käyttäen. Analyysissä verrattiin selkiintymätöntä ja urheilijapainotteista identiteettiryhmää vahvan urheilijaja opiskelijaidentiteetin ryhmään. Koska tulokset muuttujasta riippumatta säilyivät samana, raportoidaan tulokset vain alkuperäisen muuttujan osalta. Identiteettiryhmä Vahva urheilijaja opiskelija (n = 129) Selkiintymätön (n = 142) Urheilija painotteinen (n = 113) F ?p2 OpiskelijaID Ka 4,88 3,86 3,04 258,68*** 0,58 Kh 0,59 0,71 0,96 CI 95 % 4,78–4,98 3,74–3,98 2,94–3,15 UrheilijaID Ka 5,56 4,49 5,69 276,75*** 0,59 Kh 0,51 0,38 0,48 CI 95 % 5,47–5,64 4,43–4,55 5,60–5,78 OpiskelijaID = opiskelijaidentiteetti, urheilijaID = urheilijaidentiteetti. Tulokset osoittivat, että ryhmässä ”Vahva urheilijaja opiskelijaidentiteetti” opiskelijaidentiteetti oli voimakkaampi kuin kahdessa muussa ryhmässä (p < 0,001). Hierarkkisen klusterianalyysin tuloksena saadun dendrogrammin perusteella päädyttiin kolmen klusterin malliin, joka osoittautui myös tulkinnallisesti mielekkäimmäksi. Ryhmäkohtaiset keskiarvot, keskihajonnat, 95 prosentin luottamus välit sekä ryhmien väliset erot identiteettimuuttujissa. Multinomiaalisen regressioanalyysin tulokset, jossa identiteettiryhmään kuulu mista selitettiin sukupuolella, urheilulajilla sekä urheilu ja opintomenestyksellä.. Seuraavaksi multinomiaalisen logistisen regression avulla selitettiin identiteetti ryhmään kuulumista taustatekijöillä eli sukupuolella, urheilulajilla sekä urheiluja opintomenestyksellä. **p < 0,01, *p < 0,05 TAULUKKO 2. Nainen –0,71 7,42** 0,49 0,30–0,82 –0,92 10,81** 0,40 0,23–0,69 Urheilulaji Tiimilaji Ref. Ryhmien väliset erot identiteettimuuttujissa on esitetty taulukossa 1. 84 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilija vai opiskelija. TULOKSET Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia profiililtaan erilaisia ryhmiä opiskelijaja urheilijaidentiteettien perusteella aineistosta on löydettävissä. ***p < 0,001 TAULUKKO 1. Yksilölaji 0,28 1,20 1,32 0,80–2,18 0,02 0,01 1,02 0,60–1,75 Urheilumenestys –0,05 1,02 0,82 0,87–1,05 –0,03 0,34 0,97 0,88–1,07 Opintomenestys –0,20 0,80 0,82 0,54–1,24 –0,57 6,40* 0,57 0,37–0,88 B = regressiokerroin, Wald = Waldin testisuure, OR = riskisuhde, CI 95 % = 95 prosentin luottamusväli, ref. Urheilumenestyksen osalta käytettiin identiteettiprofiileja selittävänä muuttujana alkuperäistä uudelleen koodaamatonta urheilumenestysmuuttujaa. Vahva urheilijaja opiskelijaidentiteetti -ryhmä ja urheilijapainotteinen identiteettiryhmä eivät eronneet toisistaan urheilijaidentiteetin suhteen (p > 0,05). Vahva urheilijaja opiskelija Muuttuja B Wald OR CI 95 % B Wald OR CI 95 % Sukupuoli Mies Ref. Vahva urheilijaja opiskelijaidentiteetti -ryhmässä ja urheilijapainotteisessa identiteettiryhmässä urheilijaidentiteetti oli voimakkaampi kuin selkiintymättömän identiteetin ryhmässä (p < 0,001). = referenssikategoria. K-keskiarvo klusterianalyysillä saadut identiteettiryhmät nimettiin seuraavasti: (1) Vahva urheilijaja opiskelijaidentiteetti (n = 129), jossa sekä opiskelijaettä urheilijaidentiteetti olivat voimakkaita; (2) Selkiintymätön identiteetti (n = 142), jossa urheilijaidentiteetti oli muihin ryhmiin verrattuna matala ja opiskelijaidentiteetti kohtalainen tai matala; ja (3) Urheilijapainotteinen identiteetti (n = 113), jota kuvasi voimakas urheilijaidentiteetti mutta matala opiskelijaidentiteetti. Identiteettiryhmä Selkiintymätön vs. Lisäksi selkiintymättömän identiteetin ryhmässä opiskelijaidentiteetti oli voimakkaampi kuin urheilijapainotteisessa identiteettiryhmässä (p < 0,001). Vahva urheilijaja opiskelija Urheilijapainotteinen vs
2007). Taustatekijöistä identiteettiryhmiin kuulumista selittivät sukupuoli ( ?2 (2) = 12,59; p < 0,01) ja opintomenestys ( ?2 (2) = 6,76; p < 0,05). Selkiintymättömän identiteetin ryhmästä malli luokitteli oikein 35 prosenttia havainnoista. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että opintomenestys on yhteydessä myös kaksoisuraa suorittavien urheilijoiden identiteettiin: opintomenestys oli heikompaa urheilijapainotteisessa kuin vahvan urheilijaja opiskelijaidentiteetin ryhmässä. On mahdollista, että Marcian (1980) mallin mukaisesti tämä ryhmä on identiteetin kehityksessään vasta vaiheessa, jossa identiteetti ei vielä ole muodostunut selkeäksi eikä sitä välttämättä vielä aktiivisesti myöskään etsitä. Kaiken kaikkiaan malli luokitteli oikein 38,9 prosenttia havainnoista. On myös mahdollista, että osa tämän ryhmän nuorista jättää tietoisesti opiskeluun panostamisen myöhempään ajankohtaan. Identiteetin kehitykseen liittyvä aiempi tutkimus tarjoaa mahdollisia selityksiä näille eroille. Toisaalta kyseessä saattaa olla myös saavutettu identiteetti: nuori on tehnyt selkeän tietoisen valinnan urheilun ja opiskelun välillä. Urheilijapainotteisen ryhmän olemassaolo antaa viitteitä siitä, että osa nuorista omaksuu vahvan ja eksklusiivisen urheilijaidentiteetin jo varhaisessa vaiheessa, joka voi kansainvälisten tutkimusten valossa toimia riskinä myöhemmille hyvinvointiongelmille urheilu-uran päätyttyä. Yksi selitys tulokselle voikin olla, että to ve reihin verrattuna heikompi opintomenestys yhdis tettynä vah. Missä määrin vahva urheilijaidentiteetti suomalaisilla urheilijanuorilla toimii riskinä myöhemmille sopeutumisvaikeuksille urheilu-uran päätyttyä vaatiikin pidempää seurantaa ennen pitkälle menevien johtopäätösten tekemistä. Tulos voikin kertoa siitä, että jo lukion alussa kolmasosa nuorista on saavuttanut suhteellisen vakaan käsityksen itsestään, mikä näkyy vahvana ja tavoitteellisena sitoutumisena kaksoisuran molempiin puoliin – urheiluun ja opiskeluun. Marcian (1980) malliin peilaten tälle ryhmälle ominainen identiteettiprofiili voi heijastaa omaksuttua identiteettiä, jossa nuori sitoutuu sellaiseen rooliin, josta häntä on aiemmin palkittu. Tulokset (taulukko 2) osoittivat, että tytöt olivat poikiin nähden yliedustettuja vahvan urheilijaja opiskelijaidentiteetin ryhmässä, kun taas pojille oli tyypillisempää urheilijapainotteiseen ja selkiintymättömän identiteetin ryhmiin kuuluminen vahvan urheilijaja opiskelijaidentiteetin ryhmän sijaan (p < 0,01). Selkiintymättömän identi teetin ryhmään kuulumista puolestaan ennusti tutkituista muuttujista ainoastaan miessukupuoli. Toisaalta on mahdollista, että tähän ryhmään kuuluvien identiteetti määrittyy voimakkaammin jonkin muun elämänalueen tai harrastuksen kautta kuin mitä tässä tutkimuksessa kartoitettiin. Tulos on linjassa Sturmin ym. Marcian (1980) mallin mukaan identiteetin muodostumisen perustana ovat erilaisten roolien kokeileminen ja niihin sitoutuminen. Koska pääsy urheilulukioon vaatii hyvää opintomenestystä, näissä lukioissa opiskelevat nuoret urheilijat tekevät lukio-opintojaan ympäristössä, jossa aiempi hyvä opintomenestys ei enää näyttäydykään opiskelutovereihin verrattuna yhtä hyvänä kuin aiemmin peruskoulussa. Toisaalta vajaa kolmannes nuorista urheilijoista kuului ryhmään, jossa urheilijaidentiteetti ja urheiluun liittyvät tavoitteet olivat korkeita ja opiskelijaidentiteetti verrattain heikko. Esimerkiksi tyttöjen identiteetin on havaittu kehittyvän varhaisnuoruudessa nopeammin kuin poikien (Fadjukoff 2007; Klimstra ym. Sukupuolen vaikutusta tarkasteltaessa todettiin tyttöjä olevan poikia enemmän urheilun ja opiskelun yhdistävässä vahvan urheilijaja opiskelijaidentiteetin ryhmässä, kun taas pojat olivat yliedustettuina urheilijapainotteisen ja selkiintymättömän identiteetin ryhmissä. Toisaalta tulos sukupuolierosta voi heijastaa myös arvostuksia ja kertoa siitä, että tytöt arvostavat koulutusta enemmän kuin pojat ja siksi he poikia voimakkaammin myös sitoutuvat opiskelijan rooliin. Yhtäaikaisen voimakkaan urheilijaidentiteetin sekä vahvan sitoutumisen opiskelijanrooliin on myös aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan mahdollista (Brown ym. 2010). 2000; Larry & Kerr 2005; Snyder & Spreitzer 1992; Stambulova ym. Aiemmissa tutkimuksissa voimakas urheilijaidentiteetti ja epätasapaino opiskelun ja urheilun välillä on yhdistetty muiden muassa masentuneisuuteen ja heikompaan itsetuntoon (Killeya-Jones 2005) sekä sopeutumisvaikeuksiin urheilu-uran päättyessä ja työelämään siirryttäessä (Lavallee & Robinson 2007; Warriner & Lavallee 2008). Tulokset antavat viitteitä siitä, että tämä ryhmä nuoria kokee urheilun merkityksellisemmäksi kuin opiskelun, ja erot opiskelijaja urheilijaidentiteettien voimakkuuksissa ovat olemassa jo lukioon siirryttäessä. Urheilijan ja opiskelijan rooleihin yhtäaikaisen sitoutumisen on myös aiemmissa tutkimuksissa todettu onnistuvan tytöiltä poikia paremmin (Marx ym. Tulos on linjassa Christensenin ja Sorensenin (2009) tutkimuksen kanssa, jossa koetut haasteet urheilun ja opiskelun yhdistämisessä näkyivät heikompana koulumenestyksenä. On mahdollista, että ne, joilla menestys oli erityisen korkeaa, olivat jo alun alkajaan sitoutuneet opiskelijan rooliin ja suunnitelleet tähtäävänsä yliopistoon ja tämän vuoksi heillä oli jo urheilulukioon tullessaan olemassa oleva voimakas opiskelijaidentiteetti urheilijaidentiteetin rinnalla. Tutkimuksessa löydettiin kolme identiteettiprofiililtaan erilaista ryhmää: vahvan urheilijaja opiskelijaidentiteetin ryhmä (34 prosenttia), selkiintymättömän identiteetin ryhmä (37 prosenttia) ja urheilijapainotteinen (29 prosenttia) identiteettiryhmä. Selkiintymättömän identiteettiryhmän ja vahvan urheilijaja opiskelijaidentiteetin ryhmän välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa opintomenestyksessä. 85 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilija vai opiskelija. 2015). Urheilumenestyksellä ja urheilulajilla ei kummallakaan ollut yhteyttä identiteettiryhmiin kuulumiseen (p > 0,05). 2008; Snyder & Spreitzer 1992). Tutkimuksen perusteella kolmasosa nuorista näki itsensä sekä urheilijana että opiskelijana, kun mittarina käytettiin opiskelijaja urheilijaidentiteetin voimakkuutta. Tyttöjen identiteetin muodostuminen on myös monitahoisempaa kuin poikien, mikä näkyy siinä, että tytöillä on enemmän tavoitteita ja pyrkimyksiä samanaikaisesti useilla eri elämän osa-alueilla (Meeus 1999; Sharp ym. Tulokset osoittivat identiteettiryhmien eroavan toisistaan tilastollisesti merkitsevästi taustamuuttujien suhteen ( ?2 (8) = 27,27; p < 0,001; Pearsonin ?2(582) = 599,59; p = 0,30; Nagelkerke pseudoR2 = 0,08). Aiemmassa tutkimuksessa identiteetin selkeyden ja opiskelijan rooliin sitoutumisen nuoruusiässä on havaittu olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen (Meeus 2011). (2011) tutkimustuloksen kanssa, jonka mukaan opiskelijaja urheilijaidentiteetti ovat negatiivisesti yhteydessä toisiinsa. Tulokset on esitetty Taulukossa 2. Opintomenestyksen osalta tulokset osoittivat, että mitä heikompi opintomenestys nuorella oli, sitä todennäköisemmin hän kuului urheilijapainotteiseen identiteettiryhmään kuin vahvan urheilijaja opiskelijaidentiteetin ryhmään (p < 0,05). Parhaiten malli luokitteli vahvan urheilijaja opiskelijaidentiteetin ryhmään kuuluvat (57 prosenttia) ja huonointen urheilijapainotteiseen ryhmään kuuluvat (23 prosenttia). Tulosta tulkittaessa on kuitenkin syytä ottaa huomioon, että nyt raportoidussa tutkimuksessa opintomenestys oli kaikilla tutkittavilla lähtöjään varsin korkealla tasolla ja vaihtelu opintomenestyksessä oli vähäistä. Urheilupainotteiseen ryhmään kuulumista vahvan urheilijaja opiskelijaidentiteetti -ryhmän sijaan ennusti miessukupuoli sekä heikompi opintomenestys. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksessa tutkittiin 15–16-vuotiaiden nuorten opiskelijaja urheilijaidentiteettiä lukion alussa. Kolmannen ryhmän, selkiintymättömän identiteetin ryhmän, jossa opiskelijaidentiteetti oli kohtalainen ja urheilijaidentiteetti muihin ryhmiin verrattuna matala, voidaan puolestaan ajatella kertovan siitä, ettei opiskelu tai urheilu kumpikaan määrittele erityisen voimakkaasti näiden nuorten identiteettiä lukion alussa
Jatkossa tulisikin löytää myös niitä tekijöitä, jotka luokittelisivat paremmin myös urheilijapainotteiseen ja selkiintymättömään ryhmään kuuluvat. Ensinnäkin koska tutkimuksessa käytettiin poikittaistutkimusasetelmaa, ei voida vetää johtopäätöksiä opintomenestyksen ja identiteettiprofiilien välisestä syy-seuraussuhteesta. Adelson (toim.) Hand. Identiteetin kehityksen näkökulmasta todellisessa riskiryhmässä ovat ne urheilijat, jotka lopettavat opinnot jo peruskoulun jälkeen tai jättävät lukion kesken. Koska urheilulukioon pääsy on kilpailtua ja edellyttää korkeaa opintomenestystä, tutkittavat nuoret edustivat opinnoissaan peruskoulussa erityisen hyvin menestynyttä urheilijajoukkoa. Kolmanneksi on syytä ottaa huomioon, että tutkimuksessa mukana olleet nuoret ovat tietyllä tapaa valikoitunut otos nuorista urheilijoista, sillä he ovat valinneet opintopolukseen lukion ja erityisesti urheilulukion. Holopainen, L. 2009. & Meeus, W. Ajanhallintaan liittyvät taidot, realistiset tavoitteet sekä omien vaatimusten työstäminen voivat auttaa uupumuksen välttämisessä. Selkiintymättömän identiteetin ryhmään kuuluvat puolestaan voisivat hyötyä omien tavoitteiden ja arvojen selkeyttämisestä. Identity structure, role discrepancy and psychological adjustment in male college student-athletes. Psychology of Sport and Exercise 15, 180–189. Jyväskylän yliopisto. Kroger, J. Tulosten yleistettävyyttä ajatellen on hyvä huomioida myös seuraavat asiat. Korkeat tavoitteet ja voimakas sitoutuminen sekä urheiluun että opiskeluun voivat näkyä nuorilla uupumuksena. Esimerkiksi urheilumenestyksen mittaamiseen käytetty asteikko ei välttämättä kerro menestyksestä tasavertaisesti eri urheilulajeissa. & Savolainen, H. Koska esimerkiksi lajikohtaiset kriteerit menestymiselle vaihtelevat, on tulevassa tutkimuksessa tärkeää ottaa paremmin huomioon urheilulajien mahdolliset erot tältä osin. Koivusalo, L. LÄHTEET Brewer, B. 2014. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. L. 2005. Journal of Vocational Behavior 56, 53–62. vaan urhei lijaidentiteettiin omalta osaltaan johtaa siihen, että nuori suuntaa identiteettiään entistä vahvemmin urheilija painotteiseksi yhtäaikaisen opiskelijan rooliin sitoutumisen sijaan. & Sorensen, J. Roolien välinen tasapaino ja taustatekijöiden yhteys urheilulukiolaisten identiteettiin. Itsearvioidun koulutodistuksen keskiarvon validiteetti. 2010. Journal of Issues in Intercollegiate Athletics 3, 176–193. 2005. kaverien, valmentajien ja vanhempien merkitys) sekä laajemmin urheilukontekstiin liittyvät tekijät. Yhteiskunnalla on vastuu tarjota sellaiset puitteet, joissa tasapainoinen ja moniulotteinen identiteetin kehitys on mahdollista nuorille, jotka tähtäävät huipulle urheilussa. A. 2007. In pursuit of an identity: A qualitative exploration of retirement from women's artistic gymnastics. On esimerkiksi mahdollista, että identiteettiprofiilit vaikuttavat nuorten urheilijoiden koulumenestykseen enemmän kuin päinvastoin. Christensen, M. Tästä syystä urheiluun ja opintoihin liittyvän urakehityksen tasapainottaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on ensiarvoisen tärkeää. Research Quarterly for Exercise and Sport 76, 275–285. 2007. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. & Tully, P. Hyvinvointia tukevan tasapainon saavuttaminen opiskelun ja urheilun välillä ei tapahdu automaattisesti. W., Raaijmakers, Q. Väitöskirja. & Kerr, G. Huippu-urheilun näkökulmasta syytä on kuitenkin myös pohtia erilaisia vaihtoehtoja, joissa urheilijaa tuetaan hänen panostaessaan voimakkaasti huippu-urheiluun, mutta samalla turvataan hänelle edellytykset palata opintojen pariin urheilu-uran jälkeen. On myös mahdollista, että identiteettiprofiilit muuttuvat lukion edetessä, sillä nuorten identiteetin kehittyminen on vielä kesken. Dreams and dilemmas for talented young Danish football players. Chen, S., Snyder, S. 2007. 2000. KilleyaJones, L. Brown, C., GlastetterFender, C. Identity in adolescence. Oikein kohdistettujen interventioiden kannalta on tärkeää ymmärtää yksilön opiskeluja urheiluorientaatiota sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Yksilön kehityksen näkökulmasta merkityksellistä on tarjota nuorille urheilijoille sellaista tukea ja puitteet, jotka mahdollistavat kokonaisvaltaisen ja tasapainoisen psykologisen kehityksen. Lavallee, D. International Journal of Sport Psychology 24, 237–25. California: Sage Publication, Thousand Oaks. Kyky tasapainoilla urheilijan ja opiskelijan roolien välillä on avainasemassa nuorten opiskelijaurheilijoiden identiteetin rakentumisessa. Turun yliopisto. Marcia J. & Robinson, H. Norton & Company. Psychosocial identity and career control in college student-athletes. & Magner, M. The career planning, athletic identity, and student role identity of intercollegiate student athletes. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi erilaisiin sosiaalisiin ympäristöihin liittyvät tekijät (esim. E. Identity formation in adolescence: change or stability. “All I have to do is pass”: A discursive analysis of student athletes' talk about prioritizing sport to the detriment of education to overcome stressors encountered in combining elite sport and tertiary education. A., Branje, S. Sport or school. E. 86 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilija vai opiskelija. Toiseksi tutkimuksessa regressiomalli luokitteli parhaiten vahvan urheilijaja opiskelijaidentiteetin ryhmään kuuluvat. 2010. Myös osassa käytettyjä mittareita on puutteensa, jotka on syytä huomioida johtopäätöksiä tehtäessä. Yksilöille, joiden identiteetti on urheilijapainotteinen, olisi tärkeää opiskelumotivaatiota ja -kykyä tukevat inter ventiot. Identity formation in adulthood. W., Van Raalte, J. A., Hale III, W. The effects of sport participation on student-athletes’ and non-athlete students’ social life and identity. J. Teoksessa: J. & Linder, D. & Shelton, M. Nyt toteutetussa tutkimuksessa urheilulaji ja urheilumenestys eivät olleet yhteydessä nuorten identiteettiprofiileihin. Toiseksi vaikka urheilijaidentiteetin voimakkuuden mittana käytetty AIMS on laajalti käytetty ja luotettavaksi todettu menetelmä, opiskelijaidentiteetin mittana käytetty SIMS on toistaiseksi vähemmän tutkittu. Lisäksi huippu-urheilun kannalta on olennaista, että nuoret urheilijat pystyvät yhdistämään onnistuneesti opinnot ja urheilun, minkä seurauksena on mahdollista jatkaa kilpauraa pidempään. Joensuu: Joensuun yliopisto. Lally, P. Tässä tutkimuksessa havaitut identiteettiprofiilit voivat auttaa tukitoimien suunnittelussa ja niiden kohdentamisessa yksilöiden kannalta oleellisiin teemoihin. Urheilun ja opiskelun yhdistäminen asettaa aikataulullisia haasteita, mutta tarjoaa mahdollisuuden onnistumisen kokemuksiin samanaikaisesti useammilla elämän osa-alueilla. Journal of Sport Behavior 28, 167–185. Cosh, S. New York: W.W. 1968. Identity development: Adolescence through adulthood, 2nd ed. Urheilija vai opiskelija. European Physical Education Review 15, 115–133. 1980. Tulokseen omalta osaltaan vaikuttanee urheilulajin ja urheilumenestyksen mittaamiseen käytetyt arviointitavat. 2005. Journal of Youth and Adolescence 39, 150–162. Klimstra, T. Jatkon kannalta on tärkeää seurata, miten löydetyt profiilit muuttuvat ajan myötä, kuinka pysyviä ne ovat ja missä määrin taustatekijöiden merkitys on erilainen kehitysvaiheesta riippuen. Isommalla otoskoolla olisi myös mahdollista tutkia yksittäisten urheilulajien välisiä eroja identiteettiprofiileissa, mikä tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollista. Psychology of Sport and Exercise 8, 119–141. Fadjukoff, P. Julkaisematon raakadata. H. Identity, youth, and crisis. 1993. Pro gradu -tutkielma. Athletic identity: Hercules' muscles or Achilles heel. Erikson, E. Erityisesti niille, jotka saavuttavat huipputason urheilussa, on tärkeää samanaikaisesti rakentaa identiteettiään myös muilla elämän osa-alueilla, sillä ammattiuran urheilussa päättyy huomattavasti ennen eläkeikää. 2017. Jatkossa olisikin tärkeää tutkia urheilumenestyksen yhteyttä identiteetin kehitykseen erikseen eri urheilulajien edustajilla
Sharp, E., Coatsworth, J., Darling, N., Cumsille, P. E., Feltz, D. Miller, P. & Covington, M. Journal of College Student Development 40, 151–162. Journal of Sport Behavior 34, 295–306. & Spreitzer, E. S. Academic motivation and the student athlete. New York: Wiley. 87 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilija vai opiskelija. 2008. Saatavissa:http://urhea-fi-bin.directo.fi/@Bin/5b2dda2103c00cbae576 0ea23157c0e8/1494452290/application/ pdf/610053/URHEA_Vuosikertomus2016 _Nettiversio.pdf Ronkainen, N., Kavoura, A. Snyder, E. Journal of Applied Sport Psychology 20, 301–317. Gender differences in the self-defining activities and identity experiences of adolescents and emerging adults. Meeus, W., Iedema, J., Helsen, M. Cogent Psychology 3: 1142412. E. YukhymenkoLescroart, M. Journal of Sport Behavior 25, 346–367. 2016. [viitattu: 08.5.2017]. & Vollebergh, W. A meta-study of athletic identity research in sport psychology: Current status and future directions. Meeus, W. Development of the Academic and Athletic Identity Scale (AAIS). J. Youth and Society 23, 507–522. Marx, J., Huffmon, S. 2011. S. A. 2015. A new perspective on adolescent athletes’ transition into upper secondary school: A longitudinal mixed methods study protocol. Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia. A. V. Stambulova, N., Engström, C., Franck, A., Linnér, L. Warriner, K. Simons, H. Athletic Insight 10, 1–23. 2017. 1999. The student-athlete model and the socialization of intercollegiate athletes. V., Aunola, K., Kalaja, S., Selänne, H., Ronkainen, N. The role experimentation of intercollegiate student athletes. & Kerr, G. & Meeus, W. & Brewer, B. 1992. Developmental Review 19, 419–461. & Nurmi, J. Social psychological concomitants of adolescents' role identities as scholars and athletes: A longitudinal analysis. The athletic, academic and social experiences of intercollegiate student-athletes. I., NegruSubtirica, O., Crocetti, E., Opre, A. book of adolescent psychology. 2011. 2003. Psychology of Sport and Exercise 21, 4–14. Journal of Adolescence 47, 135–144. 1999. Patterns of adolescent identity development: Review of literature and longitudinal analysis. & Doyle, A. L. Sport, Exercise, and Performance Psychology 3, 89–101.. On the interplay between academic achievement and educational identity: A longitudinal study. & Lindahl, K. V. 2007. 2014. The Retirement Experiences of Elite Female Gymnasts: Self Identity and the Physical Self. W. & Gilson, T. Sturm, J. A. Sport Psychologist 10, 239–246. Students and athletes. 2008. A comparison of athlete and student identity for Division I and Division III athletes. Pop, E. Journal of Research on Adolescence 21, 75–94. D., Van Rheenen, D. & Kerr, G. A. M., Petitpas, A. Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian vuosikirja 2016. Murphy, G. The Sport Psychologist 17, 196–219. 2015. 1996. Searching for an optimal balance: Dual career experiences of Swedish adolescent athletes. & Ranieri, S. Ryba, T. The study of adolescent identity formation 2000-2010: A review of longitudinal research. Miller, P. 2016. Identity foreclosure, athletic identity, and career maturity in intercollegiate athletes. 2002. & Ryba, T. Journal of Adolescence 30, 251–269. & Lavallee, D. International Review of Sport and Exercise Psychology 9, 45–64
& Marttila, M. Key words: embodiment, phenomenology of body, embodied experience, embodied learning Kujala, T. P. ABSTRACT The concept of embodiment is actual due to the National Core Curriculum for Basic Education implemented in autumn 2016, but has received little attention among Physical Education (PE) so far. Maarit Marttila, LitT, opinto-ohjaaja, Tampereen kaupunki Kujala, T. Aineistona ovat ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden haastattelut ja yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden päiväkirjatiivistelmät. ”Aika ikään kuin pysähtyy” – opiskelijoiden kehollisia kokemuksia. Tällöin keho ymmärretään merkityksiä kantavaksi ja niitä muodostavaksi, maailmaan suuntautuneeksi, intentionaaliseksi subjektiksi, jolla on roolinsa myös oppimisessa. In this article, our aim is to use the contribution of phenomenology to make the concept of embodiment clearer, that is, the body is understood as a subject carrying and producing meanings and having a role in learning, too. Through verbalizing it is possible to broaden the PE discourses and bring the meaningful experiences into view binding people not only into physical activity, but opening doors to the other areas of life, too, when reflecting your own body and its capability to learn. Opiskelijat sanallistavat kehollisuuden kokemuksiaan siinä sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa, johon liikkuminen sijoittuu. “It feels like time is stopping” – students´ embodied experiences. 2018. The phenomenological analysis was conducted by categorizing the data into two main meanings, the lived body and the object body, and interpreting them. 050-3436 296, sähköposti: tiina.h.kujala@uta.fi (yhteyshenkilö). Aineiston käsittely perustuu fenomenologiseen analyysiin, jossa edettiin luokittelun kautta koettujen merkityskokonaisuuksien, eletyn kehon ja objektikehon kokemisen, kuvaamiseen ja tulkintaan. 88 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden kehollisia kokemuksia ”AIKA IKÄÄN KUIN PYSÄHTYY” – OPISKELIJOIDEN KEHOLLISIA KOKEMUKSIA Tiina Kujala, FT, LitM, Tampereen yliopisto/Kasvatustieteiden tiedekunta, Åkerlundinkatu 5, 33014 Tampereen yliopisto. Although verbalizing the embodied experiences is not easy, it is that much more important. Tutkimuskysymyksemme on, miten opiskelijat kuvaavat kehollisia kokemuksiaan, joita he kahdella eri liikuntakasvatuksen opintojaksolla ovat saaneet. Kehon tuntemukset alkavat erottua, kun kehoa harjoitetaan eri tavoin ja syntyneitä kokemuksia sanallistetaan. Liikunta & Tiede 55 (2–3), 88–93. Puhtaasti omien kehollisten kokemusten kuvaamiseen tarvittavat resurssit ovat puutteelliset – keholliseen hiljaiseen tietoon ei ole syntynyt elämän vaiheissa kontaktia, sitä ei tunnisteta tai sen ilmaisemiseen ei ole sanastoa. Tämä laajentaa liikuntakasvatuksen diskursseja ja tuo esiin merkityksellisiä kokemuksia, jotka sitovat ihmiset liikunnalliseen elämäntapaan ja avaavat ovia muille elämän osa-alueille. TIIVISTELMÄ Kehollisuuden käsite on syksyllä 2016 voimaan astuneen perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksen myötä ajankohtainen, silti vähän liikuntakasvatuksen kontekstissa huomiota saanut käsite. Resources required to describe purely ones’ own bodily experiences are insufficient – either no contact to silent bodily information has not been born during the life lived, the contact is not recognized or there is no vocabulary to express the contact. The students verbalize their embodiment experiences not only as sensations of the body of their own, but include mainly social and cultural aspects as well. The purpose of our article is to focus on the students´ embodied experiences during two PE courses. & Marttila, M. Lähestymme artikkelissamme kehollisuutta fenomenologisesta kehokäsityksestä ammentavalla tutkimusotteella. Liikunta & Tiede 55 (2–3) 88–93. The data consists of vocational college students´ interviews and university class-teacher students´ summaries of their diaries. Asiasanat: kehollisuus, kehofenomenologia, kehollinen kokeminen, kehollinen oppiminen. Bodily sensations start to become perceivable when the body is exercised in various ways and the resulting experiences are also verbalized. 2018
Liikuntakasvatuksen puhetavat palautuvat urheilu-, kuntoiluja terveysdiskursseihin, joiden toistaminen ja siteeraaminen liikuntakasvatuksen kontekstissa saattaa ohjata ja rajata ihmisten tapaa ajatella, tuntea, toimia ja olla vuorovaikutuksessa (Owens jne. 2016.) Perusajatuksena on esikielellisen tai esireflektiivisen tietoisuuden tason kietoutuminen yhteen reflektiivisen, kielellisen tietoisuuden tason kanssa. Kehofenomenologisella otteella ja kehollisella oppimisella on erityisesti tanssin tutkimuksessa vahva jalansija (Anttila 2009; 2013; Siljamäki jne. eri välinein ja erilaisissa olosuhteissa. Fenomenologinen ote kysyy, mitä keho tekee ja miten olemme maailmassa kehollamme (Heinämaa 2002). Suhteemme elettyyn kehoon on suora ja välitön. Yhdymme näin aikaisempien tutkijoiden kehofenomenologiseen näkemykseen ihmisestä aktiivisena, kokonaisvaltaisena ja kokemuksellisena toimijana. lääketiede tutkii ja jona postmoderni kulutusyhteiskunta kehomme representoi (Giddens 1991). Opintojaksoon kuuluvissa harjoituksissa keskityttiin mm. Lähtökohtanamme on ajatus siitä, että kehollisten kokemusten havaitsemisen ja sanallistamisen eli reflektoinnin kautta on mahdollista päästä käsiksi siihen hiljaiseen, keholliseen tietoon (Parviainen 2016), jota liikkuessa kertyy ja jota ei ole totuttu havaitsemaan eikä sanallistamaan. (Anttila 2013, 42–43.) Kehollisen oppimisen eräänä juurena voidaan pitää tekemällä oppimista ja kokemuksellista oppimista. anatomiaan, fysiologiaan tai motoriseen kehitykseen (Brown & Payne 2012). Luokanopettajaopiskelijoilta kerätty aineisto koostuu liikunnan oppimispäiväkirjojen tiivistelmistä. Muilla kerroilla liikuttiin oppilaitoksen lähiympäristössä ja sateisilla ilmoilla myös sisätiloissa samalla retkeä tai etukäteisvalmisteluja edellyttäviä lajeja (melonta, kiipeily) suunnitellen. Pyrimme tavoittamaan jotakin yleisinhimillistä siitä, miten ihminen tunnistaa asioita samanaikaisesti niin kehossaan kuin mielessään tässä ja nyt, kantaen silti mukanaan jälkiä ja kokemuksia menneisyydestä (ks. 2016). Kokoontumiskertoja oli 13 sisältäen yhden kymmenen (10) tunnin retken kansallispuistoon. Lauri Rauhalan (1993, 144–145) kolmikantainen ihmiskäsitys tuo tajunnallisuuden ja kehollisuuden oheen situationaalisuuden. Klemola 1990; Parviainen 2016). Eletyn kehon vastakohdaksi asettuu objektikeho, esineellistetty keho (Kortelainen 2014; Reeve 2011), jota mm. Kolbin (1984, 21) syklinen malli korostaa reflektion osuutta kokemuksellisessa oppimisessa. Kehollisessa oppimisessa ihminen aktivoituu niin aistimusten, tunteiden, mielikuvien, kielen kuin ajattelun tasoilla. Vastaavat diskurssit hegemonisoivat myös liikuntakasvatusta tieteen alana redusoiden sen usein mm. Näistä suurin osa on miehiä. 2014; Varea & Tinning 2014). Myös haastateltavat, kuten opintojakson kaikki opiskelijat, olivat miehiä. Haastattelukysymyksillä tavoiteltiin opiskelijoiden omia kokemuksia sekä heidän ajatuksiaan itsetuntemuksesta ja kehollisesta tiedosta. Fenomenologisella tutkimusotteella lähestytään eletyn kehollisen kokemuksen tutkimista, jolloin ihmisen olemassaoloa voidaan ymmärtää reflektiivisen tietoisuuden ja reflektoimattoman kehollisen kokemisen moniselitteisenä yhteytenä. Haastattelija kertoi heille, että kysymyksiin ei ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia vaan heidän omat näkemyksensä ja ajatuksensa ovat arvokkaita. Se korostaa oppilaan aktiivista roolia, kehollisuutta, eri aistien käyttöä ja tunnekokemuksia (POPS 2014, 17). Tutkimuskysymyksemme on, miten opiskelijat kuvaavat kehollisia kokemuksiaan, joita he kahdella eri liikuntakasvatuksen opintojaksolla ovat saaneet. 89 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden kehollisia kokemuksia JOHDANTO Kehollisuuden käsite mainitaan ensimmäistä kertaa opetussuunnitelmauudistusten historiassa elokuussa 2016 voimaan astuneessa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS 2014). Kehollinen oppiminen korostaa toiminnan ja koko kehossa tapahtuvan aktiivisuuden, joko näkymättömän, sisäisen liikkeen tai näkyvän liikkeen, merkitystä oppimisessa. Situaatiolla hän tarkoittaa ihmisen kosketuspintaa maailmansa kanssa, hänen sijoittumistaan ympäröivään todellisuuteen ja sen suhteisiin. Haastateltaviksi valikoitui Retkeily ja luontoliikunta -opintojakson viisi opiskelijaa. Lähetimme haastattelupyynnön Wilman kautta kaikille täysi-ikäisille opintojaksolle osallistuneille opiskelijoille. Ajatuksen ja kokemuksen kietoutuessa toisiinsa tuotetaan uutta, jopa yllättävää toimintaa, ajattelua ja kieltä. Hill 2015; Maivorsdotter & Lundvall 2009; Owens jne. esim. Feno menologia on filosofian tutkimussuuntaus, joka pyrkii tutkimaan tietoisuuden rakenteita havaintokokemuksessa. myös Hopkins & Putnam 1997, 80–82). Kyseinen opintojakso on yhteisiin tutkinnon osiin kuuluva valinnainen opintojakso ja se toteutetaan kolmivuotisen koulutuksen toisena lukuvuonna. 2014, 665). Tämä tapahtuu niin sanotun reduktion kautta, mikä tarkoittaa etäisyyden ottamista tavanomaiseen tapaamme suhtautua maailmaan. Brown ja Payne (2012) argumentoivat meta-analyysissään kehofenomenologisen otteen uutta luotaavaa mahdollisuutta niin liikuntakasvatuksessa kuin sen tutkimuksessa. (Judén-Tupakka 2007, 63; Perttula 2012.) Maurice Merleau-Pontyn (2002) nimeen vahvasti yhdistetyn kehofenomenologian mukaan keho käsitetään merkityksiä kantavaksi ja niitä muodostavaksi, maailmaan suuntautuneeksi, intentionaaliseksi subjektiksi. Emme kohtaa maailmaa ensisijaisesti tietämällä, uskomalla ja olettamalla vaan liikkumalla, tuntemalla ja havaitsemalla. Kyseinen opintojakso toteutettiin oppilaitoksessa, jossa opiskelee pääsääntöisesti tekniikan ja rakennetun ympäristön opiskelijoita. Pyrkimyksemme on ulottaa kehofenomenologista tutkimusotetta tanssin tutkimusta laajemmin liikuntakasvatuksen kontekstiin (ks. Suhteessa siihen, että kehollisuus mainitaan sekä osana koko perusopetuksen oppimiskäsitystä että liikunnan oppiainekohtaisessa osassa jokaisella vuosiluokalla, se on kohtalaisen outo käsite liikuntakasvatuksen kontekstissa. Me liikumme ja toimimme eletyllä kehollamme, me myös opimme kehollamme. Koemme kehossamme kipua, mielihyvää, pelkoa, pätevyyttä, vahvuutta jne. Valinnaiselle opintojaksolle voi osallistua eri alojen opiskelijoita. Eletyn kehomme ansiosta olemme kokevia subjekteja. Fenomenologinen näkökulma lisää ymmärrystä inhimillisen kehollisen kokemuksen muodostumisesta ja niistä merkityksistä, joita yksilö kokemuksille antaa (Brown & Payne 2012; Klemola 1990, 57; Maivorsdotter & Lundvall 2009, 266). TUTKIMUSAINEISTO Aineisto koostuu viidestä (5) ammatillisen koulutuksen opiskelijan haastattelusta sekä neljäntoista (14) yliopiston luokanopettajankoulutuksen opiskelijan tekstistä. Opintojakso kesti 34 tuntia. Toinen tämän artikkelin kirjoittajista toteutti teemahaastattelut opiskelijoiden itsensä ehdottamissa paikoissa. (Anttila 2013, 44; Koski 2000; Siljamäki jne. Ihmisen liikkuessa hän myös ajattelee, aistii, havainnoi ja nimeää havaintojaan sekä antaa niille merkityksiä. Haastattelutilanteet olivat rauhallisia ja niin opintojakson opetuksen, haastattelut kuin litteroinnin teki sama opettaja-tutkija, joka on toinen tämän artikkelin kirjoittajista. John Deweyn pragmatistisen kasvatusfilosofian ydinkäsite on juuri kokemuksen käsite (Dewey (1934/2005; 1938/1997). Voimassa olevan kansallisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden oppimiskäsityksen voi nähdä kumpuavan edellä esitetystä ihmisja oppimiskäsityksestä. Myös Silkelä (2001) painottaa oppimisessa syviä, aitoja kokemuksia. Opintojakso järjestettiin osana monilukutaito-teemaa yhdessä muutaman muun alakoulussa opetettavan oppiaineen opintojen kanssa. Käsitteen juuret voidaan johtaa fenomenologiaan. Hänen mukaansa minän uudelleen rakentuminen mahdollistaa persoonallisesti merkittäviä oppimiskokemuksia, jolloin ymmärrämme jonkin asian uudella tavalla ja tämän seurauksena maailmankuvamme avartuu (ks
Tutkimuksessamme ilmeni havainto kehon ja mielen yhteydestä osana oppimista, siitä, miten kokonaisvaltainen ja näin myös kehollinen kokemus oppiminen on. Toisaalta opin paljon. Luennan edettyä aineistosta alkoi erottua merkitysyksiköitä. (JudénTupakka 2007; Laine 2015; Lehtomaa 2005.) Fenomenologisen menetelmän muokkaamista tutkittavan ilmiön tarpeisiin yhdessä sen systemaattisuuden kanssa pidetään yhtenä menetelmän etuna (Laine 2015, 35–42; Lehtomaa 2005, 181–182). Luokanopettajaopiskelijoille annettiin mahdollisuus kieltäytyä tutkimukseen osallistumisesta. Olikin pieni shokki, kun tajusin että tutustummekin ryhtiin, hyvään asentoon. Opiskelijoiden kuvauksista ilmeni runsaasti toisiaan risteäviä merkitysyksiköitä, mikä vaikeutti oleellisen löytämistä. Oppiminen voi tapahtua eri persoonallisuuden alueilla. Kuhmonen (1998, 145) toteaa, että luontosuhteessa aistiva keho on yhteyden. Kehollisuus eletyn kehon kokemuksena Eletyn kehon kokemuksessa ihminen tunnistaa asioita samanaikaisesti niin kehossaan kuin mielessään (Klemola 1990; Parviainen 2016). Olin luullut, että liikunta yliopistossa tarkoittaa erilaisia pelejä ja kilpailua. Myös tässä tutkimuksessa analyysimalli rakentui kahden tutkijan välisen vuoropuhelun avulla. Urheilun ei välttämättä tarvitse olla omien heikkouksien paikkaamista; se voi olla omaa henkisen kantin kehittämistä. Opiskelijat tekivät lukuvuoden ajan päiväkirjahavaintoja omista kehollisuuden kokemuksistaan sekä niistä merkityksistä, joita liikunta heidän elämänvaiheissaan on saanut ja edelleen saa. Ennalta ilmoitettuina arviointi kriteereinä toimivat pohdinnan oivaltavuus, syvällisyys ja monipuolisuus. Kaiken kaikkiaan kurssi (20 tuntia) koostui kahdeksasta (8) kontaktiopetuskerrasta. (Frans) Elämääni astuivat ensin meditaatio ja mindfulness ja niiden myötä jooga. Skeittaaminen on sellasta hengellistä tai sillee niin kuin että, niin kuin kaikki on toistensa kavereita. Opintojaksolla oli käytössä muistikirjasovellus päiväkirjan kirjoittamista ja materiaalien jakamista varten. Liikuntatuntien jälkeen olinkin henkisesti poikki. (Liisa) Tanssin ja tietoisuustaitoharjoitusten on todettu tarjoavan mahdollisuuden moniulotteisiin kokemuksiin, tunteiden ilmaisuun sekä kehon ja mielen yhteyden harjoittamiseen (Siljamäki jne. Tanssijoiden on myös todettu omaavan erityisen valmiuden sanallistaa kehollisia kokemuksiaan (Anttila 2009). Fenomenologisen analyysin yksi suurimmista haasteista on sulkeistaminen. Ensimmäisen liikuntatunnin jälkeen olinkin pienessä sosiaaliähkyssä: on paljon kuormittavampaa tehdä asioita ihmisten kanssa kuin juosta pallon perässä. Oivaltava havainnointi, ymmärtäminen ja osaltaan myös intuitio ovat keskeisessä asemassa analyysin teossa. (Mia) Luonto mahdollistaa eletyn kehon kokemuksen syntyä. Luokittelun edetessä löysimme selviä samankaltaisuuksia ja jatkuvasti toistuvia teemoja. Niin oppimiskokemuksissa kuin luontokokemuksissa keho, tajunta ja ympäristö yhdistyvät moniaistisesti toisiinsa, kun taas teknologian käyttö liikuntatilanteissa voi etäännyttää eletyn kehon kokemuksesta. Luottamusharjoitukset olivat täydellisesti epämukavuusalueellani. (Anni) Musiikin ja liikkeen yhdistyminen aikaansaa eheyden tunnetta. Tämä yhdessä 12 naisja kahden miesopiskelijan kirjoittaman päiväkirjatiivistelmän kanssa, yhteensä 45 sivua, muodostivat analysoitavan tekstimassan. Lehtomaa 2005, 182). 90 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden kehollisia kokemuksia (senso)motoristen taitojen harjoitteluun. (Judén-Tupakka 2007, 72–73.) Eläydyimme avoimesti tutkittavien kokemusmaailmaan kuten Perttula (2012) alun perin Giorgin fenomenologisen tutkimuksen rakennetta mukaillen ja laajentaen esittää. Kysyimme kaikilta tutkimukseen osallistuneilta luvan aineiston tutkimuskäyttöön. Olen kokenut, että musiikin yhdistäminen liikkeeseen tehostaa kehonlukutaitoa: musiikki herättää tunteita ja saa mielikuvituksen liikkeelle, kun taas liikkeen kautta voi ilmaista musiikin luomaa tunnelmaa ja kokea samalla, mihin kaikkeen se oma keho taipuukaan. (Ismo) Seuraavassa esimerkissä kirjoittaja kuvaa oppimista oman henkisen kantin kehittämisenä sosiaalisesti kuormittavassa tilanteessa. Lisäksi ilmiön sanallistamisessa esiintyneet ongelmat aiheuttivat pohdintaa. Ajatukseni kehollisuudesta menivät täysin uusiksi. Tutkittavan ilmiön olemuksen rakenne (Perttula 2012) alkoi hahmottua. Opin paljon siitä, että kaikki urheilu lähtee itsestä ja omakohtaisesta hyvän olon kokemuksesta. Keskeistä oli nähdä samalla kertaa sekä yksityiskohdat että kokonaisuus (ks. Siinä missä aiemmin olin panostanut lähinnä henkisiin ominaisuuksiini ja laiminlyönyt fyysistä puolta täysin, noiden harjoitteiden myötä ymmärsin, ettei erillistä fyysistä ja henkistä ole olemassakaan vaan ne ovat yksi ja sama asia. 2016). Yksi opiskelija ilmoitti, että ei halua tekstiään käytettävän tutkimuksessa. Analyysin alussa molemmat tutkijat perehtyivät omiin aineistoihinsa. Olen vasta nyt ymmärtänyt, miten paljon tehokkaammin opin uusia asioita kehollisuuden kautta. Kehollisessa oppimisessa ihminen voi aktivoitua niin aistimusten, tunteiden, mielikuvien, kielen kuin ajattelun tasoilla (Anttila 2013, 44; Koski 2000; Siljamäki jne. Tämän jälkeen jaoimme koko anonymisoidun aineiston yhteisesti tarkasteltavaksi, mikä huolellisen luennan jälkeen auttoi siihen sisään pääsyssä. Myös ryhmäytyminen oli keskeisessä roolissa. ilmaisut hengellinen, virkeä, rento, rauhoittava, positiivinen tai ilo. Systemaattisuutta lisäävinä apuvälineinä aineiston merkitysluokittelussa toimivat Word-tekstinkäsittelyohjelma ja laadullisten aineistojen käsittelyyn tarkoitettu Atlas.ti -ohjelma. Haastatteluihin osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen. Pyrkimys siirtää epäoleellinen syrjään ja keskittää huomio tutkittavan ilmiön olennaisuuksiin teki tilaa oivaltavalle havaitsemiselle. Tehtävänanto noin kolmen sivun mittaiseen päiväkirjojen pohjalta laadittavaan tiivistelmätekstiin oli väljä. Kehon ja mielen yhdistymistä aineistossamme kuvaavat esim. Pyrimme tavoittamaan tutkittavaa ilmiötä mahdollisimman uskollisesti sellaisena kuin se tutkittaville on ilmennyt, mikä edellytti omista esioletuksistamme ja ennakkoluuloistamme vapautumista. Tulimme myös tietoisiksi teoreettisen tiedon hallitsevuudesta ymmärryksemme rakentumisessa, mistä niin ikään pyrimme eroon. Opiskelijoilta keräämässämme aineistossa eletyn kehon kokemus kietoutuu kehon ja mielen yhteyden sanallistamiseen, osaksi kokonaisvaltaista oppimista sekä osaksi luontoelämyksiä. AINEISTON ANALYYSI Aineiston käsittely perustuu fenomenologiseen analyysiin, jossa edettiin luokittelun kautta koettujen merkityskokonaisuuksien kuvaamiseen ja tulkintaan. Kortelaisen (2014, 127) mukaan eletyn kehon käsite kuvaa välitöntä kokemuksellista olotilaa. Tässä vaiheessa tiivistimme ja pelkistimme aineistoa ja saatoimme karsia pois aineistopätkät, jotka eivät liittyneet tutkimuskysymyksiin. Sanatarkkaan litteroitua tekstiä viidestä haastattelusta kertyi 40 sivua (fontti 12, riviväli 1.5). Lisäksi kerroimme, että tutkimuksessa tullaan noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä ja korostettiin tutkittavien yksityisyyden suojaamista. Ymmärsin harjoituskerroilla, miten suuri merkitys kehollisuudella on ollut oppimiselleni. Aineistoon päätyneissä tiivistelmäteksteissä opiskelijat lähestyivät kehollisuutta henkilökohtaisella tasolla, oman kokemuksen näkökulmasta. 2016.) Seuraavassa sitaatissa purkautuu käsitys oppimisen kapea-alaisuudesta
(Julia) Opiskelijat kuvaavat sitä, miten kehoa määritellään kulttuurisessa kontekstissa seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen kautta. Kilpaileminen hermostuttaa minua jostain syystä. Lokeron sisällä jaetut numerot, kehut ja palkinnot korreloivat negatiivisesti omaan menestykseeni. Tällöin tuntui, että panokseni meni hukkaan, kun dataa ei tallentunut. Olen kuitenkin pitkälle läpi elämäni edustanut muuta kuin perinteistä maskuliiniseksi koettua liikuntakäyttäytymistä. Hennot ja hieman arat liikkeet pelikentällä ja voimistelusalissa on yleisesti mielletty feminiinisiksi. Opiskelijoiden lähimaailmat yhdessä kehollisten kokemusten kanssa tuottavat tilaa tajunnallisuudelle ja näin uusia merkityssuhteita kehollisuuden, tajunnallisuuden ja ympäristön välille (ks. Kun tanssimme paritansseja ja minä olin "mies", oli mielenkiintoista havaita, kuinka sitä pyrkikin tuomaan liikkeisiinsä jotain kulttuurisesti miehille sovittua ominaista tapaa: otin pidempiä askelia ja olin jotenkin jämäkämmin muutenkin. Rauhala 1993, 144–145) voi parhaimmillaan toimia ilon ja positiivisuuden herättelijänä, motivaation lähteenä. Ja minä liian suuri. Ehkä haluaisin onnistua ja voittaa kovasti. Jopa meidän keskuudessamme heräsi keskustelua uimatuntien ahdistavuudesta. Vedessä olen kevyt, ja voin sukeltaa pinnan alle piiloon ääniä ja katseita. Luonnosta löytyy useiden ihmisten mielipaikka, jossa ajatukset selkiytyvät, mieliala ja keskittymiskyky paranevat sekä arjen huolet unohtuvat. Eletyn kehon kokemisen tarkasteluun tuo oman lisänsä kysymys teknologian käytöstä liikunnassa. Onneksi osaan nykyään olla rennommin kilpailutilanteissa, mutta silti kehoni muuttui kömpelömmäksi, kun kilpailutilanne alkoi. Liikuntatunneilla olin aggressiivinen ja pärjäsin pallon kanssa. Kotona saatu kannustus ja kodin ulkopuolinen sosiaalinen ympäristö olivat ristiriidassa keskenään. Olin kehotietoisena harjoituksessa ja tarkkailin, miten minun ja muiden kehot taipuvat harjoitukseen. Kehollisuus objektina olemisen kokemuksena Objektikeho viittaa kehoomme esineen tavoin tarkasteltuna (Kortelainen 2014). (Daniel) Luonnossa keho, tajunta ja ympäristö kietoutuvat moniaistisesti toisiinsa. Luonnossa liikkuminen herättää positiivisuutta ja sellasta iloa, koska näkee, näkee ja pystyy käveleen siellä luonnossa ja olemaan yhtä sen kanssa ja sitten sillee kävelee ja sitten se motivoi, koska sitten voi vaan kävellä ja kävellä ja sitten se on vaan hienoo, kun on kaikenlaisia siinä ympärillä. (Lea) Yhteenveto tuloksista Aineistomme opiskelijoiden havainnot kehollisista kokemuksista voidaan jaotella eletyn kehon ja objektikehon kokemuksiin. (Julia) Kilpailuja vertailutilanteet tuottavat katsottuna olemisen kokemusta. Se, miten opiskelijat kokemuksiaan sanallistavat, viittaa tapaan, jossa ei havain. (Hanna) Olen aina pitänyt siitä, miltä vesi tuntuu, kun se ympäröi kehoani ja koskee ihoani. Kujala ym. Kokijan lähimaailma eli hänen situaationsa (ks. 91 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden kehollisia kokemuksia rakentaja, side luontoon. Marttila 2016, 175). Rauhala 1993, 146). Jossa olo tuntuu mukavalta. Heteronaisen lokero oli kuitenkin valitettavan pieni. 2012). Eletyn kehon ja katsotun objektikehon väliin jää kokemuksellinen kuilu. (Sofia) Eletyn kehon kokemisen voi ohittaa kehon mieltäminen objektikehoksi. Keräämässämme aineistossa opiskelijat sanallistavat objektikehon kokemusta katsottuna olemisen kokemisena ja kulttuurisina odotuksina kehoa ja sen käyttöä kohtaan. Hänen mukaansa luonnon kohtaamisessa on kyse oman itsemme ymmärtämisestä luonnon kautta. (Frans) Kyllä mä ainakin oon huomannut siinä semmotten, on jotenkin rennompi olla. Sitten se, parempi hengittää. Tuntuu, että varsinkin lapsena liikkeisiini ja eleisiini on välillä suhtauduttu tietyillä asennenyansseilla. Kuuntelin kodin ulkopuolista sosiaalista ympäristöä ja valitsin lokeron sisäisen elämän: en jaksanut olla yksin erilainen. Luontoon mennään rauhoittumaan, virkistymään ja nauttimaan siitä. Seuraava sitaatti osoittaa opiskelijan hämmennystä teknologian kautta saadun ja eletyn kehon kautta saadun tiedon välillä. Olisi hyvä päästä tästä tavasta eroon, että kaikki täytyisi jäädä tallentuneena numeroiksi enemmän kuin liikeradoiksi tai elämyksiksi itselle. Hulavanne-harjoituksessa kehollisuus oli vahvasti läsnä, etenkin kun ryhmässäni oli paljon minulle tuntemattomia opiskelijoita. Pasasen ja Korpelan (2015, 4–8) mukaan luonto liikuttaa ja elvyttää. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että luonto on ympäristö, joka tuottaa iloa ja positiivisia kokemuksia (esim. Liikuntakasvatuksen kontekstissa objektikehon kokemus palautuu usein käsitykseen kehosta, joka on muokattava kohde, epätäydellinen, katsottava ja arvioitava (ks. (Mia) Sykes (2011) toteaa, että koululiikunnassa tietynlaiset ruumiit nähdään normaaleina ja terveinä. Yksi urheilun eetosta kuvaava piirre on sen sisältämä lukkoon lyöty käsitys binäärisestä sukupuolijaosta ja sukupuoleen sidotuista odotuksista (Hakala & Kujala 2015; Mangan 2000), mihin havaintoon myös seuraava sitaatti kiinnittyy. Aivan uuden ulottuvuuden kehollisen epävarmuuden kentälle luo uimatunnit, joille pääsimme itsekin osallistumaan koulutuksessamme. Laitteiden kautta saadaan tietoa kehon fysiologisista toiminnoista, kun taas liikekokemusten taustalla on koko eletyn elämän tunnekartta ja sen kulttuurinen konteksti kuten Parviainen (2016, 12) on todennut. Odotukset feminiinistä ja maskuliinista kehollisuutta kohtaan saattavat ilmetä stereotyyppisinä. Päiväkirjan pitäminen mielestäni auttaa tässä ja on hyvä tapa liikuntatuntien oheen. Vesiliikunnassa keho voi olla katseiden kohteena tai sen voi piilottaa veden alle. (Antti) Sukupuolittunut kehollisuuspuhe saa voimaa modernin arvoihin palautuvasta urheilun eetoksesta, jolla on ollut merkittävä sija liikunnan oppiaineen identiteetin kehittymisessä ja osuutensa vaihtoehtoisten liikuntakasvatuksen diskurssien synnyn rajoittuneisuudessa. Telaman (1992, 74) mukaan luontoympäristö tarjoaa hyvät olosuhteet minän vahvistamiseen, itsetunnon ylläpitämiseen, ahdistuneisuuden vähentämiseen ja jännitysten laukaisemiseen. Oman kehon paljastaminen on myös aikuisiässä hankala asia. Kehomme on helppo määritellä myös kulttuurisessa kontekstissa erilaisuuden kautta objektina siten, että yksilön kokemusta omasta kehosta ei kunnioiteta. Kai se jotenkin vaan, luonto vaikuttaa siihen kokemukseen. Kännykkäni mittaa askeliani päivän ajan ja huomasin harmistuvani, kun jätin liikuntatunnin ajaksi kännykän sivuun. Teknologian avulla saatavan tiedon luonne kehosta on erilaista kuin kokemuksellisen tiedon ja sen tulkitsemisen myötä syntynyt tieto. Tällöin ei välttämättä kunnioiteta yksilön omaa kokemusta kehostaan (Kortelainen 2014, 128). Sainpa kuulla jopa opettajalta kommenttia tyttömäisyydestä. Ja jos on harrastanut jotain liikuntaa, kyllä se jotenkin mukavampi olla siellä
Luokanopettajaopiskelijoiden liikunnan opintojakso oli osa monilukutaito-kokonaisuutta, jossa sekä sukupuoli että teknologian käyttö saivat huomiota. Objektikeho viittaa kehoomme esineen tavoin tarkasteltuna. (Perttula 2012, 331.) Pirnes ja Tiihonen (2010; ks. Myös muissa tutkimuksissa on raportoitu vastaavaa ja sanallistamisen sijaan onkin käytetty mm. 2014) tai visuaalista etnografiaa (Hill 2015), minkä pohjalta on mahdollista suunnitella jatkotutkimusta myös käsillä olevaan tutkimukseen – puhetta kehollisuudesta on tärkeää houkutella esiin eri keinoin. ”Ensimmäinen liikuntatuntimme oli aivan erilainen, mitä olin odottanut” -sitaatista käy ilmi, kuinka opiskelija kohtaa oman kehollisuutensa kulttuurissa, jossa ajattelu, tieto ja tietäminen ovat keskeisiä ja kokee hämmennystä siitä, että myös kehollisuuteen liittyvät teemat ovat opintojen sisältöä. Kortelainen (2014, 127) toteaa, että kehon tuntemukset alkavat erottua yhä hienosyisemmin, kun kehoa harjoitetaan eri tavoin. Jaottelimme havaintomme kahteen pääasialliseen merkityskokonaisuuteen: eletyn kehon ja objektikehon kokemuksiin. Reflektoinnin myötä tuntemusten havainnointi ja sanasto tuntemusten ilmaisemiseen kehittyvät. Luontoliikunnan opintojakso ei myöskään houkutellut teknologian käyttöön liittyvää puhetta, vaikka retken aikana opiskelijat käyttivät puhelimia erityisesti valokuvaamiseen. Muun muassa kysymykset, mitä havaitsit, mitä ajattelit, mitä tunsit tai mitä opit, voivat ohjata reflektiota. Kehollisuuden kokeminen sukupuolittuneena ilmiönä ja teknologian käyttö osana kehollisia kokemuksia koskivat vain luokanopettajaopiskelijoiden tekstejä. Opiskelijat sanallistivat objektikehoon viittaavaa kokemustaan katsottuna olemisena sekä kulttuurisina odotuksina kehoa ja sen käyttöä kohtaan. Heidän mukaansa yksilöllisten kokemusten, olivat ne sitten elämyksiä, merkityksellisiä kokemuksia, osallisuuskokemuksia tai toimijuuskokemuksia, pedagoginen, toiminnallinen ja tulkinnallinen käyttö auttaa ihmisiä liikunnan pariin. Objektikehon kokemus palautuu käsitykseen kehosta, joka on epätäydellinen, arvioitava, muokattava ja katsottava. Niin opettajien kuin opiskelijoiden on tärkeää oppia tunnistamaan, tulkitsemaan ja sanallistamaan kehollisia kokemuksia. Myös se, että ammatillisen oppilaitoksen opiskelijamiesten arjessa ja elämäntavoissa sukupuoli näyttäytyy kyseenalaistamattomana (Kauravaara 2013) ja kun luontoliikunnan opintojaksolle ei osallistunut lainkaan naisopiskelijoita, on helppoa ymmärtää, että opiskelijat eivät pohtineet kehollisia kokemuksiaan millään tavoin sukupuolen näkökulmasta. Eheyden ja täysinäisyyden tunnetta tai kuvauksia omaan tilaan, tyhjiöön, pääsemisestä esiintyi aineistossa niukasti. Niin oppimiskokemuksissa kuin luontokokemuksissa keho, tajunta ja ympäristö kietoutuvat moniaistisesti toisiinsa, kun taas teknologian käytön liikuntatilanteissa nähtiin rikkovan yhteyden. valokuvaamista (Azzarito 2012; Owens jne. Kokemus ja kieli kietoutuvat toisiinsa, mutta ne eivät muunnu toisikseen. Anttila 2009, 89), jossa kehittyneen kehotietoisuuden ja vivahteikkaan kielen kautta ilmaistaan yksityiskohtaisia havaintoja kehosta, tässä aineistossa ilmeni sanallistamisen vaikeus – toisaalla ei löytynyt sanoja kuvaamaan havaintoa tai kokemusta, toisaalla havainnot on puettu hiukan etäännyttävään tieteellisen kirjoittamisen muotoon, mitä juuri yliopistoon astuneet opiskelijat harjoittelivat. Kenties älypuhelimista on tullut niin tavanomainen osa alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden arkea, että laite tai sen käyttö ei kiinnitä huomiota eikä herätä keskustelua. Luokanopettajaopiskelijoita koskevassa aineiston osassa on viitteitä siitä, että kehollisuus koetaan jonakin, joka ei kuulu akateemiseen kulttuuriin: ”Lapsena olin saanut jostain käsityksen, että tieteeseen ja kulttuuriin suuntautunut ihminen ei ole urheilullinen.” Se, että opiskelija opintojensa aikana tulee tietoiseksi omasta kehollisuudestaan ja sen osuudesta tiedon muodostukseen ja identiteetin rakentumiseen, on merkittävä (oppimis)kokemus. Myös luokanopettajaopiskelijoiden kehollisuuden kokemusten kuvauksissa oli luettavissa muiden ihmisten vahva rooli. numeerisia mittareita korostavan liikuntasuhteen seurauksena liikkujan kyky tunnistaa oman kehonsa suoria viestejä ja aistimuksia on vaarassa heikentyä (Parviainen 2016, 13). Aineistossa tuli esiin kehollisten kokemusten sanallistamisen vaikeus. Tämän eroavaisuuden aineistojen välillä tekee ymmärrettäviksi kahden eri koulutuksen erilaiset orientaatiot, ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden käytännön läheinen ja luokanopettajaopiskelijoiden akateeminen orientaatio opintoihinsa. Energisyyden, ilon, lapsenmielisyyden, hiljaisuuden, pelon, stressin, aistillisuuden ja jopa hengellisyyden yhtä hyvin kuin sukupuolittuneet kokemukset kerrottiin jaettuina, yhteisinä tai niissä koettiin muilla tavoin toisten ihmisten läsnäolo, esim. Kun liikkuja oppii tunnistamaan kehossaan uusia piirteitä, myös itseohjautuvuus lisääntyy, mikä taas voi motivoida ihmistä jatkamaan liikuntaharrastustaan ja löytämään siitä uusia puolia (Parviainen 2016, 14). Kauravaaran (2013) mukaan nuoren ammattiopilaitoksessa opiskelevan miehen yksi merkittävä elämän suola on kaverit. myös Brown ja Payne 2012, 421) toteavat kokemusten merkitysten sitovan ihmiset harrastuksiin ja elämäntapoihin kiinni. Uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat syksystä 2016 lähtien edellyttävät kehollisuuden huomioon ottamista niin koulun. Kulttuurinen ympäristö oli toinen keskeinen konteksti opiskelijoiden kehollisuuden kokemusten kuvauksissa. Myös nuorten vaihtoehtolajeissa (skeittaus mainittu tässä aineistossa) videoiden kuvaaminen ja jakaminen sosiaalisessa mediassa on tavallista (Liikanen & Rannikko 2015), silti teknologia tai laitteiden käyttö ei tämän tutkimuksen haastatteluissa tullut esiin. Tämä oli ilmeistä, sillä opintojakson harjoitusten yhtenä teemana oli ryhmäytyminen. Tulokset saavat tukea Maivorsdotterin ja Quennerstedtin (2012, 373, 378) analyysistä. Nuorisokulttuuri, urheiluja koululiikuntakulttuuri, mediaja kulutuskulttuuri, akateeminen kulttuuri tai sukupuoli kulttuurin tuottamana olivat peilauspintana omien kehollisten kokemusten sanallistamisessa. Tulkintamme sille, että subjektiiviset kokemukset lähes kauttaaltaan sidottiin laajempaan viitekehykseen, on se, että puhtaasti omien kehollisten kokemusten kuvaamiseen ei yksinkertaisesti ole resursseja – keholliseen hiljaiseen tietoon ei ole syntynyt elämän vaiheissa kontaktia, sitä ei tunnisteta tai sen ilmaisemiseen ei ole sanastoa. Verrattuna kehofenomenologiseen tanssin tutkimukseen (esim. Kiinnostava esimerkki on kuvaus kokemuksesta ensimmäisellä liikunnan tunnilla yliopistossa. ulkopuolisen katseena. Merkille pantavaa on, että opiskelijat sanallistavat kehollisuuden kokemuksiaan siinä sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa, johon liikkuminen sijoittuu. Eletyn kehon kokemisen voi kuitenkin ohittaa tai mitätöidä kokemus objekti kehosta. Tämä näkyi aineistossa puheena kavereiden roolista osana kehollisuuden kokemuksia. Liikuntakasvatuksen diskurssit monipuolistuvat ja kehollisen oppimisen mahdollisuudet aukeavat. Oleellista olisi kehittää erilaisia kielellisiä tapoja ilmaista koettuja ilmiöitä. Myös opintojakson harjoitukset sekaryhmissä, joissa miehiä tosin oli vain kourallinen, antoi aihetta tarkastella kehollisia kokemuksia myös sukupuolittuneina. 92 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden kehollisia kokemuksia noida vain omaa kehoa vaan havainnot kietoutuvat siihen kokonaisuuteen, johon liikkuminen sijoittuu – sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Kielen tehtävänä on palvella koetun kuvaavinta ilmaisemista. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Kysyimme tutkimuksessamme, minkälaisia kehollisia kokemuksia opiskelijat ovat kahdella eri liikuntakasvatuksen opintojaksolla saaneet. Nämä tekstit viittasivat kehittyneeseen kehotietoisuuteen, jolloin rikkaan kielen kautta ilmaistaan yksityiskohtaisia havaintoja kehosta. Eletyn kehon käsite kuvaa välitöntä kokemuksellista olotilaa, joka opiskelijoiden kuvauksissa ilmeni kehon ja mielen yhteyden sanallistamisena, osana kokonaisvaltaista oppimista sekä osana luontoelämyksiä. Esim
DO I:10.1080/13573322.2014.979144. Quest 61, 418–441. Teoksessa T. Oxford: Blackwell. Rauhala, L.1993. Maivorsdotter, N. 163–194. Art as experience. Azzarito, L. Sport, Education and Society 21 (7), 1003–1017. London: David Fulton. Hyvinvointia liikunnasta ja kulttuurista: Käsitteiden, kokemusten ja vastuiden uusia tulkintoja. LÄHTEET Anttila, E. Teoksessa I. Sillman (toim.) Jaettu jana ääretön raja. 2005. Helsinki: WSOY. The ethos of sport as a silent partner in PE curricula. 2012. Hakala, L. Dewey, J. Kehollinen tieto ajattelun ja oppimisen perustana. Kasvatus 43 (2), 171–181. & Krause, C. Krause, N. uudistettu painos. Miten kokemusta voidaan tutkia. Saarinen (toim.) Nykyajan filosofia. Lontoo: Frank Kass. Teoksessa I. Filosofinen tutkimus liikunnan merkityksestä, esimerkkeinä jooga ja zen-budo. 2012. 62–90. Teoksessa T. Dewey, J. Klemola, T. G. & Kujala, T. 2015. Tampere: Tampere University Press. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. E., LeBlanc, R. Queer bodies. & Quennerstedt, M. Studies in Sport, Physical Education and Health 237. Epilogue: ‘What man has made of man’. 2010. Aesthetic experience as an aspect of embodied learning: stories from physical education student teachers. Neuroja kognitiotieteellinen näkökulma. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 81. 2001. Saari ja M. Värri (toim.) Laadullisen tutkimuksen analyysi. Mikä tekee kokemuksen tutkimisesta fenomenologista. 1984. Judén-Tupakka, S. A. Girls´ active identities: navigating othering discourses of femininity, bodies and physical education. Coming to know about the body in Human Movement Studies programmes. Muistiot 1. Dialogisuus ja kehollisuus näkökulmina ympäristöfilosofiaan. 1938/1997. Sajaniemi, M. Devon: Triarchy Press. Varea, V. The act of running: a practical epistemology analysis of aesthetic experience in sport. Suorsa (toim.) Kokemuksen tutkimus III. 2011. Kiviniemi, K. 2015. Valli ja J. Elämysja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta, vol XII. Sport, Education and Society 14 (3), 265–279, DOI: 10.1080/13573320903037622 Maivorsdotter, N. Liikunta & Tiede 52 (1), 47–54. 2012. Giddens, A. Julkaisu@ulapland.fi. Liikunnan projektien fenomenologinen tarkastelu. Silkelä, R. Väitöskirja. Liikunta & Tiede 53 (1), 40–46. – fenomenologisen ajatteluni kehityspolkuja. Kolb, D. Jyväskylän yliopisto. Teoksessa R. Jaakkola ja K. Tampere University Press. Liikunta tienä kohti varsinaista itseä. Self and society in the late modern age. Anttila, E. Kauravaara, K. Repr. Mangan (toim.) Making European masculinities. Teoksessa P. New York: Perigee Books. 61–77. 2000. & Asanti, R. 2009. 319–337. 5. 4. Teoksessa E. Nyyssölä (toim.) Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti. Mitä sitten, jos ei liikuta. Merkitys, tulkinta, ymmärtäminen. Jyväskylän yliopisto. Sajaniemi, N. Tämä hetki vai tulevaisuus – koululiikunta murroksessa. Eronen ja V-M. 2015. Teoria, käytäntö, tutkija. Oppimisen palapeli. Sandelin ja T. Modernity and self-identity. Sykes, L. Aikuiskasvatus 29 (2), 84–92. 2016. & Tiihonen, A. 2012. Tampere University Press. Qualitative Research in Sport, Exercise and Health 4 (3), 362–381, DOI: 10.1080/2159676X.2012.693528 Mangan, J.A. 2. 2000. Personal growth through adventure. Sport, Europe, Gender. Experience and education. K. Helsinki: Teatterikorkeakoulu. 125–140. 2002. Kasvatus & Aika 4 (2), 203–235. Silvén, T. Fenomenologinen näkökulma. 1992. Keho tietää, kertoo ja kehittää itsetuntemusta. Loogisista tutkimuksista ruumiinfenomenologiaan. Mitä tanssija tietää. Siljamäki, M., Kalaja, M., Perttula, J. Filosofian tutkimuksia Tampereen yliopistosta 41. Kuhmonen ja S. 2009. 2004. Reeve, S. Visual Studies 27 (3), 295–309. Marttila, M. Englewood Cliffs, N.J.: Prentice-Hall. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 278. Visual body pedagogies: how anti-oppressive education informs the teaching and learning of sporting bodies. Helsinki: Opetushallitus. Tampereen yliopisto. 2002. 2014. Perttula ja T. & Korpela, K. 2013. Gender and Education 27 (6), 666–684, DOI: 10.1080/09540253.2015.1078875 Heinämaa, S. painos. Fenomenologinen kokemuksen tutkimus: Haastattelu, analyysi ja ymmärtäminen. Merkittävät oppimiskokemukset seikkailukasvatuksessa. Kujala, C. New York: Peter Lang. Lehtomaa, M. Pirnes, E. 1998. Helsinki: Opetushallitus. Laine, T. Taidon filosofia – filosofin taito. Phenomenology of perception. Lähtökohtana holistinen kehollisuus: koululiikunnan uudet tuulet. Conceptualizing the phenomenology of movement in physical education: Implications for pedagogical inquiry and development. 29–51. Hopkins, D. Syrjäläinen, A. Teoksessa J.A. Luonto liikuttaa ja elvyttää. Esittävien taiteiden tutkimuskeskus. Owens, R. 1991. & Lundvall, S. & Rannikko A. 1997. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Väänänen (toim.) Mindfulness ja tieteet: tietoisuustaidot ja kehotietoisuus monitieteisen tutkimuksen kohteena. Askelia fenomenologiseen analyysiin. Jyväskylä: PS-kustannus. Merilehto, P. 2016. 128–153. 2011. 2013. 1998. Kortelainen, A. 261–303. Klemola, T. Perttula, J. Niiniluoto ja E. Experiential learning: experience as the source of learning and development. 1934/2005. 2014. Kujala, T., Hakala, L. painos. Kehotietoisuus psykososiaalisesta näkökulmasta. & Putnam, R. 1990. Latomaa, M. 2016. Liikunta & Tiede 52 (4), 4–9. 2007. M. Kuhmonen, P. 2012. Vuolle (toim.) Ihminen – luonto – liikunta. Väitöskirja. Helsinki: Dialogia. Teoksessa L. Photography as a pedagogical tool for shedding light on ‘bodies-at-risk’ in physical culture. Koski, T. Merleau-Ponty, M. D. 2015. Väitöskirja. Sexualities, genders, & fatness in physical education. Jyväskylä. Lontoo: Routledge. Liikanen V. Koivisto, T. Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä. Nuorisotutkimus 19 (3), 24–32. Filosofian laitoksen julkaisuja numero 65. 93 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden kehollisia kokemuksia toimintakulttuurissa kuin liikunnan oppiaineessa, jolloin se, mihin eräs aineiston opiskelija viittaa, voi olla mahdollista entistä useammalle: ”Oman kehollisuuden rajojen tunteminen – ja rikkominen voivat parhaimmillaan olla avaamassa ovia myös muissa elämän osa-alueissa”. & Payne, P. Nine ways of seeing a body. Hill, J. 2016. & Tinning, R. Pasanen, T. Acta Scenica 37. M. Kortelainen, I. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Pellervo Oksalan juhlakirja. 185–188. Koko koulu tanssii! Kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluyhteisössä. World Studies in Education 16 (2), 69–80. G. & Brown, P. & Kokkonen, M. Etnografinen tutkimus nuorista miehistä. Luontoliikunnan motivaatio: luonto liikunnanharrastajan havainto-, elämysja kokemusmaailmana. Liikunta & Tiede 53 (2–3), 10–15. New York: Touchtone. Teoksessa J. 2016. Sport, Education and Society 21 (5), 661–676, DOI: 10.1080/13573322.2014.937412 Parviainen, J. Eksistentiaalinen fenomenologia hermeneuttisen tieteenfilosofian menetelmänä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. doi.org/10.10 80/1472586X.2012.717746 Brown, T. Latomaa (toim.) Kokemuksen tutkimus. Telama, R. Vaihtoehtolajit nuorten liikunnallisena elämäntapana. 2009. 2015. Lyytinen ja P
Tulosten mukaan tärkeimpiä liikunnan merkityksiä olivat terveyden tavoittelu ja ylläpito, hyvänolon tunne, ilo sekä kunnon kohottaminen. Kristina Kunttu, LT, YTHS. What moves higher education students. Aineistona käytetään Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimusta 2012 (n = 4 403). The same positive connection applied to the amount of physical activity. Key words: physical activity, meanings of physical activity, perceived well-being, amount of physical activity, higher education students Grénman M., Oksanen A., Löyttyniemi E., Räikkönen J. Sosiaalisuus ja leikki sekä virkistys ja ren tou tu mi nen olivat voimakkaimmin yhteydessä kokonaisvaltaiseen hyvin vointiin, trendikkyys ja status vain fyysiseen hyvinvointiin. Rehtorinpellonkatu 3, 20014 Turun yliopisto. & Kunttu K. Eliisa Löyttyniemi, FM, Turun yliopisto. Today, it is often related to healthand appearance-discourses that emphasize the role of health and being fit as well as individual’s self-responsibility for taking care of one’s own well-being. Yhteiskunnan kasvanut merkitysvälitteisyys vaikuttaa yksilöiden valintoihin, mikä heijastuu myös käsityksiin liikunnasta. Hyväkuntoisuuden ja positiivisen mielen ja kehon yhteyden sekä kokemuksellisuuden ja elämyksellisyyden merkitykset välittyivät selkeästi opiskelijoiden vastauksissa. ABSTRACT Physical activity has become an important part of life that everyone has a relationship with. Liikunta & Tiede 55 (2–3), 94–101. Being fit, a positive mind-body connection, as well as joy and new experiences were highly valued. Sähköposti: miia.grenman@utu.fi (yhteyshenkilö). – Liikunnan merkitykset ja niiden yhteys koettuun hyvinvointiin ja liikunnan määrään. From the numerous meanings, six meaning dimensions were formed: “sociability and play”, ”challenge and physicality”, “revitalization and relaxation”, “trends and status”, “health and being fit”, as well as “competition and accomplishment”. Tänä päivänä se yhdistetään vahvasti myös terveysja ulkonäkökeskusteluihin, joissa korostetaan terveyden ja hyväkuntoisuuden merkitystä sekä yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Liikunta & Tiede 55 (2–3), 94–101. Tutkimuksessa tarkastellaan opiskelijoiden liikunnan merkityksiä sekä niiden yhteyttä koettuun hyvinvointiin ja liikunnan määrään. MIKÄ OPISKELIJOITA LIIKUTTAA. All of these meaning dimensions were positively connected with the dimensions of perceived well-being. The results indicated that the most important meanings were pursuing and maintaining health, a sense of well-being, joy, and improving physical fitness. & Kunttu K. – LIIKUNNAN MERKITYKSET JA NIIDEN YHTEYS KOETTUUN HYVINVOINTIIN JA LIIKUNNAN MÄÄRÄÄN Miia Grénman KTM, Turun yliopisto/Kauppakorkeakoulu. Kaikki mer kitysulottuvuudet olivat positiivisesti yhteydessä koet tuun hyvinvointiin. Yksittäisistä liikunnan merkityksistä muodostettiin kuusi merkitysulottuvuutta: ”sosiaalisuus ja leikki”, ”haasteellisuus ja fyysisyys”, ”virkistys ja rentoutuminen”, ”trendikkyys ja status”, ”terveys ja kunto” sekä ”kilpailu ja tavoitteellisuus”. Sen sijaan kaupallisen lii kuntakulttuurin välittämien merkitysten rooli näytti olevan vähäi sempi. Juulia Räikkönen, KTT, Turun yliopisto. The importance of challenge and physical as well as health and being fit, in particular, was stressed as the amount of physical activity increased. 2018. Grénman M., Oksanen A., Löyttyniemi E., Räikkönen J. 94 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Mikä opiskelijoita liikuttaa. Mikä opiskelijoita liikuttaa. This study examines the meanings of physical activity and their association with perceived well-being and the amount of physical activity among students in higher education. The data is derived from a University Student Health Survey (n = 4 403) conducted in Finland in 2012. Asiasanat: liikunta, liikunnan merkitykset, koettu hyvinvointi, liikunnan määrä, korkeakouluopiskelijat. 041-5023 293. P. By contrast, commercially oriented meanings, such as trendy outfit or gear, seemed not to be important, although their role has recently been emphasized. TIIVISTELMÄ Sosiokulttuurisesti ymmärrettynä liikunta on kiinteä osa kulttuuria ja läsnä ihmisten elämässä monin eri tavoin. – The meanings of physical activity and their association with perceived well-being and the amount of physical activity. Current society is full of meanings that also reflect physical activity and its meanings. Sociability and play as well as revitalization and relaxation were most strongly connected with holistic well-being, trends and status only with physical well-being. Airi Oksanen, FT, TYKS. Myös merkitysulottuvuuksien ja liikunnan määrän välillä oli positiivinen yhteys. Erityisesti haasteellisuus ja fyysisyys sekä terveys ja kun to korostuivat sitä voimakkaammin, mitä useammin liikuntaa harras tettiin. 2018
Liikunnan merkitysten yksityiskohtaisempi tarkastelu auttaa ymmärtämään yksilöllisen liikuntasuhteen muotoutumista, mutta myös yhteiskunnassa vallalla olevia ihanteita ja trendejä (Koski 2015; Koski & Tähtinen 2005). 2012). Kriittisenä muutoskohtana opiskeluaika saattaa vaikuttaa myös nuoren aikuisen liikuntasuhteeseen joko heikentämällä tai vahvistamalla omaehtoista liikunta-aktiivisuutta vaikuttaen koko aikuiselämään. 2012). Liikunta-aktiivisuutta tutkittaessa on perinteisesti tarkasteltu oma kohtaisen liikunnan määrää, laatua, intensiivisyyttä sekä harras tettuja liikuntalajeja (ks. Liikunta on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä vapaa-ajanharrastus. Lisäksi keskeisiä ovat ilon ja leikin merkitykset, jotka myös korostavat nyky-yhteiskunnan kokemusja elämyshakuisuutta sekä liikunnan roolia arjesta irtautumisen ja itsensä uudistamisen (self-production) keinona (vrt. Liikuntasuhde ilmentää paitsi liikunnan asemaa yksilöiden elämässä myös heidän liikunnalle antamiaan merkityksiä, joilla on keskeinen rooli siinä, miten liikuntaan suhtaudutaan, miten sitä harrastetaan sekä miten liikunta omaksutaan osaksi elämäntapaa (Koski & Tähtinen 2005; Zacheus 2009). 2007; Ojiambo 2013), lisäävän yleistä toimintakykyä ja jaksamista (Penedo & Dahn 2005) sekä parantavan ulkonäköä ja muuta ulkoista olemusta (Sassatelli 2016; Smith Maguire 2008). Myös rentoutumisen merkitys on kasvanut, ja liikunnalta haetaan yhä enemmän sekä kehon että mielen tasapainoa ja mielihyvän kokemuksia. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme suomalaisten korkea kou luopiskelijoiden liikunnan merkityksiä sekä niiden yhteyttä koettuun. Merkitykset voidaan kuitenkin jäsentää seitsemään pääulottuvuuteen: kilpailu ja suoritus, terveys ja terveellisyys, ilmaisu ja esittäminen, ilo ja leikki, sosiaalisuus ja yhdessäolo, itsen tunteminen ja itsen tutkiminen sekä lajimerkitykset (ks. Liikunta nähdään paitsi itsensä huolehtimisen keinona, myös yksilöiden oikeutena ja yhteiskunnallisena velvollisuutena (Crawford 2006; Lupton 2016; Smith Maguire 2008). Nämä lähestymistavat antavat kuitenkin varsin rajallisen käsityksen liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Liikunnan on todettu ennaltaehkäisevän elintapasairauksien syntyä ja edesauttavan terveellisten elämäntapojen omaksumista (Aadahl ym. Nyky-yhteiskunta on hyvin merkitysvälitteinen ja yksilöiden valintoihin vaikuttavat monet kulttuurisesti ja yksilökohtaisesti merkitykselliset asiat (Koski 2015; Koski & Tähtinen 2005). Opiskeluaika on merkittävä siirtymävaihe nuoruudesta aikuisuuteen, joka usein katkaisee turvalliset siteet entisiin viiteryhmiin ja korvaa ne uuteen ympäristöön ja elämäntilanteeseen liittyvillä haasteilla, esimerkiksi opiskelun ja työssäkäynnin kuormittavuudella sekä taloudellisilla ongelmilla (Rovio ym. Fyysisen terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi liikunnan on todettu lisäävän henkistä ja sosiaalista hyvinvointia, onnellisuutta sekä parantavan elämänlaatua (Caldwell 2005; Nordling 2015; Penedo & Dahn 2005). Liikunta yhdistetään tänä päivänä vahvasti myös terveysja ulkonäkökeskusteluihin, joissa korostetaan terveyden ja hyväkuntoisuuden merkitystä sekä yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan (Crawford 2006; Sassatelli 2016; Smith Maguire 2008). Lisäksi merkitykset ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuden määrään ja liikunnan intensiteettiin; mitä aktiivisemmin liikuntaa harrastaa, sitä useampia itselleen tärkeänä pitämiä merkityksiä liikunnasta todennäköisesti löytää (Koski & Tähtinen 2005; Koski & Zacheus 2012). Liikunnan merkitysten kirjo on laaja ja tutkimuksissa käytetyt merkitysluokittelut ovat vaihdelleet tutkijoiden, tutkimuskohteiden ja -kontekstien mukaan (esim. 2017; Koski & Tähtinen 2005; Seippel 2006; Zacheus 2009). Liikuntasuhde rakentuu arjen sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa sekä yksilön omien kokemusten, tietoisuuden, arvostusten ja elämänkaaren mukaan (Koski 2004; Vuolle 2000). Seippel 2006). Yksilökohtaisten hyötyjen lisäksi liikunnan ja yleisen fyysisen aktii visuuden lisäämisellä on merkittäviä yhteiskunnallisia ja kansantaloudellisia vaikutuksia, joiden avulla tavoitellaan säästöjä sosiaalija terveysmenoissa sekä pyritään kaventamaan terveysja hyvinvointieroja eri väestöryhmien välillä (Salasuo 2012; Vanttaja ym. Säännöllisen liikunnan harrastamisen on myös osoitettu olevan yhteydessä vähentyneisiin masennusoireisiin, parantuneeseen tiedon käsittelyyn, muistiin sekä oppimiskykyyn (Penedo & Dahn 2005). 2015), yksilön elämänkaaren (Koski & Zacheus 2012) sekä sukupolvien välisten erojen (Zacheus 2009) näkökulmasta. Liikunnan merkityksiä on tutkittu aiemmin muun muassa lasten ja nuorten (Koski 2015; Koski & Tähtinen 2005; Lehmuskallio 2007), nuorten aikuisten (Vanttaja ym. Liikunnan merkitykset näyttävät myös heijastelevan yhteiskunnan yleisiä trendejä sekä liikuntakulttuurin muutoksia (Koski & Tähtinen 2005; Zacheus 2009). Koski & Tähtinen 2005; Lehmuskallio 2007; Zacheus 2009). 2012). JOHDANTO Suomessa liikunta on ollut pitkään arvostettu vapaa-ajanviettotapa ja yksi yleisimmistä harrastusmuodoista. Vaikka merkitysnäkökulma on viime vuosina liikuntatutkimuksissa yleistynyt, laajempi sosiokulttuurinen lähestymistapa ja liikunnan merkitysten yksityiskohtaisempi tarkastelu ovat toistaiseksi jääneet vähemmälle huomiolle (Koski & Tähtinen 2005; Seippel 2006). Lisäk si liikunta-aktiivisuutta on selitetty ja pyritty tulkitsemaan moti vaatio teorioilla, joiden mukaan muutos aktiivisuudessa voidaan saada aikai seksi ihmisen käyttäytymisen motiiveja tunnistamalla sekä niihin vaikuttamalla (Biddle & Mutrie 2008; Winters ym. Valistus on vaikuttanut suotuisasti yksilöiden asenteisiin ja tietämykseen liikunnan terveyshyödyistä, mutta tästä huolimatta liikkumaan motivoiminen puhtain terveysperustein on osoittautunut haasteelliseksi (Kokkonen 2015; Vanttaja ym. Liikunnan merkitysten tärkeyden ja voimakkuuden on todettu vaihtelevan niin yksilökohtaisesti kuin sukupuolen ja iän mukaan (Koski 2015; Seippel 2006). 95 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Mikä opiskelijoita liikuttaa. 2003). Caldwell 2005). Liikunnalla ja yleisellä fyysisellä aktiivisuudella on lukuisia terveyttä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Koski 2015; Koski & Tähtinen 2005; vrt. Samaan aikaan kun suomalaisten terveys ja hyvinvointi ovat yleisesti parantuneet ja liikunnan suosio kasvanut, yhteiskunnallisina haasteina nähdään fyysisesti passiivisen elämäntyylin ja liik kumattomuuden lisääntyminen erityisesti jo valmiiksi vähän liikkuvien keskuudessa (Heldán ym. Yksilön suhde liikuntaan ja sen merkityksiin muodostuu usein jo lapsuuden ja nuoruuden toimintaympäristössä (Vuolle 2000). 2011). Koski & Tähtinen 2005). Tutkimusten mukaan suomalaisten tärkeimpiä liikunnan merki tyksiä ovat olleet sosiaalisuus, terveys ja hyvinvointi, kunnon kohotus, fyysisyys, ilo sekä rentoutuminen, vaikka niiden painoarvo on vaihdellut tutkimuskohtaisesti käytettyjen merkitysluokittelujen mukaan. Se on kiinteä osa kulttuuria ja monin eri tavoin läsnä ihmisten elämässä; se vaikuttaa yksilöllisen identiteetin muodostumiseen ja elämäntyylivalintoihin, sen merkitys näkyy mediassa ja kulutustottumuksissa ja se voidaan ymmärtää laajemmin myös sosiaalisena ja yhteiskunnallisena ilmi önä (Kajava ym. Aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole myöskään huomioitu korkea kouluopiskelijoita, vaikka opiskelijat muodostavat mie len kiintoisen kohderyhmän merkitysten tarkastelulle. Fyysisyyden, kuten kunnon kohottamisen, lihasvoiman kasvattamisen ja muiden ulkoiseen olemukseen liittyvien tekijöiden, merkitys on yleisesti korostunut – ja noussut tytöillä jopa poikia tärkeämmäksi. 2013; Kokkonen 2015; Vanttaja ym. Myös liikunnasta etsitään entistä enemmän kokemuksia ja elämyksiä sekä niiden välittämiä moninaisia merkityksiä (Koski & Tähtinen 2005; Seippel 2006). Kosken (2004) mukaan liikuntasuhteella tarkoitetaan paitsi liikunnan omakohtaista harjoittamista myös muuta tietoista ja tiedostamatonta asennoitumista liikuntakulttuurin eri osa-alueisiin ja merkityksiin
Yksittäisistä merkityksistä faktorianalyysin avulla muodostetut liikunnan merkitysulottuvuudet on esitetty taulukossa 2. Kokonaisvastausprosentti oli 44, naisilla 52 ja miehillä 35 prosenttia (yo 49 prosenttia; amk 40 prosenttia). Uusintakysely tai vastaamiskehotus lähetettiin yhteensä viisi kertaa. Fyysisen hyvinvointinsa arvioi hyväksi tai erittäin hyväksi 71 prosenttia vastaajista ja vain 6 prosenttia koki voivansa fyysisesti huonosti tai erittäin huonosti. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten yhteiskunnassa vallalla olevat terveysja ulkonäköihanteet ja itsestään huolehtimisen arvostus heijastuvat opiskelijoiden liikunnan mer kityksiin sekä miten ja millä painolla merkitykset välittyvät koettuun hyvinvointiin ja harrastettuun liikunnan määrään. Kaikkien summamuuttujien reliabiliteetit todettiin riittäviksi Cronbachin Alfa -kertoimien vaihdellessa välillä 0,70–0,89 (Field 2013, 709). Trendikkyyttä ja statusta lukuun ottamatta kaikki liikunnan merkitysulottuvuudet olivat positiivisesti yhteydessä koettuun kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (p<0,0001). Kaikkia osa-alueita arvioitiin vastausvaihtoehdoilla (1) erittäin huono, (2) huono, (3) kohtalainen, (4) hyvä ja (5) erittäin hyvä (Kunttu & Pesonen 2013). Liikunnan määrän kysymyksessä ”Kuinka usein harrastat vapaaajan kuntoliikuntaa vähintään ½ tuntia kerrallaan niin, että ainakin lievästi hengästyt ja hikoilet (esim. Koetun hyvinvoinnin kysymyksen ”Miten kuvailet tämän hetkistä hyvinvointiasi?” muodostivat hyvinvoinnin eri osa-alueet: fyysinen (mm. Merkitsevyystasona käytettiin 0,05 (kaksi-suuntainen). Tulokset osoittivat, että opiskelijoiden koettu hyvinvointi oli varsin hyvä. Liikunnan merkitysulottuvuuksien yhteys koettuun hyvinvointiin on esitetty taulukossa 3. Sukupuolittain tarkasteltuna hyvinvoinnin eri osaalueissa löytyi kuitenkin eroja; miehet kokivat fyysisen (p=0,013) ja henkisen (p<0,0001) hyvinvointinsa keskimääräisesti paremmaksi, kun taas naiset arvioivat sosiaalisen (p=0,002) hyvinvointinsa paremmaksi kuin miehet. Koetulla hyvinvoinnilla tarkoitamme puolestaan yksilön ilmaisemaa kokemusta omasta hyvinvoinnistaan, joka sisältää tässä fyysisen, henkisen, sosiaalisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ulottuvuudet. Taulukossa esitetään testistatistiikan arvo (Wald ?²) sekä merkitsevyystaso (p). Sosiaalisen hyvinvointinsa arvioi hyväksi 67 ja huonoksi 8 prosenttia vastaajista. Sitä vastoin sosiaalisuuteen sekä kilpailuun ja tavoitteellisuuteen liittyvät merkitykset koettiin vähemmän tärkeiksi. Analyysi me netelmänä käytettiin järjestysasteikolliselle datalle tarkoitettua regressiomallia (ordinal logistic regression). Trendikkyys ja status oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä vain fyysiseen hyvinvointiin (p=0,033). Mallissa vasteena olivat vuorotellen koetun hyvinvoinnin eri osa-alueet, kategorisena tekijänä sukupuoli sekä numeerisina tekijöinä faktorianalyysin tuloksena muodostetut liikunnan merkitysulottuvuudet. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimusaineistona käytettiin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) valtakunnallista Korkeakouluopiskelijoiden terveys tut kimusta vuodelta 2012, jossa oli mukana laaja liikuntaosio ”Lii kun nan rooli opiskelijoiden elämässä” (Kunttu & Pesonen 2013). Faktoreista muodostettiin puolestaan kuusi summamuuttujaa, jotka nimettiin kullekin faktorille latautuneiden keskeisimpien merkitysten mukaan. Vastaava positiivinen yhteys ilmeni myös hyvinvoinnin yksittäisiin osa-alueisiin. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin liikunnan merki tyksiä perusjakaumien, keskiarvon ja keskihajonnan suh teen. fyysinen terveys), henkinen (mm. TULOKSET Liikunnan yksittäisten merkitysten perusjakaumat (lukumäärät ja prosenttiosuudet), keskiarvot ja keskihajonnat on kuvattu taulukossa 1. Liikunnan merkityksiä arvioitiin vastausvaihtoehdoilla (1) täysin merkityksetön, (2) melko merkityksetön, (3) neutraali, (4) melko tärkeä ja (5) erittäin tärkeä. Normaalijakaumaoletus tutkittiin jäännöksistä visuaalisesti sekä Shaphiro-Wilksin testiä käyttäen. Otoskoko oli 9992 opiskelijaa, joista naisten osuus oli 53 prosenttia ja yliopisto-opiskelijoiden 50 prosenttia. Lopullinen aineisto koostui 4403 vastaajasta, joista naisten osuus oli 63 ja yliopisto-opiskelijoiden 55 prosenttia. Opiskelijoiden vastauksissa korostuivat terveyteen ja sisäisiin tekijöihin liittyvät merkitykset, kuten terveyden tavoittelu ja ylläpito, hyvänolon tunne, ilo sekä kunnon kohottaminen. Tutkimus toteutettiin postitse lomakekyselynä, jonka lisäksi sähköinen vastaaminen oli mahdollista. Kehoon ja ulkoisiin tekijöihin liittyvistä merkityksistä nousivat vahvimmin esille fyysinen rasitus, ulkonäön parantaminen, kehitty misen seuraaminen, liikunnan säännöllisyys, painonhallinta ja laih duttaminen, parempien suoritusten tavoittelu sekä lihasmassan ja voiman hankinta. Vähäisimmälle huomiolle jäivät trendikkyyttä ja statusta korostavat merkitykset, kuten trendikkäät tai tekniset varusteet ja välineet, trendikkään imagon saavuttaminen, trendikäs liikuntalaji sekä trendi käs ja tunnettu liikuntapaikka. Lopullinen analyysi koos tui 37 merkityksestä, joiden faktorilataukset olivat yli 0,5 ja kommunali teetit yli 0,4. Lisäksi vastauksissa korostuivat tasapainoisuuden saavuttaminen, onnistumisen elä mykset, arjesta irtautuminen, rentoutuminen, virkistys, paineiden pur kaminen ja oma aika. henkinen tasapaino) ja sosiaalinen (mm. 96 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Mikä opiskelijoita liikuttaa. lenkkeilyä, pyöräilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, pallopelejä)?” vastausvaihtoehtoina oli (1) en lainkaan/hyvin harvoin, (2) noin kerran viikossa/harvemmin, (3) 2–3 kertaa viikossa, (4) 4–6 kertaa viikossa ja (5) päivittäin (Kunttu & Pesonen 2013). Liikunnan merkityksiä käsit telemme yksilön omakohtaisina kokemuksina ja subjektiivisina tulkin toina. Henkisesti hyvinvoivien osuus oli sitä vastoin pienempi; 64 prosenttia koki voivansa henkisesti hyvin ja 10 prosenttia vastaavasti huonosti. Sosiaalisuus ja leikki. Analyysissä vasteena olivat vuorotellen liikunnan merkitys ulottuvuudet sekä kategorisina tekijöinä liikunnan määrä ja sukupuoli. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osalta vastaajat kokivat itsensä pääosin erittäin hyvinvoiviksi. Analyysin seuraavassa vaiheessa tarkasteltiin liikunnan merkitysulottuvuuksien yhteyttä koettuun hyvinvointiin. Terveystutkimuksen kohderyhmän muodostivat alle 35-vuotiaat perustutkintoa suorittavat suomalaiset ammattikorkeakoulu(amk, keski-ikä 24 v.) ja yliopisto-opiskelijat (yo, keski-ikä 25 v.). hyvinvointiin ja liikunnan määrään. Merki tys ulottuvuudet nimettiin seuraavasti: ”sosiaalisuus ja leikki” (8 merkitystä), ”haasteellisuus ja fyysisyys” (9 merkitystä), ”virkistys ja rentoutuminen” (9 merkitystä), ”trendikkyys ja status” (5 merkitystä), ”terveys ja kunto” (4 merkitystä) sekä ”kilpailu ja tavoitteellisuus” (2 merkitystä). Analyysin viimeisessä vaiheessa tarkasteltiin liikunnan merkitysulottuvuuksien yhteyttä liikunnan määrään käyttämällä kaksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA). Tulokset analysoitiin käyttämällä SAS®ohjelmistoa (versio 9.4, Windows). Liikunnan merkityksiä lähestyttiin kysymyksellä: ”Miten tärkeitä seuraavat asiat ovat sinulle liikunnan harrastamisessa?”. sosiaaliset verkostot) sekä lisäksi kokonaisvaltainen hyvinvointi. Analyysit tehtiin SPSS Statistics 24 -ohjelmalla. Tutkimuksen muuttujina olivat liikunnan merkitykset, koettu hyvin vointi ja liikunnan määrä. Kysymyspatteri koostui 54 liikunnan yksittäisestä merkityksestä, jotka pohjautuvat Kosken ja Tähtisen (2005), Lehmuskallion (2007) ja Zacheuksen (2009) vastaaviin liikunnan merkitysluokitteluihin. Tämän jälkeen yksittäisistä merkityksistä muodostettiin fak to ri ana lyysin avulla (varimax-rotaatio) kuusi faktoria eli liikunnan mer kitysulottuvuutta, joiden ominaisarvot olivat yli yhden ja yh teenlaskettu selitysosuus 58,5 prosenttia
Liikunnan merkitykset 1 n (%) 2 n (%) 3 n (%) 4 n (%) 5 n (%) K Kh Terveyden tavoittelu ja ylläpito 27 (0,6) 66 (1,5) 406 (9,4) 1691 (39,2) 2126 (49,3) 4,35 0,76 Hyvänolon tunne 60 (1,4) 58 (1,4) 417 (9,7) 1737 (40,4) 2023 (47,1) 4,31 0,81 Ilo 50 (1,2) 88 (2,0) 509 (11,8) 1716 (39,8) 1948 (45,2) 4,26 0,83 Kunnon kohottaminen 53 (1,2) 99 (2,3) 492 (11,4) 2012 (46,7) 1649 (38,3) 4,19 0,82 Tasapainoisuuden saavuttaminen 77 (1,8) 146 (3,4) 972 (22,6) 1903 (44,3) 1200 (27,9) 3,93 0,89 Onnistumisen elämykset 136 (3,2) 161 (3,8) 801 (18,7) 1992 (46,4) 1204 (28,0) 3,92 0,95 Arjesta irtautuminen 147 (3,4) 268 (6,2) 773 (17,9) 1890 (43,9) 1230 (28,6) 3,88 1,00 Rentoutuminen 112 (2,6) 244 (5,7) 859 (19,9) 1953 (45,3) 1146 (26,6) 3,88 0,95 Virkistys 165 (3,8) 165 (3,8) 852 (19,8) 2018 (47,0) 1098 (25,6) 3,87 0,97 Fyysinen rasitus 145 (3,8) 186 (4,3) 908 (21,1) 2013 (46,8) 1050 (24,4) 3,85 0,95 Paineiden ja stressin purkaminen 205 (4,8) 292 (6,8) 918 (21,4) 1873 (43,7) 1003 (23,4) 3,74 1,04 Oma aika ja rauha 175 (4,1) 328 (7,6) 1089 (25,3) 1718 (40,0) 990 (23,0) 3,70 1,03 Ulkonäön parantaminen 202 (4,7) 395 (9,2) 955 (22,2) 1735 (40,3) 1024 (23,8) 3,70 1,07 Tuntemus siitä, että on hyvä jossain 290 (6,78) 364 (8,5) 1038 (24,3) 1609 (37,6) 979 (22,9) 3,61 1,13 Hauskuus ja leikki 205 (4,8) 396 (9,2) 1126 (26,1) 1756 (40,7) 831 (19,3) 3,61 1,05 Kehittymisen seuraaminen 279 (6,5) 464 (10,8) 1237 (28,8) 1632 (38,0) 685 (15,9) 3,46 1,08 Liikunnan säännöllisyys 309 (7,2) 489 (11,4) 1192 (27,7) 1597 (37,1) 713 (16,6) 3,45 1,11 Painonhallinta ja laihduttaminen 521 (12,1) 509 (11,8) 964 (22,3) 1406 (32,6) 916 (21,2) 3,39 1,27 Uudet kokemukset ja elämykset 262 (6,1) 623 (14,5) 1299 (30,2) 1509 (35,0) 616 (14,3) 3,37 1,08 Parempien suoritusten tavoittelu 415 (9,7) 529 (12,3) 1162 (27,0) 1569 (36,5) 624 (14,5) 3,34 1,16 Yhdessäolo läheisten kanssa 411 (9,5) 652 (15,1) 1117 (25,9) 1408 (32,6) 729 (16,9) 3,32 1,20 Uusien taitojen oppiminen 317 (7,4) 559 (13,0) 1393 (32,3) 1505 (34,9) 536 (12,4) 3,32 1,08 Luonnossa liikkuminen 373 (8,7) 659 (15,4) 1219 (28,5) 1294 (30,2) 740 (17,3) 3,32 1,18 Lihasmassan ja voiman hankinta 510 (11,8) 658 (15,3) 1137 (26,4) 1490 (34,5) 520 (12,1) 3,20 1,19 Säännöllinen liikuntaohjelma 499 (11,6) 794 (18,4) 1229 (28,5) 1236 (28,6) 557 (12,9) 3,13 1,20 Äärirajoilla ponnisteleminen 644 (14,9) 807 (18,7) 1196 (27,7) 1184 (27,5) 481 (11,2) 3,01 1,23 Yhteenkuuluvuuden tunne 632 (14,7) 811 (18,9) 1352 (31,5) 1081 (25,2) 416 (9,7) 2,96 1,19 Yhteistyö ja kannustus 709 (16,5) 780 (18,2) 1406 (32,7) 1093 (25,5) 307 (7,2) 2,89 1,17 Ryhmässä liikkuminen 762 (17,8) 847 (19,8) 1268 (29,6) 1067 (24,9) 336 (7,9) 2,85 1,21 Sosiaalisten kontaktien luominen 785 (18,2) 849 (19,7) 1258 (29,2) 1106 (25,7) 305 (7,1) 2,84 1,20 Tekniset varusteet ja välineet 1301 (30,3) 1210 (28,2) 1155 (26,9) 534 (12,4) 97 (2,3) 2,28 1,09 Menestys ja voittaminen 1732 (40,2) 965 (22,4) 927 (21,5) 531 (12,3) 153 (3,6) 2,17 1,18 Kilpaileminen 1787 (41,4) 1064 (24,7) 839 (19,4) 474 (11,0) 153 (3,5) 2,11 1,16 Trendikkäät varusteet ja välineet 1855 (43,2) 1077 (25,1) 891 (20,8) 395 (9,2) 76 (1,8) 2,01 1,08 Trendikkään imagon saavuttaminen 2191 (50.9) 1060 (24,7) 778 (18,1) 216 (5,0) 56 (1,3) 1,81 0,99 Trendikäs liikuntalaji 2207 (51,2) 1096 (25,4) 775 (18,0) 179 (4,2) 58 (1,3) 1,79 0,97 Trendikäs ja tunnettu liikuntapaikka 2537 (59,1) 1000 (23,3) 601 (14,0) 112 (2,6) 40 (0,9) 1,63 0,88 Asteikko: 1=täysin merkityksetön, 2=melko merkityksetön, 3=neutraali, 4=melko tärkeä, 5=erittäin tärkeä (n=4403) TAULUKKO 1. 97 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Mikä opiskelijoita liikuttaa. Liikunnan merkitykset (lukumäärä, prosenttiosuus, keskiarvo, keskihajonta)
98 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Mikä opiskelijoita liikuttaa. Sosiaalisuus ja leikki Haasteelli suus ja fyysi syys Virkistys ja rentoutu minen Trendikkyys ja status Terveys ja kunto Kilpailu ja tavoit teelli suus h 2 Yhteenkuuluvuuden tunne 0,79 0,72 Yhteistyö ja kannustus 0,75 0,67 Sosiaalisten kontaktien luominen 0,74 0,68 Yhdessäolo läheisten kanssa 0,73 0,66 Ryhmässä liikkuminen 0,71 0,61 Hauskuus ja leikki 0,61 0,49 Uudet kokemukset ja elämykset 0,55 0,49 Uusien taitojen oppiminen 0,52 0,48 Parempien suoritusten tavoittelu 0,73 0,63 Kehittymisen seuraaminen 0,71 0,60 Äärirajoilla ponnisteleminen 0,69 0,60 Fyysinen rasitus 0,65 0,59 Onnistumisen elämykset 0,56 0,54 Lihasmassan ja voiman hankinta 0,55 0,48 Tuntemus siitä, että on hyvä jossain 0,53 0,55 Harjoittelun säännöllisyys 0,51 0,48 Säännöllinen liikuntaohjelma 0,50 0,46 Virkistys 0,70 0,57 Rentoutuminen 0,69 0,56 Oma aika ja rauha 0,66 0,51 Arjesta irtautuminen 0,63 0,59 Luonnossa liikkuminen 0,61 0,43 Hyvänolon tunne 0,59 0,60 Paineiden ja stressin purkaminen 0,58 0,54 Ilo 0,53 0,56 Tasapainoisuuden saavuttaminen 0,52 0,55 Trendikäs ja tunnettu liikuntapaikka 0,82 0,69 Trendikkään imagon saavuttaminen 0,78 0,65 Trendikkäät varusteet ja välineet 0,78 0,67 Trendikäs liikuntalaji 0,75 0,63 Tekniset varusteet ja välineet 0,63 0,52 Terveyden tavoittelu ja ylläpito 0,71 0,66 Ulkonäön parantaminen 0,67 0,60 Painonhallinta ja laihduttaminen 0,63 0,48 Kunnon kohottaminen 0,61 0,60 Kilpailu 0,69 0,76 Menestys ja voittaminen 0,68 0,77 Ominaisarvo 10,45 3,80 3,01 1,97 1,38 1,03 Yhteenlaskettu selitysosuus (%) 28,25 10,27 8,13 5,33 3,73 2,79 58,49 Cronbachin Alfa 0,88 0,87 0,85 0,85 0,70 0,89 TAULUKKO 2. Liikunnan merkitysulottuvuudet faktorianalyysiin perustuen (n=4403)
Kiinnostuksen kohteena oli erityisesti se, miten yhteiskunnassa vallalla olevat terveysja ulkonäköihanteet ja itsestään huolehtimisen arvostus heijastuvat opiskelijoiden liikunnan merkityksiin sekä se, miten ja millä painolla merkitykset välittyvät koettuun hyvinvointiin ja harrastettuun liikunnan määrään. Miehillä korostui enemmän liikunnan fyysiset ja ulkoiset merkitykset, kuten haasteellisuus ja fyysisyys sekä kilpailu ja tavoitteellisuus, naisilla puolestaan liikunnan terveyspainotteiset ja sisäiset merkitykset, erityisesti terveys ja kunto sekä virkistys ja rentoutuminen. Miehet saivat tilastollisesti keskimääräisesti korkeampia pistemääriä haasteellisuutta ja fyysisyyttä sekä kilpailua ja tavoitteellisuutta painottavissa merkityksissä. Liikunnan merkitysulottuvuuksien yhteys koettuun hyvinvointiin regressioanalyysiin perustuen (Wald ?², p) Liikunnan merkitysulot tuvuudet Liikunnan määrä Sukupuoli Malliin pohjautuvat faktorin keskiar vot (SE) F 5 p F 1 p Naiset Miehet Sosiaalisuus ja leikki 7,5 <0,0001 6,4 0,012 0,032 (0,023) 0,051 (0,028) Haasteellisuus ja fyysisyys 173,4 <0,0001 39,8 <0,0001 0,090 (0,021) 0,097 (0,025) Virkistys ja rentoutuminen 28,8 <0,0001 136,4 <0,0001 0,104 (0,022) 0,267 (0,027) Trendikkyys ja status 8,6 <0,0001 0,6 0,043 0,012 (0,023) 0,013 (0,028) Terveys ja kunto 45,5 <0,0001 265,2 <0,0001 0,113 (0,022) 0,391 (0,027) Kilpailu ja tavoitteellisuus 33,4 <0,0001 469,2 <0,0001 0,174 (0,022) 0,484 (0,026) TAULUKKO 4. Kunttu & Pesonen 2013). Erityisesti haasteellisuus ja fyysisyys sekä terveys ja kunto korostuivat sitä voimakkaammin, mitä useammin liikuntaa harrastettiin. Liikunnan merkitysulottuvuuksien yhteyttä liikunnan määrään on kuvattu taulukossa 4. Opiskelijat har rastivat liikuntaa keskimäärin 2–3 kertaa viikossa (miehet 34 prosenttia; naiset 37 prosenttia). Taulukossa esitetään testistatistiikan arvo ja sen vapausasteet (Fva), merkitsevyystaso (p) sekä malliin pohjautuvat keskiarvot sekä keskivirheet (SE) sukupuolen mukaan. Kaikilla liikunnan merkitysulottuvuuksilla oli positiivinen yhteys liikunnan määrään (p<0,0001). Tutkimustulosten mukaan korkeakouluopiskelijoiden tärkeimpiä liikunnan merkityksiä olivat terveyden tavoittelu ja ylläpito, hyvänolon tunne, ilo sekä kunnon kohottaminen. Positiivinen yhteys korostui sukupuolten välillä kaikissa muissa merkitysulottuvuuksissa paitsi trendikkyydessä ja statuksessa. Harvoin (ei lainkaan tai hyvin harvoin) liikuntaa harrastavien osuus oli 9 prosenttia vastaajista. Merkitysulottuvuudet olivat positiivisesti yhteydessä koetun hy vin voinnin osa-alueisiin. Ne opiskelijat, joiden liikunnan harrastamiseen liittyi tärkeitä Koettu hyvinvointi Fyysinen hyvinvointi n=4028 Henkinen hyvinvointi n=4026 Sosiaalinen hyvinvointi n=4028 Kokonaisvaltainen hyvin vointi n=4024 Liikunnan merkitysulottu vuudet Wald ?² p Wald ?² p Wald ?² p Wald ?² p Sosiaalisuus ja leikki 30,6 <0,0001 105,0 <0,0001 261,0 <0,0001 130,7 <0,0001 Haasteellisuus ja fyysisyys 253,9 <0,0001 11,0 0,0010 10,0 0,0015 58,1 <0,0001 Virkistys ja rentoutuminen 129,1 <0,0001 79,4 <0,0001 41,4 <0,0001 133,8 <0,0001 Trendikkyys ja status 4,6 0,0325 0,1 0,8204 1,0 0,3105 0,0 0,9123 Terveys ja kunto 20,1 <0,0001 14,7 0,0001 27,2 <0,0001 18,8 <0,0001 Kilpailu ja tavoitteellisuus 82,1 <0,0001 43,3 <0,0001 37,1 <0,0001 56,1 <0,0001 Sukupuoli 6,2 0,0125 26,1 <0,0001 9,5 0,0021 3,3 0,0679 TAULUKKO 3. Opiskelijoiden harrastama liikunnan määrä on raportoitu seikka peräisesti aikaisemmin Korkeakouluopiskelijoiden ter veystut kimuksessa 2012 (ks. sekä virkistys ja rentoutuminen olivat voimakkaimmin yhteydessä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, haasteellisuus ja fyysisyys puolestaan fyysiseen ja sosiaalisuus ja leikki sekä henkiseen että sosiaaliseen hyvinvointiin. Liikunnan harrastamiselle annetuista yksittäisistä merkityksistä muodostettiin faktorianalyysin perusteella kuusi merkitysulottuvuutta: ”sosiaalisuus ja leikki”, ”haasteellisuus ja fyysisyys”, ”virkistys ja rentoutuminen”, ”trendikkyys ja status”, ”terveys ja kunto” sekä ”kilpailu ja tavoitteellisuus”, joiden yhteyttä verrattiin koettuun hyvinvointiin ja liikunnan määrään. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten korkeakoulu opiskelijoiden (n=4403) liikunnan merkityksiä sekä niiden yhteyttä koettuun hyvinvointiin ja liikunnan määrään. 99 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Mikä opiskelijoita liikuttaa. Miehet harrastivat liikuntaa kuitenkin määrällisesti naisia enemmän; miehistä 30 ja naisista 24 prosenttia vastasi harrastavansa liikuntaa vähintään 4 kertaa viikossa. Liikunnan merkitysulottuvuuksien yhteys liikunnan määrään varianssianalyysiin perustuen (F vapausaste , p, SE)
Tutkimuksen otos kattoi 3,6 prosenttia kaikista perus tutkintoa suorittavista korkeakouluopiskelijoista ja se oli edustava kaikkien taustamuuttujien suhteen (ks. Zacheus 2009). 100 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Mikä opiskelijoita liikuttaa. Tämä on myös linjassa terapeuttisen vapaa-ajan (therapheutic leisure) käsitteen kanssa (Caldwell 2005). Tutkimustulokset nostavat esiin mielenkiintoisia teemoja liikunnan merkityksistä ja niiden suhteesta koettuun hyvinvointiin. Hyväkuntoisuus viittaa ennen kaikkea ulkoisen olemuksen terveyteen, luonnollisuuteen ja liikunnallisuuteen (vrt. Erottelemalla fyysinen, henkinen ja sosiaalinen osa-alue vastaajia ohjattiin arvioimaan näitä kaikkia erikseen. Subjektiivinen tulkinta liikunnan määrästä saattaa puolestaan johtaa liikunta-aktiivisuuden yliarviointiin, koska liikunta nähdään sosiaalisesti suotavana aktiviteettina, jopa velvollisuutena (vrt. Tutkimustulokset heijastelevat toisaalta pitkää liikunnan edis tämisen traditiota, jossa fyysiset näkökulmat ovat korostuneet, mutta toisaalta tämän päivän terveysajattelua, joka laajentaa liikun nan terveyshyötyjä myös henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin suun taan. Kajava ym. Manderbacka 1998). Merkitysnäkökulma nousi suomalaiseen liikuntatutkimukseen 2000-luvun alussa (Koski 2004) ja sittemmin liikuntasuhdetta ja liikunnan merkityksiä on tutkittu eri kohderyhmien keskuudessa (esim. Katoon ei rikastunut terveysongelmia, toisin kuin aiemmin väestötutkimuksissa on osoitettu (Lallukka ym. Trendikkyys ja status ei myöskään noussut kovin tärkeäksi merkitysulottuvuudeksi ja oli positiivisesti yhteydessä vain koettuun fyysiseen hyvinvointiin. Vastaukset pohjautuivat myös opiskelijoiden omakohtaisiin kokemuksiin ja subjektiivisiin tulkintoihin, mikä on otettava huomioon tuloksia tulkittaessa. Itsestään huolehtiminen ja liikunnan näkeminen itsensä kehittämisstrategiana (self-investment strategy) heijastui toisaalta kehon ja muun ulkoisen olemuksen kehittämisessä, toisaalta mielen tasapainon tavoittelussa. Fyysinen näkökulma ei kuitenkaan liity niinkään ulkonäön kauneuteen, vaan korostaa yhteiskunnassa vallalla olevaa ajatusta hyväkuntoisuudesta (being fit). Liikunta koettiinkin tärkeänä elämänhallinnan keinona, joka mahdollistaa tasapainon saavuttamisen, hyvän olon tunteen, arjesta irtautumisen sekä oman ajan ottamisen. Kunttu & Pesonen 2013). Miehillä kaksi merkitysulottuvuutta, haasteellisuus ja fyysisyys sekä kilpailu ja tavoitteellisuus, olivat naisia selkeämmin yhteydessä harrastettuun liikunnan määrään. Vastanneet edustivat hyvin kohdejoukkoa ikäryhmien, oppilaitosten (amk) tai opiskelupaikkakunnan (yo) sekä koulutusalan suhteen, mutta miehet (otoksessa 47 prosenttia, vastanneista 37 prosenttia) olivat tutkimuksessa aliedustettuina (Kunttu & Pesonen 2013). 2017; Kokkonen 2015; Smith Maguire 2008). Kunttu & Huttunen 2009). Miesten aliedustus heijastelee yleistä trendiä kyselytutkimusten osallistumisaktiivisuudesta; erityisesti nuorten miesten on todettu olevan haluttomia osallistumaan tutkimuksiin (esim. Opiskeluaika toimii yksilöllisten kulutusvalintojen, elämäntyylien sekä identiteettien mahdollistajana luoden pohjaa terveysja liikun takäyttäytymiselle (Kajava ym. Tämä on jokseenkin yllättävää, sillä liikuntakulttuurin kaupallistumisesta ja teknistymisestä on puhuttu enenevässä määrin niin julkisessa keskustelussa kuin akateemisessa tutkimuksessa (Kajava ym. Tutkimusaineistoon liittyy tiettyjä rajoituksia, jotka on syytä nostaa esiin. 2017). Miesten alhaisen vastausaktiivisuuden vuoksi vuoden 2008 Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen yhteydessä tehtiin puhelinhaastatteluin katoanalyysi. Sen sijaan trendikkyys ja status oli yhteydessä vain fyysiseen hyvinvointiin. Lisäksi näissä merkityksissä välittyi itsetietoisuuden ja itsensä kehittämisen pyrkimykset (vrt. Terveellisen ja liikunnallisen elä mäntavan omaksuminen edellyttää kuitenkin sitä, että yksilö kokee liikunnassa olevan positiivisia ja itselleen tärkeitä merkityksiä. Se osoitti, että katoon jääneet miehet harrastivat vastanneita harvemmin kuntoliikuntaa, mutta sitä vastoin hyötyliikuntaa enemmän ja heidän koettu terveydentilansa oli yleisemmin hyvä (ks. Huomattavaa onkin, että merkitysulottuvuuksista juuri sosiaalisuus ja leikki sekä virkistys ja rentoutuminen olivat voimakkaimmin yhteydessä koettuun kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sassatelli 2016; Smith Maguire 2008). Vastaavasti liikunnan määrä oli positiivisesti yhteydessä kaikkiin liikunnan merkitysulottuvuuksiin. merkityksiä millä tahansa merkitysulottuvuudella, kokivat myös hyvinvointinsa yleisemmin paremmaksi kaikilla hyvinvoinnin osaaluilla kuin ne, joille liikunnan harrastamiseen ei liittynyt vahvoja merkityksiä. Koski & Tähtinen 2005; Seippel 2006; Zacheus 2009). Opiskelijoilla hyväkuntoisuutta ilmentävät merkitykset korostuivat sitä enemmän, mitä useammin liikuntaa harrastettiin ja ne olivat myös vahvimmin yhteydessä koettuun fyysisen hyvinvointiin. 2013). Lisäksi yhteiskunnan merkitysvälitteisyys heijastuu vahvasti myös liikuntaan. Koska fyysisen ja henkisen osion vastausohjeissa viitattiin terveyteen, voidaan näitä perustellusti pitää koetun terveydentilan mittareina, joiden on osoitettu kuvaavan hyvin pitkäaikaisia sairauksia ja niistä aiheutuvaa haittaa, jopa kuolleisuutta (Manderbacka 1998). Liikunta aktiivisen elämäntavan osoittajana ja sosiaalisen erot tautumisen keinona välittyi ennen kaikkea hyväkuntoisuutta ilmentävien merkitysten kautta. Itsestään huolehtimisen ja itsensä kehittämisen merkitys on selvästi korostunut nyky-yhteiskunnassa, jossa henkilökohtainen hyvinvointi nähdään sekä oikeutena että velvollisuutena ja liikunta sekä fyysinen aktiivisuus sosiaalisen erottautumisen keinona (Crawford 2006; Lupton 2016; Smith Maguire 2008). Kuntoja hyötyliikunnan yhdistäminen olisi mahdollisesti antanut paremman kuvan opiskelijoiden liikuntakäyttäytymisestä, mutta samalla lisännyt liikunta-aktiivisuuden arvioinnin subjektiivisuutta hankaloittaen myös tulkintaa. Vastausprosentti (44 prosenttia) oli kuitenkin matalahko, tosin samalla tasolla kuin esimerkiksi Aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimuksessa vuonna 2013 (Heldán ym. Laaksonen 2011). Liikunta ja erityisesti luonnossa liikkuminen tarjoavat mahdollisuuksia rentoutumiseen ja palautumiseen, mutta toimivat myös merkityksellisten kokemusten sekä ilon ja leikin voimavarana (vrt. Subjektiivisen terveysarvion mittariksi valittiin koettu hyvinvointi osa-alueineen. 2002). Liikunnan mer. Korkeakouluopiskelijat ovat sitä vastoin jääneet tutkimusten ulkopuolelle, vaikka he muodostavat mielenkiintoisen kohderyhmän liikunnan merkitysten tarkastelulle; opiskelijat edustavat tule vaisuuden terveyskuluttajia, joilla on varsin todennäköisesti sekä taloudellinen mahdollisuus että vahva kiinnostus panostaa omaan itseensä ja hyvinvointiinsa (vrt. Koski & Tähtinen 2005; Lehmuskallio 2007; Zacheus 2009). Tulosten valossa näyttää siltä, että opiskelijoiden liikunnan merkitykset kiteytyivät vahvasti neljään merkitysulottuvuuteen: haasteellisuus ja fyysisyys, terveys ja kunto, sosiaalisuus ja leikki sekä virkistys ja rentoutuminen. Lisäksi opiskeluaika muodostaa kriittisen siirtymävaiheen nuoruudesta aikuisuuteen ja opiskeluaikana omaksuttujen käyttäytymismallien heijastusvaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen (Rovio ym. Ihmisen tapa määritellä omaa terveyttään ja hyvinvointiaan vaihtelee eri elämänvaiheessa sekä sukupuolen mukaan: nuoret yhdistävät terveyden usein hyväkuntoisuuteen, fyysiseen voimaan ja energisyyteen, naiset puo lestaan määrittelevät terveyden ja hyvinvoinnin usein miehiä laaja-alaisemmin liittäen siihen myös sosiaaliset suhteet (esim. 2017; Lupton 2016; Smith Maguire 2008). Crawford 2006; Smith Maguire 2008). Smith Maguire 2008) muun muassa kehittymisen seuraamisen ja liikuntaharrastuksen säännöllisyyden muodossa. 2011). Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta keskeisimpiä merkitysulottuvuuksia olivat sosiaalisuus ja leikki sekä virkistys ja rentoutuminen. Hyväkuntoisuus kytkeytyy kuitenkin vahvasti myös mielen hyvinvointiin korostaen positiivista mielen ja kehon yhteyttä. Lisäksi liikunnan määrän arvioinnissa käytettiin suppeasti vain kuntoliikunnan määrää. Sitä vastoin kaupallisen liikuntakulttuurin korostunut trendija fitness-painotus sekä tavaraja palveluvälitteisyys ei näyttänyt olevan opiskelijoille kovinkaan merkityksellistä (vrt
2005. Kajava, O., Saarinen, A. Kokkonen, J. 2003 Using social cognitive theory to explain discretionally, “leisure-time” physical exercise among high school students. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 45. Tutkimuskatsaus. Teoksessa M. Lallukka, T., Aittomäki, A., Piha, K., Roos, E., Kivelä, K. Helsinki. Associations between overall physical activity level and cardiovascular risk factors in an adult population. Liikuntasuhde – Liikunnan kohtaaminen kulttuurisesti rakentuvana sosiaalisena maailmana. 2011. Kaunisto (toim.) Koulutuksen yhteiskunnallinen ymmärrys. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja. & Nevalainen, A. Liikuntakulutus kaupunkilaislasten ja -nuorten liikuntasuhteessa. Psychology of physical activity. Zacheus, T. & Tammelin, T. Crawford, R. 2015. & Zacheus, T. Helsingin kaupungin terveystutkimus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 367–386. 101 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 2–3 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Mikä opiskelijoita liikuttaa. Koski, P. Caldwell, L.L. Teoksessa: M. 2012. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 39, 164–171. Exercise and well-being: a review of mental and physical health benefits associated with physical activity. 2013. & Silventoinen, K. 2015. Liikunta & Tiede 46 (6), 34–40.. Health, Bodies and Active Leisure. Turun yliopiston julkaisuja C 163. Seippel, Ø. Vuolle, P. 2013. Näre & M. Ojiambo, R. Nuorten terveystietoisuus ja liikunta-aktiivisuus. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013. Sport in Society 9 (1), 51–70. Liikunnan merkitykset. & Räsänen, P. Discovering Statistics Using IBM SPSS Statistics, 4th ed. Leisure and Health. 2009. Kivirauma, A. Koski, P. Nordling, E. Wilska & M. Keller, B. & Pesonen, T. & Jorgensen T. Liikunta & Tiede 49 (4), 4–11. Uljas uusi maailma. Teoksessa: S. Kunttu, K. Ilmanen (toim.) Pelit ja kentät – kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Kokko & R. Jauhiainen, P. British Journal of Guidance and Counselling 33 (1), 7–26. Turun yliopisto. Swedish institute for social research 30. kityksiä ja yksilökohtaisia liikkumisen syitä tulisi tutkia jatkossakin ja keskittyä erityisesti teknologian parempaan hyödyntämiseen liikkumiseen motivoinnissa ja liikunnan ilon lisäämisessä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 21/2013. Teoksessa: S. 2004. Why is Leisure Therapeutic. 2008. Lisäksi olisi mielenkiintoista tarkastella eri liikunta-aktiivisuusryhmien välisiä merkityseroja. Liikunta & Tiede 48 (1), 36–41. 1998. Truninger (toim.) Routledge Handbook on Consumption. Field, A. LÄHTEET Aadahl, M., Kjaer, M. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 189–208. 2005. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. & Tähtinen, J. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 52, 130–143. 124, 23–46. Determinants, well-being and interventions, 2nd ed. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu II. Laaksonen, H. Current Opinion in Psychiatry 18 (2), 189–193. The Quantified Self. 2009. Liikunta & Tiede 54 (1), 68–74. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012. Liikunta vahvistaa positiivista mielenterveyttä. Health 10 (4), 401–420. London: Routledge. & Uutela A. Miettinen (toim.) Haasteena huomisen hyvinvointi – Miten liikunta lisää mahdollisuuksia . 2016. Liikuntakulutus eri koulutusryhmissä vuosina 1985–2012. Physical Activity and Well-being: A Review of the Health Benefits of Physical Activity on Health Outcomes. London: Sage Publications. Manderbacka, K. Helsinki. LIITU-tutkimuksen tuloksia. London: Routledge. 2000. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2008. 2007. Liikunta & Tiede 52 (1), 33–38. Questions on survey questions on health. Nuorisotutkimus 23 (1), 3–21. 2016. 2008. 2017. Vanttaja, M., Tähtinen, J., Koski, P., Zacheus, T. 2006. Rovio, E., Hakonen, H., Laine, K., Helakorpi, S., Uutela, A. 2006. Fit for consumption: Sociology and the business of fitness. Liikunnan merkitykset nuoruudessa. 2007. Lehmuskallio, M. Smith Maguire, J. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 27–32. Helldán, A., Helakorpi, S., Virtanen, S. Perherakenteen yhteys suomalaisten aikuisten liikunta-aktiivisuuteen. Postikyselyyn vastanneiden edustavuus sosioekonomisten tekijöiden ja sairauspoissa-olotietojen mukaan. Liikuntakulttuurin kehityksen laaja kaari: Urheilun suurvallasta on tullut liikunnan pikkujättiläinen. & Charlton, T. Seppänen & T. Katotyö tuottaa tulosta mutta vaatii resursseja. 2012. Koski, P. Teoksessa: J. Winters, E., Petosa, R. 2013. Biddle, S.J.H. Cambridge: Polite Press. & Huttunen, T. European Journal of Epidemiology 22 (6), 369–378. 2013. Teoksessa: K. Liikunta & Tiede 52 (4), 21–25. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 33 (2/2011), 16–17. 2015. 2015. Sassatelli, R. & Dahn, J. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 47. 2005. Journal of Applied Medical Sciences 2 (2), 69–78. Health as a meaningful social practice. The Meanings of Sport: Fun, Health, Beauty or Community. 2011. Liikunnan merkitykset vuosina 1923–1988 syntyneiden suomalaisten nuoruudessa. Koski, P. Journal of Adolescent Health 32 (6), 436–443. Halkier, T-A. Liikunnan merkitys rakentuu elämänkaarella. Koski (toim.) Liikunta. Penedo, F. Kunttu, K. New York: Routledge, 432–441. Physical activity relationship during the lifespan. Suomen kasvatustieteellinen seura, kasvatusalan tutkimuksia 59. Väitöskirja. 2002. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. & Mutrie, N. Lupton, D. Salasuo, M