TUTKIMUSARTIKKELIT 2018 – OSA III MITÄ ON NÄYTTÖÖN PERUSTUVA VALMENNUS?. Liikunta & TIEDE 56 2– 3/ 19 • 8 eu ro a Liik un ta & TIE DE AAMUVAI ILTATREENI
56. Tutustu päivien ohjelmaan netissä! sanna.h.palomaki@jyu.fi. Päätöksen ratkaisi se, että tunsin valmentajamme korkean ammattitaidon ja tavan ohjata jo varsin hyvin etukäteen, joten saatoin luottaa toiminnan laatuun. Ihmisillä on usein liikkumiseen liittyviä yksilöllisiä mieltymyksiä ja rajoituksia, jotka harjoittelun suunnittelussa on huomioitava. Toivon sinunkin nauttivan tulevasta kesästä ulkoillen ja metsässä liikkuen! Olethan jo varannut kalenteriisi elokuulta päivät 28.–29.8.2019. Pääkirjoitusta laatiessani huhtikuun aurinkoiset päivät ja paikoin jopa hellelukemiin nousseet lämpötilat ovat jo sulattaneet lumet suuresta osasta maata. Harrastan kestävyyslajeja, joissa hyvää lihaskuntoa kuitenkin vaadittaisiin sekä suorituskyvyn että ehjänä pysymisen näkökulmista. Toisena perusteena oli henkilökohtainen tarve. Lisäksi jatkuvat pienet uudet askeleet ja variaatio harjoituksissa ovat tärkeitä sekä kehit tymisen että motivaation ja mielekkyyden kannalta. Olen aina ollut hieman huono käymään säännöllisesti kuntosalilla, enkä ole tyyppiä, johon lihas tarttuisi punttien päälle katsomalla. Syksyllä 2017 lähdinkin mukaan pienryhmävalmennukseen. Ei ole tarvinnut katua: olen ollut tyytyväinen valmennukseen ja vahva tuntemus kertoo, että kroppakin kiittää. Vielä viitisen vuotta sitten koin, ettei PT-toiminta ole minua varten. Ajan myötä ja ihmisten pääsääntöisesti myönteisiä kokemuksia kuunnellessa ajatukseni alkoivat kuitenkin muuttua. He painottavat aiheellisesti, etteivät liikuntabiologinen ja käyttäytymistieteellinen lähestymistapa sulje valmennuksessa toisiaan pois vaan molempia tarvitaan. Kyse on yksilön tarpeiden ja saatavan palvelun kohtaamisesta. Päivien teemana oli kuntotestauksen lisäksi personal training -toiminta. Valmentajalta vaaditaan myös ajattelun joustavuutta ja luovuutta. Kehonkoostumuksen ja rasvan mittaaminen tuntuu olevan nykypäivänä varsin suosittua myös kuntoilijoiden keskuudessa, ja tunnustan itsekin kokeilleeni sitä jopa eri menetelmillä. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 2–3 / 2019 KUKA TARVITSEE PERSONAL TRAINING -TOIMINTAA. Paino: Forssa Print 2019 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Jotta valmentaja voisi kuunnella aidosti yksilön tarpeita ja tavoitteita, ja kannustaa asiakasta liikkumaan, niin hän tarvitsee hyviä ihmissuhdeja vuorovaikutustaitoja. Eri ihmisille PT-toiminnan laatu voi merkitä hieman erilaisia asioita. Siinä tärkeimmät perusteet hieman huumorilla höystettynä sille, miksi en kokenut PT-toimintaa tarvitsevani. Siinä kysytään ”Riittääkö kuvastin kertomaan tarpeeksi kehon rasvoittumisesta?” Juha Hulmi ja Tuomas Rytkönen puolestaan kuvaavat jutussaan, miten näyttöön perustuvan valmennuksen tulisi rakentua kolmelle tärkeälle kulmakivelle: tieteelliseen näyttöön, kokemustietoon ja yksilön tarpeisiin sekä tavoitteisiin. Osallistujia saatiin hienosti yli 600 – osa paikan päälle ja osa livestriimin ääreen. Kaikkien valmennettavien kohdalla eivät välttämättä toimi samat mallit ja metodit. Silloin tapaamme Jyväskylässä Liikuntatieteen päivillä jälleen monipuolisen ja monitieteisen ohjelman ympärillä. Olen ikäni urheillut ja itseäni lenkille käskenyt, Liikunnalla opiskellut, luen Juoksija-lehteä säännöllisen epäsäännöllisesti ja joskus jopa muuta valmennuskirjallisuutta. Tässä lehdessä palaamme päivien tunnelmiin useammassa kiinnostavassa artikkelissa. Ku va : JY U /IN K A R IS SA N E N L iikuntatieteellinen Seura järjesti yhteistyökumppaneineen maaliskuussa Helsingissä Kun totestauspäivät uudella neli päiväisellä mallilla, jolla haettiin vahvaa tieteen ja käy tännön vuoropuhelua. Suunnistuskausikin on avattu, ja olen päässyt nauttimaan hienoista avokalliomaastoista ja kevääseen heräävästä luonnosta. Aiheesta luennoi päivillä James Krieger , jonka esityksen pohjalta Ilkka Heinonen kirjoitti ajatuksia herättävän artikkelin. SANNA PALOMÄKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Sanna Palomäki (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimittaja: Jouko Kokkonen Toimituskunta: Päivi Berg Arto Hautala Ilkka Heinonen Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Timo Ståhl Kannen kuva: Folio RF/Serny Pernebjer Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Tämän kaiken pohjalle valmentaja tarvitsee vankkaa tietotaitoa fyysisen kunnon eri osa-alueiden kehittämisestä
Mirja Hirvensalo, Kaisa Wallinheimo 55 Tasatyöntöä ja sensoreita. Anna-Liisa Ojala 8 Ei pelkkää hyvän kertomusta. Sami Yli-Piipari 21 Kuntoilijan kannattaa valita harjoitusaika ja järjestys tavoitteidensa ja mieltymystensä perusteella. Maria Küüsmaa-Schildt 24 Mitä on näyttöön perustuva kuntotestaus toiminta. Kalervo Ilmanen T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 48 Ku va : JA R I H Ä R K Ö N E N. Niko Kauppinen POHDITTUA 59 Veikkauksen monopolia ei pidetä enää pyhänä. Jouko Kokkonen 57 EMERITUS IHMETTELEE : Koulu ja työmatkat pyöräillen tai jalan – ilmasto kiittää. Taru Lintunen 63 Kansantanssit kuuluvat liikunnan historiaan – myös tutkimuskohteena! Leena Laine 64 Rutiinisuoritus urheiluhistorian alalta. Jari Kanerva 56 Urheilujohtajat eivät enää pääse etiikkaa karkuun. Mikko Salasuo 13 Sukupuoli, ruumiillisuus ja persoonallisuus liikunnanohjaajien työssä. Mikko Salasuo AJASSA 50 Mikaela von Bonsdorff ja Juha Hulmi apulais professoreiksi. Arja Sääkslahti, Donna Niemistö, Kaisa Nevalainen, Arto Laukkanen, Elisa Korhonen, Taija Juutinen-Finni 84 Passiivisesti vietetty ruutuaika ja sen sisäl lölliset muutokset sekä yhteydet fyysiseen aktiivisuuteen 7. 58 OPISKELIJA OUNASTELEE: Naisten jalkapallo kansainvälisen kehitysloikan kynnyksellä. Mikael Fogelholm 44 Huippuurheilun oikeutusta etsimässä: Toimiiko urheilun hyvä kehä. Ville Vesterinen 36 Riittääkö kuvastin kertomaan tarpeeksi kehon rasvoittumisesta. luokalta 9. Riitta-Ilona Hurmerinta 52 Saksan seuratoiminnan pohjana vahva perinne. Timo Ala-Vähälä 20 NÄIN MAAILMALLA: Koululiikuntaa kilpa urheilun varjossa. luokalle. Jouko Kokkonen 60 Kymmenen huomiota liikuntapolitiikasta ja yhdenvertaisuudesta.Toni Piispanen LUETTUA 61 Terveyspsykologian ydin yksissä kansissa. Marja Kokkonen 62 Leimaavan lihavuuspuheen vastaväitteitä. Nelli Lyyra, Mikko Lyyra, Jari Villberg, Pilvikki Heikinaro-Johansson 97 Sport motivation scale mittarin validiteetti korkeakouluopiskelijoilla ja motivaatioprofiili en erot liikuntaaktiivisuudessa, liikuntapalve lujen koetussa tärkeydessä ja käytössä. Pertti Huotari, Matias Aunio, Leevi Paavola, Jouni Kallio 90 Vapaaajan fyysisen aktiivisuuden ja suku puolen yhteys liikuntatunnin kuormittavuu teen yläkouluikäisillä. Jaakko Mursu 43 POLTTOPISTE: Perspektiiviä liikkumiseen Nairobista katsottuna. 50 Urheiluoikeuden yhdistyksen ensimmäinen Lauri Tarasti palkinto Markus Manniselle. Jouko Kokkonen TUTKITTUA 65 Tutkimusuutiset 71 Väitösuutiset 76 TUTKIMUSARTIKKELIT 2018 – OSA III 77 Päiväkotien liikuntaolosuhteiden yhteys lasten motorisiin taitoihin. Ilkka Heinonen 40 Miten ratkaista laihdutuksen ja pysyvän painonhallinnan haasteet. Sanna Palomäki 4 Lätkässä lajiin – jääkiekko nuoren miehen investointina. Pasi Mäenpää, Pasi Koski 53 Personal trainereita ensi kerran yliopistosta. 51 Liikkuva koulu tuonut koulupäiviin lisää liikettä. Jari Lämsä 48 LÄHIKUVASSA: Liikunnan olohuoneessa röhnöttää virtahepo. Tuija Koivunen 17 Selvitys personal training toiminnasta Suomessa työn alla. Jyrki Aho 27 Näyttöön perustuva fysiikkavalmennus: Tutkimustietoa, kokemusta, näkemystä ja yksilöllistä soveltamista. Karoliina Kaasalainen, Juhani Saari 107 Kirjoitusohjeet ja aikataulu 2019 2 PÄÄKIRJOITUS: Kuka tarvitsee personal training toimintaa. Tuomas Rytkönen, Juha Hulmi 31 Matalatehoinen peruskestävyysharjoittelu hakkaa yleensä trendikkään HIITtreenin
4 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: ANNA-LIISA OJALA Lätkässä lajiin jääkiekko nuoren miehen investointina
Voisi keskittyä vain jääkiekon pelaamiseen ja tehdä sillä rahaa. Sen jälkeen hän asettui ideoimaan: ”Mä oisin ihan erilainen ihminen jos en pelais jääkiekkoa. Ensin Henkka pohti naama rutussa ja painokelvottomin sanoin kysymykseni mielekkyyttä ja mitä sillä tarkoitin. Mä oisin jotain; en ees osaa kuvitella.” Hetken päästä hän jatkoi: ”Siis jos mulla ois viis poikaa ja ne haluais pelata lätkää, ni mä antaisin todellaki niiden pelata lätkää.” Kysyin miksi hän niin päätyi ajattelemaan. Jääkiekon noin 36 000 alle 20-vuotiaan lisenssipelaajan harrastaminen ja haaveilu merkitsevät kansantaloudellisestikin paljon, vaikkeivat ne ammattilais kiekkoiluun lopulta johtaisikaan. I stuessamme huoltoaseman kahvilassa, kysyin 18-vuotiaalta jääkiekkoilijapojalta, Henkalta , millaisen tarinan hän haluaisi omasta harrastuksestaan muille kertoa, jos voisi kertoa siitä mitä vaan. Lisäksi Henkka koki, ettei suomalaisen lätkänpelaajan tarvitsisi käydä kouluja, jos osaisi pelata todella hyvin. Mistä junnujääkiekossa on oikein kyse. 5 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Jääkiekkoilijalle intensiivinen harrastaminen ei ole vain urheilua. Jääkiekko on Suomessa niin merkittävä laji, että nuorikin miespelaaja voi kokea olevansa supersankari. Harrastaminen voi johtaa myös ammattiin. Tai riippuu tietty miten Leijonat on pelannu lähiaikoina.” Hän myös kertoi lätkän olevan hänelle ”venttiili”, jolla hän tarkoitti sitä, että kaukalossa saa päästellä ulos energiaa eikä tarvitse miettiä mitään muuta kuin jääkiekkoa, vaikka päivä olisi mennyt jäähallin ulkopuolella miten tahansa. Nuorten jääkiekossa ei ole kyse nuoren suunnasta tarkasteltuna vain urheilulajista, jossa yritetään siirtää viiden kenttäpelaajan voimin mustaa pelivälinettä toisen joukkueen maalivahdin taakse. Tai jossa ollaan fyysiKuva: FOLIO RF/HERO IMAGES RF. Lätkä vaa on Suomessa sellanen laji. Henkka vastasi: ”Jos sä oot lätkänpelaaja Suomessa, ni kaikki kauniit muijat on polvillaa sun eessä ja sä oot moderni supersankari. Harrastus rakentaa myös sosiaalista statusta oman ikäisten joukossa
Nuorten SM-liigajoukkueita, eli A-juniori-ikäisten korkeimman sarjatason joukkueita on Suomessa 18, joista suurin osa toimii ammattilaisjoukkueiden osakeyhtiöiden alaisuudessa. Lätkäjätkien haaveilulla on vaikutusta Suomen talouteen Jääkiekon suosio Suomessa yleisölajina siirtyy myös sen harrastajamääriin, mutta vain poikien kohdalla. Muiden jääkiekkoilijoiden haastatteluissa ilmeni, että treenaamisen myötä tuleva fyysinen kunto ja urheilullinen vartalo sekä itsensä hallinta olivat myös arvossa, kuten tälle ajalle on jääkiekkokulttuurin ulkopuolellakin tyypillistä (Grénman 2019). Bussimatkoilla pysähdytään tankkaamaan ja syömään, ja jäähalleissakin tarjotaan vierasjoukkueelle ruokaa. Samalla saa unohtaa muun maailman siksi aikaa kaukalon ulkopuolelle. Jos laskelmassa huomioitaisiin vielä muut nuorten jääkiekkosarjat korkeimmilla ja alemmilla sarjatasoilla, kasvaisi juniorijääkiekon taloudellinen markkina Pelaajilla oli erilaisia strategioita yhdistää nuoruutta ja urheilijuutta itselleen mielekkäiksi ja siedettäviksi kokonaisuuksiksi, eivätkä nämä strategiat useinkaan noudattaneet valmennusja testausopin kirjallisuuden ihannemalleja tai ideaaleja koulun ja urheilijauran saumattomasta yhdistämisestä.. 6 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 sesti aktiivisia ja kehitetään fyysistä osaamista samalla kun pidetään hauskaa. Pelaajia on näissä joukkueissa yhteensä yli 500, mikä tarkoittaa määrällisesti suurta tarvetta tarvikkeille ja työvoimalle, mutta myös juniorijääkiekon taloudellista merkittävyyttä. Lisäksi jääkiekkotuote myy kansallisestikin hyvin, mikä mahdollistaa ammattilaismarkkinat suomalaisille kotimaassa ja ulkomailla. Joukkueellinen nuorten SM-liigan pelaajia tarvitsee pelimatkoille bussin vähintään kerran viikossa aktiivisella pelikaudella. Haaveilu ja suunnitelmallisuus kohdistuvat aineellisiin ja aineettomiin pääomiin. Pelkästään mailoja kulutetaan Nuorten SM-liigassa miljoonan euron edestä vuodessa. Nämä kaikki maksavat kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Lisäksi ovat jääkiekon puoliammattilaiset Mestissopimuksilla sekä ne reilusti toista sataa suomalaista pelaajaa, jotka pelaavat taloudellisesti erittäin kannattavilla sopimuksilla joko Pohjois-Amerikassa, Venäjällä tai Euroopassa. Tämä sosiaalinen asema on tarjottimella siksi, että yleisö ja media ovat olleet vahvasti kiinnostuneita miesten jääkiekkotapahtumista usean vuosikymmenen ajan. Kuten Henkankin puheesta huoltoaseman kahvilassa voi tulkita, nuorten jääkiekossa on kyse haaveista ja suunnitelmista, joita eletään todeksi ottamalla osaa jääkiekkojoukkueen arkeen hyvin inten siivisesti. Myös jääkiekkovarusteisiin kuluu suuria euromääriä: Pelkästään mailoja nuorten SM-liigajoukkueella kuluu erään joukkueenjohtajan mukaan 200–300 kappaletta vuodessa, eli 250 mailalla ja 200 euron seurahinnalla laskettuna tämä tarkoittaa yhden joukkueen kohdalla 50 000 euroa vuodessa. Jääkiekkoilu antaa siis sitä henkistä hyvinvointia, jossa ihminen saa tehdä jotain itselleen merkityksellistä ja uppoutua hetkeksi vain tähän tekemiseen. Lisäksi jääkiekossa on kyse sosiaalisesta statuksesta oman ikäisten joukossa: huipputason juniorijääkiekko mahdollistaa sellaisen aseman itselle merkityksellisten ihmisten – kuten potentiaalisten tyttöystävien – parissa, mikä tarjoaa valinnanmahdollisuuksia ja arvostusta. Jääkiekko on toiminut välineenä siinä vertailussa, jossa suomalaiset ovat verranneet oman kansakuntansa hyvyyttä entisiin isäntämaihinsa ja muihin itselleen tärkeisiin länsimaihin. Lisäksi jääkiekon myötä nuoren ympärille rakentui sosiaalinen ryhmä, jossa saattoi jakaa oman kiinnostuksen kohteen lisäksi myös nuoruuteen kuuluvia iloja ja huolia: puhua parisuhteista ja irtosuhteista ja kaikesta niihin liittyvästä, rahahuolista, vanhemmista, kaverisuhteista, koulusta, siivoamisesta, syömisestä, juomisesta ja urheilijanurasta. Henkan pohdinnasta voi myös huomata, että jääkiekossa saa toteuttaa itseään ja keskittyä sellaiseen fyysiseen tekemiseen, josta tykkää. 9–15-vuotiaiden poikien keskuudessa jääkiekko on toiseksi yleisin joukkueurheilulaji (Blomqvist, Mononen, Koski & Kokko, 2019). Lisäksi tulevat muut jääkiekkovarusteet noin 30 pelaajalle, jotka aiheuttavat myös tuhansien eurojen sisäänostot joka vuosi. Jo kymmenettä vuotta peräkkäin jääkiekko oli suomalaisten mielestä kiinnostavin urheilulaji Sponsor Insightin (2019) tutkimuksessa, jossa vertailtiin yhteensä 68 eri lajia internetkyselyn avulla. Jos ammattilaisura onnistuisi hyvin, ei jääkiekkoilijan tarvitsisi miettiä ammatin valintaa tai koulunkäyntiä ainakaan hetkeen, sillä ammattijääkiekkoilijoiden palkat voivat olla suomalaisiin keskipalkkoihin verrattuna korkeita – Suomessa jopa 200 000–300 000 euroa vuodessa, ja ulkomailla monta kertaa enemmän. Samalla jääkiekkoilijat oppivat toimimaan ryhmässä ja käsittelemään onnistumisia ja pettymyksiä, minkä he haastatteluissa mainitsivat harrastuksensa positiiviseksi vaikutukseksi. Lajin merkitys on Suomessa niin iso, että nuorikin miespelaaja voi kokea olevansa supersankari ja saavansa imartelevaa huomiota toiselta sukupuolelta. Sama harrastajamäärän suuruus heijastuu myös Suomen talouteen. Lisäksi joukkueet tarvitsevat muita huoltokoneita, -välineitä ja varusteita, kuten teroituskoneita ja niihin kymmeniä laikkoja ja hiomakiviä, satoja teippirullia varusteiden kiinnittämiseen ja mailojen teippaamiseen, kymmeniä juomapulloja, suuria määriä ensiaputarvikkeita, pyykinpesuvälineitä, siivoustarvikkeita, hygieniatarvikkeita, yllättävän paljon kahvia, urhei lujuomaa ja välipalatarvikkeita, pyyhkeitä, verryttelytarvikkeita. Jääkiekon harrastaminen voi johtaa parhaassa tapauk sessa ammattiin, sillä Suomessa pelaa liigasopimuksella kaudella 2018–2019 liki 500 miespelaajaa
Tämä kompensoi perheiden taloudellista investointia lapsensa urheilijauraan. Joukkueellinen kavereita toi kuitenkin turvaa, ja joukkueen viikko-ohjelma loi selkeän rakenteen arkeen. Samalla kuitenkin nuorten SMliigajoukkueiden emo-organisaatiot, eli osakeyhtiöinä toimivat Liiga-joukkueiden organisaatiot tukivat nuorisojoukkuettaan niin vahvasti, ettei harrastaminen maksanut enää tässä vaiheessa jääkiekkoilijan uraa lähellekään niin paljoa kuin vielä edellisessä ikäkausivaiheessa. 7 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 miljooniin – riippumatta siitä, kuka nämä tarvikkeet ja palvelut kulloinkin maksaa. Tämä taas saattoi estää myöhempien opiskelupaikkojen hakemisen ruotsinkielisissä kiintiöissä korkeakouluissa. Muutto oli näin ollen samaan aikaan sekä urahaaveilusta johtuva uhka että mahdollisuus. Muuttamiseen liittyi myös paljon tunteita, joita pojat joutuivat itsenäistyessään käymään läpi. Pieni lupaus mahdollisesta ammattilaisurasta, joka Mestis-joukkueissa pelaamiseen liittyi, antoi kuitenkin riittävää motivaatiota muuttamiselle, jos urheilijanura sitä vaati. Siivoaminen tuntui vieraalta, ruoanlaittoon joutui opettelemaan ja varsinkin ensimmäiset yöt omassa asunnossa olivat outoja. Jääkiekkoilulla, kuten muullakin urheilulla saattaakin olla vaikutusta itsenäistymisikään laajemminkin, vaikka asiaa ei olekaan tiettävästi tutkittu. 15–16-vuotiaana muuttaminen omilleen on jääkiekkoilijoiden parissa aivan normaalia, vaikka keskiarvoikä lapsuudenkodista muuttamiselle Suomessa on 21,9, ja miehet muuttavat yleensä naisia myöhemmin. Sama joukkue, joka muodosti sosiaalisen verkoston kauden aikana, hajosi jollain tavalla jokaisen kauden lopussa, kun osa pojista kasvoi yli sarjan ikärajoista tai siirtyi muista syistä muihin joukkueisiin pelaamaan. Pelaajat saattoivat vaihtaa ruotsinkielisiltä yläasteilta suomenkielisiin lukioihin tai ammattikouluihin, koska uudella paikkakunnalla ei ollut tarjota ruotsinkielistä urheilulinjaa kouluissa. Näin ollen Henkan ja hänen vertaistensa, sekä niiden noin 36 000 muun alle 20-vuotiaan lisenssipelaajan harrastamisella ja haaveilulla on kansantaloudellisesti suuri merkitys, vaikkeivat ne ammattilaiskiekkoiluun lopulta johtaisikaan. (Eurostat 2017). Aiempien tutkimusten mukaan (esim. Lisäksi intensiivisiin harjoitusja pelikalentereihin sitoutuminen aiheutti osalle pelaajista rasitusvammoja ja sairauksia, joista seurasi pahimmillaan useiden kuukausien hoitojaksoja tai jopa urheilijauran lopettaminen. Toisinaan pelaajat myös muuttivat urahaaveidensa perässä paikkakunnille, joissa jääkiekkoura sai nostetta mutta opiskelu-ura ei niinkään. Näistä osa aiheutti harjoittelutaukoa ja osa vaati leikkaushoitoa. ANNA-LIISA OJALA, FT, YTM Project and research specialist Jyväskylän ammattikorkeakoulu Sähköposti: ojala.annaliisa@gmail.com. Sairaana ollessa kukaan ei hoitanut ja seinät saattoivat kaatua kuvainnollisesti päälle, jollei tyttöystävä ollut auttamassa. Urahaaveilun seuraukset lätkäjätkien elämään Henkka, kuten muutkin lätkäjätkät, oli valmis muuttamaan urahaaveidensa perässä Suomen sisällä ja tarvittaessa myös ulkomaille. Pelkästään vuokra saattoi aiheuttaa vanhemmille 600 euron edestä kuukaudessa sellaisia kuluja, joita ei olisi syntynyt nuoren asuessa lapsuudenkodissaan. Samalla nuorisourheilun järjestelmät tietynlaisine organisaatiorakenteineen ja maantieteellisine keskuspaikkoineen ohjailevat nuoria ja heidän perheitään investoimaan harrastamiseen tietyllä lailla, mikä vaikuttaa monella tavalla nuorten tekemiin valintoihin ja mahdollisuuksiin heidän arjessaan. Fyysinen ja henkinen kyvykkyys tuli osoittaa kauden aikana jatkuvasti, mikä tarkoitti jääkiekossa sellaisten fyysisten kamppailutilanteiden sietämistä, joiden seurauksena pelaajat saivat kauden aikana monenlaisia ruhjeita ja vammoja. Samoin nuorten SM-liigasta saatettiin siirtyä koittamaan siipiä aikuisten Mestis-joukkueissa, mikä saattoi kuljettaa nuoria sellaisille paikkakunnille, joissa ei ollut juurikaan opiskelumahdollisuuksia toisen asteen koulutuksen jälkeen. Pelaajilla olikin erilaisia strategioita yhdistää nuoruutta ja urheilijuutta itselleen mielekkäiksi ja siedettäviksi kokonaisuuksiksi, eivätkä nämä strategiat useinkaan noudattaneet valmennusja testausopin kirjallisuuden ihannemalleja tai ideaaleja koulun ja urheilijauran saumattomasta yhdistämisestä. Kova fyysinen rasitus ja henkiset paineet yhdistettyinä kouluopintoihin aiheuttivat myös joillekin pelaajille henkistä ja fyysistä uupumusta sekä ylirasitustilaa, mikä näkyi esimerkiksi unettomuutena. Sorkkila 2018) opiskelun ja urheilemisen aiheuttama uupumus on monelle opiskelevalle urheilijanuorelle arkipäivää. Nuorisourheilu vaikuttaa laajasti ja monimuotoisesti nuoren elämään Nuorten urheilua ja liikuntaa tutkittaessa ja tuettaessa on syytä muistaa, että nuorisourheilu on kulttuuriin sidottua toimintaa, jossa fyysisen toiminnan ympärille muodostuva kokonaisuus määrittää sitä, mitä urheileminen nuorelle antaa ja ottaa. Nuorten ja heidän perheidensä investoinnit nuorisourheilussa kumuloituvat kokonaisuuksiksi, joilla on myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Jääkiekkoilijalle intensiivinen harrastaminen ei ole vain urheilua, vaan siihen kytkeytyy laaja ja arvolatautunut merkitysten maailma, joka vaikuttaa nuoren motivaatioon ja sitoutumiseen urheilijanuralla. Pojat, jotka muutoin olisivat asuneet kotona vielä useamman vuoden, saattoivat muuttaa omilleen varhain, jolloin he tarvitsivat vanhemmiltaan halua ja kykyä tukea taloudellisesti heidän asumistaan, pelaamistaan ja opiskeluaan toisella paikkakunnalla. Tämänkin tutkimuksen viidestä pääosallistujasta kaksi oli muuttanut puolessa välissä teinivuosiaan kotipaikkakunnaltaan toiselle, koska halusi tai tarvitsi uudenlaisen harjoitusympäristön. Muuttaminen ja jääkiekkoon keskittyminen vaatii myös taloudellisia investointeja jääkiekkoilijalta ja hänen perheeltään. Urahaaveet kuljettavat Suomen liigapaikkakunnille joka vuosi myös ulkomaisia nuoria, jotka haluavat testata omia mahdollisuuksiaan yhdessä jääkiekon suurmaista. Lätkäjätkien urahaaveilu aiheutti myös välillisenä seurauksena useille pelaajille fyysisiä vammoja, kun harjoituksiin ja peleihin suhtauduttiin tosissaan ja paikoista kokoonpanoissa taisteltiin läpi kauden
In quest of the optimal self. When are they ready to leave the nest. European Statistics, julkaistu 3.5.2017. 8 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 NÄIN TUTKITTIIN: Etnografiaa lätkäjätkistä T utkimus on osa Suomen Akatemian rahoit tamaa Cold Rush -hanketta, jossa on kolme painopistealuetta: turismi, luonnonvaratalous ja talviurheilu (erityistarkastelussa jääkiekko). Tutkimus: Muut lajit kuroivat kiinni jääkiekon etumatkaa – eSports nousi nuorten miesten suosikkilajiksi. He toivat etnografian ensimmäisenä vuonna mukanaan omat kontaktinsa (perheet, ystävät) ja urheiluorganisaationsa (nuorten SM-liigajoukkueet ja nuorten mestisjoukkueet), joiden kautta tarkastelu laajeni muihin verkostoihin ja kohti nuorisojääkiekon toimintalogiikan laajempaa ymmärtämistä. Väitöskirja. Kokko ja L. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. http://ec.europa.eu/eurostat/en/web/ products-eurostat-news/-/EDN-20170503-1. Eurostat 2017. Cold Rush -hankkeen kansainvälinen tutkimusryhmä (Sari Pietikäinen , Monica Heller , Alexandre Duchêne , Nico Besnier , Susana Narotzky , Anna-Liisa Ojala , Maiju Strömmer ) linjasi jatkuvasti kentällä tapahtuvaa aineistonkeruuta ja katseen kohdistamista. Investointi merkitsi tässä yhteydessä taloudellisia ja elämänvalinnallisia seikkoja, jotka vaikuttavat ihmisten elämänkulkuun ja identiteetteihin. Development of sport and school burnout among student-athletes across the first year of upper secondary school: different methodological perspectives.Väitöskirja. Wellness consumption and lifestyle – a superficial marketing fad or a powerful means for transforming and branding oneself. Jääkiekkoa tarkasteltiin nuoren miehen, hänen perheensä ja jääkiekko-organisaatioiden investointina. Turun yliopiston julkaisuja E 47, Turku. Grénman, M. 2019. Urheilu ja seuraharrastaminen. Sponsor Insight 2019. Teoksessa S. Sorkkila, M. & Kokko, S. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 617. Tämän osatutkimuksen tutkimusmetodina oli etnografia, joka keskittyi viiden 18–20-vuotiaan jääkiekkoilijamiehen ympärille. Liitu-tutkimuksen tuloksia 2018. Lehdistötiedote, viitattu 24.3.2019 sivulta: http://www.sponsorinsight.fi/uploads/1/1/1/0/11102604/sponsor_insight_lehdistötiedote_19_03_2019.pdf.. Tutkimus nojasi vahvasti foucaultlaiseen diskurssintutkimukseen. LÄHTEET: Blomqvist, M., Mononen, K., Koski, P. 2019. 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 1:2019, 49–55. Jyväskylän Yliopisto
Syksyllä 2017 lasten ja nuorten vapaa-ajan harrastaminen kirjattiin puolivälinriihessä hallitusohjelmaan keskeiseksi tavaksi ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä ja lisätä. Tutkimuksen prismana liikunnan harrastamiseen oli liikuntalaki (2015) ja sen lähtökohdista erityisesti tasaarvo ja yhdenvertaisuus. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus on kahden vuoden välein ilmestyvä haastattelututkimus, joka tarkastelee 6–29-vuotiaiden vapaa-aikaa ja siihen liittyviä trendejä. Otanta kattoi kaikki Suomessa asuvat 6–29-vuotiaat. Vuoden 2018 pääteeman oli liikkuminen ja liikunta. Syrjinnän tai epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuvat etenkin yli 15-vuotiaat sekä vähemmistöryhmiin kuuluvat nuoret. Vapaa-aikatutkimus kohdistuu erityisesti kokemustietoon, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi liikunnan tasa-arvoja yhdenvertaisuuskysymysten tutkimiseen. Näkökulman laajentamiseksi vuoden 2018 aineistonkeruun yhteydessä toteutettiin erillinen kysely 7–17-vuotiaiden toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikunnan harrastamisesta. Noin kolmannes lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen vastaajista kertoi kokeneensa näitä harrastuksissaan. 8 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: MIKKO SALASUO Ei pelkkää hyvän kertomusta Kiusaamista, syrjintää ja epäasiallista kohtelua esiintyy varsin paljon lasten ja nuorten liikuntaharrastuksissa. Tutkimuksen toteuttivat yhteistyössä valtion nuorisoneuvosto, valtion liikuntaneuvosto, opetusja kulttuuriministeriö sekä Nuorisotutkimusverkosto. Lasten ja nuorten harrastamiseen liittyvällä kokemustiedolla onkin kysyntää, sillä liikuntapolitiikan tiedontarpeiden ohella vapaa-ajan harrastaminen on noussut tärkeään asemaan myös nuorisopolitiikassa. L asten ja nuorten liikuntaa tutkitaan Suomessa useissa hankkeissa, joiden välille on muodostunut ainakin implisiittisesti tietty työnjako
Sukupuolten tasa-arvosta liikunnassa ja urheilussa löytyy jonkin verran tutkimusta, mutta esimerkiksi syrjintä, kiusaaminen, seksuaalinen häirintä, epäasial linen käyttäytyminen tai epäasialliset valmennustai ohjauskäytännöt on sivuutettu tutkimuksissa lähes täysin. Tämän niin kutsutun ”harrastustakuun” edistämiseen ja seurantaan tarvitaan monipuolista koke mustietoa lasten ja nuorten harrastamisesta. Sillä viitataan Suomessa pitkään vallinneeseen uskoon siitä, että liikunta ja urheilu ovat itseisarvoisesti hyvää kasvatustoimintaa lapsille ja nuorille (mm. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tutkimuksen marginaalissa Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa ovat teemoja, joihin on tutkimuksessa heräilty vasta 2010-luvulla. Hyvän kertomusta mukailevat puhetavat ja tutkimusasetelmat kuitenkin peittävät alleen lasten ja nuorten liikunnan hyvinvointia. Aarresola, Itkonen & Lämsä 2015). Monet lasten ja nuorten liikuntakokemusten kannalta keskeiset näkökulmat ovat loistaneet poissaolollaan tutkimuksissa vuosikymmenten ajan. Huomiot aiemmassa tutkimuksessa sivuutetuista aiheista voidaankin nähdä yleisempänä heijastumana siitä, että ylipäätään liikunnan ja urheilun harrastamista kriittisesti käsittelevät tutkimukset ovat Suomessa harvinaisia. Kritiikitön tapa käsitellä lasten ja nuorten liikuntaan ja urheiluun liittyviä kysymyksiä on liitetty niin sanottuun ”hyvän kertomukseen”. Tutkimustiedon niukkuus nousi esiin jo tämän vuoden Kuva: FOLIO RF/ MASKOT RF. Tällainen legitimaatiopyrkimys on edelleen tunnistettavissa liikunnasta ja urheilusta käytävässä julkisessa keskustelussa, liikunnan harrastamisen käytännöissä ja lukuisissa tutkimuksissa. 9 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Liikunta & Tiede -lehden ensimmäisessä numerossa, jossa Marja Kokkonen (2019) käsitteli sukupuoleen perustuvaa ja seksuaalista häirintää
Päivi Berg ja kumppanit (2016) kirjoittavat sujuvan vaikenemisen kulttuurista seuraavasti: ”Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden loukkauksissa on kyse vakavista ilmiöistä, jotka tapahtuvat päivittäin tuhansien ihmisten, vanhempien, valmentajien ja kasvattajien silmien edessä, mutta joista vaietaan tai ei haluta puhua ääneen, koska ne eivät sovi liikunnan ja urheilun ”hyvän” kertomukseen.” Liikunnan ja urheilun toimialalla ja tutkimuksessa edelleen tunnustettava hyvän kertomus ja positivismi muistuttavat nuorisoalalla ja -tutkimuksessa aina 1970-luvun lopulle saakka vahvana vallinnutta eetosta, jonka perustana oli usko kansallisen nuorisokasvatuksen kaikkivoipaan voimaan. KUVIO 2. Kansallisen nuorisokasvatuksen ”hyvän KUVIO 1. Nuorisokasvatusta ja -työtä pidettiin itseisarvoisesti välttämättöminä kansalaiseksi kasvamisen kannalta. 10 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 ja urheilun harrastamisen pienet ja suuret epäkohdat ja ongelmat – niitä ikään kuin ei ole olemassa eikä niihin siksi tarvitse reagoida. Kokenut liikuntaharrastuksessa kiusaamista, syrjintää tai muuta epäasiallista käytöstä 10–29 v.. Suomalaisessa nuorisotutkimuksessa keskityttiin kritiikittömästi edistämään kansallisen nuorisokasvatuksen ideologisia ihanteita ja käytäntöjä. Kokenut liikuntaharrastuksessa kiusaamista, syrjintää tai muuta epäasiallista käytöstä, 10–29-vuotiaat
Koulun kontekstissa kiusaamiskokemukset vähenevät selvästi iän myötä, sillä lukiolaisista ja ammattioppilaitoksissa opiskelevista nuorista noin 90 prosenttia ei ole kokenut lukuvuoden aikana kiusaamista. Erillisnäytteen kohderyhmänä olivat. Myös ulkonäkönsä – esimerkiksi ihonvärin – erilaiseksi kokevista lapsista ja nuorista lähes 60 prosenttia oli joutunut liikuntatai urheiluharrastuksessa kiusatuksi, syrjityksi tai epäasiallisesti kohdelluksi. KUVIO 3. Karkean vertailun perusteella vaikuttaa siltä, että liikuntaharrastuksissa kiusaamista esiintyy koulua vähemmän aina 15 ikävuoteen saakka, mutta sen jälkeen koulukiusaaminen vähenee selvästi, kun taas kiusaaminen, syrjintä ja epäasiallinen käytös yleistyvät huomattavasti liikuntaja urheiluharrastuksissa. Salasuo & Poikolainen 2016.) Näkymiä hyvän kertomuksen kääntöpuolelta Vaikka Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus ei ole kriittistä sosiaalitieteellistä tutkimusta, poikkeaa tutkimusote ainakin hyvän kertomuksen verran liikuntaa ja urheilua käsittelevien tutkimusten perinteestä. Toimintarajoitteiset lapset ja nuoret kokevat usein kiusaamista ja syrjintää Tutkimusten mukaan noin 15 prosentilla lapsista ja nuorista on jokin vakava toimintarajoite (ks. Näihin kolmeen vähemmistöryhmään itsensä identifioivista lapsista ja nuorista noin joka viides kertoi kokeneensa usein kiusaamista, syrjintää tai epäasiallista käytöstä. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus nousevat molemmissa vapaa-aikatutkimuksen raporteissa esiin muun muassa kiusaamista, syrjintää ja epäasiallista käytöstä koskevissa kysymyksissä. Kysymys esitettiin 7–12-vuotiaiden osalta heidän huoltajilleen. Sama koskee toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikunnan harrastamista koskevaa tutkimusraporttia. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen tulokset eivät ole suoraan verrattavissa koulukiusaamista käsittelevien tutkimusten tuloksiin. Molem missa käsitellään liikunnan harrastamisen tärkeää merkitystä lasten ja nuorten hyvinvoinnissa, mutta uskalletaan myös katsoa hyvän kertomuksen takapuolta (ks. Kanste ym. Kokenut epäasiallista käytöstä 7–17-vuotiaat. Toimintarajoitteiset lapset ja nuoret. Toimintarajoitteiden yhteyttä kiusaamiseen, syrjintään ja epäasialliseen kohteluun tarkasteltiin Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa, mutta paremman käsityksen ilmiön yleisyydestä sai nimenomaan toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikuntaharrastusta selvittäneestä erillisnäytteestä. Alakoululaisista noin kaksi kolmasosaa ja yläkoululaisista noin kolme neljäsosaa ei ole kokenut lukukauden aikana kiusaamista. Tutkimuksen perusotoksessa kiusaamisen, syrjinnän ja epäasiallisen käytöksen kokemista selvitettiin 10–29-vuotiaiden keskuudessa. Viimeisimmän kouluterveyskyselyn tulokset (THL 2017) osoittavat kuitenkin kiusaamisen vähentyneen selvästi. Noin kolmannes vastaajista kertoi kokeneensa liikuntaharrastuksessa joskus tai usein kiusaamista, syrjintää tai epäasiallista käytöstä – pojat hieman tyttöjä yleisemmin (ks. Hyvän kertomus muuttui monikkoon ja sai rinnalleen myös ”huonon kertomuksia”. Yli puolet niistä lapsista ja nuorista, jotka kokivat kuuluvansa johonkin vähemmistöryhmään, kertoivat kokeneensa joskus tai usein kiusaamista tai syrjintää. Berg & Kokkonen 2016). 11 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 kertomus” ja nuorisotutkimus irtaantuivat symbioosistaan 1980-luvulla, kun nuorisokulttuurit ja niiden tutkiminen mursivat tiukasti normitetun nuorisokasvatuksen empiirisen ja ideologisen perustan. Sukupuolivähemmistöön kuuluvista vastaajista lähes 70 prosenttia ja seksuaalivähemmistöön kuuluvista 60 prosenttia oli kokenut kiusaamista, syrjintää tai epäasiallista käytöstä liikuntatai urheiluharrastuksessa. 2017; Ng, Rintala & Saari 2016). Erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret kertoivat kokevansa kiusaamista, syrjintää ja epäasiallista käytöstä selvästi muita yleisemmin (kuvio 2). Kiusaamiskokemukset olivat selvästi yleisempiä yli kuin alle 15-vuotiaiden keskuudessa. kuvio 1). (esim
Hakanen, T., Myllyniemi, S. Kokkonen, M. Vähättelyä ja aliarvioimista oli kokenut lähes jokainen kiusaamisen tai syrjinnän kohteeksi joutunut toimintarajoitteinen lapsi ja nuori. On kuitenkin huolestuttavaa, että vain pintaa raaputtamalla lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun harrastamisen kielteiset puolet nousevat esiin näin vahvasti. 2019a. Helsinki. Pojat kokevat kiusaamista tyttöjä yleisemmin, mutta toimintarajoitteisista tytöistä peräti 13 prosenttia kertoo usein toistuvista kiusaamiskokemuksista. & Saari, A. Finnish Youth Research Society/Network. Liikunta ja urheilu – sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen häirintä. Kouluterveyskyselyn sähköinen tulospalvelu. 53–57. M. Berg, P. 565-584. Salasuo, M. Helsinki. 2019b. THL. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Kasvatus & Aika 9:4, 55–71. Näkökulma 37. LIITU-tutkimuksen tuloksia. Kouluterveyskyselyn tuloksia. Liikunnan ja urheilun yhdenvertaisuuteen on pitkä matka. & Salasuo, M. Alle 13-vuotiaista toimintarajoitteisista lapsista 38 prosenttia kertoi joskus tai usein kokeneensa epäasiallista käytöstä, kun vastaava osuus oli 13–17-vuotiaiden vastauksissa 55 prosenttia. 2019. Berg, P., Kivijärvi, A., Kokkonen, M., Peltola, M. Melkein puolet epäasiallista käytöstä kohdanneista vastaajista kertoi syrjinnästä ohjauksessa tai peliajan saamisessa – siis syrjinnästä aikuisten taholta. Helsinki. & Salasuo, M. Seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluvista lapsista ja nuorista suurin osa on kokenut kiusaamista ja syrjintää liikuntaharrastuksessa ja noin neljännes kokee usein epäasiallista käytöstä. Mitä siitä tiedetään tutkimuksen valossa. OKM, Valtion liikuntaneuvosto, Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusverkosto. https://thl. Vanhemman ikäryhmän vastaajat raportoivat myös selvästi nuorempia yleisemmin usein tapahtuvasta kiusaamisesta, syrjinnästä tai epäasiallisesta käytöksestä. OKM, Valtion liikuntaneuvosto, Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusverkosto. (ks. Kanste, O., Sainio, P., Halme, N. Toimintarajoitteisten nuorten hyvinvointi ja avun saaminen – Toteutuuko yhdenvertaisuus. Kyse on siis suosituimmasta lasten ja nuorten vapaa-ajan harrastuksesta. 12 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 7–17-vuotiaat toimintarajoitteiset lapset ja nuoret. Liikunnasta ja urheilusta käytävässä julkisessa keskustelussa, mutta myös tutkimuksessa, ylikorostuvat liikunnan ja urheilun myönteiset puolet. Hakanen, T., Myllyniemi, S. Urheilun takapuoli. Liikuntaja urheiluharrastuksissa mikä tahansa vähemmistöasema on yhteydessä kiusaamiseen, syrjintään ja epäasiallisen käytöksen kokemiseen. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus sekä tutkimuksen erillisnäyte ovat vain pintaraapaisu liikunnan ja urheilun tasa-arvoja yhdenvertaisuuskysymyksiin. & Poikolainen, J. Kielteisistä ilmiöistä vaietaan tai puhutaan hyvin vähän, vaikka ne koskevat liikuntaa ja urheilua vähintään samassa määrin kuin mitä tahansa muutakin lasten ja nuorten toimintaympäristöä. Toimintakyvyn ja -rajoitteiden yhteydet liikunta-aktiivisuuteen ja paikallaanoloon. Vähemmistöryhmät kohteena muita useammin Noin yhdeksän kymmenestä lapsesta ja nuoresta harrastaa jossain ikävaiheessa vapaa-ajallaan liikuntaa tai urheilua. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto. Oikeus liikkua. & Kokkonen. From Local Cliques to Subcultures and Late Modern Youth. 2016. Poikkeavat polut muuttuvassa urheilussa – rationalisoituvan urheilun nykysosialisaatio nuorten tulkitsemana. Interpretations of Young People’s Group Behavior in Finnish Youth Research. THL. Helsinki. 2016. Takuulla liikuntaa. Teoksessa Hoikkala, T. Tuloksista käy ilmi, että ylipäätään jokin toimintarajoite on yhteydessä kiusaamisen ja epäasiallisen käytöksen kokemiseen. 73–78. Kuten vapaa-aikatutkimuksen perusotoksessa, myös erillisnäytteessä kiusaaminen, syrjintä ja epäasiallisen käytöksen kokeminen korostuivat iän myötä. Helsinki. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/tiedostot/nakokulma37_berg_kivijarvi_kokkonen_peltola_salasuo.pdf (Haettu 2.4.2019). Kyselytutkimus toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikunnan harrastamisesta ja vapaa-ajasta. Nähtäväksi jää, kyetäänkö liikunnan toimialalla näkemään hyvän kertomuksen taakse ja myös aidosti tarttumaan liikunnan ja urheilun kääntöpuolen ilmiöihin. & Nurmi-Koikkalainen, P. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa sekä erillisessä toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun harrastamista käsittelevässä kyselytutkimuksessa yhtenä näkökulmana oli liikuntaharrastuksessa koettu kiusaaminen, syrjintä ja epäasiallinen kohtelu. Melkein puolet epäasiallista käytöstä kohdanneista vastaajista kertoi syrjinnästä ohjauksessa tai peliajan saamisessa – siis syrjinnästä aikuisten taholta.. Myös merkittävä osa toimintarajoitteisista sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvista lapsista ja nuorista kertoo kokeneensa kiusaamista, syrjintää ja epäasiallista käyttäytymistä. Nuorisotutkimusverkosto. On itsestään selvää, että liikunnan ja urheilun harrastamiseen liittyy yhtälailla positiivisia kuin negatiivisia ilmiöitä. Tasaarvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. & Mehtälä, A. (toim.). Valtion liikuntaneuvosto 2016/4. Hakanen, Myllyniemi & Salasuo 2019b.) Noin puolet (kuvio 3) toimintarajoitteisista lapsista ja nuorista kertoo kokeneensa joskus tai usein kiusaamista, syrjintää tai epäasiallista käytöstä liikuntaharrastuksessa. 2017. 2017. Pilkkaamisesta ja ryhmän ulkopuolelle jättämisestä joskus tai usein kertoi lähes 70 prosenttia epäasiallista kohtelua kokeneista. fi/kouluterveyskysely/tulokset (Haettu 2.4.2019). & Karjalainen, M. 2015. Ng, K., Rintala, P. (toim.) The Finnish Youth Research Antology 19992014. Teoksessa Kokko, S. & Salasuo, M. 2016. 2016. Liikunta & Tiede 56:1. MIKKO SALASUO, VTT Vastaava tutkija Nuorisotutkimusverkosto Sähköposti: mikko.salasuo@nuorisotutkimus.fi LÄHTEET: Aarresola, O., Itkonen, H., & Lämsä, J. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa
Ohjaajana toimiminen vaatii työntekijältä paljon. Liikunnanohjaajien toimenkuvat ovat hyvin sukupuolittuneita: ryhmäohjaajat ovat lähes poikkeuksetta naisia, miehet työskentelevät pääosin valmennustehtävissä, kuten personal trainereina. Kuva: FOLIO RF/ASTRAKAN IMAGES RF. Fyysisen osaamisen lisäksi peliin on pantava oma persoona. 13 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: TUIJA KOIVUNEN Sukupuoli, ruumiillisuus ja persoonallisuus liikunnanohjaajien työssä Liikuntapalveluiden ohjaaminen on yksi kasvavista toimialoista
Näistä olen kirjoittanut yksityiskohtaisesti toisaalla (Koivunen 2018). Samaan aikaan henkilöstön ja toimipaikkojen tilastointi sekä työlainsäädäntö erottelevat edelleen työntekijät ja yrittäjät toisistaan erillisiksi ryhmiksi, eivätkä ne tunnista riittävästi tätä työn tekemisen ja teettämisen tavan muutosta. Liikunnanohjaajien työn sukupuolen mukaista eriytymistä (segregaatiota) ei tutkimuksemme mukaan pidetä ongelmana, vaan haastatellut totesivat sen vallitsevana asiantilana. Kolmanneksi työn feminisoituminen viittaa siihen laadulliseen muutokseen, jonka seurauksena uusi työ muistuttaa sekä sisällöltään että ehdoiltaan työtä, joka on ollut naisille tyypillistä. Samaan aikaan työ pirstoutuu osa-aikaisuuksiksi, pätkittyy ja muuttuu tekijänsä henkilökohtaiseksi projektiksi niin, ettei rajaa työn ja ei-työn välille ole aina mahdollista vetää. Esiintyminen ja ruumiin käyttäminen työvälineenä vaativat taitoa ja jatkuvaa refleksiivisyyttä. Yhtäältä naistapaisen työn lisääntyminen ja tällaisten taitojen vaatiminen monessa työssä luovat kysyntää naisille yleisesti tutulle työtavalle ja työn käytännöille. Naisten työt ja miesten työt Liikuntapalvelualan työssä feminisoitumisen käsite auttaa tavoittamaan työn naisenemmistöisyyden sekä osa-aikaisuuden. Toisaalta on esitetty, että naisilta uuden työn taitoja odotetaan automaattisesti, eikä näistä ”luonnollisista” kyvyistä siten palkita naisia. Myös liikuntaja hyvinvointipalveluja tarjoava liiketoiminta on kasvanut huomattavasti. Toki kyse on naisten työksi mielletystä asiakaspalvelualasta. Näitä piirteitä ovat työn subjektivoituminen, tietoistuminen, affektisoituminen ja prekarisoituminen. Toisin sanoen työ kiinnittyy entistä enemmän ja tiukemmin tekijänsä persoonaan, ulkonäköön ja tunteisiin sekä niiden esittämiseen. Henkilöstömäärä on tosin vain karkea, sillä se on saatu yhdistämällä osa-aikai suudet kokoaikaisen henkilöstön määräksi. Uudessa työssä edellytetään jatkuvaa valmiutta, kommunikaatiokykyä, joustavuutta ja palvelualttiutta. Haastateltu liikunnanohjaaja kertoo miesasiakkaan toiveesta saada miehille oma ryhmäliikuntatunti, jossa ei olisi lainkaan naisia. Työtehtävät ja ammatit liikuntapalvelualalla ovat eriytyneet sukupuolittain niin, että naiset työskentelevät pääsääntöisesti ryhmäliikunnan ohjaajina ja miehet erilaisissa valmennustehtävissä, kuten personal trainereina. (Jokinen 2005; Julkunen 2008) Uusi työ pirstaloituu monin tavoin. Työn feminisoituminen viittaa ensinnäkin siihen, että perinteisesti miesenemmistöisillä aloilla ja ammateissa on määrällisesti koko ajan enemmän naisia. Lisäksi kaikkien työsuhteiden niin kutsuttu epätyypillisyys eli esimerkiksi osaja määräaikaisuus on kasvanut, kun aiemmin epätyypillisissä työsuhteissa työskenteli enimmäkseen naisia. Lisäksi yrittäjinä toimivat kuntokeskusten työntekijät puuttuvat laskelmasta. (Adkins & Jokinen 2008; Jokinen 2005; Julkunen 2008) Työn feminisoituminen vaikuttaa sekä naisiin että miehiin. Liikuntapalveluissa asiakkaille tarjotaan tuotteita, joista asiakkaat valitsevat mieluisensa. Tämä tulee erityisen näkyväksi niiden freelancereiden kohdalla, jotka työskentelevät sekä yrittäjinä että palkkatyössä, ja kokoavat toimeentulonsa monista eri lähteistä. Kuitenkaan tarkkaa tietoa ryhmäliikunnan ohjaajien määrästä ja sukupuolijakaumasta ei ole saatavilla. Uusi työ nostaa esiin sukupuolen erityisesti työn feminisoitumisen käsitteen avulla. Sama toive on huomattu aiemmin joogassa, jossa toive miesten liikuntaryhmistä on keskeinen motiivi äijäjoogaja jä. Se koostuu yhä useamman työntekijän kohdalla erilaisten ansaintamuotojen, projektien ja pätkien yhdistämisestä. Vuonna 2015 toimialalla oli 426 yritystä, jotka työllistivät yhteensä 1 800 henkilöä, muun muassa personal trainereita ja liikunnanohjaajia (Kiljunen & Niemistö 2017). Suurin osa kaikista yksityisten liikuntapalvelujen työntekijöistä ja ryhmäliikunnan ohjaajista on naisia, kun taas liikunnanohjaajiksi kouluttautuneet miehet hakeutuvat usein erilaisiin valmennustehtäviin. Alan työhön kuuluu myös se, että asiakkaita patistellaan osallistumaan liikuntaan ja tekemään liikuntasuoritteita. Sukupuolen mukaista eriyttämistä toivottiin myös liikuntaryhmiin. Kaikki haastatellut olivat kuulleet, että mies on joskus ohjannut ryhmäliikuntaa, ja että hän on ollut hyvä ja pidetty ohjaaja. Erityisesti työväenluokkaiset miehet ovat vaikeuksissa työmarkkinoilla, joilla ulkonäön ja käytöksen tulisi ilmentää sulavuutta ja palveluhenkisyyttä (McDowell 2004). Yrityksille on tärkeää, että ohjaajat pystyvät antamaan asiakkaille houkuttelevan vaikutelman yrityksestä. Tätä yleensä naisten hallitsemaa osaamista ei ole kuitenkaan nähty tarpeellisena huomioida palkkauksessa. Kaikki miehet eivät tosin osaa omaksua palvelutyöntekijän olemusta ja toimintatapoja. Kun haastatelluilta kysyttiin, miksi miehet eivät juuri ohjaa ryhmäliikuntaa, toistui vastauksissa miesten huono rytmitaju. 14 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 K untosaliharjoittelusta ja ryhmäliikunnasta on viime vuosikymmenten aikana tullut Suomessa massojen harrastus. Miehet itse toivovat voivansa harrastaa ryhmäliikuntaa miesryhmissä. Yksityisellä liikuntapalvelualalla työskentelevien ryhmäliikunnan ohjaajien on kyettävä välittämään yrityksen imagoa oikeanlaisella esiintymisellään ja omalla ruumiillaan. Toinen keskeinen miesten liikuntakulttuurin ominaisuus on kilpailullisuus. (Aho 2017; Parviainen 2011.) Tässä mielessä naisten ruumiilliseen esittämiseen perustuva työ ja tunnetyö noudattavat työn feminisoitumiseen liitettyä ajatusta siitä, että naisilta ihmissuhdetaitoja edellytetään työssä automaattisesti ja palkkiotta. Niinpä työtä liikuntapalvelualallakin voi hyvällä syyllä kutsua uudeksi työksi. (Parviainen 2011) Uusi työ on käsite, jonka alle on koottu joukko 2000-luvun työelämän ja työn tekemisen piirteitä. Sen sijaan miehet saavat konkreettista arvostusta, kun he omaksuvat naistapaisuutta (Adkins & Jokinen 2008). Työskentely liikuntapalveluissa edellyttää oman persoonan, luovuuden, tunteiden ja ruumiillisuuden käyttämistä osana työn tekemisen arkea. Kuntokeskusten lukuja henkilöstömäärä on viimeisen kymmenen vuoden aika na kaksinkertaistunut. Lisäksi liikunnanohjaajanaisten odotetaan suhtautuvan asiakkaisiin emotionaalisesti lämpimämmin kuin miesohjaajien, joiden on hyväksyttyä pitää naisia suurempaa etäisyyttä asiakkaisiin
Vaikka sukupuolen mukainen eriytyminen voidaan nähdä alaa leimaavana rakenteena, se on myös jatkuvasti uusinnettu käytäntö. 2005. Äijäjooga sukupuolen ja iän neuvottelun kenttänä. & Jokinen, E. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Ojala, H. TUIJA KOIVUNEN, YTT, dosentti Tampereen yliopisto Sähköposti: tuija.koivunen@tuni.fi KIRJALLISUUS Adkins, L. Aho, K.-R. Myös joogassa miehet haluavat omia ryhmiä ja hakeutuvat niihin, koska niissä heidän ei tarvitse vertailla omaa liikkumisen tapaansa ja ruumiillista pystyvyyttään naisten liikkumiseen ja ruumiillisuuteen. Introduction: Gender, living and labour in the fourth shift. Ruumiillisuus ja persoona työssä Ryhmäliikunnan ohjaajien koko olemus ja tekeminen ovat asiakkaiden arvioinnin kohteena etenkin silloin, kun he ohjaavat tunteja. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 176–196. Ei taivu eikä tanssi – naisliikunnanohjaajien käsityksiä miesten ryhmäliikunnasta. Postfeministinen kehopositiivisuus Fit-kuntoilulehdessä ja kuntosaliliikunnan arjessa. 2017. Niiden tavoittaminen tutkimuksen keinoin vaatii kokemusta ja asiantuntemista, sillä sukupuoli on tutkimuskohteena kuin liukas saippuapala, joka lipeää helposti otteesta. Työelämän tutkimus 9 (3), 207–223.. Sukupuolentutkimus 31 (4), 5–16. 2008. Toisaalta persoonallinen tyyli sovitetaan ohjattavaan tuntiin sopivaksi. Liikunnanohjaajien työ on fyysisesti vaativaa ja raskasta, joten heidän on pidettävä hyvää huolta ruumiistaan. Persoonallisuus vaikuttaa tutkimuksemme mukaan myös liikuntapalvelualan ryhmäliikunnan ohjaajan työhön. Liikunnanohjaajien keho työvälineenä ja performatiivisuuden pakko palvelutyössä. Tampere: Vastapaino. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että osa ryhmäliikunnan ohjaajista kieltäytyi ohjaamasta lisensoituja tunteja, koska niihin sisältyy käsikirjoitus ohjaajan käyttämistä repliikeistä, liikkeistä ja toistomääristä, jotka eivät kaikkien ohjaajien mielestä sovi heille (Aho 2017). Ohjaajat korostavat, että heidän pitää syödä riittävästi jaksaakseen, levätä paljon vapaa-ajallaan, ja tunteja ohjatessaan tehdä harjoitukset pienillä painoilla ja fuskata silloin kun sillä ei ole asiakkaiden kannalta väliä. 2011. McDowell, L. Teoksessa Päivi Berg & Marja Kokkonen (toim.) Urheilun takapuoli. Liikunnanohjaajilta edellytetään hyvää fyysistä kuntoa, terveyttä ja liikunnallista ulkonäköä. Redundant Masculinities: Employment Change and White Working Class Youth. 2017. Julkunen, R. Tutkijan mielestä haastateltujen ohjaajien persoonallisten tyylien kuvaukset kuulostivat hyvin samankaltaisilta keskenään, mutta oletettavasti ne eroavat toisistaan käytännössä. Lisäksi liikunnanohjaajia voi nimittää esiintymisammattilaisiksi, sillä he ovat työssään jatkuvasti asiakkaiden katseen alaisina. Vaikka tuntien ohjaaminen voi olla fyysisesti raskasta erityisesti silloin, kun joutuu ohjaamaan useita raskaita tunteja samana päivänä, kertoivat ohjaajat kuinka vaikeaa heidän on olla liikkumatta silloin, kun he ovat esimerkiksi loukkaantuneet tai ovat ylikunnossa. & Niemistö, J. NORA – Nordic Journal of Feminist and Gender Research 16 (3), 138–149. Liikuntapalveluissa sukupuolistavat käytännöt yhdistyvät sukupuolen mukaisiin jakoihin naisten ja miesten välillä. 2016. Monet ohjaavat useita tunteja päivässä, viitenä päivänä viikossa. 15 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 bäjoogaryhmille. Helsinki: Gaudeamus. Kiljunen, M. (Parviainen 2011) Liikuntapalvelualalla korostuu ruumiin jaksaminen ja terveys. Ryhmäliikunnan ohjaajat ovat pääosin nuoria ja hyväkuntoisia, mutta myös he väsyvät työssään. 2018. Kuntosalibisneksessä vain harva yritys on rautaa. Parviainen, J. Työn uusi ruumiillisuus. Sukupuolentutkimus 30 (4), 23–37. Yksi haastateltu totesi, että lisensoiduilla tunneilla ohjaajan persoonallisuudella on vielä suurempi merkitys kuin itse suunnitelluilla tunneilla, koska lisensoiduilla tunneilla ohjaajan persoonallinen tyyli korostuu. Ohjaajat kuvasivat omaa, persoonallista tyyliään ohjata tunteja esimerkiksi sanoilla hassu tai hauska, peruspositiivinen, sensuroimaton, rempseä ja äänekäs tai kertomalla nielaisseensa vitsikirjan. Yleistäen voi sanoa, että vaikka monet uuden työn sukupuolistavat käytännöt ovat tuttuja jo vuosikymmenten ajalta, on uusi työ tuonut muassaan myös uudenlaisia, sukupuoleen perustuvia käytäntöjä. Malden (MA): Blackwell. Ruumis on liikunnanohjaajan tietoinen työväline. Ne muistuttavat siitä, etteivät hyvä kunto ja toimiva ruumis ole itsestäänselvyyksiä. Koivunen, T. Toisaalta nämä tilanteet auttavat heitä pitämään entistä parempaa huolta ruumiistaan. (Ojala 2016) Sukupuolistavat käytännöt vaikuttavat myös ryhmäliikunnan ohjaajien työhön. Uuden työn paradoksit. Sisällöstä riippuen keskeistä on asiakkaiden piiskaaminen jatkamaan, tekemisen tekninen puhtaus tai mukavien mielikuvien ja tunnelman luominen. Jokinen, E. Kukaan haastatelluistamme ei tuonut tällaista kokemusta esiin, vaan monet ohjasivat myös lisensoituja tunteja. Aikuisten arki. Jokainen haastateltu kuvasi jollakin tapaa omaa persoonallista tyyliään ohjata ryhmäliikuntatunteja, vaikka kyseessä olisi lisensoitu tunti. 2008. Keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista. 2004. Haastattelujen perusteella ohjaajan persoonallinen tyyli tuo muun osaamisen lisäksi asiakkaat uudelleen saman ohjaajan tunnille. Vanhemmat ohjaajat siirtyvät usein muihin, fyysisesti kevyempiin tehtäviin. Tieto & Trendit 3/2017
Tutkimuksen toteutus T utkimuksen empiiristä toteutusta leimasi vaikeus tavoittaa tutkittavia. Hanketta johti Tuija Koivunen ja siinä toimivat Katri Otonkorpi-Lehtoranta , Minna Leinonen , Tuula Heiskanen ja Päivi Korvajärvi . Myös työntekijät olivat haluttomia osallistumaan tutkimukseen, koska emme voineet haastatella tuntipalkalla työskenteleviä ohjaajia heidän työajallaan, niin kuin tämän kaltaisissa tutkimuksissa yleensä on tapana. Molemmat yrittäjät ja kaikki ohjaajat olivat naisia. Lopulta hankkeeseen osallistui kaksi yksityistä liikuntapalveluyritystä. Osallistumisesta päättävät saattoivat ajatella, että työelämän tutkijat haluavat etsiä ja löytää alalta epäkohtia. Vuosina 2016–2018 toiminnassa ollut hanke sai rahoituksen Työsuojelurahastosta, ja se toteutettiin Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa. Ensimmäinen yrityksistä kuului kansainväliseen ketjuun, jolla oli useita toimipisteitä Suomessa, mutta jonka toimipisteistä vain yksi osallistui tutkimukseen. Molemmat olivat hyvin menestyviä ja hyvämaineisia työnantajia. Kahden yrittäjän lisäksi töissä oli muutamia tuntiohjaajia. Siinä työskenteli yli kymmenen työntekijää joko työsuhteessa tai laskuttavana liikunnanohjaajana. Sen sijaan kaikki personal trainerit toimivat laskuttavina alihankkijoina. Yrityksen imago kertoi ketterästä ja valtavirrasta poikkeavasta vaihtoehdosta. Tässä yrityksessä teimme neljä haastattelua.. 16 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Uuden työn sukupuolistavat käytännöt ja sopimisen muodot T utkimushankkeessamme Uuden työn sukupuolistavat käytännöt ja sopimisen muodot tarkastelimme ensinnäkin, millaisia vaatimuksia persoonan ja ruumiillisuuden käyttämiseen työntekijöiden ja johdon työhön yrityksissä sisältyy ja miten he käyttävät persoonaansa ja ruumiillisuuttaan työssään. Kolmanneksi, millaisten epävirallisen ja virallisen sopimisen varaan työn teettämisen ja tekemisen käytännöt perustuvat. Hanke keskittyi markkinointiviestintäalalla ja yksityisellä liikuntapalvelualalla toimiviin yrityksiin, niiden johtoon ja työntekijöihin. Pienestä henkilöstömäärästä huolimatta yritys tarjosi laajan palvelukirjon. Kummankin yrityksen omistajat työskentelivät tai olivat vielä hiljattain työskennelleet asiakasrajapinnassa. Toisen yrityksen omisti kaksi nuorta naisyrittäjää. Toimipisteessä työskenteli kymmenkunta liikunnanohjaajaa säännöllisellä kuukausipalkalla, mikä on melko harvinaista liikunta-alalla. Usein törmäsimme kieltäytymiseen jo tässä vaiheessa. Yritys toimii yrittäjävetoisesti franchising-periaatteen mukaan. Tässä yrityksessä teimme seitsemän haastattelua. Toiseksi, millä eri tavoin sukupuoli kytkeytyy näihin käytäntöihin. Syy yritysten haluttomuuteen osallistua tutkimukseen voi juontua myös siitä, että joitakin vuosia sitten mediassa kirjoitettiin liikuntapalvelualan käytännöistä, jotka ovat työlainsäädännön vastaisia tai muuten epäeettisiä. Lähestyimme yrityksiä niiden johtajien tai omistajien kautta
Suuri osa näistä Kuva: FOLIO RF/SERNY PERNEBJER. 17 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: TIMO ALA-VÄHÄLÄ Selvitys personal training -toiminnasta Suomessa työn alla Personal training palvelujen tarjonta ja kysyntä on kasvanut viime vuosikymmeneltä lähtien voimakkaasti. T aloustutkimuksen vuonna 2017 tekemän kyselyn mukaan kolmannes 15–79-vuotiaasta suomalaisista oli kiinnostunut mahdollisuudesta käyttää personal trainerin palveluja. Alan tilanteesta on tekeillä selvitys, jonka alustavien tietojen mukaan personal trainer tehtävissä työskentelee noin 3 000 henkilöä. Selvitystyön vaativuus kertoo liikunta-alan elinkeinotoiminnan tutkimuksen haasteista. myös Alanen 2019, Laakso 2017.) Nyt meneillään olevan selvityksen perusteella Suomessa työskentelee personal trainer tehtävissä karkeasti arvioiden noin 3 000 henkilöä, heistä noin kolmannes Uudellamaalla. (Personal training -katsaus 2018, ks
Alasen (2019) mukaan personal training on ytimeltään opettamista, motivointia ja inspirointia. Arvio on suuruudeltaan samaa luokkaa tai hieman pienempi kuin Suomen kunto ja terveysliikuntakeskusten yhdistyksen (SKY ry) laskelma noin 2000–3000 päätoimisesta PT-ohjaajasta ja heidän lisäkseen alalla toimivista osa-aikaisista ohjaajista. Pois rajataan ne yritykset, jotka keskittyvät aktiiviurheilijoiden lajivalmennukseen. Kuntosaleihin ja kuntosaliketjuihin, joiden toimintakonseptiin sisältyy personal training. Kun 80 prosenttia yritysluettelosta on käyty lävitse, voi arvioida, että 5 000:sta listalla olevasta yrityksestä noin 1 000 tarjoaa personal training -palveluja. Kyse voi olla painonhallinnasta tai laihduttamisesta, terveydellisistä tavoitteista, suorituskyvyn parantamisesta tai ulkonäön muokkaamisesta. Toisaalta asiakkaalla voi olla laajempia taustatavoitteita, kuten hyvinvoinnin ja elämänhallinnan parantaminen. Yritykset työllistävät tyypillisesti (n. Noin kolmannes yrityksistä toimii Uudellamaalla. Yrityksiin, jotka profiloituvat nimenomaan personal trainer palvelujen tarjoajiksi. Listalta puuttuu todennäköisesti yrityksiä tai ammatinharjoittajia, joiden rekisterimerkinöissä ei mainita tätä palvelua, eikä verkosta löydy muuta informaatiota. Palvelun tarjoajat paikannetaan Patenttija rekisterihallituksen yritystietokannasta käymällä lävitse yritykset, jotka kuuluvat luokkiin: Urheilu ja liikuntakoulutus (85 510), Kuntokeskukset (93 139) ja muu urheilutoiminta (93 190). Palvelujen sisällön vaihtelu voi kasvaa, kun tarkasteluun otetaan mukaan yritykset, jotka ovat kaupparekisteriin ilmoittaneet tarjoavansa PT-palveluja, mutta eivät niitä aktiivisesti mainosta. Tiedot on kerätty yrityksiltä, jotka mainostavat toimintaansa verkkosivuillaan tai esimerkiksi Facebookissa. Tarkasteluun otetaan mukaan yritykset, jotka joko rekisteritietojensa, web-sivujensa tai muun internetistä löytyvän tiedon perusteella ilmoittavat tarjoavansa PTpalveluja, yksilövalmennusta tai vastaavia palveluja. Sen vuoksi tekeillä olevassa selvityksessä lähdetään liikkeelle mahdollisimman väljästä määritelmästä. PT-ohjaus henkilökohtaista, suunnitelmallista ja tukee monipuolista liikuntaa. Myös Laakson (2017) tekemän kyselytutkimuksen mukaan noin 30 prosenttia palvelujen tarjoajista toimi pääkaupunkiseudulla, joten molempien lähteiden perusteella toiminta on jossain määrin keskittynyt pääkaupunkiseudulle. 2. Rekisteri ei kuitenkaan kata kaikkia ohjaajia eikä PT-ohjaukselle ole yksiselitteistä määritelmää. 18 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 tarjoaa muitakin liikuntapalveluja tai työskentelee osaaikaisesti, joten alan palveluihin käytettyjen henkilötyövuosien määrä on pienempi. Suomen kuntoja terveysliikuntakeskusten yhdistys SKY ry hallinnoi järjestelmää, jossa PT-ohjaajia kouluttava taho voi hakea auktorisoinnin, ja heidän koulutuksensa läpäissyt henkilö voi kriteerit täytettyään hakeutua auktorisoitujen PT-ohjaajien rekisteriin. Toisaalta ei ole olemassa tietoa siitä, miten laaja ja minkä tyyppinen on alan palveluja tarjoavien yritysten ja ammatinharjoittajien kenttä. Personal trainer -koulutusta tarjoava Trainer4You määrittelee PT-ohjauksen yksilölliseksi, pitkäjänteiseksi, suunnitelmalliseksi, seurannan alaiseksi ja tulokselliseksi terveys-, kuntoja elämäntapa valmennukseksi. Harjoittelu on tavoitteellista, mutta päämäärät vaihtelevat asiakkaan tarpeiden mukaan. Tavoittaako tämän tyyppinen haku kaikki personal trainerit. Todennäköisesti ulkopuolelle jää yksittäisiä ohjaajia, jotka eivät anna yritysrekisteriin asiasta tietoa, eivätkä mainosta toimintaansa omilla web-sivuilla tai esimerkiksi facebookissa. Personal trainer -alan koulutuksesta ja kouluttautuneiden työhönsijoittumisesta on tehty muutamia tutkimuksia ja selvityksiä (Alanen 2019, Laakso 2017, Koskinen 2014). Yrityksistä noin 60 prosentin liikevaihto oli vuonna 2017 alle 200 000 euroa. (Ammattina personal trainer 2.0) Koska alalle voi tulla vapaasti, jokainen toimija voi antaa oman tulkintansa personal training -palveluista. Selvityksen myöhemmässä vaiheessa käydään lävitse, missä määrin yritysten tarjoamat palvelut vastaavat personal training -palveluille annettuja määritelmiä. Kun noin 8 000 ihmistä on saanut jonkin tyyppisen koulutuksen personal training työhön (Personal training katsaus 2018), niin vaikuttaa siltä, että osa koulutetuista menee muihin töihin ja työvoiman vaihtuvuus on melko suurta. Tutkimus on vielä kesken, joten seuraavaksi esiteltävät tulokset ovat alustavia ja tarkentuvat työn kuluessa. Työn kaksi perushaastetta ovat personal training -toiminnan rajaaminen ja toimijoiden paikantaminen. Tätä tutkimusaukkoa paikatakseen Liikuntatieteellinen Seura on käynnistänyt hankkeen, jossa selvitetään palvelujen tarjonnan määrää, alueellista jakaumaa, liikevaihtoa, työllisten määrää sekä liiketoiminnan malleja. Merkittävä osa personal trainereista antaa muutakin liikunnanohjausta, tai muita palveluita, kuten hierontaa, fysioterapiaa, liikuntaryhmien ohjausta, joten PT-toimintaan käytetty henkilötyövuosien määrä on todennäköisesti olennaisesti rekisterin ilmoittamaa työntekijämäärää pienempi. Rekisterissä voi olla myös yrityksiä, jotka ilmoittavat tarjoavansa PT-palveluja, mutta käytännössä keskittyvät johonkin muuhun. 70 %) 2–4 työntekijää, mikä viittaa siihen, että alalla työskentelee noin 3 000 ihmistä. Yritysten liiketoimintamallit voi jakaa kolmeen pääryhmään: 1. Toimijoiden rajaamiselle ei ole yksiselitteistä kriteeristöä, sillä ala ei ole säännelty. Personal trainer on joko palkattu ohjaaja tai työskentelee alihankkijana. Myös Laakson (2017) tutkimuksessa tuli esiin, että enemmistö personal trainereista teki tämän palvelun osalta alle 40 tunnin työviikkoa. Se sisältää ravitsemusja liikuntaohjelmien suunnittelua sekä yhteistä harjoittelua ohjaajan kanssa. 3. Tarkasteluun otettujen yritysten toiminta vastaa artikkelin alussa esitettyjä PT-palvelujen kuvauksia: ohjaukseen sisältyy yleensä lähtötilanteen arviointi (kuntotestaus, kehonkoostumusmittaus, keskustelu/ haastattelu), treeniohjelmien suunnittelu, tavoitteiden. Näillä yrityksillä personal training on osa laajempaa palvelujen palettia. Omalla toiminimellään PT-palveluja tarjoaviin liikunta-alan yrittäjiin, jotka tarjoavat muitakin palveluja, kuten fysioterapiaa tai hierontaa. Esiselvityksenä on alustavasti tarkistettu pienen otoksen (n = 50) avulla, minkä tyyppisiä palveluja PTyrittäjät tarjoavat
Trainer4you. Nuoremmille ikäluokille ja etenkin naisille erilaisten liikuntapalveluiden ostaminen on luonteva osa kuluttamista. Kuntosaliharjoitteluun liittyy usein PT-palveluiden käyttö. Lisäksi tarjolla on mobiiliapplikaatioita ja verkkopalveluja. Personal Trainer -koulutus Suomessa. Henkilökohtaisen ohjauksen määrä vaihtelee sen mukaan, miten tiiviistä yhteisharjoittelusta asiakas on valmis maksamaan. PT-selvitys ajan hermolla Tähän mennessä selvitys on osoittanut, että rekisteritietojen avulla voidaan tehdä karkea arvio toiminnan volyymista. Tilastokeskuksen luvut kertovat, että kuntosaliharjoittelua harrastaa lähes joka neljäs kymmenen vuotta täyttänyt suomalainen. Vastaajien käymään liikunta-alan koulutukseen sisältyi usein sekä ammatillisia tutkintoja liikunta-alan oppilaitoksissa että SKY ry:n auktorisoimien kouluttajien kursseja ravintovalmennuksesta, kuntosaliohjauksesta ja PT-palveluista. Personal Training katsaus 2018. 2017. Yritysten web-sivuja ja muuta mainosmateriaalia analysoimalla on mahdollista selvittää palvelujen sisältöä. Etävalmennuksen rooli näyttäisi vaihtelevan: osa tarjoaa mahdollisuutta säännölliseen viestinvaihtoon puhelimen, sähköpostin tai whatsappin avulla. 2014. Trainer4you. Kerran viikossa salille suuntaa yli 700 000 henkilöä. Liiketoiminnan mallien, alihankintaketjujen luonteen ja personal trainereiden aseman työntekijöinä selvittäminen vaatii haastatteluja tai kyselyjä, jotka on tarkoitus toteuttaa tutkimuksen seuraavassa vaiheessa. Kuntosaliharjoittelu on noussut toiseksi suosituimmaksi omatoimisen liikunnan muodoksi kävelylenkkeilyn jälkeen. Koskinen, S. Kevät 2019. 19 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 määrittäminen ja seuranta sekä ohjatut harjoitukset. Yli viidesosa suomalaisnaisista on liikunta-alan yritysten asiakkaita. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi K untosaliharjoittelu on 2010-luvulla eniten suo sioitaan kasvattanut liikuntamuoto. Liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma. Ammattina personal trainer 2.0. Miesten osuus jää runsaaseen kahdeksaan prosenttiin. Etenkin pienissä yrityksissä toimivat personal trainerit esittelivät yleensä oman liikuntahistoriansa ja koulutuksensa. Tämä selviää toukokuun lopussa julkaistusta Jarmo Mäkisen toimittamasta Aikuisväestön liikunnan harrastaminen, vapaaehtoistyö ja osallistuminen 2018 -tutkimuksesta (KIHU 2019). Salilla käyvien lukumäärä on kasvanut 15 prosenttiyksiköllä vuoden 2002 vapaa-aikatutkimukseen verrattuna.. (https://www.trainer4you.fi/tietopankin-esikatselu). Yksi yritysten tarjoamista palveluista on personal trainer -toiminta, joka on mitä ilmeisimmin voimakkaasti kasvava ala. 2019. Samaa kertoo Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimus 2017. TIMO ALA-VÄHÄLÄ, FM Väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: timo.ala-vahala@jyu.fi KIRJALLISUUS Alanen, M-M. Laakso, K. Personal trainer -selvitys tuokin osaltaan lisävalaistusta liikuntakulttuurin liiketoimintavetoiseen osa-alueeseen. Yritysten asiakasmäärät ovat suurimpia 35–44-vuotiaiden (19,2 %) ja 25–34-vuotiaiden (17,6 %) ikäryhmissä. Liikuntatieteellinen Seura, Helsinki 2014. K O M M E N T T I KIHU:n tutkimuksesta selviää myös, että yritysten tarjoamien liikuntapalveluiden kysyntä on kasvanut selvästi 2010-luvulla. (https://www.trainer4you.fi/tietopankin-esikatselu). Liikuntatieteiden tiedekunta. Employment and working models of Trainer4You graduated personal trainers now and in the future. Jyväskylän yliopisto. Salilla käy KIHU:n tutkimuksen mukaan ainakin kerran vuodessa liki miljoona 15–74-vuotiasta suomalaista. Alalle tulleilla oli taustaa hyvin monen tyyppisessä urheilussa: voimailussa, kestävyyslajeissa, kamppailulajeissa ja esimerkiksi voimistelussa. Personal trainer -koulutus ja ammatti Suomessa. Muutama palvelun tarjoaja korosti verkkovalmennuksen roolia; tapaamisia oli vähemmän ja ne saatettiin hoitaa ryhmävalmennuksena
Kansanterveyden näkökulmasta on valitettavaa, että vain pieni osa oppilaista osallistuu varsinaiseen urheilutoimintaan. Tämä palvelee osaltaan kilpaurheilua ja tavoitetta ammattilaisuudesta, mutta tukee hyvin vähän massojen terveysliikuntaa. Ilta-auringon lämmittäessä mukavasti on kiva kokoontua kannustamaan omaa joukkuetta. Koulujen urheiluohjelma on jaksotettu viisaasti siten, että oppilaat voivat osallistua kahteen–kolmeen urheilulajiin vuoden aikana. On varsin tavanomaista että osa amerikkalaisen jalkapallon pelaajista aloittaa vasta lukio-iässä. Usein urheilujoukkueiden jäsenet saavat vapautuksen liikunnasta, tekevät läksyjä tai treenaavat kuntosalilla. Koululiikunnan yksipuolinen valjastaminen joko kansanterveyden, muiden oppiaineiden tai urheilun tarpeisiin on mielestäni lyhytnäköistä, ja johtaa pitkällä tähtäimellä vain koululiikunnan arvostuksen vähenemiseen. STEM-oppiaineisiin (Science, Technology, English, and Mathematics). Yläkouluja lukiotasolla koululiikunta rinnastetaan vahvasti koulu-urheiluun. Osalla opiskelijoistani on tavoitteena käyttää lukioval. Amerikassa, jossa yksittäisten osavaltioiden autonomia on suuri, pidetään likipitäen kaikkia liittovaltion järjestelmiä tehottomina. Koululiikunnan ja ylipäätään koulutuksen arvostus peilaa kunkin kulttuurin yleistä arvomaailmaa. Tämä suuntaus on johtanut siihen että lahjakkaimmat liikunnanopettajat, jotka eivät halua toimia valmennustehtävissä, haluavat suuntautua alakoulutasolle, jossa ei ole urheilutoimintaa. Amerikkaa on mahdotonta muuttaa, mutta sitä on mahdollista ymmärtää. Tämä poliittinen ilmapiiri ja päätöksenteko on ollut pääsyynä siihen, että Yhdysvalloissa peruskoulutuksen painopiste on viimeisen 20 vuoden aikana siirtynyt ns. Vaikkakin osa amerikkalaisen jalkapallon rooleista on varsin vaativia, suuri osa rooleista on fyysistä voimaa ja urheilullisuutta korostavia ja siten opittavissa vanhemmalla iällä. Esimerkiksi koulumme eteläisessä Georgiassa palkkaavat lukioon, ja usein myös yläkouluihin valmentajia, jotka pystyvät tuottamaan lisä-arvoa koulun urheilujoukkueille. Usein koulutusta valvovat rehtorit vähät välittävät koululiikunnan opetuksesta, jos vain urheilumenestys on odotettua. Suurin osa tulevista liikunnanopettajista haluaa valmistumisensa jälkeen työskennellä ensisijaisesti valmentajina ja toissijaisesti, jos ollenkaan, liikunnanopettajina. Urheilu näkyy myös päivittäisessä arjessani University of Georgiassa. Tämä on puolestaan johtanut osavaltiokohtaisiin supistuksiin, jotka koskevat vaadittavia liikuntatuntimääriä sekä koulupäivän jälkeisiä liikuntakerhoja. Esimerkiksi amerikkalaisen jalkapallon kotipelit yli 90 000 katsojaa vetävällä jalkapallostadionilla ovat olleet loppuunmyytyjä jo vuosikymmenien ajan. SAMI YLI-PIIPARI, PhD Assistant Professor, Department of Kinesiology (Physical Education Programs) University of Georgia Sähköposti: syp@uga.edu N Ä IN M A A IL M A L L A A loitan pian kymmenennen työvuoteni yhdysvaltalaisessa korkeakoulumaailmassa. Vuonna 1785 perustettu University of Georgia on osavaltion ”lippulaivayliopisto” (pääyliopisto), jossa urheilulla on pitkät ja ansioituneet perinteet. Mikään ei maailmassa yhtä varmaa kuin epävarmuus, ja vain tulevaisuus osoittaa miten amerikkalainen koululiikunta vastaa tulevaisuuden haasteisiin. 20 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: SAMI YLI-PIIPARI Koululiikuntaa kilpaurheilun varjossa mennuspestiä askelmana kohti tavoiteltua yliopistotason valmennustyötä, jossa palkat ovat parhaimmillaan päätähuimaavia. Koulujen omat jouk kueet ovat arvostettuja ja niihin kuuluminen tärkeää. Koululiikunta on usein ajanvietettä, jossa oppilaat joko osallistuvat löyhästi johdettuun toimintaan tai tekevät läksyjä liikunnanopettajan ja/tai rehtorin hyväksynnällä. Erityisesti luki ossa (high school) opettajat keskittyvät pääasiassa valmentamiseen ja itse koululiikunnan opettaminen jää helposti toisarvoiseen asemaan. Mielestäni on tärkeää, että koululiikunnan identiteetti kehittyy entisestään, ja koululiikunnan erityisarvoa yksilön kokonaisvaltaisen kehittymisen ja hyvinvoinnin ylläpitäjänä korostetaan. Jalkapallolla on poikien keskuudessa vetoa, sillä jalkapalloilijan statuksen saanut lahjakas urheilija saa usein helpotusta akateemisista velvoitteista. Tämä onkin johtanut siihen, että useat lukiolaiset eivät saa hyvää liikunnanopetusta. Valmentajat/opettajat valmistelevat koulupäivän päättävää harjoitusta, tulevaa peliä tai viettävät aikaa tietokoneillaan. Koulun liikunnanopettajaa ei kutsuta aineopettajien tapaan Ms. Työni keskittyy pääasiassa liikunnanopettajien ja liikunta-ammattilaisten opettamiseen ja siihen liittyvään tutkimukseen. Siinä, missä iso osa suomalaisista arvostaa koulutusta, amerikkalainen koulutusjärjestelmä niin peruskuin yliopistotasolla joutuu taistelemaan olemassaolostaan viikoittain. tai Mr. Johnson vaan Coach Johnson. Varsinkin amerikkalainen jalkapallo käyttää hyväkseen tätä järjestelmää houkutellessaan parhaat ja urheilullisimmat yksilöt joukkueisiinsa. Useilla amerikkalaisilla on sangen romanttinen kuva valmentajista, ja valmentajien uskotaankin olevan tärkeitä henkilöitä lapsen kehityksessä. Kouluviikon kohokohta on useille lukiolaisille perjantai-illan jalkapallotai baseball-peli. Vahvasti polarisoitunut poliittinen järjestelmä on pitänyt yleistä koulutusjärjestelmää, tai paremminkin siihen käytettyjä verovaroja, panttivankinaan jo vuosikymmeniä
21 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: MARIA KÜÜSMAA-SCHILDT Kuntoilijan kannattaa valita harjoitusaika ja -järjestys tavoitteidensa ja mieltymystensä perusteella Aamuvai iltatreeni. Vaikuttaako vuorokaudenaika tai harjoituksen järjestys lopputulokseen. Oleellisia kysymyksiä tavoitteelliselle kuntoilijalle.. Ja pistänkö paukut yhdistelmätreenissä ensin kestävyysvai voimaharjoitteisiin
Perusharjoittelufysiologian pohjalta voi sanoa, että harjoitusvasteet kehittyvät spesifisyysperiaatteen mukaan (se mitä harjoittelee kehittyy eniten). On esitetty, että sekä perifeeriset että keskushermostosta johtuvat mekanismit vaikuttavat voimantuoton vuorokausivaihteluun. Räjähtävän maksimivoiman kehittyminen voi heikentyä myös, vaikka harjoittelufrekvenssiä laskettaisiin 2–3 kertaan viikossa (Häkkinen et al. (Chtourou & Souissi 2012). Toisaalta kestävyysja voimaharjoittelun harjoitusvasteet poikkeavat toisistaan ja voivat olla jopa vastakohtaisia, kun tarkastellaan esimerkiksi maratoonaria ja painonnostajaa. 2008). 2014). Koska vasteet saattavat riippua harjoitteluajankohdasta, on tämä otettava huomioon harjoitussuunnitelmia laadittaessa. Onko edes mahdollista kehittää voimaja kestävyysominaisuuksia samanaikaisesti. Aikaisemman tutkimuksen perusteella voimaja kestävyysharjoittelun yhdistäminen saattaa molekulaaristen adaptaatioiden lisäksi heikentää ensimmäisestä harjoituksesta johtuvan väsymyksen vuoksi mukautumista (adaptaatiota) toiseen harjoitusmuotoon (Murach & Bagley 2016; Fyfe et al. Tavallisilla kuntoilijoilla ajankohta ei vaikuta oleellisesti kestävyysja voimaominaisuuksien kehittymiseen.. Aikaisempien yhdistetyn voimaja kestävyysharjoitteluun liittyvien tutkimusten perusteella häiriövaikutus kohdistuu eniten maksimivoimaan varsinkin, kun harjoittelu frekvenssi (5–6 kertaa viikossa) ja/tai intensiteetti ovat korkeat (Hickson 1980). Harjoittelun aiheuttama lihaskudoksen supistus ja sen ajoitus saattavat vaikuttaa geenien esiintymiseen ja proteiinisynteesiin, jotka ovat tärkeitä lihaksen anabolian ja metabolian kannalta (Schroder & Esser 2013), mikä vaikuttaa lihaksen hypertrofiaan. Kahden harjoittelumuodon välistä yhteensopimattomuutta kutsutaan häiriövaikutukseksi (interference effect). Lisäk si monet urheilulajit vaativat sekä voimaettä kestävyysominaisuuksien kehittämistä samanaikaisesti. Häiriö vaikutusta on pyritty vähentämään mm. Pitkäaikainen iltaharjoittelu taas voi kasvattaa aamuja iltasuorituskyvyn eroa, koska silloin harjoiteltaessa paranee eniten voimantuotto illalla, jolloin se on jo luontaisesti korkeampi (Souissi et al. Tulokset osoittivat, että perusterveillä nuorilla miehillä sekä maksimaalinen isometrinen voima sekä maksimaalinen kestävyyssuorituskyky olivat illalla 4,5 prosenttia ja 1,5 prosenttia paremmat kuin aamulla. Tarkkoja syitä, miksi maksimaalinen fyysinen suorituskyky vaihtelee vuorokauden aikana, ei tunneta. Häiriövaikutus kestävyysja voimaharjoittelun välillä tuli esiin vasta, kun harjoittelujakso oli pitkittynyt yli kolmen kuukauden, ja sekä teho että tiheys olivat nousseet. Vuorokaudenajan vaikutus suorituskykyyn Spesifisten harjoitteluvasteiden lisäksi harjoitusajankohta saattaa vaikuttaa harjoitteluvasteisiin. 2002). Pitkittynyt harjoittelu ei-ihanteellisessa väsymystilassa V+K -ryhmässä heikensi mahdollisesti kestävyysominaisuuksien kehittymistä. vaihtamalla harjoituksen suoritusjärjestystä, jos voimaja kestävyysharjoittelu on yhdistetty samaan harjoituskertaan (Murach & Bagley 2016). Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa valmistuneessa väitöskirjatutkimuksessani havaitsin, että harjoittelujärjestystä kannattaa vaihdella sen mukaan, mitä tavoittelee. Tämä ilmeni myös tutkimuksessamme. Mahdollisesti kestävyysharjoittelu ennen voimaharjoittelua häiritsee adaptaatioita hermolihasjärjestelmässä ja sitä kautta voimantuottoa (Eklund et al. Maksimaalinen kestävyyssuorityskyky parani puolestaan enemmän K+V -ryhmässä verrattuna päinvastaiseen harjoittelujärjestykseen. Näin tapahtuu varsinkin jos toista harjoitusmuotoa suoritetaan pitkään epäoptimaalisessa väsymystilassa. 2015). Kuten monet muut aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, kestävyysja voimaharjoittelun järjestys ei vaikuttanut lihashypertrofiaan (Wilson et al. Keho ei pysty vastamaan molempiin harjoitusmuotoihin samalla tavalla kuin niitä erikseen harjoitettaessa. Useimmiten ihmiset ovat iltaisin vahvempia kuin aamuisin (Sedliak et al. Pitkäaikainen voimaharjoittelu aamuisin saattaa johtaa siihen, että ero aamuja iltasuorituskyvyssä pienenee, koska suurin kehitys voimantuotossa tapahtuu aamulla (Souissi et al. Väitöskirjatutkimukseni perusteella isometrinen maksimivoima ja EMG-aktiivisuus lisääntyivät enemmän V+K -ryhmässä kuin K+V -ryhmässä, vaikka harjoittelufrekvenssi oli alhainen. Yksilötasolla huomattiin kuitenkin isoja eroja. 2002). 2012). Ryhmien väliset erot tulivat esille varsinkin toisen 12-viikkoisen harjoittelujakson aikana, kun harjoitusteho ja -tiheys olivat korkeammat kun ensimmäisen 12 viikon aikana. Tutkittavat suorittivat 2–3 yhdistelmäharjoituskertaa viikossa. 22 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 A jan säästämiseksi kuntoilijat yhdistävät usein kestävyysja voimaharjoittelunsa. Hermostollinen kehittyminen ja lihaksen hypertrofia ovat voimaharjoittelun pääasiallisia vasteita. Osallistujat harjoittelivat 24 viikon interventiojakson aikana suorittaen saman harjoituskerran aikana kestävyysharjoittelun ennen voimaharjoittelua (K+V) tai päinvastaisessa järjestyksessä (V+K). (Nader 2006). Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että vuorokausirytmit vaikuttavat fyysiseen suorituskykyyn (Chtourou & Souissi 2012). Tutkimuksessa koehenkilöinä olivat nuoret perusterveet miehet (n = 52), joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta säännöllisestä ohjatusta harjoittelusta. 2003). Aikaisemmat voimaharjoittelututkimukset ovat Harjoitteluajankohta kannattaa valita omaan päivärytmiin parhaiten sopivaksi
International Journal of Sports Medicine 36 (2), 120–129. Skeletal muscle hypertrophy with concurrent exercise training: contrary evidence for an interference effect. Temporal specificity in adaptations to high-intensity exercise training. Nader, G.A. European Journal of Applied Physiology and Occupational Physiology (2-3), 255–263. Torii, J., Shinkai, S., Hino, S., Kurakawa, Y., Tomita, N. Sedliak, M., Zeman, M., Buzgó, G., Cve ?ka, J., Hamar, D. 2009). 2006). Tavallisilla kuntoilijoilla ajankohta ei vaikuta oleellisesti kestävyysja voimaominaisuuksien kehittymiseen – kehitystä tapahtuu joka tapauksessa, kunhan harjoittelu on riittävän tehokasta. & Bagley, J.R. 2013. 2014. Exercise and Sport Sciences Reviews 41 (4), 224–229. Effect of time-of-day-specific strength training on muscular hypertrophy in men. Mielihyvä ja ajankäytön hallinta Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ajankäytön hallinta ja sisäinen motivaatio ovat tärkeitä pitkäaikaisen harjoitteluun sitoutumisessa (Edmunds et al. Wilson, J.M., Marin, P.J., Rhea, M.R., Wilson, S.M.C., Loenneke, J.P. Journal of Sport Sciences 20 (11), 929–937. Sports Medicine 46 (8), 1029–1039. Sports Medicine 44 (6), 743–762. Hill, D.W., Leifermann, J.A., Lynch, N.A., Dangelmaier, B.S., Burt, S.E. & Esser, K.A. The Journal of Sports Medicine and Physical Fitness 32 (4), 348–352. 1992. Edmunds, J., Ntoumanis, N., & Duda, J.L. Harjoitusvasteet kestävyysharjoitteluun eivät myöskään riipu selkeästi vuorokaudenajasta (Torii et al. Tutkimuksessamme puolet koehenkilöistä suoritti yhdistetyt voimaja kestävyysharjoitukset aina aamutunteina ja puolet aina iltatunteina. 2009. Kestävyysja voimaharjoittelun suoritusjärjestys kannattaa valita sen mukaan, mitä fyysisen suorituskyvyn osa-alueista haluaa kehittää. International Journal of Sports Medicine 29 (3), 217–224. Diurnal variation in maximal and submaximal strength, power and neural activation of leg extensors in men: multiple sampling across two consecutive days. 2012. Schroder, E.A. Circadian rhythms, skeletal muscle molecular clocks, and exercise. MARIA KÜÜSMAA-SCHILDT, LitT Jyväskylän yliopisto Sähköposti: maria.k.schildt@gmail.com LÄHTEET: Murach, K.A. 1998. & Souissi, N. 2016. Jos voimaja kestävyysharjoittelua yhdistetään pitkään, niin harjoituksen ajankohta ja järjestys on valittava kulloistenkin tavoitteiden ja mieltymysten perusteella. et al. Neuromuscular adaptations during concurrent strength and endurance training versus strength training. Souissi, N., Gauthier, A., Sesboüé, B., Larue, J. Concurrent training: a meta-analysis examining interference of aerobic and resistance exercise. et al. Fyfe, J.J., Bishop, D. 2006. Häkkinen, K., Alen, M., Kraemer, W.J., Gorostiaga, E., Izquierdo, M. 2017. Lihaskasvussa ei huomattu ryhmienvälistä eroa ensimmäisen 12 viikon aikana, mutta harjoittelujakson pitkittyessä iltaharjoittelu tuotti paremman tuloksen. et al. Eklund, D., -Pulverenti, T., Bankers, S., Avela, J., Newton, R. & Stepto, N.K. 2017). Chronobiology International 35 (4), 450–464. & Davenne, D. Harjoitteluajankohta kannattaa valita omaan päivärytmiin parhaiten sopivaksi. Kunnon ja terveyden kannalta olisi tärkeä, että ihmiset osallistuisivat harjoitteluun mahdollisimman pitkään. Osallistuminen pitkään yhdistetyn voimaja kestävyysharjoittelujaksoon johti sisäisen motivaation laskuun aamuharjoittelijoilla. Effect of time of day on adaptive response to a 4-week aerobic exercise program. Lisätutkimusta aiheesta kaivataan kuitenkin ennen kuin voidaan antaa suosituksia. 2003. Mitä pidempään fyysinen suoritus kestää, sitä vähemmän on huomattu vuorokaudenajan vaikuttavan tuloksiin (Chtourou & Souissi 2012). Sedliak, M., Finni, T., Cheng, S., Lind, M. et al. 1992; Hill et al. Interference between concurrent resistance and endurance exercise: molecular bases and the role of individual training variables. Iltaharjoittelu puolestaan heikensi ajankäytön hallintaa. Journal of Applied Social Psychology 36 (9), 2240–2265.. A test of selfdetermination theory in the exercise domain. Chtourou, H. Journal of Strength and Conditioning Research 26, 1984–2005. Journal of Strength and Conditioning Research 26 (8), 2293–2307. Harjoittelu aamuisin saattaa pitkään jatkuessaan heikentää nautintoa ja mielihyvää, joita liikunta yleensä tarjoaa. The effects of training at a specific time of day: a review. 2012. 1980.Interference of strength development by simultaneously training for strength and endurance. Iltaharjoittelijat kokivat, että heille ei jäänyt riittävästi aikaa perheelle, ystäville tai muuhun vapaa-ajan toimintaan harjoittelun ohessa. 2008. Morphological, molecular and hormonal adaptations to early morning versus afternoon resistance training. Medicine and Sciences in Sports and Exercise 30 (3), 450–455. Effects of regular training at the same time of day on diurnal fluctuations in muscular performance. 23 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 osoittaneet, että 12-viikkoisen harjoittelujakson jälkeen muutokset reisilihaksen poikkipinta-alassa olivat samanlaiset sekä aamulla että illalla harjoitelleilla (Sedliak et al. Journal of Strength and Conditioning Research 23 (9), 2451–2457. & Häkkinen, K. & Häkkinen, K. 1998). 24-viikkoisen interventiojakson aikana voiman ja kestävyyden maksimaalinen suorituskyky parani molemmissa harjoitteluryhmissä, vaikka kestävyysja voimaharjoittelun suoritusjärjestys aiheuttikin eroja ryhmien välillä. Tämän tutkimuksen perusteella on mahdollista, että pitkäaikainen harjoittelu aamutunteina ei tuota parasta mahdollista lihasten kasvua. Concurrent strength and endurance training: from molecules to man. Medicine and Science in Sports and Exercise 38 (11), 1965–1970. 2002. Sedliak, M., Finni, T., Cheng, S., Haikarainen, T. 2006. European Journal of Applied Physiology 89 (1), 42–52. Aamuharjoittelu tuotti kuitenkin enemmän yksilöiden välisiä eroja tietyissä lihaskasvuun ja metaboliaan liittyvissä signalointireiteissä (Sedliak et al. et al. Hickson, R.C. Neuromuscular adaptations to different modes of combined strength and endurance training. 2015. Yhdistetty voimaja kestävyysharjoittelu sekä aamulla että illalla johti samanlaisiin muutoksiin voimaja kestävyyssuorituskyvyssä
Kuva: FOLIO FR/MATT DUTILE. Pelkkä testaaminen ei kuitenkaan riitä. Kuntotestauksella kartoitetaan fyysisten ominaisuuksien kehittyneisyyttä suhteessa yksilön selviytymiseen eteen tulevista fyysisistä kuormituksista. Asiantunteva ja syvällinen palaute auttaa testattua saavuttamaan liikuntatavoitteensa. Testauksen Näyttöön perustuvassa laadukkaassa kuntotestauksessa asiakas saa tietoa fyysisestä kunnostaan tarpeisiinsa parhaiten sopivien testien pohjalta. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 24 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: JYRKI AHO Laadukas kuntotestaus taipuu moneksi A merican College of Sports Medicine (2000) määrittelee fyysisen kunnon ominaisuuksiksi, joita yksilöllä on tai joita hän hankkii selviytyäkseen fyysisistä suorituksista
2018). MET-arvojen kautta päästään myös kiinni liikunnanaikaiseen energiankulutukseen, mistä saattaa olla hyötyä, jos painonhallinta on yksi liikuntaaktiivisuuden motivaatiotekijöistä. Maksimaaliselle hapenotolle on olemassa myös esimerkiksi Cooper-instituutin julkaisema luokitus, jossa kuntoluokkien määrä ja luokkien väliset raja-arvot eroavat Schwartz & Reiboldin luokituksesta. Tällöin kuntoluokitus voi olla sidoksissa vain ja ainoastaan kyseiseen testiin ja sen toteutustapaan. Näyttö kuntotestauksesta liikunta-aktiivisuuden motivoinnissa vaikuttaa kuitenkin hieman ristiriitaiselta. Maksimaalinen hapenottokyky on hyväksytty hengitysja verenkiertoelimistön suorituskykyä kuvaavaksi Golden Standardiksi, mutta monien muiden fyysisen kunnon ominaisuuksien kohdalla vastaavaa Golden Standardia ei kuitenkaan ole. Aikaisemmin on puhuttu kuntotestauksen motivoivan liikunnan aloittamiseen: ”Kun saat tietoa nykykuntosi tasosta, motivoi se sinua liikkumaan”. Omana pienenä nyanssinaan LTS:n julkaisemaa Fyysisen Kunnon Mittaaminen -kirjaa edeltäneessä LIITE ry:n Kuntotestauksen perusteet -kansiosarja sisälsi maksimaalisen hapenottokyvyn viisiportaisen kuntoluokituksen eri urheilulajeille. Mikä näistä kuntoluokituksista olisi siis suotavin suomalaiselle terveystai kuntoliikkujalle. Vertailukohteena on usein käytetty kullekin testille tai fyysisen kunnon ominaisuudelle luotua kuntoluokitusta. Kun kuntotestejä tekevät suureksi Maratonaikaansa tasolta 4.05 parantamaan pyrkivälle ei riitä keskitasoinen maksimaalisen hapenottokyvyn kuntoluokitus, vaan kuntoluokkatavoitteen täytyy pikemminkin olla sidoksissa tavoiteaikaan.. Tähän saakka vähemmän on korostunut ajatus käyttää kuntotestausta harjoitusohjelman laadinnan perusteena. Tällöin tulee kuitenkin miettiä, mikä on se tavoitetaso, johon kuntotestillä selvitettyä fyysisen kunnon tasoa verrataan. Tällöin kuntoluokitusten ylärajatkin tulevat vastaan helposti varsinkin keski-iän ylittäneillä. Toisaalta kuntotestauksella voidaan seurata vahvuuksien säilymistä samalla kun heikkouksia kehitetään, jolloin puhutaankin jo kuntotestauksen käytöstä fyysisen kunnon seurannassa. Haasteeksi saattaa muodostua harjoitusohjelman luominen muiden fyysisen kunnon osa-alueiden testien perusteella. Mikäli kuntoluokitus on jotenkin sidoksissa esimerkiksi terveyden riskitekijöiden vähenemiseen, onko tämän tason saavuttaminen minimitavoite kullekin testattavalle. al. Saattaisikin olla suotavaa miettiä, mikä on liikkujan oman liikunta-aktiivisuuden motivaatiotaso, ja voiko kuntotestaus ylipäätään olla häntä motivoiva tekijä. Kuntotasolla vaikuttaa kyllä olevan käänteinen yhteys esimerkiksi sairauspoissaoloihin (Vasankari ja Kolu 2018) sekä sydänja verenkiertoelimistön sairauksien riskitekijöihin. Toisaalta maratonaikaansa tasolta 4.05 parantamaan pyrkivälle ei riitä keskitasoinen maksimaalisen hapenottokyvyn kuntoluokitus, vaan kuntoluokkatavoitteen täytyy pikemminkin olla sidoksissa tavoiteaikaan. Ajatuksena on tietenkin heikkouk sien kehittäminen sellaiselle tasolle, etteivät ne rajoittaisi kilpailusuorituskykyä, harjoituskestävyyttä tai harjoitettavuutta. Tällöin pohjana tulee olla jonkinlainen lajianalyysi, tieto, millä tasolla eri ominaisuuksien tulisi kullakin suorituskykytasolla olla. Näin ollen kuntotestausta voisi perustella näihin sekä muihin tiedettyihin terveyshyötyihin viittaamalla. Onko se kaikille yksiselitteisesti keskimääräistä kuntoluokitusta korkeampi taso. Näin kuntotestin tai oikeammin eri kuntotesteistä koostuvan testipatterin avulla pyritään kartoittamaan urheilijan tai kuntoilijan heikkoudet ja vahvuudet. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 25 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 tarkoituksena on selvittää testattavan fyysisen kunnon nykytilaa ja verrataan sitä testattavan itselleen asettamiin, usein liikunnallisiin tavoitteisiin. Mitä testi kertoo suorituskyvystä – ja mitä terveydestä. Kuitenkin maksimaalinen hapenottokyky voidaan helposti muuntaa niin absoluuttiseksi kuin suhteellisiksi MET-arvoiksi, jolloin testattavalle voidaan MET-taulukon avulla suosittaa tehotasoltaan sopivia liikuntamuotoja. Kestävyysominaisuuksien puolella niin sanotut kynnystestit, laktaattitestit ja ventilaatiovasteiden määritys spiroergometrillä ovat antaneet testattavalle tietoa kestävyysharjoittelun tehoalueiden raja-arvoista. Mutta kuntotesti ei kerro, onko testattava terve vai sairas. Jos kuntoluokitusta käytetään testattavan saaman testituloksen vertailukohteena, mikä on tavoiteltava kuntoluokitus. Urheilijoiden ja miksei tavoitteellisesti harjoittelevien kuntoilijoidenkin kohdalla kuntotestausta voidaan käyttää myös suorituskykyprofiilin selvittämisessä. Kyseessä voi olla iso meta-analyysin avulla kerätty väestöotanta, johon pohjautuu maksimaalisen hapenoton määrittelyssä käytetty Schwartz & Reiboldin (1990) luokitus. Vai tarvitaanko kuntotestin lisäksi mahdollisesti joitakin muita motivoivia tekijöitä (Kaasalainen et. Luokitusta käytettäessä tulee kuitenkin olla selvillä, mihin se perustuu, ja miten se on muodostettu. Lisäksi suomalaisesta väestöstä on aikoinaan julkaistu oma maksimaalisen hapenoton kuntoluokitus, ja myös UKK-instituutin kävelytestiin on oma kuntoluokitus. Kuntotestin on todettu sekä innostavan liikkumaan (Kunzova et al 2017) että jäävän motivaattorina alhaiselle tasolle (Høj et al 2018). Kuntotestauksella on joissakin markkinointiyhteyksissä todettu saatavan tietoa myös terveydentilasta. Joitakin voimapuolen toistomaksimitestejä lukuun ottamatta aika harvalla testillä on suora yhteys liikuntaohjelman toistoja kuormamääriin
Palautteen merkitys korostuu, kun ajatellaan, mitä testattavalle jää käteen testistä ja miten testi palvelee hänen liikkumistaan. Aviat Space Environ Med 1990; 61; 3–11). Testin valinnassa tulee huomioida myös turvallisuusnäkökohdat. Hänen pitää pohtia syvällisesti, millaisella motivoivalla liikunnalla testattava saavuttaisi asettamansa liikuntatavoitteet. Testaajalta tai testitulosten tulkitsijalta vaaditaan palautetta muodostaessaan riittävää ja päivitettyä koulutusta, vankkaa ammattitaitoa ja mielellään myös laaja-alaista kokemusta. Eur J Public Health. Jos taas testattava on kiinnostunut saavuttamaan kokonaisvaltaisesti kuntotason, jossa katsotaan terveysriskien jo selvästi pienentyneen, tulee testi valita kartoittamaan kaikkia tarvittavia fyysisen kunnon osa-alueita. Koska testaaja ei tällaisessa tilanteessa ole testattavan valmentaja, tulee testistä antaa vain testaajan oma näkemys suoritus kykyprofiilista. et al. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018. Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. 2018 Oct;39 (1):39-49 Kunzová Š. Jos testattava on epätietoinen, millaisilla syketai vauhtialueilla hänen tulisi harjoitella selviytyäkseen Vätternrundanista, tulee testi valita siten, että polkupyörätai -ergometrikuormituksella saadaan määritettyä hänelle luotettavasti ja olemassa olevien suositusten mukaisesti kehittävään harjoitteluun oikeat sykeja tehotasot. • Testiohjeistus, itse testi, tulosten laskenta, analysointi ja vertailu. Aerobic fitness norms for males and females aged 6 to 75 years: a review. Effect of Primary Preventive Examination with Cardiorespiratory Fitness Test. Testauksen laadun osatekijät Liikuntalääketieteen ja testaustoiminnan edistämisyhdistys LIITE ry laati 1990-luvulla kuntotestauksen kolmiportaisen laatujärjestelmän erikseen sekä urheilijaettä kuntoilijatestauspuolelle. 2017 Jun;25 (2):96–105 Relative risk for CHD or CVD in 8 physical fitness (317,908 person-years of follow-up) and 30 physical activity cohorts (2,286,806 person-years of follow-up) for studies cited in, and subsequent to, the Report of the Surgeon General. Int Q Community Health Educ. Jossakin kulkeekin raja, jolloin siirrytään liikunta-alan kuntotestauksesta terveydenhuollon kliinisen testauksen puolelle. • Asiakkaan vastaanottaminen, esitietojen kerääminen, testitavan, kuormitusmallin ja testauksen turvallisuuden varmistaminen. et al. Cent Eur J Public Health. Tällöin tarvitaan käytännössä jo terveydenhuollon ja liikunta-alan ammattilaisten välistä saumatonta yhteistyötä. Changes in Psychosocial Factors and Physical Activity Among Finnish Working-Age Men in the Adventures of Joe Finn Campaign. Kuntotestin valintaa ohjaavat osittain yllämainitut kuntotestauksen käyttötarkoitukset. et al. Ja vastaavasti, voidaanko kliinisestä kuormituskokeesta antaa potilaalle liikuntaan ohjeistusta, liittämällä kuormituskokeeseen kuntotestaukselle tyypillisiä osatekijöitä. Ainoana poikkeuksena voidaan pitää tilannetta, jossa testattavalla on hänelle omaa yksilöllistä harjoitusohjelmaa tekevä valmentaja. Testaajalta tai testitulosten tulkitsijalta vaaditaan riittävää ja päivitettyä koulutusta, vankkaa ammattitaitoa ja mielellään myös laaja-alaista kokemusta.. Tällöin laatutyö keskittyi henkilökuntaan ja sen koulutukseen, testattavan tervey dentilaan ja testauksen turvallisuuteen, testilaitteisiin ja itse käytettyihin testeihin. • Palaute ja testaajan näkemys harjoittelusta. JYRKI AHO, LitM Liikuntafysiologi Pihlajalinna Dextra Sähköposti: jyrki.aho@pihlajalinna.fi LÄHTEET: Høj K. Tällöin laatutyössä huomio kiinnittyi testaajien ja testattavien ohella myös itse kuntotestauksen palvelutoiminnan kokonaisuuteen. 2018 Feb 1;28 (1):173–179 Kaasalainen K. The effect of cardiorespiratory fitness assessment in preventive health checks: a randomised controlled trial. Vaikka kuntotesti ei ole terveystesti, voitaisiin ehkä miettiä, onko kuntotestiin mahdollista liittää kliinisen testin elementtejä. Schwartz W., Reibold RC. Kuntotestauksen koordinoinnin siirryttyä 2000-luvulla LIITE ry:ltä LTS:lle ilmestyi Kuntotestauksen hyvät käytännöt -suositus ohjaamaan kuntotestaustoiminnan laatua. Tällöin testattavan ongelman ratkaiseminen saattaakin edellyttää esimerkiksi maksimaalista kuormitusta, joka kuitenkin saattaa altistaa esimerkiksi verenpainetaudista kärsivän turhalle terveysriskille. Testitapahtumassa ei ole kyse pelkän testin tekemisestä, vaan testaustoiminnan laatuun sisältyvät myös seuraavat osa-alueet: • Testien markkinointi, asiakkaan tarpeisiin sopivan testin valinta, ajanvaraus ja valmistautumisinfo. Vasankari T. Sopivan kuntotestin valintaa voidaan lähestyä myös ajatuksella ”asiak kaalla tai testattavalla on liikunnassa jokin selvitystä kaipaava seikka, johon kuntotestauksella voidaan antaa vastaus”. Palautteessa tulee huomioida testattavan henkilökohtaiset ominaisuudet ja sen tulee olla yksilöllistä. Koska testattavat ovat niin liikuntatottumuksiltaan, motivaatioltaan kuin fyysiseltä kunnoltaan erilaisia, ei palautteen tule olla mikään yleinen valokopiopalaute. et al. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 26 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 osaksi terveydenhuollon ulkopuoliset, esimerkiksi liikunta-alan koulutuksen saaneet henkilöt, tuntuu terveydentilan kommentointi yksittäisen testin perusteella erittäin huolestuttavalta
Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 27 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: TUOMAS RYTKÖNEN, JUHA HULMI Näyttöön perustuva fysiikkavalmennus: Tutkimustietoa, kokemusta, näkemystä ja yksilöllistä soveltamista Kuva: FOLIO RF/ASTRAKAN IMAGES RF
Tutkimusten kokonaisnäytöstä kohti yksilöllistä fysiikkavalmennusta Valmennusopillinen kokonaistutkimusnäyttö tarjoaa tietoa siitä, miten eri ominaisuuksia on keskimäärin optimaalista kehittää. Liikuntaelimistön rakenteen ja toiminnan ymmärtäminen, lajija tavoiteanalyysi sekä valmennusopillisen kokonaistutkimusnäytön osaaminen ovat tärkeitä. Jos aiot valmistaa hedelmäsalaatin, tulee kaupasta ostaa hedelmiä, eikä vaikkapa juureksia. Poikkeusyksilöidenkin harjoittelu saadaan ajan kanssa raiteilleen, kun harjoittelun suunnittelussa reagoidaan harjoitusvasteisiin, tutkittavan taustaan, tarpeisiin ja haasteisiin. Ilman ymmärrystä kuormitusfysiologisesta ja biomekaanisesta lajianalyysistä on mahdotonta harjoittaa muuta kuin arvaamalla niitä tekijöitä, jotka johtavat kaikkien tavoiteominaisuuksien kehittymiseen. Geeneistä saatava tieto ei kerro urheilijan elämän lukuisista ympäristötekijöistä, jotka tulee huomioida harjoittelun yksilöinnissä. Sama tavoitespesifisyyden periaate pätee urheiluharjoittelun suunnitteluun. Välillä puhutaankin mieluummin “evidence-led” tai “informed-practice” -strategioista. Kokenut valmentaja osaa K äsite ”evidence-based medicine” eli näyttöön perustuva lääketiede nousi käsitteenä pinnalle erityisesti 1990-luvulla. näyttöön perustuvasta fysiikkavalmennuksesta laajempana käsitteenä, jossa näytön ymmärretään olevan muutakin kuin keskiarvoihin tuijottavia satunnaistettuja kaksoissokkokokeita spesifisissä aihealueissa. Mielestämme näyttöön perustuvassa fysiikkavalmennuksessa yhdistyy parhaimmillaan laadukkaista tutkimuksista tehty objektiivinen ja systemaattinen yhteenveto eli kokonaistutkimusnäyttö, vuosien kokemus kovia tuloksia tuottavasta valmennuksesta ja kyky yksilöidä harjoittelu valmennettavan harjoittelutaustaan, lähtötasoon, tavoitteisiin, haasteisiin, harjoitteluresursseihin ja elämäntilanteeseen sopivaksi (Kuvio 1). NPV eli näyttöön perustuva valmennus koostuu kolmesta tärkeästä osa-alueesta. Oman lajin lajianalyysiin voi löytää materiaalia esimerkiksi ilmaisilta www.urheilututkimukset.fi/ -sivuilta. Haasteita kuitenkin on. Tässä voi käyttää yrityksen ja erehdyksen sekä rationaalisen loogisen päättelyn keinoja. Toinen haaste soveltamisessa on se, että tutkimukset tehdään tietyillä kohdejoukoilla, jotka ovat usein, mutteivat onneksi aina, tavoitteellisemman harjoittelun suhteen aloittelijoita. Samoin taito räätälöidä tutkittuun tietoon pohjautuvat harjoitusohjelmat yksilökohtaisesti – käyttämällä hyväksi niin esitietoja harjoitushistoriasta, testausta, rautaista kokemusta, loogista päättelyä kuin yritystä ja erehdystäkin. Alkuperäinen kuva: Lihastohtori II (Fitra 2018). Emme tartu tässä käsiteviidakkoon sen enempää. Tulokset eivät siksi aina ole kovin hyvin sovellettavissa vaikkapa urheilijoihin. Ne käyvät vuoropuhelua kuormitusfysiologisen, biomekaanisen ja valmennusopillisen kokonaistutkimusnäytön kanssa. 28 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Urheilijan kehityksen maksimoinnissa tulee osata yhdistää niin fyysistä, psyykkistä, teknistä kuin taktistakin valmennusta. Se jouduttaa valmennuksen yksilöimistä urheilijan taustatietoihin tutustuessa, testausta tehdessä, harjoitusvasteita tulkitessa sekä urheilijan tuntemuksia kuunnellessa. Nyt termi ”näyttöön perustuva” saa tutkimustiedon lisääntyessä yhä enemmän jalansijaa myös treenija ravintoasioissa. Tässä artikkelissa esitämme ajatuksemme. Näistä ja monista muista syistä evidence-based -strategiaa on myös arvosteltu. Laadukkaan testaamisen avulla sekä perehtymällä syvällisesti urheilijan aiempaan harjoitteluun ja sen tuottamiin tuloksiin voidaan myös jo aloitusvaiheessa yksilöidä monia muuttujia. Ellei niissä pysty antamaan näyttöön perustuvia suosituksia, on syy suosittelijassa, ei tieteessä. Sen seurauksena eri harjoitusmuuttujien suhdetta voidaan rakentaa yksilölliseksi ja optimoida juuri kyseisen valmennettavan kehittyminen sen hetkisessä elämän ja liikuntauran vaiheessa. Ihmisillä tehdyt tutkimukset perustuvat pääosin ryhmien tutkimiseen ja siten yleistyksiin. Uuden valmennettavan kanssa on järkevää aloittaa valmennus keskiarvotutkimustiedon mukaisesta optimista, sillä suurin osa väestöstä on lähellä keskiarvoja, Gaussin käyrän keskellä tai lähellä sitä. Nykyinen tutkimustieto gene tiikasta ei kuitenkaan mahdollista harjoittelun yksi löimistä geenitestien perusteella. Geenit eivät myös kään ole diktaattoreita, jotka automaattisesti ohjaisivat johonkin tiettyyn lopputulokseen. Kun on valmentanut isoa määrää urheilijoita, mutta tehnyt samalla myös tutkimustiedon opiskelun kotiläksynsä, valmentajalle kehittyy rationaalinen pelisilmä. Perintötekijät ovat tärkeä lähtökohta eikä niitten merkitystä tule vähätellä. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 KUVIO 1
Jos kuormitusfysiologisen ja biomekaanisen laji analyysin mukainen valmennusopillinen fysiikkavalmennus unohdetaan, jää valtavasti kehityspotentiaalia hyödyntämättä. Jälkimmäisessäkin auttaa, kun on perustietämys lajin fysiologiasta ja biomekaniikasta sekä psykologista ”silmää”. Luotto tekemiseen tuo harjoittelussa yleisen fysiologisen vaikutuksen lisäksi myös plasebovaikutuksen, jota ei ehkä saa, jos on liian skeptinen kaikelle. Kokonaistutkimusnäyttö tarjoaa siis tärkeää ja käytännön valmennuksessa hyödyllistä keskiarvotutkimustietoa asettamaan raamit kehittävälle fysiikkaharjoittelulle. Samoin hänen tulisi tiedostaa laadukkaan ravinnon, levon ja unen perusteet ja merkitys. Se, että poikkitieteellisesti kokonaistutkimusnäyttöä hyödyntäen optimoidaan fysiikkavalmennus, psyykkinen valmennus, tekninen ja taktinen valmennus on nykyaikaista huippu-urheiluvalmennusta. Vaativa ja läsnä oleva valmennus tukee kehittymistä esimerkiksi voimaharjoittelussa. Tämä on erikoista. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 29 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 tunnistaa yksilöiden joukosta samantyylisen profiilin joukkoja. Koska tiettyjen periaatteiden toteutuessa samaan tavoitteeseen on monta reittiä, sisältää reittien valinta tieteellisrationaalisen osuuden lisäksi myös luovan komponentin. Toisin sanoen humpuukiin ei kannata uskoa, mutta loogisella päättelyllä tehtyyn valmennukseen, joka ei ole ristiriidassa kuormitusfysiologian, biomekaniikan ja valmennusopin kokonaistutkimusnäytön pääperiaatteiden kanssa, kannattaa luottaa. Näyttöön perustava fysiikkavalmentaja pystyy oman tieto-taitopakettinsa pohjalta perustelemaan, mikä tarkoitus tietynlaisilla harjoitteilla tai harjoituksella on. Niinpä urheiluvalmennus on parhaimmillaan yhdistelmä tiedettä, käytännön kokemusta ja luovuutta. Monet urheilijat haluavat tietää, miksi harjoitellaan tietyllä tavalla. Harjoittelututkimusten haaste on myös se, että tutkimukset ovat vain harvoin 2–6 kuukautta pidempiä. Hyvä fysiikkavalmentaja osaa kommunikoida ja luoda motivoivan ympäristön urheilulle. Pätevä fysiikkavalmentaja ymmärtää myös taitoharjoittelun perusperiaatteet. Hyvälle näyttöön perustuvaa valmennusta tekevälle fysiikkavalmentajalle urheiluhenkiset tieteentekijät ovat mentoreita ja sparraajia. Hän tuntee perusteet kehon anatomiasta ainakin tukija liikuntaelimistön osalta. Se on isojen asiakokonaisuuksien sekä yksityiskohtien huomioimisen käytännön taito, jota täytyy treenata, kuten mitä tahansa taitoa. Mustavalkoisen ajattelun sijaan tulee osata ajatella sekä että, eikä joko tai. Arvostettu tiedeviestijä ja tohtori Brad Schoenfeld on sanonut osuvasti: ”Research never tells us what to do; it simply helps guide decision-making”. Urheilussa Harjoittelun ohjelmointi vaatii taitoja, joita pitää erikseen harjoitella. Tieteelliseen ja rationaaliseen maailmankuvaan kuuluu terve skeptisyys ja epävarmuuden kanssa eläminen. Näyttöön perustava fysiikkavalmentaja ymmärtää rajansa. Näyttöön perustava fysiikkavalmentaja ymmärtääkin valmennusprosessin monitieteisenä. Suomessa tuntuu olevan vallalla turhaa vastakkainasettelua liikuntabiologisen fysiikkavalmennuksen ja käyttäytymistieteisiin pohjaavan valmennuksen välil lä. Laadukasta fysiikkavalmennusta tarvitaan ja ihmiskeho on tämänhetkisen tieteellisen paradigman mukaan luonnonlakeja noudattava biologinen organismi. Lisäksi kokeneemman urheilijan harjoittelua ohjelmoitaessa muunnellaan niin valtavaa määrä harjoitusmuuttujia, että kaikkia ohjelmoinnin saloja saadaan tuskin koskaan tieteellisesti tutkittua. Liiallinen usko omaan tietämiseen ja osaamiseen on oppimisen este tai vähintäänkin hidaste. Hän myös inspiroi ja luo valmennettavalleen autonomian tunnetta. Tutkimuksissa monen muuttujan yhtäaikaisessa muuntelussa yksittäisen muuttujan vaikutuksia harjoitusvasteeseen on haastavaa arvioida. Hän verkostoituu erilaisten osaajien kanssa yli lajirajojen ja on sopivalla tavalla nöyrä. Näitä työkaluja käyttäen on mahdollisuus tehdä loogisia päätelmiä arvailujen sijaan. Varsinkin harjoittelun ohjelmointi vaatii taitoja, joita pitää erikseen harjoitella. Samaan aikaan voidaan valmentaa niin ihmistä kuin ihmisen hermolihasjärjestelmää sekä sydänja verenkiertoelimistöä. Lisäksi hän ymmärtää perusperiaatteet ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja elintavoista. Kaikessa ei voi olla asiantuntija ja taitava fysiikkavalmentaja osaa siksi käyttää hyväksi myös ulkopuolisten asiantuntijoiden apua sen sijaan, että tekisi valintoja mututuntumalla. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Mustavalkoisesta monitieteiseen Urheilijan kehittyminen on lähtökohta, mutta näyttöön perustava valmentaja ei näe urheilijaa vain urheilijana. Tämä voi luoda haasteita, koska liiallinen epävarmuus ei ole välttämättä hyväksi tavoitteellisessa tekemisessä. Pelkästään tutkimuskatsauksia lukemalla ei kuitenkaan kasva hyväksi valmentajaksi. Tämä ei onnistu mututuntumalta, vaan se vaatii syvällistä tietoa ja osaamista. Se on isojen asiakokonaisuuksien sekä yksityiskohtien huomioimisen käytännön taito.. Hyvä valmentaja kehittää osaamistaan ja tietämystään vuodesta toiseen ja ottaa oppia omista ja muiden virheistä. Näyttöön perustuvaan fysiikkavalmennukseen kuuluvat myös tuen, inspiraation ja kasvatuksen merkityksen ymmärtäminen ja eettiset periaatteet. Nämä kaikki ovat taitoja, joissa hyödynnetään käyttäytymistieteellistä tutkimusta. Tutkimuksia ja niistä tehtyjä katsauksia ei tulisikaan lukea kuin pyhää kirjaa. Jos aiemmin on vähätelty ihmistieteiden lähestymistapaa, nykyään vastaavasti kuulee väitteitä, että liikuntabiologinen valmennus on vanhanaikaista ja käyttäytymistieteellinen valmennus nykyaikaa
Ja jotta harjoittelu voi olla kuukausien ja vuosien aikajänteellä nousujohteista, harjoittelussa tulee olla riittävästi ärsykkeenvaihtelua. ASKELMERKKEJÄ TULOKSELLISEEN VALMENTAMISEEN • Arvosta niin fyysistä, psyykkistä, teknistä kuin taktista valmennusta, jos haluat maksimoida valmennettavan kehityksen pitkällä aikavälillä. Fitra 2018. • Opiskele ymmärtämään liikuntaelimistön perusrakenne ja -toiminta anatomian, biomekaniikan ja kuormitusfysiologian kokonaistutkimusnäytöstä. Liiallinen mittaaminen ja kikkailu ovat usein merkkejä siitä, että omaan tekemiseen ei luoteta, vaan uskotaan mittaustuloksien kaikkivoipaisuuteen. Tyypillisesti pohjaominaisuudet rakennetaan kuntoon ennen varsinaista jalostusvaihetta, jossa lajisuoritukseen vaikuttava ominaisuusrykelmä puhkeaa kukkaan ja harjoittelu muuttuu yhä lajinomaisemmaksi liikemalleiltaan, lihastyötavoiltaan, nivelkulmiltaan ja voimantuottoajoiltaan. Lihastohtori 2 – Hautaa humpuuki, tutkitulla tiedolla tavoitteisiin. Kehittävän fysiikkaharjoittelun täytyy olla nousujohteista ja tavoitespesifiä. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 30 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 tulokset onneksi puhuvat melko nopeasti puolestaan toimiiko valmennus vai ei. • Ymmärrä pohjaominaisuuksien ja jalostusominaisuuksien välinen vuorovaikutus. Esimerkiksi vuosisuunnitelma on hyvä työkalu pohjaja jalostusominaisuuksien rytmittämisen sekä kehitysja ylläpito-ominaisuuksien harjoittelumäärän ja -intensiteetin sekä sopivan ärsykkeenvaihtelun hallitsemiseen. On ymmärrettävä ne liikemallit, joiden suorituskyvyn kehittämiseksi uusia harjoitusliikkeitä tehdään. Tämä tapahtuu ennen harjoituskauden huipentumaa, jossa päälajin ennätykset paukkuvat ja tuottavat euforista onnistumisen ja pätevyyden tunnetta. • Perehdy aina huolellisesti lajija tavoiteanalyysiin. Lisäksi pitäisi muistaa, että myös isot kuormituksen lait tulevat tutkimustiedosta. Päiväntarkkaa harjoitusohjelmaa ei pitäisi kuitenkaan tehdä muutamaa kuukautta pidemmäksi aikaa, jotta pystytään reagoimaan harjoittelun toimivuuteen. • Ole nöyrä oppimaan uutta, mutta kehittävän harjoittelun kulmakivet opittuasi sopivan itsevarma luomaan systemaattista kehittävää valmennusta ilman tuuliviiri-ilmiötä.. • Yksilöi harjoittelu valmennettavan harjoittelutaustaan, harjoitteluresursseihin, testattuun lähtötasoon ja elämäntilanteeseen. Rytkönen, Tuomas. Esimerkiksi uusien harjoitusliikkeiden keksiminen ja soveltaminen on luovaa työtä, joka vaatii onnistuakseen lajianalyysin biomekaanista ja kuormitusfysiologista ymmärtämistä. Esimerkiksi nopeusvoimalajeihin testaaminen noin 1,5–3 kuukauden välein soveltuu hyvin. Lajiominaisuuskausillakin on kuitenkin tärkeää ylläpitää pohjaominaisuuksia. Tulisi myös tiedostaa, että voimantuoton kehittäminen on lihasryhmäspesifisyyden lisäksi osin spesifiä harjoitetulle lihastyötavalle, liikenopeudelle ja nivelkulmalle. Liiallista muokkailua kesken harjoitusjakson tulisi kuitenkin välttää, koska se johtaa helposti tuuliviirimäiseen treenaamiseen ja harjoittelun punaisen langan katoamiseen. Mittaamisesta ja testaamisesta ei saa kuitenkaan tulla itseisarvo. Sekä urheilijalle että valmentajalle on tärkeää nähdä, että käytetyillä menetelmillä on ollut haluttuja vaikutuksia. Kunkin jakson kehityskohteiden kehittymistä ja ylläpitokohteiden ylläpysymistä pitäisikin seurata säännöllisillä kuntotesteillä. Hyvä valmentaja panostaa isoon kokonaiskuvaan, erottaa olennaisen epäolennaisesta ja osaa lisäksi hioa myös kokonaisuutta tukevat yksityiskohdat kuntoon. Voimavalmentajan käsikirja. Suunnittelua, systemaattisuutta, seurantaa ja luovuutta Tarkka suunnitelma ja systemaattinen treenimuuttujien säätely mahdollistaa parhaiten pitkän aikavälin nousujohteisuuden, nousujohteisuutta tukevan sopivan ärsykkeenvaihtelun ja yksilöinnin tavoitespesifin toteutumisen sekä yleisominaisuus-lajiominaisuusjatkumon rakentamisen. TUOMAS RYTKÖNEN, LitM, Voimaja fysiikkavalmentaja sekä kouluttaja Athletica Valmennus (www.athletica.fi) ja www.tuomasrytkonen.fi Sähköposti: tuomasrytkonen@gmail.com JUHA HULMI, LitT Akatemiatutkija Liikuntafysiologian apulaisprofessori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: juha.hulmi@jyu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajien teoksiin: Hulmi, Juha. Tieteelliseen valmennukseen voikin kuulua monien teknisten apuvälineiden käyttöä: esimerkiksi sykemittarista, videokamerasta ja muutamista muista laitteista on tutkitusti apua tavoitteiden mukaisen harjoittelun tehostamisessa. Lisäksi suunnitelmaa täytyy pystyä muokkaamaan äkillisten elämäntilanteiden, kuten sairasteluiden mukaan. Fiilisten sijaan systemaattisten kuntotestien avulla voidaan objektiivisemmin tarkastella menneen harjoitusjakson onnistumisia ja epäonnistumisia. • Hyödynnä valmennusopillista kokonaistutkimusnäyttöä lähtökohtana siitä, miten kukin ominaisuus keskimäärin kehittyy parhaiten. Luovuus toimii tuloksekkaimmin silloin, kun biomekaaninen ja kuormitusfysiologinen perustietämys on hallussa. Fitra 2019. Säännöllinen testauksen hyödyntäminen auttaa urhei lijaa saavuttamaan tavoitteensa
Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 31 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: VILLE VESTERINEN Matalatehoinen peruskestävyysharjoittelu hakkaa yleensä trendikkään HIIT-treenin Kestävyysharjoittelun perusteet kannattaa nostaa kunniaan myös personal training -alalla. Kuva: CAIA IMAGE RF/RYAN LEES. Kova lyhytkestoinen harjoittelu ei auta kuormittunutta palautumaan työn rasituksista, eikä rakenna pysyvää kuntopohjaa
Vammojen ennaltaehkäisemiseksi on lisäksi tärkeää huomioida, että perussuoritustekniikat olisivat kunnossa. On keskeistä löytää sopivat liikkumisja harjoittelumuodot. Harjoittelun sykerajat voidaan arvioida myös suhteutettuna maksimisykkeeseen, jota esimerkiksi Norjassa käytetään laajasti huippu-urheilijoillakin. Puolustusvoimien tutkimukset varusmiesten kestävyyskunnosta kertovat, että asevelvollisten Coopertulos on heikentynyt 2 700 metristä 2 400 metriin viimeisen 40 vuoden aikana. Voimaharjoittelu tuottaa erittäin positiivisia vaikutuksia ihmisen toimintakykyyn ikään katsomatta. Työssä ja arjessa yhä enemmän kuormittuvalle, yhä huonokuntoisemmalle keskivertokansalaiselle kuormittavien HIIT-harjoitusten tekeminen voi olla viimeinen niitti, joka johtaa uupumukseen tai ylikuormittumiseen. Yksi keskeinen tekijä on monesti kuitenkin unohdettu PT-maailmassa – kestävyysharjoittelu. Kuntoilijoiden omatoiminen sykeseuranta on yleisL iikkumattomuuden yleistyminen, heikentynyt fyysinen kunto, lihavuuden lisääntyminen, univaje ja muiden uniongelmien yleistyminen aiheuttavat kansanterveydelle suuria uhkakuvia. Tavoitteella on suuri vaikutus harjoittelun sisältöön. Sen sijaan matalatehoisella peruskestävyysharjoittelulla monipuolisesti luonnossa toteutettuna voi edistää merkittävästi arjessa jaksamista ja palautumista. Pehmeämmät lajit (pyöräily, uinti, sauvakävely, hiihto) voivat monelle olla parempi vaihtoehto kuin niveliä enemmän kuormittava juoksu. Peruskestävyysharjoittelun yläraja on noin 80 prosenttia maksimisykkeestä, vauhtikestävyysalueen yläraja noin 90 prosenttia maksimisykkeestä ja tämän yläpuolinen alue kuuluu maksimikestävyyden kehittämiseen. Sitä myötä liikkumisesta tulee kevyempää ja se tarjoaa enemmän mielekkäitä ensikokemuksia, mikä on avainasemassa tuomaan säännöllisyyttä liikkumiseen. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 32 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 joittelun alkua. Yksilöllisiä eroja syketasoissa esiintyy riippuen muun muassa harjoittelutaustasta. Lisäksi ravinnolla on suuri merkitys kamppailussa lihavuuden lisääntymistä vastaan, joten kansanterveydenkin kannalta edellä mainituilla tekijöillä on merkittävä rooli. Ja jos ei ole unohdettu, sitä toteutetaan hyvin usein kuntosalilla trendikkäänä, kovatehoisena HIIT-harjoitteluna (high intensity interval training). Kestävyysharjoittelu jaetaan Suomessa perinteisesti kolmeen eri tehoalueeseen; peruskestävyyteen, vauhtikestävyyteen ja maksimikestävyyteen. Millä teholla tulisi liikkua – HIITiä vai hiljaa. Personal training -maailmassa harjoittelu kohdistuu hyvin pitkälti kuntosaliharjoitteluun, kehon muokkaukseen ja ravitsemukseen. Kestävyysharjoittelun onnistumisen kannalta keskeisiä ovat liikunnan määrä, harjoitusteho, harjoittelun annostelu ja ohjelmointi ja harjoitusmuodot. Onko tavoitteena esimerkiksi terveyden tai hyvinvoinnin edistäminen vai suorituskyvyn optimointi. Lisäksi täytyy selvittää, onko harjoittelu turvallista ja terveellistä sekä onko lääkärin tutkimus/kuntotesti tarpeen ennen harLiikkumisesta 80–90 prosenttia tulisi olla peruskestävyysharjoittelua, olipa kyseessä aloitteleva liikkuja tai huippukestävyysurheilija.. Siihen liittyen kannattaa tehdä riskiselvitys Keskinen ym. Ne kohdistuvat pääosin hengitys-, sydänja verenkiertoelimistöön sekä hapen avulla eli aerobisesti tapahtuvaan energiaaineenvaihduntaan. Harjoittelun ensimetreillä on erittäin tärkeää selvittää harjoittelun tavoite, miksi harjoitellaan. Harjoitusalueiden täsmällisin määritys tapahtuu maksimaalisessa hapenoton testissä, jossa tehdään kynnysmääritykset perustuen sykkeen, veren laktaattipitoisuuksien ja hengityskaasujen mittaamiseen. (2018) mukaisesti. Ja ennusteen mukaan sama trendi jatkuu seuraavilla vuosikymmenillä. Harjoitusmuodoista mielekkyyttä Liikunnan harrastamisen alussa on tärkeää saada onnistumisen elämyksiä ja kipinää motivaation ja itsepystyvyyden tunteiden vahvistamiseksi. PT:n osaaminen ja eri liikuntamuotojen tuntemus vaikuttaa tähän suuresti, sillä asiakkaalle sopiva laji ei välttämättä ole sama kuin PT:n oma lempilaji. On hyvä suosia monipuolisia kestävyysharjoitusmuotoja, kuten juoksu, kävely, hölkkä, sauvakävely, pyöräily, hiihto, uinti, soutu tai melonta. Myös PT-maailmassa on herättävä ulkona tapahtuvaan kestävyyspainotteiseen pienryhmäharjoitteluun, jolle on tulevaisuudessa tilausta varmasti entistä enemmän. Kestävyysharjoittelulla on mahdollista saavuttaa elimistössä lukuisia terveysvaikutuksia. Lisäksi on tärkeää huomioida esimerkiksi tukija liikuntaelimistön rajoitteet ja valita lajit sen mukaisesti. Erityisen huolestuttavaa on se, että huonon tuloksen (2 200m) juosseiden osuus on kasvanut räjähdysmäisesti noin 5 prosentista lähes 30 prosenttiin viimeisen 20 vuoden aikana. KIHUn aineiston perusteella harjoittelemattomilla sykerajat ovat keskimäärin matalammalla (noin 77 % ja 90 %) kuin hyväkuntoisilla kestävyysurheilijoilla (noin 82 % ja 92 %)
Peruskestävyysharjoitteluun ei siis päde alkuunkaan voimaharjoittelussa paljon käytetty sanonta ”no pain, no gain”. Harjoittelumäärä säilyi ennallaan ja ainoa muutos oli harjoittelutehon lasku vastamaan todellista peruskestävyystehoa. Kun vauhti kohoaa tasolle, jossa juttelu ei ole mahdollista ilman hienoista puuskuttamista, voi todeta, että peruskestävyysharjoittelun yläraja on löydetty ja peruskestävyysharjoittelu tulee tehdä kyseisen tehon/syketason alapuolella. Borgin RPE-taulukko (kuormitustuntemus) kestävyysharjoittelun tehoalueiden arvioinnissa.. Apuna voi käyttää esimerkiksi Borgin RPE-taulukkoa kuvaamaan kuormitustuntemusta (kuvio 1). Silti kovatehoinen harjoittelu on melko pienessä, tosin tärkeässä, osassa huippujen kokonaisharjoittelua. Elimistö oppi käyttämään happea huomattavasti tehokkaammin energianmuodostuksessa ja välttämään laktaatin kertymistä normaalilla harjoitusvauhdilla, jolloin harjoittelu muuttui kevyemmäksi ja nautinnollisemmaksi. Peruskestävyysalueella kuormitustuntemuksen tulee olla korkeintaan kohtalainen (1–3), vauhtikestävyysalueella melko voimakas tai voimakas (3–6) ja maksimikestävyysalueella hyvin tai erittäin voimakas (7–10). Eli kestävyyskunnon tulee olla selvästi korkeampi kuin nykypäivän varusmiehillä, muutoin suositeltavampi peruskestävyysharjoitusmuoto olisi esimerkiksi kävely, sauvakävely tai pyöräily. HIIT-harjoittelussa ilman happea tapahtuva anaerobinen energiantuotanto nousee suurempaan rooliin, mikä rajoittaa aerobisten vaikutusmekanismien kehittymistä. Peruskestävyysalueella toimii hyvin myös perinteinen neljän P:n sääntö (”Pitää Pystyä Puhumaan Puuskuttamatta”). Vauhtikestävyysharjoittelua kuntoilijoilla voi olla 1–2 kertaa viikossa (noin 10 % harjoittelusta). Juoksijoiden peruskestävyysvauhti kehittyi noin 20 s/km ja perusharjoitteluvauhdin (9 km/h) laktaattitaso laski noin 20 prosenttia ilman harjoittelumäärän lisäämistä. Kestävyysharjoittelusta suurin osa (91 %) oli puolestaan matalatehoista harjoittelua, tehokkaamman (vauhtija maksimikestävyys) kestävyysharjoittelun osuus oli noin yhdeksän prosenttia. Toisaalta monilla kuntoilijoilla kestävyysharjoitukset saattavat olla pelkästään HIIT-harjoittelua voimaharjoittelun lisäksi. Tonnesen ym. Liikkumisesta tulisi olla peruskestävyysharjoittelua ylivoimaisesti eniten, noin 80–90 prosenttia, olipa kyseessä aloitteleva liikkuja tai huippukestävyysurheilija. (2014) tutkimuksen mukaan norjalaisten olympiavoittajien ja maailmanmestareiden vuosittainen harjoittelumäärä maastoja ampumahiihdossa oli noin 800 tuntia, josta yli 90 prosenttia oli kestävyysharjoittelua. Käytännössä Cooper-tuloksen tulee olla vähintään noin 2 700 metriä, jotta on mahdollista juosta peruskestävyysvauhdilla. Helppo keino selvittää asiakkaan peruskestävyysalue on lähteä asiakkaan kanssa esimerkiksi kävelemään hitaasti, pikkuhiljaa vauhtia nostaen ja samalla asiakkaan kanssa jutellen. Kestävyysharjoittelussa ylivoimaisesti suurin haaste on tehdä peruskestävyysharjoittelua oikealla (riittävän matalalla) teholla. Juoksu on yksi suosituimmista kestävyysharjoittelumuodoista, mutta monelle se on liian kuormittavaa peruskestävyysominaisuuksien kehittämiseksi. Vain riittävän matalatehoisella harjoittelulla elimistö oppii tehostamaan hapen hyväksikäyttöä energianmuodostuksessa lisäten muun muassa solujen mitokondrioiden määrää, hiusverisuoniston tiheyttä ja aerobisen energiatuotannon entsyymien aktiivisuutta vaikuttaen muun muassa rasva-aineenvaihdunnan tehostumiseen. Huippu-kestävyysurheilijoilla on kyky sietää kovempia harjoitustehoja kuin heikompikuntoisilla kuntoilijoilla muun muassa paremman palautumiskyvyn takia. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 33 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 tynyt teknologisen kehityksen ja käytettävyydeltään kehittyneiden sykemittareiden myötä, mutta se ei ole välttämätöntä oikean harjoitustehoalueen löytämiseksi. Nimestä KUVIO 1. Vesterisen (2016) tutkimuksessa vuosien kestävyysharjoittelutaustan omaavat kuntojuoksijat harjoittelivat yhdeksän viikkoa kuntotestissä määritetyllä peruskestävyysalueella. Tämä on ristiriidassa HIIT-harjoittelun suurelle suosiolle fitness -maailmassa, sillä HIIT on ollut maailman fitness-trendien kärkipaikoilla jo useampia vuosia
Astorinin tutkimusryhmän (2013) mukaan 12 viikon HIIT-harjoittelu (6–10 x 60s, 3 krt/vko) 80–90 prosentin teholla maksimista paransi yhtä paljon harjoittelemattomien naisten maksimaalista hapenottokykyä kuin kohtalainen harjoitteluteho (MIIT, moderate intensity interval training, 60–80 % maksimista). HIIT-harjoittelullekin on silti hyvät perusteensa, kunhan sen toteutus on tarkoin harkittua. Tehointervalleissa suoritusteho on maksimaalinen ja vetojen pituus on lyhyt (esimerkiksi 4–6 x 30 s, 4–5 min palautuksella). Maksimikestävyysharjoittelua toteutetaan yleisesti intervalleina esim. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 34 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 huolimatta teho ei saa olla erityisen kova ja eikä saa hengästyä erityisen paljoa. Väestötason liikuntasuosituksen mukaan riittävä harjoittelumäärä terveyden kannalta on 150 minuuttia viikossa kohtalaisen tehoista kestävyysliikuntaa tai 75 min rasittavampaa kestävyysharjoittelua yhdistettynä kahteen lihaskuntoa kehittävään harjoitukseen. On todettu, että 90–95 prosentin teho on paras alue kehittämään maksimihapenottokykyä (Helgerud ym. Lyhyemmätkin liikuntapätkät ovat parempia kuin liikkumattomuus, joten arkiaktiivisuudella on suuri rooli terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Rennon reippaasti edeten vauhtikestävyysteho on myös paras tehoalue suoritustekniikoiden opetteluun. riittävä verryttely (vauhtikestävyys-osio) • Kovat kestoharjoitukset 5–45 min, kilpailut • Intervallit, 4–6 x 3–5 min/3–5 min palautuksella • Teho anaerobisesta kynnyksestä ylöspäin, mutta ei maksimi (noin 90–95% HRmax). Maksimikestävyysharjoittelussa teho tulee olla anaerobisen kynnyksen yläpuolella, mutta ei aivan maksimi. Määräintervalleissa vetoja on selvästi suurempi määrä tehon ollessa matalampi (esimerkiksi 2 x 10 x 15–30 s, 1–2 minuutin toistoja 5 minuutin sarjapalautuksella). nousujohteisuus) • Intervallit, esim. HIIT-harjoittelusta tehdyissä tutkimuksissa on saatu hyvin vaikuttavia tuloksia maksimihapenottokyvyn, kestävyyssuorituskyvyn tai muiden terveyttä edistävien muuttujien osalta hyvin pienellä harjoittelumäärällä (esimerkiksi 5 x 60 s, 3 krt/vko). Käytännön kannalta tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, jos ajatellaan liikunnallista elämäntapaa terveyttä edistävänä asiana koko elämän ajan. Ainoa ero ryhmien välillä oli se, että HIIT-ryhmän kehitys oli nopeampaa. Urheiluvalmennuksessa HIIT-harjoittelua (teho yleensä yli 90 % maksimista) on käytetty jo vuosikymmeniä ja perinteisesti HIIT-harjoittelun muotoja ovat edellä mainitun aerobisen maksimikestävyysintervallien lisäksi tehoja määräintervallit. Maksimihapenoton kehittämiseksi vedon mitan olisi hyvä olla vähintään kolme minuuttia. Lisäksi loukkaantumisriskit ovat suuret kuten myös kuormitus etenkin aloittelijoille. HIIT-harjoittelun hyödyt ja haitat HIIT-harjoittelu on viime vuosina ollut erityisessä suosiossa sisältäen monen erityyppisiä harjoituksia. Kuinka paljon pitäisi harjoitella. Maksimikestävyys soveltuu parhaiten hyvän harjoittelutaustan omaaville, eikä siten ole suositeltavaa aloitteleville, joille vauhtikestävyysteho on riittävä kehittämään hengitysja verenkiertoelimistöä. Siirrettäessä yleistä liikuntasuositusta yksilön arkeen Peruskestävyysharjoittelu Vauhtikestävyysharjoittelu Maksimikestävyysharjoittelu • Kehittää mm. rasva-aineenvaihduntaa, lihasten verenkiertoa ja palautumista • Suurin osa harjoittelua (80– 90 %), vähintään 2–3 krt/vko • Harjoituksen kesto 30 min– useita tunteja • Monipuoliset harjoitusmuodot • Ylivoimaisesti suurin haaste on tehdä PK-harjoitukset oikealla teholla! • Kehittää hengitysja verenkiertoelimistöä, väsymyksen vastustuskykyä • Yleensä 1–2 krt/vko/ noin 10 % kokonaisharjoittelumäärästä • Tehokas aika noin 20–60 min + verryttelyt • Kestoharjoitukset 20–60 min (huom. Toisaalta tiedetään, että huippukestävyysurheilijat voivat harjoitella lajista riippuen jopa tuhat tuntia vuodessa (lähes kolme tuntia päivässä), joten ihanteellinen harjoittelumäärä riippuu pitkälti harjoittelutaustasta ja tavoitteista. On toki hyvä muistaa, että jos HIIT-harjoittelu on ainoa kestävyysharjoittelutapa, jota asiakas suostuu tekemään, se on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin liikkumattomuus. 4 x 4 min, 3 minuutin palautuksella. Tutkimukset ovat kuitenkin pääosin lyhyitä (3–12 viikkoa), joten pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole tietoa. Terveyden kannalta on hyvä muistaa, että minimirajaa ei ole vaan kaikki fyysinen aktiivisuus on hyväksi. 5–6 x 5 min., 2–4 x 10 min, 2–4 x 15 min., 3–4 min palautuksella • Tekniikkavauhtiharjoitukset, rentous – helppous • Ei saa hengästyä erityisen paljoa • Kehittää maksimaalista hapellista (aerobista) suorituskykyä jamaksimihapenottokykyä • 0–2 krt/vko tai tehoblokkeina, noin 5 (–10)% harjoittelumäärästä • Harjoituksen tehokkaan ajan kesto 10–45 min • Huom. Hapenoton kehitys tapahtui ensimmäisen 9 viikon aikana verrattuna MIIT-ryhmään, joka saavutti saman tason 12 viikossa. 2007, Seiler ym. 2013)
Tällöin harjoittelun ohjelmoinnin kannalta keskeisiksi tekijöiksi nousee rytmittäminen kuormituksen ja palautumisen säätelyn ja haluttujen ominaisuuksien kehittämisen suhteen. Uskallus rikkoa harjoitusrutiineja 6. Kuormituksen kasvaessa on huomioitava, että rasitusta ei aiheuta ainoastaan harjoittelu vaan sitä voivat osaltaan lisätä useat eri teki jät arjessa, kuten opiskelu, työ tai sosiaaliset suhteet (kuvio 3). Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 35 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 on hyvä muistaa, että harjoittelemattomalle yleinen liikuntasuositus ei toimi harjoitteluohjelmana, vaan se voi toimia hyvänä tavoitteena, jota kohti tulee edetä maltillisesti. PLoS One 9, e101796. uni, ravinto) saattavat myös olla syynä kuormittumisen ja palautumisen suhteen epätasapainoon. Zatsiorsky, V. KISS(Keep it simple, stupid!). Medicine and Science in Sports and Exercise, 39, 665–671 Keskinen, K. Tonnesen, E. Champaign, IL: Human Kinetics. Alkuun turvallisuus, mielekkäät kokemukset ja harjoitusmuodot 2. The road to gold: Training and peaking characteristics in the year prior to a gold medal endurance performance. ym. 2014. Säännöllisyys ja arkiaktiivisuus 3. Fyysisen kunnon mittaaminen – käsija oppikirja kuntotestaajille. Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja. Vesterinen, V. 1998. Siihen voidaan vaikuttaa säätelemällä harjoitustapaa, kestoa, tehoa ja harjoitustiheyttä. Tämän takia harjoittelu tulee aina soveltaa muuhun elämään sopivaksi. Aloittelijan kannattaa lisätä aktiivisuuden ja liikkumisen määrää asteittain lisäämällä harjoitusten kestoa ja kertoja viikossa kohti terveysliikuntasuosituksia ja tarvittaessa myöhemmin lisätä harjoitustehoa. Harjoittelun pitkäaikaisen tuottavuuden kannalta on tärkeää, että sitä annostellaan sopivasti, kuormitus on nousujohteista ja harjoitusärsykkeet ovat monipuolisia. Liikuntatieteellinen seura. Pääasiassa matalatehoista peruskestävyysharjoittelua, 1–2 krt/vko vauhtikestävyys harjoitus 4. Harjoittelun annostelun (kuormitus-lepo) vaikutus harjoittelun tuottavuuteen. (Mukailtu Zatsiorsky & Kraemer 2006) KUVIO 3. Studies in Sport, Physical Education and Health, 248. Harjoitteluohjelmissa huomioitava arjen muu kuormitus Jos harjoittelua on määrällisesti paljon ja se on kovatehoista, niin sen kokonaiskuormitus on suuri. VILLE VESTERINEN, LitT Urheilufysiologian asiantuntija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: ville.vesterinen@kihu.fi LÄHTEET: Borg, G. Harjoittelumäärä tuleekin olla yksilöllinen riippuen harjoittelutaustasta, tavoitteista ja ajankäyttömahdollisuudesta. Borg’s Perceived Exertion And Pain Scales. Kestävyysharjoittelun kulmakiviä: 1. Nousujohteinen ja maltillinen eteneminen (Ensin lisää määrää, sitten tehoa (HIIT ei ole välttämätöntä, mutta maksimihapenottoa kehittävää hyvän harjoittelutaustan omaaville) 5. Palautumisen haasteet ja ongelmat (esim. 2007. 2018. 2006. Toisaalta tavoitteellisesti harjoittelevalle liikuntasuosituksen täyttäminen ei välttämättä edes riitä säilyttämään nykyistä suorituskykyä. Champaign, IL: Human Kinetics. Predicting and Monitoring Individual Endurance Training Adaptation and Individualizing Training Prescription with Endurance Performance, Cardiac Autonomic Regulation and Neuromuscular Performance. ym. ym. KUVIO 2. 2016. Ylikuormitusteorian mukaan harjoittelun vaikuttavuus perustuu harjoittelun kuormittavuuden ja levon säätelyyn (kuvio 2). Kuormituksen ja levon säätely (rytmitys) ja soveltaminen muuhun elämään sopivaksi 7. Kuormittumiseen ja palautumiseen vaikuttavia tekijöitä. & Kraemer, W. Science and Practice of Strength Training. Helgerud, J. Aerobic high-intensity intervals improve VO 2max more than moderate training
Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 36 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: ILKKA HEINONEN Riittääkö kuvastin kertomaan tarpeeksi kehon rasvoittumisesta?
K ehon liiallinen rasvoittuminen kertoo siitä, että energiansaanti on pidemmän aikaa ollut suurempaa kuin kulutus. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 37 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Kuntotestauspäivillä kansanterveydellisesti merkittävimmän luennon piti ison meren takaa kutsuttu James Krieger. Globaalia ongelmaa vasten tarkasteltuna on tietysti tärkeää tietää, milloin kehossa on liikaa rasvaa. Hän keskittyi vertailemaan menetelmiä keskenään ja niiden toistettavuutta. Nämä ovatkin tärkeitä asioita aiheeseen liittyen. Liiallinen kehon rasvoittuminen ja etenkin varsinainen lihavuus ovat yhteydessä lukuisiin sairauksiin, kuten diabetekseen, sydänja verisuonitauteihin ja moniin syöpiin. Aikaisemmin kehon liiallisen rasvoittumisen on tiedetty vaivaavan etenkin aikuisväestöä, mutta tuoreet tutkimustulokset ja uutiset ovat kertoneet ilmiön olevan huolestuttavalla tasolla nykyisin myös nuorten aikuisten ja jopa lasten kohdalla. Ylipaino ja lihavuus ovat ongelma etenkin monissa länsimaissa, myös Suomessa. Periaatteessa, ja etenkin tähän aiheeseen liittyen, kriitUseimpien kohdalla pelkkä peili, yhdessä kehon painoindeksin ja kenties vyötärönympäryksen kanssa, riittää kertomaan riittävän tarkasti, tarvitseeko kehon koostumuksesta olla terveyden kannalta huolissaan. Esitys oli kuitenkin kaikkia menetelmiä kohtaan hyvin kriittinen, osin perustellusti, mutta osin myös hieman kysymyksiä herättävästi. Menetelmien varsinaiset tarkkuudet selvittää ”oikeaa” rasvaprosenttia ovatkin jo toinen seikka, sillä varsinaista kultaista standardia ei Kriegerin esityksenkään perusteella ole olemassa. Näinhän ei aina suinkaan ole, vaan monesti jää aivan arvailujen varaan, onko esitetty vain musta tuntuu -asiaa, vai oikeasti tutkittua tietoa. Esitys oli kaikkia menetelmiä kohtaan varsin kriittinen ja hänen mukaansa pelkkä kehon tarkastelu peilistä on paras menetelmä arvioimaan kehon rasvoittumista. Nopeat ja helpot mittaukset kuten kehon painoindeksi ja vyötärönympärys kertovat jo jotain, mutta tarkan rasvaprosentin määrittäminen vaatiikin jo enemmän. Lääketieteelliset sairausriskit ja niiden hoitoon liittyvät kustannukset ovat ainut huoli lihavuuden yleistymisessä, ei suinkaan se miltä ihminen ulkoisesti näyttää. Onko mikään menetelmä tarpeeksi luotettava. Hän käsitteli kehon koostumuksen mittausmenetelmiä otsikolla ”The pitfalls of body fat measurement”. Krieger tekikin hyvää työtä käydessään läpi eri menetelmiä, kuten bioimpedanssia, rasvapihtejä, vedenalaispunnitusta ja DEXA-mittausta kehon rasvapitoisuuksien määrittämisessä. Kuva: FOLIO/HERO IMAGES RF. Esityksessä oli paljon tieteellistä materiaalia lähdeviitteineen, mikä lämmitti tutkijan mieltä
Periaatteessa näin juuri onkin. Puhumattakaan DEXA:sta tai magneettitutkimuksesta, jotka ovat vielä paljon kalliimpia menetelmiä. Näin voi esimerkiksi olla kyse, mikäli kehonkuva on sen verran vääristynyt, että henkilö pitää itseään liian ”lihavana”, vaikka olisi langanlaiha. Tarkkojen viimeisten prosenttien tietäminen ei ole kovin olennaista, jos tavoitteena ei ole fitnesskisat tai huippu-urheilumenestys. Tämä ei silti pidä täysin paikkaansa, sillä rasvaa on muun muassa lihasten sisällä ja eri lihasosien välissä, ja näiden osien huomioiminen kokonaistulokseen voi olla hankalaa. Nämä esimerkit ovat ehkä enemmän yksilöta pauksia, mutta silti numeroarvot ja niiden suhteuttaminen väestötutkimuksista peräisin oleviin ennusteisiin voivat tulla monesti tarpeeseen. Esitys oli jopa niin kriittinen, että allekirjoittanut alkoi jopa epäillä, että käyttääkö hän itse mitään mainituista kehon koostumuksen mittausmenetelmistä omien personal trainer -asiakkaidensa kanssa. Krieger on asiakkaidensa kanssa kuulemma kokenut niin usein, että kehon rasvaprosenttimittausten täytyy olla kovasti pielessä, kun silmälläkin jo näkee, että rasvaa on lähtenyt ja lihasta on tullut lisää! Kertooko pelkkä peili tarpeeksi. Luku on suuntaa antava ja esimerkiksi bioimpedanssissa mittausolosuhteet vaikuttavat suuresti tulokseen. Hinta–laatu-suhdetta punnittaessa sekä kirjoittaja että luennoitsija olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että perinteiset rasvapihdit ovat yllättävän hyvä, nopea, ja halpa menetelmä saada riittävän tarkka kuvan kehon rasvaprosentista, jos sellaista välttämättä halutaan. Tarkimpaan tulok seen päästään varmasti magneettitutkimuksella, jossa määritetään sekä koko kehon ihonalaisja viskeraalirasvamäärät että lihasten rasvoittumisen aste (fat fraction). Mittaustuloksia ei tarvitsisi aina edes yrittää kääntää varsinaisiksi rasvaprosenteiksi kaavojen avulla, vaan pelkkä ihopoimujen paksuus ja niiden summa useista eri kehon kohdista voi olla aivan riittävä tieto kertomaan kehon rasvoittumisen muutoksista. Myös halpa voi olla kyllin hyvää Kriegerin mukaan tarkkaa kehon rasvan määrää ei voi mitata muuta kuin punnitsemalla kuolleen ihmisen eri rasvakudospainot. Kehon rasvaprosenttia mitattaessa olennaista on varmasti tiedostaa se, että mikään saatu luku ei ole ehdoton totuus rasvaprosentista. Eli eikö useimmille meistä pelkkä peili riitä kertomaan siitä, millä tolalla kehon rasvoittumisaste oikein onkaan. Tällainen määritys on kuitenkin hyvin kallis ja erittäin työläs, joten sitä ei ole käytännössä järkevä suorittaa kuin tutkimuskäytössä. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto Sähköposti: ilkka.heinonen@utu.fi. Useimpien kohdalla pelkkä peili, yhdessä kehon painoindeksin ja kenties vyötärönympäryksen kanssa, riittää kertomaan riittävän tarkasti, tarvitseeko kehon koostumuksesta olla terveyden kannalta huolissaan. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 38 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 tisyys on vain hyvästä. Omat haasteensa erilaisine kaavoineen tietysti liittyy niidenkin käyttöön, mutta harjaantunut mittaaja pystyy saamaan varsin luotettavia tuloksia rasvapihdeillä etenkin toistomittauksissa. Kriegerin kohteena eivät myöskään olleet kehon koostumusanalyysit tutkimuksellisessa mielessä, missä ne toki ovat olennaisessa osassa tulosten arviointia. Hänen ja asiakkaiden kokemusten mukaan pelkkä peili kertoo paljon enemmän, ja jopa tarkemmin, onko keho kiinteytynyt harjoittelun jälkeen vai ei. Tietenkään peilikään ei ole paras mahdollinen keino kehon rasvoittumisen ja terveysriskien tarkastelemiseen. Niidenkin kohdalla rasvaprosentin tarkasta mittaamisesta ja tietämisestä voidaan olla montaa mieltä, mutta nämä kohderyhmät eivät olleet Kriegerin luennon pääaiheena. Isoin kysymys lienee se, onko kehon rasvaprosentin mittaamisessa esimerkiksi bioimpedanssimenetelmällä järkeä kuluttajille tai personal trainereiden asiakkaille, jos menetelmät ovat niin pielessä kuin Krieger antoi ymmärtää. Numeroarvoissakin ”pelkkä” kehon painoindeksi ja vyötärönympärys ovat jo varsin hyviä terveysindikaattoreita. Toisaalta toinen henkilö voi olla jo niin tottunut liikakiloihinsa, että ei osaa peilistä tunnistaa, että kehon rasvoittuminen on jo todellinen terveyshaitta. Lisäksi yksilötasolla edes tarkka rasvaprosentti ei kerro suoraan juuri kyseisen henkilön riskistä sairastua esimerkiksi diabetekseen, joten absoluuttisesti tarkkojen lukujen perässä juokseminen on luultavasti useimmille meistä turhaa. Krieger mainitsi, että hän ei käytä mitään kehonkoostumusmittausmenetelmää asiakkailleen. Kriegerin peilikorostukset olivat mielenkiintoinen ja osuva sattuma, sillä Liikunta & Tiede -lehden toimituskunnassa asiaa ennen päiviä pohdittaessa peilikysymys nousi myös esiin. Näistä tunnetuin on nesteen nauttimisen yhteys tulokseen, joten etenkin toistomittauksissa mittausolosuhteet olisi aina syytä vakioida mahdollisimman tarkasti. Toivottavasti ihopoimumittaus on siis vielä käytössä kuntotestausasemilla, ja sitä hyödynnettäisiin entistä enemmän myös personal trainereidenkin keskuudessa. Peilistä kun on hankala saada numerodataa esimerkiksi jonkin intervention vaikutusten arvioimiseksi. Asia selvisi loppupuolella esitystä
Ihopoimumittaus Ihopoimumittauksessa mitataan tylsiä saksia tai pihtejä muistuttavalla laitteella ihopoimujen paksuutta esimerkiksi neljästä tai seitsemästä kohta kehoa. Siinä kehoon johdetaan raajojen kautta heikkotasoista sähkövirtaa. Sitä käytetään etenkin luuntiheysmittauksissa, joten sen avulla pystyy mittaamaan kudosten tiheyttä. Menetelmää pidetään yleisesti ottaen varsin hyvänä ja tarkkana, mutta sen käyttöä rajoittaa etenkin laitteen hinta, jonka vuoksi sitä ei ole monessakaan paikkaa saatavilla, ainakaan kuluttajaystävälliseen hintaan.. Poimujen paksuus summataan yhteen ja vedenalaispunnitusta vastaan tehdyistä kaavoista katsotaan rasvaprosentti. Bioelektroninen impedanssi Impedanssimetodi on kenties helpoin ja nopein tapa yrittää mitata kehon rasvaprosenttia. Suomessa esimerkiksi Turun yliopistollisessa keskussairaalassa on ko. kultainen standardi kehonkoostumusmittauksissa, joka antaa tarkimman tuloksen oikeasta tuloksesta, ja johon kaikkia muita menetelmiä verrataan. 3. Vesi johtaa hyvin sähköä ja rasvakudoksessa, toisin kuin lihaksissa, on hyvin vähän vettä ja menetelmä hyödyntää näitä yleisiä biofysikaalisia periaatteita. 4. Mittauksessa koehenkilö istuutuu ison kananmunan muotoiseen ilmatiiviiseen säiliöön, missä mittaus tapah tuu. Mittaustarkkuuteen vaikuttaa mm. Sen vuoksi se voi erotella myös rasvakudosta ja rasvatonta kudosta. Näiden tietojen perusteella voidaan määrittää myös koko kehon rasvaprosentti. 5. Sen on usein ajateltu olevan ns. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 39 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Yleisiä kehonkoostumusmittauksissa käytettyjä menetelmiä Perinteiset rasvapihdit ovat yllättävän hyvä, nopea, ja halpa menetelmä saada riittävän tarkka kuvan kehon rasvaprosentista, jos sellaista välttämättä halutaan. Menetelmän pitäisi olla suhteellisen tarkka ja se onkin yleistymään päin maailmalla. se, miten hyvin koehenkilö pystyy puristamaan keuhkonsa tyhjäksi. 2. Vedenalaispunnituksessa mitattava kirjaimellisesti upotetaan veden alle ja samalla mitataan syrjäytyvän veden tilavuutta, jonka perusteella kehon tiheys lasketaan. DEXA:ssa keho altistuu säteilylle, mutta mittauksissa tuleva säteilyannos jää silti pieneksi. Ilmansyrjäytysmenetelmä Ilmansyrjäytysmenetelmä perustuu samoihin periaatteisiin kuin vedenalaispunnitus, mutta siinä sananmukaisesti mitataan syrjäytyvän ilman eikä veden määrää. 1. DEXA (Dual-energy X-ray absorptiometry) DEXA-menetelmä perustuu kehon skannaamiseen röntgensäteillä. Vedenalaispunnitus Vedenalaispunnitus perustuu kehon tiheyden mittaamiseen ja sen avulla määritettävään rasvaprosenttiin. Menetelmä vaatii harjaantunutta mittaajaa, mutta kokeneen mittaajan suorittama ihopoimumittaus on verraten hyvä ja nykyisin alikäytetty menetelmä kehon rasvaprosentin mittaamiseen. menetelmään perustuva kehonkoostumuksen mittalaite. Kyseessä olevista seikoista johtuen menetelmä on kuitenkin herkkä kehon nestetasapainon muutoksille, jotka tulee huomioida tarkasteluissa ja tuloksissa. Menetelmä on siis kaikkinensa melko hankala toteuttaa, jonka vuoksi se ei ole vakiintunut rutiiniksi ja helpoksi tavaksi mitata rasvaprosenttia
Kuurien jälkeen lähes poikkeuksetta pala taan Laihtuminen on teoriassa helppoa ja moni onnistuukin pudottamaan painoaan joksikin aikaa. Yksi syy on kuurimainen yritys ratkaista ongelma. Geenit eivät sen sijaan suoraan lihomista selitä, vaan ne ovat altistaneet meitä painonnousulle paljon kauemmin. Laihdutuksen sijasta pysyvä painonhallinta on suurimmalle osalle merkittävin haaste. Asiantuntija voi auttaa asiakasta löytämään sopivat keinot pysyä haluamassaan painossa. Aikaisemmin olosuhteet eivät ole olleet näin lihomiselle altistavia. Väestön lihomista voidaankin pitää normaalina reagointina epänormaalille ympäristölle. Suurin osa ylipainoisista haluaa laihtua ja he myös hakevat ongelmaan apua. Energiavaje voidaan toteuttaa ruokavalion ja liikunnan erilaisilla yhdistelmillä. Laihtumisen ja painonhallinnan sudenkuopat Laihtuminen on teoriassa helppoa: kun energian saanti alittaa kulutuksen, niin paino laskee. Lisäksi univaje ja stressi voivat altistaa normaalia runsaammalle syömiselle. ravitPelkkä tiedon jakaminen johtaa ohjauksessa hyvin harvoin toivottuun lopputulokseen.. Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 12–18-vuotiaiden ylipainoisuus on lähes kolminkertaistunut 40 vuodessa ja lihavuuden vaikeusaste kasvanut. FinTerveys 2017 tutkimuksen mukaan noin 3/4 miehistä ja noin 2/3 naisista oli ylipainoisia ja noin 1/4 aikuisista oli lihavia. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 40 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: JAAKKO MURSU Miten ratkaista laihdutuksen ja pysyvän painonhallinnan haasteet. Painonhallinnan onnistumista ei siksi pidäkään arvioida viikoissa tai edes kuukausissa, vaan pidemmällä aikavälillä, mielellään vuosissa. Y lipaino on Suomessa merkittävä kansanterveydellinen haaste. Enemmistöllä paino palaa laihdutuksen jälkeen entisiin lukemiin. Pysyvän painonhallinnan haasteita selittävät useat tekijät. Yleensä tulokset ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana ovat suhteellisen hyviä riippumatta laihdutusmenetelmästä, mutta noin 3–6 kuukauden jälkeen laihtuminen tasaantuu. Laskennallisesti noin 7 000 kcal vaje johtaa noin 1 kilon painon menetykseen. Erilaisiin ravitsemusohjauksiin hakeutuvista suuri osa etsii apua juuri laihdutukseen ja painonhallintaan. Väestötasolla tilastojen mukaan energiaa saadaankin aikaisempaa enemmän. Paino nousee yleensä hiljalleen seuraavien kuukausien tai vuosien aikana. Pysyvä painonhallinta on sen sijaan taitolaji. Vaikka tämä arvio yliarvioi laihtumista, suurin osa ihmisistä laihtuu merkittävästi, jos energian saanti jää riittävän pitkäksi aikaa alle kulutuksen. Lisääntynyt energiatiheän ruoan tarjonta, sokeripitoisten juomien käyttö, kasvaneet annoskoot, ruokien vaihtelevuus, näkyvyys ja mainonta lisäävät syömistä. Ylipainon yleistyminen näyttää liittyvän ensisijaisesti ruokaympäristön muutoksiin. Ruoan saatavuus ja valikoima ovat lisääntyneet ja samalla erityisesti teollisesti tuotettujen ja energiatiheiden ruokien hinta on laskenut. Ohjausta tarjoavat mm. Se on yleistynyt Suomessa 1980 -luvulta lähtien. semusterapeutit, lääkärit, hoitajat ja personal trainerit, joiden tulee omata riittävät tiedot ja taidot asiakkaiden ohjaamiseen
Jos kuurit ja ulkoa annetut valmiit ohjeet olisivat ratkaisu pysyvään painonhallintaan, ongelma olisi jo ajat sitten ratkaistu. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi ihmissuhteet, terveys ja työ, joita voidaan arvioida yksinkertaisesti 1–10 asteikolla. Pysyviin tuloksiin vaaditaan pysy viä muutoksia. Elämäntapamuutos on asiakkaan vastuulla, joten on luonnollista, että hän tekee siihen liittyvät päätökset. Energiavajeeltaan raju ja pitkäkestoinen laihdutus voi myös aiheuttaa säästöliekki-ilmiön, jolloin perusaineenvaihdunta vähenee enemmän kuin voidaan esimerkiksi lihas massan menetyksen myötä ennustaa. Tutkimuksien mukaan onnistuneita laihduttajia näyttää yhdistävän terveellinen ruokavalio, säännöllinen syöminen, liikkuminen ja painon seuranta. Tämä voi paljastaa ristiriitoja arvojen ja käytännön toiminnan välillä. Asiakkaan tulee tarvittaessa antaa tehdä myös valintoja, jotka eivät välttämättä ohjaajan mielestä ole parhaita. Myös sisäinen motivaatio, pystyvyyden tunne, positiivinen minäkuva, stressin hallinta ja joustava suhtautuminen elämäntapamuutosten toteuttamiseen parantavat ennustetta. Avoimin kysymyksin ja kertaamalla ajoittain, mitä asiakas on todennut, voidaan häntä auttaa asioiden selkiyttämisessä. Käytännössä kannattaa keskittyä olennaisuuksiin, joita on hyvä aika ajoin kerrata. Näitä asioita kannattaa pyrkiä myös kytkemään asiakkaan omiin kokemuksiin, erityisesti onnistumisiin. Yhteis työn alussa kannattaa tiedustella asiakkaan toiveita, tarpeita ja huolia. Keinot pysyvään laihtumiseen Vaikka pysyvä painonhallinta on tutkitusti haastavaa, on se kuitenkin mahdollista, ja monet ovat siinä onnistuneet. Pysyvä painonhallinta vaatii motivaatiota, jota voidaan ohjauksessa vahvistaa. Niihin on hyvä saada myös ulkopuolista tukea. Laihdutuksen toteutus voi olla kuurimainen, vaikka sitä ei sellaiseksi edes mielletä. Usein taustalla on myös useita aikaisempia yrityksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa asiakkaan kuuntelua ja tasavertaista kohtaamista. Painonnousun ehkäisemiseksi motivaatiota tarvitaan laihtumisen jälkeen, sillä pysyvää painonhallintaa tukevia elintapavalintoja on kyettävä tekemään jatkuvasti. Nälän tunne lisääntyy arviolta noin 100 kcal jokaista menetettyä kiloa kohden, joka vaikeuttaa merkittävästi pysyvää painonhallintaa. Laihdutus toteutetaan tiukkojen itsekuriin pohjautuvien rajoitusten avulla, joiden ei ajatella kestävän lopun elämää. Kyvykkyyden tunnetta lisää asiakkaan vahvuuksien, hyvien asioiden ja edistymisen huomioiminen sekä kannustaminen. Painonhallintaa vaikeuttavat tekijät Pysyvää painonhallintaa vaikeuttavat myös useat biologiset, fysiologiset, psykologiset ja ympäristölliset teki jät. Jos geenit ovat edesauttaneet painon nousua, altistavat ne sille myös laihdutuksen jälkeen. Motivaatio ja itsekuri on yleensä voimakkaimmillaan laihdutuksen alussa ja painon lasku ylläpitää motivaatiota. Ympäristö ei myöskään tue pysyvää painonhallintaa, sillä liikkumattomuus ja tarpeeseen nähden liian runsas syöminen on nykyisessä ympäristössä helppoa. Psykologisesti laihdutus on usein motivoivampaa kuin painon uudelleen nousun ehkäisy. Jos muutokset osoittautuvat toimimattomiksi, voidaan ne myöhemmin vaihtaa parempiin. Tavoitteiden tulee olla konkreettisia, mitattavia, asiakkaan valitsemia, realistisia ja aikaan sidottuja. Tavoitteiden asettelussa kannattaa keskittyä positiivisten muutosten tukemiseen, esimerkiksi itselle mieluisan liikunnan määrän tai säännöllisen aamupalan lisäämiseen.. Ohjaajan rooli on esitellä erilaisia vaihtoehtoja. Laihdutuksen seurauksena energiankulutus vähe nee, koska sen aikana menetetään lähes aina jonkin verran lihasmassaa. Lisäksi keventyneen kehon liikuttaminen vähentää liikuntaan kuluvan energian määrää. Tietoa kannattaa jakaa vain sen verran kuin on tarpeellista. Ohjauksessa on olennaista, että asiakas saadaan uskomaan omiin kykyihinsä ja taitoihinsa. Asiakkaalle tulee antaa ohjauksessa riittävästi aikaa kertoa näkemyksistään. Keskustelun avulla pyritään yhdessä löytämään asioita, joihin asiakas on valmis panostamaan. Erilaiset tiukat pussikeittokuurit ja muotidieetit ovat tyypillisimpiä esimerkkejä määräaikaan perustuvista ratkaisuista. Ohjauksessa vastakkainasettelua kannattaa välttää. Välillä voi olla hyvä kokeilla, sillä silloin havaitaan niitä keinoja, jotka eivät toimi. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 41 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 vanhoihin tottumuksiin, jolloin myös paino koho aa aikaisempiin lukemiin. Vääriin käsityksiin ja virheisiin kannattaa puuttua ainoastaan, jos se on välttämätöntä ja perusteltua. Tavoitteiden pohjaksi myönteiset muutokset Tavoitteiden asettelu kannattaa tehdä yhdessä asiakkaan kanssa, mutta viime kädessä asiakas päättää, mitä tehdään. Keskustelemalla voidaan selvittää, mitkä asiat elämässä ovat asiakkaalle tärkeitä ja kuinka paljon hän on niiden eteen tehnyt. Pelkkä tiedon jakaminen johtaa ohjauksessa hyvin harvoin toivottuun lopputulokseen. Stressi ja jäykkä suhtautuminen ruokavalion toteutukseen näyttäisivät puolestaan ennustavan epäonnistumista. Laihdutuskeinoksi tarjotaan edelleen valitettavan usein valmiita ruokavalio-ohjelmia ja muita kuurimaisia ratkaisuja, vaikka ne eivät tutkimusten mukaan pidemmällä aikavälillä tehoa. Virheiden korostaminen ei sitä vahvista. Ohjauksen tulee olla aina yksilöllistä ja asiakkaan lähtökohtiin perustuvaa. Samalla voidaan keskustella siitä, että miten tehdyt muutokset voisivat käytännössä vaikuttaa. Ei riitä, että ohjaaja kykenee pysyvään painonhallintaan. Niihin turvaudutaan edelleen usein nopeiden tulosten toivossa ja näennäisen helppouden takia. Niitä on käsiteltävä rakentavasti, ei tuomitsevasti. Tämä parantaa sitoutumista muutoksiin. Elämäntapamuutos on joka tapauksessa oppimisprosessi, joka harvoin etenee suoraviivaisesti. Muodissa olevien vähähiilihydraattisten ja muiden laihdutusruokavalioiden toteuttaminen on myös usein kuurimaista, jota kuvastaa se, että niitä ei yleensä pystytä omaksumaan pysyviksi. Myös erilaiset valmiit ruokavalio-ohjelmat ovat kuurimaisia, sillä niitä ei rajoituksien vuoksi jakseta noudattaa kovin pitkää
http://www.kaypahoito.fi. Ravitsemuksen tarkastelussa auttaa esimerkiksiedellisen vuorokauden ruokavaliohaastatte lu ja ruokapäiväkirja. Proteiinipitoiset ruoat auttavat puolestaan ylläpitämään kylläisyyttä ja hyvät hiilihydraattien lähteet, kuten täysjyväviljat, jaksamista. Ravitsemuksen ja liikunnan keinot painonhallintaan Yhtä ainoaa oikeaa tapaa painonhallintaan ei ole, vaan toteutus on aina yksilöllistä. Lihavuus. Onnistumisia kannattaa tukea, kun taas omaksumatta jääneille muutoksille voidaan yhdessä miettiä vaihtoehtoja. Illalla energiaa ja intoa ei liikkumiseen useinkaan enää ole. Jos voimavaroja voidaan lisätä esimerkiksi unen määrää lisäämällä, voi se edistää painonhallintaa, koska paremmin levänneenä jaksaa tehdä parempia valintoja. Joskus voi olla viisainta pyrkiä ylläpitämään tilannetta. Käypä hoito -suositus. Valmentava elämäntapaohjaus. Tavoitteiden onnistumista voidaan yhdessä asiakkaan kanssa sopia tarkasteltavaksi esimerkiksi yhden–kolmen kuukauden päästä. Yleensä suurimmat haasteet ja siten myös ratkaisut löytyvät kuitenkin perusasioiden parista. Usein järkevintä on lähteä tarkastelemaan ateriarytmiä, ruokavalion laatua ja syömiskäyttäytymistä. Ateriarytmin korjaaminen 4–6 ateriaan, jotka syödään 2–4 tunnin välein auttaa hallitsemaan mielitekoja ja pitää ateriakoot kohtuullisina. Edita 2007. Viime kädessä vastuu elämäntapamuutoksesta on kuitenkin ihmisellä itsellään. Syöminen voi jäädä liian kevyeksi tai liikuntaa lisätään kerralla liikaa, joka heijastuu jaksamisen tai innostuksen heikentymisenä. Ohjaajan rooli on auttaa oikeaan suuntaan ja tukea edistymistä. Sopivan kevyen aterian koostamiseen auttaa lautasmalli. Tyypillisesti aamupala jää väliin ja päiväsyöminen on kevyttä, joka kostautuu epäterveellisempänä ja runsaampana syömisenä illalla. Ateriarytmi on toimiva keino sopivan kevyeen syömiseen ja mielitekojen hallintaan. Kuntotestauspäivät 21.–22.3.2019 42 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Huonoille toimintatavoille voidaan puolestaan etsiä yhdessä korvaavia. Julkaistu 18.6.2014. Repsahdukset ja muut vastoinkäymiset ovat väistämätön osa prosessia eikä niitä tule pitää epäonnistumisen merkkinä. Dieetit, kuurit, tiukat rajoitukset, itsekuri ja ulkoapäin tulevat valmiit ohjeet eivät elämäntapamuutoksessa pidemmällä aikavälillä toimi, vaan tarjoavat ainoastaan väliaikaisia tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 12/2018. Mieliteot ja runsas ilta-aikainen herkuttelu ovat merkkejä liian kevyestä syömisestä. Lappalainen R, Lappalainen P. Sopiva tavoitteiden määrä on kerrallaan 1–3. Painon ja mielen psykologiaa – hyväksymisja omistautumisterapia & kognitiivinen käyttäytymisterapia painonhallinnassa; ohjaajanopas. Tyypillisesti tällöin ilmenee, että osa muutoksista on hyvin omaksuttu ja osa taas ei. Muita elämäntapoja, kuten unta ja stressiä kannattaa tiedustella, jotta saataisiin kuva käytössä olevista voimavaroista. Tavoitteiden tulee olla realistisia, ja mieluummin liian helposti tavoitettavia kuin isoja ja hankalasti saavutettavia. Motivoiva haastattelu. Ratkaisuksi sopivat maltillisemmat muutokset, joiden ylläpitäminen on helpompaa. Päinvastoin ne tarjoavat hyvän mahdollisuuden oppimiseen. Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos Oy. Hyvin usein painonsa kanssa tuskailevien ateriarytmissä on parantamista. Repsahdus voi olla merkki itselle sopimattomasta tai liian tiukasta muutoksesta. Tavoitteiden tulee olla realistisia, ja mieluummin liian helposti tavoitettavia kuin isoja ja hankalasti saavutettavia.. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2015 Turku R. Aterian jälkeen tulisi olla sopivasti kylläinen, ei nälkäinen, mutta ei myöskään ähkyssä. JAAKKO MURSU, FT, dosentti, Laillistettu ravitsemusterapeutti, Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: jaakko.mursu@uef.fi KIRJALLISUUS: Liisa Valsta, Niina Kaartinen, Heli Tapanainen, Satu Männistö, Katri Sääksjärvi (toim.) Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Energiamäärän, kuten kilokaloreiden laskemista ei suositella, sillä silloin kyky havainnoida elimistön kylläisyyssignaaleja häviää. Riittävä kasvisten, juuresten, hedelmien ja marjojen käyttö auttaa keventämään energiasisältöä ja täyttämään lautasta. Jos elämä on stressaavaa sekä uni vähäistä, kuten ruuhkavuosina yleensä on, ei painonhallinta ole helppoa voimavarojen vähyyden vuoksi. Kylläisyyden seuranta on myös tärkeää sopivan kevyen syömisen löytämisessä. Muutosta hakemassa. Onnistunut ohjaus on oppimisprosessi, joka lähtee yksilöllisistä lähtökohdista. Pietiläinen ym. 2010 Järvinen M. Samaa mallia voidaan soveltaa myös välipaloilla, joista kasvikset, juurekset, hedelmät ja marjat yleisimmin jäävät uupumaan. Säännöllisen syömisen ansiosta energiaa riittää paremmin myös liikkumiseen esimerkiksi työpäivän jälkeen. Helsinki: Suomalainen lääkäriseura duodecim Duodecim. Syyt ja siten myös ratkaisut ovat aina yksilöllisiä. Tärkeää on, että ne ovat konkreettisia, käyttäytymiseen liittyviä, ja että ne kirjataan. Liikuntaa voidaan myös näiden yhtey dessä tiedustella
ISCOLE-tutkimuksen mukaan Suomessa pääkaupunkiseudun 10-vuotiaat lapset ja samanikäiset nairobilaiset liikkuivat vähintään kohtuullisella kuormituksella yhtä paljon. 2015;47(10):2062-9. Nairobissa monet kävelevät, elleivät liiku bussilla eli matatulla. Stressi on suurimmillaan aina liikenneympyröiden ja jalankulkusiltojen kohdalla, koska niissä sijaitsevat myös matatu-pysäkit. ISCOLE-tutkimuksen mukaan Suomessa pääkaupunkiseudun 10-vuotiaat lapset ja samanikäiset nairobilaiset liikkuivat vähintään kohtuullisella kuormituksella yhtä paljon. Keskeinen selittäjä lienee kuitenkin eri: Keniassa liikutaan pakosta, Suomessa koska siihen on mahdollisuus.. Hienoin asia maastopyöräilijälle Nairobissa on kuitenkin Karunan metsä, iso alue täynnä polkuja ja hiekkateitä. Taloudellisesti vaurastuvassa maassa aika monella on jo varaa autoon ja siksi liikenne etenkin pääväylillä on enimmäkseen sekaisin ja kaoottista. Keskeinen selittäjä lienee kuitenkin eri: Keniassa liikutaan pakosta, Suomessa koska siihen on mahdollisuus. Physical Activity, Sedentary Time, and Obesity in an International Sample of Children. Meillä on hyvien väylien lisäksi muutenkin turvallista, eikä autoliikenne loppujen lopuksi ole valtavan vilkasta. Tästä puolet pyöräillään rauhallista hiekkatietä taajaman ulkopuolella ja jo se rauhoittaa. Mutta jos omistaa auton, sitä käytetään. Olen täällä KENFIN EDURA -projektin siivittämänä kuusi viikkoa opettajanvaihdossa. Pyöräteitä ei juuri ole. Pääajatus on, miten hienosti meillä Suomessa kunnat ovat tehneet töitä jo vuosikymmeniä kevyen liikenteen käytön edistämiseksi. Majoi tukseni on Kasaranin kaupunginosassa, jossa asuu ihan tavallisia nairobilaisia, ei kaikkein köyhimpiä, eikä rikkaimpia. Mikä on se perspektiivi, joka avautuu useamman viikon asumisesta ja pyöräilemisestä kehittyvän maan pääkaupungissa. Puistoon on pieni maksu (alle kaksi euroa asukkaille, joksi meidät heti luokiteltiin), jonka maksaa mielellään. Pyöräilijöitä on vähän ja he ovat aina miehiä. Pidän kurssit tieteellisestä kirjoittamisesta, tiedeviestinnästä sekä kestävän kehityksen ja terveyden edistämisen yhdistämisestä. Käytännössä pyöräily asunnosta yliopistolle suorinta tietä lienee stressaavin puolituntinen, mikä työmatkaliikkujalle on kuviteltavissa. Ihmisiä – ja pieniä ja suuria busseja – on epämääräisesti siellä täällä, eikä koskaan oikein tiedä, kuka tai mikä tulee ja mistä. Moottoripyöriä pyöräteillä on itse asiassa enemmän kuin polkupyöriä. Ja kun niitä on jonkun pääväylän varrella, niitä pitkin kumpaankin suuntaan liikkuu myös paljon ammattimoottoripyöräilijöitä, jotka kuljettavat matkustajia. Syynä ei ole innostus terveysliikuntaan, vaan rahan puute – muuhun ei ole varaa. Joskus etäisyydet ovat pitkiä, mutta esimerkiksi niinkin kaukaa kuin Nurmijärveltä pääsee Helsingin keskustaan pyöräteitä pitkin. Loppumatkan saa väistellä moottoripyöriä. Siitä selviää kuitenkin autojen seassa, kun vain muistaa näyttää selvästi käsimerkkejä ja toimii päättäväisesti. Matkaa yliopistolle on suorinta tietä vajaa kahdeksan kilometriä. Jalankulkijoitakin on pyöräteillä ja he huomioivat pyöräilijät suunnilleen yhtä huonosti kuin Suomessa. Asunnosta puistoon pyöräilee alle puolessa tunnissa ja reitille mahtuu vain yksi stressaava liikenneympyrä. 43 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: MIKAEL FOGELHOLM Perspektiiviä liikkumiseen Nairobista katsottuna Vastapainoksi olemme löytäneet kiertävän, tunnin kestävän työmatkareitin. Liikkuminen Suomessa ei siis pääsääntöisesti ole olosuhteista kiinni. Kuusiviikkoinen oleskelu antaa mahdollisuuden asua muualla kuin yliopistokampuksen hotellissa. Autoilijat ovat ilmeisesti tottuneet liikenteen yllättävyyteen sekä siihen, että ympyrässäkin voi äkkiä olla pyöräilijän lisäksi kävelijä, joka raahaa isoa vesikanisterikärryä perässään. MIKAEL FOGELHOLM, professori LTS:n puheenjohtaja Lisää ISCOLE-tutkimuksesta: Katzmarzyk PT, Barreira TV, Broyles ST, ym. Meitä on täällä vierailevina opettajina kaksi maastopyöräilijää, joten oli selvää, että pyörät pakattiin mukaan. Med Sci Sports Exerc. P O L T T O P I S T E E S S Ä K irjoitan tätä Polttopistettä poikkeuksellisesti Nairobissa, Kenyattan yliopiston työhuoneessani
Hyvän kehän sanomassa huippu-urheilumenestyksen merkitys tiivistyy sen nostattamaan kansalliseen innostukseen ja harrastajamäärien kasvuun, tuottamiin terveysvaikutuksiin sekä suurempaan lahjakkuuksien ryhmään, joka puolestaan vie kohti parempaa menestystä. 44 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Urheilun hyvä kehä on brittiläisten tutkijoiden tiivistys länsimaisesta huippu-urheilupuheesta. Kiihtyvä globaali kilpailu ja kasvavat kustannukset ovat nostaneet huippu-urheilun yhteiskunnallisen tuen myös tieteellisen tarkastelun kohteeksi. Tässä artikkelissa nostetaan esiin keskeisiä havaintoja aihepiirin tutkimustuloksista. Laajasti huippu-urheilun yhteiskunnallisia vaikutuksia kartoittava tutkimus on käynnissä Belgiassa. Esimerkiksi teeman tasa-arvo ja inkluusio positiivisia vaikutuksia ovat: integraatio, inkluusio, sosiaalinen oikeus ja tasa-arvo sekä sosioekonominen tasa-arvo. Tuloksia esitetään urheilun hyvä kehä -ajattelun mukaisesti, keskittyen erityisesti huippu-urheilun uusia harrastajia inspiroiviin vaikutuksiin. Huippu-urheilun vaikutusten tutkimus vahvistumassa Huippu-urheilun yhteiskunnallinen arvostus voi rakentua sen itseisarvon tai välinearvon varaan. na. S uomen Olympiakomitea työsti huippu-urheilun yhteiskunnallisia ulottuvuuksia vuonna 2018. Osana tätä työtä Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tutkijat koostivat rapor tin huippu-urheilun yhteiskunnallisista vaikutuksista kansainvälisten ja kansallisten tutkimusten valossa. Thornton 2012). Teksti: JARI LÄMSÄ Huippu-urheilun oikeutusta etsimässä: Toimiiko urheilun hyvä kehä. Siinä on löydetty kymmenen erilaista huippu-urheilun yhteiskunnallisiin vaikutuksiin liittyvää teemaa, joiden alle sijoittuu 47 positiivista ja 32 negatiivista osatekijää. Välinearvoa painotettaessa toimintaa perustellaan urheilun sijaan muiden päämäärien, kuten esimerkiksi talouden, kasvatuksen ja työllisyyden kautta. Etenkin Lontoon 2012 olympialaisiin liittyvät odotukset, strategiat sekä toteutuneisiin vaikutuksiin liittyvä tutkimustoiminta ovat avanneet uusia tulkintoja huippu-urheilun yhteiskunnallisista ulottuvuuksista sekä keinoista, joilla niitä voidaan tavoitella. Itseisarvo tarkoittaa, että toimintaa pidetään itsessään arvokkaaKuva: KIHU/RIKU VALLEALA. Urheilun hyvän kehän osatekijöitä hyödynnetään huippu-urheilupuheissa etenkin, kun urheilulle haetaan lisää julkista tukea, keskustellaan suurkilpailujen isännöimisestä tai juhlitaan menestystä. (Esim
Suomessa asiaa ei ole tutkittu ja kansainvälisestikin tarkasteltuna aiheesta löytyy varsin vähän tutkimusnäyttöä. Vaikuttaako huippu-urheilu harrastamiseen. Huippu-urheilun ja harrastusurheilun välinen suhde on keskeisin teema urheilun hyvässä kehässä. Aihetta on 2010-luvulla lähestytty joko kansallisten tarkastelujen (esim. huippu-urheilun vaikutukset kansalliseen ylpeyteen tai identiteettiin, maan imagoon, huippu-urheilun talousvaikutukset esimerkiksi suurtapahtumien yhteydessä tai yhteisöllisyys ja mahdolliset terveysvaikutukset. Norjalaisten tutkijoiden (Hanstad & Skille 2010, 66) johtopäätös maan ampumahiihdon kehityksestä summaa huippuja harrasteurheilun suhdetta riippuvaiseksi useista eri muutHuippu-urheilun yhteiskunnallinen arvostus voi rakentua sen itseisarvon tai välinearvon varaan. Suomessa yli puolet 14–15-vuotiaista urheilun harrastajista vastasi urheiluidolilla olleen vaikutusta harrastamiseen. Belgialaistutkijoiden mukaan huippu-urheilun yhteiskunnallisten vaikutusten tarkastelussa on parannettavaa monelta osin. Suuresta harrastajamäärästä löytyy taas enemmän lahjakkuuksia, joista nousee uusia menestyjiä (Kuvio 1.). Tämä kehätulkinta korostaa huippu-urheilun itseisarvoa. (De Rycke & De Bosscher 2019). Välinearvoa painotettaessa toimintaa perustellaan urheilun sijaan muiden päämäärien, kuten esimerkiksi talouden, kasvatuksen ja työllisyyden kautta.. Toiseksi empiirinen todistus erilaisista vaikutuksista on hataraa. Toisaalta hyvän kehään voidaan liittää erilaisia huippu-urheilun ja urheilun välinearvoja, jolloin toimintaa perustellaan muiden päämäärien kuin huippu-urheilumenestyksen kautta. Urheilun hyvä kehä (LÄHDE: Grix & Carmichael 2012, 76) 45 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Potentiaalisia kielteisiä vaikutuksia ovat puolestaan seksismi, syrjintä ja hyväksikäyttö. Erityisesti lapset ja nuoret valitsevat huipputai ammattilaisurheilijoita esikuvikseen – pojat useammin kuin tytöt. Neljänneksi huippu-urheilun arvoa määrittävät ennen kaikkea ne periaatteet ja käytännöt, joilla erilaisia huippu-urheiluohjelmia edistetään. Tällaisia ulkoisvaikutuksia ovat mm. Muutamissa tutkimuksissa yhteyksiä menestyksen tai arvokilpailun isännöinnin ja harrastajamäärien kasvun välillä on löydetty, toisissa tutkimuksissa yhteyttä ei ole havaittu ja on myös tutkimuksia, joissa yhteys on negatiivinen, eli lajin harrastajamäärät ovat vähentyneet. Ensimmäiseksi harvat vaikutustutkimukset perustuvat muutosteorioihin. Kansainvälisestikin aihepiiriä on tutkittu vähän ja tulokset huippu-urheilun harrastamista lisäävistä vaikutuksista ovat ristiriitaisia. (Aarresola & Konttinen 2012). Itseisarvo tarkoittaa, että toimintaa pidetään itsessään arvokkaana. Mikä on urheilun hyvä kehä. KUVIO 1. Kokolakis, Lera-Lopez & Ramchandani 2019). Tämä puolestaan tuo lisää harrastajia urheilun pariin. Urheiluesikuvat valitaan useimmiten nimenomaan urheilullisten ansioiden perusteella – ei niinkään kentän ulkopuolisen toiminnan seurauksena. Lisääkö huippu-urheilu harrastamista vai onko kyseessä monimutkaisen suhteen liiallinen yksinkertaistus. Huippuurheilu on olemassa ensisijaisesti itsenäisenä kulttuurin osa-alueena ja sen suosio todistaa huippu-urheilun merkityksen. De Bosscher, Sotiriadou & van Bottenburg 2014) tai osana suurtapahtumien vaikutuksia (esim. Kolmanneksi huippu-urheilun myönteisiä vaikutuksia liioitellaan ja negatiivisia aliarvioidaan urheilun kentän toimijoiden puheissa. Lisäksi huippu-urheilun liikuntaharrastusta lisäävät puheet ovat tuttuja myös useiden poliittisten johtajien tai urhei lujohtajien lausumina. Huippu-urheilun vaikutusta harrastamiseen on tarkasteltu myös esikuvien kautta. Suureksi vaikutuksen koki noin neljäsosa vastaajista. Grix ja Carmichael (2012) tiivistävät länsimaiden huippu-urheilun perustelulogiikan urheilun hyvä kehä -malliin, jossa huippu-urheilumenestys vahvistaa kansallista ylpeyttä ja itsetuntoa
Toisaalta vahvasti urheilusta kiinnostuneet henkilöt voivat ilmaista kansallistunnetta urheilun yhteydessä, vaikka eivät muutoin niin tee. Strategia ja tutkimustoiminta ovat yhdessä tarkentaneet kuvaa suurtapahtuman vaikutuksista harrastamiseen. Suomessa yli 70 prosenttia pitää suomalaisten urheilijoiden menestystä tärkeänä tai on ylpeä oman maan urheilijoiden kansainvälisestä menestyksestä. (Seippel 2017, 45-46). Arvostukseen liittyvät tulokset muuttuvat, kun huippu-urheilun tärkeyttä analysoidaan suhteessa muihin yhteiskunnallisiin osa-alueisiin tai arvoihin. Se voi nojata yleiseen nationalismiin. Kyseisissä vertailuissa huippu-urheilu asemoituu samalle tasolle kulttuurialojen kanssa. Aineettomat vaikutukset ovat tutkimuksissa vastaajien mielestä tärkeitä huippu-urheiluun liitettäviä vaikutuksia. Urheilu aktivoi ja tuottaa tarinoita, joissa eri maiden kansalaiset voivat tuntea yhteenkuuluvuutta ja ylpeyttä, ollessaan urheilussa menestyvän tai urheilutapahtumaa organisoivan maan kansalaisia. Urheiluorganisaatiot tarvitsevat strategioita ja toimenpiteitä, jotka tukevat menestyksen tai tapahtuman aikaansaaman positiivisen pöhinän konkretisoitumista uusina harrastajina. Toinen merkittävä havainto on, että huippu-urheilun vaikutus kansallistunteeseen jää usein lyhytaikaiseksi, eräänlaiseksi pikaiseksi purskahdukseksi. Eniten harrastamista lisäsivät aiemmin jo aktiiviset henkilöt. Heidän mukaansa huippu-urheilulla voi olla yhteys harrastajamäärien kasvuun, mutta kasvu ei tapahdu automaattisesti, vaan vaatii panostusta ja resursseja ruohonjuuritason toiminnan kehittämiseen. Urheilun tärkeyttä tarkastellaan esimerkiksi kansallinen ylpeys -käsitteen avulla. Kolmanneksi nuoret, etniset ryhmät, johtavissa asemissa olevat sekä 55–74 -vuotiaat olivat ryhmiä, joiden harrastamiseen kisoilla oli positiivinen vaikutus. Kokolakis et. Yleisesti ottaen ylpeys oman maan urheilijoiden menestykseen on positiivinen, anglosaksisissa maissa suurempi kuin Pohjoismaissa. Tällöin uusia harrastajia voidaan ylipäätään vastaanottaa ja tarjota heille esimerkiksi hyvää valmennusta. (2019) tarkastelivat brittien liikunnan harrastamista vuosina 2005–2014 vuosineljännittäin kerätyn aineiston pohjalta. Huippu-urheilun vaikutus ruohonjuuritasolle ei ole automaatio. Huippu-urheilusta hyvää mieltä ja yhteisöllisyyttä Huippu-urheilulla on selkeitä aineellisia vaikutuksia yhteiskuntaan, kuten esimerkiksi paikallisten liikuntaolosuhteiden paraneminen suurkilpailujen ansiosta sekä urheilun taloudelliset ja työllistävät vaikutukset. Huippu-urheilulla näyttää myös olevan suurempi vaikutus jo mukana olevien harrastajien harrastusintensiteetin kasvuun kuin täysin uusien harrastajien mukaan saamiseen. Mitä vahvempi kansallinen identiteetti on, sitä vahvemmin myös urheilumenestys vaikuttaa kansallistunteeseen. (Mäkinen 2017). Toiseksi harrastaminen saavutti korkeimman tason heti olympialaisten jälkeen. Näiden aineellisten vaikutusten rinnalle ovat 2010-luvulla nousseet vahvasti urheilun aineettomat vaikutukset, jotka toimivat huippu-urheilun hyvässä kehässä eräänlaisina vahvistajina esimerkiksi huippu-urheilun ja se harrastusvaikutusten välillä. Lontoon kisojen jälkeen tehty tutkimus on osoittanut, että olympialaiset lisäsivät jo harrastavien aktiivisuutta. Tällöin huippu-urheilun merkitys koetaan selvästi pienemmäksi kuin esimerkiksi tasa-arvo tai toimiva terveydenhoito. Urheilunationalismin tarkasteluun voidaan löytää kaksi eri näkökulmaa. Pehmeän vallan väline Kansakuntien maineen ja brändin yhteydessä puhutaan 2000-luvulla useimmiten pehmeästä vallasta, jolla tarkoitetaan pakottavan voiman sijaan niitä keinoja, jolla kansakunnat pyrkivät osoittamaan eriomaisuuttaan ja houkuttelemaan mm. Monet kansakunnat liittävät huippu-urheilun pehmeän vallankäytön välineeksi. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että kansallista urheiluidentiteettiä edeltää kansallinen identiteetti. Lontoon olympialaisten 2012 yhtey dessä on tutkittu aiempaa tarkemmin suurtapahtuman erilaisia vaikutuksia kansalaisten liikuntaharrastuksista eri lajien harrastajamääriin. Huomioitavaa on myös se, että Lontoolla oli ensimmäisenä järjestäjäkaupunkina strategia ja toimenpiteitä kisojen hyödyntämiseksi kansalaisten liikuntaharrastuneisuuden kasvattamiseksi. Pehmeän vallan keinoja ovat maan kulttuurisen rikkauden esiintuominen, innovatiivisuuden ja eteenpäin pyrkimisen osoittaminen, sekä luotettavien instituutioiden mainostaminen. Vielä kaksi vuotta kisojen jälkeen taso oli kuitenkin korkeampi kuin ennen kisoja. Urheiluorganisaatiot tarvitsevat strategioita ja toimenpiteitä, jotka tukevat menestyksen tai tapahtuman aikaansaaman positiivisen pöhinän konkretisoitumista uusina harrastajina.. On merkkejä siitä, että ”hyvä mieli” ja festivaali-ilmapiiri näyttävät korvanneen kansallisuuteen liittyviä tunteita urheilussa. 46 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 tujista, ei pelkästään menestyksestä ja näkyvyydestä. Voimakasta kansallismielisyyttä kokevat henkilöt ovat todennäköisesti ylpeitä myös silloin, kun oman maan urheilijat menestyvät. Kisoilla oli myös positiivinen vaikutus pienten olympialajien, kuten judon ja miekkailun, harrastajamääriin, mutta lajeissa seuratasolla toimineet nostivat rekrytointiohjelmat itse kisatapahtumia tärkeämmiksi harrastajamääriin vaikuttaneiksi tekijöiksi (Pappas & Hayday 2016). Nykyaikaista huippu-urheilua pidetään yhtenä vahvimpana kansallisen identiteetin ja yhtenäisyyden rakennusvälineenä. al. osaavaa työvoimaa tai investointeja maahan
International Journal of Sport Policy and Politics, DOI: 10.1080/19406940.2019.1581649. 1. Nykyinen organisoidun liikuntakulttuurin rakenne ja huippu-urheilun asemointi viittaavat vahvaan itseisarvoon ja uskoon urheilun hyvästä kehästä, mutta perinne ja monet käytännöt viittaavat yhä pohjoismaiseen malliin, joka ponnistaisi alhaalta ylöspäin. Kokolakis, T., Lera-López, F., & Ramchandani, G. Niin urheiluun liittyvät ulkopuoliset tapahtumat ja tarinat kuin menestys voivat vaikuttaa maan maineeseen. Pappous, A., & Hayday, E. tutkimuskatsaus liikuntapoliittisen selonteon tausta-aineistoksi 2019; Suomen Olympiakomitea, menestyssuunnitelma 2019). 2012. Seippel, Ø. Kehän keskeinen ajatus on, että huippu-urheilusta valuu hyvää alaspäin harrastamisen eri tasoille. Mäkinen, J. http://dx.doi.org/10.1080/0261436 7.2015.1035314. 4. 2018. 2013. Brannagan, P.M.T., Grix, J., Haut, J. Ei ole olemassa kansainvälistä ”huippu-urheiluvaluuttaa”, joka takaisi arvostuksen. Liikunnan ja urheilun muutosta tarkastelevat tutkijat ovatkin varsin eri linjoilla liikuntaja urheilutoiminnan valtakunnallisesta johtamisesta vastaavien henkilöiden kanssa. Luettu 7.5.2019. http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/627/Tutkimuskatsaus_liikuntapoliittiseen_selontekoon_2018.pdf. Suomalaisten voidaan katsoa olevan urheilukansa, joka on ainakin tällä hetkellä asemoinut itsensä näiden kahden kulttuurisen lähestymistavan väliin. Tällöin ei tietenkään ole kyse enää yksinomaan huippu-urheilusta vaan pitkälti myös liikunnan ja seuratoiminnan vaikutusten tarkastelusta. European Journal for Sport and Society, 14 (4), 311–326. De Rycke, J. Tällöin huippu-urheilu on enemmän laajan ja hyvän toiminnan seuraus kuin lähtökohta. Thorton, G. Huippu-urheilun kautta ansaittu arvostus ei ole nollasummapeli – eri maat arvostavat erilaisia urheilulajeja ja kilpailuja. International Journal of Sociology, 47:1, 43–61, DOI: 10.1080/00207659.2017.1264835. Luettu 6.5.2019.. doi:10.1080/16138171.2017.1421502. Meta-evaluation of the impacts and legacy of the London 2012 Olympic Games and Paralympic Games. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:6. Scrutinizing the sport pyramid metaphor: an examination of the relationship between elite success and mass participation in Flanders. JARI LÄMSÄ, LitM Johtava asiantuntija KIHU Sähköposti: jari.lamsa@kihu.fi LÄHTEET Aarresola, O. & van Bottenburg, M. & Carmichael, F. Why do governments invest in elite sport. A case study investigating the impact of the London 2012 Olympic and Paralympic Games on participation in two non-traditional English sports, Judo and Fencing. Pohjoismaiselle urheiluliikemallille sen sijaan tyypillistä on, että urheilua perustellaan kansanliikkeenä, jonka osa huippu-urheilu on. 2019. Sport management Review, 22, 276–287. https://www.gov.uk/government/publications/ report-4-interim-evaluation-meta-evaluation-of-the-impacts-andlegacy-of-the-london-2012-olympic-games-and-paralympic-games. Mapping the potential societal impacts triggered by elite sport: a conceptual framework. International Journal of Sport Policy and Politics, 5:3, 319-339, DOI: 10.1080/19406940.2013.806340. 2018. Pohjoismaalainen malli ponnistaa enemmän alhaalta, vahvasta seuratoiminnasta, ylöspäin. International Journal of Sport Policy and Politics 4 (1), 73?90. Jyväskylä: Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHUn julkaisusarja, nro 29. Lähtökohtana on silloin mahdollisimman monen mukaan saaminen harrastustason toimintaan. Did London 2012 deliver a sports participation legacy. 2017. Menestyksen lisäksi myös tarinat sen takana ovat tärkeitä merkitysten lähteitä. International prestige through ’sporting success’: an evaluation of the evidence. Urheilun mainetarkastelun tutkimuksellista nykytilaa kuvaavat seuraavat väitteet: (Brannagan, Grix, Haut & van Hilvoorde 2018). 47 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Toisaalta empiirisiä tutkimuksia huippu-urheilun osuudesta kansakunnan maineen rakentumisessa on toteutettu vielä varsin vähän. 2010. https:// storage.googleapis.com/valo-production/2017/01/menestyssuunnitelma.pdf. Luettu 6.5.2019. Suomalaisten huippu-urheilukäsitykset kansainvälisessä vertailussa: Onko Suomi sittenkin urheiluhullujen maa. Toimialamallin kautta on 2010-luvulla päädytty ääripäitä korostavaan malliin, jossa painotetaan liikkumisen tärkeyttä ja menestyvää huippu-urheilua. 2012. 2016. 2019. A polemic. Valtion liikuntaneuvosto. 3. Does Elite Sport Develop Mass Sport. 2016. Tutkimuskatsaus liikuntapoliittisen selonteon tausta-aineistoksi. Summary of Report 4: ‘Interim Evaluation.’ Final Report. Kilpaja huippu-urheilu perustui 1900-luvulla pitkälti kansalaistoiminnan ja julkisen sektorin yhteispelillä rakennettuun pohjoismaiseen urheilumalliin. Leisure Studies, 35(5), 668-684. & van Hilvoorde, I. Nuori Urheilija -tutkimus: 14?15-vuotiaiden yksilöurheilijoiden harjoittelu, urheilupolut ja mikroympäristö. & De Bosscher, V. https://doi.org/10.016/j.smr2018.04.004. Sports and nationalism in a Globalized World. 2012. Liikunta Tiede 54 (5), 27–30. 2017. Grix, J. & Konttinen, N. Pohjoismaisen ja suomalaisen kehän ominaispiirteet Artikkelissa on tarkasteltu brittien luoman urheilun hyvän kehän toimivuutta tutkimuksen näkökulmasta. Scandinavian Sport Studies Forum, 1, 51–68. 2. Siinä missä tutkijat tuovat esiin liikunnan ja urheilun eriytymistä, korostavat johtajat liikkumisen eri osa-alueiden yhteenkuuluvuutta ja saavutettavia synergiaetuja, kun eri muotoja johdetaan yhtenäisenä kokonaisuutena (vrt. Suomen Olympiakomitea. & Skille, E.Å. Toimijakentän rakennemuutos kuitenkin hävitti 1990-luvulla sekä vahvat horisontaaliset ja vertikaaliset yhteydet järjestöjen väliltä ja sen jälkeen suomalainen organisoidun liikuntaja urheilukulttuurin toimintamalli on hakenut itseään. Department for Culture, Media and Sport. De Bosscher, V., Sotiriadou, P. A Norwegian Case Study. menestyssuunnitelma. Hanstad, D.V
Tutkimuksellisesti liikunta ja urheilu ovat kiehtovia aihepiirejä, mutta niiden läheisempi tarkastelu paljastaa ristiriitaisia, kyseenalaisia ja suorastaan synkkiä käytäntöjä. Suomessa liikunta-alan olohuoneessa röhnöttää iso virtahepo, josta ainakin minun ulkopuolelta tulevana on mahdotonta vaieta. Liikunnan ja urheilun tutkiminen tulivat puolivahingossa yhdeksi aihepiirikseni. Ärhäkkä sanankäyttäjä on hankkinut katu-uskottavuutensa Itä-Helsingin kaduilla ja pelikentillä. Liikunta ja urheilu aihepiireinä ovat aina kiinnostaneet minua viihteenä ja vahvan liikuntasuhteeni vuoksi, mutta akateeminen intressini aihepiirejä kohtaan on ollut läpi matkan hyvin ambivalentti. Tämän vuosikymmenen alussa kuntodopingia ja terveyskäyttäytymisen ylisukupolvisuutta koskevat tutkimushankkeet veivät minut yhä syvemmälle. Päätyminen liikunnan ja urheilun tutkimisen pariin on ollut sattumien ja kumuloituvan osaamisen sarja. Hän on tutkinut muun muassa lasten ja nuorten vapaa-aikaa sekä kuntoliikkujien dopingin käyttöä. Tematiikka oli vahvasti läsnä nuorisotyötä ja varusmieskulttuuria koskevissa tutkimushankkeissa 2000-luvulla. Sieltä ponnistin valtiotieteelliseen ja mentorini Antti Häkkisen inspiroimana tutkijaksi vuonna 2000. Kun kriittisestä journalismista ei liikunnan ja urheilun saralla ole tietoakaan ja kriittisen tutkimuksen traditiokin on paperinohut, saavat monet kansalaisyhteiskunnan kannalta epäeettiset ja kyseenalaiset käytännöt kukoistaa niin kentillä kuin kabineteissakin. Kuva: JARI HÄRKÖNEN. Niiden jälkeen huomasin ottaneeni aimo harppauksen liikunnan tutkimisen suuntaan. 48 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Liikunnan olohuoneessa röhnöttää virtahepo ”Liikunta ja urheilu ovat kiehtovia aihepiirejä, mutta niiden lähempi tarkastelu paljastaa ristiriitaisia, kyseenalaisia ja suorastaan synkkiä käytäntöjä.” Näin sanoo Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija, dosentti Mikko Salasuo. Viimeiset liikuntaa koskevat tutkimukseni ovat Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus (2019a) ja toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikuntaa koskeva tutkimusraportti (2019b). Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Liikuntaa sivu aa myös lasten ja nuorten harrastamista käsittelevä osaamiskeskushanke, jota johdan Nuorisotutkimusver kostossa. Olen kasvanut Itä-Helsingin kaduilla, kujilla ja urheilukentillä. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Näillä taustoilla voisinkin kutsua itseäni vaikkapa paljasjalkaiseksi nuorisotutkijaksi. Olen pian 47 vuotta täyttävä talousja sosiaalihistorian dosentti ja työskentelen vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Salasuo haluaa muuttaa suomalaista yhteiskuntaa tutkimustiedon pohjalta. L Ä H I K U V A S S A M I K K O S A L A S U O Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Vuoden 2019 alussa ilmestyi myös tilastoraportti päihteiden ja dopingin käytöstä Suomessa, jossa vastasin dopingosiosta. Tekemistä riittää: lasten ja nuorten tasavertaiset harrastusmahdollisuudet ja monikulttuurisuuden tunnistaminen eivät vielä ole osa arkea likikään kaikessa ruohonjuuritason toiminnassa. Yliopistolta tieni vei Stakesiin ja sieltä siirryin vastaväitelleenä tohtorina Nuorisotutkimusverkostoon vuonna 2005. Jos minuuteni alkumatkaa sävytti vahvasti Itä-Helsingin betoniestetiikka, niin vähintään vastaava vaikutus on myöhemmin ollut suomalaisen nuorisotutkimuksen inspiroivalla eetoksella. Niitä seurasikin mittava huippu-urheilijoiden elämänkulkua käsittelevä tutkimushanke ja sitä Kentiltä kabinetteihin -tutkimushanke sekä lukuisia pienempiä liikuntaa käsitteleviä tutkimuksia ja hankkeita
/tapahtumat. Odotan kovasti jonkinlaisen kriittisen otteen tarttumista ainakin liikunnan sosiaalitieteelliseen tutkimukseen. Inspiroiva dialogi monen liikunnan ja urheilun parissa työskentelevän ja teemoja tutkivan henkilön kanssa on laajentanut ymmärrystäni aihepiireistä ja parhaassa tapauksessa minäkin olen onnistunut liikauttamaan jonkun ajattelua. Liikunta, urheilu, kulttuuri tai mikään muukaan vapaa-ajan kenttä ei voi nojata sellaisiin arvoihin ja käytäntöihin, joissa lasten ja nuorten oikeudet ja toiminnan eettiset lähtökohdat eivät vastaa muuta yhteiskunnallista kehitystä. Toinen, myös lasten ja nuorten harrastamisen kautta aukeava teema on lasten oikeuksien toteutuminen vapaa-ajan harrastamisessa. Liikunnan tutkimisen saralla pidän antoisimpana koke muksena tutustumista lukuisiin hienoihin, mukaviin ja kiinnostaviin ihmisiin. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutuksia. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Liikunnan ja kulttuurin tarkasteleminen kokonaisvaltaisesti lasten ja nuorten harrastamisen viitekehyksessä avaa uudenlaisen paradigman, jonka kärkenä ovat syrjäytymisen ehkäisy ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. /tapahtumat VUODEN LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINEN TUTKIMUS 2019 -KILPAILU Kilpailuun voi osallistua 1.1.2019 jälkeen julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Katso tarkempi ohjelma www.lts. Virtahepo ei katoa olohuoneesta odottamalla, vaan tutkijoiden tulee uskaltaa ottaa kantaa ja toteuttaa yliopiston kolmatta tehtävää. Pidän lasten ja nuorten harrastamista erityisen tärkeänä. Lapsilähtöisen harrastusnäkökulman tiellä ei ole luutuneita ja eksklusiivisia erinomaisuuteen tähtääviä rakenteita – huippu-urheilua tai -taiteilijuutta – joten liikunta ja kulttuuri saavat merkityksensä osana lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa arvoja, asenteita, käytäntöjä ja elämäntodellisuutta. Abstraktilomake ja kilpailun ohjeet löytyvät osoitteessa www.lts. Suomenkielinen abstrakti tulee jättää 16.9.2019 klo 16.00 mennessä. 49 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Miksi se kiinnostaa. XXVII Liikuntalääketieteen päivät 13.–14.11.2019 Hotel Haaga Central Park, Helsinki TEEMANA LIIKUNTA JA TULE-TERVEYS Päivien aikana tarkastellaan, miten liikunnalla voidaan edistää tukija liikuntaelimistön terveyttä ja vaikuttaa kroonisiin TULE-ongelmiin Tule päivittämään tietosi, keskustelemaan ja tapaamaan muita alan toimijoita liikuntalääketieteen verkoston tärkeimpään vuosittaiseen kohtaamiseen Suomessa! www.lts. .. Vaikka esimerkiksi tasa-arvo, yhdenvertaisuus, monikulttuurisuus ja kestävä kehitys ovat kirjattuna myös liikuntalakiin, kiinnittyvät nämä lähtökohdat liikunnassa ja urheilussa edelleen pitkälti viime vuosituhannen asenneja arvoperustaan
Hulmi on saanut Suomen Akatemialta sekä tutkijatohtoriettä akatemiatutkijarahoitukset viimeisen vajaan 10 vuoden aikana. Kuva: MARTTA WALKER Kuva: HANNU KALKAS. Hän on lisäk si kirjoittanut useita artikkeleita kansainvälisiin urhei luoikeuden julkaisuihin ja Urheiluoikeuden yhdis tyksen vuosikirjaan. Molempien apulaisprofessuurien pituus on viisi vuotta. Hänen tehtävänsä liittyy tiedekunnan Aktiivisena vanheneminen ja hoiva vuonna 2040 -profilointihankkeeseen. Juha Hulmin väitöskirja voimaharjoittelun ja proteiiniravitsemuksen fysiologisista vaikutuksista lihaksistoon tarkastettiin vuonna 2009. Manninen on tunnettu CAS (Court of Arbitration for Sport) -tuomari. Sen jälkeen hän on toiminut tutkijana tiedekunnassa pääosin ulkopuolisen rahoituksen turvin. Vuodesta 2009 lähtien hän on toiminut tiedekunnassa tutkijatohtorina ja yliopistotutkijana. Mikaela von Bonsdorff valittiin gerontologian ja kansanterveyden apulaisprofessoriksi. Hän on ollut käsittelemässä useita oikeusjuttuja, joista tunnetuin lienee Therese Johaugin dopingrikkomus vuonna 2017. Palkinnon aloitteentekijänä toimi mittavan kansainvälisen uran urheiluoikeudessa tehnyt ministeri Lauri Tarasti , joka on Urheiluoikeuden yhdistyksen perustajajäseniä ja sen ensimmäinen puheenjohtaja. Mikaela von Bonsdorffin tavoin myös Juha Hulmi työskentelee laajojen verkostojen kanssa ympäri maailman. Hän on työskennellyt Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä tehnyt tutkimusvierailuja yliopistoihin ympäri maailman. von Bonsdorff väitteli tohtoriksi vuonna 2009 aiheenaan iäkkäiden liikunta ja toimintakyky ja niiden vaikutus palveluiden käyttöön. Australian Melbournessa Baker-instituutissa Hulmi työskenteli useamman kuukauden ajan. Markus Manniselle palkinnon ojensivat Urheiluoikeuden yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Kalkas (vas.) ja palkinnon aloitteentekijä, ministeri Lauri Tarasti (oik.). Hulmi kuvailee fysiologiaa laajana tieteenalana, joka pyrkii yhdistämään molekyylitason tutkimuksen koko kehon tason tutkimukseen. 50 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Mikaela von Bonsdorff ja Juha Hulmi apulais professoreiksi Urheiluoikeuden yhdistyksen ensimmäinen Lauri Tarasti palkinto Markus Manniselle A J A S S A T tT, gerontologian dosentti Mikaela von Bonsdorff ja LiT, liikuntafysiologian dosentti Juha Hulmi on nimitetty liikuntatieteellisen tiedekunnan apulaisprofessoreiksi 1.3.2019 alkaen. Akatemiatutkijana vuodesta 2014 toimineen Juha Hulmin apulaisprofessuurin ala on liikuntafysiologia. Palkinnon suuruus on 3 000 euroa ja se rahoitetaan ministeri Tarastin yhdistykselle lahjoittamista varoista. U rheiluoikeuden yhdistyksen ensimmäinen urheiluoikeuden Lauri Tarasti -palkinto myönnettiin maaliskuussa yhdistyksen vuosikokouksessa asianajaja Markus Manniselle
Samoin opettajien osallistaminen ja Liikkuva koulu -toiminnan sisällyttäminen opettajien työnkuvaan vaatii kehittämistä. Arvioinnin aineistona käytettiin muun muassa Liikkuva koulu -ohjelman aiempia raportteja ja julkaisuja, koulujen itsearviointeja, LIKESin tuottamia tutkimusjulkaisuja ja LIITU-tutkimuksen tuloksia. Nähtäväksi jää, miten toiminta jatkuu ja jääkö saavutettu toimintakulttuurin muutos pysyväksi. Toivottavasti myös tutkijat tarttuvat aiheeseen 2020-luvulla, jotta Liikkuvan koulun vaikutuksia ja vaikuttavuutta voidaan paremmin todentaa. Valtion liikuntaneuvosto tilasi ulkoisen arvioinnin Liikkuva koulu -ohjelman kärkihankekauden 2015– 2018 tuloksista. Liikkuva koulu -ohjelman kärkihankekauden 2015–2018 ulkoinen arviointi löytyy verkosta osoitteesta http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/658/Liikkuva_koulu_-arviointi_2019_nettiversio.pdf. Kattavuus 90 prosenttia Ylijohtaja Esko Ranto ministeriöstä totesi arvioinnin julkistamistilaisuudessa 25.4.2019, että kärkihankkeen päätavoitteessa onnistuttiin hienosti. Tämä käy ilmi LIITU-tutkimuksen 2018 tuloksista ja LIITU-työpaperista vuodelta 2019. Arviointitulosten mukaan 93 prosenttia Suomen kunnista (289 kuntaa) ja 90 prosenttia peruskouluista (2 139 koulua) lähti mukaan. Tulevaisuuden kannalta avainasemassa ovat kunnat. H allitus nosti vuonna 2010 käynnistetyn Liikkuva koulu -ohjelman yhdeksi kärkihankkeekseen keväällä 2015. Arvioinnin tekivät Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Kati Isoaho ja Anna-Mari Summanen . 51 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Liikkuva koulu tuonut koulupäiviin lisää liikettä Liikkuvan koulun ohjelmajohtaja Antti Blom korosti arvioinnin julkistustilaisuudessa, että kunnilta vaadittu 50 prosentin omavastuuosuus oli tärkeä. Opettajat ja muut koulutoimijat ovat saaneet tukea oman osaamisensa kehittämiseen, jotta he pystyvät jatkossakin liikunnallistamaan koulupäiviä. Seitsemän miljoonan euron vuosittainen kärkihankerahoitus ja kuntien rahoitusosuus johtivat kuitenkin liikunnallisen toimintakulttuurin muutokseen suuressa osassa Suomen kouluja ja kuntia.. Liikkuva koulu -ohjelma päättyi kärkihankkeena keväällä 2019. Valtion ja kuntien kokonaisrahoitus Liikkuvalle koululle kärkihankekaudella oli yhteensä noin 40,9 miljoonaa euroa. Ohjelman haasteena on ollut etenkin yläkoulujen liikunnallistaminen sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten liikkumisen edistäminen. Liikkuva koulu -ohjelman kärkihankekauden arviointi tehtiin muutamassa kuukaudessa. Onnistumiseen vaikutti oleellisesti se, että kouluissa rehtorit ja kunnissa opetustoimenjohto innostuivat Liikkuvasta koulusta. Jatkuuko innostus ilman lisärahoitusta. Riittääkö niillä voimavaroja tukea peruskouluja liikunnallistamistyössä. Kunnat saatiin näin sitoutettua resurssointiin ja näkemään toiminnan hyödyllisyys. Heillä on valta saada aikaan toimintaa ja huolehtia tarvittavasta resurssoinnista myös jatkossa. Liikkuva koulu -kärkihankkeen aloittamisvaiheessa ei ollut taloudellisia resursseja liikuntatuntien lisäämiseen kaikilla peruskoulun luokka-asteilla. Päämäärä oli saada koulut ja kunnat innostumaan Liikkuva koulu -toiminnasta. Tavoitteena oli löytää ratkaisuja lasten ja nuorten liian vähäiseen liikkumiseen sekä saada tunti lisää liikuntaa koulupäiviin. Ranto muistutti, että tulevaisuudessa yksi sivis tyskunnan menestystekijöistä on se, että kunta pitää lapsensa ja nuorensa hyvässä kunnossa. Lisäksi arvioitsijat haastattelivat keskeisiä toimijoita ministeriöistä, Liikkuva koulu -ohjelmatoimistosta, LIKESiltä ja neljästä mukana olleesta kunnasta ja niiden alueilla toimivista kouluista. Liikkuva koulu -ohjelman myötä liikunnan arvostus kouluissa on lisääntynyt. RIITTA-ILONA HURMERINTA, FM Tiedeviestijä Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: riitta-ilona.hurmerinta@lts.fi A J A S S A Liikkuva koulu -ohjelma on huhtikuun lopussa julkaistun arvioinnin mukaan muuttanut koulujen toimintakulttuuria ja tehnyt koulupäivistä liikunnallisempia. Liikettä ovat lisänneet muun muassa koulujen liikuntavälinehankinnat ja oppilaiden kouluttaminen välituntiliikuttajiksi ja -leikittäjiksi. Liikkuva koulu -ohjelmalla ei ole arvioinnin mukaan pystytty merkittävästi lisäämään lasten ja nuorten reipasta liikuntaa. Arviointi korostaa, että pienillä teoilla on paikallisesti saatu paljon aikaan, mutta valtakunnallisia jatkotoimia kaivataan. Lisää tutkimusseurantaa tarvitaan Isoahon ja Summasen mukaan huomiota on jatkossa kiinnitettävä etenkin erityisryhmien, yläkoululaisten ja kaikkein vähiten liikkuvien aktivoimiseen. Osana arviointia toteutettiin sähköinen kyse ly Liikkuva koulu -ohjelman eri toimijatahoille
Vai olisiko optimi jossain siellä välissä. PASI MÄENPÄÄ Johtava asiantuntija Smartsport Sähköposti: pasi.maenpaa@smartsport.fi PASI KOSKI professori Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi Linkki: ”Analysis of the situation of sports clubs in Germany” (2017). Saksan seurakulttuuria voisi vastaavasti kutsua melko konservatiiviseksi. Sport Developmenet Report 2015/2016. https://www. Suuri laiva kääntyy hitaasti, osittain varmasti siksi, että Saksassa väkiluku, seurojen ja seuraharrastajien määrä on noin kymmenen kertaa suurempi kuin Suomessa. Bundesinsitut fur Sportwissenschaft. Saksassa seuraharrastaminen on edullisempaa kuin Suomessa. On vaikea ottaa kantaa onko liberaali vai konservatiivinen seurakulttuurin kehitystapa parempi. Monella saksalaisseuralla on vankka ja pitkä historia, jota halutaan myös ylläpitää. Saksassa seurauskollisuus on pääosin edelleen vahvaa. Näkemys riippuu paljon siitä, arvioidaanko asiaa laajasti yhteiskunnan kannalta vai kapeammin liikunnan harrastamisen tai huippu-urheilun näkökulmista. Seurajohtajina on enemmän miehiä ja fuusioseuroja on syntynyt vain vähän. researchgate.net/publication/317429033_Sport_Development_Report_20152016_Analysis_of_the_situation_of_ sports_clubs_in_Germany_Abbreviated_Version A J A S S A T utustuimme 2.–4.4.2019 saksalaiseen seuratoimintaan Kölnissä toimivan Deutsche Sporthochschulen liikuntatieteellisen tiedekunnan professori Christoph Breuerin ja hänen tutkimusryhmänsä vieraana. Yhteinen murhe koskee vapaaehtoisten riittävyyttä. Vierailu toi esille Saksan ja Suomen seurakulttuurien eroja. 52 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: PASI MÄENPÄÄ, PASI KOSKI Saksan seuratoiminnan pohjana vahva perinne Saksaan verrattuna suomalainen seurakulttuuri 2010-luvulla tuntuu kehittyneen nopealiikkeisesti, markkinahenkisesti ja luovan uudistuksellisesti. Voi olla, että myös Saksan seurajärjestelmän rajoja vahditaan tarkemmin ja konservatiivisemmalla otteella. Seura pelaa tällä hetkellä 2. Vierailun aikana perehdyttiin Saksan ja Suomen seuratoimintaan liittyviin tutkimuksiin, tutustuttiin Mullheim Turnverein -seuraan ja käytiin monipuolisia keskusteluja seuratoiminnasta. Muun muassa jalkapalloseura FC Kölnissä on 160 000 kannatusjäsentä. Bundesliigassa, mutta silti seuran kannatus on pysynyt korkealla tasolla. Yhteisiä haasteita molemmilla mailla on ainakin vapaaehtoisten vastuuhenkilöiden rekrytoinnissa ja vapaaehtoisten aktiivisuudessa. Jäsenten seuralle maksamat maksut ovat kohonneet varsin maltillisesti ja ovat huomattavasti alhaisempia kuin Suomessa. Harrastaminen on saksalaisissa seuroissa edullisempaa kuin Suomessa. Saksassa seuroissa on päätoimisia työntekijöitä huomattavasti vähemmän ja heidän määränsä kasvuvauhti on ollut hitaampaa kuin Suomessa. Joka tapauksessa seurakulttuurin eroja ja yhtäläisyyksiä kannattaa seurata ja arvioida. Hyvänä esimerkkinä tästä on Saksan jalkapalloseurojen ”50+1”-sääntö, joka takaa, että seuran jäsenillä pysyy aina äänienemmistö seuraa koskevissa päätöksissä. Sen 48 000 vetä vä kotistadion täyttyy kotipeleissä lähes aina. Saksassa seurauskollisuus on pääosin edelleen vahvaa. Monella saksalaisseuralla on vankka ja pitkä historia, jota halutaan myös ylläpitää. Hyvänä esimerkkinä tästä on Saksan jalkapalloseurojen ”50+1” -sääntö,joka takaa, että seuran jäsenillä pysyy aina äänienemmistö seuraa koskevissa päätöksissä.
Jokaisella opiskelijalla oli kolmen kuukauden mittainen valmennussuhde henkilökohtaiseen valmennettavaan. Koulutuksessa yhdistyivät teoria ja käytäntö. Puolen vuoden mittainen henkilökohtaisen valmen nuksen opintokokonaisuus oli räätälöity Jyväskylän A J A S S A Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta valmistuivat maaliskuussa 2019 ensimmäiset akateemiselta pohjalta ponnistavat personal trainerit. Opiskelijan tuli huomioida ohjauksessa valmennettavansa yksi lölliset erityistarpeet. Suhteen pohjak si opiskelijat pyrkivät selvittämään ja ymmärtämään asiakkaansa tarpeet, arvot ja tavoitteet. L iikuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijoilla oli mahdollisuus suorittaa henkilökohtaisen valmennuksen opintokokonaisuus, Academic Personal Training koulutus (10 op) luku vuonna 2018–2019. Koulutuksen tavoitteet ja sisältö Koulutuksen keskeisenä tavoitteena oli ihmisen koko naisvaltaiseen hyvinvointiin pyrkiminen sekä erilais ten liikkujien motivointi ja liikuntaohjelmien sovel taminen heidän tarpeisiinsa. 53 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: MIRJA HIRVENSALO, KAISA WALLINHEIMO Personal trainereita ensi kerran yliopistosta sallisen (APT) että kansainvälisen (EuropeActive) li senssitodistuksen, joka osoittaa tuleville työnantajille koulutuksen käyneiden henkilöiden osaamisen. Kokonaisuus oli tarkoitettu vä hintään kolmatta vuotta liikuntabiologiaa tai liikunta pedagogiikkaa opiskeleville. Näitä olivat esimerkiksi työssä jaksaminen, tuki ja liikuntaelimistön vaivat, ylipaino, työuupumus ja muut ihmisen elämänkaarelle osuvat haasteet. Kou lutusyhtiö Trainer4Youn kanssa yhteistyössä toteu tettuun työelämälähtöiseen täydennyskoulutukseen osallistui 21 maisteriopiskelijaa. Opiskelijat saivat 10 opintopisteen yliopistokoulutuksen lisäksi sekä kan Elina Lammi ohjaa näyttökokeessa valmennettavansa asentoa. Kouluttaja Kaisa Wallinheimo seuraa. Jokainen opiskelija kehitti taitojaan kolme kuukautta kestäneen henkilökohtaisen valmennussuhteen avulla. Pääopettajana toimi LitM, sertifioitu personal trainer Kaisa Wallinheimo . (Kuva: Mirja Hirvensalo) Kuva: JYU. Osa opiskelijoista valmensi nuorta urheilijaa
Yksi heistä muotoili asian seuraavasti: ”Vain terve urheilija kehittyy ja toisaalta kuntoilijalle ei ole mitään mieltä ohjelmoida harjoittelua, joka olisi terveyden näkökulmasta haitallista”. Hän halusi kiinnittää ensisijaisesti huomiota asiakkaan elämän kokonaiskuvaan, minkä jälkeen toiveena oli rakentaa yhdessä ”realistisiin, omaan elämään sovitettuihin pieniin tavoitteisiin sovitettu ohjelma”. Toisilla olivat vahvuutena liikuntataitojen ope tusosaaminen ja pedagogiset taidot. Liikuntabiologian opiskelijat kokivat osan teo riaosasta pintapuoliseksi, mutta olisivat tarvinneet lisää pedagogista osaamista esimerkiksi isomman ryhmän kohtaamiseen. Kriittisyys lisääntyykin yliopistoopintojen myötä, ja saa opiskelijat puntaroimaan oman osaami sensa rajoja. Kestävyysliikun nan osaaja piti tärkeänä keskittymistä voimavalmen nukseen ja voimaosaaja saattoi hakea koulutuksesta apua kehotietoisuuden lisäämiseen. Osa opiskelijoista oli suorittanut ennen koulutusta runsaasti teoriaopintoja ihmisen fysiologiasta ja anato miasta. Koulutukseen sisältyi kolme lähiopintojaksoa ja näyttökoeviikonloppu. Ryhmän jäsenet voisivat opettaa myös toisiaan omilla vahvuusalueillaan. Opiskelijat toivoivat koulutukseen enemmän harjoituksia, joissa ongelmia ratkotaan ja treenejä rakennetaan yhdessä pienryhmis sä. Aiemman koke muksensa perusteella hän arvioi, että ihmiset huomaa vat harvoin ongelmiensa todelliset syyt ja ajattelevat elämänsä muuttuvan paremmaksi, kunhan he saavat itsen sä liikkumaan enemmän ja pudotettua painoaan. MIRJA HIRVENSALO, professori Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta Sähköposti: mirja.hirvensalo@jyu.fi KAISA WALLINHEIMO, LitM työhyvinvointivalmentaja; valmennuspäällikkö, Lewell Sähköposti: kaisa.wallinheimo@gmail.com. Monen muun opiskelijan tavoin hän suhtautui kriittisesti erilaisiin erikoisruokavalioihin ja harjoitus ohjelmiin. Siihen kuului myös yrityksen perustamiseen liittyvää opetusta, jossa perehdyttiin myyntiin, markkinointiin, valmennuksen eettisyyteen, palvelumuotoiluun ja tuotteistamiseen. Erityisen hyödyllisil tä koulutussisällöiltä tuntuivat myynti ja markkinointi. Erittäin antoisana opiskelijat pitivät loppuseminaa ria, jossa kukin esitteli oman asiakkaansa valmennus prosessia. Yhteistyö Trainer4Youn kanssa jatkuu ensi lukuvuonna. Monet opiskelijat pohtivat ja jännittivät hieman asiakkaan kohtaamista – erityisesti, jos kyseessä olisi vanhem pi ihminen. Esimerkiksi asiakkaan polvi tai olkapääkivut vaikeuttivat liikkei den muuntelua ja soveltamista. Ajatuksena on tule vaisuudessa hakea sertifikaattia Jyväskylän yliopiston henkilökohtaisen valmennuksen koulutukselle alan kansainvälisiltä päätoimijoilta European College of Sport Science (ECSS) järjestöltä ja American College of Sport Medicine (ACSM) järjestöltä. Osa opiskelijoista toivoi koulutuksen keskittyvän ”enemmän vähän liikkuvien haasteisiin” ja koki seminaa reissa puhutun ”liikaa urheilijoiden asioista”. Yksi opiskelijoista pohti, että ”oli osattava herkistyä valmennettavan kehon ominaisuuksiin sekä mielessä pyöriviin toiveisiin ja huoliin”. Yhden opiskelijan mielestä ”ihan parasta oli, että teimme harjoituksen, jossa meidän piti kiertää eri pisteitä läpi ja keksiä sopiva vaihtoehto, kun alkuperäistä liikettä ei voinut tehdä”. Hänen valmennuskäsityksensä yti messä oli se, että ”asiakas ymmärtää mitä ja miksi tehdään”. Koulutusta kehitetään opiskelijoiden esittämien pa rannusehdotusten suunnassa. Toinen opiskelija koki vahvuudekseen kestävyysval mennuksen. Monet odottivat asiantuntemuksensa, pätevyydenkokemuksensa ja it setuntemuksensa kohenevan koulutuksen aikana. Koulutus loikin mielenkiintoisen alustan erilaisten osaajien keskuste luille. Lisäksi prosessin puolivälissä ”olisi pitänyt olla välitapaaminen, missä olisi käyty läpi kokemuksia, onnistumisia ja hankalia tilanteita”, jotta oman valmennettavan harjoittelua olisi voitu kehittää parhaalla mahdollisella tavalla. Opiskelijoiden lähtökohdat Ennen koulutuksen alkua opiskelijat analysoivat läh tökohtiaan, osaamistaan ja valmennustyyliään. 54 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan maiste riopiskelijoille soveltuvaksi. Opiskelijat halusivat kehittää osaamistaan monipuolisesti muun muassa kehon toiminnan, liikkeiden ja valmennuksen perustelemisessa, vaihtoehtojen tarjoamisessa sekä yk silö ja ryhmätilanteiden hallinnassa. Lisäksi opiskelijat perehtyivät tehtävien, kirjallisuuden ja lopputyön avulla opiskelta vaan kokonaisuuteen. Myös asiakkaan jaksa misen arvioiminen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantamisen työkalut koettiin tärkeiksi. Koulutus sisälsi jonkin verran ravintovalmennuksen perusteita. Yksi opiskelija ehdottikin koulutuksen osittaista eriyttämistä siten, että liikuntakasvatusta opiskeleville opetettaisiin biologian perusasioita ja lii kuntabiologian opiskelijoille pedagogiikan perusteita. Osa opiskelijoista piti ravitsemusosaamisen osuudesta, johon ehdotettiin lisää sisältöjä. Koulutus koettiin toimivaksi toiminnallisuutensa ja työelämälähtöisyytensä vuoksi. Kaikkea ei tarvitse aina tehdä itse, vaan neuvoa voi kysyä kokonaan toisen alan ammattilaisilta. Tyytyväisiltä opiskelijoilta paljon ideoita Käytännön tilanteet ja teoreettisen tiedon soveltami nen olivat opiskelijoiden mielestä koulutuksen parasta antia. Asiakkaiden terveyden edistäminen oli oleellinen lähtökohta usealle opiskelijalle. Myös epä varmuus käytännön tilanteissa tuli esille. Hän analysoi monipuolisesti osaamistaan ja periaatteitaan. Yhteiselle kokemusten jakamiselle ja keskus telulle olisikin toivottu selvästi enemmän aikaa
55 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: JARI KANERVA Tasatyöntöä ja sensoreita Lisäksi tasatyönnön käyttö on laajentunut ylämäkiin ja sprinttihiihdon kokeilujen myötä myös pitkille hiihtomatkoille. Mittalaitteet ovat keventyneet, tulleet edullisiksi, ohjelmat ja käyttöliittymät ovat helppokäyttöisiä. Tasatyönnön tutkimus keskiössä Useissa esityksissä tuli esille, että hiihtotekniikoiden evoluutio on muuttanut harjoittelua merkittävästi ja pakottanut välinevalmistajat tuotekehittelyyn. Vammojen ehkäisy Vammojen ehkäisy on keskeinen teema alppihiihtoon liittyvässä tutkimuksessa. Myös alppihiihtoja mäkihyppytutkimuksella oli sijansa, mutta lumilautailua ja ampumahiihtoa esiteltiin vain yhden tutkimuksen verran. Tutkimusten mukaan 36 prosenttia maailmancupin laskijoista loukkaantuu uransa aikana. Eniten vammoja tulee polveen ja toiseksi eniten nilkkaan. E meritus professori Eric Müller Salzburgin yliopistosta osoitti, kuinka hiihtoa koskeva tiedejulkaiseminen on kasvanut viime vuosikymmeninä. Etenkin eturistisidevammat ovat yleistyneet voimakkaasti. Nykyteknologia on mahdollistanut sen, että osa mittauksista voidaan siirtää laboratoriosta kilpailuolosuhteisiin. Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS) puuttui tähän jo kaudella 2015 Salzburgin yliopiston tekemän tutkimuksen pohjalta. Christophissa, Itävallan hiihtoliiton valmennuskeskuksessa. Salissa raportoitiin 16:sta eri tutkimuksesta, joissa selvitettiin sensoreiden soveltuvuutta valmentamisen apuvälineinä. Tarkimmat tulokset saadaan toki edelleen vakio-olosuhteissa. Tutkimuksellisia havaintoja oli muun muassa ylävartalon voimankäytön merkittävä lisääntyminen viime vuosikymmenen aikana. Kongressit ovat saattaneet yhteen tutkijoita ja kansainväliset tutkimusryhmät ovat yleistyneet. JARI KANERVA, FT Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi A J A S S A Maastohiihdon tutkimus ja etenkin tasatyöntötekniikka oli kiinnostuksen kohteena Vuokatissa maaliskuussa järjestetyssä Science and skiing -kongressissa. Ensimmäinen International Congress on Science and Skiing järjestettiin vuonna 1996 St. Nyt julkaistaan jo noin 500 artikkelia vuodessa ja merkittävin julkaisukanava on Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports (IF 3.6). Mitatut suureet saadaan näkyviin ja ymmärrettäviksi taulukoiksi, animaatioiksi tai havainnekuviksi. Sensorit Kongressissa tuli hyvin esille, että tutkimuksessa on vallalla suuri teknologiahypetys. Nykyisin yli puolet julkaistuista tutkimusartikkelista on syntynyt usean kirjoittajan ja eri maiden tutkimuslaitoksen yhteistyönä. Vuokatissa perustettiin myös International College of Science in Skiing -yhteisö, joka tulee vastaisuudessa edistämään kansainvälistä hiihtotukimusta. Silloin suurpujottelusuksen kääntösädettä pidennettiin polveen kohdistuvien voimien vähentämiseksi. Vasta 2000-luvun alussa saavutettiin 200 artikkelin vuosimäärä. Sensoreihin liittyvät älypuhelimen tai tabletin kautta toimivat ohjelmistoalustat ovat tärkeitä. Tämän jälkeen ne voidaan jakaa halutulla tavalla muiden nähtäväksi. Sauvatyönnön kontaktiaika on lyhentynyt, mikä tarkoittaa tiheämpää frekvenssiä.. Esimerkiksi 90 kilometrin Vaasa-hiihdossa pukataan nykyisin tasatyöntöä ilman pitovoiteita ja voitto ratkaistaan loppukirissä. Sensoreita voidaan asentaa esimerkiksi urheilijan vartaloon, sauvoihin, hiihtokenkään tai sukseen mallintamaan liikettä, vauhtia, erilaisia kulmia ym. Kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistiin 1970-luvulla vain noin 50 tutkimusta hiihdosta vuosittain
Vastuulliseen johtamiseen urheiluorganisaatioissa pureutuvan MOREhankkeen tutkimusjohtaja Marjo Siltaoja ja tutkija Satu Heikkinen Jyväskylän kaup pakorkeakoulusta esittelivät työn alla olevaa tutki musta. Suomen urheilun eettisen keskuksen Tutkimusjohtaja Nina Laakson mukaan urheiluun on saatava enem män ammattitaitoisia johtajia. European Business Ethics Network Suomi ry:n tou kokuussa järjestämän kevätseminaarin aiheena oli Vastuullinen urheilujohtaminen: tasa-arvon tekosyistä tekoihin. Kulttuuriasianneuvos Päivi Aalto-Nevalainen ope tus ja kulttuuriministeriöstä arvioi, että eettisyyden ja vastuullisuuden kysymykset ovat tulleet 2010luvulla yhä kiinteämmäksi osaksi liikuntahallinnon ja liikun tajärjestöjen työtä. Neljäs urheilujohta juuden vähemmän esillä ollut ongelma on tasaarvo. Tienarin mukaan terveel Urheiluelämän toimijoiden ja etenkin palkattujen työntekijöiden valinnassa avoimuuden olisi oltava lähtökohta.. Tienari muistutti, että ulkonäkövaatimukset koskevat nykyään myös miehiä, mikä on heille usein vaikeasti käsitettävä asia. Pitkän linjan kansallinen ja kansainvälinen järjes tötoimija Birgitta Kervinen kertoi kokemuksistaan miehisessä urheilumaailmassa. He toivat esille, miten eettiset koodit koetaan eri tavoin urheiluorganisaatioissa. Jos oman fyysisen kunnon hiominen ja tarkkailu vie pääosan johtajan huomiosta, niin hän ei jaksa enää johtaa. Professori Janne Tienari (Hanken, Svenska Han delshögskolan) käsitteli huippujohtajiin kohdistuvia urheilullisuuden odotuksia. Seminaari haastoi pohtimaan, miksi urheilu organisaatiot ovat edelleen peränpitäjiä tasaarvokysy myksissä. Johtajat kokevat koodien olevan tarkoitettu työntekijöiden käyttäyty misen säätelyyn ja työntekijät näkevät niiden olevan tarkoitettu johtajille. Hän kysyi, onko perinteinen suku puolten tasaarvon näkökulma jopa jäämässä varjoon, kun tasaarvon kirjo on laajentunut. Birgitta Kervinen kiinnitti huomiota urheiluelä män toimijoiden ja etenkin palkattujen työntekijöiden valintaan, jossa avoimuuden olisi oltava lähtökohta. Kervinen muistutti myös urheilujohtamiseen liittyvistä innosta ja tunteista, jotka voivat kaventaa näköaloja. Hänen urallaan tuli vastaan monta lasikattoa, joista osa oli panssarilasista. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi A J A S S A U rheilun eettiset ongelmat tiivistyvät julki suudessa kolmeen sanaan: doping, kor ruptio ja sopupelit. Liiton hallinnossa on myös otettu käyttöön sukupuolikiin tiöt. 56 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: JOUKO KOKKONEN Urheilujohtajat eivät enää pääse etiikkaa karkuun liset elämäntavat ja liikunnallisuus tukevat johtajan työtä, mutta voivat kaapata liian suuren osan ajankäy töstä. Suomen Urheiluliiton (SUL) puheenjohtaja Sami Itani toi esille paneelikeskustelussa, että SUL on siir tynyt pöytäkirjojensa avoimeen julkaisemiseen. Kaikki ovat sidoksissa urheilujohtamiseen
Tämän jälkeen kodit ja koulut voivat yhdessä sopia tavoitteeksi, että koulumatkat kuljetaan omin lihasvoimin. Toki kevyen liikenteen väyliä parantamalla sekä yksityisautoilua rajoittavilla säädöksillä voitaneen jonkin verran edistää esimerkiksi polkupyörän käyttöä työmatkaliikenteessä. Ensimmäisessä vaiheessa oman auton hankkiminen oli esimerkkitapauksemme telak katyöläisen toive, mutta ajan ja vaurastumisen myötä henkilöautosta on muodostunut hänelle tarve. Lapsuudessani ja nuoruudessani työläiset liikkuivat polkupyörällä tai jalkaisin. Varsinkin peruskou luihin liikkuminen on tehtävä oppilaille turvalliseksi. Autoteollisuuden tavoitteena on kautta historian ollut myydä oma auto mahdollisim man monelle. Ensi sijassa kyse on ollut läntisten yhteiskuntien vaurastumisesta sekä jatkuvan taloudellisen kasvun ja kulutuksen lisäämisen varaan rakentuvan markkinatalouden aset tamista vaatimuksista. Tavoitteeksi tulee ottaa, että peruskouluissa alkanut sosiaalistuminen arjen hyötyliikuntaan johtaa aikuisena nykyistä ekologisesti kestävämpiin työmatkaliikenteen käytäntöihin. Vaikka telakkoiden koko ja omistussuhteet ovat muuttuneet, niin silti jotain muuttumatonta on edel leen säilynyt. Sen sijaan koulujen osalta voidaan ja kannattaa teh dä paljon liikennejärjestelyjen aiheuttamista mahdolli sista kustannuksista huolimatta. Nuoret ovat jopa mieltä osoittamalla vaatineet tekoja ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi. Alueella näkee hyvin vähän vanhempia kuljettamassa lapsiaan kouluun autoilla, kuten niin useasti muualla näkee. Syyt yksityisautoilun räjähdysmäiseen lisääntymi seen ovat monet. Tavoitteessa on onnistuttu. On huolehdittava siitä, että jokaiseen suomalaiseen kouluun lapset ja nuoret pääsevät kulkemaan turvallis ta väylää myöten. Esimerkiksi työmatkojen kulkeminen pyörällä tai jalan on vähentynyt viimeisen puolen vuosisadan aikana rajusti. Tilanne muuttuu kuitenkin lukioissa ja ammatillisissa oppilai toksissa, jolloin entistä useampi oppilas kulkee kou lumatkansa mopedilla, skootterilla tai linjaautolla. 57 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: KALERVO ILMANEN Kouluja työmatkat pyöräillen tai jalan – ilmasto kiittää Asuinalueellani toimii edelleen myös vanha kansa kouluni, nykyinen Pansion alakoulu. Yllätyksekseni lapset kulkevat koulumatkansa oman lapsuuteni tavoin pyörällä tai jalan. Se on telakalle työhön ja sieltä takai sin kotiin matkaavat työntekijät. Samalla pyöräilyyn sosiaalistuminen on ohentunut autoilun yleistyessä.. Autoja ei työmatkaliikenteessä näkynyt. Polkupyörä hylättiin vanhentuneena ja liian hitaana ajoneuvona. KALERVO ILMANEN, FT Turku Sähköposti: kalervo.ilmanen@hotmail.com Kirjoittaja on toiminut yliassistenttina ja yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa sekä sitä ennen vapaana historiantutkijana. Omin lihasvoimin liikkumalla lapset ja nuoret sosiaalistuvat hyötyliikuntaan ja mahdollisesti myöhemmin aikuisina nykyistä ekologisesti kestäväm piin työmatkaliikenteen käytäntöihin. Poimin niistä tärkeimpiä. Nyt on toisin. Aikuisten autonkäyttöön on vaikeahko puuttua, sik si riippuvaisiksi nykyajan ihmiset ovat itsensä autosta tehneet. Sekä arkiaamuisin että iltaisin Meyerin tela kalle ja sieltä pois soljuu jatkuva henkilöautojen virta. Aluetta hal litsi 1950 ja 1960luvuilla telakkateolli suus, kuten nykyäänkin. Sen sijaan peruskouluihin oppilaat kulkevat nykyäänkin useimmiten omin lihasvoimin, mutta seuraavilla koulutusasteilla tilanne muuttuu. Poliittiset päättäjät lähtivät mukaan toteuttamaan autoteollisuuden tavoitteita ja alkoivat suunnitella yhteiskuntaa autoilun ja ennen muuta yksityisautoi lun ehdoilla. Myös kansalaiset innostuivat auton hankinnasta. M uutin eläkkeelle siirtyessäni lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni maisemiin Turun Per non työläiskaupunginosaan. Aikoinaan alueella oli kaksi keskisuurta telakkaa, Tällä hetkellä on yksi saksalais omisteinen suurtelakka, Meyer. Heidän saamisensa takaisin pyöräilijöiksi vaatii hyviä perusteluja. EMERITUS IHMETTELEE Pitkälle teknologisoitunut elämäntapa on vähentänyt suomalaisten hyötyliikuntaa kaikissa ikäryhmissä. Tavoite saavutettaneen peruskouluissa, koska perus kouluikäiset ovat innokkaita pyöräilijöitä. Koulumat kojen liikkuminen omin lihasvoimin on käytännön ilmastoteko, millä saattaa olla koko eliniän mittaisia vaikutuksia. Yksi niistä on ilmastonmuutos. Tilanteen selittänee se, että Pansion kouluun johtaa joka suunnalta turval linen kevyen liikenteen väylä
Lopulta kuitenkin, kun kuluttajat löytävät katsomoihin, sponsorit ja kaupallinen media seuraavat oikeista naruista vetämällä perässä. Ounastelen, että takamatkaa kaventava kehitysloikka piilee kaupallistuneen huippu-urheilun markkinoilla ja muutosta vaativien kuluttajien kukkaroissa. Urheilun laajamittaisempi ammattimaistuminen ei onnistu ilman toimivia markkinoita, joiden syntymi nen vaatii huippuurheilutuotteen rinnalle median, yhteistyökumppaneiden ja kuluttajien välistä symbi oosia. Tekstini käsit telee jalkapalloa, mutta ammattimaistumiseen liittyviä ongelmia esiintyy laajalti myös muiden lajien huipulla. S ukupuolten välinen tasaarvo on noussut viime vuosina yhä vahvemmin julkiseen keskusteluun myös urheilussa. Kansainväliset markkinat luovat työpaikkoja Maailmalla tapahtuva kehitys on lupaavaa. Suomessa rahaa liikkuu seurakentällä vähän, joten Opetus ja kulttuuriministeriön urheilijaapura hat, sekä suurimpien lajiliittojen maajoukkuepelaajille maksamat palkkiot antavat tekohengitystä, joka mah dollistaa parhaiden naispelaajien ammattilaisuuden. Esimauksi kelpaa Atlético Madridin ja Barcelonan välinen ottelu maaliskuussa 2019, jota seurasi Madridin uudella Wanda Metropolitanolla yli 60 000 katsojaa. Suomen pienellä markkinaalueella toimivan yhdistelmän luominen on ilman valtion ja lajiliittojen resursseja hankalaa. Tekohengitystä, kunnes kuluttajat täyttävät katsomot Moderni huippuurheilu on kaupallista toimintaa, jossa ammattiurheilijoiden palkan maksavat urheilu seurat. NIKO KAUPPINEN Liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: niko.p.kauppinen@student.jyu.fi OPISKELIJA OUNASTELEE Naisten euro ei ole miesvaltaisina pidetyissä joukkueurheilulajeissa montaa senttiä. Naisten joukkueet siis tuke vat seurojen liiketoiminnallisia tavoitteita, ja samalla miesten joukkueiden valtavat resurssit ja tunnettuus vauhdittavat naisten jalkapallon kasvua ja ammatti maistumista. 58 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: NIKO KAUPPINEN Naisten jalkapallo kansainvälisen kehitysloikan kynnyksellä Jalkapallotoimiala uskoo tällä hetkellä vankasti nais ten jalkapallomarkkinoiden kehittymiseen. Kielto pysyi voimassa vuoteen 1971 saakka, ja jätti osaltaan naisten jalkapallon vuosikymmenten takamatkalle. Uusien ammattilaissarjojen syntyminen Eurooppaan luo työpaikkoja myös huipulle tähtääville suomalaispelaajille, joiden on vaikeaa luoda ammatti maista jalkapallouraa perifeerisessä kotimaassaan.. Tilastossa näkyvät käytännös sä vain joukkuelajien urheilijat, joista ammattilaisia löytyi jääkiekosta, jalkapallosta, koripallosta, pesäpal losta ja lentopallosta. Samalla rikkoutui naisten seurajalkapalloilun 99 vuotta vanha yleisöennätys, kun vuonna 1920 Dick, Kerr Ladiesin ja St Helens Ladiesin ottelun näki Englannin Liverpoolis sa 53 000 katsojaa. Ounastelen, että naisten jalkapallon historia näyttäi si erilaiselta, jos Englannin jalkapalloliitto ei olisi ennä tysottelua seuranneena vuonna kieltänyt naisia pelaa masta jalkapalloa liiton jäsenseurojen hallinnoimilla kentillä. Väitän, että naisten jalkapalloon panosta malla seurat haluavat kasvattaa kannattajapohjaansa ja houkutella lisää naiskatsojia vielä hyvin miesvaltaisena säilyneisiin katsomoihin. Juventuksen kaltaisen pörssiyhtiön koh dalla tällaisessa peliliikkeessä ei ole kyse hyvänteke väisyydestä. Tällä yksin kertaisella, mutta vaikeasti toteutettavalla resep tillä huippuurheilu ammattimaistuu vähitellen niin maailmalla kuin Suomessakin. KIHU:n mukaan vuonna 2017 Suomessa urheili 1380 ammattiurheilijaa. Naisia mahtui joukkoon alle 2 prosenttia, yhteensä vain 22 urheilijaa. Naisten huippuurheilun ammattimaistumiseen ruohonjuuritason myönteinen vire ei ole vielä kanta nut. Useat jal kapallon eurooppalaiset suurseurat ovat perustaneet viime vuosina omia naisten ammattilaisjoukkueitaan kuin tyhjästä. Suomessa kuin maailmallakin liikunnan ja urheilun tasaarvotyössä riittää edelleen tehtävää, vaikka naisten ja tyttöjen määrä on kasvanut vuosikymmenten työn tuloksena tasaiseen tahtiin niin urheilukentillä kuin kabineteissakin
Monopoli ei ole Pohjoismaissakaan enää itsestäänselvyys. Samaan aikaan perinteisen pelaamisen suosio on taittumassa ja verkkopelaaminen kasvussa. Hän on osallistunut myös kansainväliseen tutkimushankkeeseen, joka pureutui rahapelaamiseen haittoihin ja niiden ehkäisykeinoihin. Miltä tulevaisuus näyttää. Kolmantena toimijana oli hevosurheiluun liittyviin peleihin erikoistunut Fintoto. Monopoliyhtiöt yhdistyivät vuonna 2017 Veikkaukseksi. Tilanne muuttui 1953, kun taide ja tiede saivat ensim mäisen kerran siivun kakusta. Yhteys urheiluun oheni ja sen osuus veikkausvoittovaroista pieneni. Urheiluväki rutisi, vaikka rahaa tuli tasaisena virtana. Silmäys historiaan kertoo, että edunvalvontataistelulla on pitkä perinne. Miksi erittäin tarpeellista ja hyödyllistä toimintaa pitää rahoittaa erityisesti haavoittuvien väestöryhmien, kuten kouluttamattomien nuorten miesten ja pieniä eläkkeitä nauttivien mummojen, pelaamisen kautta?”. Niin urheilujärjestöt kuin muut veikkaustuotoista nauttimaan päässeet kolmannen sektorin toimijat nousivat lottokansan karttuisan käden ansiosta kasvu-uralle. Jakosuhde muuttui useaan otteeseen, jolloin liikunnan ja urheilun osuus pieneni. Verotuksen keinoin miljardin saisi kokoon murto-osalla kuluista. Vedonlyöjien intressissä on murtaa Veikkauksen monopoli itsekkäistä syistä, vaikka he puhuvat yksinoikeudella toimivan yhtiön aiheuttamasta ongelmapelaamisesta. Sulkusen mukaan rahapelien 1,8 miljardin tuoton hankkiminen vaatii 0,8 miljardin euron panostuksen, yhtä paljon kuin poliisin kulut ovat vuositasolla. Pelimonopolin toisen haaran muodosti pitkään pelikoneita ja nettipelejä hallinnoinut Raha-automaattiyhdistys, jonka tuotot suuntautuivat sosiaalija terveysalan järjestöille. 59 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: JOUKO KOKKONEN Veikkauksen monopolia ei pidetä enää pyhänä Haittakeskustelussa voimakkain arvostelu on kohdistunut raha-automaatteihin, mutta myös nettipelaamiseen ongelmat ovat herättäneet huomiota. Syynä oli ilman lisenssimaksua toimineiden peliyhtiöiden saavuttama 50 prosentin markkinaosuus internet-pelaamisessa. Onnenpelistä tuli pian Veikkauksen todellinen rahasampo. Edunsaajat ovat ärhäkästi puolustaneet nykytilannetta, joka on niiden tulkinnan mukaan puutteineenkin paras mahdollinen. Liikunnan ja urheilun toimijat tulkitsivat varmistamansa neljänneksen torjuntavoitoksi. Sulkunen toimi vuoteen 2018 saakka sosiaalija terveysministeriön asettaman rahapelien toimeenpanon arviointiryhmän puheenjohtajana. Mutta harvemmin kysytään kuka voittaa ja miten. Vuoden 2001 jakosuhdelaki lopetti kitinän Veikkauksen tuotonjaosta. Myös liikuntasosiologi Arto Tiihonen näkee Veikkauksen toimintamallin kestämättömänä. Puolueiden ohjelmissa monopolilla on edelleen vankka kannatus. Ruotsissa samaan järjestelmään siirryttiin tämän vuoden alussa. ”Rahapeleillä kerätty rahoitus hyviin tarkoituksiin on oikeudenmukaisuuskysymys, mutta myös valinta, jonka tarkoituksenmukaisuudesta olisi hyvä keskustella.” Rahapelaamisen haittoihin perehtynyt Sulkunen näkee, että rahapelien sääntely on järjestettävä Suomessa uudelleen. Lotto muovasi raha pelikenttää perusteellisesti uudelleen. Kyynisesti voisi sanoa heidän haluavan saada kansainvälisille markkinoille taitamattomampia pelaajia kasvattamaan pottia. Tanska otti vuonna 2013 käyttöön peliyhtiöiltä perittävät lisenssimaksut. P O H D I T T U A ”Suomalainen voittaa aina.” Näin Veikkaus on totuttanut meidät ajattelemaan. M onopolia ovat 2010-luvulla arvostelleet etenkin ammattivedonlyöjät sekä talouden kaikenlaisen sääntelyn vastustajat. Veikkauksen toiminnan voi tulkita pelaa jiin kohdistuvaksi veroksi, jonka on erityisen raskas peliongelmaisille. Urheilujärjestöt olivat aluksi vuonna 1940 perustetun Veikkauksen ainoa edunsaaja. Monopolin purkamista vaativien äänten kuoroon on tullut viime aikoina uusia vakavammin otettavia ääniä. Hänen mielestään myös veikkaustuottoja saavien järjestöjen on syytä pohtia järjestelmän oikeutusta. Emeritusprofessori Pekka Sulkunen arvioi Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä 1/2019, että Suomen rahapelisääntely on järjestettävä uudelleen. Oy Veikkaus Ab siirtyi vuonna 1975 urheilujärjestöjen omistuksesta valtiolle. Norjassa toimii edelleen samanlainen monopoliyhtiö kuin Suomessa. ”Jos minä olisin järjestöjohtaja, niin vakavasti harkitsisin nykyisestä mallista luopumista. Veikkauksen 80-vuotinen monopolikaan ei enää näytä aivan yhtä järkkymättömällä kuin mihin on totuttu. Osasyynä on se, että lukuisat poliitikot toimivat edunsaajakentän luottamustehtävissä. Veikkauksen vastuulla on ongelmapelaamisen torjunta, mutta sen on nähty olevan tehotonta ja yksittäisten pelien haittoihin keskittyvää. Hän muistuttaa, että Suomessa käytetään kolmanneksi eniten rahaa asukasta kohden rahapeleihin maailmassa. Järjestöt saivat komean potin osakkeistaan
Veikkauksen tuottoihin on sisältynyt tasaisen kasvun oletus, joka on tähän saakka täyttynyt. Veikkauksen monopolin päättyminen näyttää kevään 2019 vaalituloksen perusteella lähitulevaisuudessa epätodennäköiseltä. http:// www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137606/YP1901_Sulkunen. Liikuntapoliittiseen selontekoon on kirjattu varovainen varautuminen Veikkauksen tuottojen laskuun tai jopa monopoliajan päättymiseen. JOUKO KOKKONEN, FT, erikoistutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Sidonnaisuusilmoitus: Liikuntatieteellisen Seuran rahoitus perustuu suurelta osin opetusja kulttuuriministeriön liikuntatieteellisille tutkimusja tiedonvälitysyhteisöille jakamista veikkausvoittovaroista. Selonteossa esitetään toive valtion liikuntamenojen rahoittamisesta osaksi budjettivaroista. https://www.miksiliikun. Linkkejä: Pekka Sulkunen, Suomen rahapelisääntely järjestettävä uudelleen. Aleneviin tai paikallaanpolkeviin tuottoihin yhtiö ja sen valtioomistaja joutuvat kuitenkin varautumaan. 60 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Tulovirtoja ohjautuu Suomessakin yhä enemmän ulkomaisten yhtiöiden nettipelaamiseen, jota etenkin maksullisilla urheilukanavilla pyörivä voimallinen mainonta kirittää. Miksi liikun -blogi 22.12.2017. Yhteiskuntapolitiikka 1/2019. Yhtenä vaihtoehtona on väläy tetty nettipelaamisen estämistä, joka ei kuitenkaan onnistu ilman vastalauseita. fi/2017/12/22/veikkauksen-epatervepelimaailma/. Protesteihin saattaisivat yhtyä nettipelaajien lisäksi internetin vapautta itseisarvona pitävät kansalaiset. pdf?sequence=2&isAllowed=y Arto Tiihonen, Veikkauksen epäterve pelimaailma. Budjettirahoitus on ollut pitkään ei-toivottu vaihtoehto, koska sen on uumoiltu altistavan urheilurahat poliittiseksi pelinappulaksi
Lähes kaikki ihmisten elämään kohdistuvat päätökset ovat liikunnan näkökulmasta joko tukevia tai heikentäviä.. Kokonaisuutta muovaavat yksilöja yhteiskuntatason muuttujat sekä arvomaailman heilahdukset. Samalla avautui mahdollisuus katsoa yhdenvertaisuusja tasa-arvokysymyksiä laaja-alaisesti ja kunnianhimoisesti hukkaamatta erityisliikunnan kehittämisen pitkää perinnettä. Vain liikuntaharrastusta tai ohjattua liikuntaa lisäämällä ei ratkaista liian vähäistä fyysistä aktiivisuutta. Jotta pystymme hahmottamaan yhdenvertaisuuden toteutumista fyysisen aktiivisuuden ympäristössä ja haasteissa, on hyvä pohtia seuraavia huomioita: 1. K uluneella toimikaudella liikuntaneuvostossa on vahvistunut käsitys siitä, että yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden toteutuminen edellyttää ennakointia, ei ainoastaan puuttumista syrjintään. Liikkuminen konkretisoituu tuhansina yksittäisinä tekoina arjessa. 3. Tämä koskettaa etenkin niitä, joilla on elämässään rajoitteita liikkua, kuten liikkumisja toimintaesteitä tai sosioekonomiset haasteita. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat liikuntalain lähtökohtia. Kokonaiskuvan ja vaikutussuhteiden hahmottaminen on osoittautunut äärimmäisen hankalaksi. 60 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: TONI PIISPANEN Kymmenen huomiota liikuntapolitiikasta ja yhdenvertaisuudesta P O H D I T T U A Valtion liikuntaneuvostossa toimi vuosina 1991–2015 erityisryhmien liikunnan jaosto. Fyysisen aktiivisuuden puute on noussut keskeiseksi väestön terveyttä, fyysistä toimintakykyä ja arjesta selviytymistä vaarantavaksi tekijäksi. Liikkumisen lisäämiseen vaikuttavat monet eri toimet. Tämä on korostanut yhteistyötä yhden vertaisuutta edistävien järjestöjen sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ja tasa-arvovaltuutetun toimiston kanssa. Pitkäjänteisyyttä vaativa yhdenvertaisuusja tasa-arvotyö perustuu kaksoisstrategiaan: periaatteiden valtavirtaistamiseen ja erikseen kohdennettuihin toimiin. Vuoden 2015 liikuntalaki muutti neuvoston jaostorakennetta. 2. Liikkuminen on monimutkainen ilmiö, johon vaikuttavat julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimet. Parasta apua voi olla lastenhoitajan saaminen, työajan jousto tai kuljetusten järjestäminen – ja toimintaesteiselle apuvälineet. Yhdenvertaisuuskysymykset koskettavat meitä kaikkia, sillä kuulumme moniin erilaisiin enemmistötai vähemmistöluokkiin ja ryhmiin
Poikkihallinnollisesti toteutettuna eri ministeriöiden toimilla on valtava potentiaali liikunnan edistämisessä. 7. 6. Valtionhallinnon toimintamalleja onkin kyettävä uudistamaan. 10. Liikuntapolitiikan tavoitteet ovat laajentuneet ratkaisevasti. 8. Jos kyetäänkin, niin ei tiedetä, miten muutoksen mahdollistaja saataisiin se tekemään. Kuinka hyödyt markkinoidaan myös niille, jotka eivät asiaan vielä usko. 9. Hankkeiden, ohjelmien ja yksittäisten linjausten määrä on valtava. Liikunnasta puhuvat lähinnä ”liikunnan ihmiset”. On vaikea osoittaa, missä olisimme ilman mitään toimia. 5. Liikunnan ja urheilun vaikutukset ja merkitys tunnetaan tutkimuksellisesti aiempaa kattavammin. Kaupungistuminen, ihmisten eriarvoistuminen ja ilmastonmuutos asettavat omat haasteensa. Kaikkien ministeriöiden vastuulle kuuluu asioita, jotka vaikuttavat liikuntaan ja urheiluun. Vähemmistöryhmien asioista puhuvat niiden puolestapuhujat, kunnes tieto muuttaa koko väestön näkemyksiä. Madonluvut liikunnan ja urheilun tilasta kyetään lausumaan. Hallinnonalat eivät läheskään aina tunnista päätöstensä vaikutuksia liikkumiseen. Liikunnan vastavoimat, kuten digitalisaatio ja väestön ikääntyminen, ovat läsnä kaiken aikaa – voimistuneetkin, mikä jarruttaa toimenpiteiden tuloksellisuutta. Sen sijaan ei pystytä kertomaan, mitä pitäisi tehdä. VLN 2018:4 Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä -selvityksen taustamateriaali VLN 2018:3 Soveltavan liikunnan tilanne kunnissa 2017 VLN 2018:2 Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä VLN 2016:1 Yhdenvertaisuusja tasa-arvotyö valtion liikuntapolitiikassa. Voimavaroiksi listataan silti lähes poikkeuksetta vain valtion liikuntatoimen määrärahat (150 miljoonaa euroa), jotka eivät riitä liikuntapoliittisten tavoitteiden toteuttamiseen. Tämä ei ole välttämättä yksistään huono asia, sillä hankkeilla on olennainen merkitys uuden toiminnan käynnistämisessä tai jonkin epäkohdan korjaamisessa. Niiden saavuttamiseksi tarvitaan laveita hori sontaalisia toimia. TONI PIISPANEN, LitM Suunnittelija Valtion Liikuntaneuvosto Sähköposti: toni.piispanen@minedu.fi TUTUSTU MYÖS: Lisätietoa tarjoavat Valtion liikuntaneuvoston selvitykset yhdenvertaisuusja tasa-arvotyön tilasta ja vaikuttavuudesta. Kollektiivinen sitoutuminen asiaan puuttuu. 61 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 4. Valtion merkitystä liikkumisen, ohjatun liikunnan, kilpaja huippu-urheilun edellytysten luojana ei tunnisteta täysimääräisesti, eikä sitä näin ollen kyetä toistaiseksi hyödyntämään optimaalisesti
Teoksen ensimmäinen osa päättyy lukuun terveysalan ammattilaisesta uskottavana terveystiedon välittäjänä ja narratiivisten taitojensa kehittäjänä. Vaikka terveyspsykologia on perinteisesti ollut kiinnostuneempi fyysisen terveyden kuin mielenterveyden kysymyksistä, teoksen ensimmäisen osan luvuissa mielenterveyden ja mielen hyvinvoinnit teemat kulkevat ilahduttavasti mukana. Keskipisteessä ovat terveyskäyttäytymisen muutokseen tähtäävien toimenpiteiden suunnittelu ja arviointi, terveyskäyttäytymisen muutosta tukevat digitaaliset palvelut ja terveysalan ammattilaisten viestinnän uskottavuus. Erityisen onnistuneelta tuntuu psykosomatiikkaa käsittelevän luvun tarkentuminen suomalaisia laajasti koskettavaan masennukseen sekä somaattisten sairauksien riskitekijänä että seurauksena. Ensimmäisen osan luvuista puolet keskittyy tärkeimpiin terveyteen ja sairauteen kytkeytyviin tekijöihin, kuten geeneihin, persoonallisuuteen ja psykosomatiikkaan. Tämä näkökulma on erityisen tärkeä koulutuksen ja ammatillisen pätevöitymisen kannalta. Jyväskylä: PS-kustannus. 316 sivua. Puolet luvuista on kirjoitettu vahvasti terveyden edistämisen ja terveyskäyttäytymisen tukemisen näkökulmasta. 61 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 L U E T T U A Teksti: MARJA KOKKONEN TERVEYS PSYKOLOGIAN YDIN YKSISSÄ KANSISSA Sinikallio, Sanna (toim.) 2019: Terveyden psykologia. Viisitoista kirjoittajaa on antanut panoksensa teokseen, joka pyrkii monialaisesti, voimavaraistavasti ja erityisesti yksilöiden ja ryhmien käyttäytymistä koskevan tutkimustiedon varassa kuvaamaan, minkälainen merkitys psykologisilla tekijöillä on ihmisten terveydelle ja sairaudelle. Lukijana huomasin toivoneeni, että teoksen ensimmäinen osa olisi sisältänyt myös luvun viime vuosina runsaasti tutkijoita kiinnostaneesta terveyden lukutaidosta (engl.. Teos jakautuu kahteen osaan. S anna Sinikallion toimittama Terveyden psykologia -teos kokoaa yksiin kansiin terveyspsykologian yli 30-vuotisen taipaleen keskeisimmät mielenkiinnon kohteet
MARJA KOKKONEN, PsT Yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta Sähköposti: marja.kokkonen@jyu.fi. Sitä, että seksuaaliterveys ja sen edistäminen oli rajautunut kokonaan kirjan ulkopuolelle, pidän myös harmillisena puutteena. Terveyden psykologia hyödyttää eri terveysalan ammattilaisia ja opiskelijoita, terveyskäyttäytymisen muutoksista kiinnostuneita ja terveysmurheiden kanssa painiskelevia, jotka ovat kiinnostuneita niistä psykologisista tekijöistä ja mekanismeista, jotka edistävät tai ehkäisevät terveyttä. Terveyspsykologialla on valtavat mahdollisuudet vähentää pitkäaikaisja elintapasairauksien riskitekijöitä tukemalla terveyttä edistävää käyttäytymistä ja osaamista, kuten päihteiden liikakäytön ja epäterveellisen syömisen vähentämistä sekä liikunnan, nukkumisen, seulontoihin osallistumisen ja terveyden lukutaidon lisäämistä. 62 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 health literacy) ja terveyspsykologian asiantuntijoiden ja muiden terveysalan ammattilaisten mahdollisuuksista parantaa eri ikäisen väestön terveyden lukutaitoa, jonka tiedetään parhaimmillaan edistävän terveyttä, mutta tuottavan myös haasteita ja terveyseroja eri väestöryhmien välille. Terveyspsykologia on yksi nopeimmin kehittyvistä psykologian sovellusalueista ja tarvitsee tuekseen viime vuosikymmenten keskeisimmän tutkimustiedon kokoavaa ja helppolukuisesti kirjoitettua perusteosta. Erityisesti joidenkin lukujen loppuun kootut stressin hallinnan tukijan, kipupotilaiden kanssa työskentelevien, terveellisen syömisen edistäjän ja unettomuuden hoidon muistilistat tiivistävät olennaisen ja lisäävät teoksen käytännönläheisyyttä. Teoksen toisessa osassa jäin kaipaamaan eräiden väestömme terveyttä yhä enemmän koettelevien riippuvuuksien (huumeet, peliriippuvuus) ja muistisairauksien käsittelemistä. Näin teos olisi kattanut terveyttä koskevan viestintäprosessin sekä viestin lähettäjän että vastaanottajan (taitavuuden ja taitojen kehittämisen) näkökulmista. Teoksen toisessa osassa pääpaino on tiettyjen terveyttä heikentävien tilojen ja käyttäytymismuotojen, kuten stressin, kivun, unettomuuden ja syömiskäyttäytymisen, psykologisessa työstämisessä ja hoitamisessa
Kriittisen biolääketieteellisen näkö kulman kannattajat väittävät, että tutkimusdataa lihavuuden kielteisistä terveysvaikutuksista on tulkittu puut teellisesti ja että tuloksia yliyleistetään. New York: Routledge 2018. Fat. Ohjelma symboloi sitä, kuinka länsimaissa lihavat nähdään yksinäisinä, haavoittuvina, surullisina ja heikkotahtoisina ihmisinä, jotka an saitsevat rankaisevia liikuntaharjoituk sia ja diettejä. Lupton ku vaa käsitteen käyttöä ja kehittymistä ja huomauttaa, että keskustelussa on painottunut yksilön vastuu lihavuu desta ja painonsäätelystä. 130 s. Asiantuntijat kiinnostuivat vuosi tuhannen alussa yhä enemmän liha vuuden kielteisistä terveys ja talousvaikutuksista. Näin onkin kirjan muis sa osissa. Lihavuus ei heidän mielestään olisi niin epäterveellistä mitä valtavirtalääketiede väittää. Kritiikki BMIrajojen oikeel lisuudesta vaikuttaa myös näpertelyltä. Tavoitteena on pudottaa niin paljon painoa, että voi tulla määri tellyksi normaaliksi ihmiseksi. Lääketiede on tietenkin niin vahva vallankäyttäjä, että on tärkeää tarkastella sen käytäntöjä kriittisesti. Hän esittelee lisäksi useita kriittisiä näkökulmia, jotka haluavat haastaa lihavuusepi demianäkemyksen, kuten kriittisen biolääketieteen, libertarismin, etiikan, kriittisen lihavuustutkimuksen ja liha vuusaktivismin näkökulmat. Sosiologin olisi kuitenkin odottanut siteeraavan pääasiassa puhetapoihin ja tulkintoihin liittyvää tutkimusta myös tässä yhteydessä. Lupton tarkastelee li havuutta sosiokulttuurisena ilmiönä ja lihavuuteen liittyvien monimuotoisten ideoiden, käytäntöjen, tunteiden ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen ilmentymänä. Lupton antaa runsaasti tilaa kriittisen näkökulman tutkijoiden käsityksille ja perustelee sitä sillä, että nämä olisivat legitimoituja haastajia dominoivalle paradigmalle ja siksi on hyvä tuoda niitä esille. Toinen painos. C anberran yliopiston tutki musprofessorin sosiologi Deborah Luptonin kirjasta ”Fat” on ilmestynyt toinen, uudistettu painos. Kirjassa Lupton esittää näkökulmia siihen, miksi lihavat ovat joutuneet tällaisen äärimmäisen stig matisoinnin kohteeksi ja miksi heitä kuritetaan, normalisoidaan ja suljetaan ulkopuolelle. Vaikka en ole psykologitaustani takia alan asiantuntija, niin arvioni mu kaan kriittisen näkökulman kannattaji en siteeraamat tutkimukset eivät edusta nykykäsityksiä. Lihavuuden kielteisistä terveysvaikutuksista on saatu vahvaa näyttöä. Tällaisia näke L U E T T U A. Kirja esittelee kriit tistä lihavuustutkimusta ja aiheeseen liittyvää keskustelua kuten lihavuus epidemia sanan käyttöä, lihavuus aktivismia ja body positive liikettä humanistisesta ja sosiaalitieteellisestä näkökulmasta. Lääketieteessä ja kan santerveys tieteessä alettiin käyttää käsitettä lihavuusepidemia. Kirja alkaa kuvauksella TVohjel masta Suurin pudottaja, jossa lihavia kilpailijoita nöyryytetään, parjataan ja tuomitaan. Seuraavaksi kirjassa esitellään liber tarististen skeptikoiden yksilön vapaut ta ja autonomiaa korostava näkemys, jonka mukaan valtion ei pitäisi pyrkiä vaikuttamaan ruokailutottumuksiin tai ruuan markkinointiin. Osallis tujat kuvataan säälin ja halveksunnan kohteena. 62 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: TARU LINTUNEN LEIMAAVAN LIHAVUUSPUHEEN VASTAVÄITTEITÄ Deborah Lupton
TARU LINTUNEN, LitT Professori Jyväskylän yliopisto Urheiluja liikuntapsykologi (sert.) Sähköposti: taru.lintunen@jyu.fi. Kriittisestä eettisestä näkökulmasta on tärkeää kohdella lihavia arvokkaasti, yksityisyyttä kunnioittaen ja tasapuoli sesti. Luptonin kirja on kattava ja hyvin kirjoitettu sosiologinen esitys lihavuus keskustelusta. Teos esittelee laajasti lihavuuskeskustelun kriittisiä näkökul mia, ja käsittelee median ja sosiaalisen median merkitystä sekä aiheeseen liit tyvää poliittista aktivismia. 63 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 myksiä edustavat esimerkiksi oikeis tolaiset ja konservatiiviset ravintola ja ruokateollisuuden edustajat. Huoles tuttava ajattelutapa ja kuvaa terveyde nedistämisen esteiden monitasoisuutta. Lisäksi kirjan keskeistä antia on laaja esitys lihavuusaktivismista. Tässä on usein puutteita lääketie teessä
Urheilun toinen puoli, Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2015 (toim. Siinä heijastuu tekijän oma palava harrastus, jonka voimin väitös valmistui oman työn ohessa, kuten kiinnostava pro gradukin (Biskop 1990). Kun esittäjänä oli eliitti, tilanteesta syntyi performanssi, jossa yleisölle (myös rahvaasta koostuneelle) esitettiin kansaa. Teoriapuolella keskustelevat suuri ja pieni kulttuuri (keskusten eliitti ja maaseudun väki), sekä nationalismi ja etnisyys (kielikysymys), jolloin osaksi “kansantanssipolitiikkaa” tulevat keruuhankkeet, aineiston “juuret” samoin kuin tanssiesitysten käyttö varainkeruuseen ruotsinkielisen kulttuurin edistämiseksi. Roiko-Jokela ja E. Tanssien erot eri kielialueilla ovat heikosti perusteltuja – varsinkin kun suurin osa tutuimmistakin “suomalaisista” kansantansseista on ulkomaista perua. Laajaan lehdistöaineistoon nojaavat teemat kertovat työn monipuolisuudesta. 2015. Sukupuolen rakentuminen ruotsalaisen Philochoros -tanssiryhmän ohjelmistossa. Tärkeä metodinen termi on traditionsbärare; joko tanssien osaaja ja siirtäjä tai tanssin säestysmusiikin tuntija ja soittaja, tai molempia. Kielikysymyksen käsittely horjuu työssä hieman: Biskop käyttää muun muassa tasaveroisina uutta tutkimusta ja aikaansa sidottua vuosisadan vaihteen tutkimusta. Sironen), Helsinki: SUHS 223–247.. Hoppu, P. Termeistä tärkein on kansantanssi, folkdans, joka Biskopilla tarkoittaa esitettyä tanssia, sen sijaan tansseja omassa ympäristössään kuvaa termi folklig dans (kansanomainen tanssi). 63 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: LEENA LAINE KANSANTANSSIT KUULUVAT LIIKUNNAN HISTORIAAN – MYÖS TUTKIMUS KOHTEENA! Gunnel Biskop: Dansen för åskådare. Lukunsa saavat myös kansantanssien pioneerit sekä Suomalaisen Kansantanssin Ystävät – Finska folkdansens Vänner -yhdistyksen perustaminen (1901) ja tanssien kokoaminen ja julkaiseminen. H. Tähän vaiheeseen liittyy myös naisvoimisteluliike, erityisesti Anni Collan , joka kokosi ja julkaisi tanhuja, joka nimitys korvasi suomenkielisessä käytössä tanssitermin. Kansantanssin hankala sukupuoli. Intresset för folkdansen som estradprodukt och insamlingsobjekt hos den svenskspråkiga befolkningen i Finland under senare delen av 1800-talet. 368 s. Pohjoismaisen folkloristiikan alaan kuuluva väitös on ensimmäinen tutkimus, joka erottaa tanssien esittämisen “estradituotteena” ja kansantanssit luontaisessa ympäristössään. Tanhut, nationalismi ja sukupuoli. 1990. Folkdans inom folkdansrörelsen – folklig dans. Etnomusikologian vuosikirja 26, 26–46. (verkossa: julkaisut.etnomusikologian vuosikirja.fi/EVK/EVK-Vol-26-2014.pdf. 2014. Åbo Akademis förlag, Åbo 2012. Biskop edustaa Hoppua perinteisempää hermeneuttista tutkimusotetta. Ladattu 8.6.2014.) Laine, L. Esittelyssä ovat Suomen Taideseuran tanssirekonstruktion esitys 1866, tanssimelodiat, kansantanssit teatterilavalla, tanssien taloudellinen hyödyntäminen, yhtä hyvin kuin “kansanelämän” tai talonpoikaishäiden esittäminen näyttämöllä. Kollega Petri Hoppu on tuonut kansantanssin tutkimuksen nykyaikaan ja teoreettiseen keskusteluun, vaikkapa kysymykseen tanssien sukupuolesta (Hoppu 2014). Tanssien esittämiseen liittyivät myös puvut, kansanomaisuuden tunteen lisäämiseksi, mutta kansanpuvun aitouteen ei alussa pyritty. Yhteenveto aiemmasta tutkimuksesta Suomessa ja Pohjoismaissa on antoisa. LEENA LAINE, FL Vapaa tutkija (eläkkeellä) Muurame Sähköposti: leelai@kolumbus.fi AIHEESEEN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA: Biskop, G. Helsingfors: Finlands Svenska Folkdansring rf. G unnel Biskopin väitös kansantanssien ”löytämisestä”, viemisestä näyttämölle ja tanssien keruuprojekteista 1800-luvun jälkipuolella Suomen ruotsinkielisillä alueilla on rakkaudentyö. Naisvoimisteluliikkeen työ tanhujen edistämisessä, tai urheiluliikkeen suhde tanhuihin tarvitsisivat oman tutkimuksensa (Laine 2015), samoin kuin Biskopin työ vastineensa suomenkielisillä alueilla. Folk on maaseutuväki, “rahvas”
Julkaisuja on ehtinyt 25 vuodessa ilmestyä 23, kun vuosikirjasta on tullut kaksi kertaa kahden vuoden yhteinen. Monissa vuosikirjoissa melkein kiinnostavimman osan muodostavat matkaraportit ja kirja-arviot. Vettenniemi laajentaa tekstinsä Suomen itsenäistymisvaiheiden mikroja makrohistorialliseksi tarkasteluksi. Huomiota kiinnittää kirjoittajakunnan miesvaltaisuus. Erkki Vettenniemi ruotii Kalle Virtapohjan ja Hannu Pelttari Kekkos-kirjat. Takakannen teksti kuvaa asian kaunopuheisemmin: ”Silkasta sattumasta ja kirjoittajien omasta mielenkiinnosta urheiluhistoriallisen vuosikirjan aiheiksi nousi tällä kertaa uimarien elämäntarinoita ja terveitä ja rujoja ruumiita kaunokirjallisuuden, voimistelun ja kylmän sodan kentiltä – hevosmiehiä ja papukaija-ampujia unohtamatta.” Eli kirja on tehty käsillä olleista tarpeista. Vuosikirjojen ketjussa uutuus ei loista likikään kirkkaimpana. Varovainen myötätunto oli kommunistilehtiä lukuun ottamatta jugoslaavien puolella, mutta urheilusivuilla politiikka ei juurikaan näkynyt. Ja kirjoittajakunnan keski-ikäkin taitaa olla nousussa. Leena Laineen kirja-arvio Aapo Roseliuksen Gymnastikförening i Helsingfors -seuran 140-vuotishistoriasta peilaa teosta niin voimistelukulttuuriin kuin laajemminkin liikuntakulttuuriin. Olisiko silti aika kokeilla taas teemapohjaista lähestymistapaa. Sehän ei estä julkaisemasta muitakin tekstejä, mutta toisi vuosikirjaan sisällöllistä jäntevyyttä. Eichberg oli SUHS:n pitkäaikainen yhteistyökumppani. Se on kuin joukkuelajin näkymätön uurastaja, joka täyttää paikkansa, mutta ei säväytä. Esa Sironen on laatinut vuonna 2017 kuolleen liikuntasosiologin Henning Eichbergin muistokirjoituksen. Kiinnostavaa luettavaa vuosikirjasta toki löytyy. Vuosikirjoihin sisältyvien artikkelien kokonaismäärä ylittää 300. Urheiluhistoria ei vain näytä pääsevän marginaalista isommille kentille. Sofia Kolehmainen on selvittänyt keskisuomalaisten hevosmiesten 1900-luvun alun verkostoja, jotka kietoutuivat sukulaisuuteen, varallisuuteen ja paikalliseen valtaan. Yllättävää on, ettei vuoden 1918 perinnön pohtiminen ja esimerkiksi TUL:n perustaminen näy lainkaan julkaisussa. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 2018. Arvelen, että nämä huomiot on tehty myös SUHS:ssa ja vuosikirjan toimituksessa. Tämä pätee SUHS:n julkaisuunkin. Tekstinä vetävin on Vesa Vareksen artikkeli ”Tito 8 – Stalin 6”, joka käsittelee Jugoslavian ja Neuvostoliitoon kahta jalkapallo-ottelua Helsingin 1952 olympialaisissa suomalaisen lehdistön silmin. Tusinaan on mahtunut kaksi naista. Sen suomentajat halusivat haastaa vallinneen urheiluja liikuntakulttuurikäsityksen. Laineen matkaraportti ISHPES-kongressista Saksan Münsterissä antaa hyvän yleiskuvan tapahtumasta. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi L U E T T U A S uomen Urheiluhistoriallinen Seura julkaisi ensimmäisen vuosikirjansa vuonna 1994. Erkki Vettenniemi on ottanut pohjaksi Joel Lehtosen vuonna 1919 ilmestyneen novellikokoelman ”Kuolleet omenapuut” sisältyvän urheilunovellin ”Urheilija Tommola eli ’Mens sana in corpore sano”. Kentän laidalta on helppo huudella, mutta SUHS:n vuosikirjaa voi silti luonnehtia rutiinisuoritukseksi. Näppärä nimi ei peitä alleen sitä, että sarjassa on nähty parempiakin osia. Toisaalta jo julkaisukanavan tarjoaminen urheiluhistoriallisille teksteille on ansio sinänsä. Vielä suurempi Eichbergin merkitys oli Suomessa 1980-luvulla, jolloin vuonna 1987 ilmestyi hänen artikkeleistaan koottu Liikuntaa harjoittavat ruumiit. 64 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: JOUKO KOKKONEN RUTIINISUORITUS URHEILUHISTORIAN ALALTA Heikki Roiko-Jokela ja Esa Sironen: Tarkk’ampujia ja terveitä ihmisiä. Odotuksia herättää Heikki Roiko-Jokelan Etiikka ja moraali urheilussa -hankkeen esittelyartikkeli, joka sisältää vielä enemmän kysymyksiä ja oletuksia kuin vastauksia. Artikkelimäärä on pienimpiä vuosikirjan historiasta. 224 s . Kalle Rantala piirtää yleiskuvan suomalaisen valmentajakoulutuksen kehityksestä vuosina 1906–1940. Neljännesvuosisadan taival on kunnioitettava ja onnittelut ansaitseva suoritus.. Tarkk’ampujia ja terveitä ihmisiä tuo tähän kymmenen lisää. Hän lähettää arviossaan myös terveisiä kustannustoimittajille, jotka olisivat voineet tehdä kirjoista vielä parempia
Nykyisin seuralla on myös kaksi naisten joukkuetta, miesten kakkosjoukkue ja juniorijoukkueita. Lisäksi aineistoa täydennettiin muulla urheilujournalismia käsittelevällä kirjallisuudella. Talviurheilulajeista jääkiekolla on tutkijoiden mukaan Kiinassa erityistä kasvupotentiaalia, sillä sen Pekin giin keskittyvä harrastustoiminta on monia muita talvilajeja paremmin organisoitunutta. Samalla Pekingistä tulee ensimmäinen kaupunki, joka on isännöinyt sekä kesäettä talviolympiakisoja. 65 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: ANTTI LAINE Talviolympiaisännyys motivoinut Kiinaa panostamaan jääkiekkoon monikansalliseen KHL-ammattilaisliigaan. Sport in Society 21 (8), 1185–1195. Esimerkiksi viime kaudella Kunlun Red Starin miesten joukkueessa pelasi kuusi ”kiinalaista”, jotka kaikki olivat ”kahden passin” pohjoisamerikkalaisia. Brittitutkija Gavin Weedon on tehnyt kolmen kollegansa kanssa laajan tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli urheilujournalismin epäkohtien osoittamisen sijaan tunnistaa, millaisia määreitä sosiologisesti orientoituneet urheilumediatutkijat liittävät laadukkaaseen urheilujournalismiin. Analyysinsa pohjalta tutkijat nimesivät seitsemän teksteissä toistuvaa laadukkaamman urheilujournalismin ja parempien toimituskäytäntöjen mukaista ohjetta. Toisaalta myös Kiinassa juniorijääkiekon perusta on muodostunut vanhempien vapaaehtoistoiminnasta, mikä on mahdollistanut muun muassa lajin organisoitumisen, joukkueiden perustamisen ja turnaustoiminnan käynnistymisen. Tällaisia sisältöjä löytyi ainoastaan 41:stä artikkelista ja useimmiten kyse oli vain yksittäisistä lauseista, joita ei tarkemmin avattu. Boosting ice hockey in China: political economy, mega-events and community. Vapaaehtoisuuden merkitys korostunee entisestään, kun olympiakisat on käyty ja niiden motivoimat panostukset tehty. Lajia on myös ehditty tekemään tunnetuksi maahan vuonna 2015 perustetun miesten ammattilaisjoukkueen (Kunlun Red Star) avulla, joka on kaudesta 2016–2017 alkaen osallistunut pääasiassa Venäjällä perustettuun Urheilujournalismin puutteet helppo löytää, mutta laatua vaikea määritellä U rheilujournalismia on perinteisesti syytetty kritiikittömäksi ja epäanalyyttiseksi. Löydöksiä tärkeämpänä tutkijat pitävät kuitenkin. ”Vallan vahtikoirana” toimimisen ei ole nähty olevan luonteenomaista urheilujournalismille. Jääkiekkoa on lisäksi markkinoitu kiinalaisille järjestämällä PohjoisAmerikan ammattilaissarja NHL:n harjoitusotteluita. Hongxin Li ja John Nauright ovat perehtyneet maailman väkirikkaimman maan jääkiekkoon tekemiin panostuksiin. Kisaisännyys on motivoinut Kiinaa panostamaan massiivisesti talviurheiluun. Ryhmä analysoi 376 urheilumediaa käsittelevää tutkimusartikkelia, jotka oli syyskuuhun 2016 mennessä julkaistu kahdeksassa eri englanninkielisessä tiedelehdessä kunkin lehden historian ensimmäisestä numerosta alkaen. Osana sitä on koulujen talviurheilusuunnitelma, jonka tarkoituksena oli ottaa talviurheilulajit osaksi liikunnan opetussuunnitelmia, rakentaa talviurheiluun erikoistuvia kouluja ja kouluttaa talvilajeja hallitsevia liikunnanopettajia. Nämä ovat: 1) enemmän ja täsmällisempää kontekstualisointia; 2) kriittisempi ote työhön; 3) tasapuolisempaa, puolueettomampaa ja neutraalimpaa uutisointia; 4) tasapuolisempaa eri lajeista ja urheilijoista uutisointia; 5) tasapuolisempi sukupuolijakauma urheilutoimituksissa; 6) sosiaalisesti vastuullisempaa ja opettavaa uutisointia; 7) journalistista refleksiivisyyttä. Jääkiekkoharrastuksen yleistymiseen vaikuttaa Kiinan yleinen varallisuustason nousu, minkä myötä yhä useammat perheet ovat voineet ohjata lapsensa lajin pariin. Keskeinen tutkimushavainto oli, että aineistossa varsin vähän yksiselitteisesti esitettiin tai ohjeistettiin, millaista on laadukas urheilujournalismi ja millaisin muutoksin laatua voitaisiin parantaa. Selvää on, että lajin juurruttaminen ja ammattilaistasolle kyvykkäiden pelaajien kasvattaminen vie aikaa. https://doi.org/10.1080/17430437.2018.1442198 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n m a a i l m a s t a V uoden 2022 talviolympialaiset järjestetään Kiinan pääkaupungissa Pekingissä. & Nauright, J. LÄHDE: Li, H. On sanottu, että mikäli journalismi olisi tavaratalo, urhei lujournalismi olisi sen leluosasto. Peking sai talviolympiaisännyyden vuonna 2015, ja heti seuraavana vuonna Kiinassa käynnistettiin valtiolähtöinen talviurheilun kehittämisohjelma. 2018
2018. Vertailu inhimillisen kehityksen indeksiin puolestaan osoitti, että inhimillisellä kehityksellä on molempien sukupuolten osalta yhteys suurempaan urheilun seuraamiseen. Kaikissa maissa suurempi osa urheilun paikan päällä seuraajista oli miehiä, mutta maiden välillä oli merkittäviä eroja. Osaltaan tämä selittyi sillä, että paremman tasa-arvon maissa miehet ylipäätänsä kävivät vähemmän urheilutapahtumissa kuin miehet heikomman tasa-arvon maissa, kun taas naisilla tilanne oli päinvastainen. Tulosten vertailu tasa-arvoindeksiin nimittäin osoitti, että sukupuolten välinen ero urheilun seuraamisessa oli pienempi maissa, jotka olivat indeksin mukaan tasa-arvoisempia. Useissa Itäja Etelä-Euroopan maissa (esim. The gender gap in sport event attendance in Europe: the impact of macro-level gender equality. Yli 40 prosentin lukemaan ylsivät lisäksi Slovakia, Tanska ja Hollanti. Maiden välisiä eroja selittävät makrotason yhteiskunnalliset tasa-arvoerot. Olympialaisten ja MM-kilpailujen kaltaisia suurtapahtumia lukuun ottamatta seuratuimmat urheilusarjat ja -tapahtumat ovat miesten urheilua. & Roose, H. Tuloksia verrataan suhteessa maiden tasa-arvoindeksiin (GEI) ja inhimillisen kehityksen indeksiin (HDI). & Lawson, S. Suomessa vastaava lukema oli runsaat 30 prosenttia. Naisten osuus oli suurin Irlannissa (49 %) ja Ruotsissa (44 %). 66 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 niiden vähäistä määrää ja suppeaa määrittelyä. He peräänkuuluttavatkin urheilumediaa tutkivilta perusteellisempaa laadukkaan urheilujournalismin teoretisointia, jotta urheilujournalismin stereotyyppisille heikkouksille löydettäisiin vastakohdat. LÄHDE: Weedon, G., Wilson, B., Yoon, L. Myös urheilun seuraajista ja urheilusta raportoivasta toimittajakunnasta valtaosa on miehiä. International Review for the Sociology of Sport 53 (6), 639–667. Bulgaria, Kreikka, Kypros, Liettua ja Puola) naisten osuus seuraajista oli vain 10–15 prosenttia. https://doi.org/10.1177/1012690216679835 Euroopan maiden välillä isoja eroja urheilukatsomoiden sukupuolijakaumassa H uippu-urheilu on miehinen maailma. Aineiston koko oli noin 22 000 vastaajaa, runsaat 800 maata kohden. Sports media research, the sociology of sport, and the question of quality sports reporting. Urheilun paikan päällä seuraamisen osalta ilmiöön tarttuvat belgialaisen Gentin yliopiston tutkijat Susan Lagaert ja Henk Roose artikkelissaan, jossa he vertailevat miesten ja naisten urheilutapahtumien paikan päällä seuraamista 27:ssä EU-maassa. Where’s all the ‘good’ sports journalism. International Review for the Sociology of Sport 53 (5) 533– 549. 2018. https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/1012690216671019 ANTTI LAINE, LitT Yliopistotutkija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: antti.laine@jyu.fi. LÄHDE: Lagaert, S. Tutkimuksessa hyödynnettiin vuonna 2007 kerättyä Eurobarometer-kyselyaineistoa, josta tutkijat karsivat pois opiskelijat ja alle 25-vuotiaat
Opettajan tunnetaidot vaikuttavat työssä jak samiseen ja alalla pysymiseen. Stra tegia, jossa opettaja ilmaisi vain myönteisiä tunteita, mutta pyrki näkemään oppilaan huonon käytöksen taakse ja ymmärtämään siihen vaikuttavia syitä, näytti myös suojaavan opettajaa uupumukselta herättämällä negatiivisten tunteiden sijaan empatiaa. Rakenneyhtälömalli vahvisti opettajan käyttämän. Työssään jaksoivat parhaiten ne opettajat, joiden tunneilmaisu vastasi koettua tunnetta ja jotka eivät kieltäneet tai peitelleet omia negatiivisia tunteitaan päivittäisissä vuorovaikutustilanteissa. Kyse lytutkimukseen osallistui 613 yläkoulun opettajaa, joilla oli keskimäärin 20 vuotta opetuskokemusta (58 % miehiä, iän ka 46 vuotta). 66 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: NELLI LYYRA Liikunnanopettajan peitetyt tunteet ennakoivat alanvaihtoa tunnetyöstrategian yhteyden työuupumukseen ja alanvaihtoaikeisiin. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a L iikunnanopettajan työ on vaativaa tunnetyötä. Yhdysvalloissa toteutetussa tutkimuksessa selvi tettiin liikunnanopettajien tunnetyöstrategioiden yhteyttä työuupumukseen ja alanvaihtoaikeisiin. Vaarassa uupua ovat erityisesti ne opettajat, jotka peittävät todelliset tunteensa ja ikään kuin naamioituvat työ päivän ajaksi iloisen naamarin taakse. Lee (2019) esittää tutkimuksensa pohdinnassa, että liikunnanopettajakoulutuksessa pitäisi valmistaa tule via opettajia ymmärtämään tunnetyön vaatimukset
Ne ovat pi kemminkin liikunnan lukutaitoon liittyviä myönteisiä tuloksia. Tutkijat muodostivat kirjallisuuden ja asiantunti joiden näkemysten pohjalta synteesin, jonka mukaan liikunnan lukutaitoon kuuluu kolme osaaluetta: 1) autonominen ja omaehtoinen liikkuminen, jolla tarkoitetaan yksilön omaehtoista liikuntaa sekä hen kilökohtaista liikuntasuhdetta 2) tiedostaminen, jolla viitataan yksilön ymmärrykseen liikunnan vaikutuk Yläkoulun tytöille lisää liikettä ja liikunnaniloa kuntokeskuskurssilta K untokeskuksessa toteutettu liikuntajakso lisäsi yläkoulun tyttöjen aktiivista osallistu mista ja opetti taitoja omaehtoiseen liikun nan harrastamiseen. Operationally conceptualizing physical literacy: Results of a delphi study. Käsitteenä se haastaa myös arvioinnin. 67 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Tarpeen olisi myös lisätä tietoa tunnetyöstrategioista ja niiden yhteyksistä työssä jaksamiseen ja hyvinvoin tiin. sista ja sen yhteyksistä myönteisiin tunteisiin sekä 3) sopeutuminen vastoinkäymisiin, jolla tarkoitetaan yksilön kykyä löytää sopivia liikuntamuotoja esimer kiksi ikääntymisen tai vamman ehdoilla. Liikunnan lukutaito ei sen sijaan ole esimerkiksi hyvän fyysisen kunnon tai koetun osaamisen synonyymi. L iikunnan lukutaito (physical literacy) on yleis tynyt liikuntapedagogisessa keskustelussa viime vuosina. Interventiojaksolle osallistui 17 yläkoulun tyttöä, jotka olivat keskimäärin 15vuotiaita. 2019.Emotional labour, teacher burnout, and turnover intention in high-school physical education teaching. Autonomiaa lisä si se, että oppilaat saivat vaikuttaa opetussisältöihin ja taitojen karttuessa, oppilaiden valinnan mahdollisuuk sia lisättiin. Yhden harjoituskerran kesto oli 90 minuuttia (40 % kestävyysharjoittelua, 40 % voi maharjoittelua, 20 % liikkuvuutta). Käsite on kiehtova, sillä se yh distää käyttäytymiseen liittyvät tavoitteet kas vatuksellisiin tavoitteisiin. Suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat liikunnanopettajakouluttaja sekä liikuntatieteiden opiskelijat. Ehkä juuri siksi liikunnan lukutaidolle on esitetty liki 20 erilaista määritelmää. Yhteenkuuluvuu den tunnetta lisäsi myös ryhmän ohjaajien kannustava ja välitön vuorovaikutus. Jakso motivoi etenkin oppilaita, jotka eivät pitäneet perinteisestä pallopelejä painottavasta koululiikunnasta. Tutkimus toteutettiin delfoimenetelmällä kolmessa vaiheessa, siten että kirjallisuuskatsausta seurasi kaksi kyselykier rosta. Lisäksi koulutuksessa tulisi harjoitella esimerkiksi draaman keinoin todellisten tunteiden ilmaisua ope tustilanteissa ja oppilaan ymmärtävää kohtaamista ristiriitatilanteessa. Käsite on kiehtova, sillä se yhdistää käyttäytymiseen liittyvät tavoitteet kasvatuksellisiin tavoitteisiin ja ehkäpä juuri siksi liikunnan lukutaidolle on esitetty liki 20 erilaista määritelmää.. LÄHDE: Shortt, C.A., Webster, C.A., Keegan, R.J., Egan, C.A. Interventiojakso sisälsi viikoittain 2–3 ohjattua harjoitusta. LÄHDE: Lee, Y. Myönteiseksi koetun interventiojakson positiivisten kokemusten taustalta tunnistettiin kaksi keskeistä tee maa: autonomia ja yhteenkuuluvuus. Tutkimusryhmä tarttui käsitteen määrittelemisen haasteeseen ja pyrki löytämään asiantuntijoiden avulla yksiselitteisen määritelmän, joka kattaa sekä käsitteen ideologisen että käytännöllisen näkökulman. Tulokset käyvät ilmi Yhdysvalloissa toteutetussa interventiotutkimuksessa, jossa oppilailla oli mahdol lisuus osallistua 14 viikon ajan liikuntatuntien sijaan koulun lähellä sijaitsevassa kuntokeskuksessa järjeste tyille tunneille. 2019. Liikunnan lukutaito voidaan nähdä liikuntakasvatuk sen tavoitteena, mutta määritelmän mukaan sen voi saavuttaa esimerkiksi liikuntarajoitteinen tai heikko liikkuja. Tutkimukseen osallistui 22 asiantuntijaa Austra liasta, PohjoisAmerikasta ja Euroopasta. Tutkimustulosten toivotaan ohjaavan tulevaa liikun tapedagogista tutkimusta, etenkin mikäli tavoitteena on arvioida yksilön liikunnan lukutaidon tasoa tai liikunnanopetukselle asetettujen tavoitteiden saa vuttamista. Oppilaiden koke muksia selvitettiin laadullisin menetelmin haastat telujen ja kirjoitelmien pohjalta. European Physical Education Review, 25:1, 236–253. Mitä tarkoittaa liikunnan lukutaito. Journal of Teaching in Physical Education, 38, 91.104. Yhteenkuuluvuus syntyi tyttöryhmässä harjoittelemisesta, joka koettiin sekä turvallisena että rauhallisena oppimisympäristönä. & Brian, A.S
S. NELLI LYYRA, LitT Tutkijatohtori Jyväskylä yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi. & Coste. It doesn’t seem like PE and I love it’: Adolescent girls’ views of health club physical education approach. 2019. 68 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Tutkimusryhmä korostaa pohdinnassa opettajan pedagogisten taitojen merkitystä sekä autonomiaa, että yhteenkuuluvuutta edistävien liikuntatuntien suunnit telussa ja toteuttamisessa. Uudet mallit voivat tarjota mer kityksellisiä liikuntakokemuksia myös niille oppilaille, joille perinteinen liikunnanopetus ei näyttäydy myön teisenä. LÄHDE: Timken, G., McNamee, J. European Physical Education Review, 25:1, 109–124. Tutkijat toivovat koulujen liikunnanopettajilta rohkeutta kokeilla vaihtoehtoisia pedagogisia malleja
J. Tutkimuksessa löytyi positiivinen suhde kuvai levien ja määräävien normikäsitysten ja yksilöiden portaiden käytön välillä. Sosiaaliset kehotukset lisäsivät merkittävästi portaita käyttävien ihmisten osuutta suhteessa lähtötilanteeseen. Ensimmäinen tutkimus oli poikittaistutkimus, jossa 281 aikuista täytti sähköisen kyselyn sosiaalisiin normikäsityksiinsä ja yksilölliseen portaiden käyttöönsä liittyen. Ota portaat terveytesi vuoksi!” isolla punaisella sydämellä varustetun tikku-ukon kuvan kera ja ”Tiesitkö… portaiden kiipeäminen polttaa seitsemän kertaa enemmän kaloreita kuin hissin käyttäminen. Ja lopuksi lisättiin kahdeksi viikoksi ei-sosiaaliset kehotukset (”Tiesitkö… säännöllisesti portaita käyttävillä on terveelliset keuhkot, jalat ja sydämet. Psychology of Sport & Exercise, 41, 99–106. Itsepuhetta urheilussa alettiin tutkia jo 1980–. Kaikkiaan 1 851 ihmistä käytti portaita ja 6 156 ihmistä hissiä neljän viikon seurantajakson aikana. Seuraavan kolmen viikon ajan käyttöä ei seurattu. Tavoitteena oli myös uusi aiemman ja nykytiedon yhtenäistävä määritelmä itsepuheelle urheilussa. Itsepuhetta onkin tutkittu paljon, mutta samalla kun tieto itsepuheesta lisääntyy, on myös aika tarkastella ja muokata itsepuheen käsitettä urheilussa. Liity henkilökuntaan ja opiskelijoihin, jotka käyttävät portaita tänään!” tikku-ukon kuvan kera ja ”Valitse portaat tänään! Useimpien henkilökunnan jäsenten ja opiskelijoiden mielestä meidän tulisi lisätä portaiden käyttöä kampuksella!” hymynaamojen kera) lisättiin portaisiin Mitä itsepuhe on urheilussa nykyään. Tämän jälkeen jälleen kartoitettiin lähtötilannetta tarkkailemalla portaiden ja hissin käyttöä viikon ajan kehotuksitta. LÄHDE: Crozier, A. Tulosten perusteella ihmisten käsitykset tyypillisestä ja/tai toivottavasta käyttäytymisestä ovat yhteydessä ihmisten itseilmoitettuun portaiden käyttöön. Käyttöä mitattiin portaiden sisäänkäynnin poikki kulkevalla intrapunalaskimella ja hissien lähistölle asettuneiden tarkkailijoiden toimesta. Ei-sosiaaliset kehotukset puolestaan eivät juurikaan lisänneet portaiden käyttöä. 2019. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että alle kymmenen prosenttia ihmisistä käyttää portaita, jos myös hissi on vaihtoehtona. okainen urheilija puhuu itselleen ja itsepuheella on vaikutusta suoritukseen. Polta kaloreita – valitse portaat!” joka toiselle portaalle kiinnitettyjen kilojoule -merkkien kera). Toisessa, kahdessa jaksossa toteutetussa tutkimuksessa käytettiin aikasarja-asetelmaa. Lähtötilanteen kartoittamiseksi portaiden ja hissien käyttöä seurattiin viikko kehotuksitta. Crozier arvioikin, että sosiaalisten tekijöiden huomioiminen saattaa olla eduksi muulloinkin, kun tavoitteena on liikunnan lisää minen. Latinjak ja kumppanit tarkastelivat tutkimuksessaan, miten itsepuhe käsitteenä ja siihen liittyvien tutkimusten näkökulmat ovat muuttuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Step up: Exploring the impact of social prompts on stair use in a university setting. 68 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Liity portaiden käyttäjiin! kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeen sosiaaliset kehotukset (”Me teemme sitä! Teetkö sinä. Seurantaa toteutettiin yhdessä seitsemänkerroksisessa yliopistorakennuksessa kaksi tuntia päivässä viidesti viikossa. DOI: 10.1016/j.psychsport.2018.11.015 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a P ortaiden käyttö hissien sijaan on yksi hyvä tapa lisätä päivittäisen liikunnan määrää. Crozier tutki kuvailevien (toisten ihmisten portaiden käyttö) ja määräävien (toisten ihmisten kannustavat tai tuomitsevat kommentit portaiden käyttöön liittyen) normikäsitysten välistä suhdetta portaiden käyttöön sekä sosiaalisten ja ei-sosiaalisten kehotusten vaikutusta portaiden käyttöön
Se voi myös hyödyttää ja stimuloida itsepuhetutkimusta tulevaisuudessa. Sport, Exercise, and Performance Psychology. Se voi toisaalta välittää viestejä saadakseen aikaan reaktioita strategisesti kehitettyjen etukäteen päätettyjen vihjeiden avulla suoritukseen liittyvien tulosten saavuttamiseksi. Toiseksi spontaani ja tavoitesuuntautunut itsepuhe on tunnistettu orgaanisen itsepuheen osina. . DOI: 10.1037/spy0000160 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com. LÄHDE: Latinjak, A. Latinjakin ja kumppaneiden päivitetyn määritelmän mukaan itsepuhe on itselle osoitettuja kielellisiä avotai piiloviestejä, joille ovat ominaisia tulkinnanvaraiset sisältötekijät. Se edustaa psykologisia prosesseja tai kumpuaa metakognitiivisista tiedoista ja taidoista. Itsepuhe voi kuvastaa dynaamista vuorovaikutusta orgaanisten, spontaanien ja tavoitesuuntautuneiden kognitiivisten prosessien välillä. Se kehittyy pääosin interventioiden seurauksena, kun urheilija harjoittelee vihjesanojen tai lauseiden käyttöä suorituksen parantamiseksi tai muiden siihen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteena oli luoda urheilun itsepuheen tutkimukseen uusi, jatkossa käytettävä käsitteellinen viitekehys. T., Hatzigeorgiadis, A., Comoutos, N., & Hardy, J. Tämä itsepuheen muoto rakentuu strategisiin suunnitelmiin sitoutumiselle ja perustuu muistiin. Hardy määritteli 2000-luvun alkupuolella itsepuheen urheilussa itselle osoitetuiksi sanoiksi tai lauselmiksi. 2019. Ensinnäkin on tunnistettu kaksi selvästi erillistä itsepuheen kokonaisuutta. Speaking clearly . Orgaaninen itsepuhe viittaa luontaisiin tai synnynnäisiin ajatuksiin ja toteamuksiin itsestä. Strateginen itsepuhe puolestaan kuvastaa itsepuhetta harkittuna strategiana. 10 years on: The case for an integrative perspective of self-talk in sport. Latinjak ja kumppanit nostivat esiin eritoten kaksi isoa kehityssuuntaa urheilun itsepuheessa. Luonteeltaan itsepuhe on Hardyn mukaan moniulotteista, tulkinnanvaraisia tekijöitä sisältävää, melko dynaamista ja ainakin kaksi tarkoitusta (ohjaava ja motivoiva) sisältävää. Latinjak ja kumppanit uskovat, että uudelleen määritelty itsepuheen käsite auttaa ymmärtämään ja integroimaan aikaisempaa tutkimustietoa. 69 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 1990-l ukujen vaihteessa. Aluksi käsite liittyi käyttäytymiseen, kognitioon ja itsepuheen vaikutuksiin. . Latinjak ja kumppanit lähtivät päivittämään tätä vallitsevaa, mutta vanhentunutta itsepuheen käsitettä uusimman aiheeseen liittyvän kirjallisuuden pohjalta
https://doi.org/10.1002/jocb.373 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a V iime vuoden lopussa ilmestyi mielenkiintoinen tutkimus, josta on syytä mainita myös Liikunta & Tiede -lehden tutkimusuutisissa, vaikka se ei ollut ehtinyt jäädä haaviin kuin vasta nyt. 69 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Teksti: ILKKA HEINONEN Liikunta lisää luovuutta toimistotyössä Tutkimuksella voi olla sovellettavuutta toimistotyömäiseen maailmaan, jossa istutaan paljon. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että se julkaistiin Journal of Creative Behavior -tiedelehdessä, joka ei ole liikuntatieteilijöiden normaalia lukurepertuaaria. Hurjin tulos oli kuitenkin ehkä se, että pelkkä liikunnan muutoksen ennakointi lisäsi myös luovuutta.. Tutkimuksessa Main ja kumppanit selvittivät usean erilaisen koeasetelman keinoin, että liikunta lisää luovuutta verrattuna istumiseen. Mielenkiintoisesti myös kävelystä istumiseen siirtyminen lisäsi luovaa ajattelua. Istumisen keskeyttämisellä voi olla muita, ajatteluun vaikuttavia hyötyjä kuin vain esimerkiksi aineenvaihdunnallisesta terveydestä huolehtiminen. Ei olekaan yllätys, että monet uusia asioita oivaltaneet ihmiset, kuten Albert Einstein ja Steve Jobs ovat olleet tunnettuja siitä, että he tekivät mielellään ajattelutyötä kevyesti kävellen. Juuri istumisen katkomiseen tärkeyttä näyttää puoltavan se, että kävelystä istumaan siirtyminen paransi koehenkilöiden luovuutta. Niiden hyötyjen selvittäminen tulevaisuudessa voisi tuoda hyvää lisätietoa yhä liikkuvampien yhteiskuntien ja työyhteisöjen suunnitteluun. Journal of Creative Behavior 2018. Change it up: Inactivity and repetitive activity reduce creative thinking. Luova ajattelu voi siis hyötyä yksinkävelystä tai muusta liikkumisesta, mutta ryhmävaikutuksia, kuten esimerkiksi kävelykokouksia ei ole liene vielä paljoakaan tutkittu. LÄHDE: Main KJ, Aghakhani H, Labroo AA, Greidanus NS. Sekin on toisaalta huono selitys, sillä muitakin kuin juuri oman alan tutkimuksia pitäisi seurata tiiviisti. Toisaalta vaikutus näytti häviävän kuuden minuutin kävelyn jälkeen
Kyseinen tutkimus herättää monia kysymyksiä. Onkin ilmeistä, että sympaattisen hermoston yliaktiivisuus on kytköksissä sydämen oman verenvirtauksen tilaan, sillä se estää ylenmääräistä verenvirtausta lepotilassa olevilla urheilijoilla. LÄHDE: Konopka AR, Laurin JL, Schoenberg HM, Reid JJ, Castor WM, Wolff CA, Musci RV, Safairad OD, Linden MA, Biela LM, Bailey SM, Hamilton KL, Miller BF. Entä onko muita lääkeaineita, jotka estävät liikunnasta saatavia terveysvaikutuksia. Samoin kävi myös maksimaaliselle hapenottokyvylle, sekä luurankolihasten mitokondriotoiminnalle. Se kuitenkin myös heikensi liikunnasta johtuvaa koko kehon insuliiniherkkyyden paranemista. Sympaattisen hermoston yliaktiivisuuden tiedetään myös lisäävän sydänja verisuonitautien kehit tymisen riskejä. Metformiinista huolimatta liikuntaharjoittelu paransi kehon rasvamassaa, sokeroitunutta hemoglobiinia, paastoinsuliinia, 24-tunnin verensokeriarvoja ja soke ripitoisuuksiin liittyviä heilahteluja. 2019 Feb;18(1):e12880. Kovatehoinen, alipalautuneessa tilassa suorittu harjoittelu aiheuttaa myös sydänvaikutuksia, joista tunnetuimmat ovat kenties fibroosin eli jännemäisen sidekudoksen kerääntyminen sydämeen, mikä jäykistää sydäntä ja lisää rytmihäiriöherkkyyttä. Osa liikuntavaikutuksista on erittäin keskeisiä, kuten maksimaalinen hapenottokyky, joka on eräs parhaista kuolleisuutta ennustavista tekijöistä. eCollection 2019. Kova kunto ja liikkuminen eivät ole välttämättä terveellistä L iikunta on tunnetusti hyväksi terveydelle, mutta liika on monesti liikaa. Näin ollen kuvattu sympaattinen yliaktiivisuus ei olekaan haitallinen piirre, vaan luonnollinen fysiologinen adaptaatio urheilijan sydämessä. Sympaattinen hermosto on autonomisen, eli tahdosta riippumattoman hermoston toinen haara. Mitokondriot ovat solujemme ”voimalaitoksia”, jotka tekevät hapen avulla kemiallista energiaa solujemme käyttöön, joten metformiinin vaikutukset eivät olleet lihaksille kovin suotuisia. Ilmiötä on nimittäin kuvattu ennenkin, eikä se välttämättä kerro haitallisuudesta. doi: 10.1371/journal.pone.0216567. Oppikirjoissa sympaattisen hermoston kuvataan usein hermottavan vain sydänlihasta, mutta se hermottaa myös sydämen omia verisuonia. Sen aktivoituminen saa sydämen hakkaamaan tiheämmin. Tulkinnat eivät kuitenkaan ole yksioikoisia. Insights from a study of cardiovascular neural regulation in amateur triathletes. Aging Cell. Vai eikö vaikutuksilla ole niin väliä, sillä ihmiset eivät kuitenkaan liiku. Can strenuous exercise harm the heart. Tutkimuksessaan he kuvasivat triathlonurheilijoilla sympaattisen hermoston yliaktiivisuutta. Etenkin jos kroppa ei ole lapsesta asti tottunut fyysiseen aktiivisuuteen, äkkipäätä aloitettu tai yksinkertaisesti liian kuormittava liikunta johtaa usein ylikuormittumiseen. Ensinnäkin olisi kiinnostava tietää, moniko lääkäri tietää metformiinia määrätessään, että se voi estää liikuntavaikutuksia. 70 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 D iabeteslääke metformiini ja liikunta parantavat lyhytaikaisesti insuliiniherkkyyttä ja vähentävät diabetesriskiä. Sympaattisen hermoston yliaktiivisuus vaikuttaa olevan taas yksi ruksi liiallisen liikkumisen arkkiin. Metformin inhibits mitochondrial adaptations to aerobic exercise training in older adults. Tältä pohjalta Konopka ja kollegat suorittivat tutkimuksen ikääntyneillä (keski-ikä 62 vuotta) ihmisillä, jotka suorittivat 12 viikon pituisen kestävyysharjoittelujakson. Metformiinin on myös hiljattain esitetty hidastavan ikääntymistä, mutta eipäs kiirehditä niin nopeasti. Muiden tutkimusten perusteella tiedetään, että kestävyysurheilijoilla sydänlihaksen verenvirtaus on matalampi ja verisuonivastus ja happiekstraktio (valtimo-laskimo happiero) korkeampia kuin harjoittelemattomilla. Tämä voi tarkoittaa rasitusvammoja, tai joillekin tulee burn-out. Kaksoissokkoutetussa kokeessa puolet ryhmästä sai varsinaista metformiinilääkettä ja puolet lumelääkettä. Lääkkeen on nimittäin osoitettu myös heikentävän liikunnasta saatavia hyötyjä, kuten kunnon ja insuliiniherkkyyden paranemista. Krooninen sympaattinen yliaktiivisuus voi myös paksuntaa sydäntä ja aiheuttaa haitallista konsentrista hypertrofiaa, jossa sydämen seinämät paksuuntuvat liiallisesti. LÄHDE: Dalla Vecchia LA, Barbic F, De Maria B, Cozzolino D, Gatti R, Dipaola F, Brunetta E, Zamuner AR, Porta A, Furlan R. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku Diabeteslääke voi viedä tehoa liikuntavaikutuksilta. PLoS One. Epub 2018 Dec 11. Sympaattisista hermopäätteistä vapautuu noradrenaliinia, joka aiheuttaa verisuonten supistuksen. 2019 May 7;14(5):e0216567. Vecchia ja kumppanit ovat kuvanneet lisää sydänja hermostovaikutuksia, jotka sysäävät pohtimaan liiallisen kovatehoisen harjoittelun mahdollisia harmeja etenkin sydäntä ajatellen. Vaikuttaa siltä, että liikunnan ja lääkeaineiden interaktioissa on vielä runsaasti selvitettävää. doi: 10.1111/acel.12880
McEvoyn mukaan monissa tapauksissa kollegat vaikuttivat opettajakouluttajan uran aloittamiseen sekä sen muutoksiin. 3. Teoreettisesta näkökulmasta rahapelaamista paineita purkavana ilmiönä tarkastellaan tutkimuksessa käyttäen erityisesti Edward Devereux’n näkemystä rahapelaamisesta kapitalistisen yhteiskunnan varoventtiilinä. Tällöin suomalaisten peliyhtiöiden Veikkaustoimiston ja Raha-automaattiyhdistyksen asiamiesverkostot muotoutuivat muiden toimiensa lisäksi kansalaisten mielialoja ja käyttäytymistä valvoviksi organisaatioiksi. Mielen hyvinvointi liikunta-aktiivisuuden voimavara keski-ikäisillä ja ikääntyneillä TtM Tiia Kekäläisen gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja ”Leisure activities and well-being in midlife and older age: with special reference to physical activity and resistance training” tarkastettiin 8.3.2019 Jyväskylän yliopistossa. Kolmannen murrosajan muodostaa 1990-luvun alun lama. Hän kiinnittää erityisesti huomiota rahapelien laillistamiseen liittyneisiin ei-taloudellisiin tekijöihin. TtM Tiia Kekäläinen tutki väitöskirjatyössään keski-ikäisten ja ikääntyneiden liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavia psykologisia tekijöitä. Eileen McEvoy tutki väitöskirjassaan 14 liikunnanopettajakouluttajan ammatillisia uria ja tutkimustoimintaa seitsemässä eri maassa. Vastaväittäjänä toimi professori Mary O’Sullivan, University of Limerick (Irlanti) ja kustoksena pro fessori Pilvikki Heikinaro-Johansson Jyväs kylän yliopistosta. Tutkimuksen motiivit ja laatu vaikuttivat usein kokemukseen tutkimuksen tekemisestä, joka aiheutti turhautumista ja stressiä silloin, kun tutkimuksen kannustimena olivat ulkoiset tekijät, kuten työn vaatimukset tai toive ylennyksestä. Lisätietoja: Eileen McEvoy, epmcevoy@gmail.com. McEvoyn väitöskirjan toinen merkittävä tulos liittyy tunteisiin, joita tutkittavat kokivat tutkimusta tehdessään. Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa https://jyx.jyu.fi/ handle/123456789/62563 (PDF). Väitöskirja on luettavissa E-thesis -palvelusta osoitteessa https://helda.helsinki.fi/bitstream/ handle/10138/285176/KOLMEKRI. Vastaväittäjänä toimi professori Jaakko Suominen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Juha Siltala. Usein jo olemassa olevat työsuhteet kouluttajina toimivien kanssa helpottivat siirtoa opettajakouluttajaksi. Vastaväittäjänä oli professori Ossi Rahkonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena tutkimusjohtaja Katja Kokko (Jyväskylän yliopisto). Yhteiskunnan pelastajiksi uhkaavilta kaaosvoimilta itsensä mieltäneiden miesliittojen tarkastelua syvennetään tutkimuksessa käyttäen hegemonisen maskuliinisuuden teoriaa, joka tutkii miesten ylivallan ideologista rakentumista länsimaisissa yhteiskunnissa. 2. Niitä huomioimalla voidaan edistää opettajakouluttajien ammatillista yhteenkuuluvuutta ja osallistaa heitä merkitykselliseen ja arvokkaaseen tieteelliseen toimintaan. Liikuntaharrastuksesta löydetty sisäinen motivaatio ja usko omiin kykyihin lisäävät tutkiT U T K IT T U A V ä i t ö k s e t. Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 54, Jyväskylä 2019, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7673-6 (PDF). Loton ripeä valmisteluprosessi sisäja ulkopoliittisesti kuohuvan vuoden 1970 aikana. 71 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 Veikkaus on myös yhteiskunnan varoventtiili FM Jukka Ahosen väitöskirja ”Kolme kriisiä ja kansalliset rahapelit – Yhteiskunnallisten murroskausien vaikutus suomalaisen rahapelijärjestelmän muotoutumiseen” tarkastettiin 25.1.2019 Helsingin yliopistossa. Rahapelijärjestelmän kehityksen tarkastelussa korostuvat erityisesti kolme näkökulmaa: 1. Miehisiin eliittiryhmiin kuuluivat 1940-luvulla talvisodan hengessä toimineet aseveljet, 1970-luvulla asevelihengen ja uuden ulkopoliittisen suuntauksen ihanteet yhdistäneet aseveliveteraanit, ”Kekkosen miehet”, ja 1990-luvulla valtiovarainministeriön virkamiehet ja ministerit, sotaveteraanien pojat, jotka ihailivat militaristisia perinteitä ja väkivaltaista ongelmanratkaisua. Tätä seurasi voimakkaan yhteiskunnallisen konsensuskehityksen aika, jolloin loton pelaamisesta tuli laajojen kansankerrosten säännöllinen harrastus. 2019. Sen mukaan rahapelien laillistamisen tai pelituottojen käytön suuntaamisen taustalla ovat kaikkina kolmena murroskautena merkittävästi vaikuttaneet valta-asemaan pyrkineet miehiset eliittiryhmät, joiden tavoitteiden ja ylivallan legitimointiin myös laillistetut rahapelit ovat liittyneet. pdf?sequence=1&isAllowed=y Kollegoiden vaikutus suuri opettajakouluttajan uran alussa LitM Eileen McEvoyn liikuntapedagogiikan väitöskirja ”Professional Journeys and Research Lives of Physical Education Teacher Educators” tarkastettiin 22.2. Väitöskirja on julkaistu painettua, ISBN 978-951-51-4777-6 (nid.) ja sähköisenä, ISBN 978-951-51-4778-3 (PDF). Silloin rahapelitarjontaa laajennettiin edellisen vuosikymmenen rahamarkkinoiden vapauttamisen hengessä kasinopelaamisen ihanteen suuntaan ja rahapelituottoja alettiin käyttää laman aikaisen leik kausja säästöpolitiikan paikkaamiseen. Yhteiskuntajärjestyksen säilyttämisen näkökulmasta aukeaa myös toinen keskeinen tutkimustulos. FM Jukka Ahonen tarkasteli tutkimuksessaan suomalaisen rahapelijärjestelmän historiallista muotoutumista. Tutkimustyö koettiin myönteisenä tilanteessa, jossa se perustui henkilökohtaisiin tai altruistisiin motiiveihin, kuten haluun parantaa opetusta tai haluun oppia uutta. Veikkaustoiminnan aloittaminen talvisodan vuonna 1940 sekä sitä seuranneet jatkosota ja vuosikymmenen lopun ”vaaran vuodet”. Ylivaltaa on tuettu myös propagandalla, jonka ansiosta suomalaiset on opetettu mieltämään kotimaisten rahapelien pelaaminen osana kunnialliseksi kansalaiseksi kasvamista ja uhrautumisena isänmaan selviytymisen puolesta. Tulosten perusteella tarvitaan avointa ja rakentavaa keskustelua opettajankouluttajien ammatillisen kehittymisen tarpeista. Tutkimuksen mukaan taloudellisten tekijöiden lisäksi rahapelaamisen yhteiskunnallisia paineita purkava ja vallitsevaa järjestelmää säilyttävä luonne toimi rahapelien laillistamisen motiivina
Iltaharjoittelu puolestaan johti ajankäytön hallinnan huonontumiseen. Kestävyysja voimaharjoittelua yhdistettäessä suorituskyky paranee enemmän ensimmäisenä tehdyssä harjoittelussa. Lisätietoja: Maria Küüsmaa-Schildt, maria.m.schildt@jyu.fi. Käsitykset omasta osaamisesta vaihtelevat ja ovat erilaisia opintojen alussa ja säilyvät erilaisina opintojen loppuun asti. Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations 56, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7677-4 (PDF). Näin hän voi arvioida ja kehittää ammatillisia taitojaan niin terapiatyössä kuin muissa vaativissa työelämän edellyttämissä tehtävissä. Ihmiset ovat yleensä iltaisin vahvempia kuin aamuisin. Erilaisiin vapaa-ajan aktiviteetteihin, kuten liikuntalajeihin, matkailuun, kulttuuriin ja luoviin harrastuksiin panostavat keski-ikäiset ja ikääntyneet arvioivat mielen hyvinvointinsa ja terveytensä paremmaksi kuin aktiviteetteihin vähemmän osallistuvat ikätoverinsa. Kurunsaari tutki myös narratiivisella tutkimusotteella opiskelijoiden kertomuksia oman osaamisensa kehit. Yhdistetty voimaja kestävyysharjoittelu johti sekä aamulla että illalla samanlaisiin muutoksiin voimaja kestävyyssuorituskyvyssä. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että vuorokausirytmit vaikuttavat fyysiseen suorituskykyyn. Küüsmaa-Schildt tutki myös harjoitusajankohdan merkitystä. LiTM Maria Küüsmaa-Schildt tutki, miten vuorokauden aika ja kestävyysja voimaharjoittelun suoritusjärjestys vaikuttavat hermolihasjärjestelmän, sydänja verenkiertoelimistön, lihaksen kasvun ja koetun hyvinvoinnin pitkäaikaisadaptaatioihin. Opiskelijoiden eroavaisuus haastaa Kurunmäen mukaan opettajia perehtymään opiskelijoiden osaamisen käsityksiin ja tunnistamaan niiden erilaisuudet. Opiskelijat etenevät ammattilaiseksi erilaisia polkuja pitkin ja heitä tulisi tukea yksilöllisellä ohjauksella. Jo opiskeluvaiheessa tulee saada valmennusta erilaisiin tilanteisiin. Suomi 2014 -tutkimuksesta hyödynnettiin erityisesti 760:ltä 50?74-vuotiailta kerättyjä tietoja. Küüsmaa-Schildt korostaa, että jos yhdistettyä voimaja kestävyysharjoittelua tehdään pitkään, niin harjoituksen vuorokauden aika ja järjestys on valittava kulloistenkin tavoitteiden perusteella. Lihaskasvussa ei huomattu eroa ryhmien välillä eroa ensimmäisen 12 viikon aikana. Vuorovaikutustilanteet potilaiden ja muiden ammattilaisten kanssa ovat jokapäiväistä fysioterapeuteille. Opiskelijat arvostavat harjoittelua ohjaavia fysioterapeutteja ja kokevat heidät roolimalleikseen. Opiskelijat tarvitsevat yhä yksilöllisempää ohjausta osaamisen kehittämisessään. sequence=1&isAllowed=y. Mielen hyvinvointi ja vapaa-ajan aktiivisuus näyttävät Kekäläisen mukaan kulkevan käsi kädessä. TtL Merja Kurunmäen väitöstutkimuksen mukaan korkeakouluopiskelijoiden oman osaamisen tunnistaminen vaikuttaa positiivisesti heidän ammatilliseen kehittymiseensä. Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 66, Jyväskylä 2019, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7694-1 (PDF). Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7694-1. Kestävyysharjoittelun suorittaminen ennen voimaharjoittelua häiritsee adaptaatioita hermolihasjärjestelmässä ja näin ollen voimantuotossa. Lisätietoja: Tiia Kekäläinen, tiia.m.kekalainen@jyu.fi. Fysioterapiaa opiskelevat tarvitsevat yksilöllistä ohjausta TtL Merja Kurunsaaren fysioterapian väitöskirja ”Perspectives on physiotherapy students’ professional competence development during their education” tarkastettiin 5.4.2019 Jyväskylän yliopistossa. Myös erilaisten pedagogisten ratkaisujen hyödyntäminen on tärkeää opinnoissa. Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksesta käytettiin 42ja 50-vuotiaana kerättyjä tietoja, jolloin mukana oli 303 tutkittavaa. Vastaväittäjänä toimi professori Glyn Howatson Northumbria University (Britannia) ja kustoksena professori Keijo Häkkinen Jyväskylän yliopistosta. Harjoittelusta nauttimista kuvastava sisäinen motivaatio sekä lisääntynyt usko omiin kykyihin harrastaa liikuntaa ennustivat voimaharjoittelun jatkamista tutkimuksen jälkeen. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Ulpukka Isopahkala-Bouret (Turun yliopisto) ja kustoksena emerita lehtori, PhD Arja Piirainen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi. Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa https://jyx.jyu.fi/ bitstream/handle/ 123456789/62941/ 978-951-39-7677-4_vaitos08032019. Kekäläinen havaitsi, että mielen hyvinvointi on voimavara vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden ylläpitämisessä. Kun aiemmin vähän liikuntaa harrastaneet ikääntyneet osallistuivat yhdeksän kuukauden ajan säännölliseen ohjattuun voimaharjoitteluun, niin fyysisten hyötyjen lisäksi myös heidän elämänhallinnan tunteensa lisääntyi ja he alkoivat nauttia harjoittelusta. Voimaharjoittelukerrat -tutkimukseen osallistui 104 65?75-vuotiasta henkilöä. Opiskelijan on myös itse tärkeä tunnistaa oman osaamisen taso. Tutkimus osoitti myös, että motivaatio osallistua yhdistettyyn voimaja kestävyysharjoitteluun laski hieman aamuharjoittelijoilla. Väitöstutkimus koostui neljästä osatutkimuksesta, joissa käytettiin kolmea eri aineistoa: Suomi 2014 – Kulutus ja elämäntapa -postikyselyä, Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimusta ja Voimaharjoittelukerrat satunnaistettua vertailukoetta. Samaan tulokseen päätyi myös KüüsmaaSchildt. 24-viikkoisen interventiojakson aikana kaikki harjoitteluryhmät paransivat voiman ja kestävyyden maksimaalista suorituskykyä, vaikka kestävyysja voimaharjoittelun suoritusjärjestys aiheuttikin eroja ryhmien välissä. pdf. Nuoret perusterveet miehet (n = 52) harjoittelivat aamulla tai illalla suorittaen saman harjoituskerran aikana kestävyysharjoittelun ennen voimaharjoittelua tai päinvastoin. Voimaja kestävyys harjoitte lun yhdistä misessä järjes tyksellä on merkitystä LitM Maria Küüsmaa-Schildtin valmennusja testausopin väitöskirja ”Combined Strength and Endurance Training: Effects of Time and Order of the Training on Adaptations in Neuromuscular and Cardiorespiratory Performance, Muscle Hypertrophy, Serum Hormone Concentrations and Wellbeing” tarkastettiin 26.3.2019 Jyväskylän yliopistossa. 72 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 muksen mukaan liikuntaharrastamisen jatkuvuutta. Toisaalta voimaharjoittelu ennen kestävyysharjoittelua aiheuttaa väsymystä ja häiritsee kestävyysominaisuuksien kehittymistä. Fysioterapeutiksi opiskeluun liittyy paljon harjoittelua työelämässä. Harjoittelujakson pitkittyessä iltaharjoittelu johti parempaan tulokseen
Väitöstyössään Laatikainen selvitti myös osallistavan paikkatietomenetelmän soveltuvuutta ympäristöterveystieteelliseen tutkimukseen. Rakennettu ympäristö näyttää olevan yhteydessä myös ikääntyvien kokemaan terveyteen. Työkyvyttömyyden riskit voidaan tunnistaa jo varhain Filosofian maisteri Sanna Kärkkäisen väitöskirja Risk factors of disability pension due to musculoskeletal diagnoses tarkastettiin 17.5.2019 ItäSuomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa Kuopiossa. Riskitekijöiksi tunnistettiin terveyteen liittyvistä tekijöistä itseraportoitu kipu, krooninen sairaus, ylipaino ja tupakointi. Filosofian maisteri Sanna Kärkkäisen väitöstutkimus osoitti, että työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen riskiin vaikuttavia tekijöitä voidaan tunnistaa jo varhain työuralla. Tulosten mukaan sekä viherettä vesiympäristöt lähellä kotia ovat merkityksellisiä ympäristön laatutekijöitä ikääntyville. Suojatekijöitä olivat korkea sosioekonominen asema ja korkea koulutustaso. Vastaväittäjänä toimi FT Erja Portegijs Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Marketta Kyttä, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulusta. Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 69, Jyväskylä 2019, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7702-3 (PDF). Työkyvyttömyyseläköitymisen varhaisia riskitekijöitä on kuitenkin tutkittu verrattain vähän. Dissertations in Health Sciences., no 509. Opiskelijat etenivät kohti omaa unelmaansa viittä erilaista polkua pitkin. Opiskelijoiden määrätietoinen opintojen eteneminen opiskelussaan ja suunnitellut harjoittelupaikkojen valinnat kuvasivat ”valtatie tavoitteellisesti ja yhteistyössä kohti asiantuntijuutta” -polkua. Harjoittelujaksoilla tehty yhteistyö ja ulkomailla opiskelu edistivät oppimista. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että rakennettu ympäristö voi tukea paatuneenkin sohvaperunan aktiivista arkiliikkumista, mikäli ympäristö suunnitellaan ikäystävällisin ja terveyttä edistävin kriteerein. Toisessa tarinamallissa ”tie fysioterapian teoreettisten perusteiden ymmärtämiseen” korostui teorian ja perusteiden etsiminen ja ymmärtäminen. 73 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 tymisestä. Tukija liikuntaelindiagnoosit ovat yleinen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisperuste niin Pohjoismaissa kuin muissakin teollisuusmaissa. Tutkimuksessa löydettiin useita tukija liikuntaelinsairauden diagnoosin perusteella myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen riskiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen mukaan terveyskäyttäytyminen ja fyysinen työkuormitus vaikuttavat riskiin jäädä ennenaikaisesti pois työelämästä tukija liikuntaelinsairauden diagnoosin perusteella myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen vuoksi. Laatikainen väitöskirja Environments for Healthy and Active Ageing (Terveyttä ja aktiivista ikääntymistä tukevat ympäristöt) tarkastettiin 17.5.2019 Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa. ”Kriittiseksi kehittäjäksi” tarinamallin opiskelijat innostuivat saatuaan opiskelupaikan. Lisäksi vain harvoissa tutkimuksissa on ollut mahdollista huomioida, onko perheittäisyydellä eli geneettisillä tekijöillä ja lapsuuden jaetulla ympäristöllä, merkitystä riskitekijöiden ja työkyvyttömyyseläköitymisen välisessä yhteydessä. Tutkimusaineistoina oli suomalainen kaksoskohortti ja ruotsalainen kaksosrekisteri. Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa https://jyx.jyu.fi/ handle/123456789/63272. Tulosten valossa tukija liikuntaelinsairauksista johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä on mahdollista vähentää ennaltaehkäisevin toimin. Väitöstyö osoitti rakennetun ympäristön olevan yhteydessä ikääntyvien arkiliikkumiseen huolimatta yksilön henkilökohtaisista ominaisuuksista. Tutkimuksessa seurattiin kahta eri kaksoskohorttia, toista pisimmillään kolmen vuosikymmenen ajan. Fysioterapian ammattilaiseksi kehittyminen edellyttää myös kriittistä reflektointitaitoa, emotionaalista herkkyyttä ja humanistista fysioterapian lähestymistapaa sekä sitoutumista monialaiseen yhteistyöhön. Ruotsalaisen kaksosrekisterin kaksoset olivat 40–65-vuotiaita seurannan alussa. Julkaisu on luettavissa UEF Electronic Publications -tietokannassa osoitteessa http://epublications.uef.fi/ pub/urn_isbn_978-952-61-3076-7/ urn_isbn_978-952-61-3076-7.pdf. Seuranta kesti vuoteen 2004 asti. Nämä opiskelijat löysivät työpaikan jo opiskelun aikana. Koska tutkittavat olivat kaksosia, tutkimuksessa voitiin huomioida perheittäisyys mahdollisena sekoittavana tekijänä. Laatikainen etsi väitöstyössään ratkaisuja ikääntyvien ihmisten arkiliikkumiseen yhdyskuntasuunnittelun keinoin. Vastaväittäjänä toimi dosentti Mikko Laaksonen Eläketurvakeskuksesta ja kustoksena professori Kimmo Räsänen Itä-Suomen yliopistosta. Yhteenvetona tutkimuksessa todettiin, että sosiodemografiset tekijät, terveyteen liittyvät tekijät ja fyysinen työkuormitus vaikuttavat riskiin jäädä ennenaikaisesti pois työelämästä tukija liikuntaelinsairauden diagnoosin perusteella myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen vuoksi. Työhön liittyviä riskitekijöitä olivat yksitoikkoinen työ, fyysisesti raskaaksi koettu työ ja yötyö. FM Tiina E. Osallistavat paikkatietomenetelmät sopivat tutkimuksen mukaan hyvin ympäristö. Lisätietoja: Merja Kurunsaari, merja.kurunsaari@jamk.fi. Suomalaiset kaksoset olivat 18–65-vuotiaita seurannan alussa vuonna 1975. Erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä toimintaympäristöissä työskentely antoi opiskelijoille valmiuksia asiantuntijana toimimiseen. Äkilliset elämäntilanteiden muutokset selittivät ”vaivalloista polkua ydintaitojen hallintaan”. Rakennettu ympäristö tukee paatuneenkin sohvaperunan arkiliikkumista Filosofian maisteri Tiina E. Kärkkäinen analysoi väitöstutkimuksessaan sosiodemografisia, terveyteen ja työhön liittyviä tekijöitä tukija liikuntaelindiagnoosin perusteella myönnetyjen työkyvyttömyyseläkkeiden mahdollisina riskitekijöinä. Nämä riskiin vaikuttavat tekijät voidaan tunnistaa jo varhain työuralla, ja ne ovat pääosin riippumattomia muista tekijöistä tai perheittäisyydestä. Heillä seuranta alkoi haastatteluilla vuosina 1998–2003 ja kesti vuoteen 2013 asti. Harjoittelujaksot, joissa opiskelijat pääsivät soveltamaan osaamistaan asiakkaiden kanssa ja erilaiset henkilökohtaiset valinnat, kuten esimerkiksi urheilu-urasta luopuminen selittivät ”kohti holistista fysioterapiaa” -tarinoita. Molemmissa kohorteissa kyselytieto kaksosilta seurannan alussa voitiin yhdistää kansalliseen rekisteritietoon työkyvyttömyyseläketapahtumista. Väitökirja on julkaistu sarjassa Publications of the University of Eastern Finland
Lentokelpoisuusrajoituksen saaneilla lentäjillä oli rajoittamattomia harvemmin kilpaurheilutaustaa ennen lentäjäuraa. Emmi Lyyra tutki väitöskirjassaan rasvamaksan riskitekijöitä suomalaisessa aikuisväestössä. Rasvamaksa on palautuva tila, joka voi kuitenkin johtaa edenneeseen maksasairauteen, kuten rasvamaksatulehdukseen tai maksakirroosiin, johon ei ole parantavaa hoitoa. Laatikainen, tiina.laatikainen@aalto.fi. Internet-pohjainen osallistava paikkatietomenetelmä soveltuu käytettäväksi myös ikääntyvien parissa, mutta tietyt kognitiiviset, motoriset ja sensoriset haasteet tulee ottaa huomioon. TtM Tuomas Honkanen tutki väitöskirjassaan fyysisen suorituskyvyn ja yksilöllisen kiihtyvyysvoimakertymän yhteyttä lentopalveluksen rajoituksiin sekä tukija liikuntaelimistön oireiluun. Lapsuudessa opitut elintavat jatkuvat usein aikuisuuteen. Joka viidennellä LASERI-tutkimukseen osallistuneista oli rasvamaksa. Lisäksi hän selvitti, onko geneettisellä tiedolla vaikutusta rasvamaksariskissä olevien tunnistamiseen. Sotilassuihkukoneiden aikaansaamat kiihtyvyysvoimat ja ilmataistelussa suoritetut tähystykset asettavat selkärangan toimintakyvylle erittäin suuret vaatimukset. Pieni syntymäpaino, kohonnut insuliinitaso ja lihavuus vaikuttavat jo lapsuudessa aikuisuuden rasvamaksan riskiin. Alkoholiin liittymätön rasvamaksatauti on yleisin kroonisen maksasairauden syy länsimaissa. Lentäjävalinnassa tulisi siten Honkasen mukaan jatkossa huomioida lihaskunnon ja urheilutaustan merkitys. Lyyran mukaan tutkimukseen osallistuneilla rasvamaksa oli aikuisuudessa yhteydessä suurempaan vyötärönympärykseen ja painoindeksiin, kohonneisiin veren maksaja rasva-arvoihin, miessukupuoleen, korkeampaan verenpaineeseen, runsaampaan alkoholin käyttöön, kohonneisiin insuliinitasoihin ja vähäisempään liikunnan määrään. Väitöstyön tuloksia voidaan hyödyntää laajaalaisesti niin yhdyskuntasuunnittelun kuin terveyden edistämiseen keskittyvillä aloilla. Väitöksen alana on kardiologia ja kardiovaskulaarilääketiede. Rasvamaksatauti on sydänja verisuonisairauksien sekä tyypin 2 diabeteksen merkittävä riskitekijä. Lisäksi tutkimus toi uutta tietoa esille lentokelpoisuusrajoitusten ja fyysisen suorituskyvyn yhteyksistä. Hävittäjälentäjät raportoivat alaselkäkivuista potkurikalustolla lentäviä verrokkeja enemmän, mutta toisaalta kiihtyvyysvoimille altistumisella ei ollut yhteyttä oireiluun. Hyvä lihaskunto ja kilpaurheilutausta suojaavat sotilaslentäjiä tukirankavaivoilta TtM Tuomas Honkasen biomekaniikan väitöskirja “Fighter Pilots’ Physical Performance and Spinal-injury Induced Flight Duty Limitations” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 24.5.2019. Lisätietoja: Tuomas Honkanen, tuomas.honkanen@mil.fi. 74 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 terveystieteelliseen tutkimukseen ja tarjoavat ratkaisun alalla aiemmin kohdattuihin kontekstuaalisiin haasteisiin. Lisäksi alhaisella selän isometrisellä voimalla on yhteys myöhemmin ilmaantuviin alaselkävaivoihin. Julkaisu on luet ta vis sa osoittees sa https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/49. Vuonna 2011 toteutettiin 31-vuotisseuranta, jolloin 2 042 osallistujalle tehtiin maksan ultraäänitutkimus. Tuloksia voidaan hyödyntää sotilaslentäjien valinnassa, uranaikaisen liikuntakoulutuksen suunnittelussa ja ennaltaehkäisevän työterveyshuollon toteuttamisessa. Lihavuus, vähäinen liikunta ja korkea verenpaine ovat rasvamaksan riskitekijöitä LL Emmi Lyyran väitöskirja Determinants of fatty liver from childhood to adulthood. Lisäksi hän selvitti niskan ja selän alueen yksilöllistä kuormittumista kiihtyvyyden lisääntyessä sekä sotilaslentäjien selän lihasten poikkipinta-alojen yhteyttä isometriseen voimantuottoon ja tukirankaperäiseen oireiluun. He myös aloittavat vastaponnistuksen alhaisemmalla kuormalla kuin hävittäjälentokokemusta omaavat lentäjät. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Kevin Netto (Curtin University, Australia) ja kustoksena professori Heikki Kyröläinen (Jyväskylän yliopisto). Cardiovascular Risk in Young Finns Study tarkastettiin Turun yliopistossa 24.5.2019. Lennon aikana selän ja niskan lihaksiston kuormitustaso on korkea, minkä lisäksi esiintyy terveysriskiksi raportoituja kuormituspiikkejä. Väitöskirjatutkimus perustuu Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimukseen, joka on vuonna 1980 alkanut kansallinen seurantatutkimus. Tutkimuksen perusteella lihavuus, vähäinen liikunta ja korkea verenpaine ovat rasvamaksan riskitekijöitä. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Aalto University publication series, Doctoral dissertations, 53/2019. Lapsuudessa aikuisuuden rasvamaksaa taas ennustivat kohonnut insuliinitaso, suurempi painoindeksi ja matala syntymäpaino. Honkanen selvitti ensimmäistä kertaa maailmassa yksilöllisen kiihtyvyysvoimakertymän vaikutusta lentokelpoisuuden rajoituksiin. Julkaisu on luettavissa osoitteessa https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/63884. Ne viittaavat siihen, että hyvä lihaskunto ja aktiivinen kilpaurheilutausta suojaavat myöhemmältä uranaikaiselta tukirankavaivojen aiheuttamalta lentokelpoisuusrajoitukselta. Emmi Lyyra selvitti väitöstutkimuksessaan rasvamaksan riskitekijöitä suomalaisessa aikuisväestössä ja lapsuuden riskitekijöitä aikuisuuden rasvamaksalle. Sotilaslentäjävalinnassa ilmenneillä alhaisilla lihaskuntotestituloksilla on Honkasen mukaan yhteys myöhempään uran aikaiseen selkätai niskaongelmista johtuvaan lentokelpoisuuden rajoittamiseen. Vastaväittäjänä toimi dosentti Perttu Arkkila (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Olli Raitakari (Turun yliopisto). Tutkittavien keski-ikä oli 41 vuotta. Lisätietoja Tiina E. Väitöskirja on julkaistu verkko julkaisu sarjassa JYU Dissertations numerona 77, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-397723-8 (PDF). Rasvamaksataudissa maksasoluihin kertyy ylimääräistä rasvaa. Yksilöllinen kiihtyvyysvoimakertymä mitattiin sotilassuihkukoneen tallentimesta, joka on alun perin suunniteltu koneen rakenteiden kestävyyden arviointiin. Tutkimus osoitti myös, että verenkierron metaboliitit, kuten rasvahapot ja aminohapot, olivat yhteydessä rasvamaksaan.. Suurien kiihtyvyysvoimien aikaisissa lihasaktivaatiomittauksissa havaittiin, että ilman hävittäjäkokemusta olevat kadetit aktivoivat korkean kiihtyvyysvoimakuorman alla enemmän niska-hartianseudun lihaksia. Myös perinnölliset geneettiset tekijät vaikuttavat todennäköisyyteen sairastua rasvamaksatautiin
Geenitietoa hyödyntämällä voitaisiin Lyyran mukaan paremmin löytää henkilöt, joilla on korkea riski sairastua rasvamaksaan. Näin elämäntapaohjaus ja seuranta osattaisiin paremmin kohdentaa oikeisiin henkilöihin. Useita rasvamaksan riskiä lisääviä geenimutaatioita on löydetty. Lisätietoja: Emmi Lyyra, emkasu@utu.fi. Jos normaalipainoiselta henkilöltä, jolla ei ole perinteisiä metabolisia riskitekijöitä, kuten lihavuutta tai tyypin 2 diabetesta, löytyy rasvamaksa, on syytä epäillä geneettisiä riskitekijöitä. Geenimutaatiot tuovat myös mahdollisuuksia kehittää lääkkeitä rasvamaksataudin hoitoon. lts.fi LIITY JÄSENEKSI. www. Näistä mutaatioista tunnetuin ja merkittävin on PNPLA3-niminen mutaatio. 75 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 On arvioitu, että jopa 30 prosenttia maksan rasvoittumisesta olisi selitettävissä geneettisillä tekijöillä. ISBN 978-951-29-7647-8 (painettu), ISBN 978-951-29-7648-5 (PDF), ISSN 2343-3213 (Online). Väitöskirja on julkaistu painettuna sarjassa Turun yliopiston julkaisuja – Annales Universitatis Turkuensis sarja D osa 1428, 2019. PNPLA3-mutaatio ja toinen tutkimuksessa käytetty, TM6SF2-niminen geenimutaatio, lisäsivät merkittävästi rasvamaksan riskiä. Julkaisu on luettavissa osoitteessa https://www.utupub.fi/handle/10024/147044. Sen kantajilla on jopa yli 70 prosenttia enemmän rasvaa maksassa kuin henkilöillä, joilla tätä mutaatiota ei ole. LASERI-tutkimusaineistossa kyseinen mutaatio oli 46 prosentilla henkilöistä, joilla todettiin rasvamaksa, ja 40 prosentilla tervemaksaisista tutkittavista. Suomalaisista 40 prosentilla on Lyyran mukaan PNPLA3-mutaatio
Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Sanna Palomäki päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Hannu Itkonen Kari L. luokalta 9. luokalle 84 Pertti Huotari, Matias Aunio, Leevi Paavola, Jouni Kallio Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden ja sukupuolen yhteys liikuntatunnin kuormittavuuteen yläkouluikäisillä 90 Nelli Lyyra, Mikko Lyyra, Jari Villberg, Pilvikki Heikinaro-Johansson Sport motivationscale -mittarin validiteetti korkeakouluopiskelijoilla ja motivaatioprofiilien erot liikunta-aktiivisuudessa, liikuntapalvelujen koetussa tärkeydessä ja käytössä 97 Karoliina Kaasalainen, Juhani Saari Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2019 107 Kirjoitusohjeet 2019 107 TUTKIMUSARTIKKELIT 2018 – OSA III www.lts.fi. Keskinen Tiina Kujala Lauri Laakso Kati Lehtonen Tutkimusartikkelit 2018 osa III on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi Päiväkotien liikuntaolosuhteiden yhteys lasten motorisiin taitoihin 77 Arja Sääkslahti, Donna Niemistö, Kaisa Nevalainen, Arto Laukkanen, Elisa Korhonen,Taija Juutinen-Finni Passiivisesti vietetty ruutuaika ja sen sisällölliset muutokset sekä yhteydet fyysiseen aktiivisuuteen 7
ABSTRACT Sääkslahti, A., Niemistö, D., Nevalainen, K., Laukkanen, A., Korhonen, E. 040-805 3974. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää päiväkotien liikuntaolosuhteiden yhteyttä lasten motorisiin taitoihin. 2018. Jatkossa varhaiskasvatuksessa on tärkeää kiinnittää huomiota päiväkotien liikuntaolosuhteisiin, jotta varhaiskasvatuslain edellytykset kokonaisvaltaisen oppimisen edellytyksistä täyttyisivät. Kaisa Nevalainen, LitM, Jyväskylän yliopisto. Also, the development of motor skills (MS) is associated with the amount of PA. Elisa Korhonen, FM, Jyväskylän yliopisto. The size of yard associated with manipulative skills and shape of yard with locomotor skills. All children’s MS were measured with TGMD-3 test battery (Ulrich 2013) and 4–7-years old children with KTK test battery (Kiphard & Schilling 1974, 2007). Avainsanat: Lapset, päiväkoti, liikuntaolosuhteet, piha-alueet, motoriset taidot. Measured conditions were associated with children’s MS as follows: children’s age, gender, the amount of surfaces. P. Tutkimukseen valittiin eri puolilta Suomea satunnaistetulla ryväs otannalla 37 päiväkotia. Liikunta & Tiede 56 (2–3), 77–83. Kuvailevien tietojen lisäksi liikuntaolosuhteiden ja motoristen taitojen välistä yhteyttä selvitettiin sekamallianalyysin avulla. Results revealed variation in environmental and social condition between childcare centres: 32 % of centres did not have own gym, and size of the playground area varied substantially (226–11,000 m 2 ), as did access to forests (54 %). Taija Juutinen-Finni, LitT, Jyväskylän yliopisto. Based on these results there is need to pay attention for environmental and social conditions. Siihen liittyy myös lasten motoristen taitojen taso. Lasten fyysisellä ympäristöllä ja liikkumisen mahdollisuuksilla on yhteyttä lasten fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärään. Satunnaistamisessa huomioitiin päiväkodin maantieteellinen sijainti sekä asukastiheys. The study participants were 1,136 children aged 2 to 7 years attending early childhood education (ECE) at randomly selected Finnish day-care centres (N = 37). Environmental and social conditions at preschools are associated with children’s physical activity (PA). Päiväkotien liikuntaolosuhteiden yhteys lasten motorisiin taitoihin. & Juutinen-Finni, T. When examining the associations between MS and childcare center –related variables, hierarchical linear regression models were used. Sähköposti: arja.saakslahti@jyu.fi (yhteyshenkilö). 77 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Päiväkotien liikuntaolosuhteet ja lasten taidot PÄIVÄKOTIEN LIIKUNTAOLOSUHTEIDEN YHTEYS LASTEN MOTORISIIN TAITOIHIN Arja Sääkslahti, LitT, Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta, PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto. Tutkimuspäiväkodeista yhteensä 1 136 lapsen (tyttöjä 572; poikia 564, ikä 2–7-vuotta) motoriset perustaidot mitattiin TGMD -3 (Ulrich 2013) mittarilla. Päiväkotien liikuntaolosuhteet vaihtelivat suuresti: oma liikuntasali puuttui 32 prosentilta päiväkoteja, piha-alueiden laajuus vaihteli merkittävästi (226–11 000 m 2 ) ja vain noin puolella päiväkodeista (54 %) oli mahdollisuus liikkua metsäisessä maastossa. Myös liikuntakasvatuksessa oli vaihtelua, sillä liikuntakasvatuksen vuosisuunnitelma oli 54 prosentilla päiväkodeista. Preschool facilities and children’s motor skills. 2018. Tutkituista liikuntaolosuhteista lasten motorisiin taitoihin olivat yhtey dessä lasten ikä, sukupuoli, päiväkodin pihan alustojen lukumäärä sekä piha-alueen koko (käsittelytaitoihin) ja erilaiset pinnanmuodot (liikkumistaitoihin). Ohjattujen liikuntatuokioiden määrä vaihteli 0,5–7 kertaan viikossa. Päiväkotien johtajat kuvasivat päiväkotinsa liikuntaolosuhteita suomalaiseen varhaiskasvatusympäristöön suunnitellulla kyselylomakkeella. Arto Laukkanen, LitT, Jyväskylän yliopisto. The head of each centre completed a questionnaire on the each centre’s physical and social conditions. Keywords: Children, preschool, facilities, playground, motor skills TIIVISTELMÄ Sääkslahti, A., Niemistö, D., Nevalainen, K., Laukkanen, A., Korhonen, E. Descriptive statistics describe the data. Sen lisäksi 4–7-vuotiaiden (n =509) taidot mitattiin myös KTK -mittarilla (Kiphard & Schilling 1974, 2007). Physical education (PE) varied also: 54 % of centres had yearly plan for PE and the amount of organized PE in a week varied from 0.5–7 times/ week. This study aimed to determine if childcare centre facilities and environmental conditions are associated with children’s MS. Donna Niemistö, LitM, Jyväskylän yliopisto. & Juutinen-Finni, T. Otherwise, there may be difficulties for early educators to achieve the targets of supporting children’s overall learning prerequisites, stated by Act of Early education. Liikunta & Tiede 56 (2–3), 77–83
2008) kuin yleisiin oppimisvalmiuksiin (Donnelly ym. tasapainon edellytyksenä olevia sensorisia taitoja (Ayres 1972). TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen aineisto on osa Taitavat tenavat -tutkimushanketta, jossa Lastentarhanopettajaliitosta vuonna 2015 saadun päiväkotien (n = 2 600) rekisterin perusteella tehtiin satunnaistettu ryväsotanta. 2015). (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 32) Merkitykselliset fyysiset oppimisympäristöt. kiire, tilojen puute tai vähäinen lapsimäärä. Ulkona motorista kehitystä tukevia paikkoja. 78 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Päiväkotien liikuntaolosuhteet ja lasten taidot JOHDANTO Suomessa Varhaiskasvatuslaki (3§ (540/2018) edellyttää, että varhaiskasvatuksessa edistetään jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia. 2018). Anne Soinin (2015) tutkimuksen mukaan sisätiloissa on mahdollisuus harjoitella myös sellaisia motorisia perustaitoja, kuten tasapainoa ja kehonhallintaa, joita ei määritellä korkean fyysisen aktiivisuuden luokkaan, mutta joilla on motorisen kehityksen ja erityisesti kehonhallinnan näkökulmasta tärkeä merkitys lapsen selviytymiselle arjessaan (Laukkanen ym. Hienomotorisia käsittelytaitoja harjaannuttava oppimisympäristö ulkona on hiekkalaatikko (Chow & Chan 2011), vaikka fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta hiekkalaatikkoa pidetäänkin fyysisesti passivoivana leikkipaikkana (Gubbels ym. Liikuntaolosuhteisiin kuuluvat päiväkodin käytössä olevat fyysiset liikuntatilat sisällä ja ulkona, liikuntavälineistö sekä varhaiskasvattajien tekemät liikuntakasvatuksen suunnitelmat. Erilaisten välineiden käsittely edellyttää välineenkäsittelytaitoja (Donnelly ym. Keinuessaan lapset harjoittelevat mm. 2015; Stodden ym. Esimerkiksi motoriset taidot harjaantuvat liikkumaan houkuttelevassa sopivan haasteellisessa liikuntaympäristössä (Fjortoft 2001; Jaakkola 2017). 2016; Robinson ym. 2016; Haapala ym. Koska niissä liikkuminen edellyttää hyvää tasapainoa ja kehon hallintaa (Ayres 2008; Donnelly ym. Tutkimuksen aloitushetkellä tämä Lastentarhanopettajaliiton jäsenten työpaikkoihin perustuva rekisteri oli kattavin listaus päiväkodeista, jota oli mahdollisuus käyttää satunnaisotannan perustana. Päiväkotivierailujen yhteydessä tutkijat myös valokuvasivat päiväkodin liikuntatilat ja -välineet sekä mittasivat liikuntatilojen koon. Sisätilat rajoittavat lasten liikkumista. Varhaiskasvattajilta edellytetään taitoja luoda kehitystä tukevia ympäristöjä, mutta myös suunnitella toimintaa niin, että esimerkiksi oppimisympäristöjen monipuolisuus tulee huomioiduksi koko toimintakauden ajan (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018). Pihakeinut ovat toinen leikkiväline, joka on motoriikan kehittymisen kannalta tarpeellinen ja hyödyllinen leikkiväline. Taitavat tenavat -tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2015–2016, jonka aikana kaksi tutkijaa ja kaksi avustajaa vierailivat tutkimuspäiväkodeissa. Täytetty kyselylomake palautettiin joko suoraan tutkijoille heidän vierailunsa. Suuri piha-alue, jossa on tilaa juosta ja leikkiä, kehittää lasten motorisia taitoja, erityisesti liikkumistaitoja (Chow & Chan 2011). Vasun mukaan oppimisympäristö sisältää fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet, niin että varhaiskasvatuksen tilat, paikat, yhteisöt, käytännöt, välineet ja tarvikkeet tukevat lasten kehitystä, oppimista ja vuorovaikutusta. (Laukkanen ym. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018.) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Vasu) edellyttävät lain määräämien tekijöiden toteutumista varhaiskasvatusta järjestävissä yksiköissä. Vastaavat prosentit päiväkodin sisätiloista olivat alle kolmevuotiailla 38 prosenttia ja yli kolmevuotiailla 45 prosenttia (Ruokonen ym. Kieltäytymisen syiksi ilmoitettiin mm. 2019.) Ennen aineistonkeruun alkamista Taitavat tenavat -tutkimushanke sai Jyväskylän yliopiston eettiseltä toimikunnalta tutkimuskäytänteitä puoltavan lausunnon (30.10.2015). 2017), on oletettavaa, että niiden harjoitteleminen myös kehittää lasten motorisia taitoja. Otoskoon laskeminen perustui tavoitteeseen, jossa 50 lasta edustaisi kutakin päiväkotia. Sen lisäksi luonnollinen ulkoilualue eli monipuolisia pinnanmuotoja sisältävä maasto kehittää lasten motorisia taitoja, erityisesti tasapainotaitoja ja koordinaatiota (Fjortoft 2001). 2013). Maantieteellinen kattavuus ja alueen väestötiheys huomioiden eri alueilta kutsuttiin satunnainen päiväkoti tai useampia päiväkoteja tutkimukseen mukaan edustamaan kyseistä aluetta. Lapsille ulkotilat näyttäytyvät yleensä virikkeellisinä ja motivoivina liikkumisen paikkoina, jossa voi käyttää monipuolisesti koko kehoa ja etsiä omalle taitotasolleen sopivia haasteita (Fjortoft & Gundersen 2007). 2009, 24). Tyypillisissä aktiivisuusmittauksissa keinut kuitenkin arvioidaan fyysisesti passivoiviksi leikkitelineiksi (Gao ym. Kun motorisen taidon harjoittelu ajoittuu lähikehityksen vaiheeseen (Vygotsky 1987), taidoissa kehittyminen on myös selkeästi havaittavaa. Tähän päästään varmistamalla lapselle kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö. 2012; Soini ym. Lasten motoristen taitojen kehityksen kannalta varhaiskasvatuksen fyysiset oppimisympäristöt ovat keskeisiä tekijöitä (Iivonen & Sääkslahti 2014). Päiväkotien liikuntaolosuhteita selvitettiin päiväkodin johtajan (n = 37) täyttämän kyselylomakkeen avulla (Nevalainen 2017, 54–55), joka oli lähetetty heille ennen tutkijoiden vierailua päiväkodissa. Satunnaistamisessa noudatettiin WHO:n koululaistutkimuksen protokollaa, jossa Suomi jaetaan postinumeron perusteella maantieteellisiin alueisiin. Päiväkotien liikuntaolosuhteilla tarkoitetaan päiväkotien lapsille tarjoamia mahdollisuuksia liikkumiseen, fyysiseen aktiivisuuteen ja liikunnallisiin leikkeihin. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä enemmän lapset viettävät aikaa ulkona sitä fyysisesti aktiivisempia ja motorisesti taitavampia he ovat (Fjortoft 2001; Sääkslahti 2005). Tutkimuskutsusta kieltäytyi 10 päiväkotia. Otannan suunnittelussa tavoitteena oli kerätä koko Suomea maantieteellisesti ja asukastiheyden perusteella edustava päiväkotilasten aineisto. Lain mukaan toiminnan tulisi myös tukea lapsen oppimisen edellytyksiä sekä toteuttaa leikkiin ja liikkumiseen perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa. Sen vuoksi varhaiskasvatuksen fyysisillä ympäristötekijöillä on oma tärkeä roolinsa siinä, miten hyvin esimerkiksi päiväkodit onnistuvat tarjoamaan lapsille heidän oppimistaan ja kehitystään tukevan oppimisympäristön. Vallalla olevan oppimiskäsityksen mukaan kasvattajan pedagogisiin taitoihin kuuluvat paitsi opettaminen, ohjaaminen ja palautteenanto, myös oppimaan innostavan oppimisympäristön luominen. 2009). 2012). Tutkimusryhmä kävi mittaamassa lasten motoriset taidot lasten päiväkotipäivän aikana. Mikäli päiväkoti kieltäytyi, kutsuttiin samalta alueelta listalta seuraava päiväkoti mukaan. 2018; Niemistö ym. Suomalaistutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia, joskaan ei aivan yhtä korkeita prosentteja. Päiväkodin sisätiloissa lapset käyttävät jopa 94 prosenttia ajasta istumiseen tai muuhun hyvin kevyeen aktiivisuuteen (Brown ym. 2012). 2014). käveleminen, juokseminen, kiipeäminen, laukkaaminen ja hyppääminen (Gallahue ym. 2017), ja koska palloilla, työnnettävillä ja vedettävillä leluilla leikkiminen on yhteydessä korkeampaan aktiivisuuteen (Soini 2015), niillä leikkiminen todennäköisesti kehittää myös motorisia taitoja. Tutkimuksen tarkoitus. Vuonna 2009 tehdyn valtakunnallisen päiväkotien liikuntaolosuhteiden selvityksen mukaan päiväkotien piha-alueiden olosuhteet arvioitiin joko hyviksi tai erittäin hyviksi alle kolmevuotiaille (36 %) ja yli kolmevuotiaille (49 %) lapsille. Liikkumistaidoiksi luokitellaan mm. Vastaavasti erilaiset kiinteät telineet, kuten liukumäet, kiipeilytelineet ja tunnelit nostavat lasten aktiivisuutta (Brown ym.; Gubbels ym. Lasten motoriset taidot ovat yhteydessä niin fyysisen aktiivisuuden määrään (Poitras ym. Nykyään voimassa oleva Vasu (2018) edellyttää varhaiskasvattajalta pedagogista suunnittelua ja kehitystä tukevan toiminnan luomista. 2018; Hillman ym. 2014) ja oppimistuloksiin (Haapala ym. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko päiväkotien liikuntaolosuhteet yhteydessä lasten motorisiin taitoihin
Kaikki päiväkotiin liittyvät selittävät muuttujat (lasten ikä ja sukupuoli, ryhmäkoko, liikuntakasvatussuunnitelma, muut suunnitelmat, ohjattujen sisäliikuntatuokioiden määrä, ohjattujen ulkoliikuntatuokioiden määrä, retkien useus, päivittäisen sisäleikin ja ulkoleikin määrä päiväkodissa, sisäliikuntasali, käytettävissä olevat välineet, pihan koko, pihan maastonmuodot, alustojen lukumäärä sekä kiinteiden telineiden määrä ja luonnon metsäalue), sisällytettiin sekamalliin samanaikaisesti kiinteinä muuttujina (fixed covariates) ja päiväkoti satunnaiseksi muuttujaksi (random factor). Yhden jalan hyppy -osiossa hypätään vuorotellen molemmilla jaloilla viiden senttimetrin paksuisista vaahtomuovin paloista jatkuvasti korkeammaksi kasattavan pinon yli. Lasten motoriset taidot mitattiin kahtena eri päivänä siten, että 5–7-vuotiaat lapset tekivät ensimmäisenä mittauspäivänä KTK-mittaukset ja toisena päivänä kaikilta 3–7-vuotiailta lapsilta mitattiin motoriset taidot TGMD-3 mittarilla. Mittarissa jokaista motorista taitoa kohti on 3–5 kriteeriä ja kun jokainen tehtävä suoritetaan kaksi kertaa, mittarin antamat maksimipisteet ovat liikkumistaidoissa 46 pistettä, käsittelytaidoissa 54 pistettä ja niiden yhteissummana TGMD-3 kokonaismaksimipistemäärä on 100 pistettä. Kuviossa 1 on esitetty päiväkotien tutkittuja liikuntaolosuhteita ja niistä tilastollisesti merkitsevät on lihavoitu. Tilastollisesti vähiten merkitsevät muuttujat poistettiin mallista yksi kerrallaan, kunnes kaikki mallin muuttujat olivat tilastollisesti merkitseviä vähintään p > 0,05 -tasolla. Tutkimukseen osallistui 1 136 lasta (564 poikaa ja 572 tyttöä), 37 päiväkodista 24 paikkakunnalta. Tutkimushankkeessa näiden mittareiden käyttöön päädyttiin siksi, että myöhemmin tätä suomalaista aineistoa voitaisiin verrata myös kansainvälisiin aineistoihin. Tutkimukseen osallistuneissa päiväkodeissa liikuntaolosuhteet vaihtelivat suuresti. KTK on suoritustulokseen perustuva mittari, jossa jokainen osio pisteytetään tuloksen perusteella. Tutkimukseen osallistuneista päiväkodeista 19 prosentilla ei ollut minkäänlaista liikuntakasvatuksen suunnitelmaa. Päiväkotien johtajat (68 %) raportoivat myös muunlaisten suunnitelmien käytöstä. Tässä aineistossa kahden arvioitsijan välinen yhteneväisyys 167 lapsen otoksella oli 0,88 (95 % CI 0,85–0,92) (Niemistö ym. 2018). Jokainen motorinen taito arvioidaan laadullisesti antamalla 0–1 pistettä sen mukaan, täyttyykö annettu kriteeri vai ei (kyllä = 1 piste, ei = pistettä). Päiväkotien liikuntaolosuhdemuuttujien yhtäaikaisvaikutusten tutkimiseksi aineistoa käsiteltiin kaksitasoisen hierarkkisen mallin avulla, jossa lapset ryhmiteltiin päiväkodeittain. Lapset olivat aineistonkeruuhetkellä 2–7-vuotiaita (ka 5 v.). Myös käytännölliset syyt tukivat näiden mittareiden valintaa. KTK on 5–14-vuotiaiden lasten kehon koordinaation mittaamiseen soveltuva mittari, jossa neljän eri osion avulla (takaperin kävely puomilla; yhdellä jalalla hyppääminen esteen yli; sivuttaishyppely ja sivuttain siirtyminen) saadaan käsitys esimerkiksi lasten tasapainon kehittymisestä (Cools ym. KTK-mittarin validiteetti on todettu useissa kansainvälisissä tutkimuksissa erittäin hyväksi ja sen käyttö Suomessa on lisääntynyt nopeasti (Iivonen ym. Yhdessä päiväkodissa oli keskimäärin 18,08 lasta, vaihteluväli yhdeksästä 54 lapseen. Mikäli omaa salia ei ollut, tyypillisin sisäliikuntapaikka oli lähikoulun liikuntasali. Kysymyksillä kerättiin tietoa päiväkodin liikuntakasvatuksesta kuten liikunnan vuosisuunnitelmasta, vapaan leikin määrästä sisällä ja ulkona, ohjattujen liikuntatuokioiden määrästä, päiväkodin sisäja ulkoliikuntapaikoista sekä liikuntavälineistä. 2018 artikkelista. 2019). Mittaukset tehtiin kolmen tai neljän lapsen pienryhmissä, jolloin tutkimusavustaja ohjasi lapsia ja tutkija keskittyi havainnoimaan kunkin lapsen yksilöllistä suoriutumista. TGMD-3 mittari on osoittautunut testi-uusintatestimittauksissa luotettavaksi mittariksi myös suomalaisessa kulttuurissa (esim. Kuudessa päiväkodissa (16 %) piha-alueella oli luonnonmetsää, kun 30 prosenttia päiväko. 2016). Kyselylomake oli suunniteltu suomalaisia varhaiskasvatusolosuhteita varten. Tutkimukseen osallistuneista päiväkodeista 54 prosentilla oli oma liikuntakasvatuksen vuosisuunnitelma. Päiväkodeista 68 prosentilla oli käytössään oma liikuntasali. Tässä aineistossa motorisia taitoja kuvaava ICC luku oli alhainen (summapistemäärä 0,08; välineenkäsittelytaidot 0,09 ja liikkumistaidot 0,05), mutta kaikki mallin soveltuvuusluvut (goodness of fit) olivat merkittävästi parempia silloin, kun käytettiin sekamallia (Mixed model), jossa oli mukana päiväkotitaso. Päiväkotien sisäliikuntaympäristöt. Yhden pienryhmän taitojen mittaamiseen kului aikaa noin 30–45 minuuttia. 2009; Rintala ym. Sivuttaishyppely suoritetaan 15 sekunnin ajan mahdollisimman nopeasti puisen riman yli hyppäämällä. Nämä mittarit eivät myöskään edellyttäneet kalliita laitehankintoja. Tutkimuksen aineiston käsittelyyn käytettiin SPSS-ohjelmaa (IBM SPSS Statistics 24). Takaperin kolmen eri levyisen puomin päällä kävely -osioista voi saada maksimipistemäärän 72 pistettä. Siitä olivat vastuussa henkilökunta (13 %), yhteistyötiiminä lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat (11 %), lastentarhanopettaja (8 %) sekä itsenäiset ryhmät (8 %). Kahden hyppykerran yhteenlaskettu summa muodostaa mittausosion tuloksen. Sisäliikuntatiloina käytetiin myös päiväkodin nukkumatilaa, ruokailutilaa tai mitä muuta tilaa tahansa, jossa liikuntaa oli mahdollista järjestää. TULOKSET Liikuntakasvatuksen suunnitelma. 2016 artikkelissa. 2018). Käytetty hierarkkinen malli sisältää kiinteän vaikutuksen sekä satunnaisvaikutuksen. Sivuttain siirtymisessä suoritus muodostuu 20 sekunnin aikana siirrettävien neliöiden yhteismäärästä. Päiväkotien pihojen koko vaihteli hyvin suuresti, sillä pinta-alan suuruus vaihteli 226–11 400 m 2 välillä. TGMD-3 soveltuu 3–12-vuotiaiden lasten liikkumistaitojen (juoksu, laukka, yhdellä jalalla hyppely, vuorohyppely, tasaponnistushyppy ja sivulaukka) ja käsittelytaitojen (kahden käden mailasivulyönti, yhden käden kämmenlyönti, pompotus, kahden käden kiinniotto, potku, yliolan heitto sekä aliolan heitto) laadulliseen mittaamiseen (Cools ym. Päiväkotien ulkoliikuntaympäristöt. Keskimäärin päiväkodin pihan koko oli 2 819 m 2 . Sillä tavalla tulee mahdolliseksi arvioida suomalaista elinympäristöä lasten motoriikan tukemisessa. Tutkimuksen aineistoa kuvaillaan keskiarvoilla ja -hajonnoilla sekä prosenttiosuuksina koko tutkimuksen aineistosta. Yksityiskohtaisempi kuvaus taitojen arvioinnista on kuvattu esimerkiksi Rintala ym. Mittaus osioista voi saada maksimissaan 78 pistettä. Näillä mittareilla mittaukset oli mahdollisuus toteuttaa päiväkodissa ja viedä mittaukset läpi kohtuullisessa ajassa väsyttämättä lapsia liikaa. 2009; Iivonen ym. Suunnitelmien tekijöiksi ilmoitettiin myös liikuntavastaavat, esiopettajat tai jokin muu työryhmä, esim. Päiväkodin sisäkorrelaatiot (Intra -class correlations, ICC) kuvaavat, kuinka paljon lapset ovat samankaltaisia tietyn muuttujan suhteen klusterin eli päiväkodin sisällä. 79 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Päiväkotien liikuntaolosuhteet ja lasten taidot aikana tai lähetettiin jälkikäteen postitse. 2016; 2017). Malli huomioi sen, että samassa päiväkodissa olevat lapset saattavat muistuttaa toisiaan heidän päiväkotinsa olosuhteista johtuen. Esimerkiksi jossakin päiväkodissa voi sulan maan aikana olla suuri pihatrampoliini lasten käytössä ja sen vuoksi juuri siinä päiväkodissa olevien lasten hyppäämisen taidot saavat harjoitusta tavallista enemmän. koko kaupungin liikuntakasvatuksen suunnittelutyöryhmä. Motoristen taitojen (käsittelytaidot, liikkumistaidot sekä TGMD-3 summapistemäärää) ja päiväkotien liikuntaolosuhteiden yhteyksiä tarkasteltaessa käytetään hierarkkista lineaarista regressiomallia. Yksityiskohtaisempi kuvaus KTK-mittausosioista löytyy esimerkiksi Iivonen ym. Rintala ym. Tällaisia muita suunnitelmia olivat esimerkiksi ryhmäkohtaiset liikuntasuunnitelmat, Vasuun liittyvä päivittäisen liikunnan suunnittelu, viikoittaiset liikuntatuokiosuunnitelmat ja Ilo kasvaa liikkuen -ohjelma (https://liikkuvakoulu.fi/ilokasvaaliikkuen). Tilastolliset menetelmät. Kaikkien lasten motoriset taidot mitattiin Test of Gross Motor Development-3 -mittarilla (TGMD-3), (Ulrich 2013) sekä 4–7-vuotiaiden lasten taidot Körperkoordinationstest für Kinder -mittarilla (KTK; Kiphard & Schilling 2007)
=4.23, p<0,001). Lasten liikkumistaitoihin yhteydessä oleviksi tekijöiksi osoittautuivat ikä, sukupuoli, pihan erilaiset pinnanmuodot sekä alustojen lukumäärä. Ulkokäytössä lapsilla oli eniten vedettäviä ja työnnettäviä välineitä, päältä ajettavia mopoja ja autoja, palloja sekä hyppynaruja. Mikäli näitä ei ollut päiväkodilla itsellään, niin niitä oli mahdollisuus saada käyttöön välinelainaamosta. Tutkimuksen aineistonkeruuhetkellä voimassa olleiden Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten (2005) mukaan päiväkotien liikuntavälineistön suosituslistalta puuttui monenlaisia lapsia liikkumaan innostavia välineitä. (Taulukko 1) Mitä vanhempia lapset olivat, sitä parempia heidän motoriset taitonsa olivat. =9.27, p<0,001), sukupuoli ( . =1.97, p=0,003) sekä alustojen lukumäärä ( . =-1.23, p=0,014). =0.84, p=0,014). Lisäksi mitä vähemmän päiväkodin pihalla oli erilaisia alustoja, sitä paremmat käsittelytaidot lapsilla oli ( . =-1.08, p<0,001). Tyypillisimmillään (49 %) erilaisia alustoja oli kolmea erilaista: yhdistelmä asfalttia, hiekkaa, nurmea, laatoitusta tai betonia. Pihan erilaiset pinnanmuodot sen sijaan näyttivät tukevan lasten liikkumistaitojen kehitystä, sillä mitä runsaammin pihassa oli erilaisia pintoja, sitä paremmat lasten liikkumistaidot olivat ( . Liikuntaolosuhteiden ja taitojen yhteyden selvittämiseen käytetty sekamalli-analyysi osoitti, että lasten välineenkäsittelytaitoihin näytti olevan yhteydessä lasten ikä, sukupuoli, päiväkodin piha-alueen koko sekä erilaisten alustojen lukumäärä (Kuvio 1). Koska lasten motoriset taidot ovat yhteydessä lapsen ikään (r=.457– .686; p < ,05), seuraavassa taulukossa lasten moto riset taidot kuvataan ikäryhmittäin. Päiväkodin oman piha-alueen lisäksi liikuntasuunnitelmaan kuuluviksi liikuntapaikoiksi päiväkotien johtajat ilmoittivat urheilukentän (49 %), luisteluradan tai jäähallin (46 %), lähimetsän (38 %), hiihtoladut (30 %), leikkipuiston (30 %), puiston (27 %) ja pururadan (27 %). Päiväkotien tutkitut liikuntaolosuhteet. Tytöt olivat poikia taitavampia ( . Mitä vanhempia lapset olivat ( ?=5.12, p<0,001) ja mitä suurempi päiväkodin piha-alue oli ( ?= 0.0004, p=0,032), sitä paremmat olivat heidän välineenkäsittelytaitonsa. Päiväkodin piha-alue oli pinnan muodoiltaan täysin tai lähes tasainen 51 prosentilla, hieman vaihtelua 38 prosentilla ja hyvin runsaasti vaihtelua 11 prosentilla päiväkodeista. Kaikissa tutkimukseen osallistuvissa päiväkodeissa lasten oli mahdollista käyttää sisäliikuntavälineistä palloja, hernepusseja, leikkivarjoa sekä liikuntamusiikkia. 80 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Päiväkotien liikuntaolosuhteet ja lasten taidot deista ilmoitti, että heillä ei ollut pääsyä metsäisille alueille lainkaan. TGMD-3 -mittarin summapistemääriä tarkasteltaessa merkittäviksi tekijöiksi nousivat ikä ( . Liikuntavälineet. Useimmin käytössä olivat pallojen lisäksi hyppynarut, vanteet, huivit ja voimistelupenkit, joita puuttui vain kolmelta prosentilta päiväkoteja. Päiväkodin liikuntaolosuhteiden ja lasten motoristen taitojen väliset yhteydet. KUVIO 1. =-2.85, p<0,001) ja mitä vähemmän päiväkodin piha-alueella oli erilaisia alustoja, sitä paremmat liikkumistaidot lapsilla oli ( . =4.95, p<0,001). Suositeltavien välineiden joukosta puuttui eniten tasapainovälineitä (5 % päiväkodeista), voimistelupatjoja (8 %), sählymailoja (11 %), ilmapalloja (16 %), trampoliini (16 %), päältä ajettavia mopoja (35 %), voimistelurenkaita (38 %), pingistai tennismailoja (60 %) sekä muita mailoja (65 %). =23.94, p<0,001) ja sukupuoli ( . Päiväkotien pihoilla oli kolmesta kahdeksaan erilaista kiinteää välinettä tai telinettä. Kokonaispistemäärä oli siis korkeampi vanhemmilla lapsilla, pojilla sekä niillä lapsilla, joiden päiväkodin pihassa oli vähemmän erilaisia alustoja kuin muilla. Lasten motoriset taidot. Lasten motorisiin taitoihin merkitsevästi yhteydessä olevat muuttujat on lihavoitu. Poikien käsittelytaidot olivat paremmat kuin tyttöjen ( . Vain lasten ikä ( . =-1.99, p=0,002). Tasapainoa ja koordinaatiota mittaavan KTK -mittarin tulokset eivät olleet yhteydessä päiväkodin liikuntaolosuhteiden kanssa. Myös koulun piha tai kenttä, uimaranta ja liikennepuisto olivat mainittujen lähiliikuntapaikkojen joukossa. Tyttöjen kokonaispistemäärät olivat poikia paremmat.. Yleisimpiä välineitä olivat keinut, kiipeilytelineet, liukumäet, hiekkalaatikot ja tasapainovieterit. =-6.84, p=0,010) olivat yhteydessä KTK kokonaispisteisiin. Liikkumistaidot paranivat iän myötä (
Parhaimmillaan varhaiskasvatus voi toimia kaikille lapsille liikkumaan innostavana paikkana (Mehtälä ym. Tällainen satunnaisuus ja heikko suunnitelmallisuus asettavat lapset eriarvoiseen asemaan. Silti viidesosalla päiväkodeista ei ollut minkäänlaista liikuntakasvatuksen suunnitelmaa. Päiväkotikohtaisen liikuntakasvatuksen suunnitelman puuttumista kompensoitiin osin kuitenkin valtakunnallisiin kampanjoihin osallistumalla. TAULUKKO 1. Liikuntakasvatussuunnitelma on kirjallinen suunnitelma siitä, miten kukin päiväkoti tai varhaiskasvatusyksikkö aikoo toteuttaa toimintakauden aikana Vasun edellyttämää lasten kokonaisvaltaista kehitystä tukevaa toimintaa liikuntakasvatuksen kautta (Sääkslahti 2018). Oma liikuntasali mahdollistaisi liikkumisen ja toiminnallisuuden kiinteämmäksi osaksi päiväkodin päivärytmiä. Syitä tähän lienee monia, mutta tulosten valossa oli ilahduttavaa huomata erilaisten liikuntavälinekärryjen ja liikuntavälinelainauskäytänteiden lisääntyminen. Päiväkodeissa on toteutettu laaja olosuhdekartoitus 10 vuotta sitten (Ruokonen ym. 2009). Suuri vaihtelu liikuntakasvatussuunnitelmissa osoitti, että koska tutkimuksen aineistonkeruun hetkellä voimassa ollut Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2005) ei ollut velvoittava asiakirja, melkein puolet päiväkodeista oli jättänyt oman liikuntakasvatussuunnitelman tekemättä. Tulokset myös osoittivat, että päiväkotien liikuntaolosuhteilla on yhteyttä lasten motorisiin taitoihin. Ulkoliikuntaympäristöt, kuten piha-alueen koko, pihassa olevien alustojen määrä ja erilaiset pinnanmuodot, näyttivät olevan yhteydessä lasten motorisiin taitoihin.. Lasten käytössä olevat ulkoliikuntaympäristöt ja erityisesti päiväkotien omat piha-alueet vaihtelivat suuresti. Sen lisäksi kasvattajilla olisi mahdollisuus reagoida lasten yksilöllisiin tarpeisiin, kun liikkumaan ei tarvitse lähteä erikseen. Oma, erillinen sisäliikuntatila, oli edellisen olosuhdekartoituksen yksi keskeisistä toimenpidesuosituksista (Ruokonen ym. 81 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Päiväkotien liikuntaolosuhteet ja lasten taidot POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää päiväkotien liikuntaolosuhteita ja niiden mahdollista yhteyttä lasten motorisiin taitoihin. Nyt saatujen tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että päiväkotien sisäolosuhteet eivät ole merkittävästi parantuneet: edelleen noin kolmasosa päiväkodeista on ilman omaa salia. 2009). Satunnaistettuun laajaan Suomea edustavaan otokseen, perustuvat tulokset paljastivat, että päiväkotien välillä on huomattavia eroja niiden liikuntaolosuhteissa. Tutkimukseen osallistuneiden päiväkotilasten motoriset perustaidot TGMD-3 ja KTK -mittareiden pisteiden perusteella (mukailtu Nevalainen 2017, 31). Liikuntavälineistöä päiväkodeissa oli yllättävän niukasti. 2014), kuten uusin Vasukin (2018) edellyttää
Tutkimus tuotti ajankohtaisesti tärkeää kansallista tietoa päiväkotia käyvien lasten liikuntaolosuhteista ja siitä, miten ne ovat yhteydessä lasten motorisiin taitoihin. Children’s physical activity and sedentary ti. Tulokset osoittavat, että kaikilla päiväkodeilla ei ole yhdenvertaisia edellytyksiä lasten fyysisen kasvun ja kehityksen tukemiseen. Tutkimukseen osallistuvien lasten motoriset taidot olivat sitä paremmat mitä vanhempia lapset olivat. Rintalan ym. Aineiston keräämisen ajankohta antaa mielenkiintoisen pohjan verrata tulevia päiväkotiaineistoja näihin tuloksiin sekä seurata Vasun ja varhaiskasvatuslain edellyttämien muutosten toteutumista varhaiskasvatuksessa. Cools, W., Martelaer, K.D., Samaey, C. Gao, Y., Melin, M., Mäkäräinen, K., Rantalainen, T., Pesola, A.J., Laukkanen, A., Sääkslahti, A. Barnett, L., van Beurden, E., Morgan, P., Brooks, L. Alferman & Y. Sports Medicine 46 (11), 1663–1688. Fjortoft, I. & Szabo-Reed, A.N. 2012. Early Childhood Education Journal 29 (2), 111–117. Donnelly, F.C., Mueller, S.S. Sensorisen intergraation häiriö ja terapia. Yksi mahdollinen syy eroon voi olla myös systemaattinen mittaustekniikkaan liittyvä eroavaisuus. Tutkimuksen otokseen valikoituneet päiväkodit edustavat Suomea kartalle sijoitettuna suhteellisen monipuolisesti. 2009. & Chan, L. Ne ovat lasten luonnollinen tapa harjoitella välineenkäsittelytaitoja (Gubbels ym. Kiitämme myös tutkimuksen aineiston keruuseen osallistuneita tutkimusavustajia Veera Nissistä ja Pia-Maria Hemmolaa. Gallahue, D., Ozmun, J. Teoksessa J. & Gundersen, K. Movement skill assessment of typically developing preschool children: A review of seven movement skill assessment tools. Jyväskylä: PS-kustannus. 2017). Lasten ja nuorten motoristen taitojen on havaittu olevan muita parempia erityisesti keskisuurten kaupunkien lapsilla (Niemistö ym. Herää kysymys, että jääkö monipuolisten alustojen hyöty käyttämättä. Medicine & Science in Sports & Exercise 48 (6), 1197–1222. Sensory Integration and Learning Disorders. 2009. Tätä voidaan pitää aineiston heikkoutena. Champaign, IL: Human Kinetics. & Okely, A.S. Asian Journal of Physical Education & Recreation 17 (1), 71–77. 2018. 2001. Kiitokset: Haluamme kiittää Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkijaa, tilastotieteilijä Jari Villbergiä Taitavat tenavat -tutkimuksen satunnaistetun ryväsotannan suunnittelusta ja aineiston edustavuuden tarkistamisesta. Los Angeles: Western Psychological Services. Mahdollisia maantieteellisiä eroja motorisessa taitotasossa voisi selittää se, että Rintalan ym. 2009. Kansallisesti edustavan satunnaistetun otannan tekeminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Pihan erilaiset pinnanmuodot näyttäisivät kehittävän lasten liikkumistaitoja, koska runsaasti erilaisia pinnanmuotoja sisältävien päiväkotien lasten taidot, juosta, hyppiä, laukata ja loikata olivat muita lapsia paremmat. Jokaisessa yksikössä liikuntakasvatusta varten tulisi olla selkeä suunnitelma, minkä toteuttaminen helpottuisi huomattavasti, jos kaikissa päiväkodeissa olisi oma sisäliikuntaan tarkoitettu sali tai muu liikkumisen salliva tila. & Beard, J. 2017) ja käytännössä toinen havainnoija oli sama molemmissa tutkimuksissa. Jokaisessa päiväkodissa tulisi olla niin suuri piha-alue, että sinne mahtuu tasainen pelialue sekä maastonmuodoiltaan vaihteleva leikkialue. Barnett, L.M., Lai, S.K., Veldman, S.L.C., Hardy, L.L., Cliff, D.P., Morgan, P.J., Zask, A., Lubans, D.R., Shultz, S.P., Ridgers, N.D., Rush, E., Brown, H.L. 2016. (2016) tutkimuksessa aineisto oli kerätty kahden keskisuuren kaupungin päiväkotilasten joukosta, kun taas tämän tutkimuksen lapset edustavat sekä maantieteellisesti että asukastiheydeltään erilaisia paikkoja. Fjortoft, I. Lasten motoristen taitojen on todettu myös heikentyneen eri vuosikymmenien aikana (Roth ym. 2008. Understanding motor development: infants, children, adolescents, adults. Ayres, A.J. 2012; Soini 2015). Suomessa on rekisteri kaikista kouluista, mutta vastaavaa tietoa päiväkodeista ei ollut saatavilla. Gross motor skills of Hong Kong preschool children. Donnelly, J.E., Hillman, C.H., Castelli, D., Etnier, J.L., Lee, S., Tomporowski, P., Lambourne, K. Toivottavasti jatkossa myös varhaiskasvatuksesta tulisi koulujen tapaan kattavat rekisterit, jotta koko maata kattavat satunnaistetut tutkimukset ja tiedonkeruut voisivat yleistyä. Kattavimmaksi listaksi satunnaistamisen tekemiseksi osoittautui Lastentarhanopettajaliitolta saatava listaus heidän jäsenistönsä työpaikoista. Verejken, D. 2016. 2010). Liukkonen, Y. Voimassa olevan Vasun (2018) tavoitteiden sekä Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten (2016) toteutumiseksi jatkossa on syytä kiinnittää huomiota varhaiskasvatusyksiköiden liikuntaolosuhteiden parantamiseen. 2017. Motoriikkaa kuvaava TGMD-3 -mittarin kokonaispistemäärä oli pojilla korkeampi kuin tytöillä. (2016) ja tämän tutkimuksen välinen ero oli alle kaksi vuotta, joten on epätodennäköistä pistemäärien kuvaavan motorisen taitotason laskua. Developmental physical education for all children: theory into practice. The natural environment as playground for children: the impact of outdoor play activities pre-primary schoolchildren. Verrattaessa tähän tutkimukseen osallistuneiden päiväkotilasten motoristen taitojen pistemääriä aikaisemmin julkaistuihin suomalaisten lasten TGMD-3 -mittarilla saatuihin samanikäisten lasten pistemääriin (Rintala ym. Taitavat tenavat -tutkimushanketta on rahoittanut Opetusja kulttuuriministeriö. Mikäli päiväkodin piha-alueella on useita erilaisia alustoja, näyttäisi se vähentävän monipuolisten leikkien ja pelien mahdollisuuksia, koska niissä päiväkodeissa lasten välineenkäsittelytaidot sekä liikkumistaidot olivat keskimäärin muita heikommat. Social and environmental factors associated with preschoolers’ nonsedentary physical activity. Aistimusten aallokossa. & Pate, R. Herää kysymys, että ovatko erilaiset tulokset seurausta mahdollisesti maantieteellisesti erilaisesta otannasta vai jostain muusta tekijästä. Champaign IL: Human Kinetics, 201–218. Brown, W., Pfeiffer, K., McIver, K., Dowda, M., Addy, C. Rintalan ym. Chow, B.C. Physical activity, fitness, cognitive function, and academic achievement in children: A systematic review. 82 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Päiväkotien liikuntaolosuhteet ja lasten taidot Laaja piha-alue näytti liittyvän lasten parempiin välineenkäsittelytaitoihin, mikä viittaa siihen, että lapsilla on hyvin tilaa leikkiä ja pelata. (2016) tutkimuksessa taidot analysoitiin videonauhalta, kun tässä tutkimuksessa käytössä oli suora havainnointi. New York, NY: McGraw-Hill. Molemmissa tutkimuksissa havainnoijat olivat käyneet huolellisen koulutuksen (Rintala ym. 2011. & Finni, T. & Goodway, J. Auweele, B. Theodorakis (toim.) Psychology for physical educators: student in focus. & Gallahue, D.L. LÄHTEET Ayres, A.J. Nämä molemmat ilmiöt ovat tuttuja useista eri tutkimuksista eri puolilta maailmaa (Iivonen & Sääkslahti 2014). Correlates of gross motor competence in children and adolescents: A systematic review and meta-analysis. 2016), kiinnittyy huomio siihen, että tämän tutkimuksen lapsilla on systemaattisesti alhaisemmat pistemäärät, kuin aikaisemmassa tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty ennen nykyisen, varhaiskasvattajia velvoittavan Vasun (2018) voimaantuloa. Promoting motor learning in young children through landscapes. Journal of Sports Science and Medicine 8 (2), 154–168. Huomion kiinnittää kuitenkin aivan pohjoisimman Itä-Suomen edustuksen puuttuvan tutkimusaineistosta. 1972. Tämä tulos on yllättävä, sillä monipuolisesti erilaisten alustojen käyttäminen voisi harjaannuttaa lasten tasapainoa metsämaaston tavoin (Fjortoft & Gundersen 2007). Child Development 80 (1), 45–58. & Andries, C. Journal of Adolescent Health 44, 252–259. 2007. Childhood motor skills proficiency as a predictor of adolescent physical activity
Always on the move. Teoksessa T. & Poskiparta, M. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005. 2014. Vygotsky. & Schilling, F. 2018. Studies in Sports, Physical Education and Health 216. 2010. Liikuntaintervention vaikutus 3–7-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin sekä fyysisen aktiivisuuden yhteys sydänja verisuonitautien riskitekijöihin. & Sääkslahti, A. & Karvinen, H. & Lakka, T.A. & Liukkonen, J. 2014. Weinham: Belz test. 1987. The associations among fundamental movement skills, self-reported physical activity and academic performance during junior high school in Finland. Journal of Sport Sciences 36 (20). Jyväskylän yliopisto. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 41, 197–239. Associations of physical activity and sedentary behaviour with academic skills – A follow –up study among primary school children. Väitöskirja. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Vol. Opetushallitus. 2012. International Journal of Early Childhood 46 (2), 253–269. Socioecological correlates of perceived motor competence in 5–7-year-old Finnish children. Hacettepe Journal of Sport Sciences 24(2), 27–33. Liikunta & Tiede 53 (6), 49–55. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Keskinen, K. Early Child Development and Care 184 (7), 1107–1126. 2005. & Garzia, L. & Sääkslahti, A. Correlates of physical activity parenting: The Skilled Kids study. Measured physical activity of 3-yearold preschool children. Häkkinen & M. Päiväkotien liikuntaolosuhteet ja niiden yhteyksiä lasten motorisiin perustaitoihin. 2017. Robinson, L., Stodden, D., Barnett, L., Lopes, V., Logan, S., Rodriques, L. https://doi.org/10.1080/02640414.2018.1449562 Hillman, C., Kalaja, S. & Iivonen, S. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 11:22. Roth, K., Ruf, M., Obinger, M., Mauer, S., Ahnert, J., Scheiner, W., Graf, C. Jaakkola, J. Opetusja kulttuuriministeriö 2016:21. 2018. New York: Plenum Press, 39–285.. PeerJ 6: e5437 https://doi.org/10.7717/peerj.5437 Gubbels, J., Van Kann, D. Lasten kehon koordinaation mittaaminen KTK -testillä. Poitras, V.J., Gray, C.E., Borghese, M.M., Carson, V., Chaput, J., Janssen, I., Katzmarzyk, P.T., Pate, R.R., Connor Gorber, S., Kho, M.E., Sampson, M. & Laukkanen, A. 2009. Teoksessa K.L. Kallinen (toim.) Fyysisen kunnon mittaaminen – käsija oppikirja kuntotestaajille. Is there secular decline in motor skills in preschool children. 2015. A developmental perspective on the role of motor skill competence in physical activity: An emergent relationship. & Jansen, M. 83 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Päiväkotien liikuntaolosuhteet ja lasten taidot me compared using assessments of accelerometry counts and muscle activity level. Iivonen, S. doi:10.1155/2012/326520 Haapala, E.A., Poikkeus, A.-M., Kukkonen-Harjula, K., Tompuri, T., Lintu, N., Väistö, J., Leppänen, P.H.T., Laaksonen, D.E., Lindi, V. Varhaiskasvatuslaki 540/2018. The Test of Gross Motor Development, Third Edition. Journal of Motor Learning and Development 5 (19), 59–68. 2013. & Hebertreit, H. Sääkslahti, A. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. 2015. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports. Directly observed physical activity among 3-year-olds in Finnish childcare. 2017. 2019. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. 2018. Quest 60 (2), 290–306. Soini, A. Weinham: Belz test. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. 2013. A Socioecological approach to physical activity interventions in childcare: A systematic review. 2017. Thinking and speech. 2017. Journal of Sport Sciences 33 (16), 1719–1729. Kiphard, E.J. Preschool children’s fundamental motor skills: a review of significant determinants. Mediating effects of motor performance, cardiorespiratory fitness, physical activity, and sedentary behaviour on the associations of adiposity and other cardiometabolic risk factors with academic achievement in children. 2016. Teoksessa R. & Lakka, T.A. Rintala, P., Sääkslahti, A. Liikuntataitojen oppiminen. & Iivonen, S. Jyväskylä: PS-Kustannus, 147–169. Studies in Sport, Physical Education and Health 104. & Hondt, E. & Schilling, F. Rieber & A. Ruokonen, R., Norra, J. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 20, 670–678. 2018. https://doi.org/10.1111/sms.13389. Stodden, D., Goodway, J., Langendorfer, S., Roberton, M., Rudisill, M., Garcia, C. Reliability assessment of scores from video-recorded TGMD-3 performances. Soini, A., Villberg, J., Sääkslahti, A., Gubbels, J., Mehtälä, A., Kettunen, T. & Poskiparta, M. Niemistö, D., Barnett, L.M., Cantell, M., Juutinen-Finni, T., Korhonen, E. PloS One 9(9), e107031.. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports. Jyväskylä: PS-Kustannus. Valtakunnallinen selvitys päiväkotien liikuntaolosuhteista. Iivonen, S., Sääkslahti, A. Sports Medicine 45, 1273–1284. Körperkoodinationstest für kinder 2, überarbeitete und ergänzte auflage. Laukkanen, A., Niemistö, D., Juutinen-Finni, T., Cantell, M., Korhonen, E. Journal of Environmental and Public Health 2012. Liukkonen & A. Sosiaalija terveysministeriön oppaita 2005:17. 2008. Liikunta varhaiskasvatuksessa. & Tremblay, M.S. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura, 278–285. https://doi. 2016. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. Laukkanen, A., Finni, T., Pesola, A. CIAPSE 2 -kongressi 26. Väitöskirja. 2014. 2015. Rintala, P., Sääkslahti, A. Systematic review of the relationships between objectively measured physical activity and health indicators in school-aged children and youth. 1974. Reipas liikunta takaa lasten motoristen perustaitojen kehityksen – mutta kevyttäkin tarvitaan! Liikunta & Tiede 50 (6), 47–52. 1 Problems of general psychology. Sääkslahti, A. & Sääkslahti, A. Kiphard, E.J. Haapala, E., Lintu, N., Eloranta, A.-M., Venäläinen, T., Poikkeus, A.-M., Ahonen, T., Lindi, V. STAKES, oppaita 56. Helsinki: Nuori Suomi. & Sääkslahti, A. Niemistö, D., Sääkslahti, A., Juutinen-Finni, T., Cantell, M. Ulrich, D. 3–10-vuotiaiden lasten motoriset perustaidot. Jyväskylän yliopisto. Vygotsky, L. Körperkoodinationstest für kinder. –28.1.2017 Jyväskylä, Finland. Motor skills of Finnish 3to 7-year-old kindergarten children: associations with sex, geographical location and residential density. Motor competence and its effect on positive developmental trajectories of health. 2014. Carlton (toim.) The collected works of L.S. 2007. Play equipment, physical activity opportunities, and children’s activity levels at childcare. Nevalainen, K. & Laukkanen, A. org/10.1111/sms.13287 Mehtälä, A., Sääkslahti, A., Inkinen, M. Jaakkola, T
Screen time is a mainly sedentary behavior and can be categorized as inactive. Means and the percentage distributions were calculated, and the data was analyzed with two independent unpaired sample t-tests and repeated measure variance analysis. Pojat viettivät ruudun ääressä enemmän aikaa kuin tytöt. Kokonaisruutuajassa ei tapahtunut muutosta yläasteen aikana, mutta eri ruututyyppien käyttömäärät muuttuivat molemmilla sukupuolilla. Liikunta & Tiede 56 (2–3), 84–89. The research-data was based on the two-year follow-up in the spring of 2013 and 2015. Passiivisesti vietetty ruutuaika ja sen sisällölliset muutokset sekä yhteydet fyysiseen aktiivisuuteen 7. Pitkäaikaisella ja yhtäjaksoisella istumisella ja fyysisellä passiivisuudella on aikaisempien tutkimusten mukaan yhteyksiä erilaisiin terveyshaittoihin. luokalta 9. 040-805 3946. 84 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Ruutuaika ja liikunta 7. 2019. The changes in screen time did not differ between those groups that had increased, not changed or decreased their level of physical activity during the follow-up. Tutkittavat olivat kahden länsisuomalaisen koulun 7. Boys had more screen time than girls. & Kallio J. However, the content of screen time changed for both genders. ABSTRACT Huotari, P., Aunio, M., Paavola, L. The purpose of this study was to investigate changes in physically passive screen time in secondary school students from 7 th to 9 th grade, and whether they were associated with changes in physical activity. Näiden osa-alueiden perusteella laskettiin kokonaisruutuajan summamuuttuja. Passive screen-time, the changes of its contents and associations to physical activity from 7 th to 9 th grade. Aineisto analysoitiin käyttämällä keskiarvoja, suoria prosenttijakaumia, kahden riippuvan otoksen ttestiä sekä toistettujen mittausten varianssianalyysia. LUOKALTA 9. Jouni Kallio, LitT, LIKES-tutkimuskeskus. Tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden kokonaisruutuaika oli yli viisi tuntia koulupäivinä ja viikonloppuisin noin puolitoista tuntia enemmän koulupäiviin verrattuna. Liikunta & Tiede 56 (2–3), 84–89. The results showed that the students total screen time did not change during upper secondary school. The participants (N= 356) were in 7 th grade in the baseline measurement and in 9 th grade in the follow-up. luokalta 9. Ruutuajan määrissä tapahtuneissa muutoksissa ei ollut merkitsevää eroa seuranta-aikana fyysistä aktiivisuuttaan vähentäneiden, samana pitäneiden ja lisänneiden välillä. Various studies have shown associations between long-term and continuous sitting and negative health outcomes. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläasteikäisten nuorten fyysisesti passiivisesti vietetyn ruutuajan määrää, sisältöä ja muutosta 7. Keywords: screen-time, physical activity, adolescents TIIVISTELMÄ Huotari, P., Aunio, M., Paavola, L. luokalle sekä tutkia, miten muutokset fyysisessä aktiivisuudessa olivat yhteydessä ruutuajan määrään ja muutoksiin kahden vuoden seuranta-aikana. luokalle. Fyysisesti passiivinen ruutuaika on pääosin istuen tai muuten inaktiivisesti vietettyä aikaa ruutumedian parissa. Konsolipelien pelaaminen vähentyi tytöillä mutta pojilla siinä ei tapahtunut muutosta. Social media use and doing homework at screen increased over the time. Sähköposti: pertti.huotari@jyu.fi (yhteyshenkilö). & Kallio J. ja 9. Vastaajien käyttämää ruutuaikaa arkipäivinä ja viikonloppuisin selvitettiin viidellä eri ruututyyppien käyttöä koskevalla kysymyksellä, jotka käsittelivät 1) TV:n videoiden ja DVD-elokuvien katselua, 2) tietokoneja konsolipelien pelaamista, 3) kotitehtävien tekemistä, 4) sosiaalisen median käyttöä sekä 5) kirjojen, aikakauslehtien ja sanomalehtien lukemista. luokalle PASSIIVISESTI VIETETTY RUUTUAIKA JA SEN SISÄLLÖLLISET MUUTOKSET SEKÄ YHTEYDET FYYSISEEN AKTIIVISUUTEEN 7. Matias Aunio, LitM, Jyväskylän yliopisto. luokkalaisia poikia ja tyttöjä (n = 356), jotka vastasivat nettipohjaiseen kyselyyn keväällä 2013 ja 2015. Students had approximately 90 minutes more screen time on weekends than on schooldays. The use of screen time and the level of physical activity were measured at both assessments and the sum index of screen time was calculated. luokalta 9. The data was collected from two secondary schools from the western part of Finland. LUOKALLE. PL 35 40014 Jyväskylän yliopisto. Sosiaalisen median käyttö sekä kotitehtävien tekeminen lisääntyivät molemmilla sukupuolilla. 2019. Pertti Huotari, LitT, Jyväskylän yliopisto/liikuntatieteellinen tiedekunta. Avainsanat: ruutuaika, fyysinen aktiivisuus, nuoret. Leevi Paavola, LitM, Jyväskylän yliopisto. P
Keväällä 2013 kyselyyn osallistuneet oppilaat olivat 7. Runsaalla ruutuajan käytöllä havaittiin olevan yhteyttä esimerkiksi korkeampaan kehon ihonalaisen rasvakudoksen määrään, epäterveelliseen ruokavalioon, masennusoireiden ilmenemiseen sekä yleisesti huonompaan elämänlaatuun. luokalle JOHDANTO Nykyään lapset ja nuoret kasvavat ja kehittyvät moniulotteisen median keskellä käyttäen aikaansa erityyppisten ruutujen ääressä (televisio, tietokone, älypuhelin) joko fyysisesti passiivisella tai aktiivisella tavalla (American Academy of Pediatrics 2016; RCPCH 2018). Muutamissa aikaisemmissa tutkimuksissa runsaan ruutuajan on todet tu lapsilla ja nuorilla olevan yhteydessä heikompaan koulumenestykseen (Sharif, Wills, Sargent 2010; Syväoja ym. Lasten ja nuorten ruutuaikaa koskevien tarkkojen ohjeistuksien sijaan olisikin tärkeää erottaa passiivisesti ja aktiivisesti vietetyn ruutuajan erot (Stiglic & Viner 2018). luokalla ja iältään noin 13-vuotiaita (n = 356). (Suomen virallinen tilasto 2017.) Nuorille runsas ruutumedian käyttö on osa nykyaikaista elämäntapaa ja se nähdään myös tärkeänä osana oman hyvinvoinnin kannalta. luokalla ja noin 15-vuotiaita. Yli neljä viidesosaa kotitalouksista omisti älypuhelimen. Ruutuaikaan houkuttelevien laitteiden määrä on ollut suuressa kasvussa viime vuosina. luokalta 9. Tämä ilmiö on havaittavissa erityisesti pojilla. Yksi nuorten liikunta-aktiivisuuden vähenemiseen vaikuttava tekijä on niin sanottu drop-off, jolla tarkoitetaan liikunta-aktiivisuuden iänmukaista vähenemistä. Samansuuntaisia suosituksia on sittemmin annettu myös muissa maissa (Expert Panel on Integrated Guidelines 2011; Tremblay ym. (Aira ym 2013). (Merikivi, Myllyniemi, Salasuo 2016; RCPCH 2018.) Lasten ja nuorten ajankäyttö ruutumedian parissa ei välttämättä rajoitu vain passiivisesti vietettyyn aikaan ruudun ääressä vaan sitä voidaan käyttää myös fyysisesti aktiivisemmilla tavoilla, esimerkiksi erilaisten liikuntapelien ja -sovellusten avulla (RCPCH 2018). Stiglicin ja Vinerin (2018) kattavassa systemaattisessa reviewartikkeleiden yhteenvedossa todetaan, että runsaalla ruutuajan määrällä on yhteyttä lukuisiin haitallisiin terveysvaikutuksiin lapsilla ja nuorilla, mikä mahdollisesti viittaa ruudun äärellä vietetyn ajan passiiviseen luonteeseen. 2016; RCPCH 2018). 2011; American Academy of Pediatrics 2016). 2016). Poikien. (Tammelin & Karvinen 2008). (Tammelin 2008.) Ruutuajan erilaiset ulottuvuudet ovat lisääntyneet teknologian kehityksen myötä ja nykyisin ruutuajaksi voidaan katsoa myös erilaisten käsikonsolien, älypuhelimien sekä tablettitietokoneiden käyttö (Jago ym. luokalle sekä tutkia, miten muutokset fyysisessä aktiivisuudessa olivat yhteydessä ruutuajan määrään ja muutoksiin kahden vuoden seuranta-aikana. 85 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Ruutuaika ja liikunta 7. Suomessa yli 10 vuotta sitten julkaistun lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmän suosituksen mukaan viihdemediaan käytetyn ruutuajan ei tulisi ylittää kahta tuntia päivässä. 2013). Liiallinen ruutuajan käyttö voi olla uhkatekijä nuorten elämän passivoitumisessa ja muuttumisessa ruutukeskeiseksi (Pääkkönen 2014). Suomalaisnuorten liikunta-aktiivisuus vähenee selvästi iän karttuessa. 2013), myöhäisempään nukkumaan menoon sekä vähäisempään uneen (Hale & Guan 2015). Fyysisen aktiivisuuden tutkimuksen kannalta suurin kiinnostus kohdistuu erityisesti passiivisesti vietettyyn ruutuaikaan viihdemedian, kuten television katselun, tietokonepelien pelaamisen tai netin viihdekäytön parissa. Ruutuaika käsitetään pääosin fyysisesti inaktiiviseksi toiminnaksi, mikä on ollut yksi syy lasten ja nuorten ruutuaikaa koskeville suosituksille (Helajärvi ym. Kuluttajabarometrin mukaan vuonna 2017 Suomessa lähes jokaisessa kotitaloudessa oli televisio ja noin 85 prosenttia talouksista omisti tietokoneen (kannettavatai pöytätietokone). Tutkimukseen osallistuneet oppilaat (n) ja heidän fyysinen aktiivisuutensa vuosina 2013 ja 2015. 2011). TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Aineisto Tutkimuksen aineisto kerättiin kouluaikana oppilaskyselynä vuosina 2013 ja 2015 osana Liikkuva koulu-ohjelman seurantatutkimusta. Pelikonsoli löytyi noin joka kolmannesta kotitaloudesta. Vuonna 2016 julkaistun LIITU-tutkimuksen mukaan 11?15-vuotiaiden fyysisen aktiivisuuden vähimmäismäärän (vähintään tunti liikuntaa päivässä) saavuttaa vain reilu viidesosa suomalaista nuorista (Kokko ym. Kahden vuoden kuluttua ensimmäisestä mittauksesta, keväällä 2015 sama kysely toistettiin samoille oppilaille, jotka olivat 9. luokalta 9. 2016). Iänmukaisen nuorten liikunta-aktiivisuuden vähenemiseen liittyvät tekijät ovat moninaisia ja yhtenä mahdollisena tekijänä aktiivisuuden vähenemiseen voivat olla esimerkiksi passiivisten vapaa-ajanviettotapojen sekä ruutuajan lisääntyminen säännöllisen liikuntaharrastuksen hiipuessa, vaikka suoranaista tutkimusnäyttöä tästä ei olekaan saatavilla. Vain joka viides 15–vuotiaista pojista, ja joka kymmenes tytöistä, liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti (Kokko ym. Suositusten mukaiseen ruutuaikaan yltää kansallisen LIITU-tutkimuksen mukaan vain viisi prosenttia suomalaisista yläasteikäisistä oppilaista ja suurin osa ylittää suositukset 5–7 päivänä viikossa (Kokko ym. Toisaalta, tutkimukseen pohjautuvaa näyttöä lapsille ja nuorille sopivasta ruutuajan määrästä ei ole saatavilla (Stiglic & Viner 2018). TAULUKKO 1. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläasteikäisten nuorten fyysisesti passiivisesti vietetyn ruutuajan määrää, sisältöä ja muutosta 7. 2016). Lisäksi erilaisia digitaalisia ruutulaitteita ja videopelejä voidaan hyödyntää myös koulutuksen ja oppimisen tukemisessa (Boyle ym. Mukana oli oppilaita kahdeksasta peruskoulusta eri puolelta Suomea (taulukko 1)
Pojilla yleisimmät ruutuajan muodot yläkoulussa olivat TV, videot tai DVD-elokuvat ja tietokonetai konsolipelit. luokalta 9. Tutkimusaineiston muodostivat 356 yläasteikäistä nuorta, jotka vastasivat ruutuaikaa ja fyysistä aktiivisuutta mittaaviin kysymyksiin. Sekä ruutuaikaa että fyysistä aktiivisuutta koskevia kysymyksiä on käytetty aiemmin WHO-koululaistutkimuksessa (WHO 2012). luokalta 9. luokalta 9. luokalle osuus kyselyaineistossa oli 47 prosenttia (n = 168) ja tyttöjen osuus 53 prosenttia (n = 188). 86 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Ruutuaika ja liikunta 7. Fyysisestä aktiivisuudesta tehtiin erotusmuuttuja seitsemännen ja yhdeksännen luokan välille. Kuinka monena päivänä tavallisen viikon aikana harrastat liikuntaa vähintään 60 minuuttia?”. Osallistujilta sekä heidän huoltajiltaan edellytettiin kirjallista suostumusta tutkimukseen osallistumiseen. Ryhmät olivat: (1) fyysistä aktiivisuutta vähentäneet, (2) fyysisen aktiivisuuden samalla tasolla pitäneet ja (3) fyysistä aktiivisuutta lisänneet. Ryhmiä verrattiin ruutuajan määrän, muutoksen ja eri ruutujen käytön suhteen. Aiemmassa tutkimuksessa ruutuaikaa koskevien kysymysten toistomittauksen reliabiliteettikertoimet (ICC) olivat seuraavat: 1) television katselu 0,72–0,74, 2) pelaaminen 0,54–0,65 3) tietokoneen käyttö 0,33 – 0,50 (Liu ym. luokalta 9 luokalle koulupäivinä ja viikonloppuisin (n=356).. Oppilaat jaettiin kolmeen ryhmään fyysisen aktiivisuuden määrässä tapahtuneen muutoksen perusteella. Lisäksi ruutuajan määrällistä ja sisällöllistä muutosta 7. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin molemmilla tutkimuskerroilla kysymyksellä: ”Seuraavassa kysymyksessä liikunnalla tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, joka nostaa sydämen lyöntitiheyttä ja saa sinut hengästymään esimerkiksi urheillessa, ystävien kanssa pelatessa, koulumatkalla tai koulun liikuntatunneilla. 2) ”Kuinka monta tuntia päivässä tavallisesti käytät tietokonetai konsolipelien pelaamiseen (älä laske tähän mukaan ns. Fyysisen aktiivisuuden yhteyttä ruutuajan määrän muutokseen tutkittiin toistettujen mittausten varianssianalyysillä ja liikunta-aktiivisuusryhmien välisiä eroja tarkasteltiin Tukeyn Post Hoc testin avulla. Kysymykset olivat: 1) ”Kuinka monta tuntia päivässä tavallisesti katsot TV:tä, videoita (myös YouTube ja vastaavat) tai DVD-elokuvia?”. Tutkimukseen osallistuneet nuoret saivat omista tuloksistaan palautteen. lukemiseen muuna aikana kuin oppitunneilla (esim. Tilastolliset menetelmät Ruutuajan sisältöä kuvaavista muuttujista laskettiin prosenttijakaumat, keskiarvot ja keskihajonnat sukupuolittain ja luokkatasoittain koulupäivien ja viikonloppujen osalta. Lisäksi tutkimukseen osallistumisen sai keskeyttää seuranta-aikana. 2010). Poikien ja tyttöjen kokonaisruutuaika (tuntia päivässä) 7. luokalle tutkittiin kahden riippuvan otoksen t-testillä sekä koulupäivien että viikonloppujen osalta. luokalle (kuvio 1). Pojilla yhteydenpito sosiaalisen median avulla oli noussut näiden tasolle koulupäivinä, mutta viikonloppuisin sen osuus oli vähäisempää (taulukko 2). Liu ym. kotona, koulun välitunneilla, ruokatauoilla jne.)?” Vastausvaihtoehdot kaikissa kysymyksissä olivat: 1) en lainkaan, 2) noin puoli tuntia päivässä, 3) noin tunnin päivässä, 4) noin 2 tuntia päivässä, 5) noin 3 tuntia päivässä, 6) noin 4 tuntia päivässä, 7) noin 5 tuntia päivässä, 8) noin 6 tuntia päivässä ja 9) noin 7 tuntia päivässä tai enemmän. Mittarit Vastaajien ruutuaikaa selvitettiin viidellä kysymyksellä molemmilla tutkimuskerroilla. Liikuntapelejä kuten Wii Fit, Xbox KINECT tai Playstation Moves)?” 3) ”Kuinka monta tuntia päivässä tavallisesti käytät kotitehtävien tekemiseen tietokoneen tai muiden elektronisten välineiden avulla (IPad tms.)?” 4) ”Kuinka monta tuntia päivässä tavallisesti käytät aikaa yhteydenpitoon muiden kanssa sosiaalisen median avulla, kuten sähköposti, tekstiviestit, twitter, facebook, chat?” 5) ”Kuinka monta tuntia päivässä tavallisesti käytät tavallisten tai elektro nisten kirjojen, aikakausilehtien, sanomalehtien yms. Vastausvaihtoehdot olivat: 1) päivänä, 2) 1 päivänä, 3) 2 päivänä, 4) 3 päivänä, 5) 4 päivänä, 6) 5 päivänä, 7) 6 päivänä ja 8)7 päivänä. (2010) tutkimuksessa fyysisen aktiivisuuden kysymyksen toistomittauksen reliabiliteettikerroin oli 0,82. Liikuntaa on esim. Jyväskylän yliopiston eettinen toimikunta antoi puoltavan lausunnon tutkimuksen toteuttamiseen. KUVIO 1. ripeä kävely, rullaluistelu, pyöräily, tanssiminen, rullalautailu, uinti, laskettelu, hiihto, jalkapallo, koripallo ja pesäpallo. Kaikkiin kysymyksiin pyydettiin vastaamaan erikseen koulupäivien ja viikonloppujen osalta. TULOKSET Poikien ja tyttöjen päivittäisessä kokonaisruutuajassa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta koulupäivinä eikä viikonloppuisin 7
luokalla. Kuitenkin kokonaisruutuaika pysyi melko samalla tasolla yläasteen aikana. Tyttöjen yhteydenpito sosiaalisen median kautta lisääntyi sekä koulupäivinä (49 prosenttia, p< 0,001) että viikonloppuina (39 prosenttia, p< 0,001). luokalle TV:n, videoiden ja DVD-elokuvien katsomisen määrä koulupäivinä ja viikonloppuina ei muuttunut merkitsevästi kummallakaan sukupuolella 7. Seuranta-aikana fyysistä aktiivisuuttaan lisänneet pelasivat sekä 7. POHDINTA Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläasteikäisten nuorten fyysisesti passiivisesti vietetyn ruutuajan määrää, sisältöä ja muutosta 7. luokalla vähemmän tietokoneja konsolipelejä verrattuna aktiivisuuttaan vähentäneisiin. Ruutuajan sisältöjen määrissä tapahtuneet muutokset olivat siis samansuuntaisia fyysistä aktiivisuutta vähentäneiden, samana pitäneiden ja lisänneiden ryhmissä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että päivittäinen, tässä tutkimuksessa fyysisesti passiiviseksi määritelty, ruutuaika viihdemedian parissa ylitti voimassa olevat lasten ja nuorten suositukset selkeästi molemmilla sukupuolilla. Poikien keskiarvo päivittäisessä yhteydenpidossa sosiaalisen median kautta lisääntyi koulupäivien (p= 0,001) osalta 7. Aktiivisuusryhmien välisiä eroja havaittiin ainoastaan koulupäivien päivittäisestä tietokoneenja konsolipelien pelaamisessa 7. luokan välisenä aikana. Lisäksi eri ruutujen katsomisen määrät muuttuivat molemmilla sukupuolilla yläasteen aikana. luokan välillä fyysistä aktiivisuutta vähentäneillä, samana pitäneillä ja lisänneillä. Tytöillä pelien pelaaminen vähentyi seuranta-aikana. ja 9. luokan ja 9. luokalle. luokalta 9. Myöskään poikien tietokoneenja konsolipelien pelaaminen ei muuttunut merkitsevästi koulupäivinä ja viikonloppuina. Viikonloppuisin nuoret viettivät ruudun ääressä aikaansa noin puolitoista tuntia päivässä enemmän koulupäiviin verrattuna. Fyysisen aktiivisuuden muutoksella ja ajanjaksolla ei ollut yhdysvaikutusta kokonaisruutuajan ja sen eri sisältöjen määrän muutoksiin 7. 87 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Ruutuaika ja liikunta 7. Eri sisältöjen kokonaismäärien keskiarvot ja keskihajonnat (tuntia/pvä) ja niiden muutokset seuranta-aikana koulupäivinä ja viikonloppuisin.. luokalta 9. Sitä vastoin kotitehtävien tekeminen elektronisten välineiden avulla ja yhteydenpito sosiaalisen median TAULUKKO 2. Taulukossa 3 on esitetty ruutuajan määrien keskiarvot ja keskihajonnat sekä tapahtuneet muutokset 7. luokan välisenä aikana mutta tilastollisesti merkitsevää muutosta ei tapahtunut viikonloppujen osalta. Taulukkoon on merkitty seuranta-ajan päävaikutus (aika) sekä seuranta-ajan ja fyysisen aktiivisuuden muutoksen yhdysvaikutus. Seuranta-aikana ruutuajan määrissä tapahtuneet muutokset olivat samansuuntaisia fyysistä aktiivisuutta vähentäneiden, samana pitäneiden ja lisänneiden ryhmissä. luokan ja 9. luokalta 9. luokalle sekä tutkia, miten muutokset fyysisessä aktiivisuudessa olivat yhteydessä ruutuajan määrään ja muutoksiin kahden vuoden seuranta-aikana. luokalta 9. Seuranta-aikana tapahtunut prosentuaalinen lisäys sosiaalisen median käytössä pojilla oli koulupäivien osalta 33 prosenttia ja viikonloppujen osalta 19 prosenttia. luokalle fyysistä aktiivisuuttaan vähentäneiden ja fyysistä aktiivisuuttaan lisänneiden väliltä (p= 0,013). että 9. luokan ja 9. TV:n, videoiden ja DVD-elokuvien katsomisen määrä pysyi suunnilleen samalla tasolla. Pojat viettivät ruudun ääressä enemmän aikaa kuin tytöt. Sen sijaan tyttöjen osalta pelaaminen vähentyi koulupäivinä (p< 0,001) ja viikonloppuina (p< 0,001) kahden vuoden seuranta-aikana. Päivittäinen kotitehtävien tekeminen tietokoneen tai muiden elektronisten välineiden avulla (IPad tms.) koulupäivinä lisääntyi pojilla (p= 0,018) ja tytöillä (p< 0,001). Ruutuajan eri sisällöt 7. Lisäystä tapahtui myös viikonloppuina pojilla (p= 0,030) ja tytöillä (p= 0,014)
Kuitenkin on mahdollista, että pelaaminen voi altistaa nuoren vähentämään fyysistä aktiivisuuttaan yläkoulun aikana. Teknologian käytössä muutokset ovat olleet erittäin nopeita ja tutkimuksen avulla hankalia seurata.. luokalle avulla lisääntyivät kummallakin sukupuolella. Toisaalta kaikki ruutuaika ei välttämättä ole fyysisesti passiivista, koska esimerkiksi älypuhelinta voidaan käyttää myös seisten tai kävellen. Tietämys passiivisen elämäntyylin haitallisista terveysvaikuTAULUKKO 3. ja 9. 88 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Ruutuaika ja liikunta 7. luokalta 9. Lasten ja nuorten ruutuaikaa koskevissa suosituksissa voisi olla hyvä ottaa huomioon eri elämänvaiheiden ja ympäristötekijöiden luomat tarpeet ruutuajan käytölle tarkkojen ruutuaikasuositusten sijaan (RCPCH 2018). Teknologian käytön eri muotojen lisääntyessä, esimerkiksi sosiaalisen median käytön osalta, olisikin tärkeää pohtia, ovatko nykyiset ruutuaikasuositukset ajantasaisia. tuksista on johtanut suosituksiin ruutuajan käytön enimmäismääristä. Nykyisin älypuhelinta käytetään jopa satoja kertoja päivässä eri tilanteissa. Vaikka kokonaisruutuajassa ei ollut eroa eri ryhmien välillä, voitiin pelaamismäärissä havaita pieniä eroja, sillä seuranta-aikana fyysistä aktiivisuuttaan lisänneet pelasivat sekä 7. Lisäksi älypuhelimen käyttäminen helpottaa esimerkiksi tiedonhankintaa sekä sosiaalisten suhteiden ylläpitoa, jotka ovat tärkeitä ja huomioon otettavia tekijöitä lasten ja nuorten hyvinvoinnissa. Tällä hetkellä jo lähes jokainen kouluikäinen lapsi tai nuori omistaa henkilökohtaisen ruutulaitteen, älypuhelimen, jonka avulla voi käyttää lukemattomia erilaisia sovelluksia. (2018) mukaan aktiivisella liikunnan harrastamisella voitaisiin kuitenkin kumota istumisen ja passiivisen elämäntyylin fysiologisia haittoja. Suomessa viimeisimmät ruutuaikasuositukset lapsille ja nuorille on julkaistu vuonna 2008 ja tämän tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2013–2015. luokalla vähemmän tietokoneja konsolipelejä verrattuna fyysistä aktiivisuuttaan vähentäneisiin. Useissa maissa julkaistujen suositusten mukaan viihdemediaan käytetyn ruutuajan ei tulisi ylittää kahta tuntia päivässä (Tammelin & Karvinen 2008; Expert Panel on Integrated Guidelines 2011; Tremblay ym. Ruutuajan eri sisällöt (ka, kh) 7. Teknologian kehitys on alati kiihtyvää ja ruutulaitteet ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämää. että 9. luokalla ja niiden muutokset seurantaaikana fyysistä aktiivisuuttaan vähentäneillä, samalla tasolla pitäneillä sekä lisänneillä oppilailla. Fyysisesti aktiiviset nuoret käyttävät ruutuaikaa saman tyyppisesti kuin vähemmän aktiiviset ikätoverinsa. Esimerkiksi älypuhelinten määrä ja siihen kuuluvien eri sovellusten käyttö on lisääntynyt kovalla vauhdilla viimeisten vuosien aikana (Suomen virallinen tilasto 2017). Sen sijaan lukemiseen käytetty aika (muuna aikana kuin oppitunneilla) vähentyi sekä pojilla että tytöillä. Ruutuajan määrissä tapahtuneissa muutoksissa ei ollut eroa seurantaaikana fyysistä aktiivisuuttaan vähentäneiden, samana pitäneiden ja lisänneiden välillä. 2011; American Academy of Pediatrics 2016). Kuitenkin ruutuaikasuositukset ylittyvät valtaosalla lapsista ja nuorista. Ekelundin ym. Vielä vuosikymmen sitten älypuhelimia ei juurikaan ollut käytössä. (Mediakasvatusseura 2016) Suuri ruutuajan määrä voi kuitenkin olla uhkatekijä nuorten elämän passivoitumisessa ja muuttumisessa liian ruutukeskeiseksi (Pääkkönen 2014)
Tammelin, T. Itsearvioitu liikunta-aktiivisuus, istuminen ja ruutuaika sekä liikkumisen seurantalaitteet ja –sovellukset. 2015. Toisaalta tutkimuksen vahvuutena on kahden vuoden seurantajakso ja sen ajoittuminen juuri yläkouluikään, mikä on voimakkaan kehittymisen ja muutoksen ajanjakso nuoren elämässä. 2013. Test–retest reliability of selected items of Health Behaviour in School–aged Children (HBSC) survey questionnaire in Beijing, China. Do the associations of sedentary behaviour with cardiovascular disease mortality and cancer mortality differ by physical activity level. 2016. http://www.stat. Liikunta & Tiede 50 (4), 24–29. Medicine and Science in Sports and Exercise 45 (11), 2098–2104. & Hämylä, R. http://www.stat.fi/til/kbar/2017/09/ Stiglic, N. Uusi teknologia on vaikuttanut koululaisten elämäntapoihin, Tilastokeskus. 2010. Applied Physiology and Nutrition Metabolism 36 (1), 59–71. Health behav-iour in school-aged children (HBSC) study: International report from the 2009/2010 survey.http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0003/163857/Social determinants of health and well-being among young people.pdf.. 2016. 2018. 2016. 2011a. 2016. Hyvinvointikatsaus 1/2014. "I'm on it 24/7 at the moment": A qualitative examination of multi-screen viewing behaviours among UK 10–11 year olds. & Biddle, S. ISSN=1796–864X. Syväoja, H., Kantomaa, M., Ahonen, T., Hakonen, H., Kankaanpää, A., Tammelin, T. Expert panel on integrated guidelines cardiovascular health and risk reduction in children and adolescents: Summary report. Sharif, I., Wills, T.A, Sargent J.D. Kokko & A. & Heinonen, O. luokalta 9. Merikivi, J., Myllyniemi, S., Salasuo, M. Liu, Y., Wang, M., Tynjälä, J., Lv, Y., Villberg J., Zhanng, Z., Kannas, L. Effect of visual media use on school performance: a prospective study. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4. Computers & Education 94, 178–192. Yhtenä selkeänä rajoitteena on myös se, ettei älypuhelimen käytöstä tulevaa ruutuaikaa erikseen tutkittu, vaikka sen merkitys medialaitteena on lisääntynyt merkittävästi lasten ja nuorten keskuudessa. Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori Suomi, 17–29. & Guan, S. Effects of screentime on the health and well– being of children and adolescents: a systematic review of reviews. 2013. Duodecim 129, 51–56. Social determinats of health and well-being among young people. British Journal Sports Medicine, doi: 10.1136/ bjsports–2017–098963. WHO 2012. Teoksessa T. An update to the systematic literature review of empirical evidence of the impacts and outcomes of computer games and serious games. Tremblay, M.S., Leblanc, A.G, Janssen, I., Kho, M.E., Hicks, A., Murumets, K., Colley, R.C., Duccan, M. Pediatrics 128 (5), 213–56. Teoksessa S. Jago, R., Sebire, S. Keskustelua ruutuajasta. Viitattu 5.2.2019. Myös passiivisesti ja aktiivisesti vietetyn ruutuajan erottaminen pelkästään kyselytutkimuksen keinoin on hankalaa, koska tiettyjä ruutuajan muotoja voi käyttää sekä fyysisesti aktiivisella että passiivisella tavalla. Kokko, S., Mehtälä, A., Villberg, J., Ng, K. BMJ Open 2019;9:e023191. Mehtälä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Royal College of Paediatrics and Child Health (RCPCH). Boyle, E. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. 2013. doi: 10.1136/bmjopen–2018–023191. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 55. 89 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Ruutuaika ja liikunta 7. Nuorten liikuntaaktiivisuus romahtaa murrosiässä – onko mitään tehtävissä. Teoksessa T. luokalle Vanhempien rooli kasvattajana on keskeinen lasten ja nuorten päivittäisen passiivisesti vietetyn ruutuajan ja sen sisällön kontrolloinnissa ja seurannassa. Tämän tutkimuksen rajoitteena oli, ettei passiivisesti vietettyä ruutuaikaa mitattu objektiivisesti, mikä heikentää tulosten tarkkuutta ja siksi saatuja tuloksia on tulkittava harkiten. Lisäksi kyselylomakkeessa laajan aihepiirin takia jouduttiin ryhmittelemään ruutuajan eri elementtejä yhteen. (https://www.rcpch.ac.uk/sites/default/files/2018-12/rcpch_screen_time_guide_-_final.pdf) Pääkkönen, H. 10–15. A systematic review and harmonized meta-analysis of data from 850 060 participants. Helajärvi, H., Pahkala, K., Raitakari, O., Tammelin, T., Viikari, J. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 8 (1), 85. Tammelin, T. Siksi esimerkiksi kyselylomakkeen kysymys sosiaalisen median käytöstä sisälsi palveluita, joilla voi olla käyttäjälleen hyvin erilaisia merkityksiä. Viitattu 4.2.2017. LÄHTEET Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. H. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 24.9.2018]. Tammelin & J. The health impacts of screen time: a guide for clinicians and parents. Physical activity, sedentary behavior, and academic performance in Finnish children. Sleep Medicine Review 21, 50–58. Hallittu ruutuajan käyttö on hyödyllistä, mutta esimerkiksi älypuhelimesta ja muista medialaitteista riippumattoman lepoja uniajan varmistaminen tulisi olla vanhempien vastuulla ja lapsen tai nuoren kanssa olisi hyvä tehdä yhteiset pelisäännöt ruutuajan käytölle sopimalla erityisesti siitä, miten passiivisesti tai pelkästään viihdemedian ääressä vietetyn ruutuajan käyttöä tulisi tauottaa sekä huolehtia päivittäisen jaksamisen kannalta tärkeistä tekijöistä, kuten riittävästä fyysisestä aktiivisuudesta, unesta sekä aidoista sosiaalista kontakteista ystävien seurassa (Mediakasvatusseura 2016). fi/artikkelit/2014/art_2014–02–26_004.html?s=0. & Kokko, S. 2018. A., Halney, T., Conolly, T. & Karvinen, J. Karvinen (toim.) Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18–vuotiaille. Karvinen (toim.) Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18–vuotiaille. Journal of Adolescent Health 46(1), 52–61. Canadian sedentary behavior guidelines for children and youth. 2014. 2017. 2008. Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori Suomi, 46–50. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2016 mediasta ja liikunnasta. Hale, L. Media hanskassa. Istu ja pala!-Onko istuminen uusi terveysuhka. 2011. Kooste Ruutuaikaviikon puheenvuoroista ja materiaaleista. BMC Medical Research Methodology 10 (1),73. M., Gray, G., Earp, J., Ott, M., Lim, T., Ninaus, M., Ribeiro, C., Pereira, J. & Viner, R.M. 2011. Mediakasvatusseuran julkaisuja 2 / 2016. Expert Panel on Integrated Guidelines for Cardiovascular Health Risk Reduction in Children and Adolescents, National Heart, Lung & Blood Institute. 2016. 2008. Media Use in School-Aged Children and Adolescents. 2010. 2018. Kouluikäisten liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavat tekijät. Ekelund, U., Brown, W. J., Steene-Johannessen, J., Fagerland, M.W., Owen, N., Powell, K.E., Bauman, A.E., Lee, I.M. Myös tutkimusjoukon pieni koko vähentää tulosten yleistettävyyttä. Pediatrics 138 (5): e20162592. Mediakasvatusseura. Tammelin & J. J., Gorely, T., Cillero, I. Jotta tulevaisuudessa pystyisimme tutkimuksen keinoin selvittämään sekä ymmärtämään entistä paremmin eri tavoin vietetyn ruutuajan merkitystä osana lasten ja nuorten elämäntapaa, tulisi teknologian kehitystä ja sen moderneja käyttötapoja seurata tarkasti. Opetusja kulttuuriministeriö. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuluttajabarometri [verkkojulkaisu]. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä selvittää perusteellisemmin passiivisen ruutuajan osuutta myös objektiivisilla mittausmenetelmillä. American Academy of Pediatrics. Screen–time and sleep among school-aged children and adolescents: A systematic literature review
Liikunta & Tiede 56 (2–3), 90–96. 2019. Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden terveysvaikutuksista tiedetään laajalti ja lukuisia toimenpiteitä koulupäivän aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen on toteutettu niin Suomessa kuin useimmissa länsimaissa. Kaikkien oppilaiden sykkeen keskiarvo oli 135 bpm, ja oppilaat liikkuivat keskimäärin 42 prosenttiä tunnin kestosta reippaalla tai kuormittavalla sykealueella. Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi (yhteyshenkilö). Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden ja sukupuolen yhteys liikuntatunnin kuormittavuuteen yläkouluikäisillä. A particularly prevalent challenge at the moment is to increase the daily PA of those students who are inactive in their everyday life. & Heikinaro-Johansson, P. Koulun liikuntatunneille osallistuvat kuitenkin kaikki oppilaat, myös vapaaajallaan vähän liikkuvat. Tutkimukseen osallistui 363 yläkoulun oppilasta ja sykeaineisto kerättiin 14 eri koulusta ja 46 liikuntatunnilta. Lisäksi tarkasteltiin oppilaan vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden ja sukupuolen yhteyttä liikuntatunnilla mitattuun sykkeeseen. Participants were 363 students from upper secondary school and heart rate data was collected from 46 physical education lessons from 14 schools. Keywords: physical education, physical activity, heart rate, upper secondary students TIIVISTELMÄ Lyyra, N., Lyyra, M., Villberg, J. & Heikinaro-Johansson, P. Toistaiseksi haasteena on ollut tavoittaa ne nuoret, joiden arkielämään ei kuulu säännöllinen liikunnan harrastaminen. This research aimed to measure PA levels during regular physical education lessons for upper secondary students and subgroups formed by leisure-time PA and gender. Impact of leisure time physical activity and gender to students’ heart rates during physical education lessons. Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden mukaan muodostetut ryhmät erosivat siten, että vapaa-ajallaan vähän liikkuvilla nuorilla oli korkeampi keskisyke ja he liikkuivat suuremman osan tunnista terveyttä edistävällä sykealueella verrattuna vapaa-ajallaan aktiivisesti liikkuviin nuoriin. 040-805 3950. Tulokset osoittavat, että liikuntatunneilla sykkeet kohoavat terveyttä edistävälle tasolle erityisesti niillä nuorilla, jotka liikkuvat vähän vapaa-ajallaan. Jari Villberg, FM, Jyväskylän yliopisto. PA during physical education lessons was measured by heart rate monitors. 2019. The health benefits of regular physical activity (PA) are widely acknowledged and numerous actions have been taken in Finland, as in many countries, to increase daily PA during school days. In analysing heart rates, the following established cut-off values for health promoting PA were utilised: moderate to vigorous PA, heart rate above140 beats per minute (bpm); vigorous PA, heart rate above 160 bpm. Lisäksi pojilla oli korkeammat sykkeet kuin tytöillä. Inactive students had higher mean heart rates and proportions of moderate and vigorous PA of lesson time compared to those categorized as active based on leisure time PA. The findings indicate that physical education is successful in increasing activity levels of those students who are inactive in their leisure-time. 90 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatunnin fyysinen kuormittavuus VAPAA-AJAN FYYSISEN AKTIIVISUUDEN JA SUKUPUOLEN YHTEYS LIIKUNTATUNNIN KUORMITTAVUUTEEN YLÄKOULUIKÄISILLÄ Nelli Lyyra, LitT, Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. However, school physical education is recognised as a key as it reaches all students, including the inactive ones. Gender difference was also evident, with boys being more active. Mikko Lyyra, LitM, Kilpisen yhtenäiskoulu. Asiasanat: koululiikunta, fyysinen aktiivisuus, syke, yläkoululaiset. Nuoret luokiteltiin kolmeen ryhmään vapaa-ajan liikunnanharrastamisen määrän ja intensiteetin perusteella. Sykkeiden analysoinnissa käytettiin seuraavia terveyttä edistävän fyysisen aktiivisuuden raja-arvoja: reipas liikunta, yli 140 lyöntiä minuutissa (bpm); kuormittava liikunta, yli 160 bpm. The mean heart rate across dataset was 135 bpm and students engaged in moderate and vigorous PA for 42 percent of lesson time. Liikunta & Tiede 56 (2–3), 90–96. ABSTRACT Lyyra, N., Lyyra, M., Villberg, J. PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. Students’ leisure-time PA was associated with in-class PA. Leisure-time PA was measured by self-reported questionnaire and students were categorised into three groups based on the amount and intensity of leisure-time PA. Pilvikki Heikinaro-Johansson, LitT, Jyväskylän yliopisto. Liikuntatunnin fyysistä aktiivisuutta mitattiin sykemittarilla ja vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta kyselymittarilla. P. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä sykealueella yläkoulun oppilaat liikkuvat liikuntatunnilla ja kuinka suuren osan tunnista sykkeet ovat terveyttä edistävällä tasolla
91 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatunnin fyysinen kuormittavuus JOHDANTO Säännöllisen fyysisen aktiivisuuden myönteisistä terveysvaikutuksista kouluikäisillä nuorilla on laajalti tutkimusnäyttöä (Jansen & LeBlanc 2010; Physical Activity Guidelines Advisory Committee 2018; Strong ym. 2018; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). Kuinka suuren osan liikuntatunnista oppilaat liikkuvat terveyttä edistävällä sykealueella. Oppilaan oma käsitys liikuntataidoista ja mahdollisuuksista suoriutua annetuista tehtävistä vaikuttavat siten, että myönteiset käsitykset olivat yhteydessä aktiivisempaan osallistumiseen sekä parempaan mitattuun fyysiseen kuntoon (Gao ym. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusaineisto ja aineistonkeruumenetelmät Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty lukuvuonna 2005–2006 osana Hyvinvointia koululiikunnalla -tutkimushanketta, jota Opetusja Kulttuuriministeriö rahoitti vuosina 2004–2006. Tällä hetkellä tiedetään, että Suomessa on suuri joukko nuoria, jotka eivät liiku terveytensä kannalta riittävästi. 2018; Morgan ym. 2012). Vähemmän tiedetään siitä, miten koululiikunta vaikuttaa näiden vähän liikkuvien oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen ja kuinka suuren osan liikuntatunnista he liikkuvat terveyttä edistävällä sykealueella. Myös liikuntatunnin sisällöillä ja opettajan toiminnalla on merkittävä vaikutus oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen. 2009). Kansallisen trendiseurantatutkimuksen mukaan suosituksen täyttävien osuus 13-vuotiaiden keskuudessa on noussut vuoden 2014 ja 2018 välillä 19 prosentista 32 prosenttiin ja 15-vuotiaillakin suositukset täyttävien osuus on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana 10 prosentista 19 prosenttiin (Kokko ym. Sykkeet nousevat erityisesti tunneilla, joissa pelataan suunnanvaihtopelejä (Fairclough & Stratton 2005a) tai tunnin aiheena on kuntoharjoittelu, kuten kuntopiiri tai lenkkeily (Chow ym. (Chow ym. 2) Eroavatko liikuntatunneilla mitattu keskisyke ja osuus tunnista, jonka oppilas liikkuu terveyttä edistävällä sykealueella, vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden tai sukupuolen mukaan muodostettujen ryhmien välillä. 2011), ja motorisesti taitavat oppilaat liikkuvat pelitunneilla kaksi kertaa suuremman osan tunnista tavoitesykealueella (42 % vs 19 %) verrattuna taidoiltaan heikkoihin oppilaisiin (Fairclough & Stratton 2005b). Suositukset ovat kuitenkin osoittautuneet haastaviksi saavuttaa ja yläkouluikäiset liikkuvat reippaan ja kuormittavan liikunnan tavoitealueella noin 30–40 prosenttia liikuntatunnin kestosta (Fairclough & Stratton 2005a). 3) Onko oppilaan vapaa-ajan fyysisellä aktiivisuudella ja sukupuolella yhdysvaikutusta liikuntatunnilla mitattuun keskisykkeeseen tai terveyttä edistävän liikunnan määrään. Terveyshyötyjen saavuttamiseksi fyysisen aktiivisuuden pitäisi olla intensiteetiltään reipasta (moderate physical activity) tai kuormittavaa (vigorous physical activity). Kuinka korkea on oppilaiden keskisyke tavallisella, koulun opetussuunnitelmaa noudattavalla liikuntatunnilla. 2009.) Nuoret viettävät merkittävän osan valveillaoloajastaan koulussa ja koulu on tärkeä ympäristö päivittäisen fyysisen aktiivisuuden edistämisessä (McKenzie 2019; McKenzie & Lounsbery 2014; Sallis ym. Oppilaat olivat 14 eri koulusta, jotka sijaitsivat Keski-Suomen alueella. Suurempi käytettävissä oleva tila lisäsi myös oppilaiden fyysistä aktiivisuutta. Suomen hallitusohjelmaan on kirjattu konkreettisena tavoitteena, että jokainen peruskouluikäinen lapsi ja nuori liikkuu vähintään tunnin päivässä (Ratkaisujen Suomi 2015). Laaja kansainvälinen tutkimus selvitti suositusten toteutumista 105:ssä maassa ja tulosten mukaan vain 20 prosenttia 13ja 15-vuotiaista liikkui suositusten mukaisesti (Hallal ym. Vaikka koululiikunnan vuosiviikkotuntimäärä ei riitä lasten ja nuorten päivittäisen aktiivisuuden turvaamiseen ja fyysisen aktiivisuuden edistäminen on vain yksi oppiaineen tavoitteista, liikuntatunnit tarjoavat säännöllisesti järjestetyn kasvatuksellinen ympäristön, jolla voi olla myönteinen vaikutus nuoren liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen (Fairclough & Stratton 2005a; McKenzie & Lounsbery 2014, World Health Organization 2018). 2005). 2005). 2009). Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta vastasi tutkimuksen toteuttamisesta. Suomessa liikunnanopetuksen ensisijaisena tavoitteena on ollut 70-luvulta alkaen lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen sekä liikunnalliseen elämäntapaan kasvattaminen (Lyyra 2013, 25–36), joihin pyritään opettamalla liikuntataitoja, tarjoamalla monipuolisia liikuntakokemuksia sekä ohjaamalla vastuunkantamiseen ja toisia kunnioittavaan käyttäytymiseen liikuntatilanteissa (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004; 2014). Suomessakin vain osa lapsista ja nuorista saavuttaa fyysisen aktiivisuuden suosituksen päivittäisestä liikunnasta. 2012; Stratton ym. Vaihtelua liikuntatunnin aktiivisuustasoissa on selitetty muun muassa mittausmenetelmien eroilla: observointitutkimuksissa reippaan ja kuormittavan liikunnan osuus on noin 10 prosenttia pienempi kuin sykkeiden mittaamiseen perustuvissa tutkimuksissa ja miltei 20 prosenttia pienempi tutkimuksissa, joissa oppilaiden fyysistä aktiivisuutta on mitattu akselometrillä (Fairclough & Stratton 2005a). Department of Health and Human Services 2012). Suurin osa oppilaista oli. Uusimman kansallisen lasten ja nuorten liikuntatottumuksia selvittävän raportin mukaan 12 prosenttia peruskoululaisista liikkuu erittäin vähän, eli enintään kahtena päivänä viikossa ja oppilaiden siirryttäessä yläkouluun vähän liikkuvien osuus kasvaa (Kokko ym. Yhdysvalloissa on laadittu fyysisen aktiivisuuden suositukset myös koulun liikuntatunneille, joiden mukaan oppilaiden tulisi liikkua vähin tään 50 prosenttia tunnin kestosta reippaasti ja 30 prosenttia tunnin ajasta tulisi olla kuormittavaa liikuntaa (Institute of Medicine 2013; U.S. Pojat liikkuvat suuremman osan tunnista reippaasti tai kuormittavasti verrattuna tyttöihin (Fairclough & Stratton 2005b; Laurson ym. Suositusten mukaisesti liikkuvien nuorten osuus on kuitenkin melko pieni. Tutkimusnäytön pohjalta asiantuntijaryhmät ovat laatineet useissa maissa lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden suositukset, joiden mukaan yläkouluikäisten tulisi liikkua kohtuullisen kuormittavalla tasolla vähintään 60 minuuttia päivässä (Institute of Medicine 2013; World Health Organization 2010, 17–21). 2015). 2008). 2007; Racette ym. Liikunnan lisääminen tuo terveyshyötyjä erityisesti vähän liikkuville lapsille, joilla on kohonnut riski sairastua esimerkiksi metaboliseen oireyhtymään (Janssen & LeBlanc 2010). Liikunnanopetuksen vahvuus on, että se tavoittaa kaikki oppilaat, myös ne, jotka eivät osallistu urheiluseuratoimintaan tai liikkuvat vapaa-ajallaan vain vähän. 2019). Oppilaiden liikuntatunnilla mitattuun aktiivisuuteen vaikuttaa lisäksi oppilaan sukupuoli, ikä ja taitotaso. Tämä tutkimus vastasi seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Kuinka kuormittavia yläkoulun liikuntatunnit ovat sykkeiden perusteella. Opettajan toiminnan ja opetusympäristön yhteyttä oppilaan aktiivisuuteen selvittäneessä tutkimuksessa oppilaat liikkuivat enemmän ja korkeammalla intensiteetillä silloin, kun opettaja selitti tehtävät ytimekkäästi ja valitsi tarkoituksenmukaisia, paljon liikkumista sisältäviä harjoitteita. Koululiikunnan myönteisestä vaikutuksesta nuorten fyysiseen aktiivisuuteen kertovat myös tutkimukset, joissa oppilaiden on osoitettu olevan fyysisesti aktiivisempia niinä päivinä, jolloin koulussa on liikuntatunti (Kerr ym. Syke aineisto koostuu 363 yläkoulun oppilaan (183 tyttöä, 180 poikaa; iän ka = 13,6; kh = 0,6) mittaustuloksesta. 2008), alakoulun oppilaat ovat aktiivisempia kuin yläkoululaiset (Slingerland ym. Fyysisen aktiivisuuden myönteinen yhteys kehonkoostumukseen, sydänja verenkiertoelimistön kuntoon, mielen hyvinvointiin, koulumenestykseen sekä tukija liikuntaelimistön toimintakykyyn on osoitettu interventiotutkimuksissa, joissa fyysinen aktiivisuus on ollut intensiteetiltään vähintään reipasta ja nuori on liikkunut ohjatusti useam pana päivänä viikossa (Strong ym
Aikaa kului liikuntapaikalle siirtymiseen ja liikuntavarusteiden vaihtamiseen, jolloin tutkimustuntien keston keskiarvo oli 68 minuuttia (kh = 8,2). TAULUKKO 1. Oppilaat täyttivät erikseen sovittuna ajankohtana luokkatilanteessa taustakyselyn, jolla kartoitettiin liikuntakäyttäytymistä ja -tottumuksia. Tutkimusprojekti ei vaikuttanut liikunnanopetuksen tavoitteisiin eikä sisältöihin. Ennen analyysejä syketiedostot tarkastettiin ja virheelliset syketiedostot poistettiin. 2000). Tutkimuksessa käytettiin nuorille määriteltyjä terveyttä edistävän fyysisen aktiivisuuden raja-arvoja (Allor & Pivarnik 2000; Armstrong ym. Ennen jokaista liikuntatuntia 10:lle satunnaisesti valitulle oppilaalle laitettiin sykesensori, joka tallensi sykkeet. Projektitutkijat vastasivat sykeaineiston keräämisestä ja olivat paikalla oppilaiden vastatessa taustakyselyyn. Kaksi projektitutkijaa oli paikalla kaikilla aineistonkeruutunneilla. Vapaa-ajan liikunnan määrän ja intensiteetin pohjalta oppilaat luokiteltiin kolmeen ryhmään: aktiivisesti liikkuvat (33 %), kohtuullisesti liikkuvat (31 %), vähän liikkuvat (36 %). Aktiivisuusryhmät eivät eronneet iän (p = 0,159) tai sukupuolijakauman (p = 0,245) suhteen. Kaikilla tunneilla opetuksesta vastasi koulun liikunnanopettaja, joka noudatti opetuksessaan kouluja/tai ryhmäkohtaista opetussuunnitelmaa. Oppilaiden fyysistä aktiivisuutta liikuntatunnilla arvioitiin kolmen muuttujan avulla: 1) keskisyke, joka laskettiin kunkin oppilaan sykkeen keskiarvona; 2) reippaan ja kuormittavan liikunnan kokonaismäärä, joka laskettiin määrittämällä prosenttisosuus tunnin kestosta, jolloin oppilaan syke ylitti 140 bpm; 3) kuormittavan liikunnan määrä, joka laskettiin määrittämällä prosenttiosuus tunnin kokonaiskestosta, jolloin oppilaan syke ylitti 160 bpm. 92 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatunnin fyysinen kuormittavuus taustaltaan suomalaisia (98,6 %). Lisäksi syketiedostoihin merkittiin manuaalisesti liikuntatunnin alkamisja päättymishetki (kuva 1). Suostumus tutkimukseen osallistumiseen saatiin rehtoreilta, liikunnanopettajilta sekä oppilaiden huoltajilta. Vastausvaihtoehdot olivat: 1 = päivittäin, 2 = 4–6 kertaa viikossa, 3 = 2–3 kertaa viikossa, 4 = kerran viikossa, 5 = harvemmin kuin kerran viikossa. Polar Team System koostuu ladattavista sykelähettimistä, keskusyksiköstä sekä sovelluksesta, jolla syketiedostot voidaan purkaa analysoitavaan muotoon. Itse raportoitu vapaa-ajan liikunta ja aktiivisuusryhmien muodostaminen Oppilaiden vapaa-ajan fyysistä aktiivisuuden määrää mitattiin kysymyksellä: Kuinka usein harrastat liikuntaa. Yhden oppilaan syketiedosto. Liikunnan harrastamisen intensiteettiä mitattiin kysymyksellä: Kuinka kuormittavalla tasolla harrastat liikuntaa. Oppilaiden jakautuminen fyysisen aktiivisuuden määrän ja intensiteetin perusteella eri aktiivisuusryhmiin on esitetty taulukossa 1. Sykkeiden mittaaminen liikuntatunnilla Oppilaiden fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla mitattiin Polar Team System -sykemittareilla. Tumma palkki alareunassa osoittaa oppitunnin pituuden. Kaikki tutkimustunnit olivat kaksoistunteja, joiden lukujärjestykseen merkitty kesto oli 90 minuuttia. Vastausvaihtoehdot olivat: 1 = hengästyn ja hikoilen runsaasti, 2 = hengästyn ja hikoilen jonkin verran, 3 = en hengästy enkä hikoile. Tutkimuksessa käytettävä sykeaineisto on kerätty 46 yläkoulun liikuntatunnilta. fyysisen aktiivisuuden intensiteetti hengästyn ja hikoilen runsaasti hengästyn ja hikoilen jonkin verran en hengästy enkä hikoile kaikki määrä n % n % n % n % päivittäin 28a 7,7 24a 6,6 7b 1,9 59 16,3 4–6 krt /viikko 66a 18,2 87b 24,0 14c 3,9 167 46,0 2–3 krt /viikko 20b 5,5 73c 20,1 15c 4,1 108 29,8 kerran viikossa 2c 0,6 15c 4,1 6c 1,7 23 6,3 alle 1 krt/vko 1c 0,3 1c 0,3 4c 1,1 6 1,7 kaikki 117 32,2 200 55,1 46 12,7 363 100,0 aktiivisuusryhmät: aktiivisesti liikkuvat a (n = 118), kohtuullisesti liikkuvat b (n = 114),vähän liikkuvat c (n = 131) KUVA 1. Jyväs kylän yliopisto on puoltanut tutkimuksen eettistä hyväksyttävyyttä. Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrän ja intensiteetin perusteella muodostetut aktiivisuusryhmät.
Liikuntatunnin keskisyke, reippaan ja kuormittavan liikunnan osuudet aktiivisuusryhmän ja sukupuolen mukaan muodostetuissa ryhmissä sekä aktiivisuusryhmän ja sukupuolen vaikutus liikuntatunnilla mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen.. Aktiivisesti liikkuvien ryhmään kuuluvista oppilaista liki 70 prosenttia osallistui urheiluseuran harjoituksiin, kun vastaava osuus vähän liikkuvien ryhmässä oli 18 prosenttia (p < 0,001). Kaksisuuntaisella varianssianalyysillä analysoitiin aktiivisuusryhmän ja sukupuolen vaikutusta keskisykkeeseen, reippaan liikunnan ja kuormittavan liikunnan määrään. Tilastolliset analyysit tehtiin IBM SPSS Statistics -sovelluksen versiolla 24.0. Liikuntatunnilla mitattu fyysinen aktiivisuus Kaksisuuntainen varianssianlyysi Poika Tyttö Kaikki Ka (kh) Ka (kh) Ka (kh) F (df) p ES Keskisyke Keskisyke aktiivisesti liikkuvat 133,6 (18,1) 125,0 (21,2) 129,8 (19,9) aktiivisuusryhmä 7,28 0,001 0,039 kohtalaisesti liikkuvat 137,5 (17,6) 135,3 (20,8) 136,3 (19,3) sukupuoli 5,90 0,016 0,016 vähän liikkuvat 140,0 (16,0) 136,2 (19,4) 137,9 (17,9) yhdysvaikutus 0,90 0,407 0,005 yhteensä 136,9 (17,4) 132,7 (20,9) 134,8 (19,3) Reipas liikunta (%) Reipas liikunta (%) aktiivisesti liikkuvat 40,9 (24,3) 31,4 (23,3) 36,7 (24,2) aktiivisuusryhmä 3,97 0,020 0,022 kohtalaisesti liikkuvat 44,7 (25,9) 42,0 (28,5) 43,2 (27,2) sukupuoli 5,07 0,025 0,014 vähän liikkuvat 48,6 (25,8) 41,9 (29,2) 45,0 (27,8) yhdysvaikutus 0,47 0,628 0,003 yhteensä 44,6 (25,3) 39,0 (27,7) 41,8 (26,7) Kuormittava liikunta (%) Kuormittava liikunta (%) aktiivisesti liikkuvat 18,1 (17,0) 13,8 (15,9) 16,2 (16,6) aktiivisuusryhmä 4,15 0,016 0,023 kohtalaisesti liikkuvat 22,5 (20,4) 22,9 (21,2) 22,7 (20,7) sukupuoli 1,06 0,303 0,003 vähän liikkuvat 20,9 (23,2) 23,5 (20,7) 22,1 (22,0) yhdysvaikutus 0,42 0,658 0,002 yhteensä 21,2 (19,4) 19,5 (20,9) 20,4 (20,1) TAULUKKO 3. Aktiivisuusryhmien kuvailevat tiedot ja osuudet urheiluseuratoimintaan ja kilpa urheiluun osallistuvista sekä liikuntatunnin aktiivisuustavoitteen saavuttavista oppilaista eri ryhmissä (n = 363). Sukupuolta käytettiin myös ryhmittelevänä muuttujana jatkoanalyyseissä. Aktiivisuusryhmien välisten erojen tarkasteluun käytettiin Bonferroni korjausta ja erojen merkitsevyyden voimakkuutta arvioitiin Eta 2 -kertoimella (ES). Aktiivisesti liikkuvien ryhmään kuuluvista nuorista myös suurempi osa kilpaili urheilulajissaan verrattuna kohtuullisesti ja Aktiivisesti liikkuvat Kohtuullisesti liikkuvat Vähän liikkuvat Kaikki ka ka ka ka p-arvo Urheiluseuratoimintaan osallistuminen (%) 68,6 53,5 18,3 45,7 < 0,001 Kilpaileminen harrastamassaan lajissa (%) 72,4 46,4 15,2 43,9 < 0,001 Liikuntatunnin aktiivisuustavoitteen saavuttavat oppilaat (%) 35,6 43,9 43,5 41,0 < 0,001 TAULUKKO 2. Tilastolliset menetelmät Kuvailevia tilastollisia menetelmiä (frekvenssit, prosenttiosuudet ja keskiarvot) käytettiin tutkimusaineiston kuvailuun ja ennen analyysejä jatkuvien muuttujien normaalisuus varmistettiin. Aktiivisuusryhmään kuulumisen yhteyttä urheiluseuratoimintaan osallistumiseen, urheiluharrastuksessa kilpailemiseen ja liikuntatunnin aktiivisuustavoitteen saavuttamiseen analysoitiin khin neliö -testillä. Tilastollisen mer kit sevyyden raja-arvona käytettiin p < 0,05. TULOKSET Vapaa-ajallaan vähemmän liikkuvat saavuttavat todennäköisemmin liikuntatunnin aktiivisuustavoitteen Urheiluseuratoimintaan osallistuminen oli yhteydessä nuoren vapaaajan liikkumisen määrään ja intensiteettiin. 93 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatunnin fyysinen kuormittavuus Taustamuuttujat Taustakyselystä poimittiin seuraavat muuttujat, joiden avulla kuvattiin tässä tutkimuksessa käytettäviä aktiivisuusryhmiä: ikä, sukupuoli (1 = tyttö, 2 = poika), urheiluseuratoimintaan osallistuminen (1 = kyllä, 2 = ei), urheiluharrastuksessa kilpaileminen (1 = kyllä, 2 = ei)
94 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatunnin fyysinen kuormittavuus vähän liikkuviin (p < 0,001). Vähän liikkuvien nuorten keskisyke oli 138 bpm ja aktiivisesti liikkuvien 130 bpm. Tutkimus nosti esiin tärkeän tuloksen vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden yhteydestä liikuntatunnilla mitattuun sykkeeseen. Opettajan voi olla vaikea arvioida tunnin yksilöllistä kuormittavuutta pelkästään tarkkailemalla oppilaiden liikkumista, sillä vähän liikkuvalle oppilaalle reipas kävely voi olla yhtä kuormittavaa kuin reipas juoksu aktiiviurheilijalle. 2006; Sallis ym. Aktiivisuusryhmällä ja sukupuolella ei ollut yhdysvaikutusta liikuntatunnin aktiivisuutta kuvaavissa muuttujissa (taulukko 3). Hiljattain julkaistun kansallisen raportin mukaan viides-, seitsemäsja yhdeksäsluokkalaisilla oppilailla on koululiikuntaa keskimäärin 130 minuuttia viikossa, joka sisältää sekä pakollisen että valinnaisen liikunnan (Palomäki ym. Vapaa-ajan aktiivisuuden yhteys reippaan liikunnan määrään oli pojilla samanlainen: aktiivisesti liikkuvien ryhmään kuuluvat oppilaat liikkuivat pienemmän osan tunnista reippaasti tai kuormittavasti (taulukko 3). Puoli tuntia intensiteetiltään vähintään reipasta liikuntaa on merkittävä lisä päivittäiseen fyysiseen aktiivisuuteen etenkin niille oppilaille, jotka liikkuvat vapaaajallaan vain vähän. Suomalaisnuorten fyysinen aktiivisuus liikuntatunnilla vastaa muissa maissa toteutettuja koululiikuntatutkimuksia, joissa tutkimusasetelma ei ole sisältänyt interventiota. Kuitenkin samanaikaisesti tulisi pitää mielessä, että tässä tutkimuksessa 44 prosenttia vapaa-ajallaan kohtalaisesti tai vähän liikkuvista nuorista saavutti terveyttä edistävän liikunnan tavoitteen. Tulos on terveyttä edistävän liikunnan näkökulmasta myönteinen, sillä vaikuttaisi siltä, että koululiikunnan fysiologiset terveysvaikutukset kohdistuvat juuri siihen ryhmään, jota urheiluseuratoiminta tai koulun muun liikunnan toimenpiteet eivät tavoita. Oppiaineelta odotetaan kokonaisvaltaista hyvin voinnin edistämistä, motoristen, sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen opettamista ja psyykkisen kehityksen tukemista. Tutkimuksessa ilmeni myös sukupuolieroja, jotka eivät kuitenkaan olleet kaksisuuntaisen varianssianalyysin perusteella yhtä voimakkaita kuin aktiivisuusryhmien väliset erot. Department of Health and Human Services 2012) liikuntatunneille määrittelemä fyysisen aktiivisuuden tavoite (oppilaan syke ylittää 140 bpm 50 % tunnin kestosta) jää saavuttamatta koko aineistojen tarkasteluissa. 2012). Tarkasteltaessa aktiivisuusryhmiä sukupuolittain aktiivisesti liikkuvilla tytöillä oli matalin keskisyke (125 bpm) ja vähän liikkuvilla pojilla korkein (140 bpm). (2018) ehdottavat koululiikunnan merkitystä päivittäiseen fyysiseen aktiivisuuteen selvittäneiden tutkimustensa johtopäätöksissä. Ero oli merkitsevä aktiivisesti liikkuvien ja vähän liikkuvien (p = 0,002) sekä aktiivisesti liikkuvien ja kohtalaisesti liikkuvien (p = 0,027) välillä. 2011). (2015) ja Kerr ym. Tämä tarkoittaa, että yläkoulun oppilaalla on keskimäärin 105 minuuttia koululiikuntaa viikossa, mikäli hän ei valitse valinnaisliikuntaa. 2011) ja Hollannissa 40 prosenttia (Slingerland ym. Tässä tutkimuksessa vapaa-ajallaan vähän liikkuvilla nuorilla oli aktiivisesti liikkuvia korkeampi keskisyke ja he liikkuivat suuremman osan tunnin kestosta terveyttä edistävän liikunnan sykealueella. Vapaa-ajan aktiivisuus näytti olevan sen sijaan käänteisesti yhteydessä reippaan liikunnan määrään liikuntatunnilla. Kaksisuuntainen varianssianalyysi osoitti aktiivisuusryhmän olevan merkittävä liikuntatuntien keskisykkeen vaihtelun selittäjä. Tutkimukset osoittavat, että asiantuntijatahojen (Instutute of Medicine 2013; U.S. Englannissa yläkoulun oppilaiden reippaan liikunnan osuus oli 43 prosenttia (Fairclough & Stratton 2005b), Espan jassa 41prosenttia (Sarradel ym. Aktiivisuusryhmien väliset syke-erot kertovat myös fysiologisen kuormittumisen yksilöllisestä vaihtelusta. Yhdysvaltalaisen suosituksen mukaan alakoulussa koululiikuntaa pitäisi olla 150 minuuttia viikossa ja ylemmille luokille siirryttäessä määrän pitäisi nousta 225 minuuttiin (Institute of Medicine 2013). Ryhmät erosivat siten, että kohtuullisesti ja vähän liikkuvien oppilaiden ryhmissä suurempi osa saavutti liikuntatunnin tavoitteen reippaan liikunnan määrästä verrattuna aktiivisesti liikkuvien ryhmään (taulukko 2). POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla tavallisia yläkoulun liikuntatunteja terveyttä edistävän liikunnan näkökulmasta ja selvittää, miten oppilaan vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus ja sukupuoli ovat yhteydessä liikuntatunnilla mitattuun sykkeeseen. Oppilaan sukupuolikin vaikutti liikuntatunnin keskisykkeeseen, mutta vaikutus ei ollut yhtä voimakas. Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää vapaa-ajan liikunnan yhteyttä liikuntatunnilla mitattuun sykkeeseen. Tämän tuloksen valossa koululiikunnan lisääminen lukujärjestykseen siten, että sitä olisi useampana päivänä viikossa, voisi olla tehokas keino nuorten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen, kuten Racette ym. Esimerkiksi vapaa-ajallaan aktiivisesti liikkuvat tytöt liikkuivat vähintään reippaan liikunnan sykealueella 31 prosenttia tunnin kestosta ja vähän liikkuvat tytöt 42 prosenttia. Reippaan ja kuormittavan liikunnan osuus vähän liikkuvilla oli 45 prosenttia tunnin kestosta ja aktiivisesti liikkuvilla 37 prosenttia. Vähän liikkuvilla nuorilla korkeimmat sykkeet liikuntatunneilla Vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä liikuntatunnin aikana mitattuun sykkeeseen. Vapaa-ajallaan vähän liikkuvilla nuorilla oli korkeampi keskisyke ja syke pysyi terveyttä edistävällä tasolla suuremman osan tunnista verrattuna vapaa-ajallaan aktiivisesti liikkuviin ja urheileviin nuoriin. Opetussuunnitelmassa määritetyt liikunnanopetuksen tavoitteet ovat moninaiset ja laaja-alaiset. Aktiivisesti liikkuvien ryhmässä liikuntatunnin keskisyke oli 130 bpm, kun vastaava arvo vähän liikkuvien ryhmässä oli miltei kymmenen lyöntiä korkeampi (138 bpm). 2019). Tulos on tärkeä, sillä lukuisat tutkimukset osoittavat, että säännöllisellä reippaalla liikunnalla on merkittäviä terveyshyötyjä, etenkin vähän liikkuville nuorille ja kuormittavan liikunnan terveyshyödyt ovat vielä suuremmat (Jansen & LeBlanc 2010). Samanaikaisesti toivotaan myös myönteisiä vaikutuksia liikuntakäyttäytymiseen, jotka siirtyvät kouluajan ulkopuolelle ja kantavat läpi eliniän (POPS 2004; 2014). Vapaa-ajallaan aktiivisesti liikkuvien ryhmässä sykkeet olivat merkitsevästi matalammat kuin kohtuullisesti tai vähän liikkuvien ryhmiin kuuluvilla oppilailla. Pojilla keskisykkeet olivat tyttöjä korkeammalla (keskisyke pojat = 137 bpm; keskisyke tytöt = 133 bpm) ja pojat liikkuivat suuremman osan tunnista suosituksen mukaisella sykealueella (pojat 45 %; tytöt 39 %).. Vapaa-ajan aktiivisuuden käänteinen yhteys liikuntatunnilla mitattuun sykkeeseen näkyi myös reippaan ja kuormittavan liikunnan osuuksissa. Suomessa koululiikunnan tuntimäärä on määritelty valtioneuvoston asetuksessa (422/2012), jonka mukaan vuosiluokilla 7–9 on seitsemän vuosiviikkotuntia pakollista liikuntaa (valtioneuvoston asetus 422/2012). Tässä tutkimuksessa 90 minuutin liikuntatunnin todellinen kesto oli 68 minuuttia, jonka aikana oppilaat liikkuivat 29 minuuttia reippaan ja kuormittavan liikunnan sykealueella. Aktiivisuusryhmä vaikutti myös reippaan ja kuormittavan liikunnan määrään siten, että vapaa-ajallaan vähän liikkuvat olivat suuremman osan tunnista terveyttä edistävällä sykealueella verrattuna vapaa-ajallaan aktiivisesti liikkuviin (p = 0,041). Oppilaat liikkuivat 42 prosenttia tunnin kestosta vähintään reippaan liikunnan sykealueella ja tästä ajasta noin puolet kuormittavan liikunnan sykealueella (syke > 160 bpm). Liikuntatunneilla kaikkien oppilaiden keskisyke oli 135 bpm, mikä on lähellä terveyttä edistävän reippaan liikunnan raja-arvoa (syke > 140 bpm). Vaikka oppiaineen tavoitteet ovat laajat, asiantuntijat painottavat liikunnanopetuksen mahdollisuuksia kouluikäisten terveyttä edistävän fyysisen aktiivisuuden lisääjänä, sillä liikunta on ainoa perusopetuksen oppiaine, jonka tavoitteet ulottuvat oppilaan fyysisen toimintakyvyn edistämiseen (McKenzie & Lounsbery 2014; Pate ym
C., Anderson, L. Teoksessa S. R. G., Bassin, S., Pyle, L., Bruecker, S., Jakicic, J. 2019. & LeBlanc, A. Valtakunnallinen verkosto koulujen toiminnan tukena. Physical education’s contribution to young people’s physical activity levels. Lisäksi muodostettuja aktiivisuusryhmiä tarkasteltiin myös urheiluseuratoimintaan osal listumisen ja kilpaurheiluun osallistumisen suhteen, mikä vahvisti aktiivisuusryhmien kuvaavan vapaa-ajallaan aktiivisesti, kohtalaisesti ja vähän liikkuvia nuoria. Journal of Teaching in Physical Education 28 (1), 3–20. Allor, K. L. Janssen, I. Gilbert, J. 2010. R., Brown, D. J. Global physical activity levels: Surveillance progress, pitfalls, and prospects. Physical activity levels in middle and high school physical education: A review. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Väitöskirjatutkimus. Studies in Sport, Physical Education and Health 198. The role of ability beliefs and incentives in middle school students’ intention, cardiovascular fitness, and effort. 2009. Jatkossa olisi tärkeää selvittää liikuntatuntien aktiivisuutta aineistolla, joka on kerätty nykyisten opetussuunnitelman perusteiden aikana ja koulun liikunnallistamiseen kohdistettujen toimien laajennuttua koko Suomeen. 2000. Pediatric Exercise Science 17 (3), 217–236. B., Bull, F. 2010). Modifying middle school physical education: Piloting strategies to increase physical activity. 95 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatunnin fyysinen kuormittavuus Tutkimuksen rajoite on, että tutkimusaineisto on kerätty lukuvuonna 2005–2006, joten saadut tulokset kertovat liikuntatuntien fyysisen aktii visuuden määrästä yli kymmenen vuotta sitten. Kiinteitä raja-arvoja on kritisoitu siitä, että ne eivät huomioi yksilöllisiä eroja sykkeen vaihteluvälissä (Gilbert 2005). L. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden lisääminen on yksi hallituksen kärkihankkeista, jonka toteutumiseen on tehty mittavia panostuksia. 2000; Jago ym. Longitudinal changes in 11–13 -year-olds’ physical activity. 2014. & Govus, A. L. Suomalaiset liikunnanopettajat osaavat suunnitella ja toteuttaa opetusta, jossa oppilaiden syke kohoaa terveyden kannalta riittävästi. Palomäki, S. Janz, K. 2011. & Kämppi, K. Physical education contributes to total physical activity levels and predominantly in higher intensity physical activity categories. F. Liikkuva koulu -ohjelma väliraportti 1.8.2015–31.12.2016. Liikunnanopetuksen tuntimäärät ja oppilaiden arvosanat. Physical activity and environmental influences during secondary school physical education. Itsearvioitu liikunta-aktiivisuus, ruutuaika ja sosiaalinen media sekä liikkumisen seurantalaitteet ja sovellukset. Aira, A., Turpeinen, S. 2001. & Lyyra, N. Opetushallitus. & Pangrazzi, R. Kinesiology Review 8 (1), 48–53. Opetus tavoittaa juuri ne oppilaat, jotka eniten hyötyvät liikunnanopetuksesta. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Liikkuva koulu -ohjelman kehittyminen ja kärkihankkeen toteutus. & Pivarnik, J. 2018. Stability and convergent validity of three physical activity assessments. & Lounsbery, M. 2007. Journal of Teaching in Physical Education 28 (1), 21–37. Jyväskylän yliopisto. Kokko, S., Martin, L., Villberg, J. Reippaan liikunnan (syke ylittää 140 bpm) ja kuormittavan liikunnan (syke ylittää 160 bpm) raja-arvot ovat yleisesti käytettyjä nuorten fysiologista kuormittumista liikuntasuorituksen aikana mittaavissa tutkimuksissa (Armstrong ym. & Stratton, G. & Kirby, B. L. Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. Heart rates of high school physical education students during team sports, individual sports, and fitness activities. R. European Physical Education Review 24 (2), 152–164. 2008. McKenzie, T. 2009. 2012. F. 2005b. 2009. 2002. 2019. Kolmas rajoite liittyy itsearvioidun vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrän ja intensiteetin kartoittamiseen kyselyn avulla, jolloin aktiivisuuden yliarviointi on mahdollista (Aittasalo ym. Laurson, K. Faircough, S. Kokko & L. 2013. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 329. Research Quarterly for Exercise and Sport 78 (5), 407–412. Kokko & L. Kerr, C., Smith, L., Charman, S., Harvey, S., Savory, L., Fairclough, S. Journal of Physical Education, Recreation & Dance 76 (3), 22–26. Lyyra, N. Use of heart rate monitors to assess physical activity. What are the contributory and compensatory relationships between physical education and physical activity in children. Welk (toim.) Physical activity assessments for health-related research, Champaign, IL: Human Kinetics, 143–161. 2005a. Liikkuva koulu -ohjelmalla on ollut useita myönteisiä vaikutuksia koulun arkeen, kuten lisääntynyt yhteisöllisyys, parantunut työrauha ja toiminnallisten opetusmenetelmien jalkautuminen luokkahuoneisiin (Aira & Kämppi 2017; Aira ym. Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. W. Physical activity within school contexts: The bigger bang theory. Tämän tutkimuksen tulokset ovat rohkaisevia. & Louie, L. Armstrong, N., Welsman, J. 2019. Educating the student body: Taking physical activity and physical education to school. M. Liikunnanopetuksen osuutta kouluikäisten hyvinvoinnin edistäjänä on toistaiseksi selvitetty vähemmän. & Mehtälä, A. Myös opettajan tekemien pedagogisten ratkaisujen, esimerkiksi organisoinnin, työtapojen ja opetussisältöjen vaikutusta oppilaan aktiivisuuteen tulisi selvittää nykykoulussa, sillä edellinen kansallisesti kattava ja kartoittavaa tietoa kerännyt Koulun liikuntatuntien sisältötutkimus on toteutettu 80-luvulla (Varstala ym. K. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. Institute of Medicine. Lancet, 380, 247–257. 2005. Medicine & Science in Sport & Exercise 33 (4), 671–676. The pill not taken: Revisiting physical education teacher effectiveness in a public health context. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden arviointi Menetelmät puntarissa. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 85–88.. Tämän tutkimuksen tärkein tulos oli se, että liikuntatunnit ovat terveyden edistämisen näkökulmasta tärkeitä etenkin vapaa-ajallaan vähän liikkuville nuorille. D., Dennis, K. McKenzie, T. Washington, DC: National Academy of Sciences. 1987). J. 2019). Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 355. Gao, Z., Lodewyk, K. & Cullen, R. Research Quarterly for Exercise and Sport 85 (3), 287–292. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7 (40), 1–16. C., McKenzie, T. C., Guthold, R., Haskell, W. Kyselyn käyttämistä puoltaa se, että kohderyhmänä olivat yläkoulun oppilaat, joilla on riittävät kognitiiviset valmiudet arvioida oman liikkumisen määrää ja intensiteettiä. Liikunta & Tiede 47 (1), 11–21. 2013. A. ‘Physical education makes you fit and healthy’. Chow, B. Pediatric Exercise Science 21 (2), 171–185. Ajankohtaista tietoa tarvitaan liikunnanopetuksen kehityksen suunnasta sekä siitä, näkyvätkö esimerkiksi koulujen panostukset liikunnallisen toimintakulttuurin rakentamiseen oppilaiden lisääntyneenä aktiivisuutena myös liikuntatunneilla. P. Ng, K. Palomäki, S., Heikinaro-Johansson, P. 2015). F., Beighle, A. Jago, R., McMurray, R. Toinen rajoite liittyy kiinteiden rajaarvojen käyttämiseen liikuntatunnilta mitattujen sykkeiden analysoimisessa. Aittasalo, M., Tammelin, T. Using target heart-rate zones in your class. Hallal, P. 2009; Janz 2002; Racette ym. (toim.) 2019. Morgan, C. & Laine, K. Teoksessa G. & Fogelholm, M. LÄHTEET Aira, A. 2010. Tulokset antavat kuitenkin suuntaviivoja arvioitaessa liikunnanopetuksen nykytilaa fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta ja voivat parhaimmillaan tarjota vertailuarvot uusille tutkimuksille. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 17–25. Health Education Research 20 (1), 14–23. & Stratton, G. Acta Pediatrics 89, 775–780. Kohti aktiivisempia ja viihtyisämpiä koulupäiviä. Teoksessa S. & Heikinaro-Johansson, P. Research Quarterly for Exercise and Sport 79 (1), 85–91. Jatkossa tutkimusasetelmiin olisi hyvä liittää fyysisen aktiivisuuden objektiivinen mittaus, jolloin nuoren kokonaisaktiivisuutta on mahdollista arvioida luotettavasti. & Ekelund, U. Koululiikunnan pedagogiset ulottuvuudet –mittarin validiteetin ja reliabiliteetin tarkastelu konfirmatoristen faktorimallien avulla. (toim.) 2017. A. & Zhang, T. M. Fairclough, S. M., … Volpe, S
L., Inman, C. The Journal of Pediatrics, 146 (6), 732–737. Physical Activity Guidelines Adisory Committee. . Fairclough, S. Motricidad. J., McKenzie, T. Geneva: WHO.. Smith & S. F., McKenzie, T. J. Slingerland, M., Oomen, J. Physical education’s role in public health: Steps forward and backward over 20 years and HOPE for the future. Department of Health and Human Services. & Lee, S. Preventing Chronic Disease 12, 140458. Department of Health and Human Services. Geneva: WHO. Strong, W. Biddle (toim.) Youth physical activity and sedentary behaviour. 2008. World Health Organization. 2012. & Borghouts, L. 2018. K., Gutin, B.,. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Sallis, J. L., … Clark, B. Physical activity levels during the school day. Louis, Missouri, 2011–2014. W., Beighle, A., Erwin, H. G., Robinsob, T. U.S. & Aibar, A. Racette, S. World Health Organisation. 2006. Trudeau, F. Physical activity levels during Dutch primary and secondary school physical education. Koulun liikuntatuntien sisältötutkimus. L. Challenges and solutions. J. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 52. Hallituksen julkaisusarja 10/2015. Teoksessa A. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Sarradel, J., Generelo, E., Zargoza, J., Clemente, J. 2015. European Journal of Sport Science 11 (4), 249–257. Circulation 114 (11), 1214–1224. M., Blimkie, C. L., Beets, M. 2018 Physical Activity Guidelines Advisoty Committee scientific report. 2010. 2012. Global recommendations on physical activity for health. L., Castillo, J. L. R., Dishman, R. Washington, DC: U.S. B., Dill, T. Physical activity guidelines for Americans midcourse report: Strategies to increase physical activity among youth. N., Stona, E. C., White, M. Helsinki: Opetushallitus. European Journal of Human Movement 26, 65–76. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Global action plan for physical activity 20182030: More active people for a healthier world. & Ridgers, N. J., Daniels, S. Washington, DC: USDHHS. R. Helsinki: Opetushallitus. Influence of physical education on moderate-tovigorous physical activity of urban public school children in St. C. 2011. C., Uhrich, M. 2018. Research Quarterly for Exercise and Sport 83 (2), 125–135. & Young, J. Varstala, V., Telama, R. A., Abarca-Sos, A., Murillo, B. B., Malina, R. Promoting physical activity in children and youth: A leadership role for schools. 2005. H. Champaign, IL: Human Kinetics, 321–350. Evidence based physical activity for school-age youth. & Heikinaro-Johansson, P. 96 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntatunnin fyysinen kuormittavuus Pate, R., Davis, M. Ratkaisujen Suomi 2015. 1987. . Gender differences in heart rate responses to different types of physical activity in physical education classes. Stratton, G. 2011
urheilukeskeisen terminologian vuoksi. inappropriate terminology of SMS for this target group. There are also a few validated measures for evaluating motivation in this population group. Further studies are needed to validate Finnish motivation scales in Academic students. Suomennetun mittarin sisältövaliditeetissa oli puutteita mm. & Saari J. The validity of Finnish version of Sport Motivation Scale in academic students and differences in physical activity, perceived importance and use of academic sport services across motivational profiles. & Saari J. Sport motivation scale -mittarin validiteetti korkeakouluopiskelijoilla ja motivaatioprofiilien erot liikunta-aktiivisuudessa, liikunta palvelujen koetussa tärkeydessä ja käytössä. Juhani Saari, VTM, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö, OTUS ry. Liikunta & Tiede 56 (2–3), 97–106. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida Sport Motivation Scale (SMS) mittarin validiteteettia ja motivaatioprofiilien välisiä eroja liikunta-aktiivisuudessa, korkeakoululiikunnan palvelujen koetussa tärkeydessä ja käytössä. Only 16 % of students in profiles 1 and 2 met the PA recommendations. Aineisto analysoitiin käyttäen konfirmatorista faktorianalyysia (KFA), klusterianalyysia sekä keskiarvotestejä ja ryhmävertailuja. Kyselyllä arvioitiin liikuntamotivaatiota (SMS), liikunta-aktiivisuutta (MET-min/ vk), koettua palvelujen tärkeyttä sekä liikuntapalvelujen käyttöä. Motivaatioprofiilit erottelivat opiskelijat liikunta-aktiivisuuden sekä palvelujen käytön ja koetun tärkeyden mukaan, mutta suomennetun mittarin sisältövaliditeetissa havaittiin puutteita. However, the content validity of Finnish version of SMS was poor. Data were analyzed by confirmatory factor analysis, cluster analysis and Multivariable Analyses of Covariance (MANOVA). 2019. Participants were 4259 academic students, aged 30 or younger, who answered the Finnish Student Barometer in 2016. Liikunta & Tiede 56 (2–3), 97–106. ABSTRACT Kaasalainen K. This study examined the validity of Finnish translation of Sport Motivation Scale (SMS), and the differences in PA, perceived importance of Academic Sports (e.g. Perceived importance and use of Academic Sports were asked by a questionnaire. Motivation for PA was examined by SMS, which differentiates autonomous and controlled forms of motivation and amotivation. PA was assessed by IPAQ-short version (MET-min/wk). However, the content validity was poor, due to e.g. Jatkossa opiskelijoiden liikuntamotivaatiota tulisi tutkia tarkemmin validoiduilla suomenkielisillä mittareilla. 040 141 7942. Profiilissa 3 kuntosaliharjoittelu arvioitiin tärkeämmäksi kuin profiilissa 2. Vain 16 prosenttia profiilien 1 ja 2 opiskelijoista liikkui suosituksiin nähden riittävästi. The construct validity of the SMS was acceptable. Motivational profiles differentiated the level of PA, perceived importance and use of Academic sport services. Gym facilities were perceived more important in profile 3 than in 2. Klusterianalyysissa opiskelijoista erottui neljä profiilia. 97 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntamotivaatio SPORT MOTIVATION SCALE -MITTARIN VALIDITEETTI KORKEAKOULUOPISKELIJOILLA JA MOTIVAATIOPROFIILIEN EROT LIIKUNTA-AKTIIVISUUDESSA, LIIKUNTAPALVELUJEN KOETUSSA TÄRKEYDESSÄ JA KÄYTÖSSÄ Karoliina Kaasalainen, TtT, Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta. Personal counseling was more important for the students in profiles 2 and 4 than among other profiles. Sähköposti: karoliina.s.kaasalainen@jyu.fi (yhteyshenkilö). Profiilin 1 opiskelijat kokivat palvelutarjonnan vähiten tärkeäksi, ja he myös käyttivät palveluja vähiten. Four motivational profiles were distinguished in cluster analysis. PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto, p. Profiileissa 1 ja 2 korostui amotivaatio, kun taas profiileissa 3 ja 4 amotivaatio oli matala. SMS-mittarin rakennevaliditeetti osoittautui KFA:n sopivuusindeksien perusteella kohtalaisen hyväksi. Amotivation was high in profiles 1 and 2 and low in profiles 3 and 4. Aineisto muodostui alle 30-vuotiaista suomalaisista korkeakouluopiskelijoista (N = 4259), jotka vastasivat vuonna 2016 Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön Opiskelijabarometrin kyselyyn. exercise classes, gym, PA counseling) and use of services across motivation profiles. The motivation for physical activity (PA) has been evaluated among school students and adult population but not so often in Academic contexts. Keywords: University students, physical activity, motivation, Academic Sports, cluster analysis TIIVISTELMÄ Kaasalainen K. 2019. Kaikkiaan korkeakouluopiskelijoiden liikuntamotivaation arviointiin käytettyjä suomenkielisiä motivaatiomittareita on vähän. The profile 1 scored all services of the Academic Sports the least important and use of services was low. Koululaisten ja aikuisväestön liikuntamotivaatiota on arvioitu, mutta opiskelijoiden motivaatiosta on vähemmän tutkittua tietoa. Asiasanat: Korkeakouluopiskelijat, liikunta-aktiivisuus, motivaatio, liikuntapalvelut, klusterianalyysi. Henkilökohtaista ohjausta pidettiin tärkeänä profiileissa 2 ja 4
Sisäisesti motivoitunut yksilö osallistuu liikuntaan, koska hän kokee sen itsessään palkitsevana ja nautittavana. Yleisesti opiskelijoiden esteet liikunnan harrastamiselle ovat liittyneet yksilöllisiin tekijöihin, kuten työja opiskelukiireisiin tai heikkoon motivaatioon, mutta eivät niinkään tiedon tai mahdollisuuksien puutteeseen (Condello ym. Se luo tilaa myös spontaanille liikunta-aktiivisuudelle (Brickell & Chatzisarantis 2007; Teixeira ym. Miguelon ym. 2018). Liikunta voidaan nähdä tiedostettuna toimintana, jota määrittävät yksilötasolla motivaatio, tavoitteet, aikomukset ja itsesäätelyprosessit (Bauman ym. 2012; Lee ym. Otos poimittiin korkeakoulujen valtakunnallisesta VIRTA-opiskelijatietokannasta korkeakouluittain ositetulla otannalla. 2016). Autonomia viittaa kokemukseen mahdollisuudesta tehdä itsenäisiä valintoja ja vaikuttaa omaan toimintaan. Ammattikorkeakoulujen liikuntamahdollisuudet ovat olleet suppeampia kuin yliopistoissa (Korkeakoululiikunnan suositukset 2018). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Sport Motivation Scale-mittarin suomennetun version validiteettia sekä mittarin perusteella muodostettujen motivaatioprofiilien välisiä eroja korkeakouluopiskelijoiden itse raportoidussa liikunta-aktiivisuudessa, korkeakoululiikunnan palvelujen koetussa tärkeydessä ja palvelujen käytössä. vastauspropensiteettimenetelmällä, joka korjaa vastauskadon aiheuttamaa vinoumaa estimaateissa (Särndal & Lundström 2005, 53–56). 2015). 2015). 2017) ja opiskelijoiden keskuudessa (Ersötz & Eklund 2016; Haerens ym. 2012). Kyselyn perusjoukon muodostivat syyslukukaudella 2016 suomalaisissa korkeakouluissa läsnä olevat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perustutkinto-opiskelijat. Hentilä ym. Yhteenkuuluvuuden tunne liittyy perustarpeeseen kuulua joukkoon, olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa sekä kokemuksiin hyväksytyksi tulemisesta ja tuen saamisesta (Ryan & Deci 2000). Korkeakoulukampuksilla tarjolla olevat liikuntapalvelut voivat alentaa sekä taloudellisia että erityisesti ajankäyttöön liittyviä esteitä liikkumiselle. 2009), aikuisväestössä (mm. 2014). 2015; Saari 2018). Jos taas liikuntaan osallistumista ohjaavat ulkoiset palkinnot ja rangaistukset tai normit, sosiaalinen paine ja häpeän välttäminen, ovat liikunnan motiivit etäällä sisäisestä motivaatiosta. Liikunta kilpailee ajankäytöstä monen muun elämänalueen kanssa (Condello ym. Ammattikorkeakouluissa haasteena palvelujen järjestämiselle ovat muun muassa yliopistoja usein hajanaisemmat kampusrakenteet. Ilman autonomista motivaatiota liikuntaharrastus on altis loppumaan, kun ulkoiset syyt poistuvat. Kohdeperusjoukkoon rajattiin kyselyyn vastanneista alle 30-vuotiaat opiskelijat [keski-ikä 23,7; keskihajonta 2,86]. Perusjoukon rajauksessa alle 30-vuotiaisiin AMK-ositteiden yhteenlaskettu otoskoko oli 12 378 ja yliopistojen 11 042 opiskelijaa. 2014). Käytännössä ero sisäisen ja ulkoisen motivaation välillä ei ole selvärajainen, sillä useat erilaiset itsesäätelytekijät vahvistavat ja heikentävät yksilön sitoutumista liikuntaan (mm. Korkeakoulut ovat parhaimmillaan liikunnan edistämiselle kustannusvaikuttavia toimintaympäristöjä, sillä liikuntapalveluja voidaan tarjota kohdennetusti laajalle ryhmälle nuoria aikuisia (Condello ym. Aineisto painotettiin rekisteristä1 poimittuja taustatietoja hyödyntäen malliperusteisesti nk. Sisäinen motivaatio vahvistaa sitoutumista liikuntaan ja lisää todennäköisyyttä pyrkiä pitkäjänteisesti tavoitteisiin. Kyselyyn vastasi 1 835 (14,8 %) AMK ja 2 423 (22,0 %) YO-opiskelijaa. Hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut liikkuvat vapaa-ajallaan enemmän kuin vähän koulutetut, mitä on selitetty korkeasti koulutettujen paremmalla tietoisuudella liikunnan terveyshyödyistä sekä taloudellisella ja sosiaalisella pääomalla (Borodulin ym. Tämän lisäksi kyselyn otanta-asetelma huomioitiin laskemalla keskiarvoja suhde-estimaatit sekä niihin liittyvät tilastolliset testit asetelmaperusteisesti (Lehtonen & Pahkinen 2004).. 2012; Teixeira ym. 2010; Mayorga-Vega & Viciana 2014; Yli-Piipari ym. 2015). Tarkempi motivaation laadun ja palvelujen käytön esteiden ymmärtäminen auttaisi suunnittelemaan eri opiskelijaryhmien tarpeita vastaavaa liikuntatoimintaa. Korkeakouluun siirtyminen on kuitenkin tunnistettu saumakohdaksi, jossa elintavat ovat alttiita muutoksille. 2012). Korkeakoululiikunnan palvelut tavoittavat noin puolet suomalaisista yliopisto (YO) -opiskelijoista, mutta vain viidenneksen ammattikorkeakoulujen (AMK) opiskelijoista (Saari ym. Keskeisiä ovat myös opiskelun yhteydessä syntyvät harrastusporukat, jotka voivat vaikuttaa vielä valmistumisen jälkeiseen käyttäytymiseen. 2014; Saari 2018). 2010; Plottnikoff ym. Itsemääräämisteoria ei tarkastele motivaatiota vain yhtenä määrällisenä ominaisuutena vaan erottelee myös sen laadulliset ulottuvuudet (Ryan & Deci 2000). Korkeakouluopiskelijoiden motivaatiotutkimuksissa otokset ovat kuitenkin olleet verrattain pieniä ja valikoituneita (Ersötz & Eklund 2016; Haerens ym. 2016; Castonguay ym. Itsemääräämisteoriassa motivaatio ymmärretään jatkumona, jonka ääripäät ovat motivaation puute eli amotivaatio (amotivation, AM) ja täydellinen sisäinen motivaatio (intrinsic motivation, IM). Tällöin puhutaan ulkoisesta (external regulation, ER) tai pakotetusta säätelystä (introjected regulation, IR) (Ryan & Deci 2000). 2012). 2017; Plotnikoff ym. 2015; Saari ym. Itsemääräämisteorian (SelfDetermination Theory) mukaan motivaatio perustuu yksilön psykologisiin perustarpeisiin autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden tuntemisesta (Ryan & Deci 2000; Teixeira ym. 2010; Plotnikoff ym. 2010). Ulkoinen motivaatio voi olla myös autonomista, jos liikuntaan osallistumisen syyt liittyvät yksilön arvostamiin liikunnan seurauksiin, kuten terveyteen ja hyvinvointiin tai sosiaalisiin suhteisiin (Castonguay ym. Kompetenssi taas kuvaa koettua kyvykkyyttä onnistua esimerkiksi liikunnassa ja saavuttaa asetetut tavoitteet. Tässä osajoukossa kyselyn vastausprosentti oli 24 (YO: 29,8 % ja AMK: 19,1 %). 2012). Kaikkiaan korkeakouluopiskelijoiden liikuntamotivaation arviointiin soveltuvia suomenkielisiä mittareita on vähän. Aineiston keruu ja otanta on kuvattu tarkemmin Korkeakoululiikunnan suositukset 2018 -raportissa (Saari 2018). 2017; Kilpatric ym. 2017; Haerens ym. Opiskelijoiden arjessa liikunta on vain yksi tavoite opiskelun, mahdollisen työn ja sosiaalisten suhteiden rinnalla. 98 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntamotivaatio JOHDANTO Liikunnan suotuisat vaikutukset terveydelle ja hyvinvoinnille ovat tunnettuja (Bauman ym. AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2016 osana Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön toteuttamaa Opiskelijabarometri -tiedonkeruuta. 2017; Haerens ym. 2015; Saari ym. Kokemukset esimerkiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisistä palveluista ovat hyvin rohkaisevia (Korkeakoululiikunnan suositukset 2018). 2010; Teixeira ym. Friedrichs ym. Analyysikelpoisia vastauksia oli 4 259. 2015). 2012), mutta suomalaisessa aikuisväestössä suositusten mukaan liikkuu vain joka kymmenes (Husu ym. Ulkoinen motivaatio (extrinsic motivation) puolestaan tarkoittaa liikunnan harrastamista ulkopuolelta tulevien kannustimien tai palkintojen vuoksi. Kuitenkin myös korkeakoulutetuista noin viidesosa on liikuntaa harrastamattomia ja korkeakouluissa opiskelevista vain joka kolmas yltää liikuntasuosituksiin (Hentilä ym. Kyselyn matala vastausaktiivisuus ei ole suoraan vertailukelpoinen muihin vastaaviin opiskelijatutkimuksiin, koska ositetussa otannassa poimittiin tietoisesti enemmän opiskelijoita hankalasti tavoitettavista opiskelijaryhmistä (miesvaltaiset teknilliset alat). 2010). Liikuntamotivaatiota on tutkittu useissa kohderyhmissä, kuten kouluikäisillä (Kalaja ym. Luentojen ja itsenäisen opiskelun lomaan on helpompi sovittaa liikuntaa, kun paikasta toiseen siirtymiselle tai opiskelumateriaalien kuljettamiselle ei tarvitse uhrata aikaa. Viimeisimpien tutkimusten mukaan myös AMKja YO-opiskelijoiden väliset erot liikunta-aktiivisuudessa ovat kaventuneet (Hentilä ym. Myös opiskelijoiden liikuntapalvelujen käytöstä on toistaiseksi vain vähän tutkittua tietoa (mm. Läheisesti sisäiseen motivaatioon yhteydessä olevaa ulkoista motivaatiota kuvataan itsemääräämisteoriassa tunnistetun (identified regulation, ID) ja integroidun säätelyn (integrated regulation) kautta
Klusteriratkaisun stabiliteetti osoitettiin toistamalla ryhmittely kahteen satunnaistettuun osaan jaetulla aineistolla (Clatworthy ym. 2007), jolle laadittiin tätä tutkimusta varten oma käännös. Ottakaa huomioon kaikki sellainen säännöllisesti viikoittain toistuva fyysinen rasitus, joka kestää vähintään 10 minuuttia kerrallaan" (Craig ym. Modifioidun mallin yhteensopivuusindeksit indikoivat hyväksyttävyyttä koko aineiston tasolla (RMSEA = 0,078 ja SRMR = 0,059), mutta CFI ei aivan yltänyt hyväksyttävyyteen (Hu & Bentler 1999).. Aineiston ryhmittelyssä käytettiin k-means -algoritmia, joka soveltuu suurille aineistoille hierarkkisia menetelmiä paremmin. 2017; Friedrichs ym. Ajatelkaa viimeksi kulunutta vuotta (12 kk). 2015; Haerens ym. Mittaria sovellettiin karsittuna 20 väittämään siten, että integroidun säätelyn osuus jätettiin mittarista pois, sillä opiskelijoille vastattavaksi laaditun lomakkeen pituus jokaisen osion kohdalla oli rajallinen. Mittausmallin tarkasteluissa käytettiin yleisiä sopivuusindeksien raja-arvoja CFI (comparative fit index) >0,95, Tucker-Lewis -indeksille (TLI) >0,95 ja RMSEA (root mean square error of approximation) < 0,06 tai 0,07 sekä SRMR (Standard Root Mean Square Residual) < 0,08 -raja-arvoja (Hu & Bentler 1999). Vaihtoehdot olivat erikseen verkkaiselle, ripeälle ja rasittavalle liikunnalle sekä lihaskuntoja tasapainoharjoittelulle. Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan eri liikuntamuotojen japalvelujen tärkeyttä kysymyksellä “Kuinka tärkeänä pidät seuraavien liikuntalajientai palveluiden merkitystä korkeakoulusi liikuntatarjonnassa?” Vaihtoehdot olivat: “kuntosali”, “tutustuminen uusiin lajeihin ja harjoittelumuotoihin”, “henkilökohtainen ohjaus”, “avoimet ja varattavat palloiluvuorot”, “ryhmäliikunta” ja “sarjatoiminta”. juoksu) ja lihaskuntoharjoittelulle 3,0 MET (ACSM 2013). Tässä tutkimuksessa kestävyysliikuntasuositukset täyttäviksi määriteltiin henkilöt, joiden reippaan ja rasittavan liikunnan aktiivisuus ylitti vähintään 600 MET-minuuttia viikossa. Käytetyt kertoimet liikunnan eri intensiteettitasoille olivat verkkaiselle 3,3 MET (esim. Sopivuuden parantamiseksi mittausmallista poistettiin yksi väittämä sisäisen motivaation faktorista (IM: ”Urheilusuoritukseen liittyvä jännitys”) sekä vapautettiin estimoitavaksi joitakin faktorinsisäisten virhetermien kovariansseja. Aineiston analyysi Aineiston tilastollisissa tarkasteluissa hyödynnettiin konfirmatorista faktorianalyysia (KFA), klusterianalyysia, asetelmakorjattuja tilastollisia testejä ja estimointia sekä keskiarvotestejä ja ryhmävertailuja. Liikuntamotivaatiota arvioitiin Sports Motivation Scale (SMS)mittarilla (Mallet ym. reipas kävely), rasittavalle 8.0 MET (esim. Validiteettitarkastelu oli tarpeellinen myös siksi, että käytetty suomennos oli ensimmäistä kertaa käytössä. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö vastasi mit tarin käännättämisestä, ja lomaketta esitestattiin pienellä joukolla opiskelijoita. Opintojen aikaista korkeakoululiikunnan palvelujen käyttöä arvioitiin kysymyksellä: “Käytätkö korkeakouluopiskelijoille tarkoitettuja liikuntapalveluita?” Vastausvaihtoehdot olivat: ”kyllä, aktiivisesti”, ”silloin tällöin”, ”olen käyttänyt, mutten käytä enää”, ”liikun muualla” sekä ”en harrasta liikuntaa”, joista saattoi valita yhden tilannettaan parhaiten kuvaavan vaihtoehdon. Suositukseen sisältyy myös lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävää harjoittelua vähintään kaksi kertaa viikossa (ACSM 2013). Suhdeja piste-estimaattien laskemisessa käytettiin SPSS-ohjelman version 24 Complex Samples -moduulia, joka huomioi otospoiminnan monimutkaisen otanta-asetelman keskivirheiden sekä korjattujen tilastollisten testisuureiden osalta. Karsittu mittari muodosti yhteensä viisi faktoria: amotivaatio (”En enää tiedä, miksi minun pitäisi urheilla”), ulkoinen säätely (”Haluan näyttää muille pärjääväni”, pakotettu säätely (”Treeni on välttämätöntä, mikäli haluan pysyä kunnossa”), tunnistettu säätely (”Urheilu on hyvä tapa kehittää myös muita elämän osa-alueita”) sekä sisäinen motivaatio (”Minulle on tärkeää löytää uusia pärjäämisen tapoja”). 2005). Vastaajat arvioivat kutakin väittämää suhteessa omaan liikunnallisuuteensa 7-portaisella asteikolla (1= ei kuvaa minua lainkaan – 7= kuvaa minua täysin). MET-arvo kuvaa liikunnan aiheuttamaa energiankulutuksen lisäystä suhteessa lepoaineenvaihduntaan. Toinen merkittävä syy summamuuttujien käytölle klusteroinnissa viiden osafaktorin sijaan on se, että useampi keskenään vahvasti korreloiva muuttuja käytännössä dominoisi ryhmittelyä, eikä saatu ratkaisu olisi tässä tapauksessa juurikaan erottelukykyinen muiden faktorien suhteen. Vastausvaihtoehdoista arvioitiin kuntosalin, ryhmäliikunnan ja yksilöohjauksen tarjonnan tärkeyttä (Saari 2018). Kysymykseen vastattiin 7portaisella Likert-asteikolla (1 = ei lainkaan tärkeää – 7 = erittäin tärkeää). KFA:ssa käytettiin SPSS-ohjelmiston AMOS-liitännäistä (versio 23). 2009). Lisäksi joidenkin motivaatioulottuvuuksien sisäinen konsistenssi on havaittu aikaisemmissa tutkimuksissa ongelmalliseksi (Clancy ym. 2011). Lisäksi amotivaatiota (AM) kuvaavat väittämät muodostivat oman summamuuttujan. TULOKSET Mittarin validiteetti ja reliabiliteetti Mittausmallin tarkastelu osoitti, että rakennevaliditeetti oli KFA:n sopivuusindeksien perusteella kohtalainen (Taulukko 1). Aikuisten liikuntasuosituksen mukaan terveyden kannalta riittävä liikunta tarkoittaa kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa vähintään 150 minuuttia (600 MET-min/vko), rasittavaa kestävyysliikuntaa 75 minuuttia (600 MET-min/vko) tai vastaavaa määrää näiden yhdistelmänä. 2003; Helakorpi ym. Puolitetuissa aineistoissa 96 ja 98 prosenttia havainnoista ryhmittyi samoihin klustereihin. 2016). Tässä tutkimuksessa optimaalinen klusterimäärä rajattiin neljään Akaiken Informaatiokriteerin (AIC) (Burnham & Anderson 2004) sekä keskimääräisen klusterisiluetin perusteella (Rousseauw 1986). Haerens ym. Kokonaan suositukset täyttyivät, jos vastaaja ilmoitti harjoittavansa myös lihaskuntoa ja tasapainoa kehittävää liikuntaa vähintään kahdesti viikossa. Vastaaja saattoi ilmoittaa myös, että ei harrasta liikuntaa. 2017). 2009; Jaakkola ym. Klusterianalyysin perustaksi SMS-mittarin motivaatiofaktoreista muodostettiin summamuuttujat kuvaamaan autonomista säätelyä (AU = ID + IM, tunnistettu säätely ja sisäinen motivaatio) ja kontrolloitua säätelyä (CO = IR + ER, pakotettu ja ulkoinen säätely) (mm. 2009). 2010; Mayorga-Vega & Viciana 2014; Miguelon ym. Lyhyemmän mittarin käyttö ilman integroidun säätelyn faktoria katsottiin olevan mahdollista, sillä integroidun säätelyn erottaminen sisäisestä motivaatiosta on ollut empiirisissä tutkimuksissa vaikeaa (Ingledew ym. Paras sisäinen yhdenmukaisuus saavutettiin ryhmittelemällä aineisto joko kolmeen tai neljään klusteriin (keskimääräinen euklidinen siluetti ~0,356, kun k = 3 ja ~0,355, kun k = 4). rauhallinen kävely), ripeälle 4,0 MET (esim. 2013). Aikaisemmissa tutkimuksissa on tyypillisesti päädytty ratkaisuihin, joissa motivaatioklusterien määrä (k) vaihtelee kahden ja viiden välillä (Castonguay ym. Vastauksista laskettiin viikoittaiset MET-minuutit kertomalla liikunnan intensiteetti [MET-arvo] kestolla (min) ja useudella (krt/vko). Aikaisemmissa tutkimuksissa näiden kolmen motivaatioulottuvuuden on havaittu toimivan pohjana klusteroinnille ja erottelevan opiskelijat liikunta-aktiivisuuden mukaan (Haerens ym. SMS-mittaria hyödynnettiin ensimmäistä tässä laajuudessa ensimmäistä kertaa korkeakouluopiskelijoiden väestösegmentissä, joten mittausmallin rakennevaliditeettia arvioitiin KFA:lla ja sisäistä konsistenssia Cronbachin alfa -kertoimella. 99 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntamotivaatio Mittarit Liikunta-aktiivisuutta arvioitiin kysymyksellä: ”Kuinka paljon kaikkiaan liikutte viikoittain. Kyselyyn saattoi vastata suomen lisäksi myös ruotsiksi ja englanniksi
Yksittäisistä motivaation osa-alueista pakotettu ja tunnistettu säätely saivat korkeimmat keskiarvopistemäärät ja amotivaatio matalimmat. Erotuksena profiilien välillä oli amotivaatio, joka oli profiilissa 3 heikkoa. Profiiliin 1 kuului 14 prosenttia opiskelijoista. Yksittäisistä osa-alueista tunnistettu säätely sai profiilissa 2 korkeimman pistemäärän. Tätä hieman yllättävää havaintoa voi selittää se, että vastaajista valtaosa ei päässyt vastaamaan lomakkeeseen omalla äidinkielellään. Profiili 2 sisälsi noin neljänneksen opiskelijoista (24 prosenttia). Cronbachin alfa -arvojen perusteella suomenkielisen IM-faktorin sisäinen konsistenssi oli muihin kieliversioihin nähden matalampi, huolimatta yhden väittämän poistamisesta ja verrattain suuresta vastaajamäärästä. Motivaatiofaktorit K:a K:h 1 2 3 4 5 6 1 IM (3:n indikaattorin) 4,25 1,297 2 ID 4,49 1,270 ,687** 3 ER 3,71 1,334 ,552** ,578** 4 IR 4,56 1,459 ,605** ,673** ,560** 5 AM 2,45 1,269 -,323** -,425** -,076** -,469** Summamuuttujat 6 Autonominen säätely (IM + ID) 4,37 1,179 ,889** ,907** ,624** ,671** -,341** 7 Kontrolloitu säätely (ER + IR) 4,10 1,156 ,695** ,882** ,894** ,692** -,277** ,858** N = 4259, **p <0,01. Profiilin 4 liikunta-aktiivisuus MET-minuutteina oli korkeampi kuin profiilissa 3. IM=sisäinen motivaatio, ID=tunnistettu säätely, ER=ulkoinen säätely, IR=pakotettu säätely, AM=amotivaatio. Liikunta-aktiivisuus ja motivaatioprofiilit Tutkimuksen osallistujista (N=4259) 36,6 prosentilla viikoittainen liikunta-aktiivisuus vastasi liikuntasuosituksia sekä kestävyysettä lihas kuntoharjoittelun osalta [35,7 prosenttia (AMK) ja 37,5 prosenttia (YO)]. Opiskelijoiden liikuntamotivaatio oli keskimäärin hieman voimakkaammin autonomista kuin kontrolloitua (Taulukko 2). Profiilien 1 ja 2 liikunta-aktiivisuudessa ei testin perusteella havaittu keskinäisiä eroja. Miguelon ym. Aikaisemmissa tutkimuksissa kontrolloidun ja autonomisen säätelyn osatekijät ovat olleet yhdessä vahvoja samoilla henkilöillä (mm. Kontrolloidun ja autonomisen säätelyn välinen korrelaatio (r =0,858) oli korkea, mutta jäi kriittisenä pidetyn 0,90-tason alle. 2016). SMS:n mittausmallin sopivuus kieliversioittain. Kieliversio CFI TLI SRMR RMSEA Chi-sq /df N Konsistenssi: Cronbachin alfan -vaihteluväli Koko aineisto 0,910 0,885 0,059 0,078 27,2 4259 0.692 (IM) – 0.845 (IR) Suomi 0,906 0,879 0,062 0,082 26,5 3803 0.682 (IM) – 0.858 (IR) Ruotsi 0,909 0,884 0,074 0,070 2,37 248 0.687 (ID) – 0.843 (IR) Englanti 0,857 0,817 0,078 0,103 3,18 208 0.804 (IM) – 0.817 (ER) Lihavoidulla merkityt arvot puoltavat mallin sopivuutta. Profiilissa 4 amotivaation pistemäärä oli matala. Opiskelijoista erottui neljä motivaatioprofiilia (Taulukko 3). Profiilissa 4 sekä kontrolloidun että autonomisen säätelyn osa-alueet saivat muihin profiileihin verrattuna korkeammat pistemäärät. Profiiliin 3 kuului hieman alle kolmasosa opiskelijoista (31 prosenttia). Summamuuttujatarkastelussa Cronbachin alfa oli kaikilla kolmella osamittarilla varsin hyvä (> 0,80). Tämä ei ole yllättävää, sillä testi on erittäin herkkä otoskoolle ja puoltaa mallin hylkäämistä lähes aina, kun puhutaan tämän mittaluokan aineistoista. Tässä profiilissa amotivaation pistemäärä oli korkeampi kuin profiileissa 3 ja 4 ja muut motivaation osaalueet heikompia kuin kolmessa muussa profiilissa. Näin ollen korrelaation ei katsottu olevan este klusteroinnin toteuttamiselle (Taulukko 2). Tälle profiilille oli ominaista keskimääräistä korkeampi amotivaatio, mutta toisin kuin profiilissa 1, myös kontrolloidun ja autonomisen säätelyn ulottuvuudet (ER-IM) olivat kohtalaisen korkealla tasolla. 100 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntamotivaatio Vapausastekorjattu Chi²-testi puolsi mallin yhteensopivuutta ruotsinja englanninkielisillä kieliversioilla, mutta testi hylkäsi jäännöskovarianssihypoteesin suomenkielisellä osa-aineistolla. Mittariston tunnusluvut, summamuuttujat ja keskinäiset korrelaatiot (Pearson).. Profiilissa 3 motivaatiopistemäärät olivat pääosin lähellä profiilin 2 arvoja. Englanninkielisen osa-aineiston RMSEA ylitti ja CFI puolestaan alitti selvästi hyväksyttävyyden konventionaaliset raja-arvot, vaikka kieliversio hyödynsi validoituja muotoiluja sellaisenaan. Erot liikunta-aktiivisuudessa motivaatioprofiilien ja korkeakoulusektoreiden välillä Keskimääräisten viikoittaisten MET-minuuttien eroja motivaatioprofiilien välillä testattiin yksisuuntaisella ANOVA:lla sekä parittaisella Bonferroni Post Hoc -testillä (Taulukko 3). Noin neljänneksellä opiskelijoista (24 prosenttia) kumpikaan osa liikuntasuosituksista ei täyttynyt. MET-minuuttien perusteella viikoittainen liikunta-aktiivisuus oli vähäisempää profiileissa 1 ja 2 kuin profiileissa 3 ja 4 sekä kokonaisliikuntamäärän että ripeän ja rasittavan liikunnan osalta (Taulukko 3). TAULUKKO 1. Profiilissa 3 pakotettu ja tunnistettu säätely saivat korkeimmat pistemäärät. K:a = keskiarvo, k:h=keskihajonta TAULUKKO 2
Estimaatin keskivirhe suluissa. *AMKja YO-opiskelijoiden eroja liikunta-aktiivisuudessa tarkasteltiin motivaatioprofiileittain asetelmakorjatulla Chi²-testillä. Parittainen Post Hoc (Bonferroni) testi: MET-minuuttien ryhmäkeskiarvojen (yhteensä sekä ripeä ja rasittava) erot merkitseviä solujen A – C välillä, p < 0,01. Motivaatioklusteri nousevassa järjestyksessä Suositusten# mukainen liikunta Profiili 1 Profiili 2 Profiili 3 Profiili 4 KAIKKI AMK YO AMK YO AMK YO AMK YO AMK YO Kumpikaan suositus ei täyty 51,3% (4,3) 39,3% (3,2) 49,3% (2,9) 34,2% (2,5) 24,1% (2,6) 14,3% (1,6) 6,3% (1,5) 3,7% (0,9) 28,0 % (1,4) 19,4 % (1,0) Joko kestävyystai lihaskuntoharjoittelun suositus ei täyty 35,2% (3,9) 44,8% (3,3) 35,9% (2,7) 46,3% (2,8) 36,8% (2,7) 46,2% (2,2) 36,8% (2,6) 36,8% (2,2) 36,3 % (1,4) 43,1 % (1,3) Kestävyysja lihaskuntoharjoittelun suositukset täyttyvät 13,4% (3,5) 16,0% (2,7) 14,8% (2) 19,4% (2,4) 39,1% (2,7) 39,6% (2,1) 57,0% (2,7) 59,5% (2,2) 35,7 % (1,4) 37,5 % (1,2) Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 Asetelmakerroin (Design effect) 1,894 1,675 1,650 1,606 1,856 1,447 1,990 1,505 1,829 1,667 N 205 342 446 486 470 758 578 718 1699 2304 Chi² / Sektori x Motivaatio -taululle* Rao-Scott -korjattu Chi² 7,87 21,66 21,98 4,46 43,94 korjattu F-testi 2,194 7,35 6,954 1,243 14,41 p~0,115 p < 0,01 p < 0,01 p~0,288 p < 0,01 #Suositusten täyttymistä arvioitu MET-minuuttien mukaan suhteessa kestävyysja lihaskuntoharjoittelun suositukseen. *Tilastolliset merkitsevyydet testattu yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA). Motivaatioprofiilien osuudet, motivaation osamittareiden ja MET-minuuttien keskiarvot (keskivirheet). TAULUKKO 4. TAULUKKO 3. Liikuntasuosituksen toteuma motivaatioprofiileissa yliopistoja ammattikorkeakouluopiskelijoilla.. 101 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntamotivaatio Keskiarvoestimaatti (keskivirhe) Osuus opiskelijoista Motivaatioprofiili* MET-min/vko METripeä ja rasittava AM ER IR ID IM %-osuus painotettu N Profiili 1 1125 A 552 A 3,07 1,92 2,78 2,34 2,35 14,2 575 (89,4) (59,0) (0,069) (0,040) (0,072) (0,042) (0,063) (0,7) Profiili 2 1139 A 576 A 3,99 3,98 4,06 4,27 4,14 23,5 982 (52,5) (32,2) (0,029) (0,034) (0,040) (0,028) (0,032) (0,8) Profiili 3 1893 B 1014 B 1,86 3,15 4,52 4,32 4,05 31,3 1329 (52,4) (35,5) (0,021) (0,033) (0,038) (0,022) (0,032) (0,9) Profiili 4 2802 C 1647 C 1,65 4,78 5,70 5,72 5,36 31,0 1343 (61,1) (46,6) (0,022) (0,035) (0,036) (0,021) (0,029) (0,9) Piste-estimaatin keskimääräinen asetelmaefekti (Deff) 1,810 1,800 1,618 1,668 1,753 1,670 1,845 1,665 4229 IM=sisäinen motivaatio, ID=tunnistettu säätely, IR=pakotettu säätely, ER=ulkoinen säätely, AM=amotivaatio. Luottamusväliestimaatti skaalattu vastaamaan 1,8-tason asetelmaefektiä (Deff) ja N (tehokas) = 2349
Profiilien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys osoitettiin sukupuolivakioiduilla parittaisilla Bonferroni post hoc -testillä (Wilk’n Lambda merkitsevä F = 33,69; p < 0,01; osittais-eta² = 0,027). Profiilien 2 ja 4 välillä ei ollut eroa koetussa henkilökohtaisen ohjauksen tarpeessa. 49 prosenttia). Tämän mekanismin tarkastelua käytettävissä oleva aineisto ei mahdollista, mutta on mahdollista vertailla, mitkä liikuntamuodot ja niiden tarjonta ovat kullekin motivaatioprofiilille tärkeitä. Profiilissa 3 suosituksiin yltävien opiskelijoiden osuus oli vähäisempi kuin profiilissa 4 (39 vs. Motivaatioprofiilien erot koetussa liikuntapalvelujen tärkeydessä Mahdollisia selityksiä eri korkeakoulusektoreilla olevien, mutta samaan motivaatioprofiiliin kuuluvien opiskelijoiden liikunta-aktiivisuudessa, ovat opiskeluun ja liikkumisen ajankäyttöön sekä toisaalta liikkumisen mahdollisuuksiin ja liikuntatarjontaan paikantuvat erot. Myös profiilissa 2 YOopiskelijoista harvempi kuin AMK-opiskelijoista liikkui kokonaan alle suositusten (34 vs. Estimaatin keskivirhe suluissa. Profiileissa 1 ja 4 korkeakoulusektori ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä liikuntasuosituksen täyttymiseen, toisin kuin profiileissa 2 ja 3. Profiilissa 1 kaikkien liikuntapalvelujen koettu tärkeys oli vähäisempää kuin muissa profiileissa (Kuvio 1). AMK: Rao-Scott -korjattu Chi²~ 218,74; korjattu F-testi ~ 12,9; df ~ 10,8 ; p < 0,01; YO: Rao-Scott -korjattu Chi²~ 281,73; korjattu F-testi ~ 15,9; df ~ 11,6; p < 0,01. Alle viidesosa profiilien 1 ja 2 opiskelijoista liikkui suosituksiin nähden riittävästi (14 ja 17 prosenttia). Profiilissa 3 YO-opiskelijoista pienemmällä osuudella suositus ei täyttynyt edes osittain (14 vs. Liikuntapalvelujen itsearvioitu käyttö motivaatioprofiileittain ja koko aineistossa.. Korjattu F-testin merkitsevyys perustuu Chi-neliötestin toisen asteen Rao-Scott (1987) korjaukseen. Korkeakoulusektorikohtaiset erot riittämättömän liikunnan määrässä näyttäisivät paikantuvan liikkumisen motivaation kannalta keskitasoisiin profiileihin 2 ja 3, kun taas erittäin motivoituneet ja amotivoituneet profiilit 1 ja 4 eivät näyttäisi käyttäytyvän YOja AMK-sektoreilla eroavasti. Profiilit 2 ja 3 taas erosivat siten, että profiilissa 2 henkilöMotivaatioklusteri Korkeakoululiikunnan palvelujen käyttö Profiili 1 Profiili 2 Profiili 3 Profiili 4 Kaikki AMK YO AMK YO AMK YO AMK YO AMK YO Tällä hetkellä aktiivisesti 0,2% (0,2) 6,7% (1,6) 2,7% (0,8) 8,0% (1,8) 6,7% (1,1) 21,2% (1,7) 12,0% (1,5) 29,3% (2,1) 6,6% (0,6) 18,4% (1,0) Tällä hetkellä silloin tällöin 6,3% (1,7) 16,4% (2,5) 8,6% (1,4) 18,7% (2,1) 12,3% (1,7) 18,5% (1,6) 12,0% (1,6) 18,2% (1,8) 10,5% (0,8) 18,1% (1,0) Jossain vaiheessa opintoja käyttäneet 6,2% (1,9) 12,4% (2,1) 7,9% (1,4) 14,3% (1,8) 8,0% (1,5) 15,2% (1,6) 11,2% (2) 11,4% (1,4) 8,8% (0,9) 13,4% (0,8) Muualla liikkuvat 59,6% (4,1) 43,1% (3,2) 62,4% (2,7) 46,8% (2,7) 67,4% (2,5) 40,7% (2,1) 63,5% (2,5) 40,6% (2,3) 63,9% (1,4) 42,4% (1,2) Ei liikkuvat 27,7% (3,8) 21,4% (2,5) 18,5% (2,2) 12,2% (1,6) 5,6% (1,4) 4,4% (0,8) 1,3% (0,7) 0,4% (0,2) 10,2% (0,9) 7,6% (0,6) Yhteensä 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % Asetelmakerroin 1,822 1,622 1,607 1,569 1,729 1,419 1,891 1,537 1,736 1,508 N 211 356 462 499 505 795 594 724 1772 2374 Eroja tarkasteltiin asetelmakorjatulla Chi²-testillä. Standardoidut z-pistekeskiarvot motivaatioprofiileittain (95 prosentin luottamusvälillä). TAULUKKO 5. 58 prosenttia). KUVIO 1. 102 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntamotivaatio Liikuntasuositusten täyttymistä arvioitiin sekä motivaatioprofiilien että korkeakoulusektoreiden välillä (Taulukko 4). Liikuntapalvelujen tarjonnan koettu tärkeys. Profiilien välisiä eroja tarkasteltiin kaksisuuntaisella MANCOVA:lla siten, että tarkastelussa vakioitiin pois sukupuolen sekoittava vaikutus. 24 prosenttia)
Profiilin 3 opiskelijoista 40 prosenttia ja profiilissa 4 lähes 60 prosenttia liikkui riittävästi. Väestötutkimuksissa huomionarvoista on motivaatiotekijöiden erottelevuus koulutustasosta riippumatta. Vähän liikkuville korkeakouluopiskelijoille näyttäisi olevan tyypillistä korostunut amotivaatio, mutta ei niinkään heikko yleinen motivaatio. Tähän viittaa myös se, että pakotettu säätely (mm. Todennäköinen heikkoon sisältövaliditeettiin vaikuttava tekijä oli SMSmittarin painottuminen urheilua kuvaavan motivaation arviointiin, vaikka kohderyhmästä valtaosalla liikunta on tavoitteellisen urheilutoiminnan ulkopuolella. 2015; Yli-Piipari ym. Myös profiilissa 2 amotivaatio oli korkea, mutta toisin kuin profiilissa 1, kontrolloidun ja autonomisen motivaation osa-alueet saivat amotivaatiota korkeampia pistemääriä. Kuitenkin tutkittaessa esimerkiksi toisen asteen opiskelijoiden liikuntakäyttäytymistä selittäviä ja välittäviä tekijöitä, on havaittu, että ammattikoululaisilla liikuntaan liittyvät aineelliset ja sosiaaliset resurssit ovat rajoittaneet liikuntaa enemmän kuin lukiolaisilla (Hankonen ym. Suositusten mukaan liikkuvien osuus tässä aineistossa oli hieman keskiarvoa korkeampi, mutta heijastelee valtakunnallista korkeakoulutettujen tasoa (37 prosenttia vs. Motivaatioprofiilien erot liikuntapalvelujen käytössä Liikuntapalvelujen säännöllisiä käyttäjiä oli yliopistoissa 18 prosenttia ja ammattikorkeakouluissa 7 prosenttia opiskelijoista (Taulukko 5). Kaikissa väestöryhmissä motivaatioon ja itsesäätelyyn liittyvät tekijät, kuten heikko pystyvyyden kokemus ja matala itsekontrolli, ovat selittäneet vähäistä liikkumista enemmän kuin ympäristötekijät ja palvelujen saatavuus (Borodulin ym. Kuitenkin profiileissa 1 ja 2 yli puolet opiskelijoista ilmoitti harrastavansa liikuntaa muualla. 2018). Toisaalta, profiilien 1 ja 2 matala liikunta-aktiivisuus viittaa siihen, että arkitai vapaa-ajan liikuntaa ei harrasteta juuri muuallakaan. Mittarin sisällölliset ominaisuudet voivat selittää sen, miksi erityisesti sisäisen motivaation (IM) faktori ei sopinut mittausmalliin ilman yhden väittämän poistamista. 2009). Motivaatioprofiilien vertailu aikaisempiin tutkimuksiin Tämän tutkimuksen aineistosta tunnistetuilla motivaatioprofiileilla oli useita yhteisiä piirteitä aikaisempien tutkimusten kanssa. 103 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntamotivaatio kohtainen ohjaus koettiin tärkeämmäksi, mutta kuntosaliharjoittelu vähemmän tärkeäksi kuin profiilissa 3. SMS-mittarin rakennevaliditeetti osoittautui kohtalaisen hyväksi, mutta suomennetun käännöksen sisältövaliditeetissa oli puutteita. 2016). (2013) validoimassa SMS-mittarissa on päädytty käyttämään vain kolmea IM-faktorin väittämää. liikkuminen muiden odotusten vuoksi) sai korkeimman keskiarvopistemäärän koko aineistossa. Vähän liikkuvilla puolestaan on havaittu vahvasti amotivoituneita profiileja, kuten tämän tutkimuksen profiileissa 1 ja 2 (Haerens ym. Kaikki motivaatioprofiilit huomioon ottaen ammattikorkeakoululaisista yli 63 prosenttia ilmoitti liikkuvansa korkeakoululiikunnan ulkopuolella. Säännöllisesti korkeakoululiikunnan palvelujen käyttäviä oli vain hieman yli kymmenesosa (12,5 prosenttia) kaikista opiskelijoista. Toisin sanoen, vahvan motivaation profiilien liikuntakäyttäytymistä näyttäisivät ohjaavan sekä henkilökohtaiset tavoitteet että muiden odotukset ja kilpailullisuus (Teixeira ym. 2013). 2017). Profiilissa 1 palvelujen käyttö oli vähäisintä, eikä mitään palvelutyyppiä koettu erityisen tärkeäksi. On mahdollista, että korkeakouluvaiheessa ollaan paremmin tiedostettu liikunnan harrastamiseen liittyvät normatiiviset odotukset, jolloin ulkoinen ja pakotettu säätely korostuvat. Mittarin suurimmat puutteet olisi voitu välttää korvaamalla urheilu liikuntaa ja liikunta-aktiivisuutta kuvaavilla termeillä. Suositusten mukaan liikkuvilla motivaatio on ollut sekä vahvasti autonomista että kontrolloitua, kuten havaittiin myös profiilin 4 opiskelijoilla (Friendrichs ym. Nuorilla aikuisilla aikaisemmat negatiiviset liikuntakokemukset voivat heijastua enemmän liikuntamotivaatioon kuin varhaisina kouluvuosina (Plotnikoff ym. 2015). 2012). Terminologian lisäksi mittarin kysymysten vastaavuutta itsemääräämisteorian mukaisiin oletuksiin motivaation laadusta on tarkasteltava kriittisesti. Motivaatioristiriita on ollut tyypillistä elintapamuutosten harkinta ja valmisteluvaiheissa (Miller & Rollnick 2013). Profiileissa 1 ja 4 korkeakoulusektorilla ei näyttäisi olevan vaikutusta liikunta-aktiivisuuteen. Tulosten perusteella nykyinen palvelutarjonta riittää tavoittamaan profiilin 4 opiskelijat, ja he myös hakeutuvat oma-aloitteisesti muihin liikuntapalveluihin. Motivaatioprofiilien perustana käytettiin SMS-mittaria, josta suomennettu versio oli ensimmäistä kertaa käytössä. Husu ym. 2009). Kyselyn tulos ei kerro, olisivatko nämä opiskelijat kiinnostuneita jostakin muusta liikunnallisesta vapaa-ajan harrastuksesta, jota korkeakoululiikunta ei nykyisin tarjoa. Nuoremmilla koululaisilla taas on havaittu heikkoa amotivaatiota, mikä kuvaa ennemmin välinpitämätöntä kuin kielteistä suhdetta liikuntaan (Yli-Piipari ym. Korkeakouluopiskelijoiden motivaatioprofiilit Aineistosta erottui klusterianalyysissa neljä motivaatioprofiilia, joiden välillä oli selkeitä eroja liikunta-aktiivisuudessa sekä korkeakoululiikunnan palvelujen koetussa tärkeydessä ja käytössä. 30 prosenttia). Toisaalta sisäinen motivaatio on ollut ongelmallinen arvioitava myös aikaisemmissa tutkimuksissa, sillä myös Pelletierin ym. Profiilissa 1 korostui amotivaatio eli liikunnalle, tai ainakaan urheilulle, ei nähty henkilökohtaista eikä ulkoista syytä. Tässä tutkimuksessa AMKja YO-opiskelijoiden liikunta-aktiivisuus erosi vain keskitasoista motivaatiotasoa kuvaavissa profiileissa 2 ja 3. Käytetyn mittarin perusteella profiilin 2 opiskelijoilla motivaatio oli ristiriitaista; liikunnalle tai urheilulle ei koettu selkeää syytä (amotivaatio), mutta samalla sekä kontrolloidun että autonomisen motivaation osa-alueet saivat melko korkeita pistemääriä. 2010; Yli-Piipari ym. Koko aikuisväestöön verrattuna korkeakouluopiskelijat näyttäisivät useammin yltävän liikuntasuosituksiin (ks. Kaikkiaan käytetyn SMS-mittarin voidaan olettaa toimivan luotettavimmin profiilin 4 opiskelijoilla, sillä paljon liikuntaa harrastavana ryhmänä, urheiluun viittaava terminologia on todennäköisesti vähiten ristiriidassa oman liikuntasuhteen kanssa. Korkeakoululiikunnan palvelujen käyttämättömyys saattaa liittyä vähäiseen kiinnostukseen järjestettyä liikuntaa kohtaan. Osa kyselyn väittämistä saattoikin ohjata vastaajia arvioimaan suhdettaan urheiluun, ei niinkään liikunnan harrastamiseen. Profiileissa 3 ja 4 oli vähiten kokonaan liikuntaa harrastamattomia ja eniten aktiivisia korkeakoululiikunnan käyttäjiä. Koko aineistossa kuntosalia pidettiin tärkeimpänä osana palvelutarjontaa [kuntosali: ka=5,21 (k:h 1,74); henkilökohtainen ohjaus: 3,63 (1,71); ryhmäliikunta: 4,63 (1,79)]. Tämän tuloksen tulkinnassa tulee kuitenkin olla. Yliopistoissa vastaava osuus oli 42 prosenttia. Alle viidesosa profiilien 1 ja 2 opiskelijoista liikkui terveysliikuntasuositusten mukaisesti. 2009). 2013; Kalaja ym. Kiinnostus ryhmäliikuntaa ja kuntosaliharjoittelua kohtaan oli voimakkainta profiilissa 4. POHDINTA Tutkimuksessa arvioitiin korkeakouluopiskelijoiden motivaatioprofiilien yhteyttä liikunta-aktiivisuuteen, koettuun palvelutarjonnan tärkeyteen ja palvelujen käyttöön. Yli 60 prosenttia opiskelijoista sijoittui profiileihin 3 ja 4, joissa amotivaatio oli matala. 2010; Pelletier ym. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu SMS-mittarille parempia sopivuusindeksien arvoja (Jaakkola ym. 2015; Haerens ym. Liikunta-aktiivisuuden eroja selittävät monet yksilölliset tekijät, mutta palvelutarjonnalla ja sosiaalisella ympäristöllä saattaa olla liikuntaa edistävä vaikutus erityisesti silloin, kun motivaatio ei ole vielä vahvasti itsemääräytynyttä (Ersöz & Eklund 2016; Ryan & Deci 2000). Näin ollen keskeisenä osana tutkimusta oli mittarin validiteetin arviointi
2017; Eurostudent 2016). Jatkossa tulisi selvittää, ovatko havaitut motivaatioprofiilit ominaisia suomalaisille korkeakouluopiskelijoille käytetystä liikuntamotivaation mittarista riippumatta. 2004). Profiilissa 3 kuntosaliharjoittelun mahdollisuutta pidettiin tärkeämpänä kuin profiilissa 2. Erityisesti profiilien 2 ja 3 motivaatioerojen tarkastelussa tunnistetun ja sisäisen motivaation väliin sijoittuva komponentti olisi ollut tärkeä ja mielenkiintoinen lisä. Liikuntaa voidaan edistää monissa väestöryhmissä myös muokkaamalla ympäristöä liikuntaa suosivaksi (“nudging”) ja kannustamalla liikkumaan muun toiminnan ohella (mm. Autonomisen motivaation yksi taustatekijä on yhteenkuuluvuuden tunne, jota korkeakoululiikunta voi vahvistaa esimerkiksi tarjoamalla monipuolisesti eri tasoisia harrasteryhmiä ja lajivaihtoehtoja. 2014). 104 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntamotivaatio varovainen, sillä ristiriitaisuus saattaa kuvata ennemmin mittarin ominaisuuksia kuin suhdetta liikuntaan. Daley & Duda 2006; Teixeira ym. Profiilin 4 motivaatio oli kauttaaltaan vahvaa ja liikunta-aktiivisuus korkea, joten myös ohjauksen tarve liittyy todennäköisesti jo olemassa olevien liikuntatavoitteiden saavuttamiseen. Henkilökohtaisen ohjauksen sisältöön liittyviä toiveita ei kartoitettu tässä tutkimuksessa, mutta aikaisemman tutkimuksen perusteella yksilöllisten tavoitteiden määrittely, oman kehittymisen seuranta ja sosiaalinen tuki ovat olleet avaintekijöitä autonomista motivaatiota lisäävässä ohjauksessa (Hardcastle & Hagger 2011; Miller & Rollnick 2013). 2017). 2013). 2009). 2010, Pelletier ym. 2008; Kalaja ym. Ohjauksen sisällölliset tarpeet voivat kuitenkin vaihdella näiden profiilien välillä, vaikka arviot palvelun tärkeydestä olivat samankaltaisia. “Urheillessa oppii uusia asioita, joista on minulle hyötyä muilla elämänalueilla”). Integroitu säätely olisi tuonut arvokasta tietoa liikuntaan liittyvistä arvoista sekä liikunnan kokemuksesta osana omaa elämäntapaa ja identiteettiä (Ryan & Deci 2000). Liikuntaharrastuksen aloitusvaiheessa osallistumisen motiivit saattavat olla vahvemmin ulkoisia kuin autonomisia. Nykyisten liikuntapalvelujen tarjonnan lisääminen ei todennäköisesti aktivoi tätä vähiten liikkuvaa opiskelijasegmenttiä. Tutkimusten mukaan autonomisen motivaation voimakkuus on yhteydessä liikuntaan sitoutumiseen (mm. Sen sijaan, profiilin 2 ohjauk sen sisältö voi liittyä ennemmin itselle sopivien tavoitteiden tunnistamiseen ja käytännön liikuntataitojen kehittämiseen. Tässä tutkimuksessa henkilökohtainen ohjaus koettiin tärkeäksi profiileissa 2 ja 4. Tulosten luotettavuutta voisi parantaa myös itsemääräämisteoriaan sisältyvien perustarpeiden tai motivaatio-orientaation arviointi osana kyselyä. Korkeakouluissa istumisen vähentämiseen kohdistetuilla interventioilla voisi edistää vähän liikkuvien päivittäistä aktiivisuutta. Ryhmäliikunnan osalta profiilien 2 ja 3 välillä ei havaittu eroja. Opiskelijakyselyihin perustuvissa aineistoissa vastaajajoukko painottuukin opintojen alkuvaiheessa oleviin täysipäiväisiin opiskelijoihin, jotka ovat tässä tutkimuksessa kartoitettujen interventiostrategioiden sekä korkeakoululiikunnan vaikuttavuuden kannalta kaikkein keskeisin opiskelijoiden osajoukko. 2013). 1997). Haastavinta palvelujen kohdentaminen on todennäköisesti profiilin 1 opiskelijoille, joilla kiinnostus liikuntapalveluja kohtaan ei ollut suurta. Jaakkola ym. Urheiluun yhdistyy kilpailullinen tavoitteellisuus, jota ei välttämättä sisälly lainkaan oman hyvinvoinnin edistämiseen. Tutkimuksen vahvuuksia ovat edustava otos korkeakouluopiskelijoista, mittarien tarkastelu rinnakkaisilla kieliversioilla sekä monipuolinen metodien käyttö motivaatioprofiilien tunnistamisessa. Opiskelijakyselyiden kannalta edustavuusongelmat paikantuvat pikemminkin siihen, että vastajaajoukko valikoituu opiskelun statuksen ja opiskelijan elämäntilanteen suhteen, kuten on havaittu esimerkiksi tuoreessa Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa (ks. 2009). Kaikkiaan opiskelijoille kuntosaliharjoittelu oli tärkein ja ryhmäliikunta toiseksi tärkein palvelumuoto. Sen sijaan, vapaa-ajalla istumiseen käytetyn ajan vähentäminen saattaa osoittautua haastavammaksi (Hankonen ym. Lisäksi tuloksiin saattoi vaikuttaa se, että käytettyyn SMS-mittariin ei sisältynyt ulkoisen motivaation autonomisinta komponenttia eli integroitua säätelyä, joka on kuitenkin mukana uusimmassa SMS-2 mittarissa (Pelletier ym. Lisäksi muiden käyttäytymisteorioiden tuoma ymmärrys liikuntaan liittyvistä tekijöistä voisi edistää interventioiden suunnittelua (Kok ym. Toisaalta myöskään BREQ-2 ei erottele integroitua säätelyä (Ingledew ym. 2016). liikuntaohjelmat, videotallenteet, pelisovellukset). Tyypillisesti SMS-mittaria on käytetty ohjatuissa luokkahuonevastaustilanteissa, verrattain pienillä aineistoilla, ja tutkimukset ovat keskittyneet peruskouluikäisiin tai eri urheilulajien harrastajaryhmiin (mm. Motivaation lisäksi keskeistä on selvittää, miten palvelutarjonnalla voidaan edistää eri tavoin motivoituneiden ryhmien liikunta-aktiivisuutta. Kyselyaineistojen edustavuuteen liittyvistä ongelmista vastaajajoukon valikoituminen suositusten mukaan liikkuviin lienee yksi parhaiten tiedostettuja (Groves ym. Uusimmissa korkeakoululiikunnan suosituksissa on kiinnitetty huomiota erityisesti istumisen vähentämiseen ja fyysistä aktiivisuutta tukevien opiskeluympäristöjen kehittämiseen (Saari 2018). Motivaatioprofiileista tietopohjaa liikuntapalvelujen suunnitteluun Motivaatioprofiilit toivat esille liikuntakäyttäytymistä erottelevia ja yhdis täviä tekijöitä, mutta jokaiseen profiiliin sisältyy edelleen pienempiä alaryhmiä ja yksilöitä, joilla on ainutlaatuinen liikuntasuhde. Käytettyjen mittarien sisällölliset erot vaikuttavat mahdollisuuksiin vertailla motivaatioprofiileja aikaisempien tutkimusten kanssa. Sosiaaliset suhteet tai itselle tärkeät terveysja hyvinvointivaikutukset voivat kuitenkin toimia välittävinä tekijöinä, joiden kautta motivaatio vähitellen kehittyy autonomisemmaksi (Daley & Duda 2006; Ersöz & Eklund 2016). Yksi mahdollinen tapa laajentaa liikuntapalveluja ajasta ja paikasta riippumattomaksi voisi olla sähköisten palvelujen tarjoaminen (mm. 2016). 2013; Teixeira ym. Tulosten luotettavuuteen ja yleistettävyyteen liittyy selkeitä rajoitteita, joista aikaisemmin mainittu SMS-mittarin terminologia on merkittävin. Liikunta-aktiivisuuden sijasta mittarin termit viittasivat urheiluun (esim. Kunttu ym. Opiskelijoiden motivaatiota arvioivaan kyselyyn voisi soveltua jatkossa SMS:n sijaan paremmin käytettäväksi vapaa-ajan liikuntamotivaation arviointiin suunniteltu BREQ-2-mittari (Mullan ym. Liikuntamotivaatiota edistävää autonomian tunnetta voidaan kuitenkin lisätä mahdollistamalla kohderyhmän osallistuminen palvelutarjonnan suunnittelun ja luomalla olosuhteita mielekkäälle liikunnalle (Kok ym. 2016; Teixeira ym. 2012; Yli-Piipari ym. 2012). Korkeakoululiikuntaa ja liikkumista kartoittava kyselymoduuli toteutettiin osana laajempaa opiskelua ja opiskeluolosuhteita kartoittavaa tutkimusta, jolloin opiskelijan liikuntasuhteen ei pitäisi suoraan näkyä vastaushalukkuudessa. 2012). hyötyliikunta, muut tapahtumat ja harrastekurssit) (Koivusalo ym. Tulosten yleistettävyys ja luotettavuus Tässä tutkimuksessa motivaatiota arvioitiin ensimmäistä kertaa osana laajempaa valtakunnallista opiskelijatutkimusta. Hyvä ilmapiiri, ystävien tapaaminen ja viihtyisä liikuntaympäristö saattavat lisätä liikunnan nautittavuutta, vähentää liikunnan esteitä tai lieventää liikunnassa muuten epämukavaksi koettuja tuntemuksia (Gladwell ym. Tämän komponentin puuttuminen saattaa vaikuttaa tulkintaan profiilien motivaatiotyypeistä. Palvelutarjonnan tärkeyttä sekä liikkumisen kokonaismäärää koskevien estimaattien vinoumaa korjataan aineistossa rekisteriperusteisella painotuksella, joka oikaisee opintojen vaiheen, sukupuolen, korkeakoulusektorin sekä ikäjakauman vastaamaan perusjoukon jakaumaa.. Liikunta-aktiivisuuden arvioinnissa olisi hyvä käyttää myös aktiivisuusmittareita, sillä itseraportointiin liittyy usein yliarviointia ja epätarkkuutta (Dyrstad ym
2013. “You can’t do it on your own”: Experiences of a motivational interviewing intervention on physical activity and dietary behaviour. The role of topic interest in survey participation decisions. Public Opinion Quarterly, 68 (1), 2–31. K. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot – Tiedon vai tahdon asia. P. 2017. & Anderssen, S. H., Holme, I. Korkeakoululiikunnan suositustyöryhmän loppuraportti. ACSM's guidelines for exercise testing and prescription. Kok, G., Gottlieb, N. 105 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntamotivaatio Johtopäätökset Korkeakouluopiskelijoista erottui neljä motivaatioprofiilia, joista erityisesti kahdessa liikunta-aktiivisuuden taso ei vastannut suosituksia. Frontiers in Psychology, 8, 348. doi:10.1186/s12889-016-3880-5. Fundamental movement skills and motivational factors influencing engagement in physical activity. Hardcastle, S., & Hagger, M. E., Pratt, M., Ekelund, U, Yngve, A., Sallis, J.F & Oja, P. Lippincott Williams & Wilkins. & Uutela, A. Brickell, T.A. A. European Physical Education Review, 16 (2), 117–139. P. 2016. Medicine & Science in Sports & Exercise, 35 (8), 1381–1395. 2014. Burnham, K. Bentler, PM & Chou, CH. & Barton, J. Clatworthy, J., Buick, D., Hankins, M., Weinman, J. Husu, P., Sievänen, H., Tokola, K., Suni, J., Vähä-Ypyä, H., Mänttäri, A., Vasankari. 2004. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:30. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2010. European Journal of Sport Science, 6 (4), 231–243. BMC Public Health, 17:144. Epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta ja polarisaatio?syyt, kustannukset ja ohjaustoimet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Kalaja, S., Jaakkola, T., Liukkonen, J., & Watt, A. Hentilä, A., Miettinen, I., Kunttu, K., Tammelin, T., Venojärvi, M.., & Korpelainen, R. Profiling physical activity motivation based on self-determination theory: a cluster analysis approach. Virtanen, S. M. M., Hansen, B. Ersöz, G., & Eklund, R. Helakorpi, S. Health Psychology Review 10 (3), 297–312. Clancy, R. 2006. 2017. 2017. The use and reporting of cluster analysis in health psychology: A review. Teoksessa Borodulin, K., Jallinoja, K., & Koivusalo, M. European Physical Education Review, 19(1), 127–141. & Anderson, D. L. S. Health Psychology and Behavioral Medicine, 5 (1), 110–128. Groves, R. Raportti 15/2011. 2018. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 24/2016. The association between motivation in school physical education and self-reported physical activity during Finnish junior high school: A self-determination theory approach. Pajunen, T. Motivational profiles for physical activity among adults with type 2 diabetes and their relationships with physical activity behavior. doi.org/10.3389/fpsyg.2017.00348. S., Ruiter, R. 2004. 2015. Lisäksi tarvitaan arviointia korkeakoululiikunnan palvelujen kehittämisestä ja toimenpiteiden vaikuttavuudesta erilaisissa opiskelijaryhmissä. 2007. Jaakkola, T., Washington, T., & Yli-Piipari, S. Dyrstad, S. 2010. L., Sjöström, M., Bauman, A. Kiitokset Kiitos tutkimuksen tiedonkeruuseen osallistuneille opiskelijoille sekä Opiskelijoiden liikuntaliitolle yhteistyöstä artikkelin kirjoitustyössä. Extreme Physiology & Medicine 2 (1), 3. pdf (Viitattu 13.1.2019).. 2013. Koivusalo M. British journal of health psychology, 10 (3), 329–358. & Cortis, C. 2003. doi: 10.1186/2046-7648-2-3. Korkeakoululiikunnan päivitetyt suositukset ja muita korkeakoululiikunnan ajankohtaisia teemoja. Keskitasoista motivaatiota kuvaavat profiilit 2 ja 3 muodostavat opiskelijaryhmän, jossa kohdennetuilla liikuntapalveluilla olisi todennäköisimmin vaikutusta liikunta-aktiivisuuteen. & Miquelon, P. Gladwell, V., Brown, D., Wood, C., Sandercock, G. Motivational profiles for secondary school physical education and its relationship to the adoption of a physically active lifestyle among university students. Behavioral regulations and dispositional flow in exercise among American college students relative to stages of change and gender. Self-determination, stage of readiness to change for exercise, and frequency of physical activity in young people. Craig, C. 2017. Opiskelijoiden liikuntaliitto ry. Borodulin, K., Jallinoja, K., & Koivusalo, M. fi/assets/uploads/2018/02/Korkeakoululiikunnan_suositukset-2018_nettiversio. & Campbell, M. Y., Mullen, P. T. 2005. The great outdoors: how a green exercise environment can benefit all. Jallinoja, P. C. Cutoff Criteria for Fit Indexes in Covariance Structure Analysis: Conventional Criteria Versus New Alternatives, Structural Equation Modeling: A Multidisciplinary Journal 6, 1–55. Friederichs, S. Using self-determination theory to examine the motivational correlates and predictive utility of spontaneous exercise implementation intentions. BMC psychology, 3 (1), 1. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 14 (1), 58. http://oll. Castonguay, A. E., Markham, C. Perceptual and motor skills, 111 (1), 115–128. H., Peters, G. 2016. Daley, A. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto. J. & Horne, R. Sociological methods & research, 33 (2), 261–304. 2011. Practical issues in structural modeling. Psychology of Sport and exercise, 8 (5), 758–770. 2011. Motivation Measures in Sport: A Critical Review and Bibliometric Analysis. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 24/2016. Journal of American college health, 65 (2), 94–102. 1999. & Chatzisarantis, N.L. 1987;16:78–117. R. Liikunta & Tiede, 52(1), 64–69. Haerens, L., Kirk, D., Cardon, G., De Bourdeaudhuij, I., & Vansteenkiste, M. A. Hu, L. Jatkossa tarvitaan korkeakouluopiskelijoiden motivaatiota arvioivan mittarin tarkempaa validointia ja lisätutkimuksia, jotta voidaan vahvistaa tämän tutkimuksen havainnot opiskelijoiden motivaatioprofiileista. L., Ainsworth, B. Educational differences in determinants of physical activity and screentime. Muutokset korkeakouluopiskelijoiden kuntoja hyötyliikunnassa vuosina 2000–2012. E., Booth, M. A taxonomy of behaviour change methods: an Intervention Mapping approach. A., Bolman, C., Oenema, A., & Lechner, L. LÄHTEET American College of Sports Medicine (ACSM). Helsinki. Korkeakoululiikunnan suositukset 2018. Medicine and Science in Sports and exercise 46 (1), 99–106. C., Fernández, M. Hankonen, N., Heino, M.T.J., Kujala, E., Hynynen, ST., Absetz, P., AraújoSoares, V., Borodulin, K. J., & Duda, J. Comparison of self-reported versus accelerometer-measured physical activity. 2013. International physical activity questionnaire: 12-country reliability and validity. Merkittävä osa artikkelin aineistonkeruusta sekä kirjoitustyöstä on rahoitettu Opetusja kulttuuriministeriön avustuksella. Behavioral determinants of physical activity across the life course: a “DEterminants of DIet and Physical ACtivity” (DEDIPAC) umbrella systematic literature review. & Bentler, P. Epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta ja polarisaatio?syyt, kustannukset ja ohjaustoimet. 2016. 2015. 2010. Psychology of sport and exercise, 12(3), 314–323. Tutkimuksessa käytetyn motivaatiomittarin operationalisoinnissa oli puutteita, mutta tuloksia voidaan käyttää pohjatietona jatkotutkimuksissa ja soveltuvin osin korkeakoululiikunnan palvelujen suunnittelussa. M. Multimodel inference understanding AIC and BIC in model selection. Sociological Methods & Research. B., Herring, M. What explains the socioeconomic status gap in activity. M., Presser, S., & Dipko, S. L., Marshall, A. 2017. Condello, G., Puggina, A., Aleksovska, K., Buck, C., Burns, C., Cardon, G., ... D., Parcel, G. & Bartholomew, L
Teoksessa Korkeakoululiikunnan suositukset 2018. J. 2012. L., & Ryan, R. J. Korkeakoululiikuntasuositusten toteutuminen ja opiskelijoiden liikunta-aktiivisuus. Adolescents' physical activity in physical education, school recess, and extra-curricular sport by motivational profiles. Motivation and Emotion, 21 (4), 349–362. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 9 (1), 78. American Psychologist, 55, 68–78. C., Costigan, S. 106 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 2–3 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntamotivaatio Kunttu, K., Pesonen, T., & Saari, J. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. 1997. 2015. John Wiley & Sons. Psychology of Sport and Exercise, 8(5), 600–614. 1987. A., Vallerand, R. Lancet 380, 219–29. & Deci, EL. International Journal of Sport and Exercise Psychology, 1–20. 2009. 1986. E. 2014. Validation of the revised sport motivation scale (SMS-II). Yli-Piipari, S., Watt, A., Jaakkola, T., Liukkonen, J., & Nurmi, J. 2012. 2018. Miller, W. Effect of physical inactivity on major non-communicable diseases worldwide: an analysis of burden of disease and life expectancy. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 12(1), 45. The Annals of Statistics, 385–397. Sport motivation scale-6 (SMS-6): A revised six-factor sport motivation scale. Rao, J. E., & Lundström, S. John Wiley & Sons. Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 48. K., & Scott, A. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Estimation in surveys with nonresponse. L., Hutchesson, M. Journal of Sports Science and Medicine, 8(3), 327–336.. Mayorga-Vega, D., & Viciana, J. Perceptual and motor skills, 118(3), 663–679. Journal of Computational and Applied Mathematics 20, 53–65. 2004. Ryan, RM. G., Rocchi, M. & Germov, J. M. R., and Rollnick, S. Pelletier, L. 2005. Mallett, C., Kawabata, M., Newcombe, P., Otero-Forero, A., & Jackson, S. Motivational Interviewing: Preparing People for Change. Opiskelijoiden liikunta-aktiivisuus, päivittäinen istuminen ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Variations in self-determination across the stages of change for exercise in adults. Lee, I-M., Shiroma, E.J., Lobelo, F., Puska, P., Blair, S.N, Katzmarzyk, P.T, for the Lancet Physical Activity Series Working Group. 2000. Saari, J., Ansala, J., Pulkkinen, S., & Mikkonen, J. Korkeakoululiikunnan päivitetyt suositukset ja muita korkeakoululiikunnan ajankohtaisia teemoja. Plotnikoff, R. J., Deci, E. J., Kennedy, S. Effectiveness of interventions targeting physical activity, nutrition and healthy weight for university and college students: a systematic review and meta-analysis. Opiskelijoiden liikuntaliitto ry. 2013. 2016. 2007. Teixeira, P., Carraca, E., Markland, D., Silva, M., & Ryan, R. (3rd Ed). Silhouettes: A graphical aid to the interpretation and validation of cluster analysis. Psychology of Sport and Exercise, 14 (3), 329–341. Rousseeuw, P. On simple adjustments to chi-square tests with sample survey data. Opiskelijoiden liikuntaliitto ry. Exercise, physical activity, and self-determination theory: A systematic review. 2013. É., & Castonguay, A. L., Collins, C.E., Callister., R. Practical methods for design and analysis of complex surveys. G., Robards, S. N. Relationships between physical education students’ motivational profiles, enjoyment, state anxiety, and self-reported physical activity. http://oll.fi/assets/uploads/2018/02/Korkeakoululiikunnan_suositukset-2018_nettiversio.pdf Särndal, C. New York, NY: Guildford Press. 2016. Saari J. Mullan, E., & Markland, D. A., Williams, R. Korkeakoululiikunnan barometri 2013. Lehtonen, R., & Pahkinen, E. Miquelon, P., Chamberland, P. Korkeakoululiikunnan suositustyöryhmän loppuraportti. 2013. The contribution of integrated regulation to adults’ motivational profiles for physical activity: A selfdetermination theory perspective