Liikunta & Tiede 3/2002 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta ISSN 0358-7010. Kun ruori on ollut vakaissa ja kokeneissa käsissä, on siihen uuden kipparin helppo tarttua. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittaja: Lasse Kannas Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Mikael Fogelholm Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Huolissaan ollaan mm. Mm. Olemme ajautuneet tilanteeseen, josta versoo myös tärkeitä tutkimustarpeita. Monissa lajeissa harrastuksen tuomat kustannuspaineet perheille ovat jo kriittisellä alueella. 2 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 On ilahduttavaa, että nimekkäät ja arvostetut huippu-urheilunkin valmentajat ja vaikuttajat ovat korottaneet äänensä pehmeämmän lapsija nuorisovalmennuksen puolesta. Esitän lämpimät kiitokset edelliselle päätoimittajalle professori Pauli Vuolteelle erittäin ansiokkaasta työstä Liikunta & Tiede-lehden kehittämiseksi. Aiheellista on kuitenkin korostaa yli muiden sitä, että lähes puoli miljoonaa aikuista tekee arvokasta työtä liikunnan vapaaehtoisja kansalaistoiminnassa. Tekee mieli kuitenkin kysyä, ovatko he uransa aikana aidosti yrittäneet vaikuttaa esim. Heinonen Reijo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kansikuva: Antero Aaltonen Ulkoasu: koodi Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n virallinen tiedotus lehti Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax: 09-45427222 Kestotilaus 29 euroa Vuositilaus 32 euroa 39. se, että nuoria pelimiehiä, suuri määrä lukion abiturientteja kuljetetaan pitkin maata satoja kilometrejä ylioppilaskirjoituksia edeltävinä päivinä. LAPSILIIKUNNAN on ansaittava arvostuksensa joka päivä uudestaan LASSE KANNAS P otretti on vaihtunut ja pääkirjoituksen sanansäilällä sivalletaan ripaus uusia sävytyksiä suomalaisen liikuntaja terveyskulttuurin olemuksesta. Hämmennystä tulkintoihin on aiheuttanut toisensuuntainen trendi, jonka mukaan vapaa-ajan liikuntaharrastus ei ole kuitenkaan osoittanut hiipumisen merkkejä pikemminkin päinvastoin. Kuinka moni nuori on joutunut luovuttamaan ja jäljelle ovat jääneet maksukyisemmät. Huomion saavat liikunnan kasvattavat ja kehitystä moniulotteisesti tukevat tekijät, terveet elämäntavat sekä liikunnanharrastustoiminnan mahdollisuudet ehkäistä syrjäytymistä ja eriarvoisuutta. Näitä aikuisia ei voi liikaa kiittää upeasta työstä nuorison hyväksi. Kuntoerot nuorten välillä ovat parin viime vuosikymmenen aikana kasvaneet. Toinen keskeinen pohdiskelun ja arvioinnin kohde on lapsiurheilua kannattava ideologia, eetos. oman lajinsa jääkiekon nuorisovalmennussysteemiin. Dramaattisesti liikunnallisesti passivoitunut vuorokauden aikainen ajankäyttö nakertaa uuden sukupolven kunto-ominaisuuksia ehkä enemmän kuin organisoitujen liikuntaharrastuksien mahdolliset muutokset. Liikunta &Tiede 3/2002 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax. Tältä osin ne koskevat lapsiliikunnan ja syrjäytymisen sekä tasa-arvon toteutumista. Tässä numerossa käsitellään monipuolisesti lasten ja nuorten liikuntaa. Todellisuus on kuitenkin karumpi. Nyt onkin erityisen ajankohtainen tilaus liikkumattomuuden tutkimusohjelmalle liikunnan tutkimisen rinnalla. Lasten ja nuorten liikunnan parissa ahertaa huikea kansalaisvoimavara tuottaakseen lapsille sitä hyvää mitä liikunta parhaimmillaan voi suoda. Legendat, tehkää jotain teillä on karismaa ja vaikutusvaltaa. Lapsilähtöisyys tallautuu valitettavan usein aikuislähtöiseen tosikkomaisuuteen, suoritusten ylikorostamiseen ja huonompien syrjäyttämiseen. Ja sitten julistetaan, kuinka tärkeää pelaajien on huolehtia koulunkäynnistään. Juhani Wahlsten, Juhani Tamminen ja Alpo Suhonen kuuluvat näihin tuoreisiin kannanottajiin. SLU:n strategiapaperissa "Kohti yhteistä maalia" esitetään lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun arvopohja tervejärkisesti. Huolet kehityssuunnista ja epäkohdista ovat aiheellisia. nuorten fyysisen kunnon eräiden osa-alueiden heikentymisestä, erityisesti kestävyyskunnon. Heidän näkemyksensä ovat tärkeitä. Lajin "kovista" arvoista kertoo mm. Lasten ja nuorten liikunnanharrastustoiminta on herkkävireistä ja monesti myös herkkähipiäistä. Ylilyöntejä tehdään. Kaikenlaisia huolenilmaisuja tai kriittisiä viestejä sen tiimoilta tulee kuunnella herkkäkorvaisesti
Marjo Kuusela, Taru Lintunen, Pilvikki Heikinaro-Johansson 13 Osaava ohjaus antaa onnistumisen kokemuksia Jokaisen lapsen tulisi saada liikunnasta onnistumisen kokemuksia ja myönteisiä elämyksiä . Ne/Ii Heinonen 24 Lasten parhaaksi vai urheilun. Timo Jaakkola 16 Puhetta peliin! Joukkuelajien valmennus perustuu edelleen liiaksi autoritääriseen käskyjen jakamiseen. Jouko Kokkonen 29 Enemmän, kalliimmalla, maksukykyisille. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus Lasse Kannas 4 Kaikkiko kunnossa. Kaikki junioriurheilun toimintatavat eivät YK:n lasten oikeuksien valossa ole eettisesti kestävällä pohjalla. Lehtola 37 Verta, hikeä ja rasvaprosentteja suomalainen liikuntatutkimus Eino Heikkinen 39 PELIÄ, PELIÄ ... Esa Rovio 20 Sukupuolinen häirintä urheilussa: Tasa-arvoiseen arkeen hyvässä seurassa Urheiluun liittyvästä sukupuolisesta häirinnästä tiedetään varsin vähän. Erkka V. Martti Silvennoinen 33 Tunnetaitoja voi oppia ja opettaa Taru Lintunen 34 Tiede valmennuksen tukena Keijo Häkkinen 34 Nuorten väkivalta ja urheilu Arto Tiihonen 36 Teemailta ruumiillinen kokemus. Nopeatempoisen lajin kääntöpuolena on suurehko tapaturmariski . ! Martti Silvennoinen 40 Sport management on liikuntajohtamista Kari Puronaho 43 Liikkumisreseptillä liikkeelle Timo Ståhl 43 Kuntotestaus 2002: Tavoitteena laatu, turvallisuus ja yhtenäiset käytännöt Jukka Lahtinen 4 7 Kuntotestaus korostaa liikuntaneuvontaa Arto Tiihonen 11 Liikunta on luonteva tunnetaitojen kehittämisen areena Liikuntatuntiin mahtuu monia tilanteita, joissa yhdessä toimimisen taitoja voi kehittää. Parhaiten se onnistuu antamalla päärooli tehtäväsuuntautuneisuudelle; itsevertailulle, yhdessä oppimiselle ja itsenäiselle tavoitteen asettelulle. Heitä on nyt aiempaa enemmän. Yhä useampi nuori liikkuu, mutta kuntoerot kasvavat. Valmentajia on hyviä, huonoja ja hyvin huonoja. Kari Puronaho LIIKUNTA& TIEDE3/2002 3. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää niihin nuoriin, jotka eivät liiku ja joiden heikko kunto haittaa jo koulussa jaksamista. Toisaalta työyhteisöistä saadut tiedot antavat viitteitä siitä, että myös urheilujärjestöissä vallitsevat käytännöt ja kulttuuri luovat olosuhteita, joissa häirintää esiintyy. Urheilijoiden yksilöllisiä tarpeita ja ominaisuuksia ei oteta tarpeeksi huomioon, sanoo juniorijoukkueiden valmennusta tutkinut Esa Rovio. Henna Virkkunen 17 Oman kokoisin askelin tavoitteeseen Oikein asetettuna tavoitteet ovat avain menestykseen. Heimo Nupponen, Pertti Huotari 10 Tunnetaidot osaksi opetusta Moniarvoistuvassa ja tiimityötä korostavassa yhteiskunnassa selviytymisessä tarvitaan kognitiivisten taitojen lisäksi yhä enemmän tunnetaitoja ja niiden systemaattista opetusta koulussa. Leena Nieminen 26 Pelissä sattuu urheiluvammojen ehkäisy kannattaa Salibandyn suosio on noussut rakettimaisesti viime vuosina . Jos pääkaupunkiseudulla perheen murrosikäinen tyttö harrastaa kilpailumielessä ratsastusta ja taitoluistelua ja samanikäinen poika B-junioreiden SM-sarjassa jääkiekkoa ja jalkapalloa, ovat perheen lasten harrastuskustannukset vuodessa jopa 16 000 euroa. Marjo Kuusela, Taru Lintunen, Pilvikki Heikinaro-Johansson KESKUSTELU SIVUT 31 Urheilun ja liikunnan kovasta pehmeään Henkilökohtaisia halkeamia Ruumista voidaan loputtomasti mitata, mutta sitä voidaan myös kuunnella ja lukea, joskus kuin avointa kirjaa. Minä olen kohdannut lajeista jokaisen. Lajissa sattuu jopa enemmän loukkaantumisia kuin jalkapallossa tai jääkiekossa
KAIKKIKO KUNNOSSA. 4 LIIKUNTA& TIEDE3/2002
... Heitä • · I .. .,,,.~ ')\ :,, 'i Yhät seampi nuor,i harrastaa liikuntaa, mutta kuntoerot kasvavat. Erityistä huomioti tulisi kiinnittää niihin nL1.oriin, jotka eivät liiku jf oiden heikko kunto haittaa jopa kouluss.a jaksamilt'a. LIIKUNTA & TIEDE 312002 5. on nyt aiempaa e.,nemman
Erityistä huolta on kannettu kuntotestien turvallisuudesta (Heinonen 1999, Martikkala 1999, Vuori 1996) , mikä onkin olennainen kysymys niin aikuisilla kuin lapsilla. Jo. Kuluneen neljännesvuosisadan aikana on koululaisten kuntoa mitattu valtakunnallisesti ainakin kuusi kertaa (taulukko 1). Sen seurauksena kunto sai varsin painotetun aseman koululiikunnan tavoitteissa ja sisällöissä. Kuntotulosten vertailua tarvitaan paitsi kansakunnan tasolla, myös koulu-, luokkaja yksilötasolla. Kunto lapsena ennustaa kuntoa aikuisena ( Barnekow-Bergvist, Hedberg, Janlert & Jansson 1998). Tilanne on samantapainen eri maissa, joskin leuanveto eri muodoissaan ja vauhditon pituushyppy ovat istumaannousua yleisempiä muualla. Kuntosisällöt jäivät muiden sisältöjen varjoon. TEKSTI: HEIMO NUPPONEN, PERTTI HUOTARI Koululaisten kunnon tila ei ole katastrofaalinen, mutta siinä ja sen vaihteluissa on tapahtumassa muutoksia, jotka eivät saa jäädä vaille huomiota. Suomessa presidentti Kekkonen käynnisti 1970-luvulla koululaisten kuntokampanjan. Joukkuevertailuissakin on mukana yleisesti vain neljä osanottajaa maata kohti. Miksi ei siis vertailtaisi kuntoakin. Vaikka kattavia koululaisten kuntotutkimuksia on vähän, kunnon mittaamiseen on myös 1990-luvulla kiinnitetty huomiota. 1990-luvun jälkipuoliskolla unesta herättiin, kun puolustusvoimat viestitti, etteivät nuoret miehet enää jaksaneet juosta Cooperin testissä samoja metrimääriä kuin aikaisemmin. Kansalaisten työkunto ja jaksaminen tulevaisuudessa riippuu siitä, missä kunnossa lapset ja nuoret nykyisin ovat. Silti ilmeisesti yleisin kestävyysmittari kouluissa on Cooperin testi. Maiden välistä vertailua toteutetaan nykyisin mitä erilaisimmissa asioissa: euroviisuista kauneuskilpailuihin ja matematiikkaolympialaisiin. 1990-luvulla nousi esiin elämyksellisyys, jonka seurauksena peruskunnon ja muiden perusasioiden kehittämiseen kiinnitettiin aikaisempaa vähemmän huomiota. Löylyä lyötiin usein riittämättömin perustein, "kyllä minun nuoruudessani" -hengessä. Yleisimmät Suomessa käytetyt koululaisten kunnon mittarit ovat olleet istumaannousu eri muodoissaan, eteentaivutus istuen, vauhditon pituushyppy tai 5-loikka. Kuntotulokset opetuksen laatukriteeri. Kansakuntien fyysisten suoritusten vertailussa käytetään yleisesti tietoja siitä, kuinka muutamat huippu-urheilijat pärjäävät vertailussa muiden maiden huippuurheilijoihin tietyllä ohikiitävällä hetkellä. Uusimman koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaristo on laadittu paljolti EUROFIT (1988) testis6 LIIKUNTA & TIEDE 3(2002 tön perusteella. Muut mittarit ovat harvinaisempia. Viimeksi suomalaiset ovat röyhistäneet rintaansa äidinkielen osaamisella. Kuntomittaukset käyntiin 60-luvulla Ensimmäiset laajat kuntoaineistot kerättiin Suomessa 1960-luvulla (Pitkänen 1964; Kirjonen & Pitkänen 1964-65; Kirjonen & Mattila 1969, Juvonen 1974; 1976). Kunto lapsena ennustaa kuntoa aikuisena Y hdysvalloissa presidentit Eisenhower ja Kennedy esittivät aikanaan huolensa koululaisten kunnosta. 1970-luvulla julkaistun Koulun kuntotestistön pohjana olivat Kansainvälisen kuntotestien standardoimiskomitean (Larson 1974) suositukset. Samanaikaisesti eräät lääketieteen ja myös pedagogiikan edustajat muistuttivat, etteivät koulun liikuntatunnit riitä kunnon ylläpitämiseen saati kohottamiseen. 1980luvulla pyrittiin opetussuunnitelmissa määrittelemään prosentin tarkkuudella, mitä tuli opettaa. Kunnon aliarvottaminen lisääntyi. Lisäksi monet liikunnanopettajat ovat pitäneet omaa kirjanpitoaan, joista jotkut ovat yltäneet tutkimusaineistoksi asti (Telama & Kiviaho 1966; Hanhela 1998). On myös laadittu uudet viitearvot (Nupponen, Soini & Telama 1999), joissa on korostettu vertaamista erityisesti omiin aikaisempiin tuloksiin ja viitearvoihin. Niistä on ollut se hyöty, että on muodostettu käsikirjoja, joiden avulla opettajat ovat voineet halutessaan jatkaa oppilaidensa kunnon seurantaa. Jos kansakunta haluaa pysyvämmän ja syvemmän tiedon fyysisestä tilastaan, tarvitaan laajoja, edustavia aineistoja ja niiden avulla tehtyjä kansainvälisiä vertailuja sekä tulosten kehitystä valottavaa seurantaa, trendejä. Mittavälineinä on voitu laajoissa aineistoissa käyttää vain kenttäoloihin soveltuvia mittareita. 1970luvulta 1980-luvun lopulle tultaessa oli havaittavissa hajontojen kasvua (Nupponen, Halonen, Mäkinen, Pehkonen 1991).Johdonmukaisia muutoksia keskiarvoissa ei tuolloin löydetty. Perinteisten Cooperin testin, istumaannousutestin ja leuanvedon/ koukkukäsiriipunnan rinnalle ovat nousseet kestävyyssukkulajuoksu (Leger & Lambert 1982), vaiheittainen istumaannousu (Brewer & Davis 1993) ja käsipainonnosto. Alkoi ennen näkemätön kirjoittelu koululaisten rapakuntoisuudesta ja kunnon romahtamisesta. Tarkastelemme seuraavassa, mitä ongelmia liittyy koululaisten kunnon vertailuun, mitä koululaisten kunnosta valtakunnan tasolla itse asiassa tiedetään ja arvioita siitä, missä nyt mennään
Max = nopeimman juoksijan aika. KOULULAISTEN VALTAKUNNALLISISSA KUNTOMITTAUKSISSA KÄYTETYT MITTARIT 1976 1985-91 1993 1995 1998 lstumaannousu 30 sek. Siinä mitattiin eri puolilla Suomea 17 koulussa 1042 oppilaan kuntoa samoilla seitsemällä kuntomittarilla (vauhditon pituushyppy, istumaannousu, eteentaivutus, leuanveto/koukkukäsiriipunta, 4 x 10 m sukkulajuoksu, 50 metrin juoksu, 600/1500/2000 metrin juoksu) kuin vuonna 1976. Vertailuun varovaisuutta Aikaisempien koululaisten kuntotutkimuksien antama tieto on varsin hajanaista. Edustavia näytteitä on vähän. Merkitsevimmät muutokset havaittiin kestävyyskunnossa. luokan pojat juoksevat 2000 metriä keskimäärin noin 1.5 minuuttia hitaammin kuin vuonna 1976. Myös poikien käsien lihasvoima on heikentynyt ja kuntoerot ovat kasvaneet. Mittaukset toteuttivat kummallakin kerralla mittauspäälliköidenjohdolla koulutetut mittausryhmät eri puolilla Suomea. Mittausolosuhteet vaihtelevat. 1500 metrin juoksu tytöt Max 03 Ka 01 Mtn Lukio 7. Nykykoululaisista 7. 1970-luvun tietojen perusteella havaittiin, että koulut erosivat toisistaan oppilaidensa kunnon suhteen (Nupponen 1981), vaikka ei ole mahdollista, että oppilaat valikoituisivat kouluihin kunnon perusteella. Max = nopeimman juoksijan aika. Tyttöjen väliset erot ovat kasvaneet lukion tytöillä, mutta pienentyneet 7. Erilaisten mittausmenetelmien käyttö eri tutkimuksissa haittaa vertailua. luokka 2001 X X X X X X X 7. Opetushallitus on verrannut kouluja opetuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Vastaavasti alle 8 minuuttia juosseiden poikien osuus oli laskenut 17 prosentista neljään prosenttiin. Olisiko aika perustaa myös koulujen liikunnan seurantajärjestelmä, jonka yksi osa-alue olisi oppilaiden kunto. Kun vuonna 1976 yli 10 minuuttia 2000 metrillä viipyneitä 7. Oppilaille itselleen kuntotulokset antavat samanlaista tietoa. Tytöilläkin juoksuajat olivat pidentyneet systemaattisesti kaikilla luokka-asteilla (kuvio 2). Luokka 300 400 500 600 700 800 900 1000 11 00 1200 1300 1400 sekuntia Kuvio 1. Mittaajasta aiheutuva vaihtelu on yksittäisissä tapauksissa ohjeista ja koulutuksesta huolimatta liian suurta. Selkeintä se oli 7. luokan poikia 30 prosenttia, oli heitä vuonna 2001 jo 74 prosenttia. v.2001 v.1976 i v.2001 v.1976 v.2001 V 1976 KUVIO 2. Myös perusopetuksen luokalla 9 ja lukion pojilla suunta oli samanlainen, joskaan ei niin jyrkkä kuin 7. Tulosten luotettavaa vertailua vaikeuttaa osaltaan myös eri tutkimuksissa käytetyt erilaiset ikäluokitukset. X X X X Vaiheittainen istumaannousu X X Selkä lihastesti X Eteentaivutus istuen X X X X Vauhditon pituushyppy X X X Vauhditon 5-loikka X X X X Ponnistusvoimatesti X Sukkulajuoksu 4x 10m X Sukkulajuoksu 1 0x 5m X 50 metrin juoksu X Kestävyyssukkulajuoksu X X X 600ml 1500ml 2000m juoksu X Leuanveto/ koukkukäsiriipunta X X Käsipainonnosto X Edestakaisinhyppely X KUVIO 1. 03 = aika, jota hitaampia on 75 % juoksijoista. 2000 metrin juoksu pojat v.2001 V 1976 v.2001 v.1976 v.2001 7 v.1976 , Max Q3 Ka 01 Min ..-:.j Lukio 9. Ka = juoksuaikojen keskiarvo. Luokka 300 400 500 600 700 800 900 1000 1100 1200 1300 \400 sekuntia Kuvio 2. Min = hitaimman juoksijan aika. Koulun sisällä on siis tekijöitä, jotka selittävät kunnon vaihtelua. 03 = aika, jota hitaampia on 75 % juoksijoista. luokalla. Muutos oli suurin lukion tytöillä siten, että yli 9 minuuttia juosseiden määrä oli lisääntynyt 8 prosentista 41 prosenttiin ja alle 7 minuuttia juosseiden osuus oli vähentynyt 19 prosentista 10 prosenttiin. Kestävyyskunto heikentynyt Tuorein valtakunnallinen koululaisten kuntotutkimus tehtiin LIKES-tutkimuskeskuksen Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikössä keväällä 2001. LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 7. Vuoden 1976 otos käsitti yli 2000 nuorta. 01 = aika, jota hitaampia on 25 % juoksijoista. Luokittainen vertailu palvelee opettajaa siten, että hän voi suunnata opetusta ja harjoittelua erityisesti luokan heikkojen ominaisuuksien mukaan. Pojilla juoksuajat olivat pidentyneet erityisesti 7. Koulujen, luokkien ja oppilaiden satunnainen valinta tuottaa vaikeuksia. 01 = aika, jota hitaampia on 25 % juoksijoista. Useimmissa kuntotehtävissä ei ollut keskiarvomuutoksia. Ka = juoksuaikojen keskiarvo. Oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet kaikilla luokkatasoilla 25 vuoden aikana. Luokan TAULUKKO 1. Suurissa oppilasmäärissä satunnaiset virhetulokset kompensoituvat ja saadaan ainakin ryhmätasolla kohtuullisen luotettavia mittaustuloksia. Min = hitaimman juoksijan aika Varsinkin lukion tytöillä juoksuajat ovat pidentyneet vuodesta 1976 vuoteen 2001. Mitkä ovat vahvat ja heikot puoleni, missä suhteissa olen kehittynyt hyvin , missä vähemmän hyvin. luokan tytöillä. luokalla (kuvio 1)
Sekä poikien että tyttöjen istumaannousukerrat 30 sekunnin aikana olivat lisääntyneet 25 vuoden aikana kaikilla luokka-asteilla. Nuorison eriytyminen vapaa-ajan vieton (Nupponen & Telama 1998) suhteen on toinen selkeä syy muutoksiin. luokan pojilla keskiarvo on laskenut puoleen. Sama havainto tehtiin myös tässä aineistossa, 2-6 kertaa viikossa liikkuvien määrä oli noussut 38 prosentista 53 prosenttiin. Lajien suosion muutokset kuntoerojen selittäjä. Tilalle ovat tulleet sähly, salibandy, lumija rullalau tail u . Varsinkin urheiluseuraharjoituksiin säännöllisesti osallistuneiden määrä oli kasvanut. Min = alhaisin leuanvetojen määrä. Kouluikäisten hyvinvointia nakertavat monet huolestuttavat uhat: alkoholi, huumeet, väkivallan näkyvyys ja sil. Keväällä 2001 lukion pojista 16 prosenttia ei saanut yhtään leuanvetokertaa. Vuonna 1976 yhtäkään leuanvetoa ei saanut 15 prosenttia pojista. v.2001 V 1976 v.2001 V 1976 v.2001 V 1976 M1n 01 KUVIO 3. Koska käytetyissä nopeusja tehokkuustehtävissä (50 metrin juoksu, sukkulajuoksu, vauhditon pituushyppy) oppilaiden pituudella ja pituuskasvulla on osuutta suorituksissa, tulosten olisi pitänyt parantua. Myös tyttöjen notkeus on jonkin verran parantunut. 7. Luokka 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 leuanwtoa Kuvio 3. Nopeus-, tehokkuusja notkeussuorituksissa keskiarvot olivat säilyneet lähes samalla tasolla kuin vuonna 1976. 2000). Parannus oli sitä vähäisempää, mitä alemmista luokista oli kyse. HYPPYLAJIT 26 18 8 5 YL.URH. 01 = leuanvetojen määrä, jonka alapuolelle jää 25 % oppilaista. Ka = leuanvetojen keskiarvo 03 = leuanvetojen määrä, jonka alapuolelle jää 75 % oppilaista Max= suurin leuanvetojen määrä. Tyttöjen koukkukäsiriipuntatulokset laskivat perusopetuksen 7. Liikuntaharrastuksen määrä on viime vuosikymmeninä pikemminkin noussut kuin laskenut (Kannas & Tynjälä 1998; Hämäläinen, Nupponen, Rimpelä, A.& Rimpelä, M. Merkittävin muutos oli hajontojen kasvaminen kaikissa kuntotehtävissä ja lähes kaikilla luokka-asteilla. 8 LIIKUNTA& TIEDE3/2002 Vartalon lihasten voima ja tehokkuus nousussa Keskiarvotulokset eivät laskeneet kaikissa kuntosuorituksissa. Vuonna 2001 heidän osuutensa oli noussut 36 prosenttiin. Myös kun tosaliharj oi ttel ussa osallistumisprosen tit ovat nousseet. Vuosien 1976 ja 2001 aineistoista (taulukko 2) käy ilmi, että osallistujien määrät olivat laskeneet varsinkin maastohiihdossa, yleisurheilussa, suunnistuksessa, luistelussa, uinnissa, tanssissa ja yllättävästi myös jalkapallossa, jääkiekossa, pesäpallossa, sulkapallossa ja lentopallossa. LAJIHARRASTUKSET 1976 2001 POJAT(%) TYTOT (%)POJAT(%) TYTOT (%) LYHYIDEN MATKOJEN JUOKSU 24 30 10 8 PITKIEN MATKOJEN JUOKSU 32 34 14 14 YL.URH. Kaukana katastrofista, mutta aihetta huoleen on Koululaisten kunnon tila ei ole katastrofaalinen. Merkitseviä hajontamuutoksia oli ennen kaikkea lihaskuntoa (istumaannousu) ja notkeutta (vartalon eteentaivutus) vaativissa tehtävissä. Lajien suosiossa on tapahtunut muutoksia. Liikunnallisesti passiivisten ryhmässä on hyvin erilaisia nuoria, eikä liikkumattomuuden syistä vielä tiedetä tarpeeksi. luokan ja lukion tytöillä, mutta pysyivät 9. HEITTOLAJIT 30 18 5 4 TELINEVOIMISTELU 3 2 3 2 AEROBIC 3 10 TANSSI 11 51 2 22 KUNTOSALI HARJOITTELU 18 5 31 19 LASKETTELU 26 16 24 24 LUMILAUTAILU 21 18 RULLALAUTAILU 26 13 MAASTOHIIHTO 51 45 19 16 SUUNNISTUS/ RETKEILY 20 18 9 10 LUISTELU 58 54 43 28 UINTI 57 69 36 44 JALKAPALLO 65 18 42 12 KORIPALLO/ KATUKORIS 20 8 20 8 SALIBANDY/ SÅHL Y 34 7 LENTOPALLO 32 23 4 4 SULKAPALLO 33 48 13 20 JÅÅKIEKKO 59 9 35 4 PESÅPALLO 34 35 17 10 KÅVELY 48 84 PYORÅILY 71 75 Analyysiss8 ovat mukana kumpanakin vuonna peruaopetuksen viides-, seilllemhJa yhdeksasluokkalalset seka luklolalsel 1978 Ni,,,1386 Nt-1485 2001 Np=492Nt=-480 Taulukossa %-luku tarkoittaa saannotlisestl viikottain harrastavien maaraa, merkki tarkOillaa, etta lajia eJ ole kysytty pojilla, joilla leuanvetojen määrä oli laskenut puoleen 25 vuodessa (kuvio 3). Nämä muutokset yhdessä ilmeisen arkiliikunnan vähenemisen kanssa ovat eräs todennäköinen syy kunnon joidenkin osa-alueiden laskuun. Yksilöiden väliset kuntoerot ovat kasvaneet systemaattisesti vuodesta 1976 vuoteen 2001. Leuanveto pojat Ka 03 Max Lukio 9. Leuanvetojen määrä on laskenut 25 vuoden aikana kaikissa ikä-ryhmissä. Koripallo ja laskettelu ovat säilyttäneet asemansa, vaikka ilmeisesti hieman muuntunein muodoin (katukoris ja laskettelu hiihtokeskuksissa). Syy kunnon laskuun ei siis voi olla liikuntaharrastuksen määrän muutoksessa. TAULUKKO 2. luokka 7. luokan tytöillä samalla tasolla vuodesta 1976 vuoteen 2001. Oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet vuodesta 1976 vuoteen 2001 kaikilla luokkatasoilla. Niin ei vain ole käynyt
& Pitkänen, P. Jyväskylä: Kasvatustieteiden edistämisseura. Poikien kuntokoe. 1999. Koululaisten kunto on eräs kansakunnan elinvoimaisuuden mitta. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus ja Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. Handbook for the EUROFIT tests of physical fitness. 1999. On kuitenkin hyvä muistaa, että ihmisen toiminnan kolme puolta: fyysismotorinen, tiedollinen ja sosiaalinen, ovat samassa yksilössä ja monella tavalla sidoksissa toisiinsa.Joskaan ei liene sinänsä tärkeää, kuinka monta kertaa oppilas pystyy nostamaan leukansa tangon yläpuolelle tai kuinka monta sataa metriä pystyy juoksemaan 12 minuutissa, on välttämätöntä, että pitää huolta monipuolisesti myös fyysisestä toimintakyvystään ja seuraa sen kehitystä. 1982. & Pehkonen, M. Liikunta & Tiede 6, Liite, 24-25. Olisiko jo uuden kuntokampanjan aika. Nupponen, H. Elämyksellisyyden rinnalle osin tilalle tulisi palauttaa kunnon arvostaminen koululaitoksen liikunnan tavoitteissa, sisällöissä ja hengessä. 1991 . Ruumiinrakenteen ja liikuntasuoritusten välisistä yhteyksistä jakehittymisestä oppikoulupojilla. 1964. & Telama, R. WHO-koululaistutkimus 19861998: Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. Kuntotestit: mitä, missä, milloin, kenelle7 Liikunta & Tiede 6, Liite, 4-5. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16 -vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. Fitness, health and work capacity International standards for assessment. 1988. Pitkänen, P. Erityistä huolta tulisi kiinnittää niiden nuorten fyysiseen tilaan, jotka eivät liiku ja joiden kunto on niin heikko, että se haittaa heidän jokapäiväisiä toimiaan ja koulussa jaksamista. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 118. Stadion 1 (2), 21-26; 1 (3), 12-20; 1 (4), 31-43; 2(2), 29-46; 2(4), 56-63. Rauma: Rauman opettajankoulutuslaitos . Nupponen, H., Soini, H. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. Kuntotestausten turvallisuus. & Lambert, J. Tehostetun koululiikunnan tutkimus: Peruskoulun opppilaiden liikunnalliset, tiedolliset ja sosiaaliset toiminnat kolmen lukuvuoden aikana. Turun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisusarja A: 146. 1966. 1969. 1996. 1998. Helsinki: Kouluhallitus. Heinonen, 0. Kuntotietoa koulujemme oppilaille. Koululaisten fyysis-motorinen kunto. Prediction of physical fitness and physical activity level in adulthood by physical performance and physical activity in adolescence An 18-year follow-up study. Keskitetyn voimaharjoittelun vaikutus eräiden motoristen perustekijöiden ja niitä edustavien perussuoritusten kehittymiseen . Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. & Rimpelä, M. J. Jyväskylä Liikuntakasvatuksen laitos ja Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. Vuori, 1. Nupponen, H. Kirjanen, J. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisuja 26. HEIMO NUPPONEN, LitT Yksikönjohtaja LIKES/LINET Jyväskylä puh: 014-2604310 heimo.nupponen@likes.fi PERTTI HUOTARI, LitM Lehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh: 014-2602123 phuotari@pallo.jyu.fi Lähteet Barnekow-Bergvist, M., Hedberg, G., Janlert, U. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 30. Koululaisten kunnon tilassa ja erityisesti sen vaihtelussa on tapahtunut ja tapahtumassa muutoksia, jotka eivät saa jäädä vaille huomiota. 1981. Kirjanen, J. Jyväskylän yliopisto. 1999. & Jansson, E. Kannas, L. Liikuntakasvatus 39(2), 6-8. 2000. Larson, L. 1964-65. Juvonen, A. Nuorten terveystapatutkimus: Nuorten liikunnan harrastaminen 1977-1999. Heitä on enenevä ja keskiarvosta loittoneva määrä. Lähtökohdat, menetelmät ja aineiston kuvailu. EUROFIT. A. Liikuntapedagogiikan pro gradu-tutkielma. Martikkala, V. Liikunta & Tiede 4, 57. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 8, 299-308. Nupponen, H., Halonen, L., Mäkinen, H. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Jyväskylän Kasvatusopillinen Korkeakoulu. lä mässäily, istumisen ja ruutuun tuijottamisen haittavaikutukset, unen vähäisyys, yksilöllisyyden ja minän ylikorostaminen, me-hengen vähäisyys, lyhytjännitteinen tässä hetkessä eläminen jne. Leger, L. 1998. Liikunta & Tiede 4, 4-10. Juvonen, A. Lukion oppilaat ja fyysinen kunto. Hanhela, J-P. LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 9. Rome: Committee for thedevelopment of sport. Koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaaminen. Fyysisen kunnon rakenne ja kehittyminen. & Kiviaho, P. 1974. & Mattila, E. Oululaisten 13-18 -vuotiaiden poikien fyysinen kunto 1960-luvulta 1990-luvulle. & Telama, R. New York, NY: Macmillan. 1998. Asiakkaan turvallisuus kuntotestauksessa. European Journal of Applied Physiology and Occupational Physiology 49, 1-5. Liikunta & Tiede 6, 4-11. Hämäläinen, P., Nupponen, H., Rimpelä, A. & Tynjälä, J. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 6. Telama, R. A maximal multistage 20-m shuttle run test to predict VO2 max. Liikuntakasvatuksen laitos. 1976. Ohjekirja käyttäjille. Joskaan ei ole sinänsä tärkeää, kuinka monta kertaa oppilaat pystyvät vetämään leukaa tai kuinka monta sataa metriä juoksemaan 12 minuutissa, on välttämätöntä, että he pitävät huolta fyysisestä toimintakyvystään ja seuraavat sen kehitystä. (ed.) 1974. 1998. A
Golemanin (1999a) mukaan tunneäly on metakyky, "joka säätelee muiden kykyjen toteutumista. Tunnetaito on järkeilyä ja tunteiden hallintaa Kirjallisuudessa käytetään lukuisia erilaisia käsitteitä kuvaamaan tunnetaitoaluetta, esimerkiksi vuorovaikutustaidot (Helenius, Rautava &: Tuominen 1998; Himberg &: Jauhiainen 1998), sosiaaliset ja emotionaaliset taidot, elämisen taidot, ihmissuhdetaidot (Kalliopuska 1995; Ojala &: Uutela 1993; Weare 2000) tunneälytaidot, ihmisten väliset kyvyt, pehmeät kyvyt (Goleman 1999a; Goleman 1999b), ihmissuhdetietotaito sekä sosiaalinen älykkyys (Salmi valli 1999). Pelkkä tunneäly ei takaa, että ihminen on omaksunut tunnetaidot. (Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994, 108-109.) Lukiossa liikunnanopiskelun tavoitteena on, että opiskelija edistyy itsensä tuntemisessa ja osoittaa sosiaalisesti ja moraalisesti rakentavaa käyttäytymistä (Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994, 106). Opettajan tehtäväksi jää päättää siitä, minkä painotuksen hänen luokassaan tai aineessaan tunnetaitojen kehittäminen saa muun opetuksen lomassa. Itsetuntemusta, viestintätaitoja, vastuunottamista, yhteistyöja ongelmanratkaisutaitoja Tunnetaitoja liikunnanopetukseen TEKSTI: MARJO KUUSELA, TARU LINTUNEN, PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON Koulun tehtävänä on kehittää oppilasta kokonaisuutena ja tarjota elämänhallintataitojen opettelua. Tutkimusten mukaan osallistuminen normaaliin liikunnanopetukseen ei kuitenkaan automaattisesti auta oppilaita kehittymään tunnetaidoissaan, arvoissaan eikä moraalissaan. Oppilaat tarvitsisivat opastusta siihen, millaisia periaattei. Tunnetaitoja ei tutkimusten mukaan opita muun opetuksen sivutuotteina vaan niiden opetuksen tulisi olla suunnitelmallista; oppilaat eivät opi esimerkiksi yhteistyötaitoja pelkästään yhteistyötä tekemällä. Nämä taidot ymmärretään opituiksi ja tunneälyyn perustuviksi. Yläasteella korostetaan nuoren ohjaamista itsensä hyväksymiseen ja rakentavaan tunnekäyttäytymiseen. Liikuntaohjelmat,jotka on varta vasten suunniteltu tunnetaitojen kehittämiseksi, ovat vaikuttaneet myönteisesti oppilaiden emotionaaliseen ja sosiaaliseen kehittymiseen (Compagnone 1995; DeBuskin &: Hellison 1989; Sharpe, Brown &: Crider 1995; Salomon 1997; Wandzilak 1988). Gardneria (1983), Saloveyta ja Mayeria (1990) sekä Golemania (1999a; 1999b) soveltaen tutkimuksessa opetetut ja käytetyt tunnetaidot jakaantuvat henkilökohtaisiksi ja sosiaalisiksi taidoiksi, joiden avulla kanssakäyminen itsen ja toisten kanssa pyritään saamaan tasapainoon. K asvatuksen ja opetuksen tehtävänä on järjestää olosuhteet sellaisiksi, että oppilaan fyysinen ja psyykkinen kehitys voisivat edetä parhaalla mahdollisella tavalla. Tunnetaitojen tarkoituksenmukainen käyttäminen ja soveltaminen käytännön tilanteissa kuvastaa tunneälyä. Itsehillintä, innostus, sisu, taito motivoitua, optimismi turhauttavissakin tilanteissa, kyky ymmärtää toisten tunteita ja näkökulmia ja ottaa ne huomioon käytännössä ovat tunneälyn ominaispiirteitä. (Goleman 1999b, 39-44.) Tunnetaidoilla tarkoitetaan tässä itsetuntemusta, viestintätaitoja, vastuunottamista sekä yhteistyöja ongelmanratkaisu taitoja. On mietittävä sitä, mitä nämä opetussuunnitelmissa yleisellä tasolla esitetyt tavoitteet merkitsevät arjen ja käytännön tasolla kunkin ikäluokan kohdalla. Liikunnanopetukselle on opetussuunnitelmassa asettu tunneperäisiä tavoitteita. Moniarvoistuvassa ja tiimityötä korostavassa yhteiskunnassa selviytymisessä tarvitaan kognitiivisten taitojen lisäksi yhä enemmän tunnetaitoja ja niiden systemaattista opetusta koulussa. Ajattelu, tunne ja tahto kulkevat käsi kädessä." Goleman (1999b) kutsuu tunnetaidoiksi 10 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 kykyjä, joissa vaaditaan järkeilyn lisäksi tunteiden hallintaa. Taito vaatii harjoitusta Perinteisesti tunnetaitojen kehittymisen on ymmärretty olevan luonnollinen seuraus osallistumisesta liikuntaan ja erityisesti osallistumisesta koululiikuntaan (Tjeerdsma 1999). Tunnetaito on opittu ja se perustuu tunneälyyn. Tunneäly tarkoittaa ihmisen kykyä oppia käytännön taitoja, jotka perustuvat tunneälyn viiteen osa-alueeseen: itsetuntemukseen, motivoitumiseen, itsehallintaan, empatiaanja ihmissuhteiden hoitoon. Kouluista puuttuu kuitenkin tunnetaitojen eli sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kirjoitettu opetussuunnitelma. Alaasteella tavoitteena on oppilaan itsetunnon ja positiivisen fyysisen minäkuvan rakentaminen myönteisten liikuntakokemusten avulla, oppilaan ohjaaminen yhteistyökykyisyyteen ja positiiviseen liikuntaja terveyskäyttäytymiseen. Tunnetaitojen tarkoituksenmukaisella käyttämisellä on tavoitteena saavuttaa ajattelun, tunteiden, tahdon, viestinnän ja toiminnan yhteensopivuus. Tunneäly merkitsee myös persoonallisuuden eheyttä. (Bredemeier, Weiss, Shields &: Shewchuk 1986; Ebbeck &: Gibbons 1998; Gibbons &: Ebbeck 1997; Gibbons, Ebbeck &: Weiss 1995; Kleiber &: Roberts 1981; Orlick 1981; Romance, Weiss & Bockoven 1986; Wandzilak, Carroll &: Ansorge 1988)
Koulun ihmissuhdetaitojen kurssi. 7. Suhteita. Promoting mental, emotional and social health. Journal of Physical Education, Recreation and Dance 64 15), 38-40, 57-58, 70-71 . lmagination, Cognition, and Personality 9, 185-211. L 1998. 040-842 5443 mjkuus@www.fi TARU LINTUNEN, LitT Liikuntapsykologian professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh. Fair Play in the Gymnasium: lmproving Social Skills Among Elementary School Students. MARJO KUUSELA, Litl Tutkija, LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä puh. Journal of Applied Behavior Analysis 28, 401-416. L. Journal of Moral Education 15, 212-220. Lions Ouest -koulutusohjelma Helsinki Suomen painotuote. Can ·1 They Get Along. 1995. Values Development Through Physical Activity: Promoting Sportmanlike Behaviors, Perceptions, and Moral Reasoning. Lintunen, T. R. Developing Cooperative Skills Through Physical Education. Helsinki: Otava Gordon, T. Tunneäly työelämässä. Promoting moral growth in a summer sport camp: The implementation of theoretically grounded instructional strategies. Orlick, T. 1998. 1999b. 1991 . Deline, J. Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella on osana liikuntapsykologian opetusta vuodesta 1995 alkaen järjestetty opetusta tunnetaidoissa. & Ansorge, C. J., Weiss, M. Journal of Teaching in Physical Education 5, 126-136. 1997. Lions Ouest vanhempain opintopiiri. 1995. Becoming Responsible Theoretical and Practical Considerations. Journai of Teaching in Physical Education 8, 104-112. Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. L. Porvoo: WSOY. painos. Kalliopuska, M. A program to promote moral development through elementary school physical education. Paju-Savolainen, U 2000. Liikunta on hyvin julkinen, näkyvä oppiaine ja oppilastovereiden edessä itsensä nolaaminen saattaa lopettaa liikuntatunneille osallistumisen ja mahdollisen liikunnan harrastamisen kokonaan. Ebbeck, V. D. Fair Play for Kids: Effects on the moral development of children in physical education. 1997. 1993. Tunneäly. M . Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. 014-260 2112 heikinar@pallo.jyu.fi LÄHTEET Bredemeier, B. Tampere: Mainos ja markkinointipalvelu Mark King. 1979. Opetushallitus. (Lintunen & Heikinaro-Johansson 1998.) Syksystä 2001 alkaen yhden opintoviikon tunnetaitokurssi kuuluu jokaisen liikunnanopettajaksi opiskelevan pakollisiin opintoihin. & Heikinaro-Johansson, P. Toimiva koulu. & Bockoven, J. 1999. 1989. . Helsinki: Painatuskeskus. Työkirja. Wandzilak, T., Carroll, T. Salovey, P. Liikuntatuntien luonteen vuoksi opettajan ja oppilaiden tunnetaitojen puute tulee konkreettisesti esiin usein vaihtuvissa ja näkyvissä tuntitilanteissa. & Tuovinen, R. & Hellison, D. The effects of sport experience in the development of social character: an exploratory investigation. Kyseessä on todennäköisesti ensimmäinen aineenopettajakoulutus, jossa järjestetään opetusta tällä opettajan työssä tärkeällä ja ajankohtaisella alueella'. Gardner, H. Stiehl J. Journal of Physical Education, Recreation and Dance 66 (4), 58-63. Sosiaaliset taidot Helsinki: Edita. 1993. 1995. 1999. L & Shewchuk, R. Tjeerdsma (1999) kutsuu osuvasti ja kuvainnollisesti liikuntatunteja emotionaalisten ja sosiaalisten taitojen laboratorioksi. Journal of Teaching in Physical Education 17, 85-98. & Jauhiainen, R. Goleman, D. Hellison, D. Vanhemmuuteen yhteisvoimin. Ståhle-Nieminen, C. Journal of Physical Education, Recreation and Dance 1, 21-26. 1995. & Gibbons, S. & Roberts, G. London: Routledge. R. Developmental Psychology 17, 426-429. Liikunta ja Tiede 1, 39. L. J. Teaching Elementary Physical Education 10 (4), 12-16. Helsinki: Otava Goleman, D. 1986. Physical Education as a Social and Emotional Development Laboratory. Journal of Physical Education, Recreation and Dance 68 (5), 2225. Teaching Responsibility to Rural Elementary Youth: Going Beyond the Urban At-Risk Boundaries. Research Ouarterly for Exercise and Sport 66, 247-255. Passi, portti elämään. Liikunta on myös oppiaine, jossa oppilaat joutuvat panemaan itsensä kokonaan "likoon". The effect of a team building program on the selfconceptions of grade 6 and 7 physical education students. 1981. & Paju-Savolainen U. Helsinki: Capella. The Effects of a Sportsmanship Curriculum lntervention on Generalized Positive Social Behavior of Urban Elementary School Students. LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 11. 1998. 1983. 1999a. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Sharpe, T., Brown, M. Viisas opettaja. Going 'Beyond the Physical': Social Skills and Physical Education. 1979. R, Shields, D. 014-260 2113 lintunen@pallo.jyu.fi PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT Liikuntadidaktiikan professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh. Helsinki: Painatuskeskus . 2000. The effect of different teaching strategies on the moral development of physical education students. Opetussuunnitelmien kehittäminen ja niiden toteutuksen ja tehokkuuden tutkiminen onkin ajankohtainen haaste. & Ebbeck, V & Weiss, M. Eväitä elämään. Tampere: Tammer-paino. New York: Basic Books. 1988. Positive socialization via cooperative games. Compagnone, N. & Uutela, A. Keinoja nuorten elämäntaitojen vahvistamiseksi . Porvoo: WSOY. Solomon, G., B. C. Tunnetaitojen opetus ei tiettävästi kuitenkaan vielä ole siirtynyt osaksi koulujen liikunnanopetusta, vaikka liikuntatunnit tarjoaisivat siihen tapahtumarikkaan ja vaihtelevan ympäristön. Gibbons, S. 1998. & Crider, K. 1999. Opetushallitus. & Ebbeck, V. 1995. Tjeerdsma, B. Weare, K. lmplementing a Physical Education Self-Responsibility Model for Delinquency-Prone Youth. Salmivalli, C. Romance, T. Himberg, L. Eläytyvä kuuntelu, minä-sinä viestit, ongelmanratkaisutekniikat: tavoitteena toimiva vuorovaikutus. 1990. Rakentava vuorovaikutus. Ojala, T. Emotional lntelligence. 1981. & Zener, A. Kleiber, D.A. A whole school approach. Journai of Physical Education, Recreation and Dance 66 (4), 18-21. Helenius, E., Rautava, M. Gibbons, S. J., Weiss, M. McHugh, E. Journal Sport and Exercise Psychology 20, 300-310. Champaign, IL Human Kinetics. Kouluistamme puuttuu tunnetaitojen systemaattinen opettaminen. Liikuntatunnit tarjoavat toiminnallisen ja yhteistyötä korostavan luonteensa sekä tapahtumarikkautensa vuoksi runsaasti aitoja tilanteita, joita voi käyttää tunnetaitojen opetustilanteina ja joissa tunnetaitoja voi harjoitella turvallisessa ympäristössä. 1986. Minä me ja muut Porvoo WSOY. Why .. 1995. Journal of Teaching in Physical Education 8 (1), 13-22. DeBusk, M. Teaching Responsibility Through Physical Activity. Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994. ta yhteistyön tekemiseen kuuluu sekä pysähtymistä miettimään ja reflektoimaan yhteistyön sujumista. Journal of Sport Psychology 3, 114-122. & Mayer, J. Frames of Mind. Miller, K
Opetuksessa korostui oppilaiden omatoiminen kokeilu, jolla tähdättiin tunnetaitojen ymmärtämiseen ja automatisoitumiseen. Tutkimuksessa kehitettiin tunnetaitokurssin opetussuunnitelma liikunnanopetukseen. Jokaisella tunnilla reflektoimme tunnetaitokurssin tehtäviä keskustelemalla sekä arvioimalla kirjallisesti käyttäytymistämme. I see, and I remember. 2 11) 11) 2 <C J: ""') 6 a: <C 2 52 jjj J: 52 ::Ii! ii: z w 2 ::::, 12 :::i ::::, a: 1 w 11) ::::, ::::, ::Ii! ""') a: <C ::!!: 12 LIIKUNTATUNTI LUONTEVA TUNNETAITOJEN KEHITTAMISEN AREENA L iikuntatuntiin mahtuu monia tilanteita, joissa yhdessä toimimisen taitoja voi kehittää. Tunnetaitokurssi jakaantui teorian opettamiseen ja liikuntatunteihin. Jatkossa olisikin tärkeää tarjota täydennyskoulutusta tunnetaitojen opettamisessa ja käyttämisessä liikunnanopettajille. Vaikka joku oppilas ei omien ongelmiensa tai jonkun muun syyn takia oppisi tunnetaitoja, jo se, että suurin osa luokasta oppii ja käyttää niitä, parantaa ratkaisevasti opetuksen ilmapiiriä ja viihtyvyyttä tunneilla. Tunneilla alettiin tarkistaa kuultua eikä epäröity tuoda esille omaa tietämättömyyttään. Se on osa Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksen soveltavan liikunnanopetuksen tutkimusohjelmaa. Oppilaat ehdottivat, että tunnetaitoja opetettaisiin joka koulussa kaikilla luokka-asteilla ja, että myös pojat otettaisiin mukaan tähän opetukseen. Tunnetaitokurssilla opetettaviksi ja kehitettäviksi tunnetaidoiksi valittiin itseilmaisu, eläytyvä kuuntelu, minäviestit, vastuunotto sekä yhteistyöja ongelmanratkaisutaidot. Luokka oli haastava opetettava ja selvästi jakautunut kahteen leiriin, tunnollisiin ja "shownpitäjiin". Liikuntatunneilla oli liikunnallisen oppisisällön lisäksi itseilmaisuja yhteistyöja ongelmanratkaisutehtävä. Oppilaat pitivät luonnollisena sitä, että tunnetaitoja opetettiin liikuntatunneilla, koska liikuntatunneilla on runsaasti aitoja tilanteita tunnetaitojen harjoitteluun. Tunneilla saatiin käytettyä aikaisempaa enemmän aikaa oppimiseen ja liikkumiseen. Toisia oli opittu kuuntelemaan keskeyttämättä ja oli opittu kiinnittämään huomiota siihen miten asiat kannattaa ilmaista omasta puolesta puhumalla. Tutkimusluokaksi valikoitui 20 tytön muodostama kahdeksas luokka, jossa kaksi edellisen vuoden täysin erilaista liikuntaryhmää oli yhdistetty. Lisäksi kaikkia liikuntatunneilla eteen tulleita luonnollisia tilanteita käytettiin tunnetaitojen oppimistilanteina. Lähes kaikki oppilaat arvioivat kehittyneensä tunnetaidoissa. Luokka oli muita tutkijaopettajan liikuntaryhmiä heterogeenisempi, energisempi, eripuraisempi, kovaäänisempi ja harrasti monenlaista oheistoimintaa tuntien aikana. Tunnetaitojen opettamista ja oppimista käsitellyt toimintatutkimus osoitti, että opitut taidot koettiin hyödyllisiksi niin liikuntatunneilla kuin muussakin koulutyössä. Oppilaat havaitsivat, että juuri käytännön harjoitukset ja tilanteet auttoivat heitä taitojen omaksumisessa. Yhteistyöja ongelmaratkaisutehtävissä opittiin ottamaan kaikki tasavertaisina mukaan tehtävän ratkaisuun. Kognitiiviset ja psykomotoriset tavoitteet jäävät tässä työssä taustalle, vaikka ne ovat keskeisiä liikunnanopetuksessa. Liikuntatuntien tapahtumarikkaus tarjosi meille kaikille hyvät puitteet seurata ja arvioida tunnetaitojen käyttöä ja käytön vaikutuksia. I do, and I understand" eli kokemuksellisen oppimisen sykli. Ehdotettiin myös, että tunnetaidoista pitäisi tehdä erillinen oppiaine kouluun. Tutkimus osoitti, että on mahdollista laatia toimiva tunnetaitojen opetussuunnitelma osaksi ylä-asteen liikunnanopetusta. Näin pyrittiin vahvistamaan oppimista sekä koetun ja opitun taidon siirtymistä liikuntasalin ulkopuolelle osaksi oppilaiden omaa arkielämää. Artikkeli perustuu Marjo Kuuselan vuonna 2001 valmistuneeseen liikuntapedagogiikan lisensiaatin työhön 'Tunnetaitojen opettaminen Ja harjaannuttaminen -toimintatutkimus yläasteen kahdeksannen luokan tyttöjen liikuntatunneilla'. Tutkijaopettaja havaitsi oppilaiden tunnetaitojen käytön vaikuttavan myönteisesti liikuntatunteihin. Liikuntatunti emotionaalisten ja sosiaalisten taitojen laboratorio LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 Tutkimus toteutettiin Nurmijärven kunnassa, yhden kahdeksannen luokan tyttöjen pakollisilla liikuntatunneilla lukuvuonna 19992000. Menetelminä käytettiin itseilmaisuharjoituksia sekä yhteistyöja ongelmanratkaisutehtäviä, joihin ei ollut ennalta laadittu yhtä tiettyä oikeaa ratkaisua. Tunnetaitojen opettelulla ja harjoittelulla näyttäisi loppuhaastattelun perusteella olevan vaikutuksia myös tuntien ulkopuolelle; oppilaat kertoivat opettaneensa ja käyttäneensä liikuntatunneilla oppimiansa tunnetaitoja kotona ja kaveri piirissä. Jokainen liikuntatunti aloitettiin itseilmaisutehtävällä ja lopetettiin yhteistyöja ongelmanratkaisutehtävään. Määritimme ne taidot, joihin opetus kohdistui. Näissä tehtävissä oli perusajatuksena kiinalaisen filosofin Lao-tsunin ajatus "I hear, and I f orget. Työn lähtökohtana oli tarve kehittää liikunnanopetusta sekä oppilaiden "psyykkistä ja sosiaalista kuntoa" fyysisen kunnon rinnalla. Tutkimukseen valitut tunnetaidot opetettiin oppilaille 14 tunnin pituisella teoriajaksolla ja niiden käyttöä harjoiteltiin 36:lla liikuntatunnilla. Eripurainen joukko kiinteytyi toimivaksi ryhmäksi, jossa riitely, silmätikuksi joutumisen pelko sekä jaoista purnaaminen loppuivat. Itseilmaisun kehittyessä oppilaiden toiminnankielen käyttäminen väheni ja oppilaat muuttuivat avoimemmiksi, aktiivisemmiksi ja aloitteellisemmiksi tuoden esille omia ehdotuksiaan ja mielipiteitään tunnin kulkuun tai opettajan toimintatapoihin liittyen. Tarkoituksena oli luoda mahdollisimman aito, turvallinen ja spontaani ympäristö harjoittaa ja kokeilla tunnetaitojen käyttöä ja toimivuutta "todellisissa" tilanteissa
Avainkäsitteeksi liikunnan LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 13. Monet tutkimukset tukevat käsitystä liikunnan merkityksestä kyseisten tekijöiden kannalta (esim. Miksi osa lapsista ja nuorista jää ilman hyviä kokemuksia ja elämyksiä liikuntaympäristössä. Koululiikunnan, juniorivalmennustoiminnan ja muun lasten ja nuorten ohjatun liikunnan pitäisikin siis tarjota osallistujilleen elämyksiä, kokemuksia ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Omien taitojen ja kykyjen osoittaminen sekä vertaileminen toisten ryhmän jäsenten taitoihin ja kykyihin korostuu. Osaava ohjaus ANTAA ONNISTUMISEN KOKEMUKSIA TEKSTI: TIMO JAAKKOLA Jokaisen lapsen tulisi saada liikunnasta myönteisiä kokemuksia. Roberts, 2001). Ei varsinkaan silloin, kun nuori epäilee omia kykyjään ja taitojaan. Parhaiten se onnistuu antamalla päärooli tehtäväsuuntautuneisuudelle; itsevertailulle, yhdessä oppimiselle ja itsenäiselle tavoitteen asettelulle niin koululiikunnassa kuin junioriurheilussakin. Lisäksi drop out -ilmiö, on arkipäivää monien eri lajien juniorivalmennuksessa. Kasvuiässä oman ruumiillisuuden kokeminen ja osoittaminen ei ole helppoa vertaisryhmäläisten edessä. Jos liikuntaympäristössä tällöin korostuu sosiaalinen vertailu, kilpaileminen ja lopputulokset kielteisten liikuntakokemusten riski kasvaa. P arhaimmillaan liikunta tarjoaa loistavan kasvualustan lasten ja nuorten fyysiselle psyykkiselle ja sosiaaliselle kasvulle. Liikuntaympäristön perusluonne on vertaileva. Liikuntapsykologinen ja -pedagoginen tutkimus on nykyään osaltaan suuntautunut lasten ja nuorten liikuntamotivaatioon ja -kokemuksiin liittyviin tekijöihin (esim. Cavill, Biddle & Sallis; 2001; Corbin & Pangrazi, 1998; Vuori & Miettinen, 2000). Saamme kuitenkin valitettavan usein kuulla, kuinka nuoret ovat saaneet huonoja liikuntakokemuksia koulusta tai juniorivalmennuksesta
Tehtävien muodostaminen. Tutkimusten mukaan kilpailuilmasto on negatiivisesti yhteyksissä monien kognitiivisten, affektiivisten ja käyttäytymiseen liittyvien tekijöiden kanssa (esim. Duda, 2001; Duda & Hall, 2001; Roberts, 2001) , koska sillä on todettu olevan positiivinen vaikutus moniin kognitiivisiin, affektiivisiin ja suoraan käyttäytymiseen liittyviin tekijöihin (Duda & Whitehead, 1998). Auktoriteetti. Tämä osoittaa, että motivaa14 LIIKUNTA& TIEDE3/2002 Koska voittaminen merkitsee onnistumista lapsi tuntee pätevänsä vain voittamalla. Monilla tutkijoilla on oma käsityksensä kummankin ilmastoperspektiivin oleellisimmista peruspiirteistä. Jo pari vuosikymmentä kestäneen perustutkimuksen lisäksi liikuntakasvatuksen alueella on kehitelty muutamia käytännön luokitteluja, joiden avulla motivaatioilmaston tehtäväja kilpailusuuntautuneita piirteitä on pyritty tunnistamaan. Tämä perustutkimustieto onkin saanut monet tutkijat suosittelemaan tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston korostamista kaikenlaisessa lasten ja nuorten liikunnan ohjaustoiminnassa (esim. Duda & Whitehead, 1998). Tehtäväja kilpailuilmastot eivät siis ole toisiaan poissulkevia tekijöitä, vaan toiminnassa on aina mukana sekä tehtäväettä kilpailusuuntautuneisuutta. Monet sadat tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajan, ohjaajan tai valmentajan luoma tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto on ollut erittäin merkittävä tekijä lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta (esim. Kilpailusuuntau tuneisuus rajoittaa siksi huomattavasti lasten mahdollisuuksia kokea elämyksiä ja onnistumisia. TARGET -malli on jaettu kuuteen erilaiseen pedagogiseen ja didaktiseen osaalueeseen, joita opettaja, ohjaaja tai valmentaja käyttää jokapäiväisessä ohjaustoiminnassaan. Ohjaajan, opettajan tai valmentajan on kuitenkin syytä varmistaa, että hänen muodostamassaan toiminnan motivaatioilmastossa olisi riittävä määrä tehtäväsuuntautuneisuutta. Itse valitut tehtävät voivat olla liian helppo. Ryhmässä on vain muutamia nuoria, jotka saavuttavat parhaat tulokset testeissä tai voittavat kilpailuissa. Eniten sovellettu motivaatioilmaston luokittelu on TARGET -malli (Epstein, 1989), jossa sekä tehtäväettä kilpailuilmastojen piirteitä on pyritty tunnistamaan kuuden kriteerin mukaan. Tehtävien eriyttäminen eri taitotasoille tarjoaa lisäksi mahdollisuuden valita itse oma taitotasonsa. Tehtäväsuuntautuneessa ilmastossa ohjaaja antaa vastuuta ohjattaville, eikä itse pyri kontrolloimaan kaikkea toimintaa ylhäältä käsin. Kilpailuilmaston määrä sinänsä ole lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta negatiivinen asia. Koska voittaminen merkitsee onnistumista lapsi tuntee pätevänsä vain voittamalla. tioilmastoalueen tutkiminen ja ennenkaikkea käytännön soveltaminen on vielä kesken. Malli tarjoaa myös käytännön työkaluja, joiden avulla ohjaajat pystyvät korostamaan toiminnassaan tehtäväsuuntautuneisuutta. Tämä tarkoittaa myöskin sitä, ettei toiminnasta tarvitse kitkeä pois kaikkea kilpailullisuutta ja lopputuloksiin pyrkimistä. Pätevyyttä vain voittamisesta . On kuitenkin muistettava, että ohjattavien käsitykset omista kyvyistä eivät aina ole realistisia. Kilpailusuuntautuneessa motivaatioilmastossa voittaminen on keskeistä. Ki I pa i I u suunta utu ne isu u s rajoittaa siksi huomattavasti lasten mahdollisuuksia kokea elämyksiä ja onnistumisia. Treasure, 2001; Biddle, 2001). Kilpailullisuudelle sijansa mutta etenkin oman edistymisen arvostamiselle Tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston vastakohta on kilpailusuuntautunut motivaatioilmasto, jossa korostuu sosiaalinen vertailu ja lopputulokset. Se ei ole ongelma ryhmän parhaille, mutta ongelmaksi se muodostuu niille nuorille, jotka eivät ole erityisen lahjakkaita liikunnassa. Autonomian kokeminen onkin teorioiden mukaan yksi motivaation ja hyvinvoinnin kulmakivistä (Deci & Ryan, 1985). Nämä sisältävät; (a) tavat, joiden mukaan toiminnan tehtävät toteutetaan, (b) ohjaajan auktoriteetin, (c) tavat, joiden mukaan toiminnasta annetaan palautetta, (d) toiminnan tehtävien ryhmittelyperusteet, (e) toiminnan arviointiperusteet sekä (e) ajankäytön. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta toiminnan pitäisi siis sisältää enemmän tehtäväsuuntautuneita kuin kilpailusuuntautuneita elementtejä. Kun ohjattavien annetaan valita esimerkiksi tiettyjä toimintatapoja ja harjoitteita myös heidän autonomian kokemuksensa kasvavat. tarjoamien positiivisten kokemusten ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on noussut tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto (Nicholls, 1989), jossa korostuu lasten ja nuorten oma kehittyminen, yrittäminen ja yhteistyö. Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa ohjaaja antaa ohjattavien osallistua yhteisiä pelisääntöjä, harjoitteita ja ratkaisuja koskevaan päätöksentekoon. Vastuun myötä nuoret tuntevat, että voivat itse vaikuttaa koko toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin (Deci & Ryan, 1985; Vallerand, 2001). Nuori pystyy näin kontrolloimaan omaa suorittamistaan taitotasonsa asettamissa rajoissa, mikä puolestaan lisää motivaatiota. (Blumenfeld, 1992; Treasure, 2001). Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa ohjaaja siis laatii monipuolisia ja vaihtelevia tehtäviä, eriyttää tehtäviä ohjattavien taitotason mukaan sekä antaa ohjattavien itse asettaa ja arvioida henkilökohtaisia tavoitteitaan. Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa tehtävät ovat monipuolisia ja vaihtelevia. TARGET -mallissa nämä kuusi ohjaustoiminnan osa-aluetta on jaettu sekä tehtäväettä kilpailusuuntautuneisiin toteuttamistapoihin. Oleelliseksi muodostuu tehtäväilmaston määrä, jonka pitäisi mielellään olla suurempi kun kilpailuilmaston määrän
Teoksessa G.C. Teoksessa R.N. San Diego, CA: Academic Press, 259-295. Teoksessa G.C. Achievement goal, motivational climate, and motivational processes. (2001 ). Roberts (toim.), Advances in motivation in sport and exercise. Ajankäyttö. Champaign, IL: Human Kinetics, 79-100. (1989). P. Toimintaa ei katkaista, jos huomataan että oppiminen on kesken, vaikka alkuperäisessä suunnitelmassa olisikin tietyt rajat harjoitteille. K. On kuitenkin tärkeää huomoida, että luokittelun tarkoitus ei ollut pyrkiä tunnistamaan kilpailuilmaston piirteitä. Tehtäväsuuntautuneeseen arviointiin kuuluu myös nuorten osallistuminen itse arviointiprosessiin. Enhancing motivation in physical education. Duda, J.L. (2001 ). Duda (toim.), Advances in sport and exercise psychology measurement. Edellä esitetyt TARGET -mallin alueet osoittavat tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston tunnuspiirteitä. Parhaimmillaan palaute motivoi nuorta, mutta palautteella voi olla myös liikuntamotivaatiota alentava vaikutus (Treasure, 2001). Jaakkola, T. Champaign, IL: Human Kinetics, 161-176. < (2001 ). Enhancing young people's motivation in youth sport: An achievement goal approach. (1992). Liikuntaympäristössä on aina mukana myös sosiaalista vertailua ja tulostavotteisuutta. Janelle (toim.), Handbook of Research in Sport Psychology (2 ed.), New York:Wiley, 417-443. Sillä ei pyritä kontrolloimaan nuoren käyttäytymistä. Epstein, J. H., & Pangrazi, R. TIMO JAAKKOLA, LitT Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh. Cambridge, MA: Harvard University Press. M . Ames (toim.), Research on motivation in education, Voi. Ohjaajan tavalla suhtautua virheisiin on suuri merkitys. L., & Ryan, R. G. Roberts (toim.), Advances in motivation in sport and exercise. Champaign, IL: Human Kinetics, 101-127. Tehtäväsuuntautuneessa ilmastossa virheet voidaan nähdä osana oppimista, eikä virheitä tarvitse pelätä (Epstein, 1989). Roberts (toim.), Advances in motivation in sport and exercise. Changes in students, exercise motivation, goal orientation, and sport competence as a result of modifications in school physical education teaching practices. LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 15. Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa palautetta annetaan yksityisesti ja se perustuu kehittymiseen henkilökohtaisissa taidoissa (Epstein, 1989). (Treasure, 2001). Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa harjoitteisiin käytetään joustavasti aikaa. Teoksessa G.C. Palaute koskee itse suoritusta. Roberts (toim.), Motivation in sport and exercise. Corbin, C. Teoksessa J. National Association for Sport and Physical Education. Morgantown,WV: Fitness lnformation Technology, 21-48. Understanding the dynamics of motivation in physical activity: The influence of achievement goals, persona! agency beliefs, and the motivational climate. Teoksessa G.C. Treasure, D. Nuorten hyvinvoinnin ja liikuntamotivaation säilymisen kannalta on kuitenkin syytä varmistaa, että liikuntaan sisältyy kilpailullisuuden lisäksi myös riittävästi tehtäväsuuntautuneita piirteitä. (1985) lntrinsic motivation and self-determination in human behaviour. Arvioiminen. 014-260 2139 jaakkola@pallo.jyu.fi LÄHTEET Ames, C. ja tai vaikeita. Pediatric Exercise Science 13, 1225. (2001 ). & Miettinen, M. Roberts (toim.), Advances in motivation in sport and exercise. Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa arviointikriteereitä ovat kehittyminen omissa taidoissa, yrittäminen, henkilökohtaiset tavoitteet sekä yhteistyö ryhmän jäsenten kanssa (Epstein, 1989). Champaign, IL: Human Kinetics, 129-182. Champaign, IL: Human Kinetics, 263-319. Singer, HA Hausenblas, & C.M. (1992). Ohjaajan tulee tällöin opastaa nuorta realistisempiin tehtäviin. Duda, J. (2002). (2000). 131. L. Se voi olla esimerkiksi yhteistä keskustelua oman toiminnan sujumisesta ja itselle asetettujen tavoitteiden toteutumisesta. A hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation in sport and exercise. (1998). Roberts (toim.), Advances in motivation in sport and exercise. L. (2001 ). Ames, & R. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja, 91-121 . Achievement goal theory in sport: Recent extensions and future directions. (1998). C. Sosiaalinen vertailu ja tulokset kuuluvat liikuntaan ja urheiluun. Ryhmittely. Miettinen (toim.), Haasteena huomisen hyvinvointi-Miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Family structures and student motivation: A developmental perspective. (1989). An association of the American Alliance for Health, Physical Education, Recreation and Dance. Teoksessa G.C. The competitive ethos and democratic education . Teoksessa M. Jyväskylä: LIKES Research Reports on Sport and Health no. Teoksessa C. Vuori, 1. C. Physical education for children: A Statement of Guidelines. (Deci & Ryan, 1985; Vallerand, 2001). Teoksessa G.C. Health enhancing physical cctivity for young people Statement of the United Kingdom Expert Consensus Conference. New York: Plenum Press. Council for Physical Education for Children. 13. Blumenfeld, P. Champaign, IL: Human Kinetics, 1-50. Goal perspective research in sport: Pushing the boundaries and clarifying some misunderstandings. Deci, E. (2001 ). Ohjattavien hyvinvoinnin kannalta on lisäksi oleellista antaa palautetta yrittämisestä (Epstein, 1989). J. F. Ohjaajan on tärkeää korostaa ryhmän jäsenten välistä yhteistyötä ja toisen auttamista (Biddle, 2001). L., & Whitehead, J. L., & Hall, H. Classroom learning and motivation: Clarifying and expanding goal theory. Duda, J. (2001 ). Nuoret saavat harjoitella omassa tahdissaan ja omalla oppimisvauhdillaan, eivätkä he koe, että ohjaaja kontrolloisi heidän oppimistaan (Epstein, 1989, Treasure, 2001). C. Kuinka tärkeää liikunta on terveydelle ja toimintakyvylle. Roberts, G. Tehtäväsuuntautuneisuuden tarkoituksena ei ole kitkeä pois kaikkea kilpailua liikunnasta. Tehtäväsuuntautuneessa ilmastossa palaute on informationaalista eli suorituksesta tietoa antavaa. Cavill, N., Biddle, S., & Sallis, J. Palautteen antaminen. Measurement of goal perspectives in the physical domain. Ryhmien toiminnan on parempi perustua yhteistoiminnallisiin kuin yksilöllisiin tehtäviin (Ames, 1992; Epstein, 1989). Nicholls, J. Journal of Educational Psychology 84, 272-281 . Vallerand, R. Näin sosiaalinen vertailu ei muodostu pääasialliseksi arviointikriteeriksi. Tällöin yhä useammalle nuorella on mahdollisuus saada liikunnastaan onnistumisen elämyksiä ja hyviä kokemuksia. Ryhmistä on syytä muodostaa heterogeenisia
1 1 1 1 1 1 ,· l ·. Kun nuoret pelaajat saivat itse pienryhmissä asettaa joukkueelle tavoitteita, yllättäen ne liittyivätkin pitkälti turvallista ilmapiiriäedistäviin normeihin. Kauden mittaan arviot tulivat realistisemmiksi ja lähentyivät valmentajan arviota. Tällainen lopputulostavoite on kuitenkin vaikea saavuttaa ja voi jopa alentaa urheilijan motivaatiota, Rovio sanoo. Hänellä on aiheesta myös omakohtaista kokemusta, sillä Rovio on onnistunut pelaamaan jalkapalloa jo 24 vuotta mm. Hän tietää, että palautteen antamisessa näkökulma on helposti kovin ongelmakeskeinen keskustelu keskittyy vain esteisiin ja rajoituksiin. Omassa väitöstutkimuksessaan Rovio suunnitteli psyykkisen valmennuksen ohjelman keskisuomalaisen juniorijääkiekkojoukkueen 15-16-vuotiaille pelaajille ja näiden kolmelle valmentajalle Joukkuetta tutkittiin yhden pelikauden verran. Kauden alussa päävalmentajan johtamissa keskusteluissa pelaajat asettivat yhteisiä joukkuetavoitteita ja henkilökohtaisia yksilötavoitteita. Rajoitusten sijasta tulisi etsiä voimavaroja ja keinoja, jotka tekevät tavoitteen saavuttamisen mahdolliseksi, hän sanoo. -Tyypillistä on, ettei valmentaja oikein tunne pelaajiaan ja näidenvahvuuksia, vaan yrittää puristaa koko joukkueen samaan fyysiseen ja taktiseen muottiin. Toimivan ryhmän rakentaminen vie vuosia. Yksilötavoiteohjelmien sekä roolien selkiyttämisen yhteydessä pelaajien suoritusta arvioitiin käyttämällä suorituksen profilointimenetelmää. Esa Rovion liikuntapsykolog1an väitöskirJa 'Joukkueellinen yksilöitä. Ryhmän rakentaminen vie vuosia Joukkueen pelaajien työnjaon ja roolien selkiyttäminen alkoi peruskuntokauden loppupuolella. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteutumisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa' on julkaistu sarjassa Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja numerona 133. Esa Rovio arvioi, ettei suurimmalla osalla joukkuevalmentajista ole tietoa ihmisen käyttäytymiseen perustuvista teoriasta. Esimer16 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 kiksi oikeaan huumoriin, siihen että kaikki ovat tasavertaisia, toisia ei nolata, harjoituksista ei myöhästellä eikä jäädä pois ilmoittamatta. Rovio myöntää, ettei tämänhetkinen jääkiekkojoukkueiden johtamistapa, jossa valmentajia vaihdetaan tiuhaan, istu yhteen kokonaisvaltaisen valmennuksen idean kanssa. Siksi valmentaminen tahtookin perustua subjektiivisiin 'musta tuntuu'-olettamuksiin. Ennen kauden alkua pelaajat arvioivat itsensä liiankin hyviksi. Tyypillinen urheilijan tai joukkueen tavoite on mestaruuden tai ottelun voittaminen. T ähän on kaksi syytä: Ensinnäkin ajanpuute ja toiseksi se, ettei valmentaja tiedä mistä pitäisi keskustella, sanoo joukkuevalmennuksesta helmikuussa Jyväskylän yliopistossa väitellyt liikuntatieteiden lisensiaatti Esa Rovio. Epämääräinen tavoite alentaa motivaatiota Rovion mukaan joukkuevalmennus tahtoo edelleen keskittyä pitkälti koko joukkueen fyysisten omaisuuksien kehittämiseen, vaikka parempi lähtökohta olisi käydä yksilöllisesti jokaisen pelaajan kanssa läpi tämän omat tavoitteet ja vahvuudet, niveltää ne yhteen joukkueen tavoitteiden kanssa ja hakea jokaiselle pelaajalle oikea rooli. ykkösdivaritasolla käymättä kertaakaan kahdenkeskistä keskustelua valmentajan kanssa. Samalla myös tulokset paranivat, Esa Rovio kertoo. PUHETTA PELIIN Joukkuevalmennuksesta puuttuu keskustelu Teksti: HENNA VIRKKUNEN Joukkuelajien valmennus perustuu edelleen liiaksi autoritääriseen käskyjen jakamiseen, jossa urheilijoiden yksilöllisiä tarpeita ja ominaisuuksia ei oteta tarpeeksi huomioon, sanoo juniorijoukkueiden valmennusta tutkinut Esa Rovio. Liian usein joukkueen tavoitteet annetaan ylhäältäpäin ja ne ovat kovin epämääräsiä. Silti niitä ei välttämättä käydä joukkueissa lainkaan. Urheilijan ja valmentajan väliset keskustelut ovat valmennuksen perusasioita
Loppu tulostavoite voi jäädä saavuttamatta, jos sitä on vaikea kontrolloida tai sen sanamuoto on joustamattoman ja ehdoton. Lopputulostavoitteilla esimerkiksi "Suomen mestaruus" tai "kilpailun voittaminen" edistetään harjoittelumotivaatiota erityisesti yksitoikkoisten harjoittelujaksojen aikana. Ensin kannattaa asettaa LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 17. Suoritus tavoitteilla, esimerkiksi "aloitusten voittamisprosentin" tai "kilpailuajan" parantaminen, saadaan harjoittelun tulokset näkyviin. Tavoitteissa etenemistä tulee arvioida, urheilijan tunnetta pystyvyydestään tukea ja tarpeen vaatiessa tavoitteita tulee täsmentää. Lopputulosja suoritustavoitteet motivoivat urheilijaa harjoittelemaan, mutta prosessitavoitteet parantavat harjoittelun ja kilpailun laatua. Lopputulostavoite motivoi harjoittelemaan antamalla toiminnalle suunnan ja päämäärän. Tulos, suoritus vai prosessi. Tavoitteenasettelu on tehokkaampaa, kun urheilija saa osallistua tavoitteidensa asettamiseen; urheilijalle syntyy tunne tavoitteiden "omistamisesta" (Kyllo & Landers 1995). Se voidaan saavuttaa itsenäisesti riippumatta muiden kilpailijoiden suorituksista, esimerkiksi kilpailuajan parantaminen kilpailukauden loppuun mennessä. Tavoitteet tulee siis asettaa yhteistyössä urheilijan ja valmentajan kesken. Jotta toiminta motivoisi meitä eteenpäin, olisi hyvä, että kokisimme edistyvämme. Tavoitteita tulee asettaa niin pitkälle kuin lyhyelle aikavälille (Burton ym., 2001). Tämä voi heikentää motivaatiota. Täsmälliset ja selkeät tavoitteet motivoivat urheilijaa parempiin suorituksiin kuin epämääräiset tavoitteet (Burton, Naylor & Holliday, 2001). Prosessitavoite on suorituksen aikana urheilijan ylläpitämä suorituksen muoto, tekniikka tai strategia. Rovio, 2002, 121122) vaikuttaisi siltä, että prosessitavoitteet olisivat lopputulosja suoritustavoitteita parempia. Tällainen tavoite voi olla oikean jalkatekniikan ylläpitäminen suorituksessa. Yritteliäisyytemme ja sinnikkyytemme lisääntyy, opimme uusia tapoja asettamamme päämäärän saavuttamiseksi. Valitettavasti vielä tänäkin päivänä tavoitteet ovat usein "ylhäältä päin" asetettuja. Nyt, heti vai kohta . Tyypillinen lopputulostavoite on kilpailun voittaminen. Ei lienee urheilijaa, joka ei haluasi miettiä suorituksensa edistämiseen liittyviä keinoja. Tavoitteen saavuttaminen riippuu usein vastustajasta tai muista ulkopuolisista tekijöistä eli tämä vaatii jonkinasteista henkilöiden välistä vertailua. Valmennusjohdon asettamat tavoitteet eivät ehkä toimi. Myöskään urheilija ei välttämättä ole valmis asettamaan itselleen sopivia tavoitteita. Paras tulos saatetaan saavuttaa asettamalla lopputulos-, suoritusja prosessitavoitteita (ks. Vaikutukset näkyvät tyytyväisyytenä, kohentuneena itseluottamuksena ja vähäisempänä ahdistuksena. Omat, annetut vai yhteiset tavoitteet . Täsmällisten tavoitteiden saavuttamista on helppo seurata, tavoitteet joko saavutetaan tai sitten ei. Lopputulostavoitteella tarkoitetaan sanamukaisesti kilpailu tapahtuman lopputulosta. Prosessitavoitteiden, esimerkiksi "vartalon käyttäminen" tai "mailatekniikka aloituksissa", on taas havaittu edistävän huomion kohdentamista, keskittymiskykyä, itseluottamusta, tyytyväisyyttä ja sisäistä kiinnostusta opittavaa tavoitetta kohtaan sekä vähentävän ahdistusta. Tavoiteohjelman lähtökohta on urheilijan ja valmentajan välinen yhteistyö. Täsmällinen tavoite määritellään tarkemmin niin määrällisesti kuin ajallisesti: "Yritän parantaa syöttötarkkuuttani 10 prosenttia kolmessa kuukaudessa". Rovio , 2002, 121). Oikein asetetut tavoitteet antavat toiminnallemme suuntaa ja parantavat motivaatiotamme. Kilpailutilanteessa urheilijan huomiota tulee suunnata prosessiin, asioihin, joiden avulla lopputulos saavutetaan. Osallistuminen edistää tavoitteisiin sitoutumista. Beggsin (1990) mukaan lopputulostavoitteen lisäksi myös suoritustavoitteet voivat häiritä suoritusta. Viimeisimpien tutkimuksien mukaan (ks. Erityisesti lopputulostavoitteet lisäävät urheilijan epävarmuutta suorituksestaan. Teksti: ESA ROVIO OMAN KOKOISIN ASKELIN TAVOITTEESEEN ikein asetettuna tavoitteet ovat kuitenkin avain menestykseen. Motivointi, joka tapahtuu ulkoapäin tulevien ohjeiden perusteella, estää sisäisen motivaation kehittymisen. Lisääntynyt ahdistus taas voi johtaa heikompaan suoritukseen. Rovio, 2002, 67-70). Tällöin urheilijan huomio kohdistetaan esimerkiksi suorituksen muotoon tai tekniikkaan. Suoritustavoite on suorituksen lopputulos. Täsmälliset tavoitteet jaetaan lopputulos-, suoritusja prosessitavoitteisiin. Valitettavan usein tavoite jää kuitenkin ajallisesti määrittämättömäksi, yleiseksi toteamukseksi aikomuksesta, esimerkiksi "Haluan tehdä parhaani". Tavoitteen on oltava haastavan vaikea, mutta realistinen. Tavoitteen tulisi olla yhdessä asetettu, täsmällinen ja selkeä, pidemmän aikavälin lopputulostai lyhyemmän aikavälin suoritustai prosessitavoite. Selkeä, täsmällinen ja arvoitava Tavoitteiden tulee olla niin täsmällisiä ja selkeitä, että niissä edistymistä voidaan jollakin tavalla arvioida. Lopputulostavoitteiden osalta tulee ottaa huomioon niiden mahdollinen negatiivinen, motivaatiota alentava ja suoritusta häiritsevä vaikutus (ks
18 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 Haaste mahdollisen rajoissa Tavoitteiden tulee olla haastavan vaikeita ja realistisia. pitkän aikavälin lopputulostavoite, esimerkiksi Suomen mestaruus vuonna 2003. Vealey (2001) määrittelee urheiluun kohdistuvan itseluottamuksen uskomukseksi tai varmuuden asteeksi, joka henkilöllä on kyvykkyydestään menestyä urheilussa. Tällaiset tavoitteet sijoittuvat urheilijan minä -pystyvyyden tunteen ylärajoille. Pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi kannattaa laatia selkeä ja suunnitelmallinen strategia, reitti, joka ohjaa toimintaa asteittain kohti vuoren huippua , lopullista päämäärää. Valmentaminen on tasapainottelua haastavan vaikeiden tavoitteiden ja minä -pystyvyyden tunteen kanssa. Liian helpot tavoitteet eivät ole tarkoituksenmukaisia urheilijan kehittymisen kannalta. Tutkimustulokset osoittavat, että keskimääräisen vaikeat tavoitteet toimivat parhaiten (Kyllo & Landers, 1995). Valmentaminen ei voi olla autoritaarista käskyjen jakamista, vaan intensiivistä yhteistyötä urheilijan kanssa. (Rovio, 2002, 80 81.) Pystyvyyden tunne ennustaa ta. Kun tavoitteiden määrä ja laatu on saatu realistisiksi, kannattaa ne kirjoittaa paperille ja asettaa paperi näkyvälle paikalle. Lyhyen aikavälin tavoitteet antavat urheilijalle realistista palautetta hänen sen hetkisestä edistymisestään kohti lopputulosta. Optimaalinen suoritus saavutetaan siis asettamalla realistisia ja haastavan vaikeita tavoitteita. Jos taas tavoitteet on asetettu liian vaikeiksi, jäävät ne saavuttamatta. Tavoitteiden julkistaminen edistää harjoitteluun sitoutumista. Minä -pystyvyys on kapeampi, tehtävästä ja tilanteesta riippuva, ja itseluottamus yleisempi ja laajempi näkemys suorituskyvykkyydestä. Haastavan vaikeat tavoitteet horjuttavat urheilijan tunnetta pystyvyydestään. Lopputulostavoite tulee pilkkoa pienempiin osiin, lyhyen aikavälin lopputulos-, suoritusja prosessitavoitteisiin. Valmentajan tulee tukea urheilijaa hänen epäillessään mahdollisuuksiaan saavuttaa asettamansa tavoitteet. Minä -pystyvyydellä tarkoitetaan henkilön uskomusta siitä, että hän selviytyy menestyksekkäästi tietystä suorituksesta saavuttaakseen tietyn lopputuloksen (Bandura, 1986) . Näkökulma muuttaa merkittävästi käsitystä valmentajan työstä. Urheilijan kyvyt jäävät hyödyntämättä, koska tavoitteet on asetettu liian alhaisiksi
Janelle (toim.). Teoksessa Handbook of sport psychology. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. Singer, H. Teoksessa R. Journai of Sport & Exercise psychology 17, 117-137. Tulokset näkyviksi "Tavoitteenasetteluohjelma ilman seurantaa ja arviointia on ajan ja vaivannäön haaskausta" (Weinberg & Gould, 1999, 321). Kyllo, B. voitteen valintaa, tavoitteeseen sitoutumista ja suoritusta (Bandura, 1986). Virheistä onnistumisiin, heikkouksista mahdollisuuksiin Kuinka urheilijan tunnetta omasta pystyvyydestään voidaan sitten lisätä. 2001. Näin opitaan ohjelman toteuttamista, etenkin arvioimisen ja palautteenantamisen periaatteita. Singer, H. Näin voidaan välttää mahdollinen motivaation heikkeneminen, jos urheilija jää tavoitteistaan. Janelle (toim.) Handbook of sport psychology. Osittain päällekkäinen keino edellisten kanssa on palaute (Feltz & Lirgg, 2001). 1986. Tavoitteet tulee priorisoida. Toinen painos. Urheilijan minä -pystyvyyden kehittäminen vaikuttaa tältäkin osin perustellulta. Jos urheilijan prosessitavoite on "tasapainon ylläpitäminen" ja "luistelutekniikka" kaksinkamppailutilanteissa, valmentaja voi urheilijan kanssa arvioida ja antaa palautetta suorituksesta videon avulla. Englewood Cliffs, NJ:Prentice Hall. Social foundation of thought and action : A social cognitive theory . 040-702 8832, 014-260 2127 rovio@pallo.jyu.fi Lähteet Bandura, A. 2 painos. Urheilijan innokkuus ja motivaatio säilyvät, kun harjoittelun tulokset ovat nähtävissä jo esimerkiksi muutaman viikon kuluttua ohjelman aloittamisesta. Singer, H. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. He voivat yhdessä miettiä asioita, joita toteuttamalla urheilija olisi entistäkin parempi kaksinkamppailuissa. N. Jatkuva seuranta, arviointi ja palautteen antaminen ovat välttämätön osa tavoiteohjelmaa. R. Goal setting in sport. Jos harjoite on liian vaikea, urheilija vahvistaa vain huonoja suorituksia. Burton, D., Naylor, S, & Holliday, B. Goal setting in sport: lnvestigating the goal effectiveness paradox. M. Tärkeää on arvioida, mitkä ovat lopputuloksen saavuttamisen kannalta tärkeimpiä tavoitteita. Foundations of sport and exercise psychology. Goal setting in sport and exercise: A research synthesis to resolve the controversy. A Hausenblas., & C. N. ESA ROVIO, LitT Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto ja LIKES -tutkimuskeskus puh. LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 19. Pystyvyyttä voidaan edistää myös välillisillä kokemuksilla katselemalla ja ottamalla oppia muiden suorituksista (Feltz & Lirgg, 2001) . 2001. A Hausenblas, & C M. Arvioinnin tulee olla säännöllistä ja seurantaohjelman riittävän yksikertainen. Esimerkiksi urheiluvamma voi estää alkuperäisen tavoitteen saavuttamisen, jolloin on luotava uusi, sen hetkisiin realiteetteihin perustuva tavoite. Jones, & L. New York: John Wiley & Sons, 497-528. Teoksessa J. Self-efficacy beliefs of athletes, teams and coaches. 2001. New York: John Wiley & Sons, 551-565. 1999. A Hausenblas, & C M. Usein urheilijat arvottavat suoritustaan vaikeasti kontrolloitavien lopputulosten, esimerkiksi maalien tekemisen kautta. 1995. Tavoitteiden muokkaaminen on luonnollinen osa ohjelmaa. Tähän kannattaa käyttää videokuvaa. Janelle (toim.) Handbook of sport psychology. S., & Gould, D. M. Urheilijalle tulee rakentaa positiivinen ylöspäin suuntautuvaa onnistumisista rakentuva spiraali (Rovio, 2002, 81 82). Lopputulostavoitteiden taka-alalle jättäminen sekä konkreettisempien ja saavutettavampien prosessitavoitteiden painottaminen tekee mahdolliseksi tuntea onnistumista. Wiley: Chichester, 135-170. Weinberg, R. Mitä syvemmälle suorituksessa mennään, sen varmemmin tavoitetaan urheilijan mielikuvia. Toisaalta myös omien suoritusten videoiminen ja arvioiminen on erinomainen tapa hakea pystyvyyden tunnetta. Tarpeen vaatiessa tavoitteita on täsmennettävä, muutettava ne vastaamaan urheilijan sen hetkistä suorituskykyä; lopputulosta korjataan alaspäin ja lyhyen aikavälin tavoitteita tarkennetaan (Rovio, 2002, 85 86). Alussa on hyvä keskittyä yhteen tai kahteen lopputuloksen saavuttamisen kannalta oleelliseen, nopeasti saavutettavaan tavoitteeseen. Joukkueellinen yksilöitä. A. Rovio, E. Hardy (toim.) Stress and Performance in Sport. N. Jos tavoitteita on liikaa, kaatuu ohjelma omaan mahdottomuuteensa: seuranta, arviointi ja palautteenantaminen vaikeutuvat, "fokus" katoaa, tavoitteiden toteuttaminen tulee välinpitämättömäksi ja tavoitteet unohtuvat. Understanding and enhancing self-confidence in athletes. Vealey, R. 1990. Usein se, että tavoitteesen ei päästä johtuu urheilijasta riippumattomista syistä. Tärkein lähde ovat onnistuneet suoritukset (Feltz & Lirgg, 2001) . S. Taitotasolle sopivat harjoitteet mahdollistavat onnistumisen kokemuksia. Yksi tapa lähestyä onnistumisen kokemuksia on ratkaisukeskeisen lähestymistavan painottaminen suoritusten arvioimisessa . Näin urheilijan huomiota suunnataan virheiden ja heikkouksien sijasta mahdollisuuksiin ja onnistumisiin. Champaign, IL: Human Kinetics. D. New York: John Wiley & Sons, 340-361. Urheilijan katsetta tulee suunnata maalisaldon tarkkailusta spesifimpiin asioihin, prosessitavoitteisiin, joista maalien tekeminen on kiinni. 2 painos. Likes Research Reports on Sport and Health 133. Feltz, D, L., & Lirgg, C, D. 2 painos. 2002. L., & Landers, D. Beggs, W. Teoksessa R. Mitä korkeampi on urheilijan minä -pystyvyyden tunne, sitä haasteellisemmat tavoitteet hän asettaa, sitä paremmin hän tavoitteisiinsa sitoutuu ja sen paremmin hän tavoitteensa saavuttaa. Säädöt sallittuja Tavoiteohjelman alussa asetetaan helposti liian paljon tavoitteita (Rovio, 2002, 76 77). Seurantaa, arviointia ja palautteen antamista voi suorittaa numeraalisesti, mutta ajan myötä on pyrittävä saavuttamaan urheilijan suoritusmielikuvat (Rovio, 2002, 47 66). G
20 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002
Myös kynnys esimerkiksi tanssin harrastuksen aloittamiseen rajoittuneiden käsitysten vuoksi voi pojille olla korkea. .. LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 21. 1,5 prosenttia liittyy sukupuoliseen häirintään ja väkivaltaan yleensä. Häirintätapauksissa lapsi ei osaa käsitteellistää häneen kohdattua vallan väärinkäyttöä, joka saattaa alkaa hyvin viattomasti. Huomio urheilun roolikasvatukseen Tyttöjoukkueiden jäseniin kohdistuva lesbottelu on tavallinen ongelma, joka estää liikunnallisesti aktiivisia tyttöjä liittymästä joukkueeseen, koska eivät kestä ulkopuolelta tulevaa painetta, homottelua ja huorittelua. Tilannetta on arvioitu SLU:n jäsenjärjestöjen kesken yhteisissä keskustelutilaisuuksissa, joissa esille nousseita häirinnän muotoja ovat olleet mm. Edelleen on huomioitava, että on pedofiilejä, jotka hakeutuvat liikunnan ja urheilun pariin esimerkiksi valmennustehtäviin. Todennäköistä on, että julkitulleet tapaukset ovat jäävuoren huippu. Niissäkin tapauksissa,joissa lapsi tai nuori ymmärtää ongelman vakavuuden, hän ei useinkaan halua saattaa tekijää vastuuseen, koska pelkää seurauksia. Häiritsijänä on ollut valmentaja, seurajohtaja, vanhempi joukkuetoveri tai ulkopuoliset ihmiset, esim. 'macholajeissa' vieraalla paikkakunnalla tai leirillä. SUKUPUOLINEN HAIRINTA URHEILUSSA: Tasa-arvoiseen arkeen hyvässä seurassa Teksti: NELLI HEINONEN Urheiluun liittyvästä sukupuolisesta häirinnästä tai hyväksi-käytöstä, sen syistä tai ilmenemismuodoista tiedetään varsin vähän. Tutkittu tieto pohjautuu pääosin norjalaiseen, hollantilaiseen ja englantilaiseen tutkimukseen. Nämä ovat ääriesimerkkejä, mutta valitettavasti tämän päivän todellisuutta. Suurin osa tapauksista koski kodin ulkopuolista ahdistelua. Häirintään tulisikin voida puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mahdollisimman läheltä. Tilastoja ja tutkimustuloksia tulkittaessa on huomioitava se, että mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä helpommin hän on hyväksikäytettävissä. Uhrin on vaikea puhua asiasta, sillä hän usein häpeää ja syyllistää itseään tapahtuneesta. saunaan, "alasti riisuvat" katseet ja vartaloa koskevat epäkorrektit kommentit. On tapauksia, joissa urheilusankarin hämärtynyt kuva omasta ylemmyydestään ja kanssakäymisen rajoista on johtanut hänet harrastamaan häirintää seksuaalirikoksiin asti. Sukupuolisen häirinnän ongelma saattaa näkyä nuorten urheilijoiden parissa erilaisina oireina. Hevostallien ainokaisasemassa olevat pojat taas saavat osakseen ylimääräistä, ei aina myönteistä huomiota. L astensuojelun Keskusliiton tekemässä koululaiskyselyssä 7.500 vastanneista tytöistä 8 prosenttia ja pojista 4 prosenttia ilmoitti joutuneensa seksuaalisen ahdistelun kohteeksi, fyysinen kontakti mukaan lukien. Siksi seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutunut lapsi ei välttämättä puhu kokemuksistaan eikä ilmoita siitä myöhemminkään, edes kysyttäessä. Luku osoittaa, että keskimäärin joka toinen päivä yksi ja joka toinen päivä kaksi lasta joutuu sukupuolisen häirinnän tai väkivallan kohteeksi. henkinen painostus, koskettelu ja suutelu, väkisin kiinnikäyminen, ehdotukset seksuaaliseen kanssakäymiseen, tirkistely, nipistely, videokuvaus intiimitiloissa, tunkeutuminen saniteettitiloihin esim. Toisin kuin aikuisten kohdalla, häirinnän kohteeksi joutuessaan lapselta ja nuorelta ei voida edellyttää, että hän osaa ilmaista pitävänsä sitä loukkaavana tai vastenmielisenä ja kieltää sen jatkamisen. Pieni lapsi ei tiedä, missä sallitun toiminnan rajat kulkevat. Lapset ja nuoret ovat usein valmiita tekemään kaikkensa onnistuakseen urheilussa ja kunnioittavat valmentajan kaikkia ehdotuksia ja määräyksiä kritiikittä. Urheilija saattaa pakoilla valmennustilannetta, vaihtaa seuraa tai lopettaa urheilun kokonaan, muttei paljasta lopettamisen syytä. Mahdollinen riskitilanne on myös voitonjuhlinta ns. .. Vaiettu alue tutkimusta tarvitaan Sukupuolinen häirintä urheilussa on hyvin arka alue, johon on vaikea puuttua, koska ns. Urheileva nuori oireileee fyysisesti, mutta oireet eivät liity toisiinsa tai eivät selity loogisesti lajin fyysisten vaatimusten pohjalta. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimeen tulee vuosittain 30.00035.000 puhelua, joista n. Seksuaalisuus voi olla lapselle häpeän, loukkauksen, haavoittuvuuden ja hämmennyksen aluetta. Se on myös Suomessa paljolti käsittelemätön ja tutkimaton aihe, vaikka sen esiintyminen urheilussa onkin noussut viime aikoina keskustelun aiheeksi julkisuudessa. konkreettista näyttöä ei usein ole. Toisaalta työyhteisöissä tapahtuvasta häirinnästä saadut tiedot antavat viitteitä siitä, että myös urheilujärjestöissä vallitsevat käytännöt ja kulttuuri luovat olosuhteita, joissa häirintää esiintyy. Urheilun piirissä tehtävää roolikasvatusta tulisikin tarkastella lähemmin. Eräs varsin ristiriitainen ryhmä ovat urheilusankarit, jotka ovat yhdistelmä nimeä, mainetta, palkintoja ja ihailua. katsojat
Urheilijat tarvitsevatkin tuekseen luottamussuhteita, voimaa läheisestä, inhimillisestä kanssakäymisestä. .. .. oikean suoritusasennon löytymistä. Se laskee kynnystä loukata myös muulla tavoin. SLU:n sukupuoliseen häirintään paneutuvan työn tarkoituksena ei ole lähteä kontrolloimaan urheiluelämää jäykillä käyttäytymiskoodiella ja kielloilla, jotka osaltaan edistävät ahdistavaa ruumiinkulttuuria urheilussa. SLU:n toimintasuunnitelma sukupuolisen häirinnän ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi urheilussa käsitää seuraavat osa-alueet: * Koulutusmateriaalin tuottami'·. Koskettelu, taputtelu, halailujne. Suomalaiset järjestäjät asettivat seminaarin jälkeen tavoitteekseen kansallisen toimintaohjelman ja selvitystyön valmistelun. Loppukädessä kaikki riippuu kasvattajan ja aikuisen eettisestä vastuusta, sillä hänen on kyettävä ratkaisemaan se, mikä on eettisesti oikein ja mikä ei. Yhtenä seminaarin keskeisenä keskustelunaiheena oli urheilijoihin kohdistuva sukupuolinen häirintä, jonka ennalta ehkäisyyn ja ongelmien käsittelyyn eri maiden asiantuntijat tarjosivat konkreettisia malleja. Lisätietoja: SLU:n tasa-arvopäällikkö Ne/Ii Heinonen nelli.heinonen@slu.fi, puh. Tyttöjä ei opeteta puolustamaan omia rajojaan, vaan sietämään niiden ylityksiä. Tasa-arvoinen arki hyvässä seurassa -nimikkeen alla kulkevan työn ydinteemoja ovat: * Lasten ja nuorten suojelu * Sukupuolisen häirinnän ennaltaehkäisy * Eettisten toimintatapojen kehittäminen * Yhteistyö lastensuojelun, häirinnän, väkivallan ja tasa-arvon asiantuntijoiden kanssa Tavoitteena on alueen tutkimusja selvitystoiminnan aloittaminen, koulutustoiminnan ja -materiaalin tuottaminen, ennaltaehkäisevien ja korjaavien toimintamallien rakentaminen sekä avoin keskustelu urheilussa toimivien osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista. (09) 3481 2605, www.slu.fi/tasa-arvo Kuvassa esiintyvillä henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelin aiheeseen. Urheilijan tukeminen lähtee positiivisesta minäkuvasta Myös tekijä on uhri. Yhteistyössä urheilun ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa pyrkimyksenä on tutustua erilaisiin toimintatapoihin, joita myös urheiluelämässä voitaisiin soveltaa tai käyttää yhteistyössä näiden asioiden käsittelyssä. Esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin "neitipalloilu" ja "hamekiekkoilu" viestittävät, että toinen sukupuoli on yhtä kuin huonous tai epäonnistuminen. Pojille ei opeteta toisten rajojen kunnioittamista vaan päinvastoin niiden jatkuvaa ylittelyä. Tammikuussa 2002 kansallinen työ lähti käyntiin yhteistyössä SLU:n jäsenjärjestöjen sekä urheilun ulkopuolisten lastensuojelun, häirinnän ja tasa-arvon asiantuntijoiden kanssa. Suoritusten parantaminen vaatii aina ruumiin muokkaamista. NELLI HEINONEN Tasa-arvopäällikkö, Suomen Liikuntaja Urheilu Artikkeli perustuu sukupuolisesta häirinnästä ja lastensuojelusta käytyihin keskusteluihin SLU-n jäsenjärjestöjen sekä urheilun ulkopuolisten asiantuntijoiden yhteisissä keskustelutilaisuuksissa syksyn 2001 talven 2002 aikana. Ei kieltokulttuuria vaan tervettä aikuisen vastuuta Urheilu on hyvin ruumiillista. Kaikki lähtee nuoren positiivisen minäkuvan rakentamisesta ja itsetunnon tukemisesta. Melkein kaikissa lajeissa valmentajan on opastettava käsin koskettaen mm. KOHDATAAN ONGELMAT, ENNEN KUIN NE VLLATTAVAT 22 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 O petusministeriö, Suomen Liikunta ja Urheilu sekä Euroopan neuvosto järjestivät Hanasaaressa syyskuussa 2001 lasten, nuorten ja naisten suojeluun keskittyneen eurooppalaisen seminaarin, johon osallistui n. .. Urheilijat, valmentajat, huoltajat, hierojat ja muu henkilöstö tulevat väistämättä hyvin lähelle toisiaan. kuuluvat oleellisena osana urheilutoimintaan yhteenkuuluvuuden tai riemun osoittaminen ilman ruumiillista kanssakäymistä ei tuntuisi miltään. Siksi nuoren minäkuvaa vahvistavalla kasvatuksella ja toiminnalla on huomattavat kerrannaisvaikutukset. 50 urheiluvaikuttajaa 22 eri maasta. On siis erityisen tärkeää keskustella siitä, mitä meidän kulttuurissamme pidetään hyväksyttävänä ja mitä ei. Tytöt ja pojat muodostavat käsityksiään seksuaalisuudesta entistä väkivaltaisempana ja raaempana massiivisen mediaviestinnän pohjalta. Koskettamisesta ja kannustuksenosoituksista ei saa tulla tabuja urheilun piirissä. Valmentautuminen ja kilpaileminen vaatii psyykkistä, sosiaalista ja emotionaalistakin suhdetta niin urheiLINKKEJÄ Helsingin yliopiston toimintaohjeet www.helsinki.fi/tasa-arvo/suomi/sphairinta.htm Kuopion yliopiston toimintaohjeet www.uku .fi/ ~suomalai/hairinta.html Mannerheimin Lastensuojeluliitto www.lapset.net Raiskauskriisikeskus Tukinainen www.tukinainen.fi STTK www.sttk.fi/kiusa/sukup.htm Väestöliiton seksuaaliterveysklinikka www.seksuaaliterveys.org/nuoret/nuoret.htm lijan ja valmentajan, muiden tukihenkilöiden kuin muiden urheilijoidenkin välille. Nykymedia viestii naisesta, joka yhä nuorempana haluaa aina ja koko ajan. Valistus ei mene perille, jos nuorella on kielteinen minäkuva
Lähes joka kolmas syömishäiriöistä kärsivä nuori urheilija oli ollut sukupuolisen häirinnän kohteena. (Kirby, Greaves 1996). E nglantilainen tutkija Celia Brackenridge määrittelee sukupuolisen häirinnän "seksiin perustuvaksi ei-toivotuksi huomioksi" ja sukupuolisen hyväksikäytön "sukupuoliseksi käyttäytymiseksi, johon hyväksikäyttäjä on johdatellut ja pakottanut uhrin". Keskeistä määrittelyissä on, että kyseessä on sukupuolinen huomio, jota sen kohde ei halua. L aajassa kanadalaisessa kaikkiaan 1200 huippu-urheilijaan kohdistuneessa tutkimuksessa kävi ilmi, että vastanneista 226 urheilijasta noin 20 prosenttia oli ollut sukupuoliyhteydessä jonkun lajinsa auktoriteettiasemassa olevan henkilön kanssa ja 8.6 prosenttia oli pakotettu sukupuoliyhteyteen. NÄKYMÄTÖNTÄ VAAN El OLEMATONTA U seissa länsimaissa sukupuolinen häirintä nähdään työja tasa-arvolakirikkomuksena. Työja opiskeluympäristössä esiintyi enemmän vakavampia häirinnän muotoja kuin urheilussa. nen ja päivittäminen * Tutkimukset ja selvitykset sukupuolisesta häirinnästä ja lastensuojelun tarpeesta suomalaisessa urheilussa * Eettisten säännöstöjen päivitys * Auttamisja valitusprosessin kehittäminen * Viestintästrategia Jäsenjärjestöt vievät työtä eteenpäin Useat SLU:n jäsenjärjestöjen edustajat ovat painottaneet tarvetta saada mahdollisimman pian valmista koulutusmateriaalia sukupuoliseen häirintään liittyvistä ongelmista. U rheilussa auktoriteettiasemassa olevien henkilöiden taholta tuleva ahdistelu oli huomattavasti yleisempää kuin työtai opiskeluympäristöissä. Lähteet: MacGregor, M. Norjalaisessa naisurheilijoita koskeneessa tutkimuksessa (Fasting, Sundgot-Borgen 2000) kartoitettiin myös naisten kokemuksia työtai opiskeluympäristössä. Häirintä ei ole henkilökohtainen ongelma. Kirby, S.& Graves,L. Lähde: Kari Fasting og Jorunn Sundgot-Borgen: Kvinner, Eliteidrett og Seksuell Trakassering. Tämä saattaa merkitä sitä, että urheilussa toimivat sallivat itselleen käytöstä, jota esimerkiksi liike-elämässä ei suvaittaisi. Suurin ero oli häirinnän laadussa. CAHPERD Journal de L'Acsepld, Summer, 64, 2, 413. (1998) Harassment and Abuse in Sport and Recreation. U rheilun piirissä häirintää esiintyi samassa määrin kuin muillakin elämän alueilla. Se on koko yhteisön ongelma ja liittyy perinteisiin käsityksiin sukupuolirooleista sekä miesten ja naisten välisten valtasuhteiden epätasapainoon. Kyseessä voi olla seksistinen huomauttelu tai käytös, joka loukkaa tai halventaa tai hyökkäävä sukupuolinen käyttäytyminen. S ukupuolista häirintää eri muodoissa esiintyy urheilussa samassa määrin kuin muillakin elämänalueilla. ***** K anadassa suhteellisen suppeille ryhmille tehtyihin kyselytutkimuksiin viitaten Mac Gregor (1998) arvioi, että noin 40-50 prosentilla urheiluun osallistuvista naisista on kielteisiä tai epämielllyttäviä kokemuksia lievästä häirinnästä hyväksikäyttöön. Olympiatoppen, kvinneprosjektet 2000. Yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää ei ole. 51 prosenttia norjalaisista naishuippu-urheilijoista oli kokenut sukupuolista häirintää. LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 23. 1 5 prosenttia naishuippu-urheilijoista on kokenut sukupuolista häirintää tukijoukkoihin kuuluvan henkilön taholta. Puheenvuoroissa on korostunut tietoisuus siitä, että urheilutahojen tulisi kohdata ongelmat, ennen kuin ne yllättävät meidät ja muodostaa yhteinen näkemys siitä, miten asioista viestitään sen sijaan, että toimitaan periaatteella "ongelmaa ei ole, kunhan siitä ei puhuta". (1996) Foul Play: Sexual Harassment in Sport. Paper presented at the Pre-Olympic Scientific Congress, Dallas, Texas, USA, July 11-15. j oka viides naisurheilijoista ja lähes joka kolmas huipputason ( MM-tai olympia) joukkueurheilijoista oli kokenut häirintää toisten urheilijoiden taholta. 2 8 prosenttia norjalaisista naishuippu-urheilijoista on kokenut sukupuolista häirintää urheilun piirissä toimivan henkilön taholta
Kova harjoittelu lisää myös loukkaantumisriskiä. oikeuden hoivaan, opetukseen, terveydenhuoltoonohella ne käsittelevät monia eri alueita ja määrittelevät lasten oikeuksien keskeiset periaatteet: lasta ei saa syrjiä, lapsen paras on oltava kaikkea toimintaa ohjaava periaate, lapsen oikeus omaan elämäänsä, kehittymiseen ja lapsen oikeus tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa. Syynä ei ole pelkästään lahjakkuuden puute, vaan se että keho ei kestä kovaa harjoittelua. Huippu-urheilussa lapsityövoimaa . Romanian Nadia Comaneci voitti kultaa 14 vuotiaana vuoden 1976 olympialaisissa. Lasten oikeuksien mukaan valtioilla on velvollisuus taata, että jokaisella lapsella on oikeus "nauttia parasta saavutettavissa olevaa terveyttä (artikla 24.). Sopimuksessa lapseksi katsotaan alle 18-vuotias. Lasta tulle myös "suojella kaikilta fyysisen tai henkisen väkivallan muodoilta, laiminlyömiseltä tai hyväksikäytöltä (artikla 19.). Nuori urheilija haluaa menestyä. Kuinka paljolle stressille lapsi on kohtuullista altistaa. Olympiavoittaja hänestä tuli 15-vuotiaana. Etenkin Bosmantapauksen myötä näiden kahden maailman paikoin ristiriitaiset käytännöt tulivat ajankohtaiseksi. Lisäpaineita voivat aiheuttaa myös media ja koulu ainakin niille urheilijoille, jotka haluavat suorittaa opintonsa lop1 1. Onko 15-vuotiaalle uimarille hyväksi, että hänen olkapäänsä on kiertynyt 1.5 miljoonaa kertaa. Onko normaalia, että 16-vuotias voimistelija harjoittelee 7 tuntia päivittäin, on 1.30 m pitkä ja painaa 30 kiloa. Levon, koulun ja harjoittelun ulkopuoliselle nuoruudelle ei jää tilaa, toteaa Paula David. Sen lisäksi hän saattaa joutua vastaamaan niin vanhempiensa ja valmentajiensa kunnianhimoisiin odotuksiin kuin seuran, sponsoreitten tai liittojen menestysodotuksiin. Huippu-urheilun käytäntöjen ja yleisten lasten oikeuksien välistä suhdetta sen sijaan ei toistaiseksi juurikaan ole tarkasteltu, toteaa YK:n lasten oikeuksien asiantuntija Paulo David. Vielä vuonna 1965 Euroopan parhaitten voimistelijoitten keski-ikä oli 25 vuotta. • vai Teksti: LEENA NIEMINEN Huippu-urheilun vaikutuksia nuoriin on tutkittu paljon. Etenkin voimistelussa ja taitoluistelussa lajin huippujen ikä on laskenut dramaattisesti. Intensiivinen harjoittelu lapsen parhaaksi. Toimitaanko kilpaja huippu-urheilussa kaikissa tapauksissa lapsen parhaaksi, kysyy David. Lasten oikeudet ovat myös hyvä peruslähtökohta, kun tarkastellaan lasten ja nuorten kannalta riskialttiita käytäntöjä kansainvälisessä kilpaja huippu-urheilussa, toteaa David. Kaikki junioriurheilun toimintatavat eivät YK:n lasten oikeuksien valossa ole eettisesti kestävällä pohjalla. Perusoikeuksien mm. Bosman-tapaus on tärkeä myös siksi, että se osoittaa ettei urheilu voi sivuuttaa ihmisoikeuksiin kirjattuja periaatteita, korostaa Paula David. Kaikki eivät pääse huipulle. David kyseenalaistaa useita kansainvälisen huippuurheilun käytäntöjä. Lasten oikeudet hyväksyttiin osaksi kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia vuonna 1989 ja yhteensä 191 valtiota on sitoutunut noudattamaan niitä. Yhtälailla on muistettava, että ilman asianmukaista ohjausta on olemassa vaara, että nuorten huippu-urheilussa ajaudutaan lasten perusoikeuksia loukkaavalle harmaalle alueelle, sanoo sveitsiläinen, YK:n ihmisoikeuskomisiossa toimiva lasten oikeuksien asiantuntija Paula David. 24 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 U rheilun monia ainutlaatuisia ja myönteisiä vaikutuksia niin lapsille kuin aikuisillekin ei ole syytä kiistää. Kaikki harjoitukseen uhratut tunnit eivät kuitenkaan takaa menestystä. Voimistelu ja taitoluistelu ovat Davidin mukaan esimerkkejä vaativista lajeista, joissa alle kymmenvuotiaitakin lapsia harjoitutetaan 6-8tuntia päivittäin kuutenakin päivänä viikossa. Atlantan kisojen jälkeen sääntöjä muutettiin niin, että kisoihin osallistumisen alaikärajaksi määrättiin 16 vuotta. LASTEN parhaaksi URHEILUN. Useat nuoret urheilijat myös oppivat varhain olemaan valittamatta ja vähättelemään vammojaan, toteaa David. Tutkimus on myös auttanut ohjaamaan ja muuttamaan käytäntöjä. Urheilu toimii yhteiskunnassa voimassa olevan lainsäädännön puitteissa, mutta myös omien sääntöjensä raameissa. Sopimus takaa myös lapsen oikeuden riittävään lepoon ja vapaa-aikaan (artikla 31.). Menestyminen kansainvälisissä arvokisoissa edellyttää, että harjoittelemisesta tulee lapsen elämän pääasia. Kaikki ihmisoikeussopimukset tunnustavat oikeuden koskemattomuuteen, oikeuden kontrolloida omaa ruumistaan. Tai onko vanhemmilta oikeaa kannustusta kehottaa 12-vuotiasta nyrkkeilijää lyömään vastustaja tajuttomaksi. USA:n Tara Lipinski voitti maansa korkeimman kansallisen kilpailun ollessaan 12-vuotias. Taitoluistelun maailmanmestaruuskisojen ikäraja on 15 vuotta, mutta sitä nuoremmatkin voivat osallistua kansallisiin mestaruuskisoihin
Esimerkkeihin voisi liittää pikajuoksija Juha Vakkurin tapauksen Suomesta. Doping on rikkomus myös lasten oikeuksia vastaan. Jos voittamisen paineesta tulee hallitseva, ei voittaminen välttämättä enää tuo sitä mitä sen pitäisi; iloa ja itsetuntoa. Miten siis suhtautua samaikäisiin lapsiin, jotka harjoittelevat 6-8 tuntia päivittäin kuutena päivänä viikossa, kysyy David. Valtiot tunnustavat lapsen oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan, oikeuden osallistua leikkiin ja harrastuksiin, jotka ovat sopivia lapsen ikä huomioon ottaen ja oikeuden osallistua vapaasti kulttuurielämään ja taiteisiin. Liian varhain aloitetusta vaativasta ja systemaattisesta harjoittelusta voi tulla lasten hyvinvointia vaarantavaa tai suoranaista lasten hyväksikäyttöä. Tällöin tunnesiteet valmentajaan vahvistuvat entisestään ja tilanne saattaa pahimmillaan altistaa nuoren valmentajan mielivallalle. Huippu-urheilusta on tullut pitkälti liiketaloudellista toimintaa. Nuorilla on huomattava osuus urheilun menestyskertomuksessa niin harrastajina, huippu-urheilijoina kuin kuluttajinakin. Kansainvälinen työjärjestö ILO kieltää kevyen työn alle 13-vuotiailta ja muun työn alle 15-vuotiailta nuorilta. Valmentajien kanssa vietetään huippu-urheilussa usein enemmän aikaa kuin vanhempien. Young athletes in competition: Exploits and exploitation. Hän mainitsee esimerkkeinä alle 18-vuotiaista doping-urheilijoista mm. Nuorten ja lasten mukanaolon vuoksi siinä on mukana myös riskejä, sanoo David. Useimmissa maissa lapsityövoiman käyttö on kielletty. YK:n lasten oikeuksien iulistus, artikla 31: 1. Lasten oikeuksien 33. useat kiinalaiset uimarit ja amerikkalaisen 15-vuotiaana steroidin käytöstä kiinni jääneen uimarin Jessica Fischin. puun, huomauttaa David. artiklan mukaan valtioilla ja urheilujärjestöillä, valmentajilla, managereilla ja vanhemmilla on velvollisuus suojata nuorta urheilijaa kiellettyjen aineiden käytöltä. Hänen mielestään onkin syytä harkita, onko 30 tai 40 tunnin viikottainen vakava harjoittelu syytä rinnastaa lapsityöhön, johon urheiluviranomaisten tulisi luoda tarkat säännöt täydentämään nykyisiä huippu-urheilussa kansainvälisesti noudatettavia normeja. Kovaan harjoitteluun sitoutunut nuori saattaa myös joutua valmentajiensa henkisen painostuksen kohteeksi. Artikkeli perustuu Paula Davidin Euroopan Neuvoston urheilukomitean lasten, nuorten ja naisten suojelua käsittelevässä seminaarissa Hanasaaressa 74-76.9.2007 pitämään esitelmään The rights af the child in sport. Voittamisesta tulee helpotus ja häviämisestä häpeä. Davidin mukaan olisikin naivia luulla, että dopingin kanssa puuhastelevat odottaisivat kunnes urheilija täyttää 18 vuotta kunnes tarjoavat hänelle aineita. Kun nuori altistetaan dopingin käytölle aikuisten toimesta rikotaan nuoren oikeutta terveyteen, olkoonkin, että nuori olisi täysin tietoinen aineiden laadusta ja ottamistaan riskeistä, toteaa David. Doping on rikos myös YK:n lasten oikeuksia vastaan Nuoretkaan urheilijat eivät ole suojassa dopingilta, sanoo David. Dopingaineiden käyttö ei ole ainoastaan urheilun sisäinen sääntörikkomus. LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 25
Tuomareilla on tuomaroiduissa peleissä suuri merkitys turvallisen pelitavan takaajina säännöt korostavat taitopeliä. alibandyliiton koulutusja valmennuspäällikkö Jari Oksanen ei näe loukkaantumisriskin haittaavan lajin muuten myönteistä imagoa. Yhtenä merkittävänä oli syynä puutteellinen harjoittelu ennen kautta tai sarjatauon aikana. Pelaajien vauhdin ja voiman lisääntyessä törmäyksiä sattuu väistämättä, vaikka taitotason kohentuminen toisaalta vähentää niitä. Työkykyinen ei välttämättä pysty harrastamaan mielilajiaan. Tilastokeskus 2000. Tapaturmista 70 prosenttia sattuu miehille ja 30 prosenttia naisille. Kansainvälinen kokemusja tutkimustieto kertoo, että liikuntatapaturmien ehkäisy on mahdollista ja kannattavaa. -Usein tapaturmia pidetään kaukaisena asiana, joka ei kosketa ainakaan itseä. Jari Oksanen arvioi lisääntyvän julkisuuden tarjoavan uusia lähtökohtia turvallisuustyölle. Se on sisäänajanut yhdessä Koululiikuntaliiton kanssa koulusarjojen sääntöjä jo viisi vuotta: toiveena on, että koulupeleistä jäisivät sääntöjen ja turvallisuusasioiden pääpiirteet mieleen. Kilpailu tilanteessa loukkaantumisriski on salibandyssa naisilla 16-kertainen ja miehillä 24-kertainen harjoituksiin verrattuna. Liiton kokoamassa Tule mukaan -starttioppaassa turvallisuusnäkökohdat ovat hyvin esillä. Oksanen korostaakin sääntöjen noudattamisen tärkeyttä. Vaikka liikuntatapaturmat ovat yleensä lieviä, niin ne huonontavat elämänlaatua. Liitto on ollut yksi aktiivisimmin liikuntatapaturmien ehkäisyyn ja tutkimukseen panostaneista lajiliitoista. Moni olettaa esimerkiksi hallitsevansa ensiavun, mutta on tositilanteessa neuvoton. Joukkueilla on ensimmäisissä peleissä kiusaus kokeilla tuomarien sietokykyä. Sama ikäluokka on myös naisissa tapaturma-alttein. Asennepuolellakin riittää vielä kehittämistä. Niitä on noin 27 prosenttia kaikista vuosittain sattuvista tapaturmista. Lajille ovat ominaista nopeat suunnanmuutokset, jotka johtuvat usein kevyen pallon kimpoilusta yllättävään suuntaan. Salibandyssä kovilla ovat etenkin jalat, joihin kohdistuu kaksi kolmannesta vammoista. Pelissä sattuu -yhä useammalle L iikuntatapaturmien määrä on kasvussa Suomessa. LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 Loukkaantumisia sattui erityisen paljon sarjakauden alussa ja joulutauon jälkeen. Eniten tapaturmia sattuu 16-25 -vuotiaille miehille, joista 15 prosenttia loukkaa itsensä liikunnan parissa vuosittain. Katariina Snellmanin tekemään tutkimukseen osallistui vuoden ajan 21 naisja miesjoukkuetta, joiden sarjataso vaihteli SMliigasta viidenteen divisioonaan. Toukokuussa pelattavat MM-kisat tuovat salibandyn entistä laajemmin suomalaisten tietoisuuteen. Miehillä tapaturmien sattuu eniten ylimmällä sarjatasolla. Oksanen toivoo, että kaikkeen liikuntaan soveltuvaa koulutusmateriaalia, jota voisi täydentää lajikohtaiselle aineistolla. 2 w 2 ::.:: ::.:: ::.:: ::::, -, Tapaturma ei ole tähtiin kirjo i t_~ttu URHEILUVAMMOJEN EHKAISY KANNATTAA Salibandyn suosio on noussut rakettimaisesti viime vuosina. Mihin sallitun fyysisen kontaktin raja. Mailaniskut tai pallonosumat aiheuttavat jonkin verran silmävammoja. Lajiin kohdistuu samalla uusia paineita: pelitapa ja tuomarityöskentely ovat entistä tarkemman tarkastelun alla. 26 Lähteet: Tapaturmatilanne ja turvallisuuskulttuuri; STM:n julkaisuja 2000:6 Tapaturmat, väkivalta, rikollisuuden pelko, 2000. Se ei ole myöskään pannut päätään pensaaseen tapaturmien edessä. Loukkaantumisriskiä ei pidetä todellisena ennen kuin se kolahtaa omalle kohdalle. Kerran loukkaantuneen harrastajan tapaturmariski on paljon suurempi kuin vammoitta selvinneen. Jari Oksasen mukaan Salibandyliitto on valmis osallistumaan aikaisempaa aktiivisemmin tapaturmien ehkäisyyn, jonka tulisi nivoutua harrastukseen luonnollisena osana. Vammat ovat onneksi enimmäkseen lieviä. Salibandyliitto suhtautuu myönteisesti tapaturmien ehkäisytyöhön. Riittävä lihaskuntoisuus ja -huolto pitäisi saada jokaisen tajuntaan. Pelaajia joukkueissa oli yhteensä 295. Valmentajakoulutuksessa tapaturmien ennaltaehkäisy on esillä harjoittelun suunnittelun yhteydessä. Salibandy oli valmis lähtemään mukaan Tampereen Urheilulääkäriaseman aloitteesta tehtyyn lajin vammoja kartoittaneeseen tutkimukseen. Sallitun fyysisen kontaktin luonne on kestopuheenaihe lajin harrastajien parissa. -Tietysti pelaajakin yrittää heti muuttaa suuntaa. 1. Nopeatempoisen lajin kääntöpuolena on suurehko tapaturmariski. Salibandy on kilpatasolla erittäin vauhdikas ja se on kehittynyt kontaktipelin suuntaan, vaikka säännöt kieltävätkin ja suosivat taitopeliä. Naisilla sarjatasojen välillä ei ole eroja. Oksanen myöntää aihepiiriä esittelevän aineiston olevan vielä heiveröistä. Salibandy -lehdessä ilmestyi vuonna 1999 lajin tyyppivammoja esittelevä artikkelisarja. Myös tuomarit saattavat etsiä linjaa ensimmäisissä peleissä. Kilpatason miespelaajista loukkaantuu kauden aikana 3 7 prosenttia ja naispelaajista 28 prosenttia. Lajissa sattuu jopa enemmän loukkaantumisia kuin jalkapallossa tai jääkiekossa
Turvallisen liikuntamuodossa tapaturmia voi sattua moninkertainen määrä puutarhatöissä loukkaa itsensä suurempi määrä suomalaisia kuin missään liikuntamuodossa. Terveysliikunnan tapaturmienkin ehkäisy on siten mielekästä. Polvisuojien käyttö on suositeltavaa, pelaahan vahti suurimmaksi osaksi polvillaan. Harrastajille tapaturmia sattuu huomattavasti vähemmän kuin kilpatasolla pelaaville. Kotimaiset ja ulkomaiset kokemukset tukevat Oksasen käsitystä. Tampereen Urheilulääkäriasemalla ja UKK-instituutilla liikuntatapaturmien ehkäisyn ja tutkimuksen vetovastuu Suomessa. -Kun naisia on mukana, niin se saattaa rauhoittaa miestenkin törmäilyä. Seurauksena saattaa olla törmäys vastustajaan tai oman nopean liikkeen takia polven ja nilkan seutu tai jalan lihakset altistuvat venähdyksille ja revähdyksille. Parkkarin vetämässä aktiivisen elämäntavan riskejä kartoittaneessa tutkimuksessa tapaturma-alttiiksi lajeissa osoittautuivat judo, painija erilaiset joukkuepelit. Nopea ensiapu lieventää nyrjähdysten, venähdysten ja ruhjevammojen seurauksia. Yksittäisten lajien riskialttiuteen ei kannata kuitenkaan tuijottaa liikaa. Sekaryhmissäkin peli on siistimpää kuin miesten keskinäisissä kamppailuissa. Osa aloittaa lajin liian reippaalla otteella, vaikka taitoa ei ole paljoakaan. Liikunta on iloinen asia, josta turvallisuuden huomioonottava voi nauttia enemmän kuin niihin huolettomasti suhtautuva. Maila muuttuu vaaralliseksi lyömäaseeksi, jos se ei pysy sallitulla korkeudella. Salibandyn harrastajien ikähaitari on laajentunut sekä alle kouluikäisiin että etenkin seniorisuuntaan. JOUKO KOKKONEN Kirjoittaja on työskennellyt projektisihteerinä Liikuntatapaturmien ehkäisy -projektissa. jatkuu seuraavalla sivulla LIIKUNTA& TIEDE3/2002 27. Kansainvälisesti katsottuna Suomessa ollaan liikuntatapaturmien ehkäisyssä vielä alkumetreillä. Pedersen Karen Margrethe, Lorentzen Karen ja M0ller Lars, Rapport om idra,tsskadeproblemet. Liikuntatapaturmiin suhtaudutaan samoin kuin sairauksiin yleensä. Kampanjoilla on oma herätearvonsa, mutta niiden tulokset jäävät lyhytaikaisiksi. Maalivahdin kannattaa harrastajatasollakin käyttää aina kasvosuojusta ja käsineitä. Liikunta & Tiede, Liikuntalääketieteen päivien erikoisliite 2001. Alhaisempi taitotaso pitää vauhdin rauhallisena. Tapaturmien korvauksista vastaava valtiollinen vakuutusyhtiö on säästänyt vuositasolla korvauskuluissa neljänneksen tapaturma-alttiin lajin ongelmakohtiin kohdistuneiden toimenpiteiden ansiosta. Pelin tiimellyksessä voi innostua yrittämään liikaa, mistä seuraa usein tapaturma, kun paikat eivät kestä äkkinäistä liikettä. Innostuksissaan he yrittävät kiitää kentällä kuin parhaina päivinään. ym., Aktiiviseen elämäntapaan liittyvät riskit. Tapaturmien määrä tuhatta harrastustuntia kohti Squash 18,3 Judo 16,3 Suunnistus 13,6 Kaukalopallo 11,5 Salibandy 10,9 Paini 9, 1 Koripallo 9, 1 Jalkapallo 7,8 Jääkiekko 7,5 Lentopallo 7,0 Karate 6.7 Pesäpallo 6,6 Rullaluistelu 5,0 Tennis 4,7 Sulkapallo 4,6 Moottoriurheilu 4,5 Laskettelu 4, 1 Yleisurheilu 3,8 Ratsastus 3, 7 Juoksu 3,6 Luistelu 3,3 Kuntosaliharjoittelu 3, 1 Aerobic 3,1 Kuntoja kilpapyöräily 2,0 Sauva kävely 1 , 7 Murtomaahiihto 1, 7 Soutu 1,5 Kuntoja kilpakävely 1,2 Uinti 1,0 Tanssi 0,7 Golf 0,3 Keskiarvo 3 1 tapaturmaa/ .1QQ.QJJ. Sanomaa on välitetty valmentajille ja tuomareille suunnatuilla kursseilla sekä opaskirjasten ja television avulla. Oman riskiryhmänsä muodostavat Oksasen mukaan entiset kilpaurheilijat, jotka muutaman vuoden tauon jälkeen alkavat harrastaa lajia. Tapaturmista ei päästä kokonaan eroon, mutta niiden vaikeusasteen lieventyminen pienentää merkittävästi haittoja. Vuoden mittainen prospektiivinen kohorttitutkimus 15-74-vuotiailla suomalaisilla. Yhteisnimittäjä on nopea pallon liike ja siihen liittyvät ehkä sen hetkiselle lihaskuntotasolle liian nopeat reagoinnit, luonnehtii Jari Oksanen. Suorituskyky ei kuitenkaan enää riitä aktiiviaikojen peliin ajatus liikkui liian vikkelästi kehoon verrattuna. Keskeisiä keinoja ovat olleet taklausten puhtauden valvonta, hammassuojien käytön määrääminen pakolliseksi, vammojen hoitaminen kuntoon ennen paluuta kentälle ja lihaskuntoharjoittelu. Kovalla vauhdilla kiitävä pallo ja maalinedustalla heiluvat mailat voivat tehdä ikävää jälkeä. Kansainväliset ohjelmat ovat osoittaneet, että liikuntatapaturmien määrää on mahdollista alentaa. HARRASTELIIKUNTA Marjastus, metsästys ja kalastus 0,3 kodin kunnostus 0,5 puutarhatyöt 1,0 Keskiarvo: O 7 tuntia/1 ooo h ASIOINTIJA TYÖMATKALIIKUNTA Kävely 0,2 Pyöräily 0,5 Keskiarvo O 3/1000 h Lähde: Parkkari J. Toinen tyypillinen loukkaantumistilanne on törmäys pallontavoittelussa vastustajaan ja siitä aiheutuva ruhjevamma. Jari Oksanen ei usko yksittäisten kampanjoiden tehoon liikuntatapaturmien vähentämisessä. Oksanen harmittelee, että monet säännöllisesti pelaavat työpaikkatai kaveriporukat lyövät laimin ensiapuvälineiden hankinnan. Naisille sattuu salibandyssä vähemmän tapaturmia kuin miehille, mikä johtuu rauhallisemmasta pelitemmosta. Oksanen korostaa kuitenkin, että tapaturmariski kasvaa, jos sääntöjä ei tunneta kunnolla. Kansainväliset kokemukset ovat myös osoittaneet, että tapaturmat eivät ole luonnonlaki, vaan niiden määrään voi vaikuttaa sekä yksilöettä väestötasolla. Ei yksi kampanja kesää tee Harrastajamäärän nopea kasvu on mahdollisesti lisännyt tapaturmien määrää salibandyssa. UudessaSeelannissa rugbyn parissa tehty työ on vähentänyt selkäydinvammoja oleellisesti. Valtaosa suomalaisista suhtautuu myönteisesti turvallisuustyöhön. Tampereen Urheilulääkäriaseman ylilääkäri Jari Parkkari arvioi suomalaisen asenneilmaston olevan tapaturmien ehkäisytyölle otollinen. Vahva liikuntaja turvallisuuskulttuuri tarjoavat kuitenkin hyvän pohjan parantaa liikuntaturvallisuutta. Jari Oksasen mukaan kehityksen vaikutusta liikuntatapaturmien määrään on vaikea arvioida. (www.sst.dk). Kukaan ei halua sairastua tai loukkaantua, mutta silti yksittäinen kampanja ei muuta tottumuksia, vaikka sen sanoma rekisteröitäisiinkin hyvin. Lähteet: Jari Oksasen haastattelut 8.4.2002 (JK) ja 19.10.2001 (Kati Kauravaara)
Varusteiden kunnosta huolehtiminen 5. (www.dif.dk ja www.sst.dk) *Itävallassa tapaturmien ehkäisystä vastaava Sicher Leben on kampanjointikohteina ovat olleet mm. Se on keskittynyt nuorille ja heidän vanhemmilleen suunnattuun informaatioon. Tanskan liikunnan keskusjärjestö (Dansk Idrxtsforening) järjestää nykyisin kolmen tunnin "Idrxtsskader nej tak!" kursseja. ja vastuuhenkilön nimeäminen. Mukana mm. Osallistujat ruotivat vetäjien johdolla käsityksiään tapaturmista. Seuran on nimettävä johtokuntaan turvallisuusvastaava, jonka on mm. Sen aluksi koulutettiin satakunta valmentajaa ja saman verran fysioterapeutteja paikallisiksi opetushenkilöiksi, jotka järjestivät pareittain 17 tunnin lyhytkursseja valmentajille eri puolilla maata. Liikuntatapaturmien ehkäisyn lisäksi tietoa mm. Painettuna ja sähköisesti julkaistuissa suosituksissa käydään lyhyesti läpi eri lajien tyyppi vammat ja keinot välttää tapaturmia. Kurssit on räätälöity lajikohtaisiksi. Niille osallistui noin 1200 valmentajaa. *Pyöräilykypärän käytön lisäämiseksi on kampanjoitu lukuisissa maissa.. *Saksassa suuri urheiluvakuuttaja ARAG on julkaissut yhteistyössä Bochumin yliopiston liikuntatieteilijöiden kanssa tuotettuja lajikohtaisia liikuntatapaturmien ehkäisyvinkkejä. Tiedonkeruu vammoista 9. Paikallistason liikuntaviranomaiset järjestävät kursseja opettajille ja valmentajille. (www.dhs.vic.gov .au/in jury/sport. Nykyään Australiassa turvallisuuskäytännöt liitetään osaksi seuran normaalia toimintaa. Henkilökohtainen riskiarviointi ennen kautta 2. Tehostettu lämmittely ja jäähdyttely 2. Uudessa-Seelannissa kansallinen vakuutusyhtiön ACC on kehitetty SportSmart -ohjelma. Tasapainoharjoittelu 3. Ne kuitenkin unohtuvat usein menestystä tavoiteltaessa. Suoritustekniikka 5. Liikuntaturvallisuus on nostettava keskusteluun seurassa. videoita ja "Idrxt uden skader" -kirjan. Neste ja ravinto 8. (www.smartplay.au) Victorian osavaltiossa on annettu lajikohtaisia tapaturmien välttämisvinkkejä 20 lajista. Kukin heistä välitti oppejaan arviolta 20 urheilijalle, joten projektin aikana välittyi tietoa 24 000 urheilijalle. *Ranskan kuluttajavirasto on toteuttanut nuorille suunnatun, laskettelukypärän käytön lisäämiseen tähtäävän kampanjan. Lajit: jalkapallo, käsipallo, lentopallo, laskettelu, ratsastus ja tennis. Se on tuottanut runsaasti aihepiiriä käsittelevää materiaalia, mm. Koulutuksen viisi painopistealuetta olivat: 1. pdf) Australia/SmartPlay Australiassa kiinnostus liikuntatapaturmien vähentämiseen on lisääntynyt Australiassa osittain pakon edessä. Ohjelmia ovat kehittäneet tutkijat, järjestöt ja viranomaiset yhdessä. Kokemusten mukaan merkittäviä tuloksia voi odottaa vain, jos kaikki lajinparissa toimivat oivaltavat tapaturmien ehkäisyn tuomat edut. Kuntoharjoittelu 4. Australian liikuntalääkäriyhdistys (Sport Medicine Australia, SMA) julkaiseman How to become a Safer Sportkirjasen mukaan liikuntaturvallisuuden avain on koordinoitu suunnitelma. acc.co.nz/acc-publications/pdfs/ip/ 10-point-plan. Vamman kokonaisvaltainen hoito Kukin osa-alue toimii itsenäisestikin, mutta ohjelma on tehokkain kokonaisuutena. htm) Tanska/ldraet uden skader Tanskassa on toteutettu mittava valmentajien kurssitusohjelma. hiihto, laskettelu, jalkapallo, koripallo ja uinti. (www. Yksi osa ohjelmasta on Smartplay-nettisivusto, jolta löytyy tietoa liikuntavammoista ja niiden ennaltaehkäisystä. Suojavarusteet 7. Siinä toimivien on kriittisesti arvioitava vallitsevat käytännöt. Ympäristötekijät 10. Uusi-Seelanti/SportSmart Uudessa-Seelannissa liikuntatapaturmien ehkäisyyn on paneuduttu kymmenen vuoden ajan. Lakitupa kutsuu palveluiden tarjoajia ja liikuntaseuroja, jos tapaturma on aiheutunut jostakin laiminlyönnistä. Etenkin lämmittely ja jäähdyttely tehostuivat harjoituksissa. Alan eturivin maita ovat Australia, Kanada, Tanska, Sveitsi ja Uusi-Seelanti. Tarjolla on myös kuusi erilaista kurssipakettia seuroille. SMA johtaa myös maanlaajuista Smartplay-nimistä liikuntatapaturmien ehkäisyohjelmaa. ACC järjestää SportSmart -kursseja kansallisella, 28 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 alueja paikallistasolla valmentajille ja tuomareille. laskettelukypärän käytön lisääminen lapsilla, laskettelusuksien siteiden kunto, rinneturvallisuus ja rullaluistelun turvallisuuden lisääminen. Kansainvälisesti liikuntatapaturmien ehkäisytyössä ollaankin siirtymässä pitkäjännitteiseen työhön, jossa ongelmakenttää lähestytään laajasti yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista. Lämmittely/jäähdyttely 3. Se koostuu valmentajien koulutusohjelmasta ja lasten liikuntaturvallisuuden suuntaviivojen tunnetuksi tekemisestä. tilastoitava sattuneet tapaturmat. Reilu peli 6. Harjoituksen suunnittelu 4. astman ja diabeteksen sekä kuuman sään vaikutuksista liikuntasuorituksiin. Ehkäisyssä on otettava huomioon psykologiset ja fysiologiset tekijät ja liikuntaympäristö. Osallistujien mukaan kurssi lisäsi tietoutta tapaturmista ja niiden ehkäisystä sekä muutti harjoittelukäytäntöjä. Liikkeelle on yleensä lähdetty tapaturma-alttiista, paljon harrastetuista lajeista esimerkiksi jalkapallosta, jääkiekosta, käsipallosta, laskettelusta, rugbysta ja rullaluistelusta. Tehokas turvatyö on joukkuepeliä T apaturmien vähentämistyöhön panostavan liikuntajärjestön on sitouduttava siihen vähintään viideksi vuodeksi, jotta toivottu käyttäytymismuutos vakiintuisi. Tanskalaiskokemusten mukaan tapaturmien välttämiskeinoista useimmat ovat tiedossa. Kuudella lajilla (koripallo, netball, maahockey, rugby, jalkapallo ja touch) on tapaturmien vähentämiseen tähtäävä ohjelma. Urheilijat ja valmentajat eivät myöskään näe harjoittelun yhteyttä tapaturmiin ja vammoihin kuntolijoista puhumattakaan. Rugbysta ja m:tballista saatujen kokemusten pohjalta kehitetyssä kymmenkohtaisessa ohjelmassa käydään läpi kaikki tapaturmariskiin vaikuttavat osa-alueet: 1. Kaikkien seurassa toimivien on mietittävä tehtäviään turvallisuuden näkökulmasta. Ensiapu ja kuntouttava harjoittelu Kurssit koostuivat alustuksista ja keskusteluista
Kotitaloudet kokivat varsinkin lasten ja nuorten liikuntaharrastamisen kustannusten nousseen viime vuosina merkittävästi. Liikunta on menettämässä kilpailuetunsa moniin muihin harrastuksiin nähden edullisena harrastuksena. Yleinen suomalainen liikuntapolitiikan päämäärä, "lapset ja nuoret edullisesti aikuiset maksakoot" ei toteudu tällä hetkellä. Pakolliset maksut, matkakulut, liikuntavälineja vaatetus-, kilpailu-, leirikulut, taskurahat kuin muutkin kulut ja kokonaiskulut olivat korkeimmillaan, samoin kuin harrastuskustannukset jokaista harrastuskertaa kohden, ikäryhmässä 15-18 vuotiaat eli murrosiässä. Kilpailu vaikuttaa kustannuksia lisäävästi mm. seuraavin tavoin: harrastuskausi pitenee,harrastusintensiteetti tihenee ja laatuvaatimukset niin valmennuksen,olosuhteiden kuin varusteiden ja tekstiilienkin suhteen kovenevat. Vastauksia saatiin yhteensä 2275 kotitaloudelta ja 202 eri kunnasta. "Kilpailu on kehityksen edellytys", sanotaan. Tilastollisesti merkittävät yhteydet löydettiin niin harrastuksen intensiteetin ja liikunnan harrastamisen kokonaiskulujen kuin perheen kokonaistulojen ja liikunnan harrastamisen kokonaiskulujen välillä. "Terve kilpailu johtaa parempiin tuloksiin", meille kerrotaan.Liikunnassa kustannusten kasvun takana näyttää olevan koko ajan lisääntyvä ja kiristyvä kilpailu. urheilullisesta menestyksestä, lajien sisäinen, tiukentuva kilpailujärjestelmä sekä sen ulottaminen yhä nuorempiin ikäluokkiin. "tuloksia", jolloin saattaa syntyä monella tavalla vahingollinen vauhtisokeus ja suhteellisuuden taju heikkenee: Pahimmassa tapauksessa paluuta ei enää ole: ilo, virkistys, viihtyvyys, monipuolisuus, edullisuus ja laajat, lahjakkaat harrastajajoukot, perheiden yhteiset aamukahvit viikonloppuaamuisin sekä jopa urheilullinen menestys aikuisiässä ovat mennyttä. Kustannusten nousun takana on kiristyvä kilpailu. "parantavat" ns. Tutkituista lajeista kalleimpia olivat taitoluistelu, maastohiihto ja ratsastus, suurista joukkuelajeista jääkiekko. "parantuneet olosuhteet" ns. Nämä ns. Lapsiperheen liikuntabudjetti on kovilla: Enemmän, kalliimmalla, maksukykyisille. "urheilullisia" ns. Lajeista olivat mukana hiihto, jalkapallo, jääkiekko, kaukalopallo, koripallo, lentopallo, naisvoimistelu, pesäpallo, ratsastus, salibandy, taitoluistelu, tanssi, uinti ja yleisurheilu. Teksti: KARI PURONAHO Jos pääkaupunkiseudulla perheen murrosikäinen tyttö harrastaa kilpailumielessä ratsastusta ja taitoluistelua ja samanikäinen poika 8-junioreiden SM-sarjassa jääkiekkoa ja jalkapalloa, ovat perheen harrastuskustannukset vuodessa jopa 16 000 euroa. Kilpailu lajien välillä houkuttelevuudessa, kilpailu lajin sisällä mm. Toisaalta varakkaat harrastavat kokonaiskustannuksiltaan kalleimpia lajeja. Kokonaiskustannuksissa on suuria, jopa 6-8 -kertaisia eroja kilpaurheilijoiden ja harrasteliikkujien välillä. Merkittävimmät syyt kustannusten nousuun olivat harrastajien itsensä tai heidän vanhempiensa mielestä lisääntyneet harjoitusleirit, liikuntapaikkavuokrien nousu, kasvava kilpailu yleensä, matkakulujen lisääntyminen sekä kasvavat välineja vaatekustannukset. Mitä intensiivisemmin harrastat, sitä kalliimmaksi harrastus tulee. Varakkaimmat perheet LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 29. Eroja lajien välillä ymmärrettävästi on, mutta kokonaisuutena varsinkin kilpaurheilun hinta koetaan kotitalouksissa usein kovana. E lämme kilpailuyhteiskunnassa. Tilalle ovat tulleet lisääntyneet vaatimukset, kustannukset, kireys, joustamattomuus, "myymättömät pikkuleipäpaketit komerossa", "viikonloput postitustalkoissa" sekä "sydämen rytmihäiriöt katsomoissa, jos kaikki ei menekään niin kuin tulossopimuksiin on kirjattu, kaikkien niiden työtuntien, työvuosien ja tuhansien markkojen jälkeen". Liikunnan, kuten niin monen muunkin toiminnan, harrastaminen on kallistunut viime vuosina. Murrosikä kustannushuippu Jyväskylän yliopiston liikunnan sosiaalitieteen laitoksella toteutetun "Mitä liikunta maksaa?" -tutkimuksen ovat tilasivat OPM, SLU, 12 kuntaa ja 14 lajiliittoa. Erityisen suuri paine on murrosikäisten ja siitä varttuneempien nuorten kohdalla, koska yleensä tällöin harrastamisen intensiteetti nousee ja valtakunnallinen kilpailu toiminta laajenee
Lajiliitoilta puolestaan edellytettiin vähemmän matkustamista vaativia kilpailuja ja alhaisempia lisenssimaksuja, seuroilta halvempia valmennusmaksuja, välineitä ja tekstiilejä. Toisaalta, mihin vanhempien tulisi varojaan käyttää, jos ei omien lasten hyviin harrastuksiin . Jos pääkaupunkiseudulla perheen murrosikäinen tyttö harrastaa kilpailumielessä ratsastusta ja taitoluistelua ja samanikäinen poika B-junioreiden SM-sarjassa jääkiekkoa ja jalkapalloa, ovat perheen lasten harrastuskustannukset vuodessa jopa 16 000 euroa. Joukkuepeleissä harrastajan päätösvalta on vähäisempi, sillä joukkueessa yleensä joko ollaan mukana tai sitten ei. Esimerkiksi kahden, kolmen tai neljän lajin (kesäja talvilaji) harrastajat joutuvat usein kohtuuttomaan tilanteeseen maksaessaan täyden hinnan kaikista harrastuksistaan, mutta täysimääräinen osallistuminen esimerkiksi tapahtumien päällekkäisyyksistä johtuen ei ole mahdollista. Kalliiden tilojen käyttöasteen on myöskin oltava korkea, jolloin lapsista ja nuorista on tehty tilojen käyttäjiä ja lamavuosien aikana 1990-luvun alussa myöskin maksajia. Tutkituista lajeista esimerkiksi ratsastus tuli esille lajina, jossa harrastajat jakaantuivat varsin tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin. Harvassa ovat ne, jotka 11-12 kuukautta vuodessa, 5-10 kertaa viikossa valmentavat täysin korvauksetta nuoria. Hyviä esimerkkejä yrityksistä alentaa harrastuskustannuksia tai pitää ne ainakin kohtuullisina ovat mm. Mitä voi tehdä, jos liitot vaatiessaan ilmaisia liikuntapaikkoja kunnilta, tekevät samalla sellaisen kilpailujärjestelmän, joka lisää selvästi harrastamisen kustannuksia . Yksilölajeissa säästökohteita löytyy ainakin leirityksen ja harjoitustilojen maksuista sekä varusteiden kierrätyksen kautta. tuore jääkiekko-jalkapallo -yhteistyösopimus, Kouvolassa toteutettu edullinen lasten liikuntapassi, yleisurheilukausien pilkkominen kevätkesä ja talvikausiin, joista kustakin on eri maksut tai esimerkiksi ratsastuksen hinnoittelu vain toteutuneiden suoritteiden mukaan. Kimppakyytiä vai kierrätystä. Kun 1980ja 1990-luvun alussa lähes jokainen saattoi harrastaa melkein mitä tahansa, näyttää siltä, että 2000-luvun alussa olemme saaneet lajit varakkaille ja vähävaraisille erikseen. Liikunta on meKun ennen vetäjä kävi salilla kerran, pari viikossa 5-6 kuukauden ajan vuodessa, saattoi vapaaehtoisen talkoolaisen löytää helpostikin. Yksilölajeissa harrastajalla on hieman enemmän mahdollisuuksia valita kuinka harrastaa. Sarjaja kilpailutoiminta laajenee sekä leiritys lisääntyy (tarvitaan vaihtelua, tiloja, keskittymistä ja toisaalta myös tulonhankintaa leirien avulla). Yleinen suomalainen liikuntapolitiikan päämäärä, "lapset ja nuoret edullisesti aikuiset maksakoot" ei toteudu tällä hetkellä. Lajin suoritteeseen (ratsastuskerta) saattaa liittyä jopa koko päivän pituinen harrastusrupeama ja kustannuksia voi helposti säännöstellä suoritekertojen mukaan. Harrastuskaudet ovat pidentyneet. Käytetyimpiä keinoja kustannusten kurissa pitämiseksi ovat olleet talkoot, kimppakyydit ja kierrätys. Kun ennen vetäjä kävi salilla kerran, pari viikossa 5-6 kuukauden ajan vuodessa, saattoi vapaaehtoisen talkoolaisen löytää helpostikin. Tuloluokkien välillä ei tässä suhteessa ollut eroja. 30 LIIKUNTA& TIEDE3/2002 nettämässä kilpailuetunsa moniin muihin harrastuksiin nähden edullisena harrastuksena. Lähes 60 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että harrastuskustannuksia tulisi tavalla tai toisella alentaa. Myös intensiteetti lisääntyy (esim. KARI PURONAHO, tutkija, Liikunnan sosiaalitieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto puh. 014-260 2035 puronaho@pallo.jyu.fi. 15-18-vuotiaat: yli 200 krt/v). Vastaajista suuri osa ei myöskään koe varusteiden kierrätyksen, kimppakyytien ja talkoiden toimivan niin hyvin kuin ne voisivat toimia. Vapaa-ajan suhteellinen hinta kasvaa, sitä mukaa kun siihen käytettävissä oleva aika vähenee. Mitä voi tehdä, jos "seurat eivät välitä" , tilanteessa jossa kysyntä ylittää tarjonnan ja varakkaita harrastajia on tulossa vaikka kuinka paljon . Vaikka perheillä menisi taloudellisesti kehnosti, näyttää siltä, että lasten harrastusmahdollisuuksista ei haluttaisi tinkiä. Harrasteliikunnan hinta on vielä pysynyt lajista riippumatta kohtuullisena, mutta koska varsinkinjoukkuelajeissa valtaosa nuorista on kilpaurheilun parissa, harrasteliikunnan suhteellinen edullisuus ei helpota kotitalouksien maksupaineita. Harvassa ovat ne, jotka 11-12 kuukautta vuodessa, 5-10 kertaa viikossa valmentavat täysin korvauksetta nuoria. Yli puolet vastanneista harrasti omaa lajiaan yli 11 kuukautta vuodessa ja 92 prosenttia yli 8 kuukautta. Mitä voi tehdä, jos OPM ei liitä lajiliittojen tulosohjauskriteereihin "toimenpiteitä lajin harrastuskustannusten alentamiseksi nuorille". Mitä voi tehdä, jos vanhemmat päättävät, että "lapset lähtevät kilpailemaan Japaniin". Vastauksissa kunnilta vaadittiin vuokrien tai maksujen alentamista tai poistoa kokonaan sekä lisää avustuksia. näyttävät tarjoavan lapsilleen kokonaiskustannuksiltaan kalleimpia lajeja jo hyvin varhain tai toisaalta vähävaraisempien perheiden lapset ovat viime vuosien aikana valikoituneet pois niistä lajeista, jotka ovat kallistuneet. Siksi kaikkien asiaan vaikuttavien tahojen valtiovallasta aina seuratasolle saakka tulisi vakavasti pohtia liikuntaharrastuksen hintaa. Joukkuepeleissä sarjamuotoisuuden vaihtaminen turnauspeleihin alentaisi jo oleellisesti kustannuksia, samoin 11 kuukauden lajiharjoituskauden muuttaminen kahteen 6-7 kuukauden jaksoon, joille kummallekin määriteltäisiin erilliset maksut. Luonnollisesti nyt tarvitaan myös paremmat välineet ja tekstiilit, olosuhteet, ja maksetut, ammattitaitoiset valmentajat. Näin ei yleensä ole, vaan maksut kerätään täysimääräisinä, kävit harjoituksissa ja kilpailuissa tai et. Esimerkiksi ratsastuksessa tunteja voidaan ostaa sen mukaan, mihin rahat riittävät. Tällä hetkellä päämäärä, jossa lasten ja nuorten sallittaisiin käyttää liikuntapaikkoja maksutta tai erittäin edullisesti, ei toteudu. Jos joukkue tai joukkueen johto päättää lähteä turnausmatkalle tai harjoitusleireille, on mukaan lähdettävä, jos joukkueessa haluaa pysyä. Joka kymmmenes vastaaja oli sitä mieltä, että kustannusten alentaminen ei onnistu. Käyttöja rakentamiskustannuksiltaan kalleinta suomalaista liikuntarakentamista on toteutettu kilpaurheilun ehdoilla
Ainakin alkuvuodet kuluivat valtaosaltaan henkilökohtaisten urheilutaitojen harjoitteluissa, joita vahvistivat tekniikkaja taktiikkaluennot, sääntökirjat. Tarkentuvan moraalisen vastuun kriteerejä ulotetaan samalla LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 31. us1vut l ts@stad i on. Urheilussa ja liikunnassa on kyse ensisijaisesti liikkuvasta ja vasta sen jälkeen osaavasta ja suorittavasta ruumiista. Kaukaa lähelle Kun tulin opiskelemaan Jyväskylään syksyllä 1963 vastaperustettuun "jumppamaikkakouluun" virallisesti Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun, filosofisen tiedekunnan, kasvatustieteellisen osaston, liikuntakasvatuksen opintosuunnalle tulin koulusta, jossa rehtori-voimistelunopettaja opetti meille pojille urheilua ja voimistelua, väliin miestenpuku päällään, väliin ilman puvuntakkia paidanhihat ylöskäärittyinä. Toinen heimo toista vastaan; molemmilla omat initiaatioriitit (jäseniksi vihkimiset, verryttelypuvut). Silloin rikkoutuvat ne universaalit pelitilan ja pelikokemuksen 'figuraatiot', joilla muun muassa sosiaalihistorioitsija Henning Eichberg on kuvannut modernin urheilun kovaa logiikkaa: ankaraa ruumiin valvontaa mitattavuutta ja vertailtavuutta. Siinä voi olla 'luontevaa historiallista eriaikaisuutta', kuten saksalaisfilosofi Ernst Bloch olisi sanonut. Niinpä niin. Yksi tällainen kulttuurinen ja ruumiinkulttuurinen eriaikaisuuden ilmentymä on ikivanha leikki, jota eri näkökulmista katsoen voi pitää karnevalistisena, talonpoikaisena, mimeettisenä tai positiivisena taantumana. Läheltä kauas Jälkiviisaus on lopetettava ajoissa. Nyt vuosikymmenien päästä voi miettiä sitä, mikä liikunnanopettajien koulutuksessa on säilynyt, mikä muuttunut, mikä on ollut säilyttämisen arvoista, mikä unohdukseen joutavaa. Vaikka olin nuoruudessani innokas urheilija ja urheilun seuraaja, ei näiden asioiden opettaminen toisille, jumppamaikan työ, minua juurikaan kiinnostanut. Oikeastaan se, miksi aikanaan tulin Jyväskylään ja sen seurauksena nyt seison tässä, on sattumaa. Jumppalaiset olivat atleettisia urheilufanaatikkoja, me liikuntalaiset lukeneisuuden lupauksen saaneita, mahdollisia maistereita. Mutta siitäkin tuli sitten myöhemmin melkoista kalvorumbaa, kun arvoperusteinen kasvatusoppi alkoi korvautua kovalla tieteellä. Niin tekivät muutkin. Kaksi viimeksi mainittua; osaava ja suorittava, ovat erityisesti kilpaja huippu-urheilun sisään rakentuvia ruumiillisuuden normeja. Vanha ei suinkaan aina merkitse unohdettavaa. Mutta mitä on urheilun ja liikunnan kova, joka oikeuttaisi puhumaan myös sen pehmeästä. Heti alkuun oli otettava hajurakoa perinteikkään Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen, 'jumpan', opiskelijoihin. sopu pelit ja liikeyritysten sisäpiirikaupat) ja ihmiset kysyvät, mitä erinomaista niissä joskus nähtiin. Nykyurheilussa hyrisee markkinavetoisen maailman dynamo, jolle käyttövoimaksi kelpaavat vain ennätysten ennätykset, paisuva julkisuus ja armoton talous, jossa heikommat jäävät jalkoihin. Suuret ja mahtavat kaatuvat kolisten (mm. f i TOIMITTAJA LEENA NIEMINEN URHEILUN JA LIIKUNNAN KOVASTA • • • PEHMEAAN -HENKILOKOHTAISIA HALKEAMIA TEKSTI: MARTTI SILVENNOINEN Ruumista voidaan loputtomasti mitata, mutta sitä voidaan myös kuunnella ja lukea, joskus kuin avointa kirjaa. Kovan vertauskuvallisuutta Urheilun ja liikunnan kovassa ei riitä, että ruumis on merkitty ja läpivalaistu, sillä myös ruumiintilat niin fyysisesti kuin kokemuksellisestikin ovat normitettuja säännöillä ja standardeilla. Ne voivat olla, ja ovatkin mukana, myös tämän päivän liikuntaharrastuksissa vapaa-ajan ja kulutuskulttuurin risteyminä; vaikkapa vitaalisen, terveen ja nuorekkaan ruumiin merkityskuvina, imagoina. Pallo voidaan myös viedä metsään; konkreettisesti ja vertauskuvallisesti. Vanhassa on paljon vaalimisen arvoista. Toisaalta moniko tulee ajatelleeksi sitä, että nykypäivän haalariasuisten mäkihyppääjien telemark-alastulo ulottaa juurensa 1700ja 1800luvun Norjaan, Telemarkin maakunnan talonpoikien taitolaskuun. Tarvitaan kriittistä arkeologista otetta ja historian tajua ennen kuin jotakin heitetään yli laidan. Miten näitä kahta erilaiselta tuntuvaa määrettä tulisi miettiä liikuntapedagogiikassa ja liikunnanopettajien koulutuksessa. Mitä on urheilun ja liikunnan kova, joka oikeuttaisi puhumaan myös sen pehmeästä. Esimerkiksi urheilu-jalkapalloa voidaan pelata mahtipontisella stadionilla tai nuhruisella kunnan kentällä, mutta yhtä kaikki voitosta; samalla peliajalla, samoilla pelirajoilla, yhdellätoista pelaajalla, tuomarilla ja linjamiehillä. Niinpä lähdettiin, valintakokeet pidettiin, minut hyväksyttiin uudeksi opiskelijaksi, myös toinen kavereistani pääsi sisään, ja matka silloisessa ajassa kotikaupungin Kuopion ja Jyväskylän välillä oli vain puolet siitä mitä Helsinkiin ... Miten näitä kahta erilaiselta tuntuvaa määrettä tulisi miettiä liikuntapedagogiikassa ja liikunnanopettajien koulutuksessa. Mutta kävi vain niin, että kaksi kaveriani haki minut kesätöistä asfalttijyrän kuskipukilta mukaansa Jyväskylään yhdeksi loppukesän viikonlopuksi periaatteella: käydään edes kokeilemassa ja sitten kapakkaan! He tarjoaisivat autokyydin mennen tullen. Itse pärjäsin telineillä hyvin, mutta rivivoimistelua vihasin. Uuden ja siksi varsin hahmottoman opetusalueen äärellä olimme me opiskelijat sekä hyvää tarkoittavat ja osaavat opettajamme pioneereja. Viimeksi mainittu muutos tiukkailmeisessä rehtorissamme oli varma merkki kahdesta mahdollisesta asiasta: telineillä voimistelua tai nelirivissä liikkeitä rehtorin käsien heilutusten mukaan. Oman ruumiin kokemuksellisuus ei suinkaan ole rationaalisen järjen vastapuoli. Halusin Helsinkiin lukemaan valtiotieteitä. Näiden lomassa tehtiin muutamia irtiottoja fysiologiaan, anatomiaan, tilastotieteeseen, sosiologiaan, urheiluhistoriaan ... Eettistä uskottavuutta ei edellytetä vain poliitikoilta vaan myös pörssi yhtiöiltä ja maailmankaupalta. Minä ja kurssikaverini olimme ensimmäiset opiskelijat uudella opintosuunnalla. Itselleni ensimmäinen edes jollakin tavalla hahmottuva akateeminen opintokokonaisuus muodostui kasvatustieteiden opinnoista. Esa Sironen kirjoitti Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirjan 2000 saatesanoissa, että "elämme moraalin murrosaikaa
Mukana olin monenlaisia yhteiskuntaja sosiaalitieteiden keskusteluja työryhmiä. Olisiko henkilökohtaisuudessa ja omaelämäkerrallisuudessa jotakin sellaista 'luontevaa historiallista eriaikaisuutta' ehkä myös unohduksiin jäänyttä praksista, jota elvyttämällä voisi viritä halua suuntautua venäläisen kirjallisuustutkija Mihail Bahtinin kielikuvaa käyttäen "autoritaarisesta sanasta" omaan sanaan. Tällainen näkökulma, urheilun ja liikunnan 'pehmeä', alkoi vetää minuakin puoleensa. Isohko projekti ja paljon intoa. Naistutkimuksen piirissä nousi tärkeäksi metodiksi omien kokemusten ja niille annettujen merkitysten julkituonnit; metodi, jota naistutkija Frigga Haug on nimittänyt muistelu työksi. Ohuehkoon, mutta sitäkin moni-ilmeisempään vihkoseen tekijät olivat koonneet erilaisia modernin ruumiillisuuden tematisointeja silloisen saksalaisen ja ranskalaisen urheilututkimuksen suunnilta. Olin kuitenkin radikaalin opiskelijaliikkeen kautta jo sillä tavalla ei-kuuliainen ruumis, että auskultointipaikasta päättävä taho osoitti Jyväskylän sijasta sormellaan Turkua. Kuuliaista ja hyödyllistä ruumiillisuutta voi katsoa myös hieman viistoon, kuten sosiologi Arthur Frank tekee teoretisoidessaan modernin ruumiillisuuden ulottuvuuksia. Koululaitos sai jäädä. Oma sana voidaan siis ottaa toisen huulilta kuin myös etäännyttämällä tuttu ja itsestään selvä uudenlaiseksi. Professori Pentti Pitkänen pestasi minut projektiinsa, joka selvitteli tv-opetuksen mahdollisuuksia korkeakouluissa. Vähitellen alkoi näyttää siltä, että jatkoopinnot olisivat paitsi mahdollisia myös toivottavia. Olin mielestäni tiukka opettaja, joka kuitenkin sai punat poskipäilleen aina kun joku opiskelijoista avasi suunsa kommentoidakseen opetustani. Kyse voi olla vaikkapa sellaisesta tarinasta, joka koskettaa niin, että siitä tulee osa itseä, kuten italialaiskirjailija Claudio Magris kertoi HS:n haastattelussaan (22.4.2002). 1970-luvun alussa hain auskultoimaan. Pehmeän pedagogiikkaa Vahvoja sävähdyksiä sain 1980-luvun alun reissuillani Pohjoismaisen Kesäyliopiston (Nordisk Sommeruniversitet) kesäkokouksiin Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa. Kroppskulturpiiristä jäi mieleen eritoten tanskalaisten Per Henriksenin ja Per Olsenin toimittama julkaisu: "Sportens tekster. Olin pienen pojan isä ja totesin, että "kiitti, mulle riitti". Jäin norkoilemaan yliopistolle. Sen sijaan dialogisuuteen, minä-sinä-suhteisiin suunnistautuva kommunikatiivinen ruumis ei koe oman olemisensa epävarmuuksia hajoamisuhkana tai hallinnan pettämisenä, vaan mahdollisuuksina ja resursseina. Projektin päätyttyä jatkoin Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksessa tutkimusassistenttina ja tutkijana lähinnä korkeakoulupedagogiikan parissa. Urheileva ruumis sai uudenlaista hahmoa myös kaunokirjallisuuden ja estetiikan, tavarakulttuurija ideologiakritiikin, myyttien ja fiktion sekä kokemuksellisuuden ja sukupuolittuneiden näkökulmien kautta. Tällainen ruumis on varsin oivallinen kilpailemaan, valmennukseen, työhön, kouluun, kotiin, armeijaan ruumis, joka nykytermein suorastaan puhkuu 'elämänhallintaa'. Se voi olla eteenpäin suorittava ja takaisin palaava, järjestystään rakentava ja anarkistinen. Se kykenee ottamaan vastaan ja antamaan eläytymään ja kertomaan. Samoihin aikoihin alkoi myös jyväskyläläinen liikunnan ja urheilun naistutkimus tehdä itseään näkyväksi. Samalla kun kasasin kokoon väitöskirjaa vilkuilin myös sellaisiin suuntiin, missä oli odotettavissa jotakin ei-tuttua ja arvoituksellista. Mikään edellä mainituista kategorioista ei ole itsenäinen eikä tyhjentävä, kuten Frank alleviivaa. Oli mahdollista kuulla erilaisia ääniä lapsuudesta, aikuisuudesta, vanhemmuudesta, opiskelijan ja opettajan, miehisyyden ja naiseuden kokemuksista, ruumiin tuttuuden ja vierauden suunnilta. 'Omille reviireille' palasin 1970-luvun loppupuoliskolla aluksi Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön tutkimuslaitokseen, jossa aloin professori Risto Telaman johdolla kerätä laajaa tutkimusaineistoa koululaisten liikuntaharrastuksista. Himolenkkeilijän kokemus omasta ruumiistaan voi olla täynnä mielihyvää, mutta myös pelkoa toiseudesta tai toisin olemisesta, kuten esimerkiksi joutenolosta. Niinkin urheilu-arkinen tila kuin telinevoimistelusali kaikkine välineineen voidaan kokea toisin kuten pari viikkoa sitten Marja Cantellin demonstraatiossa lapUrheilun ja liikunnan kovassa ei riitä, että ruumis on merkitty ja läpivalaistu, sillä myös ruumiintilat niin fyysisesti kuin kokemuksellisestikin ovat normitettuja säännöillä ja standardeilla.. käytännön lehtoraatteja; pääasiassa yleis32 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 urheilun, maastohiihdon ja laskettelun opetusta. myös syvälle ihmistenvälisyytteen. 1960-luvulla suoritin alimman tutkinnon ja sain hoitaakseni ns. Siinä missä urheilu eniten tarvitsee ja tuottaa kuuliaista ruumista, kulutuskulttuuri peilaavaa ruumista (ulkonäköä ja ruumiin pintaa) tarvitsevat ihmisten väliset suhteet kommunikatiivista ruumista. Myös kasvatuksessa ja erityisesti ruumiinkasvatuksessa on 'selkärangan suoristamisella' ollut paitsi konkreettisesti myös vertauskuvallisesti pitkä ja yhdenmukainen tehtävä; kuuliaisen ja hyödyllisen ruumiin tuottaminen. Aloin myös miettimään muutaman ystäväni kanssa sitä, josko tällaisessa tutkimuksen ja opettamisen tavassa voisi olla yksi nykypäivän liikuntapedagogiikan uudenlainen särmä. Helvede i et spejl men fuld af lyst". Tämä tarkoitus symbolisoi ruumista, joka oppii sisäistämään ulkoiset pakot ja ohjeet itsekontrolliksi, haluaa tietää itsestään ja haluaa antaa itseään koskevaa tietoa muille "tietää, jotta voisi saattaa järjestykseen", kuten Michel Foucault on sanonut. Sitä varten meidän on opeteltava uudenlaisten live-roolipelien aakkosia; tarkkailemaan itseämme myös muiden silmin ja siitä näkökulmasta, josta meistä mahdollisesti puhutaan jopa vuosikymmenien kuluttua." Kilpaurheilijan askeettinen pitkäjänteisyys tai keski-ikäisen akateemisen maratoonarin harjoituskilometrit mahtunevat saman ruumiillisen metaforan sisään, jota urheilututkija Georges Vigarello nimitti selkärangan pedagogiikaksi
suuden paikkana, turvallisena paikkana, epävarmuuden paikkana, hiljaisuuden paikkana, äänien paikkana, piilopaikkana, uteliaisuuden paikkana, käpertymisen paikkana, matkalaisen paikkana, yksinäisyyden paikkana, yhdessäolon paikkana. Liikuntapedagogiikka on mielestäni oivallinen oppiaine, jossa henkilökohtaisten liikuntataitojen sekä osaavan / osaamattoman ruumiin kokemukset voidaan liittää paitsi ainedidaktisiin kehittelyihin myös opetuksen ja oppimisen kommunikatiivisiin elementteihin. Moniarvoistuvassa ja tiimityötä korostavassa yhteiskunnassa selviytymisessä tarvitaan kognitiivisten taitojen lisäksi yhä enemmän tunnetaitoja ja niiden tietoista ja systemaattista opetusta koulussa. Tunnetaitojen määritelmissä havaitaan joitakin yhtäläisyyksiä. Liikunnan puute aiheuttaa runsaasti sairauksia. 014-260 2105 silveri@pa llo.jyu. fi Teksti perustuu liikuntapedagogiikan professori Martti Silvennoisen virkaanastujaisesitelmään 24.4.2002 Lähteet saatavissa toimituksesta tai kirjoittajalta LIIKUNTAPSYKOLOGIAN PROFESSORI TARU LINTUNEN VIRKAANASTUJAISESITELMÄSSÄÄN 24.4. Vaikka liikunnanopetukselle ja urheiluvalmennukselle usein asetetaan tunnetaitoihin liittyviä tavoitteita, esimerkiksi reilun pelin edistäminen, opetuksessa toteutetaan harvoin systemaattisesti johonkin teoriaan perustuvaa menetelmää vuorovaikutustaitojen edistämiseksi. Pedagogisen ja didaktisen koulutuksen lisäksi huomiota kiinnitetään opettajien tunnetaitojen kehittämiseen. LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 33. Säilymme hengissä rasittamatta itseämme fyysisesti. Erityisen nopeaa muutos on ollut 60-luvulta lähtien. Liikuntatunteja on kutsuttu emotionaalisten ja sosiaalisten taitojen laboratorioksi. Kyseessä ovat toisaalta ihmisen itseensä liittyvät, henkilökohtaiset taidot, kuten esimerkiksi itsetuntemus ja itsehallinta ja toisaalta taito olla suhteessa muihin ihmisiin, vuorovaikutustaidot. 2001) Antonio Damasion kirjasta "Descartesin virhe", että myös niin sanottu puhtaan rationaalinen päätöksenteko pohjautuu tunteisiin(. Urheilun ja liikunnan pehmeä kokemus ja eläytyminen on mielestäni liikuntapedagogiikan ruumiillisten kohtaamisten, erityisesti opetustilan teiden ja opetusharjoittelun ydintä. Terveyden kannalta vain vähän fyysistä aktiivisuutta sisältävän elämäntavan lisääntyminen on kuitenkin ongelma. Istumme koulun penkillä entistä pitempään, työtehtävät ovat keventyneet, harva tekee enää fyysisesti raskasta työtä. Tähän panostetaankin aivan erityisesti liikunnanopettajakoulutuksessa Jyväskylässä. Ihmiset ovat hyvin tietoisia liikunnan terveellisyydestä ja he myös arvostavat terveyttä. Erityisen tärkeää onkin huolehtia siitä, että koululaiset saavat runsaasti hyviä kokemuksia liikunnasta ja näin perustan myöhemmän iän liikuntaharrastukselle. Tunnetaidot ovat keskeisiä opettajille. Tämä on ihmiskunnan historiassa on uusi tilanne. 2002 TUNNETAITOJA VOI OPPIA JA OPETTAA Liikuntapsykologian keskeinen haaste on fyysisen aktiivisuuden esteiden ja edellytysten tarkastelu elämänkulun eri vaiheissa. Oman ruumiin kokemuksellisuus ei suinkaan ole rationaalisen järjen vastapuoli. Tajunnantutkimuksen akatemiatutkija Antti Revonsuo kirjoittaa HS:ssa (15.12. Syksystä 2001 alkaen tunnetaitokurssi on kuulunut jokaisen liikunnanopettajaksi opiskelevan pakollisiin opintoihin. .. Liikuntatunnit tarjoavat toiminnallisen ja yhteistyötä korostavan luonteensa sekä tapahtumarikkautensa vuoksi runsaasti aitoja tilanteita, joita voi käyttää tunnetaitojen opetuksessa. Professori Freema Elbaz-Luwisch sanoi Oulussa viime maaliskuussa, että opettaja voi olla paitsi ammatillinen henkilö, kuten tietojen ja taitojen opettaja ja kasvattaja elämänarvoineen, myös 'äiti' tai 'isä', joka voi havahtua katselemaan oppilastaan kuin omaa lastaan, olla kuuntelija sekä tarvittaessa taistelija, joka ei luovuta, vaan 'nostaa kissan pöydälle' niin urheilukentällä, koululuokassa kuin opettajainhuoneessakin. Revonsuon mielestä Damasion kirjaa onkin luettava vastalääkkeeksi tieteenalojen liialliselle erikoistumiselle. Ruumista voidaan loputtomasti mitata, mutta sitä voidaan myös kuunnella ja lukea, joskus kuin avointa kirjaa. Liikunnan oppiminen on julkista, kaikille näkyvää ja siksi on tärkeää, että opettaja osaa kohdata hyväksyen ja arvostavasti erilaisia oppilaita. Ihmisen elämässä tarvittava fyysinen aktiivisuus on vähentynyt viimeisen sadan vuoden aikana. Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella on osana liikuntapsykologian opetusta vuodesta 1995 alkaen järjestetty opetusta tunnetaidoissa. ) emootio ja kognitio ovat yhteen kietoutuneita, samoin kuin mieli ja keho. MARTTI SILVENNOINEN Liikuntapedagogiikan professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh. Kyseessä on todennäköisesti ensimmäinen aineenopettajakoulutus, jossa järjestetään osana aineopintoja opetusta tällä alueella. Tästä huolimatta alle puolet suomalaisista liikkuu terveyden kannalta suositellun vähimmäismäärän
Affektiväkivalta eli tunnepohjainen aggressio on tuttu esimerkiksi jääkiekkokentiltä. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi tarkoituksellista joskus valmennusjohdon tai jopa koko lajin alakulttuurin hyväksymää väkivaltaa, jossa vastapuolen karkuun päässyt pelaaja tai joskus tähtipelaaja eliminoidaan tarpeettoman kovia otteita käyttämällä, joskus henkisesti pelottelemalla, mutta aina tarkoituksellisesti ja tietoisesti epäeettisiä keinoja käyttäen. Tieteen hyödyntäminen valmentautumisessa ei takaa urheilijalle esim. fyysisten kunto-ominaisuuksien harjoittamisesta tai niiden säilymisen ongelmatikasta pitkän sarjakauden aikana saatikka sitten esim. Itselläni on taustanani sekä urheilun, liikuntatutkimuksen, mutta myös miestutkimuksen ja lastensuojelun jonkinasteinen tuntemus. Yleensä sanotaan, että "tavoite (voitto) pyhitti keinot", kun näin toimitaan. Yritän ymmärtää ilmiötä, vaikka en missään nimessä hyväksy näitä tekoja enkä usko, että mikään motiivi on riittävä toisen ihmisen hengen riistämiseen. Tutkimme esimerkiksi urheilijan voimaharjoittelun akuuttia kuormittavuutta, palautumista ja optimaalista ohjelmointia urheilijan suorituskyvyn parantamiseksi, ylikunnon ehkäisemiseksi tai kunnon ajoituksen optimoimiseksi kilpailussa. Tämä tie on kuitenkinusein pitempi, mutta varmasti mahdollinen ja urheilijalle enemmän tyydytystä antava. lajiteknisistä ja pelitaktisista ominaisuuksista. Kummatkin jäivät kiinni vain poliisien intensiivisen tutkinnan ansiosta. Tarkoitukseni on katsoa edellä mainittuja tapauksia näistä eri näkökulmista niin, että yhdistän ne lopuksi pariksi keskeiseksi piirteeksi nykyisestä kasvatuskulttuuristamme. Salibandytreeneissä turhautunut, puntteja nostava poika tappaa pikaistuksissaan nuoren tytön. Huomattavaa tässä on se, että jääkiekosta poiketen monissa muissa urheilulajeissa ei lainkaan hyväksytä tällaista "kostoaggressiota", ja jääkiekossakin ote on tässä suhteessa tiukkenemaan päin. käyttäytymistä vai saattaisiko se jopa edesauttaa näiden traagisten tapahtumien syntyä. Sosiologin tulee kuitenkin pohtia asiaa myös kontekstinäkökulmasta, alakulttuurien ja käyttäytymiskoodien tarjoamista perspektiiveistä käsin. Valmennuksen ja testauksen kehittäminen palvelee paitsi kilpaja huippu-urheilua niin myös tavallisen kansalaisen fyysinen kunnon tutkimista ja kuntotestaustoiminnan kehittämistä niin kouluikäisille, aikuisille kuin myös ikääntyville. Korostamme koulutuksessamme varsin selkeästi sitä, että lääketieteellinen manipulaatio tai muiden suorituskykyä kohottavien kiellettyjen ja eettisesti muutoin arveluttavien keinojen käyttö ei ole millään urheilun tasolla missään olosuhteissa hyväksyttävää. Lisähaastetta valmennusja testausopin tutkimukselle ja koulutukselle tuovat myös viime vuosien tapahtumat huippu-urheilurintamalta doping tapausten muodossa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Valmennusja testausopin ja samalla liikuntabiologisen sekä koko liikunta34 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 tieteellisen koulutuksen kannanotto tässä asiassa on ehdoton. Toisaalta positiivisena merkille pantavana asiana on kuitenkin voitu todeta liikunnan tärkeän merkityksen ymmärtäminen ja sitä kautta kuntotestauksen yleistyminen viime vuosina Suomessa. Kyse ei tällöin ole siitä, toimiiko analyysi tarkasti juuri kyseisiin tapauksiin, vaan siitä pystyykö kulttuurimme tässä tarkastelen erityisesti urheilun alakulttuuria, perhesuhteita ja miehisyyksiä ehkäisemään em. Edellisestä poikkeavaa väkivallan muotoa kutsutaan instrumentaaliseksi eli välineelliseksi väkivallaksi. Edellinen oli tekohetkellä 16-vuotias, jälkimmäinen vasta 15 vuotta vanha. Tällainen ajattelu ja käytännöt voivat johtaa ns. Huipputasolle voidaan päästä ilman dopingia. Urheilun suhde väkivaltaan Nämä kaksi tapausta ovat tuttuja urheilun väkivaltakeskusteluista ja -teorioista. olympiavoittoa mutta se eittämättä luo paremmat edellytykset menestymiselle ja minimoi turhia virheitä valmennusprosessissa. Tämä on siten luonut kysyntää päteville kuntotestaajille, mutta alan perusja varsinkin jatkokoulutus on ollut toistaiseksi varsin vaatimatonta. Työnteon tuoman tai muun fyysisen kuormituksen yhä vähentyessä monien ihmisten kunto on vaarassa heikentyä huomattavassa määrin. Tämän ohella on toisaalta varmasti perusteltua todeta, että doping valistusta ja kasvatusta on lisättävä ja tehostettava kaikilla ikä tasoilla. Tärkeitä näkökulmia on muitakin, mutta pääasiahan on ymmärtää keskeiset ongelmat. urheilun "harmaan alueen" syntymiseen,. Tämä sopii kuvaamaan toista mainituista tapauksista; poikahan on kertomuksensa mukaan tullut salibandytreeneissä kaltoin kohdelluksi ehkä omasta mielestään epäoikeudenmukaisesti tuomituksi, jolloin tästä tunnetilasta piti päästä jotenkin eroon. Tämä kokonaisuuden huomioon ottaminen muodostuu valmennusja testausopissa varsin tärkeäksi etenkin joukkuelajeihin kohdistuvassa tutkimustyössä olipa kyse sitten esim. Huippu-urheilija on aina yksilöllinen mutta hänen valmentautumisensa monista eri osatekijöistä muodostuva kokonaisuus. VALMENNUSJA TESTAUSOPIN PROFESSORI KEIJO HÄKKINEN VIRKAANASTUJAISESITELMÄSSÄÄN 17.4.2002 TIEDE URHEILU VALMENNUKSEN JA KUNTOTESTAUKSEN APUNA testausopin eräs tavoite on pyrkiä kehittämään sellaisia valmentautumisen keinoja, joilla urheilijan kuntoa kehitetään huippuunsa hänen oman potentiaalinsa rajoissa yhä yksilöllisemmin. Niinpä valmennusja testausopin opiskelijat, varsinkin he, jotka erikoistuvat testausoppiin, tuovat valmistuttuaan arvokkaan voimavaran tälle alueelle. TEKSTI: ARTO TIIHONEN Jääkiekkoilua harrastanut poika ampuu kylmäverisesti ja suunnitelmallisesti pariskunnan, joka ei toiminut niin kuin nuoret halusivat. Tällöin täytyy spesifisen tu tkimusongelman lisäksi ottaa huomioon kehon toiminta kokonaisuutena unohtamatta psykologisia tekijöitä. Pelaaja loukkaa tai rikkoo vastapuolen pelaajaa,joka suuttuu ja katsoo myös oikeudekseen vastata rikkomukseen väkivallalla. Haasteellinen tutkimuskohde hengitysja verenkiertoelimistön suorituskyvyssä on vaikkapa kestävyysharjoittelun määrän ja voimaharjoittelun määrän ja tehon optimaalisen suhteen selvittäminen tai kestävyysja voimaharjoittelun samanaikaisen harjoittamisen hyödyt. Varoituksen sanat Tiedän hyvin, että poikien urheilemisen ja väkivallantekojen välinen suhde ei ole mikään syy-seuraussuhde ainakaan juridisesti tai edes psykologisestikaan ajatellen. Silti vain ymmärtäminen antaa mahdollisuuden samanlaisten tapausten ennaltaehkäisemiseen
Tästä ei kuitenkaan saa seurata se, että heikompiosaisten lapsia suojeltaisiin vähemmän, vaan tietenkin sen, että myös ns. impulssinhallintahäiriöstä. NUORTEN VAKIVALTA JA URHEILU kulttuurista taustaa ja toimenpide-ehdotuksia jos väkivalta käsitetään laajasti väkivallaksi yhteiskunnassa yleensä noudatettavia eettisiä sääntöjä kohtaan. Kun on väitetty, että heikompiosaisten lapsia huostaanotetaan herkemmin kuin parempiosaisten lapsia, ollaan kaiketi sikäli oikeassa, että nykyinen lastensuojelu ei pysty puuttumaan näihin porvarillista julkisivua pitäviin perheisiin. Hyvin vähän on kuitenkin puhuttu vanhempien käyttäytymisestä johtuvista lasten tunne-elämän häiriöistä. Huostaanotot ovat saaneet paljon palstatilaa, samoin keskustelu syrjäytymisestä, sosiaalityön kyvyttömyydestä ja varsinkin poikien häiriökäyttäytymisestä. On tietenkin selvää, että urheilu ei ole ainut alakulttuuri, jossa näitä kumpiakin väkivallan muotoja esiintyy, vaikkakin se on nykyään näkyvin ja laajimmin harrastettu. Ei edes silloin, kun itse on ollut syypää ja aloitteentekijä. Mutta kun perheväkivaltaa, yleensä naisiin ja lapsiin kohdistuvaa, on melko tasaisesti kaikissa yhteiskuntaluokissa, niin tästä paljon jää neljän seinän sisälle eikä lapsia voida auttaa. Tämä jako ei kuitenkaan ole enää näin yksioikoinen: tytötkin pystyvät väkivallantekoihin ja pojatkin alistuvat. Väkivalta tulee tässä käsittää myös henkiseksi väkivallaksi ja muuksi vallankäytöksi, jossa tärkeintä on se, että väkivallan harjoittaja kokee olevansa muita esimerkiksi naisia, muunmaalaisia tai yleensä huonompia ihmisiä parempi ja ylempi olento. Ei siis ole lainkaan ihme, että arvomaailma kovenee eivätkä lapset opi ilman aikuisten riittävää läsnäoloa tunnistamaan omia tunteitaan. Tutuksi on tullut sanonta, jonka mukaan vanhempia ei saa syyllistää lastensa käyttäytymisestä. Tällaista miehen ylemmyyttä korostavaa miehisyyttä tosin tukevat myös monet naiset, mistä syystä tasa-arvoisesti käyttäytyviä naisia pidetäänkin usein häirikköinä, vaikka ongelma on täysin päinvastainen. Sukupuolinäkökulma on tässä myös aika selvä: naiset ovat joutuneet ennen alistumaan, nyt tyttöjä pitäisi rohkaista aukaisemaan suunsa ja ilmaisemaan paha olonsa vaikka suuttumuksen tuntein. Tämän estämiseksi olisi tunnistettava tilannekohtaisesti asian ydin: kiusattuja tulee rohkaista negatiivisten tunteiden positiiviseen osoittamiseen; alistettuja, ujoja ja sisäänpäin kääntyneitä pitää kannustaa näyttämään myös vihantunteita, kun taas ylemmyydentuntoisia ja ekspressiivisiä tulee opettaa hillitsemään vihan ilmauksiaan, koska ne voivat johtaa väkivaltaisiin purkauksiin. Hyvät perheet ja pahat lapset Yleistä hämmennystä on näissä viime aikaisissa nuorten väkivaltatapauksissa herättänyt se seikka, että nämä nuorukaiset ovat olleet ns. Lastensuojelusta on myös kirjoitettu paljon kenen on vastuu, mihin pitäisi puuttua, mitkä ovat keinot. hyväosaisten lapsiin osattaisiin kiinnittää huomiota. Itse asiassa näin ei kuitenkaan ole, LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 35. On mahdollista, että jos nuorilta ihmisiltä häviää kyky kärsivällisyyteen ja asioiden asettamiseen yhteyksiinsä, niin meillä on pian sukupolvi, jossa liian moni kärsii laajamittaisesti ns. Kuitenkin tiedetään, että vanhempien käyttäytymistavat toistuvat herkästi sekä alkoholistiettä väkivaltaisissa perheissä sukupolvelta toiselle. Samanlaisia piirteitä löytyy kouluista, työelämästä, yritystoiminnasta, mutta myös perheistä. Lapset voivat siis tunnevammautua myös vanhempien asenteiden, ei vain faktisten tekojen vuoksi. Kiusaamisen haittojen estäminen on johtanut myös kulttuuriseen muutokseen, jonka seurauksena osa nuorista ei näytä nykyään kestävän minkäänlaista kiusaamiseen viittaavaakaan. Syrjäytyneiden perheiden päihde-, talousja väkivaltaongelmiin osataan puuttua. Itse näen toisessa kuvaamassani tapauksessa melko selvän miehisyysloukkauksen, jonka kohteeksi tappaja joutui. Miehet taas on totutettu pistämään vastaan ja tappelemaan, kun nyt pitäisi pystyä tuntemaan tuskaa ja ilmaisemaan kipua. .. Kysehän ei ole naisesta tai hänen käyttäytymisestään, koska esimerkiksi perheväkivaltaan syyllistyvät miehet kohtelevat yleensä kaikkia naisia samoin. Miehen kunnia ja väkivalta Kyse miehen kunniasta on noussut parrasvaloihin Fadimen tapauksen vuoksi, vaikka joka viikko voidaan lukea lehdistä pikku-uutisia, joissa suomalaisen miehen kunnian vuoksi on tapettu naisia. Kiusaamisen paradoksi Kouluja työpaikkakiusaamiseen on viime aikoina jo osattu puuttua. Siinä mahdollinen opittu ylemmyys ja paremmuus joutuivat kärsimään kirvelevän tappion ei ainoastaan miesten kesken, vaan luullakseni myös ryhmässä, johon myös surmattu tyttö kuului. Ongelman tunnistamista ja ratkaisuja Mitä siis ratkaisuksi, kun kyseessä tuntuu olevan todella laaja ongelmavyyhti. Esimerkiksi elämäkertatutkimuksen antaman tiedon perusteella voidaan sanoa, että kiusaaminen, toisten nolaaminen ja jopa häpäisy on ollut melko tavallista suomalaisessa kulttuurissa. Tässä on korostettava sitä, että nainen ei ole väkivallan perimmäinen syy, vaan se miesyhteisö konkreetti tai vain kulttuurisesti tuttu joka loukkaa, tuomitsee ja tekee epäkelvoksi miehen, joka ei pysty toteuttamaan tätä kulttuurista koodia. Keskeinen huomio on se, että tiettyyn kärsimiseen ja kiusaukseen totuttiin ja sen kestämistä vaadittiin vaikkapa "luonteen kasvattamiseksi". "Vastustajat" vain eliminoitiin pois pelistä. Pariskunnan murhissa tunnistan tällaisen systemaattisen toiminnan, jossa tavoite oma, oikeudenmukaiseksi koettu, etu johti äärimmäisten keinojen käyttöön. Aika on kuitenkin nyt toinen, vaikka omakin noin nelikymppisten sukupolvi on elänyt tuon "kestä ja kärsi" kauden kouluaikoinaan. Kiusaaminen on monimutkainen ilmiö, jossa tekijän ja teon kohteen välinen raja on usein hämärä, koska selvää valtasuhdetta esimerkiksi samanikäisten kesken ei välttämättä löydy. Nainen kuitenkin tekee pelkällä läsnäolollaan tämän loukkauksen ruumiilliseksi. Kaiken lisäksi lapset jäävät nykyään jopa enemmän ilman aikuisen seuraa juuri taloudellisesti hyvin menestyvissä perheissä, joissa vanhemmat kilpailevat ankarasti paikoista auringossa. Poika, jolle lihakset, voima ja pärjääminen olivat tärkeitä, menetti kasvonsa hävittyään perinteisen maskuliinisuusriitin kädenväännön vierasmaalaiselle pojalle. hyvistä perheistä ja että he ovat myös liikkuneet tervehenkisissä ryhmissä. Hyvä tarkoitus saattaakin siis kääntyä todellisuudessa täysin päälaelleen. Kiusauksen kohteet ovat kärsineet hiljaisesti ja ovat jopa sairastuneet vakavaan masennukseen. Paradoksi onkin siinä, että heikompien yksilöiden suojeluksi tarkoitettu kiusaamiseen puuttuminen on antanut vahvemmillekin yksilöille ikään kuin oikeuden ärsyyntyä, suuttua ja jopa käyttää väkivaltaa niitä kohtaan, jotka heitä jostakin syystä kiusaavat. Kummankaan ei pitäisi provosoitua siihen tunnetilaan, jota kiusaaja haluaa
"Kyllä susta vielä kasvaa isäsi mittainen korsto!", kuulin usein. Valmistauduin tilaisuuteen lukemalla liikuntasosiologi Arto Tiihosen väitöskirjan Ruumiista miestä, tarinasta tulkintaa: oikeita miehiäja urheilijoita. * Urheilu: eettisyyden korostaminen, oikean ja väärän erottaminen, puuttuminen sekä affektiettä instrumentaaliseen väkivaltaan, tavoitteiden suhteuttaminen kunkin kykyihin. ARTO TIIHONEN FT viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura puh. 2. Siitä se alkoi. Vaikka seuraavat toimintaehdotukset sopivat kaikille eri tahoille, niin olen yrittänyt myös miettiä, mitä kukin alue voisi erityisesti tehdä, jotta lasten ja nuorten väkivaltaa ja muuta häiriökäyttäytymistä voitaisiin parhaiten ennaltaehkäistä. Esimerkeistä ei ole pulaa. Pojat miesten maailmassa Tiihosen mielestä suomalaisesta (mies)kulttuurista ei juuri löydy kannustavaa yhteisöllisyyttä. Myös valmentamisen isi jätti aina valmentajille. Valmentaja Teemaillassa puhuttiin paljon valmentajista. lsi ja poika Laskettelin teemaillan yleisölle lisää menneisyyttäni. Minäkin rupesin funtsimaan oman isäni, tai oikeastaan isini, merkitystä omaan urheilu-uraani. Meillä ei ollut ristiriitoja, koska isin suhde futikseen ei ollut intohimoinen. "En osannut suhtautua harjoituksiin, joiden ainoana tavoitteena näytti olevan nöyryyttäminen ja henkisen kantin kasvattaminen 'vitutuksen' avulla", hän kirjoittaa. Joukkueen kakkosvalmentajan motto oli: "Haetaan tuskaa!" Hänelle jalkapallo tuntui olevan vain juoksua, painia ja kärsimyksen voittamista. Valmentajia on hyviä, huonoja ja hyvin huonoja. Esittelin itseni: 30-vuotias suomalainen ammattijalkapalloilija, juniorivalmentaja ja jalkapallokirjoittaja. sillä kyse on ehkä sittenkin tietystä ongelmasta, jossa opitut käyttäytymistavat ja kulttuuriset koodit yhdistyvät monella elämänalueella vaikuttavaksi rajapinnaksi, jonka lähellä ihmiset eivät tiedä, kuinka oikein pitäisi tuntea, kokea ja käyttäytyä. Tuleva ruumiillinen kokemus kipristeli sopivasti mahan pohjassa. Tunnekylmiä ja liian päämäärätietoisia ihmisiä on ohjattava huomaamaan eettisten ratkaisujen välttämättömyys ja tunteiden (omien ja toisten) kohtaaminen. Hyvin huonosta olen onneksi kärsinyt vain kerran tai kaksi. Vuonna 1997 Arto Tiihonen keräsi 76 kappaletta 53 tyttöä ja 23 poikaa keskisuomalaisen lukion toisluokkalaisten kirjoittamaa tarinaa otsikolla Isät & lapset & urheilu. Poika pääsi vaihdosta kentälle, nukahti hetkeksi, vastustaja teki maalin ja poika joutui takaisin penkille. Yläasteikäisenä olin pieni ja hintelä poika. Nopeasta laitahyökkääjästä tuli hidas, päätä pidemmästä laitapakista ylivoimainen kierrettävä. Tiihosen väitöskirja pohtii ansiokkaasti isä-poika -suhteita. Minut oli "arvottu" huhtikuisen illan aloittajaksi. itkeminen vs. Tutkijaa huolestuttaa etenkin herkässä iässä olevien ja eniten tukea tarvitsevien nuorten kohtalo. Oletan, että syitä oli kolme: koska joukkueenjohtajat niin vaativat, koska valmentajat olivat häntä paremmin perillä pelistä ja koska minä sain aina oikeudenmukaisen kohtelun. Ärsytysherkiksi tunnistettuja nuoria ja aikuisiakin pitää kasvattaa ja opettaa kärsivällisemmiksi ja heidän väkivaltaista tai destruktiivista reagointitapaansa on pyrittävä muuttamaan sekä normeilla että pitkäjänteisellä kasvatuksella. Talvella 1999 seurasin vierestä, miten muuan raivopää taittoi nuoren lupauksen niskan. Nautin lukemisesta, vaikka en edelleenkään ymmärrä mitään fenomenologisesta sosiologiasta tai narratiivisuustutkimuksesta ainakaan en tiedä ymmärtäväni. Vuosikymmen sitten pelasin ensimmäistä kauttani miesten sarjassa. Arto Tiihonen kärsi huonoista "valmentajista" etenkin armeijassa. Kaikki eivät. Toivottavasti edes "joukkuehenkija porukan kanssa yhdessä tehdyt jutut" koskettivat kaikkia. Juniorivuodet pelasin HJK:ssa. "Huippu-urheilun kehittymisen kannalta on onnetonta se, että seniorisarjoihin siirtyviä todellisia lahjakkuuksia hukataan sen vuoksi, että nuori mies alennetaan aikuisten miesten hierarkian alimmalle tasolle iässä, jossa hänen miehisyytensä on muutenkin herkässä kehitysvaiheessa", Tiihonen näkee. 09-4542 7218 arto.tiihonen.lts@stadion.fi 36 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 TEEMAILTA ruumiillinen kokemus Osallistuin Liikuntatieteellisen Seuran teemailtaan Urheiluvalmennus ihmisen valmentamista. väkivalta), kiusaamiskoodiston koulukohtainen kehittäminen. He tuskin saivat jalkapallosta niitä "välittömiä positiivisia kokemuksia", joita Tiihonen arvostaa kirjassaan. Heistä ymmärrän paljon enemmän kuin dikotomisista jaoista. * Miehisyys: miehen kunnian suhteellistaminen, armollisuus epäonnistumisen ja/tai rikkomuksen edessä, aikuisen miehisyyden korostaminen julkisessa keskustelussa. Pituutta 187 senttiä. Väitöskirjaansa varten Tiihonen analysoi vain poikien tarinat. Silloin piti voittaa. "Ikäero" näkyi kentällä. * Koulu: henkisen vahvuuden, kärsivällisyyden ja ärsykkeisiin oikein reagoimisen opettelu (esim. B-poikien piiriturnauksen lahjakkaiden pelaajien katsastustilaisuuden jätin väliin, koska muut näyttivät jo miehiltä. Edes patenttiharhautus ei enää purrut. Väittelijän kieli ei ole Ilkka Remestä taijari Tervoa. Minua olisi vain hävettänyt. Joskus olen ihmetellyt, miten moni filttiketjun poika jaksoi pelistä ja turnauksesta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Eikä viha ole aina pysynyt piilossa. Parhaat pelasivat eniten, minäkin, huonommat kuluttivat vaihtopenkkiä. Minulle isi ei koskaan ollut urheilijaesikuva. Hän kyllä patisti treenaamaan myös heikompaa oikeaa jalkaani, mutta palaute pelien jälkeen oli aina positiivista ja kannustavaa. Pelin jälkeen nuorukaista kaksi kertaa vanhempi ja kokeneempi pe. * Lastensuojelu/koti: huomion kiinnittäminen tunnevammojen ennaltaehkäisyyn, auttamisja puuttumiskeinojen kehittäminen yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa, (perhe)terapioiden suuntaaminen tunne-elämän häiriöihin, joita lapsilla ilmenee kouluissa, urheiluseuroissa ja muissa yhteisöissä. "Erkka suli kuin lumi", valmentaja sanoi, kun lopetin kerran kesken. Huonossakin matsissa olin jakanut "muutamia älykkäitä syöttöjä". Kerroin, miten vaippaikäinen pikkupoika jäi koukkuun pallon lumoon. Se on erilainen kuin Esa ja Jani Sievisellä tai vaikkapa Ville ja Esa Peltosella. Keskeistä on siis kahden viestin korostaminen: 1. Itse olen vihannut vitutuksen maksimointia juniorivuosista lähtien. Kasvu laahasi pari vuotta jäljessä, lääkärit tiesivät. Niiden perusteella isän ja pojan välille syntyy eniten ristiriitoja silloin, kun kummallakin on urheiluun samanlainen, usein intohimoinen suhde. Yli 20 pelivuotta ovat opettaneet ja opettavat yhä. Palloa hellin häntä pehmeämmin jo kymmenkesäisenä. Minä olen kohdannut lajeista jokaisen. Tuttu tarina: isi potki puulaakisarjassa, poika tuli perässä. lsi, pituutta 176 senttiä, osasi myös lohduttaa laahaavasta pituuskasvusta kärsivää poikaansa
Liikuntasosiologin mielestä niitä tutkimalla saamme tietää tärkeitä asioita miehistä ja miehisyyksistä: ruumiista miestä. Väitöskirjassaan tutkija "näkee selvästi omat ja kielellisten keinojen rajat näiden kokemusten kuvaamisessa ja täydellisessä ymmärtämisessä" ja "myöntää nöyrtyvänsä komp.. LEHTOLA toimittaja, Helsinki Kirjoittaja pelaa FC Vantaan Allianssin liigajoukkueessa VERTA, HIKEA JA RASVAPROSENTTEJA suomalainen liikuntatutkimus Teksti: EINO HEIKKINEN Jouko Kokkonen Verta, hikeä ja rasvaprosentteja suomalainen liikuntatutkimus Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi, Teijo Pyykkönen /toim,), Liikuntatieteellinen Seura, 2002 ISBN 951-8982-63-5, ISNN 11237-0576 Jouko Kokkonen on tehnyt varsin mittavan työn pyrkiessään hahmottamaan Suomessa tehtyä liikuntatieteellistä tutkimusta. Ne, jotka nauravat ja itkevät, keskittyvät, pohtivat, vihaavat, katkeroituvat tai vuotavat verta, hikeä ja kyyneleitä. ERKKA V. Kaikki halaavat toisiaan, kiittelevät loistavasta kaudesta ja tokaisevat sanan tai kaksi. Minä en koskaan saanut vastaavaa oppia vanhemmiltani. Selvityksessä on keskeisenä menetelmänä käytetty Liikunta & Tiedelehdessä ja sen aiemmissa versioissa kirjoitettujen artikkeleiden analyysiä. laajavalmentaja kirosi opetuslapsensa alimpaan helvettiin. Liikuntatieteitä koskeva keskustelu näyttää käydyn varsin suppean piirin sisällä. Itken. Monista tekstin sisäisistä viitteistä puuttuu lähdetieto, joten niitä ei voi jäljittää. Hyvä valmentaja kuuntelee ja kuulee. Mieluummin enemmän kuin kausaliteettien redusoinnista. Lisäksi tekstin sisällä on viittauksia yksittäisiin tutkijoiden mielipiteisiin, tutkimusraportteihin, sanomalehtikirjoituksiin ja muutaman maallikon kannanottoihin. Tappion kärsineinä. Lopuistakin merkittävä osa on Liikuntatieteellisen Seuran erilaisia julkaisuja. romissiin". Kyyhötän kopin kulmassa. Hänellä on kolme urheilevaa poikaa, jotka ovat saaneet äidiltään kauaskantoisen ja ehdottoman realistisen ohjenuoran. Hyvä valmentaja osaa kehittää itseluottamusta. Myös suomalaisen naiskoripallon johtaja ja liikuntatieteiden maisteri Elina Piispanen osallistui keskusteluun. Rovion listaa voisi täydentää loputtomiin. Wake up! " Esa Rovio pelästyi. Tiihosta vaivaa kuitenkin yksi ongelma: miten siirtää nonverbaaliset ruumiin kokemukset ja tunteet kielellisiksi ja ymmärrettäviksi teksteiksi. Edelleen esipuheessa todetaan, että tavoitteena on esimerkein esitellä liikuntatieteen laajuutta ja kirjoa niin, että näkökulma on enemmän tiedon vastaanottajan kuin tieteen tekijän. Työn lähtökohtia, tavoitteita ja käytettyä menetelmää ei 56-sivuisessa teoksessa ole esitetty. Teoksen lukeminen omaa, 1960LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 37. Tunnelma on herkkä ja koskettava. Siinä on jotain ainutlaatuista. Myöskin varsinaisen lähdeluettelon sisältämiin lähteisiin on tekstin sisällä viitattu vain satunnaisesti. Viimeistä kertaa tällä joukkueella. Niitä on 127 kirjoitusta sisältävässä luettelossa 86. Tietysti hyvän valmentajan pitäisi tietää jotain jalkapallostakin. Pelaaja ihminen Toki meillä on toisenlaisiakin valmentajia. Palaan hetkeksi Fritz Walter -stadionin uumeniin. Teemaillassa puhuneen Rovion mielestä hyvä valmentaja taitaa tasapainoisen yksilön ja ryhmän ohjaamisen. Päät kallellaan, ärräpäitä päästellen, kaikki täynnä sodan arpia. Teijo Pyykkösen kirjoittamasta esipuheesta voi lukija ymmärtää, että tavoitteena on ollut esitellä liikuntatieteen tutkimusalojen kehittymistä ja tuloksia sekä tutkimuksen tekijöitä ja ohjausta. Kompromisseja ja ruumiin kokemuksia Ato Tiihonen aistii väitöskirjassaan ruumiillisia kokemuksia, omiaan ja muiden. Taistelukaan ei auta, ja tunne ottaa tyrmäysvoiton. Näky on uskomattoman kaunis. Lapsi pelästyi. Vanhin lähdeviittaus on Kaarlo Hartialan kirjoitus "Liikuntatieteellisen tutkimuksen tämänhetkiset suunnitelmat ja probleemat", joka ilmestyi vuonna 1961 Kisakenttä-lehden numerossa 2. Koska julkaisujen sivumääriä ei ole raportoidu ei käytetyn aineiston laajuus avaudu suoraan luettelosta. Alastomina. Hyvä valmentaja osaa tulkita pelaajan ihmisen tunteita. Häviö sapettaa varsinkin etulinjalaisia, totta kai, mutta on siinä muutakin. Minua hävettää, etten asettunut äänekkäästi pienemmän puolelle. Ehkä juuri siksi en osaa oikein purematta niellä huonojen tai hyvin huonojen valmentajien tekoja ja tapoja. Teemaillassa imitoin muutaman kovaäänisen sekunnin tätä psykologisesti sokeaa käskyttäjää. Jostain niin tärkeästä luopuminen satuttaa." Nyt, luettuani Tiihosen väitöskirjan, tivaan itseltäni: jouduinko minäkin nöyrtymään kompromissiin. Kuvatunlainen viittauskäytäntö sallii kirjoittajan omille mielipiteille ja valinnoille enemmän liikkumavaraa verrattuna tieteellisen tutkimusraportin edellyttämään käytäntöön. Sen jälkeen lupausta ei enää kopissa näkynyt. Kyyneleet valuvat rakkaalle raitapaidalleni, jota kannan viimeistä kertaa. "Sinivalkoinen joukkue laahustaa sisään. Minä törmäsin samaan pulmaan talvella 1999, kun kirjoitin kirjaa HJK Mestarien liigassa. Taustavireenä kulkee huoli siitä, että suuri yleisö ei liikuntatieteellistä tutkimusta laajemmin tunne poikkeuksena kenties valmennukseen ja urheiluvälinekehitykseen liittyvän tutkimus. Siitä taas olen pelkästään ylpeä. Karjuin liikuntatieteiden tohtoriksi väitelleelle Esa Roviolle: "What a fuck are you doing there. Minulle vallitseva todellisuus on liikaa. "Pitää oppia kestämään monenlaisia valmentajia", Piispanen kertoi valistaneensa jälkikasvuaan. Vain pelimies voi tietää miten toista rakastaa ... Hyvän valmentajan joukkueessa on kiva pelata. Hyvän valmentajan joukkueessa asioista keskustellaan avoimesti. Yritin pukea sanoiksi niitä suuria tunteita, joita olin pelaajana kokenut edellisenä syksynä sinivalkoisen kasvattajaseurani seikkailuissa Euroopan kentillä.Jalkapallourallani en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa kuin Saksan Kaiserslautemissa joulukuussa 1998. Sitten ymmärrän: viimeistä kertaa yhdessä pukukopissa ! Paikassa, joka näyttää jalkapallon kaikki kasvot. Hyvä valmentaja on oikeudenmukainen ja suvaitsevainen. Lämpö tulee lähemmäksi
Tässä osassa toteutuu esipuheessa esitetty toteamus "Joku toinen näkisi liikuntatieteen toisin". 014-260 2166 heikkine@pallo.jyu.fi. Varsin ymmärrettävää on, että tutkijoiden käsitykset menevät näissä asioissa ristiin. emotieteisiin. Teemat ja tutkimuslinjat Toinen osa "Enemmän on liikuntatutkimusta kuin televisiosta näkyy" on teoksen laajin. Pirstoutunut kenttä Neljännessä luvussa "Kaikki hyvin?" tarkastellaan lyhyesti liikuntatieteellisen tutkimuksen tilaa eri tieteenaloilla ja suhdetta ns. Tästä näkökulmasta katsottuna Kokkosen teos toimii asiallisena mutta populaarina tietolähteenä liikuntatieteellisestä tutkimuksesta kiinnostuneelle. Tutkimus ja kokemus Teos sisältää neljä osaa, joista ensimmäinen "Keihästykki, kävelytesti, niveltähystys" pohtii toisaalta tutkimuksen ja toisaalta kokemuksen merkitystä käytännön urheilutoiminnan ja liikunnan kannalta sekä esittää pitkän listan urheilun ja liikuntatieteen puheenaiheita vuosilta 18822001. Koska systemaattisempi analyysi eri tutkimuslinjojen merkityksestä liikuntatieteiden ja niiden tulosten sovellutusten kannalta ei kuitenkaan sisältynyt teoksen tavoitteisiin, jää analyysi kuvailevalle tasolle eikä heijasta esimerkiksi pitkäjänteisten tutkimusryhmien työn merkitystä alan kehitykselle. Kontaktit emotieteisiin ovat olleet enemmänkin episodisia kuin jatkuvaa hedelmällistä yhteistyötä. luvun puolivälistä liikuntatieteen kehitykseen liittyvää kokemusmaailmaa vastaan ei aiheuta mitään erityisen kriittisiä tuntoja. EINO HEIKKINEN Gerontologian ja kansanterveyden professori Liikunta ja terveystieteiden tiedekunta Jyväskylän yliopisto puh. Tieteelliset koulukunnat ja niiden toimintaa ohjaavat paradigmat sekä keskinäinen argumentointi ovat tärkeä osa tieteen edistysprosessia. Liikuntatieteellisen tutkimuksen kohteiden, tutkijoiden ja tutkimusyksiköiden ja ohjausjärjestelyjen sekä esitettyjen tutkimustulosten ja kulloistenkin keskusteluaiheiden kuvailu antaa asioihin tarkemmin perehtyneille pääosin samansuuntaisia mielikuvia kuin allekirjoittaneelta voitaisiin esimerkiksi haastattelutilanteessa saada. Tällaisia koulukuntia liikuntatutkimuksen alalla Suomessakin on, joskin on todettava, että ne eivät ole lähtökohtiaan ja paradigmojaan yleensä selkeästi ilmaisseet. Kuvailu etenee fysiologisista ja biomekaniikan kysymyksistä liikuntalääketieteen, liikuntasosiologian, -filosofian ja -psykologian, liikuntahistorian ja liikuntakasvatuksen sekä liikuntahalKontaktit emotieteisiin ovat olleet enemmänkin episodisia kuin jatkuvaa hedelmällistä yhteistyötä 38 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 !innon, -talouden ja -journalismin kysymyksiin. Siinä tarkastellaan liikuntatieteen eri tutkimusja tieteenalojen tutkimuksissa esiin nousseita teemoja ja niihin liittyviä yksittäisten tutkijoiden ja osin muidenkin asiantuntijoiden mielipiteitä. Toisaalta ei voi väittää, etteikö kirjoittaja olisi tunnistanut suuren osan alan keskeisistä tutkijoista ja kohdistanut heidän kannanottojaan tärkeisiin kysymyksiin. Voi olla niin, että liikuntatieteidenkin alalla tarvittaisiin sekä tieteen ja tutkimuksen tutkimusta että laajempaa liikuntatieteiden historian yleisesitystä. Oma käsitykseni on jossain määrin toisenlainen. Biolääketieteellisen tutkimuksen alalla Suomessa on vahva perinne ja useita tutkimusyksiköitä, joten tämän alan tutkijoilla on aidosti vahva asema tutkimusmäärärahojen haussa verrattuna useimpiin muihin liikuntatieteen tutkimusaloihin. OPM:n pyrkimykset lisätä panostus ta sellaiseen soveltavaa n tutkimukseen, joka välittömämmin palvelisi liikuntahallinnon ja -politiikan tiedontarpeita eivät ole tuottaneet haluttua tulosta nimenomaan sen takia, että tutkijayhteisö on katsonut myös liikuntatieteellisen perustutkimuksen sisältyvän OPM:n rahoittaman tutkimuksen piiriin. Kirjoittajalla vaikuttaa olevan oma selkeä näkemys liikuntatieteellisen tutkimuksen ja sen edelleen laajentamisen tarpeellisuudesta liikuntaa koskevalle päätöksen teolle. Liikuntatieteellisen tutkimuksen tiedepolitiikan kuvauksessa annetaan ymmärtää, että opetusministeriöllä on ollut luja ote tutkimustoiminnan suuntaamisessa liikuntahallinnon ja -politiikan tarpeiden mukaisesti. Vakiintuneiden tutkimusalojen puristuksessa uusilla tutkimusaloilla on kieltämättä ollut vaikeuksia saada niiden tarvitsemaa tukea. Varojen allokointia ovat ennen kaikkea suunnanneet pääosin tutkijoista koostuneiden asiantuntijaryhmien linjanvedot, alan tutkimusja tiedonvälistysyksiköiden tarpeet ja erityisesti tutkijayhteisöstä tulleiden hakemusten taso. Näistä ensimmäinen parantaisi ennen kaikkea tutkijayhteisön itsereflektiota omasta työstään haastaen pohtimaan tieteenfilosofisia ja metodologisia kysymyksiä ja jälkimmäinen puolestaan antaisi nyt esillä olevaa teosta laajemman, liikuntatieteellisen tutkimuksen syntyjä, syitä ja seurauksia valottavan kuvan alan kehityksestä Suomessa. "Kun veikkaa tutkijat tutkivat" Kolmas osa "Kun veikkaa tutkijat tutkivat" kuvaa liikuntatieteen voimavaroja (tutkimusyksiköitä, professuureja, valtion avustuksia) ja niiden jakautumista maan eri osiin ja eri tutkimusalueille. Tutkimustyössä tulokset tunnetusti syntyvät hitaasti ja niiden oikean arvon näkeminen vie vieläkin enemmän aikaa. Kun verrataan esimerkiksi biolääketieteen tutkijoiden saamaa rahoitusta muiden tutkimusalojen rahoitukseen näyttää tärkeä rakenteellinen seikka usein jäävän keskustelussa havaitsematta. Lista palauttaa mieliin julkisessa sanassa käytyä polemiikkia mutta teksti ei mene sitä pitemmälle analysoimaan syvemmin syntyjä ja seurauksia. Voin yhtyä kirjoittajan näkemykseen siitä, että liikuntatutkijat ovat keskustelleet tieteenalan tutkimusfilosofiasta varsin vähän ja että alaa luonnehtii enemmänkin pirstoutuminen osiinsa kuin kokonaisnäkemys, jonka pohtimiseen kirjoittaja toivoo laaja-alaisia ajattelijoita. Tehtävän laajuus heijastuu myös tehdyissä valinnoissa, jotka vaikuttavat osin satunnaisilta ja myös kirjoittajan omaa arvomaailmaa heijastavilta
Molempia kirjoittajia ja pelimiehiä yhdistää samanlainen nuoruuden harrastusja uravalinta. Kaikkialla sama kierre alkaa siitä, missä arvovalta, seuran maine ja myöhemmin raha astuvat kuvaan. Rauenneita sopimusneuvotteluja tai allekirjoitettuja huonoja ja hyviä sopimuksia kyllä setvitään, muttei sitä miten myös peliareenoilla miesten kesken voidaan kiusata ja nolata. Molempien peli on alkanut pihoilta ja korttelin poikien keskinäisistä kisailuista, alkuun itse auratuilla kentillä ja halvoilla varusteilla. Vielä vuonna 2002 urheilu on Suomen suurin kansanliike, mutta kuka puolustaisi lapsia, kun valmentamisen etiikka alkaa olla keskeinen osa LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 39. Tuossa tapahtumassa täytyy olla joitakin erityisen tiivistynyttä, koska se on jäänyt sekä pelaajan että häntä katsomossa ihailleen pojan mieleen. Juuso on parhaimmillaan kuvatessaan taivaltaan pelaajasta valmentajaksi ja opettajaksi ja Tamminen kirjoittaessaan pelin arvoista; menestyksestä, kunnioituksesta, kurista, ystävyydestä, luonteenlujuudesta ja rohkeudesta. Mitä luontevammin peli kulkee erilaisina vaihtoehtoina ja peliryhminä sitä aidomman nautinnon lapset saavat. Kumpaakin pelattiin missä se vain oli mahdollista. Jalkapallo oli kesäisin yli muiden pelien ja jääkiekko talvisin. Yleensä muistelukset pelikavereista, valmentajista ja esikuvista ovat lämpimän myönteiset. Kirjasta ei juurikaan tapaa kriittisiä kommentteja miesten keskinäisistä kohtaamisista perusmaskuliinisella kentällä, kipupisteistä puhumattakaan. ... Niitä ei äidin ole tarvinnut tuputtaa jalkoihin, sillä pummaaminen ilmaiseksi kiekko-otteluun vaatii pitkällistä makaamista lumihangessa, kunnes järjestysmies kääntyy selin tai siirtyy loitommalle ... Kaikille tulisi kokemuksia voitoista, tasapeleistä ja häviöistä." Kirjassa kysytäänkin kaartelematta: "Mitä opetettavaa urheiluorganisaatioilla on lapsille. Toimituksellisesti olisi voinut ottaa kirjaan mukaan vaikkapa jonkin tärkeän lasten ja nuorten pelaamisen (urheilemisen) teeman, esimerkiksi seuran ja vanhempien välisen yhteistyön tai nykyisen lapsiurheiluvalmennuksen, johon kumpikin kirjoittajista olisi voinut paneutua keskitetysti ja kunnolla melko irrallisten tahdonilmaisujen sijasta. /MS) tekisivät tasaväkiset joukkueet, pelaajia vaihdettaisiin ja pelit pysyisivät tasaväkisinä. Mistä Juuson ja Tamin 'peli' alkaa ja mihin se päättyy. On hyinen, hirvittävän kylmä pakkasilta Niiralan jääkiekkokaukalossa. Sensaatio! Paikallislehdet repäisivät koko sivun otsikot, ja koulussa emme osanneet muusta puhuakaan kuin VaalsteeninJuuson ja Hyppösen Kustin kiemuroista ... Edellä sanotusta huolimatta Juusolle ja Tamille ovat yhteistä pelin tasa-arvoisuus ja vuorovaikutus, joka ulottuu paitsi kaukaloihin myös niiden laidoille. Se oli peliä, joka ei kaivannut muuta kuin pelaajia. Kykyjen etsintä mahdollisimman varhain ja erikoistuminen ihan penskoina eivät saa veteraaneja syttymään. /toim. Naamaa palelee ja käsiäkin hieman, mutta jalat ovat sisällä lämpöisissä huopatossuissa. Onko kyseessä tyypiltään tavanomainen urheilutähteyden elämäkerrallinen kirja, joita on viime vuosinakin ilmestynyt tasaiseen tahtiin. Kirjoittajilta saadaan myös lopputilitykset: "Juuson ja Tamin jälki-istunto". Juuso avautuu lukijalle enemmän 'kirjallisena' varsinkin lapsuuttaan ja varhaisnuoruuttaan kuvaillessaan. Ehkäpä Niiralan pakkaskaukaloon saapuneet kokivat sen tapahtumaksi, jossa savolainen maalaiskaupunki tarrasi kiinni sellaiseen, mitä ei tuolloin jääkiekossa tohdittu uskoa mahdolliseksi. omaa elämäänsä; lapsuudesta nykyisyyteen, urheiluseurasta ja arvokisasta toiseen, paikkakunnalta paikkakunnalle aina ulkoja kaukomaita myöten. Sama muistuma, miltei jopa pakkasteiden tarkkuudella (-33 ) , on myös Juhani Wahlstenilla, vuosikymmenien päästä. Kirjoittajien ote on paljolti omaelämäkerrallinen. Tässä kirjassa kumpikin 'jääkiekko-ikoni' käy läpi PELIA, PELIA ... Kirja koostuu viidestä pääluvusta: pelikenttä, pelin perintö, pelin arvot, pelin renessanssi ja pelin henki. Mailataituri lähti opiskelemaan Helsinkiin yliopiston voimistelulaitokselle ja minä päädyin Jyväskylään. Ja sehän on toki hyvä asia. Helsinki: Ajatuskirjat, 328 s. Sillä lasten pelistähän on varsinaisesti kysymys, kuten alaotsikkokin kysyy, ei niinkään kirjoittajien matkoista maailmalla. Siinä missä Juuso vähän raottelee oman lapsuutensa ja yksinhuoltajaäidin ainoan pojan mielenmaisemaa, on keskiluokkaisesta kodista jäille lähteneen Tamin tyyli aneemisempi. Mitä harrastus ja peli voi opettaa lapselle. Miksi vuodesta toiseen siirretään peli syrjään opettajana. Edelleenkin kirjoittajat peräävät peliin samaa yksinkertaista olemusta, joskin peli on myös enemmän; oppia muuta elämää varten. Ylioppilaslakin ja -ruusujen jälkeen Juuso oli suvun ensimmäinen ylioppilas ja Tami suvun ensimmäinen miespuolinen ylioppilas. Ja kuinkas kävikään: 3-2 voitto Kuopioon. Seurat, valmentajat, maineet ja mammonat tulivat sitten aikanaan. Aikanaan tiemme erosivat, vaikka emme toisiamme henkilökohtaisesti tunteneetkaan. Lasse Virtanen). Elämäkerralliset urheilukirjat lajityyppinä ovat minulle olleet melkoisen puisevaa luettavaa; tapahtumien ja sattumusten luettelointia, väliin vastoinkäymisten harmittelua väliin voitonmaljojen kohottelua urheilupuhetta, jossa vilahtelevat itsestäänselvyydet tai puhki hankautuneet toteamukset. Näin me odottelimme hangessa maaten sitäkin matsia, jossa Tampereen Ilves, ylivoimainen kiekkojoukkue Tampereelta kohtasi 1950-luvulla yli 30 asteen pakkasessa oman ylpeytemme KuPSin ... Teksti: MARTTI SILVENNOINEN Juhani Wahlsten Ja Juhani Tamminen /2002): Peli. "Vanhemmat ovat juniorijääkiekkoilun tärkeimpiä rahoittajia, mutta elleivät he osaa käyttäytyä, ei heillä pidä olla pääsyä katsomoon." "Varsinkin pelaamisen alkuvaiheissa olisi ihanteellista se, että pojat (tai tytöt tai tytöt ja pojat. Omissa teksteissään kirjoittajilla on hieman erilainen ilmaisun tapa. Tammisen tyyli taas on aika paljon tekemisten luettelointia väliin hieman mahtipontisilta kuulostavilla ilmauksilla höystettynä: "Olin selvinnyt elämäni ensimmäisestä vastoinkäymisestä voittajana" (käsivarren luiden murtuminen ja paranemisen jälleen takaisin MM-joukkueeseen), "opin ymmärtämään pienten marginaalien merkityksen" (erään mestaruusottelun huono kolmas erä ja mestaruuden menetys). Miesten tiet kulkivat Helsingin yliopiston voimistelulaitokselle, 'Jumpalle' ja sieltä jääkiekon pelaamisen rinnalla myös kouluihin liikunnanopettajiksi
Kirja ei ole mikään kaunokirjallinen tyylittely, eikä kielellisesti koskettavia ilmauksia siitä juurikaan löydä. Se on yksinkertaisesti kahden kokeneen urheilijan, opettajan ja jääkiekkomiehen puhetta, jonka yksi perusteema on suvaitsevaisuus, niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin, ja se jos mikä, on nykyisen urheilupuheen lomassa aika paljon. Kun teollisuudella tarkoitetaan yleensä ryhmää organisaatioita, jotka tuottavat sellaisia hyödykkeitä (tavaroita/palveluksia), jotka ovat korvattavissa toinen toisillaan, voidaan kysyä, onko sellaista kuin urheiluteollisuus edes olemassa vai tulisiko ennemminkin puhua urheiluteollisuuksista . Mutta reissaamisellakin on hintansa, ja tiettyä nostalgista virettä löytyy maailmanmatkaajien sieluista. kisat, ottelut, liikuntapalvelut ja liikuntavälineet. TEKSTI: KARI PURONAHO Liikuntajohtaminen on liikuntahyödyketuotannon koordinointia ja markkinointia laajenevilla markkinoilla: tuotteina mm. Liikuntajohtaminen sport management voidaan määritellä esimerkiksi sisällön (huippu-urheilu kuntosalitoiminta) tai toimintojen (johtaminen markkinointi suunnittelu rahoitus) perusteella. Liikuntaosaaminen, rahoitus, teknologia, henkilöstöhallinto, markkinointi ovat aineksia, joista liikuntajohtaminen sport management muokkaa liikuntapalveluita, -tavaroita tai niiden yhdistelmiä. "Mikään ei ole niin kaunista kuin pieni peli, eivätkä pelin aate ja hienous synny olympialiikkeen ylevistä tunnuksista eikä ylikansallisista brändeistä." Pelimiehiä voisi ajatella myös heidän urheilu-uransa jälkeen. Minkä tahansa organisaation tuotanto voidaan jakaa tavaroihin tai palveluksiin tai näiden yhdistelmiin. Kaikkialla sama kierre alkaa siitä, missä arvovalta, seuran maine ja myöhemmin raha astuvat kuvaan." nykyvalmennusta." Kummankin pelaajan teksti edustaa aikalaishistoriaa, jota siivittävät melkeinpä loputtomat siirtymiset paikkakunnalta toiselle ja maasta toiseen. Kirjoittajat toteavat, että peli on oikeastaan ainoa keino, jolla pelaajat hankkivat elämisen taitoja ja erityisesti silloin kun on kyse yksinhuoltajien lapsista ja maahanmuuttajien perheistä. Voi40 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 han olla, että nykyisten huippupelaajien tolkuttomat palkat varmistavat loppuelämän ilman, että tarvitsee ajatella, mitä tekee isona ellei sitten jotakin 'hyväntekeväisyyttä'. Olisi pitänyt pitää kiinni muistakin ystävistä kuin jääkiekkoperheestä. Kirjassa saavat tunnustusta muun muassa Jyri Puhakainen kilpaja huippu-urheilun kritiikistään ja Alpo Suhonen pelin humanistisista arvoistaan. Määrittely voidaan tehdä myöskin urheiluteollisuuden kautta. Tami kokee, että hän sai liian paljon liian lyhyessä ajassa. Aikanaan Juuso turhan tui siihen, ettei hänen esittämänsä ajatus urheilijoiden koulutuksesta nostaa se yliopistotasoiseksi, maisterin tutkintoon tähtääväksi aikuiskoulutusohjelmaksi saanut aikaan käytännön toimenpiteitä. Liikuntajohtaminen on keskittynyt viime vuosina nimenomaan palvelujen tuotantoon tavaratuotannon pysyessä pääasiassa muiden alojen (kauppa ja jalostusteollisuus) hallinnassa. "Mitä opetettavaa urheilujärjestöillä on lapsille. Vaikka kaivattu soittotaito jäi kummaltakin saavuttamatta, karttui kielitaito ja erilaisten kulttuuristen vivahteiden tuntemus sitäkin enemmän. MARTTI SILVENNOINEN, Liikuntapedagogiikan professori, Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh. Tuskin ohjattua kuntosalituntia voidaan korvata jääkiekko-ottelulla tai uimahallikäyntiä vaikka suunnistuksen MMkisojen järjestämisellä. Miksi vuodesta toiseen siirretään peli syrjään opettajana. Liikuntavälineiden ja -tekstiilien kauppa on merkittävää liiketoimin. Oma pelifilosofia onkin alkanut rakentua vasta nyt myöhempinä vuosina. Liikuntahyödykkeiden markkinat muuttumassa Liikuntahyödykkeet voidaan jakaa 1) Liikuntavälineisiin ja -tekstiileihin, 2) Liikuntapalveluihin, 3) Katsojapalveluihin ja 4) Sponsoripalveluihin. Liikuntamarkkinoiden laajentuminen ja kysynnän sekä erikoistumisen lisääntyminen on kuitenkin johtamassa aikaisempaa enemmän liikunta-alan asiantuntemuksen hyödyntämiseen myös tavaratuotannossa. 014-260 2105 silveri@pallo.jyu.fi SPORT MANAGEMENT
Liikuntapalvelut voidaan toiminnan laatunsa puolesta jakaa mm. Vuonna 2001 teh tävänä oli suunnitella Vitoria-Gasteizin liikuntaviraston henkilöstöhallinnon kehittäm inen lähivuosiksi. Urheilun avulla voidaan saavuttaa maailmanlaajuiset markkinat. Urheilun suosio markkinointikanavana perustuu nimenomaan segmentoitujen markkinoiden tehokkaaseen saavutettavuuteen, myönteisen yhteyden luomiseen sponsoriin tai sponsoroitavaan tuotteeseen, liiketoiminnallisen tuloksen kasvuodotukseen, hyvän olon tunteen tuottamiseen ("on tuettu hyvää European Master's Degree in Sport Management: Harjoitustöinä MM-kisat 2003 ja Asuntomessut 2004 Teksti: KARI PURONAHO Urheilujohtamisen (sport management) ensimmäinen eurooppalainen kongressi ja EASM:n (European Association for Sport Management) perustamiskokous järjestettiin Groningenissa, Hollannissa vuonna 1993. Tähän men n essä EU DSM: n tai EMDSM:n on suorittanut 37 suomalaista ja lähes 600 eurooppalaista opiskelijaa. Management Game , missä kansainväliset ryhmät (tässä kuvitteelliset yritykset) kilpailivat mm. Katsojapalvelut voidaan jakaa itse tapahtumaan, kilpailuun tai otteluun sekä oheispalveluihin. peruspalveluihin ja erikoispalveluihin. Diplomin saaminen edellyttää mm. liikuntapalvelujen kaupallistumisesta ja liikunnanohjausmenojen kasvusta. Tällaisena palveluna voidaan pitää esimerkiksi uimahallin lipunmyyntiä, vuokraamista käyttäjilleen. Jääkiekon MM-kisojen 2003 järjestämiseen ja Heinolan Asuntomessujen 2004 liiku nnallisten toimintoj en suunnitteluun liittyvissä tehtävissä. Tänä vuonna opiskelijat kilpailevat mm. taa. Alan järjestöistä North American Society for Sport Management (NASSM) on vanhin (perustettu 1985). SMAANZ (Sport Management Association of Australia and New Zealand) perustettiin vuonna 1995 ja tänä vuonna perustettaneen alan aasialainen keskusjärjestö lähinnä aktiivisten Kiinan, Japanin ja Pohjois-Korean aloitteista. Erityisesti naisten suosimien liikuntapalvelujen hinta on viime vuosina kallistunut. Jo tuolloin, lähes 10 vuotta sitten, oli noin 200 yliopistossa USA:ssa alan kursseja sekä opintomahdollisuuksia. Kongressi on samalla maailmanlaajuinen 4th International Sport Management Alliance Conference. Suomessa ja Euroopassa alan yliopistokoulutusta on myöskin annettu yli 20 vuotta ja erilaisia lyhytkursseja jo kauemminkin. E uropean Association for Sport Management (EASM) järjestää yhdessä Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen ja Suomen Jääkiekkoliiton kanssa alansa kymmenennen kansainvälisen kongressin 4 .7.9.2002 Jyväskylässä teemalla "Future of Sport Management". Tohtori Earle Zeigler ( Ohio State University) perusti alan ensimmäisen tohtoriohjelman. Se on seurausta sekä markkinoinnin luonteen muuttumisesta että Suomessa vallinneesta ja edelleenkin osittain vallitsevasta epätasapainosta liikuntapalvelujen kysynnän ja tarjonnan välillä. Tämä on johtunut juuri em. Tarjousten arvioitsijoina oli San Marinon olympiakomitean jäseniä yhdessä seminaarin opettajina toimineiden professorien kanssa. Viime vuosina seminaarin keskeinen osa on ollut ns. tutkimusalan kansainvälinen tuntemus sekä 10 vrk:n Sport Management -intensiivikurssin suorittamista. Liikuntalain mukaan liikuntapalvelujen tuottaminen kuuluu Suomessa pääasiassa vapaaehtoisille kansalaisjärjestöille ja julkinen sektori huolehtii liikuntarakentamisesta ja liikuntapaikkojen kunnossapidosta. Kotitaloudet käyttivät Suomessa vuonna 1998 noin 500 miljoonaa euroa (3 miljardia markkaa) pelkästään liikuntatavaroihin (tekstiilit, jalkineet ja urheiluvälineet). Kun markkinoinnin avulla ennen pyrittiin saamaan olemassa oleva tavara tai palvelu kaupaksi, pyritään markkinoinnilla nykyään luomaan kokonaan uutta kysyntää. Suomalaiset kotitaloudet käyttivät vuonna 1998 noin lähes 3,7 miljardia markkaa (600 miljoonaa euroa) erilaisiin liikuntapalveluihinsa. LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 41. Tuolloin professori Pachianathan Chelladurai (Ohio State University) määritteli "sport managementin" tai suomalaisittain urheilujohtamisen seuraavasti: "The coordination of resources, technologies, processes, personnel and situational contingencies for the efficient production and exchange of sport services", eli sport management tarkoittaa erilaisten resurssien, teknologian, menetelmien, henkilöstön ja tilanteeseen liittyvien satunnaisten kulujen tehokasta koordinointia liikuntapalvelujen ja tuotteiden tuotannon ja vaihdon aikaansaamiseksi. European University Diploma in Sport Management (EUDSM) ja European Master's Degree in Sport Management (EM DSM) ovat toistaiseksi ainoat kansainväliset, 21 eurooppalaisen yliopiston tunnustamat opintokokonaisuudet ja diplomit alalla. Yksityisten liikuntapalvelujen määrä on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Suomen kokonaisviennistä liikuntavälineet ja -tekstiilikauppa oli noin 0,24 % (94 miljoonaa USD) ja tuonnista noin 0,22 % (65 miljoonaa USD). Peruspalveluja ovat sellaiset rutiiniluonteisia palveluja, joiden tuottamiseen tarvitaan vain vähän informaatiota ja erityistä ammattiosaamista. Kysynnän ja tarjonnan epätasapaino johtaa kaupallistumiseen, jolloin yrittäjä pyrkii hyötymään taloudellisesti vallitsevasta tilanteesta. vuonna 2000 keskenään parhaan tarjouksen tekemisestä pienten maiden olympiakisojen järjestämiseksi San Marinossa. Urheilun suosio ja erityisasema suosittuna viihdeteollisuuden osana perustuu yksilöjen tai ryhmien suorituskykyyn, kilpailuun tapahtumana sinänsä, lopputuloksen ennakoimattomuuteen sekä ihmisten kiintymykseen tiettyjä suosikkiurheilij oita, -lajeja tai -joukkueita kohtaan. vähintään 3 kuu kauden opiskelua ulkomailla, työkokemusta kv-tehtävistä, opinnäytetyön, josta tavalla tai toisella ilmenee ko. Erikoispalvelut esimerkiksi fyysisen kunnon testaus vaativat paljon tietoa ja erityisosaamista
Chelladurai, P. Liikuntapalvelujen tuottaminen työllistää Suomessa on noin 7.400 liikuntaseuraa, joissa on noin 1300 palkattua valmentajaa ja yli 300 muuta liikuntatyöntekijää. & Boucher, B. 1. 1. (1999) Sport Management as an Academic Discipline in the Next Millenium. Alan koulutuksen toivotaan kehittyvän aikaisempaa enemmän markkinoinnin, matkailun, henkilöstöhallinnon, informaatioteknologian ja strategisen johtamisen suuntiin. Liikuntafilosofia voi auttaa mm. Tuotantoteknologia ja myyntityö perustuvat monipuoliseen tutkimustietoon mm. Suomen Liikunta ja Urheilu työllistää 46 henkilöä ja muut liikuntaorganisaatiot, kuten kuntoliikuntajärjestöt, erityisliikuntajärjestöt, opiskelijaliikuntajärjestöt, Nuori Suomi ja Suomen Olympiakomitea yhteensä noin 160 henkeä. Samalla toivotaan aikaisempaa laadukkaampaa ja käytännönläheisempää tutkimusta mm. Proceedings Thessaloniki, Greece 1999. Tuloksekas urheilujohtaminen vaatii lisäksi monipuolista osaamista erityisesti henkilöstöhallinnon ja suunnittelun aloilla. joukkueet tai urheilijat tasavertaisina, jotta ottelujen ennalta arvaamattomuus ja samalla yleisön mielenkiinto säilyisivät (vrt. Lisäksi olennainen tekijä on organisaatiomalli. Organisaatioiden sisäiset järjestelmät ja rakenteet, kuten liigat, tai kansalliset ja kansainväliset liitot, määrittelevät ja rajoittavat jäsenorganisaatioidensa toimintaa merkittävästi. (1994) Sport Management :Defining the Field. Urheilujohtamisen keskeinen kysymys tulevaisuudessa lieneekin se, miten hyvin alan asiantuntijat kykenevät koordinoimaan koko ajan eriytyviä liikuntatutkimuksen aloja ja tutkimustuotoksia tehokkaiden ja laadukkaiden liikuntapalvelujen ja -tuotteiden aikaansaamiseksi. Blau, P.M. (19621 Formal Organizations. hyödyketuotannon tehokasta koordinointia ja markkinointia. Jyväskylän yliopisto, liikunnan sosiaalitieteiden laitos. European Association for Sport Management. esim. Suomen urheilutoimittajien liittoon kuuluu yhteensä noin 1270 jäsentä, joista noin 420 on kokopäivätoimisia urheilutoimittajia. Luento. eri ihmisryhmien mieltymyksiä ja niiden syitä, mikä puolestaan vaikuttaa mm. Jyväskylän yliopisto 29.1.1998. Jyväskylän yliopisto, liikunnan sosiaalitieteiden laitos.129-132. 7-21. (19931 Searching for Sociability in the Stands: A Theory of Sport Spectating. Lisäksi liikuntajohtaminen työllistää jonkin verran mm. Melnick, M.J. 85-88. Perinteinen aatteellinen yhdistys ei toimi samoin kuin voittoa tavoitteleva osakeyhtiö tai tapahtumaorganisaatio. liikunnan kuluttajista, kysynnästä ja markkinoista. Lisäksi mm. 2nd European Winter School in Sport Sciences Sport Management Module. "Sport management" työllistää Suomessa em. Esimerkiksi käyvät vaikkapa nykyaikaisen kuntosalin palvelut: liikuntafysiologian avulla voimme määrittää mm. luottamushenkilöjohtajien lisäksi eri liikuntaorganisaatioihin palkattuina lähes 5.000 henkeä, kouluissa noin 2.000 liikunnanopettajaa ja vielä kaupan ja tuotannon aloilla tuhansia ihmisiä. 014-260 2035 puronaho@pallo.jyu.fi Lähteet Aalto, P. Kaikkien edellä mainittujen palkattujen henkilöiden lisäksi Suomessa on ainakin 8.000 vapaaehtoista liikuntaseuran, -alueorganisaation, lajiliiton tai muun liikuntaorganisaation puheenjohtajaa, joiden keskeinen tehtävä on liikuntajohtaminen. asiaa") sekä sosiaalisen omantunnon tai yhteisvastuun tunteen tyydyttymiseen ("on tuettu oman kylän joukkuetta tai urheilijaa"). Liikuntasuunnittelun ja hallinnon pro gradu -tutkielma. Liikuntasosiologia voi selvittää mm. organisaation keskeiset rahoituslähteet (yksityinen, julkinen tai kolmas sektori), lait ja asetukset, erilaiset määräykset ja ohjeet sekä kulttuuriin liittyvät normit ja sosiaaliset odotukset vaikuttavat keskeisesti urheilujohtamiseen. Nr. keskittymistä tietyille paikkakunnille, 42 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 tiettyihin lajeihin, aikaisempaa suurempiin yksikköihin, muun liiketoiminnan laajaa yhdistämistä urheiluun, julkisen sektorin erityisiä tukitoimia tällekin PK-yritystoiminnalle sekä lisää ammattitaitoisia yritystoiminnan osaajia. Liikuntavälineja -tekstiilikaupan ja -tuotannon työllistävästä vaikutuksesta ei ole olemassa tarkkoja tietoja, mutta kyseessä on tuhansia henkilöitä. Hyvin organisoidussa järjestelmässä pyritään samalla pitämään mm. Lisäksi toivotaan lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä ja työharjoittelua sekä yhteistyötä eri oppilaitosten välille. Liikuntamatkailu uusi kasvualue Tuoreet tutkimukset alan tulevaisuudesta etenkin Euroopassa osoittavat työmarkkinoiden kasvavan erityisesti liikuntamatkailussa, erilaisessa yritystoiminnassa ja tapahtumien järjestämisessä. Teoksessa 7th Congress of the European Association for Sport Management. Urheilun lajiliitoissa työntekijöitä on noin 370 ja alueorganisaatioissa 100. markkinointiin. (20011 Export and lmport af Sporting Goods. KARI PURONAHO tutkija Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto puh. Taloudellista voittoa tavoittelevat urheiluyritykset yleensä ostavat tai vuokraavat muualla tuotettuja urheilijoita esiintymään maksavan yleisön edessä. Lisäksi liikunta työllistää noin 2000 liikunnanopettajaa. sopivimmat harjoitteet ja liikuntapsykologia voi auttaa säännöllisen liikuntaharrastuksen ja miellyttävän harrastusympäristön kehittämisessä. Chelladurai, P Sport Management. 130-150. European Journal af Sport Management Voi. Liikuntasuunnittelun ja -hallinnon pro gradu -tutkielma . Journal of Sport Management, 7 (1 ), 44-46. & Scott, W.R. Urheilujohtaminen on em. Suomen 448:ssa kunnassa liikuntatyöntekijöitä on yhteensä 4 780, joista erilaisissa liikunnan johtotehtävissä noin 600. NHL:n draft -järjestelmä, nyrkkeilyn titteliottelut, ammattilaistenniksen karsintajärjestelmät tai jalkapalloilijoiden palkkakatto 1900-luvun alun Englannissa). myynnin ja jakelun eettisissä kysymyksissä. San Francisco: Chandler. Laajamittainen urheilun kaupallistuminen vaatisi Suomessa mm. liikuntafysiologiasta, liikuntapsykologiasta, terveystieteestä, liikuntalääketieteestä, liikuntapedagogiasta tai liikuntaviestinnästä ja -markkinoinnista. (20011 Naisten liikuntatalous Suomessa. markkinoinnista, ostokäyttäytymisestä ja ns. May 1994. Fasandoz, H.G. yksityisissä markkinointiyrityksissä, yliopistoissa, urheiluopistoissa ja liikuntakeskuksissa, puolustusvoimien urheilukoulussa, matkailualalla sekä urheilulääkärija kuntotestausasemilla. Danylchuk, K. Haastattelut: Ekman Kerstin SLU, Norrena Henrik, Suomen Valmentajat , Oksanen Mauri SLU, Raatikainen Jorma Urheilutoimittajain Liitto, Sjöholm Kari, Suomen KuntaliittoVirolainen Anne, Suomen Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat. (1992) A Classification of Sport and Physical Activity Services: lmplications for Sport Management. Lisäksi liikunnan julkisen sektorin työntekijöihin kuuluvat opetusministeriön (noin 15) ja läänien (noin 10) liikuntaviranhaltijat tai työntekijät. Journal af Sport Management, 6, 38-51 Chelladurai, P
He voivat yhdessä hoitajien tai liikunta-alan ammattilaisten kanssa vastata liikkumisen toteutumisen seurannasta ja arvioinnista. Toisaalta lääkärien tiedot yleiseistä liikuntasuosituksista ja yksityiskohtaisten liikuntaohjeiden antamisesta voivat olla puutteellisia. Yhtenäisempiin käytäntöihin Kuntotestausvaliokunnan keskeiset tehtävät tänä vuonna ovat: * kuntotestauksen kehittämisen linjaaminen tulevina vuosina * nykyistä kattavampien kriteerien luominen kuntotestauksen * laadun arvioimiseen * testauksen yhtenäistäminen ja laadun kehittäminen työterveyshuollossa Kuntotestiasemien toiminnan laadullinen arviointi on perustunut jo vuosikymmenen ajan Kuntotestauksen perusteet -kansiossa julkaistuihin kriteereihin. Toisaalta liikkumisen aloittava saattaa haluta toteuttaa liikkumistaan ohjatussa ryhmässä, jolloin terveyskeskuksissa tulisi olla tiedot kunnan terveysliikuntaryhmistä. Uutena keinona vähän liikkuvien tavoittamiseksi on kehitetty liikkumisresepti. LIIKKUMISRESEPTILLA LIIKKEELLE Teksti: TIMO STÅHL Lääkärin vastaanotolla annettavalla liikuntaneuvonnalla voidaan tavoi ttaa myös kaikkein vähiten liikkuvia ja ohjata heitä turvalliseen kunnon kohotukseen. Liikuntatoimen ja muiden liikuntaa järjestävien tahojen panos on puolestaan merkittävä liikkumisedellytysten luojana ja tiedottajana. Laatuluokitusta uudistetaan parhaillaan. Liikkumisresepti on kehitetty lääkäreiden liikuntaneuvonnan tueksi. Myös lääkärillä tulisi olla tieto kunnan terveysliikuntaryhmistä, vaikka yksityiskohtaiset tiedot olisivatkin esimerkiksi hoitajalla. Resepti sisältää taustatietojen kartoittamisen (onko nykyinen liikkuminen terveyden kannalta riittävää) , liikkumisen terveysperusteet tai tavoitteet, liikkumisohjeen, jossa määritetään liikkumismuodot, tai -lajit, liikkumisen useus, kesto ja rasittavuus. Liite ry ja nyt LTS ovat yhdessä luokitelleet runsaat 20 kuntotestiasemaa, jotka täyttävät nykyiset laatukriteerit. .. Laatuluokitusta varten perustettu laatuluokitustyöryhmä muuttui vuonna 1997 kuntotestausvaliokunnaksi, jolloin tehtäväkenttä laajeni asemien laatuluokitustyön ulkopuolelle. se, että potilaskäynnin syy on yleensä muu kuin liian vähäinen liikunta. Laatukriteerit on määritetty sekä testaajien pätevyydelle että testaamisessa käytettävälle laitteistolle. Yhteistyö tuloksellisuuden perusta Terveydenhuollon henkilöstön ja liikuntaa järjestävien tahojen välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää liikkumisreseptin toimeenpanossa. Vähäinen fyysinen aktiivisuus on monen eri sairauden riskitekijä. Tällöin myös saavutetut hyödyt ovat suurimpia. Terveydenhuollon ja liikuntaa järjestävien tahojen välinen saumaton yhteistyö ja informaationvaihto onkin yksi liikkumisreseptin käyttöönoton edellytys. Väestön liikunnan edistämisessä keskitytäänkin yhä enemmän kaikkein vähiten liikkuvien henkilöiden aktivointiin. Liite ry:ssä toiminta keskittyi testiasemien laatuluokitukseen, testiasemien neuvottelupäivien järjestämiseen ja Kuntotestauksen perusteet -kansion toimitustyöhön. Suomessa Liikkumisreseptiä on kehitetty vuodesta 2001 lähtien. Kuntotestaustoiminta organisoitui reilut kymmenen vuotta sitten perustetun Liikuntalääketieteen ja testaustoiminnan edistämisyhdistyksen Liite ry:n toimialaksi. Resepti sisältää liikuntaneuvonnan ydinkohdat, joten asiakkaan suullinen neuvonta tapahtuu samalla, kun lääkäri kirjoittaa itse reseptiä. Lääkäreillä on ainakin periaatteessa hyvät mahdollisuudet vaikuttaa fyysisesti inaktiivisiin, sillä suomalainen käy keskimäärin kaksi kertaa vuodessa terveyskeskuslääkärin ja 0.5 kertaa työterveyslääkärin luona. Suurin osa suomalaisista liikkuu omatoimisesti, joten on tärkeätä, että kunta huolehtii kevyen liikenteen väylien ja ulkoilureittien riittävästä määrästä ja kunnosta. Suomalaisista työikäisistä aikuisista vain alle puolet liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liikuntaneuvonnan lisäämisen ja helpottamisen lisäksi hankkeen tavoitteena on luoda toimiva käytäntö liikunnan hyödyntämiseksi osana perusterveydenhuollon toimintaa. Liikkumisresepti on kehitetty lääkäreiden liikuntaneuvonnan työkaluksi. Lääkärin kannalta liikuntaneuvonnan esteenä on mm. Sen tarkoituksena on helpottaa ja nopeuttaa neuvontaa sekä ohjata yksilöllisten liikkumisohjeiden antamiseen. Liikkumisreseptin käytöstä on saatu Uudessa-Seelannissa ja Australiassa rohkaisevia tuloksia juuri kaikkien vähiten liikkuvien aktivoinnissa. Mikä on Liikkumisresepti. Tämän lisäksi reseptissä on oma kohtansa lisäohjeille (esimerkiksi käynti fysioterapeutin luona) ja liikkumisen toteutumisen arvioinnille ja seurannalle. Se alkoi fysiologisten mittausten soveltamisesta sekä urheilijoille että kuntoilijoille 1960 -luvulla. Liikkumisresepti antaa hyvän työkalun näitten ongelmien ratkaisemiseksi. Vuoden 2002 alussa kuntotestaustoiminta siirtyi Liite ry:ltä Liikuntatieteelliselle Seuralle (LTS). Fysioterapeutit ovat avainasemassa, kun henkilö tarvitsee yksityiskohtaisempia liikkumisohjeita ja ohjausta. Liikunta puolestaan ylläpitää toimintakykyä. Yhteistyötahoina ovat Suomen Reumaliitto, Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimusyksikkö, KKIohjelma, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Sydänliitto ja UKK-instituutti. Vuonna 2000 Liite ja Jyväskylän yliopisto n Liikuntabiologian laitos julkaisivat Kuntotestaus Suomessa raportin. TIMO STÅHL, LitM Projektipäällikkö Liikkumisresepti-hanke, Terveyden edistämisen tutkimusyksikkö Jyväskylän yliopisto stahl@pallo.jyu.fi www.liikkumisresepti.net Kuntotestaus 2002: Tavoitteena laatu, turvallisuus ja yhtenäiset käytännöt Teksti: JUKKA LAHTINEN Kuntotestaus on nuori tieteenja tutkimuksen alue Suomessa. Nykyisin arviointi tapahtuu siten, että luokitusta haluaLIIKUNTA & TIEDE 3/2002 43
Samalla on tarkoitus dokumentoida prosessin laadunvalvonta. Laatu, turvallisuus, eettiset kysymykset ja testaus työterveyshuollossa ovat pääteemat koko alalla. Kuntotestausvaliokunnan jäsen suorittaa arvioinnin asiakkaan kirjallisen selvityksen ja laitoksessa tehtävän käynnin perusteella. Ilmoittautuminen 16.9.2002 mennessä Saila Leppinen, 09-612 21610, fax 09-6122 1616. Testausprosessilla tarkoitetaan tässä kaikkia niitä työvaiheita, jotka alkavat asiakkaan tilatessa testin ja ulottuvat palautteen antamiseen itse testaustapahtuman jälkeen. Arviointilausunto ja luokitusehdotus käsitellään kuntotestausvalio kunnassa. Alkuvuosina urheilijoiden testaus oli päivien keskeinen aihe. Jo vuosia kuntotestaajien parissa on keskusteltu testausmenetelmien yhtenäistämisestä. Merkittävin muutos on arvioinnin keskittyminen itse työprosessiin ja sen seurantaan. Päiviä on järjestetty vuosittain eri puolilla Suomea. va asema lähettää pyynnön laatuluokitusarvioinnista. Luokitus on ollut melko tekninen ja painottanut pääasiassa henkilöstön koulutusta ja laiteresursseja. Ikäinstituutti Kuntokallio-Säätiö Teemat kuvaavat hyvin alan kentän moninaisuutta ja kehitysvaihetta. Tavallisen työikäisen väestön kuntotestaus lisääntyy, mikä luo paineita testauksen laadunvalvontaan ja koulutukseen. Itse urheilijatestauksen puolella testausurani tehneenä toivoisin, että jatkossa voisimme tarkastella myös urheiluvalmennuksessa käytettävien testien laatua samalla tavoin kuin nyt suurempien väestöryhmien testaustoiminnan osalta. Kuntotestauksen perusteet uusi painos suunnitteille Kuntotestauksen neuvottelupäivillä on jo yli kymmenvuotinen historia. järjestettyjen päivien pääteemoja olivat: testauksen laatuluokitus, testaus eri ikäisille, testaus valmennuksen ohjauksessa, testaus ja lainsäädäntö, testaajien koulutus ja testaus työterveyshuollossa. Asiakkaan kannalta on tärkeää, että tilanne saataisiin selkeämmäksi, luotettavammaksi ja turvallisemmaksi. Nykyisellään asiakkaiden, joko yksityishenkilöiden tai suurten yritysten, on usein vaikea valita yhteneviä käytäntöjä esimerkiksi työkykyä ylläpitäviin ohjelmiinsa kunnon arvioimisen mittareiksi. JUKKA LAHTINEN Valmennuskeskuksen johtaja, Suomen urheiluopisto L TS:n kuntotestausvaliokunnan puheenjohtaja Ikääntyvien terveysliikunnan suuntaviivat -valtakunnallinen kehittämisseminaari vaikuttajille Aika ja paikka Kohderyhmä Tavoitteet Järjestäjä Ilmoittautuminen 8.10.2002, klo 9.30-16.00. Esimerkiksi jääkiekkoilijoita testataan eri menetelmin, eri laittein ja eri käytännöin eri paikoissa. Sama koskee myös urheilijoita. Uuden laatuluokitusstandardin tarkoituksena on dokumentoida hakijan toiminta kuntotestausprosessin eri vaiheissa. Helsingissä 16.-17.5. Nykyinen Kuntotestauksen perusteet -kansio on julkaisun kolmas painos ja neljännen version työstäminen alkaa tämän vuoden aikana. Siksi valiokunta pyrkii myös yhtenäistämään testauskäytäntöjä. Säätytalo, Snellmaninkatu 9-11, Helsinki Liikunta-, sosiaalija terveystoimen sekä vanhustyön johtajat valtakunnalliselta ja alueelliselta tasolta, ikääntyvien liikunnan ja kuntoutuksen järjestäjät, kehittäjät ja kouluttajat • Perehtyä uusiin, ikääntyviä ihmisiä koskeviin terveysliikunnan kehittämisehdotuksiin ja niiden taustalla olevaan tutkimustietoon • Pohtia ikääntyvien terveysliikunnan valtakunnallisia tavoitteita ja toteuttamismahdollisuuksia Kuntokallio-Säätiön ylläpitämä Ikäinstituutti yhteistyössä sosiaalija terveysministeriön sekä opetusministeriön kanssa Tilaisuus on maksuton. Ensimmäisenä kohteena on työterveyshuollon piirissä käytetty testauskokonaisuus, jonka työstäminen aloitettiin 2001. Sittemmin osanottajajoukko on kasvanut suurella määrällä terveydenhuollon henkilöstöä
Yli 50 kpl erät -20 %, yli 100 kpl erät -30%. Tee toimintasi ja toimintaympäristösi heille tutuksi. Ystäville, kollegoille, vieraille, yhteistyötahoille, anopille, Hänelle. Enemmän kuin hän on aina halunnut tietää urheilusta Suomessa. :•~sun······ ----kpl numeroa a 7.57 euroa Tilauksen saaja Osoite: Laskutusosoite Nimi: Osoite: Liikuntatieteellinen Seura ry. Elegantisti englanniksi. Kun itse et T 1 L A u s K Kiitos! Tilaan MOTION-Sport in Finland lehden kuluvan vuoden vuosikerta jatkuvana tilauksena 15 euroa 15 euroa ole pa·kalla MOTION Sport in Finland on Suomen liikunta ja urheiluelämän kansainvälinen tiedotuslehti. Stadion, eteläkaarre VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00250/43 00003 Helsinki. l LTS makj saa postiL ... Tai anna lehti tuliaisina kisoissa, kokouksissa ja kongresseissa vieraillesi tai isännillesi. Hinta 7.57 euroa/kpl, 15 euroa/vuosikerta. MOTION on lehti, jota ystäväsi, kollegasi, vieraasi ja järjestösi kansainväliset yhteistyötahot arvostavat. Lisätietoja: Liikuntatieteellinen Seura, puh: 09-4542720, fax: 09-45427222, e-mail: llts@stadion.fi R T T 1 ............................ Tilaa heille MOTION-S,port in Finland. Ajankohtaiset tapahtumat, ilmiöt ja ihmiset Kaksi kertaa vuodessa
ammattihenkilölaki antaa oikeuden kuntotestaukseen vain terveydenhuoltoalan ammattilaisille, mutta ei esimerkiksi liikunta-alan ammattilaisille, joilla on paras kuntotestauspätevyys. Ajatellaan vaikkapa lahjakkaiden urheilijoiden kuntotestejä, joita voidaan käyttää häntä ja hänen edustamaansa seuraa vastaan esimerkiksi seurasiirtotapauksessa. Yleensä tämä ei ole ongelma, sillä testattavat tulevat testeihin vapaaehtoisesti, mutta esimerkiksi alaikäiset eivät saata ymmärtää vapaaehtoisuuden antamaa mahdollisuutta testistä kieltäytymiseen. Urheilupuolellakaan väärinkäytöksiä ei juuri ole tiedossa, vaikka mahdollisuudet siihen ovat olemassa. Kaikkiin kysymyksiin ei saatu neuvottelupäivilläkään yksiselitteisiä vastauksia, koska lait ja käytän teetkään eivät ole täysin kattavia tai ne ovat osin päällekkäisiä, jolloin on vaikea tietää, mitä säädöstä on noudatettava. Terveydenhuollon piirissä suoritettavat kuntotestaukset poikkeavat lainsäädännöllisesti muista testauksista, koska mm. Milloin kuntotestauksesta saa kieltäytyä, vaikka työnantaja tai seura olisi sopinut asiasta kuntotestaajan kanssa. Asiakkaan kannalta olisi tietysti onnellista, jos kuntotesteissä tai esimerkiksi turvallisuustai tietosuojakysymyksissä ei olisi kovin paljon eroja. STTK:n asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärven tietojen mukaan tällaisia tapauksia on ollut tähän mennessä hyvin vähän. ovat kaikki osa sitä säädöskokonaisuutta, joita täytyy soveltaa kuntotestauksen toimintaympäristöön. Saako testejä suorittaa ryhmässä, jossa muut saavat tietää toisen tulokset. P otilaslaki, ammattihenkilölaki, työterveyshuoltolaki, kuluttajasuojalaki, tietosuojalaki jne. Liikuntafysiologi Antti Jylhän alustuksessa esimerkkinä olleet palomiehet voivat periaatteessa olla ammattikunta, jossa kuntotestauksen tuottama tieto voi kääntyä yksilöä vastaan, vaikka esimiesten olisikin työturvallisuuden ja väestön turvallisuuden vuoksi hyvä tietää, ketkä palomiehistä kykenevät fyysisesti rankkoihin tehtäviin, kuten savusukellukseen. Vapaaehtoiset kuntotestit, joita tehdään sekä työterveyshuollossa, yksityisesti ja urheilujärjestöissä eivät ole potilaita koskevan lainsäädännön piirissä, vaikka raja on joskus hyvin häilyvä. Miten näitä sovelletaan kussakin tapauksessa on asia, johon haettiin vastauksia Kuntotestauksen neuvottelupäivillä, joilla aiheesta alustivat yhteyspäällikkö Kerstin Ekman Suomen Liikunta ja Urheilusta ja hallitusneuvos Marja-Liisa Partanen sosiaalija terveysministeriöstä. Terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutus kuntotestaamisen alueella voisi myös parantaa asiakaspalvelun laatua. Pääsääntö on se, että terveydenhuollon yksiköissä suoritettavissa testeissä täytyy olla mukana terveydenhuoltoalan ammattilainen. Saako työnantajalle tai valmentajalle ilmoittaa kuntotestin tulokset. Esimerkiksi kaikki terveydenhuoltoyksiköissä suoritetut kuntotestit kuuluvat terveydenhuol46 LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 taalan lainsäädännön piiriin teki testit kuka tahansa. Myös joissakin ammattiryhmissä saatetaan tulevaisuudessa käyttää kuntotestejä työtehtävien määräämiseen ja sitä kautta vaikutetaan esimerkiksi palkkatasoon tai ainakin työntekijän itsearvostukseen. TIETOSUOJAUS JA •• •• •• LAINSAADANTO PUHUTTIVAT KUNTOTESTAAJIA Teksti: ARTO TIIHONEN Kuka antaa luvan junioriurheilijan testaamiseen. Eikö olisi urheilijan ja seuran etu, että testit tällöin pysyisivät tällöin hyvin luottamuksellisina?. Yksi ratkaisukeino ongelmaan on se, että säädöksiä muutettaisiin niin, että Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa koulutetut kuntotestaajat saisivat terveydenhuollon ammattipätevyyden. Liikuntatieteellisen Seuran kuntotestausvaliokunnan valmistelussa olevat kuntotestauksen luokitusstandardit pyrkivätkin yhtenäistämään tilannetta tältä osin asiakkaan eduksi. Asiakkaiden kannalta parasta olisi se, että kuntotestaus olisi mahdollisimman laadukasta, turvallista ja lainsäädännöllisesti turvattua. Huonokuntoisen hinta on tietysti alhaisempi kuin kovakuntoisen, vaikka heidän urheilusuorituksessaan ei eroja olisikaan. Luottamuksellisesti, luvan kanssa Kunto testaamiseen on hyvä aina pyytää testattavan lupa ja erityisesti lupa on pyydettävä mieluiten kirjallisesti tietojen antamiseen esimerkiksi valmentajalle tai työnantajalle. Myös laki potilaan asemasta ja oikeuksista rajoittaa muiden kuin terveydenhoitoalan työntekijöiden testitoimintaa. Kuka saa suorittaa kuntotestauksen terveydenhuollossa ja kenen on vastuu vahingon sattuessa
Ongelmia voivat tuottaa kerättävät tietorekisterit, joita ei saisi ilman hyvää syytä ja asianmukaista lupaa kerätä, kertoi yhteyspäällikkö Kerstin Ekman. Edellä mainitut ongelmat eivät konkretisoidu samalla tavalla vapaaehtoisessa kuntotestauksessa, johon yksilöt hakeutuvat testatakseen oman kuntonsa. Nämä näkökulmat tulee sovittaa prosessissa yhteen niin, että kaikki hyötyvät ja että standardit otetaan laajasti käyttöön", sanoi Keskinen. Saako esimerkiksi maajoukkuevalmentaja vaatia seuravalmentajalta tietoja urheilijoiden kuntotestauksesta, jos se saattaa vaikuttaa siihen, että urheilija ei pääse maajoukkueeseen ja sitä kautta esimerkiksi ammattilaiseksi. Kyse on koko palvelujärjestelmän toimimisesta. Väärinkäytösten estäminen on helpompaa silloin, kun asiaa katsotaan aina asiakkaan tai potilaan näkökulmasta. Kongressiin tarjottavat abstraktit tulee lähettää internetin välityksellä 1.9. Työterveyshuollossa saatu yksilöllinen liikuntaneuvonta ei lisännyt olennaisesti liikuntaa, mutta liikuntaneuvonta kehittyi ja siitä pidettiin. Liikuntatieteellisen Seuran ja Suomen Urheilulääkäriyhdistyksen jäsenet voivat osallistua kongressiin alennettuun jäsenhintaan 2800 DKK. 09-4542 7218 arto.tiihonen.lts@stadion.fi 6th Scandinavian Congress on Medicine and Science in Sports 21-24.1 1. "Testaus voi olla hyvää bisnestä sekä asemille että laitevalmistajille, mutta se myös tukee oikein tehtynä väestön eri osien terveyden edistämistä. Riittävä syy on esimerkiksi se, että näitä käytetään yhdistyksen tai vastaavan olennaiseen toimintaan, mutta ei mihinkään muuhun esimerkiksi kaupalliseen toimintaan. Terveyskyselyt, turvallisuus ja etenkin palaute sekä liikuntaan motivoiminen ovat oleellisia laadun mittareita. Hänen mielestään laatustandardeja tehtäessä tulee ottaa huomioon myös nämä laajemmat näkökulmat. Ohjelma painottuu liikuntalääketieteeseen ja on suunnattu etenkin nuorille tutkijoille, fysioterapeuteille ja lääkäreille. Näistä asioista herätti keskustelua lehtori Kari Keskinen Jyväskylän yliopistosta. Kongressi on englanninkielinen. Liikuntafysiologi Jyrki Aho Lappeenrannan kylpylästä johtaa tätä prosessia. Paljon on voitettu jo sillä, että asioista keskustellaan. Phone: +45 8949741 I, fax: +4589497429 hanne.brauner@aas.auh.dk LIIKUNTA & TIEDE 3/2002 47. Sama teema toistui päivien muissakin puheenvuoroissa. mennessä. Nykyään kuntotestitulosten julkistamiseen ja käyttöön suhtaudutaan aika vapaamielisesti, mutta kun urheilu muuttuu yhä enemmän ammatiksi, niin tilanne saattaa olla toinen. Ohjeet, ohjelma ja ilmoittautumiset: www.sportscongress.dk Lisätietoja: Hanne Brauner, Division Sports Trauma, Aarhus Amtssygehus, Tage Hansens Gade 2, DK-8000 Aarhus C, Denmark. Näyttääkin siltä, että kuntotestaus on muuttumassa osaksi kokonaisvaltaista liikuntaneuvontaa. Esimerkiksi työterveyshoitajat pitivät liikuntaneuvonnan kehittämistä työssään tarpeellisena, ilmeni UKK-instituutin tutkijan Minna Aittasalon selvityksestä. Laatustandardien pitäisi olla valmiina tulevan vuoden vaihteessa. Rekisterit täytyy myös suojata turvallisesti, etteivät ulkopuoliset pääse niihin käsiksi. Liikuntaneuvonnan suuntaaminen hyvin monille ryhmille, kuntotestien laajentunut kirjo, asemien lisääntyminen ja koulutuksen kirjavuus ovat panneet myös kuntotestaajat kehittämään kuntotestauksen laatustandardeja. Pitäisikö myös valmentajilta vaatia luottamuksellisuutta, jotta valmennettavien testauksesta ei valu luottamuksellisia tietoja sivullisille toisille valmentajille, managereille, scouteille tai tiedotusvälineille, jotka voivat käyttää näitä yksilön oman kehittymisen seuraamiseen tarkoitettuja työvälineitä urheilijaa itseään vastaan. Liikuntaneuvonnassa on kuitenkin vielä paljon parantamisen varaa. Kongressissa esitettyjen tutkimusten kesken jaetaan seuraavat palkinnot: 2002 Congress Award ( 10 000 DKK), 2002 Poster Award (5000 DKK) sekä Young Scandinavian Sports Medicine lnvestigator A WARD 2002 ( 10 000 DKK). Tässä on korostettava, että väärinkäytöksistä ei ole tietoa, mutta kuntotestauksen kehittymisen ja laadun kohottamisen tavoitteena pitää aina olla testattavan omat tarpeet ja hänen liikuntansa tai urheilunsa motivointi ei minkään ulkopuolisen instanssin tarve. ARTO TIIHONEN FT viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura puh. Århus, Tanska Kansainvälinen, yhteispohjoismainen liikuntatutkimuskongressi järjestetään tänä vuonna Århusissa, Tanskassa. Luvan kysymisestä pitää tulla luonteva käytäntö myös kuntotestauksen erilaisissa kysymyksissä, joihin voi sisältyä luottamuksellisen tiedon väärinkäytön mahdollisuus. Asianomaisilta itseltään on aina kysyttävä lupa siihen, että nämä liitetään johonkin rekisteriin. Kongressin ohjelma postitetaan L TS:n jäsenille kesäkuussa. Kuntotestaukseen liittyy tietysti myös kansantaloudellisia ja kansanterveydellisiä näkökulmia, puhumattakaan markkinoista ja juridiikasta, kuten yksilön tietosuojasta. Teksti: ARTO TIIHONEN KUNTOTESTAUSKOROSTAA LIIKUNTANEUVONTAA testausasemille laaditaan standardeja K untotestaajien tulisi olla ennen kaikkea kiinnostuneita asiakkaan mahdollisuuksista ja haluista harrastaa liikuntaa" totesi Ari Mänttäri Tampereen urheilulääkäriasemalta Kuntotestauksen neuvottelupäivillä Helsingissä . Laatustandardissa otetaan huomioon myös kaikki ne seikat, jotka vaikuttavat testaamisen onnistumiseen. Peruslähtökohta on testien soveltuvuus sille asiakasryhmälle, jolle se on tarkoitettu
Seuran pääsihteerin toimi jäi avoimeksi seuran edellisen pääsihteerin likka Rauramon siirryttyä maaliskuussa 2002 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin pääsihteeriksi. teijo.pyykkonen.lts@stadion.fi Valmennuksen huiput MM-seminarissa 2003 International Coaching Symposium 01.-04.05.2003, Dipoli, Espoo Liikuntatieteellinen Seura ja Suomen Jääkiekkoliitto järjestävät yhteistyössä Kansainvälisen Jääkiekkoliiton (IIHF) ja opetusministeriön kanssa kansainvälisen valmentajaseminaarin vuoden 2003 jääkiekon MM-kilpailujen yhteydessä. Samalla se toi haasteita yhdistää seuran perinteinen ja uusi toiminta toimivaksi kokonaisuudeksi. 0400-637 033, sähköp. vuolle@pallo.jyu.fi pääsihteeri Teijo Pyykkönen, puh. Seuran toimintaa arvioineen opetusministeriön työryhmän raportti valmistui huhtikuussa 2002. Seuran tehtävien uudelleenarvioinnin taustalla ovat sekä yleiset liikuntakulttuurissa ja -tieteessä tapahtuneet muutokset että seuran toiminta-alueen laajeneminen ja opetusministeriön teettämä seuran toiminnan tuore arviointi. Pauli Vuolle, puh. Raportti tarjoaa seuralle useita toiminnan kehittämisehdotuksia. Yhdistäminen vahvisti seuran roolia liikunnan asiantuntijaorganisaationa. Muutosprosessin läpivieminen edellyttää seuran toiminnan ja toiminta-alueen hyvää tuntemusta. Liikuntatietellinen Seura Stadion, Eteläkaarre, FIN-00250 Helsinki * tel 09 4542 720 * fax 09 -4542 7222, * sähköposti: lts@stadion.fi * internet: http://www.stadion.fi/LTS Teiio Pyykkönen Liikuntatieteellisen Seuran pääsihteeriksi vuosiksi 2002-03 Liikuntatieteellisen Seuran hallitus on kutsunut seuran pääsihteeriksi seuran tutkimusja julkaisupäällikkö Teijo Pyykkösen ajalle 20.5.2002 3 1.12.2003. Lisätietoja: kongressipäällikkö Anu Haapalainen, 09-4542 7217, anu.haapalainen.lts@stadion.f, koulutuspäällikkö Ari Piispanen, Suomen jääkiekkoliitto, 09-756 755 /0, ari.piispanen@f,nhockey.f,. Seminaari on tarkoitettu valmentajille, liikuntatieteen tutkijoille, liikunnan ja urheilun ammattilaisille, lääkäreille, fysioterapeuteille, liikuntakasvattajille ja muille asiasta kiinnostuneille. alan tutkijoiden kanssa. Seuran toimintoihin liitettiin liikuntalääketieteellisen toiminnan ja kuntotestauksen edistäminen vuoden 2002 alussa. Seuran lähiajan tavoitteena on ajanmukaistaa toimintaansa sekä etsiä uusia yhteistyötapoja mm. Yksityiskohtainen ohjelmaesite ilmestyy syyskuussa 2002. 089-4542 7219, sähköp. 1954) on työskennellyt seurassa eri tehtävissä vuodesta 1985 lähtien. Pyykkönen (s. Lisätietoja: puheenjohtaja prof
J(iitos maamme menestyksestä kuuluu sinulle. r vEJKKAUS. Siis yli miljoona euroa per päivä taiteelle, urheilulle, nuorisotyö"lle ja tieteelle. Viime vuonna Veikkaus tuotti lähes 380 miljoonaa euroa. Ole ylpeä
Terveystieteen professori Eino Heikkinen, Jyväskylän yliopisto. Paneeko pohjalainen luonto hanttiin. OHJELMA Perjantai 23 .8.2002 8.30 9.1 5 9.30 10.30 11 .15 11.45 13.00 13.30 14.00 14.30 15.15 16.00 16.30 17.00 20.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvi. Seminaarin päätös Työpaikkaliikunnan Festivaalin avajaisjuhla ja -tanssit hotelli Rantasipi Tropiclandian Paradise Beachilla. Työsuojeluvaltuutettu Erkki Kuusikko, ABB. e faxilla 06-325 3670 e sähköpostilla marjut.hannuksela@vaasa.fi • 20.6.2002 mennessä • osanottomaksut laskutetaan ilmoittautumisten perusteella. Utopia työpaikkaja terveysliikunnan huomisesta. Terveysliikunnan riippakivi, haaste vai mahdollisuus. Terveysliikunnan tuotteistaminen. Kahvitauko Kunnan liikuntatoimi terveysja työpaikkaliikunnan kehittäjänä. hannuksela@vaasa.fi Kohderyhmä: Seminaari on tarkoitettu yksityisen ja julkisen sektorin yritysja talousjohdolle, henkilöstöpäälliköille, työsuojelupäälliköille ja valtuutetuille, liikuntaja vapaa-aikatoimen viranhaltijoille, tykyja liikuntayhdyshenkilöille, tiedotusvastaaville, työterveyshenkilöstölle, luottamushenkilöille ja kaikille yrityksen ja henkilöstön hyvinvoinnista kiinnostuneille sekä terveysliikuntapalvelujen tuottajille ja käyttäjille. Tohtori Hannu Katajamäki, Vaasan yliopisto. ·--------------------------------------~-----------------------------------------------------ILMOITTAUTUMINEN Nimi ________________________ ___ _ Ammatti ______ _____________ ______ _ Työpaikka _______________ _ _____ ___ _ Osoite _______ _ _ _ _ _______________ _ Laskutusosoite _______ _ _______________ _ Puhelin ___ _________ email ____ ____ ___ _ Allekirjoitus _ ______ ____ ___ __________ _ Terveysja työpaikkaliikunta tienhaarassa seminaariin Vaasaan 23 .8.2002. Pääsihteeri Maija Innanen, SVoli. Vireä Vaasa! Vaasan apulaiskaupunginjohtaja Bengt Strandin. Työterveyden ylilääkäri Asko Martikainen. 06-324 8735, e-mail: bothnia.congress@uwasa.fi Seminaari toteutetaan yhteistyössä Vaasassa 23.8.-25.8.2002 järjestettävän Työpaikkaliikunnan Festivaalin kanssa. Terveysliikuntafysioterapeutti Minna Backman. • postiosoitteeseen: Vaasan kaupungin vapaa-aikavirasto, PL 3, 65101 Vaasa. Työyhteisöliikunnan tulevaisuus. Majoitusvaraukset: Bothnia Congress, PL 700, 65101 Vaasa, puh. Johtaja Timo Haukilahti, Opetusministeriö. Lounas Suuret ikäluokat. 06-324 8472, fax. Kansanedustaja, TELl-toimikunnan puheenjohtaja Tuija Brax. Lisätietoja Työpaikkaliikunnan Festivaalista: www.rauhala.fi/plu. Liikunta terveyden ja toimintakykyisyyden rakentamisessa. Seminaarin avaus. Terveysia työpaikkaliikunta V-,-, tienhaarassa seminaari 2 Hinta: Perjantai 23.8.2002 Rantasipi Tropiclandia, Lemmenpolku 3, Vaasa Seminaarin osanottomaksu on 120 € (sisältää materiaalit, ohjelmaan merkityt kahvit ja lounaan sekä vapaan sisäänpääsyn Työpaikkaliikunnan Festivaalin avajaisjuhlaan) Ilmoittautuminen: 20.06.2002 mennessä Järjestäjä: Vaasan kaupungin vapaa-aikavirasto ja Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu ry Tiedustelut: Osastopäällikkö Marjut Hannuksela, puh 06-325 3666, e -mail: marjut. Päivän puheenjohtaja lehtori, plm Kari Dahlsten. Liikunta työterveyshuollon välineenä. Terveysliikunta henkilöstön työkyvyn ylläpitämisessä. Liikuntaseurat terveysliikuntapalveluiden tuottajina. Toimitusjohtaja Jorma Savola, Kunto ry
iltatilaisuuden) ja 80 € tiistaina 05 .11. Liikuntapaikat esteettömiksi! 8. Tavoitteena kaikille avoin liikunta ),9."0ppimisvaikeudet, motoriikka ja liikuntakasvatus · :\Lounastauko l\läyttelyihin tutustuminen emaseminaarit jatkuvat ~~----"·:~". . Erityisliikunnan rahoitus ja yhteistyökumppanit 7. Lisätietoja, esitetilaukset ja ilmoittautumiset: Liikuntatieteellinen Seura, puh. Yhden päivän hinnat ovat 90 € maanantaina 04.11. (sis. " Ilmoittautumiset viimeistään 11.10.2002. Ikääntyvien liikunta monipuolistuu 6. (09) 4542 720, fax (09) 4542 7222, lts@stadion.fi Virittäytyminen päivään Erityisliikunnan toteJ\6ksen arviointia ja arvioinnin toteutust~ Toimenpiteitä vuositunannen vaihteessa arvioinnin tekijä Arto;Tiih~ en, Liikuntatieteellinen Seura ry 10:45 Teemaseminaarit 5. 09:00 10:00 3. Erityisliikunta kunn ja tulevaisuus 15:00 Kahvitauko 15:30 17:15 Teemaseminaarit päät,rJäf; 17:30-19:00 Demonstraatiot Filmisali Näyttelyihin tutustuminen 20:00 Illanvietto Neuvottelupäivien hinta on 160 € , sisältäen ohjelman, seminaarimateriaalin, ohjelmaan merkityt kahvit ja iltatilaisuuden tarjoilut
,.,,, ---,,--.-,,., f . Lisätietoja ja tilaukset: • Liikuntatieteellinen Seura puh. (09) 4542 720 faksi (09) 4542 7222 sähköp. lts@stadion.fi www.stadion.fi/lts. Opiskelijoiden ryhmätilaukset erikoisHintaan. Tilaa ohjelmaesite puh. ' JJJ Pohjola-Yhtymä Oyj:n auditorio, Lapinmäentie 1, Helsinki • Luentoja • Tutkimusraportteja Postereita • Iltajuhla Ilmoittautumiset 13.9.2002 mennessä Liikuntatieteelliseen Seuraan. (09) 4542 7221 tai katso internet: www.stadion.fi/lts Järjestäjät liikuntatieteellinen Seura liikuntalääketieteen keskukset Opetusministeriö Käsikirja erityisliikunnan järjestäjille 472 sivua 2002 Hinta 65 €, LTS:n jäsenille 58,5 €, opiskelijoille 55 € (+ toim.maksu)