"Liiku terveemmäksi" on analoginen "liiku parempikuntoiseksi" kanssa. Jos ihmisiä kannustetaan jatkuvasti seuraamaan päivittäisen liikkumisensa määrää, voi moni todeta liikkuneensa jo energiankulutuksen kannalta riittävästi. On luonnon vastaista ohjata yksilöä toimimaan epätaloudellisesti. Kynnys liikkua terveyttä edistävästi on matalalla. Energian kuluttamisen ohella tulee kiinnittää huomiota myös liikkumisen laatuun. P ätkäliikunta sopii erittäin hyvin liikkumistaan aloitteleville. Kun on päästy alkuun ja kunto kohoaa, tarvitaan perustasoa pitempiaikaista ja tehokkaampaa liikuntaa, jotta kunto edelleen kohenisi. Toinen tärkeä viesti on, että liikkumisen pitää olla monipuolista ja elimistöä kokonaisuutena kehittävää. Erilliselle kuntolenkille ei synny perustetta ja liikkumismäärä saattaa vähetä. T erveyden kannalta riittävän liikunnan vähimmäismäärän ponnekas julistaminen saattaakin johtaa liikkumisen lisääntymisen sijasta sen vähenemiseen. LIIKU HYVAKUNTOISEKSI KARI L. Todistusaineisto karttuu tutkimus tutkimukselta ja osoittaa, että liikunnan lisäämisestä on eniten hyötyä juuri huonokuntoisille ja heille, jotka aikaisemmin eivät ole liikkuneet riittävästi. Pelkkä kävely ei riitä hyvän terveyskunnon rakentajaksi. Tarvitaan monipuolista hengitysja verenkiertoelimistön kuntoa kohottavaa toimintaa, hermolihastoimintaa ja motoriikkaa kehittävää liikkumista sekä mielen virkistystä. Tämä sanoma on poimittavissa myös UKK -Instituutin lanseeraamasta liikuntapiirakasta. Monet katsovatkin tarpeelliseksi lähteä harrastamaan kuntoliikuntaa työpäivän päätyttyä. sähköposti: kari.keskinen@lts.fi. Silloin se toimii vastapainona usein varsin yksipuolisesti kuormittavalle työlle. Energiaa kuluttava työkään ei poista kuntoliikunnan tarvetta. Päivittäisiin normaaliaskareisiin liittyvään liikkumiseen ei työpäivän aikana juurikaan kiinnitetä huomio2 LIIKUNTA& TIEDE2/2004 ta. Hän pyrkii tekemään kaikki askareensa mahdollisimman paljon energiaa säästävästi. "Vie mennessäis, tuo tullessais" on iskostettu mieliin jo äidinmaidossa. Työnteon mukanaan tuoman liikkumisen määrä vähenee. Arkiliikunta ei yksin riitä pitämään yllä hyvää fyysistä kuntoa, ellei se ole erittäin kuormittavaa. P eruste kuntoliikuntaan on kuitenkin olemassa. L iikuntapiirakka ohjaa energiaa kuluttavaan kokonaisvaltaiseen liikkumiseen, mutta ihminen toimii luontonsa mukaisesti. Tätä sanomaa kannattaisi julistaa yhtä ponnekkaasti kuin matalaa kynnystä tai pätkäliikunnan vaivattomuutta. KESKINEN U KK Instituutin lanseeraama liikuntapiirakka sisältää tärkeän viestin erittäin vähän liikkuvalle kansanosalle
Päivittäisen yleisen aktiivisuuden lisäksi tarvitaan täsmäliikuntaa luuston ja lihasten vahvistamiseksi ja liikkuvuuden kehittämiseksi. Hyvä terveysliikunta on monipuolista. Mika Vuon; Lasse Kannas, Kristiina Ojala, Jorma T vnjälä, Jari Villberg, Raili Väli maa 10 Terveysliikunnan suosituksista liikuntapiirakkaan. Sellaiset jotka voisi aktivoida suurin piirtein ajatuksen tai kiihtyneen pulssin voimalla. Jari Lämsä 36 Valmentajakoulutus etsii kotipesää Asko Härkönen 38 Urheilijan opiskelu vaatii joustoa Lähes 60 prosenttia maajoukkuetason urheilijoista opiskelee. Tuuli Merikoski-Silius 43 Olympian kisat maailman sodan varjossa Euthymuksella oli jo voittoseppele nyrkkeilyssä . Pekka Oja 16 Terveysliikunta rulettaa jos vain tietäisi miten sen toteuttaisi. Keskinen 4 Elämyskulttuuri näkyy nuorten liikunnassa Nuorten suosituimpien lajien joukkoon on noussut liikuntamuotoja, jotka näkyvät katukuvassa ja korosta vat elämyksellisyyttä, ilmenee WHOKoululaistutkimuksen nuorten liikuntaa vuosina 1986 2002 käsittelevistä tuloksista. Theogenesen kunnianhimoisena tavoitteena oli voittaa sekä nyrkkeilyssä että vapaapainissa. Mikael Fogelholm 14 "Ainakin viisi kertaa viikossa". Tuore englantilainen terveysliikuntaselvitys täsmentää aikaisempia suosituksia. Eri asiakasryhmille tarvitaan erilaisia testauspalveluja. Kuntotestauksen asiakas voi olla himoliikkuja tai liikkua niukasti. Jari Lämsä 34 Norja satsaa liikuntapaikkoihin, Ruotsi panostaa paikallistason toimintaan. Tiina Heinonen 22 Tukee vaan ei tuputa. Ruotsissa kasvua tuo miljardin kruunun lisäpanostus liikuntatoimintaan vuosien 2003-2006 aikana. Terveysliikunnan käsite ja sen opetuskäytännöt ovat vielä muotoutumassa oppilaitoksissa. Antero Heikkinen AJASSA: 48 Eurooppalainen valmentajadiplomi neljälletoista maisterille. Tuulama,ja Huisman 26 Satelliittipaikannusta ja pitoteippiä Pete Saarnivaara 28 Minä ja pulssimittari Haaveenani ovat mahdollisimman yksinkertaiset ja helppokäyttöiset vempaimet. Arto Tiihonen, Sanna Lukka 20 Kuntotestausta kehittämään verkostoitumalla Kuntotestauksen toimijat ovat huolissaan testaajien ammattitaidosta, testien kirjavuudesta ja kuntotestaamisen laadusta. Kari L. 48 Reservien kunto heikkenee ja paino nousee 48 Seuranuori on janoinen LUETTUA: 50 Taidon filosofiaa ja filosofin taiteilua 51 Antiikkia, antiikkia! Urheilua Olympian kentiltä Rooman areenoille 52 Asiaa liikkujan ravinnosta 53 Odotettu uusi urheiluvalmennus 54 Tiivistä tavaraa ja runsauden pulaa kuntotestauksesta 55 ln Memoriam Virva Norja LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 3. Vahvin asema huippu-urheilulla on Norjassa. Kalervo 1/manen 24 Oppilaiden kestävyyskunto on heikentynyt Terveyden kannalta riittävästi liikkuu viikoittain vain puolet 9.-luokkalaisista. Suomen huippu-urheilujärjestelmä on muihin Pohjoismaihin verrattuna hajanainen. Etenkin jääkiekkoilijat ja jalkapalloilijat joutuvat usein siirtämään siviiliammatin hankkimista. Tiina Heinonen 21 Katseen kestävää kuntotestausta Kuntotestauksen tulee olla ammattimaista, turvallista, eettisesti kestävää ja voimassa olevien säädösten mukaista riippumatta siitä kuka testaa, missä ja ketä. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Ruotsissa ja Norjassa valtion liikuntarahoitus kasvaa voimakkaimmin. JP Roos 30 Ammattimaista urheilua kansanliikkeen ehdoilla. Piirakan kaksi osaa ovat yksistään riittäviä terveyden edistämiseksi, mutta ihanteelliseen tulokseen päästään toteuttamalla koko piirakka
C: <:( LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 5. uorten suosituimpien lajien valikoima on muuttunut 1970tai 1980-luvun tilanteesta. Muiden lajien, kuten hiihdon, jalkapallon, uinnin ja yleisurheilun suosio pääsääntöisesti väheni. Tutkimuksen mukaan hölkkä/ juoksu, pyöräily, kävely, jalkapallo ja pesäpallo olivat suosituimmat liikuntatavat ja -lajit suomalaisten 6.-8-luokkalaisten keskuudessa. Esimerkiksi rullaluistelussa vuosien 1997 1998 harrastajamäärät kaksinkertaistuivat ja rullalautailussa peräti viisinkertaistuivat vuoteen 2002 tultaessa. Uudet lajit ilmentävät nuorten omaa tekemistä ja itse luotua yhteisöllisyyttä, ilmenee WHO-Koululaistutkimuksen nuorten liikuntaa vuosina 1986 2002 käsittelevistä tuloksista. Tytöistä joka kymmenes harrasti kuntosaliharjoittelua säännöllisesti viikoittain vuonna 1976, vuonna 2001 joka viides. 2002) arvioiden mukaan jo kymmenien tuhansien suomalaisten 3 18-vuotiaiden harrastamia lajeja. (Nupponen & Huotari 2002.) Euro-tutkimus käsitteli kuuden Euroopan maan 11 16 -vuotiaiden nuorten liikuntaa osana elämäntapaa, motorista kuntoa ja käsityksiä olympiaihanteista. Kuntoja liikunta-aktiivisuustutkimuksen (LISE) yhteydessä tarkasteltiin 9 18vuotiaiden lajiharrastuksia 25 vuoden perspektiivillä. Vuoden 1976 suosituimmista liikuntalajeista ja -muodoista ainoastaan kuntosaliharjoittelu lisäsi suosiotaan molemmilla sukupuolilla seuraavien 25 vuoden aikana. (Nupponen & Telama 1998, Telama ym. Tytöillä yleistyi myös laskettelu 25 vuoden aikana. 2002.) Viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana suosiotaan merkittävästi lisänneet liikuntalajit, kuten rullaluistelu, lumilautailu ja rullalautailu, olivat vuosien 2001 2002 Suomen Gallupin toteuttaman liikuntatutkimuksen (Anttila ym. Teksti: MIKA VUORI, LASSE KANNAS, KRISTIINA OJALA, JORMA TYNJÄLÄ, JARI VILLBERG, RAILI VÄLIMAA KULTTUURI näkyy nuorten tamuodoissa Suomalaisnuorten suosituimpien lajien joukkoon on noussut liikuntamuotoja, jotka näkyvät katukuvassa ja korostavat elämyksellisyyttä. Pojilla kuntosaliharjoittelu yleistyi noin 20 prosentista 30 prosenttiin
Tämän tutkimuksen tulokset eivät kerro mm. Nuorten (16 25-vuotiaat) ikäryhmä halusi muita enemmän kokeilla niin sanottuja riskilajeja, kuten laskuvarjohyppyä, sukellusta ja kiipeilyä. Koululaisten välisten kuntoerojen kasvun selittäjiksi on tarjottu lajien suosion muutoksia ja uusien lajien yleistymistä. Tulosten vertailussa tulee olla varovainen, mutta edellä kuvatuille lajisuuntautumisen trendeille on evidenssiä useissa lajitutkimuksissa. Eri ikäpolvien toisistaan poikkeava lajisuuntautuneisuus tuli esille turkulaisille tehdyssä tutkimuksessa. Koheneeko kunto lajissa kuin lajissa. Tämä johtuu mm. Niin suomalaisten kuin kansainvälistenkin tutkimustulosten luotettava vertailu vapaa-ajan liikuntalajienja tapojen suosiosta on vaikeaa. Kuluneen 25 vuoden aikana muutosta huonompaan suuntaan on tapahtunut erityisesti kestävyyskunnossa. Kesällä uidaan, pyöräillään ja hölkätään Poikien suosituimpia vapaa-ajan liikuntamuotoja olivat jalkapallo, uinti, pyöräily, hölkkä, yleisurheilu ja pesäpallo, jotka esiintyivät kymmenen eniten harrastetun liikuntalajin ja -tavan joukossa kaikkina tutkimusvuosina (taulukko 1). Esimerkiksi kävely ja pyöräily tässä tutkimuksessa edustavat pikemminkin arki/-hyötyliikunnaksi kutsuttavaa liikunta tapaa, kun taas jalkapallo ja jääkiekko ovat tyypillisiä liikuntalajeja, joita harrastetaan yleisesti organisoidusti urheiluseuroissa. 2003.) Tutkijat kuvasivat tätä ilmiötä postmoderniksi elämysten metsästämiseksi. Vuodesta 1990 lähtien kysymys hieman muuttui: "Millaista liikuntaa tavallisesti harrastat vapaa-aikanasi. Mainitse kolme eniten harrastamaasi lajia." Liikuntalajimittari kertoo vapaa-ajan liikuntalajien ja -tapojen suosiosta melko yleisellä tasolla. Nuorten väliset kuntoerot ovat kuitenkin kasvaneet. Nuoret harrastavat entistä vähemmän perinteisiä aerobista kuntoa kehittäviä lajeja, kuten hiihtoa, pitempiä juoksulajeja yleisurheilussa, suunnistusta ja jalkapalloa (Nupponen & Huotari 2002). Nupponen & Telama (1998) erottivat liikuntalajit ja -tavat toisistaan. Kouluikäiset (7 15-vuotiaat) halusivat eniten kokeilla joukkuepalloilua, vauhtija tasapainolajeja ja kamppailulajeja. (Zacheus ym. 2002). Suomalaisten nuorten kunnon heikkenemisestä on julkisuudessa käyty vilkasta keskustelua. Toisaalta, joidenkin vartalon lihaskuntoa mittaavien testien tulokset ovat keskimäärin parantuneet. Uudet lajit ovat kasvattaneet suosiotaan, ja samalla synnyttäneet uutta omaehtoisuutta, elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta korostavaa liikuntakulttuuria (Tähtinen ym. Tässä tutkimuksessa käytetään samaa terminologiaa. Tieto puuttuu * Ei sisällä sauvakävelyä 6 LIIKUNTA & TIEDE 312004. Tytöillä kaikkina tutkimusvuosina kahdeksan liikuntalajia ja -tapaa säilyi kymmenen eniten harrastetun liikuntamuodon joukossa: uinti, yleisurheilu, kävely, hölkkä, pyöräily, ratsastus, pesäpallo ja jalkapallo olivat Taulukko 1 Poikien ja tyttöjen 10 suosituinta liikuntalajia ja -tapaa kesällä v.1986 2002 (mainittu kolmen eniten harrastetun liikuntamuodon joukossa) Pojat( %) Tytöt( %) 1986 1990 1994 1998 2002 1986 1990 1994 1998 2002 Jalkapallo 46 47 45 48 45 3 5 6 7 8 Uinti 41 49 37 43 40 67 80 69 74 68 Pyöräily 40 37 40 41 45 60 58 61 65 65 Hölkkä/lenkkeily 28 30 31 26 21 51 46 45 39 33 Yleisurheilu 13 13 9 8 5 10 9 10 5 4 Pesäpallo 12 13 19 11 9 7 7 10 5 4 Koripallo 3 5 9 8 6 1 2 3 2 3 Kävely* 2 7 7 10 11 7 25 21 33 29 Ratsastus <1 <1 <1 <1 10 17 13 13 12 Tanssi <1 <1 <1 <1 1 3 2 3 3 6 Sähly/salibandy <1 1 8 16 14 <1 <1 2 2 Rullaluistelu ja -lautailu 6 3 11 31 2 11 26 .. Myös arkiliikunnan väheneminen selittänee ainakin kestävyyskunnon muutoksia sekä nuorilla että aikuisilla. tutkimusten erilaisista toteuttamistavoista, kysymyksenasetteluista, lajien luokittelusta ja tutkimusten aineistonkeruun ajankohdista. Koululaisten harrastamia liikuntamuotoja on kysytty tutkimuksessa vuonna 1986 seuraavasti: "Millaista liikuntaa tavallisesti harrastat vapaa-aikanasi talvella ja kesällä?" Avovastauksessa oli varattu tila kolmelle eniten harrastetulle liikuntamuodolle. sitä, kuinka usein ja kuinka suurella kuormituksella kutakin lajia ja liikuntamuotoa harrastetaan. (Nupponen & Huotari 2002.) Myös hieman vanhempien ikäryhmien, kuten varusmiesten, kestävyyskunto on Puolustusvoimien koulutusosaston tilastojen mukaan heikentynyt merkittävästi kuluneen 20 vuoden aikana (Puolustusvoimat 2002)
Pojille tyypillistä oli jalkapallon suuri suosio. 1986 1990 1994 1998 Rullaluistelun ja -lautailun suosio kasvanut Uudemmista lajeista erityisesti rullaluistelun ja -lautailun suosio kasvoi tutkimusvuosien aikana sekä pojilla että tytöillä (kuvio 1). Nuorimmilla pojilla jalkapallo oli suosituin kesälaji. Näitä kahta liikuntamuotoa ei vielä tutkimuksen tässä vaiheessa koodattu eri liikuntalajeiksi. 1986 2002 (mainittu kolmen eniten harrastetun liikuntamuodon joukossa) Pojat(%) Tytöt(%) 1986 1990 1994 1998 2002 1986 1990 1994 1998 2002 Jääkiekko 66 37 40 43 33 2 2 2 2 1 Hiihto 44 43 44 32 36 56 48 52 42 39 Laskettelu 24 38 28 18 20 18 36 33 21 21 Hölkkä/lenkkeily 13 10 11 13 11 25 18 21 24 22 Uinti 7 12 8 8 8 12 16 11 14 13 Jalkapallo 5 6 8 10 10 1 2 3 3 4 Pyöräily 4 6 8 10 11 2 2 4 6 8 Kävely* 3 9 7 12 14 11 33 25 41 43 Tanssi 1 8 4 5 5 12 Sähly/salibandy 3 13 27 22 <1 <1 2 4 4 Ratsastus <1 <1 <1 <1 <1 8 14 12 12 11 Luistelu 32 30 25 28 52 51 52 45 40 Lumilautailu 2 2 10 13 <1 <1 5 9 .. Vuonna 2002 rullaluistelunja lautailun kolmen eniten harrastamansa lajin joukossa mainitsi 22 % 15-vuotiaista, 33 % 13-vuotiaista ja 36 % 11-vuotiaista pojista. (mainittu kolmen eniten harrastetun liikuntamuodon joukossa) Taulukko 2 Poikien ja tyttöjen 10 suosituinta liikuntalajia ja -tapaa talvella v. Kolmesta kahdeksaan prosenttiin tytöistä sijoitti jalkapallon kolmen eniten harrastamansa liikuntalajin ja -tavan joukkoon. Tytöillä osuudet olivat lähes yhtä suuret, mutta kuvannevat enemmän rullaluistelun kuin -lautailun suosiota. Perinteisistä kesälajeista erityisesti yleisurheilu menetti tutkimusvuosien aikana suosiotaan (kuvio 1). Kiintoisa muutos oli mm. Tytöille tyypillinen kesälaji oli ratsastus, jota pojat eivät harrastaneet juuri lainkaan. Vuonna 2002 rullaluistelu ja -lautailu olivat pojilla jo neljän ja tytöillä viiden eniten harrastetun liikuntalajin ja -tavan joukossa (taulukko 1). Uinti oli 67 80 prosentilla tytöistä kolmen eniten harrastetun liikuntamuodon joukossa. , Rullaluistelu/ -lautailu pojat ,, ,, ., -oRullaluistelu/ -lautailu tytöt ,, _...,_Yleisurheilu pojat ---Yleisurheilu tytöt 2002 Kuvio 1 Yleisurheilun ja rullaluistelun/rullalautailun harrastamisen muutokset vuosina 1986 2002. Vuonna 1986 pojista 13 % ja tytöistä 10 % mai• , 'o . tytöillä kestosuosikkeja. se, että tytöillä suosittu hölkkäharrastus on hiipumassa, kun taas kävelyn suosio on lisääntynyt. Lähes puolet pojista mainitsi jalkapallon kolmen eniten harrastamansa liikuntalajin ja -tavan joukossa kaikkina tutkimusvuosina. 13ja 15-vuotiailla pojilla jalkapallon suosio oli huomattavasti vähäisempää, mutta silti yhtä yleistä kuin esimerkiksi pyöräilyn suosio. Tieto puuttuu * Ei sisällä sauvakävelyä LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 7. 35 30 25 20 % 15 10 5
Talvella liikutaan lumella ja jäällä Talven suosikkilajit ovat pääsääntöisesti pysyneet samoina tutkimusvuosien aikana: jääkiekko, hiihto ja laskettelu, sekä vuodesta 1990 myös luistelu, olivat suosituimmat talvilajit (taulukko 2). Osuudet saattavat todellisuudessa olla vieläkin suuremmat, sillä lumilautailu voidaan osittain mieltää myös lasketteluksi. (2002) tutkiessaan 3 18-vuotiaita suomalaisia. Enimmäkseen omaehtoisesti harrastetaan mm. pyöräilyä, uintia, Tutkimukseen vastanneiden lukumäärä 1986 1990 1994 1998 2002 11-v 1 210 1 172 1 743 1 746 1 945 13-v 951 937 1 287 1 660 1 769 15-v 1 128 939 1 205 1 564 1 785 Yht. Jääkiekko oli poikien ylivoimaisesti suosituin talvilaji vielä vuonna 1986, jolloin noin kaksi kolmesta 11 15-vuotiaasta pojasta mainitsi jääkiekon kolmen eniten harrastamansa liikuntamuodon joukossa. Pojilla jääkiekko, hiihto, laskettelu, jalkapallo ja pyöräily esiintyivät kaikkina tutkimusvuosina kymmenen suosituimman talvella harrastetun liikuntalajin ja tavan joukossa. Vanhemmat tytöt mainitsivat hölkän talvisena liikuntatapana yleisemmin kuin nuoremmat tytöt. Tytöille tyypillisiä liikuntalajeja ja -tapoja olivat ratsastusharrastus sekä tanssin ja aerobicin harrastaminen, joskin lajien harrastusosuudet olivat verrattain pieniä. Sen sijaan rullaluistelun ja -lautailun tai lumilautailun harrastamisessa niitä ei juuri esiintynyt. Jos harrastuksia tarkastellaan esimerkiksi katukuvasta käsin, voidaan kuitenkin todeta, että rullalautailevia poikia on enemmän kuin tyttöjä. 3 289 3 048 4 235 4 970 5 499 Miten tutkittiin * WHO-Koululaistutkimus on säännöllisesti toteutettava, pitkäkestoinen, Maailman terveysjärjestön kanssa yhteistyössä tehtävä 11-, 13ja 15-vuotiaiden koululaisten elämäntyyliä, koulukokemuksia ja koettua terveyttä selvittävä kyselytutkimus ( Currie ym. Kansallisen liikuntatutkimuksen tulosten tulkinta on kuitenkin vaikeaa laajasta ikäjakaumasta johtuen. Heidän mukaansa tytöt harrastavat perusliikuntalajeja poikia yleisemmin lukuun ottamatta hiihtoa. nitsi yleisurheilun kolmen eniten harrastamansa liikuntalajin ja tavan joukossa. Samaan tulokseen päätyivät Anttila ym. Tyttöjen yleisimmät liikuntamuodot olivat hiihto, luistelu, laskettelu, uinti, kävely ja ratsastus. Niin talvikuin kesäaikaankin kävely ja hölkkä olivat tytöillä suositumpia kuin pojilla kaikkina tutkimusajankohtina. Muista lajeista hieman poiketen lumilautailun suosio yleistyi tytöillä iän myötä. Kuinka palauttaa hiihdon vetovoima. Tytöt vastaavasti harrastavat hyvin yleisesti rullaluistelua. 11-vuotiaista tytöistä vain neljä ja pojista noin kymmenen prosenttia mainitsi lumilautailun kolmen eniten harrastamansa lajin joukossa, kun vastaavat osuudet 15-vuotiailla olivat tytöillä noin 13 % ja pojilla noin 14 %. Lumilautailua harrastavien osuus on sekä pojilla että tytöillä kasvanut vuodesta 1994 lähtien. 8 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 Tulkintoja Nuorten suosituimmat liikuntalajit ja -tavat ovat pääsääntöisesti pysyneet samoina 16 vuotta kestäneen tutkimusjakson aikana. Tytöistä hiihdon kolmen eniten harrastamansa lajin joukkoon sijoitti vuonna 2002 runsas kolmasosa (39 %), kun vielä vuonna 1994 joka toinen tytöistä kirjoitti hiihdon kolmen eniten harrastamansa lajin joukkoon. Ratsastus säilyi myös talvisaikaan tyttöjen suosittuna liikuntaharrastuksena. Joitakin merkittäviä muutoksia kuitenkin esiintyi. Rullalautailu ja -luistelu sekä lumilautailu ovat lisänneet suosiotaan huomattavasti viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2002 noin 10 % tytöistä ja 13 % pojista mainitsi lumilautailun kolmen eniten harrastamansa liikuntalajin ja -tavan joukossa (taulukko 2). Lumilautailun suosio kasvanut Hiihdon kolmen eniten harrastamansa lajin joukossa maininneiden osuus väheni tutkimusvuosien aikana. Vuonna 2002 vain alle viisi prosenttia 11 15 -vuotiaista mainitsi yleisurheilun kolmen eniten harrastamansa liikuntamuodon joukossa (taulukko 1). 2001) * Suomen aineistot on kerätty keväisin vuosina 1984*, 1986, 1990, 1994, 1998 ja 2002 suomenkielistä opetusta antavissa kouluissa (Villberg & Tynjälä 2000, Tynjälä & Villberg 2002) * Vastausosuudet vaihtelivat eri vuosina ikäryhmittäin ja sukupuolittain 87 99 % välillä ( * ei sisälly tähän raporttiin). Vaikka tutkimusvuosien aikana jääkiekon suosio väheni, oli se pojille tyypillinen talvilaji. Suuri osa eniten harrastetuista liikuntalajeista ja -tavoista liittyy arkija hyötyliikuntaan, eikä niitä juuri harrasteta organisoidusti seuroissa. Pojilla hiihdon suosio hieman kasvoi vuosien 1998 ja 2002 välillä. Uudempina lajeina kymmenen suosituimman lajin joukossa esiintyivät 11 15-vuotiailla pojilla muun muassa sähly/salibandy vuodesta 1994 ja lumilautailu vuodesta 1998 alkaen. Pojille tyypillisiä liikuntamuotoja olivat erityisesti joukkuelajit, kuten jalkapallo ja jääkiekko. Mielenkiintoista oli, että kolmen eniten harrastetun lajin joukossa ei tytöillä juuri esiintynyt joukkuelajeja. Lumilautailun harrastamisessa ikäryhmien väliset erot olivat tytöillä huomattavia. Noin joka kymmenes tytöistä mainitsi ratsastuksen kolmen eniten harrastamansa liikuntatavan ja -lajin joukossa (taulukko 2). Palloilulajien suosiossa oli sukupuolten välillä eroja
& Tynjälä, J. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. Turkulaisten liikuntatottumukset 2000-luvun alussa. Itkonen, H. International Council of Sport Science and Physical Education 11. Ratsastamisessa voidaan löytää vielä lisäksi elementtejä läheisyydestä, huolehtimisesta ja yhteydestä luonnon kanssa. Matilainen, P. Myös musiikki on tärkeä elementti lumija rullalautailuun liittyvässä lajikulttuurissa. Vaikka Suomen Rullalautaliitolla on tänä päivänä jo 24 rekisteröitynyttä jäsenseuraa (Suomen rullalautaliitto ry 2004) on uusille lajeille tyypillistä, että niiden harrastamista ei aloiteta liittymällä ensiksi urheiluseuraan. Myös aikuisten maailman vastakulttuuri voi olla taustalla lajin harrastamisessa. Nuorten uusista suosikkilajeista useimpia harrastetaan omaehtoisesti. kävelyä tai hölkkää. Tähtinen, J. Jyväskylän yliopisto: Liikuntakasvatuksen laitos Villberg, J. Tähtinen, J. http://www.uimaliitto.fi/fi/seurat/index.php. Omaehtoisessa liikunnassa ei tarvitse tehdä itseä koskevia päätöksiä muiden ehdoilla. Enemmän motiivit liittynevät yhdessäoloon ja itseilmaisuun, kun taas esimerkiksi yksi juniorijalkapalloilijoiden tärkeimpänä pitämä motiivi oli juuri fyysinen kunto (Uronen 2003) . & Smith, R. Tutkimuksia 1/2004. 2000. Koski, P. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:201. Rinne, R. f i/se urat htm. Uimaseurat [WWW-dokumentti). Liikuntakulttuurin muutos ja elämäntyylien eriytyminen. Uronen, V. 2004. 2002. & Huotari, P. University of Edinburgh Child and Adolescent Health Research Unit (CAHRU). Schorndorf: Karl Hofmann. Sysäys lajin harrastamiseen saadaan kavereilta, mediasta tai esikuvilta. 1998. Tulokset herättävät useita jatkokysymyksiä ja haasteita. Suomen rullalautaliitto ry. & Vuolle, P. SLU:n julkaisusarja 4/02. Huismanin (2004) mukaan koulun liikuntatunneilla liikuttiin yleisimmin joukkueina pelattavien palloilulajien parissa. & Villberg, J. Perheen, kaveripiirin ja muiden sosiodemografisten tekijöiden vaikutusta eri liikuntamuotojen suosioon tulisi myös tarkastella tarkemmin. LJIKLJNTA & TIEDE 3/2004 9. & Brunell, V. Hiihdon vetovoiman palauttamiseksi lasten ja nuorten keskuudessa olisi syytä ryhtyä erityistoimenpiteisiin niin kodeissa, kouluissa kuin talvilajeja edustavissa urheiluseuroissakin. Savola, J. Lumilautailijoiden "surffailu" ja istuskelu laskettelurinteissä ovat osia kulttuurista , josta on jalostettu trendejä muun muassa arkipäivän pukeutumiseen. Nupponen, H. & Heinonen, 0. Ulkona liikuttiin yleisurheilun ja suunnistuksen parissa sekä luisteltiin, mutta yllättävästi vain puolet vastanneista ilmoitti hiihtäneensä yläasteen liikunnanopetuksen aikana. Jäsenseurat [WWW-dokumentti). Materialet frän skolelevsstudierna 1994 och 1998. [WWW-dokumentti). 2004. Nupponen, H. 2002 Kaikkiko kunnossa. Lajikulttuuriin kiinteästi kuuluvat lumilautaja rullalautavideot saavat monet kokeilemaan lajeja. Puolustusvoimat. Turku: Painosalama Oy. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Tällöin korostuu myös oman identiteetin luominen harrastuksen kautta. Huisman, T. Liikuntalajin merkitystä lapsen ja nuoren identiteetin muodostumiselle tulisi tarkastella myös laadullisesti. Tarjoavatko uudet lajit nuorille entistä enemmän mahdollisuuksia identiteettityössään ja seuroista riippumattoman yhteisöllisyyden luomisessa. Alokkaiden kunto on yhä laskussa. http ://rullalauta. 2004. Rychtecky, A. (toim.) 2001. MIKA VUORI, TtM, tutkija Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto puh. Julkaisematon käsikirjoitus. Urheilun julkisuuskuva . 2004. Uimaliitto. 2002. 2002. Telama, R. Skede tai snoukka sosiaalista pääomaa Urheiluja liikuntaseuroissa harrastetun lasten ja nuorten urheilun parhaiksi puoliksi on mainittu sosiaalistuminen, terveys ja kunnon paraneminen (11manen ym. Rullalautailuun ja lumilautailuun liittyy vahva viiteryhmäidentiteetti. 2000. Documentation of the sampling process in the HBSC Study in Finland in 2002. 2003. (toim.) Subjektiv hälsa, hälsovanor och skoltrivsel: Jämförelse mellan svenskoch finskspräkiga elever 1994 1998. Liikuntatutkimus 2001 2002: lasten ja nuorten liikunta. Rullalautailun ja lumilautailun lajikulttuuri on mielenkiintoinen ja aivan toisenlainen kuin perinteisillä lajeilla. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen julkaisusarja 10/2000: Jyväskylän yliopistopaino. [Viitattu 7.6.2004). Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. 2004, Koski 2000). Boyce, W . Jyväskylän yliopisto: Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Nuorten kuntoerojen kasvu huolestuttaa. Maailma muuttuu, muuttuvatko seurat Jyväskylän yliopisto: Liikunnan kehittämiskeskus 7 /2000. Health Behaviour in Schoolaged Children a WHO Cross-National Study (HBSC), Research Protocol for the 2001/2002 Survey. Sekä WHO-Koululaistutkimuksen että LISEtutkimuksen (Nupponen & Huotari 2002) tulokset osoittavat hiihtoharrastauksen vähentyneen huomattavasti kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana. [Viitattu 8.6.2004). Nupponen, H. Tynjälä, J. Jyrkiäinen, P. & Pehkonen, J. llmanen, K. & Telama, R. Zacheus, T. Pojilla palloilulajit olivat yleisimpiä, mutta tytöt lisäksi voimistelivat, tanssivat, rentoutuivat ja liikkuivat aerobicissa. Niemi-Nikkola, K. Koski, P. Helsinki: SLU. Nupponen, H. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. [Viitattu 8.6.2004). 2002. Mäenpää, P. Oppimistulosten arviointi 1/2004. Teoksessa Kannas, L. Liikunta & Tiede, 39 (3): 4-9. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16-vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. J. Skeittarit ovat ottaneet itselleen omaa tilaa sulautuen urbaaniin ympäristöön, johon vasta myöhemmin on alettu rakentaa lautailuja luistelupaikkoja. Physical fitness, sporting lifestyles and olympic ideals: Crosscultural studies on youth sport in Europe. 2002 . & Vuolle, P. 014 260 4598 sähköposti: mika.vuori@sport.jyu.fi Kirjallisuus Anttila, R. Harrastamisen motiivit eivät todennäköisesti liity niinkään kuntoon tai kilpailuun, vaikka lajissa järjestetäänkin kilpailutoimintaa. Jyväskylän yliopisto: Terveyden edistämisen tutkimuskeskus. Currie, C. 2003. Naul, R. Esimerkiksi Uimaliitossa oli 133 jäsenseuraa (Uimaliitto 2004), mutta vain murto-osa uinnin kolmen eniten harrastamansa lajin joukkoon sijoittaneista harrastaa uintia uimaseurassa. & Heinonen, 0. J. Kaupunkilaisten liikunta ikäpolvittain. Samdal, . Liikunta & Tiede, 39 (1 ): 47-55. Jyväskylän yliopisto: Liikuntakasvatuksen laitos. http://www.mil.fi/ajankohtaista/tiedotteet/arkisto/2002/20020821_1000_ 1.dsp. Helsinki: Opetushallitus. Suosiotaan kasvattanut rullalautailu on esimerkki lajista, jossa nuoret luovat yhteisöllisyyttä kokoontumalla yhteen ja näin muodostamalla itse liikuntayhteisön. Rinne, R
2003) tai päivittäisen liikunta-annoksen pilkkomisen (esim. 1995). 10 LIIKUNTA & TIEDE 312004. Liikunta kuvataan esimerkiksi jakamalla ihmiset viiteen luokkaan toteutuneen liikunnan kokonaismäärän mukaan. Terveysliikunnan suosituksista LIIKUNTAPIIRAKKAAN Teksti: MIKAEL FOGELHOLM UKK-instituutin liikuntapiirakka on kehitetty hahmottamaan terveysliikuntasuositukset etenkin neuvontaa varten. Mittausmenetelmien epätarkkuus ja syy-seuraussuhteiden epävarmuus ovat puolestaan rajoituksia. Nyt terveysliikuntasuositusten julkaisemisesta on kulunut lähes kymmenen vuotta. Tämä ei ole Kynnys liikkua terveyden kannalta riittävästi on oikeastaan aika matala. Liikunta on moniulotteista Liikunnan hahmottaminen yksiulotteisesti on johtanut joillakin siihen ajatteluun, että uusi terveyttä korostava liikuntasuositus on korvannut vanhemman, kuntoa korostavan suosituksen. Väestötutkimuksista interventioihin Vuoden 1995 terveysliikuntasuosituksen taustalla oli erityisen voimakkaasti väestötutkimuksista saatu tieto liikunnan ja kuolleisuuden annos-vastesuhteista. Viime vuosina on myös toteutettu interventioita, joissa on tutkittu esimerkiksi kahden erilaisen liikuntamäärän vaikutusta laihtumiseen ja painonhallintaan effery ym. 1 x 30 min/pvä tai 3 x 10 min/pvä) merkitystä fyysiselle kunnolle ja terveysmuuttujille (Hardman 2001) . Niinpä alkaa olla mahdollisuus arvioida, ovatko suositukset edelleen ajan tasalla, onko niitä tulkittu oikein ja onko ne esitetty sellaisella tavalla, joka auttaa sanoman perillemenossa. Vaikka liikunnan ja terveyden annos-vasteyhteys on riippuvainen tutkittavasta vastemuuttujasta, yleinen sanoma on kuitenkin selvä: liikunnan lisäämisestä on eniten hyötyä sille, joka aikaisemmin ei ole liikkunut ja joka on huonokuntoinen. Näissä tutkitaan kymmeniä, jopa satoja henkilöitä, jotka on satunnaistettu kahteen tai useampaan ryhmään. Piirakan kaksi osaa ovat yksistään riittäviä terveyden edistämiseksi, mutta ihanteelliseen tulokseen päästää toteuttamalla koko piirakka. Liikuntaa on usein tarkasteltu yksiulotteisena muuttujana, jossa määrä ja rasitusaste (teho) kulkevat käsi kädessä. Uusi suositus tuntui näin olevan hyvin erilainen kuin vanha, vuodelta 1978 peräisin oleva kuntoliikuntapainotteinen suositus (American College of Sports Medicine 1978). Tänä ajanjaksona liikunnan ja terveyden annos-vastesuhteista on saatu runsaasti uutta tutkimustietoa. Lisäksi terveysliikuntasuositusten soveltamisesta liikuntaneuvonnassa ja viestinnässä on kertynyt runsaasti kokemuksia. Interventiot ovat vahvistaneet väestötutkimuksista saatua tietoa. Ilmeisesti tämän seurauksena uudessa suosituksessa painottuivat kevyemmät liikunnan muodot tarkoituksena on osoittaa vähän liikkuville se, että kynnys liikkua terveyden kannalta riittävästi on oikeastaan aika matala. Toinen tapa lähestyä liikuntaa yksiulotteisesti on käyttää vastemuuttujana fyysistä kuntoa, yleensä maksimaalista hapenkulutusta. Tämän lähtökohtana on todennäköisesti epidemiologinen tutkimus, jossa liikuntaa on selvitetty joko rasittavan, kuntoilutyyppisen liikunnan määränä tai liikunnan kokonaismääränä. Useimmissa tutkimuksissa on vain yksi liikuntaryhmä, jolloin näyttö annos-vastesuhteista kertyy parhaiten systemaattisista katsauksista ja meta-analyyseistä yhdistettynä asiantuntijaryhmän konsensuskokouksiin (Kesäniemi 2003) . Epidemiologisia liikuntatutkimuksia on kahden tyyppisiä, poikittaistutkimuksia ja pitkittäistutkimuksia. Raportin keskeinen sanoma korosti kohtuullisesti kuormittavan, reipasta kävelyä vastaavalla teholla suoritetun liikunnan myönteistä merkitystä terveydelle. uonna 1995 julkaistiin amerikkalainen, kansainvälisestikin käänteentekevä työryhmäraportti terveyden edistämisestä liikunnan avulla (Pate ym. Hyvä terveysliikunta on monipuolista. Viime vuosina näyttöön perustuvan lääketieteen käytäntöjen mukaisesti on painotus siirtynyt satunnaistettuihin, kokeellisiin interventioihin. Molemmissa on etuna suurten ja edustavien joukkojen tutkimisen mahdollisuus ja toteutuneen liikunnan laaja vaihteluväli
Toisaalta väestön ikääntymisen tuoma haaste fyysisen toimintakyvyn säilymiselle on peruste tukija liikuntaelimistön kunnon nostamiseksi osaksi terveysliikuntasuosituksia. Riittävä liikunnan määrä arkitai kuntoliikunnalla toteutettuna vastaa noin 4,2 MJ (1000 kcal) energiankulutusta viikossa, ihanteellinen määrä taas on kaksinkertainen. Terveyskunto ja terveysliikunta liikuntapiirakka Terveyskunnolla tarkoitetaan niitä fyysisen kunnon tekijöitä, joilla on yhteyksiä terveyteen ja fyysiseen toimintakykyyn. Pelkkä käveleminen ei myöskään kehitä tai ylläpidä hyvää liikehallintaa. Ilmeisesti liikunnan teho ei ole tässä merkittävä asia, vaan se, että yhdistelemällä molempia fyysisen aktiivisuuden tyyppejä on helpointa liikkua mahdollisimman pitkään ja kuluttaa paljon energiaa. Naisilla riittävä arkiliikunta on yleisempää kuin miehillä, minkä takia liian vähän liikkuvia naisia on miehiä vähemmän. 1999, Manson ym. Noin 10 prosentilla molemmat liikuntamuodot yltävät suosituksiin, jolloin voidaan puhua ihanteellisesta liikkumisesta. Tämä tarkoittaa sekä luiden ja lihasten terveyttä että liikehallintaa parantavia fyysisen aktiivisuuden muotoja. Olemme soveltaneet tätä Tampereen terveysja sosiaalikyselyn analysoinnissa (Paronen ja Fogelholm 2004): tulosten mukaan noin 35-40 % yli 15-vuotiaista tamperelaisista liikkuu kokonaisuudessaan riittämättömästi, 20-25 prosentilla arkiliikunta ja noin 25 prosentilla kuntoliikunta on terveyden kannalta riittävää. Tätä voidaan tietyllä tavalla pitää perusteltuna, sillä hyvä sydänja verenkiertoelimistön kunto (maksimaalinen hapenkulutus) on laajasti yhteydessä sekä hyvään terveyteen että muihin fyysisen kunnon osatekijöihin. Hyvä terveyskunto sisältää mm. Itse asiassa Paten ym. Taulukko l: Suosituksia liikunnasta terveyden edistämiseksi Viite Teho, rasitusaste Esimerkki Suoritus tiheys Kerran kesto ACSM 1978 Hengästymistä ja Hölkkä, uinti ::: 3 kertaa 20-60 min hikoilua aiheuttava, viikossa 60-90 % V0 2 max:sta Pateym. Arkiliikunnan suositteleminen ei ole ratkaisu, sillä tavallisin arkiliikuntamuoto eli kävely ei varsinkaan ylävartalon lihaskunnon kannalta ole ihanteellinen laji. Terveyskunnon osat voidaan esittää ympyränä, joka samalla kuvaa terveysliikunnan tavoitteita. Kohtuullinen Reipas kävely, 5-7 kertaa 30 min päivässä, 1995 kuonnitus lumen luonti viikossa voidaan pilkkoa myös 10-15 min iaksoihin Joissakin tutkimuksissa fyysistä aktiivisuutta on kuvattu jakamalla ihmisten liikunta arkija asiointiaktiivisuuteen sekä kuntoliikuntaan (Martinez-Gomez ym. Näillä on merkitystä mm. Tutkimuksen tulokset ovat hyvin johdonmukaiTaulukko 1: Suosituksia liikunnasta terveyden edistämiseksi sia: sairastavuus (esim. totta. lihavuus tai sepelvaltimotauti) on suurinta silloin, kun kumpikin liikuntamuoto puuttuu. Kaikkein parasta terveys on silloin, kun ihminen liikkuu runsaasti sekä kuntoillen että rauhallisemmin arkisten askareiden yhteydessä. hyvän kestävyyden (aerobisen kunnon), liikkeiden hallinnan ja tasapainon (motorisen kunnon), lihasvoiman, lihaskestävyyden ja nivelten liikkuvuuden ja luun vahvuuden (tukija liikuntaeliVauhdikkaampaa "täsmäliikuntaa" Riittävä Ihanteellinen 2-3 tuntia vHkossa joka toinen päivä •hyvin reipas kävely •hölkkä, hiihto •pyöräily Riittämätön Riittävä Sekä vanha että uusi liikuntasuositus (Taulukko 1.) keskittyy ainakin näennäisesti sydänja verenkiertoelimistön kunnon kehittämiseen. Terveysliikunta taas on kaikki sellainen fyysinen aktiivisuus, joka tehokkaasti ja turvallisesti parantaa terveyskuntoa tai ylläpitää jo valmiiksi hyvää terveyskuntoa. (1995) raportti ei itse asiassa unohtanut tukija liikuntaelimistöä, sillä raportissa todetaan että "Kestävyyden lisäksi liikehallintaa ja lihaskuntoa ei saa unohtaa. 2002). Jos edes toinen esiintyy, on sairastavuus jo olennaisesti vähäisempää. Paten ym. selän sairauksien ehkäisyssä ja fyysisen toimintakyvyn säilyttämisessä ikääntymisen yhteydessä". •pallopelit •kuntosali •kuntojumpat •voimistelu 3-4 tuntiaTviikossa •kävely (asiointi) päivittäin • leikki Rauhallisempaa perusliikuntaa •kodin työt Kuva 2: Arkija kuntoliikunnan riittävyys terveyden kannalta LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 11. Yksinkertaisissa suosituksissa tämä asia kuitenkin unohtuu. Edellä mainittujen tulosten perusteella voidaan piirtää liikunnan ja terveyden yhteyksistä kuva, jossa fyysinen aktiivisuus esiintyy kaksiulotteisena muuttujana. Unohtuuko tukija liikuntaelimistö. (1995) raportissakin todetaan, että uusi suositus on tarkoitettu täydentämään, ei korvaamaan vanhaa
Lapsen luiden kehittäminen esimerkiksi hyppyjä sisältävillä liikuntamuodoilla on todella tärkeää juuri murrosiän kynnyksellä, mutta ennen sitä ei lihasten ja luiden harjoittaminen muuten kuin leikin varjolla ole kovin perusteltua. Lapsella liikuntaa pitää olla paljon ja sen on hyvä olla monipuolista. Esimerkkejä ovat kävely kauppaan, lumen luominen, lasten leikki jne. Tätä välttämätöntä liikkumista ovat mm. Voidaan ajatella, että se kertoo yleisestä terveysliikunnan tavoitteesta, mutta samalla piirakan eri lohkoja voidaan muunnella asiakkaan tai oman tarpeen mukaan. välttämättömän liikkumisen lisäksi tulevaa aktiivisuutta. -----------i------------------------------Tärkeää on huomata, että terveysliikunnan suositeltavat määrät ovat päivän ns. Leikki on lapselle luontevaa ja loistavaa liikuntaa ympyrän alaosa voi näin laajentua. Näitä vastaavat terveyden osa-alueet ovat sydänja verenkiertoelimistön terveys (tärkeää mm. Sydänja verenkiertoelimistön harjoittaminen kuluttaa myös paljon energiaa ja on tärkeää lihavuuteen liittyvien sairauksien ehkäisyssä. Tämän piirakan osan merkitys on kuitenkin vähäisempi kuin perusliikunnan tai sydänja verenkiertoelimistön kehittämisen. Liikuntapiirakka on jaettu kahteen puolikkaaseen, joissa huomioidaan kirjoituksen alussa esitetty yleinen terveysliikuntasuositus (Pate ym. 1995) ja muut tunnetut liikunnan ja terveyden sekä liikunnan ja terveyskunnon väliset annos-vastesuhteet (Kesäniemi 2003) (kuva 3). Perusliikunta on turvallista ja sen osuutta voidaan jopa kasvattaa. Perusaktiivisuuden vaikutukset eivät kohdistu kovin täsmällisesti terveyskunnon eri osa-alueisiin, mutta tällainen aktiivisuus vaikuttaa edullisesti yleiseen terveyteen ja painonhallintaan. Niinpä suositus on koko piirakka, puolikas ei ole riittävää. liikkumiskyvyn, kaatumisten ehkäisyn ja luun terveyden kannalta). • pihatyöt • remontointi • metsätyöt Arki-, hyötyja t ömatkaliikuntaa • 30 min/pvä, v· hintään 10 min jaksoissa • 5-7 päivänä vi kossa • kävely (asiointi) • leikki • kova siivoaminen Perusliikunta, 3-4 tuntia viikossa Kuva 3: Terveysliikunnan toteuttaminen UKK-instituutin liikuntapiirakka 12 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 mistön kunnon) sekä sopivan painon ja vyötärön ympäryksen. Hämmennystä saattaa aiheuttaa se, että välttämättömässä liikkumisessa ihminen ottaa tavallisesti 4000-5000 askelta päivässä, mikä vastaa noin 4 km kävelyä (Tudor-Locke ja Bassett 2004). • reipas kävely • juoksu • hiihto • pyöräily • uinti • soutu "Täsmäliikunta", 2-3 tuntia viikossa Kestävyysliikuntaa • 2-5 krt/vko • 20-60 min/krt Liikehalli a/ • pallopelit • voimistelu • kuntosali • kuntojumpat • tanssi • laskettelu hintään joka toinen päivä. Perusliikuntaa pitäisi toteuttaa joka päivä tai vaihtoehtoisesti täsmäliikuntaa väAsiakaskohtaisia sovelluksia Liikuntapiirakkaa on muuntuva. Lihaksia ei kuitenkaan saa unohtaa, sillä lihavuuteen liittyy usein heikentynyt lihaskunto ja fyysinen toimintakyky. Ikääntyvällä toimintakyvyn ja liikehallinnan säilyttäminen on tärkeää. Tyypillistä tällaiselle liikkumiselle on vähäinen teho (nopeus on hitaampi kuin reippaassa kävelyssä) ja lyhyt kertasuorituksen kesto (yleensä 1-5 minuuttia). Liikehallinnan kehittämisellä on pienempi merkitys ylipainoiselle. Piirakan alaosa kuvaa perusaktiivisuutta, jossa joku muu tekeminen kuin liikkuminen on yleensä päämotiivina. Ylipainoisen liikuntapiirakassa on myös hyvä olla molemmat puolet, muuten energiankulutus jää liian vähäiseksi. UKK-instituutin liikuntapiirakka on kehitetty hahmottamaan terveysliikuntasuositukset etenkin neuvontaa varten. Molemmat määrät vastaavat noin 4,2 Mj/vko (1000 kcal) energiankulutusta. Viikon tavoite tulisi kerätä vähintään 10 minuutin liikuntakertojen avulla. Niinpä piirakan yläosasta painottuu tämä osa. infektioiden vastustuskyky) on osa hyvää terveyskuntoa. Piirakan yläosan liikuntasuositukset kehittävät täsmällisesti terveyskunnon tiettyä osa-aluetta (aerobinen kunto, motorinen kunto ja liikehallinta, tukija liikuntaelimistön kunto), mistä johtuu nimitys "täsmäliikunta". kaikki siirtymiset jaloin kotona, työpaikalla ja kaupoissa sekä muut arkiset askareet. Tämä ei kuitenkaan vielä ole terveysliikuntaa, eikä se sisälly liikuntapiirakkaan. Toisaalta liikehallintaa ja liikuntataitoja on tärkeää kehittää nuorena, ja siksi myös tämä osuus piirakasta korostuu. Liikuntapiirakan tavoite on siten hyvin samanlainen kuin ruokaympyrän, ruokapyramidin ja lautasmallin. Ihannetaso sisältää piirakan molemmat puolet, mikä vastaa liikunnan energiankulutusta 8,4 Mj/vko. Sen sijaan sydänja verenkiertoelimistön kunnon kehittäminen kovatehoisilla kestävyysharjoitteilla ei ilmeisesti enää vanhemmalla iällä ole terveyden kannalta kovin tärkeää. aineenvaihduntasairauksien ehkäisemiseksi) sekä tukija liikuntaelimistön terveys (tärkeää mm. Suosituksessa on riittävä perustaso, jolla fyysiseen passivisuuteen liittyvät suurimmat terveysriskit vältetään. Lisäksi yleinen terveys (mm. Niinpä piirakka paisuu tukija liikuntaelimistön sekä perusliikunnan osalta.. Tämän voi toteuttaa joko 3-4 tunnin perusliikunnalla viikossa tai 2-3 tunnin viikoittaisella "täsmäliikunnalla". Samalla on voitava ylläpitää normaalia perusliikkumista
"' '< Physical inactivity, sedentary lifestyle and obesity in the European 2 Union. Manson, J.E., Greenland, P., LaCroix, A.Z., ym. Walking compared with vigorous exercise for the prevention of cardiovascular events in women. Piirakka kuvaa samalla, kuinka monipuolista hyvä terveysliikunta on. 2004. How many steps/day are enough. 273:402-407 Tudor-Locke, C., Bassett Jr, D.R. International Journal of Obesity 23 1192-1201 . 2003. Piirakan yläosan liikuntasuositukset kehittävät terveyskunnon eri osa-alueita; aerobista kuntoa, motorista kuntoa ja liikehallintaa tai tukija liikuntaelimistön kuntoa. Kirjallisuus: American College of Sports Medicine. C: <1: Paronen, 0. Hardman, A. American Journal of Clinical Nutrition 78 684-689 Kesäniemi, A. Vuoden 2002 terveysja sosiaalikyselyn päätulokset. Journal of the American Medicine Association. MIKAEL FOGELHOLM, dosentti, ETT Johtaja, UKK-instituutti, Tampere sähköposti: mikael.fogelholm@uta.fi Kiitokset UKK-instituutin liikuntapiirakan suunnitteluun ovat kirjoittajan lisäksi osallistuneet Tt T Jaana Suni; THM Marjo Rinne, professori likka Vuori ja dosentti Pekka Oja. Physical activity and weight loss: does prescribing higher physical activity goals improve outcome. UIKUNT A & TIEDE 312004 13. & Fogelholm, M. Konsensuspaneelin arvio liikunnan ja terveyden annos-vastesuhteesta. C: Martinez-Gonzalez, M.A., Martinez, J.A., Hu, F.B., ym . 1995. 2003. Medicine and Science in Sports and Exercise 33:S421S427. 1978. Medicine and Science in Sports and Exercise 10: viii-x. Duodecim 119: 1819-1822. UKK-instituutin liikuntapiirakka on uusi ehdotus terveysliikunnan suositusten esittämiseksi kuvana. Jeffery, R.W., Wing, R.R., Sherwood, N.E., ym. lssues of fractionization of exercise (short vs long bouts) . 1999. Toisaalta on selvää, että pelkkä kävelyn korostaminen ei tuo monipuolisen liikunnan tai suurentuneen energiankulutuksen kaikkia hyötyjä esille parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tamperelaisten terveys ja turval lisuus. Physical activity and public health: a recommendation from the Centers for Disease Control and Prevention and the American College of Sports Medici ne. Kuva neuvonnan tueksi Terveysliikunnan yksinkertainen suositus on hyvä, eikä uusin tutkimus ole millään tavoin horjuttanut sen asemaa. 2002. Tampereen kaupunki, sosiaalija terveystoimen julkaisuja 1/2004 Pate, R.R., Pratt, M., Blair, S.N., ym. 2004. New England Journal of Medicine å3 347:716-725. Sports Medicine 34: 1-8. 2001. Piirakan kaksi osaa ovat yksistään riittäviä terveyden edistämiseksi, mutta ihanteelliseen tulokseen päästää toteuttamalla koko piirakka eli molemmat puolet. Neuvontaa varten tarvitaankin hyvä esitystapa, joka ruokaympyrän ja lautasmallin tavoin auttaa suositusten hahmottamisessa. Position statement on the recommended quantity and quality of exercise for developing and maintaining fitness in healthy adults. Millainen liikunta edistää terveyttä
Suositus nuorten liikunnaksi oli kaksiosainen: (l) kaikkien nuorten tulisi olla fyysisesti aktiivisia päivittäin tai lähes päivittäin osana elämäntapaa, ja (2) nuorten tulisi osallistua vähintään kolme kertaa viikossa liikuntaan, joka kestää 20 minuuttia tai enemmän ja joka on kuormittavuudeltaan kohtalaista tai rasittavaa. Uutta katsausta "At least five a week" voidaan pitää merkittävimpänä tutkimustiedon kokoelmana sitten alan klassikoksi muodostuneen U.S. Brittisuositus koskee nyt myös lapsia. Niin myös terveyspolitiikan teossa. Tätä, samoin kuin muita lasten ja nuorten terveysliikuntasuosituksia on arvosteltu sen vuoksi, että niiden pohjana käytetty tieteellinen näyttö ei ole ollut täysin vakuuttavaa (Twisk, 2001). "Ainakin viisi kertaa viikossa" Teksti: PEKKA OJA Tuore englantilainen terveysliikuntaselvitys täsmentää aikaisempia suosituksia. Erityisesti. Päivittäisen yleisen aktiivisuuden lisäksi tarvitaan täsmäliikuntaa luuston ja lihasten vahvistamiseksi ja liikkuvuuden kehittämiseksi. Brittisuositus koskee siis sekä lapsia että nuoria ja korostaa päivittäistä varsin runsasta yleistä aktiivisuutta ja sen lisäksi spesifimpää täsmäliikuntaa luuston ja lihasten vahvistamiseksi ja liikkuvuuden kehittämiseksi. 1994 esitetystä laajasti käytetystä kansainvälisestä konsensussuosituksesta (Sallis & Patrick, 1994). Terveyttä edistävän liikunnan suositus aikuisille on seuraava: Aikuisten tulee osallistua yhteensä ainakin 30 minuuttia päivässä vähintään kohtalaisesti rasittavaan fyysiseen aktiivisuuteen viitenä tai useampana päivänä viikossa. Ainakin kahdesti viikossa tämän tulisi sisältää luuston terveyttä (liikunnan kuormitus kohdistuu voimakkaasti luihin), lihasvoimaa ja notkeutta kehittävää liikuntaa. Katsauksen tekemiseen on osallistunut erittäin laaja kansallinen ja kansainvälinen asiantuntijaryhmä yhdessä Middlesex'in ja Bristolin yliopiston liikuntatieteen tutkijoiden kanssa. Surgeon General'in raportin vuodelta 1996. 14 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 I sossa-Britanniassa uskotaan näyttöön perustuvaan politiikan tekoon. Suositeltu aktiivisuus voidaan saavuttaa joko yhdessä päivittäisessä jaksossa tai useammassa lyhyemmässä, vähintään 10 minuutin jaksossa. Lihavuuden ehkäisy vaatii terveysliikunnan vähimmäismäärän tuplaamisesta. Yli 500 lähdeviitettä sisältävä katsaus kattaa liikunnan terveysvaikutukset lapsilla ja nuorilla, aikuisilla sekä ikääntyvillä, suositukset terveyttä edistäväksi liikunnaksi elinkaaren eri vaiheissa ja arvion liikunnan merkityksestä kansanterveydelle. Raportissa esitetään lisäksi spesifimpiä liikuntasuosituksia koskien yksittäisiä sairauksia. Sikäläinen terveyshallinnon päällikkö on julkaissut vastikään laajan ja perusteellisen katsauksen liikunnan terveysvaikutuksista pohjaksi terveyden edistämistoimenpiteille. Tämä suositus poikkesi aikaisemmasta kuntoa korostaneesta suosituksesta siinä, että se laajensi terveyttä edistävän liikunnan koskemaan myös usein, mieluummin päivittäin, tapahtuvaa kohtuullisesti kuormittavaa fyysistä aktiivisuutta kuten reipasta kävelyä, puutarhatöitä ja jopa raskaampia kotitöitä. Suomesta asiantuntijoina ovat toimineet Ilkka Vuori, Mikael Fogelholm ja Pekka Oja. Uuteen suositukseen sisältyi myös pätkäliikuntaidea eli se, että päivittäinen liikunta-annos oli mahdollista kerätä kahdesta tai kolmesta lyhyemmästä jaksosta. Täsmäliikuntaa luustolle Uusi brittiläinen terveysliikuntasuositus lapsille ja nuorille kuuluu näin: Lasten ja nuorten tulee osallistua yhteensä ainakin 60 minuuttia päivässä vähintään kohtalaisesti rasittavaan fyysiseen aktiivisuuteen. Tämä aikaisempi suositus koskee vain nuoria (adolescents), koska asiantuntijaryhmä katsoi silloin, että lapsia koskeville suosituksille ei ollut riittävästi tieteellistä pohjaa. Edellä mainittu Surgeon General -raporttihan lanseerasi silloin uudet terveysliikuntasuositukset täydentämään aikaisempia kuntoliikuntasuosituksia. Surgeon General -suositus otettiin aikanaan vastaan uutena perusteluna laajentaa terveysliikunta koskemaan laajoja väestönosia ja siten edistämään todella merkittävästi kansanterveyttä. Aktiivisuus voi olla arkiliikuntaa tai ohjelmoitua liikuntaa tai urheilua, tai näiden yhdistelmä. Uusi suositus poikkeaa v. Katsauksen kiinnostavinta antia ovat terveyttä edistävän liikunnan suositukset eri ikäryhmille. Tämä konsepti onkin otettu käyttöön hyvin laajasti ympäri maailmaa, myös Suomessa, terveysliikunnan edistämisessä
(2004b) Terveysliikunta otettiin käyttöön liikunnan markkinoimiseksi. Pediatrick Exercise Science, 6 302-314. Lihavuuden ehkäisy vaatii enemmän Uusi suositus aikuisille on hyvin lähellä Surgeon General -suositusta. korostetaan sitä, että kaikki liikkuminen vaikuttaa energiankulutukseen, joka on tärkeää painonhallinnan kannalta. Liikunta & Tiede, 2/2004: 4-8. R. http://www dh.gov.uk/PublicationsAndStatistics/Publications Marmot, M. Physical activity guidelines for children and adolescents. (1990). Mutta olisiko hyödyllistä ja perusteltua mennä askel pidemmälle ja laatia esimerkiksi "katsausten katsaus" alan tiedosta nimenomaan suomalaisesta näkökulmasta ja suomalaiseen käyttöön. Twisk, J. Liikunta & Tiede, 2/2004: 9-11. Kehitys on perustunut vahvasti tieteelliselle näytölle, joskaan meillä ei ole korostettu yksinkertaisia annosteluohjeita yhtä kategorisesti kuin mm. Physical activity guidelines for adolescents: consensus statement. (20041. V. Yhdysvalloissa ja Englannissa. Olisiko kuitenkin tarpeellista pysähtyä tarkastelemaan sen antia perusteellisesti ja kriittisesti tavoitteena laatia suomalaiset terveysliikuntasuositukset. Evidence based policy or policy based evidence. Harkintaa voi auttaa se viisaus, että elävässä elämässä voi olla sekä näyttöön perustuvaa politiikkaa että politiikkaan perustuvaa näyttöä (Marmot 2004). Terveysliikunta jalkautuu käytännöiksi ja tuotteistuu. Samalla korostetaan sitä, että ikääntyvien henkilöiden tulisi ennen kaikkea ylläpitää liikkumistaan ja säilyttää päivittäisiin toimintoihin tarvittavan liikkuvuutensa. A critical review. PEKKA OJA Dosentti Tampere sähköposti: pekka.oja@uta.fi Lähdeviitteet: Department of Health, Physical Activity, Health lmprovement and Prevention (2004). Englantilainen terveysliikuntakatsaus on helppo ohittaa toteamuksella "eihän siinä mitään varsinaisesti uutta ole" tai "kyllähän me jo tämä tiedetään". Viesti molemmissa on sama: vähintään puoli tuntia kohtuutehoista päivittäistä liikuntaa, jonka voi tehdä 1-3 jaksossa. UIKUNTA & TIEDE 312004 15. Suomalainen terveysliikunta ja sen edistäminen ovat kansainvälisen kehityksen eturintamassa. Antaako uusi englantilainen terveysliikuntakatsaus aihetta enempään täällä Suomessa. Epäilemättä alan asiantuntijat tulevat hyödyntämään raportin antia täysimittaisesti omassa työssään. & Patrick, K. G. Kuva: Antero Aaltonen Tärkeä lisä uudessa suosituksessa koskee liikuntaa ja painonhallintaa: lihavuuden ehkäisemiseksi terveysliikunnan vähimmäismäärä puoli tuntia päivässä ei riitä, vaan siihen tarvitaan kaksinkertainen määrä. Sallis, J. F. Uusi suositus täsmentää aikaisempaa määrittämällä yksityiskohtaisemmin liikuntamuodon: arkiliikuntaa tai ohjelmoitua liikuntaa tai urheilua tai näiden yhdistelmää. Vuori, 1. Lihavuuden ehkäisemiseksi esitetään, että monille ihmisille on välttämätöntä 45-60 minuuttia kohtuutehoista aktiivisuutta päivittäin. Raportti esittää ikäihmisille samoja liikuntasuosituksia kuin aikuisille. Vuori, 1. Kuten Ilkka Vuoren tuoreet katsaukset osoittavat (Vuori 2004a, b) meillä terveysliikunta on kehittynyt johdonmukaisin toimenpitein tärkeäksi osaksi kansallista liikuntaja terveyskulttuuria. At least live a week: Evidence on the impact of physical activity and its relationship to health. British Medical Journal, 328: 906-907. Lisäksi erityisesti voimaa, koordinaatiota ja tasapainoa edistävä liikunta on hyödyllistä vanhemmille henkilöille. (2004a). Sports Medicine, 31 · 617-627. (2001 )
Huomattavaa on myös se, että mainitut terveysliikunnan muodot eivät näytä sopivan kovin hyvin oppilaitosympäristössä käytettäviksi. Hän keskittyi kuvaamaan erillisten projektien mahdollisia vaikutuksia, me taas pyysimme näitä liikunnan ammattilaisia arvioimaan, miten terveysliikunnan merkitys yhteiskunnassamme on kuluneiden vuosien aikana muuttunut ja miten se on tulevien vuosien aikana muuttumassa. Terveysliikunnasta menestystrendi Ilkka Vuori esitteli em. Vaikka menneen ja tulevan arviointia on usein vaikea tosiasiallisesti verrata keskenään, niin vastaajien asiantuntijaarviointi antaa kuitenkin vankan kuvan siitä, että he. Taulukosta 1 näkyy selvästi, että terveysliikunta on viime vuodet ollut ja tulee lähivuosinakin olemaan menestystrendi. Kun tarkastelee esitettyjä terveysliikunnan muotoja silmiin pistää se, että muodot ovat hyvin tuttuja. Terveysliikunnan käsite ja sen opetuskäytännöt ovat vielä muotoutumassa oppilaitoksissa. Kun vastaajamme ovat pääosin terveysliikunnasta vastaavia opettajia, niin heidän sanavarastoonsa ei tuote tai brandi itsestään selvästi kuulu. Terveysliikuntaa opetuksessa käsittelevästä osasta ja koulutustyöryhmän selvityksen pohjalta tekemistä suosituksista saa tietoja Terveysliikunnan neuvottelukunnasta. Kun viisi vuotta sitten (vuonna 1998) sen merkitys oli vastaajien mielestä vain välttävä (ka 5,6), niin kymmenen vuoden päästä (vuonna 2013) se on kyselyssä käytetyllä asteikolla kiitettävä (ka 8,4). Kymmenen yleisimmin mainitun joukossa olivat myös seuraavat: keinot vapaat, päivittäin toistuvaa, sopivasti kuormittavaa, turvallista, säännöllistä ja yksilöllistä. asteen oppilaitosten terveysliikunnasta vastaavia opettajia ja/ tai koulutuksesta vastaavia. ).:: ::::, ...1 <( z z <( (/) 'Z. Tällaiseen johtopäätökseen voisi tulla, kun kuuntelee ammattikorkeakoulujen ja 2. Sen sijaan sama käsitteen käytännöllistämisen ongelma näyttäytyy oppilaitosympäristössä opetusmuotoj en ja -käytänteiden puutteena. Terveysliikunnan muodoista yleisimmin mainittiin arkiliikunta (12 krt), hyötyliikunta (9), fyysinen aktiivisuus (7 krt) ja aktiivinen elämäntapa (7 krt). Kyse voi olla myös epätietoisuudesta, sovellusten ja kokemusten puutteesta, mitä todistaisi sekin, että kolmasosa ei määritellyt lainkaan terveysliikunnan muotoja vastauksessaan. "Terveysliikunta on eri-ikäisten ihmisten fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaharrastusta, joka tuottaa terveyttä ja on turvallista. TERVEYSLIIKUNTA RULETTAA jos vain tietäisi miten sen toteuttaisi. Pedagogisesti mielenkiintoinen kysymys onkin se, miten opiskelijat oppilaitosympäristössä opetetaan ohjaamaan asiakkaitaan tällaisiin kokonaisvaltaisiin elämäntapamuutoksiin. Niitä leimaa omaehtoisuus ja arkeen sopivuus yhdessäkään vastauksessa ei mainittu erityisesti mitään liikuntamuotoa nimeltä, ei edes kävelyä. Huomattavaa on, että terveysliikunnan merkitys on noussut ja noussee vastaajien arvion mukaan jatkuvasti ja johdonmukaisesti. w z ;i;; j:: <( 16 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 K uvaamme ja tulkitsemme tässä artikkelissa Terveysliikunnan neuvottelukunnan koulutustyöryhmälle tekemämme selvityksen yleisen osan tuloksia, joissa vastaajat ( 49 kpl) määrittelevät terveysliikuntakäsitettä, terveysliikuntaa yhteiskunnassa ja työelämässä. "Opetustuotteitakin" pitäisi siis kehittää. Näyttääkin siltä, että terveysliikuntaa pidetään jonkinlaisena sateenvarjokäsitteenä. Ilkka Vuori (2004) kuvasi Liikunta & tiede -lehden numerossa 2/2004 yleisellä tasolla terveysliikuntakäsitteen historiaa ja tehtyjä toimenpiteitä. artikkeleissaan terveysliikunnan virstanpylväitä vuonna 1990 tapahtuneen käsitteen lanseeraamisen jälkeen. Hän osoitti melko vakuuttavasti sen, että käsite on levinnyt laajasti hallinnon ja organisaatioiden tasolle, mutta epäili ettei terveysliikuntaa ole riittävästi tuotteistettu brandilta puuttuu profiili (Vuori, 2004). Ohjattu liikunta tai kaikki terveysriskivapaat urheilumuodot ja kuntoliikunta tosin mainittiin, mutta hyvin yleisellä tasolla. Tällä hetkellä (vuonna 2003) merkitys on tyydyttävää tasoa (ka 6,9) ja viiden vuoden päästä (vuonna 2008) sen arvioidaan nousseen jo lähelle kiitettävää (ka 7,8). Keinot ovat vapaat, kunhan 'hyötysuhde' on hyvä! Terveysliikunta voi olla hyötyliikuntaa tai muuta arkiliikuntaa ja kuntoliikuntaa. Se voi olla myös urheilua, kunhan siinä ei oteta terveysriskejä." Tämä vastaaja kiteyttää hyvin vastaajien enemmistön näkemyksen terveysliikunnan muodoista. Suurinta nousu on ollut viimeisen viiden vuoden aikana
8 7 6 5 2 uskovat terveysliikunnan yhteiskunnallisen merkityksen jatkuvasti nousevan. Perusteluiksi hän esittää seuraavia havaintojaan: " Koulutuksessa oli liikuntaa oppiaineena" " Liian paljon autolla siirtymistä" " Eli jotakin on tehtävä, ettei kansa 'rapistu' " "Sairaitten valtakunta" Numeerisesta ja sanallisesta arvioinnista piirtyy siis lohduton kuva terveysliikunnan merkityksestä. Vaikka vastaaja oli tästä joukosta ainut negatiivisen kuvan esittänyt, niin hänen perustelunsa ovat kuiKysymys 4. Terveys liikunnan merkityksen muuttuminen yhteiskunnassa Kaikkien keskiarvo. Mm. Työnantajien siis toivotaan edistävän terveysliikuntaa tai aiTAULUKKO 1: Terveysliikunnan merkityksen muuttuminen yhteiskunnassa UIKUNT A & TIEDE 3/2004 17. lisääntyy kaiken aikaa" Pohja terveysliikunnan menestyksekkäälle tulevaisuudelle on opettajakunnassa selvästi valettu. Vaikka ylivoimaisesti suurin osa näki trendin samansuuntaisena nousevana janana, esitetään tässä kolme erilaista näkemystä terveysliikunnan merkityksen muutoksesta. Toiseksi eniten mainintoja sai kulttuuri ja laajempi yhteisö, jossa voi olla terveysliikuntamyönteinen ilmapiiri, joka arvostaa ja hyväksyy terveysliikunnan (26 mainintaa). "Termi vielä tuntematon" "Tietoisuus terveysliikunnan merkityksestä" " ... Katsotaan vielä yhden, hyvinkin optimistisen vastaajan, kommentit (3-8-10-10). Lähes yhtä usein mainittiin yksilö itse, jonka tulisi tietysti liikkua ja jaksaakin enemmän (13 mainintaa). Välineet terveysliikunnan edistämiseen täyttävät seuraavat kolme "sijaa" , joilta löytyvät tieto ( terveysvalistus, terveysvaikutusten tiedostaminen), tarjonta (mm. Kun tulevaisuutta ei kuitenkaan voi ennustaa pelkkien faktojen valossa, niin vastaajien vankka usko terveysliikuntaan on syytä ottaa erittäin positiivisena signaalina. Tätä kysyimme tiedustelemalla terveysliikuntaan vaikuttavia edistäviä ja estäviä tekijöitä työelämässä. Työnantaja voi kannustaa, sitouttaa ja sillä voi olla myönteinen asenne terveysliikuntaan (39 mainintaa). On vaikea kuvitella, että oppilaitosten opettajilla ja koulutusjohtajilla olisi mitään erityistä intressiä nähdä asia liian positiivisena, vaan voi hyvinkin uskoa, että se perustuu asiantuntijoiden melko luotettaviin havaintoihin ja tulkintoihin todellisuudesta. Työelämän muutospaineet työnantajaan ja yksilöön itseensä Vastatessaan terveysliikuntaa edistäviin tekijöihin työelämässä oppilaitosten edustajat korostivat työnantajan ensisijaisuutta. N=48 5v sitten Nyt 5v päästä Aika tenkin julkisesta keskustelusta hyvinkin tuttuja. Voisi kai tulkita niin, että vastaajat ajattelevat, etteivät hyvätkään välineelliset tekijät ilman arvojen ja asenteiden muutosta johda toivottuun tulokseen eli jonkinasteiseen työelämän muutokseen. Ensimmäisenä vastaajana on henkilö, jonka arviointi noudatti "normaalikaavaa" eli hänen arvosanansa olivat (6-7-8-9) Hänen kommenttinsa olivat aikajärjestyksessä tällaiset: "Ei tiedostettu riittävästi" "Doping-uutisointi lisännyt terveysliikunnan merkitystä" "Terveyspainotteinen elämäntapa edistää asiaa" "Tullut välttämättömäksi osaksi kokonaishyvinvointia" Toinen vastaaja näkee asian lähes päinvastoin; hänen arvosanansa laskevat kuten se kuuluisa lehmän häntä (8-5-3-1). Jännittävää oli myös huomata se, että oppilaitoksen tasosta riippumatta arviot osuivat hyvin lähelle toisiaan nykytilanteen arvio oli kaikilla lähes identtinen, vaikka asteikko oli 10-portainen. Kaikkein tulevaisuususkoisimpia tässä suhteessa olivat 2-asteen oppilaitosten vastaajat, joiden mielestä viisi vuotta sitten oltiin välttävällä tasolla (ka 5,3), kun kymmenen vuoden päästä ollaan jo kiitettävissä 8,9 lukemissa. Mutta tukeeko ympäröivä yhteiskunta ja oppilaitosten toimintaympäristö tätä kehitystä. Kolmantena tekijänä tuli työyhteisö, joka voi tukea, kannustaa ja auttaa sitoutumaan terveysliikuntatoimintaan ( 14 mainintaa). Vastaajat saivat myös mahdollisuuden avoimeen kommentointiin koskien yhteiskunnallisen merkityksen kuvausta ja muutosta. 10v päästä Kun ensimmäiset neljä edistävää tekijää löytyvät ihmisistä ja ihmisyhteisöistä ja heidän asenteistaan, niin voidaan väittää, että terveysliikunnan edistämisessä kyse on voimakkaasti sosiaalisesta ja psyykkisestä kokonaisuudesta. Kun arvio ei myöskään osunut keskelle asteikkoa, voi sitä pitää aika hyvänä arvioinnin luotettavuuden mittarina. erilaiset liikuntamahdollisuudet) ja tiedotus eri muodoissaan. koululiikunnan puolestapuhujat ovat käyttäneet tätä "kurjuusdiskurssia" vaatiessaan lisää resursseja koululiikuntaan
Eettinen, ekologinen ja esteettinen terveyskin mainittiin, kuten myös jaksaminen ja henkinen kasvu, kun taas joku piti käsitettä vain "rahankeruujärjestelmänä". Vastausten perusteella voi perustellusti päätellä, että sekä terveysliikunnan käsite että sen käytännöt ovat vielä muotoutumisen tilassaan. Vastaajat kuitenkin näkevät näiden vaikutukset aika realistisesti ne ovat tärkeitä tekijöitä kokonaisuudessa, mutta niiden avulla ei terveysliikunnan esteitä pystytä kokonaan purkamaan. Työtovereitten tuki, mutta myös yksilön omat ratkaisut, edistävät merkittävästi terveysliikuntaa. Kun työnantaja mainittiin useimmin terveysliikuntaa edistäväksi tekijäksi, niin yksilö työyhteisössään, mutta myös kielteisine asenteineen, kiireineen tai motivaationpuutteineen, nähtiin kaikkein useimmin esteenä terveysliikun18 UIKUNTA & TIEDE 3/2004 nan edistämisessä. Tarjonnan lisäämistä, työterveyshuollon tehtäviä, asennemuutosta, taloudellista tukea ja mm. Laajemmin koko yhteiskunnan tasolle vastaajat ehdottivat myös hyvin moninaisia terveysliikunnan edistämiskeinoja, joista osaan tarvitaan lakimuutoksia ja runsasta julkista resurssointia, osa voi onnistua joidenkin ihmisten asenteiden muutoksella tai hyvin pienellä ja konkreettisella toimenpiteellä, kuten koulun pihojen välineistämisellä. Edelliset analyysit on tehty työelämäkontekstiin, koska näimme sen vastaajille keskeiseksi yhteistyökumppaniksi, koska he kouluttavat ammattilaisia työelämän tarpeisiin ja näiden ammattilaisten tulisi myös pystyä muuttamaan työelämää terveysliikuntamyönteisemmäksi. Konkreettisista esteistä tärkeimpinä vastaajat pitivät tiedon, tutkimuksen ja neuvonnan puutetta. Kansanterveys huolettaa, tavoitteet puhuttavat Kysyimme myös terveysliikunnan yhteiskunnallisia haasteita. m U O t O U t U m a SS a . Historia toistanee osin itseään: liikunta -käsitteestä keskusteltiin. Kun terveysliikuntaa estäviä tekijöitä tulkittiin huomattiin, että tietty merkittävä ero edellisten vastausten kesken on nähtävissä. Tämä vastannee kohtuullisen hyvin myös Terveysliikunnan neuvottelukunnan toimintafilosofiaa. Näiden lisääminen lienee helpointa terveysliikunnan edistämistä. Selvästi useimmin vastaajat mainitsivat kansanterveyden. Kyse ei siis ole vain ihmisten omasta laiskuudesta tai saamattomuudesta, vaan laajemmasta kokonaisuudesta, johon kuuluvat oleellisena erilaiset työelämän muutokset. Kokonaisuuden kannalta näyttäisi kyselyn perusteella olevan tärkeää se, että eritasoisia, yhteiskunnan eri alueilla tehtäviä uudistuksia toteutettaisiin samanaikaisesti, jotta yhteisvaikutus ulottuisi niin työpaikoille, vapaa-aikaan, oppilaitoksiin, liikenteeseen, julkiseen hallintoon, yrityksiin ja ihmisten asenteisiin. Varmaan on niin, että vastaajat kokevat yksilön viime kädessä kuitenkin päättävän sen, liikkuuko, liikkuuko terveellisesti ja minkälainen elämäntapa itsellä on. Vielä enemmän tuli ehdotuksia tutkimukseen, tiedotukseen ja koulutukseen. Yksilö terveysliikunnan esteenä. Kiire, hektisyys, työtehtävien lisääntyminen ja työelämän jatkuvat muutokset toistuvat vastaajien kommenteissa. Tieto, tutkimus ja koulutus on luokituksemme perusteella haasteista seuraavana, vaikka ero seuraaviin eli kulttuuriin/asenteisiin, työelämä/ työnantajaan ja tarjontaan on melko pieni. Kansanterveyden edistäminen vaatii pieniä tekoja, ihmisten omaa aktiivisuutta, mutta myös monenlaista yhteiskunnallista ja yhteisöllistä tukea. Vastaus ei toki ole yllättävä, onhan terveysliikunnan perusideana saada yhä suurempi osa väestöstä liikkeelle terveytensä puolesta. Yksittäisissä vastauksissa oli terveysliikunnalle asetettu melko korkeitakin tavoitteita, kuten terveysliikunnalla on "merkitystä yksilölle, yhteisölle ja koko yhteiskunnalle", "on yksilön ja yhteisön arvo kysymys", "lykkää eläkkeelle siirtymistä". Näistä suuri osa koski ennaltaehkäisevää työtä, TYKY-toimintaa, työpaikkaliikuntaa ja työnantajan erilaista tukea, kuten oli odotettavissakin. 1 1 1 1 Terveysliikunnan yhteiskunnallisen merkityksen uskotaan kasvavan edelleen. Realismia osoitti vastaus, jossa sanottiin, että "käsite on epäselvä" tai että "paras termi on LIIKUNTA" , jota täydensi toinen vastaamalla, että "raja terveysliikunnan, kuntoliikunnan ja erityisliikunnan välillä on liukuva". On hyvä tietää, että he ovat tiedostaneet terveysliikunnan merkityksen ja antavat myös meille muille vinkkejä siitä, miten terveysliikuntaa voi ja kannattaa edistää. Kyselyn vastaajat edustavat yhtä tärkeää ryhmää, jonka toiminta vaikuttaa välittömästi ja välillisesti hyvin laajoihin kansanjoukkoihin. vertaisohjaajien kautta vastuuttamista ehdotettiin myös useasti. Terveysliikunnan käytännöt ovat vielä nakin ymmärretään, että työnantajien merkitys on asiassa selvästi suurin. Kun vastaajista iso osa oli liikunnanopettajia, joiden työnkuvaan on aina kuulunut ihmisten motivointi liikuntaan, tuntuu loogiselta ajatella, että heidän mielestään ihmisiä on kyllä yritetty melkein kaikin keinoin taivuttaa liikunnallisen elämäntavan taakse, mutta lopulta päätös on ollut yksilön itsensä. Työnantajan, kulttuurin ja yhteiskunnan merkitystä ei kiistetä, mutta yksilö itse on estävänä tekijänä huomattavasti merkittävämpi kuin toisaalta edistävänä tekijänä. Työelämään muutos ja tietopohjaan resursseja Kysyttäessä työelämän kehittämistoimenpiteitä saatiin vastaajilta hyvin paljon erilaisia ehdotuksia. Vaikka väestön ikääntyminen oli luokiteltu erikseen, on kansanterveys silti selkeästi useimmin mainittu haaste. Yhteiskunnan yleinen terveysliikuntamyönteinen ilmapiiri koetaan myös erittäin tärkeäksi tekijäksi. Palataan vielä lopuksi tavoitteisiin, joita vastaajat terveysliikunnalle asettivat
2004. & Lukka, S. 2004. (Tiihonen, 2003) ARTO TIIHONEN, FT Toimialapäällikkö lkäinstituutti Helsinki puh: 040 532 9131 sahkoposti: arto.tiihonen@ikainst.fi Kirjallisuus: Tiihonen, A. Liikunta & tiede 2004: 41 12); 5-8. Tiihonen, A. Liikuntakulttuurin puhetavoista ja käsitteistä. Terveysliikunta jalkautuu käytännöiksi ja tuotteistuu. Terveysliikunnan opetuksen kehittämishaasteet. Liikunta & tiede 2004: 41 12); 9-11 LIIKUNTA & TIEDE 312004 19. Terveysliikunta otettiin käyttöön liikunnan markkinoimiseksi. 1/2003. Selvitys terveysliikunnan määrittelystä, asemasta, opetuksesta, osaamisesta ja kehittämisestä sosiaali-, terveys-, liikuntaja nuorisoalan koulutuksessa ammattikorkeakouluissa 1a toisen asteen oppilaitoksissa. Terveysliikunnan neuvottelukunnan koulutustyöryhmä ljulkaisematon). Promo. 2003. Vuori, 1. 1960-luvulla, liikuntakulttuuri käsitteestä 1980ja 1990-luvuilla, miksei siis terveysliikunta käsitteestä 1990ja 2000-luvuilla. 2004. Vuori, 1
Toisia taas Asiakkaan vastaanotto Tavoitetilan määrittäminen Ennakkoinformaatio Laadun varmistaminen ) m asiakaspalveluketjun Testitilanteeseen -, f :Uflf nr 'kaikissa vaiheissa perehdyttäminen laskutus . Liikuntatieteellisen Seuran toivottiin ottavan vahvan roolin kuntotestauksen edistäjänä ja alan verkoston luojana Suomessa. , _ / Testin päättäminen Kuntotestauksen laadukas asiakaspalveluketju. Tolkkua testiviidakkon Koska testattavilla on erilaisia tarpeita, on luonnollisesti myös erilaisia testejä. Vaikka testaajia, testattavia ja tarpeita on erilaisia, täytyy kaikessa testauksessa kuitenkin muistaa sekä kuntotestauksen laadukas asiakaspalveluketju (kts. Näistä vaatimuksista ei voida tinkiä. kuntoluokituksiin) ja seurantamahdollisuuksiin muualla kuin alkuperäisessä testipaikassa. Koulutukselle on tarvetta ja etenkin tiedolle siitä, miten tällainen toiminta vaikuttaa testin tulokseen (esim. Kuntotestauksen neuvottelupä V ä t 2 4 KUNTOTESTAUSTA KEHITTAMAAN VERKOSTOITUMALLA Kuntotestauksen edistämiseksi ja alan kehittämiseksi tarvitaan aktiivista verkostoa, joka on kaikille alalla toimiville avoin. Antaakseen tavoittelemaamme tietoa on testien oltava päteviä, luotettavia, toistettavia, turvallisia ja tarpeeksi herkkiä havaitsemaan muutosta. Näin mm. Kuntotestauksessa toimii varsin monipuolinen joukko eri alojen ammattilaisia. Työkaluista toimivista testeistä on kentällä puutetta, mikä selittää osaltaan menettelyä. Testiviidakko on käytännön toimijoiden mielestä valtava ja yhtenäistämistä tarvitaan. kuva) että laadukkaan testin tieteelliset kriteerit. Toiset seuraavat harjoitteluaan ja tarvitsevat äärimmäisen tarkkaa tietoa kuntonsa kehittymisestä. Liikuntatieteellinen Seura ja sen kuntotestausvaliokunta odottavatkin kentällä toimivien yhteisöjen ja ihmisten palautetta, jotta käytännön työssä kohdattaviin haasteisiin voidaan vastata. Testaajien ammattitaito ei aina riitä ja testien luotettavuus ja toistettavuus saattaa kärsiä. Neuvottelupäivien osanottajat peräänkuuluttivat laadunvalvontajärjestelmää, alan koulutuksen koordinointia sekä aktiivisen keskustelufoorumin luomista kuntotestauksesta kiinnostuneille. Myös kuntotestaamisen eri osa-alueiden asiantuntijoista kaivattiin tietoa. Ongelmallista on myös se, että usein testejä muokataan omalle kohderyhmälle sopivammaksi, jolloin testin luotettavuus katoaa. Toimijat ovat huolissaan mm. Kuntotestausta tekevät mm. Viime vuosina kuntotestauksen alalla toimivien joukossa on noussut esille huoli alan kehittymisestä. 20 UIKUNT A & TIEDE 312004 pyritään kuntotestien avulla lähinnä aktivoimaan liikkumaan terveytensä ja kuntonsa kannalta oikein. Eri testaajaryhmien lisäksi myös asiakkaiden taustat ja tarpeet ovat hyvin erilaisia. Keskustelu oli vilkasta ja yhteinen näkemys oli, että kuntotestauksen edistämiseksi ja alan kehittämiseksi tarvitaan aktiivista verkostoa, joka on kaikille alalla toimiville avoin. fysioterapeutit liikuntatieteilijät, liikunnanohjaajat, ja erilaisen kurssitoiminnan kautta koulutetut ihmiset. Osittain kenttää hajottaa myös se, että osa testaamisesta tapahtuu terveydenhuollon ja osa liikunnan ammattilaisten toimesta ja näitä kahta toimialaa koskevat säädökset ovat erilaisia. Päivien päätteeksi Liikuntatieteellinen Seura järjesti keskustelutilaisuuden otsikolla "Tarvitaanko kuntotestaajien verkostoa?". Olemassa olevia testistöjä ja mittareita ei aina myöskään käytetä oikein. laadukkaiden ja eri profiilien omaavien testipaikkojen löytäminen olisi asiakkaalle helpompaa. ilahduttavan suuri määrä alan toimijoita ja asiantuntijoita. Viitearvot eivät enää päde, eikä testiä pystytä toistamaan myöhemmin samalla tavalla esimerkiksi työterveyshuollon seurannassa. Toimijat ovat huolissaan testaajien ammattitaidosta, testien kirjavuudesta ja kuntotestaamisen laadusta. Puutteena on nähty myös aktiivisen koulutuskoordinaation ja alan harjoittajien yhteisen keskustelufoorumin puuttuminen. K untotestauksen neuvottelupäiville Helsinkiin kokoontui 12.-13.5. testaajien ammattitaidosta, testien kirjavuudesta ja kunto testaamisen laadusta. Testattavat voivat olla urheilijoita, kuntoliikkujia, inaktiivisia "matti meikäläisiä" tai terveydenhuollon puolella usein esimerkiksi tukija liikuntaelinongelmaisia. Tässä Liikuntatieteellisen Seura toivoo aktiivista otetta ja vahvaa yhteistyötä kaikilta kuntotestauksen alalla toimivilta. Tarvetta nähtiin myös laadukkaiden testipaikkojen rekisterille. TIINA HEINONEN Liikuntalääketieteen ja kuntotestauksen koordinaattori Liikuntatieteellinen Seura puh: 09-45427217 sähköposti: tiina.heinonen@lts.fi
Nämä säädökset tulee huomioida myös kuntotestauksessa. optikot, puheterapeutit, ravintoterapeutit jne. Suuri osa kuntotestauksesta tapahtuu työterveyshuollossa, jolloin toimintaa säätelevät työterveyshuoltolain säännökset. Jos testaajana on terveydenhuollon ammattihenkilö, sovelletaan yleistä terveydenhuollon lainsäädäntöä. Kaikessa testauksessa lähdetään kuitenkin siitä, että testaaja on ammattitaitoinen ja ymmärtää turvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Työterveyshuollossa käytetään usein ammattihenkilöiden lisäksi yhteistyökumppaneina eri alojen asiantuntijoita, kuten liikunnan ammattilaisia. Terveydenhuollon ulkopuolella tapahtuvassa testaustoiminnassa tilannetta katsotaan sopimusoikeuden kannalta. Esimerkiksi ryhmätestauksissa asia saatetaan unohtaa. Katseen kestävää kuntotestausta Teksti: TIINA HEINONEN H uolimatta siitä kuka kuntotestausta tekee, missä sitä tehdään ja kenelle sitä tehdään, tulee kaiken toiminnan olla ammattimaista, turvallista, eettisesti kestävää ja voimassa olevien säädösten mukaista. On myös osattava tehdä päätös siitä milloin tarvitaan lisätutkimuksia ennen testaamista. Terveydentilan ja muiden taustatekijöiden arviointi ennen testausta kuuluu aina turvalliseen kuntotestaukseen. Toisaalta esimerkiksi kliinisen rasituskokeen tekeminen valvotuissa oloissa on tietyissä olosuhteissa hallittua ja perusteltua riskinottamista. Jos kyseessä on terve Matti Meikäläinen, jonka tavoitteena on terveysliikunnan lisääminen ja testaajana esimerkiksi liikunnanohjaaja, ei minkäälaista terveydellisen riskin ottoa testaustilanteessa voida perustella. työtoveri saa tietoonsa toisen taustatietoja tai testituloksia. Kuntotestaustoimintaa Suomessa harjoittavat fysioterapeutit, liikunnanopettajat, liikunnanohjaajat ja erikoiskoulutetut liikuntatieteilijät sekä lyhytkurssitoiminnalla erilliskoulutetut testaajat. Näitä asioita on tärkeää miettiä kuntotestaustapahtumaa suunniteltaessa. Valtioneuvoston päätöksen mukaan jatkossa tällaisilla asiantuntijoilla pitää olla työterveyshuollon lisäkoulutus. Myös vastuukysymykset ja kuntotestauksen turvallisuusseikat muotoutuvat sen mukaan kuka testausta tekee tai missä ympäristössä sitä tehdään. työterveyshuoltolaista, työturvallisuuslaista, etiikasta, salassapitovelvollisuudesta jne. Miten järjestetään sellainen testitilanne esimerkiksi 10 hengen ryhmälle, jossa jokaisen yksityisyys säilyy, eikä esim. Kuntotestin keskeyttämisen kriteerit tulee tuntea ja asiakkaan halua keskeyttää testi tulee kunnioittaa. liikunnanohjaaja). Testaajan ammattitaitoon kuuluu tuntea tilanteet, joissa kuntotestausta ei ole turvallista tehdä. Asiakaslähtöistä ajattelua ei sovi unohtaa asioita tulee aina harkita myös asiakkaan ja hänen tavoitteidensa näkökulmasta. Jos asiakas ostaa palveluita elinkeinonharjoittajalta yksityisenä kuluttajana, häntä suojaa kuluttajansuojalaki. Koulutus on aloitettu vuonna 2004 ja sitä järjestää Työterveyslaitos. Heille suunnatun yhden opintoviikon mittaisen koulutuksen aikana he saavat tietoa mm. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että jokainen testaaja omalla korkealla ammattimoraalillaan varmistaa, että alan toiminta on korkeatasoista. Turvallisuus ennen kaikkea Kuntotestejä pidetään yleisesti ottaen turvallisina ja yksi testaamisen tavoite on myös lisätä liikuntaharrastuksen turvallisuutta jatkossa. Liikunnan asiantuntijoilla peruskoulutuksen minimimääräksi on määritelty 80 opintoviikon koulutus, joka vastaa 2 vuoden liikunnanohjaajatutkintoa. Lainsäädäntö kuntotestauksessa Kunto testaukseen sovellettavat lait ja asetukset riippuvat siitä, onko kyseessä terveydenhuollon ammattihenkilön harjoittama testaustoiminta (fysioterapeutti, lääkäri, terveydenhoitaja) vai muussa yhteydessä tehtävä kuntotestaus (esim. Lisätietoja: Kuntotestauksen käsikirja, katso www.ltsfi LIIKUNTA & TIEDE 312004 21. Liikunnan asiantuntijoiden lisäksi samassa asemassa ovat mm. Jos kuntotestaus tapahtuu terveydenhuollon ammattilaisen toimesta, sovelletaan terveydenhuollon yleistä lainsäädäntöä ja asiakkaan asemaa turvaa potilasvahinkolaki. Terveydenhuollon ulkopuolella toimivilla testaajilla asiakkaan asemaa turvaa henkilötietolaki, joka sisältää määritelmät asiakastietojen käsittelystä ja säilyttämisestä sekä vaitiolovelvollisuudesta ja tietojen suojaamisesta. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä velvoittaa ammattinsa puolesta salassapitovelvollisuus. Ensiapuvalmius (välineet ja osaava henkilökunta) ja selkeät toimintaohjeet on varmistettava. Kuntotestauksesta ei säädetä erikseen missään laissa. Valmistautumisohjeiden merkitystä ja kuntotestiin osallistumisen vapaaehtoisuutta ei tule vähätellä. Sen mukaan kuuluuko testattava matalan, kohtalaisen tai korkean riskin testattaviin, määritellään tarvitseeko hän lääkärin tutkimusta ennen kuntotestiä tai liikunnan aloittamista. Kun kuntotestaustoimintaa harjoitetaan terveydenhuollon ulkopuolella, katsotaan asiaa sopimusoikeuden kannalta. Asiantuntijuuteen soveltuvaksi liikunnan alan peruskoulutukseksi on määritelty soveltuva korkeakoulututkinto tai alan aikaisempi ammattitutkinto
Paras testaustilanne saavutetaan silloin, kun pyritään aidosti selvittämään, minkälainen ihminen testattava asiakas on psykofyysisenä kokonaisuutena ja minkälaisessa elämäntilanteessa hän parhaillaan elää. Mainitut seikat edustavat kuntotestauksen normatiivista etiikkaa, jonka merkityksen uskon kuntotestauksen laajentuessa kasvavan. Kuntotestauksessakin moraali saa ensimmäisen perustelunsa siitä, minkälainen ihmiskäsitys meillä on. Kaukana ei liene se aika, jolloin kuntotestausta aletaan normittaa myös pelkästään sitä koskevalla lainsäädännöllä. Luonnon ja ihmiskunnan säilyminen sen osana, tulee olla nykypäivän ihmisen kaiken toiminnan ensimmäinen moraalilähtökohta. Kuntotestaus voi edistää omalta osaltaan luonnon säilymistä jo sillä, että se auttaa ihmisiä säilyttämään oman liikuntakykynsä mahdollisimman pitkään. Eettisesti kestävä kuntotestaus: TUKEE VAAN El TUPUTA Teksti: KALERVO ILMANEN K untotestauksen asiakas voi olla himoliikkuja tai liikkua niukasti. Keskimääräinen kuntotestausta käyttävä asiakas ei ole urheilija tai himoharjoittelija, vaan 31 50-vuotias kunnostaan huolta kantava nainen tai mies. Se edustaa tietyllä tapaa kuntotestauksen arkisen työn arvolähtökohtia. Liikunnasta ei ole lääkkeeksi kaikkeen eikä sillä välttämättä aina edes paranneta elämän laatua. Olen kuvioon yksi hahmottanut kuntotestauksen etiikan ja moraalin keskeisiä määrittäjiä. Onnistunut testaustoiminta voi olla Kuvio 1 Kuntotestauksen etiikka ja moraali HIMOAKTIIVISATUNNAISNIUKKUUSLIIKKUJAT LIIKKUJAT LIIKKUJAT LIIKKUJAT AUTTAJA SEURANTA MOTIVOINTI HERÄTTÄJÄ Kuntotestauksen tulee toiminnassaan ottaa huomioon yhteiskunnan Kuvio 2 Liikkumisaktiivisuus ja kuntotestaus 22 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004. Kuntotestaus pyrkii yhteistyössä heidän kanssaan laatimaan juuri heille ja heidän elämäntilanteeseensa parhaiten soveltuvan liikuntaohjelman. Kuntotestauksessa olisi pyrittävä laajentamaan ihmiskäsitystä tätäkin edemmäs ja ottamaan huomioon testattavien asiakkaiden koko elämäntilanne. Yhden ihmisen kohdalla sanottu tuntuu vähäpätöiseltä. Valmennuksen arvostelijat ovat halunneet korostaa kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä, jossa ruumiillinen ja henkinen kulkevat käsi kädessä. Liikkumisaktiivisuus Kuntotestaus yleiset arvot ja normit. Tällöin monet arkipäivään liittyvät liikkumiset voitaisiin tehdä omin voimin kulkien, jolloin esimerkiksi autojen ja muiden mekaanisten apuvälineiden käyttöä voitaisiin vähentää. Toinen arvo lähtökohta luonnon ja ihmisen kunnioittaminen nousee tämän päivän yleismaailmallisesta tilanteesta. Kun puhutaan miljoonista ihmistä, niin asian merkitys saa aivan toiset mitat. Suomalaisen urheiluvalmennuksen on väitetty painottavan mekaanista ihmiskäsitystä, jolloin valmennus keskittyy liikaa urheilusuorituksen tekniseen parantamiseen ja jättää urheilijan psyyken vähälle huomiolle. Testaustoiminta voi olla yksi suomalaisten elämän laadun parantamisen lähde ja hyvinvoinnin lisääjä. Tätä kautta kuntotestaukselle avautuu laaja ja yhteiskunnan kannalta katsoen korkeamoraalinen tehtävä. Yhtä hyvin eettisesti kestävä kuntotestaus noudattaa sekä kansainvälisiä että kansallisia toimintaansa liittyviä säädöksiä ja periaatteita. Suomalaisten ikääntyminen tuottanee kuntotestaukselle uusia asiakasryhmiä ja uusia haasteita. Edellä mainittu kokonaisvaltainen ihmiskäsitys on yksi hyvän moraalin lähtökohdista. Eri asiakasryhmille tarvitaan erilaisia testauspalvelu ja, jolloin myös testauksen eettiset lähtökohdat ovat erilaiset. Himo-, satunnaisvai niukkuusliikkuja . Parhaimmillaan kuntotestaus on mukana tukemassa laajojen joukkojen elinikäistä liikuntaharrastusta
Annettakoon heille heidän "hulluutensa". Kasvoin ympäristössä, jossa poikien lähes ainoa tapa viettää vapaata aikaansa oli urheilu tai muu liikkuminen. Liikunnasta ei ole lääkkeeksi kaikkeen eikä sillä välttämättä aina edes paranneta elämän laatua. Heidän perusarvoissaan kovan fyysisen rasituksen sieto on tärkeässä asemassa. Lapsuudesta saatujen kokemusten merkitystä ovat monet liikuntaharrastuneisuutta tutkineet korostaneet. Eri asiakasryhmille tarvitaan erilaisia testauspalveluja, jolloin myös testauksen eettiset lähtökohdat ovat erilaiset. Tässä vaiheessa on syytä kysyä, mikä saa ihmisen jatkuvasti vuodesta toiseen harjoittelemaan "hulluuden rajamailla". Samalla syntyi oivallus siitä, että urheilusuoritusta voi parantaa harjoittelulla. Heillä saattaa olla muita harrastuksia, jotka antavat elämälle sisällön. Aloitin määrätietoisen voimailun harjoittelun. Himoliikkujia testattaessa keskitytään suorituksen parantamiseen, jolloin kuntotestaus toimii asiakkaan auttajana. Siinä ajatellaan ensimmäiseksi itseä. Me vähemmän lahjakkaat jäimme harjoittamaan omaa pientä kisailuamme. "Hulluuden rajamailla" harjoittelevat tavoittelevat oman elämänsä sankaruutta. Kun päästään veteraanivaiheeseen, ovat kovasta harjoittelusta aiheutuvat rasitusvammat lähes jokavuotinen riesa. Mutta niin "hullu" sitä vain on, että jos ei voi vamman takia jotain lajia täysipainoisesti harjoittaa, niin sitten vaihtaa lajia. Tässä mielessä himoharjoittelijoille on kilpailu "mennyt veriin". Vasta oppikoulussa urheiluseurojen merkitys alkoi selvitä. Kuntotestauksen asiakasryhmät eroavat tavoitteiltaan ja tarvitsemiensa palvelujen osalta. Kalervo llmanen FT Urheiluetiikan yliassistentti Jyväskylän yliopisto sähköposti: kalervo.ilmanen@sport.jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 23. Harjoittelu "hulluuden rajamailla" alkaa säännöllisyydessään ja vaativuudessaan muistuttaa tosiuskovaisten päivittäistä rukousta. Asiakasryhmät voidaan kuvion kaksi tavoin luokitella himoliikkujiin, aktiivija satunnaisliikkujiin sekä niukasti liikkuviin. Niukkuusliikkujille voivat kuntotestissä saadut tulokset toimia oivallisena liikuntaharrastuksen aloittamisen herättäjänä. Ruumis karaistui ja oppi pitämään rasituksesta. Ainakin omalta kohdaltani jäljet johtavat lapsuuteen. Myöhemmin urheilullisesti lahjakkaimmat lähtivät seuroihin. Vaikka himoharjoittelu aiheuttaa myös kielteisiä seurauksia en lähtisi sitä silti tuomitsemaan. mista on päästävä aika ajoin testaamaan aidossa kilpailutilanteessa. Monet tuntemani veteraaniurheilijat suorastaan rakastavat kilpailutilannetta. Ylipäätään urheilun kilpailullinen harjoittaminen on itsekästä puuhaa. Kaikki tehtiin omin voimin. Niiden kanssa kamppaillessa ja kortisonipiikkiä lääkäriltä anoessa miettii usein koko homman mielekkyyttä. Se on poissa muusta sosiaalisesta elämästä. Kuntotestauksen neuvottelupä V ä t 2 4 edesauttamassa ikääntyneiden terveyden ja liikuntakyvyn säilymisessä mahdollisimman pitkään. Oma kertomukseni vahvistaisi heidän näkemyksiään. Ei kuitenkaan niin, että aina pitäisi itse voittaa. Kaikissa lajeissa kilpailtiin, mutta ei urheiluseurojen vetämänä. Kilpailu tuli mukaan heti kun kynnelle kykeni. Enemmänkin niin, että oman harjoittelun onnistuItsekäs himoharjoittelija Mutta kaikki ei ole suinkaan niin auvoista kuin miltä näyttää. Aktiiviliikkujien kohdalla kuntotestaus seuraa kunnon kehitystä ja pyrkii laatimaan kullekin asiakkaalle juuri hänen elämäntilanteeseensa parhaiten sopivan liikkumisohjelman. Useimmiten perhe joutuu mukautumaan himoharjoittelijan rytmiin. Opittiin käyttämään ja rasittamaan omaa ruumista. Satunnaisliikkujia voidaan motivoida kuntotestauksen avulla lisäämään liikuntansa määrää. Urheilun harrastus ja sen harjoittamisen taso liittyvät useasti ihmisen elämänkaareen ja elämäntapaan. Ihmisten joukossa on myös niitä, jotka elävät tasapainoista ja onnellista elämää vaikkeivät liikukaan. Harjoittelu "hulluuden rajamailla" vie paljon aikaa. Olkaamme suvaitsevaisia, vaikka emme heitä aina ymmärtäisikään. Aluksi kilpailut olivat poikien välistä kisailua. Kilpailu elämäntavaksi Olen edellä halunnut kuvata niitä edellytyksiä, joita "hulluuden rajamaille" siirtyminen vaatii. Samalla, kun toivon ymmärrystä ja suvaitsevuutta vähän tai ei ollenkaan liikuntaa harrastaville toivon sitä myös "hulluuden rajamailla" harjoitteleville. Päivittäin on päästävä fyysisen rasituksen ääreen. HarjoiJtelua hLJ.lluuden rajamailla MIKA MIESTA VIE 7 J os "hulluudella" ja "hullulla" tarkoitetaan viidenkympin ylittänyttä suomalaista miestä, joka on koko elämänsä ajan harjoitellut kovaa ja kilpaillut eri urheilulajeissa suurempaa menestystä saavuttamatta, niin käyn esimerkkitapauksesta. Yksi syy saattaa olla kilpailu. Harjoittelussa päästään tai ajaudutaan "hulluuden rajamaille" jo lapsuudesta lähtien. Sitten tuleekin vaikeampaa pohdittavaa. Olkaamme suvaitsevaisia ! Vaikka kuntotestauksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on ihmisten liikuntaharrastuksen lisääminen, älkäämme silti sortuko liikunnan merkityksen ylikorostamiseen
Oulun ja Lapin läänin pojat käyttivät viikoittain eniten aikaa liikuntaan. Erittäin vähän vapaa-aikanaan liikkuvien oppilaidenkin suhtautuminen koululiikuntaan oli myönteistä. Vertailuna käytettiin keskimääräisiä tuloksia, jotka Nupponen ym. ·1 1 J 1. Kaupungeissa asuvat tytöt osallistuivat aktiivisimmin ohjattuun liikuntaan, mutta omatoimisen liikunnan suhteen eri kuntatyypeissä asuvilla tytöillä ei ollut eroja. Kaupungeissa, taajamissa ja maaseudulla asuvien poikien kuntoja liikehallintatestin tulosten välillä ei ollut eroja. Arviointiin osallistui yli 5 000 peruskoulun yhdeksännen luokan oppilasta 111 koulusta. Heikoimmat testitulokset olivat Länsija Itä-Suomen läänien pojilla. Oppilaiden kestävyyskuntoa mitattiin kuntoja liikehallintatestissä sukkulajuoksutestillä. Kaupungeissa ja maaseudulla asuvat pojat osallistuivat ohjattuun liikuntaan yhtä aktiivisesti. Suomenkielisten koulujen pojat asennoituivat koululiikuntaan ruotsinkielisten koulujen poikia myönteisemmin, tyttöjen asennoitumisessa ei ollut eroja. Poikien testeissä parhaiten menestyivät Oulun ja Lapin läänin pojat. Omatoimisesti liikkuivat eniten kaupunkien pojat. Kuntoja liikehallintaindeksi on testitulosten standardipisteiden keskiarvo. Kuntoja liikehallintatestin tuloksissa ja oppilaiden liikunnallisessa aktiivisuudessa ei ollut eroja kieliryhmien välillä. Kaikki oppilaat vastasivat kirjalliseen kyselyyn ja lisäksi lähes 2 500 oppilasta osallistui kuntoja liikehallinnan testiin. (1998) olivat saaneet samoilla testeillä. Siitä huolimatta terveyden kannalta riittävästi liikkuu viikoittain vain puolet peruskoulun 9.-luokkalaisista. Oppilaiden asennoituminen koululiikuntaan oli varsin myönteistä. Eniten säännöllisesti liikkuvia tyttöjä oli Lapin ja EteläSuomen lääneissä. Vertailuja tehtiin läänien, kuntaryhmien, kieliryhmien ja EU-tavoitealueiden välillä. Tyttöjen testeissä menestyivät parhaiten Lapin läänin tytöt ja heikoimmin Itä-Suomen läänin tytöt. Maaseudun oppilaat arvioivat liikunnan opiskelun hyödyllisemmäksi kuin kaupunkikoulujen oppilaat siitä huolimatta, että he saivat heikommat testitulokset ja he olivat vähemmän aktiivisia. Etelä-Suomen läänin oppilaat arvioivat liikunnan opiskelusta olevan vähiten hyötyä heille tulevaisuudessa, vaikka he liikkuivatkin aktiivisesti ja saivat hyvät tulokset testeissä. Erittäin aktiivisten ja erittäin passiivisten viidennekset Siitä huolimatta, että oppilaiden yleiset liikuntaasenteet ja koululiikuntaan suhtautuminen olivat myönteisiä, terveyden kannalta riittävästi liikkui viikoittain vain puolet 9.-luokkalaisista. Sekä poikien että tyttöjen kestävyyssukkulajuoksun keskimääräiset tulokset olivat heikentyneet selvästi. Kaupungeissa asuvilla tytöillä sen sijaan oli merkitsevästi paremmat tulokset kuin maaseudulla asuvilla tytöillä. OPPILAIDEN KESTAVYYSKUNTO HEIKENTYNYT Liikunnasta pidetään. 24 LIIKUNTA & TIEDE3/2004 petushallitus arvioi keväällä 2003 liikunnan oppimistuloksia perusopetuksen päättövaiheessa. Muissa kuntoja liikehallintatestin keskimääräisissä tuloksissa ei ollut tapahtunut suuria muutoksia. Terveyden kannalta riittävä määrä liikuntaa määriteltiin siten, että oppilas liikkuu vähintään kolme kertaa viikossa kohtuullisen rasittavasti vähintään 20-60 minuuttia kerrallaan ja sen lisäksi hän on aktiivinen useimpina päivinä viikossa esimerkiksi kulkemalla koulutai muita matkoja kävellen tai pyörällä. Kunnossa on myös alueellisia eroja. Tulokset perustuvat koko maata edustavaan otokseen. Kunnossa, aktiivisuudessa ja asennoitumisessa oli alueellisia eroja Alueellisia vertailuja tehtiin kuntoja liikehallintatestin tuloksista lasketun indeksin avulla. Testissä oppilaat juoksivat liikuntasaliin mitattua 20 metrin matkaa edestakaisin vähitellen nopeutuvalla tempolla niin kauan kuin he jaksoivat. Pojat olivat tyttöjä aktiivisempia liikkujia kaikissa lääneissä, oli sitten kyse ohjattuun liikuntaan osallistumisesta tai omatoimisesti toteutetusta harrastustai arkiliikunnasta. Arviointitietoa hankittiin lisäksi rehtoreille ja liikunnan opettajille suunnatuilla kyselyillä. Poikien keskimääräinen tulos oli heikentynyt 320 metriä ja tyttöjen 260 metriä. Passiivisimpia olivat Itä-Suomen ja Oulun läänien tytöt. Heikoimmat tulokset löytyivät Länsija Itä-Suomen läänien pojilta, parhaat Oulun ja Lapin lääneistä
Yleisimmät syyt liikunnan harrastamattomuuteen olivat ajanpuute ja se, että oppilas ei koe itseään liikunnalliseksi. 2004. Koululiikuntatunnit olivat heille ainoa viikoittain säännöllisesti toistuva liikuntatilanne. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. He eivät harrastaneet liikuntaa vapaa-aikanaan eivätkä osallistuneet arkiliikuntaan. yhdessä oleminen, yhteistyö ja tutustuminen toisiin oppilaisiin. Useimmiten kouluissa oli liikuntaa kaksi tuntia viikossa. Tavoitteita ja sisältöjä koskevat kuvaukset eivät olleet riittävän konkreettisia, että ne auttaisivat uutta opettaja työssään ja antaisivat oppilaille tietoa opetuksen toteutuksesta ja arviointiperusteista. Koulun järjestämään liikuntatoimintaan, kuten liikuntapäiviin tai urheilukilpailuihin osallistui vain vajaa puolet oppilaista. Joillekin oppilaille liikuntakertoja kertyi yli 10 viikossa. Tuulamarja Huisman Erikoissuunnittelija OPH sähköposti: tuulamarja.huisman@oph.fi Lisätietoja: Huisman, T. Tytöt arvioivat itsensä yhteistyötaitoisemmiksi kuin pojat ja pitivät myönteisempänä sitä, että he saivat auttaa toisia oppilaita tehtävissä. Esimerkiksi matematiikan arvosanojen keskiarvo samoilla pojilla oli 7,4 ja tytöillä 7,8. Oppilaiden käsityksiä itsestään liikkujina Pojat arvioivat itsensä taitavammiksi, ketterämmiksi, kestävämmiksi, nopeammiksi ja voimakkaammiksi kuin tytöt. Poikien mielestä kielteisintä liikuntatunnilla oli epäonnistumisen tunne, tuntien vähyys ja tylsyys sekä hikoileminen, loukkaantuminen ja tappelut. Miesja naisopettajat näyttivät antaneen liikunnan arvosanoja todistukseen painottaen eri tavoin opetussuunnitelman perusteiden tavoitealueita. Tyttöjen todistusarvosanat kuvastivat enemmän tahtoja tunnealueen osaamista kuin poikien arvosanat. Koulujen liikunnan opetusta koskevista opetussuunnitelmista useimmat olivat kuin opetussuunnitelman perusteiden kopioita. Uimataitoisia (osaa uida vähintään 200 metriä) oli pojista 82 % ja tytöistä 79 %. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. Oppilaiden ajatuksia liikuntatunneista Oppilaiden mielestä parasta koululiikunnassa oli liikuntatuntien työtapa tekeminen ja toiminta. Liikunnan arvosanat todistuksissa Opettajat olivat antaneet oppilaille todistuksiin korkeita arvosanoja, sillä hyviä, kiitettäviä tai erinomaisia niistä oli 80 %. Viidennes oppilaista (pojista 26 % ja tytöistä 15 %) oli liikunnassa erittäin aktiivisia. Tyttöjen mielestä liikuntatuntien kielteisimpiä asioita olivat liikunnan opetuksen pakollisuus, tunneilla kilpaileminen ja testit. Oppilaiden liikunnallinen minäkäsitys oli sitä myönteisempi, mitä aktiivisempia he olivat liikunnassa ja mitä paremmin he menestyivät kuntoja liikehallintatestissä. Opetuksen tavoitteiden, sisältöjen ja oppilasarvioinnin looginen rakenne puuttui eikä niiden suhde toisiinsa ollut selkeä. Parhaisiin asioihin kuuluivat myös yritteliäisyys, auttaminen sekä toisten epäonnistumisten hyväksyminen ja ymmärtäminen. Oppimistulosten arviointi 1/2004. Lähes kaikki oppilaat olivat luistelleet, mutta vain joka toinen oppilas ilmoitti hiihtäneensä yläluokkien aikana. Monissa kouluissa lukuvuosi jakaantui useampaan kuin kahteen opetusjaksoon ja pääasiassa liikuntaa opetettiin kaikissa jaksoissa tasaisesti läpi lukuvuoden. Otoksessa oli mukana myös kouluja, joissa liikuntaa ei opetettu kaikissa jaksoissa. Helsinki: Opetushallitus. Tavoitealueita olivat osaaminen ja toiminta, tahto ja tunne sekä tietäminen. Toiseksi tärkeimmäksi motiiviksi sekä pojille että tytöille osoittautui liikunnan edulliset vaikutukset ulkonäköön. Liikuntatunneilla pelataan pallopelejä Joukkueena pelattavat pallopelit muodostivat koulujen liikuntatuntien keskeisen sisällön. Oppilaiden tärkein liikunnan harrastamisen motiivi oli liikunnan myönteiset vaikutukset kuntoon. Tyttöjen liikunnassa niiden lisäksi oli eniten aerobicia, voimistelua ja tanssia. Passiivisin viidennes oppilaista (pojista 17 % ja tytöistä 21 %) oli sellaisia, jotka liikkuivat koulun liikuntatuntien lisäksi korkeintaan tunnin kuukaudessa. He liikkuivat liikuntaharrastuksissa tai arkiliikunnassa päivittäin reippaasti. Oppituntien ulkopuolella oleva liikunta kouluissa jää liikunnasta kiinnostuneiden ja siinä kunnostautuneiden oppilaiden asiaksi. Vain joka kolmannen koulun opetussuunnitelmat sisälsivät kuvaukset terveyskasvatuksen opetuksen järjestämisestä ja soveltavan liikunnanopetuksen periaatteet löytyivät yhden koulun opetussuunnitelmasta. Poikien liikunnan arvosanojen keskiarvo oli 8,2 ja tyttöjen 8,3. Todistukseensa arvosanoja 8 ja 9 saaneet pojat osoittivat arvioinnissa parempaa kuntoja liikehallintatestin tehtävien hallintaa kuin saman arvosanan saaneet tytöt. Pojat osallistuivat myös koulujen järjestämille liikunnan valinnaiskursseille tyttöjä useammin. Täysin uimataidottomia poikia oli 2 % ja tyttöjä 1 %. Muita myönteisiä asioita olivat mm. UIKUNT A & TIEDE 312004 25. Huomion arvoista tuloksissa oli se, että arvioinnin kuntoja liikehallintatestissä hyvin menestyneet oppilaat olivat menestyneet hyvin myös muuten koulussa, ainakin äidinkielen, matematiikan ja Al-kielen todistusarvosanojen perusteella
Vähemmän kilpailuhenkinen liikkuja voi liittää matkapuhelimeensa kuntomittarin, joka seuraa kantajansa liikkumista pitkin päivää. 26 LIIKUNTA & TIEDE 312004 Raportit saa heti puhelimensa näytölle ja tietoja voi lähettää tekstiviestillä harjoittelukaverille, joukkuetoverille tai valmentajalle. Suorituksen tuoman adrenaliinisysäyksen voi kokea uudelleen ja uudelleen teknologian avulla. Purjehtija puolestaan tarvitsee apuvälineen, joka auttaa kilpailuissa sijoittumaan paremmin lähtölinjalle ja valitsemaan tuuliolosuhteiden kannalta optimaalisimman reitin. Liikuntavälineiden tekninen kehitys ei tarkoita pelkästään uusia tietotekniikkaan liittyviä ihmevälineitä, vaan myös yksinkertaista harrastamisen helpottamista ja aloituskynnyksen madaltamista uusien ·, 1. Se kertoo kuljetun matkan, siihen kuluneen ajan sekä arvion matkalla kulutetuista kaloreista. L iikuntateknologian kehitystä katsellessa vaikuttaa siltä, että suurelle osalle tulevaisuuden kuntoilijoista liikunta on suoritus, joka pitää tallentaa ja analysoida, jotta sitä voi parantaa. Kuntoilija pystyy lähettämään fysiologista ja harjoitteluympäristöön liittyvää tietoa juoksutietokoneesta tai pyöräilysykemittarista kännykkäänsä. SATELLIITTIPAIKANNUSTA JA PITOTEIPPIA TEKSTI: PETE SAARNIVAARA Liikkujien uskotaan jatkossa tarvitsevan entistä enemmän urheilun harrastamista helpottavia tai sen mittaamiseen ja seurantaan soveltuvia välineitä. Golfari voi rannetietokoneen avulla mitata lyöntien pituutta ja seurata mailavalintojen vaikutusta peliin. Syketietojen tallennuksen, satelliittipaikannuksen ja animoidun grafiikan yhdistelmä puolestaan luo äärimmäisen liikuntaelämyksen. Langaton tiedonsiirto ja eri päätelaitteiden yhteensovittaminen lisäävät vaihtoehtoja lähes rajattomasti
Liikkujakin hakee lisäarvoa Tulevaisuuden kuntoilija ei välttämättä ole himomittaaja, sanoo hyvinvointiteknologian toimijoita yhteen kokoavan Oulun Wellness Forumin ohjelmajohtaja Jorma Kaitera. Alan kasvuun uskoo myös Polar Electron Jorma Kallio. Terveyden ylläpidossa tullaan esimerkiksi siihen, että päätelaite kertoo ihmiselle, mitä kannattaisi tehdä ja vertaa sitä siihen, miten ihminen on päivän aikana liikkunut. Silloin puhutaan kansallisesta hyvinvointipolitiikasta, Savola sanoo. Yksi tapa hahmottaa hyvinvointiteknologiaa on Oulun Wellness Forumin tapaan jakaa se kolmeen eri osa-alueeseen: terveydenhoitoon ja lääketieteeseen, sairauksien itsehoitoon sekä liikuntaharrastukseen liittyviin tuotteisiin ja palveluihin. Selvityksen alla on vapaa-aikaja elämysteollisuuteen liittyvän ohjelman käynnistäminen. Suksen pohjaan liimattava nauha poistaa muuten mukavasta harrastuksesta hermoja raastavan voitelun. Alaan luetaan kuuluviksi muiden muassa urheilu sekä muut vapaa-ajan tuotteet ja palvelut. Maailmalla liikuntaan liittyvä tuotteita myydään enemmän kuin kännyköitä. -Ihmisillä on tulevaisuudessa varaa ja halua satsata omaa rahaansa terveyden ja kunnon ylläpitoon, Jorma Kaitera sanoo. Mittari kertoo, mitä pitäisi tehdä Jorma Kaitera erottaa liikuntateknologian kehityksessä kolme eri osa-aluetta: kilpaja huippu-urheilu, kunnon ylläpitäminen ja terveyden ylläpitäminen. Välinevalmistajat ovatkin segmentoineet etenkin aktiiviliikkujat entistä tarkemmin. Kallio uskoo kuluttajien haluavan jatkossa entistäkin enemmän laitteita, jotka helpottavat ihmisen oman fysiologian ymmärtämistä. -Teknologia johtaa siihen, että pyritään paketoimaan konsepteja niin, että mahdollisimman laaja porukka voisi ostaa laitteita, sykemittareita valmistavan Polar Electron toimitusjohtaja Jorma Kallio sanoo. Uudet liikkujat tarvitsevat välineitä, jotka helpottavat liikkumista vaikkapa kestäviä, turvallisia ja helppokäyttöisiä voimistelutankoja, leikkivälineitä tai kuntosalilaitteita. Suomessa yhdeksi kuluneen talveen menestystuotteista nousi hollolalaisen suksivoidevalmistajan Startexin pitoteippi. Toisaalta vastakkainen trendi on konseptien yhä tarkempi segmentointi. tuotteiden avulla. Suomessa Teknologian kehittämiskeskuksella Tekesillä on käynnissä iWell-teknologiaohjelma, jonka tavoitteena on luoda uutta liiketoimintaa hyvinvointia lisäävien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseksi. Wellness Forumit toimivat Oulussa ja Vantaalla, Jyväskylän yliopiston Viveca-keskus kokoaa hyvinvoinnin tutkijoita ja yritystoimintaa samoihin tiloihin, Oulun yliopiston Mittalaitelaboratorio laajentaa tutkimustoimintaa liikuntateknologiaan yhteistyössä Snowpolis-Vuokatin kanssa ... Kuntourheiluliiton Savola uskoo, että menestystä on ainakin aktiiviliikkujien joukossa luvassa sellaisille innovaatioille, jotka tavoittavat harrastuksen perusmotiivin ja vahvistavat niitä positiivisia elementtejä, joita liikkuja omasta harrastuksestaan löytää. Hikiliikunnan ja urheilun osalta suorituksen mittaamiseen ja seurantaan houkuttelee Kaiteran mukaan kilpailuvietti ja palaute omasta suorituksesta. Hyvinvointija liikuntateknologiassa vaikuttaa olevan imua. Kun yhä useampi saadaan kiinnostumaan välineistä, riittää asiakkaita tarkemminkin kohdennetuille tuotteille. Ja kasvua odotetaan. Teknologiaa pyritään valjastamaan yhä enemmän yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia, kestävää kehitystä tai hyvinvointiyhteiskuntamallin toteutusta edistämään. -Yhteiskunnallisesti haasteellisempia ovat ihmiset, joilla liikunta elämäntapana ei ole käytössä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Toisaalta kroonisten sairauksien esimerkiksi aikuisiän diabeteksen hoidossa jatkuva seuranta ja automaattiset ohjeet auttavat. Kaiteran mukaan liikuntateknologian kehityksessä on kyse siitä, että kuluttajalle myydään konseptia pelkän välineen sijasta. Esimerkiksi kaikkien sykemittarien perusominaisuus on sykkeen mittaaminen, mutta olennaista on, millaista lisäarvoa laite voi muuten tuoda harrastukseen. -Omalta osaltamme arviomme on parinkymmenen prosentin vuosittainen kasvu seuraavan kolmen neljän vuoden aikana. Huippu-urheilija tarvitsee erilaisia tuotteita ja palveluja kuin laihduttaja, golfari erilaisia kuin hiihtäjä. Valmistajat uskovat, että entistä useammalla on tulevaisuudessa tarve liikkua. Himomittaajista voidaan ehkä puhua silloin, kun liikkujalla on intensiivisesti harrastettu laji, johon voidaan tuoda uutta syvyyttä ja analyyttisyyttä teknologian avulla, uskoo Kuntourheiluliiton toiminnanjohtaja Jorma Savola. Liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan valinneet ihmiset ovat potentiaalista, maksukykyistä ja haluista asiakaskuntaa yrityksille. Tuotekehittelyä tehdään jatkuvasti perinteistenkin välineiden osalta. -Mitä isompi kakku, sitä useampi viipale, Kallio vertaa. Kuntourheiluliiton toiminnanjohtaja Jorma Savola puolestaan erottaa hyvinvointiteknologiassa kaksi eri näkökulmaa. Kuluttajilla on varaa ja halua satsata liikuntaan Liikuntavälineteollisuuden ja -teknologian vuosittaisen liikevaihdon Suomessa arvioidaan olevan jo nykyään noin 1,7 miljardia euroa. Osa muuta hyvinvointiteknologiaa Liikuntateknologian nousu liittyy laajemman hyvinvointiteknologian kehitykseen. LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 27. -Sykettä on mitattu vuosikymmeniä, mutta ihmisessä on paljon muutakin, mitä voi mitata, Kaitera sanoo
N ormaalisti ihminen erottaa melko vähän hajuja, mutta pienellä harjoittelulla opimme paljon tarkemmiksi. Minusta tällainen on hölmöä. Mittarit ovat osa hänen ruumistaan. Dramaattisin kokemukseni pulssimittarista ja ihmisen suhtautumisesta tekniikkaan on tällainen: Olin hyvän ystäväni kanssa hiihtämässä viimeisiä harjoituksia ennen Pogostan hiihtoa. k o 1 u m n i Minä ja pulssimittari TEKSTI: J.P. 1 1 ·1. Hän kuvailee yksinkertaisena havaintoesimerkkinä sitä miten hajujen tunnistamista voidaan huomattavasti kehittää "hajulaatikon" avulla. Se "määräsi" juoksuvauhdin alaja ylärajat. On aivan eri asia treenata itsensä sellaiseen kuntoon, että pystyy juoksemaan vaikkapa maratonin tai käyttää apuvälinettä, joka antaa lisätietoa siitä miten harjoittelu sujuu. Kehittyneemmässä digitaalisessa mallissa askelmittaukseen liittyi myös kalorimittaus (joka tuskin oli kovin tarkka) . Heti kun pulssi hyppää tuollaisiin lukemiin voi pysähtyä ja päästä taas turvallisille alueille. Hänen pulssimittarinsa ilmoitti mäkinousuissa aivan hurjia lukemia (jos en väärin muista jopa lähes 300). Latour väittää, että hajulaatikko on tällöin itse asiassa osa ruumistamme, ruumiin tietoa ja että kyse on vain siitä, että hajulaatikon avulla olemme saaneet laadullisesti uuden ruumiin. Väittäisin nykyään aika hyvin tietäväni millä pulssilla kulloinkin liikun. Osittain tietysti siksi, että aikoil. Maratonilla ei saa mitään anteeksi, kunto ja ruumiinrakenne ratkaisevat. ROOS nsimmäinen käyttämäni mittari juoksu-urallani oli askelmittari. Mutta on iso ero käyttää pulssimittaria kilpaharjoittelussa ja kuntoilussa. Seuraavan päivän Pogostan hiihdossa ystäväni kuoli massiiviseen veritulppaan. Kilpaurheilussa erilaiset tekniset välineet rinnastuvat pikemminkin suoranaisiin harjoittelulaitteisiin. Pulssimittari on myös aika hyvä turvaväline: olen kokeillut krapulassa juoksemista sen kanssa ja havainnut että krapula-aamuina pulssi hyppelee täysin holtittomasti (minun maksimipulssini oli tuolloin n 180, mutta krapula-aamuina 250 ei ollut ollenkaan mahdoton lukema). Näin se jäi vähitellen pois käytöstä. Varsinaisissa kilpailuissa sen avulla saattoi pitää varansa alkuvauhdin suhteen ja ennakoida aika hyvin miten lopulta tulee käymään: jaksaako loppuun asti vai katkeaako ennen maalia. Sitten hankin pulssimittarin. Ruumis ei suinkaan "huomaa" tällaista äkillistä pulssinousua, paitsi kun se on jo liian myöhäistä. Kuntoilussa sen hyöty on aika marginaalinen sen jälkeen kun sen avulla on oppinut tai ruumiillistanut tietyt rasitusrajat. Jos olisimme ottaneet sen vakavasti ystäväni voisi jopa olla elossa. Pulssimittari on tässä suhteessa siis vain joustavampi: se mahdollistaa vaihtelevan lajiharjoittelun ja tarjoaa sille yhtenäisen mitallisen ympäristön. Pulssimittarin avulla oli helppo säännellä harjoittelurytmiä ja pitää siitä kiinni. Joko pulssimittarin paristot olivat loppumassa tai minun pulssimittarini tuotti häiriöitä tai jotain sellaista. Vaatii aikamoista luonteenlujuutta harjoitella sisätiloissa vaikkapa soutulaitteella tai pyörällä. Pulssimittari oli varoittanut aivan oikein. Koska kaverini oli erittäin hyväkuntoinen ja hänen maksimipulssinsa siinä 180, niin tulkitsimme tuloksen automaattisesti virheeksi. On paljon kiinnostavampaa pohtia eroa kilpaja kuntoliikunnallisiin välineisiin, joista jälkimmäisistä voi vielä erottaa varsinaisen liikunnan ja yleisen terveyden valvonnan. Niihinhän voi lisäksi nykyään integroida erilaisia mittareita ja antureita, jotka kertovat suorituksen kulusta ja tehosta. Latourilaisittain tarkastellen kuntoilija, joka muokkaa ruumistaan liikkumalla ei tee mitään laadullisesti erilaista käyttäessään vaikkapa pulssimittaria tai askelmittaria (käytän näitä vehkeitä esimerkkeinäni, koska minulla on niistä henkilökohtaista kokemusta). On jopa aivan eri asia treenata juoksua tai treenata hiihtoa, koska jälkimmäisessä "tekniikalla", hiihtotyylillä on niin suuri merkitys: vanhakin voi pärjätä nuorempaa ja paremmin harjoitellutta vastaan. Pulssimittarillakin on pieni viive, mutta tuskin kuitenkaan on yhtä kohtalokas. Muistan hyvin , että pitkään tarkkailin myös kalorinkulutusta ja lähinnä ihmettelin sitä miten paljon ihmisen todella täytyy liikkua voidakseen popsia edes yhden ylimääräisen suklaapatukan (Yksi Tupla edellyttää ainakin viiden kilometrin juoksua, jos oikein muistan!). Askelmittarin suurin hyöty oli siinä, että pystyi arvioimaan kuinka pitkän matkan oli oikein liikkunut eli pystyi "mitoittamaan" ympäristönsä ja vakiojuoksureitit. Monien vuosien ajan juoksin lähes yksinomaan pulssimittarin kanssa. 28 LIIKUNTA& TIEDE3/2004 Mittari opettaa liikkumaan, ei sen kummempaa Ranskalainen sosiologi, tieteentutkija ja aikamoinen hörhöilijä Bruno Latour on kuuluisa siitä, että hän ei tahdo tehdä eroa ihmisruumiin ja sen käytössä olevien teknisten vempainten ja hilavitkuttimien välillä. Nyttemmin en mittaa kilometrejä vaan ainoastaan aikaa
Uskoisin, että ne ovat aivan ovella. Sellaiset jotka voisi aktivoida suurin piirtein ajatuksen tai vaikkapa kiihtyneen pulssin voimalla. naan juoksin paljon niin, että mittari oitis hälytti jos pulssi putosi liian alas tai kohosi liian ylös. Viime aikoina en vain ole kuullut sellaisista laitteista, jotka tuntuisivat todella tarpeellisilta. Myönnän, että olen itsekin taipuvainen hankkimaan uusia ja mielenkiintoisia vekottimia. Vain jokin täysin lahjomaton anturi joka kertoisi heti kun syön liikaa, tai kuinka paljon vielä täytyy liikkua jotta lounaalla nautittu herkullinen jälkiruoka tai illan oluttuoppi häviäisi jälkiä jättämättä, voisi ehkä herättää kiinnostukseni. P. Viimeksi hiihdin raskaalla kelillä, upottavalla latu-uralla Ylläkseltä Olokselle ja lopussa tuotti hankaluuksia nostaa sauvaa ylös lumesta. Tällöin ne olisivat oikeita latourilaisia ruumiin osia, joita ei tarvitsisi erikseen muistaa panna päälle ja aktivoida. Mittarit ovat eräänlainen liikkumaan opettelun väline, ei sen kummempaa. Liiallinen mittaaminen normaalikuntoilijalle on samaa kuin kaikkein kalleimpien ja parhaiden varusteiden käyttö kun vähemmälläkin pärjäisi. Välinekuntoilua, trikootreenausta Laitevalmistajien haaveet laitteiden käytön lisääntymisestä ovat melko lailla päin vastaisia kuin omat kokemukseni. Monet saattavat innostua hankkimaan vehkeitä, mutta lopputuloksena on, että meillä on paljon sellaista turhaa kamaa nurkissamme, jolla ei ole mitään käyttöä. Minä ainakin antaisin asentaa pulssija verenpaineanturin kroppaani. Haaveenani olisivatkin mahdollisimman yksinkertaiset ja helppokäyttöiset vempaimet. auttavat vain pettämään itseä. ROOS Sosiaalipolitiikan professori Yhteiskuntapolitiikan laitos Helsingin yliopisto sähköposti: j.p.roos@helsinki.fi LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 29. Mutta toisaalta on selvää, että yksinäisenä vanhuksena ei ehkä olisi yhtä kivaa olla jonkun aparaatin valvonnassa näkemättä koskaan yhtään hoitajaa tai lääkäriä. Tässä taas suhtautuminen on kahtalaista: joko niitä pidetään mainiona turvallisuutta lisäävänä edistysaskelena tai sitten epäinhimillisenä tulevaisuudenkuvana ajasta, jossa kenelläkään ei ole henkilökohtaista suhdetta muihin kuin koneisiin. Tässäkin pätee sama sääntö kuin missä tahansa muotisidonnaisessa välinemarkkinoinnissa. Tämä ei ole aina järkevää, varsinkin jos silloin tällöin harrastaa melko rankkojakin suorituksia. Vähän lievemmässä tapauksessa ne tekevät kuntoilusta pakkotoimintaa, josta hauskuus ja vapaus ovat kaukana. Niitä näyttää olevan jo aika laaja valikoima esimerkiksi diabeteksesta tai sydänvaivoista kärsiville. Eläköön siis mahdollisimman luonnollinen tekniikka! J. Ja en panisi vastaan, jos kännykkäni pystyisi mittaamaan pulssini ja mahdollisesti verenpaineeni aina tarvittaessa. Välillä mietin, että onkohan tämä nyt aivan terveellistä. Puhumattakaan nyt vaikkapa nukahtamisen varoittajasta ajaessa. Itse suhtaudun tällaiseen automaattiseen valvontaan positiivisesti. On mukavaa jos voi kotoa käsin hoitaa rutiininomaiset testaukset ja saada heti tiedon uhkaavista vaaroista. Nukahtamisvaroittaja ja verenpainekännykkä Olen lopettanut kaikenlaisten mittareiden käytön melkein kokonaan. Minusta on tullut tavallinen kuntoilija, joka vain liikkuu, muttei millään tavoin pyri arvioimaan liikkumisensa suoranaisia vaikutuksia. Pahimmassa tapauksessa kaikki välineet, vaatteet yms. Tästä pääsemmekin kolmanteen välineryhmään: vanhemmille tai muuten huonokuntoisille ihmisille tarkoitettuihin seurantaja itsehoitolaitteisiin
Myös järjestelmän valtakunnallinen johto on epäselvä. P ohjoismaiset urheilujärjestelmät perustuvat kansalaistoimintaan. liikuntakulttuurin eriytyminen on myös löydettävissä liikuntapoliittisista selonteoista. Käytännössä liikunnan kansanliikkeen ja julkisen sektorin suhteita on hoidettu hyvin pitkälti korporatismin mukaisesti. Huippu-urheilu osa pohjoismaista liikunnan kansanliikettä Huippu-urheilun osuus liikuntakulttuurissa määrittyy Pohjoismaisessa liikuntapolitiikassa melko samankaltaisesti. Huippu-urheilun asema osana liikuntakulttuuria on haastava. Ruotsissa arvioidaan olevan noin 7000 huippu-urheilijaa. Vastapainoksi järjestöt ovat tuottaneet hyvinvointivaltiolle palveluita suhteellisen edullisesti. koulutuksen osalta. Suomessa liikuntalain perusteluissa määritellään liikunnan käsite, jolla tarkoitetaan ensisijaisesti harrastuksenomaista fyysistä rasitusta aiheuttavaa toimintaa. Ammattimaisia urheilijoita Suomessa oli 1990-luvun alussa noin 100 200. Kansainväliseen menestykseen panostetaan osittain jopa kansallisen kilpaurheilun kustannuksella. Suomen Olympiakomitean ja opetusministeriön kokoaman Huippu-urheilu 2000-luvulla -työryhmän raportissa (2002, 6) huippu-urheilulla tarkoitetaan "aikuisten ja 16-18 -vuotiaista alkaen myös nuorten maajoukkuetasoista toimintaa, jonka päämääränä on urheilijoiden menestyminen kansainvälisissä urheilutapahtumissa ja arvokilpailuissa, sekä kansainväliseen menestymiseen tähtäävää vammaisurheilua". Aikuisten liikuntatoiminnan terveydellisyys, lasten ja nuorten toiminnan kasvatuksellisuus sekä huippuurheilun viihteellisyys muodostavat Pohjoismaisen liikuntapolitiikan kulmakivet 2000-luvun alussa. 1 1 i HUIPPU-URHEILU POHJOISMAISSA: Ammattimaista urheilua kansanliikkeen ehdoilla. lisäksi nuoret lahjakkuudet sisällytetään huippu-urheilun käsitteeseen epäsuorasti osoittamalla heille taloudellista tukea ja erityisjärjestelyjä mm. Teksti: JARI LÄMSÄ Suomen huippu-urheilujärjestelmä on muihin Pohjoismaihin verrattuna hajanainen. liikunnan käsitteen ytimeen se, tai ainakaan sen ammattimaistuva osa, ei kuitenkaan sijoitu. Huippu-urheiluun sisältyy kansainväliseen menestykseen tähtäävä urheilu sekä ylimmän kansallisen tason urheilu. Heikkalan (2000, 127) mukaan tämä on tarkoittanut valtion ja järjestöjen välistä kaksisuuntaista vaihtosuhdetta, jossa valtio on luonut järjestöille toimintaedellytyksiä ja taannut jatkuvuutta mm. 1990-luvulta lähtein on havaittu korporatismin murentumista ja eri yhteiskunnan osa-alueiden suhteiden uudelleen määrittymistä. Historiallisesti tarkasteltuna järjestelmät ovat osoittaneet toimivuutensa sekä kansalaisten liikuntaharrastusten edistäjinä että kansainvälisen huippu-urheilumenestyksen tuottajina. Vahvin asema huippu-urheilulla on Norjassa. Vuonna 2003 ammattiurheilijoita Suomessa oli noin tuhat, joista suomalaisia oli 75 %. Kaikissa selonteoissa todetaan huippuurheilun kehitykseen liittyvät uhkakuvat: väkivalta, doping sekä kaupallisuuden ylivalta, mutta toisaalta tuodaan julki halu tukea kansainväliseen menestyk.,,. lisäksi ulkomailla työskenteli yli 500 suomalaista urheilijaa. Julkisen sektorin ja liikunnan kansanliikkeen työnjako, jossa julkinen sektori vastaa edellytysten luomisesta toiminnalle ja liikuntajärjestöt itse toiminnan toteuttamisesta, pyrkii takaamaan kansanliikkeelle sen vaatiman autonomian. avustuksilla. Valtion komiteamietinnöt suhteiden määrittelijöinä Urheilu on osa pohjoismaista liikunnan kansanliikettä. Näiden määritelmien perusteella Suomessa huippu-urheilijoita on arviolta noin 5 000, joista yli puo30 LIIKUNTA & TIEDE 3/2(X)4 let kuuluu nuorten lahjakkuuksien ryhmään. Pohjoismaiden liikuntapolitiikassa korostuu liikuntaa kaikille tasa-arvoisesti -periaate. Erityisenä painopisteenä voidaan pitää lasten ja nuorten liikuntaa. Myös huippu-urheilu sisällytetään liikunnan käsitteeseen, vaikka se on useimmiten ammattimaisesti harjoitettua. 1990-luvulla kansalliset urheilujärjestelmät ovat kohdanneet merkittäviä haasteita, kun kulttuurinen eriytyminen, hyvinvointivaltion purkautuminen sekä yksilöllisyys muokkaavat toimintaan niin paikallisella, kansallisella kuin globaalillakin tasolla
1990-luvulla urheilun merkitys sai laajempia kulttuurisia ulottuvuuksia. Norja painottaa Pohjoismaista eniten tuloksia ja menestystä huippu-urheilussa. Huippu-urheilun yhteiskunnallisessa roolissa nostetaan esille konkreettinen massojen kokoontuminen ja sitä kautta saavutettu kulttuurinen yhteenkuuluvuus sekä huippu-urheilun rooli norjalaisen imagon rakentajana maailmalla. Norja painottaa tuloksia ja menestymistä, Ruotsi viihdearvoa Liikuntapoliittisten selvitysten perusteella huippuurheilun asema on vahvin Norjassa, jossa huippuurheilu koetaan osaksi yhtenäistä liikuntakulttuuria ja usko huippu-urheilun perinteisiin kollektiivisiin arvoihin on vahvaa. seen pyrkivää huippu-urheilua. Panostus kansainvälisen menestyksen LIIKUNTA & TIEDE 312004 31. Kansallinen urheilumenestys liitetään nationalismiin, integraatioon, itsetuntoon, kulttuuriin sekä kansainväliseen tunnettavuuteen. Huippu-urheilun edistäminen julkisen varoin edellyttääkin kahden reunaehdon toteutumista: Ensimmäiseksi urheilujärjestöt sitoutuvat noudattamaan dopingsäännöstöjä ja levittämään antidopingvalistusta sekä toiseksi puhtaasti kaupallinen huippu-urheilu erotetaan valtion liikuntakulttuurille jakamista avustuksista. Huippu-urheilun yhteiskunnallista tukea perustellaan sen kansallista identiteettiä rakentavalla funktiolla
dessa nimetään eettiset ongelmat; doping, väkivalta (urheilijoiden väkivalta sekä katsomoväkivalta) sekä ylikaupallistuminen. Huippu-urheilun asema Suomalaisessa liikuntapolitiikassa on hieman sekava. Suomen viimeisimmän liikuntakomitean (1990) mietinnössä löydetään huippu-urheilun tukemiselle yhteiskunnallisia perusteita, joista esiin nostetaan myönteisten arvojen kuten korkealle asetettujen tavoitteiden, pitkäjännitteisen toiminnan, parhaansa yrittämisen, rehellisyyden ja tasapuolisuuden esiintuomista siten, että ne tavoittavat suuret väestöryhmät. Voimakas kaupallistuminen ja ammattimaistuminen koetaan tanskalaisen urheiluperinteen uhaksi. 32 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004. Ruotsissa urheilu on ollut osa-alue, joka ei ole löytänyt omaa kotipesää valtionhallinnossa. Komitean työssä heijastuu KUVIO 1. Siinä huippu-urheilun yhteiskunnallista merkitystä perusteellaan mm. toimintamuotojen hyväksymisessä vuosina 1967 ja 1990. Kuviossa organisaatioiden välinen etäisyys sekä nuolten paksuus kuvaavat ohjaussuhteen voimakkuutta. 2000-luvulla voidaan todeta, että vuoden 1990 liikuntakomitean mietinnössä maalatut uhkakuvat ovat pitkälti toteutuneet urheilun kaupallistumisen ja eettisten dilemmojen muodossa. Tulosohjaus on tullut urheilun ja valtion suhteisiin vasta vuodesta 1997 lähtien. Opetusministeriön ja Suomen olympiakomitean kokoama strategia Huippu-urheilu 2000-luvulla edustaa enemmän urheilun kuin yhteiskunnan lähtökohdista tarkastelevaa huippu-urheiludokumenttia. Ruotsissa rajanvetoa aatteellisen ja kaupallisen urheilun välille tekivät 1990luvun aikana veroviranomaiset, jolloin päätökset tulivat seuroille yllätyksinä. Valtiollisen ohjaustoiminnan roolia eri Pohjoismaissa on kuvattu Kuviossa 1. Koska huippu-urheilu on erityisen näkyvä liikuntakulttuurin osa-alue, pidetään julkista rahoitusta huippu-urheilulle tärkeänä. saavuttamiseen tapahtuu osittain kansallisen kilpaurheilun kustannuksella. Liikuntapolitiikassa korostetaan, että huippu-urheilua tulee kehittää sosiaalisesti vastuullisella tavalla. Vaikka muissakin Pohjoismaissa siirtyminen puoliammattilaisuuteen tapahtui 1970-luvun alussa ja täysammattilaisuus hyväksyttiin 1990-luvulla, on Ruotsin urheiluliike toiminut edelläkävijänä em. Muokattu lähteestä: Elitidraet i andre lande 2002, 49. totalisaation aika, jolloin huippu-urheilu koettiin vahvasti erilaisten järjestelmien väliseksi kilpailuksi. Ongelmia sisältyy kuitenkin perinteisen urheilun yhteisöllisen etiikan ja huippu-urheilun nykyisten ongelmien yhteensovittamisessa. Tanskan hallituksen liikuntapoliittisessa selvityksessä vuodelta 1997 perinteinen yhteisömuotoinen urheiluseuratoiminta nähdään kulttuurisesti merkityksellisimpänä. Tietty osa huippu-urheilusta tiedostetaan kaupalliseksi ja viihteeksi, jota tulee harjoittaa ilman julkisia avustuksia kilpailulainsäädännön puitteissa. Ministeriössä urheilun toimialalla työskentelee vain kaksi henkilöä, joka osaltaan kuvaa Ruotsin valtion pieniä vaatimuksia urheilun suhteen. Jos urheiluliike osoittaa positiivista kehitystä ajan yhteiskuntakehityksen mukana, voi valtiomahti taata sekä varsin kattavan taloudellisen tuen että suhteellisen kattavan autonomian. kansainvälisyydellä, historiallisella menestyksellä ja merkityksellä, urheilijoiden idoliarvolla sekä viihdeja talousarvoilla. Sen avulla voidaan estää urheilun ylikaupallistuminen sekä varmistaa sosiaalisesti hyväksyttävä kehitys. Ruotsin hallituksen liikuntapoliittisessa ohjelmassa kansallinen liikuntapolitiikka rakentuu kansanterveyden edistämiseen, aatteellisen ja itsenäisen urheiluliikkeen sekä huippu-urheilun tukemiseen. Tämä tapahtuu osaltaan julkisen rahoituksen avulla. 1970-luvulta lähtien urheiluasioita on käsitelty valtakunnantasolla kauppa-, maatalous-, asunto-, valtiovarain-, elinkeinoja kulttuuriministeriössä. Lisäksi urheilu nähdään yksinkertaisena, kielirajat ylittävänä populaarikulttuurina, joka antaa urheilulle mahdollisuuden edistää ihmisten ja kansojen välisiä yhteyksiä. Uhkakuvaksi huippu-urheilun tulevaisuuValtion ja huippu-urheilun tärkeimmät instituutiot sekä niiden väliset ohjaussuhteet. Ruotsissa on kaksi valtakunnallista huippu-urheiOM Lajiliitot KKM KM vahvasti ns. Ruotsalaisessa valtion ja urheilun suhteessa korostuu muita Pohjoismaita voimakkaammin julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyö. Tanska ja Norja kehittävät ammattimaisesti ja keskittyneesti Koska huippu-urheilua kehitetään Pohjoismaissa vahvasti osana liikunnan kansanliikettä, muodostuvat myös huippu-urheilun suhteet valtioon pääosin liikunnan kansanliikkeen kautta. Vuoden 2002 aikana urheiluasiat siirtyivät jälleen, tällä kertaa oikeusministeriöön tasa-arvoja integraatioministerin alaisuuteen. Myös Ruotsissa huippu-urheilulla on varsin vakaa asema osana liikuntakulttuuria. Myöskään urheilullinen menestys ei Ruotsin valtiolle tai sen instituutioille ole kovin oleellista. Huippu-urheilu ja huippu-urheilijat nähdään välineenä turismin ja Ruotsin tunnettavuuden lisäämisessä. Urheilun asema osana liikuntakulttuuria on olemassa ja huippu-urheilu positiiviset arvot nähdään pitävinä. Ruotsin liikuntapolitiikassa huippu-urheilua perustellaan viihdearvolla sekä kansalliseen imagoon liittyvillä tekijöillä. Monia liikuntapoliittisia tavoitteita edistetään juuri valtiollisen ohjauksen puuttumisella
Voidaan puhua tehokkaasta hallinnosta, jossa valta on kuitenkin jakautunut suhteellisen laajalle. Työnjako ei ole täysin selvä, eikä yhteistyökään ole aina kovin sujuvaa. Ammattilaisurheilulla on Ruotsissa Suomea pidemmät ja laajemmat perinteet mm. Toisaalta suomalaistakin urheilua on syytetty liiasta kaupallisuudesta. Eri maiden vertailusta nousee halu kopioida toisten hyviä järjestelmiä omaan maahan. SLU :n toimintaideologia perustuu enemmän liikunnan ja urheilun kentässä yhteisesti sovittuihin palveluihin ja edunvalvontaan. Kiistan voittajaa on vielä vaikea arvioida, mutta erimielisyys huippu-urheilun ja kansanliikkeen välillä on ensimmäistä kertaa läpikäyty julkisesti. Huippu-urheilulla on voimaakita nationalistisia merkityksiä ja sen ammattimainen kehitys hyväksytään, mutta huippu-urheilu on kuitenkin voimakkaasti osa liikunnan kansanliikettä, joka asettaa tehokkuudelle reunaehtoja. Suomessa valtiollinen ohjaus on vahvaa. Tanskassa valtion ja huippu-urheilun suhteet on järjestetty muista Pohjoismaista poikkeavalla tavalla. 1990-luvun lopulla kansanliike ja lain suojissa toiminut huippu-urheilun ammattimainen kehittäminen joutuivat törmäyskurssille. Selvityksen perusteella suomalainen urheilu näyttää kuitenkin kaupallistuneen ilman rahaa verrattuna Ruotsiin, Norjaan tai Tanskaan. Ruotsin järjestelmä perustuu Pohjoismaissa eniten paikallisen ja alueellisen tason hyödyntämiseen "Hemma bäst" -ajattelun pohjalta. luorganisaatiota: Ruotsin urheilun katto-organisaatio, Riksidrottforbund (RF) sekä Ruotsin olympiakomitea (SOK). Organisaatio saa taloudellista tukea suoraan veikkausvoittovaroista. Vuonna 1985 säädetyn huippu-urheilu edistämislain perusteella Team Danmarkin tehtävänä on toteuttaa, koordinoida ja tehostaa huippu-urheiluhankkeita Tanskassa. Erityisesti Tanskan urheiluliiton (DIF) mielestä TD ohjaa kansalaisliikkeeseen perustuvaa urheilua liian voimakkaasti lain suojissa. Norjassa on yksinkertaisin ohjausjärjestelmä. urheilulukiot), mutta SOK vastaa olympialajien toiminnasta ja käytännön kehitystyöstä. Opetusministeriön rooli urheilutoiminnan tulosohjauksessa on voimakkaampi kuin muissa Pohjoismaissa. Instituutio säilyttää itsenäisyytensä, mutta sen ja DIF:n yhteistyötä tiivistetään ja ministeriön ohjausroolia vahvistetaan. Päätöstä perusteltiin nimenomaan kansalaisten mielipiteillä, ei niinkään tieteellisillä argumenteilla. jalkapallossa, jääkiekossa, tenniksessä ja golfissa. SLU:n rooli eroaa kaikista muista Pohjoismaisista katto-organisaatioista siinä, että SLU :lle ei ole delegoitu viranomaistehtäviä. Tanskassa onkin vuosien 1999-2003 aikana käyty voimakasta keskustelua huippu-urheilulain ympärillä. Pelkästään paperien (mietintöjen, selvitysten, suunnitelmien ja raporttien) perusteella Tanska ja Norja kehittävät huippu-urheilua voimakkaimmin ammattimaisesti ja keskittyneesti, vaikka Tanskan mallissa on toki paljon alueellista ja paikallista kehitystyötä. Ruotsin urheilun ideologia korostaa paikallista ja alueellista toimintaa muita maita vahvemmin. Ministeriön sekä urheilun katto-organisaation, Norjan urheiluliiton ja olympiakomitean (NIF), välillä on tiivis yhteys. Suomessa huippuurheilun perinteet liitetään vahvasti olympiakilpailuihin ja kuva laajemmasta huippu-urheilun kentästä on rajoittunut. Team Danmarkin professionaali huippu-urheilun kehittäminen ei kuitenkaan ole ollut sopusoinnussa liikunnan kansalaisliikkeen kanssa. Huippu-urheilun ongelmat ovat Suomessa varmasti vaikuttaneet yleiseen mielipiteeseen, jonka on sanottu muuttuneen huippu-urheilukielteiseksi. Ruotsalaisen mallin mukaan valtio kunnioittaa urheilun kansanliikkeen autonomiaa ja tukee toimintaedellytyksiä muita Pohjoismaita laajemmin. RF on instituutio, jolla valtio on delegoinut suuren osan viranomaistehtäviä ja samalla valtaa. Molemmat organisaatiot ovat kohtuullisen vahvoja. Tiivis yhteys jatkuu myös NIF:n ja lajiliittojen välillä. RF on siis SOK:n ja valtiomahdin välillä. Vuoden 2003 lopulla Tanskan hallitus päätti huippu-urheilulain uudistamisesta ja Team Danmarkin hallinnon uudistamisesta. Huippu-urheilussa Suomi ihmetteli 1990-luvulla Norjan urheiluihmettä, joka rakennettiin Oslon ToppidrettsentUIKUNTA& TIEDE3l2004 33. Ruotsalaisten omien dokumenttien mukaan yhteistyössä ei kuitenkaan nähdä suurempia ongelmia, mikä saattaa johtua valtakunnallisten organisaatioiden muita Pohjoismaita rajoitetummasta roolista osana urheilujärjestelmää. Avustukset SOK:lle kulkevat pääosin RF:n kautta. 2003 idrettstingetin, NIF:n ylimmän hallintoelimen, päätöstä, jossa alppimajat kielletään Norjassa. Suomen huippu-urheilujärjestelmä on Pohjoismaisessa vertailussa hajanainen sekä järjestelmän valtakunnallinen johto epäselvä. Ei kopioida vaan kehitetään omaa Kansainvälinen menestyminen edellyttää huippuurheilun ammattiHuippu-urheilun toimintaympäristöt Pohjoismaissa ovat samanm a i S t U m j S ta kaltaiset, mutta urheiluliikkeen organisoinnissa ja resursseissa on merkittäviä eroja. Molemmissa maissa esiintyy ristiriitoja. Valtion näkökulmasta huippu-urheilun asema ei korostu samalla tavalla kuin Norjassa. RF on edelleen vastuussa huippu-urheilusta ja erityisesti siihen liittyvistä rakenteista (esim. Esimerkkinä kansanliikkeen vallasta voidaan pitää v. Tanskassa on valtiollinen huippu-urheiluorganisaatio, Team Danmark (TD). Opetusministeriön ohjaustoiminta tapahtuu joko toimialajärjestöjen kautta tai suoraan lajiliittotasolle saakka. Tanskassa liikuntakulttuuri ei ole koskaan ollut yhtenäinen. Opetusministeriön ulokkeina liikuntaja urheilumaailmassa ovat toimialajärjestöt (Olympiakomitea, Nuori Suomi sekä Kuntourheiluliitto). Myös Suomessa huippu-urheilun asema on ristiriitainen. Valtakunnallisten organisaatioiden rooli rajoittuu selvemmin toiminnan kehittämiseen ja tehostamiseen, varsinainen työ tehdään paikallisella ja alueellisella tasolla
Selvitys julkaistaan opetusministeriön internet -sivuilla. Liikunnan julkinen rahoitus perustuu kaikissa Pohjoismaissa valtiollisen rahapeliyrityksen voitosta jaettaviin avustuksiin. Ruotsissa kansanliikkeille on lisäksi annettu valtuudet järjestää valtakunnallisia ja paikallisia rahapelejä muita Pohjoismaita laajemmin. Tanskassa kulttuuriministeriö saa 64,1 % tuotosta, josta määritellään urheilun ja kulttuurin osuudet. Norjassa kulttuuri ja urheilu jakavat Nork Tippingin tuoton puoleksi vuodesta 2005 lähtien. 2002 2003 Suomi Teksti: JARI LÄMSÄ uotsissa ja Norjassa valtioiden liikuntamäärärahat ovat myös kasvaneet voimakkaimmin, Ruotsissa kasvua tuo miljardin kruunun lisäpanostus liikuntatoimintaan vuosien 2003-2006 aikana, Myös sponsoroinnissa on eroja. retin ympärille. Urheilun sponsorimarkkinat Pohjoismaissa v. 2000-2003, Milj.a Ruotsissa ja Norjassa valtioiden liikuntamäärärahat ovat kasvaneet voimakkaasti vuodesta 2000 lähtien. 2002 v. Suomessa ja Tanskassa valtion liikuntamäärärahojen kehitys on ollut huomattavasti tasaisempaa. Liikuntabudjetit ovat olleet noin 80 milj.€:a. Tiede siirretään budjetista katettavaksi. Urheiluliike saa vuosittain tuloja näistä peleistä arviolta noin 100-120 milj.€:a. Vuonna 2003 katseet kääntyivät Ruotsiin ja erityisesti maan vahvaan panokseen kesälajien urheilussa. 220 200 180 160 140 120 i 100 80 60 40 20 KUVI02. Kivistön työryhmälle v 2003 syksyllä tekemään selvitykseen: Huippu-urheilu Pohjoismaissa; Selvitys Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan liikuntapolitiikasta, huippu-urheilujärjestelmästä sekä urheilun rahoituksesta. Suomessa urheilun sponsoritulot ovat vain noin neljäsosa ruotsalaisesta urheilusponsoroinnista. Ruotsin valtion liikunta-avustuksista noin 3540 % tulee valtion budjetista ja loput valtion rahapeliyhtiön tuotosta. 2004 per capita, € RUOTSI 76 96 128 143 14,4 NORJA 100 114 131 142 28,9 TANSKA 81 82 77 ei tietoa 14,4 SUOMI 80 85 86 86 16,5 34 LIIKUNTA & TIEDE 312004. Ruotsissa osa AB Svenska Spel:n tuotosta menee suoraan budjettiin ja tuotosta jaetaan suoraan kansanliikkeille. 2003 v. Norjan rahapeliyhtiön tuotto asukasta kohden on yli 90 euroa, Suomessa vastaava luku on 69 euroa, Tanskassa 63 euroa ja Ruotsissa 52 euroa. Handslaget -nimellä kulkeva hanke kasvattaa erityisesti paikalliselle tasolla suunnattua rahoitusta. Suomalaisen huippu-urheilun kehittymisen kannalta merkittäviä asioita ovat: * Kansalaistoiminnan pohjalta nousevan monimuotoisuuden tukeminen ja hyödyntäminen suomalaisessa huippu-urheilussa * Kansalaistoiminnan ja ammattimaisen toiminnan roolija työnjako kilpaja huippu-urheilussa, * Olemassa olevien alueellisten ja valtakunnallisten huippu-urheiluorganisaatioiden yhteistyön parantaminen, * Kansainväliseen menestykseen tähtäävän urheilutoiminnan ammattimaistumisen tukeminen. Lähteet saatavissa kirjoittajalta. 2004 T.€ V. TAULUKKO 1 V lf .d rk t b d. Norjassa siirrytään vuoteen 2005 mennessä valtion rahapelien voitonjaossa järjestelmään, jossa urheilu ja taide jakavat rahapelien voiton puoleksi. Ruotsissa valtiollisen rahapeliyhtiön liikevaihto on selvästi suurin (Taulukko 2.). 2000 v. Yhtiöiden tuottojen kohdalla Ruotsi on kuitenkin suhteellisesti verrattuna heikointa tulosta tekevä maa. Suomessa jakoa säätelee lainsäädäntö ja liikunta-asetus. 2003 / v. ft 2000 2002 2003. Ruotsissa määrärahoja kasvattaa sosiaalidemokraattisen puolueen lupaama miljardin kruunun lisäpanostus liikuntatoimintaan vuosien 2003-2006 aikana. Ruotsissa liikuntaa tuetaan myös merkittävästi suoraan budjettivaroista. Mielestäni on turha yrittää kopioida Ruotsin mallia Suomeen, siksi erilaiset lähtökohdat ja kehitysvaiheet maiden huippu-urheilussa on. JARI LÄMSÄ Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHU jari.lamsa@kihu.fi Kirjoitus perustuu tekijän ns. Ruotsi 78 Norja Tanska 2000 Ov. 2001 O v
Tanskassa liikuntajärjestöt vastaanottivat yli 90 prosenttia avustuksista. Suomi sijoittuu vertailussa toiselle sijalle. Norjan liikuntabudjetissa on NIF:n alla huippuurheilulle korvamerkitty kohta, johon vuonna 2002 kohdennettiin noin 6 miljonaa euroa. Ruotsissa ja Tanskassa vastaava luku on 14,4€. Näistä tärkein on lajiliitoille tuleva avustus , joka Suomessa on siis jo laskettu edellä esitettyihin lukuun. 2002 Ruotsissa arviolta 59 miljoonaa euroa, Norjassa noin 41 miljoonaa euroa, Tanskassa noin 25 miljoonaa euroa ja Suomessa noin 21 miljonaa euroa. Norjassa liikuntapaikkarakentaminen puolestaan muodosti 62 prosentin osuuden valtion avustuksista. Valtakunnalliset liikuntajärjestöt saivat 29 prosentin osuuden. Liikuntapaikkarakentamista ei tueta lainkaan em. Norjassa ja Tanskassa urheilun sponsorimarkkinat liikkuvat noin 100 miljoonan euron tasolla ja Suomessa puolestaan hieman yli 50 miljoonan euron tasolla. Huippu-urheiluun suoraan kohdennettu tuki vaihtelee 8-13 miljoonan euron välillä Myös huippu-urheilun osuuden vertailu eri maiden liikuntabudjeteista ei onnistu luotettavasti, sillä jokainen maa on kohdentanut tuen omien määritelmien mukaan. Myös Tanskan suora tuki 12, 7 miljoonaa euroa sisältää olennaiset huippuurheiluntuet lukuunottamatta lajiliittotukea. Huippu-urheilu saa tukea myös muista liikuntabudjetin osa-alueista. Pohjolan ylivoimaisesti suurimmat sponsorimarkkinat ovat Ruotsissa, jossa markkinoiden suuruus on noin 200 miljonaa euroa. Paikallisuus ja liikuntapaikkojen rakentamisrahastot saavat yhteensä noin 8 %. Muissa maissa huippuurheilun osuutta ei voida arvioida yhtä tarkasti. Valtakunnallisten liikuntajärjestöjen osuus oli 22 % ja paikalliselle tasolle ohjattiin 11 %. Suomen liikuntabudjetista huippu-urheilun suoraksi tueksi voidaan laskea 9,2 miljoonaa euroa. Urheilun sponsorimarkkinat ylivoimaiset Ruotsissa Suomen kannalta merkittävin ero Pohjoismaihin on maamme sponsorimarkkinoiden pienuus. Erilaisiin selvityksiin perustuen lajiliittojen huippu-urheiluun kohdistavat menot olivat v. LIIKUNTA & TIEDE 312004 35. Asukasta kohden urheilun sponsorimarkkinat ovat suurimaat Norjassa 23,3 euroa, Ruotsissa vastaava luku on 21,7 euroa, Tanskassa 19,4 euroa ja Suomessa 10,6 euroa. Ruotsin valtion v. Vuoden 2003 liikuntabudjetti on 16,2 € yhtä suomalaista kohden. avustusten kautta. 2003 liikunta-avustuksista 58 prosenttia kohdentui paikallisen tason toimintaan. Suomessa huippu-urheilun osuudet voidaan erottaa kokonaisuudesta parhaiten, koska tulosohjauksen avulla menojen kohdentumista on seurattu jo 1990-luvulta lähtien. Lajiliitot saavat avustuksia valtiolta sekä valtakunnallisilta huippu-urheiluorganisaatioilta seuraavasti: Ruotsissa 25,8 miljonaa euroa, Norjassa 19,7 miljoonaa euroa, Tanskassa 16,4 miljoonaa euroa ja Suomessa 13,1 miljoonaa euroa. 2003 noin 350 miljoonaksi euroksi. Suoraan huippu-urheilulle kohdennetaan yhteensä 9,4 miljoonaa euroa. Suomessa valtakunnalliset liikuntajärjestöt saivat 32 prosenttia liikuntabudjetista, paikalliselle tasolle kuntien liikuntatoimien avustuksina jaettiin 18 %, liikuntapaikoille 17 % ja liikunnan koulutuskeskuksille 16 prosenttia avustuksista. Urheilun sponsorimarkkinoiden arvioinnissa on kyseessä itse asiassa kaksinkertainen arvio, jossa ensin otostutkimukseen perustuen arvioidaan koko sponsorimarkkinoiden suuruus ja sitten edelleen otostutkimukseen (Suomessa sponsoribarometri) tai asiantuntijainstituution (Ruotsissa sponsringsföreningen) arvioon urheilun osuudesta kokonaismarkkinoista. Arviot urheilun sponsorimarkkinoiden suuruudesta perustuvat Norjan osalta NIF:n asiantuntijan arvioon, Ruotsin, Tanskan ja Suomen osalta arvioihin maiden markkinointiviestinnän suuruudesta. Esimerkiksi Tanskassa kuntien menot liikuntapaikkojen sekä urheiluseuraavustusten suhteen arvioitiin v. Virallisista dokumenteista ei kuitenkaan käy selville tarkasti NIF:n valtion avustuksen jakautuminen eri toimialoille, joten Norjan huippu-urheilun yhteensä 8,7 miljoonan euron tukeen tulee suhtautua varauksella. Ruotsissa avusta jaetaan erityisesti toisen asteen koulutukseen, olympiaosanottoon sekä lahjakkaiden urheilijoiden tukemiseen. Ruotsin ja varsinkin Norjan liikuntabudjeteista huippu-urheilun osuuden irrottaminen on vaikeaa. Pohjoismaiden valtioiden liikunta-avustusten rakenteiden erilaisuus selittyy rahoituksen osalta työnjaolla julkisella sektorilla valtion, läänien/maakuntien sekä kuntien välillä. Notja satsaa liikuntapaikkoihin, Ruotsi paikallistason toimintaan Norjan liikuntabudjetti suhteessa asukaslukuun on lähes kaksinkertainen muihin maihin verrattuna
Suomen Valmentajat ry:n johdolla ja Opetusministeriön tuella tehtävä selvitys on vaiheessa, jossa ns. Tekijöitä tarvitaan Tutkimuksen perusteella toivomuslistalla oli yhteinen taho, joka koordinoi ja kehittää koko suomalaista valmentajakoulutusta. Jyväskylän yliopiston järjestämän korkeakoulutasoisen V-tason koulutuksen ei kaikilta osin koettu kohtaavan valmennussektorin tarpeita. Valmentajat kouluttautuvat lajiensa kansainvälisissä koulutustapahtumissa sekä Suomessa että ulkomailla. Kehittämistä kaivattiin sekä koulutussisältöihin että -materiaaleihin. Kahdeksankymmentä valmentajaa kahdeksastatoista eri lajiliitosta osallistuu vuosittain noin viiteenkymmeneen eri kansainväliseen koulutustapahtumaan ulkomailla. Kestot vaihtelivat rajusti 2-250 tunnin välillä. Ohjaajaja valmentajakoulutuksessa on vuosittain 13600 kävijää, jatkoja täydennyskoulutus mukaan lukien. Vähäistä koulutusmäärää seuraava koulutettujen ohjaajien ja valmentajien puute on ongelma useimmille lajeille. Koulutusta järjestäviä tahoja löytyy, mutta yhtenäisyys ja selkeys puuttuvat. 1-tason koulutuksen keston keskiarvo oli 4 7 tuntia, kun suositus on 50. Myös oppilasaines koettiin tutkinnoilla liian vaihtelevaksi. Internet-pohjaiseen kyselyyn vastasi 44 lajiliittoa, 12 aluetta sekä liikunnan koulutuskeskuksia. osallistujina oli 25:n lajin, alueiden ja koulutuskeskusten edustajia, yhteensä 50 valmentajakoulutuksen ammattilaista. Hajanaisuutta kuvaa ammatillisen IV-tason, Valmentajan erikoisammattitutkintojen huono keskinäinen vastaavuus. Lajiliitot, SLU alueet ja valmentajakoulutusta järjestävät tahot arvioivat omaa koulutustaan. Tietoja syvennettiin haastatteluilla. Koulutuspäällikkö löytyy puolella alueista, heistä joka toinen on päätoiminen. Liittojen keskiarvo oli 36000 euroa ( vaihteluväli 0280000), ja alueilla 16000 euroa (3000-32000). Koulutusta järjestäviä tahoja löytyy, mutta yhtenäisyys ja selkeys puuttuvat. Yksitoista lajiliittoa järjestää kansainvälisiä koulutustapahtumia Suomessa ja niihin osallistuu noin 750 valmentajaa. Budjetit ovat varsin pieniä, vaikka vaihtelua löytyy. Valmentaj akouJ.~tus etsii KOTIPESAA Valmentajakoulutus on sirpaloitunutta. Pulaa on myös henkilöistä. Kivistön työryhmälle on jätetty väliraportti valmentajakoulutuksen nykytilasta ja esitetty toimenpiteitä valmentajien osaamisen ja ammattitaidon kehittymisen varmistamiseksi. Työn kohderyhmänä ovat lasten urheilunohjaajat sekä nuorten ja aikuisten kilpaja huippu-urheilun parissa työskentelevät valmentajat. Suomalaiseen tietotaitoon luotetaan vankasti. Verkostotapaamisessa 14.4. Muita koulutettavia on vähän yli 300. Suomen Valmentajat ry:n johdolla käyty keskustelu hallinnon järjestämisestä.. Lajiliitot, valmentajakoulutusta järjestävät tahot ja monet muut asian parissa toimivat ovat olleet yhteisessä pöydässä ratkomassa tilannetta. z w z ,o ::.:: a: ,<( J: ::.:: (/) <( 36 UIKUNT A & TIEDE 3/2004 uomalaisesta valmentajakoulutuksen tilasta on kevään aikana puhuttu paljon. Urheiluväen toivomuslistalla oli yhteinen taho, joka koordinoi ja kehittää koko suomalaista valmentajakoulutusta. Alle puolella liitoista on koulutuspäällikkö, päätoimisia heistä on 68%. Päätoimisten toimenkuvaan kuuluu valmentajakoulutuksen lisäksi usein muita tehtäviä. Alimman, 1-tason 9000:stä koulutettavien määrä romahtaa II-tasolla reiluun tuhanteen, korkeimmalle lajiportaalle, III-tasolle jatkaa enää 300. Parantamista löytyi opetustapoihin, terveyden edistämiseen ja valmentajana kehittymiseen liittyvissä asioissa. Koulutusta järjestetään pienillä resursseilla. Keskustelu on johtanut pyrkimykseen kehittää valmentajakoulutustamme. Tuntikehykset olivat kirjavia. Resurssipula tuntuu Suomalainen koulutusjärjestelmä samoin kuin oma koulutus arvioitiin kouluarvosanoin kohtuulliseksi, keskiarvona 7,5 (min 6, max 9). Esillä oli mm. Koulutusmäärät pudonneet Selvityksen ensimmäisessä vaiheessa tehtiin kyselytutkimus. Koulutustarjonta sirpaloitunut Valmentajakoulutusympäristö koettiin sirpaloituneeksi
Suomalainen viisiportainen koulutusjärjestelmä jakautuu kahteen pääosaan, lajiliittojohtoiseen (tasot 1-III) ja ammatilliseen koulutukseen (tasot IV-V) . Lajitutkinnon lisäksi valmentajat voisivat suorittaa liikunnan ammattitukinnon, johon on esitetty valinnaista osaa valmennukselle. ASKO HÄRKÖNEN kehityspäällikkö Suomen Olympiakomitea puh: 040-521 0565 sähköposti: asko.harkonen@noc.fi Raportti valmenta1akoulutuksen selvitystyöstä löytyy internetistä osoitteesta: www.suomenvalmentajat.fi. Olympiakomitea, Nuori Suomi, SLU ja Suomen Valmentajat ovat yhdessä keskustelleet valmentajakoulutuksen kehittämisestä. Jo olemassa olevia resursseja ohjaamalla voidaan päästä nykyistä parempaan lopputulokseen. S uomessa siirryttiin vuonna 1994 nykyiseen viisiportaiseen valmentajaja ohjaajakoulutusjärjestelmään, joka perustuu ENSSHEn (European Network of Sport Sciences in Higher Education) suositukseen. Varsinainen kehitystyö vaatii kuitenkin lisäresursseja. Tällä tavoin voitaisiin varmistaa riittävän hyvät pohjatiedot ennen siirtymistä valmentajan erikoisammattitutkinnolle. Suunnitelma laaditaan pitkäjänteiseksi koulutusohjelmaksi, jota tarkistellaan sopivin väliajoin. Nykyjärjestelmässä tasokohtaisten opintosuoritusten seuranta perustuu lähes kaikissa lajeissa opintokirjojen käyttöön. Viisiportaisen järjestelmän lajiliittotasot (1-1111 ja ammatillisen koulutuksen tasot (111-V). Ohjaaja ja valmentajakäsitteen monipuolistamisella lisätään päätoimisten tekijöiden määrää. Ohjausryhmätoiminnalla ja säännöllisesti järjestettävillä, laajapohjaisilla valmentajakoulutuksen kehittämispäivillä on ratkaiseva asema toiminnan linjaamisessa. Koulutusrakenteessa ja tasojen kestoissa on ohjenuorana SLU:n osaamiskeskuksen koordinoimana valmistunut Tutkintojen perusteet 2000-2003. Yhteinen halu sai verkostotapaamisessa hyväksynnän. Valmentajakoulutuksen kehittäminen edellyttää päätoimisia tekijöitä, joilta lajiliitot ja koulutustahot voivat saada apua. Kyse on merkittävästä asiasta, joka vaatii parhaita päätoimisia henkilöitä tekemään pitkäjänteistä työtä. Syyskuun aikana opetusministeriölle esitetään tarkennettu suunnitelma valmentajaja ohjaajakoulutusjärjestelmän kehittämiseksi. Yhteistä hallintorakennetta haetaan Verkostotapaamisen osallistujien mielestä olisi selkeää, jos valmentajakoulutusta Suomessa koordinoisi yksi taho. Koordinoivat ammattitaitoiset ja päätoimiset koulutuksen suunnittelijat ovat puuttuneet jo vuosikausia, siksi nykytilanteeseen on tultu. Tässä mallissa lajiliittojen III-tason koulutus säilyisi ennallaan ja lajit voisivat halutessaan järjestää itse III-tason lajitutkinnon, kuten tähänkin saakka. Viisiportainen uudistuu. Olipa hallintorakenne tulevaisuudessa millainen tahansa, on lajiliitoilla organisaatiossa keskeinen rooli. Mm. SLU alueiden ja liikunnan koulutuskeskuksien kanssa. Tasojen 1-III koulutuksista vastaavat lajiliitot, yhteistyössä mm. Bachelor 140 ov Työkokemus min 3 v • Lajitutkinto koulutus: yliopisto koulutus: AmK IV AmVT 40 ov l Tyokokemu, mm 2 v • ., koulutus · valmennuskeskukset, L,Jttutkmto /ff h1kunnan koulutuskeskukset ff ____ -------------------------------------------2 111 Ammattitutkinto a; (suunnitteilla, nimike avoin) .f!! koulutus: valmennuskeskukset. se on ollut työkaluna valmentajaja ohjaajakoulutusjärjestelmien kehiLitK 120 OV tystyössä Suurena mahdollisuutena on koulutuksen kehittäminen siten, että ohjaajat ja valmentajat pystyvät ajattelemaan itseään moniosaajina. Koulutus on keino, jolla voidaan parhaiten ja pitkävaikutteisesti vaikuttaa suomalaiseen valmennuskulttuuriin. Esille on noussut myös ajatus liikunnan ammattitutkinnon hyödyntämisestä valmentajakulutuksessa (kuva 1). Yhteinen tahtotila luo uudenlaisen mahdollisuuden myös hallinnollisiin järjestelyihin. LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 37. Suomen Olympiakomitea, Nuori Suomi, SLU, Suomen Valmentajat ovat hyvässä yhteisymmärryksessä pohtineet hallinnon järjestämistä ja talousvastuuta, keskustelu on meneillään. .fB f: 111 Valmentajakoulutus 4 ov koulutus: lajiliitot 11 Valmentajakoulutus 2,5 ov koulutus : lajiliitot *ENSSHE:n suositu~ten mukaan Työkokemus mln I v • Lajitutkinto Kuva 1. Jatkotoimenpiteille muoto kesän aikana Kivistön työryhmälle nyt jätetty väliraportti ja siihen liitetty esitys hallinnosta ja resurssitarpeesta saajatkoa
Myös urheilujärjestöjen pitää kannustaa urheilijoiden opiskelua valmentautumisen ohella. Lisäksi niiden tarjoamilla kohtuuhintaisilla tai urheilijalle maksuttomilla tukipalveluilla on merkitystä myös urheilijan taloudellisen tilanteen kannalta. Toisen asteen koulutuksessa maajoukkueurheilijoita on myös urheilupainotteisissa lukioissa ja ammattioppilaitoksissa sekä liikunnan koulutuskeskuksissa. Keskusten toiminta parantaa merkittävästi urheilijoiden mahdollisuuksia valmentautua täysipainoisesti ja viedä samalla eteenpäin opiskeluja. Nämä urheilijat tarvitsevat tukea ja joustavia opiskelumahdollisuuksia urheilu-uran jälkeen. Harjoittelukeskusten ja urheiluakatemioiden toiminta kohdistuu urheilijan uralla erittäin kriittiseen vaiheeseen, jossa urheilijan valmennukselliset haasteet lisääntyvät jyrkästi samalla kun urheilija joutuu tekemään siviiliuran kannalta tärkeitä ratkaisuja kuten opiskelupaikan hankinta, muutto kotipaikkakunnalta, valmennussuhteen heikentyminen, taloudellisten paineiden lisääntyminen jne. Näistä maajoukkuetoimintaan osallistuu noin 2850 urheilijaa. Joukkuelajien urheilijoita heistä on noin 70 % ja yksilölajien urheilijoita 30 %. Opiskelu on hyvä vastapaino valmentautumiselle ja vaikuttaa myönteisesti myös urheilusuorituksiin. Suomalaista huippu-urheilijaa ei juuri tarvitse patistaa koulun penkille. Opiskelevia urheilijoita noin 4000 Suomen Liikunnan ja Urheilu ry:n mukaan vuosittain SM-tasolla Suomessa kilpailee vuosittain noin 15 000 15-18 -vuotiaista nuorta. Urheilijan elämänkaaressa tutkintoon tai ammattiin tähtäävä opiskelu ajoittuu samalla ajanjaksolle, jolloin myös urheilu vaatii runsaasti aikaa ja panostusta. Opiskeleva urheilija vie eteenpäin kahta vaativaa uraa -"works on double shift". Parhaimmillaan tai pahimmallaanharjoitteluun ja opiskeluun käytetty aika nousee yli 60 tuntiin viikossa. Myös valmentajien ja urheilumanagereiden on tunnettava vastuuta urheilijan urakehityksestä kokonaisvaltaisesti. 38 LIIKUNTA & TIEDE 312004 rheilujärjestöjen on puolestaan otettava urheilijoiden urasuunnittelu osaksi toimintaansa. Nämä urheilijat tarvitsevat tukea voidakseen yhdistää täysipainoisen valmentautumisen ja mahdollisimman tehokkaan opiskelun. Jotkut huippuurheilijat ovat hankkineet ammatin jo ennen huipulle pääsyään ja osa heistä tekee nyt koulutustaan vastaavaa työtä puolitai jopa kokopäiväisesti. Kaiken kaikkiaan lähes 60 % maajoukkuetason urheilijoista opiskelee tällä hetkellä urheilu-uransa ohella. Urheilulukioissa ja urheiluammattioppilaitoksissa opiskelee ja valmentautuu noin 2000 iältään 15 19 -vuotiasta urheilijaa, jotka edustavat ikäkautensa parhaimmistoa. Lisäksi se asettaa vaatimuksia koulutusja opintotukijärjestelmille, joiden tulee tunnistaa ja ottaa huomioon urheilijan erityisongelmat ja tukea heidän opiskeluaan. Toisaalta Suomessa on myös joukko päätoimisia yksilöja joukkuelajien urheilijoita, jotka ovat keskeyttäneet opintonsa tai ovat täysin vailla ammatillista tai korkea-asteen tutkintoa. Moni huipulle tähtäävä urheilija on tavoitteellinen ja kunnianhimoinen myös opinnoissaan. Opetusministeriö on myöntänyt näille oppilaitoksille erityisen urheilijakoulutuksen tehtävän. harjoittelukeskuksia ja urheiluakatemioita, joiden piirissä olevissa korkea-asteen oppilaitoksissa opiskelee tällä hetkellä noin 400 huipulle tähtäävää tai jo kansainvälistä menestystä saavuttanutta urheilijaa. Etenkin ammattilaispalloilulajien (jääkiekko ja jalkapallo) urheilijat joutuvat. Lähes kaikki alle 18-vuotiaat kilpaurheiluun osallistuvat nuoret käyvät koulua. ---------~~~-----~ KOVAT TAVOITTEET KAHDELLA URALLA: Urheilijan opiskelu vaatii joustoa Teksti: TUULI MERIKOSKI-SILIUS Lähes 60 prosenttia maajoukkuetason urheilijoista opiskelee tällä hetkellä urheilu-uransa ohella. Urheilun ja opiskelun yhdistäminen asettaakin urheilijoille suuria haasteita ajankäytön, suunnitelmallisuuden ja talouden suhteen. Yli 18-vuotiaita maajoukkueisiin kuuluvia kilpaja huippu-urheilijoita on lajiliittojen tietojen mukaan noin 2000. Urheilun ja opiskelun yhdistämisen perustana toimii valtakunnallinen urheiluoppilaitosjärjestelmä, johon kuuluu 12 lukiota ja 10 ammatillisen koulutuksen järjestää. Viime vuosina on suuriin opiskelukaupunkeihin kehitetty ns. Vastaavanlaista järjestelmää ei ole luotu korkeakoulutukseen, mutta sielläkin yksittäiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat tarjonneet huippu-urheilijoille joustavia opiskelumahdollisuuksia. Etenkin jääkiekkoilijat ja jalkapalloilijat joutuvat usein siirtämään siviiliammatin hankkimista. Tärkein syy opiskelulle on kuitenkin tulevaisuuden turvaaminen ja mielekkään työpaikan varmistaminen urheilu-uran jälkeen
Kuva: Kari Kuukka LIIKUNTA & TIEDE 312004 39
Opetusministeriön, Olympiakomitean ja lajiliittojen kaikki urheilijakohtaiset tuet koskevat ainoastaan yksilölajien urheilijoita. Opetusministeriö on myöntänyt vuosittain valtion talousarviossa olevan määrärahan rajoissa valtionavustusta Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiölle jaettavaksi edelleen opiskeluapurahoina urheilijoille. Joukkuelajeissa toimeentulonsa kokonaan urheilusta saavat jääkiekon SM-liigan pelaajat, suurin osa jalkapallon Veikkausliigan pelaajista sekä osa muiden miesten palloilulajien pelaajista. Naisten joukkuelajeissa SM-sarjatasolla pelaajat eivät pääsääntöisesti saa juuri mitään korvauksia pelaamisesta. Urheilijoilla saattaa kuitenkin olla toimeentuloongelmia jopa muita opiskelijoita enemmän. Opiskelevan urheilijan taloutta kuormittavat myös urheilusta aiheutuvat kustannukset, joita urheilujärjestöjen tarjoamat valmennustuet eivät välttämättä kata eikä valmennustukia edes riitä kaikille huipulle pyrkiville. Melko tavallista onkin, että urheilijat joutuvat tinkimään jossain vaiheessa harjoittelusta saadakseen opintoviikkoja. Keskiansiot vaihtelevat jääkiekon 50 800 eurosta, jalkapallon 19 800 eurosta koripallon ja lentopallon 5000 euroon ja salibandyn 1000 euroon vuodessa. Menestyneiden yksilöurheilijoiden osalta erilaiset palkintorahat ja bonukset muodostavat merkittävän osan kokonaistaloudesta. Osa apurahoista voidaan myöntää urheilu-uransa jo lo. Lisäksi opiskelevan urheilijan toimeentulo voi koostua Olympiakomitean, lajiliiton ja seuran myöntämistä valmennustuista , Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön opiskeluapurahasta sekä muista stipendeistä ja apurahoista sekä mahdollisista sponsorija kilpailutuloista. Parhaimmassa asemassa ovat luonnollisesti valtion valmennusja harjoitteluapurahan saajat, jotka saavat myös Olympiakomitean valmennustuet Yli 15 000 euron tukia sai 21 Olympiakomitean tukiurheilijaa eli 8,6 % kaikista. Tuet kumuloituvat menestyjille Menestykseen perustuvat valmennustuet sekä muut tuet ja tulot näyttävät kumuloituvan pitkälti samoille menestyville urheilijoille. Opiskeluapuraha voidaan myöntää yksilötai joukkuelajien urheilijoille, jotka opiskelevat korkeakoulussa tai toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa ja jotka valmentautuvat aktiivisesti asianomaisen lajiliiton tai vastaavan liikuntajärjestön alaisuudessa tavoitteenaan kansainvälinen kilpailumenestys. Useimmiten sponsorisopimusten arvo sijoittuu 3 000-10 000 euron välille vuodessa. Menestyksen myötä nämä tulot yleensä kasvavat, tosin on huomattava, että lajien välillä on merkittäviä eroja. Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiö tukee 80 urheilijaa vuosittain Vuonna 1972 perustetun Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön (URA) myöntämät opiskelu-apurahat muodostavat toimivan järjestelmän urheilijoiden opiskelujen tukemiseen. Yksittäisen urheilijan sponsorija muut yhteistyösopimustulot voivat olla jopa satoja tuhansia euroja. Etenkin talvilajien urheilijoille minimivaatimus on usein mahdoton. Toisaalta on urheilijoita, jotka valmentautuvat lähes kokonaan ilman ulkopuolisia sponsoreita. Myös vanhempien tai puolison taloudellinen tuki voi olla erittäin merkittävää. Valmentajien on huomioitava opiskelun vaatimukset usein siirtämään siviiliammatin hankkimista. Apurahojen kokonaissumma on reilut 100 000 euroa vuodessa. Alle 5 000 euron tukia puolestaan sai 187 henkilöä eli 77,3 % tukien saajista. Nämä urheilijat tarvitsevat tukea ja joustavia opiskelumahdollisuuksia takaamaan riittävän koulutustason ja valmiudet uuteen ammattiin siirtymiselle urheiluuran jälkeen. Lajiliittojen, Olympiakomitean ja opetusministeriön myöntämät urheilijan valmentautumiseen tarkoitetut tuet sekä henkilökohtaiset tuet mahdollistavat yhteenlaskettuna käytännössä päätoimisen harjoittelun ja kilpailemisen vain noin 100 urheilijalle vuosittain. Osalla opiskelevista huippu-urheilijoista on puolestaan vaikeuksia suorittaa opintotukeen vaadittavaa määrää opintoviikkoja. Apuraha ei ole tarkoitettu ammattilaisurheilijoille, jotka saavat pääasiallisen elantonsa urheilemalla, tai urheilijoille, joille opetusministeriö on myöntänyt valmennusja harjoitteluapurahan. Erityisesti yliopistotutkintoa suorittavien urheilijoilla tuki usein loppuu ennen valmistumista. Jotkut urheilijat voivat säästää opintotukikuukausiaan käytettäväksi sitten kun täyspainoinen opiskelu on mahdollista, mutta suurin osa joutuu taloudellisista syistä nostamaan opintotukea. Osa pelaajista saa ainoastaan kulukorvauksia. Valtion liikuntabudjetin määrärahoista myönnettyjä tukia sai 40 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 vuonna 2003 kolmisensataa urheilijaa, mutta yksittäisten urheilijoiden saaman tuen määrä on suhteellisen vaatimaton, keskimäärin 4 788 euroa vuodessa. Lisäksi täysipainoinen valmentautuminen yleensä hidastaa opintoja niin, ettei yleinen opintotuki riitä koko tutkinnon ajaksi. Opintotuki ei tunnetusti riitä kattamaan kaikkia opiskelusta ja elämisestä aiheutuvia kustannuksia eikä urheilijoilla ole opiskelun ja valmentautumisen ohella enää aikaa työssä käymiseen. Opintotuki toimeentulon perustana myös urheilijoilla Opiskelevien urheilijoiden yksilöja joukkuelajeissa (lukuun ottamatta miesten SM-sarjojen ammattilaispelaajia) pääasiallisin tulonlähde on muiden opiskelijoiden tapaan opintotuki. Apurahaa hakee vuosittain noin 250 urheilijaa ja se myönnetään noin 80 hakijalle noin 30 eri lajista. Vain muutama prosentti urheilijoista käy töissä, kun tilastojen mukaan keskimäärin 40 % opiskelijoista rahoittaa opiskelunsa työnteolla
Tutkintorakenteen uudistus pohjautuu kesäkuussa 1999 Bolognassa 29 Euroopan maan opetusministerin allekirjoittamaan ns. Pahimmillaan se voi johtaa opintojen keskeytymiseen ja sitä kautta vaarantaa siviiliuran rakentamisen. Lisäksi opiskelijalla olisi mahdollisuus ilmoittautua poissaolevaksi korkeintaan kahdeksi lukuvuodeksi opintojensa aikana. Aktiivisuus välttämätöntä Päätoimisen opiskelun ja ammattimaisen valmennuksen yhteensovittaminen on vaativaa. TUULI MERIKOSKI-SILIUS Opinto-ohjaaja Suomen Olympiakomitea OUTI-työryhmän sihteeri sähköposti: tuuli.merikoski-silius@noc.fi Opiskelevien urheilijoiden taloudellista tilannetta selvittävän työryhmän muistio on luettavissa www. Näitä ovat mm. Se asettaa haasteita erityisesti opintojen ohjaukselle: ohjauksen tarve tulee lisääntymään ja mahdollisesti tarvitaan myös uusia ohjausmuotoja. Uudistuksen myötä opiskelijoiden liikkuvuus yliopistojen välillä lisääntyy. Erityisestä syystä voisi saada enintään kaksi vuotta lisäaikaa opintojen loppuun suorittamiseksi. On esitetty, että korkeakoulujen opintoaikaa rajattaisiin kahta vuotta tutkinnon laajuutta pidemmäksi ajaksi. Parhaimmillaan uudistus voi avata uusia mahdollisuuksia myös urheilijoille suorittaa opintojaan esimerkiksi pitkien harjoitusleirien aikana ulkomaisissa yliopistoissa. Neljän lukukauden systeemi vähentää poissaoloja Myös opetusjärjestelyjen kehittämisellä uudistuksen yhteydessä tullee olemaan myönteinen vaikutus urheilijoiden opiskelujen etenemiseen ja opintojen suunnitteluun. Rakenneuudistukseen liittyy myös opintosuunnitelmien uudistaminen sekä siirtyminen ECTS-pohjaiseen opintojen mitoitukseen, jossa opintoviikoista siirrytään opintopisteisiin: yksi opintovuosi merkitsee 1600 opiskelijatyötuntia ja 60 opintopistettä. monimuotokoulutuksina lähija etäopiskeluna toteutettavat toisen asteen tutkinnot ja ammattikorkeakoulututkinnot, avoimen yliopiston ja avoimen ammattikorkeakoulun opintokokonaisuudet ja erilliskurssit, oppisopimus-koulutuksen tehostuminen, verkko-opetuksen lisääntyminen jne. Se edellyttää urheilijalta itsenäistä ja vastuullista opintojen ja valmennuksen suunnittelua sekä erityisesti omaa aktiivisuutta ja asioihin perehtymistä. Muutos koskee paitsi rakenteita ja sisältöjä myös ajattelutapaa. pettaneille opiskelijoille, jotka ovat urheilu-uran takia lykänneet opiskelujaan. Esimerkiksi Helsingin yliopisto on ilmoittanut yhdenmukaistavansa syksystä 2005 alkaen lukukausien aikana annettavaa opetusta jakamalla syysja kevätlukukauden kahdeksi seitsemän viikon periodiin, joiden väliin sijoittuu viikon mittainen tauko. Useat yliopistot ovat myös lisäämässä kesäopiskelu-mahdollisuuksia, mikä parantaisi erityisesti talvilajien urheilijoiden opiskeluedellytyksiä merkittävästi. Ammattikorkeakoulujen tutkintorakenteeseen ei tässä yhteydessä tehdä muutoksia, mutta opintojen mitoitus on kuitenkin tarkoitus muuttaa ECTS-pohjaiseksi yhtä aikaa yliopistojen kanssa. Tutkintorakenteen uudistaminen tulee aiheuttamaan suuria muutoksia yliopisto-opiskelulle. Samankaltaisia suunnitelmia "neljän lukukauden järjestelmästä" on muillakin yliopistoilla. Vain lääketieteen lisensiaatin tutkinto säilyy entisellään. Yhteiskunnan taholta opiskelijoihin ja oppilaitoksiin kohdistuu tällä hetkellä paineita opiskeluaikojen lyhentämiseksi ja valmistumisen nopeuttamiseksi. Alemman korkeakoulututkinnon normiajaksi tulee kolme vuotta, ylemmän kaksi vuotta. Myös opetusviranomaisten ja päätöksentekijöiden on tunnustettava urheilijoiden erityisasema: kun kerran urheilijoilta vaaditaan tuloksia niin koulussa kuin kentälläkin, on siihen annettava myös realistiset mahdollisuudet niin taloudellisesti kuin opiskelujärjestelyjen ja opintoajan osalta. Opiskeluajan rajaaminen hankaloittaisi huippuurheilijan opiskelua ja erityisesti tutkinnon loppuun suorittamista olennaisesti. Urheilijoiden kouluttautumis-mahdollisuuksien kannalta suuntaus on ollut hyvä. Lisäksi urheilija tarvitsee ympärilleen tukiverkoston, joka kannustaa ja ohjaa opiskeluun ja urheiluun liittyvissä asioissa. minedu. Harjoitusleirit tai kovat harjoitusviikot voidaan suunnitella jaksojen mukaan ja sijoittaa ne taukoviikkojen yhteyteen, jolloin poissaolot lähiopetuksesta vähenevät ja kokonaiskuormitus on paremmin hallittavissa. Tässä verkostossa eri toimijoilla on omat tärkeät roolinsa: oppilaitosten kontolla on urheilijoiden opintojen ohjauksen ja opetusjärjestelmien kehittäminen; urheilujärjestöjen on puolestaan otettava urheilijoiden opintojen ohjaus ja urasuunnittelun tukeminen pysyväksi osaksi toimintaansa ja vastata lajilähtöisestä kehitystyöstä; valmentajien, urheilumanagereiden ja kaikkien muiden urheilijoiden "tiimiin" kuuluvien on vastaavasti huomioitava toiminnassaan opiskelun vaatimukset ja tunnettava vastuuta urheilijan urakehityksestä kokonaisvaltaisesti. f1//julkaisut/liikunta/2004/tr 17 /tri 7.pdf LIIKUNTA& TIEDE3/2004 41. Bolognan julistukseen, jonka tavoitteena on synnyttää yhteinen eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Erilaisia opiskelumuotoja ja -tapoja on otettu käyttöön ja niitä kehitetään edelleen. Tutkintorakenne uudistuu ja lisää liikkuvuutta Yliopisto-opiskelu on muuttumassa syksyllä 2005, jolloin uusi kaksiportainen tutkintorakenne otetaan käyttöön Suomen yliopistoissa. Näköpiirissä on kuitenkin toisenlaisiakin uudistuksia. Myös opintotukikuukausien määrää on esitetty vähennettäväksi. Koulutusjärjestelmä kiristää opiskelutahtia Koulutusjärjestelmä on viime vuosina kehittynyt joustavampaan suuntaan
4 2 UIKUNT A & TIEDE 3/2004. Hetkellisen kunnian ohella hän tiesi, että kotikaupunki muistaisi häntä niin kunnialla kuin kilisevällä. Theogenes selvisi urheilu-urastaan kohtuullisessa kunnossa, koskapa hän toimi sen jälkeen kotisaarellaan Thasoksella merkittävissä poliittisissa tehtävissä. Voittajan on helppo hymyillä, ja Olympiassa hymyili vain voittaja
UIKUNT A & TIEDE 312004 43. Voiton uusimisen tielle oli nyt noussut todellinen järkäle Theogenes, jonka kunnianhimoisena tavoitteena oli hankkia seppele sekä nyrkkeilyssä että vapaapainissa. Tavan mukaan ottelu käytiin katkeraan loppuun. Urheilukilpailujen ytimenä ollut stadionin (n. Euthymus joutui luovuttamaan, mutta myös Theogenes oli siinä kunnossa, että paini sai jäädä. Olympian jälkeen tärkein kisanäyttämö oli Delfoi, jonka perinteisen nimen mukaan puhuttiin Python kisoista. ei ollut sattuman sanelemaa. Vanhat aristokraattiset johtajat alkoivat menettää vaikutusvaltaansa, yhteisöt 'keskiluokkaistuivat'. Mies ei aikonut tyytyä yhteen voittoon, vaan oli paikalla jälleen neljä vuotta myöhemmin. Kristian Kristiansen on hienossa tutkimuksessaan Europe before History summannut viimeaikaisen arkeologisen ja historiallisen tutkimuksen tulokset niin, että perinteisten hajallaan asuneiden perheyhteisöjen sijaan alkoivat kehittyä uudet linnoitetut asutustihentymät, polikset. 776 eKr. Alun perin pääjumala Zeuksen kunniaksi järjestetty juhla oli vuosien mittaan laventunut monipuoliseksi tapahtumaksi, jossa sijansa oli niin uskonnolla kuin urheilullakin. Yksipäiväinen juhla muuttui laajimmillaan viisipäiväiseksi. Python kisojen tavoin myös Nemeassaja lsthmiassa kilpailtiin myös taiteiden alalla. Toinen selkeä rajoitus oli naimisissa olevien naisten sulkeminen pois jopa katsojien joukosta; ainut kisoissa merkittävän aseman saanut nainen oli Demeter Khamynen papitar. Egean meren ympäristössä, manner-Kreikassa ja Vähän Aasian eli J oonian kreikkalaisissa siirtokunnissa oli näet 800-luvulta alkaen ollut käynnissä suuri murros. järjestettiin Kreikan eli Hellaan länsilaidalla Peloponnesoksella Elis-maakunnassa sijaitsevassa Olympiassa suuri juhla. seurakseen kahden stadionin juoksun, pitkän matkan (24 stadionia eli n. Sen aikaansaaminen ei ollut eilisen päähänpisto, sillä juhlalla oli takanaan jo vähintäänkin kolmen vuosisadan mittainen perinne. Peloponnesoksen Nemeassa alettiin v:sta 573 eKr. Tämän poliksen sisällä tapahtuvan kilpailun ohella taistelu oli kovaa myös polisten välillä; sota oli ulkopolitiikan keskeisiä välineitä mahdollisia uusien siirtokuntien tyyssijoja ei ollut tarjolla pilvin pimein, ja kauppaedut kävivät useimmin ristiin kuin yhteen. Samassa rytmissä pidettiin myös Peloponnesoksen ja manner-Kreikan yhdistävällä kannaksella lsthmoksella v:sta 582 eKr. järjestää kisoja joka toinen vuosi. Isthmian kisat. Kehityksen kahtena tärkeänä moottorina toimivat tehostuneen maatalouden tuottavuuden kasvu ja entistä tuottoisampi ja laaja-alaisempi kauppa. Olympia pysyi sensijaan uhrin ja urheilun alueena. Olympian kisat maailman sodan • var1ossa TEKSTI: ANTERO HEIKKINEN KUVA: SUM/SVEITSIN URHEILUMUSEON KOKOELMAT Euthymus sai voittoseppeleen nyrkkeilyssä Olympian kisoissa v. Ravi-, valjakkoja laukkakilpailut täydensivät lajivalikoimaa. K esällä 480 eKr. Tapahtuman merkitystä kuvastaa myös se, että kisojen ajaksi julistettiin yhteiskreikkalainen kisarauha, jonka rikkojaa uhkasi melkoinen sakkorangaistus; on tietoa, että sanktio pantiin myös käytäntöön. Nämä alun perin kahdeksan vuoden välein järjestetyt ja ' taidetapahtumana' alkaneet kisat järjestettiin v.sta 582 eKr. neljän vuoden välein, kolmantena vuonna Olympian kisoista. 4 600 m) juoksun ja painin sekä viisiottelun (pentathlon: stadionin juoksu, pituushyppy, keihäänheitto, kiekonheitto ja paini). Viime mainittu seikka nosti kilpailun muidenkin kuin johtajien tasolla äärimmäisen tärkeäksi tekijäksi esimerkiksi maanomistuksen alalla. Neljän vuoden välein pidetyt Olympian kisat säilyttivät keskeisen arvosijansa kolmen muun vastaavan panhelleenisen tapahtuman rinnalla. Suuri murros Olympian kisojen käynnistäminen tai ainakin niiden määrätietoinen kehittäminen 700-luvulla eKr. Seuraavalla vuosisadalla tulivat mukaan nyrkkeily ja vapaapaini (pankration), minkä ohella myös alle 18-vuotiaat nuorukaiset saivat omia kilpailusarjojaan. Muilla eli barbaareilla ei kisoihin ollut asiaa. 476 eKr. 192 m) juoksu sai jo 700-luvulla eKr. Tradition mukaan ensimmäiset Olympian kisat järjestettiin näet v. Yhtä rintaa ohjelman monipuolistumisen kanssa alkoi Olympian kisoista tulla panhelleeninen tapahtuma, johon tultiin kaikkialta Hellaan alueelta
Katsottakoon kahta voittajaa, joiden urheilu-urat leikkasivat toisiaan v. Kun kuuluisa ateenalainen filosofi Sokrates ( 469-399 eKr.) tuomittiin väärien jumalinen palvomisesta ja nuorison harhaanjohtamisesta, hän katsoi puolustuspuheessaan, kertoo Platon, ansainneensa rangaistuksen sijasta palkinnon. Heistä kertoo kreikkalainen 100-luvulla jKr. Mies näet selvisi urheilu-urastaan kohtuullisessa kunnossa, koskapa hän toimi sen jälkeen kotisaarellaan Thasoksella merkittävissä poliittisissa tehtävissä. Miesten välinen nyrkkeilyottelu on varmasti ollut mahtava näytelmä. Euthymus oli kotoisin kreikkalaisten eteläiseen Italiaan perustamasta siirtokunnasta nykyisen Locrin seutuvilla. 44 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 Olympian kisoja ei siis käynnistetty missään homeerisen runouden kuvaamassa maailmassa. Euthymuksen ja Theogeneen nyrkkitaistelu maailman sodan päivinä johti myös elisläisten kisajärjestäjien nostattamaan jälkipeliin, josta Pausaniaksella on eloisa kuvaus. 484 425 eKr) kertoo, että joukko laskettiin salmen ylittämisen jälkeen käyttämällä apuna 10 000 ihmistä vetävää aitausta. Hän sai voittoseppeleen nyrkkeilyssä Olympian kisoissa v. Theogenes oli vauraan aristokraattisen perheen vesa, joka omistautui leipähuolista vapaana peräti 22 vuotta urheilulle. Dardanellit) valtaisa ihmispaljous, jota johti Persian kuningas Kserkses. 4 76 eKr. ylitti Egeanmeren ja Propontiksen (nyk. Olympiaan sijoitetun Theogeneen pronssipatsaan oli tehnyt aiginalainen kuvanveistäjä Glauken. Mies kukisti nyrkeillään haamun, joka oli jäänyt Odysseuksen harharetkien jäljiltä Temesan kaupunkiin ja piinannut asukkaita vuosisatojen ajan. Mainetta ja mammonaa On sanottu, että kuolemattomuus oli helleeneille kunniasta ja maineesta kiinni. Kun ajattelee nyrkkeilyn ja pankrationin luonnetta, tuokin luku on ilman muuta legendaa. "Ateenan miehet, ei ole mitään, joka sopisi niin hyvin kuin kustantaa sellaisen miehen ateriointi prytaneionissa (= kaupungintalolla), paljon paremmallakin syyllä kuin jos joku teistä on voittanut Olympian kisoissa hevoskilvassa joko paritai nelivaljakolla. Pausaniaksen mukaan pankrationin voitto jaettiin ensi kertaa kisojen historiassa ilman loppuottelua; voittoseppeleen sai Dromeus Mantineasta. Pausanias laskee hänen voittojensa saldoksi 1 400 kilpailua mies kiersi niin Olympian kuin myös lsthmian, Nemean ja Python kisatkin mutta tilastonikkarit ovat pitäneet ehdottomana maksimina 1 300 voittoa. Historian isän kunnianimen saanut Herodotos (n. Euthymus joutui luovuttamaan, mutta myös Theogenes oli siinä kunnossa, että pankration sai jäädä. Maajoukkoja seuraili edelleen suuri laivasto, jonka ytimen muodosti 1 200 kolmisoutua.. 480 eKr. "Paljon on Kreikassa nähtävää", Pausanias toteaa, mutta kaksi on ylitse muiden, Eleusiin mysteerit ja Olympian kisat. Kun joukolla lisäksi olivat omat eväät mukana ja moni oli liikkeellä perheensä kanssa, kokonaisluku oli vielä huomattavasti suurempi. Mies ei aikonut tyytyä yhteen voittoon, vaan oli paikalla jälleen neljä vuotta myöhemmin. Mutta yhtä kaikki muisti kotikaupunki voittajaa ruhtinaallisesti, rahalahjoin ja tarjoamalla hänelle loppuiäksi ilmaiset ateriat. Paitsi nyrkkeilyä ja pankrationia hän kunnostautui myös juoksijana. Voiton tuoma mammona ei ollut Theogeneen kaltaisille voittajille iso kiihoke. Vieraita Aasiasta ja Afrikasta Alkukesästä 480 eKr. Hän uhraa siinä runsaasti tilaa Olympialle. elänyt matkailija ja maantieteilijä Pausanias laajassa Kreikan matkaoppaassaan. Hetkellisen kunnian ohella hän tiesi, että kotikaupunki muistaisi häntä niin kunnialla kuin kilisevällä. Pausanias kertoo, että hänen patsaitaan oli eri puolilla Kreikkaa, ja niiden koskettaminen paransi monenlaisista sairauksista. Euthymoksen tosiasialliseksi isäksi alkoi tarinoissa vakiintua Caecinus-virta eli hänet hivutettiin puolijumalien joukkoon. Pikemminkin ne pantiin alulle tilanteessa, jota modernin olympialiikkeen alkuvaihe muistuttaa useammassa kuin yhdessä suhteessa! Kaksi nyrkkisankaria Olympian kisoissa voittanut julistettiin pääjumala Zeuksen erityiseen suojeluun, ja hän sai voittonsa merkiksi villasta kudotun punaisen otsanauhan, pyhällä alueella kasvaneen villiöljypuun oksan ja loistavan kestityksen kisojen viimeisenä päivänä. Theogenes puolestaan oli tarinoiden mukaan näyttänyt voimansa jo pikku poikana. Sillä sellainen henkilö tekee teidät näennäisesti onnelliseksi, minä taas todellisesti, ja sellainen ei tarvitse mitään elatusta, mutta minä tarvitsen." Voittoon kyenneen paritai nelivaljakon omistaja kuului vuorenvarmasti Theogeneen tavoin rikkaisiin, mutta monelle Olympiassa voittaneelle urheilijaeläke oli vanhuuden päivinä luultavasti enemmän kuin tarpeen. Voittajan on helppo hymyillä, ja Olympiassa hymyili vain voittaja. Tavan mukaan se käytiin katkeraan loppuun. Marmarameri) välisen salmen Hellespontoksen (nyk. Euthymuksen ja Thcogeneen kohdalla tavoite täyttyi hyvin, sillä heistä jäi tosiasia tiedon ohella elämään monta legendaa. Tulokseksi saatiin 1, 7 miljoonaa asekuntoista miestä. Euthymoksen tosiasialliseksi isäksi alkoi tarinoissa vakiintua Caecinus-virta eli hänet hivutettiin puolijumalien joukkoon. Mutta voiton uusimisen tielle oli nyt noussut todellinen järkäle, Thasoksen saarelta kotoisin ollut Theogenes, jonka kunnianhimoisena tavoitteena oli hankkia seppele sekä nyrkkeilyssä että pankrationissa
Siten he siis jäivät yksikseen, mutta toiseen palkintoon nähden Themistokles pääsi paljon edelle muita." Kilpailua kunniasta ei Hellaassa käyty pelkästään Olympiassa! Arkontti ja olympiadi "Siitä saakka, kun barbaarit astuivat Hellespontoksen yli, mistä he aloittivat marssinsa ja missä he viipyivät yhden kuukauden, jonka kestäessä he M On e 11 e menivät Euroopan puolelle, oli kulunut vielä kolme kuukautta, Q I ym p i a SS a kun he, Kalliadeen ollessa ateenalaisten arkonttina, saapuivat Attikaan. Ja koostumukseltaan se oli hyvä läpileikkaus koko tuon ajan tunnetusta maailmasta. Historia tuntee vain kaksi maailmansotaa, jotka molemmat on käyty 1900-luvulla jKr. Ja he ottivat haltuunsa (Ateenan) kaupungin .... Mutta merkittävä se joka tapauksessa kooltaan oli. Mutta mitä tekivät helleenit. Ja niin kävi, kertoo Herodotos, että Kserkses katseli valtaistuimella rannalla, kun kreikkalaiset kukistivat Salamiissa persialaisten laivaston. Mutta tällä hetkellä Herodotoksen katsotaan kiistatta ansaitsevan kunnianimensä. Myös Euroopan puolelta Kserkseellä oli joukkoja, isänsä Dareioksen armeijan kymmentä vuotta aiemmin suorittaman urheiluelämässä parhaiten Marathonin taistelusta muistetun sotaretken ansiosta. Hän kuuluu siihen Jooniassa vaikuttaneeseen tai sieltä tärkeitä vaikutteita ammentaneeseen älymystöön, joka miltei kaikilla kulttuurin alueilla edeltää Ateenan mahtavaa kulttuurinousua 400-luvulla eKr. Oli uskonnollisen juhlan aika, joten lisäjoukkojen lähettäminen lykkääntyi. Mikäli Herodotosta on uskominen, Kserkses oli nyt saavuttanut keskeisen tavoitteensa, valloittanut Ateenan. Hyökkääjillä oli jonkinmoinen pulma valloittaa kaupungin linnavuori Akropolis, jonne oli muutamaa vuosikymmentä aiemmin alettu rakentaa uutta temppeliä. Vuodet alettiin näet laskea kulloisenkin (eponyymi)arkontin mukaan, ja näin saatiin tärkeä kronologian peruste seurata historian kulkua. Ihan turhan tarkka ei Herodotos silti varmaankaan ollut nollien suhteen eli Hellespontoksen ylitti hänen kertomaansa huomattavasti pienempi ihmispaljous. LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 45. palvella myös nelivuotinen Olympian kisojen rytmiä noudatteleva olympiadi, joisvoittaneelle u rhe i I ij a e I ä ke oli vanhuuden päivinä luultavasti enemmän kuin tarpeen. Persialaisten miesylivoima ei tietenkään houkutellut keskenäänkin jatkuvasti erimielisiä helleenejä avokentän taisteluhin. Samaa tarkoitusta alkoi 400-luvun lopulla eKr. Sillä samoihin aikoihin näiden tapausten kanssa sattui Olympian juhla. Ja koska he eivät luulleet Thermopylain ottelun niin nopeasti tulevan ratkaistuksi, lähettivät he vain nämä apujoukot." Ateenassa, Salamiissa ja lsthmoksessa Leonidaan johtama pieni joukko joukko taisteli Thermopylaissa itsensä maailmanhistoriaan, mutta ei voinut estää hyökkääjien etenemistä. Mutta Thermopylain sola oli sopiva paikka pyrkimyksille asettaa sulku hyökkääville joukoille. Silti oli tärkeää myös ratkaista, kuka Salamiin voiton loppujen lopuksi oli kääntänyt helleeneille. Sieltä olisi ollut hyvä jatkaa Peloponnesokselle vaikkapa Olympiaan saakka. Omat eväät eivät suurelle joukolle riittäneet alkuunkaan, ja niinpä muuan joukkojen reitille sattunut muonituksen uhri lähetti "hartaat kiitokset jumalille siitä, että kuningas Kserkseellä ei ollut tapana kahdesti joka päivä aterioida". Spartasta sinne oli lähetetty miehiä johtajanaan kuningas Leonidas. Tappio muutti koko sotaretken konseption sikäli, että Kskerkses lähti vetäytymään pääjoukkojensa kanssa jättäen tosin Hellaaseen noin 300 000 miehen vahvuisen jälkijoukon. Herodotosta on eri aikoina arvostettu hyvinkin eri tavoin. Toki he lähtivät ahdistamaan merellä pakenevaa vihollista. Noin kolme kuukautta siitä kuin persialaisten joukot olivat ylittäneet Hellespontoksen, ne olivat Ateenassa. "Kun sotapäälliköt sinne saavuttuaan jakoivat äänestysliuskansa Poseidonin (= meren jumalan) alttarin ääressä ratkaistakseen, ketkä kaikkien joukosta saisivat ensimmäisen ja toisen palkinnon, silloin antoi jokainen heistä itselleen ensimmäisen äänen, katsoen kukin itse esiintyneensä urhoollisimmin, mutta toisen sijan yhtyivät useimmat antamaan Themistokleelle. Joukko lähti hiljalleen etenemään Traakian ja Makedonian kautta päämääränään Ateena. Aasiasta mukana oli, Herodotos luettelee, persialaisista, assyrialaisista ja meedialaisista arabialaisiin , intialaisiin ja egyptiläisiin saakka, ja samoin oli joukkoja Libyasta eli Afrikasta. Kutsun senvuoksi Kserkseen käynnistämää hyökkäystä Hellaaseen maailman sodaksi. Pääosa Ateenan väestä oli evakuoitu Salamiin saarelle. Kaupunki poltettiin perusteellisesti. Kserkseen joukot eivät näet olleet tulossa Olympian kisoihin, vaan ne olivat samalla asialla kuin Dareioksen sotaväki kymmenen vuotta aiemmin, laajentamassa Persian valtakuntaa Hellaaseen. " Herodotoksen maininta vuodeksi kerrallaan valitusta arkontista on lajissaan ensimmäinen, mutta ei suinkaan viimeinen. Ateenassa näkyi meri, jossa helleenit vaikuttivat vahvoilta he olivat osoittaneet sen jo aiemmin Artemisionin taistelussa. Mutta kaiken muun ohella maailmanvallan päämies oli varmaankin tietoinen myös siitä, että vuosi oli Hellaassa poikkeuksellinen Olympian kisojen vuoksi. Tätä seikkaa puntaroimaan, kertoo Herodotos, johtajat purjehtivat lsthmokseen, jonne oli ryhdytty rakentamaan muuria ehkäisemään persialaisten mahdollisia hyökkäyksiä Peloponnesokselle. "Samalla tavoin aikoivat myös muut liittolaiset tehdä. Jo seuraavan sukupolven suuri historioitsija Thukydides leimasi hänet tarinankertojaksi. Mutta siinä jäivät helleeniläiset hevoset toisista paljon jäljelle", tietää Herodotos. Tessaliassa hän pani toimeen "ratsastuskilpailun, missä koetteli omaa ja tessalialaista hevosväkeä, koska hän oli kuullut tämän olevan helleenien kesken parhaimman. Mutta toisin kävi
Grekiska hävdatecknare. Yksityiskohtainen ohjelma ja lisätietoja myös www.vesiliikunta.com VISIO: MILJOONA SUOMALAISTA HARRASTAA VESILIIKUNTAA 46 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004. Olympian kisat v. Borgå 1991 VESILIIKUNTA 2004 -neuvottelupäivä kokoaa vesiliikunnan asiantuntijoita ja alan ammattilaisia -kuulemaan ja keskustelemaan vesiliikunnan ajankohtaisista tutkimusja kehittämishankkeista. Pausanias, Description of Greece 3-8. sattuivat 74:nteen olympiadiin. Suom. Thukydides, Peloponnesolaissota 1-2. Juva 1997. J.A. The Harvester Press 1980. tai 19.8. Der neue Pauly Enzyklopädie der Antike 12/1 ja 15/3. Kristiansen, Kristian, Europe before History. by W.H.S. 4p. Stuttgart 2002-2003. Edvard Rein. Hollo. Suom. Toiset modernit Ateenassa pidettävät olympialaiset avataan siten ehkä melko täsmälleen 2 484 vuotta myöhemmin. Berlin 1978. 480 eKr. Harvard University Press 2000 ja 2002. The Cambridge University Press1998. Sen perusteella, mitä hän kertoo persialaisten hyökkäyksen etenemisestä, todennäköisempi vaihtoehto on viime mainittu ajankohta. Ueberhorst, Horst (Hrsg .), Geschichte der Leibesubungen 2. Vesi liikunnan tutkimusta ja kehittämistä tarkastellaan kuntoliikunnan, kuntoutuksen, erityisryhmien, aikuisten ja lasten harrasteja kilpailutoiminnan näkökulmista. Keuruu 2000. Porvoo 1964. Osallistumismaksu 50 euroa sisältää luentomateriaalin, lounaan, kahvin ja päivällisen kaupungin vastaanotolla. Herodotos, Historiateos 1-2. Murray, Oswyn, Early Greece. The Loeb Classical Library 188 ja 272. Herodotoksen antamien tietojen perusteella kisat päättyivät täyden kuun aikaan eli joko 21.7. Transl. ta ensimmäinen aloitettiin v:sta 776 eKr. Ilmoittautuminen perjantaihin 20.8.2004 mennessä Suomalaiseen Vesiliikuntainstituuttiin: sähköposti info@vesiliikunta.com tai puhelimitse 014-4451 423. Jones. ANTERO HEIKKINEN Professori Historian laitos Joensuun yliopisto sähköposti: antero.heikkinen@joensuu.fi VESILIIKUNTA 2004 vesiliikuntatutkimuksen ja kehittämistyön neuvottelupäivä 3.9.2004 Jyväskylän yliopistossa Kirjallisuus Castren, Paavo ja Pietilä-Castren, Leena, Antiikin käsikirja. Zilliacus, Henrik, Kleios väktare. Mutta mihin aikaan kesästä ne tuolloin pidettiin
Suomessa EU tukee neljää projektia, joissa luodaan uusia toimintamalleja. (09) 756 750, ilpo.myllyniemi®finhockey.fi Uusia liikuntamuotoja vammaisille ORTON lnvalidisäätiön L2 Linkki liikuntaan -hankkeen avulla parannetaan erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden mahdollisuuksia käyttää yhteiskunnan tarjoamia liikuntapalveluita täysipainoisesti. Eurooppalainen verkosto yhdistää urheilua ja opiskelua Oulun opetustoimen alaisen Ouluseutu Urheiluakatemian hankkeessa The European Athlete as Student (Eurooppalainen urheilija opiskelijana) kootaan 25 Euroopan maan laajuinen verkosto urheilua ja opiskelua yhdistävien toimijoiden kesken. (09) 474 81, liisa.metsola@keskuspuisto.net Lisätietoa Euroopan liikuntakasvatuksen teemavuoden tapahtumista saa eurooppalaisilta sivuilta www.eyes-2004.info sekä kansallisesta osoitteesta www.edu.fi. Huomiota halutaan suunnata myös koulun ja kansalaisjärjestöjen yhteystyöhön Euroopassa ja ehkäistä syrjäytymistä. Tarkoituksena on liikunnan avulla edistää vammaisten yleistä hyvinvointia ja osallisuutta sekä edistää heidän edellytyksiään osallistua erilaisiin ryhmäliikuntamuotoihin. Se tukee yksilön myönteistä kehitystä, auttaa sosiaalisten kykyjen oppimisessa ja vahvistaa itseluottamusta ja toimintakykyä, totesi EU:n koulutusja kulttuurikomissaari Viviane Reding avatessaan teemavuoden. Paitsi entisiä tai nykyisiä huippuurheilijoita he ovat myös Euroopan liikuntakasvatuksen vuoden 2004 lähettiläitä. Yhteistyöverkoston tarkoituksena on jakaa tietotaitoa niistä järjestelyistä ja toimenpiteistä, joilla opiskelua ja urheilua on yhdistetty eri Euroopan maissa. (09) 3487 0600, kirsi.airaksinen @nuortenakatemia.fi, www. Suomessa vuoden slogan on Iloa liikkeellä. Liikunta on myönteinen asia ja sillä on tärkeitä kasvatuksellisia arvoja. nuorten akatemia.fi Jääliikuntaa kouluihin Suomen jääkiekkoliiton Hockey Carneval jääleikkejä kouluille -hankkeessa pyritään tuottamaan kouluille paremmat mahollisuudet toteuttaa jääliikuntaa ja luoda koululaisille kiinnostusta jääliikunnan harrastamiseen myös kouluajan ulkopuolella. Lisätietoja: Liisa Metsola, puh. LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 47. Lisätietoja: Risto Keskitalo, puh. Vuosi 2004 on Euroopan Unionin liikuntakasvatuksen vuosi ( European year of Education through Sport). Lisäksi projekti pyrkii luomaan uusia toimintamalleja liikuntatoimen, koulutoimen, seurojen ja oppilaitosten välillä. 044 703 9876, rike@edu.ouka.fi Nuoret toteuttavat liikuntaprojekteja kouluissa Nuorten Akatemian, Suomen Palloliiton ja Suomen Voimisteluja Liikuntaseurojen Nuorten omat liikuntaprojektit kouluissa -hankkeen keskeisenä tavoitteena on rakentaa yhteistyötä urheiluseurojen ja koulujen välille sekä synnyttää sata uutta nuorten suunnittelemaa ja toteuttamaa liikuntaprojektia kouluissa. Liikunnan roolia kasvatuksessa ja jokaisen arjessa tulee vahvistaa. .. Sen teemana on Move your body Stretch your mind. Lisätietoja: Kirsi Airaksinen, puh. Lisätietoja: Ilpo Myllyniemi, puh. -Yksi kolmesta eurooppalaisesta liikkuu säännöllisesti. ILOA LIIKKELLA Move your body stretch your mind Mitä yhteistä on tanskalaisella huippujalkapalloilijalla Brian Laudrupilla, monikertaisella olympiavoittajalla Sir Steven Redgravella ja uinnin maailmanmestarilla Hanna-Maria Seppälällä
EU-direktiivien mukaiset diplomit myönnetään valmentajille, jotka saavuttavat korkeimman, eli niin sanotun 5+-valmentajatason. -Sosioekonomiset terveyserot tulee huomioida. Myös pitkä koulutus ja kaupunkilaisuus ovat yhteydessä parempaan kuntoon, tupakointi huonoon. tuominen@healthfi Seurassa urheilevat pojat käyttävät alkoholia muita nuoria yleisemmin Seuratoimintaan osallistuvat pojat ovat yleisemmin maistaneet tai käyttävät yleisemmin alkoholia kuin nuoret, jotka eivät ole seurojen toiminnassa mukana ilmenee dosentti Pasi Kosken tutkimuksesta. Suurimmassa riskiryhmässä lienevät kuitenkin seuratoiminnassa löyhästi mukana olevat tai siitä pois jääneet, arvioi Koski. Kilpaurheilun valmennukseen ja urheilijoiden suorituskyvyn testaukseen liittyvät tekijät ovat opetuksessa keskeisessä roolissa, mutta myös kuntoja koululiikunnan, kuntoutuksen ja työpaikkaliikunnan kehittäminen liikuntabiologisia tutkimusmenetelmiä soveltamalla ja kehittämällä ovat voimakkaasti mukana. paino nousee Suomalaisten 20 4 3 -vuotiaiden reserviläisten fyysinen kunto on sekä yksilön oman terveyden että armeijan edellyttämän suorituskyvyn näkökulmasta riittämätön, käy ilmi Suomen puolustusvoimien tuoreesta tutkimuksesta. 48 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 Terveysbarometri korostaa yksilön vastuuta terveydestään Terveysbarometriin vastanneiden kuntien ja järjestöjen johtajien usko terveyden edistämiseen ja sen tuloksellisuuteen on vahva, mutta tulevaisuuden näkymät ristiriitaisia. Urheilevien nuorten suhdetta alkoholiin selvittävä tutkimus on osa Suomen Akatemian Terveyden edistämisen tutkimusohjelmaa. Koulutus valmistaa urheiluvalmentajia ja testaajia sekä alan kouluttajia ja tutkijoita. J oukkuepalloilua harrastavat pojat ovat "kohtuukäyttäjiä" verrattuna muiden lajien harrastajiin. Vain joka neljäs tutkituista nuorista reserviläisistä harrastaa riittävästi liikunta.Noin viidesosa reserviläisistä ei lainkaan. Runsas 60 % niin terveyskuin järjestöjohtajista katsoo, että pääasiallinen vastuu on yksilöllä. Diplomin edellytyksenä on maisterintutkinnon lisäksi kahden vuoden valmentajakokemus sekä pro gradu -työn esittäminen kansainvälisessä tiedekongressissa tai -lehdessä. Yhteiskunnan rooli korostuu rakenteiden ja mahdollisuuksien luomisessa. Seuroissa urheilevat tytöt eivät käytä alkoholia muista tytöistä poikkeavasti. Suomalaiset miehet alkavat lihoa varsin nuorina, ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Kuntien terveysjohtajien mukaan päävastuu terveydestä jää tulevaisuudessa yksilön omille harteille. Ylipaino on ongelma taistelukelpoisuudelle, koska merkittävä lihavuus on yhteydessä huonoon kuntoon. Liikuntabiologian laitoksella voi erikoistua valmennusja testausoppiin. Varusmiespalveluksen jälkeen pitkän koulutuksen hankkineet miehet lopettavat tupakoinnin todennäköisemmin kuin muut. Jääkiekkoilijoissa on suhteellisesti eniten maistaneita ja humalan kokeneita sekä myös vähiten kokonaan väkeviä välttäviä. Siihen kuuluu mm. Puolustusvoimat tutki viime vuonna liki tuhannen reserviläisen kunnon ja tuloksia verrattiin vuosien 1993 94 reserviläisten kuntotutkimuksiin sekä 2000-luvun alun väestöotoksiin. Tutkimuksessa on mukana 819 turkulaista 13-, 15ja 17-vuotiasta nuorta, tyttöjä ja poikia. Reservien kunto heikkenee ja . Paikallisen tason urheilijapojat ovat humalahakuisempia kuin huippulupaukset tai korkealle tavoittelevat, jotka käyttävät vähän alkoholia. Heissä on kuitenkin myös vähemmän kokonaan raittiita. Eurooppalainen valmentajadiplomi neljälletoista maisterille 14 valmennukseen erikoistuneelle Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen opiskelijalle on myönnetty eurooppalainen valmentajadiplomi. Koulutodistuksen liikuntanumero ja varusmiespalveluksen aikana juostun 12 minuutin juoksutestin tulos ennustivat varsin hyvin, millaisessa kunnossa reserviläinen on kolmekymppisenä. Työn rasittavuudella ei havaittu yhteyttä hyvään kuntoon. liikuntapsykologian ja liikuntalääketieteen, ravintofysiologian , johtamistaitojen sekä valmennuksen ja testauksen eettisiin tekijöihin liittyviä opintoja kertoo valmennusja testausopin professori Keijo Häkkinen. Lisätietoja: mikael.f ogelhom®utafi tai www.milfi. Lisätietoja: www.healthfi, tai suunnittelija Päivi Tuominen, sähköposti: paivi. Fyysisen kunnon ylläpitäminen liittyy vahvasti henkilökohtaisiin motiiveihin; elämänlaadun lisäämiseen, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Yksilön oman vastuun korostuminen voi johtaa myös siihen, ettei väestöstä saa tasavertaisia mahdollisuuksia terveyteen, toteaa Terveyden edistämisen keskuksen toiminnanjohtaja Mika Pyykkö. Noin puolet (46%) reserviläisistä oli lievästi ylipainoisia (BMI body mass index yli 25) ) ja merkittävästi ylipainoisia (BMI yli 30 ) puolestaan oli noin joka kymmenes (11,4%). Keskeisenä terveyden edistämisen alueena esille nousivat mielenterveystyö sekä sosiaalisten verkostojen tukeminen, päihdetyö ja liikunta. Usein juovia heissä ei ole enempää kuin muissakaan lajeissa. He edustavat noin 15 prosenttia ikäluokastaan. Jos reserviläisen painoindeksi on yli 30, on tarkkaan harkittava, mihin sodan ajan tehtävään hänet voidaan sijoittaa, puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö kenraalimajuri Esa Tarvainen sanoo. Vahvan liikuntabiologisen sisällön ohella koulutus on monitieteistä. Diplomien saajat ovat Jukka Hokka (salibandy) , Hannu Kaikkonen (hiihtosuunnistus ja murtomaahiihto), Jukka Lahtinen (yleisurheilu), Jonne Kähkönen (murtomaahiihto ja ampumahiihto), Mika Lehtonen (suunnistus), Vesa Mattila (pyöräily), Melkko Jussi (jääkiekko), Visa Pahtaja (yleisurheilu), Ulla Papp (taitoluistelu), Marja Päivin en (uinti), Kai Savonen (murtomaahiihto), Esa Söderqvist (telinevoimistelu), Simo Tarvonen (squash) ja Matti Tossavainen (amerikkalainen jalkapallo)
Kannabiksen kokeilu ja käyttö on meillä kansainvälisesti verrattuna vähäistä. Sen tarkoituksena on mm. Huomata kannattaa, että aikuisiässä Suomessa tupakoidaan verrattain vähän. WHO-koululaistutkimuksen uusimmat tulokset nuorten koetusta terveydestä, terveystottumuksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä koottiin vuonna 2002 kaikkiaan 35 Euroopan ja Pohjois-Amerikan maassa sekä Israelissa. Hallituksen puheenjohtajana toimii Kanadan Paul Melia. Suomessa 13-16 vuoden ikään näyttää latautuvan muita maita voimakkaampi erilaisten kokeilujen kausi, toteaa tutkimuksen Suomen osuutta johtava professori Lasse Kannas. Tämän vuoden Piikkarit-tunnustuspalkinnot ja 1.000 euron stipendit myönnettiin kansainväliselle koripallon naiserotuomarille Karolina Anderssonille Forssasta, tutkija, filosofian lisensiaatti Leena Laineelle Vantaalta sekä tyttöjalkapallotapahtuma Stadi Cupille. Tupakoinnissa, hedelmien syönnissä ja kondomin käytössä suomalaisnuoret sen sijaan sijoittuvat huonosti. Eniten ylipainoisia nuoria on Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja Euroopan maista Walesissa ja Maltalla. Kyselytutkimukseen osallistui yhteensä noin 162000 11-, 13-, ja 15-vuotiasta oppilasta. Myös ylipaino on suomalaisnuorilla keskimääräistä yleisempää. Pelaajat arvioivat, että suorituksiin vaikuttavien huumeiden käyttö on harvinaista, mutta vapaa-ajalla huumeita, kuten kannabista, kokaiinia ja ekstaasia käytetään yleisesti. Myös doping-testien määrää tulisi lisätä, jotta sekä huumausaineiden että luvattomien lisäravinteiden käyttäjät jäisivättodennäköisemmin kiinni. Pojista 22 prosenttia ja tytöistä 23 prosenttia ilmoitti tupakoivansa päivittäin. Yhdistyksellä on 25 jäsenorganisaatiota. Hän on tutkinut jalkapalloilijoiden huumeiden ja lisäravinteiden käyttöä yhteistyössä Englannin ammattijalkapalloilijoiden järjestön PFA:n kanssa. Vain kuusi prosenttia haastatelluista tunsi jalkapalloilijoita, jotka käyttävät suorituksia parantavia luvattomia aineita, kun taas 45 prosenttia tunsi vapaa-ajallaan huumeita käyttäviä jalkapalloilijoita. ANADO on kansallisten antidopingtoimistojen yhdistys, joka perustettiin noin vuosi sitten Strasbourgissa. kerran jaettu Piikkarit-palkinto myönnetään vuosittain merkittävästä liikunnan tasaja moniarvoisuutta edistävästä työstä. tukea kansallisten antidopingohjelmien tekemistä, edistää tiedonvälitystä ja kehittää ammattiosaamista antidopingtoiminnassa. Monet pelaajat käyttävät lisäravinteita, ja joka viides pelaaja käyttää niitä ilman asianmukaista neuvontaa, ilmenee tutkimuksesta. Kolmasosaa pelaajista ei ole testattu viimeiseen kahteen vuoteen ja 60 prosenttia heistä ei usko joutuvansa testiin. Tutkimuksessa haastateltiin lähes 3000 PFA:n jäsentä, joista noin neljännes vastasi. Näin kertoo tunnettu englantilainen urheilututkija, professori Ivan Waddington. Nyt 10. Silti vain harva heistä jää kiinni. Kulttuuriministeri Tanja Karpela jakoi pääpalkinnon ja 2000 euron arvoisen stipendin perjantaina Helsingissä. Professori Ivan Waddington toimii tällä hetkellä vierailevana professorina Chesterin yliopistossa, Dublinin yliopistossa ja Norjan urheiluja liikuntakasvatuksen yliopistossa. WHO-koululaistutkimus: Suomalaisnuorilla ylipaino keskimääräistä yleisempää Suomalaisnuoret ovat keskimääräistä terveempiä. Waddingtonin mukaan on tärkeätä lisätä jalkapalloilijoiden neuvontaa lisäravinteiden käytössä, jotta he erottaisivat luvattomat aineet luvallisista. Vähiten ylipainoisia taas on entisen ItäEuroopan maissa, Venäjällä, Ukrainassa ja Baltian maissa. Suomalaisnuorista lihavia oli hieman 35 maan keskiarvoa useampi, pojista 17 % ja tytöistä 9%. ANADOn tärkeimpänä tehtävänä on kehittää ja harmonisoida eri maiden antidopingjärjestelmiä niin, että urheilijat olisivat mahdollisimman tasavertaisessa asemassa osallistuessaan kansainvälisiin kilpailuihin, tuore varapuheenjohtaja Pirjo Krouvila toteaa. Jo 1980-luvun lopulla todettiin, että suomalaisnuoret tupakoivat muita maita yleisemmin. Huumeita englantilaisjalkapallossa Jalkapalloilijat onnistuneet salaamaan huumeiden viihdekäyttönsä vähäisten testien vuoksi Huumeiden viihdekäyttö on yleistä englantilaisten ammattijalkapalloilijoiden keskuudessa. Pirjo Krouvila ANADO:n varapuheenjohtajaksi Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n kehitysjohtaja Pirjo Krouvila on valittu ANADOn (Association of National Antidoping Organisations) varapuheenjohtajaksi. LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 49. Jalkapalloilijoille tehdään dopingtestejä harvemmin kuin muissa urheilulajeissa. Liikunnan tasa-arvopa Iki nto Maija Innaselle Tämän vuoden Piikkarit-palkinnon sai Suomen Voimisteluja Liikuntaseurat SVoLi ry:n pääsihteeri Maija Innanen. Tilanne ei ole juurikaan muuttunut. Hän on julkaissut useita urheiluun ja urheilijoiden huumeiden käyttöön liittyviä teoksia. Aiemmin hän oli Leicesterin yliopiston Urheiluja yhteiskuntatutkimuskeskuksen johtaja. 15-vuotiaitten päivittäin tupakoivien poikien osuus oli vuonna 2002 edelleen neljänneksi suurin 35 maan vertailussa
Tämä on tärkeä pointti tässä tulosvastuun ja kokoaikaisen eteenpäin rientämisen kulttuurissa. Toisaalta se kuitenkin tarjoaa lukijalleen myös moniaistisia vivahteita, joiden kautta voi itsekin rohkaistua ylittämään kielen (puheen ja tekstin) ja antaa luvan vaikkapa oman hengityksensä kuuntelulle.. Featherstone: Cultural Theory and Cultural Change, 1992, s.167). Ajatus siitä, että voimme itse tiedostaa ja tuntea oman ruumiimme ilman paikalle rientävää konsulttia tai terapiahenkilöä, on kieltämättä kiehtova, ja kirjassa tätä näkökulmaa on monin esimerkein ja ymmärrettävästi kuvattu. l Kirjan nimeen sisältyy hauska , ilmeisen satunnainen, sanallinen kaksoissidos: taidon filosofia ja taidon (japanilaisen itsepuolustuslajin) filosofia. Teksti onkin monin paikoin jopa antiteesiä akateemiselle rationaalisuudelle. Hän on itse aktiivisesti harrastanut niin sanottuja itämaisia lajeja, kuten karatea, taiji'ta ja yi quan'ia joissa "liikkumisen taitoa ja taidetta ei eroteta jyrkästi toisistaan." Klemolan vahvoihin intresseihin ovat kuuluneet myös erilaiset rentoutumisharj oitukset. Taidon filosofiassa on monia sellaisia kohtia, joilla olisi merkitystä paitsi koululiikunnassa myös urheiluvalmennuksessa (s. Dialogisen empatian ajatus on siinä, kuten Klemola asian ilmaisee, että kognitiomme ja tunteemme syntyvät minun ja maailman, minun ja sinun välisessä suhteessa. Tässä mielessä hän on selvästikin 'konservatiivinen kapinallinen'. välinpitämättömyys). Nämä on tiiviisti kuvattuja samalla voisivat antaa ajattelemisen aihetta länsimaisille ulkoisille 'kuuliaisen ruumiin' kouluttamisen ja urheiluharjoitusten repertoaareille. Tampere University Press, 2004, 302 s. Mehän puhumme tänään esimerkiksi sosiaalitieteiden piirissä erilaisista representaatioista kuin myös "representaation kriisistä". "Tiedän miltä sinusta tuntuu," on arkipäiväinen ilmaus tästä dialogisuudesta. Timo Klemola, tamperelainen filosofian tohtori, on kirjoittanut kirjan taidon filosofiasta ja filosofin taidosta. pelkästä vuorovaikutuksesta ("interaction") vaan olemisesta ("interbeing") läsnäolosta maailmassa yhtä aikaa. Toki se on representoivaa ja diskursiivista, sillä sanoessani näin, en kuitenkaan tarkkaan ottaen tiedä sitä, "miltä sinusta tuntuu." Mutta tärkeintä onkin intentio; eläytyminen ja sensitiivisyys toiseen (vrt. 81-93). Samaa kantaa lienee tarkoittanut myös Paul Ricoeur, joka on sanonut, että "se, mikä paljastuu, rakentaa sanoman (kielen) ei päinvastoin." (MS). Monin paikoin kirja on luettelomainen, jolloin se alkaa muistuttaa keittokirjaa. Näin asian ymmärrän. Ajatuksena on päästä mekanistista opettamista ja oppimista syvemmälle ruumiillisiin mielikuviin. 160), joka sanoo, että kyse ei ole Taidon filosofiassa on monia sellaisia kohtia, joilla olisi merkitystä paitsi koululiikunnassa myös urheiluvalmennuksessa. Hän ottaa kriittistä etäisyyttä niihin filosofian teoreettisiin ja abstraktiivisiin diskursseihin, joista on suodatettu pois oma ruumis, sen harjoittaminen ja tunteminen, sekä ei-diskursiiviset ja esikielelliset kokemukset. 40). Ihmisellä on oikeus myös pysähtyä 'vain' olemiseensa. No, edellisestä asiasta on kuitenkin kyse. Tulkitsen Klemolan monessa kohdassa esille tuomaa meditatiivisten hengitysja rentoutumisharjoitusten olemusta niin, että kun tarkkaillusta objekti-ruumiillisuudesta saadaan pudotettua pois sanat selitykset, ohjeet, narratiivit ja tulkinnat jää vain hengitys ja sen kuuntelu. Tässä suhteessa toisen kehollisuus muodostaa tärkeän kokemuksellisen kentän, joka on paljon syvemmin empatian ja sosiaalisen elämän perusta kuin yksinkertaiset ja usein mekanistiset vuorovaikutukset. Klemola siteeraa Francisco Varelaa (s. Klemola ymmärtää ihmisen ruumiillisen olemisen koko hänen eksistenssinsä perustaksi. Alussa olevaan Featherstone-sitaattiin verrattuna Klemola pyrkii minän 'löytämiseen' ja eheyttämiseen; minuuteen, joka ei määrity ulkoapäin kulttuuriteollisuuden lukemattomista imagoista ja trendeistä, vaan sisältäpäin; omasta olemisesta ja omasta maailmasuhteesta. Näiden ajatuksena on päästä mekanistista opettamista ja oppimista syvemmälle ruumiillisiin mielikuviin. Tässä hän viittaa Martin Heideggeriin, joka aikanaan peräsi "mielen tyhjentämisen harjoittelua kaiken representaation poispudottamiseksi." (s. Mielenkiintoiselta tuntuvat myös Georg Lakoffilta ja Mark Johnsonilta siteeratut ajatukset siitä, että ruumiimme ei-diskursiivinen, somaattinen ja aistimotorinen kokemus ovat se perusta, josta rakentuvat ensimmäiset metaforat kielelle ja abstrakteille käsitteille. Teksti: Martti Silvennoinen, Timo Klemola: Taidon filosofia Filosofin taito. Mielenkiintoinen alaviite löytyy Charles D Laughlin-lainauksesta (s.202), joka kirjoittaa omista kokemuksistaan ja muun muassa siitä, miten lakkasi hiljalleen samaistamasta mieltään päähänsä ja tuli sitä kautta tietoiseksi koko kehostaan. Klemola painottaa repre50 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 TAIDON FILOSOFIAA JA FILOSOFIN TAITEILUA sentaatioiden sijasta ihmisen suoraa kohtaamista todellisuuden kanssa. Klemolan paksuhko kirja on yllättävän helppolukuinen, ehkäpä siksi, että siinä ei liikuta sellaisen akateemisen filosofiakeskustelun areenoilla, joilla on totuttu ottamaan toisista mittaa lähinnä kovalla kielipelillä. 126-131). Hänen tutkimuksellinen painopiste on ruumiillisuuden filosofiassa (tai kehollisuudessa, kuten hän itse sanoo) ja sen fenomenologisessa perinteessä. Konkreettisen hyvä esimerkki jokin asian/liikkeen oppimisesta voisi olla vaikkapa taidon (siis ei pelkästään 'taidon') oppimisen kolme vaihetta: shu-ha-ri (japania) (s. Hyvänä esimerkkinä tästä voisivat olla Gallagerin ja Melzoffin luonnehdinnat "kehonkaavasta" ja "kehonkuvasta" sekä 'dialogisesta empatiasta' (termi/ MS), jossa eläytyminen omaan ruumiiseen toimii pohjana kyvylle eläytyä myös toiseen, vaikkapa hänen kivun kokemukseensa. Tätä kautta 'minä-oleminen' on eksistentiaalisesti enemmän ja syvempää kuin jos minä kotiutuu vain tietävään ja rationaaliseen perustaan, arkikielessä 'korvien väliin'. "Postmoderni ajattelu monesti heittää esiin ajatuksen 'minän likvidoinnista' ja siitä, että ihmisten elämä on vain sarja toisiinsa liittymättömiä episodeja, ruumiille sattuneita tapahtumia ja kimppu löysästi keskenään yhteydessä olevia kvasi-minuuksia" (M
Olympian kentiltä Rooman areenoille. Kuitenkin on pääasia, että kun puhutaan, tiedetään mistä puhutaan. Ajankohta huomioiden olisi ollut helppo julkaista kirja pelkästään Olympian kisoista. Suomi on pieni maa, muttei näköjään niin pieni, ettei mikään pysy salassa. Roomalaisten urheilu saa kirjassa huomattavasti suppeamman käsittelyn. Tästä lukija löytää hyvinkin nykyajan urheilulle tuttuja piirteitä, mikä lienee ollut myös kirjoittajien taka-ajatus. Panateenalaiset kisat laskettiin vähempiarvoisiin 'palkintokisoihin' mutta nousivat merkitykseltään lähes panhelleenisten kilpailujen tasolle. Olympian kcnriltit Room:1J1 areenoille ANTIIKKIA, ANTIIKKIA Teksti: Vesa Tikander Sami Koski & Mika Rissanen & Juha Tahvanainen: Antiikin urheilu. Tekijät esiintyvät nimenomaan kollektiivina. Mukana on kohtuullisen paljon lähdekirjallisuutta. Itselleni ruumis sanana on enemmän 'mielensisäinen' kuin verraten myöhään suomenkieleen ilmaantunut keho. Mutta kun lukee pieniä paloja kerrallaan eikä yritäkään rationaalista synteesiä, tekstit toimivat riittävällä ymmärrettävyydellä. Tekstiä ryydittävät antiikin auktorien tekstikatkelmat, ja lukija voi sieltä täältä LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 51. Kilpa-ajojen väripuolueet kiihkeine kannattajineen muistuttavat puolestaan sosiaalisina ilmiöinä kovasti myöhemmän ajan jalkapallojoukkueita. Bysantissa jatkunutta jälkiantiikkista kilpa-ajoja urheiluperinnettä kirjoittajat eivät valitettavasti tarkemmin käsittele. Tekijöiden kiitettävä tavoite on kuitenkin ollut antaa kokonaiskuva urheilun asemasta Kreikan ja Rooman yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Kirjakaupoista löytyvät ainakin ruotsalaisen Staffan Stolpen Olympia och de antika spelen ja amerikkalaisen Stephen G. Harpaston, episkyros, trigonja muut kreikkalaisten ja roomalaisten harrastamat joukkuelajit ovat jääneet jälkipolville pitkälti tuntemattomiksi, kun kirjallisuudessa on perinteisesti keskitytty Olympian kisojen lajeihin. Ainakin pääkaupungin urheiluhistoriapiirit on päässyt yllättämään Atena Kustannuksen julkaisema kirja Antiikin urheilu. Tässä heitä ei olekaan syytä epäillä. Atena Kustannuksen voi vain toivoa saavan olympiavuodesta hyvin pontta myynnille, sillä Antiikin urheilu on kansainvälisessäkin vertailussa erinomainen johdatus aiheeseensa ja täyttää merkittävän aukon suomenkielisessä urheilukirjallisuudessa. Olympian kisat asettuvat omalle paikalleen yhdeksi neljästä panhelleenisestä kisasta. Yleisö saapui näytäntöihin paitsi urheilujännityksen vuoksi myös viihtymään, nauttimaan virvokkeita, lyömään vetoa ja tapaamaan tuttavia. Eri lukujen kirjoittajia ei nimetä, eikä vaihtuvia äänenpainoja juuri erotu melko saumattomasti etenevästä kokonaisuudesta. Samalla hahmottuu havainnollisesti neljän vuoden syklissä etenevä arvokisakalenteri, jossa Olympian ja Python kisat toistuivat joka neljäs vuosi, Nemeanja Isthmian kisat joka toinen vuosi. Huonoimmillaan teksti on vain leegio irrallaan ajelehtivia auktoriteetteja pahinta fenomenologiselle tutkimukselle. Myytti antiikin urheilijoiden amatööriydestä saa ansaitsemansa tyrmäyksen. Erityisen kiitoksen ansaitsee antiikin pallopelien esittely. Klemola kuitenkin välttää tekstissään tämän yksipuolisuuden ja rohkenee esitellä monia ruumiinharjoitusten paitsi yksilöllisiä myös kulttuurisia habituksia sekä ruumiillisuuksien erilaisia aforistisia ja metaforisia piirteitä, ei vähiten kuvatessaan suomalaisen ja japanilaisen teenjuonnin eroavuuksia. Lähdeauktoriteetit saattavat kuitenkin joskus sokaista tutkija-kirjoittajan siten, ettei hän uskalla/ halua kokeilla ja käyttää anekdoottista ja narratiivista otetta eli arkisen elämän metaforia, joskus jopa puheenparsia. Ei kuitenkaan ole ihan helppoa orientoitua kirjan tosi rehevän termistön ja sen moninaisten fenomenologisten elementtien maastossa sovittaa yhteen esimerkiksi länsimaista, japanilaista ja kiinalaista ajatteluperinnettä. olisi vaatinut laajemman käsittelyn kuin yhden vihjailevan sivulauseen. Edelleen on syytä kiittää tulevan olympiakaupungin omien antiikinaikaisten kisojen kuvausta. Kirjoittajat Sami Koski, Mika Rissanen ja Juha Tahvanainen ovat urheilusta innostuneita antiikin tutkijoita ja tuntijoita. Koski toimii opettajana Vantaalla ja Tahvanainen Varkaudessa; Jyväskylän yliopistossa tutkijana työskentelevä Rissanen on aiemmin kirjoittanut useita lehtiartikkeleita kirjan aihepiiriä sivuavista asioista. Eräs antiikin Kreikan ruumiinkulttuuriin liittyvä piirre sivuutetaan kuitenkin tyystin. Päähuomion vie eloisa kuvaus gladiaattoritaisteluista ja Circus Maximuksen kilpa-ajoista. Saman olympiasentrisyyden tekijät välttävät myös kuvatessaan antiikin Kreikan urheilutapahtumia. Avausosiossa käsitelläänkin ansiokkaasti antiikin Kreikan ihmiskuvaa ja tuodaan esiin urheilukilpailujen sotilaalliset ja uskonnolliset alkujuuret. Lähestyvien Ateenan kisojen merkeissä on maailmalla julkaistu useitakin tuoreita antiikin urheilua ja Olympian kisoja käsitteleviä kirjoja. MARTTI SILVENNOINEN, Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: martti.silvennoinen@sport.jyu.fi Viitteet: 1 Tamperelaistutkijat alkoivat (1980-luku) omassa piirissään käyttää keho-sanaa, kun taas Jyväskylässä puhuttiin ruumiista ja ruumiillisuudesta. Näistä kisoista löytyy myös nykyajan olympiasoihtuviestin muinainen esikuva. Millerin Ancient Greek Athletics. On kiistanalaista, kuinka suuri rooli homoeroottisuudella oli kreikkalaisessa urheilussa, mutta asia Antiikin urheilu on kansainvälisessäkin vertailussa erinomainen johdatus aiheeseensa ja täyttää merkittävän aukon suomenkielisessä urheilukirj allisuudessa. Ei mikään tenttikirja, mutta lukukirja hyvinkin. Atena Kustannus Oy, 2004. Hauska oivallus on esittää urheilijoiden ylistysrunot ja amforamaalaukset aikansa urheilujoumalismina. 160 sivua. Kirjoittajat ilmoittavat ohjenuorakseen mahdollisimman laajan alkuperäislähteiden käytön
alue on laaja ja yksityiskohtia täynnä. Käsitellessään antiikin ja nykyajan urheilun suhteita kirjoittajat käyvät ajoittain vieraammalla maaperällä. Siitä huolimatta tekijät esipuheessa mainitsevat, että kirja ei ole käytännön käsikirja vaan kirjan on tarkoitus antaa perustietoa yksilökohtaisille sovellutuksille. LIIKKUJAN RAVITSEMUSTeoriasta käytäntöön Edita Publishing Oy, 2004, Helsinki ISBN 951-37-3994-5 Liikkujan ravitsemus -kirja tarjoaa kattavan ja monipuolisen tietopaketin ravinnosta kiinnostuneelle liikkuvalle ihmiselle. Ravitsemustilan arviointimenetelmistä kirjaan on koottu hyvä taulukko, jossa esitellään kunkin menetelmän edut ja haitat. Kiitettävien asioiden joukkoon on aihetta liittää kirjan erinomainen kuvitus, jonka julkaisuoikeuksien hankkimisessa Atena Kustannus on ilmeisestikin tehnyt suurtyön. Laihduttamisen ja painonhallinnan fysiologinen periaate ei ole muuttunut viime vuosina. Kirjan tekijäkolmikko on omassa työssään paneutunut fyysisen aktiivisuuden ja ravitsemuksen välisten yhteyksien tutkimiseen ja tieteellinen ote näkyy. Ravitsemussuosituksissa tuodaan esiin, mikä on ravitsemussuosituksen ja ruoka-ainesuosituksen ero. Kirja on suunnattu alan ammattilaisille ja opiskelijoille, jolloin asiatekstin ymmärtäminen vaatiikin asiantuntemusta. Malli kuvaa eri fyysisen aktiivisuuden muotojen osuutta päivittäisestä liikunnasta ja sen tulisi havainnollistaa asiaa samalla tavalla kuin ruokapyramidi. Eritysruokavaliovalmisteiden ja ravintolisien tutummin lisäravinteiden kohdalla on kriittisesti arvioitu tuotteiden suorituskykyä parantavaa vaikutusta. Kirja kertaa ravitsemuksen perusasiat energiatasapainosta, energiaravintoaineista ja vitamiineista ja kivennäisaineista. Jokaisen ravintoaineen kohdalla on käsitelty, miten nimenomaan liikunta vaikuttaa kyseisen ravintoaineen tarpeeseen, vaikuttaako ravintoaine liikuntasuoritukseen tai onko sitä ylipäätään tutkittu riittävästi. Lukijan helppo uskoa, että kirja on oikeaa ja painavaa asiaa. TARJA NYKÄNEN Ravitsemuksen ja liikunnan opettaja, LitM, Et-yo Oulun seudun ammattikorkeakoulu sähköposti: arja.nykanen@oamk.fi. Kaikkien niiden ammattiryhmien, jotka työssään antavat ravitsemusneuvontaa on tärkeä ymmärtää tämä ero. Lukijan kannalta ei olisi ollut pahitteeksi, vaikka kirja olisi tarjonnut lisääkin malliaterioita. 52 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 ASIANTUNTEVASTI RAVINNOSTA LIIKKUJALLE Teksti: Tarja Nykänen Patrik Borg, Mikael Fogelholm ja Hannele Hiilloskorpi. Lihavuus ja painonhallinta -otsikon alla kerrataan tuttua asiaa. Liikuntapiirakka aiheuttaa varmasti keskustelua, kun yhä edelleen mietitään jo kauan käytössä olleen terveysliikunta -termin käyttökelpoisuutta. Onneksi kappaleessa on mainittu myös painonhallintaan liittyviä psykososiaaliset tekijät. Kirjasta kuitenkin löytyy ateriamalleja, millaista ruokaa olisi hyvä syödä esimerkiksi turnauksissa tai raskaan harjoituksen jälkeen. VESA TIKANDER tutkija Suomen Urheilukirjasto sähköposti: vesa.tikander@stadion.fi Kirja esittelee antiikin Kreikan ihmiskuvaa ja tuo esiin urheilukilpailujen sotilaalliset ja uskonnolliset alkujuuret. Erityisesti kummastuttaa maratonjuoksun alkuperää käsiteltäessä Feidippides-myytin toistaminen Lukianoksen 600 vuotta myöhemmin kertomassa muodossa, jota voidaan pitää epäluotettavana. Kokonaisuudessaan kirja on tyyliltään selkeä ja miellyttävä lukea ja varmasti käyttökelpoinen niin asiantuntijan kuin opiskelijankin työpöydällä. Kirjan nimessä oleva sanaparsi teoriasta käytäntöön antaa olettaa, että kirja tuottaa ohjeita arkiseen elämään. Suomalaisia urheilun maailmanhistoriaa käsitteleviä kirjoja ei liiemmälti ole viime vuosikymmeninä kirjoitettu.Jo yksin senkin vuoksi, mutta myös omista ansioistaan Antiikin urheilu on syytä jo nyt laskea suomalaisen urheilukirjallisuuden perusteoksiin. Herodotoksen lähes aikalaisversiossahan Feidippides juoksi viestin Ateenasta Spartaan muttei suinkaan Marathonista Ateenaan. Lähdeviitteitä ei ole kirjassa kuitenkaan ole, ja joskus kirjoittajat esittävät varmoina tietoina näkemyksiä, joista ei vallitse yksimielisyys. UKK-instituutin lanseeraaman liikuntapiirakan. Asian pohtimiseen olisi voinut käyttää enemmänkin palstatilaa, mikäli vain ajankohtaista tutkimustietoa on olemassa. Energiankulutuksen arviointimenetelmissä ilahduttaa, että siellä huomioidaan yksi uusimmista menetelmistä sykemittareiden arvio energiankulutuksesta. Tekstistä huomaa, että kirjoittaja on perehtynyt hyvin tieteellisiin julkaisuihin, vaikka Aloitteleva maratoonari saattaa kirjan luettuaankin pohtia, miten valmistetaan juoma pitkälle juoksulenkille. Kolmiloikka ei tiettävästi ole 1800-luvun antiikintutkijoiden keksintö saatikka siis "antiikin väärintulkintaa" kaikesta ei sentään kiittää tarvitse muinaisia kreikkalaisia. Turnajaisruokaa ja mallitankkausta maratoonille . poimia etymologisia helmiä tuttujen sivistyssanojen alkuperäisistä merkityksistä. Aloitteleva maratoonari saattaa kirjan luettuaankin pohtia, miten valmistetaan juoma pitkälle juoksulenkille tai millaiselta näyttää päivän ruokalista hiilihydraattitankkauksen aikana. Rasvaprosenttiaan seuraavan urheilijan kannattaa todellakin miettiä, miten luotettava lukema on. Terveyden edistäminen ravitsemuksen ja liikunnan avulla -kappaleessa kirjoittaja esittelee mm. Kirjoittaja huomauttaa, että saman valmistajan eri mittareilla voidaan saada erilaisia energiankulutuksia ja että mittarit soveltuvat parhaiten samalle käyttäjälle liikuntalajin pysyessä samana. Mainitsematta jäi, että monille tuotteiden käyttäjälle psykologinen vaikutus parantaa suoritusta enemmän kuin itse ravintolisä. Kirjan viimeisessä osiossa esitellään ravitsemusta urheilusuorituksen yhteydessä
llmentymistapa kun on usein toisenlainen kuin perinteisissä kestävyyslajeissa. Erityisesti hyvin kirjoitetut esimerkit erilaisten harjoitusyksiköiden ravitsemustarpeista on hyvä lisä aikaisempaan kirjallisuuteen. Valmentaminen mitä se on 7 Kirjan pääteemojen käsittelemien 360 sivun jälkeen päästään itse asiaan valmentamiseen. Kirjaa tulleekin olemaan yksi alan merkittävimpiä oppikirjoja, niin toisen asteen kuin korkea-asteen oppilaitoksissa opiskeltaessa kuormitusfysiologiaa, fysioterapiaa tai liikuntaa. VkKustannus Oy, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2004. Toisaalta jokaisella kilpaurheilun harrastajallakin on syytä lukea Meron perusteellinen ravitsemusosuus. Hermolihasjärjestelmän rakenne ja toiminta-osa on eräs kirjan parhaiten kirjoitetuista kappaleista. LähtöMielestäni Suomessa ei ole julkaistu vielä yhtään kirjaa itse valmentamisesta. Kirja onkin erittäin kattava ja perusteellinen ilmoittamallaan alueella ja kansainvälistäkin vastaavaa kirjallisuutta vertailtaessa korkeatasoinen. Lasten ja nuorten elimistön kasvua käsittelevässä osuudessa Antti Mero kokoaa omat tutkimuksensa ja kansainvälisen kirjallisuuden tuoman lisän kuvaamaan selkeästi ja yksityiskohtaisesti nuoren urheilijan fyysistä kehittymistä. ISBN 957-9747-44-6 Tässä kirjaa on odotettu jo jonkin aikaa. Kirja on samalla uudistettu ja laajempi versio vuonna 1997 ilmestyneestä Nykyaikainen urheiluvalmennus -kirjasta. Kirjoittajat ovat suomalaisen tieteellistaustaisen kirjoittajajoukon huippua. Suomessa on kuitenkin tehty mittavaa jääkiekon ja jalkapallon kansainvälisetkin kriteerit täyttävää pelitaktiikan tutkimusta. Kunkin osan loppuun on kerätty oma yhteenveto-osa. Kirjoittajat ovat päässeet toteuttamaan osaamistaan omilla osaamisalueillaan. Missä kirjassa on käsitelty urheilijan ja valmentajan välistä, kahden ihmisen kohtaamisprosessia kokonaisvaltaisesta fysiologisesta, yhteiskunnallisesta, pedagogisesta näLIIKUNTA & TIEDE 3/2004 53. Tässä osassa olisi voinut ottaa lähteeksi toistaiseksi parhaan suomalaislähteen aiheesta; SVUL:n A-taito-osan aineiston. Alue olisi kirjan laajuudenkin huomioiden vaatinut hieman laajempaa käsittelyä. Kappaleen voima-, nopeusja rentousosille on varattu hyvin tilaa. Kansainvälisen aineiston puutetta ei liene syyttäminen. Edes yksi lajiesimerkki olisi tuonut piristystä. Teksti on saatu hyvin yhdenmukaiseksi ja kirja on yllättävän helppolukuinen. Taito ja tekniset valmiudet käsitellään lähes täysin mitattavien muuttujien ja niistä raportoivien tutkimusten valosta. Fyysinen kehittäminen ja seuranta osataan Fyysisiä ominaisuuksia ja niiden seurantaa on käsitelty laajasti. Kansainvälisestä tunnetusta kirjallisuudesta on koottu kokonaisuus, jota on helppo lukea. ODOTETTU UUSI URHEILUVALMENNUS Teksti: Jukka Lahtinen Antti Mero, Ari Nummela, Kari Keskinen, Keijo Häkkinen: Urheiluvalmennus. Osa onkin kirjan parhaiten toteutettu. Kirja sisältää seitsemän pääteemaa, jotka on yhdisteltävissä neljään pääkokonaisuuteen. kohta on huippu-urheilun näkökulma. Missä kirjassa on käsitelty urheilijan ja valmentajan välistä, kahden ihmisen kohtaamisprosessia kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Taktiikkaosa on ehkä kirjan vaatimattomin osuus.Joukkuepelit ovat yleisimmin harrastettuja lajeja myös Suomessa. Nopeusja nopeuskestävyysosan esimerkit ovat perinteisistä kestävyyslajeista. Tekstissä tavoitellaan huippusuorituksen edellytyksiä, ei jokapäiväisen liikkujan ravintonäkökulmaa. Kuormitusfysiologia on jaettu neljään osaan: hengitysja verenkiertoelimistö ja kuormitus, energiaaineenvaihdunta ja kuormitus, hormonaalinen järjestelmä ja kuormitus sekä immunologia. Ravintofysiologiaa käsittelevään lukuun Antti Mero on koonnut viimeisen kymmenen vuoden tutkimuksensa ja kokemuksensa. Liukkonen on laatinut tiiviin kuvaksen perusasioista, mutta samanlaiseen asioiden yksityiskohtaiseen käsittelyyn kuin aikaisemmista osista ei päästä. Kirjoittajat ovat uskaltautuneet tieteellisen kirjallisuuslähteisen tekstin sijaan kirjoittamaan vapaammin, "valmennusoppimaisemmin"; he ovat ottaneet tekstiin mukaan myös yleisesti hyväksyttäjä käytäntöjä ilman tiedereferenssejä. Pääkirjoittajien lisäksi kirjassa on tekstiä 17 muulta asiantuntijalta. Kirjoittajat ovat täsmentäneet, että kirjassa kuvataan urheiluvalmennuksen kuormitusfysiologiset, ravintofysiologiset, biomekaaniset ja valmennusopilliset perusteet. Urheilupsykologia tiiviissä paketissa Jarmo Liukkonen on jakanut urheilupsykologiaa käsittelevän kappaleen kolmeen loogisesti etenevään saan: psyykkiset tekijät urheilussa, psyykkisten ominaisuuksien kehittyminen harjoittelussa ja kilpailussa sekä psyykkisten ominaisuuksien analysointi. Täsmennys onkin tarpeen. Peräti 230 sivua kokonaisuudesta on varattu kirjan alateemojen tieteellis-teoreettiselle käsittelyllä. Antti Meron rooli on ollut merkittävä. Mielestäni Suomessa ei ole julkaistu vielä yhtään kirjaa valmentamisesta itsestään. Taktiikasta kirjoitetut viisi sivua eivät anna riittävää kuvaa eivätkä tee oikeutta joukkuepalloiluille. Kappale alkaa mielestäni aivan oikein taitoja tekniikkaharjoittelun osuudella, mutta se loppuu valitettavan nopeasti, vain 10 sivun käsittelyn jälkeen. Kirjan teksti, kuvitus ja kaaviot ovat parempia ja yhtenäisempiä kuin vuoden 1997 kirjassa. Tästä joukosta noin puolet toimii tällä hetkellä aktiivivalmentajina ja puolet osaamisalueidensa eri tehtävissä. Tähän olisi kaivannut ehkä hieman pohdintaa teho-, joukkueja taitolajien kestävyydestä
Keskinen, Keijo Häkkinen, Mauri Kallinen Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro l 56, Tammer-Paino, Tampere 2004 ISBN 951-8982-67-8, ISSN 0356-746x Kari L. Kirjoittajat ovat olleet selvästi motivoituneita, mikä saattaa olla seurausta toimittajien antamasta vapaudesta aiheen persoonallisen lähestymiseen. Rivien välissä on luettavissa kevyttä painia tieteellisen tarkkuuden ja käytännön soveltuvuuden, lajinomaisuuden ja yleisyyden sekä suoritusja toimintakykyisyyden koulukuntien välillä. Muut luvun osat käsittelevät pieniä käytännön osia urheiluvalmennuksen järjestelmästä ilman, että ne kertovat varsinaisesti mitään itse valmennuksesta. Heikki Tikkanen antaa hyvän tietolisän esimerkiksi urheilijan allergioista ja astmasta. Lisäksi asioitten ytimiin pyrkivälle on tarjolla viidettäsataa kirjallisuusviitettä. Vammoista, hoidosta, matkustamisesta, vuoristosta ja antidopingista Kirjan viimeiset 60 sivua on varattu valmennuksen erityiskysymysten käsittelyyn. Yleinen tilastotieteellinen lukuohje mittavirheistä, korrelaatioista, keskivirheistä, viiteryhmien luokitteluista ja regressioanalyyseistä helpottaisi suuresti laadun edistämistä, kun pelkästään aerobisen kestävyyden arviointimenetelmien alla on esiteltynä runsaat kaksikymmentä regressiomallia. Turvallisuuteen ja vastuukysymyksiin pureutuvassa kappaleessa on lukijalla hieman miettimisen aihetta hyvien riskikuvausten jälkeen testitulokseen vaikuttavien lääkeaineiden vaikutusten kuvaaminen hipaisee etiikkaa ja moraalia: tuleeko testihenkilölle määritellä muuta testitulosta kuin menetelmän absoluuttisesti osoittamaa. Otsikon vastuukysymykset on kuitenkin jo pääosin esitetty jo oikeudellisten kysymysten käsittelyssä. Tämä ei missään nimessä ole kokeilevan kotikeittiön tai "tovissa testaajaksi"-kurssin käsikirja. Kirjassa kyseistä tietoa on tarjolla runsaastikin, mutta pieninä osioina usean kirjoittajan voimin, useassa luvussa.. Kirjan jäsentely on luonteva ja ammattimaisen testitoiminnan perusteiden kuvaaminen heti kärkeen vaikuttaa hyvältä. Kirjassa käydään ansiokkaasti läpi perustiedot kestävyyden sekä voimantuoton fysiologiasta ja biomekaniikasta ja näihin vaikuttavista muuttujista, minkä tarkoituksena on pohjustaa esitettyjen testien rakenteita. Etenkin etiikan ja moraalin pohdinta ja oikeudellisten kysymysten esiin tuominen jo alussa ovat lukijaa palvelevia oli sitten kyseessä opiskelija tai jo kokenut tekijä. Uusi "Urheiluvalmennus-kirja" tulee olemaan suomenkielinen perusteos valmentajien ja alaa opiskelevien käytössä. Tämän kirjan osalta valmentamista onkin tarkasteltava kirjoittaen fysiologis-harjoitusteknisestä näkökulmasta Niinpä kappaleen kahdeksan ensimmäinen luku etiikasta ja moraalista onkin yllätys. Tiedonjyviä pitkin matkaa Eri kirjoittajat toistavat samaa yleisajatusta, kertaus on opintojen äiti. Keskisen, Keijo Häkkisen ja Mauri Kallisen toimittama "Kuntotestauksen käsikirja" on ensimmäinen suomalainen kovakantinen, sidottu teos ja sen tavoitteet ovat korkeat alan toiminnan yhdenmukaistamisesta laadun parantamiseen. Tämä vapaus antaa myös kirjoittajien taustojen paistaa läpi: osa lähestyy aihetta kilpaurheilun, osa toimintakyvyn, osa tutkimuksellisen ja osa liikkumisen edistämisen näkökulmasta. Esiteltyjen testien kirjo muistuttaa testaustoiminnassakin tärkeästä hienon hienosta erosta tarpeellisen moninaisuuden ja villin lännen lakien välillä. Itse valmennusprosessia ja valmentamista on kirjassa kuvattu sivuilla 416-422 eli kokonaisen kuuden sivun verran. Mielenkiintoista on oletus, että lukija hallitsee tilastotieteen ja testien virhemarginaalien arvioinnit paremmin kuin fysiologiset taustat. Ei myöskään kansainvälisesti. Kirjan vahvuus on valituissa lähtökohdista, mutta valmennuksen kokonaisuuden näkökulmaa, kirjan nimi huomioiden, jää kaipaamaan. Myös matkustamiseen ja sen erityispiirteisiin pureutuva osa on ansiokkaasti kirjoitettu. Jäsentely ja kokoaminen vielä tekstien sisältä olisi palvellut lukijaa. Osa on hyvin kirjoitettu, mutta lähes kokonaan ilman lähdemerkintöjä. Jo kirjaan panoksensa antanut kuntotestausalan huippuammattilaisten joukko antaa teokselle alan Suomen "Kuka Kukin On7"-leiman. kökulmasta . Ymmärrän ongelman, koska asiasta ei ole paljon kirjoitettu tutkimusartikkeleja. JUKKA LAHTINEN Valmennuskeskuksen johtaja, LitM Suomen urheiluopisto Puheenjohtaja Suomen Valmentajat ry sähköposti: jukka.lahtinen@vierumaki.fi 54 LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 .. Lukijan tukena on tosin laajat hakemistot ja sanastot. Kirjaan koottu tietomäärä on valtaisa. Opetuskäytössä kirja edellyttää opettajalta vankkaa ohjausta tai itsenäisenä teoksena käyttäjältään hyvää perehtyneisyyttä testaustoimintaan. Kirja parantaa aikaisempaa tarjontaa valmennuksen fysiologisista ja harjoituksellisista perusasioista. Lisäksi tueksi kaipaisi kokoavaa kappaletta kuntotestien eri virhetekijöiden kontrollista etenkin epäsuorien aerobisen kestävyyden ja lihasvoiman kenttätestien kohdalla. Ei missään. TIIVISTA TAVARAA, RUNSAUDEN PULAA Kuntotestauksen käsikirja Kari L. Osa kirjan tuomista oivalluksista ja kokonaisuuksista syntyy kuitenkin kuin rivien välistä ja vasta lukijan poimittua tiedonjyväset koko kirjan alueelta. Kappaleet ovat tiiviitä, hyvin kirjoitettuja ja asiantuntijoiden laatimia. Vuosi sitten ilmestyneen Kirsi Hämäläisen valmennuseettisen lisensiaatintyön tulosten tuominen esille käytännön esimerkkinä aiheesta olisi ollut hyvä lisä aiheeseen. Kirjoittaja Kalervo Ilmanen käsittelee asiaa tiiviisti ja hyvin, mutta yleisellä tasolla. Pitääkö lääkityksen alaisen henkilön toimintakykyä yleensä arvioida mittaamalla. Alkuosalla on käyttöä muillekin kuin liikunta-alan opiskelijoille
Eikä tässä sinänsä kummallisessa mielikuvassa tuntunut olevan mitään kummallista. Kääntäen on todettava, että suurin osa tavallisista lihaskuntotesteistä on kenttätestejä, jolloin näiden vakioimisen ja toistettavuuden ongelmiin ja menetelmiin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota. Kuntotestauksen käsikirja ottaa askeleen kohti kokonaisvaltaista ihmiskuvaa esitellessään myös psyykkiseen kuntoon liittyvien tekijöiden taustoja. Pää heilahti taakse ja kädet läpsähtivät sylissä. Objektiivisuuden ja subjektiivisuuden rajanveto ja näiden vaikuttavuus tulkintaan ovat viimeisiä laadun kehityskohteita. Kun Virva nauroi, mitä tapahtui usein, hän nauroi herakasti, tarttuvasti ja koko olemuksellaan. Muistamme huumorin. Terveyttään koskevia huolia Virva ei tuonut esiin. Arjen rakosiin ja päivän pirstaleisiin tuli odottamatta sävyjä, syvyyksiä ja merkityksiä, jotka tekivät eletystä ajasta elämää. Runsaan vuoden sairasloman jälkeen vuonna 2000 hän palasi työhönsä ja mykisti meidät työkaverit sinnikkyydellään. Työhön palaaminen oli Virvalle tärkeätä ja näytti pikemminkin antavan kuin vievän voimia. Kotitila Ristiinassa oli Virvalle rakas. TYÖKAVERIT Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Kuntotestit saavat lisää ulottuvuuksia, kun ne esitetään kokonaisuuksina suhteessa kohderyhmiinsä ja tavoitteisiinsa. Virvassa oli särmää. Talouspäällikön tutkinnon Virva suoritti työn ohessa opiskellen. Selkälihastestin kohdalla kuvataan tekstissä yhtä suoritustapaa, mutta kuvissa kaksi jää myös epäselväksi kumpaan testiin esitetyt kaksi viitearvoa kytkeytyvät. Emmekä varmaan olleet siihen yhtään sen valmistautuneempia kuin hänkään, vaikka olimme jo hyvin tietoisia Virvan voimien ehtymisestä. Kun tavoite yhtenäistämisestä ja laadun parantamisesta toteutuu kokonaisuus kasvaa jonakin päivänä summaansa suuremmaksi. Me työkaverit saimme kuulla siitä Virvan puolisolta. Helsingin Kauppateknikot ry:n puheenjohtajana hän toimi aivan viime vuosiin asti. Työ oli hänelle tärkeä osa elämää. antavat tarpeellisen määrän tietoa ja jättävät sopivasti suunnitteluvaraa myös omien lajinomaisten testien tekoon. Testien suorittamiseen ja etenkin tulkintaan on annettu askel askeleelta selkeät ohjeet, jotka edistävät alan yhdenmukaistamista keskeisessä testikokonaisuudessa. Ajattele: miten erikoinen kokemus Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän. Yleistä vatsalihastestiä kuvaava aukeama sisältää kolme luokitusta kolmesta viiteryhmästä kolmelle suoritusasennolle ja kahdelle suorituskestolle. Kuvaukset ln Memoriam V irva nukkui pois huhtikuun viimeisen päivän aamuna. Virva hoiti Liikuntatieteellisen Seuran taloussihteerin tehtäviä vuodesta 1988 lähtien. Informaation runsaudenpulaa on myönteinen ongelma, joka ratkeaa ajan myötä. Hän ei kaihtanut tarttua tärkeiksi kokemiinsa asioihin, kun ne sitä vaativat. Hän nautti kasvimaan hoidosta, marjaja sienimetsässä kulkemisesta, kutoi mattoja ja teki muita käsitöitä. Kirjan kokonaisilme on positiivinen ja sen tarve ilmeinen. Eräs Virvaa muistaessamme lausuttu huomio olikin, ettei hänen juurikaan muistettu olleen sairaana. Kiitos Virva ystävyydestäsi, yhteisistä hetkistä ja muistoista. Suomessa käytettyjä testikokonaisuuksia esittelevä osuus on mielenkiintoista luettavaa. Olihan Virva kävellyt ylikäymättömiltä vaikuttaneiden haasteiden yli aiemminkin. ALEXANDER HOL THOER, LitM Espoo sähköposti: alexander.holthoer@espoo.fi Virva Norja Aikaa ja tarmoa riitti myös muuhun. Me muistamme sinisten silmien avoimen, eloisan ja paljon näkevän katseen. Erityisryhmille erikseen huomioitavat tekijät ja testitulosten tulkinnan rajoitukset ovat tärkeää oppia lukijalle. Eeva Kilpi LIIKUNTA & TIEDE 3/2004 55. Notkeuden, taidon ja tasapainon testikuvaukset ovat selkeitä ja osoittavat myös kuinka vaikeaa on erottaa mitattavat tekijät toisistaan etenkin moniosaisissa testeissä. Meille työkavereille se näyttäytyi yhtälailla Virvan asiantuntevana ja tarkkana tukena talousarvioita tai tilityksiä laadittaessa kuin siinä, että töihin tullessa Virva oli meitä vastaanottamassa ja usein myös viimeisenä töihin jäämässä. Kukin kirjan kappale on lukemisen arvoinen. Samalla havainnollistetaan miten vaativaa vakioiminen voimatai nopeussuorituksen mittaamisessa on. Lisäksi tekstissä todetaan nilkoista tukemisen olevan valinnaista (kuvissa on kolme suoritustapaa joissa kaikissa on nilkkatuki) eli yhdellä aukeamalla kuvataan seitsemän (?) eri tapaa suorittaa vatsalihastesti. Käsikirja kuvaa testit Käsikirjamaisuuden hyvät puolet korostuvat aerobisen suorituskyvyn suorien testien kuvauksissa. Hermo-lihasjärjestelmän toiminnan mittaamista käsittelevässä kappaleessa on kuvattu erittäin hyvin laboratorio-oloissa ja lajinomaisina suoritettavien testien eri tekijät ja taustat
(, ( (i (i ( { ' ( (i 'l"i ( ( ( ( ( (, TUET TÄTÄ.. ( KUN PELAAT TÄT .
10.30 • Erityisliikunnan juuret ja linjat • professori Eino Heikkinen, Jyväskylän yliopisto 11.00 • Erityisliikunta monipuolistaa kunnan liikuntaelämää • erityisliikuntasihteeri Eija Savikko, Lahden kaupunki 11.30 • Kuntien erityisliikunnanohjaajien työ paineet ja palkinnot. + 358 9 4542 7222 • e-mail toim isto@lts.fi • internet www.lts.fi ::r "-• tD 3 w -1 • 00 • r;,,::c:: ::::, l'D l'D l'D ::::, l'D ::::, V, l'D c:: c., '< ::::,l'D V, '< o: V, V, 0.>: "C c:: V, 3 ::::, l'D o: ::::, ;,,::0.> ::::, V, V, c., • C) 2: 3 c., 3 c:: c:: ;,,::V, l'D 3 c., ::::,0... + 358 9 4542 720 • fax INT. (09) 4542 7221, sähköposti tuula.valli@lts.fi / • viestintäpäällikkö Jari Kanerva (ohjelma), puh (90) 4542 7218, sähköposti jari.kanerva@lts.fi liikuntatieteellinen Seura 4 Stadion, etelä kaarre • FI N-00250 Helsinki • tel. • suunnittelija Kari Koivumäki, opetusministeriö Keskustelu 12.15 13.15 • Ruokailutauko (Valkea talo) Koulutushaasteetja kansainvälisyys koulutusmuutokset osana erityisliikunnan kehitystä 13.15 • Yliopistokoulutuksen linjat • professori Pauli Rintala, Jyväskylän yliopisto 14.10 • Liikunnanohjauskoulutuksen linjat • lehtori Jyrki Vilhu, Liikuntainstituutti Pajulahti Keskustelu 14.50 15.10 • Virkistystauko Tutkimustyön merkitys erityisliikunnalle esimerkkejä teorian ja käytännön vuorovaikutuksesta 15.10 • Kehitysvammaisten toimintakykyisyyden ja fyysisen aktiivisuuden seurantatutkimus miten tieto on muuttanut käytäntöjä. • professori Ulla Lahtinen, Åbo Akademi 15.35 • Liikunnan yhteys sydänja verisuonitauteihin minkälainen liikunta on hyväksi sydänja verisuonitauteja sairastaville. lNT. Erityisryhmien liikunnasta soveltavaan liikuntaan 20 vuotta kuntien erityisliikuntaa • Erityisliikunnan seminaari 31.8.2004 • Valkea talo, Helsinki (Haaga) Seminaarin tavoitteet: • Edistää erityisliikunnan ja muun liikuntakulttuurin yhteyksiä ja yhteistoimintaa • Luoda pohjaa erityisliikunnan kehittämiseksi • Juhlistaa kuntien erityisliikuntatoiminnan 20-vuotistaivalta 10.00 • Avaus • puheenjohtaja Pauli Vuolle, Liikuntatieteellinen Seura • ylijohtaja Kalevi Kivistö, opetusministeriö Kuntien erityisliikuntatoiminnan 20-vuotinen kehitys: kuinka liikuntakulttuuri on muuttunut. 16.30 • Päätöskeskustelu "Oikeus erilaisuuteen tämän päivän tasa-arvoa" • Juhlaesitys / "Hecho a Mano" ja juhlatarjoilu 20-vuotiaan kuntien erityisliikunnan kunniaksi n. Lisätietoja Liikuntatieteellisestä Seurasta: • www.lts.fi • vastaava toimistosihteeri Tuula Valli (käytännön järjestelyt), puh. 17.30 • Tilaisuuden päätös Ilmoittautuminen maanantaihin 16.8.2004 mennessä Liikuntatieteelliseen Seuraan • sähköposti: tuula.valli@lts.fi • puhelin (09) 4542 7221/Tuula Valli • faksi (09) 4542 7222. • professori Rainer Rauramaa, Kuopion yliopisto Keskustelu Kehitysprojektit käytännön apuna 16.00 • Kuntien erityisliikunnan uusi kehityshanke • projektipäällikkö Toni Piispanen, Liikuntatieteellinen Seura Miten tästä eteenpäin
• professori Urho Kujala, Jyväskylän yliopisto 11.15 Miksi kansa ei liiku mitä on tehtävissä. • Sosiaali-ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 10-45 Aiheuttaako liikkumattomuus terveysriskin. • professori Markku Ojanen, Tampereen yliopisto 11-45 Yhteenveto ja keskustelu 12.00 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen 14.00-16.30 • Rinnakkaissessiot • Biomedicum • Helsinki, Meilahti (Haartmaninkatu 8) Ii Pj. Raija Laukkanen Pj. Timo Lakka 1. XIII Liikuntalääketieteen Päivät 28. Tutkimusraportointia 3. Näin annostelen liikuntahoitoa 2. 29.10.2004 Torstai 28.10.2004 9.00 Ilmoittautuminen, kahvi ja näyttelyyn tutustuminen 9-45 Avaus • Liikuntatieteellinen Seura • Opetusministeriö • Liikunta lääketieteen valiokunta Pj. Aulikki Nissinen ja Heikki Tikkanen Pj. Tutkimusraporto1 14.00 Lihavuus ja diabetes • ylilääkäri Pertti Mustajoki, Hyks, Peijaksen sairaala 14.30 Valtimosairaudet • professori Rainer Rauramaa, Kuopion liikunta lääketieteen tutkimuslaitos 15.00 Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen 15.30 Alentunut toimintakyky • tutkimusjohtaja Kaisu Pitkä/ä, Vanhustyön keskusliitto 16.00 Osteoporoosi • professori Pekka Kannus, Tampereen yliopisto 16.30 Yhteenveto ja keskustelu 20.00 Illanvietto ja tutkimuskilpailun palkintojen jako Järjestäjät: Liikuntatieteellinen Seura ja Liikuntalääketieteen keskukset yhteistyössä opetusministeriön kanssa Muutokset mahdollisia Päivien info: www.lts.fi. Pekka Puska ja Jari Parkkari Liikkumattomuus riski yksilölle ja yhteiskunnalle! 10.15 Mitä kansan liikkumattomuus maksaa
Hinta:• Osallistumismaksu 195 € sisältää seminaarimateriaalin, ohjelmassa mainitut tarjoilut sekä illanvieton. Perjantai 29.10.2004 Pj. Markku Järvinen ja Timo Takala Citius Altius Fortius 9.00 Avaus • professori Markku Järvinen, Tampereen yliopisto 9.20 Miten suorituskyvyn rajat ovat muuttuneet olympialaisten historiassa. • toimittaja Juha Kanerva, IS Veikkaaja 9-40 Miten liikunnan ja urheilun tutkimus on hyödyttänyt lääketiedettä. Päivien info: • www.lts.fi Lisätietoja: • Liikuntatieteellinen Seura/ koordinaatori Tiina Heinonen, puh. Abstraktien DL. Teoriasta käytäntöön 2. Laskun maksamatta jättämistä ei tulkita peruutukseksi. • ylilääkäri Olli Heinonen, Paavo Nurmi -keskus 10.00 Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen 10.30 Vuoden parhaat tutkimusraportit 11.30 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen 12-45-14-45 • Rinnakkaissessiot Pj. (09) 4542 7217, tiina.heinonen@lts.fi.. Peruutusehdot: • Viimeinen velotukseton peruutuspäivä on 15.10. Sen jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitamme 45 € ja 21.10. jälkeen tehdyistä peruutuksista 90 €. Myös niiltä, jotka ilmoittautumisesta huolimatta eivät osallistu tilaisuuteen, veloitetaan koko osallistumismaksu. Tutkimusraportointia 3. Jarmo Karpakka ja Kari Keskinen Pj. Voit ilmoittautua sähköpostilla tuula.valli@lts.fi, puhelimitse (09) 4542 7221 tai taksilla (09) 4542 7222. LTS:n jäseniltä osallistumismaksu on 175 €, opiskelijoilta ja tutkimusraportin esittäjiltä 135 € . Antero Natri 1. Tarkemmat ohjeet, ks. Tutkimusraportointia 12-45 Uimarin olkapää • olympiajoukkueen fysioterapeutti Peter Halen, LIKES-tutkimuskeskus 13.15 Tenniskyynärpää ja golfaajan kyynärpää • dosentti Timo Raatikainen, Hyks 13-45 Palloilijan nivunen • ylilääkäri Harri Selänne, LIKES-tutkimuskeskus 14.15 Laskettelijan polvi • ortopedi, alppimaajoukkueen ylilääkäri Eero Hyvärinen 14-45 Keskustelu ja loppuyhteenveto Abstraktikutsu: • Liikunta lääketieteen Päivillä on mahdollisuus oman tutkimuksen raportointiin. Ilmoittautuminen: • Viimeinen ilmoittautumispäivä päiville on 1.10.2004. Teppo Järvinen Pj. www.lts.fi. 3.9.2004
• •'i -,v "i'' 'J !!•Jt AÅ 1A. DC fy (SE) Tutustu: www.tamromedlab.com/selfcare~ uutta TamroMedlab Oy Self Care PL 11, Rajatorpantie 41 B, 01641 Vantaa Asiakaspalvelu puh. 1 ' .., ,. " .. 020 445 4775 ja 020 445 4784 faksi 020 445 4765 medlab.selfcare@tamro.com www.tamromedlab.com 150 9001 sertifioitu yritys Tamro MED•LAB