Liikunta & Tiede 3/2005 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Alan tutkijoita, opettajia ja muita liikuntaja liikuntalääketieteen asiantuntijoita sekä päättäjiä päivät kiinnostavat yhtälailla. Tieteellistä tietoa popularisoidaan sovellettavaan muotoon koko väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. KESKINEN L iikuntatieteellinen Seura järjesti Lahden ammattikorkeakoulun isännöimässä kongressikeskus Fellmannissa kaksi merkittävää tapahtumaa: XI Liikuntatieteen päivät ja XVII Kuntotestauspäivät. LIIKUNTATIETEET JALKAUTUIVAT LAHTEEN KARI L. Keskustelijoiden yksimielinen kanta oli, että kuntotestauksen laatua ja turvallisuutta on kehitettävä ja että seuran tulee ottaa tehtävä hoidettavakseen. Jalkautuminen Lahteen tuki näiden tavoitteiden saavuttamista. Eturivin tieteentekijät ja laaja joukko tiedon soveltajia yhdessä päättäjien ja päätöksiä valmistelevien virkamiesten kanssa kuulivat liikuntatieteiden uusista innovaatioista ja tutkimukseeen nojaavasta kehitystyöstä. Liikuntatieteellisen Seuran perusideologia toimii näin parhaalla mahdollisella tavalla. XVII Kuntotestauspäivien teema "Kunnon keski-iästä vahvaan vanhuuteen" houkutteli paikalle runsaat 150 osallistujaa. Samalla soveltajat saivat tilaisuuden hiillostaa tutkijoita etsimään ratkaisuja myös käytännön työhön. Päivien luonteeseen kuuluu myös toimia alalla toimivien neuvottelupäivinä. sähköposti: kari.keskinen@lts.fi. Toiminnallaan seura pyrkii edistämään suomalaisten liikuntaa, terveyttä ja hyvinvointia. XI Liikuntatieteen Päivät kokosi runsaat 200 liikuntatieteistä kiinnostunutta osallistujaa. Kuntotestauspäivät ovat vakiinnuttaneet paikkansa vuotuisena alan asiantuntijoiden tapahtumana, jonne myös käytännön toimijoiden on helppo tulla mukaan. Tapahtumat ovat tärkeitä näyteikkunoita koko suomalaiseen liikuntatutkimukseen. Tällä kertaa päivät päättyivät lähes sata osallistujaa keränneeseen Kuntotestauksen kehittämisfoorumiin. Toivonkin, että Liikuntatieteellisen Seuran 75vuotisjuhlavuotta 2008 kohti mennessä sama hieno tekemisen meininki tuottaisi vieläkin paremmat päivät. Minulle nämä XI Liikuntatieteen päivät olivat elämäni ensimmäiset ja mielestäni myös onnistuneet. Toiminta voidaan kiteyttää kolmeen avainsanaan: liikunta, liikuntatieteet ja liikunnan tiedonvälitys. Päättäjien puheenvuoroissa ei ollut sellaista ylhäältä annetun tuntua, etteikö niitä uskaltautunut tavallinen tieteen tulkitsija kommentoimaan. Osallistujat ovatkin pääosin käytännön testaustyötä tekeviä 2 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 sekä liikunnan että terveydenhuollon puolelta. Liikuntatieteet osana liikuntakulttuuria määrittävät seuran toiminnan asiasisällön, johon seuran keskeinen yhteiskunnallinen tehtävä eli liikunnan tiedonvälitys perustuu. Päivät osoittivat, että suomalainen liikuntatiede on voimissaan. Eri tieteenalojen symposiumeissa käytiin vilkasta tieteellistä debattia. Syntyi innostunutta, luovaa keskustelua. Liikunta on seuran toiminta-alueen perusmäärittäjä. Se oli myös täysin odotettua. Tällä hetkellä seurassa pohditaan strategisia linjauksia vuoteen 2010
Vaikka julkinen valta ei voi muuttua kansalaistoiminnaksi, se voi luoda sille edellytyksiä . Tiinu Wuo!io 20 Kansalaistoimintakin markkinoistuu. Keskinen 34 Testitulokset ennakoivat tulevaa. Martti Silvennoinen 16 Aktiiviset toimijat luovat hyvinvoinnin. Risto Telama 11 Liikunnan koulutus tuotteistuu ja kansainvälistyy. LUETTUA 61 Suomalaisen koululaisen terveyden kompassi osoittaa oikeaan suuntaan Antti Uutela 62 Terveysliikunnan miksi, mitä ja miten yksissä kansissa Pekka Oja 64 Ohjaamisen taito Arja Sääkslahti 66 Naisliikunnan traditio ja nykypäivä Mari Vares 67 Salpausselästä yleisöstä yleisölle Esa Sironen 69 Palloja, suksia ja taiteen hedelmiä likka Levä. Pekka Oja 30 Sanottua XI Liikuntatieteen Päivillä Kunnallisen liikuntatoimen tilanne huolestuttaa. 11 untatut 1musta on vai ea saa a monitieteiseen yhteissopuun, mutta nyt tähän olisi todellista tarvetta . Miten paljon ikääntyvä väki jaksaa ja viitsii tehdä vapaaehtoistyötä. Liikuntakasvatus on edelleen kasvatusta liikuntaan ja liikunnan avulla . Pilvikki HeikinaroJohansson 10 Liikuntakasvatusta ei voi ulkoistaa. Uudet koulutusalat vaativat yliopistoilta nopeaa reagointia. 29 Puoli tuntia päivässä perussuositus pitää. Nyt on aika keskustella . Kristina Tiainen 38 TOIMIVA -testeistä apua kotona selviytymisen arviointiin. 33 Tutkimus kohtasi käytännön. Leena Pohjola 1tseta rkoitus. Miten kauas liikunnasta ja liikuntaharrastuksista voidaan mennä, jotta silti voitaisiin puhua liikuntapedagogiikasta. Risto Sänkiaho 27 Raija Mattila: Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on tärkeätä myös liikuntatiedettä arvioitaessa. Liikunnanopettajat saavat valmiudet kaikenikäisten kansalaisten liikuttamiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Vuoden 2006 budjetin valmistelu on käynnissä. Testit antavat kuvan iäkkään henkilön nykyisestä suoritusja toimintakyvystä, mutta niiden avulla voidaan myös ennustaa tilanteen kehittymistä. Kiinnostus yhdistystoimintaan, niin urheiluseuroihin kuin poliittisiin puolueisiinkin on laimentunut. Tämä kasvatusvastuu on koululla . Perinteiset koulutusalat säilyvät, mutta koulutusväylät monipuolistuvat. Lauri Laakso 12 Kohti pehmeää empiriaa ja päinvastoin. Suositeltavaan liikunta-annokseen on tutkimuksella saatu myös uusia vivahteita . Pekka Rissanen 23 Monitieteellisen tiedon ja tutkimusotteiden mer Itys asvaa. TÄSSÄ NUMEROSSA 4 Liikunnanopettajan koulutus tunnistaa huomisen haasteet. Esimerkiksi painon hallinta ja aikuisiän sokeritaudin ehkäisy vaativat selvästi enemmän liikuntaa, noin tunti puolitoista päivässä. Kari L. Vapaaehtoistyö kilpailee lukuisten muiden ajankäyttömuotojen kanssa. Luultavasti yhä vähemmän
(OECD 2003; Niemi 2005; Välijärvi ym. Ainoa seikka, missä suomalainen koulutus jää keskitasolle, on julkisen rahoituksen pienempi osuus muihin maihin verrattuna. uomalainen koulutusjärjestelmä ja opettajankoulutus ovat osoittautuneet kansainvälisissä vertailuissa varsin tehokkaiksi ja tuloksiltaan huomattavasti paremmiksi kuin muualla Euroopassa. 2002.) Tämä näkyy kouluissa muun muassa epäpätevien opettajien lukumäärän kasvuna, opettajien lomautuksina sekä koulujen lakkauttamisina ja yliopistoissa opettajakouluttajien kuormittuneisuuden lisääntymisenä. Lähes jokaisella mitatulla indikaattorilla arvioituna suomalainen koulutusjärjestelmä ja opettajankoulutus ovat kärkijoukoissa. Hyvä menestys koulutuksen arviointitutkimuksissa vahvistaa sitä, että opettajien laaja-alaiseen, vahvaan peruskoulutukseen kannattaa jatkossakin panostaa. Teksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, kuva: ANTERO AALTONEN LIIKU N NANOPETTAJAKOU LUTUS tunnistaa • uom1sen ·aasteet Yhteiskunnallisen kehityksen myötä liikuntaan liittyvät vaatimukset ovat kasvaneet. Liikunnanopettajat saavat valmiudet kaikenikäisten kansalaisten liikuttamiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Koulutuksessa otetaan huomioon ihmisen elämän kulku varhaislapsuudesta vanhuuteen. Lisäksi LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 5. Opettajankoulutus on jo pitkään ollut yliopistoissa, ja opettajien osaamiseen on panostettu sekä rakenteita että sisältöjä kehittämällä. Liikunnanopettaja ei ole enää liikuntataitojen ja -tietojen jakaja, vaan ennen kaikkea laaja-alainen hyvinvointiasiantuntija
Opettajien odotetaan tulevaisuudessa kehittävän koulua kokonaisvaltaisesti, ei vain omaa oppiainettaan. Myös informaatioja koulutusteknologian kehittäminen ja hyväksikäyttö sekä oppimisympäristöjen suunnittelutyö ovat opettajankoulutuksen sisältöjä. (Niemi 2005) Opettajankoulutusta on arvioitu useita kertoja 1990-luvulta lähtien.Johtopäätösten mukaan opettajan työ on voimakkaassa muutosprosessissa. Opettajankoulutuksessa pitäisi edistää ja vahvistaa opiskelijan itseohjautuvuutta ja vastuullisuutta. Koulutuksessa pyritään edistämään opiskelijoiden kasvua itsenäisiksi, reflektiivisesti ajatteleviksi opettajiksi. Tämä on nyt noussut tavoitteeksi muuallakin Euroopassa. Nykyään huoli lasten ja nuorten terveydestä ja fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän vähenemisestä on lisännyt entistä enemmän liikunnanopettajan merkitystä hyvinvointija ihmissuhdeosaajana. Lisäksi liikuntapedagogiikkaan integroidaan kasvatusja käyttäytymistieteellinen, terveystieteellinen, liikuntabiologinen sekä yhteiskuntatieteellinen näkökulma. Nykyään koulutus rakentuu integroidun aineenopettajakoulutuksen periaatteille. Jokaisella kasvattajalla on ainutlaatuinen persoonallisuus, jonka varassa opettajaminä ja -identiteetti kehittyvät. Läpi koulutuksen kestävä opetusharjoittelu kytketään osaksi aineen hallintaa. Tavoitteena on kehittää opiskelijoiden itseohjautuvuutta. Liikunnanopettajan keskeinen tehtävä onkin tukea oppilasta omaksumaan aktiivinen elämäntapa. Opettajuuden kehittyminen on kokonaisvaltainen, elinikäinen prosessi, joka käynnistyy opintojen alussa ja ulottuu opiskeluaikaan sekä työelämässä tapahtuvaan kehittymiseen asti. Opintojen ensisijaisena pyrkimyksenä on tukea opiskelijaa löytämään oma persoonallinen tapansa toimia opettajana ja kasvattajana. Liikunnanopettajakoulutukselle ja opettajan työlle tämän päämäärän saavuttaminen on erityisen suuri haaste. Tärkeimmät liikunnanopettajan työhön vaikuttavat yhteiskunnalliset tekijät ovat liikunnan merkityksen muuttuminen sekä koulun ja oppimiskäsitysten laaja-alaistuminen. Ihmissuhdetaidot korostuvat kasvattajan työssä aikaisempaa enemmän. Liikunnanopettaja tukee kasvua liikunnalliseen elämäntapaan Miten liikunnanopettajakoulutus pyrkii vastaamaan näihin tavoitteisiin ja haasteisiin. Tavoitteena on sellaisten liikunnanopettajien kouluttaminen, jotka ovat halukkaita ja kykeneviä pohtimaan tekojensa lähtökohtia, syitä ja seurauksia. Tuloksissa korostettiin muun muassa eettisen kasvatuksen ja persoonallisuuskasvatuksen tärkeyttä sekä muutoksien kohtaamiseen liittyvien valmiuksien hankkimista. Suomalaisesta liikunnanopettajakoulutuksesta on pyritty rakentamaan pedagogisesti ja didaktisesti vahva kokonaisuus, joka uudistuu koulutuksen uudistusten myötä ja osallistuu samalla koulun uudistamiseen. Koulutus rakentuu opiskelijan kokemuksille. Koulutuksessa tulisi edistää yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutustaitoja, huomioida yhteiskunnallinen konteksti ja kulttuurien kohtaaminen ja erilaisuuden lisääntyminen. Liikunnanopettajuuteen liittyy tiedollista ja taidollista asiantuntijuutta. OpettaHuoli lasten ja nuorten terveydestä on lisännyt liikunnanopettaj an merkitystä hyvinvointija ihmissuhdeosaajana.. Liikuntapedagogiikan opinnot läpäisevät koko 5-vuotisen liikunnanopettajakoulutuksen. Yhteistyökumppaneina ovat myös opettajankoulutuslaitos, Normaalikoulu ja opetusharjoitteluun osallistuvat kenttäkoulut. 6 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 suomalaiseen koulutukseen liittyvää tutkimusorientoituneisuutta tulisi tukea. Se ei rajoitu ainoastaan oppiaineksen hallintaan, vaan myös oppilaan tuntemukseen, pedagogiseen sisältötietoon, ihmissuhdetaitoihin sekä yleisiin yhteiskunnallisiin ja työelämätaitoihin. Koulutuksen vastuulaitoksena toimii liikuntatieteiden laitos. Liikunnanopettajien koulutukseen osallistuvat lisäksi terveystieteiden ja liikuntabiologian laitokset. Opettajaidentiteetin rakentamisen kautta opiskelija puolestaan rakentaa ammattifilosofiaansa ja ammattirooliaan (Silkelä 2003). Liikuntakulttuuri oli aikaisemmin vahvasti urheiluperinteeseen nojaavaa. Liikunnanopiskelu nähdään ammatillisen kehityksen kaaressa vaiheena, jonka aikana opiskelijat hankkivat sellaiset pedagogiset valmiudet, joiden varassa tulevien, muuttuvien olosuhteiden mukanaan tuomat ongelmat ovat ratkaistavissa. Opettajuusopinnot rakentavat ammatti-identiteettiä Opettajan ammatillinen kehittyminen on tiedollista, sosiaalista ja persoonallista. Kasvatusala kohti tulevaisuutta 1994 -arviointiprojektissa opettajankoulutuksen ja kasvatusalan haasteet liitettiin laajoihin yhteiskunnallisiin ja koulutuksellisiin kysymyksiin
Opettajan työ ei ole staattista valmiiden mallien soveltamista. Opettajuusopinnot rakentuvat opettajan työstä ja kasvatustieteen osa-alueista rakentuvien juonteiden varaan. juusopintojen taustalla on reflektiivisen ajattelun kehittämiseen perustuva ohjausmalli (Krokfors 2003). Tutkiva oppiminen ohjaa kriittiseen tarkasteluun Liikuntapedagogiikan opetus ja tutkimus kulkevat usein käsi kädessä. Työssä tarvitaan avointa havainnointikykyä sekä taitoa ymmärtää luokkahuoneissa ja oppilaiden toiminnassa ilmeneviä tapahtumia ja syy-yhteyksiä. Liikuntapedagoginen tutkimusorientaatio sisältää opettajankoulutukseen, opetussuunnitteluun ja opettamiseen kohdistuvaa tutkimusta (Silverman & Ennis 2003). Liikunnanopettajakoulutusta on kehitetty koko sen olemassaolon ajan antamaan mahdollisimman hyvät teoreettiset ja käytännölliset valmiudet liikunta-alan opetusja koulutustehtäviin. Koulutus huomioi ihmisen elämän kaaren varhaislapsuudesta vanhuuteen. Näin ollen opettajuuteen kehittyminen on voitu aloittaa jo ainelaitoksella heti opintojen alusta lähtien. Niitä ovat esimerkiksi oppimisen ohjaamisen teoriat ja didaktiikka, kehitysja kasvatuspsykologian keskeiset alueet sekä kouluyhteisö ja yhteiskunta. Nämä osa-alueet ovat osittain päällekkäisiä ja sisältyvät siten myös opettajankoulutukseen. Valmistuvat liikunnanopettajat saavat siis valmiudet kaikenikäisten kansalaisten liikuttamiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Koulutuksessa on katsottu tarpeelliseksi tehostaa opiskelijoiden orientoitumista opettajan asiantuntijuuteen eli opettajuuteen. Liikunnanopettajakoulutus on poikennut perinteisestä suomalaisesta aineenopettajakoulutusmallista, sillä opiskelijat on valittu suoraan opettajankoulutukseen. Valtakunnalliset säädökset ja kehittämissuunnitelmat LI IKUNTA & TIEDE 3/2005 7. Opettajan työ ei ole staattista valmiiden mallien soveltamista. Opettajalta voidaan myös edellyttää valmiutta muuttaa omaa toimintaansa saatujen havaintojen ja kokemusten perusteella. Opettajankoulutuksen tutkimusopintojen keskeinen tehtävä on ohjata opettajat näkemään oman työnsä jatkuvasti muuttuvana kenttänä, jota on seurattava avoimesti ja kriittisesti. Viime aikoina erityistä huomiota on kiinnitetty teorian ja käytännön yhteen liittämiseen sekä valmiuteen kohdata muuttuva opetusympäristö ja liikuntakulttuuri
Kyseessä on erityisesti opettajuuteen liittyvien opintojen ohjausjärjestelmä. Sekä opiskelijoiden että henkilökunnan kokemukset ovat olleet myönteisiä. Opettajatuutoroinnin avulla pyritään myös yhdessä opiskelijan kanssa kehittämään opiskelun suunnitelmallisuutta ja integroimaan eri opintojaksojen sisältöjä toisiinsa. Seuraava harjoitteluviikko on järjestetty toisena opiskeluvuonna. Tärkeintä on kuitenkin se, että opiskelijat omaksuvat oppilaslähtöisen ajattelutavan, jossa painotetaan muun muassa oppilaan omaa aktiivisuutta, toiminnallisuutta, elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta (Hirvensalo, Heikinaro-Johansson&: Huovinen 2003). 8 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 antavat liikunnanopetukseen, opetussuunnitelmaan ja opetustapahtumaan valmiita normeja, joiden ymmärtäminen, omaksuminen ja soveltaminen edellyttävät keskustelua ja pohdintaa. Opetuksen ja opetussuunnitelmien tutkiminen auttaa opiskelijaa tekemään johtopäätöksiä ja löytämään yleisiä toimivia periaatteita. Oppilaslähtöinen ajattelu ohjaa suunnittelua Liikuntapedagogiset opinnot alkavat liikunnanopettajakoulutuksessa ensimmäisenä lukukautena. Tulevat liikunnanopettajat oppivat Tervon johdolla analysoimaan omia telinevoimisteluja kehonhallintataitojaan sekä rakentamaan monipuolisia opiskeluympäristöjä. Ensimmäiset opettajatuutorointiin osallistuneet opiskelijat ovat jo valmistuneet ja siirtyneet työelämään. Opetus-oppimistapahtumien analysoinnin apuna on Heikinaro-Johanssonin ja Palomäen kehittämä tietokonepohjainen liikunnanopetuksen tarkkailuja analysointisysteemi (LOTAS). Lehtori Erkki Tervon kehittämä voimistelujärjestelmä "onnistumisen ydinkohdat" on erinomainen esimerkki liikunnanopetukseen soveltuvasta kokonaisvaltaisen oppimisen mallista. Se on antanut heille hyvän kuvan liikunnanopettajan työstä sekä tarjonnut eväitä myös oman opettajuuden kehittymiseen (Palomäki, Heikinaro-Johansson &: Hirvensalo 2005). Opiskelijan analyyttistä reflektointikykyä oman opetuksen suhteen pyritään edistämään tutkiva opettajuus -opinnoissa, joissa opiskelijat oppivat analysoimaan opetus-oppimistapahtumaa ja omaa opetuskäyttäytymistään liikunnanopetustilanteessa erilaisten observointijärjestelmien avulla. Ne koostuvat luennoista, seminaareista ja kouluharjoittelusta. Myös oppilaan kohtaamisen taitoja opettajan vuorovaikutustaitoja painotetaan jo tällöin. ryhmäohjauksen avulla. Liikuntatieteiden laitoksella pidetään tärkeänä virikkeisen ympäristön luomista tällaiseen tutkivaan oppimisprosessiin. Opiskelijat saavat opetussuunnitelmaopinnoissaan tietoa yhteiskunnasta, koulusta, opetussuunnitelmista sekä tietoa opetuksen arvoperustasta ja tavoitteellisuudesta. Opetussuunnittelussa opiskelijat perehtyvät opetussuunnitelmien laatimiseen ja arviointiin. Opiskelijat puolestaan ovat 1. Liikuntatieteiden laitoksen, liikuntakasvatuksen yksikön henkilökunnan joukosta valitaan vuosittain neljä ryhmäohjaajaa, jotka toimivat oman opiskelijaryhmänsä tuutoreina koko koulutuksen ajan. Tuutoroinnin avulla pyritään ensisijaisesti edistämään opiskelijoiden reflektoivaa ja tutkivaa opettajuuteen kasvua. Liikuntapedagogiikan opintoihin kuuluu keskeisenä osana ainedidaktiikan opinnot, joissa opitaan muun muassa eri liikuntamuotojen perusteet ja yhteydet opettamiseen. Keväällä 2005, ryhmäohjausjärjestelmässä on mukana yhteensä 21 henkilökunnan jäsentä assistenteista professoreihin sekä kaikki liikuntapedagogiikan pääaineopiskelijat ensimmäisestä viidenteen vuosikurssiin. Ensimmäisenä vuotena opiskelijat ovat kouluharjoittelussa viikon. Opiskelijat ovat kokeneet kouluharjoittelun erittäin myönteisenä. kysymyksiä miten opettajaksi kasvua voidaan tukea koulutuksen avulla, minkälainen on liikunnan opetus-oppimistapahtuma, minkälaista on opettajan ja oppilaiden toiminta liikuntatunneilla, tai miten erilaisia opetusmalleja toteutetaan liikuntatunneilla. Ohjausprosessi aloitetaan jo ennen varsinaisten opintojen alkua. Positiivisena on koettu myös mahdollisuus seurata opiskelijan ammatillista kehittymistä liikunnanopiskelijasta liikunnanopettajaksi. Opettajankoulutustutkimuksessa käsitellään mm. Lisäksi inkluusioajattelu on sisällytetty opintoihin; opintoihin on integroitu oppilaan henkilökohtaisen opetussuunnitelman laatiminen oppilaalle, jolla on liikunnassa erityistä tuen tarvetta (Huovinen &: Heikinaro-] ohansson 2003). Tuutorointi opettajuuteen kasvun tukena Opettajuuteen kasvua tuetaan opettajatuutoroinnin eli ns. Opetuksen lähtökohtana on sellaisen opiskeluympäristön luominen, jossa jokainen oppilas ikään, kokoon tai terveydentilaan katsomatta onnistuu (Tervo &: Pehkonen 2003). Siihen ohjataan yhteisissä pienryhmätapaamisissa sekä henkilökohtaisissa ohjauskeskusteluissa. Kullakin opettajatutorilla on ryhmässään 6-10 opiskelijaa. Tätä yhteistyötä varten liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan, opettajankoulutuslaitoksen ja normaalikoulun kesken on perustettu työryhmä, joka on toiminut säännöllisesti vuodesta 1999 alkaen. Liikunnan aineenopettajamallissa monet kurssit on suunniteltu niin, että ne jatkuvat opettajan pedagogisina opintoina opettajankoulutuslaitoksen puolella. Opettajatuutorit ovat kokeneet myönteisenä sen, että jokaisen ammattitaitoon on luotettu ja opettajatuutori on voinut suunnitella ohjauksen itsenäisesti. Opettajien odotetaan tulevaisuudessa kehittävän koulua kokonaisvaltaisesti, ei vain omaa oppiainettaan
The Finnish success in PISA -And some reasons behind it. 2001 Yhteisöllisyys opettajuuden voimavarana. 2005. & Lumela, P. Jyväskylä: PS-kustannus, 187-218. 2003. OECD. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 9. Teoksessa R. Tavoitteena ajatteleva opettaja. Jakku-Sihvonen (toim.) Uudenlaisia maistereita. Teoksessa R. Reflective Physical Education Teacher Education (PETE): Teacher as a Reflective Practioner. Työssä olevat liikunnanopettajat ovat edelleen vailla systemaattista täydennyskoulutusohjelmaa. ln Proceedings of 11 Congreso Mundial de Ciencias de la Actividad Fisica y ei Deporte. Helsinki: WSOY. Silkelä (toim.) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta . Aito kohtaaminen ohjausharjoittelun ohjauksessa. PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT Professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@sport.jyu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan XI Liikuntatieteen Päivillä 24.-25.5.2005 pitämään luentoon. D. 3-7. 23-26. Tervo, E. 2003. (HeikinaroJohansson ym. Opettajan ammatillisen kehityksen tukemiseksi tarvitaan jatkokoulutusta. Helsinki: WSOY. Liikunnanopettaja on laaja-alainen ammattilainen, jonka toimii tulevaisuudessa useissa erilaisissa toimintaympäristöissä. Jyväskylä: Kirjapaino Oma. Tulevaisuudessa integroituja opintoja on tarkoitus pyrkiä lisäämään kaikissa liikunnan aineenopettajaopinnoissa. Champaign, IL: Human Kinetics. J. & Heikinaro-Johansson, P. PISA. & Ennis, C. Opettajatuutoroinnista on kertynyt paljon myönteistä palautetta. LÄHTEET Heikinaro-Johansson, P., Hirvensalo, M ., Huovinen, T. Liikunnan aineenopettajakoulutukselle asetetut tavoitteet ovat haasteellisia. Liikunnanopettaja ei ole enää liikuntataitojen ja tietojen jakaja, vaan ennen kaikkea laajaalainen hyvinvointiasiantuntija. Suomalainen opettajankoulutus valmiina jo pitkään eurooppalaiseen korkeakoulualueeseen. Heikinaro-Johansson, T Huovinen & L. Education at glance. Liikunnanopettajien koulutuksen tavoitteena on valmistaa alansa hyvin hallitsevia, pedagogisesti taitavia, kasvatusvastuunsa tuntevia ja yhteistyöhön kykeneviä sekä omasta ammattitaidostaan huolehtivia yhteiskunnallisesti valveutuneita opettajia. Vahva perusta on täydennyskoulutukselle tarvetta Opettajuusopintojen integroiminen läpi opintojen on osoittautunut toimivaksi malliksi. 2001.) Tulevaisuudessa järjestelmän kehittäminen tarkoittaa ryhmäohjaajien osaamisen tukemista muun muassa koulutuksen avulla. 2003. 2003. Palomäki, S., Heikinaro-Johansson, P. Telinevoimistelu. Huovinen, T. Joensuu: Joensuun yliopistopaino. 2003. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Yhteiskunnallisen kehityksen myötä myös oppiainekseen eli liikuntaan liittyvät vaatimukset ovat kasvaneet. pitäneet tärkeänä sitä, että henkilökunnassa on tuttu henkilö, jonka kanssa on voinut keskustella erilaisista ajankohtaisista asioista, muun muassa urasuunnittelusta. 2003. Teoksessa R. Silkelä (toim.) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. Välijärvi, J., Linnakylä, P., Kupari, P., Reinikainen, P. Ref. Liikunta & tiede, tutkimusartikkelit 2005 (arvioitavana) Silkelä, R. 130-138. Silverman, S. Jatkumon keskeinen osa on peruskoulutuksen jälkeinen työhöntuloon ohjaus, jossa tuore ammattilainen saa tukea omien voimavarojensa löytämisessä. Teoksessa P. Niiden toteutuminen edellyttää kaikkien opettajankouluttajien sitoutumista koulutuksen kehittämiseen. CD: Area 5. & Hirvensalo, M. Liikunnanopettaja 2/01, 34-37. Silverman & C. Niemi, H. Henkilökohtainen opetussuunnitelma liikuntaan. & Arffman, 1. 79-84. Ennis (eds.) Student learning in physical education. Enhancing learning: An lntroduction. Parhaimmillaan ryhmäohjaaja on auttanut opiskelijoita hahmottamaan koulutuksen sisältöjen yhteyksiä opintojen kokonaisuuteen ja työelämän vaatimuksiin. Krokfors, L. Ryhmäohjaajat tulevien liikunnanopettajien tukena liikunnanopettajakoulutuksessa. & Pehkonen, M. Granada, Spain, 12.15.11.2003. Hirvensalo, M., Heikinaro-Johansson, P. Liikunnanopettajaksi opiskelevien kokemuksia kouluharjoitteluviikosta ja koulujen liikunnanopetuksesta. 2003 . 2002. Liikuntakulttuurissa tapahtuvien nopeiden muutosten takia opettajaan kohdistuu myös alan kehitysja innovointityöhön sekä uuden tiedon välittämiseen liittyviä odotuksia. OECD indicators 2003. Teoksessa S.J. D. 2005. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Heikinaro-Johansson, T Huovinen & L. Tavoitteena on antaa valmiudet toimia liikunnanopettajana perusopetuksesta korkea-asteeseen samoin kuin muissa liikunta-alan asiantuntemusta edellyttävissä koulutusja opetustehtävissä. Opettajan myös odotetaan suunnittelevan erilaisia opiskeluympäristöjä ja osallistuvan koulun toimintakulttuurin kehittämiseen liikunnalliseksi. 245262. Teoksessa P. Joensuu: Joensuun yliopistopaino. & Huovinen, T. Kaikki tämä edellyttää opettajilta yhteistyötä koulun ja ympäröivän yhteiskunnan kesken. Paris OECD
Koululiikunnalla on suuri vastuu ja herää kysymys, ovatko koululiikunnan toimintamahdollisuudet ja siihen kohdistetut odotukset järkevässä tasapainossa. Telama näkee perusteita niin eri tahojen voimien yhdistämiseen kuin valtakunnalliseen, koko nuoruuden kattavan liikuntakasvatusohjelman kehittämiseen. RISTO TE LAMA: Liikuntakasvatusta ei voi ulkoistaa Vaikka liikuntakulttuuri ja kasvatuksen toimintaympäristö muuttuvat, liikuntakasvatus on edelleen kasvatusta liikuntaan ja liikunnan avulla. Kasvatuksellakin on merkitystä. Liikuntakasvatuksesta puhuttaessa on tärkeää muistaa, että liikunta kuuluu lasten ja nuorten kehitykseen ja sillä on oma itseisarvonsa riippumatta sen ns. Koululiikunta on suosituimpia kouluaineita ja asenne siihen on myönteisempi kuin kouluun yleensä, muistutti liikuntakasvatuksen emeritusprofessori Risto Telama XI Liikuntatieteen päivillä toukokuussa Lahdessa. Liikuntakasvatusohjelma neuvolasta armeijaan Telamaa arveluttaa nykyinen pitkälti kunnon kehityksen ja ylläpidon näkökulmasta käytävä "sykekeskeinen" ja kapea keskustelu liikunnan merkityksestä. Merkitys näyttää kasvaneen viime vuosikymmenien aikana. Artikkeli perustuu Risto Telaman XI Liikuntatieteen Päivillä 24.-25.5.2005 pitämään luentoon.. Nuorisourheilu osa liikuntakasvatusta Nuorisourheilu on merkittävä osa liikuntakasvatusta. 10 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 L iikunnalla sen eri muodoissa on merkittävä asema lasten ja nuorten vapaa-ajassa ja elämäntavassa. Myös systemaattisella liikuntakasvatuksella on vankka asema nuorten keskuudessa. Ellei koululiikunnan tuntimääriä saada lisättyä on vaihtoehtoisesti syytä harkita täsmäinterventiota liikuntaharrastuksen kannalta tärkeissä kehitysvaiheissa. Organisoidun urheilun, kuten muunkin liikunnan merkitys lapsille ja nuorille on ennen kaikkea siinä, että se on kivaa. Tuoreet tutkimustulokset kertovat, että kouluiän liikunta ja erityisesti pitempään kestävä säännöllinen liikunta ennustaa hyvin aikuisiän liikuntaa ja luo pohjaa liikunnalliselle elämäntavalle. Liikuntakasvatuksessa on kyse oppimisesta ja oppiminen vaatii aikaa. kasvatuksellisista vaikutuksista. Koulu on ainut instituutio, joka koskettaa kaikkia kansalaisia ja jonka yhteiskunta voi velvoittaa toteuttamaan asettamiaan tavoitteita. Juuri sellaiset kasvatukselliset tekijät kuten yksilöllisyyden kunnioittaminen, reilun pelin suosiminen, yhteistyöhön kannustaminen ja osallistumismahdollisuuksien takaaminen varmistavat sen, että urheilu on kivaa ja että sillä on merkitystä nuorille. Kun vielä otetaan huomioon lisääntynyt tutkimustieto liikunnan merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille, on myös koululiikunnan tuntimäärien vakavalle uudelleen pohtimiselle Telaman mukaan perusteltuja edellytyksiä. Keskiasteella, jossa oman kunnon ja terveyden vaalimisen tiedot ja taidot tulisi nähdä yleissivistykseen kuuluvana ja ammatillisella puolella lisäksi osana ammattipätevyyttä, tilanne on vielä huonompi, sanoo Telama. Sellainen voisi Telaman mukaan olla esimerkiksi peruskoulun viidennelle luokalle ajoitettava koululiikunnan tehovuosi, jolloin keskityttäisiin liikuntataitojen opettamiseen ja viikkotuntimäärä nostettaisiin vähintäin viiteen. Tämä kasvatusvastuu on koululla. Peruskoulun tavoitteiden analyysi osoittaa, että liikunnan tuntimäärät ja tavoitteet eivät ole järkevässä suhteessa. Koulun liikuntatunteja ei myöskään voida korvata välituntiliikunnalla ellei se ole ohjattua ja koske kaikkia, muistuttaa professori Telama
Uusia koulutustarpeita syntyy, erityisesti hyvinvointialalle lisää, ja niihin on korkeakoulujen pystyttävä reagoimaan nopeasti. Pienessä maassa on tärkeä pitää kokonaisuus hallinnassa, jotta vältytään Ruotsin kaltaiselta liikunta-alan korkeakoulutuksen pirstaloitumiselta. Liikunta-alan kustannuskertoimet on saatettava rahoitusmalleissa kohdalleen ja Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan valtakunnallinen asema on tunnustettava selkeästi myös rahoituksessa. Liikuntatieteellisen koulutuksen perusrahoitus on tällä hetkellä vaikeuksissa. Uudet koulutusalat vaativat yliopistoilta nopeaa reagointia. Jo ensi syksynä Jyväskylän yliopistossa käynnistyy kaksi liikuntatieteellistä kansainvälistä maisteriohjelmaa: European Master of Science Programme in the Biology of Physical Activity ja Master of Sport Science and Management. Selkeään työnjakoon ja yhteistyöhön Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjako ja mahdolliset profiloitumiset on selvitettävä. Siellä liikuntakoulutusta annetaan jo 13 korkeakoulussa. Yleiseurooppalaisen liikkuvuuden nimissä ei pitäisi lähteä vaarantamaan Suomen yhtä keskeisintä kilpailuvalttia, korkeaa koulutustasoa. Liikuntatieteet on ilmiökeskeinen tutkimusalue, joka perustuu monien, hyvinkin erilaisten tieteenalojen pohjalle. LAURI LAAKSO: Liikunnan koulutus tuotteistuu ja kansainvälistyy Liikuntatieteen perinteiset koulutusalat säilyvät, mutta koulutusväylät monipuolistuvat ja koulutuksen sisällöt sekä rakenteet saavat uusia muotoja. Systemaattisen täydennyskoulutuksen kehittäminen on maassamme monella alalla, esimerkiksi opettajankoulutuksessa, vielä "lapsenkengissä". Koulutus kansainvälistyy voimakkaasti. Liikuntatieteellisellä alalla on ollut suhteellisesti tarkastellen varsin runsaasti opiskelijavaihtoa, ja se tulee entisestään lisääntymään. Peräänkuulutankin nyt kaikkia tämän puolueen jäseniä päätöksenteon kaikilla tasoilla ryhdistäytymään ja kantamaan erityistä huolta liikunnan asemasta koulutusjärjestelmässämme. Tässä ei ole kysymys itsekkäästä, oman aseman pönkittämisestä, vaan väestön hyvinvoinnin turvaamisesta ja sitä kautta myös suomalaisesta kansantaloudesta. Tästä syystä on samanaikaisesti sekä pidettävä huoli riittävän korkeatasoisesta perustieteellisestä koulutuksesta että osattava käyttää monitieteisen tutkimuksen edut nykyistä paremmin hyväksi. Perinteisten vaihtosopimusten lisäksi syntyy yliopistojen välisiä jointja double degree -tutkintoja. Ulkopuolisella hankerahoituksella joudutaan jopa paikkaamaan perusrahoitusta, mikä ei pitkällä tähtäyksellä voi olla tarkoituksenmukaista. "Liikuntaja urheilupuolue" on kuulemma eduskunnassakin yksi suurimmista puolueista. LAURI LAAKSO, LitT Professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: lauri.laakso@sport.jyu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan XI Liikuntatieteen Päivillä 24.-25.5.2005 pitämään luentoon. Usein tällaiset koulutukset käynnistyvät hankerahoituksella ja tulevaisuudessa onkin erityisen tärkeätä pitää huolta hankeja perusrahoituksen, samoin kuin hankkeiden ja perustehtävien välisestä suhteesta. E linikäisen oppimisen periaate voimistuu, mikä asettaa lisääntyviä vaatimuksia aikuiskoulutukselle. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 11. Lähitulevaisuus tarjoaa myös mahdollisuuden korkeatasoisen suomalaisen liikunta-alan koulutuksen tuotteistamiselle ja myymiselle kansainvälisille markkinoille. Monissa Euroopan maissa koulutustaso ja ammattien kelpoisuusvaatimukset ovat Suomea alhaisemmat, liikuntatieteelliselläkin alalla
12 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 Teksti: MARTTI SILVENNOINEN, kuva: ANTERO AALTONEN LIIKU NTAPEDAGOGIIKAN MONTA MAAILMAA: Kohti pehmeää • • emp1r1aa ja päinvastoin Kun puhumme jostakin tutkimustai tieteenalasta, odotamme yleensä kohtuullisen täsmällisiä määritelmiä tai määritteitä siitä, mistä on kyse. Mutta miten kauas liikunnasta ja liikuntaharrastuksista voidaan mennä, jotta silti voitaisiin puhua liikuntapedagogiikasta; inhimilliseen liikkeeseen, sen esikielellisiin ja esireflektiivisiin alkujuuriin, ellei peräti keskittymisja rentoutumisharjoituksiin, näkyvän liikkeen ja varsinaisen liikunnan pysähtymiseen saakka. Jos liikuntapedagogiikkaa opetusja tutkimuskohteena tarkastellaan tällaisella skaalalla, voimme sanoa liikkuvamme, sananmukaisesti, varsin laajalla taitamisen, tietämisen ja ruumiillisten kokemusten kentällä. 1 No, siinä on työsarkaa yllin kyllin. Juuri tähän laajennukseen tiivistyy itselleni tärkeä tiedollinen ja metodinen leikkauspiste; deduktiivisen ja induktiivisen päättelyja etenemistavan erilaisuus. E ntäpä kun kyseessä on liikuntapedagogiikka, jossa liikunta-sanaan yhdistyvät vanhat kreikankielestä lähtöisin olevat kasvatustaitoa (pedagogia/paidagögi'ä) kuin myös kasvatustiedettä (pedagogiikka/paidagögike') kuvaavat merkitykset eli arkikielessä käytäntö ja teoria. Perinteinen liikuntapedagogiikka keskittyy mielestäni lasten ja nuorten liikunnanopetukseen ja sen tutkimukseen paitsi oppivelvollisuuskoulussa myös muissa oppilaitoksissa sekä koko väestön urheiluja liikuntaharrastusten laadun, määrän ja vaikutusten selvittämiseen. Se, että ne ovat tietämisen tavaltaan. Eikä siinä mitään, mikäli määrittelyt kuvaavat ymmärrettävästi kohteensa yksitai moni-ilmeisyyttä
Baudrillard, ks. On ainakin se, että kummatkin matkat ovat mahdollisia ja siksi todellisia. Leikillä saattaa olla sovitut ja tiukatkin säännöt, mutta ketään ei silti suvaita sanelemaan ulkopuolelta, miten pitää leikkiä, puhumattakaan siitä, kuka leikkii parhaiten. Onkin hyvä pohtia sitä, miltä liikuntapedagogiikan maailma näyttää ylhäältä käsin; millaisina instituutioina, millaisina fyysisinä, sosiaalisina tiloina ja rakenteina. Toiminta ja tekeminen ja niiden mukana kehittyvä taitaminen ovat olleet haparoivan pohdinnan kohteina, koska niissä on ollut vaikea nimetä universaalia tekijää: 'subjekti' ei abstrahoituna ole koskaan toiminut, tehnyt tai harjaantunut vaan ollut nimensä mukaan vain alustana jollekin, jota kaikki tai kuka tahansa on tehnyt. Holvas 2002, Pyhtilä 2005) ja kulutuskulttuuriin liki kaikkia elämänaloja, myös urheilua myöten. Monet tutkimukset nojautuvat juuri tähän lähtökohtaan. Deduktiivisen metodin kautta voimme saada yleispätevää tietoa siitä, miten asiat ovat. Vai voisiko kyseessä olla niin katseen kuin liikkeenkin erilainen suunta, ihan konkreettisesti: ylhäältä alas ja päinvastoin. Ne ovat olemukseltaan yhdessä sovittuja, yhdessäoloon sitovia, mutta jättävät aina myös tilaa metamorfooseille, muodonmuutoksille. Kun deduktiivinen metodi vertauskuvallisesti auttaa meitä löytämään metsästä myös yksittäisiä puuryppäitä, niin induktiivinen ajattelu ohjaa kulkuamme toisistaan erottuvien puiden joukosta kohti jonkinlaista metsämaisemaa. Voimme esimerkiksi selvittää sitä, miten suomalaiset ovat näkyvillä nykyisessä liikuntakulttuurissa; koululiikunnassa, liikunnan vapaa-ajan harrastuksissa, lapsi-, nuorisoja huippu-urheilussa. Tällainen tutkimustieto on luonteeltaan 'olemistietoa' (vrt. Toisaalta se voi olla rohkaisua kriittiseen, itsenäiseen, itsenäistävään, luovaan ajatteluun ja toimintaan, jonka perusta rakentuisi jo kasvattajien ja opettajien koulutuksessa. Olemistietoa ja tekemistietoa. Tästä ajatuksesta kirjoittaa Juha Varta (2004) ja toteaa, että "yleispätevän rinnalla ainutlaatuinen ja yksittäinen ovat pedagogiikan koko 1900-luvun toteutuksessa olleet epäilyttävästi todellisia ja epäilyttävästi päteviä. Tällainen olemassa olevien asioiden perääminen on yleistävin tietoa koskeva kysymys. Leikit ovat pitkälti seremoniallisia ja hyötyajattelun kannalta (esim. Tehdään toinenkin matka... Jos venytämme jo tiedetyn, jo annetun sekä eivalmiin, vasta tulossa olevan välistä jännitettä ääripäihinsä asti, törmäämme toisessa päässä nykyiseen spektaakkeliyhteiskuntaan (mm. Deduktiivinen ja siitä määrittyvä tieteellinen ajattelumetodi rinnastuvat sellaiseen, mikä on yleistä, universaalia ja kategorista. Miten pitää olla ja miten voisi. Ensimmäisellä matkalla meille näyttäytyvä maailma on tavallaan itsestään selvyys jo tiedetty, jo annettu. Onko näillä kahdella mielikuvamatkalla jotakin yhteistä. suoritus, tulos aikaansaannos) merkityksettömien sääntöjen noudattamista. Ja mitä meille voi avautua, jos mennään liikunnan 'alkukotiin', millaisia reitinvalintamahdollisuuksia. Se voi olla luonteeltaan kuin divisioonan marssikäsky: miten mennään ylhäältä alas eli yksityiskohtainen luettelo tavoitteista, tekemisistä ja arvioinneista. Ensimmäisen kuvauksen ajattelua ja toimintaa voisi luonnehtia "miten pitää olla" -modaliteettina, kun taas jälkimmäinen suhteutuisi paremmin "miten voisi olla" -modaliteettiin. Onko myös niin, että niitä ei oikein selvästi tunnu erottelevan muu kuin se, että ensimmäiselle matkalle osallistujat ovat tekemisissä enemmän urheilullisten ja liikunnallisten juttujen kanssa ja ovat myös enemmän aikuisten oloisia. Kasvatuksen alueella tällainen ajattelu on vastakkain asettelua vallassa olevien ja määräämään pyrkivien käsitysten kanssa, joilla arvokas tieto on ymmärretty. Katselemme lasten leikkiä puistossa, pihalla, rappukäytävässä, näemme, miten kävelemään opetteleva lapsi ottaa lattialla haparoivia askeleitaan kädet sivulle levitettyinä, ihmettelemme, mistä ja miksi putkahtavat aika-ajoin esiin nuorten uudet ja oudonlaiset liikkeet ja liikkumisen tavat, kuten 'skeittarit', 'breikkarit', 'surffarit' 'snoukkarit', 'parkouraajat' kyllästymme pelaamaan jalkapalloa suorakaiteen muotoisella kentällä ja menemme jatkamaan peliä lähellä olevaan mäntymetsään ... Jälkimmäinen luo jotakin uutta tai muuntelee vanhaa. Katselemme televisiosta jääkiekko-ottelua, seuraamme opettajina oppilaiden touhuja liikuntatunnin koripallopelissä, järjestämme merkkipäivillämme omille ja tuttavien lapsille sulkapallokisat, otamme vaarin liikakiloistamme luettuamme varoittavan lehtiartikkelin ja suuntaamme kulkumme seuraavana päivänä kuntosalille, ajattelemme isinä ja äiteinä urheilun ja liikunnan kasvattavia vaikutuksia, kävelemme sauvojen kanssa tai ilman pari, kolme kertaa viikossa muutaman kilometrin mittaisen kuntolenkin, osallistumme viimeistä huutoa olevaan trendijuttuun, elämysliikuntaseikkailuretkeen, jollakin Intian valtameren saarella ... Viimeksi mainitusta käy hyvänä esimerkkinä ikivanha leikki, jossa voidaan jäljitellä jo keksittyä tai olla välillä ihan toisin. Tieto on tällaisessa perinteessä LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 13. theoria, Being, ks. ja metodiltaan erilaisia, joskus jopa toisilleen vastakkaisia, ei kuitenkaan merkitse toisen hylkäämistä toisen vuoksi. Toisessa päässä voimme edelleen olla kasvotusten henkilökohtaisen, kokemuksellisen, jopa ei-kielellisen ja esireflektiivisen ruumiillisuuden kanssa. Tehdäänpä arkinen ajatusmatka... Volanen 2004). Paikalleen jumiutuneena olemistieto toistaa 'oikein tehtyä' ja varmentaa jo aiemmin tutkittua, mutta kriittisimmillään perää omia asettamuksiaan, miettii kielen merkitystä todellisuuden rakentumisessa ja epäilee käytettyjen käsitteiden ja metodien viattomuutta. Käytännön liikuntakasvatuksessa, kouluissa ja muilla tahoilla, kaikkein selkein deduktiomalli on opetussuunnitelma. Voimme myös selittää, mitä erilaiset liikuntapedagogiset opetustavat, teoriat ja käsitteet ilmaisevat ja millaista tietoa saamme niiden varaan nojautuvista empiirisistä havainnoista; kuvailevaa, yhteyksiä ja kausaalisuuksia osoittavaa, hypoteeseja testaavaa
(vrt. Mikäli tutkimustulokset osoittaisivat, että koululaisista kaikkein vähiten lukiolaiset ovat kiinnostuneita koululiikunnasta, ryhdyttäisiin toki miettimään sitä, mitä tälle asialle pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä yhtään mitään. praxis, Doing, Volanen 2004). engl. 3 Voisikin ajatella, että tällainen inhimillinen taito sen syvimmässä merkityksessään (Making, craft) on tekijän ja kokijan kannalta paljon rikkaampi ja konkreettisempi kuin pelkkä teoreettinen tieto tai jo opittua toistava tekeminen (vrt. Induktio tuottaa näin ajateltuna erilaisuuksista koostuvan yhteyden ja yhteisöllisyyden. tarkoittanut lähes tunnistamattomaksi muuttunutta esinetai tosiasia-todellisuuteen kuuluvaa attribuuttia, positiivista mielikuvaa, jonka kaikki ovat voineet jakaa keskenään." 2 Olemistiedon pohjalta voimme esittää uusia kysymyksiä, kuten esimerkiksi: Miten asiat ovat silloin, kun ne ovat hyvin. Kauniisti tekeminen kokemuksena on siten paljon enemmän kuin kaunis. Tällöin kyse ei enää ole sellaisesta tekemistiedosta, jolla pyritään ratkaisemaan jokin askarruttava asiantila (esim. theoria/Being, praxis/Doing), koska silloin tulevat vahvimmin ja samanaikaisesti esiin tekijä, luonto (havaintoja materiamaailma), merkitys ja kokemus. Tällaisessa tienhaarassa voivat mielestäni deduktiivinen ja induktiivinen ajattelu hyvin kohdata toisensa ja tuottaa parhaimmillaan toimenpiteitä, joilla on perusteltu ja uskottava eettinen perusta. (vrt. Fundamentaalinen induktio, jos niin haluaisi asian ilmaista, on "maailmaan avautuminen" ruumiillisuus joka on aina suhteessa tilaan, aikaan, toisiin ja itseen (Merleau-Ponty 1962). craft). Tällaista tekemiseen orientoitumista voisi mielestäni nimittää 'liikuntapedagogiikan käsityötaidoksi', joka ei ole luonteeltaan jo opittua; tekijöitään luokittelevaa ja osaamiseltaan erottelevaa (vrt. Olisiko syytä panna pystyyn erillisiä koulukampanjoita, lisätä alistusta mediassa, ottaa asia huomioon opettajakoulutuksessa tai yksinkertaisesti lisätä liikuntatuntien määrää. Ehdotetut toimenpiteet saattavat olla kestämättömiä, elleivät ne avaa riittävän monipuolisesti ihmisten kokemusja elämismaailmaa. Jos lisäksi todettaisiin, että lukiolaiset viihtyvät koulussa ylimalkaan muita huonommin, ei ongelma olisikaan enää muutaman liikunta unnin varassa. Samalla on kyse siitä, miten paljon annetaan tilaa erilaisille opettamisen taidoille ja erilaiselle tutkimustiedolle, keskusteluille ja yhteistyölle toisten tieteenalojen kanssa. liikuntatuntien li14 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 sääminen) vaan tiedosta, joka tuottaa itse tekemisen prosessissa tekijöilleen mielihyvää, koskettaa heitä henkilökohtaisesti ja aistimellis-esteettisesti. Sen lähtökohtana on ei-vielä-osattu ja ei-annettu; mahdollisuus monenlaisiin toimintoihin ja kokeiluihin. Induktiivistn näkökulman kautta liikunnalle ja liikuntakasvatukselle voi avautua liki rajattomat mahdollisuudet matkoihin, joilla oma esiymmärrys muuttuu sellaiseksi tiedoksi ja taidoksi, joka 'poissaolevuudestaan' nousee havahduttavaksi ja henkilökohtaiseksi elämykseksi: minä tein sen/me teimme sen kauniisti! "Kauniisti" on paitsi ilmaus, myös sisäinen kokemus erityisesti. skill) vaan 'vasta aloitettavaa'; yhdessä tehtävää ja koettavaa (vrt. engl. Lähtökohtana ei vielä osattu ja ei annettu. Mielestäni tämä seikka tarjoaa liikuntapedagogiikalle, liikuntakasvatukselle ja sen tutkimukselle kiistämättömän tärkeän ihmistieteen havaintomaailman. poiesis, Making, emt.). Kolmas tiedollinen ja metodinen prinsiippi nouseekin sitten vahvasti esiin alhaalta ylöspäin, ja sen yhteyteen voisi liittää kysymyksen: Miten asiat saadaan aikaan mahdollisimman kauniisti. Tällaista kysymisen tapaa voisi pitää luonteeltaan eettisenä, ja silloin siirrytään olemistiedosta 'tekemistietoon'. Mielestäni tärkeä periaate on se, ettei olemistiedosta voi suoraan päätellä tekemistietoa
Tampere: Vastapaino. Tiede & Edistys 2002,(27), 3, 219-240. 4 Voisimme myös miettiä sellaista dialogisuuden perusajatusta, ettei tietomme perusolemukseltaan sijaitse kenessäkään yksilössä tai hänen ulkoisessa ympäristössään vaan näiden välisissä suhteissa (esim. Vapauttava ja tallentava kasvatus. 11996) Cultural psychology: a once and future discipline. 3) "Maailma ei ole valmiina, ei edes ideana, vaan sen luonne on sen jatkuvassa ilmaantumisessa, joka on riippuvaista toiminnasta, tekemisestä, maailmassa olemisesta" (Varto 2004). Vantaa: LIKE. (2002). LÄHTEET Arendt, H. Sen sijaan tallentavassa kasvatuksessa maailma ja käsityksemme siitä lokeroidaan, määritellään ja jäädytetään, jotta ne voitaisiin ajasta toiseen säilyttää sellaisina kuin miltä ne näyttävät olevan. Cole 1996). 4) Filosofi Hannah Arendt (2002, 16) on sanonut, että ihmisenä oleminen on enemmän kuin ne ehdot, joiden varassa elämä on annettu ihmiselle. (2004) Kasvatus taitoon avain yksittäiseen. Parnasso 7/1985 Cole, M. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 15. Se on syvälle ruumiillistuvaa, ihon alle menevää "kaiken kaikkiaan sellaista, joka kuuluisi niiden asiain joukkoon, jotka jäisivät jäljelle, jos olisi lueteltu pois kaikki muu mikä on" (Bloch 1985, 422). Holvas, J. Jos yleisellä tasolla miten asiat ovat kohtaan teoreettisten lähtökohtieni varmennuksia, täsmennyksiä tai täydellisiä romahduksia, mikä usein on kaikkein mielenkiintoisinta, voin alhaalta edeten ja anekdoottimaisen otteen kautta saada tietoa siitä, miten ja miksi henkilökohtainen tulee merkitykselliseksi ja miten se kohtaa fyysisen ja sosiaalisen. (2005) Kansainväliset situationistit spektaakkelin kritiikki. Taide. Se, millaiseksi luomme maailmasuhteessamme omaa olemistamme, identiteettiämme, riippuu mielestäni syvästi siitä; mitkä asiat, tiedot ja taidot saavat tulla, sananmukaisesti, ihon alle, mitkä taas haluamme pitää itsestämme matkan päässä, etäännytettyinä tai vieraina, niiden olemassaoloa silti kieltämättä. (2004) Tosi, hyvä ja kaunis taitamisen metodologiassa. Teoksessa H. Teoksessa M. Kotila & A. Bloch, E. Tältä kannalta itseämme ja ulkoista maailmaa lähestyessämme, vaikka sitten liikuntaja urheiluasioiden kautta, onkin mielenkiintoista aika ajoin pohtia sitä, missä määrin tiedämme näkemästämme ja missä määrin näemme tietämästämme. Cambridge: The Belknap Press of Harvard University Press. Voiko syntyä 'hyviä synteesejä' deduktiivisen ja induktiivisen välille. Kohtalo radikaalina sidoksena. Ihmisenä olemisen ehdot. (esim. Brasilialainen tunnettu kriittinen pedagogi Paula Freire (2005) toteaa vasta nyt suomennetussa läpimurtoteoksessaan "Sorrettujen pedagogiikka", että kasvatuksella kaksi puolta; vapauttava ja tallentava. Volanen, M . Olisiko tässä ripaus paitsi itsensä ja myös ympäristönsä lukutaitoa. Mielestäni, opettajan tulee sivistyä molempiin suuntiin; toisaalta oman työnsä teoreettiseen ymmärrykseen ja toisaalta teoreettisten olettamustensa toimivuuden kokeiluun. YLÄVIITTEET 1) Liikuntakasvatuksen ja -pedagogiikan korkeimmalla taholla eli Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa ja eritoten liikuntakasvatuksen laitoksella on niin kauan kuin itse muistan puhuttu teoria-aineista ja käytännön aineista, käytännön lehtoreista ja teoriaopettajista. Tampere: Vastapaino. Olisiko dialogisuuden yksi keskeinen kysymys suomalaisille liikuntatieteen tutkijoille vaikkapa, miten ihmistieteellisesti orientoitunut kohtaa esimerkiksi biolääketieteelliset tiedonintressit ja miten ja mistä luonnontieteilijä löytää kokevan subjektin. Pringle, R. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos, 17-36. (1985) Jälkiä. Hyvien synteesien mahdollisuus. MARTTI SILVENNOINEN, LitT Professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: martti.silvennoinen@sport.jyu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan XI Liikuntatieteen Päivillä 24.-25.5.2005 pitämään luentoon. Mutanen (toim.) Tutkiva ja kehittävä ammatti korkeakoulu . Tutkijana ja opettajana voin pyrkiä selvittämään, miten jokin kehittelemäni tai muualta lainaamani mittari tai opetuskokeilu toimii valitsemassani kohdejoukossa ja mitä tuloksia se yleisten lähtökohtaolettamustensa tai hypoteesiensa perusteella voi minulle antaa. (2003) Tästä jonnekin muualle. Kasvatus. Miksei voisi. Varta, J. Pringle 2000). (2002) Vita activa. (1962) Phenomenology of perception (1945, käännös Colin Smith). Voin myös pohtia sitä, miten paljon tutkimustai kokeiluasetelmani erkaannuttaa ihmisiä heidän autenttisista toimintaympäristöistään ja sitä, mitä seikkoja asetelmani alleviivaa ongelmallisiksi: lapsia, nuoria, aikuisia, ohjaajia, opettajia vai erilaisia toimintaympäristöjä. Tämän taittovirheen toivoisi kyllä jo viimeinkin loppuvan. London . Tampere: Tampere University Press. 2) "Deduktiivisessa metodissa korostuu teknologinen ajattelutapa, joka nojautuu sellaisiin teoreettisiin päättelyihin ja teorioihin, jotka ajatellaan voitavan tehdä ilman ihmisen kokemuksellisuutta (ruumiillista maailmasuhdetta) ikään kuin 'idealisoitujen kokemusten' eli paljolti matemaattis-tilastollisten ajatuskokeiden kautta" (Varto 2003, 93). Edellisen perustana on dialogisuus, jossa minulle toinen ei ole 'se' eivätkä toiset 'niitä', vaan yksilöitä, joissa piilee minun 'toinen minä'. Taajamo (toim) Suunnistuksia. Helsinki: Edita, 231-241. Varta, J. Mielestäni pohjimmiltaan on kyse siitä, syntyykö dialogisuutta tutkijoiden ja opettajien välille. Jos taas lähden tutkijana ja opettajana kulkemaan 'alhaalta ylös', päädyn väistämättä tiedon ja tutkimuksen kaikkein herkimpään empiriaan, ihmisten elämismaailmaan; henkilökohtaisiin kokemuksiin ja niiden välittymiseen kielen, tarinoiden ja kertomusten tai muiden ilmaisutapojen kautta. (2000) Physical education, positivism, and optimistic claims from achievement goal theorists, Ouest (52), 18-31 Pyhtilä, M. esteettisenä kielija mielikuvana. Tiede. V. Jean Baudrillard ja kääntyminen pois kapitalismista. Freire, Paula (2005) Sorrettujen pedagogiikka. Merleau-Ponty, M
Ihan sitä ei saatu mitä haettiin, mutta kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma sopii myös meidän tavoitteisiimme yhdistystoiminnan edellytysten parantamiseksi. Osa työryhmän lukuisista ehdotuksista on toteutettukin, mutta isoja kysymyksiä jäi vielä selvittämättä, kertoo SLU:n edunvalvonnasta vastaava yhteysjohtaja Kerstin Ekman. Nyt kansalaisvaikuttamista pyritään edistämään hallituksen politiikkaohjelmalla. Vaikka julkinen valta ei voi muuttua kansalaistoiminnaksi, se voi luoda sille edellytyksiä. Viime vuosina järjestäytynyt toiminta on kuitenkin menettänyt vetovoimaansa. Kansalaisvaiku ttamisen po li tiikkao h j elma edistää aktiivista kansalaisuutta, kansalaisyhteiskunnan. Kiinnostus yhdistystoimintaan, niin urheiluseuroihin kuin poliittisiin puolueisiinkin on laimentunut, eivätkä vaalitkaan enää saa suomalaisia liikkeelle entiseen malliin. Liikunta on kuitenkin maan suurin kansanliike, Ekman toteaa. Muut kolme on omistettu työllisyydelle, yrittäjyydelle ja tietoyhteiskunnalle. Koska huoli kansalaisaktiivisuuden edellytyksistä oli noussut esille myös taiteen ja nuorisotoiminnan piirissä, hallitusohjelmassa asiaa lähestyttiin laveammalla otteella. Urheiluliikkeen edustajat olivat vaikuttamassa myös nykyisen hallituksen ohjelmaan, johon sisältyvästä neljästä poikkihallinnollisesta politiikkaohjelmasta yksi on keskittynyt parantamaan kansalaisvaikuttamisen edellytyksiä. Kuva: Antero Aaltonen Aktiiviset toimijat luovat hyvinvoinnin 16 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 Kansalaisaktiivisuus on vuosikymmeniä ollut tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. SLU:n aloitteesta opetusministeriö asetti jo pari vuotta sitten työryhmän selvittämään yhdistystoiminnan esteiden poistamista. K ansalaistoiminnasta huomattavan suuren osan muodostavat juuri liikuntaja urheiluseurat, joiden toimintaan liittyvät ongelmat on pantu merkille SLU:ssa jo pitkään
Nuoret eivät mielellään myöskään sitoudu vain yhteen toiminnan muotoon, vaan sukkuloivat niiden välillä, sanoo ylijohtaja Riitta Kaivosoja. Aktiivisuus esimerkiksi harrastustoiminnassa luo pohjaa yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Aktiivinen äänestyskäyttäytymisen on pitkän "ehdollistumisen" tulos, ja se syntyy vaikkapa liikuntaseurojen kansalaistoiminnassa. Heikkalan mukaan vapaaehtoispanokselle vaaditaan nyt vastinetta ei vain kulukorvauksia tai muuta LIIKUNTA & TIEDE 312005 17. Osallistuminen luo hyvinvointia Osallisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen ovat keskeisesti esillä myös opetusministeriön strategiassa, ylijohtaja Riitta Kaivosoja opetusministeriön kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan muistuttaa. Osallisuuden ideana on, että yksilö ja yhteiskunta voivat paremmin silloin, kun yksilö voi kokea kuuluvansa johonkin laajempaan sosiaaliseen viitekehykseen, kuten ryhmään, aatteeseen, virtuaaliseen verkostoon, josta hän saa elämälleen ja identiteetilleen "rakennuspuita". Kaivosojan mukaan osallistuminen on osallisuuden konkretisoitumaa, joka kuvaa sitä määrää ja intensiteettiä, jolla yksilö osallistuu konkreettisiin toimiin esimerkiksi yhdistyksessä ja jolla hän kokee saavansa elämäänsä hyvinvointia. Näissä hän voi toteuttaa itseään ja vaikuttaa omaa elämäänsä ja elämänpiiriään koskeviin asioihin. Toimikunnan puheenjohtajana toimii Kalevi Kivistö ja sihteerinä Kimmo Aaltonen opetusministeriöstä. Toimikunnan tehtäväksi on annettu tehdä selvitys julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan suhteesta sekä edistää kansalaisja järjestötoiminnan tutkimusta, kehittämistä ja koulutusta. Määrällisten muutosten rinnalla olennaisia muutoksia on juuri toiminnan laadussa, Heikkala huomauttaa. Sen työ on käynnistynyt loppukeväästä 2004 ja päättyy tämän vuoden lopussa. Sitä toteuttavat oikeusministeriö, opetusministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö ja valtioneuvoston kanslia. toimintaa, kansalaisten yhteiskunnallista vaikuttamista ja edustuksellisen demokratian toimivuutta. Tässä on otettava erityisesti huomioon järjestötoiminnan sukupolvenvaihdos, sillä suuri osa vastuunkantajista on lähellä eläkeikää, ja seuraavat ikäluokat ovat pienempiä. Aiemmin horisonttina oli koko seura, nykyisin tietty lajijaosto, joukkue, omat lapset tai lähipiiri. mukaan esimerkiksi liikuntaseurojen toiminnassa vapaaehtoisten määrä parina viime vuosikymmenenä hieman lisääntynyt tai pysynyt vähintääkin ennallaan. Toimikunta parantamaan osallistumisen edellytyksiä Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman yhtenä välineenä on Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunta. Toisin kuin yleisesti luullaan, on tutkimusten Varsinkaan nuoret eivät niinkään kiinnity yhdistykseen ja sen hallintoon, vaan osallistuvat mieluiten itse toimintaan. Vapaaehtoiset aktiivit kohdistavat panoksensa yhä rajatumpaan kohderyhmään tai tavoitteeseen. Vanhemmat luovat omille lapsilleen harrastamisen edellytyksiä, mutteivät jatka seuratoiminnassa enää myöhemmin. Se myös selvittää erityisesti nuorten uutta tapaa toimia ja järjestäytyä, sillä perinteinen yhdistystoiminta ei monille ole enää luontevin. Kansalaistoiminnan asiantuntijana opetusministeriössä ja kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnassa toimiva Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Juha Heihha!a näkeekin olennaisten muutosten olevan tapahtumassa juuri vapaaehtoistoiminnan laadussa. Aktiiviset ihmiset luovat hyvinvoinnin. Lisäksi toimikunnan tulee tehdä esityksiä kansalaisjärjestöjen säädöspohjan ajanmukaistamiseksi ja hallinnollisten toimintaedellytysten parantamiseksi. Meille kaikille on tärkeää nähdä, että aktiiviset ihmiset luovat hyvinvoinnin, hän toteaa
Samalla projektimaisuus, jopa lyhytjänteisyys, on yleistynyt sekä yhdistysten toiminnassa että niiden hallinnossa. Alatyöryhmien työn pohjalta järjestetään vuoden 2005 aikana kolme laajaa kansalaisfoorumia, joissa arvioidaan ja työstetään edelleen työryhmien ehdotuksia kansalaisvaikuttamisen kehittämiseksi. Perinteinen rekisteröity yhdistystyyppi saa haastajakseen uudenlaisia, löyhästi organisoituja, vapaamuotoisia toimintaryhmiä. -Kansalaisten oletetaan vapaaehtoisvoimin ottavan osaa kansallisiin talkoisiin, joissa edistetään kansanterveyttä, ehkäistään nuorten syrjäytymistä ja tuetaan työllistymistä. SLU:n kiinnostus kohdistuu erityisesti yhdistystoiminnan edellytyksiin. Hän arvioi yleisten yhteiskunnallisten paineiden yhdistysja järjestötoimintaa kohtaan vielä kasvavan, jos julkinen sektori vetäytyy ainakin osasta totutuista julkisista palvelu tehtävistään ja jos markkinoilla toimivat yritykset keskittyvät lähinnä maksukykyisiin asiakkaisiin. Parhaillaan kehitellään myös kansalaistoiminnan vaikuttavuuden seurantaindikaattoreita. Kerstin Ekman rajaisi yhdistysten työnantajavelvoitteita ja jakaisi hallitusten jäsenten vastuita jaostoille tai toimihenkilöille. Kansalaistoiminnalle on yhä tilausta Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnan tulee toimeksiannon mukaan myös kehittää kansalaisten vaikuttamistaitoja yhteistyössä vapaan sivistystyön kanssa sekä parantaa kansalaisjärjestöjen kansainvälisen toiminnan mahdollisuuksia Edelleen se selvittää kansalaisjärjestöjen roolia ja mahdollisuuksia osana lasten ja nuorten demokratiakasvatusta. Toisaalta yhdistyksellä on organisaationa edelleen kysyntää ja mahdollisuuksia. Säädöstyöryhmän työhön osallistunut Kerstin Ekman kertoo SLU:n kiinnostuksen kohdistuvan erityisesti yhdistystoiminnan edellytyksiin, ja sää. 18 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 materiaalista, vaan näyttöä siitä, että toiminnasta jää käteen jotain muistettavaa ja mainittavaa. Säädöstyöryhmällä visainen tehtävä Koska Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnan tehtävä muodostui niin laajaksi, se päätyi asettamaan viisi alatyöryhmää: Kansalaisyhteiskuntapolitiikka, Kansalaisvaikuttaminen, Nuoret vaikuttajina, Kansainvälisyys ja globalisaatio sekä Säädösasiat. Nuoret eivät mielellään myöskään sitoudu vain yhteen toiminnan muotoon, vaan sukkuloivat niiden välillä, ylijohtaja Kaivosoja muistuttaa. Käytännössä tämä tarkoittaa järjestöjen toiminnan tukemista erityisavustuksin ja kohdennetuin kehittämisavustuksin. Yleishyödyllisyys ja pyyteettömyys ovat menneen ajan ideologiaa. Pitää siis olla uusia tulkintoja ja uusia tapoja luoda toiminnalle edellytyksiä, hän sanoo. Hän on myös vakuuttunut, että kansalaistoiminta on edelleen vetovoimaista eri muodoissaan, ja opetusministeriön tehtävänä on luoda sille edellytyksiä. Siksi liikuntajärjestöjen koulutushankkeiden avustaminen on ollut opetusministeriön kehittämisavustusten keskeisenä kohteena, hän lisää. Se luo pysyvyyttä ja jatkuvuutta projektimaiseen toimintaan ja tarjoaa kotipesän tekemisen tarpeilla ja toiminnan muodoille, Kaivosoja katsoo. Nykyisin ihmiset ovat kuluttajia, jotka kokeilevat uusia juttuja myös kansalaistoiminnassa. Kun kansalaistoiminta on muutoksessa, opetusministeriö kantaa huolta ennen kaikkea tämän toiminnan uudistumisesta ja elinvoimaisuuden varmistamisesta. Hän uskoo, että aikuisväestökin haluaa edelleen osallistua vapaaehtoistoimintaan, mutta aktiivisuus suuntautuu yhä enemmän ruohonjuuritasolle. Tuottamiensa selvitysten ja tutkimustoiminnan vauhdittamisen lisäksi Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnalta odotetaan konkreettisia esityksiä järjestötoiminnan säädöspohjan ajanmukaistamiseksi. Kansalaistoiminnalle on yhteiskunnallista kysyntää myös tulevaisuudessa, hän sanoo. Varsinkaan nuoret eivät niinkään kiinnity yhdistykseen ja sen hallintoon, vaan osallistuvat mieluiten itse toimintaan
Olisiko mahdollista määritellä alaraja työnantajavelvollisuuksille, kuten tulevassa eläkelaissa, hän kysyy. Ekman saa ajatukselleen tukea ministeriön Juha Heikkalalta, joka toisaalta muistuttaa julkista tukea saavan toiminnan valvonnan välttämättömyydestä. Yhdistyslaki tekee suuren eron näiden välillä. Esimerkiksi henkilötietolain vaatimuksia tai yhdistystyönantajan velvollisuuksia ei tunneta, vaikka ne vaikuttavat suoraan yhdistysten toimintaedellytyksiin. Nykysin työsuhde velvoitteineen syntyy heti pienestä palkkiosta. Ihmisillä on kuitenkin halua toimia ilman tiukkoja muotoja, hän sanoo. Hallinnon näkökulmasta ne ovat usein kysymysmerkki. SLU:n Kerstin Ekman toivoo säädöstyöryhmältä esityksiä muutoksiksi myös yhdistyksen työnantaYleishyödyllisyys ja pyyteettömyys ovat menneen ajan ideologiaa. Lisäksi hän ehdottaa, että säännöissä voitaisiin, jos niin halutaan, määritellä tiettyjä vastuita päätoimisille toiminnanjohtajille. Siihen tarvitaan palkattuja ammattilaisia, esimerkiksi urheiluseurassa voisi toimia palkattu seuraisännöitsijä, Heikkala ehdottaa. Ihmiset haluavat tehdä substanssia eli liikuntaa, mutta silti hallintoakin on hoidettava. Ekmanin mielestä yhdistystoiminnan helpottamiseksi olisi säädösten osalta aika mennä liberaalimpaan suuntaan ja luoda parempia toimintaedellytyksiä myös rekisteröimättömille yhdistyksille. Pitää siis olla uusia tulkintoja ja uusia tapoja luoda toiminnalle edellytyksiä, sanoo Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Juha Heikkala javelvoitteisiin. Olemme kokoontuneet suhteellisen paljon ja kuulleet monia asiantuntijoita ja viranomaisia. Ekman keventäisi hallitusvastuuta tuomalla tietyin perustein valitut jaokset yhdistyksen sääntöihin. döstyöryhmän sihteerinäkin toimii erityisasiantuntija Rainer Anttila SLU:sta. -Nuoret ovat vielä oma lukunsa. Lisäksi hän kaipaa avustuspolitiikkaan uutta painotusta, joka suosisi perustoimintaa projektien sijasta. Virkamiehet perustelevat kyllä hyvin olemassa olevan lainsäädännön, emmekä varmaankaan saa näihin lievennystä. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 19. Hän hahmottelee mallia, jossa yhdistysperusteista ydintä pyörittäisi pieni joukko ammattilaisia tai puoliammattilaisia, jotka mahdollistaisivat toiminnan muille, väljemmin sitoutuneille toimijoille. Viimeaikoina julkisuudessa käsitellyt kansalaistoiminnaksi nimitetyn rahankeruun epäselvyydet eivät lisää luottamusta tällaisiin liikkeisiin, hän muistuttaa. Hänen mukaansa tietämättömyys yhdistystoiminnan vaatimuksista on yllättävän yleistä. Kansalaistoiminta ei ole vain projekteja vaan jatkuvaa toimintaa, Ekman katsoo. Ammattilaisia yhdistysten hallintoon Toisaalta Heikkala näkee, että nykyisen järjestelmän rakenteita rakentaneet sukupolvet pyrkivät edelleen tarjoamaan uusille toimijoille valmiita malleja, jotka eivät heitä innosta. Vaatii rohkeutta antaa nuorille mahdollisuus rakentaa mallinsa itse. Jos tämä työ ei johtaisi tuloksiin, hyödyllistä on jo se että ryhmä jossa on mukana niin Raha-automaattiyhdistyksen RAY:n ja Veikkauksen edunsaajat kuin SAK ja puolueiden edustus, on pakotettu tutkailemaan muiden ongelmia, Ekman sanoo. Yksin liikunnassa ja urheilussa on kymmeniätuhansia ihmisiä, joita asia koskee. Siksi nyt pitäisi pohtia, voisiko vastuuta jakaa nykyistä enemmän yhdistyksen hallituksen, jaostojen ja päätoimisten henkilöiden kesken. On haaste tukea vapaamuotoisempaa liikettä. Liikunta esimerkiksi on tyypillisesti käytännönläheistä tekemistä. Nykyiset hallituksen jäsenen vastuut ovat niin painavat, ettei niihin tahdo saada enää toimijoita. Nykyisin ihmiset ovat kuluttajia, jotka kokeilevat uusia juttuja myös kansalaistoiminnassa
Luultavasti yhä vähemmän.. c.. Liikuntahyödykkeitä jaetaan niille, ei: joilla on halu ja kyky niitä ostaa. 20 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 Kansalaistoimintakin markkinoistuu z w Markkinatalouden leviäminen liikuntasektorille koskee myös liikuntapalvelujen jakautumista. 't; Miten paljon ikääntyvä väki jaksaa ja viitsii tehdä vapaaehtoistyötä. 1n Vapaaehtoistyö kilpailee lukuisten muiden ajankäyttömuotojen kanssa
Merkittävä osa seurojen tuottamien hyödykkeiden lähinnä palvelujen edellyttämistä voimavaroista saadaan käyttöön ilman rahallista korvausta. On tärkeää muistaa, että liikuntahyödykkeet ovat suurelta osin palveluja. liikuntakulutus on vastaavasti tällaisten hyödykkeiden kulutusta. Rissanen et al. Yleisen tulotason nousun seurauksena vapaa-ajan kulutus tulee suhteellisesti ottaen kallimmaksi, ts. Yhtäältä voidaan tarkastella, miten ne todellisuudessa jakautuvat (tasa-arvotutkimus) tai sitä, miten niiden olisi syytä jakautua (oikeudenmukaisuustu tkimus) . Niinpä hypoteesini on, että vapaaehtoistyön tarjonta on laskemassa. Teorian mukaan tällöin työtä voidaan teettää siihen saakka kunnes rajatuotoskin on nolla. Tämän kehityksen seurauksena vapaaehtoistyön suhteellinen osuus liikuntahyödykkeiden tuotantopanoksena on mitä todennäköisimmin pienentynyt. Siksi näyttäisi selkeältä valinnalta tarkastella liikunnan kansalaistoimintaa nimenomaan vapaaehtoistyön taloudellisen merkityksen kautta. Kansalaistoiminnan merkitys koko liikuntatalouden kannalta riippuu siitä, mikä on liikuntaseurojen taloudellinen merkitys liikunnan kokonaistuotannossa. markkinahintoja halvemmiksi. Seuratyö ammattimaistuu liikuntaseurat toimivat pääosin vapaaehtoisvoimin. Tarkastelukulma saattaisi kuitenkin johtaa kansalaistoiminnan näyttäytymiseen melko suppeana liikunnan kokonaisuuden kannalta, ja ainakin näkökulma rajoittuisi vain liikuntahyödykkeiden tuotannon tarkasteluun. Tehokkuus on aina suhteellinen käsite, ja siksi sitä arvioidaan suhteessa siihen, miten hyvin voimavarojen avulla voidaan saavuttaa hyvinvointia, onnellisuutta, tarpeentyydytystä, hyötyä. Oletettavasti liikuntaseurojen osuus kokonaistuotannossa on pienentynyt, sillä vapaa-ajan kulutuksen kasvu on tuonut suuren joukon markkinaehtoisesti toimivia yrityksiä kilpailemaan kotitalouksien vapaa-ajasta. Tehokkuuskysymykset koskevat joko sitä, mitä liikuntahyödykkeitä käytettävissä olevilla, väistämättä rajallisilla, voimavaroilla tuotetaan tai sitä, miten tuotanto organisoidaan. Vapaaehtoistyön käytön määrää rajoittaakin enemmän se, minkä verran ihmiset jaksavat ja viitsivät käyttää siihen aikaansa. Kansalaistoimintaa ei ole taloustieteen teorioissa yritetty määritellä. Tässä tarkastelenkin kansalaisten toimintaa kahdesta näkökulmasta: heidän panoksestaan liikuntapalvelujen tuotannossa ja heidän liikuntaan liittyvässä kulutuksessaan. Vapaaehtoistyön tarjontaan vaikuttaa luonnolliElintason ja tulotason nousun seurauksena vapaa-ajan kulutus "kapitalisoituu". Tehokkuus ja hyödykkeiden jakaminen Taloustieteen keskeiset kysymykset tuotannon ja kulutuksen tarkastelussa ovat voimavarojen käyttöön liittyviä tehokkuuskysymyksiä tai tuotettujen hyödykkeiden jakamiseen liittyviä kysymyksiä. vapaaajan hinta nousee. Vapaaehtoistyötä teetetään paljon, koska työn käytön kustannus on lähes nolla. Valitettavasti uusia tietoja ei ainakaan minun käytettävissäni ole. 1990). LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 21. Toisaalta, vaikka seurojen osuus olisikin pysynyt ennallaan, myös seurat käyttävät tuotannossaan yhä enemmän ammattiosaajia ja ovat siirtyneet pois vapaaehtoistyöstä. Vapaaehtoistyön hinta tulee näin tekijälleen ikäänkuin kalliimmaksi. Aika tulee kalliimmaksi. Sen vuoksi tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä kysymyksiä erityisesti palvelutuotannossa. Joka tapauksessa tuotannossa käytetään enemmän ilmaista työvoimaa kuin sellaista, josta joudutaan maksamaan markkinahinta. Parikymmentä vuotta sitten urheiluseurojen osuus liikunnan kokonaistarjonnasta oli noin kymmenen prosenttia. Eri tutkimusten mukaan liikuntaseurojen talous on suurelta osin vapaaehtoisen kansalaistoiminnan varassa. Palvelujen erityinen ominaisuus on se, että samalla kun tehdään niiden tuotantopäätös, tehdään myös päätös niiden jakamisesta kerran tuotettua palvelua ei voi enää uudelleen jakaa. Toinen vapaaehtoistyöhön vaikuttava kehityssuunta tulee työn tarjonnan kehityksestä. En pyri esittämään konkreettisia tilastotietoja näiden osallistumistapojen voluumeista. Jakaumakysymykset koskettavat tietenkin sitä, miten liikuntahyödykkeet jakautuvat väestön keskuudessa. Vapaa-ajan hinnan nousu merkitsee, että myös sen kulutuksesta saatavan hyödyn pitäisi kasvaa. Samaan aikaan vapaaehtoistyön tuottama tyydytys kilpailee lukuisten muiden ajankäyttömuotojen tuottaman tyydytyksen kanssa. K ansalaistoiminta on oleellinen osa liikuntakulttuuriamme. Niitä ei ole. Sen vuoksi seurat voivat tietenkin myös hinnoitella palvelunsa ns. Toisaalta tehokkuutta arvioidaan sen suhteen miten tuotanto organisoidaan niin, ettei tuotannossa tuhlata voimavaroja. Varmasti kansalaiset toimivat tekevät valintoja paitsi oman ajankäyttönsä suhteen liikunnan hyväksi myös käyttäessään rahojaan liikuntakulutukseen. Liikuntatuotannolla tarkoitan tässä kaikkea tuotantoa, jossa sisältönä on liikuntaan liittyvät tavarat tai palvelut (määritelmistä tarkemmin ks
Tämä ei tarkoita sitä, että liikuntakulutus nyt tuottaisi enemmän esimerkiksi terveyshyötyjä, mutta mielihyvää ja tarpeentyydytystä kuitenkin. Luultavasti yhä vähemmän. Erona oli, että tätä kulutusta subventoitiin julkisin tai sponsorivaroin. Mitkä ylipäätänsä ovat liikuntapolitiikan tasa-arvotavoitteet. * Seurauksena tästä voi olla liikuntaan liittyvän kulutuksen epätasainen jakautuminen. Markkinatalouden yleisten oletusten mukaisesti kilpailu parantaa liikuntatuotannon tuottavuutta. Kotitalouksien kasvava merkitys tuo liikuntaalalle tulee uusia yrityksiä. Markkinatalouden leviäminen liikuntasektorille merkitsee myös sen jakaumasääntöjen leviämistä: liikuntahyödykkeitä jaetaan niille, joilla on halu ja kyky niitä ostaa. Myös kilpailu yritysten välillä kasvaa. Liikuntakulutus ei kuitenkaan välttämättä jakaudu tasaisesti tai oikeudenmukaisesti ihmisten kesken. Kustannusvaikuttavuus ei ole nimittäin oleellinen kysymys silloin, kun yksittäiset kansalaiset käyttävät omia rahojaan kulutukseen. Kehityksen seurauksena liikuntakulutus voi jakautua aiempaa epätasaisemmin. Siksi pohdinnat ovat ennen kaikkea valistunutta arvailua siitä, miten vapaaehtoistyö ja kotitalouksien liikuntakulutus ovat kehittyneet. PEKKA RISSANEN Professori Tampereen yliopisto sähköposti: pekka.rissanen@uta.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan XI Liikuntatieteen Päivillä 24.-25.5.2005 pitämään luentoon.. Liikunnan taloutta on tutkittu aivan riittämättömästi kunnollisen tilannearvion tekemistä varten. * Voimavarojen kohdentuminen toteutuu kuluttajien valinnan eikä esim. sesti myös yleinen väestönkehitys. Markkinoiden toimintaa voi pyrkiä sääntelemään ja saavuttaa siten halutut oikeudenmukaisuustavoitteet, mutta se on varsin hankala tie. Liikunnan kannalta keskeinen kysymys on, miten paljon ikääntyvä väki jaksaa ja viitsii tehdä vapaaehtoistyötä. * Sekä seurojen että kuntien merkitys kokonaistuotannosta pienenee. Ei tosin ole takeita siitä, että kulutus jakautuisi tasaisesti silloin, kun julkinen sektori, esimerkiksi kunnat vastaavat tuotannosta. On luultavaa, että liikunnan kokonaistalous on sittemmin selvästi kasvanut. Loppukin kolmannes kulutettiin kotitalouksien, koulujen ja esim. Suomen, samoin kuin muidenkin jälkiteollisten maiden väestö ikääntyy. poliittisten prosessien kautta. Liikuntaan liittyvä kulutus on keskeinen liikuntatalouden osa. Perinteisesti tasa-arvoisuudesta keskeisillä kulutusalueilla on huolehdittu tuottamalla näitä palveluja julkisin varoin; esimerkkeinä ovat koulut, terveys22 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 keskukset ja sairaalat, vanhainkodit jne. Liikuntakulutus ei jakaudu tasan Ainakin monien talouspoliitikkojen mielestä kulutus on kansalaisten perusvelvollisuus. Tehokkuuden kannalta tämä tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa liikuntaan käytettävissä olevista resursseista kohdentuu suoraan kuluttajien tekemien valintojen pohjalta. Jos tasa-arvoa tai oikeudenmukaisuutta pidetään keskeisenä liikuntaan liittyvänä pyrkimyksenä, markkinatalouden leviäminen liikuntatuotantoon ja kulutukseen merkitsee suuria haasteita liikuntapolitiikalle. Pitäisikö kulutuksen sitten jakautua tasaisesti. Aika ajoin näyttää vahvasti siltä, että väestöön suhteutettuna merkitykseltään vaatimaton liikunnan alue, kilpaurheilu taitaa saada kunnallisesta tuotannosta leijonanosan. Rahaa sellaiseen ei ainakaan julkisen sektorin kukkarossa näyttäisi olevan. * Samaan aikaan kuluttajien osuus liikunnan kokonaisrahoituksesta kasvaa, mikä on omiaan lisäämään markkinatalouden toimintaa liikuntaklusterissa. puolustusvoimien toimesta. Näiden arvailujen perusteella voi edelleen hahmotella kehityssuuntien seurauksia liikunnan taloudenpidon kannalta: * Liikuntapalvelujen tuotanto muuttuu yhä ammattimaisemmaksi ja markkinaehtoisemmaksi. Vuonna 1990 julkaistun tutkimuksen mukaan kotitaloudet kuluttivat noin kaksi kolmasosaa liikunnan kokonaistuotannosta. Voimavarat kohdentuvat sellaiseen kulutukseen, jota kotitaloudet haluavat. Onko liikunta siinä määrin merkityksellinen asia, että näin mittaviin julkisiin interventioihin olisi tarvetta. Toisaalta kotitalouksien osuus on kasvanut vielä nopeammin
Liikuntatieteellisen tutkimuksen keskeisiä kehittämisalueita ovat yhteydessä opetusministeriön valtakunnallisiin liikuntakulttuurin kehittämislinjoihin. Kulttuuritutkimus liikunnan mahdollisuuksia kartoittamassa Jaosto työsti ohjelmaa pitkään ja hartaasti. Tässä yhteydessä pidettiin Valtion liikuntaneuvoston liikuntapoliittisen jaoston kanssa yhteispalavereita, joiden anti on myös nähtävissä tässä ohjelmassa. Linjatut tutkimustarpeet nousevat liikuntakulttuurin tulevaisuuden mahdollisuuksien laajasta analyysista. Ohjelmassa on esitetty lyhyesti myös liikunta-tutkimuksen resursointia ja arviointia koskevat tavoitteet sekä liikuntatieteellisen jaoston toiminnan tavoitteita vuosiksi 2006 2010. Teksti: RISTO SÄNKIAHO LIIKUNTATUTKIMUKSEN SUUNTA 2006-2010: Monitieteellisen tiedon ja tutkimusotteiden merkitys kasvaa Kuva: Antero Aaltonen --------Paradigmaattisten ristiriitojen sävyttämää liikuntatutkimusta on vaikea saada monitieteiseen yhteissopuun, mutta nyt tähän olisi todellista tarvetta. Nämä nelitai viisivuotiskausiksi tehdyt tutkimusohjelmat ovat nostaneet esiin liikuntatieteiden ajankohtaisia haasteita ja lisäksi niissä on esitetty liikuntatieteellisen tutkimuksen resursointisekä muita kehittämistavoitteita. Nyt valmistuneessa liikuntatieteiden kehittämisohjelmassa esitetään ajankohtaisia tutkimushaasteita liikuntatieteiden lähivuosien tutkimukselle. S uomalaisen liikuntatieteellisen tutkimuksen kehittämislinjoja on hahmotettu 1970-luvun alusta lähtien liikuntatieteellisen tutkimuksen suunta-asiakirjoilla, joita on tähän mennessä ollut käytössä jo seitsemän. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 2 3. Käytännönläheisyys ja sovellettavuus on yksi ohjelman keskeisistä lähtökohdista
Entiset voimisteluja urheilunumerot muuntuivat uuden liikunta-sanan myötä liikuntanumeroksi. Kulttuuritutkimus nousi tässä suhteessa keskiöön liikunnan kokonaistilan ja mahdollisuuksien kartoituksessa. Tutkimustarpeet: Keskeinen tutkimuskohde on liikunnanopettajuuden haasteet ja mahdollisuudet nykykoulussa, jolloin koulua ja koululiikuntaa tarkastellaan kulttuurista käsin ja yhdessä suomalaisen koulututkimuksen kanssa. Paradigmaattisten ristiriitojen sävyttämää liikuntatutkimusta on vaikea saada monitieteiseen yhteissopuun, mutta nyt tähän olisi todellista tarvetta. Ilmiöt, ongelmat ja ratkaisuaan odottavat asiat ovat yhä monisyisempiä eivätkä noudata perinteisiä tiede-, hallintotai organisaatiorajoja. Tämä aihepiiri sivuaa myös jäljempänä kuvattua liikunnan "elämys teollisuuden" tutkimusta. Monitieteisyys on aina ollut keskeisenä lähtökohtana näissä ohjelmissa. Paradigmat ovat näissä tieteissä muutenkin ongelmallisia, sillä Johan Galtungia lainatakseni yhteiskuntatieteilijän tehtävänä ei ole lainalaisuuksien löytäminen vaan niiden rikkominen. Kriittinen liikuntapedagogiikka Koululiikunnalla on aina ollut keskeinen sija suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Liikunnan monitahoinen ja -tieteinen tutkimuskenttä on edelleen avoin tutkijoiden ja tutkijayhteisöjen vapaalle aloitteellisuudelle ja omalle innovatiivisuudelle. Seuraamalla liikunnan kehitystä eri väestöryhmissä voidaan arvioida liikunta poliittisten toimien vaikutuksia, toteaa professori Risto Sänkiaho. Muutos ei ollut vain nimellinen, sillä samalla liikuntapedagogiikka muuntui entistä laajemmaksi saaden mukaansa uuden sosiaalisen ulottuvuuden: "kasvatuksen liikuntaan ja liikunnan avulla." Liikuntapedagogiikka oli vahvasti sidoksissa kasvatustieteelliseen empiristiseen ja kvantitatiiviseen paradigmaan aina 1990-luvun alkuun asti, jolloin yhteiskuntatieteistä levinnyt kulttuuritutkimuksellinen ja kvalitatiivinen tutkimus tuli osaksi liikuntapedagogista tutkimusta. Tämän vuoksi työ perustui varsin laajaan nykyisen liikuntakulttuurin tilan ja tulevaisuuden mahdollisuuksien analyysiin. Tämä on ollut onni ja ongelma. Tutkimusta tarvitaan nykynuorten elämismaailmojen kokemuksista ja niiden muutoksista erityisesti liikunnan ja urheilemisen näkökulmista. Uudessa ja muuttuvassa yhteiskunnassa ja liikuntakulttuurissa tarvitaan aikaansa seuraavaa tutkimusta niin määrällisessä kuin laadullisessa merkityksessä. Monitieteellisyyden vaatimus koskee sekä perustieteiden keskinäistä yhteistyötä, perustieteiden vuorovaikutusta soveltavampien tieteiden kanssa että kykyä tunnistaa ajankohtaiset kehittämistarpeet ja niihin kytkeytyvä tiedontarve. Monitieteellisen tiedon ja tutkimusotteiden merkitys kasvaa sekä tutkimuksessa että tutkimustiedon soveltamisessa. Soveltavien yhteiskuntatieteiden ongelmana on niiden kulttuurija instituutionaalis-rakenteellinen nivoutuminen koko yhteiskuntaan, jolloin eräänä lähtökohtana tulisi olla myös koko yhteiskunnan toiminnan arviointi, eli voidaanko tässä tilanteessa tieteellisellä tiedolla tehdä mitään. Jaoston esittämät tutkimuskohteet Jaosto painottaa, että sen hahmottelemat hankekokonaisuudet eivät ole kattava luettelo kaikista tämän päivän tärkeistä tutkimuskohteista. Yleiset yhteiskunnalliset kehitysnäkymät ovat nytkin varsin moninaiset ja osin sekavat. Liikuntapedagogiikan suuntautuminen lasten ja nuorten urheiluun koululiikunnan ja vapaa-ajan liikunta. Koska OPM:ssa ei ole STM:n tavoin omia sektoritutkimusyksikköjä (ellei sellaisena haluta pitää LTS:ää), niin käytännön läheisyys ja sovellettavuus ollut yksi tämän ohjelman keskeisistä lähtökohdista. Uutta tietoa ja toimintakäytäntöjä etsivissä kehittämisohjelmissa ei rajauduta perinteisiin tiedekäytäntöihin tai toimintasektoreihin. "Citius, altius, fortius" -metafora ei riitä liikuntapedagogisen, terveysliikunnan eikä edes urheilututkimuksen perusteeksi, kohteena on oltava ihmisen psykomotorinen toiminnallisuus eri vivahteissaan ja merkityksissään. Onko olemassa edes liikuntapolitiikkaa. Kuva: Niklas Ekman 24 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 Liikunnan sosioekonomisista eroista tarvitaan lisää tutkimustietoa. Tutkijoilla on edelleen oikeus hakea rahaa kaikkeen muuhunkin tutkimukseen, eikä ole järkevää yrittää keinotekoisesti saattaa omaa tutkimuskohdettaan asiakirjassa esitettyjen teemojen alle. Kansalaisten hyvinvointiin ja liikunnan vaikuttavuuteen kohdistuvat odotukset lisääntyvät paitsi ikääntyvien, lasten ja nuorten myös työikäisen väestön kohdalla etenkin ikäryhmillä, joiden eläkkeelle siirtymistä halutaan siirtää. Nykytutkimuksen haasteet ovat paitsi laajojen liikuntapedagogisten peruskartoitusten ja haastatteluaineistojen varassa myös liikkumisen ja liikunnan 'pienissä maisemissa', kuten esimerkiksi liikunnan kokemuksellisuudessa
Liikuntaa ei aina voida annostella vain tarvittaessa (esim. Mikä saa ihmisen jonkun urheilutai liikuntalajin harrastajaksi. lihasvamman kuntoutus) , vaan usein liikuntahoito on pitkäaikaista jopa elinikäistä (esim. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 25. Voidaan perustellusti kysyä, mihin nykyurheilu lapsia ja nuoria vie. Nykytutkimuksen perusteella tiedetään, että liikunta (ja liikkumattomuus) vaikuttaa keskimäärin tietyllä tavalla, muttei tunneta annosvasteen variaatiota selittäviä yksilöllisiä (geneettisiä) tekijöitä. Tutkimustarpeet: Vapaa-ajan teollisuuden merkityksen kasvu niin kulutuskulttuurina kuin työja liike-elämän sektorinakin on syytä huomioida myös liikuntatutkimuksessa. Nykykulttuurissa urheilullisuus ja terveys yhdistyvät nuorekkuuteen "kauniiden ja rohkeiden brändiksi" , joka vie ihmiset liikkeelle ja saa liikettä heidän rahoilleenkin. Ainakin nämä elämänkulun kannalta keskeiset tutkimusalueet ovat tulevina vuosina suuren mielenkiinnon kohteena. Kriittinen mediatutkimus, vapaa-ajan tutkimus, ruumiillisuustutkimus ja sukupuolitutkimus ovat tässä tärkeitä yhteistyökumppaneita liikuntatieteelle. Ilmiön syitä ei ole vielä riittävästi tutkittu vaikka asialla on merkitystä sekä terveyden edistämisessä että urheiluvalmennuksessa. Koska ylikansallinen ja globaali elämysteollisuus ja siihen lukuisin tavoin kiinnittyvä liikuntaja urheiluteollisuus muotoilee kuluttajansa mieleisikseen, tai passivoi "kyvyttömiksi", "tahdottomiksi" ja "osaamattomiksi", ja niiden lanseeraamat ulkoisen vaikutelman ja huomion keräämisen eetokset ovat läsnä elämässämme syntymästä kuolemaan, on niitä tutkittava siinä missä koululiikuntaa ja urheiluseuraakin. Liikunta osana elämysteollisuutta Elämysteollisuus kilpailee ihmisten lisääntyneestä vapaa-ajasta ja siihen liitettävistä arvoista koululiikunnan, liikuntajärjestöjen, urheiluseurojen, kuntien ja kaupunkien, paikallisten yhteisöjen ja kotien kanssa ja pyrkii saamaan heitä kuluttajiksi ja asiakkaiksi. Voivatko urheiluseurat toimia kasvattajina, ja millaiseen pedagogiikkaan niiden toiminta voisi perustua. Elämysteollisuuden "kaksoisviestinnän" mielikuvapommituksen kohteina ovat erityisesti nuoret sekä mainonnan hyödyntämät naiset. Perinteisillä liikuntainstituutioilla onkin vaikeuksia uudessa tilanteessa, jossa nuorten identiteetti muovautuu markkinatalouden johdolla. Tutkimustarpeet: Liikunnan myönteiset ja liikkumattomuuden kielteiset vaikutukset elimistön rakenteisiin ja funktioihin tunnetaan jo melko hyvin. Ihmisen toimintakyky elämänkulun eri vaiheissa Ihmisen toimintakykyyn ja terveyteen elämänkulun eri vaiheissa vaikuttavat perimä, elämänolosuhteet, työ, oma toiminta (elämäntavat ja tottumukset) ja sattuma. harrastusten ohella on edelleenkin tärkeää. Liikuntateknologia on kehittynyt uudeksi laajaksi välineurheiluksi, jossa sauvakävely on kummajainen erilaisten vempainten, vehkeiden ja mittalaitteiden "ihmemaailmassa". Mikä johtaa liikunnasta syrjäytymiseen on keskeinen tutkimusalue, koska ilmiön biologiset ja psykososiaaliset syyt tunnetaan huonosti. Liikuntahoidon kustannuksia, tehoa ja sivuvaikutuksia ei kuitenkaan voida systemaattisesti arvioida, jos annosvastesuhteista ei ole näyttöön perustuvaa tietoa. Liikunnan vaikutukset keskushermoston toimintaan; mielialaan ja kognitioon, tunnetaan nekin puutteellisesti. diabetes). Perimän suhteellinen merkitys vaihtelee (geneettinen varianssi) myös sen mukaan mistä terveyden tai toimintakyvyn osa-alueesta tai sairaudesta puhutaan. Ruumiillisuus on tullut uudelleen vahvasti esiin. Näin inhimillisen kokemuksen ja identiteetin perusta (ruumiillisuus) on kaupallistettu markkinoitavaksi "imagoksi". Tämän takia tarvitaan myös pitkäaikaisiin interventioihin perustuvaa tietoa liikuntaohjelmien annosvastesuhteista ja käyttökelpoisuudesta elämänkulun eri vaiheissa. Markkinavetoisen ruumiinpalvonnan ohella on syntynyt uusi virtuaalimaailma, jossa median (esimerkiksi tositelevisio) ja tietokonepelien maailmassa elävät ihmiset ovat lukkiutuneet fyysisen liikkumattomuuden tilaan. Mitkä ovat ne voimat, jotka saavat liikkumaan tai olemaan liikkumatta. Yleisesti ottaen tiedetään, että liikunnan biologiset ja psykososiaaliset vaikutukset elämänkaaren kaikissa vaiheissa ovat pääasiassa myönteisiä; terveyttä ja toimintakykyä edistäviä. Sen sijaan elämänolosuhteiden, työn ja elämäntavan merkitys (ympäristövarianssi) voidaan tarkemmin ja helpommin mitata. Olennaisia tutkimuskohteita ovat niin liikuntaelämysten tuotantoprosessit kuin vastaanottokin tai vastaanottamattomuus. Ruumiista on tullut tuote, jota muokataan erilaisilla keinoilla. Kriittinen mediatutkimus, vapaa-ajan tutkimus, ruumiillisuustutkimus ja sukupuolitutkimus ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita liikuntatieteelle. Millä keinoilla markkinat, julkinen sektori ja harrastusyhteisöt vaikuttavat tulevaisuudessa väestön terveyteen. Sosiaalista maailmaa muokkaavat uudet lajit, joihin sitoutuneet "urbaanit heimot" luovat oman identiteettinsä. Vaste liikuntaan vaihtelee yksilöstä toiseen laajasti
euroa), josta summasta huomattavan osan liikuntapaikkojen rakentamiseen, hoitoon ja ylläpitoon. Hyvin koulutetuilla, hyvätuloisilla väestöryhmillä on paremmat voimavarat ja motivaatio harrastaa liikuntaa vapaa-ajallaan. Seuraamalla liikunnan kehitystä eri väestöryhmissä voidaan arvioida liikuntapoliittisten toimien vaikutuksia ja sitä, tulisiko joihinkin väestöryhmiin ja liikunnan osa-alueisiin kohdistaa erityistukea. Tästä syystä liikunta on huomattava työllistäjä. Kulutustutkimuksellinenkin ote tähän aiheeseen tulee tulevaisuudessa olemaan yhä tärkeämpi, sillä vapaa-ajan ja siihen käytetyn rahan määrä kasvaa. Väestöryhmien välisistä eroista keskeisiä ovat sosioekonomiset erot. Kansainvälisestä kilpaja huippu-urheilusta 26 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 on tullut viihdeteollisuutta, jossa tähtiesiintyjille maksetaan tähtitieteellisiä palkkioita. EU :n perustuslakiluonnoksessa on maininta urheilusta ja se tullee vahvemmin ja virallisestikin mukaan EU:n toimintaan. Toisaalta liikunnasta syrjäytymisen ja liikkumattomuuden syyt tunnetaan nekin vielä huonosti. Yleisimmin tarkoitetaan koulutus-, tulotai ammattiryhmien välisiä eroja. Yhteiskunnallisen muutoksen polarisoivat sosiaalipoliittiset vaikutukset Nykyinen yhteiskunnallinen kehitys saattaa suurentaa väestöryhmien välisiä eroja liikunnassa. Sosioekonomiset erot menevät päällekkäin esimerkiksi sukupuolen, asuinalueen tai siviilisäädyn mukaisten erojen kanssa. Liikunnan sosioekonomisia eroja on toistaiseksi tutkittu erittäin vähän. Terveyttä edistävän liikunnan tutkimusohjelman tekeminen ja sen pohjalta osoitettava tutkimustuki on myös ajankohtainen. Koska yhteiskunnan rakenteet ja niiden muutokset vaikuttavat suuresti kansalaisten liikuntamahdollisuuksiin, liikuntakasvatukseen ja liikuntatottumuksiin, tarvitaan monitieteistä tutkimusta eri liikuntamuotojen väestöryhmäeroista ja niiden kehityksestä. Tarvitseeko liikuntakin oman Marxinsa. Esimerkiksi autioituvilla syrjäseuduilla liikuntamahdollisuudet heikkenevät. Julkisen talouden kriisiytymisen kautta liikuntaan kohdistetut varat saattavat merkittävästi vähetä. Tämä rajaa tuntuvasti kansalaisten liikuntamahdollisuuksia. Tämän tyyppinen tutkimustieto on liikuntaja terveyspoliittisen suunnittelun tärkeä edellytys. RISTO SÄNKIAHO VTT Professori Tampereen yliopisto sähköposti: risto.sankiaho@uta.fi Kirjoittaja on Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteellisen jaoston puheenjohtaja. Opetusministeriön liikuntabudjetti on nykyisin hieman yli 90 miljoonaa euroa. Saako urheilussa kaikkea rahalla ja voiko urheilulla kaikkea rahastaa. Varallisuuden yhä epätasaisempi jakautuminen eriarvoistaa suomalaiset myös liikunnan kentällä. hyötyliikunta) sosioekonomisia eroja ja niiden muutoksia eri ikäryhmissä. Jo nyt EU vaikuttaa välillisesti liikunnan mahdollisuuksiin ja EU:n kautta on ollut myös mahdollisuus saada rahoitusta liikuntahankkeisiin. Tutkimustarpeet: Liikunnan talouden tutkimuskentällä riittää tekemistä. Liikunnan markkinat tulevat joka tapauksessa jo lähitulevaisuudessa kasvamaan tuntuvasti. Miten tämä uusi palvelumuoto keskittää alueellisesti tarjontaa ja ketkä pystyvät maksamaan nämä uudet usein varsin kalliit palvelut. Kunnat käyttävät tuntuvasti enemmän varoja liikuntaan (vuositasolla noin 500-600 milj. Kun tulevaisuudessa liikkumisen mahdollisuudet tulevat ehkä riippumaan yhä enemmän käyttäjän varallisuudesta, niin suuri osa suomalaisista saattaa jäädä pysyvästi liian vähän liikkuvien joukkoon. Tuleeko liikkumisesta uusi yhteiskunnan luokkajako. Onko liikunta lääke joka vaivaan. Liikunta on merkittävä osa maamme vapaa-ajan kotimarkkinoista ja kulttuurivientiä. Liikuntateollisuus mahdollistaa myös onnistuneiden innovaatioiden luomisen ja taloudellisen hyödyntämisen. Liikunnan harrastaminen maksaa yhä enemmän, minkä vuoksi mahdollisuudet sen harrastamiseen eriarvoistuvat. Erityisesti tulisi selvittää työaikaisen liikunnan, työmatkaliikunnan ja erityyppisten vapaa-ajan liikuntamuotojen (eri liikuntalajit vs. Liikunnan pelikenttä laajenee. Toisaalta kaupungistuminen vaikeuttaa luontaista arkiliikuntaa ja pakottaa ihmiset käyttämään moottonaJoneuvoja. Poistuuko luukato pomppimalla. Liikunnan ja urheilun talous Liikunnan toimintakenttä on tuntuvasti muuttunut viimeisinä vuosikymmeninä. Julkisen talouden (erityisesti kuntatalous) kapenevat mahdollisuudet saattavat suurestikin vaikuttaa jo lähitulevaisuudessa liikunnan edellytyksiin. Sosioekonomiset erot liittyvät ihmisten erilaiseen asemaan yhteiskunnassa. Taloudelliset tekijät määräävät tulevaisuudessa mahdollisesti yhä enemmän harrastusta kuin liikunnan kyvyt, taidot ja motivaatio. Kuntatalous joutui 1990-luvun laman vuoksi valtionavustusten suurten säästötoimien kohteeksi, jolloin sen toiminta heikkeni ja painottui erilaisten säästöohjelmien tekemiseen. Enää eivät Olympian kisoihin saa osallistua ainoastaan amatöörit. Liikunnan ja pitkäaikaisen lääkehoidon myönteisiä ja/tai kielteisiä yhteisvaikutuksia ei ole riittävästi tutkittu, vaikka liikunta monessa kroonisessa sairaudessa vaikuttaa lääkkeen valintaan ja annosteluun. Tutkimustarpeet: Liikunnan sosioekonomisista eroista ja niiden muutoksista tarvitaan lisää tutkimustietoa. Artikkeli perustuu kirjoittajan XI Liikuntatieteen Päivillä 24.-25.5.2005 pitämään luentoon.. Suurelta osin julkisen palvelurakenteen heikkenemisen myötä ja kasvavan kysynnän vuoksi markkinaperusteiset palvelut ovat tulleet yhä laajenevasti liikuntamahdollisuuksien tarjoajiksi. ns
LIIKUNTA& TIEOE3/2005 27. Syntynyt vaatimus on nostanut sektoritutkimuksen uudelleen tarkasteluun eri ministeriöissä. Liikuntatieteen yhteiskunnallinen arvostus perustuu tieteenalan pätevyyteen tieteiden joukossa. Toisin sanoen kaiken merkittävän päätöksenteon odotetaan yhä selkeämmin perustuvan tutkittuun tai muutoin hankittuun luotettavaan ja relevanttiin tietoon, sanoo Mattila. RAIJA MATTILA: Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on tärkeätä myös liikuntatiedettä arvioitaessa z w z :!!E w z c:( z w w ...1 V altion talousarvion uudet säädökset haastavat ministeriön osoittamaan, että noudatettu liikuntapolitiikka ja tehdyt toimenpiteet ovat yhteiskunnallisesti vaikuttavia. Ja siihen, miten liikuntatiede on osaltaan kyennyt edistämään liikunnan potentiaalisen hyvän toteutumista, totesi opetusministeriön liikuntayksikön päällikkö Raija Mattila XI Liikuntatieteen päivillä toukokuussa Lahdessa
jakosuhdelaki. Kysymys on mittaamisesta ja ilmiöiden tekemisestä mitattaviksi, keskenään vertailukelpoiseksi ja siten myös priorisoitaviksi, toteaa Mattila. Tavoitteena hyvinvointi ja terveys Liikunnalle on asetettu yhteiskuntapoliittisia tavoitteita. Tiedosta käytännöiksi haaste liikuntatutkimukselle Liikuntatiede yhdessä terveystieteen kanssa on tehnyt välttämättömän perustyön osoittaessaan liikunnan yhdeksi ihmisen terveyden ja toimintakyvyn perustekijäksi. Hallinnon näkökulmasta on tärketä voida osoittaa, että liikuntapolitiikan toimenpiteet liikunnan eri osa-alueilla kuten huippu-urheilussa, kansalaistoiminnassa ja terveysliikunnassa ovat merkittäviä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavia. Tuskinpa tavoitetta olisi asetettu, ellei liikunnan mahdollisuuksista vastata pykälän haasteeseen olisi uskoa ja toivoa vahvempaa, eli liikuntatieteellistä näyttöä, sanoo Mattila. Valtioneuvoston resurssiohjauksen mahdollisuuksia toteuttaa liikuntalain tarkoituspykälää vahvistettiin, linjaa Mattila. Ohjelmallisuus kokoaisi liikuntatieteen piirissä kertynyttä yhteistä kokemusta, osaamista, kriittistä massaa, ratkaisemaan toimialamme keskeisiä ongelmia, korostaa Mattila. Olemme päätymässä siihen, että toimialamme vaikuttavuus on määriteltävissä liikuntaharrastuksen määrään ja laatuun liittyvin ilmaisuin. Mikä erityisesti haastaa liikuntatieteen tänä päivänä on selvittää miten tieto liikunnan merkityksestä muuttuu yksilötasolla sauvakävelyksi, golfinpeluuksi, työmatkaliikunnaksi tai puutarhanhoidoksi. Ratkaisumallien etsiminen edellyttänee liikuntatieteen tutkimusalojen tiivistä yhteistyötä ja verkottumista perustieteiden kanssa, korostaa Mattila. Liikunta asetetaan siinä keinoksi edistää kansalaistoimintaa, väestön hyvinvointia, terveyttä sekä lasten ja nuorten kasvua. 28 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 Liikuntabudjetin 2006 valmistelussa on jouduttu pohtimaan miten liikunnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus osoitetaan. Vuoden 1980 liikuntalakia pidettiin suurena voittona liikunnalle. Ministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on laatia opetusministeriön sektoritutkimusstrategia. Tutkimusnäyttö liikunnan merkityksestä yksilön terveyteen ja hyvinvointiin on tietenkin tämän johtopäätöksen yhteiskuntapoliittisena takuuna. Suositus sisältyy välillisesti myös Tieteen tila ja taso -raporttiin: "Kehitys on ollut voimakkainta yksiköissä, jotka ovat luoneet aidon tieteellisen vuorovaikutuksen muihin läheisten alojen kotimaisiin ja ulkomaisiin tiedeyhteisöihin". Liikunta tieteiden yhteiskunnallista asemaa ja merkitystä voidaan arvioida myös sen perusteella, mikä yhteiskunnallinen merkitys annetaan liikuntatieteen tutkimuskohteille, liikunnalle sen eri ilmenemismuodoissaan. Vaikuttavuutta ohjelmista . Eduskunta vahvisti liikunnan ja muiden edunsaajien rahoituksellista asemaa nostamalla veikkauksen tuoton käyttö asetustasoisesta säädöksestä laintasoiseksi. Uskallan tulkita eduskunnan ratkaisua myös liikuntalain päivitykseksi. Liikunnan katsottiin lain myötä tulleen lopullisesti yhteiskuntakelpoiseksi muiden yhteiskuntapolitiikan lohkojen rinnalla. Erityisesti pienen tieteenalan mahdollisuus liikauttaa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaria näyttäisi edellyttävän ohjelmallisuutta jossain muodossa. Opetusministeriössäkin on havahduttu asiaan. Todelliseen testiin liikunnan yhteiskunnallinen arvostus joutuukin tulevina vuosina kuntaja paikallistasolla, jossa kamppailu peruspalvelujen määrittämisestä ja priorisoinnista näyttää kiristyvän, arvioi Mattila. Liikuntalain tahdonilmaisun vakuudeksi astui vuoden 2002 alusta voimaan ns. Tarkoitussäännös antaa hallinnolle ohjeistusta sekä tavoitteista että keinoista. )
Uusi tutkimus on osoittanut kymmenen vuotta sitten esitetyn terveysliikuntasuosituksen kestäväksi. Tämän saavuttaminen vaatii selvästi enemmän kuin puolen tunnin kävelyä. 1o11 • 11 .i•, s, 01, 1 a, a a s 1 @ ~'@ rs r+1-71•rer-a PEKKA OJA: PUOLI TUNTIA PÄIVÄSSÄ PERUSSUOSITUS PITÄÄ Päivittäinen tai lähes päivittäinen yhteensä puolen tunnin kestoinen fyysinen aktiivisuus tuottaa merkittäviä terveyshyötyjä suurelle osalle väestöjä. Tämä amerikkalainen katsaus sisälsi myös terveyttä edistävän liikunnan väestösuosituksen: yhteensä puoli tuntia päivässä kohtuutehoista liikuntaa useimpana päivänä viikossa. 1995: Physical activity and public health. .. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 29. Suositeltavaan liikunta-annokseen on tutkimuksella saatu myös uusia vivahteita. Eräs tapa mitata tätä on päivittäisten kävelyaskelten määrä. Niiden perusteella päivittäinen puolen tunnin kokonaismäärä voidaan kerätä kolmesta 10 minuutin jaksosta. Ohjeena on annettu reipasta kävelyä vastaava rasittavuus. Myönteisiä kuntovaikutuksia havaittiin lisääntyvässä määrin koko vaihteluvälillä. UKK-instituutissa tehtyjen tutkimusten perusteella kävelyn rasittavuus vaihteli työmatkakävelyn noin 50 %:sta mahdollisimman nopean kävelyn 80 %:iin maksimihapenkulutuksesta. A recommendation from the Centres for Disease Control and Prevention and the American College of Sports Medicine. JAMA 273(5); 402-407). 5000 askelta, mutta terveyshyötyjen saaminen edellyttää määrän kaksinkertaistamista, n. Päivän tavanomaisissa toiminnoissa kertyy n. Sen vaikuttavuudesta on tähän mennessä julkaistu vähän yli kymmenen tutkimusta. Siten terveysliikuntasuosituksen esittämä kuormitustaso osoittautui perustelluksi. Suosituksen käytäntöön soveltamisessa vaikeinta on intensiivisyyden määritys. 10 000 askelta. Jatkotutkimusten tärkeäksi tehtäväksi jää osoittaa voidaanko päivittäinen annos jaksottaa vieläkin lyhyempiin osiin. Mitä tarkoittaa kohtuullinen rasittavuus. K ymmenen vuotta sitten julkaistiin merkittävä liikunnan ja terveyden annosvastesuhteita koskeva tieteellinen katsaus, josta on muodostunut alan klassikko (Pate R, Pratt M, Blair S, ym. Suosituksen toinen uusi asia oli "pätkäliikunta" . Esimerkiksi painon hallinta ja aikuisiän sokeritaudin ehkäisy vaativat vanhaa suositusta selvästi enemmän liikuntaa, noin tunti puolitoista päivässä. .. Terveysliikunta-annoksen voi kerätä myös riittävällä kokonaisliikunnalla riippumatta sen erityisominaisuuksista
Tekninen kehitys on huimaa. Sykevariaatioon perustuvat analysaattorit ovat uutta elimistön kuormittumisen ja palautumisen arvioinnissa. Kuvat: Niklas Ekman 30 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 .. Helsingissä ei ole tänä päivänä erillistä kunnallista voimistelusalia, eikä muissakaan kaupungeissa Tamperetta lukuun ottamatta. Siksi julkisen ja yksityisen sektorin kustannusten jakosuhteita on tarpeen inventoida. Ristiriidassa ovat laji-intressit, alueja liittointressit ja seurojen ja henkilöiden välinen kilpailu: naisille vaikea löytää sijaa, jos sitä ei alemmilla portailla ole löydetty. 101 1 •11å•l~itii 1 ii!!~•kJNJfJffii14·fl A Matti Saarinen, kansanedustaja, valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja: Huippu-urheilu kaupallistuu entisestään. .. Taru Lintunen, liikuntakasvatuksen professori, Jyväskylän yliopisto: Myös oppiminen on yhteisöllinen kokemus. Sosioemotionaalisen oppimisen myötä halutaan kehittää vuorovaikutusta ja tehdä koulusta viihtyisämpi paikka sekä antaa taitoja arkitilanteissa pärjäämiseen.. Leena Laine, liikuntahistorian tutkija: Mitä lähemmäs tullaan "urheilun kovaa ydintä", sitä suurempi on miesedustus. Liikuntaa pitää markkinoida päättäjille. Vuoden 2006 budjetin valmistelu on käynnissä. Jukka Viitasalo, johtaja, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus: > Huippu-urheilijan testauksessa on laboratoriotestien osalta siirrytty lajianalyysiin perustuviin kuormitusmalleihin. Insinöörit menevät edellä ja me tutkijat mietimme miten uutta teknologiaa voi hyödyntää suorituskyvyn mittaamisessa. Liikunnan terveysvaikutuksia vahvistaneet tutkimustulokset ovat lisänneet liikunnan arvostusta ja antaneet meille eduskunnassa "kättä pidempää" liikunnan resursseista päätettäessä. Kunnallisen liikuntatoimen tilanne huolestuttaa. Jakosuhdelain tuomien lisäeurojen kohdentamisesta ei ole vielä sitovia päätöksiä, joten nyt on aika keskustella. Voisi kuvitella, että jääkiekkohallin rinnalle nousisi aina toinen kulttuurirakennus: voimistelutalo! Sillä tunnustettaisiin ensinnä naisvoimistelun asema urheiluliikkeessä ja toiseksi hyvin varustettu talo tunnustaisi naisvoimistelun eri suunnat/kilpailumuodot myös tasa-arvoisina kilpailulajeina muun urheilun kanssa. Oppimista voidaan helpottaa luomalla ympäristö, joka lisää emotionaalista hyvinvointia
Suositus on vaikuttanut Suomessa väärään suuntaan ihmiset ovat vähentäneet liikkumistaan 30 minuuttiin, kun ovat kuulleet sen riittäväksi ajaksi suotuisten vaikutusten ilmenemiseen. kuntoutuksessa, keinonivelten suunnittelussa ja erilaisten biomateriaalien kehittämisessä ja jopa robottitekniikassa. Se vaikuttaa myönteisesti vain sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ole aikaisemmin harrastaneet lainkaan liikuntaa. Biomekaniikan tutkimustuloksia hyödynnetään mm. Lasse Kannas, terveyskasvatuksen professori, Jyväskylän yliopisto: Suomalaiset ovat terveempiä ja terveystietoisempia kuin koskaan. Peli ei ole menetetty. Liikunnan edistämisen ehdoton edellytys on kuitenkin liikuntamahdollisuuksien luominen. Liikkumisen kaikkia mekanismeja ei ole selvitetty vielä edes lihastasolla, saati solutasolla. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 31. Urheilulla oli osansa kansallishengen nostattamisessa, maanpuolustustyössä, työväenliikkeessä ja raittiusliikkeessä. Paavo V. Tekemistä riittäisi vaikkapa verovaroin hoidettavien liikkumisen mahdollisuuksien takaamisessa ja laadukkaitten liikuntaympäristöjen turvaamisessa. Eriytyneen liikuntakulttuurin oloissa tavoitteet ovat entistäkin kirjavampia. Siksi myös vammautumisriskit ovat erilaisia. Hannu Itkonen, liikuntasosiologian professori, Jyväskylän yliopisto: > Urheiluja liikuntaseurat ovat aina olleet kiinteä osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Aikuisväestön osalta työ on suhteellisen vähäistä. Elimistön tottuminen pitää huomioida ja lisätä liikuntaa. In vivo -tutkimuksilla on voitu selvittää jänteiden kuormittumista eri tilanteissa. Urheiluseuroja arvostetaan terveyden edistäjinä ja nuorten kasvattajana. Myönteisiä tuloksia on saatu aina, kun on huolellisesti ja aidolla kiinnostuksella toteutettu liikuntaneuvontaa ja -ohjelmia. Tuomo Jantunen, toiminnanjohtaja, Suomen Latu: Pätkäliikuntasuositus 3 kertaa 10 minuuttia päivittäin on aivan liian alhainen. Komi, johtaja, Neuromuscular Research Center, Jyväskylän yliopisto: A Kaikki lihaksen elementit eivät käyttäydy samalla tavalla
Kun huomioidaan joko kuntotai terveysliiku ntasuosituksen täyttyminen, noin 30 % aikuisista naisista ja 40 % miehistä on riittämättömästi aktiivisia. Suositus on tullut USA:sta ja toimii siellä. Itsemääräämisoikeuden, tasa-arvon ja laadukkaan elämän takaaminen. Miten tukea liikuntaa laitoksissa ja itsehoidon osana. WHO odottaa vankka tutkimusnäyttöä ei heittoja siitä, kuinka monta miljoonaa säästetään. Iäkkäiden liikuntaa koskevaa tietoa ja koulutusta tarvitaan lisää niin liikuntakuin terveystieteissäkin. A Jukka Laitakari, terveyskasvatuksen professori, Jyväskylän yliopisto: Terveysliikuntasuositusten väärinymmärtäminen on tutkimuksen paikka. Tutkijoille oli yllätys, että kohtuullinen liikunta todella vähentää tautiriskejä, vaikka ei vielä vaikuta kuntoon.. Ikuista nuoruutta lupaavat kirjat, ohjelmat ja muut tuotteet ovat valtaamassa markkinoita Yhdysvalloissa. Tarvitsemme myös syvempää ymmärrystä ja malleja siitä, miten liikuntakäyttäytymiseen voidaan vaikuttaa. Biogerontologit ennustavat, että ihminen voisi jo tällä vuosisadalla saavuttaa maksimissaan 150-180 vuoden iän. A Eino Heikkinen, senioritutkija, Suomen gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto: Elinajan pitenemiseen on tähän mennessä reagoitu jälkikäteen, ei juurikaan ennakoivasti. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 A Mikael Fogelhom, johtaja, UKK-instituutti: Fyysisen aktiivisuuden riittävyyttä arvioidaan kahden erityyppisen suosituksen perusteella. Liikunnan hyödyistä tarvitaan lisätietoja. 32 Ilkka Vuori, Tampere Liikunta on terveellistä. Vuosia olennaisempaa on pitenevän eliniän laatu. Kelloa ei kuitenkaan voi kääntää taaksepäin. Kuntoliikuntasuositus tarkastelee hengästymiseen ja hikoiluun johtavaa liikuntaa, terveysliikuntasuositus taas vähintään reippaan kävelyn kuormittavuudella tapahtuvaa fyysistä aktiivisuutta. Tarvitaan monia keinoja, monia toimijoita ja pitkään, järjestelmällisesti ja verkottuneesti tehtävää markkinointia. Kaikenlainen terveyshumpuuki pitää torjua. Meidän haasteemme on kaikkien heti ja jatkuvasti käytettävissä olevien terveellisten liikuntatapojen tehokas markkinointi. Siitä huolimatta tulokset ilmenevät hitaasti ja odotettua vähäisempinä. Millaiset liikuntaohjelmat ovat väestötasolla tehokkaita
Päivät päättyivät voimakkaasti kantaa ottavaan ja tulevaisuuteen katsovaan paneelikeskusteluun. Esitelmät olivat erilaisuudestaan huolimatta tai juuri sen ansiosta erittäin mielenkiintoisia. Liikuntakasvatuksen emeritusprofessori Risto Telaman viesti päättäjille oli selvä: kasvavat lapset ja nuoret tarvitsevat paljon säännöllistä ja sopivalla tavalla kuormittavaa liikuntaa kehittyäkseen toimintakykyisiksi aikuisiksi. Koululiikunta on tässä ratkaisevassa asemassa. Korkeatasoista liikunta-alan koulutusta pystytään hyödyntämään monin verroin paremmin, jos sille annetaan sen tarvitsemat edellytykset. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura sähköposti: kari.keskinen@lts.fi LIIKUNTA& TIEDE3/2005 33. KARI L. Tiedosta ei enää ole puutetta vaan enemmänkin kyvystä soveltaa tarjolla oleva tieto käytäntöön. Tälle konseptille on selkeä tilaus ja LTS ottaa sen huomioon seuraavia päiviä suunniteltaessa. Hän selvitti miten ihmisen luonnollisten liikkeiden neuromekaanisten tekijöiden ymmärtämisellä voidaan parantaa ihmisen hyvinvoinnin kannalta keskeisiä liikuntaelimistön ominaisuuksia. Yhteiskunta tarvitsee tietoa sekä päätöksenteon pohjaksi että eri toimintojen suunnan määrittämiseksi. Lupaava alku Tutkimuksen ja käytännön kohtaaminen oli päivien parasta antia. Niiden toteuttamiseksi valtiovalta on jo suunnannut ja suuntaa myös tulevaisuudessa merkittäviä resursseja. .. Professori Ilkka Vuoren mukaan terveysliikunnnan haasteena on se, miten kaikki heti ja jatkuvasti käytettävissä olevat keinot ovat hyödynnettävissä. .. Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan dekaani, professori Lauri Laakso korosti, että liikunnan asemaa on parannettava koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla. Päivät avattiin pohtimalla liikuntatieteiden yhteiskunnallista merkitystä ja aikaansaannoksia. Luennoitsijat vastasivat, kukin omalla tyylillään. Yksittäiset tutkijat saivat lähettää päiville esitelmäpyyntöjä tekemästään tutkimusja kehitystyöstä. Liikuntakasvatus on edelleen kasvamista liikuntaan ja liikunnan avulla. Tieteellisyydestä huolimatta soveltaja sai runsaasti eväitä ajattelulleen. Vilkas keskustelu osoitti, että myös tutkijat saivat haasteellista vastakaikua. KESKINEN TUTKIMUS KOHTASI KÄYTÄNNÖN X I Liikuntatieteen päivillä etsittiin vastauksia siihen, miten liikuntatieteellisellä tutkimuksella on edistetty ihmisten hyvinvointia, terveyttä, toimintaja suorituskykyä. Ohjelma rakentui yhteisluentojen ohella kuudesta tieteenalasymposiumista. Tiedolla hyvinvointia Opetusministeriön liikuntayksikön päällikkö Raija Mattila korosti, että liikunnalla on tärkeitä yhteiskuntapoliittisia tavoitteita. Komi. Aktiivitutkijana edelleenkin toimiva emeritusprofessori Eino Heikkinen totesi, että ikääntymisestä on paljon perustietoa olemassa, mutta toimenpiteitä tiedon hyödyntämiseksi ikääntyvän väestönosan toimintakyvyn ja terveyden edistämiseksi on paljon vähemmän. Kutsuun vastasikin yhteensä 14 tutkijaa. Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Matti Saarinen alleviivasi, että liikuntatieteiden resursseja ja liikuntatieteellistä tietoa on käytettävä väestön hyvinvoinnin lisäämiseksi. Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaoksen puheenjohtaja professori Risto Sänkiaho valotti yhteiskunnan näkökulmaa tutkimukseen ja suuntaviivoja, joiden avulla tarvittavaa tutkimustietoa voitaisiin saada. Symposiumien aihepiirit suunniteltiin ennalta kunkin tieteenalaryhmän omassa työryhmässä, joka osoittautui palkitsevaksi tavaksi hakea ohjelmalle toteuttajat ja täsmentää teemat. Suomen liikuntatieteellinen tutkimus on korkeatasoista ja laajaa. Siihen oli pyritty ja aloitus osoittautui lupaavaksi. Tiedon helppoa saatavuutta on parannettava entisestään ja kokoavaa arvioivaa tiedon käsittelyä on lisättävä, jotta valtiovallalla on pätevää tietoa saatavilla päätöksenteon pohjaksi. Ihmisen lihashermojärjestelmän toiminnasta luennoi emeritusprofessori Paavo V. Sen hyödyntämiseksi tarvitaan tiedon popularisointiin kykeneviä tiedonvälittäjiä ja sanansaattajia, jollaiseksi nämä päivät osoittautuivatkin. 1o1 1• 11 t1•1 s1r;11 1 a1aas1 ;ro,,mrsr+1--r1• 11,-, Teksti: KARI L. Varsinkin nuorimmille tutkijoilla esitelmän pitäminen tarjosi sekä haastetta että hyvää harjoitusta ennen vaativammille kansainvälisille areenoille siirtymistä
I ,. · XVII Kuntotestauspäivät 12. Olennaista on valita olemassa olevista menetelmistä oikeat testit sen mukaan, keitä, mitä ja kuinka tarkasti halutaan arvioida. 13.5.2005 _, Teksti: KRISTINA TIAINEN, kuvat: ANTERO AALTONEN IÄKKÄIDEN FYYSINEN TOIMINTAKYKY: Testitulokset ennakoivat tulevaa 34 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 Testit antavat kuvan iäkkään henkilön nykyisen suoritusja toimintakyvyn tasosta, mutta niiden avulla voidaan myös ennustaa tilanteen kehittymistä
Suurin ryhmä voi tällöin olla fyysisesti hyväkuntoisten ryhmä, koska terveyden ja liikunnan tärkeys ja niiden ylläpidon keinot ovat yleisen huomioin kohteena aikaisempaa enemmän. Puristusvoima kertoo voimareserveistä Liikkumiskyvyn kannalta tärkeitä suorituskyvyn osatekijöitä ovat mm. arviointi antaa tietoa tämänhetkisestä suorituskyvyn ja toimintakyvyn tasosta heikentynyt tulos ennustaa liikkumisongelmien ja päivittäisistä toiminnoista selviytymisen ongelmien ilmaantumista MITEN. Vaikka kyselyjen ja haastattelujen antama kuva henkilön omasta fyysisestä toimintakyvystä ei täysin vastaa testien antamaa arviota (Sakari-Rantala ym. Toimintakyky hyvä Krooniset saraudet • Varsinaisia liikkumisongelmia edeltävä tila ns. lihasvoima ja tasapaino. I kääntymisen myötä elimistössä tapahtuu monia rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Itsearvioinnin merkitys korostuukin erityisesti fyysisesti heikkokuntoisilla iäkkäillä. Muutoksista johtuen elimistön vastustuskyky ja sopeutumiskyky saattavat heikentyä, jolloin seurauksen on aikaisempaa helpommin suoritusja toimintakyvyn tason laskua. Esimerkkitapaus voisi olla henkilö, jonka lihasvoima on heikentynyt pitkittyneen sairauden vuoksi. Suurin osa iäkkäistä kuuluu fyysisesti itsenäisten selviytyjien joukkoon, jotka liikkuvat satunnaisesti, eivät kiinnitä erityistä huomioita terveyteensä mutta heillä ei yleensä ole huonoja terveystottumuksiakaan. 2002), antaa itsearvio tärkeää tietoa henkilön sen hetkisestä toimintakyvystä. Toimintakyvyllä on useita erilaisia määritelmiä riippuen siitä tarkastellaanko sitä kuvaamalla jäljellä olevaa toimintakykyä ja sen tasoa vai todettuja toiminnanrajoituksia ja vajauksia. arviointimenetelmää valittaessa otetaan huomioon • keitä halutaan arvioida • mitä halutaan arvioida • kuinka tarkasti halutaan arvioida • mikä on tiedonkeruun tarkoitus ja asiayhteys, jossa arviointi suoritetaan • menetelmien yhdistely, esimerkiksi: käden puristusvoimamittaus, yhden jalan seisonta, 10 metrin maksimaalinen kävelynopeus Heikentynyt lihasvoima heijastuu alaraajojen heikkoutena ja kävelynopeuden alenemisena, jolloin päivittäinen kaupassa käynti tuntuu rasittavalta ja vie kohtuuttoman paljon aikaa. Käden puristusvoimamittaus saattaisi olla tällainen helppo ja halpa menetelmä havaita jo keski-iässä ne henkilöt, joilla on lisääntynyt riski vanhuuden toiminnanvajauksiin lihasten voimareservien vähyydestä johtuen. Verbruggen ja ]etten (1994) toiminnanvajausten syntymekanismeja kuvaavassa mallissa edetään yksittäisen elimen tason vammasta (patologia), elinjärjestelmän tason vaurion (impairment) ja toimintakyvyn rajoituksen tason (functional limitation) kautta tilanteeseen, jossa suorituskyky muuttujien heikentyessä ja toimintakyvyn laskiessa normaali sosiaalinen toiminta omassa elinympäristössä on rajoittunut (functional disability). Nykyisin on suhteellisen vähän tutkimuksia, joissa olisi selvitetty vanhuuden toiminnanvajausten varhaisia ennustajia. ltsearvionti tuo tärkeää tietoa Kun suorituskyky ja toimintakyky ovat huomattavasti heikentyneet, varsinaisten testien suorittaminen aiheuttaa henkilön kuntoon nähden liian suuria fyysisiä ponnisteluja. Toimintatestien merkitys kasvaa siirryttäessä toimintakyvyn rajoituksen tasolle. Suorituskyvyn, kuten lihasvoiman, reservikapasiteetti on kuitenkin melko vähäinen, joten muutos terveydentilassa aiheuttaa helposti toimintakyvyn tason laskua ja sen seurauksena liikkumiseen ja päivittäisiin toimintoihin liittyviä ongelmia. 2000). Toimintatestit ja henkilön itsearvio eivät ole toisiaan poissulkevia menetelmiä vaan pikemminkin toisiaan täydentäviä keinoja toimintakyvyn arvioinnissa. Tilanne saattaa olla erilainen muutaman vuoden kuluttua. Fyysisellä suorituskyvyllä tarkoitetaan, erään määritelmän mukaan, kykyä selviytyä fyysisistä tehtävistä mahdollisimman tehokkaasti ja pienin ponnistuksin. veteraani urheilijat), hyväkuntoisiin, itsenäisesti selviytyviin, fyysisesti heikkokuntoisiin, jotka selviytyvät kotona kotiavun turvin sekä laitoshoitoa tarvitseviin (Spirduso 1995). Toimintakyvyn tason mukaan iäkkäät voidaan ryhmitellä fyysisesti huippukuntoisiin (esim. IÄKKÄIDEN FYYSISEN SUORITUSKYVYN JA TOIMINTAKYVYN ARVIOINTI MIKSI. (1999) tutkimuksessa heikko käden puristusvoima keski-iässä lisäsi vakavien liikkumisongelmien ilLIIKUNTA & TIEDE 3/2005 35 1 l. Rantasen ym. Suorituskyvyn arviointi korostuu elinjärjestelmän vaurion tasolla. prekliininen tila (Fried ym
Hitaampikin kävelynopeus (0.8 m/s) riittää, kunhan henkilö lähtee liikkeelle heti valon vaihduttua vihreäksi. (1995) tutkimuksessa havaittiin myös, että kävelynopeus yksin on lähes yhtä hyvä toiminnanvajausten ennustaja kuin koko testistön antama tulos. Käyttökelpoinen tasapainotesti löytyy myös Guralnikin alaraajatestistöstä (Guralnik ym. 13.5.2005 Yksittäisten liikkumisen ongelmien vaikutus on huomattavasti suurempi kuin vain niiden summa. Alentunut kävelynopeus lisää nykyistä to1mmnanvajausten riskiä ja ennustaa toiminnanvajauksien ilmaantuvuuden lisääntymistä (Guralnik ym. 2000) . Päivittäisiin toimintoihin liittyvät ongelmat lisääntyvät suorituksen jäädessä alle viiden sekunnin (Bohannon ym. Osa ihmisistä saattaa siis geneettisestä perimästään johtuen olla muita alttiimpia heikolle lihasvoimalle ja siitä aiheutuville fyysisen toimintakyvyn ongelmille (Tiainen ym. Terveen yli 60-vuotiaan henkilön tulisi kyetä seisomaan yhdellä jalalla, silmät auki vähintään viisi sekuntia. Perimän osuutta toimintakyvyssä havaittujen yksilöiden välisten erojen selittäjänä on tutkittu melko vähän. Kävelyn kannalta tärkeitä tekijöitä ovat hyvä tasapaino ja alaraajojen riittävä lihasvoima. 1999). Guralnik ym. Yksittäinen testi testistö Yksittäiset testit soveltuvat usein tarkoin rajatulle joukolle. 1995). Ikäryhmässä 75 84-vuotta jo joka neljännellä oli vaikeuksia yltää vaadittavaan 0.8 m/s kävelynopeuteen ja yli SS-vuotiaista enää vain kolmasosa saavutti ko. (1995) havaitsivat, että mitä heikompi tasapaino terveellä, iäkkäällä yli 71-vuotialla miehellä tai naisella oli tutkimuksen alkutilanteessa, sen enemmän päivittäisiin toimintoihin liittyviä vaikeuksia hänellä ilmeni neljän vuoden seurannan jälkeen. Jos iäkkäällä on sekä heikko lihasvoima että huono tasapaino hänellä on lähes kymmenkertainen riski vakavien kävelyvaikeuksien ilmenemiseen verrattuna henkilöön, jolla vai toinen kävelyn kannalta oleellinen tekijä on heikentynyt (Rantanen ym. Yhden jalan seisonta on myös hyvä yksittäinen indikaattori havaitsemaan henkilöt joiden kaatumisriski on lisääntynyt (Vellas ym. 1995, Guralnik ym. XVII Kuntotestauspäivät 12. Tämä todistaa sen tosiasian, että yksittäisten liikkumisen ongelmien vaikutus on huomattavasti suurempi kuin vain niiden summa. Puristusvoimatulos korreloi merkitsevästi myös muiden lihasvoimamittausten kanssa: polven ojennusvoima r = 0.524, vartalon ojennusvoima r=0.515, vartalon koukistusvoima r =0.437 antaen samalla karkean kuvan koko kehon lihasvoimasta jos muihin lihasvoimamittauksiin ei ole mahdollisuutta (Rantanen ym. Testistön sisältämässä tasapainotestissä siirrytään normaalista seisoma-asennosta asteittain kohti vaikeampaa ns. Laajassa kansallisessa Terveys 2000tutkimuksessa havaittiin, että 55 64 -vuotiailla vain 2 prosentilla oli vaikeuksia kävellä 0.8 m/s nopeutta. 1984). Kävelynopeus tehokas toimintakyvyn tason osoittaja Kävelynopeuden mittaaminen on yleisesti käytetty toimintakyvyn arviointimenetelmä. 1997). 1994). Tasapainon arvioinnissa yhden jalan seisonta on yleisesti käytössä oleva testi. Helsingin keskustassa 1.2 m/s kävelynopeudella ehtii hyvin ylittämään ajoradan vihreän valon aikana. mentymisriskiä ikääntyneenä jopa kolminkertaisesti verrattuna niihin, joiden puristusvoima keski-iässä oli hyvä. tandem-asentoa. nopeuden (Aromaa ja Koskinen 2002). 2005). Guralnikin ym. Lihasvoiman ja kävelynopeuden voimakas korrelaatio antaa viitteitä siitä, että näihin tekijöihin vaikuttaisivat samat geneettiset tekijät. Maksimaalinen portaalle nousukorkeuden
Etenkin hyväkuntoisilla iäkkäillä miehillä testin tulos ei kerro todellisesta toimintakyvyn tasosta, koska tutkittavat suoriutuvat vaikeuksitta korkeimmalle askelmalle (50 cm), eikä askelmakorkeuden lisääminen enää ole relevanttia. Lower-extremity function in persons over the age of 70 years as a predictor of subsequent disability. J Gerontol Med Sci 55: M43-M52, 2000. A five-year follow-up. KRISTINA TIAINEN, ft, TtM Tutkija Suomen gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto sähköposti: tiainen@sport.jyu.fi LÄHTEET Aromaa A, Koskinen S. Hamilas M, Hämäläinen H, Koivunen M, Lähteenmäki L, PajalaS, Pohjola L TOIMIVAtestistö. Vastaavasti samanikäisistä naisista vain 29 % ja 20 % pääsi ponnistamaan korkeimmalle porraskorkeudelle. Verbrugge LM, Jette A.M. Tärkeitä tekijöitä ovat myös tiedonkeruun tarkoitus ja asiayhteys, jossa arviointi suoritetaan. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 55: M221-231, 2000. katto-efektin ongelmaa tai vastakkaista liian vaikeasta testistä johtuvaa lattia-efektiä helpottavat erilaiset testistöt, esimerkiksi Toimiva-testistö (Hamilas ym. Guralnik J.M, Ferrucci L, Pieper C.F, Leveille S.G, Madrikes K.S, Ostir G.V, Studenski S, Berkman LF, Wallace R.B. Sakari-Rantala R,Avlund K, Frändin K, Era P.The incidence of mobility restrictions among elderly people in two Nordic localities. Decrease in timed balance test scores with aging. Toimintatapaansa muuttamalla tai apuvälineiden käyttöä lisäämällä henkilö pystyy säilyttämään omatoimisuutensa jonkin aikaa. 1994). Testistöjen avulla saadaan kuva toimintakyvystä laaja-alaisemmin kuin vain yhdellä testillä arvioitaessa. Skelton, D.A, Greig C.A, Davies J.M, Young A. Vellas B.J, Rubenstein LZ, Ousset P.J, Faisant C, Kostek V, Nourhashemi F, Allard M, Albarede J.L One-leg standing balance and functional status in a population of 512 community-living elderly persons. Bohannon R.W, Larkin P.A, Cook A.C, Gear J, Singer J. Preclinical disability. Physical dimensions of aging. Med Sci Sports Exerc 1: 72-78, 2005. Prekliininen toiminnanvajaus ilmenee alkuun vain vaativimmissa toiminnoissa ja etenee vähitellen yksinkertaisempiin toimintoihin, jos prosessin kulkuun ei puututa. Ongelmana testissä on kuitenkin se, ettei se erottele kovinkaan hyvin nuorimpia ja terveimpiä iäkkäitä. Jatkossakaan tuskin pystytään kehittämään yhtä testiä tai testejä, jotka soveltuisivat kaikkien ikääntyneiden suorituskyvyn ja toimintakyvyn arviointiin. testi on hyvä toiminta testi ja kuvaa toiminnan lisäksi myös polven ojennusvoiman tasoa (Rantanen ym. Maximal isometric muscle strength and socio-economic status, health and physical activity in 75-year-old persons. Kompensaatiokeinoja käyttävä iäkäs kuuluu kuitenkin riskiryhmään, jossa omatoimisuuden ja itsenäisen liikkumiskyvyn menettämisen riski on suuri. Tiainen K, Sipilä S, Alen M, Heikkinen E, Kaprio J, Koskenvuo M, Tolvanen A, Pajala S, Rantanen T. Yhdistämällä testien antamat tulokset ja henkilön oma arvioi suoritusja toimintakyvystään, on mahdollisuus kattavaan toimintakyvyn arvioon henkilön normaalissa, päivittäisessä toimintaympäristössään. Iäkkäiden fyysisen toimintakyvyn mittausmenetelmä. Riski toiminnanvajausten syntymiselle on lähes nelinkertainen verrattuna iäkkäisiin, jotka eivät raportoi kompensaatiokeinojen käytöstä (Fried ym. 1995), joihin sisältyy sekä vaikeampia että helpompia asioita. Aging Clin Exp Res 9: 95-98, 1997. Terveys 2000-tutkimuksen perustulokset. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Aging Clin Exp Res 14: 47-55, 2002. SpirdusoW.W. Prekliinisen toiminnanvajauden tärkeimpiä indikaattoreita ovat itsearvioitu liikkumiskyky ja toimintakykyä arvioivat kliiniset testit. Rantasen ym. Toimintakyvyssä havaitaan kuitenkin muutoksia. Strength, power and related functional ability of healthy people aged 65-89 years . Age Ageing 23: 37 1-377, 1994. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 3 7. N Engl J Med 332: 556-561, 1995. Scand J Rehabil Med 28: 89-93, 1996. The Disablement process. J Aging Phys Activity 2 206,220, 1994. 2000). Hypotheses about the bottom of the iceberg. 1996, Skelton ym. 2000) ja Guralnikin alaraajatestistö (Guralnik ym. Fried LP, BamdeenRoche K, Chaves P.H.M, Johnson B.A. Rantanen T, Era P, Kauppinen M, Heikkinen E. Lower extremity function and subsequent disability: consistency across studies, predictive models, and value of gait speed alone compared w ith the short physical performance battery. Rantanen T, Guralnik J.M, Foley D, Masaki K, Leveille S, Curb J.D, White L Midlife hand grip strength as a predictor of old age disability. Shared genetic and environmental effects on strength and power in older female twins. Kompensaatiokeinot käytössä toiminnavajausten riski kasvaa On esitetty, että ennen varsinaisia toiminnanvajauksia edeltää ns. Champaing IL, Human Kinetics, 1995. Rantanen T, Era P, Heikkinen E. Fried LP, Herdman S.J, Kuhn K.E, Rubin G; Turano K. Tätä ns. (1996) tutkimuksessa 75-vuotiasta miehistä yli 76 % ja 80-vuotiasta miehistäkin 60 % pääsi ylimmälle portaalle. JAMA 281 : 558-560, 1999. Maximal isometric knee extension strength and stair mounting ability in 75and 80-year-old men and women . Valtiokonttori, 2000. Preclinical mobility disability predicts incidence mobility disability in older women. Ennemminkin tulisi osata valita jo olemassa olevista menetelmistä oikea testi/testit riippuen siitä ketä halutaan arvioida, mitä halutaan arvioida ja kuinka tarkasti halutaan arvioida. 1991, Fried ym. Guralnik J.M, Ferrucci L, Simonsick E.M, Salive M .E, Wallace R.B. J Aging Health 2: 285300, 1991. prekliininen tila (Kuva 1), jolloin henkilö ei itse vielä raportoi suoranaisista vaikeuksista liikkumisessaan tai päivittäisissä toiminnoissaan. Kansanterveyslaitos, terveyden ja toimintakyvyn osasto. Jos toimintakyvyssä havaitaan ongelmia, voidaan tätä ryhtyä selvittämään esimerkiksi tarkentamalla saatua arviota haastattelulla ja suorituskykytesteillä. Hakapaino Oy, Helsinki 2002. Soc Sci Med 18: 1-14, 1994. Phys Ther 64: 1067-1070, 1984. Toimintatapa saattaa olla muuttunut, toimintaan kuluu aikaisempaa enemmän aikaa tai toimintoa tehdään aikaisempaa harvemmin
Testin osiot ovat VAS-kipujana, PEF-mittaus, yhdellä jalalla seisominen, tuolilta ylösnousu, puristusvoimat ja 10 metrin kävelyaika. Kolmannella iällä tarkoitetaan sitä ajanjaksoa, jolloin yli 60-vuotias selviytyy jokapäiväisistä toiminnoistaan täysin omatoimisesti. Toiminnanvajauksella tarkoitetaan tässä yksilön ja ympäristön asettamien vaatimusten välisiä eroja. uku. Toiminnanvajaus voi syntyä äkillisen sairauden seurauksena tai vähitellen useiden vuosien kuluessa. Testien kohderyhmänä ovat periaatteessa yli 70-vuotiaat. I äkkäiden kaikkein tärkein laitoshoidon riskitekijä on toiminnanvajaus. Biologisen iän sijaan asiaa tulisi tarkastella ennemminkin toimintakyvyn kautta sekä kolmannen ja neljännen iän käsitteiden avulla. Tähän käytetään VAS-kipujanaa, joka on laajasti käytössä ympäri maailmaa ja todettu luotettavaksi mittariksi. Neljäs ikä katsotaan alkavaksi silloin kun raihnaistuminen ja avun tarve lisääntyvät. Yhdellä jalalla seisominen Tasapainon ja kaatumisriskin arv10mt1 on yksi tärkeimmistä iäkkäiden toimintakyvyn arvioinnin osa-alueista. VAS -kipujana Kipu saattaa olla merkittävä iäkkään ihmisen toimintakykyä alentava tekijä. Asteittain kehittyvien toiminnanvajausten ennaltaehkäisy vaatii varhaisten riskitekijöiden löytämistä. Heikentynyt tasapaino on kaatumisriski ja sen kohentuminen on merkittävä iäkkäiden kuntoutustavoite. PEF -tutkimus Keuhkojen toimintakyvyn heikentyminen vaikeuttaa päivittäisiä perustoimintoja. Testattava merkitsee 10 cm:n pituiselle janalle poikkiviivan kohtaan, joka parhaiten kuvaa hänen tuntemiensa kipujen voimakkuutta edeltäneen 24 tunnin aikana. Kuuden palan kokonaisuus Testistön tarkoituksena on mitata iäkkään henkilön suoriutumista päivittäisistä toiminnoista. Tarkat testiohjeet kuvituksineen löytyvät Kuopion yliopiston sivuilta osoitteesta http:// ffp . Samoilta sivuilta löytyy myös kotimaisia vertailuarvoja. Kotona selviytymisen arviointia varten ikääntyneiden toimintakykyä pitää pystyä mittaamaan. TOIMIVA-testistöön valittiin ajastettu. Puhallus toistetaan kolme kertaa ja paras tulos merkitään lomakkeeseen. TOIMIVA-testistöä käytetään laajasti geriatrisen kuntoutuksen alueella. Käytännössä tämä tarkoittaa vaikeutta suoriutua erilaisista tehtävistä kuten porraskävelystä, kotiaskareista ja siirtymisistä. Tasapainonhallinta on edellytys liikkumiskyvylle ja päivittäisille toiminnoille. Testejä voidaan käyttää joko kertaluonteisesti tai suorittaa alkuja loppumittaukset, jolloin voidaan arvioida kuntoutumisjakson vaikutuksia. Hoitoa arvioitaessa on tärkeää saada kuva kivun voimakkuudesta. Iäkkäiden kuntoutuksessa on usein keskeistä kivun lievittyminen ja poistuminen. Kuntoutukselta vaaditaan tuloksia ja tehokkuutta sekä luotettavia mittausmenetelmiä. Tavoitteena on havaita fyysisen toimintakyvyn rajoitukset ajoissa. Testissä puhalletaan lyhyt, voimakas hönkäys PEF-mittariin. Mittaus on todettu tutkimuksissa luotettavaksi, tosin puhallustekniikka vaikuttaa mittauksen toistettavuuteen. PEF (Peak Expiratory Flow) -mittaus mittaa uloshengityksen huippuvirtauksen ja kertoo yleisesti keuhkojen ja rintakehän toimintakyvystä. Työryhmän työn tuloksena syntyi TOIMIVA-testistö. Vuonna 1999 Valtiokonttorin SOVE-yksikön toimeksiannosta koottiin Toimintakykytyöryhmä, jonka tehtävänä oli koota jo käytössä olevista toimintakyvyn eri osa-alueita mittaavista mittareista sellainen kokonaisuus, joka soveltuisi sotainvalidien ja rintamaveteraanien fyysisen toimintakyvyn mittaamiseen. Mittaukselle löytyy viitearvot aina 85 ikävuoteen asti. pl ?slideshow _ id=ll&:slide_id= 78. 38 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 XVII Kuntotestauspäivät 12.13.5.2005 Teksti: LEENA POHJOLA TOIMIVA-TESTEISTÄ APUA KOTONA SELVIYTYMISEN ARVIOINTIIN Ikääntyneiden kuntoutuksessa pääpaino on fyysisen toimintakyvyn kohentumisessa sekä itsenäisyyden ja kotikuntoisuuden säilymisessä. fi/cgi-bin/edueditor/presenter. Tasapainon mittaamiseen on paljon erilaisia testistöjä. TOIMIVA-testit on tarkoitettu niille henkilöille, jotka ovat kolmannen ja neljännen iän rajapinnalla
Voiman heikentyminen myös ennakoi suorituskyvyn laskua ja yläraajan toimintakyvyn rajoituksia. Kävelynopeus antaa tietoa mm. Se on yksinkertainen ja helppo testi ja käyttökelpoinen myös kliinisessä työssä. 10 metrin kävelytesti (s) on hyvin toiminnallinen ja sen on todettu herkästi osoittavan kuntoutuksessa tapahtunutta muutosta. LEENA POHJOLA Osastonhoitaja Oulunkylän kuntoutussairaala, Helsinki sähköposti: leena.pohjola @oulunkylankuntoutussairaala.fi Kuva: KIHU / Riku Valleala Testitulos on 1 uottam uksellista tietoa Kuntotestauksen yhteydessä kerätään tietoa, joka liittyy fyysisen suorituskyvyn arvioinnin lisäksi testattavan henkilön terveydentilaan. Esimerkiksi henkilöiden nimen perusteella talletetut kuntotestaustiedot muodostavat henkilörekisterin, johon on sovellettava henkilötietolakia. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 39. 10 metrin kävelytesti Kävelykyky on yksi tärkeimmistä tekijöistä omatoimisuuden säilymisessä. Tuolilta ylösnousu Itsenäisen selviytymisen kannalta on aivan välttämätöntä, että henkilö pystyy nousemaan ylös tuolilta tai vuoteesta. alaraajojen lihasvoimasta, nivelten kunnosta ja tasapainosta. Puristusvoima Puristusvoiman alentuminen rajoittaa selviytymistä päivittäisistä toiminnoista, kuten kantamista ja nostamista. Tuolilta ylösnousu vaatii ennen kaikkea polvien ojennusvoimaa mutta myös riittävää tasapainoa. Kirjoittajan väitöskirjatyö on valmistumassa Kuopion yliopistoon. yhdellä jalalla seisominen. Tällä testillä saadaan tietoa molemmista osa-alueista. Testi on myös toiminnallinen ja turvallinen. Työssä tutkitaan TOIMIVA-testistön yhteyksiä kolmeen muuhun käytössä olevaan toimintakykyä arvioivaan luokitukseen. Asiakasrekisterin ylläpito on sallitua, mutta yksittäisen henkilön testaustietojen säilyttämiseen lainsäädäntö ei välttämättä anna mahdollisuutta. Puristusvoimamittausta käytetään laajasti ja se on yksinkertainen toteuttaa puristusvoimamittarilla Qamar)
Huolellista, perusteltua ja tarkoituksenmukaista Kuntotestaustietojen käsittelyssä on noudatettava henkilötietojen käsittelyn yleisiä periaatteita. Käytettävästä testikokonaisuudesta ja kuntotestin tarkoituksesta riippuen kuntotestin yhteydessä kerättävät tiedot ja kuntotestillä saatavat tiedot voivat olla suppeita (esimerkiksi yksittäinen 12 minuutin juoksutesti) tai hyvinkin yksityiskohtaisia testattavan terveydentilaan ja fyysiseen kuntoon liittyviä tietoja (vrt. Lainsäädännössä henkilötiedolla tarkoitetaan kaikenlaisia luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi (henkilötietolaki 3 §). Kuntotestauksen yhteydessä kerättyjä tietoja ei saa käyttää muihin tarkoituksiin, ilman kyseisen henkilön suostumusta. huippu-urheiluvalmennus). Henkilötietojen käsittelyyn sisältyy huolellisuusvelvoite. Kuntotestauksella ja kuntotestauksen yhteydessä kerätään tietoa, joka liittyy fyysisen suorituskyvyn arvioinnin lisäksi kuntotestattavan henkilön terveydentilaan. Kuntotestaus tapahtuu terveydenhuollon toimintayksikössä ja kuntotestauksen suorittaa terveydenhuollon ammattihenkilö(t) tai vähintäänkin vastuu kuntotestauksen suorittamisesta on terveydenhuollon ammattihenkilöstöllä. KKO 1999: 127: Vakuutusmyyjä otti työpaikkaa vaihtaessaan haltuunsa muutamia kymmeniä jäljennöksiä asiakkaidensa vakuutuskirjoista ja käytti niitä hyväkseen pyrkiessään myymään vakuutuksia suoramarkkinointikirjein ja puhelimitse. Lisäksi on huolehdittava siitä, ettei virheellisiä, epätäydellisiä tai vanhentuneita tietoja käsitellä ( virheettömyysvaatimus) . Henkilötietolakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn. Myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietolakia silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa. 1. Henkilötietolailla on saatettu suomalainen yleislainsäädäntö vastaamaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (tietosuojadirektiivi) ja muita Suomea sitovia kansainvälisiä velvoitteita. Henkilötietolaki on luonteeltaan yleislaki ja henkilötietolain lisäksi muussa lainsäädännössä on henkilötietojen käsittelyä koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Terveydenhuollon piirissä tapahtuvassa kuntotestaustoiminnassa keskeinen merkitys on yleisellä terveydenhuoltolainsäädännöllä. Esimerkiksi henkilöiden nimen perusteella kuntotestauksen tekijän toimesta talletetut kuntotestaustiedot muodostavat henkilörekisterin, johon on sovellettava henkilötietolakia (vrt. Henkilörekisterillä tarkoitetaan henkilötietoja sisältävää tietojoukkoa, jota käsitellään osin tai kokonaan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla taikka joka on järjestetty kortistoksi, luetteloksi tai muulla näihin verrattavalla tavalla siten, että tiettyä henkilöä koskevat tiedot voidaan löytää helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta. Tällöin kuntotestaustoimintaan sovelletaan yleistä terveydenhuoltolainsäädäntöä. Henkilötietoja käsiteltäessä on toimittava laillisesti, noudattaen huolellisuutta ja hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä muutoinkin niin, ettei henkilöiden yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojan turvaavia perusoikeuksia rajoiteta ilman laissa säädettyä perustetta. Kuva: KIHU / Riku Valleala 40 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 XVII Kuntotestauspäivät 12.13.5.2005 K untotestaus määritellään vakiintuneesti fyysisen kunnon osatekijöiden mittaamiseksi. Jäljennösten lukumäärä huomioon ottaen kutakin vakuutettua koskevat tiedot olivat helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta löydettävissä. Terveydenhuollon piirissä tapahtuva kuntotestaus liittyy terveydenja sairaanhoitoon. Henkilötietojen käsittelyn on oltava suunniteltua ja asiallisesti perusteltua. Omat eristyspiirteensä liittyvät kuntotestaukseen kouluissa ja puolustusvoimissa. Kuntotestausta tehdään myös eri työnantajien työterveyshuollon osana,jolloin lisäksi on otettava huomioon työterveyshuoltolain säännökset. Kunto testauksen yhteydessä kerättävät ja saatavat tiedot ovat yksittäisiä henkilöitä koskevia henkilötietoja. Kunto testausta tehdään monimuotoisesti ja monien eri toimijoiden taholta. Henkilötietolain tarkoituksena on toteuttaa yksityisyyden suojaa. Urheilun ja liikunnan parissa kunto testausta tehdään sekä kilpaurheilijoille että liikunnan harrastajille. Henkilötietojen käsittelyn on oltava sidoksissa siihen käyttötarkoitukseen, mihin ne on kerätty (käyttötarkoitussidonnaisuus). Henkilötietojen käsittelyä sääntelee henkilötietolaki (523 /1999) . Kuntotestauksen yhteydessä kerättävien tietojen on liityttävä kuntotestaukseen ja niiden tulee olla kuntotestauksen kannalta tarpeellisia (tarpeellisuusvaatimus). Vakuutuskirjojen jäljennökset muodostivat henkilörekisterin)
Asiakasrekisterin ylläpito on katsottava sallituksi, mutta yksittäisen henkilön testaustietojen säilyttämiseen lainsäädäntö ei välttämättä anna mahdollisuutta. Henkilötietolain säännösten rikkomisesta voi seurata vahingonkorvausvelvollisuus ja laissa määrätty rangaistus (ks. KKO 1999:127 ja KKO 1998:85: Yhtiö A oli luovuttanut lakkautetun sanomalehden tilaajarekisterin tiedot yhtiöiden B ja C käyttöön suoramarkkinointia varten. Terveydenhuollon ulkopuolella terveydentilaa koskevien tietojen käsittelemisen ja säilyttämisen on perustuttava kyseisen henkilön nimenomaiseen suostumukseen (esimerkiksi kirjallinen sopimus). Tämä laki määrää myös potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot salassa pidettäviksi. Henkilötietolain 11 §:n mukaan tiedot, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimenpiteitä on pidettävä arkaluonteisina. Luovutus loukkasi rekisteröityjen yksityisyyden suojaa ja A:n edustajat syyllistyivät henkilörekisteririkokseen). Rajanvetoa tältä osin täytynee tehdä sen mukaan mitä tietoja kuntotestauksen yhteydessä kerätään ja mitä tietoja kuntotestauksella saadaan. Terveystietojen käsittelylle asiakkaan suostumus Kuntotestaustiedot liittyvät ainakin osittain henkilön terveydentilaan. Terveydenhuollon piirissä noudatettavasta salassapitovelvollisuudesta on säädöksiä henkilötietolain lisäksi useassa eri laeissa. Terveydenhuollon ulkopuolella tapahtuvan testaustoiminnan osalta tulkintaa on tehtävä sen mukaan mitä tietoa testaustoiminnan harjoittajalla on oikeus säilyttää, mikäli sopimussuhde palvelun käyttäjään katkeaa. Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä määrätään lisäksi velvollisuus potilasasiakirjoja laajemmin pitää salassa yksityisen henkilön tai perheen salaisuus. Kuntotestaustietoja voidaan käyttää tutkimustarkoitukseen jos: 1) tutkimusta ei voi suorittaa ilman henkilön yksilöintiä koskevia tietoja ja jos rekisteröityjen suostumusta ei tietojen suuren määrän, tietojen iän tai muun sellaisen syyn vuoksi ole mahdollista hankkia; 2) henkilörekisterin käyttö perustuu asianmukaiseen tutkimussuunnitelmaan ja tutkimuksella on vastuullinen johtaja tai siitä vastaava ryhmä; 3) henkilörekisteriä käytetään ja siitä luovutetaan henkilötietoja vain historiallista tai tieteellistä tutkimusta varten sekä muutoinkin toimitaan niin, että tiettyä henkilöä koskevat tiedot eivät paljastu ulkopuolisille; sekä 4) henkilö rekisteri hävitetään tai siirretään arkistoitavaksi tai sen tiedot muutetaan sellaiseen muotoon, ettei tiedon kohde ole niistä tunnistettavissa, kun henkilötiedot eivät enää ole tarpeen tutkimuksen suorittamiseksi tai sen tulosten asianmukaisuuden varmistamiseksi. Yksittäistä fyysisen kunnon osa-alueen testaustulosta ei välttämättä ole pidettävä henkilön terveydentilaa kuvaavana tietona, mutta mitä laajemmin ja perusteellisemmin kuntotestaus suoritetaan, sitä selkeämmin kuntotestaustiedot ovat luokiteltavissa terveydentilaa kuvaaviin tietoihin. Terveydenhuollon piirissä tapahtuvan kuntotestaustietojen käsittelyn perustana on pääasiallisesti hoitoja potilassuhde. Salassapitovelvollisuus tiukin terveydenhuollossa Henkilötietolain perusteella henkilötietoja käsitteleviä koskee vaitiolovelvollisuus ja sen lisäksi henkilötiedot on suojattava sekä teknisesti että organisatorisesti riittävällä tavalla. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785 /1992) velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilön ja terveydenhuollon toimintayksikön laatimaan ja säilyttämään potilasasiakirjat sosiaalija terveysministeriön määräysten mukaisesti. Tutkimuskäyttöön erityisehdoin Henkilötietolain 14 §:ssä säädetään edellytyksistä, jolloin henkilötietojen käsittely tieteellistä tutkimusta varten on sallittua silloinkin kun henkilötietolain 8 §:ssä säädettyjä yleisiä edellytyksiä henkilötietojen käsittelyyn ei olisikaan. Muutoin kuntotestaustietojen käsittely voinee lähinnä perustua suostumukseen, toimeksiantoon, asiakas-, työtai palvelussuhteeseen, jäsenyyteen tai niihin rinnastettavaan suhteeseen. Terveydenhuollon piirissä salassapitovelvollisuus koskee myös sitä tietoa, että henkilö on terveydenhuollon asiakas. Arkaluonteisten tietojen käsittely on ilman laissa määriteltyä perustetta kielletty. JUHA VIERTOLA, OTK pääsihteeri Suomen Antidopingtoimikunta sähköposti: juha.viertola@antidoping.fi , LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 41. Henkilötietolain 8 §:ssä on säädetty henkilötietojen käsittelyn yleisistä edellytyksistä. Tästä syystä terveydenhuollon salassapitovelvollisuutta on pidettävä tiukempana kuin esimerkiksi urheilun ja liikunnan piirissä. Nämä tiedot on lähtökohtaisesti poistettava heti kun peruste tietojen olemassaoloon on päättynyt. Laki yksityisestä terveydenhuollosta (152/1990) määrää palvelun tuottajan palveluksessa olevien vaitiolovelvollisuudesta siihen tietoon, mitä heillä on toisen henkilön terveydentilasta, sairaudesta tai vammaisuudesta. Erityisesti arkaluonteisten terveydentilaa koskevien tietojen säilyttämisen perustetta ja käsittelyn tarvetta on arvioitava vähintään viiden vuoden välein
Samoin kaikkia lasten ja nuorten urheilussa mukana olevia aikuisia muistutetaan varovaisuudesta flunssan ja muitten tulehdussairauksien jälkeisessä harjoittelussa. Ruotsin urheilun keskusjärjestö Riksidrottssförbundet on nyt antanut suosituksen, että vanhemmat tutkituttavat lapset ennen urheiluharrastuksen aloittamista mikäli suvussa on esiintynyt sydänsairauksia tai mikäli lapsella on esiintynyt huimausta tai pahoinvointia liikunnan yhteydessä. Sekin on tosin varsin harvinainen. Perinnöllistä taipumusta siihen esiintyy noin yhdellä lapsella viidestä sadasta. Terveyden maksimoinnista on kyse myös silloin, kun harjoittelu käy yli nuoren voimien. Sydänlihaksen paksuuntuminen alkaa yleisemmin vasta murrosiässä, alle kymmenvuotiaan oireita esiintyy hyvin harvoin. Urheilevien nuorten testaamisessa huomiota olisi Tikkasen mukaan syytä siirtää urheilusuorituksen maksimoinnista terveyden maksimointiin. Oireita saatetaan myös tulkita astmaksi. Siitä olisi ainakin syytä keskustella, toteaa mm. Onko urheilevien nuorten terveystarkastuksia ja kuntotestausta syytä laajentaa turvallisen urheilemisen varmistamiseksi. Ne tulisi löytää viimeistään kouluterveydenhuollossa. 13.5.2005 HEIKKI TIKKANEN: Urheilutestauksen tavoitteeksi terveyden maksimointi 42 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 Ruotsissa kevään aikana tapahtuneet kuuden nuoren jalkapalloilijan menehtymiset ovat herättäneet kysymyksiä. Kuuden murrosikäisen jalkapallonuoren äkillinen menehtyminen on nostanut urheilevien nuorten terveysriskit puheenaiheeksi Ruotsissa. Hyvä kunto edesauttaa hyvinvointia, mutta ei tee ihmisestä tervettä, muistuttaa liikuntalääketieteen erikoislääkäri Heikki Tikkanen. hengästyminen tai pyörtyminen kohtuullisenkin fyysisen rasituksen yhteydessä. 1 1. jalkapallomaajoukkueen lääkärinä toiminut Heikki Tikkanen. Italiassa kaikki huippu-urheiluun tähtäävät nuoret testataan paitsi urheilusuorituksen myös terveysriskien kannalta. Suomessa urheilevien nuorten testaaminen seuroissa ja lajiliitoissa painottuu valmennusta ja itse urheilusuorituksen parantamista tukeviin testeihin. Lapsuudessa oireena voi olla mm. Liian tiukan harjoittelun muuttamiselle on testauksella tällöin nähtävissä vahva peruste. Vaikka nuorten äkkikuolemat urheilussa ovat hyvin harvinaisia ne tulisi voida estää, muistuttaa Tikkanen. Hyvä kunto ei ole välttämättä yhtä kuin terveys. Suositus koskee aikuisia huipputason urheilijoita. Keskeistä on yleisen tietouden lisääminen, hän korostaa. Se, että terveydenhuollon resurssit jatkuvasti supistuvat ja vastaavasti urheilussa kilpailu ja tavoitetaso kovenee on yhtälö, jossa riskit kasvavat, toteaa Tikkanen. Euroopan kardiologiyhdistys on suositellut, että kaikkien huippu-urheilijoiden olisi syytä käydä läpi sydäntutkimus. Monilla oireet ovat hyvin lieviä tai niitä ei esiinny lainkaan. Piilevä sydänsairaus yllättää rasituksessa Nuorten äkkikuolemien taustalla useimmiten piilevä sydänsairaus. Pitäisikö kaikki urheilevat nuoret testata systemaattisesti. Yleisin tällainen synnynnäinen sydänsairaus on sydänlihaksen liikakasvu, hypertrofinen kardiomyopatia. Seurojen tai lajiliittojen nuorilla tekemät kuntotestit eivät kuitenkaan saisi olla se paikka, jossa esimerkiksi synnynnäiset sydänviat seulotaan esiin. XVII Kuntotestauspäivät 12. K untotestausta ei pidä myydä väärillä mielikuvilla
Kuntotestaustoiminta pitäisi aina ymmärtää pitempiaikaiseksi ja kokonaisvaltaisemmaksi toimenpiteiden sarjaksi, jolla palvellaan tietyn tavoitteen saavuttamista. Testaamisen tavoitteet ovat jokaisella asiakkaalla erilaiset ja testaus toimii apuvälineenä kun halutaan kehittää urheilijaa entistä parempiin suorituksiin, parantaa kuntoilijan fyysistä kuntoa tai auttaa passiivista yksilöä edistämään omaa terveyttään. Testauksen laatukriteereitä ovat: pätevyys (validiteetti), luotettavuus ja toistettavuus (reliabiliteetti), muuToimiva testausprosessi syntyy ammattiosaamisesta Kuva: KIHU / Riku Valleala LI IKUNTA & TIEDE 3/2005 43. Hyvin toimiva kuntotestaus on sarja erilaisia palvelutoimintoja, jotka on ketjutettu sujuvasti yhteen. Kuntotestaus ei saa olla itsetarkoituksellista vaan testitulosten avulla pyritään selventämään harjoittelun tavoitteita ja seuraamaan harjoittelun onnistumista. Asiakkaat tulevat kuntotestiin eri syistä, pääasiassa saadakseen tietoa itsestään, terveydentilastaan ja elimistönsä suorituskyvystä. Referointi: TIINA HEINONEN Hyvin toimiva_ testausprosess1 syntyy ammattiosaamisesta Testausprosessi toteutuu oikealla tavalla, kun koko testaamiseen liittyvä kokonaisuus testeihin valmistautumisesta liikuntaohjeiden antamiseen on ammattitaitoisten ihmisten käsissä. V aikka testaaminen sinällään voidaankin pelkistää muutaman fysikaalisen määreen mittaamiseksi, on nykyaikainen kuntotestaus kokonaisvaltaista palvelutoimintaa, joka huolehtii ihmisen fyysisten ominaisuuksien mittaamisesta. Laadukkaan kuntotestausohjelman tunnuspiirteet Kuntotestausta pidetään liian usein vain yksittäisten toimenpiteiden eli testien suorittamisena
Testattavan oikeuksia tulee kunnioittaa. Kuntoilija taas saattaa hakea testaukselta vaihtelua harjoitteluun ja tietoa siitä miten harjoittelu on vaikuttanut. Testitilanteeseen perehdyttäminen on kuntotestiin varsinkin ensimmäistä kertaa saapuvalle asiakkaalle erittäin tärkeä vaihe. Samassa yhteydessä annetaan myös testiin valmistautumisohjeet sekä varmistetaan, että kyseinen henkilö voidaan ylipäätään ottaa testattavaksi. Riskiryhmien osalta jokaisella testattavalla pitää olla oma testaaja paikalla sekä lääkäri paikanpäällä tai testauspaikan välittömässä läheisyydessä. Myöskään sellaisia testejä, joiden toistettavuus on huono, ei voida käyttää kuntomuutosten osoittamiseen. Myös eri työntekijäryhmille on kehitetty omia testejään ja potilasryhmillä kuntotestit palvelevat paitsi fyysisen kunnon seurannassa niin erityisesti sairaudesta paranemisen tai sairauden etenemisen seurannassa. Asiakkaalle pitää antaa mahdollisuus selventää saatua palautetta kysymyksin sekä palautteen antamisen yhteydessä että sen jälkeen. Testin jälkeen asiakkaan hyvinvoinnista huolehditaan niin kauan kuin testitilanne kokonaisuudessaan on ohi ja voidaan olla varmoja, että testin jälkeen usein esiintyviä komplikaatioita ei ilmene. Testaaminen tulisi siis toistaa säännöllisin väliajoin. Saadun informaation pohjalta testaaja ja asiakas pystyvät yhteisymmärryksessä määrittämään testauksen tavoitteen. Tämän jälkeen kuntotesti tehdään kaikella huolellisuudella ja ammattitaidolla. Ollakseen tehokas pitäisi hyvän kuntotestausohjelman sisältää ainakin seuraavat ominaisuudet (MacDougal ym. Testin mahdolliset vasta-aiheet on selvitettävä perusteellisesti ja esitiedot kerätään kirjallisena ja nimenomaisesti ennen testiä. 13.5.2005 tosherkkyys (sensitiivisyys), vertailtavuus (tulosten tulkinta) ja turvallisuus. Myös testitilannetta edeltävät tapahtumat tulisi vakioida. Testaajan tulisi aina tulkita testitulokset suoraan asiakkaalle ilman välikäsiä. Asiakaspalveluketjun ja laadukkaan testausprosessin osa-alueet ovat kaikki yhtä tärkeitä. Ammattimainen kuntotestaustoiminta. 44 LI IKUNTA & TIEDE 3/2005 XVII Kuntotestauspäivät 12. Asiakas on huolellisesti perehdytettävä tulevaan tilanteeseen ja testaajan täytyy vielä kerran varmistua, ettei asiakkaan testaamiselle ole vasta-aiheita. Varsinaisen testin suorittamisen tulee olla tarkasti kontrolloitua ja valvottua. Hän tarvitsee testejä, joilla saadaan monipuolinen kuva hänen kunnostaan ja sen muutoksista kuntoiluharrastuksen vaikutuksena. Asiakkaan vastaanottaminen, esitietojen kerääminen ja tavoitetilan määrittäminen tapahtuu ennen jokaista testiä. Nämä ovat ominaisuuksia, joista ei saa tinkiä. Tähän sisältyy sekä testin aikainen valvonta, että testin valmistautumiseen liittyvät ohjeet. Teoksessa: Keskinen, Häkkinen, Kallinen (toim.) Kuntotestauksen käsikirja . Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 156. Vastaavasti suurilla erikoisryhmillä kuten koululaisilla ja ikääntyneillä on omat erityistarpeensa ja hyvän kuntotestiohjelman pitää pystyä vastaamaan tehokkaasti myös heidän odotuksiinsa ja tarpeisiinsa. Testipalaute annetaan sekä suusanallisesti että kirjallisesti siten, että asiakas sen ymmärtää. Tärkein syy osallistua testiin on fyysisen kunnon kehittymisen seuranta. Urheilijat tarvitsevat hyvin spesifejä testejä. Tammerpaino Oy, Tampere 2004.. 1991). Ajanvarauksen yhteydessä suositellaan annettavaksi sekä suullinen että kirjallinen ennakkoinformaatio, johon liittyy oleellisesti asiakkaan testaustarpeen selvittäminen ja arviointi. TIINA HEINONEN koordinaattori Liikuntatieteellinen Seura sähköposti: tiina.heinonen@lts.fi LÄHDE: Keskinen K., Häkkinen K., Kallinen M. Kaikki se tieto, jonka asiakas luovuttaa testaajan käyttöön on luottamuksellista eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle ilman asiakkaan omaa suostumusta. Vaikka asiakas osallistuu testiin omaehtoisesti, on aina muistettava, että hänellä on kaikissa tilanteissa oikeus keskeyttää testi juuri silloin kun hän itse haluaa. Testin valinta tapahtuu esitietojen perusteella. Kuntotestin pitää mitata pätevästi juuri sitä ominaisuutta, jonka mittaamiseen se on tarkoitettu (validius) ja testin pitää olla luotettava (reliabilius). Palautetilanteen pitää olla kiireetön eikä paikalla saa olla sellaisia ulkopuolisia henkilöitä, että tietojen salassa pysyminen vaarantuu. Ryhmätesteissä on varmistuttava, että jokainen suorittaa testinsä valvottuna. Asiakaspalveluketju ja laadukkaan testausprosessin kulku Kuntotestaus on sarja erilaisia tapahtumia, jonka aikana selvitetään testattavan asiakkaan fyysisen kunnon osatekijöiden tila, niiden vahvuudet ja heikkoudet. Mitattavien muuttujien (ja ominaisuuksien) ja käytettyjen testimenetelmien pitää olla tarkoitukseen sopivia
Laatujärjestelmällä pyritään ohjaamaan turvalliseen ja laadukkaaseen toimintaan asiakaspalveluketjun jokaisessa vaiheessa. Prosessi käsittää koko asiakaspalveluketjun. Erilaisten kuntotestien ja testikäytäntöjen viidakossa laatujärjestelmä voi tarjota tietoa järjestelmään kuuluvien testipaikkojen testauskäytännöistä. Teksti: JYRKI AHO, TIINA HEINONEN KUNTOTESTAUS UUDISTAA LAATUJÄRJESTELMÄÄNSÄ: Laatu on enemmän kuin monta desimaalia Kuntotestaus ei enää ole yksinomaan itse testin tekemistä. Se alkaa asiakkaan ja testauksen tavoitteiden kartoittamisesta ja päättyy liikuntasuositusten tekoon ja seurantatestaukseen. Asiakkaan näkökulmasta laatujärjestelmän tulisi tarjota tietoa siitä, mitä testejä, mille kohderyhmille, millaisissa olosuhteissa, millä laitteilla ja millaisella henkilökunnalla kyseessä oleva testauspaikka kuntotestejä suorittaa. L iikuntalääketieteen ja testaus toiminnan edistämisyhdistys LIITE ry käynnisti 1990luvun alussa kuntotestausasemien laatujärjestelmän. Prosessi alkaa asiakkaan ja testauksen tavoitteiden kartoittamisesta ja päättyy liikuntasuositusten antamiseen ja seurantatestaukseen. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 45. Samalla laatujärjestelmä voi toimia myös testauskäytäntöjen yhtenäistämistä ohjaavana järjestelmänä. Juuri tämä koko palveluketjun huomioiminen on uutta aiempaan LIITE ry:n luokitusjärjestelmään verrattuna. Kuntotestauksen laatujärjestelmään osallistuminen voi osaltaan edesauttaa tällaisen yleisen laatujärjestelmän luomisessa testauspaikalla. Lisäksi testauspaikat jaettiin vielä A-, Bja C-tason laatuluokkiin. Kuntotestauksen laajentuminen ja prosessin näkeminen asiakaspalveluketjuna on johtanut siihen, ettei LIITE ry:n laatuluokitusjärjestelmä enää täysin vastaa nykyisiä laadukkaalle kuntotestaukselle asetettavia vaatimuksia. Laatujärjestelmällä pyritään ohjaamaan koko asiakaspalveluketjun laadukkaaseen toteuttamiseen. Järjestelmässä tullaan huomioimaan myös yksittäisiä kenttätestejä laadukkaasti tekevät pienillä testaajaresursseilla toimivat yksiköt. Uuden laatujärjestelmän tarkoituksena ei ole kilpailla olemassa olevien yleisten laatujärjestelmien, kuten ISO-standardi, EFQM tai King's Fund, kanssa, vaan tukea niitä. Resurssit, olosuhteet ja prosessien hallinta kartoituksen kohteena Kuntotestauksen ei nykyään enää katsota tarkoittavan yksinomaan itse testin tekemistä. Siinä luokitettiin asemia niiden testaustoiminnan laadun pohjalta. Sen yhtenä osana on tarkoitus uudistaa kuntotestauksen laatujärjestelmä vastaamaan nykyisiä vaatimuksia. Laatujärjestelmää kehitettäessä on pohdittu mahdollisuuksia luokittaa testausasemia eri laatutasoille Asiakkaalle laatujärjestelmän tulee antaa tietoa siitä, mitä testejä, mille kohderyhmille ja millaisin resurssein kukin testauspaikka tarjoaa. Laatujärjestelmää ei olla suuntaamassa vain monipuolisiin, laboratoriolaittein ja moniammatillisin työntekijä joukoin varustettujen kuntotestauspaikkojen välineeksi. Luokituksessa tarkasteltiin erikseen kuntoilijaja urheilijatestausta. Liikuntatieteellinen Seura jatkaa LIITE ry:n työtä kuntotestauksessa ja on nyt käynnistänyt kuntotestauksen laadun kehittämishankkeen. Uudelle laatujärjestelmälle voidaan asettaa useita tavoitteita. Tässä niin sanotussa LIITE ry:n luokituksessa mukana on kolmattakymmentä testausasemaa
Samoin on pohdittu, millaiset olisivat kriteerit laadukkaalle kuntotestaukselle. Toimintalinjaksi onkin muotoutumassa järjestelmä, jossa kyselylomakkeella pyritään kartoittamaan kuntotestauksen viitekehykseen (kuva) liittyviä resursseja, olosuhteita ja prosessien hallintaa. Tämän jälkeen kuntotestauksen laadun kehittäminen siirtyy osaksi seuran vakiintunutta toimintaa. Testausprosesseissa tapahtuvista, erityisesti turvallisuusriskin aiheuttavista poikkeamista tehtävien poikkeamaraportointien avulla olisi mahdollista tarkentaa ja kehittää Suomessa käytössä olevia testausohjeistuksia. Jo nyt kuntotestauksen laatua on tarkkailtu eräänlaisin ulkoisin auditoinnein. Saatavan tuloksen tarkkuudessa saattaa eroja olla näiden kahden testin välillä, mutta vaatimukset käytettävän testin tarkkuudelle lähtevät testiasiakkaan tarpeista. Testaustoiminnan turvallisuuden kehittämiseen on laatuhankkeessa suunniteltu poikkeamaraportointien keräämistä testipaikoista. Nyt käynnistyneellä hankkeella olisi vastaavasti mahdollista kehittää laatua ja yhtenäistää käytäntöjä vertaamalla eri testaajatahojen tekemiä analyysejä koehenkilöiden tuloksista. Jokaisessa testauspaikassa on omat erityispiirteet niin resurssien kuin myös olosuhteidenkin kannalta, jolloin yleiset testauksen turvallisuuteen liittyvät ohjeistukset tarjoavat vain suuntaviivat toiminnalle. Näiden yleisellä tasolla olevien ohjeistusten oheen olisi kehittämishankkeessa mahdollista luoda esimerkkejä hyvistä kuntotestauskäytännöistä ja mahdollisesti jopa kuntotestauksen laatusuositukset. Testien laajan valikoiman vuoksi on tässä vaiheessa myös vaikeaa lähteä määrittelemään edes yhtä rajalinjaa, jonka yläpuolella voidaan sanoa testauksen olevan laadukasta ja alapuolella taas laadutonta. 13.5.2005 Kiytlttlvlul olevat Ullt )1 tntlvlllnNt esimerkiksi käytettävissä olevien testivalikoimien perusteella. Myöhemmässä vaiheessa voidaan käyttää useitakin työja toimintatapoja. Tällöin jouduttaisiin määrittelemään, onko esimerkiksi suora maksimaalisen hapenoton testi kokonaisuudessaan laadukkaampi testi kuin validoitu, ohjeiden mukaan ja vakioidusti tehty non-exercise -testi. Jos käytetty testi ja testattava asiakasryhmä ei suositusten mukaan edellytä lääkärin läsnäoloa, ei korkeammalle laatuluokalle ole perusteita. Keskinen sekä LTS:n kuntotestausvaliokunta. Myös ulkoinen, testipaikalla tehtävän auditoinnin käyttö on mahdollista, mikäli tällaiselle toiminnalle on tarvetta ja kysyntää. Suomalaisen kuntotestaustoiminnan ohjeistuksina käytetään tällä hetkellä testikohtaisia työohjeita, Kuntotestauksen käsikirjaa sekä ACSM:n Guidelines for exercise testing and prescription -testausmanuaalia. Suomessa ei tällä hetkellä ole käytössä mitään testaukseen liittyvää seurantajärjestelmää, jolla voitaisiin arvioida testiohjeiden ja -prosessien toimivuutta kuntotestauksen turvallisuuden kannalta. Käytännössä tämä tarkoittaisi samalla eri kunto testien luokittamista laadullisesti. Näin saadaan koottua tietoa suomalaisen kuntotestauksen nykytilanteesta. Alkuvaiheessa riittäisi siis kyselylomakkeeseen vastaaminen. Itse asiassa juuri tämän testin yhtenäistämistarpeesta käynnistyi koko kuntotestauksen laatuluokitus 1980-luvulla. Laadun kehittäminen on tämän testin kohdalla sisältänyt spiroergometrien kaasukalibrointia KIHU :ssa sekä valmiista testiaineistosta tehtävien kynnysmääritysten vertailuja eri testaajien kesken. Voidaan ajatella, että lääkärin läsnäolo testaustilanteessa olisi luokiteltavissa korkeampaan laatuluokkaan. Tarkkailun kohteena on testeistä ollut urheilijoiden suoran maksimaalisen hapenoton testin kynnysmäärityksin. Ja voidaanko testaustoiminnan laatua yleensä edes luokittaa eri tasoille. Kuntotestauksen laadun kehittämishanke on LTS: ssa suunniteltu kolmen vuoden mittaiseksi. Tällöin laatujärjestelmässä ei ole tarvetta suorittaa asemien luokitusta testivalikoimien perusteella. Kuntotestauksen viitekehys. Hankkeeseen osallistuvat seurassa projektisuunnittelija Jyrki Aho, koordinaattori Tiina Heinonen, pääsihteeri Kari L. JYRKI AHO projektisuunnittelija Liikuntatieteellinen Seura sähköposti: jyrki.aho@lts.fi TIINA HEINONEN koordinaattori Liikuntatieteellinen Seura sähköposti: tiina.heinonen@lts.fi. 46 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 XVII Kuntotestauspäivät 12
testilaitteiden kalibrointipalveluiden löytämiseen jne. Tavoitteena tulisi olla yhteinen näkemys niistä kuntotestaamiseen liittyvistä asioista, joita jokaisen esimerkiksi liikunnanohjaajaksi tai fysioterapeutiksi valmistuvan tulee hallita. Kuntotestauspäivien konseptiin uutta ilmettä. Liikuntatieteelliselle Seuralle esitettiin haaste kutsua kokoon eri koulutustahot ja avata keskustelu testaamisen koulutussisältöjen yhtenäistämisestä. Alan tieto on koottu siihen tiiviiksi 300 sivun paketiksi. Tilaisuuteen tulisi saada myös alan alan suomalaiset yritykset laajasti mukaan. Liikuntatieteellinen Seura sai keskustelijoilta ideoita myös Kuntotestauspäivien kehittämiseen. Yhtenäiset periaatteet kuntotestauksen koulutussisällöistä siis puuttuvat. Työterveyshuoltoon liittyvät kysymykset puhuttivat ja ovat ajankohtaisia. Teksti:TIINA HEINONEN KEHITT ÄMISFOORUMI: Yhdessä suomalaista kuntotestausta kehittämään Kuntotestauspäivien osallistujat esittivät tuhdin annoksen hyviä ideoita ja kehittämisajatuksia päivien päätteeksi järjestetyssä keskustelutilaisuudessa. Testauskoulutusta on yhtenäistettävä Kenttä kantaa huolta kuntotestaamisen osaamisesta. Kuntotestauksen uuden laatujärjestelmän kehittäminen todettiin välttämättömäksi ja Liikuntatieteellisen Seuran toivottiin jatkavan sen kehittämistä yhteistyössä alan eri toimijatahojen kanssa. Esitettiin, että päivillä voitaisiin vuorovuosin käsitellä asioita enemmän tutkimuspainotteisesti ja käytännönläheisesti. Järjestelmästä toivottiin mahdollisimman yksinkertaista ja siihen mukaan kirjautumisesta helppoa. Opetussuunnitelmissa mainitaan laveasti, että testausta tulee opettaa, mutta sisältöjä ei ole määritelty. Niitä vuoden 2006 Kuntotestauspäivillä tullaankin todennäköisesti käsittelemään syvällisemmin. Kiitos kaikille päivien osallistujille aktiivisesta keskustelusta ja avoimesta ilmapiiristä. LTS pyrkii vastaamaan antamiinne haasteisiin. kuntotestauksen tapahtumakalenteria, linkkivinkkejä, referenssilistoja, neuvoja mm. Yhteistä tietovarantoa tarvitaan Kuntotestauksen käsikirja ilmestyi keväällä 2004. Samalla kävi selväksi, että laatujärjestelmän myötä olisi toiveissa saada myös Kuntotestauksen hyvät käytännöt -asiakirja, joka voisi toimia testaajan päivittäisenä työvälineenä. Keskustelijat kokivat, että alan koulutus on hyvin kirjavaa erityisesti keskiasteen oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa. Liikuntateknologiaa esitettiin yhdeksi tulevien päivien teemaksi. Tilaus sellaiselle foorumille, josta kuntotestaukseen liittyvää tietoa olisi helppo löytää on siis olemassa. Sähköisen tietovarannon sisällöiksi toivottiin mm. Muuta kuntotestaukseen liittyvää tietoa on kuitenkin vaikea löytää keskitetysti. Työ jatkuu ja toivomme teiltä palautetta, ideoita, kommentteja, ajatuksia osoitteeseen tiina.heinonen@lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 4 7. H aasteeksi nähtiin saada työhön mukaan nimenomaan ne, jotka testaavat päivittäin ja paljon
Tämän tuen oikeutusta ei yleensä kiistetä. Niinikään esitettiin lisättäväksi erityisesti vammaishuippu-urheilijoille osoitettujen urheilija-apurahojen määrää; tältä osin ehdotusta on jo ryhdytty toteuttamaan. Virasta eläkkeelle siirtymisen lähtiäisseminaarissa puolisen vuotta sitten totesin, että elämällä näyttää olevan taipumus tehdä kepposia eläjälleen. Ja toiseksi, että on kyse ennen muuta valmennuksen, valmentajakoulutuksen ja nuorten urheilijoiden valmentautumismahdollisuuksien kehittämisestä. Työryhmässä määriteltiin läpi myös eri tahojen vastuut järjestelmän kehittämisessä alkaen paikalliselta tasolta seuroista ja kunnista edeten lajiliittoihin, olympiakomiteaan, paralympiakomiteaan ja SLU: uun, liikunnan koulutuskeskuksiin ja harjoittelukeskuksiin sekä alan tutkimukseen. Ratkaisut olympiakomitean johtoelinten valinnassa ovat tuoneet mutkia matkaan. Ensinnäkin, että kyse on nuorten lahjakkuuksien kehityksen tukemisesta. kolumni KALEVI KIVISTÖ Ansaitseeko huippu-urheilu tukea. Nykyajan huippu-urheilun uskottavuuden pahimman uhan, dopingin, kontrollin tulee olla niin tiivis kuin se on mahdollista ja myös sen tarvitsemat resurssit on turvattava. Valtio voi tukea vain eettisesti kestävää ja yhteiskuntavastuunsa ymmärtävää huippu-urheilua. Muut ehdotukset kohdistuvat dopingkontrollin nostamiseen kansainvälisten normien edellyttämälle tasolle ja järjestelmän ohjauksen tehostamiseen. suhtautumisessa huippuurheiluun. Olisi kuitenkin tärkeää, että otettaessa kantaa huippu-urheilutyöryhmän ehdotuksiin muistettaisiin kaksi asiaa. Ja jotta valmennusjärjestelmä voisi toimia, on myös urheilijoilla oltava mahdollisuus keskittyä valmentautumiseen, minkä vuoksi myös nuorten lahjakkuuksien tukemista ehdotetaan lisättäväksi (0.8 M€). Voimien kokoamisen näkökulmasta niitä ei parhaalla tahdollakaan voi pitää viisaina. Tavoitteena oli selkiinnyttää vastuita, jotta järjestelmään sijoitetut henkiset ja aineelliset voimavarat voitaisiin käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Kansalaistoimintaan esitettyjen lisäysten ohella myös liikunnan koulutuskeskusten mahdollisuuksia lisätä valmentajakoulutusta esitettiin parannettavaksi. Huippu-urheilun tuki kohdistuu näin ollen niihin nuoriin lahjakkuuksiin, joiden eteneminen urheilu-uralla edellyttää taloudellista tukea, ja toisaalta kansallisen sarjojen tukea tarvitseviin joukkueurheilijoihin. Siksikin on mielestäni perusteltua, että myös ne nuoret, jotka ovat fyysisesti lahjakkaita ja motivoituneita kehittämään lahjojaan, saisivat siihen mahdollisuuden ja pyrkimykselleen yhteiskunnan tuen. Saattaa käydä niin, että aikanaan tiukasti arvostelemansa asian saattaa löytää edestään vähän toisenlaisessa "valaistuksessa': Näin on ainakin minulle käynyt useassakin asiassa, mm. 48 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 E ettiset ongelmat ja muutamien kansainvälisten huippujen tuloista käyty keskustelu ovat johtaneet myös huippu-urheilun tukemisen kyseenalaistamiseen kokonaan. Myös kilpaja huippu-urheilussa kaiken pohjana on elinvoimainen kansalaistoiminta ja siksi sen toimintaedellytysten parantaminen on kaiken työn perusta. Onkin syytä pitää jatkossakin kiinni siitä, että valtio ei tue liiketoiminnaksi organisoitua taloudelliseen voittoon tähtäävää urheilua. Alan tutkimukseen esitettiin merkittävää lisärahoitusta. Yhteiskunta tukee lahjakkuuksien kehittämistä ja pyrkimistä kansainväliselle huipulle esimerkiksi taiteessa ja tieteessä. Nämä tavoitteet olisi syytä pitää kirkkaana mielessä, ettei lasta heitettäisi pesuveden mukana, ettei nuoria urheilijoita rangaistaisi sellaisista urheilujohtajien järjestöllisistä ratkaisuista, joihin kaikki eivät voi olla tyytyväisiä.. Ehdotusten taloudellisista vaikutuksista lähes kolme neljännestä (3.6 M€) kohdistuu valmennusjärjestelmien ja valmentajakoulutuksen kehittämiseen. Tämän vastuu kivijalkana on kokonaisvaltainen vastuu nuoren urheilijan elämänurasta. Opetusministeriössä toimineen huippu-urheilun toimintavastuita selvittäneessä työryhmässä näille lähtökohdille rakentuvan huippu-urheilun tukea koskevien ehdotusten painopiste oli valmennuksen kehittämisessä. Yhtenä keskeisenä tavoitteena oli korostaa kansallisen olympiakomitean ja vastaavasti vammaishuippu-urheilussa paralympiakomitean vastuuta kansainväliseen menestykseen tähtäävän urheilumme kehittämisessä. Myös urheilija-apurahojen jaossa yksilöurheilijoille on sovellettu tulorajoja, jotka ovat sulkeneet monet nimekkäät yksilöurheilijat tuen ulkopuolelle, koska he tulevat toimeen urheilusta saamillaan tuloilla
Harjoittelu suunnitellaan aina sekä lajiettä urheilija-analyysin perusteella. Lisäksi pikamatkojen maailmanennätysten tavoittelu asettaa omat haasteensa. Harjoittelun suunnittelussa testaustulokset ja niiden analysointi ovat avainasemassa. Asetettuja välitavoitteita riittää vuosittain ennen Pekingiä EMja MM-tasolta. ·1 1 Teksti:TONI PIISPANEN VAMMAISHUIPPU-URHEILUN VALMENNUS: Tuloskunto rakentuu yksilöllisesti yhteistyöllä -Täydellisessä suorituksessa niin välineet kelaustuoli ja hanskat, lähtö ja kiihdytystekniikka kuin fysiikkakin on kunnossa, summaa kaksinkertaisen ratakelauksen paralympiavoittajan Leo-Pekka Tåhden valmentaja Juha Flinck. Niiden perusteella voidaan päätellä onko harjoittelu edennyt suunnitellulla aikataululla. Harjoittelun painopiste säilyi näin puhtaasti sprinttikelauksessa (100 ja 200m). kehittävän harjoittelun jakson, päätimme yhteisellä sopimuksella jättää kevään hallikilpailut kokonaan väliin. Olemme molemmat sitoutuneet Pekingin projektiin ja uskon valmennusyhteistyömme jatkuvan sinne saakka. Ateenan kisojen vuoksi kesän kilpailukausi oli varsin pitkä, kaikkiaan lähes viisi kuukautta ja lisäksi pääkilpailu käytiin kauden lopussa syyskuussa. Kuva: Tor Wennström / Lehtikuva Sinänsä pienestä yksityiskohdasta voi olla paljon kiinni. Päämatkoina tulevat varmasti säilymään kuluvan paralympiadin ajan 100 ja 200m, vaikka 400 m saattaakin tulla arvokisaohjelmaan ainakin EM-tasolla, arvioi Flinck. Leo-Pekka on tunnettu räjähtävästä startistaan LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 49. Pikamatkojen kelauksessa on kyseessä lyhytkestoinen kestävyyslaji, jossa ratkaisevaa on fyysisellä puolella nopeusvoima sekä anaerobinen energiantuotto, toteaa Flinck. L eo-Pekka Tähden valmentaja Juha Flinckin mukaan tämän kevään harjoittelu eroaa aikaisemmasta. Kesällä 2004 toteutettiin siksi kahden kilpailujakson rytmitystä, jolloin heinäkuu rauhoitettiin puhtaasti harjoittelulle. Kevätkauden harjoittelu kohti Espoon EM-kisoja on edennyt suunnitelmien mukaisesti. Fyysisen harjoittelun periaatteet perustuvat valmennusopillisiin ja perusfysiologisiin faktoihin. Ensimmäiset vammaishuippu-urheiluun erikoistuneet ammattivalmentajat ovat jo valmistuneet. Tätä koulutusjärjestelmää tulisi edelleen kehittää. Kun aloitimme alkuvuodesta ns. Tavoitteena Peking 2008 Seuraavat paralympialaiset kisataan Pekingissä vuonna 2008. -28.8. pidettäviä yleisurheilun vammaisten avoimia EM-kisoja. Valmentautumisessa tähän kiinnitettiin huomiota jo alkuvuodesta. Sadekelillä kelausvanteen kitka heikkenee olennaisesti ja vanteesta katoaa pito. Ainoat kysymysmerkit ovat vielä uuden kilpailuvälineen toimituksen viivästyminen sekä oikean sadekelivarustuksen löytäminen. Tänä kesänä tavoitteena on virittää tuloskuntoa nousujohteisesti kohti elokuuta ja Espoossa 17
Tätä koulutusjärjestelmää tulisi edelleen kehittää. Muutosten vaikutuksia ei ole vielä ehditty täysin selvittää, toteaa Suomen Paralympiakomitean yleisurheilun päävalmentaja Tero Linja. Nuorena urheilijana hänellä on yleisvoiman puolella lisäksi vielä paljon kehitysreserviä. Kelausharjoittelun vaarana on lihasten ja nivelien yksipuolinen ja ylimitoitettu kuormitus. Nopea reagointi, tehokas irtiottokyky ja ehjä kelaustekniikka ovat onnistuneen kilpailusuorituksen edellytyksiä. Mitä paremmin valmentaja on selvillä vammaan liittyvistä rajoituksista ja sen lääketieteellisestä taustasta sitä paremmin vaadittavan tukiharjoittelun voi huomioida myös varsinaisessa lajiharjoittelussa, korostaa Flinck. Flinck toivoo myös, että jatkossa Suomessa järjestettäviin kansainvälisiin valmennusseminaareihin saataisiin myös vammaishuippu-urheilu näkökulmaa ja miksei myös puhtaasti vammaisurheiluun keskittyviä koulutustilaisuuksia. Tästä olemme saaneet jo esimakua joidenkin maiden paralympiaurheilijoiden dopingtapauksina. Reagointikyvyn kehittämiseksi paikalta käytämme lähdöissä usein mukana lähetyskomentoja. Koville joutuvat etenkin ranteet, rintalihakset, olkapäät ja selkä. Kuva: Tor Wennström / Lehtikuva 50 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 ja sitä pyritään tietoisesti edelleen kehittämään. Täydellisessä paketissa niin välineistö tekniikka kuin fysiikkakin ovat kunnossa. Lähtöharjoittelu sisältyy ympärivuotiseen harjoitteluun ja lähtösekä kiihdytysnopeutta testataan säännöllisesti. Mittausten perusteella Leo-Pekka teki tuolinsa asetuksiin joitain muutoksia. -Vapaiden starttien lisäksi käytämme sekä vastuslähtöjä kevyillä, keskiraskailla ja raskailla painoilla että alamäkilähtöjä. Uusien valmennuksellisten virikkeiden ja tuoreimman valmennustietouden välittämisestä kentälle kantaa suurimman vastuun puolestaan Paralympiakomitea yhdessä KIHUn kanssa. Meneillään on myös selvitys, miten tekniikka muuttuu kun kelausvastusta lisätään esimerkiksi painokelkan avulla. Tärkeintä on tietysti saada lisävoimat siirrettyä kelausvoimana kelaustuoliin. Säännölliseen viikko-ohjelmaan kuuluvat myös uinti sekä urheiluhieronta. Tätä pyrimme estämään rytmittämällä harjoitusja palauttavia päiviä jaksoihin sekä tekemällä erillisiä huoltavia ja palauttavia harjoituksia. Kilpailutilanteessa hyvä keskittymiskyky ja oikean vireystilan löytäminen takaavat sen, että fyysinen kapasiteetti saadaan tehokkaimmin käyttöön. Leo-Pekka Tähden tekniikkaa analysoitiin kiihtyvyysantureita, tutkaa ja videokuvaa yhdistämällä. Tekniikka kohdalleen KIHU:ssa Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHU :n kanssa käynnistyi viime talvena yhteistyö, jolla pyritään selvittämään kelauksen tehokkuutta. Leo-Pekka Tähdellä on monia huippukelaajalle tyypillisiä fyysisiä ominaisuuksia. Leo-Pekalla on luontaisesti räjähtävää voimaa ja vahva ylävartalo, johon voima tarttuu hyvin. Lihastasapainoa ja liikkuvuutta ylläpidetään lisäksi viikottaisilla fysioterapia harjoitteilla. Yksipuolinen aseistariisunta ei mielestäni ole mikään ratkaisu, kiteyttää Flinck. Leo-Pekka Tähden menestyksen ja medianäkyvyyden myötä vammaishuippu-urheilu kiinnostaa aiempaa enemmän myös sponsoreita. Aukoton ympärivuotinen kansainvälinen testaustoiminta sekä nykyistä ankarampi rangaistuskäytäntö ovat mielestäni ainoa keino pitää tilanne hallinnassa. TONI PIISPANEN, LitM projektipäällikkö Liikuntatieteellinen Seura sähköposti: toni.piispanen@lts.fi. Vammaisurheilun valmennustietoa kentälle Vammaisurheiluvalmentajia huomioidaan mm. Toisaalta kansainvälisenä huolena Flinck näkee taloudellisten intressien lisääntymisen tuovan mukanaan lieveilmiöitä. Vartalon lihakset toimivat lähes täydellisesti ja hänellä on kelaukseen edulliset pitkät käsivarret, kuvaa Flinck. Ensimmäiset vammaishuippu-urheiluun erikoistuneet ammattivalmentajat ovat jo valmistuneet. Suomen Valmentajat ry:n sekä Suomen Urheiluliiton palkitsemistilaisuuksissa. Täydellisessä suorituksessa niin välineet kelaustuoli ja hanskat, lähtö ja kiihdytystekniikka kuin fysiikkakin ovat kunnossa, summaa Flinck. Juha Flinck toivoo, että vammaisurheiluvalmentajia huomioitaisiin jatkossa enemmän myös opetusministeriön valmentajakorvauksien jaossa
Päätavoitteena nähtiin paralympiamenestyksen turvaaminen Pekingissä 2008, mutta samalla katseet on suunnattava myös vuoden 2012 kisoihin. Lajiliitto kumppaniksi Paralympiakomitean valmennuspäällikkö Leena Paavolainen kirjaa vammaishuippu-urheilun yhteistyöja integraatiohankkeet lajiliittojen kanssa tärkeäksi keinoksi vammaishuippu-urheilun kehittämisessä. V iime paralympiadin aikana tulostaso on mennyt useimmissa lajeissa voimakkaasti eteenpäin. Valmennusolosuhteet kuntoon Koska menestyminen paralympiatasolla edellyttää tulevaisuudessa entistä suunnitelmallisempaa ja pitkäjänteisempää, vähintään paralympiadin mittaista valmentautumista, valmentajien tietotasoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Suomen ratsastajainliitossa vammaisratsastus on ollut mukana jo kymmenisen vuotta. Vammaishuippuurheilun valmennuksen ja kehittämisen todettiin tarvitsevan lisää resursseja, jotta Paralympiakomitea voisi tehostaa urheilijoiden ja lajien tukea ja valmentajien palkkausta. Erillisavustuksella yhteistyöja integraatiohankkeita on tänä vuonna voitu toteuttaa ja joidenkin lajien osalta konkreettisia yhteistyöpäätöksiä on tehty, sanoo Leena Paavolainen Ammunnassa, judossa, purjehduksessa ja uinnissa paralympiamaajoukkuetoiminta on siirtynyt lajiliiton alle. Näitten lajien valmennusjärjestelmiä on sittemmin myös kehitetty ja urheilijoiden valmennusja tehostamistukia lisätty. Lajikohtainen yhteistoiminta nousee voimakkaasti esille myös huippu-urheilutyöryhmän toimenpideesityksissä. Erot kärjessä ovat pienentyneet ja kärki laajentunut. Muistiossa vammaishuippuurheilu nähdään osana suomalaista huippu-urheilua. Yhtä osa-aikaista LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 51. Teksti:TONI PIISPANEN Vammaishuippu-urheilu tähtää huipulle Paralympialaisten ja muiden vammaishuippu-urheilun arvokilpailuiden tulokset osoittavat, että mitaleita ei voiteta ilman pitkäjänteistä ja ammattimaista valmentautumista, huippu-urheilijan asennetta ja hyviä psyykkisiä, taidollisia ja fyysisiä ominaisuuksia. Monesti vain pienistä yksittäisistä urheilijan tai valmentajan päivittäistä valmentautumista parantavista toimenpiteistä, huomauttaa Paavolainen. Opetusministeriön asettama huippu-urheilutyöryhmä sai toimenpide-ehdotuksensa valmiiksi vuoden 2004 kesäkuussa. Tavoitteena pitää olla toiminnan tehostuminen, molemminpuolinen hyöty ja ennen kaikkea urheilijoiden ja valmentajien toimintaedellytysten ja harjoitteluolosuhteiden parantuminen. Samalla näissä Integraatio lajiliittojen kanssa on vauhdittanut useiden maiden paralympiamenestystä, sanoo valmennuspäällikkö Leena Paavolainen. Paavolainen tähdentää, ettei maajoukkuetoiminnan siirtyminen lajiliiton vastuulle kuitenkaan ole itsetarkoitus. Muistiossa myös korostettiin laaja-alaisen yhteistyön merkitystä Paralympiakomitean, vammaisurheilujärjestöjen ja lajiliittojen välillä. Ateenan paralympialaisista menestystä toivat pääsääntöisesti ne lajit ja urheilijat, jotka Paralympiakomitea asetti Sydneyn paralympialaisten jälkeen todennäköisiksi menestyslajeiksi. Tavoitteenamme on nivouttaa se osaksi kunkin lajiliiton huippu-urheilutoimintaa, toteaa Paavolainen. Kysymyshän ei ole mistään ihmeellisestä tai monimutkaisesta asiasta. lajeissa on käynnistetty vammaishuippu-urheilun valmennusja koulutusjärjestelmän kehittäminen. Pitkän tähtäimen tavoitteena on lisäksi se, että lajiliittojen toiminta laajenee kattamaan myös esimerkiksi vammaisurheilun nuorisoja rekrytointitoimintaa. Tähän mennessä toteutunut yhteistyö on osoittanut, että lajiliitot ovat lähteneet omalta osaltaan kehittämään muun toimintansa ohella myös vammaishuippu-urheilun toimintaedellytyksiä
KIHUssa aloitettiin paralympiaurheilun kehittäminen puolipäiväisenä toimena maaliskuussa. Lisäksi leireille järjestetään eri alan asiantuntijoita. valmentajaa lukuun ottamatta kaikki Ateenan ja Salt Lake Cityn lajien päävalmentajat toimivat ota-periaatteella. TONI PIISPANEN, LitM projektipäällikkö Liikuntatieteellinen Seura sähköposti: toni.piispanen@lts.fi LÄHTEET Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:22 Suomen Paralympiakomitean strategia 2002. Valmentajien palkkauksessa tehdään jo yhteistyötä lajiliittojen sekä valmennusja harjoittelukeskusten kanssa. Nyt ongelmiin on jo saatu ratkaisuja. Pääasiallinen koordinointivastuu on kuitenkin liikuntatoimella. Jokaiselle potentiaaliselle menestysurheilijalle pyritään löytämään henkilökohtainen, ammattitaitoinen valmentaja. Näin urheilijat saavat lisätietoa mm. Haukiputaalla erityisliikuntaa järjestetään hieman eri tavoin painottunein voimin. Menestyksen takaamiseksi on tehtävä yhteistyötä myös urheiluopistojen, tutkimuskeskusten ja muiden vastaavien organisaatioiden kanssa. Ammattimainen valmentautuminen ja ammattitaitoisten valmentajien saaminen vammaisurheilun pariin edellyttää resursseja päälajien valmentajien palkkaukseen, korostaa Leena Paavolainen. ravinnosta, levosta ja psyykkisestä valmentautumisesta, toteaa Leena Paavolainen. Kansalaisopistojen, järjestöjen ja yhdistysten osuudet ovat olleet kokonaisuudessaan valtakunnallista keskiarvoa. 52 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 Teksti:TONI PIISPANEN ERITYISLIIKUNTAA HAUKIPUTAAN MALLIIN: Yksi tavoite monta toimijaa Haukiputaalla erityisliikunta sai vastuuhenkilön kun puolipäivätoimi täydentyi uimaopettajan tehtävästä. Jatkossa työskentelyä ohjaa piakkoin valmistuva Haukiputaan erityisliikunnan kehittämisohjelma. Vuonna 2002 ilmestyneen erityisliikunnan arv10mnraportin (Tiihonen&Ala-Vähälä) mukaan erityisryhmien liikuntaa järjestetään 10 00020 000 asukkaan kunnissa pääosin kunnan liikuntatoimen, sosiaalija terveystoimen, kansalaisja työväenopistojen sekä erityisliikuntaa järjestävien järjestöjen toimesta. Paralympiakomiteasta on tullut myös Suomen Valmentajat ry:n yhteistyökumppani ja tätä kautta Paralympiakomitea on mukana valmennuskeskusten, KIHUn, Olympiakomitean ja Suomen Valmentajat ry:n kanssa kehittämässä huippu-valmentajien Valmentaminen Suomessa seminaarisarjaa, Valmentajalehteä ja suomalaista kilpaja huippu-urheilun valmentajaja ohjaajakoulutusjärjestelmää, linjaa Leena Paavolainen. H aukiputaan 17 000 asukkaan kunnassa erityisliikunnan ongelmat löytyivät tiedonkulusta; erityisliikunnasta ja tiedottamisesta vastaava taho puuttui ja yhteistyössä oli käyttämättömiä mahdollisuuksia. Maajoukkueleirityksiä valmennuskeskuksissa on lisätty ja tullaan lisäämään kunkin lajin tarpeen mukaan
Lisäksi pyrimme hyödyntämään Virpiniemen liikuntaopiston koulutusmahdollisuuksia mahdollisimman paljon. Haukiputaan ja Oulun uimahalleissa esimerkiksi sarjaliput käyvät ristiin molemmissa uimahalleissa. Tällä hetkellä Haukiputaan työryhmä pohtii kehittämisohjelmaa. Myös seniorikortin laajentamisesta seudulliseksi on käyty keskusteluja. Aivan uusi asia virka ei kunnassa ole. Tulevaisuudessa Tuija Kainulainen toivoo erityisKuva: Tuija Kainulainen LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 53. Toimenkuva rakentuu puolipäiväisestä erityisliikunnanohjaajan toimesta ja puolipäiväisestä uimaopettajan toimesta. Heinonen mainitsee uutena toimintamuotona diabetes-ryhmän, jolle toimintaa järjestetään yhteistyössä liikuntatoimen, terveystoimen ja Kiiminkijoen opiston kanssa. Puolipäiväisen erityisliikunnanohjaajan voimin eteenpäin Kehittämistyöryhmän nimeämänä erityisliikunnan vastuuhenkilönä Haukiputaalla aloitti maaliskuussa uimaopettaja Tuija Kainulainen. Tuolloin hanke kaatui kuitenkin aivan loppumetreillä. Erityisliikunnan ohjaajan tointa yritettiin perustaa jo 1990luvun alussa. Kuntalaiset hakevat palveluja kuntarajojen yli. Erityisliikunnan kehittäminen on luontevaa, sillä useat vammaisjärjestöt ja erityisliikunnan järjestöt toimivat seudullisesti. Oulunseudulla kokoontuva seutuliikuntatiimi kokoontuu lähes kuukausittain pohtimaan seudullisia yhteistyökuvioita. Tilavuorojen ja avustusten jaossa erityisliikunnan tarpeet otetaan resurssien puitteissa huomioon. Kuntarajat eivät siksi saa olla esteenä palvelujen tuottamisessakaan, linjaa Heinonen. Seutuyhteistyö tulee mielestäni tiivistymään. Samoin erilaisten liikuntatapahtumien järjestämisessä liikuntaopisto on mainio kumppani, lisää Heinonen. Erityisliikuntaa kuntiin -projektia varten perustettu kehittämistyöryhmä asetti erityisliikunnanohjaajan toimen perustamisen tavoitteekseen. korkeammat ja liikuntatoimen osuus puolestaan vähäisempi. Kiiminkijoen opiston liikuntaryhmille liikuntatoimi pyrkii järjestämään liikuntatiloja resurssien mukaan. Lähtökohtana yhteistyö Tärkeäksi tekijäksi kunnissa nousee eri hallinnonalojen yhteistyö. Erityisliikuntaa koordinoimassa ja kehittämässä on nyt puolipäiväisesti erityisliikunnanohjaaja. Aikaisemmin Haukiputaalla ei ole ollut erityisryhmien liikunnanohjaajaa, joten toimenkuva on hyvin laaja-alainen erityisryhmien liikunnan yleisestä kehittämisestä ryhmien vetämiseen. Erityisliikuntaa kuntiin -projekti on tehnyt eri toimijat hyviksi tutuiksi keskenään, jolloin yhteistyön tekeminen on huomattavasti helpompaa ja luontevampaa. Aika ajoin erityisliikunnan ohjaajan toimen perustaminen on noussut esille, mutta vasta nyt tarve on nähty toimintaa vaativaksi, toteaa Haukiputaan vapaa-aikatoimenpäällikkö Olli Heinonen. Lisäksi uimahallin valmistuminen on tuonut uusia mahdollisuuksia lisätä erityisliikunnan palveluita. Kevät ja kesä on pitkälti ideointia ja suunnittelua, syksyllä ohjauksia ja alaan liittyviä töitä kentällä tulee olemaan enemmän, täsmentää Tuija Kainulainen. Etenkin Kiiminkijoen opisto on aktiivinen erityisliikunnan toimija Haukiputaalla. Innovatiivinen työryhmä on miettinyt jopa sitä, miten ryhmä tekstiviestit toimisivat erityisliikunnan sisäisessä tiedottamisessa. Nyt yhteistyötä tehdään suunnitellummin ja pitkäjänteisemmin. Puolittain siinä jo onnistuttiinkin, kun kunnan yhden uimaopettajan toimenkuvaa muutettiin puolipäiväiseksi erityisliikunnan ohjaajaksi. Erityisliikunnan koordinointi liikuntatoimella Haukiputaan liikuntatoimi luo edellytyksiä erityisliikunnalle. Myös Kiiminkijoen opiston aloittama Terveysliikunta ja verkostot -hanke nivoutuu hyvin käynnissä olevaan erityisliikunnan kehittämisprojektiin. Olli Heinonen näkee yhteistyön mahdollisuudet Haukiputaalla hyvänä
Ikäihmisille on ollut myös oma uimakoulunsa, jossa tavoitteena oli voittaa mahdollinen vedenpelko ja saavuttaa alkeisuimataito. allasjumppaa, kuntosalia, näiden kahden yhdistelmää, perinteistä jumppaa, tanssia ja joogaa. Palvelujen kysyntä ei ylittäisi jaetun viran resursseja. iltapäiväkerhotoiminta on saatu säännölliseksi ja tavoitteelliseksi toiminnaksi. Virpiniemi ja Kiiminkijoen opisto kouluttavat Virpiniemen liikuntaopisto toimii Haukiputaan kunnassa alueellisena koulutuskeskuksena. Kuluvan vuoden syksyllä suunnitelmissa on käynnistää 2-3 uutta ryhmää. TONI PIISPANEN, LitM Projektipäällikkö Liikuntatieteellinen Seura toni.piispanen@lts.fi. Työ on lähtenyt hyvin käyntiin ja mm. Korpela kertoo kortin saaneen erittäin hyvän vastaanoton. Vesiliikunta keskeisenä Haukiputaan Uimahalli Vesi-Jatuli avattiin vuonna 2003. Yhteisen edun maksimoimiseksi kannattaisi ikääntyville vaikka maksaa liikuntapalveluiden käytöstä ja järjestää kuljetukset uimahallille, visioi uimahallivastaava Erkko Korpela. Syksyksi ja ensi vuodeksi suunnitteilla on koulutuksia mm. vapaa-aikatoimen päällikkö Olli Heinonen ja puolipäiväinen erityisliikunnanohjaaja Tuija Kainulainen. Hankkeen vastuuhenkilö Maisa Hanhela onkin iloinen hankkeiden yhteneväisyyksistä ja kokee sen molemminpuolisena hyötynä mm. Neuvottelut lähikuntien kanssa kortin saamiseksi käyttöön myös naapurikuntien senioreille ovat pisimmällä Iin ja Yli-Iin kuntien kanssa. Tällä hetkellä Kiiminkijoen opiston erityisliikunErityisliikunnan kehittämisen voimahahmoina toimivat mm. Senioreille on mm. Yhteen hiileen puhaltaminen on äärettömän tärkeää, toteaa Kainulainen ja lisää että, etenkin pienemmässä kunnassa yhdistelmävirka voisi olla erittäin toimiva ratkaisu. vertaisohjaajakoulutuksia ja avustajakoulutuksia, joita toteutettaisiin yhteistyössä eri tahojen kanssa, sanoo Kainulainen. Tätä on hyödynnetty ja erityiskoululaiset käyvät uimassa kouluajalla ilmaiseksi uimaopettajien ohjauksessa 10 kertaa lukuvuoden aikana. Samassa rakennuksessa on myös perusopetuksen koulutiloja, joihin on sijoitettu erityisluokkia. Jatkossa Virpiniemeä tullaan kehittämään yhä enemmän erityisryhmien liikuntaa palvelevaksi ja uusien liikuntatilojen myötä käyttö on jo lisääntynyt, toteaa Virpiniemen liikunnanohjaaja Sanna Halonen. liikunnanohjauksen muuttuvan täysipäiväiseksi, sillä työtä on Haukiputaan kokoisessa kunnassa runsaasti. Haukiputaalla toimii kokonaisuudessaan yhteensä 35 erityisliikuntaryhmää, josta 4 ryhmää käynnistettiin vuoden 2004 aikana. Kassalla kortin viivakoodi luetaan ja kassa järjestelmä rekisteröi käytön seurantaa ja raportointia varten. Kävijämääräksi on vakiintumassa vajaat 130 000 asiakasta vuodessa. Haukiputaalla omaehtoisen liikkumisen tueksi otettiin käyttöön Seniorikortti 65+. Haasteena Tuija Kainulainen näkeekin näiden ja muiden uusien ryhmien toiminnan vakiinnuttamisen. Allasosastolla on arkiaamuisin ja päivisin yleisiä vesivoimisteluja, joihin Seniori 65+ kortti oikeuttaa osallistumaan. Erityisliikunnan Liikuntaa kaikille lapsille koulutus järjestetään Virpiniemessä kaksi kertaa vuodessa, samoin neljän kuukauden liikunnanohjauksen peruskurssi, johon sisältyy soveltavan liikunnan koulutusosio. koulutusja ideointiyhteistyössä. Ikäihmisten huomioiminen uimahalleissa on tärkeää. Kahdenkymmenen euron vuosimaksulla haukiputaalainen 65 vuotta täyttänyt saa käyttää uimahallia ja kuntosalia arkisin klo 16 asti. Liikunnanohjaaja Heikki Grekelä on ohjannut Haukiputaan ikäihmisiä kuntosalin laitteiden käytössä. Heille kunnon ylläpitäminen on monestikin riittävä tavoite ja tulokset ovat suoraa säästöä kuntien perusturvapalveluissa. Kortti on henkilökohtainen ja asiakas esittää sen tullessaan uimahallille. Lisäksi Kiiminkijoen opisto on mukana Terveysliikunta ja verkostot -hankkeessa, joka nivoutuu luontevasti muuhun haukiputaalaiseen erityisliikuntatoimintaan. Kortti on tuonut myös kuntosalille aivan uusia senioreita. Muut Haukiputaan 0-6 luokkien oppilaat saavat uimaopetusta uintiviikon verran jokaisena lukuvuotena. Harvalla erityisluokalla onkin saman katon alla oma uimahalli. Työnkuvan muutoksella erityisliikunnan tiedotuskin on parantunut siinä mielessä, että muilla työntekijöillä on helpompaa ohjata asiakkaat suoraan minulle erityisliikuntaan liittyvissä kysymyksissä. 54 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 takursseissa painottuvat seniorit, joille järjestetään useita erilaisia ryhmiä
Tärkeäksi koetaankin se, että kunnassa on erityisliikunnan vastuuhenkilö, joka koordinoi toimia kunnan sisällä ja hoitaa yhteydenpidon kunnan ulkopuolella. Seminaareissa ongelmia ratkottiin yhdessä projektikuntien työryhmien ja erityisliikunnan asiantuntijatahojen kanssa. Olemassa olevista ryhmistä tiedotetaan kuntalaisille erityisliikunnan toimintakalentereissa ja paikallislehdissä. TONI PIISPANEN, LitM Projektipäällikkö Liikuntatieteellinen Seura toni.piispanen@lts.fi LIIKUNTA& TIEDE3/2005 55. Erityisliikuntaa järjestäviä yhdistyksiä kohdellaan urheiluseurojen tavoin kohdentamalla heille toiminta-avustusta. Projektikunnissa vuonna 2004 tehdyt erityisliikunnan peruskartoitukset ovat olleet erinomainen pohja kehitystyölle. Myös salivuokrauskäytäntöjä on uudistettu palvelemaan paremmin erityisliikunnan tarpeita. Kehittämisohjelmat ja niiden toteutukset arvioidaan kuntien erityisryhmien liikunnasta vastaavissa lautakunnissa. Erityisliikuntaa kuntiin 2004-2006 -päätösseminaari puolestaan järjestetään valtakunnallisten VI Erityisliikunnan päivien yhteydessä syksyllä 2006. Erityisliikuntaa kuntiin -projektin kunnallisten yhdyshenkilöiden tapaaminen järjestetään tammikuussa 2006. petusministeriön, Sosiaalija terveysministeriön, Suomen Kuntaliiton, Liikuntatieteellisen Seuran ja kolmentoista kunnan erityisliikunnan kehittämisprojekti eteni keväällä 2005 neljän alueellisen erityisliikunnan seminaarin voimin. Suurimmat ongelmat kunnissa liittyvät ohjaajaresurssien ja ryhmien riittämättömyyteen, hallinnonalojen yhteistyöhön sekä tiedonvälitykseen eri toimijoiden välillä. Neljässä projektikunnassa toimii tällä hetkellä uusi erityisliikunnanohjaaja. Asiantuntijoita tapaamisiin osallistui mm. Kuntakohtaiset erityisliikunnan peruskartoitukset ja kehittämisohjelmat ovat nähtävillä syksyllä 2005 Liikuntatieteellisen Seuran kotisivuilla www.lts.fi. Hankkeen loppuraportti ilmestyy vuoden 2006 lopulla. Ikäinstituutista, Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliitosta, Liikuntaa Kaikille Lapsille -hankkeesta ja lnvalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksesta. Viime vuonna ryhmiä käynnistettiin yhteensä 3 7, joista valtaosa jatkaa toimintaansa myös kuluvana vuonna. Erityisliikunnan kehittämisohjelmat valmistuvat syksyllä. Kunnissa kaksi kertaa vuodessa järjestettävistä erityisliikunnan toimijoiden yhteistyöfoorumeista on tullut keskeinen yhteistyömuoto. Ryhmien suunnittelussa huomioidaan liikuntaa tarvitsevat erityisryhmiin kuuluvat vauvasta vaariin. Erityisliikunnan koordinoijan tarve näyttää ilmeiseltä, sillä lisäksi kuudessa projektikunnassa mietitään toimenkuvamuutosta erityisliikunnan ohjauksen lisäämiseksi. Uudet ja vanhat toiminnat erityisliikunnan kalenterissa Syksyyn mennessä on käynnistynyt tai käynnistymässä yhteensä 28 uutta paikallista erityisliikunnan ryhmää. Lisäksi syksyllä jatkuvat myös paikalliset koulutukset. Ratkaisumalleja on kirjattu kevään ja syksyn 2005 aikana kunnissa tehtäviin kehittämisohjelmiin. Suurin osa projektikunnista on jo osoittanut lisää määrärahoja erityisliikuntaan. Teksti:TONI PIISPANEN ERITYISLIIKUNTAA KUNTIIN -PROJEKTI: Kehittämisen eväät on tunnistettu Muutoksia on myös jo tehty
Päivän tapahtumakalenteriin ilmoitettiin 115 tapahtumaa 53 paikkakunnalla Dragsfjärdistä Äänekoskelle. Ensimmäistä Move for Health -päivää vietettiin tuolloin Sao Paolossa Brasiliassa nimellä Agita Mundo. Rekisteröityjen tilaisuuksien yhteenlaskettu arvio osallistujamääristä ylitti 30 000 liikkujan rajan. Liiku Terveemmäksi -päivästä halutaan tehdä kaikkien suomalaisten yhteinen liikuntapäivä. Tästä on hyvä ponnistaa ensi vuodelle pyrkimyksenä yhä uusien liikkujien mukaan saaminen. Tapahtumat vaihtelivat Pyöräilyviikon päätapahtuman ja Työpaikkojen terveysliikuntapäivän kaltaisista massatapahtumista vanhempainyhdistysten ja henkilökuntakerhojen järjestämiin pieniin liikuntatuokioihin. liikuntapäiviä ja -tuokioita, tietoiskuja sekä liikuntamahdollisuuksien ja -välineiden esittelyä. Tapahtumat sijoittuivat väljästi touko-kesäkuulle. Liiku terveemmäksi -päivän tarkoituksena on muistuttaa, että liiku terveemmäksi -ajattelun tulisi sisältyä elämäntapaamme arkiliikuntana joka päivä, totesi hallintoneuvos Tarasti.. Liikunta siirtyy urheilusta terveyskysymykseksi Liikunta siirtyy maailmalla ja myös Suomessa urheilusta terveyden edistämisen tai suorastaan terveydenhoidon piiriin, arvioi hallintoneuvos Lauri Tarasti Liiku Terveemmäksi -päivän tiedotustilaisuudessa Helsingissä 9.5. Tavoitteena oli ja on edelleenkin saada kansalaiset liikkumaan oman terveytensä kannalta riittävästi. Vuoden 2006 Liiku Terveemmäksi -päivän suunnittelu on jo käynnistynyt ja kansainvälistä teemaa työstetään. Mukaan toimimaan lähti kuntia, kylätoimikuntia, vanhempainyhdistyksiä, päiväkoteja, kouluja, työyhteisöjä, liikuntaja kansanterveysjärjestöjä, yhdistyksiä jne. Ratkaiseva käänne tapahtui, kun Maailman terveysjärjestö WHO hyväksyi vuonna 2002 uuden strategian, jossa liikunta nostettiin tärkeään asemaan terveyden edistämisessä. •• LIIKU TERVEEMMAKSI -PÄIVÄSTÄ SUOMALAISTEN YHTEINEN LIIKUNTAPÄIVÄ 56 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 T iistaina 10.5.2005 vietettiin Suomessa ensimmäistä kertaa kansainvälistä Move for Health Liiku terveemmäksi -päivää teemalla "Liikkumista tukevat ympäristöt". Tarjolla oli mm
juoksua, hölkkää) Lisäksi tarvitaan myös lihasten voimaa ja kestävyyttä sekä liikkuvuutta kehittävää liikuntaa noin kahdesti viikossa. TERVEYSLIIKUNNAN JA KUNTOLIIKUNNAN SUOSITUKSET TERVEYSLIIKUNTA: 5 -7 kertaa viikossa vähintään 30 min / pv (myös 10 min. Koska liikunta tuottaa terveyttä kaikille, tulisi sen myös olla kaikkien käytettävissä ja yhteiskunnan tulisi hyödyntää liikunnan tarjoamat mahdollisuudet tehokkaammin. Silloin muodostuu helposti se väärä käsitys, että tämä yksin riittää tuottamaan kaikki terveyshyödyt täysimääräisinä. esitellyt kaksi uutta merkittävää teosta terveysliikunnasta. Liikunta tulee ottaa politiikan raskaaseen sarjaan kun päätetään terveys-, koulu-, työkyky-, ikääntymis-, liikennetai kaavoituskysymyksistä. Se sisältää 14 kansainvälisten asiantuntijoiden laajaa tieteellistä katsausta liikunnasta. Lisähyötyjä seuraa puolestaan kuormittavuuden ja määrän lisäämisestä. Sauvakävely on hyvä terveysliikuntalaji Lääketieteen ja kirurgian tohtori, kansanedustaja Eero Akaan-Penttilä huomasi omakohtaisesti sauvakävelyn tehon aloittaessaan lajin viisi vuotta sitten. reipasta kävelyä) ja 2 kertaa viikossa tukija liikuntaelimistöön vaikuttavaa liikuntaa KUNTOLIIKUNTA: 3 5 kertaa viikossa 15 60 min / kerta hengästymistä ja hikoilua aiheuttavaa aerobista liikuntaa (esim. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 5 7. Se sisältää kestävyystyyppistä, kuormittavuudeltaan vähintään kohtalaista fyysistä aktiivisuutta vähintään puoli tuntia päivää kohti useimpina päivinä viikossa, mieluimmin päivittäin. Mikael Fogelholm ja Ilkka Vuori ovat toimittaneet Terveysliikunta -kirjan, joka käsittelee laajasti liikunnan ja terveyden välisiä yhteyksiä. Suositus on kuitenkin monipuolisempi. L iikunnan yhteiskunnallisen painoarvon lisäämisen puolesta puhuvat myös Liiku terveemmäksi -päivän tiedotustilaisuudessa 9.5. Pekka Oja ja Jan Bonns ovat toimittaneet kansainvälisen liikuntatieteen ja -kasvatuksen järjestön ICSSPE:n julkaiseman Health Enhancing Physical Activity -kirjan. Eero Akaan-Penttilä toteuttaa omaa liikuntareseptiään harrastamalla sauvakävelyä ja innostaa myös työtovereitaan terveysliikunnan pariin Eduskunnan sauvakävelyjaoston johtajana. LIIKUNTA RASKAASEEN SARJAAN YHTEISKUNNAN PÄÄTÖKSENTEOSSA -Tiedämme, että liikunta on terveellistä ja miten järjestää terveysliikuntakampanjoita. Silti valtaosa väestöstä liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. (Katso Liikunta & Tiede 1-2/2005, sivu 80 ja www.ukkinstituutti.fi). Suositus esitetään usein lyhennetyssä muodossaan: kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa vähintään puoli tuntia päivässä useimpina päivinä viikossa. Sauvakävely on tehokasta, noin 40% tehokkaampaa kuin tavallinen kävelylenkkeily, turvallista, halpaa, teknisesti helppoa, ympärivuotista, kaikenikäisille sopivaa ja yleisesti hyväksyttyä. jaksoissai kohtalaisesti kuormittavaa aerobista liikuntaa (esim. Emeritusprofessori Ilkka Vuori tarkensi puheenvuorossaan terveysliikunnan käsitettä ja yleissuositusta. Vielä en ole keksinyt parempaa lajia, jota voi suositella lähes jokaiselle. Yksilöihin kohdistuva tiedotus, valistus ja neuvonta eivät selvästikään riitä, kommentoi Pekka Oja terveysliikunnan nykyistä asemaa. Sekä dosentti Oja että emeritusprofessori Vuori vaativat nykyistä järeämpiä aseita terveysliikunnan kehittämiseen. Hän vertasi tunnin pyöräilyä sauvakävelylenkkiin ja totesi samat vaikutukset liikuntasuorituksen jälkeen
S uomen Urheiluhistoriallisen Seuran Joensuussa 16. JOUKO KOKKONEN Tutkija Liikuntatieteellinen Seura sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi 1 1:. Muutos oli kuitenkin suhteellinen. Kansallisen kokemuksen kyseenalaistaminen avaisi uusia näkökulmia tutkimukseen. Kokonaisuudessaan yleisurheilua on tutkittu järjestöjen näkökulmasta. Amatöörille urheilu tuottaa iloa, harrastus on vapaaehtoista, prosessi on lopputulosta tärkeämpi, motivaation antaa urheilu itsessään ja urheilussa noudatetaan reilun pelin periaatetta. Varhaiset ammattilaiset saivat palkintorahojen lisäksi tuloja kansalaisilta saaduista lahjoista ja lahjoituksista sekä välinevalmistajilta. Seminaarissa kuultiin alustuksia mm. 1930-luvulla voidetehtailija Esa Rossilla oli jo oma hiihtotalli, jonka jäsenet harjoittelivat Rossin kustannuksella. Emeritusprofessori Antero Heikkinen käsitteli esitelmässään ammattilaisuuden ja amatööriyden välistä jännitettä hiihtourheilussa. Urheilu on työtä, jossa lopputulos on tärkein. Kasvatuksellisuus ei ole ammattilaisurheilun tavoitteena, vaan kehitystä säätelevät markkinat. Kilpailuiden järjestäjät alkoivat maksaa matkakorvauksia menestyksen perusteella. Ammattilaisuudessa motiivina ovat ulkoiset kiihokkeet. Työetiikka on hallitseva moraalin lähde. Molemmat ovat kamppailleet oman alueensa näkyväksi tekemisessä. Amatööriys ei kuole kokonaan Ammattilaisurheilu on ollut Ilmasen mukaan maailmanmitassa urheilun vallitseva muoto, mutta se on jäänyt amatööri-ihanteita virallisesti korostaneen olympiaurheilun varjoon. Usein palkinnot, kuten hopealusikat, olivat myös muutettavissa helposti rahaksi. Tämän vuoksi kansallinen näkökulma ja kansallisen historiantutkimuksen ongelmanasettelu ovat olleet esillä vahvasti sekä naistutkimuksessa että urheiluhistoriassa. Kuvaa voisivat monipuolistaa mm. Seminaari osoitti, että urheiluhistoriaa tutkivia on Suomessa jo useampi kourallinen, vaikka harvat heistä ovat päätoimisia. Suhde ammattilaisuuteen uuteen syyniin Yhden uuden avauksen suureen kertomuksen uudelleenarviointiin tarjoaa ammattilaisurheilun tutkimus. SUHS:n puheenjohtaja Leena Laine vertaa urheiluhistorian asemaa naistutkimukseen. Kuopion Uimaseurasta, valtion liikuntahallinnosta, ammattilaisuudesta, Venäjän Karjalan näkymistä ja Viron suojeluskuntaurheilusta. Asettelussa joutuivat 1900-luvun alussa vastakkain ammattimaiset kansan parista lähtöisin olleet hiihtäjät ja ylioppilashiihtäjät. Yliassistentti Kalervo I!manen QYO) pohti esityksessään amatöörija ammattilaisurheilun eroavaisuuksia. 58 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 Teksti: JOUKO KOKKONEN URHEILUHISTORIA MATKALLA SUURESTA KERTOMUKSESTA MONIVIVAHTEISEMPIIN TULKINTOIHIN Joensuuhun huhtikuussa 2005 kokoontuneet urheiluhistorioitsijat olivat yhtä mieltä siitä, että urheiluhistoria avaa näkökulmia suomalaisuuden ymmärtämiseen ja kriittiseen tarkasteluun niin piirikunnallisella kuin kansallisella tasolla. sukupuolinäkökulma, maantieteellinen tarkastelu, valmennuksen kehitykseen pureutuminen, varusteiden ja vaatetuksen kehitys, urheilukatsomon ja penkki urheilun historia sekä dopingin tutkimus. Se on ollut myös numeroja nimihistoriaa, jossa voitot ja sankariteot on yleensä esitetty kyseenalaistamatta niiden merkitystä. Ensimmäisissä Salpausselän hiihdoissa vuonna 1923 oli jaossa palkintoja noin 23 000 markan ( 6 300 euro n) arvosta. -17.4.2005 järjestämän tutkijaseminaarin teemana oli paikallisuus-kansallisuus-kansainvälisyys. Myös suomalaisen urheilun suhteuttamisessa kansainväliseen kokonaisuuteen riittää tekemistä. Vettenniemi muistutti, että hyvin erilaiset urheilulajit niputetaan ongelmattomasti esimerkiksi puhuttaessa yleisurheilun tilasta. Hän haki vastausta motivaatiopohjasta ja eettisestä perustasta. Laveahko otsikko kuvaa hyvin alan tutkimuksen laajentumista. Laine kaipaa myös lisää perustutkimusta viimeisimmän 60 vuoden ajanjaksosta. 1900-luvun alkupuoli on jo varsin hyvin kartoitettu, mutta aikaisempiin sinivalkoisiin tulkintoihin löytyy varmasti lisäsävyjä. Ilmanen korostaa, että amatööriyden ja ammattilaisuuden välisten erojen selvittäminen lisää tietoutta urheiluelämän osa-alueiden eriytymisestä. Erkki Vettenniemi nosti esityksessään esiin uusia näkökulmia yleisurheilun tutkimukseen Suomessa. Hän arvioi amatööriurheilun voivan säilyä alemmilla tasoilla. Amatööri-ihanteen voittaessa alaa koitti puoliammattilaisuuden aika
Normaalisti empiirisessä tutkimuksessa tehdään kysymys, jonka pohjalta luodaan hypoteesi. Koska omiikat antavat valtaisan määrän tietoa (joka voi siis koskea vaikka ihmisen kaikkien geenien ilmenemistä jossain tilanteessa, sanotaanpa vaikka liikuntasuorituksen vaikutus geenien ilmenemiseen lihaksessa). Tällainen aluksi kuvaileva tutkimus on tyypillistä omiikkatutkimuksissa. Tästä esimerkkinä mainitsen hiiren, jonka erästä lihasten geenien ilmenemisen säätelevää geeniä, PPARdeltaa, on manipuloitu siten, että se on jatkuvasti aktiivinen. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 5 9. Kolmantena esimerkkinä tuon esiin metabolomin ja metabolomiikan. Saatu tieto integroidaan muuhun saatavilla olevaan tietoon, esimerkiksi tietoon, joka saatu manipuloimalla hiiren genomia. punaisten lihassolujen määrän kasvusta, joka voidaan todeta jo katsomalla lihasten väriä tai määrittämällä punaisten solujen määrä. Bibliomiikalla tarkoitetaan tutkimusten ja artikkelien kytkemistä omiikkatietokantoihin ja bioinformatiikalla muun muassa genomija proteomitiedon laskennallista analyysiä, esimerkiksi suuren havaintopistejoukon tiivistämistä biologiseksi tiedoksi. Nämä hiiret jaksavat juosta lähes kaksi kertaa kauemmin ja pitemmälle kuin normaalit hiiret. ihmisen kaikkia geenejä ja niiden ilmenemisen systemaattista analysointia ja toiseksi proteomin ja proteomiikan tarkoittaen esimerkiksi solun kaikkia valkuaisaineita ja niiden tunnistamista, paikannusta, modifikaatioita, interaktioita ja tietenkin toimintaa. Näillä menetelmillä saadaan valtavasti tietoa, jota on vaikea hahmottaa ja liittää omaan viitekehykseensä. Omiikka on yhteisnimitys tutkimustavalle, jolla pyritään analysoimaan tutkimuskohteen kaikkia geneettisesti määräytyviä muuttujia samanaikaisesti. Tällöin tutkijalla on kysymys, mutta hän ei teekään hypoteesia vaan suoraan kokeen. Omiikkatutkimuksissa asetelma on usein toisenlainen, empiirisen tutkijan kannalta epäortodoksinen tilanne. Näitä ongelmia helpottamaan on kehittynyt omia omiikkoja, kuten bibliomiikka ja bioinformatiikka. Genomi tutuksi Liikuntasuorituksen vaikutus lihaksen geenien ilmenemiseen eli ekspressioon voidaan tutkia peukalonkynnen kokoisella ns. Vasta omiikkatiedon pohjalta tehdään hypoteesi, jota edelleen voidaan testata suunnittelemalla uusi koe ja näin saadaan vastaus. Alettiin puhua omeista ja omiikoista. Esimerkkeinä omeista ja omiikoista mainitsen tässä ensinnäkin genomin ja genomiikan, joilla tarkoitetaan esim. geenilastulla, jossa on edustettuna kaikki ihmisen noin 30 000 geeniä. Metabolomilla tarkoitetaan elimistön kaikkia aineenvaihduntareittejä ja metabolomiikalla näiden tai jonkun tietyn aineenvaihduntatien kaikkien osien analyysiä. Tämä näyttäisi johtuvan ns. LIIKUNTAFYSIOLOGIA: TULOSKUNNON PARANTAMISESTA LIIKUNNAN PUUTTEEN VAIKUTUSTEN SELVITTÄMISEEN Liikuntafysiologian tutkimus on perinteisesti usein liittynyt urheiluun ja liikuntasuorituksen parantamiseen. Nyt haasteet löytyvät niukan liikunnan ja sairauksien yhteyksien selvittämisestä sekä geenitutkimuksen uusien metodien ripeästä hyödyntämisestä, linjaa Jyväskylän yliopiston liikuntafysiologian professori Heikki Kainulainen virkaanastujaispuheessaan. Hypoteesin testaamiseksi suunnitellaan ja tehdään koe, joka antaa vastauksen (pelkistetysti kyllä, ei tai jotain siltä väliltä). Ihmisen ja muiden eliöiden geenikarttojen selvittelyn aikana kehittyi uusia menetelmiä, joilla pystytään yhdellä ainoalla mittauksella määrittämään tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia muutoksia soluissa tai kudoksissa. B iologinen tutkimus on siirtynyt omiikkojen aikaan. Punaisten solujen, jotka vaativat happea energiantuottoon, määrä verrattuna valkoisiin, vähemmän happea vaativiin soluihin vastaa suunnilleen maratoonarien lihasten solujakaumaa
Otetaan esimerkiksi diabetes: yli 200 000 suomalaisella on todettu diabetes ja arviolta 50 000 100 000 sairastaa diabetesta tietämättään. Maailmanlaajuisesti diabetesta sairastavia oli vuonna 2000 151 miljoonaa ja vuonna 2010 heitä arvellaan olevan 46% enemmän eli 221 miljoonaa. tulevien äitien, vaihdevuosi-ikäisten ja ikääntyneiden kannalta Osallistujilla on mahdollisus kokeilla tutkimuksissa testattuja liikuntaohjelmia miten annostelu toteutettiin ja mitä sillä saavutettiin. Tule kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista aiheista! • aloittelevan liikkujan liikunnan annostelu, terveysvaikutukset, kuntom uutokset ja niiden säilyminen • liikunta niskaja selkävaivojen hoidossa tuoreiden harjoittelututkimusten mukaan • liikunnan hyödyt eri elämänvaiheissa, esim . Liikunnan vähäisyys on siis merkittävä riskitekijä. Vuonna 2025 pelkästään aikuistyypin diabetesta sairastavia arvioidaan olevan jo noin 300 miljoonaa. Aika 28.-29.9.2005 Hinta 300 € Katso koulutusesittelyt ja seminaarien ohjelmat kotisivuiltamme! Ilmoittaudu: ukkinstituutti.fi >koulutus> ilmoittautuminen s-posti ukkoulutus@uta.fi puh. Nämä sairaudet liitetään geneettisen taustan lisäksi elintapoihin, lähinnä ravitsemuksen määrään ja laatuun sekä ruumiillisen liikunnan puutteeseen. Melko pitkälti tutkimus on liittynyt liikuntasuorituksen parantamiseen, ei ehkä niinkään liikunnan vähyydestä johtuviin muutoksiin. Vuonna 2025 suomalaisia diabeetikkoja arvioidaan olevan 350 000, lisäystä on siis yli 70%. Tämä projekti tulee lähimmän kymmenen vuoden aikana tuottamaan internetissä toimivan järjestelmän, jossa tutkija pystyy eliö-, elin-, kudos-, solu-, ja molekyylitasolla tarkastelemaan fysiologisia toimintoja ja johon hän pystyy liittämään omia tutkimustuloksiaan. Näinpä syntyi fysiologian tutkimusseurojen kansainvälisen liiton fysiomiprojekti "IUPS Physiome Project", joka määritteli fysiomin kokonaisen eliön fysiologisen dynamiikan ja toiminnan kvantitatiiviseksi kuvaukseksi. Liikuntafysiologia on perinteisesti kuvannut ja analysoinut liikuntasuorituksen aikaisia tapahtumia elimistössä. (03) 2829 600 tai 2829 111* www.ukkinstituutti.fi LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 elinikään. sähköposti: heikki.kainulainen@sport.jyu.fi Teksti perustuu liikuntafysiologian professori HEIKKI KAINULAISEN virkaanastujaispuheeseen Jyväskylän yliopistossa 27.4.2005 1 1. Näin nähdään, että lihaksilla ja rasvan määrällä on yhteyksiä, joihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi liikunnalla. Fysiomi kuvaa fysiologista toimintaa Fysiologia on perinteisesti pyrkinyt ymmärtämään kokonaisuuksina solujen, elinten ja kokonaisten eliöiden toimintoja. Fysiomiikka pyrkii kehittämään matemaattisia malleja, joilla pystytään kuvaamaan rakenteiden ja toimintojen yhteydet kokoskaalassa, joka ulottuu atomista koko eliöksi ja ajallisesti nopeimmista solun biokemiallisista reaktioista ihmisen XV Valtakunnalliset Terveysl iikuntapäivät Liikunnan annostelu tunteella vai tieteellä. Näenkin liikuntafysiologian suurimpana haasteena liikunnan ja edellä mainittujen sairauksien tai "olotilojen" yhteyksien selvittämistä ja omiikkametodien käyttöönoton tässä tutkimuksessa. Soluja molekyylibiologisen tutkimuksen pureutuessa yhä yksityiskohtaisempiin molekyylitason solutapahtumiin ja omiikkojen tuottaessa käsittämättömiä määriä tietoa, on fysiologien yhä hankalampaa yhdistää tätä tietoa kokonaisuuksiksi. Näin voidaan etsiä aivan uusia yhteyksiä liikunnan ja sairauksien välille sekä löytää sopivia liikuntaohjelmia sairauksien ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen sekä esimerkiksi diabeteksen hoidossa uusia liikunnan ja farmakologisen hoidon yhdistelmiä. Onko tässä haastetta liikuntafysiologialle. Erityisesti läntisissä maissa diabetes on jo vakava ongelma ja sama suuntaus on nähtävissä Aasiassa ja muissakin maailman kolkissa. Ainakin osaksi ihmisen elintapoihin liittyvät taudit ovat todellinen ja globaalinen uhka. 60 +' +' ::::, ::::, +' +' u, C 1 :::.::: :::.::: :J e Kokeessa havaittiin myös, että manipuloitujen eläinten rasvasolut ovat huomattavasti pienempiä kuin normaaleilla hiirillä. Kartalta katsottuna on maailmanlaajuisesti kutakuinkin samanlainen tilanne, vaikka diabetes -sanan tilalle sijoitettaisiin lihavuus tai ylipaino, metabolinen syndrooma, korkea verenpaine tai sydäntaudit. Tämä hippunen tietoa (tietenkin muun tiedon lisäksi) integroidaan tutkimuksesta saatuun dataan ja saattaa vaikuttaa uuden hypoteesin luomiseen. Tällä tavoin liikuntafysiologinen tutkimus voi tuoda runsaasti ihmisen fysiomiin ja terveyteen liittyvää uutta tietoa
Poikien alkoholinkäyttö oli vuoteen 2002 mennessä vähentynyt, tyttöjen kokonaisuutena ottaen hieman lisääntynyt. 2002 tuloksilla, jotka ovat sopusoinnussa muiden tulosten kanssa ja osoittavat eurooppalaisittain matalaa tasoa. Teksti: ANTTI UUTELA SUOMALAISEN KOULULAISEN TERVEYDEN KOMPASSI OSOITTAA OIKEAAN SUUNTAAN Lasse Kannas (toim.): Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Se kattaa lähes 20 vuotta, koskettelee terveyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä laaja-alaisesti ja vaikka on tarkoitettu ensisijaisesti asiantuntijoille ja tutkijoille palvelee erinomaisesti myös suurta yleisöä. Erityisesti poikien ruokavalio kaipaisi kohennusta: hedelmät ja vihannekset loistavat siinä poissaolollaan. Yksioikoisessa julkisessa keskustelussa saattaa kuitenkin kokonaiskuva hämärtyä. Vaikka hampurilaiset ja pitsat ole nuorten arkipäiväistä ravintoa, mutta yleistyneet kuitenkin. Kirjoittaja käy läpi erojen selittäviä tulkintoja. Karamellit, sipsit ja virvoitusjuomat ovat jo ilmeisen tärkeitä energian lähteitä nuorille. Äiti laihduttaa laihduttavatko lapset myös, on varmasti myös tärkeä kysymys. ISBN 951-39-2065-8, ISSN 1791-1011, 282 s. Raili Välimaan kirjoituksen perusteella 11-15-vuotiaiden raportit erinomaisesta terveydestä ovat yleistyneet. KOLII_LII .AISTEN TERVEYS IA TLRVt:YSKÄ YTT,\ YTYi\llMN 1\ ILILITUKSISS,\ J yväskylän yliopiston erinomaiseksi tunnettu Terveyden edistämisen tutkimuskeskus on tuottanut koululaisten terveydestä kiinnostuneille runsaan tietopaketin. Liikunta-aktiivisuus ja oireiden vähäisyys ovat poikien vahvoja LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 61. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. Paljon enemmän kuitenkin vaikuttanee se, miten perheessä aterioidaan. Liikuntaharrastus lisääntyi, seuratoiminta kiinnosti kuin ennen, fyysinen kunto koettiin paremmaksi (lukuun ottamatta 15-vuotiaita poikia!) ja usko omaan liikuntaharrastukseen 20-vuotiaana oli lisääntynyt. Kirjoittajat raportoivat kannabiskokeiluista v. Suun terveys on myös parantunut. Tupakoinnin suhteen kehityskulku on epätasainen hieman enemmän vähenevään kuin enenevään suuntaan tulokset kuitenkin mielestäni viittaavat. Yhteiset ateriat ovat lisäksi eduksi ihmissuhteiden kannalta. Säännöllinen ruokarytmi tuottaa parhaan tuloksen myös painon suhteen. Pulmat ovat todellisia ja tavallisesti vaikeita lasten ja nuortenkin kohdalla. Perheen yhteiset ateriat painonhallinnan perusta. Tulokset, jotka viittaavat miltei yksinomaan epäterveelliseen suuntaan, ovat hätkähdyttävästi erilaisia kuin Kansanterveyslaitoksen tutkimassa työikäisessä väestössä. Tämän kirjan luettuaan toteaa tyydytyksellä, että ehkä sittenkin tärkein tekijä, nuorten koettu terveys, on sentään paranemassa samanaikaisdesta oireiden lisääntymisestä huolimatta. Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, Julkaisuja 2, 2004. Mika Vuori, Lasse Kannas ja Jorma Tynjälä pohtivat nuorten liikuntaharrastuksen kehittymistä: liikuntakertojen lukumäärää, liikuntaan käytettyä viikoittaista aikaa, urheiluseuran harjoituksiin osallistumista, koettua fyysistä kuntoa, liikunnallista kyvykkyyttä sekä liikunta-aikomusta 20vuotiaana. Poikien juominen vähentynyt tyttöjen (kai) lisääntynyt Vuori, Kannas ja Tynjälä kirjoittavat myös tupakonnista sekä alkoholin ja kannabiksen käytöstä/kokeilusta. Välimaa ja Ojala jatkavat painonhallintaan. Ylipainoisten nuorten osuus kasvaa samalla kun laihduttaminen yleistyy. Minusta ainakin pääosin myönteisiä ovat myös tupakkaa ja alkoholia koskevat tulokset, joihin tosin eivät suomalaiset hintaratkaisut tai Euroopan unionin laajeneminen vuonna 2004, ole vielä ehtineet vaikuttaa. Kristiina Ojala kirjoittaa ruokatottumusten muutoksista. Erityisesti niskaja hartiasärkyoireet ja selvemmin tytöillä ovat yleistyneet. Ruokatottumukset sen sijaan ovat selvästi huonontuneet. Samanaikaisesti tosin epämukavuudesta ja matalasta mielialasta kertovat oireraportoinnit ovat joko säilyneet entisellään tai lisääntyneet. Liikunta-aktiivisuus on näiden tulosten mukaan myös kohentunut. Suomesta puhuu mielestäni hyvää se, että meillä käsitellään usein julkisesti hyvinvoinnin ja terveyden puutteita. Erityisesti tytöille ominaisesta anoreksiasta on puhuttu paljon selvästi vähemmän huomiota on kiinnitetty pojille ominaiseen lihasdysmorfiaan, pakonomaiseen kehonrakennukseen. Selitystä kirjoittajat etsivät toisaalta kulttuurista, toisaalta perhepiiristä. Pojat ovat tyttöjä useammin tyytyväisiä painoonsa. Toisaalta tyttöjen poikia suurempi pyrkimys sopeutua haasteisiin pohtimisen kautta, toisaalta naisen roolia pirstovat ristiriitaiset odotukset ja niitä heijastavat elintavat, saattavat olla kaiken takana
ANTTI UUTELA, VTT, dosentti Laboratorionjohtaja Kansanterveyslaitos sähköposti: antti.uutela@ktl.fi Teksti: PEKKA OJA TERVEYSLIIKUNNAN MIKSI, MITÄ JA MITEN YKSISSÄ KANSISSA Terveyden edistämiseen kaivataan järeämpiä otteita ympäristöja yhteiskuntapolitiikan tasolla. i 1 1·. Liikunnalla on merkitystä myös painonhallinnassa. Kirjan katsausten laajat lähdeluettelot osoittavat, että suuri osa viitteinä käy1. alueita, muualla terveysasioissa tytöt jylläävät. Vaikka tarkasteltavissa ikäluokissa liikutaan paljon ja jopa enemmän kuin ennen, lisää liikuntaa tarvittaisiin kuitenkin. Ehkä arvioijalle yhtenä lukijoista tällainen oikeus sallitaan. Takastelun kohteena olevassa tutkimussarjassa on kautta aikain päästy korkeaan ulkoiseen validiteettiin eli edustavuuteen koulujen suhteen. Mikä kirjassa on erityisen uutta ja jännittävää. Yksi tärkeä ja mahdollinen vastaisku olisi nykyisen terveellisen kouluruoan maukkauteen ja monipuolisuuteen panostaminen. Makeiden välipalojen käytön yleistyminen on lisähaaste suun terveydelle. Tämä epäilemättä vaikuttaa vallitsevuusestimaatteihin systemaattisesti, mutta trenditarkasteluihin niillä todennäköisesti ei ole merkitystä. Polarisaatiota esiintyy, on myös entistä enemmän paikallaan pysyjiä. Koululuokkavastauksiin kohdistuu monenlaisia ympäristön paineita ja ne ovat erityisen vaikuttavia juuri tarkastelluissa koululaisikäluokissa. Kirja sisältää yhteensä 14 laajaa tieteellistä katsausta neljästä aihekokonaisuudesta: miksi liikunta on tärkeää kansanterveydelle, minkälainen liikunta tuottaa terveyshyötyjä, kuinka aktiivisia ja minkä kuntoisia olemme terveyden kannalta, ja millä tavoin väestöjen liikuntaa voidaan edistää. Samoin terveellisten välipalojen tarjoaminen joko ilmaiseksi tai omakustannushintaan voisi olla erinomaisesti toimiva positiivinen vaihtoehto. Perusteet terveyspoliittisiin johtopäätöksiin Julkaisussa ei ole pyritty laajoihin terveyspoliittisiin johtopäätöksiin, vaikka tutustumisenarvoisiin johtopäätöksiin käydäänkin yksittäisten 62 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 elintapojen osalta. Kirja on ensimmäinen kokonaisesitys "miksi", "mitä" ja "miten" terveysliikuntaa tulisi edistää. Me aikuiset olemme tämän tilanteen luoneet ja meidän täytyy sitä myös korjata säilyttäen sen, mikä muutoksessa on ollut hyvää. K ansainvälinen liikuntatieteiden ja liikuntakasvatuksen järjestö ICSSPE (International Council of Sport Science and Physical Education1) on julkaissut uuden kirjan terveysliikunnasta "Health Enhancing Physical Activity" (Oja & Borms, 2004). Muutos tässä suhteessa olisi enemmän kuin toivottava. Tupakoijien harjaustottumukset ovat tupakoimattomia kehnompia. Esimerkiksi päihteiden käytön raportoinnissa tällaisilla odotuksilla voi olla merkittäväkin vaikutus. Trenditarkastelua tässä erinomaisen huolellisesti toteutetussa ja raportoidussa tutkimussarjassa onkin tehty. Tärkeitä kysymyksiä ovat tällöin; voidaanko annoskokoihin, palkkausmerkintöihin ja välipalojen sisältöön vaikuttaa. Yleisesti otaksutaan, että suurin osa aikuista pyrkii antamaan itsestään sosiaalisesti hyväksytyn kuvan ja raportoi tästäkin syystä hieman todellista "kiltimmästä" käyttäytymisestä. Muuttunut yhteiskunnallinen ilmapiiri, lisääntyvä kaupallisuus, kirjaimellisesti ulkoisesti menestyksen yhteiskunnan läpikäyvä korostaminen, kasvava ostovoima ja tarjonta ja aikuisyhteiskunnan vetäytyminen vastuusta kantavat nuorisossa "hedelmää". On hyvin todennäköistä, että kaikki luokassa olevat oppilaat vastaavat tai ainakin teeskentelevät vastaavansa, mutta poissaolijoita lienee keskimäärin yli 10 prosenttia oppilaista. Nuorimpien vastauksiin voivat vaikuttaa vanhempien ja opettajien todellinen tai otaksuttu mielipide, vanhemmilla ikäryhmillä taas toveriryhmä. Nuorilla vastaukset saattavat harhautua toiseenkin suuntaan: aikuisten ärsyttäminen voi kiinnostaa. Nuori vastaa niin kuin odotetaan tai sitten ei Kyselytutkimuksiin liittyy aina systemaattisen harhan mahdollisuus. Pojat ovat lisänneet harjausta, mutta kaukana ollaan vielä suosituksista. Harhan merkitys on pienempi silloin, kun halutaan tarkastella trendejä eikä vallitsevuustasoja. Näin käy ilmi myös Sisko ja Eino Honkalan suun terveystottumusten katsauksesta. Koko terveysliikuntailmiöhän on varsin nuori, se on vakiintunut lähimmän 10-15 vuoden aikana. Nimenomaan ruokaja juoma-asiat olisi saatettava jo lähivuosina paremmalle tolalle, jotta ylipanolta voitaisiin välttyä. Tai voidaanko kouluissa rajoittaa makeisja virvoitusjuoma-automaatteja. Koululiikunta on käsittääkseni kehittynyt laadullisesti edulliseen suuntaan, mutta määrällisesti aivan väärään malliin. Niitten suunnitteluun tarjoaa vankkaa pohjaa terveysliikunnan tuore kokonaisesitys
tetystä alkuperäistutkimuksista ovat tältä vuosituhannelta. Meillä on omat terveysliikuntakirjat, useita terveysliikunnan edistämissuosituksia, uusi väestön terveyttä korostava liikuntalaki, Liikunta Suomi ja KKI-ohjelmat, komiteamietintöjä ja Valtioneuvoston Periaatepäätös terveysliikunnan edistämisestä. International Council of Sport Science and Physical Education (ICSSPE). Yksilöihin kohdistuva tiedotus, valistus ja neuvonta ovat olleet meillä vallitsevia edistämistoimenpiteitä, mutta ne eivät selvästikään riitä. Liikunnan ja terveyden väliset annosvastesuhteet tunnetaan riittävän hyvin osoittamaan minkälaista ja kuinka paljon liikuntaa tarvitaan keskeisten terveyshyötyjen saamiseksi. Terveysliikunnan edistämisen kannalta uusin tieto sisältyy viimeiseen osaan, jossa käsitellään terveysliikunnan edistämismahdollisuuksia yksilö-, yhteisö-, ympäristöja yhteiskuntapolitiikan tasoilla. Terveysliikunnan kokonaisesityksenä kirja on tarkoitettu myös liikunnan ja terveyden ammattilaisille ja päätöksentekijöille eri tasoilla. Kuolleisuuden ja sairastuvuuden perusteella verrattuna suuremman terveysrasitteen aiheuttaa vain tupakointi. • Jokapäiväiseen elämään liittyvä fyysinen aktiivisuus, arkiliikunta, tuottaa monia terveyshyötyjä inaktiivisilla henkilöillä. Poimintoina mm. Tämä on haaste liikuntatieteellisen tutkimuspolitiikan kehittämisessä. Siten kirjan kaikki materiaali on varsin uutta ja jokainen luku edustaa aihepiirinsä viimeisintä tutkimustietoa. Kattavien ja luotettavien väestösuositusten pohjaksi tarvitaan kuitenkin vielä lisää liikunnan ja terveyden annos-vaste -suhteita kuvaavaa tutkimusnäyttöä. Suomi on ollut erittäin edistyksellinen terveysliikunnan edistämisessä. Silti valtaosa väestöstä liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. The Multidisciplinary Series of Physical Education and Sport Science. Kirjaa voi tilata ICSSPE:n nettisivuilta. Meyer & Meyer Sport (UK) Ltd., Oxford, 2004. Ympäristön ja liikuntakäyttäytymisen yhteyksien katsauksen tekijä on alan uranuurtaja, australialainen Neville Owen työryhmineen. sähköposti: pekka.oja@uta.fi LÄHTEET Oja, P. & Borms, J. <wwwicsspe.org>. Samalla meillä pitäisi olla myös omaa vahvaa tutkimustoimintaa tällä alueella. Uuden teoksen kirjoittajakunta edustaa alan parasta kansainvälistä asiantuntemusta. Englantilainen liikuntapsykologin Stuart Biddle'n katsaus käsittelee yksilöja ryhmätason liikuntainterventioita ja yhteisötason interventioita analysoivat Nick Cavill ja CharlieFoster, myöskin Englannista. Siinä tämän kirjan viimeisen osan pitäisi antaa vankat perustiedot ja virikkeitä uudenlaisten toimien suuntaamiseen ja suunnitteluun. Se on UNESCO:n liitännäisjäsen sekä tärkeä Kan sainvälisen Olympiakomitean ja Maailman Terveysjärjetön yhteistyökumppani. Volume 6. (toim) Health Enhancing Physical Activity. Rasittavampi ohjelmoitu liikunta kehittää kuntoa tehokkaammin lyhyellä aikavälillä, mutta arkiliikunta on pysyvämpää. Australialainen kansanterveyden epidemiologi Adrian Bauman arvioi liikunnan terveyspotentiaalia väestötasolla. • Uudet tutkimuspohjaiset metodit antavat entistä paremmat mahdollisuudet väestötasoisen terveysliikunnan ja terveyskunnon luotettavalle määrittämiselle. Se on eräs merkittävimmistä niistä terveysrasitteista, joihin voimme itse vaikuttaa. Tarvitaan järeämpiä aseita: yhteisö-, ympäristöja yhteiskuntapolitiikka -tasoisia toimenpiteitä. • Erittäin vahva tieteellinen näyttö osoittaa, että fyysinen aktiivisuus aikaansaa merkittäviä väestötasoisia terveyshyötyjä. Yhdysvaltalainen alan guru William Haskell kuvaa liikunnan ja terveyden annos-vastesuhteita. Terveysliikunnan edistäminen on otettu vakavasti sekä liikuntaettä terveyssektoreilla. Korkeatasoisen biolääketieteellisen liikuntatutkimuksen rinnalle tarvittaisiin kansainvälisesti orientoitunutta liikuntakäyttäytymisen ja liikunnan edistämisen tutkimusta. Terveysliikunnan mittaamista käsittelee niinikään yhdysvaltalainen Barbara Ainsworth, joka tunnetaan eri liikuntamuotojen energiankulutuksen klassikkojulkaisun, compediumin, tekijänä. • Uusi teoreettinen ja kokeellinen näyttö osoittaa terveyden kannalta tärkeät liikunnan ominaisuudet. Tällainen tieto auttaa suuresti kohdennettujen edistämisstrategioiden kehittämistä. Liikunnalle ja kunnolle terveyskriteerit Mitä kirja kertoo terveysliikunnasta ja sen edistämisestä. Yksilöstä yhteiskunnalliseen interventioon Mitä kirja antaa suomalaiselle terveysliikunnan edistämiselle. Liikunnan liittämiselle kansanterveysohjelmiin on vahvat perustelut, kun otetaan huomioon, että liikunnalla voidaan vaikuttaa huomattavan moniin yleisiin sairauksiin. seuraavaa: • Liikkumattomuus on suuri rasite terveydelle. Kirjan luvut ovat tieteelliseen näyttöön perustuvia katsauksia, joten teos palvelee erityisesti akateemista lukijakuntaa; yliopistojen tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita. Järjestö on maailmanlaajuinen sateenvarjoorganisaatio alalla toimiville kansainvälisille ja kansallisille organisaatioille . Perspectives. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 63. YLÄVI ITTEET 1 Kirjan julkaisija on kansainvälinen liikuntatieteiden ja liikuntakasvatuksen järjestö International Council of Sport Science and Physical Education (ICSSPE). Tärkeä tutkimushaaste on kehittää liikunnalle ja kunnolle keskeisiä terveyskriteerejä. Ilkka Vuori esittää laajan katsauksen vähäisen liikunnan terveyshaitoista ja lisääntyneen liikunnan terveyshyödyistä
Kirjaan on haluttu tuoda myös tärkeä oppimisen näkökulma. Alle kouluikäisillä lapsilla on kuitenkin ohjattuja "liikuntatuokioita" ei tunteja. Edita. Käyttöteoria mainitaan kerran, muuten kirjassa puhutaan valmennusfilosofiasta. 2005 A lkuvuodesta 1lmestynytta klIJaa suositellaan kasik1Ipks1 muun muassa lasten lnkuntaa ohpav1lle opettajille, liikunnanohjaajille, valmentajille sekä päivähoidon ammattilaisille. Kahdesta ikävuodesta eteenpäin puhutaan eri ikäisille lapsille soveltuvista lajeista. Leikki keskeinen oppimismenetelmä Kirjan keskeinen sanoma on äärimmäisen tärkeä: jokaisen lapsen yksilöllisyyttä ja ainutkertaisuutta tulee aikuisten ymmärtää ja kunnioittaa. OHJAAMISEN TAITO Tuire Autio, Satu Kaski: Ohjaamisen taito liikunta tukemassa lapsen ja nuoren kasvua ISBN 951-37-4200-8. Se on kauniisti kuvitettu ja tekstistä on poimittu korostettavia asioita erilaisiin yhteenvetotaulukoihin. Visuaalisesti kirja on miellyttävän näköinen ja kokoinen. Täytyy kuitenkin toivoa, että ohjaajat todella pysähtyisivät poh. Sama tuttuuden tunne tuli sivulla 62 ja edelleen sivuilla 79-80. Tässä kirjoittajat ovat tulleet tärkeälle maaperälle, mutta tieteellisesti aukotonta pohjaa vaativan ja monisyisen alueen käsittelyyn ei kuitenkaan oikein löydy. Kirjan alkuosa kuvaa lapsen kasvua ja liikuntaa 0-15-vuotiaana. 64 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 mutta jo heti seuraavassa ikävaiheessa otsikoidaan "Alle kaksi vuotiaan liikuntalajit". Kasvua kuvataan tiedollisen, henkisen ja motorisen kehityksen näkökulmista kiinnostavalla kehityspsykologisella lähestymistavalla. Käyttöteoria pohdintaan Kirjan seuraava kappale käsittelee lasten ja nuorten liikunnan ohjaamista. Seuraohjaajaa käytettyjen käsitteiden kirjavuus ei ehkä haittaa tai sitten se sekoittaa entisestään. Oppimista kuvaavassa kappaleessa leikki nimetään yhdeksi keskeiseksi oppimismenetelmäksi ja sen jälkeen leikkiä käsitellään hyvin rajatusti liikun taleikkeinä. Tästä periaatteesta johtuen lukijasta tuntuu hämmentävältä, että kirjan taulukoihin on nostettu koosteet "alle yksivuotiaan liikunta" Opettajaa jää kaihertamaan kapea näkökulma liikuntaan. Tästä tutkimusperinteestä nousee tarkasteltaviksi alueiksi ikäkausien lisäksi myös moraalin ja tunnetaitojen kehittyminen sekä sukupuolten välisten erojen ilmeneminen. Tekstissä viitataan myös mm. Lasten liikuntaa käsitellään lähinnä ohjatun liikunnan harrastamisen näkökulmasta. Kirjoittajat ovat siis ottaneet suuren haasteen kootakseen yksiin kansiin oleellista lasten liikuntatietoutta hyvin erilaisille ammattiryhmille sekä käyttäjille. Alan tutkijaa ja opettajaa jää kuitenkin kaihertamaan hyvin kapea näkökulma liikuntaan: kirjassa lasten liikuntaa käsitellään lähinnä ohjatun liikunnanharrastamisen näkökulmasta. Lukijan on siihen helppo tarttua. Lukijana jää miettimään, että lajejako tässä nyt kuitenkin markkinoidaan. Ei lähdemerkintöjä ja teksti oli lähes sanasta sanaan suoraa plagiointia Luukkosen & Sääkslahden kirjasta Liikunnan Salaisuudet (2002, WSOY). Tekstiin tulee mukaan myös koulumaailman termi "liikunta tunti". Ohjaajia kannustetaan pohtimaan oman toiminnan taustalla vaikuttavia arvoja ja asenteita. Toivottavasti johdonmukaisen pohjan puuttuminen ei vie pohjaa pois erittäin tärkeältä aiheelta. opettajankoulutuksessa käytössä olevaan oman käyttöteorian pohtimiseen. Kirjassa halutaan korostaa sitä tärkeää seikkaa, että liikunta on lasta varten sen sijaan, että lasta trimmattaisiin soveltuvaksi johonkin tiettyyn urheilulajiin (tuotantonäkökulma). Oppimisen ja liikunnan välisiä yhteyksiä kuvaava teksti alkoi tuntua hämmästyttävän tutulta sivuilla 54-55. Tekstissä puhutaan useasti lapsilähtöisen toiminnan tärkeydestä ja siitä, miten jokainen lapsi kehittyy omassa tahdissaan. Varhaiskasva tta ja t eivät suostu näkemään leikkiä näin kapea-alaisesti
Kirjassa muistutetaan, että myös ohjaajilla on mahdollisuus hakea työnohjausta oman työnsä tueksi. Helsingin Naisvoimistelijat 1905-2005. Vanhempana olemisen kultaiset säännöt Lasten vanhemmilla on suuria odotuksia seuraohjaajia kohtaan. Voimistelun ohessa naisvoimistelijat ovat valinneet projekteikseen ajan henkeen sopivia teemoja 1900-luvun alun puhtauskysymyksistä oman aikamme itsekasvatukseen, kuten painonhallintaan. Helsingin Naisvoimistelijoiden historia on nähtävä osana laajempaa suomalaisen naisvoimistelun tutkimustrendiä, jossa naisvoimisteluseuroja on kannustettu tekemään oma LIIKUNTA& TIEDE3/2005 65. Vaativien paineiden alla tunnollinen seuraohjaaja tai valmentaja saattaa uupua. Liikuntaja terveyskasvatusta, henkistä, fyysistä ja sosiaalista kokonaisuutta korostava suomalainen naisvoimisteluliike on kehittynyt traditiotietoisuuden ja muutoksiin reagoimisen välitilassa 1800-luvun lopulta lähtien. Sitä kirjoittajatkin pyrkivät tuomaan esiin. Ensimmäinen sääntö on: "Hyväksyn lapseni sellaisena kuin hän on " ja seitsemäs sääntö muistuttaa: "Hyväksyn itseni ja arvostan omaa tapaani olla vanhempi." Aution ja Kasken kirjalla on varmasti markkinarakonsa seuraohjaajille ja mahdollisesti myös urheiluvalmentajille. Välillä ne mainitaan ja toisaalta on pitkiä osia, joissa ei ole lähdeviitteitä vaikka niitä pitäisi olla. Kirja valottaa kilpaurheilusta poikennutta naisvoimistelun maailmaa, jossa urheilu oli leikkimistä ja jossa voimistelun osaamista ja vaikuttavuutta esitettiin näytöksissä kilpailujen sijaan. Eri aikoina näitä ajatuksia on sovellettu eri tavoin. Vanhemman rooli saattaa unohtua ja muuntua kannustajasta vaatijaksi. ISBN 952-91-8500-6 '' V oimistelu luo elämämme kirkkaammaksi ja muodostaa ruumiimme kauniimmaksi, terveemmäksi" totesi Helsingin Naisvoimistelijoiden perustaja Anni Collan vuonna 1910, viisi vuotta seuran perustamisen jälkeen. Jopa niin, että vanhemmilta unohtuu, mikä heidän perimmäinen tarkoituksensa lapsen liikunnan harrastamisessa on. Heiltä vaaditaan ohjaustilanteessa vankkaa sisällön tuntemista, lapsen kehitysiän ja yksilöllisyyden huomioimista, tunnetaitoja ja tilanneherkkyyttä. Leena Laineen ja Pirjo-Liisa Vileniuksen kirjoittama Helsingin Naisvoimistelijoiden 100-vuotishistoria, "Ilo on asunut salissamme", valottaa suomalaisen naisliikunnan historiaa paikallisesimerkin näkökulmasta. Myös lähteiden käyttö on epäjohdonmukaista. Kuller/HNV:n arkisto Teksti: MARI VARES NAISLIIKUNNAN TRADITIO l.«11•1..alu Plrj<>-IJIM\11mitn JA NYKYPÄIVÄ Leena Laine, Pirjo-Liisa Vilenius: "Ilo on asunut salissamme''. Kasvatusalan ammattilaisilla kirja ei lunasta vaativaa käsikirjan tehtävää. timaan kannustamista, motivaatiota, kilpailua, häviämistä sekä ryhmän omia pelisääntöjä. ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT Liikunnanopettaja ja tutkija Jyväskylän yliopisto sähköposti: arja.saakslahti@norssi.fi Uo on asunut salissamme 1-lclsingin NaisrnimiSlchJat 1905-2005 Kuva: R. Teoksesta välittyy kuva omaleimaisesta paikallisyhteisöstä, mutta toisaalta pääkaupunkilaisen edelläkävijäseuran historia avaa koko suomalaisen naisvoimisteluliikkeen historiaa. Turenki 2005. Ei ole aina helppoa lasten vanhemmillakaan. Historiateos nostaa esille naisvoimistelulle ominaisen liikunnan, kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin idean, jota rakennettiin aatteellisessa naisyhteisössä. Vanhempien tehtävien selkiyttämiseksi kirjoittajat ovat listanneet vanhempana olemisen kultaiset säännöt. Keskeisiä käsitteitä ei ole määritelty ja niiden käyttö on epäloogista. Kaikilla kolikoilla on kaksi puolta
Perustaminen liittyi samalla poliittiseen tilanteeseen, joka salli vapaamman kansalaistoiminnan. Henkinen ja fyysinen terveys Naisvoimisteluliikkeen keskeiset näkökulmat voimistelun liittyminen naisen elämänkaareen, liikunnan levittäminen eri väestöryhmille ja tradition suhde muutokseen nousevat esiin kirjan molemmista osista. Näiden ihanteiden käytännön toteutusta tarkastellaan Suomen yhteiskuntahistorian viitekehyksessä. Naisvoimisteluliikkeen liikuntakasvatus kehittyi 1900-luvun alussa hyvin monimuotoiseksi, vaikka voimistelu oli alusta lähtien perusasia: tanhut, retkeily, urheilu ja leikit olivat osa naisliikuntaa. Samaan tapaan HNV reagoi modernin Suomenl960-luvun murrokseen, kaupungistumiseen ja lähiöitymiseen sekä kuntoliikunnan nousuun, massojen mukaantuloon liikunnan pariin. HNV:n historia esitetään kahden erilaisen kirjoittajan erilaisista tarkastelukulmista: historiantutkimuksen näkökulma kohtaa naisvoimisteluliikkeen aktiivisen toimijan omakohtaisen kokemuksen. Kirja jakautuu kahteen osaan, joita jakaa Helsingin Naisvoimistelijoiden 50vuotisjuhla. Reagoiminen yhteiskuntaan näkyi myös sosiaalisena toimintana, esimerkiksi lasten leikkikenttätoiminnan organisoimisessa 1910-luvulla, ennen kunnallista sosiaalitoimintaa. Nykypäivän liikuntamuodille toimii hauskana vertailukohtana kansallispuvun käyttö retkeilyvaat. Kuva : SUM Elämänkaariajattelun ja uusien ryhmien integroiminen seuratyöhön on heijastellut sekä naisvoimistelun traditioita että tapaa reagoida ajan ilmiöihin. 66 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 historiansa näkyväksi. Naisvoimisteluliikkeen muotoutumisessa voi nähdä runsaasti pohdinnan arvoisia yhtymäkohtia partioliikkeeseen. Kirja avaa näkökulman yhteisössä rakennettavan kokonaisvaltaisen terveyden ajatukseen. Retkeilyperinne luotiin juuri tällaisen kokonaisvaltaisen itsekasvatuksen keinoksi. HNV:n perustaja Anni Collan oli myös suomalaisen tyttöpartiotoiminnan vaikuttaja, jonka kautta partion ja naisvoimistelun perinteiset toimintatavat ja ihanteet linkittyivät epäilemättä toisiinsa. Voimistelun tarpeellisuutta ja ruumiillista kuntoa argumentoitiin sortovuosina tarpeena varustautua vaikeisiin aikoihin. Yhteisön arvomaailmaa kuvannee parhaiten porvarillinen epäpoliittisuus ja isänmaallisuus lippuja kansallispukusymboleineen. Historiateos heijasteleekin osin itseanalyysin tavoin naisvoimistelukulttuurin sisäistä maailmaa. Reagoiminen yhteiskuntaan näkyy HNV:n historian eri vaiheissa. Hierarkioita ovat sen sijaan luoneet naisvoimisteluliikkeen sisäiset organisointitavat ja johtajakeskeisyys. Tavoitteena on kasvattaa yksilö, joka toimii yhteisössä vastuullisesti itseään, yhteisöään ja ympäröivää maailmaa kehittäen. Helsingin naisvoimistelijat perustettiin vuonna 1905 "vapaampien tuulten puhaltaessa Suomen suuriruhtinaskunnassa ja Venäjänmaalla". Esimerkiksi 1950-luvulla perheenäideille järjestettiin iltapäivävoimistelua. Ainoastaan kilpaurheilu ja "kamppailu" oli poissuljettu muuten avarasta liikuntaja hyvinvointikäsityksestä, jossa henkinen kohtasi ruumiillisen, yksilön terveys isänmaan rakkauden. Ajallinen jako voidaan tulkita myös niin, että varhaishistoriaa käsittelevä alkuosa antaa kuvan seuran tradition syntymisestä ja vuoden 1955 jälkeistä kehitystä käsittelevä osa sen soveltamisesta modernisoituvassa yhteiskunnassa. Toimintaa on leimannut myös tietoisuus sosiaalisista kysymyksistä ja tarve "titteleiden" piilottamiseen. Seuran syntyhistoriaan vaikutti voimistelumaailman sisäisen kehityksen lisäksi erityisesti kielikysymys, tarve perustaa suomenkielinen naisvoimisteluseura 1900-luvun alun Suomessa
teena. tehdasnaiset ja 1950-luvulla perheenäidit, joille järjestettiin iltapäivävoimistelua. Miten hyvinvoinnin edistäminen naisvoimistelukulttuurin keinoin kohtaa nykyisen liikuntakulttuurin nopean trendikierron. Myssy oli S. Helsingin Naisvoimistelijoiden historia esittelee seuran kantavat voimat, toimintakulttuurin ja historiallisen tradition merkityksen. Minä ihmettelin, että mikäs meni. Semmoisia aarteita löytyy Lahden Hiihtomuseosta aikalaismuistoja. Itsekasvatus oli keskustelukokousten ydinajatus. Samoin aatteiden inflaatio ja kysymykset naisvoimistelun linjasta ja liikekielestä ovat huolestuttaneet eri sukupolvia. Usa oli 1920-luvun kuuluisimpia mäkihyppääjiä, oikealta nimeltään Sulo Jääskeläinen. ' ' K ahdella sormella sai nostaa hänen myssyäänkin", Irja Nykänen, Topin vaimo, on kertonut. Ihanteena elämänkaari ja yhteinen projekti Elämänkaariajattelun ja uusien ryhmien integroiminen seuratyöhön on heijastellut sekä naisvoimistelun traditioita että tapaa reagoida oman aikansa ilmiöihin. Keskusteluilloissa toimittiin virallisen ja spontaanin välimaastossa: niissä linjattiin toimintaa ja keskusteltiin mm. Lahti: Lahden Hiihtoseura ry, 2005. Tuoreessa Salpausselkä-kirjassa hänet esitellään purukumia pureskelevana uuden ajan airuena, joka "muokkasi mäenlaskun urbaania imagoa". Naisvoimistelun ihanne toteutuu elämänkaaren eri vaiheissa ja erilaisten voimistelijoiden kautta. Usan, ja se oli "paksussa rasvassa", sillä sitä, sen enempää kuin hänen villapaitaansa, ei "saanut pestä". Ryhmiä, joille voimistelua on haluttu levittää, ovat seuran historiassa olleet mm. Naisvoimistelu esittäytyy HNV:n historian kautta omaleimaisena vastauksena liikunnan harrastamiseen ja yhteiskuntakehitykseen. Se toteutuu puhtaassa valioryhmien voimistelussa, mutta ihanteen voi tulkita toteutuvan myös eri-ikäisten kuntovoimistelussa ja uusissa liikunnan tuotepaketeissa. Naisvoimisteluliikkeen erityispiirteiden tuntemus voi antaa eväitä keskusteluun nykyajan kuntoliikuntakulttuurista ja sen arvoista. Naisvoimisteluseuran historia on samalla myös paikkakuntansa historiaa kansalaisyhteiskunnan kehittymisen näkökulmasta. Kirjan kautta välittyy paitsi kuva naisten yhteisestä projektista, myös kohdatuista ristiriidoista: suomenkielisyyden ja ruotsinkielisyyden välisistä asetelmista, painopisteistä kuntoliikunnan ja eliitin voimistelutaidon välillä, tradition ja muutoksen kohtaamisessa. Suomalainen naisvoimistelu näyttää myös aina ammentaneen kansainvälisyydestä, jolloin suomalaisuus ei ole kehittynyt umpiossa vaan vuorovaikutuksessa toisiin. Keskeinen ajatus elämänkaaresta välittyy erityisesti kirjan 50 viimeistä vuotta käsittelevästä osasta. "Iäkkäiden" voimistelu tarkoitti tosinl900-luvun alussa eri asiaa kuin muutamaa vuosikymmentä myöhemmin: toiminnan alkuvuosina kokeiltu "rouvaosasto" eli "jonkin verran iäkkäämpien naisten" osasto tarkoitti yli 25-vuotiaiden voimistelua. Niistä olisi taika mennyt. Traditioja ihannetietoisuus on kehittynyt historiatietoisuudeksi ja tarpeeksi vaalia sitä. HNV:n historia teos voi parhaimmillaan paitsi tarjota välineitä naisvoimistelijoiden itseymmärrykseen, myös avata laajempia näkymiä naisvoimisteluliikkeen kokonaiskuvan hahmottamiseen. MARI VARES, FL Historian ja etnologian laitos Jyväskylän yliopisto sähköposti: vares@campus.jyu.fi Teksti: ESA SIRONEN SALPAUSSELÄST Ä -YLEISÖSTÄ YLEISÖLLE Jouko Heinonen, Antti Karisto ja Pekka Laaksonen: Salpausselän kisat. Suomalainen kansanjuhla. Elämänkaaren toinen pää, ikänaisten kumivannevoimistelu on kuulunut HNV:n erikoisalaan erityisesti seuran keskeisen vaikuttajan Kuva: SUM Kaarina Karin aloitteesta. Liikuntatoiminnan materiaaliset ehdot harjoitussalien ja ohjaajien hankkiminen yhdistävät eri aikakausia. Siinä oli taas jotain taikaa." Viipurilainen 5. uinnista, hermoston hoidosta ja vegetarismista. Lahden iltanäytösten kolmoishypyissä Usa hyppäsi Topi LIIKUNTA & TIEDE3/2005 67. Hänet majoitettiin omakotitalon yläkertaan, Irja Nykänen jatkoi, ja "jos minä alhaalla satuin yhtä aikaa vetämään peltiä auki, kun hän tyrkkäsi pellin kiinni sieltä, niin silloin hän juoksi alakertaan, että voi hirmu sentään, että nyt se meni. Kansallispuku oli kuitenkin mukavampi retkiasu kuin 1900-luvun alun korsettimuoti. Toisaalta, HNV:n toiminnassa oli jo alkuvuosina mukana tyttöjen voimistelu naisten osaston lisäksi. Esimerkiksi naisvoimisteluliikkeen henkisestä ulottuvuudesta ja tämän tradition pystyttämisestä sopivat HNV: ssa vuonna 1909 aloitetut keskusteluillat, joissa käsiteltiin ajankohtaisia yhteiskunnallisia tai yleissivistäviä teemoja. Sukupuoli ei ole enää keskeinen kysymys, kun ovet on avattu vaihtelevalla osanottajamenestyksellä myös miehille. Miten nykyisen kuntosalikäyttäjän itsekuri poikkeaa vegetarismia pohtineiden 1900-luvun alun naisvoimistelijoiden itsekasvatuksesta. Usa yöpyi Nykäsillä Salpausselän kisojen aikana
Sattumaa ei Markku Kosken mukaan ollut kuitenkaan se, että mäkihypyn aerodynaaminen tyyli kehiteltiin huippuunsa juuri Lahdessa, Suomen historiattomimmassa kaupungissa. Talvikisat tekstinä Kirjallisuuden tutkimuksessa painopiste on eri aikoina vaihdellut tekijän, tekstin ja lukijan välillä. Vuonna 1994 ilmestyi Henning Eichbergin pieni artikkelikokoelma Festen og idraetten. Mukana ovat myös kirjan kirjoittajien omat persoonalliset kisamuistelut. Näihin uomiin Jouko Heinonen , Antti Karisto ja Pekka Laaksonen ovat enemmän tai vähemmän vaistollaan kirjansa ujuttaneet. Hiihtomuseo on varsinainen aarreaitta esineineen ja valokuvineen, joita kevättalvella ilmestyneeseen Lahden ja sen hiihtoseuran komeaan juhlakirjaan on rohjettu käyttää koko aukeaman mittaisina. Hiihdon Jerusalem Lahti on suomalaisen hiihtourheilun Jerusalem, eikä suinkaan vain kisoillaan. Urheilu juhlan liikuntamuotona Salpausselkä-kirjan alaotsikkona on Suomalainen kansanjuhla. Lahden kisahistoriaan kuuluu myös "satamäärin lättähattuja", jotka aikanaan tulivat kisaamaan lahtelaisten kanssa kaupunkilaisuudessa. Kun Usa voitti, sanottiin, että palkinto ei mennyt Suomeen vaan Usaan. Norjalaisia "storrännareita" eivät kisat vielä houkutelleet, mutta niitä kuokkimaan nousi sentään talviunilta paikallinen nallekarhu, jonka toikkaroinnista hiihtostadionilla näpättiin paikallislehteen oiva otos. Siihen on uutettu hankkeen mikrohistoriallinen aineisto, josta kevyessä ja samalla oivaltavassa teoreettisessa viitekehyksessä tutuiksi tulevat niin "nimikirjoitusepidemia", vuoden 1948 kaksikymmentä soppatykillistä hernekeittoa ja oikea kahvi kuin vuoden 1956 kaksikymmentäkaksi ylimääräistä kisajunaa. Vaatimattomasta koostaan huolimatta kokoelman teesit olivat vahvoja. Siitä pyritään varmaan jatkossakin ottamaan seuraja lajihistorian kirjoituksen esimerkkiä. Täytyyhän tutkijan huomata, mikä ero oli Veikko Kankkosen ja Eino Kirjasen pipolla ja tavalla pitää sitä päässään. Niin on tultu ulos stadionalueelta, kuten kirjassa tavan takaa muutenkin tullaan. Näissä tiheissä perinteissä kulttuurit sekoittuvat ja korkea kietoutuu matalaan. Sitähän se kuvaa: kasautuvaa, eloperäistä, paikallista perinnettä, jollaiseen mitkään olympiakisat tai Helsingin yleisurheilun MM-kisat eivät toistuvuudestaan huolimatta yllä. Mäkimestaruuden vei nimiinsä aina omapäinen Sulo Jääskeläinen, jonka seuran kohdalla 68 LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 luki näissä kisoissa "villi". Keskeltä ponnisti Paavo Nuotio. Lahden hiihtoseuralla oli tosiaan onnea saada kirjoittajiksi kolme kokenutta ammattikirjoittajaa paikallisen museotoimen, sosiologian ja kansanperinteen tutkimuksen piiristä. Urheilusta tulee kansanomaista ennen muuta suhteessa juhlaan, siinä väitettiin. Hän ilmeisesti myös löysi stadionin paikan kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta, mikä oli jälleen yksi onnenpotku kisoille. Niin oli laskettu perinteettömän kaupungin vahvin perinne. Silmänurkka saattaa kastua myös muusta syystä, kuten Laila Keito!an katsojakertomuksessa siitä, kuinka hän nousee kotitalonsa kahdeksannen kerroksen parvekkeelle kyynärsauvojensa avulla. Nykäsen kanssa laidoilla. Kuten kirjoittavat tekstinsä päätteeksi toteavat. Jopa Pentti Saarikosken on väitetty hypänneen Lahden isosta, ja vieläpä "palsa päällä". "Siinä missä Viki oli chic, Eikka oli rock." Niin on tämäkin kirja. 1950-luvulle asti kisoihin vaellettiin myös hiihtämällä niin että kaikista pääilmansuunnista johti Lahteen latu. Mutta siihen velvoittaa jo kohdekin. Ensimmäisiin hiihtoihin vuonna 1923 painettiin 17 000 lippua ja niihin saapui 17 kilpailijaa. Keskimmäinen jakso, "Kisatunnelmia", on kirjan painavin anti ainakin tutkimuksellisesti. ESA SIRONEN, YTT Jyväskylä sähköposti esa.sironen@jippii.fi. Akateemisessa Wartissa, taiteiden yössä eri kaupungeissa, Jyväskylän Kesässä alkuvaiheissaan on jotain samaa yhteisöllisyyttä, niin myös tamperelaisessa jääkiekossa tai puijolaisessa mäkihypyssä, jonka kuvia Martti Si!vennoinen on parissa artikkelissaan aikanaan piirrellyt. Se kertoo "kisojen yleisöstä ja se on kirjoitettu yleisölle", kuten saatesanojen ensimmäisessä lauseessa haastavasti määritellään. Tällä hetkellä mielenkiinto kohdistuu lukijaan, tekstiin vastaanottoon, ja siihen linjaukseen on Salpausselkä-kirjassakin sitouduttu. Itse Salpausselän kisatkin pohjaavat katkokseen, konservatiiveja hirvittäneeseen norjalaisperäisen murtomaahiihdon läpimurtoon Suomessa. On tosin väärin puhua yleisöstä, sillä sellaista ei ole olemassa muuna kuin abstraktina lukumääränä. Sieltä katsoen iltajuhlan ilotulitus "tuntuu syöksyvän syliin". Sujuvaa on tekijöiden teksti, välillä vallan hykerryttävää nyanssien tajussaan. Kun kirjoittajat vielä saattoivat tukeutua lahtelaisen Markku Kosken yllättäviä yhteyksiä avaavaan esseistiikkaan, ei ole ihme että kirja on kuin sodanjälkeisten pulavuosien kisakeitto täynnä sattumia. Niinpä urheilun historia tulisi kirjoittaa uudelleen osana yleistä juhlan historiaa, jonne se kuuluu. Yksi kirjan mielenkiintoisimpia, hauskimpia jaksoja onkin Salpausselän monenkirjavien kisayleisöjen erittelevä kuvailu. Ensimmäinen osasto kertoo kisojen historian. Ernst Lampen on puhunut Lahden kisailtamissa, rakovalkea on palanut läpi yön ja nuoriso käynyt tyylikamppailujaan katujen kulmissa. Niinpä tuloksena on sisältörikas kuvaus eräästä suomalaisen urheiluhistorian valovoimaisimmasta kansanjuhlasta. Kuvat on valittu ja ryhmitetty taiten, mutta onpa ollut mistä valita. "Pikkupojat ovat tärkein yleisön osa", kirjoittaja aloittavat aivan oikein, vaikkakin murrosiässä "naiset ottavat vallan kisayleisössä", eivät tosin "määrällisesti, mutta laadullisesti". Toivottavasti niin. Sen teoreetikkona 1920-luvun alussa hääri Tahko Pihkala, joka käytännössä hiihteli Lahden kisojen ensimmäiset latupohjat. Erilaisia yleisöjä kunnioittaa myös kirjan selkeä, rytmiä luova perusrakenne. Museon haastatteluaineistoja on tähän kirjaan tuskin loppuun ammennettu, vaikka paljon onkin imuroitu. Tunnelmalukuun on saatu koottua aivan hervoton määrä nauruhermoja kutkuttavia pikku tarinoita. Kirjan kolmas osasto koostuu vuosi sitten järjestetyn kirjoituskilpailun annista. Sehän on välttämättä tehtävä, mutta se on tehtävissä, kuten tässä, myös ilmeikkäästi
Erityisen viihdyttävältä tuntui lukea Janne Vilkunan ja Jussi-Pekka Taavitsaisen muinaissuksilöytöjä kosketellutta artikkelia. Luin useita kirjan artikkeleita läpi ahmimalla heti kirjan käteeni saatuani. Sen lisäksi että tässä vedettiin yhteisön rajoja, tässä samalla vedettiin myös itseyden rajoja ja oltiin luomassa sekä valkoista kansallista identiteettiä että myös marginalisoitua työläisidentiteettiä. Tässä luodaan tiukka raja meidän hyvien ja ulkopuolisten pahojen välille. LIIKUNTA & TIEDE 3/2005 69. Tuntuu kuin puhtaus, jota hän taloihin ja niiden asemaan tehtaan liepeillä liittää saa korostuneen ihanteellisia sävyjä. Raiskio tekee tämän jopa niinkin tyylikkäästi, että tulkinnat haastavat kehittelemään eteenpäin hänen tekemiään hienoja lähdelöytöjä. Esimerkiksi tieto sotilaspoikien slalomharrastuksesta on erittäin kertova. Ensin tuodaan esille vanhat traditionaaliset tavat ajatella asiaa ja sitten ryhdytään pohtimaan miksi suksia oikeastaan löytyy. Siksi, koska niissä oli tehty lukuisia pieniä oivalluksia ja esitetty sellaisia argumentteja, joihin on suorastaan pakko lähteä ottamaan kantaa. Kyse on psykohistoriallisesti ajatellen suhdekokemuksesta. Se joko todistaa tai kumoaa edellisen väitteen. Viimeistä neljättä selitystä tukemaan marssitetaan kaksi tuoretta löytöä ja lopputulemana havaitaan, että uhraaminen on todennäköisin selitys suksien suossa ololle yksinään ja päläs rikottuna. Kyseinen tehdaskaupunki on kuulu perinteistään jalkapallon saralla. Vastauksen itsestäänselvyyden havaitsee, jos kyseiseen teokseen on aikaa tutustua kunnolla. Waldenin sanat siitä, miten hän iloitsi "kauniiden kotien kohoamisesta tehtaan liepeille" kertoo tähän suhteeseen asettumisen aiheuttamista latauksista hänessä itsessään. Vähäkyröläinen opettaja Kaj Raiskio tutkii omassa artikkelissaan tehdasurheilua ja työläisten kontrollia Valkeakoskella. Saattoiko siis olla niin, että jos suhteen kohde työläinen ei suostunutkaan ristiriidattomasti sen kaltaiseksi kuin häneltä oletettiin tässä "kauniit kodit tehtaan liepeillä" idyllissä oli seurauksena latauksen purkautuminen ja aggressioiden pääseminen vapaaksi. Kun Walden kertoi 60-vuotispäivillään hänen tavoitteenaan olleen "elämänmyönteinen, isänmaallinen tehdasyhdyskunta" hän ei kuitenkaan kyennyt näkemään sitä psyykkistä hintaa, jonka yksittäinen työläinen tuon yhteisön "elämänmyönteisyyden" tavoittelussa sai maksaa. Vastaisiko se myös ongelmaan, jonka Kanerva tuo julki, mutta mitä hän ei liiemmin ryhdy pohtimaan. Mitä muuta asiasta sanotaan. Hedelmällinen ajatuksia herättävä keitos, joka kantaa nimeä Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja vuodelta 2005. Itse järjestöhän lakkautettiin välirauhansopimuksessa olleen pykälän mukaan ja sotilaspojat ovat saaneet "yhteiskunnallisen" luvan puhua kokemuksistaan vasta Neuvostoliiton sortumisen jälkeen, mistä kertoo esimerkiksi Eija Purasen sotilaspoika historiikki. Tavasta, jolla itseyttä synnytetään yhteydessä muihin. Saattaisiko olla, että sotilaspoikien oli pakko olla hiljaa saamastaan opista. Tehtaiden liepeillä kauniit kodit Kenraali Rudolf Walden siis johti itsevaltaisin ottein Valkeakoskelaista jalkapalloa 1920-luvulta 1940-luvulle. Miksi kirjan artikkelit oikeastaan niin herkullisilta tuntuivatkaan. Hyvä pitää selvästikin olla erotettuna pahasta, joka uhkaa kosketuksellaan saastuttaa hyvän. Kokonaisuuteen ei sisälly ristiriitaa eli aggressiota. Slalom ja sotilaspojat Jari Kanerva tutkii artikkelissaan suomalaisen alppihiihdon kehityspiirteitä 1920-luvulta 1950-luvulle. Teksti: ILKKA LEVÄ PALLOJA, SUKSIA JA TAITEEN HEDELMIÄ Taidetta ja tehdasurheilua Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2005 Toimittaneet: Heikki Roiko-Jokela, Esa Sironen & Ossi Viita Atena Kustannus Oy: Jyväskylä 2005 ISBN 951-796-414-5 M itä seuraa, kun suoritetaan kokeellinen ristisiitos taiteen ja tehdasurheilun välillä. Hän pikemminkin koettaa purkaa kansallisia myyttejä, joita Valkeakoskelaiseen jalkapalloon on sisään kirjoitettu kansallisessa historiakertomuksessamme. Jotain on suljettu ulos tuosta ihanteellisuudesta. On siis paikallaan, että kentän ja siihen liittyneiden ihmiskohtaloiden historiallisia taustoja selvitellään. Ja Raiskio tekee työnsä mallikkaasti, ei ota mitään annettuna. Valoa antaa tehtaan isännöitsijän Samuel Krogiuksen lausahdus siitä, miten "joka ei ole meidän kanssamme on meitä vastaan". Se kulki kuin hyvä dekkari. Jälleen kerran nähdään, miten suomalainen urheiluelämä on ollut keskittynyt kansalaiskuntoisuuden ja kansallisen projektin kehittämiseen. Seuraavaksi esitetään tulkintavaihtoehtoja, joita sitten arvioidaan ja lopulta päädytään esittämään miksi esitetty malli on toimivin ja luultavasti todennäköisin. Oliko laji siis kielletty siihen liittyneen militaristisen sävyn takia. Kaupungin pelikenttä "Tehtaankenttä" on ilmiö, jonka kaikki jalkapalloa seuraavat urheilun ystävät Suomessa (ja ehkä myös osin Euroopassa) tuntevat. Miksi syöksylaskun mestaruuksista ei kilpailtu 1940-luvulta aina 1960-luvun puoliväliin asti
Vaikea tehtävä ratkaistavaksi myös nykypäivän lajiliitoille. ILKKA LEVÄ, FM Helsingin yliopisto sähköposti: leva@cc.helsinki.fi Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa Suomalaisen poliisikulttuurin psykohistoriasta toisen tasavallan Suomessa (1944-1997). Vastauksen hakeminen 1970-luvun juoksuista lienee oikeansuuntainen. Tämä Laineen nerokas huomio on nykyaikana ajankohtaisempi kuin koskaan. Niemen tulkinnat Ahon eettisyydestä tai sen puutteesta ja hurskastelusta viehättävät ja saavat lukemaan eteenpäin. Mikään muu tapahtuma ei tuohon tehtävään sopinut, koska niissä oli aina kyse tappiosta. Vastarinnan olemassaolo kun on aina hyvästä. Suosittelen lämpimästi urheilusta kiinnostuneiden luettavaksi. Sijoittajan toimet saivat aikaan vastalauseiden myrskyn ja mustan suruliputuksen fanien keskuudessa. Vares osoittaa Bernin ihmeen eli Saksan Liittotasavallan jalkapallon maailmanmestaruuden muistelemisen toimivan yhteistä identiteettiä luovana nostalgisena tapauksena. Manganin ajatuksiin sitä verrattaessa. Sen avulla ansaittiin taas paikka kansakuntana kansakuntien joukossa. Tässä yhteydessä voisi silti asettaa kysymyksen siitä, pitääkö tämän kaltaisissa valokuva-aineistoissa pitää kiinni arkistolaitoksen yleisestä ohjeesta, provenienssi eli alkuperäperiaatteesta. Niemi pohtii miksi Aho elämänsä ehtoolla ryhtyi välineurheilijaksi ja puolitieteelliseksi observoijaksi. Mikä tosiaan olisi Suomessa vastaavanlainen asia nykypäivänä. Minna Halonen kirjoittaa Varalan urheiluopiston vanhojen valokuvien järjestelytyöstään. Tekstit keskustelevat kuin toisensa tietäen ja niiden väliselle jännitteelle soisi rakennettavan suuremmankin tarinan. Mielenkiintoinen on myös kysymys, jonka Vares asettaa tekstinsä lopussa. Ottelun elämyksellisyys kutistuu panos-tuotos suhteeksi, jossa panoksen eli faniuden tuotos uhkaa olla nolla häviän hetkellä. '·. Tämä kysymys voidaan tiivistää kysymykseksi siitä, mitä Aho pakeni säntillisyydellään ja kontrolloimisen tarpeellaan. Vettenniemi vetää mukaan kaksikon lisäksi myös nykykirjailija Jukka Pakkasen ja konstruoi vaihtoehtoisen urheilu triangelin merkityskehikon. Bernin ihme ja Tukholman Vesa Vareksen artikkelin idea kytkeä jalkapallo saksalaiseen identiteetin rakentamisen projektiin on erittäin toimiva. Leikin kerrottiin olevan vastaisku nuorison älyllistä liikarasitusta vastaan. Laine osoittaa leikkiliikettä lanseeratun Suomeen ulkomaisten esikuvien mukaisesti. Heinosen ajatus faniuden autenttisuudesta on kaunis ja puolustaa elämän kokemuksellisuutta. On kuitenkin syytä muistaa, että kokemuksen ollessa liian "autenttista" ja reflektoimatonta syntyy sellaista jälkeä, jota brittiläiset huligaanit ovat saaneet aikaan. A. Erityinen täysosuma toimittajilta on ollut laittaa Erkki Vettenniemen artikkeli Pentti Haanpään urheilusta Niemen Aho-artikkelin perään. Olympialaisten muistelemiseen liittyneet muodot kertoivat tarkkasilmäiselle aikalaistodistajalle, ettei siitä enää ole kuvittamaan suurta menneisyyttä. Tästähän on väännetty urheilua koskevien arkistoaineistojen yhteydessäkin. Vaikea tehtävä myös nykypäivän lajiliitoille. Aho oli todellinen kalamies. Vares on oikeassa siinä, että 70 LI IKUNTA & TIEDE 3/2005 vuoden 1995 jääkiekon tynkämaailmanmestaruuskaan ei siihen riitä. Heinosen Richard Giulianottin pohjalta tekemä huomio brittiläisen jalkapallokulttuurin hyper-hyödykkeistymisestä tuntuisi pitävän paikkansa myös]. Leena Laine tuo esille paradoksin, johon leikkiliikkeen edelläkävijät aikanaan törmäsivät. Voitto luo yhteisyyttä, tappion hetkellä ryhdytään kyselemään syyllisiä. Varsin ansiokas ja tarpeellinen teko kaiken kaikkiaan. Taidetta ja tehdasurheilua on mielenkiintoinen, täysipainoinen kokonaisuus. Ehkä kyse on ehdoista, joilla kokonaisuuteen sisällytään. Urheilun välineellistymisestä ja siihen liittyvästä itsetarkoituksellisesta perfektionismista kirjoittaa Juhani Niemi artikkelissaan Juhani Ahon kalastusharrastuksesta. Ja hänen tarinansa kulkee kuin Vareksen penäämä Virenin veturi Miinchenissä ja Montrealissa. Helmi vuosikirjojen joukossa. Myös samastumisen vaihtuminen eli onkijan ja ongittavan paikanvaihdos on terävää analyysia. Mieleen tulee viimeaikaiset tapahtumat Manchester Unitedin tiimoilta. Laine myös tuo esille sen paradoksin, johon nuorisourheilu nykypäivässä ja leikkiliikkeen edelläkävijät menneisyydessä törmäsivät. Nämäpä veijarit yhteen saattaisin, Vettenniemi tuntuu satirisoivan. Miten propagoida leikkiä kilpailujen avulla. Miten propagoida leikkiä kilpailujen avulla. Harri Heinonen luotaa faniuden yhteiskunnallista merkitystä. Kilpailun ideahan sotii leikin perusideaa, eli spontaniteettia ja kontrolloimattomuutta vastaan. Ehkä brittifanien riehuminenkin on todiste juuri urheilun nykyisestä välineellistymisestä. Mieskala. Jos alkuperä on tiedossa, miksi hajoittaa olemassa olevat kokoelmat. Leena Laine analysoi leikki-aatteen muotoutumista suomalaisessa naisvoimistelussa. Laineen huomio leikin omaehtoisuudesta tuntuisi pitävän paikkansa. Riippuu tietenkin minkä ikäluokan yhteisestä kokemuksesta on kyse
.... / kejaa. :::, CI) > ca CL I .... Kiitosl. Tilaan Liikunta & Tiede -lehden Itselleni Lahjaksi Vuositilaus 36 euroa/2005 Kestotilaus 32 euroa/2005 Opiskelijavuositilaus 22 euroa/2005 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelija korttisi tai valokopio siitä) Liityn Liikuntatieteelliseen Seuraan Jäseneksi 33 euroa/2005 Yhteisöjäseneksi 140 euroa/2005 (kysy lisää!) Opiskelijajäseneksi 21 euroa/2005 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Muutan tilaukseni jatkuvaksi Muutan osoitteeni Peruutan tilaukseni Eroan LTS:n jäsenyydestä . 2005 alkaen Lahjatilauksen saaja/ Uusi osoite Sukunimi Jakeluosoite Posti numero ja -toimipaikka Puhelin Etunimi Sähköposti Tilauksen maksaja/Vanha osoite/Osoitelipuke Sukunimi Jakeluosoite Posti numero ja -toimipaikka Puhelin Allekirjoitus Etunimi Sähköposti i A 1 liikullliltieteellinen Seu: 'J Postimaksu maksettu Liikuntatieteellinen Seura ry Tunnus 5005144 00003 VASTAUSLÄH ETYS Täytä lomake ja lähetä tietosi Liikuntatieteelliseen Seuraan, Stadion, etelä kaarre, 00250 Helsinki tai faksi (09) 4542 7222, sähköposti:tuula.valli@lts.fi tai soita (09) 4542 720. Ii. ...
• Monipuolisesti • • • Kantaaottavasti • • Yleiseen tietoisuuteen • • Tuoreinta tutkimustietoa • • "Toisen kunniamaininnan Vuoden urheilukirja 2004 -kilpailussa saa Liikuntatieteellinen Seura vuodesta, 1994 julkaisemastaan Impulssi-sarjasta, joka on tuonut monipuolisesti ja kantaaottavasti yleiseen tietoisuuteen liikunnan ja urheilun tuoreinta tutkimustietoa." (Suomen Urheilumuseosäätiön palkintoraati) • • Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi karsii, pelkistää, vetää yhteen ... • • • www.lts.fi •
Ammattilaisten käyttämä kuntotestausohjelmisto. Tutustu: www.tamromedlab.com/selfcare~ Fitware Pro Meiltä myös Lactate Pro -la ktaatti mittari TamroMedlab Oy, Self Care PL 11, Rajatorpantie 41 B, 01641 Vantaa Asiakaspalvelu puh . 020 445 4775 faksi 020 445 4765 medlab.selfcare@tamro.com
Juha Peltonen Pj. -:2 8 ·.10. Tutkimusraportointia Pj. Torstai 27.10. · .. Kalja Peltola 20.00 Iltajuhla Ravintola Loisteen Kaarre. . I. / .XIV Liikuntalääke'fr~teen Päivät . 2 5· ,.t; ' I 1. Tutkimusraportointia 2. Anssi Sovijärvi~ Heikki Tikkanen J 13.00 13.30 Liikunta, ravitsemus ja lasten lihavuus johtaja Mikael Fogelholm, UKK-instituutti 13.30-14.00 Liikkuvan lapsen allergia ja astma lastentautien ja lasten allergologian erikoislääkäri Anna Pelkonen, HYKS, Ihoja allergiasairaala 14.00-14.30 Liikunnan merkitys kasvavalle luustolle professori Ari Heinonen, Jyväskylän yliopisto 14.30 14.45 Keskustelu 14.45-15.15 KAHVI fi'UTKIMUSRAPORTOINTIA 7 i_:5.15-17.~ Kolme rinnakkaissessio~ _J LIIKUNTA ' ' \ \ \ 'l'j !' .• / , . . . 9.00 -10.00 Ilmoittautuminen, kahvi 10.00 10.30 Avaus Liikuntatieteellinen Seura Opetusministeriö Liikuntalääketieteen keskukset r LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTll JA TERVEYS SUOMESSA L:i• Jari Parkkari ja Raija Laukkanen J 10.30 10.50 Lääkärin ja yhteiskunnallisen vaikuttajan näkökulma kansleri Kari Raivio, Helsingin yliopisto 10.50 11 .1 Kannattaako liikunta. ·. professori Martti Kekomäki, HUS 11 .1 11.30 Terveystottumusten kehityssuunnat tutkimusprofessori Matti Rimpelä, Stakes 11 .30 11 .45 Keskustelu 11.45 13.00 LOUNAS r LASTEN LIIKUNNAN RAJOITUKSET 7 JA MERKITYKSET L_f'j. , .· .. Tutkimusraportointia 3. ·, "[· .. Teppo Järvinen Pj. ' l Bio me d i c u m •2 7
ABSTRAKTI KUTSU Liikuntalääketieteen Päivillä on mahdollisuus oman tutkimuksen raportointiin. Veikko Vihko Pj. Jos ilmoittautumisesta huolimatta ei tule tilaisuuteen, veloitetaan koko osallistumismaksu. LTS:n jäseniltä ja perustutkinnon opiskelijoilta osallistumismaksu on 160 € ja LTS:n opiskelijajäseniltä 140 €. Mikko Tulppa Pj. Arja Uusitalo-Koskinen 10.00 10.30 KAHVI 1t..ASTEN JA NUORTEN TUKIJA LIIKUNTAELIMISTÖN VAMMAT 7 ~ j. Osallistumisen voi siirtää toiselle henkilölle (ilmoitus tuula.valli@lts.fi). Pekka Kannus ja Olli Heinonen _ _ _ _ _J 10.30-10.50 Lasten yleisimmät rasitusvammat ja niiden hoito ylilääkäri Jerker Södergård, Keski-Suomen keskussairaala 10.50 11 .1 Lasten murtumien erityiskysymyksiä dosentti Jussi Rantanen, Mehiläinen terveyspalvelut 11.10 11.30 Uudet lajit uudet vammat ylilääkäri Jari Parkkari, Tampereen Urheilulääkäriasema 11.30 11.45 Keskustelu 11.45 12.45 LOUNAS r vuODEN PARHAAT LIIKUNTALÄÄKETIETEELLISET 7 TUTKIMUKSET L!'j. Timo Takala ja Timo Lakka J 12.45 13.45 Kilpailun neljä parasta tutkimusraporttia rLASTEN JA NUORTEN URHEILU-TERVETTÄ VAI SAIRASTA. Tutkimusraportointia Pj. Tutkimusraportointia 2. Abstraktit tulee palauttaa Liikuntatieteelliseen Seuraan 5.9.2005 mennessä. Tutkimusraportointia 3. Tutkimusraportin esittäjät saavat hinnoista 20 € alennuksen. 7 [ j. Päivien info www.lts.li Perjantai 28.10. Urho Kujala ja Kari Keskinen_ _ _ _ _ _J 13.45-14.05 Biologisen iän huomioon ottaminen lasten liikunnassa ylilääkäri Harri Selänne, LIKES-tutkimuskeskus 14.05 -14.25 Nuoren urheilijan tie huipulle lahjakkuutta ja valintoja valmennusjohtaja Kari Niemi-Nikkola, Olympiakomitea 14.25-14.45 Kannattaako lahjakkuuksia etsiä. Tarkemmat ohjeet www.lts.fi. HINTA Osallistumismaksu 195 € sisältää seminaarimateriaalin, ohjelmassa mainitut tarjoilu! sekä iltajuhlan. LISÄTIETOJA Tiina Heinonen (09) 4542 7217 tiina.heinonen@lts.fi. ILMOITTAUTUMINEN Viimeinen ilmoittautumispäivä on 14.10.2005. f°ruTKIMUSRAPORTOINTIA 7 i_?.00 .=_2 0.0~ Kolme rinnakkaissessiota_J 1. PERUUTUSEHDOT Viimeinen veloitukseton peruutuspäivä on 21.10.2005. Laskun maksamatta jättämistä ei tulkita peruutuksena. Ilmoittaudu Tuula Vallille puhelimella (09) 4542 7221 tai sähköpostilla tuula.valli@lts.fi. professori Kari Uusikylä, Helsingin yliopisto 14.45-15.00 Keskustelu ja loppuyhteenveto Järjestäjät: Liikuntatieteellinen Seura ja Liikuntalääketieteen keskukset Pidätämme oikeudet ohjelman muutoksiin