COVID-19 JA LIIKUNTA: Mitä jo tiedetään?. 57 (3 ) 3/ 20 • 10 eu ro a T E E M A : Olympialiike ja olympiakisat MITÄ PELIMERKKEJÄ RAHAPELIPOLITIIKASSA ON
Emme myöskään tiedä, koska koronavaara väistyy. jouko.kokkonen@lts.fi. COVID-19 -virus on osoittanut sitkeäksi ja monille hengenvaaralliseksi. Joillekin harrastusten jääminen tauolle, tapahtumien peruuntuminen ja kotona vietetyn ajan lisääntyminen on tuonut toivottua kiireettömyyttä arkeen. Kilpailutoiminta alkaa viritä varovaisesti, mutta suurtapahtumia ei järjestetä vuonna 2020, eikä välttämättä seuraavanakaan vuonna. Kisakaupunkien valinta ja järjestelyjen kustannukset joutuvat entistä kriittisempään tarkasteluun. Suunnistuseurojen järjestämät omatoimirastit ovat myös olleet suosittuja, ja rasteille on huhujen mukaan uskaltautunut uusiakin harrastajia. Olen sopeutunut etätyöskentelyyn, päivittäiseen ruuan laittoon, yläkoululaisen avustamiseen kouluhommissa, ja jopa suunnistuskisojen peruuntumiseen. Vuonna 1938 kaupungin oli ilmoitettava luopuvansa Japanin hyökättyä Kiinaan. Vuonna 1964 kisojen aikana esittäytyi sodasta toipunut ja nykyaikaistuva valtio, joka oli nousemassa talousmahdiksi. Onkin vielä ennenaikaista ennustaa olympiakisojen kuolevan, mutta niiden merkitys on saattanut ohittaa lakipisteensä. Eletään huhtikuun viimeisiä päiviä tilanteessa, jota tuskin kukaan osasi ennustaa vielä vuoden vaihtuessa. Toiset taas kärsivät yksinäisyydestä, sosiaalisten kontaktien katoamisesta ja tyhjyyden tunteesta. Myös kilpailu muun urheiluviihteen kanssa kiristyy. 2 L I I KU N TA & T I E D E 2 2 2 SANNA PALOMÄKI Tokiotta toisen kerran. Yhteiskunnat ovat joutuneet reagoimaan koronauhkaan ja valmistautumaan sen torjuntaan todella nopealla aikajänteellä. Olisikin hienoa, jos ihmisille jäisi tältä ajalta pysyvämpiä tapoja liikkua ulkona ja luonnossa. Kevääseen heräävä luonto ja luontoliikunta on ollut minulle ja monille muillekin tärkeä ”pelastusrengas”. Vaikka ei olisi erityisen huolissaan omasta sairastumisesta, voi tauti jollekin lähipiirissä olla kohtalokas. Tällä viikolla Helsingin Sanomat uutisoi pyöräilijöiden määrän lisääntyneen joillakin keskeisillä väylillä 20 prosenttia siitä, mitä se on ollut tavallisesti samaan aikaan. Yliopistoissa, niin kuin monilla muillakin työpaikoilla siirryttiin etätöihin maaliskuun puolivälin jälkeen. Suomesta eivät metsät kuitenkaan ihan heti lopu, ja lähimetsä löytyy keskimäärin vain muutaman sadan metrin päästä kotoa. Tunnettuihin retkeilykohteisiin on hakeuduttu jopa siinä määrin, että ruuhkien vuoksi niitä on jouduttu tilapäisesti sulkemaan. Epätietoisuus tulevasta ahdistaa. Vielä ei tiedetä, millainen strategia koronataistelussa on lopulta toimivin, ja mikä on erilaisten toimien hinta. Itse leivotut sämpylät, leivät ja pullat ovat kokeneet kotikeittiöissä uuden tulemisen. Liike on toistaiseksi kyennyt uusiutumaan yli 120-vuotisen historiansa aikana. Jotakin myönteistä tu ja seurattu esityksiä. Olemme tottuneet suunnittelemaan ja kontrolloimaan elämämme, mutta nyt monen asian suhteen on elettävä päivä kerrallaan. Terveyttä ja voimia kesään! sanna.h.palomaki@jyu.fi JOUKO KOKKONEN P Ä Ä K I R J O I T U S Matka työpaikalleni on lyhentynyt radikaalisti, sillä työpöytäni sijaitsee makuuhuoneen nurkassa. Japanille tämä oli kova isku, sillä kisojen oli tarkoitus juhlistaa keisarikunnan 2600-vuotista olemassaoloa. Moni on auttanut riskiryhmään kuuluvaa läheistä käymällä hänen puolestaan kaupassa tai ilahduttanut soittamalla videopuheluita. Kerrostalojen parvekkeilla on laulettu, jumpatLiikunta & Tiede luotaa tällä kertaa teemaosuudessaan olympialiikkeen ja -kisojen vaiheita. Onneksi poikkeustilanne virittää ihmisissä myös luovuutta, yhteisöllisyyttä ja auttamisen halua. Vuodella siirrettyjen Tokion olympiakisojen ja jalkapallon EM-kisojen järjestäminen ei välttämättä onnistu. Hartiat ja selkä jumittavat, vaikka yritän jumpata ja ulkoilla edes tunnin joka päivä. Tokio menettäisi kisat jo toisen kerran, mikäli ne peruuntuvat. Olympialiikkeen kyky uusiutua mitataan tosissaan 2020-luvulla. Koronapandemia on johtanut urheilun pienten ja suurten tapahtumien siirtoon. Kaikenlainen kotona puuhastelu on luonnollisesti arvossaan. Kotikuntopiiri tai livejumppa onnistuu kohtuullisen pienessäkin tilassa, eivätkä välineet ole välttämättömyys. Koko perhe on terveenä, emmekä ole konkurssissa, mutta kyllähän minua silti harmittaa ja välillä huolestuttaakin. Opetusten järjestäminen etänä on teettänyt paljon töitä ja koneen ääressä on tullut istuttua liian pitkiä päiviä ja iltoja. Viiden renkaan brändillä on tekemistä pitääkseen markkina-arvonsa korkeana. Ehkä suomalaisten parvekkeilla ja puutarhoissa kasvaa tulevana kesänä myös ennätysmäärät yrttejä, salaatteja, tomaatteja ja muita vihanneksia, mitä ei ruokavaliomme näkökulmasta varmasti voi pitää huonona asiana. Myös vuoden 2020 kisoihin on liitetty suuria odotuksia Japanin elinvoiman ilmentäjänä. Olympialiikkeen arvostus on heikentynyt viime aikoina etenkin demokraattisissa yhteiskunnissa
Vuoden mittaan jäsenille lähetetään 6–8 uutiskirjettä. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 3 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Sanna Palomäki (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Toimituskunta: Päivi Berg Arto Hautala Ilkka Heinonen Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Timo Ståhl Kannen kuva: Jouko Kokkonen Ulkoasu: Antero Airos Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsen maksuista www.lts.fi. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 8 Liikunta & Tiede Liikuntatieteellinen Seura Liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933 LTS:n henkilöjäseneksi voivat liittyä kaikki liikuntatieteestä kiinnostuneet. 4 AJASSA 6 VÄITÖSUUTISET 7 POLTTOPISTEESSÄ: Sydän koronan kourissa 8 ManUn mies antoi Urheilumuseolle kasvot 11 Olisiko inkluusiosta opittavaa Australiasta. 57. 15 Harjoittelun yksilölliset vasteet – mistä oikeasti on kyse. Tässä numerossa: 2 PÄÄKIRJOITUS: Jotakin myönteistä 2 Tokiotta toisen kerran. 20 COVID-19 – uusi haaste myös urheilijoille 24 TUTKIMUSUUTISIA TEEMA: Olympialiike ja olympiakisat 32 Ammattilaiset areenalle – olympiaurheilun muodonmuutos 36 Sinivalkoiset värit olympia-areenalle 38 Olympiamenestyksen monet mittarit 43 Tokio 1964 – Olympiakisat ensimmäisen kerran Aasiassa 45 Ratakelaaja Toni Piispanen: Poikkeusaika rassaa urheilijoiden korvien väliä 48 Paralympialaiset nousivat suurten joukkoon 51 OPISKELIJA OUNASTELEE: Ihana, kamala etäopetus 52 POHDITTUA: Korona ja kansainvälinen urheilu 54 Huuhkajan lento – suomalaisen jalkapallounelman anatomia 57 Valtion liikuntahallinnon sata vuotta: Kovalta pohjalta kohti epävarmaa tulevaisuutta 61 Liikunnan valtiontuki irrotettava rahapelipolitiikasta 66 Professori (emerita) Mirja Hirvensalo: ”Tutkimuksessa ei saavuteta mitään yksin” 69 ARVIOITUA 74 Välähdyksiä vuosien takaa: Stadion 50 vuotta sitten 75 VERTAISARVIOITUA LTS viestii: @LTSfi @LTSfi. Fyysisen kunnon mittaaminen -sivusto (fkm.fi) tarjoa tietoa näyttöön perustuvasta kuntotestauksesta. LTS:n kotisivuilta (lts.fi) löytyy väyliä liikuntatiedon lähteille. Paino: PunaMusta, Forssa Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 42 euroa Vuositilaus: 45 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytettyjen kuvien henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelien aiheisiin, ellei kuviin viitata tekstissä. Jäsen saa Liikunta & Tiede -lehden vuosikerran sekä alennuksia seuran julkaisuista ja tapahtumien osallistumismaksuista
TIMO ALA-VÄHÄLÄ Suomessa toimii tällä hetkellä seitsemän kouluttajaa, joiden koulutus antaa pätevyyden hakeutua auktorisoitujen personal trainereiden rekisteriin. Tämän tutkinnon suorittaneella on mahdollisuus hankkia yksityisen tahon määrittelemä auktorisoidun personal trainerin status, jos koulutusyksiköllä on auktorisointi ja tutkinnon suorittanut täyttää muut ehdot. tuspaketteja maksullisena palvelutoimintana. Koulutusta tarjotaan ammatillisen koulutuksen eri tasoilla ja sen järjestäjät tekevät yhteistyötä yli sektorirajojen. Koulutuksen laatua arvioi Koulutuksen arviointikeskus Karvi, ja koulutusyksikkö voi saada julkista rahoitusta. Koulutuksen tarjoajien määrä on yli nelinkertainen. Nyt työn alla on selvitys alan koulutuksesta. Koulutus on yleissivistävää siinä mielessä, että se antaa valmiuksia ammatillisiin jatko-opintoihin, mutta sitä markkinoidaan samalla PT-tehtäviin valmentavana. 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 A J A S S A Personal trainer -koulutuksesta tekeillä selvitys LTS julkaisi syksyllä 2019 selvityksen personal trainer -palveluista Suomessa. PT-koulutus avaa teemana kiinnostavia näkökulmia yksityisen ja julkisen sektorin koulutuspalveluihin, niiden rajapintoihin, yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen. Julkisesti valvotussa koulutuksessa tutkintojen sisältö perustuu Opetushallituksen määrittelemiin tutkintojen perusteisiin. Opiskelijalla on muiden ehtojen täyttyessä oikeus opintotai aikuisopintotukeen. Julkisen valvonnan alaisessa koulutuksessa PT-koulutus on yleensä osa jotain laajempaa toisen tai kolmannen asteen liikunnan ammatillista tutkintoa. Myös urheiluopistot ovat perustaneet PT-sertifikaattinsa. Yksityiset toimijat voivat tarjota PT-koulutusta vapaasti. Suomen kuntoja terveysliikuntakeskusten yhdistys SKY ylläpitää auktorisoitujen personal trainereiden rekisteriä ja on määritellyt kriteerit koulutukselle, joka täyttää auktorisoinnin edellytykset. Yksityisen sektorin kouluttajien kenttä on kuitenkin organisoitunut itse. Koulutuskenttä on siis hyvin monimuotoinen, jopa vaikeaselkoinen. Julkisen valvonnan alaiset koulutusyksiköt voivat tarjota personal trainereiden kouluttamiseen keskittyviä kouluKuva: Wikipedia. Personal trainer -koulutusta tarjoavat Suomessa sekä julkisesti valvottavat oppilaitokset että yksityiset tahot. Toimintaa kouluttajana tai personal trainerina ei ole lainsäädännöllisesti määritelty. Sen voi saada liikunnan ja valmennuksen ammattitutkinnon tai liikunnanohjauksen perustutkinnon suorittanut opiskelija, jonka opintoihin sisältyy yksilöllinen liikunnan ohjaaminen joko tutkinnon osana tai erikseen. Kriteerit täyttävä koulutus vastaa ammatillisen koulutuksen eurooppalaisten viitekehysten neljättä tasoa (EQF 4), suomalaisittain ammatillisen koulutuksen ensimmäistä tasoa. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjoavat asiantuntemustaan yksityisten toimijoiden koulutuspaketteihin ja toisaalta jotkut julkisen valvonnan alaiset koulutusyksiköt hankkivat koulutukselleen laatuleiman tekemällä yhteistyötä auktorisoitujen kouluttajien kanssa. Koulutustarjonnan ja sen laadunvarmistuksen monimuotoisuutta lisää se, että kouluttajat voivat hankkia tutkinnoilleen kansainvälisiä sertifiointeja. Koulutusyksikkö voi saada auktorisoinnin, kun se läpäisee auditoinnin. Syksyllä 2020 valmistuvassa selvityksessä tavoitteena on käydä lävitse koulutuksen tarjontakenttä, keskeiset koulutussisällöt, koulutuksen volyymi sekä koulutuksen ohjauksen ja laadunhallinnan järjestelmät. Ne voivat myös tarjota Suomessa koulutusta vedoten siihen, että monikansallisella toimijalla on voimassa oleva laatutunnustus ulkomaisessa emoyksikössä. Lisäksi jotkut kansanopistot tarjoavat PT-koulutusta osana yleissivistävää koulutustaan. Näistä neljä on yksityisiä ja kolme julkisen valvonnan piiriin kuuluvaa oppilaitosta
Komivuotisen hankkeen toteuttaa Liikuntatieteellinen Seura. Erityisliikunnanohjaajia on Suomessa tällä hetkellä noin 100 kunnassa. Tavoitteena on, että tulevaisuuden erityisliikunnanohjaajat toimivat soveltavan liikunnan koordinaattoreina, inkluusion konsultteina ja kehityskumppaneina. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 5 A J A S S A Uusia malleja erityisliikunnan ohjaukseen Valtakunnallisen liikunnallisen elämäntavan kehittämishanke ”Erityisliikunnanohjaaja – Kohti soveltavan liikunnan kehityskumppanuutta” alkaa kesällä 2020. Osalla heistä on vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja heidän liikuntansa vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Hankkeeseen osallistuu kuusi kuntaa ympäri Suomea: Jyväskylä, Kouvola, Lappeenranta, Naantali, Rovaniemi ja Tampere. Erityisryhmiin laskettavien henkilöiden määrä kasvaa tulevaisuudessa väestön ikääntyessä ja myös tunnistettaessa uusia vähemmistöjä. Erityisliikunnanohjaajat ovat kuntien soveltavan liikunnan palveluiden kannalta keskeisiä toimijoita. Selvitysten mukaan erityisliikunnanohjaajalla on merkittävä vaikutus alueen soveltavan liikunnan laajuuteen ja laatuun. Noin 15 prosentilla suomalaisista on toimintakyvyn rajoitteita. ”Jalkapalloprofessorin” tavoitteena on edistää lajin tutkimustyötä sekä kehittää valmennusja koulutustoimintaa. Unkarilais-suomalainen Szeróvay aloittaa viisivuotisessa tehtävässä syyskuussa 2020. Toimintarajoitteiset henkilöt liikkuvat ja harrastavat liikuntaa kaikissa ikäluokissa vähemmän muuhun väestöön nähden. Szeróvay väitteli tohtoriksi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä Szeróvay ”jalkapalloprofessoriksi” tiedekunnasta vuonna 2018. Hankkeen päämääränä on luoda uusia vahvoja yhteistyöverkostoja ja vahvistaa soveltavan liikunnan asemaa eri sektoreilla. Hän on tämän jälkeen toiminut jalkapallotieteiden yliopistolehtorina Southamptonissa (UK) Solent Universityn palveluksessa. Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahden mukaan ”Misin” valintaa puolsivat hänen suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin tuntemuksensa ja toisaalta kansainvälisyys. Terveydentilan ja itsenäisen toimintakyvyn kannalta toimintarajoitteiset hyötyisivät säännöllisestä liikunnan harrastamisesta muuta väestöä enemmän. Kunnan liikuntapalveluita ohjaavat muun muassa liikuntalaki, tasa-arvoja yhdenvertaisuuslait, sopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (CRPD) sekä maankäyttöja rakennuslaki. Hankkeessa etsitään uusia malleja erityisliikunnanohjaajan työhön. www.sportireland.ie/ participation/sports-inclusion-disability-officers Kuva: Antero Aaltonen Liikuntatieteiden tohtori Mihály Szeróvay, 37, on valittu Jyväskylän yliopiston ja Suomen Palloliiton yhteiseksi työelämäprofessoriksi. Tavoitteena on, että hankkeen lopussa kunnissa on enemmän soveltavan liikunnan osaajia ja toimintarajoitteisten määrä liikuntaja urheilupalveluissa on lisääntynyt. Tästä syystä hankkeessa pyritään luomaan valtakunnalliset ohjeet ja suuntaviivat kunnille kaikille avoimen liikunnan tukemiseksi. Kuntien tukimuodot seuroille ja yhdistyksille kaikille avoimen liikunnan toteuttamiseksi vaihtelevat kuntien välillä ja sisällä. Virallista lukua on vaikea arvioida, sillä tehtävänimikkeet vaihtelevat. Toimenkuvan päivittämisen mallina on Irlannin Special Inclusion Disability Officer -toimintamalli. Hankkeen tavoitteena on kuntien erityisliikunnanohjaajien työnkuvan tukeminen ja päivittäminen, jotta se vastaa paremmin tulevaisuuden haasteisiin. He voisivat myös tukea paikallisia yhdistyksiä, seuroja ja järjestöjä kaikille avoimen liikunnan järjestämisessä. Szeróvay pelasi vuosina 2007–2012 ammattilaisena JJK Jyväskylän maalivahtina.. Toimintarajoitteisten henkilöiden liikkumisen ja liikunnan tukemisessa korostuvat kunnalliset palvelut ja tukitoimet. Sports Inclusion Disability Officers. Ne luovat velvoitteen yhdenvertaiseen liikuntakulttuurin aktiiviselle edistämiselle sekä eriarvoisuuden vähentämiselle liikunnassa. Sen etenemisestä tiedotetaan LTS:n sosiaalisen median kanavissa. Kuntien taloudellinen tilanne ei oletettavasti parane lähivuosina, joten kaikkien erityisryhmien liikuttaminen ei voi jäädä yksin erityisliikunnanohjaajan harteille
Tekstit käsittelevät koronan vaikutuksia erityisesti lääketieteen ja kansalaistoiminnan eri tasojen näkökulmista. Aineistoa koronapandemiasta ja liikunnasta LTS on koonnut sivustolleen (lts.fi) koronapandemiaa käsittelevää aineistoa. Nämä nuoret olivat alttiita tukija liikuntaelinkivuille ja työelämän ulkopuolelle jäämiselle varhaisaikuisuudessa. Kokoelma julkistetaan 17.9.2020 järjestettävässä seminaarissa, jonka toteutustapa ratkeaa koronapandemian asettamien toimintaehtojen pohjalta. Koronan vaikutukset liikuntaan perataan Valtion liikuntaneuvosto (VLN) teettää selvityksen koronapandemian akuuteista vaikutuksista liikuntaan. Kokoelmaan on tulossa 8–10 tekstiä, jotka valottavat eri näkökulmista liikuntakulttuurissa ilmenevää eriarvoisuutta. Erityisen tärkeää on Arhinmäen mukaan tunnistaa alueet, joihin korona vaikuttaa kaikkein syvimmin, ja jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa: julkaisu ja seminaari tulossa syyskuussa Eriarvoisuus on yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ilmiö, joka rajoittaa ihmisten mahdollisuuksia toimia. Lisäksi hän tutki yhteyttä työelämään kiinnittymättömyyteen viiden vuoden seurantajaksolla 25–29-vuotiaina. Se myös laajentaa ja syventää liikunnan toimijoiden ymmärrystä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta sekä niiden puutteesta. Esimerkiksi vähäisesti liikkuvilla ja runsaasti istuvilla psykologisista ongelmista kärsivillä nuorilla oli usein ylipainoa tai riittämätön unen määrä. Nuorten epäterveelliset elintavat ja psykososiaaliset ongelmat esiintyvät usein yhdessä. 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 A J A S S A V ä i t ö s u u t i s e t Epäterveelliset elintavat ja psykososiaaliset ongelmat altistavat nuoria tukija liikuntaelinkivuille ja kasvattavat työelämästä syrjäytymisriskiä Lääketieteen lisensiaatti Eveliina Heikkala selvitti väitöstutkimuksessaan 15–16-vuotiaiden nuorten epäterveellisten elintapojen ja psykososiaalisten ongelmien yhtäaikaista esiintymistä ja yhteyttä nuoruuden alaselkäkipuun ja toistuvaan, usealla kehon alueella esiintyvään tukija liikuntaelinkipuun. Myös Liikunta & Tiede -lehden viimeisimpien numeroiden sähköiset versiot on avattu luettavaksi maksutta.. Väitöskirjan verkkoversio: http://jultika.oulu.fi/Record/ isbn978-952-62-2576-0. Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikuntafysio Oy:n yhteistyönä on valmisteilla vertaisarvioitu artikkelikokoelma aiheesta. Artikkelikokoelma tekee näkyväksi liikunnassa esiintyvän eriarvoisuuden monia muotoja. Koronavirusepidemian vuoksi joitakin kevään väitöstilaisuuksia on pidetty suorina verkkolähetyksinä, mutta suurin osa väitöksistä on siirretty pidettäväksi syksyllä 2020. Liikuntatieteellisen Seuran verkkosivuilta löytyy listaus liikuntaja terveystieteiden sekä liikuntakulttuuriin ja -politiikkaan liittyvistä tuoreista väitöstutkimuksista suomalaisissa yliopistoissa: www.lts.fi/tutkittua-sovellettua/ tutkittua/tuoreita-vaitostutkimuksia. Kohteena ovat erityisesti kuntien liikuntapalvelut, urheiluseurat ja -järjestöt, liikunta-alan yritykset ja koulutuskeskukset. On tärkeää, että tutkimuksella keräämme myös tietopohjaa, johon lisätuen antaminen voi nojata, sanoo VLN:n puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. – Liikunta ja urheilu tarvitsevat epidemian takia taloudellista tukea koronan aiheuttamien tulonmenetyksien paikkaamiseksi. Tarkoituksena on tuottaa tietoa niin koronan akuuteista kuin pitkän ajan vaikutuksista. Selvityksen on määrä valmistua alkukesällä 2020. Eveliina Heikkalan lääketieteen väitöskirja ”Co-occurrence of unhealthy behaviours and psychosocial problems among adolescents, with special reference to low back and multisite musculoskeletal pains during adolescence and labour market exclusion in early adulthood” tarkastettiin 8.5.2020 Oulun yliopistossa
Kapeat polut, rinteiden kapuaminen tai ojan yli hyppääminen aktivoivat lihaksia kummasti. Happihyppely kotipihalla tai -korttelissa tuo askelia, virkistää ja usein saa ajatuksen kulkemaan entistä paremmin. Sydämen jaksamisen kannalta on hyvä säilyttää ateriarytmi, rauhoittua syömään, satsata kasviksiin ja juoda välillä vettä. Se auttaa löytämään helpotusta omaan ja perheen ruokarumbaan, oivaltamaan keinoja sujuvaan perhearkeen ja näkemään ne hetket, jolloin liikekin voi jatkua. Valmisruuissa ja puolivalmisteissa löytyy runsaasti hyviä vaihtoehtoja, kun silmäilee pakkauksen kylkeä. Jaksanko minä tätä poikkeuksellista aikaa enää. Tämä on poikkeustila ja menee ohi aikanaan. Jos joskus, niin nyt aika oivaltaa koti ja sen lähiympäristö liikuntapaikkana. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 7 Moni meistä odottaa kesälomaa erilaisen työkevään jälkeen. Ruokatauot ovat hyvä tapa katkaista työskentelyä. Ei tarvitse pystyä parempaan ja enempään. Helpot, edulliset ja P O L T T O P I S T E E S S Ä SYDÄN KORONAN KOURISSA hyvältä maistuvat ruokavinkit ovat tarpeeseen. Mitkä ovat ne rutiinit arjessa, joista haluan pitää kiinni. Kesän etenemisen seuraaminen luonnonhelmassa kerryttää askelia huomaamatta. Niin oman kuin läheistenkin sydämestä ja jaksamisesta voi huolehtia rauhoittamalla mieltä. Sen sijaan itsemyötätunto on ystävällistä ja lämminhenkistä suhtautumista itseen, oman keskeneräisyyden hyväksymistä ja oman sisäisen minän rakastamista. Kyllä me jaksamme läpi tämän monella lailla erilaisen vaiheen. Myötätunto on paras ystävämme. Hyvä niin. Monista asioista voi pitää kiinni, kuten samoihin aikoihin heräämisestä ja nukkumanmenosta, säännöllisestä ruokarytmistä, päivittäisestä ulkoilusta ja omalle perheelle iloa tuottavista puuhista. Etätyö on monelle meistä ajankohtaista. Kun etätyö jatkuu pitkään, tulee väistämättä mieleen, kuinka helpottaa perheen ateriointia. Miten paljon korona kiusaa meitä kesällä. On hyvä hetki jättää itsensä soimaaminen ja piiskaaminen. Kotona etätyön voi katkaista taukojumpalla tai kävellen lyhyellä ruuan hakureissulla. Tunteet, joita väkisin syntyy, on hyvä kohdata ja ottaa vastaan. ANNUKKA ALAPAPPILA liikunta-asiantuntija Sydänliitto Sähköposti: annukka.alapappila@sydänliitto Happihyppely koti pihalla tai korttelissa tuo askelia, virkistää ja usein saa ajatuksen kul kemaan entistä parem min. Siitä on apuna niin poikkeustilanteissa kuin tavallisessa elämässä. Tuttu ja turvallinen arkirytmi, perheiden omat rutiinit ja koko perhekalenteri menivät kaikki kerralla uuteen uskoon. Ne, jot ka ovat löytäneet liikunnan elämäänsä, keksivät kyllä keinot liikkumiseen. Jonain päivänä tämä koronapoikkeustilakin on historiaa. Oman mielen rauhoittamisen voi aloittaa ottamalla poikkeustilanne vastaan hyväksyen. Miten rakennan oma arkeni mahdollisimman hyväksi. Hyvät ruokavalinnat pitävät virkeänä ja edistävät työskentelyä koko päivän. Poikkeustila on vaikuttanut meidän kaikkien arkeen. Kesän etenemisen seuraaminen kerryttää askelia huomaamatta.. Perheen yhteinen kiva tai harrastukset ovat jääneet tauolle. On keksittävä jo tain, jotta liike voi jatkua. Tuttu rytmi vahvistaa niin lapsen kuin aikuisenkin itseluottamusta ja jaksamista. Erilaiseen arkeen kannattaa tuoda mahdollisuuksien mukaan palasia tutusta arkirytmistä ja luoda näin arjen hallinnan tuntua koko perheelle. Jatkaako sydämeni. Ajatukset kannattaa keskittää siihen, mihin voi itse vaikuttaa. On hyvä muistaa itsemyötätunto ja ajatella, että pienikin liikunta on hyväksi. Itsekritiikki on inhimillistä, mutta se ei lisää hyvää oloa, vaan liiallisena voi jopa sairastuttaa, myös sydäntä. Mikä onkaan mukavampaa kuin etsiä verkosta kaunismaisemaisia matkakohteita tai miettiä kesävieraiden kutsumista mökille. Entä ne, jotka muutenkin liikkuvat vain vähän tai eivät juuri ollenkaan. Jokainen omin ratkaisuin. Erityisesti poikkeus tilanteissa on lupa olla armollinen itselleen. Toivottavasti haaveet ja suunnitelmat toteutuvat
8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 U ManUn mies antoi Urheilumuseolle kasvot Urheilumuseon johtajan Pekka Honkasen 31-vuotinen pesti päättyi toukokuun lopussa. – Serkkuni Leena, edesmenneen professori Helge Nygrénin tytär, huomasi Urheilumuseon hakevan amanuenssia. Hän soitti ja kysyi, olenko huomannut ilmoituksen. Yksi urheiluinnostuksen kulmakivistä on kestorakkaus Manchester Unitediin. Kuva: Jouko Kokkonen. Urheilumuseo on ollut arkeologiaa, Suomen historiaa, yleistä historiaa ja taidehistoriaa opiskelleelle FM Honkaselle hyvin sopiva työpaikka. Hän pelasi jalkapalloa ja oli seurannut urheilua tiiviisti 1960-luvun puolivälistä lähtien. Honkanen on yksi Suomen tunnetuimmista ManUn kannattajista. En ollut huomannut, mutta hain ja tulin valituksi. Urheilumuseosta on viime vuosikymmeninä kehittynyt kansainvälisestikin arvostettu valtakunnallinen vastuumuseo. Hän tuli museoon töihin maaliskuun alussa 1982
Töiden etenemistä stadionilla Honkanen on seurannut hiukan ristiriitaisin tuntein. Suuri vaara oli, että mitalit olisivat päätyneet muualle kuin Suomeen tai hajonneet eri tahoille. Näyttely on niin sisällöltään kuin rakenteiltaan, tekniikaltaan ja valaistukseltaan täysin uudis tettu. Kirjaston käytössä olleet tilat tulevat näyttelykäyttöön. Lopputulos oli toivottu: Nykäsen mitalit saatiin Urheilumuseon kokoelmiin. Museon ensimmäinen merkittävä laajennus valmistui vuonna 1983 ennen Helsingin yleisurheilun MM-kisoja. Parhaimmillaan ulkomaalaisia oli neljännes museovieraista, kun heidän osuutensa on ollut museoissa keskimäärin 15 prosenttia. Viimeisimmät viisi vuotta Urheilumuseo on joutunut Olympiastadion täyskorjauksen vuoksi toimimaan väistötiloissa ensin Kalasatamassa ja sittemmin Pitäjänmäellä. Perusnäyttely esittele Suomen urheiluhistoriaa. Honkanen seurasi johtajana vuonna 1989 Risto Niemistä, joka siirtyi Veikkauksen tiedostusjohtajaksi. Museon profiili nousee Näyttelytoiminnassa kävijämäärällä ei ollut 1980-luvulla likikään sitä merkitystä kuin myöhemmin. Lopputuloksen hän uskoo olevan hyvä. Kävijämäärätavoite on vähintään 50 000 vierasta vuodessa, mikä on yli kaksinkertainen aikaisempiin parhaisiin vuosiin verrattuna. Urheiluarkisto aloitti toimintansa 1985 ja samoihin aikoihin käynnistyi myös tietopalvelu. Kirjasto siirtyy alakertaan ja muuttuu käsikirjastoksi. Oma työhuonekin järjestyi, mutta se ei ollut aivan tavanomaisin. Vuoden 2015 lopussa kuviteltiin, että museon paluumuutto olisi voinut tapahtua vuoden 2018 lopussa tai 2019 alussa. Urheilumuseossa alkoi kasvun aika laajennuksen jälkeen. Töiden kesto ja kokonaiskustannukset ovat myös ihmetyttäneet. Toiminnan taso nousi jo tämän ansiosta. Kuusi metriä pitkässä ja kaksi metriä leveässä työhuoneessa oli selän takana pitkä rivi kirjahyllyjä ja ikkunaton umpiseinä toisella puolen. Lainaustoiminta on supistunut viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Sen takia Nykäsen kanssa tehtiin etukä teen sopimus, jonka mukaan mitalien hinta oli kansalaiskeräyksen tuotto. Teema voi rakentua jonkin aiheen, ilmiön tai urheilijan ympärille. – Meidän olisi kannattanut miettiä vakituisen näyttelyn rakentamista, jos olisimme tienneet, että rakentaminen kestää viisi vuotta. Urheilumuseon ja suomalaisten museoiden luonne on muuttunut Honkasen työuran aikana. – Mitaliasioissa on aina se vaikeus, että hintaa on erittäin vaikeaa määritellä muualla kuin vapailla markki. Varastotiloja museo saa lisää. Honkanen teki myös selvityksiä eri museoille. Urheilumuseon tilojen rakenne muuttuu oleellisesti. Ulkomaalaisten osuus Urheilumuseon kävijöistä on ollut aina melko korkea. Kesken kaiken tähän ei enää kannattanut lähteä. Olympiastadionin kirvesmies teki työhuoneen siten, että siirsi kirjaston kirjahyllyjä seinän äärestä pari metriä. 1990-luku Urheilumuseolle tilojen kasvun aikaa. – Tavoitetta voi hyvin verrata vuonna 2017 järjestettyyn Urheilumuseo renkailla -rekkanäyttelyyn. Näyttelyjä tehtiin Honkasen mukaan ehkä enemmän kollegoita kuin laajempaa yleisöä varten. Yhteystyökumppanina oli Hymy-lehti, johon Nykänen oli ottanut yhteyttä. Siitäkin Honkanen sanoo jälkimaun olevan positiivinen. Urheilumuseo oli ensimmäisiä museoita, johon tuli faksi vuonna 1985. Ensimmäinen kunnon perusnäyttely avautui loppukeväästä vuonna 1984. Museo kannalta oli kuitenkin pettymys, ettei kolmatta laajennusta tullut. He olivat ottaneet palkinnot uransa lopettaneen mäkimiehen velkojen panttina. Samaan aikaan Urheilumuseon arvostus nousi. Kakkosnelonen vedettiin kirjahyllyjen ja seinän väliin. Kiinnostusta siis on. Hymy sai mitalit pois oululaisilta liikemiesveljeksiltä. Toiminnan taso nousi jo tämän ansiosta. – Aika oli 1980-luvulla täysin erilaista museotoiminnassa. Urheilumuseon tavallisin kävijä oli urheilusta kiinnostunut mies, joka oli liikkeellä usein lastensa kanssa. Paluu olympiastadionille syyskesällä Urheilumuseon näyttelytoiminta koostuu normaalioloissa perusnäyttelystä ja teemanäyttelyistä. Uusittu näyttely pyritään avaamaan syyskuussa. Osaltaan turisteja on tuonut Helsingin olympiakisojen maine ja Olympiastadionin vetovoima käyntikohteena. Urheilumuseo oli ensimmäisiä museoita, johon tuli faksi vuonna 1985. Urheilumuseo saa uuden perusnäyttelyn palatessaan heinäkuussa Olympiastadionille. Sapattivapaan kruunasi paikan päällä nähty Mestarien liigan lopputottelu, jossa ManU voitti lisäajalla tehdyllä kahdellla maalilla Bayern Münchenin 2–1. Markkinointi ja tuotteistaminen oli lapsenkengissä. Se saavutti kahdessa ja puolessa kuukaudessa yhteensä 25 000 kävijää eri puolilla Suomea. Sapattivapaalla 1999 valmistui opetusministeriölle vuonna 1771 Jurmon itäpuolelle uponnutta Vrouw Mariaa -laivaa koskeva selvitys. Vuosina 1991–1992 ja 1997–1998 toteutuneiden laajennusten ansiosta museo sai tilat, jotka valtakunnallinen erikoismuseo tarvitsee. Jännitystä museoelämään toi Urheilumuseosäätiön Matti Nykäsen mitalien Suomessa pitämiseksi vuonna 1994 järjestämä keräys, joka oli monivaiheinen. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 9 noilla. Ensimmäisen matkapuhelimen museo hankki 1990. Honkanen toimi pitkään Suomen Museoliiton varapuheenjohtajana ja Kansainvälisen Museoneuvoston Suomen osaston puheenjohtajana. Tietokonepohjainen luettelointi alkoi heti 1980-luvun puolivälin jälkeen, muistelee Honkanen. Siinä Honkanen toteaa hylyn ja sen esineistön kuuluvan Suomen valtiolle
Tämä tulee vaikuttamaan liikunnan ja kulttuurin ensi vuoden rahoitukseen, ellei sitä kompensoida valtion budjettivaroista. Honkanen on antanut museolle kasvot sekä sen omassa viestinnässä että laajemminkin. Astetta vaikeampaa on muistella olympiavoittajat, joiden etuja sukunimi alkavat aakkosten peräkkäisillä kirjaimilla. Pitkävaikutteinen korona Koronan vaikutukset tuntuvat myös Urheilumuseolla, joka on joutunut turvautumaan lomautuksiin. JOUKO KOKKONEN (Va sta us: 0,4 sek unt ia). Enemmin vaikutukseni on 1990-luvulla kohdentunut ehkäpä museomaailmaan kuin liikuntaan ja urheiluun. – Veikkauksen tämän vuoden tuotto-odotus on aikaisempaan verrattuna laskusuunnassa. Mister Urheilumuseo Urheilun kentillä Honkasta on totuttu pitämään merkittävänä taustavaikuttajana. Ja kyetäänkö jalkapallon EM-kisat viemään suunnitellusti läpi, ellei suunnitelmia muuteta. En silti pitänyt itseäni merkittävänä urheiluvaikuttajana. Urheilumuseon verkkopalveluiden käyttö on myös lisääntynyt evakkovuosina. Hyvän tietokilpailukysymyksen vastauksen pystyy Honkasen mukaan jollain tavoin päättelemään. Tutkimus on osa Urheilumuseon perustoimintaa. – En olisi uskonut, että viimeiset neljä kuukautta museon johtajana ennen eläkkeelle jäämistä olisivat tällaiset. (Vastaus löytyy alta.) Urheilumuseo on urheilua rakastavalle unelmatyöpaikka. Suomalaisista jalkapalloilijoista suuri osa on tullut hänelle tutuksi. Honkanen sanoo mielipiteensä museon oman väen tekemään tutkimukseen muuttuneen. Honkanen laati kysymyksiä ja toimi tuomarina mm. 1 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 Kuva: Jouko Kokkonen Museon rinnalla toimivat arkisto ja kirjasto muodostavat kokonaisuuden, joka palvelee niin museon omaa väkeä kuin tutkijoita. Asiaa on auttanut se, että hän on sinut julkisuuden kanssa. Honkanen oli ensimmäisiä museonjohtajia, jotka esiintyivät laajemmin julkisuudessa. vuonna 2000 esitetyssä Elmo-visailussa, joka sai parhaimmillaan 400 000 katselijaa. Sitä kautta olen keskustellut hyvin laajasti urheilusta, sen kehityksestä ja ongelmista monien ihmisten kanssa. Tuntui erikoiselta istua toimistossa yksin, kun kaikki ovat etätöissä. Koronakriisin seuraukset ulottuvat Honkasen mukaan myös kulttuurilaitoksiin, museoihin, kirjastoihin ja arkistoihin, jotka saavat merkittävän osan rahoituksestaan veikkausvoittovaroista. – On totta, että minulta on kysytty aika paljon asioita. Se oli laskemassa jo ennen koronaa. Syynä on muun muassa tietopalvelutuottojen tyrehtyminen, kun jääkiekon MM-kisoja ei pelata ja Tokion olympiakisat sekä jalkapallon EM-kisat ovat siirtyneet vuodella. Mikä oli matkojen yhteenlaskettu voittomarginaali. En ole täysin vakuuttunut, pystykäänkö esimerkiksi Tokion kisat järjestämään. Yksi klassikoista on se, jossa pyydetään luettelemaan suomalaiset olympiavoittajat, joiden etuja sukunimi alkaa samalla kirjaimella. Uuden perusnäyttelyn rakentaminen oli onneksi niin pitkällä, että sen viimeistely onnistuu etätyönä. Honkanen arvioi, että korona vaikuttaa sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti urheiluun niin kauan kuin rokote tulee markkinoille. Tämä on erittäin hankalaa aikaa myös henkisesti. Ja Matti Nykänenkin poikkesi toisinaan katsomaan mitaleitaan museolle. – Museoissa ajateltiin 1990-luvun alussa, että niissä ei välttämättä tarvitse tehdä tieteellistä tutkimusta. Lisäjulkisuutta toivat radion ja television tietokilpailut, jotka lisäsivät sekä museon että sen johtajan tunnettuutta. Oma käsitykseni on muuttunut erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yrjö Hietanen ja Kurt Wires voittivat melonnassa kultaa sekä 1000 että 10000 metrin matkoilla. Se, mitä kaipaa on työyhteisö, joka on tiivis ja keskenään hyvin toimeentuleva. – Voi olla, että vielä ensi vuodestakin tulee erittäin vaikea. Toisinaan seurat ja liitot ottavat yhteyttä historiahankkeensa tiimoilta. Hänen mukaansa museoiden johtajat eivät vielä 1990-luvullakaan antautuneet täysillä brändäämiseen ja markkinointiin. Urheilulehden Top-100 -vaikuttajien listalla hän oli mukana vuosi toisensa jälkeen. Tilaushistoriat ovat museolle tulonlähde, jonka merkitys korostui väistötiloihin siirtymisen jälkeen. Useat liikuntajärjestöt ja urheiluliitot ovat tarttuneet museon tekemään ehdotukseen historiateosten tekemisestä. – Yksi, mitä olen käyttänyt, liittyy Helsingin olympiakisoihin. Ylivoimaisesti kiinnostavinta Honkanen sanoo olleen urheilijoiden tapaamisen, alkaen oman nuoruutensa sankarista Lasse Virénistä
Jälleen voimistunut keskustelu tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta saa kuitenkin kysymään: voisimmeko tehdä jotakin suomalaisessa liikunnassa paremmin. Ajattelemisen aihetta antoi matka Perthiin, Länsi-Australiaan helmikuussa 2020. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 1 1 L OLISIKO INKLUUSIOSTA OPITTAVAA AUSTRALIASTA. (Saari 2011, 11–13.) Tämän keskustelun ja myös liikuntapoliittisen paineen (mm. WADSA-organisaatio on kehittänyt innovatiivisella otteella palveluita ja välineitä vaikeavammaisille liikunnan harrastajille. Jasmine Repo kokeilemassa vierityskouruja. Norjasta, Iso-Britanniasta ja Australiasta (Downs 2006; Saari 2015, 15–19). Tämän tuloksena koko koko lajikulttuuri on muuttunut. Alettiin puhua yhä yleisemmin siitä, että vammaisilla henkilöillä tulisi olla oikeus valita osallistumisen tapansa liikuntaan ja urheiluun oman kiinnostuksensa, ei vain vammadiagnoosin pohjalta. Tällä hetkellä yli puolet lajiliitoista on ottanut vastuun vammaisurheilun järjestämisestä (Saari 2015), mutta silti työ kaikille avoimen liikuntakulttuurin eteen jatkuu edelleen. Inkluusion rinnalla yhteiskuntaja vähitellen myös liikuntapolitiikassa on alettu puhua osallisuudesta. Vuoteen 2010 saakka vammaisurheilu toimi Suomessa omissa diagnoosipohjaisissa järjestöissä, mutta 2000-luvulle tultaessa kritiikki vammaisuuden lääketieteelliseen malliin pohjautuvaa erillistä toimintaa kohtaan kuitenkin voimistui. Kuva: Kirjoittajaryhmän albumi Liikuntakulttuuria ja -palveluita on Suomessa kehitetty kohti inkluusiota pitkälti duaalimallin pohjalta (Rintala, Huovinen & Niemelä 2012, 220–221): osa toiminnasta järjestetään erillisenä soveltavana liikuntana tai vammaisurheiluna, osa kaikille avoimena liikuntana yleisten liikuntapalveluiden osana. Osallisuus koostuu monenlaisista asioista, mm. osallistumisesta (participation), liittymisestä (involvement), suhteissa olemisesta (relatedness), kuulumisesta (belongingness), yhteisyydestä (togetherness), yhteensopivuudesta (coherence) ja mukaan ottamisesta (inclusion). (Isola. Vammaisten ja vammattomien urheilun ja liikunnan suhteesta on puhuttu Suomessa runsaasti viimeiset 30 vuotta. Mallia liikunnan ja urheilun organisoitumiseen on haettu mm. Liikuntalaki 390/2015) seurauksena käynnistettiinkin monenlaisia inte graatioprosesseja niin huippu urheilun kuin harrasteliikunnankin saralla (Saari 2011; 2015)
Yhteiset joukkuehuudot kajahtivat, mikä lisäsi yhteenkuuluvuuden tunneta. Tavoitteena on mahdollistaa monipuolista vapaa-ajan toimintaa niin yksilöille kuin yhteisöillekin, kuten kouluille ja urheiluseuroille. Järjestöllä oli meneillään mm. Järjestön keskeisimpiä toimintoja on kouluttaa ja konsultoida erilaisia yhteisöjä. Sosiaalinen osallisuus toiminnan keskiössä Inclusion Solutions on järjestö, joka pyrkii edistämään sosiaalista osallisuutta erilaisissa yhteisöissä, kuten urheiluseuroissa, kouluissa, korkeakouluissa, työyhteisöissä tai järjestöissä. 1 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 ym. Koulutuksiin voivat osallistua esimerkiksi työyhteisöt, kuntien päättäjät ja työntekijät, opettajat tai urheiluseuraväki. Toiminta oli yhteisöllistä sekä lapsille että vanhemmille. Saimme tutustua australialaiseen inkluusion tilanteeseen ja kaikille avoimen liikuntakulttuurin suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä yhteiskunnallisella että urheiluseuratasolla. vaikeavammaisten henkilöiden liikuntainterventio, johon oli rekrytoitu eri oppilaitosten opiskelijoita ohjaamaan ja avustamaan. Sosiaalisen osallisuuden vastakohtana ovat syrjäytyminen ja syrjintä eli ekskluusio ja ulkopuolelle jättämisen tunteet ja kokemukset. Samalla he saivat aidon kokemuksen harjoittelusta ja urheiluseuraan kuulumisesta. WADSA – innovatiivisuutta ja rohkeita kokeiluja Länsi-Australian vammaisurheilujärjestöön WADSA:an (Western Australian Disabled Sports Association) toiminta on hyvin laaja-alaista. Lapsen oli mahdollista saada yksilöllistä kuntoutusta muun toiminnan ohessa, jos hänellä oli paljon tuen tarpeita. Australia edellä Suomea Australian Perthissä sosiaalinen osallisuus näyttää olevan merkittävästi edellä Suomea, mikä korostuu useiden vierailukohteidemme lisäksi myös rakennetussa ympäristössä. Sense Rugby -toiminta on inkluusion toteutumisen väylä. Lapset kokivat harrastavansa rugbya, ja olivat siitä selvästi myös ylpeitä. Paikallisten koulutusten lisäksi Inclusion Solutions järjestää vuosittain osavaltiossa kolme sosiaalisen osallisuuden foorumia, jossa jaetaan kokemuksia hyvistä käytännöistä. Isolan ja kollegoiden (2017) mukaan “osallisuus on jotakin, mikä tapahtuu ihmisten välillä katseissa, liikkeissä, kosketuksessa ja kielessä”. Voittoa tavoittelematon Inclusion Solutions toimii pääosin osavaltion hallituksen rahoittamana. Parhaiten jäivät mieleen sovellus, jossa oli rakennettu Nerf-pyssyille erilaisia nappilaukaisimia sekä kauko-ohjattava auto, jota pystyi ohjaamaan lippalakkiin liitetyllä, joystick-ohjaimella tai neljällä eri nappitoiminnolla. Sen palvelut ovat ilmaisia yhteisöille. He harjoittelivat seura-asuissa samalla kentällä muiden seuran joukkueiden kanssa. 2017.) Sosiaalinen osallisuus pitää sisällään yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvot ja yksilötasolla osallisuuden kokemuksen. Vierailukohteiksemme valikoitui muun muassa sosiaalista osallisuutta edistäviä järjestöjä, lasten ja nuorten liikunnallista harrastustoimintaa järjestävä rugby-seura ja kuntoutusta sisältäviä yliopistojen tutkimusohjelmia. Järjestö edistää inkluusiota niin urheiluseuroissa kuin liikuntarakentamisessa. Sosiaalisen osallisuuden ja yhdenvertaisuuden korostaminen näkyy seuran verkkosivuilla erittäin laajasti etusivusta lähtien. Toimintaterapia oli kiedottu niin taidokkaasti rugbyn muotoon, että kuntoutus toteutui lasten huomaamatta. He ovat onnistuneet kehittämään erityisen hyvin erilaisia ratkaisuja vaikeavammaisten henkilöiden osallistumiseen. Siinä missä Suomessa osallisuuden edistäminen koh. Toimintaterapiaa rugbyn muodossa – erillisestä kohti yhteistä ”Sense Rugby” on rugbyyn pohjautuvaa toimintaterapiaa, joka on järjestetty yhteistyössä paikallisen rugby-seuran kanssa. Coolbinia Bombers Junior Football Club otti yhteyttä Inclusion Solutions -järjestöön, kun he huomasivat, että seurassa ei ole yhtään toimintarajoitteista jalkapallon harrastajaa. Tämän vuoksi se ei ole keskittynyt esimerkiksi pelkästään vammaisten osallisuuden edistämiseen, vaan sen tavoitteena on edistää kaikkien vähemmistöjen osallisuutta ja muuttaa liikuntakulttuuria avoimemmaksi. Seuran sovelletusta ryhmästä oli mahdollisuus siirtyä eteenpäin seuran muihin harrasteryhmiin. Se on suunnattu 5–15-vuotiaille lapsille ja nuorille, jotka tarvitsevat tukea jalkapalloharrastuksessaan. Länsi-Australiassa leikkipaikkojen ei esimerkiksi tarvitse lain mukaan olla esteettömiä, mutta Inclusion Solutions lähettää paikallisille päättäjille infopaketin, miten he voivat parantaa leikkipuistojen esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Sitä johti seuran valmentaja yhdessä kahden toimintaterapeutin kanssa. Konsultaatioprosessissa seura kehitti uuden moton: “Jos haluat pelata, me löydämme siihen keinon!” ja aloitti StarKick – All Abilities -ryhmän. Kun lapsen taidot kehittyvät hän voi siirtyä seuran sovellettuun ryhmään, jossa oli vähemmän apua saatavilla ja jossa terapiaa ei ollut enää tarjolla. Lisäksi ryhmissä oli avustajina toimintaterapia-opiskelijoita ja vanhempia. Seura on palkittu muun muassa Länsi-Australian parhaimpana urheiluseurana. Tällaisia polkuja toimintaterapiasta seuran harrastetoimintaan olisi hienoa saada Suomeenkin. Parhaiten kaikille avoin toiminta on onnistunut uinnissa, kriketissä ja jalkapallossa. Ilmaisten koulutusten lisäksi järjestö tuottaa aineistoa muun muassa siitä, miten perustaa uusi, kaikille avoin liikuntaryhmä tai miten muokata omaa seuraa avoimemmaksi. Sen jäsenet ovat muun muassa kehittäneet ja rakentaneet yhteistyökumppaneidensa kanssa erilaisia välineitä, jotka mahdollistavat eri pelien pelaamisen ja matalan kynnyksen liikuntaan osallistumisen. Seurakulttuurin muuttaminen kaikille avoimeksi on tuonut seuralle useita palkintoja, uusia jäseniä, vapaaehtoisia ja sponsoreita. Sosiaalisen toiminnan lisäksi ryhmässä otettiin hienosti huomioon lasten yksilölliset tuen tarpeet. Järjestö edistää urheilua, kulttuuria, musiikkia ja taidetta. Lapset kuuluivat urheiluseuraan niin kuin muutkin. WADSA:n innovatiivinen työyhteisö toimii ratkaisukeskeisesti. Järjestön toiminta lähtee siitä, että osallisuus liittyy kaikkiin ihmisiin ja hyödyttää kaikkia
juottoaltaita näkövammaisten henkilöiden opaskoirille ja pihalla aistiesteetön leikkipaikka, jossa oli huomioitu neurokirjon (autisminkirjon) lapset. lihasvoimaja tasapainoharjoittelua iFit University of Western Australia 9–15-vuotiaille nuorille Maksullinen 200 AUD /kausi Toiminta 1 vs 1 10 viikkoa, 1,5 h /kerta auttaa löytämään liikuntaharrastus Thriving after school University of Western Australia Yli 5-vuotiaille lapsille, joilla on erilaiset toimintarajoitteita Maksullinen 1 vs 1 $545 /kausi, ryhmä $275/kausi Toiminta joko 1 vs 1, ryhmä tai pienryhmätoimintaa 10 viikkoa, 1,5 h/kerta vahvistaa lihaskuntoa, motorisia taitoja ja innostaa liikkumaan Mini GYM University of Western Australia 3–5-vuotiaille lapsille ja vanhemmalle. Tutustuimme useaan ohjelmaan, joiden tavoitteena oli lisätä toimintarajoitteisten lasten tai nuorten fyysistä kuntoa, fyysistä aktiivisuutta tai liikuntamahdollisuuksia opiskelijoiden avustuksella (Taulukko 1). Esimerkiksi uudella Optus-stadionilla oli mm. Tämän takia kaikille avoin liikuntaseura tai koulun jälkeen järjestetty matalan kynnyksen liikuntakerho tai -ohjelma voi olla ainoa toimiva ratkaisu, jotta yhdenvertainen oikeus osallistua liikuntaan toteutuu. Yhteisiä kipukohtia Australiassa on vastaava laki kuin Suomen yhdenvertaisuuslaki (1325/2014), jonka mukaan ketään ei tulisi syrjiä ja osallisuus tulisi taata kaikille taustoista riippumatta. Alkutestien tuloksia hyödynnetään myös liikuntaohjelmien yksilöllisessä suunnittelussa. distuu yleisimmin esimerkiksi tiettyyn vammaryhmään tai vähemmistöön, niin vierailumme perusteella Länsi-Australiassa pyritään huomioimaan samanaikaisesti useita eri vähemmistöryhmiä. Silti he toivoivat, että lapsi tai nuori pääsee jossain vaiheessa paikalliseen liikuntaseuraan harrastamaan liikuntaa. Suomessa erillisten ryhmien järjestäminen erityisesti pienemmillä paikkakunnilla voi olla haastavaa pienten harrastajamäärien vuoksi, jolloin yksilöllä ei ole aitoa mahdollisuutta valita. Se kuitenkin yllätti, että palveluita kehitettiin edelleen paljon erillistoimintoina. Opiskelijoille ohjelmat tuovat opintopisteiden tai harjoittelutuntien lisäksi arvokasta kokemusta erilaisten ihmisten kohtaamisesta, liikunnan ohjaamisesta ja osallisuudesta. Useassa vierailukohteessa erillisen liikuntaryhmän järjestämistä kaikille avoimen ryhmän sijaan perusteltiin samoin. Ohjelmien tarkoituksena on antaa lapsille ja nuorille onnistumisen kokemuksia ja tukea heidän minäpystyvyyttään sekä motorisia taitoja, jotta he voisivat jossain vaiheessa siirtyä paikallisen urheiluseuran järjestämään ryhmään. Erillisryhmässä on enemmän ohjaajia, jolloin yksilöllinen tuen tarve ja taitotaso pystytään ottamaan paremmin huomioon. Lapsella oltava motorisia haasteita Maksullinen $150 / kausi 10 lasta ja vanhempaa / ryhmä 10 viikkoa tavoitteena kehittää karkeamotoriikkaa leikin kautta Move Kids Program Edith Cowan University 4–12-vuotiaille lapsille, joilla on liikkumisen ja oppimisen haasteita Maksullinen $160 AUD /kausi noin 15 lapsen ryhmä 8 viikkoa kehittää lasten motorisia taitoja ja itseluottamusta sekä tarjota liikunnan iloa ja osallisuutta Ready Steady Succeed Edith Cowan University 3–8-vuotiaille lapsille, joilla tuen tarpeita, useimmilla DCD Maksuton 10 lasta / ryhmä 5 viikkoa, 1 ker ta viikossa harjoitella kouluvalmiuksia ja motorisia taitoja, antaa kotiin perheille myös ideoita, miten taitoja voi kotona harjoitella Perthin alueella on useita yliopistoja, jotka ovat yhdistäneet soveltavan liikunnan interventioissa opiskelijoiden oppimisen, lasten ja nuorten saaman hyödyn sekä tutkimuksen. Lähes kaikissa ohjelmissa kerätään myös samanaikaisesti tutkimusaineistoa ohjelmiin osallistuvista lapsista ja nuorista alkuja lopputestien muodossa. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 1 3 Taulukko 1. Erilliset ryhmät nähtiin usein välivaiheina ennen kaikille avoimeen seuratoimintaan siirtymistä. Laista huolimatta Länsi-Australiassa on myös samoja haasteita kuin Suomessa: vähemmistöihin kuuluvat henErillisillä liikuntaohjelmilla onnistumisia, taitoja ja vertaistukea. Perthin yliopistojen liikuntaohjelmia Ohjelma Yliopisto Kohderyhmä Hinta Ryhmän koko Kesto Tavoite AMPitUp The University of Notre Dame 12–18-vuotiaille nuorille, joilla on haasteita liikkumisessa, usealla DCD Maksuton <10 kaksi kertaa viikossa lukuvuoden ajan, 45 min/kerta yksilölliset tavoitteet, sis. Monet tapaamistamme liikuntaohjelmien suunnittelijoista korostivat, että erilliset ryhmät ovat lapsen tai nuoren parhaaksi
(2006). Avoimet ovet -hankkeessa nostetaan esiin seuroja ja lajiliittoja, joissa kaikille avoin liikuntakulttuuri toteutuu hyvin. Myös toimintaympäristöjen muokkaamiseksi avoimemmiksi tarvitaan tukea. Mitä osallisuus on. Luettavissa http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-302-917-0 Saari, A. Soveltava liikunta. Inkluusion nosteet ja esteet liikuntakulttuurissa: Tavoitteena kaikille avoin liikunnallinen iltapäivätoiminta. Kysyntä ja tarjonta eivät myöskään aina kohtaa. Toiminta vaikuttaa olevan ryhmissä usein tavoitteellisempaa kuin meillä. (2011). Kahdeksan suomalaista liikunnan vaikuttajaa, opettajaa ja tutkijaa kävi tutustumassa Perthissä, Australiassa soveltavan liikunnan palveluihin. Saari, A. Matkalle osallistuivat (vas.) Nina Peltonen, Maija Jylhä, Terhi Huovinen, Jasmine Repo, Simon Walker, Heidi Skantz, Johanna Pekkanen ja Piritta Asunta. (2012). 1 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 kilöt liikkuvat vähemmän ja osallistuvat harvemmin urheiluseurojen toimintaan kuin valtaväestöön kuuluvat. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Mallia voisi ottaa myös australialaisista yliopistoista, sillä ne ovat osanneet hienosti tuotteistaa omat liikuntaohjelmansa, ja perheet jopa maksoivat niihin osallistumisesta. Liikunta ja tiede, 43(4), 14-19. Päämääränä on lisäksi tutkimuksellisen aineiston kerääminen ja tutkimusartikkelien kirjoittaminen. Länsi-Australiassa on kuitenkin selvästi huomattu, että yhdenvertaisuuden ja osallisuuden korostaminen liikuntaseuroissa on vaikuttanut positiivisesti sekä harrastajamääriin että sponsoreiden saantiin. HEIDI SKANTZ, ft, TtM tohtorikoulutettava Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto NINA PELTONEN lasten ja nuorten liikunnan suunnittelija Suomen Paralympiakomitea PIRITTA ASUNTA tutkija, LitT Likes-tutkimuskeskus SIMON WALKER, dosentti, LitT yliopistotutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto MAIJA JYLHÄ, LitM liikunnan lehtori Jyväskylän ammattikorkeakoulu TERHI HUOVINEN, LitT lehtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto LISÄTIETOA Inclusion Solution nettisivut: https://inclusionsolutions.org.au LÄHTEET Downs, P. Työpaja avaa ovia urheiluun. (2017). Kuva: Kirjoittajaryhmän kuva-albumi. & Keto-Tokoi, A. Liikunnalliset sisällöt noudattivat tiettyä ohjelmaa ja sitä muokattiin yksilöllisesti lapsen tarpeiden ja tavoitteiden mukaan, alkutestien tulokset huomioiden. & Niemelä, S. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:1 Rintala, P., Huovinen, T. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2015), 19-20 Vammaisurheilu ja erityisliikunta lajiliitoissa. Toimintarajoitteita kokevat henkilöt eivät välttämättä löydä harrastamisen paikkoja. Kuten Suomessa, opiskelijoita on hyödynnetty liikuntaryhmien ohjaamisessa, mutta yliopistojen opettajat suunnittelevat liikuntaryhmien toiminnan ja sisällöt. Isola, A.-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. Näihin tartumme jatkossa myös Suomessa
Suurimmalla osalla ihmisistä aerobisen kynnyksen (VO 2max ) vaihteluväli on 47–77 prosenttia ja anaerobinen kynnys välillä 72–94 prosenttia VO 2max (Lehtonen 2020, julkaisematon). 2012). Kehittyykö osa ihmisistä koskaan. Tämä huomataan viimeistään, kun harjoitusjaksoa pidennetään tai tehoa lisätään. 1984; Coyle, 2005). Toisilla ei Harjoittelun yksilölliset vasteet – mistä oikeasti on kyse. Jokainen reagoi aina positiivisesti johonkin muuttujaan harjoittelussa. Yksilöllisten vasteiden perusteellisempi tarkastelu alkoi kuitenkin vasta 1990-luvulla. Keskimääräinen maksimaalisen hapenottokyvyn muutos oli noin 400 ml/min, mutta vaihteluvälin huomattiin olevan erittäin suuri. Väite ei pidä paikkaansa. Ensimmäisenä ihmisten erilaiset adaptaatiokyvyt huomasivat Sheldon kumppaneineen (1954), kun ryhmä raportoi tutkittavien erilaisista morfologisista muutoksista samanlaisesta harjoittelusta. Kun tavattomasti eroavien lähtöarvojen päälle kasataan vielä ravintoja unitottumukset, päivittäinen fyysinen toimeliaisuus ja stressitaso, ei ole yllättävää, että täysin samanlainen harjoittelu johtaa yksilöiden välillä hyvinkin erisuuruisiin ja erikokoisiin adaptaatioihin. Harjoittelemattomilla maksimaalinen hapenottokyky (VO 2max ) vaihtelee välillä 35–60 ml/ kg/min (Lortie ym. Lisäksi harjoitustilasta riippuen uupumus tulee VO 2max -vauhdilla 2–11 minuutin kuluttua (Billat ym., 1994). (Bouchard ym. Kuva: Antero Aaltonen F. HERITAGE-tutkimusprojektissa suuri joukko eritaustaisia ihmisiä (n = 481) pantiin 20 viikon vakioidulle kestävyysliikuntajaksolle. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 1 5 Fysiologiset lähtökohdat harjoitteluun ovat erilaisia yksilöiden välillä. Sitkeän käsityksen mukaan on olemassa ihmisiä, joita harjoittelu ei hyödytä. maksimivoimataso, lihassolusuhde, entsyymiaktivisuus ja verenpaine ovat yksilöllisiä. Myös mm
1999) 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 <0 0–200 200–400 400–600 600–800 800–1000 >1000 VO 2max muutos (ml/min) Tu tk itt av ie n m ää rä. Voimaharjoittelun yksilölliset vasteet lihaksen kokoon ja lihasvoimaan. Ovatko yksilölliset vasteet vain tilastoharha. 2005; Churchward-Venne ym. 2015; Dankel & Loenneke 2020). Ongelma nähdään, jos samanlainen analyysi kohdennettaisiin kontrolliryhmään. Testaaminen tulee tehdä luonnollisesti tarkkaan. Samanlaisia tuloksia on muissakin tutkimuksissa (esim: Hubal ym. Osalla tutkittavista lihasten koko jopa pieneni intervention aikana. Mitä pidempi interventiojakso, sitä oleellisempaa on käyttää kontrolliryhmää mittaamaan näitä muutoksia (Atkinson & Batterham 2015; Hecksteden ym. Korkea vaste harjoitteluun (High responders) Matala vaste harjoitteluun (Low responders) 50 100 150 200 250 287 (%) 35 30 25 20 15 10 5 -5 -10 -15 Yksilölliset muutokset lihaskoossa voimaharjoitelleilla 50 100 150 200 250 283 Korkea vaste harjoitteluun (High responders) Matala vaste harjoitteluun (Low responders) (%) 70 60 50 40 30 20 10 -10 -20 Yksilölliset muutokset lihasvoimassa voimaharjoitelleilla Kuvio 1. Esimerkki osoittaa, että interventiossa nähty muutoksen suuri keskihajonta ei siis yksin ole riittävä yksilöllisyyden analysointiin. Suosittu tapa on määritellä positiivisen vasteen saavuttaneiksi ne, joilla muutos haluttuun suuntaan on suurempi kuin kontrolliryhmän keskihajonta jollakin kertoimella kerrottuna. Kuva muokattu: (Bouchard ym. Heilläkin noin 20 prosenttia koki suuremman kuin yhden keskihajonnan painonpudotuksen. Ensinnäkin päätellään, että olisi olemassa joukko ihmisiä – ”vasteettomat” – joille ei tapahtuisi lainkaan myönteistä kehitystä harjoittelusta huolimatta. 2009) kontrolliryhmän ja 12 kcal painokiloa kohti viikossa liikkuneen ryhmän painon muutos 24 viikon aikana. Jotta voitaisiin tilastollisesti olla varKuvio 2. Ahtiainen ryhmineen (2016) raportoi yli 20 viikon voimaharjoittelun vaikutuksista 287 koehenkilöllä. Tässä esimerkissä on havainnollisuuden vuoksi kertoimeksi valittu yksi. 2016 pohjalta. Tulisiko nyt yllä olevan päättelyketjun mukaisesti nämä 20 prosenttia luokitella saavuttaneen kontrollin ansiosta positiivisen vasteen. Pitäisikö heitä siis kannustaa olemaan harrastamatta liikuntaa, koska se heidän kohdallaan näyttää toimivan. Toiseksi tulkitaan pelkän muutoshistogrammin perusteella harjoittelun tuottaneen laajan skaalan yksilöllisiä vasteita. Tämän päätelmän tekeminen ilman kontrolliryhmästä saatua lisäinformaatiota on kuitenkin harhaanjohtavaa (Atkinson & Batterham 2015). Vaste eri muuttujien suhteen vaihtelee: on paljon yleisempää olla vasteeton lihaksen kokoon kuin lihasvoimaan. Intervention ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta kertoo seuraava esimerkki. 1 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 tapahtunut lainkaan muutosta, kun toisilla maksimaalinen hapenottokyky parani yli 1000 ml/min (kuva 1). Lisäksi lähes kolmasosa ei saavuttanut lainkaan lihashypertrofiaa (kuva 2). Vaikka keskimääräinen lihasvoiman kasvu oli 21 prosenttia (vaihteluväli -8 – +60 %) ja lihasmassan kasvu 5 prosenttia (-11 – + 30 %), niin noin 7 prosenttia tutkittavista ei kokenut lihasvoiman kasvua lainkaan. Kuvassa 3 on tutkimuksen (Church ym. Perinteisen, pelkkään intervention muutoshistogrammiin perustuvan, analyysin mukaan 12 kcal/kg viikossa liikkuvien ryhmässä noin 20 prosenttia luokiteltaisiin positiivisen vasteen saavuttaneiksi. Suurin ongelma yksilöllisten muutosten havainnoinnissa eivät kuitenkaan ole epätarkat testitulokset, vaan se, että ihmisten elämään vaikuttavat tarkastelujaksolla intervention ulkopuoliset syyt: esimerkiksi työstressi, syömistottumukset ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat intervention onnistumiseen. Kuvioiden 1 ja 2 kaltaisista yksilöllisten muutosvasteiden kuvista saatetaan tehdä virheellisiä johtopäätöksiä. Mustat pylväät ovat miesten ja harmaat naisten tuloksia. Kuviot on muokattu Ahtiainen ym. Heitä kannustettaisiin jatkamaan liikuntaohjelmaa, koska se näyttäisi toimivan heille painonpudotukseen. 2015). HERITAGE-projektissa tapahtunut VO 2max -arvon muutos 20 viikon kestävyysharjoittelun seurauksena aiemmin istuvaa elämäntapaa viettäneille ihmisille
2007; Mitchell ym. Ahtiaisen ym. 2009; Scharhag-Rosenberger ym. Kun muuttujien määrää kasvatetaan edelleen, vasteettomat katoavat tyystin (Vollaard ym. 2009), analyysi tutkimuksesta (Atkinson & Batterham 2015) 15 10 5 -5 -10 -15 Kontrolliryhmä (ei liikuntaa) 12 kcal/kg/viikko 15 10 5 -5 -10 -15 SD SD Pa in on m uu to s (k g) Pa in on m uu to s (k g). Taulukko 1. (kuten kuvan 3 tapauksessa) merkitsee, että havaittu muutoshajonta olisi olemassa ilman interventiotakin, eikä harjoittelu ole siis aikaansaanut yksilöllisiä eroja (Dankel & Loenneke 2020). Olisikin syytä välttää ”vasteeton” termiä. Tämä luo väärän ja leimaavan mielikuvan, ja saattaa masentaa ihmisiä edes yrittämästä. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 1 7 moja juuri intervention aiheuttaneen havaitut yksilölliset erot, tulisi tarkastella keskihajontaa , missä SD 2 interventio ja SD 2 kontrolli ovat interventioryhmän ja kontrolliryhmän muutoksen varianssit. Erityisesti intensiivisimmässä ryhmässä kaikkien kunto lopulta nousi. Kolmas ryhmä harjoitteli kohtuuintensiteetillä vauhtikestävyyttä 600 kcal/harjoituskerta. 2009). ”Vasteeton” on terminä harhaanjohtava Yksittäisiin muuttujiinkaan ei siis näyttäisi olevan olemassa vasteettomia: on vain sopimattomia, liian helppoja tai liian lyhyitä harjoitusohjelmia. Määrä ei yksinkertaisesti riitä kasvattamaan kuntoa kaikilla, vaikka se terveyttä saattaisikin ylläpitää. 2013; Phillips ym. Ryhmä 4 vko 8 vko 16 vko 24 vko Kevyt 300 kcal 59 % 42 % 38 % 38 % Kevyt 600 kcal 52 % 31 % 14 % 18 % Kohtuu 600 kcal 34 % 20 % 10 % % Montero & Lundby (2017) saivat samanlaisia tuloksia, kun he lisäsivät ”vasteettomilta” näyttäville yksilöille harjoituskertoja viikkoon. Huomionarvoista on, että jokainen ryhmä harjoitteli enemmän kuin terveyssuosituksiin sisältyvän 150 minuuttia viikossa. (2015) panivat keski-ikäiset istuvaa elämäntapaa viettäneet tutkittavat (n=121) puoleksi vuodeksi harrastamaan liikuntaa viidesti viikossa kolmessa eri ryhmässä. Tarkka tieteellinen tulkinta olisi ”eivät vastanneet tähän harjoitteluun ja näihin muuttujiin toteuKuvio 3. Sama ilmiö näkyy myös voimaharjoittelussa (Bamman ym. 2013, Churchward-Venne ym. Puolen vuoden intervention vaikutus painoon (Church ym. Tutkijat seurasivat osallistujien maksimaalisen hapenottokyvyn muutosta; ensimmäinen ryhmä teki 300 kcal edestä kevyttä peruskestävyysharjoittelua (~30 min) harjoituskerralla ja toinen ryhmä 600 kcal verran. Kaikissa ryhmissä ”vasteettomat” yksilöt vähenivät harjoitusjakson pidentyessä. 2016). Vaikka yksittäisissä muuttujissa näyttäisi lähes poikkeuksetta olevan vasteettomia, useita muuttujia tarkasteltaessa näiden määrä vähenee silminnähden. 2015). 2015). (Ross ym. Vasteettomilta näyttävät tarvitsevat vain spesifimpää harjoittelua. Ross ym. Huono vai sittenkin hidas mukautuminen. Kuvat muokattu (Church ym. Jos kuntoilua harrastaneesta rappuset tuntuvat edelleenkin tuskallisen rasittavilta, ei tällaista ihmistä lohduta tieto, että verenpaine on sentään laskenut. (2016) mukaan vasteettomia oli voimankasvuun nähden 7 prosenttia ja lihasmassan kasvuun 30 prosenttia, mutta vain 3 prosenttia oli vasteeton molempien muuttujien suhteen. 2012; Churchward-Venne ym. Kuviin on merkitty painon muutoksen keskihajonta (SD) kyseisenä aikana (molemmissa ryhmissä 3,3 kg). Onko siis tapaa vaikuttaa juuri haluttuun muuttujaan. Vasta kun SD tosi on merkitsevästi positiivinen on mielekästä alkaa jaottelemaan interventiosta erilaisia vasteita perustelluin kriteerein. SD tosi kertoo, onko interventio aiheuttanut yksilöllisiä muutoksien tutkittavissa: SD tosi . 2015, Gurd ym. ”Vasteettomien” määrä VO 2max muutokseen 24 viikon interventiossa, jossa harjoiteltiin viidesti viikossa joko kevyesti 300 kcal/sessio, kevyesti 600 kcal/sessio tai kohtuuintensiteetillä 600 kcal/sessio. Kuvissa ovat kontrolliryhmä ja ryhmä, joka harrasti liikuntaa 12 kcal painokiloa kohti viikossa. Tämä arkijärjen vastainen ajatusmalli muuttui vasta 2010-luvulla, kun asiaa alettiin järjestelmällisemmin tutkimaan. Määrällisesti enemmän harjoitelleissa ryhmissä oli vähemmän ”vasteettomia” (taulukko 1). Lisäyksen jälkeen kaikki ”vasteettomat” katosivat aineistosta. Täysin vasteetonta ihmistä ei ole olemassa Tutkimuksissa on löydetty poikkeusyksilöitä, joille harjoittelu on näyttänyt olevan käytännössä ajanhukkaa ja heidät on luokiteltu vasteettomiksi (non-responder)
2016. Mitchell, C., Churchward-Venne, T., Bellamy, L., Parise, G., Baker, S. Suullinen tiedonanto. 2005. Biology of VO2max: looking under the physiology lamp. & Meyer, T. & Cross, J. & Atherton, P. A Method to Stop Analyzing Random Error and Start Analyzing Differential Responders to Exercise. Billat, V., Renoux, J., Pinoteau, J., Petit, B. Vellers, H., Kleeberger, S. & McDermott, E. (Lundby ym. Church, T., Martin, C., Thompson, A., Earnest, C., Mikus, C. 2012. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 41, 229–234. Gurd, B., Giles, M., Bonafiglia, J., Raleigh, J., Boyd, J., Ma, J., Zelt, J. European Journal of Applied Physiology 69, 271–273. 2017; Montero & Lundby 2017; Vellers ym. New York: Harper & Row: 1–357. Seuraavaksi voisi olla hyvä keskittyä maksimoimaan spektrin toisessa päässä korkean vasteen yksilöiden määrää. PLoS Genetics 9, e1003389. Incidence of nonresponse and individual patterns of response following sprint interval training. 2012. Ross, R., De Lannoy, L. & Lundby, C. Improved muscular efficiency displayed as Tour de France champion matures. H., Dupertuis, C. & Sundberg, C. 2019. & Rankinen, T. & Stotz, P. Journal of Applied Physiology 106, 1479–1486.. Journal of Applied Physiology 118, 1450–1459. Tästä olisi myös apua urheiluvalmennuksen suunnittelussa ja yksilön suorituskyvyn optimoinnissa. 1954. Journal of applied physiology, 102 (6), 2232-2239. Systematic analysis of adaptations in aerobic capacity and submaximal energy metabolism provides a unique insight into determinants of human aerobic performance. Acta Physiologica 220, 218–228. Atlas of Men: A guide for somatotyping the adult male at all ages. PLoS One 8, e78636. Hecksteden, A., Kraushaar, J., Scharhag-Rosenberger, F., Theisen, D., Senn, S. & Häkkinen, K. 2007. Medicine and Science in Sports and Exercise, 37 (6), 964-972. & Lightfoot, J. Journal of Physiology 595, 3377–3387. Separate effects of intensity and amount of exercise on interindividual cardiorespiratory fitness response. 2015. 2015. Sports Medicine 49, 1–7. There are no nonresponders to resistance-type exercise training in older men and women. 2009. & Scribbans, T. 2013. 2009. Churchward-Venne, T., Tieland, M., Verdijk, L., Leenders, M., Dirks, M., de Groot, L. Experimental Physiology 100, 577–588. 2018; Pickering & Kiely 2019). 2015. Helsingin Urheilulääkäriasema. & Meyer, T. Do Non-Responders to Exercise Exist – and If So, What Should We Do About Them. Dankel, S. Sheldon, W. Coyle E. 2016. Hubal, M., Gordish-Dressman, H., Thompson, P., Price, T., Hoffman, E., Angelopoulos, T., Gordon, P., Moyna, N., Pescetello, L., Visich, P., Zoeller, R., Seip, R. Heterogeneity in resistance training-induced muscle strength and mass responses in men and women of different ages Age, 38 (1). Atkinson, G. & Al, E. Differences in adaptations to 1 year of aerobic endurance training: Individual patterns of nonresponse. 2017. & Clarkson, P. Pickering, C. Tutkimus on pitkälti keskittynyt minimoimaan matalan vasteen yksilöiden määrää. 1994. 1 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 tuneella tarkasteluvälillä”. & Koralsztein, J. & Batterham, A. 2018. Sports Medicide 50, 231–238. 2005. 1984. True and false interindividual differences in the physiological response to an intervention. & Phillips, S. 2017. Refuting the myth of non-response to exercise training: ‘non-responders’ do respond to higher dose of training. Journal of Applied Physiology 98, 2191–2196. PEKKA MATOMÄKI, FT, LitM Kestävyysvalmentaja, T:mi Kuntopolku, Lieto; Jatko-opiskelija, liikuntafysiologia, Jyväskylän yliopisto pmatomaki@gmail AAPO RÄNTILÄ, LitM Urheiluvalmentaja, Fysiikkavalmennus.fi, Helsinki aaporant@gmail.com LÄHTEET Ahtiainen, J., Walker, S. Käytännössä tällöin tulisi pyrkiä löytämään ne muuttujat, joita käyttämällä voitaisiin ennustaa mikä harjoitustyyppi toimisi yksilöllisesti. & Loenneke, J. Mammalian Genome 29, 48–62. Adverse metabolic response to regular exercise: is it a rare or common occurrence. Changes in weight, waist circumference and compensatory responses with different doses of exercise among sedentary, overweight postmenopausal women. PLoS One. & van Loon, L. Variability in muscle size and strength gain after unilateral resistance training. 2020. Bouchard, C., Blair, S., Church, T., Earnest, C., Hagberg, J., Häkkinen, K., Jenkins, N., Karavirta, L., Kraus, W., Leon, A., Rao, D., Sarzynski, M., Skinner, J., Slentz, C. 17.4.2020 Lortie, G., Simoneau, J., Hamel, P., Boulay, M., Landry, F. Responses of maximal aerobic power and capacity to aerobic training. Vollaard, N., Constantin-Teodosiu, D., Fredriksson, K., Rooyackers, O., Jansson, E., Greenhaff, P., Timmons, J. Cluster analysis tests the importance of myogenic gene expression during myofiber hypertrophy in humans. Bamman, M., Petrella, J., Kim, J., Mayhew, D. Familial aggregation of VO2max response to exercise training: results from the HERITAGE Family Study. Lehtonen, E. & Kiely, J. Scharhag-Rosenberger, F., Walitzek, S., Kindermann, W. Individual response to exercise training a statistical perspective. Times to exhaustion at 100% of velocity at VO2max and modelling of the time-limit/velocity relationship in elite long-distance runners. 1999. & Joyner, M. & Bouchard, C. Muscular and systemic correlates of resistance training-induced muscle hypertrophy. Molecular networks of human muscle adaptation to exercise and age. Parempi ilmaisu on ”matalan vasteen” yksilö (low responder), sillä kuten yllä huomattiin, jokainen yksilö saa positiivisia vasteita harjoittelusta. Journal of the American Medical Directors Association, 16 (5), 400-411. 2015. Mayo Clinic Proceedings 90, 1506–1514. PLoS One 4, e4515. Bouchard, C., An, P., Rice, T., Skinner, J., Wilmore, J., Gagnon, J. Montero, D. Phillips, B., Williams, J., Gustafsson, T., Bouchard, C., Rankinen, T., Knudsen, S., Smith, K., Timmons, J. 7 (5), e37887. Inter-individual variation in adaptations to endurance and resistance exercise training?: genetic approaches towards understanding a complex phenotype. 2013. & Blair, S. Journal of Applied Physiology 87, 1003–1008. International Journal of Sports Medicine 5, 232 236 Lundby, C., Montero, D. Peltonen, H., Holviala, J., Sillanpää, E., Karavirta, L., Sallinen, J., Mikkola, J., Valkeinen, H., Mero, A., Hulmi, J. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 22, 113–118
Symposio järjestetään ensimmäistä kertaa webinaarina. Tapahtuma on osallistujille ilmainen! Koronaepidemian Soveltava liikunta tiedon kautta käytäntöön Käytännön ohjeita ja kokemuksia soveltavasta liikunnasta koronaviruksen aikana Soveltavan SYMPOSION OHJELMA: vaikutukset heikoimmassa asemassa olevien fyysiseen aktiivisuuteen liikunnan koulutus ja hankkeet Soveltavan liikunnan symposio webinaari 3.9.2020 # S L S 2 Tutustu tarkem paan ohjelm aan ja ilmoitt audu mukaa n! lts.fi/ta pahtum at /sls20. Soveltavan liikunnan symposiossa arvioidaan soveltavan liikunnan nykytilaa, esitellään uusia tutkimuksia ja hankkeita ja käsitellään ajankohtaisia asioita soveltavan liikunnan alueelta
Troponiini on hyvin herkkä sydänlihasvauriota kuvaava merkkiaine, jonka pitoisuus verenkierrossa nousee erityisesti sydänlihasvaurion yhteydessä hapenpuutteen seurauksena. Se voi kohota myös monissa vakavissa yleissairauksissa, kuten sepsiksessä, keuhkoveritulpassa, sydämen vajaatoiminnassa, vaikeissa keuhkosairauksissa ja nopeissa rytmihäiriöissä, jotka kuormittavat sydäntä ja verenkiertoelimistöä tai aiheuttavat voimakkaan elimistön stressireaktion. Kiinalaisen katsausartikkelin mukaan viruksen tartuttavuus lähikontaktissa on samaa luokkaa kuin influenssaviruksella ja yleisimmällä flunssaviruksella rinoviruksella. Oireet ilmaantuvat yleensä viikon kuluessa tartunnasta, mutta voivat ilmetä myös vasta seuraavan viikon aikana. Virus siirtyy soluihin saman reseptorin (ACE2) kautta kuin aiemmin tunnettu SARS (severe acute respiratory syndrome). Virus löydettiin loppuvuodesta 2019 kun se aiheutti Kiinassa keuhkokuumeita (Lu ym. SARS-CoV2 tarttuu pisaraja kosketustartuntana, mutta uutta näyttöä on myös aerosolitartunnasta. COVID-19 – äärimmäiset vaikutukset COVID-19 voi aiheuttaa pahimmillaan vaikean koko elimistön äärimmilleen kuormittavan yleisinfektion, jolloin joskus voidaan todeta myös sydänlihaksesta vapautuvan troponiinipitoisuuden nousua. COVID-19 -infektio voi myös levitä urheilutapahtumien yhteydessä. Suomessa infektioon menehtyneet ovat olleet useammin iäkkäitä ja valtaosalla heistä on ollut jokin perussairaus. Alkuvaiheen oireita voi olla myös hajutai makuaistin heikkeneminen, vatsaoireet tai kurkkukipu. COVID-19 (coronavirus disease 2019) on uusi infektiotauti, jonka aiheuttaa uudenlainen koronaviruksiin kuuluva ”Severe Acute Respiratory Syndrome (SARS)Coronavirus (CoV)-2”. Merkkiaine reagoi erityisen herkästi rasituksessa tai elimistöä kuormittavissa äkillisis. Kaikille tartunnan saaneille ei kehity merkittäviä oireita ja oireettomat tartunnat näyttävät olevan yleisiä. Se kannattaa kuitenkin diagnosoida, sillä tauti voi heikentää pitkään urheilijan suorituskykyä. Taudinkuva on suurimmalla osalla tartunnan saaneista vain lievä hengitystieinfektio, mutta se voi johtaa, erityisesti iäkkäämmillä henkilöillä, sairaalahoitoa vaativaan keuhkokuumeeseen ja jopa kuolemaan. Tartuntaketjuissa korostuu tiivis yhdessä oleminen, kuten paljon yleisöä keräävät urheilutapahtumat ja juhlat. SARS-CoV2 ei kuitenkaan näytä aiheuttavan voimakasta taudinkuvaa lapsilla, eivätkä lapset näytä epidemian alkuvaiheen kokemusten perusteella olevan keskeinen tartunnan välittäjä. 2020, Weston ja Frieman 2020). Siksi vakavampien infektioiden yhteydessä seurataankin veren hyytymisarvoja ja käytetään tarvittaessa verenohennuslääkkeitä. Usein hengitysteiden virusinfektiot leviävät erityisesti lasten keskuudessa ja päiväkodeista ja kouluista kodin kautta aikuisiin. Sen uskotaan lähteneen leviämään lepakoista. Keuhkojen bakteeri-infektiot voivat komplisoida COVID-19 -virusinfektiota ja siksi myös antibioottien käyttöä suositaan keuhkokuumeen yhteydessä. Koska troponiini on herkkä sydänlihasvauriota kuvaava merkkiaine, sen pitoisuus saattaa nousta joillakin äärimmäisessä fyysisessä rasituksessa, kuten maratonjuoksun aikana (Paana ym. Vakavimmissa infektioissa keuhkomuutosten lisäksi myös sydänlihasvaurion merkkiaineiden pitoisuudet voivat nousta ja taudinkuvaan voi liittyä rytmihäiriöitä, vaikka kyse ei ensisijaisesti olisikaan tyypillisestä sydänlihastulehduksesta (Ammirati ja Wang 2020). Taudinkuva tarkentuu vähitellen Taudin luonteesta ja hoitomenetelmistä on kertynyt tietoa ja kokemusta erityisesti maista, joissa epidemia on jo ollut voimakas (NICE 2020). alaraajojen syviin laskimotukoksiin ja edelleen keuhkoveritulppaan sekä muiden verisuonten tukoksiin. Joissain tapauksissa potilaan taudinkuva voi muuttua nopeastikin elimistön hapeCOVID-19 – uusi haaste myös urheilijoille tuksen ja hengityksen lisätukea vaativaksi, jolloin tarvitaan tehohoitoa. 2019). Tähän liittyvä tulehdusreaktio voi vaurioittaa muitakin elimiä kuin keuhkoja. Tautiin voi liittyä voimakas ns. Vaikeampiin taudinkulkuihin on todettu liittyvän lisääntynyt veren hyytymistaipumus, joka voi johtaa esim. 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 C COVID-19 on ollut toistaiseksi harvinainen sairaus nuorten urheilijoiden ikäryhmässä ja oireet ovat yleensä lievät. Tyypillisiä usein hitaasti vaikeutuvan taudin oireita ovat yskä, kuume, väsymys ja lihassäryt ja vakavammissa tautimuodoissa hengenahdistus ja rintakipu. sytokiinimyrsky (cytocine storm syndrome; CSS), jolloin tulehduksen välittäjäaineiden (sytokiinit) pitoisuus nousee rajusti
COVID-19 – aktiiviliikkujat ja kilpaurheilijat Urheiluun liittyvän rasituksen vaikutuksesta infektioherkkyyteen ja immuunipuolustukseen on paljon tutkimusta, mutta vähän korkealaatuista tutkimusta, joka mahdollistaisi luotettavat päätelmät. Ei tiedetä, onko rasittava liikunta itsessään immuunipuolustusta heikentävä tekijä, vai johtuuko useissa tutkimuksissa todettu urheilijoiden lisääntynyt infektioriski esimerkiksi lisääntyneistä kontakteista sairastuneisiin, matkustamiseen liittyvästä vuorokausirytmin vaihtelusta, muusta stressistä tai vaikkapa energiavajeesta (Simpson ym. Pahimmillaan tällainen vakava infektio voi jopa johtaa monielinvaurioon ja tehohoitoa vaativaan keuhkofunktion alenemiseen. COVID-19 -infektio voi johtaa pahimmillaan erittäin vaikeaan henkeä uhkaavaan hengitysvajaukseen, jossa saatetaan tarvita hengityksen ja elimistön hapetuksen turvaamiseksi tukitoimia sairaalahoidon aikana jopa hengityskoneen avulla. Nuorilla urheilijoilla COVID-19 -infektio on onneksi usein lieväoireinen. Sydänlihasmerkkiainepitoisuuden nousu COVID-19 -infektion yhteydessä onkin merkkinä siitä, että infektio on ollut vaikeampi ja myös voimakkaasti sydäntä kuormittava. Tästä oli viitteitä kuluneen kevään massaliikuntatapahtumiin liittyen, mutta maaliskuulla 2020 voimaantulleilla tiukemmilla rajoitteilla estettiin todennäköisesti viruksen nykyistä laajempi leviäminen. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 1 sä sairaustiloissa, jos henkilöllä on jo ennestään tiedossa oleva sydänsairaus tai sydämeen osin liittyvä muu yleissairaus. Tulevat seurannat näyttävät, kuinka yleistä tämä on nuorilla urheilijoilla. Kyseisten potilaiden ennuste on huonompi kuin niillä COVID-19 -potilailla, joilla ei todeta sydänlihasvaurioita tai sydämen kuormittumista kuvaavien merkkiainepitoisuuksien nousua. Kuva: Antero Aaltonen. Vaikeaan tilanteeseen voi joutua erityisesti silloin, mikäli potilaalla on ennestään keuhkosairaus, sydänsairaus, diabetes, ylipainoa tai korkea ikä. Mikäli COVID-19 -potilaalla on todettu jotakin poikkeavaa sydän(lihas)merkkiaineissa tai muissa kliinisissä tutkimuksissa, kuten esimerkiksi lepo EKG:ssä, keuhkokuvassa tai sydämen ultraäänitutkimuksessa, tulee noudattaa erityistä varovaisuutta ja liikuntarajoitteita toipumisen aikana. Erityisesti keuhkofunktio voi taudin seurauksena heikentyä. COVID19 voi aiheuttaa urheilijoille pitkäkestoisia harjoitustaukoja tai jopa pysyviä terveyshaittoja. Toisaalta tulee huomioida, että vaikeita taudinkuvia on todettu myös nuorilla terveillä liikkuvilla ihmisillä ja urheilijoilla. Tartunnan välttäminen on urheilijoillekin tärkeää, koska he voivat tietämättään levittää infektiota henkilöille, jotka saavat vakavampia tautimuotoja. Jos COVID-19 -potilaalla todetaan kohonnut troponiinipitoisuus, niin hoidossa ja seurannassa on noudatettava varovaisuutta. Myös rokotekehitystä tehdään useiden eri tahojen toimesta, mutta odotusarvona on, että rokotteita saadaan laajempaan käyttöön vasta vuonna 2021. COVID-19 voi aiheuttaa urheilijoille pitkäkestoisia harjoitustaukoja ja se voi joissain tapauksissa aiheuttaa pitkäkestoisia tai jopa pysyviä terveyshaittoja. 2020). COVID-19 -infektioon ei tällä hetkellä ole virallisesti rekisteröityjä tehokkaita spesifejä lääkehoitoja, mutta tutkimuksia on runsaasti käynnissä (Sanders ym. Nykytiedon valossa näyttää selvältä, että virustartunnan ja ensioireita jo saaneiden kannattaa välttää raskasta fyysistä rasitusta. Keuhkofunktiot voi mitata seurannoissa, mikäli urheilijalle on jäänyt pidempikestoisia keuhko-oireita COVID-19 -infektion jälkeen. Tämä rajoitus on hyvä huomioida annettaessa ohjeita urheilijoille ja aktiiviliikkujille. 2020)
Seurataan siis viranomaisohjeita. Kangasmaskin käyttöä suositellaan laajenevasti Euroopassa, mutta sen suojaavasta vaikutuksesta ei ole tutkimusnäyttöä. Tartuntojen ehkäisemiseksi kahden metrin turvavälin noudattaminen ja ensisijaisesti ”yksilölajien” harrastaminen ilman kontakteja muihin on turvallisinta. Vaikeampiin taudinkuviin voi liittyä mm. 2019). Siksi joudumme nojautumaan tietämykseen paluusta liikuntaan muiden infektioiden jälkeen. Liikuntaan sopivat erityisen hyvin ei-kansoitetut ulkotilat. keuhkokuume tai veren lisääntynyttä hyytymistaipumusta. Kaikkien tulee välttää kontakteja oireisiin henkilöihin kodin ulkopuolella. lepo-EKG:n vertailu aiempaan voi olla rutiinitoimenpiteenäkin järkevä. 2 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 Infektion ennaltaehkäisy on tärkeätä. Kannattaa myös pitää mielessä, että keväisin katuja siitepöly voivat aiheuttaa nenän tukkoisuutta tai vuotamista. Ole erityisen varovainen, mikäli sinulla on päänsärkyä, kurkkukipua, kuumetta, lihassärkyjä, ripulia, pahoinvointia tai yleisvoinnin laskua. Urheiluseuratoiminnan uudelleen käynnistyessä on pidettävä erityisen tarkasti mielessä tutut infektioiden leviämistä ehkäisevät perusasiat, kuten se, että otetaan harjoituksiin oma nimetty juomapullo ja yhteisharjoituksiin ei osallistuta, jos on vähäisiäkin hengitystieinfektion oireita. Valtonen ym. Oireita kokevat kannattaa aina eristää muusta joukkueesta. Vakavat keuhkokuumeet voivat jättää hitaasti korjautuvia muutoksia keuhkoihin. Urheilumatkoilla haasteena ovat kontaktit matkustaessa ja yleensä joukkueiden tiivis asuminen. Jos tunnet alkavia hengitystieinfektion oireita tai sinulla on todettu COVID-19 -infektio, vältä turhaa fyysistä rasitusta heti. Lievien hengitystieoireiden perusteella on kuitenkin vaikea tulkita oireiden aiheuttajaa. Aloittaa kannattaa rauhallisesti, esimerkiksi kävellen. On hyvä muistaa erotusdiagnoosina, että myös monet muut virukset (esimerkiksi rinovirus, influenssavirukset, RSV, adenovirus, muut koronavirukset) aiheuttavat hengitystieinfektioita COVID-19-epidemian aikana (esim. Tätä kirjoitettaessa maskien käyttöä suositellaan Suomessa vain terveydenhuollossa, osin johtuen suojavarusteiden saatavuudesta. Erityisesti ne voivat ehkäistä sitä, että jo infektoituneet, mutta vähäoireiset henkilöt levittäisivät tautia tietämättään (Javid ym. Toisaalta vielä hyvävointisen henkilön ei kannata jäädä kokonaan vuodepotilaaksi, vaan liikuskelu esimerkiksi sisätiloissa ehkäisee immobilisaatiohaitoilta. Liikunnasta COVID-19 -infektion jälkeen on kertynyt toistaiseksi niukalti tutkimustietoa urheilijoilta. Mikäli ilmaantuu poikkeavia oireita, esimerkiksi selvästi kohonnut leposyke, lepotai rasitusrintakipuja, hengenahdistusta tai (uusia) rytmihäiriöitä, kannattaa liikunta lopettaa ja olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin. Urheillessa voi myös joutua käyttämään yhteisiä ja ahtaita pesuja pukeutumistiloja. Liiallinen fyysinen rasitus voi vaikeuttaa ja pidentää sairauden kulkua. Kannattaa siis lähteä harrastamaan liikuntaa vasta kun tuntee olevansa terve. Käytännön ohjeita aktiiviliikkujalle COVID-19 epidemiakautena. Kilpaurheilijat ovat usein käyneet säännöllisissä terveystarkastuksissa, jolloin vakavampiasteisen COVID-19 -taudin jälkeen esim. Yleistä nyrkkisääntöä toipumisajasta ei voida antaa, vaan tilannetta tulee seurata yksilöllisesti. Rasitustasoa voi nostaa hiljalleen asteittain muutaman vuorokauden välein, jos mitään poikkeavaa oiretta ei ilmaannu. Riittävän pitkillä (20 sekuntia) kestävillä käsien saippuapesuilla koronavirus poistuu käsistä. Kuumeiluun voi käyttää esimerkiksi parasetamolia, mutta muiden tautispesifien lääkkeiden tarpeen arvioi lääkäri. Mikäli alkavia hengitystieinfektion oireita ilmaantuu, rasittavaa liikuntaa ei tule harrastaa. Tarpeetonta matkustelua ja kokoontumisia suositellaan edelleen vältettävän, ja se tietysti koskee myös liikuntaharrastuksia. COVID-19 -infektio voi alkaa lievänä ja taudinkuva voi vaikeutua hiljalleen ensimmäisen kahden viikon aikana. Hengitystiesuojan (maskin) ja käsineiden asianmukainen käyttö voi vähentää tartuntojen leviämistä paikoissa, joissa on paljon ihmisiä. COVID-19 voi aiheuttaa sairastuneelle huolta ja ahdistusta ja psyykkisen stressin hoitoon on kohdistettava erityistä huomiota. Lääkehoitojen tarpeen näissäkin arvioi tarvittaessa lääkäri. Osalla oireet ovat vain lieviä ja toipuminenkin nopeampaa, mutta vakavan infektion (esimerkiksi keuhkokuume) jälkeen toipuminen vie aikaa. Liikunnan harrastamisen periaatteet näiden sairauksien aikana ja toipumisvaiheessa ovat samat kuin COVID-19 -infektioissa. Joukkuelajeissa on huomattavaa, että tiivis harjoittelu vuorotellen useassa eri pienryhmässä altistaa uusille kontakteille yhtä lailla kuin harjoittelu yhdessä isommassa ryhmässä. Siksi virusetiologian selvittäminen näissä poikkeusolosuhteissa on hyödyllistä. 2020)
Common cold in Team Finland during 2018 Winter Olympic Games (Pyeong Chang): epidemiology, diagnosis including molecular point-of-care (POCT) testing and treatment. Genomic characterization and epidemiology of 2019 novel coronavirus: implications for virus origins and receptor binding. Valtonen M, Waris M, Vuorinen T ym. Hull JH, Loosemore M, Schwellnus M. Can exercise affect immune function to increase suspectibility to infection. Kun urheilutapahtumia taas käynnistetään, on tärkeää seurata niiden järjestämisestä annettuja ohjeita koskien niin urheilijoita kuin yleisöäkin. Br J Sports Med 2019;53:1093-1098. Vaikka urheilijat Suomessa voivat edelleen liikkua, urheilusta toimeentulonsa saavat tahot ovat taloudellisissa ongelmissa. Int J Cardiol 2020; julkaistu verkossa 6. Lu R, Zhao X, Li J ym. COVID-19: Knowns, unknowns, and questions. SARS-CoV-2 inflames the heart. JAMA 2020; julkaistu verkossa 13. Tämä artikkeli on kirjoitettu toukokuun 2020 alkuun mennessä kertyneen tiedon pohjalta ja siksi on odotettavissa, että tarkentavaa tietoa infektiosta kertyy koko ajan lisää. Cardiac troponin elevations in marathon runners. maaliskuuta. Nyt lasten vanhemmat ovat joutuneet ottamaan enemmän ja osin uudenlaista vastuuta lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudesta. Br J Sports Med 2020; julkaistu verkossa 24. huhtikuuta. Managing COVID-19 symptoms (including at the end of life) in the community: summary of NICE guidelines. mSphere 2020;5:e00203-20.. BMJ 2020;369:m1442. Sports Health 2020;12:221-224. Urheilutapahtumia on peruttu laajalti erityisesti /ensisijaisesti siksi, etteivät suuret yleisöjoukot levittäisi tautia, mutta myös urheilijoiden suojelemiseksi ja siksi etteivät urheilijat itse levittäisi infektiota. Testausten määrää pyritään lisäämään monissa paikoissa ja sillä tavoin voidaan jäljittää tartuntaketjuja. URHO KUJALA Liikuntalääketieteen erikoislääkäri, professori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto urho.m.kujala@jyu.fi JARI LAUKKANEN Kardiologian erikoislääkäri, professori, Kliinisen lääketieteen yksikkö, Itä-Suomen yliopisto ja Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, sisätaudit, Jyväskylä jari.laukkanen@ksshp.fi MAARIT VALTONEN Liikuntalääketieteen erikoislääkäri, LT, Kilpaja Huippu-urheilun tutkimuskeskus maarit.valtonen@kihu.fi OLLI J. Respiratory health in athletes: facing the COVID-19 challenge. Weston S, Frieman MB. COVID-19 -pandemia on osoittanut nykyiseen kilpaurheiluun liittyvän vahvan kaupallisuuden. Epävarmuuden aika jatkuu COVID-19 on aiemmin tuntematon infektiotauti. Int J Cardiol 2019;295:25-28. Sanders JM, Monogue ML, Jodlowski TZ, Cutrell JB. Football cannot restart soon during the COVID-19 emergency! A critical perspective from the Italian experience and a call for action. Lisätietoa tarvitaan edelleen siitä, miten virus leviää, miten sen hoitoon löydetään tehokkaita lääkkeitä, ja minkälaisia taudinkuvia ja mahdollisesti pitkäaikaisia haittoja se aiheuttaa aiemmin terveille liikunnanharrastajille. Pharmacologic treatments for coronavirus disease 2019 (COVID-19). National Institute for Health and Care Excellence (NICE). The MaraCat Study. Seuratoiminnalla on erityisesti lasten ja nuorten liikunnan edistäjänä merkittävä rooli. Simpson RJ, Campell JP, Gleeson M, ym. Erityisen merkittävää myös kilpaurheilun näkökulmasta tulee olemaan se, onnistutaanko taudin ehkäisyyn kehittämään tehokas rokote. BMJ 2020; julkaistu verkossa 20.huhtikuuta. maaliskuuta. Turvallisella tavalla toteutettu liikunta voi kaikenikäisille olla fyysisen ja psyykkisen terveyden kannalta hyväksi (Hull ym. Diagnostisten tutkimusten rajoitteiden lisäksi viruksen tarkka tartuttavuusaika on epäselvä. Role of coronary atherosclerosis and skeletal muscle injury. Lancet Respir Med 2020; julkaistu verkossa 8.huhtikuuta. Javid B, Weekes MP, Matheson NJ. Suomalainen urheiluseuratoiminta on myös taloudellisessa kriisissä ja liikkumisja kokoontumisrajoitukset haittaavat monen urheiluseuran toimintaa. Coronavirus disease 2019 (COVID-19): Considerations for the competitive athlete. Urheiluseuratoimintaa uudelleen käynnistettäessä joudutaan seuraamaan tarkoin annettuja suosituksia ja seuratoiminnan mahdollista vaikutusta tartuntojen lisääntymiseen. Corsini A, Bisciotti GN, Eirale C, Volpi P. Lancet 2020;395:565-574. Paana T, Jaakkola S, Bamberg K ym. HEINONEN Liikuntalääketieteen erikoislääkäri, professori Paavo Nurmi -keskus ja Terveysliikunnan yksikkö, Turun yliopisto olli.heinonen@utu.fi OLLI RUUSKANEN infektiotautiopin emeritusprofessori TYKS lasten ja nuorten klinikka olli.ruuskanen@tyks.fi LÄHTEET Ammirati E, Wang DW. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 3 Lisähaasteena urheiluun lähikontakteihin palaamisen osalta on se, että tauti voi tarttua myös vähäoireisilta henkilöiltä jo ennen kuin se on todettavissa diagnostisella testauksella (Corsini ym. Toresdahl BG, Asif IM. 2020). Näytteenottoon liittyvät tekijät voivat osaltaan vaikuttaa laboratoriotulosten luotettavuuteen. Covid-19: Should the public wear face masks. Exerc Immunol Rev 2020;26:8-22. Tämän hetken tietojen mukaan tartuttavuus alkaa 1–2 vuorokautta ennen oireita ja kestää 7–14 vuorokautta oireiden alusta. The importance of awareness of myocardial injury in COVID-19 patients. 2020)
Perimällä näyttää siis olevan huomattava vaikutus aerobisen kunnon ja sydäntautija kokonaiskuolleisuuden välillä. Tutkimukset ovat olleet pääosin poikkileikkaustutkimuksia, eikä niiden pohjalta tunnetusti voida jäljittää syy–seuraussuhteita. Liikunnan tavoitteena kannattaa silti olla kunnon kohottaminen, koska paremman kunnon myötä myös terveysvaikutukset ovat mitä luultavimmin suuremmat, perimästä huolimatta. Mielenkiintoisella tavalla tätä yhteyttä ei kuitenkaan pystytty vahvistamaan kaksosaineistossa. 2 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 T U T K I M U S U U T I S I A Biotieteet ILKKA HEINONEN ilkka.heinonen@utu.fi Hyvä aerobinen kunto suojaa sairauksilta – vaikutus perustunee paljolti perimään Monissa tutkimuksissa on todettu, että hyvä fyysinen kunto suojaa lukuisten eri sairauksien kehittymiseltä. Cardiovascular Disease and All-Cause Mortality in Male Twins with Discordant Cardiorespiratory Fitness: A Nationwide Cohort Study. Kuva: Antero Aaltonen. Fyysisen kunnon parantaminen on siis todennäköisesti hyväksi terveydelle. Suojaava vaikutus on havaittu erityisesti hyvään aerobiseen kuntoon liittyen, mutta myös lihasvoimakunnolla näyttää olevan merkitystä. Liikunnan harrastamisella on joka tapauksessa koko joukko positiivisia vaikutuksia, vaikka kunto ei edes paranisi. Voi hyvin myös olla, että monet samat hyvään aerobiseen fyysiseen kuntoon vaikuttavat geenit ovat myös hyvän terveyden taustalla, mikä tekee tulkinnoista entistä haastavampia. Silti monissakaan tutkimuksissa ei ole pystytty selvittämään, mikä on todellinen kunnon kohottamisen vaikutus sairauksilta suojaamisessa. Tätäkin puutetta kenties huomattavampi heikkous kuntoa testaavissa poikkileikkaustutkimuksissa on perimän vaikutus. Am J Epidemiol, in press. Tutkijoiden oma pääjohtopäätös jopa oli, että maksimaalinen sydän-ja verenkiertoelimistön aerobinen kunto ei ole yhteydessä kuolleisuuteen, kun perimävaikutus otetaan huomioon. LÄHDE Ballin M, Nordström A, Nordström P. Koko joukossa he huomasivat käänteisen yhteyden hyvän aerobisen kunnon ja sydäntautija kokonaiskuolleisuuden välillä. Vaikka tutkimuksen tulokset korostavat perimän vaikutusta, niiden ei kuitenkaan kannata antaa lannistaa. Maksimaalisesta aerobisesta kunnosta reilusti yli puolet selittyy nimittäin perimällä. Perimän vaikutusta selvittääkseen ruotsalaiset tutkijat tutkivat asiaa suurella joukolla kaksosia
Tutkijat nimittäin raportoivat terveydelle suotuisia liikuntamuutoksia mm. Mikä olisikaan siis mahdollisimman kontrolloitu tilanne, jossa kaikkien muiden tekijöiden kuin liikunnan vaikutukset saataisiin parhaalla tavalla vakioitua. seuraavissa asioissa: rasvahapot ja muut lipidit sekä lihasten energianpoltto rasituksessa, arginiinin aineenvaihdunta tuotteet ja endokannabinoidit, nukleotidit ja proteolyysimarkkerit, mikrobiomin aineenvaihduntatuotteet sekä oksidatiivisen stressin ja veren hyytymisen tekijät. Onkin siis oletettavaa, että ainakin joillakin yksilöillä vaikutukset olisivat voineet olla vieläkin suotuisempia, jos he olisivat saaneet noudattaa omaa nukkumisrytmiään ja ravintotottumuksiaan. Tiukasti kontrolloitu interventiotutkimus paljasti laajoja liikuntavaikutuksia Interventiotutkimuksissa on aina se haaste, että koehenkilöt saattavat alkaa muuttamaan muitakin terveystottumuksiaan kuin mikä on varsinaisen tutkimuksen tarkoitus. Perimällä näyttää siis olevan merkitystä myös liikkumattomuuden ääripäähän eli istumiseen. ruokapäiväkirjaa, mutta sitäkin on helppo ”huijata”, jos henkilö niin haluaa. Yleensä sitä täytetään vain kolmen tai neljän päivän alussa ja lopussa, mutta syöminen, kuten myös liikkuminen, voivat olla sillä välillä lähes mitä vain. Istumismäärään voi toki silti myös itse vaikuttaa, joten paikalleen ei kannata jämähtää, etenkään pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Toiset voivat olla aamu-unisempia, eivätkä saa välttämättä riittävästi unta aikaisista aamuherätyksistä johtuen, jos uni ei tule illalla aikaisin nukkumaan mentäessä. LÄHDE Koay YC, Stanton K, Kienzle V, Li M, Yang J, Celermajer DS, O’Sullivan JF. Esimerkiksi liikuntainterventioon osallistuessaan koehenkilöt saattavat muuttaa myös ravintoja alkoholitottumuksiaan parempaan suuntaan. Australiassa suoritettiinkin 2015 tällainen koe, jossa 52 nuorta miestä osallistui yhdistettyyn kestävyysja voimaharjoittelua sisältäneeseen liikuntatutkimukseen armeijaoloissa. Effect of chronic exercise in healthy young male adults: a metabolomic analysis. Vaikka mitattujen muuttujien ja suotuisten vaikutusten luettelo oli pitkä, ei tiukasti kontrolloitu elämäntapa ole silti välttämättä paras kaikille yksilöille. Tämän vuoksi interventiotutkimuksissa tulisi olla aina mukana kontrolliryhmä, johon vaikutuksia verrataan. On ilmeistä, että paras tulos tulee, jos yrittää vähentää istumista jaksottaisen pienen liikkumisen ja hikiliikunnan avulla. Nämä muutokset saattavat hämätä tutkijoita ja ylikorostaa liikunnan terveysvaikutuksia, jos osa vaikutuksista tuleekin itse asiassa ravinnon tai runsaamman nukkumisen kautta. Näin kannattanee menetellä myös omassa elämässään, mahdollisuuksien mukaan. Mutta mikä on perimän vaikutus siihen, miten paljon ihmiset istuvat päivittäin. Tietysti armeijan alokasvaihe, jossa kaikki osallistujat noudattavat tismalleen samoja uni-, liikkumisja ruokailurytmejä ja sisältöjä. Tutkimus perustui kaksosiin, joiden aktiivisuutta mitattiin liikemittareilla viikon ajan. Tämä on tärkeä tieto, koska myös runsaan päivittäisen istumisajan tiedetään olevan tärkeä riskitekijä monia sairauksia ajatellen. Tutkijoiden mukaan aineisto ei silti tue käsitystä, että kaikki istumisaika olisi pois kohtuukuormitteisen ja reippaan liikunnan määrästä. Istumisaika oli myös negatiivisesti yhteydessä kohtuuja reipaskuormitteisen liikkumisen kanssa. Tutkijoiden mittaama muuttujalista oli suorastaan hengästyttävän pitkä, todennäköisesti kattavin mitä tähän mennessä on missään liikuntatutkimuksessa tehty. Tutkittavat täyttävät monesti myös mm. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 5 T U T K I M U S U U T I S I A Geenit vaikuttavat myös istumisen määrään Hyvä aerobinen kunto on vahvasti peritty ominaisuus ja sen sairauksilta suojaavat vaikutukset näyttävät välittyvän paljolti perimän kautta. Terveys todennäköisesti paranee myös istumista vähentämällä, joskin tästä ei ole vielä läheskään niin hyvää näyttöä kuin varsinaisen hikiliikunnan lisäämisestä. Uuden hollantilaistutkimuksen mukaan perimällä näyttää olevan yllättävän suuri rooli istumismääriin. Cardiovasc Res, in press. Scand J Med Sci Sports, in press. LÄHDE Schutte NM, Huppertz C, Doornweerd S, Bartels M, de Geus EJC, van der Ploeg HP. Heritability of objectively assessed and selfreported sedentary behavior. Terveys todennäköisesti paranee myös istumista vähen tämällä, joskin tästä ei ole vielä läheskään niin hyvää näyttöä kuin varsinaisen hikiliikunnan lisäämisestä.. Geneettiset tekijät selittivät 56 prosenttia yksilöllisistä eroista istumisajoissa
& Donelly, A. 2 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 T U T K I M U S U U T I S I A Pedagogiikka NELLI LYYRA nelli.lyyra@jyu.fi Pienryhmissä tehdyt kuntotestit vähentävät testiahdistusta Liikunnanopetuksen yleisesti hyväksytty kansallinen tehtävä on kouluikäisten fyysisen toimintakyvyn edistäminen. (2020). Oppilaiden kokemuksia testitilanteesta selvitettiin kyselyllä. Lisäksi jokaiselta osallistujalta mitattiin testitilanteessa pituus, paino ja verenpaine. Studetns’ attitudes towards and experiences of the Youth-fit health-related fitness test battery. Poikien kokemukset olivat yleisesti myönteisempiä kuin tyttöjen, mutta sekä tyttöjen että poikien avoimissa vastauksissa myönteisenä asiana korostui testipisteiden suorittaminen kavereiden kanssa. E. Oppilaat suorittivat testipisteet kuuden oppilaan pienryhmissä. Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että mittaukset antavat tärkeää tietoa kansallisen päätöksenteon tueksi ja voivat parhaimmillaan lisätä oppilaan motivaatiota oman kunnon kehittämiseen. Irlantilainen tutkimus pyrki selvittämään yläkouluikäisten kokemuksia mittausten oppilasjohtoisesta suoritustavasta sekä kunnon mittaamisen herättämiä ajatuksia. Suurin osa (80 %) oppilaista piti kunnon mittaamista hyödyllisenä ja ilmaisi kiinnostuksensa fyysisen toimintakyvyn seuraamiseen tulevina vuosinakin. Oppilaat arvioivat, että testien suorittaminen valvojaoppilaan ohjaamana oli helpompaa, mieluisempaa ja vähemmän ahdistavaa kuin esimerkiksi ulkopuolisen asiantuntijan tai liikunnanopettajan ohjauksessa. European Physical Education Review, 1–16. Fyysistä toimintakykyä selvitettiin kuudella testillä, jotka mittasivat mm. liikkuvuutta, nopeutta ja voimaa. Jokaisen pienryhmän mukana kulki valvojaoppilas, joka oli saanut kolmen tunnin koulutuksen tehtävään. Online print, early version.. Sen sijaan pituuden ja etenkin painon mittaaminen julkisesti koettiin kiusallisena: ”Jos joku on painavampi, niin saattaa tulla punnituksen jälkeen ryhmässä kiusatuksi.” Fyysisen toimintakyvyn mittaaminen on kiistelty osa liikunnanopetusta. Tietoa fyysisestä toimintakyvystä kerätään useissa maissa kuntotesteillä. Testit suoritettiin liikuntatunnin aikana liikunnanopettajan valvonnassa. Tutkimukseen osallistui 795 oppilasta (403 poikaa ja 392 tyttöä, iän ka 13 vuotta) 20 eri koulusta. Valvojaoppilas huolehti testien oikeasta suorittamisesta, testipisteeltä toiselle siirtymisistä, tulosten kirjaamisesta ja siitä, että testitilanne sujui mahdollisimman mukavasti. Tämä tutkimus antoi konkreettisen esimerkin oppilaslähtöisestä toteutustavasta, jossa koulutetut valvojaoppilaat toimivat pienryhmien ohjaajina. Oppilaslähtöistä suoritustapaa pidettiin hyvänä. LÄHDE O’Keeffe, B.T., MacDonncha, C
Turkkilainen tutkimusryhmä selvitti erilaisten työtapojen käyttöä koululiikunnassa sekä työtapoihin liittyviä asenteita ja preferenssejä. The Physical Educator, 77, 357-383. Sukupuolella tai opetuskokemuksella ei ollut yhteyttä käytettyihin työtapoihin tai työtapapreferensseihin. Ohjaavilla opettajilla on oleellinen merkitys onnistuneessa harjoittelukokemuksessa. Kommunikointia ohjaavien opettajien ja yliopiston opettajankouluttajien välillä pidettiin ehdottomana tilanteessa, jossa ohjaavan opettajan ja opettajankouluttajien vastuut ja tehtävät suhteessa opettajaopiskelijaan olivat epäselvät. Toimiva kommunikaatio – onnistuneen opetusharjoittelun edellytys Kouluharjoittelut ovat merkittävä osa liikunnanopettajakoulutusta. Vastavuoroisesti ohjaavien opettajien on syytä tietää esimerkiksi se, millaisiin opetuksellisiin arvoihin liikunnanopettajakoulutus yliopistoissa perustuu. Toivottavaa onkin, että koululiikunta näyttäytyy tulevaisuudessa monipuolisena, erilaisia työtapoja hyödyntävä oppiaineena. Myös opiskelijan osaamistaustan tuntemista pidettiin edellytyksenä onnistuneelle opetusharjoittelun ohjaamiselle. Jokaiselta opettajalta kuvattiin yksi liikuntatunti, josta analysoitiin työtapojen käyttöä. Kyselyissä ja haastatteluissa nousi esiin neljä teemaa: kommunikointi, koulutuskokonaisuuksien tunteminen, opettajaopiskelijan valmiudet ja ammatillinen kouluttautuminen. Monimenetelmälliseen tutkimukseen osallistui 120 liikunnanopettajaa (58 naista, 62 miestä). LÄHDE Parsak, B. Esimerkiksi opetusharjoittelun ohjaamiseen kohdistuva täydennyskoulutus voisi olla tie yhtenäistää tulevien liikunnanopettajien kouluharjoitteluja ja taata ohjaaville opettajille valmiudet onnistua tärkeässä tehtävässään. Spectrum of teaching styles) avulla, jossa erilaiset työtavat on asetettu jatkumolle sen mukaan, kenellä on pääasiallinen vastuu päätöksenteosta. Tulokset osoittivat turkkilaisten liikun nanopettajien suosi van opettaja johtoisia työtapoja ja pitävän niitä tehokkaina ja motivoivina.. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 7 T U T K I M U S U U T I S I A Opettajajohtoiset työtavat painottuvat liikunnanopetuksessa Liikunnanopetuksen työtapoja voidaan kuvata Mosstonin spektrin (engl. Turkish physical education teachers’ use of teaching styles: Self-reported versus observed. Tutkimukseen osallistui 26 ohjaavaa opettajaa eri kouluasteilta. Opettajien vahvat opettajajohtoisia menetelmiä suosivat asenteet ja vähäiset kokemukset erilaisista, etenkin oppilaslähtöisistä, työtavoista voivat olla syinä siihen, että vain muutamaa työtapaa käytettiin. Opetusharjoittelut ovat kiinteä osa liikunnanopettajakoulutusta ja tutkijat painottivat yliopistojen roolia koulutuksellisen tasa-arvon varmistamisessa. LÄHDE Franks, H.M. (2020). Physical education cooperating teachers’ perceptions of preparedness for the student teaching experience. & Krause, J.M. Liikunnanopettajakoulutuksella voidaan onneksi vaikuttaa myönteisiin kokemuksiin erilaista työtavoista ja tätä kautta opettajien asenteisiin. Spektri alkaa opettajajohtoisesta komento-opetuksesta päättyen oppilaslähtöisiin opetustyyleihin. Videoinnin lisäksi opettajat vastasivat Mosstonin työtapakyselyyn. Preferenssit heijastuivat tuntitoimintaan, sillä ja videoaineistosta tunnistettiin vain kolme työtapaa: komento-opetus, tehtäväopetus ja yksilölliset harjoitusohjelmat. Tulokset osoittivat liikunnanopettajien suosivan opettajajohtoisia työtapoja ja pitävän niitä tehokkaina ja motivoivina. Yhdysvaltalaistutkimus selvitti monimenetelmällisesti, millaisia kokemuksia ja ajatuksia ohjaavilla opettajilla on hyvästä opetusharjoittelusta. & Sarac, L. Journal of Teaching in Physical Education, 39, 137–146. Ohjaavat opettajat kokivat yhteisen ohjaamisen arvomaailman syntyvän esimerkiksi siitä, että opettajankouluttajat tuntevat harjoittelukoulun toimintakulttuurin. (2020)
Lisäksi he kaipasivat valmentajille, urheilijoille ja vanhemmille kohdistettuja sähköisiä aineistoja aiheesta. Valmentajat pitivät myös tärkeänä, että tyttöurheilijoiden roolimalleina toimisi erilaisen kehon omaavia henkilöitä. Näin valmentajat ymmärtäisivät paremmin kehonkuvan moniulotteisuuden ja merkityksen tyttöjen urheilussa ja osaisivat käsitellä asiaa urheilijoidensa kanssa. Haastattelut osoittivat, että valmentajat uskoivat kehonkuvahuolien normalisoinnin, malliesimerkkinä toimimisen ja itsensä hyväksynnän rakentamisen olevan keinoja, joiden avulla he voisivat auttaa urheilijoitaan kehonkuvahuolien kanssa. Tutkijat nostivat esiin tarpeen käsitellä asiaa valmentajien kanssa ja tarjota heille tukea ja koulutusta. LÄHDE Sabiston, C. 2 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 T U T K I M U S U U T I S I A Psykologia HANNA-MARI TOIVONEN hanna-mari.h-m.toivonen@jyu.fi Tyttöjen kehonkuvaa tulisi uskaltaa käsitellä Kehonkuva koostuu yksilön ajatuksista, tunteista, käsityksistä ja käytöksestä kehoaan kohtaan sekä kehon kokemisesta sosiaalisessa ja kulttuurillisessa kontekstissa. Sabiston ryhmineen kuvaili valmentajien myös uskoneen vanhempien ja toisten valmentajien kommenttien vaikuttavan tyttöjen kehonkuvaan, mutta kukaan valmentajista ei kuvaillut ainuttakaan tilannetta, jossa he itse olisivat positiivisesti tai negatiivisesti vaikuttaneet urheilijoidensa kehonkuvaan. Psychology of Sport and Exercise. Urheiluympäristössä valmentajan rooli on merkittävä nuorten urheilijoiden kehonkuvan kehittymisessä. Exploring coaches’ perspectives of body image in girls sport. Valmentajat pitivät myös median luomaa mielikuvaa ihannekehosta isona osana kehonkuvahuolia. Valmentajat pitivät merkittävänä tekijänä peliasujen istuvuutta ja haastatteluista paistoikin läpi valmentajien käsitykset urheiluun sopivista kehotyypeistä. (2020). DOI: 10.1016/j.psychsport.2020.101669 Kuva: Antero Aaltonen Valmentajat pitivät tärkeänä, että tyttöurheilijoiden roolimalleina toimisi erilaisen kehon omaavia.. M., Lucibello, K., M., Kuzmochka-Wilks, D., Koulanova, A., Pila, E., Sandmeyer-Graves, A., & Maginn, D. Miespuoliset valmentajat nostivat kylläkin esiin kehonkuvan luomat haasteet joidenkin lajitaitojen opettamisessa, kuten pallon käsittelylle rinnalla jalkapallossa. Valmentajat ehdottivat naispuolisten valmentajien ja muiden taustahenkilöiden määrän lisäämistä urheiluyhteisöissä sekä peliasujen parempaa suunnittelua. Tulokset osoittivat, että valmenta jien ymmärrys kehonkuvasta rajoittuu usein ulkonäköön, kehon muotoon ja painoon. Kaikki haastatellut valmentajat uskoivat pystyvänsä tunnistamaan kehonkuvan kanssa kamppailevat urheilijat esimerkiksi tarkkailemalla heidän ilmeitään ja vaatetustaan. Valmentajat pitivät tärkeänä, että kehonkuvaan kiinnitettäisiin huomiota myös urheiluinstituutioissa, esimerkiksi käsittelemällä asiaa valmentajakoulutuksissa. What’s a coach to do. Kenelläkään valmentajista ei ollut tapana ottaa asiaa puheeksi ongelmia havaitessaan. Valmentajat mainitsivat pelkäävänsä aiheen mahdollisesti esiin nostavia tunteita ja ongelmia tai urheilijoiden haluttomuutta keskustella asiasta valmentajan kanssa. Positiivinen kehonkuva koostuu positiivisesta oman kehon hyväksynnästä, riippumatta sen ulkonäöstä, muodosta, koosta tai painosta, ja kehon suojelusta, kunnioittamisesta ja ravitsemisesta. Lisäksi valmentajat tunnistivat urheilijoidensa itseluottamuksen ja taidon kehittämisen tärkeänä kehonkuvahuolilta suojaavana tekijänä. Etenkin tytöillä valmentajien negatiiviset kommentit vaikuttavat urheilijoiden kehonkuvaan negatiivisesti ja laukaisevat jopa syömishäiriöitä. Sabiston ryhmineen haastatteli 13 tyttöjen ei-esteettisten joukkuelajien valmentajaa ja selvitti heidän käsityksiään kehonkuvasta
Tuen puute tai liian kriittinen suhtautuminen lapsen kehitykseen saattavat lopettaa lupaavan uran ennen kuin se alkaakaan. Perceived parental behaviours and motivational processes among adolescent athletes in intensive training centers: A profile approach. Valmentajat mainitsivat myös usein hakevansa vahvistusta tekemilleen valinnoille tai selvittävänsä muiden vaihtoehtoisia tapoja toimia tilanteissa. Verkoston koko oli 7–28 henkilöä valmentajasta riippuen. Tutkijat korostavat, että tehokas sosiaalisen tuen verkosto on tärkeä valmentajan hyvinvoinnille ja suoriutumiselle. Sosiaalinen tuki määritellään yleensä koostuvan yksilön sosiaalisesta verkostosta ja niistä täsmällisistä resursseista, joita yksilön ihmissuhteet tarjoavat. DOI: 10.1016/j. Sosiaalisen tuen voimavaroista valmentajille tärkeimpiä olivat tiedolliset resurssit, kuten ideointi ja muiden valmentajien tarkkailu. Samalla olisi tarve kehittää tapoja tunnistaa lapsen kova yritys ja kehua lapsia siitä. Huomionarvoista tutkimuksessa oli myös se, että äidit tarjosivat aina jonkinlaista tukea lapsilleen. Lienhart tutkimusryhmineen pyrki tunnistamaan vanhempien käyttäytymismalleja erottaen äidin ja isän käytöksen. Tutkijoiden mukaan vanhemmat tarvitsisivat ohjelmia, joissa heille opetettaisiin strategioita ohjaavan käytöksen ja paineiden luomisen vähentämiseksi. Tutkituista vain viidellä prosentilla vanhempien käytösprofiili muuttui kauden aikana. (2020). Tutkimukseen osallistui 174 ranskalaista harjoituskeskuksissa asuvaa eri lajien nuorta huippu-urheilijaa vanhempineen. Yli-osallistuneiden vanhempien lasten kontrolloitu motivaatio oli selvästi muita korkeampi. Ystäviä, jotka auttoivat usein valmentajia irtaantumaan lajista, pidettiin kuitenkin tärkeimpinä sosiaalisen tuen lähteinä. Norris ryhmineen selvitti haastatteluiden ja sosiogrammin avulla 12 osa-aikaisen brittivalmentajan sosiaalisen verkoston rakennetta ja sosiaalisen tuen lähteitä sekä tilanteita, joissa valmentajat hyödyntävät sosiaalista tukea. LÄHDE Norris, L. Kauden alusta asti kohtalaisesti osallistuneet vanhemmat tukivat parhaiten lastensa pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kontrolloitu motivaatio oli käytösprofiileista alhaisin. Tutkijat tunnistivat kolme erilaista vanhempien käytösprofiilia: (1) kohtalaisesti osal listuneet vanhemmat, jossa molemmat vanhemmat osallistuivat kohtalaisesti lapsensa tukemiseen, (2) yliosallistu neet vanhemmat, jossa molemmat vanhemmat osallistuivat paljon lapsensa tukemiseen, kehumista ja ymmärtämistä lukuun ottamatta ja (3) aliosallistuneet vanhemmat, jossa äiti tuki kohtalaisesti, mutta isä vain vähän. Käytännön tukea valmentajat tarvitsivat esimerkiksi lasten vahtimiseen ja poissaolojen paikkaamiseen. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 9 Ystävät tärkein osa valmentajan sosiaalista verkostoa Sosiaalinen tuki lisää valmentajien psyykkistä hyvinvointia. Psychology of Sport and Exercise. Understanding social networks and social support resources with sports coaches. DOI: 10.1016/j. Lisäksi he tutkivat muutoksia käytösprofiileissa kauden aikana ja vertasivat vanhempien käytöksen mahdollisia vaikutuksia urheilijoiden psykologisten perustarpeiden (autonomia, pätevyys ja yhteenkuuluvuus) täyttymiseen. Näitä haasteita olivat esimerkiksi pelaajapula tai käyttäytymisongelmat. Se perustuu ulkoisiin (esimerkiksi rangaistus) tai sisäisiin (esimerkiksi syyllisyys) paineisiin ja vaatimuksiin. Vertaisvalmentajat, etenkin kokeneemmat kollegat, olivat valmentajien useimmiten käyttämä sosiaalisen tuen lähde. Psychology of Sport and Exercise. Lisäksi tukea hyödynnettiin harjoitusten suunnittelussa, pelaajavalintoja tehdessä ja kohdatessa haasteita joukkueen, seurojen tai lajiliittojen kanssa. psychsport.2020.101665 T U T K I M U S U U T I S I A Molempien vanhempien tukea kaivataan Nuori tarvitsee vanhemmiltaan taloudellista, emotionaalista ja käytännöllistä tukea. (2020). A., Didymus, F.F., & Kaiseler, M. psychsport.2020.101708. Emotionaalista tukea valmentajat hyödynsivät paljon purkaakseen tunteitaan ja keskustellakseen harjoitustapahtumista, mutta myös rauhoittuakseen. Valmentajat käyttivät eniten sosiaalista tukea tilanteissa, joissa he kohtasivat haasteita pelaajiin liittyen. Vanhempien käyttäytymismallit sisälsivät ohjaavaa käytöstä, aktiivista osallistumista, kehumista ja ymmärtämistä sekä paineiden luomista. Sosiaalinen verkosto osoittautui koostuvan vertaisvalmentajista, ystävistä, perheestä ja erilaisista yksilöllisistä lähteistä, kuten kollegoista (esimerkiksi fysiikkavalmentajat) ja pelaajista. LÄHDE Lienhart, N., Nicaise, V., Martinent, G., & Guillet-Descas, E. Kokonaisuudessaan heikoiten urheilijoiden psykologisia perustarpeita tukivat ali-osallistuneet vanhemmat
Urheilijauransa aikana uimarit oppivat erottelemaan hyvän ja suorituksesta kertovan kivun pahasta ja loukkaantumisesta kertovasta kivusta. Kuva: Antero Aaltonen. Tutkimus toteutettiin etnografisesti, ja viiden viikon havainnointijaksojen lisäksi toteutettiin teemahaastatteluja uimareiden ja valmentajien kanssa. & Evans, A.B. McNarry ja kumppanit muistuttavat, että kivun alalajeista puhutaan monenlaisin sanoin, ja että kipu on sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuvaa. Kivussa on aina myös monenlaisia ulottuvuuksia: loukkaantuessaan urheilija kokee toisaalta fyysistä kipua, mutta samalla usein myös emotionaalista tuskaa ja kognitiivista rasitusta siitä, mitä loukkaantuminen saa aikaan. Kyky erotella erilaisia kiputuntemuksia oli urheilijauralla kehittymisen keskiössä ja ”hyvä kipu” muodostui normaaliksi tavaksi olla olemassa urheiltaessa. Rintauimari Matti Mattson. Vaikka esimerkiksi kestävyydessä ei ole varsinaisesti kyse kivusta, tarkoitetaan kestävyydellä kivun ja epämiellyttävyyden sietämistä tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi, jolloin kipu saa herkästi positiivisia ulottuvuuksia. ‘You always wanna be sore, because then you are seeing results’: Novel insights into lived experiences of ‘positive pain’ in competitive swimming, Sociology of Sport Journal, ennakkojulkaisu verkossa https://doi.org/10.1123/ssj.2019-0133. Uimarit mielsivät ”hyvän kivun” ja epämiellyttävyyden tunteen harjoittelun sivutuotteeksi, joka kuuluu ruumiillisten rajojen etsimiseen. Yleensä kipu hyväksytäänkin niin kauan, kun sillä ei ole mitään tekemistä loukkaantumisen kanssa. McNarry, AllenCollinson ja Evans tutkivat sosiologis-fenomenologisella lähestymistavalla erilaisia kivun tuntemuksia kilpauinnissa. Kuva ei liity esiteltyyn tutkimukseen. LÄHDE McNarry, G., Allen-Collison, J. 2020. He kohdistivat katseensa erityisesti positiiviseksi koettuun ja miellettyyn kipuun. 3 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 Yhteiskuntatieteet ANNA-LIISA OJALA anna-liisa.ojala@jamk.fi T U T K I M U S U U T I S I A Kipu urheilijuuden keskiössä Kivulla on urheilussa monet kasvot. Se kertoo tärkeää tietoa suoritusten tasosta ja kehon toiminnasta
Sociology of Sport Journal, ennakkojulkaisu verkossa, https://doi.org/10.1123/ssj.2019-0174 Kaikki paraurheilijat eivät halua sekoittaa urheilua ja politiikkaa. Higham huomioi, että esimerkiksi urheiluturismin tarkastelu Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden valossa olisi tulevina vuosikymmeninä suotavaa. Samaan aikaan tutkijat ovat kuitenkin jatkaneet suurtapahtumien tutkimista ja jättäneet uudet tai monimuotoisemmat ilmiöt huomioitta. Tutkijat tulkitsivat, etteivät kansainväliset aktivismipyrkimykset ja -tarinat toimi aina kansallisessa kontekstissa ogelmittaa. Kaikki paraurheilijat eivät esimerkiksi halua sekoittaa urheilua ja politiikkaa, ja para-aktivistit näkevät myös riskejä esimerkiksi siinä, että luodaan kertomuksia vammasta, joka voitetaan urheilemisella. Promoting Para Athlete Activism: Critical Insights From Key Stakeholders in Ireland. Sport tourism: a perspective article, Tourism Review, ennakkojulkaisu verkossa https://doi.org/10.1108/ TR-10-2019-0424 Kansainvälisen Paralympiakomitean aktivismistrategioiden siirtyminen kansallisille tasoille. 2020. Suurtapahtumien tutkimisen lisäksi pitäisi kyetä tarkastelemaan kriittisellä katseella myös muunlaista urheiluturismia. Jokaisella maalla on oma historiansa ja kulttuurispoliittinen kontekstinsa, joihin kansainväliset aktivismipyrkimykset pitää sovittaa. ICP:n strategiassa aktivismi tapahtuu kansallisten paralympiakomiteoiden ja urheilutapahtumien kautta. LÄHDE Haslett, D., Monforte, J., Choi, I. Samalla aktivismin liittäminen paraurheiluun on saanut myös kritiikkiä. LÄHDE Higham, J. Ensimmäisessä informantit puhuivat sosiaalisesta vastuusta ottaa osaa vammaisaktivismiin; toisessa vammaisaktivismin ja erilaisten identiteettien suhteesta ja kolmannessa vammaisurheilua koskevasta puheesta ja viestinnästä. Tourism Review -lehdessä vuonna 2020 ennakkojulkaisussa tekstissään hän paikallisti urheiluturismin tutkimuksen aktiivisen aikakauden alun 1990-luvun taitteeseen. 1990luku toikin mukanaan koko joukon tutkimuksia varsinkin urheilun suurtapahtumiin liittyvästä turismista, joskin Higham esittelee näitä tutkimuksia hyvin ohuesti. Tutkijat toivovatkin kriittistä otetta aktivismin ja vammaisurheilun yhdistämisesssä tulevaisuudessa, vaikka vammaisurheilu on toki myös luonnollinen väylä tasa-arvon edistämiselle yhteiskunnassa. Lisäksi strategiat eivät istu ongelmitta yksilötasolle. Sociology of Sport Journalissa julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin laadullisen haastatteluaineistolla, kuinka irlantilaiset paraolympiaurheilijat, kansallisen paralympiakomitean edustajat ja vammaisaktivistit urheilun ulkopuolelta kokevat paraurheilun kautta toteutettavan aktivismin. & Smith, B. Kansainvälisen Paralympiakomitean (ICP) aktivismistrategiaa ei välttämättä omaksuta kansallisille tasoille ilman haasteita, toteavat irlantilaistutkimuksen toteuttaneet Haslett, Monforte, Choi ja Smith. Tuolloin urheilulla ja turismilla huomattiin olevan yhteyksiä toisiinsa ja jolloin yhteyksien epäiltiin jatkossa vain vahvistuvan. 2020. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 3 1 T U T K I M U S U U T I S I A Vain suurtapahtumien turismia tutkittu, vaikka urheilu ja liikunta saavat matkailemaan muutoinkin Higham tarkasteli artikkelissaan urheiluturismin tutkimusta 75 viime vuoden aikana ja saman ajanjakson potentiaalisia tulevaisuuden kulkuja. Paraaktivistit näkevät riskejä myös siinä, että luodaan kertomuksia vammasta, joka voitetaan urheilemisella.. Paraurheilu on koettu hyväksi aktivismin alustaksi, koska sitä seuraavat ihmiset eivät aina ole tietoisia vammaisten oikeuksista. Tutkijat tunnistivat kolme teemaa informanttien puheissa. Lisäksi hän toteaa, että matkailu ja liikunnan harrastaminen yhdistyvät tulevina vuosikymmeninä yhä monimuotoisemmin. Ihmisten into matkailla sekä kiinnostus liikkumiseen tai penk kiurheiluun ovat saaneet yhä enemmän yhteisiä muotoja 1990luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. ICP laati vuonna 2019 strategisen suunnitelman edistämään vammaisten oikeuksia ajavaa aktivismia
Normiston epäselvyys olympialiikkeen varhaisvaiheissa johti lajisääntöjen poikkeaviin tulkintoihin. Olympialiikkeen synty ja periaatteet Nykyaikainen olympialiike syntyi 1800-luvun lopulla paroni Pierre de Coubertinin (1863–1937) aktivismin ansiosta. Pohdimme, millaisia vaiheita muutoksessa oli, ja mitkä urheilulliset ja yhteiskunnalliset tekijät niihin vaikuttivat. Myöhemmin tämä myytti on kumottu – amatörismiä ei tunnettu antiikin aikana. Luokkayhteiskuntaa ylläpitäneissä yksityisissä oppilaitoksissa ur. Urheileminen rakkaudesta urheiluun, palkkiotta, muodosti liikkeen keskeisen ja kiistellyimmän periaatteen lähes koko 1900-luvun. (Itkonen 1996, 94.) Amatörismin perusteet Amatörismin mukaan urheilua tuli harrastaa rakkaudesta urheiluun, ilman taloudellisia hyötyjä. Vaikka suurimmissa antiikin kilpailuissa voittajat saivat palkintoina vain laakeriseppeleen tai muun symbolisen esineen, muissa kilpailuissa jaettiin rahaja tavarapalkintoja. Olympialiikkeessä harrastamisesta kehittyi kriteeri kilpailuihin osallistumiselle. Päämääränä on urheilulla edistää ihmisten harmonista kehitystä ja rauhallista yhteiseloa. Olympismin perusperiaatteet ovat yleisluontoisia ja monitulkinnallisia. Kieltämällä ammattilaisten osallistumisen Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) hallitsi urheilijoiden, lajien ja kansallisuuksien kilpailutannerta. Amatööriurheiluihanne syntyi 1800-luvun Britannias sa. Peistä taitettiin myös kisojen lajivalikoimasta. Lisäksi kaupunkivaltiot palkitsivat menestyneitä urheilijoitaan ruhtinaallisesti. Esimerkiksi Pariisin (1900) maailmannäyttelyn yhteydessä pidetyissä pitkissä kisoissa näytöslajeina olivat muun muassa hengenpelastus ja onginta. Periaatteiden yleisluontoisuus johti kirjaviin AMMATTILAISET AREENALLE – OLYMPIAURHEILUN MUODONMUUTOS Olympialiikkeen erottaa muista urheiluorganisaatioista oma ideo logia, olympismi. (Young 1984). Olympismin periaatteet on julkilausuttu Olympialaisessa peruskirjassa. Lousin kisojen (1904) ”antropologiset olympialaiset”. 3 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 K T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t Konservatiivinen ja epädemokraattinen järjestö onnistui pitämään valta-asemaa urheilumarkkinoilla 1970-luvulle saakka. 2000-luvun olympialaiset ovat globaaleja mediaspektaakkeleita, joissa amatörismin muistoina ovat urheilijoiden mediaja mainosoikeuksien rajoitukset kisojen aikana. (Olympic Charter 2019, 10–11). Coubertinin visio urheilun mahdollisuudesta muuttaa maailmaa pohjautui näkemykseen ranskalaisen yhteiskunnan rappiosta sekä toisaalta vaikutteisiin englantilaisesta oppilaitosurheilusta ja antiikin urheilusta. Olympialiikkeen häpeätahraksi muodostuivat St. Niissä tutkittiin, kuinka ”hallitsevan valkoisen rodun” ulkopuoliset miehet urheilevat. Coubertinin mukaan olympismi ei ole systeemi, vaan mielentila (Loland 1995, 63). Yhtäältä korostettiin voittamista ja kehitystä, kun toisaalta painotettiin tärkeimpänä asiana osallistumista. tulkintoihin. Amatörismin juuria myös ulotettiin antiikin urheiluun. Olympismi määritellään elämänfilosofiaksi, joka pyrkii ihmisen kehon, mielen ja tahdon tasapainoiseen kehittämiseen. Tarkastelemme tekstissämme olympialaisten ammattilaistumisen pitkää linjaa
Jo vuoden 1984 kisoihin tennis otettiin näytöslajiksi. Työväenluokka ”varasti” herrasmiesten pelin ja teki siitä ammattilaisurheilua. Soudussa osallistumisoikeus kiellettiin kaikilta fyysisen työn tekijöiltä, mutta purjehduksessa sallittiin ammattilaiset amatöörikapteenin rinnalla. KOK teki siten kaksi erilaista päätöstä omien sääntöjensä soveltamisesta. Jalkapallossa pelaajille sallittiin kulukorvauksia, jotka taas olivat yleisurheilussa kiellettyjä. Tenniksessä kyse oli ex-ammattipelaajien hyväksymisestä amatööreiksi. Vuodesta 1974 lähtien KOK höllensi pakon edessä amatöörisääntöjä: urheilijoilta ei vaadittu siviiliammattia ja myös harjoitusleirien maksimimäärät poistettiin. Ammattilaisten läpimurto olympialaisissa jäi kuitenkin Soulissa varjoon, kun yleisurheilun supertähden, kanadalaisen pikajuoksija Ben Johnsonin suoritus mitätöitiin dopingin takia.. Juuri olympiaurheilijoiden normittajana amatörismistä tuli vahva työkalu. (Lanfranchi ym. Lajin maksullinen ”opastustoiminta” oli urheilijoille ansaitsemiskeino ja niinpä KOK perui ammattilaskijoiden olympiaoikeuden. Ammattiurheilu aiheutti yläluokan kannalta kielteisiä ilmiöitä: juopottelua, väkivaltaa ja vedonlyöntiä. avoimiin kilpailuihin, 5) urheilijan tuli olla herrasmies ja hän ei 6) saanut olla käsityöläinen, ruumiillisen työn tekijä tai ”ammattimies” (Wikberg 2005, 55). Urheilijoille jäi satunnaisten syntipukkien rooli. Soudun ja yleisurheilun organisaatioista säädökset levisivät silti muihin lajeihin. Lontoon kisoissa (1908) brittien olympiayhdistys jakoi vastuuta kilpailusäännöistä ja -oikeuksista lajiliitoille. Baden Badenin kongressissa (1981) päätettiin, että kansainväliset lajiliitot muokkaisivat urheilijoidensa kelpoisuussääntöjä ja KOK tarkistaisi ne. KOK:n muutosvauhti kiihtyi espanjalaisen Juan Antonio Samaranchin tultua puheenjohtajaksi vuonna 1980. Hän syytti alppihiihdon kolminkertaista kultamitalistia Jean-Claude Killyä ammattilaisuudesta, eikä osallistunut lajin palkintoseremonioihin. Ammattilaisuuden laajasti omaksuneessa jalkapallossa kiista koski taloudellisten korvausten maksamista. Amatörismi romantisoi yläluokan arvoja ja korosti herrasmiehen intohimoista suhtautumista urheiluun urheiluna, ei ulkoisten palkkioiden vuoksi. Hän piti KOK:ta otteessaan 20 vuotta ja puolusti itsepäisesti amatörismiä. Lajin sosiaalinen pohja muuttui sen siirtyessä yläluokkaisista sisäoppilaitoksista teollisuusalueille. Istanbulin olympiakongressissa (1987) päätettiin kokeilla tenniksen avoimia kilpailuja Soulin olympialaisissa (1988). Grenoblen talvija Meksikon kesäolympialaisissa 1968 välinevalmistajien kilpailu urheilijoista tuotti harmaita hiuksia Brundagelle. Englantilaisen yhteiskunnan 1800-luvun rakennemuutokset haastoivat yläluokkaisen amatörismin ihanteen. Ammattilaisuuden läpimurto Avery Brundagen valtakauden jälkeen KOK oli heikko, sillä mies oli johtanut järjestöä omapäisesti ja tiukasti amatöörisääntöihin tukeutuen. Amatörismikiistat laajenivat 1930-luvulla voimisteluun ja alppihiihtoon. 2004; Goldblatt 2006). (Llewellyn & Gleaves 2016, 69–75). Maailmansotien välillä kansainväliset lajiliitot alkoivat kamppailla KOK:n ja kansallisten olympiakomiteoiden kanssa. Valtapeli alkaa Ensimmäiseen maailmansotaan saakka olympialaiset hakivat paikkaansa kansainvälistyvässä maailmassa. Tukholman (1912) olympialaisten kymmenottelun voittajasta Jim Thorpesta tuli ensimmäinen urheilija, jonka suoritukset hylättiin KOK:n amatöörisääntöihin vedoten. Kiistojen seurauksena tennis pudotettiin olympiaohjelmasta, kun taas yleisöä houkutelleen jalkapallon kohdalla joustettiin ja seuroille maksetut korvaukset hyväksyttiin. Seuraavakin syntipukki saatiin alppihiihdosta, kun itävaltalaisen Karl Schranzin olympiakelpoisuus evättiin vuonna 1972. KOK:n amatörismisääntöjen merkittävin uhri oli Paavo Nurmi, jonka IAAF julisti kelvottomaksi osallistumaan Los Angelesin vuoden 1932 olympialaisiin (Yttergren 2006). Vastahanka kuitenkin vaikeutui 1960-luvulla, kun televisiointi muutti urheilun seuraamista ja kuluttamista. Neuvostoliiton ”valtioammattilaiset” tulivat olympialiikkeeseen, jonka johtoon valittiin vuonna 1952 amerikkalainen Avery Brundage. Vuoden 1930 Olympiakongressissa KOK kuitenkin kiristi suhtautumistaan korvauksiin, mikä johti jalkapallon vetäytymiseen vuoden 1932 olympialaisista. Brittiläisessä urheilussa amatörismi oli 1860-luvulle asti epämääräinen ideologia. Edelläkävijänä oli jalkapallo, josta tuli ammattilaisurheilua vuosisadan lopulla. Se määritti, kuka sai kilpailla ja miten. Tämä johti ristiriitaisiin amatörismin tulkintoihin. Lisäksi sääntöjä kiristettiin entisestään, eivätkä urheilijat saaneet rahastaa median avulla tai menetetyn työajankorvauksilla. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 3 3 T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t heilu nähtiin kasvatusmenetelmäksi ja vaihtoehdoksi ammattiurheilulle, joka vahvistui teollisuustyöväen elinolosuhteiden parantuessa. Kun KOK ei pystynyt luomaan yhtenäisiä sääntöjä, vaativat esimerkiksi jalkapallo ja tennis erityiskohtelua. Voimistelussa oli kyse ohjaajien ja valmentajien kilpailuoikeuksista. Alppihiihdon kaupallisuus oli KOK:lle vielä pahempi pulma. Amatöörisäännöt aiheuttivat haasteita. Päätös johti ammattilaisuuden läpimurtoon aiemmin kisaohjelmasta pudotetun tenniksen johdolla. Amatörismin tulkinta kilpailuoikeuksista oli kuitenkin sekava vyyhti, jossa toimijoita olivat KOK:n johtajat, lajiliitot sekä olympiakomiteat. KOK ei kyennyt hyödyntämään olympiaurheilun kasvua. Lopulta ainoastaan ohjaajat saivat osallistua olympialaisiin. Tämä takasi briteille vuosikymmeniksi johtoaseman jalkapallossa, mutta johti myös välirikkoon KOK:n kanssa. Amatööriurheilijalle asetettiin soudussa 1800-luvun jälkipuoliskolla kuusi vaatimusta: 1) Urheilija ei saanut kilpailla rahapalkinnoista, 2) urheilla pääasialliseksi elannokseen, 3) kilpailla ammattilaisen kanssa/vastaan, 4) osallistua ns. Ne kritisoivat 1920-luvulla konservatiivista olympialiikettä. Amatörismi oli siten yläluokan vastine ”brutaalille massojen ammattiurheilulle”. Toisen maailmansodan jälkeen amatööriyskiistaan tuli uusia elementtejä. (Llewellyn & Gleaves 2016, 34–39)
Tokion (2020) olympialaisten ja paralympialaisten hintalappu on kasvanut 6,8 miljardista 23 miljardiin euroon. Mutta miksi ammattilaiset haluavat kilpailla olympia-areenoilla. 3 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t KOK poisti vuonna 1991 sääntökirjastaan käsitteet amatörismi ja ammattilaisuus, ja portit avautuivat ammattilaisille. (Itkonen 2007, 280–281.) Toisaalta olympialaisten järjestämisestä oheisohjelmineen tuli erittäin kallista. Näin syntyi kultainen kolmio urheilusta, mediasta ja markkinoista. Amatööriyslähtökohdasta luopuminen tapahtui olympiakisoissa myöhään ja pakon sanelemana. Kuvat: Urheilumuseo (vas.), Giuliano Bevilaqcua/Urheilumuseo (oik. Rahavirtojen kasvu myös eriytti olympialiikettä, sillä kisojen järjestäminen on mahdollista entistä harvemmille maille. Esimerkiksi Euroopan yleisradioyhtiön (EBU) tv-oikeusmaksut nousivat Soulin (1988) olympialaisten 28 miljoonasta dollarista Ateenan (2004) kisojen 394 miljooHeikki Savolainen Los Angelesin olympialaisissa 1932, Lasse Virén Montrealin 5 000 metrin loppusuoralla ja viimeisin suomalainen kesäolympiakisojen kultamitalisti Satu Mäkelä-Nummela Pekingissä. Olympialaisissa menestyminen mahdollistaa myös tuottoisat sponsorisopimukset, sillä olympiakulta on edelleen urheilun arvostetuimpia saavutuksia.. & alh.) naan dollariin. Sama ilmiö koskee myös jalkapallon MM-lopputurnausta. Seuraavana vuonna Barcelonan olympiaparketille astelivat ammattilaisliiga NBA:n kirkkaimmat koripallotähdet Michael Jordanin ja Earvin ”Magic” Johnsonin johdolla. Se kytkeytyi laajempaan urheilun aseman ja käytäntöjen muutokseen. Ammattilaisten myötä olympialaisten kiinnostavuus kasvoi ja niistä tuli uudentasoinen mediatuote. (Itkonen 2007, Nixon 2016.) Uudessa tilanteessa olympialiikkeen piti uudistaa sääntöjään. Ammattilaiset olympialaisissa – ja ulkopuolella Olympialaisten rakentuminen maailmanlaajuiseksi viihdespektaakkeliksi on muuttanut huippu-urheilijoiden asemaa. Lähtökohtaisesti huippu-urheilijat tarvitsevat julkisuutta, jota olympialaiset tuovat runsaasti. Talouden painopisteen siirtyminen teollisuudesta palveluihin mullisti elämäntapaa ja kasvatti vapaa-aikamarkkinoita sekä median merkitystä. Kisojen siirtäminen lisää kustannuksia entisestään
2004. 2016. 49–78. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 3 5 T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t JARI LÄMSÄ, LitM Johtava asiantuntija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: jari.lamsa@kihu.fi HANNU ITKONEN, YTT Liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@jyu.fi ARTO NEVALA, FT Vanhempi yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: arto.nevala@uef.fi LÄHTEET Goldblatt, D. Rauhankyyhkyjä ja tukinlaukauksia – Valittuja paloja olympialiikkeestä. 2006. Weidenfeld & Nicolson; London. Young, D. Yttergren, Leif. Samalla olympiamenestyksestä tuli monessa lajissa tavoiteltua statuksen lisäksi myös taloudellisesti. Olympika: The International Journal of Olympic Studies, IV, pp. 1995. International Olympic Committee; DidWeDo S.à.r.l., Lausanne, Switzerland. 93–101. Vanhojen vallanpitäjien väistymisen jälkeen muutokset nopeutuivat. Morgan, W. The Olympic Myth of Greek Amateur Athletics. Coubertin’s Ideology of Olympism from the Perspective of the History of Ideas. Vuodesta 1992 lähtien rajoittavana tekijänä on ollut enää pelaajien ikä (alle 23 vuotta). Olympiaturnausten taso nousi muutosten seurauksena, mutta MM-kisoja eivät olympialaiset ole pystyneet miesten puolella haastamaan. & Wahl, A. Jokisipilä, M. Sport in a Changing World. 2005. The Ball is Round. KOK:n ilmoituksen mukaan järjestö jakoi tuloistaan viisi miljardia dollaria urheiluun ja pyöritti omaa toimintaansa 550 miljoonalla dollarilla olympiadilla 2013–16 (KOK 2020). Itkonen, H. Lanfranchi, P,Eisenberg, C., Mason, T. (Jokisipilä 2014.) NHL-ammattilaisten saaminen kesken kauden olympiakisoihin oli mutkikasta. (Pincus 2006; nhl-news-sivusto) Jalkapallon MM-turnauksen käynnistyminen 1930 jätti olympialaispelit varjoonsa. Ammattilaisuuden ja olympialiikkeen kohtaamisessa kipuilua on aiheuttanut jääkiekon ja jalkapallon asema. International Olympic Committee. 111+. https://www.nhl.com/fi/news/nhl-pelaajia-ei-nahdaolympialaisissa/c-288396452. https://www.olympic.org/funding. “J. Penguin Books; London. Raha onkin 2020-luvulla yhä selvemmin kansainvälistä olympialiikettä ylläpitävä voima. Olympialiikkeen on kyettävä organisoimaan urheilullisen ja taloudellisen vetovoimansa takaamiseksi valtava spektaakkeli joka toinen vuosi. Joensuu. WSOY; Porvoo. The Official Illustrated NHL History. Paine kuitenkin kasvoi, kun koripalloammattilaiset tulivat olympiaparketille 1992. & Gleaves, J. 2019. 2020. Ammattimaiseen olympiaurheiluun. Naisten jalkapallossa olympiaturnauksen asema on ollut vahvempi ja lajin kärkimaat Yhdysvallat ja Saksa ovatkin voittaneet lähes kaikki kultamitalit. Etelä-Korean Pyeongchangissa 2018 NHL-pelaajia ei enää nähty, sillä Kansainvälinen jääkiekkoliitto ja KOK eivät suostuneet NHL:n vaatimuksiin. Ares Publishers, Inc; Chicago, Illinois. 1984. Teoksessa Nevala, A. 1996. Amatörismistä ei enää ollut koossapitäväksi voimaksi – päinvastoin siitä tuli uudistumisen hidaste. KOK. Itkonen, H. 100 Years of Football – The FIFA Centennial Book. Amatööri-ihanne ja nationalismi riittivät pitkään olympialaisten käyttövoimaksi. Loland, S. Parin olympiadin aikana ammattilaiset valtasivat areenat. Lopulta KOK, Kansainvälinen jääkiekkoliitto ja NHL-organisaatiot sopivat osallistumisesta Naganon kisoihin 1998. Suomalaisen olympialiikkeen historia. 270–309. RDA; New York. Amateurism and Professionalism as Moral Languages: In Search of a Moral Image for Sport. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 1996. Silti Kanada hallitsi lajia, kunnes Neuvostoliiton tulo 1950-luvulla muutti asetelmaa. Academitryck; Stocholm. University of Illinois Press; Urbana, Chicago and Springfield. 2014. Quest, 45, 470–493 NHL-news-sivusto: NHL-pelaajia ei nähdä olympialaisissa 2018. (Lanfranchi ym. Olympialaiset tarjosivat tähän kisailuun oivallisen, tasa-arvoisen foorumin; mukaan kelpuutettiin vain amatöörit. Routledge, London. 2004) Muodonmuutoksen syyt Olympiakisojen muodonmuutos heijastelee maailman murroksia. Kansalliselle identiteetille menestyminen kansojen kilpailussa oli tärkeää. Llewellyn, M.P. 1993. The Rise and Fall of Olympic Amateurism. 2007. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. Punakone ja vaahteranlehti, Otava; Keuruu. Nixon, H. Muutos käynnistyi, kun olympiaturnaukseen saivat 1984 osallistua ammattilaiset, jotka eivät olleet pelanneet MM-karsinnoissa. Luettu 12.4.2020. 2016. Jääkiekossa siirryttiin ammattilaisuuteen NHL:n myötä 1920-luvulla, mutta olympialaisiin tai MM-kilpailuihin ammattilaisilla ei ollut asiaa. A Global History of Football. Olympic Charter, in force as from 26 June 2019. Toisen maailmansodan jälkeiset isot murrokset nationalismin heikentymisestä sosialismin romahtamiseen ravistelivat olympialiikettä. Wikberg, K. Luettu 16.4.2020. Johtajakeskeinen ja epädemokraattinen olympialiike sinnitteli muutoksia vastaan pitkään. Suurten ammattiurheilulajien puristuksessa uhkana on, että olympialiike muokkautuu vain yhdeksi kilpailujärjestäjäksi muiden joukossa.. Ammattilaisuus oli marginaalissa, vaikka se saavutti vahvan aseman muutamassa isossa lajissa. Olympialaisten jääkiekkoturnausta muokattiin jatkossa NHL:n vaatimusten mukaan. Sigfrid Edstrom and the Nurmi Affair of 1932: the struggle of the amateur fundamentalists against professionalism in the Olympic movement.” Proceedings: International Symposium for Olympic Research, 2006, p. Studier rörande amatörfrågan i svensk tävlingsidrott 1903–1967. (toim.) Olympialaiset ja naisliikunta satavuotiaat. Pincus, A. Sisu Idrottsböcker. Amatör eller professionist. Olympiaturnausta hallitsivatkin vuosien 1952 ja 1980 välillä Itä-Euroopan maat
Tietoja kuulutettiin myös ”huutotorvella”. Helsingin Sanomat nosti 23.8.1920 uutisen Hannes Kolehmaisen maratonvoitosta etusivulleen, jonka täyttivät tavallisesti ilmoitukset: ”Iltapäivällä hämmästyttivät kelpo edustajamme maailmaa maratonjuok sussa, eniten voimia ja kestävyyttä vaativassa kilpailussa, jon ka voittamista on aina pidetty olympialaisten kisojen kun niakkaimpana tekona.” Sinivalkoinen Suomi tunnetuksi Antwerpenin vuoden 1920 olympiakisat olivat tärkeä väline sijoittaa vasta itsenäistynyt Suomi maailmankartalle ennen kaikkea kotimaassa. Olympiauutiset saavuttivat Suomen sähkeitse muutamassa minuutissa. Keskikaupungilla kaikui menestysuutisten jälkeen laulu, ja Kappelissa sekä Oopperakellarissa soi Porilaisten marssi. 3 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t Suomen osallistuminen Antwerpenin vuoden 1920 kisoihin ei ollut itsestäänselvyys. Yrjö Halme kokosi vuoden 1920 olympiakirjan loppuun liitteeksi yli kymmenen sivua eri maissa ilmestyneitä, suomalaisia kehuvia kirjoituksia. Kisoista poisjäämistä vaatineet saksalaismieliset Suomen Voimisteluja Urheiluliiton (SVUL) jäsenet pitivät ensimmäisessä maailmansodassa hävinneiden keskusvaltojen sulkemista kisoista epäoikeutettuna. KOK:n suuntaan osoitettu piikki ei nostattanut kohua. Suurin suomalaistähti oli kuitenkin maratonvoittaja Hannes Kolehmainen. Olympiaurheilun merkityksestä kertoi palstatilan lisääntyminen lehdissä. Siniristilipuilla koristellut autot kiidättivät voitonsanomia ympäri kaupungin. Valtiokin myönsi lopulta sadantuhannen markan avustuksen. Helsingin Sanomat luonnehti 5.8.1920 joukkueen lähtötunnelmissa jo aikaisempien urheiluvoittojen ”laajentaneen ja oikaisseen väärää käsitystä maastamme” ja taanneen ”todellisten urhei lumaitten keskuudessa maallemme edullisen ja kunnioitusta herättävän aseman”. Hän sijoittui lajissaan seitsemänneksi. Kolme kultaa ja yhden hopean juossut Paavo Nurmi aloitti menestyksekkään olympiauransa kisoissa. SVUL kallistui osanoton kannalle keväällä 1920, kun siihen yhdistyi kilpailumatka Saksaan kisojen jälkeen. Venäjään kuulunut suuriruhtinaskunta oli kuitenkin nähty olympia-areenoilla jo vuosina 1908 ja 1912. Olympiavalmentautuminen alkoi joukkueena toden teolla keväällä 1920. Keräystuotot ja Suomi voittoon -rintamerkkien myynti kuitenkin riittivät turvaamaan olympiaedustuksen, mitä auttoi oleellisesti Yhdysvalloissa amerikansuomalaisten matkoihin kerätty 400 000 markkaa. Mitalikertymä oli silti yllätys. Urheilujohtaja Toivo Aro tulkitsi Suomen Urheilulehdessä 4/1921 Suomen joukkueen menestyksen Antwerpenissa yllättäneen maailman, koska ”me Tukholmassa jouduim me loistavine voittoinemme ryssän lipun varjoon”. Olympiakomitea anoi Suomen valtiolta 350 000 markan avustusta olympiamatkaan, jonka kokonaiskuluiksi se arvioi 700 000 markkaa. Wille brand jätti paikkansa kesällä 1919 ja hänen tilalleen KOK valitsi anglosaksisiin maihin suuntautuneen Ernst Krogiuksen. Pataljoonan komentajana toiminut Hagelberg osallistui nykyaikaiseen viisiotteluun. Helsingin Sanomissa 15.8.1920 Kaarlo Soinio arvioi osallistumisen olympiakisoihin selventäneen Suomen valtio-oikeudellista asemaa, kun urheilijat olivat levittäneet ”tietoisuutta kan sallisesta itsenäisyydestämme ja riippumattomuudestamme”. Valtioneuvosto hylkäsi anomuksen, minkä jälkeen komitea aloitti kansalaiskeräyksen. Suomalaiset saavuttivat Antwerpenin olympiakisoissa 34 mitalia: 15 kultaa, 10 hopeaa ja 9 pronssia. Turun Sanomat tulkitsi 17.8.1920, että Antwerpenin voitot velvoittivat ”toimeen, entistä kiivaampaan, Suomen nimen ja Suomen lipun, suomalaisen voiman ja suomalaisen kunnon kohottamiseksi niin korkealle, että niitä kunnioituksella ja ar vonannolla katsovat kaikki maailman kansat”. Osanotto vaati myös sitä, että Kansainväliseen olympiakomiteaan vuodesta 1907 kuuluneen, saksalaismielisenä tunnetun Reinhold von Willebrandin oli erottava. Antwerpenissa joukkue marssi stadionille uuden siniristilipun perässä.. Suomen Olympiakomitea piti osanottoa tärkeänä, jotta suomalaisurheilijoilla olisi mahdollisuus puolustaa Tukholmassa saavutettua arvostusta. LiikSinivalkoiset värit olympia-areenalle keen ikkunaan kiinnitettyjä tuloksia tungeksi lukemaan väkeä. Aikansa mediatapahtuma Suomen joukkue marssi Antwerpenin olympiastadionille Saksassa koulutuksensa saaneen jääkäriupseeri Emil Hagelbergin johdolla. Voitot tekivät tunnetuksi vuonna 1918 valtiolipuksi vahvistettua siniristiä. Hannes Kolehmaisen maratonvoiton jälkeen Savon Sanomat intoutui väittämään, että nuoren ja syrjäisen Suomen ”nimi kiersi kunniakkaana kaikkien maailman kanso jen keskuudessa”: ”Nämä viestit kertovat kaikilla maailman Suomi osallistui vuonna 1920 ensimmäisen kerran itsenäisenä kansakuntana olympiakisoihin. Kansainvälisesti saavutukset osoittivat suomalaisten mielestä Suomen kuuluvan sivistyneeseen maailmaan. Suomalaisurheilijoiden oli ounasteltu menestyvän kisoissa hyvin. Helsingissä Urheiluaitan edustasta tuli Antwerpenin kisojen aikaan ”pyhiinvaelluspaikka”
https://www.urheilumuseo.fi/ maailma-palaa-kayntiin/ Suomen olympiajoukkueen paluujuhla Helsingin Pallokentällä syyskuussa 1920. Vielä tärkeämpää oli suomalaisten oman itseluottamuksen vahvistuminen olympiasaavutusten ansiosta: ”Jos mitkä kohtalot ja koettelemukset eteemme tulevatkin, me kykenemme ne voittamaan ja pahimpienkin es teiden alta nostamaan korkealle vapautemme vertauskuvan – siniristilippumme”. Työväen Urheiluliitto oli keväällä 1920 kieltäytynyt olympiakomitean yhteistyötarjouksesta. Kuva: Urheilumuseo. Vuonna 1922 valmistuneessa kaksituntisessa Finlandia-filmissä urheilulle oli omistettu yksi kuudesta osasta. Käsitys urheilusta Suomen parhaana tunnetuksi tekijänä eli vahvana ja sai uusista voitoista lisäpontta. Kaiken lisäksi Antwerpenissa menestyneistä urheilijoista suuri osa oli työväenliikkeen tulkinnan mukaan porvarileiriin rahalla ja muilla lupauksilla houkuteltuja työläisiä. Savon Sanomien ”Maan Jussi” valitti 21.8.1920, ettei Suomella ole historiaa, josta suuret kansat sen tuntisivat. Antwerpenin olympiakisojen tausta. ”Suomalaista urheiluelämää” esitteli mm. Olympiakisojen ja urheilun merkitystä korosti Suomen omaksi koetun historian ohuus. Olympiasaavutukset kertoivat, että suomalaiset osaavat muutakin kuin vain kerjätä. TUL keskittyi maailmansotien välillä omien kansainvälisten suhteidensa kehittämiseen, mihin kuului osallistuminen työläisolympialaisiin 1925–1937. Antwerpenin olympiakisoista palaavia suomalaisurheilijoita. Työväen Urheilulehden mukaan porvarilehtien Antwerpenin tunnelmissa maalailema voitoista innostunut ”koko kansa” oli käytännössä ”valkoinen Suomi suojeluskuntineen” – alle puolet Suomen kansasta. JOUKO KOKKONEN LISÄTIETOA Vesa Tikander, Maailma palaa käyntiin. Lyhyen itsenäisyytensä aikana Suomi oli tullut tutuksi muille kansoille vain siitä, että ”olemme heiltä ruikuttaneet leipää ja muita tarpeitam me”. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 3 7 T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t kulmilla kolmimiljoonaisesta kansasta, joka on saanut kamp pailla karussa ja kylmässä maassaan ankaraa kamppailua olemassaolonsa puolesta, mutta joka siitä huolimatta on säi lyttänyt katajaisen sitkeytensä ja saavuttanut ruumiillisen kuntoisuuden, sellaisen, jota mikään muu kansa maailmassa ei ole kyennyt lukumääräänsä nähden saavuttamaan. Olympiamenestyksen vastaanotto ei ollut riidaton. Suomalaiset olivat kunnostautuneet kisoissa, vaikka heillä oli ”vastassaan suur ten, rikkaiden, sivistyneiden, voittamaan tottuneiden kanso jen parhaat urheilijat”. Kansanedustaja Oskari Mantere puhuu. Olym pialaisten kisojen voiton viestit kertovat elinvoimaisesta Suo men suvusta, johon kuuluvat kansat on militarismin mah tivallalla pakotettu toisten, luvultaan suurempien kansojen mahtikäskyjä tottelemaan, mutta joka nyt parhaillaan hakee oikeutta omintakeiseen ja itsenäiseen valtioelämään.” Tervetuloa kotiin, sankarit Olympiasankarit saivat näyttävän vastaanoton Helsingissä. Urheilua käytti Suomi-kuvan luomisessa myös ulkoministeriö, joka halusi esittää Suomen modernina, demokraattisena länsimaana. Työläisurheilijatkin edustivat Suomea siniristi rinnassaan – ilman sitä ei matkoille olisi lohjennut valtiontukea. Pallokentällä Antwerpenista palanneille olympiaurheilijoille puhunut edistyspuolueen kansanedustaja, tohtori Oskari Mantere korosti Helsingin Sanomien 4.9.1920 mukaan heidän ”otelleen kilparadalla, joka on avoin kaikille maailman kaikille sivistyskansoille”. Työväenlehdet vähättelivät parhaansa mukaan suomalaismenestyksen herättämää innostusta. Työväenliike tuomitsi olympiakisat porvarien sapelinkalisteluksi. Oululainen Kaleva piti 19.8.1920 tärkeänä, että suomalaisurheilijoiden menestys ”juhlisti Suomen tasavallan itsenäisyyttä ja vapautta sekä tie toa siitä, että suomalaiset ovat oikeutetut elämään riippumat tomana kansakuntana”
Genation games. Kilpailu laajentui maantieteellisesti eri mittaluokkaan 1900-luvun aikana. Poisjäänneistä huomattavimmat ovat olleet maailmansotien jälkeiset hävinneiden maiden poissulut, Afrikan maiden apartheid-boikotti 1976, Yhdysvaltain johtama Neuvostoliiton Afganistanin sotaa vastustanut boikotti 1980 ja itäblokin vastaboikotti 1984. 2018) Kesäkisoissa on kautta aikojen ollut 52 urheilumuotoa, joista Suomi on osallistunut 29:ään, ja voittanut mitaleja näistä neljässätoista. (Viita ym. Purjehduksesta suomalaiset ovat saavuttaneet kolme mitalisijaa, ja veneluokkien ansiosta purjehdusmitalisteja on kuusi. Yhteinen nimittäjä oli ammattimaistuminen. Mitalin saavuttaneiden maiden lukumäärä on kasvanut, mutta valtaosa mitaleista kertyy hyvin pienelle maajoukolle. (esim. Pariisissa mitaleja jaettiin 378, eli Suomi voitti joka kymmenennen kisoissa jaetun mitalin. Olympialaisista, erityisesti kesäkisoista, tuli urheilun tunnetuin ja arvokkain brändi, jossa suuri osa maailman maista haluaa yhä esitellä urheilukykyjään. Riossa 2016 neljä menestyneintä maata voitti kolmanneksen kaikista jaetuista mitaleista. Valmennusjärjestelmät olivat pääasiassa pistemäisiä ajallisesti ja maantieteellisesti, mutta jäsentyivät kovaa vauhtia. 1900-luvun puoliväliin asti kisoissa mitaleille ylsi yleensä yli 60 prosenttia osallistujamaista. Rion kisoissa 2016 mitaleja jaettiin jo lähes tuhat, ja Suomi saavutti niistä yhden. Urheilun organisoituminen vahvisti valmennuksen ajallista jatkuvuutta ja maantieteellistä tavoittavuutta. (Kuviot 1 ja 2) KOK:n tarkoitus on jatkossa muokata ohjelmaa vaihtuvilla lajeilla, jotka huomioivat urheilun ja fanikulttuurin muutoksia. Valtion resursseja valjastettiin urheilumenestyksen saalistamiseen eri tavoin eri puolilla maailmaa. Neuvostoliiton mukaantulo ja Saksojen itsenäiset joukkueet toivat urheiluun kylmän sodan dynamiikkaa. 2007) Suomen osalta olympiahistorian reilun sadan vuoden kaari on nähnyt mittavan keihäsmenestyksen ohella loisteliaat 1920–30-luvut, mutta myös menestyksen huomattavan heikentymisen erityisesti 1990-luvulta alkaen. (www.sports-reference.com/olympics/ ja en.wikipedia.org) Näkökulmia menestyksen vertailuun Historiallisessa kokonaisvertailussa sijoitus mitalitilastossa suhteutettuna osallistujamaiden määrään kuvaa paremmin maan suoritusta olympiakisoissa kuin voitettujen mitalien määrä, mitaleista lasketut pisteet tai sijoitus mitalitilastossa. Rajalliset resurssit keskitettiin esimerkiksi Suomessa pääasiassa olympiamatkoihin, ja 1920-luvulta alkaen yhä enemmän myös kisoihin valmistautumiseen. Osallistujamaiden määrä lisääntyi tasaisesti vuosisadan alusta alkaen, saavutti sadan 1960-luvulla ja käsitti käytännössä kaikki maailman maat 1990-luvun alusta alkaen. Maamäärän kasvu ja totaalistumisen murroskausi tiivistivät mitalien saavuttamisen noin 40 prosentille osallistujamaista, missä se on pysytellyt nykypäivään saakka. Lisäksi valmentautumista avustivat yhä useamman ammattiryhmän edustajat. Antwerpenissä 1920 suomalaiset voittivat peräti 15 kultamitalia, ja suurin mitalimäärä (37) kertyi Pariisissa 1924. 3 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 O Olympiamenestyksellä osoitettiin 1900-luvun alussa ainakin mielikuvissa kansakuntien kyvykkyyttä suhteessa toisiinsa (Kokkonen 2008). (Esim. Tässä artikkelissa luodaan katsaus kesäolympiakisojen muutoksiin ja pohditaan olympiamenestyksen arviointia. Tarkemman kuvan saamiseksi menestystä on tarkasteltava aikasidonnaisesti ja osana kansainvälisen urheilujärjestelmän kehitystä.. Nyt käytännössä kaikissa lajeissa on sarja sekä miehille että naisille. Suomen mitaleista kaksi kolmasosaa on kertynyt yleisurheilusta ja painista. Menestyneimpien urheilumuotojen mitalisaaliit ovat pienentyneet, mutta myös 2000-luvulla niistäkin on kertynyt mitaleja. 2000-luvun menestynein urheilumuoto on ollut ammunta neljällä mitalillaan. Kilpailujen määrän kasvu taittui 2000-luvulla. Mutta toisaalta tulisi huomioida, että Olympiamenestyksen monet mittarit T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t Mitalimäärien vertailu on ollut osa kesäolympialaisia koko niiden historian ajan, vaikka Kansainvälinen olympiakomitea ei sille virallista arvoa anna. Jaettujen mitalien määrä on kasvanut urheilumuotojen ja -lajien ja erityisesti naisten sarjojen lisäämisen vuoksi. Olympiakisojen modernisoituminen Suomen menestyksen ”kultakausi” ajoittui vuosiin 1920– 1928. Tämä on ollut osa Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) strategiaa, sillä uudistuksilla on houkuteltu lisää katsojia uusista kohderyhmistä eri talousalueilta, mutta myös oiottu urheilun ja KOK:n miespainotteista historiaa. Rantala 2014, Rantala 2019) Kansainvälisen kilpailun luonne muuttui 1950-luvulta lähtien vakavammaksi, kun valtiolliset urheilujärjestelmät alkoivat kilpailla totaalisin menetelmin. Olympiakisat kaupallistuivat vääjäämättä, ja lopulta myös amatöörisäännöstö poistettiin 1980-luvulla. Parhaat urheilijat muuttuivat eri keinoin kokoaikaisiksi, vaikka nimellisesti he olivat esimerkiksi opiskelijoita, sotilaita, poliiseja, liikuntapaikkojen hoitajia ja tehdastyöntekijöitä
% 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1 9 8 1 9 1 2 1 9 1 6 1 9 2 1 9 2 4 1 9 2 8 1 9 3 2 1 9 3 6 1 9 4 1 9 4 4 1 9 4 8 1 9 5 2 1 9 5 6 1 9 6 1 9 6 4 1 9 6 8 1 9 7 2 1 9 7 6 1 9 8 1 9 8 4 1 9 8 8 1 9 9 2 1 9 9 6 2 2 4 2 8 2 1 2 2 1 6 Olympiaurheilijat Suomen joukkue. (esim. De Bosscher ym. (www.sports-reference.com/olympics/) Raportoidut kilpailijamäärät vaihtelevat hieman eri lähteissä. Kuvio 2. Yksittäisen mitalin saavuttaminen tai saavuttamatta jääminen ei itsessään anna kuvaa urheilujärjestelmästä. 2015) Kuinka moni maa on menestynyt osallistujamaiden määrään perustuvassa vertailuissa paremmin kuin Suomi. 2008, De Bosscher ym. 50 100 150 200 250 300 350 1 9 8 1 9 1 2 1 9 1 6 1 9 2 1 9 2 4 1 9 2 8 1 9 3 2 1 9 3 6 1 9 4 1 9 4 4 1 9 4 8 1 9 5 2 1 9 5 6 1 9 6 1 9 6 4 1 9 6 8 1 9 7 2 1 9 7 6 1 9 8 1 9 8 4 1 9 8 8 1 9 9 2 1 9 9 6 2 2 4 2 8 2 1 2 2 1 6 Osallistujamaat Mitalikilpailut T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t Kuvio 1. Kansainvälinen olympiakomitea ei itse tunnusta kisojen mitalitaulukoita, vaikka näitä laajasti käytetään mediassa ja kansallisesti. Lisäksi yksittäisiä mitaleita voittavia maita kannattaa verrata keskenään esimerkiksi pisteyttämällä urheilijoiden sijoittuminen kahdeksan parhaan joukkoon. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 3 9 suhteuttaminen ei huomioi kisojen huomattavaa muutosta kuin yhdeltä osin. (www.sports-reference.com/olympics/ ja Wikipedia) Kilpailulla tarkoitetaan urheilumuodon yhden lajin yhden sarjan kilpailua, kuten yleisurheilun 100 metrin juoksun naisten kilpailua. Myös absoluuttinen menestys on tulkittu oikeaksi arviointitavaksi, sillä huippu-urheilussa on pitkälti kyse paremmuudesta kilpailussa. Olympiakisoihin (kesä) osallistuneiden maiden ja mitalikilpailujen määrä kisoittain 1908–2016. Mitatun menestyksen selittäjiksi on hahmotettu valtioiden urheilupolitiikan eri sektoreita esimerkiksi 2000-luvulla eri maiden huippu-urheilujärjestelmiä verranneessa SPLISS-hankkeessa, jossa Suomi on ollut mukana. Keskimäärin Suomea vahvempia maita oli 17 prosenttia osallistujista 1908–2016 (15 % vuosina 1912–2016). Erilaisia vertailutapoja on esitetty paljon, sillä huippu-urheilupolitiikan toimivuuden arviointiin halutaan saada määrällisiä mittareita, jotka mielellään vielä suosisivat omaa maata. Naisten osuus olympiaurheilijoista kisoittain 1908–2016 (kesä)
Olympiamenestyksen historialliseksi vertailemiseksi on perusteltua jakaa olympiahistoria aikakausiin edellä kuvatut suuret muutokset huomioiden, ja toisaalta valita myös jollain tavoin mielekäs vertailujoukko. Tällä mittarilla Suomelle parhaat kisat olivat 1924 ja 1928 (2–4 %). Keskiarvoa laskevat ensimmäisen kisamatkan ohella 2000-luvun useat heikot vuodet. Sitä selittävät 1990-luvun alussa tapahtunut perinteisen urheilujärjestelmän murtuminen ja monia verrokkimaita pienempi sponsorimarkkina. (Kuvio 4) Kokonaisuudessa Pohjoismaat ovat valumassa mitalitilastossa kauemmas kärjestä, ja niille on realismia parhaimmillaan yltää 20 parhaan maan joukkoon. Norja ei saavuttanut yhtään mitalia vuosina 1932 ja 1964, ja se boikotoi Moskovan kisoja 1980. (Kuvio 3) Suomi kuuluu silti vahvaan joukkoon, sillä vähintään yksi suomalaisurheilija on voittanut mitalin aina Suomen osallistuessa. Suomi, Ruotsi ja Tanska eivät ole jääneet kisoista pois, ja ovat myös saavuttaneet vähintään yhden mitalin kaikista kesäkisoista. Elintason ja väestön merkitys Väkiluvun ja maan resurssien vaikutusta menestysmahdollisuuksiin on pohdittu paljon. Tanskan menestys on ollut tasaisinta 1990-luvulta lähtien ehkä onnistuneesti painotetun lajituen ansiosta. Näin on tehty erityisesti siksi, että maat kuuluvat samaan kulttuuripiiriin ja muistuttavat toisiaan, vaikka ne ovat kokeneet aivan erilaisia yhteiskunnallisia muutoksia viimeisen sadan vuoden aikana. (www.sports-reference.com/olympics/) Suomelle selvästi huonoimmat ja poikkeuksena erottuvat kisat olivat Lontoossa 1908, jolloin 55 prosenttia osallistujamaista menestyi Suomea paremmin. Kymmenen parhaan joukkoon pääseminen on käytännössä mahdotonta, mikäli maan väkiluku ei ole kymmeniä miljoonia ja taloudelliset resurssit huomattavan suuria. Tätä havainnollistaa myös kuvio 4. Tämän päivän menestyksen vertailu toisenlaisten yhteiskunnallisten olosuhteiden ja kulttuurin vallitessa saavutettuun ei tee oikeutta nykyajalle, saati menneisyydelle. Kesäolympiamenestyksen vähenemiseen liittyy olympiakisojen muutoksen ja kansainvälisen kilpailun kiristymisen lisäksi kansallisia tekijöitä. Pohjoismaat verrokkeina Suomessa on perinteisesti vertailtu menestystä läntisiin naapurimaihin ja Tanskaan. Yleistäen on todettu, että iso väkiluku ja runsaat resurssit, kuten korkea bruttokansantuote ovat tarpeellisia erittäin suurten mitali% 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1 9 8 1 9 1 2 1 9 1 6 1 9 2 1 9 2 4 1 9 2 8 1 9 3 2 1 9 3 6 1 9 4 1 9 4 4 1 9 4 8 1 9 5 2 1 9 5 6 1 9 6 1 9 6 4 1 9 6 8 1 9 7 2 1 9 7 6 1 9 8 1 9 8 4 1 9 8 8 1 9 9 2 1 9 9 6 2 2 4 2 8 2 1 2 2 1 6 Kymmenen parhaan joukkoon pääseminen on käytännössä mahdotonta, mikäli maan väkiluku ei ole kymmeniä miljoonia ja taloudelliset resurssit huomattavan suuria.. 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t Kuvio 3. Suomea menestyneempien maiden osuus osallistujamaista olympiakisoissa 1908–2016 (kesä). Suomalaisten kokonaispanokseen kesäolympiakisoissa ovat vaikuttaneet myös lumija jäälajien merkityksen vahvistuminen sekä joidenkin ei-olympialajien, kuten salibandyn voimakas kasvu. Maamäärän, mitalilajien ja naisten osuuden muutosten perusteella kannattaa asettaa ajallinen raja 1990-luvulle, jonka jälkeen olympiakisat ovat pysytelleet varsin samankaltaisina. Olympiakisojen muutoksen hidastuttua 1990-luvulla, kunkin Pohjoismaan menestys on ollut pääosin heikompaa kuin sitä edeltäneellä aikakaudella. Norja vahvisti asemiaan 1980–90-lukujen vaihteessa, kun Lillehammerin olympiakisojen lähestyminen toi lisäresursseja koko norjalaiseen olympiaurheiluun
Lähteet https://www.sports-reference.com/olympics/ ja https://data.worldbank.org/indicator/NY.GDP.MKTP.CD (2016 data). Lähde: Wikipedia-artikkeli kesäkisojen mitaleista. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan sijoitukset olympiakisojen mitalitilastossa 1908–2016 (kesä). Tekstiin on päivitetty dopingtapausten jälkikäteen aiheuttamat muutokset. Mitalimenestyksen ja bruttokansantuotteen suhde olympiakisoissa 2016. dollaria (logaritminen asteikko) R = 0,75199 Kuvio 5. 1 11 21 31 41 51 61 71 Suomi Ruotsi Norja Tanska 50 100 150 200 250 300 350 1 10 100 1000 10000 100000 1000000 10000000 100000000 P a in o te tu t m it a li p is te e t (4 K + 2 H + P ) Bruttokansantuote milj. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 4 1 T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t Kuvio 4
2014. Painin ja yleisurheilun ammattivalmentajat Suomessa ennen toista maailmansotaa. 2004. An international comparison of the Sports Policy factors Leading to International Sporting Success (SPLISS 2.0) in 15 nations. 2019. Huippu-urheilulain tarpeellisuutta arvioidaan parhaillaan. 2015. www.olympic.org/news/generationgames-how-the-ioc-is-working-to-evolve-the-olympic-games-forthe-next-generation-of-athletes-and-fans Kokkonen, J. KALLE RANTALA, FM erikoistutkija, Urheilumuseo kalle.rantala@urheilumuseo.fi LÄHTEET Bernard, A., B. Mittareiden ja vertailukohtien valinta on keskeinen osa huippu-urheilupolitiikkaa. & Russe, M., R. Mitalimenestyksen ja väkiluvun suhde olympiakisoissa 2016. Bibliotheca historica 119. Valmennuskoulutuksen kehitys Suomen Voimisteluja Urheiluliitossa 1906–1940. 2007. Bernard & Russe 2004) Kulttuuristen tekijöiden takia bruttokansantuotteella on selvästi vahvempi yhteys olympiamenestykseen kuin väkiluvulla, kuten kuviot 5 ja 6 havainnollistavat. Rantala, K. Belgeo (2) 2008: 217–234. Myös Suomen huippu-urheiluyksikkö on edennyt tähän suuntaan menestysseurannassaan ja -ennusteissaan. WSOY. Kansakunta kilpasilla – urheilu nationalismin kanavana ja lähteenä Suomessa 1900–1952. 2018. Wikipedia. www.sports-reference.com/ olympics/summer/ Viita, O., ym. Voittoon ja voimakkaaksi. 4 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 määrien saavuttamiseen. Jälkimmäiset ovat samalla hyviä esimerkkejä siitä, kuinka vähäinen olympialaisten merkitys näissä väkirikkaissa maissa on. Generation games. Suomalaisen olympialiikkeen historia. (Esim. Successful elite sport policies. 2008. Sports Reference, Olympic Sports. Lähteet https://www.sports-reference.com/olympics/ ja https://data.worldbank.org/indicator/sp.pop.totl (2016 data) R = 0,1559 50 100 150 200 250 300 350 10000 100000 1000000 10000000 100000000 1E+09 1E+10 P a in o te tu t m it a li p is te e t (4 K + 2 H + P ) Väkiluku (logaritminen asteikko). Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2018. Sadan vuoden olympiadi. Olisi syytä myös punnita, millaisilla mittareilla suomalaisen huippu-urheilun ja yksittäisten lajien menestystä kuvataan sekä mahdollisen lain vaikuttavuutta arvioidaan. Meyer & Meyer. The paradox of measuring success of nations in elite sport. Liikunta & Tiede 51 (6), 34–40. Rantala, K. Monissa maissa lasketaan yhä tarkemmin olympiakisojen välistä menestystä sekä ei-olympialajien menestystä huippu-urheilun kokonaisuuden hahmottamiseksi. Monissa väkiluvultaan suurissa maissa useimmat olympiaurheilumuodot eivät ole keskeisiä liikuntakulttuurissa, mikä estää niiden laajemman menestyksen. Suomen olympiasuorituskykyä mitattaessa voi tarkastelun monipuolistamiseksi ottaa verrokeiksi maita, joiden bruttokansantuote on suunnilleen samalla tasolla. data.worldbank.org/ T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t Kuvio 6. SKS. https://en.wikipedia.org/wiki/ [YEAR]_Summer_Olympics_medal_table World Bank. De Bosscher, V., ym. De Bosscher, V., ym. Vertailukohtia voisivat olla Euroopan maista Portugali (Rion mitalitilastossa 78.), Tshekki (43.) ja Tanska (28.) sekä globaalisti vaikka Egypti (75.), Bangladesh (ei mitalia), Chile (ei mitalia) ja Pakistan (ei mitalia). 2008. Review of Economics and Statistics 86(1): 413–417. Who Win the Olympic Games: Economic Resources and Medal Totals
Väinö Markkanen voitti Tokiossa vapaapistoolin ja Pentti Linnosvuo olympiapistoolin. Pauli Nevala lähellä tippua olympiajoukkueesta Suomen Olympiakomitean pöytäkirjasta 4.12.1964 ilmenee, että osa päättäjistä piti ennen kisoja 15 hengen yleisurheilujoukkuetta kovin suurena. Kuva: Pertti Jenytin/Lehtikuva. Lapset marssivat reippaasti ja iloisesti, toisin kuin ”löntystelevät” urheilujohtajat ja urheilijat itse avajaisissa. Mittaa kiskaisulle kertyi 82,66. Seuraava yritys, eli saada vuoden 1960 kisat, kaatui 1955 Pariisissa. Kisoissa Ylen tv-selostajana ollut Anssi Kukkonen kertoi nähneensä juuri Tokiossa ensi kertaa väritelevision. Lappiin tv-signaali saatiin vasta 1964. Pentti Linnosvuo ja Väinö Markkanen osuivat pistooleillaan muita tarkemmin ja Pauli Nevalan ”kaamea heitto” äänitettiin kansan kuultavaksi jälkikäteen, ensi tiedon mukaan hotellihuoneessa, mutta ilmeisesti kuitenkin olympiastadionilla. elokuuta 1945. Viimein Münchenissä 1959 Tokiosta oli tullut äänestäjien suosikki. Niinpä stadionille oli kutsuttu marssimaan yhtä monta koululaista kuin laskettiin joukkueiden jäseniä seremoniaan osallistuvan. Tahti ei ole siitä myöhemmin olennaisesti laantunut, kuten käy ilmi Kalle Virtapohjan Sata tarkkaa vuotta -teoksesta (2019). Se sai 34 ääntä, joka oli kymmenen ääntä enemmän kuin muiden kisoja hakeneiden Detroitin, Brysselin ja Wienin yhteinen saalis. Roomassa 1960 selostanut rovaniemeläinen Esko Kähkönen ei sen sijaan ollut vielä ennen kyseisiä kisoja televisiota nähnyt. Suomen mitalisaalis Tokion kisoista oli kolme kultaa ja kaksi pronssia. Nuo kaksi mitalia tekivät ampumisesta suomalaisittain kisojen menestyksekkäimmän lajiryhmän. Kisojen avajaisia oli harjoiteltu japanilaisella tarkkuudella. Pronssimitalin arvoisesti kisasivat nyrkkeilijä Pertti ”Purtsi” Purhonen sekä voimistelija Hannu Rantakari. Samaisesta pöytäkirjasta ilmenee myös, miten Maamme-laulua soitettiin Tokiossa Säkkijärven polkan tahdissa, ja että lentolipuista maksettu edullinen hinta oli vuoden 2020 kurssilla noin 2 250 euroa päätä kohden. Kansainvälinen olympiakomitea ei vielä ollut valmis myöntämään järjestelyoikeuksia toisessa maailmansodassa akselivaltojen rinnalla sotineelle Japanille. Laajemmin kuin koskaan aiemmin avajaiset myös televisioitiin. Japanille kisojen poliittinen merkitys oli monella tapaa suuri. Suomen lippua kantoi avajaisissa ryhdikkäänä neljän vuoden takainen voimistelun olympiavoittaja Eugen Ekman. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 4 3 K T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t Tokiossa päättyi 24 vuoden mittainen olympiakisojen odotus Aleksis Kiven päivänä 10.10.1964. Ne siirrettiin 1938 Helsingille ja lopulta kisat peruttiin kokonaan toisen maailmansodan vuoksi. Vuoden 1940 kaupungille myönnetyt kisat peruuntuivat Japanin ja Kiinan välisen sodan vuoksi. Joka tapauksessa Juhani Haapasen lähes huudoksi luokiteltava: ”Nyt tulee pitkä heitto, kaamea heitto, oikein heittojen heitto”, saatiin kuulla radiosta. Edesmenneen opetusneuvos Kalevi Tuomisen mukaan harjoitusten pohjalta laadittiin televisiota varten tarkka aikataulu, joka kuitenkin petti pahemman kerran. Olympiatulen sytytti Yoshinori Sakai, joka oli syntynyt Hiroshimassa tuhon päivänä 6. Hannu Rantakarin kalahypTokio 1964 – Olympiakisat ensimmäisen kerran Aasiassa Tokion keihäänheiton olympiakultamitalisti Pauli Nevala. Pohdinnassa oli ollut vain kahdeksan urheilijan lähettäminen kalliille matkalle. Jos näin olisi toimittu, ei Pauli Nevala olisi ollut joukkueessa. Kovanyrkkisellä ja suurisuisella Purhosella oli taidon lisäksi matkassa tuuria, ja Elis Ask sanoikin kisojen jälkeen, että olipa onni ettei ”Purtsi” voittanut, olisi pitänyt Mannerheimintietä leventää. Selostajat missasivat suorituksen, kun keskittyivät 10 000 metrin juoksun viimeiseen kierrokseen. Tokio sai olympiakisat tavallaan kolmannella kerralla. Voi vain kuvitella millainen katastrofi mittava viivästyminen olisi tulevissa Tokion kisoissa NBC:n kaltaisille tv-yhtiöille
Naisista telinevoimisteluun osallistuivat Salme Koskinen ja Eira Lehtonen. Huvittavaksi loukkaantumisen tekee, että jalka olisi pitänyt leikata jo heti Kielissä, jossa sen olisi voinut operoida yksi alan parhaista, professori Gerhard Küntscher. Eila Pyrhönen oli lahjakas urheilija mutta ei himoharjoittelija, päinvastoin. Se aiheutti muutoksia purjehdusstrategiaan ja oli myös turvallisuusriski. Vuonna 1968 Meksikossa käytössä olleella laskutavalla Tallbergien venekunta olisi saanut pronssia ja nykyisellä järjestelmällä hopeaa. Köpin uskottiin juhlineen sopimattomalla tavalla ja seuraukset olivat kovat: Lehtonen sai tappouhkauksia, lapsia kiusattiin koulussa, ylensyönnille tuli termi lehtostella eikä työnantaja suostunut maksamaan luvattua palkkaa kisamatkan ajalta. Suomi ei ollut Bulgariaa koskaan voittanut mutta nyt niin kävi (81–64). Mutta niin oli suomalaissilmin myös autonkuljettaja Saburo Takarada, eli ”Tokion Pekka”, joka sai nimensä kisoista sairauden vuoksi poisjääneen selostaja Pekka Tiilikaisen mukaan. Kyseessä oli myös ”uhkapeli”, sillä Tuominen teki olympiakomitean kanssa sopimuksen, että jos kisapaikka tulee, maksaa olympiakomitea kulut, ellei jää lasku valmistautumisesta koripalloliiton maksettavaksi. Tokion purjehdusten pistelaskusysteemi oli monimutkainen. Tokion vuoden 1964 olympiakisat ovat varsinainen tarina-aitta. Köpi tuomittiin perusteellisesti, oikeas taan ilman kunnon tutkintaa. ”Amatöörit harjoittelivat ammattilaisten resursseilla” Miesten koripallomaajoukkueen kisamatka on sen sijaan edelleen suomalaisen palloilun olympialainen menestystarina. Joukkueen valmentaja Kalevi Tuominen muisteli vuonna 2014, että leirit olivat parhaimmillaan 10 vuorokauden mittaisia. Vamman vuoksi Peterillä oli vielä Tokiossakin metallista ja nahasta tehty painava proteesi sekä kävelykepit. Kun Suomi pelasi kahdeksan ottelua, heitti Liimo niistä kuudessa yli 20 pistettä. Heidän jälkeensä naistelinevoimistelija nähtiinkin olympiakisoissa vasta kun Annika Urvikko kilpaili Lontoossa 2012. Mitalistien onnistumisten lisäksi mielenkiintoisia olivat ainakin miesten koripallojoukkueen pääsy kisoihin Geneven karsintojen kautta, Henrik ja Peter Tallbergin jääminen ilman mitalia purjehduksen Star-luokassa ilmeisesti kisahistorian pienimmällä erolla, kovin tuntemattomaksi jääneen uimari Eila Pyrhösen neljäs sija sekä se kova kohtalo, jonka uhriksi painija Kyösti Lehtonen joutui. Hän heitti peräti 35 pistettä. Se ei syntynyt sattumalta. ”Minulle oli täy sin selvää, että en pysty enää panemaan paremmaksi, olin jo saavuttanut enemmän kuin olisin voinut kuvitella.” Molemmat lapsensa uintiurheilun pariin Espanjassa ohjannut Pyrhönen on eläkepäivinään perustanut tyttärensä kanssa pienen kustantamon ja kääntänyt suomalaista kirjallisuutta Arto Paasilinnasta Sofi Oksaseen katalaanin kielelle. Peter Tallbergin kivulias olympiaregatta Peter Tallberg kertoo elämäkerrassaan Urana olympiakisat (2014), miten medialta ja yleisöltä kätkettiin tieto juhannuksen tienoilla Kielin regatassa jalkapallopelissä katkenneesta jalasta. Urheilijoista uimari Dawn Fraser, joka ensimmäisenä naisena alitti 100 metrillä minuutin rajan, nyrkkeilijä Joe Frazier, juoksijat Bob Hayes, Billy Mills ja Peter Snell, ”Idän noidat” eli Japanin naisten lentopallomaajoukkue ja judoka Anton Geesink olivat kisojen suuria nimiä. JOUKO VUOLLE Miesten koripallomaa joukkueen kisamatka on edelleen suomalaisen palloilun olympialai nen menestystarina.. Niin teki noin 200 muutakin suomalaista. 4 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t py onnistui niin hyvin, että viidenneltä sijalta finaaliin lähtenyt tamperelainen nousi hyppykilpailussa mitalistiksi. Tokiossa Suomi sijoittui lopulta yhdenneksitoista. Myöhemmin Barcelonan seudulle muuttanut Pyrhönen muisteli Vastatuulesta myötämäkeen -kirjassa (2018), ettei ollut tulokseensa lainkaan pettynyt. Ja vaikka joukkue aina voiton ottaakin, oli Kari Liimon panos erinomainen. Hän ui silti Tokiossa matkan Suomen ennätyksen 1.07,3. Eila Pyrhösen neljäs sija 100 metrin perhosuinnissa on edelleen parasta, mihin naiset ovat olympia-altaassa yltäneet. Sittemmin hienon uran BYU:n yliopistossa pelannut Liimo jäi myös yhdysvaltalaisten mieliin. Mitaliin olisi vaadittu aika 1.06,0 ja voittoon 1.04,7. Jalan operoi Koskelan sairaalassa professori Sven Rehnberg. Takaradasta tuli pikkujulkkis, kun hän vieraili vuonna 1965 Suomessa Niilo Tarvajärven ohjelmassa ja toimi myöhemmin vuosia suomalaisten apuna Japanissa. Saman neljännen sijan otti toki myös Hanna-Maria Seppälä 2008 Pekingissä 100 metrin vapaauinnissa. Karsintoja edeltävän vuoden aikana joukkue harjoitteli yhdessä yli tuhat tuntia ja pelasi paljon kovia harjoitusotteluja. Geneven karsinnoissa kesäkuussa 1964 ratkaiseva ottelu oli Bulgariaa vastaan. ”Amatöörijoukkue harjoit teli ammattilaisten resursseilla”, kiteytti asian Pentti Salmi. Kari Liimon panos oli kisoissa edelleen upea. Erityisen surullinen osa Tokion kisojen suomalaishistoriaa on Melbournessa kultaa 1956 voittaneen painija Kyösti Lehtosen kohtelu. Hän ei selvinnyt punnituksesta toisena painipäivänä, joten kaksi avauspäivän voittoa ja yksi ratkaisematon jäivät hyödyttömiksi. Vuonna 1973 presidentti Urho Kekkonen otti ”Tokion Pekan” vastaan linnassa ja jatkoi sen jälkeen hänen kanssaan kirjeenvaihtoa eikä ollut ainoa. Peter Tallberg halusi kuitenkin Suomeen vain kuullakseen, että paras osaaminen olisi ollut Kielissä. Suomi toki hävisi USA:lle 51–77, mutta Liimo teki kentän korkeimman pistemäärän (19) ja heitti 14 pelitilanneheitostaan peräti yhdeksän koriin
Piispanen sai käyttöönsä taloyhtiönsä suljetun kerhotilan valmentajansa kanssa. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 4 5 P T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t Paralympialaisten siirron takia Piispasen harjoitusohjelma meni kokonaan uusiksi. Piispanen on kokenut paralympiaurallaan niin Lontoon kultahuuman kuin Rion pettymykset. – Harjoitusohjelmien uusiminen tehtiin niin, että meneillään ollut harjoittelu katkaistiin ja aloitin peruskuntokauden. Hän myöntää, että henkisesti paralympialaisten siirtyminen oli kova paikka. Näin mennään poikkeusolojen ajan. Uran varrelle kokemusreppuun karttunut tietämys on auttanut suuntaamaan ajatuksia uudelleen poikkeusoloissa. Ajatukset oli käännettävä vuoden päähän ja koetettava samalla jatkaa hyvää menoa, joka oli päällä ennen poikkeusoloja. Toni Piispasen harjoitusalina on keväällä 2020 palvellut talokyhtiön kerhohuone. Ratakelaaja Toni Piispanen Poikkeusaika rassaa urheilijoiden korvien väliä Vuoden päätavoitteen katoaminen kirpaisee urheilijaa kuin urheilijaa. Harjoitusohjelmaa tarkistetaan tilanteen mukaan. Harjoitteluolot soveltuvat parhaiten peruskuntoharjoitteluun, mutta mahdollistavat hyvin myös nopeusharjoittelun, kertoo Piispanen. Huippukunto oli tähdätty syyskuuhun. Ratakelaaja Toni Piispanen myöntää, että Tokion paralympialaisten peruuttaminen pysäytti. Kuva: Toni Piispasen kotialbumi. Henkisesti ei ollut aivan helppo siirtää tavoitetta vuodella
Kysyy henkistä kanttia Epävarmuutta lisää se, että kaikki muutkin vuoden 2020 kisat ovat vaakalaudalla. – Urheilija elää kuitenkin kilpailuista. Piti kääntää ajattelu vuoden päähän, että on mahdollisuus olla vielä paremmassa kunnossa. Uralla kertynyt kokemus ja itsetuntemuksen kehittyminen ovat auttaneet Piispasta poikkeustilanteessa. Paraurheilun erityispiirre on se, että kisoja on vuodessa melko vähän. Euroopan mestaruuskisat siirtyivät kesäkuulta pidettäväksi mahdollisesti alkusyksyllä. Olkapäätä ei kuitenkaan uskallettu leikata ennen kisoja. Lontoon sadan metrin voitto tuli silti yllättävän nopeasti, vaikka Piispanen oli harjoitellut kovaa. Tiesin, että asiat olivat hyvällä tolalla. – Muistan kun sanoin, että ei. 4 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t – Olin hyvässä kunnossa maailmanmestaruuden jälkeen. Rugbytausta auttoi erityisen paljon siinä, että peleissä hän oli tottunut tekemään samantyyppisiä kiihdytyksiä kuin ratakelauksen lähdössä. Urheilijoiden toimeentulo ei ole kisojen varassa, sillä niissä ei jaeta palkintorahoja. Nyt harjoitusohjelmia ei voi laatia kilpailuaikataulun mukaan.” Tyytyväinen MM-kultamitalin voittaja Dubaissa vuonna 2019. Uskon, että olisin ollut syksyllä todella hyvässä kunnossa. Urheilijan talous ei kaadu, vaikka kisoja ei olisikaan. Lontoon kisoista tuli vakavasti otettava tavoite. Harjoittelumotivaation ylläpitäminen vaatii tietoista ponnistelua, kun tulevat kilpailut ovat hämärän peitossa. Joukkueen taso ei kuitenkaan riittänyt paralympiaisiin. Myös kansainvälisten GP-kilpailuiden aikataulu on epävarma. Asiat loksahtivat Piispasen mukaan paikoilleen Lontoon kisoja edeltäneiden harjoittelukuukausien aikana. Alkuvuosi meni erittäin hyvin harjoittelun suhteen. Yhtenä osana mukautumista muuttuneeseen tilanteeseen olivat neuvottelut yhteistyökumppanien kanssa. Kuva: Toni Piispasen kotialbumi. Motivoinnin osalta täytyy siirtää osatavoitteita aina eteenpäin, pohtii Piispanen. ”Urheilija elää kuitenkin kilpailuista. Kortisonihoidolla turvotusta koetettiin vähentää. Poikkeusolot kysyvät urheilijalta henkistä kestokykyä. Sopeutuminen poikkeusolojen harjoitteluun on Piispasen mielestä urheilijan kannalta kaikkein vaativinta. Tiesin jo Rion koneeseen noustessa, että olkapää on niin pahassa kunnossa, ettei tästä voi mitään hyvää seurata. Päinvastoin olen valmis kisaamaan, vaikka heti huomenna. Hän joutui kilpailemaan toinen olkapää loukkaantuneena. – Koko Rio-prosessi oli todella raastava. Kun hän oli harrastanut lajia vuoden päivät, niin paralympialaisiin pääsy ja menestyminen alkoivat tuntua mahdollisilta. Monelle urheilijalle aiheuttaa paljon päänvaivaa, miten hän saa järjestettyä edes kohtuullisen harjoitteluympäristön. Kaksien paralympialaisten kävijä Paralympialaiset välkkyivät Piispasen mielessä jo hänen pelatessaan pyörätuolirugbyä Suomen maajoukkueessa. Median edustajat kyselivät lentokentällä häneltä, miltä tuntuu lähteä ensimmäisiin kisoihin ja jännittääkö kahden viikon päässä odottava kisa. Omalla kohdallani kaikki meni jouhevasti. Vauhdikas laji antoi hyvän pohjan siirtyä kelaukseen vuonna 2009. – Sopimukset piti päivittää koskemaan myös ensi vuotta. Nyt harjoitusohjelmia ei voi laatia kilpailuaikataulun mukaan. Varmaa tietoa ei ole siitäkään, milloin kotimaassa kyetään kilpailemaan. Huonoimpina paralympiamuistoina Piispaselle ovat jääneet mieleen Rion kisojen 100 ja 400 metrin kilpailut
Näkyvyys lisääntynyt – katsetta voisi tarkentaa Paralympialaiset ovat poikkeuksellinen tapahtuma vammaisurheilussa sikäli, että kiinnostus niitä kohtaan on hyvin suuri. Muiden asioiden ajatteleminen vähentää myös paineita. Stadionilla 80 000 ihmisen katsomo oli täynnä jo aamukilpailuissa. Kolmen vuoden välein uusittava kelaustuoli maksaa noin 7 000 euroa. Lontoossa paralympiakulttuuri oli Piispasen mukaan paljon pitemmällä kuin Riossa. Esimerkiksi jos kelaamisessa puuttuvat keskivartalon lihakset toiminnasta, niin kelaustuolin ohjaaminen on huomattavasti vaikeampaa. Riossa katsomot olivat puolillaan, eikä tietoisuus paralympialaisista ollut yhtä laaja. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 4 7 Sadalla metrillä Piispanen hävisi pronssimitalin kolmella sadasosalla, mikä voimisti osaltaan pettymystä. Hän on tottunut 1990-luvulta lähtien yhdistämään opiskelun tai työn, perheen ja urheilun. Televisiointi toteutetaan paralympialaisista olympialaisten tapaan. Piispanen korostaa, että suorituskyvyn perustason saavuttamisen jälkeen pienet muutokset vaikuttavat suoritukseen. Vuoden 2016 olkapääleikkauksen jälkeen Piispasella ei ole ollut käsissä ongelmia. Jos lähtee juurisyitä etsimään, niin varmasti harjoitusohjelmissa on syitä niihin. Apuvalmentajana toimii Merja Isokoski. Rugbyssä kertyy paljon kiihdytyksiä, vartalon kiertoja ja koordinaatiota parantavia kuljetuksia sekä pallonkäsittelyä. Korkeammissa vammaluokissa valmentajan tai avustajan on oltava paikalla kaikissa harjoituksissa, jotta urheilija pystyy käymään kuntosalilla tai pääsemään kelaustuoliin. Nordblomilla on laaja tietämys käsien kehittämisestä. Vuorottelujärjestelmä pienentää valmentajan kuormitusta. Tieto auttaa kelausasennon optimoinnissa ja määrittämään kulman, jossa voimantuotto suhteessa kehon voimaan saadaan menemään suoraan eteenpäin, eikä esimerkiksi eturengas pomppaa lähdössä. – Itse urheilusuorituksessa korkea vamma-aste vaikeuttaa välineen hallintaa. Esimerkiksi mitä vaatii harjoittelu eri vammaryhmissä, ja mitä haasteita se aiheuttaa harjoitteluun ja suorituksiin, luettelee Piispanen. Apuna on myös teknologia. Renkaat ja vanteet kuluvat koko ajan. Julkisuudessa on käsitelty lähinnä vain sitä, miten paljon jossakin luokassa on kilpailijoita. Harjoituksen kokonaismäärä, rasitus ja palautuminen ovat paljon paremmalla tolalla kuin aikaisemmin. – Olen henkisesti hakenut turvallisuutta siitä, että on työ ja perhe. Pyrkimyksenä ihanteellinen ajankäyttö Harjoittelun tekeminen mahdollisimman helpoksi on Piispasen mukaan oleellista. Huomioarvo näkyy kisapaikoilla, mediassa ja eri puolilla maailmaa. Kokemus ja teknologia harjoittelun apuna Piispasella oli alkuaikoina kelausharjoittelussa liikaa intoa ja liian vähän malttia. Tällä hetkellä uintitaustainen Jari Nordblom toimii Piispasen päävalmentajana. Harjoittelu maksaa Piispaselle vuositasolla noin 30 000 euroa. Käsiä voi kehittää harjoituksen myötä, vaikka ikävuosia on kertynyt perinteisessä urheilijakatsannossa paljon. Ratakelaus on myös välineurheilua. – Kirurgi ihmetteli heräämössä, että miten ylipäänsä olin pystynyt kelaamaan. Piispanen ei elä yksin urheilusta ja urheilulle. Piispasella on pitkään ollut kaksi valmentajaa, joista toinen on harjoituksessa mukana. Tapahtumaa edelsi Britanniassa vahva pohjustus mediassa. Jälkeenpäin tarkasteltuna kisa oli erittäin hyvä suoritus olkapään kuntoon nähden. Ajankäytön kannalta nämä järjestelyt ovat merkittävä helpotus. Pyörätuolirugby kuuluu yhä kerran viikossa Piispasen harjoitusohjelmaan normaalioloissa. Mitä vähemmän toimintakykyä, sitä vaikeampaa on hallita välinettä. Kaksituntinen antaa erilaisia ärsykkeitä kuin kelaus. Piispanen arvioi toisaalta, että samat lainalaisuudet eivät päde pyörätuolissa istuville kuin esimerkiksi juoksijoille. Eri vammaluokkien erityispiirteitä ei myöskään ole avattu tarpeeksi. Jos urheilussa sattuu jotain ja se jää pois, niin en jää tyhjän päälle. Viimeisten tehoprosenttien puristaminen on kaikkein työläintä. Loukkaantumisriskeihin ei kiinnitetty huomiota harjoittelussa. Piispanen kertoo pystyvänsä itse havainnoimaan tuntemuksiaan ja oppineensa tuntemaan kehoaan paremmin. – Vammaluokissa kilpailevien yleinen elämäntilanne, vamman aiheuttamat haasteet lajikohtaisesti tai urheilusuorituksen vaikeus eivät tule esille. Summaan sisältyvät valmennus, omat leirit, maajoukkueleirit ja kilpailumatkat. Itselleni oli henkisesti iso juttu, etten ollut epäonnistunut, vaan siihen löytyi syy. – Kädet on leikattu kolme kertaa. Sisähallissa häntä odottaa kelaustuoli. Piispanen muistuttaa vakavamman vamman vaikeuttavan niin koko elämää kuin urheilemista. Unen, ravinnon ja rasituksen seuraaminen ja yhteensovittaminen on korostunut, mihin vaikuttaa myös ikävuosien karttuminen. Toinen kelaustuoli on sijoitettu kerhohuoneeseen 50 metrin päähän kotoa. Piiloon jää kilpailijamäärien vaihtelun syyt, mikä voi johtaa väärinymmärryksiin. Paralympialaisia koskevia tv-lähetyksiä tehtiin jo kaksi vuotta ennen kisoja, ja niissä tuotiin esille vammaisurheilun erityispiirteitä. JOUKO KOKKONEN T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t. Paraurheilun koko kirjo ei pääse vielä esille. – Olen saanut paljon apua mittausteknologian kehittymisestä, kuten blue tooth -antureista. Selväksi kävi, että olkapää on leikattava. Vaikka paralympialaisten näkyvyys ja arvostus ovat kasvaneet, niin julkisuudessa on Piispasen mielestä vielä korjaamisen varaa
Yhteistyösopimus allekirjoitettiin 2001, ja sitä sovellettiin Pekingin 2008 paralympialaisista alkaen. Yhteistyön käynnistyminen olympialiikkeen kanssa näyttää paralympialiikkeen riemuvoitolta. KOK kiinnostui paralympialaisista 2000-luvun alussa. Yhteistyön käynnistymisellä haluttiin paikata Salt Lake Cityn hakuprosessin alla paljastuneen korruptioskandaalin imagohaittaa (Legg 2018, 140). Järjestelyt kuuluvat sopimuksen mukaan yhteiselle järjestelykomitealle. Molemmissa kisoissa on noudatettava samoja periaatteita ja standardeja. T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t Paralympialaiset nousivat suurten joukkoon Paralympialaiset ovat vammaisurheilutapahtumien ehdotonta huippua. Sopimukseen sisältyivät paralympialaisten järjestäminen olympiakisojen kanssa samassa kaupungissa ja samoilla suorituspaikoilla. Lisäksi paralympialaiset integroitiin olympialaisten budjettiin (Legg 2018, 161–162). Vuotta myöhemmin paralympialaisten isänä pidetty Sir Ludwig Guttman ilmoitti, että jonakin päivänä Stoke Mandeville Games tunnustetaan vastaavaksi tapahtumaksi kuin olympialaiset (Brittain 2018, 130). CBS News uutisoi tuoreeltaan Lontoon paralympialaisissa käyneen 2.7 miljoonaa katsojaa ja lipputulojen nousseen yli 70 miljoonaan puntaan. Kuva: Suomen Paralympiakomitea. IPC:n tilastojen mukaan Rion kesäparalympialaisiin vuonna 2016 osallistui 4317 urheilijaa 158 maasta ja Pyeongchangin talviparalympialaisiin 567 urheilijaa 49 maasta. Vuonna 2016 sovittiin, että sopimus jatkuu vuoteen 2032 asti (IPC 2018). Ketä se palvelee. Pääsylippujen myynti yltää kisa kisalta uusiin ennätyksiin, paralympialaisia koskeva uutisointi on lisääntynyt ja yritykset jopa kilpailevat pääsystä mukaan tukemaan paralympia-brandiä. Vuonna 1989 perustettu Kansainvälinen Paralympiakomitea (IPC) juhli äskettäin 30-vuotispäiviään. Nykymuotoisista paralympialaisista on kasvanut maailman kolmanneksi suurin urheilutapahtuma olympialaisten ja jalkapallon miesten MM-kilpailujen jälkeen (Legg 2018, 167). KOK:n ja IPC:n neuvottelut teemalla ”One bid, one city” käynnistyivät Sydneyn 2000 paralympialaisten yhteydessä. Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) ja IPC:n välille on kasvanut kiinteä liitto 2000-luvulla. 4 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 P Paralympialaisten katsotaan alkaneen Stoke Mandevillen kuntoutuskeskuksen pienimuotoisista vammaisurheilukilpailuista, jotka järjestettiin Lontoon olympialaisten avajaispäivänä 1948. Tokion kisojen 2020 piti olla paralympialiikkeen riemujuhla, sillä paralympialaiset-nimeä käytettiin ensimmäisen kerran juuri 1964 Tokiossa. (Cottingham & Petersen-Wagner, 2018.) Olympialiike on auttanut paralympialiikettä kasvamaan ja ammattimaistumaan, mutta samalla IPC luovutti IOC:lle vallan esimerkiksi sponsoreiden ja markkinoinnin osalta (Brittain 2018, 140)
Tätä vaihtoehtoa tukeva KOK:n ja IPC:n jatkuvasti tiivistyvä suhde ja globaali inkluusiokehitys, jossa kansalliset paralympiakomiteat ovat yhdistyneet olympiakomiteoihin esimerkiksi Norjassa, Hollannissa ja Yhdysvalloissa. Täysin integroidut yhteiset olympiakisat näyttäytyvät David Leggin mukaan prosessin luonnollisena jatkumona (Legg 2018). Ensiksikin huippu-urheilu on lähtökohtaisesti vastakkaista inkluusiolle, sillä kilpailemiseen perustuva toiminnan eetos korostaa tuloksia, kyvykkyyttä ja eroja (esim Howe & Silva 2018; Saari 2011; 2015). Yrityksistään huolimatta (esim. On esitetty, että paralympialiike palaisi juurilleen, nostaisi vammaiset ihmiset keskiöön, rikkoisi tekemänsä sopimuksen IOC:n kanssa, ottaisi kisojen hallinnon ja markkinoinnin takaisin omiin käsiinsä, ja etsisi kisajärjestäjän itse (ks. Menestyksen kääntöpuoli Yhteistyö olympialiikkeen kanssa edellytti paralympiakisojen virtaviivaistamista ja pakotti suitsimaan kisojen paisumista ja aikataulujen venymistä. Luokittelumuutosten häviäjiä ovat naiset ja vaikeavammaiset urheilijat, koska heitä on vähemmän, joten heidän lajeistaan on helpompi karsia (Brittain 2018, 144). Jos menestymismahdollisuudet yhdistetyissä luokissa ovat miehiä huonommat, naisia ei edes valita mukaan joukkueisiin. Esimerkiksi kuurot eivät pääse paralympialaisiin, vaan heillä ovat omat Deaflympics-kisat. Toiseksi paralympialiike nojaa luokittelujärjestelmässään vammaisuuden medikaaliseen malliin, mutta vammaisliike haluaa määritellä vammaisuuden mieluummin sosiaalisena kuin biologisena ongelmana (ks. Todennäköisimmin karsinta osuisi juuri niihin lajeihin ja luokkiin, jotka jo nyt ovat kärsineet paralympialaisten virtaviivaistamisesta ja luokittelumuutoksista. Kolmanneksi paralympialiike on epäonnistunut tavoitteessaan asettaa vammaiset henkilöt keskiöön ja tuomaan esille moninaisuutta (Peers 2018; Howe & Silva 2016). Pienet määrät johtavat lajien perumiseen tai vammaluokkien yhdistämiseen, mikä johtaa etenkin vaikeavammaisten naisurheilijoiden määrien vähenemiseen. David Howe, itsekin entinen paralympiaurheilija, kärjistää, että nykyisin paralympialaisiin kelpaavat vain ne, jotka näyttävät mediassa hyvältä (Howe 2008), kuten ”seksikkäät proteesit ja vauhdikkaat pyörätuolit” (emt., 2019). Yhdistetyt kisat voisivat toteutua vain karsitulla ohjelmalla. Ylipäänsä markkinoinnissa käytettyjä ”supercrip” -sankaritarinoita ja vaikeuksista voittoon -henkisiä markkinointikampanjoita pidetään vammaistutkijoiden ja -aktivistien parissa alentavina ja esineellistävinä (French & Le Clair 2018, 106–108). Kehittyvät maat ovat heikommassa asemassa sekä osaamisen että resurssien suhteen. (Brittain 2018) Mukaan pääsyn kynnys on olympiakytköksen vuoksi kohonnut. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 4 9 IPC visioi, että paralympiaurheilu on sosiaalisen inkluusion edistämisen väline (IPC 2019). Olympiaja paralympialiikkeiden vuoteen 2032 ulottuva yhteistyösopimus sitoo liikkeet yhä tiiviimmin toisiinsa. Lisäksi sosiaalisen inkluusion uskottavuutta vähentää, ettei liike ulotu tarpeeksi lähelle vammaisten ihmisten arkea ja liikkumista, eikä liike ylipäänsä kata koko vammaiskenttää (Howe & Silva 2018, 126–128). Agitos-säätiön perustaminen vuonna 2012) IPC ei ole pystynyt kuromaan umpeen resursseiltaan rikkaiden ja köyhien maiden välistä kuilua. Kehitysvammaisista urheilijoista suurin osa toimii Special Olympics -liikkeen parissa. Jos inkluusio tulkitaan paralympiaja olympiaurheilun ja -urheilijoiden välisen yhdenvertaisuuden lisääntymisenä, IPC on onnistunut. Onnistumiseksi voidaan laskea myös kisakaupunkien esteettömyyden lisääntyminen, josta hyötyvät kisojen aikana paralympiaurheilijoiden lisäksi toimitsijat ja yleisö sekä kisojen jälkeen paikalliset asukkaat. Paralympiakisojen lisääntynyt arvostus näkyy paralympiaurheilijoiden aseman ja arvostuksen nousuna, mistä kertoo esimerkiksi Leo-Pekka Tähden valinta vuoden urheilijaksi 2016. Paralympialaisiin osallistuvien maiden määrä on noin kolminkertaistunut, mutta urheilijoiden määrä on lisääntynyt vain noin kolmanneksen (Brittain 2018, 145). Kisojen yhdistämisestä voi seurata logistinen painajainen (Miser & Molloy, 2018, 197). Todennäköisintä on, että nykyisen kaltainen yhteistyö jatkuu ja syvenee, mutta kisat säilyvät erillään. Talvikisoissa naisurheilijoiden osuus näyttää juuttuneen alle neljäsosaan, kuten esimerkiksi entinen paralympiaurheilija ja vammaistutkija Anjali Forber-Pratt kritisoi (2018, 39). Connick ym. Tätä tuskin tullaan näkemään. Luokittelujärjestelmän muutoksia on perusteltu myös luokittelun läpinäkyvyyden ja luotettavuuden parantumisella (esim. Kesäparalympialaisissa naisten määrä pysyi pitkään noin 25 prosentissa ja nousi 38,7 prosenttiin vasta Riossa 2016. Luokkia ja lajeja on karsittu. Peers 2018). Euroopan maat dominoivat talviparalympialaisia (emt. Syvenevän integraation tien päässä häämöttää olympiaja paralympiakisojen yhdistäminen. 146), ja rikkaat maat dominoivat molempia kisoja sekä osallistujamäärissä että mitaleissa (Darcy 2018, 235). Legg 2018, 166). Esimerkiksi nimet paralympia ja olympia näkyvät rinnakkain, järjestelykomitean kisalogoissa on samat värit ja taustat ja kisakylissä liehuvat molemmat liput, ja lisäksi IPC sai nimetä edustajia useisiin KOK:n elimin ja toimikuntiin (Legg 2018, 162–163). Vammaisuus ja köyhyys kulkevat käsi kädessä. Paralympialiikkeen ammattimaistuminen ja kasvu ovat vieneet sen kauemmaksi vammaisliikkeestä ja sosiaalisen inkluusion tavoitteesta. Myös kansainväliset paralympialajeja hallinnoivat lajiliitot ovat muuttuneet yhä inklusiivisemmiksi. AIJA SAARI, LitT Tutkimuspäällikkö Suomen Paralympiakomitea aija.saari@paralympia.fi T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t. IPC joutuu tasapainoilemaan olympialiikkeen kainalossa. Mikäli KOK olisi kokonaan vallan kahvassa, vammaisurheilijat ja vammaisurheiluliikkeen arvot voivat jäädä David Leggin mukaan marginaaliin (Legg 2018). 2018). Tästä seuraa negatiivinen kierre. Tulevaisuus – tasapainoilua KOK:n kainalossa IPC:llä on tulevaisuuden suhteen kolme vaihtoehtoa. Kehittyvissä maissa vammaisten ihmisten arjessa on niukemmin tilaa urheilulle
& Beacom, A. & Beacom, A. D. Tavoitteena kaikille avoin liikunnallinen iltapäivätoiminta. Organising and Delivering the Modern Paralympic Games: Contemporary Debates Relating to Integration and Distinction. IOC and IPC to partner until 2032, news 10. Connick, M., Beckman E. In: Brittain, I. Development of the IPC and Relations with the IOC and other Stakeholders. & Beacom, A. (eds.), The Palgrave Handbook of Paralympic Studies, 35?54. Vammaisurheilu ja erityisliikunta lajiliitoissa. The Paralympic Movement: A Small Number of Behemots Overwhelming a Large Number of Also-Rans?A Pyramid Built on Quicksand. & Beacom, A. 2018. & Tweedy, S. 2016. IPC 2018. Howe. In: Brittain, I. (eds.), The Palgrave Handbook of Paralympic Studies, 221?245. Sport and Social Movements by and for Disability and Deaf Communities: Important Differences in SelfDetermination, Politicisation, and Activism. & Beacom, A. From inside the newsroom: Paralympic media and the production of elite disability. In: Brittain, I. 2018. (eds.), The Palgrave Handbook of Paralympic Studies,71?98. & Petersen-Wagner, R. 2019. Vista conference 4.-7.9.2019, Invited symposium presentation The Long-Term Impact of Hight Quality Social Research with Karen DePauw and Stephanie Wheeler. In: Brittain, I. (eds.), The Palgrave Handbook of Paralympic Studies, 151?172. March 2018. Forber-Pratt, A. 5 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 LÄHTEET Brittain, I. Saari, A. The fiddle of using the Paralympic Games as a vehicle for expanding [dis]ability sport participation. Key Points int the History and the Development of the Paralympic Games. & Molloy, K. 2018. Saari, A. Marketing of Paralympic Sports: Attracting Spectators and Sponsors. Sport in Society, 21 (1), 125?136. Evolution and Development of Best Practice in Paralympic Classification. 2018. In: Brittain, I. & De Silva, C. Cottingham, M. Multiple Oppression and Tackling Stigma Through Sport.In: Brittain, I. Misener, L. (eds.), The Palgrave Handbook of Paralympic Studies, 125?150. T E E M A : O l y m p i a l i i k e j a o l y m p i a k i s a t KÄY SISÄÄN TIETEEN OMAAN VERKKOKAUPPAAN WWW.TIEDEKIRJA.FI T u t k i m u s t a j a t i e t o a T i e d e k i r j a s t a ! L ö y d ä t m y ö s L i i k u n t a t i e t e e l l i s e n s e u r a n j u l k a i s u t m e i l t ä .. 2018. 2018. & Beacom, A. & Beacom, A. 2015. International Review for the Sociology of Sport 43, 135?150. Inkluusion nosteet ja esteet liikuntakulttuurissa. (eds.), The Palgrave Handbook of Paralympic Studies, 605?624. International Paralympic Committee Annual Report 2018. 2008. https://www.olympic.org/news/ioc-and-ipc-to-partner-until-2032 [22.4.2020] IPC 2019. 2018. 2018. (eds.), The Palgrave Handbook of Paralympic Studies, 197?220. J. In: Brittain, I. (eds.), The Palgrave Handbook of Paralympic Studies, 389?415. & Beacom, A. Darcy, S. Studies in Sport, Physical Education and Health 174, Jyväskylän yliopisto. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:1. https://www.paralympic.org/sites/default/files/2019-10/2018%20 IPC%20Annual%20Report%202018.pdf [22.4.2020] Legg, D. Peers, D. Howe, D. Hove, D. In: Brittain, I. 2011
Kuuntelin kauhuissani Zoom-palavereissa, kuinka muut olivat ahkeroineet ja tehneet paljon opintojensa eteen. Yhtenä päivänä kuitenkin päätin, että ei “auta itku markkinoilla”. Mietin ensin, että miten saan otettua itseäni niskasta kiinni etäopiskelussa. Normaalisti arkipäivät menevät liikuntapedagogiikan opiskelijana siihen, että lähes joka päivä juostaan pää kolmantena jalkana liikuntapaikasta toiseen – ja mietitään, ehditäänkö päivän aikana syömään tai tekemään illalla ennen treenejä vielä opiskelutehtäviä. Aion myös sallia itselleni enemmän tilaisuuksia pysähtyä ja hengähtää. ERNA PUOMI liikuntapedagogiikan toisen vuosikurssin opiskelija Tämä kevät on myös opettanut arvostamaan hetken hengähdystaukoja.. Ensimmäinen viikko etätehtävien parissa oli vaikea. Opinnot koostuvat lähes poikkeuksetta sellaisista kursseista, joilla on läsnäolovaatimus ja kurssit suoritetaan yhdessä oman kotiryhmän kanssa. Tulevaisuudessa arvostan omaa kotiryhmää, kontaktiopetusta sekä yhdessä tekemistä varmasti entistä enemmän. Suututti, koska olisin halunnut ottaa kaiken irti kevään opinnoista sekä suorittaa jo alkaneen harjoittelun loppuun normaalisti. Liikuntapedagogiikan opiskelijoiden aamupäivän perusliikunnan demolla oli odottava ja osin ahdistunut tunnelma. Tämä kevät on myös opettanut arvostamaan hetken hengähdystaukoja. Vähemmän motivoivatkin opetustehtävät oli vain tehtävä, jos halusi ottaa kaiken irti siitä, mitä tarjottiin. Sitten koitti päivä, jolloin etätehtävät ilmestyivät meille opiskelijoille. päivä tuli tieto, että yliopisto siirtyy etäopetukseen ainakin muutamaksi viikoksi. Kuten arvata saattaa kaikki peruttiin ja minua harmitti kovasti. Yhtäkkiä vastuu opiskelusta ja aikatauluttamisesta oli kokonaan minulla, eikä ryhmän tuki ollut päivittäin läsnä. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 5 1 O P I S K E L I J A O U N A S T E L E E Ihana, kamala etäopetus Kaikki muuttui maaliskuun kolmantenatoista päivänä. Vaikka odotan sitä, että arki normalisoituu, pidän samalla tärkeänä kuitenkin sitä, että tämänhetkinen tilanne on fyysisesti vähemmän kuormittava. Tuntui myös, että hommaa on paljon enemmän kuin kontaktiopetuksessa olisi ollut. Positiivisena pysyminen on tärkeää oman jaksamisen kannalta. Itse saan aikaiseksi aamuisin enemmän, minkä vuoksi sijoitan opiskelut aamupäivään. Etäopiskelusta saa mahdollisimman paljon irti, kun hyväksyy tilanteen, löytää itselle tehokkaimman tavan opiskella ja arvostaa sitä, että meillä on mahdollisuus edetä opinnoissa vallitsevasta tilanteesta huolimatta. Päivä oli täynnä pelkoa, ahdistusta, tietämättömyyttä ja kiirettä. Rupesin laatimaan kalenteriini joka päivälle to do -listoja ja sijoitin etätehtävien tekemisen ajallisesti opiskelupäivän mukaisesti. Sunnuntaina 15. Nyt kuukauden päästä ryhtiliikkeestäni, voin ylpeänä kertoa, että suurin osa tehtävistä on tehty ja Normaalikoulun liikunnanopettajaharjoittelukin on viimeistä palaveria vaille valmis. Jännitin sitä, että pääsenkö junalla vielä Helsinkiin, ja pelataanko illalla joukkueeni futsal-ottelu. Etäopiskelu ja vallitseva tilanne on opettanut paljon. Päätin jäädä Helsinkiin joksikin aikaa. Viikko meni epämääräisesti lomaillessa samalla, kun lehtorit rupesivat kiivaasti suunnittelemaan opiskelijoilleen etätehtäviä. En osannut päättää, mistä aloittaa ja tein tehtäviä sieltä täältä ilman selvää suunnitelmaa. Palautumiselle ja läheisille on nyt ollut enemmän aikaa, kun opiskeluarki on rauhallisempaa. Takana on paljon uuden oppimista ja päällimmäisenä todella hyvä fiilis siitä, että harjoittelusta oli mahdollista saada paljon irti myös etäopetuksen avulla. Haluan uskoa, että arjen normalisoituessa muistan mitä opin tästä tilanteesta. Olen oppinut sen, että arkirutiinien ylläpitäminen on tärkeää. Sain alussa aikaiseksi todella vähän. Hakeuduin opiskelemaan liikunnanopettajakoulutukseen, koska yliopisto-opinnoista se on yksi käytännönläheisimpiä ja opiskelussa noudatetaan säännöllistä lukujärjestystä. Konkreettisena muistona tästä oudosta ja erilaisesta keväästä on kännykkäni kuvagalleria, joka on täynnä mitä huvittavampia videoita siitä, kuinka yritän harjoitella ja opettaa eri lajeja. Olin turhautunut ja surullinen, kun opintojen tärkein kevät oli peruttu. Mietin usein, että miten muut pystyvät tekemään ahkerasti tehtäviä, vaikka arki on täysin erilaista kuin aiemmin. Seuraavana päivänä olisi ollut myös harjoitusottelu Kotkassa, jota olin odottanut kovasti. Tämä kevät on nimittäin opettanut sen, että aina ei tarvitse jaksaa puurtaa ja kiirehtiä paikasta toiseen. Demon aikana voimaan astui määräys, jonka mukaan kaupungin liikuntapaikkojen tuli valvoa kävijämääriään ja myöhemmin sulkea ne. Illat ja viikonloput pyhitin treenaamiselle ja vapaa-ajalle. Tehtävälista oli pitkä. Kaikkeen tottuu ja kaikki järjestyy aina, niin tämäkin. On tärkeää löytää itselle sopiva aikataulu
Nämä kysymykset liittyivät laajempaan kansainväliseen keskusteluun ihmisoikeusja tasa-arvoasioista. Hyvä asia oli tietenkin se, että entistä suurempi osa kansallisista liitoista saatiin mukaan kokouksiin. Televisiointioikeuksista käydään kovaa kilpailua ja niistä maksetaan joissakin lajeissa huimia summia. 5 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 P O H D I T T U A Korona on kaikkien huulilla. Jättimäiset televisiointikorvaukset ovat heijastuneet myös urheilijoiden siirtosummiin ja palkkioihin. Perustukset horjuvat. Kilpailutoiminnan piiriin on syntynyt organisaatioita, joiden rooli lajin vallankäytössä on suuri. Kansainväliselle Jääkiekkoliitolle näissä keskusteluissa on annettu lähinnä sihteerin tehtävä. Vuosikymmeniä sitten urheilujärjestöt pitivät tiukasti kiinni oikeudestaan päättää omista asioistaan. Muistelen urheilujohtajien piirissä käytyjä keskusteluja Etelä-Afrikan boikotista apartheidin aikana ja vähän myöhemmin valtionavustusten kohtelusta doping-rikkomuksien yhteydessä. Mitä suuremmaksi sponsorisummat ja televisiointikorvaukset ovat kehittyneet, sitä suuremmaksi on maksajan intressi yhteistyön sisältöön – myös urheilullisiin asioihin – kasvanut. Useat jalkapallon huippuseurat kertovat pelaajiensa yhteissiirtoarvon liikkuvan miljardeissa euroissa ja seuran vuosibudjetin olevan puolen miljardin euron luokkaa. Tuntuu lähes irvokkaalta, että samat liitot, jotka ovat järjestämisoikeuksia myöntäneet, julistavat työskentelevänsä aktiivisesti jakamattoman ihmisarvon ja kestävän kehityksen puolesta. Tästä huolimatta jo pandemian ensimmäisten kuukausien aikana urheiluelämä on joutunut tilanteeseen, jota on verrattu maailmansotien aikaan. Huonoa oli se, että järjestelmä sisälsi aineksia korruptioja lahjontasuhteiden syntymiseen. Raha ja urheilujärjestelmän suvereniteetti Raha on kaventanut merkittävästi urheilujärjestöjen suvereniteettia. Oliko sittenkin taustalla myös pyrkimys vaikuttaa liittojen päätöksiin henkilövalinnoista lähtien. En ole tästä enää niinkään varma. Myös Tokion olympiakisat on pakon edessä siirretty vuoteen 2021, ja voi kysyä, toteutuvatko silloinkaan. Valtiollisten toimijoiden painostus oli mielestäni enemmän kuin paikallaan. On sitten kyse yhteiskunnista, elinkeinoelämästä tai ihmisistä. Komissionsa ovat käärineet itselleen myös monet konsulttiyritykset. Niiden taustoilta on löytynyt kansainvälisten liittojen nykyisiä ja entisiä päättäjiä sekä näiden lähipiiriin kuuluvia. Kansainväliset lajiliitot itsekään eivät ole syyttömiä päätäntävaltansa kaventumiseen. Näissä oloissa urheilun ongelmat eivät ole niitä suurimpia. Kansalliset liitot on pidetty tyytyväisinä ohjaamalla näille pieni osa tuotoista. Käenpoikaset urheilujärjestelmän sisällä Raha ratkaisee myös suurten urheilukilpailujen järjestämisoikeuksista päätettäessä. Korona ja kansainvälinen urheilu. Jos tarkistamisen tarvetta on, nyt siihen olisi hyvä hetki. Toistaiseksi kukaan ei tiedä, milloin maailma on taas valmis avautumaan ja millaisena se avautuu, kun sen aika on. Erityisen mustasukkaisia oltiin, jos julkinen sektori astui järjestöjen varpaille toiminnan järjestäjänä tai muuten puuttui ”urheilun sisäisiin asioihin”. Mikään muu ei selitä, miksi esimerkiksi Qatarille myönnettiin yleisurheilun ja jalkapallon MM-kisojen järjestämisoikeudet ja että lähes kertakäyttöisiksi osoittautuneet suorituspaikat rakennettiin halvalla siirtotyövoimalla keskelle hiekkaerämaata. Käytännössä koko kilpailutoiminta on keskeytynyt. Pandemiaksi kehittynyt virustauti ravistelee koko maailmaa. Oli oikein, että urheilujärjestelmä ymmärsi mukautua yleisesti hyväksyttyihin linjauksiin. Pandemian seuraamuksilta eivät ole välttyneet sen enempää urheilijat, urheilujärjestöt, sponsorit, välinevalmistajat kuin mediayhtiötkään. En ole tänään enää niinkään varma, että adidakset ja cocacolat toimivat tuolloin pyyteettömästi. Rooman keisari Vespanius sanoi aikoinaan pojalleen Titukselle, että ”raha ei haise”. Toiminta nähtiin ennen muuta kehitysyhteistyönä. Eikä syyttävä sormeni lainkaan kohdistu yksinomaan kehitysmaiden urheilujohtajiin. 1980-luvulla suuret urheilun sponsorit kuljettivat kehitysmaiden urheilujohtajia charterlennoilla kansainvälisten erikoisliittojen kokouksiin. Nämä kaikki ovat vuosikymmenien saatossa nivoutuneet yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa isännän ja rengin roolitkin tuntuvat hämärtyneen. Mielestäni koronan aiheuttama lähes totaalinen pysähdys tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden kansainväliselle urheilulle pohtia, ovatko nykyiset toimintamallit ja suhteet yhteistyökumppaneihin oikealla tolalla. Ei ihme, että näiden seurojen omistajina on nykyään entistä useammin öljymaiden hallitsijasukujen edustajia ja venäläisiä oligarkkeja. Isännän paikka ”urheilutuotteen omistajalle” olisi siis pitkästä aikaa hakusessa. Arvokilpailut on peruutettu tai siirretty tuonnemmaksi. Kaupalliset mediayhtiöt ovat nousseet vauhdilla kansainvälisen urheilun rahoittajaksi. Kun huippujääkiekkoilijoiden osallistumisesta olympiakisoihin neuvotellaan, pääroolissa ovat KOK:n lisäksi NHL ja NHL:n pelaajayhdistys
Se selittyy osin sillä, että olen monessa suhteessa idealisti. Toisten näkeminen vaatii taas sitä, että voi tarkastella urheilua ulkopuolelta. Tätä momentumia ei kansainvälisen urheilunkaan pidä jättää käyttämättä. HPY ja Elisa Oyj, johtaja vastuualueena viestintä, markkinointi ja sidosryhmäsuhteet 1992–2004. Tämä yhden illan tapahtumiin perustuva kilpailusarja rahoitetaan televisiointija sponsorisopimuksilla. Koronapandemia on kuitenkin myös mahdollisuus Lähdin liikkeelle koronapandemiasta, joka on tuomarin lailla viheltänyt urheilutoiminnan lähes koko maailmassa erätauolle. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 5 3 P O H D I T T U A Yleisurheilussa käenpoikaseksi voi lukea hyvinkin Timanttiliigan. Nousu ”mitalipallille” kanssakilpailijan näytteen osoittauduttua positiiviseksi kymmenen vuoden päästä ei taida enää paljoa lämmittää. Pakon edessä on jouduttu kehittämään uusia ratkaisuja asioiden hoitamiseksi. KALEVI SUORTTI SVUL järjestöasian toimistopäällikkö ja sittemmin yhteysjohtaja (järjestöasiat, kansainväliset asiat ja tiedotus) 1977–1987. Minusta todellisia uhreja, joiden oikeusturvasta tulisi olla huolestunut, ovat samoissa kisoissa mitalien ulkopuolelle jääneet puhtaat urheilijat. Lajien määrä on rajoitettu ja kilpailijoiden lukumäärä lajia kohden on hyvin pieni. Entisiä toimintamalleja on rukattu ja on syntynyt ”uusi normaali”. On vaikea määritellä, onko tätä kehitystä johtanut urheilu itse, vai urheilun ulkopuoliset toimijat. Sitten vielä ajatus urheilijoiden oikeusturvasta dopingtapausten yhteydessä. Kansainvälisestä urheilusta onkin kehittynyt pikkuhiljaa osa viihdeja mediabisnestä. Sanomattakin on selvää, että tätä pohdintaa käydään jo nyt sponsorien ja mediayhtiöiden piirissä. Tai jos niitä pitää rakentaa, niiden jälkikäyttö olisi taatusti ratkaistu. Olen havainnut, että joidenkin asioiden ymmärtäminen edellyttää, että on urheilun sisällä. Ymmärrän, jos ajatukseni tuntuvat naiiveilta ja lapsellisilta. Julkisessa keskustelussa on tuotu toistaiseksi esille vain pandemian kielteisiä seuraamuksia, joita toki riittää. Opetusministeriön tilapäinen ylitarkastaja 1990, tehtävänä II liikuntakomitean mietinnön laatiminen. Tähän kansainvälisen urheiluliikkeen tulisi paneutua vakavasti ja välittömästi. Yksi avainkysymyksistä on urheilun ja sen ulkopuolisen rahan suhde. Kestävän kehityksen tukeminen tulisi päätöksenteossa olla itsestäänselvyys. Yksi avainkysymyksistä on urheilun ja sen ulkopuolisen rahan suhde. Asiaan kuuluu, että urheilussa pyörivistä miljardeista pääsevät osallisiksi vain harvat lajit ja kilpailutapahtumat. Nykyinen protokolla doping-käryjen yhteydessä korostaa kiinni jääneen urheilijan oikeusturvaa. Nykyinen lajihierarkiahan on mediayhtiöiden määrittelemä. Edessä voi pahimmillaan olla sama kohtalo, mihin lentoyhtiöt pandemian seurauksena joutuivat. Päätösvalta tässäkin asiassa on valunut urheilun ulkopuolelle. Arvokilpailujen järjestämisoikeuksia myönnettäessä liitot voisivat panna erityistä painoa sille, että suorituspaikat olisivat jo valmiiksi olemassa. Tähän kansainvälisen urheiluliikkeen tulisi paneutua vakavasti ja välittömästi.. Historiasta tiedämme, että kriisien seurauksena maailma on joutunut aina myös uusiutumaan. Urheilun kansainvälisten kattojärjestöjen tulisi tämän lisäksi pohtia, miten eri lajien välistä tasa-arvoa voitaisiin jatkossa edistää. Uskon myös urheiluun. Kosketukseni urheiluelämään on syntynyt keskusjärjestön johtotehtävissä, valtion erilaisissa elimissä, valtioiden välisillä foorumeilla sekä urheilun merkittävien sponsoriyritysten johtotehtävissä. Telen (nykyinen Telia Finland Oyj) 1990–1992 viestintäja markkinointijohtaja. Viestinnän ja sidosryhmäsuhteiden konsultti. Kilpailujen järjestämisoikeudet ovat korkean kynnyksen takana. Poliittinen sihteeri 1988–1990 valtioneuvoston kansliassa. Niillä kassavirta loppui kuin seinään ja toipumisen arvioidaan kestävän kauan, jopa vuosia. Kyse on kiertävästä sirkuksesta, ei kaikille huipuille avoimesta lajitapahtumasta
Lajiliittojen rooli oli muutoksessa parhaimmillaankin rajallinen. 5 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 J Suomen miesten jalkapallomaajoukkue selviytyi vuonna 2019 ensi kertaa jalkapallon arvokisojen lopputurnaukseen. Katsojat täyttivät stadionin Töölössä 16.11.2019. Poliittiset jakolinjatkin puuttuivat. Monessa maassa liitot jopa rajoittivat jalkapallon kehitystä vastustamalla ammattilaisuutta sekä sulkemalla työläistaustaiset pelaajat ja naiset toimintansa ulkopuolelle. Helsingissä, Turussa ja Viipurissa orastanut lajikulttuuri nosti Suomen neljänneksi Tukholman olympialaisissa 1912. Lisäksi lajikulttuurin nousua rapautti porvarillisen urheilun ja työväenurheilun välinen juopa, joka jakoi jo valmiiksi vähäisen pelaajaja katsojajoukon kahteen leiriin. Kuva: Jouko Kokkonen. Takana oli 19 tuloksetonta MM-karsintaa ja 13 EM-karsintaa. Arvokisat suomalaisten ulottumattomissa Suurin osa suomalaisista asui 1960-luvulle saakka maaseudulla, ja Suomen ilmasto teki jalkapallon ympärivuotisesta harrastamisesta mahdotonta. Jalkapallo nousi 1900-luvun alussa urheilukulttuuria hallitsevaan asemaan ympäri maailmaa melko samanlaisen, sosiaalisesti alhaalta ylös muotoutuneen prosessin jälkeen. Suomi kaupungistui kansainvälisestikin nopeasti 1960–1970-luvuilla. 1800-luvun lopulla Iso-Britanniassa ja 1920–1930-luvuilla manner-Euroopassa ja Etelä-Amerikassa työn perässä kaupunkeihin muuttanut työväestö löysi lajista keinon työstää uutta urbaania identiteettiään ja mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun. Suomessa jalkapallo sai jalansijaa globaalisti varhain, vaikka myöhemmin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa. Usein esitetyn väitteen mukaan syy kansainvälisestä kelkasta putoamiselle oli lajin heikko asema koululiikunnassa ja suojeluskuntaliikkeessä, ja myyräntyön tekijänä olisi kunnostautunut etenkin Lauri ”Tahko” Pihkala. Maaseudun tyhjentyessä joukkuela jien HUUHKAJAN LENTO – suomalaisen jalkapallounelman anatomia Suomi–Liechtenstein 3–0. Mitkä ovat suomalaisen jalkapallomenestyksen ja menestymättömyyden syyt. Miten ja miksi Huuhkajista tuli pitkän matalalennon jälkeen kansaa yhdistänyt urheiluilmiö. Tämän jälkeen maajoukkueen menestys jäi vaisuksi. Väite ei kestä kriittistä tarkastelua, vaikka Pihkala sotilaallisesti hyödyttömäksi katsomaansa lajia epäilemättä karsasti. Esimerkiksi Ruotsissa jalkapallon nousulle oli vankka yhteiskunnallis-ilmastollinen pohja; siellä kaupungissa asuvan väestön määrä ylitti maaseudulla asuvan jo 1930-luvulla, ja Etelä-Ruotsin leuto ilmasto mahdollisti pelaamisen talvellakin
Vuosina 2001–2016 jalkapallo nousi pitkältä takamatkalta jääkiekon rinnalle ja jopa hieman ohi eniten ammattivalmentajia Suomessa työllistäväksi lajiksi (36 . Useiden huippuyksilöiden kehityskaaret saavuttivat lakipisteensä juuri ennen kuin naisten jalkapallo lähti kansainvälisesti voimakkaalle kasvu-uralle 2010-luvulla. Miesten ja naisten ”kultaisia sukupolvia” yhdistää tinkimätön omaehtoinen harjoittelu ja huipulle pääsy enemmänkin olosuhteista ja järjestelmästä huolimatta kuin niiden ansiosta. Ensimmäisten EM-kisojen kohdalla unelmoinnin lopputurnauksesta esti jo se, että karsinnat ja neljän maan mini-lopputurnaus miellettiin pikemminkin samaksi kilpailuksi. Jalkapallo valtavirtaistui Suomessa monimuotoiseksi, globalisaation ohjailemaksi kansanliikkeeksi. Kansainväliset pelaajamarkkinat luonut Bosman-sääntö 1995 avasi suomalaispelaajille uusia portteja maailmalle, ja kotimaisia seuroja edustavat pelaajat jäivät miesten maajoukkueessa vähemmistöön. Jääkiekko onnistui saamaan kaupunkilaiset kuluttajikseen. Samaan aikaan kisojen houkuttelevuus suomalaisten silmissä kasvoi ylipäänsä. Suorat tv-lähetykset MMja EM-kisoista yleistyivät kattamaan jo lähes kaikki turnauksen ottelut. Vuosina 1995–2017 jalkapallon lisenssipelaajien määrä lähes kaksinkertaistui (76 000 . Ohjelman on koettu näivettäneen kilpailullista juniorijalkapalloa muiden muassa linjauksilla, joissa suositeltiin vähäisiä harjoitusmääriä alemmille ikäluokille ja kiellettiin tasoryhmät. ”Sukupolvien unelma” on täten 1960–1970-lukuihin tai vanhempiin aikoihin sijoitettuna varsin anakronistinen käsite. Suomalaisten amatööripelaajien lähtökohdat kansainvälisissä kilpailuissa menestymiseen olivat heikot niin seurakuin maajoukkuejalkapallossa. Tämä tiedettiin Suomessa mahdottomaksi tavoitteeksi, joten toiveet suunnattiin muualle, ennen kaikkea vuosittaisiin PM-turnauksen otteluihin. 263). Kun Suomi osallistui ensi kertaa EM-karsintoihin 1966–1967, suomalaislehdistö katsoi Suomen pelaavan EM-turnauksessa ja kutsui viimeisiä otteluita Italiassa 1968 ”loppuotteluiksi”, joita ne sananmukaisesti olivatkin. Jalkapallossa harjoitteluja stadionolosuhteet eivät sen sijaan kehittyneet, mikä piti toiminnan amatöörimäisenä 1990-luvulle saakka. Maajoukkueeseen ladatut odotukset nousivat korkeammalle kuin koskaan aiemmin, mikä näkyi niin kasvaneina yleisömäärinä kuin 2002 perustettuna Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajat ry:nä (SMJK). Kaikki pelaa jakaa mielipiteitä edelleen. Kotimaassa pelaava suomalainen ammattijalkapalloilija muuttui kymmenessä vuodessa kuriositeetistä normiksi, mikä tosin koski vasta miespelaajia. 140 104). Harrastajamäärien kasvu loi pohjan jalkapallovalmennuksen ammattimaistumiselle, kun yhä useammalla seuralla oli varaa päätoimisiin juniorivalmentajiin. Kantasuomalaisessa väestössä erityisesti tyttöpelaajien määrä kasvoi, osaltaan Palloliiton kiistellyn Kaikki pelaa -ohjelman vaikutuksesta. Kisapaikasta realismia Jalkapallon arvokisoista tuli suomalaisen jalkapallon ylin päämäärä 1980-luvulla, kun kisat laajenivat ja suomalaispelaajien siirrot ulkomaiden ammattikentille lisääntyivät. EM-kisat 1996 pelattiin 16 joukkueen turnauksena ja vuoden 1998 MM-kisat 32 maan voimin. Kuvaavaa on, että vuoteen 1970 mennessä kuusi pelaajaa oli siirtynyt Suomesta ammattilaisiksi, kun esimerkiksi Norjassa sama lukema oli 25 ja Ruotsissa 64. Ammattilaistuminen eteni myös Suomessa. Se kykeni yhteiskuntasuhteidensa ansiosta kehittämään olosuhteita muita lajeja nopeammin. Toisaalta moni pitää ohjelman filosofista lähtökohtaa oikeana ja ongelmana enemmänkin puutteellista viestintää, jonka seurauksena sitä päädyttiin soveltamaan seuroissa väärin. Arvokisat laajenivat entisestään 1990-luvulla, kun FIFA ja UEFA pyrkivät kasvattamaan kisojen televisiointioikeuksista maksettuja rahasummia. Harrastajapohja laajenee, olosuhteet paranevat Jalkapallon harrastajamäärät kasvoivat 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Suomessa vauhdilla. Suomalaiset joutuivat tyytymään tv-katsojan rooliin ja valitsemaan suosikkinsa muista maista, mikä synnytti yksilötasolla vahvoja tunnesiteitä, mutta ei kansaa yhdistäneitä karnevaaleja. 1940–1970-luvuilla MM-karsinnoista lopputurnaukseen selvisivät Euroopasta vain karsintalohkojen voittajat. 1990-luvun lopulla miesten maajoukkueeseen muodostui ”kultainen sukupolvi”, jonka selkärankana olivat 1970-luvun alussa ja puolivälissä syntyneet, seurajoukkueissaan kansainvälisen huipun saavuttaneet pelaajat. Unkari-ottelun 1997 ja Tšekki-ottelun 2005 kaltaiset yhteiset painajaiset yhdistyivät tässä puhetavassa 1930-luvulta alkaneeseen karsiutumisten sarjaan – vaikka aikalaiset eivät takavuosien karsiutumisia siis pettymyksinä kokeneetkaan. Naisten maajoukkue sitä vastoin selviytyi EM-kisoihin 2005 ja eteni sensaatiomaisesti välieriin saakka. Suomi oli jalkapallokääpiö pohjoismaisessakin kontekstissa. Toiveiden jälleen kariuduttua olivat pettymyksetkin suurempia. Lentomatkailun halpeneminen johti urheilun massaturismiin ja toi lopputurnauksiin muun muassa Tanskan ”roligaanien” kaltaisia suuria, kansakuntaansa globaalilla näyttämöllä edustaneita faniryhmiä. Puhe maajoukkueen Via dolorosasta, ikuisesta korpivaelluksesta arvokisojen ulkopuolella, muotoutui juuri 2000-luvun vaihteessa. Kotimaassa karnevaalifanitus jäi kuplimaan yksittäisiin tapahtumiin kuten Lahden Kuusysin ja Steaua Bukarestin legendaariseen kohtaamiseen Helsingin Olympiastadionilla maaliskuussa 1986. Pelaajakehi. Naiset etenivät alkulohkostaan jatkoon myös EM-kotikisoissa 2009. Huomattava osa Suomeen saapuneista maahanmuuttajista ja heidän (poika)lapsistaan kotoutui jalkapalloharrastuksen avulla. Naisten kohdalla tärkein menestystekijä oli sama kuin miesten kohdalla lähes sata vuotta aikaisemmin: ajoitus. Suomen maajoukkue ylsi Meksikon MM-kisojen 1986 karsinnoissa lähelle lohkon kakkossijaa, joka olisi taannut kisapaikan. Pääsponsori Veikkauksen mukaan 1992 nimetty pääsarja eriytyi Palloliitosta, ja vuosituhannen taitteesta lähtien huippuseurojen edustusjoukkueet irtaantuivat emoseuroistaan osakeyhtiöiden alle. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 5 5 edellytykset kasvattaa harrastajaja katsojamääriään paranivat
Samana vuonna täysimittaisia jalkapallohalleja oli Suomessa 91, kun vuonna 2000 halleja oli 15. Tekonurmien kehitys johti vasta 2000-luvun alussa ympärivuotisen harjoittelun aidosti mahdollistavaan alustaan. Rakas jalkapallo. 2007. Kanerva, J., Kasila, M., Lavikainen, J., Rantala, K., Tikander, V. Miesten jalkapallomaajoukkueen historia. A Global History of Football. Neljä jäljellä olevaa EM-karsintojen kotiottelua myytiin loppuun kuukausia ennen pelipäiviä. Vuoden välein toistuvat MM-kisat tarjoavat otollisen maaperän suurten massojen karnevaalille – varsinkin kun Suomen mahdollisuudet menestyä ovat taatut. Koronapandemian vuoksi pitkään kypsynyt fani-ilmiö joutuu odottamaan rantautumistaan arvokisanäyttämölle ainakin kesään 2021 saakka. 2019. Palloliitto.fi. Ensimmäiset ”kolmannen sukupolven” tekonurmet asennettiin 2000-luvun alussa, ja niiden määrä alkoi kasvaa nopeasti: vuonna 2018 jalkapallonurmia oli Suomessa jo 382. Teos. www.suomifanit.com Viitattu 22.4.2020. Kokonaisuutena Huuhkaja-ilmiö sisältää myös muista joukkuelajeista eroavia piirteitä. Jalkapallon kannattajakulttuuri muuttui Suomessa vuosituhannen vaihteessa, kun ensimmäiset kannattajien järjestöt perustettiin seurojen taakse. (käsikirjoitus) Lautela, Y. Valmentaminen ammattina Suomessa 2016. Ensimmäiset AstroTurf-tekonurmet oli saatu Suomeen jo 1980-luvulla, ja Lahteen nousi 1981 maan ensimmäinen suurhalli. Puska, M., Lämsä, J., Potinkara, P. Suomen maajoukkueen kannattajat (SMJK) majoittui vuonna 2008 Helsingin Olympiastadionin pohjoiskaarteeseen, jonne kansainvälisen käytännön mukaisesti alettiin marssia pitkin kaupungin katuja ennen otteluita. Jalkapallojuhlat olivat johdonmukaista jatkoa Suomen urheilukulttuurin painopisteen siirtymiselle yksilölajeista joukkuelajeihin 2010-luvulla. Maajoukkuejalkapallossa pienillä mailla on kuitenkin menestymismahdollisuuksia, jotka suurten resurssierojen sävyttämästä seurajalkapallosta puuttuvat. Jääkiekkomaajoukkueen kannatus on luonteeltaan enemmän epäorganisoitunutta karnevaalifanitusta, jonka polttoaineena on toiminut lajin kansainvälinen kilpailujärjestelmä. Kivinen kisamatka. Palloilu Säätiö. Sata vuotta suomalaista jalkapalloa. Goldblatt, D. Huuhkaja-ilmiö voimistuu Huuhkajien ympärille muodostui poikkeuksellista nostetta, kun historiallinen kisapaikka alkoi kesällä 2019 näyttää mahdolliselta. Esimerkiksi Italiassa kannattajaryhmät ovat hierarkkisia, usein avoimesti poliittisia järjestöjä, joilla on taloudellisia siteitä ja siten suoraa valtaa kannattamaansa seuraan. Vielä 2010-luvun taitteessa Suomesta puuttui Palloliiton omankin arvion (raportti lajiprosessista 2011) mukaan valtakunnallinen valmennusorganisaatio. Viitattu 22.4.2020. Eerikkilän Urheiluopisto 1949–2019. 2017. Penguin Books. https:// docplayer.fi/8595331-Pelaajakehitys-2010-luvulla-raporttilajiprosessista.html. Valmennuksen ammattimaistumista korreloi olosuhdekehitys. Erot valtalaji jääkiekkoon ja erityisesti sen ytimeen, Leijona-ilmiöön, ovat ilmeiset. Leijonat ei ole saanut, eikä ehkä tarvinnutkaan taakseen SMJK:n kaltaista järjestöä. Viitattu 22.4.2020. Suomen maajoukkueen kannattajat ry:n strategia vuosille 2017– 2019. Lavikainen, J. Fanikulttuurin yleisin katalyytti on menestys, eivätkä jalkapallo yleisesti ja SMJK erityisesti tee tähän poikkeusta. Valmennuksen ja olosuhteiden kehityksestä huolimatta Suomi kuuluu lähtökohdiltaan jalkapallomaailman periferian kehittyviin maihin myös 2020-luvulla. Pelaajakehitys 2010-luvulla. Suomalaisfanit omaksuivat esikuviltaan audiovisuaaliset tunnuspiirteet kuten yhteislaulut ja katsomokoreografiat, mutta eivät toimintamallia. Raportti lajiprosessista. SMJK:n toimintakertomus 2018. Docendo. Huuhkajille toi EM-kisapaikan vuonna 2019 pedantin valmennuksen, Teemu Pukin poikkeuksellisen maalitehtailun ja kilpailijoiden suotuisan ristiin pelaamisen yhdistelmä – ainekset, joilla oli vain vähän tekemistä 2000-luvun mittavan, mutta vielä tuoreen rakenteellisen kehityksen kanssa. Vuoden 2019 jalkapallohuuma rinnastuu jääkiekon maailmanmestaruuteen 1995: molemmissa koettiin jotain Suomessa ennennäkemätöntä, ja suuri historian painolasti siirtyi syrjään. 2007. Kihun julkaisusarja, nro 53.. Järjestö syntyi 2000-luvun alun tuloksellisesti hyvän vaiheen aikana, ja jäsenmäärä nousi enimmillään yli kahteen tuhanteen. ja Wallén, G. Arvokisapaikan ratkeaminen Liechtensteinia vastaan 15.11.2019 purkautui spontaanina ja anarkistisena karnevaalina, jollaista jalkapallo ei Suomessa ollut koskaan aiemmin aiheuttanut. www.suomifanit.com. The Ball is Round. Unelma, josta tuli totta. JOUNI LAVIKAINEN Erikoistutkija Urheilumuseo jouni.lavikainen@urheilumuseo.fi LÄHTEET Palloliiton toimintakertomukset 2017–2018. 5 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 tystä tukivat Eerikkilään 2011 perustettu valtakunnallinen valmennusja tutkimuskeskus (Sami Hyypiä Akatemia), jota myöhemmin seurasivat alueelliset valmennuskeskukset. Erona oli sekin, että suomalaiselle urheilukulttuurille tyypillisesti, mutta kansainvälisessä kontekstissa poikkeuksellisesti, suurin organisoitu kannattajaryhmä ryhmittyi Suomessa maajoukkueen taakse. (toim.). Vuosien 2018–2019 huumassa jäsenmäärä kohosi yli kuuteen tuhanteen. Marssit, tifot, capot ja chantit ovat sittemmin vakiintuneet suomalaiseen urheilusanastoon ja -kulttuuriin. Järjestön suhteet Palloliittoon ovat olleet pääosin hyvät, mikä sekin erottaa SMJK:n useista kansainvälisistä vastineistaan. Laajemmin olosuhdekehitys käynnistyi kuitenkin 2000-luvulla. Maajoukkueen tuloksilla on ollut selvä yhteys SMJK:n jäsenmäärien muutoksiin ja toiminnan laajuuteen. Viitattu 22.4.2020. 2010-luvun puolivälin matalalennon seurauksena jäseniä oli vuoden 2017 lopussa 874. Ryhmät saivat vaikutteita kansainvälisestä ultrakulttuurista, johon tutustumista avittivat televisio ja 1990-luvun lopussa läpi lyönyt internet. 2020
Suuri osa SVUL:n jäsenistä toivoi TUL:n pikaista kuolemaa ja sen jäsenten paluuta järjestön riveihin. päivänä 1920 kirkollisja opetusministeriö (sittemmin opetusministeriö, nykyisin opetusja kulttuuriministeriö) nimesi ensimmäiset jäsenet uuteen lautakuntaan, jonka nimi ja kokoonpano olivat sivistysvaliokunnan esityksen mukaisia. Silti voi sanoa, että liikuntahallintokin on yhden historiansa suurimman muutoksen edessä. Muun muassa Ivar Wilskman ja Lauri ”Tahko” Pihkala korostivat urheilun ja liikunnan kasvatuksellisia ja terveydellisiä arvoja. SVUL:n sisällä voimistuneet ristiriidat porvarillisten urheiluseurojen ja työväenyhdistyksiin ja niiden rinnalle perustettujen työläisurheiluseurojen välillä antoivat leimansa urheiluliikkeen kehitykselle 1910-luvulla. Nimeksi elimelle valiokunta ehdotti ”Valtion urheilulautakuntaa”. Sisällissodassa 1918 urheilijat olivat niin valkoisen kuin punaisen puolenkin parhaita taistelijoita. Liitto joutui poliittisista syistä myös ajoittain kärsimään valtionavustustensa leikkauksista. Kolmikymmenluvulla valtio kävi rahoittamaan urheilukenttäValtion liikuntahallinnon sata vuotta Kovalta pohjalta kohti epävarmaa tulevaisuutta. Eduskunta oli myös ennen ensimmäistä maailmansotaa ollut valmis tukemaan urheilua rahallisesti, mikä tyssäsi kuitenkin Venäjän hallituksen kielteiseen kantaan. Hiihto, yleisurheilu ja paini olivat ottaneet tulta niin harrastuksina kuin kilpailumuotoina muun muassa nuorisoseurojen piirissä, ja vähitellen maahan perustettiin lukuisia urheiluseuroja, joita 1900-luvun taitteessa oli jo noin 300. Siihen pakottavat yhdessä ja erikseen koronapandemia ja Veikkauksen tulevaisuus. Myös 1930-luvulla oli esillä TUL:n lopettaminen tavalla tai toisella – turhaan. Valtion liikuntahallinnon synnyn taustana oli liikunnan ja urheilun kehitys vuoteen 1920 mennessä. Sen kehitysvaiheissa näkyvät suomalaisen yhteiskunnan kehitysvaiheet ja poliittiset painotukset. Suomen Voimisteluja Urheiluliitto (SVUL) perustettiin vuonna 1906, ja sen rinnalle kuusi vuotta myöhemmin ruotsinkielinen keskusjärjestö. SVUL:n johdossa toimineet porvarillisen vakaumuksen omanneet urheilumiehet eivät tunteneet ymmärrystä työläisseurojen sosialistista työväenliikettä kohtaan osoittamaa sympatiaa kohtaan. Maanpuolustusaate näkyi 1920-luvun taitteessa työskennelleiden eri komiteoiden pohdinnoissa urheilun asemasta ja merkityksestä niin sotilaskoulutuksessa kuin koulujen opetuksessa. Suomalaiset olivat mietintöjen mukaan urheilukansaa, olipa sitten kyse harrastuspohjaisesta liikunnasta ja urheilusta kautta maan tai menestyksestä maailman huippujen rinnalla Olympian kilpakentillä. Kunnat perustivat valtuustojen päätöksenteon tueksi 1920-luvulla lautakuntia, ja myös urheilu ja liikunta saivat etenkin kaupungeissa omat lautakuntansa. Liikunnan merkitys oivallettiin myös vuosina 1878– 1901 toimineessa Suomen asevelvollisuusarmeijassa – ”vanhassa väessä”. Urheiluinnostus oli 1920-luvun Suomessa suuri. SVUL:n johto ei ymmärtänyt liiton kulttuurista merkitystä osana työväenliikettä. Kesäkuun 17. Urheilua kahdessa leirissä Urheiluväen jakautuminen oli osa koko yhteiskunnan jakautumista punaiseen ja valkoiseen, jossa jälkimmäinen oli sodan järkyttämänä ja uudesta itsenäisestä valtiosta ja sen yhteiskuntajärjestelmästä suurta huolta kantaen kiinnostunut myös urheilun merkityksestä niiden puolustamisessa. Voimistelunopettajaopetus alkoi Helsingin Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa vuonna 1882. Suojeluskunnat ja urheiluseurat rakensivat maahan satoja urheilukenttiä, mikä vauhditti huomattavasti kilpailutoimintaa. Aikalaisten on vaikea tunnistaa historian murroskohtia. Oikeisto tosin karsasti TUL:n saamaa tukea. Työläisseuroissa heräsi 1910-luvulla ajatus omasta keskusjärjestöstä. Tarkastellessaan urheilun valtionapua keväällä 1919 eduskunnan sivistysvaliokunta teki valtion ja urheiluelämän tulevien suhteiden kannalta merkittävän ehdotuksen esittäessään määrärahan käyttöä ”sellaisen hoitokunnan valvottavaksi, jossa ovat edustettuna sekä vapaat voimisteluja urheilujärjestöt että Kouluhallitukseen asetetut viralliset voimistelun ja urheilukasvatuksen tarkastajat”. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 5 7 V Valtion liikuntahallinto täyttää sata vuotta. Valtiovalta myönsi avustuksia urheilujärjestöille. Kansan syvien rivien vuosisatojen ajan harrastamat kisailut ja voimainkoitokset olivat 1800-luvun kuluessa muotoutuneet osin ulkomaisten esimerkkien vaikutuksesta, osin kotimaisen kehityksen myötä varsinaisiksi urheiluriennoiksi vuosisadan loppuun mennessä. Olikin selvää, että itsenäistynyt Suomi näki tarpeelliseksi perustaa erityiselimen valmistelemaan urheiluasioita. Kun punakaartilaiset ja punaisten puolelle asettuneet seuroineen tulivat loppuvuodesta 1918 erotetuiksi SVUL:sta, Työväen Urheiluliiton (TUL) synty tammikuussa 1919 oli selviö
Porvarillisen urheiluväen piirissä ei ole haluttu korostaa urheilun yhteiskunnallisuutta ja poliittisuutta. Samoihin aikoihin sosialidemokraattinen puolue alkoi revetä juuri TUL:n sisäisten ongelmien myötä. Ennen sotavuosia urheilu oli kytketty toisaalla maanpuolustukseen ja porvarillis-kristilliseen isänmaalliseen henkeen ja toisaalla työväen aatteelliseen kasvattamiseen. Koulujen hiihtolomat, jotka ideoi kouvolalainen opettaja ja suojeluskuntamies Santeri Hirvonen vuonna 1926, olivat kytköksissä valtion urheilulautakuntaa vuosina 1927–1951 johtaneen Arvo Vartian sekä Lauri Pihkalan näkemyksiin urheilun ja voimistelun tärkeydestä lukuaineisiin verrattuna. Näin siitäkin huolimatta, että porvarillinen urheiluliike on sekin tehnyt urheilunsa osalta selkeästi yhteiskunnallisia ja poliittisia, milloin maanpuolustusaatteeseen, suojeluskuntahenkeen tai kristillis-siveelliseen raittiuskasvatukseen kytkeytyneitä linjanvetoja. Sotien jälkeen 1950-luvulla SVUL:n oikeisto ahdisteli niitä liiton keskustalaisia, jotka uskalsivat ilmoittaa kannattavansa maan entistä yleisurheilujohtajaa Urho Kekkosta maan päämieheksi. Hiihtolomat tulivat Pihkalan lopullisesti propagoimina oppikouluihin vuonna 1933 ja kansakouluihin vuotta myöhemmin. Nämä aatokset olivat myös valtion liikuntahallinnon linjauksien taustalla aina sotavuosien loppuun asti. Kun puhutaan liikunnan yhteydessä ”erilaisista yhteiskunnallisista painotuksista”, kyse ei enää ole poliittisten suuntien ja poliittisten urheilujärjestöjen taistelusta, vaan pikemminkin liikuntakulttuurin eri osa-alueiden välisestä kilpailutilanteesta: mihin valtion ja kuntien liikuntaeurot tulisi sijoittaa. Liikuntalakikomitean keskusteluissa kyse oli viime kädessä SVUL-väen edelleen 1970-luvulla tuntemasta närästä TUL:n avoimesti poliittissävyistä olemassaoloa kohtaan. VUL:n ongelmana oli alusta asti ollut jääviyskysymys – järjestöjen edustajat jakoivat rahaa omille liitoilleen – sekä eräät laiminlyönnit koituivat lautakunnan kohtaloksi. Lyhyeksi jääneen vasemmistopainotteisen kauden jälkeen myös maan poliittisessa elämässä palattiin vuonna 1937 syntyneen punamultayhteistyön henkeen. Kovina oikeistolaisina tunnettujen Vartian ja Pihkalan kaltaisten miesten aatoksilla ei enää ollut juuri mitään sijaa valtion liikuntahallinnossa. Sen sijaan se on painottanut urheilun ”epäpoliittista” puolta ja liikuntaa yksilön harrastuksena. Itäkeskuksen uimahalli. Taustalla oli jo 1920-luvun alun liikuntakomiteoiden piirissä esittämä ajatus urheilun ja kouluopetuksen yhteydestä maanpuolustukseen. Suuri linja tosin on selkeä; julkinen hallinto panostaa pääsääntöisesti edellytysten luomiseen ja järjestöt toimintaan. Se heijastui myös valtion liikuntahallinnossa, jonka merkittävin muutos oli 1950-luvun taitteessa tapahtunut läänien urheilulautakuntien perustaminen. Niinpä se korvattiin vuonna 1967 Valtion urheiluneuvostolla (VUN), Urheilua ja liikuntapolitiikkaa Kautta vuosikymmenten on urheiluväen piirissä esitetty tulkintoja urheilun perimmäisestä merkityksestä. Menneiden vuosikymmenten aatteellinen palo on kuitenkin yhteiskunnallisen ja poliittisen kehityksen myötä sammunut. Niille tuli työsarkaa alueellisina liikuntaelämän kehittäjinä sekä lausunnonantajina keskushallinnon ja kuntien välillä. Nousujohteisen kehityksen aatteellisena taustana oli sisällissodan voitosta siinneen Valkoisen Suomen nationalistinen pyrkimys menestyä kansainvälisillä areenoilla, joilla saavutetut voitot olivat myös pontimena muun urheilun tukemiseen. Uimahallirakentamisen tukeminen on ollut yksi valtion liikuntapolitiikan käytännön keinoista. Hiihtolomien taustalla oli ajatus urheilun ja kouluopetuksen yhteydestä maan puolustukseen. Urheilu ja liikunta olivat aina olleet maan urheiluväelle poliittisia, eivätkä yhteiskunnalliset aatteet pysyneet poissa 1970-luvulla työskennelleestä liikuntalakikomiteastakaan sen yrittäessä määrittää, mitä liikunta oikeastaan oli. Hallinto laajenee – lääneissä ja keskushallinnossa Kaikki muuttui kuitenkin jatkosodan päätyttyä, niin politiikassa kuin liikunnan ja politiikan järjestökentässä – ja myös liikuntahallinnossa. 5 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 rakentamista, mikä olikin valtiollisen liikuntahallinnon merkittävin toimintalinja tuolloin. Kuusikymmenluku merkitsi suuria muutoksia koko liikuntakulttuurissa ja valtion liikuntahallinnossa. Kuva: Antero Aaltonen
Suomessa oli 1960-luvun alussa noin 3 500 rakennettua liikuntapaikkaa. Alan tutkimusta tukemaan ja linjaamaan perustettiin valtion liikuntatieteellinen toimikunta (VLTN) vuonna 1967. Toinen 2000-luvulla toistunut teema on poikkihallinnollisuus – pyrkimys vaikuttaa liikunnan ja liikkumisen lisääntymiseen eri hallinnonalojen yhteistyöllä. Neuvoston jäseninä on liikunta-alan asiantuntijoiden lisäksi joukko poliitikkoja, joista useimmat ovat kansanedustajia. VUN:n tehtäväkuva laajeni 1970ja 1980-luvuilla. Samoihin aikoihin alkoi kansainvälinen yhteistyö niin silloiseen sosialistimaiden leiriin – eritoten DDR:ään ja Neuvostoliittoon – kuin myös länsimaihin. Alkuperäisestä 100 prosentista liikunnan osuus väheni 1990-luvun loppuun mennessä runsaaseen 20 prosenttiin. Jaostojen nimityksissä ovat sittemmin näkyneet VLN:n toimikausien poliittiset painotukset. Liikunnan saamat absoluuttiset rahamäärät eivät kuitenkaan ole vähentyneet, koska jaettavien rahojen kokonaispotti kasvoi vuosittain lähes poikkeuksetta 2010-luvun lopulle saakka. Uusi kokoonpano oli linjassa sen kanssa, että 1960-luvulla nousi pintaan näkemys liikunnasta yhteiskunnallisena ilmiönä, jolla oli sosiaalisia, terveydellisiä, kulttuurisia sekä muita yhteiskunnallisia vaikutuksia. Valtion liikuntahallinto sai 1960-luvun lopulla uusia tehtäviä. 2010-luvulla läheisenä yhteistyötahona on ollut sosiaalija terveysministeriö, jonka kanssa on lähtökohtana niin terveysliikunnan kuin koululaisten liikuntaharrastusten edistäminen. Saavutetut säästöt osoittautuivat pitkälti näennäisiksi. Tavoitteet ovat siten samansuuntaiset kuin ne, joista jo Ivar Wilskman puhui 1900-luvun taitteessa. Valtion urheiluneuvosto korvattiin 1990-luvun alussa uudella, entistäkin laaja-alaisemmin liikuntapolitiikkaa tarkastelevalla valtion liikuntaneuvostolla (VLN). Viime vuosikymmeninä opetusministeriö on käynnistänyt useita kansanterveyteen ja kansalaisten liikuntaharrastukseen liittyneitä projekteja, joilla on tähdätty ihmisten liikunnallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Nykyinen liikuntayksikkö toimii osana ministeriön kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osastoa. Tavoitteet ja toimet on voitu yhdistää. Liikunnan kenttä huippu-urheilusta kansalaisten omaehtoiseen harrastamiseen tarvitsi kehittyäkseen valtion tukea. Toistuva kiista edunsaajien jako-osuuksista päättyi 2000-luvun alussa, kun ne kirjattiin asetuksella. Myös valtion tukeen osin perustuva liikuntarakentaminen on jatkunut kunnissa. Niiden hoitoa helpotti opetusministeriössä vuonna 1966 aloitettu organisaatiouudistus, johon myös liikuntatoimi kytkeytyi. Yksityisten omistamat liikuntapaikat ovat tavallisimmin rinnekeskuksia, golfkenttiä ja kylpylöitä. Hallinto ja tavoitteet uudistuvat Opetusministeriön liikuntaorganisaatio uudistui 1990-luvun alussa osana ministeriön organisaatioreformia. Monissa liikunta-alan hankkeissaan opetusministeriö on viime vuosina ollut yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Vuoden 2010 aluehallintouudistuksessa neuvostot säilyivät. Niinpä myös puolueet olivat kiinnostuneet liikunnasta ja laativat sitä koskevia ohjelmiaan. Valtioneuvoston maaliskuussa 2019 hyväksymä liikuntapoliittinen selonteko painottaa tarvetta lisätä kansalaisten liikkumista eri hallinnonalojen lähtökohdista. Uuden tiedon tarvetta kuvasti opetusministeriön organisaatiossa se, että liikuntatieteen asemaa vahvistettiin muuttamalla liikuntatieteellinen toimikunta neuvostoksi. Itse toiminnan tasolla kunnissa ei ole tapahtunut välttämättä mitään dramaattista. Vuoden 1997 lääninuudistukseen liittyi läänien liikuntalautakuntien lopettaminen. Ne korvattiin alueellisilla liikuntaneuvostoilla. Niiden määrä alkoi kohota huimasti, sillä yksin 1980-luvun uusia liikuntapaikkoja rakennettiin lähes 10 000. Suomen uimahalliverkosto olisi ilman valtion ohjausta ja tukea paljon harvempi.. VLN on 2000-luvulla pyrkinyt löytämään keinoja, joilla voitaisiin lisätä suomalaisten fyysistä kokonaisaktiivisuutta. Kilpailun ja kuntoilun kautta on palattu kokonaisvaltaiseen koko väestön hyvinvoinnin tavoittelemiseen. Yhteiskunnallisen murroksen – maaltapaon ja kaupungistumisen – myötä kansalaisten liikuntaharrastus alkoi voimakkaasti kasvaa. Muut kaksi jaostoa olivat liikuntapoliittinen jaosto ja erityisliikunnan jaosto. Urheiluväen huolenaiheena oli 1950-luvulta alkaen urheilun osuuden jatkuva väheneminen tieteen, taiteen ja nuorisotyön hyväksi valtion jakaessa veikkausvoittovaroja. Viimeksi kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana liikuntapaikkarakentamisessa on panostettu ennen muuta perusja lähiliikuntapaikkoihin mahdollisimman monien kansalaisten kuntoja harrastusliikunnan lisäämiseksi. Kun kunnat saivat vuosikymmenen alussa itse määrätä lautakunnistaan, niin lähes kaikki kunnat lopettivat liikuntalautakuntansa ja yhdistivät ne säästöihin vedoten muihin, lähinnä kulttuurija vapaa-ajan lautakuntiin. Uudella urheiluja nuorisotoimistolla (UNTO) riitti työsarkaa rahoituksen ja siten myös käytännön liikuntaelämän kehittämisessä. Paikallistasolla valtion toimista näkyvimpiä ovat olleet olleet veikkausvoittovaroin toteutetut liikuntapaikat. Valtion liikuntatieteellinen neuvosto kytkettiin liikuntaneuvostoon yhtenä sen kolmesta jaostosta. Nykyisin liikuntapaikkoja on maassamme noin 37 000, mikä on asukaslukuun suhteutettuna huippuluokkaa maailmassa. Ministeriön liikuntatoimi on 2020-luvun alussa pitkälti strategista täsmähallintoa, jonka tavoitteena on toimia tehokkaasti ohjelmallisessa yhteistyössä eri tahojen kanssa niillä liikuntaelämän alueilla, joilla vaikuttamisen se kulloinkin kokee tärkeäksi tavoitteidensa toteuttamiseksi. Ympyrä on 2000-luvulle tultaessa sulkeutunut. Kunnat omistavat edelleen noin 75 prosenttia kaikista liikuntapaikoista. Neuvostolla oli merkittävä rooli myös urheilun keskusjärjestön yhdistymisessä Suomen Liikunta ja Urheilu ry:ksi, osaltaan puheenjohtajana toimineen Harri Holkerin arvovallan vuoksi. Kunnallisessa liikuntahallinnossa 1990-luku oli murheellista aikaa. Aiempina vuosikymmeninä valtion urheilulautakunnan ja ministeriön suhteita ajoittain rasittanut ”kilpailutilanne”, jossa edellinen koki jälkimmäisen tekevän itsevaltaisia päätöksiä, ei enää ollut samassa mitassa ongelma. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 5 9 jossa puolueiden edustajat olivat enemmistönä. Veikkaustoiminta on tiiviisti kuulunut urheiluelämään sotavuosista lähtien
Kunnat liikkeellä. Vasara E. Opetusja kulttuuriministeriö ja sen liikuntayksikkö toteuttavat poliittisen päätöksentekijän ratkaisuja seuraten, mutta suhdanteista riippumatta liikuntapolitiikkaa tavallisen kansalaisen ja sitä kautta koko yhteiskunnan parhaaksi. Vasara E. Koronaepidemian vuoksi automaatit on suljettu, mikä aiheuttaa Veikkaukselle päivittäin miljoonaluokan tappiot. Ei pidä myöskään unohtaa valtiovallan tukea dopingin vastaiselle työlle. Arvostelu on kohdistunut erityisesti kauppoihin sijoitettuihin rahapeliautomaatteihin. Lisäksi tutkimustieto on tärkeä tekijä liikuntahallinnon tekemien ratkaisujen taustalla. Lakiin vedoten toteutettiin lukuisia hankkeita liikuntapaikkarakentamisen ja muun liikuntatoiminnan alueella. Veikkauksen aseman ja tuottojen kehitys pakottavat kuitenkin liikuntahallinnon pohtimaan ja sopeuttamaan toimintaansa 2020-luvulla. Suomalaisen liikuntakulttuurin ja suomalaisen liikkujan tärkeä takaaja on kansalaisen näkökulmasta kuitenkin yhä julkinen hallinto – valtio ja kunnat. Vuoden 2015 liikuntalain uudistus tapahtui ministeriön voimin. Toisaalta laki muuttui puitelaiksi kuntien itsehallintoa korostaneiden muutosten seurauksena. Suojeluskuntajärjestön urheiluja kasvatustoiminta vuosina 1918–1939. Merkittävää ministeriön liikunta-alan toimille on myös kansainvälinen, nykyisin ennen muuta EU:n puitteissa tapahtuva yhteistyö. Merkittävää on ollut myös viimeisen puolen vuosisadan aikainen panostus erityisliikunnan tukemiseen. Kokkonen J. Rahapelaamisen luonne on muuttunut internetin myötä, ja toisaalta Veikkauksen asema kansallisen yksinoikeuden haltijana on asetettu kyseenalaiseksi. Menneiden vuosikymmenten perinteinen urheilupolitiikka ja kovaotteisten järjestöjyrien aikakausi näytti olevan uuden lain ja 1990-luvun alun järjestöreformin myötä päättynyt. Valtioliikuntarakentamisen linjaajana. 1996. 2010. 1997. Valkoisen Suomen urheilevat soturit. Kunnallinen liikuntahallinto suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa 1919–1994. Opetusja kulttuuriministeriö sekä maan hallitus joutuvat linjaamaan liikuntakulttuurin tukipolitiikkaa täysin uudelleen. Erityisliikunnan tukemisen taustalla on yhteiskunnan yleinen pyrkimys tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen. Veikkausrahoituksen tulevaisuuteen liittyy kuitenkin lukuisia epävarmuustekijöitä. Valtion ja kuntien taatessa edellytykset, liikunnan kansalaisjärjestöt huolehtivat käytännön toiminnasta. Merkittävä uusi painotus oli huippu-urheilun erottaminen muusta liikuntakulttuurista.. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä 14. Valtion liikuntahallinnon historia. Liikunnan aluehallinto – hallintohierarkian hiljainen väliporras. Sen myötä liikuntaa ovat päässeet harrastamaan myös lukuisat henkilöt, joille on vamman, sairauden tai muusta syystä heikentyneen toimintakyvyn vuoksi hankalaa osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan, ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Maamme maailmanmitassa laajan liikuntapaikkaverkoston toteutuminen vuosikymmenten varrella lienee ollut valtion liikuntapolitiikan merkittävin saavutus ja linjaus jo 1930-luvulta alkaen. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 157. Liikuntalain merkitys olikin viime kädessä sen kannustavuudessa ja toisaalta velvoitteessa perustaa kuntiin liikuntatoimen virkoja. Studies in Sport, Physical Education and Health 43. Tieteen tukeminen on yksi sivistysvaltion merkki. Liikuntatieteellisen tutkimuksen aktiivinen tukeminen 1960-luvulta lähtien on merkittävä linjaus, jonka viitoittamalla tiellä opetusja kulttuuriministeriö etenee edelleen. Kokkonen J. Vuoden 1998 uuden liikuntalain merkittävin anti lienee liikunnan arvoperustan entistä syvemmässä määrittämisessä, minkä myötä liikunnan parissa tehtävä työ on asetettavissa humaaneja arvoja ja koko kansan hyvinvoinnin lisäämistä edistävän toiminnan osaksi. Kolme liikuntalakia Vuonna 1980 voimaan tullut liikuntalaki, monivuotisen suunnittelun sekä 1960ja 1970-lukujen liikuntapolitiikan nousun hedelmä, määritti liikunnan ”laillistettujen” yhteiskunnallisten toimintojen joukkoon ja turvasi sen aseman. ERKKI VASARA, VTT Poliittisen historian dosentti Helsingin yliopisto LÄHTEET Ilmanen K. 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 Julkiset aloitteet rikastuttaneet liikuntakulttuuria Valtio on rahoittanut liikuntakulttuuria veikkausvoittovaroilla, joiden tuotto kasvoi 2010-luvun lopulle saakka. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 165. 2018. 2004. Lukuisat tahot ponnistelevat liikunnan ja urheilun parissa. Bibliotheca Historica 23. & Pyykkönen T
Rahapelipolitiikan tutkijoiden mukaan pelien tarjoajien, viranomaisten ja edunsaajien välille on ajan myötä syntynyt riippuvuusverkosto, jossa jaettuna intressinä on yksinoikeusjärjestelmän ja rahapelimonopolin säilyttäminen (Sulkunen et al. ka heijastuvat myös liikunnan valtionrahoitukseen. Suomalaisen rahapelipolitiikan perusmallin murroskohdat Rahapelipoliittisesti perinteistä suomalaista markkinasääntelyä voi nimittää alibimalliksi (Kingma 2008). 2019, 1). Valtion hallintoreformit ja urheiluliikemallin romahtaminen ovat vähentäneet mallin korporatiivisia piirteitä Suomessa, mutta kaikki kolme osapuolta ovat edelleen yhtenä rintamana puolustaneet rahapelimonopolin säilyttämistä. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 6 1 P Liikunnan valtiontuki irrotettava rahapelipolitiikasta Pekka Sulkusen (2019, 111) mukaan ”edunsaajat ovat menetelleet tyhmästi, kun eivät ole vaatineet rahapelituottojen ohjaamista valtion budjettiin ajoissa”. Tämän mallin on haastanut riskimalli (Kingma 2008), jossa pelaaminen nähdään kaupallisesti potentiaalisena viihteenä ja laillisena toimintana. Löytyisikö Ruotsista uusia eväitä rahapelipoliittiikkaan. Tämän jälkeen analysoin, miten Ruotsissa asia ratkaistiin muuttamalla valtion tuki pelirahoitteisesta budjettirahoitteiseksi. Rahapelitutkimukset ja eri näkökulmista tehdyt selvitykset ovat osaltaan tuoneet 2010-luvulla pelihai. Pelituotot vähenevät, ja niiden korvaaminen budjettivaroista on haastavaa taloustaantumassa. Pelaaminen on laillistettua laittomien markkinoiden välttämiseksi, mutta sitä rajoitetaan vähentämällä mahdollisuuksia yksityiseen voitontavoitteluun ja jakamalla voitot hyviin tarkoituksiin, kuten hyvinvointiin ja urheiluun. Suomen malli on rakentunut historiallisesti, kuten muissakin Pohjoismaissa, urheilun kattojärjestöjen, valtion urheiluviranomaisen ja valtion pelimonopolin väliselle korporatiivisesti säädellylle vuorovaikutukselle. Toisin sanoen liikuntamäärärahojen ja Veikkauksen voittovarojen kytkentöjen purkaminen olisi pitänyt aloittaa silloin, kun ne vielä kasvoivat. Nähtävissä oleva voittovarojen supistuminen on nimenomaan liikunnalle erityisen haastavaa, koska sen budjettivaroista rahoitettava osuus on hyvin pieni muihin edunsaajiin nähden. Rahapelaaminen on lisääntynyt riskimallin yleistymisen myötä, mikä on herättänyt huolta peliongelmien kasvusta. Tätä seurasi pelimarkkinoiden kasvu ja pelaamisen maantieteellinen laajentuminen, jota vauhditti virtuaalipelaamisen mahdollistava teknologia sekä se, että jotkin maat tarjosivat internet-rahapeliyhtiöiden kansainväliselle toiminnalle lainsäädännöllisen suojakuoren (Myllymaa ja Matilainen 2016, 474). Eikä pelimuotojen ja pelaamisen rajoittaminen ole jäämässä pelkäksi puheeksi, vaan uudistettua arpajaislakia (2019) on jo sovellettu. Rajoitusten vaikutus rahapelituottoihin herättää huolta valtion liikuntamäärärahojen tulevaisuudesta, koska ne perustuvat käytännössä täysin Veikkauksen voittovaroihin. Näkemys ei ollut ymmärrettävästi kovin suosittu alati kasvaneisiin tuottoihin uskoneiden edunsaajien joukossa. Pelaaminen on silti edelleen kiistanalaista ja sitä pidetään paheena. Pelirahat ovat kiertäneet tässä kolmiossa monopolista valtion viranomaiselle, yleensä ministeriölle, joka on jakanut rahat kattojärjestölle poliittisen budjettiprosessin ulkopuolella. Tarkastelen aluksi suomalaisen rahapelipolitiikan perinteistä mallia ja siihen kohdistuvia muutospaineita, jotRahapelipoliittisen keskustelun painopiste on siirtynyt Suomessa pelihaittojen ratkaisemiseen. Budjettirahoitukseen siirtymisessä ei ole kuitenkaan kysymys pelkästään taloudesta, vaan myös valtiollisen liikuntapolitiikan toimintatavasta. Riskimallissa uhkapelien järjestäjien itsesääntelyä pidetään yhtä tärkeänä kuin valtion harjoittamaa. Näyttää kuitenkin siltä, että nykyistä toimintamallia tukevan kolmion viimeisinkin kulma, rahoittaja Veikkaus, on perusteellisen muutoksen edessä. Valtiolla rooli on keskeinen sekä toimijana että sääntelijänä, ja muutenkin malli liittyy läheisesti hyvinvointivaltion periaatteisiin. Lopuksi tuon esille Ruotsin mallin ja budjettirahoitteisuuden hyviä puolia Suomen liikuntarahoituksen tulevaisuutta koskevan kriisin ratkaisemisessa. Paikattava aukko on suurempi kuin muilla sektoreilla. Todennäköisesti sallivampaan suhtautumistapaan vaikuttivat alun perin fiskaaliset tekijät, kuten paine kerätä valtioiden tuloja muutoin kuin veroperustaisesti sekä lisäksi ideologiset syyt, kuten uusliberalistiset ajatukset kuluttajan vapaudesta (Sulkunen et al., 2019, 7)
Näin siitäkin huolimatta, että Murron (2016) arvion mukaan Suomessa on noin 50 prosenttia enemmän pelihaittoja kuin keskimäärin Euroopan maissa. Moraalipolitiikka ja pienevät voittovarat kyseenalaistavat perinteisen mallin Tutkijoiden mukaan suomalaisessa rahapelipolitiikassa on suhtauduttu pelihaittoihin sallivasti. Monopolin on pelastanut vain se, ettei EU ole kuitenkaan ollut kiinnostunut pelihaittojen määrästä, vaan eri pelitoimijoiden tasapuolisesta kohtelusta ja järjestelmän johdonmukaisuudesta (Murto 2016, 467). Pelipolitiikassa edessä suunnanmuutos Rahapelipolitiikan suunnanmuutos supistaa tulevaisuudessa pelimarkkinoita. Rahapelipolitiikka on latenttia moraalipolitiikkaa, jossa taloudellisilla hyötynäkökulmilla voi olla huomattavakin painoarvo suhteessa moraalisiin arvoihin. Euroopan unionille Suomi on perustellut yksinoikeusjärjestelmäänsä kuluttajien suojelulla, mikä on kuitenkin ollut toissijaista. Aggressiivisten pelien kehityksen rajoitukset ja kuluttajien riskiryhmien suojelu kaventavat peliyhtiöiden tuotekehittelyä ja markkinointia. Tämä heijastelee aidosti kansaKuva: Antero Aaltonen. Erot näyttäytyivät yleisölle räikeinä, kun tutkijat alkoivat saada näkemyksiään läpi julkisuudessa (ks. Poliittinen ilmasto on kuitenkin muuttunut pelirajoituksia suosivammaksi. 2019, 123). Hokkasen (2016) mukaan politiikkaa on ohjaillut enemmän finanssikuin suojelijavaltio. Kokkonen 2019). Suomalaista järjestelmää kuvaavat käsitteet historiallinen protektionismi ja organisoitu tekopyhyys, jonka pääasiallinen tarkoitus on ollut tuottaa yhä suurempi rahapotti edunsaajille (Myllymaa & Matilainen 2016, 475). Silti rahapelipolitiikassakin kansalaisten moraalikäsityksiin vetoamisella on keskimääräistä enemmän tartuntapintaa. 2017). esim. Lerkkanen & Marionneau 2019, 614). Ilman näitä kasvutekijöitä jo ennestään kyllääntymisen merkkejä osoittavan rahapelimarkkinan kasvattaminen on tulevaisuudessa hankalaa (ks. Pelihaittoja pidetään kuitenkin niin vakavina, että alan tutkijat eivät pidä edes nykyisen asteista pelaamisen vapauttamista yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevänä. Liikuntaväenkin on syytä epäillä nykyjärjestelmän oikeutusta (ks. 6 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 laisten moraalisten arvojen muutosta, jossa pelaamisen rajoittamista tuetaan yhä voimakkaammin suhteessa sen tuomiin taloushyötyihin. Se poikkeaa niin sanotusta manifestisesta moraalipolitiikasta, kuten vaikkapa eutanasiaan liittyvistä säädöksistä, jossa instrumentaalisilla näkökulmilla on hyvin vähän painoarvoa (Hurka et al. Ensisijaista on ollut pelaamisen rajoittamisen sijaan estää kilpailijoiden pääsy kotimarkkinoille. Harva tutkijakaan kuitenkaan kannattaa mahdottomana pidettyä pelaamisen täyskieltoa. Suomen syntilista ehti kasvaa suureksi, koska edunsaajanäkökulma hallitsi pitkään rahapelipolitiikkaa, eivätkä pelaamisen sääntely ja valvonta olleet samalla tasolla kuin naapurimaissa. Sulkunen et al. Lyhyessä ajassa rahapelaamisesta taloushyötyjen korostamisesta on tullut moraalisesti arveluttavaa. Hieman liioitellen tämän voidaan heijastelevan kaikuja varhaisimmasta kieltomallista (Kingma 2008), jossa uhkapelaamista pidetään yhteiskunnan vain laittomana mahdollisena toimintahäiriönä. Valtakunnan päämedioiden otsikot, joissa Veikkauksen rahapelit on esitetty köyhien tai pienen peliongelmaisten joukon tulonsiirtona varakkaammille, koettelevat kansalaisten oikeustajua. tat entistä painokkaammin rahapelipoliittiseen keskusteluun. Rahapelitutkijoiden on ollut helppo osoittaa Suomen puutteet pelien rajoittamisessa. Hänen mukaansa ajatus monopolista pelihaitoilta suojaavana voidaan hylätä
Svenska Spelin kokonaisvoitosta siirrettiin kiinteä perussumma suoraan valtiolle. Samoin askarruttaa se, miten voitaisiin säilyttää nykyinen ministeriön harjoittama organisaatiokeskeinen jakotapa, jossa vuosimuutokset ovat suhteellisen pieniä. Syynä oli Svenska Spelin uusi voitonjakojärjestelmä, jonka kautta urheiluliikkeen saama summa moninkertaistui 2000-luvun alusta lähtien. Bingoloton suosion hiipuminen ei kuitenkaan laskenut urheiluliikkeen saamia rahapelituloja merkittävästi. Svenska Spelin voittovarojen kasvun ansiosta lisääntyi 2010-luvulla myös urheiluliikkeen vastaanottama valtion tuki. Kiinnitän huomioni lähinnä ensimmäiseen eli budjettikysymykseen. Suurin osa tästä tuesta ohjautui seuroilOn aika kyseenalaistaa liikuntasektorin ”vanha pelikirja”, jossa kehotetaan tukemaan vallitsevaa yksin oikeusjärjestelmää ja Veikkauksen monopolia kaikissa käänteissä.. Nämäkin varat RF kohdisti seurojen, alueiden ja lajiliittojen lapsija nuorisotoimintaan (Mäkinen 2010, 34–35.). Voi olla, että joidenkin tällä hetkellä liikuntarahoitukseen kuuluvien toimintojen rahoitus siirrettäisiin muille momenteille. Urheilun osuus oli noin 80 prosenttia ja loppuosan sai nuorisotyö. Liikuntamäärärahojen siirtäminen budjettiin on eri asia kuin taloudellisesti suotuisin rahapelipolitiikka liikunnalle ja urheilulle. Urheilun omien pelien tuotot laskivat, mutta ne kompensoituivat Svenska Spelin voitoilla. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 6 3 Tämä leikkaa edunsaajien voittovaroja. Sen tavoitteet voivat muuttua, ainakin pitkällä aikavälillä, mikä vaikuttaa varojen kohdentamiseen. Toinen merkittävä tukimuoto oli aina vuodesta 1913 saakka urheilulle myönnetty tuki valtion budjetista. Liikunnan saamaa budjettiosuutta voidaan tuskin vakioida tai sitoa johonkin ulkopuoliseen lähteeseen nykyisellä tavalla. Olemme Suomessa osin samojen kysymysten edessä kuin Ruotsissa reilu kymmenen vuotta sitten. Kolmas ja pienin tukimuoto oli Svenska Spelin voittovaroihin perustuva noin viiden miljoonan euron ”yleinen peliraha”. Kaikki tämä horjuttaa valtion nykyisen liikuntapolitiikan perustuksia. Nykyinen heterogeeninen, koko sektorin erilaisia toimintoja rahoittava rakenne saattaisi näyttää erikoiselta budjettikirjassa. Bingoloton suosio alkoi hiipua jo vuoden 1997 jälkeen, eikä Folkspel ole pystynyt luomaan tilalle uutta yhtä menestyksekästä tuotetta. Tämän seurauksena lapsija nuoristoiminnan osuus nousi valtion tuesta 60–70 prosenttiin, mikä on merkittävästi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Peliä ylläpitää edelleen kansalaisjärjestöjen yhteisorganisaatio Folkspel, jonka suurin edunsaajaryhmä ovat urheilujärjestöt. Tässä yhteydessä tehty päätös sitoa kaikki uudesta voittojakojärjestelmästä myönnetyt varat kansanliikkeiden lapsija nuorisotoimintaan oli merkittävä ja kauaskantoinen liikuntapoliittinen linjanveto. Vuonna 2006 urheiluliike sai valtiolta jo kaksi kertaa enemmän rahaa kuin omista pelituotoistaan. (Peterson & Nordberg 2008, 163.). Verovaroihin perustuva ja siten muista Pohjoismaista poikkeava tukimuoto oli suuruudeltaan noin 50 miljoonaa euroa vuonna 1997 eli noin puolet Bingoloton tuotosta. Toinen uusi tulokanava syntyi, kun valtion saamasta osuudesta päätettiin myöntää urheilulle varoja erilaisiin yhteiskuntaelämän ja urheilun suhdetta koskeviin kehitysprojekteihin. Noihin vuosiin saakka taloudellisesti merkittävin valtion tuki urheilulle tuli yleishyödyllisten järjestöjen oikeudesta ylläpitää omia pelejään valtion monopolin (Svenska Spel) rinnalla. Yleinen peliraha ja valtion budjetista saatu yleistuki pysyivät samantasoisina, mutta lapsija nuorisotoimintaan sidotut tuet kasvoivat vuosi vuodelta. Jo vuonna 2004 Ruotsin urheiluliike sai valtiolta yhtä paljon tuloja kuin omista rahapeleistään. Suosittu Bingolotto toi Johan Nordbergin (2006, 5) mukaan yksistään yli miljardin kruunun eli yli sadan miljoonan euron voitot urheiluliikkeelle. Tämän vuoksi liikuntasektorin sinällään hajanaiset valtapiirit ovat suhtautuneet parlamentaarisesti päätettävään rahoitukseen varauksella. Jäljellejäävä voitto jaettiin tasan valtion ja kansanliikkeiden kesken. Miten pelituottoja jaettiin Ruotsissa 1990– 2000-luvuilla. Järjestelmä synnytti kaksi uutta tulokanavaa urheilulle vanhan yleisen pelirahan rinnalle. Määrärahojen siirtäminen budjettiin ei ole pelkkää tilinpitoa, vaan koko liikuntapoliittinen keskustelu voi politisoitua uudella tavalla parlamentaarisen budjettikehyksen sisällä. Tästäkin syystä on aika kyseenalaistaa liikuntasektorin ”vanha pelikirja”, jossa kehotetaan tukemaan vallitsevaa yksinoikeusjärjestelmää ja Veikkauksen monopolia kaikissa käänteissä. Voi aiheellisesti kysyä, olisiko viimein järkevää purkaa kansallisen liikuntapolitiikan sekä jatkuvassa turbulenssissa olevan rahapelipolitiikan väliset kytkennät, mukaan lukien voittovarojen jakoon liittyvät riippuvuussuhteet Veikkauksen, OKM:n ja liikuntajärjestöjen välillä. Sen olisi kilpailtava valtionrahoituksesta muiden sektoreiden kanssa. Saamansa varat urheiluliikkeen kattojärjestö Riksidrottsförbundet (RF) ohjasi ensinnäkin vahvistamaan seurojen lapsija nuorisotyön tukea (lokalt aktivitetstöd eli LOK-stöd). Ruotsin urheilun suhteellisesti alhainen valtion tuki nousi muiden Pohjoismaiden tasolle Svenska Spelin ja sen uuden voitonjakojärjestelmän ansiosta. Ruotsissa urheiluliikkeen rahapelihuuma oli ylimmillään 1990-luvun alussa
Erityisesti pelikohdetahot kuuluvat myös lisenssimarkkinoihin siirtymisen suurimpiin hyötyjiin niille avautuneiden yhteistyömahdollisuuksien myötä. Ryhmä näki voittovaroihin perustuvan jaon poikkeavan useissa kohdissa valtion budjettivaroja koskevasta poliittisesta logiikasta. Yliopiston lehtori Nord berg kutsuttiin arviointiryhmän sihteeriksi ja professori Tomas Peterson sen vetäjäksi. Suomen peliyhtiöitä tiukempien pelirajoitusten sitoma Svenska Spel ei pystynyt vastaamaan ulkomaiseen (luvattomaan) kilpailuun. Ruotsissa parhaillaan istuva rahapelikomitea pohtii mahdollisuuksia hyvittää taloudellisesti urheiluyhteisöjä siitä, että niiden toiminta on pelaamisen kohteena (Kommittédirektiv 2018:47). Nordberg 2011, 15).. Rahapelija arvoautomaattien pitämisen yksinoikeus jäi Svenska Spelille (Stenbacka et al. 2018, 31–32.). Sen pitäisi pystyä ajamaan samaan aikaan sekä jäsentensä että kaikkien kansalaisten etua, mikä aiheuttaa niin sisältäpäin kuin ulkoa syntyvää poliittista painetta. Valtio kerää lisenssitulot, joiden lisäksi peliyhtiöt maksavat 18 prosentin peliveroa. Urheilun talouden kannalta rahapelipoliittinen uudistus näyttää tässä vaiheessa myönteiseltä. Lisäksi CIF saa hallitukselta vuosittain virallisen tehtävänannon, jossa voidaan täsmentää syventävien analyysien kohteita. Tukipolitiikan luonne muuttuu Ruotsissa Ruotsalaisen urheiluväen olisi luullut kauttaaltaan hyrisevän tyytyväisyyttään, kun valtion tuki kasvoi, eikä suinkaan kyseenalaistavan sen perustumista rahapeleihin. Järjestelmän muutosherkkyyttä pidettiin ongelmallisena vastuullisen liikuntapolitiikan kannalta. Budjetista urheilulle osoitetut varat kasvoivat lievästi 2010-luvun loppupuoliskolla. Ratkaisu osoittautui urheiluliikkeelle taloudellisesti järkeväksi ratkaisuksi viimeistään, kun sen perusteluissa esitetyt rahapelipoliittiset huolet alkoivat realisoitua. Sitä päivitettiin ja laajennettiin budjettiperustaiseen rahoitukseen siirtymisen yhteydessä vuonna 2009 (SFS 2009:1589). Vuosina 2010–2017 luvanvaraisten peliyhtiöiden tuotot kasvoivat Ruotsissa vain kolmella prosentilla, kun Suomessa Veikkauksen edeltäjien pelituotot nousivat 27 prosenttia. Vuodesta 2011 lähtien urheiluliikkeen budjetista saama tuki ei ole enää ollut riippuvainen Svenska Spelin voitoista (Riksdag 2017, 36.) Uudistus jämäköitti merkittävästi Ruotsin valtion liikuntapolitiikan ohjausprosesseja (ks. Rahapelien voittovaroihin perustuva tuki, teki hänen mielestään urheilun rahapeliriippuvaiseksi ja sitoi RF:n toimimaan rahapelipolitiikassa Svenska Spelin etujen mukaisesti (Nordberg 2006.) Jo joulukuussa 2006 Ruotsin hallitus päätti teettää virallisen selvityksen valtion myöntämästä urheilun tuesta. Luvattomien pelimarkkinoiden osuus kasvoi Ruotsissa 15 prosentista vajaaseen neljäsosaan ennen vuoden 2019 rahapelipoliittista uudistusta. Tuen käyttö, valtion liikuntapolitiikan tavoitteet, avustusehdot ja raportointi määritellään asetuksessa (SFS 1999: 1177). Tätä tehtävää CIF toteuttaa muun muassa asetuksessa olevien liikuntapoliittisten tavoitteiden pohjalta luodun indikaattorijärjestelmän avulla. Lakiteknisesti haastavan poikkeuksen perusteeksi löytyi tiivistäen se, ettei kolmannen sektorin yhteiskunnallista asemaa ja merkitystä voi pitää rinnastaa yksityisiin toimijoihin (ks. Ruotsin parlamentti hyväksyi vuonna 2009 Svenska Spelin ylijäämän perustuvan jakomallin korvaamiseen vakaalla ja ennustettavalla valtion tuella. Arviointiryhmä toisti loppuraportissaan Nordbergin esittämät huolet. tietolaatikko). Nordbergin mukaan oleellista ei ollut se, miten pelimarkkinoiden muutokset vaikuttavat urheiluliikkeen saamiin tuloihin Svenska Speliltä, vaan se, miten valtio suhtautuu urheiluun, jos ja kun peliyhtiön tulot alkavat laskea. Valtion liikuntapolitiikka Ruotsissa Ruotsissa urheiluliikkeen katto-organisaatiolla RF:lla on lakisääteinen tehtävä jakaa valtionavustukset hallituksen päätösten mukaisesti, käytännössä omille jäsenjärjestöilleen (SFS 1995:361). Markkinoiden kasvua hillitsevät kuitenkin Ruotsin uuden pelilain asettamat entistä tiukemmat rahapelaamista koskevat rajoitukset. Kokonaisuutena uudistus jatkaa Ruotsin yleishyödyllisiä yhteisöjä ja kansalaisjärjestöjä suosivaa rahapelipoliittista linjaa. Näinhän meilläkin on toimittu. Sen lisäksi Euroopan unionin rahapelipoliittisten vaatimusten ja ulkomaisen kilpailun nähtiin tuovan Svenska Spelille haasteita, jotka voisivat pienentää urheiluliikkeen saamaa tukea (Peterson & Nordberg 2008, 371 ja 375). Kaksoisrooli on syntynyt jo 1930-luvulla, joten sen kanssa opittu todennäköisesti jo elämään (ks. CIF jakaa myös liikuntatieteelliset tutkimusavustukset Ruotsissa. Ruotsissa siirryttiin lisenssijärjestelmään, jossa peliyhtiöt voivat hakea toimilupaa rahapelimarkkinoilla. Tuen suuruuteen vaikutti Svenska Spelin liiketoimintatulos, eikä se, miten urheiluliike onnistui lasten ja nuorten toiminnassaan (Riksdag 2017, 36). Ruotsissa Johan Nordberg (2006) nosti kuitenkin artikkelissaan ”urheilun peliriippuvuudesta” esille kehityslinjaan liittyviä huolia. Samaan aikaan Ruotsin rahapelituotot polkivat paikallaan. Niiden mahdollisuus rahoittaa toimintaansa rahapeleillä säilytettiin, ja ne eivät joudu maksamaan veroja tästä toiminnasta. 6 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 le vakiinnuttaen entistäkin enemmän niiden vahvaa asemaa ruotsalaisessa urheilujärjestelmässä. Nordberg katsoi, että rahapelien tuottokin on pohjimmiltaan valtion tukea, joten Ruotsin parlamentin tulisi päättää siitä. Edelleen selkeää tulkintaa vailla valtion liikuntapolitiikan toimeenpanossa on RF:n kaksoisrooli urheiluliikkeen kattojärjestönä ja valtion viranomaisena. Örnberg & Hette 2018, 203–204;211–212). Centrum för Idrottsforskning (CIF) sai tehtäväkseen arvioida liikuntapolitiikan tavoitteiden toteutumista pitkällä aikavälillä
Mikäli Veikkauksen rahapelipotti siirrettäisiin kokonaisuudessaan budjettiin, voisi koko liikunnan rahoitus tulla uudelleen tarkasteltavaksi. 1997. Urheilun tuki ja rakenteet Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa (Organisational structures and the financial support for the sports in Finland, Sweden and Norway). Teoksessa: Egerer M., Marionneau V., Nikkinen J. Kiangma S.F. Nordberg, J. Rapport från riksdagen 2016/17:RFR12. The Policy Studies Journal 45(4). Ruotsiin verrattuna meiltä puuttuu yksi ja yhtenäinen, edustukselliseen demokratiaan nojaava urheiluliike, historiallinen budjettirahoituksen siemen ja parlamentarismin ja urheilun läheisempi suhde. The Future Swedish Gambling Market. Palgrave Macmillan, Cham.. Suomalaisen liikuntapolitiikan ohjausprosessin puutteita on käsitelty viime vuosina paljon. Ne kestävät vertailun minkä tahansa muun sektorin kanssa. Jos budjettirahoitteisuuteen siirtyminen edisti kehitystä Ruotsissa, se voisi toimia katalysaattorina meilläkin. and Rossow I. Forum for Idræt. 2016. Eurooppalaisen rahapelipolitiikan suuri muutos vielä edessä. and Hettne J. Yhteiskuntapolitiikka (84) 5–6. Rahapelaaminen Helsingin Sanomissa vuosina 1990–2018. Samalla pääsisimme eroon puolustelevasta puhetavasta, jossa emme ”tuhlaa” verovaroja liikuntaan ja urheiluun. Tukea säätelevä asetus määrittelee liikuntapoliittiset tavoitteet ja varojen käytön selkeästi. The International journal of the history of the sport, 14(3), 115-135. Statens idrottspolitiska mål – en uppföljning med inriktning på barn och ungdomar. Kokkonen J. Kommittédirektiv 2018:47. (2011. 2008. R. KIHUn julkaisusarja nro 62. 2008. Päättämättömyydestä olisi päästävä ja saatettava liikunta budjettirahoituksen piirin muiden ”yhteiskuntakelpoisten” toimintojen rinnalle. R. 2010. Hurka S., Christian A. Liikunta & Tiede 2–3. Oxford University Press. Örnberg J.S. Se löytyy sekä liikuntapoliittisesta selonteosta että Suomen Olympiakomitean verkkosivuilta. Myllymaa A. Peterson, T. Varojen käyttöä myös seurataan ja arvioidaan säännöllisesti, ja siitä raportoidaan hallitukselle. Pieni, oikein kohdistettu valtiotuki voi ohjata tehokkaasti liikunnan ja urheilun positiivisia ulkoisvaikutuksia. 2016. 2019. Centrala marknadsfrågor vid omregleringen av spelmarknaden. Forum for Idræt. A mutual dependency: Nordic sports organizations and the state. R. Veikkauksen monopolia ei pidetä enää pyhänä. Gambling Policies in European Welfare States. KIHUn julkaisusarja nro 17. Hokkanen M. On selvää, että yhtenä syynä liikuntasektorin uudistumiskyvyttömyyteen on ollut tarve kyyristellä vallitsevan rahapelipolitiikan varjossa. 2019. JARMO MÄKINEN, YTT erikoistutkija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus jarmo.makinen@kihu.fi LÄHTEET Centrum för idrottsforskning. Några reflektioner om statens stöd till idrotten och svensk välfärdspolitik. Lisäksi valtio ja urheiluliike ainakin näyttävät toimivan yhdensuuntaisesti liikuntapoliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi, vaikka valtasuhteet ovatkin osittain ratkaisematta. Yhteiskuntapolitiikka (84) 1. Suomen rahapelisääntely järjestettävä uudelleen. R. Liikunnan ja urheilun julkinen tuki ja rakenteet Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa (Organisational structures and the financial support for the sports in Finland, Sweden, Norway and Denmark). Setting Limits – Gambling, Science and Public Policy. & Marionneau V. Murto A. & Nordberg, J. 2018. (toim.). Ruotsin malli osoittaa, että liikuntaa ja urheilua voidaan rahoittaa verovaroista Pohjoismaissakin. and Lämsä J. Sen sijaan voisimme todeta, että kokonaisuutena liikuntasektorin omarahoitteisuusasteen kanssa ei pysty kilpailemaan kuin elinkeinoelämä. Lerkkanen T. Statens stöd till idrotten – uppföljning 2018. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 6 5 Voisiko budjettirahoitus jämäköittää suomalaistakin liikuntapolitiikkaa. Yhteiskuntapolitiikka (81) 4. 2006. Idrottens spelberoende och statens idrottsberoende. Puutteista pahin on kuitenkin tähän asti ollut haluttomuus, josta ollaan pakon edessä pääsemässä eroon. 2018. F., Örnberg J.C., Egerer M., Hellman M., Livingstone C., Marionneau V., Nikkinen J., Orford J., Room R. 2019. Is Morality Policy Different. & Matilainen R. Kilpaja huippuurheilun tutkimuskeskus. Stenbacka W., Mäkinen J. Work and Welfare in Europe. Yhteiskuntapolitiikka (81) 4. Regulation & Governance 2, 445–458. 2019. Rahapelit – License to Print Money. Riksdag. Toistaiseksi liikunnan budjettikysymyksen ratkaisu on sidoksissa rahapelipolitiikkaan. Asteittaisesti toimien mitään kokonaisuudistusta olisi kuitenkin vaikea toteuttaa. & Knill C. En utvärdering av statens stöd till idrotten. SOU 2008: 59. Yhteiskuntapolitiikka Yhteiskuntapolitiikka (81) 4. On kuitenkin vaikea ennakoida, miten valtion rahapelipolitiikan muutoksesta johtuvaa ja liikuntarahoituksen tulevaisuuteen kohdistuvaa kriisiä ryhdytään ratkomaan. Näyttää siltä, että olemme Ruotsiin nähden merkittävästi takamatkalla. Jos vanha jakojärjestelmä jäisi voimaan, voitaisiin edetä asteittain ja siirtää budjettiin asioita esimerkiksi liikuntapoliittisen selonteon esittämässä järjestyksessä. 2017. Vastuullisuus edellä mennään – Kommentit Hokkaselle. 2018. Nordberg, J. Testing Sectoral and Institutional Explanations of Policy Change. 2017. Norberg, J. Mäkinen, J. Budjetti-sana on ilmaantunut liikuntapolitiikan sanastoon. Liikuntaväen olisi kuitenkin hyvä aktivoitua, sillä ministeriöiden siilot ja Veikkauksen edunsaajapoterot eivät välttämättä suojaa tältä muutokselta. Gambling Policies in European Welfare State – Current Challenges and Future Prospects. Sulkunen P., Babor T. 2016. Sulkunen P. Föreningsfostran och tävlingsfostran. The liberalization and (re)regulation of Dutch gambling markets: National consequences of the changing European context. Den svenska idrottspolitikens två sidor
Harrastin, niin kuin muutkin lapset, pihatelineissä kiipeilyä, hiihtoa, yleisurheilulajeja itsetehdyillä telineillä ja välineillä sekä pallopelejä veljen ja serkkujen kanssa mökillä. Tutkimustemme mukaan liikunnallisuus ja liikunnasta saadut hyvät kokemukset sekä halu toimia ja lasten ja nuorten kanssa olivat merkittävimmät liikunnanopettajaksi hakeutumisen syyt. Hyvänä kumppanina oli ylioppilaskunnan liikuntavaliokunta. Tutkijanurani alkoi tehdessäni väitöskirjan Taina Rantasen ohjauksessa Ikivihreät-projektissa 2000-luvun vaihteessa. Parasta 12 vuoden työjaksossa Keski-Suomen terveydenhuolto-oppilaitoksessa ja Jyväskylän ammattikorkeakoulussa olivat empaattiset aikuistuvat opiskelijat ja kollegiaalinen työyhteisö. Uranvalintani ja liikunnanopettajakoulutukseen hakeutumiseni motiivi oli siten sama kuin nykyistenkin opiskelijoiden. Hain ja sain liikuntapedagogiikan lehtoraatin liikuntatieteellisessä tiedekunnassa syksyllä 2000. Havaitsimme, että liikunta-aktivisuus on erityisen tärkeä iäkkäille ihmisille, joiden liikkumiskyky oli jo heikentynyt. Sain heiltä tukea ja rohkaisua tulevaan ammattiin. 6 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 S Miten sinusta tuli liikunnanopettaja. Valmistuin liikunnanopettajaksi vuonna 1980 ja työskentelin Äänekosken ammattikoulussa opettajana. Mitä pidät suurimpana saavutuksenasi tutkijana. Enpä juuri, sellaisia mahdollisuuksia ei ollut myöskään tarjolla. Ensinnäkin ajattelen ja tiedän, ettei tutkimuksessa saavuteta mitään yksin. Olitko ennen sitä pohtinut uraa tutkijana. Tulokset ovat edelleen ajankohtaisia ja muistuttavat liikunta-aktiivisuuden merkityksestä. Myös heidän kuolleisuutensa oli alhaisempi. Miten luonnehtisit toimintaasi Jyväskylän yliopiston liikuntasihteerinä. Miten koit opetustyösi terveydenhuolto-oppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa. Suunnittelimme työelämässä toimiville terveydenja liikunta-alan ammattilaisille lisäja erikoistumiskoulutuksia terveysliikunnassa. Pidin kyllä gradun teosta. Seuraava ”saavutukseni” tutkijana oli pääsy Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) -seurantatutkiLiikuntapedagogiikan professori Mirja Hirvensalo jäi eläkkeelle huhtikuun alussa. Ollessani ammattikorkeakoulussa terveysliikunnan yliopettajana, totesin, että aika ei riitä jatko-opintojen päättämiseen. Hakeuduin jatko-opintoihin liikuntatieteelliseen tiedekuntaan ja sain ammattikorkeakoulusta terveysliikunnan yliopettajan paikan. Sählysukupolvi ”räjäytti” tilojen tarpeet ja valtakunnallisiin tapahtumiin tulvi tuhansia opiskelijoita. ”Tutkimuksessa ei saavuteta mitään yksin”. Tutkimme iäkkäiden henkilöiden liikuntaharrastusta ja liikkumiskykyä. Liikunta & Tiede haastatteli Hirvensaloa sähköpostitse. Liikkumiskyvyn heikentyminen altistaa yksinäisyydelle ja eristäytymiselle ja kognitiivisten ärsykkeiden puutteelle. Ammatillinen koulutus oli muutenkin 1990-luvulla rajussa muutoksessa, sillä suuri osa koulutuslinjoista siirtyi uuteen ammattikorkeakouluun ja opettajilta odotettiin jatko-opintoja. Esimerkiksi perehtyessään lasten kasvuun terveydenhoitajaopiskelijoilla oli lasten motorista kehitystä ja kasvua tukevaa liikuntaa. Se ei taida olla kaikkien liikunnanopettajaopiskelijoiden opiskelun kokokohtia, mutta minulle se oli. Keväällä 1981 jatkoin yliopiston liikuntasihteerin sijaisena. Monipuolisesta liikuntalajitaustasta saan kiittää myös Turun Norssin kerhotarjontaa ja liikunnanopettajan suosittelemia seuran voimisteluharjoituksia. Kun sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelivat vanhustenhoitoa, heidän liikunnanopetuksensa keskittyi iäkkäiden henkilöiden toiminnankyvyn ylläpitämiseen liikunnan avulla. Liikunnalla oli oma roolinsa ihmisen elämänkulun erilaisissa vaiheissa ilona ja tukena sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osana. Ohjasin lasten judoa 15-vuotiaasta asti, joten jonkinlaista opettamisen rutiiniakin ehti kertyä. Vanhoja ihmisiä ei pitäisi eristää koteihinsa virusten pelossa, ulkoilukin kuuluu kaikille. Sain jo lapsena liikunnasta ja sen ohjaamisesta paljon hyviä kokemuksia. Järjestin tapahtumia, juhlia ja kisoja niin opiskelijoille kuin henkilökunnallekin. Opettajat ilmoittivat koulujen välisiin kisoihin, kaikki lajit olivat ohjelmassa. Maija Jylhän, Teija Häyrysen ja Professori (emerita) Mirja Hirvensalo: Leena Viitasalon kanssa integroimme liikuntasisältöjä terveysalan koulutukseen tiiviisti. Kuinka siirtyminen yliopistouralle tapahtui. Hänen 40 vuoden työuralleen mahtui työtä opiskelijaliikunnan parissa, opetusta ja tutkimusta. Toimintakykyvaikeuksistaan ja sairauksistaan huolimatta aktiiviset selvisivät kahdeksan vuoden seurannassa muita useammin ilman laitoshoitoa. Työsuhde muuttui jossain vaiheessa vakinaiseksi kestäen vuoteen 1988. Päätyöni oli opiskelijoiden liikuntaohjelman järjestäminen, kuten aerobic-, jazztanssi-, kuntojumppatuntien ja eri pallopelien sarjojen sekä kisojen organisointi. Lapsuudessani ja nuoruudessani ei ollut tavallista, että vanhemmat olisivat vieneet harrastuksiin
Huonona puolena pidän muutoksen hitautta. Nykyään käytössä ovat objektiiviset mittarit, joiden hyödyt tulevat esiin erityisesti liikunta-aktiivisuuden ja istuvan elämäntavan tutkimisessa. Olen tosi kiitollinen väitöstyötäni ohjanneille professori Taina Rantaselle ja professori Taru Lintuselle sekä Risto Telamalle, joka otti minut LASERI-tutkimukseen. Mikä on liikuntapedagogisen tiedon merkitys suomalaisessa tiedekentässä. On ilo työskennellä vielä viiden jatko-opiskelijan kanssa lähivuosina. Liikuntapedagogista ja liikuntatieteellistä tutkimustietoa tarvitaan inaktiivisuuden vähentämiseen ja eriarvoisuuden poistamiseen. Mitkä ovat työurasi huippuhetket. LASERI-tutkimusprojektissa vuonna 2007 ja 2011 käytimme askelmittareita, mutta vuonna 2019 käytössä olivat jo kiihtyvyysmittarit. Pidin liikunnanopettamisen ja opetussuunnitelman opettamista sekä opiskelijoiden opetusharjoitusten ohjaamista. Lehtorin työ liikuntakasvatuksen laitoksella vuosina 2000–2010 oli toivetyötäni. Ihmisten elämän ja ympäristön haasteisiin vastataan parhaiten yhdistämällä voimat. Miltä yliopistoon ja tiedekuntaan kohdistuneet muutokset tuntuivat. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 6 7 Mirja Hirvensalo ja Sanna Palomäki Liikuntatieteiden päivillä Jyväskylässä vuonna 2017. Koko monitieteistä tutkimusprojektia johtaa professori Olli Raitakari Turun yliopistosta. Liikunta-aktiivisuus ja sen lisääminen elinaikana edistää myös muita terveystapoja, kuten tupakoinnin vähentämistä ja runsaampaa kasvisten ja hedelmien syöntiä sekä vähentää istuvaa elämäntapaa. Positiivisia kokemuksia ja monipuolisia taitoja tulisi pyrkiä luomaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ihmisen elämänkulkua. Koululiikunnalla on tähän hyvät mahdollisuudet, koska se tavoittaa kaikki lapset ja nuoret. Tutkimus on kansainvälisestikin ainutlaatuinen, koska tutkittavien liikuntaja terveyskäyttäytymistä on seurattu yli 30 vuotta. Dekaani Ari Heinonen ja tutkimuksesta vastaava varadekaani Sarianna Sipilä sekä uusi koulutuksesta vastaava varadekaani Taija Juutinen jatkavat tiedekunnan yhtenäisen strategian luomista vaativana etätyökeväänä. Olin pedagogisena johtajana ja varajohtajana laitoksella Kalervo Ilmasen kanssa. Vaikeimmaksi asiaksi koin hallintoja johtamisroolit, joissa en erityisemmin viihtynyt, vaikka sainkin kumppaneiksi hienoja kollegoita. Olen jo monta vuotta voinut ylpeillä myös lahjakkaiden jatko-opiskelijoiden saavutuksilla. Yliopisto on vaativa työyhteisö. Opiskelijoiden oppiminen on myös aina huippuhetki. Viimeisimmässä LASERIn liikuntaan liittyvässä tutkimusprojektissamme tutkimme trajektorien avulla erilaisten liikuntaryhmien esiintyvyyttä lapsuudesta aikuisuuteen sekä niiden yhteyttä muihin elintapoihin. Hyvät ja huonot puolet. Jäikö joku asia harmittamaan. Myöhemmin jyväskyläläisten ryhmämme on laajentunut LIKESin tutkimusjohtaja Tuija Tammelinilla, Kasper Salinilla, Irinja Lounassalolla ja Sanna Palomäellä. Pienen tiedekunnan liikuntaja terveys tutkimuksen ja -koulutuksen vahvuus on monitieteisessä lähestymistavassa. Myös analyysimenetelmät ovat kehittyneet huimasti. Työuran huippuhetket liittyvät yhdessä tekemiseen. Kannatin tiedekunnan laitosten yhdistymistä. Viimeisessä vaiheessa olin mukana johtoryhmässä koulutuksesta vastaavana varadekaanina. Miten oman alasi tutkimus kehittyi urasi aikana. Liikuntaa-aktiivisuutta ja liikuntaharrastusta tutkittiin 1990-luvulla ja pitkälle 2000-luvulle vain kyselytutkimusten avulla. Olemme Suomessa hyvässä asemassa siksi, että meillä liikunnanopettajanammatti on edelleen haluttu, opiskelijat ovat motivoituneita ja heille voidaan tarjota korkeatasoinen koulutus. Vanhat erilliset tavat ja arvostukset eivät muutu hetkessä. Liikuntaja terveyskasvatus ja niihin liittyvät interventiot ovat mahdollisuus vähentää polarisaatiota ja lisätä ihmisten hyvinvointia. LASERIn analyyseissä käytettiin vuonna 2011 ensimmäistä kertaa Suomessa kehityspolkuanalyysiä eli trajektorimallinnusta, jonka avulla tutkittiin erilaisten liikuntaryhmien esiintyvyyttä lapsuudesta aikuisuuteen sekä niiden yhteyttä muihin elintapoihin. Kyselylomakkeilla on edelleen tärkeä rooli laajoissa tutkimusprojekteissa, liikunnan sisällön, motiivien, esteiden ja asenteiden tutkimuksessa. Opettajakoulutuksen jatkuva tutkimus ja kehittäminen takaavat omalta osaltaan koululiikunnan tason. Työskentely tasokkaassa tiimissä antaa paljon. MIRJA HIRVENSALO Emeritaprofessori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto mirja.hirvensalo@jyu.fi. Liikuntapedagogisen tutkimuksen pääpaino kannattaa suunnata tähän elämänvaiheeseen. Kuva: Mirja Hirvensalon albumi muksen liikuntatutkijaksi vuonna 2006 professori Risto Telaman ja tutkija Xiaolin Yangin ryhmään
/tapahtumat www.lts. /tapahtumat. Lisää suorituskykyä! – terve ja menestyvä urheilija #LLTP20 XXVIII Liikuntalääketieteen päivät 2.–3.12.2020 Original Sokos Hotel Presidentti, Helsinki. VUODEN LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINEN TUTKIMUS 2020 -KILPAILU Kilpailuun voi osallistua 1.1.2020 jälkeen julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Tule päivittämään tietosi, keskustelemaan ja tapaamaan muita alan toimijoita liikuntalääketieteen verkoston tärkeimpään vuosittaiseen kohtaamiseen Suomessa! Päivien tarkoituksena on luoda kokonaisvaltainen näkemys urheilijan suorituskyvyn tukemiseen ja terveyden edistämiseen. Järjestäjä: Liikuntatieteellinen Seura Yhteistyössä: Helsingin Urheilulääkäriasema | Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHU | Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos | Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka | Paavo Nurmi -keskus, Turku | Tampereen Urheilulääkäriasema | Suomen Fysioterapeutit | Helsingin yliopisto | Jyväskylän yliopisto |Oulun yliopisto | Turun yliopisto Katso tarkempi ohjelma www.lts. Abstraktilomake ja kilpailun ohjeet löytyvät osoitteessa www.lts. Suomenkielinen abstrakti tulee jättää 22.9.2020 klo 16.00 mennessä
Eri tieteenalat ovat silti yhtä mieltä siitä, että kipu on epämiellyttävä tunnekokemus, olipa taustalla mikä syy tahansa. Monien tieteenalojen tutkimukset ovat lisänneet ymmärrystä kivusta niin kansainvälisesti kuin Suomessa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Abstraktilomake ja kilpailun ohjeet löytyvät osoitteessa www.lts. VUODEN LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINEN TUTKIMUS 2020 -KILPAILU Kilpailuun voi osallistua 1.1.2020 jälkeen julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Biologista tiedetään, että kehon fysiologisten signaalien perusteella aivot paikantavat kivun alkuperää ja voimakkuutta sekä tunnistavat kivun laatua. Teos jaksottuu kolmeen eri osaan, jotka rakentuvat biopsykososiaalisen mallin pohjalle. Biopsykososiaalista mallia on suositeltu käyttämään potilastyössä ja kuntoutuksessa jo vuosia, mutta sen omaksuminen käytännön työtavaksi on ollut hidasta. Ja vielä lopuksi, suurin osa kipupotilaista kokee hengitysharjoitukset miellyttäviksi ja rentouttaviksi jo heti ensimmäisellä kerralla. Mieti siis millaista kehonkieltä tai puhekieltä itse käytät kohtaamisessa. Lisäksi kirjoittajien omat kokemukset ja näkemykset heijastuvat teksteissä ammattitaustansa mukaisesti. Toiseksi, kieli on tärkein yksilöllinen väline kertomaan kivun kokemisesta ja siitä, minkä merkityksen kukin sille antaa. Kivun syy voi olla hankalaa löytää eikä kipua voi ymmärtää pelkkien yksittäisten osien tarkastelulla. Kirjassa painottuu vahvasti tukija liikuntaelimistöstä alkunsa saavan kudoskivun, erityisesti selkäkivun, tutkimusmenetelmät ja lääkkeettömät hoitoja kuntoutusmenetelmät. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 6 9 A R V I O I T U A K i r j a Kipu ja sen hoito – lisää ymmärrystä Hannu Luomajoki, Petteri Koho, Tapio Ojala, Tiina Röning, Jani takatalo, Sami Tarnanen, Riikka Holopainen, Jani Mikkonen, Kristian Ekstöm, Jukka-Pekka Kouri: Ammattilaisen kipukirja. Joskus virheelliset tulkinnat ja vahvat uskomukset voivat haitata myös kivusta toipumista ja muuttaa käyttäytymistämme. Se tarkoittaa negatiivisten uskomusten syntyä ja välittymistä ihmisestä toiselle. Mielestäni tärkein viesti on, että kipuongelmaisen kohtaaminen edellyttää hyvän vuorovaikutuksen luomista ja hänen puheensa asiakaskeskeisestä kuuntelemista. Psykologista puolta vastaavasti yksi kirjoittajista havainnollistaa uskomusten ja kielen merkityksen kivun hoidossa käyttämällä termiä ”ajatusvirus”. Ammattilaisen kipukirja -teoksessa kymmenen suomalaista asiantuntijaa ovat koonneet oman alansa uusinta tutkimustietoa kipuongelmaisten asiakkaiden kanssa työskenteleville ammattilaisille. Tulkinnat kivusta vahvistuvat erityisesti kokemusten myötä. Annamme kivulle mielessämme erilaisia merkityksiä tietopohjamme sekä asenteiden, uskomusten ja käsityksien mukaan niin kielellisesti kuin kulttuurisestikin. Toiseen osaan on koottu kipupotilaan tutkimiseen liittyviä asioita. Sekin rakentuu biopsykososiaalista mallia noudattaen. Ensimmäinen osa lisää ammattilaisten ymmärrystä ja tietoa kivusta laajempana ilmiönä. Uusinta tietoa kivun biologisesta puolesta on aivojen ja hermoverkoston merkitys kipukäsityksen muodostamisessa. Kipututkimuksessa holistinen lähestymistapa on yleistynyt, koska kipu on moniulotteinen ilmiö. Pääosa kirjoittajista edustaa fysioterapia-alaa, mutta heidän lisäkseen psykologian, kiropraktiikan sekä lääketieteen asiantuntijat lisäävät teoksen monipuolisuutta omissa osuuksissaan. Aina selvää syy–seuraus -suhdetta ei pystytä osoittamaan, vaan useimmiten selitysmallit jäävät abstraktin oletuksen varaan. VK-kustannus Oy 2020, 481 sivua. Teosta lukiessani pohdin, mitkä olisivat tärkeimmät ”nostot” kipupotilaita kohtaaville ammattilaisille ja ammattiin valmistuville opiskelijoille. Kipu aktivoi tunteita käsitteleviä aivoalueita sekä vaikuttaa mieleemme ja käyttäytymiseemme. Ensisijainen tehtävä ihmisen kokemalla kivulla on tunnistaa sen vaarallisuus. Vastaanotolla kiire dominoi päätöksentekoa, eivätkä ammattilaiset välttämättä anna kipuongelmaisen kertoa omaa näkökulmaansa, mielipidettään tai odotuksiaan riittävästi. Suomenkielinen abstrakti tulee jättää 22.9.2020 klo 16.00 mennessä. Lisää suorituskykyä! – terve ja menestyvä urheilija #LLTP20 XXVIII Liikuntalääketieteen päivät 2.–3.12.2020 Original Sokos Hotel Presidentti, Helsinki. Mieti siis kuunteletko vai keskeytätkö. Siispä hengitykseen keskittymisellä on suuri merkitys myös kivun hoidossa MARJO RINNE, TtT mbrinne@gmail.com Järjestäjä: Liikuntatieteellinen Seura Yhteistyössä: Helsingin Urheilulääkäriasema | Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHU | Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos | Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka | Paavo Nurmi -keskus, Turku | Tampereen Urheilulääkäriasema | Suomen Fysioterapeutit | Helsingin yliopisto | Jyväskylän yliopisto |Oulun yliopisto | Turun yliopisto Katso tarkempi ohjelma www.lts. Tuntemusten tulkinta käynnistää monia reaktioita kehossa, kuten nostaa lihasjännitystä, tihentää hengitystä ja nostaa verenpainetta. Useimmiten kivunlievitykseen käytetään erilaisia lääkevalmisteita. Kaikki kirjoittajat esittelevät oman ydinosaamisensa alueelta yleisimmät ja näyttöön perustuvat menetelmät kroonisen kivun hoidossa. Osiossa esitellään kyselylomakkeita ja fyysisiä testejä, jotka sopivat kipupotilaan tutkimiseen, sekä eri ammattiryhmien välistä työnjakoa tutkimisessa. Kivun pitkittyessä pelkkä lääkehoito ei riitä, vaan kivun luonne ja sen merkitys ihmiselle tulisi selvittää laaja-alaisesti. Kolmas osa ”Kivunhoitomahdollisuuksia” on laajin kokonaisuus ja kattaa lähes puolet koko teoksesta. Tule päivittämään tietosi, keskustelemaan ja tapaamaan muita alan toimijoita liikuntalääketieteen verkoston tärkeimpään vuosittaiseen kohtaamiseen Suomessa! Päivien tarkoituksena on luoda kokonaisvaltainen näkemys urheilijan suorituskyvyn tukemiseen ja terveyden edistämiseen. /tapahtumat www.lts. /tapahtumat
Voitettuaan viidennen mestaruuden HJK:n paidassa Kanerva alkoi tähyillä ulkomaille. 240 s. Sitä ennen hän oli toiminut HJK:n aluejoukkueen ja miesten liigajoukkueen kakkosvalmentajana sekä ykkösdivisioonassa pelanneen Vuosaaren Viikinkien päävalmentajana. Vauhti ja syvällisyys paranevat kirjan puolivälin tienoilla, kun teksti sukeltaa Kanervan valmennusfilosofian ytimeen. Kanerva eteni nykyiseen pestiinsä Huuhkajien päävalmentajaksi nuorisomaajoukkueiden ja maajoukkueen apuvalmennuspestin kautta. Kymmenvuotiaana hän siirtyi HJK:n E-junioreiden ykkösjoukkueeseen, josta tie eteni seuran miesten edustusjoukkueeseen. Ilman niitä kirja olisi sisällöllisesti ohuempi. Suhonen toteaa kirjassa, että kaksi vuotta Ruotsissa tekivät Kanervalle hyvää: ”ne selvästi laajensivat hänen näkemyksiään joukkuepelistä, taidoista, yhteisön merkityksestä ja ilmapiiristä sekä pelaajien vastuusta ja itseohjautuvuudesta.” Opettava valmentaja, jolle peliurasta jäi voitonnälkä Ensimmäisen valmentajapestinsä Kanerva aloitti Malmin Palloseurassa kuusivuotiaan poikansa joukkueessa vuonna 1997. Kanerva oli joukkueelle kultaa ajoittaisista terveysongelmista huolimatta, mutta nousu Allsvenskaniin jäi haaveeksi. Jalkapallon lisäksi kirjassa merkittävään rooliin nostetaan Kanervan pedagoginen koulutustausta ja opettajan ammattiin perustuvat valmennustaidot. Kiireiselle lukijalle vinkki: kannattaa lukea huolella kustakin kappaleesta Alpo Suhosen sivuhuomiot. ”Rive” Kanerva aloitti peliuransa vuonna 1972 HJK:n kaupunginosaseurassa kotilähiönsä Pukinmäen naapurissa Malmilla. Oireillut polvi tuhosi haaveet englantilaisista tekonurmikentistä. Juniorijoukkueiden penkeillä nähdään usein monenlaisia isävalmentajia. Kulttuurivaikuttaja ja Suomen jääkiekkomaajoukkuettakin valmentanut Alpo Suhonen on niputtanut urheilutoimittaja, kirjailija Risto Pakarisen kanssa reiluun 200 sivuun Suomen jalkapallomaajoukkueen nykyisen päävalmentajan Markku Kanervan elämänvaiheet lapsuudesta nykyhetkeen. Olikin hienoa päästä tiirailemaan futaaja-Perusvarman sijaan valmentaja-Riveä. Markun isän rooli juniorijoukkueen valmentajana oli vahva kivijalka pojan urheilulliselle tulevaisuudelle. Ensimmäiset 45 sivua kuvaavat Kanervan elämää lapsuudesta aikuistumiseen unohtamatta vanhempien tukea orastavalle jalkapalloinnolle. Jalkapallofaneille kirja avaa Kanervan pelaajaja valmentajauran lisäksi näkymän Huuhkajien suorituksiin ja matkaan kohti EM-turnausta. Tarjolla on runsaasti hyödynnettäviä ajatuksia ja vinkkejä valmennustehtävissä oleville tai muuten joukkuevalmentamisesta kiinnostuneille. Seuraavana vuonna ”Rive” päätti peliuransa HJK:n paidassa, mutta ehti 34-vuotiaana kuitenkin kokea Mestareiden liigan lohkovaiheen. Kanerva huomioi pelaajat yksilöinä ja työskentelee yhteistyössä muiden valmentajien kanssa. Entisenä kilpaurheilijana tiedän, kuinka suuri merkitys valmentajan persoonalla ja toimintatavoilla on urheilijalle. Huomionsa saa lumihangessa treenejä poikansa toiveesta seurannut äitikin. Tehokkaana miehenä hän opiskeli pelaamisen rinnalla Helsingin yliopistossa. On kiintoisaa lukea valmennusasenteesta, joka ei pohjaudu autoritaariseen käskytykseen, vaan pelaajien ajattelun haastamiseen ja dialogiin. Kanerva on valittu kahdesti peräkkäin ja yhteensä kolme kertaa Vuoden valmentajaksi. Tie vei Ruotsin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle vuonna 1991, jossa hän kantoi isoa vastuuta IF Elfsborgin puolustuksessa. Kanervan persoonaa käsitellään kautta kirjan niin joukkuekavereiden, valmennettavien kuin mediankin näkökulmista. 7 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 A R V I O I T U A K i r j a Valmentamista inhimillisesti ja tuloksekkaasti Alpo Suhonen & Risto Pakarinen: Markku Kanerva – Näin valmennan voittajia Into Kustannus 2020. Ehkä kirjoittajat haluavat muistuttaa nuorempaa lukijakuntaa opiskelemisen ja ammatin hankkimisen tärkeydestä, vaikka pelijalka kuinka vipattaisi. Valmentaja, jonka johdolla Suomen miesten jalkapallomaajoukkue vihdoinkin pääsee arvokilpailuihin ansaitsee kirjan, jossa avataan hänen valmentamisfilosofiaansa. RIITTA-ILONA HURMERINTA tiedeviestijä Liikuntatieteellinen Seura. Kanervalla oli jo Uefan A-valmentajatutkinto. Markku Kanerva – Näin valmennan voittajia lähtee liikkeelle perinteisesti. Markku Kanerva on kehittänyt toimivan valmennustavan, jossa oma pelaajaura välkkyy taustalla, mutta joka pohjautuu vankkaan kouluttautumiseen ja avarakatseiseen ajatteluun, luottamukseen, vastuunjakoon sekä avoimeen keskustelukulttuuriin. Onkohan julkaistu urheiluaiheista elämäkertaa, jossa ei viitata vanhempien varauksettomaan tukeen urheilu-uran mahdollistajina. Joukkueen heikentynyt taloustilanne ja perheellistyminen saivat Kanervan palaamaan Helsinkiin
Pimeimmän vuodenajan loskaiset näkymät eivät ehkä olleet sitä, mitä kaupunki haki. Osapuolet päätyivät yhteisymmärryksessä 50 % määräaikaiseen palkanalennukseen, joka koskee kaikkia miesja naispelaajia sekä joukkueiden valmennusryhmiä.” JOUKO KOKKONEN LINKKI PlayOff: Haluatko jalkapallotähdeksi. Fysiikkavalmentajaksi tuli Pekka Lagerbom, ja juontajana toimi Sebastian Sorsa. Lupaavan alun jälkeen kokonaisuus hajosi. Osa piti sarjaa irvokkaana ja suomalaisen jalkapallon mainetta lokaavana. Tai oikeastaan molemmat olivat keltamustien miehiä tammikuun lopulla, mistä löytyi tieto KUPS:n sivuilta jo tuolloin. Voittaja ja jokerikortin saaja istuivat pukuhuoneessa ja saivat tiedon Sorsalta. Kuopion kaupunki oli yksi ohjelman rahoittajista. Pieni kurkistus liikuntatieteen maailmaankin saatiin, kun pisimmälle päässeitä testattiin Kuopion yliopistolla. Kilpailijoita ”valmensivat” Keith ”Keke” Armstrong ja Marianne Miettinen. PlayOffissa tyrkykkäiden taso oli sen verran heikko, että matkan varrelta mukaan kaapattiin muka sattumalta norjalainen Mats Haakenstad, josta KUPS oli kiinnostunut ilman ohjelmasarjaakin. Jos ideaa kokeillaan joskus toiste, niin reippaampi rytmi, aito kilpailullisuus loppuratkaisua myöten ja jaksojen mahdollisimman reaaliaikainen esittäminen ovat välttämättömiä. ”Keke” sai puolestaan hekotella voittajana ja usein viimeisen lohkaisun sanojana. Kömpelöä ja vielä kömpelömpää tuotesijoittelua riitti pitkin koko sarjan. päätökseen myös pelaajiston ja valmennusryhmien osalta. Jotkut arvelivat ohjelmakeitoksen kaikesta huolimatta lisäävän kiinnostusta Suomi-futista kohtaan. Silloin oltiin liikkeellä kevättalvella. Sarja oli lajityypille ominaisesti käsikirjoitettu. https://www.ruutu.fi/ohjelmat/ playoff-haluatko-jalkapallotahdeksi. Periaatteessa hyvistä aineksista tuli laiha keitos. Sopimuksen saivat lopulta molemmat: Norjan pääsarjaa pelannut Haakenstad voittajana ja Suomen kakkosessa muutamassa ottelussa kokeillut Rodriguez hyvänä kakkosena. Heihin homma ei kaatunut, vaikka löysää puhetta riitti ajoittain kiusaksi asti. Ja urheilun kuvaamisen tasoa olisi myös nostettava. Tositelevision tuntijat muistuttivat, että tällainenkin roolitus kuuluu asiaan. Pohja jäi kuitenkin heikoksi, kun tarjokkaiden seassa oli niukalti pelimiehiä. Osuus oli yksi sarjan mielenkiintoisimmista. Play offin viihdearvo oli kohtalainen – toisinaan tarkoituksella ja piinallisen usein tahattomasti. Play offissa oli hyvät hetkensä, vaikka kokonaisuus oli äärimmäisen epätasainen. Asiaa ei helpottanut, että KUPSin päävalmentajaksi palkattu norjalainen Arne Erlandsen ei ollut lainkaan viehättynyt ohjelmanteosta. Aineksia ei kerta kaikkiaan riittänyt kahdeksaan jaksoon, vaan asia olisi tullut selväksi neljässä. Ohjelma loppui siihen. Kuopio ei ollut asialla ensimmäistä kertaa. Ehkä nolo lopetuskin selittyy tällä: idea vanheni silmänräpäyksessä, kun maailma siirtyi pandemian aikaan. Toteutus ei kuitenkaan pelittänyt. Keskustelijat arvelivat, että hän joutui sarjan alkupuolella kokoamaan käsikirjoituksessa häviävän joukkueen, minkä moni arveli syövän uskottavuutta valmentajana. FutisFoorum2 -alustalla PlayOff kirvoitti kiivasta keskustelua. Voittajalle oli luvassa ennakkotietojen mukaan 100 000 euron arvoinen pelaajasopimus. Todennäköisempää on, että PlayOff jää kuriositeetiksi ajalta, jolloin seuroilla oli varaa leikitellä urheilun ytimen ulkopuolelta tulevilla asioilla. Finaalilähetyksen lopetus huhtikuun alussa oli lisäksi toteutettu uskomattoman kömpelösti. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 7 1 A R V I O I T U A T e l e v i s i o PlayOff pelasi itsensä paitsioon Tämän kevään piti olla Suomessa kaikkien aikojen jalkapallokevät. Yllättävää oli, että esimerkiksi taitokisojen tarjoa maa kilpailullisuutta ei hyödynnetty kunnolla. Innostus sai Nelosen tilaamaan pikavauhtia PlayOff: Haluatko jalkapallotähdeksi -sarjan, joka rakentui Kuopion Palloseuran (KUPS) pelaajahankinnan ympärille. KUPS Oy:n tiedote kertoi 14.4.2020 poikkeusolojen vaikutuksesta toimintaan: ”Kuopion Palloseura Oy:n YT-neuvottelut saatiin 13.4. Ideana sarja oli hyvä: tositelevisiota urheilusta, johon kilpailu kuuluu luonnostaan. Marianne Miettisen rooli herätti ihmetystä. Se tilasi sata vuotta sitten matkailufilmin, jossa isossa osassa oli Puijo. Finaaliin, jossa homman piti olla kahden kauppa, ylsivät Haakenstad ja portugalilaislähtöinen Bruno Rodriguez. Toki tositöllön luonteeseen kuuluukin, että osa pyrkijöistä on hupimielellä liikkeellä tai autuaan tietämättömiä omista taidoistaan. KUPSin runkopelaaja Ilmari Niskanen kertoi kohteliaasti, että ”suattaahan nuissa joku peljmiessii olla”
Samaan aikaan urheilijat ottivat palkkioita pöydän alta urheilujohtajien katsoessa sormien läpi. Viimeistään 1910-luvulla amatööriydestä tuli olympialiikkeen perusta ja aatteellinen selkäranka. Vuosikirjan artikkelit ovatkin pidemmän aikavälin tulosta, eikä kriisiteema ole johdonmukaisesti läsnä kaikissa pääartikkeleissakaan. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2019?2020 Jyväskylän Yliopistopaino 2020. Tämäkin artikkeli on jäänyt editoimatta: kapulakielinen teksti vilisee oikeinkirjoitusvirheitä. Kirjan avaa Antero Holmilan katsaus amatööri-ideaalin vaalimiseen olympialiikkeessä 1970-luvulla. Loppupäätelmässään kirjoittaja jakaa tuomioita allekirjoittaneen kaltaisille fossiileille. Samalla tehtiin pesäeroa amatööri-ideaalilla hurskastelevaan KOK:hon. Vuosikirjasta löytyy freesi tuulahdus urheilun uudesta tulokkaasta eli elektronisesta urheilusta. He jakavat jääkiekon kehityksen kolmeen aikakauteen ja selvittävät kunkin ajanjakson avainvaikuttajia ja heidän taustojaan. Kyse ei ole polvihousuissa jäällä kirmaavista pelaajista, vaan kokoushuoneissa sikareita pössyttelevistä miehistä klubitakeissaan. Urheilun kriisejä. Jostain syystä monet tuoreet urheiluhistoriateokset on jätetty tällä kertaa noteeraamatta.. Tarkastelun alla on neljä lajia: jääkiekko, koripallo, pesäpallo ja salibandy. 1970-luvun alussa urheilijat aktivoituivat puolustamaan oikeuksiaan ja perustivat omia yhdistyksiään tai etujärjestöjä. Tätä puolustustaistelua Holmila tarkastelee pääaineistonaan olympialiikkeen virallinen julkaisu Olympic review. Toivottavasti kolmikko jaksaa uurastaa vastaavan selvityksen jostain muustakin lajista. Olympiakomi tean aristokraattinen herrakerho joutui puolustustuskannalle yhteiskunnallisen muutoksen keskellä. Urheilun kriisejä -teemaan kirjan puuhamiehet päätyivät varmasti kuukausia ennen kuin urheilua ja koko yhteiskuntaa ravisuttava kulkutauti pysäytti normaalin elämänmenon. ”Kahdenkymmenen vuoden kuluttua perinteistä urheiluväkeä kaduttaa, etteivät ne lähteneet nopeammin e-urheilun kelkkaan ja yrittäneet muokata urheilua myös tällä vuosituhannella syntyneille sukupolville kiinnostavaksi.” Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala ovat ottaneet lähitarkasteluun kotimaisen jääkiekon avainhenkilöt lajin pitkän historian ajalta. Harvoin on kirjan nimi yhtä osuva kuin koronapandemian keskellä ilmestyneellä Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirjalla. Kansainvälisen olympiakomitea paini tuolla vuosikymmenellä kahden ison ongelman kanssa: sala-ammattilaisuuden ja dopingin. Tällä kertaa urheiluhistorian opuksia on ruotinut vain yksi henkilö (toki pätevä sellainen). Urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja on ilmestynyt vuodesta 1994 lähtien, ja niteet ovat yleensä sisältäneet lukuisia kirja-arvioita. Kaikki lajit ovat tuskin olleet yhtä vahvasti sidoksissa kokoomusvaikuttajiin kuin kiekkopäättäjät. Valitettavasti artikkelin editointi on jäänyt puolitiehen, ja tekstissä on lukuisia kielioppivirheitä. Jalkapallon puuttuminen listalta on outoa, koska juuri siinä lajissa siirtyminen kohti ammattimaista toimintaa (ja paluu puoliammattilaisuuteen) olisi ollut kaikkein kiinnostavinta. Intressit yhtyivät liikuntapaikkarakentamisessa: siihen liittyvässä kabinettipelissä jääkiekko on vienyt muita lajeja 6?0. Esa Mangelojan artikkelissa ei ole kyse kriisistä vaan menestystarinasta . Allenin ja William D. Jääkiekon SM-liiga on maamme ainoa ammattilaissarja, eivätkä kolme muuta lajia ole koskaan päässeet lähellekään todellista ammattilaisuutta. Kansainvälisellä yleisurheiluliitolla on ollut yli satavuotisen historiansa aikana kuusi puheenjohtajaa, eikä englantilainen Holt kuulu valittuun joukkoon. Artikkeli lienee laadittu alun perin kansainväliselle foorumille, koska suomalaisittain mielenkiitoisin henkilö on ”piilotettu” tekstin loppukappaleisiin. Jääkiekon pariin hakeutui henkilöitä, joita kiinnosti yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Frankin englanninkielinen artikkeli kertoo vuonna 1905 käydyn Venäjän?Japanin sodan yhteyksistä hiihtohistoriaan ja suksien käyttöön sotilaskoulutuksessa. otsikon mukaisesti harrastuksen ”yllättävästä voittokulusta”. Carl Aejmelaeus-Äimän huikea tarina olisi oman artikkelinsa väärtti. Aihe on kiintoisa ja oivallinen tutkimuskohde. Tilanne jatkui vuosikymmenien ajan. KOK:n ensimmäisten toimintavuosien aikana olympiakisoja järjestettiin maailmannäyttelyiden yhteydessä, eikä rajanveto ammattilaisurheiluun ollut kovin tarkkaa. 234 s. Jari Lämsän johtama tutkijanelikko pohtii ammattilaisuuden ja amatööriurheilun kipupisteitä suomalaisessa joukkueurheilussa vuosina 1975?2018. Kirjoittajien joukkoon kuuluvan professorin oman väitöskirjan bibliografiset tiedot ovat virheelliset ja eroavat täysin vuosikirjan toisessa artikkelissa löytyvän kirjallisuusluettelon tiedoista. John B. Alaan perehtynyttä lukijaa häiritsevät asiavirheet, joista pahin liittyy John Holtiin. 7 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 A R V I O I T U A K i r j a Urheilussa riittää kriisejä ilman koronaakin Heikki Roiko-Jokela & Antero Holmila (toim.): .)
Urheiluhistorian ammattilaisia on maassamme kovin vähän, joten tämä sota kaipaa joka ainutta miestä ja naista. Toivottavasti ei ole kyse siitä, että painoon on lähetetty keskeneräisiä tekstejä, jotta oma laitos saisi vertaisarvoiduista artikkeleista rahanjaon kannalta tärkeitä ”sarjapisteitä”. JUHA KANERVA Toimittaja ja tietokirjailija K i r j a Jalkapalloa lääkkeeksi Peter Krustrup ja Daniel Parnell (toim.): Football as Medicine. Toiseksi viimeisen aiheena ovat toimet, joilla voitaisiin stadioneilla pelien aikana edistää katsojien terveyttä mm. Pukukoppitoiminta ja -sosiaalisuus voivat joillekin olla tärkein syy pelaamiseen. Lukijasta saattaakin ajoittain tuntua siltä kuin lukisi pitkää kirjallisuuskatsausta. niin huolimatonta ja viimeistelemätöntä monen artikkelin teksti on. MIKKO JULIN lehtori Laurea-ammattikorkeakoulu mikko.julin@laurea.fi Esa Sironen toimitti vuosikirjaa pitkään ja hartaasti. Koska edellinen vuosikirja ilmestyi kaksi vuotta sitten, kirjan toimittajilla oli ruhtinaallisesti aikaa niteen työstämisessä. Kuntojalkapallossa merkittävää osaa näyttelee myös sosiaalisuus ja yhdessä toimiminen. Football as Medicine on vaikuttavaa luettavaa ja sen pitäisi olla jokaisen asiasta kiinnostuneen henkilön lukulistalla. Tutkimusta kuntojalkapallon parissa on tehty systemaattisesti vasta hieman yli 10 vuotta, joten kirjassa lienevät päässeen ääneen kaikki merkittävät aihepiirin tutkijat. Se on maailman harrastetuin palloilulaji, jota pelataan ja seurataan ympäri maailmaa. Sisällön perusteella heille on tullut pirunmoinen kiire . L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 7 3 A R V I O I T U A lista. Kirjassa on 17 lukua johdannon lisäksi. tarjottavan ruoan tai tupakoinnin kieltämisen kautta. Nyt 17 vuotta myöhemmin löydökset harrastetai kuntojalkapallon (”recreational football”, ”football for fitness”) vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin on painettu kansien väliin. Teos alkaa selvittämällä jalkapallon vaikutuksia sydänja verisuonitautien ja II tyypin diabeteksen hoidossa. Teos ei tyrkytä tai ole yhden asian yksipuolinen ylistyslaulu. Lisäksi Sironen onnistui houkuttelemaan kirjoittajakaartiin persoonia, joiden artikkelit olivat kiinnostavia ja usein myös poleemisia. Football as Medicine -kirja osoittaa, että näin ei tarvitse olla. Hänen paneutumisensa aiheeseen ja pedanttinen toimitustyönsä näkyivät lopputuloksessa. Vakioavustajiin vuosien ajan kuulunut Erkki Vettenniemi loistaa nyt poissaolollaan, mikä on surul. Kuntojalkapalloilu on konsepti, jossa jalkapalloa pelataan ilman kilpailua ja niin matalla kynnyksellä, että kuka tahansa voi osallistua ikään, sukupuoleen tai taitotasoon katsomatta. Lisäksi siinä on vinkkejä, mitä toiminnan aloittaminen vaatii, ja mitä kuntojalkapalloilu käytännössä tarkoittaa. Julkaisun kirjoittajina on peräti 75 henkilöä viidestä ei maanosasta. Seuraavat luvut käsittelevät jalkapallon pelaamista luuston terveyden ja syöpäsairauksien näkökulmasta. Jalkapallo näyttääkin olevan monipuolista ja mukautuvaa harjoittelua kaiken ikäisille ja tasoisille pelaajille. Kirjassa käydään systemaattisesti tutkimusten avulla läpi, mitä asioista tällä hetkellä tiedetään. Jalkapallo taipuu moneksi. Teos on kattava tietokirja jalkapalloilun terveysvaikutuksista. Lähteitä on runsaasti ja ne on kaikki listattu kunkin kappaleen loppuun. Loppuosa kirjasta esittelee jalkapalloa terveyden edistämisen, kodittomien ja mielenterveyden ja terveelliseen ikääntymisen näkökulmista. Vuonna 2003 Tanskassa kodittomien miesten, vähän liikkuvien seniorikansalaisten ja inaktiivisten toimistotyöntekijöiden parissa alkanut jalkapalloilun terveysvaikutusten tutkimus on tuottanut lähes 200 aihealueen tutkimusjulkaisua. Jokainen kirjoittaja on esitelty kirjan aluksi. Kuten kirjan alussa todetaan, niin jalkapalloon on myös aina liittynyt erilaista haitallisia ilmiöitä pelaa jien vakavista loukkaantumisista, kabinettien rahasotkuista ja fanien riehumisesta alkaen. Silti pelaamisen hyödyt näyttäisivät monella eri tasolla olevan merkittäviä. Prescribing Football for Global Health Promotion Routledge 2020, 266 sivua. Kuntojalkapalloilun painopiste on pienpeleissä. Yhtä kaikki, miksi jalkapalloilu tai mikä tahansa muu palloilulaji pitäisi aina olla kilpailemista. Kuvia, kuvioita ja taulukoita on käytetty säästeliäästi. Kirjan tarkoitus on kuitenkin nostaa esiin jalkapalloilun suotuisia vaikutuksia ja mahdollisuuksia edistää tavallisten ihmisten terveyttä ja hyvinvointia
Suomen Urheilulehden otsikon mukaan kyseessä oli ”Kieroutunut seminaari mutta Heinilä pelasti, mitä pelastettavissa oli”. Leväsen uuden suuntauksen päämieheksi nimeämä Kiviaho vastasi omista lähtökohdistaan: ”Minusta tiedon objektiivisuutta, puolueellisuutta tai menetelmien tieteellisyyttä on tarkasteltava kokonaan eri näkökulmasta. Heinilän mukaan tämä voi antaa ”nykyistä asiallisemman perustan maamme liikuntapolitiikalle”. ”Erikoisen merkittävät ovat Toivo Ilmari Sorjosen ansiot eräretkeilyn uranuurtajana. Syöttääkin saa vain taaksepäin. Jyväskylän kesän liikuntaideologiaseminaarin jälkipelit jatkuivat lehden uudella Keskustelua-palstalla. Eniten ääntä itsestään on pitänyt ns. Uuden Suomen Hannu Levänen tulkitsi seminaarin heijastelleen linjajakoa Jyväskylän tutkijoiden välillä. 7 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 V ä l ä h d y k s i ä v u o s i e n t a k a a Päätoimittaja Yrjö Launonen ruoti Stadion-lehdessä 3/1970 liikuntakasvatuksen penikkatautia. ”On pystyttävä sanomaan positiivista itselleen vähemmän läheisestä alueesta, tietenkin edellyttäen, että siihen on aihetta. Jo tämä ennakkoasenne kiistää tieteeltä sen arvon. Juoksupeli, jossa otetaan vain hipaisusta, voisi soveltua korona-aikaan. Voimistelunopettaja Sorjonen toimi pitkään Suomen Ladun pääsihteerinä. Lehti oli kaikkineen paljon poleemisempi kuin aiemmin. Muuten eräs liikuntaa ja urheilua koskevan yhteiskunnallisen tutkimuksen ongelma onkin uskaltaa ja kyetä tekemään ja julkaisemaan totuutta, joka on vallitsevien ja hallitsevien instituutioiden uskomuksien vastainen.” Lehti julkaisi myös Liikuntatieteellisen Seuran perustajaja kunniajäsenen Toivo Ilmari Sorjosen (1904–1970) muistokirjoituksen. Launonen kaipasi rakentavaa ajatustenvaihtoa. 1930-luvulla hän oli ensimmäisten joukossa löytämässä Lappia retkeilykohteeksi ja vuosien kuluessa hän tutki ja viitoitti sinne reittejä, joita tänä päivänä tuhannet eräretkeilijät kiertävät.” Stadion 50 vuotta sitten LTS:n perustajaja kunniajäsen Lauri ”Tahko” Pihkala kehitteli pesäpallon lisäksi myös salamapallon. Launonen arvio tämän olleen kuin korvatillikka perinteiselle urheiluaatteelle, jonka mukaan urheiluväki muodostaa yhden yhtenäisen ja suuren urheiluperheen. ”Jyväskylän yliopistossa on osa liikuntatieteen tutkijoista omaksunut lähtökohdakseen tietyn ennakkoasenteen, joka pelkistetysti merkitsee sitä, ettei nykytilanteessa ole mitään hyvää. Jyväskylän liikuntakasvatuskesän paneeleissa ja keskusteluissa käytetyt puheenvuorot osoittivat Launosen mielestä ”jälleen kerran, että liikunnan eri alojen edustajat ovat edelleen oman lippunsa heiluttajia ja toisen pesän likaajia”. kiviaholainen linja, joka esittää väittämänsä jo valmiina tutkimustuloksina ja näiden pohjalta keskittyy hyökkäämään nykyistä urheilujärjestelmäämme vastaan.” Puheenvuoron saivat Juhani Kirjonen, Hannu Levänen, Kalevi Heinilä ja Pekka Kiviaho. Nykyisin vaikuttaa siltä kuin luultaisiin tällaisen asennoitumisen olevan tappion myöntämistä.” Erityisen voimakasta keskustelua oli herättänyt professori Kalevi Heinilän alustus, jossa hän esitti kilpaurheilun, kuntoliikunnan ja liikuntakasvatuksen selvempää eriyttämistä myös organisaatiotasolla. Kuva: LTS:n arkisto. Lyhyesti sanottuna niitä on tarkasteltava suhteessa ympäröivään yhteiskunnalliseen todellisuuteen
V E R T A I S A R V I O I T U A VUONNA 2016 JÄRJESTETYN ELINSIIRTOLIIKUNNAN TAPAHTUMAVIIKON VAPAAEHTOISTEN MOTIIVIT Essi Kähkönen, LitM, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. The results of the study can be used to recruit and to motivate volunteers in similar events especially in disability sport events. Kwok Ng, LitT, Itä-Suomen yliopisto & University of Limerick. Motiivien tutkimisessa käytettiin Special Event Volunteer Motivation Scaleen (SEVMS) perustuvaa mittaria, jossa oli 34 motiiveja kartoittavaa väitettä. Liikunta & Tiede 57 (3), 75–82. Volunteer motivation was studied based on Special Event Volunteer Motivation Scale (SEVMS) that included 34 items with 5-point Likert-scale. Vuonna 2016 järjestetyn Elinsiirtoliikunnan tapahtumaviikon vapaaehtoisten motiivit. Kirjoitusohjeet ja arviointiprosessin kuvaus ovat luettavissa osoitteessa www.lts.fi. Liikunta & Tiede julkaisee vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita painettuna ja verkkosivuilla, joilla ovat luettavissa kaikki artikkelit vuodesta 2008. Avainsanat: vapaaehtoistyö, motiivit, urheilutapahtuma, elinsiirtoliikunta ABSTRACT Kähkönen E., Salmikangas A-K. Käsikirjoituksia otetaan arviointiprosessiin kaksi kertaa vuodessa: tämän vuoden jättöajat ovat 31.3.2020 ja 30.9.2020. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka lähetettiin 182 vapaaehtoiselle. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää urheilutapahtumien ja erityisesti vammaisurheilutapahtumien vapaaehtoisten rekrytoinnissa ja motivoinnissa. Urheilutapahtumien vapaaehtoisia ja heidän motiivejaan on tutkittu paljon erikokoisissa tapahtumissa, mutta vammaisurheilutapahtumien vapaaehtoisia on tutkittu vähemmän. TIIVISTELMÄ Kähkönen E., Salmikangas A-K. Keskinen, Jouko Kokkonen (toimittaja), Tiina Kujala ja Kati Lehtonen. Vapaaehtoiset arvioivat väitteiden tärkeyttä 5-portaisella Likertin asteikolla. Keywords: volunteering, motivation, special event, organ transplant sport LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Tapahtumavapaaehtoisten motiivit 7 5. However, there is a lack of studies when it comes to disability sport events. Data were collected through an online survey. Vastausprosentti oli 52 prosenttia (n=95, naisia 63 %, miehiä 37 %).Vastaajien keski-ikä oli 49,7 vuotta (kh 16,8). & Ng K. Vapaaehtoisten motiivit tiivistettiin pääkomponenttianalyysiä käyttäen kuuteen komponenttiin, jotka nimettiin työura/velvollisuus, yhteisöllisyys, tapahtuman mahdollisuudet, halu olla hyödyksi, perhe ja vaihtelu/vapaa-aika. Patteristonkatu 3D, 50101 Mikkeli. The mean age was 49,7 years (SD=16,8). kahkonen@xamk.fi (yhteyshenkilö). Sähköposti: essi. The completed response rate was 52 % (n=95, 63 % female, 37 % male). Käsikirjoitusten arvioinnista vastaa toimitusryhmä, johon kuuluvat Sanna Palomäki (päätoimittaja), Katja Borodulin, Hannu Itkonen, Kari L. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia ovat Elinsiirtoliikunnan tapahtumaviikon vapaaehtoiset ja heidän osallistumisensa motiivit ja eroavatko motiivit taustamuuttujien suhteen. Volunteer motivations from the European Transplant Sport Week in 2016. Volunteers and their motives have been studied in many different sport events. An invite to the survey was sent to 182 volunteers. The most important components were purposive and solidary. Tärkein pääkomponentti oli halu olla hyödyksi ja toiseksi tärkein yhteisöllisyys. 2020. The purpose of the study was to investigate the profile and motives of volunteers at European Transplant Sport Week (ETSW) and how these differ by personal characteristics. Liikunta & Tiede 57 (3), 75–82. 2020. Anna-Katriina Salmikangas, LitT, Jyväskylän yliopisto. Six components were extracted and named career/commitment, solidary, event’s opportunities, purposive, family and alteration/free time. & Ng K. Principal component analysis was conducted to reduce the items to fewer components
Vapaaehtoisten motiivien tutkimisella voidaan tehostaa heidän johtamistaan ja sitoutumistaan, mikä edesauttaa menestyksekkäiden urheilutapahtumien järjestämistä. 2003) sekä paikallisissa urheilutapahtumissa (Strigas & Jackson 2003). Khoo & Engelhorn 2007; 2011; Surujlal 2010), ja Suomessa on tutkittu Elinsiirtoliikunnan tapahtumaviikon vapaaehtoisten sosiaalista oppimista (Ng & Salmikangas 2019). Nämä faktorit olivat arvojen ilmentäminen (expression of values), sosiaaliset kontaktit (interpersonal contacts), itsensä kehittäminen (personal growth), kansallistunne (patriotism), ura (career orientation) ja ulkoiset palkkiot (extrinsic rewards). Mittari perustuu Cnaanin ym. Tosin 7 6 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Tapahtumavapaaehtoisten motiivit. (Itkonen ym. (Eunjung 2018.) Urheilutapahtumien vapaaehtoisia ja heidän osallistumisensa motiiveja on tutkittu paljon erikokoisissa tapahtumissa, kuten olympialaisissa (Dickson ym. Ferrand & Skirstad 2015). Vancouverin olympialaisten ja paralympialaisten vapaaehtoisten motiiveja tutkittiin sen sijaan SEVMS:een pohjautuvalla mittarilla (Dickson ym. (1996) humanitaarisen vapaaehtoistyön motiivien mittariin, jota Farrel ym. 2006, 18). Tärkein faktori oli filantropia, toiseksi oppiminen ja kokemusten saaminen ja kolmanneksi yhteisöllisyys. 1998; MacLean & Hamm 2007; Schlesinger & Gubler 2016; Twynam ym. Sen sijaan vammaisurheilutapahtumien vapaaehtoisia on tutkittu selvästi vähemmän. Khoon ja Engelhornin (2007) tutkimassa useita eri lajeja sisältävässä vammaisurheilutapahtumassa löydettiin viisi motiivifaktoria, jotka olivat halu olla hyödyksi (purposive), yhteisöllisyys (solidary), perhe (family), velvoitteet (commitment) ja vapaa-ajan täyttäminen (use of free time). Myös vammaisurheilutapahtumien vapaaehtoisten motiiveja on tutkittu SEVMS-mittarilla (Khoo & Engelhorn 2007; 2011; Surujlal 2010). (2007) ovat luoneet olympialaisten vapaaehtoisten motiivien tutkimiseksi oman Olympic Volunteer Motivation Scalen (OVMS), jonka avulla löydettiin kolme faktoria: olympialaisiin liittyvät motiivit, egoistiset motiivit ja halu olla hyödyksi. Useissa sekä kansallisissa että vammaisurheilutapahtumiin liittyvissä tutkimuksissa (mm. JOHDANTO Erilaisten liikuntaja urheilutapahtumien järjestämisessä vapaaehtoisten työpanos on merkittävä, sillä vapaaehtoiset tuovat tapahtumissa tarvittavaa asiantuntemusta ja työvoimaa (Dorsch ym. (1998) muokkasivat vastaamaan paremmin urheilutapahtumia. Surujlalin (2010) tutkimuksen neljä motiivifaktoria olivat ulkoiset syyt ja vapaa-aika (external influence and free time), vuorovaikutus ja saavutukset (interaction and achievement), altruismi (altruism) ja vaihtelu (diversion), joista tärkeimpänä pidettiin altruismia ja toiseksi tärkeimpänä vuorovaikutusta ja saavutuksia. Jääkiekon MM-kisojen vapaaehtoisten motiivit jaoteltiin seitsemään motiivifaktoriin, jotka olivat filantropia, perinteet, oppiminen/kasvaminen ja kokemusten saaminen, yhteisöllisyys, materialistisuus, impulsiivisuuden/ajankohdan faktori ja lajifaktori. (Pöyhiä 2004.) Yleisurheilun MM-kilpailuiden vapaaehtoisten osallistumismotiivit jakautuivat viiteen faktoriin, jotka olivat kokemus, yhteisöllisyys, vaihtelu, urheilutapahtuma ja seuratyö. Tutkijoiden kiinnostus urheilutapahtumien vapaaehtoisten motiivien tutkimukseen on kasvanut 2000-luvulla, mikä voi johtua mm. Tutkituilla vapaaehtoisilla korostuivat olympialaisiin liittyvät motiivit ja toiseksi egoistiset motiivit. Vähiten tärkein motiivifaktori oli ulkoiset syyt ja vapaa-aika. Tällöin yksilöiden sitoutuminen ja yhteisöihin kiinnittyminen löystyy (Beck 1992, 135; Giddens 1994, 92?93), mikä näkyy satunnaisen ja episodimaisen vapaaehtoisuuden lisääntymisenä liikunnan ja urheilun parissa, kuten urheilutapahtumissa (Aarresola ym. Urheilutapahtumien vapaaehtoisten motiiveja on tutkittu mittaamalla vapaaehtoisena toimimisen syitä erilaisten motiiviväitteiden avulla (Cuskelly ym. Jälkimodernissa yhteiskunnassa vapaaehtoisuus näyttää perustuvan yhä enemmän henkilökohtaiseen kiinnostukseen ja tarpeisiin kuin palveluetiikkaan ja velvollisuuteen yhteisöä kohtaan (Hustinx & Lammertyn 2003). Suomessa järjestettyjen kansainvälisten urheilutapahtumien vapaaehtoisten motiiveja on tutkittu muun muassa jääkiekon MM-kisoissa (Pöyhiä 2004), yleisurheilun MM-kisoissa (Itkonen ym. Tärkein motiivifaktori oli jälleen halu olla hyödyksi. Eunjung (2018) määrittää tutkimuksessaan motiivin innostukseksi osallistua esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan. 2003) vapaaehtoiset ovat pitäneet halua olla hyödyksi ja altruismiin viittaavia motiiveja tärkeinä. Urheilussa ja liikunnassa toimivat vapaaehtoiset voidaan ryhmitellä roolin, osallistumisaktiivisuuden, organisaation ja toiminnan perusteella kahteen ryhmään: urheiluseuroissa ja -organisaatioissa toimiviin valmentajiin, toimitsijoihin ja johtohenkilöihin sekä urheilutapahtumissa ja -projekteissa toimiviin vapaaehtoisiin (Cuskelly ym. Tärkein faktori oli arvojen ilmentäminen. 2002; Ferrand & Skirstad 2015). 2006, 5). Näistä faktoreista tärkein oli kokemusfaktori. 1996; Laasanen 2011, 9; Nylund & Yeung 2005,15; ks. Hustinx ja Lammertyn (2003) nimittävät episodimaista vapaaehtoisuutta refleksiiviseksi vapaaehtoisuudeksi, jolle on ominaista henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen. Farrel ym. Kuudesta löydetystä faktorista ensimmäinen (it’s all about the Games) korosti ennen kaikkea tapahtumaa, jota pidettiin tärkeimpänä motiivina eikä niinkään halua hyödyttää yhteisöä tai vapaaehtoisena toimimista. Ulkomaalaisia tutkimuksia on muutamia (mm. Näistä tärkeimmät motiivifaktorit olivat yhteisöllisyys sekä halu olla hyödyksi ja vähiten tärkeä oli perhe-faktori. Refleksiiviselle vapaaehtoisuudelle vastakohtana on kollektiivinen vapaaehtoisuus, jolla tarkoitetaan pitkäaikaista sitoutumista vapaaehtoistyöhön (Hustinx & Lammertyn 2003), kuten esimerkiksi pitkäjänteistä vapaaehtoistyötä urheiluseuran hallituksessa. Vapaaehtoistyö on yleishyödyllistä organisoitua toimintaa, johon osallistutaan omasta vapaasta tahdosta, eikä siitä saada rahallista palkkiota, mutta kulukorvaukset, kuten matkakorvaus, ruokailu ja kisavaatetus, ovat mahdollisia (Cnaan ym. 2007), kansainvälisissä ja kansallisissa arvokisoissa (mm. Giannoulakis ym. 2005; Farrel ym. Khoon ja Engelhornin (2011) toisen tutkimuksen motiivit poikkesivat hieman heidän aiemmasta tutkimuksesta, sillä viisi motiivifaktoria olivat halu olla hyödyksi, yhteisöllisyys, velvoitteet, ulkoiset tekijät (external traditions) ja perheen perinteet (family traditions). Useissa suomalaisissa sekä vammaisurheilutapahtumien tutkimuksissa on käytetty SEVMS:a tai siihen pohjautuvaa mittaria vapaaehtoisten motiivien selvittämiseen. 2019; Eunjung 2018; Hustinx & Lammertyn 2003). vapaaehtoistyön kasvaneesta taloudellisesta arvosta sekä vapaaehtoisuuden suosiosta urheilun parissa. 2006.) Yleisurheilun EM-kisojen osallistumismotiivit sitä vastoin muotoutuivat kuuteen faktoriin: yhteisöllisyyteen, työuraan, ulkoisiin syihin, tapahtumaan, itsensä kehittämiseen ja omaan hyvinvointiin, joista yhteisöllisyyttä, tapahtumaa ja itsensä kehittämistä pidettiin tärkeimpinä (Aarno-Kaisti & Virolainen 2013). Toinen käytetty mittari on Bangin ja Chelladurain (2009) Volunteer Motivation Scale for International Sporting Events (VMS-ISE), jonka avulla tutkijat tunnistivat jalkapallon MM-kisojen ja Aasian kisojen vapaaehtoisten kuusi motiiveja esittävää faktoria. 2013, Giannoulakis ym. Motiiveja tutkittaessa on käytetty erilaisia mittareita, joista paljon käytetty on Farrelin ym. 2013). Muita suomalaisia tutkimuksia ei ole juuri lainkaan. 2006) sekä yleisurheilun EM-kisoissa (Aarno-Kaisti & Virolainen 2013). He löysivät curling-tapahtuman vapaaehtoisten motiiveja tutkiessaan neljä motiivifaktoria: halu olla hyödyksi (purposive), yhteisöllisyys (solidary), ulkoiset perinteet (external traditions) ja velvoitteet (commitment), joista tärkeimmät motiivit liittyivät haluun olla hyödyksi. (1998) luoma Special Event Volunteer Motivation Scale (SEVMS), joka koostuu 28 erilaisesta osallistumisen motiivia koskevasta väitteestä. 1998; Khoo & Engelhorn 2007; 2011; Strigas & Jackson 2003, Surujlal 2010; Twynam ym. Downward ym
Lisäksi motiiveista muodostettuja faktoreita on saatu eri määriä ja ne on nimetty eri tavoin. Tutkimuksessa motiiveja tutkittiin 34 motiiviväitteellä, joiden tärkeyttä vapaaehtoiset arvioivat 5-portaisella Likertin asteikolla (5 = erittäin tärkeä, 4 = tärkeä, 3 = melko tärkeä, 2 = ei kovin tärkeä, 1 = ei lainkaan tärkeä). Mittaria ei ole validoitu. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että erityisesti vammaisurheilutapahtumien motiiveissa korostuu halu olla hyödyksi, kun taas monissa kansainvälisissä arvokilpailuissa tapahtuma on tärkeä motiivi. 2006; Pöyhiä 2003). Lisäksi väitteitä oli käytetty Suomen ulkopuolella tehdyissä tutkimuksissa (esim. Useimmiten vapaaehtoisina toimivat tapahtumiin osallistuvan urheilijan perhe ja ystävät (Khoo & Engelhorn 2011). Tutkimus kohdistui ETSW:tä järjestäneisiin vapaaehtoisiin, jotka eivät olleet varsinaisissa urheilulajien toimitsijatehtävissä. Shiota 2018). TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksessa selvitettiin ETSW:n vapaaehtoisten taustoja ja motiiveja. sukupuoli, ikä, asuinpaikka, koulutus, sosioekonominen asema, aiempi vapaaehtoiskokemus) selvitettiin monivalintakysymyksin. Suomen Vammaisurheiluja liikuntaliiton (VAU, nyk. Kuusi SEVMS-mittariin kuulumatonta väitettä lisättiin kyselyyn, koska osaa niistä oli käytetty aiemmissa suomalaisia urheilutapahtumien vapaaehtoisia koskevissa tutkimuksissa (Aarno-Kaisti &Virolainen 2013; Laitinen ym. Kyselyn motiiviväitteiden käännösten vastaavuuden tarkasti sekä suomen kielen opiskelija että äidinkielenään englantia puhuva henkilö. (1998) luoma Special Event Volunteer Motivation Scale (SEVMS) tai muunneltu versio kyseisestä mittarista. Harvoin järjestettävillä tapahtumille on ominaista, että ne ovat ainutkertaisia ja niiden tarjoamat kokemukset houkuttelevat osallistumaan, minkä vuoksi tapahtumien vapaaehtoisten motiivit ovat erilaisia verrattuna pitempiaikaiseen vapaaehtoistyöhön liikunnan parissa (Cuskelly ym. 2006, 135; Monga 2006). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia ovat ETSW:n vapaaehtoiset, mitkä ovat heidän osallistumisensa motiivit ja onko motiiveissa eroja taustamuuttujien (sukupuoli, ikä, koulutus, työelämästatus, aiempi kokemus vapaaehtoistyöstä urheilussa) suhteen. 2015), ja ne sopivat suomalaiseen kontekstiin. VAU:n järjestelytoimikunta rekrytoi vapaaehtoiset avoimella sähköisellä haulla ja hyödynsi muiden tapahtumajärjestäjien markkinointikanavia rekrytoinnissaan. Myös tapahtuman järjestelykomitean jäsenet varmistivat kontekstiin sopivan muotoilun, jonka jälkeen kysely esitestattiin ja tehtiin viimeiset korjaukset ymmärrettävyyden parantamiseksi ja kyselyn lyhentämiseksi. Kyseessä oli kuvaileva tapaustutkimus vammaisurheilutapahtuman toteuttamiseen osallistuneista vapaaehtoisista. 2009; Cnaan ym. Bang ym. SEVMS-mittariin lisätyt motiiviväitteet on merkitty tähdellä taulukkoon 1. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol-kyselyllä, jonka ETSW:n vapaaehtoisten koordinaattori lähetti kaikille 182 tapahtumaa järKuvio 1. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Tapahtumavapaaehtoisten motiivit 7 7 vammaisurheilutapahtumien kiinnostavuus vaihtelee, koska esimerkiksi Japanin vuodelle 2021 siirtyneisiin paralympialaisiin on ollut vaikea löytää vapaaehtoisia (Shiota 2018). ETSW koostui useista tapahtumista, joista urheilukilpailut (sydänja keuhkosiirron saaneiden EM-kilpailut ja elinsiirron saaneiden ja dialyysipotilaiden EM-kilpailut) olivat yksi viikon osatapahtuma. Tapahtuman ainutkertaisuutta on pidetty tärkeänä motiivina erityisesti suomalaisissa tutkimuksissa kansainvälisistä arvokilpailuista (Aarno-Kaisti & Virolainen 2013; Itkonen ym. Urheilutapahtumien vapaaehtoisten motiivien on havaittu eroavan muuten urheilun parissa toimivien vapaaehtoisten motiiveista (Farrel ym. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa vapaaehtoisten rekrytoimiseksi, motivoimiseksi ja vapaaehtoisten johtamisen tueksi vastaavanlaisissa tapahtumissa. Väitteistä 28 perustui SEVMS-mittariin, minkä lisäksi kysely sisälsi kuusi muuta motiiveja kartoittavaa väitettä. Tutkitut vapaaehtoiset toimivat esimerkiksi asiakasja joukkuepalveluissa, kuljetuspalveluissa, liikenteenohjauksessa ja järjestyksenvalvonnassa. Myös yhteisöllisyyttä on pidetty tärkeänä useimmissa tutkimuksissa. 2010; Giannoulakis ym. 2014). Kuten edellä esitellyistä tutkimuksista huomaa, motiivien vertailu on haastavaa eri tutkimusten välillä, koska motiiviväitteitä on ollut eri määriä ja väitteet ovat poikenneet toisistaan. ETSW:n tapahtumat. Toimitsijatehtävät oli ulkoistettu tapahtumassa liikunnan aluejärjestön urheiluseuroille. Suomen Paralympiakomitea) Vantaalla heinäkuussa 2016 järjestämä Elinsiirtoliikunnan tapahtumaviikko (European Transplant Sport Week, virallinen lyhenne ETSW) oli siihen mennessä suurin Euroopassa järjestetty tapahtumakokonaisuus (kuvio 1), jossa urheiltiin, liikuttiin ja jaettiin tietoa sekä elinsiirtoliikunnasta että elinsiirroista. 2007; Skirstad & Hanstad 2013; Strigas & Jackson 2003; Wollebaek ym. ETSW eroaa useista aiemmin tutkituista urheilun suurtapahtumista, koska se ei ollut suurta kansainvälistä mediahuomiota herättävä tapahtuma, eikä se myöskään houkutellut suuria määriä kisaturisteja seuraamaan tapahtumaa niin kuin olympialaiset tai jonkin lajin kansainväliset arvokilpailut (ks. Elinsiirtoliikunnan tapahtumaviikko (ETSW) 10.–17.7.2016 Kilpailutapahtumat Sydänja keuhkosiirron saaneiden EM-kilpailut Elinsiirron saaneiden ja dialyysipotilaiden EM-kilpailut Muut tapahtumat Elinsiirtoliikunnan symposium ja tutkijatyöpajat Sporttitoritapahtumat Kansainvälinen lasten ja nuorten liikuntaleiri. Vapaaehtoisten taustatietoja (mm. Yleinen mittari, jota on käytetty vapaaehtoisten motiivien tutkimiseen erilaisissa urheilutapahtumissa ja vammaisurheilutapahtumissa, on Farrelin ym. 1998)
Taulukko 1. Muodostettu pääkomponentti Motiivi Kommunaliteetit Latautuminen pääkomponenteille Ominaisarvo Selitysosuus 1 2 3 4 5 6 7 Työura / velvollisuus (Cronbachin Alfa 0,898 ) Ylimääräisten pisteiden/bonuksen saaminen vapaaehtoistyön tekemisestä koulusta tai työnantajalta * 0,864 0,895 0,118 0,112 0,130 0,041 0,033 -0,134 12,32 36,23 % Ansioluettelon/CV:n kohentaminen * 0,823 0,847 0,240 0,115 0,125 -0,016 0,103 -0,091 Tunnustuksen tai maineen saaminen * 0,838 0,797 0,168 0,188 0,119 0,181 0,241 0,183 Minun odotetaan osallistuvan vapa a ehtoistyöhön 0,776 0,648 0,021 0,460 0,137 0,056 0,276 0,215 Jos minä en olisi osallistunut, kukaan muu ei olisi hoitanut tehtävää 0,744 0,611 0,013 0,498 0,059 -0,006 0,208 0,273 Minulla ei ollut muutakaan tekemistä kisojen aikana 0,555 0,577 0,083 0,183 0,015 -0,066 0,253 0,337 Työskentelen tai toimin elinsiirtoalalla/ kuntoutuksessa 0,590 0,472 -0,066 0,456 0,184 0,195 -0,284 -0,049 Yhteisöllisyys (Cronbachin Alfa 0,869) Halu saada käytännön kokemusta 0,753 0,300 0,755 0,072 0,227 0,092 -0,105 -0,129 4,01 11,78% Halu työskennellä erilaisten ihmisten kanssa 0,672 0,099 0,695 0,082 0,140 0,348 0,176 -0,026 Muihin vapaaehtoisiin tutustuminen 0,669 0,082 0,632 0,329 0,244 0,017 0,213 0,221 Kielitaidon kehittäminen kansainvälisessä tapahtumassa * 0,634 0,273 0,629 0,239 0,230 0,158 0,099 0,138 Halu olla kisojen yhteisöä 0,690 -0,026 0,612 0,099 0,049 0,216 0,017 0,507 Halu olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa 0,700 -0,022 0,604 0,212 0,214 0,284 0,392 0,101 Kasvattavan kokemuksen saaminen 0,746 0,073 0,555 0,092 0,538 0,184 -0,100 -0,302 Osaamistani tarvitaan kisajärjestelyissä 0,556 0,195 0,475 0,009 -0,033 0,254 0,434 0,194 Perhe (Cronbachin Alfa 0,866 ) Ystäväni / Perheenikin osallistuu vapaaehtoistyöhön 0,686 0,078 0,266 0,739 0,091 0,141 0,187 0,009 1,95 5,73 % Sukulaiseni / Ystäväni on mukana elinsiirron saaneiden tai dialyysissä olevien urheiluja liikuntatoiminnassa 0,671 0,184 0,156 0,722 -0,134 0,141 0,148 -0,180 Perheen perinteen jatkaminen vapaaehtoistyöhön osallistumalla 0,724 0,414 0,112 0,687 0,171 0,066 0,065 0,174 Suurin osa lähipiiristäni osallistuu vapaaehtoistoimintaan 0,736 0,445 0,137 0,612 0,119 -0,029 0,340 0,113 Vapaaehtoisena pääseminen loppujuhlaan ja lahjan saaminen 0,634 0,410 0,238 0,446 0,157 -0,045 0,354 0,243 Osallistumista elinsiirtoliikunnan viikon vapaaehtoistyöhön arvostetaan 0,620 0,374 0,235 0,400 0,394 0,148 0,298 0,002 Tapahtuman mahdollisuudet (Cronbachin Alfa 0,819) Mahdollisuus tavata urheilijoita ja katsoa kilpailuja 0,888 0,229 0,193 0,002 0,877 0,075 0,048 0,146 1,59 4,67 % Halu laajentaa näkemystäni urheilusta 0,841 0,194 0,195 0,024 0,861 0,079 0,060 0,116 Ainutkertainen tilaisuus 0,697 0,073 0,452 0,188 0,541 0,306 0,128 -0,219 Tämän urheilutapahtuman kautta välittyvät kansalliset arvot ja perinne * 0,497 0,100 0,335 0,357 0,414 0,211 0,150 0,093 Halu olla hyödyksi (Cronbachin Alfa 0,819) Halu tehdä jotain hyödyllistä 0,754 0,084 0,093 0,059 -0,022 0,844 0,146 -0,034 1,53 4,51 % Halusin auttaa tavalla tai toisella 0,734 -0,030 0,260 0,164 0,200 0,764 -0,058 0,102 Halu auttaa tapahtumaa menestymään 0,780 0,013 0,174 -0,017 0,239 0,679 -0,144 0,459 Halu tehdä jotain yhteiskunnan hyväksi 0,661 0,219 0,378 0,048 0,064 0,661 0,145 -0,072 Halu tukea elinsiirtotyötä * 0,694 -0,138 0,120 0,313 0,468 0,531 0,245 -0,052 Vaihtelu / Vapaa-aika (Cronbachin Alfa 0,749 ) Minulla on enemmän vapaa-aikaa kuin aiemmin 0,570 0,229 -0,002 0,233 0,022 0,052 0,671 0,100 1,32 3,87 % Vaihtelu päivittäisiin rutiineihin 0,667 0,227 0,274 0,337 0,178 0,033 0,628 -0,001 Vapaaehtoistyö tässä tapahtumassa saa minut tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi 0,720 0,547 0,203 0,164 0,112 0,177 0,550 -0,071 Aiempi kokemus osallistumisesta vastaavaan työhön 0,575 0,358 0,048 0,039 0,105 0,099 0,380 0,527 Estimointimenetelmä: Pääkomponenttianalyysi, Rotaatiomenetelmä: Varimax Kaiserin normalisaatiolla, Rotaatiokierrokset: 17 *SEVMS-mittariin lisätty motiivi 7 8 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Tapahtumavapaaehtoisten motiivit. Pääkomponenttianalyysi
Tilastollisten testien merkitsevyyden rajana käytettiin arvoa 0,05. 12 % 40?49-v. 19 % 60-v. Lähes puolet vastaajista (46 %) oli suorittanut korkeakoulututkinnon ja kolmasosalla (31 %) oli opistoasteen tutkinto (taulukko 2). Vapaaehtoisille lähetettiin yksi muistutussähköposti, jonka lisäksi vapaaehtoisille järjestetyssä kiitostilaisuudessa oli mahdollista vastata siihen sekä mobiililaitteella että paperiversiona. Komponenttien reliabiliteettia tarkasteltiin Cronbachin Alfa -reliabiliteettikertoimella. % Sukupuoli Naiset 63 % Miehet 37 % Ikä Alle 20-v. ja yli 36 % Koulutus Peruskoulu 8 % Lukio tai ammattikoulu 16 % Opistoaste 30,5 % Ammattikorkeakoulututkinto 17 % Korkeakoulu, alempi aste 9,5 % Korkeakoulu, ylempi aste 19 % Sosioekonominen asema Työntekijä 22 % Alempi toimihenkilö 7 % Ylempi toimihenkilö 11 % Yrittäjä 2 % Opiskelija 16 % Eläkeläinen 33 % Työtön 6 % Muu 1 % Motiivimuuttujien keskiarvojen perusteella vapaaehtoisten viisi tärkeintä osallistumisen motiivia olivat halu tehdä jotain hyödyllistä, halu auttaa tavalla tai toisella, halu auttaa tapahtumaa menestymään, halu työskennellä erilaisten ihmisten kanssa ja tapahtuman ainutkertaisuus (taulukko 3). Lopuksi komponentteihin latautuneista muuttujista muodostettiin keskiarvomuuttujat tärkeimpien motiivijoukkojen selvittämiseksi. Vastaajat tutustuivat ensin tutkimukseen ja antoivat sen jälkeen suostumuksensa tutkimukseen vastaamalla kyselyyn. Aineistossa kaikkien motiivimuuttujien kommunaliteettiarvot olivat suhteellisen korkeita, heikoinkin vain hieman alle 0,5. Kolmasosa (33 %) vapaaehtoisista oli eläkeläisiä, noin viidesosa työntekijöitä (22 %) samoin kuin ylempiä tai alempia toimihenkilöitä (18 %) ja opiskelijoita (16 %). Vastaamisen jälkeen vastaajat saivat halutessaan jättää yhteystietonsa erilliseen tietokantaan osallistuakseen lahjakorttien arvontaan. Muuttujien saamat kommunaliteettiarvot osoittavat, että ne mittaavat melko luotettavasti pääkomponentteja (Metsämuuronen 2003, 528). Vastaajien keski-ikä oli 49,7 vuotta (kh 16,8) ja enemmistö oli yli 50-vuotiaita, mikä voi selittää, että 76 prosentilla oli aiempaa kokemusta vapaaehtoistyön tekemisestä liikunnan ja urheilun parissa. Taulukko 2. Koska vapaaehtoisten motiiveja vammaisurheilussa on tutkittu vähän, faktoreiden tai komponenttien määrää ei määritetty etukäteen, vaan käytettiin pääkomponenttianalyysia (Metsämuuronen 2003, 520). Demografiset tiedot kuvattiin frekvensseinä, keskilukuina ja prosentteina. Vastaajien taustatiedot (n=95). Vapaaehtoistyöntekijöistä 81 prosenttia asui pääkaupunkiseudulla, mihin todennäköisesti vaikutti se, että ETSW järjestettiin Vantaalla. Velvollisuuden tunteen aiheuttamia motiiveja, perheen tai lähipiirin perinteitä vapaaehtoistyössä, tunnustuksen saamista tai muun tekemisen puutetta tapahtuman aikaan ei sen sijaan pidetty kovinkaan tärkeinä. Tähänkin komponenttiin muuttuja latautui suuremmalla arvolla kuin 0,3, mitä Metsämuuronen (2003, 537) suosittelee latauksien minimiarvoksi, joten kaikki muuttujat voitiin pitää mukana pääkomponenttianalyysissa. Pääkomponenttianalyysin mukaan seitsemän komponenttia oli ominaisarvoltaan suurempia kuin yksi, ja nämä komponentit selittivät noin 70 prosenttia muuttujien kokonaisvaihtelusta. TULOKSET ETSW:n vapaaehtoisten kyselyyn vastanneista 63 prosenttia oli naisia ja 37 prosenttia miehiä. Muuttujien välisen korrelaatiomatriisin soveltuvuutta pääkomponenttianalyysiin testattiin Keiser-Meyer-Olkinin -testillä. Kyselyyn vastasi 95 vapaaehtoista, ja vastausprosentti oli 52 prosenttia. Ryhmien välisiä keskiarvojen eroja, kuten taustamuuttujien vaikutusta motiiveihin, tutkittiin t-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysillä. jestäneelle vapaaehtoiselle noin kuukausi tapahtuman jälkeen. Kyselyyn vastattiin anonyymisti ja tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Kaikkien näiden muuttujien keskiarvo oli yli 4 eli vastaajat pitivät kyseisiä tekijöitä vähintäänkin tärkeinä. 15 % 50?59-v. Aineiston KMO-arvoksi saatiin 0,820 ja Bartlettin sväärisyystestin p-arvoksi 0,000, jotka osoittavat korrelaatiomatriisin soveltuvan pääkomponenttianalyysiin (Metsämuuronen 2003, 524). Taulukko 3. Jokaisen komponentin reliabiliteettikerroin oli yli 0,7, mikä Heikkilän (2014, 178) mukaan osoittaa komponenttien korkeaa reliabiliteettia. 15 % 30?39-v. Kuusi jäljelle jäänyttä komponenttia selittävät noin 67 prosenttia muuttujien vaihtelusta. Aineiston tilastollisessa analysoinnissa käytettiin SPSS-tilasto-ohjelman versiota 24.0. Motiivien tärkeyttä tutkittiin vertailemalla yksittäisten motiivien keskiarvoja, minkä jälkeen ne tiivistettiin pääkomponenttianalyysin avulla kuuteen pääkomponenttiin. Tärkeimmät motiivit ka kh Halu tehdä jotain hyödyllistä 4,58 0,69 Halusin auttaa tavalla tai toisella 4,47 0,77 Halu auttaa tapahtumaa menestymään 4,38 0,76 Halu työskennellä erilaisten ihmisten kanssa 4,29 0,84 Ainutkertainen tilaisuus 4,20 0,95 Vähiten tärkeät motiivit ka kh Jos minä en olisi osallistunut, kukaan muu ei olisi tehtävää hoitanut 1,68 1,07 Perheen perinteen jatkaminen vapaaehtoistyöhön osallistumalla 1,69 1,03 Minulla ei ollut kisojen aikaan muutakaan tekemistä 1,74 1,06 Tunnustuksen tai maineen saaminen 1,75 1,12 Suuri osa lähipiiristäni osallistuu vapaaehtoistoimintaan 1,76 1,03 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Tapahtumavapaaehtoisten motiivit 7 9. Koska seitsemänteen komponenttiin latautui vain yksi muuttuja, kyseinen muuttuja siirrettiin komponenttiin, johon se latautui toiseksi voimakkaimmin. Tärkeimmät ja vähiten tärkeät motiivit. Pääkomponenttianalyysin (taulukko 1) rotaatiomenetelmänä käytettiin Varimax-rotaatiota Kaiserin normalisaatiolla. 4 % 20?29-v
Naisia on ollut enemmän myös muissa tutkimuksissa, joissa kohteena ovat olleet tapahtumaa järjestävät vapaaehtoiset (ks. Otoskoon vuoksi aineistoa on jouduttu taustamuuttujien osalta osin tiivistämään muutamaan luokkaan, minkä vuoksi tietoa on menetetty eikä luokkien välillä ilmenevät erot tuloksissa välttämättä tule tämän vuoksi esille. ETSW:n vapaaehtoisten yksittäisten motiivien eroja tutkittiin sukupuolen, iän, koulutuksen, työelämästatuksen ja urheiluseuratoiminnan vapaaehtoistyön kokemuksen määrän suhteen. Aarno-Kaisti & Virolainen 2013; Dickson ym. Nimetyt komponentit asettuivat keskiarvon perusteella tärkeysjärjestykseen seuraavasti: halu olla hyödyksi (ka 4,31, kh 0,65), yhteisöllisyys (ka 3,80, kh 0,80), tapahtuman mahTaulukko 4. Myös yksittäisten motiivien osalta oli havaittavissa samansuuntainen ero aikaisempaan vapaaehtoiskokemukseen liittyen. 2013; Khoo & Engelhorn 2011), joissa vapaaehtoiset olivat iäkkäämpiä kuin muissa tutkimuksissa, esimerkiksi Suomessa pidetyissä yleisurheilun MM-kisoissa (Itkonen ym. Pääkomponenttianalyysia käyttäen 34 motiivia tiivistettiin kuuteen komponenttiin. Naisille on miehiä ominaisempaa sosiaalisen pääoman kartuttaminen vapaaehtoistyön kautta (Schlesinger & Gubler 2016; Skirstad & Hanstad 2013). 2006; Khoo & Engelhorn 2007; 2011; MacLean & Hamm 2007; Skirstad & Hanstad 2013; Surujlal 2010). Iän, koulutuksen tai työelämästatuksen osalta pääkomponenteissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Tätä voidaan pitää jokseenkin yllättävänä, sillä aiemmissa tutkimuksissa (mm. 2005; Khoo & Engelhorn 2011; Skirstad & Hanstad 2013) miehiä on motivoinut naisia enemmän urheiluun kiinnittyminen ja urheilulliset tekijät. Ikä tai työelämästatus eivät aiheuttaneet tilastollisesti merkitseviä eroja motiivien suhteen. 2006) sekä jääkiekon MM-kisoissa (Pöyhiä 2003). Vapaaehtoiset, joilla ei ollut aiempaa kokemusta urheilun parissa, pitivät työura/velvollisuus -komponenttia (p=0,029) sekä tapahtuman mahdollisuudet -komponenttia (p=0,048) merkitsevästi tärkeämpinä kuin kokemusta omanneet vapaaehtoiset. Vammaisurheilun parissa toimiminen voi vaatia erityistä osaamista, minkä vuoksi nuoret ja kokemattomammat vapaaehtoiset saattavat olla epävarmoja osaamisestaan ja epäröidä tä8 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Tapahtumavapaaehtoisten motiivit. Miesten ja naisten välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja, vaikka naisten keskiarvo olikin korkeampi kuin miesten kaikissa komponenteissa lukuun ottamatta halu olla hyödyksi -komponenttia. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ETSW:n vapaaehtoisista suurin osa oli naisia, kuten lukuisissa muissakin tapahtumissa (mm. Skirstad & Hanstad 2013). Downward ym. Vapaaehtoisten ikärakenne noudattaa samaa linjaa kuin aiemmat vammaisurheilutapahtumat (Dickson ym. 2013; Itkonen ym. Lisäksi vapaaehtoiset, joilla ei ollut aiempaa kokemusta urheilun parissa toimimisesta, pitivät merkitsevästi tärkeämpänä ylimääräisten pisteiden tai bonuksen saamista työpaikalta tai koulusta (p=0,012) ja tunnustuksen tai maineen saamista (p=0,042) kuin aiempaa kokemusta omaavat vapaaehtoiset (taulukko 4). Motiiveista muodostettujen komponenttien keskiarvojen eroja tutkittiin myös taustamuuttujien suhteen. ETSW:ssä naiset puolestaan pitivät muihin vapaaehtoisiin tutustumista ja tapahtuman mahdollisuutta laajentaa näkemystä urheilusta miehiä tärkeämpänä. Koulutuksen osalta motiivissa "halusin auttaa tavalla tai toisella" havaittiin merkittävä ero (p=0,028), joka Games-Howellin testin perusteella oli perusasteen tai toisen asteen (ka 4,78, kh 0,52) ja opistoasteen suorittaneiden (ka 4,28, kh 0,84) välillä. Taustamuuttujat ja merkitsevät erot motiivien tärkeydessä Naiset Miehet Motiivi ka kh ka kh p-arvo Halu tehdä jotain hyödyllistä 4,48 0,79 4,74 0,44 0,043 Halusin auttaa tavalla tai toisella 4,33 0,84 4,71 0,57 0,015 Halusin laajentaa näkemystäni urheilusta 3,82 1,19 3,17 1,29 0,015 Muihin vapaaehtoisiin tutustuminen 3,70 1,18 3,14 1,24 0,032 Aikaisempi vapaaehtoiskokemus urheilutapahtumassa tai -seurassa Kyllä Ei Motiivi ka kh ka kh p-arvo Ylimääräisten pisteiden tai bonuksen saaminen työpaikalla tai koulussa 1,63 1,09 2,48 1,41 0,012 Tunnustuksen tai maineen saaminen 1,58 0,98 2,26 1,42 0,042 Koulutus Perusaste tai toinen aste Opistoaste Korkea-aste Motiivi ka kh ka kh ka kh p-arvo Halusin auttaa tavalla tai toisella 4,78 0,52 4,28 0,84 4,44 0,80 0,028* * Ero perustai toisen asteen ja opistoasteen välillä (Games-Howellin testi) dollisuudet (ka 3,58, kh 0,96), vaihtelu/vapaa-aika (ka 2,82, kh 1,00), perhe (ka 2,12, kh 0,94) ja työura/velvollisuus (ka 1,84, kh 0,94). Miehet pitivät hieman naisia tärkeämpinä halua tehdä jotain hyödyllistä ja halua auttaa. Tilastollisesti merkitsevä ero havaittiin miesten ja naisten keskiarvojen välillä neljän motiivin osalta: halu tehdä jotain hyödyllistä (p=0,043), halusin auttaa tavalla tai toisella (p=0,015) halusin laajentaa näkemystäni urheilusta (p=0,015) ja muihin vapaaehtoisiin tutustuminen (p=0,032) (taulukko 4). Schlesinger ja Gubler (2016) ovat todenneet, ettei koulutus vaikuttaisi olevan merkittävässä roolissa episodimaisessa vapaaehtoistyössä kuten tapahtumissa toisin kuin urheiluseurojen luottamustehtävissä, joissa toimii usein korkeasti koulutettuja
Vaikuttaisi siis siltä, että tapahtumien episodimainen vapaaehtoisuus ja siitä saatavat yhteisöllisyyden kokemukset riittävät tänä päivänä vastaamaan yksilöiden yhteisöllisyyden tarpeisiin. Aarno-Kaisti, K. World Leisure Journal 60 (4), 306–329. 2007). Cuskelly, G., Hoye, R. Dickson ym.2013; Giannoulakis ym. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Tapahtumavapaaehtoisten motiivit 8 1. 1998. Viitattu 17.9.2019. Voidaan myös olettaa, että järjestäjämaalla ja vapaaehtoisten kansalaisuudella on jonkin asteista merkitystä, sillä vapaaehtoisuuden motiivit voivat erota eri kulttuureissa tai maissa (Dickson ym. LÄHTEET Aarresola, O., Itkonen, H., Salmikangas, A-K. Pääkomponenttianalyysin perusteella ETSW:n vapaaehtoisten tärkeimmät motiivit olivat halu olla hyödyksi ja yhteisöllisyys. 1996. Motivations and Benefits of Student Volunteering: Comparing Regular, Occasional, and Non-Volunteers in Five Countries. Volunteer motivation, satisfaction and management at an elite sporting competition. Event Management 13 (2), 69–81. Gender differences in sports event volunteering: insights from crew 2002 at the XVII Commonwealth Games. Bang, H., Won, D. Eri tapahtumien vapaaehtoisten motiivien vertailussa tulee huomioida, että jokainen tapahtuma on tavalla tai toisella omaleimainen. Bauman, Z. 2014). Tampere: Vastapaino. 2013. Näyttäisi siltä, että vammaisurheilutapahtumien vapaaehtoisia motivoi halu olla hyödyksi, vaikka muiden urheilutapahtumien vapaaehtoisia motivoivina tekijöinä on pidetty itse tapahtumaa ja sen ainutkertaisuutta. Yhteisöllisyyden motiivien merkityksen on todettu olevan suurempi vapaaehtoisille, jotka ovat vanhempia ja omaavat aiempaa kokemusta sekä urheiluseuratoiminnasta että tapahtumissa tehdystä vapaaehtoistyöstä (Wollebæk ym. A., Smith, K. Neufeind ym. Tulokset ovat samansuuntaisia muiden SEVMS-mittareita hyödyntävien tutkimusten (Farrel ym. A. http://sectorsource.ca/sites/ default/files/resources/files/Dorsch_SR1_English_Web.pdf Downward, P., Lumsdon, L. Näiden tulosten mukaan heille näyttäisi olevan tärkeämpää Hustinxin ja Lammertynin (2003) havaitsema kollektiivinen vapaaehtoisuus kuin refleksiivinen vapaaehtoisuus. Lisäksi tutkittiin tapahtumaa järjestäviä vapaaehtoisia, minkä vuoksi esimerkiksi tapahtuman urheilutoimitsijat ovat jääneet tutkimuksen ulkopuolelle. & Kim, Y. Eunjung, K. Cnaan, R. 2009. On tärkeää, että vapaaehtoistehtävät vastaavat mahdollisimman hyvin vapaaehtoisten toiveita ja motiiveja, jotta vapaaehtoiskokemus olisi palkitseva ja motivoisi jatkamaan vapaaehtoistehtävissä tulevaisuudessa (ks. Toronto: Canadian Centre for Philanthropy. Vapaaehtoistyötekijöiden motiivit vuoden 2012 yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuissa. Yksittäisistä motiiveista ETSW:n vapaaehtoiset pitivät tapahtuman ainutkertaisuutta suhteellisen tärkeänä motiivina, mitä tulisi korostaa ensikertalaisten rekrytoinnissa samoin kuin mahdollisuutta henkilökohtaiseen kehittymiseen. Dickson, T.J., Benson, A.M., Blackman, D. Motivations, commitment, and intentions to continue volunteering for sporting events. Vaikka vapaaehtoisista ja heidän motiiveistaan urheilutapahtumissa on paljon tutkimuksia, vammaisurheilutapahtumia on tutkittu vähemmän, minkä vuoksi tarvitaan jatkotutkimuksia. & Wadsworth, M. & Mäkinen, J. (Suom. Towards a New Modernity. Risk Society. A., Handy, F. London: Sage. (2010). New York: Routledge. Esimerkiksi ”ainutkertainen tilaisuus” oli viiden tärkeimmän motiivin joukossa niin tässä tutkimuksessa kuin myös muissa suomalaisissa tutkimuksissa, kun taas ”halu tehdä jotain hyödyllistä” esiintyi erityisesti vammaisurheilutapahtumien tärkeimmissä motiiveissa (ks. Mäkinen (toim.) Aikuisväestön liikunnan harrastaminen, vapaaehtoistyö ja osallistuminen 2018. Jyrki Vainonen). Tämän motiivin tärkeyttä voidaan pitää mielenkiintoisena nyky-yhteiskunnassa, jossa yksilöllisyys vaikuttaa korostuvan. 2013). 2009. Iäkkäiden omaava elämänkokemus voi selittää eläkeläisten suurta osuutta ETSW:n vapaaehtoisissa. Cnaan, R. Vapaaehtoisten motiiveja tutkimalla voidaan saada tietoa, millä tavoin vapaaehtoisia saadaan rekrytoitua, motivoitua ja jatkamaan vapaaehtoisuutta. Bang, H., & Chelladurai, P. Defining who is a volunteer: Conceptual and empirical considerations. Tutkimuksessa tärkeimpinä ja vähiten tärkeinä pidetyissä yksittäisissä motiiveissa oli useita yhtäläisyyksiä aiempien suomalaisten, kansainvälisten ja vammaisurheilutapahtumien tutkimusten kanssa. & Virolainen, H. Toisaalta Baumanin (2002, 237?239) kuvaaman jälkimodernin ajan naulakkoyhteisöllisyydelle on ominaista väliaikaisuus ja keskittyminen yhteen päämäärään, joskin hyvin intensiivisesti. International Journal of Sport Management and Marketing 6 (4), 332–350. A systematic review of motivation of sport event volunteers. KIHUn julkaisusarja 67, 28?47. Event Management 17 (1), 77–92. Kansainvälisissä arvokisoissa kilpailee maailmankuuluja huippu-urheilijoita, kun taas tässä tutkimuksessa tutkittiin vammaisurheilutapahtumaa, jossa urheilukilpailut olivat ainoastaan yksi monista osatapahtumista eivätkä kilpailijat olleet kansainvälisesti tunnettuja. L. Working with volunteers in Sport: theory and practice. 2006. What affects a volunteer’s commitment. Farrel, J.M, Johnston, M.E. Liikunnan ja urheilun vapaaehtoistyö, osallistuminen ja jäsenyys. Dorsch, K.D., Rietner, H.A., Sluth, V., Paskevich, D.M., & Chelladurai, P. A., Holmes, K., Haski-Leventhal, D., Handy, F., & Brudney, J. 2005. Notkea moderni. Journal of Sport Management 12 (4), 288–300. & Twynam, G.D. mänkaltaisiin tapahtumiin osallistumista (Ng & Salmikangas 2019). 2013). 2019. (2002). Koska yhteisöllisyyteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä motiiveja pidettiin tärkeinä, vapaaehtoisille olisi hyvä mahdollistaa sosiaalinen kanssakäyminen ja verkostoituminen. Tällaista refleksiivistä vapaaehtoisuutta edustavina tapahtumavapaaehtoisina on pidetty ennen kaikkea nuorempia ikäluokkia ja korkeasti koulutettuja (Skirstad & Hanstad 2013; Wollabaek ym. & Ralston, R. 2002. 2014). Liikunta & Tiede 50 (6), 59–65. Tämä olisi erityisen tärkeää tapahtumissa, joissa tapahtumaa järjestävät vapaaehtoiset rekrytoidaan eri tavalla kuin urheilun toimitsijatehtäviä hoitavat eikä heillä ole keskenään yhteisiä koulutustilaisuuksia ETSW:n vapaaehtoisille järjestettiin useita koulutustilaisuuksia kartuttamaan vapaaehtoisten osaamista ja tietoja elinsiirron saaneiden liikunnasta ja samalla tutustumaan muihin vapaaehtoisiin (Ng & Salmikangas 2019). 1992. Henkilökohtaiset tavoitteet kuten työura olivat vähiten tärkeitä ETSW:n vapaaehtoisille, mutta yhteisöllisyyttä pidettiin sen sijaan tärkeänä. Kokeneet vapaaehtoiset jatkavat vapaaehtoistyötä todennäköisesti siksi, että heillä on tarjota tapahtuman kannalta hyödyllisiä taitoja ja osaamista (Khoo & Engelhorn 2011). Managing Leisure 10 (4), 219–236. Teoksessa: J. Osa aiemmin tutkituista tapahtumista on ollut kansainvälisiä suurtapahtumia ja osa kansallisia tapahtumia. Voluntary Sector Quarterly 25 (3), 364–383. & Terwiel, F.A. Retrieved from http://repository.upenn.edu/spp_papers/153. Development and Validation of the Volunteer Motivations Scale for International Sporting Events (VMSISE). Olympialaisten ja kansainvälisten suurtapahtumien osalta tapahtuman merkitys korostuu (ks. 2018. Hänen mukaansa yhteisöltä ei odoteta pitkäikäisyyttä, vaan yhteisöjen toiminta perustuu juuri tilapäisyyteen. & Auld, C. Kähkönen 2017). Tapahtuman jälkeen järjestetty kiitostilaisuus edesauttoi vapaaehtoisten sosiaalista kanssakäymistä ja samalla tapahtuman järjestäjät pystyivät osoittamaan arvostusta vapaaehtoisia ja heidän tarjoamaansa työpanosta kohtaan. Myös lajin status voi aiheuttaa eroja niin vapaaehtoisiksi valikoituneiden taustojen kuin myös motiivien osalta. 1998; Khoo & Engelhorn 2007; 2011; Surujlal 2010) kanssa. It’s all about the Games! 2010 Vancouver Olympic and Paralympic Winter Games Volunteers. Beck, U
Motivation, commitment, and intentions of volunteers at a large Canadian sporting event. & Skirstad, B. & Lammertyn, F. 2019. Beyond left and right. B. 2014. Surujlal, J. Leisure and volunteer motivation at a special sporting event. Yeung (toim.) Vapaaehtoistoiminta. Event Management 11(4), 191–200. 2006. & Gray, D. Motivating volunteers to serve and succeed. Journal of Physical Therapy Science 30 (1), 5–10. 2011. B. Tutkimuksia vuoden 2005 yleisurheilun MM-kisoista. Laakso & S. Design and results of a pilot study that explores demographics and motivational factors in sport volunteerism. Tilastollinen tutkimus. Strigas, A.D. Skirstad, B. Adapted Physical Activity Quarterly 28 (1), 27–39. 8 2 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Tapahtumavapaaehtoisten motiivit. & Jackson, E.N. & Engelhorn, R. & Yeung, A. African Journal for Physical, Health Education, Recreation and Dance 16 (3), 460?474. Jyväskylän yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 47–71. Gymnaestrada 2015 Helsinki -tapahtumatutkimus. 2010. Pro gradu -tutkielma. Cambridge: Polity Press. Elinsiirtoliikunnan viikon vapaaehtoisten profiili, motiivit ja aikeet vapaaehtoistyöhön jatkossa. Shiota, K. Khoo, S. Voluntas: International Journal of Voluntary and Nonprofit Organizations 14 (2), 167–187. 2013. 2003. & Salmikangas, A-K. Itkonen, H., Ilmanen, K., Lämsä, J., Matilainen, P. & Hanstad, D.V. Anti, arvot ja osallisuus. Social learning among transplant sports event volunteers. Vapaaehtoistyön kansantaloudelliset vaikutukset. Volunteer motivations for the Malaysian Paralympiad. MacLean, J. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, raportteja 70. Neufeind, M., Güntert S. Kähkönen, E. Tampere: Vastapaino, 13–38. Parent & J-L Chappelet (toim.) Routledge Handbook of Sport Event Management. Gender matters in sport event volunteering. Helsinki: Edita. & Gubler, R. Laitinen, O., Ratilainen, T., Puronaho, K. International Review for the Sociology of Sport 49 (1), 22–41. Teoksessa: M. 1994. 2003. The impact of job design on event volunteers’ future engagement: insights from the European Floorball Championship 2008. 2002. &Johnston, M. Leisure/Loisir 27 (3?4), 363?377. 2011. Nylund, S. Urheilutapahtuman vapaaehtoistyö uuden yhteisöllisyyden ilmentäjänä. Sport in Society 19 (10), 1419–1439. & Hamm. Vapaaehtoisuuden anti, arvot ja osallisuus murroksessa. Between two volunteer cultures: Social composition and motivation among volunteers at the 2010 test event for the FIS Nordic World Ski Championships. 2018. Volunteer motivation in special events for people with disabilities. 2003. The future of radical politics. & Metsäranta, O. Ojajärvi (toim.) Urheilu, maine ja raha. Nylund, M. Giannoulakis, C., Wang, C-H. Helsinki: International Methelp. Ferrand, A. New York: Routledge, 65?88. Survey report on awareness and participation behavior in disabled sports and disability understanding after Tokyo’s bid for the 2020 Olympics and Paralympics. Laasanen, J. Liikuntatieteiden laitos. Measuring motivation to volunteer for special events. Managing Leisure 18 (4), 316–330. Khoo, S. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:6. Event Management 10 (1), 47?61. Schlesinger, T. The volunteers’ perspective. Motivational profiles of sporting event volunteers. Teoksessa: M. 2015. Pro gradu -tutkielma. & Wehner, T. 2005. 2007. European Journal of Adapted Physical Activity 12 (2):8. (2006) Elämyksiä ja yhteisöllisyyttä etsimässä: MM-kisojen vaikutus liikunnan kansalaistoimintaan. Tourism and Hospitality Planning & Development 4 (3), 159–167. Metsämuuronen, J. 2004. Wollebæk, D., Skirstad, B. S. Ng, K. 2007. 2016. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 2013. Measuring volunteer motivation in mega-sporting events. Tapauksena vuoden 2003 jääkiekon MM-kisat. Twynam, G.D., Farrel, J.M. 2017. E. 2007. International Sports Journal 7 (1), 111?123. Giddens, A. Teoksessa: M. Tapahtumakävijätutkimus, vapaaehtoisten tutkimus sekä yhteistyökumppanitutkimus. Jyväskylän yliopisto. Leisure/Loisir 31 (2), 523–556. 2014. 2015. & Virkkunen, K. Collective and re?exive styles of volunteering: A sociological modernization Perspective. Heikkilä, T. Nylund & A. T. Volunteer motivations at a national special olympic event. & Engelhorn, R. Monga, M. European Sport Management Quarterly 13 (5), 537–556. Hustinx, L. Pöyhiä, T. Liikuntatieteellinen tiedekunta. & Hanstad, D.V
In general, aesthetic group gymnasts reported experiencing strong social cohesion, engagement and enjoyment. Valtaosan kysymyksistä (89 %) esittivät valmentajat. Korjaava palaute (2/3 palautteesta) korreloi voimistelijoiden vähäiseksi arvioimaan osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen harjoituksissa, kun taas myönteinen palaute (1/3 palautteesta) liittyi voimistelijoiden vahvempaan itsearvioituun osallistumisaktiivisuuteen ja parempaan viihtymiseen harjoituksissa. Videohavaintoihimme pohjautuvista vuorovaikutuskirjauksista suurin osa oli valmentajan antamaa palautetta. The results show that during the warm-up coaches’ questioning had positive effects on gymnasts’ experiences, as these questions were associated with the gymnasts experiencing strong social cohesion, engagement and enjoyment. Encouraging such analysis among informal coach networks may assist in enhancing the understanding of coaches on the topic of verbal interactions, resulting in improved experiences and increased enjoyment for gymnasts and a reduction in dropout rates. Most of the questions asked during the training session (89%) were asked by coaches. This study has demonstrated the potential analysis of videotaped training sessions has for uncovering the impact of verbal interactions on motivation and enjoyment. The aim of this study was to view how coaches and gymnasts in aesthetic group gymnastic teams interact verbally and how the verbal interaction of coaches is associated with gymnasts’ experiences of motivational climate, enjoyment and engagement during practices. Based on our video observation, the most prevalent recorded interaction was feedback given by the coach. Kirkkokatu 7, 60100 Seinäjoki. TIIVISTELMÄ Louhimaa R.-M., Lyyra N. One third of recorded feedback was positive, which was associated with stronger self-estimated engagement and higher enjoyment on the part of gymnasts. Joukkuevoimistelijat arvioivat kokevansa harjoituksissaan yleisesti ottaen vahvaa yhteenkuuluvuutta, osallistumisaktiivisuutta ja viihtymistä. Sähköposti: roosa-maaria.louhimaa@seinajoki.fi (yhteyshenkilö). During competitive aspects of training, both the coaches’ and gymnasts’ questions were associated with gymnasts experiencing stronger competitive-oriented motivational climate and lower social cohesion. Corrective feedback (2/3 of all feedback) was associated with lower levels engagement and enjoyment during training, as estimated by gymnasts. Marja Kokkonen, PsT, Jyväskylän yliopisto. Ohjelmaosuuksien aikana sekä valmentajien että voimistelijoiden esittämät kysymykset olivat yhteydessä voimistelijoiden kokemaan vahvempaan harjoitusten kilpailusuuntautuneeseen motivaatioilmastoon ja vähäiseen yhteenkuuluvuuteen. 2020. Avainsanat: motivaatioilmasto, vuorovaikutustaidot, joukkuevoimistelu, valmentaja ABSTRACT Louhimaa R.-M., Lyyra N. Videoitujen vuorovaikutustapojen tarkastelu informaaleissa valmentajaverkostoissa saattaisi auttaa tukemaan voimistelijoiden osallistumisaktiivisuutta ja viihtymistä harjoituksissa ja näin osaltaan myötävaikuttaa voimisteluharrastuksen jatkumiseen. Keywords: motivational climate, interaction skills, aesthetic group gymnastics, coach LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Vuorovaikutustavat joukkuevoimistelussa 8 3. The video data was analyzed using systematic observation and the questionnaire by descriptive statistical methods. Aineistoja käsittelimme systemaattisesti havainnoiden sekä kuvailevien tilastomenetelmien ja korrelaatiokertoimien avulla. P: +358 40 0507013. VALMENTAJAN VUOROVAIKUTUSTAPOJEN YHTEYDET JOUKKUEVOIMISTELIJOIDEN HARJOITUSKOKEMUKSIIN Roosa-Maaria Louhimaa, LitM, Seinäjoen kaupunki/Seinäjoen Lyseo. Liikunta & Tiede 57 (3), 83–90. He arvioivat harjoitustensa motivaatioilmaston vain vähäisessä määrin kilpailusuuntautuneeksi. Valmentajien toiminnan tarpeiden esittely ja oman toiminnan perustelu oli vähäistä. 2020. Research data included one videotaped training session from four female coaches and a questionnaire filled in by their 37 athletes. Tutkimusaineisto koostui 4 naisvalmentajan videokuvatuista harjoituksista ja heidän 37 joukkuevoimistelijansa kyselyaineistosta. Liikunta & Tiede 57 (3), 83–90. & Kokkonen, M. Valmentajan vuorovaikutustapojen yhteydet joukkuevoimistelijoiden harjoituskokemuksiin. During verbal communications, coaches rarely expressed the motivation or rationale for actions. Coaches’ verbal interaction in relation to aesthetic group gymnasts’ training experiences. & Kokkonen, M. Tarkastelimme valmentajien ja joukkuevoimistelijoiden sanallisia vuorovaikutustapoja ja niiden yhteyksiä joukkuevoimistelijoiden arvioimaan motivaatioilmastoon, osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen harjoituksissa. Nelli Lyyra, LitT, Jyväskylän yliopisto. Lämmittelyosuudessa valmentajien esittämät kysymykset tukivat harjoittelua, sillä ne liittyivät voimistelijoiden harjoituksissaan yleisesti kokemaan vahvaan yhteenkuuluvuuteen, osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen. They judged the motivational climate in training as only slightly competitive-oriented
Vaikka valinnanmahdollisuuksien tarjoamisen, oman valmennustoiminnan perustelemisen ja suorituksen muutokseen tähtäävän korjaavan palautteen antamisen tiedetään tukevan myös urheilijoiden autonomiaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta (Occino ym. Yksi tutkituimmista urheiluvalmennuksen vuorovaikutuksen ilmiöistä on palautteenanto. 2009), kokiessaan valinnanvapautta, empatiaa, kunnioitusta ja osallisuutta oppimisprosessissa ja kuullessaan valmentajansa perustelevan päätöksensä ja viestivänsä tavoitteensa ja odotuksensa selkeästi (Van Puyenbroeck ym. Viihtyminen, joka kuvastaa sitä missä määrin yksilöllä on hauskaa tai hän pitää toiminnastaan (Scanlan ym. Samanaikaisesti osa voimistelijoista on kuitenkin pelännyt harjoituksissa epäonnistumista (40 %), pahoittanut mielensä valmentajan kommenteista (22 %) ja kokenut harjoitusten ilmapiirin painostavaksi (13 %). Parhaimmillaan heidän välinen vuorovaikutuksensa on pysyvää, ennustettavaa ja urheilijan tarpeet, tunteen ja näkökulmat huomioivaa (Kokkonen 2017, 201) sekä urheilevien nuorten kokonaisvaltaista kehittymistä tukevaa (Côté & Erickson 2016, 134–135). Palautetta, joka sisältää tietoa siitä, kuinka suoritusta voisi parantaa tai suorituksessa ilmennyttä virhettä voisi olla toistamatta, sanotaan tavallisimmin korjaavaksi (engl. 2018). 2018; Weiss ym. Valmentajien on toisinaan syytä viestiä valmennettavilleen, että urheilijan suoritus ei ollut riittävää ja sitä pitäisi muuttaa tavoitteiden saavuttamiseksi. 8 4 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Vuorovaikutustavat joukkuevoimistelussa. 2005) ja kriittinen (Weiss ym. 2010) palautteeksi, joka uhkaavasti ja kontrolloivasti annettuna on nuorille urheilijoille vahingollista (Horn 2019). Vastavuoroisuudestaan huolimatta valmentajan ja valmennettavan välisessä vuorovaikutuksessa keskeisessä roolissa on valmentaja ohjatessaan, opastaessaan ja tukiessaan urheilijaa (Sagar & Jowett 2012). 2015). Tässä tutkimuksessa havainnoimme pääasiassa joukkuevoimisteluvalmentajien vuorovaikutustapoja ja tarkastelemme niiden yhteyksiä joukkuevoimistelijoiden arvioimaan motivaatioilmastoon, osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen harjoituksissa. Sen sijaan empaattisesti, hienotunteisin äänenpainoin ja henkilökohtaisuuksiin menemättä annettu palaute sekä palautteen sisältämät vinkit valmentajan ongelmallisena pitämien asioiden korjaamiseen ovat aiemmissa tutkimuksissa liittyneet urheilijoiden motivaatioon, hyvinvointiin ja myönteisiin tunteisiin (Carpentier & Mageau 2016; Mouratidis ym. 2009) palaute on puolestaan liittynyt motivaatioilmaston kokemiseen kilpailusuuntautuneeksi, mikä puolestaan on haitallista urheilijoiden motivaation, tunnetilojen sekä autonomien ja yhteenkuuluvuuden kokemusten kannalta (Harwood ym. Suomen Voimisteluliiton pyytämän ja Taloustutkimuksen vuodenvaihteessa 2018 – 2019 toteuttaman Voimistelun valmennuskulttuuri –selvityksen (https://www.voimistelu.fi/fi/Uutiset-ja-materiaalit/Uutishuone/Artikkeli/ArticleId/2680) tulosten mukaan yli 90 prosenttia lähes 800 kyselyyn vastanneesta voimistelijasta koki valmentajansa antavan palautetta rakentavalla tavalla ja luovan harjoituksiin rohkaisevan ilmapiirin. Niin valmentajan ja urheilijan välinen vuorovaikutus kuin itse valmennustapahtumakin on aina kahden kauppa, sillä valmentajan ja urheilijan tunteet, ajatukset ja käyttäytyminen vaikuttavat toisiinsa vastavuoroisesti (Jowett & Poczwardowski 2007; Manley ym. Oletimme edellä esittelemämme tutkimuskirjallisuuden perusteella valmentajan myönteisen palautteen, toiminnan perustelujen ja omien tarpeiden ilmaisun sekä voimistelijoiden esittämien kysymysten olevan yhteydessä voimistelijan vähäisemmässä määrin kilpailusuuntautuneeksi arvioimaan harjoitusten motivaatioilmastoon sekä vahvempaan harjoituksissa viihtymiseen ja osallistumisaktiivisuuteen. 1993), riippuu osaltaan valmentajan antamasta myönteisestä palautteesta (Weiss ym. Urheilijoiden on osoitettu kokevan harjoitustensa motivaatioilmasto tehtäväsuuntautuneeksi saadessaan tekemisistään myönteistä ja informatiivista palautetta (Van Puyenbroeck ym. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme valmentajien ja juniorijoukkuevoimistelijoiden vuorovaikutustapoja ja niiden yhteyksiä joukkuevoimistelijoiden arvioimaan motivaatioilmastoon, osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen harjoituksissa. Niinpä on tavallista, että valmennustilanteiden tutkimuksessa päähuomio on nimenomaan valmentajan vuorovaikutuskäyttäytymisessä (Erickson & Côté 2016). JOHDANTO Viime vuosikymmeninä urheiluvalmennuksessa on alettu korostaa aiempaa kokonaisvaltaisemmin urheilijan kohtaamista ja vuorovaikutuksen merkitystä. Tällöin on kyse urheilijoille suorituksen aikana tai jälkeen annetusta palautteesta (Bortoli ym. corrective; Mouratidis ym. 2017). Valmentajan vuorovaikutuksen ja harjoituksissa vallitsevan motivaatioilmaston tiedetään liittyvän myös harjoituksissa viihtymiseen. Uusien motoristen taitojen oppimisen kannalta on eduksi, jos valmentaja – erityisesti junioriurheilijoita valmentaessaan – perustelee päätöksensä, ottaa päätöksiä tehdessään huomioon myös urheilijoiden panoksen, tarjoaa heille vaihtoehtoja ja kyselee heidän mielipiteitään ja ehdotuksiaan (Legg ym. 2018). Haimme vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin: 1) Missä määrin joukkuevoimisteluvalmentajat ja heidän voimistelijansa käyttivät erilaisia vuorovaikutustapoja harjoituksissaan?; 2) Millaiseksi voimistelijat arvioivat harjoituksissa vallitsevan motivaatioilmaston kilpailusuuntautuneisuuden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä oman osallistumisaktiivisuutensa ja harjoituksissa viihtymisensä?; 3) Kuinka joukkuevoimisteluvalmentajien ja heidän voimistelijoidensa vuorovaikutustavat olivat yhteydessä voimistelijoiden arvioimaan motivaatioilmastoon, viihtymiseen ja osallistumisaktiivisuuteen harjoituksissa. 2014). Palautteen lisäksi aiemmissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota valmentajien ohjeiden antamisen tapaan. Rankaiseva (Smith ym. 2008, 2010) sekä aiempaa parempaan motoriseen suoritukseen ja itseluottamukseen (Carpentier & Mageau 2016). 2014). Urheilijat ovat kokeneet hyötyvänsä eniten sellaisista palautekeskusteluista, joissa valmentaja on aktiivisesti osallistanut urheilijoita kyselemään ja näin ilmaissut arvostavansa ja kunnioittavansa heidän mielipidettään (Nelson ym. (2015) tutkimien juniorijoukkueurheilijoiden mielestä ollut kovinkaan yleistä. Motivaatioilmasto tarkoittaa sosioemotionaalista ja tilannesidonnaista ilmastoa, jossa korostuu urheilijoiden välinen yhteistyö, yrittämisen ja henkilökohtaisen kehittymisen arvostaminen ja virheiden mieltäminen osaksi oppimisprosessia (tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto) tai lopputulos, keskinäinen kilpailu, normatiivinen ja julkinen palaute sekä rankaiseva suhtautuminen virheisiin (kilpailusuuntautunut motivaatioilmasto; Roberts 2012). 2009) ja harjoituksissa vallitsevasta tehtäväsuuntautuneesta motivaatioilmastosta (Granero-Gallegos ym. 2014), mielipiteiden kysyminen ja vaihtoehtojen antaminen ei kuitenkaan esimerkiksi Langdonin ym. 2010), joka kertoo missä määrin suoritus vastasi sitä koskevia odotuksia (Hein & Koka 2007). 2019), on raportoitu olevan motivaation, suorituksen ja myönteisten tunnekokemusten, urheiluun sitoutumisen ja sinnikkyyden kannalta hyödyllistä (Horn 2019). Suoritukseen liittyvän myönteisen palautteen, jona pidetään mitä tahansa valmentajan urheilijaa kehuvaa tai rohkaisevaa ilmaisua (Garcia ym. Valmentajien ja joukkuevoimistelijoiden vuorovaikutustavoista ei ole julkaistua tutkimustietoa, joka kuitenkin on tarpeen joukkuevoimistelijoiden hyvinvoinnin, harjoitusten ilmapiirin sekä valmennuksen ja valmentajakoulutuksen kehittämisen kannalta. 2017). Valmentajan vuorovaikutustavat liittyvät myös urheilijan kokemuksiin harjoitustensa motivaatioilmastosta. Valmentajan aggressiivinen kielenkäyttö on yhteydessä vähäiseen viihtymiseen (Bekiari 2014) ja kilpailusuuntautunut motivaatioilmasto liittyy urheilijoiden pitkästymiseen ja innostuksen puutteeseen (Granero-Gallegos ym
Taulukko 1. Kolmessa joukkueessa valmentaja ohjasi lämmittelyn ja ohjelmaharjoittelua edeltävän valmistavan osuuden. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden keskiarvosummamuuttuja koostui 4 väittämästä (esim. Tutkimuksen tarkemmasta ajankohdasta sovimme jokaisen valmentajan kanssa erikseen. Kirjauksia analysoitiin Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksen ja tietotekniikan laitoksen yhteistyönä kehitetyllä Moveatis 2.0 -sovelluksella (Lyyra ym. kirjoittajalta, joka myös muistutti voimistelijoita siitä, että valmentajat eivät tule näkemään voimistelijoiden vastauksia ja että vastauslomakkeiden tietoja tullaan käsittelemään luottamuksellisesti. Valmentajalla oli langaton mikrofoni, joka taltioi valmentajan puheen. Osallistumisen aktiivisuutta kuvaava keskiarvosummamuuttuja koostui väittämistä ”Olen aina aktiivisesti mukana ja läsnä voimisteluharjoituksissamme” ja ”Otan yleensä itsestäni kaiken irti voimisteluharjoituksissa”. He olivat valmentaneet keskimäärin 16 vuotta (vaihteluväli 12–22 vuotta). Autonomia -keskiarvosummamuuttuja muodostui 5 väittämästä (esim. Viihtymistä kuvaavan osa-alueen Cronbachin . oli 0,83. Mittarit ja muuttujat Valmentajien vuorovaikutuksen tapoja tarkastelimme videolta kolmen puheesta tunnistettavan osa-alueen avulla: 1) valmentajan antama sanallinen palaute, 2) valmentajan esittämät kysymykset sekä 3) valmentajan esittämät perustelut ja tarpeiden ilmaisu. Tutkimuksen pääkohteena olleiden valmentajien iän keskiarvo oli 33 vuotta. Käyttämämme havainnointimenetelmät pohjautuvat Jyväskylän yliopiston liikunnanopettajakoulutuksessa käytettäviin opettajan toiminnan tarkasteluun kehitettyihin systemaattisen ja epäsystemaattisen havainnoinnin keinoihin (Lyyra & Heikinaro-Johansson 2019). Tutkimukseemme valikoituneissa 4 joukkueessa oli yhteensä 37 voimistelijaa, jotka olivat syntyneet vuosina 2000–2004. Myönteiset palautteet olivat kehuja, kuten ”Tosi hyvä!” tai ”Nyt oli oikein, huomasitko?”. oli 0,79. Valmentajat olivat aikanaan voimistelleet kilpaa joko rytmisessä voimistelussa tai joukkuevoimistelussa. (2014) Motivational Climate in Physical Education Scale (MCPES) –mittarista joukkuevoimisteluun soveltuvaksi muokkaamallamme versiolla. Joukkuevoimistelujoukkueiden harjoitusten motivaatioilmastoa arvioimme Soinin ym. ”Joukkueessamme voimistelijoille on tärkeää näyttää harjoituksissa valmentajalle olevansa parempia kuin joukkuekaverit” ja ”Joukkueemme voimistelijat vertaavat suorituksiaan pääsääntöisesti joukkuekavereiden suorituksiin”). Voimistelijat vastasivat harjoitustensa motivaatioilmaston kilpailusuuntautuneisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja autonomiaa mittaaviin väittämiin asteikolla 1= Täysin eri mieltä 2= Melko eri mieltä 3= Siltä väliltä 4= Melko samaa mieltä 5= Täysin samaa mieltä. Harjoituksissa viihtymistä mitattiin neljällä väittämällä (esim. ”Joukkueemme voimistelijoilla on mahdollisuus joskus valita harjoitteita oman mielensä mukaan” ja ”Joukkueemme voimistelijoilla on mahdollisuus vaikuttaa harjoitusten toteuttamiseen”). Kirjaamisen jälkeen sovellus muodosti yhteenvedon siitä, kuinka usein ennalta määritettyjen luokkien mukaista vuorovaikutusta esiintyi harjoituksen aikana ja kuinka suuri prosenttiosuus kuhunkin luokkaan kohdistui kaikista kirjauksista. Voimistelijoiden suostumuksen allekirjoittivat myös heidän huoltajansa. Jokaiselta joukkueelta kuvattiin yksi harjoituskerta, joka sisälsi sekä lämmittelyosuuden että kilpailumatolla tehdyn ohjelmaharjoittelun. Kolme neljästä valmentajasta oli suorittanut ammattivalmentajan tutkinnon (taulukko 1). TUTKIMUSAINEISTO JA –MENETELMÄT Tutkimukseen osallistujat ja aineistonkeruu Tutkimuksen kohdejoukko koostui neljästä joukkuevoimisteluvalmentajasta ja heidän joukkueisiinsa kuuluneista voimistelijoista. Joukkueet kilpailivat aineistonkeruun ajankohtana 14–16-vuotiaiden SM-sarjassa, jossa kyseisellä kaudella kilpaili yhteensä 15 joukkuetta. Autonomiaa mittaavien osioiden Cronbachin . Korjaavaa palautetta valmentajat antoivat erilaisissa muodoissa, ohjelmaharjoittelussa pääosin liikkeistä, kuten ”Vähän näkyi vielä pää vitosella” tai ”Kaikilla nousee vähän hartiat vauhtiheiton kurotuksessa”. Yksi joukkue teki osittain itsenäisen lämmittelyn. Tutkimusaineiston kuvailevat tiedot joukkueittain Joukkue 1 Joukkue 2 Joukkue 3 Joukkue 4 Voimistelijoiden ikä (ka) 15 14 14 16 Voimistelijoiden harrastusvuodet (ka) 4 6 9 8 Videoaineiston kokonaiskesto 103 min 36 min 55 min 140 min Lämmittelyn kesto 33 min 14 min 23 min 51 min Ohjelmaharjoituksen kesto 70 min 22 min 32 min 89 min LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Vuorovaikutustavat joukkuevoimistelussa 8 5. oli 0,84. ”Harjoituksissa joukkueemme voimistelijat puhaltavat yhteen hiileen” ja ”Joukkueemme voimistelijat toimivat yhtenä joukkueena”). Valmentaja esitti kysymyksiä esimerkiksi muodossa ”Mitä sä teit eri tavalla?” tai ”Pystytkö auttamaan kuperkeikassa?” Toimintaansa valmentajat perustelivat esimerkiksi näin:”Mennään alkuosa vielä tasapainosta uudestaan, koska hätiköitte turhaan tänne menemistä.” Tarpeitaan valmentajat ilmaisivat esimerkiksi sanomalla ”Mä haluan, että sä ristarin jälkeen vedät kädet läheltä vartaloa.” Joukkuevoimistelijoiden vuorovaikutustavoista valitsimme tarkastelumme kohteeksi heidän esittämänsä kysymykset, jotka kohdistuivat pääosin ohjelmaan liittyviin liikkeisiin kuten ”Tehdäänkö me sitten toinen käsi, kun meillä tulee se toisella puolella?” Valmentajan ja voimistelijoiden esittämät kysymykset sekä valmentajan ilmaisemat toiminnan perustelut ja tarpeet kirjattiin puheja vuorovaikutuskäyttäytymisen analysointiin kehitetyn luokittelujärjestelmän avulla. Palautteesta kirjattiin valmentajan joukkuevoimistelijoilleen sanomat korjaavat ja myönteiset palautteet. Voimistelijat täyttivät kyselylomakkeen harjoitusten ajankohdasta riippuen joko ennen harjoituksen alkua tai sen päätyttyä itsenäisesti valvotussa tilassa noin 15 minuutin aikana. Osioiden keskinäinen korrelaatiokerroin oli 0,75. Kilpailusuuntautuneisuutta mittaavien osioiden Cronbachin . He olivat keskimäärin 15-vuotiaita. oli 0,78. Tutkimusaineiston keräsimme helmi-huhtikuussa 2017. Videoaineiston kesto oli yhteensä 5 tuntia 34 minuuttia. Joukkueiden koko vaihteli 7 ja 11 voimistelijan välillä. Osioiden Cronbachin . https://moveatis. Lähetimme sekä valmentajille että voimistelijoille etukäteen tutkimusta esittelevän tiedotteen sekä tietoon perustuvan suostumuksen, jonka he toivat allekirjoitettuna harjoituksiin. ”Nautin voimisteluharjoituksista” ja ”Voimisteluharjoitukset tuovat minulle iloa”), joista muodostettiin keskiarvosummamuuttuja. Heillä oli mahdollisuus kysyä apua artikkelin 1. 2019; ks. Tutkimukseen osallistuvat valmentajat ja joukkueet rekrytoimme sähköpostitse yhdessä Suomen Voimisteluliiton joukkuevoimistelun valmennuspäällikön kanssa. Kilpailusuuntautunutta motivaatioilmastoa kuvaavan keskiarvosummamuuttujan muodostimme 4 väittämästä (esim. sport.jyu.fi/), johon kirjattiin palautteet, kysymykset, tarpeiden ilmaisu ja toiminnan perustelut. Voimistelijoille kerrottiin myös, että anonyymisti tallennettu aineisto tullaan hävittämään tutkimustulosten raportoinnin jälkeen
joukkuekohtaiset havainnointitulokset monistettiin jokaista kyseiseen joukkueeseen kuuluvaa voimistelijaa kuvaavaksi muuttujaksi). Teimme tilastolliset analyysit IBM SPSS Statistics -sovelluksen versiolla 24. Myönteisen palautteen osuus oli kolmannes (33 %). Yhdistimme videoaineiston pohjalta tuotetun valmentajia koskevan numeerisen tiedon (prosenttiosuudet) voimistelijoiden kyselydataan disaggregoimalla (ts. Kaikista kirjauksista suurin osa (80 %, n = 808) oli valmentajan antamaa palautetta. Valmentajien yksissä harjoituksissa esittämien kysymysten määrä vaihteli 22 ja 66 kysymyksen välillä. Kaksi kolmasosaa (67 %) valmentajan antamasta palautteesta oli korjaavaa. Sen sijaan luokkakohtaiset luotettavuuskertoimet vaihtelivat 60 ja 94 prosentin välillä (ka 81 %.) Artikkelin 1. Tutkimusaineiston analysointi Aloitimme tutkimusaineiston analysoinnin videoaineistosta, josta kirjasimme tutkimuksemme kohteiksi valitsemiemme vuorovaikutustapojen esiintymiskerrat Moveatis-sovelluksella. Varmistimme harjoitusten motivaatioilmaston ulottuvuuksia ja voimistelijoiden viihtyvyyttä mittaavien kyselymittareiden luotettavuuden tässä aineistossa laskemalla jokaiselle mittarille sisäistä yhteenkuuluvuutta kuvaavan Cronbachin ?-arvon. Videon pohjalta analysoitujen valmentajien ja voimistelijoiden vuorovaikutustapojen ja voimistelijoiden arviointeihin pohjautuneiden motivaatioilmastomuuttujien, osallistumisaktiivisuuden ja viihtymisen välisiä yhteyksiä tarkastelimme Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimien avulla. Kaikki havainnoimamme valmentajat antoivat myönteistä palautetta vähemmän kuin korjaavaa palautetta, vaikkakin valmentajien välinen vaihtelu palautteenannon määrässä oli suuri ja esimerkiksi korjaavan palautteen prosenttiosuus lämmittelyn aikaisesta vuorovaikutuksesta vaihteli 39 ja 71 välillä. Tutkijan sisäinen luotettavuuskerroin oli kirjausten lukumäärän osalta 99 prosenttia. Vuorovaikutustapojen valmentajakohtaiset prosenttiosuudet ja esiintymiskerrat lämmittelyn ja ohjelmaharjoittelun aikana Palaute Kysymykset Tarpeet Perustelut Yhteensä myönteinen % (n) korjaava % (n) valmentaja % (n) voimistelija % (n) % (n) % (n) % (n) Valmentaja 1 lämmittely 21,7 (26) 39,2 (47) 30,0 (36) 4,2 (5) 2,5 (3) 2,5 (3) 100 (120) ohjelma 36,4 (80) 46,8 (103) 10,9 (24) (1) (1) 5,0 (11) 100 (220) Valmentaja 2 lämmittely 30,9 (54) 53,1 (93) 11,4 (20) (0) 2,3 (4) 2,3 (4) 100 (175) ohjelma 41,9 (18) 46,5 (20) 4,7 (2) (0) 4,7 (2) 2,3 (1) 100 (43) Valmentaja 3 lämmittely 23,9 (21) 70,5 (62) 2,3 (2) 1,1 (1) (0) 2,3 (2) 100 (88) ohjelma 19,6 (22) 48,2 (54) 24,1 (27) 4,5 (5) (0) 3,6 (4) 100 (112) Valmentaja 4 lämmittely 10,8 (12) 71,2 (79) 5,4 (6) 1,8 (2) 2,7 (3) 8,1 (9) 100 (111) ohjelma 24,5 (36) 55,1 (81) 10,2 (15) 1,4 (2) 4,8 (7) 4,1 (6) 100 (147) Vuorovaikutustapojen prosenttiosuuksien keskiarvot lämmittely a 21,8 58,5 12,3 1,8 1,9 3,8 100 ohjelma a 30,6 49,2 12.5 1,5 2,4 3,8 100 koko harjoitus b 26,2 53,9 12,4 1,7 2,2 3,8 100 a vuorovaikutusluokan prosenttiosuuksien keskiarvo lämmittelyja ohjelmaharjoittelun aikana; b vuorovaikutusluokan prosenttiosuuksien keskiarvo koko harjoituksen aikana 8 6 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Vuorovaikutustavat joukkuevoimistelussa. Voimistelijat esittivät neljän harjoituksen aikana ainoastaan 16 kysymystä, mikä oli vain kymmenes (11%) kaikista harjoituksissa esitetyistä kysymyksistä. Käytimme tilastollisen merkitsevyyden raja-arvoja p < .05. kirjoittajan havainnointituloksia vertaamalla laskimme tutkijoiden välisen luotettavuuskertoimen, joka oli kirjausten lukumäärän osalta 96 prosenttia. Hyvän luotettavuuden osoittimena pidetään 80 – 85 prosentin yhdenmukaisuutta tarkkailtaessa samanaikaisesti useampia luokkia ja 90 prosenttia, jos tarkkailtavia luokkia on vain muutama (van der Mars 1989). Luokkakohtaisten luotettavuuskertoimien keskiarvo oli 88 prosenttia. TULOKSET Korjaava palaute on yleistä joukkuevoimistelussa Videosta kirjattiin palautteet (korjaava ja myönteinen), valmentajan ja voimistelijoiden esittämät kysymykset, valmentajan toiminnan perustelut sekä tarpeiden ilmaiseminen (taulukko 2). intra-rater reliability) sekä tutkijoiden välisen luotettavuuskertoimen (inter-rater reliability) kaavalla: [yhdenmukaisten havaintojen lukumäärä /(yhdenmukaisten havaintojen lukumäärä + havaintojen määrän erotus)*100] (Lyyra & Heikinaro-Johansson 2019; van der Mars 1989). Suurin osa yhteensä 148 esitetystä kysymyksestä oli valmentajien esittämiä (89 %). Käytimme kuvailevia tilastollisia menetelmiä (frekvenssit, prosenttiosuudet, keskiarvot) tutkimusaineiston ja muuttujien kuvailuun. ja 2. Kysymyksiä esitettiin keskimäärin 37 kertaa. Ensimmäinen kirjoittaja analysoi Valmentaja 1:n lämmittelyosuuden kahdesti (videon kesto 33 min). Joukkuevoimisteluharjoitusten aikana esitettyjen kysymysten osuus kaikista kirjauksista oli 14 prosenttia. Valmentajat esittivät toiminnan tarpeita vähän (2 % kaikista kirjauksista) ja perustelivat omaa toimintaansaTaulukko 2. Arvioimme videohavainnoinnin luotettavuutta laskemalla tutkijan sisäisen luotettavuuskertoimen (engl. Voimistelijoiden osallistumisaktiivisuutta kuvaavien osioiden välistä yhteyttä arvioimme Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen avulla
Keskiarvojen teoreettinen vaihteluväli on 1-5 ja suuret arvot viittaavat vahvempaan voimistelijoiden arvioimaan motivaatioilmastoon, aktiivisempaan osallistumiseen ja parempaan viihtymiseen harjoituksissa. Taulukon 3 sisältämät voimistelijoiden arviot viestivät siitä, että voimistelijat kokivat harjoituksissaan yleisesti ottaen vahvaa yhteenkuuluvuutta (ka 4,8) ja viihtyivät hyvin (ka 4,82). Valmentajan ohjelmaosuuksissa antama korjaava palaute oli lisäksi yhteydessä voimistelijoiden raportoimaan harjoitusten vahvaan kilpailusuuntautuneeseen motivaatioilmastoon ja autonomiaan. Harjoitusten aikaista voimistelijoiden arvioimaa motivaatioilmastoa, osallistumisaktiivisuutta ja viihtymistä kuvaavat keskiarvot (keskihajonta) Kilpailu-suunt. Taulukosta 2 ilmenee myös eri valmentajien vuorovaikutuskirjausten määrä. Tulokset osoittivat, että mitä enemmän valmentaja antoi sekä lämmittelyettä ohjelmaosuuksien aikana korjaavaa palautetta, sitä heikommiksi voimistelijat arvioivat osallistumisaktiivisuutensa ja viihtymisensä harjoituksissaan. Joukkueessa 2, jossa harjoituksen motivaatioilmasto koettiin vähiten kilpailusuuntautuneeksi, voimistelijoiden arviot sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta, aktiivisesta osallistumisesta ja harjoituksissa viihtymisestä olivat korkeimmat. Voimistelijat myös arvioivat yleensä osallistuvansa aktiivisesti ja olevansa läsnä joukkueensa harjoituksissa itsestään kaiken irti ottaen (ka 4,73). Taulukko 4. Autonomia Sosiaalinen yht.kuuluvuus Osallistumisaktiivisuus Viihtyminen Joukkue 1 1,85 (,70) 3,56 (,56) 4,80 (,42) 4,91 (,30) 4,91 (,17) Joukkue 2 1,27 (,54) 2,18 (,51) 4,97 (,08) 5,00 (,00) 5,00 (,00) Joukkue 3 2,62 (,62) 2,31 (,20) 4,43 (,37) 4,32 (,45) 4,82 (,24) Joukkue 4 1,93 (,74 ) 3,79 (,65) 4,89 (,25) 4,44 (,39) 4,50 (,43) Yhteensä 1,86 (,78) 3,01 (,89) 4,80 (,35) 4,73 (,40) 4,82 (,31) Huom. Lämmittelyja ohjelmaosuuden aikana havaittujen vuorovaikutustapojen prosenttiosuuksien yhteydet voimistelijan arvioimaan motivaatioilmastoon, osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen harjoituksissa Kilpailu-suunt. Taulukko 3. Vuorovaikutustapojen yhteydet motivaatioilmastoon, osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen harjoituksissa Taulukossa 4 ilmenevät vuorovaikutustapojen ja voimistelijoiden arvioiman, harjoituksia yleisesti koskevan kilpailusuuntautuneisuuden, autonomian, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, osallistumisaktiivisuuden ja viihtymisen väliset yhteydet. Autonomia Sosiaalinen yht.kuuluvuus Osallistumisaktiivisuus Viihtyminen Palaute Myönteinen palaute lämmittely -,25 -,77 ** -,03 ,39 * ,53 ** ohjelma -,56 ** -,17 ,52 ** ,65 ** ,47 ** Korjaava palaute lämmittely ,19 -,03 -,13 -,59 ** -,46 ** ohjelma ,43 ** ,45 ** -,26 -,65 ** -,60 ** Kysymykset Valmentaja lämmittely -,32 ,30 ,40 * ,58 ** ,33 * ohjelma ,59 ** ,14 -,57 ** -,30 -,16 Voimistelija lämmittely ,22 ,73 ** -,01 -,05 -,23 ohjelma ,48 ** ,07 -,50 ** -,66 ** -,43 ** Valmentajan tarpeiden ilmaisu lämmittely -,07 ,75 ** ,37 * -,12 -,37 * ohjelma -,23 ,13 ,37 * -,20 -,28 Valmentajan toiminnan perustelut lämmittely ,09 ,79 ** ,21 -,27 -,47 ** ohjelma ,22 ,73 ** -,01 -,05 -,20 * p<.05; ** p<.01 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Vuorovaikutustavat joukkuevoimistelussa 8 7. kin vain hieman useammin (4% kaikista kirjauksista). Toisaalta valmentajan antama myönteinen palaute liittyi voimistelijoiden vahvempaan osallistumisaktiivisuuteen ja parempaan viihtymiseen harjoituksissaan. Lämmittelyosuuden myönteinen palaute korreloi lisäksi voimistelijoiden vähäiseksi arvioimaan autonomiaan. Tutkimukseen osallistuneet valmentajat erosivat selvästi toisistaan niin vuorovaikutuksen määrän suhteen kuin siinäkin, miten vuorovaikutus jakaantui palautteenantamisen, kysymysten esittämisen, tarpeiden ilmaisemisen ja perusteluiden välillä. He kokivat harjoituksissaan autonomiaa jonkin verran (ka 3,01) ja kilpailusuuntautuneisuutta melko vähän (ka 1,86)
Tuloksiamme ei olekaan syytä yleistää koskemaan kaikkia joukkuevalmentajia. Legg ym. Vaikka erityisesti junioriurheilijoita valmentaessaan valmentajia on kannustettu perustelemaan päätöksensä (esim. Voimistelijoiden lämmittelyosuuden aikana esittämät kysymykset liittyivät vahvaan autonomiaan, mutta ohjelmaosuuksien aikaiset kysymykset korreloivat harjoitusten vahvaan kilpailusuuntautuneeseen motivaatioilmastoon sekä heikompaan yhteenkuuluvuuteen, osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa tarkastelimme pääasiallisesti joukkuevoimisteluvalmentajien vuorovaikutustapoja ja niiden yhteyksiä juniorijoukkuevoimistelijoiden itsensä arvioimaan harjoitusten motivaatioilmastoon, osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen. Valmentajan ja valmennettavan välinen vuorovaikutus on monitahoinen kokonaisuus, josta tarkastelimme vain kapeaa, etukäteen rajaamaamme osaa ja pidimme päähuomiomme nimenomaan valmentajan vuorovaikutuskäyttäytymisessä, ku8 8 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Vuorovaikutustavat joukkuevoimistelussa. 2016), kilpailusuuntautuneen motivaatioilmaston on aiemmin kuitenkin osoitettu liittyvän urheilijoiden kannalta pääsääntöisesti kielteisiin asioihin, kuten ulkoiseen motivaatioon tai motivaation puutteeseen ja kielteisiin tunteisiin (Harwood ym. Tällöin valmentajan tarpeiden ja toiminnan perustelujen yhteys voimistelijoiden vähäiseen harjoituksissa viihtymiseen saanee lisävalaistusta. Joukkuevoimistelun valmentajajohtoisuus ilmeni siten, että videoiduissa harjoituksissa esitetyistä kysymyksistä valtaosan (89 %) esittivät valmentajat. Tarjosimme tutkimukseen osallistumisen mahdollisuutta kaikille junioreita SM-sarjassa valmentaville valmentajille, mutta tutkimukseemme on saattanut valikoitua keskivertoa vuorovaikutteisempia valmentajia. Poikkileikkaustutkimuksemme kohdistui ainoastaan neljään voimistelujoukkueeseen. Pidämme mahdollisena, että voimistelijoiden tällaisessa tilanteessa kokema turhautuminen, epävarmuus tai huoli on saanut heidät esittämään kysymyksiä harjoitusten ohjelmaosuudessa, jossa epäselvyyksillä on kilpailuohjelman harjoittelun kannalta ja kilpailukauden jo käynnistyttyä suurempi merkitys kuin lämmittelyosuudessa mahdollisesti ilmenevillä epäselvyyksillä. Myös voimistelijoiden ohjelmaosuuksien aikaiset kysymykset liittyivät harjoitusten vahvaan kilpailusuuntautuneeseen motivaatioilmastoon sekä heikompaan yhteenkuuluvuuteen, osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen. Lämmittelyosuudessa valmentajien esittämät kysymykset vaikuttivat tukevan harjoittelua, sillä ne liittyivät voimistelijoiden harjoituksissaan yleisesti kokemaan vahvaan yhteenkuuluvuuteen, osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen. Myös valmentajan lämmittelyosuudessa esittämät toiminnan perustelut liittyivät voimistelijoiden kokemaan vahvaan autonomiaan ja heikompaan viihtymiseen harjoituksissa. Ensinnäkin on mahdollista kysyä, edustavatko kuvaamamme valmennustilanteet valmentajan normaalia vuorovaikutusta valmennustilanteessa ja onko videolta kirjaamamme vuorovaikutustapojen jakautuminen eri luokkien välille yleistettävissä kuvaamaan valmentajan tyypillistä valmennuskäyttäytymistä kyseisellä kaudella. Kenties valmentajien antamat ohjeet tai palaute oli siinä määrin epäselvää, etteivät voimistelijat tienneet, kuinka heidän olisi pitänyt toimia tai mitä valmentajat heiltä odottivat. 2015). Voittopuolisesti korjaavasta palautteesta ja valmentajakeskeisestä kysymysten esittämisestä huolimatta joukkuevoimistelijat kokivat harjoituksissaan yleisesti ottaen vahvaa yhteenkuuluvuutta, raportoivat olevansa aktiivisesti mukana ja läsnä kaikkensa itsestään irti ottaen ja viihtyivät. Myöhemmissä tutkimuksissa onkin tarpeen kirjata valmentajien perusteluista ja tarpeiden ilmaisuista ylös myös se, kohdistuivatko ne voimistelijoiden käyttäytymiseen vai heidän harjoittelemiinsa taitoihin. Vaikka suomalaisten juniorijääkiekkoilijoiden harjoituksissa viihtymiseen ja jääkiekkoon liittyvään taitavuuteen ja menestymisodotuksiin ovat olleet yhteydessä samansuuntaisesti niin kilpailukuin tehtäväsuuntautunutkin harjoitusten motivaatioilmasto (Jaakkola ym. Valmentajan esittämät tarpeet lämmittelyn aikana korreloivat voimistelijoiden kokeman vahvan autonomian ja yhteenkuuluvuuden kokemusten ja vähäisen harjoituksissa viihtymisen kanssa. 2018), aineistomme valmentajat esittivät tarpeitaan ja perustelivat toimintaansa vain vähäisissä määrin. Voimistelijoiden ohjelmaosuuksien aikana kysymät kysymykset, joiden sisältöä tai luonnetta emme tarkemmin tutkineet, saattavat viestiä jonkin sellaisen tekijän olemassaolosta, jota emme tutkimuksessamme mitanneet, mutta joka selittää aineistossamme havaitsemiamme yhteyksiä. Ohjelmaosuuksien aikana esitetyt kysymykset eivät sen sijaan näyttäneet aineistossamme palvelevan harjoituksia; valmentajien kysymykset olivat yhteydessä voimistelijoiden kokemaan vahvempaan harjoitusten kilpailusuuntautuneeseen motivaatioilmastoon ja vähäiseen yhteenkuuluvuuteen. Valmentajan puheesta havainnoimiimme vuorovaikutustapoihin liittyy myös rajoituksia. Keräämämme aineisto oli poikkileikkauksellista, joten syy – seuraus-suhteita ei ole mahdollista tutkia. Valmentajan ohjelmaosuudessa ilmaisemat toiminnan perustelut olivat yhteydessä voimistelijoiden harjoituksissaan raportoimaan vahvaan autonomiaan. Videohavaintomme paljastivat kaikista vuorovaikutustapojemme kirjauksista suurimman osan olevan valmentajan antamaa palautetta, erityisesti korjaavaa palautetta, joka aineistossamme oli yhteydessä voimistelijoiden vähäiseksi arvioimaan osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen harjoituksissa. Valmentajien antama myönteinen palaute puolestaan liittyi odotustemme mukaisesti voimistelijoiden vahvempaan itsearvioituun osallistumisaktiivisuuteen ja parempaan viihtymiseen harjoituksissaan. Juuri päättyneen harjoituksen kokemukset saattoivat värittää välittömästi harjoituksen jälkeen täytettyjen kyselyiden vastauksia. Lisäksi voimistelijat arvioivat harjoitustensa motivaatioilmaston vain vähäisessä määrin kilpailusuuntautuneeksi, mitä pidämme ilahduttavana asiana. Valmentajan lämmittelyn aikana esittämät kysymykset liittyivät harjoitusten vahvaan yhteenkuuluvuuteen, osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen, mutta ohjelmaosuuksissa esitetyt kysymykset olivat yhteydessä vahvempaan harjoitusten kilpailusuuntautuneeseen motivaatioilmastoon ja vähäiseen yhteenkuuluvuuteen. Kuten kaikissa tutkimuksissa, tässäkin tutkimuksessa on rajoitteensa. Emme kuitenkaan pyytäneet voimistelijoita arvioimaan, edustiko kuvaamamme harjoitus ja valmentajan siinä käyttämät vuorovaikutustavat tyypillistä harjoitustilannetta. Tulevaisuudessa valmentajien vuorovaikutustapoja ja valmennettavien harjoituskokemuksia olisikin syytä tutkia pitkittäistutkimuksissa, jolloin olisi mahdollista saada tietoa siitä, missä määrin valmentajan vuorovaikutustavat vaikuttavat urheilijan harjoituskokemuksiin ja missä määrin urheilijan kenties ilmikäyttäytymistä värittävät harjoituskokemukset vaikuttavat valmentajan vuorovaikutuksen tapoihin. Myös kyselylomakkeen täytön ajankohta saattoi vaikuttaa tuloksiimme. Videoaineistossamme ei kuitenkaan ilmennyt valmentajan ja voimistelijoiden välisiä, harjoitusta koskevia ristiriitatilanteita; näissä tilanteissa valmentajan toiminnan perusteluille olisi ehkä ollut enemmän tarvetta. Tämä olisi ollut tarpeen, sillä kyselylomake selvitti voimistelijoiden motivaatioilmaston, osallistumisaktiivisuuden ja viihtymisen kokemuksia yleisesti ottaen harjoituksissa. Valmentajan esittämät tarpeet ja toiminnan perustelut liittyivät voimistelijoiden harjoituksissaan yleisesti kokemaan vahvaan autonomiaan, mutta vastoin odotuksiamme myös vähäiseen harjoituksissa viihtymiseen. Lisäksi on muistettava, että vaikka kaikki tutkimukseen osallistuneet valmentajat olivat kokeneita, harjoitusten kuvaaminen saattoi vaikuttaa heidän vuorovaikutukseensa, sillä he tiesivät, mitä tutkimuksessa oli tarkoituksena tutkia
2016 . Taloudellisia ja ajankäytöllisiä resursseja vaatinut tutkimuksemme tarttui monimenetelmällisesti tutkimuskysymyksiin, joita ei ole aiemmin kysytty Suomessa eikä kansainvälisestikään; aiemmat kansainväliset tutkimukset ovat keskittyneet harjoituskuorman vaikutuksiin (Gateva 2014) ja juniorijoukkuevoimistelijoiden tekniseen taitavuuteen (Dolbysheva ym. & Côté, J. Côté, J. Research in Kinesiology 42(1), 40–44. Kinesiology Review 8(3), 244–251. V. S. Näemme tulostemme olevan sovellettavissa joukkuevoimistelun – ja miksei muidenkin lajien – valmentajakoulutuksissa ja päivittäisvalmennuksessa. G., Keegan, R. kirjoittaja on perehtynyt maisterikoulutuksensa aikana opetustilanteiden havainnointimenetelmiin ja hallitsi näin tutkimuksessa käytetyn havainnointimenetelmän. Social Behavior & Personality: An International Journal 38(4), 453–460. & Mageau, G. ISBN 978-952-7290-12-5, ISSN 24898317. Examining the impact of coaches’ feedback patterns on the psychosocial well-being of youth sport athletes. Teoksessa: R. Investigation of the effect of the training load on the athletes in rhythmic and aesthetic group gymnastics during the preparation period. Delrue, J. Valmentajakysely 2019. Broek, G. Schinke, K.R. New York: Routledge, 128 –137. García, J. Teoksessa: M.S. J. Journal of Sport & Exercise Psychology 38(1), 45–58. Tietääksemme tutkimuksessamme tarkastellaan ensimmäistä kertaa joukkuevoimisteluvalmentajan puheesta havaittuja vuorovaikutustapoja ja niiden yhteyksiä juniorivoimistelijoiden arvioimaan harjoitusten motivaatioilmastoon, omaan osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen harjoituksissa. 2019 . & Erickson, K. Smith (toim.) Routledge international handbook of sport psychology. Augmented feedback of experienced and less experienced volleyball coaches: a preliminary investigation. Psychology of Sport & Exercise 40, 110–126. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä. Hagger, N.L.D. J., Smith, J. Hämäläinen, K. A season-long examination of the intervention tone of coach–athlete interactions and athlete development in youth sport. European Physical Education Review 21(1), 114–131. & Bianco, A. LÄHTEET Bekiari, A. 2017. & Temple, V. 2019. 2014. Importance of the motivational climate in goal, enjoyment, and the causes of success in handball players. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Vuorovaikutustavat joukkuevoimistelussa 8 9. & Robazza, C. A., Alesi, M. KIHUn julkaisusarja, nro 71. 2020. 2007. Decroos, S., … Vansteenkiste, M. & Blomqvist, M. A. Creative Education 5(2), 114-121. Chatzisarantis (toim.) Intrinsic motivation and self-determination in exercise and sport, Human Kinetics, Champaign, IL, 127–140. 2010. Horn, T. Psychology of Sport & Exercise 18, 9–25. & Liukkonen, J. 2015. Lisäksi 1. & Koka, A. kirjoittajan kymmenien vuosien kokemus lajin parista niin voimistelijana, valmentajana kuin lajiliiton kouluttajanakin, joten valitsemamme vuorovaikutustavat pohjautuivat vankkaan asiantuntijuuteen ja aiempaan kirjallisuuteen. Research Quarterly for Exercise and Sport, 1–8, doi: 10.1080/02701367.2019.1571677 Gateva, M. Frontiers in Psychology 8, doi:10.3389/fpsyg.2017.02081 Harwood, C. S. & Raine, A. Yhdistimme onnistuneesti liikuntapedagogiikan kentällä kehitettyjä opetustilanteen havainnointimenetelmiä sekä kyselytutkimuksen keinoja ja osoitimme havainnointimenetelmän luotettavaksi myös kilpaurheilun kontekstissa. Bortoli, L., Bertollo, M., Messina, G., Chiariotti, R. Adopting a helicopter-perspective towards motivating and demotivating coaching: A circumplex approach. Carpentier, J. Athlete development. Dowdell, T. Journal of Physical Education & Sport 20(2), 554–563. L. 2010. International Sport Coaching Journal 3, 332–343. 2019. ten valmennustilanteiden tutkimuksessa on tavallista (Erickson & Côté 2016). A new era in sport organizations and coach development in Finland. Vaikka eri lajiliittojen muodollisissa, formaaleissa koulutuksissa on jo vaihtelevasti vuorovaikukseen liittyviä sisältöjä, varsinkin kokeneet ja pitkälle kouluttautuneet valmentajat oppivat mielellään muilta valmentajilta ja muita valmentajia havainnoiden ja havaintojaan reflektoiden arjen informaaleissa valmentajaverkostoissa tai mentorien tukemana (Hämäläinen & Blomqvist 2016; Walker ym. Tutkimuksen vuorovaikutustapojen valintaa puoltaa kuitenkin 1. McGannon & B. Harjoitusten kilpailusuuntautunut motivaatioilmasto (Le Bars ym. 2009), vähäiseksi koettu yhteenkuuluvuus ja autonomia (Temple & Crane 2016) sekä vähäinen viihtyminen harjoituksissa (Crane & Temple 2015) liittyvät osaltaan – monien muiden yksilöön ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvien tekijöiden lisäksi – siihen, että junioriurheilijat lopettavat urheiluharrastuksensa, joten niihin liittyvän valmennuskäyttäytymisen reflektointi on suositeltavaa. & Castaño, J. Psychology of Sport & Exercise 22, 264–272. Predicting sport experience during training: the role of change-oriented feedback in athletes’ motivation, self-confidence and needs satisfaction ?uctuations. Verbal aggressiveness and leadership style of sports instructors and their relationship with athletes’ intrisic motivation. Päivittäisvalmennuksen saralla toivomme tutkimustulostemme rohkaisevan kaikkia lasten ja nuorten valmennukseen osallistuvia valmentajia kiinnittämään huomiota omiin vuorovaikutustapoihinsa ja niiden mahdolliseen rooliin erityisesti harjoitusten motivaatioilmaston, urheilijoiden osallistumisaktiivisuuden ja harjoituksissa viihtymisen kannalta. 2020). Perceived feedback and motivation in physical education and physical activity. 2016. A., Carcedo, R. 2016. Erickson, K. & Hämäläinen, K. Motivational climate, goal orientation, perceived sport ability, and enjoyment within Finnish junior ice hockey players. Characteristics of effective gymnastics coaching. Valmentajan sanattomat vuorovaikutuksen tavat, lukuisat valmentajan ja valmennettavan väliseen vuorovaikutukseen liittyvät tilannekohtaiset seikat (esim. 2018). A systematic review of the intrapersonal correlates of motivational climate perceptions in sport and physical activity. A systematic review of dropout from organized sport among children and youth. De Backer, M. Sekä tulostemme että valmentajien itse jo aiemmin esittämien vuorovaikutusosaamiseen liittyvien kehitystarpeiden (Blomqvist ym. Blomqvist, M., Mononen, K. Uskomme erityisesti tutkimukseemme osallistuneiden kaltaisten lajinsa huippuvalmentajien vuorovaikutusosaamisen kehittyvän arjen valmennustapahtumiin kiinnittyvissä ja informaaleihin valmentajaverkostoihin nojaavissa oppimisprosesseissa. Hein, V. Aelterman, N. Reynders, B. Granero-Gallegos, A., Gómez-López, M., Rodríguez-Suárez, N., Abraldes, J. The in?uence of feedback on competence, motivation, vitality, and performance in a throwing task. Science of Gymnastics Journal 2 (1), 15–24. J. & Chuhlovina, V. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 26(1), 109–115. M. kuvatun harjoituksen tavoite, edeltävän harjoitukset tapahtumat, joukkueen kokoonpanossa tai harjoitusohjelmassa tapahtuneet muutokset), valmentajan ja voimistelijoiden persoonallisuuteen kytkeytyvät asiat sekä voimistelijoiden keskinäinen vuorovaikutus rajautuivat tutkimuksemme ulkopuolelle. Improvement of technical skills of 14-16 years old athletes who are engaged in aesthetic group gymnastics. J. Jaakkola, T., Ntoumanis, N. 2020 . 2020, 36–37) perusteella toistamme jo aiemmat suosituksemme (Kokkonen 2012, 2017) valmentajien vuorovaikutusosaamista parantavan valmentajakoulutuksen lisäämisestä. 2016 . 2014 . 2016. 2015 . Dolbysheva, N., Kidon, V., Kovalenko, N., Holoviichuk, I., Koshcheyev, A. Crane, J
2014. Champaign, IL: Human Kinetics, 3–14. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 169. A systematic review of drop-out from organized soccer among children and adolescents. 2. & Vande Broek, G. Nelson, L. & Bigelow, R. van der Mars, H. & Li, Y. & Wilko, A. Matikka & M. Teoksessa: L. & Sideridis, G. & Poczwardowski A. J., Rynne, S. & Vansteenkiste, M. 2016. J. Darst, D. The motivating role of positive feedback in sport and physical education: evidence for a motivational model. Treasure (toim.) Advances in motivation in sport and exercise. P. 2018. 2008. A. L., Mallett, C. Roberts & D. C. Liikunnanopettaminen on taitolaji: opettamisen taitoja voi oppia analysoimalla opetustilanteita. Factorial validity and internal consistency of the motivational climate in physical education scale. Western Journal of Communication 76(2), 148–174. A. Mouratidis, A., Lens, W. 2009. & Jowett, S. 2014. Informal and nonformal learning for sport coaches: A systematic review. Coaching behaviors, motivational climate, and psychosocial outcomes among female adolescent athletes. 1993. Teoksessa: S. & Rothberger, S. 2005. Journal of Human Sport & Exercise 10(1), 1–14. J., Lobel, M. & Ninot, G. 2018 . J. J. International Journal of Sports Science & Coaching 13(5), 694–707. The in?uence of coach reputation on the behavioral responses of male soccer players. & Carlisle, K. Journal of Sport & Exercise Psychology 30(2), 240–268. Tampere: Tammerprint, 69 – 87. 1989. & Crane, J. Langdon, J., Schlote, R., Harris, B., Burdette, G. Manley, A. 2010. 2017. M. 2012. Sagar, S. Journal of Sports Science and Medicine 13, 137–144. Lavallee (toim.) Social psychology in sport. Journal of Park & Recreation Administration 36(4), 90–106. B. Smith, M. Zakrajsek & V.H. Roberts, G. Weiss, M. Lyyra, N. Van Puyenbroeck, S., Stouten, J. Tunteet ja niiden säätely kilpaurheilun keskiössä. Soini, M., Liukkonen, J., Watt, A., Yli-Piipari, S. S. 2009. Champaign, IL: Human Kinetics, 53–80. Mouratidis, A., Vansteenkiste, M., Lens, W. Jowett, S. International Journal of Sports Science & Coaching 9(2), 401–416. Coaching is teamwork! The role of need-supportive coaching and the motivational climate in stimulating proactivity in volleyball teams. 2019. Pediatric Exercise Science 5(3), 275–285. Personal and contextual determinants of elite young athletes’ persistence or dropping out over time. & Birch, P. Soccer & Society 17(6), 856–881. Teoksessa: R. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 28(1), 319–328. uudistettu painos. Legg, E., Newland, A. D. Journal of Sport and Exercise Psychology 32, 619–637. The effect of female athletes’ perceptions of their coaches’ behaviors on their perceptions of the motivational climate. 2014. 2014. Somebody’s eyes are watching: The impact of coaching observations on empowering motivational climates and positive youth development. Observer reliability: Issues and procedures. 2018. P. Sport, Education and Society 19(1), 19–40. Jaakkola, J. Autonomy-supportive pedagogical approach to sports coaching: research, challenges and opportunities. & Driska, A. Receiving video-based feedback in elite ice-hockey: a player’s perspective. Motivation in sport and exercise from an achievement goal theory perspective: after 30 years, where are we. K., Carpenter, P. R. Communicative acts in coach–athlete interactions: When losing competitions and when making mistakes in training. 2012. & Groom, R. 9 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Vuorovaikutustavat joukkuevoimistelussa. Liikunta & Tiede 56 (1), 15–19. Jowett & D. 2015. Greenlees, I. Sources of enjoyment for youth sport athletes. R., Amorose, A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Teoksessa: T. Jyväskylä: PS-kustannus, 185 – 214. Teoksessa: P.W. 2012. Walker, L. 2007. Scanlan, T. N. Occhino, J. J. C. Champaign, IL: Human Kinetics, 3–30. Temple, V. Journal of Applied Sport Psychology 17(2), 170–177. Pediatric Exercise Science 21(4), 475–492. Kokkonen, M. Smith, S., Fry, M., Ethington, C. Batten, J. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 19(2), 274–285. C. How you provide corrective feedback makes a difference: the motivating role of communicating in an autonomy-supporting way. Potrac, P. Liukkonen & A. & Simons, J. Effects of a training program to enhance autonomy supportive behaviors among youth soccer coaches. J. Salmi-Roos (toim.) Urheilupsykologian perusteet. Mancini (toim.) Analyzing physical education and sport instruction. Le Bars, H., Gernigon, C. Understanding the coach–athlete relationship. Kokkonen, M. F., Thomas, R. Liikunta sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä edistävien tunneja ihmissuhdetaitojen tukijana. & Jaakkola, T. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 24(2), e111–e120. & Heikinaro-Johansson, P
Miksi meillä on niin paljon tiedettyä, mutta ei käytettyä. #fysioterapiamessut #fysiokuntoutus2020 Meillä on ratkaisu! Messukeskus, Helsinki | 30.9.–1.10.2020. Koulutuspäivien Early Bird -hinnat voimassa kesäkuun loppuun! FYSIOTERAPIAN JA KUNTOUTUKSEN MESSUT JA KOULUTUSPÄIVÄT. Mutta miksi niitä ei käytetä. fysioterapiamessut.fi Nyt murretaan myyttejä! Fysioterapialla ja kuntoutuksella olisi kustannustehokkaita ja yhteiskunnallisesti merkittäviä ratkaisuja. Muun muassa tätä kysytään syksyn 2020 koulutuspäivien ohjelmassa. Mistä parhaat ratkaisut syntyvät. Mitkä myytit voitaisiin jo murtaa
Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 172 (2. urheilupuheessa: ”joukkueemme on kuin yhtä perhettä.” Terapeutti auttaa perhettä työvälineenään puhuminen. Heidi Packalenin kirjoittama Harkitut sanat, parempi valmennus -kirja (116 sivua) on urheiluväkeä haastava puheenvuoro: olisiko jo aika tiivistää yhteistyötä psykoterapeuttien ja työnohjaajien kanssa. Samoista asioista on kyse urheilussa, kun valmentaja pyrkii auttamaan pelaajaa ja koko joukkuetta puhumisen avulla. Oleellista on mitä ja miten kannattaa sanoa ja milloin. painos) Hinta 25 € (+ toimituskulut) Tilaukset: www.tiedekirja.fi Valmentajan eniten käyttämä työväline on puhuminen ja tärkein työväline harkitusti puhuminen.”. Harkitut sanat ovat tie ihmisläheiseen ja voimavarakeskeiseen valmennukseen – ja voittamisen kulttuuriin. Mitä osaavampi valmentaja on kyseessä, sitä paremmin hän osaa ohjata voimavarojen kautta ja selittää miten pitää pelata – ei miten ei pidä pelata.” Seuratoiminnan käytännöt tuntuvat kehittyvän siihen suuntaan, että seurojen olisi pikaisesti syytä tiivistää yhteistyötään sosiaalityön ja terapeuttisen työskentelyn osaajien kanssa.” ”On parempi tietää syyt voittamiseen kuin häviämiseen.” Urheiluvalmentajien ja perheterapeuttien työssä on samankaltaisia piirteitä, mikä ilmenee mm