Mika Anttonen: Urheilu ei voi olla seurailija ihmisoikeuksissa Kotoperäinen pesäpallo ihastuttaa ja vihastuttaa Hyvä viestintä valmennuksen kivijalka TEEM A: Kasvatus & valmennus 59 (3 ) 3/ 22 • 10 eu ro a Liik un ta & Tie de 3/2 2 K AS VA TU S & VA LM EN N U S
Paremman elämän eväitä olisi, mutta pahoinvointi lisääntyy. 59. Näin voi tietysti ajatella, mutta jos puhujaa ei kuulla, onko vika vain kuulijassa. Ihmisten enemmistöllä on riittävästi ruokaa, lämpöä ja elämisen tasoa, mutta samalla on syntynyt ristiriitaisia haasteita. Tiedeyhteisöissä, niin liikuntatieteessä kuin muissakin tieteissä, tapaa olla kyky yksityiskohtien tuottamiseen. Ja ei, tämä ei ratkea sillä, että vastuu ulkoistetaan viestintäosastoille. Nuorten tutkijoiden tutkimuskilpailussa palkitaan ansioituneita soveltavaa liikuntaa tai vammaisurheilua käsitteleviä tutkimuksia. Tiedeyhteisössä tulisikin kollektiivina kehittää nykyistä systemaattisemmin toimintatapoja ja asenteita, joilla yksittäisten tutkimusten tuloksia voisi hahmottaa niihin liittyvien kokonaisuuksien kautta – ja auttaa siten ympäröivää yhteiskuntaa näkemään uuden tiedon merkitys. Pitää lisätä myös kokonaiskuvien ymmärrystä – siis viisautta – jo tutkimusprosessin osana. Tämä näkyy liikuntatieteissäkin. Millimoolit ja rajatut tutkimusalueet ovat hyvin hallussa. Nothing about us, without us: where the disabled people's movement is coming from, and where should we be headed. Tieteen tehtävä ei ole pelkkä yksittäisten tiedonjyvien tuottaminen. Kehittämispäällikkö Sari Kivimäki, Liikkuva aikuinen -ohjelma, Jamk Alan huippupuhujia! Osallistu etänä tai tule paikan päälle! 24.–25.8.2022 | Metropolia AMK , Myllypuron kampus Sosiaalisen inkluusion ja vammaisinkluusion yhtäläisyydet ja erot Tutkimuspäällikkö Aija Saari, Suomen Paralympiakomitea. Samalla aikamme ohjaa organisoitumaan siten, että nämä yksityiskohtien tasolla nerokkaat ihmiset ovat yhä enemmän omien tutkimusaiheidensa kuplamaisen rakenteen sisällä. Professori Tom Shakespeare, London School of Hygiene and Tropical Medicine Soveltava liikunta uusissa soterakenteissa – miten palveluketjuja vahvistetaan . Tutkijakunnan itse olisi aktivoiduttava ja nähtävä vastuunsa. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsenmaksuista www.lts.fi. . Katso koko ohjelma ja ilmoittaudu mukaan viimeistään 10.8.2022: Ei mitään meistä ilman meitä Inget om oss utan oss Soveltavan liikunnan päivillä keskipisteessä ovat liikkujat ja heidän kokemuksensa soveltavasta liikunnasta. Se saa tiedemaailman näyttämään siiloutuneelta yksityiskohtien sekamelskalta, josta ei hahmotu selkeää viestiä siitä, mihin kokonaisuuteen yksittäiset tutkimustulokset liittyvät ja mihin yhteiskunnalle olennaiseen asiaan uusi tieto kytkeytyy. Se on mahdollistanut tietojemme, taitojemme ja oivallustemme jakamisen sekä yhteisen tietopääoman kasvun sukupolvelta toiselle. Eikä liikunnan yhteiskunnallinen merkityskään hahmotu yhteisessä päätöksenteossa. LTS:n kotisivuilta (lts.fi) löytyy väyliä liikuntatiedon lähteille. Ihmiskunta voi jatkaa siitä, mihin edellinen sukupolvi jäi. Matkalla on opittu paljon, muun muassa käyttämään liikkuvaa leukaluutamme puhumiseen ja käsiemme sormirakennetta kirjoittamiseen. Paino: PunaMusta, Forssa Tilaukset: puh: 010 778 6600 / fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 42 € / Vuositilaus: 45 € Liikunta & Tiede -lehdessä käytettyjen kuvien henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelien aiheisiin, ellei kuviin viitata tekstissä. Vaikka verkottuminen ja yhteyksien pitäminen ja avaaminen ei ole koskaan ollut teknisesti niin helppoa kuin nyt, ohjaudumme helposti käytäntöihin, joissa ei harhailla oman boksin ulkopuolella. Silti kovin moni ei liiku tai liikkuu väärin, liian moni syö väärin. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Kannen kuva: Valmennuspäällikkö Alex Orrström veti toukokuussa harjoitukset PPJ:n T12-joukkueelle Väinämöisen kentällä Helsingissä. Missä liikuntatieteen kokonaiskuvat. Jäsen saa Liikunta & Tiede -lehden vuosikerran sekä alennuksia seuran julkaisuista ja tapahtumien osallistumis maksuista. I hmiskunta on osannut käyttää tietopohjaansa siihen, että vuosituhansien taistelu jokapäiväisen leivän perässä on rauhoittunut. Tapahtumassa käsitellään alan ajankohtaisia kysymyksiä, esitellään uutta tutkimusta ja päästään kokeilemaan soveltavaa liikuntaa käytännössä. Tiede tietää, mutta ihminen ei osaa tietoa hyödyntää. T iedeyhteisö on viisas, yhteiskunta tyhmä. Tapahtuman teemasessioissa aiheina ovat muun muassa toimintakyvyn tukeminen koulussa, mielenterveys, liikuntapaikkojen esteettömyys sekä soveltavan liikunnan ammattilaisten koulutus. Seuraa Liikuntatieteellistä Seuraa sosiaalisessa mediassa: PÄÄKIRJOITUS JARI KUPILA jari.kupila@lts.fi I hminen on tullut pitkän matkan puusta alas ja luolasta kaupunkeihin. Ruokaa olisi, mutta emme osaa syödä oikein. Mutta missä määrin tieto on viisautta. Osaamme määritellä mitä ravintoa liikkuvan ihmisen pitää itseensä ladata, miten tulisi nukkua, miten päiväänsä rytmittää. Kuva: Juha Laitalainen Liikuntatieteellinen Seura Liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933 LTS:n henkilöjäseneksi voivat liittyä kaikki liikuntatieteestä kiinnostuneet. Fyysisen kunnon mittaaminen -sivusto (fkm.fi) tarjoaa tietoa näyttöön perustuvasta kuntotestauksesta. Tyypillinen esimerkki on ikuinen ihmettely siitä, miksi suomalaiset liikkuvat liian vähän, vaikka koko ajan tulee uutta tietoa siitä, että liikuntaa tulisi lisätä, että yksilöt ja yhteiskunta hyötyvät siitä. 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Jari Kupila (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Teeman toimittajat: Sanna Palomäki, Juha Ahtiainen ja Timo Jaakkola Toimituskunta: Päivi Berg, Arto Hautala, Ilkka Heinonen, Terhi Huovinen, Mikko Julin, Markku Ojanen, Eila Ruuskanen-Himma, Timo Ståhl Ulkoasu ja taitto: Antero Airos Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Myös yhteiskunnallisen ulottuvuus, siis liikunnan merkitys fyysiselle, henkiselle ja sosiaaliselle kansanterveydelle sekä kansantaloudelle ja yhteiskunnan dynamiikalle, on aktiivinen tutkimuskohde. Se on tehnyt meistä eläinlajin, jolla on ylivoimainen määrä tietoa, taitoa ja yhteistyökykyä. Tiedämme minkälaista liikuntaa ihminen tarvitsee. Olisiko jo syytä vaihtaa taktiikka ja jättää samaa toistavien tutkimusten tekeminen vähemmälle ja keskittyä siihen, miten hyvät tutkimustulokset kannattaa viestiä ja mihin kokonaiskuvaan kytkeä. Vuoden mittaan jäsenille lähetetään 6–8 uutiskirjettä. Olemme millimoolien tasolla syvällä. Tiede puskee koko ajan uutta tietoa, mutta jokin menee pieleen
Jari Kupila 4 JOUKO KONTULASTA | Kenttä kasvattaa. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 3 3/2022 2 PÄÄKIRJOITUS | Missä liikuntatieteen kokonaiskuvat. Jouko Kokkonen 5 AJASSA 9 VÄITÖSUUTISET 10 Mika Anttonen: ”Urheilun on oltava ihmisoikeuksissa edelläkävijä" Jouko Kokkonen 13 Pesäpallo . vuosisadan mittainen opetustarina Jari Kupila 17 ”Väärällä arvostelulla jarrutetaan menestystä” Riitta-Ilona Pummi-Kuusela 20 Liikkumisen sosiologi jättää kortteerin Hannu Itkonen 23 Marja Kokkonen: ”Vähemmistöjen asema on kiinnostanut aina” Jouko Kokkonen 25 POLTTOPISTEESSÄ | Inkluusio vaatii asennemuutosta Riikka Juntunen 26 TUTKIMUSUUTISIA Pedagogiikka: Arto Laukkanen Yhteiskuntatieteet: Outi Aarresola Psykologia: Hanna-Mari Toivonen Lääketiede: Eero Haapala TEEMA: Kasvatus & valmennus 34 Erilaiset liikkujapolut huomioitava lapsilähtöisesti Donna Niemistö, Nanne-Mari Luukkainen & Arja Sääkslahti 38 Viesteissä on voimaa valmennuksessa Marja Kokkonen & Sakari Holopainen 42 Paravalmentajan polulla on tilaa uusille tekijöille Aija Saari & Kaisu Mononen 46 Puettava teknologia valmennuksen tukena Antti Löppönen & Timo Rantalainen 50 Valmentajan ravitsemusosaaminen tukee urheilijan terveyttä ja suorituskykyä Enni-Maria Hietavala & Suvi Ravi 54 Valmentajat avainasemassa nuorten polvivammojen ehkäisyssä Sheila S. Gagnon 59 Varjopuolista kertovia liikuntatutkijoita painostettu Saku Rikala & Minttu Korsberg 61 Erilaiset liikuntatoimet yhteisellä asialla Ari Karimäki, Kerkko Huhtanen, Pertti Matilainen & Jan Norra 66 Koulujen ja seurojen yhteistyö kaipaa koordinointia Heidi Lindfors, Salla Turpeinen & Matti Hakamäki 69 Lasten ja nuorten liikunnan tuloskortti tukee tiedolla johtamista Katariina Kämppi, Piritta Asunta, Milja Leskinen & Tuija Tammelin 72 Syö ja liiku viisaasti varttuneenakin Pirjo Komulainen 75 Fyysisen työkyvyn testaamisjärjestelmän kehittäminen kysyy aikaa Janne Halonen, Anne Punakallio & Sirpa Lusa 79 OPISKELIJA OUNASTELEE | Valmentajan valttikortit Anna Saarela 80 POHDITTUA | ”Hyvä peli, huono tuomari” Eetu Julin 82 POHDITTUA | Euroopan unionin tuoreet tasa-arvo suositukset tarpeen Suomessakin Terhi Heinilä 83 ARVIOITUA 89 STADION 50 VUOTTA SITTEN VERTAISARVIOIDUT TUTKIMUSARTIKKELIT 91 Lasten uni, motoriset taidot ja liikkuminen 99 Näkökulmia kulttuuriseen moninaisuuteen 10 Sa lla Ka rja la in en 34 Ju ha La ita la in en An te ro Aa lto ne n 14 An te ro Aa lto ne n 42
Maalivahdin hommat kävivät vuosi vuodelta hankalammiksi, kun laukauksiin tuli voimaa. Ikäluokan 2006 valmennusporukka kutistui liian pieneksi syksyllä 2019, eikä vapaaehtoisia tunnetusti ole jonoksi asti. Maalivahtien valmennustilanne on toisenlainen kuin kenttäpelaajien. Samalla kesäkauden harjoitukset siirtyivät pääosin ”Kurkkarille”. Jokaiseen v-sanaan emme tartu, mutta esimerkiksi homotteluun puutumme. Etenkin avioliiton päätyttyä sosiaalinen puoli on korostunut. Esikoistytär vaihtoi lajin pian yleisurheiluun ja ratsastukseen, mutta kaksospoikieni kanssa on kulunut Kurkimäessä tovi jos toinenkin. Vauhtia nuorilla riittää, joten kohta kuusikymppisellä lihavalla ukolla virtaa taatusti hiki. Harjoitukset kokonaisuudessaan ovat kasvatustilanne. Luultavasti niitä jättivät jälkeensä etenkin kentällä palloilleet kaveriporukat. Valmentajat voivat kuitenkin tuoda uusia vivahteita miehisyyteen ja olemme sitä tehneet joukkueessamme. Kurkimäen kentällä olen kokenut monia pelejä ja lukuisia harjoituksia. Yksi kaveri joutui hiljattain harjoitusja pelikieltoon soitettuaan pelin alla suutaan joukkueenjohtajalle. Onneksi taidot kehittyivät jonkin verran, vaikka ikävuosien karttuminen vähensi notreutta ja nopeutta. Oma roolini on Jouko Kontulasta. Jouko Kokkonen. Se mikä toimii keskiluokkaisemmilla alueilla, ei pelitä Itä-Helsingissä. Kentälle valmistui tekonurmi vuonna 2017. Kuitenkin yhteisille kokemuksille tarvitaan paikkoja. Korona-ajan alettua kävin toisen poikani kanssa melkein joka aamu pallottelemassa. Harjoitusten ja otteluiden tuoksinassa pojat puhuvat toisinaan epäkunnioittavasti kavereilleen. Vaikeuskerrointa lisäävät kirjavat kielija kulttuuritaustat. Oleellista on puuttua loukkaavaan ja syrjivään puheeseen, josta on oltava myös seurauksia. Voiko kenttä kasvattaa huonoon suuntaan. Minut keksi Lasse Lehtinen, joka kirjoitti Iltasanomissa 6.11.2017, että ”sananvapauden ritari on kadun mies tai nainen, ’Jouko Kontulasta’, jolta käydään kysymässä kaikkea maan ja taivaan väliltä”. KONTULASTA Jouko Kontulasta ihmettelee Suomen eloa ja maailmanmenoa itähelsinkiläisen lähiön näkökulmasta. Otsikon kysymys on oikeastaan turha. Tänä vuonna tahti on harventunut, mutta olen jokusen kerran kokeillut veskarihommia. Sama jatkui viime vuoden heinäkuulle asti, kunnes teloin polveni. Maailmaa ei yksinkertaisesti muuteta hetkessä. Yritin parhaani mukaan torjua poikien vetoja. Eihän kenttä itsessään kasvata. Ja vaikeuskerrointa nostaa joukkueen monikulttuurinen koostumus. Sitähän valmentaminen on myös paljon. Rikkinäisestä ja monipolvisesta työurasta on apua. Tuli useamman kuukauden huili. Kun lapseni alkoivat kipittää pallon perässä, niin suuntasimme usein silloin vielä hiekkapintaiselle kentälle. Yksinkertaisia harjoitteita pystyn pitämään kenttäpelaajillekin, mutta täsmällisen palautteen antaminen on vaikeaa. Joskus on tarpeen antaa kielteistä palautetta, sen sanominen vasta taitolaji onkin. Jokaisella meistä on julkisissa tilanteissa oma roolinsa. Olen voinut puhua hankalista asioista ja saanut tukea. . Pojat kavereineen harjoittelivat vetoja ja pelailivat erilaisia pienpelejä. Ymmärtämystä on löytynyt, kun en ole pystynyt olemaan mukana likikään toivottua määrää. Hiekkakentällä pallottelu jatkui poikien liityttyä FC Konnun junioreihin vuonna 2013, vaikka alusta kirvoitti yhä enemmän moitteita. Ja into käydä omatoimisesti kentällä kasvoi. Ne ovat kohtaamisia, joissa oppii tuntemaan toinen toistaan. Hyvä valmennustiimi ja joukkueenjohto saavat osaltaan jatkamaan kentällä puuhastelua. Täytyy tunnustaa, että sanoja ”poika”, ”jäbä”, ”jätkä” ja jopa ”äijä” tulee käytettyä. Parina ensimmäisenä vuonna olin treeneissä usein maalissa. Arabiaksi kaikuvia loukkauksia en tunnista, venäjän yleisimmät solvaukset erotan. Futiskentiltä suuri osa nuorista saa oppia elämäänsä. Lupauduin mukaan ja homma jatkuu B-pojiksi varttuneiden nuorten kanssa. Tohtoritaustaani en salaile, mutta en myöskään erityisesti korosta. Sanailu jatkuu lämmittelyn, treenien ja loppupelin aikana. Nuorten kanssa oleminen sujuu paljon paremmin. Se on pakottanut säätämään omia sanomisia sopivaksi mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Maalivahdeille osaan perustreenin vetää ja torjujien lämmittelyt sujuvat. Ilman muuta. Kun kolailin Kurkimäen kenttää talvella 2021, niin tekonurmelta löytyi runsaasti nuuskapusseja ja tupakantumppeja. Kielenkäytössä tämä ohjaa puhumaan pelaajista, jos tyttöjä on paikalla. Oman lisänsä tuo se, että joukkueessa pelaa tällä kaudella yksi tyttö ja useampia tyttöjä käy harjoituksissa. Parin, kolmen valmennettavan kanssa jää joskus huilihetkinä aikaa jutella muustakin kuin futiksesta. O len pyörinyt eri rooleissa Kontulan kupeessa sijaitsevalla Kurkimäen kentällä toistakymmentä vuotta. Meistä aikuisista on pitkälti kiinni millaisia eväitä osaamme tarjota. Mikään kummoinen jalkapallovalmentaja en ole. Joukon savolaiset sutkaukset eivät välttämättä avaudu kaikille. Kun jopa 30?40 nuorukaista kokoontuu yhteen, niin siinä otetaan toisesta mittaa jo varusteita vaihtaessa. Kurkkarilla koettu jää taatusti elämään B-junnuksi asti harrastustaan jatkaneiden muistoissa. 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Kenttä kasvattaa. On oltava läsnä ja osattava reagoida erilaisiin tilanteisiin. Nuoria tukee harrastuksessaan kannustus ja rohkaisu. Kaikki loukkaukset eivät kantaudu korviin, eikä kaikkeen ehdi edes tarttua
Suositukset on luovutettu komissaari Marya Gabrielille maaliskuussa 2022. Towards more gender equality in sport. Esimerkiksi Euroopan Yleisradiounioni (EBU) nosti EU-työryhmän valmistelussa esiin Ylen toimet hyvänä esimerkkinä, sanoo Heinilä. Urheilijoille tarjottiin kokeiluluontoisesti vammapäivystystä 24 tuntia vuorokaudessa. Kolme vuotta myöhemmin perustettiin liikuntalääketieteen erikoislääkäreiden erikoistumisala ja yhteistyö Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa käynnistyi. Median suhteen naisurheilun näkyvyys on Suomessa kasvanut. Vuonna 1982 Urheiluklinikka sai ensimmäisen palkatun lääkärin. Lasikatto on hänen mukaansa urheilussa tukevasti paikoillaan. Vaikuttaa siltä, että Suomessa on helpompi saavuttaa olympiakultaa kuin urheilun tasa-arvo, sanoo Heinilä. Sukupuolistunutta häirintää ja väkivaltaa jäsenmaat voivat suositusten mukaan ehkäistä perustamalla ilmiantokanavia ja edellyttämällä väkivallan vastaista suunnitelmaa rahoituksen saamiseksi. Urheiluklinikka muuttui 1990-luvulla Liikuntalääketieteelliseksi klinikaksi ja yksikkö panosti väitöskirjojen ohjaamiseen. Heinilä kehuu, että Suomen Urheiluliitto on rohkeasti ottanut kiintiöt käyttöön hallinnossaan. Suomessa naisten osuus urheilujärjestöjen luottamusjohdossa on pysynyt samoissa luvuissa viimeiset 15 vuotta. Jussi Saarisen aloitteellisuuden ansiosta ja ”iltakeskusteluiden” tuloksena Oulun Diakonissalaitoksen johtaja Juhani Reinilä tarttui mahdollisuuteen auttaa nuoria urheilijoita. Naisjärjestöjen Keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilä on ryhmän ainoa pohjoismainen jäsen. Suomen urheilun johdon tulee nyt toimia naisten johtajuuden, urheilun moninaisuuden ja tyttöjen osallistumisen lisäämiseksi. Medialla on merkittävä rooli naisten urheilun suuremmas sa näkyvyydessä ja haitallisten stereotypioiden kitkemisessä. Heinilä korostaa, että laajemminkin on syytä kiinnittää huomiota myös naisten urakehitykseen ja rekrytointeihin. Ensimmäisinä vuosina Jussi Saarinen oli avainroolissa. Recommendations and action plan from the High Level Group on Gender Equality in sport. . Toiminta käynnistyi reippaasti, sillä jo ensimmäisenä toimintavuonna tehtiin lähes 700 kuntotestiä ja käynnistettiin tutkimushankkeita. Suomessa tällaisina kanavina toimii Väestöliiton ja suomalaisen urheilun yhteishanke Et ole yksin ja SUEK:in ILMO-palvelu urheilun rikkomusten ilmoittamiseen. Puoli vuosisataa myöhemmin keskiössä on terveyttä edistävä liikunta unohtamatta huippu-urheilua ja liikuntalääketieteellistä tutkimusta. . . Vielä 1980-luvun alussa lääkärit toimivat talkooperiaatteella. Tavoitteena on saada lisää naisia päätöksentekoon ja valmennuksen keskeisiin tehtäviin, puuttua naisten ja vähemmistöjen kohtaamaan häirintään ja väkivaltaan urheilussa sekä lisätä urheilijanaisten medianäkyvyyttä. https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/ publication/684ab3af-9f57-11ec-83e1-01aa75ed71a1 ”Jussi tietää” Valmentaja Jussi Saarisen aloitteen tuloksena perustettiin Oulun diakonissalaitokselle 50 vuotta sitten urheiluklinikka, jonka tarkoituksena oli palvella pohjoissuomalaisia urheilijoita. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 5 ajassa Euroopan unionille laadittu liikunnan ja urheilun tasa-arvosuositukset Euroopan komission urheilun korkean tason työryhmä on työstänyt urheilun tasa-arvon strategiset suositukset ja toimintaohjelman koko unionin alueelle. ODL Liikuntaklinikka on 2020-luvulla liikuntalääketieteen osaamiskeskus, jossa tehdään tutkimusta, annetaan hoitoa, tehdään testejä ja tuetaan valmennusta yhdessä Oulun seudun urheiluakatemian kanssa.. Myös suurimpiin lajiliittoihin kuuluvan Salibandyliiton puheenjohtajaksi nousi nainen. Vasta keväällä 2022 Suomen Olympiakomitean toimitusjohtajaksi valittiin nainen. Jos joku ei tiennyt miten toimia, niin ohjeistettiin: ”Kysy Jussilta, Jussi tietää”. Urheiluliikkeen johdon on sitouduttava tasa-arvon lisäämiseen päätöksenteossa ja seksuaalisen häirinnän estämiseksi urheilussa
European Sport Economics Association -yhdistys (ESEA): sporteconomics.eu ESEA 2022 -konferenssin tapahtumasivu: www.esea.fi ajassa Petri Honkonen. Haaga-Heliassa järjestämisestä vastaava lehtori Seppo Suominen kertoo, että konferenssissa esiteltävät tutkimukset käsittelevät muun muassa urheilumaailman tasa-arvoa, pahimpia investointivirheitä ja jalkapalloilijoiden rahallisen arvon määrittelyä kolmen eri vuosikymmenen aikana. Pitkien välimatkojen paikkakunnilla asuvat nuoret kärsivät muita enemmän erilaisista liikkumattomuuteen liittyvistä terveysongelmista. Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Eva Rönkkö puhui ulkomaalaistaustaisuudesta ja liikuntapolitiikan ulossulkevista linjauksista. Paljon puhuttu harrastustakuu ei toteudu näiden nuorten elämässä. Vaikka narratiivi elää sitkeässä, nostavat tutkimustulokset ja arjen kokemukset esiin myös toisenlaisia näkökulmia. Hyvää tarkoittavan tavoitteen tulos voi käytännössä olla päinvastainen: se toiseuttaa. Tiukassa istuvat normatiiviset oletukset sukupuolesta vaikuttavat urheilijoiden esittämiseen mediassa. Kananen tutki transsukupuolisia urheilijoita mediateksteissä. Kari Saari puhui maahanmuuttajanuorista ja jalkapallosta etnografisen aineiston pohjalta. Konferenssi pidetään 22–26. Vuosittainen konferenssi kokoaa yhteen urheilutaloustieteen asiantuntijoita, professoreita ja tutkijoita eri puolilta maailmaa. huhtikuuta Honkonen kertoi ”pyörineensä lapsuudessaan pesäpallo-otteluissa ja hiihtokisoissa, ja nähneensä kuinka valtava on liikunnan terveyttä edistävä vaikutus”. Honkosta ennen tehtävää ovat hoitaneet Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallituksissa keskustalaiset Annika Saarikko, Hanna Kosonen ja Antti Kurvinen. Hän toimii myös Keskustan varapuheenjohtajana. . Tätä narratiivia tarkasteltiin kriittisesti etäyhteydellä Jyväskylän yliopistosta käsin järjestetyillä Sosiologipäivillä 24.–25.3.2022. Hän korosti myös urheilun merkitystä yhteisöllisyyden rakentajana. Yliopistonlehtori Päivi Armila Itä-Suomen yliopistosta kuvasi syrjäseuduilla asuvien nuorten urheiluharrastusmahdollisuuksia. Eroa on selitetty sekä harrastusmahdollisuuksien olemattomuudella että samanikäisten harrastuskavereiden puuttumisella. 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Kriittinen katse liikunnan ja urheilun hyvään tarinaan Sosiologipäivillä Liikunta kasvattaa kunnon kansalaisia ja huippuurheilu tuo kansakunnat rauhanomaisesti yhteen, kertoo liikunnan ja urheilun hyvä kertomus. Kuva: Valtioneuvosto. Keski-Suomen vaalipiiristä eduskuntaan vuosina 2015 ja 2019 valittu 34-vuotias Honkonen on koulutukseltaan historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Marko Kananen valotti puheenvuorossaan kilpaurheilun binääristä sukupuolijärjestystä. Ensimmäiset kaksi päivää on varattu ulkomaisten tohtoriopiskelijoiden työpajoihin ja kaksi jälkimmäistä avoimeen konferenssiin. Urheilutaloustieteen tutkijat kokoontuvat Helsingissä elokuussa Haaga-Helia ammattikorkeakoulu järjestää elokuussa 2022 kansainvälisen European Sport Economics Associationin (ESEA) konferenssin. Ministerikautensa ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa 29. Ulossulkeminen liittyy etenkin pyrkimyksiin kotouttaa maahanmuuttajataustaisia ihmisiä Suomeen liikunnan keinoin. Ilmassa väreili suuren urheilusosiologisen työryhmän tuntua, kun tutkijat kokoontuivat keskustelemaan urheilusta ja demokratiasta Nuorisoalan tutkimusja kehittämiskeskus Juvenian tutkijakaksikko Marko Kanasen ja Kari Saaren johdolla. Petri Honkosesta vaalikauden neljäs tiedeja kulttuuriministeri Keskustan kansanedustaja Petri Honkonen aloitti tiedeja kulttuuriministerinä huhtikuun lopussa. European Sport Economics Association on vuonna 2010 Saksassa perustettu kansainvälinen urheilutaloustieteen yhdistys, joka edistää alan tutkimusta sekä tutkijoiden ja urheilumaailman eri toimijoiden välistä yhteistyötä. elokuuta Haaga-Helian Pasilan kampuksella. Analyysi toi esiin erilaisia rooleja ja normeja poikien jalkapallojoukkueissa, jotka ohjaavat maahanmuuttajataustaisten nuorten pelaajien vuorovaikutusta harrastuksessa
Kausi kestää kaksi vuotta. On hienoa saada olla mukana lääketieteen asiantuntijana, kun tällainen kansainvälinen asiantuntijaryhmä on nyt perustettu. Tutkimuksen tulee olla myös eettisesti kestävää. Asiantuntijaryhmään kuuluu Heinosen lisäksi urheiluetiikan professori Dennis Hemphill Australiasta, biostatistiikan professori Paola Berchialla Italiasta, fysiologian professori Andrea Macaluso Italiasta, urheiluoikeuden asiantuntija Marjolaine Viret Sveitsistä sekä urheilijajäsenenä brittiläinen MBE Paula Radcliffe – moninkertainen maratonin, puolimaratonin sekä maastojuoksun maailmanmestari. Heinonen on nimitetty vasta perustetun kansainvälisen yleisurheiluliiton tutkimuseettisen asiantuntijaryhmän jäseneksi. Se on yhteydessä kolmeen neljäsosaan paikallaanolon ja lähes puoleen liikkumattomuuden terveydenhuollolle aiheuttamista kustannuksista. – Suurin yksittäinen paikallaanolon kustannus syntyy työkyvyttömyyseläkkeiden muodostamista tuottavuuden menetyksistä. UKK-instituutin koordinoima tutkimus on jatkoa vuonna 2018 julkaistulle raportille, jonka mukaan vähäinen reippaan ja rasittavan liikkumisen määrä aiheuttaa vuosittain yli kolmen miljardin euron kustannukset. Olli J. Sen tarkoituksena on huolehtia siitä, että urheilun parissa tehtävä tutkimus olisi korkeatasoista, ja että siinä noudatetaan läpinäkyvästi hyvää tutkimustapaa sekä eettistä ohjeistusta. Tämä on myös arvostuksen osoitus suomalaiselle liikuntalääketieteen osaamiselle, Heinonen sanoo. – Vaikka luovuimme tutkimus-sanasta nimessämme, se ei kuitenkaan tarkoita, että emme enää tekisi tutkimusta, sanoo KIHUn johtaja Aki Salo. Asiantuntijaryhmän tehtävänä on arvioida ennalta ihmiseen ja urheiluun kohdistuvien tutkimushankkeiden eettisyyttä, seurata niiden laillisuuden toteutumista sekä antaa lausuntoja arvioidensa pohjalta. Lyhyt KIHU-nimi säilyy käytössä ja ensisijaisena nimenä, kun puhutaan instituutin toiminnasta. Yhteensä liian vähäinen liikkuminen ja runsas paikallaanolo aiheuttavat UKK-instituutin mukaan noin 4,7 miljardin vuosittaiset yhteiskunnalliset kustannukset. Kuva: LTS:n arkisto. Kroonisista kansansairauksista suurin yksittäinen kustannusten aiheuttaja on tyypin 2 diabetes. Heinonen kansainväliseen yleisurheilun tutkimuseettiseen asiantuntijaryhmään Turun yliopiston terveysliikunnan professori ja Paavo Nurmi -keskuksen ylilääkäri Olli J. Sen kustannus on lähes 700 miljoonaa euroa vuodessa, kertoo UKK-instituutin tutkija Päivi Kolu. KIHUn uuden logon tekstin alla oleva pisteviiva kuvastaa instituutissa tehtävää, tiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen pohjautuvaa huippu-urheilun kehittämistä. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 7 UKK-instituutti: paikallaanolo maksaa vuodessa 1,5 miljardia euroa Päivittäinen yli kahdeksan tunnin paikallaanolo valveilla ollessa aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain noin 1,5 miljardin euron kustannukset Suomessa. . World Athletics Independent Research Ethics Committee (WAIREC) on itsenäinen ja riippumaton asiantuntijaryhmä. Heinonen. – Tutkitun tiedon ja liikuntalääketieteen merkitys korostuu päivä päivältä huippu-urheilussa. Englanniksi nimi kuuluu Finnish Institute of High Performance Sport. Olli J. UKK-instituutin tiedote: ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/ paikallaanolo-aiheuttaa-15-miljardin-euron-vuotuiset-kustannukset KIHUsta Huippu-urheilun instituutti KIHU Nimenmuutos perustuu toiminnan painottumiseen yhä enemmän huippu-urheiluun ja myös muuhun kuin tutkimukseen
Filosofisimman urheilulajin tittelistä käydään kovaa kamppailua ja kultamitalistia ei ole vielä julistettu. Miten peliaika jaetaan järkevästi, kun pelejä pelataan tiiviiseen tahtiin. Hän tutkii vanhenemisen vaikutuksia ihmisten toimintakykyyn, liikkumiseen ja aktiivisuuteen sekä mahdollisuuksia edistää iäkkäiden ihmisten osallistumista tärkeänä pitämäänsä toimintaan. Jotta voisimme julistaa voittajan tulisi meidän ensin, aivan kuin urheilussa, olla yksimielisiä siitä, millä kriteereillä suoritusta arvioidaan. E-urheilu tuo virtuaalisen ja fyysisen todellisuuden osaksi yhtä ja samaa urheilutapahtumaa. Tässä prosessissa olemme olleet maailman parhaita viime vuosina.” Jukka Jalonen, Valmentaja 2/2022 ”Kovasti mua houkuteltiin kyllä pyörätuolirugbyn valmennushommiin, mutta siihen hommaan minusta kyllä ei ole. Rantasen tämänhetkinen tutkimushanke tarkastelee koronapandemian vaikutuksia iäkkäiden ihmisten aktiivisuuteen ja liikkumiseen. Myös nämä kaksi lajia ovat filosofisimman lajin kilvoittelussa vahvoilla. Shakissa olimme pitkään konetta etevämpiä osoittaen analyyttistä ainutlaatuisuuttamme. Rantanen on palkittu tutkija: hänelle on myönnetty pohjoismaisen gerontologian Sohlbergin palkinto (2018), Jyväskylän yliopiston Tieteellinen läpimurto -palkinto (2021) sekä Tieteellisen tiedon julkistamispalkinto (2013) ja Suomen kulttuurirahaston myöntämä Schildtin palkinto (2016). Olit sitten harrastaja, kilpailija tai penkkiurheilija, tiedät löytäneesi voittajan, kun olosi valitsemasi lajin parissa on edes hitusen onnellisempi kuin ilman sitä. ANTTI KUUSELA, FT urheilufilosofian tutkija Jyväskylän yliopisto lehtori, Tikkurilan lukio pummi.kuusela@gmail.com ”Turnauksen aikana kaikki tekemämme päätökset vaikuttavat. Helpommalla voi yrittää päästä, mutta se kostautuu enemmin tai myöhemmin mutkina, koukkuina ja pummaamisina.” Marika Teini, Suunnistaja 2/2022. Eukonkannossa huolella valittu kumppani valahtaa selästä maaliviivan häämöttäessä kuin Sisyfoksen myytin kivenlohkare konsanaan. Kuva: Jouko Kokkonen ajassa. Miten oheisharjoittelu hoidetaan, jotta pelaajat ovat fyysisesti ja henkisesti virkeimmillään tärkeimmillä hetkillä. Hän on julkaissut 350 alkuperäisjulkaisua, useita kirjan lukuja ja ammatillisia sekä yleistajuisia kirjoituksia. Vai onko lajeista filosofisin kenties suunnistus, jossa ihminen kylmässä ja pimeässä harhailee rastien perässä kuin elämän tarkoitusta etsien. 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Tyhmä tiedekysymys Mikä on filosofisin urheilulaji. Filosofisimman urheilulajin kriteerit ovat kuitenkin subjektiiviset. Pitäisikö voittajaksi nostaa paini, jota jo Platonin akatemiassa harjoitettiin. Tiedeakatemiaan kuuluu lähes 1 000 kotimaista ja ulkomaista jäsentä. En missään tapauksessa ala valmentaa, ei sovi mun luonteelle! Eivät kestäisi hermot, kun eivät meinanneet kentälläkään kestää.” Jukka Parviainen, IT Invalidiliitto 2/2022 ”Hengityssairaalle turvallinen liikuntaharjoittelu on mahdollista, suositeltavaa ja tietyin varotoimenpitein hyvin siedettyä. Ulkoministeriön havaintoja vuodesta 2021 Muualla sanottua Taina Rantasesta Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen Jyväskylän yliopiston gerontologian ja kansanterveyden professori Taina Rantanen on valittu Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi. ”Urheilijat keräsivät selvästi eniten näkyvyyttä. Kulttuurin alalta eniten mainintoja saivat edesmenneet suuruudet kuten Jean Sibelius, Tove Jansson ja Alvar Aalto.” Suomi maailman mediassa . Poliitikoista näkyvimpiä olivat Sanna Marin, Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Uskoakseni urheilulajeista filosofisin on se, joka tuo juuri sinulle liikkumisen ja onnistumisen iloa. Keuhkojen jäljellä olevan toimintakyvyn harjoittaminen vaatii hengästymistä.” Mervi Puolanne, Fysioterapia 2/2022 ”Tähän lajiin kuuluu nöyrä työnteko rastiväli kerrallaan, sillä vaikka olisi kerran oppinut ja osannut, jokainen väli on uusi tehtävä, jonka ratkaisemiseksi joutuu näkemään vaivaa. Taina Rantanen. Unohtaa ei sovi myöskään formuloita, joiden ympäri maailmaa pyörivä moottorisirkus herättää ilmastonmuutoksen uhatessa isoja eettisiä kysymyksiä. Ansiokkaiden osallistujien joukosta on mahdotonta nostaa yhtä ylitse muiden. Entäpä nyrkkeily, jossa urheilija aina otteluun lähtiessään kohtaa kivun ja kuoleman mahdollisuuden silmästä silmään
Kuva: Vilja Sipilä. Tutkimustulosten mukaan paikallaanolon vähentäminen liikkumalla reippaasti saattaa hieman kohentaa insuliiniherkkyyttä. Juulia Lautaojan liikuntafysiologian väitöskirja ”Muscle Metabolism and Intercellular Crosstalk Effects of in Vitro Exercise and Changes in Muscle Size” tarkastettiin 6.5.2022 Jyväskylän yliopistossa. Lihasaktivaation ja liikkeen mittauksilla voidaan arvioida Parkinsonin tautia FM Verneri Ruonala selvitti väitöstutkimuksessaan, miten lihasaktivaation ja liikkeen mittauksilla voidaan arvioida Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden oireita. Väitöskirjan verkkoversio: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9053-4. Timo Laakson liikuntapedagogiikan väitöskirja “From individual to collective tactical behaviour in youth football: Effects of players roles and field location” tarkastettiin 2.4.2022 Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan verkkoversio: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9074-9. Väitöskirjan osatutkimuksissa on esitetty kolme sovelluskohdetta, joissa mittauksiin perustuvilla menetelmillä voidaan tukea Parkinsonin tautiin liittyvää kliinistä päätöksentekoa. Väitöskirjan verkkoversio: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4464-1. Tanja Sjörosin kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen väitöskirja ”The effects of reducing sedentary behaviour on whole-body and skeletal muscle insulin sensitivity” tarkastettiin 13.5.2022 Turun yliopistossa. Väitöskirjan verkkoversio: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8869-3 Supistuvien lihassolujen tutkimus solumaljalla kertoo liikunnan vaikutuksista LitM Juulia Lautaojan väitöskirja osoitti, että solumaljalla tutkittaessa solujen aineenvaihduntatuotteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia sekä lihassolujen supistumisessa että lihaskoon muuttuessa. Liikuntamaassa pääsi tutustumaan kolmen messupäivän aikana lajeihin, välineisiin ja harrastusmahdollisuuksiin. Väitöskirjan verkkoversio: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9084-8. Pelitilanteessa pelaajan päätökset perustuivat tietoon pallon sijainnista, muiden pelaajien liikkeistä ja sijoittumisesta sekä kentällä käytettävissä olevasta ajasta ja tilasta. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 9 Väitösuutiset Liikuntamaa esitteli paraurheilua ja soveltavaa liikuntaa Suomen Paralympiakomitea tarjosi Liikuntamaa-tapahtumassa toukokuisilla Apuvälinemessuilla paraurheilun ja soveltavan liikunnan kokeilumahdollisuuksia ja tietoutta. Juho Poletin liikuntapsykologian väitöskirja “Testing and extending predictions of the trans-contextual model for leisure-time physical activity in middle school students” tarkastettiin 18.3.2022 Jyväskylän yliopistossa. Verneri Ruonalan sovelletun fysiikan väitöskirja ”Surface electromyography and kinematic measurements in Parkinson’s disease: Analysis methods for differential diagnosis and quantification of treatment” (Elektromyografia ja liikemittaukset Parkinsonin taudissa: Analyysimenetelmiä erotusdiagnostiikkaan ja hoidon arviointiin) tarkastettiin 8.4.2022 Itä-Suomen yliopistossa. Paikallaanolon vähentäminen saattaa kohentaa insuliiniherkkyyttä TTM Tanja Sjöros tutki väitöskirjassaan paikallaanolon vähentämisen vaikutusta koko kehon ja luurankolihasten insuliiniherkkyyteen kuuden kuukauden tutkimusjakson aikana aikuisilla, joilla on metabolinen oireyhtymä. Kiinnostus koululiikuntaan voi siirtyä myös motivaatioksi liikkua vapaa-ajalla, vaikka aikomus liikkua ei suoraan lisää fyysistä aktiivisuutta. Tavoitteena oli siirtää menetelmiä teoriasta käytännön sovellutuksiksi. Liikunnanopettajan tuki lisää oppilaan kiinnostusta liikuntaan Oppilaan motivaatio liikuntatunneilla syntyy osaltaan opettajan tiedoista, taidoista ja valmiuksista tukea oppilaan psykologisia perustarpeita osana opetusta, selvisi YtM, PsM Juho Poletin väitöstutkimuksessa. Pelipaikkojen vaihtaminen monipuolistaa jalkapalloilijan taktista käyttäytymistä LitL, KM Timo Laakso tarkasteli väitöstutkimuksessaan jalkapalloilijoiden taktista käyttäytymistä kentällä ja erityisesti sitä, miten sijoittumisen muutokset pienpelialueella vaikuttavat pelaajien toimintaan. Tulos tukee aiempia tutkimuksia, joiden mukaan viljeltyjen lihassolujen supistukset saavat aikaan samanlaisia solujen sisäisiä ja ulkoisia muutoksia kuin mitä liikunta tekee ihmisen lihaksille
Mika Anttonen:. 1 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 ”Urheilun on oltava ihmisoikeuksissa edelläkävijä" JOUKO KOKKONEN Kuva: Salla Karjalainen Energiabisneksen ammattilainen Mika Anttonen on toiminut tarmolla suomalaisessa liikuntakulttuurissa, vaikka hänen pelikirjansa ei ole ollut kaikkien mieleen
Kestävää kehitystä on Anttosen mukaan tarpeen pohtia kaikilla tasoilla kansainvälisen huippu-urheilusta yksittäiseen liikunnanharrastajaan. Hän sanoo tukevansa urheilua, jotta se kannustaisi lapsia ja nuoria liikkumaan. Onko järkevää ajattaa bussilla juniorit toiselle puolelle Suomea pelaamaan yksi matsi. Päästöjä syntyy paljon matkoista harjoituksiin ja kilpailuihin. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 1 1 E nergiayhtiö ST 1:n hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen sanoo olevansa ennen kaikkea penkkiurheilija. Urheilu pitäisi olla pikemminkin edelläkävijä ihmisoikeuksissa ja oikeusvaltion kunnioittamisessa kuin seurailija. . Muutos alkaa arjesta Suomessa liikunta ja urheilu voivat edistää kestävää kehitystä monin tavoin alkaen tapahtumien järjestämisestä. Se tie on toivottavasti tullut päätökseensä.. . Syön edelleen punaista lihaa, vaikka vanhin tyttäreni kysyy, voisinko siirtyä muuhun ruokavalioon. Vähäinen liikkumisen kokonaismäärä on kansanterveydellisesti huono asia ja yksittäisillä ihmisillä hyvinvointia heikentävä tekijä. Se tie on toivottavasti tullut päätökseensä. On ilmeisesti jo ymmärretty, että isojen spektaakkelimaisten kisojen järjestäminen ei ole kovin kestävää. . Penkkiurheilijana Anttonen iloitsee suomalaismenestyksistä. Liikunta ja urheilu joutuvat kuitenkin kamppailemaan lasten ja nuorten ajasta yhä kovemmin. Jos liioittelevan väitteen hyväksyy, niin Anttonen on ainakin harvinaisen hyvin liikuntakulttuurin kokonaisuuden hahmottava penkkiurheilija ja pohdiskelija. . Kun ihmisoikeudet on hoidettu hyvin, niin muutkin asiat ovat kunnossa. Varusteiden kierrätystä on vielä mahdollista tehostaa. Tämän vuoksi tärkeimmät asiat ovat jääneet varjoon. Suomalaista identiteettiä määritellään maailmalla muutenkin kuin urheilumenestymisen kautta. Oma esimerkkini ei ole kaikilta alueilta täydellinen. Urheilujärjestelmä alkaisi tervehtyä, kun diktatuurimaat eivät enää voisi ostaa kisoja rahalla. Urheilun rooli ei ole enää niin iso. Isoilla kansainvälisillä lajiliitoilla ja KOK:lla on myös raha houkuttimena. Toimintaan osallistuvilla seuroilla on oltava varustepörssi. Anttonen näkee, että ainakin puhetapa on muuttunut kestävälle kehitykselle myönteisemmäksi myös liikuntakulttuurissa. Tänä päivänä on paljon muitakin elämänalueita, joilla Suomea viedään maana eteenpäin. . Anttonen sanoo, että korruptio ja ihmisoikeusluokkaukset saadaan kuriin, jos kisojen jakamispolitiikkaa muutetaan. Raha edellä on viety urheilua eteenpäin. Lapset liikkeelle Suomalaisessa liikuntakulttuurissa on Anttosen mukaan paljon hyvää. Päästään urheilussa siihen, että käytetään hyväksi rakennettuja paikkoja, joissa on jo kaikki tarvittava. Kun ottaa Suomen koon huomioon ja yhteiskunnan, niin en sanoisi urheilumenestyksen olevan surkea. Kuitenkin urheilu on aina ollut osa politiikkaa ja on sitä edelleen. Itsenäisen Suomen alkuvuosikymmeninä urheilumenestys oli kansakunnan määrittelyä kansainvälisesti. Suomalaisen huippu-urheilun oikeutus lähtee Anttosen mukaan siitä, että se luo esikuvia, mikä saa lapset ja nuoret harrastamaan liikuntaa. . Toivottavasti Qatarin jalkapallon MM-kisat jäävät viimeiseksi tällaiseksi sekoiluksi. Kehitykseen on hankala puuttua, mutta siihen kannattaa Anttosen mukaan silti kiinnittää huomiota. Siitä syntyy päästöjä ja kuluja. Anttonen ottaa esimerkiksi junioreiden varustepörssit. Anttonen myöntää, että muutos on poliittisesti hankala, sillä pitkään on hoettu, että politiikkaa ja urheilua ei voi yhdistää. . Anttonen muistuttaa, että urheilun asema kansakunnan kannalta on muuttunut. On vaihtoehtoja, jotka eivät kannusta lapsia liikkumaan. Tämä luo entisestään painetta siihen, että asioita pitää järjestelmänkin tulokulmasta tarkastella siitä, miten jokaiselle lapsella annetaan realistinen mahdollisuus harrastaa liikuntaa. Raha edellä on viety urheilua eteenpäin. Pakottaa ei voi. Ruokavaliolla on iso merkitys. Myös sarjajärjestelmiä on syytä tarkastella kriittisesti. Ylimääräistä matkustamista pitäisi Anttosen mukaan välttää. Hänen mielestään odotuksissa pitää ottaa huomioon kiristynyt maailmanlaajuinen kilpailu. Teot ovat suurelta osin samoja, joita itse kukin voi tehdä arkielämässä. . Huolenaiheena hän näkee yhä syvenevän kahtiajaon erittäin paljon liikuntaa harrastaviin ja hyvin vähän liikkuviin. Urheilullisen arvonkin perään voidaan laittaa iso kysymysmerkki. Hän tukee vähävaraisia jääkiekkojunioreita. Kisojen järjestämiseen olisi käytettävä jo olemassa olevia suorituspaikkoja. Se on oikein hyvällä tasolla. Kisojen järjestäminen eri puolilla maailmaa ei ole välttämättä paras ratkaisu. Suomesta ei voi löytyä joka lajiin huippulahjakkuuksia. Hän näkee, että suurtapahtumien osalta muutos on tapahtumassa
Konkurssin jälkeen muut toiminnot voitiin keskittää urheiluopistolle ja keskittyä opiston toiminnassa koulutukseen ja suomalaisten liikunnan edistämiseen. Kun strategiaa piti lähteä toteuttamaan, niin se ei maistunutkaan kaikille. . Hän korostaa liikkuvuudesta huolehtimisen tärkeyttä, sillä se vaikuttaa yleiskuntoon ja jaksamiseen. Surullista tarinaa synkisti entisestään koronapandemia. Perinteisen tyylin sujuttelua ovat helpottaneet karvapohjasukset. Anttonen näkee, että Vierumäen kehittämisen idea na on ollut paluu juurille suomalaista liikuntaa ja urheilua palvelevaksi urheiluopistoksi. . Hyvät suorituspaikat takaavat laajan harrastuspohjan, jolloin voidaan odottaa menestystä. Uusi liikuntamuoto toi avun. Hän tuli Lahden vuoden 2001 MM-hiihtojen dopingskandaalin jälkeen Hiihtoliiton tueksi ja on rahoittanut vuodesta 2016 runsaalla miljoonalla eurolla vuosittain vähävaraisten jääkiekkojuniorien harrastamista. Nyt olen käynyt viisi vuotta ja täytyy sanoa, että pilates on tosi hyvä juttu. Jos yhtiö kykenee maksamaan osinkoa, niin liitot saavat tuoton ilman omaa riskiä. Perustana on Anttosen mielestä lajin harrastusedellytysten laittaminen kuntoon 1980-luvulla. Jääkiekkoliiton johtoon Anttonen pyrki Kalervo Kummolan vastaehdokkaana. Alku oli hyvin murheellinen, mutta tällä hetkellä ollaan hyvällä tiellä. ?. Hän pelaa jääkiekkoa ja tennistä, joka on vaimon kanssa yhteinen harrastus. Hotelliyhtiön konkurssissa moni ihminen menetti työnsä. Anttonen sanookin harvassa olevan liigaseurojen taustayhtiöiden, jotka olisivat tehneet positiivista kassavirtaa vuodesta toiseen, maksaneet osinkoja ja olleet taloudellinen menestys. Suomessa onkin 2020-luvulla enemmän halleja kuin Ruotsissa suhteutettuna väkilukuun. . 1 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Jääkiekko hoitanut hommansa hyvin Anttonen on tullut tunnetuksi erityisesti jääkiekkomiehenä. Tuki näytti laajalta, kunnes osa hänen tuekseen jo tulossa olleista liitoista pyörsi kantansa. Kehonhallinta kuntoon Anttonen harrastaa liikuntaa säännöllisesti. Anttonen sanoo, ettei hän kanna kaunaa tapahtuneesta. . Kaikessa tekemisessä keskivartalo on vahvistunut, jaksaa tehdä jaloilla enemmän. Meidän pitäisi Suomessa oppia siihen, että voimme olla asioista sivistyneesti eri mieltä. Anttosen mukaan toimintaa kuvaa Vierumäen uusi visio ”Matkalla huipulle”, johon sisältyy nöyryyttä ja kunnianhimoa samassa lauseessa. Yhtenä rajoitteena on Suomen talouden koko, minkä vuoksi kovin moni laji ei voi edes kasvaa bisnekseksi. Huomasin olevani ”Kalen” vastaehdokkaana. Ero oli kuitenkin niukin mahdollinen. Ajattelin, että ei tämä hokimiehelle sovi. Mukana on yleensä harrastamisen paloa ja tekemistä rakkaudesta lajiin. Jääkiekolle antaa nostetta myös Suomen mitassa laajamittainen ammattilaisuus. Toukokuussa 2021 Anttonen myi 80 prosenttia Vierumäki Sports Oy:n osinkoon oikeuttavista osakkeista Suomen Jääkiekkoliitolle, Suomen Taitoluisteluliitolle, Suomen Cheerleadingliitolle ja Suomen Voimisteluliitolle. Kun alettiin katsoa, mitä Vierumäki on syönyt, niin tilanne oli aika huono. Pyydettäessä olin valmis auttamaan. Peli oli kovaa, eikä aivan puhdasta. Korkeat yleisömäärät ja mittava sponsorointi takaavat niin suuren rahavirran, että laji tarjoaa pärjääville nuorille työpaikan. Hotellitoiminnan säilyttämiseen ei ollut Anttosen mukaan mitään edellytyksiä. Jäähalleja rakennettiin silloin paljon ja tahti kiihtyi entisestään 1990-luvulla. Anttosen mittariin tulee joulukuussa 56 vuotta. Anttonen muistuttaa Suomen saavan kilpailuetua siitä, että jääkiekko ei ole maailmanlaajuisesti harrastettu laji. Vierumäki noussut jaloilleen Energia-alalla menestynyt Anttonen on myös Suomen kaikkien aikojen suurin urheilumesenaatti. Tämä vaati sitä, että strategian hyväksymisen jälkeen oli oltava uskottavuuden vuoksi pidettävä puheenjohtajan vaali. Ja vähemmän bisneshumppaan. Vanhat jääkiekkovaikuttajat soittelivat Anttoselle ja sanoivat tämän häviävän vaalin 27?2. Kummolankin kanssa hän on edelleen hyvä ystävä, vaikka toimintatavoista miehillä on erilaiset käsitykset. Puheenjohtajavaalin taustalla vaikutti se, että Kummola oli antanut Anttoselle tehtäväksi uuden strategian laatimisen. Erityisen nautinnolliselta hiihto tuntuu Lapin tuntureiden luonnonrauhassa. Kukin liitto sai nimellisellä 80 sentin hinnalla 20 prosentin siivun. Viisikymppisenä oirehtiva alaselkä häiritsi yöunia. Laji on kulkenut suomalaisen urheilumenestyksen aallonharjalla 1990-luvulta lähtien. Silti hän kokee, että mediajulkisuus on sijoittanut hänet lähemmäksi suomalaisen urheilun johtoa kuin mitä todellisuus on ollut. . Urheilujohtamiset pelit Anttonen on ollut ehdolla Jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi vuonna 2014 ja vahvasti esillä Olympiakomitean puheenjohtajakaavailuissa syksyllä 2020. Viime aikoina maastohiihto on kuitenkin vienyt mukanaan. ”Kale” voitti äänin 15?14. Telemark-hiihtoa Anttonen on harrastanut yli 30 vuotta. Minut ohjattiin pilatekseen. Isoimman panostuksen hän tehnyt vuodesta 2018 alkaen Vierumäen urheiluopiston nostamiseksi talousahdingosta. Esillä olleet nimet eivät lähteneet ehdolle. Ja kun ratkaisuun päästään, niin mennään eteenpäin. Vaikka jääkiekossa pyörivät rahavirrat ovat suomalaisessa urheilussa omaa luokkaansa, niin liigakiekkoilukin on harvoin hyvää bisnestä. Olympiakomitean puheenjohtajaehdokkaaksi Anttonen suostui omien sanojensa mukaan vastentahtoisesti, kun lukuisat pyytäjät korostivat tehtävään tarvittavan ulkopuolelta tuleva ja poliittisesti sitoutumaton henkilö. Jalkapalloa kokeilee suurin osa maailman lapsista. Anttonen ehdokkuutta rasitti Jääkiekkoliitto innokkuus tukea kiekkomiestä. Anttonen näkeekin, että suomalainen urheilubisnes on harvoin täysimittaista liiketoimintaa. Sittemmin Vierumäelle on tehty Anttosen Keele Oy:n rahoittamana investointeja yli 30 miljoonalla eurolla. Kulissipelin kuumetessa hän vetäytyi ehdokkuudesta. Suunnistamisessa kohti huippua on apuna arvokartta, johon sisältyvät luonto, perinne, hiki ja hymy
Silti juuri pesiksestä on kasvanut suomalaisen urheilun taustalla vahvasti vaikuttaneita toimijoita. Urheilutekemisen sisältöjen laadusta voi kiistellä, mutta diversiteettiä täällä riittää. Samalla on jäänyt huomaamatta hyödyllinen opetus koko urheilukulttuurille. Osana tätä palloilukulttuuria on pelattu jo vuosisadan ajan pesäpalloa, suomalaisten omaa joukkuepeliä, omaperäistä erikoisuutta maailman pallopelien joukossa. vuosisadan mittainen opetustarina Suomalaisen urheiluelämän erityispiirre on sen monipuolisuus. Suomalaisella urheiluporukalla on ollut vaikeuksia suhtautua kansallispeliinsä ihan vain pelinä, ilman kiihkoilua pesäpallon puolesta tai sitä vastaan. On ollut monimuotoista palloilukulttuuria ja siihen liittyvää, jo usean sukupolven yli elänyttä ja kasvanutta, kulttuuriperintöä. Kansallisesti pesis on ollut iso laji, vaikka kansainvälisen tason puute on tehnyt siitä samalla kummajaisen, jonka dynamiikka on rakentunut muulle urheilulle hieman vieraiden reittien kautta. Se on toisinaan johtanut lajin kyseenlaistamiseen ”oikeana” urheiluna. Pesäpallo onkin ollut aivan omanlaisensa osa urheilukokonaisuutta. Urheilujärjes. Suomessa on nähty vahvaa elävää toimintaa kymmenissä yksilölajeissa, niin olympiaurheilun kuin muidenkin yksilölajien parissa. Pesis on ollut suosittu kouluja harrastepeli, mutta myös kilpailutoiminta on ollut vilkasta. Sillä on ollut muun urheilutouhun mekanismeista ja rakenteista erillinen, mutta silti merkittävä, rooli. Suomen urheilun suuruus ei perustu pariin jättilajiin, vaan lukuisten pienten ja keskisuurten lajien yhteiseen kokoon. Samalla pesis on ollut isoja katsojamääriä kerännyttä viihdettä. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 1 3 Kuva: Antero Aaltonen JARI KUPILA Pesäpallo
Pesiksestä voi perustellusti sanoa monenlaista, mutta lähes kaikkeen löytyy myös perusteltu vastakommentti. Samalla tehtiin tv-tuote ja markkinointistrategia, joilla pesis murtautui tv-kanavilla jopa lähes 500 000 katsojan lukuihin. Toisaalta aivan hämmästyttävän hyvin omilla paikkakunnillaan yleisöä keräävä laji, jonka merkitys omien seutujensa elinvoiman lisääjänä on erityisen suuri, toisaalta täydellinen kyvyttömyys saada lajia näkyviin valtakunnan päänäyttämöllä Helsingissä – eivätkä näytöt muissakaan kasvukeskuksissa erityisen hyvät ole. Toisaalta erinomaista strategista osaamista, toisaalta paraatiesimerkki siitä, miten yhdellä yksittäisellä typeryydellä voidaan tuhota kaikki ja tappaa kasvun edellytykset vuosiksi – kuten tapahtui 90-luvun upean kehitystyön törmäyksessä sopupeliskandaaliin. Pesis ui vastavirtaan aikamme urheiluviihdettä globalisoivia virtauksia vastaan. Tai, toisaalta, ehkä sittenkin juuri se lokaalisuus, se originelli erilaisuus, juuri se kaiken valtakulttuurin vastakkaisuus, onkin pesiksen tärkein supervoima – kaiken globalisoituessa ja muuttuessa samanlaiseksi, paikallinen erityisyys muuttuukin kiehtovaksi, jopa trendikkääksi! Etenkin 1990-luvun alkuvaiheissa startannut Superpesiksen alkuvaihe oli koko suomalaisen urheilujohtamisen historiassa erityinen osaamisnäyttö, niin valtakunnallisella tasolla kuin paikallisuuksissa. Mikä on pesäpallon opetus suomalaiselle urheiluja liikuntakulttuurille. Toisaalta, ja toisaalta. Harva laji on jakanut Suomessa mielipiteitä niin kiihkeästi kuin pesäpallo. Naljailu ”junttipallosta” ja suoranainen vihamielisyys on ollut ilmiö, jonka taustan selvittämisessä olisi hyvä tutkimusaihe jollekin urheilukulttuurimme tutkijalle. Samalla pesis otti Veikkausliigan kiinni tapahtumiensa yleisömäärissä ja sai etenkin jalkapallojohtamisen näyttämään kivikautiselta. Sellainen kuva pesiksestä helposti muodostuu. Jokaisella on mielipide pesiksestä Pesis on koko historiansa ajan herättänyt vahvoja tunteita. Yritetään nähdä kokonaisuus. Urheilun vastavirtaa Samalla moni pesiksen ystävä edustaa toki suomalaisuuden impivaaralaisimpia arvoja. Toisaalta urheiluhistoriamme paras esimerkki siitä, miten pienestä voi tehdä suurta, mitä proaktiivisuus on urheilujohtamisessa ja miten oman toimintaympäristön muutosvoimat voi kanavoida urheilutoiminnan nosteeksi – ja toisaalta täydellisiä johtamistason mahalaskuja. 1 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 telmän rakentumisessa pesisihmisillä on ollut tärkeä osa. Toiset taas ovat nähneet pesiksessä urheiluarkea rikastuttavan voiman. Mutta sivutetaanpa tässä yksityiskohdat. Toisaalta esimerkki siitä, miten juuri koulujen liikuntatunneilla saatiin iso osa usean peräkkäisen sukupolven suomalaisista vihaamaan lajia lopun ikänsä. Kaikki näkökulmat ovat sinänsä oikeita ja totta, mutta tässäkään asiassa mikään yksittäinen totuus ei ole koko totuus. Toisaalta junttipalloa, toisaalta suomalaisen urheilun ehdoton älypeli. Laji pursuaa kiehtovia yksityiskohtia, dramaattisia käänteitä. Heille pesis on kiehtova peli ihan vain pelinäkin, mutta samalla laji nähdään myös muuta urheilua tukevana taustavoimana sekä yhteiskunnallisena resurssina – pesis on auttanut pitämään omia paikkakuntiaan elinvoimaisina ja edustanut kiehtovaa vastavoimaa aikamme elämänmenoa kaikessa globalisoiville, keskittäville ja yksipuolistaville voimille. Kaikki pääsarjaseurat, jotka enimmäkseen tulivat muuttotappioisilta ja laman erityisesti runtelemilta seuduilta, saivat köyhät ja kaikessa säästökirvestä heilutelleet kotikuntansa investoimaan urheilun rakennushankkeeseen, jolla pesis siirtyi parissa vuodessa hiekkakentiltä tekonurmipeliksi. On räiskyviä urheilupersoonia, kiehtovan omaperäisiä seurakulttuureita, innovatiivista lajija seurajohtamista. Pesis asemoituukin monelle seuraajalleen ilmiönä, joka on muuta urheiluviihdettä selkeämmin myös kulttuurikokemus, ei pelkkää peliä. Pesiksen tarinassa onkin monta tartuntapintaa, lajin voi nähdä useasta näkökulmasta. Pesiksellä on paljon sellaisia ystäviä, joita muu urheilu ei juuri innosta.. Satavuotisen historian erilaisia käänteitä voisi pyöritellä loputtomiin. Syvimmän laman olosuhteissa laji osasi perustella tarpeellisuutensa. Suoritus hakee vertaistaan suomalaisen olosuhderakentamisen historiassa. Pesiksen 100-vuotisjuhlien äärellä, 2020-luvun todellisuudessa, on kuitenkin syytä kysyä, onko laji enää aivan samalla innovatiivisuudella osannut päivittää toimintaansa. Näin oli ainakin koko 1900-luvun. Usein nämä ystävät ovat hieman yllättäviäkin, yhteiskunnassa toisaalla näkyviä ja merkittäviä hahmoja, joille pesis on oma pieni salainen ”pahe”. Toisaalta ehdoton edelläkävijä naisten ja tyttöjen tasa-arvoisessa kohtelussa, toisaalta jotakin ihan muuta. Lisäksi on tärkeää nähdä, että etenkin kuntatason urheiluun ja liikkumiseen liittyvien rakenteiden ja resurssikanavien kehittäjinä pesisihmisillä on ollut iso vaikutus. Toisaalta suomalaisen urheiluhistorian paras esimerkki siitä, miten koulujen liikunnanopetus voidaan kanavoida oman lajin tueksi. Pesiksellä on paljon sellaisia ystäviä, joita muu urheilu ei juuri innosta. Toisille laji on ollut muun urheilun syöpä, resursseja ja lahjakkuuksia syövä käenpoika. Tässä pesiksen mielikuvassa ei ole mitään trendikästä, se edustaa näivettymään tuomittua konservatiivia syrjäseutusuomalaisuutta. Suomen yhteiskunnallisin urheilumuoto Kun joku asia täyttää 100 vuotta, on se jättänyt jälkeensä jonkin jäljen, jopa opetuksen. Esimerkiksi pesiksen kehittäjän Lauri ”Tahko” Pihkalan tai lajin 1990-luvun nousukauden taustavisionääri Markku Pullisen toiminta vaikutti koko urheilun taustalla paljon pesistä laajemminkin
Suomalaisen urheilun perisynti on ollut kuvitelma omasta erityisyydestä, oman merkittävyyden itsestäänselvyydestä. Tätä kykyä on pitänyt olla niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Aivan lajin syntyhetkistä lähtien lajiin on kuulunut ajatus siitä, että pesäpallo on olemassa jotakin muutakin tarkoitusta kuin pelkkää pelaamista varten. Se on opettanut pesiksen olemaan yhteisönä hereillä siitä, mitä omassa ympäristössä tapahtuu – ja reagoimaan erilaisiin muutoksiin hyvissä ajoin, jopa ennakoiden. Muutoksen kärkkymisen taito Pelkkä peli ei siis riitä. On pitänyt koko ajan olla ymmärrys siitä, minkälaiset taustavoimat ja arvolataukset milloinkin nousevat ja laskevat – ja miten ne muutokset vaikuttavat pesiksen toimintaedellytyksiin. Ollakseen elävä osa suomalaisuutta, urheilun tulee tuottaa omalle toimintaympäristölleen hyötyä, sen pitää olla omalle toimintaympäristölleen tarpeellinen. Pesiksessä ei tähän ylimielisyyteen ole varaa ollut. Pesäpallon tehtävänä on edistää yhteiskunnassa kulloinkin tarvittavien taitojen ja valmiuksien kehittymistä. On nähty, että yhteiskunnan tehtävä on auttaa urheilua, ei päinvastoin. Aluksi pesiksestä tehtiin resurssi maanpuolustuksen ja koulujen liikuntakasvatuksen taustavoimaksi. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 1 5 Pesiksen vuosisatainen olemassaolo voi olla yksityiskohtien tasolla ristiriitaista ja sekavaa, mutta lajijohtamisen kokonaisuudessa näkyy sittenkin varsin looginen ja rauhallinen peruslinja. Joskus ne taidot olivat maanpuolustustaitoja, sittemmin ovat korostuneet ryhmätoiminnan, sosiaalisen verkostoitumisen sekä fyysisen ja henkisen toimintakyvyn vahvistamisen päämäärät – sekä suomalaisten paikkakuntien elinvoimaisuuden ja niitä ympäröivän elinkeinoelämän kehittämisen tarpeet. Koko idea omasta kansallisesta pallopelistä, joka keksimällä keksittiin ja nostettiin 1920-luvun vuosina urheilujärjestelmän satsausten kohteeksi, perustui ajatukseen hyödyllisyydestä. Pesiksen synnyn, kasvun ja yhä jatkuvan elinvoiman selittää tämä lajijohtamisen identiteettiin koko 100-vuotisen olemassaolon ajan kuulunut oivallus. Yksivärisissä asuissa 1950-luvulla otetussa kuvassa Osuusliike Elannon joukkue. Huippupelit oteltiin Finlandia-talon paikalla sijainneella Hesperian kentällä. Ei pesis ikinä olisi voinut syrjäyttää jalkapalloa suojeluskuntien pelinä, ellei taustalla olisi ollut ideaa peliä isommista päämääristä. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo. Samalla tuotettiin sotia edeltävien vuosikymmenten tärkeimmälle lajille, yleisurheilulle tukilaji, joka opetti heittämisen, hyppäämisen ja juoksemisen perusteita leikinomaisen pelin kautta, mutta ei muiden pelien tavoin uhannut viedä lahjakkuuksia ”väärään” lajiin. Lajissa on nähty surullisiakin johtamisesimerkkejä, mutta isossa kuvassa, kokonaisuutena, pesiksen Vielä 1950?1960-luvuilla pesäpallo oli näkyvä osa helsinkiläistä urheilua. Toki, toisinaan, tämä viisaus on unohtunut pesiksessäkin. Myöhemmin tämä alkuvuosien idea on päivittynyt ja muuttunut suomalaisuuden muutosten mukana moneen kertaan, mutta lähtökohta on säilynyt. Pesiksen oli oltava merkityksellistä. Sen oli tehtävä itsestään yhteiskunnan palvelija, väline paremman Suomen rakentamiseksi – muuten sillä ei olisi ollut elämisen tilaa. Tätä ajattelutapaa muu urheilu on historiansa aikana heikosti edustanut. Vaikka itse pelissä keskitytään peliin, lajia ja sen johtamista on katsottava laajemmin – ja ymmärrettävä, ettei peli ole kestävästi mahdollista, ellei laji ymmärrä oman ympäristönsä tarpeita
Näin nähtiin jo silloin, kun sana ”verkosto” ei ollut vielä johtamiskonsulttien muotisanakirjassa. Pesiksessä tiedostettiin muita lajeja aiemmin ja selkeämmin se, miten tärkeää on se, että urheilusysteemiä ymmärretään rakentaa alhaalta ylöspäin. Paikalliset ihmiset tekevät paikallisissa olosuhteissa paikallisia oivalluksia ja taikovat ympäristönsä monin tavoin puutteellisista lähtökohdista luovia toimintamalleja, joilla pienestä tulee suurta. Se mikä toimii Pohjanmaalla, ei aina toimi Savossa. Uskotaan keskittämisen ja keskusjohtoisuuden voimaan. Se on saanut lajijohdonkin ymmärtämään asiassa piilevän voiman ja näkemään lajinsa keskusjohtoisen pyramidimallin sijasta erilaisten paikallisten toimintamallien tuottamana verkostona. . Pesäpallokaan ei tästä täysin vapaa ole ollut, mutta johtamisperinteen perusidea on opettanut sen, miten Suomi oikeasti toimii. Urheilusysteemi voi näyttää Helsingin keskustoimistossa linjakkaan keskusjohtoiselta, mutta oikeasti aito dynamiikka nousee paikallisuudesta. Ei se toimi, kun johdetaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa. Kaikissa lajeissa. Paikallisuus on voimaa Kansallisen toimintakehyksen ohella pesiksen toimintatavassa on korostunut paikallisuuden voimavarojen ymmärtämisen voima. Ei sellaista lajia kannata pakottaa kaikkialla samaan toimintamalliin. Pesiksessä paikallisuuksien erityispiirteet ovat aina olleet erityinen osa lajin identiteettiä. 1 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 tavassa johtaa urheilemista on kyllä kiihkottoman ja ennakkoluulottoman opiskelun paikka koko muulle suomalaiselle urheilulle. Ne lähtökohdat ovat Suomen kokoisessa urheilumaassa hyvin erilaiset. Näin urheilu toimii Suomessa lähes kaikissa lajeissa. Pienen maan pieni kansallispeli, mutta silti niin monta erilaista paikallista kulttuuria. Suomi on vireiden paikallistodellisuuksien maa. KÄY SISÄÄN TIETEEN OMAAN VERKKOK AUPPAAN WWW.TIEDEKIRJA.FI T u t k i m u s t a j a t i e t o a T i e d e k i r j a s t a ! L ö y d ä t m y ö s L i i k u n t a t i e t e e l l i s e n S e u r a n j u l k a i s u t m e i l t ä .. Se mikä toimii Oulussa, ei toimi Kiteellä. Suomen urheilujärjestelmä on monessa kohdassa jumiutunut hierarkkisiin ajatusmalleihin ja pyramidikaavioihin. Tämäkin on asia, jota muissa lajeissa herättiin miettimään paljon myöhemmin – jos on herätty vieläkään. Ymmärsi lajijohto sitä eli ei, näkyipä tämä asia urheilun julkisessa sanassa eli ei. Lajiliitto voi olla konsultti ja herättelijä, ylätason linjojen vetäjä, mutta aitoa dynamiikka ei voi synnyttää kestävästi kuin paikallisista lähtökohdista. Sotkamon ja Vimpelin lähtökohdat ovat toiset
Liigajoukkueiden lisäksi maajoukkue kiinnostaa yleisöä vuodesta toiseen. Puheenvuoron käyttivät maajoukkueen kapteeni Juhani Wahlsten, päävalmentaja Gustav Bubnik ja maajoukkueen johtaja Pekka Aitero. RIITTA-ILONA PUMMI-KUUSELA, FM tutkija LTS:n tiedeviestijä, opintovapaalla pummi.kuusela@gmail.com ”Väärällä arvostelulla jarrutetaan menestystä” Mediajulkisuus on vaikuttanut jääkiekko valmentajien työhön erityisesti 1960-luvulta lähtien. Miksi he näkevät, että uutisointi ei aina tue maajoukkuettamme voittoon vaan tuntuu sysäävän tappion suohon. Kuva: Jonas Ekströmer, TT / Lehtikuva. Valmentajat kokevat median kirjoittavan urheilusta liian kielteisesti. Tuolloin Helsingin Sanomat uutisoi jääkiekkoilijoiden ja urheilutoimittajien keskustelleen ensimmäistä kertaa julkisesti urheilijoiden ja lehdistön suhteesta. Viesti oli selvä: ”Väärällä arvostelulla jarrutetaan Päävalmentaja Jukka Jalonen Suomi?USA-ottelussa kevään 2022 MM-kisoissa Tampereella. Miltä median kirjoittelu valmentajista tuntuu. Osansa kriittisestä urheilujournalismista ovat saaneet myös maajoukkuevalmentajat, jotka on nostettu keskeiseen rooliin menestyksen saavuttamisessa. Vuonna 1968 koettiin suomalaisen jääkiekkoilun ja urheilujournalismin näkökulmasta kiinnostava tapahtuma. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 1 7 Jääkiekon merkitys kansallisena urheilulajina on Suomessa suuri
Jääkiekkovalmentajien kohtelu mediassa Suomen jääkiekon historiasta, kehityksestä sekä yksittäisistä pelaajista ja valmentajista on kirjoitettu paljon. Sosiaalisen median aikakaudella valmentajat ovat toistuvasti julkisen arvostelun kohteena, ja kritiikki on usein julmaa sekä vailla perusteita. 1 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 menestystä” (HS 20.12.1968, 29). Jääkiekkoon liittyviin ilmiöihin voi joutua ottamaan kantaa kahvipöytäkeskusteluissa, vaikka lajia ei seuraisikaan. Televisio on osaltaan tuonut urheilun vahvemmin kaikkien ulottuville ja kollektiiviseksi kulutustuotteeksi. Uutisointi, jääkiekkoa koskeva kirjoittelu ja televisiolähetykset ovat luoneet kollektiivisen kertomuksen. Palataan vielä hetkeksi vuoteen 1968 ja silloisen maajoukkuekapteeni Wahlstenin toteamukseen, jonka mukaan valtiovalta ja yleisö asettavat maajoukkueelle vain velvoiMitä kertoo se, että valmentaja ei halua lähteä perheensä kanssa ostoksille?. Hämmentävästä kansallisesta suosiosta kertoo sekin, että 20.2.2022 jääkiekon aamukuudelta alkanutta olympiafinaalia seurasi Finnpanelin mukaan noin kaksi miljoonaa suomalaista. Moni päätyykin purkamaan tuntemuksiaan internetin keskustelupalstoille ja sosiaalisen median kanaviin. Urheilutapahtuma kertomuksena Historiallisesti sanomalehtien urheilu-uutiset ovat olleet tavallisten ihmisten suorin kosketuspinta urheilun maailmaan. Siihen kuuluvat toisen olkapäätä vasten itkevät pelaajat, kisastudioiden kommentaattorit tyylikkäissä puvuissaan, pelaajien tappion hetkellä lasittuneet katseet ja vuodesta toiseen samanlaisina toistuvat fraasit. Televisio luo ja voimistaa kannattajien ja joukkueen välistä me-tunnetta. Puheet meidän joukkueesta vahvistuvat Suomessakin erityisesti keväisin jääkiekon MM-kilpailuiden aikana. Tuorein julkaisu on Harri Rindellin ja Heidi Packalenin vuonna 2020 ilmestynyt selvitys jääkiekon liigavalmentajien työnkuvasta. Onko jääkiekon ja median suhde muuttunut viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Joukkueen matka läpi turnauksen tai yhdestä kaudesta muodostuva tarina saa jälkikäteen katsottuna johdonmukaisen rakenteen, jonka journalisti tai muu asiasta kirjoittava henkilö havainnoillaan luo. Lisäksi 2020-luvun jääkiekkofani voi itse hermostua ottelutapahtumista näkemällä ne reaaliajassa paikan päällä tai median livelähetyksenä. Niiden pohjalta voi muodostaa tarinan siitä, miten ensimmäisestä maaottelusta vuonna 1928 on päädytty olympiakultaan vuonna 2022. Näin ei ole. Ennen television yleistymistä vain harva pääsi näkemään suuria urheilutapahtumia ja kokemus urheilusta saatiinkin kirjoitettujen uutisten välityksellä. Osallistujat toivoivat, että maajoukkueen pelihengen eteen olisi tehtävä kaikki voitava ja, kuten Aitero totesi, ”…tässä myös lehdistö voi olla apuna, mutta sillä on myös mahdollisuus kaataa ivailevalla tai ärsyt tävällä asiattomuudella kaikki se henkinen vireys, jolle menes tys rakentuu”. Esimerkiksi amerikkalaisen jalkapallon finaali Super Bowl on Yhdysvalloissa yhteiskunnan pysäyttävä kulttuurinen ilmiö, jota seuraa kautta liittovaltion vuosittain noin 140 miljoonaa ihmistä. Tukevatko median kirjoitukset nykyisin jääkiekkovalmentajan työtä vai jarrutetaanko ivailulla edelleen menestystä. Mielikuva siitä, että jääkiekon kaltaisessa joukkueurheilussa kuitenkin yksi henkilö, valmentaja, kantaa lopullisen vastuun, on hämmentävän vahva. Tuolloin toivottiin, että urheilusta kirjoitettaisiin positiivisemmin. Valmentajilla on oma roolinsa: tappion hetkillä näemme harvoin kyynelehtiviä valmentajia, mutta sitäkin useammin vakavana seisovan miehen, joka rehdisti kättelee vastustajan siirtyäkseen yksin pois näkyvistä. Television yleistymisen myötä voisi luulla, että kirjoitetun urheilujournalismin merkitys olisi vähentynyt. Mitä kertoo se, että valmentaja ei halua lähteä perheensä kanssa ostoksille, koska pelkää joutuvansa siellä arvostelun kohteeksi. (Hill, 2006, 121) Kun urheilutapahtumasta kirjoitetaan, muodostuu narratiivi, jossa tapahtumat saavat selkeän muodon ja asettuvat ymmärrettävään järjestykseen. Nykyisellä verkkojournalismin hektisellä aikakaudella urheilutoimittajat kirjoittavat terävät näkemyksensä ja tuoreet urheilutarinansa vauhdilla kaiken kansan luettavaksi (Kolamo 2018, 95). (HS 20.12.1968) Ajatus siitä, että asiattomat kirjoitukset voisivat kaataa kaiken menestyksen edellytyksenä olevan henkisen vireyden, on dramaattinen. Tekstit ovat vaikuttaneet siihen, miten ihmiset ovat urheilua ymmärtäneet ja tulkinneet. (Kolamo 2018, 84). Näin suureksi median merkityksen Suomen jääkiekkomaajoukkue koki ainakin vuonna 1968. Näillä tarinoilla on edelleen olennainen merkitys sille, miten ihmiset tapahtumat kokevat ja miten tapahtumia jälkikäteen muistellaan. Valmentaja sen sijaan saa edelleen julkisesti kritiikin niskaansa. On hyvin poikkeuksellista, että valmentaja nykypäivänä haukkuisi pelaajansa julkisesti. Jääkiekkovalmennusta ja -valmentajan työtä sekä heidän kohtaamaansa mediakritiikkiä on Suomessa tutkittu vähän, vaikka valmentajista on kirjoitettu paljon. Ei haukku haavaa tee vai tekeekö sittenkin. Vuonna 1968 sai jääkiekosta kiinnostunut lukea seuraavan päivän lehdestä suppean kuvauksen siitä, kuinka Leijonien pussipuolustus hermostutti Anatoli Tarasovin. Suosituimmat urheilumuodot saavat niin valtavasti tilaa mediassa, että myös urheilua seuraamattomat törmäävät jatkuvasti urheilu-uutisointiin. (Kolamo 2018, 57). Selvityksen otsikko ”Yksinäistä työtä joukkueen puolesta” tiivistää valmentajien arjen kokemukset. Tarinaan kuuluu, että katkerimmankin tappion jälkeen valmentaja kuitenkin palaa, yleensä yksin, median eteen kantaen taakan ja vapauttaen pelaajat vastuusta. Valmentajat kokevat, että median kirjoitukset vaikuttavat selvästi siihen, miten heihin suhtaudutaan. Nimet Curt Lindström, Raimo Summanen, Alpo Suhonen ja Jukka Jalonen synnyttävät monissa suomalaisissa mielikuvia, jotka perustuvat lähes pelkästään median kirjoitteluun
Toimittajien ja maajoukkueen edustajien välisessä keskustelussa todettiin, että ilkeällä arvostelulla luodaan urheilijoille ylitsepääsemättömät esteet menestykseen. 2017. Ennustus ei toteutunut, vaan Pelicans eteni Aravirran johdolla neljännesfinaaleihin saakka. & Packalen, H. 2017. Suomen nykyinen maajoukkuevalmentaja, olympiakullan ja kahden maailmanmestaruuden arkkitehti, Jukka Jalonenkin kertoi pyrkivänsä välttelemään kimpaantumista mediakirjoittelusta: ”Median kanssa, jos rupeaa vääntämään kättä, niin jää kakkoseksi.” (Haastattelu 8.9.2020). Helsingin Sanomien arkisto verkossa, https://www.hs.fi/urheilu/ art-2000005202957.html (29.4.2022). Muut lähteet Helsingin Sanomat 20.12.1968. Yhtenä esimerkkinä hänellä on edelleen muistissa se, kuinka viimeisen valmennuskautensa alussa syksyllä 2013 Ilta-Sanomien toimittaja listasi SM-liigakauden ennustuksissaan ykkösenä, että Aravirta saa potkut viimeistään marraskuussa. fi/9b5207fa-53e7-4d76-baab-65a62b821877/29 (29.4.2022) Hill, J. Iltalehti 8.5.2017. Helsingin Sanomien arkisto verkossa, https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005200968.html (29.4.2022) Miettinen, H. Miettinen, H. Marjamäki höpisee outoja selityksiä: ’Olemme oikeilla jäljillä pelin kanssa’”. Mediaurheilu. Kyllä ne on tuntu neet kohtuuttomilta.” Aravirta kertoo ymmärtävänsä median taloudelliset tavoitteet, mutta ei sitä, miksi urheilusta pitää kirjoittaa negatiivisesti. Helsingin Sanomien verkkouutisessa lukijoille tarjottiin jopa mahdollisuus äänestää siitä, pitäisikö Marjamäelle antaa potkut kesken MM-kisojen (Vuorio 2017). Voi olla, että Wahlstenin vuonna 1968 ja Marjamäen vuonna 2020 esittämät toiveet positiivisesta kirjoittelusta ovat utopiaa. Mä uskon hyvyyteen. “Anecdotal Evidence: Sport, the Newspaper Press and History” teoksessa Deconstructing Sport History: A Postmodern Analysis, toim. 2018. ” Pitäisikö Lauri Marjamäelle antaa potkut: ’Tie on kivikkoinen, mutta mahdollisuuksia on’”. 2018. Kahdeksan arvokisamitalia Suomelle tuoneen Hannu Aravirran mielestä median kirjoittelu on usein epäasiallista: ”On siellä ollut inhottavia kirjoituksia. Hävityn pelin ja saavuttamattomien mitalien hetkellä me-henki helposti unohtuu ja syyttävä sormi kääntyy kohti päävalmentajaa. Tunnetalouden dynamo. LÄHTEET Haastattelut Aravirta, Hannu, jääkiekkovalmentaja, Vantaa, 18.6.2020. Tämä ilmiö jatkuu valmentajien mukaan vuodesta ja päävalmentajasta toiseen. Mistä urheilujournalismissa lopulta on kyse, jos tappioiden hetkellä ristiinnaulitaan pääsääntöisesti vain yksi henkilö, päävalmentaja. Marjamäki, Lauri, jääkiekkovalmentaja, Helsinki, 27.8.2020. Iltalehden verkkosivusto, https://www.iltalehti.fi/mmjaakiekko-2017/a/201705082200125151 (29.4.2022) Kolamo, S. Jalonen, Jukka, jääkiekkovalmentaja, Riihimäki, 8.9.2020. . Liikuntatieteellinen Seura ry. Lisäksi olen haastattelujen avulla selvittänyt päävalmentajien omia kokemuksia mediauutisoinnin vaikuttavuudesta. Tampere: Vastapaino. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 16. Ei ole sellaista ihmistä, että jos luet jonkun paskan jutun itsestäsi, et teikö se muka vaikuttaisi.” (Haastattelu 27.8.2020) Marjamäen suhtautuminen mediakirjoitteluun on kiinnostava: ”Mä pysyn positiivisena. “Tätä saattoi pelätä – Lauri Marjamäki on tuhonnut Leijonat”. (Haastattelu 18.6.2020). Maajoukkueen luulisi olevan instituutio, jonka takana kannattajat seisovat viimeisen pelin viimeiseen minuuttiin ja myös sen jälkeen. Marjamäki tuntuu kestävän median suunnalta tulevaa kritiikkiä, koska ymmärtää julkisuuden olevan osa valmentajan työtä. Haastattelussa hän kertoi tiedostavansa, että yleensä toimittajien motivaatio kirjoittaa raflaavasti perustuu tarpeeseen saada lehteä kaupaksi tai klikkauksia mainostajia varten. ”Elääkö Leijonien päävalmentaja kuplassa. Helsingin Sanomat 22.2.2018. Moni sa noo, että jumalauta, anna mennä takaisin. 2020. Mä sanon, että en. Molempien näkökulmien synteesi on työn alla. Yksinäistä työtä joukkueen puolesta. Phillips. ” Miten Leijona-joukkue on muuttunut paikaksi, jonne kukaan ei halua tulla eikä kukaan tunnu siellä viihtyvän?”. Mä uskon, että joku päivä se kääntyy, että ruvetaan kirjoittamaan positiivisesti myös urheilusta.” (Haastattelu 27.8.2020) Eikö kotimaisen median tulisi olla oman maajoukkueen urheilijoiden ja valmentajien tukena. Vuorio, J. Lisäksi Helsingin Sanomissa ihmeteltiin: ”Miten Marjamäki on saanut vajaas sa vuodessa muutettua maajoukkueen paikaksi, jonne kukaan ei halua tulla eikä kukaan tunnu siellä kovin hyvin viihtyvän.” (Miettinen 2017). Kovettuneesta nahastaan huolimatta hän aktiivisesti välttelee median seuraamista: ”Kun olen kisamat kalla tai playoffsit on menossa, niin en mä seuraa mediaa niiden viikkojen aikana. Hänen todettiin muun muassa ”tuhonneen Leijonat” (Huttunen 2017) ja ”hö pisevän outoja selityksiä” (Miettinen 2018). (HS 20.12.1968) Suomalainen jääkiekko menestyy, mutta joutuuko maajoukkue edelleen taistelemaan median tuulimyllyjä vastaan. Tutkin parhaillaan sitä, millä tavoin Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen valmentajista on Helsingin Sanomissa kirjoitettu. Murray G. Helsingin Sanomat 7.5.2017. 2017. Ethän sä saa siellä mitään positiivista. Tätä havainnollisti jääkiekkomaajoukkueemme silloinen päävalmentaja Bubnik, jonka mukaan Suomessa urheilijalta vaaditaan aivan liikaa, yksilöihin kiinnitetään liian paljon huomiota ja huomenna lyödään arvostelulla maan alle se, joka tänään on nostettu taivaisiin. Mä en provosoidu. Lehdistön kirjoitukset ruokkivat urheiluyleisönkin arvostelua, jossa ilmenee suhteellisuudentajun puutetta. Albany: State University of New York Press, 2006. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 1 9 tuksia edistämättä niitä mahdollisuuksia, joilla menestymistä koskevat velvollisuudet voitaisiin saavuttaa. 117–129. Selvitys jääkiekon liigavalmentajien työnkuvasta kaudella 2018–2019. Huttunen, S. Maajoukkueen päävalmentajana kausina 2016–2018 toiminut Lauri Marjamäki sai poikkeuksellisen armotonta kritiikkiä mediassa lähes koko pestinsä ajan. 2006. ”Juhani Wahlsten Väärällä arvostelulla jarrutetaan menestystä”, https://nakoislehti.hs. Helsingin Sanomat 9.5.2017. Helsingin Sanomien arkisto verkossa, https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005577338.html (29.4.2022) Rindell, H
Kuullessani suunnitteilla olevasta eläinhistoriaa käsittelevästä luentosarjasta ryhdyin pohtimaan liikuntasosiologin mahdollisuutta tuoda oma kompetenssinsa kokonaisuuteen. Toki muihinkin aiempiin ilmiöihin on tullut palattua. Jälkiviisaudessa ihminen on taaksepäin katsoessaan viisaimmillaan. Väitöskirjassani Kenttien kutsu (1996) varkautelaisen liikuntakulttuurin muutokset olivat tapaustutkimuksen osalta vahvasti läsnä. Teoreettista viisautta puolestaan on vaikka missä ja ”siinä asia kuvitellaan yksipiip puiseksi haulikoksi”. Näkemykseni mukaan tutkijan ei pidä väheksyä minkäänlaista tekstilajia, eikä myöskään julkaisualustaa. Useille kentille kirjoittaminen on ollut minulle itsestäänselvyys koko tutkijaurani ajan. Tällöin tiede voi säilyä hengis sä, jos tiedeyhteisöllä on riittävästi tietoa ja moraalia oman au tonomiansa ylläpitämiseen.” (Niiniluoto 1987, 113.) Edellisellä sitaatilla päätin lokakuun 13. Kernaasti yhdyn ranskalaissosiologi Daniel Bertaux’n tulkintaan sosiologeista elämänmetsästäjinä, joiden on oltava rohkeita ja suhteellisen varmoja vakaumuksistaan. ”Pikkukirjoja” olen kirjoittanut esimerkiksi Varkauden teollisuusklubin, Varkauden sotaveteraanien ja paikallisen Svenska skolanin sekä joensuulaisen Kansalaistalo Soropin vaiheista. Samalla on hyödyllistä esittää ilmiöiden suhteen uusia kysymyksiä. Viisautta ja ohjeita Vuonna 1952 ilmestyneessä teoksessaan Havukka-ahon ajattelija Huovinen luokitteli maapallolla olevan neljä viisauden lajia. Päivän poimiminen edellyttää älyllistä valppautta ja ajatusten päivittäistä työstämistä. Eskolan HANNU ITKONEN, YTT professori (emeritus) liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto hannu.itkonen@jyu.fi Liikkumisen sosiologi jättää kortteerin Professorin toimen hoitaminen on kestävyyslaji. (Eskola 2019.) Edellä esitetyt ohjeet Eskola kirjasi postuumisti ilmestyneeseen teokseen Vanhanakin voi ajatella. Vanhaan palaamista olen harrastanut sikäli, että Varkauden muutokset ovat olleet ja ovat edelleen osa tekemisiäni. Toiseksi kannattaa palata vanhaan pohtimalla, mitä on tullut tehdyksi. Myös hän nautti kirjoittamisesta ja kirjoitti joka päivä, vielä elämänsä viimeisenä iltanakin. Käytännön viisautta on vanhalle ”kaltto pääketulle” oikeaan paikkaan rämeellä asetettu ketunrauta. päivä 2004 pitämäni liikuntasosiologian professuurin virkaanastujaisluennon. Omassa tekemisessäni olen todellakin kaivanut siitä missä olen seisonut. ”Poimi päivä” on Eskolan kolmas ohje. Tutkijauskottavuuden säilyttääkseni otan muistelemisen avuksi sosiologi Antti Eskolan ohjeistukset tutkijan työlle. Saman sukuisesti Antti Eskola on nähnyt kirjoittamisen lohduksi ja vaivaksi (Eskola 2009, 7). (Huovinen 1968, 83–84.) Siirryttyäni emeritusprofessoriksi voinen harjoittaa jälkiviisautta, joskin yliopistomaailmassa tarvitaan kaikkia mainittuja viisauden lajeja. Koulutuksen ja tutkimuksen tulokset eivät synny käden käänteessä. Ensinnäkin hän kehotti kaivamaan siitä missä seisoo eli tutkimaan sitä tilannetta, jossa elää. Akateemisista opinnäytteistäni pro gradu ja lisensiaatin tutkielma liittyvät synnyinkaupunkiini Varkauteen. Luento tuli pidettyä, ja samalla käynnistyivät laajemmat pohdinnat: olen parastaikaa kirjoittamassa kirjaa eläinten urheilusta. Nyt jättäessäni professuurikortteerin teen sen liikkumisen sosiologina. ohjeistuksia olen pohtinut etenkin jätettyäni liikuntasosiologian professuurin hoitamisen. ”Kaikista paras ja imelin” viisauden laji on kuitenkin jälkiviisaus, jolla ”saahaan eniten aikaan”. Julkaisuluetteloni sisältääkin tiedetekstien lisäksi muun muassa paikallisja seurahistorioita, lehtijuttuja ja opaskirjallisuutta. Luennon otsikon – Liikuntasosiologia etsii korttee ria – muokkasin kirjailija Veikko Huovisen samana vuonna ilmestyneestä Konsta Pylkkäsen myöhempiä vaiheita valottavasta romaanista (Huovinen 2004). Päivän poimiminen on osa sitä mielikuvitusta, jota sosiologilta edellytetään. Kaukoviisaudessa ”asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi”. 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 ”Tiedeyhteisön on onnistuttava osoittamaan, että yhteiskunnan kannattaa antaa taloudelliset ja hallinnolliset edellytykset tutkimus ja opetustyössään vapaalle ja kriittiselle laitokselle, joka on ennakolta sitoutunut vain aidon tiedon luo misen ja välittämisen intressiin. Kirjoittamisen koen nautinnoksi ja haasteeksi. Lisäksi eräällä kuulemallani luennolla sosiologi kehotti yhteiskuntatieteilijöitä kirjoittamaan useille kentille, mitä hän piti tutkijan ammattitaidon kysymyksenä ja velvollisuutenakin. Hiljattain edesmennyt kirjailijaveljeni kuvasi kirjoittamista ohuen lasin valmistamiseksi. Esimerkiksi Karjalan tutkimuslaitoksen Valtimon syrjäkylien tutkimuksessa olen saanut olla mukana 1990-luvun puolivälistä lähtien. Muutosta ja paikallista Yleisen yhteiskuntatieteen edustajina sosiologit ovat mittavien haasteiden edessä jo tutkimusaiheita valitessaan.. Tekstien laatiminen on ollut merkittävä osa elämänmenoani
Paikallistutkimus voi valaista, miten ihmiset muodostavat yhteisiä verkostoja ja miten taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset näkemykset sitovat ihmisiä yhteen. Yhteiskunta koostuu ihmisten tekemisistä. Liikuntasosiologialle asettuukin erityinen tehtävä kaikenlaisen liikkumisen eli fyysisen aktiivisuuden kehystäjänä ja selittäjänä. Paikallistutkimus voi kertoa sellaisista yhteiskunnan vaiheista, joista valtakunnalliset tutkimukset eivät kykene sanomaan mitään. Sosiologi Risto Alapuro korosti ihmisten välisten suhteiden selvittämistä tutkiessaan Suomen syntyä paikallisena ilmiönä. Seuratoimintojen kausittelu on luonut sen kehyksen, jonka puitteissa seurojen muutosten erityispiirteet voidaan aineistolähtöisesti kairata esiin. Näin olen myös itsekin menetellyt. Pohdintani käynnistyivät yleisemmästä yhteiskuntien ja kulttuurien muutoksesta siirryttäessä jälkimoderniin yhteiskunLiikuntasosiolo gian tehtävä on kaikenlaisen liikkumisen kehystäminen ja selittäminen. Kausien hahmottaminen perustui sekä yleisempään kansalaisyhteiskunnan muutokseen että liikuntakulttuurin sisäiseen uudistumiseen. Esimerkiksi ensimmäinen eli järjestökulttuurin kausi paikansi voimisteluja urheiluseurat yleisempään kansallisen järjestö-Suomen muotoutumiseen 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Liikuntatieteellistä tutkimusta voikin perustellusti kritisoida historiallisesti ”steriileistä” tutkimusasetelmista, joissa ihmistoimintaa ja -kyvykkyyttä mittaillaan vain pinnallisesti aikaan ja paikkaan kiinnittäen. Ammattimainen huippu-urheilu ryhtyi irtaantumaan vapaaehtoisuuteen perustuvasta urheilusta. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 2 1 Liikuntasosiologinkin on toimenkuvansa rajauksesta huolimatta toteutettava kohdennettuja tutkimuskatseita. Toisaalta eriytyminen toteutui myös urheilukulttuurin sisällä. taan. Sosiologi Mike Savage on korostanut menneisyyden tutkimuksen merkitystä. Omassa tekemisessäni on korostunut yhteiskunnallisten muutosten tutkiminen historiallisen sosiologian menetelmin. (Savage 2021.) Yhteiskuntatieteellinen muutoksen tutkimus ei ole pelkkää menneisyyteen katsomista. Vaikka en innostunutkaan enemmälti keskusteluista postmodernista, näyttäytyivät myös liikuntakulttuurissa toteutuneet muutokset yleisemmistä yhteiskunnan muutoksista johtuviksi. Yhteiskunnissa eri ryhmillä on omanlaisensa historia, aika ja paikka. Ilman ymmärrystä yleisemmistä yhteiskunnallisista muutoksista liikuntakulttuurin nykyilmiöt jäävät ohuesti kontekstualisoiduiksi. Hänen mukaansa tekemisemme rakentuvat menneiden yhteiskuntien ajatuksista ja niiden perinnöstä. Hahmotin jo väitöskirjassani Kenttien kutsu (1996) urheiluseuratoiminnan kaudet. Kuva: Kimmo Kirves / Karjalainen. Liikuntakulttuurin eriytymisen suureksi jakolinjaksi hahmottui ensinnäkin sosio-kulttuurisen liikunnan ja kilpaurheilun erkaneminen toisistaan. Liikkumisen sosiologina Yhteiskuntatieteilijän tulee tehdä havaintoja niin mittavista rakenteellisista murroksista kuin pienemmistäkin ilmiöis t ä. Yhtä paikkakuntaa intensiivisesti tutkien voidaan saada yleisempääkin tietoa, kuinka yhteiskunta ja elämänmeno ovat muuttuneet. Eriytymisen edelleen jatkuessa syntyy aivan uudenlaisia hybridejä käytäntöjä, joihin on syytä suunnata intensiivisiä tutkimuskatseita. Ihmisten elämäntyylien muuttuessa vapaa-aikaa alettiin täyttää moninaisin kunto-, virkistysja elämysliikunnan muodoin, ja niillä ei ollut välttämättä mitään tekemistä kilpaurheilun kanssa. Olennainen tutkimustulokseni on ollut idea 1980-luvulla käynnistyneestä liikuntakulttuurin eriytymisestä. (Alapuro 1994, 315–316.) Myös liikuntaja urheiluseuroja sekä muita järjestöjä voidaan analysoida intensiivisellä menetelmällä, joka paljastaa sekä organisaatioiden sisäisiä että ulkoisia suhteita toimijoineen ja intresseineen
Anu Kantola on tutkijaryhmänsä kanssa osoittanut, että ihmisten elämäntilanteita ja toimia ei voida ymmärtää tukeutuen vanhaan luokkajakoon. Jalat katosivat, jo upposi ukko vyötäisiä myöten, ja kohta enää pää heilahteli palokankaan laella, mutta ei kauan.” . 1968; alkup. 1996. Vastapaino. Harvard University Press. Gaudeamus. Mennyt talvi oli suotuisa hiihtämiselle. Humboltilaisen sivistysyliopiston hengessä opetuksen tulisi perustua laadukkaaseen tutkimukseen ja myös laaja-alaiseen yleisempään sivistykseen. Iloisena katselin liikunnan yhteiskuntatieteiden kevään 2022 hakijamääriä: aloituspaikkaa kohti 38 hakijaa eli tässä suhteessa Jyväskylän yliopiston suosituin hakukohde. Mieleeni on tullut Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikaisen 70-vuotishaastattelussa (HS 15.3.2022) antama vastaus kysymykseen siitä, miten työt ja tunnelmat ovat kehittyneet yliopistolla. Teoksessa Haavio-Mannila, E. Myös liikunnan ja urheilun tutkimuksessa tarvitaan käsitepohdintoja. Elämänmetsästäjät – yritys ryhmäkuvaksi. 2003.) Sanomattakin on selvää, että sivistys syntyy laaja-alaisesta lukeneisuudesta. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:6. Hanki ja jää. Tammi. Ladulla lykkiessäni mietiskelin yliopiston tilaa. Savage, Mike. Tiede, hyöty ja kilpailu. Niiniluoto, Ilkka. Pohdintojen hengessä nimesin 2021 ilmestyneen kirjani Liikkumisen sosiologiaksi. et al. Ihmisten liikkumisen määritteleminen laajemmin kuin pelkästään liikuntapoliittiseksi kysymykseksi antaa myös muille toimijoille mahdollisuuden asettua fyysisen aktiivisuuden edistämistöihin. Tampere. 1995. Eskola, Antti. Jättäessäni liikkumisen sosiologina kortteerini voin samaistua Havukka-ahon ajattelijan poistumiseen: ”Suon ta kana oli puuton palokangas, musta mäki taivaan vaskilaitoja vasten. Tammi. (toim.) Kerro vain totuus. Valtion liikuntaneuvosto. & työryhmä. Tutkijoiden harteilla on monta joutavaa kuormaa ja epävarmuutta.” Toivottavasti tunne ei olisi kovin pysyvää todellisuutta. 2022. WSOY. Leben, Natur, Wissenschaft. Helsinki. Helsinki. Gaudeamus. LÄHTEET Alapuro, Risto. Mikä henki meitä kantaa: katselen työni jälkiä. Social Change and the Weight of the Past. Tutkimus, koulutus, vaikututtavuus Yliopiston kolmeksi perustehtäväksi on määritetty tutkimus, opetus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Kannattaa vaikkapa muistaa filosofina pidetyn Immanuel Kantin olleen myös tähtiä tutkiva luonnontieteilijä. Eskola, Antti. 2018. Tutkiminen ja lukeminen ovat olleet niitä lähteitä, joista olen ammentanut myös opettamisen intoa ja iloa. Konsta Pylkkänen etsii kortteeria. 2003. Hän seisoi hetken paikallaan, liikkeistä pää tellen sytytti piipun. Konsta Pylkkänen ilmestyi mäen rinteeseen. Huovinen, Veikko. Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890–1933. Keskustelu näyttäytyy yleistävänä, keskiluokkaisena ja osin yksilöitä syyllistävänä. Kantola, Anu. 1987. Valituiksi tulevat opiskelijat pääsevät pohtimaan kiinnostavia kysymyksiä. Emerituselämän alkukuukaudet ovat osoittaneet, että kalenteriin kertyy merkintöjä, mutta lukemiselle ja kirjoittamiselle näyttää jäävän aiempaa enemmän aikaa. 1994. Sosiologia on käsitteellistävä tieteenala. Helsinki. Toivoisin tietämisen halun tarttuneen varttuviin sukupolviin. Eichborn Verlag. Ganten, Detlev, Deichman, Thomas & Spahl, Thilo. Teoksessa Kantola, A. Bertaux, Daniel. Liikkumisen sosiologin jättäessä professorikortteerinsa 18 vuoden vierailun jälkeen kokemuksia on karttunut. Elämäkertatutkimuksen omaelämäkerrallisuus. Tutkimuskatsaus liikuntapoliittisen selonteon tausta-aineistoksi. (Ganten et al. (Kantola 2022, 22.) Tällainen lähestymistapa olisi kannatettavaa myös liikuntatutkimuksessa jo senkin vuoksi, että liikkumiseen vaikuttavat rakenteelliset tekijät tulisivat huomioon otetuiksi. Lähti tuosta laskeutumaan kuin maan sisään. Itkonen, Hannu. Havukka-ahon ajattelija. 1952. Liikkumisen käsite on kulkeutunut myös päätöksentekoon. Laatiessamme valtioneuvoston liikuntapoliittisen selonteon tausta-aineistoksi liikuntatieteellistä tutkimuskatsausta (2018) esitimme johtopäätöksenä, että kaikkeen päätöksentekoon tulisi sisällyttää liikkumisvaikutusten arviointi. (toim.) Tieteen vapaus ja tutkimuksen etiikka. Cambridge.. Helsinki. Tampere. Liikkumisen sosiologia. Miehen hahmo oli sysimusta. Helsinki. Voimme puhua myös ihmisten liikkumisympäristöistä. The Return of Inequality. 2004. Huovinen, Veikko. Mediakin on saanut runsaasti polttoainetta uutisoidessaan ”liikkumattomuuden” järisyttävistä seurauksista yksilötason ongelmista aina kansantalouden näivettymiseen saakka. Frankfurt am Main. Jään kaipaamaan opiskelijoita ja työtovereita, opettamista ja ohjausta. Itkonen, Hannu. Itkonen, Hannu, Lehtonen, Kati & Aarresola, Outi. Helsinki. WSOY. Kahdeksan kuplan Suomi. 2009. Vastapaino. Opetusja kulttuuriministeriössä onkin meneillään työ asian tiimoilta. Takana ovat myös treenien ja saunan jälkeiset ”Krakovan piirin” innovoivat iltaistunnot. Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat. Epävakauden aika. 2021. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Vastaus oli huolestuttava: ”Epädemokratia ja by rokratia on paisunut, tieteen ja opetuksen autonomia kaven tunut. Vanhanakin voi ajatella. Yksi uusi tulkinta on ollut kaiken fyysisen aktiivisuuden nimeäminen liikkumiseksi. 2 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Huoli ihmisten hyvinvointinsa kannalta liian vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta on johtanut niin politiikkatoimiin kuin tutkimuskeskusteluihin. Gaudeamus. 2019. Taivas leimusi ja kyti. Yhteiskunnallista vaikuttavuuttakin on harjoitettu: OKM:n liikuntatieteen jaostossa 15 vuotta, Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelijulkaisun toimituskunnassa yli 20 vuotta, Euroopan liikuntasosiologijärjestön puheenjohtajistossa kuusi vuotta sekä lukemattomia vuosia muissa elimissä ja järjestöissä. Teoksessa Mäkelä, K. Porvoo. Hiljakseen hän nousi paloa ylös, sai päänsä jo ruskon eteen, kohotti har tiansa valoon ja näkyi sitten mustana, selväpiirteisenä hahmo na mäen harjalla. On ollut etuoikeus työskennellä osaavien opiskelijoiden ja liikkumisen kysymyksistä innostuneiden työtoverien kanssa, jotka ovat opettaneet minua monin tavoin vieden ajatteluani useita piiruja eteenpäin. Kirjailija Johan Wolfgang von Goethe teki tutkimusta muun muassa vertailemalla ihmisten ja apinoiden luurankoja. 2021. Tieteentekijöiden tulisikin tavoittaa ihmisten kokemukset, jolloin kyettäisiin samalla näkemään, mihin yhteiskunnan muutos on menossa ja miten se kohtelee ihmisiä. Työja kotimaan kokousmatkoja olen tehnyt yli maapallon ympärysmitan. Kenttien kutsu. Helsinki
Liikunta ja urheilu ovat olleet koko ajan osa Kokkosen elämää. Kokkonen opiskeli psykologiaa Jyväskylän yliopistossa. Hän opiskeli vuoden Englannissa ja on väiteltyään tohtoriksi työskennellyt Yhdysvalloissa, Australiassa ja Singaporessa. Kokkonen kokeekin, että lopputyöstä juontuu tietty jatkumo hänen viime vuosina tekemäänsä epäasiallisen käyttäytymisen ja seksuaalisen häirinnän tutkimukseen, vaikka näkökulma on täysin toisenlainen. Hänen vuonna 1995 valmistunut pro gradunsa käsitteli suomalaisia vankeustuomiotaan suorittavia raiskaajia. Hän sanoo partion opettaneen toimimaan kaikkien sukupuolten kanssa. Itäsuomalaisuuden lisäksi Kokkonen kokee kansainvälisyyden ja matkustelun muokanneen itseään ihmisenä. Kokkonen kuvaakin olevansa Rovaniemellä syntymässä käynyt itäsuomalainen, vaikka onkin asunut 2,5-vuotiaasta pääosin Jyväskylässä. Kokkonen vältteli kuitenkin kilpaurheilua, vaikka muu lähisuku oli kilpaurheilusuuntautunutta. Marja Kokkonen: ”Vähemmistöjen asema on kiinnostanut aina” Liikunnan ja urheilun kielteisten ilmiöiden tutkimusta tarvitaan liikuntapedagogiikan yliopistonlehtori Marja Kokkosen mukaan liikuntakulttuurin muuttamiseksi aidosti iloiseksi. Hänen hiihtohullut vanhempansa halusivat asua paikassa, jossa voi hiihtää mahdollisimman pitkään. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 2 3 lähikuvassa Kokkonen syntyi vuonna 1970 Rovaniemellä. Perhe muutti kuitenkin pian Jyväskylään. Liikuntaa perheessä harrastettiin monipuolisesti. Hyvinä muistoina jäivät mieleen yhdenvertainen ja tasa-arvoinen toiminta, luonnossa liikkuminen, kansainvälinen leiritoiminta ja kädentaitojen opettelu. Pikkuveli Juha Kokkonen on väitellyt liikuntapedagogiikasta. JOUKO KOKKONEN Kuva: Tiina Mutila / Keskisuomalainen. Partiotoimintaa Kokkonen harrasti seitsenvuotiaasta kaksikymppiseksi. Eno ylsi hiihtosuunnistuksen MM-mitaleille 1980-luvun alkupuolella. Hänen isänsä oli Karjalan evakoita Impilahdelta ja äitinsä lähtöisin Lapinlahden Nerkoolta. Isä juoksi piirikunnallisella tasolla keskimatkoja ja äiti hiihti kilpaa
Kokkonen toimii Suomen Urheiluliiton koordinoivana urheilupsykologina kuudetta vuotta. Hän oli myös opiskellut liikuntapsykologiaa ja tanssipedagogiikkaa. Lisäksi olen päässyt kantamaan korteni kekoon liikuntapoliittisessa päätöksenteossa valtion liikuntaneuvoston yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja kestävän kehityksen jaostossa. Paljon vuorovaikutustilanteita tarjoava opetuspainotteinen työ nuorten ja innokkaiden ihmisten kanssa tuntui surutyön keskellä sopivalta. On vaikuttavaa olla mukana joukkueissa, joihin kuuluvat psyykkistä valmennusta saaneet ovat tulleet kotiin mitali kaulassa. Lisäksi Kokkoselle myönnettiin Fullbright-apuraha Yalen yliopistoon, jossa vierähti puoli vuotta. Suomeen palattua Suomen Akatemian apurahalla työskentely jatkui. Vähemmistöjen asema on kiinnostanut aina. Siirtymä oli sikäli luonteva, että olin toiminut jo urheilupsykologina yliopistotyöni ohella. . Se käsittelee urheilijoiden häirintäkokemuksia. Välimatka julkaisemisesta muutokseen käytännön tasolla on ehkä lyhyempi kuin urani aiemmilla tutkimussuuntauksilla. 2 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 . Näihin aineistoihin perustuu Kokkosen parhaillaan työn alla oleva toinen, tällä kertaa liikuntatieteellinen väitöskirja. Kokkonen sanookin olleensa ajoittain aika puhki. . Pidän liikunta tutkimusta luonteeltaan sellaisena, että siinä väistellään ikäviä aiheita.. Käytössä on liikuntaopettajilta, valmentajilta ja urheilijoilta koottua aineistoa. Preact on avannut uusia reittejä valmentajien, valmentajakoulutuksen ja lajiliittojen suuntaan. On sellainen olo, että akateemisesta tutkimuksesta on päästy aika suoraa reittiä ruohonjuuritasolle. Siirtymistä helpotti se, että Kokkonen tunsi suurimman osan liikuntatieteellisen tiedekunnan henkilökunnasta ennestään. Ja myös minulle tyypillinen luonteenpiirre sanoa kyllä ja lähteä aika reippaasti mukaan. Itse koen, että siirtyminen liikunnalle oli ilahduttava sattuma. Taustalla on monikulttuurisuus ja toiminta parikymppisenä SPR:n vapaaehtoisena, kun Jyväskylään tuli ensimmäinen aalto Iranin pakolaisia vuonna 1990. Liikuntakaan ei ole harrastus, joka tuottaa kaikille iloa ja hyvinvointia, vaan joillekin se aiheuttaa pahoinvointia. Liikuntaan ja urheiluun kuuluu paljon murheellisia ilmiöitä, kuten doping, liikuntariippuvuus, syömishäiriöt ja eriasteinen kaltoinkohtelu. . Koetin selittää, että meidän yhteinen tavoitteemme on vähentää raiskausten määriä. Minulta kysyttiin kotimaisessa kongressissa syyttävään sävyyn, miksi haluat tutkia raiskaajia, etkä raiskattuja. Kokkonen näkee, että ikäviä asioita tutkimalla ja niihin muutosta hakemalla voidaan parantaa lähtökohtaisesti ihanaa liikuntaa ja urheilua entisestään. Hän on tutkinut liikuntakulttuurin pimeää puolta valottavia aiheita vuodesta 2010. Seitsemän kuukauden pätkä on venynyt jo yli 18 vuoteen. Liikuntapsykologian professori Taru Lintunen otti yhteyttä ja pyysi Kokkosta sijaistamaan seitsemäksi kuukautta silloista liikuntapsykologian lehtorin viranhaltijaa. Sattuma oli isossa roolissa. En olisi itse hakeutunut, sillä nautin työstäni psykologian laitoksella. Vertaan liikunnan ja urheilun tutkimusta psykologian, sosiologian ja kasvatustieteiden tutkimukseen eli muihin ihmistieteisiin. Yleisurheilussa on alkanut tulla mitaleita. . Vihapostia tulee ja kyselyihin vastaavat myös ihmiset, jotka haluavat sabotoida tutkimusta. Häntä on syytetty oman pesän likaamisesta. Ja pidän liikuntatutkimusta myös luonteeltaan sellaisena, että siinä väistellään ikäviä aiheita. Preactin aineistonkeruu on valmistunut ja se työllistää Kokkosta tulosten kirjoittamisessa auki. Urheilupsykologin tehtävänä on pelkistetysti urheilijoiden hyvinvoinnin ja kilpailusuoritusten tukeminen. Parantunut suomalaismenestys ilahduttaa. . Onnekseen hän on löytänyt hengenheimolaisia erityisesti sosiologeista, psykologeista ja nuorisotutkijoista. . Pelkän liikunnan ilosanoman julistaminen ei hänen mukaansa anna todenmukaista kuvaa liikuntakulttuurista. Sijaisuuden päätyttyä työ jatkui liikunnalla. Lisäksi hänen isänsä oli kuollut syksyllä 2003. Palautetta laidasta laitaan Liikunnan ja urheilun ongelmia perkaavista tutkimusaiheistaan Kokkonen on saanut paljon palautetta laidasta laitaan. . Tehtävän hoitamiseen kuluu lukuisia iltoja ja viikonloppuja. Yksi keino on mennä raiskausten alkujuurille. Kun tutkimus kohtaa kentän Kokkonen on profiloitunut kaikenlaisen liikunnassa ja urheilussa esiintyvän syrjinnän tutkijana. Suurimpana saavutuksenaan Kokkonen pitää opetusja kulttuuriministeriön vuosina 2018?2021 rahoittamaa, sukupuolija seksuaalivähemmistöjen urheilussa ja liikunnassa kokemaan syrjintään ja yhdenvertaisuuden edistämiseen pureutunutta Preact-hanketta kerrannaisvaikutuksineen. Olen päässyt kentällä toivoakseni vaikuttamaan. . Liikunta muuttuu enemmän ilosanomaksi, kun kielteisiä ilmiötä saadaan suitsittua. Sittemmin Kokkonen sai liikuntapedagogiikan yliopistonlehtorin viran. Hän oli väitellyt vuonna 2001 psykologiasta ja saanut post doc -rahoituksen Suomen Akatemialta kolmeksi vuodeksi. Urheilun takapuoli -kirjahanke ja ystävystyminen Päivi Bergin kanssa muutamaa vuotta aikaisemmin oli luonut yhteyk siä eri tieteenalueiden tutkijoihin ja yhteys käytännön toimijoihin on vahvistunut. Harrastus alkoi muuttua ammatiksi. Liikunnalle toi ilahduttava sattuma Liikuntatieteelliseen tiedekuntaa Kokkonen sanoo päätyneensä puolivahingossa. Kokkonen sanoo, että tarve saada vaihtelua psykologian huippututkimusyksikössä tehtyyn vaativaan tutkimustyöhön vaikutti asiaan. Tekemistä riittää, sillä yleisurheilussa on edessä EMja MM-kisojen superkesä. Pidän sitä aika kapeana
Vaikka muutos tuntuu välillä hitaalta, olemme menossa kohti yhteiskuntaa, jossa jokaisella on yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia, liikkua ja urheilla – osallistua koululiikuntaan ja asettaa itselleen tavoitteet päästä maajoukkueeseen kuten Eemi. Sanomatta lienee selvää, että inkluusio pakotti myös säästämään sieltä, missä ei olisi pitänyt säästää, tuen tarpeesta. Lapuan Sanomista käy ilmi, että Lapuan Keskuskoululle on hankittu välineitä, jotta Eemi on päässyt muiden oppilaiden kanssa hiihtämään tai pelaamaan koripalloa. Onnistuminen on edellyttänyt, että opettaja on soveltanut, on hankittu välineitä ja että oppilaalla on ollut avustaja. Uuden mallin tarkoituksena oli myös lisätä oppimisen varhaista tukea. Yksi tärkeistä mahdollistajista on ollut Eemin avustaja Antti Luoma, joka on itse entinen jääkiekkoilija. . Antti on avustanut, kannustanut ja tarvittaessa kuljettanut Eemiä, kun luokka on lähtenyt esimerkiksi uimaan. Kolmanneksi vaaditaan työyhteisön tukea. Olen koulutukseltani liikunnanopettaja ja seuraan siksi erityisen kiinnostuneena kaikkia kouluihin liittyviä uudistuksia. RIIKKA JUNTUNEN, LitM LTS:n puheenjohtaja Suomen Paralympiakomitean pääsihteeri riikka.juntunen@paralympia.fi Inkluusio ei ole säästökeino, vaikka erityisopetuksen alati kasvavat kulut olivatkin alun perin yksi uudistuksen tavoitteista. Opettajat ovat avainasemassa luomassa asenneympäristöä, ilmapiiriä, jossa jokainen oppilas kohdataan omine vahvuuksineen ja haasteineen. Liikunnanopetuksessa tilanne on erinomainen, sillä Jyväskylän yliopiston Koululiikuntaa kaikille -täydennyskoulutushankeen maksuton koulutus tuo soveltavan liikunnan vinkit opetustoimen henkilöstölle. Ohjaajien koulutusmateriaaleihin on tuotu tietoa heterogeenisten ryhmien ohjaamisesta ja liikuntatilojen esteettömyydestä. Tuliko luotua malli, joka saattaa toimia tai olla toimimatta. Tänä aikana lajiliitot, vammaisurheilujärjestöt, liikunnan aluejärjestöt, seurat ja monet muut toimijat ovat rakentaneet seuratoimintaa kaikille avoimeksi ja saavutettavaksi. Ensiksikin tarvitaan pienempiä ryhmiä, jotka mahdollistavat yksilöllisemmän opetuksen. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 2 5 polttopisteessä ”Mahtavaa!” oli ensimmäinen ajatukseni, kun näin Lapuan Sanomissa 21.4.2022 julkaistun jutun parajääkiekossa SM-kultaa voittaneesta Eemi Laurilasta. Yhteisopettajuus voi tuoda tukea arkiseen työhön, mutta parhaimmillaan se edistää myös inkluusiota. Jokainen opettaja ja valmentaja vaikuttaa asenneympäristöön, joka mahdollistaa tai sulkee pois. Nykypäivän kouluissa tämä on ongelma, joka on ratkaistava, jotta inkluusio voi toimia. Kumpaa sinä aiot tehdä. Tällä hetkellä opetusja kulttuuriministeriön Oikeus oppia -työryhmä valmistelee loppuraporttia, johon kerätään ehdotukset lähikouluja lähipäiväkotiperiaatteen vahvistamiseksi sekä henkilöstön osaamisen lisäämiseksi. Yksinkertaistettuna aiempi rahoitusmalli kannusti siirtämään oppilaita erityisopetukseen, sillä se takasi paremman rahoituksen. Kaiken päälle vaaditaan asennemuutosta. Palataan Eemiin. Kuulen työssäni Paralympiakomiteassa onnistumistarinoita paljon vähemmän kuin niitä, joissa oppilas on laitettu syrjään liikuntatuntien ajaksi vedoten esimerkiksi turvallisuuteen. Toisena onnistumisen ehtona on täydennyskoulutus. Inkluusio nosti otsikoihin erityisesti vuonna 2010 uudistettu erityisopetuslainsäädäntö, mutta jo aiemmin inkluusio oli ollut arkea joissakin kouluissa. Tiedon lisääminen on johtanut myös asenteiden muutokseen. Eemi on hyvä esimerkki toimivasta inkluusiosta. Opetusta on pitänyt soveltaa ja ajattelutapoja muuttaa, jotta Eemi on voinut osallistua opetukseen luokkakavereidensa tavoin. Vaikka juttu kertoi Eemin seuran, jyväskyläläisen Sisu Paraicehockeyn matkasta mestaruuteen, minun tuuletukseni suuntautuivat koululiikunnasta: mitä oli tehty, jotta liikunnallinen Eemi oli päässyt osallistumaan koulun liikuntatunneille. Uudistuksen perimmäisenä tavoitteena oli luultavasti pienentää erityisoppilaiden määrä ja myös erityisopetuksen kustannuksia, jotka olivat kasvaneet jatkuvasti. Jos Lapualla olisi säästetty tuen järjestämisessä tai opettajan asenne olisi ollut toinen, niin Eemin tarina olisi todennäköisesti aivan erilainen. Tälle työlle toivon menestystä. Iso ryhmä ilman tukitoimia ei ole inkluusiota. Inkluusio vaatii asennemuutosta Ajattelutavan muutos ei maksa mitään, mutta muuhun tarvitaan myös rahaa.. Ajattelutavan muutos ei maksa mitään, mutta muuhun tarvitaan myös rahaa. Liikunnan ja urheilun kentille inkluusion eli kaikille avoin liikunnan toi yli 20 vuotta sitten Liikuntaa Kaikille Lapsille -hanke. Lisääntyneen työkuorman vuoksi liian moni opettaja kokee riittämättömyyden tunteita. Neljänneksi tarvitaan aikaa olla läsnä. Uusi malli toi opetustoimen johtajille, rehtoreille ja opettajille paljon valtaa toiminnan järjestämisestä. Jutussa kiitetään opettajaa, joka on kannustanut ja mahdollistanut osallistumisen. Joillekin inkluusiosta tuli kirosana. Ajatuksena oli, että oppilaan tarvitsema tuki voidaan järjestää yleisopetuksessa. OAJ:n erityisasiantuntija Sari Jokinen listasi muutama vuosi sitten viisi kohtaa, jotka vievät onnistuneeseen inkluusioon
Teknologia koettiin suureksi ongelmaksi, sillä moni liikunnanopettaja tunsi tietonsa ja taitonsa sen hyödyntämisessä riittämättömiksi. Tutkimukseen osallistuneet 16?17-vuotiaat yläkoululaiset (28 poikaa, 28 tyttöä) hyödynsivät telinevoimisteluaiheisia esimerkkivideoita viiden liikuntatunnin ajan. Oppilaat hyödynsivät haastatteluiden perusteella oppimisprosessin aikana useimmiten videoiden toistuvaa katsomista ja tulkintaa, itsekseen puhumista sekä mielikuvaharjoittelua. European Physical Education Review 28(2):341-360. Liikunnanopetuksen nopea sopeuttaminen etäopetukseksi keväällä 2020 ei tapahtunut kuitenkaan itsestään: opettajat kokivat huomattavia esteitä muutoksen tiellä ja tarvitsivat tässä prosessissa paljon apua. Koululuokkien suuret ryhmäkoot ja suuret yksilölliset taitoerot luovat paineita liikunnanopetukselle. Koronapandemian aikana saadut kokemukset liikunnanopetuksesta auttavat varautumaan mahdollisesti vastaavan kaltaisiin tilanteisiin tulevaisuudessa. & Mrayeh, M. 2022. 2 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 tutkimusuutisia PEDAGOGIIKKA ARTO LAUKKANEN arto.i.laukkanen@jyu.fi Videot edistävät tehokkaasti liikuntataitoja ja -tietoja Tunisialainen tutkimusryhmä havaitsi, että videoilla havainnollistaminen voi olla tehokas tapa edistää liikuntataitojen ja -tietojen oppimista yläkoulun liikuntatunneilla. Oppilaiden osallistaminen koettiin vaikeaksi, sillä opettajat eivät kyenneet valvomaan oppilaiden osallistumista etäyhteyksien päästä. Oppilaiden tehtävänä oli opetella yhteensä viiden liikuntatunnin ajan telinevoimisteluliikkeitä esimerkkivideoiden avulla ja ilman muuta ulkopuolista avustusta. Videoita havainnoimalla oppija voi paitsi sisäistää taidon ydinkohdat, niin myös orientoitua itsesäätelemään oppimisprosessia. Yleisin oppimisstrategia, videoiden toistuva katsominen ja tulkinta, sanallistui erään oppilaan kertomana seuraavasti: ”Pystyn oppimaan itsekseni…En koskaan aloita harjoittelua ilman, että ymmärrän täysin tehtävän eri vaiheet.” Tutkijat myöntävät, että asetelma ei vastaa perinteistä liikunnanopetuksen kontekstia, jossa oppilaiden ja opettajan välisen vuorovaikutuksen katsotaan vievän oppimista eteenpäin. Toisaalta esimerkiksi koronaepidemian aikaan on saatu tuta todellisuudesta, jossa myös liikunnanopetusta on jouduttu järjestämään runsaasti etänä ja vahvasti digitaalisia työkaluja hyödyntämällä. Lisäksi itseohjautuva toiminta aktivoi oppijoiden korkeamman tason ajattelutaitoja, jotta he voivat teemoitella, järjestellä, havainnoida ja arvioida itse omaa oppimisprosessiaan. Toisaalta osan oppilaista nähtiin aidosti sitoutuvan opetukseen ja nauttivan tarjotuista liikunnanopetussisällöistä. Vaikka useimpien toive on ”palata takaisin normaaliin”, niin etäopetuksen ja teknologiavälitteisten opetusstrategioiden kehittäminen vuorovaikutuksen mahdollistaviksi ja yksilölliset tarpeet huomioiviksi on kasvatusalan yksi suurista kysymyksistä. Video modeling examples are effective tools for self-regulated learning in physical education: Students learn through repeated viewing, self-talk, and mental rehearsal. Siksi on tarpeen tutkia vaihtoehtoisia oppimisstrategioita, jotka perustuvat muuhun kuin opettajan suoraan tukeen. Verkkokysely toteutettiin koronaepidemian ensimmäisenä keväänä toukokuussa 2020. Teknologia nähtiin toisaalta laadukkaan liikunnanopetuksen mahdollistajana, sillä opettajat pystyivät sen avulla olemaan yhteyksissä oppilaidensa kanssa sekä tarjoamaan heille mielekkäitä kokemuksia liikunnanopetuksesta ja liikkumisesta. Oppimista testattiin telinevoimistelun lajitaitotesteillä ja tietoja arvioitiin kirjallisilla kokeilla. doi:10.1177/1356336X211046300 Liikunnanopettajat ylpeitä suoriutumisestaan koronapandemian aikana Yhdysvalloissa ala-, keskija yläkouluissa toimineiden liikunnanopettajien havaittiin olevan ylpeitä sopeutumisestaan koronaepidemian tuomiin hankaluuksiin. Yhteyden saaminen ja ylläpitäminen osaan oppilaista koettiin olleen erittäin hankalaa etäyhteyksin. Videoihin tukeutuva oppiminen voi olla yksi tällainen strategia. Tällaisen prosessin työkaluja voivat olla esimerkiksi tavoitteiden asettaminen, ajanhallinta, tehtävän organisointi itselle mieluisaksi sekä tavoitteellinen harjoittelu. Siksi tarvitaankin lisää tutkimuspohjaista tietoa digiavusteisuuden mahdollisuuksista liikunnanopetuksessa. LÄHDE Trabelsi, O., Gharbi, A., Souissi, M.A., Mezghanni, N., Bouchiba, M. Opettaja ja muut oppilaat eivät saaneet osallistua oppimisprosessiin. Jokainen oppilas osallistui lisäksi noin 15 minuutin yksilöhaastatteluun, jossa kartoitettiin oppilaiden useimmin hyödyntämiä oppimisstrategioita. Poikkileikkaaviksi teemoiksi yhteensä 4 302 liikunnanopettajan verkkokyselyn vastauksista nousivat teknologian hyödyntäminen, oppilaiden osallistaminen sekä heidän tarpeensa. Myös haastatellut liikunnanopettajat olivat aiempaa halukkaampia kehittämään digitaalisia liikunnan. Käytännössä aika ei useinkaan riitä yksilöllisiin vaikeuksiin tarttumiseen perinteisessä opettajajohtoisessa liikunnanopetuksessa, jossa opettaja havainnollistaa ja selittää opeteltavaa aihetta oppilaille. Videoilla liikkeet teki ammattilaistason telinevoimistelija, jonka liikkeet oli hidastettu ja tehty toistumaan kehämäisesti
Prosessiorientoitunutta palautetta saaneet lapset myös valitsivat vaikeampia tehtäviä. Perseverance in motor tasks: the impact of different types of positive feedback. https://doi.org/10.1123/ jtpe.2020-0295 Itsensä kehittämiseen keskittynyt myönteinen palaute toimii Belgialais-yhdysvaltalainen tutkijaryhmä havaitsi tutkimuksessaan, että itsensä kehittämiseen keskittyvä, niin sanottu prosessiorientoitunut, positiivinen palaute lisää oppilaiden sinnikkyyttä jatkaa motorista harjoittelua kohdattaessa epäonnistumisia. & Haerens, L. Näitä pystyttäisiin hyödyntämään poikkeustilanteiden lisäksi perinteisen kasvokkain tapahtuvan liikunnanopetuksen tukena muun muassa ohjeenannossa. Yksilöorientunut positiivinen palaute perustui oppilaiden väliseen vertailuun. Tulokset vahvistavat aiempaa runsasta näyttöä prosessiorientoituneen palautteen myönteisistä vaikutuksista oppilaiden käyttäytymiseen ja toimintakykyyn. Kuva: Jonna Keihäsniemi / Joutsan Seutu. Tutkimukseen osallistuneiden 9?13-vuotiaiden belgialaislasten (N = 176) motoriset taidot, koettu motorinen pätevyys ja taipumus narsismiin testattiin validoiduilla mittareilla. Journal of Teaching in Physical Education 40(4), 667-673. Tutkimuksen uutuusarvoa lisäsi se, että siinä osoitettiin, etteivät yksilötason erot selittäneet positiivisen palautteen laatuerojen tehoa sinnikkyyteen ja tehtävien vaikeustason valintaan. Oppilaan omien taitojen kehittymiseen keskittyvä palaute toimii optimaalisimmin riippumatta oppilaiden taitotasosta, luottamuksesta omiin taitoihin tai taipumuksesta narsismiin. Toisessa vaiheessa lapset saivat samankaltaisia, mutta suhteessa kehitystasoon hyvin vaikeita motorisia tehtäviä, jotka aiheuttivat runsaasti epäonnistumisia. LÄHDE Centeio, E., Mercier, K., Garn, A., Erwin, H., Marttinen, R. 2021. Physical Education and Sport Pedagogy, DOI: 10.1080/17408989.2022.2054969 Joutsan yhtenäiskoulun kahdeksasluokkalaisia valmistautumassa Move!-testiin loppuvuodesta 2020. Harjoittelupäivänä lapset saivat aluksi suorittaa suhteessa ikäja kehitystasoon helppoja liikuntaja välineenkäsittelytehtäviä. The Success and Struggles of Physical Education Teachers While Teaching Online During the COVID-19 Pandemic. & Foley, J. Oppilaille annettiin epäonnistumisista negatiivista palautetta. 2022. LÄHDE De Meester, A., Galle, J., Soenens, B. Tulokset säilyivät riippumatta oppilaiden motorisista taidoista, koetusta motorisesta pätevyydestä tai taipumuksesta narsismiin. Lapset jaettiin kolmeen ryhmään sen mukaan, saivatko he alkuharjoittelun aikana prosessiorientoitunutta, yksilöorientoinunutta vai neutraalia positiivista palautetta. Alussa tehtyjen helpohkojen motoristen tehtävien suorittamisesta prosessiorientoitunutta positiivista palautetta saaneet lapset jatkoivat haastavien ja runsaasti epäonnistumisia sisältävien tehtävien harjoittelua keskimäärin yli 30 sekuntia pidempään kuin vertailuryhmien lapset. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 2 7 opetuksen välineitä ja materiaaleja. Viimeisessä eli kolmannessa vaiheessa oppilaat saivat valita itse harjoiteltavien tehtävien vaikeustason ja harjoittelun keston
Järjestöt toivoivat tukijärjestelmille julkista tukea. J. E-urheilussa vanhempien tuki ei ole itsestään selvyys ja heidän roolinsa on vielä rakentumassa. Lisäksi haastateltiin pelien tuottajia, järjestöjen toimihenkilöitä, turnausjärjestäjiä, sponsoreita ja yhtä valmentajaa 18 eri maasta. Turnausjärjestäjät kokivat itse olevansa muiden tapaan vastuullisia, mutta pelaajat eivät tätä toimijaa nähneet tärkeänä tukijärjestelmän osana. eSports: the need for a structured support system for players. Vanhempien rajallinen ymmärrys lajista saattoi haitata tukea, mutta vanhempien toivottiin myös rajoittavan nuorimpien e-urheilijoiden pelaamista. Tutkimuksessa ei kuitenkaan mainittu esimeriksi e-urheilun omia pelaajayhdistyksiä sidosryhmänä. 2022. Kohteena olivat myös käsitykset toisten sidosryhmien toimista. E-urheilussa voidaankin ottaa mallia tavanomaisen urheilun kehittyneemmistä toimintamalleista. Tarkastelutapa on hyödyllinen myös muussa urheilussa. Pelien tuottajien ja kehittäjien puolestaan toivottiin osallistuvan enemmän tukitoimiin, koska ne käytännössä ylläpitävät kansainvälisten lajiliittojen tapaan monopolia omassa lajissaan. Pelaajayhteisöt olivat pelaajille itselleen tärkeitä, mutta muut sidosryhmät eivät nähneet niitä varsinaisesti tukijärjestelmän osana. Joukkueiden tukitoimien taso oli kuitenkin tutkimuksen aikaan vaihteleva. Sponsoreiden tehtäväksi nähtiin ymmärrettävästi suorat rahalliset panostukset, mutta sponsorit saattoivat osallistua myös itse tuen organisoimiseen. Itse tukijärjestelmien nähtiin olevan vasta kehittymässä. Yhtä lukuun ottamatta haastatellut olivat miespuolisia. 2 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 tutkimusuutisia YHTEISKUNTATIETEET OUTI AARRESOLA outi.aarresola@jamk.fi E-urheilijoiden tukijärjestelmät vasta kehittymässä E-urheilun pelaajien psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tukijärjestelmissä on työskentelyssä eri sidosryhmien kanssa vielä kehitettävää. LÄHDE Hong, H. Haastatellut näkivät, että vastuu pelaajien tukitoimista kuuluu ennen muuta e-urheilun ammattilaisjoukkueille. Tutkimus tuo esiin, miten e-urheilun eri sidosryhmät näkivät oman ja toistensa roolin pelaajien tukemisessa. European Sport Management Quarterly 1–24. Hee Jung Hongin (2022) tutkimus tarkasteli sidosryhmien näkemyksiä tukitoimista. Sen sijaan e-urheilussa on havahduttu pohtimaan pelaajien kaksoisuraa, eli kouluttautumisesta tulisi huolehtia peliuran ohella. E-urheilun järjestöt puolestaan näkivät tukijärjestelmät tärkeinä ja organisoivat itse joitakin pelaajien tukitoimia. https://doi.org/10.1080/16184742.2022.2028876 Kuva: Wikipedia. Suurin osa tutkimukseen haastatelluista oli pelaajia
He ovat pyrkineet rakentamaan mallia, jossa tarkastellaan järjestäytyneeseen liikuntaan osallistumisen muutosta lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa lähes 600 000 ihmistä käsittävällä aineistolla. International Journal of Sport Policy and Politics 14 (2), 291–304. Stenling, Fahlén, Strittmatter ja Skille (2022) käsittelevät sitä, mitä edustuksellisuus itse asiassa merkitsee järjestötyössä. & Westerbeek, H. International Review for the Sociology of Sport 1–18. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 2 9 Edustuksellisuuden kaksi tulkintaa järjestödemokratiassa Urheilujärjestöjen päätöksenteko nojaa edustukselliseen demokratiaan: jäsenet valitsevat joukostaan päättävät henkilöt yhdistyksen toimintaa johtavaan hallitukseen. Tutkimuksessa on tarkasteltu 4–29-vuotiaiden seuraharrastamista kahdeksassa eri lajissa kolmen vuoden aikana. Runsaan kolmen vuoden seurantajakson aikana yli puolet jatkoi harrastamista, lähes puolet lopetti ja pieni joukko osallistui epäsäännöllisesti. Tutkijat muistuttavat, että liikuntapolitiikassa tärkein päämäärä ei useinkaan ole seuraharrastaminen vaan ihmisten liikkuminen. Hallituksen kokoonpano kuvastaa joko jäsenistöä tai yhteiskunnallisia ryhmiä. Jäsenistön puolesta toimivat voivat edistää tietyn jäsenryhmän asioita, eivätkä vain puhua niiden puolesta. Vastaavalla tarkastelulla olisi paikkansa myös suomalaisessa järjestökentässä. Yhteiskunnan puolesta toimivat hallitusjäsenet saattavat pyrkiä esimerkiksi edistämään jonkin vähemmistöryhmän asiaa. Liikuntapoliittisia johtopäätöksiä voi olla vaikeaa tehdä, jos tietoja ei saada kaikista harrastajista. The Sport Participation Pathway Model (SPPM): a conceptual model for participation and retention in community sport. Tutkimuksessa analysoitiin sekä puolesta puhuvaa (stand for) että puolesta toimivaa (act for) edustuksellisuutta, kumpaakin sekä jäsenistön että yhteiskunnan näkökulmasta. Laaja aineisto avaa hyödyntämismahdollisuuksia liikuntapolitiikan vaikuttavuuden arviointiin. Jäsenistöä vastaava hallitus on ratkaisuna luonteva. Puolesta toimivassa edustuksellisuudessa hallitus rakentuu toiminnan perustana olevista asioista lähtien. LÄHDE Stenling, C., Fahlén, J., Strittmatter, A-M. 2022. Tällöin järjestö ja sen hallitus voivat toimia aktiivisena yhteiskunnallisena muutoksentekijänä ja lajikulttuurin uusintajana. 2022. https://doi.org/10.1177/10126902221088127 Liikuntaharrastamisen polkujen mallintamisessa uusia askeleita Eime, Charity ja Westerbeek (2022) tarkastelevat liikuntaharrastamisen vaiheita ja muutoksia elämänkulussa. Tutkijat tarkastelivat ruotsalaisia urheilujärjestöjä ja pohtivat, mistä näkökulmista niiden hallitukset olivat muotoutuneet. https://doi.org/10.1080/19406940.2022.2 034913 Järjestö ja sen hallitus voivat ajaa yhteiskunnallisia muutoksia ja uusintaa lajikulttuuria.. Tutkijat ovat pyrkineet aiempaa paremmin visualisoimaan ihmisten harrastamisen polkuja seuroissa ja muussa harrastamisessa, mikä avaa kiinnostavasti monitahoista ilmiötä. Tutkimus tuo esiin seuraharrastamisen drop out -ilmiön ongelmallisuuden liikuntapolitiikan kannalta. & Skille, E. Tutkimuksen ongelmana on silti kattavuus. Å. LÄHDE Eime, R., Charity, M. Tällainen hallituksen rakenne voi kuitenkin edistää yhdenvertaisuutta myös järjestön sisällä. Tutkimus tarjoaa järjestöille hyviä välineitä tunnistaa omaa hallitustyöskentelyään ohjaavia käsityksiä. Yhteiskunnan eri ryhmiä kuvastava kokoonpano voi olla hyvin eri näköinen kuin jäsenistö. The meaning of democracy in an era of good governance: Views of representation and their implications for board composition. Puolesta puhuvassa edustuksellisuudessa hallitusjäsenet valikoituvat edustamansa ihmisryhmän mukaan
Ainakin olisi parannettava naisurheilijoiden suoria yhteyksiä johtoportaaseen. Havainnoinnin lisäksi tutkijat järjestivät 15 yksilöhaastattelua ja yhden ryhmähaastattelun. Vaikka sukupuolten tasa-arvo on viime vuosina parantunut, niin urheilussa ollaan vielä kaukana tasa-arvoisesta tilanteesta. Valmentajat näkivätkin jatkossa tarvittavan entistä yksilöllisempää lähestymistapaa. Pinttyneet perinteiset sukupuolikäsitykset ja käyttäytyminen vallitsevat urheilussa, jonka rakenteet ja instituutiot ylläpitävät sukupuoleen kiinnittyneitä käsityksiä. Osallistujien mielestä naisten valmennus vaatii pehmeämmän otteen ja enemmän panostusta. Miespuoliset valmentajat kuvailivat aluksi valmennustaan sukupuolineutraalina ja kertoivat kohtelevansa kaikkia valmennettaviaan samalla tavalla. https://doi.org/10.1080/10413200.2022.20 51643 Kuva: Antero Aaltonen. Tutkijoiden mukaan valmentajien tulisi pohtia omia käsityksiään sukupuolesta ja tunnistaa, kuinka heidän ennakkoluulonsa tai -asenteensa vaikuttavat valmennukseen. Urheilun johtoasemissa on pääsääntöisesti miehiä, minkä seurauksena naisten äänet marginalisoituvat. Naispuolisiin valmentajiin kohdistui myös paljon vitsailua ja vähättelyä tutkimuksen aikana. 3 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 tutkimusuutisia PSYKOLOGIA HANNA-MARI TOIVONEN hanna-mari.h-m.toivonen@jyu.fi Miksi naiset jäävät miesten jalkoihin urheilussa. Tutkimuksen edetessä he kuitenkin tunnistivat pitävänsä miesurheilijoiden valmennusta suoraviivaisempana ja helpompana, koska miehet kulkevat paremmin virran mukana, ovat vähemmän tunteellisia ja vaativat vähemmän perusteluja. Osallistujat kuvailivat urheilukulttuuria patriarkaaliseksi ja kertoivat valmentajien tiedostamattaan suosivan miesurheilijoita monin tavoin. Levi tutkimusryhmineen havainnoi 18:n kuukauden ajan 10:tä eri lajien valmentajaa, jotka olivat valmentaneet eliittitasolla sekä naisettä miesurheilijoita. Vaikka miehet näkivät pilailun kuuluvan urheilukulttuuriiin, tutkijat huomasivat, että sen varjolla usein vähäteltiin naisten auktoriteettia ja sanomaa. Niukemmista voimavaroista johtuen naisurheilijoiden määrä on alhaisempi ja tie huipulle lyhyempi. Urheiluorganisaatioissa olisi tärkeää varata enemmän aikaa ja tilaa keskustelulle. Yksi suurimmista ongelmista on se, että naisten urheiluun ei suhtauduta yhtä vakavasti kuin miesten. Resursseja suunnataan miesurheiluun merkittävästi naisurheilua enemmän. LÄHDE Levi, H., Wadey, R., Bunsell, T., Day, M., Hays, K. Valmentajat ovat avainasemassa urheilun kulttuuristen normien muokkaamisessa. Journal of Applied Sport Psychology. Women in a man’s world: Coaching women in elite sport. Osallistujista kuusi olivat miehiä ja neljä naisia. & Lampard, P. Lisäksi valmentajien tulisi kannustaa muitakin organisaatiossa toimivia haastamaan naisurheilijoita koskevia käsityksiään, puhetapaansa ja toimintatapojaan. Tutkijat näkevät lisää naisia tarvittavan johtoasemiin. Toisaalta valmentajat tunnistivat, että nuoremmissa sukupolvissa myös miesurheilijoiden tiedonjano ja autonomian tarve on kasvanut. 2022. Tämän vuoksi naiset saavuttavat huipun nopeammin eivätkä saa mahdollisuutta kehittyä rauhassa
Itsesäätelyosaaminen puolestaan auttaa sopeutumaan huippu-urheiluympäristön muuttuviin vaatimuksiin. Vanhemmilta ja valmentajilta saatu autonomian tuki edisti merkittävästi urheilijoiden hyvinvointia. & Mageau, G. Lisäksi psyykkinen osaaminen vaikuttaa urheilijoiden psyykkiseen suorituskykyyn ja mielenterveyteen. Tutkijoiden mukaan kultamitaliprofiili eroaa muista samantapaisista viitekehyksistä erityisesti siksi, että siinä huomioidaan myös huippu-urheilijoiden mielenterveys. Huomiokyky, tunteet ja vireystila vaikuttavat oppimiseen ja suoriutumiseen. Toisessa tutkimuksessa toistettiin ensimmäinen tutkimus yhden lajin ja huippu-urheilun kontekstissa. 2022. Tutkimuksessa nousi esiin 11 psyykkisen osaaminen osa-aluetta, jotka tutkijat jaottelivat kolmeen laajempaan kategoriaan: psyykkiseen perusosaamiseen, itsesäätelyosaamiseen ja vuorovaikutusosaamiseen. Lemelin tutkimusryhmineen toteutti kaksi tutkimusta. Vuorovaikutusosaaminen tukee vahvan ja turvallisen menestymisen kulttuurin rakentamista. https://doi.org/10.1037/spy0000287. Urheilijoiden tulisi olla perillä motiiveistaan, uskoa kykyynsä kehittyä ja saavuttaa menestystä sekä pystyä selviytymään ja toipumaan väistämättömistä takaiskuista ja vastoinkäymisistä. & Bloom, G. Psyykkinen perusosaaminen on onnistumisen kivijalka huippu-urheilussa. Autonomy support in sport contexts: The role of parents and coaches in the promotion of athlete well-Being and performance. Toiseen pitkittäistutkimukseen osallistui 108 kanadalaista 12?21-vuotiasta miespuolista jalkapalloilijaa. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 3 1 Työkalu psyykkisten taitojen harjoitteluohjelmien optimoimiseen Psyykkisellä osaamisella viitataan mitattavissa oleviin tietoihin, taitoihin, kykyihin, käyttäytymiseen ja muihin ominaisuuksiin, joita urheilusuorituksessa tarvitaan. Vanhempien ja valmentajan antaman tuen välillä ei kuitenkaan ollut yhteyttä. Psyykkinen perusosaaminen ja itsesäätelyosaaminen pohjustavat tien vuorovaikutusosaamiselle (urheilija-valmentajasuhde, johtaminen, yhteistyö, kommunikointi). Lisäksi työkalu on kaikkien avoimesti saatavilla. Sport, Exercise, and Performance Psychology. Psyykkinen osaaminen voidaan jakaa useisiin osa-alueisiin, jotka vaikuttavat kukin toisiinsa. https://doi.org/10.1080/1041320 0.2022.2055224 Autonomian tuki lisää urheilijoiden hyvinvointia Autonomian tukemisella tarkoitetaan empaattista ja informatiivista käyttäytymistä sekä urheilijan aktiivista osallistamista päätöksentekoon ja ongelmien ratkomiseen. Siten esimerkiksi valmentajilta saatu autonomian tuki ei korvannut vanhempien autonomian tuen puutetta. (2022). Tutkimuksessa testattiin ja verrattiin vanhempien ja valmentajien autonomian tuen yhteyttä urheilijoiden hyvinvointiin ja suoritukseen. Tulokset olivat yhdenmukaiset molemmissa tutkimuksissa. Durand-Bush tutkimusryhmineen kehittämä urheilupsykologian kultamitaliprofiili (engl. Autonomiaa tukeva valmennustyyli vaikuttaa siis johtavan sekä korkeampaan hyvinvointiin että urheilusuoritukseen. Laadukkaiden ihmissuhteiden luominen erityisesti valmentajien kanssa, tehokas kommunikointi ja työskentely yhdessä muiden kanssa sekä positiivinen johtaminen vastuuta jakaen ovat vuorovaikutusosaamisen ytimessä. Vuorovaikutusosaaminen on korkeatasoisen vuorovaikutuksen ja kasvun perusta huippu-urheiluympäristöissä. The Gold Medal Profile for Sport Psychology (GMP-SP). Tutkijat loivat kattavan, näyttöön perustuvan työkalun kaksivuotisen toimintatutkimuksen aikana tukemaan kanadalaisten huippu-urheilijoiden urheilusuorituksia ja mielenterveyttä. LÄHDE Durand-Bush, N., Baker, J., van den Berg, F., Richard, V. Itsesäätelyosaaminen (minätietoisuus, stressin hallinta, tunteiden ja vireystilan säätely, huomionhallinta) on välttämätön oman toiminnan säätelemiseksi ja jatkuvasti muuttuvaan ympäristöön sopeutumiseksi. A. Valmentajien autonomian tuki oli myös positiivisesti yhteydessä urheilusuoritukseen, kun taas vanhempien autonomian tuen ja urheilusuorituksen välillä ei ollut yhteyttä. Sen vuoksi heidän täytyy pystyä hallitsemaan stressiä tehokkaasti. Journal of Applied Sport Psychology. Sekä vanhemmilla että valmentajilla oli merkittävä, mutta erillinen rooli kaiken tasoisten 12?24-vuotiaiden urheilijoiden kehityksen tukemisessa. Psyykkinen perusosaaminen (motivaatio, itseluottamus, sinnikkyys) on jatkuvan korkealla tasolla suoriutumisen perusta. LÄHDE Lemelin, E., Verner-Filion, J., Carpentier, J., Carbonneau, N. Psyykkinen perusosaaminen on itsesäätelyosaamisen perusta, jonka puuttuessa tehokas itsesäätely voi osoittautua mahdottomaksi. Ensimmäiseen poikkileikkaustutkimukseen osallistui 143 kanadalaista 14?24-vuotiasta eri lajien urheilijaa ja 18 valmentajaa. Valmentajan autonomian tuen vaikutus urheilusuoritukseen ei myöskään ollut millään tavoin riippuvainen vanhempien autonomian tuesta. A. The Gold Medal Profile for Sport Psychology) toimii psyykkisten taitojen harjoitusohjelmien suunnittelun, toteutuksen, seurannan ja arvioinnin tukena. Huippu-urheilijat kohtaavat usein monimutkaisia ja ristiriitaisia vaatimuksia ja odotuksia sekä riittämättömiä resursseja niiden täyttämiseksi
Effect of screen time intervention on obesity among children and adolescent: A metaanalysis of randomized controlled studies. 2022. Mediaatio analyyseissä havaittiin, että vapaa-ajan liikkumisen ja ateroskleroottisten muutosten välistä yhteyttä selittivät useat aminohapot. A metabolomic approach to identify the link between sports activity and atheroprotection. & Ceglarek U. Metaboliitit voivat selittää liikuntaharrastuksen verisuonivaikutuksia Sydämen ja verenkiertoelimistön sairaudet ovat edelleen yleisin ennenaikaisen sairaalloisuuden ja kuoleman aiheuttaja, johon liikkumisella voidaan vaikuttaa. Preventive Medicine 2022;157:107014. Tutkijat havaitsivat meta-analyysissään, että kokonaisruutuaika sekä televisioon käytetty aika vähenivät toimenpiteiden seurauksena. Tästä huolimatta lapset ja nuoret viettävät suuren osan päivästään fyysisesti passiivisina ja usein ruutujen äärellä. Erilaisten ruutujen hyödyntäminen on arkipäivää niin opiskelussa, sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin vapaa-ajan vietossakin. LÄHDE Beutner F., Ritter C., Scholz M., Teren A., Holdt LM, Teupser D., Becker S., Thiele H., Gielen S., Thiery J. Interventioita suunniteltaessa ja niitä arvioitaessa on hyvä huomioida arjen kokonaisuus liikkumisesta ruokavalioon ja uneen sekä moneen muuhun tekijään. Ruudut ovat vallanneet yhteiskunnan kaikki ikäluokat lähes vauvasta vaariin. Tutkimuksessa havaittiin, että kokonaisliikunta-aktiivisuus ei ollut yhteydessä ateroskleroosin kuvaajiin, mutta vapaa-ajan liikunnalla oli käänteinen annosvastesuhde ateroskleroottisiin muutoksiin. Tai ainakaan ei kannata jättää liikkumatta, jos siihen on mahdollisuus. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että ruutuaikaa vähentämällä olisi mahdollista kaventaa lasten ja nuorten vyötäröä, mutta interventioiden vaikutus vaihteli hyvin suuresti. Liikunnan myönteiset seuraukset selittyvät vain osin suotuisilla vaikutuksilla esimerkiksi verenpaineeseen, veren rasva-arvoihin sekä insuliiniresistenssiin. Tulevaisuudessa olisikin mielekästä tutkia interventioiden vaikutuksia tarkemmilla menetelmillä mitattuun kehon koostumukseen. & Liang X. Ruutuaikainterventioilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta painoindeksiin tai ikäja sukupuolistandardoituun painoindeksiin. Mielenkiintoista havainnosta teki sen, että verenkierrosta mitattujen aminohappojen pitoisuus välitti urheiluharrastuksen ja ateroskleroosin yhteyttä. Intervention vaikutus oli suurempi, jos siinä hyödynnettiin automaattisia välineitä ruutuajan kontrollointiin, vanhemmat olivat mukana inter ventiossa ja ne toteutettiin kouluympäristössä. Beutnerin ja kumppaneiden tutkimus tarjoaa uutta tietoa liikkumisen sydänja valtimoterveyttä tukevista mekanismeista. Tutkimusten kesto vaihteli 1,5–24 kuukauteen. Tuoreen tutkimuksen mukaan vapaa-ajallaan enemmän liikuntaa harrastaneiden ateroskleroorin aste oli lievempi. Zhang ja kumppanit tarkastelivat neljäntoista vuosina 2001–2016 julkaistun interventiotutkimuksen meta-analyysissään ruutuaikainterventioiden vaikutuksia lasten ja nuorten ruutuaikaan sekä painoindeksiin sekä vyötärönympärykseen. Monet havaitut välittävät tekijät liittyivät valtimoiden endoteelin toimintaa tukeviin mekanismeihin sekä antioksidanttisia ja tulehdusta hillitseviä ominaisuuksia omaaviin aminohappoihin. 2022. 3 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 tutkimusuutisia LÄÄKETIEDE EERO HAAPALA eero.a.haapla@jyu.fi Lasten paino ei putoa ruutuaikaa vähentämällä Terveytensä ja hyvinvointinsa vuoksi lapsia ja nuoria kannustetaan rajoittamaan vapaa-ajan ruutuaikaa kahteen tuntiin päivässä sekä välttämään pitkäkestoista paikoillaanoloa. Beutner ja työtoverit tutkivat itseraportoidun liikkumisen yhteyksiä ateroskleroosiin 2 160 iältään 60-vuotiailta miehiltä ja naisilta. Tuore tutkimus tarkasteli, voidaanko ruutuajan rajoittamisella vaikuttaa lasten ja nuorten painoindeksiin. LÄHDE Zhang P., Tang X., Hao G., Luo S. European Journal of Preventive Cardiology 2022;29:436–444.. Tulosten mukaan ruutuajan vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet todella vähensivät ruutuaikaa, mutta vaikutukset painoindeksiin olivat vähäisiä. Ateroskleroosi määriteltiin sepelvaltimoiden angiografian, karotisvaltimon ultraäänen ja nilkka-olkavarsi -indeksin avulla. Vaikka kaikenlainen liikkuminen on hyödyllistä, tämänkin tutkimuksen mukaan kannattaa lähteä liikkumaan myös tavoitteellisesti ja hiukan reippaammin. Siksi voikin olla järkevää pohtia, kuinka hyvin 20 vuotta sitten tehdyt interventiot soveltuvat hyödynnettäviksi 2020-luvulla. Vaikka ruutujen vaarallisuudesta ja haitallisuudesta keskustellaan vilkkaasti, pelkkä ruutujen rajoittaminen ei ole avain onneen ja hyvinvointiin
Toisaalta tutkimuksessa havaittiin, että ikääntyneille kertyi hyvin vähän korkean vaikutuksen liikkumista. Tuoreessa tutkimuksessa kiihtyvyysmittarilla mitattu runsaampi korkean iskutuksen aktiivisuus oli yhteydessä parempaan luunterveyteen kaksi vuotta myöhemmin. Assessment of Activity Profiles in Older Adults and Lower Limb Bone Parameters: Observations from the Hertfordshire Cohort Study. Kiihtyvyysmittarin raakadata käsiteltiin siten, että siitä pystyttiin liikkumisen iskuvaikutus jaettuna matalan (0,5–1,0 g), kohtuullisen (1,0–1,5 g) ja korkean (>1,5 g) impaktin mukaan. Tutkimuksessa suurempi määrä korkean vaikutuksen liikkumista oli yhteydessä parempaan luun terveyteen kaksi vuotta myöhemmin. Liikkuminen on luuston terveyden kannalta ensisijaisen tärkeää. Ikääntyneillä sitä kertyy varsin satunnaisesti, joten liikkumisinterventioiden tulisi sisältää edes joitain korkean impaktin aktiviteetteja. Calcified Tissue International 2022.. Vastaavaa yhteyttä ei havaittu matalan ja kohtuullisen impaktin osalta. Vaikka uinti ja pyöräily ovat erinomaisia terveyttä edistäviä liikunnan muotoja, luuhun niillä on hyvin marginaalinen vaikutus. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 3 3 Palloja mailapelit ovat hyvää luuliikuntaa. 2022. Kuva: Antero Aaltonen Vanhat luut saavat liian harvoin iskutusta Luukudos on läpi elämänkulun uusiutuva kudos, johon voidaan vaikuttaa liikunnalla. LÄHDE Parson CM, Dennison EM, Fuggle N, Breasail MO, Deere K, Hannam K, Tobias JH, Cooper C & Ward KA. Korkean vaikutuksen liikkumisen on osoitettu olevan hyödyllistä luunterveydelle. Parson ja kumppanit tutkivat 82 iältään 81-vuotiaan aikuisen kiihtyvyysmittarilla mitatun arjen liikkumisen yhteyksiä periferaalisen kvantitatiivisen tietokonetomografian avulla mitattiin luunterveyteen. Luunterveyttä tukeakseen liikunnan tulisi aiheuttaa riittävä nopeatahtista ja erisuuntaan kohdistuvaa kuormitusta tärähdysten ja väännön muodossa. Ei ole kuitenkaan sama millaista liikuntaa harrastaa
Suurinta pysyvyys oli koripallon, sirkuksen, jalkapallon, jääkiekon sekä voimistelun harrastajilla. Merkittävä osa ohjatusta harrastamisesta tapahtuu urheiluseuroissa. (Niemistö ym. 2019; Tuloskortti 2022). 2017, 12–13). Ympäristön lisäksi yhteisön merkitys korostuu siinä, että osataan luoda harrastajille omalta tuntuva yhteisö, jossa liikkua, urheilla, ja johon kiinnittyä. Liikuntapedagogiikkaa on kaikki toiminta, jossa liikuntaan liittyviä ilmiöitä tarkastellaan kasvatuksellisesta näkökulmasta (mm. julkaisematon.) Näiden lopettamista voi osaltaan selittää se, että iän karttuessa lapset alkavat etsiä aikaisempaa lajispesifimpiä liikuntaharrastuksia: jumppa ja liikuntakerhot voivat muuttua voimisteluksi ja yleisurheiluksi, luistelu. Seuratoiminnassa pedagogiikka näkyy parhaimmillaan taitavina, lasten ja nuorten kehityksen kokonaisvaltaisesti tuntevina ja huomioonottavina ohjaajina sekä valmentajina, jotka pystyvät luomaan harrastukseen fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallisen sekä innostavan ympäristön. Jaakkola ym. Tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että lapset lopettavat harrastamisen murrosiän kynnyksellä. Sen vuoksi kaikkia seuratoiminnassa mukana olevia tulisikin kannustaa osallistumaan lasten ja nuorten valmennuksen tueksi tarjottaviin koulutuksiin. Pedagogiikka tarkoittaa teoreettista ja käytännöllistä oppia kasvatuksesta. Lasten odotukset ja harrastukset Kun lapsilta ja nuorilta on kysytty, mitä liikunnan ja urheilun harrastaminen heille merkitsee, vastauksista ovat tulleet esiin mielihyvän kokemukset ja nautinto (Malina 2009) sekä mahdollisuus kokea itsensä päteväksi eli hyväksi (Hirvensalo ym. Taitavat tenavat ja Liikkuva perhe -tutkimushankkeissa kysyttiin lasten huoltajilta varhaiskasvatusiässä (lapset 3–7-vuotiaita) ja kolme vuotta myöhemmin kouluiässä (6–11-vuotiaina), mitä lapset harrastivat. 2016). Nuoruusvuosien kynnyksellä urheiluseuratoimintaan osallistuminen kuitenkin laskee selvästi (Blomqvist ym. DONNA NIEMISTÖ, LitT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Liikuntatieteellinen tiedekunta donna.m.niemisto@jyu.fi NANNE-MARI LUUKKAINEN, LitM väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopisto Liikuntatieteellinen tiedekunta ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT apulaisprofessori Jyväskylän yliopisto Liikuntatieteellinen tiedekunta Erilaiset liikkujapolut huomioitava lapsilähtöisesti Ohjaajat ja valmentajat tarvitsevat pedagogisia taitoja, jotta he voisivat tukea harrastajien kiinnittymistä liikuntaan. Suomessa ainakin yli 70 prosenttia lapsista osallistuu jossakin vaiheessa ohjattuun liikunnan harrastamiseen (Blomqvist ym. Mutta ensin, jotta voimme tehdä pedagogisesti tarkoituksenmukaisia ratkaisuja valmennuksessa, on tunnettava lapsi ja hänen lähtökohtansa siihen, minkälainen harrastus häntä houkuttelee. Kyselytutkimuksen tulokset osoittivat, että keskimäärin varhaiskasvatusikäisistä lapsista yli puolet (56 %) ja alakouluikäisistä 75 prosenttia harrasti ohjattua liikuntaa. Millaista seuratoimintaa tarvitaan, että lapset viihtyisivät ja jatkaisivat toiminnassa pidempään. 2019; Tuloskortti 2022). 3 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus Muihin Euroopan maihin verrattuna poikkeuksellisen suuri määrä suomalaisista nuorista lopettaa ohjatun liikunnan harrastamisen 11–13-vuotiaana. Lasten ja nuorten liikunnan harrastamisen laatu voi vaihdella riippuen ohjatun toiminnan tarjoajasta. Tutkimuksissa kysyttiin myös liikuntaharrastuksessa pysyvyyttä: sitä, kuinka moni lapsi oli jatkanut saman harrastuksen parissa kolmen vuoden seurantajakson ajan. Kuten kaikki muutkin taidot, myös valmentajan pedagogiset taidot ovat opeteltavissa olevia taitoja. Harrastetuista liikuntalajeista jalkapallo (18,7 %), tanssi (13,5 %), voimistelu (8,7 %), uinti (7,7 %) sekä jääkiekko (7,4 %) olivat suosituimpia. Mitä liikuntapedagogiikka voi antaa. Alakouluun mennessä lopetettiin liikuntaharrastuksista useimmin jumppa, luistelu, liikuntakerho, laskettelu sekä kamppailulajit. Moni asia vaikuttaa, mutta toistaiseksi liian vähälle huomiolle ovat jääneet ohjaajien ja valmentajien pedagogiset taidot. Lisäksi parhaansa yrittäminen, ilo ja hyvän olon saaminen, uusien taitojen oppiminen ja kehittäminen, terveellisyys, yhdessäolo, kunnon kohottaminen, onnistuminen, ahkeruus ja lihasvoiman kasvattaminen olivat tärkeimpiä merkityksiä lasten ja nuorten liikkumiselle LIITU-tutkimuksen mukaan (Koski & Hirvensalo 2019)
Kun kiinnostus lopahtaa Liikuntaharrastuksen kustannukset voivat vaikuttaa lapsen lopettamispäätökseen, sillä puolet (47 %) 7–15-vuotiaista lapsista koki harrastamisen kalleuden yhdeksi liikuntaharrastuksensa merkittävimmistä esteistä (Koski & Hirvensalo 2019). Taloutta merkittävämmältä tuntuu kuitenkin lapsista ja nuorista se, onko liikuntaharrastus kiinnostava (Blomqvist ym. 2019; Päreluoto 2021), hauska tai innostava (Blomqvist ym. Mutta lopettamiseen ja harrastamisen vaihtoon löytyy myös muita tekijöitä. Myöhemmällä iällä hauskuus voi tarkoittaa sitä, että pääsee pelaamaan samantasoisten pelaajien kanssa. Toisaalta myös hauskuuden kokemus voi vaihdella iän ja taitotason mukaan. Erilaisia polkuja liikkujaksi ja urheilijaksi Developmental Model of Sport Participation (DMSP) -malli erilaisista liikkujanpoluista kuvastaa muutoksia valmentajajohtoisen harjoittelun sekä vapaan liikkumisen määrissä muuttuu taitoluisteluksi, jääkiekoksi, ringetteksi tai jääpalloksi. Hauskuus ja kiinnostavuus tarkoittaa pienelle lapselle toista kuin murrosikää lähestyvälle nuorelle. Toisaalta lapsen ja nuoren omat tavoitteet voivat myös määrittää lopettamisen syitä (Päreluoto 2021). 2016). Harrastusmielessä liikkuneilla nuorilla joukkueen toiminnan loppuminen johti usein harrastuksen päättymiseen. (Malina 2009.) Suurin osa lapsista ja nuorista nauttiikin ohjatusta liikunnan harrastamisesta. Kokeilumielessä liikkuneilla yleisenä lopettamisen syynä oli kilpailun korostuminen harrastuksessa (Päreluoto 2021). Kuva: Juha Laitalainen. Kilpailumielessä liikkuneilla nuorilla korostuivat lopettamispäätöksessä edellä mainittujen syiden lisäksi loukkaantumiset tai sairaudet. 2019). Tämä kielii siitä, että tulevaisuudessa olisi kyettävä tarjoamaan yhä monipuolisempia harrastusmahdollisuuksia nuorille, jotka välillä lopettavat, mutta haluaisivat palata harrastuksen piiriin myöhemmin. 2019). Lapsuudessa harrastamisen hauskuuden kokemukseen voi liittyä se, että saa tehdä ja mennä vapaammin kavereiden kanssa uudessa ryhmässä. Mielenkiintoista kyllä, suurin osa (79 %) urheiluseuratoiminnan lopettaneista koululaisista olisi kuitenkin halukas aloittamaan harrastamisen seurassa uudelleen (Mononen ym. Mielekäs liikuntaharrastus tuottaa kaiken ikäisille pätevyyden kokemuksia ja on turvallinen paikka fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 3 5 Negatiiviset kokemukset liittyvät useimmiten harrastuksen kiinnostavuuden puutteeseen tai siihen, että kaverit lopettavat harrastuksen (Blomqvist ym
Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi valmentajan kykynä antaa positiivista ja sisältökeskeistä palautetta. Côté nimesi näkökulman leikinomaiseksi liikkumiseksi ja nimesi malliinsa urheilun kolme osallistumisvaihetta: kokeiluvuodet (6–13 v.), lajiin erikoistumisvuodet (13–15 v.) ja urheiluun panostusvuodet (15->). Côté (1999) on kuitenkin pystynyt osoittamaan, että lapset kokevat urheilun ensin hauskana ajanvietteenä ja sitoutuvat vasta myöhemmin päälajiinsa enemmän. 2007), myös hänen omiin tavoitteisiinsa toiminnassaan (Päreluoto 2021). 2007). Suomessa elää yhä vahvana ajatus siitä, että liikuntakasvatus on eri asia kuin kilpaurheilu. Norjassa ajatellaan laajalta liikkujien pohjalta ponnistavan myös kilpaurheilun valitsevia nuoria ja tulevaisuuden huippu-urheilumenestyjiä (Pajari 2022). Nämä lähtökohdat pätevät, oli lapsen tavoitteena sitten kilpaurheilu tai harrastukseen osallistuminen. Etenkin kilpailumielessä harrastaville nuorille on tärkeää, että valmentajat osaavat ennaltaehkäistä loukkaantumisia – niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin. Lapset ja nuoret ovat tutkimusten perustella antaneet aikuisille vahvan viestin: he haluavat hauskaa ja innostavaa, sosiaalisesti merkityksellistä yhdessäoloa liikuntaharrastuksen parissa, jossa on hyvä luottamussuhde valmentajan ja lapsen välillä sekä toimiva ryhmädynamiikka. Onkin suositeltavaa osallistaa lapset ja nuoret harrastusten toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Lasten harrastamista vaikeuttavat eniten vähäinen kiinnostavuus, kalleus ja vaikeus aloittaa uudelleen. Yhteistyöllä kiinnostavaksi, saavutettavaksi ja hauskaksi! Lasten liikuntaharrastukset kaipaavat rakenteellisia muutoksia, jotta lasten ääni saataisiin kuuluviin yhä paremmin, ja jotta toiminta vastaisi paremmin heidän tarpeitaan. 2022). Lapsi harrastaa, koska se on mukavaa. 3 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus ja muodoissa (Côté ym. (1993) paneutuva harjoittelu -teoriaan (deliberate practice), jonka lähtökohtana on suorituskeskeisyys ja suorituskyvyn parantaminen. Malli osoittaa erilaisten asioiden olevan tärkeitä lasten ja nuorten urheilun eri vaiheissa. Panostusvuosina paneutuvaa ja tavoitteellista harjoittelua on suuri määrä ja leikinomainen liikkuminen on vähäisempää. Kaikki positiivinen palaute ei kuitenkaan ole yhtä tehokasta lapsen oppimisen kannalta. Osalla polku johtaa liikunnalliseen elämäntapaan, osalla syntyy tai vahvistuu halu kulkea kilpaurheilijan polkua kohti omaa huippusuoritusta ja mahdollista kansainvälistä kilpailumenestystä. On suositeltavaa osallistaa lapset ja nuoret suunnitteluun ja toteuttamiseen.. Osaavat valmentajat huolehtivat, että harjoittelu tarjoaa myönteisiä liikuntakokemuksia ja kehittää lasten ja nuorten taitoja. Yleisesti ottaen kokeiluvuosille on olennaista vähäisempi määrä paneutuvaa harjoittelua ja suurempi määrä leikinomaista liikkumista. Suomen mallin toteuttaminen edellyttää, että seurat ja koulut tekisivät yhä enemmän yhteistyötä, jotta pedagogisesti ja sisällöllisesti laadukkaita liikuntaharrastuksia olisi tarjolla lasten kouluissa ja niiden lähiympäristöissä koulupäivän yhteydessä. On nimittäin osoitettu, että lapset, jotka saavat enemmän palautetta tekemisen sisällöstä ”harjoittelit todella sinnikkäästi” valitsivat harjoituksissa haastavampia tehtäviä, kokivat tekemisen kiinnostavammaksi ja sitoutuivat siihen pidempään (Menescardi et al. 2007.) Liikunnan harrastustoiminta ja sen kiinnostavuus lapsen ja nuoren näkökulmasta ovat siis sidoksissa paitsi lapsen ikään (Côté ym. Tällöin valmentaja suunnittelee harjoitukset, ja lapsilla ja nuorilla itsellään odotetaan olevan selkeät tavoitteet kehittyä ja menestyä urheilijana. Näiden tavoitteiden lisäksi harjoittelu innostaa myös monipuoliseen omaehtoiseen harjoitteluun ja liikuntaan sekä ohjaa urheilullisiin ja terveellisiin elämäntapoihin (Kokko & Mehtälä 2016). Harjoitusten hauskuus ei sulje pois lapsen sitoutumista harjoitteluun. Yksi rakenteellinen muutos on Harrastamisen Suomen malli (Lausuntopyyntö VN/23602/2021), jonka tarkoituksena on yhä paremmin taata lapsille maksuttomia matalankynnyksen harrastusmahdollisuuksia. Ericssonin mallissa huippu-urheilijaksi kehitytään erikoistumalla aikaisin. Myös muille liikunnan harrastajille harrastuksen fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen ilmapiiri on ehdoton hyvän pedagogiikan lähtökohta. Positiivisen palautteen tiedetään kasvattavan lapsen motivaatiota ja sitoutumista harrastamiseen ja sen osasuorituksiin. Erics so nin ym. Kuitenkin esimerkiksi norjalainen suhtautuminen koko kansan liikuttamiseen on osoittanut, että liikuntakasvatus ja kilpaurheilu tukevat toisiaan lähtien liikkuvista lapsista ja perheistä ja yltäen huippu-urheilumenestykseen. Tämä ajattelu perustuu mm. Laadukas liikuntakasvatus urheiluseurassa Jotta lapsi haluaisi harrastaa ja sitoutua lajiin, ohjatun harjoittelun tulisi olla laadukasta liikuntakasvatusta, joka huomioisi myös erilaiset liikkujapolut. Saavutettavuuden parantaminen korostuu etenkin koronapandemian väistyessä. Malli tuo esiin myös pedagogisesti laadukkaan ohjauksen merkityksen, jotta yhä useampi lapsi jatkaisi liikunnan harrastamista ja voisi löytää oman tavan ja polun urheilla. Nämä löydökset johtivat hänet kehittämään toisenlaisen teoreettisen lähtökohdan kuin Ericsson. Erikoistumisvuosina näiden suhde on tasaisempi. Muutokseen tarvitaan kaikkia: yhteiskunnan tukea, valmentajien koulutusta, seurojen ja koulujen yhteistyötä, sekä vanhempien ja lasten tärkeitä näkökulmia. Suurin osa valmentajista suunnittelee urheilijan polulle haluaville harjoitteita, joilla pyritään parantamaan erityisesti suorituskykyä. Jotta nämä lasten ja nuorten odotukset voisivat täyttyä, valmentajan tulee osata huomioida harrastajien psykologiset perustarpeet autonomian, pätevyyden ja yhteisöllisyyden kokemuksista (Deci & Ryan 2000). Näin he voivat kokea harjoittelun ja sen myötä harrastuksen paitsi hyödyllisenä ja kiinnostavana, myös hauskana ja innostavana. (Côté ym
Lasten ja nuorten viesti on selvä: kun harrastus on kiinnostavaa ja on hauskaa, me kyllä harrastamme! . Kokko, S. Päreluoto, T. Teoksessa: S. Mehtälä (toim.). Hirvensalo, M., Jaakkola, T., Sääkslahti, A. Teoksessa: T. Jyväskylän ammatti korkeakoulu. Kokko & L. Tutustu nyt! mieli.fi/nuorimieliurheilussa. Perheille jäisi enemmän yhteistä aikaa illalla, kun harrastuksiin kuljettaminen vähenisi. Urheiluseuraharrastuksen lopettamisen syyt nuorilla. Sääkslahti (toim.). Hoboken, NJ: Wiley, 196–197. Côté, J., Baker, J. Niiden sisältöä voi soveltaa myös muiden ikäryhmien valmennukseen. Johdatus liikuntapedagogiikkaan. The influence of the family in the development of talent in sport. Ota käyttöösi uudet Nuori mieli urheilussa -verkkokurssit Nuori mieli urheilussa -verkkokurssit auttavat valmentajaa tukemaan harrastajien mielen hyvinvointia. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 401. Tenenbaum & R. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Jaakkola, T., Liukkonen, J. Teoksessa: S. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa. 2000. Kurssit ja sisällöt ovat maksuttomia ja vapaasti kaikkien kiinnostuneiden käytössä. The role of motivation into the conceptual model of motor development in childhood. & Mehtälä, A. Jyväskylä: PS-Kustannus, 12–21. 2016. painos. 1993. The role of deliberate practice in the acquisition of expert performance. 2022. 2017. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2019. Loppuuko urheiluseuraharrastus loukkaantumiseen. Liikuntapedagogiikka. Helsingin Sanomat, kuukausiliite. Liukkonen, & A. Handbook of Sport Psychology. Pro gradu -tutkielma. 2019. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. The ‘‘what’’ and ‘‘why’’ of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. 2016. Menescardi, C., De Meester, A., Morbée, S., Haerens, L. 2007. & Ryan, R.M. doi: 10.1016/j.psychsport.2022.102188 Pajari, K. Psychological Review, 100 (3), 363–406. Journal of Exercise Science & Fitness, 7 (2), s1-s10. https://www.hs.fi/kuukausiliite/art2000008532351.html , 17.03.2022. Seurat ja koulut tarvitsevat yhteiskunnalta tukea siihen, että pedagogisesti taitavia liikuntakasvattajia voidaan palkata liikuntaseuroihin. Mielen hyvinvointia tukeva valmennus luo nuorelle vahvan pohjan sekä urheiluun ja liikuntaan että elämään. Jaakkola, J. T. & Tesch-Römer, C. 2009. Eklund (toim.) Practice and play in the development of sport expertise. Children and adolescents in the sport culture: The overwhelming majority to the select few. LÄHTEET Blomqvist, M., Mononen, K., Koski, P. Taas hirmuinen norjalainen voittaa. Psychology of Sport & Exercise. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. 1999. 2022. Kurssit on suunniteltu 10–15-vuotiaiden valmentajille. Tuloskortti 2022. Jyväskylän yliopisto. & Abernethy, B. & Sääkslahti, A. Koettu liikunnallinen pätevyys ja koetut esteet. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. & Lintunen, T. C. & Estevan, I. 2021. 3. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 3 7 Harrastamisen painottuminen koulupäivän yhteyteen keventäisi myös vanhempien taloustaakkaa ja helpottaisi ajankäytön suunnittelua. (toim.). Côté, J. Teoksessa G. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4. Kokko & A. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Verkkokurssit sisältävät käytännönläheisiä neuvoja valmennusarkeen. A., Krampe, R. Ericsson, K. Psychological Inquiry, 11 (4), 227–268. Lisäksi tarvitaan aitoa osaamista ja halua kuunnella lapsia ja nuoria. Helsinki: Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 49–55. The Sport Psychologist, 13 (4), 395–417. Deci, E.L. Malina, R. Helsinki: Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4, 36–40. 2022. & Kokko, S. Martin (toim.)
Sanattomalla viestinnällä on kuitenkin tärkeä tehtävä sanallisen viestinnän täydentäjänä, tunteiden ilmaisijana, vuorovaikutuksen säätelijänä ja ihmisten sosiaalisen aseman osoittajana. 3 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus Ajatukset, tiedot ja tunteet vaihtuvat ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa tavallisimmin kielen välityksellä sanallisesti. 2016). Valmentajan käyttämät sanat ja puheen tavat edistävät tai haittaavat monin tavoin urheilijan motorista oppimista ja urheilusuoritusta. Riippumatta urheilijan iästä, taitavuudesta tai opittavasta taidosta urheilijan kannalta parhaita ovat yleensä lyhyehMARJA KOKKONEN, PsT, LitM yliopistonlehtori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Marja.Kokkonen@jyu.fi SAKARI HOLOPAINEN, LitM väitöskirjatutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto sakari.a.holopainen@jyu.fi Viesteissä on voimaa valmennuksessa köt ja selkeät ohjeet, jotka suuntaavat urheilijan tarkkaavaisuuden hänen suorittamansa liikkeen lopputulokseen ja urheilijan itsensä ulkopuolelle sellaisin sanakääntein, jotka ovat urheilijalle tuttuja, parhaimmillaan jopa hänen itsensä tuottamia: ”Polkaise läpi telineestä!”, ”Nopeasti irti radas ta!”, ”Kova kontakti maahan!”, ”Räjähtävästi kattoa kohden!”. (Wulf 2013). Keskeisimpiä ovat valmentajan antamat ohjeet ja muutaman sanan suoritusvinkit sekä suorituksen aikana tai sen jälkeen annettu palaute (Bentz ym. Sen sijaan valmentajan kannattaa erityisesti kilpailutilanteissa harkita kahteen kertaan ohjeita, jotka lisäävät urheilijan tietoisuutta kehostaan, sen liikkeestä tai kehonKuva: Antero Aaltonen Valmentajan sanallinen ja sanaton viestintä vaikuttavat vahvasti valmennettavien urheilusuoritukseen ja hyvinvointiin kasvokkain tapahtuvissa valmennustilanteissa.. Hyviä ovat myös napakat vinkit tai rohkaisevat muistutukset, jotka neutraaliudessaan eivät ainakaan lisää urheilijan tietoisuutta omasta kehosta tai sen asennosta: ”Rennosti!”; ”Uudestaan ja ihan täysillä!”
2011). Valmentajat ajattelevat antavansa runsaasti suorituksen jälkeistä palautetta ja kyselevänsä urheilijoidensa tuntemuksia tehdystä harjoitteesta. Vahingollista valmennuspuhetta Erityisen vahingollista urheilijoiden hyvinvoinnin ja valmennustilanteen psyykkisesti turvallisen ilmapiirin kannalta on valmentajan kielenkäyttö, joka on syrjivää tai luo halventavan, nöyryyttävän, uhkaavan, vihamielisen tai hyökkäävän ilmapiirin. Lisäksi he alkoivat harkita urheiluharrastuksensa lopettamista, inhota ja vihata heille huutanutta valmentajaa ja menettää luottamustaan ja kunnioitustaan häntä kohtaan. 2021) kohdistuva homottelu ei ole huumoria eikä epäonnistuneen urheilusuorituksen kommentointiin käytettävä kirosana. 2021). Äänenkorottaminen tai huutaminen pelaajilleen huonosti sujuneiden harjoitusten tai otteluiden takia saa Battaglian ym. Erityisen tarpeen myönteinen palaute on uusia motorisia taitoja opetteleville ja vasta tavoitteellisen harjoittelun pariin siirtyneille liikunnan harrastajille ja urheilijoille. 2015). 2020), mutta henkilökohtaisuuksiin menemättä, empaattisesti ja hienotunteisesti annettuna se parantaa urheilijoiden motorista suoritusta, itseluottamusta ja motivaatiota (Carpentier & Mageau 2016; Mouratidis ym. Valmennusryhmän tai joukkueen ilmapiiriin ja urheilijoiden viihtyvyyteen vaikuttaa myös se, että valmentaja välttää puhumasta täysi-ikäisistä naisista tyttöinä ja miehistä poikina (vaikka urheilijat itsestään näin puhuisivatkin) eikä viittaa ”molempiin”, ”vastakkaisiin” ja ”kumpaankin” sukupuoleen (vaan ”kaikkiin sukupuoliin”), vaikka urheilijat joutuvat kilpaillessaan valitsemaan kahdesta sarjasta toisen. 2021), varsinkin naisille (Diekfuss & Raisbeck 2019). Myönteinen palaute liittyy tutkitusti urheilijoiden vahvempaan sisäiseen motivaatioon ja pätevyyden kokemuksiin (Wu ym. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 3 9 osista ja kääntävät huomion niitä kohti (”Reittä eteen, pidä säärikulma jyrkkänä!”, ”Taivuta yhtä aikaa lantiosta ja pol vista!”), sillä ne saattavat häiritä erityisesti jo automatisoituneita motorisia suorituksia. Esimerkiksi puheen voimakkuutta muuttamalla pystyy painottamaan jonkun asian tärkeyttä, vangitsemaan kuulijoiden huomion ja herättämään kiinnostusta. Korjaava palaute on paikallaan, kun suoritukseen on sisältynyt virheitä tai sitä pitäisi muuttaa jostain muusta syystä tavoitteiden saavuttamiseksi, varsinkin huippu-urheilussa. Valmentajien ja urheilijoiden muistikuvat annetusta palautteesta ovat tyypillisesti ristiriitaisia. Korjaava palaute näyttää kytkeytyvän urheilijoiden vähäiseen osallistumisaktiivisuuteen ja viihtymiseen harjoituksissa (Louhimaa ym. Se tukee myös heidän autonomiaansa, koettua pätevyyttään ja yhteenkuuluvuuden tunnettaan (Tristán ym. Hänen on myös puututtava syrjivään puheeseen omassa valmennusryhmässään. 2014), osallistumisaktiivisuuteen ja parempaan viihtymiseen harjoituksissa (Louhimaa ym. Tuomareihin tai suorituksessaan epäonnistuneisiin oman tai vastustajajoukkueen pelaajiin (Smits ym. Esimerkiksi mielikuvien käyttö voi toimia luontevana ratkaisuna tarkkavaisuuden siirtämiseen oman kehon ulkopuolelle. 2020). On syytä pohtia, miltä nämä sanat kuulostavat heidän korvissaan, kuinka ne saattavat vaikuttaa heihin alitajuisesti, ja miten ne vaikuttavat urheilijoita kunnioittavaan valmennusilmapiiriin ja hyvinvointiin. Aggres siivisesti kieltään käyttävän valmentajan harjoituksissa urheilijat myös viihtyvät huonosti (Bekiari 2014). Urheilijat ovat kuitenkin saattaneet kokea saaneensa palautetta pikemminkin suorituksen aikana ja suoraviivaisen ohjailevasti annettuna (Millar ym. Se on syrjivää ja mielen hyvinvointia vaarantavaa puhetta, jota valmentaja ei saa itse käyttää. (2017) mukaan junioripelaajat ajattelemaan itsestään kielteisesti, pitämään itseään tarpeettomina ja tuntemaan häpeää. Tutkimusten valossa näyttää kuitenkin siltä, että valmentajat antavat harjoitustilanteissa erittäin paljon juuri urheilijan kehoon, sen asentoihin ja toimintaan tarkkaavaisuuden kääntäviä ohjeita (Powell ym. Myönteinen palaute parantaa urheilijan suoritusta ja tukee sitä myös pidemmällä aikavälillä vankistamalla urheilijan motivaatiota, sitoutumista ja sinnikkyyttä (Horn 2019). Urheilijat, jotka saavat myönteistä palautetta, ja joille valmentajat perustelevat päätöksensä ja ilmaisevat odotuksensa selkeästi, kokevat harjoitustensa motivaatioilmaston tyypillisesti tehtäväsuuntautuneeksi (Van Puyenbroeck ym. 2018). Lisäksi on toivottavaa, että valmentajat käyttäisivät kaikista valmennettavistaan sitä kutsumanimeä, jota valmennettavat toivovat itsestään käytettävän. Rohkaisemme valmentajia tarkastelemaan valmennuspuhettaan ja oman lajinsa vakiintuneita puhetapoja myös. Valmenta jien on myös syytä opetella kutsumaan sukupuolivähemmistöihin kuuluvia urheilijoita heidän uusilla nimillään ja lopettaa vanhan nimen käyttäminen (Berg & Kokkonen 2020). Valmentajien on hyvä muistaa, että loukkaava ja häiritsevä kielenkäyttö saattaa rikkoa yhdenvertaisuuslakia (1329/2014) tai tasa-arvolakia (1329/2014), ja täyttää kunnianloukkauksen tai viharikoksen tunnusmerkit (Oikeusministeriö 2018). Toisaalta joihinkin äänen piirteisiin sisältyy riskejä. Uhkaavasti ja kontrolloivasti annettu korjaava palaute on nuorille urheilijoille vahingollista (Horn 2019). Sanalliseen viestintään kuuluvat olennaisena osana myös puheen paralingvistiset piirteet, kuten sävy, no peus, korkeus, rytmi, tauotus, painotus ja voimakkuus. Myönteinen palaute kantaa Lajista tai sukupuolesta riippumatta urheilijat toivovat valmentajiltaan pääasiassa myönteistä palautetta eli kehua, rohkaisua tai tietoa siitä, mikä suorituksessa sujui hyvin (Soto ym. Niitä oikein käyttämällä valmentajan on mahdollista tukea vuorovaikutustilanteen kulkua. 2020). Valmentajan on urheilijaan ja urheilusuoritukseen keskittyvissä valmennusja kilpailutilanteissa haastavaa samanaikaisesti tarkkailla itseään ja palautteensa sisältöä ja antamistapaa. Myös muita halveeraavia ilmaisuja (”nylkky”, ”kynäniska”, ”hanskateline”, ”kuperkeikkamaisteri”, ”kallonkutistaja”) kannattaa tarkastella kriittisesti urheilijoiden ja valmentajakollegoiden näkökulmasta. 2008, 2010). Suosittelemmekin valmentajia pyytämään säännöllisesti palautetta valmennettaviltaan ja toisilta valmentajilta tai videoimaan omaa ohjeistustaan ja palautteenantoaan. Puheen rytmi ja tauotus pitävät puolestaan osallistujat valppaina ja tarkkaavaisina (Mesquita ym
Jokaisen valmennettavansa urheilijalähtöisesti omanlaisena, arvokkaana yksilönään kohtaava valmentaja joutuu usein sovittamaan valmennusviestintäänsä urheilijan Urheilijalähtöisesti valmennettaessa urheilija nähdään ensisijaisesti ihmisenä.. 2021). Monesti valmentajat voivat tietoisesti vahvistaa tai täydentää sanallista viestintäänsä sanattomalla viestinnällään. Sukupuolistereotypioita vahvistava kielenkäyttö on aina myös seksististä ja usein vahvasti arvottavaa (”neitikiekko”). Monesti sukupuolen määrittäminen urheilulajia tai urheilijaa tarkoittavan sanan alkuosassa on tarpeeton – jalkapallo on aina jalkapalloa, ei naisjalkapalloa tai miesjalkapalloa. Tunteet vaikuttavat pelaajiin sitä enemmän, mitä läheisempi valmentajan ja urheilijan välinen suhde on. Myönteiseen sanattomaan viestintään kuuluu Shimazakin ym. Näin toimiva valmentaja pystyy autonomiaa tarjoamalla ja monipuolisesti urheilijan kognitiivisia toimintoja haastamalla lisäämään urheilijan ymmärrystä ja vastuunkantoa omasta kehityksestään (Jenny & Hushman 2014). Lisäksi valmentajan sanaton viestintä välittää tunteita. Urheilijalähtöisesti valmennettaessa urheilija siis nähdään ensisijaisesti ihmisenä ja vasta toissijaisesti tulosta tekevänä urheilijana sekä ymmärretään näiden kahden ulottuvuuden yhteydet toisiinsa. Valmennusvuorovaikutuksen tutkimus on lisäksi osoittanut viestinnän kokemuksen olevan osittain sukupuolisidonnaista; naiset näyttävät kokevan valmentajiensa vuorovaikutuksessa enemmän sekä myönteistä että kielteistä sanallista ja sanatonta viestintää heitä kohtaan (Bebetsos ym. Parhaimmillaan tunteet parantavat urheilijoiden suoritusta (esim. jalkapallovalmentajan ylpeys ja onnellisuus; Moll & Davies 2021). Valmennustilanteissa puheeseen saattaa helposti lipsahtaa oletuksia tai odotuksia eri sukupuolten tai eri-ikäisten ihmisten motorisesta taitavuudesta, kuntotekijöistä tai tavasta liikkua (”tyttöjen/naisten vs. Koskettamiselle pitäisi aina olla lupa. Urheilijalähtöinen valmentaminen kysyy valmentajilta vuorovaikutusosaamista: he ovat kokeneet erityisen vaikeaksi urheilijoiden oppimista edistävien kysymysten esittämisen ja keskustelujen ohjaamisen (Bowles & O’Dwyer 2020). 2015). Tietyt sanattoman viestinnän muodot näyttävät urheilijoiden silmissä myönteisemmiltä kuin toiset. Sanattoman viestinnän tulkinta on kuitenkin osin kulttuurisidonnaista, mikä tarjoaa valmentajille opettavaisia juttuhetkiä kulttuurisesti moninaisissa joukkueissa ja valmennussuhteissa. Urheilijalähtöinen valmentaminen tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että vanhanaikainen autoritäärinen huutaminen vaihtuu demokraattisemmaksi, dialogisemmaksi, yhteistyötä vaalivaksi valmentaja-urheilija -suhteeksi. Seksuaalista häirintää vastustava #MeToo -kampanja on tosin muuttanut valmentajien koskettamisen käytänteitä liikkeen ja venyttelyn avustamisen sekä hieronnan yhteydessä (Tam ym. poi kien/miesten punnerrukset”, ”mummojumppa”). 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus sukupuolittuneiden ilmaisujen ja stereotypioiden uusintamisen näkökulmista. (2021) mukaan muun muassa hymyileminen ja nauraminen, katsekontakti urheilijalle puhuttaessa, sanallisten ohjeiden tehostaminen liikkeellä, selkeä ja kuuluva äänenkäyttö, nyökkäily, eteenpäin nojautuminen urheilijaa kuunneltaessa, taputtaminen ja urheilijan käteen, selkään tai olkapäähän koskettaminen. Sanaton viestintä on osittain tiedostamatonta, joten se saattaa toisinaan sotia sanallista viestintää vastaan, korvata sen kokonaan ja alleviivata vuorovaikutustilanteessa olevien ihmisten arvojärjestystä. Urheilijalähtöiselle valmennustyylille tyypillisen vuorovaikutuksen vahvuutena on, ettei urheilijan henkisen hyvinvoinnin ja valmennusryhmän ilmapiirin kustannuksella tehdä kompromisseja menestystä ja voittoja tavoiteltaessa (Penney & Kidman 2014). Myös halaamisesta ja silittämisestä, sinällään oivallisista lohduttamisen tavoista, kannattanee valmennussuhteen alussa keskustella urheilijan kanssa, sillä ihmiset suhtautuvat koskettamiseen hyvin eri tavoin oman kosketushistoriansa pohjalta. Sanaton viestintä – uhka vai mahdollisuus. Sanaton viestintä ei pohjaudu kieleen, vaan vuorovaikutustilanteessa olevien ihmisten ilmeisiin (hymy, kulmien kohottaminen), eleisiin (peukalon tai hauiksen näyttäminen), pään ja kehon asentoihin (pään pudistelu, käsien ristiminen rinnalle tai laittaminen taskuun), silmien liikkeisiin (katsekontakti tai sen vältteleminen), välimatkaan ja tilan käyttöön sekä kosketukseen (kättely, halaaminen). Valmentaja välittää kielteisiä tunteitaan urheilijoilleen seisoessaan kädet puuskassa tai taskuissa, pudistellessaan päätään tai hakeutuessaan penkin päätyyn mahdollisimman kauas (häviöllä olevasta) joukkueestaan (Smith & Strand 2014). 2021). Ryhdikkäästi ja pää pystyssä kävelevä valmentaja, joka ottaa katsekontaktia muihin ihmisiin, viestii urheilijoilleen luottavansa heihin ja joukkueeseensa (Smith & Strand 2014). Urheilijalähtöisyys tukee hyvinvointia ja tuloksentekoa Hiljattain julkisuudessa käsitellyt suomalaisten palloilulajien sekä esteettisten arvostelulajien niin myönteiset kuin kielteisetkin valmennuskäyttäytymisen esimerkit ovat korostaneet urheilijalähtöisen valmennustyylin hyötyjä urheilijoiden henkiselle hyvinvoinnille ja kilpaurheilussa olennaiselle tuloksenteolle. Urheilija on valmiimpi suorittamaan, kun hän tuntee olevansa ihmisenä arvostettu, ja samalla hänen itseluottamuksensa vahvistuu urheilusaavutusten kautta. 2017). Yleistävien maskuliinisten ilmausten, kuten ”miesvar tiointi” ja ”takamies”, sijaan kannattaa puhua ”pelaajavartioinnista” ja ”takapelaajista”. Muita tyypillisesti kielteiseksi tulkittavia sanattoman viestinnän keinoja ovat katsekontaktin välttely ja silmien siristely, ilmeettömyys, täydellinen puhumattomuus, käsien levittely tai takakenossa istuminen (Shimazakin ym. Kosketusta voi käyttää rohkaisemaan valmennettaviaan ilmaisemaan mielipiteensä ja vahvistamaan luottamusta (Mesquita ym
& Nimphius, S. S. Parente, B. 2017. 2008. Smith, D. Penney, D. Millar, S.-K. 2014. Attentional focus and motor learning: a review of 15 years. Journal of Motor Learning & Development 7(2), 262–273. & Kikkawa M. 2014. Sport Journal,1–16. What is a coach saying when no words are spoken. A. Stouten, J. 2020. International Review for the Sociology of Sport 56(3), 343–360. Kinesiology Review 8(3), 244–251. “Coach really knew what i needed and understood me well as a person”: Effective communication acts in coach–athlete interactions among Korean Olympic archers. Policy Brief 1/2018. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 28(1), 319–328. L. Kasvatus & Aika 14 (3–4), 43–59. Bowles, R. Mouratidis, A. Polish Psychological Bulletin 48(1), 66–71. Oikeusministeriö. Predicting sport experience during training: the role of change-oriented feedback in athletes’ motivation, self-confidence and needs satisfaction fluctuations. Wood, G. Liikunta & Tiede 57(3), 83–90. A case study of a successful men’s NCAA Division I distance running coach: To what extent is decisionmaking humanistic. Well-being and throwing speed of women handball players affected by feedback. The value of indirect teaching strategies in enhancing student-coaches’ learning engagement. García-Herrero, J.A. F. The motivating role of positive feedback in sport and physical education: evidence for a motivational model. ””Et olis sekaryhmät, unisex-pukuhuone ja et opettajia olis jotenkin perehdytetty asiaan”: Sateen kaarinuoret, koululiikunta ja liikuntaharrastukset. Smits, F. Tristán, J. Carpentier, J. M. International Journal of Environmental Research and Public Health 17(17):6064. Filippou, F. Diekfuss, J. & Bebetsos, G. Athletes. The Journal of Athlete Centered Coaching 1(1), 1–5. Lens, W. S. Journal of Applied Sport Psychology 29(3), 337–352. Journal of Sport & Exercise Psychology 38(1), 45–58. Psychology of Sport & Exercise 54, N.PAG. Narváez, M. E. A. Coaching is teamwork! The role of need-supportive coaching and the motivational climate in stimulating proactivity in volleyball teams. & Vande Broek, G. C. & Stirling, A. Mouratidis, A. Coaches’ selfawareness of timing, nature and intent of verbal instructions to athletes. 2015. & Payton, C. International Review of Sport and Exercise Psychology 6(1), 77–104. E. Kerr, G. International Journal of Sports Science & Coaching 16(5), 1097–1110. Coaching instructions and cues for enhancing sprint performance. Martin-Silva, L. Oldham, A. 2020. Ríos-Escobedo, R. Koska valmentajan vuorovaikutus vaikuttaa urheilijoiden suoritukseen ja henkiseen hyvinvointiin monella tavalla (Kim & Park 2020), toivomme valmentajien kiinnittävän huomiota niin sanalliseen kuin sanattomaan viestintäänsä harjoitteluja kilpailutilanteissa. M. Zamarripa, J. 2021. & Donovan, M. LÄHTEET Battaglia, A. H. Häirintä on syrjintää. Thrien, F. & Alvarez, O. 2017. V. 1325/30.12.2014.. Valmentajan vuorovaikutustapojen yhteydet joukkuevoimistelijoiden harjoituskokemuksiin. A. Wulf, G. & Stirling, A. Vansteenkiste, M. 2013. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 4 1 persoonan ja tunnetilojen mukaisesti. & Sideridis, G. & Kidman, L. criticism of coaching behavior: Differences among gender, and type of sport. 2020. Journal of Sports Science & Medicine 14(3), 657–668. & Raisbeck, L. & Strand, B. Yhdenvertaisuuslaki 2014. Influence of the #MeToo movement on coaches’ practices and relations with athletes. Coaching behaviors, satisfaction of needs, and intrinsic motivation among Chinese university athletes. & Furley, P. J. 2010. Louhimaa R.-M. Porter, J. Lai, M. Moll, T. 2021. International Journal of Sports Science & Coaching 16(5), 1063–1073. T. 2016. Focus of attention and instructional feedback from NCAA Division 1 collegiate coaches. 2020. Mesquita, I. Creative Education 5(2), 114–121. & Park, I. Skill acquisition practices of coaches on the British para swimming world class programme. Faria, M. 2014. International Journal of Sport Communication 14(3), 379–397. International Sport Coaching Journal 8(1), 1–12. Jenny, S. 2018. Examining the impact of coaches’ feedback patterns on the psychosocial well-being of youth sport athletes. Opening call for discourse: Athlete centered coaching: A time for reflection on meaning, values, and practice. Bekiari, A. 2019. How you provide corrective feedback makes a difference: the motivating role of communicating in an autonomy supporting way. Journal of Applied Sport Psychology 26(3), 334–348. & Carcedo, R. Soto, D. & Vansteenkiste, M. Bebetsos, E. https://doi.org/10.3390/ijerph17176064 Tam, A. 2014. Wu, A. Kim, Y. 2021. Genderand agegroup differences in the effect of perceived nonverbal communication on communication ability and coaching evaluation in Japanese student athletes. Athlete-centred coaching: perspectives from the sideline, Sports Coaching Review 9(3), 231–252. . 2021. Shimazaki, T. R. International Journal of Sports Science & Coaching 6(4), 503–514. 2014. Coaches’ corrective feedback, psychological needs, and subjective vitality in Mexican soccer players. International Journal of Environmental Research and Public Health 17(9), 3101.doi: 10.3390/ijerph17093101 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 1329/2014. H. Journal of Sport and Exercise Psychology 32, 619–637. D. D. Verbal aggressiveness and leadership style of sports instructors and their relationship with athletes’ intrisic motivation. 2011. M. 2016. & Davies, G. Lyyra N. & Kokkonen, M. Berg, P. Taniguchi, H. Frontiers in Psychology 11, doi.org/10.3389/fpsyg.2020.631586 Van Puyenbroeck, S. & Elling-Machartzki, A. & Hushman, G. Powell, D. Nonverbal expressions of soccer coaches during the game and their potential effects on observers. 2020. & Mageau, G. Horn, T. 2021. Knoppers, A. The effects of coaches’ emotional expressions on players’ performance: Experimental evidence in a football context. Lens, W. Strength & Conditioning Journal 38(1), 1–11. ‘Everything is said with a smile’: Homonegative speech acts in sport. Kearney, P. 2019. López-Walle, J. & Afonso, J. Winkelman, N. & Chan, I. Journal of Youth Sports 7(2), 20–23. Kerr, G. 2021. Benz, A. 2021. Journal of Sport & Exercise Psychology 30(2), 240–268. & O’Dwyer, A. & Kokkonen, M. Coutinho, P. Youth athletes’ interpretations of punitive coaching practices
Mutta näkyykö lisääntynyt osaamistarve valmentajakoulutuksessa. Tämä artikkeli kuvaa paraurheiluvalmentajien koulutusta ja osaamistarpeita KIHUn vuonna 2019 tekemän valmentajakyselyn tulosten pohjalta. Suurin osa maamme lajiliitoista on ottanut osittaisen tai kokonaisvastuun paraurheilusta (Saa. Kuva: Antero Aaltonen Paraurheilu on yleiskäsite, joka kattaa kuurojen urheilua lukuun ottamatta koko perinteisen vammaisurheilun: paralympialajit ja Special Olympics -toiminnan seuroissa, lajiliitoissa, urheiluakatemioissa, urheiluopistoissa ja yrityksissä. 4 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus Kiinnostus paraurheilua kohtaan on lisääntynyt, kun siitä on tullut yhä enemmän osa lajiliittojen toimintaa. AIJA SAARI, LitT tutkimuspäällikkö Suomen Paralympiakomitea aija.saari@paralympia.fi KAISU MONONEN, LitT erikoistutkija Huippu-urheilun instituutti KIHU Paravalmentajan polulla on tilaa uusille tekijöille Koulutusta ja toimintatapoja on tarpeen kehittää paraurheilussa. Urheilijalähtöinen lähestymistapa on yksi toivottava muutossuunta. Paraurheiluvalmentajat toimivat seurojen paratai soveltavan liikunnan ryhmissä ja joukkueissa, kuten maalipallo tai sovellettu judo, sekä yksittäisten paraurheilijoiden valmennuksessa. Millaisin eväin ohjaajat ja valmentajat työtään tekevät. Kokonaiskuvaa täydennetään Suomen Paralympiakomitean Avoimet ovet -seurakyselyn (Saari 2021) havainnoilla
Paravalmentajat kokeneita ja kouluttautuneita KIHUn vuonna 2019 toteuttaman valmentajakyselyn mukaan kaikista kyselyyn vastanneista valmentajista (n = 2612) koko valmennusuransa aikana paraurheilijoita tai toimintarajoitteisia liikkujia oli valmentanut kahdeksan prosenttia (Mononen ja Blomqvist 2020). Opettajalla on valta päättää toteutustavat, kuten esimerkiksi miten vammoista tai sairauksista kerrotaan, onko koulutuksessa mukana vammaisten urheilijoiden omia kokemuksia ja tarinoita tai paraurheilijoita kouluttajina. Koulutuksen järjestäjä päättää soveltavan liikunnan opintokokonaisuuden laajuuden ja oppimistavoitteet. Sosiaalisen mallin mukaisten aiheiden mukaan ottaminen, kuten esteettömyys, saavutettavuus tai vammaispalvelut, edellyttävät koulutuksen järjestäjiltä ja opettajilta kuitenkin aikaisempaa laajempaa ymmärrystä vammaisuudesta ja osallistumisen esteistä. Verkkokoulutuksen jatkotasolta löytyy noin 40 tunnin laajuinen parakilpaurheilun kokonaisuus. Lääketieteelliseen mallin mukainen opetus (ks. Suomessa on myös toteutettu yksi valmentajan ammattitutkintoon tähtäävä ParaVAT-koulutus vuosina 2017–2018, mutta sen mahdollisesta jatkosta ei ole tietoa. esim Townsend ym., 2015) perustuu erilaisten vammojen, pitkäaikaissairauksien ja toimintakykyihin liittyvien seikkojen, näille vammaryhmille soveltuvien lajien tai ohjaamisen erityispiirteiden läpikäyntiin. Paraurheilusta kiinnostuneita valmentajia on lisäksi kannustettu hakemaan oppia kansainvälisiltä foorumeilta esimerkiksi Suomen Paralympiakomitean jakaman Ahos-opintoapurahan turvin, verkostoitumaan muiden valmentajien kanssa sekä osallistumaan aktiivisesti paraurheilun ja vammaiskentän tapahtumiin. Townsend ym., 2015). Parhaimmillaan opetus antaa eväitä tarkastella vammaisuutta ja siihen liittyviä asioita eri näkökulmista. Myös soveltavan liikunnan opintokokonaisuudet liikunnanja vapaa-ajan koulutusohjelmissa ammattikorkeakouluissa ja urheiluopistoissa voivat sivuta paravalmennusta. Paraurheilussa toimii suoraan tai välillisesti useita satoja valmentajia tai ohjaajia, sillä esimerkiksi viimeisimmän seurakyselyn mukaan toimintarajoitteisia, vammaisia tai erityisryhmiin kuuluvia henkilöitä on noin 10–15 prosentissa urheiluseuroista (Saari 2021). Kyselyn tekohetkellä paralajeissa valmensi 58 valmentajaa eli noin kaksi prosenttia kaikista vastanneista. Paraurheilussa toimivien urheilijoiden tai valmentajien tarkkaa määrää ei kuitenkaan tiedetä. Tuoreessa kansainvälisessä useita Euroopan maita koskevassa selvityksessä (ParaCoach, 2020) vammaisurheiluvalmentajien yleisiä tietotarpeita olivat harjoittelun suunnittelu, liikuntatieteet ja psykologia sekä erityisesti paraurheilijoiden luokittelu kilpailutoiminnassa ja ymmärrys vammasta ja sen tuomista rajoitteista ja tarpeista. Vaikka vastaajien määrä paravalmentari 2015). Maamme paraurheilijoiden kokonaismäärä kivunnee useampaan tuhanteen. Suomen Paralympiakomitean järjestämät täsmätyöpajat esimerkiksi esteettömyydestä, apuvälineistä ja ohjaamisen soveltamisesta on suunnattu pääasiassa seuratoimijoille. Maajoukkuetasolla kilpailevia on arviolta 300–400 ja urheiluakatemioissa oli viime vuonna 80 paraurheilijaa. Paraurheilijoiden valmennus ei ole vain tietoja ja taitoja, vaan siinä tarvitaan myös kykyä tarkastella kriittisesti omia vammaisuutta koskevia taustaoletuksia ja hahmottaa valmennettavan tarpeita ja tilannetta yhdessä hänen kanssaan (ks. Esimerkiksi relationaalinen malli auttaa ottamaan huomioon urheilijan vamman ja sen aiheuttamien toimintarajoitteiden sosiaaliset vaikutukset, yhteiskunnan asenteet ja palvelut sekä psyykkisen hyvinvoinnin (Townsend ym., 2021). Urheilussa toimiville valmentajille tai ohjaajille suunnattuja paraurheilukoulutuksia on vähän. Suomalaiset paraurheiluvalmentajat voivat hyödyntää myös kansainvälisen ParaCoach -hankkeen tuotoksena avautunutta avointa e-oppimisalustaa (ParaCoach, 2022). Tätä ymmärrystä voi hakea vammaistutkimuksesta ja etenkin vammaisuutta koskevista ajattelumalleista, joista keskeisimmät ovat lääketieteellinen, sosiaalinen, relationaalinen ja ihmisoikeusmalli (emt). Lajiliittointegraatio on osa lajien laajempaa yhdenvertaisuusja inkluusiotyötä. Heistä 23 valmensi ainoastaan paraurheilijaa/-urheilijoita tai ryhmää, joka koostui pelkästään paraurheilijoista. Jyväskylän yliopiston erityisliikunnan aineopinnoissa on paraurheilun sisältöjä ja lisäksi liikuntabiologian maisteriParavalmentaja tarvitsee kykyä tarkastella kriittisesti omia oletuksiaan vammaisuudesta.. Paraurheilun lajien koulutusvastuu on lajiliitoilla, mutta niidenkään laajuudesta, tavoitteista tai sisällöistä ei ole tietoa. Oma koulutuspolku puuttuu Paravalmentajille ei ole vielä olemassa omaa koulutuspolkua, mutta soveltavan liikunnan opinnoilla pääsee alkuun. Niukkaa koulutustarjontaa täydentää vuonna 2019 avattu Liikuntakeskus Pajulahden ja Suomen Paralympiakomitean yhteinen Soveltavan liikunnan verkkokoulutus (Suomen Paralympiakomitea, 2022), joka on muutamassa vuodessa laajentunut 11 oppilaitoksen käyttöön. Paravalmentajan erityisosaamistarpeet Paraurheilussa toimivien valmentajien tietotarpeet ovat pääosin samankaltaisia kuin kaikilla valmentajilla. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 4 3 tason opintoihin on vuodesta 2020 alkaen sisältynyt noin yhden opintopisteen laajuinen paraurheiluvalmennuksen kokonaisuus. Perustason opintokokonaisuuden, jota viime vuonna laajennettiin Ikäinstituutin, Soveltava liikunta SoveLin ja Kuurojen Urheiluliiton sisällöillä, on suorittanut jo lähes 2 000 opiskelijaa
Paraurheilussa toimivista valmentajista kolme viidesosaa oli miehiä. Lähes kaksi kolmasosaa vastaajista (64 %) valmensi pääasiassa urheiluseurassa ja maajoukkueessa toimi 12 prosenttia. Seuraavaksi yleisimpinä olivat lajiliittojen eri tasojen koulutukset (Kuvio 2). Yhdeksällä kymmenestä vastaajasta oli jokin valmentajakoulutus, mikä on selvästi korkeampi osuus useaan muuhun Europan maahan verrattuna (Paracoach, 2020). Vammoihin, toimintakykyyn tai toimintarajoitteisiin liittyvissä ongelmissa valmentajat olivat kääntyneet yleisimmin fysioterapeutin puoleen. Sekä paravalmentajista että vammattomia urheilijoita valmentavista hiukan yli puolet oli suorittanut ylemmän tai alemman korkeakoulututkinnon. Osaamisja koulutustarpeet heijastelevat myös perinteisen lääketieteellisen mallin mukaista ajattelua siinä, että vamman tai toimintakykyä rajoittavien mekanismien ymmärtäminen koetaan erityisen tärkeäksi (Townsend ym., 2021). Kyselyyn vastanneet paravalmentajat olivat kokeneita ja kouluttautuneita. Omassa toimintaympäristössä oppiminen näyttääkin nousevan kouluttautumisen lisäksi merkittävään rooliin suomalaisessa paravalmennuksessa.. Kilpaurheilutausta oli kolmella neljästä paravalmentajasta ja urheiluakatemian valmentajayhteisössä heistä oli mukana 14 prosenttia. Koulutusta valmentajat tunsivat tarvitsevansa luokittelusta, psyykkisestä valmennuksesta sekä fysiologiasta ja anatomiasta. Urheiluakatemiassa, urheiluopistossa, valmennuskeskuksessa, yhdistyksissä tai liikunta/hyvinvointialan yrityksessä työskenteli muutamia valmentajia kussakin. 4 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus jien osalta jäi kyselyssä alhaiseksi eikä aineisto kuvaa koko kohdejoukkoa kattavasti, on tuloksista mahdollista tehdä suuntaa antavia johtopäätöksiä. Valmentajakokemusta vastaajilla oli koko valmentajauransa ajalta keskimäärin 16 vuotta (mediaani 15). Vastaajien yleisin korkein valmentajakoulutustaso oli ammatillinen valmentajakoulutus (valmentajan ammattitutkinto, AMK tai yliopistotutkinto), joka oli noin kolmasosalla vastaajista. Opetustai liikunta-alan tutkinto oli paravalmentajista kahdella kolmesta, kun vastaavan tutkinnon oli suorittanut vammattomia urheilijoista valmentavista noin kolmannes. 50-vuotiaiden ja sitä vanhempien valmentajien osuus oli 45 prosenttia, 40–49-vuotiaita oli 26 prosenttia, 30–39-vuotiaita 16 prosenttia ja alle 30-vuotiaita 14 prosenttia. Paravalmennukseen liittyviä erityistarpeita valmentajat olivat ratkoneet pääasiassa valmentajakollegan kanssa, mutta myös urheilijan ja lajiliiton edustajan kanssa. Yleisimpiä koulutuksia olivat soveltavan liikunnan tai erityisliikunnan kurssit, lajiin liittyvät ohjaajakoulutukset ja ParaVAT-koulutus. Vastaajat olivat valmentaneet paraurheilijoita tai toimintarajoitteisia liikkujia kaiken kaikkiaan 29 lajissa, yleisimmin jalkapallossa, koripallossa, yleisurheilussa ja ratsastuksessa. Kyselyn tulokset viittasivat myös siihen, että paravalmentajien joukossa kokeneempien valmentajien osuus on suurempi ja kokemattomien osuus pienempi kuin valmentajista yleensä (kuvio 1). KIHUn kyselyyn (2019) vastanneiden valmentajakokemus vuosina. Suomalaisten paravalmentajien osaamistarpeet näyttävät olevan hyvin samansuuntaisia kuin muissakin Euroopan maissa (ParaCoach 2020). Vähän yli puolet vastaajista (51 %) toimi vapaaehtoispohjalta, osa-aikaisia valmentajia oli 28 prosenttia ja täysipäiväisiä valmentajia oli 21 prosenttia. 0–5 vuotta Valmentajakokemus 6–10 vuotta 11–20 vuotta yli 20 vuotta 40 30 20 10 % 37 19 25 21 23 31 15 29 vammattomia urheilijoita valmentavat (n = 2554) paraurheilijoita valmentavat (n = 58) Kuvio 1. Paravalmentajien korkein valmentajakoulutustaso (n = 58). Osaamistarpeita suomalaiset paravalmentajat kokivat olevan erityisesti vammaan liittyvän fysiologian, vammasta johtuvien rajoitteiden tai eritystarpeiden ymmärtämisen, harjoittelun kehittämisen sekä luokittelun alueilla. Tulokset antavat viitteitä siitä, että paravalmentajien joukossa 50-vuotiaiden ja sitä vanhempien valmentajien osuus oli suurempi ja alle 30-vuotiaiden osuus pienempi kuin vammattomia urheilijoita valmentavien joukossa. Ammatillinen valmentajakoulutus 35 % Lajiliiton 1 taso 26 % Lajiliiton 2 taso 17 % Lajiliiton 3 taso 14 % Ei valmentajakoulutusta 9 % Kuvio 2. Apua oli etsitty myös urheilijalta sekä kirjallisuudesta. Vammattomia urheilijoita valmentavilla lajiliittojen eri tasojen valmentajakoulutukset olivat selvästi yleisimpiä. Koulutusta paraurheilijan tai toimintarajoitteisen liikkujan valmentamiseen oli runsaalla kolmasosalla vastaajista (35 %)
Liikuttaako. Valmennusosaamisen vahvistuminen urheilijan polun eri vaiheissa on nostettu yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi huippu-urheilun osaamisohjelmassa. Lisäksi paraurheilijan polusta tarvitaan tutkimusta tukemaan valmennusosaamisen vahvistumista. Townsend, ym., 2021). Disability sports coaching: towards a critical understanding, Sports Coaching Review, 4:2, 80-98, DOI: 10.1080/21640629.2016.1157324. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 4 5 Koulutuksen puute jarruna seuroissa Avoimet ovet -seurakysely toteutettiin syksyllä 2020 ja siihen vastasi 314 urheiluseuraa tai liikuntaa tarjoavaa yhdistystä. Infograafi: https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2021_mon_ valmentaja_sel60_11077.pdf ParaCoach 2022. Toimivan valmennus-, koulutusja tukijärjestelmän rakentaminen ja jatkuva kehittäminen edellyttävät systemaattista tiedon keruuta paravalmentajien taustoista, toiminnasta, kehityspoluista ja kehittymistarpeista, mutta myös motiiveista, arvoista ja asenteista. Mallien puuttuessa voi olla vaikeaa rekrytoida uusia nuoria valmentajia ja rakentaa urapolkuja jo mukana oleville. Lisäksi KIHUn valmentajakyselyn mukaan vain runsaalla kolmasosalla paravalmentajista oli koulutusta paraurheilijan tai toimintarajoitteisen liikkujan valmentamisesta. Vain kymmenellä prosentilla vastanneista seuroista on seurassaan toimintarajoitteisia henkilöitä ohjaajina, valmentajina tai luottamushenkilöinä. On ilmeistä, että lääketieteellisen ja pedagogisen tiedon lisäksi valmentaja tarvitsee laajempaa ymmärrystä vammaisuudesta ja siihen liittyvistä osallistumisen esteistä sekä tietoa esteettömyydestä ja vammaispalvelujen kautta haettavista harrastamisen apuvälineistä, henkilökohtaisesta avusta ja kuljetuspalveluista. 2015. Edustettuna oli kaikkiaan 36 lajiliittoa. Olisikin tärkeää selvittää millaisia paraurheilun sisältöjä lajiliitoilla on ja miten nykyinen koulutustarjonta (esimerkiksi soveltavan liikunnan verkkokurssi) vastaa valmentajien tarpeisiin. Valtion liikuntaneuvostonjulkaisuja 1/2015. Pelkän lääketieteellisen tiedon varassa ilman muita tukitoimia, apua ja verkostoja toimiva valmentaja voi epäonnistua, mistä puolestaan voi seurata vammattomuutta normaaliutena pönkittäviä asenteita (ableismia) ja vammaisten urheilijoiden kohtelua ulkopuolisina, erilaisina ja muita huonompina (ks. & Culver, D. 2021. Paraurheilun valmentajapolun puuttuminen ja jäsentymättömyys kuvaavat hyvin yleistä tilannetta myös muualla Euroopassa (ParaCoach, 2020). Toimintarajoitteisille henkilöille suunnatun Liikkujakyselyn ja Seurakyselyn raportti Suomen Paralympiakomitea 202. The Experiences of Coaches in Paralympic and Disability Sport, September 2019. 2020. 2021. Liverpool John Moores University. Saari, A. LÄHTEET Mononen, K. Vastaajista suurin osa (87 %) edusti urheiluseuroja ja 66 prosenttia ilmoitti, että heidän seurassaan on mukana toimintarajoitteisia henkilöitä joko kaikille avoimessa toiminnassa (60 %) tai kohdennetuissa erityisryhmissä (55 %). Vaikka kysely suunnattiin seuroissa toimintaa järjestäville, kuten hallinnon edustajille, vastaajista noin kolmasosalla oli myös ohjaajatai valmentajarooli. Opetusja kulttuuriministeriö & Valtion liikuntaneuvosto. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHU. Jyväskylä. https://www.paracoach.eu/e-learning ParaCoach 2020. Esimerkiksi Townsend kollegoineen (2021) varoittaa, että diagnoositiedon lisääminen lajiliittojen olemassa oleviin valmennuskoulutusjärjestelmiin ei riitä, koska vammalistausten ulkopuolelle jää aina joku. Vammaisurheilu ja erityisliikunta lajiliitoissa. Parhaimmillaan se antaa tilaa uudelle ajattelulle, jossa ymmärretään vamman suorat vaikutukset yksilön toimintakykyyn ja mahdollisuuksiin, mutta myös laajemmin fyysinen ja sosiaalinen paraurheilijan elinympäristö esteineen ja mahdollisuuksineen (ks. 2015. Suuntana on urheilijalähtöinen lähestymistapa, jossa valmentaja ja valmennustiimi tukevat urheilijan kokonaisvaltaista kehittymistä. & Cushion, C.J. Selviä suuntaviivoja jatkuvalle ammatilliselle kehittymiselle ja pätevöitymiselle ei ole, joten tulevaisuuden näkymät ja työllistyminen ovat epäselviä. Valmentajakysely 2019 Vammaisurheiluvalmentajat. & Blomqvist, M. Suomen Paralympiakomitea 2022. Seurakysely osoittaa, että seurojen kiinnostus paraurheilun järjestämiseen on lisääntynyt, mutta ohjaajaja valmentajapula ja koulutuksen puute rajoittavat toiminnan järjestämistä. Jokaisen urheilijan tarkastelu yksilönä omine lähtökohtineen ja vahvuuksineen voi auttaa purkamaan jakoa meihin ja muihin, vammattomiin ja paraurheilijoihin. https://www.paralympia.fi/ verkkokoulutus Townsend, R.C., Huntley, T.D., Cushion, C.J. ISBN 978-952-69154-7-0 (verkkojulkaisu) Saari, A. Suomessa on parhaillaan menossa laajempi valmennuskulttuurin muutos. Pan-European Work Force Audit (Output 1) and Best Practice Case Study (Output 2) Report. Lisäksi toimintarajoitteisille henkilöille suunnatut mallit ja tuki valmentajapolulle pääsemiseen ja siellä etenemiseen puuttuvat. Townsend ym., 2015). Julkaisematon raportti. . (toim.). Tämä kehityssuunta on tervetullut myös paraurheiluun. Seuravastaajien mukaan merkittävin este paraurheilun tai soveltavan liikunnan järjestämiselle on osaavien ohjaajien puute. Koulutus ja laajempi ymmärrys tarpeen Paraurheilun valmennukseen tullaan mukaan usein sattuman kautta, yleisimmin jos lajiin tai urheilijaan on jokin yhteys. Infusing disability into coach education and development: a critical review and agenda for change, Physical Education and Sport Pedagogy, DOI:10.1080/17408989.2021.1873932 Townsend, R.C., Smith, B. Paraurheilusta vastaavat lajiliitot ovat avainasemassa. Oman lajiliiton järjestämät koulutukset, erilaiset valmentajien verkostot sekä niissä jaettu kokemustieto nähdään tärkeinä. Jos vammaiset henkilöt nähdään vain toiminnan kohteina, niin heidän muut mahdolliset kykynsä esimerkiksi vapaaehtoistoimijoina, ohjaajina tai valmentajina jäävät piiloon. Merkittävimpänä tarpeena mainitaan ohjaajakoulutus
Yhdistämällä lineaarista kiihtyvyyttä ja kulmanopeutta voidaan myös arvioida lineaarista nopeutta ja paikkaa, sekä sen kehon osan asentoa, johon anturi on kiinnitetty (Victorino ym. ANTTI LÖPPÖNEN, LitM väitöskirjatutkija liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto antti.ej.lopponen@jyu.fi TIMO RANTALAINEN, LitT akatemiatutkija liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Puettava teknologia valmennuksen tukena Sensoriteknologia on jo melko laajasti käytössä valmennuksessa. Inertiamittausyksiköt ovat tuttuja erityisesti ilmailusta (Sabatini 2011), mutta kiinnostus niiden käyttöön urheilun biomekaanisissa tutkimuksissa on lisääntynyt viime vuosiKuva: Shutterstock. Urheiluvalmennuksessa ja biomekaanisessa tutkimuksessa liikettä mittaavien inertiamittausyksiköiden kehitys on ollut nopeaa. Esimerkiksi palautumista, sykettä ja unta mittaavien laitteiden määrä on kasvanut voimakkaasti. Inertiamittausyksikkö (IMU, Inertial Measurement Units) on laite, joka koostuu kiihtyvyysanturista (accelerometers), gyroskoopista (gyroscopes) ja usein myös magnetometristä (magnetometers) (Victorino ym. 2017). Tarkastelemme erityisesti sitä, mitä lisähyötyä nykyteknologia voisi tuoda valmennukseen. Inertiamittausyksiköt kykenevät mittaamaan, käsittelemään ja tallentamaan dataa kompaktissa, tulitikkuaskia pienemmässä koossa (Espinosa ym. 2018). 4 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus Sensoriteknologia on kehittynyt viimeisten vuosikymmeninä nopeasti. Inertiamittausyksikkö mittaa lineaarista kiihtyvyyttä kolmiakselisella kiihtyvyysanturilla ja kulma nopeut ta gyroskoopilla. 2021). Matkapuhelinyhtiö DNAn ja Markkinatutkimusyhtiö Nepa Insight Oy:n viime vuonna julkaiseman digitaaliset elämäntavat tutkimuksen mukaan jopa 37 prosenttia digikyselyyn vastanneista käyttää hyvinvointia mittaavia sovelluksia ja laitteita (NepaInsight Oy 2019) ja reilusti yli puolet juoksua harrastavista henkilöistä käyttää puettavaa teknologiaa harjoittelun optimointiin (Pobiruchin ym. 2015). 2019). Lopullinen läpimurto on kuitenkin vasta tulossa. 2018). Urheiluvalmennuksessa on näiden lisäksi keskitytty viime vuosina myös liikettä mittaavan sensoriteknologian avulla toteutettuun biomekaaniseen mittaamiseen (Seshadri ym. Monet kaupalliset ja kuluttajakäytössä olevat sovellukset koskevat erityisesti palautumisen, unen ja sykemuuttujien seurantaa (Manresa-Rocamora ym
MediaPipen avoimesti saatavilla oleva BlazePose -työkalu (MediaPipe 2020) mahdollistaa markkerittoman liikekaappauksen ilman erityisen mittavaa teknistä osaamista. Tämän tyyppinen sensorilla tuotettu uusi tieto voi auttaa juoksijoiden valmennuksessa ja erityisesti ymmärtämään heikkouksia kilpailusuorituksessa. 2017). Australian Institute of Sport (AIS) kehitti alun perin rugbyn pelaajille ylävartalosta mitattuihin kiihtyvyyksiin perustuvan PlayerLoad-menetelmän, jolla arvioidaan lihaksistolle, luustolle ja jänteille aiheutuvaa ”biomekaanista” kuormitusta. 2019). Sensoriteknologian etuja Videoanalyysi ei kuitenkaan sovellu kaikkiin tilanteisiin. 2020). Kun tämänkaltaisessa mallinnuksessa käytetään sopivia suorituskykyrajoitteita, voidaan esimerkiksi arvioida, mikä olisi urheilijan saavutettavissa oleva maksimisuoritus. 2015). Eri lajien tekniikkavalmennuksessa on jo pitkään hyödynnetty videovalmennusta. Esimerkiksi Rottier ja Allen (2021) ovat hahmotelleet, mitä lähitulevaisuudessa voisi olla saavutettavissa. 2021) tarkkailleessa tutkimuksessa havaittiin mm. 2019). Sovellukset valmennukseen Mitä lisähyötyä nykyteknologian käyttö tuo valmennukseen perinteisten seurantamenetelmien (valmentajan silmä, harjoituspäiväkirja jne.) tueksi. 2014). Tutkimustieto on kuitenkin rajallista ja sitä tarvitaan lisää, jotta voidaan todella ymmärtää, miten käyttökelpoista tietoa sensoreilla arvioitu kokonaiskuormitus käytännössä on. 2019), ja sitä on sovellettu baletin koreografioiden kuormituksen arvioinnissa (Nagy ym. Tämän on erityisen tyypillistä soudussa ja melonnassa, mutta myös uinnissa (Rantanen 2017). Näissä lajeissa on tärkeää, että molemmilta puolilta saadaan tuotettua tehoa ja liikettä symmetrisesti. Lihasten kyky vaimentaa törmäystä väheni, mitä juoksijat kompensoivat törmäämällä maahan suoremmilla jaloilla. Jokainen osallistuja säilytti kuitenkin kantaiskun loppuun asti. Inertiamittausyksiköitä on käytetty uinnissa kuvaamaan vartalon kiertoa ja nivelkulmien muutosta suorituksen aikana (Li ym. Edistys markkerittoman liikekaappauksen saralla on ollut kuitenkin nopeaa ja edullisia kaupallisia sovelluksia tulee markkinoille lähitulevaisuudessa. Vesiurheilulajit, kuten melonta ja soutu ovat myös hankalia videointiin perustuville liikeanalyysijärjestelmille, sillä ympäristö vaikeuttaa kameroiden asettelua. Melonnassa ja soudussa on taas lisätty suoritusvälineisiin antureita mittaamaan tuotettua voimaa, frekvenssiä, impulssia sekä kehon osien liikkeitä (Umek & Kos 2018, Wang ym. 2016, Seifert ym. Sensoriteknologia kuormituksen seurannassa Sensoriteknologiaa voidaan hyödyntää myös urheilijoiden rasituksen seurannassa ja sitä kautta vammojen ennaltaehkäisyssä. PlayerLoad on mielenkiintoinen menetelmä, joka lasketaan kiihtyvyyden muutosnopeutena. Sensoriteknologia sopii esimerkiksi pitkien kestävyyssuoritusten jatkuvaan seurantaan videota paremmin. Laitteisiin on mahdollista ladata videoanalyysia helpottavia sovelluksia (esimerkiksi Dartfish), joiden avulla videota voidaan hidastaa ja analysoida nivelkulmia suorituksen eri vaiheissa. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 4 7 na (Magalhaes ym. 2021). Liikekaappauksen perusteella mitatusta aineistosta, esimerkiksi nivelkulmista, voidaan analysoida suoritustekniikkaa systemaattisemmin kuin pelkkä videon silmämäärinen tarkastelu mahdollistaa. Nykyteknologia mahdollistaa esimerkiksi painonnostotangon seuraamisen (Nagao & Yamashita 2022) tai nivelkulmien arvioimisen videolta ilman mitään urheilijaan kiinnitettäviä heijastimia (markkeriton liikekaappaus) (Cronin ym. Yksiköiden suurin etu urheilussa on niiden pieni koko, joka mahdollistaa laitteiden käytön kenttäolosuhteissa mukaan lukien kilpailut (Seshadri ym. Palautetta puoliautomaattisesti tuottavat järjestelmät joudutaan kuitenkin vielä räätälöimään jokaiseen sovellukseen erikseen. Jalkojen keskimääräinen iskukulma pieneni kilpailun aikana. Maratonjuoksijoita kenkään asetutulla sensorilla (Meyer ym. Tutkimuksessa havaittiin myös kaksi muutoskohtaa eli eräänlaista ”seinää” 25 ja 35 kilometrin kohdalla: kinematiikka muuttui merkittävästi, minkä tutkijat arvioivat mahdollisesti johtuvan venytys-lyhennyssyklin muutoksesta. Kannettavien laitteiden, kuten tablettien ja älypuhelimien kehitys on johtanut siihen, että suorituksen tallentaminen ja analysointi heti urheilusuorituksen jälkeen urheilijan kanssa on helppoa ja vaivatonta. Yksi tutkimuskohde vuorottaisissa ja syklisissä lajeissa on vasemman ja oikean puolen suoritusta kuvaavien ominaisuuksien, kuten voiman ja voimantuottoajan sekä liikkeen symmetristen erojen mittaaminen. Näissäkin lajeissa sensoreja on käytetty tutkimaan välineiden ja urheilijoiden raajojen liikeratoja. PlayerLoadia voidaan tarkastella hetkellisenä kuormituksena (Peak PlayerLoad) tai kumulatiivisena kokonaiskuormituksena (Sum PlayerLoad) (Dalen ym. PlayerLoad-muuttujan avulla voidaan esimerkiksi havainnoida jalkapalloharjoituksen aikaista kokonaiskuormitusta ja sen avulla säätää harjoitusohjelman kokonaisvolyymia (Robinson 2015). He kaappasivat pikajuoksun juoksutekniikan hyviltä ja erinomaisilta pikajuoksijoilta ja selvittivät optimoinnin avulla, millainen muutos pitäisi saada aikaiseksi jalan heilahdusvaiheessa, jotta hyvästä tulisi erinomainen (Rottier & Allen 2021). Playerloadin avulla on selvitetty esimerkiksi baseballsyötöstä aiheutuvia hetkellisiä ja summakuormituksia (Bullock ym. Testaamme tällaista videoanalyysiä parhaillaan yhteistyössä Huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHUn kanssa juoksussa ja keihäänheitossa. Perinteisesti palautumista ja kokonaiskuormitusta on arvioitu erilaisilla Sensoriteknologia sopii pitkien kestävyyssuoritusten jatkuvaan seurantaan videota paremmin.. kontaktiajan ja askelpituuden, nopeuden, maksimaalisen pystyvoiman ja jäykkyyden vähenevän maratonjuoksukilpailun aikana
Intensiivisiä harjoitteita tehdään ainoastaan, kun keho on palautuneessa tilassa sykevälivaihtelun perusteella, jolloin intensiivisten harjoitteiden lukumäärä jää alhaisemmaksi kuin perinteisesti ohjelmoidulla harjoittelulla (Kiviniemi ym. Teknologian soveltaminen vaatii vahvaa valmennuksellista näkemystä, jotta mittaustulos saadaan jalostettua hyödynnettävään muotoon. 2020. M., Javaloyes, A., Flatt, A. Wearable inertial sensors in swimming motion analysis: a systematic review. Journal of Fitness Research, 4(1), 13–20. S., Schmitt, A. Magalhaes, F. . Kuvaamamme sykevälivaihteluohjattu kestävyysharjoittelu on esimerkki tekniikasta, jonka kehityksessä valmennusosaaminen ja tekninen osaaminen ovat kohdanneet, ja joka on sellaisenaan käyttökelpoinen menetelmä. Vaikka vahva tutkimusnäyttö vielä puuttuu, niin voi olla vähintäänkin varovaisen optimisminen nykyteknologialla suorituskyvyn optimoinnissa saavutettavan lisähyödyn suhteen. A wearable biofeedback control system based body area network for freestyle swimming. 2016. 2015. P. 2010. 2016). Medicine and Science in Sports and Exercise, 42(7), 1355–1363. PLoS One. A. 2016). Sensors, 19(7), 1597. Sensoriteknologialla valmennuksen nykykäytäntöihin verrattuna saavutettavista lisähyödyistä on toistaiseksi vähän tutkimusnäyttöä. PlayerLoadin kaltaiset analyysit voivat tarjota tulevaisuudessa myös biomekaanista rasitusta kuvaavan arvon. Heart rate variability-guided training for enhancing cardiac-vagal modulation, aerobic fitness, and endurance performance: a methodological systematic review with meta-analysis. Palautetta ja oppimista voidaan tukea videovalmennuksen avulla tai analysoimalla sensorien tuottamaa dataa. J. Teknisen osaamisen ja valmennuksellisen ymmärryksen jakautuminen eri henkilöille on nähdäksemme teknologian hyödyntämisen suurin este. Sports Biomechanics, 20(8), 938-946. 4 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus fysiologisilla muuttujilla, kuten sykevälivaihtelulla. H., & Butler, R. Adesida ja kollegat julkaisivat vuonna 2019 erinomaisen katsauksen, jossa on pohdittu eri lajeihin kehitettyjen sensorimenetelmien yhteyttä parhaisiin standardeihin (Adesida ym. H. G., Lee, J., & James, D. 2016). P., Hynynen, E., & Waller, B. Tutkimuksessa koehenkilöt pystyivät vähentämään merkittävästi TPPA:ta juoksusuorituksen aikana, kun he saivat välitöntä audiopalautetta. Liikkeen optimoinnin mallintaminen voisi tuottaa useampia vaihtoehtoja, joilla suoritusta voisi varmuudella parantaa. Vastaavat valmiit toimintamallit voiman ja taidon kehittämiseen odottavat vielä julkistamistaan. Toisaalta on myös lupaavia tuloksia siitä, että likimain reaaliaikaista palautetta suoritustekniikastaan saavat urheilijat kykenevät muuttamaan suoritusta toivottuun suuntaan (Wood & Kipp 2014; Li ym. 2019. Eräs hyvin mielenkiintoinen tapa on äänimerkkien käyttö. Markerless 2D kinematic analysis of underwater running: A deep learning approach. Exploring the role of wearable technology in sport kinematics and kinetics: A systematic review. 2019. de, Vannozzi, G., Gatta, G., & Fantozzi, S. Lisäksi saattaa olla, että päivittäisvalmennukseen riittääkin valmentajan aistimusten ja tunteen vahvistamiseksi myös heikompi tarkkuus sensorimenetelmissä. Daily exercise prescription on the basis of hr variability among men and women. Player load in male elite soccer: Comparisons of patterns between matches and positions. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että reaaliaikainen biopalaute parantaa uimarien kinemaattista suorituskykyä. H. 2021. 2015. A. Kiviniemi, A. M., Hautala, A. J., Rantalainen, T., Ahtiainen, J. Valmentaja ei välttämättä osaa kuvitella laitetta, jolla haluttu tieto saataisiin tuotetuksi. C., Chasse, P., Little, B. Vastaava teknisesti riittävän taitava henkilö ei tiedä, mitä pitäisi mitata. The Inertial Sensor: a Base Platform for Wider Adoption in Sports Science Applications. H., Ettema, G., Sandbakk, Ø., & McGhie, D. Tavallisesti valmentaja antaa palautetta urheilijalle suullisesti joko suorituksen aikana tai sen jälkeen. 2019). Luotettavuuden arviointia vaikeuttaa se, että kaupalliset laitteet käyttävät usein suljettuja ja omisteisia algoritmeja. A., Diehl, L. T. Palautetta on myös mahdollista antaa sensorien mittaaman datan perusteella suoraan. Paras näyttö on sykevälivaihtelun käyttämisestä kestävyysharjoittelun optimointiin, jolloin sama harjoitusvaste voidaan saavuttaa pienemmällä harjoitusvolyymillä (Manresa-Rocamora ym. 2019. Journal of Biomechanics, 87, 75–82. A., & Moya-Ramón, M. Äänen lisäksi myös kehoon johdettua värinää on käytetty biopalautteena uinnissa, jossa IMU-pohjaisen laitteiston avulla on tutkittu vartalonkiertoa (Li ym. 2010; Vesterinen ym. Journal of Sports Sciences, 33(7), 732–745. Bullock, G. Ennustamme lopuksi, että esimerkkinä mainittu juoksutekniikan numeerinen optimointi saattaa edesauttaa liiketiedon muuttamista sovellettaviksi tiedoiksi jo lähitulevaisuudessa. 2020, 15(9), e0239162. Espinosa, H. Cronin, N. Dalen, T., Aune, T. 2021). K., Hjelde, G. J., Kinnunen, H., Nissilä, J., Virtanen, P., Karjalainen, J., & Tulppo, M. Li, R., Cai, Z., Lee, W., & Lai, D. Teknologiaa hyödyntämällä voisi saavuttaa etua harjoittelun optimoinnissa. LÄHTEET Adesida, Y., Papi, E., & McGregor, A. Differences in PlayerLoad and pitch type in collegiate baseball players. Uusi palauteväline Valmennustilanteeseen kuuluu keskeisesti palaute suorituksesta. Manresa-Rocamora, A., Sarabia, J. International Journal of Environmental Research and Public Health, 29;18(19), 10299.. Sensoriteknologian luotettavuus Sensoriteknologian käytössä herää aina kysymys, miten tarkkoja menetelmät ovat, ja miten hyvin ne vastaavat parhaan standardin mukaisia menetelmiä. Proceedings of the Annual International Conference of the IEEE Engineering in Medicine and Biology Society, EMBS, 1866–1869. Asiantuntija pystyisi tämän jälkeen valikoimaan käytännössä toteuttamiskelpoiset. Jos asiantuntevalle valmentajalle tai fysioterapeutille voitaisiin sanoa, millainen saavutettavissa oleva muutos pitäisi saada aikaan suorituksen parantamiseksi, niin asiantuntija pystyy kehittämään sopivan harjoitusohjelman. Mutta tähänkään tarkoitukseen ei ole vielä edullisia kaupallisia tuotteita saatavilla. Wood ja kollegat tekivät jo vuonna 2014 tutkimuksen, jossa he mittasivat juoksussa sääriluun kuormitukselle altistavaa TPPA -muuttujaa (Tibial peak positive acceleration) kiihtyvyysanturilla ja antoivat palautetta suoraan juoksijan korvaan (Wood & Kipp 2014)
A. 2019. 2017. Nagao, H., & Yamashita, D. P. Sensors 7;17(10), 2284. JMIR Mhealth Uhealth, 28;5(2), e24 Rantanen, A. Player load monitoring: Protecting the elite player from overload using miniature high frequency triaxial accelerometers. 2015. Procedia Engineering, 72, 196–201. Pattern recognition in cyclic and discrete skills performance from inertial measurement units. NepaInsight Oy. Käsivedon muuttujien yhteys viidenkymmenen metrin vapaauinnin aikaan: uuden anturiteknologiaan perustuvan tehomittarin testaus. Kai-Yu Tong (toim.) Wearable Technology in Medicine and Health Care, 135–152. N., Cuccovillo, A., Vaiani, L., De Carlo, M., & Campanella, C. International Journal of Sports Medicine, 42(13), 1182-1190. R., Li, R. Pobiruchin, M., Suleder, J., Zowalla, R., & Wiesner, M. D., & Allen, S. Meyer, F., Falbriard, M., Mariani, B., Aminian, K., & Millet, G. Use of audio biofeedback to reduce tibial impact accelerations during running. Vesterinen, V., Nummela, A., Heikura, I., Laine, T., Hynynen, E., Botella, J., & Häkkinen, K. Digitaaliset elämäntavat tutkimus 2019. 2017. Digitaalinen asiointi ja oman hyvin voinnin seuraaminen. 2018. Estimating three-dimensional orientation of human body parts by inertial/magnetic sensing. Continuous Analysis of Marathon Running Using Inertial Sensors: Hitting Two Walls. E. Rottier, T. R., Alfes, C. M., & Kipp, K. Teoksessa: R. 2019. N., Jiang, X., & Menon, C. 2016 IEEE International Conference on Systems, Man, and Cybernetics, SMC 2016 Conference Proceedings, 644–649. M. pdf, 19.4.2022. Procedia Computer Science, 129, 496–502. 2022. 2018. PLoS One, 28;17(1), e0263224. Accuracy and adoption of wearable technology used by active citizens: A marathon event field study. Seifert, L., L’Hermette, M., Komar, J., Orth, D., Mell, F., Merriaux, P., Grenet, P., Caritu, Y., Hérault, R., Dovgalecs, V., & Davids, K. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 4 9 MediaPipe Pose. https://www.sttinfo.fi/data/attachments/00947/05fcdbe8-ba584e8b-b8f4-df746a369170.pdf, 19.4.2022. 2016. T., Voos, J. NPJ Digital Medicine, 2(1), 472–478. Wearable sensors for monitoring the internal and external workload of the athlete. 2011. F48(7), 1347–1354. Gyroscope technology and applications: A review in the industrial perspective. Sabatini, A. E., Rowbottom, J. The influence of swing leg technique on maximum running speed. Sensors, 11(2), 1489–1525. Journal of Biomechanics, 126, 110640. M. Passaro, V. https://google.github.io/mediapipe/ solutions/pose, 21.4.2022. CanoeSense: Monitoring canoe sprint motion using wearable sensors. J. 2020. 2021. A., & Drummond, C. Liikuntabiologia, Jyväskylän yliopisto, Biomekaniikan kandidaatintutkielma. Research in Sports Medicine, 4, 1-12. Seshadri, D. Validation of video analysis of marker-less barbell auto-tracking in weightlifting. Wang, Z., Wang, J., Zhao, H., Yang, N., & Fortino, G. Withinand between-day loading response to ballet choreography. 2017. Journal of Biomechanics, 47(7), 1739–1741.. Wearable sensors and smart equipment for feedback in watersports. M., Zorman, C. Wearable Technologies and Force Myography for Healthcare. 2021. Umek, A., & Kos, A. Robinson, M. Nagy, P., Brogden, C., Orr, G., & Greig, M. 2014. 2021. Victorino, M. K. 2017. https://uefaacademy.com/wp-content/uploads/ sites/2/2019/06/20150331_UEFA-RGP_Mark-Robinson_Final-Report. Wood, C. 2014
Urheilijoista vastaava luku oli 73 prosenttia. Valmentajilla olisi hyvä olla riittävät perustiedot ja -taidot urheiluravitsemuksesta, jotta he voisivat tukea urheilijoitaan päivittäisessä arjessa mahdollisimman hyvin ravitsemuksen näkökulmasta. Samalla valmentajat voivat edistää urheilijoiden ravitsemusosaamisen karttumista ja lisätä urheilijan valmiuksia keskittyä ravitsemuksessa olennaisiin asioihin sekä erottaa tutkittu tieto joko tietoisesti tai epähuomiossa annetusta väärästä tai puutteellisesta tiedosta.. Ilahduttavaa oli, että ruokavalintojen ja kehonkuvan välisiin yhteyksiin liittyvistä väittämistä valmentajat vastasivat keskimäärin 91-prosenttisesti oikein. 2018). Hiukan yli kolmannes kyselyyn vastanneesta 2 765 valmentajasta piti kehittymistarvetta ravitsemuksen osalta erittäin suurena tai suurena kysyttäessä tarvetta kehittää osaamista valmennuksen eri aihealueilla. Valmentajilla tulisikin olla ymmärrystä siitä, miten urheilijan tervettä kehonkuvaa ja ruokasuhdetta voi tukea. (2019) tutkimuksessa valmentajat olivat 15–18-vuotiaiden urheilijoiden tärkein tiedonlähde ravintolisistä. Nuorten urheilijoiden kanssa on huomioitava myös se, että riittävä ja sopiva ravitsemus ensisijaisesti tukee normaalia kasvua ja kehitystä. Toiseksi tärkein tiedonlähde oli internet, jonka merkitys korostui erityisesti 17–18-vuotiailla urheilijoilla. Esimerkiksi Jovanovin ym. Vaikeimpia osa-alueita valmentajille olivat kestävyysurheilijoiden ravitsemussuosituksia sekä ravintolisiä koskevat väittämät. 2020). Valmentaja vaikuttaa suuresti myös siihen, millaisena urheilija näkee oman kehonsa ja miten paljon hän keskittyy esimerkiksi tarkkailemaan painoaan tai kehonkoostumustaan. Urheilijana kehittyminen edellyttää laadukasta ja tehokasta harjoittelua sekä hyvää palautumista harjoituksista. Urheilulajin vaatimuksia vastaava, hyvin koostettu ja monipuolinen ruokavalio tukee suorituskykyä kehittävää harjoittelua sekä urheilijan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Valmentajien ravitsemusosaamisessa on kuitenkin parannettavaa, ja lisäkouluttautumisen tarve näkyy myös KIHUn tekemässä valmentajakyselyssä (Blomqvist ym. Valmentajat vastasivat keskimäärin noin 81 prosenttiin väittämistä oikein. 5 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus Valmentaja on päävastuussa valmennettavansa kehittymisestä urheilijana. vat useimmiten tietonsa urheiluravitsemuksesta valmentajiltaan (Jacob ym. Lisäksi hyvä ravitsemustila ylläpitää urheilijan vastustuskykyä ja ehkäisee väsymystä, sairastumisia, ylirasitustilojen syntyä sekä loukkaantumisia, mikä lisää terveiden harjoituspäivien määrää. Valmentaja tarvitsee perustiedot ravitsemuksesta Ravitsemustiedot (nutrition knowledge) suuntaavat urheilijan ruokavalintoja. Heidän osaamisessaan on kuitenkin parantamisen varaa. 2019). Ravitsemustietoa on saatavilla enemmän ja helpommin kuin koskaan aikaisemmin. Vanhempien, toisten urheilijoiden ja sosiaalisen median ohella etenkin nuoret urheilijat saaENNI-MARIA HIETAVALA, LitT yliopistonlehtori (liikuntabiologia) liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto enni.m.hietavala@jyu.fi SUVI RAVI, SH, TtM väitöskirjatutkija liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto suvi.m.ravi@jyu.fi Valmentajan ravitsemusosaaminen tukee urheilijan terveyttä ja suorituskykyä Ravitsemustiedon välittäjinä valmentajat ovat tärkeitä. (2018) selvittivät suomalaisten valmentajien ja urheilijoiden ravitsemustietämystä. Ne vaikuttavat siihen, miten hyvin urheilija osaa koostaa suorituskykyä, palautumista ja terveyttä tukevan ruokavalionsa (Heikkilä ym. Heikkilä ym. Tutkimuksessa 94 valmentajaa ja 333 urheilijaa vastasivat 79 väittämään, jotka koskivat kestävyysurheilijoiden ravitsemussuosituksia, ravintolisiä, nestetasapainoa, energiansaantia ja palautumista sekä ruokavalintojen ja kehonkuvan välistä yhteyttä. Tarvittaessa yhteistyötä kannattaa tehdä urheiluravitsemuksen ammattilaisten kanssa. Urheilijoiden kokonaisvaltaisen kehityksen tukeminen on vaativaa ja monipuolista, mutta ravitsemuksen erityisosaajia valmentajien ei kuitenkaan tarvitse olla. Valmentajilla olisi hyvä olla riittävät perustiedot ja -taidot urheiluravitsemuksesta, jotta he voisivat tukea urheilijoitaan päivittäisessä arjessa mahdollisimman hyvin myös ravitsemuksellisesti
2014), ja valmentajan tulisikin asettaa sanansa varovasti kommentoidessaan urheilijan kehoa. Urheilijan ruokavalion ei tarvitse olla täydellinen ja syöminen tulisi olla joustavaa, sallivaa ja rentoa. Tutkimuksessa ei eroteltu, oliko mielipiteen esittänyt valmentaja, tuomari vai perheenjäsen (Pitkänen 2021). Rasvat toimivat energianlähteenä levossa ja matalatehoisen liikunnan aikana, ja rasvan saanti ravinnosta varmistaa osaltaan riittävän suuren kokonaisenergiansaannin. Lisäksi esteettiset lajit, kuten voimistelu ja taitoluistelu, ja erilaiset painoluokkalajit, on nähty urheilumuotoina, joissa painolla tai ulkonäöllä on keskeinen merkitys kilpailusuorituksen kannalta. Heidän pitäisi pyrkiä omalta Kuva: Antero Aaltonen. 2022). Valmentaja parhaimmillaan tukee terveellisen syömisen perusperiaatteita omalla toiminnallaan ja asenteillaan. Hiilihydraatit ovat tärkein polttoaine ja energianlähde liikunnan aikana, ja niiden merkitys kasvaa liikuntasuorituksen tehon ja keston kasvaessa. Ruoasta on saatava energiamäärä, joka urheilijalla kuluu elintoimintoihin ja kaiken fyysisen aktiivisuuden aiheuttamaan energiankulutukseen. 2014). Riittävä syöminen kaiken perusta Urheilijan laadukkaan ruokavalion tärkein lähtökohta on riittävä syöminen. Jos energiansaanti ei ole riittävää, pienempien yksityiskohtien merkitys ravitsemuksessa vähenee. Useat urheilijat ja heidän valmentajansa tavoittelevat korkeaa lihasmassan osuutta ja matalaa rasvaprosenttia, sillä korkeasta teho-painosuhteesta on hyötyä erityisesti lajeissa, jotka vaativat kehon liikuttamista vaakatai pystysuunnassa (esim. Lisäksi urheilijan taloudellinen tilanne tai huoli omasta painosta voivat muokata ruokavaliota. (Sundgot-Borgen & Torstveit 2010.) Valmentaja vaikuttaa suuresti siihen, millaisena urheilija näkee oman kehonsa ja kuinka tarkkaan hän keskittyy sen muokkaamiseen tai tietyn kehonpainon tai -koostumuksen ylläpitoon (Coelho ym. Tarvittava määrä proteiinia saavutetaan yleensä syömällä tavallista ruokaa sopivasti ja monipuolisesti. Hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat ovat energiaravintoaineita, joista sopiva kokonaisenergiansaanti muodostuu. Suomalaisilta urheilijoilta kerätyssä aineistossa noin 20 prosenttia urheilijoista kertoi, että heitä oli kutsuttu lihavaksi. On hyvä huomioida, että ravitsemustietojen lisäksi syömisen valintoihin vaikuttavat psyykkiset, sosiaaliset, taloudelliset sekä elämäntyyliin ja uskomuksiin liittyvät tekijät (Heikkilä ym. Esimerkiksi Kongin ja Harrisin (2015) tutkimuksessa yli 60 prosenttia eri lajien naisurheilijoista koki, että valmentaja loi paineita ylläpitää vähärasvaista kehoa. hyppylajit ja juoksu). 2018). Valmentajien on hyvä tiedostaa, että urheilijat voivat kuulla kehoonsa kohdistuvia epäasiallisiakin kommentteja yleisöltä, urheilufaneilta, perheenjäseniltä, tuomareilta tai muilta urheilun parissa toimivilta. Näyttää siltä, että moni urheilija kokee valmentajansa taholta painetta muokata kehonkoostumustaan. Ravitsemusosaaminen ja kehonkuva Monissa lajeissa painolla ja kehonkoostumuksella on merkitystä urheilusuorituksen kannalta. Riittävä proteiinin saanti tukee lihasmassan ylläpitämistä ja edistää harjoitusadaptaatioiden syntymistä niin voimakuin kestävyysharjoituksen jälkeen. Valmentajan on hyvä ymmärtää, että urheilijan ruokavaliossa tärkeintä ovat päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen toistuvat hyvän ja monipuolisen syömisen rutiinit, joiden myötä riittävä energian ja ravintoaineiden saanti mahdollistuu. Siksi myös valmentajien olisi hyvä tiedostaa riittävän energiansaannin merkitys. Lisäksi sopiva syömisen ajoittaminen suhteessa harjoituksiin varmistaa energiavarastojen ja lihasproteiinitasapainon palautumisen, jolloin valmiuteen aloittaa uusi harjoitus tai kilpailu hyvässä ravitsemustilassa voidaan päästä nopeammin. Sopivan energiansaannin saavuttamista helpottaa säännöllinen ateriarytmi, joka myös ylläpitää verensokeria ja vireystilaa. Epäasialliset, kriittiset ja vertailevat kommentit voivat olla erityisen haitallisia urheilijan kehonkuvan kannalta (Coppola ym. Tuoreen tutkimuksen mukaan ainakin nuorten naisurheilijoiden kehoon kohdistuva kommentointi on edelleen yleistä, mutta kannanotot tulivat valmentajan sijaan vanhemmilta ja yleisöltä (Murray ym. Esimerkiksi urheilijan omat tottumukset ja mieltymykset vaikkapa ruoan maun suhteen suuntaavat ruokavalintoja. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 5 1 Siten urheilija pystyy ottamaan yhä enemmän vastuuta omasta ravitsemuksestaan
Kuvio 1. Valmentaja voi myös ylläpitää urheilijan jo olemassa olevaa syömishäiriöoireilua antamalla myönteistä palautetta mahdollisesti entistä kevyemmästä kehosta (Sundgot-Borgen & Torstveit 2010). Harkinta ja tuki tarpeen painonpudotuksessa Mikäli urheilijan kehonkoostumusta halutaan arvioida, olisi mittaustulokset hyvä käsitellä luottamuksellisina tietoina, ja kehonkoostumukseen liittyvät tavoitteet pitäisi määritellä yksilöllisesti (Bratland-Sanda & Sundgot-Borgen 2013). Jos painonpudotus tai kehonkoostumuksen muokkaaminen on tarpeen ja perusteltua, tulisi sen tapahtua valvotusti. Siksi kehonkoostumustavoitteita olisi hyvä tarkastella jokaisen urheilijan kohdalla yksilöllisesti. On punnittava, onko rasvakudoksen vähentäminen tarpeellista ja voidaanko laihduttamistavoite saavuttaa tinkimättä muista suorituskykyyn tai harjoittelemiseen vaikuttavista tekijöistä. 5 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus osaltaan tukemaan urheilijan tervettä kehonkuvaa ja painottaa suorituksen merkitystä ulkonäön tai rasvaprosentin sijaan. Vai onko kolikon kääntöpuolella esimerkiksi flunssakierteen tai uniongelmien riski niukan energiansaannin seurauksena (kuvio 1). 2004). Valmentajan sana painaa hyvässä ja pahassa Valmentajien tuottama paine muokata kehoa tai kommentit painosta tai ulkonäöstä voivat aiheuttaa tyytymättömyyttä omaa kehonkuvaa kohtaan, johtaa energiansaannin rajoittamiseen ja altistaa syömishäiriöoireilulle (mm. Jos valmentaja antaa urheilijalle kehotuksen pudottaa painoa ilman, että urheilija saa tukea esimerkiksi ruokaPainon ja ulkomuodon sijaan olisi kommentoitava taitojen ja suoritus kyvyn kehitystä.. 2000), johon valmentaja ei voi vaikuttaa. vammoille, luun mineraalitiheyden heikkenemiselle, infektioille sekä estää suorituskyvyn kehittymisen (Mountjoy ym. Heidän tulisi myös kyetä asettamaan urheilijan terveys suorituskyvyn edelle. On tärkeää tunnistaa, milloin jokin painotai kehonkoostumustavoite on yksilön kohdalla perusteltu, ja punnita sitä, johtaako esimerkiksi kilon painonpudotus todella suorituskyvyn paranemiseen. 2019). Tarpeetonta painon pudotusta, punnitsemista, kehonkoostumuksen mittausta tai kommentteja painosta tai kehonkoostumuksesta tulisi välttää (Sundgot-Borgen & Torstveit 2010). Valmentajan olisikin hyvä pohtia, mikä kehonkoostumusmittausten tavoite on, ja miten mittaustuloksia käsitellään urheilijoiden keskuudessa: ovatko ne esimerkiksi julkisesti kaikkien joukkueen urheilijoiden nähtävillä vai pysyvätkö tiedot valmentajan ja urheilijan välisinä. Stoyel ym. Voimistelijanaiset, jotka olivat kuulleet valmentajaltaan kommentteja kehostaan, uskoivat muita enemmän, että heidän täytyi pudottaa painoa, noudattivat epäterveitä laihdutuskäytänteitä ja raportoivat useammin syömishäiriöstä (Kerr ym. 2006). Valmentajilla tulisi olla tietoa merkeistä, jotka voivat viitata syömishäiriöoireiluun sekä rohkeutta ja taitoa puuttua asiaan varhaisessa vaiheessa. Erityisen tärkeää tämä on lasten ja nuorten kohdalla, sillä syömishäiriöön sairastutaan yleisimmin nuoruudessa tai nuorena aikuisena. 2018). Apua syömishäiriöoireiden tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen saa esimerkiksi Oman elämänsä urheilija -projektin kattavista oppaista, jotka voi ladata ilmaiseksi Syömishäiriökeskuksen sivuilta. 2020). 2006). On esitetty, että valmennustyyli, jossa otetaan huomioon urheilijan kokonaisvaltainen fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, tukee urheilijaa paremmin kuin ainoastaan suorituskyvyn parantamiseen keskittyvä tyyli (Biesecker & Martz 1999). Merkittävä osa yksilöiden välisestä vaihtelusta rasvamassan määrässä riippuu geeniperimästä (Barsh ym. Mahdollisimman nopea hoidon aloitus parantaa toipumisennustetta ja lieventää oireilusta aiheutuvia haittoja. Kehotyytymättömyyden ja laihduttamisen onkin todettu olevan syömishäiriöiden riskitekijöitä (Jacobi ym. Syömisen rajoittaminen kehonkoostumuksen tai painon muokkaamiseksi, johtuipa se sitten valmentajan kehotuksesta tai ei, voi johtaa liian niukkaan energiansaantiin ja altistaa urheilijan mm. Toisaalta on lohdullista, että valmentajat voivat välittävällä ja urheilijoita tukevalla käytöksellään myös pienentää syömishäiriöriskiä (Bratland-Sanda & Sundgot-Borgen 2013). Urheilijan laihduttamisen tulee aina olla perusteltua. Lisäksi riittämätön energiansaanti kasvuiässä voi vaikuttaa negatiivisesti kasvuun, kehitykseen sekä luuterveyteen. Valmentajien tulisi painon ja ulkomuodon kommentoinnin sijaan keskittyä taitojen ja suorituskyvyn kehittymisestä annettavaan palautteeseen. Naisilla seurauksena voivat olla myös kuukautiskierron häiriöt. Myös miehillä riittämätön energiansaanti johtaa pitkään jatkuessaan terveyshaittoihin, kuten sukupuolihormonitasojen alenemiseen ja luuterveyden heikkenemiseen (De Souza ym. Syömishäiriöoireilla, kehotyytymättömyydellä ja matalamman painon tavoittelulla onkin todettu olevan yhteys kuukautiskierron häiriöihin (Beals & Manore 2002; Williams ym. Laihduttaminen ei voi olla itseisarvo hinnalla millä hyvänsä. Jos syömishäiriöoireilua ilmenee, urheilija tulisi ohjata mahdollisimman pian koulu-, opiskelijatai työterveyshuoltoon tai terveyskeskukseen
Yle Urheilu. K., Meyer, N. 2013. Journal of Applied Sport Psychology, 18(1), 28–43. https://doi. Disorders of the female athlete triad among collegiate athletes. 2017). Coming to terms with risk factors for eating disorders: Application of risk terminology and suggestions for a general taxonomy. J Int Soc Sports Nutr, 16(1):57. Disordered Eating in Women’s Gymnastics: Perspectives of Athletes, Coaches, Parents, and Judges. 2000. 2014. J., Flecker, K. M. Coaches’ Communication of Sport Body Image: Experiences of Female Athletes. Laihduttaminen voi johtaa myös suhteelliseen energiavajeeseen urheilussa (relative energy deficien cy in sport, REDS), jos painoa pudotetaan ilman huolellista monitorointia, eikä samalla seurata esimerkiksi energiavajeen vaikutuksia suorituskykyyn. Tärkeää on varmistaa, ettei urheilija tavoittele laihduttaessaan pikavoittoja esimerkiksi lääkkeillä tai ettei paino putoa liikaa. I. org/10.1186/s12970-019-0294-7 Kerr, G., Berman, E., & Souza, M. Journal of the International Society of Sports Nutrition, 16(1), 27. 2017 Jun 14;14:16. Urheilijat saattavat kokea, että halutun painon ja rasvamassan määrän saavuttaminen ja ylläpitäminen on haastavaa, ja senkin vuoksi urheilijan tulisi saada tarvitsemansa tuki kehonkoostumustavoitteisiin pyrkiessään (O´Connor ym. 2010. Open Access Journal of Sports Medicine, 5, 105–113. Nutrition Knowledge Among Young Finnish Endurance Athletes and Their Coaches. G., & Soares, E. Int J Sport Nutr Exerc Metab, 28(5):522–527. https://doi.org/10.1002/erv.2711 Sundgot-Borgen, J. 2017. https://doi. S. J Int Soc Sports Nutr. J. M. 2021. IOC consensus statement on relative energy deficiency in sport (RED-S): 2018 update. Sport, Exercise, and Performance Psychology, 11(1), 1–11. Mikään yksittäinen dieetti ole laihduttamisessakaan ylivertainen, vaan painonpudotusta tukevan ruokavalion voi rakentaa monella eri tavalla (Aragon ym. org/10.2147/OAJSM.S36528 Coppola, A. https://doi. S., Klungland Torstveit, M., & Budgett, R. M., Ackerman, K. 2000 Apr 6;404(6778):644–51. Impact of coaching style on vulnerability for eating disorders: An analog study. 2020. Psychological Bulletin, 130(1), 19–65. McGraw-Hill Education (Australia) Pty Ltd Pitkänen, H. Sundgot-Borgen, J., & Torstveit, M. https://doi.org/10.1080/10640269908249289 Blomqvist M., Mononen K. Genetics of body-weight regulation. Eating disorders in athletes: Overview of prevalence, risk factors and recommendations for prevention and treatment. https:// doi.org/10.1080/10413200500471301 Mountjoy, M., Sundgot-Borgen, J. E., Blauwet, C., Constantini, N., Lebrun, C., Lundy, B., Melin, A. “Go after the fatty”: The problematic body commentary referees hear—and experience—in adolescent girls’ sport. 2002. KIHUn julkaisusarja, nro 71 Bratland-Sanda, S., & Sundgot-Borgen, J. M., Ward, R. A., & Manore, M. L., Sherman, R. https://doi. D. Systematic review of risk factors for eating psychopathology in athletes: A critique of an etiological model. M., & Freysinger, V. 2019. 2018. 1999. Kysely paljastaa hätkähdyttäviä asioita naisurheilijoiden kehosuhteesta – vastanneista joka viidettä haukuttu lihavaksi: ”Todellisuus on arvioni mukaan vielä huonompi”. Teoksessa: Burke L, Deakin V (ed.). The role of energy availability in reproductive function in the female athlete triad and extension of its effects to men: an initial working model of a similar syndrome in male athletes. Valmentajakysely 2019. Journal of Applied Sport Psychology, 26(1), 1–16. org/10.1037/0033-2909.130.1.19 Jovanov, P., ?or?i?, V., Obradovi?, B., Barak, O., Pezo, L., Mari?, A., & Saka?, M. K., Burke, L. J., Koltun, K. & Caterson I. https://doi. https://doi.org/10.1136/bjsports-2018-099193 Murray, R. International Journal of Sport Nutrition and Exercise Metabolism, 12(3), 281–293. https://doi.org/10.1007/s40279-019-01217-3 Heikkilä M., Valve R., Lehtovirta M. Medicine and Science in Sports and Exercise, 26(4), 414–419. org/10.1111/j.1600-0838.2010.01190.x Syömishäiriökeskus (2020). . 2020. International society of sports nutrition position stand: diets and body composition. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 20 Suppl 2, 112–121. Aluksi olisi hyvä selvittää esimerkiksi yhteistyössä urheiluravitsemuksen ammattilaisen kanssaurheilijan ruokailutottumukset ja ravitsemuksen kehityskohteet, joita muuttamalla myös kehonkoostumus parantuisi ilman varsinaista laihduttamista. & Fogelholm M. European Journal of Sport Science, 13(5), 499–508. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 5 3 valion muutoksiin, niin syömishäiriön riski on suurempi kuin valvotusti toteutetussa painonpudotuksessa (Sundgot-Borgen 1994). doi: 10.1186/s12970-017-0174-y Barsh GS, Farooqi IS & O’Rahilly S. 2018. doi: 10.1186/ s12970-019-0311-x Jacobi, C., Hayward, C., de Zwaan, M., Kraemer, H. Aspects of disordered eating continuum in elite high-intensity sports. K. A., & Galucci, A. https://doi.org/10.1 080/10413200.2013.766650 De Souza, M. & Drapeau V. Journal of Sports Sciences, 24(9), 979–986. Risk and trigger factors for the development of eating disorders in female elite athletes. J., & Williams, N. Oman elämänsä urheilija -projektin Valmentajaoppaat I & II. Eating Disorders, 7(3), 235–244. Nature. LÄHTEET Aragon AA, Schoenfeld BJ, Wildman R, Kleiner S, VanDusseldorp T, Taylor L, Earnest CP, Arciero PJ, Wilborn C, Kalman DS, Stout JR, Willoughby DS, Campbell B, Arent SM, Bannock L, Smith-Ryan AE & Antonio J. T., Tenforde, A. I., Leidy, H. C., & Agras, W. M., Pila, E., Maginn, D., SandmeyerGraves, A., & Sabiston, C. 2022. M., Lucibello, K. https://doi.org/10.1080/17461391.2012.740504 Coelho, G. 2017. 2019. J. https://yle.fi/urheilu/3-11660512 Stoyel, H., Slee, A., Meyer, C., & Serpell, L. org/10.1123/ijsnem.12.3.281 Biesecker, A. I. & Hämäläinen K. doi: 10.1123/ ijsnem.2017-0264 Jacob R., Couture S., Lamarche B., Provencher V., Morissette É., Valois P., Goulet C. 2004. doi: 10.1038/35007519 Beals, K. Food attitudes in female athletes: Association with menstrual cycle length. Determinants of coaches’ intentions to provide different recommendations on sports nutrition to their athletes. org/10.1080/02640410500456986. Vaikka urheilija tekisi yhteistyötä urheiluravitsemuksen ammattilaisen kanssa, myös valmentajan on hyvä ymmärtää esimerkiksi se, että painonpudotus edellyttää energiankulutusta pienempää energiansaantia. de O., Gomes, A. http://www.syomishairiokeskus.fi/uusi/ oeu2020/lisamateriaalia-aiheesta/ Williams, N. Valmentajan ravitsemustiedot, -taidot ja asenteet tukevat urheilijan tervettä syömiskäyttäytymistä ja kehonkuvaa sekä parhaimmillaan tukevat suorituskyvyn kannalta optimaalisen kehonkoostumuksen saavuttamista ilman terveydelle haitallisia ylilyöntejä. Weight loss and the athlete. 2006. 2014. M. Clinical Sports Nutrition. British Journal of Sports Medicine, 52(11), 687–697. Sports Medicine, 49(2), 125–137. 2006. Prevalence, knowledge and attitudes towards using sports supplements among young athletes. 2019. M. da S., Ribeiro, B. 2017). European Eating Disorders Review, 28(1), 3–25. https://doi.org/10.1037/spy0000282 O’Connor H., Honey A. Prevention of eating disorders in female athletes. C., & Martz, D. de A. https://doi. 1994
Lisäksi jopa 80 prosenttia potilaista kärsii nivelrikosta 5–15 vuoden kuluessa vammasta (Simon et al. Emeryn ja Pasasen (2019) mukaan harjoituksiin voi kuulua erilaisia hyppelyjä (eteenpäin, taaksepäin, sivuttain) ja aerobisena osana juoksua esimerkiksi kiihtyvällä nopeudella. 2015). yliopistonlehtori valmennusja testausoppi liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto sheila.s.gagnon@jyu.fi Valmentajat avainasemassa nuorten polvivammojen ehkäisyssä Eturistisidevammojen ennaltaehkäisyyn tähtäävä hermo-lihasharjoitusohjelmia voidaan toteuttaa osana alkulämmittelyä ennen harjoituksia. Lajivaatimuksista lähteviä eturistisidevammojen ehkäisyohjelmia voidaan yhdistää lajija fysiikkaharjoitteluun, ja niiden avulla voidaan vähentää loukkaantumisia kontaktilajeissa ja alaraajoja kuormittavissa lajeissa. 2005). Riskin arviointia on kuitenkin mahdollista suorittaa edullisemmin kenttäolosuhteissa tai harjoituksissa, ja tällainen kenttätestaus voi palvella myös vähemmän vammojen ennaltaehkäisystä kokemusta omaavia henkilöitä, kuten valmentajia. 2015). SHEILA S. Eturistisidevammariskin arvioimiseen käytetään pudotushyppyihin perustuvia seulontatyökaluja. Valmentajien rooli ennaltaehkäisyssä Valmentajat ovat keskeisessä roolissa eturistisidevammojen ennaltaehkäisyssä, sillä he voivat huomioida asian harjoituksia suunnitellessaan. Eturistisidevamman riskin arviointi Ihannetilanteessa eturistisidevamman riskinarviointi tehdään biomekaniikan laboratorioympäristössä käyttämällä liikeanalyysijärjestelmiä, jotka pystyvät arvioimaan liikeominaisuuksia. 2019). Pudotushypyn seulontatyökalu (Clinician-Rated Drop Vertical Jump Scale, Gagnon et al. Ohjelmat voidaan suorittaa ilman välineitä, mikä tekee niistä kaikille saavutettavia. Saatavilla on myös kaksiulotteista videoanalyysiä käyttäviä seulontatyökaluja. Testissä pudottaudutaan 31 senttiä korkealta laatikolta lattialle ja hypätään välittömästi kohtisuoraan ylös niin korkealle kuin mahdollista. Testin tulokset voidaan pisteyttää, mikä auttaa seuraaman kauden aikana tapahtuvia suorituskyvyn muutoksia. Valitettavasti myös pitkän aikavälin ennuste on synkkä. Se johtaa monesti pitkäaikaiseen fyysisen aktiivisuuden alenemiseen. Liikuntaan palatessa vamman uusiutumistodennäköisyys on jopa 25 prosenttia (Gagnon et al. Eturistisidevammoja ehkäisevä hermo-lihasharjoitusohjelma voidaan toteuttaa yksinkertaisesti ennen harjoituksia, osana alkulämmittelyä. Samalla voidaan arvioida tiettyjen nivelten kuormituksia, kuten polven abduktiomomenttia, joka ennustaa eturistisidevammariskiä varsinkin nuorilla naisilla (Hewett et al. Harjoitukset voivat sisältää myös aerobista harjoittelua. GAGNON, Ph.D. Eturistisidevammat vaikuttavatkin pitkäaikaisesti fyysiseen toimintaan, urheiluun osallistumiseen ja yleiseen elämänlaatuun. 2017). Valmentajakoulutuksen ja harjoittelun kehittämisellä voidaan ennaltaehkäistä näitä vammoja erityisesti riskilajeissa kuten amerikkalaisessa jalkapallossa ja voimistelussa. Sukupuolija lajikohtaiset interventiot, jotka on suunnattu niitä eniten tarvitseville urheilijoille, voivat auttaa eturistisidevammojen ehkäisyssä. Ohjelmassa. Ennenaikainen nivelrikon puhkeaminen on väistämättä elämänlaatua heikentävä elinikäinen tila. Niihin voi sisältyä yhden jalan hyppyjä, kyykkyjä ja luisteluhyppyjä ketteryyden kehittämiseksi sekä lankkuharjoituksia, eksentrisiä takareisilihasharjoituksia ja erilaisia askelkyykkyharjoituksia voimaa varten. Eturistisiteen repeämä on vakava ja elinikäinen vamma, joka vaatii usein leikkaushoitoa ja pitkää kuntoutusta. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu nivelrikkoa vain vuoden kuluttua ACL-vammasta (Culvenor et al. 2017), on kehitetty arvioimaan pudotushypyn mekaniikkaa eturistisidevamman tai sitä seuranneen leikkauksen ja kuntoutumisen jälkeen. Hermo-lihasharjoitusten tulisi keskittyä tasapainon, voiman ja ketteryyden parantamiseen (Emery & Pasanen 2019). 5 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus Lasten ja nuorten urheiluharjoittelun määrän kasvu näyttää altistavan polven eturistisidevammoille (anterior cruciate ligament, ACL) (Weitz ym
Harjoituksia voidaan soveltaa urheilijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaan. Urheilijoiden ohjaaminen koukistamaan polvia ja lonkkia harjoitusliikkeissä on siis välttämätöntä. Tärkeintä eturistisidevammojen ehkäisyssä on kuitenkin harjoitusten suorittaminen teknisesti hyvin, mikä varmistaa polvenrakenteita suojaavien hermolihasten toimintamallien oikeanlaisen kehittymisen. Suurin osa ACL-vammoista tapahtuu asennossa, jossa polvi on lähes täysin ojentuneena. A B C D. Kuvat: Gagnon et al. Kuva 1. Oikealla olevassa kuvassa nähdään pystyssä oleva (A) ja vartalosta sekä lonkasta taipunut asento (B). Huomaa polven kiertoliike sisäänpäin huonossa linjauksessa. Polvien asento ja linjauk sen pitäminen varpaitten yllä (kuvassa A) osoittaa hyvää liikehallintaa, toisin kuin polvien siirtyminen kohti keskiviivaa. Polven valguksessa eturistisiteeseen kohdistuu lisääntynyt rasitus, mikä kasvattaa polven rakenteiden vaurioriskiä. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 5 5 voi olla lisäksi tasapainoharjoituksia yhdellä jalalla, kuten pallonheittoa yhdellä jalalla seisten treenikaverille. Lonkanja vartalontaivutus ovat tärkeitä arvioitaessa liikkeen mekaniikkaa hyppyjen alastulossa sekä kyykkyja askelkyykkyharjoituksissa. Kuvat: Pasanen 2022. 2017. Näitä liikkumismalleja voidaan soveltaa myös staattisiin harjoituksiin, kuten kyykkyihin ja askelkyykkyihin. Ensiarvoisen tärkeitä ovat pehmeät laskeutumiset, polven asento ja linjaus kyykkyja askelkyykkyharjoitusten aikana ja polven, lonkan ja vartalon taivutuskulmat liikkeen aikana. 2017. Sivuttaisylävartalon liike voi olla korostunut, kun urheilija suorittaa yhden alaraajan liikkeen kahdella jalalla tehtävän liikkeen sijaan. Vasemmalla esimerkki polven hyvästä linjauksesta ja oikealla huonosta linjauksesta askelkyykyssä. Vastaavia liikelinjoja on tärkeää tarkkailla myös muissa harjoituksissa, kuten kyykyissä tai askelkyykyissä. Kuva 3. Vasemmalla nähdään neutraali vartalon asento (A) ja sivuttaisylävartalon liike, jossa urheilija on siirtänyt painonsa oikean lonkan yli (B). Valmentajien olisi hyvä saada ohjeistusta hermo-lihasharjoituksien ohjaamiseen asiantuntijoilta, kuten fysioterapeuteilta tai fysiikkavalmentajilta (Emery & Pasanen 2019). Esimerkkejä askelkyykkyjen ja hyppyjen turvallisista ja huonoista laskutekniikoista on esitetty kuvissa 1–3. Tämä lisää polven dynaamisen valgusliikkeen esiintyvyyttä. Kuvasarja polven valgusasteiden optimaalisesta (A) äärimmäiseen polven valgusasentoon (D) pudotushypyssä. Kuva 2. Kuva: Gagnon ym
Kuitenkin Suomessa salibandy näyttää olevan naisilla korkeamman eturistisidevammariskin laji kuin miehillä (Pasanen et al. Nämä liikkeet vaarantavat alaraajan normaalin jouston ja lisäävät siten eturistisiteeseen kohdistuvaa rasitusta, mikä johtaa dynaamiseen polven valgus-kollapsiin (ks. Liikemallin syynä on hermo-lihashallinnan puute erityisesti lonkassa ja polvessa. Tulos on sama kuin tutkimuksissa, joissa arvioitiin eturistisidevammojen määrää lukioikäisillä Yhdysvalloissa (Joseph ym. alppihiihto, yleisurheilu). Weitzin mukaan eturistisidevammojen ilmaantuvuus näyttää valitettavasti olevan suomalaislapsilla aliarvioitu. (Weitz ym. (2021) toteutti tällaisen harjoitusohjelman 9–14-vuotiaille jalkapalloilijoille. Esimerkki dynaamisesta polven valgus kollapsikuviosta, mukaan lukien lonkan adduktio ja sisäinen kierto, polven abduktio ja nilkan vääntyminen ulospäin (eversio). Loukkaantumisriski alenee ja samalla pelaajien suorituskyky ja luottamus omiin kykyihinsä paranee. Vamman vauriomekanismi Useimpiin eturistisidevammoihin ei liity kontaktitilannetta, vaan vamman mekanismiin yhdistyy dynaaminen polven valgus, jolloin polvi kiertyy kohti vartalon keskilinjaa sisäänpäin virheasennossa (Boden ym. Kuitenkin Weitz ym. Naisilla vammat olivat yleisimpiä koripallossa, voimistelussa, jalkapallossa ja sisäesteratajuoksussa (Joseph ym. (2017). 2005) on korkea eturistisidevammariski. Esimerkiksi 16–17-vuotiailla pojilla ja tytöillä eturistisidevammojen ilmaantuvuus oli 2010-luvun alussa 107,7 ja 86,3 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden. Tämän tunnistaminen ja sen yhteys eturistisidevammaan tarjoavat tärkeää tietoa polvea suojaavaan harjoitteluun ja eturistisidevamman todennäköisyyden pienentämiseen. 2013, Montalvo ym. 2007), joiden mukaan pojilla ja tytöillä on samanlainen eturistisiteen loukkaantumisaste. Se vastaa myös sotilaskoulutuksessa tehdyn epidemiologisen tutkimuksen tuloksia (Mountcastle ym. Miehillä eturistisidevammoja esiintyi eniten amerikkalaisessa jalkapallossa, rugbyssa ja koripallossa. Tällöinkään vamman ilmaantuvuudessa ei havaittu eroja sukupuolten välillä törmäyslajeissa (esim. 2019) Erityisesti nuorilla tytöillä (Hewett ym. (2019) havaitsivat, että Suomessa tämän vamman ilmaantuvuus oli 18 vuoden aikana samanlainen poikien ja tyttöjen välillä. vusuunnassa (Boden ym. Ohjelma osoittautui tehokkaaksi akuuttien alaraajavammojen ehkäisyssä. Eturistisidevamman ilmaantuvuus suomalaisilla lapsilla ja nuorilla. 2013). Kuva 4. 2018). Kuva: Gagnon et al. 5 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus Nuorten urheiluvalmentajat voivat olla vammojen ehkäisyn eturintamassa. Lisäksi vammojen ilmaantuvuus kasvoi 13–15-vuotiailla tytöillä 143 prosenttia 1990-luvun lopusta 2010-luvun alkuun. Ristisidevammat voivat aiheuttaa vakavia ja jopa elinikäisiä seurauksia kaiken ikäisille urheilijoille. Hyvien harjoittelutottumusten ja oikeiden suoritustekniikoiden kehittäminen varhaisessa vaiheessa hyödyttää ajan mittaan nuoria urheilijoita. Eturistisidevammojen määrässä ilmeni sukupuolten välisiä eroja vain kontaktilajeissa (amerikkalainen jalkapallo, koripallo), ja lajeissa, joissa polveen kohdistuu voimakas kiertoliike hypyn alastulossa, kuten voimistelussa (Montalvo ym. Valmentajien tulisi olla koulutettuja tunnistamaan urheilijat, joilla on korkea vammariski, ja jotka tulisi asettaa etusijalle vammojen ennaltaehkäisyohjelmissa. Vaikka loukkaantumisia ei voi täysin välttää urheilussa, niin vammojen ehkäisyohjelmien kehittäminen ja toteuttaminen ovat ratkaisevan tärkeitä vammariskin vähentämisessä. 2000; kuva 4). 2013). 2000). Kaikilla valmentajilla on tärkeä rooli ennaltaehkäisystrategioiden toteuttamisessa, sillä he ovat säännöllisesti yhteydessä urheilijoihinsa ja voivat auttaa urheilijoita kehittämään urheilutaitojen ohella fyysisiä ominaisuuksia ja liikemalleja, jotka alentavat vammariskiä. Eroa eturistisidevammojen määrässä miesten ja naisten välillä näyttää ilmenevän vain, kun otetaan huomioon urheilulajispesifisyys. Tarvitaan yhteisiä ponnisteluja toimenpiteiden kohdistamiseksi riskilajeihin, kuten palloiluun ja voimisteluun. kuva 4). 2019). Vammoja oli 23,3 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden 4–17-vuotiailla, mutta niiden ilmaantuvuus 13–17-vuotiailla nuorilla oli huomattavasti suurempi. 2013). jalkapallo, jääkiekko) tai lajeissa, joissa ei esiinny kontakteja (esim. 2013, Mountcastle ym. Loukkaantumishetkellä vammautuneen raajan polvi on usein lähes täysin ojentuneena, vartalo on suorana ja siirtynyt siSuomessa lasten eturistisidevammojen ilmaantuvuus on lähes kaksinkertaistunut vuosina 2004?2014 (Weitz ym. Nuorten urheiluvalmentajien ohjaamia hermo-lihasjärjestelmän toimintaa kehittäviä harjoitteluohjelmia on jo alettu käyttää Suomessa. Hilska ym. Seurauksena on polven abduktiomomentti ja dynaaminen polven valgus-liike
(2004).. Kuva: Myer et al. 2005, Myer ym. PEP-ohjelmaan kuului loikkien ja hyppyjen lisäksi ketteryysjuoksua ja voimaharjoituksia, kuten askelkyykkyjä ja eksentristä voimaharjoittelua, joka keskittyi reiden lihaksiin. Hermo-lihasjärjestelmän harjoitusohjelmat sisältävät yleensä plyometrista harjoittelua (hypyt, loikat, pudotushypyt) ja tasapainoharjoittelua, kuten esimerkiksi askelkyykkyjen, tukkihyppyjen ja sivuttaisliikkeiden suorittamista valvotulla ennalta määritellyllä suoritustekniikalla. Kuva: Myer et al. DiStefano ym. (2009) sisällyttivät harjoitteluun keskivartalon hallintaan keskittyviä harjoitteita. Kuva 6. 2004). Oikein ja säännöllisesti tehtynä nämä harjoitukset voivat parantaa hermo-lihashallintaa, mikä kohentaa polvinivelen dynaamista vakautta, ja vähentää raajojen välistä epätasapainoa ja haitallisia liikemalleja (Myer ym. (2005) ja Gilchrist ym. Vain DiStefano ym. Hewettin ym. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 5 7 Eturistisidevammojen ehkäisyohjelmat aiemmissa tutkimuksissa Hermo-lihasharjoittelua sisältävien ennaltaehkäisyohjelmien on osoitettu vähentävän kontaktitilanteeseen liittymättömien eturistisidevammojen ilmaantuvuutta urheilijanaisilla (Hewett ym. 2004), jotka ovat tunnettuja ACL-vamman riskitekijöitä (Hewett ym. 2012, Gilchrist ym. Mandelbaum ym. (1999) naisurheilijoille laadittuun kuuden viikon mittaiseen progressiivisesti edenneeseen hyppyharjoitteluohjelmaan kuului erilaisia hyppyjä, kuten esimerkiksi tukkihyppyjä (Kuva 5), pituushyppyjä (Kuva 6) ja kyykkyhyppyjä. Kuva 5. Ne voivat vähentää suhteellista vammariskiä jopa 73,4 prosenttia (Sugimoto ym. (2008) sovelsivat ”Prevent Injury and Enhance Performance Program” (PEP) harjoitteluperiaatetta naisjalkapalloilijoilla. 2008). 2012). 1999, Sugimoto ym. (2009) sisällyttivät harjoitteluohjelmaan erilaisia hyppyjä ja askelkyykkyjä nuorille miesja naisjalkapalloilijoille. . Kaikki nämä ohjelmat sisälsivät myös sivuttaisliikejuoksuja ja venytysharjoituksia. (2004). Tukkihyppy. Pituushyppy (vasemmalla) ja turvallinen alastuloasento hypystä (oikealla)
Early knee osteoarthritis is evident one year following anterior cruciate ligament reconstruction: A magnetic resonance imaging evaluation. 1999. 2019;33:3?15. 2012;46:979?88. Am J Sports Med. doi:10.1155/2015/928301 Sugimoto D., Myer GD, McKeon JM & Hewett TE. & Vasankari T. et al. OJSM. 1999;27(6):699?706. 2013;54(5):472?482. doi: 10.4085/1062-6050-48.6.03 Mandelbaum BR, Silvers HJ & Watanabe DS et al. Anterior cruciate ligament injury risk in sport: A systematic review and meta-analysis of injury incidence by sex and sport classification. 2017;47(8):557?564. doi:10.1177/0363546508318188 Hewett TE, Lindenfeld TN, Riccovene JV & Noyes FR. Am J Sports Med. doi:10.1007/s00167-019-05553-9 Kuva: Juha Laitalainen. Acute injuries in Finnish junior floorball league players. Br J Sports Med. Arthrosc. Sports Traumatol. Biomechanical measures of neuromuscular control and valgus loading of the knee predict anterior cruciate ligament injury risk in female athletes: a prospective study. Orthopedics. 2019. 2019;21:268?273. 2000;23(6):573?578. 2009. Development of a Clinician-Rated Drop Vertical Jump Scale for patients undergoing rehabilitation after anterior cruciate ligament reconstruction: A Delphi approach. The effect of neuromuscular training on the incidence of knee injury in female athletes. Current trends in sport injury prevention. doi:10.1177/0363546508327542 Emery CA & Pasanen K. Am J Sports Med. BR, MacDonald P. 2019. 2019. Neuromuscular Training warm-up prevents acute noncontact lower extremity injuries in children’s soccer. J Sci Med Sport. 2019;28:363?368. 2005. 2013. 2005;33(4):492?501. 2013;48(6):810?817. Äkilliset polvivammat ovat yleisempiä vakavia urheiluvammoja. 2004. Hewett TE, Myer GD & Ford KR et al. 2007;35(10):1635?1642. 2012.Evaluation of the effectiveness of neuromuscular training to reduce anterior cruciate ligament injury in female athletes: a critical review of relative risk reduction and numbers-needed-to-treat analyses. Arthritis Rheumatol. doi:10.1136/bjsports-2011-090895 Weitz FK, Sillanpää PJ & Mattila VM. 2008;36(8):1476?1483. Effectiveness of a neuromuscular and proprioceptive training program in preventing anterior cruciate ligament injuries in female athletes: 2-year follow-up. & Vasankari T. et al. J Athl Train. 2015;67(4):946?955. A cluster randomized controlled trial. Pasanen K. Am J Sports Med. 2005. The incidence of paediatric ACL injury is increasing in Finland. 2017. 2021;9(4):1?9. Am J Sports Med. 2007. doi:10.1016/j.berh.2019.02.009 Gagnon SS, Birmingham TB, Chesworth BM, Bryant DM, Werstine M & Giffin JR. 2008. A randomized controlled trial to prevent noncontact anterior cruciate ligament injury in female collegiate soccer players. Knee Surg. Influence of age, sex, technique, and exercise program on movement patterns after an anterior cruciate ligament injury prevention program in youth soccer players. Mechanisms of anterior cruciate ligament injury. doi:10.1177/0363546507302917 Myer GD, Ford KR & Hewett TE. Gender differences in anterior cruciate ligament injury vary with activity: Epidemiology of anterior cruciate ligament injuries in a young, athletic population. Gilchrist J., Mandelbaum BR & Melancon H. A multisport epidemiologic comparison of anterior cruciate ligament injuries in high school athletics. JAT. JOSPT. et al. Rationale and clinical techniques for anterior cruciate ligament injury prevention among female athletes. 2009;37(3):495?505. doi:10.4085/1062-6050-407-16 Mountcastle SB, Posner M., Kragh Jr JF & Taylor DC. A prospective study. 2015. 2005;33(7):1003?1010. doi:10.1177/0363546504272261 Montalvo AM, Schneider DK, Webster KE et al. doi:10.1177/0363546504269591 Hilska M., Leppänen M. Am J Sports Med. 2021. Terveurheilija. https://terveurheilija.fi/ urheiluvammojen-ennaltaehkaisy/polvi-polvivammat/ (Luettu 28.4.2022) Pasanen K., Hietamo J. 2000. doi:10.1177/23259671211005769 Joseph AM, Collins CL, Henke NM, Yard EE, Fields SK & Comstock RD. Best Pract Res Clin Rheumatol. The relationship between anterior cruciate ligament injury and osteoarthritis of the knee. 2004;39(4):352?364. doi: 10.1016/j.jsams.2017.06.021 Simon D., Mascarenhas R., Saltzman BM, Rollins M, Bach Jr. doi:10.1016/j.ptsp.2008.01.002 Culvenor AG, Collins NJ & Guermazi A, et al. 2012. 2015. doi:10.1002/art.39005 DiStefano LJ, Padua DA, DiStefano MJ & Marshall SW. Adv Orthop. 5 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 teema Kasvatus & valmennus LÄHTEET Boden BP, Dean GS, Feagin JA & Garrett WE. 2015;2015:1?11. JAT
Kyselyyn vastasi 95 tutkijaa. ”Tyypillisesti mediassa ilmestyneen uutisen jälkeen jokin em. Olen myös kohdannut kasvokkaisissa tilan teissa vielä suorempaa uhkailua, jol loin on ’käsketty’ olemaan tutkimatta tiettyjä aiheita tai jättää jatkossa viestimättä tietyistä tuloksista.” Vaikuttaminen ja häirintä näyttävät liittyvän erityisesti liikunnan tai urheilun kannalta epämiellyttäviin tai negatiivisiin tutkimusaiheisiin tai -tuloksiin. Neuvomisen tapa vaihtelee hieno varaisesta vihjailusta suoriin yrityksiin "määrätä".. Esimerkiksi vaikuttamista tai painostamista kokeneet arvioivat, että asialla on ollut yleisimmin toinen tutkija (kuusi vastaajaa), työantaja tai esihenkilö (viisi vastaajaa) tai etenkin liikunta-alan muu henkilö (yhdeksän vastaajaa). Vaikuttamisyritykset tulevat liikunnan omalta kentältä Valtion liikuntaneuvosto selvitti syksyllä 2021 toteutetulla kyselytutkimuksella liikuntatutkijoihin kohdistuvaa vaikuttamista, painostamista, häirintää ja maalittamista. Häirintää tai maalittamista oli kokenut kuusi prosentti vastaajista (6 henkilöä). Kohteena ovat erityisesti liikunnan ja urheilun ”hyvää kertomusta” kriittisesti tarkastelevat. Erityisen herkkiä aiheita ovat yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon, vähemmistöihin ja syrjintään liittyvät teemat, huippu-urheilu ja urheilujärjestelmä sekä liikunnan ja urheilun talous ja rahoitus. Vaikuttamista ja painostamista tapahtui yleisimmin kasvokkaisissa kohtaamisissa, henkilökohtaisilla sähköpostiviesteillä tai puhelimitse. taho ottaa puhelimitse yhteyttä ja ’neuvoo’, miten aiheesta tulisi jatkossa kertoa julkisuu dessa – tai, ettei siitä pitäisi kertoa lain kaan. Kyselyyn vastanneista 15 prosenttia (14 henkilöä) kertoi joutuneensa tutkimustyöhön liittyvän vaikuttamisen tai painostamisen kohteeksi edeltävien viiden vuoden aikana. Kerran on soitettu työnantajalle, että tukkikaa sen tutkijan turpa.” Yhteydenotoilla ja häirinnällä on vaikutettu tai yritetty vaikuttaa tutkimusaiheisiin, tutkimuksen tekemiseen, tutkimuksen tuloksiin, niistä viestimiseen tai niiden julkaisemiseen. rahapelitoiminnasta tai urheilun keskeisten instituutioiden asiantuntijuudesta tai ur heiluhallinnon eettisyydestä, niin se pyritään vaientamaan." Vaikuttamisen ja häirinnän estämiseksi vastaajat toivoivat, että liikuntatutkijoihin kohdistuva vaikuttaminen ja häirintä tehdään näkyväksi, ja tutkijoiden ja tiedon soveltajien kohtaamisia lisätään. Ilmiön laajuudesta liikuntatutkijoiden piirissä ei ole ollut tähän mennessä tietoa. Neuvomisen tapa vaihtelee hieno varaisesta vihjailusta suoriin yrityksiin ’määrätä’: ’jos vastaisuudessa esität tällaista, voi se johtaa ongelmiin’. Tulosten perusteella ei voida tehdä yleistyksiä liikuntatutkijoiden kokemasta vaikuttamisesta ja häirinnästä, mutta tulokset antavat yleiskuvaa ilmiöistä. (Väliverronen 2020.) Vaikuttamista, uhkailua ja häirintää ovat kohdanneet viime vuosina muun muassa ympäristö-, ravitsemus-, rasismi-, monikulttuurisuusja sukupuolentutkijat (Väliverronen 2020). Jos sitten yrittää avata keskustelua esim. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 5 9 Tutkimuksen luotettavuus ja tieteen kehittyminen perustuvat tiedeyhteisön vapaaseen sisäiseen kritiikkiin ja tutkimuksen itsensä korjavuuteen. Tutkijat ovat tottuneet kohtaamaan työssään kritiikkiä, niin tiedeyhteisön sisältä kuin nykyisin yhä enemmän myös sen ulkopuolelta. Neljä vastaajaa arvioi vaikuttajan tai painostajan olleen jokin muu henkilö. Häirintä tai maalittaminen oli yleisimmin sanallista häirintää tai väärän tiedon levittämistä. On soitettu henkilökohtaisia puheluita minulle. Viime vuosina yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiirin kiristyminen ja poliittinen polarisaatio ovat lisänneet tutkimustiedon ja asiantuntijoiden näkemysten kyseenalaistamista. Samalla näyttää yleistyneen tutkijoiden kohtaama vaikuttaminen, painostaminen, vaientaminen, häirintä, uhkailu ja jopa vainoaminen, joihin sosiaalinen media on tarjonnut yhä tehokkaamman kanavan. Teemasta kaivataan avointa kesVarjopuolista kertovia liikuntatutkijoita painostettu Liikuntatutkijoista 15 prosenttia on kokenut vaikuttamista ja painostamista. ”Liikunnan ja urheilun tutkijana on kiva olla, jos kertoo et teivät lapset liiku ja urheilu saa liian vähän julkista tukea. Liikuntaan ja urheiluun liittyvien epäkohtien esille tuominen ei näytä kyselyvastausten perusteella sopivan kaikkien mielestä perinteiseen liikunnan ja urheilun ”hyvään kertomukseen”, minkä vuoksi yksittäiset alan toimijat vaikuttavat, painostavat tai jopa häiritsevät tutkijaa. Vaikuttaminen ja häirintä näyttävät kohdistuvan tutkijoihin erityisesti liikunta-alan sisältä. SAKU RIKALA, HTM erityisasiantuntija Valtion liikuntaneuvosto saku.rikala@gov.fi MINTTU KORSBERG, LiTM hallintotieteiden väitöskirjatutkija pääsihteeri Valtion liikuntaneuvosto minttu.korsberg@gov.fi ”On haluttu vaikuttaa tutkimustuloksista tiedottamiseen eri tavoin
Vain vajaa kymmenes (7 %) vastaajista edusti muuta tieteenalaa tai ei halunnut ilmoittaa tieteenalaansa (2 %).. Kysely tutkijoiden asiantuntijaroolissa saamasta palautteesta. Kaikki tämä vahingoittaa liikunnan ja urheilun kehitystä. Olisi kiinnostavaa selvittää, onko kyseessä liikunta-alan ”erityispiirre” vai esiintyykö vastaavaa myös muilla aloilla ja miten laajamittaisesti. Kyselyn tulosten perusteella on vaikea arvioida, onko liikunta-alan tutkijoihin kohdistuva vaikuttaminen ja häirintä yleistynyt viime vuosina. Vastaajien ikä jakautui melko tasaisesti eri ikäluokkiin. Tutkijoille ja heidän esi miehilleen on soiteltu ja vaadittu lopettamaan tietyistä urhei lulle ”haitallisista” aiheista viestintä. Häirintä sosiaalisessa mediassa johti siihen, että lopetin [sosiaalisen median]tilini kokonaan.” Tutkimuksen vapautta vaalittava Liikuntatutkijoiden kokema vaikuttaminen ja häirintä ei ole kyselyn perusteella laajamittaista, mutta jokainen tapaus on liikaa ja pitää ottaa vakavasti. Viidenneksellä vastaajista oli alle viiden vuoden tutkijakokemus ja vajaalla viidenneksellä oli 5?9 vuoden tutkijakokemus. ”[Vaikuttaminen ja painostaminen on vaikuttanut] monin tavoin. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta 22.12.2015. Vastaukset kerätttiin nimettömästi ilman mitään tunnistetietoja. Ekholm (toim.) Tieteen vapaus & tutkijan sananvapaus. Akava Works, Artikkeli 16/2021. Koronaaikana kollegoita on painostettu järjestöjohtajien toimesta olemaan viestimättä tut kimuksista, jotka ovat ristiriidassa liikunnan ja urheilun koro naavustusten tueksi esitettyjen väitteiden kanssa.” Vaikuttamisen, painostamisen, häirinnän ja maalittamisen estämiseksi on tärkeää tehdä ilmiö näkyväksi liikunta-alalla ja puhua liikunnan keskustelukulttuurista. Vastaajista valtaosan (68 %) ensisijainen työpaikka oli joko yliopisto tai tutkimuslaitos. Avovastauksissa kerrottiin tapauksista, joissa liikuntatutkimuksen tuloksia on haluttu sensuroida. Vaikuttaminen ja häirintä myös vahvistavat vaikenemisen kulttuuria. Tutkijoiden ja tiedon soveltajien kohtaamisia ja koulutusta tarvitaan lisää, jotta alan toimijat ymmärtävät tutkimustyön ja tieteen ”pelisäännöt” entistä paremmin. Tämä luo, ainakin teoriassa, paremmat mahdollisuudet puuttua tapauksiin ja edistää tutkimuksen vapautta kuin jos vaikuttaminen ja häirintä tulisivat ulkopuolelta. ”Tutkijat ovat joutuneet muuttamaan organisaation johdon käskystä tekstejään, jotta ne näyttävät suotuisilta huippuur heilun/urheilujärjestelmän kannalta. Kyselyn toteutus ja vastaajaprofiili Kysely kohdistettiin henkilöille, jotka tutkivat tai ovat tutkineet fyysiseen aktiivisuuteen, liikuntaan tai urheiluun liittyviä teemoja. . 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 kustelua ja koulutusta. Esimerkiksi tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan selvityksissä noin viidennes tutkijoista sai häiritsevää palautetta toisinaan tai usein (Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta 2015). 2020. 2021. Kyselyyn vastanneet eivät raportoineet juurikaan suuren yleisön häirinnästä. Vastanneista 60 prosentilla oli vähintään kymmenen vuoden kokemus tutkimustyöstä. Ilmiö vaikuttaa kielteisesti alan tutkimukseen, ja siihen mitä teemoja uskalletaan tutkia ja millaisista tuloksista viestiä. 2015. Verrattaessa tuloksia vastaaviin kyselyihin näyttää siltä, että liikuntatutkijat eivät ehkä joudu yhtä yleisesti vaikuttamisen ja häirinnän kohteeksi kuin muiden alojen tutkijat. Vaikuttaminen ja häirintä aiheuttivat niiden kohteiksi joutuneille useimmiten henkilökohtaista pahaa oloa (kuten ahdistusta, masennusta tai pelkoa) ja vaikenemista sekä vähensivät julkiseen keskusteluun osallistumista. Kyselyyn vastanneet olivat pääosin hyvin kokeneita tutkijoita. Kysely ei tuottanut vastauksia siihen, onko liikuntatutkijoihin kohdistuva vaikuttaminen ja häirintä erilaista kuin muilla aloilla. Väliverronen, E. Kun sitä jatkui riittävän kauan, luovuin kokonaan tie tyistä aihepiireistä sekä tutkimuksessa että julkisessa keskuste lussa. Liikuntatutkijoihin kohdistuva vaikuttaminen ja häirintä -raportti on luettavissa sähköisesti osoitteesta www.liikuntaneuvosto.fi/ lausunnot-ja-julkaisut LÄHTEET Miettinen, J. Kysely toteutettiin sähköisenä kyselynä, johon oli mahdollista vastata suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Teoksessa: E. Tutkijoiden julkaisuja on poistettu tutkimuslaitosten sivuilta, jos tulokset eivät ole huip puurheilun kannalta suotuisia. Vaikuttaminen, painostus, häirintä ja maalittaminen kohdistuvat tutkijoihin erityisesti liikunta-alan ja tutkijakentän sekä työyhteisöjen sisältä. Väkivalta ja häirintä akavalaisten työssä. Yhtä lailla hankalaa on päätellä, onko ilmiö yleisempi liikunta-alalla kuin muussa tutkimuksessa. Kyselyyn vastanneet tutkijat edustivat pääasiallisesti liikuntaja terveystieteitä (91 %). Tulosyhteenveto. . Avoimen ja turvallisen keskustelukulttuurin lisäämistä ja edistämistä tulee jatkaa kaikilla foorumeilla. Akava Worksin selvityksessä joka kolmas akavalainen oli joutunut häirinnän tai muun epäasiallisen kohtelun kohteeksi (Miettinen 2021). Väliverronen & K. Kyselyyn toivottiin vastauksia myös niiltä, jotka eivät ole kokeneet vaikuttamista, painostamista, häirintää tai maalittamista. Tampere: Vastapaino, 7?23. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta 2015. Lisäksi ne vaikuttivat tutkimuksen tekemiseen tai tuloksiin. Kysely oli avoinna 3.9.?8.10.2021. Lisäksi liikunta-alan tutkimusorganisaatioilla on tarpeen olla suunnitelmat ja toimintamallit vaikuttamiseen ja häirintään puuttumista sekä niiden ennalta ehkäisyä varten. Kyselyyn vastanneista noin 60 prosenttia oli naisia, 37 prosenttia miehiä ja kolme prosenttia ei halunnut ilmoittaa sukupuoltaan. Eniten (reilu neljännes) vastaajia kuului 50?59-vuotiaiden luokkaan. Mietin tutkimusaiheeni sen mukaan, etten joudu tekemi siin painostusta tekevien tahojen kanssa. Tutkimuksen vapautta on vaalittava ja edistettävä, koska se ei ole itsestään selvyys liikuntatutkimuksessakaan. Kyselyssä rajattiin pois tutkijan saama asiallinen palaute, perustellut eriävät mielipiteet, tieteelliset kiistat, organisaation yhteiset linjaukset tutkimukseen ja tutkijan työhön liittyen sekä tutkijan yksityiselämässä mahdollisesti kohtaama vaikuttaminen ja häirintä. Vapaan ajattelun ja tutkimuksen tila kaventuu maailmalla
Liikunnan näkökulmasta kuntien tehtävänä on edistää kuntalaisten hyvinvointia. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 6 1 Suomen kunnat ovat viimeisten vuosikymmenten aikana joutuneet sopeutumaan ennen kokemattomiin muutoksiin, joiden loppua ei ole näkyvissä. 2012, 125– 128; Ilmanen 2015). Tämä tehtävä on muuttunut suomalaista hyvinvointivaltiota ja julkishallintoa 1990–2000-luvuilla koetelleiden taloustaantumien sekä eriytyvän liikuntakulttuurin kasvavien vaatimusten seurauksena yhä vaikeammaksi ja kuntakohtaisia eroja kasvattavaksi (Suomi ym. Muutoksista huolimatta kuntien liikuntatoimet edistävät edelleen parhaansa mukaan asukkaiden liikuntaa. Yliaska 2014; Lehtonen 2017, 3–4, 76–77). David Billis (2010) on kuvannut ilmiötä yläkäsitteellä hybridisaatio, joka tarkoittaa eri yhteiskunARI KARIMÄKI, LitT yliopistonlehtori liikuntatatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto ari.karimaki@jyu.fi KERKKO HUHTANEN, LitM tohtorikoulutettava liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto PERTTI MATILAINEN, FK tutkija liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto JAN NORRA, LitM johtava asiantuntija North Sport Consulting Helsingin Pukinmäen liikuntapuisto. Kuntakoko määrittää pitkälti voimavarat, mutta kaikki kunnat yrittävät tarjota liikuntapalveluita.. Kuva: Antero Aaltonen Erilaiset liikuntatoimet yhteisellä asialla Kuntien liikuntapäätökset vaikuttavat koko kansaan. Liike-elämästä on omaksuttu liikunnan julkishallintoon tuloksen tekemisen tavoite sekä vahva markkinatietoisuus (ks. Kunnat ovat perinteisesti tuottaneet edullisia liikuntapalveluita tasapuolisesti kaikille asukkailleen. Asiakkaina ovat kaikki kuntalaiset, joten asiakaskunta on hyvin heterogeeninen ja heijastelee erilaisia toiveita ja tarpeita. Eroja korostaa se, että yhteiskunnan eri sektorien väliset rajat ovat hämärtyneet
Poikkihallinnollinen yhteistyö on kunnan sisäistä yhteistyötä ja siten sen omissa käsissä. Liikunnan edistäminen edellyttää liikunnan viranhaltijan ja asiantuntijoiden aktiivisuutta ja aloitteellisuutta sekä verkostoitumista kunnan sisällä (ks. Tämä nähtiin erittäin merkittävänä ongelmana kaikista useimmin. Huoli taloudellisten resurssien riittämättömyydestä koskee lähes kaikkia kuntia. Suurimmista kunnista 71 prosenttia vastasi kyselyyn. 2019). Kuvio 2. Vastausprosentti on siten 47. Poikkihallinnollista yhteistyötä syvennettävä Poikkihallinnollisen yhteistyön kehittäminen koettiin merkittävimmäksi keinoksi liikuntapalveluiden haasteita ratkottaessa. Pienimmistä kunnista vastauksia saatiin vain noin kolmannekselta. Miten tutkittiin. Kuntien liikuntapalvelut operoivat muuttuvassa toimintaympäristössä varsin erilaisin eväin. Kuviossa 3 on esitetty strukturoituun lomakkeeseen kirjatut ongelmakohdat ja niihin saadut vastaukset. Alle 5000 asukasta (n=44) 5000–24 999 asukasta (n=70) 25 000–60 000 asukasta (n=13) Yli 60 000 asukasta (n=12) % 80 % Alle 5000 asukasta 5000–24 999 asukasta 25 000–60 000 asukasta Yli 60 000 asukasta) % 80 %. Huoli talousresursseista yhdistää Vastaajilta kysyttiin millaisia ongelmia liikuntatoimet kohtaavat lähitulevaisuudessa. myös Soudunsaari & Hentilä 2018, 9). Talouteen liittyy epävarmuus liikuntapaikkojen peruskorjaamiseen tarvittavan rahoituksen varmistamisesta. Tämä johtunee siitä, että kaikissa pienissä kunnissa ei ole liikunnan viranhaltijaa tai työntekijää, jonka tehtäviin kyselyyn vastaaminen luontevasti kuuluisi. Seuraavaksi merkittävin keino oli liikuntapalveluiden tuottamisen suunnitelmallisuuden ja strategisuuden kehittäminen. SmartSport osuuskunta keräsi lokakuussa 2020 kuntien liikuntajohtajien ja liikunnasta vastaavien viranhaltijoiden arvioita liikuntapalveluiden nykytilasta, tulevaisuuden haasteista sekä niiden ratkaisumahdollisuuksista kartoittavan aineiston kyselyja raportointityökalu Webropolia käyttäen. Kuntakohtaiset erot näkyvät myös liikuntatoimien henkilöstömäärissä sekä hallintomalleissa. Esimerkiksi viranhaltija, joka hoitaa useampaa työtehtävää voi kokea vastaamisen itselleen vieraaksi tai liian paljon aikaa vieväksi. Vastausprosentit nousivat kuitenkin kuntakoon kasvaessa (kuvio 2.). Vain 17 prosenttia koki tämän merkityksettömäksi ongelmaksi. Kunnat jaettiin kyselyssä neljään kokoluokkaan vuoden 2020 asukaslukujen mukaan: I Alle 5000 asukkaan kunnat (124 kpl, asukkaita yhteensä 350.000) II 5000–24.999 asukkaan kunnat (131 kpl, asukkaita 1,5 miljoonaa) III 25.000–60.000 asukkaan kunnat (23 kpl, asukkaita 900 000) IV Yli 60.000 asukkaan kunnat (17 kpl, asukkaita 2,8 miljoonaa) Kuvio 1. Kyselyyn vastanneet kuntakoon mukaan. Liikunnan ammattilainen on usein liikunnan edistämisen poikkihallinnollisen projektin tai prosessin käynnistävä ja ylläpitävä voima. Kasvavalle eriytymiselle ole myöskään perustuslaillisia esteitä (Valtionvarainministeriö 2020, 11; Lavapuro ym. Vastanneiden osuus kuntakoon mukaan jaoteltuna. Myös väestön ikääntyminen ja erityisen ajankohtainen koronapandemia koettiin yleisesti ongelmiksi. Eniten vastauksia saatiin kahdesta pienimmästä kokoluokasta. (Kuvio 4.) Vastaajista 90 prosenttia koki sen melko tärkeäksi tai ratkaisevan tärkeäksi. Vastauksia saatiin 139 kunnasta. Vastausjakauma ei juurikaan poikkea kokoluokan suhteen koko maan jakaumasta (x²-yhteensopivuustesti, p=0,116). 6 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 tasektoreille tyypillisten toimintakäytäntöjen ja -logiikoiden sekoittumista sekä sektorikohtaisten erityispiirteiden sumentumista. Kunnat ovat pyrkineet mukautumaan muuttuvaan yhteiskuntaan hallinnollisin uudistuksin (Airaksinen 2019, 37). Hybridisaatiota ilmentäen ja taloudellisten ongelmien vauhdittamana kunnissa on etsitty uusia, tehokkaampia ja aiempaa edullisempia liikuntapalvelujen tuottamisen tapoja muun muassa ulkoistamisten ja tilaaja-tuottajamallien avulla (Karimäki 2020, 55). Uudistustahti on kunnissa eriaikainen (Hakari 2013, 33), mitä selittää se, että Suomen kunnat eroavat kooltaan, olosuhteiltaan, väestörakenteeltaan ja kantokyvyltään merkittävästi toisistaan. Pienissä kunnissa ei liikunnalla yleensä ole omaa viranhaltijaa ja hallintomallit vaihtelevat kunnittain (Ilmanen 1996, 218–219; Karimäki 2020, 55). Kyselyn kohteena olivat kaikki manner-Suomen kuntien liikuntajohtajat ja liikunnasta vastaavat. Sosiaalija terveydenhuollon uudistuksen (SOTE-uudistus) vaikutuksista oli vastaajilla eniten epätietoisuutta
hybridihankkeet liikuntapaikkarakentamisessa) YLIKUNNALLISEN YHTEISTYÖN lisääminen kuntien liikuntapalveluiden tuottamisessa Laadukkaiden ja hinnaltaan KILPAILUKYKYISTEN OSTOPALVELUIDEN lisääminen kuntien liikuntapalveluiden tueksi Kunnan liikuntapalveluiden YHTEISKUNNALLISEN YDINTEHTÄVÄN selkiyttäminen / rajaaminen (esim. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 6 3 EI MERKITTÄVÄ tulevaisuuden ongelma MELKO MERKITTÄVÄ tulevaisuuden ongelma ERITTÄIN MERKITTÄVÄ tulevaisuuden ongelma En osaa arvioida Kuvio 3. Kunnan keskeisen liikuntapaikkojen / -olosuhteiden rapistuminen ja sitä kautta nouseva LIIKUNTAINFRAN PERUSKORJAUSTARVE KORONAPANDEMIAN vaikutukset kuntamme liikuntapalveluiden tuottamiseen SOTE -UUDISTUKSEN vaikutukset kuntamme liikuntapalveluiden tuottamiseen Kuntamme liikuntatoimeen / -palveluihin suunnattavien TALOUDELLISTEN RESURSSIEN RIITTÄVYYS VÄESTÖN IKÄÄNTYMISEN vaikutukset kuntamme liikuntapalveluiden tuottamiseen YLEINEN VAATIMUSTASON NOUSEMINEN liikuntaja urheilukulttuurissa (liikuntapalveluidenja paikkojen laatuvaatimusten koveneminen, uusien lajien jatkuva ilmaantuminen yms.) ILMASTONMUUTOKSEN vaikutukset kuntamme liikuntapalveluiden tuottamiseen RIITTÄVÄN OSAAMISEN saaminen kuntamme liikuntapalveluiden tuottamiseen (palveluiden & paikkojen suunnittelu, ylläpito, kehittäminen yms.) Kunnallisten LIIKUNTAPALVELUIDEN YHTEISKUNNALLISEN YDINTEHTÄVÄN EPÄSELVYYS (terveyttä edistävä liikunta vs. Ongelmat liikuntapalveluiden tuottamisen suhteen. kilpa/huippu-urheilu) Miten merkittäviksi ongelmiksi ennakoit alla mainittujen asioiden muodostuvan kuntanne liikuntapalveluiden tuottamiselle lähitulevaisuudessa. Kuvio 4. terveyttä edistävä liikunta vs. Ratkaisumallit haasteisiin vastattaessa. EI TÄRKEÄÄ tulevaisuuden päähaasteita ratkottaessa PIENESSÄ MÄÄRIN TÄRKEÄÄ tulevaisuuden päähaasteita ratkottaessa MELKO TÄRKEÄÄ tulevaisuuden päähaasteita ratkottaessa RATKAISEVAN TÄRKEÄÄ tulevaisuuden päähaasteita ratkottaessa Kunnan POIKKIHALLINNOLLISEN YHTEISTYÖN lisääminen tai parantaminen Kunnan liikuntapalveluiden tuottamisen SUUNNITELMALLISUUDEN / STRATEGISUUDEN kehittäminen Kunnan liikuntapalveluiden OSAAMISEN KEHITTÄMINEN HANKEYHTEISTYÖN kehittäminen alueen eri toimioiden kanssa (esim. kilpa/huippu-urheilu) Kunnan liikuntapalveluiden toiminnan MERKITTÄVÄ TALOUDELLINEN SOPEUTTAMINEN / SUPISTAMINEN Missä määrin uskot alla mainittujen asioiden tarjoavan mahdollisuuksia kuntien liikuntapalveluiden tulevaisuuden päähaasteisiin vastaamisessa?
Yhteiskunnallisen ydintehtävän selkiyttäminen (terveysliikunta vs. Suomen kunnissa on harjoitettu sisäistä verkostoitumista jo useamman vuosikymmenen ajan. Mitä paremmin suunnitteluprosessi onnistuu (esim. Tätä selittää osaltaan kuntien määrän nopea vähentyminen kuluvan vuosituhannen aikana. Kun talous on tiukalla, niin lähtökohdat syventää poikkihallinnollista yhteistyötä ovat vaikeat. Liikuntaa sisällytettiin 2010-luvulla yhä useamman kunnan strategiaan (TEA-viisari 2020). Tällä viitattiin terveyttä edistävän liikunnan sekä kilpaja huippu-urheilun toisistaan poikkeaviin odotuksiin kuntien liikuntatoimia kohtaan (Taulukko 1.). Mikäli liikunta on mukana kuntaa ja sen kaikkia toimialoja koskevassa tavoitteiden asettelussa, liikunnan edistämisen painoarvo on valtuustosalissakin vahva. Vastausten perusteella on ilmeistä, että monessa kunnassa on vielä 2020-luvulla parannettavaa sisäisessä yhteistyössä. Se jäsentää liikuntatoimen sisäistä toimintaa ja vahvistaa suunnitelmallisuutta. Ydintehtävän määrittelyssä riittää pohdittavaa Isojen kuntien eriytyvät haasteet nousivat esiin, kun kysyimme yhteiskunnallisen ydintehtävän selkiyttämisen tärkeyttä. Suunta on oikea, mutta tarkempi analyysi ja seurantatieto päätöksen vaikutuksista kuntakohtaiseen liikunnan edistämiseen puuttuu. Suuremmassa yksikössä on enemmän työntekijöitä ja liikuntapaikkoja entistä laajemmalla alueella. Liikuntatoimen omat resurssit eivät ulotu terveyspalveluihin, opetuspalveluihin ja teknisiin palveluihin, mikäli ne eivät ole sitoutuneet liikunnan edistämiseen. Kuntakoon ja organisaation kompleksisuuden lisääntyessä tarvitaan tahtoa ja yhteistyötä vahvistavia palavereita sekä päämäärätietoista yhteiseen tekemiseen sitoutumista. Kuntaorganisaation kasvaessa sisäinen yhteistyö ei kuitenkaan etene enää luontevasti ”kahvihuonekeskusteluilla”. myös Sosiaalija terveysministeriö 2013, 46; Soudunsaari & Hentilä 2018, 10). Erityisesti 1990-luvun alun taantuma nosti poikkihallinnollisen yhteistyön liikuntaja hyvinvointipoliittisiin keskusteluihin. laaja-alainen osallisuus), sitä vahvemman selkänojan liikuntatoimi saa omalle työlleen. 6 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Näkemys poikkihallinnollisuuden merkityksestä on yhteinen eri kokoisilla kunnilla. Taulukko 1. Liikunnan oma strategiatyö on myös tärkeää. Yksinkertaistetusti liikuntapalveluita tuotetaan kunnassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Kuntakoon kasvu heijastuu myös poliittiseen päätöksentekoon, jossa uuden kunnan eri alueiden tasapuolinen kohtelu on aiempaa vaikeampaa. Monissa kunnissa on tehty asiantuntijoiden johdolla liikuntasuunnitelmia, liikkumisohjelmia ja olosuhdeohjelmia, joiden avulla toimintaa otetaan haltuun. Olennaista on yhdistää liikunnan asiantuntemus muiden toimialojen osaamiseen. Kuntarakenteen muutos vaikuttaa myös hallinnonaloihin esimerkiksi hyvinvointipalvelujen alueella, mikä pakottaa tarkistamaan aiempia käsityksiä hallinnonalarajoista ja poikkihallinnollisesta yhteistyöstä. Kehitys tekee liikunnan edistämisestä entistä monimutkaisempaa. kilpaja huippu-urheilu) Asukasmäärä Ei tärkeää (%) Pienessä määrin tärkeää (%) Melko tärkeää (%) Ratkaisevan tärkeää (%) Alle 5000 18,2 47,7 22,7 11,4 5000?25.000 10,3 44,1 36,8 8,8 25 001?60 000 38,5 38,5 23,1 Yli 60 000 8,3 58,3 33,3 Kun talous on tiukalla, niin poikki hallinnollisen yhteis työn syventäminen on vaikeaa.. (Huhtanen & Itkonen 2018.) Historian valossa voisi siis olettaa, että poikkihallinnollisuus on kunnissa vakiintunut toimintaperiaate. Kuntakenttä on supistunut peräti kolmanneksella hyvin lyhyessä ajassa (Kuntaliitto 2020). Yli 60 000 asukkaan kunnissa pidettiin yhteiskunnallisen ydintehtävän selkiyttämistä yli 90 prosenttisesti vähintään melko tärkeänä lähitulevaisuuden päähaasteita ratkottaessa. Tässä voi syntyä merkittäviä eroja riippuen siitä, mikä on liikunnan painoarvo yhteistä kuntastrategiaa rakennettaessa. Suunnitelmat ja strategiat työkaluina Liikuntapalveluiden tuottamisen suunnitelmallinen ja strateginen kehittäminen on merkittävä keino ratkoa kaikenkokoisten kuntien ongelmia. Tilastollisesti ero pienimpään kokoluokkaan on merkitsevä (p=0,002) ja suhteessa toiseksi pienimpään kokoluokkaan melkein merkitsevä (p=0,014), Kruskal-Wallisin testin mukaan. Yksi keino on istuttaa liikunnan edistäminen osaksi kuntastrategiaa, jolloin liikunnasta tulee konkreettisesti koko kunnan asia (ks. Uusiin suurempiin kuntiin syntyy aiempaa isompia organisaatioita ja henkilökohtaiset suhteet eivät välttämättä ole enää toimivia yhteisen tekemisen perustana
Kuntien ja kaupunkien lukumäärä 1917-2020. Billis, D. https://www.lipas.fi/tilastot/rakennusvuodet. Lehtonen, K. Muutosta liikkeellä. Oulu: Oulun yliopisto. Yhtenäiskunnasta erilaistuviin kuntiin. Hankala hallintouudistus. Vol 46, no 1, 8–21. Suomalaisen liikuntaja urheilujärjestelmän rakenteelliset muutokset 2008–2015. Ilmanen, K. Väitöskirja.. Karimäki, A. Basingstoke: Palgrave Macmillan, 46–69. lajiliitot) kanssa, se kuitenkin samalla pyrkii kunnan riippumattomuuden säilyttämiseen (Hyyryläinen ym. Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvulle. 2013. Tehokkuuden toiveuni. Suomalaisen sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan yhtenevät päämäärät 1920–80-luvuilla. Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. Managing civic activities by performance: impacts of the government´s performance-based funding system and the domain structure in finnish sports policy . Liikuntakulttuurin muutos, kansalaistoiminta sekä kilpaja huippu-urheilu. 2013. . Aarresola, O. International Journal of Sport Policy and Politics. Teoksessa Billis , D. Asetelma konkretisoituu liikuntarakentamisessa. Kun kunta toimii tällä tavalla erilaisissa verkostoissa syventämällä yhteistyötä ulkopuolisten toimijoiden (esim. Kuntien tilannekuva 2020. Tarve on akuutti, sillä liikuntatoimia yhdistää voimakas huoli talousresurssien riittämättömyydestä. LÄHTEET: Airaksinen, J. Väitöskirja. 2014. Esimerkiksi tarkastelu kunnan maantieteellisen ja alueellisen sijainnin sekä tilastollisen kuntaryhmityksen mukaisesti täydentäisi kuvaa toimintakentästä. Kuntien liikuntapalveluiden tulevaisuus: laajaalainen yhteistyö korostuu. 8, no 2, 265–285. Liikuntapalvelujen muutos 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. Hyyryläinen ym. Soudunsaari, L. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:6, 86–118. Sosiaalija terveysministeriö. Tutkimusten pohjalta olisi mahdollista rakentaa eriytyneille liikuntatoimille uusia tai jalostaa hyväksi todettuja toimintamalleja, joilla paikallinen liikunta voisi luovia nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Yliaska, V. Väitöskirja. Lehtonen, K. 2018. Valtakunnallinen ja julkinen liikunnan paikkatietojärjestelmä. Liikunta & Tiede. Kuntaliitto 2020. Lehtonen, K. Studies in Sport, Physical Education and Health 43. Samalla on ratkaistava, miten kunnan talous ja laajempien harrastajaryhmien tarpeet ohjaavat valintoja. 16.6.2020 Mäkinen, J. (vrt. 2015. & Aarresola, O. Hyviä käytäntöjä kuntien poikkihallinnolliseen yhteistyöhön yhdyskuntasuunnittelun kontekstissa. televisiointi ja katsomo-olosuhteet) vai harrastajan pelkistetympiin tarpeisiin. 2009. Vastausten perusteella eri logiikalla toimivien liikuntakulttuurin osa-alueiden yhteensovittaminen on erityisesti isoissa kunnissa haastava tehtävä. Ilmanen, K. Teoksessa Itkonen, H. Käytännössä eri suuntiin vieviä toiveita pitäisi pystyä edistämään samanaikaisesti. 2016. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/ handle/10024/69937/URN_ISBN_978-952-00-3412-2_korj. 2020. & Luoto, I. Kunnat liikkeellä. 2018. Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo: Seurantatutkimus liikuntapaikkapalveluiden muutoksista 1998–2009. & Lee, A. & Itkonen H. Huhtanen K. & Turpeinen, M. Lämsä, J. 2017. Tutkimus Tampereen toimintamallista. Itkonen & A. Towards a theory of hybrid organizations. 2020. Tampereen yliopisto. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2020:13. Väitöskirja. pdf?sequence=1&isAllowed=y. Tietoa kuntien terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyöstä. Kunnallinen liikuntahallinto suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa 1919-1994. Itkonen, H., Lehtonen, K. Liikunnan edistäminen kunnissa. 8.3.2021. Muuttuvat rakenteet staattiset verkostot. Lavapuro, J., Mutanen, A., Salminen, J. Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitos, 19–37. Uusi julkinen hallinta – kuntien hallinnonuudistusten kolmas aalto. 16.6.2020 Valtiovarainministeriö. Hyyryläinen, E. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Liikunta & Tiede 55 (6), 111–119. (eds.) Hybrid organizations and the third sector: Challenges for practice, theory and policy. 2012. Acta Universitas Tamperensis 1397. Vol. 2010. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 6 5 Kyse on eriytyneen liikuntakulttuurin ääripäistä: hyvinvointia tukevasta liikunnasta ja toisaalta ammattiurheilijan harjoittamasta huippu-urheilusta (Itkonen ym. Talousongelmien lisäksi ainakin koronapandemia ja väestön ikääntyminen aiheuttavat päänvaivaa liikuntajohdolle ja kuntien päättäjille. Kunnat käännekohdassa. & Nieminen, M. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2013:10. Karhu, M. Helsingin yliopisto. 1996. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 67. Acta Universitatis Tamperensis 1871. & Aarresola, O. Tämä synnyttää tilannekohtaisen ristiriidan, jonka kanssa liikuntajohdon tulisi kyetä elämään. 2018. 2018, 19) moni-ilmeisistä kunnista tarvitaan lisää tietoa Eriytyneistä liikuntatoimista tarvitaan lisää tietoa ja tutkimusta. https://teaviisari.fi/teaviisari/fi/tulokset?view=LIISit&y=2018&y=2016 &y=2014&y=2012&y=2010&r=KOKOMAA&chartType=pointer&cmp=r. Focus Localis. Suomi, K., Sjöholm, K., Matilainen, P., Nuutinen, L., Myllylä, S., Glan, V., Pavelka, B., Vehkakoski, K., Vettenranta, J. Hakari, K. Perustuslain reunaehdot kuntien tehtäväkentän eriytymiselle. 57, no 4, 54–57. 2019. Pienet liikuntatoimet taistelevat olemassaolostaan ja isommissa yksiköissä on jatkuva paine varmistaa riittävän vahva taloudellinen pohja ja saavutettu palvelutaso. 2018. Väitöskirja. (toim.) Tutkimuskatsaus liikuntapoliittisen selonteon tausta-aineistoksi. 2018, 18) Liikuntatoimi ja koko kunta joutuvat pohtimaan, miten vastata yhä kirjavamman harrastajajoukon erilaisiin vaatimuksiin. Tampereen yliopisto. Laine (toim.). TEA-viisari. & Hentilä, H-L. Helsinki. Rakennetaanko uusi liikuntapaikka huippusuoritusten vaatimilla erityisehdoilla (esim. LIPAS. Jyväskylän yliopisto. Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien ristiaallokossa. Vol. Teoksessa H. Käyttötalouden ongelmien lisäksi monessa kunnassa 1970ja 1980-lukujen kasvun vuosina rakennetut liikuntapaikat ovat tulleet tai ovat tulossa saman aikaisesti peruskorjausvaiheeseen tai elinkaarensa päähän. 2018, 86). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan
Kuva: Antero Aaltonen. Valtakunnalliset liikuntajärjestöt, paikalliset seurat ja liikunnan aluejärjestöt näkevät koulun tavoitteilleen sopivaksi toimintaympäristöksi. Urheiluseuroja ei silti mainita edes silloin, kun opetuksen tavoitteeksi sanoitetaan oppilaan tutustuttaminen yleisten liikuntamuotojen harrastamiseen liittyviin mahdollisuuksiin. Lasten ja nuorten liikunnan toimialajärjestö Nuori Suomi edisti liikuntaa suoraan kouluille kohdistetuilla kampanjoilla ja HEIDI LINDFORS, TtM mittauskoordinaattori hyvinvointiyksikkö Jyväskylän ammattikorkeakoulu Heidi.lindfors@jamk.fi SALLA TURPEINEN, LitM tutkija hyvinvointiyksikkö Jyväskylän ammattikorkeakoulu Salla.turpeinen@jamk.fi MATTI HAKAMÄKI, YtM erikoissuunnittelija hyvinvointiyksikkö Jyväskylän ammattikorkeakoulu Matti.hakamaki@jamk.fi Koulujen ja seurojen yhteistyö kaipaa koordinointia Liikunnan harrastamisen edistämiseen koulujen ja seurojen yhteistyönä tarvitaan kuntakohtaisia toimintamalleja. Lisäksi järjestöt ovat yritysten ohella toimijoita, joissa voi saada kokemusta ammateista tai soveltaa osaamista. Opetussuunnitelman mukaan koulut voivat hyödyntää järjestöjen ja muidenkin sidosryhmien osaamista kerhotoiminnan järjestämisessä. 6 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Perusopetuksen opetussuunnitelmassa yhteistyö järjestöjen kanssa kuvataan käsitystä kansalaisyhteiskunnasta, oppimisympäristöjä monipuolistavana ja sivistystehtävää tukevana syventävänä toimintamuotona. Lajiliitoille koulut ja myös päiväkodit ovat looginen kanava rekrytoida harrastajia
Alati muuttuvien käytänteiden selvittäminen ja hoitaminen koettiin kuormittavaksi. Koordinointi ja viestintä koettiin ongelmiksi erityisesti isoissa seuroissa. Salonen-Nummi totesi, että ”kaikki onnistuu, jos rehtorilla on kykyä nähdä yhteiskunnan kehitys ja sopeuttaa koulun toimintoja siihen”. Viestintä koettiin haastavaksi, koska tiedon pitäisi kulkea niin seuran, koulun kuin kunnan eri hallinnonalojen välillä. Haastattelukokonaisuus toteutettiin aluejärjestöjen, Likes-tutkimuskeskuksen sekä Liikkuva koulu -ohjelman yhteistyöllä. Nykyisessä 2020-luvun harrastamisen mallissa lasten kuuleminen yhdistetään mieluisan maksuttoman harrastuksen mahdollistamiseen – aluksi valtionavustuksin ja jatkossa mahdollisesti valtionosuuksin. Neljännes seuroista vastasi kouluyhteistyön sujuneen ilman ongelmia. Toiminta oli jatkunut useita vuosia samanlaisena, ja toimintamalli oli selkeä ja tuttu molemmille osapuolille. Seurat eivät aina tiedä keneen olla yhteydessä kouluyhteistyöhön liittyvissä asioissa eikä lukujärjestyksistä löydy toiminnalle selkeää paikkaa, jotta kaikki halukkaat oppilaat pääsisivät mukaan toimintaan. Sirkka Salonen-Nummi tutki liikuntakasvatuksen väitöskirjassaan porilaisten koulujen ja kansalaisjärjestöjen järjestämää iltapäivätoimintaa ja sen ehtoja laman jälkeisinä vuosina 1996–2007. Tutkimuksen aineisto koostuu 72 seuratoimijan haastatteluista. Alaluokkia oli kysymyksestä riippuen 2–12.. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 6 7 toisaalta kasvatti urheiluseuroja toimimaan laadukkaasti muillakin kuin kilpailullisilla päämäärillä. Haastattelut litteroitiin ja niille tehtiin sisältöanalyysi. Haastattelut litteroitiin, mistä muodostui materiaalia 183 liuskaa. Koulujen aamuja iltapäivätoiminnan saaminen lakisääteiseksi 2000-luvulla perustui osaltaan koulu-seurayhteistyössä kokeiltuihin malleihin. Erilaisista intresseistä johtuen myös seuran ja kunnan vuoropuhelu on ajoittain hankalaa. Sujuvan yhteistyön perustana oli monesti pitkä yhteys seuran ja koulun välillä. Tyypillisimmin seura sopi kouluyhteistyöstä koulun rehtorin (76 %), liikunnanopettajan (44 %) tai muun kunnan edustajan (40 %) kanssa. Haastateltujen seuratoimijoiden joukossa oli sekä luottamusettä toimihenkilöitä kaikista Suomen maakunnista. 15 aluejärjestöä haastatteli 3–5 valitsemaansa seuraa, joiden tiedettiin asiantuntija-arvion perusteella tehneen kouluyhteistyötä tai olevan siitä kiinnostunut. Lopuksi seurat saivat esittää toiveita aluejärjestöjen työlle ja tuelle. Kunta voi esimerkiksi Miten tutkittiin. Muita esille tulleita yhteistyön muotoja olivat erilaiset tapahtumat, liikuntaja välituntien vetäminen, akatemiatoiminta, markkinointi sekä leirit. Haastattelut kestivät 10–75 minuuttia. Hän päätyi esittämään sektorien tiiviimpää yhteistyötä, aitoa yhdessä tekemistä sekä tiedottamisen terävöittämistä. Kartoitimme 2020-luvun koulu-seurayhteistyön tilaa, muotoja, ongelmia ja kehittämiskohteita. Loka-joulukuussa 2020 tehtyjen haastattelun pohjana käytettiin Surveypaliin etukäteen syötettyä puolistrukturoitua lomaketta, jossa kysyttiin seuran perustietoja, kokemuksia kouluyhteistyöstä sekä yhteistyön onnistumisia, ongelmia ja kehittämiskohteita. Taulukko 1 Perustietoja seuroista ja haastateltavista n % Haastattelut seurat 72 Seurojen jäsenmäärä alle 200 4 6 200–499 25 35 500–799 16 22 800–999 10 14 1000 ja yli 17 24 Seurojen palkattu henkilöstö Päätoimisia työntekijöitä 52 72 Osa-aikaisia työntekijöitä 58 81 Haastateltujen rooli omassa seurassaan Puheenjohtaja 18 25 Toiminnanjohtaja 29 40 Varapuheenjohtaja, hallituksen jäsen 6 8 Juniori-, harraste-, seuratai kehittämispäällikkö 11 15 Valmentaja, ohjaaja 4 6 Seuratyöntekijä, -koordinaattori 4 6 Liikunnan aluejärjestöjen asiantuntijat toteuttivat haastattelut omilla alueillaan. Avoimia kysymyksiä oli yhteensä 14, joista jokainen analysoitiin ja luokiteltiin alaluokkiin. Joissain kouluissa esimerkiksi Wilma-viestintäkanavaa saa käyttää kerhojen mainostamiseen, kun osassa kouluissa tämä on kielletty. Tämän lisäksi koulun sisäisen tiedonkulun sekä koulun ja kodin välisen viestinnän tulisi olla saumatonta. Mitä laajempaa kouluyhteistyö on, sitä suurempi merkitys kokonaisuuden koordinoinnilla ja viestinnällä on. Ongelmina olivat myös tilojen saannin vaikeus, vuoropuhelu kunnan/kaupungin kanssa sekä koulujen vaihtelevat käytännöt ja pelisäännöt. Yleisimmät ongelmat seuran ja koulun välisessä yhteistyössä olivat yhtenäisen toimintamallin ja koordinoinnin puute (18 %), ohjaajapula (15 %), puutteellinen viestintä (13 %) sekä riittämättömät taloudelliset resurssit (10 %). Litteroitu materiaali luokiteltiin kysymyksittäin. Kouluyhteistyö kiinnostaa ongelmista huolimatta Suurin osa (94 %) haastatelluista seuroista vastasi tekevänsä kouluyhteistyötä. Yleisimmät kouluyhteistyön muodot olivat lajiesittelyt (70 %) ja kerhotoiminta (63 %). Koulujen viestintäkäytännöt vaihtelevat paljon, mikä vaikeuttaa tiedotusta koulun ja kodin välillä. Toimintamallit vaihtelivat paljon kouluittain ja kunnittain, joten kouluyhteistyö vie selvittelyineen seuroilta paljon resursseja. Suurimman haastattelun seuran jäsenmäärä oli 4 500 henkilöä ja pienimmän 53 henkilöä (taulukko 1)
Monet seurat kokevat kuormittavaksi kouluyhteistyöhön liittyvän monimutkaisen selvitystyön sekä käytänteiden moninaisuuden. 63 prosenttia seuroista käytti ohjaustoimintaan seuran vapaaehtoisia ja 25 prosenttia seuran omia urheilijoita. Yhdenvertaisuuden periaate ei toteudu, mikäli vain liikuntamyönteisten koulujen oppilailla on mahdollisuus osallistua seurojen kouluilla järjestämään toimintaan. Lisähaasteita talouden hallintaan tuo toiminnan ennalta-arvaamattomuus. Kerhoihin saattaa tulla nopealla aikataululla muutoksia, esimerkiksi lisäohjaajien tarvetta, jolloin kustannukset nousevat. Seurat eivät tavoittele kouluyhteistyöstä isoa rahallista voittoa, mutta sen olisi ainakin katettava kulut. Ohjaajien löytäminen päiväsaikaa vaikeaa Pienimmissä seuroissa yleisimpiä ongelmia olivat ohjaajien saamiseen sekä taloudellisiin resursseihin liittyvät asiat. Pitkäjänteisemmällä taloudellisella tuella seurat pystyisivät katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen, vakiinnuttamaan toimintaa ja sitouttamaan päteviä ohjaajia. Seuroista 70 prosenttia kertoi palkattujen työntekijöiden tai tuntityöntekijöiden toimivan kouluilla ohjaajina. Riittämättömistä taloudellisista resursseista raportoi joka kymmenes seura. Ainoastaan muutama seura vastasi kouluyhteistyön olevan pelkästään ongelmallista. Koululla järjestettävään harrastustoimintaan mukaan tulevat lapset eivät välttämättä ole yhtä motivoituneita kuin seuroissa harrastavat, mikä voi tehdä ohjaustilanteista hyvinkin haastavia. Lajien välinen epätasa-arvo ja ennakkoluulot nousivat esiin muutamissa haastatteluissa. Haastatteluissa nousi esiin myös huoli vastuukysymyksistä. Muita motivoivia tekijöitä olivat uusien harrastajien saaminen seuraan (57 %), lajitietoisuuden lisääminen (40 %), yhteistyö muiden toimijoiden kanssa (12 %) sekä työtuntien tarjoaminen seuran ohjaajille (9 %). Jos rehtori ei ollut innostunut liikunnasta, oli yhteistyö hankalaa.. Kerhoja voidaan myös joutua perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi, jolloin seura jää kokonaan vaille suunniteltua tulonlähdettä. Ongelmia ohjaajien rekrytointiin ja ohjaustilanteiseen tuovat myös isot ryhmäkoot sekä heterogeeniset ryhmät. Seuroista 66 prosenttia ilmoitti olevansa tyytyväisiä kouluyhteistyöhön, ja 29 prosenttia kertoi yhteistyössä olleen sekä myönteisiä että kielteisiä puolia. 6 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 haluta järjestää toimintaa haja-asutusalueen kouluille. Kokonaisuuden selkeyttämistä kaivataan Seuratyön tekemisen tavat ovat usein hyvin pirstaleisia, mikä vaikuttaa koulujen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Seurat toivoivatkin koulun ja seuran vastuun rajojen selkeyttämistä. Jos esimerkiksi koulun rehtori ei ollut innostunut liikunnasta, oli yhteistyö hankalaa. Myöskään koulun henkilökunnan omat lajimieltymykset tai epäluulot tiettyjä lajeja kohtaan eivät saisi vaikuttaa siihen, mitkä seurat pääsevät kouluyhteistyöhön mukaan. . Yhteistyö sujuu liikuntamyönteisten koulujen kanssa Haastatteluissa nousi ilmi myös yksittäisten henkilöiden merkitys. Yhtenäisten toimintamallien luominen vaatii vielä tarkempia kuntakohtaisia analyysejä sekä selvityksiä toimivista malleista. Kouluyhteistyöhön saatava rahoitus on seurojen näkemyksen mukaan liian kausiluonteista. Kouluyhteistyö ajoittuu yleensä päiväsaikaan, jolloin päivätyössä käyvien on vaikea irrottautua ohjaajiksi. Toimintamallin avulla voidaan myös selkeyttää aikataulutusta, mikä mahdollistaa mahdollisimman monen lapsen osallistumisen. Seurat järjestävät toimintaa suurella sydämellä ja ovat tottuneet pyörittämään sitä pienillä resursseilla, kuten seuratyön luonteeseen on pitkään kuulunut. Kaikista haastatteluista seuroista 15 prosenttia nosti ongelmaksi ohjaajapulan. Seurat voivat saada uusia harrastajia mukaan toimintaansa sekä lisätä seuran tunnettavuutta ja positiivista näkyvyyttä. Seuroista 60 prosenttia kertoi yhteiskuntavastuun ja lasten liikuttamisen olevan suurin motivaattori kouluyhteistyön järjestämiseen. Pienet seurat ja lajit saattavat helposti jäädä isompien jalkoihin. Seurasta saapuva ohjaaja ei myöskään aina tunne ryhmäläisiä eikä välttämättä ole lapsille riittävä auktoriteetti. Seura toivoisi kuitenkin pääsevänsä alueille, joilta se voisi saada eniten uusia harrastajia mukaan omaan toimintaansa. Seurat kokivat, että liikuntamyönteisten koulujen kanssa yhteistyö sujui. Viestinnällisesti on olennaista, että seurat ja koulut tietävät, keneen olla yhteydessä kouluyhteistyöhön liittyvissä asioissa. Talousongelmat liittyvät sekä toiminnan kulujen kattamiseen että pitkäjänteisyyden puutteeseen ja epävarmaan tulevaisuuteen. Yhteistyössä on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, joka on selkeän toimintamallin avulla mahdollista valjastaa tehokkaammin käytäntöön. Muutamien seurojen haastattelussa nousi esiin huoli käytösongelmien yleistymisestä kerhoissa. Toimintamalleja ja -tapoja on yhtä paljon kuin seurojakin. Ongelmista ja vaikeuksista huolimatta seurat näkevät kouluyhteistyön arvokkaana toimintana. Yhtenäinen malli loisi paremmat edellytykset myös seurojen väliselle yhteistyölle, joka on toistaiseksi melko vähäistä. Yhtenäinen kunnittainen toimintamalli ja parempi koordinointi toisi selkeyttä toimintaan ja madaltaisi seurojen kynnystä kouluyhteistyön aloittamiseen ja laajentamiseen. Seuroista 70 prosenttia toivoi taloudellista tukea toiminnan kehittämiseen. Koulujen ja seurojen yhteistyö voi liikuttaa suuria määriä lapsia. Ohjaajilta tulee siis löytyä lajitaitojen lisäksi riittävästi pedagogisia taitoja myös ryhmän vetämiseen, joten ohjaustoimintaan on usein vaikeampi saada tekijöitä kuin moniin muihin seuran tehtäviin. Seurat toivovat seuran koosta tai lajista riippumatta tasavertaista mahdollisuutta päästä mukaan järjestämään toimintaa
F-arvion saanut osa-alue toteutuu heikosti (0–19 %). Se sisältää ajantasaisen tilannekuvan lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen osa-alueista sekä liikkumista tukevien yhteisöjen ja yhteiskunnan rakenteista. Tulokset poikkeavat eri ikäryhmissä paljon toisistaan, ja siksi eri ikävaiheissa tarvitaan erilaista otetta liikkumisen edistämisessä. Lasten ja nuorten liikuntaan sekä sen edistämiseen vaikuttavat tekijät.. Tuloskortti on järjestyksessään neljäs. Eri osa-alueiden arviointi toteutettiin asian tuntijaryhmässä kansainvälisten ohjeiden mukaan. Kaikille näille ikäryhmille on annettu omat arvosanat osa-alueittain, joita ovat fyysinen kokonaisaktiivisuus, organisoitu liikunta ja urheilu, omatoiminen liikunta ja leikki sekä aktiivinen kulkeminen. Kuva 1. Näitä osa-alueita ovat paikallaanolo, fyysinen toimintakyky, ylipaino sekä liikunnan ja terveyden lukutaito. Tietoa ja tuloksia on lisäksi koottu osaalueista, joita ei kuitenkaan arvioida kansainvälisen mallin mukaan. Arvioin ti A tarkoittaa, että osa-alue toteutuu lähes täydellisesti (80–100 %). Tuloksissa ovat mukana kaikki lapset ja nuoret, ja lisäksi toimintarajoitteita kokevien sekä ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten liikkumista kuvataan Tuloskortissa läpileikkaavasti. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 6 9 Tuloskorttiin on koottu uusin tieto eri ikäisten lasten ja nuorten liikunnasta ja sen edistämisestä. Aiemmat yhteenvedot on tehty vuosina 2014, 2016 ja 2018. Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likesin koordinoima Tuloskortti on toteutettu yhteistyössä kansallisen asiantuntijaryhmän kanssa. Lasten ja nuorten liikunnan sekä sen edistämisen kokonaisuutta kuvataan ja arvioidaan kymmenen osa-alueen kautta (kuva 1). KATARIINA KÄMPPI, LitM tutkija Likes, Jyväskylän ammattikorkeakoulu katariina.kamppi@jamk.fi PIRITTA ASUNTA, LitT tutkija Likes, Jyväskylän ammattikorkeakoulu piritta.asunta@jamk.fi MILJA LESKINEN, FM viestinnän asiantuntija Likes, Jyväskylän ammattikorkeakoulu milja.leskinen@jamk.fi TUIJA TAMMELIN, FT johtava tutkija Likes, Jyväskylän ammattikorkeakoulu tuija.tammelin@jamk.fi Lasten ja nuorten liikunnan tuloskortti tukee tiedolla johtamista Lasten ja nuorten liikunnasta kertova tutkimuspohjainen Tuloskortti tarkastelee ensimmäistä kertaa myös toimintarajoitteisuuden ja ulkomaalaistaustan vaikutuksia fyysiseen aktiivisuuteen. Edellisen Tuloskortin tavoin myös vuoden 2022 julkaisussa liikuntakäyttäytymisen tulokset kuvataan neljässä eri ikäryhmässä: alle kouluikäiset, alaja yläkouluikäiset sekä toisen asteen opiskelijat
Toimintarajoitteisten osalta on käytössä vain kyselytietoa. Huomio ensisijaisesti vähiten liikkuviin Fyysinen kokonaisaktiivisuuteen kuuluu kaikki päivän aikana kertyvä liikkuminen, kuten liikuntaja urheiluharrastukset, omatoimisen liikunta ja leikki, koululiikunta ja erilainen arjen hyötyliikunta. Kuva 3. Tuloskortissa tulokset esitetään ja arvioidaan suhteessa tähän tunnin reippaan liikkumisen suositukseen. Liikkumissuositus 7–17-vuotiaalle lapselle tai nuorelle on vähintään tunti reipasta liikkumista joka päivä. Tuloskortti tarjoaa näkökulmia siihen, miten muun muassa varhaiskasvatus, oppilaitokset, liikuntaseurat, perheet sekä päätöksentekijät kunnissa voivat mahdollistaa kaikkien lasten ja nuorten liikkumista. Lisäksi aineistot eivät ole täysin identtiset. Fyysisen aktiivisuuden osalta on käytettävissä sekä liikemittauksiin että itsearviointiin eli kyselyihin perustuvaa tietoa. Kuvassa 3 on esitetty eri ikäryhmissä niiden lasten ja nuorten osuudet, jotka liikkuvat reippaasti vähintään tunnin päivässä. Reippaan liikkumisen määrä vähenee tasaisesti iän myötä. Psyykkisten toimintarajoitteiden osalta on tarkasteltu kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta kokevia. Lapsilta ja nuorilta itseltään tietoa on saatu kyselyin, haastatteluin ja mittauksin. 7 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Moni taho pystyy vaikuttamaan lasten ja nuorten liikkumiseen. Toimintarajoitteisten tuloksia ei voi suoraan verrata kaikkien lasten ja nuorten tuloksiin, sillä yleisissä tuloksissa on inklusiivisesti mukana myös toimintarajoitteisten lasten ja nuorten tuloksia. Sosiaalisia toimintarajoitteita ovat vaikeudet oman käytöksen kontrolloimisessa, muutosten hyväksymisessä omiin rutiineihin ja ystävien saamisessa. Suosituksen mukaan fyysistä aktiivisuutta tulisi kertyä alle kouluikäiselle lapselle päivittäin kolme tuntia, josta reipasta liikkumista tulisi olla tunti. Tuloskortin aineistona on hyödynnetty noin 20:tä eri tutkimusta, joissa tietoa on kerätty lapsilta itseltään, lasten huoltajilta, kouluista, kunnista ja valtakunnallisista tilastoista. Laajimmat ja edustavimmat väestötason seurannat ja tutkimukset saavat raportissa suurimman painoarvon. Kognitiivisia toimintarajoitteita ovat ymmärtämisen, oppimisen ja keskittymisen vaikeudet. Tuloskortissa toimintarajoitteita käsitellään neljässä ryhmässä. Mukana on myös tuoretta tietoa yksittäisistä pienemmistä tutkimuksista silloin, kun koko Suomen tilannetta kuvaavia tietolähteitä ei ollut käytössä. Ulkomaalaistaustaisiksi on luokiteltu ne lapset ja nuoret, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Lapsista ja nuorista noin kymmenen prosenttia on ulkomaalaistaustaisia, ja noin viidenneksellä on jokin arkea vaikeuttava toimintarajoite. Toimintarajoitteisten lasten ja nuorten tulokset on arvioitu viidestä osa-alueesta, jotka on koottu omaksi kokonaisuudeksi (kuva 2). Alle kouluikäisistä tähän yltää reilut kaksi kolKuva 2. Eri-ikäisten lasten ja nuorten reippaan liikkumisen määrä. Kuva 4. Fyysisiä toimintarajoitteita ovat näkemisen, kuulemisen ja liikkumisen vaikeudet. Toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikkumisen yleistilanne. Vähän liikkuvien lasten ja nuorten osuus yläkoululaisista ja toisen asteen opiskelijoista.. Läpileikkaavana yhdenvertaisuus Tuloskortissa tuloksia tarkastellaan iän ja sukupuolen lisäksi ensimmäistä kertaa myös ulkomaalaistaustan ja toimintarajoitteisuuden mukaan
• 10 osa-aluetta arvioitu kansainvälisten ohjeiden mukaan • Osa kansainvälistä 60 maan Active Healthy Kids Global Alliance -yhteenliittymää. Tiedolla johtamisessa on kyse tiedon analysoinnista ja hyödyntämisestä päätöksenteossa. Aktiivisimmin liikuntaa harrastavien lasten ja nuorten osalta on tärkeää huolehtia liikkumisen monipuolisuudesta ja toisaalta riittävästä arjen aktiivisuudesta, mikä tasapainottaa liikkumisen kokonaisuutta. Pyörätuolisymboli kuvaa raportissa kaikkia toimintarajoitteita, ei siis ainoastaan liikkumisen rajoituksia. Kaikkien hallinnonalojen päätöksillä ja toimilla on vaikutusta lasten ja nuorten liikkumiseen. Ensimmäiseen kansainväliseen Global Matrix 1.0 -koontiin vuonna 2014 osallistui 15 maata, ja vuoden 2022 Global Matrix 4.0 -koonnissa on mukana 60 maata tai aluetta. • Laadittu yhteistyössä viiden tutkimusta tekevän laitoksen kesken, työryhmässä 24 asiantuntijaa. Yhdenvertaisuutta tarkastellaan myös ensi kertaa osana kansainvälistä vertailua. • Aikaisemmat tuloskortit on julkaistu vuosina 2014, 2016 ja 2018. Etenkin kunnilla on merkittävä rooli lasten ja nuorten liikkumiseen liittyvässä päätöksenteossa, myös hyvinvointialueiden muodostettaessa. Vähiten liikkuvien osalta on tärkeää lisätä liikkumista vähitellen sekä samalla vähentää ja tauottaa liiallista paikallaanoloa. Uusimmissa suosituksissa ei enää käytetä vaikeasti määriteltävää käsitettä ruutuaika, koska digilaitteiden käyttö osana arkea ja opiskelua on lisääntynyt valtavasti. Kansainvälinen vertailu näiden maiden kouluikäisten lasten ja nuorten liikkumisen tilanteesta julkaistaan maailman terveysliikunnan kongressissa (ISPAH) lokakuussa 2022. Vähän liikkuvien ammattiin opiskelevien osuutta on seurattu vuodesta 2008 lähtien. Päätöksenteon ja konkreettisten toimenpiteiden kannalta on olennaista hyödyntää eri ryhmien tilanteen huomioivaa kohdennetumpaa tietoa. Suomen Tuloskortti verkossa suomeksi ja englanniksi www.likes.fi/tuloskortti Kansainvälinen vertailu (Global Matrix) verkossa www.activehealthykids.org Mikä on tuloskortti 2022. Liikkumiseen tukea tarvitsevat eniten ne lapset ja nuoret, jotka liikkuvat todella vähän. Tiedon pohjalta liikunnan edistämisen toimenpiteitä pystytään kehittämään ja kohdentamaan konkreettisemmin kunnissa ja hyvinvointialueilla. Tuloskorttiin on koottu tietoa kaikkien lasten ja nuorten osalta mutta myös ryhmittäin, jolloin se antaa tietoa lisäksi. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Lapsille ja nuorille suositellaan runsaan paikallaanolon tauottamista ja korvaamista reippaalla liikkumisella. Tätä vanhempien nuorten ikäryhmässä osuus on selvästi alle viidenneksen. • Uusimpaan tutkimustietoon perustuva yhteenveto lasten ja nuorten liikunnasta ja sen edistämisestä. Tulokset on esitetty myös erikseen niiden lasten ja nuorten osalta, joilla on toimintarajoitteita. 2022. Kansainvälisessä vertailussa mukana 60 maata tai aluetta Idea Lasten ja nuorten liikunnan Tuloskorttiin eli Report Cardiin on lähtöisin Kanadasta, jossa sitä on toteutettu jo vuodesta 2005 lähtien. Esimerkiksi kunnissa tiedolla johtamiseen kaivataan kohdennettua seurantaa ja arviointia lasten ja nuorten liikkumisesta muun muassa iän, sukupuolen, toimintarajoitteisuuden ja ulkomaalaistaustan osalta. LISÄTIETOA Tuloskortti 2022. . Eri maiden Tuloskortteihin kootaan yhteen olemassa oleva, uusin tutkimus lasten ja nuorten liikkumisen tilanteesta ja arvioidaan liikunnan ja sen edistämisen osa-alueita kansainvälisen mallin mukaisesti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyssä on seurattu vähän eli viikossa korkeintaan tunnin hengästyttävästi liikkuvien yläkoululaisten ja lukiolaisten osuutta vuodesta 2006 lähtien. Vähän liikkuvia on kaikissa ikäryhmissä, mutta kaikkein eniten ammattiin opiskelevien ja ulkomaalaistaustaisten tyttöjen joukossa (kuva 4). Kunnilla tärkeä rooli tiedon kerääjänä ja hyödyntäjänä Tuloskortin yksi keskeinen tavoite on tarjota eväitä tiedolla johtamisen tueksi. mesta, alakouluikäisistä noin puolet ja yläkouluikäisistä reilu viidesosa. Riittämättömän liikkumisen haastetta ei ratkaista vain edistämällä liikunnan harrastamista, vaan huomioimalla myös arjen yleinen aktiivisuus. Maiden edustajat kokoontuvat lokakuussa keskustelemaan tuloksista ja etsimään yhdessä ratkaisuja lasten ja nuorten liikkumisen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 7 1 erilaisten ryhmien näkökulmista. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 401
Profiilimittareita käytetään tarkasteltaessa elämänlaatua usealla ulottuvuudella. Sosiologiassa elämänlaatuun sisältyvät aineellinen elintaso, sosiaaliset suhteet, mielekäs elämä, viihtyisä ympäristö ja subjektiivinen tyytyväisyys (Allardt 1973). Elämänlaadun eri mittarit – kumpi parempi. Maailman terveysjärjestön mukaan elämänlaatu tarkoittaa yksilön käsitystä elämäntilanteestaan suhteessa omiin päämääriin, tavoitteisiin ja odotuksiin ja oman kulttuurin ja arvomaailman määrittelemässä viitekehyksessä (WHO 1997). 7 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Ikääntyvien hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistäminen ja ylläpitäminen on keskeinen tavoite terveydenhuollossa. Uudelleen arviointi voi osoittaa parempaa elämänlaatua ja hyvinvointia kuin arviointi ennen sairastumista. Globaaleissa mittareissa kokonaiselämänlaatua tai terveydentilaa arvioidaan yhdellä kysymyksellä, ja yhden ulottuvuuden mittareissa kartoitetaan vain tiettyä terveyteen liittyvän elämänlaadun ulottuvuutta. Suomessa käytetyimpiä profiilimittareita on RAND36-mittari (Aalto ym. Elämänlaadun määrittelyssä on keskeistä se, miten hyvällä tolalla ihmisen asiat ovat hänelle merkityksellisillä elämän osa-alueilla. Terveyteen liittyvä elämänlaatu tarkoittaa yksilön kokemusta omasta terveydestään ja terveydentilaan vaikuttavista elämän osa-alueista (Uutela ja Aro 1993). Väestön ikääntymisen ja eliniän jatkuminen pakottaa pohtimaan, miten laadukkaiden ja elämisen arvoisten lisävuosien turvaaminen onnistuu samanaikaisesti, kun hoitoresurssit vääjäämättä niukkenevat. Kuva: Jaana Selander / Kiuruvesi-lehti. Terveyteen liittyvän elämänlaadun mittarit voidaan luokitella globaaleihin mittareihin, yhden ulottuvuuden mittareihin sekä moniulotteisiin profiilimittareihin ja terveystaloustieteellisiin tarkoituksiin kehitettyihin utiliteettimittareihin. Elämänlaadun utiliteettimittareilla arvioidaan terveydenhuollon toimenpiteiden kustannus?hyöty -suhdetta laatupainotettujen elinvuosien avulla. RAND-36-mittari on käyttökelpoinen terveystutkimuksissa selvitettäessä eri kroonisten sairaukPIRJO KOMULAINEN, FT tohtoritutkija Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos pirjo.komulainen@uef.fi Syö ja liiku viisaasti varttuneenakin Ikääntyvien elämänlaatua voidaan parantaa liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla. Mittari kuvaa terveyteen liittyvää elämänlaatua eri ulottuvuuksien profiilina. Määritelmissä on tieteenalakohtaisia eroja, mutta kaikissa niissä korostuu subjektiivinen kokemus ja sen kunnioittaminen. RAND-36-mittari kartoittaa hyvinvointia ja toimintakykyä kahdeksalla eri ulottuvuudella: koettu terveys, fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky, kivuttomuus ja tarmokkuus sekä fyysiset ja psyykkiset roolitoiminnot. Terveyteen liittyvän elämänlaadun arvioinnille on tyypillistä dynaamisuus (Leventhal ja Colemen 1997), mikä tarkoittaa sitä, että yksilön kokema elämänlaatu voi olla erilainen johtuen esimerkiksi sairastumisesta tai sairauden eri vaiheissa verrattuna näitä edeltäneeseen tilanteeseen. 1999), joka on kehitetty Yhdysvalloissa toteutetuissa väestötutkimuksissa 1980-luvulla
2019), vaikka se ei välttämättä ole yhdenmukainen objektiivisesti mitatun terveydentilan kanssa (Giltay ym. Koettu terveys arvioitiin RAND-36-mittariin sisältyvällä viiden kysymyksen sarjalla (Hays ym. 2021) lihaskuntoharjoittelun, kestävyysliikunnan ja ruokavalion itsenäisiä vaikutuksia sekä näiden yhteisvaikutuksia koettuun terveyteen. Terveyteen liittyvää elämänlaatua kartoitettiin myös seitsemällä muulla ulottuvuudella. Näyttö terveellisen ruokavalion vaikutuksista koettuun terveyteen pohjautuu enimmäkseen seurantatutkimuksiin. Pisteytyksen vaihteluväli oli 0–100 pistettä suuremman pistemäärän osoittaessa parempaa koettua terveyttä. Laajat seurantatutkimukset osoittavat koetun terveydentilan ennustavan kuolleisuutta, myöhempää terveyttä ja toimintakykyä sekä sosiaalija terveyspalveluiden käyttöä (Halford ym. Koettu, itsearvioitu terveys kuvaa subjektiivista arviota sen hetkisestä terveydentilasta sekä arviota terveydentilassa tapahtuvista muutoksista ja vertailua muiden ihmisten terveyteen. 2015) ja kroonisesta munuaissairaudesta kärsivillä (Palmer ym. Tutkimukseen osallistui yhteensä 1410 miestä ja naista, jotka olivat tutkimuksen alkaessa 57?78-vuotiaita. Liikunnan ja ravinnon vaikutus Säännöllisen liikunnan ja terveellisen ruokavalion tiedetään ehkäisevän kroonisia sairauksia. Myös lihaskuntoharjoittelu tai kestävyysliikunta ja ruokavalio yhdessä kohensivat koettua terveyttä, mutta ei enempää kuin osatekijöidensä summat. 2017). 2013) RCT-tutkimuksissa. Tutkittavat satunnaistettiin kuuteen ryhmään: lihaskuntoharjoittelu, kestävyysliikunta, ruokavalio, lihaskuntoharjoittelu + ruokavalio, kestävyysliikunta + ruokavalio tai vertailuryhmä. Yksilö voi arvioida elämänlaatunsa erilaiseksi eri ulottuvuuksilla. Tutkimuksen vahvuuksia ovat satunnaistettu kontrolloitu tutkimusasetelma, tutkimusaineisLihaskuntoharjoittelu Kestävyysliikunta Terveellinen ruokavalio Lihaskunto + ruokavalio Kestävyys + ruokavalio Kontrolli Lähtötilanne 2 vuotta 4 vuotta 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 Pisteet TULOKSET Kuva 1. Selvitimme DR’s EXTRA-tutkimuksessa (Komulainen ym. 2012, Brown ym. Tutkimusnäyttö näiden elintapojen vaikutuksista koettuun terveyteen on kuitenkin edelleen ristiriitaista. 2010), eikä ikääntyvillä keskivartalolihavilla henkilöillä (Olsson ym. 2015). (kuva 1., julkaisematon tulos). 2001). Koettu terveys voi olla erinomainen tai toisessa ääripäässä voi olla kokemus heikentyvästä, jopa huonosta terveydentilasta. 2019) sekä tyypin 2 diabeetikoilla (Myers ym. Kohtuukuormitteinen kestävyysliikunta on parantanut koettua terveyttä liikuntaa harrastamattomilla postmenopausaalisilla naisilla (Martin ym. Tutkimus oli nelivuotinen satunnaistettu kontrolloitu interventiotutkimus ja kyseessä oli väestöotos. Aineisto analysoitiin lineaarisella sekamallilla. 2013). Kestävyysliikuntainterventiolla ei ollut vaikutusta koettuun terveyteen, eikä inMiten tutkittiin. 2015, Urtamo ym. Ruokavaliointervention tavoitteet noudattivat suomalaisia ravitsemussuosituksia. Liikuntainterventioissa tavoitteena oli vähintään kaksi kertaa viikossa toteutuva kohtuukuormitteinen ohjattu kuntosaliharjoittelu tai vähintään viisi kertaa viikossa toteutuva kohtuukuormitteinen omatoiminen kestävyysliikunta. 2009) sekä tyypin 2 diabeetikoilla (Myers ym. Uutta tietoa ikääntyvien palveluiden toteutukseen Lihaskuntoharjoittelu ja terveellinen ruokavalio paransivat tutkimuksessamme yksinään koettua terveyttä keski-ikäisillä ja ikääntyneillä henkilöillä. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 7 3 sien vaikutuksia elämänlaatuun. terventioilla havaittu vaikutusta RAND-36 -mittarin muihin ulottuvuuksiin. Yhdistelmäryhmissä pyrittiin joko lihaskuntoharjoittelutai kestävyysliikuntaintervention ja ruokavaliointervention tavoitteisiin. Mittari toimii silloin, kun tarvitaan tietoa elintapaintervention vaikutuksista eri ulottuvuuksilla. Niin ikään lihaskuntoharjoittelu on vaikuttanut myönteisesti koettuun terveyteen keski-ikäisillä ja ikääntyvillä henkilöillä (Hart ym. Koetun terveyden muutos eri ryhmissä nelivuotisen intervention aikana.. Sen sijaan monitekijäinen interventio, joka sisälsi säännöllisen liikunnan ja terveellisen ruokavalion lisäksi sosiaalista verkostoa ylläpitävää stimulointia sekä sydänja verisuonisairauksien riskitekijöiden tehostettua omaseurantaa, osoittautui tehokkaaksi suurentuneessa dementiariskissä olevien ikääntyvien henkilöiden koetun terveyden kannalta (Strandberg ym. 2017). Toisaalta osatekijät eivät vaimentaneetkaan toistensa vaikutuksia yhdessä esiintyessään. 2012). Koetun elämänlaadun ennusteellinen arvo huomioiden tämän tutkimuksen tulokset voivat auttaa kehittämään ja suuntaamaan ikääntyville tarkoitettuja palveluja ja tukitoimia, ja edelleen turvata ikääntyvien toimintakykyä ja hyvinvointia. Liikapainoisilla henkilöillä koettu terveys on parantunut ravintointervention seurauksena (Agarva ym. 2015) sekä kokonaisvaltainen elämänlaatu sydämen vajaatoimintaa sairastavilla (Rifai ym. Interventiolla ei ollut vaikutusta muihin RAND-36 ulottuvuuksiin. Ohjattu kestävyysja lihaskuntoharjoittelu yhdessä terveellisen ruokavalion kanssa monitekijäisessä interventiossa ei vaikuttanut koettuun terveyteen keski-ikäisillä, joilla oli sydänja verisuonisairauksien riskitekijöitä (Eriksson ym
Psychol Health 1997;12:753?767. Allardt E. The Rand-36 measure of health-related quality of life. Proc (Bayl Univ Med Cent) 2015;28:151–156. Cochrane Database Syst Rev 2017, Issue 4. FINGER study group, Kivipelto M., Ngandu T., Lehtisalo J., Laatikainen T., Soininen H., Strandberg T., Antikainen R., Jula A., Tuomilehto J., Peltonen M., Levälahti E., Lindström J., Rauramaa R., Pajala S., Hänninen T., Solomon A., Paajanen T. Quality of life: a process view. Leventhal H., Colman S. J Med Internet Res 2016;18:e74. Sekä kestävyysliikunta että lihaskuntoharjoittelu on kaikkien saatavilla oleva turvallinen ja edullinen ei-lääkkeellinen tapa vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin sekä parantaa koettua elämänlaatua. Eur Geriatr Med 2017;8:164?167. Yhteenvetona voidaan todeta, että säännölliseen liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon sitoutuminen voi parantaa ikääntyvien henkilöiden koettua terveyttä, mikä on tärkeä lisäys aiempaan RCT-tutkimusnäyttöön. 2016; Ericsson ym. 2012. & Rauramaa R. 2012. An internetbased physical activity intervention to improve quality of life of inactive older adults: a randomized controlled trial. 1993. Terveellisen ruokavalion noudattamiseen voitaneen niin ikään katsoa kaikilla olevan mahdollisuus. Quality of life and cost-effectiveness of a 3-year trial of lifestyle intervention in primary health care. 2015. Sosiaali ja terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus, STAKES. Agarwa U., Mishra S., Xu J., Levin S., Joseph Gonzales J., Neal D & Barnard ND. Report is a revised version of a paper presented at a Seminar on ‘Macro-Contexts and Micro-Variations in Cross-National Social Research’ 1973. Diabetes Care 2013;36:1884?1890. No.: CD011998. 2018. Arch Intern Med. 1997. . Näyttö kestävyysliikunnan ja lihaskuntoharjoittelun itsenäisistä tai yhteisistä vaikutuksista koettuun terveyteen pohjautuu varsin lyhytkestoisiin sekä aineistoltaan valikoituneisiin ja otoskooltaan pieniin tutkimuksiin, mikä voi osaltaan selittää ristiriitaisia tuloksia. Myös ruokavaliointerventiot ovat erilaisia, ja koettu terveys on mitattu eri mittareilla. Strandberg TE, Levälahti E., Ngandu T., Solomon A., Kivipelto M. Associations between health-related quality of life and mortality in older adults. Gummerus kirjapaino Oy, Saarijärvi 1999. World Health Organization (WHO). Broekhuizen K., de Gelde J., Wijsman CA., Wijsman LW., Westendorp R., Verhagen E., Slagboom P., de Craen AJ, van Mechelen W., van Heemst D., van der Ouderaa F. 1989. 2010. Urtamo A., Huohvanainen E., Pitkälä K. An application of methods for monitoring the resultsof medical care. 2009. 2019. 2017. Myers VH, McVay MA, Brashear MM, Johannsen NM, Swift DL, Kramer K, Harris MN, Earnest CP & Church TS. Exercise dose and quality of life: results of a randomized controlled trial. & Teperi J. Palmer SC, Maggo JK, Campbell KL, Craig JC, Johnson DW, Sutanto B., Ruospo M., Tong A. 7 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 ton koko ja intervention kesto. Hays RD & Morales LS. BMC Public Health 2012;12:1103 Hart PD & Buck DJ. 2015. Koettu ja havaittu elämänlaatu – toisiaan täydentävät näkökulmat. Suurin haaste näiden noudattamiseen ovat edelleen tavat ja tottumukset, niiden muuttaminen ja motivaation löytäminen siihen. & Ma J. The Medical Outcome Study. Exercise training and quality of life in individuals with type 2 diabetes. Am J Clin Nutr. Uutela A.& Aro A. Eriksson MK, Hagberg L., Lindholm L., Malmgren-Olsson EB, Österlind J. 2017. & Eliasson M. Tutkimuksia 101. BMC Public Health 2015;15:687. for the Finger study group. Effects of the Swedish physical activity on prescription model on health-related quality of life in overweight older adults: a randomized controlled trial. The effect of resistance training on healthrelated quality of life in older adults: Systematic review and metaanalysis. 1997. Effects of self-rated health on sick leave, disability pension, hospital admissions and mortality. Age and Ageing 2012;41:165–171. Arch Intern Med 2010;170:1470?1479. J Am Med Assoc 1989;262:925-930. Rifai L., Pisano C, Hayden J., Sulo S., & Silver MA. RAND-36 terveyteen liittyvän elämänlaadun mittarina: mittarin luotettavuus ja suomalaiset väestöarvot. 2019. Komulainen P., Tuomilehto J., Savonen K., Männikkö R., Hassinen M., Lakka TA, Hänninen T., Kiviniemi V., Jacobs DR Jr., Kivipelto M. 2016. 2015. Health-related quality of life in a multidomain intervention trial to prevent cognitive decline (FINGER). A Multicenter randomized controlled trial of a nutrition intervention program in a multiethnic adult population in the corporate setting reduces depression and anxiety and improves quality of life: the GEICO study. Ruokavaliointerventiossa yhtenä tavoitteena oli vähentää punaisen lihan käyttöä, mikä voi osaltaan selittää myönteistä tulosta (Jing ym 2018). Prev Sci 2015 J ; 16: 21–30. Dietary interventions for adults with chronic kidney disease. & Mooijaart SP. 2018). Olsson S., Börjesson M., Ekblom-Bak E., Hemmingsson E., Hellénius ML & Kallings LV. WHOQOL measuring quality of life. 1999. 2015. 2021;113:1428?1439. Toisaalta, myös päinvastaisia tuloksia on saatu (Broekhuizen ym. LÄHTEET Aalto AM, Aro A. A population-based longitudinal study of nearly 15,000 observations among Swedish women and men. Tarlov AR, Ware JE, Greenfield S, Nelson WC, Perrin E & Zubkoff M. & Mangialasche F. Impact of the DASH diet on endothelial function, exercise capacity, and quality of life in patients with heart failure. Ohjattu liikuntainterventio on usein tehokkaampaa kuin omatoimisesti toteutettu liikunta, mikä saattaa osittain selittää, ettei kestävyysliikunnalla ollut vaikutusta koettuun terveyteen DR’s EXTRA -tutkimuksessa. An exploratory analysis of a comparative Scandinavian survey n:o 1. Monet tekijät vaikeuttavat tähänastisten RCT-tutkimusten tulosten vertailua. Art. & Strippoli GFM. Health and Quality of Life Outcomes 2018;16:189. 2001. Aging Clin Exp Res2019;31:225–231. Duedecim 1993;109:1507?1511. & Strandberg T. & Svärdsudd K. Halford C., Wallman T., Welin L, Rosengren A., Nardel A., Johansson S., Eriksson H., Palmer E., Wilhelmsen L. Midlife predictors of active and healthy aging (AHA) among older businessmen. 1973. Giltay EJ, Vollaard AM & Kromhout D. Lisäksi liikuntainterventioista osa on ohjattuja, osa omatoimisesti suoritettuja ja liikuntamuoto sekä kesto ja intensiteetti vaihtelevat. 2013. Related factors of quality of life of type 2 diabetes patients: a systematic review and meta-analysis. Division Mental Health and Prevention of Substance Abuse 1997.. 2021. Am J Health Promot 2015;29:245?54. Brown DS, Thompson WW, Zack MM, Arnold SE & Barile JP. Self-rated health and physician-rated health as independent predictors of mortality in elderly men. Health Promot Perspect 2019; 9:1?12. Jing X., Chen J., Dong Y., Han D., Zhao H., Wang X., Gao F., Li C., Cui Z., Liu Y. 2009;169: 269–278. About dimensions of welfare. Martin CK, Church TS, Thompsson AM, Earnest CP & Blair SN. Ann Med 2001;33: 350?357. Exercise, diet, and cognition in a 4-year randomized controlled trial: dose-responses to exercise training (DR’s EXTRA)
Kuvat: Joni Hyyryläinen. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 7 5 JANNE HALONEN ANNE PUNAKALLIO SIRPA LUSA tutkija vanhempi tutkija vanhempi tutkija Työterveyslaitos Työterveyslaitos Työterveyslaitos janne.halonen@ttl.fi Fyysisen työkyvyn testaamisjärjestelmän kehittäminen kysyy aikaa Turvallisuusalojen työntekijöiden fyysisen toimintakyvyn arvioinnissa tarvitaan tasapuolisuutta, läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta
7 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Turvallisuusaloilla fyysinen toimintakyky on olennainen osa työkykyä. Apuna käytetään arvioitavan alan asiantuntijoita sekä aikaisempaa tutkimustietoa. Suomessa sovelletaan turvallisuusalojen kansainvälisen fyysisen toimintakyvyn arvioinnin kehittämisprosessin suosituksia. Toimintakykytestien sijaan voidaan käyttää myös työtä tai työvaiheita simuloivia testejä. Tämäntyyppisiä viitearvoja voidaan hyödyntää myös terveyden edistämiseen ja ne ovat suosituksenomaisia. 2) Määritellään miten saadaan parhaiten arvioitua kriittisten työvaiheiden kuormittavuus (työkuormituksen mittaus, työsimulaatio, joku muu tapa). Jos sopivia valmiita testejä ei ole, niin niiden kehittämistä voidaan harkita. Testejä voidaan hyödyntää monin tavoin työuran eri vaiheissa, kuten koulutukseen pyrittäessä, sen aikana ja valmistuessa, työhön otettaessa, työuran aikana ja palattaessa töihin poissaolon jälkeen. Sukupuolitai ikäsidonnaiset raja-arvot toimivat ammateissa, joissa työn sisältöä tai sen tekemisen tapoja voidaan sovittaa työntekijäkohtaisesti. 8) Arvioidaan testien laatua (mm. 7) Valitaan potentiaalisia testejä työssä vaadittaville toimintakyvyn osa-alueille. Työn kuormittavuuden ja toimintakykyvaatimusten arvioimisen jälkeen edetään suorituskykytestien (PET) valintaan. Suositusten tavoitteena on käsitteellistää työssä selviytymiseen liittyvää fyysisen toimintakyvyn arviointia, yhdenmukaistaa testaamistoimintaa ja sen perusteita sekä kuvata testausjärjestelmän kehitysprosessia. tarvittavat välineet ja tilat). Lisäksi 13) valitaan kutakin suorituskyvyn osa-aluetta arvioivat testit ja raja-arvot ja 14) arvioidaan testien ja suorituskykyrajojen toimivuus ja tehdään tarvittavat muutokset. Testausjärjestelmän kehitystyö monivaiheista Suorituskykyvaatimusten (PES) määrittely voidaan jakaa myös päävaiheisiin: 1) Työn analyysissa tunnistetaan fyysisesti raskaimmat työvaiheet, niiden määrä ja tehdään sisällön kuvaus. 2016, Nevola ym. Ammattiin liittyvät suorituskykyvaatimukset voivat olla samoja kaikille tai ne voivat olla yksilöllisiä. Niiden avulla pyritään arvioimaan sekä ennustamaan työssä selviytymistä. luotettavuus, toistettavuus, herkkyys) ja käytettävyyttä (mm. Testausprosessin kehittäminen voidaan jakaa karkeasti kahteen kokonaisuuteen. Tämä koskee esimerkiksi fyysisesti kuormittavia turvallisuusaloja, joissa joihinkin kriittisiin tehtäviin on määritelty riittävä suorituskyvyn raja-arvo. Ammatin fyysiset suorituskykyvaa timukset (Physical Employment Standards = PES) perustuvat työn analyysiin ja kuvaavat työn fyysisten kuormitustekijöiden ja työtä tekevän henkilön fyysisen toimintakyvyn välistä suhdetta. 2019). Ne kertovat kuinka kuormittavaa työ on toimintakyvyn eri osa-alueilla ja minkälaisella toimintakyvyllä työstä selviää turvallisesti. 10) Arvioidaan, miten testit ennustavat työssä selviytymistä. Kuvio 1. Ammateissa tarvittavan toimintakyvyn arviointia ja testausmenetelmiä on kehitetty ja tutkittu jo vuosikymmeniä, mutta suosituksia on alettu antaa laajemmin 2010-luvulta lähtien. 5) Määritellään työssä sallittava kuormittuneisuuden taso (huippukuormat, keskikuorma) suhteessa työtä tekevän henkilön suorituskykyyn (prosenttia maksimaalisesta tasosta), 6) Määritellään minimiraja (cut score) työssä vaadittavalle suorituskyvylle sen eri osa-alueille. Ammattiin liittyvät suorituskyky vaatimukset voivat olla samoja kaikille tai yksilöllisiä. Ammatin fyysiset suorituskykyvaatimukset (Physical Employment Standards = PES) • Perustuvat työn analyysiin • Kuinka kuormittavaa työ on • Millaisella suorituskyvyllä työstä selviää Ammatin fyysiset suorituskykytestit (Physical Employment Tests = PET) • Testaavat työssä vaadittavia suorituskyvyn osa-alueita • Arvioivat ja ennustavat työssä selviytymistä • Voi hyödyntää työuran eri vaiheissa: koulutukseen pyrkiessä, sen aikana ja valmistuessa, rekrytoidessa sekä töihin palattaessa Työn kuormitustekijät Yksilön suorituskyky. Ammatin fyysiset suorituskykytestit (Physical Employment tests = PET) arvioivat työssä vaadittavien fyysisen toimintakyvyn osa-alueita. 2015, Milligan ym. Lisäksi suosituksilla pyritään tasapuoliseen, tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen työstä johdettuun testaamiseen (Payne ja Harvey 2010, Tipton ym. 2013, Petersen ym. Testausjärjestelmän kehittämisen päävaiheet. Yksilöstä riippumattomat raja-arvot määritellään työn fyysisten kuormitustekijöiden perusteella ja näissä raja-arvoissa turvallinen työssä selviytyminen katsotaan ensisijaiseksi tavoitteeksi. 11) Kehitetään tilapäiset testit ja testistöt ja 12) viimeistellään testit ja testistöt. 3) Pohditaan, mitkä ovat minimikriteerit hyväksyttävälle suoriutumiselle kriittisistä työvaiheista. 4) Määritellään työssä tarvittava toimintakyky sen eri osa-alueilla (hengitysja verenkiertoja tukija liikuntaelimistö, liikkuvuus, liikehallinta) mittaamalla työvaiheiden kuormittavuus. 9) Kootaan kohderyhmän vertailuaineisto käyttäen valittuja testejä
Alalta on puuttunut kansallisesti yhtenäinen, työlähtöinen fyysisen toimintakyvyn arvioinnin ja edistämisen toimintamalli. Ensihoitajilla on muun muassa havaittu kaksi kertaa suurempi työtapaturmariski kuin muilla sosiaalija terveydenhuoltoalan työntekijöillä. Järjestelmän teknisestä toteutuksesta on vastannut Aino Health Management. FireFit-järjestelmää ja koulutusta on kehitetty yhteistyössä Ari Mänttärin ja Juha Koskelan (UKK-instituutti) kanssa. FireFit-järjestelmää on kehitetty vuodesta 2006 lähtien. Määrittele, miten saadaan määriteltyä työvaiheiden kuormittavuus 3. Kutakin suorituskyvyn osa-aluetta arvioivien testien valinta ja raja-arvot 14. Neljännessä vaiheessa selvitettiin pelastuslaitosten ja työterveyshuoltojen toimijoilta koko järjestelmän käytettävyyttä ja luotiin kokonaisvaltainen FireFit-indeksi kiinteäksi osaksi työtehtävissä selviytymisen arviointia (Lusa, Halonen & Punakallio ym. Ne kuitenkin vaihtelevat suuresti. FireFit mittaa pelastajien fyysistä toimintakykyä PESja PET -lähestymistapaa on osittain sovellettu Suomessa paloja pelastusalalla. Testien luotettavuuden ja toistettavuuden arviointi 9. 2015). Näistä syistä FirstFit-tutkimuksessa määritettiin perusta ensihoitotyön vaatimuksista johdetulle fyysisen toimintakyvyn arviointi-, palautteenantoja seurantamenetelmälle. Määrittele työssä sallittava kuormittuneisuuden taso 6. On myös tärkeää saada näkökulma organisaation eri tasoilla, eli hallinnosta aina työtä käytännössä tekeviin henkilöihin (top-down, bottom-up). FireFit-hankkeen alkuaikoina edellä esitelty suositusten kehittely oli tosin vasta alussa. Testien ja suorituskykyrajojen toimivuuden arviointi ja tarvittavien muutosten tekeminen Testausjärjestelmän kehittämisen vaiheet. Potentiaalisten testien valinta ja kehittäminen 8. Määrittele minimiraja (cut score) työssä vaadittavalle suorituskyvylle Ammatin fyysiset suorituskykytestit (PET) 7. Osalla pelastuslaitoksia ja sairaanhoitopiirejä on ollut käytössä omia fyysisen toimintakyvyn seurantamenetelmiä ensihoitajille. Seuraavaksi kehitettiin testien palautteenantoa, koulutusjärjestelmää ja työterveysyhteistyötä (Lusa, Wikström & Punakallio ym. Ammatin fyysiset suorituskykyvaatimukset (PES) 1. Lisäksi mitataan kehonkoostumus (FireFit 1. 2010). vaihe, jossa muun muassa päivitetään erityisesti yli 60-vuotiaiden pelastajien viitearvoaineistoa sekä kehitetään savusukellustestirataa nykyisiä työtehtäviä ja varusteita vastaavaksi. versio) (Wikström, Lusa & Lindholm ym. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 7 7 Kokonaisen testausjärjestelmän kehittäminen on vuosien mittainen prosessi. Tieto kulkee parhaimmillaan molempiin suuntiin, jolloin päästään mahdollisimman varhain käsiksi työkykyä uhkaaviin fyysisen toimintakyvyn ongelmiin. Prosessi etenee aina yhteiskehittämisenä alan toimijoiden kanssa. Kuvattujen vaiheiden mukaan eteneminen antaa testistölle kestävän perustan. Määrittele, mitkä ovat minimikriteerit työvaiheista suoriutumiselle 4. Kolmannessa vaiheessa arvioitiin motorisen toimintakyvyn ja liikkuvuustestien käytettävyyttä, luotettavuutta ja toistettavuutta sekä testitulosten yhteyttä muun muassa tapaturmiin. Vertailuaineiston kokoaminen kohderyhmässä käyttäen valittuja testejä 10. FirstFit testaa ensihoitajia FirstFit-tutkimukseen (2019–21) aloitteen tekivät ensihoidon toimijat, jotka havaitsivat tarvetta edistää ensihoitajien fyysistä toimintakykyä erityisesti nostotehtävissä selviytymiseksi. Oleellista on työn fyysisten vaatimusten huomioiminen testien valinnassa ja palautteessa sekä kiinteä yhteistyö työterveyshuollon kanssa esimerkiksi terveydellisten riskitekijöiden arvioimisessa ennen testausta. Testejä pilotoitiin ja niille kehitettiin palaute ja harjoitteluohjeet sekä toimintamalli (Punakallio, Wikström & Lusa ym. Määrittele työssä tarvittava suorituskyky 5. Parhaillaan on meneillään FireFit-hankkeen 5. Työterveysyhteistyön lisäksi testausmenetelmän rinnalla on kehitetty myös FireFit-testaajien koulutusta. Järjestelmän valtakunnalliseen käyttöönottoon oli eri tahojen laaja yksimielisyys vuonna 2010, ja se on 2020-luvulla lähes poikkeuksetta käytössä Suomen pelastuslaitoksissa ja joissakin tehdaspalokunnissa. 2015). Pelastajien aerobista kuntoa mitataan submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja lihaskuntoa neljällä eri toistotestillä: penkkipunnerrus, istumaannousu, käsinkohonta ja jalkakyykky. Testien ja testistöjen viimeistely 13. Määrittele kriittiset työvaiheet 2. Yhteinen ratkaisu haetaan käytännön realiteetit ja työn muutokset huomioiden. 2007). Kehittämistyön aikana fyysisen toimintakyvyn arviointiin liittyviä asioita on sisällytetty muun muassa moniin sisäministeriön ohjeisiin (2016), pelastuslakiin (39 §, 2011), ja käsitelty hallituksen iltakoulussa. Testien kehittäminen työelämäsidonnaisesti vaatii vahvaa nojautumista tutkimustietoon. Tilapäisten testin ja testistöjen kehittäminen 12. Vaiheiden noudattaminen varmistaa oikeudenmukaisuuden, eettisyyden ja kehittämistyön läpinäkyvyyden. Menetelmän ensisijaisena tarkoituksena on motivoida ensihoitajia huolehtimaan fyysisestä toimintakyvystään. Työn kuormittavuutta lisäävät työympäristön usein haastavat ja vaihtelevat olosuhteet. Testien työssä selviytymistä ennustavuuden arviointi (yhteys työhön) 11. Ensiksi luotiin aerobisenja lihaskunnon testit, joille määriteltiin raja-arvot savusukellustehtäviin. Tämä on osoittautunut erittäin tärkeiksi järjestelmän toimivuuden kannalta
Pelastajien hyvä fyysisen toimintakyvyn arviointikäytäntö 2. Punakallio A., Halonen J., Lusa S., Oksa J., Mänttäri S., Vuokko A. . Towards best practice in physical and physiological employment standards. Tässä ensimmäisessä FirstFit-tutkimuksessa kehitimme testistön ja perustan koko menetelmälle. Eur J Appl Physiol. Jo pilotoinneissa testien tekeminen ja niiden palaute aiheuttivat paljon keskustelua ensihoitajan työstä ja testeistä itsestään. FireFit. 2012. ISBN 978952-261-622-7 (PDF) https://julkari.fi/bitstream/ handle/10024/129628/FireFit-j%C3%A4rjestelm%C3%A4n%20 k%C3%A4ytett%C3%A4vyys%20ja%20FireFit-indeksi. https://www.julkari.fi/bitstream/ handle/10024/134828/FireFit%20-%20pelastajien%20 hyv%C3%A4%20fyysinen%20toimintakyvyn%20 arviointik%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6.pdf?sequence=1 Milligan GS, Reilly TJ, Zumbo BD & Tipton MJ. Otimme huomioon ensihoidon organisaatioiden ja työterveyshuollon välisen yhteistyön toimintaja työkyvyn tukemisessa. 2019. https://julkaisut.valtioneuvosto. & Harvey, J. & Luukkonen R. Veimme tutkimusta eteenpäin yhdessä tutkijoiden ja ensihoitoalan toimijoiden kanssa kehittämällä noudattaen viitekehyksenä PESja PET-suosituksia. Täydensimme tietämystä ambulansseissa työskentelevien ensihoitajien fyysisen työkuormituksen mittauksilla. FireFit-hankkeen IV vaihe. 7 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 ja luoda työyhteisöissä positiivinen asenneilmapiiri fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen läpi työuran. & Remes J. Pelastajien motorinen toimintakyky ja liikkuvuus. Ensihoitajien fyysisen toimintaja työkyvyn arviointi työuran kaikissa vaiheissa. vaihe. . 2016 Jun;41(6 Suppl 2):S83-91. fi/bitstream/handle/10024/75317/Ohje%20fyysisen%20 toimintakyvyn%20arvioinnista%20yhdistetty.pdf Tipton MJ, Milligan GS & Reilly TJ. Kahvakuulakyykky on FirstFit-hankkeessa kehitetty uusi testi. Työterveyslaitos, Helsinki 2021. Pilotoimme kehitettävää testistöä ja koko testausprosessia ensihoitajien kanssa noudattaen kuntotestauksen hyviä käytäntöjä. Jatkossa on tavoitteena jatkaa menetelmän sisällöllistä kehittämistä. PMID: 27277570. 2010. & Luukkonen R. 2013 Oct;113(10):2435-46. Nevola VR, Lowe MD & Marston CA. https://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-261-552-7 Sisäministeriön julkaisu 5/2016. Physiological employment standards I. FireFit – fyysisen toimintakyvyn arviointi-, palautteenantoja seurantajärjestelmän kehittämisen 3. Pelastajien fyysisen toimintakyvyn arviointijärjestelmän käytettävyys ja FireFit-indeksin kehittäminen. Pilotoiduilla ensihoitajilla parempi puristusvoima olikin yhteydessä vähäisempään hauisja kyynärvarren lihasten kuormittumiseen sekä työvuoron keskikuormitusta että huippukuormitusta tarkasteltaessa. 2007. doi: 10.3233/WOR-192914. Eniten kuormittuivat ranteen koukistajaja ojentajalihakset ja vähäisin kuormitus kohdistui kyynärvarren ojentajalihaksiin sekä reisilihaksiin. Raportti TTL/PSR. A framework for the design and development of physical employment tests and standards. Viimeisissä työpajoissa ensihoitoalan toimijoiden kanssa viimeistelimme suosituksen testistöstä, jonka osiksi valikoituivat: eteentaivutus istuen, niskahartiaseudun liikkuvuus, dynaaminen tasapaino, epäsuora polkupyöräergometritesti, käden puristusvoima, etulankku, kahvakuulakyykky sekä kehon painoindeksi, vyötärönympärys ja mahdollisuuksien mukaan bioimpedanssi. 2019;63(4):521-536. doi: 10.1007/s00421012-2569-4. Epub 2012 Dec 23. FireFit. doi: 10.1080/00140139.2010.489964. Appl Physiol Nutr Metab. Pelastajien hyvä fyysisen toimintakyvyn arviointikäytäntö. Vaikka kestovoimaa tarvitaan pitkien työvuorojen aikana, myös maksimivoimatason on oltava riittävä. Työssä esiintyy kuitenkin lyhyitä kuormitushuippuja, jotka voidaan luokitella fyysisesti raskaiksi. Loimme kokonaiskuvaa vertaamalla aikaisempaa tutkimusja kokemustietoa ensihoitajien työn fyysisistä kuormitustekijöistä työpajassa esille nousseeseen tietoon. Esimerkiksi yläraajojen lihasvoimatestiksi FirstFitiin valikoitui maksimaalinen puristusvoimatesti. https://www.julkari.fi/handle/10024/143523 Punakallio A., Wikström M., Lusa S., Lindholm H. ISBN 978-952-261-552-7 (PDF). Työterveyslaitos. pdf?sequence=1 Lusa S., Wikström M., Punakallio A., Lindholm H.& Luukkonen R. Maksimivoimalla on havaittu kestovoimaa selkeämpi yhteys taakkojen kantamiseen ja nostamiseen. Työterveyslaitos Helsinki 2015. Ohje pelastushenkilöstön toimintakyvyn arvioinnista ja kehittämisestä. PMID: 31033477; PMCID: PMC6839475 Payne, W. FirstFit: www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/firstfit-ensihoitajien-fyysisentoiminta-ja-tyokyvyn-arviointi-ja-edistaminen-tyouran-kaikissa LÄHTEET Lusa S., Halonen J., Punakallio A., Wikström M., Lindholm H. Niiden perusteella ensihoitajien hengitysja verenkiertoelimistön sekä tukija liikuntaelimistön (lihasten) kuormittuminen on kevyttä tai keskiraskasta, kun tarkastellaan koko työvuoron (12 h) keskiarvoja. Mikä tärkeintä, kiinnostus edistää fyysistä toimintakykyä ja terveyttä heräsi. Ensimmäisessä yhteisessä työpajassa ensihoitajat muun muassa itse nimesivät kuormittavimpia ja kriittisimpiä työvaiheita. Ergonomics, 53(7): 858–871. Work. Occupational fitness standards: objectively subjective. doi: 10.1139/apnm-2016-0003. Hyödynsimme pilotoinneissa esille tulleet testattujen ja testaajien ajatukset testistön kehittämisessä. Wikström M., Lusa S., Lindholm H., Ilmarinen R. Petersen SR, Anderson GS, Tipton MJ, Docherty D, Graham TE, Sharkey BJ & Taylor NA. 2015. 2021. 2016 Jun;41(6 Suppl 2):S47-62. Mittaukset myös vahvistivat ensihoitotyön kuormittavimmiksi työvaiheiksi nostamisen, kantamisen tasaisella ja portaissa, potilaan siirtämisen sekä vetämisen ja työntämisen. Helsinki 2015. Appl Physiol Nutr Metab. doi: 10.1139/apnm-2015-0669. Validity and reliability of physical employment standards. PMID: 23263741. & Luukkonen R. 2010. FireFit: www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/firefit-menetelman-sisallonja-testien-paivittaminen-ja-kehittaminen-firefit5 . 2016. PMID: 27277567. vaihe. PMID:20582767. Raportti TTL/PSR.. 2016. Review of methods to identify the critical job-tasks undertaken by the emergency services. Pilotoinnin kautta laajempaan käyttöön Työstimme eri testistöversioiden kautta ehdotuksen testeistä ja testipalautteesta, joka osoittaa objektiivisesti millä tasolla ensihoitajan tulos on suhteessa väestötason tai soveltuvien ammattien viitearvoihin. Testistö on jo käytössä joissakin organisaatioissa ja osassa käyttöönottoa suunnitellaan. FireFit. Tällöin ensihoitaja selviää työn yksittäisistä korkeista kuormituspiikeistä, esimerkiksi erilaisissa nostamistilanteissa. 2015
Mielestäni urheilijalähtöinen valmennus on parasta, mitä valmentaja voi yhdessä valmennettavan kanssa toteuttaa. Tunteet ja toimintatavat tunnistettava Tunneja vuorovaikutusosaaminen on ehkä kaikista ratkaisevin tekijä hyvän valmennussuhteen muodostumisessa. Jatkuva itsensä kehittäminen, hankitun tiedon soveltaminen käytäntöön sekä uusien harjoitusten ja metodien kehittäminen ja kokeilu vaatii valmentajalta rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä. Se koostuu minätietoisuudesta, itsensä johtamisesta, sosiaalisesta tietoisuudesta, ihmissuhdetaidoista sekä vastuullisesta päätöksenteosta. Tutustu urheilijaan . Parhaimmillaan valmentaja?valmennettava -suhde on avoin, sujuva ja tehokas. Eettisesti kestävillä perusteltavissa olevilla valinnoilla valmentaja edistää psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista turvallisuutta erilaisissa valmennusympäristössä. On hyvä muistaa, että se, mikä toimii itselle, ei välttämättä toimi toiselle. Urheilussa ja liikunnassa olennaisten liikuntapsykologisten teemojen, kuten motivaation, tavoitteen asettelun sekä optimaaliseen suoritukseen vaikuttavien tekijöiden tiedostaminen on myös valttia. Valmentaminen on sekä antoisaa että kuluttavaa, joten omista voimavaroista on huolehdittava.. . Pedagogisesti taitava valmentaja osaa auttaa jokaista urheilijaa yksilöllisesti monipuolisten ja vaihtelevien harjoitteiden kautta. Valmentaja voi edistää sosiaalista tietoisuuttaan ja ihmissuhdetaitojaan kuuntelemalla toisia aktiivisesti, olemalla empaattinen urheilijan painiessa mahdollisten haasteiden kanssa ja pyrkimällä molempien osapuolten tarpeita huomioivaan eettiseen päätöksentekoon. Sen lisäksi, että tarkoitus on haastaa valmennettavaa, haastaa valmentaja samalla myös itseään valmentajana. Mielestäni laadukkaan valmennuksen pohja rakentuu valmentajan tunneja vuorovaikutusosaamisesta, pedagogisesta osaamisesta sekä psykologisesta osaamisesta. Toimiva valmennussuhde vaatii valmentajalta paljon taustatyötä itsensä kanssa. Nämä taidot nivoutuvat tiiviisti toisiinsa ja niihin sisältyvän osaamisen harjaannuttaminen kannattaa. Aikoinaan itse saatu valmennus ei välttämättä toimi sellaisenaan toiselle yksilölle. Seminaarin aiheet vastuullisuudesta, urheilijan kehittämisestä ja valmentajan julkisesta roolista sekä keskustelu muiden valmentajien kanssa vahvistivat opinnoissa heränneitä ajatuksia omasta valmentajuudestani. Näiden selkiydyttyä on valmentajan helpompi säädellä tunteitaan ja toimintaansa sekä ilmaista itseään avoimesti mutta jämäkästi muita loukkaamatta. Ennen kuin valmentaja kykenee rakentavaan vuorovaikutukseen, tulee hänen pohtia omia arvojaan, tunteitaan, toiveitaan, tarpeitaan, kokemuksiaan, vahvuuksiaan sekä kehityskohteitaan ja niiden kaikkien vaikutusta valmentamiseen. ja itseesi Jokainen yksilö kehittyy omaan tahtiinsa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, ja jokaiseen kehitysvaiheeseen kuuluu erityispiirteitä, jotka on syytä tiedostaa. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 7 9 Valmentajan valttikortit M aaliskuussa Suomen Valmentajat järjestivät yhdessä Kainuun Liikunnan kanssa nuorten talviolympiafestivaalien yhteydessä kansainvälisen seminaarin, jonka teemana oli nuorten valmentajien valmennusosaamisen lisääminen sekä verkostoituminen. Psykologinen osaaminen mahdollistaa valmentajan oman psyykkisen hyvinvoinnin tarkastelun. Valmentajan kannattaa tutustua urheilijaan paremmin, jotta hän pystyy toimimaan urheilijalle sopivalla tavalla esimerkiksi palautteenannossa tai jännittävässä tilanteessa. Laadukkaassa valmennuksessa on kyse urheilijan tarpeista ja tavoitteista, ajatusten aktivoimisesta sekä sisäisen motivaation kasvattamisesta valmentajan asettuessa itse taka-alalle auttajan rooliin. Valmentajan työ on antoisaa mutta myös kuluttavaa, joten omista voimavaroista huolehtiminen on välttämätöntä, kun tavoittelee laadukasta urheilijalähtöistä valmennusta. Valmentaja voi edistää valmennettavan psyykkistä hyvinvointia mahdollistamalla valmennustilanteissa autonomian, pätevyyden sekä yhteenkuuluvuuden tunteen kokemuksia. Sen merkitystä valmennuksessa on vasta viime vuosina alettu ymmärtämään laajemmin. Siinä urheilija on valmennuksen keskiössä ja valmennettavaa autetaan löytämään oma potentiaalinsa niin fyysisissä ominaisuuksissa kuin psyykkisissä, tiedollisissa ja taidollisissa tekijöissä. Kokemukseni ja perehtymiseni pohjalta kannustan pysähtymään ja pohtimaan, astumaan epämukavuusalueelle, näkemään verkostoitumisen voimavarana ja nauttimaan matkasta kohti kokonaisvaltaisempaa urheilijalähtöistä valmennusta. Pedagoginen osaaminen perustuu valmentajan ymmärrykseen erilaisista oppijoista, oppimistyyleistä sekä opeopiskelija ounastelee ANNA SAARELA liikuntabiologian urheiluvalmennuslinjan opiskelija liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto assaarel@student.jyu.fi tustyyleistä. Psykologinen osaaminen on valmennuksessa keskeistä. Merkityksellistä laadukkaan valmennuksen kannalta on hyvä ymmärtää kehityspsykologinen sekä persoonallisuuspsykologinen näkökulma ja nähdä yksilö kokonaisuutena
Perusteltu kritiikki on ehdottoman tärkeää tuomarina kehittymisen kannalta, mutta pää punaisena huutaminen ja passiivisaggressiivisesti uhkaileminen ei ole sellaista, mitä kenenkään pitäisi omassa harrastuksessaan joutua kuuntelemaan. Ilmassa on kuuluisaa urheilujuhlan tuntua. Erityisesti lasten ja nuorten peleissä katsojien huuEETU JULIN suomen kielen opiskelija Helsingin yliopisto jalkapalloerotuomari pohdittua taminen tarttuu pelaajiin. Kokeilkaa arvostelijat tuomarointia Kenties asetelma syntyy epäluottamuksesta erotuomarin kykyjä kohtaan. Usein valittaminen ainoastaan häiritsee pelaamista tehden siitä entistäkin tahmeampaa. Reaktio on kuitenkin täysin inhimillinen ja perusteltu. Erotuomari ei ole saapunut paikalle. Asetelma muistuttaa tilannetta, jossa kotisohvalla kilpailua seuraava penkkiurheilija neuvoo television välityksellä Iivo Niskasta hiihtämisessä, vaikka katsojan pisin lenkki on sohvalta jääkaapille ja viimeisestä kerrasta hiihtoladulla on vierähtänyt yli kymmenen vuotta. Ennen kaikkea nuoret pelaajat kasvatetaan kulttuuriin, jossa on hyväksyttävää kritisoida ja protestoida erotuomarin ratkaisuja. Eikö olisi järkevämpää opettaa aikuiset ihmiset käyttäytymään. Ehkä tuomari on vain myöhästynyt bussista ja tulee kentälle myöhässä. Erotuomari on suo”Hyvä peli, huono tuomari” Harvassa harrastuksessa joutuu miettimään, saako pataan, jos tekee virheen.. Harvassa harrastuksessa joutuu miettimään, saako pataan, jos tekee virheen. Vaikka pelikentillä huutelut unohtaa hetkellisesti, jäävät ne usein vaivaamaan mieltä ottelun jälkeen. Jotain kuitenkin puuttuu. Joukkueet joutuvat jättämään pelikentän ilman ainuttakaan vuodatettua hikipisaraa tai joukkuekavereiden kesken heitettyä ylävitosta, sillä ilman tuomaria peli jää pelaamatta. Kuitenkin jostain syystä tuomareihin suhtautuminen laahaa kaukana perässä. Korona on kurittanut erotuomaritoimintaa, kun uusia erotuomarikursseja ei ole voitu järjestää syksyisin ja keväisin kuten tavallisesti. Erotuomarien kohtelu aika nostaa esiin Viime aikoina urheilussa on pyritty puuttumaan vallitseviin epäkohtiin, kuten rasismiin ja sukupuolten väliseen epätasa-arvoon, mikä on äärimmäisen hienoa. Asiallinen kritiikki kehittää Erotuomarin kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta asian voi esittää monella eri tavalla. Samaan kastiin kuuluu myös kovaan ääneen lausuttu epäsuora palaute, kuten “erotuomari on umpisurkea, mutta koitetaan nyt pelata siitä huolimatta”. Koronaan ja peliruuhkaan emme juurikaan voi vaikuttaa, mutta sen sijaan voimme kaikki osaltamme vaikuttaa siihen, miten erotuomareita kohdellaan ja miten heihin suhtaudutaan. Joskus asiaton huuteleminen pelin alussa luo muurin tuomariston ja pelaajien välille, jolloin asiallinenkin lähestyminen on negatiivisesti latautunut. Monet aikuiset käyttävät valta-asemaansa väärin ja purkavat turhautumisensa nuoreen erotuomariin. Lisäksi viimeiset kaudet ovat olleet lyhyempiä kuin tavallisesti, joten otteluita on jouduttu pelaamaan tiheällä aikataululla. Monet tuomarit ovat valmiita keskustelemaan tuomioistaan ottelun jälkeen, jos lähestyminen on asiallinen. Nykyinen systeemi ruokkii tuomaripulaa entisestään, sillä moni lopettaa erotuomaroinnin mieluummin kuin tuomitsee kymmenen ottelua viikossa. On surullista, että moni nuori tuomari lopettaa uransa ensimmäisten kausien aikana epäasiallisen käytöksen vuoksi. Kuittailuihin ei voi erotuomarina reagoida, sillä peliä on pystyttävä johtamaan häiriötekijöistä huolimatta. Olen itsekin harkinnut usein tuomaroinnin lopettamista, sillä välillä peleistä jää ainoastaan paha mieli. Kuinka tähän tilanteeseen on päädytty. Myöhemmin selviää, ettei otteluun edes koskaan ollut tulossa erotuomaria. Aurinko paistaa, lämpö aaltoilee tekonurmen yllä, joukkueet ovat pelipäivän kunniaksi pukeneet värikkäät peliasunsa ja katsomossa raikaa iloinen puheensorina. Pelien määrä ei ole kuitenkaan vähentynyt, joten vanhat erotuomarit ovat joutuneet tuomitsemaan otteluita enemmän kuin olisivat halunneet. Erotuomareita koulutetaan kestämään kritiikkiä ja kasvattamaan paksu nahka. Pelaajien ja valmentajien spontaanit reaktiot ovat yleensä ymmärrettäviä, mutta suurimmat arvostelijat huutavat katsomoista. Onneksi tuomareiden fyysistä koskemattomuutta rikotaan harvoin, mutta sanallista solvaamista joutuu kestämään sitäkin enemmän. Mielestäni epäluottamus on perusteetonta. Voin paljastaa jymyuutisen kaikille jatkuvasti erotuomareille valittaville: tuomiot eivät koskaan muutu yhtään paremmiksi valittamisen jälkeen. 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 J alkapallokausi on pyörähtänyt käyntiin ajoissa kahden rikkonaisen kauden jälkeen. Uutisiin on noussut useita tilanteita, joissa erotuomarin fyysistä koskemattomuutta on uhattu, mikä tuntuu lamaannuttavalta. Jos erotuomari menettää malttinsa ja provosoituu, niin on peli menetetty. Kyse ei ole ainoastaan humalaisista katsojista vitosdivarissa, vaan huutajat ovat usein pienten lasten vanhempia. Erotuomarina jalkapallokentällä olen joutunut kohtaamaan enemmän väheksymistä ja suoranaista v*ttuilua kuin missään muualla. Kuka haluaa tulla jatkuvasti lytätyksi omassa harrastuksessaan
Eetu Julin näyttää punaista korttia erotuomarien asiattomalle arvostelulle. Vuosikerran normaalihinta 50 €. . Tuntuu aina yhtä pahalta, kun epäedullisen päätöksen kohteeksi joutunut joukkue sanoo tuomarin olevan puolueellinen. Pohdittua. Usein asioita opitaan arvostamaan siinä vaiheessa, kun ne menettää. Harvalla arvostelijalla kuitenkaan riittää uskallus tarttua itse pilliin. Syksyisenä tiistai-iltana räntäsateessa tuomarit ovat yhtä lailla mukana rakkaudesta lajiin -periaatteella kuin pelaajatkin. Toivoisin enemmän urheilumieltä erityisesti meiltä urheiluihmisiltä, sillä nyt sille olisi tarvetta enemmän kuin koskaan aiemmin. LIITO ry:n jäsenille Liikunta & Tiede jäsenetuna 25 €/vuosi. Tutkittua. Kuva: Lasse Julin Ainoa lajissaan. Muistutan vielä, että urheiluhenki tarkoittaa myös epäasialliseen käytökseen puuttumista. Voin taata, että jokainen erotuomari yrittää otteluissa parhaansa eivätkä virheet ole koskaan tahallisia. Hyvän suorituksen jälkeen harvemmin kuulee kiitosta, sillä virheetön tai ainakin lähes virheetön suoritus on oletusarvo, johon jokaisessa ottelussa täytyy yltää. Se tuo uniikin näkökulman kuningaslajiin ja mahdollisesti auttaa ymmärtämään paremmin erotuomarin roolin haasteellisuutta. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 8 1 rittanut otteluiden tuomitsemiseen vaadittavan kurssin ja tuntee jalkapallon vuosittain muuttuvat säännöt varmasti paremmin kuin keskimääräinen pelaaja, katsojasta puhumattakaan. Liikunnan tiedeviestintää suomeksi painettuna ja verkossa www.lts.fi. Suosittelen kaikkia innokkaita arvostelijoita käymään erotuomarikurssin ja kokeilemaan itse otteluiden tuomitsemista. Tunteet kuuluvat urheiluun, mutta yhtä lailla tavalliset käytöstavat kuuluvat niin kentälle kuin sen ulkopuolellekin. Tuntuu siltä, että vasta erotuomareiden puuttuessa ja pelien peruuntuessa huomataan, kuinka kriittistä osaa erotuomarit näyttelevät ottelutapahtumien mahdollistamisessa. Virheetön erotuomarointi tuntuu kohtuuttomalta vaatimukselta, kun usein tuomittava ottelu muistuttaa jalkapallon sijaan lähinnä suopainin ja rugbyn rakkauslasta. En pyydä selkään taputtelua tai lässyttämistä, vaan työrauhaa. Asiaa. Ottelu on onnistunut, jos kukaan ei tule haistattelemaan loppuvihellyksen jälkeen. Jokainen tekee virheitä Erotuomarit tekevät virheitä, kuten kaikki muutkin inhimilliset toimijat. Vielä ei ole liian myöhäistä katsoa peiliin ja muuttaa omaa asennettaan, mutta tuomaripula on oikea ongelma, johon ei ole hokkus pokkus -ratkaisua
Suomessakin on syytä harkita väkivallan vastaisen suunnitelman edellyttämistä urheilujärjestöiltä. Nämä luvut ovat pysyneet samalla tasolla viimeisen 15 vuoden ajan. Sain ilokseni olla mukana työryhmässä, ja yli vuoden mittaisessa työssä saimme kuulla monia eurooppalaisia asiantuntijoita urheilun tasa-arvon eri teemoista. Sukupuolittunutta häirintää ja väkivaltaa voidaan ehkäistä perustamalla ilmiantokanavia ja edellyttämällä väkivallan vastaista suunnitelmaa rahoituksen saamiseksi. Suomessa tällaisina kanavina toimii Väestöliiton ja suomalaisen urheilun yhteishanke Et ole yksin ja SUEK:in ILMO-palvelu urheilussa tapahtuvien rikkomusten ilmoittamiseen. Työryhmä suosittelee kiintiöiden käyttöönottoa. Näen välttämättömänä, että Suomen urheilun johdon tulee toimia naisten johtajuuden ja urheilun moninaisuuden lisäämiseksi ja tyttöjen osallistumisen tukemiseksi. Commission published high-level group’s recommendations to achieve gender equality in sport: https://sport.ec.europa.eu/news/ commission-published-high-level-groups-recommendations-toachieve-gender-equality-in-sport Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa. Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry. EU-suositukset painottavat, että väkivallan ehkäisy vaatii urheilujohdon sitoutumista sen lopettamiseen kaikilla asteilla. Lämpimät onnittelut toimitusjohtaja Taina Susiluodolle tärkeästä ja vastuullisesta tehtävästä! Seuraava askel on saada lisää naisia suurimpien lajiliittojen puheentai toiminnanjohtajiksi. . . Näitä ovat esimerkiksi ikä, sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti, toimintakyky, etninen tausta ja seksuaalinen suuntautuminen. Yle Urheilu on nostanut viime päivinä esiin myös, miten Suomessa voitaisiin tukea naisten huippu-urheilu-uran jatkamista raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Niille on käyttöä myös Suomessa, jossa urheilun tasa-arvoon on vielä matkaa. Hyvää työtä tehdään koko ajan Yksi lasikatto urheilussa on jo murtunut: Suomen Olympiakomitean käytännön toimintaa johtaa ensimmäistä kertaa nainen. Suosituksen tavoitteena on saada lisää naisia päätöksentekoon ja valmennuksen keskeisiin tehtäviin, puuttua naisten ja vähemmistöjen kohtaamaan häirintään ja väkivaltaan urheilussa ja lisätä urheilijanaisten medianäkyvyyttä. Suomen urheilun eettisen keskuksen (SUEK) vuonna 2020 julkaiseman tutkimuksen mukaan urheilevista naisista seksuaalista häirintää oli kokenut lähes joka kolmas (32 %) ja miehistä lähes joka viides (19 %). https://suek.fi/wp-content/uploads/2020/09/ Ha%CC%88irinta%CC%88-suomalaisessa-kilpaurheilussa.pdf pohdittua TERHI HEINILÄ, LitM pääsihteeri Naisjärjestöjen Keskusliitto terhi.heinila@naisjarjestot.fi Euroopan unionin tuoreet tasa-arvo suositukset tarpeen Suomessakin. Siihen kuuluu päätös rekrytoida nuoruusvaiheen urheilutoiminnan kehityspäällikkö tyttöjen urheilun kehittämiseksi. Pidän tärkeänä, että uhrien auttamisen lisäksi tehdään konkreettisia tekoja, jotka muuttavat urheilun tasa-arvoisemmaksi. Tämän seurauksena Yle nosti naisten joukkuelajit ja muun naisten urheilun näkyvyyden miesten tasolle. Suomen Urheiluliitto on meillä näyttänyt hyvää esimerkkiä ja ottanut kiintiöt käyttöön hallinnossaan. Esimerkiksi naisten jalkapallon arvokilpailut tuotetaan Ylellä yhtä laajasti kuin miesten vastaavat kilpailut. Suomen Palloliitto on tehnyt paljon hyvää työtä ja laatinut naisten ja tyttöjen jalkapallon strategian, jolla pyritään nostamaan tyttöjen ja naisten osallistumista. Suomessa lajiliittojen hallitusten puheenjohtajista naisia on 16 prosenttia, lajiliittojen hallitusten jäsenistä alle kolmasosa (28 %). Myös Euroopan yleisradioyhtiö EBU piti EU-työryhmän kokouksissa Yleisradiota esillä esimerkillisenä toimijana naisten urheilun ja sukupuolten tasa-arvon edistäjänä. Naiset olivat kokeneet sukupuolista häirintää (23 %) selvästi enemmän kuin miehet (3 %). Nuoret naiset ja eri vähemmistöihin kuuluvat urheilijat kokivat eniten häirintää. Naisten urheilun medianäkyvyys on Suomessa kasvanut. Kaarina Vuorio valittiin Salibandyliiton puheenjohtajaksi keväällä 2022. Tästäkin on Ruotsissa hyviä malleja meille seurattaviksi. Varsin yksityiskohtaiset suositukset sisältävät ohjeita Euroopan komissiolle, jäsenvaltiolle, kansallisille urheilujärjestöille ja ruohonjuuritason toimijoille. Suurista lajeista vain Voimisteluliittoa ja viime vuosina Golfliittoa on johtanut nainen. Koska tavoitteena on vauhdittaa tasa-arvon saavuttamista urheilussa, suositukset on laadittu sukupuolten tasa-arvon, naisten oikeuksien ja intersektionaalisuuden periaatteita noudattaen. Mielestäni on erittäin tärkeää, että asiasta keskustellaan ja siihen on puututtu. Ilmiantomahdollisuuksia on tärkeä kehittää, mutta samalla tulee puuttua rakenteisiin, tehdä tarvittavia korjausliikkeitä ja luoda uusia malleja toimia. Yle Urheilu osallistui Naisjärjestöjen Keskusliiton ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta -hankkeeseen, ja teki laajan kartoituksen urheilun tasa-arvosta ohjelmissaan. Suositusten mukaan naisia tulee olla puolet urheilun luottamusjohdossa ja operatiivisessa hallinnossa kaikilla tasoilla. Suositukset antavat muitakin konkreettisia vinkkejä lisätä naisten johtajuutta: urheilujärjestöt voivat rajoittaa luottamustoimien kausien määrää tai edellyttää vaihtelevasti eri sukupuolia johtajapaikoilla. Urheiluliikkeen johdolla suuri merkitys seksuaalisen häirinnän kitkemisessä Seksuaalisen häirinnän kitkeminen urheilusta on yksi EUsuositusten päätavoitteista, ja aihe on polttava Suomessakin. Työn merkitys naisten urheilulle Suomessa on ollut suuri. Intersektionaalisuus tarkoittaa ihmisen asemaan ja syrjintäriskiin yhdessä vaikuttavien tekijöiden huomiointia. Muun muassa Ruotsin, Norjan ja Saksan urheilun keskusjärjestöt ovat siirtyneet kiintiöihin. 8 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 E uroopan komission urheilun korkean tason työryhmä julkaisi maaliskuussa urheilun tasa-arvon suositukset ja toimintaohjelman
JOONAS KALARI, KT, LitM yliopisto-opettaja, liikuntakasvatus Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta Tampereen yliopisto joonas.kalari@tuni.fi Liikuntatieteen opetus-, tutkimusja valmennustehtävissä ansioituneet tohtoriveljekset Sami ja Teppo Kalaja ovat tarttuneet kirjassaan haasteeseen yhdistää teoria ja käytäntö samojen kansien väliin. Luvut on selvästi pyritty rakentamaan itsenäisiksi kokonaisuuksiksi, jotka eivät vaadi edellisiin lukuihin perehtymistä. Tämä rakenne tuo jonkin verran toistoa, kun käsitteitä, esimerkiksi tasapainoa, käsitellään. Kirja toimiikin sangen hyvin juuri näin, jossa lukija voi poimia sisällysluettelon perusteella itseään kiinnostavimmat luvut eikä järjestelmällisesti etenevä lukutapa tuo välttämättä lisäarvoa lukukokemukseen. Vahvasti tunnettuun kirjallisuuteen sidottuja lukuja höystetään yksityiskohtaisilla tutkimusesimerkeillä. Niitä ei ole sidottu erityisesti mihinkään lajiin tai liikuntamuotoon, joskin havaittavissa on runsaasti voimisteluympäristöistä tuttuja liikkeitä. Tämä digitaalisen palvelun yhdistäminen painettuun sanaan on hieno esimerkki teknologian mahdollisuuksista kirjan teossa. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 8 3 arvioitua K i r j a Perusteellinen läpileikkaus liikuntataitojen oppimisesta ja harjoittelusta Sami Kalaja & Teppo Kalaja: Kehonhallinta – liikuntataitojen oppiminen ja harjoittelu. Esimerkkiliikkeiden sitominen systemaattisemmin kirjan alkuosan teoreettisiin käsitteisiin olisi tuonut johdonmukaisuutta liikevalinnoille sekä muuttanut kirjoittajien sanoin sanan lihaksi vielä vakuuttavammin. Kirjan jälkimmäistä käytännön osaa hallitsevat yli kolmesataa esimerkkiä käytännön harjoitteista, joista on tehty näppärästi QR-koodilla toimivat videolinkit. Kirjan käsitteiden suhteuttaminen toisiinsa ja kokonaiskuvan muodostaminen kehonhallinnasta lukuisten esitettyjen teorioiden valossa vaatii lukijalta perehtyneisyyttä. Liikkeet on jaoteltu vaikeusasteen, liiketyypin, liikuntakykyjen ja liikuntataitojen käsitteiden tai välineiden perusteella. Kirjan ensimmäinen ja laajempi osa on oikeastaan oppikirja liikuntataitojen oppimisesta kehonhallinnan sateenvarjon alla. 240 s. Kokonaisuutena kirja on kattava läpileikkaus liikuntataitojen oppimisesta ja harjoittelusta ja sopii kaikille aiheesta kiinnostuneille käsikirjamaiseksi teokseksi. Pelkästään kehonhallinnan harjoittelusta kiinnostuneille kirjan lopussa esitetyt käytännön harjoitukset saattavat jäädä hieman irrallisiksi, koska niitä ei ole sidottu tiettyyn kontekstiin vaan kehonhallintaa on pyritty esittelemään yleisellä tasolla. Vihkiytynyt harjoittelija, opettaja tai valmentaja pystyy kuitenkin poimimaan harjoitteista ideoita omaan käyttöönsä. Se antaa myös perustelun kirjoittajien valinnoille pyrkiä esittelemään mitä moninaisemmat aiheeseen liittyvät tulokulmat liikuntakyvyistä ja taidoista fysiologian ja biomekaniikan kautta oppimisen ja opettamisen teorioihin. Kirjan alkusivuilla esiintuotu kehonhallinnan käsitteenmäärittelyn moninaisuus onkin tärkeä lukuohje. Kehonhallinta on käsite, josta jokaisella on jokin käsitys, mutta sen määrittelystä ei ole konsensusta. Laadukkaat videot Vimeo-palvelussa ovat oiva lisä ja havainnollistavat liikkeitä usein sanallista kuvausta paremmin. Kirja jakaantuu kahteen osaan, ensimmäinen Kehonhallinta ja taitojen oppiminen on vahvasti teorialähtöinen ja jälkimmäinen Kehonhallinnan harjoittaminen keskittyy käytännön sovelluksiin. Onkin mielenkiintoista nähdä miten palvelu kestää aikaa, pelittävätkö videot vielä 2040-luvulla. VK-kustannus 2022. useissa eri luvuissa, mikä saattaa häiritä alusta loppuun etenevää lukijaa. Toisaalta runsaisiin yksityiskohtaisiin esimerkkeihin on helppo tarttua ja lähteä kokeilemaan, vaikka iso kuva olisikin vielä hakusessa. Ensimmäisessä osassa lukuisat yksityiskohtaiset näkökulmat avaavat havaintoikkunoita liikuntataitojen oppimisen maailmaan, mutta toisaalta tekevät harmonista lukuelämystä hakevalle hieman pirstaleisen kokemuksen. On huomioitava, että kirjoittajat lukuohjeissaan muistuttavat, että kirjaa voi hyvin lukea luku kerrallaan eikä välttämättä alusta loppuun
Kaikkiaan kymmenen yhteisöä tai yksityishenkilöä on rahoittanut hanketta. Docendo 2022.315 s. Arkistoja on koluttu, kirjallisuutta luettu, haastattelujakin tehty, mutta kun valtaisa aineisto olisi pitänyt jäsennellä aihe aiheelta, rivi riviltä ja luku luvulta, on jo riennetty seuraavaan projektiin. Tekijän tavaton ahkeruus – tänä ja viime vuonna neljä julkaistua kirjaa – on jälleen johtanut viimeistelemättömään lopputulokseen. Ylioppilas Lauri Gummerukselle sellainen suotiin syksyllä 1905. Henrik Dettmann on tehnyt komean uran valmentajana ja huippu-urheilun taustavaikuttajana. Seuraavana vuonna 1906 Gummeruksesta tuli Pihkala, ja hänen pitkäksi venähtäneestä elämästään (1888– 1981) kerrotaan tuotteliaan tietokirjailijan Kalle Virtapohjan teoksessa Lauri Pihkala – koko kansan Tahko. Valitettavasti elämäkerran työstäminen on jäänyt kesken. Miksi Pihkalalle rakas ”ponnistamisen ilo” (engl. Vuosikymmenestä toiseen hämmästeltyä ja koviin kansiin taas kerran tallennettua väitettä tuskin kykenen kaatamaan. Niistä yhdessä hahmotellaan Pihkalan ”kirjallisen tuotannon” mittasuhteita, mutta tuolla tavalla nimetty lista elämäkerran lopussa ei sisällä edes kaikkia Tahkon kirjoja. Elämäkerrassa sekä kirjoittaja että Pihkalan tunteneet muistelijat pohtivat aihetta sivukaupalla. Ikään kuin sivutuotteena hänestä on tullut myös sanavalmis mediapersoona – ja samalla merkittävä urheiluvaikuttaja koripalloa laajemminkin. Kolumnit on tehty ajassa, tilanteiden ollessa päällä, mutta aikoinaan raflaavatkin jutut alkavat ajan patinoimina näyttää urheiluelämme ilmapiiriä taltioineilta tärkeiltä aikalaiskertomuksilta. ERKKI VETTENNIEMI K i r j a Hyvä, mutta… Henrik Dettmann: Kopautuksia . Siinä välissä tiettyjen tahojen ylläpitämä Pihkala-kultti teki Tahkosta hahmon, josta kuullessaan ”nuori polvi naureskelee avoimesti” kuten 1980-luvulta tallentamani lehtileike todistaa. 359 s. Naisurheilun suhteen Tahko oli yksinkertaisesti ”väärässä”, yleensä korostuneen joviaali tekijä tokaisee. Kai suurmieskin saa muuttaa mieltään. Suomen urheilukeskustelu on ollut 2000-luvulla luonteelta pinnallista ja hetkessä elävää. Sopii silti tarkistaa syyskuun 1974 lehdistä, millä tavoin vanha Pihkala puhui suomalaisista naisjuoksijoista ja millaisia vaikutuksia hän toivoi näiden saavutuksilla olevan ”tyttöväen” urheiluharjoituksiin. Kuka oli Avery Brundage ja miksi Pihkala piti häneen yhteyttä. kirjoituksia elämästä ja urheilusta. Juuri nyt, Venäjän villiinnyttyä ja Suomen rientäessä Natoon, sodan ja fyysisen kunnon välistä yhteyttä ylistetään ujostelematta. Dettmannilla on erityinen rooli. Tilanteesta tilanteeseen – kokonaiskuvaa ei ole juuri pysähdytty miettimään. Se, että kolumneista on nyt kasattu kokoelma myös kovien kansien väliin, on sinänsä urheilukulttuuriteko. Minne hävisi vuoden 1944 järisyttävän käänteen analyysi, johon Tahkon vävy, kirjailija Paavo Rintala on tarjonnut mainiot ainekset. Savolaisena humoristina Tahko tuskin itse olisi tuosta loukkaantunut; hekottelijat hän olisi vitsin varjolla hiljennettyään usuttanut hikilenkille. Mistä on peräisin lempinimen muka selittävä ”pyöreä selkä”, kun kerran tekijän tuntema aikalaistodistaja Kustaa Levälahtikin puhuu nuoren Laurin ”tanakkatekoisuudesta”. Osittain sitä kautta selittynee ”asiantuntija-artikkeleiden” runsaus, artikkeleiden, jotka kaiuttavat ympäröivän tekstimassan sanomaa. Urheiluaktivistina ja liikuntafilosofina viimeisiin elinvuosiinsa asti ääntä pitänyt Pihkala epäilemättä oli ”koko kansan” tuntema julistaja – arvostettu, kohuttu ja kiisteltykin julistaja. Kuinka tohkeissaan Tahko olisikaan hypistellyt käsillä olevan lehden edellistä, sotilaallista valmiutta uhkuvaa numeroa! Sota oli Pihkalalle miehinen aktiviteetti, ja pitkälti siksi hän välillä vastusti naisten osallistumista ”rajua arvioitua suoritusta” edellyttäviin lajeihin, kuten kilpajuoksuun. Elämäkerta on sikäli tervetullut, että edellisestä Pihkala-biografiasta on vierähtänyt neljä vuosikymmentä. Käsikäyttöinen tahko, tuo menneen maailman mitä arkisin tarve-esine, on tukevasti seisova, tanakka kapine, jonka mukaan myönnettiin lempinimiäkin. Elämäkerrasta poimimani sitaatti on imperfektissä, vaikka Tahko pysyi toki teesinsä kannalla hautaan saakka – sitä vain ei sopinut neuvostoystävyyden vuosina avoimesti mainostaa. Kadehdittavaa kirjassa on sponsoreiden lukumäärä. the joy of effort) käännetään ”liikunnan riemuksi” ja jätetään mitättömän maininnan varaan. Kun Dett. 8 4 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 K i r j a Yhtä ja toista Tahkon taipaleelta Kalle Virtapohja: Lauri Pihkala – koko kansan Tahko. WSOY 2021. Samalla hänestä on kehittynyt myös kiinnostava kolumnisti. Mitä tekemistä tupakalla on suunnistamista selostavan alaluvun kanssa. Pihtiputaalta Helsinkiin saapunut urheiluintoilija oli edeltäneinä vuosina vankistanut lihaksistoaan siinä määrin, että hän todella toi aikalaisten mieleen jykevän, juurevan tahkon. ”Tahkossa riittää tutkimista”, Kalle Virtapohja vinkkaa kirjansa viimeisillä riveillä, ja siihen yllytykseen kernaasti yhdyn. Vähän vahingossakin käynnistynyt kirjoittelu on kerryttänyt vahvan perinnön puheenvuoroja. Hän on mediassa haluttu haastattelukohde, koska häneltä voi odottaa lausuntoja, joista saa irti muutakin kuin urheilun arkista liirumlaarumia. Pihkalan kiivas militarismi tulee kyllä käsitellyksi, samoin hänen ”pääteesinsä siitä, kuinka urheilu valmisti kansakuntaa sotaan”
Tunnetta vain alleviivaavat ne muutamat erinomaisen osuvasti kommenteissa sanotut helmet. Ollaan A1-tason kriteereissä. Mutta silti. – On vaikea unelmoida jostakin, minkä ei tiedä edes olevan olemassa. On hätkähdyttävää, miten monessa asiassa keskustelu ei ole edennyt mihinkään. Kun Dettmann myös kommentoi kirjassa 2020-luvun näkökulmasta vanhoja teemojaan, olisi ollut merkityksellistä ja valaisevaa tehdä tuo osa kirjasta nyt toteutettua syvällisemmin. Puhakka uskalsi puhua seksuaalisesta suuntautumisestaan vasta urheilu-uransa päätyttyä. Se, että tässä arviossa on kriittinenkin sävy, johtuu vain siitä, että kun puhutaan tämän tason huippu-urheiluihmisestä, kriteeristö nousee tasolle, jolla ihan jokaista kirjaa ei kannata edes arvioida. Dettmannin kirjalla ei ole tässä sillisalaatissa häpeämistä. 205 s. Niille, jotka eivät ole kolumneja aikoinaan lukeneet, tämä avaa monta hyvää ajatusketjua. mann kertaa omia tuotoksiaan tässä kokonaisuudessa, tulee hän samalla kiehtovasti pikakelanneeksi koko urheilukeskustelun peruslinjat. Olisi tärkeää, että hänen kaltaisensa ihmiset aidosti haastaisivat itseään ja aiempia sanomisiaan, pohtisivat mitä he kaiken kokemansa jälkeen ja tämän päivän näkökulmasta näkevät. Janne Puhakka tuli julkisuuteen ensimmäisenä homona SM-liigapelaajana vuonna 2019. Niitä olisi ollut luultavasi kaivettavissa esiin enemmänkin. Urheilukirjoista on tullut viime vuosina massateollisuutta. Puhakan omaelämänkerrallista minäkerrontaa ja toimittaja Risto Pakarisen keräämää haastatteluaineistoa yhdistävä teos kertoo urheilijan elämästä jääkiekkokulttuurissa, jossa ei voi julkisesti olla oma itsensä. Nyt jäädään pyörimään jo muutamaan kertaan toistetuissa näkökulmissa, ilman syvällisempää synteesiä tämän päivän todellisuuden ja näköpiirissä olevan tulevaisuuden kanssa. Tämä ei tarkoita, että kirja olisi huono. Kirja toimii aikakoneena, se muistuttaa mistä urheilussa on puhuttu 2000-luvulla – ja millä äänensävyllä. Kirjan perusideassa ei ole siis valittamista. Kirjoja tulee enemmän kuin lukea ehtii, mutta laatua määrä ei ole taannut. Ja toisaalta, on hyvä havaita sekin, että muutamissa kohdin on johonkin silti edettykin. Teoksen päättää epilogi, joka katsoo henkilökohtaisen lisäksi lajin tulevaisuuteen. Mutta silti, lukiessa tulee sekin olo, että nyt on kasassa ainekset, joista olisi voinut saada enemmänkin irti. Meille muillekin tämä on hyvää kertausta. Jäädään, vaikka Dettmannilla olisi kyky olla jäämättä. Siksi esikuvia ja esimerkkejä tarvitaan --, että homotkin voivat pelata jääkiekkoa. Toivottavasti Dettmann jatkaa paitsi kirjoittamista, myös itsensä ja meidän kaikkien haastamista. Johnny Knigan julkaisema Ulos kopista on hänen tarinansa. Ihan hyvä ei riitä. Dettmann on ollut harvinaisilla näköalapaikoilla. Se paras kirja kun on yhä kirjoittamatta. Teoksen lukaisee nopeasti, mutta sisällön pureskeleminen on painavampi rasti. Kun pyritään tekemään aidosti laadukkaita urheilijoita ja aidosti toimivaa urheilujärjestelmää, ei Dettmann rimaa alhaalla pidä. Nyt hän haluaa muuttaa lajikulttuuria. Tai, että jääkiekkoilijatkin voivat olla homoja, Puhakka kirjoittaa. Kirja alkaa Puhakan prologista, jossa hän tulee kaapista agenteilleen. Kirja on silti lukemisen arvoinen. Se on toki jo pätevä julkaisuperuste kirjalle, mutta kun mukaan on otettu kommentoivia osuuksia, jää se puoli kokonaisuutta hieman ohimennen sanotun tuntuiseksi. Johnny Kniga 2022. Kovin monen kolumnin kohdalla tulee tunne, että saman jutun voisi julkaista uutena vaikka tänään. Sinänsä hyvä idea elementiksi kolumnien oheen jää lisäarvoltaan laihaksi, vaikka muutama viihdyttävä anekdootti esiin tuleekin. Nyt teos jää sittenkin lähinnä vanhojen kolumnien kokoelmaksi. JARI KUPILA. Sitten omissa luvuissa haastateltavina ovat perhe, kumppani, pelikaverit, agentit, valmentajat, tuomarit, lajin huiput, ja näkökulma levenee myös naisiin jääkiekkoilijoina sekä urheilun yhdenvertaisuustutkimukseen. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 8 5 K i r j a Ahdas ihmiskuva elää koppipuheissa Janne Puhakka ja Risto Pakarinen: Ulos kopista. Kolumneista välittyy tinkimätön suhde urheilemiseen. Se saa ajattelemaan, että tältä kirjoittajalta voi vaatia enemmänkin
Jääkiekkoilijat oppivat jo nuorina, että se mikä tapahtuu pukukopissa, jää sinne. Enemmän on taas kerran vähemmän. Välillä tuntuu, että kokenut kirjailija on kirjoittanut suorastaan fanikirjan. Moninaisuutta kunnioittavat toimintatavat antavat tilaa kaikille. Ylipäätään teoksessa jääkiekon keskeiset toimijat tuntuvat toivovan, että identiteettikysymykset voitaisiin rajata muualle ja pitää ”jääkiekko jääkiekkona”. Kirjassa ISA-agenttiyhtiön johtaja Ilkka Larva pohtii lajin syvälle juurtuneita käyttäytymiskoodeja. Larvan mukaan naljaileva koppipuhe on omanlaistaan välittämistä ja jääkiekko ”oma maailmansa, jossa puhutaan sillä tavalla”. Keihäänheitto oli Ruuskaselle ammatti, mutta lisäksi unelmana kangastellut olympiavoitto oli saavuttamatta. Veikkaan, että tämä kirja ei yllä samaan. Vuonna 2010 hän sai yhdessä Kaisa Viitalan kanssa Vuoden urheilukirja -palkinnon Taitoluistelun lumo -teoksesta. SALLA KARJALAINEN, VTM tiedeviestijä Liikuntatieteellinen Seura salla.karjalainen@lts.fi K i r j a Tilinpäätös jää vajaaksi Leena Lehtolainen: Antti Ruuskanen – Rätingin paikka. Urheilussa olisi tärkeää tunnistaa sanojen monitulkintaisuus ja todellisuutta rakentava luonne. Keihäsmitoin kirjan kaari yltää Ruuskasellekin tutuksi tulleeseen hiukan alle kasikymppiseen. Lajikonteksti tuo yhdenvertaisuuden edistämisen käytäntöön. Lopulta siitä useampi kärsii kuin hyötyy. Teoksessa häiritsevä koppipuhe näyttäytyy kummajaisena, jota on totuttu kestämään ja jonka kyseenalaistaminen on vaikeaa. arvioitua. Keihästermein kirja jotenkin laahaa. kirja. Miksi kääntää katse juuri jääkiekkoon. Leena Lehtolaisen kirjoittama Antti Ruuskasen elämäkerran takakansi lupaa paljon: ”huippu-urheilijan huima tarina huippukirjailijan kertomana.” Mainosteksti on sallittu ja pitää tietysti tiukasti tulkiten kutinsa, mutta huipputulos jää saavuttamatta. Ruuskasen elanto tuli urheilemisesta. Esiin nousee tapauksia syrjinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä, joihin voidaan puuttua. Yhä 2020-luvulla miesten jääkiekossa yhdenvertaisuuden toteutuminen tyssää machokulttuuriin ja toksiseen maskuliinisuuteen. Rätingin paikka on Lehtolaisen 34. Vähemmistöstatuksestaan huolimatta hän on onnellisessa asemassa, sillä ympärillä on kannustavia ihmisiä. Kronologinen teos muuttuu välillä hämmentävästi temaattiseksi ja palaa lopussa aikajuoksutukseen. Matti Järvinen paransi VU:n väreissä kilpaillessaan maailmanennätystä neljästi kesällä 1930. Lyhyen Viipurin-kautensa jälkeen Järvinen voitti vuonna 1932 olympiakultaa sekä Euroopan mestaruuden 1934 ja 1938. Rätingin paikka ei imaissut lukukokemuksena mukaan. 8 6 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Ulos kopista tarjoaa paitsi tapausesimerkin myös tilan jääkiekon itsetutkiskelulle. Ruuskasen kasvuympäristön ja miehen yläsavolaisen velmuilun ymmärtäminen on helppoa naapuripitäjässä varttuneelle lukijalle. Kirjaa lukiessa vakuuttuu, että urheilija näkee harvoin täysin terveen päivän. Pukukopissa tai kentällä ei olla tekemisissä sen kanssa, minkälaisia ihmisiä pelaajat ja valmentajat ovat kaukalon ulkopuolella. Ruuskanen edusti pääosan urastaan Pielaveden Sampoa, mutta vaihtoi uransa lopussa seuraa Viipurin Urheilijoihin. Teoksen perusteella lajin mieskuva on ahdas ja esimerkiksi homottelua tapahtuu. Psyykkistä valmennusta ei ollut tarjolla. – Jos ei ole ollut mukana lajin parissa, sitä voi olla joskus vaikea ymmärtää. Selväksi käy, että keihäänheittäjät ovat aikamoisia kuotoilijoita selvin päin ja vaikutuksen alaisina. Päähenkilö esiintyykin kirjan sivuilla Anttina. Ruuskasen nousu huipulle kesti kauan. Samat asiat toistuvat ja kertautuvat. Teksti juoksee sinänsä hyvin, mutta kirja on armottoman pitkä ja tasapaksu. Äijämeininki ei sittenkään kadonnut kokonaan Seppo Rädyn ja Kimmo Kinnusen jätettyä keihäspaikat. Nuoria puhakoita tarvitaan niin kauan, kuin valtaapitävät lajikonkarit eivät oma-aloitteisesti muuta toimintaansa. Lapselliset temput ovat ehkä tarpeen leireillä hotellikuoleman välttämiseksi, mutta suurta elämäkerrallista merkitystä niillä ei ole. Tammi 2022, 362 s. Ammattilaisuus näyttäytyy ristiriitaisessa valossa. Haastatteluja on kertynyt kymmeniä tunteja, ellei enemmänkin, eikä Lehtolainen ole malttanut siilata oleellista mukaan tarttuneesta sälästä. Antti Ruuskanen on kiinnostava henkilö, vaan urheilijan elämässä ei sittenkään riitä kerrottavaa näin laajaan kirjaan. – Vaikka Jannen ulostulo oli tärkeä askel, niin ehdottomasti laji kaipaa lisää keskustelua ja itsetutkiskelua, jos siihen halutaan laajempaa muutosta, sanoo Puhakan entinen joukkuekaveri Mika Iivonen. Juttu soljuu verkkaisesti kuin pielaveteläisessä tuvassa ennen vanhaan. Esimerkiksi sarkasmi on vaikea laji ja menee usein pieleen. Parisataa sivua tekstiä olisi piisannut. Taas kerran tuntuu siltä, että kustannustoimittaminen on jäänyt väliin. Savolaisen huastelun henki on läsnä kirjassa. Lontoon hopeaksi kirkastunut pronssi teki hänestä toisen hopeamitalistin. Kirjan perusteella heittäjän sopimusasioiden hoito ei kuitenkaan ollut pääosan managerina toimineen Jarmo Hirvosen hoidossa aina kovin ammattimaista. Uran loppuvaiheista lukiessa tulee mieleen, että lopettaminen on vaikeaa. Hän myöntää olevansa keihäänheiton ja Ruuskasen ihailija. Hän on toiseksi menestynein VU:ta edustanut keihäänheittäjä. Teos ei ole tärkeä vain seksuaalivähemmistöjen vuoksi. Ulos kopista alleviivaa monin äänenpainoin, miksi nimenomaan jääkiekossa tästä pitää puhua. Lajia laajemmin pohtivissa puheenvuoroissa kuva ei ole yhtä ruusuinen. Teoksen luettua jää tunne, että elämä kantaa Puhakkaa
Maailmalla Albert Camus ja Suomessa ehkä Kjell Westö harrastajana ja jalkapallopoikien isänä voidaan kelpuuttaa tällaiseksi. Siltala 2021. Ruuskasen ammatinharjoittamista auttoivat huumori ja tilannetaju, joilla hän valloitti yleisön kuin yleisön. Tytön ura oli käytännössä ohi parikymppisenä vammojen vuoksi. Hetki oli varhaisteineille iso, Antille pieni muodollisuus, mutta keihästähti hoiti asian tyylillä. JOUKO KOKKONEN K i r j a Kirjailija tenniskatsomossa David Foster Wallace: Tennisesseet. Yksi Foster Wallacen intohimo on kuvailla ihmisten ulkonäköä persoonallisesti – vai ilkeästi – karrikoiden. Sitä hän toi kosolti kotiseudulleen. Kirjan päätösessee Roger Federeristä uskonnollisena kokemuksena on entuudestaan tunnetuin, ilmestyihän se alun perin New York Timesissa. Muutoinkin hän tuntuu jättäneen heidät rauhaan Austinia lukuunottamatta. Tässä Foster Wallace tekee hyviä havaintoja tenniksen evoluutiosta sekä ylimaallisista huippujen huipuista Federerin ohella (Maradona, Gretzky, Jordan, Ali). Foster Wallace on juniori tennisuransa vuoksi näkemyksellinen tenniskirjailijana. Kirja on hänen mukaansa uskomattoman naiivi ja huonosti kirjoitettu eikä Foster Wallace ymmärrä kenelle tämä ontto sankaritarina on tarkoitettu. Hieman tämä priorisointi ihmetyttää, kun mies kuitenkin oli suuri tennisentusiasti. Vuonna 2022 hiihtäjä Jessica Diggins hermostui kun häntä kuvailtiin laihaksi, ja sopii kysyä kuinka sisäsiistiä Foster Wallacen ulkonäkökieli olisi nyt. Kirjailijoiden kolmen kärki -suosikkilajeina ovat lienee jalkapallo, nyrkkeily ja tennis. 158 s. Foster Wallace tajuaa heti, miten huonosti televisiosta aistii huipputason lyöntien vauhdin ja pelaajien liikkumisen. Meillä on oma Jorma Ojaharjumme. Hyvää ammattilaistason pelaajaa Michael Joycea (joka oli tunnetumpi Maria Sharapovan valmentajana) Foster Wallace seuraa lähietäisyydeltä yhdessä isossa turnauksessa, joka on yllättäen hänen ensikosketuksensa huipputennikseen. Kirjailija tekee kahdessa esseessä Toronton turnauksesta ja US Openista pikkutarkkoja teräviä havaintoja irvaillen kaikkialle vyöryvää sponsoroinnin tauhkaa ja kunnioittaen turnausten vapaaehtoistyöntekijöitä. Entä sitten Kordan urheiludynastian isä 1990-luvun tennishuippu Petr Korda: ”hän näyttää pystyyn nousseelta vinttikoiralta, jolla on vastakuoriutuneen kanan kasvot” Foster Wallacen kunniaksi on sanottava, että hän ei muotoile sanoillaan naispelaajia uudelleen. Jakob Hlasek ”näyttää joko natsien miesmallilta tai helvetissä työskentelevältä hengenpelastajalta”; Andre Agassi puolestaan ”on yhtä söpö kuin bussiterminaalissa partioiva huora”. Syy miksi Foster Wallace kirjoittaa hänestä vuonna 1992 on se, että Austinista oli ilmestynyt elämänkerta, jonka pirulliseen teilaamiseen kirjailija paneutuu. Ruuskasen kotikylään liittyy lausahdus ”mainetta Jylyhään”. Mutta kyllähän Foster Wallace napauttaa hyvin aikaa kestäneet luonnehdinnat Federerin ja Rafael Nadalin pelityyleistä. Yksilölajin ammattiurheilijan elämän eri puolet tulevat esille. HANNU PELTTARI tietokirjailija hannuspurs@icloud.com essee kuvailee kirjailijan omaa nuoruuden harrastusta. Hänen mammuttimaisen pääteoksensakin, Päättymätön riemu, yksi näyttämöistä oli juniorien tennisakatemia. Hänen huomionsa Federeristä persoonana kestävät hyvin aikaa, mutta haltioituminen siitä, mihin ei juuri kukaan muu pystynyt tenniskentällä vuonna 2006, on vanhentunutta, siis sen ylivertaisuus. Kirjan huonous harmittaa Foster Wallacea, koska Austinin uran kreikkalaisessa tragediassa olisi ollut ainekset vaikka mihin. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 8 7 Moitepainotteisen arvion jälkeen on paikallaan sanoa, että Rätingin paikka ei ole likikään huonoimmasta päästä urheiluelämäkerta. Tennis vie kuitenkin voiton, koska Leo Tolstoi oli tennismiehiä ja Vladimir Nabokovin harrastuslistalla olivat sekä tennis, jalkapallo että nyrkkeily. Nyrkkeily on vetänyt puoleensa, uskomatonta kyllä Jean-Paul Sartren, ja vähemmän yllättäen Ernest Hemingwayn ja Norman Mailerin. Mutta maineikkain ja luultavasti paras tennispelaaja kirjailijoista on ollut oman käden kautta edesmennyt kulttikirjailija David Foster Wallace (1962?2008). Tennisesseet on kirjoitettu vuosien 1991 ja 2006 välillä. Ei varmaan menisi läpi Tennis-lehdessäkään enää. Kaksi ensimmäistä esseetä hämmästyttävät sillä, että niissä ei ole Foster Wallacen tavaramerkkityylistä poiketen yhtään alaviitettä. Ja masentuu kun huomaa, että hänellä ei olisi ollut pienimpiäkään mahdollisuuksia kehittyä ammattilaisten tasolle. Kolmessa seuraavassa niitä on sitten enemmän kuin leipätekstiä. Jalkapallosta innostuneiden kirjailijoiden joukko on varmaan kaikkein pisin. Katu-uskottavien kirjailija-jalkapallistien lista on kuitenkin lyhyt. Tennisura nimittäin päättyi lopullisesti 1988 vakavaan auto-onnettomuuteen. Meillä Suomessa kirjailijoiden tennissoihtua ylläpitää kaksi Finlandia-voittajaa Antti Tuuri ja Hannu Mäkelä. Pääosaan siinä nousee kuitenkin Keskilännen tuulisuus tornadoineen! Tuulet nimittäin haittasivat tenniksenpeluuta ja kouluttivat Foster Wallacen tennistyylin. Seurasin kerran vierestä, kun hän asettui kuvaan Viipurin Urheilijoiden yleisurheilijatyttöjen kanssa. Nadal on lihakirves ja Federer leikkausveitsi. Ensimmäinen live-katsojana. Toisessa esseessä pääosassa on 1970luvun tenniksen lapsitähti Tracy Austin, joka voitti ensimmäisen ammattilaisturnauksen 14-vuotiaana ja ensimmäisen Grand Slam -turnauksen 17-vuotiaana. Austin todella tuntui lentäneen Ikaroksen tavoin liian nopeasti liian lähelle aurinkoa ja hän putosi tylysti alas
Silvamysterium, 46 min. Kari Aro kehitteli kestävää mailaa pelaajalähtöisesti, mutta hän oli myös markkinamies. He innostuivat uutuudesta toisin kuin HJK:n pelaajat. 8 8 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 T e l e v i s i o Kun Suomesta tuli jääkiekkomailojen suurtuottaja Rahusen punatähdet Ohjaus ja käsikirjoitus Esa Sironen. Toronton ja Kohon tarinat kertovat suomalaisesta valmistusosaamisesta, joka olisi tarvinnut tuekseen liiketoiminnan taitoa. Konkurssikin oli lähellä. Tammelaan vuonna 1971 muuttanut Koho-tuote joutui toiminnan laajentuessa talousahdinkoon. Yhdestä puusta tehdyt, lentokonevanerilla vahvistetut mailat perustuivat puun ominaisuuksien hyväksikäyttöön. Aro oli omaperäinen ajattelija, joka etsi tietä utopistiseen sosialismiin. Ei ihmekään, etteivät Klubin kiekkoilijat ottaneet Toronto-mailoja tosissaan. Arkistofilmit ovat pääosin ajalta ennen Toronto-mailojen läpimurtoa, jolloin jääkiekko oli vielä aika toisenlainen peli. Toronto pääsi myös Neuvostoliiton markkinoille. Mailat oli suunniteltava niin, että logo ja teippaukset näkyvät mahdollisimman hyvin televisiossa. Kerrontaan sisältyvät valokuvat ja arkistofilmit ovat kiinnostavia, ja musiikki luo Aron persoonaan sopivaa tunnelmaa. Laajentumisvauhti oli niin kova ja rahoitusvaje niin suuri, että yhtiö ajautui konkurssiin vuonna 1971. Hän jäi pariksi vuodeksi uuden omistajan palvelukseen. Molempien mailojen valmistus jatkui, Kohon vuoteen 1984 ja Toronton Torspoksi muuntuneena vuoteen 1989. Koho-dokumentissa Aron vaiheita muistelevat muusikko Erkki Liikanen, valmentajat Alpo Suhonen ja Juhani Tamminen sekä monet entiset Kohon entiset työntekijät. Yrjö Sartokarin 1950-luvun puolivälissä kehittelemää mailaa teki tunnetuksi HJK:ssa pelannut Kari Aro, joka osallistui myös tuotekehitykseen. Kerronta kulkee hiukan epätahdissa suhteessa kuvakerrontaan. Palaute rohkaisi Seppo Rahusta lähtemään junalla Tapparan harjoituksiin. Kalpan pelaajat saivat mailoja kokeiltavakseen SM-sarjan peliin kaudella 1961?1962 Niiralan montussa. Torontoja Koho-mailoista kertovat dokumenttifilmit ovat kiehtova palanen suomalaisen urheiluvälineteollisuuden historiaa. Johtamista häiritsi se, että Aro puuttui liian paljon pieniin yksityiskohtiin. Rahusten lisäksi kiinnostavan näkökulman mailatuotantoon avaa Toronto-tehtaalla työnjohtajana Kauko Sihvonen. Ensimmäisenä valmistuspaikkana palveli verstas, jossa tehtiin aluksi pääasiassa ovia ja ikkunoita. Kulttuuriosuuskunta Mielleyhtymä. Aro osallistui myös Forssan kuplahallina toteutetun jäähallin rakentamiseen. Aro ei tyytynyt tuotekehittelyyn, vaan perusti mailatehtaan Forssaan. Toronto-mailojen taivalta muistelevat yhtiön alansa huipulle vieneet säynätsalolaiset veljekset Raimo ja Seppo Rahunen. Haastattelut ovat tämän dokumentin kovaa ydintä. Sen välttääkseen Aro myi osake-enemmistön Amer-yhtymälle vuonna 1974. JOUKO KOKKONEN arvioitua. Raha oli tiukassa Suomen säännellyillä rahamarkkinoilla, eikä luottoa irronnut. Mailasta tuli erittäin suosittu. Yle 2010, 28 min. Markkinat suorastaan räjähtivät ja mailoja valmistui 400 000 vuodessa, ja kysyntä olisi ollut vielä suurempi. Kohon tarinassa on paljon samaa kuin Toronton kaaressa. Suunnitteilla oli tehtaan avaaminen Kanadaan, mutta rahoitusta ei järjestynyt. Koho – Utopia Forssasta Ohjaus Sakari Suuronen. Hän ehdotti, että Forssan keskustaan rakennettaisiin kattilan muotoinen stadion, johon ufot voisivat laskeutua. Seppo Liitsola kehui, että näin kestävää mailaa ei ole ollut. Viimeisinä vuosinaan ufot veivät Aron mielen mukanaan. Tehdastakin hän oli johtanut työntekijät poikkeuksellisen hyvin huomioiden. Mailan suosio lähti alkuvaikeuksien jälkeen hurjaan nousuun vuoden 1965 MM-kisojen ansiosta. Mailatehtailija oli kuitenkin toista maata kuin Rahusen veljekset. Alkuaikojen intomieli vaihtui uusien omistajien bisnesrealismiksi, joka piti valmistusta pystyssä aikansa
Kotkas tarinoi työstään värikkäästi. Hänen mielestään asia oli ratkaistava työmarkkinajärjestöjen neuvotteluilla. Stadion-lehti luonnehti yhteenvedossaan työpaikkaliikunnan olevan ehkäisevää kansanterveystyötä. Kuva: Erkki Santala / Museovirasto Työpaikkaliikunnalla on sijansa S tadion-lehden 3/1972 teemana oli työpaikkaliikunta. Kertomansa mukaan Kotkas teki työtä käskettyä ja määräraha järjestyi. A. Kotkas soitti pääministeri K. Kotkas lähetti päätoimittaja Eero Petäjäniemen Englantiin selvittämään asiaa. Suomen Työnantajain Keskusliitto, Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliitto ja suurimmat kuntourheilujärjestöt suhtautuivat asiaan periaatteessa myönteisesti. Mittava ura liikunnan parissa oli alkutaipaleellaan. Suomalaiset joutuivat vakuuttelemaan, että ottelun pelaaminen onnistuu hyvin Suomen kesäillassa auringonpaisteessa. L I I K U N TA & T I E D E 3 2 2 2 8 9 Stadion 50 vuotta sitten välähdyksiä vuosien takaa Voimisteluja urheilutunti Aleksis Kiven koulussa Helsingissä 1930-luvulla. ”Tietopalvelun tarkoituksena on välittää tietoja sekä kotija ulkomaisista liikunnan ja kansanterveyden alan julkaisuista Suomessa että välittää tietoja suomalaisista liikunnan julkaisuista ulkomaille. Lehti esitteli Telaman väitöskirjan Oppikoululaisten fyysinen aktiivisuus pääkohdat. Sen sijaan liikenneja tietoliikenneyhteyksissä oli paljon parannettavaa. Kotkas muisteli, että maahockeyn loppuotteluajankohdan määrääminen iltaseitsemäksi herätti närkästystä Intiassa ja Pakistanissa. Liikuntakulttuurin tietopankkina Stadion esitteli Liikunnan ja kansanterveyden tutkimuslaitoksen marraskuussa 1971 aloittaman tietopalvelutoiminnan. JOUKO KOKKONEN. Ensimmäisenä työntekijänä toimi dokumentointiassistentti Tuulikki Nurminen. Lehti tulkitsi, että ”työpaikkaliikunnalla on paikkansa kuntoliikunnan kokonaiskentässä”. Väitösuutisena voisi vuonna 2022 julkaista osan tiivistelmästä: ”Liikunnan harrastaminen on oppikoululaisten keskuudessa varsin yleistä. Kotkas oli ehtinyt saada kokemusta vuoden 1940 peruuntuneiden kisojen järjestelytyössä. Eniten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavat ajankäyttömahdollisuudet, vuodenaika ja ikä, jonkin verran myös yhteiskunnan rakennetekijät ja sukupuoli sekä hieman sosiaaliryhmä.” Lyhyestä uutisestä selvisi, että Liikuntatieteellisen Seuran tiedotussihteeriksi oli valittu valt. Suorituspaikat olivat vuoden 1940 kisarakentamisen ansiosta valmiina. Fagerholmille, joka kehotti Kotkasta kutsumaan hallituksen kokoon. Petäjäniemi palasi viikon kuluttua lentäen mukanaan tarvittavat osat. ”Melkoisen asennemuokkauksen lisäksi tarvitaan kuitenkin edelleen tämän alueen asiasisältöjen kehittämistä ja niiden tiedottamista, jotta kaikki osapuolet puhuisivat työpaikkaliikunnasta samalla kielellä.” Helsingin olympiakisoista oli kulunut kesällä 1972 kaksi vuosikymmentä. Eniten harrastetaan luonnollisia liikuntamuotoja: pyöräilyä, kävelyä ja hiihtoa. Raija Mattila. Kentän rakennustyötkin olivat keskeytymisvaarassa, kun viimeistelyyn varattu 20 miljoonan markan määräraha oli poistettu valtion budjetista. Seutulan lentokenttä valmistui viime tipassa, mutta lentoasemalle johtanut huono tie haittasi joukkueiden saapumista kisakylään. Tähän pyritään keräämällä, luokittamalla ja tallentamalla tietoa, julkaisemalla ja levittämällä kirjallisuusluetteloita, suorittamalla tiedonhakua manuaalisesti ja välittämällä tietokonepohjaista tiedonhakua.” Stadion kertoi myös, että Risto Telama on väitellyt liikuntatieteen tohtoriksi 22.7.1972 Jyväskylässä. kand. Intia voitti kultaa ja Pakistan jäi neljänneksi. Suomen ja Ruotsin välisen uuden puhelinkaapelin loppuasennukset uhkasivat myös myöhästyä, kun Englannista tuli tieto, etteivät tarvittavat laitteet valmistu ajoissa. Opetusministeriön urheiluja nuorisotoimiston toimistopäällikkö Heikki Klemola näki, että ”kuntoliikunnan toteuttaminen työyhteisössä on sekä työnantajan että työntekijän intresseissä”. Jussi Viljanen haastatteli Veikkaus Oy:n toimitusjohtajaa Kallio Kotkasta, joka työskenteli kisojen järjestelyorganisaatiossa vuodesta 1947
Myös plagiarismiepäily sekä sitaattien tai lähteiden merkinnän puutteet on kerrottava. Jos asiantuntija pitää käsikirjoituksen lähteitä tai niiden käyttöä puutteellisena, hänen odotetaan nimeävän artikkelia oleellisesti täydentävä kirjallisuus ja uudet lähteet. Kirjoittaja saa lausunnon käyttöönsä. Kirjoittaja vastaa omassa lausunnossaan, miten hän on reagoinut palautteeseen. Lopullisen julkaisupäätöksen tekee toimitusryhmä. Vertaisarviointiprosessi kokonaisuudessaan: www.lts.fi/liikunta-tiede/vertaisarvioidut-tutkimusartikkelit/ vertais arviointiprosessi.html. VERTAISARVIOITUA LIIKUNTA & TIEDE: VERTAISARVIOINTIPROSESSIN PÄÄPIIRTEET Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelien toimitusryhmä tutustuu tarjottuun käsikirjoitukseen. Keskinen, Jouko Kokkonen (toimittaja), Tiina Kujala ja Kati Lehtonen. Toinen arvioitsija pyydetään yleensä käsikirjoitukseen liittyvältä liikuntatieteen alalta ja toinen emotieteestä. Valmis artikkeli ilmestyy Liikunta & Tiede -lehdessä ja pdf-muodossa LTS:n verkkosivuilla. Arvioitsijan odotetaan kertovan myös, miten metodologiset ratkaisut toimivat. Hyvä arvio ottaa kantaa siihen, tuottaako käsikirjoitus uutta tietoa, ja tunteeko kirjoittaja riittävästi aihepiirinsä tutkimusta. Niiden odotetaan myös auttavan kirjoittajaa jatkotyöstössä. Jos käsikirjoitus on vahvasti päällekkäinen aiemmin julkaistun aineiston kanssa, tästä on ilmoitettava toimitusryhmälle. Asiantuntija saa arvioitavakseen nimettömän käsikirjoituksen. Tehtävään suostuva arvioitsija saa koko artikkelitekstin ja arviointilomakkeet. Toimittaja lähettää kirjoittajalle taittoa edeltävät viimeistelyohjeet. Jos asiantuntijalla on ilmeinen eturistiriita käsikirjoituksen sisällön ja/tai kirjoittajan kanssa tai sidonnaisuuksia kirjoittajaan, hänen tulee kieltäytyä arvioinnista. Jos hän tunnistaa kirjoittajan, tästä on kerrottava toimittajalle. Kaikkia muutoksia ei ole tarpeen tehdä, mutta ratkaisut on perusteltava. 9 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Liikunta & Tiede julkaisee vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita painettuna ja verkkosivuilla, joilla ovat luettavissa kaikki artikkelit vuodesta 2008. Kirjoittaja pidetään ajan tasalla käsikirjoituksen käsittelystä. Liitteenä seuraa käsikirjoituksen tiivistelmä. Oleellista on lausua, toimiiko teksti rakenteellisesti, ja täyttyykö johdannossa luvattu. Hän saa tiedon artikkelin vastaanottamisesta toimitukseen, arvioinnin aloittamisesta, arviointilausunnoista ja julkaisupäätöksestä. Kirjoittaja saa vedoksen luettavakseen ennen painamista. Toimitusryhmä laatii lausuntoyhteenvedon, jossa se ottaa esille tärkeimmät korjaustarpeet. Liikunta & Tiede käyttää kahta arvioitsijaa. Käsikirjoitusten arvioinnista vastaa toimitusryhmä, johon kuuluvat Sanna Palomäki (puheenjohtaja), Katja Borodulin, Hannu Itkonen, Jari Kanerva, Kari L. Kirjoittajan lausunto ja muokattu käsikirjoitus lähetetään arvioitsijalle, joka ottaa kantaa tekstin julkaisukelpoisuuteen. Lausunnot antavat toimitusryhmälle asiantuntijanäkemyksen tarjotun käsikirjoituksen julkaisukelpoisuudesta. Toimitusryhmän sihteeri pehmentää tarvittaessa loukkaavan sävyistä lausuntoa tai poistaa arvioitsijan paljastavia yksityiskohtia. Tekstiä voi esittää julkaistavaksi sellaisenaan, pienin muutoksin, huomattavin muutoksin tai hylättäväksi. Asiantuntijalausunto kirjoitetaan asiallisesti, kannustavasti ja perustellen. Sähköpostikutsussa määritellään lausunnon luonne ja arviointiaikataulu. Ryhmä voi hylätä tekstin, pyytää muutoksia ennen sen lähettämistä arvioitavaksi tai aloittaa arviointiprosessin. Seuraavat jättöajat ovat 30.9.2022 ja 31.3.2023. Kirjoitusohjeet ja arviointiprosessin kuvaus ovat luettavissa osoitteessa www.lts.fi. Käsikirjoituksia otetaan arviointiprosessiin kaksi kertaa vuodessa
2022. 2015a). Pojilla oli merkitsevästi korkeammat pisteet pallonkäsittelytaidoissa sekä korkeampi fyysisen aktiivisuuden ja ruutuajan määrä kuin tytöillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös mahdollisia iästä ja sukupuolesta johtuvia eroja kyseisissä muuttujissa. All the participants in the study took part in the Skilled Kids project. At the time of data collection, all children were 3 to 7 years of age (N = 1234, 624 girls and 610 boys, age 5.0yrs ± 1.1). Donna Niemistö, LitT, Jyväskylän yliopisto. Children’s LMS and BS were measured with the Test of Gross Motor Development third version (TGMD-3; Ulrich 2019), MC was assessed with the Körperkoodination Test Für Kinder (KTK; Kiphard & Schilling 2007), and PMC was measured with the PMSC assessment tool (Barnett et al. Jatkossa olisi tarpeen selvittää unen määrän yhteyttä motoristen taitojen kehitykseen tarkemmilla unen määrän ja laadun mittareilla. Tiia Mönkkönen, KM, Jyväskylän yliopisto (jaettu ykköskirjoittajuus Emmi Mörskyn kanssa). Liikunta & Tiede 59 (3), 91–98. This study examined associations between hours of sleep and locomotor skills (LMS), ball skills (BS), motor coordination (MC), perceived motor competence (PMC), levels of physical activity (PA), sedentary behaviour (SB), and screen time (ST) in early childhood. Tulevaisuudessa olisi aiheellista pyrkiä sisällyttämään unen ja motoristen taitojen yhteyden tarkasteluun myös unisuosituksia vähemmän tai suosituksia yli nukkuvia lapsia. Yksisuuntaisella ANCOVA -analyysilla tarkasteltiin, kuinka paljon unen määrä selitti keskiarvojen vaihtelua muuttujissa huomioiden ikä ja sukupuoli vakioituina muuttujina. & Sääkslahti, A. Hours of sleep and its association with motor skills and physical activity in early childhood. Boys had significantly higher BS, PA, and ST scores than girls. & Sääkslahti, A. Ikä selitti liikkumistaidoista 32,8 prosenttia ja pallonkäsittelytaidoista 40,2 prosenttia. Unen tiedetään olevan yhteydessä lasten fyysiseen, kognitiiviseen ja emotionaaliseen kehitykseen sekä oppimiseen. Mitä vanhempaan ikäryhmään lapsi kuului, sitä todennäköisempää oli, että lapsella oli myös korkeammat liikkumisja pallonkäsittelytaidot, motorinen koordinaatio sekä fyysisen aktiivisuuden, paikallaan olon ja ruutuajan määrä. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten uni, motoriset taidot ja liikkuminen 9 1 VARHAISKASVATUSIKÄISTEN LASTEN UNEN MÄÄRÄN YHTEYS MOTORISIIN TAITOIHIN JA LIIKKUMISEEN Emmi Mörsky, LitM, KM, Jyväskylän yliopisto / Liikuntatieteellinen tiedekunta. Hours of sleep, PA, SB, and ST were measured using a questionnaire answered by a legal guardian. The older children had higher scores for ST, SB, PA, LMS, BS, and MC and lower scores for sleep and PMC than the younger children. Age explained 32.8 percent of the variance in LMS and 40.2 percent of the variance in BS. Unen määrä selitti tilastollisesti merkitsevästi liikkumisja pallonkäsittelytaitoja, mutta selitysasteet olivat vähäiset (1,1 %; 1,0 %). Sex differences were examined using independent samples t-tests, and oneway ANCOVAs were used to investigate the extent to which average hours of sleep explained the variation in the variables when age and sex were considered as covariates. Gender and age differences were also examined. The data was collected in 2015–2016. Studies have shown that sleep is associated with children’s physical, cognitive, and emotional development, and their learning. Anne Soini, TtT, Jyväskylän yliopisto. Vastaavasti unen määrä ja koettu motorinen pätevyys olivat iän myötä matalammat. TIIVISTELMÄ Mörsky, E., Mönkkönen, T., Laukkanen, A., Niemistö, D., Soini, A. Tutkimus toteutettiin vuosina 2015–2016. 2022. ± 1,1). Tutkimus oli osa Taitavat tenavat –tutkimushanketta, jonka aikana lapset olivat 3–7-vuotiaita (N = 1234, 624 tyttöä ja 610 poikaa, ikä 5,0 v. Future studies are needed with data including more variation in children’s total sleeping time, and conduct more accurate assessments to measure in more detail the amount and quality of children’s sleep and its association with motor skills and development. 2015a). Lasten liikkumisja pallonkäsittelytaitoja tutkittiin TGMD-3 (Ulrich 2019), motorista koordinaatiota KTK (Kiphard & Schilling 2007) ja koettua motorista pätevyyttä PMSC mittareilla (Barnett ym. Arja Sääkslahti, LitT, Jyväskylän yliopisto. Avainsanat: Lapset, varhaislapsuus, uni, motoriset taidot, koettu motorinen pätevyys, fyysinen aktiivisuus, paikallaan olo, ruutuaika ABSTRACT Mörsky, E., Mönkkönen, T., Laukkanen, A., Niemistö, D., Soini, A. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää varhaiskasvatusikäisten lasten unen määrän yhteyttä liikkumisja pallonkäsittelytaitoihin, motoriseen koordinaatioon sekä koettuun motoriseen pätevyyteen. Lisäksi selvitettiin unen määrän yhteyttä fyysisen aktiivisuuden, paikallaan olon sekä ruutuajan määrään. Sähköposti: morskyemmi@gmail.com (yhteyshenkilö) (jaettu ykköskirjoittajuus Tiia Mönkkösen kanssa). Unen määrää, fyysistä aktiivisuutta, paikallaan oloa ja ruutuaikaa kysyttiin huoltajilta kyselylomakkeilla. Liikunta & Tiede 59 (3), 91–98. PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto. Varhaiskasvatusikäisten lasten unen määrän yhteys motorisiin taitoihin ja liikkumiseen. The results showed that sleep statistically significantly explained 1.1 percent of the variance in LMS and 1.0 percent of the variance in BS. Arto Laukkanen, LitT, Jyväskylän yliopisto. Keywords: Children, early childhood, sleep, motor skills, perceived motor competence, physical activity, sedentary behavior, screen time. Sukupuolieroja selvitettiin kahden riippumattoman otoksen t-testeillä
2015). 2019). 2012) ja osa lapsista ei nuku riittävästi (Gruber 2013). 2015b). Lisäksi ympäristön tuella voidaan edistää lasten motoristen taitojen ja kokonaisvaltaisen liikkumisen kehittymistä (Laukkanen 2016). 2021). Suomalaisista varhaiskasvatusikäisistä lapsista 76 prosenttia nukkui suositusten mukaan (10–13 tuntia vuorokaudessa) kaikkina viikonpäivinä (ks. (Poitras ym. 2010; Robinson ym. 2019) ja unen vuorokausirytmi vakiintuu (Chaput ym. Motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden välillä on todettu olevan yhteys (Laukkanen 2016; Robinson ym. Liiallisella paikallaan olon määrällä voi olla kielteisiä terveysvaikutuksia läpi elämän. Myös liiallinen ruutuaika, ja etenkin makuuhuoneessa sijaitsevat ruutulaitteet, ovat yhteydessä lyhyempään unen määrään (Cespedes ym. Motoristen taitojen ja koetun motorisen pätevyyden välillä on myös havaittu yhteys (Barnett ym. 2019; World Health Organization [WHO] 2019). Lisäksi lapset tarvitsevat rohkaisua ja mahdollisuuksia harjoitella motorisia taitoja, jotta motoriset perustaidot olisivat hallinnassa ennen seitsemää ikävuotta. Suomalaisista 4–6-vuotiaista lapsista noin 30 prosentilla on omassa käytössään tai huoneessaan tabletti/iPad tai muu vastaava älylaite ja älypuhelin 15 prosentilla (Laukkanen ym. Perheen kanssa yhdessä liikkuminen voi vähentää lasten paikallaan olon määrää (Määttä 2020). Esimerkiksi leikkiympäristön ja -välineiden on havaittu tukevan lasten fyysistä aktiivisuutta (Soini 2015) sekä runsaamman ulkoilun määrän tukevan fyysistä aktiivisuutta ja parempia motorisia taitoja (Sääkslahti 2005). 2012; Lubans ym. 2019), vaikka paikallaan olo sisältää myös lasten piirtämisen, kirjojen lukemisen sekä hiljaisen leikin (Downing ym. (Gallahue ym. Nykyajan yhteiskunta on johtanut varhaiskasvatusikäisten lasten unen määrän vähenemiseen (Galland ym. 9 2 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten uni, motoriset taidot ja liikkuminen JOHDANTO Uni Unella on tärkeä rooli lasten terveyteen ja kehitykseen (Chaput ym. Tästä huolimatta osalla varhaiskasvatusikäisistä lapsista on paikallaan oloa yli suositusten, eli korkeintaan yksi tunti yhtäjaksoista paikallaan oloa päivässä (Tuloskortti 2018). 2012), rutiinit (Cairns & Hars 2014), varhaiskasvatuksen aloittaminen (Akacem ym. 1,5 lepoaineenvaihdunnan kerrannaista (MET). Motoriset taidot ja liikkuminen Motoriset taidot kehittyvät iän myötä osana biologista kehitystä, sekä fyysisen aktiivisuuden ja toistojen kautta. Myös Piilo-tulosraportin mukaan 97 prosenttia lapsista nukkui yli 8–11 tuntia yössä. 2010), joista tässä tutkimuksessa käytetään käsitteitä liikkumisja pallonkäsittelytaidot sekä motorinen koordinaatio kuvaamaan kerättyä aineistoa täsmällisemmin. 2021.) Unen määrän vähenemistä saattaa osittain selittää lasten päiväunien väheneminen tai poisjääminen (Jenni ym. Uni on yhteydessä lasten fyysiseen (Gruber 2013), kognitiiviseen ja emotionaaliseen kehitykseen sekä oppimiseen (Murthy ym. 2018). 2015; Cairns & Harsh 2014) tai vanhempien erilaiset näkemykset lapsen unen tarpeesta (Gruber 2013). 2015; Stodden ym. 2015; Stodden ym. Harva lapsista nukkui korkeintaan kahdeksan tuntia (1,0 %) tai yli 11 tuntia (2,1 %) yössä. 2018). Lisäksi lasten unta ja unirytmiä saattavat häiritä esimerkiksi vanhempien aikataulut (Sirén-Tiusanen 1996), kuten työajat (Galland ym. 2020; Laukkanen 2016). 2021). Riittämättömän unen on osoitettu heikentävän oppimista ja muistia (Gruber 2013) sekä olevan yhteydessä oppimisen halukkuuteen ja fyysiseen passiivisuuteen varhaiskasvatuksessa (Sirén-Tiusanen 1996). 2016). 2017). (Laukkanen ym. Paikallaan olo ja ruutuaika Varhaiskasvatusikäisten lasten ajatellaan olevan yhteiskunnan fyysisesti aktiivisin ikäryhmä (Määttä 2020). 2017; Poitras ym. Osa vanhemmista rajaa lapsensa unta, erityisesti päiväunta, helpottaakseen lapsen nukahtamista illalla (Akacem ym. Liiallinen ja pitkäaikainen ruutuaika voi haitata fyysiseen aktiivisuuteen osallistumista ja siten heikentää lasten motoristen taitojen kehittymistä (Webster ym. 2021). 2008). 2015). 2007). 2019). 2012.) Motoriset taidot sisältävät liikkumis-, välineenkäsittelyja tasapainotaidot (Gallahue ym. 2008). Unihäiriöt voivat heikentää lasten psyykkistä, sosiaalista ja kognitiivista kehitystä (Jenni ym. Lapsista 56 prosenttia oli arkena yleisimmin digilaitteiden parissa noin tunnin päivässä (Laukkanen ym. Lapsuuden aikana unen määrä ja laatu muuttuvat huomattavasti osana lapsen kehitystä (Murthy ym. Ruutuajan on havaittu vievän aikaa lasten fyysiseltä aktiivisuudelta (Stiglic ym. 2017). 2019).. Leppänen ym. Paikallaan olo määritellään valveillaolon aikaiseksi toiminnaksi, jolloin energiankulutus on . Lapsuuteen liittyvät tavanomaiset heräämiset unen aikana eivät kuitenkaan haittaa lasten kehitystä (Gruber 2013). Koetulla motorisella pätevyydellä tarkoitetaan yksilön käsitystä omista motorisista taidoistaan (Robinson ym. 2008). Ruutuajan ja motoristen taitojen välistä yhteyttä on vielä haasteellista havaita varhaiskasvatusikäisillä lapsilla, sillä mahdolliset haitat näkyvät vasta myöhemmin (Webster ym. 2018). 2015). 2008). Pitkäaikainen unen rajoittaminen voi haitata lasten terveyttä ja hyvinvointia (Hirshkowitz ym. Myös ympäristöja kulttuuritekijät muokkaavat lasten unta (Cairns & Hars 2014; Chaput ym. 2018), sillä uni on osa ihmisen biologisia perustoimintoja (Cairns & Hars 2014; Chaput ym. Nykyään lasten paikallaan olo tapahtuu pääosin ruudun parissa (Webster ym. Varhaislapsuuden fyysinen aktiivisuus edistää motoristen taitojen kehittymistä ja myöhemmin lapsuudessa motoriset taidot alkavat ohjata fyysiseen aktiivisuuteen osallistumista (Jones ym. Varhaiskasvatusikäisistä lapsista suurin osa ei huoltajien mukaan nukukaan päiväunia, sillä vain yksi viidestä lapsesta nukkuu enintään tunnin päiväunet 4–6-vuotiaana (Laukkanen ym. 2008) ja korkeampi koettu motorinen pätevyys sekä korkeammat motoriset taidot innostavat lasta osallistumaan fyysisesti aktiivisiin leikkeihin ja korkeampaan fyysiseen aktiivisuuteen (Gallahue ym. 2014). Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus myös väheni, kun vanhempi käytti ruutua lapsen läsnä ollessa (Radesky ym. 2010; Stodden ym. 2015; Stodden ym. Fyysisesti aktiiviset ja paljon ulkoilevat lapset myös nukkuvat paremmin kuin paljon sisällä leikkivät lapset (Sääkslahti 2005). Lapsilla ulkoleikin kokonaismäärä kuvastaa hyvin heidän fyysisen aktiivisuutensa määrää ja kuormittavuutta (Burdette & Whitaker 2005). 2012; Robinson ym. 2007). Heikompien motoristen taitojen on todettu olevan yhteydessä heikompaan koettuun motoriseen pätevyyteen (Lubans ym. 2015; Philbrook ym. 2015; Stodden ym. 2017.) Paikallaan olon tapa on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana, mikä johtuu osittain ruutuajan lisääntymisestä (Downing ym. Motorisia taitoja tulisi tukea varhaislapsuudessa, jotta myönteinen asenne elinikäistä fyysistä aktiivisuutta kohtaan syntyisi (Lubans ym. Unen väheneminen on usein yhteydessä vähentyneeseen fyysiseen aktiivisuuteen sekä lisääntyneeseen tietoja viestintäteknologian käyttöön (Chaput ym. 2018)
Jyväskylän yliopiston eettinen lautakunta on antanut puoltavan ennakkoarvioinnin Taitavat tenavat -tutkimushankkeelle 30.10.2015. Hirshkowitz ym. Kaikki mittaukset toteutettiin lasten varhaiskasvatuspäivän aikana heidän omassa päiväkodissaan normaalia päivärytmiä kunnioittaen. Sillä pyritään siihen, ettei nukahtaminen viivästyisi. Motorisia taitoja mitattiin kahtena eri päivänä (1. TGMD-3 mittarissa olevista liikkumisja pallonkäsittelytaitojen osataidoista muodostettiin kaksi summamuuttujaa, liikkumis(Cronbachin . Tarkemmat kuvaukset TGMD-3 mittarilla toteutetuista liikkumisja pallonkäsittelytaitojen arvioimisesta on kuvattu Rintala ym. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös mahdollisia iästä ja sukupuolesta johtuvia eroja muuttujissa. Molemmat kysymykset sisälsivät päiväja yöunet (1 = alle 8 tuntia [t], 2 = 8–9 t, 3 = 9–10 t, 4 = 10–11 t, 5 = yli 11 t). 2007.) Varhaiskasvatusikäisten lasten unen kestoon, ajoitukseen ja laatuun yhteydessä olevista tekijöistä tiedetään aikuisiin verrattuna vähemmän (Cairns & Harsh 2014). TGMD mittari on kehitetty Pohjois-Amerikassa, erityisesti 3–10-vuotiaille lapsille. Hankkeen aineisto kerättiin satunnaistetulla ryväsotannalla (n = 37 päiväkotia, 24 paikkakunnalta) marraskuusta 2015 syyskuuhun 2016 eri puolilta Suomea. Uni. päivänä KTK mittarilla ja 2. Oleellista lasten unen tukemisessa on yksilöllisen vuorokausirytmin huomiointi, kuten nukkumaanmenon oikea ajoitus. Lasten kokonaisvaltaista kehitystä voidaan tukea noudattamalla unisuosituksia. Pallonkäsittelytaitoja olivat kahden käden mailasivulyönti, yhden käden kämmenlyönti, pompotus, kahden käden kiinniotto, potku, yliolan heitto sekä aliolan heitto. Unta kysyttiin huoltajilta kyselylomakkeessa kysymyksillä: ”Kuinka paljon lapsenne nukkuu keskimäärin vuorokauden (vrk) aikana arkipäivisin?” ja ”Kuinka paljon lapsenne nukkuu keskimäärin vuorokauden aikana viikonloppuisin?”. (2019) artikkelissa ja Niemistön (2021) väitöskirjassa. Koettua motorista pätevyyttä mitattiin ennen motorisia suorituksia. Tarkemmat tiedot Taitavat tenavat -tutkimushankkeen aineistonkeruusta on kuvattu muun muassa Sääkslahden ym. Huoltajat arvioivat lapsensa unen, fyysisen aktiivisuuden, yhtäjaksoisen paikallaan olon ja ruutuajan määrää ja antoivat kirjallisen suostumuksen lapsensa osallistumisesta tutkimuksen motoristen taitojen mittaamiseen. Suurin mahdollinen kokonaispistemäärä liikkumistaidoista oli 46 pistettä ja pallonkäsittelytaidoista 54 pistettä. Koettua motorista pätevyyttä mitattiin 4–7-vuotiailla lapsilla pictorial scale of Perceived Movement Skill Competence for children (PMSC) mittarilla (Barnett ym. TUTKIMUSAINEISTO JA –MENETELMÄT Tutkimuksen aineistonkeruu ja osallistujat Tutkimuksen aineisto on osa Taitavat tenavat –tutkimushanketta. Osa osallistujista oli sisaruksia, minkä vuoksi huoltajien kyselylomakkeita oli vähemmän kuin osallistujia. Näistä muodostettiin unta kuvaava summamuuttuja, jossa huomioitiin arkija viikonloppupäiville eri painotukset. Test of Gross Motor Development -3 mittarilla (TGMD-3) (Ulrich 2019) mitattiin lasten liikkumisja pallonkäsittelytaitoja laadullisesti eli havainnoimalla, kuinka monta taidon osakriteeriä lapsen kussakin suorituksessa täyttyi. Motoriset taidot. Lasten (3–7-vuotiaiden) liikkumisja pallonkäsittelytaitoja mitattiin Test of Gross Motor Development (TGMD) -3 mittarilla (Ulrich 2019) sekä 4–7-vuotiaiden lasten motorista koordinaatiota Körperkoordinationstest Für Kinder (KTK) mittarilla (Kiphard & Schilling 2007). 2015; Jenni ym. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista ja osallistuminen oli mahdollista keskeyttää missä vaiheessa tahansa. 2019). Tutkimusta varten erikseen koulutettu tutkimusryhmä toteutti kaikki mittaukset. WHO 2019.) Yleisistä unisuosituksista poiketen yksilöllinen unen määrän tarve voi osalla lapsista olla suurempi kuin toisilla (ks. Unta kuvaavien muuttujien sisäinen yhdenmukaisuus oli hyvä (Cronbachin . päivänä TGMD-3 mittarilla) kolmen tai neljän lapsen pienryhmissä. Jenni ym. 2015a). = ,83). Koettua motorista pätevyyttä mitattiin rauhallisessa tilassa yksi lapsi kerrallaan ja aikaa kului noin 10 min/lapsi. Körperkoordinationstest für Kinder -mittaria (KTK) (Kiphard & Schilling 2007) käytetään yleensä 5–14-vuotiaille lapsille, mutta tässä tutkimuksessa otettiin mukaan myös muutama 4-vuotias, jotka täyttivät 5 vuotta kuukauden sisällä mittaushetkestä. Päiväkodit välittivät kyselylomakkeet lasten huoltajille. Tämän tutkimuksen 3–7-vuotiaista varhaiskasvatusikäisistä lapsista käytetään tästä lähtien käsitettä lapset. (ks. Aikaisemmissa tutkimuksissa on myös keskitytty pääosin enemmän unen laatuun kuin määrään (Philbrook ym. Viikonloppupäivien painokerroin saatiin jakamalla viikonlopun päivien lukumäärä viikonpäivien lukumäärällä (2/7 = 0,29). Liikkumistaitoja olivat juoksu, laukka, yhdellä jalalla hyppääminen, vuorohyppely, tasaponnistushyppy ja sivulaukka. 2012; Gruber 2013). LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten uni, motoriset taidot ja liikkuminen 9 3 Unen merkitys lasten kehitykseen on tiedostettava, jotta unta edistäviin tekijöihin voidaan kiinnittää huomiota (Galland ym. Tämän osatutkimuksen osallistujat koostuivat 1234 lapsesta (ikä ka ± kh, 5,0 ± 1,1), joista 624 oli tyttöjä (ikä ka 4,9 v) ja 610 poikia (ikä ka 5,0 v). = ,72) ja pallonkäsittelytaidot (Cronbachin . Jokainen yksittäinen motorinen taito suoritettiin kahdesti ja tulos muodostui suoritusten yhteispistemäärästä. (ks. = ,79). (2016) artikkelissa. 2007). Jokaisen pienryhmän mittaamiseen kului aikaa noin 30–45 minuuttia (min). Niiden mukaan 3–7-vuotiaiden tulisi nukkua 10–13 tuntia vuorokaudessa. (Ulrich 2019.) Liikkumisja pallonkäsittelytaitojen yhteenlaskettu summapistemäärä oli enimmillään 100 (Ulrich 2017). Huoltajat vastasivat kyselyihin noin viikkoa ennen lasten motorisia mittauksia. Mittarit, muuttujat ja analyysimenetelmät Tutkimuksen taustamuuttujat (lasten ikä syntymäajan perusteella ja sukupuoli) kysyttiin kyselylomakkeella lasten huoltajilta. Tämän osatutkimuksen aineisto koostui 3–7-vuotiaiden lasten huoltajien vastaamista kyselylomakkeista (n = 1100, vastaajista äiti n = 957, isä n = 142, muu n = 1, ikä ka= 36,6 v). KTK mittarilla mitattiin motorista koordinaatiota määrällisesti neljän taidon avulla: takaperinkävely puomilla, yhdellä jalalla hyppiminen, sivuttaishyppe. Tässä tutkimuksessa selvitettiin varhaiskasvatusikäisten lasten unen määrän yhteyttä liikkumisja pallonkäsittelytaitoihin, motoriseen koordinaatioon, koettuun motoriseen pätevyyteen sekä fyysisen aktiivisuuden, ruutuajan ja paikallaan olon määrään. Tutkijat saivat täytetyt kyselylomakkeet päiväkodeista mittausten yhteydessä. Motorinen koordinaatio. Painotus huomioitiin, jotta arjen ja viikonlopun päivät painottuisivat toisiinsa nähden tasaisemmin. Huoltajien kyselylomakkeet lähetettiin lasten päiväkoteihin noin kaksi viikkoa ennen mittausajankohtaa. Yksilöllinen tarve johtuu muun muassa lapsen kehitysvaiheesta (Cairns & Harsh 2014). Arkipäivien painokerroin muodostui jakamalla arkipäivien lukumäärä viikonpäivien lukumäärällä (5/7 = 0,71)
KTK mittarin käyttöä on kuvattu tarkemmin Iivonen ym. Paikallaan olossa havaittiin myös nouseva trendi iän mukaan (3-vuotiaat 30 min/pv, 7-vuotiaat 60 min/pv). PMSC mittarin osioista (Cronbachin . Pojilla oli korkeampi ruutuaika kuin tytöillä, vaikka molempien ruutuaika oli alle 30 min päivässä kaikkia ikäryhmiä tar. Unen määrän ollessa 9–10 tuntia liikkumisja pallonkäsittelytaitojen pisteet olivat keskimäärin korkeammat kuin muissa unikategorioissa. Koettu motorinen pätevyys laski keskimäärin iän lisääntyessä. Takaperin kävely tapahtui kolmen eri levyisen puomin päällä ja tästä osiosta sai enintään 72 pistettä. (2019) artikkelissa. (Taulukko 1.) Ikä selitti lähes tilastollisesti merkitsevästi koettua motorista pätevyyttä (p = ,053, ?² = 0,8 %) ja ruutuaikaa (p = ,067, ?² = 0,3 %) (Taulukko 2). Sivuttaishyppelyssä ja sivuttain siirtymisessä maksimipistemäärä muodostui onnistuneiden suoritusten lukumäärästä annetussa ajassa. Paikallaan oloa kysyttiin yhdellä kysymyksellä: ”Kuinka kauan lapsenne viettää pisimmillään aikaa yhtäjaksoisesti paikallaan ollen istuen, maaten tms.?” (1 = noin 15 min tai vähemmän, 2 = noin 30 min, 3 = noin 60 min, 4 = noin 90 min tai enemmän). TULOKSET Lasten uni ja motoriset taidot Tytöt ja pojat nukkuivat keskimäärin 9–10 tuntia vuorokaudessa. Paikallaan olo ja ruutuaika. Fyysisen aktiivisuuden muuttujana käytettiin ulkoilun määrää. Ruutuaika oli sekä kolmiettä seitsenvuotiailla alle 30 min päivässä, mutta seitsenvuotiailla oli keskimääräisesti korkeampi ruutuaika. Kolmivuotiaat nukkuivat keskimäärin eniten ja seitsenvuotiaat vähiten, vaikka molemmat ikäryhmät sijoittuivat samaan unikategoriaan (9–10 t/vrk). Koetussa motorisessa pätevyydessä nelivuotiaat saivat keskimäärin 3,84 pistettä enemmän kuin seitsenvuotiaat. = ,84) muodostettiin summamuuttuja. Fyysistä aktiivisuutta kysyttiin kysymyksillä: ”Kuinka paljon lapsenne keskimäärin ulkoilee arkisin päiväkotipäivän jälkeen?” (0 = ei lainkaan, 1 = alle 30 min päivässä [pv], 2 = noin 30–60 min/pv, 3 = yli 60 min/pv) ja ”Kuinka paljon lapsenne ulkoilee keskimäärin viikonloppuisin?” (0 = ei lainkaan, 1 = alle 30 min/pv, 2 = noin 30–60 min/ pv, 3 = 1–2 t/pv, 4 = yli 2 t/pv). (2018) artikkelissa. Uni ei kuitenkaan selittänyt tilastollisesti merkitsevästi motorista koordinaatiota, koettua motorista pätevyyttä, fyysistä aktiivisuutta, paikallaan oloa tai ruutuaikaa. Ruutuaika näytti myös kasvavan iän myötä. = ,62) muodostettiin fyysisen aktiivisuuden summamuuttuja. Pictorial scale of Perceived Movement Skill Competence for young children -mittari (PMSC) (Barnett ym. Tuloksista havaittiin kuitenkin viitteitä siitä, että unen määrän ollessa 10–11 tuntia koettu motorinen pätevyys oli keskimäärin korkeampi, ruutuaikaa oli vähemmän ja lapset olivat fyysisesti aktiivisempia kuin muissa unikategorioissa. Tilastollinen analyysi. Tarkemmat kuvaukset koetun motorisen pätevyyden mittaamisesta on kuvattu Niemistön ym. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin IBM SPSS Statistics 26 -ohjelmalla. Vastausta tuli tarkentaa valitsemalla yksi vastausvaihtoehdoista: ”ei kovin hyvä” (1 piste [p.]), ”jonkin verran hyvä” (2 p.), ”aika hyvä” (3 p.) ja ”tosi hyvä” (4 p.). KTK mittari perustui suoritustulokseen eli jokainen osio pisteytettiin suorituksen perusteella. Tämän osion maksimipistemäärä oli 78 pistettä. 2018.) KTK mittarin osioiden sisäinen yhdenmukaisuus oli hyvä (Cronbachin . Mittarin kokonaispistemäärä oli 52 pistettä. ANCOVA analyysillä tarkasteltiin, kuinka paljon unen määrä selitti keskiarvojen vaihtelua liikkumisja pallonkäsittelytaidoissa, motorisessa koordinaatiossa, koetussa motorisessa pätevyydessä, fyysisessä aktiivisuudessa, paikallaan olossa ja ruutuajassa huomioiden lasten ikä ja sukupuoli vakioituina muuttujina. oli ,78. Uni selitti tilastollisesti merkitsevästi liikkumis(p = ,007) ja pallonkäsittelytaitoja (p = ,009), joskin selitysaste oli vähäinen: liikkumistaidoissa 1,1 prosenttia ja pallonkäsittelytaidoissa 1,0 prosenttia (Taulukko 2). Näistä muuttujista (Cronbachin . Motorisessa koordinaatiossa nelija seitsenvuotiaiden välinen piste-ero oli 69,94 pistettä. Sivuttaishyppelyssä hypittiin tasajaloin puisen kepin yli mahdollisimman monta kertaa 15 sekunnin ajan. Ruutuaikaa koskevien kysymysten Cronbachin . PMSC mittarissa lapset arvioivat 13 kysymyksellä liikkumisja pallonkäsittelytaitojaan, jotka olivat samat kuin TGMD-3 mittarissa. Koettu motorinen pätevyys. Liikkumistaidoissa kolmija seitsenvuotiaiden välinen piste-ero oli keskimäärin 16,44 pistettä, kun taas pallonkäsittelytaidoissa piste-ero oli 19,59 pistettä. Vastauksia ei tullut unen äärikategorioihin (alle 8 t/vrk ja yli 11 t/vrk). Lasta pyydettiin valitsemaan se kuva, joka vastasi hänen käsitystä itsestään kyseisessä taidossa. Ikä ja sukupuoli merkitseviä taustamuuttujia Ikä selitti tilastollisesti erittäin merkitsevästi liikkumistaitoja (32,8 %), pallonkäsittelytaitoja (40,2 %), motorista koordinaatiota (21,7 %), fyysistä aktiivisuutta (1,9 %) ja paikallaan oloa (2,4 %) (Taulukko 2). (ks. Tilastollisen merkitsevyyden raja-arvona käytettiin p < ,05. Tytöt nukkuivat poikia keskimääräisesti enemmän, mutta sukupuolten välinen ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. 9 4 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten uni, motoriset taidot ja liikkuminen ly ja sivuttain siirtyminen. (Taulukko 1.) Nelivuotiaiden keskimääräinen fyysisen aktiivisuuden määrä oli alhaisin, sillä kolmivuotiaat olivat keskimäärin heitä aktiivisempia ja viisi-, kuusija seitsemänvuotiaiden ikäryhmissä fyysisen aktiivisuuden määrä kasvoi iän lisääntyessä. Lapselle näytettiin aluksi kaksi kuvaa, joissa piirroskuvan lapsi joko osaa ”aika hyvin” tai ”ei niin hyvin” mittarissa esiintyviä liikkumistai pallonkäsittelytaitoja. Pojat kokivat motorisen pätevyyden korkeammaksi kuin tytöt, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Yhdellä jalalla hyppimisen osiossa hypittiin sekä oikealla että vasemmalla jalalla eri korkeudella olevien vaahtomuovipalojen yli. Mikäli lapsi ei ollut aikaisemmin kokeillut taitoa, tuli hänen kuvitella kuinka taitava hän siinä olisi. Sukupuolieroja tarkasteltiin kahden riippumattoman otoksen t-testillä. Iivonen ym. Sivuttain siirtymisessä siirrettiin kahta puista neliötä sivulle samalla liikkuen toisen neliön päälle 20 sekunnin ajan. Näistä muodostettiin ruutuajan painotettu summamuuttuja, jossa painotus huomioitiin samoin kuin unen summamuuttujaa luodessa. Ruutuaikaa kysyttiin kysymyksillä: ”Kuinka paljon lapsenne viettää aikaa arkipäivisin mediaviihteen parissa yhteensä. Fyysinen aktiivisuus. (Taulukko 1.) Lisäksi unen määrässä havaittiin laskeva trendi iän myötä. 2015a) on suunniteltu 4–8-vuotiaille lapsille ja se mittaa lapsen koettua motorista pätevyyttä. = ,80) ja niistä muodostettiin summamuuttuja. Kaikkien ikäryhmien keskiarvot sijoittuivat kuitenkin samaan fyysisen aktiivisuuden kategoriaan (30–60 min/pv). Aineiston muuttujia kuvailtiin keskiarvoilla (ka) ja -hajonnoilla (kh). ja ”Kuinka paljon lapsenne viettää aikaa viikonloppuisin mediaviihteen parissa yhteensä?” (1= ei lainkaan, 2 = alle 30 min/pv, 3 = noin 30–60 min/pv, 4 = 1–2 t/pv, 5 = 2–3 t/pv, 6 = yli 3 t/pv)
2015a). 2014) ja riittämätön uni taas heikentää lasten terveyttä ja kehitystä (Chaput ym. Osalle 3–5-vuotiaista lapsista 8–9 tuntia unta voi olla riittävä ja alle 8 tuntia liian vähän (Hirshkowitz ym. Tämä tärkeä kehityksellinen vaihe saavutetaan yleensä lasten siirtyessä kouluikään, jolloin lasten koettu motorinen pätevyys alkaa vastaamaan aikaisempaa todenmukaisemmin todellisia motorisia taitoja (Stodden ym. Ruutuaika on myös yhteydessä lyhyempään unen määrään (Cespedes ym. Luonnollisen unen määrän vähenemisen lisäksi olisi syytä pohtia unen vähenemiseen liittyviä syitä, kuten liiallista ruutuaikaa, vähäistä fyysistä aktiivisuutta tai rutiinien puuttumista. 2015). Todellinen uniaika on yleensä tutkimuksissa vähäisempi kuin arvioitu uniaika, koska unen määrä saatetaan arvioida todellista korkeampana (Hirshkowitz ym. Liikkumistaidoissa ja motorisessa koordinaatiossa tytöt saivat keskimäärin korkeammat pisteet poikiin verrattuna, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Mitä vanhempi lapsi oli, sitä korkeammat pisteet hän sai motorisissa taidoissa, mikä on havaittu myös aikaisemmissa tutkimuksissa (Laukkanen ym. Paikallaan olo ja ruutuaika kasvoivat keskimäärin iän myötä tässä tutkimuksessa. Vanhemmat käyttävät myös ruutulaitteita lapsensa rauhoittamiseen (Radesky ym. Bardid ym. Tutkimuksen vahvuudet ja rajoitteet Tämän tutkimuksen vahvuuksina olivat maantieteellisesti laaja otoskoko sekä monipuoliset motoristen taitojen ja koetun motorisen pätevyyden mittarit, joilla saatiin tietoa suomalaisista varhaiskasvatusikäisistä lapsista sekä laadullisesti (TGMD-3). Tässä tutkimuksessa tytöt saivat poikiin verrattuna vähemmän pisteitä pallonkäsittelytaidoissa ja fyysinen aktiivisuus oli vähäisempää kuin pojilla. 2018). Mikäli samansuuntainen kasvu paikallaan olon ja ruutuajan määrän suhteen jatkuu kouluiässä, jää todennäköisesti vähemmän aikaa fyysiselle aktiivisuudelle ja unelle. 2012). 2016; True ym. (2020) mukaan motoriset taidot ovat yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen; erityisesti pallonkäsittelytaidot ennustavat fyysisen aktiivisuuden määrää myöhemmin lapsuudessa. 2016). Iän merkitystä motorisissa taidoissa selittää osaltaan lapsen biologinen kypsyminen (ks. Myös aikaisemmin on havaittu samansuuntaisia tuloksia sukupuolten välillä (Iivonen & Sääkslahti 2014). Carson ym. Unen määrän väheneminen on osa lapsen luonnollista kehitystä (WHO 2019). Uni on ratkaiseva tekijä taidon oppimisessa (Murthy ym. 2019). 2015), sillä unen aikana uuden oppimiseen liittyvät hermoverkostot aktivoituvat (Gorgoni ym. 2013). 2019). Webster ym. 2015). Nämä erot olivat tilastollisesti merkitseviä (p . 2018). Sukupuoli selitti tilastollisesti erittäin merkitsevästi pallonkäsittelytaitoja (10,4 %), liikkumistaitoja (5,6 %) ja fyysistä aktiivisuutta (1,1 %) (Taulukko 2). (Taulukko 1.) POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimukseen osallistuneet lapset nukkuivat keskimäärin 9–10 tuntia. Tämän vuoksi tyttöjen pallonkäsittelytaitoja tulisi edelleen tukea, että saataisiin tasattua aiemmissakin tutkimuksissa esiintyviä motoristen taitojen sukupuolieroja (ks. Iän yhteys laskevaan koettuun motoriseen pätevyyteen on selitetty sillä, että nuoremmat lapset saattavat yliarvioida omaa suoritustaan johtuen kehittyvistä puutteellisista kognitiivisista taidoista erottaa taidon yrittäminen varsinaisesta taidon osaamisesta (Barnett ym. Bardid ym. Esimerkiksi valon määrää tulisi vähentää ennen nukkumaanmenoa (Gruber 2013) sekä luoda rentouttavat iltarutiinit (Chaput ym. Myös aikaisemmat kansalliset (Niemistö ym. Gallahue ym. Sukupuolten väliset erot voivat johtua siitä, että poikia kannustetaan tyttöjä enemmän erilaisiin pallopeleihin ja -leikkeihin (Sääkslahti 2015). ,001). 2019), mikä saattaa selittää ruutuajan kasvua. Vastaavasti unen määrässä ja koetussa motorisessa pätevyydessä iän myötä havaittiin laskeva trendi. Unta huomattavasti suuremman osuuden liikkumisja pallonkäsittelytaidoista selitti lasten ikä. Downing ym. 9 6 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten uni, motoriset taidot ja liikkuminen kastellessa. (Taulukko 1.) Sukupuoli myös selitti ruutuaikaa tilastollisesti merkitsevästi 0,4 prosenttia (p = ,042) (Taulukko 2). Sukupuolten välinen ero ruutuajassa oli tilastollisesti merkitsevä (p = ,030). Unen ollessa vähäinen tässä tutkimusjoukossa (8–9 t), lapsilla oli muihin unikategorioihin verrattuna matalammat pisteet liikkumisja pallonkäsittelytaidoissa, motorisessa koordinaatiossa ja koetussa motorisessa pätevyydessä. 2017; Poitras ym. Poikien fyysistä aktiivisuutta voi selittää osaltaan myös se, että heillä on korkeampi koettu motorinen pätevyys kuin tytöillä ja koetun motorisen pätevyyden on havaittu olevan yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen (ks. Tämä saattaa selittää unen tilastollista merkitsevyyttä liikkumisja pallonkäsittelytaidoissa sekä motorisessa koordinaatiossa, vaikkakin selitysasteet olivat vähäiset. Toisaalta koetun motorisen pätevyyden rooli fyysiseen aktiivisuuteen osallistumisessa on arveltu olevan tärkeämmässä roolissa kuin todellisten motoristen taitojen (ks. 2016), joten lapsen omaa käsitystä liikkujana tulisi huomioida tutkimuksissa enemmän. WHO:n (2019) mukaan 3–7-vuotiaiden lasten suositellaan nukkuvan 10–13 tuntia vuorokaudessa. 2016). 2019; Webster ym. Ruutulaitteet ovat lapsilla saatavilla nykyään jo varhaislapsuudesta lähtien (Stiglic ym. Iän myötä havaittiin kasvava trendi lasten liikkumisja pallonkäsittelytaidoissa, motorisessa koordinaatiossa sekä fyysisen aktiivisuuden, paikallaan olon ja ruutuajan määrässä. Paikallaan oloa voivat lisätä myös ajanjaksot, joissa lapsilta vaaditaan iän myötä enemmän paikallaan oloa (ks. Sukupuoli selitti iän lisäksi liikkumisja pallonkäsittelytaitoja sekä fyysistä aktiivisuutta. Tutkimustulokset osoittivat myös, että unen määrässä havaittiin laskeva trendi iän lisääntyessä. 2017). Tämä on huomionarvoista, sillä liiallinen paikallaan olo ja ruutuaika ovat yhteydessä heikompiin motorisiin, kognitiivisiin ja sosiaalisiin taitoihin, vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen sekä terveyshaittoihin, kuten painoindeksin kasvuun (ks. 2021; Rintala ym. Tulos antaa viitteitä vähäisemmän unen määrän yhteydestä motorisiin taitoihin. Jonesin ym. Ruutuajan kasvu voi selittää myös paikallaan olon kasvua, sillä lasten paikallaan olo tapahtuu pääasiassa ruudun parissa (ks. 2021) ja kansainväliset (Lopes ym. Webster ym. Tutkimustulokset osoittivat, että unen määrä selitti tilastollisesti merkitsevästi lasten liikkumisja pallonkäsittelytaitoja. 2017) tutkimukset ovat havainneet pienemmillä lapsilla olevan usein korkeampi koettu motorinen pätevyys ja sitä mukaa, kun lasten kognitiivinen kapasiteetti kasvaa ja he oppivat paitsi arvioimaan omaa suoriutumistaan suhteessa taidosta suoriutumiseen, he myös alkavat vertailla omaa taitotasoaan enemmän vertaisiin (Weiss & Amorose 2005). 2008). 2015; Stiglic ym. Huomionarvoista on se, että tämän tutkimuksen lapsista yksikään ei nukkunut huoltajien arvion mukaan alle 8 tuntia. Vastaavasti pojat saivat korkeammat pisteet pallonkäsittelytaidoissa (piste-ero 5,46) ja olivat fyysisesti aktiivisempia verrattuna tyttöihin. 2016), mikä voi lisätä entisestään lapsen ruutuaikaa. 2019)
L., Ozmun J. 2012. Pediatrics 133 (5), 1163–1171. 2013. 2013. & Harsh, J. M. Jenni, O. 2012. A., Wright, K. Galland, B. Lisäksi vahvuutena voidaan pitää sitä, että koettua motorista pätevyyttä kysyttiin suoraan lapsilta, eikä sitä arvioinut aikuinen. Compliance with the 24-h movement guidelines and the relationship with anthropometry in Finnish preschoolers: the DAGIS study. Väitöskirja. Barnett, L., Ridgers, N. Körperkoodinationstest für kinder 2, überarbeitete und ergänzte auflage. 2014. & Sampasa-Kanyinga, H. Behavioral Sleep Medicine 12 (6), 507–516. J., Katz, E. New York: McGraw-Hill. Teoksessa: A. Lisäksi tulisi huomioida muiden taustatekijöiden, kuten sosioekonomisen aseman, yhteys tuloksiin, sillä korkeasti koulutetut huoltajat saattavat olla tietoisempia tukemaan lasten kehitystä (Niemistö 2021). & Taveras, E. C., Friedman, A., Tremblay, M. Barnett, L. & Sääkslahti, A. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten uni, motoriset taidot ja liikkuminen 9 7 että määrällisesti (KTK). L., Hinkley, T., Salmon, J., Hnatiuk, J. & Hesketh, K. Pediatrics 120 (4), 769–776. Association between fundamental motor skills and physical activity in the early years: A systematic review and meta-analysis. 2015. Kehittämisvaiheen 2019– 2021 tulosraportti. 2010. Väitöskirja. Kallinen (toim.) Fyysisen kunnon mittaaminen – käsija oppikirja kuntotestaajille. Kiphard, E. Understanding motor development: Infants, children, adolescents, adults. & Rodrigues, L. & Goodway J. 2018. & Khadwal, A. Häkkinen & M. M., Cantell, M., Juutinen-Finni, T., Korhonen, E. Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine 159 (1), 46–50. 2020. Iivonen, S., Sääkslahti, A. 2016. Jyväskylän yliopiston julkaisuja 238. Väitöskirja. Laukkanen, A., Niemistö, D., Määttä, S., Soini, A., Mehtälä, A., Kyhälä, A-L., Pulakka, A., Viholainen, H., Tammelin, T. D., Simpkin, C. 2007. Tämän tutkimuksen myötä on tärkeää tiedostaa unen rooli varhaislapsuudessa sekä tukea riittävän unen määrän toteutumista. Preschool children’s sedentary behavior: The role of individual characteristics, home and preschool settings, and socioeconomic status. National sleep foundation’s sleep time duration recommendations: Methodology and results summary. & Okely, A. & Lenoir, M. S., Slater, L. A., Spence, J. & Salmon, J. 2015. Television viewing, bedroom television, and sleep duration from infancy to mid-childhood. 2015b. Physical activity and motor competence in 4–8-year-old children. 2015. J., Elder, D. Iällä oli motorisiin taitoihin suuri merkitys. Neural plasticity 2013, 1–13. & Salmon, J. BMC Public Health 17 (1), 1–12. Huoltajien ja varhaiskasvatushenkilöstön käsitykset lapsen liikkumisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä. A. Lopes, V., Barnett, L. M., Ridgers, N. 2020. 2007. J. C. 2005, Resurrecting free play in young children. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura, 278–285. Normal sleep patterns in infants and children: A systematic review of observational studies. Mehtälä & T. L. C. 2018. C., Taylor, B. & Azevedo, L. Face validity and reliability of a pictorial instrument for assessing fundamental movement skill perceived competence in young children. Toisaalta vähän (< 8 t) tai paljon (>11 t) nukkuvien lasten puuttumista aineistosta voidaan pitää aineiston rajoitteena, joka voi hämärtää unen ja kehitykseen liittyvien tekijöiden välistä yhteyttä. G., Achermann, P. Bardid, F., Huyben, F., Deconinck, F., De Martelaer, K, Seghers, J. Lähteet Akacem, L. D., Zask, A. C., Setters, B., Vitiello, M. 2016. G. 2019). T., Carskadon, M. D. Tulevaisuudessa olisi oleellista tutkia vähäisen ja liiallisen unen määrän yhteyttä motoristen taitojen kehitykseen. Jones, D., Innerd, A., Giles, E. A. Jyväskylän yliopisto. The Indian Journal of Pediatrics 82 (7), 606–611. Gruber, R. Jyväskylän yliopisto. P., Jenni, O. Unen määrä selitti vain vähän liikkumisja pallonkäsittelytaitoja 9–10 tuntia nukkuvilla lapsilla, mutta kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi. Jyväskylän yliopiston julkaisuja 238. The timing of the circadian clock and sleep differ between napping and non-napping toddlers. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 29 (5), 753–756.. & Sääkslahti, A. Changes in sleep duration, timing, and quality as children transition to kindergarten. 2014. BMC Public Health 19, 1–8. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 398, 136–170. Lubans, D. Associations between young children’s perceived and actual ball skill competence and physical activity. Lisäksi tutkimus olisi hyötynyt pitkittäistutkimusasetelmasta, jotta unen ja liikkumisen syvempiä yhteyksiä olisi voitu raportoida. Niemistö, D., Barnett, L. Chaput, J-P., Dutil, C. Keskinen, K. 2015a. Journal of Motor Learning and Development 4 (2), 129–141. M., Gillman, M. S., Kheirandish-Gozal, L., Neubauer, D. N., O’donnell, A. & Ware, J. Sleep duration from ages 1 to 10 years: Variability and stability in comparison with growth. Murthy, C., Bharti, B., Malhi, P. Morgan, P., Cliff, D., Barnett, L. 2019. Johtopäätökset Tässä tutkimuksessa valtaosa tutkituista lapsista nukkui huoltajan raportoimana 9–10 tuntia. Osa muuttujista perustui ainoastaan huoltajien arviointeihin, mitä voidaan pitää tutkimuksen rajoitteena. 2015. L., Redline, S. 2021. 2021. Sports Medicine 40 (12), 1019–1035. Between the KTK and MOT 4–6 Motor Tests in Early Childhood. Helsingin yliopisto. Philbrook ym. G., Molinari, L., Caflisch, J. Is there an association among actual motor competence, perceived motor competence, physical activity, and sedentary behavior in preschool children. Esimerkiksi huoltajien arvioinnit unen määrästä eivät välttämättä vastaa lasten todellista uniaikaa, sillä uniaika saattaa sisältää myös sängyssä vietetyn ajan (ks. Sleep Medicine Reviews 16 (3), 213–222. Do the correlates of screen time and sedentary time differ in preschool children. Making room for sleep: The relevance of sleep to psychology and the rationale for development of preventative sleep education programs for children and adolescents in the community. Burdette, H. Cespedes, E. E. Lasten kehon koordinaation mittaaminen KTK -testillä. Looking beyond fitness and fatness to attention, affiliation and affect. E. Downing, K. Systematic review of sedentary behavior and cognitive development in early childhood. Sleeping hours: what is the ideal number and how does age impact this. Jatkotutkimuksen kannalta kyselylomakkeilla selvitettyjä muuttujia voisi mitata vielä tarkemmilla mittareilla, kuten päiväkirjoilla tai aktiivisuusmittareilla, jolloin tulosten luotettavuus ja yleistettävyys paranisi nykyisestä. Ohayon, M., Peever, J., Rawding, R., Sachdeva, R. W., Kleinman K., Rifas-Shiman, S. Leppänen, M., Ray, C., Wennman, H., Alexandrou, C., Sääksjärvi, K., Koivusilta, L., Erkkola, M-L. Fundamental movement skills in children and adolescents. B. A., & Largo, R. Adapted Physical Activity Quarterly 33 (1), 33–47. C. & Lebourgeois, M. V. Sleep Health 1 (1), 40–43. D. Määttä, S. PLoS One 10 (4), 1–12. Journal of Science and Medicine in Sport 18 (1), 98–102. & De Gennaro, L. Hirshkowitz, M., Whiton, K., Albert, S. Preventive Medicine 78, 115–122. H. Gallahue, D. Journal of Sport and Health Science 9 (6), 542–552. & Whitaker, R. Sääkslahti, A. Weinham: Belz test. Cairns, A. & Roos, E. Is sleep essential for neural plasticity in humans, and how does it affect motor and cognitive recovery. Tammelin (toim.). K. Canadian Psychology/Psychologie canadienne 54 (1), 62–71. Laukkanen, A. & Schilling, F. Teoksessa: K.L. Socioecological correlates of perceived motor competence in 5–7-year-old Finnish children. & Laukkanen, A. M., Alessi, C., Bruni, O., Doncarlos, L., Nancy, H. Niemistö, D. 2016. Journal of Science and Medicine in Sport 18 (2), 167–171. Helsingin yliopiston julkaisuja 149. Sleep habits and sleep problems in healthy preschoolers. & Herbison, P. Piilo – Pienten lasten liikunnan ilon, fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen seuranta. 2019. Carson, V., Kuzik, N., Hunter, S., Wiebe, S. Nature and Science of Sleep 10, 421–430. & Hinkley, T. Gorgoni, M., D’Atri, A., Lauri, G., Rossini, P., Ferlazzo, F. Skilled Kids around Finland: The motor competence and perceived motor competence of children in childcare and associated socioecological factors. 2017
& Sääkslahti, A. Philbrook, L. Webster, E., Martin, C. D., Langendorfer, S. 2017. & Amorose, A. Stodden, D. Journal of Motor Learning and Development 5 (1), 1–4. Sääkslahti, A. Väitöskirja. Journal of Sport & Exercise Psychology 27 (2), 226–244. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. M. Saako lapsi nukkua, liikkua ja elää omassa rytmissään. 2019. Effects of screentime on the health and well-being of children and adolescents: a systematic review of reviews. 2017. 2015. Mehtälä & T. Introduction to the special section: Evaluation of the psychometric properties of the TGMD-3. Väitöskirja. Piilo – Pienten lasten liikunnan ilon, fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen seuranta. Soini, A. 2019. Weiss, M. 2016. Stability and change in daytime and nighttime sleep in children attending daycare. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 345. Always on the move. F., Goodway, J. Rintala, P., Sääkslahti, A. Sääkslahti, A., Niemistö, D., Nevalainen, K., Laukkanen, A., Korhonen, E. F., Barnett, L. 2005. JAMA Pediatrics 170 (4), 397–399. Quest 60 (2), 290–306. 2019. & Stodden, D. P., Logan, S. Relationships between productand process-oriented measures of motor competence and perceived competence. BMC Public Health 17 (5), 65–89. & Iivonen, S. A. Liikunta & Tiede 53 (6), 49–55. 2005. Radesky, J. & El-Sheikh, M. Fundamental motor skills, screen-time, and physical activity in preschoolers. Ulrich, D. Journal of Sport and Health Science 8 (2), 114–121. & D’Hondt, E. 9 8 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten uni, motoriset taidot ja liikkuminen Niemistö, D., Mehtälä, A., Laukkanen, A., Viholainen, H., Tammelin, T. E., Stodden, D. 2021. Jyväskylä. Austin, TX: Pro-Ed. World Health Organization (WHO). Lasten omat käsitykset liikunnasta ja liikkumisestaan. A., Rudisill, M. 1996. P. Kehittämisvaiheen 2019–2021 tulosraportti. J., Roberton, M. Jyväskylän yliopiston julkaisuja 216. & Viner, R. Sääkslahti, A. Liikuntaintervention vaikutus 3–7-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin sekä fyysisen aktiivisuuden yhteys sydän -ja verisuonitautien riskitekijöihin. Children’s self-perceptions in the physical domain: Betweenand within-age variability in level, accuracy, and sources of perceived competence. Robinson, L. Ulrich, D. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa. International Journal of Behavioral Development 43 (2), 166–172. Jyväskylän yliopisto. 2016. Motor competence and its effect on positive developmental trajectories of health. 2019. 2008. Päiväkotienliikuntaolosuhteiden yhteys lasten motorisiin taitoihin. Näkökulmia nuorimpien päiväkotilaisten kuormittuvuuteen. Systematic review of the relationships between sedentary behaviour and health indicators in the early years (0–4 years). True, L., Brian, A., Goodway, J. Poitras, V., Gray, C., Janssen, X., Aubert, S., Carson, V., Faulkner, G., Goldfield, G., Reilly, J., Sampson, M. S., Peacock-Chambers, E., Zuckerman, B. A developmental perspective on the role of motor skill competence in physical activity: An emergent relationship. M., Lopes, V. 2017. Journal of Motor Learning and Development 5 (2), 319–335. BMJ Open 9 (1), 1–15. & Tremblay, M. E., Vaughn, B. Jyväskylän yliopiston julkaisuja 104. Tuloskortti 2018. Guidelines on physical activity, sedentary behaviour and sleep for children under five years of age. Measured physical activity of 3-year-old preschool children. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 398, 123–135. 2019. Liikunta ja Tiede 56 (2–3), 77–83. & Juutinen-Finni, T. Geneva.. Sports Medicine 45 (9), 1273–1284. Use of mobile technology to calm upset children: Associations with social-emotional development. E. & Staiano, A. Jyväskylän yliopiston julkaisuja 315. Stiglic, N. E., Garcia, C. 3–10-vuotiaiden lasten motoriset perustaidot. Teoksessa: A. Jyväskylän yliopisto. Sirén-Tiusanen, H. 2015. Test of gross motor development: Examiner’s manual, 3rd ed. E, Lu, T., Krzysik, L. A. 2019. & Silverstein, M. & Garcia, L. Tammelin (toim.). W., Rodrigues, L
Keywords: Cultural diversity, equity, intercultural competence, PE teacher education, critical multicultural education, embodied learning. Relevant pedagogical approaches to the development of intercultural competence were discussions as well as practical activities. Prior to the courses, the focus for some students was on getting “tips” about different cultures, religions, and physical education for immigrant students. Dealing with emotions as part of learning was important. Joka tapauksessa on selvää, että kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää opetusta on tärkeä vahvistaa liikunnanopettajakoulutuksen eri opintojaksoilla sekä opettajankoulutuksessa laajemminkin. 2022. Myös tunteiden käsittely osana oppimista osoittautui tähdelliseksi. TIIVISTELMÄ Siljamäki M. Sähköposti: mariana.siljamaki@jyu.fi (yhteyshenkilö). The research was carried out in 2020–2021 in connection with two courses of the Faculty of Sport and Health Sciences, which focused on equity in physical education. It is not possible to assess the depth and permanence of learning in this article. Qualitative data were analyzed with an interpretive approach. Liikunta & Tiede 59 (3), 99–106. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Näkökulmia kulttuuriseen moninaisuuteen 9 9 NÄKÖKULMIA KULTTUURISEEN MONINAISUUTEEN: KULTTUURIENVÄLISEN OSAAMISEN KEHITTYMINEN LIIKUNNANOPETTAJAKOULUTUKSESSA Mariana Siljamäki, LitT, yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. Perspectives on Cultural Diversity: Development of Intercultural Competence in Physical Education Teacher Education. The theoretical framework leans, among others, on critical multicultural education. Merkityksellisiä pedagogisia lähestymistapoja kulttuurienvälisen osaamisen kehittymisessä olivat keskustelut sekä toiminnalliset harjoitukset. Tämä artikkeli perustuu tutkimukseen, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä kulttuurienvälisestä osaamisesta ja sen kehittämisestä liikunnanopettajakoulutuksen kontekstissa. Tavoitteena on myös lisätä tietoa kulttuurisen moninaisuuden huomioimisesta osana liikuntakasvatusta. Liikunta & Tiede 59 (3), 99–106. PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. +358408053971. Kurssien aikana ilmiön monitahoisuus ja liikunnanopettajan ammatillisten vastuiden laajentaminen alkoi hahmottua. In any case, it is clear that strengthening the teaching of cultural diversity in the various courses of physical education teacher training and in teacher education more broadly is important. 2022. Eeva Anttila KL, TanssitT, professori, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Oppimisen syvällisyyttä ja pysyvyyttä ei ole mahdollista tässä artikkelissa arvioida. Ennen kursseja painopiste osalla opiskelijoista oli ”vinkkien” saamisessa eri kulttuureista, uskonnoista ja maahanmuuttajaoppilaiden liikunnanopetuksesta. The majority of students considered issues related to cultural diversity to be a topical and central part of their education. Tutkimus toteutettiin vuosina 2020–2021 liikuntatieteellisen tiedekunnan kahden kurssin yhteydessä, joissa tarkasteltiin yhdenvertaisuutta liikuntakasvatuksessa. During the courses, the complexity of the phenomenon and the expansion of the professional responsibilities of the physical education teacher began to take shape. Teoreettinen viitekehys paikantuu muun muassa kriittiseen monikulttuurisuuskasvatukseen. & Anttila E. Suurin osa opiskelijoista piti kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviä asioita ajankohtaisena ja keskeisenä. The aim is also to increase knowledge about the consideration of cultural diversity as part of physical education. & Anttila E. Laadullinen aineisto analysoitiin tulkinnallisella otteella. Näkökulmia kulttuuriseen moninaisuuteen: kulttuurienvälisen osaamisen kehittyminen liikunnanopettajakoulutuksessa. Avainsanat: Kulttuurinen moninaisuus, yhdenvertaisuus, kulttuurienvälinen osaaminen, liikunnanopettajakoulutus, kriittinen monikulttuurisuuskasvatus, kehollinen oppiminen ABSTRACT Siljamäki M. This article is based on a study that aims to support understanding and developing intercultural competence in the context of Physical Education Teacher Education. P
Bennett 2009). Zacheus 2020). Etnisyys todentuu myös ryhmien välisenä suhteina. 2011). Tässä tutkimuksessa nojaudumme käsitykseen, jonka mukaan kulttuurit ovat dynaamisia ja jatkuvasti muuttuvia. Souto 2011). Tässä artikkelissa tarkastelemme kulttuurista moninaisuutta liikuntakasvatuksen kontekstissa kulttuurienvälisen osaamisen osana sekä kriittistä monikulttuurisuuskasvatusta myös laajemmin opettajankoulutuksen näkökulmasta. 3 Monikulttuurisuuskasvatuksen (multicultural education) (Nieto & Bode 2008) perustana oleva käsite monikulttuurisuus on monisyinen ja sitä voidaan määritellä eri tavoin esimerkiksi tieteenalasta tai tutkijasta riippuen. Eri etniset ryhmät voivat identifioitua samaan kulttuuriin ja toisin päin. (Zacheus 2020.) Tutkimuksissa on havaittu, että opettajat eivät aina osaa tarttua rasismiin tai vähättelevät sitä (esim. 1 Tätä määritelmää on kritisoitu siitä, että siinä painottuvat erot ja erojen näkeminen pysyvinä. Tutkimuksessamme pyrimme huomioimaan, että saman kulttuurin edustajilla on myös toisistaan eroavia uskomuksia ja toimintatapoja (ks. (Huttunen 2005.) Tutkimuksessamme etniset ryhmät ovat osa kulttuurisen moninaisuuden käsitettä, kuten myös ihonväri. Kehollisuus on liikuntakasvatuksen keskeinen lähtökohta. Tällöin oppilas nähdään ensisijassa tietyn kulttuurin edustajana. Monissa tutkimuksissa kulttuurinen moninaisuus on rajattu kieleen ja etnisyyteen. Opettajankoulutuksen perustaksi tarvitaan vielä lisää tutkimusta aiheesta. Bennett 2011). Tällöin kulttuurisen moninaisuuden yhteenkietoutuminen muihin sosiaalisiin osa-alueisiin sekä eri tekijöiden yhteisvaikutus voi jäädä huomiotta (Nieto 2010; Yuval-Davies 2006). Aiemmissa tutkimuksissamme olemmekin jo käsitelleet opettajien roolia oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun ja osallisuuden kannalta (Anttila ym. Liikunnanopettajien on oltava tietoisia oppilaan ja hänen perheensä kulttuuriin tai uskontoon liittyvistä arvoista. Nieto 2010, 136–148.) Dervin (2015) on kritisoinut kulttuurin käsitettä ja sitä, miten sitä usein ylikorostetaan kasvatuksessa. Dietz 2018). Hänen mukaansa kulttuuri tulisi nähdä sosiaalisena konstruktiona ja monitahoisena eri ilmiöiden verkostona. (esim. Koulu on nuorille tärkeä kulttuurienvälisten kohtaamisen paikka. Kulttuurienväliseen osaamiseen kuuluu myös tietoisuus henkilön omista, kulttuureihin liittyvistä ajattelumalleista, kielitietoisuus, kyky työskennellä eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa tilannekohtaisesti sekä vuorovaikutustaidot (esim. Räsänen 2002). Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviä eroja ei pidä nähdä pysyvinä, sillä niiden merkitys voi muuttua tilannekohtaisesti tai eri elämänvaiheissa (esim. Kuusio ym. Lisääntyvä kielellinen monimuotoisuus antaa aihetta pohtia jokaista opettajaa myös kielenopettajana (vrt. Anttila 2020). Fried man & Berthoin Antal 2005; Nastasi 2017). Vaikka kulttuurinen moninaisuus kattaa myös Suomessa asuvat etniset vähemmistöt, kuten suomenruotsalaiset ja romanit sekä alkuperäiskansa saamelaiset, on selvää, että maahanmuuton lisääntyessä myös kulttuurinen moninaisuus lisääntyy. Rasismiin ja syrjintään on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota ja niiden tiedostamiseen liittyvää koulutusta tarvitaan lisää (vrt. Jotta tämä tapahtuisi, liikunnanopettajilla on oltava valmiudet tukea kehollista vuorovaikutusta sekä halu laajentaa ammatillisia tehtäviään. Toinen keskeinen valintakriteeri oli se, että monikulttuurisuus alkaa olla hyvinkin arvolatautunut käsite esimerkiksi poliittisella kentällä.. Suomessa monet vähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat kuitenkin kohdanneet syrjintää ja rasismia vapaa-aikanaan ja valitettavan paljon myös koulussa. Tähän tutkimukseen valitsimme käsitteen kulttuurienvälisyys, sillä se painottaa monikulttuurisuuskäsitettä vahvemmin kulttuurien ja ihmisten kesken tapahtuvaa jatkuvasti muuttuvaa vuorovaikutusta, eikä viittaa esimerkiksi pelkästään yhteisöihin, joissa on eri kieliä puhuvia ihmisiä tai jotka ovat tietyistä etnisistä ryhmistä (ks. Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa Kulttuurienvälisyyskasvatukseen liittyy monia käsitteitä, kuten kulttuurienvälinen osaaminen, kulttuuritietoisuus ja kulttuurisensitiivisyys, joilla kaikilla viitataan kykyyn kohdata kulttuurista moninaisuutta myönteisellä tavalla (esim. 2018; Siljamäki & 1 Etnisyys on monitahoinen ja osin kiistanalainen käsite: etnisellä ryhmällä katsotaan olevan tavalla tai toisella yhteinen alkuperä (esim. Kulttuurienväliseen osaamiseen katsomme sisältyvän ihmisten kulttuurienvälisiin kohtaamisiin liittyvän näkyvän toiminnan monenlaisten tietojen ja taitojen lisäksi (ks. Kulttuurin käsitteeseen sisältyvät esimerkiksi yhteisöjen arvot, perinteet, uskomukset, ja ihmisten arkiset käytännöt, kuten esimerkiksi liikuntakulttuurit. 3 Kriittinen monikulttuurisuuskasvatus ottaa kan2 Kehollinen oppiminen viittaa sekä toiminnalliseen, kokonaisvaltaiseen pedagogiseen lähestymistapaan että oppimisprosessin keholliseen perustaan (Anttila 2013). Liikuntakasvattajalla on erityinen mahdollisuus tukea Suomeen muuttaneiden nuorten kielenoppimista liikunnan toiminnallisen luonteen vuoksi, jolloin vuorovaikutuksen käynnistymiseen ei aina tarvita yhteistä puhuttua kieltä. Liikuntakasvatuksessa kulttuurienvälinen osaaminen liittyy konkreettisesti siihen, miten opettaja tukee oppilaiden yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua liikuntaan kulttuurista, kielestä ja uskonnosta riippumatta. Nieto 2010, 18–22). 2 Liikuntatunteihin kuuluu kehollista vuorovaikutusta ja sanatonta viestintää, jolloin eri taustoista tulevat nuoret voivat tutustua toisiinsa ilman yhteistä puhuttua kieltä. 2018; Siljamäki & Anttila 2020). Kulttuuriseen moninaisuuteen sisältyvät esimerkiksi uskontoon, kieleen, sosioekonomiseen taustaan, maailmankatsomuksiin ja etnisyyteen liittyvät näkökulmat. Nieto 2010.) Jotta voidaan hahmottaa kulttuurista moninaisuutta ilmiönä, tarvitaan ymmärrystä myös kulttuurin käsitteestä. yhteiset sukujuuret, kieli, uskonto, historia tai samastuminen ryhmään itse tehdyn luokittelun avulla). Vuorovaikutustaitoihin kuuluu kyky neuvotella ja toimia konfliktitilanteissa sekä kehollinen viestintä (Friedman & Berthoin Antal 2005). Etnisyyden käsitettä voidaan soveltaa sekä vähemmistöihin että enemmistöihin. Benn ym. Pohdimme kulttuurienvälistä osaamista yleisesti ja tarkastelemme sitä, miten sen kehittymistä voitaisiin tukea liikunnanopettajakoulutuksessa. (esim. Kulttuurienvälisten erojen korostaminen voi myös johtaa stereotyyppiseen ajatteluun. Olemme jo aiemmin korostaneet kehollisten kokemusten ja nonverbaalin vuorovaikutuksen merkitystä kulttuurisesti moninaisten ryhmien ohjaamisessa ja kulttuurienvälisen osaamisen kehittymisessä. Stereotypiat perustuvat ilmiöiden yksinkertaistamiselle, eivätkä tee eroa yksilöiden välillä tai huomioi tilannekohtaisuutta. Peilaamme näitä teemoja liikuntakasvatuksen opiskelijoiden ennakkokäsityksiin ja oppimiskokemuksiin yhdenvertaisuutta käsitteleviltä kursseilta. Opetushallitus 2014, 25–26, 130). 2019). 1 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Näkökulmia kulttuuriseen moninaisuuteen JOHDANTO Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden määrä on Suomessa kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja ennusteiden mukaan maahanmuutto tulee tulevaisuudessa edelleen lisääntymään (esim. Kulttuurienvälistä osaamista koskevissa tutkimuksissa kehollisuuden merkitystä on harvoin käsitelty perusteellisesti, mutta poikkeuksiakin löytyy (esim. Olemme havainneet, että liikuntakasvatus avaa monia mahdollisuuksia kielenoppimiseen (Anttila ym. Tarkastellessamme opiskelijoiden kulttuurienvälistä osaamista ja sen kehittymistä nojaamme muun muassa Nieton ja Boden (2008) ajatuksiin kriittisestä monikulttuurisuuskasvatuksesta. Liikuntakasvatuksessa on keskeistä tiedostaa, että samalla kun oppilaita kannustetaan fyysiseen aktiivisuuteen ja keholliseen ilmaisuun, tulee ottaa huomioon keholliseen vuorovaikutukseen ja ilmaisuun liittyvien normien ja tapojen moninaisuus liittyen esimerkiksi fyysiseen kontaktiin ja pukeutumiseen (Siljamäki & Anttila 2020)
Aiemmissa tutkimuksissamme on tullut esille, että opiskelijoiden lyhyetkin kohtaamiset kulttuurisesti moninaisissa ryhmissä ovat olleet merkityksellisiä kulttuurienvälisen osaamisen kehittymisen kannalta (Siljamäki & Anttila 2020; Anttila ym. Lisäksi tällainen kysymyksenasettelu edellyttäisi sukupuolen moninaisuuden käsitteellistä tarkastelua.. Toinen yhdenvertaisuuteen liittyvä kurssi, yhdenvertainen opetus liikunnassa järjestettiin kevätlukukauden 2021 aikana, ja sillä käsiteltiin yhdenvertaisuutta ja osallisuutta edistävää pedagogiikkaa ja vuorovaikutusta. Kurssin osaamistavoitteisiin kuuluivat pohdinnat liittyen ihmisten kohtaamiseen ja opettamiseen vaikuttaviin arvoihin, asenteisiin ja eettisiin näkökulmiin, osallisuus liikunnassa, tunnetaitojen merkitys opettajan työssä, kehollinen moninaisuus sekä tasa-arvoja yhdenvertaisuuslainsäädäntö. Nieto (2010) painottaa, että kriittisestä monikulttuurisuuskasvatuksesta hyötyvät kaikki oppijat, eivät ainoastaan vähemmistöt. Aineiston analyysin alkuvaiheessa pyrimme avoimeen, aineistolähtöiseen lähestymistapaan. Siksi opetuksessa tietoa tulisi käsitellä muistakin lähtökohdista kuin valtakulttuurin näkökulmasta. Heistä 64 antoi luvan käyttää noin yhden sivun mittaisia kirjoitelmiaan tutkimuksessa. Tiedostamme, että tutkija-opettajan kaksoisroolissa on sekä myönteisiä että kriittisesti huomioitavia seikkoja. May ja Sleeter (2010) kirjoittavat, että mikäli koulutuksessa keskitytään ainoastaan suvaitsevaisuuteen ja kulttuuriseen moniarvoisuuteen, on vaarana, että rakenteellisen epäoikeudenmukaisuuden kysymykset jäävät huomiotta (ks. Opetussuunnitelmaan lisättiin uusi kurssi, joka nivoi yhteen kulttuurienvälisen osaamisen, tuen tarpeet liikunnassa, soveltavan liikunnan sekä sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden huomioimisen liikunnassa. 2011). Myönteisenä asiana näemme sen, että tutkija-opettaja tuntee kurssien tavoitteet ja sisällöt, mikä edesauttaa esimerkiksi tutkimuksen raportoinnissa. Covid-19 pandemian vuoksi toteutimme haastattelut etäyhteydellä. Tällä hetkellä yhdenvertaisuuden perusteet liikunnassa (Liikuntatieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelma 2021A) sekä yhdenvertainen opetus liikunnassa (Liikuntatieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelma 2021B) ovat kaikille liikunnanopettajaopiskelijoille pakollisia. Huomionarvoista on, ettei aineistosta noussut esille käsityksiä ja kokemuksia, joita olisimme voineet tulkita erityisesti sukupuoleen liittyviksi. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Näkökulmia kulttuuriseen moninaisuuteen 1 1 taa valtaan ja etuoikeuksiin yhteiskunnassa. (Hirsjärvi & Hurme 2008, 34–48). Opettajina kursseilla toimi kolme liikuntatieteellisen tiedekunnan opettajaa, joista tämän artikkelin ensimmäinen kirjoittaja oli yksi. Ennen kurssia opiskelijat kuvailivat ennakkokäsityksiään kulttuurisesta moninaisuudesta. Sukupuolen merkitys on kiinnostava ja tärkeä, mutta se vaatisi omat tutkimuskysymyksensä ja analyysinsä, eivätkä ne olleet tässä tutkimuksessa lähtökohtana. 2017). Tämän tutkimuksen aineisto hankittiin edeltä mainituilta kursseilta. Kurssin alussa opiskelijat vastasivat neljään avoimeen kysymykseen webropol-alustalla pohtien lyhyesti kulttuurisesti moninaisten ryhmien opetukseen liittyviä ajatuksiaan. Ensimmäinen kurssi, yhdenvertaisuuden perusteet liikunnassa, pidettiin syksyllä 2020 kolmen päivän intensiivikurssina. Olemme lähestyneet aineistoa tulkinnallisella otteella. TUTKIMUKSEN KULKU JA MENETELMÄT Ensimmäiselle yhdenvertaisuuskurssille syksyllä 2020 osallistui 75 opiskelijaa. Haastattelut kestivät keskimäärin 50 minuuttia ja ne litteroitiin jättäen täytesanat pois, jolloin aineistoa kertyi 206 sivua. Tulkintamme ovat rakentuneet aineiston, teoreettisen viitekehyksen sekä omien kokemustemme ja taustojemme yhteisvaikutuksena. (Nieto & Bode 2008, 4–5.) Keskeinen osa kriittistä monikulttuurisuuskasvatusta on rasismin, syrjinnän ja stereotypioiden ehkäiseminen yksilöllisellä, institutionaalisella ja rakenteiden tasolla (May & Sleeter 2010; Räsänen 2002). Tämä tarkoittaa epätasa-arvoisten rakenteiden, politiikan ja käytäntöjen haastamista. Intensiivikurssin lopussa opiskelijat esittelivät tekemänsä tieteellisen posterin annetuista aiheista. Vuoropuhelumme on myös ollut analyysiprosessissa keskeistä. Vuonna 2014 tiedekunnassa vastattiin haasteisiin huomioida aiempaa vahvemmin yhteiskunnan moninaistuminen. Kurssi sisälsi luentoja, seminaareja ja käytännön harjoituksia, kuten kehollisen kielenoppimisen harjoituksia. Edellä mainitulla luennolla oli opettajana liikunnanopettajakoulutuksen saanut Islamin uskonnon opettaja, joka on itsekin muslimi. (Wasser & Bresler 1996.) Anonymiteetin varmistamiseksi emme tulososassa kerro tarkasti yksittäisten opiskelijoiden taustoja, kuten sukupuolta. Tammikuussa 2021 alkaneelle toiselle yhdenvertaisuuskurssille osallistui 81 opiskelijaa, joista 72 osallistui tutkimukseen. Lisäksi suurin osa opiskelijoista halusi osallistua tutkimukseen, mikä voi osoittaa luottamusta tutkija-opettajaan. Toteamme kuitenkin, että vastaajien sukupuolijakauma binäärisellä asteikolla oli tasainen (puolet naisia ja puolet miehiä). Huhtikuussa 2021 kurssien jälkeen tämän artikkelin ensimmäinen kirjoittaja toteutti 10 vapaaehtoisen opiskelijan teemahaastattelut, joiden avulla oli mahdollista syventää aiheiden tarkastelua. Luennoilla tarkasteltiin kulttuurienvälisyyteen liittyviä käsitteitä. Luennon tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä moninaisuudesta ja vähentää muslimeihin liittyviä vahvoja mielikuvia, joita osa opiskelijoista toi esille ennakkokäsityksissään (vrt. Yksi luento käsitteli muslimioppilaiden liikunnanopetuksessa huomioitavia asioita. Opettajien on tärkeää huomioida, että heidän oppilaille esittämänsä arvot eivät ole aina kaikille yhteisiä. Kriittisen monikulttuurisuuskasvatuksen näkökulmasta tieto on sosiaalisesti rakentuvaa ja muuttuvaa. 2018; Siljamäki ym. Siksi pidämme pandemia-aikana poikkeusjärjestelyin pidetyiltä kursseilta saatuja oppimiskokemuksia erityisen kiinnostavina. Kurssi sisälsi luentoja, liikunnallisia harjoituksia kurssin teemoihin liittyen sekä keskusteluita. myös Castagno 2019). Aineistositaatteihin olemme valinneet opiskelijoille sukupuolineutraalit peitenimet. Covid-19 pandemiasta johtuen kevään 2021 kurssi toteutettiin poikkeuksellisesti Jyväskylän yliopiston tiloissa ilman työskentelyä kulttuurisesti moninaisten ryhmien kanssa. Kulttuurienväliseen osaamiseen kytkeytyvät luennot käsittelivät muun muassa liikunnanopettajan roolia suomen kielen oppimisen tukijana. Huhtikuussa opiskelijat vastasivat samalla verkkoalustalla kuuteen avoimeen kysymykseen, jotka koskivat yhdenvertaisuuskursseilla saatuja oppimiskokemuksia ja käsityksissä tapahtuneita muutoksia. TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS Keräsimme tutkimusaineiston Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan järjestämän kahden yhdenvertaisuuskurssin yhteydessä vuosina 2020–2021. Kurssi sisälsi myös pienryhmätehtäviä, joissa käsitteellinen tieto ja käytännön toiminta yhdistyivät. Benn ym. Tiedostamme kuitenkin, että tutkimuskysymyksemme ja teoreettinen viitekehyksemme, sekä aiempi tutkimuksemme aiheesta ohjaavat tulkintojamme
Akateemisista tai keskiluokkaan kuuluvista perheistä tulevat nuoret hakeutuvat yliopistokoulutukseen huomattavasti useammin kuin ei-akateemisessa perheessä kasvaneet nuoret, eikä liikuntatieteellinen tiedekunta ole siinä poikkeus. Tutkimusaineistoa on käsitelty luottamuksellisesti ja anonyyminä. Ihonvärin huomioiminen ei siten ole ristiriidassa jokaisen nuoren kohtaamiselle yksilönä, eikä ainoastaan tietyn ryhmän edustajana. Valkoisuus ei siten tarkoita ainoastaan ihonväriä, vaan myös merkityksiä, joita keholle annetaan. 2. Millaisia kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviä ennakkokäsityksiä 4 opiskelijat toivat esille ennen yhden vertaisuuskursseja. He näkivät taustallaan ja kokemuksillaan olevan olennaisen yhteyden käsityksiinsä (vrt. TULOKSET Opiskelijoiden ennakkokäsityksiä kulttuurisesta moninaisuudesta Jo ennen ensimmäistä yhdenvertaisuuskurssia suurin osa opiskelijoista kertoi tiedostavansa, että kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvät asiat ovat tärkeitä. Useat opiskelijat korostivat myös, että kulttuurisesti ja kielellisesti moninaiset ryhmät ovat erottamaton ja ”normaali” osa nyky-yhteiskuntaa. Marton 1996). Rasisminvastaisen kasvatuksen näkökulmasta opettajan tulisi tunnistaa myös eroja, joista yksi esimerkki on ihonvärin merkitys nuoren identiteetin rakentumisessa. Ennakkokirjoitelmissaan opiskelijat kuvasivat, kuinka työskentely kulttuurisesti moninaisten ryhmien kanssa, liikuntaharrastukset, matkustaminen tai esimerkiksi puoliso, jolla on 4 Ennakkokäsityksellä viittaamme tässä tutkimuksessa käsitysten kokonaisuuteen, joka on rakentunut esimerkiksi aiempien kokemusten, opintojen, median ja sosiaalisten suhteiden myötä. Opiskelijat myös tiesivät, ettei tutkimukseen osallistuminen tai osallistumattomuus vaikuttaneet millään tavalla kurssin arvosanaan. Oppilaiden käytöstä tai kouluvaikeuksia saatetaan selittää nimenomaan heidän taustoillaan, eikä koulun ylläpitämiä eriarvoistavia rakenteita tai opettajan toimintaa nähdä ongelmien osasyynä. 2017). Ihonvärillä on merkitystä, koska usein ”valkoisuus” ajatellaan normatiiviseksi ja itsestäänselväksi osaksi suomalaisuutta. Tämä ei välttämättä johtanut kielteiseen asenteeseen monimuotoisuutta kohtaan, mutta sillä oli kuitenkin jollakin tavalla vaikutusta. Myös Dervin (2017) on havainnut, että merkittävää oppimista on usein tapahtunut jo ennen kulttuurienvälisyyttä käsittelevien kurssien alkamista. Se voi avata uusia näkökulmia ja lisätä ymmärrystä” (Tuisku), heijastaa tällaista asennetta. Marton 1996.) maahanmuuttajatausta 5 , ovat laajentaneet ymmärrystä kulttuureista. Kuvaillessaan suhdettaan kulttuuriseen moninaisuuteen monet tutkimukseen osallistuneet käyttivät sanoja uteliaisuus, avoimuus ja positiivisuus. Silloin kun tutkimukseen osallistuneet opiskelijat käyttävät ilmausta maahanmuuttajataustainen, emme pysty tarkasti sanomaan, miten he itse käsitteen mieltävät.. Tähän liittyy esimerkiksi se, millaista kehollista toimintaa ja ilmaisua arvostetaan. Kommentti, kuten ”näen kulttuurisen moninaisuuden ennen kaikkea rikkautena. Vaikka tällainen avoimuus on varmasti hedelmällinen lähtökohta kulttuurienvälisen osaamisen kehittymiselle, se ei välttämättä riitä syvällisen muutoksen, erityisesti omien etuoikeuksien ja eriarvoistavien yhteiskunnallisten rakenteiden vaikutusten tunnistamiseen. Kiinnostus henkilökohtaisiin, rikastaviin kokemuksiin voidaan nähdä myös etuoikeutena. (Mezirow 2000.) Kriittisen reflektion avulla yksilö voi tunnistaa sosiaalisia ja yhteiskunnallisia uskomuksiaan ja arvojaan, joiden puitteissa aiemmat käsitykset ovat muodostuneet (Hoggan ym. Oppimisen kannalta on keskeistä tulla tietoiseksi siitä, millä tavoin ja mistä lähtökohdista käsin henkilö kokemuksiaan tulkitsee. (vrt. Sen sijaan jokaisen kasvattajan tulisi olla tietoisia rakenteellisella tasolla olevista ongelmista, joihin liittyy esimerkiksi uskomuksia vähemmistöryhmien opetuksesta. Käsityksellä tarkoitamme ihmisen ajattelun ja kokemuksen avulla muodostamaa kuvaa jostakin, kuten liikunnanopettajaopiskelijoiden käsitystä kulttuurisesta moninaisuudesta. Tällainen ajatus voi liittyä siihen, että edellä mainitut opiskelijat haluavat aidosti painottaa jokaisen oppilaan yksilöllistä kohtaamista. 2021.) Kolmen opiskelijan äidinkieli oli ruotsi ja yksi opiskelija oli kaksikielinen. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. (Keskinen ym. Toinen kertoi, että ”minulla ei ole kohtaamisia liikunnassa eri uskonnoista tai kulttuureista tulevien henkilöiden kanssa, joissa olisin voinut oppia heiltä jotain” (Selmi). 2021.) Liikunnanopettajaopiskelijoiden ennakkokäsityksissä tuli jonkin verran esille kriittisiä äänenpainoja liittyen uskontoihin. 1 2 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Näkökulmia kulttuuriseen moninaisuuteen Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat Suomessa syntyneitä 22–34 -vuotiaita valkoihoisia opiskelijoita. Jotkut opiskelijat kertoivat, ettei heillä ole ollut minkäänlaisia kontakteja eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Henkilö on itse voinut syntyä joko ulkomailla tai Suomessa. Positiivista, hyväntahtoista asennoitumista on myös kritisoitu siitä, että sen varjoon on mahdollista peittää syvällisempi eriarvoisuuden käsittely (esim. Ullucci ja Battey (2011) tuovat esille, etteivät opettajat voi nähdä eriarvoisuutta, jos pitävät sekä omaa että oppilaidensa taustoja merkityksettöminä. Eläminen perheessä, jossa on ollut kaksi kulttuuria ja kieltä, vaikutti myös tämän hetkiseen ajattelutapaan merkittävällä tavalla. Opiskelijoiden taustalla on merkitystä: mikäli oma kasvuympäristö on ollut kulttuurisesti, kielellisesti ja sosioekonomisesti yhtenäinen voi moninaisuus tuntua itsestä vieraalta. Useimmat opiskelijat pitivät eri kulttuureja mielenkiintoisina ja rikastuttavina. Muiden tutkimukseen osallistuneiden äidinkieli oli suomi. Enemmistöön kuuluva opiskelija ei välttämättä tunnista myöskään omaa etuoikeutettua asemaansa tai valtakulttuurin normien eriarvoistavaa vaikutusta. Normiin soveltumattomat saatetaan tulkita ulkomaalaisiksi ”toisiksi”. Erojen huomiotta jättämistä voidaan toisaalta pitää ongelmallisena. Keskinen ym. Osa opiskelijoiden kritiikistä joitakin uskontoja kohtaan 5 Tässä tutkimuksessa tarkoitamme maahanmuuttajataustaisella henkilöllä sitä, että hänen vanhemmistaan vähintään toinen on syntynyt ulkomailla. Miten opiskelijat kuvaavat oppimiskokemuksiaan ja niiden yhteyttä kurssien sisältöihin ja pedagogisiin käytäntöihin. Eräs opiskelija kirjoitti, että ”asenne on hieman kaksijakoinen oman taustani vuoksi, olen kotoisin pienestä paikasta, jossa ei ole ollut ei-suomalaisia” (Outa). Kirjoitelmissaan he kuvasivat muun muassa perhetaustojaan, oman kotipaikkakuntansa ilmapiiriä ja kohtaamisiaan eri kulttuureista tulleiden henkilöiden kanssa. Aiemmat kokemukset muodostavat viitekehyksen, jonka avulla henkilö tulkitsee ja antaa merkityksiä uusille kokemuksille ja aiemmille käsityksilleen. Siksi opettajankoulutuksessa on tärkeää huomioida opiskelijoiden koulutusta edeltävät kokemukset. Heillä ei näyttänyt olevan erityisiä odotuksia kyseisten ryhmien opetukselle, ja heidän mielestään jokainen ryhmä on ainutlaatuinen. Millaisia muutoksia opiskelijoiden käsityksissä oli havaittavissa kurssien jälkeen. (Jokikokko 2002.) Esimerkiksi valkoisuudesta ei siksi pidä tehdä opetuksessa näkymätöntä, eikä sitä tule pitää lähtökohtana, josta poiketaan tarvittaessa. Joidenkin opiskelijoiden ajatukset kulttuurisesti tai kielellisesti moninaisista ryhmistä olivat neutraaleja. 3. Castagno 2019). (vrt. (ks. Käyhkö 2015.) Opiskelijoille tuotiin selvästi esille, että tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2019)
Jotkut totesivat, että koululiikunnalla voi myös olla tärkeä rooli maahanmuuttajataustaisten oppilaiden sopeutumisessa yhteisöön. Tällöin toisen asemaan on hyvin vaikea asettua, kuten opiskelijan pohdinnoista ilmenee: Jos on vaikka itse ollut ensin kilpaurheilija ja tulee hyväosaisesta perheestä ja sun puolesta on aina huolehdittu asioita valmiiksi paljon. Kulttuurien opettaminen ennalta määrättyinä kokonaisuuksina tai erityisinä piirteinä voi johtaa siihen, että ihminen nähdään pääasiassa jonkin etnisen ryhmän edustajana yksilön sijaan (ks. Tällaiseen lähtökohtaan liittyy usein ajatus, että voimme ainakin jollakin tavalla tietää ja ennustaa, miten johonkin kulttuuriryhmään kuuluvat ihmiset toimivat (Räsänen ym. Opiskelijat kuvasivat liikuntaa kielenä, joka yhdistää ihmisiä eri taustoista. Dervin (2015) on havainnut tutkimuksessaan saman ilmiön. Nämä huolenaiheet olivat yleisiä ja nousivat esille monissa ennakkokäsityksissä, joista seuraava lainaus on yksi esimerkki: Olen utelias uusia ja erilaisia kulttuureita kohtaan, mutta toisinaan myös täysin erilaiset toimintatavat ja uskonnot voivat jopa pelottaa. On huomionarvoista, että samoillakin opiskelijoilla näyttää olevan monenlaisia ennakkokäsityksiä, sekä avoimia että epäileviä näkemyksiä eri kulttuureista tai uskonnoista. Keskusteluihin liittyi vahvaa tunnelatausta etenkin silloin, kun opiskelijoiden mielipiteet erosivat toisistaan. Siksi tarvitaan pedagogisia lähestymistapoja, joiden avulla opettajiksi opiskelevat oppivat tunnistamaan ja käsittelemään kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviä tunteitaan. jos ei ole tarkkana, niin voi sokeutua sitten silleen, että se ei välttämättä suinkaan ole kaikille niin. Uusien ja laajempien näkökulmien muodostaminen edellyttää usein epämukavien tunteiden, niin sanottujen reunatuntemusten (edge-emotions) hyväksymistä. Moni ilmaisi luottavansa siihen, että liikuntakasvatus kantaa kehollisen luonteensa ansiosta. Yhteisen puhutun kielen puuttumista ei liikuntakasvatuksen toiminnallisen luonteen vuoksi kuitenkaan pidetty yhtä haastavana kuin muissa oppiaineissa. (Ruu) Epävarmuuden opiskelijat kuvasivat johtuvan siitä, etteivät tunne riittävästi kulttuureihin ja uskontoihin liittyviä tapoja ja erityisesti niiden rajoituksia. Joidenkin opiskelijoiden välillä oli jännitteitä liittyen siihen, millä tavalla yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa tulisi edistää. (Caro) Kulttuurienväliseen osaamiseen liittyvät teoriat painottavat kriittistä ja rationaalista reflektiota, mutta tunteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle (Jokikokko 2016; Jokikokko & Uitto 2016). 2018, 23). Tämä kuvastaa ilmiön monimutkaisuutta. Ja sitten sä tulet yliopistoon ja liikunnalle, no tänne ehkä pääseekin aika harvat ja taas sä olet hyvässä osassa... Mälkki (2019) kirjoittaa reflektointikyvyn keskeisyydestä työelämässä ja jatkuvassa oppimisessa. Tunteet saattavat myös estää oppimista. Kriittinen monikulttuurisuuskasvatus painottaa omien lähtökohtien tiedostamisen lisäksi yhteiskunnallisten ja sosiaalisten rakenteiden kriittistä tarkastelua useista näkökulmista. Se on ainakin ittelle semmoinen kipuilu, kun tuntuu että kiihtyy liian nopeesti ja turhautuu ja saattaa rupee jopa itkettään, kun toinen ei ymmärrä...pysyis semmoisena kylmän viileenä ja pystyis perusteleen faktoilla ja rauhallisesti, siihen tarvis kyllä valmiuksia varmaan itse kukin. Nieto ja Bode (2008, 50–51) painottavat kriittisen monikulttuurisen pedagogiikan tärkeyttä erityisesti valtavirrassa eläville, sillä heillä ei ole välttämättä ollut tarvetta kohdata omaa erilaisuuttaan tai näkemyksiään suhteessa muihin. Varmuuden lisäämiseksi monet opiskelijat toivoivat opetusta eri kulttuureista ja uskonnoista tai ”vinkkejä” maahanmuuttajaoppilaiden liikuntakasvatukseen. Edellä mainittujen tutkimusten mukaan tunteilla on kuitenkin tärkeä merkitys opettajien kulttuurienvälisen osaamisen käynnistäjänä ja tukijana. Reflektio ja omien käsitysten kyseenalaistaminen voi kuitenkin olla haastavaa, sillä ne ylläpitävät tämän hetkistä maailmankuvaa ja hallinnan tunnetta. Pelokkuus voi johtua siitä, ettei tiedä onko omassa käyttäytymisessä jotain väärää, josta joku toinen voi suuttua/pahoittaa mielensä. Opiskelijoiden kuvaama tiedon puute ja aiemmin mainitsemamme eri kulttuureista ja uskontotaustoista tulevien ihmisten kohtaamisten vähyys sekä median kautta välittyvät kuvaukset ovat tuottaneet vaikeuksia ymmärtää erilaisia toimintatapoja. (Jun). (Nieto & Bode 2008, 4–5.) Osa opiskelijoista kuitenkin koki, etteivät kaikki huomaa tai halua hyväksyä sitä, miten esimerkiksi oma perhetausta vaikuttaa ajatteluun. 2018). (Karli) Omien ajatusten peilaaminen muiden esille nostamiin näkökulmiin ja niiden reflektointi liittyvät kriittisen pedagogiikan periaatteisiin. Monet ilmaisivat halunsa toimia ”oikealla tavalla” ja ilmaisivat, etteivät osaa käyttää oikeita sanoja tai termejä, jotka liittyvät esimerkiksi kulttuureihin tai uskontoihin. Opiskelijoiden oppimiskokemusten tarkastelua suhteessa pedagogisiin lähestymistapoihin Tässä luvussa yhdistämme opiskelijoiden kuvaamia oppimiskokemuksia kurssien sisältöihin ja pedagogisiin lähestymistapoihin. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Näkökulmia kulttuuriseen moninaisuuteen 1 3 johtui muun muassa siitä, että he pitivät naisten asemaa niissä heikkona. Keskustelut olivat keskeisiä yhdenvertaisuuteen liittyvien ajatusten jakamisessa ja laajemman oppimisprosessin kannalta, kuten seuraavan opiskelijan pohdinnoista käy ilmi: Kurssi on herättänyt paljon ajatuksia ja keskustelua aiheista sekä opiskelijoiden kesken että kotona. Miten kohdata se ihminen joka tietyllä tavalla ajattelee erilailla ja vielä sortavasti. Yksi opiskelija pohti tiukan keskustelun jälkeen tunteiden säätelyä sekä eri tavalla ajattelevien ihmisten kohtaamista: Miten vuorovaikuttaa ihmisten kanssa, jotka ajattelee eri tavalla kun sinä. Keskusteluja käytiin tutkimuksen kohteena olevilla kursseilla sekä opettajan ohjauksessa, mutta myös vapaa-aikana. Merkittävänä havaintona pidämme sitä, että monet opiskelijat pitivät keskusteluita oppimisen kannalta yhtenä tärkeimmistä työtavoista. Opiskelijat toivovat oppivansa eri kulttuureista, jotta he pystyisivät toimimaan erilaisten oppilaiden kanssa ”oikein”. Yksi huolenaihe liittyi vuorovaikutuksen syntymiseen ilman yhteistä puhuttua kieltä. Oma ajattelu on kehittynyt kurssin aikana ja samalla on pystynyt reflektoimaan, miksi itse ajattelee jostain asiasta tietyllä tavalla ja voisiko ajattelutapaa muuttaa. Siten ”työkalut ja vinkit” siitä, miten kohdata tietystä etnisestä taustasta tai kulttuurista tullut henkilö, voivat lisätä stereotypioita. Opiskelijat pohtivat myös sitä, että kulttuurisesti moninaisten ryhmien opettaminen saattaa tuoda lisätyötä ja kuormitusta. Rowe ym. Tavoitteena on ymmärtää, millaiset toimintatavat ja sisällöt voivat parhaiten tukea tulevien liikunnanopettajien kulttuurienvälisen osaamisen kehittymistä. Opiskelijoiden väliset emotionaaliset keskustelut liittyivät esimerkiksi sosioekonomisen taustan ymmärtämiseen osana tasa-arvoa. Useat opiskelijat ilmaisivat myös, että heillä voi olla vaikeuksia sanallisessa kommunikoinnissa ja monikielisten ryhmien opettajana. Pohdinnat liittyivät muun muassa kokemuksiin siitä, miten kohtaamiset liikunnassa ovat auttaneet poistamaan ennakkoluuloja muista kulttuureista tulevia nuoria kohtaan
1 4 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Näkökulmia kulttuuriseen moninaisuuteen Myös luento, jossa käsiteltiin liikuntakasvatusta Islamin uskonnon näkökulmasta, vaikutti laajentaneen opiskelijoiden käsityksiä. Jotkut opiskelijat nostivat keskiöön erityisesti omat oppimisen tarpeensa pohtien, että kulttuurisesti moninaisten ryhmien kohtaaminen olisi vähentänyt heidän ahdistustaan tai olisi lisännyt motivaatiota toimia erikielisten henkilöiden kanssa. Westerlund & Gaunt 2021). Yleisesti monet opiskelijat kertoivat, etteivät heidän käsityksensä muuttuneet kovin paljon, mutta ne laajenivat ja kirkastuivat, jonka lisäksi tietoisuus yhdenvertaisuuteen liittyvistä asioista lisääntyi. Moni tuli tietoiseksi kurssien edetessä uudenlaisesta pedagogisesta ajattelusta, kuten kielen oppimisen merkityksestä ja monikielisten nuorten integroimisen tukemisesta liikuntatunneilla. Sen sijaan kulttuurinen moninaisuus alkoi näyttäytyä opiskelijoille yhä monitahoisempana ilmiönä, ja pidämme ilmiön tiedostamista aiempaa laajemmin yhdestä tärkeimmistä käsitysten muutoksista. Ne (käsitykset) on opintojen aikana ohjautunut omalle radalleen kohti uteliaisuutta. Aiempina vuosina olemme vierailleet yhdenvertaisuuskurssien puitteissa kulttuurisesti moninaisissa ryhmissä, ja opiskelijat ovat opettaneet suomen kieltä eri-ikäisille ja monesta maasta Suomeen tulleille henkilöille. Edellä on esimerkki usean opiskelijan pohdinnoista, jotka liittyvät liikunnanopettajan laajeneviin ammatillisiin rooleihin ja tehtäviin. Lisäksi tutustuttiin keholliseen kielenoppimiseen (Siljamäki & Anttila 2020). He kertoivat löytäneensä uusia näkökulmia monimuotoisuudesta ja yhdenvertaisuudesta, kun ennen kursseja ajatukset siitä olivat olleet suppeampia tai he eivät olleet ajatelleet joitakin nyt tärkeänä pitämiään asioita. Et se oli tosi hyvä semmoinen ryhmäyttävä tekijä myöskin” (Selmi). Seuraavat pohdinnat kuvaavat tällaista ajattelutapaa: ”asiasta olisi ollut helpompi innostua, kun opettamista olisi saanut kokeilla käytännössä” (Ila) sekä ”monikulttuuristen ryhmien opetuksen kautta olisi päässyt tutustumaan asioihin käytännössä sekä lievittämään epävarmuutta erilaisten kulttuurien kohtaamisesta” (Utu). Edellisen opiskelijan kokemuksiin yhtyi moni muukin ja vuorovaikutuksesta, ryhmäytymisestä ja osallistumisesta toimintaan kielestä riippumatta tuli merkityksellisiä asioita osana kehollista kielenoppimista. Opiskelijat kuvasivat kehollista kielenoppimista tärkeäksi myös eri taustoista tulevien oppilaiden tasavertaisessa kohtaamisessa: ”liikuntatunnit ovat otollinen paikka opettaa kieltä kehollisesti. Kurssi antoi lisää työkaluja ja avasi jotain kysymyksiä...jäi ainakin semmoinen fiilis, että haluaa tietää vielä lisää” (Aala). Tätä voidaan pitää pyrkimyksenä kohti laajenevaa ammattitaitoa (Siljamäki & Anttila 2020; Sutela ym. Myönteisenä asiana oppimisen kannalta pidettiin sitä, että opetuskokeilut ja muut harjoitukset oman opiskelijaryhmän kanssa olivat matalan kynnyksen toimintaa. Näiden opiskelijoiden ajattelussa painottui kiinnostunut asenne muita ihmisiä ja kulttuureita kohtaan sekä halu ja herkkyys ymmärtää eri taustoista tulevia ihmisiä. Lisäksi opiskelijat, joilla oli jo aiempaa kokemusta kulttuurisesti moninaisten ryhmien opettamisesta, eivät kokeneet vierailujen puutetta ongelmalliseksi. Osa opiskelijoista taas kaipasi monikielisten ryhmien tapaamista siksi, että he pitivät merkittävänä asiana vastavuoroisuutta ja ajatusten vaihtamista ryhmissä olevien henkilöiden kanssa. Jälkimmäisellä yhdenvertaisuuskurssilla harjoiteltiin sitä, millä tavalla liikunnanopettaja voi tukea selkeällä sanallisella kommunikoinnilla suomen kielen oppimista. Tietoisuus liikunnanopettajan monipuolisesta ammatillisesta roolista kytkeytyi laajentuneisiin käsityksiin, kuten myös pyrkimys tarjota kaikille oppilaille koulussa yhtäläiset mahdollisuudet osallistua opetukseen (vrt. Laajentuneet käsitykset kulttuurisesta moninaisuudesta ja liikunnanopettajan työnkuvasta Tarkastelemme tässä luvussa kolmatta tutkimuskysymystä eli sitä, ovatko opiskelijoiden käsitykset kulttuurisesta moninaisuudesta muuttuneet kurssien aikana ja jos ovat, millä tavalla. Kykenen havainnoimaan eri ilmiöitä tarkemmin, laaja alaisemmin ja monisyisemmin, kuin ennen kursseja” (Pouta). Olen oppinut tunnistamaan tilanteita, joissa esimerkiksi itse olen tahtomattani pitänyt yllä stereotypioita. Tällaisia kommentteja ei enää kurssien jälkeen juurikaan ollut. Kurssien päättyessä kulttuurisen monimuotoisuuden huomioiminen liikunnanopettajakoulutuksessa ja tulevassa liikunnanopettajan työssä tuntui monista aiempaa keskeisemmältä. Covid-19 -epidemian vuoksi vierailut eivät olleet mahdollisia vuosina 2020–2021 ja olimme kiinnostuneita kuulemaan opiskelijoiden kokemukset siitä, miten kohtaamisten poisjäänti vaikutti oppimiseen. Myös Jokikokko (2016) painottaa kriittisen pohdinnan keskeisyyttä kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvän osaamisen kehittymisessä. Liikunta yhdistää ja liikuntatunteihin osallistuminen ei edellytä täydellistä kielen hallintaa” (Kuura). 2021; Westerlund & Gaunt 2021). Sen sijaan moni niistä opiskelijoista, joilla ei tällaista kokemusta ollut, koki että vierailujen puuttuminen heikensi omaa oppimista. Se kyllä hyvin rikko jäätä siinä kohti ja toi just hauskaa ilmapiiriä ja semmoista rentoutta. Myös reflektiivisen ajattelun kehittymistä moni piti yhtenä tärkeimmistä oppimisprosessiin liittyvistä muutoksista: ”kurssi kehitti ajatteluani, kriittistä arviointia sekä suhtautumista itseen ja muihin. Myös ne opiskelijat, joilla oli aiempaa kokemusta kulttuurisesti moninaisten ryhmien opettamisesta, kertoivat käsitystensä laajentuneen. Yksi opiskelija kuvasi luennolla oppimiaan asioita näin: ”muslimikulttuurista olen oppinut ainakin sen, että eri perheiden kesken voi olla hyvinkin suuria eroja siinä, miten asioihin suhtaudutaan” (Mille). Tästä kertoo seuraava sitaatti, joka kuvaa monen opiskelijan ajatuksia: ”opettajana olen tärkeässä roolissa, jotta jokainen oppilas kokee olevansa yhdenvertainen” (Veini). Myös oppimisen halu heräsi, kuten yksi opiskelija kuvaa: ”no en sanoisi, että muuttui. Kehollinen kielenoppiminen oli useimmille opiskelijoille uusi kokemus. Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvä osaaminen. Jotkut olivat hieman hämmentyneitä siitä, että liikuntatunnilla ja liikkeen avulla voitaisiin oppia kieliä, mutta samaan aikaan useimmat opiskelijat kuvasivat kehollisen kielenoppimisen olevan mielenkiintoinen, hauska ja ryhmäyttävä tapa oppia kieltä ja liikettä samanaikaisesti: ”se oli tosi hauska kokemus mulle...ei ollu muuta kun se keho millä viestiä. Eri opiskelijoiden kuvaamat ajatukset kertovat siitä, miten erilaisissa vaiheissa kulttuurienvälisen osaamisen kasvu oli kurssien aikana. On monia asioita, joita en ole ennen osannut ajatella liittyvän tulevaan opettajan ajatteluun, jotka nyt tuntuvat tutummilta. (Ilo) Olen oppinut, miten monikulttuurisuus tulee ottaa huomioon tulevana liikunnanopettajana. Vaikka kehollisen kielenoppimisen harjoituksia ei ollut paljon ja ne toteutettiin lyhyen ajan sisällä, ne herättivät monen kiinnostuksen uudenlaiseen pedagogiseen lähestymistapaan. Ajatteluaan opiskelijat kuvasivat näin: Ajatusmaailmani on laajentunut. (Aden) Kuten olemme aiemmin todenneet, ennen yhdenvertaisuuskursseja monet opiskelijat toivoivat saavansa tietoa erityisesti eri kulttuurien toimintatavoista, jotta osaisivat tulevaisuudessa työskennellä monenlaisten ryhmien kanssa
Opiskelijat ilmaisivat myös, että tiedekunnassa tulisi tarkastella kriittisesti joitakin perinteitä, normeja ja puhetapoja, joita aiemmin pidettiin hyväksyttyinä, mutta jotka eivät enää ole ajanmukaisia yhdenvertaisuuden kannalta. Valtakulttuurin edustajina opettajan on tiedostettava omat etuoikeutensa sekä ymmärrettävä, että eriarvoistavat rakenteet vaikuttavat oppilaiden elämään monin tavoin myös koulun ulkopuolella. Embodied faith: Islam, religious freedom and educational practices in physical education, Sport, Education and Society, 16(1), 17–34. Tällaista tutkimusta olisi muun muassa eri uskontoryhmiin kuuluvien nuorten kokemusten tarkasteleminen osana koululiikuntaa. Opiskelijoiden mukaan kaikkien opettajien on oltava jatkuvasti valppaina ja päivitettävä moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta koskevia tietojaan ja taitojaan. Tällaiset käsitykset muuttuivat kurssien aikana ja kulttuurisesti moninaisten ryhmien opetus alkoi hahmottua yhä monitahoisempana. Tutkimus vahvisti myös näkemystä keskusteluiden merkityksestä kulttuurienvälisen osaamisen kehittymisessä etenkin silloin, kun niissä nousee esiin eriäviä mielipiteitä ja ristiriitaisia tunteita. Anttila, E., Siljamäki, M. Teorian ja käytännön, ajattelun, toiminnan ja tunteiden yhteenkietoutuminen sekä yhteisöllisyyttä tukevat lähestymistavat ovat mielestämme tärkeitä yliopistopedagogiikan kehittämisessä (vrt. Sutela ym. Kurssit toimivat sysäyksenä liikunnanopettajan ammatillisten vastuiden laajentamisessa sekä maahan muuttaneiden oppilaiden integroitumisen tukemisessa. Koko koulu tanssii! Kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluyhteisössä. Lisäksi olisi tarpeen tarkastella korkeakoulujen opetussuunnitelmia kriittisesti muun muassa antirasistisesta näkökulmasta. Räsänen ym. & Rowe, N. DOI: 10.1080/17408989.2018.1485141 Benn, T., Dagkas, S. (2018, 135) kirjoittavat, että läpäisyperiaatteella kulttuurisen moninaisuuden opetus voi opettajankoulutuksessa jäädä satunnaiseksi lisäksi, jonka opetus riippuu jokaisen opettajan mielenkiinnosta ja osaamisesta. On vaikea tietää, miten syvällistä tässä tutkimuksessa kuvattu opiskelijoiden kehittyminen ja muutos ovat. toimintaa yksinään kulttuurin kautta. Omien etuoikeuksien ja yhteiskunnassa vallitsevien eriarvoistavien rakenteiden vaikutuksen tunnistaminen on valtakulttuurissa kasvaneelle opiskelijalle suuri muutosprosessi, joka saattaa kestää koko ammatillisen uran ajan. Osa yhdenvertaisuuskursseille osallistuneista opiskelijoista on jo siirtynyt työelämään, mutta suurimmalla osalla on vielä useita vuosia aikaa vahvistaa koulutuksen aikana kulttuurienvälistä osaamistaan. Lähteet Anttila, E. & Jawad, H. Lisäksi joidenkin opiskelijoiden käsityksissä muut kulttuurit kuvattiin esimerkiksi rikastuttavina, kun taas suomalainen kulttuuri näyttäytyi ikään kuin ”kulttuurittomana”. 2013. Seuraava opiskelija pohtii, millaisia asioita hän on oppinut kulttuurisesta moninaisuudesta: Kursseilla on kirkastunut hyvin se, kuinka yksilöllinen kokemus niinkin sosiaalinen asia kuin kulttuuri voi olla. Yhdymme heidän näkemykseensä siitä, että opetussuunnitelmaan pitäisi kirjata kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviä tavoitteita eri kurssien kohdalle. 2018, 136). Teachers as frontline agents of integration: Finnish physical education students’ reflections on intercultural encounters, Physical Education and Sport Pedagogy, 23:6, 609-622. Valtakulttuurin edustajina velvollisuutemme on käsitellä ajattelutapojamme ja arvojamme avoimesti ja kriittisesti suhteessa ympärillämme avautuvaan moninaisuuteen. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Näkökulmia kulttuuriseen moninaisuuteen 1 5 voidaan nähdä prosessina, jossa kukaan ei ole koskaan täysin valmis tai osaava, sillä tilanteet ja kohtaamiset ovat aina ainutlaatuisia (Räsänen ym. Heidän mielestään näiden aiheiden tulisi näkyä punaisena lankana kaikilla liikunnanopettajankoulutuksen kursseilla, kuten seuraava opiskelija kuvaa: On aika köyhää jos liikunta-alan asiantuntija ei ymmärrä yhdenvertaisuudesta mitään. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Suurin osa tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista piti kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää opetusta välttämättömänä nyky-yhteiskunnassa. Yliopistot eivät ole muusta maailmasta erillisiä saarekkeita, eivätkä esimerkiksi rasismista vapaita. Tällöin muiden asemaan voi olla vaikea asettua. Muutamat toivat esille, ettei yhdenvertaisuuteen ja kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviä asioita vielä huomioida liikunnanopettajakoulutuksessa riittävästi. 2021). Tässä lähestymistavassa on kuitenkin haasteensa. Keskustelut, toiminnalliset ja keholliset lähestymistavat, joissa opiskelijat olivat kokonaisvaltaisesti mukana oppimisprosessissa, ja joihin liitettiin käsitteellistä ja teoreettista tietoa olivat tärkeitä kulttuurienvälisen osaamisen tukemisessa. Yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi opettajankoulutuksessa tarvitaan perustaksi tutkimusta, jossa kuuluu vähemmistöryhmiin kuuluvien oma ääni, sillä heidän kokemuksiaan ei ole vielä riittävästi huomioitu (vrt. Räsänen ym. Kulttuurinen moninaisuus voisi olla myös läpäisevä teema koko liikunnanopettajakoulutuksen ajan eri opintojaksoilla. Tutkimuksemme perusteella liikunnanopettajakoulutuksessa on tarpeen säilyttää erilliset, kaikille pakolliset kurssit, joilla voidaan keskittyä kulttuurienvälisen osaamisen kehittämiseen osana muita yhdenvertaisuusteemoja. Tulkintamme mukaan kokonaisvaltaisuus ja näkemys oppimisen kehollisesta perustasta soveltuvat hyvin paitsi kulttuurienvälisen osaamisen kehittämiseen, myös laajemmin opettajankoulutukseen. Opettajankoulutuksessa tarvitaan lisäksi rakenteellisen eriarvoisuuden laajempaa tunnistamista sekä sen ymmärtämistä, että yhteiskunnalliset normit ja valtarakenteet vaikuttavat opettajien pedagogiseen toimintaan silloinkin, kun he itse sanoutuvat irti rasismista. DOI: 10.1080/13573322.2011.531959. (Valo) Jotkut opiskelijat pohtivat myös kursseilla oppimiaan asioita laajemmin ja alkoivat käyttää opittuja käsitteitä tulkitessaan aiempia kokemuksiaan, esimerkiksi tunnistaakseen rasismia. Että kyllä se pitäisi integroida kaikkeen, se pitäis olla semmoinen normi. Näyttää siltä, että yhdenvertaisuuskurssien myötä opiskelijoiden käsitykset kulttuurisesta moninaisuudesta osana liikuntakasvatusta laajenivat. Monikulttuurisuus vaatii herkkää tarkastelukykyä; sitä että tunnistaa kulttuurin itsessä ja muissa, mutta ei selitä esim. Tämän voi tulkita omakeskeiseksi kulttuurikäsitykseksi, jossa muut ajatellaan itsen ja ”oman” kulttuurin silmälasein. 2018, 22–24). Tosin osa opiskelijoista näki kulttuurisesti moninaiset ryhmät tutkimusaineiston perusteella nimenomaan maahanmuuttoon liittyvänä ilmiönä, eivätkä Suomessa asuvat vähemmistöt nousseet niin vahvasti osaksi moninaisuutta. Kiitokset: Tämä tutkimus on tehty osana ELLA-hanketta (Embodied Language Learning through the Arts), jota rahoittaa Koneen säätiö (01/2021–12/2024; hankenumero 202007315). Teatterikorkeakoulu, Helsinki: Acta Scenica 37. Osa opiskelijoista odotti ennen kurssien alkua ”vinkkejä” maahanmuuttajaoppilaiden opetuksesta. (Caro) Moni opiskelija toivoi, että koko tiedekunnan henkilökunta olisi mukana yhdenvertaisuuteen liittyvässä vuoropuhelussa. 2018. 2011
Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvä osaaminen perusopetuksessa: Kartoitus tutkimuksesta sekä opetushenkilöstön koulutuksesta ja osaamisen tuesta. Nordisk Pedagogik 15 (3), 165–180. The Significance of Emotions in Finnish teachers´ Stories about their Intercultural learning. Teoksessa A. Teoksessa T. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 12–14. Ullucci, K. Teoksessa R. Fleming, A. London: Palgrave Macmillan. painos). 2019. Teoksessa S. 2010. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan opinto-opas 2020-2023A. Language, culture, and teaching: Critical perspectives. Rowe, N. Cognosco ergo sum. Löytty (toim.) Suomalainen vieraskirja. 2006. Räsänen, R., Jokikokko, K. Minnesota: University of Minnesota Press. Siljamäki, M., Anttila, E., & Ponkilainen, M. New York: Routledge, 89–101. 2011. Intercultural Education, 20. Pearson Education. Jokela, L. & Bode, P. Seppälä, S. 2019. Reframing Teachers´ Intercultural Learning as an Emotional Process. Dancing Across Borders: Perspectives on Dance, Young People and Change. & Berthoin Antal, A. L. Developing the Theory of Perspective Transformation: Continuity, Intersubjectivity, and Emancipatory Praxis. Westerlund & H. & Jokela, S. Liikunta & Tiede, 54 (6), 88–94. Intercultural Education, 27 (3), 217–230. DOI: org/10.1080/21683603.2016.1276817 Nieto, S. Gaunt (toim.) Expanding professionalism in music and higher music education – A changing game. London: Routledge. J. & Anttila, E. 2002. Siljamäki, M. LamminmäkiKärkkäinen (toim.) Interkulttuurinen opettajankoulutus: Utopiasta todellisuudeksi toimintatutkimuksen avulla. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 110, Helsinki Sutela, K., Kivijärvi, S. Critical perspectives on a theory in progress. The gateway to critical reflection and transformative learning. DOI: https://doi.org/10.1080/14647893.2017.1354839. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. 2017. Yuval-Davis N. DOI:10.1177/1350506806065752, 28.9.2021 Zacheus, T. Helsinki: Gaudeamus, 45–68. Invitation. 2015. Adult Education Quarterly, 67(1), 48–64. & Anttila, E. 2015. Teoksessa H. Arkipäivän rasismi koulussa: Etnografinen tutkimus suomalaisja maahanmuuttajanuorten ryhmäsuhteista. E. Jokikokko, M-L. Management Learning 36(1):69–86. Käyhkö, M. Gender and Education. & Seikkula, M. Reflections on reflections. New York: Routledge. Rastas, L. Oulu: Oulun yliopisto, 97–113. Dervin, F. & Martin, R. Researching dance education post-2016: The global implications of Brexit and Trump on dance education. Res. Bennett, M. Huttunen & O. Utopiasta todellisuudeksi toimintatutkimuksen avulla. 2011. 2017. Introduction: Critical Multiculturalism. & Battey, D. Teoksessa S. 2009. Nieto, S. 1 6 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 3-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Näkökulmia kulttuuriseen moninaisuuteen Bennett, C. Tutkimushaastattelu: Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Westerlund & H. Jossey-Bass, 3–33 Mälkki, K. Somersalo & E. 27:4, 445–460. DOI: 10.1080/09540253.2015.1028900 Marton, F. 2021. Fostering intercultural competence and social justice through dance and physical education: Finnish PE student teachers’ experiences and reflections. Learning to think like an adult. International review of education, 63(1), 87-102. Kuusio, H. 1996. Jokikokko, K. 2016. Jokikokko, K. DOI:10.1080/02619768.2014.902441 Dervin, F. International Journal of School & Educational Psychology 5 (3), 207–210. Burridge (toim.). Teoksessa H. Stephen & C. https://opinto-opas.jyu.fi/2020/fi/opintojakso/lpea1100/ (28.4.2022) Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan opinto-opas 2020-2023B. & Gaunt, H. & Finnegan, F. Kuusio, A. Jokikokko, M-L. Hoggan, C., Mälkki, K. & Uitto, M. Pearson/Allyn&Bacon. Exposing Color Blindness/Grounding Color Consciousness: Challenges for Teacher Education. E. Oulu: Kasvatustieteiden yksikkö, Oulun yliopisto, 139–148. Interculturality. Working in the interpretive zone: conceptualizing collaboration in qualitative research teams. Callan (toim.) The International Encyclopedia of Anthropology, 1–19. & Buck, R. Tampere: Vastapaino, 117–160. 2020. & Anttila, E. Kokkos & F. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. & Sleeter, C. Somersalo, L., Lilja, E., Seppänen, A. 2005. 2008. Teoksessa R, Räsänen, K. 2002. How Good Intentions Maintain Educational Inequity. Moving encounters: Embodied pedagogical interaction in music and dance educators’ expanding professionalism. Teoksessa H. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Working-class girls in a foreign land. DOI:10.1177/1350507605049904 Hirsjärvi, S. Pedagogy, Culture and Society, 25 (1), 15–29. I. Järvelä & T. https://opinto-opas.jyu.fi/2020/fi/opintojakso/lpea1101/ (28.4.2022) Keskinen, S., Mkwesha, F. Teoreettisen keskustelun avaimet – rasismi, valkoisuus ja koloniaalisuuden purkaminen. Etnisyys. Research in Dance Education (9) 1, 91–109. 1996. Educ. Nuorten rasismin kokemukset peruskoulussa ja toisella asteella. 25, 5–15. 2018. DOI: 10.1177/0741713616674076 Huttunen. Negotiating Reality: A Theory of Action Approach to Intercultural Competence. Teoksessa C. Souto, A-M. Towards post-intercultural teacher education: analysing ‘extreme’ intercultural dialogue to reconstruct interculturality, European Journal of Teacher Education, 38:1, 71–86. 2017. DOI: https://doi.org/10.1177/0042085911413150 Wasser, J. Gaunt (toim.) Expanding Professionalism in Music and Higher Music Education: A Changing Game. Lilja (toim.) Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa: FinMonik-tutkimus 2018–2019. Urban education (Beverly Hills, Calif.), 46(6), 1195-1225. European Journal of Women’s Studies. Lamminmäki Kärkkäinen (toim.) Interkulttuurinen opettajankoulutus. Helsinki: Kalevi Sorsa -säätiö, 187–212.. Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa: opiskelijoiden kokemuksia turvapaikanhakijoille pidetyistä liikunnallisista kielityöpajoista. DOI: https://doi.org/10.4324/9780203858059 Mezirow, J. Johdanto. Sleeter (toim.) Critical Multiculturalism: Theory and Praxis, 1–16. Luokittelusysteemejä ja elettyä yhteisöllisyyttä. 2018. Teoksessa Mattila, M. & Hurme, H. Intersectionality and Feminist Politics. Järvelä & T. 2000. 2021. DOI: 10.3102/0013189X025005005 Westerlund, H. 2018. Comprehensive multicultural education: Theory and practice (7th ed.). 2019 (toim.) The Price of Nice. Helsinki: Opetushallitus. 2021. 2006;13(3):193–209. (2. Räsänen, R. Keskinen, M. Räsänen, K. Jokikokko, K. & Bresler, L. Svendler Nielsen & S. 2010. Mezirow & Associates (toim.), Learning as transformation. E. Core concepts of transformation theory. (toim.) Eriarvoisuuden tila Suomessa. Finnegan (toim.): European Perspectives on Transformative Learning, 59–73. K. 2011. 2017. Interkulttuurisen pedagogiikan olemusta etsimässä. Defining, measuring, and facilitating intercultural learning: a conceptual introduction to the Intercultural Education double supplement. May, S. 2008. Mkwesha (toim.) Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Teoksessa J. 2020. 2016. New York, NY: Routledge, 53–64. Helsinki: Opetushallitus. “I find it odd that people have to highlight other people’s differences – even when there are none”: Experiential learning and interculturality in teacher education. D. Social class and settling into university in a cross-current between two cultures. 2005. DOI:10.1002/9781118924396.wbiea1629 Friedman, V. Affirming diversity: The sociopolitical context of multicultural education (5 painos). J. & Lampinen, J. Nastasi, B. Cultural competence for global research and development: Implications for school and educational psychology. Coming to grips with edge-emotions. DOI: https://doi.org/10.1007/s11159-017-9620y Dietz, G. DOI: 10.1080/14675980903370763, S1–S13 Castagno, A. Seikkula & F. Teoksessa H
Pitää lisätä myös kokonaiskuvien ymmärrystä – siis viisautta – jo tutkimusprosessin osana. I hmiskunta on osannut käyttää tietopohjaansa siihen, että vuosituhansien taistelu jokapäiväisen leivän perässä on rauhoittunut. 2 L I I KU N TA & T I E D E 3 2 2 2 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Jari Kupila (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Teeman toimittajat: Sanna Palomäki, Juha Ahtiainen ja Timo Jaakkola Toimituskunta: Päivi Berg, Arto Hautala, Ilkka Heinonen, Terhi Huovinen, Mikko Julin, Markku Ojanen, Eila Ruuskanen-Himma, Timo Ståhl Ulkoasu ja taitto: Antero Airos Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Katso koko ohjelma ja ilmoittaudu mukaan viimeistään 10.8.2022: Ei mitään meistä ilman meitä Inget om oss utan oss Soveltavan liikunnan päivillä keskipisteessä ovat liikkujat ja heidän kokemuksensa soveltavasta liikunnasta. Tämä näkyy liikuntatieteissäkin. Vuoden mittaan jäsenille lähetetään 6–8 uutiskirjettä. Tiedeyhteisöissä, niin liikuntatieteessä kuin muissakin tieteissä, tapaa olla kyky yksityiskohtien tuottamiseen. Vaikka verkottuminen ja yhteyksien pitäminen ja avaaminen ei ole koskaan ollut teknisesti niin helppoa kuin nyt, ohjaudumme helposti käytäntöihin, joissa ei harhailla oman boksin ulkopuolella. Paremman elämän eväitä olisi, mutta pahoinvointi lisääntyy. Seuraa Liikuntatieteellistä Seuraa sosiaalisessa mediassa: PÄÄKIRJOITUS JARI KUPILA jari.kupila@lts.fi I hminen on tullut pitkän matkan puusta alas ja luolasta kaupunkeihin. LTS:n kotisivuilta (lts.fi) löytyy väyliä liikuntatiedon lähteille. Olisiko jo syytä vaihtaa taktiikka ja jättää samaa toistavien tutkimusten tekeminen vähemmälle ja keskittyä siihen, miten hyvät tutkimustulokset kannattaa viestiä ja mihin kokonaiskuvaan kytkeä. Professori Tom Shakespeare, London School of Hygiene and Tropical Medicine Soveltava liikunta uusissa soterakenteissa – miten palveluketjuja vahvistetaan . Mutta missä määrin tieto on viisautta. Ja ei, tämä ei ratkea sillä, että vastuu ulkoistetaan viestintäosastoille. Paino: PunaMusta, Forssa Tilaukset: puh: 010 778 6600 / fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 42 € / Vuositilaus: 45 € Liikunta & Tiede -lehdessä käytettyjen kuvien henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelien aiheisiin, ellei kuviin viitata tekstissä. Tapahtuman teemasessioissa aiheina ovat muun muassa toimintakyvyn tukeminen koulussa, mielenterveys, liikuntapaikkojen esteettömyys sekä soveltavan liikunnan ammattilaisten koulutus. Tutkijakunnan itse olisi aktivoiduttava ja nähtävä vastuunsa. Näin voi tietysti ajatella, mutta jos puhujaa ei kuulla, onko vika vain kuulijassa. Fyysisen kunnon mittaaminen -sivusto (fkm.fi) tarjoaa tietoa näyttöön perustuvasta kuntotestauksesta. Tiede tietää, mutta ihminen ei osaa tietoa hyödyntää. Missä liikuntatieteen kokonaiskuvat. Samalla aikamme ohjaa organisoitumaan siten, että nämä yksityiskohtien tasolla nerokkaat ihmiset ovat yhä enemmän omien tutkimusaiheidensa kuplamaisen rakenteen sisällä. T iedeyhteisö on viisas, yhteiskunta tyhmä. Se saa tiedemaailman näyttämään siiloutuneelta yksityiskohtien sekamelskalta, josta ei hahmotu selkeää viestiä siitä, mihin kokonaisuuteen yksittäiset tutkimustulokset liittyvät ja mihin yhteiskunnalle olennaiseen asiaan uusi tieto kytkeytyy. Nothing about us, without us: where the disabled people's movement is coming from, and where should we be headed. Millimoolit ja rajatut tutkimusalueet ovat hyvin hallussa. Jäsen saa Liikunta & Tiede -lehden vuosikerran sekä alennuksia seuran julkaisuista ja tapahtumien osallistumis maksuista. Matkalla on opittu paljon, muun muassa käyttämään liikkuvaa leukaluutamme puhumiseen ja käsiemme sormirakennetta kirjoittamiseen. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Kannen kuva: Valmennuspäällikkö Alex Orrström veti toukokuussa harjoitukset PPJ:n T12-joukkueelle Väinämöisen kentällä Helsingissä. Myös yhteiskunnallisen ulottuvuus, siis liikunnan merkitys fyysiselle, henkiselle ja sosiaaliselle kansanterveydelle sekä kansantaloudelle ja yhteiskunnan dynamiikalle, on aktiivinen tutkimuskohde. Kehittämispäällikkö Sari Kivimäki, Liikkuva aikuinen -ohjelma, Jamk Alan huippupuhujia! Osallistu etänä tai tule paikan päälle! 24.–25.8.2022 | Metropolia AMK , Myllypuron kampus Sosiaalisen inkluusion ja vammaisinkluusion yhtäläisyydet ja erot Tutkimuspäällikkö Aija Saari, Suomen Paralympiakomitea. Se on tehnyt meistä eläinlajin, jolla on ylivoimainen määrä tietoa, taitoa ja yhteistyökykyä. 59. Eikä liikunnan yhteiskunnallinen merkityskään hahmotu yhteisessä päätöksenteossa. Se on mahdollistanut tietojemme, taitojemme ja oivallustemme jakamisen sekä yhteisen tietopääoman kasvun sukupolvelta toiselle. Tieteen tehtävä ei ole pelkkä yksittäisten tiedonjyvien tuottaminen. Ihmisten enemmistöllä on riittävästi ruokaa, lämpöä ja elämisen tasoa, mutta samalla on syntynyt ristiriitaisia haasteita. Kuva: Juha Laitalainen Liikuntatieteellinen Seura Liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933 LTS:n henkilöjäseneksi voivat liittyä kaikki liikuntatieteestä kiinnostuneet. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsenmaksuista www.lts.fi. Tiedeyhteisössä tulisikin kollektiivina kehittää nykyistä systemaattisemmin toimintatapoja ja asenteita, joilla yksittäisten tutkimusten tuloksia voisi hahmottaa niihin liittyvien kokonaisuuksien kautta – ja auttaa siten ympäröivää yhteiskuntaa näkemään uuden tiedon merkitys. Tapahtumassa käsitellään alan ajankohtaisia kysymyksiä, esitellään uutta tutkimusta ja päästään kokeilemaan soveltavaa liikuntaa käytännössä. Tyypillinen esimerkki on ikuinen ihmettely siitä, miksi suomalaiset liikkuvat liian vähän, vaikka koko ajan tulee uutta tietoa siitä, että liikuntaa tulisi lisätä, että yksilöt ja yhteiskunta hyötyvät siitä. Olemme millimoolien tasolla syvällä. Tiede puskee koko ajan uutta tietoa, mutta jokin menee pieleen. Tiedämme minkälaista liikuntaa ihminen tarvitsee. Silti kovin moni ei liiku tai liikkuu väärin, liian moni syö väärin. Osaamme määritellä mitä ravintoa liikkuvan ihmisen pitää itseensä ladata, miten tulisi nukkua, miten päiväänsä rytmittää. Ihmiskunta voi jatkaa siitä, mihin edellinen sukupolvi jäi. Nuorten tutkijoiden tutkimuskilpailussa palkitaan ansioituneita soveltavaa liikuntaa tai vammaisurheilua käsitteleviä tutkimuksia. . Ruokaa olisi, mutta emme osaa syödä oikein
Mika Anttonen: Urheilu ei voi olla seurailija ihmisoikeuksissa Kotoperäinen pesäpallo ihastuttaa ja vihastuttaa Hyvä viestintä valmennuksen kivijalka TEEM A: Kasvatus & valmennus 59 (3 ) 3/ 22 • 10 eu ro a Liik un ta & Tie de 3/2 2 K AS VA TU S & VA LM EN N U S