Liikunta & Tiede 3-4/2000 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tietynlaisella liikuntatieteen rahoituksen uusjaolla, niihin voitaisiin saada helpotusta, jopa tilanteessa, jossa liikuntatieteen kokonaisrahoitus ei nouse tai kehity toivotulla tavalla. Liikunta &Tiede 3-4/2000 Toimitus: Li ikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax. kun ei rahat riitä, j-lauta". On varmasti muitakin keinoja, mutta liikuntatieteen sisällä ne vaikuttavat enemmänkin kosmetiikalta verrattuna urheilulääkäriasemien "taloudellisilla rakennemuutoksilla" saavutettuihin tuloksiin. yleiskatteellisia kustannuksia esimerkiksi, työhuoneen vuokraa, tietoliikenne-, kopiointi-, julkaisu-, kongressiym. laitoksen johtajan roolissa joutuu miettimään, kuinka yliopistojen nykyisen perusrahoitusvajeen aikana uskaltaa ylipäätään kiinnittää sellaisia tutkijoita laitokselleen, joiden saamiin apurahoihin ei ole sisällytetty yksikön kannettavaksi tulevia ns. 2 LIIKUNTA & TIEDE 3·4/2000 Kolmas ruohonjuuritason ongelma on tullut minulle tutuksi pohtiessani tämän lehden päätoimittajana yhdessä toimituskunnan kanssa jokaista lehden numeroa valmistellessa-, miten saada reaaliarvoltaan pienentyneet valtionavustukset rahat riittämään maan ainoan liikuntatieteen tuloksia esittelevän ja popularisoivan laadultaan korkeatasoisen julkaisun tuottamiseen. Tarkoitan tällä kansallisten ja kansainvälisten seminaarien ja kongressien järjestämisen vaatimia henkilöja organisatoorisia resursseja. Vaikka tiedän saavani vihat päälleni sanon sen kuitenkin. Maallisen mammona n riittämättömyys on ikuisuuskysymys myös liikuntatieteen saralla. Sama koskee liikuntatieteen tiedonvälitystä ja laajemminkin. Ei ole mikään ihme, että vuodesta toiseen apurahalla kituuttavan tutkijan ura ei houkuttele laivasta hypätään pois heti kun taloudellisesti turvatumpi työpaikka on tiedossa. 37. Toiselle kielelle käännettynä sanottavani merkitsisi sitä, että näiltä asemilta edellytettäisiin nykyistä selvästi voimakkaampaa omarahoituksellista panosta. Sponsorirahoituksen kasvun varaan ei voi mitään rakentaa, sillä asiantuntijoille tarkoitetun ei-kaupallisen lehden imago ei juuri palvele kaupallisia tarpeita. kustannuksia. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion .fi /LTS Päätoimittajat: Pauli Vuolle (vast), Joel Juppi Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Nuoren ja perheellisen tutkijan kohdalla ongelma on tänä päivänä vielä koskettavampi kuin minun aikanani, jolloin pysyvän työpaikan saanti valmistumisen jälkeen oli kuitenkin varmempaa kuin nykyisenä pätkätyöaikana. Yksi ratkaisu olisi niiden urheilulääkäriasemien valtionosuuden poistaminen tai vähentäminen, jotka eivät tee liikuntatieteellistä tutkimusta tai keskittyvät yksipuolisesti esimerkiksi vain huippu-urheilua palveleviin toimintoihin . Liikuntatieteen ulkopuolella neuvotteluja Suomen Akatemian kanssa tulee pontevasti jatkaa ikuisuuskysymys tämäkin erityisesti tutkijakoulujen aikaansaamiseksi. Allekirjoittanut on katsellut tilannetta pitkään ja huolestuneena ainakin kolmelta ruohonjuuritasolta. Apurahajätjestelmän ja vähäisempää osaa näyttelevän tutkijapalkan toinen ruohonjuuritason negaatio liittyy tulosyksikön vastuuhenkilölle varsin tuttuun tilanteeseen. Siinä esim. Edellä esittämäni ruohonjuuritason ongelmat ovat vakavia liikuntatieteen ja sen tutkijakoulutuksen uhkia. "Pensselit santaan ja rukkaset naulaan" PAULI VUOLLE " ... Näin lauleli aikanaan jälleen esille nostettu ja elokuvan teon kohteena oleva Irwin Goodman. Heinonen Hannu Itkonen Heimo Nupponen Lauri Laakso Mirja Papunen Eila Ruuskanen Jaana Suni Valokuvat: Antero Aaltonen, Sakari Viika, Lehtikuva Kansikuva: Lehtikuva Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Suomen Liikunnanopettajien Liiton virallinen tiedotuslehti Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax: 09-45427222 Kestoti laus 170 mk/vsk Vuositilaus 190 mk/vsk. vuosikerta ISSN 0358-7010. Ensimmäiset kokemukset liittyvät aikaan, jolloin 70-luvulla väitöskirjaa valmistellessani nautin liikuntatieteen rahoitusta edelleenkin vallitsevan ja hallitsevan käytännön mukaan eli apurahana, johon tutkija kannalta ei sisälly eläkekertymää tuottavaa sosiaaliturvamaksua
Kilpailuja valmennusjärjestelmät nielevät yhä enemmän ja enemmän varoja . Lauri Tarasti 32 Paavo Nurmi, Suuri. Joillakin aloilla liikuntatieteestä ponnistaneet tutkijat saattavat jo lähivuosina yllättää kansainvälisen tiedeyhteisön. Välineet ja varusteet kallistuvat. Kimmo Suomi 22 Naiset, liikunta ja tasa-arvo Naisten osuus liikuntakulttuurin eri tehtävissä sekä naisedustajien määrä erilaisissa päättävissä elimissä voidaan kiteyttää yhteen lauseeseen; mitä arvostetumpi, korkeammalla hierarkiatasolla sijaitseva ja lähempänä kilpailutoimintaa oleva tehtävä, sitä pienempi on naisten osuus. Leena Nieminen 50 Professori Risto Sänkiaho: Kentän ja tutkimuksen vuorovaikutus on voimavara Liikuntatutkimuksen siirtyminen Suomen Akatemian piiriin ei ole tarpeen eikä ajankohtaista, mutta yhteistyön laajentaminen on. Nina Haapanen-Niemi 9 Tulosohjaus ontuu lajiliittojen valtionavuissa Liikuntajärjestöjen valtionavustukset jaetaan tulosohjauksen periaatteella.Järjestelmää pidetään yleisesti tarpeellisena ja toimivana. Ne lähenevät perustieteitä sekä tasoltaan että kysymyksenasetteluiltaan. Liittojen kokonaistulokset ovat parantuneet koko tulosohjausaikana . Kaudet pitenevät. Laajempaan yhteiskunnan panostukseen päästään vakuuttamalla päätöksentekijät toiminnan merkityksellisyydestä ja vaikuttavuudesta. Kristiina Wuolio LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 3. Argumentoinnin painopisteen tulee olla sisällöissä. Tiedepolitiikan julkishallinnon käytännöiksi siirtyminen käynnistyi vuonna 1967, jolloin aloitti toimintansa valtion liikuntatieteellinen toimikunta. Lisäystä tulosohjausrahoituksessa ei ole tapahtunut. Silti systeemi kiikastaa ja on johtanut valituksen tekemiseen korkeimmalle hallintooikeudelle. Leena Nieminen 54 Järjestöja tietopolitiikasta liikunnan tiedepolitiikkaan Liikunnan tiedepolitiikka on nuori ilmiö. Liikuntatieteelliseen tutkimukseen kohdennetut varat taas eivät ole juurikaan lisääntyneet. Leena Nieminen 48 Markat miinuksella Tutkimukseen on viime vuosina panostettu. likka Sumu 34 European Women and Sport konferenssi uusi askel tasa-arvoon 35 Senioritanssi arvostusta ikäihmisten omalle liikuntakulttuurille 38 Kirja-arviot 62 KKIsivu 66 LTS-sivu 46 Ylijohtaja Kalevi Kivistö: Omissa raameissa, väljempiin kehyksiin Liikuntaväki on tuijottanut liikaa prosenttiosuuksiin. Tieteen julkinen rahoitus on kasvanut lähes 40 prosentilla 90luvun loppupuoliskolla. Päivi Aalto Keskustelusivut 27 Liikunta maksaa enemmän, liikaa, turhaan. Kristiina Wuolio 12 OHJAAKO OHJAUS-TUOTTAAKO TULOS. Nyt linjauksissa on siirrytty entistä vahvemmin tiedepolitiikkaan. Lajien säännöt pakottavat rakentamaan, ylläpitämään ja maksamaan. Kari Puronaho 16 Lähemmäs, halvemmalla, useammalle! Liikuntapaikkojen käyttäminen maksaa liikaa lähes joka kolmannen mielestä. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus Pauli Vuolle 4 Liikunta ja terveydenhuoltokustannukset: Tuottaako liikuntamarkka monta takaisin. Aiemmin tutkimusta haluttiin ohjata kansakunnan hyvinvointia lisääväksi toiminnaksi. Itseasiassa avustusten reaaliarvo on laskenut. Kansainvälinen urheiluyhteisö ole vielä oikein käsittänyt, mitä uusilla menetelmillä voidaan tehdä jo aivan lähitulevaisuudessa, sanoo kansainvälisesti arvostettu liikuntatieteen auktoriteetti, professori Bengt Saltin. Hannu Itkonen 58 Professori Paavo Komi: Liikuntatieteen suunta kohti perustieteitä Koko liikuntatieteellinen tutkimus ja koulutus ovat muuttumassa maailmalla. Kristiina Wuolio 60 Geeniteknologia tulee myös urheiluun Geeniteknologiasta on hyvää vauhtia tulossa uusi doping-keino. Ennaltaehkäisyyn perustuvat toiminnot, liikunta mukaan lukien, näyttävät tulevan yhteiskunnalle sitä edullisemmiksi, mitä vahvemmin ne perustuvat henkilön oma-aloitteisuuteen ja myönteiseen asenteeseen. Kriteereistäkin vallitsee suuri yksimielisyys. Valmisteilla on Liikuntatieteen suunta 2005 ohjelma. Kari Puronaho 31 Onko urheiluoikeus liikuntatiedettä
4 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/200)
LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 5
Ennaltaehkäisyyn perustuvat toiminnot, liikunta mukaan lukien, näyttävät tulevan yhteiskunnalle sitä edullisemmiksi, mitä vahvemmin ne perustuvat henkilöiden omaaloitteisuuteen ja myönteiseen asenteeseen. Olemassa olevien tutkimustulosten vertailtavuutta vaikeuttaa lisäksi tutkimusten sisältämät lukuisat olettamukset sekä eroavaisuudet käytetyissä lähestymistavoissa ja mittareissa. Luotettavaa, tutkimukseen perustuvaa tietoa aiheesta on kansainvälisesti tarkasteltuna edelleen yllättävän vähän. Nykyisten terveysliikuntasuositusten mukaan aikuisväestön tulisi harrastaa kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa tai muuta fyysistä aktiivisuutta useimpina päivinä viikossa vähintään puolen tunnin ajan yhtenä tai useampana jaksona (1,2). Liikunnan lukuisten terveysvaikutusten on uskottu heijastuvan muun muassa vähentyneenä terveyspalvelujen käyttönä. Liikuntaan liittyvät hyödyt ja kustannukset sekä niiden merkitys voivat vaihdella suuresti riippuen siitä tarkastellaanko niitä esimerkiksi yhteiskunnan, sairaalan, työnantajan vai yksilön näkökulmasta. Liikunnan terveyttä ja toimintakykyä edistävä merkitys korostuu sellaisten sairauksien, kuten sepelvaltimotaudin, aikuisiän sokeritaudin, lihavuuden ja osteoporoosin ehkäisyn lisäksi myös lukuisten sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa ( 1). Tällöin välittömiä kustannuksia arvioidaan ottamalla huomioon tiedot yksilön vaarasta sairaustua tarkasteltavaan tautiin, liikuntaa harrastavien osuus väestöstä sekä tarkasteltavan sairauden hoito. Luotettavaa, tutkimukseen perustuvaa tietoa aiheesta on kansainvälisesti tarkasteltuna edelleen yllättävän vähän. Liikunnan terveysvaikutukset eivät ole suoraan käännettävissä taloudellisiksi säästöiksi, mutta viitteitä liikunnan suotuisasta kustannus-vaikuttavuudesta on olemassa. Tässä artikkelissa luodaan lyhyt katsaus liikunnan ja erityisesti sen terveysvaikutusten taloudellisessa tarkastelussa sovellettuihin keskeisimpiin lähestymistapoihin sekä näiden tuottamiin tuloksiin. L iikunnan merkitys monien pitkäaikaissairauksien ja ennenaikaisen kuolleisuuden suojatekijänä on kiistaton. Liikunnan tai liikkumattomuuden kuten myös monien muidenkin elintapojen terveysvaikutusten taloudellista merkitystä on arvioitu usein niin kutsutulla "cost of illness"-lähestymistavalla, joka nimensä mukaisesti huomioi vain kustannukset. Liikunnan lukuisten terveysvaikutusten on uskottu heijastuvan muun muassa väentyneenä terveyspalvelujen käyttönä. "Cost-of-illness" -lähestymistapa Yksi keskeinen valinta liikunnan ja sen terveysvaikutusten taloudellisessa tarkastelussa liittyy käytettävään metodologiseen lähestymistapaan, joka puolestaan kytkeytyy läheisesti valittuun näkökulmaan. Yksilölle liikunnan suurin merkitys voi muodostua liikuntaan liittyvistä myönteisistä elämyksistä ja hyvänolon tunteesta, ei niinkään siitä, että hän saattaa liikunnallaan välttää myöhemmässä elämänvaiheessa ilmaantuvan sydäninfarktin tai että hänen terveyspalvelujen käyttötarpeensa saattaa tulevaisuudessa olla liikkumatonta ikätoveria vähäisempää. Vaikka liikunnan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä ja toimintakykyä edistävistä vaikutuksista on jo runsaasti tietoa, huomattava osa väestöstä liikkuu edelleen terveytensä kannalta riittämättömästi. Laajinta katsantokantaa edustaa yhteiskunnan näkökulma, jota on tarkoituksenmukaisinta soveltaa silloin, kun arvioidaan miten niukkoja resursseja jaetaan yhteiskunnan eri toimintojen välillä. Näin siitäkin huolimatta, että viimeisten vuosikymmenten aikana vapaa-aikanaan liikuntaa harrastaneiden osuus on hieman kasvanut. Liikunnan ja sen terveysvaikutusten taloudellisessa tarkastelussa keskeistä on kenen näkökulmasta hyötyjä ja kustannuksia tarkastellaan. Hyödyt ja kustannukset kenen näkökulma. Tämän kriteerin mukaan vain noin kolmasosa suomalaisesta aikuisväestöstä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi (3). Väestön liikunta-aktiivisuuden edistämiselle on alettu etsiä, terveydellisten näkökohtien ohella, yhä voimakkaammin myös taloudellisia argumentteja. Katsaus painottuu liikunnan ja terveyspalvelujen käytön välisen yhteyden tarkasteluun, joka on ollut yksi liikunnan ta6 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 loudellisia vaikutuksia tarkastelevan aihepiirin tutkituimpia alueita
Vastaavasti suomalaisia kaksosia koskevassa 10-vuoden seurantatutkimuksessa fyysisesti aktiivisella parilla havaittiin olevan 4 3 prosenttia vähemmän sairaala päiviä kuin hänen liikkumattomalla kaksossisaruksellaan (11). Kyseistä, joskin varsin kritisoitua lähestymistapaa käyttäen on johdettu merkittäviä liikkumattomuuteen liittyviä sairauskustannuksia, erityisesti keski-ikäisessä ja vanhemmassa väestössä ( 4,5) . Tätä tarkoitusta varten tarvitaan mieluiten väestöotoksiin perustuvia pitkittäistutkimuksia, missä selvitetään yksilötasolla sekä elintapoja, terveyttä että terveyspalvelujen käyttöä. Tällöin myös itse liikunta ja sen lisäämiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat väestön terveydentilan edistämisen kustannuksia. Suomessa on julkaistu äskettäin kaksi kansainvälisesti merkittävää tutkimusta, missä on selvitetty aikuisväestön vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden yhteyttä sairaalapalvelujen käyttöön (10,11) . Arvioita liikunnan taloudellisesta merkityksestä on yritetty johtaa muun muassa perinteisten epidemiologisten mallien pohjalta. Kyseiset tutkimukset osoittavat, että liikuntainterventioilla ei välttämättä saada aikaan säästöjä, mutta liikunta on muun muassa muihin sepelvaltimotaudin ehkäisyja hoitokeinoihin verrattuna kilpailukykyinen vaihtoehto (13). kutusten suuruuden arviointiin. Vaarasuhdeajatteluun pohjautuvan lähestymistavan heikkous on, että se ei huomioi onko henkilöllä ollut seurannan aikana yksi vai esimerkiksi 1000 hoitopäivää. (12-16) . Kyseinen summa vastaa 2.4 prosenttia Yhdysvaltain vuositason terveydenhuoltokustannuksista (7). Epidemiologinen lähestymistapa Toistaiseksi huomattava osa liikunnan ja sen terveysvaikutusten taloudellisia näkökohtia tarkastelevista tutkimuksista pohjautuu poikkileikkaustai siihen verrattaviin aineistoihin (5,6). Välilliset kustannukset johdetaan työn tuotannon menetyksen taloudellisesta arvosta. Taloudellisessa arviointitutkimuksessa, jolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kustannus-hyötyanalyysia ja sen kehittyneempiä muunnoksia, liikuntaan investoidut hyödyt ilmenevät väestön terveyden kohentumisena kuten esimerkiksi saavutettuina laatupainotettuina elinvuosina (QALY) tai vältettyinä sepelvaltimotautitapauksina. Yksi taloudelliseen arviointitutkimukseen kytkeytyvä keskeinen kysymys on, että onko liikunnasta hyötyä niin paljon, että yhteiskunnan kannattaa sijoittaa siihen niukkoja voimavarojaan. Liikunta on yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukainen valinta, mikäli siihen sijoitetut resurssit lisäävät kansalaisten hyvinvointia vähintään yhtä paljon kuin muut voimavarojen käyttötavat (12 ). Useat kyseistä lähestymistapaa käyttäneistä tutkimuksista on osoittanut, että fyysisesti inaktiivisten henkilöiden vaara käyttää sairaalapalveluja, erityisesti sydänja verisuonitaudeista johtuen, on fyysisesti aktiivisimpia korkeampi (8,9). kustannukset. Sen sijaan nuorimmissa ikäluokissa liikkumattomien kustannukset on arvioitu toisinaan jopa liikkuvia pienemmiksi johtuen aktiivisten nuorten, erityisesti miesten, merkittävästä liikuntatapaturma-alttiudesta ( 4 ,6). Kainuulaista, 19-63-vuotiasta aikuisväestöä koskevassa 16-vuoden seurannassa fyysisesti inaktiivisilla miehillä oli 36 prosentilla ja naisilla 23 prosentilla enemmän sairaalavuorokausia kuin aktiivisimmilla tutkittavilla (10) . Taloudellisessa arviointitutkimuksessa terveyden kohentamisen kustannuksiksi sisällytetään kaikki ne uhraukset, jotka tehdään terveyden hyväksi. Äskettäin Yhdysvalloissa julkaistun teoreettisen laskelman mukaan liikkumattomuuteen liittyvien välittömien vuosittaisten kustannusten suuruudeksi on arvioitu 24 miljardia dollaria, kun huomioon on otettu joukko keskeisimpiä liikkumattomuuteen yhteydessä olevia sairauksia. Väestöotoksiin perustuvat seurantatutkimukset osoittivat, että fyysinen aktiivisuus vähentää sairaalapalvelujen käyttöä fyysisesti inaktiivisiin verrattuna. Tästä johtuen lähestymistapa sopii huonosti liikunnan taloudellisten vaiYhdysvalloissa tehty tutkimus osoitti, että fyysisesti inaktiiviset henkilöt aiheuttivat yhteiskunnalle jopa tupakoivia suuremmat kustannukset. Hyötyjen ja kustannusten tarkasteluaika Liikunnan taloudellisessa tarkastelussa on keskeistä, miten eri aikoina syntyviin hyötyihin ja kustannuksiin suhtaudutaan. Liikunnan edistämistä koskevien hankkeiden kustannukset syntyvät tyypillisesti lyhyellä aiLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 7. Kustannus-hyötyajattelusta johdetut taloudelliset arviointimallit Kustannus-hyötyajatteluun perustuvassa lähestymistavassa tarkastellaan liikuntaan kytkeytyviä hyötyjä ja kustannuksia taloudellisen arviointitutkimuksen menetelmin. Tutkimuksissa on arvioitu eri fyysisen aktiivisuuden luokkiin kuuluvien henkilöiden vaaraa käyttää terveyspalveluja samalla tavalla kuin arvioitaisiin näiden henkilöiden kuoleman tai sairastumisen vaaraa. Tilanteessa, missä liikunnan harrastaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja jolloin liikuntaan käytetylle ajalle ei laskettaisi kustannuksia, liikunta näyttäisi tuottavan sepelvaltimotaudin ehkäisyssä jopa suoranaisia säästöjä (13,14). Liikunnan hyötyjä ja kustannuksia koskevat taloudelliset arviointitutkimukset ovat perustuneet pääosin teoreettisiin laskelmiin sisältäen lukuisia olettamuksia (13-15). Tämä merkitsee, ettei syyseuraus-suhde päätelmiä liikunnan ja esimerkiksi terveyspalvelujen käytön välillä voida tehdä luotettavasti
Future hospital care in a population-based series of twin pairs discordant for physical activity behavior. Harrastettavilla liikuntamuodoilla on niin ikään ilmeinen yhteys terveyspalvelujen käyttöön ja näistä aiheutuviin kustannuksiin. Economic aspects of health through sport. Olemassa oleva tutkimustieto viittaa siihen, etteivät liikunnan terveysvaikutukset ole suoraan käännettävissä taloudellisiksi säästöiksi, mutta viitteitä liikunnan suotuisasta kustannus-vaikuttavuudesta sen sijaan on olemassa. Valtonen H, Rissanen P, Pekurinen M. Kujala UM, Kaprio J, Sama S, Koskenvuo M. SEO, Amsterdam 1996. SEO report 372. Cost-effectiveness of a primary care based physical activity intervention in 45-74 year old men and women: a randomized controlled trial. Tammer-Paino Oy, Tampere 1993. Hatziandreu El, Koplan JP, Weinstein MC, Caspersen CJ, Warner KE. The impact of smoking, alcohol consumption, and physical activity on use of hospital services. Heiskanen M, Aromaa K. 3. Pate RR, Pratt M, Blair SN, Haskell WL, Macera CA, Bouchard C, et al. J Am Geriatr Soc. Jones TF, Eaton CB. Keeler EB, Manning WG, Newhouse JP, Sloss EM, Wasserman J. USDHHS (U.S.Department of Health and Human Services). Nicholl JP, Coleman P, Brazier JE. A cost-effectiveness of exercise as a health promotion activity. Käytettävällä diskonttokorkovalinnalla, jolla pyritään saattamaan tulevaisuudessa syntyvät hyötyja kustannusvaikutukset ajallisesti vertailukelpoisiksi, voidaan saada jopa päinvastaisia tuloksia, kuten esimerkiksi monet tupakointia koskevat tutkimukset ovat osoittaneet. Munro J, Brazier J, Davey R, Nicholl J. Health and health care costs and benefits of exercise. 6. 18. NINA HAAPANEN-NIEMI, FT Kehittämispäällikkö STAKES Kirjoittaja on toiminut tutkijana UKK-instituutissa ja käsitellyt väitöskirjassaan tupakan, alkoholin ja liikunnan terveystaloustieteellisiä vaikutuksia. Luotettavien johtopäätösten tekemiseksi liikunnan taloudellisesta merkityksestä tarvitaankin lisää kotimaista ja kansainvälistä tutkimustietoa, joka perustuu empiirisiin väestöotoksiin. Näin ollen ei ole yhdentekevää miten eri aikoina syntyviin hyötyihin ja kustannuksiin suhtaudutaan. PharmacoEconomics 1994;5:109122. Vuoden 1997 haastattelututkimuksen ennakkotietoja tapaturmien ja rikosten kohteeksi joutumisesta. Arch Fam Med 1994;3:703-710. Health effects of sport: costs and benefits. Am J Public Health 1988;78: 1417-1421. Reijnen JON, Velthuijsen JW. 11. Stam P, Velthuijsen JW, Backx F, Hildebrandt V. 2. Physical activity and health: a report of the Surgeon General. 12. Stevens W, Hillsdon M, Thorogood M, McArdle D. Turvalliseen liikuntaympäristöön ja vähän liikuntatapaturmia aiheuttaviin perusliikuntamuotoihin kuten uintiin ja hiihtoon (18) panostamalla voitaneen liikuntaan liittyviä kustannuksia pienentää edelleen. Kujala UM, Sama S, Kaprio J, Koskenvuo M. Physical activity and public health. U.S. Helakorpi S, Uutela A, Prättälä R, Puska P. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 137. 8. Am J Public Health 1989;79:975-981 . 16. A recommendation from the Centers for Disease Control and Prevention and the American College of Sports Medicine. 14. 17. Physical activity for the over-65s: could it be a cost-effective exercise for the NHS. Liikunta taloudessa, talous liikunnassa. 13. Colditz GA. Haapanen-Niemi N, Miilunpalo S, Vuori 1, Pasanen M, Oja P. 5. Economic costs of obesity and inactivity. JAMA 1996;276:216-220. Diskonttokoron tasosta huolimatta tutkimus osoitti, että fyysisesti inaktiiviset henkilöt aiheuttivat yhteiskunnalle jopa tupakoivia suuremmat kustannukset. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 1999. Suomalaisten turvallisuus 1997. Does walking decrease the risk of cardiovascular disease hospitalizations and death in older adults. LaCroix Al., Leveille SG, Hecht JA, Grothaus LC, Wagner EH. 7. Atlanta, Georgia 1996. Am J Public Health 1999;89:691-698. SVT, Oikeus 1998:7. Department of Health and Human Services, Centers for Disease Control and Prevention, National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion. 4. Johtopäätökset Edellä olevat esimerkit osoittavat, että liikunnan ja sen terveysvaikutuksiin liittyvien taloudellisten näkökohtien tarkastelu on pohjautunut varsin epäyhtenäiseen metodologiaan, mikä puolestaan vaikeuttaa tulosten vertailtavuutta ja johtopäätösten tekemistä. 9. SEO, Amsterdam 1989. Am J Public Health 1999;89:1869-1872. Cost-benefit analysis of walking to prevent coronary heart disease. Tarve on erityisen suuri liikunnan hyödyt ja kustannukset laaja-alaisesti huomioon ottavista kustannus-vaikuttavuusja kustannus-utiliteettianalyyseista. 1996;44:113120. The external costs of a sedentary life-style. Liikunnan osalta esimerkkinä voidaan mainita laaja yhdysvaltalainen tutkimus, missä arvioitiin, että terve henkilö, joka ei harrasta mitään liikuntaa, aiheuttaa elinaikanaan yhteiskunnalle 9 300 dollaria suuremmat nettokulut kuin vastaavanlainen liikunnan harrastaja, kun kustannuksia ei diskontattu (17). kavälillä, mutta hyödyt usein jopa vasta vuosien kuluttua. 15. Hospital care in later life among former world-class Finnish athletes. Med Sci Sports Exerc 1999;31 (suppl): 663-667. Liikunta-talous-kulttuuri. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 19/1999, Helsinki 1999. 10. Vastaavasti viiden prosentin diskonttokorolla fyysisesti aktiivisten ja inaktiivisten elinaikaisten kustannusten ero pieneni 1 900 dollariin ja 10 prosentin korolla ero supistui tätäkin pienemmäksi. Ennaltaehkäisyyn perustuvat toiminnot, liikunta mukaan lukien, näyttävät tulevan yhteiskunnalle myös sitä edullisemmiksi, mitä vahvemmin ne perustuvat henkilöiden oma-aloitteisuuteen ja myönteiseen asenteeseen (13). 8 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 LÄHTEET 1. Tilastokeskus ja Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Helsinki.. J Pubi Health Med 1997;19:397-402. Br J Sports Med 1998;32:236-241. JAMA 1995;273:402-407
Kirjelmän laatinut urheilujuridiikkaan erikoistunut varatuomari Olli Rauste huomauttaa, ettei valitustielle ole lähdetty arvioimatta huolellisesti protestin menestymisen mahdollisuuksia. Työryhmä harkitsee koko järjestelmää uusiksi Ministeriössä istuu parhaillaan lajiliittojen tulosohjausjärjestelmää pohtiva työryhmä, jota Haukilahti itse vetää. Näin on toimittu ja järjestöillä on ollut aikaa sopeuttaa toimintaansa pidemmällä aikavälillä, koska valtiontuki on elintärkeä näiden järjestöjen hallinnolle, henkilöstön palkkaukseen. Määräkriteerihän on selvä ja yksinkertainen, mutta laatu ei ole niin absoluuttista. Ryhmän aikataulu on sidottu liikunnan rahoituksen selvitysmies Risto Niemisen työhön, mutta tavoitteena on jättää ministerille esitys syyskuun loppuun mennessä. Esimerkiksi yliopistoyksikössä tulosohjauksessa on kolmisen prosenttia sille sektorille varatusta määrärahasta. Hänen mukaansa niin kauan kuin tuen määrä pysyttelee ennallaan, järjestelmä on vain suuntaa antava. Järkevä suhde voisikin olla esimerkiksi 70% perusavustuksiin ja 30% tulosohjaukseen, Haukilahti pohtii. Me ministeriössä ajattelemme, että tulosohjaus on vain väline harkinnalle, pitkään liikuntaelämää seurannut virkamies katsoo. syyskuuta. N atura-valitusten ruuhkauttama KHO ei ole vielä käsitellyt Salibandyliiton valitusta. Tässä mielessä myös edellisen vuoden valtionavulla on ollut tarkastelussa merkitystä, Haukilahti toteaa. Hänen mukaansa tulosohjaus ei voi kunnolla toteutua, koska tuen markkamäärät ovat nousseet varsin vähän. Elleivät nämä peruslähtökohdat ole järjestöillä kunnossa, rahat menevät hukkaan. Hän tähdentää, ettei voi odottaa paljon järjestöltä, jolla ei ole päätoimisia työntekijöitä ja tiettyä jatkuvuutta toiminnassa. Tulosohjaus mahdotonta koko määrärahalla Valtionavustusten valmistelusta opetusministeriössä on koko tulosperusteisen järjestelmän ajan vastannut Timo Haukilahti, joka nyt toimii ministeriössä liikuntayksikön johtajana. -Liikuntalain mukaan järjestöjen toiminnan määrä, laatu, yhteiskunnallinen merkitys ja avustuksen tarve ovat avustuksen kriteerit. Valituksessaan Suomen Salibandyliitto pyytää KHO: ta kumoamaan ministeriön päätöksen siltä osin kuin liiton hakemus on hylätty ja palauttaa hakemuksen uudelleen käsiteltäväksi. -Liikuntajärjestöjen avustukset ovat ainoita, joissa koko tarkoitukseen osoitetulla summalla ohjataan avustustenjakoa, mikä ei ole järkevää. Ministeriön virkamiesten lisäksi siinä ovat mukana Mauri Oksanen SLU:sta, Karateliiton edellinen puheenjohtaja Riitta Rairamo sekä valtion liikuntaneuvostosta kansanedustaja Susanna Huovinen ja varapuheenjohtaja, kansanedustaja Jari Koskinen sekä kulttuuriihteeri Mirja Virtala opetusministeriöstä. Tulosohjaus ontuu lajiliittojen valtionavuissa Selvitysmiehellä ja työryhmällä • • • • VISAINEN TEHT AV A TEKSTI: KRISTIINA WUOLIO Liikuntajärjestöjen valtionavustukset jaetaan tulosohjauksen periaatteella.Järjestelmää pidetään yleisesti tarpeellisena ja toimivana, sillä raha on välttämätöntä järjestöjen toiminnan jatkuvuudelle ja suunnittelulle. Olli Rauste haluaakin nostaa esiin laajemman periaatteellisen kysymyksen: -Tuleeko valtion mukautua yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin vai onko mielekästä valtion avustuspolitiikkaa keinona käyttäen pyrkiä ylläpitämään entisiä rakenteita. Liitto katsoo vuodesta 1994 eli tulosperusteisen järjestelmän käyttöönoton jälkeen hävinneensä 2,8 miljoonaa markkaa valtionavustuksia, jotka sille voimassaolevien jakoperusteiden mukaan kuuluisivat. Pitkälti järjestöjen pyynnöstä ja SLU:n hyväksymänä näkökulmana on ollut lähtökohta, jonka mukaan järjestöjen määrärahojen aleneva suunta olisi korkeintaan noin seitsemän prosenttia vuodessa. Kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että avustusjärjestelmä ei ole pysynyt salibandyn nopean kasvun tahdissa. Vakavasti keskustelemme, miten suhtautua liittoihin, joilla on huomattavia sponsorituloja ja muita, esimerkiksi televisiointitai katsojatuloja tai niin suuret harrastajamäärät, että IiLIIKUNTA & TIEDE 3-4/200) 9. Tästä nousee perimmäinen jännite tässä Salibandyliitonkin tapauksessa. Vähänkin isompi liitto tarvitsee toimistohenkilökunnan lisäksi päätoimisia valmentajia ja koulutuksesta vastaavia. Kriteereistäkin vallitsee suuri yksimielisyys. Asiantuntijoina ovat Jorma Savola Suomen Kuntourheiluliitosta ja Kari Niemi-Nikkola Suomen Olympiakomiteasta. Silti systeemi kiikastaa ja on johtanut valituksen tekemiseen korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Harkinnassa on koko järjestelmä, esimerkiksi juuri avustuksen tarve ja toiminnan yhteiskunnallinen merkitys. Nieminen luovuttaa raporttinsa kulttuuriministeri Suvi Lindenille 8
Kun paitsi valmentaja, koko joukkue on ammattilaisia ja joukkuekin on luopunut yhdistysmuodosta, tämä huippu-urheilun osuus on arvioitava uudelleen. Itse järjestelmästä hän on opetusministeriön kanssa samoilla linjoilla. Piiraisen mielestä muiden tuloskriteereiden lisäksi pitää pystyä ottamaan huomioon lajien erilaisuus ja avustuksen tarve. Valtion liikuntaneuvosto ohjaa meidän työtämme, SLU sparraa. "Ei ihan farssi mutta epäkiitollinen tehtävä" SLU:n toiminnanjohtaja Jari Piiraisella on ylitykseen luonteva selitys. Lisäksi työryhmällä on pohdittavana ammattilaiskysymys. En tarkoita että salibandy olisi kupla, joka puhkeaa, mutta nopeus jolla se on kasvanut on ollut hankala sovittaa kokonaisuuteen. Tätä työryhmän pitäisi miettiä, jollakin aikavälillä. En kiistä kenenkään oikeutta käydä taistoon, mutta uskon, että olisi ollut kaikkien kannalta parempi, että tämä kiista olisi ratkaistu keskustelulla. Todennäköisesti työryhmä esittää, että liikuntajärjestöjen tuesta päätettäisiin vastedes neljän vuoden välein nykyisen kahden sijaan. Salibandyliiton valituksesta Piirainen ei halua paljon sanoa. Ne antavat etenkin suurista lajeista hyvinkin tarkkaa tietoa, ja erityisesti alle 19-vuotiaista, mikä on tärkeää, koska lasten ja nuorten liikunta on puolet koko järjestelmässä. 10 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 Jari Piirainen haluaa hänkin puolustaa liittojen mahdollisuuksia toiminnan jatkuvuuteen. Kiireisesti, mutta ei hätiköiden pitäisi saada kaikki valtionapua saavat valtakunnalliset liikuntajärjestöt samalla lailla arvioinnin piiriin, nekin järjestöt joiden arviointi nyt on lähinnä tuloskeskusteluiden varassa. Ei siihen sisältynyt esitystä siitä, mistä ne ylimääräiset markat otettaisiin. Järjestötkin ovat hyvin laajasti tätä mieltä, ja niiden toiminnan ennustettavuus ja suunnitelmallisuus ovat parantuneet. Siksi valtionavustusten nousuille ja laskuille pitäisi olla jotkut rajat. Hänen mukaansa myös liittojen itse antamaan informaatioon voi nykyisin luottaa. Valtakunnallisia liikuntajärjestöjä on kuitenkin kaikkiaan noin 130. Kuuden vuoden kokemus järjestelmästä on, että se on lisännyt olennaisesti oikeudenmukaisuutta. Jari Piirainen olisi periaatteessa valmis laajentamaan tulosohjausta. Yhden prosentin ylitys johtui oletetusta määrärahan kasvusta. Vaikka esimerkiksi kuuden miljoonan avustus olisi vain kymmenen prosenttia liiton toiminnasta, sen kerääminen muulla tavoin olisi mahdotonta. Olemme kyllä ottaneet tämän asian SLU:n kanssa tuloskeskusteluissa esiin. SLU:n roolia järjestelmässä Haukilahti arvioi neuvoa antavaksi . Piiraisen mukaan heikot työehdot sekä suuri työmäärä aiheuttavat vaihtuvuutta ja väsymistä, joka haittaa toiminnan kehittämistä. Eivät nämä ole helppoja asioita.Jokainen avustusmarkka on suurillekin lajiliitoille tarpeen. Jokainen tietysti yrittää saada neuvotteluissa enemmän, mutta tämä onkin oikeudenmukaisuusja tasa-arvokysymys. Haukilahti pitää tärkeinä neljän vuoden välein toteuttavia liikuntagallupeja. Virkamies oudoksuu SLU:n viimevuotista esitystä, jonka loppusumma ylitti 700 000 markalla jaettavana olleen summan. Hyvää työtä ei voi silloin palkita, vaan palkkio pitää ottaa joltakin muulta pois. Mutta selvitysmies lausukoon ensin kantansa, me katsomme sitten, Haukilahti sanoo. Tämä oli lähinnä kauneusvirhe, eikä se vaikuta suhteisiimme ministeriön kanssa, Piirainen arvioi. Onko valtion järkevää tukea sellaista toimintaa, joka tulee muutenkin toimeen ja missä määrin sitä on järkevää tukea, hän kyselee. Käytännössä vähän joka kohdassa on pitänyt tinkiä, ja palkkaus on selkeästi jälkeenjäänyt. Jos on kyseessä joku iso laji, markkinointija lisenssituloja on enemmän, mutta samalla on ison lajin ongelmatkin, isot menot. Olimme alustavasti keskustelleet ministeriön virkamiesjohdon kanssa ja tällaista kasvunäkymää pidettiin silloin mahdollisena. Tulosperusteisuutta ei voi sanoa ihan farssiksi, mutta ainakin se on epäkiitollinen tehtävä, kun määrärahat eivät kasva. 700 000 markkaa on toki paljon, mutta jaossa on kaikkiaan 70 miljoonaa. Järjestelmä on perusajatukseltaan hyvä, mutta rahaa jaettavaksi on aivan liian vähän. Ongelma vain on, että rahan määrä ei ole kasvanut, johtaja Timo Haukilahti opetusministeriöstä sanoo. Toiminnanjohtaja Jari Piirainen kannattaa avustusten tarkistamista neljän vuoden välein. senssimaksuista alkaa kertyä huomattavan suuria summia, Haukilahti mainitsee. Se, syntyykö SLU:ssa sopua, luo pohjaa meidän työllemme. Valtionavustus on tässä yksi turvatekijä, eikä se saa olla riippuvaista suhdanteista. SLU tuskin olisi saanut yksimielistä esitystä, jos sen olisi pitänyt itse vähentää tuo summa esityksestään. "Se merkitsee pitkäjänteisen kehittämisen mahdollisuutta, ja merkittäviin muutoksiin on aikaa varautua." 5.2. Nyt 73 lajiliittoa saa avustuksia toiminnan tulosten perusteella. Lajiliitoissa on ihmisiä töissä, ja heidän työpanoksestaan riippuu lajin hyvinvointi. Liikuntajärjestöille myönnettyjen valtionavustusten reaalimuutos vuosina 1990-2001 (1000 mk) Vuosi Valtionavustukset Indeksi Reaaliarvo Reaalimuutos 1990 118 400 89, 1 142 319 1991 127 000 93,0 146 255 2,8 % 1992 125 000 95,5 140 183 -4,2 % 1993 127 900 97,3 140 782 0,4 % 1994 108 000 98,5 117 429 -16,6 % 1995 121 000 100,0 129 591 10,4 % 1996 115 300 101,9 121 184 -6,5 % 1997 117 650 102,9 122 452 1,0 % 1998 118 700 105,2 120 844 -1,3 % 1999 120 800 107, 1 120 800 0,0 % 2000 121 300 107, 1 121 300 0,4 % 2001 124 700 107, 1 124 700 2,8 %
tusta, mutta emme sitä mikä meille kuuluisi. Meidät sai valitustielle vuodesta toiseen jatkunut eriarvoinen kohtelu määrärahojen jaossa. Jos määräraha ei kokonaisuudessaan kasva, erotuksen pitäisi olla vähän jokaiselta pois. Tämä on ainakin kunnianhimoinen tavoitteemme. Täällä vallitsee rahan saamisen tarve ja sen menettämisen pelko, joka estää keskustelun ja avoimen vuorovaikutuksen. Lisäksi häntä kummastuttaa, että SLU:n esityksen 700 000 markan ylitys otettiin kiistanalaisessa jaossa suurimmaksi osaksi pois juuri Salibandyliitolta. Yksi kertakorjaus vain tarvitaan. Risto Kauppinen kaipaa päätöksentekoon ja valmisteluun lisää läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja jopa huumoria. -Harmittaa, että liikuntajärjestelmämme rakentuu pelon varaan. Salibandy on siirtänyt huippu-urheilun tuotekehityksen ja markkinoinnin omaan yhtiöön. Olen vain ihmetellyt, minkälaista haittaa meille voi koitua. LIIKUNTA & TIEDE 3-412000 11. Liitto pysyy aatteellisen toiminnan puolella. Salibandyliiton Risto Kauppinen: "Väsyimme lupauksiin'' S alibandyliittoa vuodesta 1994 johtanut Risto Kauppinen kertoo keskustelujen jääneen tuloksettomiksi ja liiton hallituksen lopulta väsyneen ministeriön lupauksiin ja tuloksettomina sivuutettuihin siirtymäaikoihin. Olemme saaneet koko ajan enemmän valtionavusSalibandyliiton Risto Kauppinen suhtautuu hieman epäillen lajiliittojen tulosohjaustyöryhmään. Vuosina 1995-99 SLU:n hallitukseen kuulunut ja SLU:n määrärahavaliokunnassa toiminut Kauppinen näkee SLU:nja liikuntaneuvoston roolit toisin kuin ministeriö. Puheenjohtaja heittää retorisen kysymyksen, mitä seuraisi, jos sama kriteeri kohdistuisi muihin liittoihin samalla tavalla. Jaossa ei noudatettu opetusministeriön omia ohjeita eikä SLU:n esitystä. Peli ei ole niin rajua, sillä säännöt kieltävät tönimisen ja mailalla hakkaamisen. Olisi leikattu suhteellisesti se potti, mikä oli jaettavana, Kauppinen katsoo. Nyt ministeriö kiistää SLU:n esityksen merkityksen, vaikka ministeriön omat valmisteluja päätösasiakirjat ovat varsin hentoiset verrattuna SLU:n tekemään työmäärään nähden, Kauppinen sanoo. Minullekin on sanottu, ett tällainen pokkurointi voi kostautua. Ministeriön vastineessakin puhuttiin esimerkiksi lajinhelposta aloituskynnyksestä. Puheenjohtaja myöntää, että asiassa painaa muukin kuin raha. Kauppinen tunnistaa urheilupiireissä paljon niitä, jotka näkevät vain huippu-urheilun ja sen tulokset. Salibandyliitto on toiminut kohta 15 vuotta. Ilman 1985 perustettua lajiliittoahan koko salibandykulttuuria ei olisi Suomessa. Entä noudatetaanko työryhmän mahdollisia uusia esityksiä?, hän tuumii. Sitäpaitsi, tässä yhteydessä pitäisi muistaa myös olympiakomitean kautta olympialajeille jaettavat veikkausvoittovarat. Suomessa suojellaan perinteisiä huippu-urheilulajeja. Haluamme myös kehittää alueellista toimintaamme joka puolella Suomea, Risto Kauppinen huomauttaa. Lapset ja nuoret tykkäävät tästä lajista, ja se kasvu on siellä. SVoLi ja Salibandy sensijaan häviävät. Se on älytöntä, sillä ihmisten ja erilaisten ryhmien liikuttaminenhan tässä on tärkeintä, ja sitä tulisi edistää. Taito, tekniikka, ketteryys ja pelisilmä ratkaisevat, salibandy ei perustu juurikaan fyysiseen kontaktiin. Meillä on kehityskohteita esimerkiksi seurojen ohjaajien koulutuksessa. Kyllä tuntuu, ettei tätä meidän tekemää työtä oikein arvosteta. Kauppisen arvion mukaan tulevina vuosina lajin kasvu todennäköisesti hidastuu, mutta jatkuu etenkin maakuntakeskuksissa ja pienemmillä paikkakunnilla. 30 prosentin vuosivauhtia kasvanut Salibandyliitto myöntää liiton avustuksen jatkuvasti nousseen. Vertailu perustui ohjeiden vastaisesti edellisen vuoden avustuksiin, Kauppinen tiivistää. Opetusministeriö kiinnitti vastineessaan huomiota Salibandyliiton ylijäämään aiemmilta vuosilta. Se on jokamiehen ja -naisen laji, hän listaa suosion syitä. -On vaikea keksiä uusia perusteita. Aina kun rahaa jaetaan, huippu-urheilu voittaa. Huippu-urheilu on seksikkäämpää
kansainvälinen huippu-urheilumenestys sekä lajin kiinnostavuus Suomessa. Arvioinnissa otetaan huomioon niin toiminnan määrä, laatu kuin yhteiskunnallinen merkityskin. Jos jokainen laji liitto parantaisi tulostaan 20 prosenttia jokainen liitoista saisi edelleen saman summan tulosperusteista avustusta. vapaaehtoistoiminnan henkilöresurssit sekä liiton tuottama tukija valistusmateriaali. Tulosohjaus ja lajiliitot -tutkimus tehtiin nyt toista kertaa. Nyt keskityttiin Ampujainliittoon, Golfliittoon, Pöytätennisliittoon Ringetteliittoon ja Suomen Voimisteluja Liikuntaseurat ry:hyn. Lisäksi pyritään ottamaan huomioon järjestöjen erilainen luonne, erilaiset toimintaedellytykset sekä valtionrahoituksen tarve. Tässä käytetyt käsitteet on määritelty Lajiliitot ja tulosohjaus -tutkimuksessa (1998) .Tulosohjauksella tarkoitetaan tässä järjestelmää, jossa ohjaava taho (OPM) ja johdettava (liitot) sopivat etukäteen tulos tavoitteista ja arvioivat jälkikäteen toteutuneita tuloksia. Uhkana on, että suuret liitot suurenevat ja pienet pienenevät myös opetusministeriön tuen ansiosta, kun erikokoisia liittoja arvioidaan samoin tuloskriteerein ja -painotuksin. Valtion liikuntahallinto pyrkii avustuspolitiikallaan mm. Tulosohjaus on väline valtion liikuntahallinnon toiminta-ajatuksen toteuttamisessa. Ensimmäisen kerran vuonna 1998 toteutetussa Tulosohjaus ja lajiliitot -tutkimuksessa(Puronaho &: Valtonen &: Savolainen 1998) tutkittiin viiden lajiliiton vuosien 1995 ja -96 toimintaa ja taloutta ja syitä miksi ja mihin liitot varojaan käyttivät. Toimialat ovat lajiliittojen tulosalueita. Liiton laatutuloksia ovat esimerkiksi strategia, toimintasuunnitelma ja valmennusjärjestelmä. Tulostavoitteiden avulla suunnataan toimintaa ja resursseja hyvän tuloksen aikaansaamiseksi tulosalueella. seuroissa säännöllisesti toimineiden ja/tai liikuntaa harrastaneiden 7-18 vuotiaiden määrä. Yhteiskunnallista merkitystä arvioitaessa kiinnitetään huomiota mm. Huippu-urheilussa merkittäviä ovat mm. Ensimmäisellä kerralla tutkittiin (vuodet 1994-1997) Lentopalloliittoa, Painiliittoa, Suunnistusliittoa, Squashliittoa ja Luisteluliittoa. Tulosohjaus ja lajiliitot: OHJAAKO OHJAUS TUOTTAAKO TULOS. Kaikilla kolmella tulosalueella arvioidaan myös kanLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 salaisaktiivisuuden ja kansainvälisyyden tuloksia sekä yhteiskunnallista merkittävyyttä. aloilla ja käyttävän resursseja em. Lasten ja nuorten liikunnan määrätuloksia ovat mm. Tiedot hankittiin tutkimalla tilinpäätösja kirjanpitoaineisto sekä haastattelemalla liittojen edustajia. Tulosohjaus ja lajiliitot I -tutkimuksessa tutkitun vuoden 1995 tulosperusteisen avustuksen myöntämisperusteiden painotukset olivat erilaiset (liikunta-aktiivisuus 90%, kansalaisaktiivisuus 5% ja kansainvälisyys 5%) kuin vuodesta 1996 lähtien (lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus 50%, aikuisten liikunta-aktiivisuus 25% ja huippu-urheilu 25%). 12 L iikuntajärjestöjen valtionosuusjärjestelmän peruslähtökohtana on tulosperusteinen avustusjärjestelmä, jossa arvioidaan järjestöjen saavuttamia tuloksia yhteisesti sovituilla tulosalueilla ja valtionapu suhteutetaan näihin tuloksiin. siihen, että valtionrahoitus edistäisi etenkin liikunta-aktiivisuutta. Tulosalue on toiminnan alue, joka on keskeinen organisaation toiminta-ajatuksen toteuttamisessa ja jolla on saatava aikaan tuloksia. TEKSTI: MERVI LEPPÄMÄKI, KARI PURONAHO Liittojen kokonaistulokset ovat parantuneet koko tulosohjausaikana. Tietoja verrattiin tulosperusteisesti saatuihin avustuksiin ja etsittiin yhteyksiä saatujen avustusten ja käytettyjen varojen väliltä. antidoping-toimintaan, tasa-arvoon, suvaitsevuuteen, työllistämiseen, syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn sekä ympäristöasioiden huomioimiseen. Laatutuloksia ovat mm. Liittojen odotetaan saavan aikaan tuloksia em. Toimialat ovat lasten ja nuorten liikunta, aikuisten liikunta ja huippu-urheilu. Tutkitut liitot valittiin molemmilla kerroilla yhdessä tilaajan (OPM) ja SLU:n asiantuntijoiden (Mauri Oksanen, Jukka Pekkala) kanssa. seuroissa säännöllisesti toimineiden ja/tai liikuntaa harrastaneiden yli 18-vuotiaiden määrä sekä tapahtumiin osallistuneiden määrä. Lisäystä tulosohjausrahoituksessa ei ole tapahtunut. Tutkittuja vuosia oli kolme: 1996-98. Vuodesta 1996 lähtien kansalaisaktiivisuus ja kansainvälisyys on arvioitu kunkin tulosalueen sisällä.Tulosohjaus ja lajiliitot I ja II tutkimusten taulukot eivät ole näin ollen täysin verrattavissa.. Aikuisten liikunnan määrätuloksia ovat esim. toimintoihin. Määräkriteerit suosivat suuria liittoja
LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 13
Tutkittavien organisaatioiden varojen käyttöä verrattiin opetusministeriöltä saatuihin, tulosperusteisesti jaettuihin avustuksiin sekä niiden välisiin osuuksiin. Lisäksi etsittiin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia ensimmäisen tutkimuksen lajiliittojen ja nyt tutkittujen väliltä. Myönnettävissä oleva markkamäärä on kuitenkin pysynyt suunnilleen samana. Tarvetta seurantajärjestelmän luomiseen on (esim. Materiaali saatiin suoraan lajiliitolta tai OPM:stä. Kirjanpidon menojen kohdentaminen tulosalueille tarkentunut merkittävästi. Huomattavaa on, että esim. OPM:n määrärahan ja tulosrahan osuus liittojen tulorahoituksesta on erilainen. Markkinointi, viestintä ja aluetoiminta ovat toimenpiteitä, joilla liitot pyrkivät parantamaan tuloksiaan. Lisäksi selvitettiin toimintasuunnitelmien ja toimintakertomusten avulla toiminnan suunnittelun ja toteutumisen välistä yhteyttä. Pöytätennisliiton ja Ampujainliiton kohdalla tilanne on täysin päinvastainen. kuluosuuksien mukaan tulosalueille tai ainakin eriyttää yleiskustannuksista. Liittojen tulosperusteinen määräraha on koko ajan kasvussa, kuten myös todellinen toiminta (osalla todella huomattavasti). Tulosohjaus ohjaa sekä kirjan14 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 pitoa että toimintaa. Tulosohjaus ei ole vaikuttanut kuitenkaan samansuuntaisesti kaikissa liitoissa. Liitot kohdentavat edelleen palkkakustannuksensa eri tavoin. Jonkin verran löytyy vielä epäjohdonmukaisuuksia toimintasuunnitelmien ja -kertomuksien väliltä. vuosien tilinpäätösten (tuloslaskelmat sekä kirjanpitoasetuksen vaatimassa muodossa että tulosohjausmuodossa, taseet, toimintakertomukset), kirjanpitoaineiston ja haastattelututkimuksen avulla. Tutkimuksessa selvitettiin liittojen tulonmuodostusta (esim. kulujen osalta "kustannuspaikalle kustannuspaikan kustannukset" periaate ei toteudu, jolloin tutkimuksessa käytettyjä liittojen talouden tunnuslukuja ei voi pitää täysin vertailukelpoisina toisiinsa nähden. Erityisesti aluetoiminnasta aiheutuneet kulut tulisi voida jakaa esim. Toiminnan toteutumista seurataan vaihtelevasti. Kunkin vuoden toimintasuunnitelmia ja -kertomuksia verrattiin toisiinsa tulosalueittain (lasten ja nuorten liikunta, aikuisten liikunta, huippu-urheilu, järjestötoiminta) toiminnansuunnitelmallisuuden tason toteamiseksi. Kuten Tulosohjaus ja lajiliitot I -tutkimuksessa todettiin tuloksen parantuminen ei edelleenkään varmuudella johda vastaavaan määrärahan nousuun. Kukin liitto suuntaa resursseja sille toimialalle, mikä ko. Kirjanpidon menojen kohdentaminen on tarkentunut, vaikka liitoittain on huomattavia eroja. Tällä hetkellä liitot kohdentavat ao.kulut, kuten myös palkkakulut eri tavoin. Yhteys toimintasuunnitelmien ja toimintakertomusten sekä talousarvioiden ja tuloslaskelmien välillä on parantunut selvästi ajalla 1995-98. Työ pyrki arviointijärjestelmän kehittämiseen. Toisen tutkimuksen tavoitteet olivat samat kuin ensimmäisellä kerralla: selvittää erilaisten SLU :n lajiliittojen varojen käyttöä eri tulosalueille vuosina 1996-1998 em. Taloutta seurataan kuukausittain tai joka toinen kuukausi talousraportein. SvoLi:n kohdalla myönnetty määräraha on huomattavasti pienempi kuin tulosraha edellyttäisi. Em. Erityisesti pienten liittojen suhteellinen tulosten paraneminen ei johda vastaavaan tulosrahan kasvuun. Suurissa liitoissa tuotteistaminen on jo pitkällä, puhutaan jopa tuotepäälliköistä. Ampujainliiton kuukausiraportti). Tulosyksikköajattelu on jo arkipäivää, ja siihen osallistuvat myös luottamushenkilöt. Uhkana on edelleen, että suuret liitot suurenevat ja pienet liitot pienenevät entisestään. varainhankinta/varsinaisesta toiminnasta saadut tulot/avustukset) ja etenkin sitä, mihin ja miksi lajiliitot käyttivät varojansa eri toimialoilla (emt.). Ohjaus suuntaa toimintaa Tulosajattelu ja tulosohjaus on muuttanut ja suunnannut liittojen toimintoja. liitolla on heikoin tulosrahan saannin kriteerein arvioituna. Suomen Pöytätennisliiton toimintasuunnitelmaa vuodelle 1996 ei ollut käytettävissä. Nykyjärjestelmä aikaisempaa parempi Yleisesti liitot ovat sitä mieltä, että tulosohjaus on edellistä rahanjakotapaa oikeudenmukaisempi ja ohjaa sekä toimintaa että kirjanpitoa. Toimintasuunnitelmien ja -kertomusten rakenne on parantunut. Tulosohjaus on edellistä rahanjakotapaa oikeudenmukaisempi ja ohjaa sekä toimintaa että kirMahdollisuus harrastaa huokealla tulisi ottaa yhdeksi liittojen laatu kriteeriksi. Muun varsinaisen toiminnan kulujen osuus tulosaluekuluista vaihtelee 50 ja 150 prosentin välillä
Liittojen kokonaistulokset ovat parantuneet koko tulosohjausaikana. Pienimpien luokkien kohdalla yhteiskunnallinen merkitys voitaisiin arvioida suuremmalla painokertoimella kuin muiden luokkien kohdalla. Tällä hetkellä määrällisten ja laadullisten kriteerien suhde tulosohjauksessa on ongelmallinen suuria ja pieniä liittoja vertailtaessa. Liitot voisi luokitella useaan (3-7) eri luokkaan. lajiliittojen ansiota. Absoluuttiset määräkriteerit suosivat suuria liittoja. Jotta parempaan vertailtavuuteen liittojen välillä päästäisiin, tulee OPM:n ja lajiliittojen jatkaa keskustelua siitä, mikä on kohtuullista ohjaamista OPM:n puolelta ja kokevatko liitot ohjaamisen itsemääräämisoikeutensa rajoittamiseksi. Lajimarkkinointi ja aluetoiminta ovat toimenpiteitä, joilla liitot pyrkivät kehittämään seuratoimintaa ja samalla parantamaan tulostaan. Teoriassa on mahdollista, että liitto itse ei panosta em. Pienen liiton suuri panostus määrän lisäämiseen ei välttämättä johda määrärahan kasvuun, jos suuri liitto saa saman aikaan pienellä panostuksella. Suurten ja pienten lajiliittojen avustukset myönnetään samoin kriteerein, jolloin saatuja tuloksia on jouduttu kohtuullistamaan. Tällä hetkellä käytäntö on kirjava. Uhkana on, että suuret liitot suurenevat ja pienet liitot pienenevät myös opetusministeriön tuen ansiosta, jos erikokoisia liittoja arvioidaan samoin tuloskriteerein ja painotuksin. Luokittelun kriteereinä voitaisiin käyttää yhdistelmää nyt käytössä olevista mitattavista määräja laatukriteereistä. Suomi on ollut kuuluisa siitä, että lähes mitä tahansa liikuntaa on voinut harrastaa ilman suuria kustannuksia. Toisaalta pääosaa lajiliittoj en muusta tulorahoituksesta arvioidaan nimenomaan laadullisiin kriteereihin perustuen, jolloin esimerkiksi sponsorointiyhteistyön jatkuminen tai tavaroiden tai palvelusten myynti on riippuvainen pääasiassa niiden laadusta. Tuloskriteeriksi mahdollisuus harrastaa huokealla Viime aikoina on lisääntynyt huoli liikuntaharrastuksen hinnasta. Nämä kulut tulisi joko jakaa kuluosuuksien mukaan toimialoille tai erottaa toimialojen kokonaisuudesta omaksi talouden kokonaisuudeksi. Tällöin opetusministeriön tuki suuntautuisi voimakkaammin kentälle eli niille, jotka tuloksenkin aikaansaavat, eli seuroille ja harrastajille. toimialalla. Ovatko liittojen saamat tulosrahat esimerkiksi lapsija nuorisoliikunnan alueella edes jossain määrin suhteessa lajiliiton toimintaan ko. Todellisuus lienee kuitenkin se, että lajiliitot ovat itse luoneet omat menestystai menestymättömyystarinansa ja että jokaisen suosion takana on huomattava määrä laji-ihmisten työtä. Liikuntajärjestöjen avustusjärjestelmätyöryhmä II toteaa muistiossaan, että toisilla lajeilla on paremmat mahdollisuudet saada ulkopuolista rahoitusta kuin toisilla (OPM 1996:44). Liitto ei pysty tekemään tulostaan ilman seuroja. Lisäystä tulosohjausrahoituksessa ei ole tapahtunut. Missä määrin liittojen tulokset todella ovat liittojen tuloksia. Esimerkiksi Lasten ja nuorten liikunnan toimialan painoarvo on 50 prosenttia. Tästä syystä lajiliittojen yhdeksi laatutulokseksi tulisi lisätä toimenpiteet etenkin lasten ja nuorten harrastamisen hinnan alentamiseksi. Kerättävää tietoa voitaisiin hyödyntää paremmin, kun erot kunkin luokan sisällä olisivat huomattavasti pienemmät kuin nykyisin. Jokaisella luokalla olisi vuosittain määritellyt minimit ja maksimit, joiden sisällä liikuttaisiin, sekä myönnettävän määrärahan että määräja laatutulosten suhteen. Tällaisia toimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi kilpailutoiminnan uudelleenjärjestäminen seurataloudellisista näkökulmasta eli matkakustannusten minimointi, lisenssija vakuutusmaksujärjestelyt, vaikuttaminen toiminnan järjestämiseen lähellä harrastajia, vapaaehtoistyön tukitoimenpiteet jne. Ongelmat, tulorahoitus, markkinointiorganisaatiot, alueorganisaatiot jne. janpitoa. Liitot kilpailevat edelleen keskenään samasta avustusrahasta eli teoriassa jos jokainen lajiliitto parantaisi tulostaan 20 prosenttia jokainen liitoista saisi edelleen saman summan tulosperusteista avustusta ! Jos näin on mahdollista käydä, ei kysymyksessä ole ainakaan tulosjohtaminen termin varsinaisessa merkityksessä. Tällöin suunnittelua voitaisiin tehdä pitkäjänteisemmin. Luokittelut tehtäisiin samalla kun kerätään tarkemmat tiedot tuloksista (joka toinen tai kolmas vuosi), joten voimakkaasti kasvavat sekä pienenevät liitot voisivat liikkua myöskin luokasta toiseen suhteellisen nopeasti, oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus toteutuisi entistäkin paremmin. 1990-luvun aikana harrastamisen ns. Erikokoisille liitoille eri kriteerit 7 Erikokoiset liitot poikkeavat täysin toisistaan. Tuolloin samaan luokkaan kuuluvia liittoja voitaisiin vertailla paremmin. Lisäksi tulisi huomioida ainakin liiton kokonaisbudjetti, tulosrahan suuruus, myönnetyn määrärahan suuruus, palkatut työntekijät sekä alueorganisaatio. Varsinkin suurissa liitoissa tulossuuntautunut ajattelutapa on vakiintunut ja tuotteistaminen on jo pitkällä. ovat erilaisia. Tästä syystä voidaan kysyä 1) tuleeko menestyneitä "rangaista" hyvästä vuosien mittaan tehdystä työstä ja 2) missä määrin saavutettu menestys on ko. MERVI LEPPÄMÄKI ja KARI PURONAHO Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 15. OPM:n avustusten yleisiä myöntämisperusteita ja perusavustusta voitaisiin tarkistaa harvemmin, esimerkiksi joka kolmas vuosi. pakolliset tai kynnyskustannukset eli ne kustannukset, jotka on vähintään katettava jotta voisi harrastaa, ovat nousseet. toimialaan lainkaan, mutta kenttä eli seurat tekevät hyvää työtä ja näin liitto saa puolet avustuksestaan seurojen panostuksen ansiosta
Liikuntakulttuurissa tasa-arvokeskustelu on pitkään rajautunut sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tasa-arvoisuutta on pidetty hyvinvointivaltion eetoksen tärkeänä kulmakivenä (Mykkänen 1996). Uimahalli on ylivoimainen ykkönen myös, jos pitää valita mikä puuttuva liikuntapaikka olisi asuinseudulle kiireimmin saatava. Tasa-arvo on ollut keskeinen tavoite liikuntapolitiikassa niin 1960-luvulla kuin myöhemmin siirryttäessä 2000-luvun hyvinvointivaltion murrokseen. Liikuntapaikkojen käyttäminen maksaa liikaa lähes joka kolmannen suomalaisen mielestä. Muitten liikuntapaikkojen osalta kannatus hajautui ja oli vain runsaan prosentin luokkaa.. käsitys, että naiset liikkuvat miehiä vähemmän, että maaseudulla liikuntamahdollisuudet ovat kaupunkien mahdollisuuksia heikommat, pienituloiset eivät panosta liikuntaan ja että paremmin koulutetut liikkuvat enemmän. Erityiskysymyksinä selvitettiin suomalaisten liikuntaharrastuneisuutta yleensä sekä liikuntapaikkoihin liittyviä taloudellisia tekijöitä. Nykyinen poliittinen eliitti korostaa, että tasa-arvopolitiikassa esim. 16 L iikuntapaikkojen saavutettavuutta ja käyttöä kartoittanut tutkimus antaa suuntimia liikuntapaikkarakentamisen linjauksille. Liikuntapaikat ja tasa-arvo: • • • • LAHEMMAS, HALVEMMALLA, USEAMMALLE Asiakas kansalainen on peruspalvelunsa ansainnut Teksti: KIMMO SUOMI Nuoret viihtyvät pallokentillä ja saleilla. Uimahalleja lisää ja lähemmäksi Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka hyvin eri tasa-arvotekijät toteutuvat liikuntapaikkapalvelujen saannissa. Ikääntynyt suosii uimahallia. Kun haastateltavilta tiedusteltiin liikuntapaikkaa, joka lähiympäristöstä puuttui ja jota sinne kaivattiin kärkeen nousivat uimahallit. Uimahallia toivoi kodin lähelle 33 prosenttia vastanneista, kuntoliikuntasalia 8 prosenttia ja hiihtolatua 7 prosenttia vastanneista. Tutkimusta varten postitettiin kyselylomake 6 000:lle 15-74-vuotiaalle Suomessa asuvalle henkilölle. Tasa-arvotekijöitä olivat sukupuoli, asuinpaikan koko, asuinympäristön laatu (maaseutu/kaupunki), sosioekonomiset tekijät, maantieteelliset sijaintitekijät, ikä ja koulutus. Liikunnassa epätasa-arvoisuudesta on ollut esillä mm. uuden perustuslain mukaan etuudet, oikeudet ja palvelut kuuluvat kaikille: rikkaille ja köyhille, miehille ja naisille, vanhoille ja nuorille. Tiedonhankinta toteutettiin laajana postikyselynä lokakuussa 1998 ja uusintakysely joulukuussa 1998. Mahdollisuuksien tarjoaLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 minen ei riitä vaan heikompiosaisia tulee tukea muita enemmän ja tarjota heille "todellinen mahdollisuus". Keski-ikäinen kuluttaa pururataa. Tasa-arvolle on esimerkiksi YK:n ja ETYJ:n linjauksissa annettu myös laajempia taloudellis-poliittisia merkityssisältöjä (OECD 1992). Yllättäen ongelma ei olekaan suurin maan pohjoisosissa vaan Eteläja Länsi-Suomessa. Liikuntapolitiikkaan sovellettuna tämä tarkoittaa, että hyvinvointivaltion tulee suunnata perusliikuntapalveluja ja -paikkoja koko väestölle sekä kohdistaa erityisiin kohderyhmiin tasa-arvoistavaa tarveharkintaa (Peruspalvelujen arvioinnin tehostamista valmistelevan työryhmän mietintö 1996). Kun kysyttiin koko asuinkunnasta puuttuvia ja sinne toivottuja liikuntapaikkoja suosituimmat valinnat olivat uimahalli ( 41 prosenttia), jäähalli (7 prosenttia) ja jokin lajikohtainen sisäliikuntatila (6 prosenttia). Pitkät matkat haittaavat lasten liikuntaharrastusta. Suomessa tasa-arvoisuus on yleensä ymmärretty kahdella tavalla: yksilöillä tulee olla yhdenveroiset mahdollisuudet sekä yhteiskunnallisia eroja tulee kaventaa (Niemelä 1994). Arvokonservatismi korostaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, mutta sosialistiset ja liberalistiset ideologiat menevät pidemmälle
Tutkimus pyrki selvittämään harrastavatko kansalaiset perusliikuntapalveluinaan pitämiään lajeja ja liikuntamuotoja. Kyselyyn vastanneiden mielestä perusliikuntapaikaksi ja palveluksi luettava liikuntapalvelu. pallokenttä 4% 9. Jäähallia toivottiin toiseksi tärkeimpänä puuttuvana liikuntapaikkana niin Itäja Pohjois-Suomessa kuin Pohjanmaallakin. Perusliikuntapaikat ja -palvelut sekä harrastetuimmat liikuntalajit vastaavat melko hyvin toisiaan, joten väestön ilmoittamia perusliikuntamuotoja voi selvästi pitää juuri niinä "lajeina", joiden liikuntapaikkoja tulisi entistä selvemmin tukea. Uimahalli on selvästi ensisijaisesti kuntaan haluttu liikuntapaikka myös eri puolilla maata. ulkoilualue 6% 7. salibandy 3% 10. urheilukenttä 10% 3. muu ohjattu ryhmä 5. kuntosalitoiminta ryhmä 4% Tanssi 8. uimahalli 22% 1. kuntoliikuntasali 7% 5. Uimahallit nousivat kärkeen myös kysyttäessä heikkokuntoisimpia liikuntapaikkoja. Vastauksissa perusliikuntapaikoiksi miellettiin etenkin uimahallit, pururadat ja yleisurheilukentät. Mitä sitten tulevaisuudessa halutaan harrastaa nykyistä enemmän. Muiden 8 5 liikuntapaikkojen osuudeksi jää yhteensä 7 prosenttia. kuntokoulu/jumppa 3. kävely-lenkkeily 41 % Leikki/satuliikunta 13 7 2. Jääkiekkoa, pyöräilyä ja sulkapalloa taas halusi harrastaa nykyistä enemmän 3 prosenttia vastanneista ja aerobicia 2 prosenttia-. lentopallo 3% Hevosurheilu 9. Perusliikuntalajien, nykyisin harrastetuimpien lajien (taulukko 1) ja lajien, joita halutaan jatkossa harrastaa enemmän listat ovat hyvin samankaltaiset. pyöräily 13% Uinti 10 9 3. Peruspalvelujen kärjessä ovat vastaavasti mahdollisuus uintiin, kuntokouluun ja -jumppaan sekä kävelylenkkeilyyn. aerobic 11 . Peruspalveluna uimahallit, pururadat ja yleisurheilu kentät Liikuntapaikkoja, joita nykyisin eniten käytetään säännöllisesti vähintään kerran viikossa ovat kevyenliikenteen väylät (22 %), pururadat ja hiihtoladut (20 % ), koulujen liikuntasalit (15 % ), uimahallit (15 %), kuntoliikuntasalit (13 %) ja liikuntahallit (8 %). uinti 2. Prosenttiosuudet ilmoittavat kuinka moni vastanneista nimesi kyseisen paikan tai palvelun perusliikuntapaikaksi tai perusliikuntapalveluksi. uinti 4% Jääkiekko 10 5. Taulukko 3 Taulukko 1. erityisryhmien liikunta 7. Lajien suosituimmuusjärjestys ei näin ollen tulevaisuudessakaan tule koPERUSLIIKUNTAPAIKAT PERUSLIIKUNTAPALVELUT kemaan suuria muutoksia, sillä "kärkilajit" ovat olleet samoja jo yli neljännesvuosisadan. kuntosaliliikunta 6. ulkoilureitti 4% 11 . yleisurheilu 9. pururata 15% 2. hiihto 2% Taulukko 1 perustuu kysymykseen: "Mainitkaa enintään kolme vähintään kerran viikossa harrastamaanne liikuntamuotoa/lajia". Toiseksi eniten kannatusta saivat etenkin jäähallit. kuntosalitoiminta yksin 4% Luistelu 6 6 6. 1. uimakoulu 10. Muina kunnostusta kaipaavina mainittiin etenkin kilpaurheilun suorituspaikat. 20 % 12% 10% 8% 7% 6% 4% 4% 4% 3% 2% Pojat palloilevat tytöt jumppaavat Erot tyttöjen ja poikien liikuntasuuntautumisessa ovat selvät (Nupponen & Telama 1998) . Etenkin ulkoilu toivoivat monet (26 %) voivansa lisätä, samoin uintia( 9%), luontoliikuntaa (6%) ja kävelylenkkeilyä (5%) sekä kuntosaliharjoittelua ( 4%). juoksu-lenkkeily 5% Jalkapallo 3 14 4. koulun liikuntasali 4% 8. Taulukosta 2 käy ilmi eri liikuntapaikkojen ja palvelujen saama kannatus. kävelylenkkeily 4. LänsiSuomessa toisena tarvittavana liikuntapaikkana mainittiin kuntosali ja Etelä-Suomessa taas lajikohtainen sisäliikuntatila. aerobic 4% Urheilukoulu/jumppa 9 3 7. hiihtolatu 4% 10. iso liikuntahalli 6% 6. palloilut yhteensä Taulukko 2. Harrastetuimmat liikuntamuodot/lajit TYTÖT POJAT Salibandy/sähly 5 14 1. Nyt muutamat palloilulajit, lähinnä jääkiekko, sulkapallo, salibandy ja lentopallo ovat saaneet muutamia prosentteja lisää halukkaita harrastajia ja katsojia. Poikien keskuudessa palloilukulttuuri on vahvistunut, sillä kaiLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 17. kävelytie 7% 4. vesivoimistelu 8. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää väestön käsityksiä liikunnan peruspalveluista ja perusliikuntapaikoista (Kainulainen 1994); "Mitkä liikuntapaikat mielestänne pitäisi nimetä perusliikuntapaikoiksi" ja "Mitkä liikuntapalvelut pitäisi nimetä perusliikuntapalveluiksi"
Ongelma korostuu pienituloisten keskuudessa siten, että välimatka liikuntapaikalle koettiin alle 50 000 mk vuodessa ansaitsevien keskuudessa kaksi kertaa useammin liikuntaharrastusta vaikeuttavaksi tekijäksi kuin yli 200 000 mk vuodessa ansaitsevien keskuudessa. Tulotaso heijastuu liikuntapaikkojen käyttöön Tulotasolla on selvä vaikutus liikuntaharrastuksen aktiivisuuteen (Loy & Kenyon & McPherson 1987). Yllättäen ongelma ei ollut suurin Pohjois18 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 Suomessa vaan Eteläja Länsi-Suomen alueella. Yli 30 prosenttia liikuntaa harrastavista tytöistä on suuntautunut muuhun liikuntaan kuin kilpaurheiluun (vrt Liikuntagallup 19971998). Kyselyyn osallistuivat alle 15-vuotiaat tytöt ja pojat yhdessä vanhempiensa kanssa. Lasta ei esimerkiksi voitu kuljettaa riittävästi harrastusten pariin. Alle 100 000 mk vuodessa ansaitsevat käyttivät liikuntapaikkoja 30 prosenttia vähemmän kuin yli 150 000 mk vuodessa ansaitsevat.. Tytöt harrastavat enemmän oman kehon kuunteluun liittyvää liikuntaa. Suurituloisimmilla perheillä huomattavin haitta lasten liikuntaharrastamiselle oli ajan puute, joka sitten aiheutti paljon muita ongelmia. Lapsista 14 prosenttia ilmoitti, ettei harrasta laisinkaan liikuntaa. Kolmanneksi käytetyin liikuntapaikka puolestaan on harrastuneisuuden eroja mukaillen pojilla pallokenttä ja tytöillä hevosurheilualue. Suosituimmat lajit tyttöjen ja poikien keskuudessa ilmenevät taulukosta 3 (prosenttiosuus säännöllisistä viikkoharrastajista). Erääksi suurimmista lasten liikuntaan liittyvistä ongelmista ovat liian pitkät matkat kotien ja liikuntapaikkojen välillä. Koulun liikuntasalit ja uimahallit ovat sekä poikien että tyttöjen kaksi eniten käyttämää liikuntapaikkaa. kista harrastajista 38 prosenttia on eri palloilulajien harrastajia
Muita menoja olivat mm. Noin puolet vastanneista käytti liikuntapaikoille kulkemiseen alle tunnin viikossa. Pallokentät ja voimailusalit olivat suosituimpia paikkoja 15-19-vuotiaiden keskuudessa. Esimerkiksi uimahallia käytti säännöllisesti yli 200 000 mk vuodessa ansaitsevista 20 prosenttia, mutta alle 50 000 mk vuodessa ansaitsevista vain 8 prosenttia. Yli tunnin viikossa matkantekoon käytti vastanneista joka neljäs. Esimerkiksi yli 70-vuotiaitten koulujen liikuntasalien käyttö on 15-19-vuotiaitten ryhmään verrattuna 13 kertaa vähäisempää. Pyöräilytien tyypillisimpiä käyttäjiä ovat 2029-vuo tiaa t. Liikeneekö liikunnalle aikaa. Liikuntapaikat sijaitsevat kuitenkin suhteellisen lähellä niitä ihmisiä, jotka liikkuvat. Eniten aikaa käyttivät opiskelijat ja vähiten maanviljelijät ja kotiäidit ( vrt Herva & Vuolle 1991). Suurimpia kulueriä summasta olivat harjoituspaikkamaksut (keskimäärin 49 mk/kk/henkilö) ja matkat liikuntapaikalle ( keskimäärin 30 mk/kk/henkilö). Berret & Slack & Whitson 1993). Lähes joka kolmannelle liian kallista Merkittävin muutos viimeisen 10 vuoden aikana on, että nyt vajaa kolmannes (27 prosenttia) väestöstä pitää liikuntapaikkojen käyttömaksuja liian suurina, kun vastaava luku 1980-luvun lopussa oli 10 prosenttia (vrt. Pururadat ja hiihtoladut ovat suosituimpia myöhäisessä keski-iässä. Eteläja Länsi-Suomen kaupungeissa aikaa liikuntamatkoihin käytettiin eniten jopa enemmän kuin Pohjois-Suomessa, mikä osaltaan kertoo suurten taajamien palvelutason ongelmista. Maanviljelijöiden ja samalla maaseudun tilanteeseen tulisikin paneutua entistä voimakkaammin myös liikuntapolitiikassa. Gröönroos 1990). Akateemisesti koulutetut käyttivät siis kaksi kertaa enemmän liikuntapaikkoja kuin ammattikouluttamaton väestö. Liikuntapaikkojen käyttö luonnollisesti vähenee selvästi iän karttumisen myötä (Vuolle 1986). Vain paljon yli 5 tuntia viikossa harrastavien ryhmässä oli suhteellisesti enemmän miehiä kuin naisia. Naiset harrastavat siis ajallisesti enemmän liikuntaa kuin miehet. Matkat liikuntapaikoille muodostavat kohtuullisen suuren osan kokonaisaikabudjetista (Cummings & Van Hoe 1993). Jos heidän käyttämiensä liikuntapaikkojen määrällistä useutta pidetään 100 prosenttina, muista sosioekonomisista ryhmistä lähimmäs yltävät toimihenkilöt (79 prosenttia opiskelijoiden liikuntapaikkojen käyttövalikoimasta) ,työntekijät ja johtajat (63 prosenttia), kotiäidit (50 prosenttia) ,eläkeläiset ( 4 2 prosenttia) ja maanviljelijät (25 prosenttia). Nykyistä pienempiä maksuja haluttiin erityisesti uimahalleihin, kuntoliikuntasaleihin ja rinnehiihtokeskuksiin, joita pidettiin kalliina suhteessa saatuihin palveluihin (vrt. Korkeasti koulutettu väestö on entistä tietoisempaa liikunnan myönteisistä terveysvaikutuksista (Kim & Kim 1995), mikä lisää tietoista aktiivista suuntautumista terveysliikunnan harrastajiksi. Pyöräilytie oli suosituin liikuntapaikka sekä alle 50 000 mk ja yli 200 000 mk vuodessa ansaitsevien ryhmissä. Tämä ohjaa selvästi Etelä-Suomen asukkaita monipuolisempaan liikuntaharrastukseen, antaa suuremman valinnan vapauden verrattuna Pohjoisja Itä-Suomeen. Maanviljelijät ja heidän lapsensa olivat läpi tutkimuksen selvästi huonoimmassa asemassa muuhun väestöön verrattuna liikuntapaikkojen käyttäjinä ja liikuntapalvelujen saajina. Vajaa viidennes eli 18 prosenttia vastanneista katsoi, että nykyiset liikuntapaikkamaksut vaikuttavat heidän liikuntaharrastustaan estävästi. Yli 70-vuotiaat käyttivät 2.5 kertaa enemmän kävelyteitä kuin 15-19-vuotiaat. Koulutettu on aktiiviliikkuja opiskelijat etenkin Suhteellisesti ottaen koulutuksella on selvästi suurin vaikutus liikuntapaikkojen käyttöön (McPherson (1981), sillä ero akateemisesti koulutettujen ja ammattikouluttamattomien välillä liikuntapaikkojen määrällistä (useus) käyttöä mitattaessa oli 43 prosenttia. Tutkimuksessa saatujen vastausten mukaan liikuntapaikoilla käytettiin henkilöä kohden keskimäärin 121 mk kuukaudessa. Kuitenkin vain yksi kuudesosa tutkimuksessa mukana olleiden työnantajista tukee työntekijöiden liikunnanharrastusta. Väestön eri ikäryhmien kahden ääripään eli alle 15vuotiaiden liikuntapaikkojen aktiivikäyttäjien ja vähän liikuntapaikkoja käyttävien yli 70-vuotiaiden ero on liikuntaharrastustiheydellä mitattuna 67 prosenttia. Työnantajien tuki liikuntapaikkamaksuihin ja muuhun liikuntaan on noussut entistä tärkeämmäksi tekijäksi. Tulotason suora vaikutus liikuntaharrastukseen lieventyy lähinnä siten, että ihmiset valitsevat edelleen tuloihinsa nähden sopivan liikuntaharrastuksen. Nuorista 15-19vuotiaista vain 7 prosenttia ei käyttänyt lainkaan aikaa liikuntaan. Opiskelijat ovat liikuntapaikkojen aktiivisimpia käyttäjiä. Kävelyteitten käytössä tilanne on päinvastainen. Kaupunkitaajamissa käytetään hieman enemmän aikaa liikuntapaikoille kulkemiseen kuin maaseudulla. Liikuntaa harrastamattomien osuus on 11 prosenttia. Myös alueellisella tekijöillä on merkitystä, sillä EteläSuomessa asuvat Pohjois-Suomen asukkaisiin verrattuna käyttävät viidesosaa laajempaa liikuntapaikkavalikoimaa; siis lähes 20 prosenttia useampia liikuntapaikkoja määrällisesti. Todellisuudessa koulutuksen vaikutus on vielä suurempi. Kolme tärkeintä liikuntapaikkaa, joista oltiin valmiita maksamaan, jos ne vain saataisiin omaan kuntaan olivat uimahalli, kylpylä ja keilahalli. Keski-ikäinen kuluttaa pururataa. Hiihtolatujen käyttö taas yleistyy siirryttäessä korkeamman tulotason ryhmiin. liikunnanohjausmakLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 19. Uimahallien käyttö on suosituinta yli 70-vuotiaiden keskuudessa, sillä säännöllisesti uimahallia käyttäviä on yli 70-vuotiaiden keskuudessa 20 prosenttia, mutta 15-19-vuotiaiden keskuudessa vain 4 prosenttia. Isot liikuntahallit olivat puolestaan nuorten suosiossa. Mihin rahaa sitten liikuntapaikoilla kuluu. Vastanneista 59 prosenttia harrastaa liikuntaa vähintään 2 tuntia viikossa. Keskituloisten keskuudessa suosituin liikuntapaikka oli pururata
Teoksessa P Niemelä, M . Tällaisilla alueilla asuu noin miljoona suomalaista. Journal of Sport Management. USA. Niemelä, M. Hyvin toimentulevat väestöryhmät ostavat korkealaatuisia liikuntapalveluita yksityisiltä markkinoilta enemmän muihin väestöryhmiin verrattuna ja he asuvat jo sellaisilla alueilla, joilla on saatavilla hyviä liikuntapalveluja ja -paikkoja. SLUjulkaisusarja 2/98. Sosiaalitieteiden laitos Kuopion yliopisto. & Whitson, D. International Review for the Sociology of Sport, 28 12-3), 145-1 57. Koska liikuntapaikkojen valtionavustaminen on harkinnanvaraista, tulisi päätöksentekijöiden käyttää tätä harkintaa myös syrjäseutujen hyväksi. Mitä ne ovat ja miten ne tulisi tuottaa. 11990) Nyt kilpaillaan palveluilla. 7.2 mrd mk vuodessa. Reports of physical Culture and health, no. Teoksessa P. KIMMO SUOMI, LitT Liikuntasuunnittelun professori Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Tutkimus on julkaistu nimellä "Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo" Jyväskylän yliopiston Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisusarjassa no 1/2000 ISSN 1239-9809, ISBN 951-390668-X. Maarit Tillman. Journal of Sport Management, 7 13), 199-215 Cummings, H. Kaupungeissa liikuntapalvelut myös vastasivat odotuksia paremmin kuin maaseudulla. Gummerus Kirjapaino Oy. Kaikilla liikuntapaikoilla arvioitiin käytettävän yhteensä n. Knuutinen, M. Työttömyys ei merkittävästi vähennä liikuntaharrastusta itse työttömien keskuudessa eikä heidän lastensakaan keskuudessa. Mitä ne ovat ja miten ne tulisi tuottaa. Klein, M-L. Maikki 11994) Peruspalvelut. 11994) Peruspalvelut väestön, päätöksentekijöiden ja työntekijöiden silmin empiirisiä tuloksia seitsemästä kunnasta. Liikuntagallup 1997-98. Addison-Wesley Publishing Company lnc. 9. Mikäli tasa-arvoa edelleen pidetään liikuntapolitiikan tavoitteena, tulee nämä alueelliset tekijät ottaa nykyistä paremmin huomioon valtion liikuntarahoituksen suuntaamisessa (Klein 1993). Vaikka erot tasa-arvotekijöiden välillä olivat pienet (Knuutinen 1994), on suunta kuitenkin selvä. 20 sut ( 8 mk/kk/henkilö), penkkiurheiluliput ( 13 mk/kk/henkilö) sekä kahvio yms menot. & Van Hoe, F. Miehistä 66 prosenttia ja naisista 62 prosenttia katsoi, että nykyiset liikuntapalvelut vastaavat heidän odotuksiaan. et al 11995) Kuntien peruspalvelut ja säädösten muuttaminen 11994) Suomen Kuntaliitto Helsinki. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus. 11994) Peruspalvelun käsitteen määrittelemiseen liittyvät odotukset ja problematiikka. 9, nro 2, 208-220. 4 70 miljoonaa markkaa kuukaudessa eli n. Eteläja Länsi-Suomessa palvelut vastasivat paremmin odotuksia kuin muualla maassa. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Knuutinen, S. 235 sivua. Yhteiskuntatieteet 23. (1995) QUESC: An lnstrument for Assessing the Service Ouality of Sport Centers in Korea. Kainulainen ja P. 11993) ldentifying Optimum Locations for Recreational Centres Using Regression: The Case of the YMYWCA in Kitchener, Waterloo and Guelp, OnOntario, Journal of Applied Recreation Research, 20 11 ), 37-59 Gröönroos, C. Sukupuolten väliset erot ovat tasoittumassa, sillä vain nuorimmissa ikäryhmissä lähinnä opiskelijoiden keskuudessa ovat miehet aktiivisempia liikuntapaikkojen käyttäjiä kuin naiset. 5.6 mrd mk vuodessa. 11993) Social-Spatial Conditions Affecting Women·s Sport: The Case in the Ruhr Area. Finland Kainulainen, S. Avustuksen tarve jää usein vaille huomiota, koska halutaan tukea hyviä hankkeita ja hakemuksia. Liikuntapaikoista on siis tullut merkittävä taloudellisen toiminnan paikka, koska rahaa liikuntapaikoilla käytetään yhteensä n. Voi. Jyväskylä Herva, H. Loy, J. Sukupuolten välillä ei havaittu merkittäviä eroja (Pfister 1996). & Kim, S.Y. Ei tulisi kuitenkaan rankaista niitä kuntia, jotka ovat hoitaneet taloutensa hyvin, jättämälle ne avustamisen ulkopuolelle, vain koska ne ovat varakkaita. Alueelliset erot eivät ole kovin suuria, mutta Pohjoisja Itä-Suomen alueilla on selvästi vähemmän valinnanmahdollisuuksia liikunnan harrastukseen, mikä yksipuolistaa maaseudun liikuntakulttuuria. Yhteiskuntatieteet 23. Miehet pitävät nykyisiä liikuntapalveluja keskimäärin hieman parempina kuin naiset. 1 mrd mk vuodessa. Keskeisin tasa-arvoon vaikuttava tekijä on koulutus, mikä entistä selvemmin jakaa väestöä koulutettuihin liikuntatietoisiin liikuntapaikkojen aktiivisiin LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 käyttäjiin ja vähän koulutettuihin liikunnallisesti passiivisiin. Lisäksi hyvin ansaitsevat pitivät liikuntapalveluja parempina kuin vähemmän ansaitsevat Eteläja LänsiSuomen suurissa kaupungeissa. Kim, D. Vuonna 2000 käytetään liikuntapaikkarakentamiseen lisäksi noin 600 miljoonaa markkaa. Palvelut ja odotukset kohtaavat Etelä-Suomen kaupungeissa Vastaavatko sitten nykyiset liikuntapalvelut kansan odotuksia ja kuinka hyvin. Suom. Tosiasia kuitenkin on, että syrjäseuduilta ei tule hyviä eikä huonoja hakemuksia, koska käytettävissä olevat varat ohjautuvat sosiaalija terveystoimeen, vanhustenhuoltoon ja koulutukseen. Maikki 11994) Peruspalvelut. Asuinpaikan suhteen palvelujen ja niille asetettujen odotusten välillä oli sen sijaan nähtävissä eroja (Kainulainen 1994). 11993) Economics and the Pricing of Sport and Leisure. 11987) Sport and Social Systems. Sosiaalitieteiden laitos Kuopion yliopisto. Hyvin toimeentuleva väestö hakee aiempaa selvemmin laadukkaita liikuntapalveluja ja -paikkoja ostamalla niitä yksityiseltä sektorilta. Suomessa liikunnan tasa-arvo toteutuu laajasti tarkasteltuna kohtuullisen hyvin useiden tasa-arvotekijöiden valossa. 11991) Time budgets for physical activity by Finns. Liikuntapaikkojen käyttökustannukset ovat n. D. W.; Kenyon, G.S.& McPherson, B. Maamme suurimmissa yli 50.000 asukkaan kaupungeissa asuvat katsoivat liikuntapalvelujen vastaavan odotuksiaan paremmin kuin pienemmissä kunnissa asuvat. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Alueilla, kuten maan pohjoisja itäosissa, joissa ei ole vastaavaa tarjontaa ja joissa väestön varallisuus ei riitä kalliimpien palvelujen hankintaan, on myös eniten tyytymättömyyttä liikuntapalvelujen suhteen. Knuutinen, S. & Vuolle P. Kilpinen, B. Helsinki. LÄHTEET Berret,T., Slack, T. Kainulainen ja P
Liikuntapaikkojen ylläpitoa, huoltoa sekä käyttöä ja maksuja koskeviin asioihin on tähän mennessä kiinnitetty Paavolan mukaan liian vähän huomiota. (1 998) Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16 vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. 50. Suomen säädöskokoelma 1995 Suomi, K., (1998) Liikunnan yhteissuunnittelumetodi . Knuutinen, S. Nupponen, H. Niemelä, P. Hartwall arena ja Finnair-Stadion ovat esimerkkejä uudesta tilanteesta, jossa liikuntapaikkarahoituksessa on jouduttu miettimään pelisääntöjä. & Telama, R. Työhön osallistuu rakentamisen asiantuntijoita, myös läänitaso ja liikunnan eri toimialat ovat edustemuina. Centre for Educational Research and lnnovation. Karisto Oy Hämeenlinna. (1994) Peruspalvelun käsite ja hyvinvointipalvelujen tuottam isen subjektit tarkast elukehikko. Mitkä sitten ovat liikuntapaikkarakentamisen keskeiset ongelmat, uudet linjaukset. Valtio on tukenut rakentamista vuosina 198099 runsaalla 1,3 miljardilla. Pfister, G. Kainulainen ja P. (1996) Palvele ja markkinoi. Vuosittain näillä rahoilla pyörii kymmenkunta projektia. Yhteiskuntatieteet 23. Niissä on varsin usein mukana Valtion teknillinen tutkimuslaitos VTT rakentamisen asiantuntijana. McPherson, P. No. Opetusministeriö osoittaa vuosittain muutaman miljoonan rakennustekniseen kehittämiseen. D. Myös läänien merkitys yksittäisten rakentamispäätösten teossa on merkittävä. Suomessa rakentamisen kokonaisvolyymit ovat pienet. Studies in Sport, Physical Education and Health. Muita keskeisiä kysymyksiä ovat ympäristökysymykset ja tasa-arvon toteutuminen. Santonen, P. Lähiliikuntapaikkojen korostumisen myötä myös läänin merkitys liikuntarakentamisen rahoittajana ja kehittäjänä korostuu, arvioi Paavola. Erityisen haastavana kysymyksenä nähdään yhteistyön lisääminen muiden hallinnonalojen kanssa, toteaa Paavola. (eds) Handbook of Social Sciences of Sport. Sosiaalitieteiden laitos Kuopion yliopisto. Tärkeitä tausta-asiakirjoja ovat erityisesti Liikuntagallup ja professori Kimmo Suomen Liikuntapaikat ja tasa-arvo -tutkimus, sanoo Paavola. No 58 Jyväskylän yliopisto. Ylitarkastaja Seppo Paavolan mukaan liikuntaneuvosto saa linjapaperin syksyn aikana. Ratkaisuna on nähty etenkin lähiliikuntapaikkoihin panostaminen, kertoo Paavola. Tutkimussuunnitelma. Liikuntapaikkojen rakentaminen on erityisosaamista vaativaa puuhaa. ln: Physical activity of the Finns. A Framework for Analysis. Tämä merkitsee projekteja joidenkin erityiskysymysten ratkaisemiseksi ja tuloksen työstämistä oppaaksi laajempaan käyttöön. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 21. Reports of physical culture and health. H. Jyväskylä. Jos halutaan jatkaa suunnitelmallista avustuspolitiikkaa, on voitava nykyistä paremmin ennakoida kuinka suuria yksittäisten suurten hankkeiden avustukset voivat olla sekä minkälaisissa kehyksissä esimerkiksi huippu-urheilukohteita tuetaan, toteaa Paavola. Stripes. Tarkoituksena on rakentamisratkaisuin edistää liikuntalain tavoitepykälässä mainittuja lasten ja nuorten kasvun kehittämistä ja terveysliikunnan edistämistä. Finland Liikuntarakentaminen: ETUSIJA LAHILIIKUNTAPAIKOILLE •• TEKSTI: LEENA NIEMINEN L iikuntapaikkarakentamisen suunta 2000 -strategia-asiakirja laaditaan liikuntaneuvoston rakentamisjaostossa . Jyväskylän yliopisto, liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. Rakentamisen tutkimus lieneekin paras esimerkki ns. Champaign Mykkänen, K. Organisation for economic co-operation and development Peruspalvelujen arvioinnin tehostamista valmistelevan työryhmän mietintö (1 996) Sisäasiainministeriön julkaisu 5/98. Liikuntapaikoista 75 prosenttia on kuntien omistamia ja ne käyttävät liikuntarakentamiseen vuosittain noin 500 miljoonaa markkaa. Nyt kokemukset ovat luomassa pohjaa uusien pelisääntöjen linjaukselle. Int ernational Review for the Sociology of Sport, 28 (2-3), 159-1 69. sektoritutkimuksesta. Esimerkiksi jäähallien tai uimahallien kaltaisten laitosten rakentamiseen tarvittavaa osaamista ei kuntiin pelkästään markkinavoimien vaikutuksesta synny. (1996) Hyvinvointipolitiikan toteutuminen / kunnalliset peruspalvelut hyvinvoinnin indikoijina. Vuolle P (1986) Past and present sports in Finland. OECD (1992) The OECD International Ed ucation lndicators. Teoksessa P. On syytä katsoa löydettäisiinkö yhteisiä pelisääntöjä taksapolitiikkaan ja julkisen ja yksityisen väliseen työnjakoon liikuntapaikkojen tarjonnassa. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Liikuntalain tarkoituspykälä antaa luontevan lähtökohdan linjausten pohdinnoille. (1993) Appropriation of the Environm ent, Motor Experiences and Sporting Activities of Girls and Women. (1981) Socialization into and Through Sport in Luschen, G.& Sage, G. Mai kki (1994) Peruspalvelut. Mitä ne ovat ja miten ne tulisi tuottaa. Myös liikunnan käyttäytymistieteellistä tutkimusta seurataan tulevia linjauksia pohdittaessa. Läänien toiimivaltaa onkin laajennettu niin, että lääninhallitukset ovat tekevät avustuspäätöksiä hankkeissa, joiden kustannusarvio on alle neljä miljoonaa markkaa. Niemelä, M. Miten tämä näkyy tulevissa linjauksissa
Myös osittaiselle integraatiolle ja osittaiselle separaatiolle löytyy kannattajia. vallankumousfeminismi, joka korostaa naisten ja miesten erilaisuutta. urheilun radikaalifeministiseen suuntaukseen. Integraatiostrategia painottaa naisten erilaisuuden tunnustamista miehistä valtakulttuuria täydentäväksi, minkä vuoksi naisille on taattava samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin miehille (esim. 1980-luvun alussa Jyväskylän yliopiston liikuntasuunnittelun laitoksella käynnistyi kymmenisen vuotta jatkunut Liikuntakulttuuri ja naiset (LIINA) -tutkimusprojekti. LIINA:ssa tutkittiin naisten asemaa liikuntaan ja urheiluun liittyvissä ammateissa ja luottamustehtävissä. samanlaisuudesta ja ns. SLU:n vuonna 1999 tekemän selvityksen mukaan naisten määrä lajiliittojen hallituksissa ja puheenjohtajina pysyi vuodesta 1997 lähtien alle 20 prosentissa. naismallia eli naisten omien tilojen luomia sekä naisten omien kokemusten ja kulttuurin pohjalta toimimista. (Laitinen 1985; Kosonen 1988; Laitinen 1988; Pirinen 1988; Kosonen 1991.) LIINA tutkimusprojektin jälkeen naisliikuntatutkimus on olLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 lut Suomessa vähäistä. Naisten osuus lajiliittojen johtavista toimihenkilöistä sen sijaan nousi vuoden 1997 noin 20 prosentista vuoden 1999 noin 30 prosenttiin. Sukupuolten välinen tasa-arvo ja liikunta Länsimaisen naistutkimuksen ja naisliikkeen piirissä on käyty laajaa keskustelua sukupuolten välisen tasa-arvon käsitteestä ja siihen liittyvästä naisten ja miesten ns. (Ks. Tämä tosin kuvaa tilannetta ainoastaan miesurheilijoiden kohdalla, sillä naisten osuus sponsorituen saajina on vähäinen. Lisäksi tutkittiin naisten ruumiinkulttuurin historiaa, liikuntanaisten elämänvaiheita, naisten ruumiinkokemuksia ja naisurheilua tiedotusvälineissä. (Ks. urheilun liberaalifeministiseen suuntaukseen ja ns. erilaisuudesta. Separaatiostrategia korostaa ns. esim. Suomalaisessa yhteiskunnassa on peruslähtökohtana ollut ja on edelleen integraatiostrategia. Maailmanlaajuinen urheilusponsorointi on kasvanut räjähdysmäisesti parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Aluejärjestöjen, ruotsinkielisten liikuntajärjestöjen, kuntoliikuntajärjestöjen, erityisliikuntajärjestöjen sekä koululaisja opiskelijaliikuntajärjestöjen tasa-arvotilanne oli lajiliittoja parempi. Naiset, liikunta ja TASA-ARVO Teksti: PÄIVI AALTO Naisten osuus liikuntakulttuurin eri tehtävissä sekä naisedustajien määrä erilaisissa päättävissä elimissä voidaan kiteyttää yhteen lauseeseen; mitä arvostetumpi, korkeammalla hierarkiatasolla sijaitseva ja lähempänä kilpailutoimintaa oleva tehtävä, sitä pienempi on naisten osuus. Holli 1995; Liljeström 1996; Anttonen 1997; Honkanen 1997.) Vaikka suomalainen naistutkimus ja naisliike eivät ole juurikaan kritisoineet yhteiskunnallisia tasa-arvopyrkimyksiä, on suomalainen liikuntasosiologinen naisurheilututkimus sitä vastoin kritisoinut urheilun tasa-arvopyrkimyksiä. Tutkimustulokset (Heinilä toim. Naisurheilua koskevassa keskustelussa näkyy selvästi jakautuminen ns. Naistutkimuksen suuntausta, joka argumentoi naisten ja miesten tasa-arvon puolesta, kutsutaan liberalistiseksi feminismiksi. Yhdysvalloissa, ei eri osallistumistavoista ole yhtenäistä linjaa vaan liikkeen kannattajat ja tutkijat käyvät jatkuvaa keskustelua aiheesta. työnteko, koulutus, harrastaminen). Suomessa naistutkimus on osa valtiollista tasa-arvopolitiikkaa, eivätkä näkemyserot ole juurikaan olleet keskustelun kohteena. esim. Radikaalifeminismi perustuu naisalistuksen lainalaisuuksien paljastamiseen ja tätä kautta naisalistuksen lopettamiseen sekä naisten vapautumiseen eli naisemansipaatioon. 1977) kertoivat, että nainen on liikuntakulttuurissa täysin miehen "sivupersoona" kaikilla muilla alueilla, paitsi kuntoliikunnassa, erityisliikunnassa ja koululiikunnassa. Naisliikkeen ja -tutkimuksen sisällä, esim. Toinen naistutkimuksen suuntaus on radikaalifeminismi eli ns. 1980-luvulla heräsi uusi kiinnostus tutkia naisia liikuntakulttuurissa. Integraatiostrategian mukaan naisten tulee olla mukana miesmallisessa kilpaurhei. Liberaalifeministit kannattavat naisten osallistumista liikuntaan ja urheiluun integraatiostrategian mukaisesti, kun taas radikaalifeministit pitävät parempana separaatiostrategiaa. 22 N aisia koskeva liikuntasosiologinen tutkimus alkoi Suomessa 1970-luvulla Kalevi Heinilän tutkimusryhmän selvityksellä, jossa kartoitettiin naisten asemaa ja osallistumista suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Holli 1995; Liljeström 1996; Anttonen 1997; Honkanen 1997.) Naisliikkeellä on ollut erilaisia näkemyksiä osallistumisesta miehiseen maailmaan. Virkistymisen merkkejä on kuitenkin havaittavissa, kun tarkastellaan naisiin ja liikuntaan liittyvien opinnäytetöiden lukumääriä
Tästä esimerkkinä urheilu ja liikunta yhdistettynä taiteeseen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitä liikuntapaikkoja kunnasta koettiin puuttuvan. (Lehto 1999b.) Tasa-arvotyön peruslähtökohtina Suomessa ovat YK:n naisten oikeuksien yleissopimus, Suomen tasa-arvolaki, Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelma, liikuntalaki, yhdistyslaki sekä kuntalaki. Suomen (2000) tutkimuksen mukaan niin miehiä kuin naisia motivoi eniten terveyden ylläpito, naisia kuitenkin miehiä enemmän. Vuosina 1978-1980 naisista 50 % ja miehistä 48 % oli kohtuuliikkujia. Toisella sijalla naisilla oli kuntoliikuntasali ja miehillä jäähalli. ("Yhteinen maali" 1998.) SLU toimii myös kansainvälisessä tasa-arvotyössä (mm. Työolotutkimus vuodelta 1997 osoittaa, että naisten ja miesten palkoissa on edelleen selkeä ero miesten hyväksi (Lehto 1999a). Laitinen 1986). Esimerkiksi nyt kun naiset ovat hyvin koulutettuja, niin muodollisen koulutuksen arvoa usein vähätellään. Suunnilleen yhtä paljon naiset ja miehet harrastivat juoksulenkkeilyä, pyöräilyä ja uintia sekä kävivät kuntosalilla. Tasa-arvotyö käynnistyi virallisesti vuonna 1994, kun kulttuuriministeri Tytti lsohookanaAsunmaa asetti Piikkarit -työryhmän selvittämään naisten asemaa liikuntakulttuurissa (Piikkarit 1995). Tosiasiallisen tasa-arvon, joka sitä vastoin ei ole toteutunut, edistämiseksi kaikissa pohjoismaissa on tehty aktiivista työtä 1970-luvulta lähtien. Suomalaisen liikunnan ja urheilun tasa-arvotyötä vauhdittivat ennen kaikkea Brightonin kansainvälisen naisliikuntakonferenssin julistus vuonna 1994 sekä Windhoekin vastaavan konferenssin toimintakäsky vuonna 1998 (Sports Council 1998) . Suomalaisessa liikuntakulttuurissa tasa-arvosta on alettu puhua yleisesti vasta 1990-luvulla, vaikka liikuntatieteelliset tasa-arvotutkimukset jo 1970ja 1980-luvulta ovat kertoneet sukupuolten välisestä epätasa-arvosta suomalaisessa liikuntakulttuurissa. (Petäjäniemi 1998.) Vaikka suomalaisten naisten asemaa pidetään lähes maailman parhaana, on takaiskujakin nähtävissä. Vuosina 1996-1997 vastaavat prosenttiosuudet olivat naisilla 65 % ja miehillä 61 %. Tästä seuraa, että miehillä on naisia enemmän käytettävissä olevaa vapaaaikaa. Perheen asenne liikuntaan voi olla ylipäätään kielteinen tai saattaa olla niin, että perheen pojan liikunnan harrastamista tuetaan, mutta tytölle liikunnan ei koeta olevan yhtä tärkeää. Toisen näkemyksen mukaan naisille on kehitettävä omaa naiskeskeistä liikuntaa ja urheilua, jossa on muutakin keskeistä kuin fyysinen aktiivisuus sinänsä (esim. Pohjoismaissa lait kohtelevat naisia ja miehiä tasavertaisesti, täten muodollinen tasa-arvo on toteutunut. Miehille huomattavasti naisia tärkeämpää oli liikuntataitojen kehittäminen, kilpaurheilu ja urheiluseuratoiminta. Ensimmäinen näkemyksen mukaan naiset voivat luoda uuden toisenlaisen urheilun, joka sopii paremmin kaikille ihmisille, sekä miehille että naisille (ks. Naisille vaaditaan samaa kuin miehille, esim. Uimahalli oli molemmilla sukupuolilla toivotuin liikuntapaikka koko Suomessa, joskin naisilla selvästi miehiä useammin. Pirinen 1989). Ammattien eriytymisen kautta tämä on koskenut voittopuolisesti naistyövoimaa. Naisilla (12 %) perhe oli huomattavasti miehiä (5 %) useammin liikunnan harrastamista vaikeuttava tekijä. kehitysyhteistyö ks. (Emt.; ks. (Emt.) Kosken (1996) elämäntyylitutkimuksen mukaan sukupuolten välinen ero oli vuonna 1995 suhteellisesti suurimmillaan kaikkein aktiivisimmin harrastavien ryhmässä. Sukupuolten erilaiset liikkumismotiivit vaikuttavat lajivalintoihin. Ruotsi ja Viro). samanlaisia lajeja ja liikuntapaikkoja sekä yhtäläisiä harrastusmahdollisuuksia. Miehistä erittäin usein liikuntaa harrasti 30 %, kun taas naisten kohdalla oltiin lähellä 40 %. myös Melkas 1998). Miehet käyttivät naisia enemmän isoja liikuntahalleja, jäähalleja, voimailusaleja, ulkokenttiä, hiihtolatuja, pururatoja, veneilyalueita ja erityisurheilulaitoksia. (SLU:n toimintasuunnitelma 1998; SLU:n vuosikertomus 1997.) Naiset liikunnan harrastajina Godenhjelmin, Anttilan, Vihkon ja Uutelan (1999) tutkimuksen mukaan liikunta on naisille tärkeä elämänalue useammin kuin miehille. (Hargreaves 1994.) Tilastokeskuksen vuoden 1997 suomalaisen työolotutkimuksen mukaan miehet ovat vuosien kuluessa alkaneet osallistua entistä enemmän kotitöiden tekoon, mutta naisille lankeaa kuitenkin edelleen päävastuu perheen arjen sujumisesta (Sutela 1999; ks. Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo tutkimuksen (Suomi 2000) mukaan sekä naisten että miesten suosituin laji vuonna 1998 oli kävelylenkkeily. Tutkimuksessa kartoitettiin myös liikuntapaikkojen käyttöä sukupuolen mukaan. esim. Myös sopivan liikuntalajin ja -paikan puute oli naisten vastauksissa selvästi useammin kuin miesten vastauksissa. miesten organisaatioissa. Suomen Liikunta ja Urheilun (SLU) tasa-arvotyön voidaan katsoa alkaneen vuodesta 1995, jolloin perustettiin sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävä työryhmä. Miehet taas kokivat työn ja opiskelun selvästi rajoittavampana tekijänä kuin naiset. Kävelylenkkeilyn lisäksi naiset harrastivat kuntojumppaa ja aerobicia sekä kävivät kuntokoulussa, kun taas miehet suosivat hiihtoa, lentopallo ja sählyä. Laine 1998). Tätä tukee myös Suomen (2000) tutkimus, jonka mukaan miehet (71 %) pystyivät vuonna 1998 selvästi naisia (61 %) enemmän harrastamaan liikunta haluamansa määrän. (Emt.) Naisten osuus liikuntaseurojen jäsenistössä on miesten osuutta LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 23. esim. Myös hyvän olon tunne esiintyi naisten vastauksissa useammin kuin miesten vastauksissa. Merkittävä naisten liikunnan harrastamista rajoittava tekijä on myös tulotaso. lussa ja liikunnassa sekä ns. Tähän näkemykseen liittyy myös se, että naisten tulee perustaa omia liikuntaja urheiluorganisaatioita, joissa niin valmennus, päätöksenteko kuin hallintokin ovat naisten käsissä (ks. Toinen suuri takaiskujen alue on hyvinvointivaltion ja erityisesti sen terveydenhuollon toimintaperiaatteiden kyseenalaistaminen. (Pirinen 1993.) Separaationäkemyksiä on kahdenlaisia. Naiset taas käyttivät miehiä enemmän kuntoliikuntasaleja, koulun liikuntasaleja, kävelyja pyöräteitä, uimahalleja, ulkoilureittejä ja eläinurheilualueita. Euroopan urheilukonferenssi myönsi Suomelle European Women & Sport (EWS) verkoston puheenjohtajuuden vuosille 1998-2000 ja SLU:lle vuoden 2000 EWS-konferenssin järjestelyoikeudet. Työryhmä laati yhteistyössä SLU:njäsenjärjestöjen kanssa liikuntajärjestöjen sukupuolten välisen tasa-arvo-ohjelman vuosille 1998-2000. myös Suomi 2000.) Tyttöjen liikunnan harrastamiseen vaikuttaa yleensä eniten perheen suhtautuminen liikuntaan
Vuonna 1993 naisten osuus SLU:n henkilöstöstä oli noin kolmannes ja vuonna 1998 noin 60 prosenttia. ulkonäköruumista, kun taas muilla tärkeillä asioilla, kuten liikunnan ilolla, psyykkisellä ja fyysisellä hyvänolon tunteella, emasipaatiolla, omalla ajalla ja sosiaalisella kanssakäymisellä toisten naisten kanssa on vähäinen merkitys (Emt.) Tutkimukset naisurheilusta (Pirinen 1997;1998) taas osoittavat, että naisurheilu on konstruoitu sekä toissijaiseksi että alempiarvoiseksi miesurheiluun verrattuna ja miesurheilu sekä ensisijaiseksi että arvokkaammaksi naisurheiluun verrattuna. Ne naiset, joilla on riittävä koulutus, oikeanlainen persoonallisuus ja tarpeeksi motivaatiota, pääsevät varmasti halutessaan mukaan liikuntapoliittiseen päätöksentekoon. Naisten osuus liikuntakulttuurin eri tehtävissä sekä naisedustajien määrä erilaisissa päättävissä elimissä voidaan kiteyttää yhteen lauseeseen; mitä arvostetumpi, korkeammalla hierarkiatasolla sijaitseva ja lähemLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 pänä kilpailutoimintaa oleva tehtävä, sitä pienempi on naisten osuus (Piikkarit 1995). Miehet osallistuvat naisia enemmän kilpailutoimintaan (naiset< 6 %, miehet> 20 %), organisoituun liikuntaan (naiset 16 %, miehet 22 %) ja penkkiurheiluun. Liikunnan motiivina korostetaan liikaa ns. Mm. lait tukevat, kiintiöperiaate). Suomessa naisten määrä liikuntajohtajina ja muina liikunnan päätöksentekijöinä on lisääntynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Täten syyt naisten vähäiseen määrään ovat muualla. Tärkeimpiä keinoja naisurheilijoiden toissijaiseksi asettamisessa ovat naisurheilijoiden suoritusten vähättely, tytöttely (aikuisten nimittäminen tytöiksi), huomion kiinnittäminen naisurheilijoiden yksityiselämään ja ulkonäköön, naisurheilun vähäinen määrä mediassa sekä naisurheilijoiden vertaaminen miesurheilijoihin. Taustalla vaikuttaa myös urheilun miehinen historia. yleisistä asenteista naisten liikuntaorganisaatioissa toimimista kohtaan, naisten miehiä vähäisemmästä osallistumisesta kilpaurheiluun ja organisoituun liikuntaan, perheestä (ks. Yksi syy on todennäköisesti, etteivät naiset koe kyseisiä tehtäviä riittävän houkutteleviksi. Tilanne oli 1970-luvulla sellainen, että mitä enemmän ulkoilusta ja ilmaisuliikunnasta mentiin kilpaurheilun suuntaan, sitä pienempi oli naisten osuus. Tarja Halosen valitseminen presidentiksi on osoitus siitä, ettei naiseus ole este yhteiskunnallisesti merkittävän päätöksentekoaseman saavuttamiseen. Syitä naisten vähäiselle määrälle liikunnan ja urheilun päätöksenteossa löytyy mm. feminiinisiä yksilöurheilulajeja, kun taas naisten joukkueurheilu jää helposti uutiskynnyksen alapuolelle. Naisurheilu mediassa Naisten aseman muotoutumiseen liikunnassa vaikuttaa myös median antama käsitys naisurheilusta. Ks. (Emt.) Ks. SLU:n hallituksessa oli naisten osuus oli vuonna 1993 12 prosenttia ja 29 prosenttia vuonna 1998. Muita syitä ovat mm. Media sekä esittää eli representoi maailmaa että merkityksellistää eli konstruoi, järjestää, tuottaa, muuttaa ja uudistaa sosiaalista todellisuuttamme (Pirinen 1997;1998). Vuonna 1973 kunnan liikuntatoimenjohtajana ei ollut yhtään naista (Heinilä 1977). Ouppi, Klemola, Ilmanen &: Aunesluoma 1995). Raivio 1985). (Koski 1994; ks. Heinilä (1986) ja Miller (1996) otaksuvat naispäätöksentekijöiden ja -johtajien vähäisen määrän aiheuttavan sen, ettei naisten ja tyttöjen liikuntaan kiinnitetä yhtä paljon huomiota kuin miesten ja poikien liikuntaan (emt.). Piikkarit työryhmän selvityksen (1995) mukaan liikuntajärjestöjen hallitusten jäsenistä kaikkiaan 84 prosenttia oli miehiä ja 16 prosenttia naisia. taulukko 2. Aluejärjestöjen, ruotsinkielisten liikuntajärjestöjen, kuntoliikuntajärjestöjen, erityisliikuntajärjestöjen sekä koululaisja opiskelijaliikuntajärjestöjen tasa-arvotilanne oli lajiliittoja parempi. Markulan (1995) tutkimuksen mukaan media luo käsitystä, että naisten on liikuttava tullakseen kauniiksi, nuorekkaiksi, hoikiksi, kiinteiksi sekä seksikkäiksi ja täten saavuttaakseen miesten hyväksynnän. On myös huomattu, että media suosii ns. Jotta molemmat sukupuolet voivat tasapuolisesti osallistua liikunnan yhteiskunnallisten resurssien jakoon, tulee naisilla ja miehillä olla yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet. Kymmenen vuotta myöhemmin liikuntatoimenjohtajista kaksi oli naisia (Tulisalo 1985). taulukko 1. Vuosina 1981-1984 naisten osuus nousi 7 prosenttiin (Huovinen 1987) ja vuosina 1985-1987 13 prosenttiin (Epäilys 1987). Puheenjohtajista naisia oli 6 prosenttia ja miehiä 94 prosenttia (Piikkarit 1995). Vielä 1960-luvulla tämä oli äärimmäisen harvinaista. On mielenkiintoista nähdä, onko tällä vaikutusta tulevaisuudessa liikuntajohtajien sukupuolijakaumaan. yleiset asenteet naisten liikuntaorganisaatioissa toimimista kohtaan, naisten miehiä vähäisempi osallistuminen kilpaurheiluun ja organisoituun liikuntaan sekä perhevelvoitteet. Nyttemmin naiset ovat kasvattaneet suhteellista osuuttaan sekä huippuettä penkkiurheilussa, mutta ero on edelleen olemassa. Tästä kehityksestä huolimatta naisten osuus on edelleen vähäinen. taulukko 1. esim. Naisten osuus lajiliittojen johtavista toimihenkilöistä sen sijaan nousi vuoden 1997 noin 20 prosentista vuoden 1999 noin 30 prosenttiin. (Koski 1994; SLU:n toimintakertomus 1998.) SLU:n vuonna 1999 tekemän tasaarvoselvityksen (Heinonen &: Puskala 1999) mukaan naisten määrä lajiliittojen hallituksissa ja puheenjohtajina pysyi vuodesta 1997 lähtien alle 20 prosentissa. Naisten osuus kuitenkin kasvoi vuosina 1986-1996 38 prosentista 42 prosenttiin (Heikkala &: Koski 1999). Liikuntalautakuntien edustajista vuonna 1975 vain yksi prosentti oli naisia (Heinilä 1977). Naisilla on periaatteessa miesten kanssa yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua liikuntapoliittiseen päätöksentekoon (esim. Median luomat representaatiot tuottavat ja laillista. Piikkarit työryhmän selvityksen (1995) mukaan julkisen liikuntahallinnon eri tehtävissä oli naisia keskimäärin alle 30 prosenttia (Piikkarit 1995). Liikunnan sosiaalitieteiden laitoksella Jyväskylän yliopistossa sen sijaan liikuntahallinnon opiskelijoista 60 prosenttia (56/93) oli naisia vuonna 1999 (Opiskelijatilastot 1999). Ks. 24 vähäisempi. myös Pirinen 1998.) Naiset liikuntajohtajina ja liikunnan päätöksentekijöinä Naiset tulivat mukaan päätöksentekotehtäviin kunnan liikuntalautakuntiin 1970-luvulla
urheilun taloudellista kannattavuutta (emt.). Rikastumaan ei kukaan päässyt. Naisten sosiaalistuminen liikunnan väliportaan hallinnon luottamustehtäviin ja heidän kokemuksiaan läänien liikuntalautakuntien toiminnasta. 1997 48 o/o v. Onko perustelu liiketoiminnallisista eduista kuitenkaan täysin paikkansa pitävä, kun esim. Yhteistä heille kaikille oli, että urheilu-uran päättymisen jälkeen on hankittava toinen tulonlähde. Jyväskylän yliopisto. Naisurheilijoiden vähäinen näkyminen mediassa vähentää tyttöjen kiinnostus ta urheilemiseen . Tutkimatta on kuitenkin, millaisia rahoituspäätöksiä miehet ovat tehneet molempien sukupuolten liikuntaharrastusten suhteen. Naisten osuutta liikunnan rahavirroista ei Ruotsinkieliset (6) Kuntoliikunta (29) Erityisliikunta (8) Koululaisja opiskelijaliikunta (4) 1999 1999 1999 1999 23 44 24 41 50 19 55 13 50 50 ole aiemmin tutkittu, mutta tutkijat, kuten esimerkiksi Grant & Darley (1993), Shelton (1993), Snyder (1993), Valtonen, Rissanen ja Pekurinen (1993) sekä Koski (1994) ovat nostaneet esille muutamia huomioita aiheesta. Akateeminen väitöskirja. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Urheilijat eivät kertoneet tulonlähteitään; palkintorahat, apurahat, sponsorituet mainittiin joidenkin kohdalla. 1987. Epäsäännölliset ja epävarmat tulot olivat haastateltaville tyypillisiä. PÄIVI AALTO, ft, liik.yo, ter.tiet.yo Tutkim usassistentti Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto LÄHTEET Anttonen, A. Naiset kuntien liikuntalautakunnissa ja liikuntatoimenjohtajina 1970-luvulta 2000-luvulle tultaessa (Heinilä 1977; Tulisalo 1985; Auvinen 2000; Joenmäki 2000) TEHTÄVÄ Liikuntalautakunta Liikuntatoimen johtaja VUOSI NAISIA VUOSI NAISIA VUOSI NAISIA v.1975 1 % v.1973 kpl v.1993 21 % v.1984 2 kpl V. (Pirinen 1993; 1998; Koski 1994; Harris 1997.) TAULUKKO 1. (Pirinen 1997; 1998.) Huolestuttavaa on median vaikutus ei vain aikuisten käyttäytymiseen ja minäkuvaan, vaan erityisesti lapsiin ja nuoriin, joilla ei ole kykyä arvioida ja kyseenalaistaa median luotettavuutta. Feminismi ja sosiaalipolitiikka. Tämä tosin kuvaa tilannetta ainoastaan miesurheilijoiden kohdalla, sillä naisten osuus sponsorituen saajina on vähäinen. (1993) mukaan miehet kuluttivat liikuntaan lähes puolet naisia enemmän, vaikka naisten osuus liikunnan harrastajina oli suurempi. Rahoitukseen liittyvää tutkimustietoa kaivataan naisten aseman selvittämiseksi liikuntakulttuurissa ja tätä kautta sukupuolten välisen tasa-arvon kehittämiseksi. Jo 1990luvun alussa Valtosen ym. Varteenotettava huomio on myös se, ettei naisilla välttämättä ole kotitöiltään aikaa lähteä harrastamaan rakennetuille liikuntapaikoille, vaan he liikkuvat ajan säästämiseksi kodin lähipiirissä mm. vat patriarkaalista urheilua ja luovat vaikutelmaa naisurheilusta sekä vähemmän tärkeänä että alempiarvoisena. Pro gradu -tutkielma. ulkoillen. Epäilys, N. Shaw ja Amis (1998) uskovat naisia syrjivän päätöksenteon syiden löytyvän ei niinkään taloudellisista vaan kulttuurisista tekijöistä, kuten median käyttäytymisestä ja sen luomista stereotypioista naisista tukijoukkoihin kuuluvina. Naisten %-osuudet liikuntajärjestöjen päätöksenteossa (kokoelmataulukko Koski 1994; Piikkarit 1995; SLU:n toimintakertomus 1998; Heinonen & Puskala 1999) Huom. Aikaisemmat liikuntakulttuuria koskevat tutkimukset (esim. Naisten liikunnassa ja urheilussa ei taloudellinen näkökulma kuitenkaan ole yhtä voimakkaasti esillä kuin miesten liikunnassa ja urheilussa (vrt. 1997. (Emt.) Selitys eroon löytynee miesten ja naisten välisistä tuloeroista sekä harrastettavan liikunnan laadusta ja käytettävistä harrastuspaikoista. LIIKU NT AJÄRJ ESTÖT VUOSI HALLITUS PJ JOHTAVAT SLU Lajiliitot (73) Alueet (15) % 1993/1998 1997/1999 1999 % 12/29 16/19 30 % TOIMIHENKILÖT% Henkilöstö: 33/60 8 20/30 13 31 Naiset ja liikunnan rahat Rahaja talouskysmykset kuuluvat kiinteästi tämän päivän liikuntaelämään. Maailmanlaajuinen urheilusponsorointi on kasvanut räjähdysmäisesti parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Naisten uskotaan saavan vähemmän taloudellista tukea liikuntatoimintaansa kuin miesten. Tampereen yliopisto. Tosin kuukaudessa liikutut tuntimäärät olivat molemmilla sukupuolilla lähes samat. Suluissa vastanneiden määrät. Laine 1984a; 1984b; 1987; Laitinen 1987; Piikkarit 1995) ovat selvästi osoittaneet, että liikunnasta päättävät miehet. Naisten liikuntataloudesta tiedetään toistaiseksi erittäin vähän. tiedetään naisten hoitavan suurimman osan kotitalouksien päivittäistavaraostoksista. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 25. Uurasjärvi (1996) on kirjassaan "Huippu-urheilijoiden elämää" haastatellut urheilijanaisia, kuten kumparelaskija Minna Karhua ja keihäänheittäjä Mikaela Ingbergiä, ja kysynyt heiltä mm. 2000 9 kpl, 13% TAULUKKO 2. Jättämällä naisten urheilumarkkinat huomiota vaille yritykset menettävät merkittäviä hyödyntämättömiä voimavaroja. Sosiaalipolitiikan laitos. Haastatelluista urheilijoista osa elätti itsensä urheilulla, osa ei. Naiset läänien liikuntahallinnossa. miesten kilpaurheilu ja naisten kilpaurheilu). Esimerkiksi kilpaja huippu-urheilussa tarjontaa on enemmän miesten puolella ja miesten urheilussa on enemmän katsojia. (Emt.) Urheilusponsoroinnin puolustukseksi päätöksenteon perusteiden kerrotaan usein löytyvän liiketoiminnallisista eduista. Tampere: Tampere University Press
Jyväskylän yliopisto. Volume 1. The New Competition: Sport Careers for Women. Teoksessa Lehto, A-M. Nainen suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Liikunta ja Tiede 22 (2), 52-58. Department of Social Sciences of Sport. Pirinen, R. 1996. 1998. 1998. SLU:n vuosikertomus 1997. Markula, P. 1995. Jyväskylän yliopisto. Liikuntasuunnittelun laitoksen tutkimuksia 15. London: Routledge. Kosonen, U. Volume 1. Teoksessa Cohen, G. Liikuntaa kaikelle kansalle. 1984a. Suomi, K. Helsinki: Otava, 101-128. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Kits Out for the Lads: The Spice Girls of Sport. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. Naiset Suomen työelämässä. Helsinki: Tilastokeskus. Työ ja perhe. Saavutuksia ja haasteita. & Darley, C. Harris, J. lmage and lnvestment: Sponsorship and Women's Sports. Teoksessa Simonen, L. Sports Council 1998. (toim.) Tasa-arvo työoloissa. Teoksessa Cohen, G. Liikunta ja tiede 36 (1 ), 42-45. (toim.) Tasa-arvo työoloissa. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Reports of Physical Culture and Health 66, 120-137. 1999. (toim .) Women in Sport: lssues and Controversies. 2000 Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo. (toim.) 1977. Naistutkimus Kvinnoforskning 10 (3), 2-15. Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n ohjelma naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vuosille 1998-2000. & Puskala, P. Naisurheilijahahmojen representoimat naiseudet naistenlehdissä 1950-luvulta 1980-luvulle. Naisten liikuntakulttuurin tulevaisuudesta. Teoksessa Cohen, G. 1996. 1985. Liikunta-talous-kulttuuri. Jyväskylän yliopisto. Nainen kunnan liikuntavirkailijana. & Uutela, A. Tampere: Vastapaino, 111-138. Teoksessa J. Tampereen yliopisto. 1987. Pirinen, R. Liikunta ja tiede 22(4), 177. 1993. Heinonen, K. Liikuntasuunnittelun laitoksen tutkimuksia 38. 1999. Honkanen, K. (toim.) Naistutkimuksen ajankohtaisia ongelmia. Snyder, M. Sukupuolijärjestelmä. Teoksessa Lehto, A-M . 1986. (toim.) Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Laitinen, A. SLU:n toimintakertomus 1998. Muscles, Sweat and Make-Up. Sukupuolen rakentuminen painonnostosta ja Naisten Kympistä kertovissa artikkeleissa. Liikkuva nainen ja jähmeä mies. Madeira, Portugal. California: Sage Publications, lnc., 251-263. The "Nature" of Woman The "Nature of Man: The Effects of Gender lmages on Organizing Sports in Finland in the 1920s and 1930s. Työmarkkinat 1999:19. 1991. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 137. University of Jyväskylä. (toim.) 1998. The British Journal of Physical Education 27 (1 ), 13-15. Lisensiaattityö. SLU :n toimintasuunnitelma 1998. Tulisalo, E. Shaw, S. Holli, A-M. Sukupuolten palkkaero. Kosonen, U. Sutela, H. Tasa-arvosta ja Troijan hevosista. Pirinen, R. Teoksessa Lipponen, P. 1999b. Elinolot 1998: 1. Tennis: Hard Work Paying off. Lehto, A-M. 1995. 1989. & Koski, P. Heinilä, K. Urheilutiedotuksen naiskuva miesten näkemys naisurheilijoista. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran julkaisusarja 187. Naistutkimusprojekti liikuntatieteissä. (toim.) Women in Sport: lssues and Controversies. 17 .-20.1997. Valtion, läänien ja kuntien liikuntahallinto 1919-1994. Laine, L. Tampere: Kurssikirjat Oy. (toim.) Naistutkimuksen ajankohtaisia ongelmia. 30. 1856-1917, 1. Glasgow, Scotland. Naiset kuntien liikuntapolitiikan päätöksentekijöinä. How to Cross Borders: Women and Sports Organizations in the Nordic Countries. California: Sage Publications, lnc., 275-285. Tasa-arvo -barometri. 1993. Liikunta ja tiede 26 (6), 306. Teoksessa Raivio, M. Moniste. Feministinen käsitekritiikki ja suomalaisen tasa-arvopolitiikan käytännöt. Helsinki: Tilastokeskus, 45-82. & Amis, J. Petäjäniemi (toim.) Tasa-arvo. Firm but Shapely, Fit but Sexy, Strong but Thin; The Postmodern Aerobicizing Female Bodies. Valtonen, H., Rissanen, P. Elämäntyylitutkimus: Liikunta on suomalaisten tärkein harrastus. Liikunta ja tiede 23 (3), 144-149. Laitinen, A. Laitinen, A. Teoksessa Raivio, M. 1998. 26 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/200) (toim.) Proceedings of the Jyväskylä Congress on Movement and Sport in Women's Life. Työmarkkinat 1999:19. & Setälä, P. Liikunnan naistutkimuksen haaste on ylpeä, kokeva naisruumis. Godenhjelm, P., Anttila, R., Vihko, V. Koski, P. 1994. Jyväskylä: Reports of Physical Culture and Health 66, 208-228. 1856-1917, 11. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 13-76. 1997. Liikunta ja tiede 33 (5), 22-27. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen sarja C30/1988, 114-117. Shelton, C. Lappeenranta: Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 93 B. On Movement Culture by and for Women: A Process-Oriented Approach to Research. 1988. Pirinen, R. Liikunta ja tiede 28 (3), 14-17. Laine, L. (toim.) Naistutkimuksen ajankohtaisia ongelmia. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu 142. The International Journal of the History of Sport 15 (1), 194-205. Liikunta taloudessa, talous liikunnassa. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. Moniste. & Sutela, H. 1988. Liljeström, M. Naisten liikuntaharrastukseen ja -järjestötoimintaan sosiaalistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen sarja C30/1988, 122-133. Naistutkimus Kvinnoforskning 8 (3), 14-33. Tampereen yliopisto. Koski, P. Equity: What Price Equality. Women & Sport: From Brighton to Windhoek Facing the Challenge. Opiskelijatilastot 1999. Piikkareilla nopeammin, korkeammalle ja tasa-arvoisemmin. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos. The Finnish Physical Culture in Transition in the 1990's. Jyväskylän yliopisto. August 17-21, 1987, Jyväskylä, Finland. 9.-4.10.1998. LIINA-projekti. 1999. Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisu 1/2000. Naistutkimus Kvinnoforskning 11 (2), 16-31. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos. 1993. Sporting Females. Liikuntakulttuuri ja nainen. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos. Miller, B. & Liljeström, M. Laitinen, A. Uurasjärvi, M. Petäjäniemi, T. Raivio, M-R. Helsinki: Opetusministeriön työryhmäraportti 3/1995. Liikuntaseura sosiaalisena organisaationa. (toim.) Proceedings of the Jyväskylä Congress on Movement and Sport in Women's Life. (toim.) Women in Sport: lssues and Controversies. Vapaaehtoisten järjestöjen kehitys ruumiinkulttuurin alueella Suomessa v. Moniste.. 1985. Critical lssues in the History and Sociology of Women's Sports. & Pekurinen, M. Laine, L. 1996. 1993. "Yhteinen maali" 1998. Naishuippu-urheilijoiden elämää. Sarja C30/1988, 118-122. Tampereen yliopisto. Heikkala, J. Huovinen, M. Teoksessa Simonen, L. Heinilä, K. Pirinen, R. 1994. Paper presented at the 5th Congress of the European Association for Sport Management. Paper presented at the 6th Congress of the European Association for Sport Management. Juppi, J., Klemola, H., llmanen, K. 1997. Hymyn takana piilee voimanainen. Lehto, A-M. 1987. 1984b. Lappeenranta: Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 93 B. Report by the United Kingdom Sports Council on Behalf of the International Working Group on Women and Sport. Teoksessa Koivunen, A. Koosteraportti naisliikunnan työryhmälle Piikkarit. Selvitys tasa-arvon toteutumisesta SLU:n ja sen jäsenjärjestöjen toiminnassa. Väestön liikunta Suomessa 1978-97: Liikunta osa arjesta yhä useammalle. Sosiology of Sport Journal 12(4), 424-453. Naisten osuus liikuntakulttuurin eri tasoilla. Helsinki: Tilastokeskus, 109-126. Reaching Out for New Frontiers. LIINA ja liikuntatieteet. Sociology of Sport Journal 14 (3), 290-301. Tasa-arvoideologia suomalaisessa naishistoriassa. 1986. Liikuntakulttuurin mu_utos naisopiskelijatko haasteryhmä. Laine, L. Teoksessa Simonen, L. 1988. Hargreaves, J. 1999. 1993. & Sutela, H. 1998. Melkas, T. 1999a. How Women and Girls Risk their Social Dignity in Order to Play their Sport. Naisia numeroiden takana. Tasa-arvo. Grant, C. & Aunesluoma, J. 1985. August 17-21, 1987, Jyväskylä, Finland. 1995. Tarkki & T. 1996. Vapaaehtoisten järjestöjen kehitys ruumiinkulttuurin alueella Suomessa v. Liikunta ja Tiede 22 (2), 59-65. Piikkarit 1995. 1997. The Construction of Women's Positions in Sport: A Textual Analysis of Articles on Female Athletes in Finnish Women's Magazines. 1987. (toim.) Suomalainen nainen. California: Sage Publications, lnc., 264-274
itsenäisyyttä suhteessa vä littömiin ryhmäintresseihin. Vapaaehtoistyön voi usein korvata rahasuorituksin; kiireinen nykyisä tai -äiti saa rahalla ns. Urheilun rahataloutta edeltävinä aikoina, vai hdantataloudessa ja ei kauankaan sitten, yksittäisten ihmisten oli turvauduttava välittömästi omaan ryhmäänsä ja palvelusten vaihto sitoi jokaisen kiinteästi kokonaisuuteen. On olemassa ristiriita niukkuuden, resurssien kohdentamisen, kilpailussa menestymisen, taloudellisen voiton tavoittelun ja moraalin välillä. Talous on vaihdantaa ja talous on valintojen tekemistä niukkojen resurssien vallitessa. Venetsialaiset, jotka toimivat todellisen tavarakaupan alalla, ovat kylläkin yksityishenkilöinä rikastuneet vain kohtuu 11 isesti, mutta ovat sen sijaan tehneet omasta valtiostaan poikkeuksellisen mahtavan ja rikkaan. 1500-luvun loppupuolella italialainen lehtimies Botero kirjoitti: "Italiassa meillä on kaksi kukoistavaa tasavaltaa, Venetsia ja Genova. Voittaja on se, joka kykenee käyttämään niukat resurssit tehokkaasti, kohdentamaan ne oikein, menestyy markkinoilla niin urheilullisesti kuin taloudellisestikin ja lisäksi vielä hyväksyttävin keinoin. Liikunnan hinta Liiku n na n kokonaiskustannukset harrastajalle koostuvat välittömistä, harrastamiseen sinänsä liittyvistä, ja välillisistä kustannuksista (Kuvio 1.). Ovatko seurat nääntymässä oman taakkansa alle ja ovatko seurat joutuneet tai halunneet hinnoitella itsensä vain niitä varten, joilla on varaa . Osa kustannuksista on vapaavalintaisia eli harrastajalle on mahdollisuus päättää näistä maksuista. Meistä on tulossa genovalaisia. Mistä johtuu, Jari Piiraista lainatakseni se, että yli puolet Liikkuva n iltapäivän hakemuksista tuli Suurten rahojen on pakko liikkua urheilussa, sillä "Joka niemen notkossa on jonkinlainen urheilu." monumentti , "Urheilupomoilla on varaa syöttää ja juottaa joka kissanristiäisissä kaikenmaailman rötösherrat ja mediamogulit" muilta kuin liikuntaseuroilta . Teksti: KARI PURONAHO Välineet ja varusteet kallistuvat. LIIKUNTA MAKSAA ENEMMAN, LIIKAA, TURHAAN. Markkinoiden tehtävä on tasapainottaa kysyntä ja tarjonta. Onko SLU:n seuraava projekti "Sosiaaliapua kallista urheilua harrastaville" yhteistyössä STM:n ja paikallisten työttömien yhdistysten kanssa . Nykyisin jokainen kantaa mukanaan toisten ihmisten tai organisaatioiden suorituksiin kohdistuvia vaatimuksia tiivistetyssä, potentiaalisessa muodossa, rahana. Tarjontaan vaikuttavia tekijöitä ovat mm. toimialan koko, teknologia kehittyminen, tuotannontekijöiden eli tuotantopanosten hinnanmuutokset, muiden tuotteiden hintojen muutokset tai muut ulkoiset tekijät, kuten rajoitukset panosten saatavuudessa, sää ja lakot. Markkinat Markkinat on paikka, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat, tässä urheilukysyntä ja -tarjonta . Kysyntään vaikuttavia tekijöitä ovat mm. Muutamat vaurastuu, mutta liikuntakulttuuri köyhtyy. Ja liikunnan harrastaja maksaa, mikäli vielä jaksaa. Maksukykyinen kansa tottui maksamaan, yhä enemmän ja enemmän. Kuntien tuottotavoitteiden kasvu ja taksapolitiikan kiristyminen sekä kustannusten karsiminen ja avustusten pienentäminen saivat joskus aikaan syöksykierteen, missä ainoastaan maksukykyiset vanhemmat olivat lopulta maksumiehinä ja -naisina. Suomen kansantalouden markkinat voidaan jakaa kolmeen päälohkoon: kotimainen kysyntä, kotimainen tarjonta Ja ulkomaantalous. Suomen liikuntakysyntään 1990-luvun alussa vaikutti voimakkaasti lama; kotitalouksien taloudellinen liikkumavara kapeni, yritykset joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja julkisella sektorilla oli omat ongelmansa. kuluttajien tulot, väestön määrä, kulutusmieltymysten muutos sekä muiden hyödykkeiden hinnat ja saatavuus. Viime vuosina kiinteät kustannukset ovat kasvaneet, samoin kuin mahdollisuudet käyttää yhä suurempia ja suurempia summia liikuntaan. Kilpailuja va lmennusjärjestelmät nielevät yhä enemmän varoja. Liikuntapaikkamaksut leikkaavat seurabudjeteista aiempaa suuremman osan. Varojen saaminen olikin helppoa, maksatettiin varakkailla vanhemmilla . Osa kustannuksista on harrastajan näkökulmasta kiinteitä, joihin ei voi vaikuttaa. Olisiko aika katkaista kustannuskierre, ennenkuin se katkaisee maksajan selän . Keskustel usi vut lts@stadion.fi TOIMITTAJA LEENA NIEMINEN .. Genovalaiset sen sijaan ovat täysin omistautuneet rahoitustoiminnalle ja siten lisänneet yksityisomaisuuttaan suuresti, samalla kun heidän valtionsa on köyhtynyt". Lajien säännöt pakottavat rakentamaan, ylläpitämään ja maksamaan. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 27
hallinnolla on hyvä mahdollisuus välistä vetoon, etenkin jos urheilullista menestystä tulee. Valvonta on jatkuvaa ja koko ajan tiukkenevaa. Laatuvaatimukset kovenevat. Formulafanit reissaavat kuulemma sadoilla miljoonilla vuosittain Häkkisen perässä, vieden huomattavan määrä rahaa milloin Unkariin, milloin Italiaan ja milloin Saksaan näistäkin markoista kilpaillaan. Muutamien lajien ja muutamien henkilöjen menestys ruokki harhakuvaa kaikessa urheilussa ja joka tasolla liikkuvista miljoonista, joista tuli päästä osalliseksi jokaisen, joka oli tuotantoprosessissa mukana. Sitä helpommin pelaaja erotetaan , sitä helpommin valmentaja erotetaan ja sitä helpommin toiminnanjohtaja "siirtyy uusiin tehtäviin" ja sitä helpommin pyritään vaikuttamaan lopputulokseen. :::::s > C (]) (]) .c :::::s :::L Huippu-urheilumarkkinat ovat Suomessa rajalliset. ), mikä mahdollistaisi laajamittaisen urheiluliiketoiminnan (pelaajien, valmentajien yms. Välittömät kustannukset Liikunnan välittömät kustannukset koostuvat pakollisista maksuista, ohjausja kilpailutoiminnan kustannuksista ja välttämättömien välineiden, jalkineiden ja tekstiilien aiheuttamista kustannuksista. Yhteisvakuutusta ei näy ei kuulu . Kilpailua väheksyttäessä unohdetaan, että pakko on sen vastakohta. urheilijat, joukkueet, valmentajat), joille olisi olemassa laajaa kansainvälistä kysyntää, on vähän. -0 s:..... "Viime vuonna oltiin turnauksessa Italiassa, 13 poikaa ja 26 vanhempaa ja ensi vuonna ajateltiin matkustaa kuuhun ! " On selvää, että kaikkiin todella suuriin kansanliikkeisiin liittyy epäkohtia. Mitä enemmän sijoitat myöskin liikunnan tuotantoprosessiin aikaa ja etenkin rahaa ja mitä suuremmat ovat tuotto-odotukset sitä kovempi on kontrolli. Urheilun ja huippu-urheilun ympärille urheiluorganisaatioihin ei ole toistaiseksi kehittynyt laajamittaista liiketoimintaa ( u rh ei I ute ksti i I i-/f a n ituoteva Imi stu s ja -kauppa, panimot, vedonlyöntitoimiston, pubit, ravintolat, matkatoimistot ... Jos tallilla on kaksi vaihtoehtoa joko yrittää epätoivoisesti voittaa reilusti, tappioasemasta huolimatta ja jäädä vaille miijoonapottia tai voittaa kehittyneen teknologian ja tietoisen sääntöjen rikkomisen avulla valtaisat summat ja markkina-asema, mikä on valinta . Kilpailu jopa urheiluorganisaatioiden ja henkilöjen välillä on pohjimmiltaan keksivä, uutta luova prosessi . "Teboilin, Shellin ja Nesteen markat urheilulle " on saanut viime vuosina uuden sisällön: "Markat järjettömältä urheilulta" . Urheilun keskittyminen suuriin kaupunkeihin, muutamiin lajeihin ja muutamiin seuroihin voi saada aikaan merkittävää urheilun kaupallistumista . Julkinen tuki ei ole kehittynyt toivo28 LIIKUNTA & TIEDE3-4/2000 tulla tavalla. jäsenmak. Jos toiminnanjohtajalla on kaksi vaihtoehtoa joko nostaa omaa palkkaansa 1.000 mk/kk tai ostaa edullisesti tarvikkeita, joita tarvitaan 2 vuoden kuluttua oman seuran toiminnassa, mikä on valinta . Itsekkyys lisääntyy. pakollisten maksujen ja vuokrien kohoamisen, harrastuskausien pitenemisen ja lasten järjettömän ympäri Suomea kuljettamisen takia . Kilpailua esiintyy kaikilla elämänalueilla ei vain mark"Kannattaa rahdata Tampereelta lunta Turun hiihtokilpail uihin" kinoilla. Kaikki organisoituneet ryhmät ovat taipuvaisia ajamaan etuaan; kyseessä on valta ja vallankäyttäjän tai vallankäyttäjien edut. Toisaalta kilpailu tuottaa uusia ideoita, jotka auttavat ihmisiä ja organisaatioita ratkaisemaan ongelmiaan, tekevät hyödykkeistä edullisempia ja kestävämpiä sekä edistävät usein tehokasta tuotantoa. Yritykset valvovat etujaan ja seuraavat palstamillimetrejä, lähetysaikoja, näkyvyyttä, kuuluvuutta ja saavutettuja elämyksiä. Kontrolli Nyt edessä ovat uudet ongelmat. Maassamme on yhä enemmän ja enemmän urheilusta palkkaansa saavia välillisesti tai välittömästi; toiminnanjohtajat, erotuomarit, valmentajat, urheilijat, pelaajat, mainostajat, liikuntatoimenjohtajat, toimittajat, tutkijat ja olisi mukava ansaita hiukan enemmän . Liikuntapaikkamaksut ja -vuokrat leikkaavat seurabudjeteista suurenevan osan. Pakollisia maksuja ovat usein mm. Urheilijat, valmennus ja erotuomarit eivät tyydy kilometrikorvauksiin ja ns. Yksittäiset ihmiset, vanhemmat kontrolloivat varojensa käyttöä, käyttävät aikaansa vaan ja ainoastaan siihen, mikä on järkevintä, tehokkainta, tuloksellisinta ja eniten myös itselle antavaa . Ei ole oikein, että lasten tasaarvo liikuntapalvelujen saajina vaarantuu mm. Kilpailu kovenee Rahaa tarvitaan aiempaa enemmän. Kilpailun kovenee urheilun ja muun välillä, urheilun sisällä lajien kesken, lahjakkaista urheilijoista, tiloista ja alueista, tukijoista, mainosajasta, -tilasta, vapaaehtoisista , rahasta ja vapaaajasta. Kilpailuja valmennusjärjestelmät nielevät yhä enemmän ja enemmän varoja . Missä ovat liikunnan mesenaatit, hyväntahtoiset tukijat, tämän päivän Juuso Waldeenit ja investoijat . Seurat keräävät ja käyttävät vuosittain yli 2 miljardia markkaa ja kotitaloudet miljardeja liikuntavälineisiin ja -tekstiileihin käynnissä on kilpailu näistä markoista. Kaudet pitenevät. On helpompi pyytää vain lisää rahaa kuin järjestää rahanansaintamahdollisuuksia tai yrittää miettiä halvempia vaihtoehtoja tilanteessa, missä kustannukset ja muutamien laatuvaatimukset vain näyttävät kasvavan . Kilpailussa olennaisin tekijä on vapaaehtoisuus. Huippu-urheilutuotteita (esim. Kuitenkin niin yrityksillä kuin liikuntatoimintaa ja -palveluja järjestävillä on monta valvojaa; jäsenet, asiakkaat, työntekijät, yhteistyökumppanit, julkinen sana, ay-liike, politiikka. Koska elämä niin liikuntamarkkinoilla kuin markkinoilla yleensä perustuu kilpailuun, markkinoiden oletetaan vaarantavan ihmisten hyvinä pitämiä asioita kuten arvoja ja moraalia. Lajien säännöt pakottavat rakentamaan, ylläpitämään ja maksamaan. ostot ja myynnit). Välineet ja varusteet kallistuvat. Jos urheilijalla on kaksi vaihtoehtoa joko kilpailla rehdisti kohtuullisesta toimeentulosta tai voittaa kaikin keinoin turvattu toimeentulo itse 11 e ja lähisukulaisille vuosiksi eteenpäin, mikä on valinta . Valtio tulosohjaa, kunnat valvovat resurssiensa käyttöä kiristyneessä taloudellisessa tilanteessa yhä tarkemmin ja tarkemmin
Pakollisia matkakuluja aiheuttaa harjoitteluun ja viralliseen kilpailutoimintaan liittyvä matkustaminen; vapaaehtoisina sen sijaan voidaan pitää turnauksiin erityisiin kilpailuihin sekä erityisvalmennukseen kuuluvien leirien matkakulut. Välineet, jalkineet ja tekstiilit Harrastaja tarvitsee välineitä, jalkineita ja tekstiilejä, joiden hinnat ovat laatuvaatimusten, erilaisuuden tavoittelun, turvallisuuden parantamisen, lajisääntöjen, muodin yms. Joukkuelajeja harrastavien lasten vanhemmat eivät välttämättä koe näitä kustannuksia kuntien tai jäähalli OY:n aiheuttamiksi, koska kulut sisältyvät seurojen koko ajan kasvaviin viikko-, kuukausitai vuosimaksuihin. Tuomarimaksuja on viime vuosina ulotettu yhä nuorempiin ja nuorempiin ikäluokkiin; aikaisemmin "venetsialaisessa liikuntakulttuurissa" joukkueet hoitivat tuomaroinnin kuten parhaaksi sopivat ja uskoisin, että lasten sarjoista ei Tarastin vetoomustuomioistuimeen joutunut moni kiistanalainen tapaus. Pääosa näistä kilpailumaksuista on ns. Lisäksi lajiliittojen säännöt voivat olennaisesti nostaa harrastamisen kustannuksia esim. suomalainen kokee liikuntapaikkojen hinnan esteeksi liikunnan harrastamiselle. Maksut ovat nousussa. kilpailupaikkavaatimusten, tuomarijärjestelmien tai tilastoinnin kautta. tilavuokrat, leirimaksut, valmennusmaksut ja turnausmaksut. Osasyyllisiä ovat kilpailujärjestelmät, niiden suunnittelijat kuin kunnatkin. Lisäksi varusteiden huolto aiheuttaa jatkuvasti kustannuksia samoin kuin valmennuksen tarvitsemat välineet, tekstiilit ja jalkineet, jotka usein pääsevät vanhempien maksettavien kulujen joukkoon. On aivan eri asia toimia viitenä kuukautena 1-2 kertaa viikossa kuin 11,5 kuukautena 5-10 kertaa viikossa. Vanhempien näkökulmasta harrastamisen hinta nousee, laatu kenties paranee, mutta onko koskaan kysytty lasten vanhemmilta, ovatko he tyytyväisiä olemassa oleviin palveluihin ja mitä palveluja he haluavat . Leiritoiminta antaa valmentajille mahdollisuuden keskittyä kerrankin tiettyihin osakokonaisuuksiin ja vielä niin, että kaikki ovat paikal la. Jäsenmaksut ovat seurojen näkökulmasta osa ns. takia nousussa. matkakulut, majoituskulut, virkistystoimintaan liittyvät kulut ja muut kulut. Valmennustoiminta on yhä harvemmin talkoopohjaista, koska valmennukseen käytetään yhä enemmän aikaa ja kuka haluaisi toimia 250 kertaa vähintään 2 tuntia ilman, että edes kustannukset korvataan puhumattakaan palkkiosta. Onko seurojen palveluja koskaan hinnoiteltu palvelujen käytön mukaan . Välinepörssejä, kirpputoreja ja kierrätystä käyttävät voivat huomattavasti vähentää harrastamisen kustannuksia etenkin harrastuksen alkuvaiheessa. Kyllä vanhemmat keräävät kynnet verillä vaikka mitä, jos he näkevät lasten kovan halun ja muiden aiheuttaman sosiaalisen paineen osallistua milloin mihinkin kissanristiäisiin, milloin missäkin osassa Eurooppaa tai Suomea. Vakuutusmaksut joudutaan nykyään, kuten ennenkin, maksamaan jokaisesta lajista erikseen. varmoja tuloja, joiden varaan toimintaa voidaan rakentaa ja suunnitella. Ei ole olemassa vaihtoehtoja osalle valmennusryhmästä tai joukkueesta. Jotkut kaupungit osallistuvat eriarvoisuuden kasvattamiseen tiukalla taksapolitiikalla tai muilla järjettömyyksillä. Seuran näkökulmasta ei ole olemassa erikseen pakollisia ja vapaaehtoisia ohjausja kilpailutoimintaan liittyviä matkakuluja vaan kaikki ovat päätösten teon jälkeen käytännössä pakollisia. Välilliset kustannukset Välillisiä kustannuksia ovat mm. Kaupallistuminen on sitä, että jokin LIIKUNTA & TIEDE 2/2000 29. vapaaehtoisia ja ne liittyvätkin yleensä erityisiin kilpailuihin ja turnauksiin ja eivät ole toistaiseksi osa ns. Kaupallistuminen On sanottu liikunnan kaupallistuvat. Nykyään peritään myös erillisiä kilpailumaksuja, muutama satanen silloin toinen tällöin. Seuran näkökulmasta tulee rahoittaa toiminnanjohtaja, valmennuspäällikkö, kopiokoneenhoitaja (vaikkei aina ole edes kopiokonetta), toimistokulut, vuokrat, vesi, oluet ei kun kokoukset jne. Tilojen ja paikkojen käyttö on kallistunut, etenkin taajamissa. Kilpailuja ja turnauksia järjestävien seurojen näkökulmasta nämä maksut ovat osa varainhankintaa ja hankitut rahat osa niitä rahoja, joita voidaan käyttää omien junioreiden turnausja kilpailumatkoihin. Kilpailujärjestelmiä ei suunnitella seurataloudellisista lähtökohdista ja liikuntapaikat eivät aina ole järkevään aikaan käytettävissä. Vanhempien näkökulmasta turnausten ja kilpailujen järjestäminen tarkoittaa vapaaehtoistyötä ja/tai niihin osallistuminen rahanmenoa. Onneksi viralliset tuomarit eivät yleensä saavu paikalla; huolimatta piirien määräyksistä ja tulossa olevista palkkioista. Ohjausja kilpailutoiminta Ohjausja kilpailutoiminnan välittömiä kustannuksia ovat mm. Tavaksi on myöskin tullut viivähtää muutamia päiviä tai viikkoja erilaisilla leireillä hyvien harjoitusmahdollisuuksien ja lihapatojen äärellä. Lähes joka 5. Näinhän niitä maksuja yleensä lisätään; keksitään uusi nimi samalle maksulle. Mitä enemmän vapaa-aikaa käytetään sitä suuremmaksi vapaa-ajan suhteellinen arvo kasva. Totta kai vuosikokous ja hallitus päättää mutta milloin ne päättävät vastoin toiminnanjohtajan tai vastaavan esittelijän tahtoa tai milloin heillä on todella riittävästi päätöksentekoon tarvittavaa tietoa. Lisenssimaksut ovat viime vuosikymmeninä tulleita jäsenmaksujen laajennuksia, millä katetaan seurojen ja liittojen toiminnasta ja kasvaneesta hallinnosta aiheutuvia kustannuksia. jne ... virallista kilpailutoimintaa. Seuratoimintamaksut ovat yleistyneet seuraorgan isaatioide n paisumisen myötä. sut, lisenssimaksut, vakuutusmaksut, tuomarimaksut, kilpailumaksut ja seuratoimintamaksut. Vanhemmat maksavat. Jos pelkästään osallistutaan, on se kallista, jos järjestetään ja osallistutaan, on se aikaa vievää ja jos pääasiassa järjestetään, voidaan harrastuksen hintaa alentaa ja/tai laatua parantaa . Jos täytyy matkustaa kauas, ei enää ehditä yöksi kotiin tai jos ottelu alkaa Rovaniemellä klo 06.30 lienee viisainta läh"J unioreille on varaa maksaa hatj oitusrahaa" teä jo edellisenä iltana, jolloin täytyy yöpyä ja vanhemmat maksaa, tavalla tai toisella
Julkisten liikuntapalvelujen laadun paraneminen, uusien palvelujen tuottaminen tai tukitoimet lisäävät tarjontaa ja hidastavat kaupallistumisen etenemistä. Valtion tulisi tukea etenkin lähiliikuntarakentamista, sisällyttää liikuntaorganisaatioiden tulosohjauskriteereihin "toimenpiteet harrastajien kustannusten alentamiseksi" sekä lopettaa kaupallistumista ja eriarvoistumista kiihdyttävä liikuntabudjetin supistaminen . Tampere 19.11 .1999. International Review of Sociology of Sport 26, 2, 83-97.. . Keski-Suomen Taloudellinen tutkimuskeskus. Lajiliittojen tulisi suunnitella toimintaansa harrastajien kustannusten alentamiseksi mm. & Weber, W. Vanhempien tulisi vaatia seuroilta entistä laadukkaampaa toimintaa, alenevia kustannuksia ja yhteissuunnittelua sekä toimia joko päätöksentekijöinä tai yhteydessä päätöksentekijöihin seurojen toimintaolosuhteiden parantamiseksi. 135-168. Laadukas toiminta parantaa resurssien hankintamahdollisuuksia . The Anatomy of Power. 1999. Lisäksi valtion , kuntien, liikuntaorganisaatioiden, kotitalouksien ja yritysten tulee toimia liikunnan kustannusten alentamiseksi, koko suomalaisen liikuntakulttuurin hyväksi. Council of Europe Press. Olemassa olevan liikuntakysynnän ja -tarjonnan epätasapaino antaa mahdollisuuden liikunnan kaupallistumiselle. Ihmiset ovat aina halunneet tavaroita ja palveluksia ja ovat niitä saaneet; näin tulee jatkumaankin. Esitelmä. Yhteiskunnassa uutuus muuttuu kauppatavaraksi. Teoksessa Second European Congress on Sport Management, Florence 29.9.1994. Uutuutta ihmisille voidaan myydä loputtomasti myös oltaessa korkealla elintasolla, kunhan sitä ei tarjota liian paljon kerralla. Mitä tulisi tehdä 7 Kuntien tulisi keskittyä lähiliikuntarakentamiseen, laadukkaan liikuntatoiminnan tukemiseen, tehostaa liikuntapaikkojen käyttöä sekä alentaa tai poistaa olemassa olevia liikuntapaikkamaksuja. Edita, Helsinki. Professionalism, structures and systems: the impact of professional staff on voluntary organisations. Seuroissa olisi syytä arvojen puntarointiin, tavoitteiden kohtuullistamiseen sekä yhteissuunnitteluun lasten vanhempien kanssa. . tuote tai palvelu tehdään rahaa tuottavaksi. (wwwdokumentti). Erityistä arvostusta ansaitsisivat seurassa ne henkilöt, jotka toimivat kilpaurheilullisesti heikosti menestyvien, murrosikäisten ryhmien tai urheilijoiden kanssa. Corgi Books. 11-12. 1999 100 sanaa taloudesta. Position Paper. Power and lnfluence: The Relationship between Professional Officers and Volunteers in Voluntary Sector Organisations, 395-408. Lyle J.W.B, 1995. Mitä harrastaminen saa maksaa. Economy in The Significance of Sport for Society: Health, Socialisation, Economy. & Määttä S. Liikuntapalvelujen turvaaminen vaatii yhteiskuntasopimusta. & Slack T. & Hining B. Toimintakausi tulisi muuttaa 12 kuukauden jaksosta kahdeksi 6 kuukauden jaksoksi, joille eri mak30 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 "Urheiluväki törsää kaupungin parhaissa ravintoloissa ja viettää viikonloput . Urheiluseurat ja yhteiskunta eivät ole kyenneet tyydyttämään koko sitä liikunnan tarvetta mikä markkinoilla eli kansalaisilla on. Järvinen, H. EASM. 1991. CONI. Kerkelä L. Mitä harrastaminen sitten saa makJäsenmaksut Lisenssit Vakuutukset Tumausmaksut Villnebuolto saa. SLU:n liikuntapoliittinen seminaari. " tuntur1ma101ssa Valmennus Tilavuokrat/~maksut Leirit Vaatetus Välineet Tuotteiden ja palvelusten henkilökohtaisessa erilaistamisessa tullee keskeiseksi juuri oikean uutuusasteen valinta ottaen huomioon yksilön aikaisemmat kokemukset ja persoonalliset erityispiirteet. Official Proceedings. Simmel G, 1997, Rahan filosofia . Halutessaan julkinen sektori voi vaikuttaa liikunnan kaupallistumiseen monin tavoin: Valtio pitänee liikunnan kaupallistumista, hinnan nousua ja eriarvoistumista toivottavana pienentäessään vuosi vuodelta omaa osuuttaan liikunnan rahoituksessa. lnstituto Superiore di Educazione Fisica, Firenze. 280-285. Samoin käy, jos suoraa tukemista vähennetään. Puronaho, K. Tällöin syntyy ja on syntynyt laskettelu-, tennis-, kuntosali-, ratsastusja "naisvoimistelubisnestä" . 0-552-12468-0. "on varaa palkata valkku ja joukkueenjohtaja sekä luistella keskellä kesää, fudata keskellä talvea tai leireillä etelän lämmössä" Andrei/, W. Majoitus Ohjausja kilpailutoiminta Virkistystoiminta "Kaikki on ostettavissa, kysymys on vain hinnasta" (AI Capone) KARI PURONAHO, tutkija, Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Kilpailutoiminta Valmennustoiminta Leirit/turnaulcset "Refreshme ts" Lehdet, kirjat, videot Klubitoiminta Lääkitys/hieronta Lisävakuutukset Lastenhoito Lähteistä: sut. Mukavaa elämää elävä ihminen tarvitsee uutuuden tuomaa virikettä jonkin vähimmäismäärän, jottei tuntisi itseään ikävystyneeksi ja tyytymättömäksi. Lisäksi seurojen tulisi tukea kuntien liikuntaviranhaltijoita ja -luottamushenkilöitä toimintaolosuhteiden kehittämistyössä. 1999. Liikunnan ja Urheilun Maailma, 11 . Kettunen P, 1985 Talous, Yrittäjyys, Laskentatoimi. 1995. Thibault L. Kuntien tiukka taksapolitiikka johtaa välillisen tuen vähenemiseen ja edelleen joko tarjonnan vähenemiseen tai liikunnan hinnan nousuun, mikä puolestaan voi aiheuttaa kaupallistumista ja epätasa-arvoa. sääntömuutoksin ja arvioimalla kilpailujärjestelmänsä uudelleen seurataloudellisista lähtökohdista käsin. Galbraith J.K, 1983. Hyvinvointi on kuitenkin jo niin korkealla, että on vaikea kuvitella tavaranpaljouden sinänsä merkitsevän paljonkaan ihmisille. Doroga, Turku 1997, 100-101 . Tällä mahdollistettaisiin kahden tai useamman lajin harrastaminen ja alennettaisiin yksittäisen harrastajan kustannuksia sekä helpotettaisiin alituista valmentajatai vetäjäpulaa
Mitä sitten on liikunta. Erityisen dopinglain valmistelu on parhaillaan vireillä. Ensin mainituista ovat esimerkkeinä erityisjärjestelyt urheilijain tapaturmavakuutuksen ja eläketurvan suhteen ja jälkimmäisistä urheilijan vastuu dopingista, mihin ei ole voitu soveltaa rikoslain mutta ei myöskään siviilioikeuden säännöksiä sellaisinaan. Mikä on tällaisen tutkimuksen suhde liikuntatieteeseen. Urheiluoikeuden kirjallisuuden jatkoa Suomessa on odotettavissa . ONKO URHEILUOIKEUS LIIKUNTATIEDETTA. Ehkä tämä on vastaus kysymykseen, milloin on oikeutettua puhua itsenäisestä tieteenalasta. Ne ovat myös saaneet omat tutkijansa eri puolilla maailmaa . Tässä määrittelyssä ei ollut sanaakaan liikunnan oikeudellisesta tutkimuksesta . yksilön käyttäytymisen ja tietoisen toiminnan tason ilmiönä ja 3. Suomessa VT Olli Rauste on julkaissut laajan teoksen Urheiluoikeus (1997), joka on kuten hän sanoo kirjansa esipuheessa "urheiluoikeudel1 isen kirjallisuuden keskustelunavaus Suomessa" . Myös urheilijain verotus on jossain määrin eriytynyt muusta verotuksesta urheilijarahastojen tultua perustetuiksi urheilijain kulujen jaksottamiseksi poikkeavalla tavalla . Risto Telama vastasi otsikkoon näin: " Liikuntatieteellinen tutkimus voidaan yksinkertaisesti määritellä siten, että se on tieteellistä tutkimusta, joka kohdistuu liikuntaan. yhteiskunnallisena, yhteisötason ilmiönä." Tärkeimpiin liikuntatieteellisiin tieteenaloihin hän luetteloi kuuluvaksi biomekaniikan , liikuntafysiologian, liikuntalääketieteen, liikuntapedagogiikan, liikuntapsykologian, iikunnan sosiaalitieteet, liikuntahistorian, liikuntafilosofian, liikuntagerontologia n, erityisryhmien liikuntatutkimuksen, liikunnan taloustutkimuksen, vapaa-ajan tutkimuksen ja tanssin tutkimuksen. Tuloksena syntyneet tutkielmat on julkaistu opetusministeriön kulttuuripolitiikan osaston julkaisusarjassa 1998. Viime aikoina on kuitenkin syntynyt itsenäisiä vain urheiluun sovellettavia säännöksiä erityisesti sosiaalioikeuden ja sisäisen kurinpitomenettelyn alueilla. Mitä se on ?" vuodelta 1989 prof. Vireillä on parhaillaan urheiluoikeuden lahjoitusprofessuurin perustaminen Helsingin yliopistoon. Tämä tutkimus onkin nuorta ja oli vielä vuonna 1989 alussaa n, mutta tilanne on nopeasti muuttunut. Vuoden lopussa ilmestynee Tietosanoma Oy:n kustantama Liikunnan ja urheilun oikeus -niminen noin 400-sivuinen kirja. Alan kirjallisuutta on alettu julkaista eri puolilla maailmaa runsaasti, etenkin USA:ssa, Englannissa ja Saksassa. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 31. Voisin pyrkiä vastaamaan kaikkiin näihin kysymyksiin myönteisesti, mutta käsitykseni mukaan se olisi tapahtumassa olevan kehityksen ennakointia. Urheiluoikeuden yhdistys on kerännyt piiriinsä lähes 100 urheilun juridiikasta kiinnostunutta ja järjestänyt menestyksekkäästi kokouksia, seminaareja ja matkojakin. Liikuntatieteellisen seuran julkaisussa 118 " Liikuntatiede . VT Olli Rauste on luennoinut urheiluoikeuden kysymyksistä Jyväskylän liikuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijoille. .. Oikeustieteen piirissä lienee urheiluoikeutta ollut vaikeaa mieltää itsenäiseksi tieteen alaksi, kun sitä koskevat säännökset ovat olleet yleisiä muiden oikeustieteen alojen säännöksiä, joita vain on sovellettu urheiluun. Teksti: LAURI TARASTI Urheilun oikeudelliset kysymykset ovat urheilun ammattimaistumisen ja kaupallistumisen myötä lisääntyneet suuresti . Professori Telama edellä mainitussa kirjoituksessaan nimittäin sanoo: "Yksinkertaisin ja käytännöllisin tapa määritellä tieteenala akateemisessa maailmassa on professuuri ." Urheiluoikeuden opetusta annetaankin tänään useiden maiden yliopistoissa aina Australiaa myöten. tutkimuksen kohteena on syytä tarkastella sitä ainakin kolmella tasolla : 1. Asia nimittäin riippuu toisaalta urheiluoikeuden itsensä tutkijoista ja harrastajista, mihin he näkevät kuuluvansa, toisaalta oikeustieteestä ja liikuntatieteestä itsestään, miten ne suhtautuvat uuteen tulokkaaseen. Samanlaisia Sport and Law -yhdistyksiä on tietämäni mukaan perustettu ainakin Ruotsissa, Saksassa, Puolassa, Belgiassa, Englannissa, USA:ssa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Kirjan yli 850 sivulla käsitellään muun muassa pelaajasopimuksiin, valmentajasopimuksiin ja valmennustukisopimuksiin kuuluvia oikeusongelmia, joukkueurheilun siirtomaksujärjestelmää, yksilölajien amatöörisäännöstöä, sponsorisopimuksia, dopingia ja urheilijain kurinpitoa, urheilukilpailujen järjestämiseen liittyviä kysymyksiä kuten mainosja televisio-oikeuksia sekä urheiluseuran rahoitusta ja konkurssia. Biologis-fysikaalisena ilmiönä, 2. Lajissaan ensimmäinen yliopistollinen urheiluoikeudellinen kurssi syventävissä opinnoissa järjestettiin vuonna 1997-98 Helsingin ja Turun yliopistojen oikeustieteellisten tiedekuntien yhteistyönä. Vuonna 1992 perustettu Svensk ldrottsjuridisk Förening, jossa on yli 300 jäsentä ja joka julkaisee ldrottsjuridisk skriftserie -nimistä julkaisusarjaa, järjestää ensimmäisen pohjoismaisen urheiluoikeudellisen konferenssin 6-7.10.2000 Tukholmassa. Onko urheiluoikeus oma tieteenalansa , onko se osa oikeustiedettä vai osa liikuntatiedettä. Puhuttaessa liikunnasta Urheiluoikeuksien perustaminen on merkinnyt urheiluoikeuden itsenäistymistä. Vuonna 1994 yhdessä OTT Heikki Halilan ja VT Risto Riitesuon kanssa perustamani Urheiluoikeuden yhdistys on vuosina 1998-99 julkaissut oikeudellisia kirjoitelmia käsittelevän lehtensä "Urheilu ja oikeus" ensimmäiset numerot ja tänä vuonna on vuorossa lehti numero 3
DL 1/98 s.9-33. Viimeksi mainittu on hyväksytty kansainväliseksi välimiesoikeudeksi, jonka tuomiovalta on yksinomainen so. Stadion (avajaiset 1938) ja Paavo Nurmi (1897-1973) ovat kansakunnan kulttuurisessa, sielussa ja historiassa paljon enemmän kuin pelkkä urheiluareena ja kultamitalijuoksija . Pian Tukholman kisojen jälkeen Helsingin asemakaava-arkkitehti Bertel Jung ja Tahko, Lauri Pihkala, esittelivät suunnitelmia uudesta olympiaurheilua kunnioittavasta stadionista Helsinkiin. Suomessa Urheilun oikeusturvalautakunta syntyi vuonna 1991. kansainvälisen dopingvalvontaelimen WADA:n lakikomitean ja KO K:n urheilu ja laki -komitean jäsen. Oopperaesityksen suojelijana oli Lasse Viren, kansaedustaja. Kolehmainen ja kumppanit olivat voitoillaan1912 nostaneet isänmaallisen innostuksen Tukholman Olympiastadionilla korkeuksiin, osoittaneet joukkueena mieltään. Tällä kehityksellä on ollut huomattava vaikutuksensa urheiluoikeuteen ja sen merkitykseen. Sveitsin liittotuomioistuin on näin todennut kahdessa päätöksessään 15.3.1993 ja 31 .10.1996. Oopperan estradina koko kenttä ja osa katsomostakin. Sen arkkitehtuuri oli funkis, jota Toivo Jäntin ja Yrjö Lindegrenin suunnittelema Olympiastadionimme kautta maailman tunnustuksen myös taideteoksena osakseen saamana edustaa . 747-762. Liikuntatieteen piirissä puolestaan juridiikkaa on vierastettu sen tieteellisten ongelmien erotessa niin selvästi perinteisistä liikuntatieteen aloista. Kansallisesti useimmissa maissa on urheilun keskustasolla perustettu sisäisiä oikeusistuimia käsittelemään urheilun riitoja. Ks. sen ratkaisemaa asiaa ei voida enää käsitellä siviilioikeudessa. Digest of CAS Awards 19861998, edited by Matthieu Reeb, 1999. 4. Teksti: ILKKA SUMU Paavo Suuri, urheiluooppera Helsingin Olympiastadionilla oli ja on yksi kulttuurivuoden suurtapahtumista. Käsittääkö liikuntatiede kaiken liikunnan tutkimuksen, on siinä keskeinen kysymys. Suppeasti tarkastellen urheilun erityiset oikeudelliset kysymykset 32 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/200) ovat liikuntaan nähden sivukysymyksiä, useimmiten huippu-urheilun so. Awards by the IAAF Arbitration Panel 1985-1999, 2000 2. Paavo Nurmi valmentautui suurjuoksijaksi ennen muuta itsensä vuoksi. Näytös oli suuri, väkeä sen tekemiseen tarvittiin tuhatkunta miestä ja naista ja yksi lapsi. Samalla Nurmi oli kuitenkin välttämätön. Myös lakimiesten koulutustausta eroaa selvästi liikuntatieteessä totutusta. Asia on tulossa KO K:n hallituksen harkittavaksi. Hän oli itsenäinen ja sinnikäs nuoresta pitäen, hän otti voittamisen tavoitteekseen ja keskittyi muokkaamaan ruumiinsa ja mielensä tilaan, jota päämäärän saavuttaminen edellytti. Toisaalta urheiluoikeudellinen tutkimus on keskittynyt kilpaurheiluun ja varsinkin huippu-urheiluun. Ks. LAURI TARASTI Hallintoneuvos Korkein hallinto-oikeus Kirjoittaja on mm. Urheiluun on näin syntynyt monipolvinen sisäinen oikeusturvajärjestelmä, joka toimii kokonaan valtion yleisen oikeusturvajärjestelmän ulkopuolella. Lauri Tarasti : Legal Solutions in International Doping Cases. Modernismi pyrki tasa-arvoon, valoon ja terveyteen. Olen itse ehdottanut Kansainvälisen Olympiakomitean Sport and Law komission jäsenenä, että KOK järjestäisi eri maiden urheiluoikeuden yhdistysten yleismaailma llisen konferenssin, mikä samalla merkitsisi urheiluoikeuden tunnustamista urheiluliikkeen osaksi. Tämän lisäksi useat lajiliitot ovat perustaneet omat puolueettomat valituselimensä lajinsa oikeusturvan parantamiseksi. Ruotsissa vastaava toimielin on nimeltään Riksidrottsnämnden. Telama tämän kirjoituksen alussa siteeratussa tekstissään toteaa, urheiluoikeus laajasti ymmärrettynä kuuluu sen piiriin. Risto Jalanko, Urheilun oikeusturvalautakunta, DL 1995 s. Itsenäisiksi julistauduttiin viisi vuotta myöhemmin. Kaisaniemi-suunnitelma ei edennyt, itsenäistyminen kipeine taisteluineen tuli väliin. Kirjallisuus: 1. Myös monet muut liikunnan järjestöt kuten ICSSPE (International Council of Sport Science and Physical Education) joutunevat harkitsemaan urheiluoikeuden asemaa piirissään. ammattiurheilun seurannaisilmiöitä, mutta niin ovat kyllä useat muutkin liikunnan yhteiskunnalliset ilmiöt. Urheiluun sisäinen oikeusturvajärjestelmä Urheiluoikeuden itsenäistymistä on merkinnyt urheiluoikeuksien perustaminen. Tosin eräissä vakavammissa tapauksissa, etenkin perusoikeuksista kyseen ollen, oikeusturvaa on yhä voitu hakea valtion tuomioistuimista sen jälkeen kun urheilun omat oikeusturvakeinot on käytetty loppuun. Kansalle tarjottiin kaksi esitystä stadionilla ja niistä jälkimmäinen myös YLE:n TV-I:ssä. Jos liikuntatiede on tutkimusta, joka kohdistuu liikuntaan kuten prof. Nykyinen kulttuuriväki määrittelee sen ikoniksi. Käsitykseni on, että liikuntatieteessä on nyt aika harkita suhtautumista itsenäistyvään urheiluoikeuteen. Se, että Nurmen ja itsenäisenä kansakuntana nuoren ja identiteettiään hakevan Suomen päämäärät yhtyivät, ei johtunut Nurmesta. Suuren Venäjän pienen suuriruhtinaanmaan urheilijat ryntäsivät avajaisissa eroon valtakunnan pataljoonasta. Suuri uni." Oopperan otsikot on totta. Heikki Halila, Miten tehokkaasti urheilun oikeusturvalautakunnasta saadaan oikeusturvaa. Kansainvälisellä tasolla etenkin doping-riidat ovat vaikuttaneet puolueettomien urheilun sisäisten oikeuksien syntymiseen . Kansainvälinen Yleisurheiluliitto (IAAF) perusti sisäisen oikeuden Arbitration Panelin vuonna 1982 ja Kansainvälinen Olympiakomitea (IOC) vuotta myöhemmin urheilun välimiesoikeuden Court of Arbitration for Sport (CAS). "Paavo Suuri. 1920-luvulr.. Hän oli Hannes Kolehmainen toiseen potenssiin. 3. Suuri juoksu
Ministerin, pääministerin ja presidentin tehtäviin hän kasvatti itseään toimimalla salaisen poliisin virkailijana ja urheilujohtajana. Kekkosen osan lauloi Seppo Ruohonen; hyvä niin. Resepti toimi kuin aikansa ihmelääke. Kekkonen ei ehtinyt edes aivastaa, muut jäsenet pelkästään luimistelivat. Sota paha ja sotaväki ovat konnan osassa. Jos ja kun Nurmi-oopperaa esitetään muualla ja aikojenkin päästä, Haavikon teksti latoo Nurmen ja Kekkosen historiaan kummallisessa valossa ja tekee nuoren tasavallan kahden ensimmäisen vuosikymmenen kuvasta täysin vinon. Suuri lamakausi oli alkanut syksyllä 1929. Suomalaisten voitot olympialaisissa olivat osa koko kansakunnan rakentamisen menestystarinaa. Urheilemalla voi päästä vihreämmälle oksalle, jos on sitkeä, oivalsi Paavo Nurmi. Kalle Holmbergin esittämänä Pesäpallolaulu kuvaa paitsi hauskasti, myös todesti, mihin urheilua tarvittiin. Paavo Nurmi oli suurmies. Mutta varakkaaksi koneteknikko Nurmi hankkiutui asuntorakentajana ja kiinteistönomistajana. Japanin ja Kiinan välille syttyi 1937 sota . Nurmi oli juossut rahasta. Klassiset oopperat Romeo ja Julia, Sevillan parturi, Don Giovanni jne kertovat tarinoita rakkaudesta, petoksista, insestistä ja murhista. Viilarinoppi lankesi otolliseen maaperään, elämä on työtä tuskaa. Vauraampi ja teollisesti kehittyneempi hyvä naapuri, entinen emo, petti. Tokiolle annetut 1940 olympialaiset peruttiin, Erik von Frenckell hommasi ne Helsinkiin. Nurmi-oopperassa klassista oopperaa edustavat naiset. Hän kuitenkin myös opiskeli, sitkeästi sitäkin, ja valmistui koneteknikoksi. ILKKA SUMU, VTM Yhdyskuntasuunnittelun jatkokoulutussihteeri Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusja koulutuskeskus YTK TKK, Otaniemi L TS:n neuvottelukunnan jäsen, uija LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 33. Jos kirjoitetaan Paavo Nurmesta, tulisiko sen, mitä kerrotaan olla totta. Suomalaisten oli miltei mahdoton käsittää tapahtunutta. Keihään ja juoksujen mitaleilla oli luotu itsenäisyystahtoa. Kekkonen sairastui 1981, mutta Haavikko ei sairasta armahda. Hän rakensi itsestään sellaisen reseptillä, jonka kansallisrunoilija J.L.Runeberg (1804-1877) oli kirjoittanut runoonsa Saarijärven Paavosta. Reseptillä hän juoksi Pariisissa 1924 viisi kultamitalia, kaksi niistä hirveässä helteessä 10. Urho Kaleva Kekkonen (19001986), Paavoa kolme vuotta nuorempi vauhdittomien hyppyjen mestari ymmärsi sen paremmin kuin hyvin. Eikä Paavo Nurmeakaan. Paavo Nurmi oli sankari, suuri urheilija ja vaikuttaja. Ei ollut kyse vain urheilusta tai yhdestä juoksijasta. Esityksen kokijana kaipasin, jäin kysymään, historiallista totuutta. Mikonkadun puodissa myytiin vie lä 1960-luvulla laadukkaita paitoja. Juoksijauransa jälkeen hän perusti herrain vaatehtimon Helsinkiin. Akateemikko Paavo Haavikolla on kekkos-syndrooma. Haavikon käsikirjoituksessa Kekkonen näkee niistä unta, hän hankkii ne, ja niihin sotketaan Helsingin toteutuneiden kisojen 1952 avajaiset. Rakennusinsinööri Kreuger pystytti myös arkkitehti Torben Grutin suunnitteleman Tukhoman Olympiastadionin. Nurmi-oopperan sävelsi Tuomas Kantelinen. l 1 ·' PAAVO NURMI, SUURI la Alvar Aalto uskoi urheiluun ja esitti itsenäisyyden 10 vuotta juhlistavaksi muistomerkiksi koko pääkaupunkia Tähtitornimäeltä näkyvästi hallitsevaa stadionia. Juoksijat, voimistelijat ja keihäänheittäjät, suuren urheilumenneisyyden avainhahmot, liikkuivat siellä myytillisinä hahmoina kuin kotonaan. Talvisotaan jouduttiin, toiseksi tultiin, mutta ruotsalaiset voitettiin massakävelyn maaottelumarssissa. Kaikki tietävät: naivia fiktiota. Maanpuolustusaktivistikin. Todellisen Paavo Nurmen merkitys oli suomalaisille rakkaudessa ja sotaan jouduttaessa paljon suurempi kuin herännäis-Paavon. Nurmi kasvoi voittamattomaksi kansallissankariksi. Hannes Kolehmaisesta innostui myös Paavo Nurmi, joka äiteineen ja sisaruksineen eli Turun köyhän väen niukkaa elämää, ruoasta oli pulaa. Libreton kirjoitti Paavo Haavikko. Suomi oli useita satoja vuosia Ruotsin takamaa, köyhien tehtävänä oli kasvattaa kuninkaille sotilaita ja maksaa aatelisherroille veroja. Ruotsalaisen Ivar Kreugerin talousimperiumin romahdus oli ollut sen keskeisiä synnyttäjiä. Hyvä niin. Kekkonen suuttui, maaottelut loppuivat moneksi vuodeksi. Kansainvälisen olympiakomitean ruotsalainen puheenjohtaja J.Siegfrid Edström teki historiaa. heinäkuuta 1500 ja 5000 metrin juoksuista saman tunnin sisään. Kun Nurmi oli voittamaton, tai ainakin melkein, ruotsalaiset hommasivat hänet ulos Los Angelesin kisoista 1932. Nurmi ajettiin kentältä oopperassa tämä kohtaus, fiktiivisenäkin, on osuva. Nurmen osa lauloi Gabriel Suovanen; hyvä niin. Mennyt aika heinäseipäineen, sytyttämiseen ei tarvita enää trustivapaita tulitikkuja, ja Elovena-tyttöineen puolestaan on auvoinen kangastus Mozartin Taikahuilusta. Totta on, että Nurmi, köyhän kodin kasvatti, oli ahne ja äkäinen. Poliittista erimielisyyttä soviteltiin ja kansakunnan yhtenäisyyttä rakennettiin liittoriidoista huolimatta urheilun kautta. Hän on osa historiaamme. Heillä on statistin rooli. Ammattimaisesti oli monia muitakin urheilijoita valmennettu, myös ruotsalaisia. Libretto olisi pitänyt tilata sydämeltään avarammalta "suurmieheltä". Berliinin kisojen kulttuuriolympialaissa kirjailija Urho Karhumäki voitti romaanillaan Avoveteen kultaa, samoin1948 Aale Tynni, sittemmin akateemikko, runollaan Hellaan laakerit. Nurmi katkeroitui. Ruotsalaisooppera on korrekti. Kultalusikka-perheeseen syntyneen Haavikon mielestä suurmiesten kai pitäisi olla kaikin puolin antiikin jalousihanteiden epäitsekkäitä toteuttajia. Särö naapurien urheilusuhteissa aukeni railoksi. Sitä, että pienen Ruotsin rahkeet eivät riittäneet suurvalta-aseman ylläpitämiseen, ja maa menetti Suomen itseään kymmenen kertaa väekkäämmälle ja sata kertaa laaja-alaisemmalle Venäjälle eivät suomalaiset saaneet anteeksi. Ellei, niin miksi nimeksi Paavo Nurmi. Kreuger oli ennen tulitikkumonopoliaan rakentaja. Siitä tiedämme, ettei kyseessä ole operetti husaareineen. Tahko Pihkala, itsekin myytillinen sankari, oli kerkiiväinen mies. "Esiintymislavana" Olympiastadion oli juuri tähän oopperaan osuvassa roolissa. Nyt vuonna 2000 ruotsalaiset eivät voi antaa Nokian kiriä Ericssonin ohi anteeksi. Esityksen ohjasi Kalle Holmberg; hyvä niin. Myös Kekkosesta kasvoi suurmies
European Women and Sport -konferenssi antoi suositukset urheilun tasa-arvotyölle heilun päätöksenteon kaikilla tasoilla. Olemme saaneet todella paljon positiivista palautetta ja kiitosta osanottajilta niin ohjelmasta, sisällöistä, puhujista, keskusteluista kuin oheisohjelmistakin, kertoo SLU:n tasa-arvotyön projektipäällikkö Pirjo Puskala. Puheenjohtaja Birgitta Kervinen jatkaa EWSjohtoryhmässä Konferenssin päätteeksi EWS puheenjohtajuus siirtyi SLU:lta Saksan urheilun keskusjärjestölle DSB:lle ja uusina maina johtoryhmässä aloittivat Ranska ja Tsekki sekä Euroopan urheilukonferenssin isäntämaana Viro. 4. Naisten tulee pyrkiä urheilun kansainvälisiin tehtäviin ja tulla siinä tuetuiksi. Miesten ja naisten tulee osallistua tasa-arvoisina kansainväliseen liikuntapolitiikkaan. Molempien sukupuolien tulee osallistua liikuntapaikkojen suunnitteluun. EWS 2000 konferenssi antoi Helsinki Spirit 2000 suositukset, joihin myös liikuntakulttuurin eri tehtävissä toimivien naisten ja miesten olisi hyvä tutustua ja ottaa ne huomioon omassa toiminnassaan. Naisten tieto-taitoa tulee hyödyntää liikunnassa ja urheilussa, naisten määrää päätöksentekoelimissä tulee lisätä ja tukea koulutuksen ja työssä kehittymisen keinoin . Naisten ja miesten tulee osallistua tasa-arvoisina keskusteluihin liikuntakulttuurin arvoista ja kehityksestä. Naisilla ja tytöillä, miehillä ja pojilla tulee olla mahdollisuus valita oma liikuntamuotonsa ja osallistua tasavertaisesti urheilun järjestötyöhön. 2. 6. EUROPEAN WOMEN AND SPORT KONFERENSSI UUSI ASKEL TASA-ARVOON Kesäkuun alun EWS 2000 konferenssi Women, Sport and Culture How to change sports culture. Suositukset, Helsinki Spirit 2000 1. Näiden perustana ovat aikaisemmat suositukset, Brightonin naisliikuntajulistus (1994) ja Windhoekin Call for Action (1998). Berliinin ja Punta del Esten kokousten liikuntakasvatuksen suositusten toteuttaminen Urheiluja opetusministerien yhdessä liikuntakasvatuksen ammattilaisten kanssa tulee varmistaa, että kaikki tytöt ja pojat saavat korkeatasoista liikunnanopetusta. Liikunnan tasa-arvotyön dokumentointi on tärkeää . Naisten tulee muodostaa liikunnan verkostoja alueellisella , kansallisella ja kansainvälisellä taLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 soilla . Tasa-arvon tiedostamisen ja arvostamisen lisääminen urheilussa 34 Neljäs EWS-konferenssi järjestettiin teemalla "Women, Sport and Culture How to change sports culture?" Yhteensä 250 osallistujaa 47 maasta koosti suositukset, Helsinki Spirit 2000. jotka luovat pohjan liikunnan ja urheilun tasa-arvotyölle. EWS-verkostoa tehokkaasti vuosina 1998-2000 johtanut SLU:n hallituksen jäsen Birgitta Kervinen jatkaa EWS johtoryhmän jäsenenä 2000-2002. Vammaisten ja vammattomien yhteistyö urheilussa lisää suvaitsevaisuutta ja yhteistyötä. Laadimme muun muassa järjestön tasa-arvotyölle ohjeet (Guidelines) niin, että tulevaisuudessa jokainen tietää, mistä EWS-työssä on kysymys ja mitä työllä tavoitellaan. Helsingissä onnistui hyvin. Tallinnassa järjestetään EWS-seminaari verkoston kontaktihenkilöille ensi vuoden kesäkuun lopussa, juuri ennen Euroopan urheilukonferenssia", toteaa Puskala. Sukupuolinen häirintä tulee estää urheilussa Euroopan neuvoston Bratislavan kokouksen (toukokuu 2000) päätöslauselma sukupuolisesta häirinnästä pitää ottaa käyttöön ja sitä tulee seurata kaikissa Euroopan maissa, sekä urheilujärjestöissä että urheilusta vastaavissa ministeriöissä . Naisten urheilun määrää ja myönteistä julkisuutta tiedotusvälineissä tulee lisätä, ja naisia tulee kouluttaa urheilutoimittajiksi. 5. Urheilun rakenteiden ja sääntöjen tulee sopia sekä miehille että naisille. Verkoston Suomen kontaktihenkilönä jatkaa Pirjo Puskala. Päätöksenteon tulee olla avointa ja eettisesti kestävää kaikilla tasoilla. Jatkuva tasa-arvotyön arviointi ja tutkimus on tärkeää Urheilun merkitystä yhteiskunnallisten asioiden edistämisessä tulee korostaa . Tunnustetaan koululiikunnan merkitys tyttöjen ja naisten elinikäiselle liikunnan. Tämä päätöslauselma on haaste urheilulle luoda turvallisempi liikuntakulttuuri. Puskalan mukaan Suomen EWS puheenjohtajuuden aikana työ harppasi tuntuvasti eteenpäin. Osanottajia oli kaikkiaan 47 eri maasta. Naisten asemaa liikuntakulttuurin voimavarana ja päätöksenteossa on vahvistettava. 3. Erityisesti tulee huomioida vammaisten naisten tasavertainen mahdollisuus urOn välttämätöntä että liikunnan tasa-arvotyö saa oikeudenmukaisen taloudellisen ja poliittisen tuen. Naisten ja miesten tulee yhdessä osallistua liikunnan tasa-arvotyöhön. Erityisryhmien liikunnalle tasavertainen asema liikuntakulttuurissa Erityisryhmiin kuuluvilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa ja urheilua kaikissa lajeissa ja kaikilla tasoilla
Kuntokallio, Vanhustyön koulutusja tutkimuskeskus ja Finlands Seniordansförbund ovat vastanneet senioritanssin ohjaajakoulutuksesta. kesäkuuta keräsi Stadionille yli 2000 tanssin harrastajaa ja lähes 300 esikouluikäistä lasta. Siten Euroopan maita velvoitetaan kehittämään liikunnan kansallisia tasa-arvo-ohjelmia. Moni harrastaja on vakuuttanut, että tanssi on hänelle "sydämen asia ". SENIORI-TANSSI arvostusta ikäihmisten omalle liikuntakulttuurille Senioritanssi on lajina vielä juniori. Ensimmäiset ohjaajien peruskurssit pidettiin vuonna 1979. Tärkeitä elementtejä ovat elämyksellisyys ja sosiaalinen vuorovaikutus. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Kuntokallio-Säätiö, Suomen Kansainvälisen Senioritanssin Liitto ry ja Finlands Seniordansförbund rf. päiväkoteihin, joiden musiikkileikkituokioissa on sovellettu "Senioritanssia junioreille" . LIIKUNTA& TIEDEJ.4/200l 35. Suositusten hyväksyminen EWS konferenssin suositukset, Helsinki Spirit 2000, tulee hyväksyä urheilun kaikilla tasoilla. Kansainvälinen Senioritanssi 2000 tapahtuma 5. Suomen, Tanskan ja Ruotsin senioritanssijat esiintyivät omissa ohjelmissaan, yhdessä ja tilaisuuden päätteeksi pääkaupunkiseudun päiväkotilasten kanssa. Euroopan urheilukonferenssille (ESC) Euroopan neuvoston urheilukomitealle (CDDS) ja Euroopan unionin toimielimille Suositusten toteuttaminen Konferenssin osallistujat edellyttävät, että Euroopan urheilukonferenssin jäsenmaat toimivat näiden suositusten mukaisesti tasa-arvotyössään. Opettajankoulutus tulee sisältää kursseja, jotka tähtäävät monialaiseen tyttöjen ja poikien liikuntakasvatukseen. Saksassa senioritanssiin tutustuneen opetusneuvos Margaretha Grigorkoffin Suomeen tuoma liikuntamuoto saavutti nopeasti laajan suosion. Suositukset on suunnattu: Kansallisille ja alueellisille urheilujärjestöille, kansallisille olympiaja paralympiakomiteoille sekä urheilusta, nuorisotyöstä ja koulutuksesta vastaaville ministeriöille. Suomessa toimii liki 500 viikottaista tanssiryhmää yli kahdessa sadassa kunnassa. sekä Nuori Suomi ry, helsinkiläiset päiväkodit ja valtakunnalliset eläkeläisliitot. Liikuntakasvatuksen asemaa koulujen opetusohjelmissa tulee vahvistaa. Eurooppalaisten urheilujärjestöjen keskusjärjestölle (ENGSO) , Euroopan olympiakomitealle (EOC) ja eurooppalaisille liikuntakasvatuksen ja -tieteen järjestöille. Senioritanssi on myös terveysliikuntaa. Liikunnanopettajia tulee rohkaista tyttöjen ja poikien tasavertaisen aseman kehittämiseen koululiikunnassa. harrastukselle. Senioritanssi on alunperin erityisesti ikäihmisille kehitetty liikuntamuoto. Nyt harrastajia on jo yli 10.000. Tanssit ovat rentoja seurantansseja ilman tarkkoja muotovaatimuksia. Liikunnan tasa-arvotyötä tulee seurata, arvioida ja siitä tulee raportoida säännöllisesti. Suomessa senioritanssi on levinnyt myös mm. Senioritanssi on myös hyvä kestävyyslaji. Verenkiertoja hengityselimistö saa sopivaa harjoitusta pitkäkestoisissa, tehokkaissa tanssiharjoituksissa. Nämä ohjelmat tulee toimittaa European Women and Sport -verkostolle
Edellä kuvatut esitykset löytyivät pääasiallisesti erityisliikunta (Adapted Physical Activity) -termin alta. Ajatuksenani oli saada entistä intensiivisempää vuoropuhelua erityisryhmien liiToivoisin, että liikuntatutkimuksessa erityisliikuntaa pidemmän perinteen omaavat alat voisivat omissa tutkimuksissaan integroida erityisryhmiin kuuluvat osallistujat (koehenkilöt) omiin tutkimuksiinsa mukaan. Liikunta näyttäisi helpottavan esim . PAULI RINTALA Erityisliikunnan professori Liikuntakasvatus Jyväskylän yliopisto. Hänen aiheensa käsitteli elinikäisen liikkumisen tärkeyttä . Dinold, Itävalta); 3) Liikuntaohjelman vaikutus päiväkeskuksissa olevien kehitysvammaisten motorisiin taitoihin ja koettuun fyysiseen pätevyyteen (A. Sain houkuteltua tähän symposiumiin kolme tutkijaa, jotka ovat tulleet tunnetuiksi eri yhteyksistä . Erityisliikunta, krooniset sairaudet ja harjoittelu -teeman alta löytyi yli kymmenen posteria. Tämä mahdollistui ainakin sen suhteen, että kongressin järjestäjät olivat halukkaita luomaan sopivat puitteet. kuntoutus, ikääntyminen tai testaus. Moreno Marques, Portugali); 6) Astmatietoisuus ja huolenpito koululiikunnassa (G . Samoja lähes päivittäisen liikkumisen suosituksia voidaan käyttää myös vammaisten henkilöiden liikuntaa ohjattaessa . Oman erityisliikunnan symposiumin lisäksi kongressissa oli mahdollisuus esitellä lyhyempiä tutkimusraportteja temaatisissa sessioissa, joista yksi oli myös otsikoitu erityisliikunnaksi. Hän on erityisryhmien motoriikan tutkimustensa lisäksi tunnettu myös kansainvälisen erityisliikunnan järjestön IFAPA:n puheenjohtajuudestaan . Se on hyvin lähellä viime aikoina esillä ollutta "täysivaltaistumisen" (empowerment) -käsitettä . Meek, Englanti); 7) Lordoosi ja kyfoosi uinnissa (1. Tuloksena oli kutsuttujen puhujien symposium (invited parallel symposia) erityisliikunnasta. 36 kuntaa ja muita liikunnan osa-alueita tutkivien henkilöiden välillä . astmaattisten lasten psykososiaalista sopeutumista sairauteensa, jos liikunnalliset vaatimukset eivät ole lapsen kykyihin nähden liian suuret. Keskustelu tässä asiassa on liikunnan suhteen vielä aluillaan . Tämä voisi olla seuraava tutkimuksellinen integraatioaskel, jota toivoakseni vauhditti tutkijoiden keskinäiset keskustelut ja aiemmin mainitsemani hyvä yhteistyö kongressin ohjelman rakentamisessa . Kaikki tiedämme liikkumattomuuden kansanterveydelliset seuraukset. Kolmas puhuja oli Oregonin valtion yliopiston (Oregon State University) liikuntatieteellisen tiedekunnan dekaani, professori Jeff McCubbin. ERITVISLIIKUNNAN TUTKIMUS INTEGROITUI ECSS:SSA Teksti: PAULI RINTALA Eurooppalaisen liikuntatieteen järjestön (European College of Sport Science, ECSS) heinäkuisessa kongressissa Jyväskylän paviljongissa me erityisliikunnan tutkijat teimme harppauksen perinteisempien liikunnan tutkijoiden joukkoon. Toivoisin, että liikuntatutkimuksessa erityisliikuntaa pidemmän perinteen omaavat alat kuten esim. Hän puhui kroonisesti sairaiden henkilöiden psykologisen ja sosiaalisen sopeutumisen vaikeudesta eri elämäntilanteissa . Mielestäni ECSS -kongressi oli onnistunut kokonaisuus. Ensimmäinen ja pääpuhuja oli montrealilaisen McGill yliopiston professori Greg Reid. Symposiumin toinen puhuja oli Utrechtin yliopiston professori Nicolette van Veldhoven. liikuntapedagogiikan osastolta. Vermeer, Hollanti); 4) Integraatiota helpottavat tekijät kreikkalaisessa liikuntaelämässä (1. Se kokosi liikuntatieteilijät kaikilta tutkimusaloilta yhteen ja siten mahdollisti tärkeän vuorovaikutuksen syntymisen eri asioita tutkivien välille. Höfling, Saksa) ja 8) lstumalentopalloilijoiden tyypillisimmät vammat (P. Mustafins, Latvia). Posteriesitykset olivat myös iso osa kongressia. van Coppenolle); 2) Luovan liikunnan ohjelmiin osallistuneiden vammaisten ja vammattomien henkilöiden kehittyminen (M . Henkilö, joka on vammainen, voi vammastaan huolimatta olla terve ja aktiivinen liikkuja. Spartali); 5) Erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden aktiivisen urheilun ja elämän laadun yhteys terveyteen (U . Tämän lisäksi kongressissa oli monia esityksiä tai postereita alueilta, jotka liittyvät hyvin läheisesti erityisliikuntaan . Meidän ei ole aina hyvä vain käydä omissa oman tieteenalamme kongresseissa tapaamassa tuttuja kollegoita, vaan pyrkiä näkemään asioita laajemmin. Kahdeksan eri esitystä käsittelivät hyvin erilaisia asioita: 1) Psykomotorinen terapia belgialaisissa psykiatrisissa sairaaloissa (H . Lisäksi yksittäisiä erityisliikuntaan liittyviä postereita löytyi esim . Reid puhui erityisliikunnassa vähemmän esillä olleesta asiasta, vammai sten itsemääräämisestä ta i -päättämisestä (self-determination) liikuntaan liittyLIIKUNTA & TIEDE 3·4/2000 vissä valinnoissa. Tosin niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa on vielä monia asioita, jotka estävät vammaisia henkilöitä saavuttamasta ja ylläpitämästä hyvää kuntoa ja terveyttä . Miten paljon sitä sitten käytännössä tapahtui, jää nähtäväksi . liikuntafysiologia, biomekaniikka, kansanterveystiede ja terveyskasvatus voisivat omissa tutkimuksissaan integroida erityisryhmiin kuuluvat osallistujat (koehenkilöt) omiin tutkimuksiinsa mukaan. Reid totesi, että jos lähdemme siitä, että kaikki voivat päättää omista asioistaan täysivaltaisesti (mikä ei suinkaan ole ollut kaikille vammaisille mahdollista), joudumme moniin eettisiin pohdintoihin . Tällaisia olivat esim
Voiko liikunta olla tämän kehityksen vastapaino. Liikunnan merkitys ja haasteet terveydenhoidossa Nykykehitys ja siihen liittyvä luonnollisen liikunnan puute johtaa moniin terveyshaittoihin. Virtuaalitodellisuuden vastapaino. Palmen mukaan kuntoliikuntaliikkeen päätavoite on kehittää liikuntaan "Avoin järjestelmä", jossa avainsana on "mukaan kuuluminen " ( inclusion). Se saattaa johtaa jopa siihen, että vain noin 30 prosenttia väestöstä tekee töitä. Palm selittää tämän sellaiseksi järjestelmän ominaisuudeksi, joka on suunniteltu yhdistämään erilaisia persoonallisuuksia ja joka luo erilaisia osallistumismahdollisuuksia ja motiiveja sekä työllistää suuren joukon toteuttajia moninaisine liikuntaohjelmineen. Väestön ikärakenteen muutos tulee vaikuttamaa n voimakkaasti politiikkaan, talouteen, terveydenhoitoon ja kulttuuriin.Seniori-ikäiset tulevat olemaan sekä tärkeitä kuluttajia, äänestäjiä että myös vapaa-ajan toimintojen osanottajia. On ehkä liioittelua odottaa liikunnan estävän sotia ja pääosaa rikollisuudesta. alikehittyneissä yhteiskunnissa. Karjalan Kierroksen luomien yhteyksien pohjalta yhteistyö on sittemmin laajentunut mm. Avoimen järjestelmän seurauksia Voidaan kysyä, mitä tämä ns. lasten ja nuorten liikuntaa käsittelevän tietouden vaihdoksi ja kehittämishankkeiksi. Työn väheneminen Modernin teknologian seurauksena työ vähenee. Karjalan Tasavallan urheiluministeri Jevgeni Shorohoville (toinen vasemmalta) on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitali kullatuin ristein. Globalisoituminen/ paikallisyhteisöelämä Palm pitää mahdollisena, että liikunta voisi toimia ihmisläheisen kanssakäymisen välineenä perheissä, harrastusryhmissä, urheilujoukkueissa jne. Teksti: JOEL JUPPI Mikä on tuon ylläolevan osikon tarkoitus. Liikunta saattaa kuitenkin ennaltaehkäistä rikollista käyttäytymistä mm. avoin liikuntajärjestelmä merkitsee. Ansiomitalia olivat 20.6. Väestön ikääntyminen Seniori-ikäisten määrä väestöstä tulee edelleenkin lisääntymään. 8 14. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 37. 4. Millaisia muutostrendejä se vaatii liikunnan suunnittelussa ja organisoimisessa. Palmin mukaan syitä ja haasteita on monia: 1. Karjalan matkailuja urheilukomitean johtaja Shorohov on kymmenenä vuotena järjestetyn Karjalan Kierrosjuoksun päävetäjiä. Liikunta voi olla tällaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa eräs toiminta-alue, joka luo aktiivisen elämän mahdollisuuksia myös ei-työssäkäyville. Tämän kuntoliikuntavision toteuttamiseksi tarvitaan Palmin mukaan muuttuvan yhteiskunnan haasteiden ymmärtämistä, entistä tehokkaampaa liikuntaan sosiaalistamista, uudentyyppisiä ohjelmia sekä tieteen, liikuntakasvatuksen, kulttuurin, urheilun, terveysja vapaa-aikasektorin liittoutumista. Jokainenehan voi liikkua varsin vapaasti ainakin Suomen olosuhteissa. Palmin mielestä se merkitsee muutosta ja siirtymistä: pääasiassa nuoria ja keski-ikäisiä palvelevasta liikunnasta kaikenikäisiä palvelevaan liikuntaan, kilpailuja kuntomotivaatiosta sosiaalisten, terveysja virkistysmotiivien korostamiseen, erillisistä urheilupaikoista ja laitoksista yleisessä käytössä oleviin, luonnollisiin liikuntapaikkoihin ja alueisiin, erilaisten muodollisten sääntöjen, määräysten ja liikuntatilanormien kahleista uusiin keksintöihin, monimuotoisuuteen ja joustavampiin sääntöihin. Liikunta väkivaltaa ehkäisevänä voimana Tätä haastetta Palm pitää kaikkein vaikempana. Eikö kuntoliikunta olekaan avointa. 2. 3. Palm toivoo, että liikunta voisi edistää virtuaalitodellisuuden vastapainona kokemuksia ja elämyksiä, jotka edustaisivat fyysistä todellisuutta. Kuntoliikunta AVOIMEKSI JARJESTELMAKSI . 6. Petroskoissa luovuttamassa Matti Nissinen ja Pentti Pönkkö sekä opetusministeriön edustajana pääsihteeri Joel Juppi Liikuntatieteellisestä Seurasta. 5. Tällainen toiminta loisi vastapainoa abstraktille, maailmanlaajuiselle vähemmän ihmisläheiselle toiminnalle. Miksi avoin järjestelmä on tarpeen. JOEL JUPPI FT pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura ICSSPE Executive Board jäsen 1988-2000 Lähde: Palm, Jurgen: Challences and changes on apen sport system, ICSSPEbulletin,N:29, May2000, s. Näitä kysymyksiä ja samalla kuntoliikunnan tulevia haasteita pohtii tunnettu saksalainen kuntoliikuntaideologi Jurgen Palm tuoreessa ICSSPE:n julkaisussa. Voidakseen olla tätä liikuntaa tulee Palmin mielestä kehittää entistä vetovoimaisemmaksi, hauskemmaksi ja rikkaita kokemuksia ja erilaisia sosiaalisia kontakteja tarjoavaksi
Markkinoinnin ajattelumallit eli käsitejärjestelmät tasapainottelevat aina kahden ristiriitaisen tavoitteen kanssa. Käytännön työ on osoittanut myös sen, että monissa tilanteissa voidaan suunnitella vasta sitten kun ollaan tositoimissa, jolloin tietoa on kertynyt riittävästi. Se mikä on järkevää ja kannattavaa tietyssä organisaatioissa voi olla aivan hölmöä toisessa. Gummerus, Jyväskylä 2000 ISBN 951-97773-4-2 Erkki Alaja on kirjoittanut ensimmäisen urheilumarkkinoinnin oppikirjan suomeksi. Toisaalta markkinoinnin ajatusmallien täytyisi olla helposti opittavia ja kommunikoita. Yksityiskohtaisen etukäteissuunnittelun on jopa nähty heikentävän yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden oppimista ja tilanteiden hyödyntämistä. Kaiken kaikkiaan Alaja ei olekaan vahvimmillaan kirjoittaessaan markkinoinnista yleisellä tasolla. ARPA-toimintamalli jakaa markkinointityön neljään päävaiheeseen, joita ovat aistiminen, räätälöinti, pilarointi ja ansaitseminen." Ajattelumallin lähtökohtana ovat suunnitelmallisuus ja analyyttisyys. Kirja alkaa erilaisilla markkinoinnin määrittelyillä; mukaan on valittu seSe mikä on järkevää ja kannattavaa tietyssä organisaatioissa voi olla aivan hölmöä toisessa. Kaikesta näkee, että kirja on kirjoitettu tosissaan ja aidosta sanomisen tarpeesta. Se on vain tarina, joka on jäänyt elämään kauppaopistojen oppikirjoihin, vaikka tutkijat osoittivat sen myytiksi jo 1980-luvulla. Erityisesti mieleeni tulee aikansa luetuin suomalainen markkinoinnin suunnittelun perusoppikirja Honni-Mannermaa ' Markkinoinnin suunnittelun perusteet', jonka itsekin sain tai jouduin tenttimään vielä 1980-luvun puolivälissä. Hyvin usein suunnitelmat ovat vain sellaisiksi jääneet ja vaikuttaneet hyvin vähän itse toimintaa . Sen sijaan kun Alaja seuraavaksi kuvailee urheilumarkkinoinnin "perusmenua ja imagoa avainpelaajina " , hän on enemmän kotikentällään. Tekijän motiivina ei missään nimessä voi olla rahakaan, sillä tuntipalkoista ei kannata edes haaveilla Suomen kirjamarkkinoilla. Urheiluhan on kaupallistunut jo kauan sitten ja monet muutkin elämysteollisuuden haarat voivat hyödyntää samoja toimintamalleja. En ymmärrä olleenkaan näiden merkitystä kirjan tavoitteiden kannalta, sillä ainakin näin esitettynä ne jäävät kovasti irrallisiksi. ARPAtoimintamallin ympärille, jota Alaja perustelee ja kuvailee seuraavasti: "Urheilumarkkinointi on jo pitkään kaivannut selkeästi toimintaa helpottavaa mallia -punaista lankaa. Tämän aihealueen kirjalle on ollut tarvetta jo pitkään. Seuraavassa mietteitäni siitä, miten näissä tavoitteissa on mielestäni onnistuttu. Suunnitelmallisuudessa ja analyyttisyydessä ei tietenkään sinällään ole mitään pahaa , mutta tällä tavoin esitettynä toimintamalli muistuttaa kovasti 1970-luvun markkinoinnin oppikirjoja . Markkinoinnissa ei voi tehdä keittokirjaa tai manuaalia; jos se olisi mahdollista, se olisi tehty jo ajat sitten. Tämä tavoite edellyttää myös käsitteiltä ja käsitejärjestelmiltä herkkyyttä ja monimutkaisuutta, joka johtaa helposti vaikeaselkoisuuteen. Kootessaan ja työstäessään materiaalia kirjaansa tekijä on ahkeroinut poikkeuksellisen paljon verrattuna moniin muihin markkinoinnin oppikirjasutaisuihin. Kirja pyrkii olemaan käytännönläheinen johdatus aiheeseen, jossa "tavoitteena on lähestyä kokonaisvaltaisesti u rhei I u markkinoi n n i n kenttää ja sen kaikkia osa-alueita." Alajan mukaan kirjalla on kuitenkin myös "selkeä teoreettinen viitekehys", sillä "hyvä teoria on parasta käytäntöä." Näin määriteltynä kirjan tavoitteet ovat kovasti kunnianhimoisia. Voi kuitenkin olla niin, että juuri urheilumarkkinoissa tarvitaan monissa tapauksissa suunnitelmallisuuden lisäämistä, jota Alajan mallien soveltaminen tuo väkisinkin toimintaan. Jokainen ARPA-mallin pääkohta on jaettu useaan alakohtaan, jotka taas on jaettu useaan muistilistatyyppiseen alakohtaan. Nykyisin tsekkauslista-tyyppisiä markkinoinnin ja liikkeenjohdon oppikirjoja näkee paljon vähemmän. Aidosti käytännönläheistä markkinoinnin käsikirjaa on käytännössä mahdoton kirjoittaa, sillä käytännön tilanteiden kirjo markkinoinnissa kuten liikkeenjohtamisessa yleensäkin on valtava. Tarina voi olla opettavainen, mutta sille ei ole löydetty empiiristä vastinetta historiasta. .. Seuraavaksi Alaja esittää monista markkinoinnin perusoppikirjoista tutun tarinan markkinointiajattelun kehityksestä. Strategiat ovat nousseet esiin toiminnan kautta ja silti olleet menestyksellisiä. Markkinoinnista ei voi tehdä keittokirjaa tai manuaalia. Tuon ajan henkeen kuului voimakas usko suunnitteluun rationaalisten tai ainakin sellaisilta kuulostavien tsekkauslistojen avulla. 38 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 kalainen kirjo kotimaisia ja ulkomaisia määritelmiä, joista suurin osa on jo aikansa eläneitä. Tässä tarinassa markkinointi kehittyy tuotantosuuntautuneesta ajattelusta kokonaisvaltaiseksi ajatteluksi. Olen nyt luonut uuden, käytännön markkinointityötä helpottavan ARPA-toimintamallin. Markkinoinnin kontekstit poikkeavat toisistaan huomattavasti urheilumarkkinoinnin sisälläkin. Urheilumarkkinoinnin käsikirja Suomen Urheilumuseosäätiön julkaisusarja nro 22. Kirjan ydin muodostuu ns. Yksi syy tähän on varmasti se, että usko ainakin yltiöpäisen suunnittelun voimaan menestystekijänä on horjunut. Toisaalta markkinoinnin ajattelumallien täytyisi olla todenkaltaisia eli niiden pitäisi kyetä ottamaan haltuun elävän elämän moninaisuus ja monimutkaisuus. "ARPAPELIA?" Erkki Alajan johdatus urheilu markkinointiin (0 ::::s ..µ ..µ (]) ::::s _J Arpapeliä
Norton & Comapany 1999) kanssa ja hämmästyin kuinka paljon yhteistä tematiikkaa niistä löytyy. .. Se antaa varsinkin markkinointiin vähän perehtyneelle peruskäsitteitä nähdä, ymmärtää, keskustella ja jopa tehdä päätöksiä urheilumarkkinoinnissa. vapaakunnissa. Pohjois-Karjala on aina kärsinyt pitkistä välimatkoista ja syrjäisyydestään ja llmanen&ltkonen eivät näytä vakuuttuneen siitä, että "tiedon valtatie " olennaisesti muuttaisi asiaintilaa. Yhteiskunnallinen syrjä-Suomi edustaa myös kansalaistoiminnan marginaalialuetta . Liikunnan kansalaistoiminta on luonnollisesti heijastellut yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia. Niissä edetään yksityisestä aloitteellisuudesta virallisen liikuntahallinnon rakentamiseen ja päädytään 90-luvun lamavuosina suosituksi tulleeseen uuteen sopimuksellisuuteen, joka on ollut selvimmin nähtävissä ns. Itse luin kirjaa yhtä aikaa amerikkalaisen Walter LaFeberin Michael Jordan and the new global capitalism -teoksen (W.W. misessä. Kärjistäen: Yhtäältä rahamarkkinoiden vapautuminen Suomessa BO-luvun lopulla ja 90-luvun globalisaatio ovat muuttaneet pohjoiskarjalaista liikuntakulttuuria olenna isesti . SYRJASSA, MUTTA .. El SYRJALLAAN Liikunnan kansalaistoimintaa Pohjois-Karjalassa Teksti: JUHA KANERVA Kalervo 1/m anen & Hannu Itkonen: Kansalaisten liikuttajat. Pohjois-Karjala on menettänyt hurjasti väestöään ja erityisen huolissaan kirjoittajat ovat maaseutukuntien ja -kylien kohtalosta. Tutkimuksessa hyödynnetään viime vuosikymmeninä maassamme suoritettua valtiollisen ja kunnallisen liikuntapolitiikan tutkimusta, mutta painopiste pysyy koko ajan omassa aineistossa. Joensuu 2000. Itä-Suomen lääninhallituksen liikuntatoimi Pohjois-Karjalan Liikunta ry. 202 s. Toivottavasti tämä pioneerityö saa urheiluhistorian tutkijat laventamaan tähän asti niin suosittuja piirija seurahistorioita kattamaan koko seudun liikuntaan osallistumisen kentän. Arvioidessaan Pohjoi s-Karjalan liikuntaelämässä tapahtuneita muutoksia kirjoittajat joutuvat käsittelemään myös Etelä-Suomen väestökeskusten oloja, jotka toimivat vertailukohtana ja jotka ovat edustaneet normia suomalaisessa liikuntapoliittisessa päätöksenteossa (ainakin viimeaikaisessa). Alajakin tasapainottelee näiden kahden tavoitteen välissä, vaikka painopiste näyttää olevankin selkeästi yksinkertaistuksien ja mottojen jopa kliseiden puolella. Onneksi kirjoittajat eivät pakene haastetta ottamalla etäisyyttä tutkimuskohteeseensa, vaan pyrkivät nimenomaan dialogiin nykypäivän ja menneisyyden välillä. llmanen&ltkonen erottavat Pohjois-Karjalan liikunnan kansalaistoimijoiden ja julkisen liikuntahallinnon suhteissa kuusi eri vaihetta . Vapaaehtoista liikuntatyötä tehneet seuraihmiset ovat olleet vahvasti sidoks issa kunnalliseen päätöksentekoon . via sekä organisaatioiden toimintaa suuntaavia . Koulujen, järjestötalojen ja tanssilavojen jäädessä kylmilleen katoaa samalla lähes sadan vuoden kerros liikunnan sosiaalista verkostoa . .. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos. Ajankohtaisen tutkimuksesta tekee vapaaehtoistyön luonteen muuttuminen viime vuosikymmenellä . Erilaisten kansalaisjärjestöjen perustamisen kultakausi sijoittuu 1800 -luvun loppuun ja 1900-luvun alkuvuosiin. Jos tekijöillä olisi ollut käytössä vastaavia kartoituksia muista maakunnista, niin kirjasta oli va rmasti tullut vielä luettavampi. Toisaalta Nikeyhtiön johto miettii kuumeisesti, mitä joensuulaisen nuoren päässä liikkuu, jotta se saisi kaupattua hänelle mahdollisimman paljon swoosh-logolla varustettua roinaa. Se olisi sääli, koska urheil uhistorioitsijoidemme kärkinimiin kuuluvat Kalervo llmanen ja Hannu Itkonen ovat laatineet tylsältä tuntuvasta aiheesta luettavan ja monipuolisen lähdemateriaalin värittämän tutkimusraportin. Kansalaistoim ijat ja kunnat liikuntapalvelujen tuottajina PohjoisKarjalassa. Tämä tavoite puoltaisi taas yksinkertaisten mottojen ja käsitteiden käyttöä . Hyvää apua kaksikko saa kaunokirjallisesta lähdemateriaalista sekä runsaasta haastatteluja muisteluaineistosta, joista välittyvät parhaiten alueen omaleimaisimmat piirteet. Talkootyöhön LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 39. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella liikuntapolitiikan alueellisia ja paikallisia vaikutuksia. Seuroihin ja liittoihin järjestäytymisen taustalla oli yhteiseksi koettujen asioiden hoitaminen, mutta urheilun vetovoimaa lisäsi siihen liitetty modernisuus ja jännitystä tuottava elementti. Liikunnan kansalaistoiminnan historian kartoittaminen saattaa tuntua hyödyttömältä ja vanhanaikaiselta tänä uusmedian ja mobiiliportaalien aikakaudella. Toivottavasti hieman byrokraattinen nimi ja alaotsikko eivät estä ketään tarttumasta Kansalaisten liikuttajat -kirjaan. Joensuun yliopistossa on tehty harvinaisen paljon alueen kansalaistoiminnan juuria sekä liikuntakulttuuria ja sen historiaa kartoittavaa tutkimusta, joten tutkijakaksikollamme on ollut hyvä ponnistusalusta . Joka tapauksessa Erkki Alajan urheilumarkkinoinnin käsikirja on heikkouksineenkin tärkeä avaus suomalaisen urheilumarkkinoinnin kehittäKIMMO ALAJOUTSIJÄRVI KTT Markkinoinnin professori Taloustieteitten tiedekunta Oulun yliopisto .. Katu-uskottavuutta tutkijakaksikko keräsi pyöräilemällä "aidoilla taistelupaikoilla ". Urheiluseurojen aktiivit olivat aloitteentekijöinä lähes poikkeuksetta, kun urheilulautakuntia ryhdyttiin perustamaan 20luvun lopulta lähtien
ISBN 952-5253-11-2 ISSN 0785-4889 Aino Sarjen, Ulla Halosen ja Päivi Pakkasen toimittama kirja, Kirjoituksia koreografiasta, on kuin seikkailu koreografisessa viidakossa, jossa pienet polut johdattavat tanssin tekemisen moninaisiin keinoihin. Kuu. Nykyistä, eriytyneen toiminnan kautta käsitellessään kirjoittajat muistuttavat sen olevan tulosta sekä valtiova llan ohjauksen (ja rahoituksen) supistumisesta että liikkujien omista valinnoista. Muut ovat 'matkailun maakunta', 'projektien ihmemaa' sekä 'valikoidun kansalaistoiminnan alue', joka rakentuisi pääosin traditionaaliselle seuratoiminnalle. Kirjan ensimmäisessä osassa taiteilijat kertovat koreografian tekemisestä, tanssin luomisen prosessista, toisessa osassa kuvataan projekteja, joissa lapset ja nuoret ovat saaneet kosketusta tanssiin olemalla itse tanssin tekijoitä sekä keskustellaan aiheesta lapset ja koreografia ja kolmannessa osassa koreografiaa lähestytään teoreettisesti. Liikunnasta kiinnostuneet eivät enää hakeudu seurojen jäseniksi ja kilpaurheiluakin harrastetaan löyhemmissä organisaatioissa. Koreografi on näkijä ja kokija ja välittäjä Koreografi Marjo Kuusela on aina onnistunut saamaan tanssin elämään näyttämöllä. 24. esim. Kirjoittajat joutuvat käsittelemään myös Etelä-Suomen väestökeskusten oloja, jotka ovat edustaneet normia suomalaisessa liikuntapoliittisessa päätöksenteossa ( ainakin viimeaikaisessa). Käytäntö tunnettiin nimellä hyvinvointivaltio. Vähitellen kunnat tulivat mukaan liikuntapalvelujen rahoitta40 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 miseen ja laajimmillaan tämä vaihe oli 1980-luvulla liikuntalain säätämisen jälkeen. Täysin toivottomia herrat 1&1 eivät kuitenkaan ole tulevaisuuden suhteen. Hänen erikoistumisalanaan Havaijin yliopistossa on tanssin etnologia. Toim. 1900-luvun alussa kansalaisjärjestöt vuokrasivat uimalaitoksia, jääratoja jne. Useat kirjan artikkeleista pohjautuvatkin tieteelliseen tutkimukseen, mikä antaa ni ille erityistä painoarvoa. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki, 7999. JUHA KANERVA lnformaatikko Suomen Urheilukirjasto Tanssintutkimuksen vuosikirja 2. Aino Sarje, Ulla Halonen ja Päivi Pakkanen. 'Kuihtuvan kansalaistoiminnan alue' on vain yksi neljästä mahdollisesta kehitystrendistä . Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja, no. "uupunut" seuraväki pääsi myöntämään tärkeitä liikuntamarkkoja ja kunta sai "kokouspalkkioiden hinnalla" vahvaa urheilun ja liikunnan tietotaitoa. kaupungilta ja keräsivät kulut käyttäjiltä. Kuusela syventää koreografista ajatteluaan kysymäl lä ja myös vastaamalla itse, onko olemassa jokin perusihminen, josta pulppuava tanssi syntyy alitajuisista ihmismielen virroista. Rakenteellisena elementtina aika kiinnostaa uudella tavalla Kuuselaa. "Aluerakenteen huomioon ottaminen on välttämätöntä, sillä juuri siitä käsin myös Pohjois-Karjalan liikunnan kansalaistoiminnan ja kunnallisen liikuntahallinnon muutoksia voidaan ymmärtää ja jäljittää historiallisesti." Tätä historian ymmärrystä kirjoittajat olisivat kaivanneet myös 90-luvun alussa käynnistyneen LiikuntaSuomi-projektin taustalle. Kun kunnallisen palvelutuotannon historiallista kehityskulkua ei vaivauduttu selvittämään, hankkeen tavoitteisiin sisältyi ristiriitaisuuksia. llmanen&ltkonen suomivat 90-luvun alueja liikuntapolitiikkaa melko reippaalla kädellä ja suhtautuvat kriittisesti siihen, että yhä suurempi osa paikallisille liikuntajärjestöille kulkeutuvasta tuesta on projektiluontoista. Tähän artikkeliin mahtuu esittely vain muutamasta kirjan puheenvuoroista; kaikki ovat silti yhtä tärkeitä. Laman keskellä autuaaksi tekevänä uutuutena usein mainostettu ostopalvelujärjestelmä oli oikeastaan paluuta sadan vuoden taakse, kirjoittajat muistuttavat. Maaseudulla kansalaistoimijat saivat tehdä saman talkootyönä. Koreografiointiin liittyviin kysymyksiin paneudutaan monelta eri näkökulmalta. 1998. Aineistoonsa tarkasti perehtyneet tutkijat varoittavat liiallisista yleistyksistä maakunnan liikuntaelämää arvioitaessa ja vyöryttävät lukijan eteen esimerkkejä merkittävistä eroista alueen sisällä. Viimeksi mainitun mallin vahvuutena olisi järjenkäyttö: "liikuntakulttuurin eriytymiskehityksen edelleen jatkuessa todettaisiin, että kaikkea ei voi saavuttaa." Liikunnan kenttä olisi edelleen hajallaan, mutta päätöksenteossa korostuisivat paikalliset ja seudulliset tarpeet. Artikkelien kirjoittajat ovat alansa asiantuntijoita, teoreettisen tiedon lisäksi heillä on vankka käytännön kokemus kentällä työskentelystä. Artikkelissaan hän pohtii tanssiteoksen muodon ja sisällön välisiä yhteyksiä. Taloudellisen kannattavuuteen tuijottamisesta seuraa pikkukylien näivettyminen ja joillakin Pohjois-Karjalan kylillä ei jatkossa nähdä minkäänlaista organisoitua liikuntatoimintaa. Inka Välipakan lähestymistapa koreografiaan on pohtia, mitä poetiikka voi olla tanssin kohdalla. Kun lautakunta valmisteli asiansa hyvin, oli kunnanvaltuustokin myötämielinen: "Kyllä se pojat tämä urheiluasia on mennyt kaikkialla nuorison keskuudessa sikäli pitkälle, ettei sitä sovi meijänkään vastustoo, vaan on otettava lusikka kauniiseen käteen." llmanen&ltkonen katsovat urheilulautakunnissa tehdyn työn olleen samanaikaisesti sekä kunnallista päätöksentekoa että liikunnan kansalaistoimintaa
Lievosen artikkelissaan perustelema ruumiillisen eksistenssin ensisijaisuus tanssiesityksessä saa painokasta pohjaa, kun hän kertoo työstään tanssin kentällä mitä erilaisimmissa tiloissa ja myös teknisesti eri tasoisten tanssijoiden kanssa. Artikkelin käyttökelpoisia helmiä on oivallus Bestin teorian pohjalta, että luovuus ja taide eivät sulje järkeä pois, että luovuutta ja taidetta voi oppia tai opettaa. Se tunkeutuu positiivisessa mielessä ihmisen ytimiin, lihoihin, luihin ja mieleen sekä ihmistä ympäröivään elämän todellisuuteen todella napakasti. Lehikoinen lähestyy koreografiaa oppiainenäkökulmasta aineenaan postmoderni tanssi; hänen kuvaamistaan menetelmistä rakentuu postmodernistisen koreografian tiedollinen aines, johon voidaan yhdyttää lajille ominaiset tavoitteet ja oppisisällöt aineen opetusta varten. MIRJAM AIRIO-MUROLA Tanssipedagogi ja tanssitaiteen kriitikko Helsinki LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 41. KIRJOITUKSIA KOREOGRAFIASTA Syväsukellus kehon ja mielen liikuttamiseen. Sarje tutki koululaisten luovan tanssin oppimiskokemuksia ja teosten esteettisiä viestejä "Lapset ja taiteilijat luovia yhdessä" -projektissa. Vuoropuhelu kolmen koreografin kesken aiheesta jäi "mutu"tasolle. Sekä päinvastoin, miten erilaiset liikkeet vaikuttavat mieleen. Tätä kysyy filosofian maisteri, poikkitaiteellinen koreografi ja tanssija Sari Lievonen, alle-viivaten ja perustellen ajatuksen, että tanssi on taidetta, joka syntyy ruumiillisuudesta eikä ruumiillisuudella. Luovuutta voi oppia ja opettaa ää. Juuret ja siivet tanssi antaa hyviä tunteita FK Päivi Pakkanen tutki tanssiluokan oppilaiden koreografiointia neljän vuoden ajalta. selan artikkeli on vahvan ja aistivan taiteilijan puheenvuoro. Hänen mukaansa taideaineiden tulisikin olla kouluissa tasaveroisina oppiaineina tiedeaineiden kanssa. Hämäläinen selvittää selkeästi, miten prosessiorientoitunut malli koreografian opetuksessa toimii. Luova tekeminen on rakennnusaine nuoren kasvuprosessissa FT, VTM ja tanssintutkija Aino Sarjen mukaan taidekasvatuksen tehtävänä on lisätä taiteen vastaanottajien kykyä ymmärtää ja kokea taideteosten arvoituksellisia ominaisuuksia sekä löytää taiteen tarjoamaa mielihyvää ja seikkailua. Lievosen ajatusten perustana on hänen kokemusmaailmansa, joka on syntynyt hänen solistisesta työskentelystään tanssin kentällä usein yhteistyössä kuvataiteilijoiden ja muusikkojen kanssa. Mielestäni Kirjoituksia koreografiasta,Tanssintutkimuksen vuosikirja 2, avautuu alan ammattilaisille mielenkiintoisena ja virikkeitä antavana. Taide ja luovuus on järjen ulottuvissa MA, tanssipedagogi ja koreografiaan erikoistunut tutkija Kai Lehikoinen ja LitK, MA Soili Hämäläinen kirjoittavat koreografioinnin opettamisesta kirjan kolmannessa osassa. Onko koreografia fysikaalista, ruumiillista kirjoittamista. Tanssin tekeminen omalla tavalla muiden samanikäisten kanssa, tapahtumineen tekoineen ja kokemuksineen, muodostui osaksi nuorten elämänhistoriaa. Tutkimuksen mukaan projekti avarsi lasten tanssikäsityksiä ja myös sosiaalisia valmiuksia sekä yhteistoiminnallisuus kehittyi, mikä ei ole itsestäänselvyys varsinkin murrosikäisten kesken. Sekä Sarjen että Pakkasen tutkimusten tuloksia voinee vetää yleisemmälle tasolle: luova tanssi ja nuorten ja lasten oma tanssin tekeminen on hyvä rakennusaine heidän kasvuprosessissaan. Kun tehdään lapsille koreografiaa, tekijöillä pitää olla jonkinlainen käsitys fi losofisesta ihmiskuvasta ja mitä tarjotaan ja minkä ikäisille. Se saattaisi avartaa kentällä työskenteleviä koreografi-tanssijaopettajia heidän työssään. Pakkasen tutkimus on osa hänen kasvatustieteen alaan kuuluvasta tutkimuksestaan tulevaa väitöskirjaa varten, "Tanssi-ilmaisu lasten kokemana ." Artikkeli on hyvin tieteellinen ja tyhjentävä, lopputulos rohkaiseva. Siinä viesti kaikille kasvattajille . Voi sanoa, että tanssin kautta ja avulla tekeminen antoi nuorille itseluottamusta suhteessa itseen ja kavereihin. Lievonen olisi voinut tarkentaa, millaisia esityksiä ja esitystiloja nämä ovat. Tähän kirjan toiseen osaan, jossa käsitellään nimenomaan lapsia ja koreografiaa, olisin odottanut lastentanssin asiantuntijan, Marketta Viitalan puheenvuoroa. Kirja vakuuttaa tanssin olevan todella olemassa. Sarjen tutkimus on mielestäni herkkä ja tärkeä, nuoret oppivat tuntemaan oman kehonsa mahdollisuuksia, kehon ja mielen vuorovaikutus avautui; syvimpiäkin ajatuksia voi pukea keholliseen muotoon ja liikkeiksi. Uusien näkökulmien etsiminen ja esille tuo on tanssinkin alalla tärkeLuovuus ja taide eivät sulje järkeä pois
Kouluvoimistelusta kehohallintaan selväpiirteinen opetusopas Teksti: MARTTI SILVENNOINEN Kouluvoimistelusta kehonhallintaan Virkkunen, Arto. Siksi pieninumeroinen nootitus asianomaisessa lainauskohdassa toimisi, ja olisi myös suositeltavaa. Myös kansi on kikkailtu nykytavan mukaan eri kokoisilLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 la ja värisillä kirjaimilla ja kuvilla saaden aikaan hieman levottoman vaikutelman. Teoriaa tavoittelevat tekstikatkelmat jäävät tällaisessa oppaassa aina enemmän tai vähemmän elliptisiksi roiskauksiksi, joista savolaisukko pääsisi virkahtamaan, että " Onhan se niinnii, mutta voi pihan se olla näinnii ". Kirjaa on taustoitettu perinteisillä ja hieman päälleliimatun tuntuisilla teksteillä, jotka käsittelevät lasten kasvua ja kehitystä, motorista hallintaa (oppimista) sekä psyko-sosiaalisen alueen itsetuntoa, minäkuvaa, fyysistä pätevyyttä ja muutamaa motivaatio-konseptiota. Monien opetusoppaiden tapaan on tässäkin lähdeluettelo lopussa, mutta tekstistä ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta löydä viitemerkintöjä. Kehonhallinta on hieno kokemuksellinen juttu. Minut tämä tapa kuitenkin jättää epätietoiseksi siitä, mikä on ollut 'Virkkusen omaa', mikä toisilta lainattua. Tästä kirjasta on turha hakea varteenotettavia esimerkkejä urheilusta ja -koululiikunnasta nykynuorten elämismaailmassa yhdenlaisena jälkitraditionaalisen 'identiteettityön kenttänä'. Yritin ruumiillistaa näkemääni. Ei myöskään löydy lasten ja nuorten 'omaa puhetta', vaikkapa tuon ikiaikaisen koululiikunnan oppisisällön, telinevoimistelun, ja ns. Kirja ei siis olekaan vanhan kertausta. Silti pieniä henkilöja ryhmäkohtaisia yrittämisen kannusteita voi toki lapsille aina antaa. Muuten kuten lintukirjoissakin hyvä piirros on usein valokuvaa terävämpi ja parempi havainnollistaja. uusien lajien välisistä jännitteistä. Otin Virkkusen kirjasen selailuun pikkuisen viileällä asenteella. Niitä ei tarvitse eikä useimmiten voikaan mitata. Panin kirjan ja silmät kiinni tein liikettä päässäni toisto, toiston jälkeen kulloinkin valitsemallani telineellä. Rupesin lukemaan ja alleviivailemaan. Oikeammin kyseessä on kirjanen (86 sivua), joka metodiselta otteeltaan jatkaa liikunnanopetuksen didaktisten oppaiden pitkää perinnettä: katso ja tee perässä! Muistan miten varhaisnuorukaiseAnnan tunnustuksen Arto Virkkuselle nimen omaisesti hänen halustaan uudistaa tuota monelle oppilaalle ehkä vasten mielisintä koululiikunnan juttua, 'telinejumppaa'. Kyseessä on kirja, joka tekijänsä mukaan kertoo "koululiikunnasta, erityisesti voimistelusta, yhtenä mahdollisena oppilaiden elämänhallinnan ja selviytymisen edellytysten vahvistajana". Kirja ei siis olekaan vanhan kertausta. Yritin tavoitella kriittistä raamia. Suosittelen mielihyvin liikunnan opettajille ja ohjaajille. 42 na, Kuopion Voimisteluveikkojen juniorina, iltaisin ahmin tikku-ukkopiirroksilla ryyditettyä taitovoimistelun opasta. Fraasi mikä fraasi . liman erityisempiä abstrahoituja minäkuvaja motivaatiorakennelmia voi itse kukin uskoa, että henkilökohtaisesti tärkeiden asioiden ja suoritusten oppiminen tuottaa mielihyvää ja mielihyvä puolestaan rohkaisee uusiin kokeiluihin. Hyväähän sillä tietenkin tarkoitetaan, mutta kyllä ero 'kehonhallinnan' ja 'elämänhallinnan ' välillä on huikea. Katsoin piirroksia tarkkaan ja syvennyin. Muotijututkin, kuten seikkailuliikunta, ovat kirjassa mukana. Tuon ajan mielikuvaja keskittymisharjoittelua ilman urheilupsykologian konsultteja. Voisin sanoa, että "New Games " idea, joka sai muuten alkunsa Kalifornian 'hippi rannikolta ' 1960-luvulla, on kirjoitettu ainakin rivien väliin. MARTTI SILVENNOINEN, dosentti, yliassistentti, liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto. Mukanaolon iloa eivät ehkäise eivätkä erottele ikä, sukupuoli tai taitojen taso. Eikä välttämättä tarvitsekaan . PS. ISBN 951-37-3079-4 Minua pyydettiin arvioimaan liikunnanopettaja Arto Virkkusen kirja "Kouluvoimistelusta kehonhallintaan". Helsinki, 2000. Ainahan niitä löytyy. Tiedän tämän perustuvan luettavuuden parantamiseen. Tuo nykyilmaus, 'elämänhallinta', panee ohimosuonet tykyttämään . Puran raamini mutta vain osittain . Edita. Ajatus koulun(kin) telineillä toteutettavista monipuolisista lasten ja nuorten herkkyyttä, erilaisuutta ja elämyksellisyyttä korostavista harjoitteista on hyvä. Arto Virkkusen päälinjoiltaan pienieleinen opetuskirjanen tuntuu sellaiselta, joka toimii myös salissa . Annan tunnustuksen Arto Virkkuselle nimenomaisesti hänen halustaan uudistaa tuota monelle oppilaalle ehkä vastenmielisintä koululiikunnan juttua, 'telinejumppaa '. Pirusti kuvia ja piirroksia joka sivulla niin, että silmissä vilisi. Tekijän nimeä en enää muista. Tärkeää eivät kirjan tekijän mukaan ole (enää) taitojen absoluuttiset tai suhteelliset mittaukset, vaan miellyttävät ja kivat osaamisen kokemukset. Mutta kun suljen kirjan, luettuani sen yhdeltä istumalta (se on helppolukuinen) voin sanoa, että kirja pysyy edellä sanotusta huolimatta 'kansissaan': on sitä, mitä lupaakin. Yritin kokea piirretyt liikesarjat itsessäni. Se on metodisilta perusteiltaan selväpiirteinen opetusopas, jonka antamilla vinkeillä voisin itsekin uskoa kykeneväni opettamaan telinetemppuilua pojille ja tytöille
Motorista oppimista on tutkittu melko paljon, joten siitä olisi varmasti ollut saatavilla jopa suomenkielisiä referenssejä. Kirjan lähdeluetteloista voi päätellä että harva kirjoittajista tekee tutkimustyötä. Taulukon sisällön mielekkyys tulisi myös tarkastaa, sillä aika kovalta vaatimukselta tuntuu joutua syömään 810 LEIPÄÄ päivässä (s. 34)! ! Kunnioittavasti, PIRKKO NUMMINEN LitT, liikuntapedagogiikan professori (ma) Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto E-mail: numminen@pallo.jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 43. 12). Tämä olisi ollut juuri sitä UUTTA tietoutta, johon kirjan alussa viitattiin! Samaan sarjaan kuuluu myös norjalaisen Flemmenin kehittämä "Ski lek " ajatus hiihdon opetuksessa. Jos kehityksen kuvaamista ajatellaan lapsilähtöisesti, tulisi siinä ottaa esille myös persoonallisuuden muiden osien; kognitiivisen ja sosioemotionaalisen, kehitys, varsinkin, kun kirjan myöhemmissä osissa painotetaan (humanistista?) ihmiskäsitystä ja konstruktivistista oppimiskäsitystä . Ympäristön muunnokset auttavat lapsia aistimaan oman kehonsa ja tasapainottamaan sekä mukauttamaan sen liikkeet ympäristön vaatimusten mukaisesti. Useampien tutkijoiden mukaan ottaminen kirjan kirjoitusprosessiin olisi lisännyt tekstin painoarvoa. Siinä ei kuitenkaan ole pyritty tuomaan esille niitä keskeisiä tekijöitä, jotka ovat yhteisiä tietyille pallopeleille (esim. Ei ole samantekevää miten opetetaan! Jos ajattelemme, että lapset ja nuoret ovat yksilöitä, niin silloin opetustyylienkin tulee olla myös yksilöllisiä. Se, miten nopeasti tai hitaasti lapset kehittyvät, riippuu paljolti geneettisen perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Hyvän kirjoittajamoraalin mukaan lainaukset tulisi aina osoittaa. pituuden ja painon muutoksiin), kun taas kehityksen yksilön toiminnassa (esim. Kirjan sisällön järjestäminen joko motorisen oppimistai opettamisprosessin antamien raamien suhteen olisi tuonut aiheen käsittelyyn tiettyä loogisuutta, mikä puolestaan olisi auttanut lukijaa asioiden hahmottamisessa ja ymmärtämisessä. 119). maalipelit, lyöntipelit jne.). Jopa termien kasvu ja kehitys käyttö on ontuvaa, sillä kasvun tulisi viitata solutasolla tapahtuviin muutoksiin (esim. Erityistä mielenkiintoa tämän päivän valmennuksessa tulisi kiinnittää tavoitteiden asettamiseen sekä opetusmenetelmän sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. 56). Herkkyyskausien käyttö ei vastaa tämän päivän käsitystä lasten ja nuorten kehityksen yksilöllisyydestä. Onko tämä lapsilähtöistä. Mukaan olisi voinut ottaa myös levon ja unen merkityksen tarkastelua, sillä useiden lasten ja nuorten uni jää aivan liian vähäiseksi, minkä on todettu olevan yhteydessä käytöshäiriöihin esim. Kuka lapsi tai aikuinen jaksaa pitäytyä tällaiseen ohjelmointiin. Voiko oppimisprosessi paremmin onnistua. motorisissa taidoissa) havaittaviin muutoksiin (s . Psykomotoriikan ja erityiskysymyksien mukaan ottaminen on varmasti paikallaan, sillä tänä päivänä lapsilla ja nuorilla on paljon erilaisia sairauksia, jotka eivät suinkaan sulje pois liikunnassa mukanaolon mahdollisuuksia. Eikö tämä olisi ollut yksi tärkeimmistä aiheista, sillä tällä alueella me kaikki kasvattajat koemme pienuutemme kasvatettaviemme edessä. Yleensä motorisilla perustaidolla tarkoitetaan sellaisia opittuja taitoja kuin tasapaino-, liikkumisja käsittelytaidot. Sisällön lähtökohtana on lapsi ja nuori, joiden kasvu ja kehitys tuodaan esille melko yleisellä tasolla. Onneksi pallopelien opetuksessa on enimmäkseen irtauduttu pelitaitojen ja taktiikan opettamisesta erillään ja tuotu esille uudempaa "pelikeskeistä pelien opettamista" . Omat observoinnit lasten hiihtokouluista tämän menetelmän käytön onnistumisesta ovat rohkaisevia. Oppimaan oppimisenkappale on kirjoitettu asiantuntevasti, mielenkiintoisesti ja käytännönläheisesti. koulussa. Tämä olisi tuonut uutta näkökulmaa ja jäntevyyttä asioiden käsittelyyn . Nyt tekstistä voi lukea rivien välistä toisten tuloksia ja tekstilainauksia (jopa omia!), joita ei kuitenkaan tuoda esille edes lähteissä. Taulukkojen ja kuvien numeroinnin ja tekstien puuttuminen osoittavat joko tietämättömyyttä tai hutilointia kirjan viimeistelyvaiheessa. LIIKKUVA LAPSI JA NUORI Ei ihan niin vakuuttavasti lasten liikunnasta Teksti: PIRKKO NUMMINEN Liikkuva lapsi ja nuori VK-Kustannus Oy Gummerrus, Jyväskylä 1999 ISBN 951-9147-37-3 Lehdistötiedotteen mukaan LIIKKUVA LAPSI JA NUORIkirja on "uutuusteos, joka antaa monipuolista ja tarpeellista tietoa lasten ja nuorten liikuntakasvatuksesta ja harjoittelusta liikkuvan lapsen ja nuoren lähtökohdista" ja kirjan kirjoittajat "edustavat korkeata suomalaista alansa asiantuntemusta" .Buffi buffina! Kirjan luettuaan ei voi kuin ihmetellä suuria lupauksia. Yksi koko kirjan parhaista! Opettamisprosessin keskeisten tekijöiden (suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin) käsittely jää irralliseksi ja lukijan oman järkeilykyvyn varaan. Pelikeskeistä pelien opettamista olisi voinut tuoda esille pontevammin käyttäen hyväksi alan uusinta tutkimustietoa. Eri ikävaiheiden keskeisten kehitystekijöiden esille tuominen jää pintapuoliseksi ja kaiken huippuna voidaan pitää 4vuotiaalle lapselle tarkoitettua päiväohjelmaa (s. Lapsen ja nuoren harjoittelukappaleessa palataan tavoitteisiin ja puhutaan perustaidoista, joista on aikaisemmin käytetty termiä perusliikkeet (s. Tähän paneudutaan Nykyinen tietämys oppimisesta valmennuksen apunakappaleessa todella hyvin ja asiantuntevasti, mutta unohdetaan varsinainen kirjan teema eli MOTORINEN oppiminen ja sen keskeiset tekijät. Puhumattakaan siitä, että lajivalinta tulisi suorittaa 10-12vuotiaana. Tämä on mielestäni suuri puute
Hän tuntuu perehtyneen kohdemaidensa oloihin jo etukäteen ja havainnoi ympäristöä terävästi ja hyvän brittiläisen sarkasmintajun kera. Tässä kohden hän tekee mielenkiintoisen vertailun hyvin tuntemaansa Hollantiin. Suosittelen Kuperin kirjaa lämpimästi kaikille jalkapa llon, politiikan, brittiläisen huumorin ja suomalaisen ahdistuksen ystäville. Valtaosa kirjan matkoista on tehty 1992-93 aikana jollo in Nelson Mandela oli vielä oppositiossa, ja köyhäkin länsituristi eleli herroiksi Neuvostoliiton raunioilla. Ja kauhistavin kysymys, mitä Kuper ei tohdi ääneen pohtia: onko Suomi sellainen maa, jossa jalkapallo ei todellakaan ole muuta kuin peli, ja yksi vain peli muiden joukossa. Kuper ei monien muiden jalkapallomatkaajien tavoin liiku tyhjiössä. Kuper onkin tehnyt työtä käskettyä, viettänyt Suomessa pari viikkoa loppukesästä 1999, haastatellut jälleen monia henkilöitä (mm. Kuper on lisännyt myöhempään laitokseen luvun Kroatiasta (kirjoitettu 1995) ja Hollannista Ranskan MM-kisojen jälkimainingeissa. Kuperin analyysi Suomen jalkapallon sosiaalisista ulottuvuuksista on erittäin mielenkiintoista luettavaa jo sikälikin, että se lienee ylipäätään ensimmäinen ulkomainen kannanotto koko asiaan. Tuloksena on jälleen kerran teräviä havaintoja ja mielenkiintoisia päätelmiä . Pienkustantamo Nemo onkin tehnyt vuoden jalkapalloteon saattamalla markkinoille suomennokset kahdestakin viime vuosikymmenen valioihin kuuluvasta teoksesta: Eduardo Galeanon El Futbol a soi y sombra (Jalkapallo valossa ja varjossa) ja Simon Kuperin Football Against The Enemy (Matka pallon ympäri). 44 hemmäs 20 maahan vähillä varoilla suuntautunut kierros tuottikin matkakirjan, jossa jalkapallon, politiikan ja kansallisen identiteetin kysymykset nivoutuvat erottamattomaksi kokonaisuudeksi. Onko liikaa vaadittu rinnastaa Suomi maihin, joissa jalkapallo herättää todellisia intohimoja. maailman kirjoitetuin urheilulaji ja yksi maailman tärkeimmistä asioista. Åke Lindman , Kjell Westö, Richard Möller Nielsen), ja huomannut heti ettei mistään jalkapallobuumista näy merkkejä : "Itse asiassa koko tehtäväni kirjoittaa tästä maasta, jonka jalkapallosta en tiennyt juuri mitään, tuntui hullulta, sillä maa ei näyttänyt pitävän jalkapallosta." Kuper on suhtautunut tilaustyöhönsä kuitenkin urheasti. Kuper antaa haastateltaviensa puhua ja kirjaa ylös vaikutelmansa; hänen tyylinsä ei edusta lähdekriittistä journalismia vaan englantilaista matkakirjallisuuden perinnettä, jossa vastuu savolaisen puheen tapaan siirtyy kuulijalle. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2000. VESA TIKANDER Suomen Urheilukirjasto. Jalkapallon, yhteiskunnan, ja politiikan hämärät kytkökset pysyvät inhimillisellä tasolla. Kuper liikkuu vaivattomasti jalkapallokenttien, seurojen ja kabinettien liepeillä ja haastattelee kymmeniä pelaajia, faneja, valmentajia, jalkapallojohtajia ja muuten vain asioista tietäviä; joukkoon mahtuu ukrainalainen mafiatiedonantaja, kamerunilainen opposiLIIKUNTA & TIEDE 3-412000 tioaktiivi, argentiinalainen kenraali, veitsitaisteleva brasilialainen professori, Romanian päävalmentaja ja salvadorilainen lastenhoitajan aviomies Kaliforniasta . Parhaimmillaan Kuper onkin kuvatessaan siirtymisiä ja tapaamiaan ihmisiä. Simon Kuper on brittiläinen kirjailija/lehtimies, joka lähti 23-vuotiaana kiertämään maailmaa tarkoituksenaan kirjoittaa kirja siitä miten kansalliset erot ja poliittiset olot vaikuttavat jalkapallon pelaamiseen eri maissa. Harry Harkimon ("Tummalla miehellä on kaksi leukaa, ja hän näytti siltä kuin ei olisi nukkunut viikkoihin ") hankkeissakaan Kuper ei näe suomalaisen jalkapallon pelastusta. Kuper jakaakin suomalaiset 'Vanhoihin Suomalaisiin', jotka käyvät edelleen omien 'pilareidensa ' otteluissa (RoPS-Jazz), ja 'Uusiin Suomalaisiin' jotka yhtyvät Eurooppaan ja käyvät vain laatuotteluissa (Suomi-Saksa). Kirjan viimeinen luku on kuitenkin suomalaislukijoille erityisen mielenkiintoinen. MATKOJA PITKIN PALLOA Teksti: VESA TIKANDER Simon Kuper: Matka pallon ympäri. Kuperin globaalin perspektiivin takana on hänen oma kosmopoliittinen taustansa: Afrikkaan muuttaneiden itäeurooppalaisten juutalaisten jälkeläinen on syntynyt Ugandassa, kasvanut Hollannissa missä oppi kannattamaan Ajaxia ja käynyt Oxfordin. Yhteiskunnan uusi kahtiajako Helsingin juppeihin ja köyhtyvien alueiden köyhiin voisi kyllä periaatteessa heijastua kiihkeinä jalkapallokamppailuina, mutta edellisillä on aina enemmän varaa palkata parempia Bluokan ulkomaalaispelaajia ja sitä paitsi mahdollisuus nähdä parempaa jalkapalloa muualla kuin kotimaan liigassa. Ulkomainen alan kirjallisuus on kuitenkin harvoin löytänyt tiensä Suomen kirjakauppoihin. Siellä yhteiskunta ol i 1970-luvulle saakka jakaantunut sosialistien, katolisten, protestanttien ja liberaalien omavaraisiin 'pilareihin' (zuilen), joiden välillä ei ollut juuri yhteisiä asioita . Syynä Kuper pitää sitä, että Suomi ei ole enää yhtä jakaantunut kuin ennen. 'Sisäpuolelta' asiaa seuranneelle herää kuitenkin mieleen synkkiä kysymyksiä : Onko suomalaisella jalkapallolla koskaan ollutkaan näin laajaa 'sosiaalista ulottuvuutta'. Buumien asemesta Kuper pohtii, miten suomalaisen liigajalkapallon voisi pelastaa. Neljälle mantereelle ja läKuper ei tohdi ääneen pohtia: onko Suomi sellainen maa, jossa jalkapallo ei todellakaan ole muuta kuin peli muiden joukossa. 1960-luvulla Suomen mestaruussarjaotteluiden yleisökeskiarvo oli yli 5000, nyt vain 3000, mikä saa Kuperin arvioimaan ettei vastaavaa 60 prosentin pudotusta ole koettu missään muussa kapitalistisessa Euroopan maassa. Suomi on Hollannin tavoin 'depilarisoitunut', ja porvaris-, työläisja ruotsalaisseurojen erojen vesittyminen on vienyt niiltä vakiintuneen kannattajapohjan . HJK:n eurocup-menestys syksyllä 1998 nostatti 'suomalaisen jalkapallobuumin'. Tätä mittaamaan kutsuttiin Simon Kuper, jota pyydettiin lisäämään asiaa käsittelevä luku kirjansa tulevaan suomenkieliseen käännökseen
Kehitys on ollut mahtavaa. Minusta on hyvä säilyttää edelleen liikuntatutkimuksen perinteinen, oma rahoitusjärjestelmä. Pitemmällä tähtäyksellä on myös arvioitava, onko liikuntatieteen momentilta rahoitettavien yhteisöjen määrä sellainen, että tarpeellisiksi katsotuille voidaan taata riittävät toimintaedellytykset, sanoo ylijohtaja Kivistö. Molempien tuottojen yhteissummasta laskettiin eri tarkoituksiin entisillä jakosuhteilla menevät summat ja niitten perusteella muodostettiin liikunnalle tuleva osuus 36,6 prosenttia. Vuosi sitten Akatemian johdon kanssa käytiin tästä keskustelua. tovarojen jakosuhteet. Tähän on kiinnitetty huomiota myös eduskunnassa. Liikuntatutkimus ole päässyt tiedebudjetin kasvusta suoraan hyötymään sillä se toimii eri kehyksessä liikuntabudjetin puitteissa. Se, että osuudet nyt kirjattaisiin lakiin on herättänyt kiinnostusta eduskunnassa. Laajempaan yhteiskunnan panostukseen päästään vakuuttamalla päätöksentekijät toiminnan merkityksellisyydestä ja vaikuttavuudesta. Miten tilanne nähdään nykyisin Akatemiassa. Liikuntaväki on vaatinut, että arpajaislakiin kirjattaisiin aiemmin asetuksella määritellyt veikkausvoit46 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 Haastattelu: JOEL JUPPI, LEENA NIEMINEN Teksti: LEENA NIEMINEN Liikuntaväki on tuijottanut liikaa prosentteihin. Veikkausvoittovarojen kasvu on ollut voimakasta, mutta pääosa siitä on etenkin vuodesta 1994 lähtien kanavoitu lakisääteisten, lähinnä kirjastojen valtionosuuksien kattamiseen. Nollasummapeliä prosenttiosuuksilla Kivistö osoittaa liikunnan resurssionnin ydinongelmaksi valtion kehysbudjetoinnin määräämät ankarat raamit. Mitä yhtäälle lisätään on toisaalta pois. Se syntyi, kun raha-arpaistoiminta ja Veikkaus yhdistettiin. Olkoonkin, että hanketta vastustetaan tiukasti valtiovarainministeriössä. Niistä osuuksista on tosiasiassa poikettu 90-luvulla säännöllisesti. päsuhta tutkimusrahoituksen yleisen kehityksen ja liikuntatutkimukseen osoitettavissa olleiden resurssien kehityksessä on korostunut etenkin 1990Tutkimusrahoituksen kasvu on käytännössä toteutunut Akatemian, korkeakoulututkimuksen resurssien ja yksityisrahoituksen kasvun summana. Olennaista on, että liikunnan, nuorisotoimen ja kulttuurin merkitys näkyisi hallituksen kehyspäätöksissä. Tasokkaita hankkeita ja ryhmiä, jotka menestyvät myös Akatemiassa on myös liikuntatieteissä. Akatemian suhtautuminen oli myönteistä. Kun tätä järjestelmään aikoinaan luotiin oli tilanne toinen, eikä Akatemiaan haluttu sitoutua. Jos kehykset pysyvät yhtä tiukasta ennallaan kuin viime vuosina on ollut laita, eivät prosentit asiaa auta, koska kokemus osoittaa, että niistä on "sujuvasti" poikettu, sanoo Kivistö.. Liikuntatieteet eivät ole päässeet nauttimaan yleisen tutkimusrahoituksen kasvusta, mutta Akatemian tutkimusohjelmat avaavat myös liikuntatutkimukselle uusia mahdollisuuksia. Niissä rajoissa tilanteen muuttaminen on nollasummapeliä. Perinteisille veikkauksen edunsaajille kasvusta on kanavoitunut vain murto-osa, toteaa Kivistö. Suomen tutkimuspanostus on nyt eräs korkeimmista maailmassa. Kivistö näkee sen yhtenä mahdollisuutena vaikuttaa liikunnan resurssikehitykseen. Olin itse ministerinä esittelemässä voimassaolevaa asetusta. Ylijohtaja Kivistölle asia on hyvinkin tuttu. Mikäli prosentit olisivat sillä tavalla realistisia, etteivät täysin nykyistä budjettirakennetta romuttaisi. Asia on ajankohtaistunut arpajaislain uudistamisen myötä. Ylijohtaja Kalevi Kivistö: .Omissa raameissa, mutta V ALJEMPIIN KEHYKSIIN luvun lopulla. On syytä edetä orgaanisesti, sellaisten hankkeiden kautta, jotka pärjäävät Akatemian kriteerien mukaisessa päätöksenteossa. Budjetin antamia kehyksiä olisi päästävä väljentämään. Kummallakin oli omat edunsaajansa. Uuden budjetin kehys ei tilannetta valoisammaksi muuta. Akatemialla on paljon pitkäjänteisiä monivuotisia tutkimusryhmiä
Ne eivät sellaisenaan vakuuta päätöksentekijää, jonka voidaan kuvitella suhtautuvan neutraalisti erilaisiin intresseihin. Samalla on kuitenkin erittäin tärkeää saada varsinainen tutkimusrahoitus riittävän vahvaksi. · OPM:ssa ollaan parhaillaan kartoittamassa mahdollisuuksia ja kriteereitä, joilla liiketoiminta ja kansalaistoiminta olisi erotettavissa julkisen tuen suuntaamisessa. Nollakasvu kääntyy käytännössä herkästi miinukseksi . Päätöksentekijä haluaa tietää mihin ehdotettuja lisävaroja käytettäisiin. Lähinnä kohteena ovat kirjastot ja niiden saama 0,5 miljardia. Yleisen kustannusja palkkatason nousu puraisee etenkin yhteisöjä. Kivistö ei näe tarkoituksenmukaisena juuttua keskinäisistä osuuksista kilpailuun. Kivistön arvion mukaan minkäänlaisesta "bad will" vaikutuksesta ei ole kyse. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/200l 47. Liikuntatieteissä tutkimuksen rahoituksen intressi on enemmän yleinen, yhteiskunnallinen. Argumentit ratkaisevat Liikunnan ja urheilun merkitys tunnustetaan yleisesti. Julkisen tuen kriteerit ovat erilaisia, kun kyse on puhtaasta liiketoiminnasta ja kun kyse on kansalaistoiOlennaista on, että liikunnan merkitys näkyisi budjetin kehyspäätöksissä. Kirjastojen osuus on noin 20 prosenttia ja muun kulttuurin noin 35 prosenttia. Jakosuhteet ovat budjettipäätösten lopputulos, ei lähtökohta. Liikuntaväen tulisikin argumentoida varsinaisen toiminnan substanssilla. Niillä ei ole sellaista lakisääteistä rahoitusturvaa kuin useilla muilla laitoksilla. Enemmänkin pitäisi miettiä kuinka monia yhteisöjä on syytä pitää yllä. 90-luvulla mukaan ovat tulleet myös museoiden, orkesterien ja teatterien lakisääteiset valtionosuudet, jotka myös suurelta osalta maksetaan veikkausvoittovaroista. Kaikille niukasti vai harvemmille, mutta riittävästi 7 Liikunnan resurssionnin nollasummapeli näkyy myös tutkimushankkeille ja liikuntatieteellisille yhteisöille jaettavien osuuksien määrittelemisessä. Kyse on asioista kuten kansanterveydestä tai ikääntyvän väestön elämänlaadusta, sanoo ylijohtaja Kivistö. Sitä on näin voitu kattaa osin veikkausvoittovaroilla. Laissa määrätty osuus vain tulee nyt veikkausvoittovaroista. Esimerkiksi ikääntyvien toimintakyvyn ja liikunnan tutkimuksessa niin opetusministeriöllä kuin sosiaalija terveyssektorilla on yhteisiä intressialueita. Kirjastotkaan eivät sinällään ole saaneet lisärahoitusta. Muuttuneet ovat myös urheilun ja kulttuurin osuudet. Miksi puheet sitten eivät käänny käytännöiksi. Prosenteista on ennenkin poikettu, sanoo ylijohtaja Kalevi Kivistö. Aiemmin pidettiin tiukasti kiinni siitä, että lakisääteiset valtionosuudet maksetaan budjettivaroista, toteaa Kivistö. Muun ulkopuolisen rahoituksen suhteen Kivistö on varauksellinen. Enemmänkin on kyse siitä, miten lisärahoitustarvetta on argumentoitu . Eri hallinnonalojen välisestä yhteistyöstä sen sijaan on lupaavia kokemuksia. Onko urheilumaailman omilla toimilla, esimerkiksi dopingja sopupelijupakoilla vaikutusta tähän. On syytä tehdä pitemmän tähtäimen ratkaisuja niin, että yhteisöt joita rahoitetaan myös saavat riittävät ja kustannusten nousun huomioivat toimintaedellytykset. Yleisessä tutkimusrahoituksessa ja etenkin teknologiassa voimakkaasti kehittyneen yksityisen rahoituksen rooli on vaatimaton jatkossakin. Pääosa kasvusta on mennyt kirjastoille. Miksi esimerkiksi juuri liikuntaan tarvitaan yhteiskunnalta lisää panostusta. Minusta sellainen linja on huono, että ylläpidetään toimintaa mutta vain niin, että se kituu. Laki säädettiin 90-luvun alussa. Se koskee tämän toimialan kaikkia yhteisöjä. Liikuntaväki on liikaa pitäytynyt jakosuhteisiin ja prosenttilukuihin. Kulttuurin ja muitten perinteisten kilpakumppanien sijaan Kivistö viittaa lakisääteisiin valtionosuuksiin ja sitä kautta valtion budjettiin. Sen minkä liikunta on osuuksissaan hävinnyt on joku muu taho voittanut. Voittaja on itse asiassa budjetin verorahoitteinen osuus. Kulttuurin osuus on nykyisin alunperin asetuksessa määritettyä suurempi
Ruotsissahan järjestelmä on sellainen. Julkinen rahoitus kasvoi vuodesta 1995 vuoteen 1999 lähes 40 prosentilla (5,5 mrd markasta 7,6 mrd markkaan. Niemisen selvitys on pohja, jolta asiaa lähdetään viemään eteenpäin. Siitä tulisi kattojärjestö, jota juuri haluttiin välttää, toteaa Kivistö. Esimerkiksi tieteen julkinen rahoitus on kasvanut lähes 40 prosentilla 90-luvun loppupuoliskolla. Pelisäännöt on syytä selkiinnyttää mahdollisimman pian. Päätöksenteon delegointi on ollut hyvä linja. Liiketoiminnan tukeminen on kauppaja teollisuusministeriön heiniä. Itseasiassa avustusten reaaliarvo on laskenut 6.8 prosenttia. -Julkisten varojen jakamista koskevat päätökset tehdään virkavastuulla. Tavoitteena on ensivaiheessa siirtyä palkkaukseen post-doc tutki. On syytä tehdä pitemmän tähtäimen ratkaisuja niin, että yhteisöt, joita rahoitetaan myös saavat riittävät toimintaedellytykset 48 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 Laajempaa delegointia rajoittaa osaltaan myös laki. Liikuntatutkimuksen rahoituksessa ei ole tapahtunut yleisen linjan mukaista myönteistä kehitystä. Liikuntatieteelliseen tutkimukseen kohdennetut varat taas eivät ole juurikaan lisääntyneet. Näistä lähteistä tuleva rahoitus on kuitenkin marginaalista. Päätöksenteko on jalkautunut Suomalaista liikunnan tiedehallintoa on kuvattu varsin valtiovetoiseksi. Esimerkiksi siirtää urheilumäärärahat SLU:n jaettavaksi. vuonna 1999 valmistuneessa liikunnan yhteiskuntaja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen arviointiraportissa. Taulukon 1 luvut osoittavat, kuinka liikuntatieteelliseen tutkimukseen kohdennetut varat eivät juurikaan lisääntyneet 1990-luvun aikana, vaan itseasiassa avustusten reaaliarvo on laskenut, toteaa valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Ulla Silventoinen. Se delegoitiin Nuori Suomi järjestölle. Akatemian tutkimusrahoitus kaksinkertaistui samana aikana 493 miljoonasta markasta 988 miljoonaan markkaan. Mikäli avustusten jako siirrettäisiin SLU:lle sen luonne muuttuisi olennaisesti. Kun päätöksentekijä on lähellä sitä, jota päätös koskee hän voi myös paremmin arvioida miten päätös vaikuttaa. Miten rajanveto tulisi tehdä halutaan nyt selventää. Tutkimusja kehitystyön rahoitu nousi vuonna 1999 3, 1 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tutkimusrahoituksen osalta päätöksenteko on tosiasiallisesti delegoitu jaostolle. On myös katsottu, että suhteellisen pienen summan jakamista pyörittää suhteettoman suuri koneisto. Lopulta Liikuntatutkimus: Teksti: LEENA NIEMINEN T utkimukseen on viime vuosina panostettu. Se tekee hallinnon joustavammaksi ja antaa ainakin mahdollisuuden parantaa hallintoa. Olisiko päätöksentekoa syytä delegoida. Jaosto on tutkimuksen asiantuntijaelin ja periaatteessa vastaavanlainen Akatemian toimikuntien kanssa. Keskeisiä elementtejä tässä ovat pitkäaikaiset rahoitussopimukset ja määräaikaiset tutkijatohtorivakanssit. Sen mukaan rahoitusjärjestelmää tulisi kehittää Suomen Akatemian käytäntöjen suuntaan. Liittojen tuli olla ensisijaisia. Keskusjärjestöille delegointi on ollut esillä urheilujärjestöjen ja lajiliittojen avustamisen osalta. Tutkimusrahoituksessa on tarkoituksenmukaista siirtyä apurahoista palkkauksiin, jotta tutkijoille voidaan taata samat sosiaaliedut kuin muillekin työntekijöille. Kyse oli koululaisten iltapäivätoiminnan tukemisesta. Tutkimusrahoituksen jako taas on jaoston päätös, johon ei ministeriön taholta käytännössä enää puututa. Arvioiden mukaan vuoden 1998 lopulla kyseisen henkilöstön määrä oli 61 000. Sen sijaan viranomaispäätösten delegoiminen yksityisoikeudellisille yhteisöille ei ole uuden perustuslain mukaan mahdollista. Tästä asiasta myös oikeuskansleri on lausunut yksiselitteisen kantansa ministeriölle. Opetusministeriökin on joutunut kerimään takaisin joitakin tekemiään delegointi-ratkaisuja. minnasta. Tutkimus-ja kehitystyön tehtävissä toimivien määrä lisääntyi 42 000:sta 55 000:een. Vuosittain Suomessa hyväksytään jo yli 1100 väitöskirjaa. Sekin on asia, jossa pelisäännöt nyt täytyy miettiä. Ne ovat viranomaispäätöksiä, joihin liittyy muutoksenhakumahdollisuus ja joita säätelee laki asiakirjojen julkisuudesta. Risto Niemisen asiaa koskevan selvityksen odotetaan valmistuvan syyskuussa. Päätöksentekoa voidaan siirtää hallinnossa alemmille portaille,ja niin kauan kuin päätöksentekijä on viranomainen, ei ongelmia synny. Silloin liikutaan myös lähellä liikuntapaikkarakentamista. Meillä taas SLU:ta muodostettaessa juuri lajiliitot halusivat SLU:sta kevyen palvelujärjestelmän. Julkista valtaa ei voida delegoida yksityisoikeudellisille yhteisöille. Liikuntatutkimusta rahoittavat myös Suomen Akatemia, Sosiaalija terveysministeriö (STM), Sosiaalija terveysalan kehittämiskeskus (STAKES) ja Kansaneläkelaitos (KELA) sekä muutamat säätiöt ja rahastot. Apuraharumbasta tutkijapesteihin Liikuntatutkimuksen resurssointia linjattiin osaltaan mm. Suomen tiedeja innovaatiojärjestelmää on pidetty kansainvälisissä vertailuissa pääosin hyvin toimivana. Monet liiketoimintapohjalta toimivat hallit ja areenat ovat saaneet huomattavasti valtioapua liikuntapaikkarakentamisen rahoitusjärjestelmän kautta
Erittäin hyvä asia. jouduimme kuitenkin tekemään lopulliset päätökset Nuoren Suomen tekemän valmistelun pohjalta, sanoo ylijohtaja Kivistö. Julkaisujen painokustannuksista huolehtiminen ei ole onnistunut toivotussa laajuudessa nykyisen liikuntatieteellisen rahoituksen turvin. Liikuntatutkimuksen resurssoinnin tu levaisuutta on pohdittu niin ministeriössä kuin liikuntatieteellisessä jaostossakin. Ajanmukaisten tutkimuslaitteistojen hankkinen vaatii resursseja. Sormenpäätuntumani on, että liikuntatieteissä tilanne on keskimääräistä parempi. Se on aihepiiri, joka koskettaa tulevaisuudessa huomattavaa väestönosaa. Liikuntatutkimuksen asemasta ja suhteesta Akatemiaan on käyty ja edelleen syytä käydä keskustelua. Akatemian kautta tuleva tutkimusrahoitus voidaan myöntää useammalle vuodelle ja avustus voidaan myöntää palkkoina. Taulukko 1. Tulokset ovat kiinnostavia ja välittyvät nähdäkseni hyvin niin suuren yleisön pariin kuin hallintaankin. Apurahoista palkkaukseen siirtyminen voisi olla yksi keino. Se oli hyvin jännä kirja. ikääntymisestä ja toimintakyvystä. Pitkällä tähtäyksellä liikuntatutkimuksen taso todennäköisesti nousisi. Se saa vedet liikkeelle. Toisaalta olisi vaarana joidenkin liikuntatutkimuksen aluei1991-2001 vuosi VA REAALIARVO 1991 19 000 000 21 880 645 1992 20 000 000 22 429 319 1993 19 500 000 21464029 1994 17 923 000 19 487 851 1995 19 150 000 20 509 650 1996 18 300 000 19 233 857 1997 19 300 000 20 087 755 1998 20 300 000 20 666 635 1999 20 300 000 20 300 000 2000 20 400 000 20 400 000 2001 20 400 000 20 400 000 MUUTOS 199-2001 -6,8 % den kuihtuminen. Olen puhunut eri yhteyksissä mm. Valtionavustukset liikuntatieteisiin vuosina Kun käytettävissä olevia resursseja ei voida ennakoida vuotta pitemmälle jaksolle, ei kovin pitkäjänteisiin rahoitussitoumuksiin ole edellytyksiä. Alpo Suhosen ja Jyri Puhakaisen liikuntafilosofinen pohdiskelu oli kiinnostavaa luettavaa. Liikuntatieteen suunta 2005 asiakirjassa tullaan kuitenkin suosittamaan liikuntatutkimuksen rahoitusjärjestelmän säilyttämistä ennallaan. Liikunnan tutkimusprojektit joutuisivat Akatemian puitteissa kovempaan kilpailuun ja rahoitus varmaan pienenisi. Toinen tuore kiinnostava aihepiiri on liikuntafilosofia. Liikuntatieteen suunta 2005 -asiakirja on valmistumassa. Veikkauksen tuoton kehityksestä riippuu paljon koko liikunnan rahoituksessa. Aihepiirit riippuvat tilaisuuden teemasta. Tämä on myös välttämätön edellytys tieteen kehitykselle ja kansainvälistymiselle. On erinomaista, että keskustelua viritellään vähän odottamattomistakin näkökulmista. Lisäksi monissa tapauksissa tutkijat joutuvat huolehtimaan Oma alueensa on tutkimusten julkaiseminen. Useimmiten tutkimukseen tutustuminen tulee ajankohtaiseksi, kun on valmisteltava esitystä tai puhetta. Tämän luulisi houkuttelevan liikuntatieteilijöitä jo nykyiselläänkin hakemaan tutkimusrahoitusta Akatemiasta, pohtii Silventoinen. Myös liikuntatutkimuksen eri osaalueilla valmistuu vuosi vuodelta yhä enemmän tohtorin tutkinnon suorittaneita. Väitelleitten määrän kasvu tulee näkymään lisääntyneenä post doc -tutkimusten rahoittamistarpeena jo aivan lähivuosien aikana, ennakoi Ulla Silventoinen. Liikuntatieteellistä tutkimusta Kivistö seuraa työn puitteissa. Samalla kilpailu liikuntatieteen ja muun liikuntarahoituksen kanssa tulee kovenemaan, arvioi pääsihteeri Silventoinen. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 REAALIMUUTOS 2,5 % -4,3 % -9,2 % 5,2 % -6,2 % 4,4 % 2,9 % -1,8 % 0,5 % 0,0 % (TAE) 49. myös sivukuluista, joita tutkimusyksiköt ovat heille osoittaneet. Vedet liikkeelle Liikuntatieteen asema muihin tieteenaloihin nähden on Kivistön mukaan vahva etenkin tiedonvälityksessä. Niukkuutta lisää myös yleinen kustannustason nousu. MARKAT MIINUKSELLA joiden osalta. On tärkeää, että jatkokoulutuksen saaneet tutkijat saadaan pysymään liikuntatutkimuksen parissa, sanoo Silventoinen. Liikunta & Tiede ja muut erikoisjulkaisut tavoittavat lisäksi omat sidosryhmänsä paremmin kuin mikä monilla muilla tieteenaloilla on tilanne. Olemme riippuvaisia veikkausvoittovarojen kehityksestä. Se, että tutkimuksen merkitys liikuntakulttuurille ymmärretään laajasti tulee vaatimaan entistä tiiviimpää yhteyttä tutkijoiden ja kentän välillä. Nyt päätökset on delegoitu lääninhallituksille ja ne ovat siten viranomaispäätöksiä. Palkkaukseen siirtyminen vaatii kuitenkin merkittävää lisäystä liikuntatieteeseen osoitetussa määrärahassa tai radikaalia painopisteen muutosta nykyisessä jaossa, toteaa pääsihteeri Silventoinen
Valmisteilla on Liikuntatieteen suunta 2005 ohjelma. Liikunnan toimintaedellytysten ja tutkimusjärjestelmän vahvistamisen elementit löytyvät lähempää. Liikuntatutkimuksessa rahoitus kun koos50 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 tuu juuri ja jotakuinkin ainoastaan veikkausvoittovaroista rahoitettavasta tutkimuksesta ja yliopistojen perusrahoituksesta. Sehän liukui lamavuosina melkoista takapakkia. Myös liikunnassa on käytetty tutkimusohjelmia jo ennen kuin monilla muilla alueilla ja niillä on ollut oma vaikutuksensa rahoituskehitykseen. Julkinen tutkimusrahoitus on kasvanut ripeästi 1990-luvulla. Tutkimusta haluttiin ohjata kansakunnan hyvinvointia lisääväksi toiminnaksi. Käymään vaan ei asumaan Akatemiaan Yhtälailla epärealistista on Sänkiahon mukaan hakea vankempaa asemaa siirtämällä liikuntatutkimus muun tutkimusrahoituksen yhteyteen Suomen Akatemian piiriin. Myös tutkijakoulutuksen kehittämiseen tullaan jatkossa kiinnittämään erityistä huomiota. Samaan aikaan Akatemian tutkimusrahoitus kaksinkertaistui 493 miljoonasta 988 miljoonaan markkaan. Tutkimukseen kohdistuvien investointien tasoa tulisi yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöllä nostaa tasaisesti. Risto Sänkiaho: Kentän ja tutkimuksen vuorovaikutus liikunta tutkimuksen VOIMAVARA Haastattelu: JOEL JUPPI, LEENA NIEMINEN Teksti: LEENA NIEMINEN Liikuntatutkimuksen siirtyminen Suomen Akatemian piiriin ei ole tarpeen eikä ajankohtaista, mutta yhteistyön laajentaminen on. Tutkimusrahoituksen yleinen kasvu on ollut, kuten pörssinousutkin, vahvasti teknologiavetoista. Veikkausvoittovarat ja korkeakoulujen perusrahoitus tulevat jatkossakin olemaan liikunnan tutkimuksen päärahoituslähteet, sanoo professori Sänkiaho. K un Suomen Akatemia keväällä julkaisi tiedepoliittisen linjauksensa keskeiseksi tavoitteeksi nousi tutkimusjärjestelmän kestävyyden parantaminen. Liikuntatieteissä kehitystä on seurattu haikein mielin. Arpajaislaki on vuosien valmistelun jälkeen etenemässä loppusuoralle. Se jäisi Akatemian laajojen tutkimusohjelmien puitteissa pahasti jalkoihin, eikä Akatemian rahoitukseen saataisi liikuntaan nyt ohjautuvaa rahoitusta vastaavaa lisäjaettavaa. On totta, että rahoitus ei ole noussut kuten muilla aloilla, mutta nyt kehitys on kiinni pikemminkin arpajaislain kohtalosta, kuin muista tekijöistä. Kasvu vuodesta -95 vuoteen -99 oli lähes 40 prosenttia. Liikuntatutkimus on paljolti soveltavaa, lähellä kenttää olevaa ja hallintoa palvelevaa, sektoritutkimuksen luonteista. Ongelma on, että yliopistojen perusrahoitus on vasta nyt elpymässä. Liikunnan tutkimus on liikuntajärjestöjen tavoin joutunut toimimaan veikkausvoittovarojen kehityksen ja niistä myönnettävien osuuksien antamissa kapoisissa kasvuennusteissa. Liikuntasektorilla on vaadittu urheilun prosenttiosuuden kirjaamista lakiin. Julkisen rahoituksen osuutta tulee vahvistaa, samoin perustutkimuksen niin yliopistojen perusrahoituksessa kuin valikoivan, kilpaillun rahoituksen osalta. Esitettyjen toimenpiteiden yhteisenä nimittäjänä on raha. Nyt linjauksissa on siirrytty entistä vahvemmin tiedepolitiikkaan. Liikuntatieteellisen jaoston puheenjohtaja, professori Risto Sänkiaho ei pidä tilannetta hyvänä, muttei liioin halua juuttua tällaiseen vertailuun. Varhaisimmissa ohjelmissa näkyi selvästi hyvinvointiyhteiskunta-ajattelu. Urheilun osuuteen ovat kiinnittäneet huomiota paitsi liikuntaväki myös valtion tilintarkastajat. Asetuksen mukaiseen
Sänkiaho katsoo, että kyseessä on liikuntapoliittinen ratkaisu. Nyt tähän kysymykseen on alettu kiinnittää huomiota. Yksiköille taataan pitkäjänteinen rahoitus yhdistämällä Akatemian ja muiden tahojen rahoitusta isäntäorganisaation perusrahoitukseen. Tässä suhteessa liikuntatiede on useimpiin muihin tieteenaloihin nähden hieman ongelmallisessa asemassa. Tutkimushankkeiden ja liikuntayhteisöjen rahoitusosuuksista käytävä keskustelu on väistämätön seuraus tästä. Tutkijaryhmien välinen yhteistyö puolestaan on toivottavaa. Tutkijakoulut ovat yksikköjen välisiä. Vie sie mie vikisen . vuosi sitten valmistuneessa liikunnan käyttäytymisja yhteiskuntatieteitten arvioinnissa. Näin pitäisi käydäkin. Julkisen vallan ja liikuntatieteen kytkös on ollut Suomessa erityisen kiinteä esim. Jaostossa pyritään selvittämään tätä ongelmaa kokonaisuudessaan. Vaikka Akatemian piiriin siirtyminen ei ole ajankohtaista yhteistyön ja yhteyksien avaaminen ja laajentaminen on. Liikunnan tutkimusohjelmat ovat eräs. Sen kaltaisen prosessin seurauksena tutkimuksen kokonaisrahoituksen tason nostaminen voisi olla mahdollista, arvioi Sänkiaho. muihin pohjoismaihin verrattuna. Tutkijakouluja vai tutkijakoulutusta . Uusien tohtorien työllistyminen jatkossa on kuitenkin koettu ongelmalliseksi. Sänkiaho ei liioin näe Akatemian puitteissa käytettävää ns. Akatemian puitteissa toimiville huippuyksiköille pitkäjänteinen rahoitus on voitu järjestää. Se ei voisi käynnistää tutkijakouluja muiden kuin perustieteiden kanssa, mikä olisi sinällään hyvä asia. Ehkä merkittävin väylä on kuitenkin liikunnan kentän ja tutkijakunnan vuorovaikutuksesta nousevat mahdollisuudet. Liikunta tutkimuksessa se ei toimisi jo pelkästään siksi, 52 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 Tutkijaryhmien yhteistyön tulee syntyä luonnollisesti ilman ulkopuolista kätilöintiä että alan tutkimuslaitokset ovat meillä liian pieniä. Huippuyksikkökonsepti on hieman arveluttava. Liikuntatieteistä väitelleitten tohtorien määrä on kasvamassa. Taloudellisten resurssien lisäksi tasokkaan ja tarpeisiin vastaavan tutkimustiedon tuottamiseen tarvitaan päteviä ja motivoituneita tutkijoita. Julkisen vallan kiinnostus ohjata liikuntatutkimusta näyttää kasvaneen 1990-luvulla kaikissa pohjoismaissa. huippuyksikköjen luomista realistisena toimintatapana liikunnan tutkimuksessa. 36,6 ei enää uskota, mutta nykyisellään 20 prosentin tienoilla liikkunut osuus halutaan pitää ainakin alkuperäisellä kymmenluvulla eli 30 prosentissa. Myös veikkausvoittovarojen ohjaamisesta kirjastojen lakisääteisiin valtionosuuksiin on haluttu päästä eroon. Esimerkiksi ikääntymiseen ja terveyteen pureutuvissa Akatemian nyt käynnistymässä olevissa lääketieteen tutkimusohjelmissa liikunta on selkeästi mukana. Liikuntatieteitten tutkijakoulutuksen vahvistamiseen on kiinnitetty huomiota mm. Liikunnan tutkimusrahoituksessa se ei onnistuisi. Sänkiaho korostaa Akatemian tutkimusohjelmien merkitystä. Mitä työvälineitä nykyjärjestelmän puitteissa sitten on harkittava riittävien resurssien takaamiseen. Tutkimus ja yhteisöt jakavat samaa supistunutta kakkua. Akatemian puitteissa tutkijakoulutuksen keskeinen istrumentti on tutkijakoulut. Vielä 1997 tehdyn kartoituksen mukaan siihen mennessä väitelleet olivat sijoittuneet hyvin työelämään. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta valmistui vuosina 1997-99 yhteensä 15 tohtoria ja vuosien 2001-2003 tutkintotavoitteeksi on asetettu 7 tohtorintutkintoa vuosittain. Sänkiahon mukaan tutkijakoulutukseen on kiinnitetty huomiota niin aikaisemmissa jaoston tutkimusohjelmissa kuin parhaillaan työstettävässä Liikuntatutkimuksen suunta 2005 ohjelmassa. Huippuyksikön voi muodostaa yksi tai useampia korkeatasoisia tutkijaryhmiä, joilla on selkeät yhteiset tutkimukselliset päämäärät ja jotka ovat kansainvälistä huippua tai lähellä sitä alallaan. Mikä tällainen prosessi sitten mahdollisesti voisi olla on jo toinen kysymys, jota Sänkiaho ei lähde ennustamaan. Teknologiapainotteisuus "kännykkävetoisuus" leimaa Sänkiahon mukaan vahvasti koko EU:n tutkimusohjelmistoa. Hallinnon tietotarpeisiin vastaava liikunnan sektoritutkimustakaan ei edellytä erillistä organisaatiotaan. Liikuntatieteissä niitä ei toistaiseksi ole. Nykyisellään hän ei näe tarvetta uusille tutkimusyksiköille. Erilaisissa sektoritutkimustehtävissä ja niitä suorittavissa tutkimusyksiköissä tarvitaan jatkossa runsaasti pätevää tutkijakuntaa, ennakoi Sänkiaho. Kun tiedehallinnon perusasetelma pysyy samana eikä rahoituspohjan merkittävää laajenemista ole näköpiirissä on kehittämisen keinoja etsittävä muualta. Kun lisäksi liikunnan asema yhteisön toimialana ylipäätään on vielä vakiintumatta ovat mahdollisuudet varsin rajalliset. Sänkiahon mukaan senkin tulisi syntyä ilman erityistä synnyttämistä tai ulkopuolista kätilöintiä. OPM hakee sektoritutkimuksesta vank. Esimerkkinä tästä on kilpaja huippu-urheilun kentän ja tutkimuksen tarpeiden kohtaamisesta ja yhteistyöstä syntynyt Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU. EU:n laajoja tutkimusohjelmia Sänkiaho sen sijaan pitää vielä pitkään etäisenä mahdollisuutena. Uskoakseni jatkossa näistä osuuksista päätetäänkin ministeriössä. Ne avaavat näin liikuntatutkijoille aiempaa parempia mahdollisuuksia osallistua
Arviointi kehittyy kehittääkö arviointi. Niitä voidaan lähteä tutkimuksellisesti kartoittamaan. Tottakai se on edelleen mukana, jos ajatellaan esimerkiksi ikääntyneitten liikuntaa ja sen tutkimusta jatkossa. Toinen keino on myös Akatemian käytäntönä oleva ns. Kansainvälisen arviointia ei liikuntatieteissä ole toistaiseksi käytetty läheskään samassa mittakaavassa kuin tieteen arvioinnissa yleensä. Tietyt ongelmakohdat ja kehittämistarpeet nousevat sen avulla esiin. Tieto lisääntyy, pinnallistuu, vaikuttaa. Tutkimus ei ole itsetarkoitus. Voisi sanoa, että muut pohjoismaismaat ovat tulossa tässä suhteessa Suomen linjoille. Liikuntatiede on paitsi monitieteistä myös yhä kapeammille tutkimusalueille erikoistuvaa. Ei kirjaa ihan heti korvaa mikään. Norjassa kulttuuriministeriö teettää sektoritutkimusta ja on osallistunut tutkimuksen painopisteen määrittelyyn. Kehitys tuo kuitenkin mukanaan uusia ongelmia. Tiedon välittymisen onnistumista vaikeampaa on arvioida liikunnan tutkimustiedon vaikuttavuutta, sen siirtymistä käytäntöihin. Ongelma on sama ja vielä akuutimpi Akatemiassa. Sänkiaho arvioi suomalaisen mallin kestäväksi ja toimivaksi. Samoin on tärkeää, että yhteisöt ovat joutuneet itse arvioimaan itseään. Liikuntatieteen arviointi on ollut käytössä jo vuosia eräänä kehittämisen instrumenttina. Miten eri tieteenalojen ja -tutkimushankkeiden tasavertainen ja yhteismitallinen arviointi onnistuu määrärahojen suuntaamisessa. kaa tietopohjaa päätöksentekoon. Vahva kytkös valtionhallintoon pohjautuu koko urheilun organisointiin , joka sekin on ollut enemmän valtiovetoista kuin esimerkiksi Ruotsissa. Me käytämme ulkopuolisia asiantuntijoita. Liikunnan tutkimuspoliittisia ohjelmia laadittu eri aikoina eri tavoin, mm. Syvällisempi tieto, kulttuurisen perimän siirtäminen jää edelleen kirjalle. Paineet kytkeä perinteisesti autonominen liikuntatutkimus osaksi muuta tiedehallintoa ovat lisääntyneet. Sänkiahon mukaan arviointi on kuitenkin täyttänyt tehtävänsä hyvin. Liikunnassa tutkijoiden kosketuspinta kenttään on ihan toisenlainen kuin millään muulla tieteenalalla. Nykytilanne elää yhteiskunnan kehityksen myötä. Esimerkkinä tästä voidaan pitää vaikkapa tutkimustiedon käyttöä hallinnon toimenpiteiden linjaamisessa ja perusteluissa. komiteatyönä tai laajoihin seminaareihin perustuvan valmistelun pohjalta. Liikuntatieto on hyvin pirstaleista. Aiemmissa ohjelmissa näkyi selvästi hyvinvointiyhteiskunta-ajattelu. Se on on myös vahvistunut. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 53. Liikuntatieteellinen Seura on siinä tärkeä toimija. Käytännön ja tutkimuksen välinen vuorovaikutus on ohjelmissa aina läsnä. Perusratkaisu on kyllä nähdäkseni aika kestävä vielä ainakin joitakin vuosikymmeniä. Myös muilla valtionhalinnon sektoreilla, kuten sosiaalija terveyspuolella on omat sektoritutkimusorganisaationsa; STAKES ja Työterveyslaitos esimerkkeinä. Tietoyhteiskunnassa tiedon merkitys korostuu entisestään. Ehkä on kyse ennemminkin yleisestä kognitiivisesta mobilisaatiosta, tietohakuisuuden ja -pohjaisuuden lisääntymisestä. Meillä voi olla tiettyjä vanhoja käsityksiä tai tabuja, joista ei juuri puhuta. Esimerkiksi valmennustieto on sekin monista palasista koostuvaa, jossa ei ole yhtä autuaaksi tekevää totuutta, jonka vaikuttavuus olisi yksiselitteisesti todennettavissa. Suomessa opetusministeriön ja liikuntatieteen läheinen jo 60-luvulta peräisin oleva yhteistyö on koettu hyödylliseksi. Ruotsissa käydään keskustelua liikuntatutkimuksen asemasta maan tiedejärjestelmässä. Tutkimusta haluttiin ohjata ihmisten hyvinvointia lisääväksi toiminnaksi. Tiedon kulutus, tarjonta ja saatavuus kasvaa. On vielä vaikea arvioida sen merkitystä tieteen kehittämisessä. tieteealojen hakemukset. Täten pyritään lisäämään yhteismitallisuutta. Tanskassa Liikunnan tutkimusneuvosto siirtyi kulttuuriministeriön alaisuuteen 1996. Tuoreena esimerkkinä vaikkapa urheilun ja alkoholin suhde. Se on Sänkiahon mukaan toteutunut hyvin. Tietoyhteiskuntaan kuuluva kognitiivinen mobilisaatio lisääntyy ja tiedon merkitys kasvaa. Liikunnan yhteiskuntatieteellisja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen arviointi valmistui noin vuosi sitten ja biolääketieteen toinen arviointikierros on käynnistymässä syksyllä. Nykyisen tutkimusohjelman rakentumista Sänkiaho kuvaa sumean logiikan käytöksi ja laajan verkostumisen kautta koottavien erilaisten näkemysten kirjaamiseksi. Eli tietyllä tavalla jaosto hoitaa sitä tehtävää ja kiinnittää näin koko liikuntatutkimuksen valtiovetoiseen liikuntatoimintaan. Vahvin hyvinvointivaltiopainotteisuus jäi jo 1970-luvulle. Sänkiahon mukaa liikunta tieteellistä jaostoa voisi sanoa myös eräänlaiseksi liikuntasektorin sektoritutkimusjaostoksi. Se tarkoittaa, että kaksi paneelia arvioi kaikki ko. Kyllä, jos ajatellaan sektoritutkimusta ja selvitysluonteista tutkimusta selvitetään olemassa olevaa todellisuutta. Eikä linja Suomessakaan ole pysynyt niin valtiovetoisena kuin mitä se on aiemmin ollut. paneeliarviointi. Verkkojen ja muiden medioitten tarjonnan paisumisen myötä tieto samalla pintapuolistuu, vaikka asiat eivät ole yksinkertaistuneet. Ei täydellistä tasavertaisuutta voida mitenkään taata. Nyt linjauksissa on kuitenkin jo siirrytty enemmän tiedepolitiikkaan. Ongelmana niin liikuntatiedon kuin kaiken muunkin tiedon kohdalla on ehkä edelleenkin, että ne jotka tietoa eniten tarvitsevat eivät sitä löydä. Siinä prosessissa on varmasti opittu paljon. Tieteen evaluointi on uutta Suomessa. Peruskriittisyys on tieteen ominaisuus ja se on tietysti aina mukana. Tutkimuksen ja kentän vuoropuhelussa tiedonvälityksellä on keskeinen rooli. Vaikuttavuutta ei oikein ole tutkittu muillakaan tieteen alueilla
Organisoitunutta keskustelua ja toimintaa 1900-luvun alun opaskirjallisuuden laatijat osallistuivat urheilun levitystyöhön. Vuonna 1920 Suomen Urheilulehdessä julkaisemassaan artikkelissa Pihkala peräänkuulutti perustettavalle seuralle kahta tehtävää. Artikkelin alkuosassa valaisen liikuntakentän tietopolitiikan muuttumista liikunnan tiedepolitiikaksi. Tiedon hyödyntäminen ja tuottaminen on ollut olennainen osa koko kansallisen liikuntajärjestelmämme toimintaa. Yksi maineikkaimmista matkasaarnaajista oli Lauri "Tahko" Pihkala. (Heikkinen 1983, 11.) Pihkala ei ollut kehittämisajatuksineen yksin. Toiseksi keskinäisessä vuorovaikutuksessa usko työalan merkitykseen vahvistuisi. JARJESTOJA TIETOPOLITIIKASTA Liikunnan TIEDE politiikkaan Teksti: HANNU ITKONEN Liikunnan tiedepolitiikka on nuori ilmiö. Itkonen 1996, 144-159). Liikuntakulttuurin suuntakamppailut osoittivat, kuinka toimijat olivat sitoutuneet erilaisiin linjauksiin. Tiedepolitiikan julkishallinnon käytännöiksi siirtyminen käynnistyi vuonna 1967, jolloin aloitti toimintansa valtion liikuntatieteellinen toimikunta. Liikuntaohjeiden lisäksi opaskirjallisuudessa ohjattiin myös järjestötoimintojen käynnistämiseen. Hyväksi esimerkiksi mieltymysten kamppailusta käy voimistelun ja kilpaurheilun välinen mittelöinti, jossa puolin ja toisin tehtiin myönnytyksiä. Sittemmin liikunnan tiedepolitiikkaa on hoidettu valtion liikuntatieteellisessä neuvostossa (1982) ja valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteellisessä jaostossa ( 1991 ). Voimistelunopettajien koulutus oli aloitettu maassamme jo 1880-luvulla. Toimintamuotoihin ja -sisältöihin opastettiin toimeenpannuissa valistustilaisuuksissa. Hyödynnetty tieto oli liikuntakulttuurin perustanlaskijoiden muualta hankkimaa tai heidän itsensä tuottamaa oman aikakautensa järjestöllistä pääomaa. Esimerkiksi Viktor Damm julkaisi jo vuonna 1898 työväestölle tarkoitetun kirjasen "Perustakaa voimisteluseuroja" (Hentilä 1982, 42-44). Voimistelusta tuli urheilua ja urheilijat kisailivat monipuolisuuden hengessä esimerkiksi keihäänheiton tuloksia molempien käsien yhteistuloksena mitaten. Ensinnäkin seura pakottaisi olemassaolollaan jäseniään ajattelemaan tärkeitä liikunnan alan kysymyksiä. Varsinainen urheiluja liikuntaoppaiden kulta-aika ajoittuu seuraavan vuosisadan alkukymmenille. Hänen ulkomaanmatkoillaan tuomista liikuntakulttuurin tuliaisista suomalaiset pääsivät nauttimaan. Järjestäytyneen toiminnan alkuajoista lähtien ruumiinkulttuurin perustanlaskijat hakivat oppia Suomen ulkopuolelta. L iikunnan tiedetai tietopolitiikan tarkasteleminen ainoastaan julkishallinnon käytäntöinä antaa kovin kapean kuvan tiedon merkityksestä osana liikunnan ja urheilun käytäntöjä. Ensimmäinen lii54 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 kuntaopas ilmestyi voimistelun alueelta, sillä vuonna 1868 K.G. Erilaisia oppaita ilmestyi runsaasti jo 1800-luvulla. Urheiluun Pihkala uskoi kirjoittamalla, että "nykyisenä voimien puutteen aikana ei ole toista niin tehokasta, niin raitistuntuista kansalaisja kansalliskasvatuksen keinoa kuin liikuntatoiminta". Liikunnan tiedepoliittisetkin pohdinnat alkoivat orastaa. Tekstini jälkiosassa tarkastelen liikunnan tiedepolitiikan linjausten ja sisältöjen muutoksia. Myös tiedepoliittisessa tarkastelussa on hyödyllistä lähteä liikkeelle jo synnytettyjä julkishallinnon käytäntöjä edeltävästä ajasta. Aivan oman lukunsa muodostaa opaskirjallisuus, jonka määrä ja monimuotoisuus yllättää jälkipolvien tutkailijat (ks. Aineistona käytän liikuntatieteellisiä suunta-asiakirjoja, joita on laadittu vuodesta 1971 alkaen. Tieto järjestöpääomana Kansallista liikuntajärjestelmäämme ei ole rakennettu ilman tietoa. Maan itsenäistyttyä herätettiin keskustelua liikuntatieteellisen korkeakoulun perusta. Göös julkaisi "Voimistelun harjoitusopin" (Vasenius 1878, 255). Liikunnan organisoitumisen varhaisvaiheiden yhteydessä ei voida puhua liikunnan tiedepolitiikasta. Liikunnan ja urheilun järjestörientojen käynnistäjät tarvitsivat erilaista tietoa. Urheilun kehitystyötä tehdessään Pihkalan ideamyllyssä syntyi ajatus liikuntakasvatuksen keskusseuran perustamisesta. Keskeisenä muutoslinjana on liikuntatutkimuksen siirtyminen julkishallinnon ja tutkimusyksiköiden institutionalisoituneiksi käytännöiksi
Määrittelyn tarkkuudesta kertoo valtion liikuntatieteellisen toimikunnan perustamisen yhteydessä käyty keskustelu. päivänä toimeenpannussa kokouksessa päätettiin "yksimielisesti perustaa liikuntatieteen harrastajien kesken seuran". Liikunta-ammattilaisten joukko, jota liikuntatieteelliset ja -kasvatukselliset kysymykset kiinnostivat oli sittenkin vielä kovin pieni. Tiedon katsottiin asettavan ne objektiiviset rajat ja Perustutkimusta tulee tehdä myös liikuntatutkimuksessa. Muutosta arvioidessaan Seppo Hentilä esittää, kuinka 1960ja 1970-luvulla toteutetut liikuntapoliittiset uudistukset loivat ainutlaatuisen järjestelmän. Toiminnan pienimuotoisuutta kuvastaa, että esimerkiksi vuosina 193 7-38 seurassa oli vain 26 jäsentä. Tiedepolitiikan varhaisvaihe Liikunnan tiedepolitiikan siirtyminen julkishallinnon hoidettavaksi noudatti yleistä valtiollistumisen kaavaa. Ouppi 1995, 196-197.) Liikuntatutkimuksen rantautuminen opetusministeriöön edellytti myös poliittisten päättäjien myötämielisyyttä. Esimerkiksi vapaaehtoisten järjestöjen asema määriteltiin laissa tarkoin aina urheiluseuroja myöten. Ensimmäinen liikunta tutkimukseen kohdennettu valtion tuki myönnettiin vuonna 1955, jolloin opetusministeriö antoi apurahan Martti Takalan urheilupsykologisten tutkimusten laitehankintoihin. (Heikkinen 1983, 12-15.) Liikuntatieteellinen pohdinta syveni myös sitä kautta, että vuonna 1939 perustettiin Suomen Urheilulääkäriyhdistys (Virtamo 1968, 576). Ministeriöön perustettiin tutkimusta hoitamaan valtion liikuntatieteellinen toimikunta (VLTT). (Heikkinen 1983, 9.) Liikuntatieteellinen keskustelu ja toiminta organisoitui vuonna 1933. Ensinnäkin tekstien tuottajat korostivat, kuinka tehdyt ratkaisut tuli perustaa tutkittuun tietoon. (Liikuntalakikomitean mietintö 1976, 256-257.) Suunnitelmallinen tiedepolitiikka Pysyvän liikuntatieteellisen elimen myötä liikunnan tiedepolitiikkaan tuli suunnitelmallisuutta. Vuosikymmenen lopulla ministeriö rahoitti tutkimusta, jonka tavoitteena oli selvittää oppikoululaisten fyysistä kuntoa. Runko-ohjelmaksi kutsutussa asiakirjassa määriteltiin liikuntatutkimuksen temaattiset alueet seuraavasti: painopistealueet, muut ajankohtaiset tutkimusalueet, muut ennalta arvaamattomat tutkimuskohteet, tutkimusvirat ja tutkijain koulutus, dokumentointija informaatiokysymykset, kansainvälinen toiminta sekä muu liikuntatieteellinen toiminta. ideaalit, joiden mukaan oli liikuttava ja käyttäydyttävä. miseksi, jota ei kuitenkaan saatu aikaan. Valtion urheilulautakunnan tieteellisen valiokunnan laatiessa liikuntatutkimuksen valtakunnallista suunnitelmaa valmisteltiin Liikuntatieteellisessä Seurassa yksityiskohtainen vastaus, jolla oli painava sija koko suunnitelman kannalta. Merkittävänä poliittisena kannanottona voidaan pitää vuoden 1976 Liikuntalakikomitean tiedepoliittisia linjauksia. (Hentilä 1992, 356.) Liikuntatutkimukseen kohdistuneet odotukset johtivat siihen, että myös tiedepolitiikalle synnytettiin omaa tehtäväänsä ja paikkaansa. Uuden seuran tehtäväksi tuli "seurata, pohtia ja edistää liikuntakasvatuksen alaan kuuluvia asioita". Toiseksi liikuntatieteelliselle tiedolle syntyi tilaus erilaisten suunnitteluja organisoitumisprojektien seurauksena. Valistuskirjoittelu sai tiedepoliittisen ulottuvuuden kahta kautta. Kyseisen vuoden helmikuun 18. Vapaaehtoisena kansalaistoimintana alkaneen tieteellisen seuran toimesta tehtäviä kuljetettiin opetusministeriön hoidettavaksi. Ajankohtaisiksi tutLIIKUNTA & TIEDE 3-4!2(XX) 55. Yleisen suunnitteluoptimismin hengessä laadittiin vuonna 1971 ensimmäinen tiedepoliittinen suunta-asiakirja. Julkaisun valistuskirjoittelua jäljittänyt Jussi Turtiainen toteaa opinnäytteessään, kuinka 1960-luvulla käynnistyi liikuntakulttuurin uuden terminologian tuottaminen, aktiivinen käsitteenmäärittely, uusien puheja ajattelutapojen sekä liikuntapoliittisten ohjelmien tuottaminen. 1960-luvun alkuvuosina toteutunut kansallisen liikuntatutkimuksen perustanluonti tapahtui yhteistyössä. Liikuntatieteellinen Seura toimi pari ensimmäistä vuosikymmentä keskustelukerhona. Tehtävän toteuttaminen oli sikäli helppoa, että liikunnan ja urheilun taloudelliset resurssit kasvoivat 1950-luvulla veikkaustuottojen ansiosta. (Turtiainen 1999, 2; 64.) Tiedon aseman korostuessa syntyi tarve myös tiedepoliittiselle keskustelulle, jota Stadion -lehdessä harrastettiinkin melko vilkkaasti. Ensimmäisen kerran seura sai valtionapua vuonna 1950, jolloin sille myönnettiin 50 000 markan tuki. (Heikkinen 1983, 36.) Vuonna 1967 opetusministeriössä toteutettiin organisaatiouudistus, jonka myötä myös liikuntatutkimuksen asema vahvistui. (Heikkinen 1983, 27.) Väinö Laherman mukaan liikuntatieteellistä tutkimustoimintaa oli tosin tuettu epävirallisesti jo 1950-luvun alkupuolelta asti (Laherma 1960, 33-34). Toimikunnan yhdeksi tehtäväksi nimittäin tuli liikuntatieteellisen tiedon soveltaminen käytäntöön (Klemola 1998, 196). Vuonna 1958 opetusministeriössä tehtiin päätös, jonka mukaan apurahoja myönnettiin ainoastaan yksittäisille tutkijoille. Johtosäännön mukaan toimikunnan tehtävänä oli 1) seurata liikuntatieteen kehitystä sekä kotimaassa että ulkomailla, 2) antaa opetusministeriölle sen pyytämiä lausuntoja ja 3) tehdä aloitteita liikuntatieteellistä tutkimusta ja sen soveltamista koskevissa asioissa. Liikunnan tiedepolitiikan kannalta keskeiseksi keskusteluareenaksi muodostui vuonna 1963 ilmestymisensä aloittanut Stadion -lehti. Painopistealueisiin luettiin kuuluviksi suomalaisten liikuntakäyttäytymisen tutkimus, liikunnan vaikutusten tutkimus, liikuntakulttuurin rakenteiden ja funktioiden tutkiminen sekä liikunnan motivaatiotutkimus. Erityistä huomiota mietinnössä kiinnitetään tutkijakoulutuksen, tutkimustulosten sovellettavuuteen ja liikuntatutkimuksen rahoitusperustaan. Vastauksessa todettiin, että seura oli jo jättänyt tutkimustyön varsinaisille tutkimuslaitoksille
kimusalueiksi kirjattiin erityisryhmien liikunta, huippuja kilpaurheilu, koululiikunta, liikuntasuunnittelu sekä työliikunta. Kolmannessa suunta-asiakirjassa (1981-85) päästiin arvioimaan jo aiempien ohjelmien vaikutuksia. Runko-ohjelmassa otettiin voimakkaasti kantaa liikuntatutkimuksen rahoituksen lisäämiseksi. Neljännen suunta-asiakirjan (1986-90) valmistelu tapahtui aiemmista käytännöistä poiketen. Esille nostetaan yhteiskunnallisen arvokriisin heijastuminen liikuntakulttuuriin, kaupallistumisen kielteiset vaikutukset sekä valtiollistumisen mahdollistava laajeneva kontrolli. Esimerkiksi liikuntakulttuurin käsite määriteltiin seuraavasti: "Liikuntakulttuurilla tarkoitetaan sellaisten tietyssä sosiaalisessa tilanteessa tapahtuvien toimintojen kokonaisuutta, joiden kohteena joko suoraan tai epäsuorasti ovat liikunta ja urheilu ja joiden vaikutukset voivat olla yhtä hyvin fyysistä, psyykkistä tai motorista suorituskykyä parantavia, kasvatuksellisia, viihteellisiä tai terveydenhoidollisia". Suunnitelma-ajaksi esitetään 25 prosentin vuosittaista tutkimusmäärärahojen lisäämistä. Mietintöjen todetaan suunnanneen liikuntatieteellistä tutkimusta, koska valtaosa avustuksista oli suuntautunut painopistealueille. Liikunnan tiedepolitiikan perustaksi nähdään laaja-alaisesti "yleinen politiikka, liikuntapolitiikka, yleinen tiedepolitiikka, neuvoston toimialueen määrittely, neuvostoa koskeva valtioneuvoston päätös ja ministeriön virkamiesten kannanotot, neuvoston itsensä muokkaama tiedepoliittinen linja sekä muiden tahojen harjoittama tämän alueen tiedepolitiikka". Viides liikuntatutkimuksen suunta-asiakirja (199195) valmistui komiteanmietintönä vuoden 1993 maaliskuussa. Kansalaisten arvellaan haluavan liikkua myös omaehtoisesti seuroihin ja järjestöihin kuulumatta. Liikuntatieteellinen tutkimus määriteltiin "ihmisen liikunnan, liikuntakäyttäytymisen ja liikuntakulttuurin kannalta relevantin uuden tiedon systemaattiseksi etsimiseksi". Mietinnön pohja-aineisto saatiin järjestetystä liikuntatieteellisen tutkimuksen kehittämisseminaarista, jonka laajat pohdinnat kirjautuivat asiakirjaan. Jos ensimmäiseen suunta-asiakirjaan kirjattiin liikuntatutkimuksen tutkimusalueet, niin toinen asiakirjassa (1975-79) sisälsi runsaasti käsitemäärittelyä. Mietinnössä nähdään, että toimikunnan asemaa tulisi vahvistaa rinnas56 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 tamalla se valtion muihin tieteellisiin toimikuntiin. Asiakirjassa kajotaan myös liikuntatieteellisen toimikunnan asemaan. Asiakirjan perustaksi kirjattiin tieteenfiloso. Liikuntakulttuurin muutoksesta poimitaan esiin vaihtoehtoliikehdintä, jonka katsotaan näkyvän muun muassa villien seurojen perustamisena
Kuudes liikuntatieteen suuntaasiakirja, Liikuntatieteen suunta vuoteen 2000, valmistui vuoden 1996 maaliskuussa. Arvatenkin esillä ovat aiemmista suunta-asiakirjoista tutut ongelmat, joiden ratkaiseminen haastaa tälläkin kertaa liikunnan tiedepolitiikasta vastaavat tahot tositoimiin. Klemola, H. (1983). fiset lähtökohdat, joiksi nimettiin sisäinen kritiikki, tieteen riippumattomuus, arviointiperusteiden yleispätevyys, tiedon yhteisyys, tiedeinstituution yhteiskuntasuhteet, tutkimustoiminnan eettiset kysymykset ja tiedeyhteisön itseymmärrys. Tutkimus määritellään perustutkimukseksi, soveltavaksi tutkimukseksi ja kehitystyöksi. Valtion urheilulautakunta 40-vuotias. Turtiainen, J. Virtamo, K. Liikunnan tiedepolitiikalla on siten vastattavanaan mittavat haasteet. (1998). Kenttien kutsu. Helsinki. Pätevien tutkijoiden pysyminen liikuntatutkimuksen piirissä edellyttää apurahoista palkkauksiin siirtymistä. Laherma, V. Mietinnössä korostetaan voimallisesti liikuntatieteiden ja perustieteiden välistä vuorovaikutusta. Aakkosellinen ja aineenmukainen hakemisto. Helsinki. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja no 89. Hämeenlinna. Toimikaudelleen liikuntatieteellinen jaosto kirjasi seuraavat tavoitteet: 1) liikuntatieteellisen tutkimuksen tieteellisen tason kehittäminen kansallisesti ja kansainvälisesti, 2) oman tiedepoliittisen roolinsa kehittäminen lisäämällä aktiivisuuttaan aloitteentekijänä ja toimimalla alan eri sidosryhmien ja asiantuntijoiden toiminnan koordinoijana, 3) liikuntatieteiden kansainvälisten toimintaedellytysten kehittäminen, 4) liikuntatieteellisen tutkimustiedon hyväksikäytön edistäminen osana liikuntahallinnon strategista toimintaa ja 5) kehittämään liikuntatieteen tuloksellisuuden arviointia ja tulosperusteisten avustusjärjestelmien menetelmiä. Teoksessa Pyykkönen, T. Kolme keskeistä ongelma-aluetta on nostettavissa esiin jo ennen asiakirjan ilmestymistä. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. (1982). Soveltavan tutkimuksen tarpeelle on jo olemassa pitkät perinteet. Juppi, J. Helsinki. Nuorison kasvatus ja kansan valistus. (1878). Liikuntalakikomitean mietintö (1976). Komiteanmietintö 1976: 87. Joensuun yliopisto. Kuitenkin Suomen Akatemian toivotaan rahoittavan laajoja liikuntatieteellisen perustutkimuksen kaltaisia hankkeita. Eriytyneen liikuntatutkimuksen kentillä tutkimusta tehdään entistä enemmän eri yliopistoissa. (toim .) Suomi uskoi urheiluun. (toim.) (1968). Perustutkimuksen tukemisen päävastuun katsotaan olevan Suomen Akatemialla ja korkeakouluilla. Jo nyt on olemassa monia tutkimusalueita, joiden tutkijakoulutus toteutuu koko lailla satunnaisesti. Vasenius, V. Liikunnan moniottelija muistelee. Selvää on, että perustutkimusta tulee tehdä myös liikuntatutkimuksessa. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 131. Toinen suuri haaste on tutkijakoulutuksen tason nostaminen. Suomalainen kirjallisuus 1544-1877. Suomen urheilun ja liikunnan historia. Liikuntapoliittiset ja -kasvatukselliset keskustelut Stadion -lehdessä 1963-1980. (1992). Studies in Sport, Physical Education and Health 36. Helsinki. Tampere. Fokus Urheilu 1. Suomen työläisurheilun historia 1. Jatkokoulutettavien ja tohtoroituneiden määrän lisääntyessä tutkimusrahoituksen tarve kasvaa väistämättä. Liikuntatieteellisen Seura 50 vuotta 19331983. Yleinen 1990-luvulla toteutunut tutkimusrahoituksen lisääntyminen ei ole koskettanut liikuntatutkimusta. Liikunta tutkimuksen tukea toivotaan lisättävän 7-9 prosentin reaalisella vuosittaisella kasvulla. Suomen julkinen liikuntapolitiikka valtionhallinnon näkökulmasta vuosina 1917-1994. Myös sektoritutkimuksen kehittäminen palvelemaan hallinnon ja toimijakentän aitoja tarpeita edellyttää runsaasti vaivannäköä. (1960). Lappeenranta. (1995). Itkonen, H. HANNU ITKONEN, VTT Liikuntasosiologian dosentti Joensuun yliopisto Lähteet: Heikkinen, A. Urheilupolitiikasta liikuntapolitiikkaan. Ensimmäinen kysymys koskee tutkimuksen resurssointia. Jaoston linjauksena oli myös erillisten tutkimusohjelmien resurssoiminen. Hentilä, S. Helsinki. Jyväskylä. Liikuntatutkimuksen suunta-asiakirjat vuodesta 1971 alkaen. Kestoaiheina mietinnössä ovat esillä liikuntatieteellisen neuvoston asema sekä tutkimusrahoitus. (1996). LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 57. Opetusministeriön ja sen liikuntatieteellisen jaoston vastuulle jää soveltavan liikuntatieteellisen tutkimuksen, alan sektoritutkimuksen, liikuntalääketieteellisen toiminnan ja liikuntatieteellisen tiedonvälityksen tukeminen, koordinoiminen ja kehittäminen. Kansa liikkeelle. Uudet haasteet Järjestyksessään seitsemäs liikuntatieteen suunta-asiakirja on liikuntatieteellisen jaoston valmistelussa ja ilmestyy vielä kuluvan vuoden aikana. Helsinki. (1999). Yhteiskuntapolitiikan pro gradu -tutkielma. Istunut liikuntatieteellinen jaosto kehitti erillisen työryhmän avulla hallintoa ja laajempaakin toimijakenttää palvelevaa sektoritutkimusta. Keskustelupiiristä liikuntakulttuurin tärkeäksi osaksi. Hentilä, S. Liikuntatieteen suunta vuoteen 2000 -mietinnössä linjataan myös liikuntatieteen asemaa kansallisessa tiedejärjestelmässä. Neuvosto halutaan säilyttää erillisenä opetusministeriön yhteydessä. Kolmas haaste liittyy liikuntatutkimuskentän koordinaatioon
Tutkimuksen terävin kärki käyttääkin liikuntaa yhä useammin välineenä biologisten perusmekanismien tutkimiseen. Suomessa esimerkiksi biolääketieteellinen liikuntatukimus on aika hyvässä asemassa, koska monet tutkimusyksiköistä ovat sijoittuneet kiinteästi peruslääketieteen tutkimusja koulutusyksiköihin, Komi huomauttaa. Soveltava ja perustutkimus kehittyvät rinnakkain Kuinka monta koulutusja tutkimuspaikkaa liikuntatieteissä pitäisi olla. -Jos tehdään vain soveltavaa tutkimusta, keinot loppuvat. Joillakin aloilla liikuntatieteestä ponnistaneet tutkijat saattavat jo lähivuosina yllättää kansainvälisen tiedeyhteisön. -Liikuntaa tutkitaan yhä useammin perustutkimuksen lähtökohdista niin, että se on tutkimuksessa joko välineenä tai kohteena. Kun minä lähetän jonkun harjoittamaan jatko-opintoja ulkomaille, lähetän hänet aina tietyn henkilön luo. -Se antaa mahdollisuuden kunnolliseen sisällölliseen vuorovaikutukseen ja samalla keskinäiseen kilpailuun. -Tämä mekanisminen lähtökohta tulee jatkumaan ja voimistumaan. Mihin liikuntatieteellinen tutkimus on menossa. Tämä on Suomessakin aika hyvin ymmärretty. On oltava tietty perinne tai sopeutuvuutta uusiin tilanteisiin. Komi muistuttaa, että väkilukuun suhteutettuna Ranskassa ja Englannissa liikuntatieteen tutkimusja koulutuspaikkojen määrä on Suomeen verrattuna 20kertainen, Saksassa 15-kertainen ja USA:ssa monikymmenkertainen. Eikä tämä ole Jyväskylän vastainen kannanotto vaan kannanotto Jyväskylän puolesta, hän kiirehtii lisäämään. Silti ei olisi pahitteeksi, jos esimerkiksi Suomen Akatemiassa olisi nykyistä enemmän liikuntatieteellistä asiantuntemusta. Meiltä tämä valitettavasti puuttuu useilta liikuntatieteen aloilta. -Liikuntabiologiaa käsitellään nyt terveyden toimikunnan alla, missä on erittäin kovaa kilpailua. -Esimerkiksi liikuntabiologian menestys perustuu siihen, että olemme käyttäneet vertailukohteina vastaavia kansainvälisiä laitoksia, kun Suomessa ei niitä ole.Maailmalla myöskään perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta ei Komin mukaan ole pitkään aikaan asetettu vastakkain. Professorithan käytännössä ohjaavat tutkimusta, hän huomauttaa. Tutkimus on paljolti ryhmien johtajien henkilöstä kiinni. Soveltava ja perustutkimus kehittyvät parhaiten rinnakkain. -Olemme kouluttaneet jo niin paljon tutkijoita, että heitä pitäisi riittää muuallekin. Komin mukaan pitkän linjan liikuntakoulutus ei enää liikuntatieteen tutkijalle riitä, vaan hänellä pitää olla myös perustieteen tuntemusta. Paavo Komi ei kiistä ajatusta, mutta pitää inhimillistä vuorovaikutusta ja myös kilpailua käytännössä tärkeimpinä keinoina tieteen tason nostamisessa. Professori Paavo Komi: LIIKUNTATIETEEN SUUNTA •• KOHTI PERUSTIETEIT A Paavo Komin mukaan pitkän linjan liikuntakoulutus ei enää liikuntatieteen tutkijalle riitä, vaan hänellä pitää olla myös perustieteen tuntemusta. Se olisi liikuntatieteellisen tutkimuksen tulevaisuuden tae, sen nopean nostamisen tae. -Jos jotain muutosta tarvitaan, täytyy mennä johtavien tutkijoiden luo. Tieteen kehitys yksilöiden varassa Voiko tiedepolitiikalla vaikuttaa tutkimuksen tasoon. Voidaan katsoa että ainakin meidän alamme on hyväksytty.. Vain yhteen yliopistoon ja tiedekuntaan keskittynyt tutkimus ja koulutus ei Komin mielestä kansainvälisessä vertailussa mitenkään voi riittää. Ne lähenevät perustieteitä sekä tasoltaan että kysymyksenasetteluiltaan. -Tieteen kehitys on sittenkin yksilöistä kiinni. Oikoteitä ei ole, ja aika hyvin tämä tasapainoilu toteutuu. Tutkimuksen terävin kärki käyttääkin liikuntaa yhä useammin välineenä biologisten perusmekanismien tutkimiseen. 58 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 -Tässä suhteessa olemme kansainvälisesti katsoen kehitysmaa. Meillä liikuntabiologian laitoksella on ollut neljä vuotta oma tutkijakoulu, jotka sittemmin liitettiin TULES -Graduale Schooliin. Komin mukaan se on selvästi menossa niin luonnontieteiden kuin käyttäytymistieteidenkin puolella siihen, että ilmiöiden kuvailemisen sijasta pyritään vastaamaan kysymykseen miksi. L iikuntatiede on saavuttanut sen arvostuksen, joka sille kuuluu, väittää Jyväskylän yliopiston biomekaniikan professori ja hermo-lihas-tutkimuskeskuksen johtaja Paavo Komi, joka heinäkuussa isännöi European College of Sports Science järjestön tähän mennessä laajinta tieteellistä kongressia Jyväskylässä. Liikuntatieteen pitää olla tasavertainen muiden tieteiden kanssa, mutta se on sitä vain, jos se pystyy osoittamaan sen itse ja samoilla aseilla kuin muukin tutkimus. Teksti: KRISTIINA WUOLIO Koko liikuntatieteellinen tutkimus ja koulutus ovat muuttumassa maailmalla
Hän arvelee, ettei kotimaassa silti oikein tajuta, kuinka kova tämä kongressi oli liikuntatieteelle, Suomelle ja yleisemmin liikunnan ymmärtämiselle hyvin tärkeänä perusarvona. Miksi-kysymys on siinäkin noussut ilmiöiden kuvailun edelle. Tämä ei ollut suomalainen kongressi vaan nimenomaan kansainvälinen tilaisuus, jossa viimeistä tietoa yritettiin tuoda tänne . -On hyvin vaikeaa vetää sieltä parasta ulos. Kansainväliset uutistoimistoja kyllä seurataan, ja jos ne kertovat vaikka yksittäisen seiväshyppääjän jäävän pois Sydneyn kisoista, se on suuri uutinen. Tällä vuorovaikutuksella kohotetaan eurooppalaisen liikuntatieteen tasoa, Paavo Komi toteaa. Tällä on hyvin paljon sovelluksia kuntoutukseen, ortopediaan, fysiatriaan . Fyysisen aktiivisuuden ja terveyden yhteyksien tutkimisessa, jossa Suomikin erityisesti UKK-instituutti on hyvin arvostettu, on Komin mukaan edetty epäilyistä todentamisvaiheeseen. -Ikääntymien ja molekyylibiologia merkitsevät valtavaa tehtäväkenttää, Komi sanoo. On ehdottoman tärkeää, että kongressiin voi tulla mukaan ja myös arvioiduksi suoraan kysymättä joltakin järjestöltä tai vaikka oman laitoksen johtajalta. Toiminnan omaehtoinen elinvoimaisuus on merkille pantavaa, sillä osanottajat rahoittavat itse osallistumisensa kongressiin eikä luennoitsijoille makseta palkkioita, eikä edes majoitusta. Nautin kaikista sessioista joita seurasin ja myös niistä esityksistä, jotka olen vain lukenut. -Nyt yritetään selvittää asioita tieteen keinoin. -Media ei katsonut tätä tärkeäksi. E CSS-kongressi osoitti sivustakatsojallekin, että eri tutkijoiden esitystapa, tiedon taso ja sanoman taso vaihtelevat huomattavasti. Etenkin molekyylibiologia, ei pelkästään genetiikka, on nyt voimissaan. Sen sijaan sivuutetaan tällainen materiaali, jolla on mitä suurin merkitys niin yksilöille kuin yhteiskunnallekin. Myös ikääntymisen tutkimus on tällä hetkellä sekä aktiivista että laadukasta. Liikunnan vaikutus ihan selvästi tuo uutta tietoa, hän mainitsee. Esimerkiksi itse en puhunut kongressissa sanaakaan tiedettä. Omalta alueeltaan hermoston, lihasten ja ulkoisen kuormituksen suhteesta tuotetaan jatkuvasti perustavaa uutta tutkimusta. Tällä alueella kotimaiset tutkijat olivat varmasti saavana osapuolena, Komi uskoo. Aihepiirihän kuului niin kulttuurikuin urheilutoimituksille ja tietenkin tiedetoimituksille, jos sellaisia on olemassa. Komi European College of Sport Science •• •• VIREASSA VEDOSSA ja kongressin tieteellinen jaos pyrkivät kaikin tavoin korostamaan tutkimuksen objektiivisuuden merkitystä. -Kongressi oli laadultaan ja määrältään sellainen, ettei Suomessa 20 vuoteen nähdä vastaavaa . Kohtelias isäntä on itse haluton nimeämään kaikkein merkittävimpiä puheenvuoroja. Kiinnostavia tutkijoita tällä alueella ovat esimerkiksi historioitsija Roland Renson, psykologi Stuart Biddle ja kasvatustieteilijä Ken Hardman. Esimerkiksi juuri vibration load -osuus, jossa mennään jo tarkasti sisälle lihakseen. -Kansainvälisenä tapahtumana se tarjoaa eräänlaista koulutusta myös kehittyville maille, hän viittaa KOK:n tukeen varattomien maiden tutkijoille. ECSS:n toiminta on kehittynyt ja tuottanut hyvää tulosta jo muutamassa vuodessa. -Joillekin kansallisille järjestöille oli shokki, että ECSS hyväksyi vain yksilöjäseniä. Käsitys kongressista on ollut todella positiivinen, Komi kertoo. Suomalaisten osuus alustajissa oli tarkoituksella pienempi, jotta kansainväliset gurut saisivat tilaa. Tämä oli ainoa tie kohottaa tutkimuksen tasoa . Aivolohkojen ja niiden osien osuutta liikunnan säätelyssä aletaan vasta nyt ymmärtää paremmin . -Myös aivotutkimus etenee, esimerkiksi neurotransmitterien osalta. Onko tämä meidän lehdistömme kuva sinänsä. Kaikkein kaukaisimmista maista saapuneiden puolesta on kuitenkin maksettu osallistumismaksu. Liikunnan vaikutus tuo uutta tietoa Mitään sensaatioita ei ECSS:n viidennessä kongressissa haettu. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2000 59. -Pyritään selvittämään miksi tapahtuu niinkuin tapahtuu. Tieteen tila näyttäytyi kerralla ja varsin laveasti. Arvioitavina ovat yksittäisten tutkijoiden, ei tutkimuslaitosten tai järjestöjen aikaansaannokset. Tähän ECSS on alunperin pyrkinytkin . Sen hän vähintään olisi odottanut kiinnostavan myös lehdistöä, kun huippututkijoita olisi ollut kaikkia koskevaa aihetta valaisemassa.Hän ei peitä pettymystään suomalaiseen mediaan, joka tuotti kongressin ainoan kielteisen kokemuksen. Olemme saaneet ison määrän ylistävää palautetta. Hän on pannut myönteisenä ilmiönä merkille, että käyttäytymisja yhteiskuntatieteellinen tutkimuskin lähtee nyt objektiivisuudesta 'affektiivisen kriittisyyden' sijasta . Yli 800 tieteellistä esitystä antoi edustavan läpileikkauksen eurooppalaisen tieteen tasosta. Komilla on syytä tyytyväisyyteen, sillä hänen viisi vuotta sitten heittämänsä ajatus on osoittautunut enemmän kuin kestäväksi. Suomalaiset eivät aina ymmärrä, ettei meidän pidä olla itse järjestämissämme tilaisuuksissa niin kauheasti esillä, Komi muistuttaa
Liikunta tuo siis perustieteen tutkimukseen vahvan ja toistettavissa olevan stimulanssin, jonka ansiosta muutokset ilmenevät jo tunneissa. Liian paljon tutkimusta kohdistetaan huippusuoritukseen, sanoo yksi kansainvälisesti arvostetuimmista liikuntatieteen auktoriteeteista, professori Bengt Saltin. Liikuntatieteilijöillä on kuitenkin vastuu tästä alueesta ja heillä on siinä paljon annettavanaan, Saltin toteaa. Jo muutama vuosi sitten yhdysvaltalaiset tutkijat ruiskuttivat munuaisesta löydettyä ja keinotekoisesti uudelleen koodattua EPO-geeniä apinan lihakseen. Tutkijat olivat olettaneet, ettei vaikutus kestäisi pitkään, mutta se tuntui vielä vuoden kuluttua. Doping-ongelmat eivät lopu EPO-testiin Urheilun doping-ongelmat eivät pääty kohuttujen EPO-testien käyttöönottoon. Tieteen kehityksen kannalta tilanne ei aina ilahduta. Harjoittelu vaikuttaa erittäin tärkeisiin geeneihin. Geeniteknologian kehityksestä huolestunut Saltin on huomannut, ettei kansainvälinen urheiluyhteisö ole vielä oikein käsittänyt, mitä uusilla menetelmillä voidaan tehdä jo aivan lähitulevaisuudessa. Vain kolmen kuukauden kuluttua apinalla oli lähes kaksikertainen määrä veren punasoluja, Saltin kertoo. Tutkimuksen toiseksi perusongelmaksi Bengt Saltin toteaa tutkimustiedon eri ryhmille epätasaisesti jakautuvan hyödyn. Apinalle kehittyi punasoluja aivan liikaa, ja liian sakea veri taas. Ei siinä mitään, että tutkitaan suoritusta, mutta kun näissä tutkimuksissa mitataan vain nopeutta tai kestävyyttä ilman perusmekanismien ymmärtämistä. Tutkimukselta halutaan nopeita tuloksia. Jyväskylän yliopiston kunniatohtori toimi kongressin täysistunnon puheenjohtajana, mutta ei varsinaisesti luennoinut. Jos lääketiede lähinnä tutkii tarkkaan tiettyjä sairauksia, tätä kautta liikuntatiedekin voi tuottaa terveyttä edistävää tutkimusta. Kun testin kehittämiseen käytetyt miljoonat viimein tuottavat tulosta, edessä on paljon visaisempia vastuksia, muistuttaa Bengt Saltin. 60 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/200:J yntyjään ruotsalainen, nykyisin Tanskassa toimivaa Kööpenhaminan Muscle Research Centerissä johtava Saltin oli mukana ECSS:n kongressissa Jyväskylässä. Jos tutkitaan yleensä terveyttä ja elämäntapaa, interventiotutkimus voi viedä viidestä kymmeneen vuotta ennenkuin saadaan tuloksia. Esimerkiksi elintarviketeollisuus rahoittaa mielellään omaa tuotekehitystään tukevaa tutkimusta. Se selittyy osin median mielenkiinnolla, osin muilla syillä. Hänen mielestään tasapaino kallistuu liikaa eliitin puolelle. Liikuntaja lääketieteen rajapinnoilla tapahtuu Liikuntatieteen tutkijoilla on kuitenkin sanansa sanottavana myös perustieteeseen, vaikka tätä ei välttämättä kovin laajalti tiedosteta. Tämä liittyy sokerija rasva-aineenvaihduntaan, millä on jo huomattavaa terveysmerkitystä. Jos nimittäin tutkija haluaa vahvan stimulanssin saadakseen tietyt muutokset tai mekanismit elimistössä paremmin näkyviin, liikunta on juuri sellainen. Professori Bengt Saltin: Liikunta tuo perustutkimukseen VAHVAN STIMULANSSIN Teksti: KRISTIINA WUOLIO Niin kuin huippu-urheilu saa paljon huomiota mediassa, liikuntatieteetkin ylittävät uutiskynnyksen yleensä silloin, kun tarjolla on uutta tietoa ihmisen suorituskykyä lisäävistä menetelmistä. Kuinka paljon ponnistuksemme auttavat eliittiä ja kuinka paljon tavallisia ihmisiä ja heidän elämänlaatuaan, Saltin kysyy. Koska tutkijoilla ja tutkimuslaitoksilla ei juuri ole varaa valikoida tutkimusrahoitusta, kaupallistuminen ulottuu tätä kautta myös tutkimukseen. Pari, kolme kuukautta riittää kertomaan, miten jotain suoritusta voidaan parantaa, mutta kestää ainakin viisi vuotta, jotta tiedettäisiin miksi niin tapahtuu, hän toteaa. Sen vahvempaa ei nyt ole, Saltin selittää. Lääketieteen ja liikuntatieteen rajavyöhykkeeltä voidaankin odottaa mielenkiintoisia tuloksia. Lääketiede tulee vielä lähivuosina yllättymään
Intohimoinen suunnistaja ei ole valmis muokkaamaan lajiaan siihen suuntaan, jota olympialajiksi pääsy näyttää edellyttävän. Kaikki lajithan pyrkivät tähän samaan, sillä jos tv ei kiinnostu niistä, sitä ei tee myöskään KOK, Saltin huomauttaa. Jopa oma suosikkilajini suunnistus on menossa samaan suuntaan. Minä pidän siitä sellaisena kuin se ennen oli. Menetelmiin liittyy huomattavia riskejä. Ennen jääkiekkomaajoukkuekin oli kuin perhe, mutta nyt pelaajia ostetaan ja heistä tulee tavaraa, hän tiivistää monelle tutun alakulon. Lihasten kasvu oli saatu aikaan poistamalla lihaksesta tämä säätelytekijä. Keinot käyttöön siellä missä on maksukykyä Bengt Saltin ei silti usko, että geeniteknologia olisi jo käytössä huippu-urheilussa, sillä monia perustavia ongelmia on vielä ratkaisematta. Vaikka näin käsiteltäisiin vain viisi prosenttia näiden tiettyjen lihasten soluista, se merkitsisi todennäköisesti ratkaisevaa eroa lajin huipulla. Parhaillaan tutkijat selvittävät, miten synteettisen EPO:n liikkeelle sysäämää punasolujen määrän kasvua voitaisiin säädellä. Mutta jos keinoja on, niitä ennenpitkää myös käytetään siellä, missä niistä ollaan valmiita maksamaan. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/200J 61. Sen avulla on jo pari vuotta sitten tuotettu hiiri, jonka lihakset olivat kooltaan kaksinkertaiset normaaliin verrattuna. Lajien tulee siis muuttua sopeutuakseen tähän maailmaan. tunnetusti altistaa korkealle verenpaineelle ja sydäninfarktille. Kansainvälinen urheiluyhteisö ole vielä oikein käsittänyt, mitä uusilla menetelmillä voidaan tehdä jo aivan lähitulevaisuudessa, sanoo professori Saltin. Geeniteknologiasta on hyvää vauhtia tulossa uusi doping-keino. Toiseksi lähitulevaisuuden doping-uhkaksi Saltin arvioi lihassairauksien hoitamiseen kehiteltävän geenivalmisteen, lihaksen kasvua säätelevän myogeniinin. Urheilu on menettänyt paljon niistä juuristaan, jotka ovat esimerkiksi perinteisessä urheiluseurassa. Huippu-urheilusta on tulossa lähes sataprosenttisesti maailman tärkeintä viihdettä, Saltin muistuttaa. Tämä geeni on paikallistettu lihassolusta, mutta se ei kierrä elimistössä vaan on salvattava jokainen lihassolu erikseen , Saltin toteaa. Myös Suomi haluaa viedä suunnistusta tähän suuntaan, mutta kuinka pitkälle tämän sopeutumisen pitää mennä. Saltinin mukaan tällä tavalla voisi periaatteessa kasvattaa joitakin esimerkiksi hyppylajien suorituksissa keskeisiä lihaksia. Saltin uskoo ongelman ratkeamisen olevan vain kuukausien kysymys. Eniten mediatilaa saa jokin puistosuunnistuksen maailman cup, koska se tapahtuu suurten kaupunkien keskustassa ja saattaa siellä kiinnostaa mediaa. Kun esimerkiksi hiihtosuunnistus oli Naganossa esittelylajina, ja se toteutettiin suurpujottelurinteessä. Munuaistautia sairastaville uudet menetelmät ovat tervetulleita, mutta samalla urheilun dopingvalvojat saavat mahdottoman tuntuisen tehtävän. Menetelmän kaikkia vaikutuksia ei tunneta, mutta tiedon määrä aiheesta kasvaa jatkuvasti. Kun häneltä suoraan kysyy henkilökohtaista mielipidettä huippu-urheilusta, hän ensin vain hymyilee ja sanoo kysymystä hankalaksi. Saman voi toteuttaa myös ihmiselle, joskin se on vaikeaa. Keinotekoista EPOa ei voi mitenkään erottaa elimistön omasta erytropoetiinista, Bengt Saltin toteaa
He voivat elää täyttä elämää, mikäli sopivia toimintamahdollisuuksia on tarjolla. Juttuihin on tarjolla myös kuvia. Avustusten myöntämisen kriteereitä ovat esimerkiksi: hanke tuo liikunnan pariin ison joukon yli 40-vuotiaita, jotka eivät harrasta liikuntaa tai liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän hanke motivoi pysyvään liikuntaharrastukseen hankkeeseen osallistuu yhteistyössä eri tahoja KKl-hankekilpailuun voit osallistua kevättalvella ja syksyllä. Suomalaiset ikäihmiset liikkuvat lähellä kotia arjen askareita toimittaessaan. Esitteen voi tilata KKl-toimistosta Helsingistä tai Jyväskylästä. Opetussekä sosiaalija terveysministeriöiden yhteinen Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelma innostaa yli 40-vuotiaita säännöllisen liikunnan harrastajiksi. (09) 3481 2381, fax (09) 3481 3 101 Jyväskylä puh. Helsinki puh. ja 30.9. Yli 60-vuotiaiden liikuntaa suunniteltaessa on olennaista erottaa seuraavat ryhmät ja niiden erilaiset lähtökohdat ja tarpeet: toimintakykyiset ja liikuntakykyiset; motivointi ja sopiva liikunta toimintakykyiset ja liikuntakyvyltään heikentyneet; motivointi ja sovellettu liikunta toimintakykyiset ja liikuntakyvyltään huomattavasti heikentyneet; motivointi, sovellettu liikunta ja tukipalvelut Liikunnan edut ikäihmiselle * mahdollistaa omaehtoisen ja täysipainoisen elämän * vähentää kaatumistapaturmia * vähentää lonkkamurtumia luuston vahvistuessa * antaa voimia nousta rappusia, siivota ja kantaa kauppakasseja * suojaa masennukselta ja ahdistukselta * lisää elämäniloa ja itseluottamusta * ylläpitää mielenvireyttä ja muistin toimintaa * helpottaa sopeutumista vanhuuden fyysisiin muutoksiin * tuo elämään sisältöä * lisää ystävyyssuhteita ja laajentaa tukiverkostoa * vähentää yksinäisyyden tunnetta ja ylläpitää sosiaalisia rooleja * parantaa aloitekykyä 62 LIIKUNTA & TIEDE 3~4/2000 KKl-ohjelma julkais_~e VERKKOKIPINOITA Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelma on ryhtynyt julkaisemaan VerkkoKipinät-verkkolehteä osoitteessa www.kki.likes.fi. lkäliikuntaa on kaupassa käynti, vierailut, kävely, marjastus, sienestys, kalastus, luonnon seuraaminen ja pihatyöt. Hakulomakkeen saat KKl-toimistosta projektisihteeri Jaana Vainiolta, puhelin (09) 3481 2381 ; jaana.vainio@kki.slu.fi . Suurin osa VerkkoKipinöiden jutuista on julkaistavissa edelleen muissa tiedotusvälineissä, kunhan kirjoittajan tiedot merkitään jutuissa kerrotuin tavoin. (014) 601 599, fax (014) 601 571 Liikunta ikäihmisen ILO JA OIKEUS Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelma tarjoaa toisella viisivuotiskaudellaan taloudellista, viestinnällistä ja koulutuksellista tukea myös yli 60-vuotiaiden liikuntaan. Jo lapsuudesta tuttuja liikuntamuotoja heille ovat pyöräily, hiihto, soutu, tanssi, uinti ja kotivoimistelu. Kolmanteen ikään (60-84 -vuotiaat) kuuluvat nuoret eläkeläiset ovat entistä terveempiä. Heillekin on tärkeää voida säilyttää oma elämäntapansa. Neljänteen ikään kuuluvat yli SS-vuotiaat ja sitä vanhemmat ovat usein riippuvaisia muista ihmisistä. Tuen viimeiset hakupäivät (postileima) ovat 31 .3. Ensimmäisellä, vuoden vaihteessa päättyneellä, viisivuotiskaudella ohjelma keskittyi 40-60 -vuotiaille järjestettävän toiminnan tukemiseen. KKl-ohjelma pyrkii julkaisemaan VerkkoKipinöissä uusia juttuja viikoittain. Vuoden 2000 alussa toisen viisivuotiskautensa aloittanut KKl-ohjelma auttaa luomaan paikallistasolle eri puolille Suomea liikuntapalveluja, joita aikuisten on helppo käyttää ja joista aloittelijat saavat tukea harrastukseensa.. KKl-ohjelma julkaisee edelleen Kipinät-lehteä kaksi kertaa vuodessa. KKl-ohjelman asiantuntijaryhmä on laatinut ikästrategian. VerkkoKipinöiden päätoimittaja on ohjelman tiedottaja Matti Viitanen. Yksi työn tuloksista on "Liikunta ikäihmisen ilo ja oikeus"-esite, johon on hyvä tutustua, ennen kuin ryhtyy suunnittelemaan liikuntapalveluja yli 60-vuotiaille. Erot ilmenevät terveydessä, toimintakyvyssä, elintavoissa ja tottumuksissa. Myös iäkkäät innostuvat uudesta lajista, esimerkiksi sauvakävely, mikäli se on sovellettu riittävän helpoksi. Seuraava hankekilpailu päättyy syyskuun lopussa. Vanhetessa ihmisen yksilölliset ominaisuudet korostuvat ja ikä kertoo ihmisestä entistä vähemmän. Julkaisun tarkoituksena on välittää tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta sekä toimia juttupankkina. Rahaa tarjolla liikuttajille Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelma tarjoaa taloudellista, viestinnällistä ja koulutuksellista tukea paikallisille liikuttajille, jotka houkuttelevat liikunnan pariin yli 40-vuotiaita. KKl-ohjelma jakoi kesäkuussa 68 hankkeelle yhteensä 1 388 000 markkaa. Hanketuet olivat 5000 100 000 markkaa. KKl-ohjelma tukee erityisesti liikuntatoimen, sosiaalija terveystoimen, työterveyshuollon, työyhteisöjen sekä erilaisten yhdistysten yhteistoimintaan perustuvia hankkeita
Oheisella setelillä saat 15 mk alennuksen messujen sisäänpääsymaksusta. Järje töjen metsä löytyy keskeltä Terveys 2000 näyttelyhallia. (09) 150 91, info@finnexpo.fi www.finnexpo.fi/terveys Tilaa maksuton luento-ohjelma puh. LTS on mukana kohdassa 6. Huippuluentoja, testausta, liikuntaa, terveellisiä herkkuja, Allergiamaailma. 27.-29.10. 10 hlöä) 45 mk/hlö. Hyvä Liikuntatieteellisen Seuran jäsen ja Liikunta & Tiede -lehden lukija Liikuntatieteellinen Seura osallistuu Terveys 2000 messuille 27 .-29.10. Samalla Upulla Kauneus 2000 ja Selkä 2000 Valtakunnalliset Selkäpäivät. Helsingin Terveys 2000 -messut näyttää, miten parhaiten hoidat omaa ja läheistesi terveyttä. Tilan keskellä olevalla ohjelmalavalla järjestetään mielenkiintoisia tietoiskuja terveydestä. Samalla lipulla pääset tutustumaan myös Kauneus 2000 messuille sekä valtakunnallisille Selkäpäiville. pe-su klo 10-18 Liput: aikuiset 60 mk, lapset, opiskelijat ja eläkeläiset 40 mk, ryhmäliput (väh. klo 10-18 Leikkaa talteen ja tuo messuille! Oikeuttaa 15 markan alennukseen normaalihintaisesta aikuisen pääsylipusta (60 mk). Tervetulo JÄRJESTÖJEN METSÄ yhteisosastolle, jolla esittäyy kaikkiaan 31 Terveyd n edistämisen keskuksen jäsenjärjestöä. (09) 1509 lt99 (24 h). Kupongin arvo mk A Suomen Messut. nkuntatieteellinen Seura tarjoaa Sinulle tuntuvan edun Terveys 2000 essuille. Messukesku sessa, Helsingissä. klo10-18 Avoinna: 27.-29.10. Tämän edun sinulle tarjoaa Liikuntatieteellinen Seura. , ' ' ' ' Helsingin Messukeskus 27.-29.10. Kaikkiaan messuilla oli yli 150 näytteilleasettajaa. Järjestäjä: Suomen Messut, puh. Tavataan messukeskuksessa! Tuoretta tietoa terveydestä
:= • Kasautuvista terveysongelmista sekä harrasteiden ja virikkeiden niukkuudesta huolimatta mielenterveysongelmaiset voivat löytää elämisen laatua liikunnan harjoittamisesta. :,· .· ' • liikuntaryhmien määrä kasvoi 372:sta 529:ään (42%) • liikuntaan osallistuvien määrä kasvoi 4561 :stä 6431 :een (41 % ) • erityisryhmien liikunnan toimintatapajärjestelmä luotiin 16:een kuntaan • laajaa yhteistyötä syntyi yli toimiala-, kuntaja järjestörajojen • kehittämistyöryhmien toiminta jatkuu kunnissa projektin päätyttyä Liikuntati<'t<'<'lli<enSe11ran111llc.ai1un,Gtl,8 • Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 148, 62 s. * * * * * * • Mielenterveysongelmista kärsivillä tupakoin___. ti on kaksi kertaa yleisempää kuin väestössä := keskimäärin. • The report sheds light on the basic policies of the politics of science in sport and physical education in the Nordic countries. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 20, 60 s., 2000; hinta 55 mk + toim.kulut * * * * * * * * * * * * * Jouko Kokkonen: Research in Sport and Physical Education in the Nordic Countries. \·~/· ....., on useita terveysriskejä. Uki! tällä, kabineteissa ja katsomoissa. Hinta 65 mk (LTS:n jäsenille 60 mk)+ toim. ..=== Mielenterveyspotilaiden tupakoinnin syyt ja tupakoinnin vähentäminen" -projektin väliraportti. " ! * * * * * * * * Suointff heiluhistoriaa parhaimmi'""""'rf". • Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 150, 52 pages, 2000. .. kulut c::c * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * _ Markku Nyman, Markku Ojanen: c:,.:, Mielenterveyspotilaiden tupakointi, terveyskäyttäytyminen ja hyvinvointi . ,:., Uutuuksia * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * ., 1 Erity;d/[;kun' kuntif~ 1 kehittåmi.~ja konsultointiprojekti 1997-1999 :,.,,i.!!)1'/~/ • ij.'.·.1.i:;.i 1 Vuokko Ponsi: Erityisliikuntaa kuntiin kehittämisja konsultointiprojekti 1997-1999 Raportissa kerrotaan miten • erityisryhmien liikunnan kehittämissuunnitelma valmistui 25:een kuntaan • erityisryhmien liikunnasta vastaavia palkattiin 12:een kuntaan ·1l ,,. ln the summary section, the different systems of the politics of science in the Nordic countries are compared, and the possibilities for cooperative work in the field of sport and physical education are presented. Mielenterveyspotilaiden tupakointi, terveyskäyttäyty111inen ja hyvinvoin Mielenterveyspotilaiden tupakointi, terveyskäyttäytyminen ja hyvinvointi • Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 149, 32 s., 2000; Hinta 65 mk (LTS:n jäsenille 60 mk)+ toim. ... Ottelun vinkkäit valheet ja mehukkaat käänteet on vihdoin koottu yksiin kansiin. •Hakkaa päälle!" -julkaisussa esitellään ottelun historia ja arvioidaan ottelun merkitystä suomalaisille ja ruotsalaisille. Price 65 FIM + deliverycharge * * * * * * * * * * * * Lllfmntatl Stadion, atellkaane, ll2&0 Helllnld puhelin 09-4542 720 faksi 09-4542 7222 sähköposti lts@stadlon.tl Internet www.stadlon.fi/l.TS. Tekstiä täydentävät tietoiskut, urheilijoiden haastattelut ja muistoja herättävä kuvitus. kulut :,.. Vähänkin liikuntaa harrastavilla hyvinvointi on korkeammalla tasolla kuin lii:I·:~.' . Lisäksi joka kolmannella . The report includes country-specific descriptions of the policy makers, researchers, financial funding systems, as well as current issues and questions in sport and physical education
Toiminnan tavoitteena on väestön liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. 3) Liikunnan kansallisen ja kansainvälisen kongressitoiminnan analysointi ja uudistaminen. 3. • globalisoituminen <-> lokalisoituminen • EU-kehitys <-> maakunnista HYVÄ LTS:n JÄSEN, Sinulla on mahdollisuus saada matkaapurahaa pohjoismaiseen 5th Scandinavian Congress of Medicine and Science in Sports kongressiin, Lillehammerissa 2-5.11 .2000. Sellaisia ovat esimerkiksi: tiedon arvostaminen ja samalla sen rakentavan kriittinen tarkastelu väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tasa-arvon edistäminen (esim. 5) Alueellisten tapahtumien merkityksen arviointi ja niiden järjestäminen kysynnän mukaan. 6. Tavoite saavutetaan tutkimustulosten kriittistä sisältökäsittelyä kehittämällä ja ajanmukaisella tiedonvälitystekniikalla. Tiedonvälitys perustuu tutkittuun tai muuten päteväksi todettuun tietoon . Liikuntatieteellinen Seura L iikuntatieteellisen Seuran tarkoituksena on edistää liikuntakulttuuria erityisesti liikuntatieteiden kautta. Toimintaympäristön muutokset Vuosituhannen vaihteessa suomalaista yhteiskuntaa ohjaavat useat erilaiset, ristiriitaiset ja jopa toisilleen vastakkaiset kehitysilmiöt. 2) Verkkojulkaisemisen vakiinnuttaminen osaksi seuran julkaisuja tiedotustoimintaa . 4) Jäsenaktiivisuuden ja osallistumisen lisääminen ja kehittäminen sähköisen tiedonvälityksen avulla. 2. Jan Henriksson, MD, PhD Dept of Physiology & Pharmacology Karolinska lnstitutet, S-171 77 Stockholm Tel: +46 8 728 75 60 (secretary 728 75 59), Fax: +46 8 30 42 73 Fax home: +46 8 767 74 07, Pager: 0740-45 71 15 E-mail: Jan.Henriksson@fyfa.ki.se LIIKUNTA & TIEDE 3-4/200) 65. nouseva kansalaistoiminta • eriarvoistuminen <-> tasa-arvoon pyrkiminen • kovat taloudelliset arvot <-> pehmeät humanistiset arvot • kumppanuus <-> kilpailu • yhdenmukaisuuden paine (muoti) <-> sirpaloituminen, uusheimoistuminen • nuoruuden ihannointi <-> ikääntyminen • fyysinen passiivisuus <> fyysinen aktiivisuus • tietotekniikan korostaminen <-> tietosisällön korostaminen 4. Seura on ensisijaisesti liikunnan tiedonvälittäjä. lapset, vanhukset ja vammaiset) kestävän kehityksen tukeminen reagointiherkkyys ja joustavuus -luovuus asiakaskeskeisyys (asiakkaalle sopivia tuotteita) urheiluun kuuluvan reilun pelin (fair play) periaatteen toteuttaminen liikuntakulttuurissa ja -tieteessä. Mahdollisia kehityssuuntia ovat mm. Kongressin ohjelman olet saanut jäsenkirjeessä. Tavoitteena on kehittää seuraa "Liikuntakulttuurin tietokeskuksena ", jonka tehtäviä ovat mm. The Scandinavian Foundation of Medicine and Science in Sports wants to increase the number of participants from the other Nordic countries as well. THE 5TH SCANDINAVIAN CONGRESS OF MEDICINE AND SCIENCE IN SPORTS IN LILLEHAMMER, NORWAV NOVEMBER 2-5, 2000 T he Scandinavian Congresses of Medicine and Science in Sports generally have had a dominant participation from domestic scientists. LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN STRATEGIAN PAAKOHTIA VUOSILLE 2001-2004 1. Strategiset päämäärät Seura asettaa strategiakaudelle viisi keskeistä päämäärää: 1) Liikuntakulttuurin muutosten asiantuntijuuden syventäminen. Seura välittää tietoa kahden julkaisusarjan, kahden lehden, koulutusja keskustelutilaisuuksien, seminaarien ja kongressien sekä internetin kautta. Please send your application to the treasurer Jan Henriksson, Department of Physiology and Pharmacology, Karolinska lnstitutet, S-1 71 77 Stockholm not later than September 20. Visio Liikuntatieteellinen Seura on vuosikymmenen loppuun mennessä entistä tunnustetumpi liikuntakulttuuriin Ja tiedonvälitykseen erikoistunut asiantuntija: kriittinen analysoija ja kehittäjä . 5. Therefore the Foundation announces travel grants (1000:Swedish Crowns each) for scientists below the age of 40 from Denmark, Finland and Sweden to take part in the Congress. liikuntakulttuurin kehityksen arviointi, hyvien käytäntöjen dokumentointi sekä arvioiden esittäminen siitä, miten liikuntakulttuuria tulisi edistää. Se kerää, muokkaa ja vä1 ittää tietoa liikuntatutkimuksesta, -kulttuurista ja liikunnan taustoista kaikille kiinnostuneille. Provide a CV and a short motivation for applying. Liikuntatieteellisen Seuran keskeiset arvot Seuran arvomaailmassa ovat etusijalla eettisesti kestävät arvot. Toiminta-ajatus Liikuntatieteellinen Seura edistää suomalaisten hyvinvointia ja terveyttä liikunnan tiedonvälityksen kautta
iltatilaisuuden) ja 250 mk 14.11. Projekti osoitti, että erityisliikunnan lisääminen onnistuu kunnan eri toimialojen ja järjestöjen yhteistyöllä edellyttäen, että myös kunnan luottamushenkilöt ja johtavat viranhaltijat sitoutuvat kehittämisen tavoitteisiin. Ilmoittautuminen 20.10 2000 mennessä LTS:n toimistoon. Yhden päivän hinta on 300 mk 13.1 1. Lisätietoja seminaarin ohjelmasta on toisaalla tässä lehdessä. Tuloksellisesti uljaimmat ajat sijoittuvat 1920-30 -luvulle, jolloin otteluissa kohtasivat toisensa kaksi maailman huippumaata. Tunnelmaltaan huikeimpia ovat olleet 1950 -luvun ottelut, joissa Suomi kiri jälleen Ruotsin rinnalle ja ohi. Opetusministeriö käynnisti yhteistyössä sosiaalija terveysministeriön kanssa projektin vuoden 1997 syksyllä tavoitteenaan lisätä erityisliikuntaa niissä yli 10 000 asukkaan kunnissa, joihin ei siihen mennessä oltu palkattu erityisryhmien liikunnanohjaajaa. LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN JÄSENSIVU Toimittaja: Eeva Tulisalo Liikuntatieteellinen Seura Stadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki * puh 09 4542 721 8 * fax 09 -4542 7222, * sähköposti: eeva.tulisalo.lts@stadion.fi * internet: http://www.stadion.fi/LTS Kuperkeikkoja mielen piristykseksi L iikuntatieteellinen Seura järjestää Kuperkeikkoja mielen piristykseksi seminaarin 13.-14.1 1.2000 Valkeassa talossa, Haagassa (os. Seminaari on Liikunta mielenterveyspotilaiden avohoidon tukena -projektin päätösseminaari. Seuran Impulssi -sarjaan kuuluva teos peilaa maaottelua urheilijoiden, urheilujohtajien, selostajien ja penkkiurheilijoiden näkökulmista. Maailman vanhin edelleen elossaoleva yleisurheilumaaottelu on kulkenut pitkän matkan Eläintarhassa vuonna 1925 käydystä ensimmäisestä ottelusta Olympiastadionin tämän vuoden syyskuun urheiluviihdetapahtumaan. 3 4 2000 Mielenkiintoisia uusia julkaisuja Seuran julkaisusarjoissa on ilmestynyt kaksi uutta mielenkiintoista julkaisua. Projektiin kutsuttiin mukaan 37 kuntaa, joista 30 lähti intensiiviseen, kahden vuoden kehittämistyöhön. Seminaarin edullinen hinta on 450 mk (opiskelijat -10%) sisältäen ohjelman, seminaarimateriaalin, kahvit ja iltatilaisuuden tarjoiluineen. "Hakkaa päälle!" Ruotsi-ottelu Finnkampen on ensimmäinen suomalainen kokonaisesitys Suomi-Ruotsi -maaottelusta. (sis. Jouko Kokkonen: 'Hakkaa päälle!', Ruotsi -ottelu Finnkampen" (2000, 60s.) Impulssi nro XX (55 mk+postikulut), Vuokko Ponsi: Erityisliikuntaa kuntiin kehittämisja konsultointiprojekti 1997 1999 (2000, 59s.) Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 148 (65 mk norm.hinta / 60 mk LTS-jäsenhinta + postikulut).. 66 LIIKUNIA & liEOE:. Julkaisuja voit tilata LTS:n toimistosta. Erityisliikuntaa kuntiin kehittämisja konsultointiprojektin 1997 1999 loppuraportti julkaistiin keväällä Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu -sarjassa. Ottelu sai uuden muodon 1990 -luvun puolivälissä, kun SUL haki sille piristystä viihteestä ja kilpailurytmin tiivistämisestä. llkantie 4, Helsinki). Projektissa arvioitiin ja kehitettiin toimintamalleja, joissa liikunnan avulla edistetään mielenterveyspotilaiden psykososiaalista tilaa ja avohoidossa selviytymistä
Olympiastadion, HELSINKI LASTEN LIHAVUUS JA LIIKUNTA Tositoimia terveellisen tulevaisuuden tiellä ALUSTAJAT Patrik Borg, UKK-Instituutti Seija Sihvola, Mannerheimin Lastensuojeluliitto KOMMENTIT YLEISÖ KESKUSTELU Vapaa pääsy Kaikille avoin Merkittävä kansainvälinen terveysliikunnan kongressi Suomessa Liikuntatieteellinen Seura ja Suomen Kuntourheiluliitto järjestävät yhteistyössä Suomen Hiihtoliiton ja Hiihdon MM-kisaorganisaation kanssa kansainvälisen terveysliikuntakongressin Lahdessa ensi vuoden helmikuussa juuri Hiihdon MM-kisojen alla 13.-15.2.2001 . Kokonaisuudessaan strategia on luettavissa seuran nettisivuilla http://www.stadion.fi/LTS. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA Pertti Vuorela puheenjohtaja Joel Juppi pääsihteeri TERVETULOA! http://www.stadion.fi/LTS LIIKUNTA & TIEDE 3•-l 2008. Käsiteltävät asiat: katsaus kuluvan vuoden toimintaan ja varainhoitoon vuoden 2001 toimintasuunnitelma ja talousarvio hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinta hallituksen varsinaisten jäsenten sekä heidän henkilökohtaisten varajäsentensä valinta erovuoroisten tilalle kaudeksi 2001 2003 tilintarkastajien ja heidän varaedustajiensa valinta jäsenmaksut vuodelle 2001 tilintarkastajien palkkiot, kokouspalkkiot, matkakorvaukset ja päivärahat vuonna 2001 seuran virallisten ilmoitusten julkaiseminen kokouskutsuja lukuunottamatta Vuosikokouksen kokousaineiston saat soittamalla seuran toimistoon, puhelin 09 4542 720. LTS:n strategia uusittu Liikuntatieteellisen Seuran hallitus hyväksyi kesäkokouksessaan seuran uuden strategian vuosiksi 2001-2004. Tieto posterin hyväksymisestä annetaan kuukauden kuluessa abstraktin vastaanottamisesta. International Congress on Bridging Sport, Exercise and Lifestyle Activity for Health -kongressin tavoitteena on tuoda esiin liikunnan moninaiset terveysvaikutukset ja terveysliikunnan mahdollisuudet maailmanlaajuisena haasteena. Strategian lyhennelmä on tämän lehden sivulla 65. Posteriabstraktit tulee lähettää LTS:n toimistoon 3 1 .10.2000 mennessä. -· <C .J :::, 1w > a:: w 1LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN TEEMAILTA 19.10.2000 Klo 17.30 SUOMEN URHEILUMUSEO os. Halukkaat voivat tilata strategian paperiversion LTS:n toimistosta. Lisätietoja kongressista saa LTS:n toimistosta. KOKOUSKUTSU Liikuntatieteellisen Seuran syyskokous Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen syyskokous pidetään torstaina 19.10.2000 klo 16.30 alkaen Suomen Urheilumuseolla, os.Olympiastadion, Helsinki. Kongressin Second Announcement ilmestyy syyskuussa 2000. Keskeisiä teemoja ovat kuntoja virkistysliikunta, terveysliikunta kuntoutuksen tukena, tiedonvälitys sekä tutkijoiden ja käytännön soveltajien kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö
SIJOMALAIMEM VOITTAA AIMAo S uomalaisilla on ollut jo 60 vuotta mahdollista jännittää Veikkauksen pelien parissa ja kantaa samalla vastuuta kansallisen kulttuurimme hyvi,nvoinnista. Ok ylpeä. Siis yli 6 miljoonaa per päivä taiteelle, urheilulle, nuorisotyölle ja tieteelle. Viime vuonna Veikkaus tuotti yli 2 miljardia markkaa. Kiitos maamme menestyksestä kuuluu sinulle.