Liikunta & Tiede 3-4/2001 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

UNTA JA RUUMIINKUVA
38. Fuusioituminen on konkreettinen tapahtuma, jossa edellä mainitsemani uudenlainen orientaatio ja ennakkoluulottomuus nähdä yhteisiä visioita ovat yhteiselon onnistumisen edellytyksiä. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Pauli Vuolle (vast), Joel Juppi Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Ehkä merkittävin syksyn aikana ratkaisua odottava asia seuran kannalta on, että antidopingtyön uudelleen organisoinnin myötä Liite ry:n muu toiminta ollaan siirtämässä seuralle. vuosikerta ISSN 0358-7010. kuukausikokousten yhteydessä. Seuran virallinen julkaisu Liikunta & Tiede -lehden edeltäjä, Stadion-lehti perustettiin 1963. Mikäli näin tapahtuu, seura saa rinnalleen yhteistyökumppanin, jonka toiminnan kautta avautuu uusia mahdollisuuksia liikuntakulttuurin monitieteiselle tarkastelulle ja erityisesti sen tiedon ja osaamisen viemiseksi ken tälle, jota urheilulääkäriasemilla tuotetaan. Pääsihteeriys merkitsi, että seura institutionalisoitui aivan uudella tavalla. Kun etenkin opetusministeriön taholta sille asetettiin erilaisia odotuksia liikuntatiedon välityksen, liikunnan kansainvälistymisen, erilaisten kongressien ja seminaa rien järjestelyvastuiden osalta, seurasta kehkeytyi vähitellen liikunta elämämme koordinaattori, joka sukkuloi ahkerasti tieteen ja käytännön vaihtelevassa maastossa. Uusien ajatusten herättäjänä ja virittäjänä, eräänlaisena liikuntakulttuurin unilukkarina ja tietenkin perustan rakentajana seurantulevalle toiminnalle tämä vaihe on tärkeä. kehittyi ,suotuisalla tavalla ja "toimistoon" 2 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 onnistuttiin saamaan pätevää ja ahkeraa joukkoa pääsihteerin tueksi. Väestön fyysisen kunnon ja terveyden edistäminen on myös seurankeskeisiä toiminnallisia tavoitteita. Heinonen ReiJo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Heimo Nupponen Eila Ruuskanen-Himma Jaana Suni Valokuvat: Antero Aaltonen, Lehtikuva likka Keskinen, SIU, SUiL, SUM Kansikuva: likka Keskinen www.cqyu.fi/~ikeskine Ulkoasu: Koodi Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Suomen Liikunnanopettajien Liiton virallinen tiedotuslehti Paino: Vammalan KirJapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax 09-45427222 Kestoti laus 170 mk/vsk Vuositilaus 190 mk/vsk. Käännekohtana seuran toiminnassa voidaan pi__.._ ___ tää vuotta 1967, jolloin seuran ensimmäinen palkattu pääsihteeri, voimistelunopettaja ja valtiontieteen maisteri Joel Juppi tarttui peräsimeen. Vaikka tämä pääkitjoitus ei ole mikään Joelille tarkoitettu jäähyväistarina onhan pääsihteerimme vielä remmissä koko syksyn ajan sopii kuitenkin jo nyt, että onnittelemme lehden puolesta uutta pääsihteeriä Ilkka Rauramoa ja toivotamme hänelle onnistunutta sisäänajoa kokeneen konkarin rinnalla. Tässä uudistustyössä auttaa varmasti se arviointi, joka seuran toiminnasta on valmistumassa. Uusia haasteita ja haastajia PAULI VUOLLE iikuntatieteellisellä Seuralla on ollut merkittävä rooli suomalaisessa liikuntaelämässä. Vastuunkantaminen yhä monipuolistuvista tehtävistä oli mahdollista myös siksi, että muu henkilöstörakenne . Se välitti ansiokkaasti niitä ajatuksia, jotka tuolloin olivat pinnalla käydyissä väittelyissä ja keskusteluissa. Liikunta &Tiede 3-4/2001 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh 09-4542720 fax. Vanhat ladut ovat edelleen kestäviä, mutta tulevaisuuteen on orientoiduttava ennakkoluulottomasti ja oltava valmiita tarkistamaan tavoitteita ja toimintatapoja, jos ennusmerkit niin liikuntakulttuurimme kuin yhteiskunnan kehityksessä tämänsuuntaisesti viestittävät. Sitä ennen vuonna 1933 perustettu seura oli toiminut enemmänkin keskustelufoorumina, jossa joukko liikunnan asian edistämiseen vihkiytyneitä eri alojen ihmisiä kokoontui pohdiskelemaan urheilun perimmäisiä kysymyksiä tematisoitujen ns. Joel Jupin siirtyessä eläkkeelle ja myös seuran luottamusjohdon uudistuessa syksyn aikana uusia haasteita on jälleen edessä. Suunnitteilla oleva voimavarojen yhdistäminen tarjoaa tässä suhteessa selvän lisäresurssin tämän tavoitteen saavuttamiseksi
Väestön ikääntyminen ei ole ongelma. Jaana Kuusela 64 ln Memoriam "Palloiluprofessori" Jukka Wuolio on poissa 65 LTS-sivu 66 Omia ääniä LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 3. Lahden dopingskandaalin jälkeen ilmestyi lyhyessä ajassa neljä teosta, joissa luvattiin kertoa jotakin uutta, mullistavaa ja paljastavaakin. Mirja Hirvensalo, Eino Heikkinen 19 Suomalaiset ikääntyneet aktiiviliikkujia. Sen ongelmaksi määrittely on vain pessimistinen näkemys yhdestä ihmiskunnan kaikkein suurimmista saavutuksista. Tapio Koski 41 Vaihto-opiskelijana Uudessa Seelannissa. Timo Metsä-Takila 58 Uimataidon oppiminen on vahvasti vanhempien varassa. Liikuntaa harrastavat nuoret ovat yleensä tyytyväisiä ulkonäköönsä, mutta myös heillä on painohuolia. Saako vammainen jättää verkkarit naulaan. Ikätoverit ovat usein hankkineet koulutuksen lisäksi myös useiden vuosien työkokemuksen. Kristiina Ojala, Raili Välimaa 11 Kuka määrää erityisliikunnassa Toteutuuko vammaisten liikkumisessa vapaus valita. Greg Reid, Pauli Rintala 16 lkälisää ja elämänlaatua aktiivisesti WHO:n uusin keskusteluraportti Health and Ageing (2001) näkee ikääntymisen hyvin positiivisesti. Kristiina Wuo!io 29 Tohtorit nuotiolla. Kun eläkeikäisten ihmisten liikunta-aktiivisuutta verrattiin Australiassa, Kanadassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa, suomalaiset ja kanadalaiset iäkkäät liikkuivat muita aktiivisimmin Mirja Hirvensalo, Eino Heikkinen KESKUSTELUSIVUT 31 Mieheksi kasvaminen ja kamppailutaidot Tapio Koski 33 Urheilun etiikasta ja arjesta ajatuksia aikakirjan äärellä. Leena Nieminen 26 likka Rauramosta seuran uusi pääsihteeri Pääsihteeri Joel Jupin seuraajaksi valittu likka Rauramo astuu ruoriin marraskuussa. Päivi Aalto 24 Järjestökenttä liikkeessä Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali antoi sysäyksen taata antidopingtyölle aiempaa vahvempi ja itsenäisempi rooli. Pasi Koski 53 Urheilija ja opiskelu Kiireinen tie kahdessa maailmassa. Seuran rooli on olla valpas vaikuttaja, arvioi pääsihteeri Joel Juppi. Mitä dopingpuheella on haluttu tuottaa. Motoristen taitojen, fyysisen kunnon ja sosiaalisen pätevyyden kohentuminen on arvokasta, mutta kyseenalaista, jos henkilö ei osallistu liikuntaan vapaaehtoisesti. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus Pauli Vuolle 4 BODIA JA SPORTTIA Aktiivisesti, kohtalaisesti ja vähän liikkuvien nuorten käsitykset painostaan. Liite ry:n muita toimintoja ollaan nyt siirtämässä Liikuntatieteelliseen Seuraan. 44 Viimeiset kuiskaukset Mitä ja miten dopingista on kirjoitettu. Meillä korkeakouluopiskelua ja urheilua ei ole järjestelmällisesti yhdistetty. Aktiivisena vanheneminen on ohjelman keskeinen lähtökohta. Onnistunut arviointiprosessi vaatii monipuolista osaamista kummaltakin osapuolelta, eikä ole kohtuutonta väittää, että liikuntakulttuurin toimijoiden keskuudessa alueella on vielä paljon oppimista. Lukukokemukset pakottivat kysymään: Mitä ja miten dopingista Suomessa on kirjoitettu. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja varsinkin Yhdysvalloissa osa yliopistojen identiteettiä on rakennettu kilpaurheilun varaan. Tytöt suhtautuvat erityisen kriittisesti painoonsa: itseään liian lihavana pitävistä aktiivisista liikunnanharrastajatytöistä vain joka viides oli ylipainoinen. Kalevi Heinilä 35 Purevasti, perustellusti urheilusta ja yhteiskunnasta Kalervo llmanen 36 Kun unelmista tehdään totta naisenergialla Kaisa Herva 38 Liike 2000 Turkulaiset jalkauttivat Liikunnan yhteiskunnallisen perustelun Pasi Koski 39 Vastaus Martti Silvennoisen reunamerkintöihin Tapio Kosken väitöskirjaan. Lääketieteen parista liikuntatieteisiin siirtyvälle Rauramolle liikuntakulttuuri on läheinen asia. Tuoreen kartoituksen mukaan vain 67 prosenttia kuudesluokkalaisista osasi uida pohjoismaisen uimataidon määritelmän mukaisesti. Hannu Itkonen 48 Hymyile olet arvioinnin kohteena! Kilpailussa oleellista on vertailu toisiin, mutta kehittymisessä vertailu itseen . Aktiiviuraansa lopettava urheilija on uusien haasteiden edessä työmarkkinoilla
4 LIIKUNTA& TIEDE3-4/2001
LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 5. Koettu paino ei aina vastaa todellisia kiloja, joten nuorten huolet saattavat olla epärealistisia. Tytöt suhtautuvat erityisen kriittisesti painoonsa: itseään liian lihavana pitävistä aktiivisista liikunnanharrastajatytöistä vain joka viides oli ylipainoinen. Liikuntaa harrastavat nuoret ovat yleensä tyytyväisiä ulkonäköönsä, mutta myös heillä on painohuolia
15-vuotiaitten hyvännäköisyyden kokeminen liikuntaryhmittäin Oppilaat vastasivat kyselyyn nimettöminä oppitunnin aikana. WHO-Koululaistutkimuksen kyselyssä vuodelta 1998 ilmoitetun painon ja pituuden mukaan normaalipainoisista suomalaisista 15-vuotiaista tytöistä lähes puoHyvännäköisyyden kokeminen Pojat Tytöt let (46 %) piti itseään lihavana (Välimaa 2000). Kokee olevansa Lisäksi 15-vuotias nuori on jo alkanut sopeutua puberteetissa muuttuneeseen ruumiinkuvaansa (Aalberg, Siimes 1999). Liikunta ja Tiede lehden numerossa 4/98 Lasse Kannaksen ja Jorma Tynjälän artikkelissa Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa ja Raili Välimaan väitöskirjassa (2000) . Liikunnasta hyötyä Liikunnasta voi olla hyötyä nuoren totuttautuessa kehonsa muuttumiseen (Telama, Laakso 1983). Länsimaissa tytöt ovat poikia yleisemmin tyytymättömiä painoonsa (Rimpelä, Rimpelä 1983; Rauste-von Wright 1989; Tiggeman, Winefield, Winefield, Goldney 1994; Vereecken, Maes 2000; Välimaa 2000) . Tutkimustehtäviä ter. % 100 80 60 40 20 6 Y ksi nuorien kohtaamista kehitystehtävistä on muuttuvan ruumiinkuvan jäsentäminen. Vain joka kymmenes pojista ja joka viides tytöistä ei ollut tyytyväinen ulkonäköönsä. Koetun painon tekee merkitykselliseksi se, että käsitykset itsestä ja omasta kehosta ovat yleensä yhdenmukaiset. Tässä tutkimuksessa painon ja terveyden kokemista tarkasteltiin vuoden 1998 kyselyaineiston avulla. Kyselyaineisto on kattava otos normaaliopetukseen osallistuvista suomalaisista 11-, 13ja 15vuotiaista oppilaista. Koettu paino ei välttämättä riipu kehon todellisista kiloista tai niiden suhteesta pituuteen. Koettu paino on osa tätä kuvaa. WHO-Koululaistutkimuksen otannasta ja tutkimuksen toteuttamisesta on kerrottu mm. Nuoruuden aikana oma ruumis otetaan vähitellen hallintaan. Kaiken kaikkiaan 15vuotiaat nuoret näyttävät kuitenkin olevan melko tyytyväisiä ulkonäköönsä. (Aalberg, Siimes 1999.) Body image, käsitys omasta ruumiista, on mielessä muodostettu kuva omasta kehosta ja sen ulkonäöstä. Ruumiillisuus ja siihen liittyvät vaatimukset ovat nuoruudessa tärkeitä, koska ne liittyvät olennaisesti nuoren minäkuvan muotoutumiseen. Onkin esitetty, että tyttöjen tavoittelema ihannepaino ei enää olekaan normaali vaan alipaino (Koff, Riedran 1991). Mielen kuva kehosta liittyy kuvaan itsestä, mikä puolestaan liittyy yleiseen pätevyyden tunteeseen ja itseluottamukseen. Nuoret todella miettivät ulkonäköään, sillä WHO-Koululaistutkimuksessa tutkituista nuorista vain muutama prosentti ilmoitti, ettei ajattele ulkonäköönsä liittyviä asioita (Välimaa 1995; 2000). Fyysinen kasvu ja sen psykologiset seuraukset vaativat itsen uudelleen määrittelyä. Aineisto ja menetelmät WHO-Koululaistutkimus on osa WHO:n koordinoimaa kansainvälistä kouluikäisten lasten ja nuorten elämäntyyliä terveyden näkökulmasta selvittävää tutkimushanketta. Tyttöjen kokemus ylipainoisuudesta ja poikien alipainoisuudesta on osoittautunut sitkeäksi ilmiöksi kulttuurissamme, sillä vastaavia tuloksia on Suomessa saatu jo 1970-luvulta, eikä ilmiö ollut silloinkaan uusi (Rimpelä, Rimpelä 1983). Seuraavassa tarkastellaan 15-vuotiaita (N = 1545), koska heillä kasvupyrähdysaika suurine vartalon muutoksineen alkaa olla ohitse. Liikkuvat nuoret myös kokevat itsensä muita nuoria yleisemmin terveeksi (Hickman, Roberts, Gaspar de Matos 2000). LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 hyvännäköinen C:=::J tavallinen C:=::J ei-hyvännäköinen Kuvio 1. Painoindeksin (BMI) käyttöä voidaan tästä syystä pitää perustellumpana kuin nuoremmilla kyselyyn vastanneille (Cole, Bellizzi, Flegal, Dietz 2000). (Adame, Frank 1990.) Olemisen sietämätön paino Nykykulttuurissa ruumis on yhä keskeisempi viestimisen ja itseilmaisun väline (Giddens 1991; Taylor 1995). Poikien painonkokemiseen liittynee halu olla lihaksikas ja vahvan maskuliininen. Nämä myönteiset vaikutukset herättivät tutkimuskysymyksen, onko liikunnan harrastaminen myönteisesti yhteydessä myös nuorten terveyden, ulkonäön ja painon kokemiseen. Ylipainokin voidaan kokea massan tuomaksi vahvuudeksi, sillä ylipainoisista pojista lähes 40 prosenttia piti itseään sopivan kokoisena (Välimaa 2000). Nuorten liikunnan harrastamisen myönteisinä terveysvaikutuksina mainitaan muun muassa hyvä aerobinenja lihaskunto, vähäinen kehon rasvapitoisuus, psyykkinen hyvinvointi, sosiaalisuuden kehittyminen ja vähäisempi riski sairastua sydänja verisuonisairauksiin aikuisiässä. Alipainohuolia pojilla on vastaavasti enemmän kuin tytöillä
Kuvio 3. % 100 80 60 40 20 Pojat Painon kokeminen Tytöt Kokee olevansa laiha c::::::J sopiva c::::::J lihava Kuvio 2. Erittäin terveeksi Melko terveeksi En kovin terveeksi * Pidätkö itseäsi Erittäin hyvän näköisenä Melko hyvän näköisenä Tavallisen näköisenä En kovin hyvän näköisenä En lainkaan hyvän näköisenä En ajattele tällaisia asioita * Pidätkö itseäsi Liian laihana Hieman liian laihana Sopivan kokoisena Hieman liian lihavana Liian lihavana En ajattele tällaisia asioita * Noudatko tiettyä ruokavaliota pudottaaksesi painoasi7 En, koska painoni on ihan OK En, mutta minun pitäisi laihtua Kyllä Pojat pitivät itseään tyttöjä yleisemmin sopivan painoisina LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 7. Aktiivisesti, kohtalaisesti ja vähän liikkuvien -,....--(passiviinen) 15% 50 40 30 20 10 Alipainoisten osuus liian laihana itseään pitävistä pojista -'---Passiivinen Kohtalainen Aktiivinen % 50 40 30 20 10 Ylipainoisten osuus liian lihavina itseään pitävistä tytöistä 0-'----Passiivinen Kohtalainen Aktiivinen vuotiaitten painon kokeminen. Painoindeksin mukaan ylipainoisten (15% persentiili) tyttöjen osuus itseään liian lihanina pitävistä 15vuotiaista liikuntaryhmittäin * Koulutuntien ulkopuolella: Kuinka monta tuntia viikossa tavallisesti harrastat liikuntaa vapaa-aikanasi niin, että hengästyt ja hikoilet7 en yhtään noin 1 /2 tuntia noin tunnin 2-3 tuntia noin 4-6 tuntia 7 tuntia tai enemmän * Kuinka terveeksi koet itsesi. Painoindeksi n mukaan alipainoisten (15% persentiili) poikien osuus itseään liian laihana pitävistä 15vuotiaista liikuntaryhmittäin Kuvio 4
Kaikista itsensä lihavaksi kokevista pojista oli painoindeksin mukaan ylipainoisia 53 prosettia. Aktiivisesti liikuntaa harrastavista pojista prosentti ja tytöistä kaksi prosenttia koki, ettei ollut kovin terve. Aikaisemmissa tutkimuksissa itse ilmoitettu pituus ja paino ovat vastanneet hyvin mitattuja arvoja (Millar 1986; Epstein, McCurley, Murdock 1991), vaikka tyttöjen onkin todettu jonkin verran aliraportoivat painoaan ja poikienyliraportoivan pituuttaan. Tyttöjen vastaava luku oli 27 prosenttia. pojat. Terveyden hyvänä kokemisen lisäksi aktiivisesti liikkuvat olivat tyytyväisiä ulkonäköönsä. Kolme prosenttia vähän liikkuvista pojista ja neljä prosenttia tytöistä ei pitänyt itseään terveenä. Suomalaisissa 12 18-vuotiaita nuoria koskevissa tutkimuksissa ylipainoisuuden rajana on käytetty 15 prosenttia ikäja sukupuoliryhmän painoindeksijakauman yläpäästä ja alipainoisuuden rajana 15 prosenttia painoindeksijakauman alapäästä (Rimpelä, Rimpelä 1983; Välimaa 1995;2000). Sopivan kokoisia liikkujia Liikunnan harrastaminen liittyi erityisesti pojilla myönteiseen painon kokemiseen. Aktiivisesti liikuntaa harrastavat pojat pitävät itseään harvemmin liian laihoina tai lihavina kuin vähemmän liikuntaa harrastavat 8 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 Koululiikunta tarjoaa mahdollisuuden tukea markkinoiden luomia käsityksiä kysee na la i stavaa ruumiinkuvaa. Sukupuolet eivät eronneet toisistaan, sillä neljännes sekä aktiivisesti liikuntaa harrastavista tytöistä että pojista piti itseään hyvännäköisinä. Aktiiviset tytötkin pitivät yleisemmin painoaan sopivana kuin vähemmän liikuntaa harrastavat tytöt, vaikka olivatkin painoarvioissaan huomattavasti kriittisempiä kuin pojat (Kuvio 2). Kohtuullisesti liikuntaa harrastavista pojista, jotka arvioivat olevansa liian laihoja, oli alipainoisia 44 prosenttia ja liikuntaa aktiivisesti harrastavista liian laihana itseään pitävistä pojista alipainoisia oli painoindeksin mukaan 23 prosenttia (Kuvio 3). Vastaavia rajoja on suositeltu amerikkalaisille nuorille (Cole ym. Koska itsensä laihaksi kokevia tyttöjä oli vähän (n = 63), heidän jaottelemisensa liikunnanharrastukseen käytetyn ajan mukaan tuotti niin pieniä ryhmiä, ettei ollut järkevää tarkastella painon kokemisen ja painoindeksin yhteyttä liikuntaryhmittäin tytöillä tästä aineistosta. Yli puolet (59 %) liikuntaa aktiivisesti harrastavista 15-vuotiaista pojista koki itsensä erittäin terveeksi siinä missä kohtuullisesti liikuntaa harrastavista pojista 46 prosenttia ja vähän tai ei ollenkaan liikuntaa harrastavista pojista 34 prosenttia. Heistä vain kahdeksan prosenttia piti itseään liian laihana. Yli neljä tuntia viikossa liikuntaa harrastavat nuoret pitivät itseään yleisemmin hyvännäköisinä kuin vähemmän tai ei ollenkaan liikuntaa harrastavat (Kuvio 1). Aktiivisesti liikuntaa harrastavat tytöt eivät eronneet lihavuuden kokemisen yleisyydessä muista tytöistä. Hyvin vähän tai ei ollenkaan liikkuvien vastaavat luvut olivat hieman suuremmat. Tytöt arvioivat itsensä poikia huomattavasti harvemmin liian laihoiksi. veyden, ulkonäön ja painon kokemisesta tarkasteltiin seuraavien WHO-Koululaistutkimuksen kysymysten avulla: Aktiivisiksi liikunnanharrastajiksi luokiteltiin oppilaat, jotka ilmoittivat harrastavansa koulutuntien ulkopuolella vapaa-aikanaan hengästyttävää ja hikoiluttavaa liikuntaa vähintään neljä tuntia viikossa. Verrattaessa koettua painoa painoindeksiin, kaikista itsensä laihoiksi kokevista pojista painoindeksin mukaisen alipainorajan alle jäi kuitenkin vain 33 prosenttia. Liikuntaa. Lihavuuden kokemukset Lihavuuden kokemisessa sukupuolet erosivat rajusti toisistaan. Heistä 63 prosenttia piti painoansa sopivana. Liikuntaa harrastamattomat nuoret, niin tytöt kuin pojatkin, olivat puolestaan tyytymättömimpiä ulkonäköönsä. Painoindeksi (Body Mass Index, BMI) lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä. Hengästyttävää ja hikoiluttavaa liikuntaa koulun liikuntatuntien lisäksi vähintään neljä tuntia viikossa harrastavat pojat olivat tutkituista ryhmistä kaikkein tyytyväisimpiä painoonsa. Ylija alipainoisuuden arvioimiseen on tässä käytetty painoindeksiä. Lähes puolet 15-vuotiasta tytöistä koki olevansa liian lihava, pojista vain alle viidennes. Pojilla itsensä lihavaksi kokemisen ja painoindeksin suhde ei vaihdellut liikunnanharrastusryhmittäin kuten tytöillä. Aktiivisesti liikuntaa harrastavista puolet, kohtuullisesti liikkuvista 36 prosenttia ja hyvin vähän tai ei ollenkaan liikkuvista tytöistä 30 prosenttia koki itsensä erittäin terveeksi. Kohtalaiset liikkujat harrastivat liikuntaa yhdestä kolmeen tuntiin ja passiiviset puoli tuntia tai vähemmän viikossa. Koetun ja todellisen painon yhteyttä tarkasteltiin myös liikunnanharrastusryhmittäin. Laihuuden kokemukset Kaikista pojista noin neljännes piti itseään liian laihana. Liikuntaa harrastava kokee itsensä terveeksi ja hyvännäköiseksi Kokemus hyvästä terveydestä liittyi liikunnan harrastamiseen yhdenmukaisesti aikaisempien tutkimustulosten kanssa. 2000). BMI:t on laskettu nuorten itse ilmoittamista painoista ja pituuksista. Vähän tai ei ollenkaan liikkuvista pojista, jotka pitivät itseään liian laihoina, oli painoindeksin mukaan alipainoisia 38 prosenttia. Liikuntaa aktiivisesti harrastavat pojat sen sijaan kokivat itsensä muita poikia harvemmin lihaviksi. Viidennes heistä ei pitänyt itseään lainkaan hyvännäköisenä
Tytöillä liikunnan harrastaminen näytti lisäävän fyysisiä pätevyydenkokemuksia neljän vuoden seurannan aikana. Näistä paljon liikkuvista laihduttajatytöistä, joilla painoindeksin mukaan ei ollut ylipainoa 70 prosenttia piti itseään lihavana. Nykyinen, länsimainen kauneus on sitä, että näyttää terveellä, luonnolliselta, urheilulliselta ja seksikkäältä (Kinnunen 2001). Tässä aineistossa liikunnan harrastamista käsiteltiin vain viikoittaisina tuntimäärinä, joten mielenkiintoinen lajikohtainen vertailu jää tuleviin tutkimuksiin. Liikuntaa aktiivisesti harrastavien tyttöjen painohuolissa voi olla kyse muita tyttöjä jyrkemmistä painonarviointikriteereistä. Jos aktiivisesti liikuntaa harrastavien tyttöjen painonarviointikriteerit olivat tiukempia kuin muilla tytöillä, liikuntaa aktiivisesti harrastavilla pojilla kriteeristö painottui toiseen laitaan. Thompsonin ja Shermanin (1993) mukaan liikunnan rooli syömishäiriön kehittymisessä ei ole yksiselitteinen. Kohtuullisesti liikuntaa harrastavista tytöistä 11 prosenttia ja vähän tai ei ollenkaan liikkuvista viisi prosenttia laihdutti parhaillaan. Liikunta vetää usein puoleensa syömishäiriöriskin omaavia, jotka käyttävät liikuntaa painonpudotuskeinona. Urheilupsykologi Päivi Frantsi totesi Liikunta &: Tiede -lehden numerossa 1/2000, että urheilun harrastamisen on todettu sekä suojaavan että altistavan syömishäiriöille. Vaikka vartalon kuntoon trimmaaminen ja fyysisen viehättävyyden pyrkimys voivat sisällöltään olla erilaisia tytöille ja pojille, ulkomuodon tärkeys korostuu puberteetin edetessä molemmilla sukupuolilla (Nupponen, Telama 1998; Aalberg, Siimes 1999). Vain joka viides itsensä liian lihavaksi arvioinut liikuntaa aktiivisesti harrastava tyttö ylitti painoindeksin mukaisen ylipainon rajan. Berryn ja Lowen (2001) mukaan tyytymättömämpiä vartaloonsa olivat ne urheilijat, joilla oli korkeampi, mutta kuitenkin normaaliksi luokiteltava, painoindeksi kuin harrastajatovereillaan. Liikkumisesta lihavaksi tai liian laihaksi koetun kehon kanssa voi tulla hävettävää. Tytöt olivat tässä kuten monessa aikaisemmassakin tutkimuksessa poikia tyytymättömämpiä painoonsa (Rimpelä, Rimpelä 1983; Rauste-von Wright 1989; Tiggeman ym. Tytöissä laihduttajia oli 88 kappaletta. Painonarvioinnin kriteereissä on todennäköisesti vaihtelua myös liikuntalajeittain. Tyytymättömyys omaan vartaloon ja painoon voivat myös lopettaa liikuntaharrastuksen. Liikuntaharrastus sinänsä voi joissakin tapauksissa johtaa syömishäiriöön tai se voi jouduttaa syömishäiriön syntymistä niillä,jotka ovat alttiita sairastumaan. Puoli tuntia tai vähemmän liikuntaa harrastavilla pojilla (17 %) ja tytöillä (37 %) oli painonpudotusaikeita yleisemmin kuin enemmän liikkuvilla. Pojat pitivät itseään tyttöjä yleisemmin sopivan kokoisena ja heillä lihavuutta yleisempi huolenaihe oli koettu laihuus. Harrastavatko liikuntaa siis eniten ne, jotka ovat alkujaankin tyytyväisiä omaan ruumiiseensa. Tässä tutkimuksessa paljon liikkuvat 15vuotiaat olivat tyytyväisempiä painoonsa ja terveyteensä sekä pitivät itseään yleisemmin hyvännäköisinä kuin vähemmän liikkuvat. Liian laihaksi itsensä kokevista liikkujapojista 77 prosenttia oli painoLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 9. Suojana ovat urheilijan yleensä myönteinen minäkäsitys ja itseluottamus. Ovatko nämä nuoret saavuttaneet tyytyväisyyttä omaan kehoonsa liikunnan avulla. He siis täyttivät kauneusihanteen vaatimuksia. Liikkuvien laihduttajatyttöjen laihdutuksen todellista tarvetta selvitettiin painoindeksin avulla. Tässä aineistossa ylipainoisuuden raja-arvoiksi tuli tytöille 22,9. 1994; Vereecken, Maes 2000; Välimaa 2000). Osa laihduttavista tytöistä ei siis edes pitänyt itseään liian lihavana, mutta laihdutti silti. Toisin sanoen 80 prosenttia näistä aktiivisesti liikkuvista laihduttajista oli normaalipainoisia tai sen alle. Joissakin lajeissa nuori saattaa kuitenkin asettaa omalle kehonkuvalleen epärealistisia vaatimuksia, jotka voivat pahimmillaan johtaa syömishäiriöihin. Vähän tai ei ollenkaan liikuntaa harrastavien tyttöjen vastaava luku oli 31 prosenttia (Kuvio 4). Vaarana on entistä laihemman vartalon tavoittelu. Ne liikuntaa aktiivisesti harrastavat tytöt, jotka pitivät itseään lihavana, näyttivät suhtautuvan painoonsa hyvin kriittisesti, sillä painoindeksin mukaan ylipainoisia heistä oli vain 20 prosenttia. Heistä liikunnallisesti aktiivisiksi luokitellut tytöt ilmoittivat laihduttavansa kyselyajankohtana kanssasisariaan yleisemmin. Raja-arvon mukaan ylipainoisia aktiivisesti liikuntaa harrastavista laihduttajatytöistä oli vain viidennes. Samoin tekivät myös muut normaalipainoiset laihduttajatytöt. Ovatko liikkujatytöt siis tavoittelemassa epärealistisen alipainoista ihannevartaloa. Ihannekuvat kehosta liittyvät sosiaalisiin käsityksiin siitä, millainen on viehättävä naisja miesvartalo siinä kulttuurissa, jossa arvioija elää (Kilpatric, Ohannessian, Bartholomew 1999). Liikuntaa aktiivisesti harrastavien tyttöjen arviot omasta lihavuudesta olivat erityisen kriittisiä. Laihduttavat pojat kuuluivat joko kohtuullisten tai aktiivisten liikunnanharrastajien ryhmiin, mutta koska heidän määränsä jäi tässä aineistossa kovin pieneksi (n = 26), ei ollut järkevää tehdä tarkastella poikien laihduttamista liikunnanharrastusryhmittäin. Heistä 16 prosenttia laihdutti. Liikunnan harrastamisen "painoarvo" Liikuntamotiiveissaan nuoret korostavat liikunnan hyödyllisyyttä ulkomuodolle liikunnan tuoman hyvän kunnon, hyvän olon tunteen, kilpailu-uran ja yhdessäolon lisäksi (Nupponen, Telama 1998). Taru Lintunen (1995) selvitti väitöskirjassaan liikuntaharrastuksen mahdollisia vaikutuksia minäkäsitykseen. Lihavaksi itsensä tuntevista kohtuullisesti liikkuvista tytöistä oli painoindeksin mukaan ylipainoisia 30 prosenttia. Liikuntaa harrastavista pojista ei tutkimuksen avulla voitu sanoa, valikoituuko liikuntaa harrastamaan jo alun perin itsensä päteväksi kokevia, koska heillä koetun kunnon arvot olivat korkeammat kuin liikuntaa harrastamattomilla jo tutkimuksen alussa. Tässäkin tutkimuksessa aktiivisesti liikuntaa harrastavat nuoret ilmoittivat kokevansa itsensä erittäin terveiksi ja hyvännäköisiksi muita yleisemmin. Laihduttajat Kaikista kyselyyn vastanneista pojista kolme prosenttia ja tytöistä kaksitoista prosenttia ilmoitti kyselyajankohtana olevansa laihdutuskuurilla. aktiivisesti harrastavista pojista, jotka kokivat olevansa liian lihavia, oli painoindeksin mukaan ylipainoisia 56 prosenttia, kohtuullisista liikkujista 54 prosenttia ja vähän tai ei ollenkaan liikkuvista 55 prosenttia
Väitöskirjatyö. Nuorten terveystapatutkimus 1977-79. Health Policy for Children and Adolescents (HEPCAI series no. Addictive Behaviors 1991: 16(5):36975 Frantsi, P. Lisäksi koululla ja kouluterveydenhuollolla on tärkeä rooli nuorten myönteisen kehonkuvan tukemisessa ja alija ylipainoisten nuorten auttamisessa. International report. 1995:65-74 Välimaa, R. Sarja tutkimukset 4/83, 41-48, 1983 Taylor, C. Rimpelä, M, Rimpelä, A. NuoriRuumis. Health and health behaviour among young people. Liikunta ja Tiede 2000:6: 4-11 Jokinen, K. Health behaviour in school-aged children: a WHO cross-national study (HBSC). Body image satisfaction in adolescent girls and boys: a longitudinal study. Self and society in the late modern age. Standford: Standford University Press, 1991 Hickman, M, Roberts, C, Gaspar de Matos, M . Koululaisten kokemuksia pai nostaan ja laihduttamisesta. indeksin mukaan vähintään normaalipainoisia. BMJ 2000 320:1240-3 Epstein, LH, McCurley, J, Murdock, RJ Jr. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16-vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. Nuorten terveystavat Suomessa. Ohessian, C, Bartholomew, JB. 1. Gender differences in the psychological correlates of body-weight in young adults. Niiden tunnistaminen ja tiedostaminen vaatii nuorelta kriittisen ajattelua. Gaudeamus 2001 (painossa). Distribution of body weight and height: Comparison of estimates based on self-reported and observed measures. 2000 Currie, C, Hurrelmann, K, Settertobulte, W, Smith, R, Todd, J, toim. International report. Journal of Youth and Adolescence 1989:1 :71-83 Rimpelä, A, Rimpelä, M. W HO-Koululaistutkimus 1986-1998: Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. Väitöskirjatyö. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto Kannas, L, Tynjälä, J. Liikunta ja Tiede 2000: 1 :14-19 Giddens, A. Rimpelä, M, Rimpelä, A, Ahlström, S, Honkala, E, Kannas, L, .Laakso, L, Paronen, 0, Rajala, M, Telama, R toim. Health behaviour in school-aged ch ildren: a WHO cross-national study (HBSC). Journal of Sport Behavior 2001 :23(3):207-1 8 Cole, T, Bellizzi, MC, Flegal, KM, Dietz, WH. Health and health behaviour among young people. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy, 1999 Adame, DD, Frank, RE. Helsinki: Lääkintöhallituksen julkaisuja. Lisäksi tässä tutkimuksessa ryhmittelevänä tekijänä käytetty liikuntaharrastus on vain osa nuoren elämää ja elämäntyyliä eikä se välttämättä ole määräävin tekijä ulkonäön kokemisessa. Journal of Epidemiology and Community Health 1986:40:319-23 Nupponen, H, Telama, R. Koululaisten kokema terveys, hyvinvointi ja kouluviihtyvyys. Jyväskylä: University of Jyväskylä, 1996 Millar, WJ. Autenttisuuden etiikka. J.Adolesc Health 1991 :12:307-12 Laberge, S,Moreau, 1. Olenko sopivan kokoinen. Liikkujapoikien painonarvioinnin kriteerit liittynevät haluun saada lisävoimaan tai sellaiseksi koettua massaa. Miten ulkonäköhuolet tai tyytymättömyys painoon näkyvät hänen elämässään ja käyttäytymisessään. Nuorten koettu terveys kyselyaineistojen ja ryhmähaastattelujen valossa. Usein vartalonmuutosvaateet ovat kulutuskulttuuriin liittyviä. Exercise and leisure-time activities. Nuorten terveystavat Suomessa. Nuori voi vastata tuntevansa itsensä liian lihavaksi, mutta toiselle ongelma voi olla suurempi kuin toiselle. Perception of weight and attitudes toward eating in early adolescent girls. Terveystiedon tunneilla voitaisiin keskustella, kuinka nuoret yleensä arvioivat kehoaan ja mitä seurauksia epärealistista ihannekuvista voi olla. International Sociological Association: Association Paper, 1998 Lintunen, T. Currie, C, Hurrelmann, K, Settertobulte, W, 10 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 Smith, R, Todd, J, toim. Jyväskylän yliopisto. Risk factors for disordered eating in female university atheletes. Copenhagen: W HO, Regional Office for Europe, 2000: 8396 Välimaa, R. Wellness Perspectives 1990:7:31-41 Berry, TR, Howe, BL. Passiivisen ajankäytön trendien selvittäminen liikuntaharrastuksen rinnalla olisi myös tärkeää (Hämäläinen, Nupponen, Rimpelä, Rimpelä 2000). Liikunta ja tiede 1998:35: 4-10 Kilpatric, M. Nuorten terveystapatutkimus: Nuorten liikunnan harrastaminen 1977-1999. Copenhagen: WHO, Regional Office for Europe, 2000: 7382 Hämäläinen, P, Nupponen, H, Rimpelä A, Rimpelä, M. Helsinki: Lääkintöhallituksen julkaisuja. Helsinki: Opetushallitus. Journal of School Health 1999: 69:148-152 Kinnunen, T. Establishing a standard definition for child overweight and obesity worldwide: international survey. Psychology and Health 1994:4:345-351 Telama, R, Laakso, L. Yhteisöllisyys ja onni täydellisessä ruumiissa. The relationship of self-perceived weight to actual weight, body image, and health behaviors of college freshman. Social logics and the construction of gender identity: Resistance to sport involvement and to healthy lifestyles among adolescent girls. Koululaisten pohdintoja ruumiillisuudesta. Ahlström, S, Honkala, E, Kannas, L, .Laakso, L, Paronen, 0, Rajala, M, Telama, R toim. Terveyskasvatus. Luento: Nuoret ja koulu, unelmat ja oppiminen. Tietoinen liikunnan lopettaminen, tupakoinnin aloittaminen ja huonot ruokatottumukset ovat nekin tapa rakentaa sosiaalista ja sukupuolista identiteettiä ja voivat olla nuoren tietoinen valinta (Labergen, Moreaun 1998). Helsinki: Gaudeamus, 2001 Koff, E, Riedran, J. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2000 Välimaa, R. Modernity and self-identitty. Paino ja sen kokeminen . Lapsesta aikuiseksi: Nuoren kypsyminen naiseksi tai mieheksi. 1. Väitöskirjatyö. Sarja tutkimukset 4/83, 41 -48, 1983 Vereecken , C, Maes, L. Health Policy for Children and Adolescents (HEPCA) series no. Puuronen, A, Välimaa, R toim. Adolescent weight management and perceptions: an analysis of the National Longitudinal Study of Adolescent Health. Pyhät bodarit. Valtakunnallinen koulutustutkimuskongressi 21.-22.10.1993. Liikuntaharrastus. Nuorten terveystapatutkimus 1977-79. Self-perceptions, fitness, and exercise in early adolescence: A four-year follow-up study. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin nuorten arvioita omasta ulkonäöstään ja painostaan, mutta selvittämättä jäi, mikä merkitys esimerkiksi painohuolilla on nuorten elämässä. Vaikka nuoret kohtaavat ulkonäköönsä kohdistuvia, yhdenmukaistavia paineita, he tuottavat aktiivisesti omaa suhdetta ulkonäköön, haastavat vallitsevat käsitykset ja rakentavat uusia (Välimaa 2001). Estimation of precent overweight within families. Kannas, L, toim. Urheilu ja syömishäiriöt: Kun keho muuttuu kumppanista vastustajaksi. Jyväskylän yliopisto: Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1, 1998 Rauste-von Wright, M. Kuinka usein nuori näitä asioita ajattelee. Tää ruumis, tää nahka ja mitä täällä alla on. Vaivaavatko ulkonäköhuolet häntä häiritsevästi. KRISTIINA OJALA, THM, assistentti RAILI VÄLIMAA, TtT, lehtori (ma) Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Aalberg, V, Siimes, MA. Terveyskasvatus. Bloomington: Human Kinetics, 1993 Tiggeman, M, Winefield, H., Winefield, A, Goldney, R. Koulun liikuntatunnit voisivat tarjota niin tytöille kuin pojillekin hyvän mahdollisuuden rakentaa sellaista ruumiinkuvaa, joka kykenee kommunikoimaan markkinoiden ruumiillisuuskäsitysten kanssa ja asettamaan ne kyseenalaisiksi Qokinen 1993). Helsinki: Gaudeamus, 1995 Thompson, RA, Sherman, RT. Helping athletes with eating disorders
Laitosvaihe: Viime vuosisadan alkuvuosikymmeniä kuvaa laitosvaihe. Ne sijaitsivat usein fyysisesti erillään muista paikoista ja niillä oli vähän tekemistä ympäröivän yhteisön kanssa. Palveluvaihe: Tässä vaiheessa erityisiä palveluja tarjottiin vammaisille siksi, että ne auttaisivat heitä yhteiskuntaan integroitumisessa. Integroitumisen toteutumattomuus johti "inkluusioon" perustuvaan tukivaiheeseen 1980-luvulla. Kaikki kolme mallia voidaan nähdä riippuvuusmalleina. Saako vammainen jättää verkkarit naulaan. Edelliset vaiheet olettivat että ammatti-ihminen on vastuussa laitoksesta, palveluista ja tuesta. Myös Wolfensberger ja Tullman (1982) näkivät liikunnan sosiaalisen merkityksen kautta voitavan myötävaikuttaa normaalisuuden periaatteen toteutumiseen. Motoristen taitojen, fyysisen kunnon ja sosiaalisen pätevyyden kohentuminen on arvokasta, mutta kyseenalaista, jos henkilö ei osallistu liikuntaan vapaaehtoisesti. Teksti: GREG REID, PAULI RINTALA KUKA MAARAA ERITVISLIIKUNNASSA Toteutuuko vammaisten liikkumisessa vapaus valita. Tässä lähinnä Yhdysvalloista liikkeelle lähteneessä kasvatusmallissa "kaikki oppilaat, vaikeimmin vammaiset mukaan luettuina, käyvät yhdessä ikätovereiden kanssa sitä lähintä koulua, jota kävisivät silloinkin, jos heillä ei olisi kasvatuksellisia erityistarpeita" (Moberg 1998, s. Vammaiset oli tavallisimmin eristetty erilaisiin laitoksiin ja erityiskouluihin. Tässä vaiheessa henkilöllä ei ole enää tarvetta osoittaa pystyvänsä saavuttamaan tiettyjä kriteerejä ollakseen mukana, koska integroitu tilanne onkin nyt lähtökohta. 140). Itsemääräämisvaihe (täysivaltaistuminen): Neljäs ja viimeinen vaihe on itsemäärääminen ja täysivaltaistuminen (Polloway ym. Kävikin niin, että useimmat vammaiset jäivät erityiskouluihin ja -luokkiin, suojatyöpaikkoihin ja tuettuihin asumisyksiköihin (Polloway ym. Vammaisten itsemääräämisoikeus on 1990-luvulla noussut uudestaan pintaan erityispedagogiikassa. "Yksilöiden tulisi pysyä integroituna ja heitä tulisi tukea missä ovatkin, jotta oppiminen, työ ja/tai sopeutuminen onnistuisi" (Polloway ym. Liian täysissä laitoksissa hoidettujen vammaisten hoidon julkinen vastustus ja vammautuneiden toisen maailmansodan veteraanien kunnioitus loivat muutokselle pohjan 1950-luvulla. Kyse on myös tasapainoilusta kuntoutusoikeuden ja henkilökohtaisen vapauden välillä. Kysymys on osa vammaisten henkilöiden täysivaltaistumista yleisemminkin. 1996). (1996) kuvaavat kehitysvammaisuuden kohtaamista 1900-luvulla neljän vaiheen kautta. Oletettiin, että nämä toimenpiteet johtaisivat onnistuneeseen integraatioon. Polloway ym. Nämä vaiheet sopivat laajemminkin kaikkiin erityisryhmiin kuuluviin henkilöihin. Itsemääräämisen periaate puolestaan olettaa, että vammaiset tulisi täysivaltaistaa tai paremmin sanottuna heidän tulisi itse täysivaltaistua tekemään valintoja ja päätöksiä, ottamaan vastuuta ja jopa riskejä, säätelemään omaa oppimistaan, tietämään vahvuutensa ja heikkoutensa ja elämään itsenäisesti LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 11. Tämä uusi näkökulma vaikutti sotavammaisten kuntoutuspalvelujen lisääntymiseen, erityisluokkien syntymiseen tavallisten koulujen yhteyteen ja sitä kautta erityisopettajien määrän lisääntymiseen. Oikeudesta määrätä itse ja valita vapaasti ei toistaiseksi ole juurikaan keskusteltu erityisliikunnassa. Inkluusio-termille ei ole parempaa vastinetta suomen kielessä. E nsimmäiset vaatimukset vammaisten itsemääräämisoikeuden edistämiseksi syntyivät 1960-luvulla, varsinkin ruotsalaisen Bengt Nirjen kirjoitusten kautta (1972). 1996). Tukivaihe : Tuki voi olla monenlaista, teknistä tai inhimillistä, mutta sen pyrkimyksenä on auttaa vammaisia toimimaan "inklusiivisen ihanteen" mukaisesti mahdollisimman luonnollisissa ympäristöissä. 1996, s.6)
Itsemäärätylle käyttäytymiselle oletetaan olevan neljä olennaista piirrettä: (1) henkilö toimii itsenäisesti, (2) käyttäytyminen on itse säädeltyä, (3) henkilö toimii psykologisesti täysivaltaisella tavalla, ja ( 4) henkilö toimii itseään toteuttavalla tavalla. kuten vammattomat aikuiset tekevät. Tämä kuvastaa vammaisten rajoittunutta valinnan mahdollisuutta. kontrolloivat elämäänsä ja päämääräänsä" (Wehmeyer ym. Heikkinen (1991), esitelmässään erityisliikunnan 2. Vallerand & Reid, 1990). Yksinkertaisesti sanottuna itsemäärääminen voisi tarkoittaa sitä, että "ihmiset. Itsemääräämisen (oletettu) käsite Tässä yhteydessä itsemäärääminen liittyy henkilökohtaiseen haluun, motivaatioon, piirteeseen tai ominaisuuteen (Wehmeyer, 1998). Jos näin on, myös vammaisten on saatava kokea henkilökohtainen vapaus ja valinnan mahdollisuus liikkumisessaan. (2) Itsesäätely, toinen olennainen piirre itsestä määräämistä, pitää sisällään sellaisia käyttäytymisen muotoja, jotka arvioivat tilanteita ja päättävät niihin reagoimisesta, seuraavat toiminnan seurauksia ja tekevät tarvittavia korjauksia. Täysivaltaistuminen voi toteutua vain "BY -vaiheessa". Lisäksi vain 37 prosentille kehitysvammaisista esitettiin mahdollisuus valita vapaa-ajan tekeminen vammattomien 65 prosenttiin verrattuna. Näin ollen itsemäärääminen vahvistaisi henkilökohtaista elämän hallintaa ennemminkin kuin toisista riippuvuutta. (3) Psykologinen täysivaltaistuminen on itsemääräämisen kolmas piirre. Sands ja Doll (1996) kirjoittavat osuvasti, että "monet vammaiset lapset uskovat, että ne olosuhteet, jotka hallitsevat heidän oppimistaan, ovat aikuisten vallassa ja että he eivät voi vaikuttaa omaan onnistumiseensa." Meidän pitäisi saada erityisesti vammaiset lapset haluamaan ensin liikuntaan osallistumista omilla ehdoillaan, ja sitten luoda onnistuneita liikuntakokemuksia, mikä loisi heille terveellisen perustan myöhemmille valinnoille ja oppimiselle. Se pitää sisällään persoonallisuuden, tietämisen ja motivaation alueet. Tulos oli se, että 59 prosenttia vammattomista valitsi elinkumppaninsa, kun taas vain 9 prosenttia kehitysvammaisista saattoi tehdä itse saman valinnan. 1970-luvulla havaittiin, että yhdessä tekemällä palvelut saattaisivat kohdata paremmin käyttäjien tarpeet (=WITH). 1998). Edellä kuvatut vaiheet näkyivät myös suomalaisessa vammaispolitiikassa. Ihmiset, jotka ovat psykologisesti täysivaltaisia, uskovat heillä olevan tärkeiden asioiden kontrollin, heillä on vaadittavat taidot saavuttaa haluamansa tulokset, ja soveltamalla näitä taitoja saavuttavat ne (Wehmeyer ym. Tutkimukset osoittavat selvästi, että vammaisten ei anneta tehdä tärkeitä valintoja, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä (Castree & Barnes, 1993: Frost, 1996; Stancliffe & Wehmeyer, 1995). Esimerkiksi Wehmeyer ja Metzler (1995) vertailivat valinnan mahdollisuutta kehitysvammaisten ja vammattomien välillä. Täysin itsenäistä ihmistä ei olekaan. Jokaisen piirteen oletetaan pitävän sisällään osia itsemäärätyn käyttäytymisen syntymiselle. Jos joku ei ole motivoitunut tai halua osallistua esim. Myös erityispedagogiikan puolella on keskusteltu itsemääräämisen käsitteestä (Wehmeyer, 1996; Wehmeyer ym.1996; Wehmeyer ym. Tällainen täysivaltaistuminen pitää sisällään (a) omasta puolesta puhumisenjajohtajuustaidot, (b) positiivisen minäkäsityksen ja minäpystyvyyden ja (c) sisäisen varmuuden asioiden hallinnasta. Tällaista itsemääräämisen käsitettä on usein käytetty selittämään liikuntaan, harjoitteluun ja urheiluun osallistumista (kts. Tällainen henkilö on Itsestä määrääminen on kasvatuksen tärkeä osa-alue, erityisesti erityisryhmiin kuuluville henkilöille. Se pitää sisällään (a) valintojen tekemisen, (b) ongelmien ratkaisun, (c) päätöksenteon,ja (d) itsenäisen elämisen, riskien oton ja turvallisuuden. 1998). Lapset ovat vielä vähemmän itsenäisiä kuin aikuiset. (4) Itsensä toteuttaminen pitää sisällään itsensä ymmärtämisen ja itsetietoisuuden. Ihmisten täysivaltaistuminen siten, että he määräävät itse asioistaan ei ole ristiriidassa sen kanssa, että heille annetaan apua tarvittaessa ja pyydettäessä. Vallerand, 1997) ja liikuntaan motivoitumista erityisryhmien keskuudessa (esim. 1998). liikuntaan, sellainen liikunta ei lisää henkilön itsemääräämistä. Vammaiset ja liikunta Vapaaehtoinen osallistuminen liikuntaan on kiistatta (erityis)liikunnan korkein tavoite, vai onko. Lisäksi monet tekijät kuten henkilön ikä, mahdollisuudet, kyvyt ja olosuhteet saattavat lisätä tai vähentää piirteiden ilmenemistä (Wehmeyer ym. neuvottelupäivillä, kuvasi samaa kehitystä "For-with-by" -prepositioiden avulla: Toisen maailmansodan jälkeistä kautta aina 1960-luvulle saakka luonnehti vammaisten asioiden hoitaminen ylhäältä alaspäin (=FOR). Itsesäätelyn kolme tärkeätä taitoa ovat (a) itsensä havainnoinnin, arvioinnin ja rohkaisemisen taidot, (b) itsensä ohjaamisen taidot ja (c) tavoitteen asettamisen ja saavuttamisen taidot. (1) Itsenäinen toiminta voidaan saavuttaa vain kun emotionaalinen ero vanhemmista, henkilökohtainen oman elämän kontrollin tunne, henkilökohtainen arvojärjestelmä ja kyky tehdä aikuismaisia tehtäviä on kehittynyt. Deci ja Ryan (1985) kuvaavat itsemääräämistä "sisäiseksi, luonnolliseksi taipumukseksi ryhtyä omiin kiinnostuksiinsa ja harjoitella omia kykyjään ja samalla etsiä ja valloittaa optimaalisia haasteita". Sisäinen tarve purkautuu vapaaehtoisena tekemisenä, jossa on sisäinen osallistumisen mielihyvä ja joka joh12 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 taa itsemääräämisen ja pätevyyden tunteeseen. 1998). Rahan käyttämisen suhteen, vammaisista 44 prosentilla oli valinnan mahdollisuus vammattomien 91 prosenttiin verrattuna. Viime vuosikymmenellä on alettu puhua siitä, että palvelujen tarvitsijat olisivat itse mukana päättämässä (=BY) . Itse asiassa, yksi vanhemmuuden haasteellisimmista tehtävistä on siirtää päätöksenteko lapsillemme kun he aikuistuvat. Deci ja Ryan (1985) tarkoittavat itsemääräämisellä sisäistä tarvetta kuten lasten luonnollinen leikkiminen ja oppimisen uteliaisuus. .
Kehitysvammaisia oppilaita pyydettiin valitsemaan kahden kuvassa näkyvän liikunta-aktiivisuuden välillä. Esimerkiksi onko hyvä vai paha asia järjestelmällisesti kontrolloida yksilön liikuntaan osallistumista tietäen, että sellainen käytäntö on vastakkainen täysivaltaistumisen ja itsemääräämisen periaatteille. Etiikka soveltuu hyvin erityisliikunnan käytäntöjen ja perinteiden tarkasteluun, koska se tutkii miten ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä edistääkseen keskinäistä hyvinvointia ja kasvua (Thiroux 1998, s. Valintojen pysyvyys pääteltiin pyytämällä oppilaita tekemään valintansa kolmella eri kerralla. Etiikka on tekemisissä moraalin kanssa eli mikä on hyvää, pahaa, oikeaa ja väärää (Bond 1996; Thiroux 1998). Huolellinen etiikan tutkiminen auttaa meitä kriittisesti arvioimaan erityisliikunnan hyväksytyt säännöt ja käytännöt. 1998). Voimmeko auttaa yksilöitä arvostamaan ainutlaatuisia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan (itsensä toteuttaminen). Käytössä oli 28 erilaista valittavaa paria kahdeksalla liikunta-alueella. Suomessa ei toistaiseksi ole kovin paljon keskusteltu itsemääräämisen tai valinnanvapauden oikeudesta erityisliikunnassa. Näin luotu arvojärjestelmä yhdessä kerätyn tutkimustiedon kanssa helpottaa oikeanlaisten liikuntaohjelmien suunnittelua. Esimerkiksi onko vammaisen lapsen paikka hänen ja perheen niin halutessa tavallisessa liikunta-kerhossa vammattomien lasten kanssa. Itse määrätty käyttäytyminen ja liikunta Tarvitaan lisää kokeellista tutkimusta itsemäärätyn käyttäytymisen piirteiden ja vammaisten liikkumiskäyttäytymisen välisen suhteen selvittämiseksi. 28). tietoinen itsestään ja käyttää tätä tietoa mahdollistaaksensa toimintansa tuotokset. Kun ihmiset vanhenevat, he näyttävät hankkivan yhä enemmän tietoa itsestään ja he myös oppivat paremmin käyttämään tätä tietoa (Sands & Wehmeyer 1996; Wehmeyer ym. nuoret kehitysvammaiset verrattuna henkisesti samalla tasolla oleviin tovereihinsa) ja aloittamalla interventiotutkimus itsemääräämisen ja liikuntaohjelman tehokkuuden välillä. Mutta onko olemassa aikoja, jolloin henkilön edun kannalta onkin parasta kieltää valinnanmahdollisuus. onko liikunta-aktiivisuuden valinnanmahdollisuus yhteydessä itse päätettyyn käytökseen (itsenäinen toiminta). Voimmeko lisätä sisäistä tunnetta siitä, että asioihin voi vaikuttaa, ja myönteistä minäkäsitystä, minä-pystyvyyttä (psykologinen täysivaltaistuminen). He väittivät, että oikeus kuntoutukseen ja oikeus valita eivät välttämättä ole ristiriidassa toistensa kanssa olevia päämääriä, jos jälkimmäinen on integroitu edelliseen. Ikä liittyy läheisesti itsensä toteuttamiseen. ohjelLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 13. Osoittautuvatko itsesäätelyn opettamisen yritykset tehokkaiksi (itsesäätely). Se tutkii moraalin luonnetta ja sitä miten päätellä ovatko teot moraalisia vai eivät. Poikien tulos on sopusoinnussa aikaisemman vammaisten valintaa käsitelleen kirjallisuuden kanssa siinä, että vammaisilla ei ole tarpeeksi mahdollisuuksia ilmaista mieltymyksiään ja tehdä valintoja (Castee & Barnes, 1993; Frost, 1996; Wehmeyer & Metzler, 1995). Itsemääräämisen periaatteen toteuttamisesta seuraa tiettyjä asioita erityisliikunnan käytäntöihin ja niistä on keskusteltu mm. Onneksi monilta aloilta kuten sosiaalipsykologiasta, kasvatuspsykologiasta ja erityispedagogiikasta löytyy tätä asiaa sivuavaa kirjallisuutta. Kun vammaisille annetaan enemmän valinnanmahdollisuuksia, jotkut valitsevat olla liikkumatta. Voidaanko vammaisille opettaa tehokkaampaa ongelmanratkaisukykyä (itsenäinen toiminta). Kuitenkin näyttää todennäköiseltä, että jotkut erityiskysymykset olisi tutkittava keräämällä kuvailevaa ja vertailevaa tietoa (esim. Nämä eivät ole itsestään selviä kysymyksiä ja jokainen niistä voisi olla oma tutkimuksensa. Itse määrätty käyttäytyminen ja liikuntaohjelmien tehokkuus Erityisliikunnan ohjelmien onnistumisen yksi kriteeri pitäisi olla itsemääräämisen toteutuminen ko. (1990) toivat tämän asian esille erinomaisesti otsikoidussa artikkelissaan, "Tasapainoilua kuntoutusoikeuden ja henkilökohtaisen vapauden välillä: Kehitysvammaisten oikeudet syödä liian monta munkkia ja nukkua päiväunet". Hermon (1999) tutkimus on hyvä esimerkki. Tämän takia poikien ero ei voinut olla seurausta koulun kontrolloimasta ympäristöstä tai liikuntataitoihin liittyvästä kokemuksen puutteesta. Tämän artikkelin tavoite on esittää joitakin kysymyksiä pohdittavaksi. Esim. 2000). Itsemääräämisen eettinen tarkastelu Itsemääräämisen periaatetta tarkasteltaessa tulee väistämättä vastaan eettinen näkökulma. Kehitysvammaiset pojat, mutta eivät tytöt, olivat merkitsevästi heiluvampia valinnoissaan verrattuna vammattorniin tovereihinsa. Erityisliikunnassa tarvitaan lisää eettistä tutkimusta (Reid ym. Tyttöjen tulosta tosin selittää pieni koehenkilöjoukko, tyttöjen korkeampi ikä ja melko lievä kehitysvammaisuus. Bannerman ym. Kehitysvammaisten poikien heikompi pysyvyystulos verrattuna ikätovereihinsa on huomattava siinä suhteessa, että heidän koulunsa opetussuunnitelmassa yhtenä tavoitteena oli valinnan opetteleminen ja kahdeksan liikunta-aluetta oli poimittu koulun opetusohjelmasta. Heidän piti valita kahdesta se josta he enemmän pitivät. Toisin sanoen vammaisia henkilöitä tulisi opettaa valintojen tekemiseen. seuraavissa artikkeleissa (Reid & Hermo 1998; Reid 1999). Ilmeisesti kehitysvammaiset hyötyisivät vieläkin suuremmasta valintojen korostamisesta. Eettinen pohdiskelu saattaa tarjota uusia näköaloja. Jos on näin, mitkä ovat silloin kieltämisen periaatteet
Liikunta-aktiivisuuden arviointi tullee myös lisäämään teoreettista pohdiskelua siitä, että liikunta-aktiivisuus on yhteydessä eräisiin psykologisiin tekijöihin kuten sisäiseen motivaatioon, itsetuntoon ja koettuun fyysiseen pätevyyteen. Mikä osuus itsemääräämisellä on erilaisten liikuntaohjelmien tehokkuuden arvioinnissa. 2000; Welk & Corbin, 1995). 2000). Tutkimmeko vaikuttavatko sellaiset tekijät kuin itsenäinen toiminta ja itsesäätely esim. Kolme äskettäin julkaistua tutkimusta ovat hyviä esimerkkejä: 1) Watkinson ym. Liikunta-aktiivisuuden mittaamiseksi ei ole löytynyt mitään viisasten kiveä tai ainoata oikeaa mittaria huolimatta monista yrityksistä esim. Myös vaihtoehtoisiin, harvoin käytettyihin tutkimusstrategioihin tutustuminen saattaa olla tarpeen itsemääräämistä, erityisesti itseohjautuvaa oppimista, tutkivan tieteen edistämisessä. Onko meillä varaa sitoutua vammaisen henkilön yksilölliseen opettamiseen ja motivoimiseen koko elämän ajaksi, jos kyseessä on kuitenkin omin avuin liikkuva henkilö. Perustuen Decin ja Ryanin (1985) teoriaan, mittarissa on neljä kuvaa kullekin neljälle itsemääräämisen osa-alueelle: (1) sisäinen motivaatio, (2) ulkoinen motivaatio: henkilön säätelemä, (3) ulkoinen motivaatio: henkilön ulkopuolelta säädelty, ( 4) ja motivaation puuttuminen (Reid ym. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan väittää, että itsestä määrääminen tai valinnan vapaus on kasvatuksen tärkeä osa-alue, erityisesti erityisryhmiin kuuluville henkilöille. Vai onko meillä palveluvaiheen mukaisesti edelleen monta hyvää syytä suositella hänelle vammaisten lasten erityisliikuntaker. Toteutuuko liikunnassa täysivaltaistuminen senkään vertaa kuin muilla elämänaloilla. Jos ohjaajat ja opettajat sekä tutkijat hyväksyvät tämän, se tarkoittaa, että meillä tulisi olla enemmän eettistä keskustelua asiasta: Annammeko mahdollisuuden valita, jos joku haluaisi olla liikkumatta, vaikka tiedämme liikunnan olevan hyväksi hänelle. Voivatko osallistujat itse asettaa realistisia tavoitteita. 2) Leiberman, Dunn, van der Mars ja McCubbin (2000) käyttivät liikunta-aktiivisuutta, taidon ja kunnon sijasta, riippuvana muuttujana tutkiessaan kaverioppilaan vaikutusta kuurojen liikkumiseen integroidussa tilanteessa. Vammaista käyttäjää ajatellen pitää tehdä vielä luotettavuustutkimuksia (ks. massa. Ensiksi, liikkumista pitää arvioida useammin käytännön liikuntaympäristön kannalta. Kansainvälisesti, mutta varsinkaan Suomessa, ei olla tähän mennessä kovin paljon keskusteltu itsemääräämisen tai valinnan vapauden oikeudesta erityisliikunnassa. Robert Vallerand (University of Quebec at Montreal) ja Greg Reid (McGill University) ovat tehneet kolme tutkimusta liikunta-aktiivisuuden motivaatiota mittaavan kuvallisen testin kehittelemiseksi. Annammeko ohjaajina kontrollin vähetä opetuksen edetessä. liikuntataitojen oppimiseen ja liikuntaan osallistumiseen. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana on vammaisten itsemääräämisen suhteen edetty laitosvaiheesta täysivaltaistumisen vaiheeseen vai onko se edelleen toiveajattelua. Käytettyjä liikuntaohjelmia pitäisi ehkä arvioida seuraavien kysymysten vastausten kautta: Tekevätkö erityisryhmien liikuntaan osallistuvat omia valintojaan ja päätöksiään tiettyihin toimintoihin osallistumisesta. Pohdittavaksi -toteutuuko täysivaltaistuminen liikunnassa. Sykkeen mittaamista, kyselyitä, erilaisia liikkeen tunnistimia (pedometri) ja suoraa havainnointia on käytetty vammattomia tutkittaessa, mutta kaikilla näillä menetelmillä on heikkoutensa. Motoristen taitojen, fyysisen kunnon ja sosiaalisen pätevyyden kohentuminen on tottakai arvokasta, mutta kyseenalaista, jos henkilö ei osallistu liikuntaan vapaaehtoisesti. tietokonepohjainen mittaus) mahdollistaa tutkijoille ja opettajille ohjelmien vaikuttavuuden arvioimisen ajatellen liikunta-aktiivisuuden lisäämistä. Uusi ja taloudellinen tekniikka (esim. Etsimmekö vaihtoehtoisia tutkimusstrategioita, jotka soveltuvat itse määrättyjen muuttujien tutkimiseen. Toisaalta tämä on tärkeä näkökohta, koska sisäinen mielenkiinto liikkua taas lisää vapaaehtoista osallistumista. Tämä tosin haastaa joitakin erityisliikunnan nykyisiä tavoitteita ja pakottaa miettimään joitakin uusia. Esimerkiksi onko vammaisen lapsen paikka hänen ja perheen niin halutessa tavallisessa liikuntakerhossa vammattomien lasten kanssa. Nichols ym. Erityisliikunnan tavoitteet on mainittu monissa eri lähteissä, mutta vain yksi mittari on kehitetty ammattilaisten avuksi mittaamaan niiden tärkeysjärjestystä (Sherrill & Montellione, 1990). Sellaisten tavoitteiden kuten motoristen taitojen, fyysisen kunnon, vapaa-ajan taitojen, minäkäsityksen, sosiaalisen pätevyyden, ilon ja virkistyksen tai luovuuden tavoitteleminen on tavallista (Sherrill & Montellone, 1990). 14 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 Onko meillä varaa sitoutua vammaisen henkilön yksilölliseen opettamiseen ja motivoimiseen koko elämän ajaksi, jos kyseessä on kuitenkin omin avuin liikkuva henkilö. Toimintamme on liian rajoittunutta, jos erityisliikunnan tavoitteet ovat vain taidot ja kunto. erityispedagogiikan ja lääketieteen puolella (Teicher, 1995; Tryon, 1991). Vammaisten mahdollisuudet osallistua täysipainoisemmin liikuntaan sen kaikissa eri muodoissaan on vielä nuorempi ilmiö. Esimerkiksi nuoret, joilla on huomattavia oppimisen vaikeuksia, voisivat hyötyä kuvallisesta ennemminkin kuin kyselytyyppisestä liikunta-aktiivisuuden mittarista. 3) Liikunta-aktiivisuuden mittaaminen auttoi kehitysvammaisten lasten integroituun välituntitilanteeseen pääsemistä (Lorenzi, Horvat, & Pellegrini, 2000). On keskusteltu siitä pitäisikö jotkut tavoitteet määritellä ensisijaisiksi ja toiset niitä tukeviksi (esim. Meidän on kehitettävä uusia mittareita, jotka arvioivat itsemäärätyn liikunta-aktiivisuuden osa-alueita. (2001) ovat laatineet laajan observointijärjestelmän arvioidakseen koulun välitunnilla tapahtuvaa liikunta-aktiivisuutta ja tunnistaakseen lapsia, joilla on liikkumisvaikeuksia. Davis, 1989), mutta on ollut hyvin vähän keskustelua itsemääräämiseen liittyvistä seikoista
& McCubbin, J. Stancliffe, R. Reid, G. (1996) Ethics and Human Well Being. Wolfensberger (Ed.). (19961 Choice and daily activities for people w ith disabilities. New York, NY: Plenum. (19981 Self-determination and individuals with significant disabilities: Examine meanings and interpretations. (Eds.) (1996) Self-determination across the lifespan: lndependence and choice for people with disabilities. (19901 Motivation and special populations : Theory, research, and implications regarding motor behaviour. Amsterdam: North Holland. Kirjassa T. Baltimore, MD: Paul Brookes. D. 271 360. Castree, B. (20001 Peer tutors' effects on activity levels of deaf students. Lieberman, L.J., Dunn, J.M., van der Mars, H. Toronto, Ontario: National Institute on Mental retardation. E., Sallis, J. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu 126. ln M.P. (19901 Prioritizing adapted physical education goals: A pilat study. Tämä kysymys liittyy laajemmin vammaisten henkilöiden täysivaltaistumiseen. pp. Moberg, S. Adapted Physical Activity Ouarterly 17, 20-39. Hermo, J. Zanna (Ed.) Advances in experimental social psychology: voi. Reid, G., Vallerand, R.J. Vallerand, R.J. pp. Nirje, B. Marchal (Eds.) What do People Learn from Physical Activity Programs 7 Proceedings of L' Association lnternationale des Ecoles des Superieures d'Education Physique. (19981 Ethics: Theory and Practice. (2001) Engagement in playground activities as a criterion for diagnosing developmental coordination disorder. IUFM de Franche-Comte. W. Welk, G. Sherrill, C. Wehmeyer, M.L. Baltimore, MD: Paul H. pp. & Metzler, C. Reid, G. Davis, W. Helsinki: Hakapaino Oy. (1998) Erityisopetuksen ja yleisopetuksen integraatio opettajien silmin. Nichols, J. Research Ouarterly for Exercise and Sport 66, 202-209. Brookes. (19911 Erityisryhmien liikunnan kehittyminen. Wehmeyer, M. Frost, P. F. (20001 Assessment of physical activity with the Computer Science and Applications, lnc., accelerometer: Laboratory versus field validation. Kirjassa K. A. Wolfensberger, W. R. & Reid, G. & Harchik, A.E. & Hermo, J. 159-197. Reid (Ed.) Problems in Movement Control. & Pellegrini, A. L. Brookes. & Hughes, C. (19911 Activity Measurement in Psychology and Medicine. Education and Training in Mental Retardation and Developmental Disabilities 31, 3-12. 13-16. ss. Research Ouarterly for Exercise and Sport 71, 3643. (1989) Utilizing goals in adapted physical education. McGill University, Montreal, Ouebec, Canada. Journal of the Association for Persons with Severe Handicaps 23, 5-16. New York. Baltimore: Paul H. L. Cambridge, MA: Blackwell. Lorenzi, D.G., Harvat, M. Adapted Physical Activity Ouarterly 3, 205-216. (1985) lntrinsic Motivation and Self-determination in Human Behavior. hoa. (1996) Essential characteristics of self-determined behavior of individuals with mental retardation. & Paulin, C. Watkinson, E. Thiroux, J. (1995) How self-determined are people with mental retardation. & Dwyer, S. (1993) Adults with physical disabilities in institutional care: Do they have a choice. Ladonlahti, A. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 15. Sands & M.L.Wehmeyer (Eds.) Self-determination across the life-span: lndependence and choice for people with disabilities. Plenum Press. Adapted Physical Activity Ouarterly 7, 355-369. (1995) The validity of the Tritrac-R3D activity monitor for the assessment of physical activity in children. American Journal of Mental Retardation 100, 632-642. ln D.J. & Montelione, T. Education and Training in Mental Retardation and Developmental Disabilities 35, 160-167. & Tullman, S (1982) A brief outline of the principle of normalization. T ryon, W. & Smith, T. & Wehmeyer, M.L. & Ryan, R.M. & Doll, B. ln G. (19991 Physical activity choices and self-determination in children w ith intellectual disabilities. (1972) The right to self-determination. G., Chabot, L. Pyykkönen (toim.) Erityisryhmien liikunta 1990-luvulla. & Richards, S. International Journal of Practical Approaches to Disability 22, 17-22. (1995) Variability in the availability of choice to adults with mental retardation. The Journal of Special Education 30, 58-76. ss. B. Wehmeyer, M.L. E. Unpublished Master's thesis. 29. D., Patton, J. 25-30. (1999) Selfdetermination: A forgotten dimension in physical activity programs for individuals with a disability [CD ROM). (2000) Physical activity of children w ith and without mental retardation in inclusive settings. J. International Journal of Rehabilitation Research 19, 89-91. & Corbin, C. (1997) Toward a hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation. 136-161. & Wehmeyer, M. Adapted Physical Activity Ouarterly 18, 18-34. pp.15-34. ln W. Bond, E. (1995) Actigraphy and motion analysis: New tools for psychiatry. (1990) Balancing the right to habilitation with the right to persona! liberties: The rights of people with developmental disabilities to eat too many doughnuts and take a nap. Naukkarinen & S. Harvard Review of Psychiatry 3, 18-35. Juva: Atena Kustannus. (1996) Historical changes in mental retardation and developmental disabilities. Teicher, M .H. Rehabilitation Psychology 27, 131-145. Vehmas (toim.) Poikkeava vai erityinen 7 Erityispedagogiikan monet ulottuvuudet. Liikunta ja sen suomat mahdollisuudet ja siihen liittyvät eettiset näkökulmat on syytä pitää tulevissa keskusteluissa mukana. & Calfas, K.J. (19981 Teaching Selfdetermination to Students with Disabil ities: Basic Ski lls for Successful Transition. J. (2000) The development and validation of the Pictorial Motivation Scale. Wehmeyer, ML., Kelchner, K. Sands, D.J. Heikkinen, E. (1996) Self-determination as an educational outcome: Why is it important to children, youth, and adults with disabilities. Sands, D.J. International Journal of Rehabilitation Research 16, 143-147. L. San Diego: Academic Press. C. Mahut, & D. Vallerand, R.J. The principle of normalization in human services. & Barnes, M. Upper Saddle River, NJ: Prentice-Hall. L., Agran, M . (1996) Fostering self-determination is a developmental task. P. Mental Retardation 33, 111119. J., Causgrove Dunn, J., Cavaliere, N., Calzonetti, K.,Wilhelm, L. J. E. Journal of Vocational Rehabilitation 5, 319-328. Deci, E. (1998) Beyond skill development. A., Smith, J. Manuscript submitted for publication. Polloway, E. Journal of Applied Behavior Analysis 23, 79-89. Koivumäki & T. ln J.F. GREG REID Professori McGill University, Montreal, Kanada reid@education.mcgill.ca PAULI RINTALA Professori Jyväskylän yliopisto rintala@pallo.jyu.fi Lähteet Bannerman, D.J., Sheldon, J., Sherman, J.A. Wehmeyer, M. A. Grehaigne, N. F., Morgan, C
Väestön ikääntyminen ei ole ongelma. WHO:n Health and Ageing -raportti: lkälisää ja elämänlaatua aktiivisesti WHO:n uusin keskusteluraportti Health and Ageing (2001) haluaa nähdä ikääntymisen hyvin positiivisesti. Sen ongelmaksi määrittely on vain pessimistinen näkemys yhdestä ihmiskunnan kaikkein suurimmasta saavutuksesta. Aktiivisena vanheneminen on ohjelman keskeinen lähtökohta. 16 LIIKUNTA& TIEDEJ-4/2001
Aktiivisuusteoriaa on kritikoitu toisaalta siitä, että aktiivisuuden vaatimuksesta syntyy helposti normatiivinen lähestymistapa, mikä saattaa johtaa pyrkimyksiin aktivoida ihmisiä toimimaan vastoin tahtoaan ja taipumuksiaan.(esim. Health and Ageing miten käytäntöön. Terveys, joka mahdollistaa itsenäisyyden, on avaintekijä aktiivisena vanhenemisen kokemukselle. Samalla on huolehdittava tarkoituksenmukaisesta hoidosta ja turvasta, esimerkiksi suojelun tarpeesta silloin kun sitä tarvitaan. Ajatusmallin taustalla on useita vuosikymmeniä sitten esitetty aktiivisuusteoria (Havighurst ja Albrecht 1953, Lemon ym. Samalla kyseessä on yksi suurimmista haasteista; 2000-luvulle saavuttaessa väestöjen maailmanlaajuinen ikääntyminen aiheuttaa taloudellisia ja sosiaalisia vaateita kaikissa maissa. Tämän politiikan tulee ottaa huomioon ihmisen koko elämän kulku. Väestön ikääntyminen nostaa esiin myös kysymyksiä: Selviytyykö suhteellisesti pienevä työtä tekevä ihmisjoukko ikääntyvien ihmisten kasvavasta hoivan tarpeesta. Aktiivisena vanhenemisen paradigmasta (Active Aging)on kuitenkin viime vuosina muodostunut ikääntyviin ihmisiin ja iäkkääseen väestöön kohdistuvien ohjelmien merkittävä lähtökohta, jonka edelleen kehittelystä monet kansainväliset organisaatiot kuten mm. LIIKUNTA& TIEDE3-4/2001 17. Aktiivisena vanheneminen on fyysisten, sosiaalisten ja henkisten mahdollisuuksien optimointiprosessi, joka jatkuu läpi koko elämäkulun tavoitteena taata terveen elämän mahdollisuus, tuottavuus ja laadukas elämä iäkkäänä. Pitkäikäisyyden lisääntyminen ja apua tarvitsevien iäkkäiden ihmisten määrän kasvu on lisännyt kiinnostusta aktiivisena vanhenemiseen ja keinoihin, joilla sitä voitaisiin edistää. Romahduttaako kasvava iäkkäiden ihmisten määrä sosiaalija terveyspalvelut. Terveysriskien mahdollisuus sekä mielikuva siitä, että vanhalle ihmiselle on turvallisinta pysyä paikallaan voivat saada perheen, ystävät ja terveydenhuollon ammattilaiset varoittamaan liikunnan harrastamisesta (Chogahara 1999). Esimerkiksi sanomalehdissä ikääntyväksi määritelty henkilö kuvataan erilaisten palvelujen käyttäjäksi, toimintakykyiseksi ja luovaksi harrastajaksi, aktiiviseksi kansalaiseksi (Hjelt 1993). Suomalaisen yhteiskunnan kuva iäkkäästä ihmisestä on muuttumassa huivipäisestä mummosta aktiiviseksi toimijaksi. WHO ja EU ovat olleet kiinnostuneita. Miten turvataan ikääntyvien ihmisten autonomia ja aktiivisuus. Länsimainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä nähnyt vanhuuden työstä vapautumisen aikana, yhtäältä ansaittuna lepona ja toisaalta elämänvaiheena, johon liittyy paljon avun tarvetta. Tuottavuus näkyy myös siten, että itsenäinen aktiivinen henkilö kärsii muita vähemmän toiminnan vajavuuksista, jotka johtavat ulkopuolisen avun tarpeeseen ja lääkekustannusten nousuun. I hminen vanhenee aina jossain yhteisössä; hän on riippuvainen yhteisön luonteesta ja paikasta, joka hänellä siinä on. Taloudelliset tekijät ja ideologiset käsitykset määrittävät vanhuuden arvoa. Aktiivisuusteorian postuloima käyttäytymismalli ei myöskään sinänsä takaa onnistunutta vanhenemista ja keskustelua onkin vuosikymmenien ajan käyty aktiivisuusteorian ja sille vastakkaisen irtaantumisteorian ( Cumming ja Henry 1961) pätevyydestä. Ikääntyviin ihmisiin kohdistuvan politiikan pitäisi perustua ihmisten todellisiin tarpeisiin ja mahdollisuuksiin. Toisaalta myös paljon apua tarvitsevien määrä on kasvanut. Miten parhaiten tasapainotetaan perheen ja julkisen avun suhde iäkkäiden ihmisten hoidossa. Euroopan Unioni puolestaan järjesti vuonna 1999 Brysselissä asiaa käsitelleen konferenssin, jossa pohdittiin aktiivisena vanhenemisen lähtökohtia ja luonnosteltiin ohjelmasuosituksia. Ympäristön suhtautuminen iäkkään ihmisen liikunnalliseen aktiivisuuteen on kuitenkin usein ristiriitainen. Sen tulee ymmärtää aikaisempien elämänvaiheiden merkitys samalla kun se turvaa tulevaisuuden iäkkäille ihmisille mielekkään elämän. 1972), jonka mukaan aktiivinen elämänote ja osallistuminen yhteiskunnan toimintaan parhaiten takaa onnistunutta vanhenemista. WHO:n uusin keskusteluraportti Health and Ageing (2001) haluaa nähdä ikääntymisen hyvin positiivisesti: väestön ikääntyminen ei ole mikään ongelma vaan sen ongelmaksi määrittely on vain pessimistinen näkemys ihmiskunnan sivilisaatioprosessin yhdestä kaikkein suurimmasta saavutuksesta. Myös ikääntyvien harrastuksia, osallistumista ja elämäntyylejä selvittävät tutkimukset ovat vahvistaneet käsitystä entistä aktiivisemmasta vanhuudesta (Takala ja Rahkonen 1995). 'Active ageing' rakentuu kolmelle perustalle: 1) terveys ja itsenäisyys, 2) tuottavuus ja 3) turva. Itsenäisyyden ylläpitäminen yksilön kyky selviytyä päivittäiseen elämäänsä liittyvistä tarpeista on ensisijainen tavoite niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. Itsenäinen iäkäs henkilö on parhaimmillaan tärkeä taloudellisen tuotannon tekijä. Jyväskylässä järjestetään helmikuussa 2002 kansallinen konferenssi, jonka pääteemana on aktiivinen ja elämään suuntautuva vanheneminen. Toisaalta ikääntyvät ihmiset ovat valtava, usein väheksytty voimavara, joka voi myönteisellä tavalla vaikuttaa yhteiskunnan sosioekonomisen rakenteen kehitykseen. Esimerkiksi suvun ja oman ikäluokan parissa tehtävä työ on arvokasta ja tuottavaa. Toisaalta liikuntaa harrastavaa, fyysisestä kunnostaan huolehtivaa iäkästä henkilöä tuetaan ja kiitellään ja toisaalta hänen toivotaan pidättäytyvän fyysisestä kuormituksesta. Kuinka parhaiten voitaisiin hyödyntää ikääntyvien ihmisten viisaus ja kokemus. Katz 1996). WHO:n ohjelma perustuu mm. Heidelbergissa vuonna 1996 vanhenemista ja liikuntaa käsitelleen kansainvälisen kongressin yhteydessä hyväksyttyyn julkilausumaan (WHO 1997). Tavoitteena on ollut löytää se aktiivisuuden taso ja ne muodot, jotka edesauttavat onnellisen ja hyvän vanhuuden saavuttamista (Rantamaa 1996). WHO:n ohjelma esittää, että meillä on varaa vanheta, jos maat ja alueet ja kansainväliset organisaatiot päättävät valita 'aktiivisena ikääntymisen' politiikan, joka edesauttaa ikääntyvien ihmisten terveyttä, itsenäisyyttä ja tuottavuutta. Mitä aktiivisena vanheneminen on . Mallin mukaan fyysisesti aktiivinen elämäntapa omalta osaltaan luo edellytyksiä vanheta menestyksellisemmin verrattuna liikunnallisesti passiivisen elämäntavan omaavien vanhenemiseen
Suosituinta liikuntamuotoa, kävelyä, harrasti lähes päivittäin puolet 73-82-vuotiaista. Muut tekijät ovat terveys ja sosiaalipalvelujärjestelmä sekä taloudelliset ja fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön liittyvät tekijät samoin kuin henkilökohtaiset ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät. Varsinkin uinti, pyöräily ja hiihto olivat kävelylenkkeilyn ja kotivoimistelun ohella melko suosittuja miesten lajeja. Toisaalta esimerkiksi kotivoimistelu ja ohjatuissa ryhmissä liikkuminen säilyivät lähes samalla tasolla. 1997; Lampinen & Hirvensalo 1998). Ohjelmassa esitetään, että yhteisöt ja yhteiskunnat kehittäisivät 1) kulttuurisesti tarkoituksenmukaisia, väestötasoisia ohjeita iäkkäiden henkilöi18 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 S uomalaisten iäkkäiden ihmisten liikunnallinen aktiivisuus on kansainvälisesti vertaillen hyvällä tasolla. Sukupuoli ja kulttuuri ovat aktiivisena vanhenemisen taustalla vaikuttaen kaikkiin muihin tekijöihin. Ammattilaisten ohjeet ovat tarpeellisia, niin kuin myös kuntoutusohjelmat, jotka auttavat liikkumiskyvyltään heikentyneitä ihmisiä. (Hirvensalo ym. Mikä määrittää aktiivista vanhenemista . Yleensäkin miehet harrastivat monipuolisemmin eri lajeja kuin naiset. * fyysinen aktiivisuus parantaa henkistä terveyttä ja lisää usein sosiaalisia kontakteja * taloudellinen hyöty näkyy myös terveydenhoidon menoissa * huolimatta fyysisesti aktiivisen elämänavan tuottamista hyödyistä suuri osa vanhoista ihmisistä, etenkin alhaisessa sosioekonomisessa asemassa elävät ja ne joilla on vammoja ja sairauksia, ei ole fyysisesti riittävän aktiivisia. Kun eläkeikäisten ihmisten liikunta-aktiivisuutta verrattiin Australiassa, Kanadassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa, suomalaiset ja kanadalaiset iäkkäät liikkuivat muita aktiivisimmin (Stephens and Caspersen 1996). Päivittäisistä toiminnoista selviytyminen säilyy mahdollisimman pitkään. Kansainvälisissä vertailuissa ongelmaksi nousee kuitenkin käsitteiden sisällön vaihtelevuus. Seitsemän eurooppalaisen maan (Espanja, Englanti, Hollanti, Italia, Irlanti, Ruotsi ja Suomi) vertailussa (Compass 1999) todettiin suomalaisten olevan ruotsalaisten ohella muita aktiivisempia. Ohjelmassa esitetään turvallisten kävelyteiden rakentamista ja kulttuuriin liittyviä aktiviteetteja, jotka organisoidaan ja johdetaan vanhojen ihmisten itsensä toimesta. Erityisesti naisten harrastusaktiivisuus on viime vuosikymmeninä kasvanut niin Suomessa kuin muissakin maissa (Heikkinen & Käyhty 1977; laakso 1986; Kivelä ym. Käyttäytymiseen liittyvissä tekijöissä korostetaan fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä asioita seuraavasti: * koskaan ei ole liian myöhäistä omaksua terveellisiä elämän tapoja, ne parantavat elämänlaatua * säännöllinen, kohtuullinen fyysinen aktiivisuus hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä ja ehkäisee kroonisia sairauksia sekä terveillä että sairailla ihmisillä. Maiden ja kansojen toivottaan kanavoivan tavoitteet ohjelmiksi ja politiikaksi, joissa korostetaan yhteistyötä eri toimintasektorien kesken. Tulokset osoittivat, että liikunnan harrastaminen kokonaisuudessaan väheni kahdeksan vuoden seurannan aikana vuodesta 1988 vuoteen 1996. Jyväskylässä toteutetussa Ikivihreät projektin pitkittäistutkimuksessa selvitettiin alunperin 65-84-vuotiaiden henkilöiden liikunnan harrastamista kahdeksan vuoden välein. Etenkin 65-69-vuotiaiden keskuudessa muutokset ovat olleet suuria: vaikeudet useimmissa tavallisissa arkipäivän liikkumissuorituksissa ovat vähentyneet noin puoleen 1970-luvun lopun tilanteesta. Iän myötä liikunta-aktiivisuus vähenee. Mitä pitäisi tehdä . Lähes puolella 60-64-vuotiaista suomalaisista harrastusaktiivisuus oli intensiiviseksi määritellyssä luokassa. Ensimmäiseksi avaintekijäksi Maailman Terveysjärjestö nostaa yleisimpien sairauksien riskitekijöiden vähentämisen, johon fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä tiedetään olevan merkittäviä vaikutuksia. 1988; Surgeon General 1996; Stephens and Caspersen 1996; Pohjalainen ym. WHOn (2001) mukaan terveyttä ja vanhenemista määrittää valikoima tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilöön, perheisiin ja kansakuntiin (Kuvio 1 sivulla 20). Esimerkiksi kävelyä ei mielletä kaikkialla liikunnaksi.(Vuolle 1999.) Eläkkeelle siirtymisen alkuvaiheessa osa ihmisistä lisää liikuntaharrastustaan. 1998).. Vanhimmassa ikäryhmässä 8392-vuotiaiden keskuudessa oli nähtävissä selvä ero miesten ja naisten välillä: puolet miehistä harrasti edelleen päivittäistä kävelyä kun vastaava osuus naisilla oli enää neljännes
1999) ja ELITE-projektin (Pohjalainen ym. Urheiluja liikuntajärjestöt, eläkeläisjärjestöt, kuntien liikuntaja terveystoimet, palvelutalot ja vanhainkodit, kuntoutuskeskukset ja kylpylät järjestävät aikaisempaa enemmän liikuntaa iäkkäälle väestölle. Kurssitarjonnan monipuolistaminen ja laajempien koulutusohjelmien rakentaminen ovat tulevia haasteita. Myös monessa ammattikorkeakoulussa on tarjolla erityisliikuntaan ja siihen liittyen ikääntyvien ihmisten liikuntaan suunnattua täydennyskoulutusta. Etenkin 65-69-vuotiaiden eläkeikäisten ihmisten keskuudessa muutokset ovat olleet suuria: vaikeudet useimmissa tavallisissa arkipäivän liikkumissuorituksissa ovat vähentyneet noin puoleen 1970-luvun lopun tilanteesta. laitteita, palveluja, koulutusta ja tiloja) . 1999.) Myös Ikivihreät projektin (Heikkinen ym. Pystyvyyden ja osaamisen tunne on monien liikuntainterventiotutkimusten mukaan oleellinen liikuntaharrastusta ylläpitävä tekijä (King ym. Terveydenhuoltohenkilökunta liikuntaneuvojen on todettu vaikuttavan uusien liikuntaharrastusten aloittamiseen iäkkäillä ihmisillä (Hirvensalo ym.), joten iäkkäiden ihmisten liikuntatietouteen ja -harrastuksiin osaaminen on tärkeää. Sen toimialaksi on ensimmäisessä vaiheessa sovittu iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn ja terveyttä edistävän liikunnan edistäminen. Kuntokalliosäätiön toinen iäkkäiden ihmisten liikuntaohjelma, Valssiprojekti, pyrkii lisäämän heidän parissaan työskentelevän sosiaalija terveydenhuoltohenkilöstön valmiuksia toimintakyvyn tukemiseen ja terveyden edistämiseen. Teksti: Mirja Hirvensalo, Eino Heikkinen Suomalainen ikääntynyt on aktiiviliikkuja Jyväskylässä toteutettujen tutkimusten tulokset vastaavat koko maan eläkeikäisten terveyskäyttäytymisen seurannan yhteydessä saatuja tuloksia. 1999). Huolestuttavaa sen sijaan on, ettei tulevien sosiaalija terveydenhuoltoalan työntekijöiden peruskoulutuksessa ole liikunnan opintoja kuin joillakin paikkakunnilla. 1998). Heidän oma käsityksensä fyysisestä toimintakyvystään on huomattavasti kohentunut. Tehokkaan kuntosaliharjoittelun avulla on saatu korvattua aikaisempia hoitomuotoja kuten päiväsairaalatoimintaa. 1997) kohorttivertailututkimusten tulokset viittaavat iäkkään väestön toimintakyvyn paranemiseen ja liikuntaharrastuksen lisääntymiseen ainakin nuorempien eläkeikäisten keskuudessa. Perinteistä jumppaa monipuolisempi liikuntaohjelma on syntynyt järjestöjen (SVOLI) ja vanhusten kuntoutusja tutkimuskeskuksen Kuntokalliosäätiön yhteistyössä. Kunnossa Kaiken Ikää projektin myötä on syntynyt uusia iäkkäille ihmisille soveltuvia liikuntaryhmiä. Myös iäkkäiden ihmisten liikkumiskyvyssä ja fyysisessä kunnossa näyttäisi tapahtuvan paranemista FINRISKI-97 -senioritutkimuksen ja Mini Suomi -terveystutkimuksen tulosten vertailu antaa myönteisen kuvan iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn ja kunnon kehityksestä kahden viime vuosikymmenen aikana. Kun 1970-luvun lopulla ruumiillista kuntoaan huonona pitävien osuus oli 65-7 4-vuotiailla naisilla runsaat 20 ja miehillä lähes 30 prosenttia, olivat vastaavat prosenttiosuudet vuonna 1997 naisilla vain 10 ja miehillä 12. Joissakin kunnissa liikunta on liitetty osaksi kunnan hyvinvointistrategiaa. Ohjelma perustuu kouluttajaverkoston luomiseen liikuntaja fysioterapiaaloilla koulutuksen saaneista, jotka sitten omilla alueillaan voivat antaa koulututusta iäkkäiden ihmisten kanssa työskenteleville liikuntatiedoissa ja ohjaustaidoissa. Senioriitta keskusteluja liikuntaohjelma 55-65-vuotiaille naisille korostaa kehonkuvan vahvistamista ja pystyvyyden tunteen parantamista samalla kun se vastaa liikkumisen tarpeisiin. Klusterin toimijoina ovat kaupungin sosiaalija terveyssektori, liikuntasektori, yliopiston gerontologian asiantuntijat, järjestöt sekä yksityiset yritykset. Noin kaksi kolmasosaa eläkeikäisistä kävelee ulkona useita kertoja viikossa (miehet 68% ja naiset 64%). Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen ja Suomen Gerontologian Tutkimuskeskuksen piirissä tapahtuu pääosa suomalaisesta ikääntyvien ihmisten liikuntaan liittyvästä yliopistotasoisesta koulutuksesta ja tutkimuksesta . Miesten kävelyharrastus ei riippunut ikäryhmästä, sen sijaan yli 75-vuotiaiden naisten kävelyharrastus oli vähäisempää verrattuna nuorempien eläkeikäisten naisten kävelyharrastukseen (Uutela ym. Joensuun alueella voimaharjoitteluryhmiä on suunnattu kotona asuville huonokuntoisille iäkkäille, juuri heille, joiden kotona asumisen aikaa näin toivotaan pidennettävän. läkkäitten liikuntaa tarjoavat monet toimijat Iäkkäiden ihmisten liikuntaa järjestetään laajalla rintamalla. Kustannukset ovat laskeneet ja toimintakyvyn paraneminen on pidentänyt kotona selviytymisen aikaa (Timonen 1999). Koulutusta kehitetään myös uudenlaisessa yhteistyössä, klusterissa, jossa kumppaneina toimii järjestöjä ja yksityisiä yrityksiä perinteisen julkisen sektorin ja yliopistoyhteistyön rinnalla. Klusterin tavoitteena on mallittaa niin toiminnallisesti ja taloudellisesti kuin eettisestikin hyviä ratkaisuja, joilla iäkkäiden ihmisten liikuntaa voidaan kehittää (esim. Yliopiston opiskelijat voivat suorittaa kursseja, jotka liittyvät fysiologiseen vanhenemiseen sekä ikääntyvien ihmisten liikuntaharjoitteluun ja testaukseen. (Uutela ym. Ohjelman periaatteiden toivoisi leviävän laajasti kaikkiin iäkkäille suunnattuihin liikuntaryhmiin. Kuntoutus on monipuolistunut, voimaharjoittelusta kuntosaleissa on saatu lupaavia tuloksia eri puolilla Suomea. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 19. Pilottihankkeena ollaan käynnistämässä iäkkäiden ihmisen liikuntaan soveltuvaa kuntosalitoimintaa
Lampinen, P. Journal of Aging and Physical Activity 6,157-168. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50. Sosiaalija terveysturvan tutkimuksia 47. 1986. Vanhustyö 1, 26-29. Virginia: University Press. (1993) Suomalainen vanhuus sanomalehdistön kuvaamana. Teoksessa R. Aktiivisen ikääntymisen määrittäjät (WHO:n Healthy Ageing -raportti 2001) den fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi, 2) tarjoaisivat ympäristöjä, jotka mahdollistavat fyysisen aktiivisuuden, 3) tukisivat vertaisohjaajia ja ryhmiä jotka tarjoavat iäkkäille ihmisille liikkumisen mahdollisuuksia, 4) järjestäisivät kannustimia ja koulutusta terveysja sosiaalisektorin työntekijöille, jotta he osaisivat neuvoa ja ohjata iäkkäitä ihmisiä terveiden elämäntapojen harjoittamiseen ja positiiviseen itsensä hoitamiseen, 5) auttaisivat iäkkäitä ihmisiä rakentamaan itsetuntoa ja asettamaan realistisia tavoitteita omien vahvuuksiensa ja kykyjensä mukaisesti. (1961) Growing old: The process of disengagement. New York: Longmans Green. Havighurst, R.J. Helsinki: OY Edita AB. (1998). & Hirvensalo, M. Laakso Näin suomalaiset liikkuvat, 87-99. Heikkinen, E. Lemon, B.W., Bengtson, V.L., Peterson, 1. New York: Plenum Press. Compass 1999. (1999) A multidimensional scale for assessing positive and negative social influences on physical activity in older adults. (1998) Overview of the Activity Counseling T rial (ACT) intervention for promotion physical activity in primary health care settings. & Coday M.C. Helsinki. & Albrecht, R. A Project seeking the co-ordinated monitoring of participation in sports in Europe. Medicine & Science in Sports and Exercise 30: 1086-96. Heikkinen, E. Sosiaaliset tekijät -koulutus, ihmisoikeudet sosiaalinen tuki, väkivallan ehkäisy Henkilökohtaiset tekijät biologia ja geenit sopeutuminen SUKUPUOLI Aktiivinen ikääntyminenen Fyysinen ympäristö -kaupunki/maaseutu asuminen, onnettomuuksien ehkäisy Taloudelliset tekijät -tulot, työ Terveysja sosiaalipalvelut -terveyden edistäminen sairauksien ehkäisy, pitkäaikaishoito, perusterveydenhuolto epätarkoituksenmukainen lääkitys Käyttäytymiseen liittyvät tekijät -fyysinen aktiivisuus, terveellinen ruoka, tupakoimattomuus, alkoholinkäytön kontrolli, KULTTUURI KUVIO 1. Kohorttierot 65-69-vuotiaiden henkilöiden toimintakyvyssä, terveydessä ja harrastustoiminnoissa. Harris (toim.) Guide to Fitness after Fifty. Aikuisväestön vapaa-ajan liikuntaharrastus. Lampinen, P. toim. Vuolle, R. (1996) Disciplining old age the formation of gerontological knowledge. Telama & L. Teoksessa P. (1999) Kohorttierot 65-69vuotiaiden henkilöiden toimintakyvyssä, terveydessä ja harrastustoiminnoissa. & Suutama, T. King, A., Sallis J.F., Dunn A.L., SimonsMorton D.G., Albright C.A., Cohen S., Rejeski W.J., Marcus, B.H. Lampinen & T. Cumming, E. Heikkinen, P. Kivelä, S-L., Niemensivu, H., Berg, M. Erityisryhmien liikunta 2000toimikunnan mietintö. Katz, S. lkälisä hyvään elämäänjulkilausuma 15.-16.11.1999 Liikuntapoliittisilla Neuvottelupäivillä. Harris, L. London: UK Sport, Walden House. & Käyhty, B. Hirvensalo, M., Lampinen & P. New York: Basic Books. Frankel & S. Hjelt, A-L. Kansa n terveys la ito kse n j u I ka is uja B2/1988 Laakso, L. (1977) Gerontological aspects of physical activity motivation of older people in physical training. (1988) Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen, kevät 1987. Suutama toim. Helsinki: KELA. 191-205. (1999) Liikunnan harrastaminen 65-69-vuotiailla henkilöillä vuosina 1988 ja 1996. (1953) Older People. & Henry, W.E. Physical exercise in old age: An eight-year follow-up study on involvement, motives, and obstacles among persons aged 65-84. Sosiaalija terveysturvan tutkimuksia 47. Liikunta ja Tiede 2000; 37 (1): 31-32. Komitean20 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 mietintö 1996: 15. MIRJA HIRVENSALO lehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylä EINO HEIKKINEN professori Terveystieteiden laitos Kirjallisuus: Chogahara, M. Helsinki: KELA. Helsinki. Journal of Gerontology Social Science 54B:S356-67. Teoksessa E. Rantanen, T. & Piha, T. J
Timonen, L. Atlanta, GA: U.S. (1996) Aktiivinen vanhuus. 11.6.2001 Eduskunta, Helsinki. Gerontologia 10, 164-168. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan sidosryhmäseminaari raportti. Kaikissa niissä eettisyys, osallistumisen mahdollisuus, naisten rooli ja vertaistoiminta ovat tärkeitä asioita toimintakyvyn tukemisen rinnalla. Iäkkäiden harrastusaktiivisuuteen vaikuttavat tekijät. Rantamaa, P. Ikääntyvien liikunnalle tasa-arvoa rahoituksen painotusta muuttamalla Teksti: MIRJA HIRVENSALO, EINO HEIKKINEN Maailman terveysjärjestön Health and Ageing -raportti ja suomalaiset ikääntyvien liikuntaan liittyvät kannanotot elävät samassa ajassa. Sosiaalija terveysministeriö julkaisuja 2000:1. Liikunta ja Tiede 36(5), 19-21. Scandinavian Journal of Social Medicine. (1996) The demography of physical activity. Geneva: World Health Organization. Suomalaisten iäkkäiden ihmisten liikkumiskyvyn ja liikuntaharrastuksen positiivisesta kehityksestä huolimatta haasteita riittää erityisesti hyvin iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn parantamisessa ja harrastusten lisäämisessä. (1972) An exploration of the activity theory of aging: Activity types and life satisfactions among in-movers to a retirement community. Vuolle, P. Määrätietoinen, tavoitteellinen ohjelmatyö on kuitenkin perusta yksilöidymmälle päätöksenteolle. & Rahkonen, 0. Takala, P. Kuinka parhaiten voitaisiin hyödyntää ikääntyvien ihmisten viisaus ja kokemus . Journal of Gerontology 27:511-523. Stephens T, Caspersen C.J. Terveysliikunnan paikalliset suositukset (2000) UKK-instituutti ja Sydänliitto. Pohjolainen, P., Heikkinen, E., Lyyra, AL., Helin S., & Tyrkkö, K. Physical activity, fitness and health: international proceedings and consensus statement. Non-Communicable Disease Prevention and Surveillance. & Puska, P. (1999) Joensuun voimaharjoitteluryhmässä kuntoutus tehoaa. (1995) Ikä, luokka vai kunto. Liikunta ja Tiede 36(9), 37-39. (1997) Socioeconomic status, health and lifestyle in two elderly cohorts in Jyväskylä. Department of Health and Human Services. Journal of Aging and Physical Activity 5: 2-8. Helsinki: Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, Sarja B/1999. Iäkkäiden ihmisten liikunta-aktiivisuutta ja toimintakykyä on pyritty viime vuosina edistämään monin toimenpitein ja toimintaohjelmien avulla. Uutela, A., Helakorpi, S. (1999) Suomalainen on aktiivinen liikkuja iäkkäänäkin. Erityisryhmien liikunta 2000-mietintö (1996), Liikuntapoliittisten neuvottelupäivien julkilausuma vuonna 1999, Terveysliikunnan paikalliset suositukset (2000) sekä toimintansa vuoden 2001 alussa aloittanut Terveyttä edistävän liikunnan toimikunta ovat viimeisimmät aktiivisena ikääntymisen 'linjaajat'. Miten ikääntyvien ihmisten autonomia ja aktiivisuus turvataan. Gerontologia 9 (4). Teoksessa Bouchard C, Shephard R.J, Stephens T, toim. Kansallisen tason ohjelmat kertovat tavoitteista, jotka suureksi osaksi aikanaan kanavoituvat normaaliksi toiminnaksi. (1999) Eläkeikäisten terveyskäyttäytyminen, kevät 1997. Supplement 52. M aailmanjärjestön kysymyksiin haetaan myös Suomessa vastauksia. WHO (2001) Health and Ageing: A Discussion Paper. Department of Health Promotion. Sen sijaan Sosiaalija terveyspolitiikan strategioihin ei liikunta-aktiivisuuden kehittäminen omana asiana LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 21. Etenkin naisten liikuntaharrastuksen väheneminen ja toimintakyvyn huononeminen noin 75vuotiaasta alkaen edellyttää tukitoimia. 252267. Surgeon General (1996) Physical activity and health: A report of the Surgeon General. Helsinki: Oy Edita AB. Osa tavoitteista jää toteutumatta tai ne korvautuvat uusilla. WHO (1997) The Heidelberg guidelines for promoting physical activity among older persons. J.A. Champaign, IL: Human Kinetics, 204-213
Kohderyh22 Liikuntakulttuuri on syytä nähdä entistä monimuotoisempana, ei pelkästään kuntoutuksena tai kuntoja kilpa-urheiluna vaan kulttuurisena kysymyksenä, ikääntyvien sukupolvien muuttuvat ja eriytyvät elämäntavat huomioon ottaen. Tällöin toimintakykyä tuetaan elinympäristöjen kehittämisen näkökulmasta, kuten asumis-, lähipalveluja liikenneympäristöjen muuttamisella sellaisiksi, että ne turvaavat toimintakyvyn alentuessakin itsenäisen elämän. Sosiaalija terveystoimelta edellytettiin lisää vastuuta liikunnan järjestämisestä ja henkilöstöltä hyvää asenteellista valmiutta muuttaa työn kuvaansa liikunnallisuutta tukevaan suuntaan. Toimintakyvyn ja terveyden edistämistä kuvataan yleisemmällä tasolla. LIIKUNTA& TIEDEJ-4/2001. Periaatepäätöksen 36:sta kannanotosta yhdessä korostetaan vanhimpien ikäryhmien toimintakyvyn tukemista ja kykyä selviytyä itsenäisesti. Haasteita sosiaalija terveyssektorille Erityisryhmien liikunta 2000 -mietintö (1996) painotti sitä, että iäkkäiden ihmisten liikuntaa ja fyysistä kuntoa ylläpitävä toiminta tulisi nähdä sellaisiin perustoimintoihin kuuluviksi, jotka on otettava huomioon ja turvattava kaikissa olosuhteissa. Sosiaalija terveyspolitiikan strategiat 2010 korostaa tavoitteissaan iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn paranemisesta ja hoivan tarpeen siirtämistä entistä myöhemmälle iälle. Tällaisia toimenpiteitä olisivat liikuntaneuvonnan tehostaminen kaikessa asiakastyössä ja vanhustenhuollon palveluyksiköissä. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä 2015 -kansanterveysohjelmasta korostetaan arkielämän ympäristöjen merkitystä terveyden ja toimintakyvyn edistämisessä ja ihmisten oikeutta osallistua elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon. yllä
Sosiaalija terveyssektorin yhteistyöhön kytkeytyi järjestöyhteistyö: veteraanija eläkeläisjärjestöjen, kansanterveysja potilasjärjestöjen ja liikuntajärjestöjen panostusta ja osaamista toivottiin mukaan julkisten palvelujen kehittämiseen. Myös tutkimustoiminnan suuntaaminen liikuntakulttuurin ja sen kehittämistarpeiden analysoimiseen ikääntymisen perspektiivistä auttaisi omalta osaltaan tarpeiden suunnassa tehtäviksi päätöksiksi. Strategialta odotetaan vastuunjaon selkiinnyttämistä: kenen tehtävänä on turvata toimintakyvyltään eriasteisten iäkkäiden henkilöiden liikuntaa . Esimerkiksi valtion budjettia laadittaessa liikuntamäärärahojen suuntaaminen iäkkäälle väestölle ja raha-automaattivarojen suuntaaminen vanhustenhuollon toiminnallisiin käytäntöihin olisivat tällaisia toimenpiteitä. Vuoden 1999 aikana syntyivät myös Terveysliikunnan suositukset (2000), joiden valmistelutyöhön osallistui Suomen Sydänliiton ja UKK-instituutin kutsumana joukko kansanterveysja liikuntajärjestöjä. Ikääntyvien ihmisten liikunnan tukeminen sisältyi myös suosituksiin. Oikeudenmukaisuus ja osallisuus ikälisä hyvään elämään Ikääntyvien ihmisten liikuntaa linjannut kansallinen julkilausuma syntyi liikuntapoliittisilla neuvottelupäivillä 1999. Uutena painotuksena mukana ovat iäkkäiden ihmisten ja heidän läheistensä oman osallisuuden korostaminen ja konkretisoinnin sekä mallittamisen lisääminen palvelujen järjestämisessä. Vapaaehtoisten ja omaisten liittäminen tukemaan ikääntyvien ihmisten aktiivisuutta hoidon eri portaissa on tärkeää. Yhteiskunnan kyvyssä vastata näihin haasteisiin mitataan suomalaisten, niin julkisen sektorin, järjestöjen kuin yksityisten ihmisten halu ja keinot eettisyyteen ja tasa-arvoon. Sen työ pitää sisällään myös ikäihmisten liikunnan kehittämisohjelman. Tämänhetkiset terveysliikuntatoimikunnan suositukset ovat aikaisempien linjausten mukaisia (Erityisryhmien liikunta 2000 toimikunnan mietintö 1996 ja vuoden 1999 erityisliikunnan neuvottelupäivien julkilausuma). Liikuntakulttuuri on syytä nähdä kaikilla toiminnan tasoilla entistä monimuotoisempana, ei pelkästään kuntoutuksena tai kunto ja kilpa-urheiluna vaan kokonaisvaltaisemmin kulttuurisena kysymyksenä, ikääntyvien sukupolvien muuttuvat ja eriytyvät elämäntavat huomioon ottaen. Koulutusta esitettiin kehitettäväksi alan koulutusyksiköiden kanssa liikuntaja sosiaalija terveystoimen yhteistyönä. Linjauksista päätöksiin Suomalainen liikuntakulttuuri on monien haasteiden edessä, kun kyseessä on iäkkään väestön tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua liikuntatoimintaan. Yhteistyötä ja yhteistä strategiaa esitettiin myös liikuntapalveluiden jatkumon synnyttämiseksi itsenäisestä toiminnasta, kotipalvelun, kotisairaanhoidon, palveluasumisen ja laitoshoidon välille. Yhdessä liikuntagerontologisen tutkimuksen kanssa tulisi pyrkiä kehittämään seulontamenetelmiä, joiden avulla selviytymisen riskirajalla olevat ja liikunnasta eniten hyötyvät voidaan ohjata liikunnalliseen kuntoutukseen. 'Ikälisä hyvään elämään' -julkilausuma esitti Opetusministeriölle strategian aikaansaamista ikäihmisten liikunnan kehittämiseksi. Lisäksi painotettiin vanhustenhuollon palveluyksiköiden ympäristöjen kehittämistä aktiivisuutta tukevaksi sekä henkilöstörakenteiden mitoittamista liikuntaosaamisen suuntaan. Ikäihmisten terveysliikunnan tärkeimpänä haasteena pidetään ikääntyvän väestön terveiden ja toimintakykyisten vuosien määrän lisäämistä, autonomiaa, elämänlaatua sekä täysivaltaista osallistumista. MIRJA HIRVENSALO lehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto EINO HEIKKINEN professori Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto LIIKUNTA & TIEDE 34/2001 23. Toisaalta julkilausumassa painotettiin voimakkaasti arkiliikunnan merkitystä arjen sujuvuuden kannalta sekä ympäristön esteettömyyttä ja liikuntaan houkuttelevuutta. Terveysliikunnan kehittämistoimenpiteiden lähtökohdaksi iäkkäät ihmiset jaotellaan toimintakyvyn perusteella kolmeen luokkaan: toimintakykyiset, kotona itsenäisesti asuvat ikäihmiset, toimintakyvyltään heikentyneet, kotiavun tai omaisten turvin elävät ikäihmiset sekä toimintakyvyltään huomattavasti heikentyneet, palveluasunnoissa tai laitoksissa elävät ikäihmiset. Julkilausuman mukaan liikuntajärjestöille tulee miettiä kannustimia, jotta ne järjestäisivät aikaisempaa enemmän kuntoliikuntaa ja myös veteraaniurheilua ikääntyville ihmisille. Jotta liikuntaosaaminen näkyisi päivittäisessä toiminnassa ja olisi osa sosiaalija terveystoimen ammattilaisen työnkuvaa tarvitaan täydennyskoulutusta. Toimikuntien linjaukset ja todetut kehittämistarpeet tulisi kanavoida päätöksiksi. Terveyttä edistävän liikunnan toimikunta Sosiaalija terveysministeriö asetti vuoden 2000 lopussa terveyttä edistävän liikunnan toimikunnan, jonka tehtävänä on laatia kansallinen ohjelma liikunnan lisäämiseksi vuosina 2001-2005. Ensimmäiseksi kaneetiksi julkilausuma nosti oikeuden liikuntapalveluihin ja liikuntarahojen oikeudenmukaisemman jakamisen. Julkilausumassa iäkkäät henkilöt nähtiin myös voimavarana eli aktiivisina toimijoina vapaaehtoistehtävissä. mänä voisivat olla myös omaiset. Ne osoitettiin kunnille, erityisesti perusterveydenhuollolle ja terveysliikuntapalvelujen tuottajille. Toimikunta järjesti kesäkuussa 2001 sidosryhmäseminaarin, jossa esiteltiin alustavat toimenpide-ehdotukset. Koulutussektorilla tarvitaan tehostamista sekä eri ammattiryhmien että ikääntyvän väestön itsensä osalta. Iäkkäiden ihmisten omaa osallistumista niin suunnitteluun kuin päätöksentekoon korostettiin. Oikeudenmukaisuus syntyy väestömäärän huomioimisesta (tällä hetkellä 16% väestöstä mutta vain 1.5% rahoista) ja myös suhteellisesta hyödystä
Opetusministeriön liikuntayksikön johtajan Timo Haukilahden mukaan uudistuksen tavoitteena on antidopingtyön kaikinpuolinen tehostaminen. Lopullisen sysäyksen uuteen toimintatapaan lähtemiselle antoi kuitenkin Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali. Eräs Lauri Tarastin johtaman Lahden dopingtapauksia tutkineen työryhmän suositus koski antidopingtoimintaa. Antidoping-työn osalta paineet omaan organisaatioon ovat sellaiset, ettei muutokselle ole vaihtoehtoja. Liikuntatieteellinen Seura on parhaillaan myös valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaoston arvioinnin kohteena. Haukilahti korostaa seuran uusia mahdollisuuksia liikunnan kentän toimijana. Vaihtoehtoina ovat olleet SLU, Urheilulääketieteen Säätiö ja vahvimmin Liikuntatieteellinen Seura. Henkilökohtaisesti näen LTS:n parhaana vaihtoehtona. 24 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 Muutokset on tarkoitus viedä läpi vielä tänä vuonna, sanoo johtaja Timo Haukilahti. Esitetty malli noudattelee WADAn tapaa organisoida kyseinen toiminta. Uuden antidopingyhdistyksen toimintaa rahoittaa opetusministeriö. Jatkaminen itsellisenä yhdistyksenä näiden kahden toimialan tiimoilta ei Karpakan mu. Jarmo Karpakka: Fuusio paras vaihtoehto Liite ry:n puheenjohtaja Jarmo Karpakka toteaa muutosten olevan tarpeellisia. ntidopingtoiminta on tarkoitus organisoida maailman antidopingjärjestön WADA:n hallintomallin mukaisesti. Keväällä käynnistynyttä ja rivakasti edennyttä hanketta on asetettu johtamaan työryhmä, jossa on edustus opetusminisiteriöstä, Liikuntatieteellisestä Seurasta, Liite ry:stä sekä SLU:sta. Antidopingpassi kaikille Suomen Salt Lake Cityn joukkueen urheilijoille on ensimmäinen etappi. Liite ry:n muut toiminnot -liikuntalääketieteen ja kuntotestauksen koordinointi ja edistäminen puolestaan siirretään muualle. Kyseessä on tieteellinen yhteisö, sillä on pätevä henkilökunta, erinomainen julkaisu, internet-sivut sekä vankkaa kongressiosaamista esimerkiksi Liikuntalääketieteen päivien hoitamiseksi. Teksti: Leena Nieminen ANTIDOPINGTVÖLLE UUSI JÄRJESTÖ: LTS liikuntalääketieteen ja kuntotestaustoiminnan uudeksi kotipesäksi. Testien lisääminen, valistuksen tehostaminen sekä liikuntajärjestöjen oman vastuun lisääminen antidopingtyössä ovat keskeisiä tavoitteita, toteaa Haukilahti Liikuntatieteellinen Seura nähdään nyt todennäköisimpänä uutena kotipesänä Liite ry:n muille toiminnoille; liikuntalääketieteen ja kunto testauksen edistämiselle. Tavoitteena on antidopingtoiminnan kaikinpuolinen tehostaminen taloudellisia resursseja lisäämällä ja työn laatua vahvistamalla. Seuralla on nyt erinomainen mahdollisuus säilyttää se vahva arvopohja, joka sillä on toiminnassaan ollut, mutta samalla rakentaa uutta niin liikuntalääketieteen, kuin muidenkin tulevien valintojen osalta. Myös Suomen aloitteellisuus ja vahvat asemat W ADA:n hallinnossa korostavat toiminnan merkitystä. Sitä varten on nyt rakenteilla uusi, itsenäinen toimielin WADA:n mallin mukaisesti. Haukilahden mukaan tarvittavat muutokset on tarkoitus viedä läpi vuoden vaihteeseen mennessä. Lähinnä haasteeksi on muodostunut löytää muulle Liite ry:n toiminnalle kotipesä. Maailman Antidopingneuvoston WADA:n perustamisen jälkeen antidopingtyö on tiivistynyt ja saanut lisäarvoa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Dopinginvastaiseen työhön on myös tarkoitus suunnata merkittävästi lisää resursseja. Lähtökohtana on, että toiminta alkaa heti vuoden 2002 alusta
Päätettäviä asioita on paljon. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan myös lasten ja nuorten kunnosta on syytä olla huolissaan. Liite ry:n omaisuudesta päättäminen; analysaattorit ja toimistotarvikkeet ja niiden kompensaatio. Mahdollisuuksia on paljon, jos keskusteluei mene vanhojen rakenteiden säilyttämiseen, joista aika on ajanut ohitse oikealta ja vasemmalta. Lisäksi toimialoja poikkileikkaa paljon yhteisiä toimintoja; esimerkiksi julkaisu-, kongressija kansainvälinen toiminta. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 25. Erityisesti Liikuntalääketieteen päivien järjestäminen on seuralle ominaista toimintaa. Mahdollisesta fuusiosta päättäminen omine seurauspäätöksineen. kansainvälisten kongressien, eräiden kansallisten seminaarien ja myös julkaisutoiminnan alueella. Viime vuonna valmistui selvitysmies Risto Niemisen raportti liikunnan ja kilpaja huippu-urheilun julkisen tuen erottamisesta. Tällöin uusi järjestö voisi koostua yhteiskuntakäyttäytymistieteiden, liikuntalääketieteen ja kuntotestaustoiminnan toimialoista. Myös toimintojen kotipaikka on syytä pitää Helsingissä. Kansalaisten liikuntamahdollisuuksien kannalta kuntien liikuntapaikkainvestoinnit ovat tässä tärkeässä roolissa. Pertti Vuorela: Liikuntalääketiedemonitieteisen seuran luonteva osa. Vaikkatiedetään, että liikunta kuuluu erittäin merkittävänä osana ihmisten vapaa-ajan harrastuksiin ja samoin yhä paremmin ymmärretään liikunnan kansanterveydelliset vaikutukset, niin viimekädessä huippu-urheilu toimii käyntikorttina myös muun liikunnan toimintaedellytysten parantamisessa. Kansalaistoiminta päättää hyvin pitkälle itse omasta organisoitumisestaan. Fuusiolla on Karpakan mukaan myös mahdollista saada nykyistä suurempia synergiaetuja. Seuran kannalta tärkeitä reunaehtoja ovat sen entisen toiminnan turvaaminen yhteiskuntaja käyttäytymistieteiden alueella sekä liikuntapoliittisen keskusteluvapauden hyväksyminen sekä siihen kannustaminen, sanoo Vuorela. Liite ry:n osalta muutos aiheuttaa niin hallinnollisten kuin taloudellisten kysymysten ratkaisua. Vuorelan mukaan Liite ry:n nykyisistä toiminnoista seuralle sopivia ovat liikuntalääketieteellisen tutkimuksen edistäminen ja osittain koordinoiminen sekä alan tutkimuksen tiedonvälitys. Eri vaihtoehtoja punnittaessa sisällön kannalta paras vaihtoehto on LTS:n ja Liite ry:n fuusio. Liikuntatieteellinen Seura suhtautuu ehdotukseen periaatteessa myönteisesti. L ahden dopingskandaali on jo kuluneen puolen vuoden aikana aiheuttanut huomattavan määrän muutoksia. Hankkeen onnistuneen toteuttamisen kannalta on olennaista, että eri osapuolilla on vilpitöntä yhteistyöhalua, realistiset ehdot ja joustavaa muutostahtoa. Toimialoilla on varmasti paljon yhteisiä, toisiaan sivuavia intressejä. Seuran sääntöihin mahdollisesti tulevat muutokset ja yhteistyösopimuksen yksityiskohdat tulevat muotoutumaan ja hioutumaan sitä varten perustetun työryhmän ja molempien yhteisöjen päättävien elimien käsittelyssä syksyn aikana. Keskeistä on urheilun eettisen pohjan vahvistaminen. Soveltavaa liikuntalääketiedettä on seuran toiminnassa ollut mm. Lahden hinta tulee olemaan ajateltuakin suurempi, kun mietitään erityisesti liikuntajärjestöjen toimintaedellytysten parantamista, arvioi kulttuuriministeri Linden. Lahden dopingskandaalin jälkeen asetettu Lauri Tarastin selvitysryhmä esitti raportissaan antidopingtyölle uutta järjestöä sekä huippuurheilun painottamista nykyistä vahvemmin olympiakomitean toimialaan. Ratkaistavana on yhdistysten sääntöihin liittyvä oleellinen ero; LTS on henkilöjäsenten ja Liite ry yhteisöjen järjestö. Tässä mielessä on varmaankin syytä miettiä eräänlaisen Kunnossa Kaiken Ikää -hankkeen ulottamista jo nuorempiinkin ikäluokkiin. Samaan aikaan kun koko valtioneuvoston tasolla on menossa hallinnon kehittämishanke, jossa hallinnon strategisia toimenpiteitä linjataan on opetusministeriön liikuntayksikölle syksyn aikana valmistumassa uusi strategia. 1990-luvun puolivälissä alkanut liikunnan rakenneuudistus on jatkuvassa käymistilassa . Ministeri Linden korostaa kestävän arvopohjan merkitystä niin urheilulle itselleen kuin liikunnan toimintaedellytyksille laajemminkin. 1 1 kaan olisi realistista. Näillä periaatteilla toteutettuna uskomme muutoksen tuovan lisäarvoa sekä uusia aineksia ja liikunta tieteelle ja sen tiedonvälitykselle yleisesti, korostaa Vuorela. KULTTUURIMINISTERI LINDEN: Urheilun eettinen pohja vahvaksi Urheilun eettisen pohjan vahvistaminen on tärkeää myös liikunnan toimintaedellytysten kannalta, korostaa ministeri Linden. Uusissa säännöissä tulee hallitustasolla näkyä kaikkien tahojen edustus. Siinä on korostettu aiempaa enemmän liikuntayksikön asemaa osana valtioneuvoston valmisteluprosessia liikuntakultturin alueella. Seura on perinteisesti monitieteinen organisaatio, vaikkakin liikuntalääketiede on lähinnä työnjaollisista syistä jäänyt vähemmälle huomiolle, toteaa seuranpuheenjohtaja Pertti Vuorela. Liite ry:llähän on ollut paljon todellista omaa toimintaa, jossa rahoitus on tullut muualta kuin opetusministeriöstä. Lahden tapahtumien kaikkia välillisiä vaikutuksia on vielä liian aikaista arvioida.Varmaa kuitenkin on, että se tulee heijastumaan liikunnan toimintaedellytyksiin jatkossakin. On tärkeätä, että toimialajärjestöt selkiyttävät omat sisäiset vastuuja työnjaolliset suhteensa, Linden linjaa. Lähivuosina liikuntakulttuuria kohtaavista haasteista Linden korostaa väestön ikääntymistä. Liite ry:n kuntotestaustoiminta on osa-alue, jonka sijoituspaikasta kylläkin keskustelisimme edelleen.Ehkä tälle toiminta-alueelle löytyisi muitakin "kotiorganisaatioita" kuin LTS, toteaa Pertti Vuorela. Viime aikaiset tapahtumat osoittavat myös, kuinkahaavoittuvainen liikunnan kenttä kuitenkin on, toteaa Linden. Lisämausteena on, että tulevat organisaatiomuutokset pitäisi saada purkkiin tulevan syksyn aikana
Aikamies halusi ottaa ohjat käsiinsä. Olen aina halunnut tehdä jotain uutta; se on minulle luonteenomaisempaa kuin tarpoa ja tehdä rutiinia." ._ .. "Minulle tuli tarve tehdä jotain missä voin itse olla ajajan paikalla. Mikä sai vaihtamaan näköalapaikalta toiselle ja tyystin uusien haasteiden pariin. Muitakin hyviä syitä löytyy. 26 LIIKUNTA& TIEDE3-4/2001 Rauramo ottaa ohjat Liikuntatieteellisen Seuran uusi pääsihteeri, lääketieteen ja kirurgian tohtori likka Rauramo siirtyy marraskuun alussa Stadionille Leiraksen tutkimuspäällikön ja apulaisjohtajan tehtävästä. Isossa firmassa niitä drivers seateja on kovin vähän, ja halusin päästä luomaan omaa kulttuuria toisenlaisessa organisaatiossa. "Sydän on aina sykki nyt liikuntaan", entinen uimari ja vesipalloilija sekä raskausajan liikunnasta väitellyt urheilu lääkäriyhdistyksen jäsen perustelee lyhyesti
Tiedepoliittiset kiistat puolestaan ovat ulottuneet seuraan ainakin resurssien jaon yhteydessä. Kiistaton vaikuttaja jää muutosvaiheeseen Ilkka Rauramo aloittaa työnsä Liikuntatieteellisessä Seurassa marraskuun 2001 alussa. "Varmasti jätän jälkeeni erilaisen ja resursseiltaan selvästi vahvistuneen seuran, jos vertaa tilanteeseen, jossa aloitin. "Normaaliraskaudessa suhteellisen lyhytkestoisella fyysisellä rasituksella ei ollut haittavaikutuksia kumpaankaan. "Aina pikkuisen joutuu hakemaan tasapainoa säilyttääkseen sekä hyvät suhteet että itsenäisyytensä", Juppi kuitenkin myöntää. Ja tuntuvia käytännön tuloksiakin on saavutettu suhteellisen lyhyessä ajassa esimerkiksi kuntien liikuntasuunnittelussa ja -rakentamisessa. Juppi aavistaa haasteita 'hieman erillään olevien liikuntatieteen alueiden hyvän yhteistoiminnan käyntiin saamisessa'. Neuvottelut liikuntalääketiedettä edistävän LIITE ry:n yhdistämisestä seuraan ovat edenneet pitkälle. Sittemmin lääketeollisuuden palveluksessa hän on ohjannut tutkimusryhmiä, jotka ovat selvittäneet erityisesti naisten ehkäisyä ja hormonikorvaushoitoja. Suhde opetusministeriöön on hänestä kohtuullisen hyvällä mallilla, vaikka seuraa on joskus luonnehdittu ministeriön jatkeeksi. Rauramo luonnehtii itseään pikemminkin käytännölliseksi tutkijaksi kuin teoreettiseksi tiedemieheksi. "Siinä on jonkin verran erilaisia ihmisiä ja eri intressejä, jotka on saatava pelaamaan hyvin yhteen" , Juppi totaa. "Kun liikuntatieteille, siis myös urheilulääketieteelle jaettavia rahoja on käsitelty liikuntaneuvoston liikuntatieteellisessä jaoksessa, niistä ovat kilpailleet liikuntatieteen tutkijat, tiedonvälittäjät ja urheilulääkäriasemat. Jos tutkijoiden mielestä on ehkä uhrattu liikaa energiaa tutkimustulosten popularisoimiseen, on käytännön kentillä taas pidetty seuraa turhankin tieteellisenä. Toista numeroa kootaan parhaillaan, ja Jupin mielestä artikkeleita julkaisuun olisi voinut olla tarjolLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 27. Odotuksia on alusta asti ollut esimerkiksi muuttuvan liikuntakulttuurin analysoimiseksi, mitä vastaan seuran piirissä toimivilla tutkijoillakaan ei arvatenkaan ole ollut mitään. Poliittiset paineet ainakin ovat hellittäneet sitten 60ja 70-luvun. Henki ja elämä on minulle tehdä yhdessä ihmisten kanssa mielekkäitä asioita. Kun seurasta LIITE ry:n yhdistämisen myötä pitäisi tulla myös urheilulääketieteen edunvalvoja, siitä voikin tulla aika mielenkiintoista", konkari aprikoi. Jos aiemmin jouduttiin seuran hallituspaikkojakin vähän laskeskelemaan, jo 80-luvulla mielenkiinto voimasuhteiden laskentaan heikkeni eikä siihen enää 90-luvulla juuri kukaan kiinnittänyt enää huomiota. "Toisaalta seura jää osin selkeään muutosvaiheeseen. Seuran nykyinen pääsihteeri, tohtori, liikuntaneuvos Joel Juppi on johtanut seuraa vuodesta 1967. Voimiensa mukaan voi harrastaa melkein mitä vaan", Rauramo toteaa. Merkillepantavana tuoreena saavutuksena hän pitää vuoden alussa ensi kertaa julkaistua liikuntatieteen tutkimusartikkelijulkaisu. Jupin mukaan ministeriöstä on otettu vastaan ja yhdessä pohdittavaksi sellaisia haasteita, jotka ovat kuuluneet seuran omiin tavoitteisiin ja sopineet sen periaatteisiin. " Liikuntatieteellisen Seuran toimistoon saataneen yksi tai kaksi henkilöä ja jonkin verran toimintarahoitusta lisää, joten siinä mielessä kasvu ei liene vaikeasti hallittavaa. Mitä olen aihepiiriä seurannut väitöksen jälkeenkin, koko ajan on väljennetty ohjeita liikunnan suhteen. Tasapainoillen itsenäisyyteen Liikuntatieteellisen Seuran historian tekijästä sen kirjoittajaksi siirtyvä liikuntaneuvos tietää seuran vuosien varrella hakeneen tasapainoa monissa kysymyksissä. Tieteellisiä alkuperäisjulkaisuja on kertynyt parikymmentä mainittujen aihepiirien lisäksi esimerkiksi tupakan ja nikotiinin vaikutuksista. Yhden miehen toimistosta on vuosien mittaan kehittynyt varteenotettava liikuntakulttuurin, -tieteen ja -politiikan asiantuntijaorganisaatio. Laajeneva toimintakenttä tuskin kuitenkaan jää ihan jännitteettömäksi. M unkkiniemen yhteiskoulun kasvatti valmistui lääkäriksi vuonna 1972 ja toimi ammatissa 20 vuotta erikoistuen gynekologiaan. Tohtoriksi Rauramo väitteli vuonna 1987 liikunnan vaikutuksista odottavan äidin ja sikiön vointiin. "Porvareitten joukkohan tämän alunperin käynnisti, mutta toisaalta seura oli tasapainottava tekijä 60-, 70ja 80-luvuilla, kun poliittisin perustein jakautunut urheilun järjestökenttä haki keskusteluyhteyttä. Meitä pidettiin puolueettomana ja saatoimme rakentaa uusia keskusteluareenoja, joista tärkein oli varmaan liikuntapoliittiset neuvottelupäivät, mutta myös liikuntatieteen päivistä tuli merkittävät", Juppi arvioi. Riippumattomuus arvona vastakin Tärkeänä keskusteluareenana myös näille teemoille Joel Juppi pitää Liikunta&:Tiede-lehteä. Näenkin tässä aikamoiset mahdollisuudet kehittää seuran toimintaa. Hän vaikutti samalla lääketieteen opettajana ja tutkijana. Hän odottaa silminnähden hyvässä vireessä uutta mielenkiintoista työmaata, ja tietää edessä olevan paljon tutustumista ja perehtymistä monitahoiseen tehtäväkenttään. Tasapainoilu tutkijoiden ja liikuntaelämän käytännön toimijoiden kesken on sekin perinteisesti kuulunut seuran arkeen. Sairaalassakin olin ensisijaisesti lääkäri ja toissijaisesti tutkija", hän punnitsee ominaislaatuaan. Mutta jos raskauteen liittyi jotain komplikaatioita, riskit lisääntyivät. "Osaan arvioida tiedettä, mutta se ei ole minulle henki ja elämä. Tässä ajassa seura on kohonnut liikuntakulttuurimme yhdeksi tärkeäksi vaikuttajaksi, ja pitäisin tänä päivänäkin sitä sellaisena", Juppi arvioi. Soveltava tutkimus soveltuu hänelle itselleen perustutkimusta paremmin. Minä en ainakaan tiedä, minkä muotoinen tai sisältöinen se on puolen vuoden kuluttua
"Sydän on sykkinyt liikuntaan. "Hyvät kanavat tiedotusvälineisiin merkitsevät paljon. Hänestä liikunta on paljon muutakin kuin se, mitä varten tarvitaan erityisiä välineitä. Vesipallossa ovat osuneet vastaan muiden muassa Reijo Vartia ja Paavo Lipponen. Toimintaa arvioimaan tarvitaan joka tapauksessa työkaluja", hän katsoo. On tosin kiva pelata pisteistä, mutta enää ei ole pakko voittaa." vastakin. "Että saisi liikunnan osaksi kaikkien ihmisten jokapäiväistä elämää.". Mutta sen sijaan kiinnostaa, mitä tapahtuu ihmisille, jotka eivät liiku." Myös tiedonvälityksen suhteen Rauramo haluaa hakea menestystekijöitä. "Seura vaikuttavuutta voisi mitata vaikka kävijöiden määrällä nettisivuilla. Vaikka Ilkka Rauramon saattaa nykyäänkin hyvin tavata uima-altaasta pallon kanssa tai ilman, eikä hänellä ole mitään kuntosalillakaan käyntiä vastaan, hän puhuu erityisen lämpimästi hyötyliikunnasta. Lehti tavoittaa yleisönsä paremmin." Rauramoa kiinnostaa myös urheiluseurojen toiminnan kehittäminen kilpa-urheilusta niidenkin ihmisten, varsinkin lasten ja nuorten liikuttamiseen, jotka eivät pyri huipulle vaan liikkuvat omaksi ilokseen. Viestiuinnista kertyneistä suomenmestaruuksista hän siirtää reilusti kunnian samassa seurassa uineille huippunimille, kuten Hannu Vaahtoranta, Kari Haavisto, Karri Käyhkö ja Harry Malmberg. Rahoituspohjan laajentaminen esimerkiksi EU:n suuntaan olisi ainakin selvittämisen arvoista. "Vähän melon ja patikoin, mutta välineurheilu on saanut siirtyä yhä kauemmaksi syrjään. Lisäksi hän haluaisi pyrkiä eroon liikunnan yleisestä ja yhä lisääntyneestä välinekeskeisyydestä. Ja ihan katukuvaa ja suomalaisten yhä yleistyvää lihavuutta katsoessa tulee mieleen, pitäisikö ravintoasiat ottaa entistä enemmän esille liikunnan yhteydessä", Rauramo jatkaa. Squash ja tennis ovatkin jääneet, mutta sulkapalloa pelaan omaksi ilokseni. Ensin mainittua Rauramo luonnehtii älykkääksi hyökkääjäpelaajaksi ja jälkimmäistä järkälemäiseksi puolustajaksi. "Uinti ja vesipallo ovat niitä suhteellisen edistyksellisiä lajeja, joissa jo aika varhain oli yhteinen mestaruussarja SVUL:n ja TUL:n joukkueille. "Vaikka ainakin lääketieteessä päähuomio on ollut urheilussa. Puutarhapalstan hoito on sitä parhaasta päästä. "Seuran säännöthän antavat mahdollisuuden aika laajankin tulkintaan, mutta kun katsotaan käytettävissä olevia voimavaroja, pitää miettiä, olisiko järkevää keskittyä ja priorisoida johonkin ja tehdä muuta sen mukaan, miten rahkeet kestävät", hän pohtii. Minua ei suoraan sanoen kovinkaan paljon kosketa, miten ja minkä verran jokin tietty aine vaikuttaa urheilijan suoritukseen. Kymmenen vuoden tauon jälkeen valmensin jonkin aikaa yhtä joukkuetta, joka koostui melkein kokonaan teekkareista, ja se oli kyllä hauskaa. Vesipallossa olinkin aavistuksen verran parempi, ja olin mukana kun Suomi voitti Pohjoismaiden mestaruuden", hän muistelee mielellään. Paino enemmän liikunnan kuin urheilun puolella Ilkka Rauramo pitää Liikuntatieteellisen Seuran nimeä oikeaan osuvana ja oikeutettuna. Rauramo on erityisen kiinnostunut toimenpiteiden vaikuttavuudesta ja näiden vaikutusten mittaamisesta. la enemmänkin. Hän kaavailee laajojakin projekteja, joilla voitaisiin koota tutkittua tietoa liikunnan vaikutuksista terveyteen. Lisäksi tutkimustoiminnan fokuksen voisi hänestä kohdentaa toistaiseksi aika vähän tutkittuun ryhmään eli nuoriin. Paino on hänen mukaansa vastakin enemmän liikunnan kuin suoranaisen urheilun puolella. "Se sopisi ajankohtaiseen huoleen kansakunnan tulevaisuuden toimijoiden terveydestä ja kunnosta. Saavuttaako tieto oikeat ihmiset. Nyt olen taas liikkunut enemmän ja siitä kai johtuu, että on taas hyvät fiilikset", hän virnistää. Uusi pääsihteeri puolestaan toteaa seuran riippumattomuuden ja puolueettomuuden keskeisiksi arvoiksi Sydän on sykkinyt liikuntaan I lkka Rauramo, 55, tunnustaa olleensa aina urheiluihminen, mutta nyttemmin yhä enemmän liikuntaihminen. Internet on kiinnostava, mutta kuitenkin passiivinen väline. Ja voi sen sanoa suoraankin, että miehellä on haave. Edunvalvonnan ja puolueettomuuden Ilkka Rauramo arvioi tärkeäksi kysymykseksi myös tulevaisuudessa. Vaikka se onkin ikuisuuskysymys, minua kiinnostaa miten mielipiteisiin ja asenteisiin voidaan tässä vaikuttaa. Epäilen, että esimerkiksi portaali LIIKUNTANET tavoittaa vain ne, jotka liikkuvat jo ennestään. "Olin lähes nelikymppinen kun lopetin vesipallon mestaruussarjatasolla. Tuomarilinjoista sai kyllä kuulla", hän myöntää. Melkein noustiin mestaruussarjaan." 28 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 Liikunnallinen elämäntapa ei Rauramollekaan ole itsestäänselvyys. "Sen eteen täytyy tehdä töitä", hän huomauttaa. Olin uimari ja pelasin pitkään vesipalloa Vetehisissä. Punkaharjun kesäpaikalla on viisi hehtaaria raivattavaa työmaata, missä saa "pihlajan kuningaspaikalla" huhkia metsässä mielin määrin. Kesti kyllä kauan että pääsi eroon siitä, että pitää aina pärjätä. Yhteistyötahoja ja rahoitusta voisi hänen mielestään etsiä uusiltakin tahoilta. "Vaikka tiedän, että liikuntaa harrastamalla elämän laatu paranee, itsellänikin on ollut suhteellisen pitkiä kausia jolloin olen liikkunut tuskin lainkaan
päivänä 34 vuotta sitten salskea valtiotieteen maisteri, voimistelunopettaja Joel Juppi astui Liikuntatieteellisen Seuran palvelukseen seuran pääsihteeriksi .Haastetta riitti, koska tuolloin ei vielä ollut selvää käsikirjoitusta siitä, miten seuran toimintaa tulisi ohjata. Seuran hallituksessa oli viisautta lisää. Kesäkuun 17. Keskustelufoorumina seura oli vuosikymmeniä tärKun Seuraa verrataan tänään maamme muihin tieteellisiin seuroihin, on ero huikea. 1970-luvulla käynnistyi ja kehittyi liikuntasuunnittelu. Alunperin seura oli luonteeltaan keskustelukerho, jossa käsiteltiin liikuntatieteen ajankohtaisia kysymyksiä.Sittemmin rooli on melkoisesti muuttunut ja kehittynyt. Liikuntatietelijät halusivat keskustelusta uudistavan voiman. Haastattelu: Pauli Vuolle, Risto Telama. Miten koit tuon tilanteen Joel. Meillä toimintaon jo 1960-luvun lopulta lähtien ollut laaja-alaisempaa. Sittemmin on mm. vaa asiaa varsinaisen tieteen rinnalla.Tiedonvälitys ja liikuntatieteellisen tutkimuksen edunvalvonta ovat muita, yhtä tärkeitä toiminta-alueita. Seurasta kehittyi kansallisten ja kansainvälisten seminaarien ja kongressien järjestäjä jajulkaisutoiminta laajeni. Ja epäkohtien esille nostaja vastakritiikin pelosta huolimatta. Eri aikakausina monet eri teemat ovat olleet esillä. JOEL JUPPI: Seuran rooli on olla valpas vaikuttaja Valpas muutosten seuraaja. Seura profiloitui valtakunnallisena liikuntatieteen, liikuntapolitiikan ja liikunnan tiedepolitiikan toimijaksi. Tämä tehtävä on seurassa myös pyritty säilyttämään. Millaisena näet nämä liikuntakulttuurin vaiheet ja seuran panoksen niissä. Kyllähän jo se ensimmäinen tehtäväni, liikuntapoliittisten neuvottelupäivien järjestäminen vuonna 1967, heijasti vahvasti aikaansa. Idea seuran vahvistamisesta palkkaamalla toimihenkilö lähti luultavasti Kalevi Heinilältä ja Heikki Klemolalta. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 29. Väestön valtaosan liikuttamisen edistäjä. Palkattua henkilökuntaa ei useinkaan ole ja toiminta rajoittuu ko. Se oli voimakkaan yhteiskunnallisen keskustelun aikaa. Itse olin alussa enemmänkin palkattu sihteeri, mutta pikkuhiljaa ymmärrys lisääntyi. Aika kova haaste se oli. Miten. Tällaisena näkee vuoden lopussa eläkkeelle siirtyvä pääsihteeri Joel Juppi Liikuntatieteellisen Seuran roolin jatkossa. Pekka Oja ja Pauli Vuolle ja monia muita. Olin nuorehko voimistelunopettaja, jonka lähtöympäristö oli kuitenkin kapeampi kuin odotukset Liikuntatieteellisen Seuran toimintaalueella ja tavoitteissa. Yli kolmen vuosikymmen kaarta tarkastelivat eräänä elokuisena iltana Lapissa, Havukairan maisemissa nuotiolla tohtorit Vuolle, Juppi ja Telama. Ja olihan siinä vahvoja ja viisaita taustahenkilöitä mukana. kansainvälistytty ja keskusteltu laajasti liikuntatieteen tilasta. Valtiotieteen opiskelu, jota olin harrastanut ja jo tutkinnonkin saanut antoi kuitenkin myös laajempaa yhteiskunnallista näkemystä. LTS on poikkeuksellinen tieteellinen seura. tieteenalan julkaisutoimintaan omien julkaisusarjojen puitteissa. Mukana on paljon soveltaTohtorit nuotiolla. Liikunta &Tiede -lehden perustaminen oli olennaisen tärkeä askel
Erityisliikunnan neuvottelupäivät neljän vuoden välein. Keskustelun herättäminen ja käyminen on osoittautunut hankalaksi. Suurin hanke toistaiseksi on ollut liikuntahistoriaprojekti 1980-luvulla. Mielellään näkisin, että seura olisi valpas muutosten seuraaja. Kriittiseen, mutta rakentavaan keskusteluun ei liikuntakulttuurin parissa aina vieläkään oikein tahdota yltää. Liikuntahistorian tutkimuksen käynnistäminen ja koordinointi. Hyvin aikaansa sopiva oli vuoden 1982 Sport and International Understanding kongressi. Etenkin asioihin, jotka koskevat koko väestön liikkumista pitäisi osata tarttua. Näin selkeää yhden asian leimaamaa vaihetta ei nähdäkseni sittemmin ole ollutkaan. Seura etsi hankkeeseen tutkijat eri yliopistoista ja hankkeesta tuli varsin tuottoisa ja lähes vuosikymmenen mittainen. Millaisena näet seuran tulevaisuuden. Aika vaikea kysymys. Mitä ohjeita sinulla olisi selkärepussa eväiksi tuleville seuranpäätöksen tekijöille. keä toimija. Nähtiin, että rakentamisen tulee perustua huolelliseen suunnitteluun. Rehellisesti sanoen tietysti jonkun ihan huonon päivän voisi vaihtaa, mutta kyllä niitä aika vähän olisi. Tuoreimpia esimerkkejä ovat taas hiljattain päättynyt liikunnan ja mielenterveyden kolmivuotinen tutkimusja kokeiluhanke, jossa myös sosiaalija terveysministeriö oli vahvasti mukana. Tämä on ollut mielenkiintoinen, antoisa, vaihteleva ja joskus mukavakin tehtävä. Järjestämme mm. Kuluneisiin vuosiin mahtuu seuralle hankaliakin tilanteita. Liikunnan resurssit kasvoivat 1970-luvulla veikkauksen ja etenkin loton myötä. Mielestäni yhteistyö on edelleenkin peruslähtökohta. Kun nyt tarkastelet uraasi voitko sanoa, että päivääkään et vaihtaisi pois. Ja tietysti erilaisten epäkohtien esille nostaminenvastakritiikin pelosta huolimatta. Hyville ideoille löytyy kyllä vastakaikua.. Yhteistyön onnistuminen siihen suuntaan on haaste. Tähän yhteiskunnallisen suunnittelun buumiin seura tuli hyvin vahvasti mukaan. Itse en tätä uravalintaa ole katunut. Miten olet ne kokenut. Aikoinaan 1970-luvulla seuran ryhtyessä edistämään kuntoliikunnan nousua saimme osaksemme aika vahvaa paukutusta etenkin kilpaja huippu-urheilun taholta. Samalla on muistettava, että olemme yhteistyöjärjestö jolle toimivat suhteet kaikkiin liikunnan eri tahoihin ovat tärkeitä. Väestön valtaosan liikuttamisen edistämisen pitäisi ainakin minunmielestäni olla seuran päätehtävä. Meillä on nyt myös aivan uusia mahdollisuuksia. Se avasi mahdollisuuksia parantaa liikunnan infrastruktuuria. Joelin tehtävät suomalaisessa liikuntaelämässä eivät pääty eläkkeelle siirtymiseen. Ohjeitten antamisella tuleville asiasta vastaaville henkilöille liian ahneesti ei yleensä saa hirveän hyvää aikaan. Osaa Liite ry:n toiminnoista ollaan siirtämässä seuraan. Tehtävä, jossa pääsee vaikuttamaan. Liikunta-Suomi oli eräs niistä.Tärkeinpinä pitäisin kuitenkin erityisryhmien liikunnanhankkeita, joilla on saatu paljon aikaan. Me tulemme toivottavasti näkemään hänet erilaisissa asiantuntijatehtävissä seuran piirissä, jolloin uran aikana kertynyt monipuolinen kokemus voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä keskusteluttava rooli ja liikuntakulttuurin kokonaisrakenteen pohtiminen on saanut vastustustakin aikaan. Erityisliikunnassa olemme vahvasti mukana edelleen. Etenkin ICSSPE:n myötä tuli myös omalle kohdalleni vastuullisia tehtäviä niin hallituksen jäsenenä kuin Sport and Leisure komitean varapuheenjohtajana.Seuran viime vuosikymmenten useat suuret kansainväliset kongressit ovat olleet merkittäviä liikuntatieteen tiedonvälitystapahtumia. Sen mallina oli Suomen ETYK-kokousl976. 1990-lukua taas leimasivat erilaiset valtakunnalliset kokeiluhankkeet. 30 LIIKUNTA& TIEDE3-4/2001 Näinkin pienillä resursseilla toimivalla organisaatiolla on varmasti jatkossakin tärkeätä tehdä yhteistyötä ja verkostoitua niin kuin nykyään tahdotaan hienommin sanoa. Seuralla on myös ollut puhtaasti tutkimuksen tekemiseen liittyviä projekteja toimintoja. Liikuntapoliittisten ja järjestöpoliittisten kiistojen aikoina, aina urheilun yhdistämiseen vuonna 1994 asti olimme oikeastaan ainoa organisaatio,jonka puitteissa kiista kysymyksistä voitiin puolueettomasti keskustella eri tahojen kesken. Osallistumalla kansainvälisten liikunnan tiedejärjestöjen toimintaan on luotu tärkeitä yhteyksiä ja päästy kansainvälisen kehityksen näköalapaikalle
Liikuntatraditioissa, joiden taustalla on filosofia, yksilö voi kasvattaa itseään ja tavoitella itsetuntemusta. En siis tarkoita pehmeällä voimalla Blyn kritisoimaa pehmoilua tai negatiivista velttoilua, vaan tietynlaista eksistentiaalisen kokemuksen synnyttämää voimaa, jossa ylittyy maskuliininen ja feminiininen stereotypia. Mitä kamppailutaidoissa on sellaista mitä silmä ei näe eikä korva kuule Suomessa ns. Usein itsepuolustusja taistelutaitojen ajatellaan itsestään selvyytenä sisältävän filosofian, joka automaattisesti "henkistäisi" kyseistä lajia harrastavan. Itämaisia kamppailulajeja on suunnaton määrä. Vertailukohdaksi omalle näkemykselleni tarkastelen Robert Bly'n esitystä mieheksi kasvamisesta. Tuleminen "tosi miehestä" tosi mieheksi on tällöin tietyssä mielessä kummankin voiman tuntemista. Itse kuitenkin näen, että kamppailutaitojen harjoittelu voi olla hyväksi miehelle. Mies kasvaa enemmän kohti itsensä mittaa, kokonaistuu. Bly haluaa takaisin "Rautahannun", jokaisessa miehessä asuvan "villimiehen" siksi, että miehistä on osittain tullut liian 'heiveröisiä', heiltä puuttuu villimiehen hurjuus. Mikäli on, se muodostaa harjoitusta ohjaavan kehikon. Tämän johdosta voinkin sanoa , että Aasiassa on myös sellaisia liikuntatraditioita, joiden avulla on mahdollisuus ylittää kovan ja heikon voiman välinen kuilu. Kun liikuntaa pyritään tarkastelemaan yksilön kokonaistumisen kannalta ja itsekasvatuksen muotona, keskeisiksi tulevat sellaiset liikuntamuodot, joiden taustalla on jäsentynyt kokonaisnäkemys ihmisestä. Hän on kirjoittanut "mieskirjan" Rautahannu, joka kertoo matkasta miehuuteen. Kokemukset eivät nimittäin suoraan muodostu käsitteiksi eivätkä ole itsestään selviä. Hän erottaa raakalaisen ja villimiehen, joka muistuttaa pikemminkin zen-mestaria , shamaania tai metsäläistä. Itsepuolustusja taistelutaidot eivät muodosta mitään yhtenäistä ryhmää, jolla olisi ihmisen maailmassa olemisen suhteen samanlainen päämäärä. Yllä kursiivilla esitelty "uusi" mies on tullut enemmän sinuksi itsensä kanssa ja tätä kautta löytänyt itseään. Näinhän ei tietysti ole. Tällöin yksilön ei tarvitse pakonomaisesti tuottaa kulttuurista käyttäytymistä vaan hän toimii kuten on toimittava omasta sisäisestä luonnostaan. Monilta nykymiehiltä puuttuu sisäistä voimaa, jonka vuoksi he ovat onnettomia . Jutun juoni liittyy mieheen, miehisyyteen ja urheiluun. Itse en allekirjoita Blyn projektia. Tämä on mahdollista erään seikan ansiosta: liikunnan avulla yksilö voi tutkia itseään. "itämaisiin" kamppailulajeihin liitetään monia merkityksiä. Kirjoitukseni lähtökohtana on kamppailutaitojen myönteinen vaikutus mieheen. Tässä yksilön täyttävässä voimassa on mukana samanaikaisesti kova ja pehmeä, vahva ja heikko. Kaikki lajit eivät sisällä ihmisen kokonaisuutena huomioon ottavaa filosofiaa eikä lajeja näin ollen harjoitella tästä näkökulmasta. "He säilyttävät, mutta eivät varsinaisesti anna elämää", kirjoittaa Bly. Keskustel usi vut l ts@stad i on. Tämä tarkoittaa, että iso mies löytyy pienen miehen sisältä. Harjoituksen taustalla oleva filosofia on tällöin se vuosisataisen käytännöllisen viisauden tiivistymä, jonka avulla yksilön on mahdollista tulkita kokemansa ja täten käsitteellisesti ymmärtää se. Ole hiljaa mies ja keskity Kehollisessa harjoituksessa, jossa olennaista on keskittyminen siihen mitä tekee, on mahdollista saada LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 31. Bly keskittyy perinteisen maskuliinisuuden haikailuun ja pojan kasvamiseen mieheksi menetettyjen kulttuuristen riittien käyttöönottamisen kautta. Itse peräänkuulutan uudenlaista pehmeää voimaa, joka pakottamatta ilmenee yksilössä ja sisältää esimerkiksi kovan ja heikon voiman. Kun halutaan tietää , mitä 'hyötyä' on liikunnan harjoittamisesta, voidaan kysyä, onko olemassa sellaisia lajeja, joilla taustalla olisi vuosisatainen perinne, filosofia. Näitä lajeja harjoittelemalla yksilö voi saada kokemuksen, joka täyttää hänet pehmeällä voimalla. Tällöin kysymys "tosimieheydestä" unohtuu ja menettää merkityksensä. Kysymyksessä on kehitystarina maskuliinisesta miehestä mieheksi. Mutta onko länsimaisen ihmisen mahdollista ymmärtää sellaisia liikkumisen tapoja, joiden päämääränä ei ole vain voitto vaan esimerkiksi itsen tutkiminen. Perinteinen tapa ajatella esimerkiksi maskuliinista miestä tietynlaisena kovan voiman edustajana tai naista heikon voiman edustajana on yksipuolinen ja ihmistä typistävä. f i TOIMITTAJA LEENA NIEMINEN MIEHEKSI KASVAMINEN JA KAMPPAILUATAIDOT Teksti: TAPIO KOSKI Uusi mies löytyy vanhan miehen sisältä. Tästä asiasta ollaan montaa mieltä. Fyysinen harjoitus tuottaa monenlaisia tuntemuksia, joita yksilö ei ehkä osaa kohdata eikä käsitteellistää
Tapahtumaan ei saa kuitenkaan kiinnittää liikaa huomiota, koska muuten ego kiintyy siihen, mikä saattaa estää kokemuksen uusiutumisen, syvenemisen ja henkisen kehityksen. Näin käsitteellinen ohjaa ihmisten mieliä ja tuottaa kulttuurisia ja ideologisia muotoja, joihin miehet ja naiset astuvat ja itsekin ymmärtävät itsensä näiden muotojen mukaiseksi. Jousi ja nuoli ovat vain harjoittelun apuvälineitä, joita tarvitaan, koska kyudossa zeniä harjoitellaan toiminnallisesti. Omaa elämää, toimintaa ja potentiaalien realisoitumismahdollisuuksia ei rajoiteta ku'·. Kokemuksen syntyminen on mahdollista, ei itsestään selvää. Tietoinen yrittäminen on kuin hämmentäisi lammen pintaa silloin, kun yritetään nähdä sen pohjaan. Miehessä esiintyvänä se on maskuliinista. Keho on kokemuksellisuutena avoin mielen suhteen ja tarjoaa kanavan todellisuuden 'astua sisään'. Näin syntyvän hiljentymiskuvion muodostavat jousi, mieli ja keho. On vain harjoiteltava, odotettava ja annettava asioiden tapahtua ajallaan. zenmestarit ovat sekä miehiä että naisia. Jousiammunnan kohdalla kysymys ei ole ajanvietteestä vaan elämästä ja kuolemasta, koska kysymys on oman itsensä tuntemaan oppimisesta; jos elät elämäsi vieraana itsellesi, olet syntymästä asti kuollut. Miehinen ego ei ole enää tiukka pakonomainen kuristuspanta kokemisen ja toimimisen ympärillä, ego_ on avautunut laajemmaksi. Tehtävä on juuri päinvastoin tällöin lammen pinta tyyntyy ja näemme pohjaan. Omasta voimasta näyttää puuttuvan pehmeä puoli,joka on se puoli,joka lähentää yksilöä maailmaan ja muihin ihmisiin. Kun suhteutan esittämäni ajatukset vallitsevaan urheilun mieskuvaan voin todeta, että sitä vaivaa tietynlainen yksipuolisuus. Laukaisun on synnyttävä itsestään. Liikunnassa hiljentyminen on kokonaisvaltaista keskittymistä suoritukseen. Jotta tälle pehmeälle voimalle annettaisiin mahdollisuus realisoitua, yksilön on opittava odottamaan, annettava itselle mahdollisuus hiljentyä ja tätä kautta 'tyhjentää' mielensä, jotta jotain uutta voisi ilmaantua vakiintuneitten ajatustottumusten sijaan. Jokaisessa yksilössä ilmenee tietynlainen oma tapansa olla olemassa, joka on vain hänelle ominainen. Tietoinen yrittäminen estää mielen hiljenemisen, koska juuri tietoinen minämme pyrkii antamaan käskyn milloin laukaista. Tällöin muuttuvat sekä tietoinen asian ymmärrys ja ilmiöiden kokemistapa. Tarkoitan perustalla tässä yhteydessä yksilöä kokonaisuutena, joka on enemmän kuin oma ja myös muiden ihmisten kuva itsestä. Se on syvä eksistentiaalinen tunne, joka lähentää ja saattaa yksilön kokem u ksellises ti yhteen maailman kanssa. "Jokainen ihminen on sisäistänyt tietyn kuvaston, symbolija arvomaailman, joka on hänen sisäinen ikonostaasinsa. Siis saman voiman ilmeneminen naisessa tulkitaan ja kulttuurisesti nimetään feminiiniseksi voimaksi, koska se esiintyy naisessa. Tahdon avulla ei voi tuottaa voimaa eikä kokemuksia. Yleensä hiljentyminen on meditatiivinen prosessi ja viittaa mielessä jatkuvan loputtoman monologin lakkaamiseen eli toisin sanoen loputtoman maailman käsitteellistämisen lakkaamiseen. Kulttuurinen miehen malli ei saa enää (samanlaista) kokemuksellista otetta miehestä. Toisin sanoen kulttuuri keinotekoisesti ja pelkkään käsitteelliseen pohjautuen merkittää ja jakaa todellisuuden tietynlaiseksi. Meidän on unohdettava tietoinen yrittäminen ja annettava kehon toimia, ja näin loputtomalta tuntuvan harjoittelun tuottaa sellaista, joka on itse teknisen harjoittelun ja taidon tuolla puolen. "Tarkoituksetta tarkoitukseton" viittaa mieleen, joka on 'tyhjä'. Eksistentiaaliset peruskokemukset dekonstruoivat tätä yksilön sisäistämää kulttuuristä itseymmärrystä. Egon dekonstruktiossa murtuu ideologinen itseymmärrys. Mies, tule mieheksi, unohda mies! Nimitän maskuliiniseksi voimaksi kulttuurin mieheen liittämää voimakasta tapaa olla olemassa. Irtaantumalla itsestäsi, luopumalla niin ehdoitta itsestäsi ja itseesi kuuluvasta, ettei mitään muuta jää jäljelle kuin viritys, jota ei suoriteta minkään tarkoituksen vuoksi.' Minun on siis oltava tarkoituksella tarkoitukseton, tulin sanoneeksi. 'Kokemuksellisessa filosofiassa' tämä näkyy siinä, että esim. -Ja miten se opitaan. hyvin voimakas positiivinen kokemus omasta maailmassa olemisestaan. Muoto määrittää tällöin sisällön. Minäkuvan kuvan kanssa työskenteleminen on tämän kuvaston vapaata ja rauhallista tarkastelua sekä sen särkemistä ja uudelleenrakentamista". 32 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 Jousiammunta, joka on vanha budo-laji, on Japanissa perinteisesti ollut itsetutkinnan apuväline. Päämäärä, jota tavoitellaan, saavutetaan vain harjoittelemalla. Kun länsimainen jousiampuja tähtää maaliin, kyudon harrastaja tähtää itseensä, omaan mieleensä. Kun näin käy, yksilö kokee rauhan mielessään, mikä vaikuttaa myös hänen keholliseen olemis~ensa. Sinun täytyy oppia odottamaan oikein. Tässä kokemuksessa ei nähdäkseni ole eroa miehen ja naisen välillä. Sitten yhtäkkiä se vain tapahtuu. Voiman kokeminen on yksi vaihe sillä tiellä, mitä zenissä kutsutaan "todellisen itsen löytämiseksi", joka liittyy ihmisen maailmassa olemisen tapaan ja on ikään kuin piilossa jokaisessa ihmisessä potentiaalina. Ihmisen keho on viisas ja opettaa häntä jos siihen annetaan mahdollisuus. Tämänlaatuisen voiman kokeminen on yhteyden saamista siihen omakohtaiseen olemisen perustaan, joka on enemmän kuin yksilön ego. Tai naisessa esiintyvä voima voidaan tulkita naisessa esiintyvän miehisen prinsiipin ilmentymäksi. Se ei välttämättä poistu mutta muuttuu sanoisinko 'läpinäkyväksi', jolloin entinen yksipuolisuus muuttuu ymmärryksen ja näkemystä tuottavan etäisyyden kautta joustavammaksi. Tämän olemassaolon perustana olevaa voimaa voi kutsua elinvoimaksi, vitaalienergiaksi, kiinalaiset kutsuvat sitä chi'ksi, japanilaiset ki'ksi. Seuraava keskustelu jousella ampumisen vaikeudesta alkaa oppilaan kysyessä mestarilta: Mitä minun pitää siis tehdä. Jousiammunnan tarkoitus ei ole ampua jousella vaan tehdä jotain sisäisesti itsensä kanssa. Erinomainen hiljentymisen kuvaus on saksalaisen filosofian professorin Eugen Herrigelin kirjassa Zen ja jousella ampumisen taito
Ks. Koski 2000, 149-153, luku "Fyysisen harjoituksen metodi, merkitys ja tavoiteH 11. Chan on buddhalaisuuden yhden haaran, mahayana-buddhalaisuuden, med1taatiokoulukunta. Jäärästä tuntuukin siltä, että todella tärkeät ja suuret asiat jäävät helposti sivuun näissä "mikrotutkimuksissa" . Näm ihminen typistää itse itsensä pelkäksi 'pääksi' eikä näe, että hän on enemmän ja että hänellä on mahdollisuus enempään. taolaisen metafysiikan mukaan chi on koko maa1lmanka1kkeuden perusvoima. Bly nimittää tätä enemmän-kuin-tietoista-itseämme piilossa olevaksi m1eheks1, Jonka hän rinnastaa luontoon, joka 'vastaa' meille katsoessamme sisälle itseemme. Kiinalais1!1e ja japanilaisille chi ja ki merkitsevät myös paljon muuta. judo, aikido, karate-do, kyudo {jousella ampumisen taito), iaido (miekan vetämisen taito), kendo (miekka1!utaito} HdoH viittaa elämäntapaan, se on tie, jota kuljetaan. Vuosikirjan johtoteemana on kuitenkin urheilun etiikka, jota käsittelevät akateemikko Erik Allardtin, arkkipiispa John Vikströmin ja professori Ame Ljungqvistin kirjoitukset perustuvat heidän esitelmiinsä maamme vanhimman voimisteluseuran Helsingfors Gymnastikklubbin järjestämässä juhlaseminaarissa 6.5.2000. Käsitteell1stämisellä tarkoitan maailman kansoittamista niillä olioilla, Jotka ovat todellisen maailman heijastuksia tietoisuudessa. 7. Sellaisia ovat vuosikirjan sisältämät henkilöhistoriat ja -kuvaukset, Jyväskylän suksimäkiperinteestä kertova paikalliskertomus ja kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoinen selvitys Alvar Aallon suunnittelemasta itsenäisyyden muistomerkistä ja sen kohtalosta. Miestä päin 1986, 13-15. Kun on koko ikänsä pyöritellyt mielessään liikunnan ja urheilun merkillisen runsaita elementtejä ja yrittänyt saada niitä jonkinlaiseen järjestykseen uutta tietämystä pystyy reflektoimaan vain oman lujaksi kiteytyneen konseption kautta. esim. Toiseksi olen itse harjoittanut kyseisiä lajeja 16 vuotta. ten ennen. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja. Budo-laje1hin on eniten vaikuttanut zen-buddhalaisuus, mutta taustalta voidaan tämän !isäksi erottaa vielä kolme muuta filosofiaa: shintolaisuus, kungfutselaisuus ja taolaisuus. 13. Historiallisesti zenin perusta on buddhalaisuus. Ks. Edellä kuvattu egon rakenteita uudelleen rakentava tapahtuma lisää yksilön itsetuntemusta. Kun Allardt etsii urheilumoraalin murenemisen syitä lähinnä kansainvälistymisestä ja yhteisöllisyyLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 33. 9. Sana chan Juontaa juurensa sanskriitin kielen sanasta dhyana, Joka tarkoittaa mietiskelyä. Bly 1992. Mieheksi tuleminen ja miehenä eläminen on pehmeän voiman realisoitumista omassa elämässä. Ensinnäkin niihin helposti yhdistetään vain t1etynlai• nen maskuli inisuus. Ks. Suomalaisen miehen todellisuus saattaa olla toisenlainen vaikka Bly pyrk11kin purtämään kuvan länsimaisesta ihmisestä. URHEILUN ETIIKASTA JA ARJESTA ajatuksia aikakirjan äärellä Teksti: Kalevi Heinilä Heikki Rotko Jokela ja Esa Sironen / toim. Suzuki 1985, 1, 79-86; Dumouhn 1985, 14·22; Hoover 1988, 42; Watts 1973, 65. Toisaalta Blyn kirjoituksen voi ymmärtää viittaavan "todelliseen itseemme", Joka on siis enemmän kuin tietoinen minämme ja siis tietoisen minän käsitys omasta kokonaisesta itsestämme. 4. Saksalainen filosofi M artin Heidegger puhuu a!etheiasta, jolla hän kuvaa todellisuuden pe1ttymisen ja palJastumisen dialektiikkaa ihmisen toiminnan näkökulmasta. Eläminen muuttuu lupsakkaammaksi ja vapautuneemmaksi. Käsityksissään kiteytynyt tai vaikkapa kristallisoitunut (!) emeritus on näin ollen sopimaton arvoimaan nuorempien virkaveljiensä ja -sisartensa hengentuotteita. Kuurihistoriallisesti merkittävintä antia ovat Mikael Finellin kirjoittama urheilullinen elämäkerta ensimmäisestä suomalaisesta KOK:n jäsenestä R. Mutta mikrotutkimus takaa tutkimuskentän loppumattomuuden: biomekaniikassa voidaan rajattomasti tehdä "todellista tiedettä" selvittämällä miten jokin temppu jossakin mielikuvituksen tuottamassa urheilulajissa suoritetaan vaikkapa tehokkaimmin tai kun narratiivisessa sosiologiassa keskitytään yhden urheilijan elämätarinaan tai historian alalla yhden seuran ainutlaatuisen elinkaaren rekonstruointiin. TAPIO KOSKI, VTM, FT Tampereen yliopisto Lähdev11tteet: 1. Dekonstruktio tarkoittaa egon purka(utu)mista Ja uudelleenrakentumista. Budo-lajeja ovat japanilaiset itsepuolustusja taiste!utaidot kuten esim. 8. Urheilun vastuuhenkilöt ovat meillä kuten muuallakin joutuneet lisääntyvien ja vakavoituvien urheilun säätelyongelmien eteen. K1riaa lukiessa minussa heräsi ajatus siitä, kuinka pal· jon kirjan tematiikka kohdistuu nimenomaan yhdysvaltala iseen mieheen ja Blyn henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan. 14. Se täyttää yksilön. Mm. Eikö tutkimuksen pitäisi tähdätä tutkimuskohteeksi valittujen ilmiöiden yleisempään tiedolliseen hallintaan ja ymmärtämiseen. F. Zenistä on olemassa suunnaton m äärä kirjallisuutta. Kun esimerkiksi itse puhun voimasta, hän antropomorfisoi sen maskuliinisuuden mit• taan. 3. Atena, Jyväskylä 2007 , 24 7 s. 1 0. Ei tällainen vanha jäärä enää erota aitoja helmiä lasihelmistä. Vastuu urheilun moraalista tuomareille. Toki tämä ylittäminen on mahdollista myös muiden lajien avul· la. Sama tunne nousi usein esille, kun virkaurani loppuvaiheissa osallistuin alan kansainvälisiin kongresseihin ja tunsin vuosi vuodelta näiden tutkijatapaamisten antien käyvän yhä niukemmiksi. Tämä prosessi ei ole tajunnan Ja tietoisuuden tasolla pelkästään tahdonvallan alainen asia, vaan vaatii odottamista ja hiljaa olemista . Eksistentiaalisen perusolemuksensa lisäksi pehmeää voimaa voisi kuvailla pakahduttavaksi. 5. Näyttää jopa siltä, että näitä ongelmia ei edes pystytä ratkaisemaan urheilun omin voimin, vaan apua on etsittävä julkiselta sektorilta, jopa oikeusja järjestysviranomaisilta. Yksi zen-bil>liograf1a on Thomas Hooverin kirjassa Zen Culture, London· Aoutledge 1988, 235-244. Hän ei näytä pääsevän irti ideologisesta maskuliinisesta t1etoisuudesta(an). Myös "Aautahannua" lukiessa törmää samaan problamat11kkaan. pynn laa1entamaan tätä näkemystä. 15. Bty 1992, 10-15. Miestä päin, 4. 12. Tieteen perusolemukseen näyttää kuuluvan, että tiedetään entistä enemmän entistä pienemmistä ilmiöistä ja asioista. Herrigel 1978, 32-33. JUrheilun etiikka ja arki. Kiinassa chan sai vaikutteita taolaisuudesta . Vuosikirjan sisältö koostuu osin pienteemoista, jotka sinällään voivat olla ihan mielenkiintoisia, mutta ruokkivat vain kapea-alaista tietämystä. vuosikirjan arviointitehtävään. Suzuki 1973, 57 . Blyllä on outo taipumus kirjoittaa tekstiä miehen mittaiseksi. Bly 1992, 63-70. Toisaalta se antaa tunteen kaikkivoipaisuudesta, toisaalta yksilö tuntee absoluuttisen pienuutensa maailmassa. Ks. Zen kulkeutui Japaniin 1200-luvulla Kiinasta, jossa zeniä nimitettiin chaniksi. Klemola 1998 ja Koski 2000 2. Tämä selittää myös sen, etten vuosikirjan arvioitsijana löytänyt siitä kovin runsaita tiedonhelmiä. Esa Sirosen pyynnöstä suostuin ko. Yksilö on enemmän 'kotonaan' maailmassa ja omassa itsessään. Ks. Kysymyksessä on hämmentävä kokonaisuus, joka sisältää oman olemassaolemisen varmuuden kokemisen ja positiivisen nöyryyden maailman edessä. Tähän budo-lajit meditaatioon yhdistettynä antavat yhden mahdollisuuden. Tarkastelen itämaisia li1kuntaperinteitä tässä yhteydessä kah· desta syystä. Käteen jäi eräänlainen tuttuuden vaikutelma . 6. Lisääntynyt itsetuntemus poistaa 'peittoa' ihmisen ja maailman väliltä, jolloin luontoa ja ihmisiä ei voi enää kohdella esineinä. von Willebrandista ja Petri Polkusen pro gradu tutkimus amerikansuomalaisten siirtolaisten sosialistisesta urheiluliikkeestä vuosina 1908-1928. Jos ihminen elää elämänsä ensisiJaisesti käsitteiden kautta te matisoituna, on hänen elämänsä tällöin elämän kanavoimista pelkästään niiden käsitteiden kautta, joita ensin on itse maailmasta tuottanut. Tässä on aina se vaara, että uudet tiedon helmet seuloutuvat pois ja arvioitsijan vaskooliin jäävät vain sellaiset hippuset, jotka ovat sopusoinnussa arvioitsijan oman käsityksen kanssa. Tässä tilanteessa on hyvä, että myös ulkopuoliset asiantuntijat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat "ulkopuolisina havainnoitsijoina" tulevat apuun analysoimaan ja arvioimaan urheilumme tilaa. Nyt tiedän ettei olisi pitänyt
Lahden doping-sotkun selvittäminen on vasta pieni askel tähän suuntaan. Kirkon rivijäsenenä olen myös korottanut ääntäni ja puhunut esimerkiksi olympiakisoista suomalaisen urheilun "kultaisena vasikkana" , joka näyttää pyhittävän kaiken tekemisen urheilussa , jopa tuloskeinottelunkin. den heikkenemisestä Vikström jäljittää sen lähteitä urheilun kaupallistumisesta ja vastuuhenkilöiden "eettisen tulosvastuun" heikkouksista. Kirkonmies puhuu kuitenkin hyvän paimenen äänenpainoin sivuuttaen mm. Yhteiskunta heijastuu urheilussa ja urheilun piirteet puolestaan yhteiskunnassa. Sosiologina olen muuten aina itsekin käsittänyt urheilun yhteiskunnan osajärjestelmäksi ja sen alakulttuuriksi. Jokohan tämä tärkeä sanoma alkaa vihdoinkin mennä perille. Viitaten ruotsalaiseen Kjell Gustavssonin tutkimukseen Lindfelt väittää, että "urheilun juridinen järjestelmä" lisääntyvine sääntömääräyksineen johtaa siihen, että vastuu kilpailun moraalista siirtyy tuomareille ja kaikki mikä säännöissä ei ole nimenomaan kielletty katsotaan sallituksi. Jotain tarttis tehdä meilläkin urheilun kestävän kehityksen turvaamiseksi. eettisen ydinkysymyksen nykypäivän urheilusta itseriittoisena ja ylikorostuneena elämäntarkoituksena. Toinenkin teologi, Mikael Lindfelt, analysoi systemaattisesti nykyurheilun häiriötilaa ja epätasapainoa citius-altius-fortius -pyrkimysten ja "tasa-arvoa" ylläpitävän säännöstön välillä. Väitteeseen sisältyy se tärkeä opetus, että mitään yhteiskuntajärjestelmästään irrallaan olevaa urheiluinstituutiota ei olekaan. Tuskin kukaan enää kiistää markkinatalouden voimien hallitsevuutta nykypäivän huippuurheilussa, jopa sen johtavan kansainvälisen instituution, olympialiikkeen, toiminnassa. Samalla hän tähdentää myös sitä, että sääntöjen varassa ei voida rakentaa mitään täydellistä järjestelmää urheilijain käyttäytymisen sääntelemiseksi, vaan "terve sielu terveessä ruumiissa" voi toteutua vain urheilijan itseymmärryksen ja suhtautumistavan pohjalta. Vieroksuu jatkuvasti vuosikirjan julkaisijan käsittämättömän vanhakantaista nimeä "Suomen Urheiluhistoriallinen Seura", koska vuosikirjan sisällönkin perusteella ko. Koulukunnan kriittinen äänenkannattaja on vaiennut, mutta kriittiset äänenpainot olympialiikkeestä ja huippu-urheilusta nykypäivän yhteiskunnassa ovat voimistuneet. Huolimatta urheilujohtajien vakuutteluista, miten siinä kävikään: raha ja markkinavoimat ottivat urheilun haltuunsa muuttaen urheilun osin jopa puhtaaksi liiketoiminnaksi ja vilhdeteollisuudeksi! Ja raha ja markkinatalous säätelevät entistä enemmän ei vain urheilussa, vaan myös taiteessa, jopa tieteessä ja yliopistojen toiminnassa! Poliittisesti sitoutumattomana tutkijana voin hyvin yhtyä Vettenniemen ajatukseen siitä, että kyseisen ranskalaisen ultravasemmistolainen radikalismi kärjistyksistään huolimatta tarjoaa tärkeitä näkökohtia pohdittavaksi myös ei-luokkakantaiselle, sitoutumattomalle tutkimukselle. Emeritusarkkipiispa tunnettuna urheilumiehenä arvioi kuitenkin urheilun nykytilan niin vakavaksi, että peli olisi vihellettävä poikki: " Tarvitaan kriittinen, ankaran totuudellinen analyysi urheilun tosiasiallisesta tilasta". Vanhan arvioitsijan jähmeä mielenkiinto virittyi parhaiten kuitenkin Erkki Vettenniemen katsastaessa marxilaisen koulukunnan urheilukriittistä viestintää Ranskassa vuosina 1975-1995. yhdistys pyrJäärästä tuntuukin siltä että todella tärkeät ja suuret asiat jäävät helposti sivuun naissa mikrotutkimuksissa'. Koska olen itsekin pohtinut samoja kysymyksiä joskin kilpailun "urheilullisuuden" ja testipätevyyden säilyttämisen tarkoituksessa, jäin kaipaamaan jotain selitystä näille huippu-urheilun vaikeutuville säätelyongelmille. Mitäs jos terveen urheilun nimessä vaadittaisiin suurkilpailujen yhteyteen kunnon saniteettitilat, jossa kaikkien osanottajamaiden urheilulääkärit voisivat yhdessä ja toistensa toimia valvoen suorittaa välttämättömät ja sallitut verimanipulaatiot, kuten suolaliuosten aamutiputukset urheilijoiden suorituskyvyn palauttamisen nopeuttamiseksi! KIHU vain asialle! Sankaruudesta ja sankaruuden tutkimuksesta Vuosikirjan sisällys antaa kuvan urheilun tai oikeammin liikuntakulttuurin rikkaudesta. Kun meillä 1980-luvun alussa perustettiin yhteistyökumppanuus urheilun ja liike-elämän välillä kaiken piti tapahtua tiukasti "urheilun ehdoin" ja säilyttämällä "urheilu urheiluna". Tämä koulukunta kiteytti lähtökohtansa siihen, että jokainen yhteiskunta saa sellaisen urheilun, jonka se ansaitsee. Omissa selityksissäni olen painottanut päättymättömän kilpailun osuutta ja huippu-urheilun jatku34 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 van "asevarustelun" ja panostusten kasvunvaikutuksia. Urheilu ei ole myöskään mikään luonnonilmiö, joka kumpuaisi "ihmisen universaaliksi ja pysyväksi väitetystä kilpailuvietistä". Helppoa ei ole kumota myöskään väitettä urheilusta kapitalismin tuotteena ja vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän mikrokosmoksena, jossa sama "suoritusprinsiippi" löytyy niin urheilun kuin talouden piiristä ja jossa ennätyksiä tavoitellaan ennätysten vuoksi, voittamista voittamisen vuoksi ja tieteellinen tutkimus on valjastettu suoritusten maksimoimiseksi hinnalla millä hyvänsä
"Tykinruoksi tuli kehittyä niin hyvin kuin kykeni ", kuuluu Levän tulkinta. Olen jo aikaisemmin hämmästellyt, miten vähän tätä merkittävää ilmiötä on tutkittu. Tässä tilanteessa tarjotessaan kaikille osallistumismahdollisuuksia ja myönteisiä rikkaita elämyksiä liikunnalla ja urheilulla voisi olla kirjoittajan mukaan nykyistä suurempi asema syrjäytymisen ehkäisemisessä. Kirja sivuaa urheilusankaruutta sikäli, että Manganin mukaan urheilemisen pohjimmaisena yhteiskunnallisena tehtävänä on ollut muka luoda fasistiselle yli-ihmiselle lihaksikas ja sotilaallinen ruumis! Urheilun harjoitaminen kehittää siten menestyvän sotilaan keskeisiä ominaisuuksia: voimaa, jäntevyyttä ja aggressiivisuutta. Helsingin yliopiston historian laitoksen tutkija likka Levä ei ilmeisestikään ole elänyt noita aikoja väittäessään valkoisen urheiluliikkeen omanneen "tiettyjä fasistisia piirteitä", josta hän mainitsee partioja urheilujohtajan Oskari Väänäsen maanpuolustusta koskevan kirjan kasvatusopit vuodelta 1941. Tätä taustaa vasten on varsin luonnollista, että ei vain suojeluskuntajärj estössä vaan myös "valkoisessa urheiluliikkeessä" ( Levän käyttämä termi ) ja jopa kouluvoimistelussa korostettiin hyvän kunnon merkitystä "kansalaiskunnon" tärkeänä osatekijänä. ISBN 952-5092-56-9. Yhdessä artikkelissa ruoditaan presidentti Urho Kekkosen kuuluisan "sporttipuheen" opetuksia 1990LIIKUNTA & TIEDE :,4/2001 35. Samalla se vierottaa heikommin menestyvät sivustaseuraajiksi, jotka eivät pääse menestyjien joukkoon. Onneksi parjattua uhrimieltä ja yhteisvastuuta löytyi kansamme keskuudesta ja sen ansiosta säilyi myös maamme vapaus ja Levänkin sananvapaus historiamme tulkkina! Sitä en kuitenkaan kiellä, etteikö sankaruuden ja sen eri tyyppien tutkiminen olisi yhteiskunnallisesti tärkeä. Heinilä kyseenalaistaa reippaalla otteella kilpailuyhteiskunnan arvot. Kysymykseen liittyy monia tärkeitä nuorisokasvatuksellisia piirteitä, osin myös kummallisia ylilyöntejä. 202 s. Aiheet vaihtelevat yleisestä liikunnan tarkastelusta varsin seikkaperäisiinkin kysymyksiin. Hänen mukaansa ne eivät yksistään riitä takaamaan tasapainoista ja oikeudenmukaista yhteiskuntakehitystä. Pitänee paikkansa, että kansallissosialistinen natsi-Saksa käytti suunnitelmallisesti ja tehokkaasti urheilua ja urheilusankaruutta hyväksi päämääriensä toteuttamisessa. Heinilä näet yllyttää lukijan omiin pohdintoihin, joissa nousevat esiin tämän päivän yhteiskunnan ja urheilun kipeät eettiset ongelmat. Pertti Toukomaan ja Kalle Virtapohjan perustavat tutkimukset odottavat syventäjiään. Mutta urheilun ja kuntoilun hyväksikäyttöä tapahtuu kaikessa sotilaskoulutuksessa ja tulee tapahtumaan niin kauan, kun tarvitsemme asevoimia turvallisuuden takeeksi. Vain aikalainen, joka on itse elänyt nuo kohtalon vuodet, pystyy elämystasolla tiedostamaan silloisen tilanteen vakavuuden. Liikuntasosiologian emeritusprofessori Kalevi Heinilä pohtii tuoreessa kirjassaan laajasti liikunnan ja urheilun perimmäisiä kysymyksiä. Ansioksi on luettava myös loppuun liitetty kirjallisuuskatsaus arviointeineen. Nuori kansakuntamme on joutunut kokoamaan historiansa aikana kaikki voimansa avuksi vapausja itsenäistymispyrkimyksissään, sittemmin pystyäkseen torjumaan suurvaltanaapurinsa interventiot ja etupiirivaatimukset. Kopijyvä Oy. Erityisessä syrjäytymisvaarassa ovat ne lapset ja nuoret, jotka putoavat kilpailun kyydistä jo koulussa. kii toiminnassaan kattamaan koko liikuntakulttuurin alueen. Suojeluskuntaan liityttiin sekä vasemmalta että oikealta puoluekantaan katsomatta. Olihan kysymys vapautemme ja itsenäisyytemme säilyttämisestä. Kilpailun yhteiskunta suosii Heinilän mukaan liiaksi vahvoja ja menestyviä. Manganin toimittamasta supersankareiden poliittisia taustoja tarkastelevasta kirjasta ( " Superman Supreme. Jäin hämmästelemään, oliko sankarivanhus tulkinnut jääkiekko-ottelun Christopher Catawayn tapaan "sodaksi ilman aseita" vai oliko kysymys "jääkiekkoleijonien " väärintulkinnasta. Kirjassaan Väänänen peräänkuulutti Levän mukaan myönteistä asennetta maanpuolustukseen ja nuorison valmiutta uhrata kaikki isänmaanrakkaudelle, jopa oma "henkikin". Tekijä pohtii neljän artikkelin verran nykyistä länsimaista kilpailuyhteiskuntaa lapsen ja nuoren kehysja kasvuympäristönä. Jyväskylä 2001. likka Levän laatima arviointi JA. Talvisodan katkerien kokemusten seurauksena moni nuorukainen koki suojeluskunna jäsenyyden ja sotilaskoulutuksen ikäänkuin kansalaisvelvoitteksi. Esiin nousevat niin kunnan vastuu liikuntapalvelujen tuottajana kuin liikunnan tasa-arvokysymyksetkin. Oli miten oli, tulkinta oli urheiluhengen vastainen! Muuten olen sitä mieltä, että jääkiekkotuomareilla pitäisi pillin lisäksi olla myös pippurisuihkepurkki ( tai ilokaasusuihke ) sormipidikkeessä "lähitaisteluryhmien" hajottamiseksi! KALEVI HEINILÄ Liikuntasosiologian professori, emeritus Jyväskylä PUREVASTI, PERUSTELLUSTI URHEILUSTA JA YHTEISKUNNASTA Teksti: Kalervo llmanen Kalevi Heinilä: Terve sielu terveessä ruumiissa . Kirjan toisen luvun artikkelit keskittyvät yhteiskunnan liikuntakulttuuriin. Jälkimmäisestä sopii esimerkiksi jääkiekon leijonajoukkueemme, joka kamppailun aattona turvautui taannoin kansallisen sotasankarimme "psyykkaukseen" virittyäkseen taistelukuntoon. Fascist Body as Political lcon Global Fascism" -London -Portland 2000 ) aiheutti kuitenkin pienen närästyksen. Huoliteltu toimitustyö ansaitsee kiitokset ja lisää kirjan luettavuutta. Kirja lähtee liikkeelle yleisestä yhteiskunta-arviosta. Vaikka kirja koostuu pääasiassa jo aikaisemmin julkaistuista artikkeleista ja puheenvuoroista, se on silti ajankohtainen
Toisaalta se monen mielestä saattaa olla myös kirjan heikointa antia. "Nurmi aloittikin menestyksellisen liikemiesuransa jo urheilijana ja rupesi myymään kysyttyjä ylivertaisia juoksusuorituksiaan rahasta. Monien muiden kriitikoiden tavoin myös Heinilä näkee kirkkaasti ongelmakohdat ja osaa niihin myös puuttua. Kysymys on tällä hetkellä entistä ajankohtaisempi. Yhtenä esimerkkinä Heinilän kyvystä ennakoida tulevaisuutta on vuodelta 1983 peräisin oleva mielipidekirjoitus, jossa pohditaan kenen vastuulle urheilun dopingkontrolli kuuluu. Loviisa 200 1. ISBN 952-91-3184-4 Kisakallion Urheiluopiston 50vuotinen historia on oiva esimerkki siitä, mitä voi saada, kun on tarpeeksi tahtoa, tarmoa, uskallusta ja talkoohenkeä. Eveliina Vainio on koonnut Kisakallion 50-vuotisen taipaleen teokseksi "Naisenergialla urheiluopisto Kisakallion Urheiluopisto 19491999". Toinen kysymys sitten kokonaan on, onko urheilun aatteellisesta perustasta irronneella huippu-urheilulla enää sellaista kasvatuksellista ja poliittista merkitystä, että yhteiskunnan on sitä syytä tukea. Sen sijaan rakentavat ehdotukset, joilla huonoksi havaittua asioiden tilaa saataisiin parannettua jäävät usein puuttumaan. luvun näkökulmasta. Mielenkiintoista tässä on se, että suurin osa näistä kriittisistä puheenvuoroista ja tutkimustuloksista on ollut julkisuudessa jo vuosikymmeniä sitten. Esimerkiksi doping-kontrollin kustannukset voitaisiin peittää tätä varten kilpailujen järjestäjille ja urheilijoille suunnatulla verolla tai maksulla. Ja jos vastuu dopingin poistamisesta "todella aiotaan siirtää yhteiskunnan maksettavaksi, niin silloin on parempi, että yhteiskunta ottaa muutenkin tiukempaan ohjaukseensa maamme edustusurheilun", Heinilä kirjoittaa. .. Eikö viimeistään nyt ole paikallaan kysyä, pitäisikö huippu-urheilun tavalla tai toisella osallistua aiheuttamiinsa kustannuksiin. Huippu-urheilu on erkaantunut selväksi viihteeksi ja liiketoiminnaksi, jossa kääritään suuria rahallisia voittoja. Niistä pääsevät kilpaurheilun järjestöt ja urheilutähdet nauttimaan täysimääräisesti. Sen sijaan urheiluviihteen esiintymislavojen ja säätelyjärjestelmän kustannukset lankeavat edelleen pääsääntöisesti yhteiskunnan vastuulle. Tämä tapahtui mustassa pörssissä eli amatööriurheilun markkinoilla, jossa tällainen liiketoiminta oli kuitenkin tuohon aikaan ankarasti kiellettyä. Syystä Paavo Nurmelta evättiin ·sala-ammattilaisena· osallistuminen Los Angelesin olympiakisoissa vuonna 1932." Kokonaisuudessaan Heinilän kirja on antoisaa ja paikka paikoin myöskin hauskaa luettavaa. Sen parasta antia on lähes kaikkialle ulottuva kritiikki. Kisakallion synty ajoittuu. Tällaisena se puolustaa paikkaansa ja kuuluu sekä alan harrastajien että kaikkien liikunnasta kiinnostuneiden peruslukemistoon. 36 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 Kirjan kahdessa viimeisessä luvussa käsitellään urheilun lajikulttuuria ja liikuntakulttuurin arvoperustaa. Kansallissankarin asemaan nousseen Paavo Nurmenkin myyttisen sädekehän Heinilä himmentää tyylilleen uskollisena seuraavaan tapaan. Heinilän teosta onkin pidettävä ennen muuta mielipidekirjana, jossa annetaan virikkeitä liikunnasta ja urheilusta käytävään keskusteluun, tutkimukseen ja opetukseen. TEHOAAN TOTTA NAISENERGIALLA KUVA: URHEILUMUSEO Teksti: KAISA HERVA Eveliina Vainio: Naisenergiaffa Urheiluopisto Kisakalfion Urheiluopisto 1949 1999 Itä-Uudenmaan Paino ay. Kirjoittajan mielestä ei ole lainkaan selvää, että doping-kontrollin tulisi kuulua yhteiskunnalle. Huippu-urheilun nykytila ei Heinilältä korkeaa arvosanaa saa. Siinä Heinilä keskittyy urheilun maailmaan. Pohdinnan alla ovat muun muassa huippu-urheilun päättymätön kilpailu, olympiakisojen moraalinen rapautuminen, rahan valta, doping-ongelma ja urheilun aatteellisen perustan romahdus. KALERVO ILMANEN, FT assistentti Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto KUN UNELMISTA .. Vanha viisaus "luja tahto ja kova työ vievät vaikka läpi harmaan kiven" sopii hyvin tähän suomalaisten naisten unelmaan, josta tehtiin totta tunteja ja työmäärää laskematta. Tässä mielessä Kalevi Heinilää voi pitää yhteiskunta tutkijana, joka jo varsin varhain on oivaltanut tulevan muutoksen suunnan. Itselleni mielenkiintoisinta ja kirpeintä luettavaa oli kirjan kolmas luku. Nekin ovat tuttua Heinilää, jossa kaikkea tarkastellaan kriittisin silmin ja jossa ei kaihdeta edes kansallisten myyttien romuttamista . Hän esittää perusteltua ja purevaa kritiikkiä
Kuvien kohdalla on havaittavissa samanlaista epätarkkuutta teoksen muissakin kohdissa eli kuvalla ei välttämättä ole kovinkaan kiinteää tekstiyhteyttä. Se, samoin kuin teoksen kirjoittajan innostuneisuus aiheeseen, välittyy myös lukijalle. Alkuosa on tyyliltään tarinamaisempi ja sitä elävöittävät monet mielenkiintoiset jutut Kisakallion tapahtumista. Kirjoittaja kehottaakin henkilöistä kiinnostunutta lukijaa perehtymään opiston 40-vuotishistoriikkiin. Kirjoittaja on lisännyt tekstin lomaan eräänlaisia (esimerkiksi haastattelujen ja toimintakertomusten pohjalta koottuja) "tietoiskuja" , joiden tarkoitus on antaa syventävää tietoa joistakin yksityiskohdista esimerkiksi Kisakallion Pumpulitytöistä. Kirja toi ainakin minulle uutena tietona sen, että ajatus urheiluopistoista oli nimenomaan naisten. Eli kirjan alkuja loppuosa ovat ikään kuin eri paria. Olisin suonut alun tyylin jatkuvan läpi koko teoksen. Sahaaminen helpottaa kirjan puolivälin jälkeen, joskin sitä on havaittavissa läpi koko teoksen. sivu 22). Eli kun aika on kypsä, voidaan "lapsi" lähettää maailmalle kehittymään ja kasvamaan ilman, että siitä yritetä pitää kynsin hampain kiinni. Nämä pioneeriprojektit ovat syntyneet käytännön tarpeista. Teoksessa oli sellaisia puutteita, joiden olettaisin johtuvan siitä, että kirjoittajalle ei ole vielä ehtinyt karttua kovin laajaa kirjoittajakokemusta. Loppuosa sen sijaan keskittyy kurssitoiminnan esittelyyn ja muuttuu myös tyyliltään kuivakan asialliseksi. En tiedä, onko tämä naismaisempi tapa toimia, mutta ainakin se antaa mainiot edellytykset jatkuvalle uuden ideoinnille ja luomiselle. Kirja esittelee lukijalleen ajan haasteisiin vastaavan urheiluopiston, joka kuitenkin ponnistaa alkuperäisen ajatuksensa, kuntoliikunnan pohjalta. Kirjoittaja on merkinnyt lähdeviitteet, mikä onkin oikeastaan itsestään selvyys tämän tyyppisessä teoksessa. Se häiritsee. kut" ovat mukava ja virkistävä lisä tekstin lomassa mutta eivät kuitenkaan ole omia lukuja, jollaisiksi ne nyt on merkitty sisällykseen. Kisakallion historia on merkittävä osa suomalaista liikuntahistoriaa nimenomaan suomalaisen naisliikunnan historiaa. Kurssitoiminnan kehitys kulkee kyllä läpi koko teoksen, mutta kirjan alkupuolella keskitytään melko laajasti ja paikoitellen hyvinkin seikkaperäisesti kertomaan muun muassa niistä arkipäivän ongelmista, joihin idyllisessä Karhusaaressa törmättiin. Teksti ei pääse etenemään joustavasti, vaan ikään kuin sahaa edestakaisin. Tältä osin teksti olisi kipeästi kaiva n n u t vielä sen "viimeisen " muokkauksen ja tiivistämisen. Juuri kun lukija kuvittelee pääsevänsä seuraavalle rastille, heittää kirjoittaja hänet jälleen lähtölinjalle. Toisaalta se olisi ehkä antanut mahdollisuuden myös dokumentoida paremmin tehtyjen haastattelujen pohjalta saatua arvokasta tietoa. Joissakin kohdissa jopa kuvalla ja kuvatekstillä ei ole yhteyttä keskenään (esim. Kirjoittaja kertoo keskittyvänsä tarkastelemaan oman mielenkiintonsa pohjalta Kisakallion kurssitoimintaa ja sen kehitystä (mielestäni tämäntyyppistä teosta kirjoitettaessa rajauksen perusteena tulisi kyllä olla jokin muu, kuin kirjoittajan oma mielenkiinto). Kyseessä oli ympäri Suomea kiertävä pukunäytös, jossa paikallisten voimisteluseurojen naiset toimivat mannekiineina ja esittelivät sesongin asut. sodan jälkeiseen voimakkaaseen jälleenrakentamisen aikaan. Alkuosan tyylin jatkuminen läpi koko teoksen olisi tukenut paremmin myös kirjan nimessä voimakkaasti painottuvaa naisenergiaa. Tätä taustaa vasten nykyihmisen on ehkä helpompi ymmärtää, miten näin rohkeaan, jopa uhkarohkeaan yritykseen ylipäätään uskallettiin ryhtyä tyhjätaskuina kun lähdettiin liikkeelle. Teos tuo hyvin esille sen valtavan talkoohengen ja kekseliäisyyden, joita ilman Kisakallion perustaminen ja kehittäminen ei olisi ollut mahdollista. Sopivat ainekset on kyllä löydetty, mutta aivan kaikkia osasia ei oltu saatu saumattomasti paikoilleen. Alku oli todellinen energiapommi, mutta lataus ei jaksa kantaa aivan loppuun saakka. Vaikka teoksen alkupuoli on tyylillisesti lukijaa hemmottelevampaa, vaivaa sitä kuitenkin sisällön jäsentymättömyys. Lisäksi sivulle 137 sijoitetun Koko vuosi juhlien "tietoiskun" samoin kuin viereiselle sivulle sijoitetun 50vuotisjuhlassa otetun valokuvan paikat ihmetyttävät. Huomioni kiinnittyi siihen seikkaan, että niistä ollaan kuitenkin oltu valmiita luopumaan, kun opetus on saatu organisoitua "oman alan oppilaitokseen" (esimerkiksi Kätilöopisto) . Nämä syventävät "tietoisTarkastellaanpa Kisakallion historiaa mistä tahansa näkökulmasta, ei voida välttyä siltä, että se personoituu tiettyjen vahvojen naisvaikuttajien ympärille. Toisaalta kansien väliin oli jäänyt myös suoranaisia huolimattomuusvirheitä lieneekö kiire päässyt yllättämään loppuvaiheessa. Kisakallion pioneerityö on ollut merkittävää monella liikunnan osa-alueella; esimerkiksi äitiysvoimistelussa ja tanssinopetuksessa. Kuten koko Kisakallion, on myös sen 50-vuotishistoriikin eteen tehty ilmi selvästi paljon työtä. Kirjaa tullaan varmasti LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 37. Tarkastellaanpa Kisakallion historiaa mistä tahansa näkökulmasta, ei voida välttyä siltä, että se personoituu tiettyjen vahvojen naisvaikuttajien ympärille. Olisin kyllä toivonut myös tähän yhteyteen hieman enemmän taustatietoja näistä suomalaisen naisliikunnan vaikuttajista, jotka nyt jäivät lähinnä nimiksi. Kisakallion historia onkin paikoitellen melko uskomattoman kuuloinen tarina, jonka punaisen langan muodostavat aatteen palo ja luja tahto. Kumpaisellakaan kun ei ole minkäänlaista yhteyttä itse tekstiin. Pumpulitytöt oli yksi niistä monista ideoista, joilla kerättiin varoja Kisakallion tukemiseksi. Se olisi korostanut paremmin sitä kuvaa, mikä ainakin minulle lukijana välittyi Kisakallion tarmokkaista ja työtä pelkäämättömistä naisista. Olisin toivonut tämän seikan painottuvan teoksessa hieman enemmänkin, sillä kuten kirjoittaja ohimennen toteaa kyse on vielä nykyäänkin maailmanlaajuisesti ainutkertaisesta toimintamuodosta
Elämänkaariajatus oli yksi projektin runkoideoista. Turkulaiset liikunnan viranhaltijat ottivat LYPin ideat onkeensa ja loivat Liike 2000: ksi kutsutun projektin. Kokonaisuutena Eveliina Vainio selviytyy urakastaan hyvin ja kirjoittajan oma ote uhkuu sitä samaa energiaa kuin koko Kisakalliokin. Kurssien nimet eivät toistu tekstissä niin usein, että niistä olisi ollut perusteltua käyttää lyhenteitä. Samoin lähteiden ryhmittely olisi voinut olla viimeistellympi. Projekti vei liikuntaa ihmisten luo , heidän lähiympäristöönsä. Liike 2000-projektin ydintavoitteeksi asetettiin hyvinvoiva kuntalainen. Tosin yhdestä perusvirheestä haluan kyllä mainita eli virkkeen aloittamisesta numeromerkinnällä. Aluetyö, jota toteutettiin palkattujen alueohjaajien avulla, oli eräs projektin kulmakivistä. Nähtäväksi jää, kuinka verkoston elinvoimaisuus säilyy nyt, kun projekti on päättynyt ja toimintamallin pitäisi jäädä elämään osana normaalia toimintaa. Kaikkien käytettyjen lähteiden löydettävyydestä en sen sijaan ole aivan vakuuttunut. Taloudellisia resursseja oli vähennetty kolmanneksella vuosikymmenen kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Kunnallishallinnon ympäristössä poikkeuksellisen pitkäkestoinen hanke levit. Seitsemän vuoden aikana, jonka projekti kesti, sen verkosto levitti lonkeronsa Turun kaupungin organisaation eri soluihin. Liike 2000 on monessa mielessä esimerkillinen projekti. Tämä kirja on kunnianosoitus historiamme "sankarinaisille" sekä oiva tietolähde ja kannustin meille nykyisille ja tuleville päättäjille." Kisakallion 50-vuotishistoriikki on sopivaa luettavaa, vaikka ei olisikaan päättäjä tai edes liikunnasta kiinnostunut. Liikunnan mahdollisuuksia yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämiseksi ei ollut riittävästi käytetty. Tämä toistuu alusta loppuun. Lainatakseni Kisakallion nykyisen rehtorin Seija Toivosen sanoja: "Kisakallion historia on kunniakas pala suomalaisen naisliikunnan historiaa. Hallintokuntien tiiviillä yhteistyöllä, jossa liikunta toimi yhteisenä nimittäjänä saavutettiin poikkeuksellisen hyviä tuloksia. Projekti ajoittui suotuisalle ajanjaksolle, sillä sen alkaessa maa alkoi nostaa päätään laman kourista. Liikuntakulttuuri oli eriytymässä. TOP, KOK, LOP, LPT ynnä muut keskellä tekstiä hieman tökkäävät ja häiritsevät lukemista. Tuolloin liikunnan asiantuntijoiden johdolla todisteltiin, kuinka liikunta ja liikuntakulttuuri sisältävät paljon enemmän potentiaalia kuin perinteisesti kilpa ur heil uorientoituneesta näkökulmasta oli oivallettu. Oivallettiin nimittäin, ettei liikunnallisesti passiivisia kaupunkilaisia tavoiteta liikuntasaleista tai kentiltä, vaan isojen hallintokuntien asiakaskontakteissa. Toinen hanketta kantanut perusajatus oli ylihallinnollinen toimintatapa. Teos on kielellisesti helppoa luettavaa, ja pahimmilta kielenhuollollisilta kömmähdyksiltä on vältytty. Viitteet on merkitty tekstiin erittäin lukijaystävällisesti, joten ne eivät haittaa luettavuutta. Ikähaarukkaa ei rajattu, vaan kohteena olivat kaikki ikäryhmät "vauvasta vaariin". Terveys ja terveysliikunta alkoi saada laajemmin sijaa ihmisten merkitysrakenteissa. Turun liikuntatoimi oli 1990-luvun alkupuolella ahdingossa. Liikunnan näkökulmasta tavoite merkitsi haastetta tavoittaa mahdollisimman moni niistä kahdesta kolmasosasta, jotka eivät terveytensä kannalta liikkuneet riittävästi. Olisin toivonut myös kursseista käytettävän niiden koko nimiä. Käytännössä liikuntatoimen lisäksi, terveys-, sosiaali-, kouluja nuorisotoimen toimialoilla "ravisteltiin" kuntalaisia liikunnan pariin. KAISA HERVA, FM projektipäällikkö Jyväskylä 38 LIIKUNTA& TIEDEJ-4/2001 LIIKE 2000 Turkulaiset jalkauttivat Liikunnan yhteiskunnallisen perustelun Teksti: Pasi Koski Ensimmäinen Liikunnan yhteiskunnallisen perustelun (LYP) tuotos julkaistiin vuonna 1993. Lyhenteiden käyttöä, muuten kuin epävirallisissa tekstiyhteyksissä, tuleekin harkita tarkoin. työntekijöitä oli asukasta kohden vain puolet maan keskiarvosta. Projektin kuluessa toiminta organisoitui neljän kohderyhmän suunnassa: lapset, nuoret, työikäiset ja eläkeläiset. Liikuntapaikkoja ja liikuntaLiikunnallisesti passiivisia kaupunkilaisia ei tavoiteta liikuntasaleista tai kentiltä, vaan isojen hallintokuntien asiakaskontakteissa. Nyt esimerkiksi gradut, esitteet ja kirjallisuus ovat samassa "nipussa". Se on oiva osoitus siitä, mitä voi saada aikaiseksi, kun vain käärii hihat ja ryhtyy hommiin. Turun liikuntatoimen oli ryhdyttävä rivakoihin toimenpiteisiin asemansa kohentamiseksi. Monet heistä olivat oman työyhteisönsä liikuntavastaavia. käyttämään lähteenä vielä useammankin kerran. Hankkeen ensisijaiseksi kohderyhmäksi määritettiin liikunnallisesti passiiviset kuntalaiset. Hankkeen loppuvaiheessa mukana oli noin 600 liikunnan puolesta puhujaa. L YPin pohja työ oli käytettävissä. "Ravistelu" toteutettiin viestinnän ja markkinoinnin, liikuntaneuvonnan, liikuntaympäristön kehittämisen ja liikuntapalvelujen tarjonnan parantamisen avulla
Mutta tämän tendenssin analysoiminen toisi mukaan välttämättä kulttuuriteoreettisia aineksia, jolloin tutkittava ja analysoitava horisontti laajenisi valtavasti. Oli aivan tarpeeksi haasteellista tulkita itämaisia perinteitä länsimaisen filosofian kautta ideaalien tasolla; kuten muistat, totean työssäni, että se miten ideaalit käytännössä toteutuvat, riippuu hyvin paljon opettajasta, oppilaasta ja miljööstä. Mutta sen perusteella, miten asiat reaalimaailmassa (kielteisimmillään) ovat, ei voi sanoa mitään lopullista itse ideaaleista. Projekti onnistui myös tuloksellisesti. Sitä hyvää ja tavoiteltavaa, jonka niistä voi oikeissa olosuhteissa löytää. rakkauden tunnetta ei voi älyllisin ponnisteluin tuottaa itseensä. Teos paneutuu myös hankkeen talouteen, käytännön toimintoihin ja hallintoon. .1 täytyi yli hallintokuntarajojen ja loi uudenlaista dynaamista toimintakulttuuria. Joidenkin kommentaattorien mielestä jo senhetkinen urakkani oli riskialtis yritys puhumattakaan, että olisin laajentanut sitä kaipaamaasi suuntaan. Suositeltavaa luettavaa se on kaikille projektitoimijoille ja erityisesti kunnallishallinnon verkostomaisten projektien kanssa askaroiville tai niitä suunnitteleville. Yksi tarkoitukseni oli kirjoittaa selkeästi, jotta mahdollisimman moni saisi väitöksestä mahdollisimman paljon irti. Kirja ei ole pelkästään dokumentti onnistuneesta projektista, vaan se toimii myös opastavana virikkeenantajana. Löysit työstäni huomionarvoisia asioita hyvä niin vaikka kirjoitatkin, ettet ole filosofi. Kysymys on aina ihmisistä, jotka välittävät perinnettä eikä abstraktista perinteestä "an sich". Esität, että perenniaalisuus saattaa toteutua leikeissä ja peleissä siis ei perenniaalisesti tematisoituneissa liikuntamuodoissa "ihan vaan tekemisen kautta ja ilman 'teoreettista tajuntaa' siitä, miksi se on kivaa". Ts. Jos esim. Liikuntaa voi harrastaa ja harjoittaa miten vain. Toisaalta hanke viestii siitä suuresta potentiaalista, joka kuntaorganisaatiosta löytyy, kun oikeat toimintamallit kehitetään. Liikunta on väline kansalaisten hyvinvoinnin luomisessa ja se soveltuu keinoksi monen eri hallintokunnan toimialalle. lähtökohtani ei ole kritisoida muita tapoja. Projektista muotoutui laaja, mutta jäntevä kokonaisuus, johon sadat kaupungin työntekijät ja tuhannet kaupunkilaiset innolla osallistuivat. Sen mukaan ihminen tarvitsee tietoista ymmärrystä, että osaa asettautua harjoitukseen oikealla tavalLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 39. Tietenkään ei kaiken liikunnan tarvitse olla perenniaalisiin ideaaleihin pyrkiviä. Jaan uskosi, sillä pääoman subsumptiologiikka tunkeutuu yhä syvemmälle kansalaisyhteiskunnan huokosiin. Ajatuksena minulla on tässä kohden se, että jos haluaa tavoitella perenniaalisten idealien realisoitumista omassa itsessä, harjoitusta ohjaavana periaatteena ja omien kokemusten artikuloimisen apuna olisi hyvä (adekvaatti) olla teoria/filosofia , siis eräänlainen henkiseen kasvuun tähtäävä valmennusohjelma. Tavoitteena oli passiivisten kuntalaisten aktivointi liikkumaan. Aktiivisten liikkujien määrä lisääntyi hankkeen myötä noin 10 000 henkilöllä samalla kuin kaikkein passiivisimpien ryhmä pieneni noin 5 000 henkilöllä. Turun kaupungissa liikunta nousi Takarivin Taavin paikalta aivan uuteen rooliin, kun se tajusi puhuttelevansa kaikkia kaupunkilaisia heidän koko elämänkaarellaan. Aina aika ajoin julkisuuteen putkahtavat ikävät tapaukset ovat selkeä todiste tästä. Huomaan perenniaalisen filosofian ajatuksen tehneen sinuun vaikutuksen, koska mietit pelaamista, juoksemista ja liikunnallisia leikkejä suhteessa perenniaaliseen. Kirjoitat, että ajan ja paikan muutokset ovat uskoaksesi vaikuttaneet joogaan ja zen-buddhalaisuuteen perustuviin budo-lajeihin. PASI KOSKI FT tutkija Aura Vastaus Martti Silvennoisen reuna merkintöihin Tapio Kosken väitöskirjaan Teksti: Tapio Koski Hyvä Martti. Esim. Tämän huomioon ottaen onnistuin tehtävässäni kuitenkin kohtuullisen kiitettävästi. Kaikki riippuu siitä, mitä itse haluaa. Teoreettisen tajunnan merkitys on siinä, mistä väitöksessäni kirjoitan "aktiivis-passiivisesta prosessista". Miksikö. Kirjoitat, että "mihin väliin 'perenniaalisuu tta' pitäisi strukturoida. Liike 2000 antaa kuitenkin uskoa siihen, että liikunta voi päästä myös eturiviin ja parantaa asemiaan, jos sitä osataan käyttää eri hallintokuntien yhteisenä nimittäjänä. Toteanhan tekstissäni, että olen koettanut tuoda esiin traditioihin sisältyvää ajatuksellista ydintä. Projektista on juuri ilmestynyt teos "Liike 2000 Liikunta turkulaisten hyvinvoinnin välineenä", joka kuvaa projektia prosessina. Asiat ovat vaikeita ja sellaisia, joista on vaikea kirjoittaa.Ja ylipäänsä se, että aasialaisten perinteiden esittämät asiat tulkittuina kahden filosofian järkäleen Merleau-Pontyn ja Heideggerin kautta ovat todella vaikeita. Osut tässä naulan kantaan, sillä perenniaalisuus toteutuu nimenomaan ilman teoreettista tajuntaa. opettaja ei ole sisäistänyt lajiinsa liittyvää positiivista ja inhimillisesti arvokasta, oppilaiden on vaikea saada siihen omakohtainen kokemus. Tässä yrityksessä en onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Myös liikuntaväen laajemminkin olisi hyvä tuntea Liike 2000, sen toimintamallit ja aikaansaannokset. Eikö useimmiten mahdollisuus mennä mukaan ja saada olla mukana ole riittävä periaate." Kyllä, näin on. Väitöskirjani esittää yhden tavan harjoittaa liikuntaa. Liikuntatoimeen suhtaudutaan usein hallintokuntien hierarkiassa osittain pienuutensa ja osittain toimialansa takia kuin eräänlaiseen Takarivin Taaviin, joka saa muilta jääviä rippeitä. Projektin hyvät tulokset antavat tukea niille ponnisteluille, joilla on yritetty perustella liikunnan yhteiskunnallista merkitystä. Siksi, että kokemuksia ei voi järjellä tuottaa. Muita hallintokuntia pidetään tärkeämpinä. Jos haluaa hauskaa touhua mukavassa porukassa niin mikä sen mukavampaa
Haluan vielä lopuksi valaista yhtä kommentoimaasi kohtaa. Hyvää ja lupsakkaa ja liikunnallista kesää. Ne olivat teesejä, jotka ohjasivat tutkimustani. Esim. Opintojen alkuun oli viikko, joten minulla oli mukavasti aikaa toipua 11 tunnin aikaerosta, totuttautua vieraaseen kieleen, tutustua kaupunkiin ja tulevaan opinahjooni Otagon yliopistoon sekä asuintovereihini Malesiasta, Singaporesta ja Saksasta. Ollessani pohjoismaisella liikunnan intensiivikurssilla Tukholmassa eräs tanskalainen professori kertoi jatko-opiskelleensa Uudessa Seelannissa ja suositteli minulle maata vaihtopaikaksi. pyhyyden kokemus, tulkitaan kristinuskossa persoonallisesta Jumalasta käsin ja zen-buddhalaisuudessa (jossa ei ole jumalaa) itsetuntemuksen lisääntymiseksi, jonka perusta on maailmassa oleva yksilö. Tarkoitan tällä sitä, että tiivis teksti pitää filosofisten termien ja käsitteiden osalta selittää monipuolisesti ja laveasti ja esimerkkien avulla helposti omaksuttavassa muodossa. Kirjoituksesi lopussa mainitsemisiasi teesejä, jotka liittyvät seuraavaan lainaukseen työstäni "urheilussa ja liikunnassa on tärkeää huomioida sellainen näkökulma, joka ei paloittele ihmistä. TAPIO KOSKI vs. Kokemuksethan eivät suoraan ilmene kokijalleen käsitteellisessä muodossa vaan ovat tietyssä mielessä "mykkiä" . Tämä näkökulma ottaa huomioon a) ihmisen kokemukset ja niiden henkilökohtaiset vivahteet, b) liikunnan sensitiiviset elementit ja c) liikunnan ja urheilun merkityksen ihmiselle hänen elämismaailmassaan." en ole tarkoittanutkaan tutkimukseni tuloksiksi. Jos haluaa, että kaikki voisivat tulkita omia kokemuksiaan, teksti pitää kirjoittaa auki. Kirjoitat loppupuolella, että tekstini tuntuu paikoin poliitikon retoriikalta, paikoin ylikuohuvalta filosofian ylistykseltä. Nyt oli ensimmäistä kertaa mahdollista lähteä opiskelemaan Uuteen Seelantiin. Muistin tämän keskustelun ja lähdin samantien kirjoittamaan vaihtohakemusta. Mikä sen upeampaa kuin käydä päivittäisostoksilla singaporelaisen Li Lingin kanssa, saada sulkapallo vastustajaksi ruotsalainen Thess, luistella jäähallissa fidziläisen Even, ruotsalaisen Jennyn, amerikkalaisen Deborahin ja sveitsiläisen Armanin kanssa , kivuta vuoren. Kesäkuun 29. > dialoginen suhde yksilön ja fyysisen harjoituksen välillä, suhde tietoisen ja esiobjektiivisen välillä' ei ainakaan ole lapsi, tuskin keskiverto-nuori tai aikuinenkaan. la ja oikeissa olosuhteissa. Kokemukset saavat yksilön tietoisuudessa käsitteellisen muotonsa vasta kulttuurisen tulkintakehyksen kautta (vaikka toisaalta kokemus on oman itsensä auktoriteetti). hiljentymisharjoitusta (jossa voi syntyä jotain "sisäistä hehkua") on vaikea tehdä kiivaan väittelyn tuoksinnassa tai ajaessaan autolla liukkaalla vuoristoteillä. päivä 2000 alkoi viiden kuukauden seikkailuni sekavin tuntein. Asuinyhteisössäni Toroa International House:ssa asui yhteensä 150 opiskelijaa ympäri maailmaa. Tarkoitan sitä, että samantyyppinen kokemus, esim. Kun kirjoitan, että mitä tahansa liikuntamuotoa on mahdollista harjoittaa perenniaalisten liikuntamuotojen tavoin, tarkoitan, että periaatteen tasolla on hyvin vaikea ellei mahdoton nähdä, mitä lajeja ei voisi harjoittaa perenniaalisella tavalla. Passiivinen osa prosessissa on se, että jos jotain seestymistä ja sisäistä hehkutusta tapahtuu, se tapahtuu jos on tapahtuakseen. Haaveeni siirtyi askeleen lähemmäksi etelänapaa, kun pysähdyin lukemaan Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan kansainvälisten asioiden ilmoitustaulua. Kysymys on tällöin siis tieteellisen tekstin esittämisestä arkikielellä. Tekstini avulla jokainen voi tulkita kokemaansa niin paljon kuin pystyy, toinen enemmän ja toinen vähemmän. Erityistä kulttuurishokkia en tässä sivistysvaltiossa kohdannut vaikkakin kylmät talot ja suuri aasialaisopiskelijoiden määrä ihmetyttivät. . Perinne neuvoo ja opastaa minkälaisissa tilanteissa harjoittelu on sanoisinko optimaalista. Pyrin ensisijaisesti mieluummin kaikenkattavaan myönteisyyteen kuin ehdottomaan kielteisyyteen (edes yhdenkään lajin osalta). Jatkat näin, että "minun mielestäni sellainen yksilö, joka 'voi artikuloida fyysisen harjoituksen tuottamia kokemuksia, jolloin niitä voi käsitellä tietoisella tasolla ja saada niistä ymmärrys < .. Perinne on vanha ja viisas jolla on paljon kerrottavaa jos haluaa kuunnella ja oppia, kiteytyyhän siinä lukemattomien yksilöiden kokemukset. Toivottavasti tämä vastaukseni selvitti joitain epäselviksi jääneitä kohtia. Kuten jo totesin, tietoisesti kokemuksia ei voi tuottaa vaan ainoastaan saattaa itsensä psykofyysisenä kokonaisuutena sellaiseen tilanteeseen, jossa inhimillisesti arvokkaita kokemuksia voi syntyä. Olen40 LIIKUNTA& TIEDE 3-4/2001 naista tekstissäni on se, että se on yleinen ja mahdollisimman kattava ja mahdollisimman hyvin ja kestävästi perusteltu näkemys. tutkimusassistentti Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos Tampereen yliopisto Teksti: Päivi Aalto Unelmoin vaihto-opiskelusta kenguruiden ja krokotiilien Australiassa, sillä se oli kaukaisin ja eksoottisin tuntemani länsimaa. " Tarkoitukseni tässä kohdassa on antaa ajatuksellisia ' työkaluja' omien (liikunta)kokemusten työstämiseen. Mukava yllätys oli, ettei minua odottanut ainoastaan englannin kielen intensiivikurssi vaan myös ruotsin ja norjan. Väitöskirjasta on vaikea tehdä niin helppolukuinen, että kaikki voisivat sitä käyttää apunaan
Ei liene vaikea arvata modernin benjihypyn kotimaata ... Suomalaiselle eksoottisimmasta yliopiston tutkimustoiminnasta mainittakoon Antarktika-ohjelma ja rugbytutkimus. Opiskelijat oppivat räätälöimään erilaisia harj oi ttel uoh j elmia eri tyyppisten LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 41. Kandidaatin opinnot kestävät neljä vuotta ja maisterin opinnot viidestä kuuteen vuotta. Uusi Seelanti on yksi maailman johtavista (ellei johtava) retkeilyn ja seikkailuliikunnan/turismin maista eikä vähiten upean luonnon ja korkeiden seikkailuaktiviteettien turvallisuusstandardien ansiosta. Reilun sadan tuhannen asukkaan Dunedin sijaitsee Uuden Seelannin etelä-saaren länsirannikolla. Tämä maan skottilaisin kaupunki on vireä opiskelijakaupunki,jossa on lukuisia viihtyisiä kahviloita, eri ruokakulttuurien ravintoloita, paljon illanviettopaikkoja ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet taiteesta liikuntaan. Ns. Liikuntatieteellisellä tiedekunnalla (the School of Physical Education) on yhteensä 900 opiskelijaa, jotka voivat suuntautua neljään eri pääaineeseen. Opiskeltavat aineet ovat pedagogiikka, luontoliikunta, seikkailuliikunta, tanssi, koululiikunta ja terveystieto. Otago on Uuden Seelannin ainoa yliopisto, josta voi valmistua niin kandidaatiksi, maisteriksi kuin tohtoriksi liikunnan alalta. harjoitteluja liikuntatieteiden pääaineessa (Exercise and Sport Science Major) ihmisen liikkumista lähestytään biologis-fysiologisesta näkökulmasta. ammatillisten opintojen pääaineessa (Professional Studies Major) opiskellaan koululiikunnan, luontoliikunnan ja tanssin opetuksen ammatillisia käytäntöjä. Vaihto-opiskelijana Uudessa Seelannissa: LIIKUNTAMATKAILUA, LAATUJOHTAMISTA JA LUONTOLIIKUNTAA huipulle amerikkalaisen Amandan ja saksalaisen Weran kanssa ja istua meren rannalla picnicillä Trinidad & Tobaggolaisen Steven ja japanilaisten Youshikon ja Youshihiron kanssa! Toroa International House:ssa järjestettiin myös kaikille yhteistä ohjelmaa aina lasketteluja vaellusretkistä kiinalaiseen kuukakkufestivaaliin, intialaiseen valojen festivaaliin, tanssiaisiin ja kiinalaiseen ravintolaillalliseen. Ns. Kaikki keskustan palvelut, campusalue ja opiskelijoiden asunnot ovat kävelyetäisyydellä toisistaan. Opiskeltavat aineet ovat biomekaniikka, harjoitusfysiologia ja motorinen oppiminen/kontrolli. Otago yliopistolla on ollut liikuntatieteellistä koulutusta aina vuodesta 1948 lähtien. Otagon yliopistossa opiskelee 17 000 opiskelijaa ja opiskelumahdollisuudet ovat lähes rajattomat aina maoriopinnoista meritieteisiin. Pääaineessa "liikuntaharjoittelun määräys ja johtaminen" (Exercise Prescription and Management Major) keskitytään ihmisen elinikäisen kehityksen ja hyvinvoinnin lisäämiseen liikunnan avulla. Pääaineessa "liikuntaja vapaaaika" (Sports and Leisure Studies Major) voi opiskella liikuntapsykologiaa, liikuntasosiologiaa, liikuntajohtamista, liikuntahistoriaa, valmennusta, ruumiinkulttuuria, liikuntamediaa sekä vapaa-ajan eri ulottuvuuksia
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos yhdenkin kurssin suoritus hylätään, valmistuminen voi viivästyä vuodella ja lisää rahaa palaa. Jos joku kurssin osasuorituksista hylätään, joutuu yleensä käymään koko kurssin seuraavana vuonna uudelleen. Pohjoismaisen Nordplus-verkoston puitteissa tiedekunnalla on 12 yhteistyöyliopistoa. Oikeassa paikassa voi nähdä lentokyvyttömän Kiwi-linnun viilettävän maassa, vaaleanpunanenäisen pussirotan istuvan puussa, pingviinien taapertavan, delfiinien hyppivän iloisesti veneen vierellä, hylkeiden ja merileijonien makoilevan rantakivillä sekä 30 metrisen valaan sukeltavan ja näyttävän upean pyrstönsä. asiakkaiden tarpeisiin. liikuntakasvatuksesta, tanssiopinnoista ja luontoliikunnasta. Muutos oli ehdottoman positiivinen kielitaitoni parani, itseluottamukseni kasvoi, ymmärrykseni vieraita kulttuureita ja niissä eläviä ihmisiä kohtaan lisääntyi kuten myös oman kulttuurini ja läheisten ihmisteni arvostus. Maa koostuu 750 kilometrä pitkästä ja enimmillään 250 kilometriä leveästä etelä-saaresta sekä noin 1000 kilometriä pitkästä pohjoissaaresta. Tämän päivän suomalaisilla opiskelijoilla on mahtavat mahdollisuudet päästä ulkomaille kartuttamaan henkistä pääomaa. Kannustan lämpimästi kaikkia kiinnostuneita ottamaan tilaisuudesta kiinni! PÄIVI AALTO Aluepäällikkö Suomen Voimisteluja Liikuntaseurat SVoli ry. Opintojen maksullisuus näkyy myös opiskelumotivaatiossa. Maan kansalaisille opiskelu maksaa noin 10 000 Suomen markkaa vuodessa , ulkomaalaisia veloitetaan nelinkertaisesti. Tiedekunnan opiskelijavaihdon erityispiirre on, että tiedekunta vastaanottaa enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita kuin mitä se lähettää ulkomaille. Lisäksi tiedekunta on solminut 5 kahden välistä sopimusta (Uusi-Seelanti, USA, Viro, Kiina). On ihmeellistä, että Suomen kokoluokkaa olevassa maassa voi lasketella lumihuippuisilla vuorilla, kävellä vihreillä kukkuloilla, kalastaa joissa, järvissä ja meressä, ihastella vesiputouksia, vaeltaa merikansallispuistossa ja sademetsässä, kuljeksia valko-, mustatai kultahiekkaisilla merenrannoilla, tutkia ikijäätiköiden saloja ja ihmetellä aktiivisia tulivuoria, suihkuavia geysireitä ja kuplivia mutalähteitä. 42 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 että vierailuni maahan olisi viimeinen. Puhumattakaan eksoottiseen eläinkuntaan tutustumisesta. Asukkaista noin 80 prosenttia on eurooppalaista alkuperää ja noin 20 prosenttia alkuperäisasukkaita maoreita tai lähtöisin lähialueiden saarilta. Niin liikuntakuin taloustieteilijöille valinnan mahdollisuuksia on paljon. Opiskeltaviin aineisiin kuuluvat liikuntavammat, ennaltaehkäisevä liikunta, liikunnallinen kuntoutus ja erityisryhmien liikunta. Lampaita etsivän ei tarvi edes olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä niitä on Uudessa Seelannissa kymmeniä miljoonia! Opiskelu toisella puolella maailmaa monikulttuurisessa ympäristössä oli korvaamattoman arvokas ja sanoin kuvailemattoman antoisa kokemus. Viralliset kielet ovat englanti ja maori. Noin neljän miljoonan asukkaan Uusi Seelanti sijaitsee Tyynellämerellä neljän tunnin lentomatkan päässä Australian kaakkoiskulmasta. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei reissu muuttanut minua ihmisenä. Itse opiskelin liikuntatieteistä liikuntamatkailua ja liikuntaorganisaatioiden johtamista sekä taloustieteistä strategista johtamista ja laatujohtamista. Tätä lausahdusta ja kokeneiden matkaajien kommentteja Uudesta Seelannista maailman kauneimpana paikkana ei ole vaikea uskoa vierailtuani tässä vihreässä, puhtaassa ja turvallisessa ystävällisten ihmisten maassa. (014) 260 2008, sähköposti paloppon@pallo.jyu.fi. Kokonaisten tutkintojen lisäksi tarjolla on erillisiä, kestoltaan lyhyempiä opintokokonaisuuksia (Diploma, Certificate) mm. Opiskelumahdollisuuksista ja hakumenettelystä antaa lisätietoja: Jyväskylän yliopisto, Liikuntaja terveystieteiden tiedekunta, kansainvälisten asioiden suunnittelija Piia Löppönen, puh. Kurssit olivat mielenkiintoisia ja opetus oli asiantuntevaa ja laadukasta. Saarien luonnon monimuotoisuudesta johtuen sanotaan, että Uusi Seelanti on koko maailma pienoiskoossa. Ei riitä, että uusii vain hylätyn osasuorituksen. Valmistuminen on mahdollista ainoastaan kerran vuodessa. Helsinki. Vaikea sen sijaan on uskoa, Liikunnan opiskelijavaihtoa yhteistyössä 60 yliopiston kanssa yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnalla on kaiken kaikkiaan 60 kansainvälistä yhteistyöyliopistoa, joista suurin osa ( 43) sijaitsee Euroopassa (EU-rahoitteinen Sokrates/Erasmus-ohjelma). He opiskelevat tiedekunnan kahdessa englanninkielisessä opetusohjelmassa (Studies in Sport Management sekä Sport Sciences and Health Education), kun taas lähteviä on 25. Opiskeluun suhtaudutaan vakavasti ja se on stressaavampaa kuin pohjoismaissa, koska jokaisessa kurssissa on rahaa kiinni. Opiskelijat ovat Uudessa Seelannissa tarkkoja koulutuksen laadusta, sillä opinnot ovat maksullisia. Vaihtoopiskelijoita on vuosittain noin 40 eri puolilta maailmaa
MATTI SAARINEN Liikuntaneuvoston puheenjohtaja KansaneduSTAJA Raha-automaattiyhdistys on jo vaatinut avustamiltaan järjestöiltä nk. Näitä esityksiä eduskunta on mietintöteksteillä Lipposen hallitukselta edellyttänyt ja ne on myös saatu. " hakijan oma rahoitusasema on varsinkin järjestöjen avustuksia harkittaessa eräs keskeisistä lähtökohdista", "pääsääntöisesti avustus tulee myöntää jatkossakin suoraan saajalle sen omaan toimintaan". Henkilökohtaisesti toivoisin, että liikuntaväeltäkin löytyisi vastaavaa rohkeutta puuttua luutuneisiin rahoitusrakenteisiin. Sillä tavalla liikuntabudjetin raameihin syntyisi uutta pelivaraa, jonka suhteen ei maan hallituksella tai valtiovarainministeriö lläkään luulisi olevan poikkipuolista sanottavaa. Teksti: MATTI SAARINEN •• •• LIIKUNTA MYOTATUULESSA EDUSKUNNASSA Uusi arpajaislaki määrittää veikkausvoittovarojen edunsaajien jako-osuudet ja sen myötä myös 500 miljoonaa markkaa vieneet kirjastojen valtionavut siirtyvät takaisin verovaroista maksettaviksi asteittain vuodesta 2003 alkaen. LIIKUNTA & TIEDE 3--4/2001 43. Perusteluissaan eduskunta linjaa, että hakijoiden taloudellinen asema on keskeinen lähtökohta avustuksia harkittaessa ja että avustukset tulee pääsääntöisesti myöntää suoraan saajalle. liikuntapaikkarakentamisen ja lapsija nuorisoliikunnan määrärahoja. avustuspolitiikan, dopingin ja väkivallankin osalta. Lain 7 pykälän valtionavun myöntämisen yleisiä edellytyksiä koskevissa perusteluissa eduskunta on linjannut mielestäni onnistuneesti avustusten myöntämisperusteita. Raha-automaattiyhdistys on jo käytännössä noudattanut tätä periaatetta 1 Eduskunnan päätehtävä on lakien säätäminen. Sen osuus noin 2000 mmk:n vuotuisista voittovaroista alkoi olla lähellä 500 miljoonaa. Muutama vuosi sitten säädetty uusi liikuntalaki ei sinänsä muuttanut roolijakoa tai tuonut lisäresursseja, mutta lain perusteluissa eduskunta kuvasi tahtoaan laajalti mm. Aivan juhannuksen alla eduskunta päätti myös harkinnanvaraisia valtionavustuksia koskevasta laista (HE63/2001). Siirtymäkausi alkuperäiseen tilanteeseen palattaessa on tuskallisen pi t kä, peräti 10 vuotta, mutta niinkin. Rikkaiden on vähän vaikeaa näytellä köyhää. Tekstissä todetaan mm. Liikuntabudjetissa on eduskunnan päätöksillä lisätty mm. Hallituksen esitykset ovat lisäksi eduskuntakäsittelyssä muuttuneet liikuntakulttuurin kannalta parempaan suuntaan. Oletettavasti ja toivottavasti pieni aikalisä johtuu vain ja ainoastaan Ahvenanmaata koskevasta ongelmasta. Eduskunta esitti useaan otteeseen vaatimuksen, että kirjastojen valtionosuuksien maksaminen siirretään takaisin verovaroista maksettaviksi. periaatteita ja vaatinut avustamiltaan järjestöiltä nk. konsernitilinpäätöksen, jotta avustuksen myöntäjälle avautuisi hakijan rahoitusasema ja varallisuus kokonaisuudessaan. konsernitilinpäätöksen, jotta avustuksen myöntäjälle avautuisi hakijan rahoitusasema ja varallisuus kokonaisuudessaan. Suoranaisesti liikuntakulttuurin saralle osuvia lakeja käsitellään harvakseen, mutta liikuntaan välillisemmin vaikuttavia lakeja usein. Päätökset, jotka koskevat esimerkiksi taiteilijoiden ja urheilijoiden lähdeverotusta, kiinteistöverotuksen nollaluokkaa, huippu-urheilijoiden palkkioiden jaksottamismahdollisuutta ja vapaa-ehtoistyön verottomien matkakorvausten sekä päivärahojen enimmäismääriä, voivat asioina vaikuttaa pieniltä. Arpa j aislaki odottaa vielä presidentin vahvistusta. Talouslaman aikana ikäänkuin veikkausvoittovarojen viidenneksi edunsaajaksi kohosi vaivihkaa sinänsä tärkeä kirjastotoimi. Eduskunnan päätöksellä neljän perinteisen edunsaajan jako-osuudet kirjataan lakitasolle ja vuoden 2003 alusta lukien kirjastojen valtionosuudet maksetaan verovaroista kuten ennenkin. Asiaan puututtiin arpajaislakia käsiteltäessä. Raha-automaattiyhdistys on jo käytännössä noudattanut em. En ole havainnut, että julkisuudessa asiaa olisi pahemmin arvosteltu miltään taholta. Harkinnanvaraisia valtionavustuksia koskevan lain myötä esiin ovat nousseet liikuntajärjestöjen rahoitusta koskevat kysymykset
Myös dopingilla on oma pitkä kilpaurheilun alkupoluille ulottuva historiansa.. Samalla olen haeskellut kirjoittelun tavoitteellisuutta. Moninainen urheiluvilppi on ollut osa urheilun todellisuutta kautta aikain (ks. Mitä dopingpuheella on haluttu tuottaa. Itkonen 1994). Oli pakko kysyä: Mitä ja miten dopingista Suomessa on kirjoitettu. Doping urheilun, journalismin ja yhteiskuntatutkimuksen kestohaaste Viimeiset kuiskaukset Teksti: HANNU ITKONEN Artikkelin alkujuuri löytyy halusta tutustua Lahden MM-kisojen sekä seuranneiden dopingsotkujen synnyttämään kirjallisuuteen. Lukukokemukset pakottivat tarkastelemaan ilmiökenttää tavanomaista kirja-arvostelua laajemmin. Pikemminkin olen pitäytynyt kirjoitusten tyypittelyssä. Puhe paluusta puhtaaseen urheiluun onkin osoittautunut historiattomaksi ja tarkoitushakuiseksi. Lyhyessä ajassa ilmestyi peräti neljä teosta, joissa meille luvattiin kertoa jotakin uutta, mullistavaa ja paljastavaakin. Urheilujärjestöille dopingista on muodostunut kaiketi viheliäisin urheilu-uskon nakertaja. 44 T ekstejä jäljittäessäni ja hyödyntäessäni en ole tavoitellut kansallisen dopingkirjallisuuden aukotonta esittelyä
(Turun Sanomat 27.12.1992; 29.12.1992; 3.1.1993.) Vuonna 1995 asialla olivat Matti Kuusela ja Vesa Laitinen. (Pänkäläinen 1993, 110115.) Doping-ilmiön perusteellisena ja kantaaottavana käsija oppikirjana ja yhteiskuntatieteilijän puheenvuorona markkinoitiin vuonna 1997 ilmestynyttä Pertti Hemanuksenjulkaisua Doping Hyvä vihollinen. Esimerkiksi puhe urheilun merkityksestä kansallistunteen vahvistajana ja identiteetin rakentajana tulee jatkumaan (ks. Tutkiva journalismi ja vaikenemisen kulttuuri Toimittajien purtavaksi doping on ollut kova pähkinä. Tulevaisuuden suhteen kirjoittaja asennoituu arvoituksellisen "skeptisesti, mutta positiivisesti". Yhtäältä kirjoituksilla on valistuksellinen pyrkimys. Kilpakenttien viimeaikaisetkin tapahtumat ovat tosin osoittaneet, että yksimielisyyttä säännöstöihin sitoutumisesta ei ole löydetty. Itse asiassa raportissa ei ole juurikaan informaatiota, jota journalistit eivät olisi jo aiemmin kaivaneet esille. Hemanus korostaa, että hänen esittämiensä sarjojen käytäntöihin liittyisi toki erinäisiä ongelmia. Kirjaan oli koottu myös kaikki se aineisto, joka oli saatavilla aiemmista paljastuksista. Isona ehdotuksena kirjoittaja esittää, että dopingkielto tulisi sisällyttää kilpaja huippu-urheilussa rikoslakiin. Perusteluksi hän esittää, että "kilpaja huippu-urheilijoiden valinnan vapauden eli niin dopingin käyttökuin käyttämättömyyspakon välttämisen voi turvata vain sarjajako", jonka avulla päästäisiin lähimmäksi "vapaan valinnan" ideaa. Seppo Pänkäläinen puhuu dopingin suhteen jopa urheilujournalismin mustasta aukosta. Helpolla toimittajat eivät toki päässeet. (Hemanus 1997, 195.) Vilkkain keskustelu käytiin Hemanuksen esityksestä jakaa urheilijat dopingin suhteen Aja B-sarjalaisiin. Mainittakoon, että vuonna 1968 ilmestyneessä tietosanakirjassa doping määriteltiin huumausja kiihotusaineiden käytöksi. Itkonen 1997). Tällöin voidaan esimerkiksi kertoa Kansainvälisen olympiakomitean jakavan dopingaineet viiteen ryhmään: piristeisiin, narkoottisiin analgeetteihin, anabolisiin steroideihin, beta-salpaajiin ja diureetteihin eli nesteenpoistolääkkeisiin (ks. (Helsingin Sanomat 1997, tammikuun kuukausiliite.) Tutkivan journalismin piiriin on luettava myös TV:n MOT-ohjelmassa esitetyt Matti Virtasen toimittamat Hormoni-Saksan oppipojat ja Veridopingin mallimaa (www.yle.fi/mot, 4.9.2000 ; 11.9.2000.) Yleisesti ottaen median painolastina dopingkysymysten käsittelyssä on pyrkimys suuriin paljastuksiin. 1 Dopingnormistojen laatiminen on pakottanut järjestöt tuottamaan dopingia käsitteleviä tekstejä. Avauksia analyyttiseen tarkasteluun Yhteiskuntatieteellistä dopingtutkimusta on tehty Suomessa hämmästyttävän niukasti. (Pänkäläinen 1998, 52-54.) Sanomalehdistöstämme löytyy kolme varteenotettavaa yritystä pureutua pintaa syvemmälle dopingin ilmiökenttään. Vuosien 1992-1993 vaihteessa asialla olivat Turun Sanomien toimittajat. Lahden MM-hiihtojen dopinguutisointi osoitti, kuinka mediaväki kilpaili uutisoinnin nopeudessa ja tapahtumahistoriallisesti toisia tarkemman tiedon kertomisessa. Kolmiosaisessa juttusarjassa käsiteltiin suomalaisurheilijoiden hormonien käytön lisäksi myös muiden maiden tapahtumia sekä steroidien kulkeutumista kuntoilijoiden käsiin. Niiden merkityksen voidaan katsoa avautuvan kahtaalle. (Aamulehti 10.9.1995; 17.9.1995; 28.9.1995.) Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä ilmestyi vuonna 1997 Anna-Stina Nykäsen ja Veikko Lautsin perusteellinen artikkeli dopingin käytöstä. Aamulehden kolmiosaisessa juttusarjassa jäljitettiin 1970ja 1980-luvun urheilumenestyksemme taustoja. Vuolle 1998). . Toisaalta teksteillä halutaan vakuuttaa urheilujärjestöjen valppautta dopingin vastaisessa taistelussa. Vakuuttelut tulevat olemaan jatkossa entistäkin rosoisempia (ks. Haluttomuuden ja kyvyttömyyden kriittiseen dopingjournalismiin hän katsoo johtuvan urheilujournalismin urheilua tukevasta miehisestä perinteestä, urheilujournalismin tiiviistä kytkennästä kilpaurheiluun sekä journalismin sitoutumisesta kansallisiin sankareihin. Artikkelikokonaisuuden otsikointi kuvastaa osaltaan huippu-urheilun alakulttuurisia käytäntöjä: Dopingin sinivalkoinen valhe; Vaikenemisen muuri rakoilee; Käytä, mutta älä jää kiinni; Vastuuta ei kanna kukaan. Sen sijaan A-sarjassa doping-aineiden käyttö olisi kriminalisoitu rikoslaissa ja muiden käyttö kielletty urheilun sisäisillä säädöksillä. Kirjoittajan arvion mukaan dopingin julkista käsittelyä estää itse urheiluväki, sillä hämärtäisihän tällainen puhe urheilun korkeita eettisiä ja moraalisia päämääriä. Kempas 1993, 168-173). Puheenvuorossaan Hemanus tekee myös konkreettisia esityksiä dopingongelman ratkaisemiseksi. Uskallanpa väittää, että täysin dopingvapaa urheilu jää hyväuskoisten unelmaksi. Asioiden selvittämisen vaikeutta osoittaa sekin, että opetusministeriön nimeämän "totuuskomission" raportin sisältö jäi koko lailla vaatimattomaksi ja korostuneen suosittelevaksi. Asioiden nopeatempoinen käsittely ei mahdollista ilmiökentän käsitteellistämistä ja laajaa taustoittelua. Amerikkalaisia oppikirjoja siteeraten tutkija esittää, että journalismin yhteiskunnallisessa tavaratalossa urheilu toimitukset vastaavat leluosastoja. (Hemanus 1997, 200-203.) Tutkijat ovat selvittäneet myös erinäisiä dopingiin LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 45. Ajatuksena olisi, että B-sarjassa dopingia voitaisiin käyttää lääkärin valvonnassa, vaikkakin lopullisen moraalisen vastuun kantaisi urheilija itse. Moni oli äänessä, paljon puhuttiin ja kirjoitettiin, mutta mitä itse asiassa jäi jäljelle. Teos on eittämättä analyyttisin Suomessa julkaistu tutkimus dopingista yhteiskunnallisena ilmiönä. Vaikka urheilusivuilla uutisoidaan lähes päivittäin kärähtäneistä urheilijoista, ilmiön syvällinen tarkastelu on osoittautunut hankalaksi. Myös doping-valvonta tulisi saattaa kokonaan uudelle pohjalle. Urheilujärjestöjen jatkaessa dopingin vastaista kamppailuaan pitäydytään edelleenkin hyvän urheilun kertomuksessa. Kirjoittajat valittelivat vaikenemisen kulttuuria, jonka seurauksena vuosikymmentenkin takaisista asioista ei olla valmiita puhumaan. esim. Selvää on, että tämän kertomuksen nimeen vannovat eivät voi pitäytyä uskotteluissaan urheilun entisenkaltaisesta yhtenäisyydestä. Vuonna 1993 ilmestyi Seppo Pänkäläisen teos Suomalainen doping, jossa valaistiin dopingin käytön alkuhistoriaa erityisesti yleisurheilupiireissä
Dramatiikkaa ovat tavoitelleet myös nimettöminä esiintyvät toimittajat laittaessaan kirjansa nimeksi Dopingin Musta kirja Suomen maastohiihdon katastrofaalinen häpeä. Heikkinen et al. (Perko 2000; 2001.) Teoksensa Perko katsoo olevan mediaanalyysin ja journalistisen reportaasin. Dopingiin ja laajemminkin kilpaurheiluun kriittisesti suhtautuva julkaisu on Erkki Vettenniemen toimittama 1990-luvun loppupuolella ilmestynyt Piikki lihassa Unelma puhtaasta urheilusta. Mikään sattuma ei ole sekään, että pian kisojen jälkeen ilmestyneen neljän "tapahtumahistoriallisen dokumentin" taustalta löytyvät toimittajat. Lukija joutuu arvailemaan kirjoittajien henkilöllisyyttä samaan tyyliin kuin kirjan tekstiosuus päättyy: "Aika velikultia". Sen sijaan sopii epäillä tekijän väitettä, jonka mukaan media olisi ottanut itselleen aiemman kirkolla olleen tiedon välittämisen ja tuottamisen tehtävän. Verinen latu on päiväkirjan muotoon laadittu kuvaus Lahden dopingskandaalista. (Vettenniemi 1998, 22-23.) Teoksen kirjoittajistaJouko Jokinen ei osannut ennakoida tulevia tapahtumia päättäessään artikkelinsa seuraavasti: "Doping kehittyy koko ajan, aavistuksen verran valvonnan edellä, ja urheilun suunnattomiksi kasvaneet rahavirrat saattavat madaltaa riskinoton kynnystä. Analyyttisin pian Lahden tapahtumien jälkeen julkaistuista teoksista on Touko Perkon tutkimus Konnia ja sankareita Myrskyvaroituksesta sinivalkoiseen lankeemukseen. Hiihtäjän ja toimittajan läheinen yhteistyö tekee kirjasta sisäpiirimäisen ja tarkoitushakuisen tuotoksen. Sitäkään ei tarvitse epäillä, etteikö tekijöillä olisi sisäpiirimäistä asiantuntemusta ja pitkäaikaista harrastusta doping-kysymyksiä kohtaan. liittyviä kysymyksiä. Eikö Lahden tapaus pikemminkin todista, kuinka. Toimittaja Seppo Lösönen on kirjannut kansien väliin 17 lehden uutisointia ja kommentointia Lahden tapahtumista. esim. Kirjan kuvituskin on kuin sankarielämäkerrasta konsanaan. Teoksessa esitetään useaan otteeseen huomautus suomalaisen urheilukeskustelun matalasta tasosta. Kirjan pyrkimyksenä on tuottaa läpileikkaus siitä, miten suomalainen päivälehdistä ja sen ammattijournalistit reagoivat ja kirjoittivat noista mustan helmikuun päivistä. Näkemyksiään esittivät kaikki kynnelle kykenevät penkkiurheilijasta ja kisaturistista aina ministereihin ja presidenttiin saakka. Heinilä 1995; Puhakainen toisen maailmansodan tapahtumiin tai ulkomaalaisten pahantahtoisuuteen edustivat sellaisia virityksiä, joiden ei toivoisi sisältyvän urheilupuheeseen. Vettenniemi 1998, 20). Paljastuneet suomalaishiihtäjien käryt synnyttivät ennen näkemättömän arvailujen, epäilyjen ja tulkintojen kirjon. Muutamaa yksittäistä tapahtumaa lukuun ottamatta teos ei tuo esille mitään olennaisesti uutta. Toteutettu tekstien (ja erityisesti kuvituksen) valinta tekee teoksesta sirpalemaisen ja jättää tulkintojen suhteen paljon vastuuta lukijalle. (Perko 2001, 14; 207.) Perkon keräämä aineisto viestii erityisesti siitä, kuinka useat eri toimijat esittivät näkemyksiään Lahdessa tapahtuneesta. Tälläkin kertaa merkittävässä asemassa olivat tiedostusvälineet, jotka ohjaavat doping-keskustelua hyvin pitkälle (ks. Lahdesta tapahtumahistoriallista dokumentointia Lahdessa lykittyjen MM-hiihtojen yhteydessä elettiin täysin hallitsematon tapahtumasarja. Perusteluna kirjan kirjoittamiselle Perko esittää Lahden doping-skandaalin synnyttämän ansiokkaan keskustelun. Kaiketi on häpeä, että kirjoittajat eivät ole uskaltaneet esiintyä omilla nimillään. Tosin takakannessa kirjoittajat vetoavat saamiinsa tappouhkauksiin. Kirjoittaja osoittaa, kuinka suomalaisten suhde huippu-urheilun dopingiin muuttui olennaisesti. (Lösönen 2001, 4-5.) Tutkijan silmin katsottuna ei olisi ollut pahitteeksi, jos aineistoa olisi kerätty jollakin tavoin jäsennellymmin kuin nyt on tehty. Lupauksia ei kuitenkaan lunasteta. "Tapahtumahistoriallisiksi" teoksia voidaan kutsua sikäli, että kaikissa julkaisuissa tavoitellaan tapahtumien yksityiskohtaisen tarkkaa kuvausta. Ennen kirjan julkistamista lehdistössä luvattiin kohukirjan nostavan esille uusia paljastuksia aina pohjamutia myöten (IltaLIIKUNTA& TIEDE3-4/2001 lehti 3.5.2001). Toistaiseksi laajin tutkimus ilmestyi vuonna 1982. Kirja on jatkoa STT:n dopinguutisoinnin analyysille. Kirjan ansioksi voisi lukea sen sisältämän dopingin "lyhyen historian". Olisi Viittaukset sääli, jos lopullisen tilinteon ärsykkeeksi tarvittaisiin uusi, Vainion tapauksen kaltainen täysin hallitsematon tapahtumasarja." okinen 1998, 50.) Myös Kalevi Heinilä ja Jyri Puhakainen ovat kritisoidessaan nykyistä huippu-urheilua kajonneet dopingin väistämättömyyteen (ks. 1982.) Myös muutamissa opinnäytetöissä on pureuduttu dopingiin liittyviin kysymyksiin (ks. Kirjan tärkeyttä korostetaan toteamalla jo Lukijalle -kappaleessa kyseessä olleen "hetkittäin kansalliseksi katastrofiksi paisunut asia". Holopainen 1999; Lindholm Knuuttila 1996). Teoksen kirjoittajat arvostelevat niin kilpaurheilun käytäntöjä kuin urheilujournalismiakin. Pauli Vuolteen johtamassa hankkeessa valaistiin kansalaisten ja urheilupiirien asenteita hormoneihin. Välillä Jari on kuin emostaan eksynyt sorsanpoikanen, välillä silmiin palaa taistelijan kiilto, jolloin Jari kyselee aiheellisesti ja puheissakin on vinha perä. (Vuolle 1982.) "Tutkijavoimin dopingiin pureuduttiin 1980-luvun alussa järjestetyssä symposiumissa (ks. (lsometsä Porttila 2001, 91-93.) Karpaasin käry käy oivalliseksi esimerkiksi urheilijan ja toimittajan välisestä "kaveruudesta". 46 Karpaasin käry on kahden Jarin, hiihtäjä Isometsän ja toimittaja Porttilan "paljastuskirja". 1997). Tekijöiden läheisyydestä viestii hiihtäjä-Jarin empaattinen luonnehdinta. Lukija voi olla kirjoittajan kanssa hyvinkin samaa mieltä dopingtapausten uutisoinnin draamallisesta luonteesta. Molempiin kirjoihin on painettu sama 30 sivun mittainen luku ilmiöstä nimeltä doping. Tiivis loppuluku, jossa olisi kuvattu se toimijakenttä, joka osallistui keskusteluun, olisi tuonut teokseen jäntevyyttä
Oire ja sairaus. Hyviä analyysejä tullaan varmasti jatkossakin kaipaamaan. (1994). Pänkäläinen, S. HANNU ITKONEN, VTT Liikuntasosiologian dosentti Joensuun yliopisto LÄHTEET Aamulehti, 10.9.1995; 17.9. Sankareiden kaatuessa alkoi puhe vilpistelijöistä, jonka jälkeen voitiin käynnistää myös tavanomainen uhripuhe. Joensuun yliopisto. Heikkinen, E. Urheilu sosiaalisena kontrollina. (1995). Suomalainen doping. Tampere. (2001 ). Helsinki. Tuskin etanaa elävämpi. Doping-tutkimus. Huumaavat aineet. Turun Historiallinen Arkisto 51. Teoksessa Roiko-Jokela, H. Sääntöjen rikkojien aloilleen saamisessa ei ole koskaan kysymys vain oikeiden sääntöjen löytymisestä ja tehokkaasta soveltamisesta. Doping-symposium. Elävien eettisten tavoitteiden ja sääntöjen on kiinnityttävä siihen sosiaaliseen miljööseen, jonka ihmiset kokevat luonnollisena ja merkityksellisenä. Teoksessa Vettenniemi, E. Urheilu kansakunnan rakentajana. Jyväskylä. (1996). Holopainen, P. (2001 ). (19821. Kempas, M. Varmastikaan ilmiö ei ole helposti lähestyttävissä tai edes osittainkaan haltuun otettavissa. Vuolle, P. Teoksessa Vettenniemi, E. Päiväkirja Lahden dopingskandaalista. painos. Tampere. Huippu-urheilun "asevarustelu". lsometsä, J. Raportti lääkeaineiden väärinkäytöstä urheilussa. Juuri tämä seikka on muuttanut kenties eniten urheilujournalismin asioihin paneutumista. Helsingin Sanomat 31. Dopingin musta kirja. Tutkimus doping-aineista sekä kolmen lehden suhtautumisesta suomalaisurheilijoiden "käryihin". Jyväskylä. Pukainen, J. Tampere. (1993). (1997). Pänkäläinen, S. Teoksessa Vares, V. Yhteiskuntamme on muuttunut nopeasti ja radikaalisti eivätkä ihmisille olennaiset yksiköt ole enää samoja kuin vanhassa talonpoikaisessa kyläyhteisössä. Porttila, J. (1999). Doping, huippu-urheilu ja lehdistö. Sironen, E. (1997). Urheiluvilpin esitutkinta. Yhden seikan Lahden dopingkirjoittelu kuitenkin paljasti oivallisesti. 1.1998. Perko, T. Urheilun kansainvälisen kiinnostuksen ja media-arvon lisäännyttyä kilpakenttien tapahtumat eivät ole (onneksi) urheilu toimitusten yksinoikeutta. Yhden polun dopingin jatkopohdinnoille tarjoilee Erik Allardt seuraavan tapaan: "Sekä etnologiset että urheiluhistorialliset esimerkit osoittavat kuinka moraalilla ja elävällä yhteiskuntaetiikalla on toimiakseen oltava tietty sosiaalinen kiinnittymisensä. Turku . Lindholm, V. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 2000. 1995; 28.9.1995 Allardt, E. Entisenkaltaisesti urheilupäättäjät ja journalistit eivät voi sulkea tapahtumia omaksi rajatuksi nautintaoikeudekseen. Alen, M. Kesytetyt kehot. Liikunnan sosiaalitieteiden pro gradu -työ. (1982). Helsinki. Keskustelun aineksia haettiin tällöin jopa ahtaan nationalistisista tulkinnoista. Suomalaisten olympiaurheilijoiden dopingiin ja sen testaukseen. Doping. Juoksijan pitkä varjo. Turku. Teoksessa Westergård, J. Niinpä urheilun eettisissä keskusteluissa on tärkeä yrittää pohtia myös sitä, millaiset ympäristöt ja ryhmät voisivat nykyisin ylläpitää yhteisöllisyyttä ja elävää urheilullista etiikkaa." Eivätköhän akateemikon linjaukset anna ajattelemisen aiheita ei ainoastaan Lahden tapahtumien suhteen vaan yleisemminkin dopingin tarkasteluun. Jyväskylän yliopisto. (toim.) Doping. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi VI. Miksi kansa sietää urheilun dopingia. Vilppula. Lösönen, S. (toim.) Terveys-LETE. Itkonen, H. Doping tekstien tulevaisuus Lahden tapahtumien kuvaus noudatteli jo tutuksi tullutta kaavaa. Keuruu. Jyväskylä. (19971. et al. Konnia ja sankareita. Opas urheiluseurojen terveystoiminnoille. Viittaukset toisen maailmansodan tapahtumiin tai ulkomaalaisten pahantahtoisuuteen edustivat sellaisia virityksiä, joiden ei toivoisi sisältyvän urheilupuheeseen. Teoksessa Siukonen, M. Vuolle, P (1998). (19981 Urheilujournalismin musta aukko. Helsingin Sanomat 4.7.1995. (toim.) Urheilu ja historia. 1.1993 Vettenniemi, E. Turun Sanomat, 27.12.1992; 29.12. Tampere University Press. Unelma puhtaasta urheilusta. Merkittävien urheilun ulkopuolisten ihmisten haastatteleminen nimittäin nostaa myös urheilujournalistien "itsetuntoa". Mitta hihassa piikki lihassa. Knuuttila, P. (2001 ). 2. Teoksessa Vettenniemi, E. En myöskään ole taipuvainen uskomaan Lahden kohun seurauksena käydyn keskustelun kansallisesti puhdistavaan vaikutukseen. (2000). Lääkintöhallituksen julkaisuja n:o 17/1982 Helsingin Sanomat, kuukausiliite tammikuu 1997 Hemanus, P. Unelma puhtaasta urheilusta. Itkonen, H. (1998). (toim.) Piikki lihassa. -1 median toimijat valinnoillaan ja painotuksillaan tuottavat varsin valikoivaa todellisuutta ja paikantavat samalla myös itseään. Jyväskylä. Helsinki. Dopingselvitystyöryhmän raportti, 23.5.2001 Heinilä, K. (toim .) Piikki lihassa. Unelma puhtaasta urheilusta. www.yle.fi/mot, 4.9.2000; 11.9.2000 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 47. Perko, T. Suomen historian pro gradu -työ. (1993). (toim.) Urheilun etiikka ja arki. 1992; 3. (toim.) Piikki lihassa. Mutta mitä kertoo yhteiskuntatutkimuksen toistaiseksi vähäinen kiinnostus dopingista. Jokinen, J. Konnia ja sankareita 2. Dopingin kiinnittyessä ei pelkästään urheiluun vaan laajemminkin puheeseen suomalaisuudesta esille kumpusi keskustelijoiden todellista tavoitteellisuutta. Vieraskynä. Myrskyvaroituksesta sinivalkoiseen lankeemukseen. Hyvä vihollinen. (2001 ). Karpaasin käry. Doping -pommin pitkät varjot. Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö. Verinen latu. Jyväskylä. Yhteiskuntatieteilijän puheenvuoro. Jyväskylä. Suomen maastohiihdon katastrofaalinen häpeä. (1998)
CX > C 00 ti KU Vk LE HT IK UV A/ AG EF OT OS TO CK / CO LL
(ks. Liikunnan alallakin arviointitoiminta on yleistynyt. Kilpailussa oleellista on vertailu toisiin, mutta kehittymisessä oleellista on vertailu itseen. Arviointi on meille kaikille tuttua. Liikunnan ja etenkin urheilun saralla tämä ajatusmalli on erityisen tuttu. Viimeistään arviointi nousi liikunnan alueella ajankohtaiseksi keskustelun kohteeksi siinä vaiheessa, kun 1998 voimaan tulleeseen uuteen liikuntalakiin kirjattiin Valtion liikuntaneuvoston tehtäviin "Neuvoston ja sen jaostojen tehtävänä on seurata liikunnan kehitystä, tehdä esityksiä ja aloitteita liikunnan kehittämiseksi, tehdä esityksiä ja antaa lausuntoja toimialansa liikuntamäärärahojen käytöstä sekä arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusta liikunnan alueella." Neuvoston uutta tehtävää ja sen toteutukseen liittyviä kysymyksiä on käsitelty useissa seminaareissa ja kokouksissa. Viime vuosina myös muunlaiseen toimintaan on kehitetty arviointikäytäntöjä, joilla pyritään selvittämään, kuinka hyvin organisaatiot, toimintajärjestelmät, erilaiset hankkeet ja projektit toimivat, kuinka ne saavuttavat niille asetettuja tavoitteita ja kuinka niitä voitaisiin kehittää paremmiksi. Kuhunkin lajiin on kehitetty menetelmät, joilla paremmuutta voidaan mitata, seurata ja arvioida. Teemme sitä joka päivä ja olemme myös sen kohteena joka päivä. HYMYILE olet arvioinnin kohteena! Teksti: PASI KOSKI Tehokkuusvaatimusten ja tulosohjauksen korostumisen myötä arviointi ja seuranta ovat yleistyneet ensin julkisella sektorilla ja nyttemmin yhä useammin myös kansalaistoiminnan piirissä. Osin kehitystä on raamittanu t organisaatiotutkimuksen ja organisaatioteorian muotoutuminen ja sen eri näkökulmat, osin kyse on yhteiskunnallisista muutoksista ja niiden aiheuttamista tarpeista. Arviointia pidetään keinona, jolla taloudellisuuden ja tehokkuuden vaatimukset voidaan kytkeä yhteen laadun kehittämisen kanssa. Vuorela 1997, 7-8) Samalla vuosikymmenellä myös arviointinäkökulmien ja -menetelmien kehittely on ollut vilkkainta. Kilpailussahan kaiken aikaa määritetään, kuinka hyviä ollaan. Tiedon ja tutkimuksen avulla on kehitetty valmennusja harjoitusmenetelmiä, joilla päästään yhä parempiin tuloksiin. Tämän katsotaan onnistuvan tiedon avulla. Kilpailussa oleellista on vertailu toisiin, mutta kehittymisessä oleellista on vertailu itseen. Liikuntaneuvoston uusi tehtävä on tavattoman laaja ja suunnitelmassa määritetäänkin tehtävän rajaamiseksi tarkemmat teeLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 49. Erilaisista arviointimenettelyistä alkaa olla jo kokemusta alalla kuin alalla ja vain harvat meistä ovat selviytyneet ilman törmäämistä arviointiprosessiin henkilökohtaisestikin. Useimmat meistä vilkuilevat päivittäin peiliin arviointi mielessä, kuka ryppyjä, kuka leukojaan laskien. Työelämässä useimmat meistä ovat jatkuvan arvioinnin alaisia. Vaikka arvioinnin ja arviointitutkimuksen voidaan katsoa alkaneen jo reilut sata vuotta sitten, on varsinainen evaluaatiotutkimus kehittynyt vasta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Suomi 1999). Valmistelutehtävään määritettiin ohjausryhmä, jonka myötävaikutuksella syntyi suunnitelma arvioinnin suorittamisesta (ks. Systemaattisten arviointikäytäntöjen soveltaminen oli ollut meitä yleisempää jo aikaisemmin esim. Erilaisin testein seurataan eri osa-alueiden kehittymistä, jotta valmentautumista voitaisiin suunnata halutusti. Kanadassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Alankomaissa, Iso-Britanniassa ja Ruotsissa (Harrinvirta, Uusikylä &: Virtanen 1998, 3439). Kouluarvosanat ja niiden oikeellisuus lienee pohdituttanut kaikkia koulunsa suorittaneita. allalla olevassa rationaalisessa maailmankuvassamme on sisäänrakennettuna pyrkimys paremmaksi ja tehokkaammaksi. Yksittäisen ihmisen arviointi eri näkökulmista on suhteellisesti paljon helpompaa kuin tässä mielessä kompleksimpien organisaatioiden, toimintajärjestelmien ja projektien arviointi. Tehokkuusvaatimusten ja tulosohjauksen korostumisen myötä arviointi ja seuranta ovat yleistyneet ensin julkisella sektorilla ja nyttemmin yhä useammin myös kansalaistoiminnan piirissä. Nämä arvioinnit saattavat saada aikaan toimenpiteitä: päivittäin Suomessa aloitetaan satoja ellei tuhansia laihdutuskuureja. Arviointikäytännöt yleistyivät meillä vasta 1990-luvulla johtuen ennen kaikkea julkisen talouden kiristymisestä ja toisaalta hallinnon hajauttamisesta. Noin kymmenen vuoden ajan on Suomessa pyritty uittamaan arviointia osaksi etenkin julkisen hallinnon arkipäivää. Joudumme päivästä toiseen todistamaan tarpeellisuutemme ja osaamisemme. Pyrkimyksenä on kehittyminen, edistys. Onnistunut arviointiprosessi vaatii monipuolista osaamista kummaltakin osapuolelta, eikä ole kohtuutonta väittää, että liikuntakulttuurin toimijoiden keskuudessa alueella on vielä paljon oppimista
Useimpia projekteja arvioidaan ja seurataan tänä päivänä niiden kuluessa ja vielä jälkikäteen. Tilaustyönä tehtävillä arvioinneilla on usein myös tiukka aikataulu, jolloin perusteelliseen pohjatyöhön ei jää paljon aikaa. ma-alueet, joihin arvioinnin kärki tulisi suunnata. Mihin arviointia tarvitaan ja käytetään Valtionhallinnon toimenpiteiden arviointi liikunnan alalla suunnitelmaan kirjattiin tavoitteeksi informaatio-ohjausvalmiuksien lisääminen liikuntapolitiikassa. Takavuosilta löytyy tosin paljon esimerkkejä projekteista, joiden aikaansaannoksia ei juurikaan arvioitu. Tässä mielessä arvioinnin kohteeksi joutuneen usein mieltämä kontrolliajatus on hieman harhainen. Yksi arviointikäytäntöjen leviämistä jouduttanut seikka on erilaisten projektien määrän kasvu. Parhaimmillaan kehitystyö tuottaa uusia innovaatioita. Arviointitutkimuksen tekijä on tieteellisessä mielessä hankalassa tilanteessa, sillä tilaaja ei useinkaan ole kiinnostunut muusta kuin faktatiedoista ja kehittämisehdotuksista. Tällöin teoreettiset ja menetelmälliset seikat nousevat merkittävään rooliin. Nämä ovat liikuntaharrastuneisuus, liikunnan edellytykset, liikunnan kansantalous, liikunnan kansalaistoiminta, terveysliikunta, lasten ja nuorten liikuntatoiminta, valtion hallinnollinen menettely liikunnassa ja erityisliikunta. Toisaalta arviointitu tkimuksella ei ole kovin vankkaa asemaa tieteen kentillä huolimatta siitä, että esimerkiksi hallintotieteissä arviointitutkimus on noussut ajankohtaiseksi teema-alueeksi. Projekteilla on usein selkeät konkreettiset tavoitteet. Arvioinnin tilaajan, joka usein edustaa julkista valtaa, näkökulmasta arviointi voi olla kontrollia ja/tai kehitystyötä. On selvää, ettei näiden rajattujenkaan alueiden puitteissa arviointitehtävä ole helppo. Kontrollissa on kyse lähinnä siitä, että julkisia varoja käytetään oikein ja tehokkaasti siihen tarkoitukseen, mihin ne on päätetty käyttää. Arviointi on luonnollinen osa projektia ja projektitoimijat ovat tottuneet arviointiin monessakin eri vaiheessa. Arvioinnin tilaajan näkökulmasta myös perustiedon kerääminen päätöksenteon ja strategian luonnin pohjaksi on oleellista. Tavoitteena arvioinnille on ennen kaikkea luoda välineitä valtion liikuntaneuvostolle tietoperustaiseen päätöksentekoon liikuntapolitiikassa ja liikuntakulttuurin kehittämiseen. Arvioinnin näkökulmasta ne ovatkin otollisia kohteita, sillä tulosten seuranta ja arviointi on suhteellisen helppoa verrattuna esimerkiksi laajojen julkisorganisaatioiden vaikkapa perinteisten kunnallisten linjaorganisaatioiden tulosten mittaamiseen. Tosin kontrollitarkoituksessakin arviointia käytetään. Viime vuosina julkista sektoria on pyritty suuntaamaan kohden jälkimmäistä. Tilaaja on tyytyväinen ja tekijä pääsee vähemmällä. Myös seuranta ja arviointi on suhteellisen helppoa verrattuna laajojen julkisorganisaatioiden tai kunnallisten linjaorganisaatioiden tulosten mittaamiseen. Yksi projektien yleistymisen syy on tuloksen tekemisen korostumisessa. Tulosohjausjärjestelmääkin voidaan pitää yhtenä arviointisovellutuksena. Mukana on myös maininta siitä, että arvioinnin avulla luotaisiin mahdollisuus maan liikuntapoliittisen ohjelman luomiseksi. Liikunnan alueella projektit ovat myös tulleet tutuiksi viime vuosina. Jos arvioinnin tekijällä ei ole tieteellisiä tavoitteita, mutta hän pyrkii aitoon kehitystyöhön on todennäköistä, että hän soveltaa menetelmällisiä ja käsitteellisiä oikopolkuja. Arviointikäytäntöjen soveltami50 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 nen on meillä ollut myös käytössä niin vähän aikaa, ettei niitä pidetä vielä luontevina osina toimintaa, eikä ole laajasti sisäistetty niiden kehittämisluonnetta. Kehittämistyössä taas on kyse ennen kaikkea hyvien toimintamallien etsimisestä, huonojen käytäntöjen paljastamisesta, parantamisalueiden ja -keinojen oivaltamisesta. Ennen kaikkea arviointia on pyritty kehittämään toimintajärjestelmien, organisaatioiden ja hallinnon kehittämiseen. Virtanen 2001, 146-14 7). Meillä Suomessa tämä varsinkin saattaa tuottaa hankaluuksia, sillä meidän keskustelukulttuurissamme ei kritiikin sietäminen kuulu itsestään selvyyksiin. Projekteilla on usein selkeät konkreetiset tavoitteet. Jo ennen kuin projektia käynnistetään hakemukset ja suunnitelmat arvioidaan, voiko kyseinen hanke saada rahoitusta ja kuinka paljon. Arvioinnin tekijän suuntautumisesta ja osaamisesta riippuu hänen näkökulmansa arviointiin. Hän keskittyy luotettavuus ja uskottavuus kysymyksiin, luo käsitteelliset viitekehykset, tutkimusasetelman, paneutuu empiirisen tiedon keruun ongelmiin, analysoi ja tulkitsee riippumattomasti ja tinkimättömästi, raportoi ja luo kehittämisehdotuksensa johdonmukaisesti olemassa olevan aineiston perusteella. On ollut Liikunta Suomea, KKI:tä, työllisyys-, tasa-arvo-, suvaitsevaisuusprojektia, paikallistukihanketta, liikunnan tietohallintoprojektia jne. Arviointia käytetäänkin usein päätöksenteon apuvälineenä. Parhaillaan on menossa ainakin liikunnan biolääketieteellisen tutkimuksen ja Liikuntatieteellisen Seuran arviointi. Kolmas toimintatapa, joka ikävä kyllä ei ole täysin pois suljettu nykykäytännöissä on näennäisarviointi, jossa arvioitsija yltää korkeintaan puoskaroinnin tasolle ja jossa muut kuin tieteelliset tai kehitystyöhön liittyvät järjestelmälliset pyrkimykset ovat keskeisimmällä sijalla.. Viime vuosina on arvioitu esimerkiksi järjestöjen toimintaa, liikunnan tiedonvälitysyksiköiden toimintaa, liikuntalääketieteen keskusten toimintaa, liikuntatiedettä kokonaisuudessaan ja sen eri aloja, erilaisia projekteja jne. Opetusministeriökin on pyrkinyt muuttumaan "normien valvojasta tuloksen tukijaksi". Viitekehysten ja käsitteellisten pohdintojen arvoa ei heidän taholtaan nähdä. Arvioinnin tekijällä voi olla tieteellisiä pyrkimyksiä, jolloin hän tekee arviointitutkimusta (ks. Eräs projektien yleistymisen syy on tuloksen tekemisen korostuminen. Projektit ovat osa tätä päivää, sillä ne soveltuvat nopeasti muuttuvan dynaamisen ympäristön vaatimuksiin. Valtion liikuntaneuvoston arviointitehtävän lisäksi arviointikäytäntöjä sovelletaan liikunnassa monella eri tasolla, monissa ympäristöissä ja moniin eri tarkoituksiin
LIPAS, LIITO, LVVI),joiden tietojen hyödyntäminen voisi olla arvioinninkin näkökulmasta paljon moninaisempaa kuin se tällä hetkellä on. Sittemmin tällaisia vääristymiä välttämään muotoiltiin erilaisia integroituja malleja (esim. Eräs käytetyimmistä menetelmistä onkin jo jonkin aikaa ollut niin sanottu monitahoarviointi, jossa toiminnan keskeiset avainryhmät voivat antaa arviointinsa omista näkökulmistaan. Hänen mukaansa keskeisimmät lähestymistavat ovat 1) standarditai normiperusteinen arviointi, 2) tavoiteperusteinen arviointi, 3) tehokkuusperusteinen arviointi ja 4) päätöksentekijään tai toiminnan osapuoliin kytkeytyvä arviointi. Nämä kapeat lähestymistavat saattoivat antaa merkillisiä tuloksia toimivuuden arvioitsijoille. Käytössämme on liikunnan alallakin monia tietorekistereitä (esim. Arviointi on aina arvottamista ja perusteet, joiden pohjalta arviointia lähdetään toteuttamaan suuntaavat koko prosessin omaan suuntaansa. Tämä joukko on hänen mukaansa tuottanut joukon arviointeja, joista moni on jäänyt teoreettisesti ja metodisesti vaatimattomiksi ja osan niistä voi luokittaa lähelle huijausta tai pahanlaatuista tunarointia. Itse kehittelin reilu kymmenen vuotta sitten suomalaisen liikuntaseuran toimivuuden arviointiin viisiulotteisen tarkastelutavan. Liikunnan alalla tiedon saaminen on viime vuosina osin myös vaikeutunut, sillä viimeisimmän valtionosuusuudistuksen myötä menetettiin perustason tiedot kunnista ja seuroista. esim. Ymmärrettäviä ovat ne nurinat, joita ruohonjuuritasolta kuuluu liittyen kaikkinaisiin lomakkeisiin ja blanketteihin, joita esimerkiksi kunnan virkamiesten on vuosittain täytettävä. Alueeseen liittyy paljon käsitteellisiä ja menetelmällisiä ongelmia. Tuntee valmiiksi syyllisyyttä ilman, että siihen on edes aihetta. Yksinomaan määrälliseen tai yksinomaan laadulliseen tietoon nojaavat arvioinnit eivät yleensä ole kovin onnistuneita. Arvioinnit ovat yleistyneet nopeammin kuin arviointimenetelmät ja niiden osaajat ovat kehittyneet. Teknisen kehityksen ja erityisesti tietotekniikan kehittymisen myötä arvioinnin pohjana käytettävien tietojen kerääminen, rekisteröinti ja käsittely on helpottunut. Koski 1990; Koski 1994). Arvioinnin kapea-alaisuutta on pyritty välttämään paitsi moninaisten ulottuvuuksien huomioimisella arvioinnissa myös keräämällä arviotietoa monilta eri asianosaiselta. Sellaiset käsitteet kuten organisaation toimivuus, tuottavuus, tehokkuus, tuloksellisuus, vaikuttavuus tai palvelukykyisyys eivät ole mitenkään yksiselitteisiä. Välillä arviointi-intoilu on johtanut kömpelöihin käytäntöihin. Kuhunkin näistä sisältyy monia menetelmällisiä ongelmia. Kuitenkin tarkoituksena lienee ensisijassa luoda hyviä projekteja eikä niinkään hyviä hakemuksia. Sinkkonen & Kinnunen 1994, 76-109). Valmiudet erilaisen tiedon käsittelyyn ja hyödyntämiseen ovat selkeästi parantuneet. Esimerkiksi ehkä useimmin arvioinneissa esiintyvät ulottuvuudet ovat taloudelliseen tehokkuuteen keskittyvät erilaiset panos-tuotos -analyysit ja toisaalta tavoitteiden toteutumisen seurantaan keskittyneet tarkastelut eivät ole yksiselitteisiä. Ahonen (1998) vertaa heitä ulkoilmamarkkinoiden hunajaosaston kärpäsiin. Toisin sanoen kerätty tieto ei johdakaan minkäänlaisiin käytännön kehittämistoimiin, vaikka tiedon hyödynnettävyys on oleellinen osa arviointia. Jopa erilaisten simulaatioiden kehittäminen on jo mahdollista. Moninaisempaan tietojen hyödyntämiseen ei päästä, ellei selkeämpiä kanavia ja järjestelmiä luoda tietojen tuottamisesta niiden hyödyntämiseen. Näissä tapauksissa kerätty tieto jää niin sanotusti ilmaan leijumaan. Esimerkiksi tieteellisen toiminnan arvioinnit tehdään tyypillisesti julkaisujen määrän perusteella ilman, että laatuseikat otetaan millään tavalla huomioon. Hyvin toimivaksi jalkapallojoukkueeksi voi esimerkiksi systeemi-resurssimallin pohjalta todeta joukkueen, jolla on runsaasti tähtipelaajia rivistössään, vaikkei se voittaisi yhtään ottelua. Esimerkkejä on myös tapauksista, jossa ulkomailta tuotettu konsultti tai asiantuntija-arvioija käy suurta korvausta vastaan vahvistamassa jo luotujen toimintalinjojen asemaa ja/tai legitimoimassa tehtyjä päätöksiä. Mittaristojen ja kriteerien kirjo, joilla näitä asioita on pyritty operationalisoimaan on melkoinen. Usein arvioinnin kohteet kokevat arvioinnin aiheuttavan tarpeetonta lisätyötä samalla, kun ylle lankeaa ahdistava varjo mahdollisesti paljastuvista epäkohdista. Arvioinnin lähestymistapoja on luokitettu lukuisilla eri tavoilla (ks. Esimerkiksi projektirahoitushakemusten arvioinnissa usein arvioidaan hakemuksen hyvyyttä, eikä itse projekti ole juuri lainkaan arvioinnin kohteena. Se voi tarjota terveellisen mahdollisuuden itsearviointiin ja uusien kehittyneempien ja toimivimpien käytäntöjen löytämiseen. Välillä arviointiprosesseissa innostutaan tiedon keräämisestä niin ponnekkaasti, että pääsee unohtumaan, miksi tietoa kerättiinkään. systeemi-resurssimalli (Yuchtman & Seashore 1967) tai päämäärälähestymistapa (Bluedom 1980, Price 1972)). Kaiken kaikkiaan arvioinnin suunnitteluvaiheessa tulee uhrata sekä tilaajan että arvioinnin tekijän toimesta riittävästi aikaa sen pohtimiseen, mitä lähestymistapaa tai -tapoja kannattaa soveltaa ja miten tietoa kerätään. Näin käy helposti silloin, kun vuorovaikutus ja osaaminen eivät arvioinnin tilaaLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 51. Johtopäätökset joudutaan tekemään usein hyvin karkeiden mittareiden perusteella. Eräs kiteytyneimmistä on Vuorelan (1997) neliluokkainen jäsennys. Kyseenalaisia ovat olleet esimerkiksi ne arvioinnit, joissa on suositeltu toimenpiteitä, joihin on jo ryhdytty tai arvioinnit, joissa itsearvioinnin nimissä on väkisin kiskottu arvioitavilta tietoja. Organisaatioteorian historiassa alkuun lähestyttiin ongelma-aluetta kapeista helpohkosti operationaalistettavista näkökulmista (esim. Siinä keskeisiä ulottuvuuksia olivat resurssien hankintakyky, sisäinen ilmapiiri, toimintajärjestelmän sujuvuus, tavoitteiden toteutuminen ja yleinen aktiivisuustaso (ks. Cameron & Whetten 1983; Chelladurai 1987). Arviointimarkkinoiden avautuminen pullautti niin sanottuja "arviointiosaajia" näyttämölle liudoittain. Arvioinnin kohteena oleville aika ajoin toteutettu arviointi vähintäänkin palauttaa mieleen, miksi esimerkiksi kyseinen organisaatio tai hanke on olemassa, mitä pitäisi olla tekemässä eli mikä on toiminnan pääasiallinen tarkoitus. Tänä päivänä lisäisin siihen vielä jatkuvuuden. Arvioinnin ehkä keskeisin ongelma liittyy näkökulman ja arviointikriteereiden valintaan:. Arviointiin liittyviä ongelmia Arvioinnin tekeminen edellyttää monipuolista ja laajaalaista osaamista. Tunteessa lienee paljon samaa kuin autoilijalla, joka näkee matkansa varrella poliisin
Arviointimenetelmät, -käytännöt ja -osaaminen ovat kehittyneet ja niiden voi ennustaa vielä edelleenkin kehittyvän. Virtanen (2001) peräänkuuluttaa arviointiin liittyvän koulutuksen lisääLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 mistä, mihin suuntaan varmasti mennäänkin, sillä arvioinnista tulee oleellinen osa paitsi julkishallintoa myös erilaisia projekteja ja kansalaisjärjestöjenkin toimintaa. Harrinvirta, M., Uusikylä, P. Merkittävin kontekstuaalinen seikka, joka arviointikäytäntöjä liikunnassa raamittaa on kansalaistoiminnan suuri osuus ja sen keskeinen rooli suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Koski, P. Ahonen (1998) ennustaa nykyisen arviointihurmion jossain vaiheessa laantuvan, kuten 70-luvun suunnitteluinto aikanaan laantui. Hallinnon tutkimus, 17, 4, 257-261. American Sociology Review 32, 891-903.. Helsinki: Valtionvarainministeriö. 52 jan ja arvioinnin toteuttajan välillä eivät riittävällä tasolla kohtaa. Raportointi ja sen muodot usein ratkaisevat, mihin arviointi käytännössä johtaa. Jyväskylän yliopisto. 2, 144-152. Näissä arvioinneissa läsnä on vähintäänkin henkistä riippuvuutta. Journal of Sport Management 1, 37-47. (1990) Liikuntaseurojen organisatorinen toimivuus. (1997) Arvioinnin tilaajan opas. (1987) Multidimensionality and multiple perspectives of organizational effectiveness. Onnistunut arviointiprosessi vaatii monipuolista osaamista kummaltakin osapuolelta, eikä ole kohtuutonta väittää, että liikuntakulttuurin toimijoiden keskuudessa alueella on vielä paljon oppimista. Ei liene tavatonta, että asiantuntija-arvioitsijat arvioivat, jos ei suoraan ristiin toistensa projekteja tai tekemisiä niin välillisesti ovat kytköksissä hankkeisiin, joita ristiin arvioivat. Arvioinnin hyödyntämisen kriittinen piste on siinä arvioinnin tekijän ja tilaajan vuorovaikutuksessa, joka arviointi tulosten tulkinnan ja johtopäätösten ympärille kietoutuu. Olet silloin nimittäin mukana paitsi oman toimintasi myös arviointitoiminnan kehitystyössä. Price, J.L. Chelladurai, P. Suomi, K. (1972) The study of organizational effectiveness. (1998) Arvioinnin tila valtionhallinnossa. Raportoinnin muodot ovat myös tärkeitä, sillä päätöksentekijät eivät juurikaan paneudu laajoihin seikkaperäisiin selvityksiin, vaan poimivat herkemmin yksittäisiä marjoja tiiviisti esitetyistä paketeista. (1980) Cutting the gordian know: A critique of the effectiveness tradition in organization research. Cameron, K.S. & Virtanen, P. Tulevaisuuden näkymistä Siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä arviointeja alettiin toteuttaa käytännöt vaihtelivat melkoisesti ja ne muotoiltiin tapauskohtaisesti. Yhteiskuntatieteet 22. Jyväskylän yliopisto, Liikunnan kehittämiskeskus. Arviointiosaamisen haasteet ovat tulevaisuudessakin vaativia. Eräs suomalaista arviointia ja sen kehittymistä tukemaan luotu yksikkö on vuonna 1999 perustettu Suomen arviointiyhdistys, jonka tarkoituksena on edistää arviointiosaamista maassamme. Muutamia erityiskysymyksiä voidaan kuitenkin nostaa esiin. (2001) Arviointiosaamisen ulottuvuudet julkisella ja kolmannella sektorilla. & Seashore, S. (1994) Liikuntaseura toimintaympäristössään. Poliittiselle vedätykselle jääkin monesti tilaa. Hallinnon kehittämiskeskus. Tämän suuntaiset toimenpiteet ovat tervetulleita, mutta arviointiosaamiseen liittyvää koulutusta on kuitenkin myös lisättävä korkeakouluissamme. Koski, P. Hallinnon tutkimus, 20. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos, tutkimuksia no 53. Toinen seikka, mikä tekee arvioinnin liikunnan alalla välillä ongelmalliseksi, kuten Suomessa muutaman muunkin alan, on se, että liikunnan alueella ihmisten väliset verkostot ovat suhteellisen pienet. Toisaalta ilman arviointiosaamista tehdään paljon turhaa työtä, jonka hyödynnettävyys saattaa jäädä minimaaliseksi. & Whetten, D.A. On nimittäin selvää, ettei kansalaistoimintaan perustuvaa toimintaa ole kohtuullista arvioida yhtä tiukoin kriteerein kuin esimerkiksi julkishallinnon toimenpiteitä. Jos arviointi löytää paikkansa luontevana osana kehittämistyötä, kuten urheilijoiden erilaiset testit (enkä nyt viittaa dopingtesteihin) on astuttu iso askel kohden oppivan organisaation ja elinikäisen oppimisen ideaa. Pienet piirit merkitsevät sitä, että riippumattomia ulkopuolisia arvioitsijoita, joilla olisi kuitenkin ymmärrys kontekstista, on vaikea löytää. London: Academic Press. Vuorela, T. Tämä lataa runsaasti painetta oikeanlaisen raportoinnin osalle. Arviointikouluttautumista on syytä kehittää oikeastaan kaikkien toimijapiirien keskuudessa, sillä arviointia voidaan käyttää vahvanakin vallan välikappaleena ja eri tahojen on syytä olla selvillä, missä mennään, ettei joudu kaltoin kohdelluksi. Jyväskylän yliopisto. Yuchtman, E. Eikä kansalaisjärjestöiltä voida edellyttää kovin laajaa ajantasaista tiedon tuottamista. (1998) Jotta arviointi olisi jotakin, se ei voi olla kaikkea. Kuopio: Kuopion yliopiston julkaisuja E. Kuka raportoi, kenelle ja miten ovat oleellisia kysymyksiä silloin, kun tuotetaan arviointitietoa, joka kuten tiedetään ei ole kuva todellisuudesta, vaan on aina tulkintaa. (1983) Organizational effectiveness: A comparison of multiple models. The Sociological Ouarterly 13, 1, 3-15. Liikunta-arvioinnin erityiskysymyksiä Liikunnan alalla arviointi eikä sen ongelmat suuresti poikkea muiden alojen tilanteesta. (1994) Arviointi ja seuranta julkisella sektorilla. Jos joudut arvioinnin kohteeksi, yritä hymyillä ja suhtautua myötämielisesti. Bluedorn, A.C. (1999) Suunnitelma valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusten arvioinnista liikunnan alueella monitahoarviointina. Sociology and Social Research 64, 477-496. (1967) A system resource approach to oragnizational effectiveness. PASI KOSKI FT tutkija Aura Lähteet Ahonen, P. Sinkkonen, S. Tosin hän uskoo arvioinnin säilyttävän paikkansa siinä sivuosassa, johon se toimintojen kehittämistarkoituksessaan on luotu. Virtanen, P. Itse muistan kokeneeni melkoista hämmennystä, kun nuorena assistenttina yritin objektiivisesti arvioida entisen opettajani tenttivastausta. Studies in sport, physical education and health, 35. & Kinnunen, J. Helsinki: Valtionvarainministeriö, tutkimukset ja selvitykset 7 /98
Urheilijoiden koulutusta ja siihen liittyviä ongelmia on sivuttu myös Suomessa. Aktiiviuraansa lopettava urheilija on uusien haasteiden edessä työmarkkinoilla. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja varsinkin Yhdysvalloissa osa yliopistojen identiteettiä on rakennettu kilpaurheilun varaan. Useat tutkijat (mm. Urheilun ja koulutuksen yhdistäminen ilman erityisiä järjestelyjä on vaikea tehtävä, ja monissa maissa on virinnyt keskustelu urheilijoiden opintomahdollisuuksista. Hänen mukaansa on tärkeää, että urheilija on ehtinyt saattaa opinnot loppuun jo ennen kuin hän lopettaa uransa. Ei ole myöskään harvinaista, että kilpailukausi sijoittuu kiireisimmän tenttikauden keskelle. Koulutuksen vaikutuksesta urheilu-uran jälkeiseen elämään voidaan Pawlekin (1984) tutkimuksen mukaan todeta että, ne urheilijat, jotka ovat suorittaneet opintonsa loppuun ennen urheilu-uran päättymistä, ovat menestyksekkäämpiä työelämässä. Ongelmalliseksi urheilun ja koulutuksen yhdistämisen tekee se, että urheilijan on pystyttävä yhdistämään kaksi joustamatonta ja erilaista maailmaa. Suomessa keskustelu urheilun ja korkeakoulusektorin yhdistämisestä on vasta orastamassa. Meillä korkeakouluopiskelua ja urheilua ei ole järjestelmällisesti yhdistetty. Eurooppaa aikaisemmin ongelmaan havahduttiin Yhdysvalloissa. Suotavaa olisi vielä hankkia jonkinlaista työkokemusta urheilun ohella. piskelun ja harjoittelun yhdistämiseen liittyvät ongelmat toi esille jo yli 30 vuotta sitten Mihovilovic (1968) . Meillä korkeakouluopiskelua ja urheilua ei ole järjestelmällisesti yhdistetty. Myös Van Oosten (1985) painottaa koulutuksen merkitystä työllistymisessä uran jälkeen. Esimerkiksi Ruotsissa syntyi jo 1960-luvulla yhteisymmärrys siitä, että julkisen sektorin ja urheilujärjestöjen tulisi yhdessä luoda nuorille urheilijoille vaihtoehtoisia koulutusreittejä. Halldenin (1963) tutkimuksen mukaan urheilijan koulutustaso vaikuttaa myös hänen uransa pituuteen. Vaikka urheilu-uran aikana pystyy solmimaan suhteita eri tahoihin, ne eivät yleensä riitä vakaan työpaikan saamiseen uran loppuessa. Ikätoverit ovat hankkineet koulutuksen lisäksi useiden vuosien työkokemuksen, joka on usein koulutustakin tärkeämpi tekijä ammatillisessa pätevöitymisessä. Vuolleen (1978) tutkimuksen mukaan urheilijat, jotka ovat hankkineet itselleen koulutuksen, eivät ole yhtä herkkiä erilaisten vastoinkäymisten kohdatessa. Wylleman et al. Urheilulukion tai vastaavan oppilaitoksen käyneelle nuorelle olisi luontevaa osallistua huippuvalmennukseen myös korkea-asteella. Urheilijan, joka on hankkinut itselleen koulutuksen, on helpompi siirtyä työelämään varhaisemmassa vaiheessa, kun taas urheilija, jolla ei ole koulutusta, pyrkii hankkimaan elantonsa urheilusta mahdollisimman pitkään. Tutkijoiden näkemyksen mukaan urheilu ja kouLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 53. Hyvin yleinen on myös käsitys, että urheilu kansainvälisellä ja kansallisella huipulla vie kaiken ajan eikä muille asioille kuten koulutukselle jää aikaa. Lähes kaikissa urheilua ja koulutusta käsittelevissä tutkimuksissa urheilijat tuovat esille aikapulan. 1991; Stråhlman 1997;Jonsson 1997) ovat listanneet ongelmia, joita urheilija kohtaa opiskellessaan toisen asteen oppilaitoksessa tai korkeakoulussa. URHEILIJA JA OPISKELU : Kiireinen tie kahdessa maailmassa Teksti: TIMO METSÄ-TOKILA Urheileva nuori tarvitsee muiden nuorten tavoin koulutuksen, jotta hän voisi sijoittua kitkattomasti työelämään uran päätyttyä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana urheilijoiden opiskelu erityisesti korkeakoulusektorilla on noussut esille esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Belgiassa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja varsinkin Yhdysvalloissa osa yliopistojen identiteettiä on rakennettu kilpaurheilun varaan
lutus voidaan kuitenkin yhdistää, jos oppilaitos ja valmennusohjelma joustavat. Sillä tarkoitetaan, ettei oppilaitos välitä urheilijoidensa opinnoista ja valmistumisesta, kunhan he vain antavat kaikkensa koulun urheilumenestyksen eteen. Lajiliitot ovat voimakkaasti mukana varsinkin valtakunnallisten urheilulukioiden toiminnassa. Erilliset urheiluosastot edustavat yliopistoa vain kilpaurheilussa eikä niillä välttämättä ole mitään tekemistä yliopistojen opetusja tutkimustoiminnan kanssa. Opetusviranomaisten kontrolli on urheilijoiden opintoväyliä kohtaan vähäistä ja kouluilla on laajat vapaudet toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Vaikka entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän urheilukoulujärjestelmä on joutunut voimakkaiden muutospaineiden kohteeksi, venäläisten lähteiden mukaan koulujen toiminta on yhä korkeatasoista ja ne tuottavat maailman luokan urheilijoita lähes entiseen tapaan. Perinteisillä urheiluseuroilla ja lajiliitoilla ei ole samanlaista roolia kuin 54 LIIKUNTA & TIEDE H/2001 esimerkiksi Euroopassa. Urheilijoiden opinnot ovat haaste myös oppilaitoksille. Maassa on muutamia yksityisiä toisen asteen kouluja, jotka ovat erikoistuneet kestävyysjuoksuvalmennukseen normaalin koulutyön ohessa. Urheilijoiden siirtyminen yhdysvaltalaisiin yliopistoihin on herättänyt vastareaktioita monessa maassa. Kilpailu urheilijoista voi johtaa myös moniin negatiivisiin ilmiöihin. Pyramidin huipulla olivat urheilijoiden sisäoppilaitokset. Urheilulukioita on niin paljon, että kaikki halukkaat voivat hakeutua niihin. Toisen asteen liikuntapainotteiset erikoiskoulut perustettiin Englannissa osana laajempaa erikoiskoulujen verkostoa vuonna 1996. Ruotsalaista urheilulukiojärjestelmää on kritisoitu siitä, ettei parhaille pystytä tarjoamaan riittävän korkeatasoisia harjoitteluolosuhteita. Äärimmäisyyteen vietynä oppilaitokset kilpailevat lupaavimmista nuorista urheilijoista. Koulujen urheilutoiminta on hyvin itsenäistä ja se rahoitetaan suurimmaksi osaksi koulun budjetista. Hän voi pyrkiä varsinaiseen urheilulukioon, urheilupainotteiseen lukioon tai urheilijoiden ammatilliseen koulutukseen. Parhaimmillaan toiminta yhdistää koulun oppilaita, opettajia ja paikkakuntalaisia sekä kannustaa nuoria opinnoissaan. Viimeisten vuosien aikana valtakunnallisten urheilulukioiden aloituspaikkoja onkin supistettu ja niistä ollaan muokkaamassa vain lahjakkaimpien nuorten opinahjoja. Entisen Neuvostoliiton urheilijoiden opintoväylät voidaan hahmottaa pyramidin muodossa. Niin lajiliitot kuin nuoret urheilijat ovat tyytyväisiä toisen asteen urheilijoiden opintomahdollisuuksiin. Suomalaisen järjestelmän vahvuuksia ovat joustavuus ja luokattomuus. Opintojen venyminen puolestaan yleensä aiheuttaa sen, että opiskeleva urheilija menettää opintotukensa tai apurahansa, jotka ovat usein sidottu opintojen suorittamistahtiin. Tarjontaa opiskelupaikoista on jopa niin paljon, ettei kaikkiin oppilaitoksiin riitä kansallisen tason urheilijoita. Niiden tehtävä ei rajoitu ainoastaan huippujen valmennukseen vaan toisen asteen liikuntapainotteisten erikoiskoulujen tehtävä on edistää liikuntaa kaikkien nuorten keskuudessa. Esimerkkejä ongelmista löytyy Yhdysvalloista. Periaatteessa parhaiden yliopistojen ovet avautuvatkin kaikkien sosiaaliluokkien jälkeläisille kunhan he vain ovat riittävän hyviä jossakin lajissa. Ensimmäisistä yliopistojen välisistä kamppailuista 150 vuotta sitten toiminta on muuttunut suureksi liiketoiminnaksi. Usein muutto Yhdysvaltoihin on ainoa mahdollisuus yhdistää urheilu ja yliopisto-opinnot. Yhdysvaltalaisten high schoolien urheilutoiminta on erittäin suosittua niin nuorten kuin heidän vanhempiensa keskuudessa. Tutkimuksessa oli mukan myös Kenia. Tosin ulkopuoliset rahoittajat, kuten kannatusyhdistykset, osallistuvat useimmiten toiminnan taloudelliseen tukemiseen. Kiinan urheilukoulujärjestelmä monimuotoisuudessaan muistuttaa entisen Neuvostoliiton järjestelmää. Yliopistourheilua pidetään myös mahdollisuutena kohota sosiaalisesti. Yhdysvalloissa on paljon puhuttu myös urheilijoiden akateemisesta hyväksikäytöstä. Toiminnasta vastaa joko yliopiston liikuntakasvatuksen laitos tai erillinen urheiluosasto. Yhdysvalloissa lähes kaikilla korkeaasteen oppilaitoksilla on oma urheiluohjelmansa. Koulujen vaikeudet johtuvat maan yhteiskunnallisista muutoksista ja ovat luonteeltaan taloudellisia. Ensimmäiset liikuntapainotteiset toisen asteen koulut aloittivat toimintansa syksyllä 1998 eikä uuden koulumuodon toiminnan onnistumisesta ole vielä saatavilla runsaasti tietoa. Sen perustan muodosti mittava lasten ja nuorten urheilukoulusekä olympiareservikouluverkosto, johon rekrytoitiin lahjakkaimmat lapset usein jo ennen varsinaisen oppivelvollisuuskoulun alkua. Korkeatasoisimmissa urheilijoiden oppilaitoksissa nuorten harjoittelumäärät olivat ammattilaisten tasoa ja rankasta harjoitteluohjelmasta johtuen karsinta kovaa. Ne voivat pyrkiä rakentamaan itselleen urheilullista imagoa järjestämällä urheilijoille yksilölliset opintomahdollisuudet. Belgiassa asetelma synnytti korkea-asteen opintoväylän Vrijen yliopistoon Brysselissä.. Opinnot korkeakouluja yliopistotasolla Yhdysvaltalaiset yliopistot ja korkeakoulut ovat tunnetuin esimerkki urheilijoiden opintomahdollisuuksista korkea-asteella. Erikoiskoulut saavat muita kouluja enemmän rahaa toimintaansa ja lisäksi jokaisella erikoiskoululla on ulkopuolisia tukijoita, joiden panostus on huomattava. Kuuluisin näistä kouluista lienee Pyhän Patrikin koulu. Toisaalta paikalliset harjoitusmenetelmät ja elämäntapa eivät sovellu kaikille. Joustamattomuus johtaa usein siihen, että urheilijan opinnot venyvät muita pidemmiksi tai keskeytyvät kokonaan. Yhdysvalloissa lähes kaikki kilpaurheilu on yhdistetty vallitsevaan koulujärjestelmään. Urheilijoiden toisen asteen opintoväylät Suomessa nuorella urheilijalla on valittavanaan kolme vaihtoehtoa. Urheilijoiden apurahat yhdysvaltalaissa yliopistoissa ovat houkutelleet monia ulkomaisia urheilijoita. Lahjakkaalle nuorelle liikuntapainotteinen koulu kuitenkin antaa riittävästi joustoa opintojen suhteen ja tarjoaa valmennusta koulutyön lomassa. Ruotsin kolmitasoisen urheilulukiojärjestelmän ytimenä ovat valtakunnalliset urheilulukiot, joita alueelliset ja paikalliset urheilulukiot täydentävät. Useat sen oppilaista ovat voittaneet niin maailman kuin olympiamestaruuksia
180 urheilijaa kunna~ (liitot) soveltuu ao. pienuus/ liitot) liitoille/ rahoitus imago YHDYSVALLAT yliopistojen NCAA >1000 yliop. "amatööriurheilun" taminen / kaupalpanostuksesta konferenssit divi[N.AJA >400 yliop.; sponsorit keskipiste lisuus / akateemisioonat, järjestöt NJCAA ~500 oppii] itse toiminta nen hyväksikäyttö (reilut 20 % opisk.) Neuvostoliitto / lähinnä liikuntavaltio valmennus jäykkyys/ hyvä mahdolliVENÄJÄ alan opinnot ei vaihtoehtoja suus menestyä SUOMI pitakin yksittäisiä toistaiseksi pienijJlkinen valta lajliittojen ja linpja amk -tasolla muotoista seurojen tuki ISO-BRITANNIA urheilipiden apun. 40 % oppilaista) Neuvostoliitto/ "pyramidi" riippuu tasosta; koko > 3500 koul maa I paikallisesti > 2 milj. 1 % kouluista) sponsorij pesti kehittämä muutamat alueellisesti 1 joitakin (katollisen kirkon perinteet I urheikoulul koko maa yksittäisiä ylläpitämiä / lukulullinen taso / toiminta yksittäisluottaa maailman ten koulujen ja huippu juoksijoita henkilöiden varassa kouluja kausimaksut) valmennus monilasoinen alueellisesti / valtio suuri potentiaali hierarkia paikallisesti 1 koko maa Taulukko 2. / 1600* op. SUOMI toimintamalli 3 vaihtoehtoa; -URLUt op. Iso-Britannian hallituksen Sport Raising the game -ohjelmassa vaadittiin urheilijoiden opintomahdollisuuksien kohentamista korkea-asteella. Vrijen yliopiston vahvuuksia ovat paikallisuus ja pienuus. opp. urheilullinen taso usein parhaat tulokset lukiossa (kirjava) RUOTSI 3 tasoa; -RIG, valtio/ 1284** op.paikkaa kunnat laajuus/ laajuus 1 RIG vaativa; muut kirjava alueelliset urtut paikalliset urlut koko maa lääni / maakunta paikallisesti ~2000 op. lukiot muut koko maa tai urh. yliopistot osa yhteiskuntaa voittamisen korosriippuu oppilait urheilutoiminta; ~330 ooo· opisk. (liitot) ~6000 op. (liitot) > 14 koul. (*=1 % lukiolaisista) järjestelmän vahvuudet luokattomuus joustavuus järjestelmän ongelmat ei korkea-asteen opintoväylää opisk. 200 apurahaa (rahastot) asian kehittämiseen alussa amatööreihin olosuhteet kuntoon useissa oppilait BELGIA yksittäisiä yliopisto ja (93 opisk.) (yliopisto) (pustavuus / (vaihtelee) (Vrijen yliopisto) pienuus / paikallisuus) KENIA opiskelemaan mahdollisuus parhaat korkea Yhdysvaltoihin opiskella lähtevät KIINA yliopistojen urheilupukkueet LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 55. toimintamalli toiminnan rahoitus järjestelmän järjestelmän oplsk. 35 oppilait korkeakoulut kiinnostusta toiminta vielä ammattilaisista rahat ja harpitten. laajuus vahvuudet ongelmat urheilullinen taso RUOTSI yksittäiset 2 3 oppilail korkeakoulu, pienuus/ opintotuki / vaihtelee korkeakoulut (ja n. (**=½ % lukiokoululaisista) jokainen "urheilija" huippujen va~ saa opiskelupaikan mennusta tehostettava YHDYSVALLAT high School -urheilu paikallisesti 6,3 milj. omaisuusvero/ (lähes jokainen kannatusosa yhteiskuntaa I paikallisyhteisön tuki voittamisen pakko/ kaupallisuus riippuu koulun panostuksesta high school) yhdistykset (n. kunnat > 12 koul. valtio kokonaisvaltainen järjestelmä menestystä kaikin keinoin laaja I kova luottaa voittajia VENÄJÄ ISO-BRITANNIA sport colleges alueellisesti 33 koul. Mallia ehdoTaulukko 1. pain. Yhteenveto toisen asteen opintoväylistä. Yliopiston johdon avustuksella on saatu aikaan hyvät olosuhteet sekä riittävä joustavuus, jotta urheilijat voivat keskittyä niin opintoihin kuin urheiluun. Yhteenveto korkea-asteen opintoväylistä. am. op. rekrytointialue URLUt koko maa urh. koulutus alueellinen toiminnan mittakaava järjestelmän rahoitus valtio 1 12 koul. valtio 1 ulkopuolinen tuki viranomaisten novaihtelee KENIA KIINA (n. Vrijen yliopiston toiminta on hyvä esimerkki siitä, miten yksittäinen oppilaitos huomioi urheilijan tarpeet. kannatusyhdist
Ruotsissa urheilulukiot perustettiin urheilujärjestöjen edustajien aloitteesta. Keniassa urheilijoille tarkoitettujen koulujen synty juontaa juurensa suurvaltojen kilvoitteluun reviireistä ja maan itsenäistymiseen. Järjestelmä toimikin hyvin, kunnes sosialismi romahti. Useimmissa vertailussa mukana olevissa maissa urheilijoiden opinahjojen perustaminen ajoittuu 1960-luvulle tai 1970-luvun alkuun. Murrosmallien ryhmään sijoittuviin maihin yhdysvaltalainen kouluja urheilujärjestelmä on vaikuttanut monin tavoin.. Ne ovat kuitenkin vaatimattomia verrattuna yhdysvaltalaisten yliopistojen apurahoihin. Ruotsalaista urheilulukiojärjestelmää laajennettiin voimakkaasti aina 1990-luvun alkuun, kunnes julkisen sektorin varojen niukkeneminen, muutokset keskushallinnossa ja lukiokoulu-uudistus pakottivat urheilujärjestöt ja opetusviranomaiset pohtimaan urheilulukiojärjestelmää uudestaan. 1950-luvulla maassa asteittain hyväksyttiin urheilijoille perustetut koulut ja 1970ja 80-luvuilla monitasoinen urheilukoulujärjestelmä viritettiin tuottamaan olympiavoittajia. Venäjän sijoittaminen suoraan edellä mainittuihin kategorioihin on ongelmallista, sillä maan urheilijoiden opintojärjestelmä muuttuu koko ajan, eikä sen sijoittaminen yksin valtiojohtoisen mallin alle ole mielekästä. Hallinnollisesta näkökulmasta urheilijoiden opintoväylät voidaan ryhmitellä siten, että entinen Neuvostoliitto ja Kiina edustavat valtiojohtoista mallia, Suomi ja Ruotsi Pohjoismaista mallia, Yhdysvallat markkinatalousvetoista mallia ja Englanti, Belgia ja Kenia muodostavat oman murrosmallien ryhmän. Myöhemmin urheilijoiden opintomahdollisuuksien kehittymiseen Suomessa ovat vaikuttaneet monet työryhmät, valtakunnalliset urheiluoppilaitosten seurantaryhmät ja opetusviranomaiset. Suomessa korkea-asteen opintoja ja kilpaurheilua ei ole yhtä systemaattisesti yhdistetty kuin monissa kilpailijamaissamme. Kiinassa urheilijoiden opintomahdollisuuksien synty oli osa poliittista muutosta, joka tapahtui Maon kuoltua. Huippu-urheilun muutos vauhditti koulutusjärjestelmien kehitystä Suomessa, Ruotsissa ja Englannissa koulujärjestelmien uudistukset ovat vaikuttaneet urheilijoiden opintoväylien perustamiseen ja kehittämiseen. Tärkeimpiä oppilaitosten urheilutoimintaan vaikuttaneita tahoja ovat alueelliset ja valtakunnalliset opiskelijoiden urheilujärjestöt. Urheilijat opiskelevat mielellään humanistisia, yhteiskuntatieteellisiä ja kaupallisia aineita, koska niissä ei ole pakollisia luentoja ja harjoitustöitä yhtä paljon kuin luonnontieteissä ja tekniikassa. Kilpaurheilun sisällyttämistä koulujen ohjelmaan perusteltiin urheilun yhteiskuntaan sosiaalistavilla vaikutuksilla. Iso-Britannia on ainoa tutkimuksessa oleva länsimaa, jossa valtiovalta on suoraan yrittänyt vaikuttaa urheilijoiden opiskelumahdollisuuksiin korkea-asteella. Pohjoismaisessa mallissa urheilumenestyksen lisäksi on painotettu nuorten urheilijoiden mahdollisuutta opiskella. Urheilijoiden opinahjojen synty entisessä Neuvostoliitossa selittyy ensisijaisesti valtiovallan tahdolla menestyä kansainvälisissä kilpailuissa. Kiinan uuden johdon alaisuudessa maahan perustettiin laajemmassa mittakaavassa urheilijoiden omia kouluja. Tosin muutamat ammattikorkeakoulut ovat perustaneet urheilijoille tarkoitettuja linjoja. myös lajiliittojen ja urheiluseurojen mahdollisuudet osallistua urheilijoiden opinahjojen toimintaan, kehittämiseen ja rahoittamiseen ovat kohentuneet. Kunnat ja korkeakoulut ovat halunneet profiloitua urheilumyönteisiksi oppilaitoksiksi. Vertailumaista yhtäältä markkinatalousvetoinen ja toisaalta valtiojohtoinen malli edustavat tutkimuksen ääripäitä. Tuolloin urheilijoiden opinahjojen syntyyn vaikuttivat voimakkaasti huippu-urheilussa tapahtuneet muutokset. Liikuntatieteet ovat muissakin vertailumaissa suosittuja urheilijoiden opintolinjoja. Liikuntatieteiden lisäksi urheilijoiden keskuudessa kauppaja yhteiskuntatieteiden opinnot ovat yleisiä. Urheilun muuttuessa viimeisen kolmen kymmenen vuoden aikana Urheilijat, jotka ovat suorittaneet opintonsa loppuun ennen urheilu-uran päättymistä, menestyvät parhaiten työelämässä. Osana kehitysapuohjelmia 1950ja 60-luvuilla Keniaan lähetettiin mm. Urheilijoiden opintoväyliä on perustettu lähinnä suurten asutuskeskusten ulkopuolella sijaitseviin aluekorkeakouluihin. Opetusviranomaiset olivat kehittämässä toimintaa alusta alkaen. Uudistusten jälkeen pääasiallisen vastuun urheilulukioista kantaa Ruotsin valtakunnallinen liikuntajärjestö; opetusviranomaisten jäädessä lähinnä rahoittajan rooliin. Ruotsissa lajiliitot ja yksittäiset korkeakoulut ovat järjestäneet urheilijoille mahdollisuuden yhdistää harjoittelu ja opinnot. tuksille haettiin Yhdysvalloista ja muutamat yliopistot ja korkeakoulut ovatkin ryhtyneet myöntämään urheilijoille apurahoja. Lisäksi esimerkiksi Suomessa urheilusta innostuneilla opettajilla ja rehtoreilla oli ratkaiseva rooli urheilulukioiden perustamisessa. Näiden "hyvän tahdon lähettiläiden" joukossa oli muutamia, jotka alkoivat valmentamaan kenialaisia koululaisia ja tulosta syntyi nopeasti. Urheilutoiminta kehittyi nopeasti ja vakiintui jo 1920-luvulla nykyisen kaltaisiin uomiinsa. yhdysvaltalaisia ja iso-britannialaisia valmentajia ja opettajia. Kilpailu koveni uusien maiden tullessa mukaan kansainvälisille kilpakentille ja lisäksi urheilusta tuli osa suurvaltapoliittista kilpajuoksua. Yksittäiselle urheilijalle kilpailun kiristyminen merkitsi tarvetta omistautua urheilulle lähes kokopäiväisesti ja monessa maassa huomattiin, että useat lahjakkaat urheilijat lopettivat opintonsa harjoitellakseen enemmän. Uudistusten myötä myös koulujen autonomia on lisääntynyt ja koulut voivat suhteellisen vapaasti valita haluamansa painotukset. Entisessä Neuvostoliitossa urheilijat yleensä jatkoivat opintojaan liikunta-alan opinahjoissa. Yhdysvalloissa opiskelijoiden aloittama urheilutoiminta siirtyi 1800-luvun lopulla opettajien, palkattu56 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 jen valmentajien, konferenssien ja oppilaitosten urheilutoiminnasta vastaavien järjestöjen käsiin. Valmentajan tai liikunnanopettajan työ nähtiin olevan luonnollinen jatke urheilu-uralle. Eroista huolimatta molemmissa menestymisellä on vahva toimintaa ohjaava asema ja järjestelmien toimivuutta on punnittu lähes yksinomaan urheilusaavutusten valossa
Ruotsissa urheilulukiojärjestelmää on kritisoitu laajuudesta. Olisi itse urheilijan kuin seurankin etu, jos pelaajat toteuttaisivat kesäharjoitteluohjelmansa itsenäisesti. Jonsson, Rolf (1997) Elitidrott och utbildning. Seuraavat viisi vuotta tulevat osoittamaan, miten ne onnistuvat tehtävässään. Stockholm. Wylleman, Paul, De Knop, Paul, De Martelaer, Kristine & Teirlynck, Patrick (1991) Combining top-level sport and university studies: Problems, possible solutions and the need for an international perspective. Lisäksi esimerkiksi Ruotsissa havaittiin, ettei joukkuelajien valtakunnallisiin urheilulukioihin ole onnistuttu rekrytoimaan lahjakkaimpia pelaajia, koska nuoret haluavat pelata oman joukkueensa riveissä. Mihovilovi'c, Miro A. Lähes jokaisessa vertailumaassa viranomaiset ja urheilujärjestöt ovat asettaneet komiteoita ja työryhmiä pohtimaan urheilun ja koulutuksen yhdistämisestä syntyneitä ongelmia. Sosialismin romahdettua mureni myös opinahojen rahoituspohja. Kun urheilija ei ehdi opiskella muiden tahdissa, hän venyttää valmistumistaan. Joukkueenkin kannalta olisi parempi, jos nuorella urheilijalla on elämässään muitakin asioita kuin pelkkä urheilu. Ongelma pystyttäisiin ratkaisemaan, jos urheilijoiden taloudellinen tukijärjestelmä voisi joustaa tapauskohtaisesti. Acta universitatis Gothoburgensis. 73-96. Paper presented at the conference of the commision d'Etude du sport universitaire of the the FISU universiade. TIMO METSÄ-TOKILA, VTT tutkija Koulutussosiologian tutkimuskeskus Turun yliopisto Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjaan "Koulussa ja kentällä. Lukion ja ammattikoulututkinnon lisäksi urheilijoille on pystyttävä tarjoamaan kunnollisia jatkoja täydennyskoulutusvaihtoehtoja urheilu-uran ohessa. Sheffield 15. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa joustoa saadaan aikaan sovittelemalla tenttiaikatauluja kilpailukauden ulkopuolelle. Samoin ongelmat ovat muita maita mittavammat. Yhdysvalloissa high schoolja yliopistourheilu ovat muihin vertailumaihin nähden maailmanluokan toimintaa. Suomalaisen toimintamallin korkea-asteella tulee perustua oppilaitosten ja urheilujärjestöjen yhteistyöhön. Useimmissa vertailussa mukana olevissa maissa kesälajien kilpailukausi sijoittuu suurimmaksi osaksi loman ajaksi kun talvilajien kilpailukausi sijoittuu kevätlukukauteen. van (1985) After the thrill has gone. Joukkuelajien soveltamisessa koulujärjestelmään onkin kehitetty erilaisia paikallisia yhteistyömuotoja oppilaitosten ja seurojen välillä. 9. Oosten, M . Urheilijoiden opiskelua ja harjoittelua rajoittavat erilaiset opintotukeen ja urheilijoiden apurahoihin liittyvät määräykset. Yleisin ongelma on aikapula. Oma lukunsa ovat joukkuelajit, joiden kausi voi jatkua koko lukuvuoden ajan. Ongelmat voidaan kiteyttää kahteen seikkaan; voittamisen korostumiseen ja liiketoiminnan periaatteiden hallitsevaan asemaan. Yhteisten ja lajikohtaisten ongelmien lisäksi kussakin maassa on omia erityisiä ongelmia. Voi. Vuolle, Pauli (1978) Sport as life content of succesful Finnish amateur athletes. Yksilölajien valmennus on helpompi yhdistää opiskeluun kuin joukkuelajien. Niin oppilaitokset kuin niiden urheilutoimintaa kontrolloivat organisaatiot ovat useaan otteeseen laatineet ehdotuksia miten urheilutoimintaa vääristäviä ilmiöitä voitaisiin vähentää, mutta uudistukset ovat kohdanneet sitkeää vastarintaa. Monissa maissa siitä on hyviä kokemuksia. Suomessa urheilijoiden opinahjot toimivat hyvin, mutta liian usein nuoren urheilu-ura katkeaa hänen valmistuessa toisen asteen oppilaitoksesta. Vakavin puute Suomessa kuitenkin on, että korkea-asteella ei ole urheilulukio1iii11 verrattavaa järjestelmää. Näin nuori jääkiekkoilija voisi suorittaa haluamiaan opintokokonaisuuksia kesäharjoittelun joustaessa. Jyväskylän yliopisto. Vertaileva tutkimus huipulle tähtäävän urheilun ja koulutuksen yhdistämisestä" Lähteet: Hallden, 0. Urheilujärjestöt ovat monessa maassa ehdottaneet, että urheilijat voisivat sopia koeja tenttiaikataulunsa yksilöllisesti. Ajan puute heijastuu opiskeluun usealla tavalla. Yksilölajeissa harjoitusohjelma voidaan rakentaa opintojen ympärille helpommin, mutta joukkuelajien kohdalla tilanne on monimutkaisempi. Voi. 97-11 6. Stockholms universitet. 19. International review of sport sociology. Götebors studies in educational sciences 117. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 57. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja. 16-21. Jyväskylä. Tietyt lajit ja opiskelumuodot antavat paremmat mahdollisuudet kahden erilaisen maailman yhdistämiseen. 3. Stråhlman, Owe (1997) Elitidrott, karriär och avslutning. Jotta opintojen yhdistäminen harjoitteluun onnistuu, se vaaditaan joustamista niin oppilaitokselta kuin harjoitteluohjelmaltakin. Äärimmäisessä tapauksessa aikapula johtaa siihen, että urheilija lopettaa tai keskeyttää opintonsa ja keskittyy päätoimisesti harjoitteluun. (1984) The status and life style of polish olympians after completion of their sports careers. Esimerkiksi jääkiekossa pelaaja harjoittelee kesälläkin valvonnan alaisuudessa parhaimmillaan kahdesti päivässä. Rahaa maan hallitus on ainakin valmis panostamaan kouluihin runsaasti. Koulujen ja lajiliittojen näkökulmasta opetusviranomaisten säännöllisin väliajoin toteuttamat valtakunnallisten urheilulukioiden arvioinnit ovat ongelma. Göteborg. Kaikki urheilijat eivät valmistu ennalta määrätyssä ajassa ja heidän tulee hankkia varat opintojen jatkamiseen muualta. (1963) Stjärnidrottsmannens anpassningsproblem after idrottskarriärens slut. Englannissa toisen asteen liikuntapainotteiset koulut ovat vielä niin uusia, ettei kritiikkiä ole paljon esitetty. Champion. Onkin totta, ettei kaikkiin paikallisiin urheilulukioihin riitä kansallisen tason urheilijoita ja koulujen urheilullinen taso vaihtelee. Voi. Urheilijoiden korkea-asteen opiskelumahdollisuuksien kehittämiseen Suomessa tulee suhtautua kaikella vakavuudella, sillä yleisen koulutustason noustessa pelkkä ylioppilastutkinto ei sinänsä avaa ovia mihinkään tai, jos urheilija on panostanut kymmenen vuoden ajan kokopäiväisesti harjoitteluun ja kilpailemiseen, ei edelliseltä vuosikymmeneltä olevalla ammattitutkinnolla sijoituta alan töihin ilman uusimpien taitojen hallintaa. Lisäksi on ehdotettu opinto-ohjauksen lisäämistä. Oppilaitokset ja liitot toivovat saavansa takeet toiminnan jatkuvuudesta pidemmällä aikavälillä. SVEBIS årsbok 1997. Talvija kesälajien edustajien kohtaamat haasteet ovat erilaisia. (1968) The status of former sportsmen . Pawlek, A. International review of the sociology of sport. Ongelmat kuitenkin lisääntyvät mitä korkeammalle nuori urheilussa ja koulutuksessa edistyy. Venäjällä urheilijoiden opintoväylien ongelmat liittyvät rahoitukseen. Aikapula ongelmana joustavuutta kaivataan lisää Urheiluja koulutusuran yhdistäminen on haasteellista kaikissa vertailussa mukana olevissa maissa. 17.7.1991. Muita suomalaiseen järjestelmään liittyviä ongelmia ovat urheilulukioiden alueellinen jakautuma ja sen aiheuttama vinoutuma urheilulukioihin haettaessa. Pedagogiska institutionen
Maassamme on useita kuntia,joissa ei ole mahdollisuutta saada lainkaan kunnallista uinninopetusta koulussa eikä vapaa-aikana. Aikuisväestön uima-taitoa on 1990-luvulla tutkittu kaksi kertaa, osana Tilastokeskuksen työvoimatutkimusta vuonna 1993 ja osana Kansanterveyslaitoksen aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimusta (AVTK) vuonna 1998. Tutkimuksessa selvitettiin Rauman seudun 1ja 2-luokkalaisten uimataidon tasoa sekä eri tekijöitä, jotka ovat yhteydessä uimataitoon. Rauman maalaiskunnassa uimataidottomia oli selvästi enemmän kuin kaupungissa. Helsingin kaupungin opetusvirasto seuraa kaupungin koululaisten uimataitoa vuosittain uinninopetuksen yhteydessä. Täysin uimataidottomiksi luokiteltiin ne oppiLIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 laat, jotka eivät kyenneet uimaan kymmenen metrin matkaa. Uimataito ja uinninopetus Suomessa -tutkimuksen mukaan 21 prosentissa ala-asteista ei opetettu uintia lainkaan lukuvuonna 1997-98. Uinninopetuksen puuttumisella lienee heikentävä vaikutus lasten uimataitoon ja valtakunnallisen opetussuunnitelman tavoitteet (OPS 1994, 108) tältä osin jäävät saavuttamatta. (Kurki &: Anttila 1999, 67). Hieman yli kolmasosa oppilaista osasi uida 25 metriä ja samoin hieman yli kolmasosa oli täysin uimataidottomia. Edellisen tutkimuksen mukaan suomalaisista 64 prosenttia osasi uida 200 metriä, mikä oli silloinen uimataidon määritelmä. UIMATAIDON oppiminen vahvasti vanhempien varassa Tuoreen kartoituksen mukaan vain 67 prosenttia kuudesluokkalaisista osasi uida pohjoismaisen uimataidon määritelmän mukaisesti. Toisaalta edellisen väitteen todentaminen on hankalaa, koska Suomesta puuttuu kattava lasten uimataitoa selvittävä tutkimusperinne. Aikuisväestön uimataitoa tutkittiin vuosina 1993 ja 1998. Uimataito kehittyy Holopaisen mukaan tytöillä eniten 8 12 ja pojilla 8 10 vuoden iässä. Tutkimuksen tulosten mukaan koulujen uinninopetuksen todettiin olevan tehokkaampaa kuin kesäuimakoulujen uinninopetus. Ensimmäistä luokkaa käyvistä oppilaista 14 prosenttia osasi uida 25 metriä ja 3-luokkalaisista 30 prosenttia. 58 K untien säästötoimet 1990-luvulla ovat monilla paikkakunnilla vähentäneet tai jopa kokonaan lopettaneet kuntien järjestämät uimakoulut ja koulujen uinninopetuksen. Lapsi on uimataitoinen, jos syvään veteen hypättyään ja pinnalle noustuaan osaa uida 200 metriä, josta 50 metriä selällään. Tosin uudemmassa tutkimukses. Etenkin uinninopetuksen vähentyminen kouluissa on Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliiton mielestä ollut huolestuttavaa. Viidennen luokan loppuun mennessä 84 prosenttia oppilaista saavutti vuonna 2000 uimataidon pohjoismaisen uimataidon määritelmän mukaisesti (Salojärvi 2000). (Laakso&: Nurmela 1992, 1, 51) Lisäksi Holopainen (1983, 71-72) on tehnyt lasten uimataitoon liittyvän tutkimuksen 7 9-vuotiaiden koululaisten liikuntakykyisyyden kehittymisestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Uimaan opitaan usein jo ennen kouluikää. Lasten uimataitoa on tutkittu vuonna 1992 Rauman opettajankoulutuslaitoksessa. Tämä tukee uinninopetuksen tärkeyttä ala-asteella. Luvut ovat hieman pienemmät kuin Rauman seudun oppilaiden uimataitotutkimuksessa. Tutkijoiden mukaan ero johtui Rauman kaupungin koulujen uinninopetuksen tehokkuudesta. Tutkimuksessa uimataito tarkoitti sitä, että pystyi uimaan 25 metriä. Tutkimus oli osa laajempaa koululiikuntatutkimusta. Mahdollisuudet seurata lasten uimataidon kehitystä ovat olleet olemattomat. Uimataito Suomessa Laajamittaista lasten uimataidon tutkimusta ei ole Suomessa tehty koskaan. Lähes puolet oppilaista oli oppinut uimaan vanhempiensa seurassa. Myös jälkimmäisen, vuonna 1998 tehdyn tutkimuksen mukaan 64 prosenttia suomalaisista osasi uida. Uimataitoisten kuudesluokkalaisten määrä oli jopa 14 prosenttia suurempi niissä kouluissa, joissa opetettiin uintia verrattuna niihin kouluihin, joissa uinninopetusta ei järjestetty. Uimataitoa mitattiin 5, 10 ja 25 metrin vapaalla uintitavalla. Kaikissa Helsingin peruskouluissa opetetaan uintia viisi tuntia lukuvuodessa luokka-asteilla ensimmäisestä viidenteen
7 .2000) Ruotsin Hengenpelastusliitto on vuodesta 1993 lähtien teettänyt vuosittaisen tutkimuksen lasten uimataidosta, hengenpelastustaidosta sekä koulujen uinninopetuksesta SIFO-tutkimuskeskuksella. Samanaikaisesti uinninopetuksen määrä on vaihdellut siten, että vuonna 1993 uintia opetettiin 69 prosentissa kouluista ja vuonna 2000 uinninopetusta annettiin 63 prosentissa kouluista. Luku on kuitenkin lähtenyt uudelleen parempaan suuntaan, sillä välillä käytiin hyvinkin alhaisissa luvuissa, vuonna 1997 vain 54 prosenttia kouluista tarjosi oppilailleen uinninopetusta. (Simkunnighetsundersö kning , SIFO .2000.www.sls.a.se-26. (Heiskanen, 1993, Kurki & Anttila, 1999, 42) Uimataito Ruotsissa Samoin kuin Suomessa, myös Ruotsissa ollaan huolestuneita kansalaisten, erityisesti lasten uimataidosta. Vuonna 2000 heistä 86 prosenttia osasi uida pohjoismaisen uimataidon määritelmän mukaisesti. Joissakin kouluissa kaikki oppilaat osaavat uida, kun taas joissakin vain 60 prosenttia oppilaista on uimataitoisia. Tutkimus kattaa kaikki peruskoulun luokka-asteet aina yhdeksänteen luokkaan saakka. (Simkunnighetsundersökning, SIF0.2000.www.sls.a. Nämä leikkaukset koskettivat myös kouluja ja koulujen uinninopetusta. Lasten hengenpelastuskoulu käsittää paljon erilaista vesiturvallisuuteen ja hengenpelastukseen liittyvää opetusmateriaalia, jota SLS toimittaa kouluille, ja jota koulut voivat käyttää opetuksessa hyväkseen. Tulokset viidensien luokkien osalta ovat vuosittain vaihdelleet vain hyvin vähän. Tämä tarkoittaa, että todellinen uimataito lapsilla on vielä jopa 10-20 prosenttia haastattelututkimuksen tuloksia alhaisempaa. 7.2000) Kun tarkastellaan uimataitotutkimuksen tuloksia, tulee ottaa huomioon Ruotsin Hengenpelastusliiton aikaisemmat tutkimukset. Peruskoulun 13-luokkalaisista kaksi kolmannesta osaa uida, kun uimataidon mittarina on 25 metrin matka. Näissä käytännön tutkimuksissa lasten uimataidosta on todettu, että 10-20 prosenttia heistä, jotka sanovat osaavansa uida, eivät kuitenkaan läpäise uimataitotestiä. Tulokset osoittavatkin, että 86 prosenttia luokista käyttää lasten hengenpelastuskoulun materiaalia opetuksessa. Aivan kuten Suomessa, Ruotsissakin tehtiin 1990-luvun alussa leikkauksia kunnallisissa menoissa. www .sls.a.se26. (Moden-Ingeson, 1996) LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 59. Tässä yhteydessä on tarpeen tarkastella peruskoulun viidennen luokka-asteen tuloksia, sillä ne ovat lähinnä nyt kuudensille luokille tehtävää tutkimusta. Ruotsin Hengenpelastusliitto (SLS) aloitti vuonna 1993 lasten hengenpelastuskoulun tueksi koulujen uinninopetukselle. Tästä huolimatta Ruotsin hengenpelastusliiton 1990luvulla teettämien tutkimusten mukaan vain noin 60 prosenttia kouluista järjestää uinninopetusta oppilailleen. SLS toteaakin opettajien, rehtoreiden ja koulunjohtajien asenteiden muuttuneen muutamien viime vuosien aikana positiivisemmiksi. 2000. Asuinalueiden ja eri koulujen välillä on havaittu merkittäviä eroja. se-26. (Simkunnighetsundersökning, SIFO. Tutkimus on tehty puhelinhaastatteluna oppilaiden vanhemmilta. Tutkimusten mukaan aikuisväestön uimataito on siis säilynyt ennallaan lähes koko vuosikymmenen ajan. Uimataitoisia viidesluokkalaisia on Tukholmassa ollut keskimäärin 86 prosenttia oppilaista. Sen sijaan 4-6-luokkalaisten uimataito on tämän ajanjakson aikana hieman parantunut. Luku on näin alhainen, vaikka opetussuunnitelman mukaan viidennen luokan loppuun mennessä oppilaan tulee osata uida sekä selviytyä veteen liittyvissä hätä tilanteissa . Uimataitoisten osuus on kahdeksan tutkimusvuoden aikana hieman pienentynyt. Uimataidon määritelmänä Tukholmassa on pidetty 25 metrin uintimatkaa. Otoksen suuruus on ollut vuosittain 200 300 henkilöä. 7.2000) Tukholman kouluissa on oppilaiden uimataitoa seurattu lukuvuodesta 1988-89 lähtien säännöllisesti vuosittain. sa käytettiin uudempaa uimataidon määritelmää, jonka mukaan uimataitoinen on henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy pinnan alla, osaa pinnalle noustuaan uida 200 metriä, josta 50 metriä selällään
Tutkija kuitenkin täydensi nämä kysymykset soittamalla kyseisiin kouluihin, joten kaikki puuttuvat tiedot saatiin kerättyä tällä tavoin. Tutkimukseen valittiin kaksi koulua kunnista,joissa on uimahalli, Kuopio ja Siilinjärvi, sekä kolme koulua kunnista, joissa ei ole uimahallia, Nilsiä ja Maaninka. Miten opetussuunnitelman tavoite on toteutunut. Kuinka paljon kodin, koulun ja kunnan järjestämä uinninopetus, etäisyydet ja uimaympäristö selittävät uima taitoa. selvitettiin siten, että tutkija kysyi oppilailta juuri ennen uintitestiä osaavatko he syvään veteen pudottauduttuaan uida 200 metriä, josta 50 metriä selällään, vai osaavatko he uida vähintään 50 metriä, vai vähintään 25 metriä vai eivätkö he osaa uida lainkaan. Vastaajista 88 prosenttia oli kysynyt oppilailta tiedot uimataidosta ja uimaanoppimisesta ja 12 prosenttia oli testannut oppilaiden uimataidon. Sen tarkoituksena oli selvittää kysytyn ja testatun uimataidon eroa. Puolustusvoimien uintitestien perusteella vain noin 40 prosenttia nuorista miehistä osasi uida.. Kyselytutkimuksen mukaan hieman yli 67 prosenttia kuudesluokkalaisista tytöistä sekä pojista sanoo osaavansa uida syvässä vedessä 200 metriä, josta 50 metriä Eri tutkimusten ja selvitysten väliset erot ovat melkoiset. Tämän lisäksi kysyttiin missä uimataito oli opittu sekä etäisyyttä kotoa uimahallille ja uimarannalle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuudetta luokkaa käyvien lasten uimataito maassamme. Otoksen koko oli 641 koulua eli yli 10 000 oppilasta. Kyselytutkimuksen tiedonkeruu suoritettiin postikyselynä elo-syyskuussa 2000. Testeihin osallistui kaksi kuudetta luokkaa Siilinjärven kirkonkylän koulusta, samoin kaksi kuudetta luokkaa Nilsiän kirkonkylän koulusta, kaksi kuudetta luokkaa Kuopion Pyörön koulusta sekä kaikki kuudesluokkalaiset Maaningan kirkonkylän sekä Kinnulanlahden koulusta. Tämä 60 LIIKUNTA& TIEDE3-4/2001 21 prosentissa maamme ala-asteista ei opetettu uintia lainkaan lukuvuonna 1997-98. Kustakin koulusta mukaan otettiin koulun johtajan valitsema luokka tai pienissä kouluissa kaikki kuudennen luokan oppilaat. Lisäksi 17 koulusta tuli ilmoitus, ettei koulussa ole lainkaan kuudennen luokan oppilaita. Kyselylomake oli osoitettu koulun rehtorille tai johtajalle, jota pyydettiin välittämään kyselylomake valitsemalleen kuudennen luokan opettajalle tai koulun liikunnanopetuksesta vastaavalle opettajalle. Mitkä kouluun, koteihin, etäisyyksiin, uimaympäristöön ja oppilaaseen liittyvät tekijät selittävät uimataitoa. Selvityksen jälkeen voidaan tehdä ehdotuksia tarvittavista toimenpiteistä uinninopetuksen tehostamiseksi, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi. Opettajalle oli annettu vastausohjeet, joiden mukaan häntä pyydettiin testaamaan oppilaiden uimataito joko uimahallissa tai uimarannalla. Mikä ero on lasten ilmoittamalla uimataidolla ja testitilanteessa mitatulla uimataidolla. Tarkastelussa olevat kysymykset olivat: 1. Tämän jälkeen maakuntien mukaisessa järjestyksessä olevasta ala-asteiden luettelosta otettiin joka viides koulu otokseen. Otoksen valinnat tehtiin siten, että aluksi arvottiin mikä ensimmäisestä viidestä ala-asteesta tulee otokseen mukaan. 2. Tutkimuksen perusjoukkona oli Suomen ala-asteet vuonna 2000. Ovatko peruskoulun kuudesluokkalaiset uimataitoisia pohjoismaisen uimataitomääritelmän mukaan. Tutkimuksen toinen osa, oppilaiden uimataidon testaus pohjoissavolaisilla kuudesluokkalaisilla, oli samalla kyselytutkimuksen validiointia. 3. Yhteensä testeihin osallistui 176 kuudesluokkalaista. Kyselylomake lähetettiin viidesosaan maamme ala-asteista. Ennen uusintakyselyä vastausprosentti oli noin 53. Tutkimukseen valituille kouluille lähetettiin suomentai ruotsinkielinen kyselylomake 22.08.2000. Tutkimuksen avulla voidaan nähdä viitteitä siitä, miten tuloksellista koulujen ja kuntien uinninopetus on ollut. Koko otoksen 641 koulusta 16:sta tuli takaisin tieto koulun lakkauttamisesta. Tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden kokonaislukumäärä oli 7646. Noin kymmeneltä vastaajalta oli unohtunut täyttää lomakkeen alkuosa, koulua koskevat yleiset kysymykset. Testit suoritettiin Siilinjärven Fontanella-kylpylässä sekä Kuopiossa Lippumäen uimahallissa. Ala-asteiden osoitetiedot saatiin Opetushallitukselta huhtikuussa 2000. Koulu, koti, etäisyydet, uimaopetus mikä vaikuttaa oppimiseen. Uusintakyselyn jälkeen lopulliseksi vastausprosentiksi muodostui 75 prosenttia. Lähtökohtana on pohjoismainen uimataidon määritelmä: henkilö on uimataitoinen, joka pudottuaan syvään veteen, niin, että pää käy veden alla ja päästyään pinnalla ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään. Kuinka monta prosenttia suomalaisista kuudesluokkalaisista osaa uida. Tulokset puhuvat koulujen uinninopetuksen puolesta Vastaajat, eli luokanopettajat tai joissakin tapauksissa koulun liikunnanopettajat olivat ymmärtäneet kyselylomakkeen varsin hyvin, sillä vain kolme vastausta jouduttiin hylkäämään virheellisesti täytetyn lomakkeen vuoksi. Niille, jotka eivät olleet määräaikaan mennessä vastanneet kyselyyn, lähetettiin uusintakysely 05.10.2000. Kysytynja testatun uimataidon eroa tarkastellaan tutkimuksen toisen osan avulla. Jos tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, opettajaa pyydettiin kysymään uimataitotiedot oppilailta itseltään ja kokoamaan nämä tiedot yhteenvetolomakkeelle
Tytöistä täysin uimataidottomia sanoi olevansa kaksi prosenttia ja pojista noin kolme prosenttia. ystävät yksin Vanhemmat näyttävät olevan tärkeimpiä "uimaopettajia" lapsilleen. Uimataito tytöillä ja pojilla. Tytöistä noin 92 prosenttia ja pojista noin 88 prosenttia osasi uida syvässä vedessä 200 metriä (hypättyään jalat edellä syvään veteen), josta 50 metriä selällään. Noin 26 prosenttia tytöistä ja 25 prosenttia pojista osasi uida vähintään 50 metriä. Koulun uinninopetuksessa oli oppinsa saanut noin kuusi prosenttia sekä tytöistä että pojista. Tämä ei siis tue ruotsalaisten tutkijoiden käsitystä, että lapsilla olisi tapana liioitella uima taitoaan. N = 7638. ,., _____________ _ -1;:;J 21) 10 ulmakoulu koulun ulnnlnopetus vanhemmat selällään. Yksin uimaan oppineiden määrä korostui testissä pojilla (19%) kyselytutkimusta enemmän, tytöillä (23%) uimakoulussa oppiminen oli toiseksi yleisintä. Hieman yli prosentti sekä tytöistä että pojista ei osannut uida lainkaan. Sekä tytöt ( 48 %) että pojat ( 48%) olivat useimmiten oppineet uimaan vanhempiensa seurassa. Niissä oli oppinut uimaan 26 prosenttia tytöistä ja 24 prosenttia pojista. Seuraavaksi yleisin uimaanoppimistapa oli pojilla koulun uinninopetus (14%) ja tytöillä ystävien tai sukulaisten seura (8%). Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös Pohjois-Savossa tehdyissä testeissä. LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 61. N = 7644 KUVIO 2. Kuopiossa, jossa koulujen uinninopetusta on kyseisistä kunnista eniten, opittiin toiseksi eniten koulun uinninopetuksessa (19 % oppilaista) , kun taas Siilinjärvellä (22 %) ja Nilsiässä (17 %) oppilaat oppivat toiseksi eniten uimakoulussa. Pohjois-Savossa tehdyt uimataitotestit poikkesivat jonkin verran näistä tuloksista. Vähintään 25 metrin uimataidon sanoi omaavansa noin viisi prosenttia tytöistä sekä pojista. Ystävien seurassa oli oppinut uimaan kuusi prosenttia tytöistä ja seitsemän prosenttia pojista. 200m 50m 25m «>+-------------ei osaa uida KUVIO 1. Kyselytutkimuksessa tytöistä 55 prosenttia ja pojista 52 prosenttia sanoi oppineensa uimaan vanhempiensa seurassa. Mielenkiintoista oli sen sijaan oppimistavan vaihtelu kotikunnittain. Uimaanoppimistapa kuudesluokkalaisilla tytöillä ja pojilla. Maaninkalaiset (21 %) oppilaat oppivat uimaan yksin. Toiseksi tärkein uimaanoppimisessa oli jokin vapaaehtoinen uimakoulu, kuten kuntien järjestämät kesäuimakoulut tai uimahalleissa järjestettävät uimakoulut. Noin 92 prosenttia testatuista oppilaista tunsi oman uimataitonsa oikein, noin neljä prosenttia liioitteli uimataitonsa määrää ja noin viisi prosenttia aliarvioi oman uimataitonsa. Tosin opettajien mukaan kaikkiaan viisi uimataidotonta oppilasta jättäytyi testipäivänä kotiin, joten todellinen uimataidottomien osuus oli noin neljä prosenttia oppilaista. Yksin oli oppinut uimaan kuusi prosenttia tytöistä ja 11 prosenttia pojista
Näiden tutkimusten valossa tutkijat päättelivät, että ihmiset helposti liioittelevat kysyttäessä uimataitoaan. Tutkimusasetelma testitilanteessa ja opettajan kysyessä tai testatessa oli erilainen. Hyvin monessa kyselylomakkeessa oli opettajan lisäämiä kommentteja heidän koulunsa uinninopetusjärjestelyistä. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan lasten uimataito on testattuna jopa 10-20 prosenttia huonompi kuin kysyttynä. Tästä huolimatta eroja uimataidossa syntyi siitä, opetettiinko koulussa uintia. Opettajan kysyessä tai testatessa oli ehkä helpompi "myöntää" osaavansa uida vain esimerkiksi 50 metriä, vaikka todella halutessaan testitilanteessa pystyisikin uimaan pidemmälle. Useimmat lapset oppivat uimaan alle kouluikäisenä, jolloin vanhempien seurassa vietetään paljon aikaa ja käydään myös uimassa. Sen sijaan se, järjestettiinkö koulussa uinninopetusta, oli uimataidon kannalta merkityksellistä. Kurki & Anttila (Kurki & Anttila, 1999, 69) saivat lähes saman tuloksen uintia opettavien ala-asteiden määrästä tutkimuksessaan Uintitaito ja uinninopetus Suomessa. Lapsi on uimataitoinen, jos syvään veteen hypättyään ja pinnalle noustuaan osaa uida 200 metriä, josta 50 metriä selällään. Matka uimahallille ei vaikuttanut oppilaiden uimataitoon, ei ainakaan siten, että pitkä matka koululta uimahallille olisi vähentänyt uimataitoisten määrää koulussa. On mahdollista, että uusi ja jännittävä testitilanne sai oppilaat yrittämään uintitestissä kaikkensa. Tämän tutkimuksen Pohjois-Savossa tutkijan tekemien uintitestien mukaan 90 prosenttia kuudesluokkalaisista oli uimataitoisia. Eri tutkimusten ja selvitysten väliset erot ovat kuitenkin melkoiset. Tämän tutkimuksen mukaan uintia opetettiin noin 82 prosentissa kouluista. Tästä syystä olisikin tärkeää turvata uinninopetus jokaiselle peruskoululaiselle. Silloin 80 prosenttia ala-asteista ilmoitti järjestävänsä oppilailleen uinninopetusta. Niistä kouluista, joissa järjestettiin uinninopetusta, 80 prosentissa kaikki kuudesluokkalaiset osasivat uida, kun taas niissä kouluissa, joissa ei annettu uinninopetusta, vain 66 prosentissa kouluista kaikki kuudennen luokan oppilaat osasivat uida. Uimataitoon vaikuttavina tekijöitä tarkasteltiin etäisyyttä koulusta uimahallille tai lähimmälle uimarannalle sekä sitä, järjestetäänkö koulun oppilaille uinninopetusta vai ei. Kaikissa kunnissa kuitenkin selvästi suurin osa ( 44% 53%) oppilaista oli oppinut uimaan vanhempiensa kanssa. Jotta aivan todellinen kysytynja testatun uimataidon ero olisi saatu esille, olisi oman opettajan pitänyt kysyä tutkijan testaamilta oppilailta heidän uimataidostaan pari viikkoa ennen testiä ilman, että oppilaat edes olisivat tienneet joutuvansa myöhemmin testiin. Monessa koulussa "uinninopetus" on tosiasiassa 1-2 käyntiä uimahallissa lukuvuoden aikana,jolloin ei aina välttämättä ole edes opetusta tai opetusryhmät ovat niin suuria, ettei uimaanoppimisesta voi puhua. Matka lähimmälle uimarannalle ei selittänyt millään tavalla uimataitoa. Sen mukaan 64 prosenttia maamme aikuisväestöstä osasi omien sanojensa mukaan uida, kun taas puolustusvoimien uintitestien perusteella vain noin 40 prosenttia nuorista miehistä osasi uida. Testattu uimataito omaa arviota heikompi Tämän tutkimuksen mukaan 67 prosenttia kuudesluokkalaisista osasi uida pohjoismaisen uimataidon määritelmän mukaisesti. Myös tutkijat Kurki & Anttila (1999, 97) tulivat samaan johtopäätökseen edellisessä laajamittaisessa aikuisväestön uimataitotutkimuksessa. Päinvastoin, kouluissa, joista oli yli 25 kilometriä lähimmälle uimahallille, oli vähemmän uimataidottomia kuin kouluissa, joista oli lähimmälle hallille alle neljä kilometriä matkaa. Kaiken kaikkiaan uinninopetusta järjestettiin noin 82 prosentissa kouluista, 18 prosenttia kouluista ilmoitti, etteivät heidän oppilaansa saa koulussa uinninopetusta. Kun tutkija kysyi oppilailta ennen testiä, osaavatko he uida 200 metriä, josta 50 metriä selällään, moni oppilaista oli aluksi hieman epävarma, mutta vastasi sitten osaavansa uida tuon vaaditun matkan. 62 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 Mistä ero voisi johtua. Näin ei voi kuitenkaan nyt tehdyn tutkimuksen perusteella todeta, vaikka tässä tutkimuksessa opettajien kysymällä selvitetty uimataito oli 5 prosenttia parempi kuin opettajan johdolla testattu uimataito. Opettaja on oppilaille tuttu, tutkija vieras ihminen. Lisäksi hyvin monessa koulussa uinninopetusta järjestetään vain yhdellä tai kahdella luokka-asteella, eikä kouluissa mil. Uimaopetus osaksi esiopetusta Vaikka suurin osa oppilaista oppi tämän tutkimuksen mukaan uimaan vanhempiensa seurassa, oli koulun uinninopetuksella tai sen puuttumisella vaikutusta oppilaiden uimataitoon. Helsingin viidennen luokan päättäneistä 84 prosenttia osasi kouluviraston selvitysten mukaan uida. Kaiken kaikkiaan uinninopetusta järjestettiin 82 prosentissa tutkimukseen vastanneista kouluista. Se, että vain kuusi prosenttia pojista ja seitsemän prosenttia tytöistä oli oppinut uimaan koulun uinninopetuksessa, johtunee enemmänkin uimaanoppimisiästä kuin siitä, että koulujen uinninopetus olisi huonoa. Kuntien säästötoimet 1990-luvulla ovat monilla paikkakunnilla vähentäneet tai jopa kokonaan lopettaneet kuntien järjestämät uimakoulut ja koulujen uinninopetuksen. Tutkimuksen mukaan yli puolet oppilaista (55 % tytöistä ja 52 % pojista) oli oppinut uimaan vanhempiensa seurassa. Kun kysyttiin, opetetaanko koulussa uintia, oli moni opettaja lisännyt "kyllä"-vastauksen jälkeen toteamuksen uinninopetuksen vähäisestä määrästä. Uimataitoisten kuudesluokkalaisten määrä oli jopa 14 prosenttia suurempi niissä kouluissa, joissa opetettiin uintia verrattuna niihin kouluihin, joissa uinninopetusta ei järjestetty
Näin saataisiin kaikki alle kouluikäiset järjestelmällisen uinninopetuksen piiriin. Tilastokeskus. Helsinki . Rauman opettajankoulutuslaitos. Projektitutkielma. VASTAUS LÄHETYS Sopimus 00250-4 3 Etunimi Jakeluosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Alleki~oitus Täytä lomake ja lähetä tietosi Liikuntatieteelliseen Seuraan, os. 2000. Helsingin kouluvirasto 07.11.2000 Simkunn ighetsundersökning. Holopainen, S. JAANA KUUSELA tutkija LIKES-tutkimuskeskus Jyväskylä Artikkeli perustuu "Uimataito ja uinninopetus Suomessa 1999" {LIKES julkaisu nr 117) tutkimukseen liittyvään, vuonna 2000 tehtyyn kuudesluokkalaisten uima taitoa kartoittavaan Jatkotutkimukseen JO LÄHTEET Heiskanen, M, 1993. Esikoululaiset olisivat sen perusteella tärkeä ikäryhmä uimataidon kannalta. luokilla. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja numero 40. lään tavoin uinninopetuksen jatkuvuudella varmisteta oppilaiden uimaanoppimista. 1999. Opetushallitus. Turvallisuus -93. Svenska Livräddningsäll-skapet. Salojärvi, U .2000. 1983. Turun yliopisto. Laakso, P. Simkunnighetsundersökningen i Stockholms skolor. 7 9-vuotiaiden liikuntakykyisyyden kehittyminen ja yhteydet yksilöja kouluympäristötekijöihin. Liikunnan ja kansan-terveyden julkaisuja 11 7. SIFO. Uintitaito ja uinninopetus Suomessa. Kiitos! 00003 Helsinki. www.sls.a.se, 26.7.2000 p A L V E L u K R T Tilaan Liikunta & Tiede -lehden ITSELLENI vuositilaus 190 mk/200 1 kestotilaus 170 mk/2001 opiskelijavuositilaus 1 15 mk/200 1 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Liityn Liikuntatieteelliseen Seuraan LAHJAKSI jäseneksi 160 mk /2001 opiskelijajäseneksi 1 10 mk 2001 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskeliJakorttisi tai valokopio siitä) Muutan tilaukseni jatkuvaksi O Peruutan tilaukseni O Eroan LTS:n jäsenyydestä Muutan osoitteeni O alkaen / 2001 Lahjatilauksen saaja/ Uusi osoite Sukunimi Etunimi T 1 Jakeluosoite Postinumero Puhelin Tilauksen maksaja/ Vanha osoite / Osoitelipuke Sukunimi Postitoimipaikka Liikuntatieteellinen Seura ry. Jyväskylä. 2. Stadion, Eteläkaanre, 00250 Helsinki tai faksaa (09 4542 7222) sähköpostita (lts@stadion.fi) tai soita (09 4542 720) toimistoomme. Stockholm. Aiemmin todettiin monen lapsen oppivan uimaan jo ennen kouluikää. Mål för simundervisning i skolan. Moden-lngeson, E. Koulujen lisäksi olisi tärkeätä saada uinninopetusta mukaan myös esiopetukseen . Uimataidon kartoitus Rauman seudun ala-asteiden 1. Rundberg, C-J, 1996. Kenttätyöraportti. Suullinen tiedonanto. Kurki, J, & Anttila, R. & Nurmela, P 1992. Jyväskylä. 1996
Hän toimi Grankulla Samskolanin liikunnanopettajana 1951 -66 ja Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen palloilun opettajana 1958-65 ja tuli viimeksi mainittuna vuonna Liikuntatieteellisen tiedekunnan liikunnan lehtoriksi Jyväskylän Yliopistoon. Ulkomaiset ja kotimaiset kontaktit ja luottamustoimet antoivat Jukka Wuoliolle paljon tekemistä. Wuolio osallistui myös rotarityöhön ja toimi Laajavuoren Rotaryklubin presidenttinä 1 983-84. Tämä ajatus oli Wuolion mielestä sovellettavissa yleisemminkin ihmisten elämään. Vielä eläkevuosinaankin hän paneutui TahkoPihkalan kehittelemän Salamapallon teoriaan ja peliideaan, mikä työ sitten jäi kesken. Monet Helsingistä ja Jyväskylästä valmistuneet opiskelijapolvet muistavat Jukan määrätietoisena, energisenä ja etevänä opettajana. Jukka Wuolio kirjoitti paljon. Hän toimi pääsihteerinä vuosina 1958-63, ja tässä tehtävässä hän joutui vastaamaan nopeasti kehittyvän yhteisön tiedottamisesta. Lähiomaisten ja minun kanssani Jukka Wuoliota jää kaipaamaan suuri ystävien ja työtovereiden joukko. Hän suhtautui opiskelijoihin aina kannustavasti ja tasapuolisesti ja oli työtovereilleen reilu kaveri. 2001 pitkällisen sairastamisen jälkeen. Hänellä itsellään oli selkiytyneitä näkemyksiä ihmisten liikunnasta ja liikuntakulttuurin kehittämisestä. Taitojen opettamisessa hän sovelsi myös peleistä riippumattomien perustaitojen harjoittamista, mikä antoi opiskelijoille entistä paremmat valmiudet nähdä keskeiset opetustehtävät. Liikuntatieteellisen Seuran työhön Jukka Wuolio jätti pysyvän jäljen. Jyväskylän kunnallisen golfkentän perustaminen on paljolti Wuolion ansiota. Kun Jukka jääkiekossa pelasi peräänantamattomana "TerrieriWuoliona" puolustajan paikkaa, näytti hänen opetustyönsä koko kentän peliltä. Jukka Wuolio osasi luoda tunneilleen innostavan ilmapiirin ja tekemisen meiningin. Pal64 LIIKUNTA & TIEDE 3-4/2001 lopelit 1-V kirjasarjan, oppaita jääkiekosta ja toimi Spectrum-tieto kirj asarj an liikuntasanas ton pää toimit tajana. Paransimme sitten liikuntaa ja maailmaa pitkät ajat kahdestaan ja myöhemmin, Jukan siirryttyä eläkkeelle, pienessä bridgepiirissä. Se kuvastui hänen omassa osallistumisessaan keskusteluihin, joissa hän usein kysyi ensin muiden mielipiteitä ennen kuin ilmaisi oman kantansa. Opin tuntemaan Jukan tahdikkaana, kantansa selvästi ilmaisevana, ajattelevana ja vastuunsa tuntevana opettajana. Muista tärkeistä luottamustehtävistä mainittakoon Salamapalloliiton puheenjohtajuus ja pitkäaikainen jäsenyys tiedekuntaneuvostossa. Monipuolisesti lahjakkaana ihmisenä Jukka Wuolio harrasti kuvataiteita ja musiikkia. Taustalla oli ansiokas peliura Tampereen Ilveksen jääkiekkoilijana, mm. Muista ansioistaan Jukka Wuolio oli saanut mm. viitepelejä ja erilaisia tekniikkatestejä. Vuosien työtoveruus, samanikäisyys ja toiminta yliopistolla samassa työhuoneessa hitsasivat meidät yhteen. Jukka soitti kitaraa, ja moni seurue on hänen johdollaan laulanut yhteislauluja. "Hyvä syöttö pelissä avaa joukkueelle sooloilua paremmin menestymisen mahdollisuuden", oli hänen viestinsä opiskelijoille. Kun Jyväskylässä järjestettiin vuonna 1982 maamme liikunnanopettajakoulutuksen 100-vuotisjuhlat, Jukka Wuolio sai vastuulleen niiden järjestelyt. Kansainvälisten pallopelien ohessa Wuolio opetti ja kehitteli paljon pikkupelejä, ns. Kun itse jouduin sairauden vuoksi varhaisessa vaiheessa jättämään työt, jatkui kanssakäymisemme vuosia siten, että Jukka soitti yliopistolta: "Keitätkö kahvit, niin minä tuon pullat". Osoituksena hänen laaja-alaisuudestaan todettakoon vielä vanhojen kirjojen arvostaminen ja keräily sekä vuosien varrella koottu postikorttikokoelma. Sosiologiaa opiskelleena ja yhteistoiminnan miehenä Jukka Wuolio korosti sääntöjen noudattamista, yhteispeliä ja "oman tontin" hoitamista. Suomen Leijonan ritariristin, Suomen Urheilun kultaisen ansioristin ja Suomen Jääkiekkoliiton kultaisen ansiomerkin. Wuolion osuus ei jäänyt yksin ajatusten kirjaamiseen. Opetukseen liittyvät vapaamuotoiset keskustelut saivat kiinteyttä lähes viikoittaisista liikuntakasvatuksen laitoksen lehtoreiden kokouksista. Jukka Wuolion poismeno oli minulle henkilökohtaisesti suuri menetys. Erityisen tärkeäksi muodostui hänen toimintansa liikuntaalan pohjoismaisten korkeakoulujen Suomen yhteyshenkilönä. Omakohtaisena liikuntanaan Jukka Wuolio harrasti pitkään tennistä, squashia ja golfia. Wuolio olisi Tahkon tapaan halunnut Salamapallosta koko kansan pelin. Elämäntyönsä Jukka Wuolio teki liikunnanopettajaksi opiskelevien palloilun opettajana. viisi SM-titteliä, 29 maaottelua ja osallistuminen Oslon talviolympialaisiin vuonna 1952, sekä syvällinen paneutuminen liikunnan didaktiikkaan. ESA SANTALA 1. Hänet nimettiinkin Jyväs-Golfin jäseneksi numero 1. Seuran silloista Stadion-lehden toimituskuntaa voitaneen pitää liikuntakulttuurimme ensimmäisenä todellisena aivoriihenä ja myöhemmin julkaistujen liikuntapoliittisten ohjelmien aatteellisena alullepanijana. Hän julkaisi mm. Hän oli kuollessaan 74-vuotias. "Palloiluprofessori" Jukka Wuolio on poissa Y liopiston lehtori Jukka Wuolio menehtyi 27.6. Wuolio valmistui voimistelunopettajaksi vuonna 1950 ja suoritti HuKtutkinnon 1958. Virassaan Wuolio oli vuoteen 1988 saakka, jolloin hän joutui sairauden vuoksi luopumaan työstään. Toimittuaan jatkosodan aikana Tampereen ilmatorjuntatykistössä hänelle myönnettiin sotaveteraanitunnus
09-4542 7217, 040-565 3946, anu.haapalainen.lts@stadion.fi. Teemoja käsitellään yleisluennoilla, eriytetyillä ohjelmaosioilla, demonstraatioilla, näyttelyissä sekä ryhmäkeskusteluissa. Faxaa tai lähetä sähköpostia (lts@stadion.fi). Vuodesta 1993 hän on ollut Leiras Oy:n palveluksessa tutkimuspäällikkönä ja nykyään apulaisjohtajana. Joel Juppi jää eläkkeelle vuoden 200 1 lopussa. ja valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaosto ja järjestävät viidennet Erityisliikunnan Neuvottelupäivät loppusyksyllä 2002. Hän on myös Suomen urheilulääkäriyhdistyksen jäsen. Päivien ohjelmaesite ilmestyy alkuvuodesta 2002. Neuvottelupäivien ohjelma tulee olemaan monipuolinen. Erityisliikunnan Neuvottelupäivät ovat neljän vuoden välein toteutettava koulutus-, suunnitteluja yhteistyötilaisuus, joka on tarkoitettu alan työntekijöille ja opiskelijoille sekä erityisryhmiin kuuluville henkilöille ja heidän omaisilleen. Seuran tehtävät ovat myös laajentuneet ja monipuolistuneet. Samalla Rauramo toimi lääketieteen opettajana ja tutkijana. Seuran nykyinen pääsihteeri, tohtori, liikuntaneuvos Joel Juppi on johtanut seuraa vuodesta 1967. Rauramo valmistui lääkäriksi vuonna 1972 ja työskenteli lääkärinä 20 vuotta. Rauramo on toiminut usean vuoden liikuntajärjestöjen ja ammattialansa yhdistysten johtotehtävissä. Mitä aiheita pitäisi käsitellä tulevissa julkaisuissa. Tiedotuksesta, markkinoinnista ja kongresseista vastaa toistaiseksi Anu Haapalainen puh. Entäpä Liikunta & Tiede-lehdessä. Tiedotusja markkinointi uusissa käsissä Eeva Tulisalo ja kongressipäällikkömme Sirpa lrpola ovat siirtyneet uusiin haasteisiin. Rauramo aloittaa työnsä Liikuntatieteellisessä Seurassa marraskuun 2001 alussa. Jupin aikana Liikuntatieteellisestä Seurasta on kehittynyt merkittävä liikunta-alan tietoa kokoava, muokkaava ja välittävä järjestö. Stadion, Eteläkaarre, FIN-00250 Helsinki * tel 09 4542 7218 * fax 09 -4542 7222, * sähköposti: lts@stadion.fi * internet: http://www.stadion.fi/LTS ILKKA RAURAMOSTA PÄÄSIHTEERI Liikuntatieteellisen Seuran hallitus on valinnut lääket. Miten julkaisujen sisältö on vastannut odotuksiasi. Palaute on tervetullutta, vaikka et juuri nyt julkaisuja tilaisikaan. http:/ /www.stadion.fi/LTS LIIKUNTA&TIEDE342001 65. Tarjoamme ajankohtaista tietoa ja mahdollisuuden keskustella, kehittää ja vaikuttaa niin urheiluja liikuntaväen kuin sosiaalija terveys-alan ammattilaisille sekä vammais-, kansanterveysja omaisjärjestöjen edustajille. V Erityisliikunnan neuvottelupäivät syksyllä 2002 Liikuntatieteellinen Seura ry. Henkilökunnan määrä on kasvanut yhden miehen toimistosta lähes kymmenen hengen organisaatioksi. Tohtoriksi Rauramo väitteli vuonna 1987. ja kir.tri likka Rauramon (s.1946) Liikuntatieteellisen Seuran uudeksi pääsihteeriksi. The Finnish Society for Research in Sport and Physical Education . Anna palautetta LTS:n julkaisujen tilaajat saavat syksyn aikana tilauksensa mukana palautekyselyn
Puhelu oli loppu. Tämä rehevä rouvashenkilö oli kertonut miehelleen, että se Koskimiehen poika oli huutanut kunnanvirastossa niin että seinät raikuivat, miten paska opettaja sinä olet, ku et mitää kuulemma huomaa. En muista, mihin johtopäätökseen tulimme tai mitä sovimme, mutta yhteinen ratkaisu asiaan löydettiin. Mulle tällä tilanteella ei oo mitää annettavaa, ajattelin itsekseen. Kimmo oli pelikaverini niin jalkapallossa kuin jääkiekossakin ja ymmärsi luokan muiden poikien tavoin aika-ajoin tapahtuvan tunteiden kuumenemisen. Tekstit on kirjoitettu alunperin "urheilukokemus ja kaunokirjallisuus" -seminaarin lopputöiksi. Mä olin aivan varma, et olisin voittanut sen, Kimmo oli mua paljo heikompi ja sitäpaitsi pienempiki. Äiti otti minun kertomuksen asiaan kuuluvalla vakavuudella ja rauhoitteli ymmärtäväisesti poikaansa. Katsoin silmästä silmään Kimmoa, jo edesmennyttä luokkakaveriani, joka roikkui rivelistä nyrkkiin puristettujen käsieni varassa. Paiskasin Kimmon maahan, niistä korkeuksista, joihin olin hänet juuri aiemmin nostanut, melkein keskelle jalkapallokenttää ja lähdin etsimään itselleni turvaa jostakin, mistä tiesin sitä varmasti saavani. Painuin suoraan huoneen vasempaan päähän, jossa äitini työskenteli. Banaanin kanssa olin tekemisissä vielä monena vuonna alaja yläasteella niin biologiassa kuin teknisissä käsitöissäkin, aina muistaakseni sovussa. Vanha, kerran eronnut, jämäkkä naisrehtorimme otti homman hoitaakseen ja silitti banaanin haavat sekä ilmeisesti kohensi banaanin ja hänen vaimonsa itsetuntoa sanomalla, ettei banaani mikään paska opettaja oikeesti ole. I I Tällä palstalla Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijat kertovat heille tärkeistä urheilemisen kokemuksistaan omin kynin, omin sanoin. Kotona soi puhelin ja minä kuuntelin illalla jännityksellä, että olikohan se opettaja, joka meille soitti. K äteni olivat suorana edessäni ja koko ruumiini oli täynnä kohdistamatonta kiukkua, tärisin. Juoksin ovista sisään. Heti aulasta vasemmalle ja sitten käytävää pitkin oikealle. Huusin äidille itkunsekaisella äänellä selostuksen siitä epäoikeudenmukaisuudesta, jonka olin kokenut äsken liikuntatunnilla ja samalla haukuin opettajan täysin paskaksi. Aika tuntui matelevan puhelun ajan, enkä saanut oikein selville, mitä siellä puhelimessa puhuttiin . Opettaja ainakaa ei ymmärrä mua, sille on iha turha sanoo mitää. Vanhemmat eivät ottaneet asiaa puheeksi sen kummemmin ja näin asia oli loppuunkäsitelty. Toi paska opettaja ei ollu viheltäny tälläkää tunnilla mitää virheitä. Minäkin sovin jutun ainakin Kimmon ja itseni kanssa, mutta en muista sovinko asian banaanin kanssa. Myöhemmin vasta vuosien päästä kuulin äidin työkaverin, joka oli silloin jakanut työhuoneen äitini kanssa, suivaantuneen täysin pienen pojan kiukunpurkauksesta. Siinä samalla oli varapäreitten tuli levinnyt ja niinhän se paloi päre myös banaanilta kotona, kun vaimo kaipasi pienestä pojasta. TOMI KOSKIMIES, 3. Esitin oman näkemykseni kuumentumisestani ja vanhempieni kanssa mietittiin muita ratkaisuja kuin pinnan polttaminen vastaavissa tilanteissa . Viimein kuulin loksahduksen ja pienen pirahduksen toisesta puhelimesta. Kotona asia keskusteltiin vanhempieni kanssa selväksi. Rehtori soitti myös opettajaa haukkuvan Koskimiehen pojan vanhemmille ja sopi asian heidän kanssaan niin kuin aikuiset tekevät. Kyynelet valuivat silmistäni ja näin kentän vieressä olevan kunnanviraston ovet selvästi kyyneleideni läpi. Se ei oikeesti nää mitää, ku se on joku yläasteen paskan mättämisestä kiinnostunu biologi. Olisin niin mielelläni lyönyt Kimmoa suoraan sen helvetin lättyyn omalla suurella nyrkilläni. Terävänä, opettajankoulutuksen saaneena miehenä banaani soitti rehtorille ja kertoi, miten kolmasluokkalainen Koskimiehen poika oli haukkunut häntä paskaksi opettajaksi vaimonsa kuullen kunnanvirastossa. Peli oli pysähtynyt vasta hetki sitten, mutta mä olin ehtinyt kelata päässäni jo monia eri vaihtoehtoja, mitä tehdä seuraavaksi . Siinä äidin sylissä ollessani taisin kokonaan rauhoittua ja mielestäni tuli paljon tyynempi. Opettaja seisoi jossakin kaukana tumput suorana ja ei omaan, banaanimaiseen, tyyliin osannut tehdä mitään. LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 66 Koska liikuntatunti oli koulupäivän viimeinen tunti, lähdin äidin työmaalta suoraan kotiin. Meidän poikien kesken tilanteesta ei puhuttu jälkikäteen ja minäkin unohdin sen koko homman. Avasin puisen oven ja ryntäsin huoneeseen. Äitini jatkoi vielä muutaman vuoden valtion hommissa ja muistaakseni pari vuotta vielä alaisensa, banaanin vaimon, kanssa työskennellen ainakin pintapuolisessa sovussa . vsk:n aineenopettajaopiskelija Liikunta-ja terveystieteiden tiedekunta Jyväskylän yliopisto. Kyllähän minä tiesin, että se nainen oli banaanin eli liikan opettajan vaimo, mutta eihän se ollut ensimmäisenä mielessäni vuodattaessani tuntojani äidilleni kolmasluokkalaisena pojankoltiaisena
länsimaisen ihmisen tyytymättömyys lisääntyy samalla kun minäkeskeinen kulttuuri vahvistaa asemiaan. Tilaan liiku oikein voi hyvin -kirjan (LTS:n julkaisu nro 153, 216 sivua) hintaan 165 mk+ toim.kulut. Psyykkisen kuntoutuksen näkökulmat ovat toistaiseksi olleet kapeita eikä liikunnan mahdollisuuksia ole aiemmin tunnistettu. Kovakantisen ja värikuvitetun kirjan hinta on seuran toimistosta tilattuna 165 mk (liikuntatieteellisen Seuran jäsenille 150 mk) + toimituskulut. Samat mekanismit ja periaatteet toimivat yhtä hyvin väestössä yleensä kuin niillä henkilöillä, jotka kärsivät mielenterveyden ongelmista. Olen liikuntatieteellisen Seuran jäsen ja tilaan kirjan hintaan 150 mk+ toim.kulut. liikunnan merkitystä hyvinvoinnille käsitellään kirjassa laajasti, sillä hyvinvoinnin käsite ja liikunnan olemus on hyvä ymmärtää, jotta liikuntaa voitaisiin tehokkaasti käyttää kuntoutuksessa. Kirjassa esitellään tulokset projektista, jossa selvitettiin liikunnan mahdollisuudet tukea avohoitopotilaiden elämää. • • • LTS maksaa postimaksun Liikuntatieteellinen Seura VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00250-43 00003 Helsinki. lopuksi esitetään johtopäätökset ja suositukset siitä, miten psyykkistä hyvinvointia tulisi edistää liikunnan avulla. Kirja on yhteenveto liikunnan merkityksestä hyvinvoinnille. Entistä useampi tuntee voimattomuutta, uupumusta ja masennusta. on vankka käsikirja kaikille liikunnan ja terveydenhuollon anmmattilaisille ja opiskelijoille sekä muille kiinnostuneille. Kirjaan on tiivistetty liikunnan eri mahdollisuudet tukea hyvää elämää. liikunta voi antaa länsimaiselle ihmiselle hänen kaipaamansa myönteisen paon sekä vahvistaa hänen selviytymistarinaansa, sanoo psykologian professori Markku Ojonen uudessa kirjassaan (Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 153 216 sivua). Tilaajan nimi Katuosoite Postinumero ja -paikka Allekirjoitus Erikseen tarkastellaan huippu-urheilua tasapainoisen elämän kannalta. Kirjan voit tilata oheisella tilauskortilla, sähköpostilla: lts@stadion.fi, puhelimitse 09-4542 720 tai taksilla 09-4542 7222
Ole ylpeä. VEIKKAUS Suomalainen voittaa aina. Viime vuonna Veikkaus tuotti yli 2,2 miljardia markkaa. I(iitos maamme menestyksestä kuuluu sinulle. Siis yli 6,3 miljoonaa per päivä taiteelle, urheilulle, nuorisotyölle ja tieteelle