Miten koulunpitoa voitaisiin kehittää siten, että jokainen koulupäivä olisi liikunnallinen koulupäivä. Koululiikunta on siten myös Tyky-toimintaa. Kyllä nyt ovat suuremmat joukot kantamassa vakavaa ja perusteltua huolta nuorten liikunnallisesta hyvinvoinnista. Vanha viini uudessa leilissä, sanoisi joku. On ilahduttavaa, että terveyden edistämisen näkökulma näkyy näin painokkaasti vaikutusvaltaa ja arvostusta omaavien liikuntakasvatuksen asiantuntijoiden puheenvuoroissa tässä lehdessä. Eikä liene liioittelua sekään, että osa nuorista on jo kuntoutuksen tarpeessa. Lasten ja nuorten lihavuuden yleistyminen, selkävaivat ja muut yhä varhemmin ilmenevät tukija liikuntaelinten pulmat, sekä huonontunut fyysinen kestävyyskunto patistavat liikuntakasvattajia omaksumaan uusia sävyjä toimintaeetokseensa. Jos joku tulkitsee tämän iltarukousrienaksi, hän erehtyy kovin. Kyllä 60-lukulaiselle tulee ikävä tuon ajan positiivisesti levottomien jalkojen koulu päiviä, kun katsoo 2000-lukulaisten nuorten välituntilaahustamista ja sisänurkissa istuskelua. Toisen kehittämisen näkökulman tarjoaa se, että koululiikunta on muutakin kuin vain ohjattuja liikuntatunteja. Lauri Laakso viittaa artikkelissaan Euroopan neuvoston asiantuntijoiden suosituksiin, joiden mukaan liikuntatunneille pitäisi osoittaa vähintään 180 minuuttia viikossa. .. Suomessa tämä tarkoittaisi neljää liikuntatuntia viikoittain. Terveyttä edistävä liikuntakasvatus on oivallinen termi, jonka soisi vakiintuvan. Tähän minimiin emme tällä hetkellä yllä. lasse. kannas@sport.jyu.fi Ruuskanen-8,mma Vuosit1laus 35 euroa. 2 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 Liikuntakasvatus on mielenkiintoisessa taitekohdassa, arvioi Pilvikki Heikinaro-] ohansson. Oikein tulkittu. Koulun liikuntakasvatukseen kohdistuu kasvavia odotuksia preventiotalkoissa. Toivotaan sille pitkää ikää ja hyvää vointia. TERVEITA AJATUKSIA KOULULIIKUNNASTA LASSE KANNAS nna meille meidän jokapäiväinen koululiikuntamme. Koulun liikuntakasvatuksella olisi paljon enemmän potentiaalia lasten ja nuorten terveyden edistämistyössä, jos sille vain annettaisiin paremmat toimintaedellytykset
Lasse Kannas 4 Tulevaisuuden koululiikunta -Terveyttä edistävää liikuntakasvatusta. Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan vahvuutena tutkimuksessa ja opetuksessa on monitieteisyys, joka on pohjana myös hyvin toteutetulle erityisliikunnan koulutukselle. Sami Kokko, Mika Vuori 20 Korista keskiyöllä huumeidenkäytön ja rikosten ennaltaehkäisyä. Lauri Laakso 14 Tunteita pulpetille sosioemotionaalinen oppiminen tukee hyvinvointia. Kari L. Arja Sääkslahti. Sami Kokko 21 "Mikään ei ole rumempaa kuin kaunis mies?!" Miesten ulkonäön, miehisyyden ja terveyden mahdolliset yhteydet ovat vielä huonosti tutkittua aluetta. Ossi Viita 40 Liikunta rakentaa asuinalueen yhteisen suunnittelun ja toiminnan perustuksia. Kjell Westö 29 Suomi pärjää erityisliikunnassa. Anna-Katriina Salmikangas AJASSA 43 Tästä on leikki kaukana! Visa Pahtaja 44 Liikuntatieteen tilkkutäkki Pre-Olympic kongressissa. Leena Nieminen 31 Suomi erityisliikunnan mallimaaksi. Keskinen LUETTUA 46 Tarinoita kerrottavaksi. Liikuntaja urheilutapahtumilla on tilausta myös nuorten huumeidenkäytön ja rikosten ennaltaehkäisyn välineenä. Suomi on Euroopan kärkimaita liikunnanopettajien koulutuksessa. Juhana Aunesluoma 49 Kokemus pakenee kieltä. Kunnallinen erityisliikunta viettää 20-vuotisjuhlavuottaan. Koulujen liikuntakasvatus on mielenkiintoisessa taitekohdassa . Jari Kanerva, Teijo Pyykkönen 30 Arvojen koventuminen haaste erityisliikunnalle. Soihdunkantajat. Esa Sironen 48 Olympialapset. Pilvikki Heikinaro-Johansson 9 Kaikki eivät kierrä pururataa. 35 Kehitysvammaisten toimintåkykyisyys vaihtelee Ulla Lahtinen, Pauli Rintala 37 Pohjois-Karjalan kunnat: Selviytyjiä, sinnittelijöitä ja syrjäytyjiä. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Kari Koivumäki 34 Tienraivaajat palkittiin. Kuntien erityisliikuntatoiminta on tuonut liikuntaharrastukseen mukaan paljon sellaisia ihmisiä, joille ei ennen 1970-lukua ollut olemassa minkäänlaista osallistumisväylää. Arto Tiihonen 27 Poikamme ja tyttömme kentällä. Liikuntakasvatukselle asetettuja tavoitteita tulisi nykyistä selkeämmin arvioida terveyden edistämisen kannalta. Keinoja, joilla laadukasta liikuntakasvatusta voidaan tukea etsitään· maailmanlaajuisesti. Ryhmäilmiötutkimus ja kokemuksellinen oppijakeskeinen oppiminen tarjoavat välineitä vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin kehittämiseen kouluissa. Tositari noita kesäolympiakisoista. Juhlaseminaarissa palkittiin kunniakirjalla seitsemän erityisliikunnan kehittäjää. Arja Liinamaa 11 Liikunnanopettajakoulutus kestää vertailun . Eurooppalaisen yhdenmukaistamisen nimissäkään ei koulutuksen tasoa pitäisi lähteä laskemaan. Pilvikki Heikinaro-Johansson, Stu Ryan 8 Tavoitteena laadukas liikuntakasvatus Koululiikunnan heikko asema huolettaa. Liikunnasta on moneksi. Kunnat ovat onnistuneet saamaan liikkeelle 70.000 uuttaa erityisliikkujaa 20 vuodessa. Suomen ja muun Euroopan kansalaisten liikuntatottumukset näyttävät kehittyvän yllättävän samankaltaiseen suuntaan, sanoo liikuntakasvatuksen professori Lauri Laakso. Arvot koventuvat ja taloudellisen uusliberalismin ote yhteiskunnassa kiristyy. Urheiluseuratoiminnan päätehtävä on ja · tulee olemaan liikuntakasvatus. Mementoni, kohtalon hetkeni valmentajana tuli eräänä syyspäivänä kun vein piirisarjan kärkikolmikossa keikkuvan joukkueeni vierasotteluun Pohjois-Helsingin Siltamäkeen. Pasi Koski 45 ECSS haastaa ACSM:n. Näitä keinoja on toi"staiseksi käytetty enemmän urheilupsykologiassa ja psykoterapiassa. Martti Silvennoinen 51 Potkua paikallistason liikunnan suunnitteluun Toni Piispanen 51 Porukalla yhdessä elämään ja kokemaan. Pauli Rintala 32 Ohjattu erityisliikunta avasi ovia liikuntaan. Taru Lintunen 18 Terveyttä edistävä urheiluseura toimii kahdella kentällä. Seuroilla on kuitenkin potentiaalia laajempaankin terveyden edistämiseen. Erityisryhmi_in kuuluvien ihmisten ihmisoikeudet ja itsemääräämisoikeus ovat jäämässä suhteellisesti yhä enemmän taka-alalle, arvioi professori Eino Heikkinen. Miesten suhde omaan ulkonäköönsä on muuttumassa nykyään hyväksyttäviä miehisyyksiä on aiempaa enemmän ja niissä on yhä selvemmin ulkonäöllä erottautumiseen liittyviä piirteitä
Näistä lasten ja nuorten ylipainoisuus on saanut yhä enemmän huomiota sekä meillä että kansainvälisesti. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää liikuntaa ja terveellisiä ravintotottumuksia ja nämä asiat sopivat hyvin yhteen koulutustehtävän kanssa. Kouluja pidetään parhaana. Liikuntakasvatus on saanut yhä enemmän tukea julkisen terveydenhuollon puolelta. 4 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 yynä tähän ovat lukuisat tutkimukset, jotka raportoivat ihmisten lisääntyneistä terveysongelmista. Teksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON JA STU RYAN Tulevaisuuden koululiikunta Terveyttä edistävää liikuntakasvatusta Koulujen liikuntakasvatus on tällä hetkellä mielenkiintoisessa taitekohdassa. (Kautiainen, Rimpelä, Vikat & Virtanen 2002; Mulvihill, Nemeth & Vereecken 2004.) Yhdysvalloissa lihavuus on lisääntynyt merkittävästi 1970-luvulta lähtien ja sitä pidetään tällä hetkellä väestön suurimpana terveysriskinä. Terveydenhuolto on suunnannut katseensa kouluun tahona, joka voisi olla pysäyttämässä ylipainoisten lasten ja nuorten määrän lisääntymisen
Tulokset osoittavat, että sellaisten nuorten määrä, jotka eivät harrasta liikuntaa ja joiden kunto on niin heikko, että se haittaa heidän päivittäisiä toimiaan ja jaksamista koulussa, on lisääntynyt. Liikunnan tulee olla myös monipuolista, jolloin huomioidaan terveyteen liittyvän kunnon eri osa-alueet. paikkana vaikuttaa oppilaiden terveyskäyttäytymiseen. Samanaikaisesti, kun liikunnan yhteys terveyteen tiedostetaan, useat tutkimukset osoittavat, että lasten Liikuntakasvatukselle asetettuja tavoitteita tulisi arvioida terveyden edistämisen kannalta. Yhdysvalloissa perusopetusta koskevan lain (No Child Left Behind 2001) tavoitteena on parantaa oppimistuloksia ja vähentää suoriutumiseroja oppilaiden välillä. Liikunta ei kuulu ydinainekseen ja tämä on heikenLIIKUNTA & TIEDE 4/2004 5. Tavoitteet terveyden edistämisessä Liikuntakasvatukselle asetettuja tavoitteita tulisi nykyistä selkeämmin arvioida terveyden edistämisen kannalta. Mikäli halutaan täyttää kohtuullisesti rasittavan liikunnan tavoite, viikossa pitäisi olla ainakin yksi kaksoistunti (eli kesto 90 minuuttia) liikuntaa. Liikuntatunnin kestosta puolet tulisi olla toimintaa ja 30 prosenttia liikunnasta tulisi olla fyysisesti riittävän rasittavaa (Healthy People 2010) . Niille oppilaille, jotka liikkuvat ainoastaan koulussa, osallistuminen kahdesti viikossa 45 minuutin liikuntatunnille, ei täytä terveyttä edistävälle liikunnalle asetettuja tavoitteita. National Association for Sport and Physical Education (NASPE) (2004) on julkaissut uudet liikunnanopetuksen perusteet, jotka kuvaavat tämän hetkistä käsitystä siitä, mitä oppilaan tulisi tietää ja taitaa osallistuttuaan laadukkaaseen liikunnanopetukseen. Tavoitteen saavuttamiseksi määritellään ydinoppiaines ja tärkeimpinä tavoitteina pidetään lukemisen ja laskemisen taitojen parantamista. Tutkimus paljasti myös, että liikunnan aktiivinen ja säännöllinen harrastaminen on tärkeä tekijä hyvän kunnon kannalta. Suomalaista kouluruokailua pidetään erinomaisena esimerkkinä siitä, miten lasten ja nuorten ravintotottumuksia voidaan ohjata oikeaan suuntaan terveellisen ja kaikille oppilaille tarjolla olevan, ilmaisen kouluruoan avulla. Tutkimukset osoittavat, että lapsuusja nuoruusiän liikunta-aktiivisuus on yhteydessä aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen (Armstrong 2004; McKenzie 2001 ; Tammelin, Näyhä, Hills & Järvelin 2003) . Yhdysvalloissa on julkaistu useita raportteja ja suosituksia, jotka kehottavat lisäämään lasten ja nuorten liikuntaa. Koulun liikuntatunnit olivat ainoa säännöllinen tilanne liikkua 1 7 prosentille pojista ja 21 prosentille tytöistä. Käyttäytymistä ei voida säädellä lainsäädännöllä, mutta ympäristö voidaan muokata sellaiseksi, että se edistää lasten ja nuorten liikkumista ja terveellisiä ravintotottumuksia. ja nuorten fyysisessä aktiivisuudessa on tapahtunut muutoksia. Lisäksi liikunnan tulee olla kohtuullisen rasittavaa vähintään kolme kertaa viikossa ja kestoltaan ainakin 20 minuuttia. Kouluissa tulisi olla enemmän liikuntaa, ja liikuntaa tulisi järjestää päivittäin. Tutkimus, jossa selvitimme oppilaiden liikkumisen määrää palloilutunneilla, osoitti, että kaksoistunneilla, joissa päätavoitteena oli palloilutaitojen kehittäminen, saavutettiin myös riittävän fyysisen rasittavuuden tavoite (Heikinaro-Johansson, Breilin, Hasanen & Palomäki, 2004). Yhdysvalloissa huoli oppilaiden vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta on saanut NASPE:n määrittelemään myös uudet kriteerit terveyttä edistävälle liikunnalle. Liikuntakasvatuksen tavoitteena on kehittää liikunnallisesti valveutuneita yksilöitä, joilla on tietoa, taitoa ja itseluottamusta nauttia elinikäisestä terveyttä edistävästä liikunnasta. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi koululiikunnan lisäämistä nykyisestään paitsi Yhdysvalloissa niin myös Suomessa. Erityisen haasteen koululiikunnalle asettaa se, että nykyään suuri joukko lapsista ja nuorista liikkuu vapaa-ajallaan hyvin vähän. Koululiikunnan merkitystä lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden sekä vireyden ja jaksamisen kannalta ei toistaiseksi ole osattu riittävästi arvostaa. (Huisman 2004.) Huotari (2004) vertasi tutkimuksessaan nykyisten oppilaiden kunnon tasoa, kunnon tasoon vuonna 1976. Nykykoulussa nähdään kaikkein tärkeimpänä tavoitteena oppimistulosten parantaminen, johon pyritään lisäämällä oppitunteja teoria-aineisiin. Suomessa noin 20 prosenttia koulunuorisosta ei harrasta liikuntaa lainkaan. Terveyttä edistävä liikunta tarkoittaa uusimpien suositusten mukaan sitä, että lasten ja nuorten tulee liikkua päivittäin vähintään 60 minuuttia. (Hämäläinen, Lintonen & Rimpelä 2002; Nupponen, Telama & Laakso 1997.) Opetushallituksen tutkimuksessa terveyden kannalta riittävästi liikkuvia oli noin 50 prosenttia pojista ja alle 40 prosenttia tytöistä. Liikunnallisesti valveutuneella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, joka omaa riittävät liikuntataidot; ymmärtää ja osaa soveltaa liikuntaan liittyviä käsitteitä ja periaatteita; harrastaa säännöllisesti liikuntaa; saavuttaa ja pitää yllä sellaista fyysistä kuntoa, joka edistää terveyttä; toimii vastuullisesti ja muut huomioiden liikuntatunneilla sekä arvostaa liikuntaa terveyden, myönteisten kokemusten, haasteiden, itseilmaisun ja sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutuksen tuottajana. Varoittavana esimerkkinä epäterveellisistä ravintotottumuksista puolestaan toimii Yhdysvalloissa jo ongelmaksi muodostuneet koulujen ns. (Gallahue & Donnelly 2003; Kulinna & Krause 2003; National Association for Sport and Physical Education, 2004.) Suomessa Opetushallituksen äskettäin julkaisemassa tutkimuksessa määritettiin terveyssuositusten mukaisesti liikkuviksi nuoriksi ne nuoret, jotka liikkuivat useimpina viikonpäivinä ja sen lisäksi liikkuivat vähintään 2-3 tuntia viikossa hikoillen ja hengästyen (Huisman 2004). roskaruokalounaat ja virvoitusjuomaja makeisautomaatit
Päättäjien tulisi ymmärtää koulun keskeinen rooli terveyden ja liikunnan edistäjänä ja yksinkertaisesti arvostaa sitä, että liikunta on useimpien oppilaiden mielestä mukavin oppiaine koulussa (Ryan, Fleming & Maina 2003). Koulujen liikunnanopetuksessa on käytössä useita erilaisia opetusmalleja (Heikinaro-Johansson 2003). Keskeinen tavoite on motivoida lapset ja nuoret kehittämään fyysistä kuntoaan ja liikkumaan. Vuosi 2004 on nimetty Euroopan liikuntakasvatuksen teemavuodeksi, joka jatkuu vuonna 2005 kansainvälisenä liikuntakasvatuksen teemavuotena . Kansainvälinen oppimistulosten vertailututkimus PISA-2000 osoittaa, että suomalaiset nuoret menestyvät hyvin, kun mitataan lukutaitoa tai matemaattis-luonnontieteellisen alueen taitoja (Välijärvi & Linnakylä 2002). Fitnessgram -ohjelma on esimerkki terveyttä edistävästä liikuntaohjelmasta, joka on laajalti käytössä Yhdysvalloissa. Koulua koskevassa päätöksenteossa toivoisi, että lasten ja vanhempien ääni tulee tulevaisuudessa paremmin kuulluksi. Kampanjat eivät kuitenkaan voi korvata koululiikuntaa, sillä kampanjoissa on usein lähtökohtana koulun ulkopuolinen organisoitu tai omatoiminen liikunta eikä toimintaa ohjaa koulun toimintaperiaatteet tai liikunnan opetussuunnitelmat. i 1 tänyt koululiikunnan asemaa. (O'Sullivan 2004.) Poliittiset päättäjät ovat vähitellen havainneet tilanteen vakavuuden Yhdysvalloissa ja myöntäneet ensimmäisen kerran mittavan valtion avustuksen "Carol White Physical Education for Progress Grants", yhteensä 185 miljoonaa dollaria, suoraan koululiikunnalle. Tällöin liikunta tulee olemaan yksi suurimmista häviäjistä. Fitnessgram -ohjelmassa vertailunkohteena ovat omat suoritukset. Vaikka Suomessa opettajakunta on erittäin ammattitaitoista, myös täällä toivoisi löytyvän resursseja liikuntaa opettavien opettajien täydennyskoulutukseen. Rahoituksen avulla kehitetään koululiikuntaa seuraavan viiden vuoden aikana yhteensä 450 koulupiirissä, muun muassa järjestämällä täydennyskoulutusta liikunnanopettajille. Keskittymällä liikkumiseen eikä kuntotestaukseen, kaikki oppilaat voivat kokea onnistuvansa. Joissakin osavaltioissa terveyskasvatusta ja koululiikuntaa ei ole enää lainkaan. Nuoren Suomen järjestämä Liikuntaseikkailu maapallon ympäri -kampanja on esimerkki onnistuneesta suomalaisesta kampanjasta, jossa tuetaan oppilaiden omatoimista liikkumista. Vanhempien mielipiteistä kuuluu Kuntotestien tuloksia tulisi koulussa käyttää kasvatustarkoituksessa. Ohjelmaan sisältyy mahdollisuus kerätä tietoa oppilaan kunnosta sekä suunnitella ja toteuttaa tavoitteen suuntaisia liikuntaohjelmia. Valinnaiskurssit vähenevät liikunta kärsii Suomessa koululiikunnan arvostusta voidaan peilata uuteen perusopetuksen tuntijakoon, jossa teoriaaineet saivat lisätunteja. Tällöin liikunnanopetuksen suunnittelun lähtökohtana ovat tietyt tavoitteet, joita liikuntaohjelmassa korostetaan. Fitnessgram -ohjelman taustalla on ajatus siitä, että liikunta on prosessi, johon tulee panostaa. (Heikinaro-Johansson & Telama 2004.) Valitettavasti uuden tuntijaon myötä vähennykset tapahtuvat juuri valinnaiskursseista. Edellisessä tuntijaossa haluttiin tehdä tilaa valinnaisaineille ja liikunnan valinnaiskurssit olivatkin erittäin suosittuja. Toisaalta he menestyvät huonosti, jos verrataan koulussa viihtymistä eri maissa (Samdal, Dur & Freeman 2004). Yhdysvalloissa on käynnissä useita projekteja, joilla pyritään lisäämään lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta, esimerkiksi Kids Walk-to-School, Powerful Girls Powergul Bones ja Verb Campaign. Niiden avulla nuoret oppivat suunnittelemaan ja toteuttamaan kunto-ohjelmia sekä arvioimaan omaa kehittymistään. (O'Sullivan 2004.) Kampanjoilla ei korvata koulun liikuntaa Eri maissa liikuntakasvatuksen asemaa pyritään parantamaan lukuisten tapahtumien ja kampanjoiden avulla. Pedagoginen asiantuntemus, joka nivoisi kampanjat osaksi oppiaineita, liikuntaa ja terveystietoa, puuttuu usein taustalta. Sitä vastoin esimerkiksi lyhyet pätevöittämiskoulutukset liikunnanopettajaksi ovat lisääntyneet. ( Cooper Institute for Aerobics Research 1999; Corbin & Lindsey 2002.) Muita terveyttä edistäviä liikuntakasvatusohjelmia, joiden pedagogista soveltuvuutta on tutkittu, ovat esimerkiksi CATCH ( Child and Adolescent Trial for Cardiovascular Health), SPARK (Sports, Play, and Active recreation for Kids) ja M-SPAN (Middle-School Physical Activity and Nutrition) (McKenzie 2003). Physical Best on opetussuunnitelma, jolla voidaan edistää Fitnessgram -ohjelman käyttöä liikunnanopetuksessa. Kampanjat ovat hyviä, sillä ne edesauttavat lasten ja nuorten liikkumista. Kun tavoitteena on liikunnallisen elämäntavan omaksuminen, painotetaan yhä enemmän terveyttä edistäviä liikuntaohjelmia liikuntataitoja korostavien liikuntaohjelmien sijaan. Terveyttä edistävä liikunnanopetus voi pohjautua yhtä hyvin muihin opetusmalleihin, esimerkiksi vastuuntuntoisuuden kehittämisen malliin (Hellison. Korkeatasoista opettajakoulutusta ei myöskään ole arvostettu. Tarkoituksenmukaisen liikunnan tuotoksena, produktina kehittyy fyysinen kunto. Niihin liittyy usein laadukasta oppimateriaalia ja ohjaajakoulutusta. 6 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 myös huoli lasten terveydestä ja jaksamisesta ja yhä useammat vanhemmat tiedostavat koululiikunnan merkityksen lapsilleen. Liikuntatuntien määrä on vähentynyt ja resursseja on kavennettu. Kahden pakollisen liikuntatunnin lisäksi useat oppilaat osallistuivat valinnaisliikuntaan
Physical fitness, physical activity and physical education. 2002. Kaikki kunnossa. Proceedings of AIESEP International Congress. Heikinaro-Johansson, P. L. & Telama, R. Jotta lapset ja nuoret oppivat ymmärtämään ja kantamaan vastuuta omasta terveydestään ja riittävästä liikunnasta, kognitiivisten tavoitteiden tulisi painottua nykyistä selvemmin liikunnanopetuksessa. Fitnessgram test administration manual. Jyväskylän yliopisto. 2003) ja kokonaisvaltaisen oppimisen malliin (Gallahue & Donnelly2003; Luukkonen 2001). La Coruna 2002. Cooper Institute for Aerobics Research 1999. Gallahue, D. Suomalaisten koululaisten fyysinen kunto vuosina 1976 ja 2001. 2003. PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@sport.jyu.fi STU RYAN Liikuntakasvatuksen professori University ofWest Florida USA LÄHTEET Annstrong, N. Opetushallituksen julkaisu. Liikunta & Tiede 1, 41-46. & Virtanen, SM. Porvoo: WSOY, 101-129. 2002. Teoksessa P HeikinaroJohansson, 1 Huovinen & L. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Valeiro, J.A. Teaching responsibility through physical activity. Koululiikunnan merkitys oppilaiden hyvinvoinnin tukijana on saanut yhä enemmän huomiota Yhdysvalloissa (McKenzie 2003) . Huotari, P. & Lindsey, R. Kautiainen, S., Rimpelä, A., Vikat, A. Developmental physical education for ali children. Jatkuu seuraavalla sivulla LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 7. Physical education in Finland. Testi tilanteen järjestämiseen ja tulosten käsittelemiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta aikuisten muistot koululiikunnan kamalista kuntotesteistä vihdoinkin loppuisivat. Secondary school students' physical activity during ball game lessons. Hämäläinen, P., Lintonen, T, & Rimpelä, M. Heikinaro-Johansson, P. Kuntotestaus tulee sijoittaa opetussuunnitelmaan siten, että oppilailla on riittävästi aikaa harjoitella ennen testiä. Nykyisillä, vähäisillä liikunnantuntimäärillä ei voida yksistään saavuttaa terveyttä edistävän liikunnan vaatimuksia. Helsinki: Yliopistopaino. Liikunnanopetuksen suunnittelu. CD, 31-34. Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella onkin käynnistynyt "Hyvinvointia koululiikunnalla" tutkimushanke, jossa tutkitaan koululiikunnan mahdollisuuksia tukea lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Koululiikunnan merkitys oppilaiden hyvinvoinnin tukijana on saanut yhä enemmän huomiota Yhdysvalloissa. Sosiodemografisten taustatekijöiden ja terveyskäyttäytymisen yhteydet 16-vuotiaiden liikunnan harrastamiseen . Paper presented at the PreOlympic Scientific Congress, Thessaloniki, Greece, 6-11 August 2004. 2002. Secular trends in overweight and obesity among Finnish adolescents in 1977-1999. 2004. 2004. Suomessa keskustelu päivittäisestä liikunnasta olisi myös ajankohtaista. Varela (eds.) Preparation professional y necesidades socials. Nykyään on saatavilla monipuolista oppimateriaalia ja uutta teknologiaa opetuksen ja oppimisen tueksi. Terveystieto antaa merkittävän lisäresurssin käsitellä yksityiskohtaisesti terveyteen ja liikuntaan liittyviä asioita. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. International Journal of Obesity 26, 544-552. 2004. Molina & J. ln M.A. International comparison of physical education. Huisman, T. & Donnelly, F. Corbin, C. 2004. Perinteiset koulujen liikuntaohjelmat, joissa eri liikuntalajit ohjaavat suunnittelua, tarvitsevat kuitenkin tuuletusta. Tällä hetkellä tarvitaan sekä opettajan että oppilaiden toiminnan ja oppilaiden fyysisen aktiivisuuden tutkimusta arvioitaessa liikuntatuntien toteutumista ja tarkoituksenmukaisuutta sekä tutkittaessa edellä mainittujen ohjelmien ja opetusmallien soveltuvuutta suomalaiseen liikuntakasvatukseen. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. England: Meyer & Meyer. Esimerkiksi pedometrin, sykemittarin tai observointimenetelmien käytön liittäminen liikuntaohjelmaan, on osoittautunut motivoivaksi tavaksi seurata oman fyysisen kunnon kehittymistä. & Palomäki, S. Sen sijaan liikunnanopetuksen suunnittelussa pitäisi lähtökohtana olla tietty päätavoite, joka kulkee punaisena lankana läpi lukuvuoden opetussuunnitelman. (2nd ed.) Champaign, IL: Human Kinetics. (4th ed.) Champaign, IL: Human Kinetics. "Liikunnanopetuksen tehtävänä on edistää terveellistä ja aktiivista elämäntapaa sekä ohjata opiskelijaa ymmärtämään liikunnan merkitys fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille" todetaan lukion opetussuunnitelman perusteissa. Liikuntaohjelmat tuuletuksen tarpeessa Opetusmallien käyttöön siirtyminen ei tarkoita sitä, että liikunnanopetuksessa pitäisi luopua eri tavoitetai sisältöalueista. Niiden avulla oppilaat oppivat asettamaan tavoitteita, suunnittelemaan ja toteuttamaan kunto-ohjelmia sekä arvioimaan omaa kehittymistään tavoitteiden suunnassa. Liikuntaa opettavilla opettajilla on erinomainen mahdollisuus vaikuttaa väestön liikuntatottumuksiin, sillä koululiikunta on ainoa organisaatio, joka tavoittaa kaikki lapset ja nuoret. , Breilin, 0,, Hasanen, L. Champaign, IL: Human Kinetics. Heikinaro-Johansson, P. Fitness for life (4 th ed I Canada: Human Kinetics. 2004. Kuntotestien tuloksia tulisi käyttää kasvatustarkoituksessa. 2003. (painossa) Hellison, D. 2003. Sen sijaan, että fyysinen kunto yhdistetään yleensä koulujen kuntotestituloksiin, se tulisi liittää liikuntatuntien sisältöihin ja sitä kautta myös vapaa-aikaan. C. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Liikunnallisen elämäntavan omaksumisen tavoite tarkoittaa terveyttä edistävän liikuntakasvatuksen suunnittelemista ja tämä tavoite näkyy uusissa valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa. Kouluissa liikuntakasvatuksen asemaa tulisi vahvistaa, mikäli tavoitteena on kasvattaa maahamme hyväkuntoisia ja liikunnallisesti aktiivisia kansalaisia
Body image, weight control and body weight. 2001. Keskeisimpänä tulevaisuuden haasteena nähdään opettajakoulutuksen kehittäminen sekä nykyisten liikunnanopetuksen didaktisten mallien uudistaminen ja soveltaminen vastaamaan tavoitteita,jotka nousevat yhteiskunnan ja koulujen asettamista tavoitteista. Final report. Proceedings of AIESEP International Congress. PISA 2000 Suomessa. Germany: Verlag Karl Hofmann.. Puehse, U. Tulevaisuuden osaajat. 2004. Samdal, 0., Dur, W. Jyväskylä: Kirjapaino Oma. Selvityksen kohteena ovat olleet muun muassa liikuntakasvatuksen asema, tavoitteet ja sisällöt. Settertobulte, 0. ln C. Rasmussen (eds) Young people' s health in context. Mulvihill, C., Nemeth, A. Roberts, A. 2004. School. Liikuntatuntien vähäisyys, suuret oppilasryhmät sekä välineiden puute ovat myös tyypillisiä liikunnanopetukseen liittyviä ongelmia. McKenzie, T. The wortd summit on physical education, 2001. & Gerber, M. Pieron (eds.) lnnovation and new technologies in physical education, sport, research and/on teacher and coach preparation. Lino, R. 120-129. Currie, C, Roberts, A. & Linnakylä, P. Paper presented at PreOlympic Congress, Thessaloniki, Greece. (toim.) 2002 . Assessing physical activity innovations in schools. & Krause, J. (The world summit on physical education, 2001) . Kansainväliseen kokoukseen osallistui tutkijoita, poliitikkoja, liikunnanopettajia ja järjestöjen edustajia yli 80 maasta. T Ornelas, F. Smith, W. Moving into the future: National standards for physical education (2nd ed.) Reston, VA: Author. Settertobulte, Samdal & V.B. Manchester, U.K.: Campus Print. Rasmussen (eds.) Young people's health in context. Teaching students to achieve and maintain a healthenhancing level of physical fitness. Proceedings of the World Summit on Physical Education, Berlin, 3-5 November, 1999. J. Riittämätön opettajankoulutus on ongelmana useassa maassa. (2 nd ed.) Champaign, IL: Human Kinetics, 207-226. Samdal & VB. 2004. Huolimatta hyvin erilaisesta tilanteesta eri maissa, foorumi löysi kaksi keskeistä asiaa, joista oltiin yksimielisiä 1) kaikilla maailman lapsilla on oikeus liikuntakasvatukseen ja liikunta kuuluu keskeisenä osana jokaisen lapsen ja nuoren kehitykseen ja koulutukseen 2) tarvitaan suunnitelmia ja toimintamalleja siitä, miten laadukasta liikuntakasvatusta voidaan tukea maailmanlaajuisesti. University of Manchester. Myös oppilaiden tarpeiden ja kiinnostuksen kohteiden ottaminen paremmin huomioon koetaan keskeiseksi. 4. & Marshall, J. 2003. 2000.Worldwide survey of the state and status of school physical education. ln S. Tammelin, T., Näyhä, S., Hills,A. & Vereecken, C. LÄHTEET Hardman, K. Nupponen, H., Telama, R. 2003. Smith, W. World Health Organization, Health Policy for Children and Adolescents, No. Yhteenvetona myöhemmin syksyllä ilmestyvästä raportista voidaan todeta, että suurimpana ongelmana koetaan virallisten opetussuunnitelmien ja käytännön liikunnanopetuksen välinen ristiriitaisuus. Vertailu tutkimukseen osallistui yhteensä 35 eri maata eri puolilta maapalloa. Puehse, U. Ryan, S., Fleming, D & Maina, M. Lisäksi kehittymätön infrastruktuuri (esimerkiksi liikuntatilojen määrä ja laatu), riittämättömät taloudelliset resurssit ja asetettujen tavoitteiden huono saavutettavuus ovat keskeisiä ongelmia useassa maassa. 4, 42-51. England: Meyer & Meyer. & Gerber, M. Julkilausumalla haluttiin korostaa liikuntakasvatuksen asemaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukijana ja toivottiin eri tahojen pyrkivän edistämään koululiikunnan asemaa omassa maassaan. Aineisto pohjautuu eri maiden liikuntapedagogiikan asiantuntijoiden ja tutkijoiden laatimiin maakohtaisiin arvioin teihin. ln C. The Physical Educator, 60 (2), 28-42. T utkimustulokset koululiikunnan heikosta asemasta eri puolilla maailmaa (Hardman & Marshall 2000a; 2000b) toimivat sykäyksenä Berliinissä järjestetylle kansainväliselle foorumille marraskuussa 1999. Välijärvi, J. World Health Organization, Health Policy for Children and Adolescents, No. & Freeman. McKenzie, T. 2004. Virallisessa julkilausumassa "The Berlin Agenda for Action" todetaan, että "laadukas liikuntakasvatus on tehokkain ja inklusiivisin keino opettaa kaikille lapsille ja nuorille liikunta taitoja ja -tietoja ja saada heidät ymmärtämään liikunnan ja elinikäisen liikunnanharrastamisen merkitys riippumatta yksilön taidoista, erityistarpeista, sukupuolesta, iästä, rodusta, uskonnosta tai sosiaalisesta taustasta". C. International comparison of PE: Concepts, problems and prospects. Currie, C. Adolescent participation in sports and adult physical activity. Health-related physical education: Physical activity, fitness, and wellness. 2004. Clash of national agendas in the USA: lmpact on Physical Education. Liikunta & Tiede 6, 4-7 O'Sullivan, M. & Järvelin, M-R. Paper presented at the PreOlympic Scientific Congress, Thessaloniki, Greece, 6-11 August 2004. & Laakso, L. American Journal of Preventive Medicine 24, 1, 2228. Ennis (eds) Student learning in physical education . CD. Silverman & C. National Association for Sport and Physical Education. Kulinna, P. Morgan, R. Morgan, R. Keinoja, joilla laadukasta liikuntakasvatusta voidaan tukea, etsitään maailmanlaajuisesti. 2003. ln National physical education standards in action. 8 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 TAVOITTEENA laadukas liikuntakasvatus Teksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON Koululiikunnan heikko asema huolettaa. Reston; VA: National Association for Sport and Physical Education, 15-18. 1997 Koululaisten kunto ja liikunta-aktiivisuus jäitä hattuun. Madeira 2001. Attitudes of middle school students toward their physical education teachers and activities. ln L.S. 2003. International comparison of physical education. Jyväskylän yliopisto, koulutuksen tutkimuslaitos. Puehse ja Gerber (2004a, 2004b) ovat tehneet uuden kansainvälisen vertailun liikuntakasvatuksen tilanteesta eri maissa. Da Costa & M. 2004
Sen sijaan liikkumattomille arkiliikunnan puutteesta voi tulla kohtalon kysymys. Nyt naiset harrastavat liikuntaa enemmän kuin miehet. Kaukana ei ole sekään aika, kun tytön ei ollut suotavaa näyttäytyä verkkaripuvussa kylillä. Tällä ei ole vaikutusta niiden nykynuorten hyvinvointiin, jotka ovat erittäin hyvässä kunnossa. Mutta samaan aikaan vahvistuu myös viidenneksen vakaa päätös harrastaa liikuntaa minimaalisen vähän. Hän löytää arkiaktiivisuuden muutoksesta kuntoerojen kärjistymistä selittävän tekijän. Tämä ei täytä terveysliikunnan kriteeriä, jonka mukaan aikuinen tarvitsee kolmasti viikossa tehokasta liikuntaa ja kehittyvässä vaiheessa olevat lapset ja nuoret päivittäin. Järjestetyt liikunnat ovat tärkeitä, mutta niiden lisäksi ihmisiä olisi opetettava itse ottamaan vastuuta liikuntaharrastuksestaan. Suosioon tulivat keskivartalon hallintaa lisäävät lajit, kuten skeittailu, lumilautailu ja monet voimistelu-uutuudet. Tavallinen arkeen liittyvä fyysinen aktiivisuus näyttää varsinkin huonokuntoisen 20 prosentin kohdalla lopahtaneen. Kaikki eivät kierrä pururataa Teksti: ARJA LIINAMAA Suomen ja muun Euroopan kansalaisten liikuntatottumukset näyttävät kehittyvän yllättävän samankaltaiseen suuntaan. Lauri Laakson mukaan niin vähän, että kyseessä on kansanterveydellinen uhkakuva. Osalle elämä on istumista Liikuntakulttuurin sisällä tapahtui muutos, kun perinteiset kestävyyskuntoa ylläpitäneet lajit kuten suomalainen murtomaahiihto ja keskieurooppalainen joukkuepelien perinne alkoivat menettää suosiotaan. Tutkimustulos parinkymmenen vuoden takaa kertoo, että suomalaiset mainitsivat liikunnan tärkeäksi motiiviksi yllättävän usein sen, että 'saa olla yksin'. Pikemminkin päinvastoin, Laakso toteaa. LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 9. Kävelysauvat, askelmittarit, lumilautailu, retkiluistelu, elämysvaellukset, maastopyöräily, askelmittarit, kuntosalivälineet sekä uudenlaiset jumpat, taistelulajit ja joukkuepelit innostavat suurta ihmisjoukkoa. Suomalaisten erityispiirre on, että haluamme tehdä asioita yksin. Sitä harrastetaan koulussa, työssä, harrastuksissa, matkustaessa, Lauri Laakso pohtii. Elämä on istumista. Elämäntapa ja arkitottumukset muuttuivat samaan aikaan autoistuneempaan suuntaan. Kaksikymmentä prosenttia nuorista meillä ja muuallakin Euroopassa ei harrasta viikottain liikuntaa. Mielenkiintoista oli, että harrastamisliikunta ei näytä missään maassa vähentyneen viime vuosikymmenten aikana. Yhdessä ja yksin Vielä 1960-70-luvuilla erilliset liikuntaharrastukset olivat harvinaisia varsinkin maaseudulla ja varsinkin tytöillä. Nykyään on innostuttu yhä vaihtelevampiin lajeihin ja niiden vaatimiin välineisiin. Arkiliikunnan väheneminen ja nuorisokulttuurin erot selittävät kuntoerojen kärjistymistä, toteaa liikuntakasvatuksen professori Lauri Laakso L iikuntapedagogiikan professori Lauri Laakson johtamassa yhteenvetotutkimuksessa selvitettiin, mitä eri maiden omat kuntotutkimukset kertovat. Ennen aivan tavallinen kotija pihapuuhailu kompensoi liikuntaharrastuksen puutetta, Lauri Laakso sanoo
Toisen ryhmän muodostavat nuorison vaihtoehtokulttuureja edustavat henkilöt, joiden arvomaailmaan ei perinteinen liikuntakulttuuri kuulu. Eräs opiskelutehtävä esimerkiksi on, että opiskelija saa matkustaa siihen kouluun, missä itse on aikoinaan opiskellut, seurata liikunnanopettajan työtä ja pohtia nyt tilannetta opettajan näkökulmasta. -Epäilys on aiheellinen, sillä työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan tukija liikuntaelimistön oireet ovat jo 25-35-vuotiaiden ikäryhmässä yhtä yleisiä kuin 55-65-vuotiaiden ikäryhmässä. Myös niiden, joille liikunnan innostajaksi ei riitä se, että 'tää on terveellistä'. Heihin purevat parhaiten rationaaliset perustelut liikunnan tärkeydestä. Vanhempien liikuntaharrastuksella on todettu olevan merkitystä sille, alkaako nuori harrastaa liikuntaa. Heidät olisi saatava välittämään kunnostaan. Ja että huonous on hyväksyttävä, eikä tähän ryhmään kohdisteta mitään erityisiä toimenpiteitä, koska eiväthän matematiikanopettajatkaan panosta heikoimpiin. He ovat myös tärkeä ryhmä siksi, että heidän joukostaan tulee mahdollisia tulevia päättäjiä ja heidän välittämänsä asenteet ovat vaikuttavia muiden suuntaan. Liikunnanopiskelijat seuraavat oman kummiluokkansa liikunnanopetusta ja lähtevät mukaan esimerkiksi suunnistustunnille suunnistuksen lehtorinsa kanssa ja uintitunnille uinnin lehtorin kanssa. Ennen esimerkiksi jalkapallo opittiin liikunnanopettajakoulussa aiemmin niin, että omassa lajissaan taitavat opiskelijat opettivat toisiaan. Opettelemme opettajuutta eri tilanteissa. Raihnaisuus uhkaa nuorta työikäistä Pahimmassa tulevaisuudenvisiossa vaeston vanhenemisesta aiheutuva eläkepommi purkautuukin ennen aikojaan, koska tulevaisuudentutkija Pekka Himasen kommentin mukaan "tällä menolla osa työikäisistä ei jaksa edes eläkeikään saakka". Kolmas ryhmä ovat syrjäytymässä olevat nuoret. Nyt tämä harjoittelu tehdään peruskoulun kummiluokissa eri puolilla opiskelukaupunkia. Yleisenä suuntauksena on opettajuuden kehittäminen tiedostavammaksi. Liikunnan tuoman rauhoittumisen merkitys on suuri monille nuorillekin. Oma rooli prosessoitava Liikunnanopettajien tutkintovaatimuksia on muutettu Jyväskylän yliopistossa vuoden 1990 jälkeen kahteen otteeseen ja tällä vuosituhannella käynnistyi opetuksen kehittämishanke. Ja tämä nuorempi ikäryhmä edustaa nimenomaan sitä sukupolvea, jonka arkiliikunta on ollut läpi iän vähäisempää kuin aikaisemmalla sukupolvella, Lauri Laakso sanoo. Siis luokitellen, että on hyviä oppilaita, huonoja oppilaita ja joitakin siltä väliltä. Näitä asioita urheilevien nuorten ja heidän vanhempiensa tulisi keskustella läpi. Liikunnanopettajan rooli on monipuolistunut. Opiskelijoille lähetetään heti hyväksymiskirjeen mukana ennakkotehtävä, jossa heitä pyydetään pohtimaan ammattikuvaansa, Lauri Laakso kertoo. Opiskelijat saavat myös oman ryhmäohjaajan, joka kulkee viiden opiskeluvuoden ajan opiskelijaryhmänsä rinnalla eri opetuksen vaiheissa. Myös lajiopetus on muuttunut. Koululaiset saavat uusia aikuisia oppimisensa tueksi ja opiskelijat käytännön kokemusta.. On osattava puhua päätöksentekijöiden kanssa, tunnettava ihmisen elimistön toimintaa, pystyttävä puhumaan erilaisten oppilaiden kanssa ja jopa mennä heidän maailmaansa osittain mukaan. Korvalaput korvilla ja rullaluistellen muu maailma ja sen harmit häipyvät kauas taakse. Yksi ryhmä muodostuu koulussa hyvin menestyneistä oppilaista, joille esimerkiksi ATK on helppoa. Suurimpia ongelmia nuorelle aiheuttaa ristiriita sen välillä, mitä nuori kokee häneltä itseltään odotettavan ja miten hän kokee pystyvänsä näihin odotuksiin vastaamaan. Kannustusta ja asennemallia voi tarjota, mutta vanhempien tulisi kavahtaa liian suuria odotuksia. Koska perusteluna on toimintakyky, emme voi toimia kuten perinteisesti liikunnanopettajat ovat toimineet. 10 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 Tutkimustulos parinkymmenen vuoden takaa kertoo, että suomalaiset mainitsivat liikunnan tärkeäksi motiiviksi yllättävän usein sen, että 'saa olla yksin: sanoo professori Lauri Laakso. Erilaisia nuorisoryhmiä Liikunnan imago on tärkeä asia nuorisokulttuurin pohdinnassa. Opettajakoulutus vastaa haasteeseen Jyväskylän yliopiston liikunnanopettajakoulutuksessa korostetaan sitä, että työn perusteluna on oppilaiden kunnon ja toimintakyvyn parantaminen. Mutta heidän omasta kokemusmaailmastaan saattaa kuitenkin löytyä jokin liikuntaa synnyttävä innostus, Laakso pohtii. Hän jaottelee liikkumattoman viidenneksen ryhmän piirteitä kolmeen eri ryhmään. Liikuntakulttuurille ja päätöksentekijöille merkitsee suurta haastetta saada aikaan kontakti juuri siihen joukkoon, joka ei liity seuraan tai lähde lenkille oma-aloitteisesti
Eurooppalaisen yhdenmukaistamisen nimissäkään ei koulutuksen tasoa pitäisi lähteä laskemaan. Vertailujen tekemisen vaikeus voidaan kiteyttää kolmeen pääkohtaan: kvantitatiivisten tietojen epätarkkuuteen, kulttuurija kielieroihin sekä vastaamisen ongelmiin. Mitä korkeakoulututkinnolla tarkoitetaan, onkin sitten eri asia. 1995), ei luotettavien johtopäätösten tekeminen ole ollut mahdollista. Kaikki kuntoja terveysliikkujat kun eivät miellä harrastavansa "urheilua". Esimerkiksi suomen kielen sana "liikunta" voi olla monen vertailututkimuksen kompastuskivi. Vertailutietoja on tässä artikkelissa tulkittu varsin vapaasti, ja samalla nostettu esiin eräitä liikunnanopetuksen ja liikunnanopettajan aseman kannalta tärkeitä kysymyksiä. Koululiikuntaa koskevissa kyselyissä on esimerkiksi pyritty samalla kertaa saamaan kuva sekä koulujen toiminnasta että opettajankoulutuksesta. Kulttuurija kielierot voivat olla jopa ylipääsemättömiä. Vastaukset saavat kuitenkin aivan eri sävyn sen mukaan, vastaako niihin esimerkiksi koulutuslaitos vai kouluviranomainen.' Euroopan liikunnanopettajat koulutetaan korkeakouluissa Liikunnanopettajan kelpoisuuden edellytyksenä on lähes koko Euroopassa korkeakoulututkinto. Erityisesti kvalitatiivisen tiedon keruussa saattavat vastaukset riippua suuresti siitä, kuka ne antaa. Liikunnanopettajia koulutetaan yliopistoissa, erillisissä opettajankoulutuslaitoksissa, ja kansallisissa liikunta-akatemioissa ja -korkeakouluissa. Vain 12 maassa 33:sta on käytössä pelkästään LIIKUNTA& TIEDE4/2004 11. V aikka vertailua varten tarvittavaa tietoa on yritetty kerätä useaan otteeseen ja käytettävissä on ollut kolmekin vertailuaineistoa sisältävää raporttia (Hardman 2001 , Laporte 1994, Ursprung ym. Kvantitatiivisten tietojen olettaisi olevan helposti yhteismitallisia. Saman asian tilastoiminen voi kuitenkin tapahtua eri maissa aivan eri kriteerein ja myös tavat laskea tunnuslukuja voivat vaihdella. Suomalainen liikunnanopettajakoulutus kestää vertailun Teksti: LAURI LAAKSO Suomi on Euroopan kärkimaita liikunnanopettajien koulutuksessa. Jos sana "sport" käännetään urheiluksi silloinkin, kun sillä tarkoitetaan kaikkea vapaa-ajan liikuntaa, se voi antaa suomalaisista varsin passiivisen kuvan. Toisaalta sen suomentaminen "liikunnaksi" voi antaa liian myönteisen kuvan, sillä muut eurooppalaiset eivät yleensä sisällytä "sportiin" hyötyliikuntaa
Suomalaista koulutusta on kiitelty sekä monista perusratkaisuista että yksityiskohdista. Joissakin maissa on käytössä kokonaistyöaika, joissakin määritellään vain opetustunnit. Koulutuksen kesto vaihtelee muutamista päivistä jopa neljään viikkoon. Valintakokeissa tämä ennakoiva sosiaalistuminen voidaan ottaa huomioon ja samalla suunnata opiskelua opettajuuden kehittymiseen ja oppilaiden kohtaamiseen. Peruskoulun alaluokkien liikunnanopetuksessa Euroopan maat jakautuvat lähes kahtia. Opiskelemaan hyväksytyille opiskelijoille lähetettyjen ennakkotehtävien avulla uudet opiskelijat pyritään saamaan jo opintojen alusta lähtien pohtimaan tulevaa ammattiaan liikunnanopettajana. Tärkein integroitava asia on opetusharjoittelun kytkeminen osaksi aineen hallintaa. Varsinaiset opettajan pedagogiset opinnot harjoitteluineen on järjestetty joko erillisinä (Suomen entinen auskultointi) tai integroidusti opintojen sisällä, mutta itse integrointi on toteutettu monin eri tavoin. 12 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 yliopistokoulutus, mutta näissäkin on mukana muutama, joissa peruskelpoisuuden antaa jo alempi yliopistotutkinto. Niinpä viikoittainen työmäärä saattaa vaihdella paperillakin 17 tunnista 42:een ja suoran opetuksen määrä 17 tunnista 28:aan. Seitsemän maata 33:sta ilmoitti kuitenkin, että liikuntatunteja voidaan tarvittaessa käyttää muuhun tarkoitukseen, jos koulun johto niin päättää. Suullista esiintymistä tai opetuskäyttäytymistä arvioidaan valintakokeissa vain Suomessa ja Britanniassa. Euroopassa siirrytään kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään yliopisto-opinnoissa. Tavanomaisin liikunnanopettajan työmäärän määrittäjä Euroopassa on kuitenkin itse opetus. Tällaisia ovat mm. Ammatillisen kasvun tukena koulutus Ammatillista kasvua on pyritty tukemaan erilaisella täydennyskoulutuksella. Koulutukseen voidaan velvoittaa joissakin maissa jopa vuosittain, mutta ainakin viiden vuoden välein. Suomessa liikunnan opetusneuvoksen tehtävät vakinaistettiin kuluvan vuoden aikana. Kriittisiä huomioita on kohdistunut lähinnä biologisten aineiden suhteellisen vähäiseen osuuteen. Elinikäiseen oppimiseen Suomalaisessa liikunnan aineenopettajakoulutuksessa on viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut suuria muutoksia. Toisaalta tuntimäärää tarkasteltaessa pitäisi ottaa huomioon sekä koulujen viikkotuntimäärä, joka saattaa vaihdella 16:sta 40: een, että koulupäivien määrä, jossa vaihteluväli on 150-280 päivää/lukuvuosi. Noin puolessa Euroopan maista on käytössä kahden aineen opettajakoulutus myös liikunnassa. Olisi tärkeä pohtia, mitä eri koulutusväyliä todella halutaan rakentaa ja miten opiskelijat voivat niihin sijoittua. Kahdessa kolmasosassa Euroopan maista on voimassa lakisääteinen opettajien täydennyskoulutus. 2500). Opettajien täydennyskoulutuksessa on suuria maiden välisiä eroja. Noin 80 prosentissa Euroopan maista on edelleen käytössä jonkinlainen koulutoimen tarkastusmenettely. Peruspääsyvaatimuksena on ylioppilastutkinto, mutta esimerkiksi liikuntatestejä käytetään valintakriteereinä vain noin puolessa maista. Myönteistä huomiota ovat saaneet suora valinta opettajankoulutukseen, opettajuusteeman sisällyttäminen opintoihin heti opintojen alusta lähtien, pedagogisten opintojen kokonaismäärä sekä integroitu opetusharjoittelu yhteistyössä ainelaitoksen ja OKL:n kesken. Useimmissa tapauksissa valvotaan nimenomaan opetuksen laatua. 45 minuutista 240 minuuttiin viikossa Liikunnan asemaa koulussa arvioitaessa törmätään erilaisiin laskutapoihin ja kulttuurieroihin. Joissakin maissa opettajan tehtäviin on liitetty koulun kerhotoimintaa, eräissä maissa myös yhteistyötä ympäröivän yhteiskunnan, kuten paikallisten urheilujärjestöjen kanssa. Samanaikaisesti Suomessa rakennetaan korkeakoulutukseen kahta väylää. Jyväskylän yliopiston. Suurimmassa osassa Euroopan maita liikunnalla on kuitenkin nykyisin sama asema kuin muillakin oppiaineilla. Sen lisäksi pyritään integroimaan teoreettisia aineita käytännön liikuntaan, biologisia ja yhteiskunnallisia aineksia pedagogiikkaan sekä tieteellistä yliopistokoulutusta ammatilliseen kehittymiseen. Liikunnanopettajan työmäärääkään ei ole helppoa arvioida, sillä se on määritelty eri maissa eri tavoin. Tulevat liikunnanopettajat ovat jo ennen opintojensa alkua olleet tekemisissä liikunnan kanssa monin eri tavoin, jotkut jopa yli kymmenen vuoden ajan. Keskeinen lähtökohta on elinikäinen oppiminen. Opetussuunnitelmatyön ohella liikunnanopettajakoulutuksessa on kehitetty koko joukko uusia menetelmiä, joita voidaan haluttaessa soveltaa niin muiden maiden liikunnanopettajakoulutuksessa kuin suomalaisessa aineenopettajakoulutuksessa yleisemminkin. Koulutuksen keston vaihteluväli on 6-12 lukukautta ja kontaktiopetuksen määrässä on vielä enemmän eroja (600 tunnista 3500 tuntiin ja mainittakoon, että Suomessa se on n. Viikkokohtainen liikunnanopetuksen määrä vaihtelee 45 minuutista 240 minuuttiin, mutta eroja on myös eri luokka-asteiden välillä sekä pakollisuudessa ja valinnaisuudessa. Itse opiskelu rakentuu integroidun aineenopettajakoulutuksen periaatteille. Toinen puoli luottaa luokanopettajaan, mutta toinen puoli käyttää erikoistuneita liikunnanopettajia myös alkuopetuksessa. opetusharjoittelun ajoittaminen koko opiskeluajan kestoiseksi, kummiluokkakokeilut ja muut uudet opetusharjoittelun muodot sekä opettajuuden kehittymistä tukeva ryhmäohjausjärjestelmä
(Euroopan Neuvoston asiantuntijaelin on ehdottanut 180 minuutin minimimäärää viikossa). kenttäkouluun harjoittelemaan ei ole pelkästään yksisuuntainen oppimisprosessi. 1995. Peruskoulutus voi tarjota vain tietyn ydinaineksen ammatissa toimimisen kannalta. Tämän katsauksen tarkoituksena oli sijoittaa suomalainen liikunnanopettaja ja liikunnanopetus Euroopan kartalle. Siinä on ydinainesanalyysien avulla pyritty hahmottamaan se sisältöaines, joka välttämättä pitää peruskoulutukseen sisältyä. ETH, Zurich. Vaikka vertailutulokset osoittautuivat monella tavalla epäluotettaviksi ja siten ongelmallisiksi, voidaan tarkastelun pohjalta nostaa esiin muutamia pohdinnan arvoisia asioita. LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 13. Nyt suoritettu vertailu osoitti puutteineenkin Suomen olevan Euroopan kärkimaita liikunta-alan, tässä tapauksessa liikunnanopettajien koulutuksessa. Tärkeää olisi, että koulutuksen suunnittelusta vastaava taho, tässä tapauksessa Jyväskylän yliopiston Liikuntaja terveystieteellinen tiedekunta, voisi ottaa vastuun koko elämänuran läpi jatkuvan koulutuksen suunnittelusta. Oppilaiden, opettajien ja muiden koulun työntekijöiden fyysisestä toimintakyvystä ja jaksamisesta tulisi voida pitää huolta myös liikuntatuntien ulkopuolisella toiminnalla. & Schilling, G. Meiltä puuttuu kuitenkin sellainen systemaattinen täydennyskoulutusjärjestelmä, joka on voimassa monissa Euroopan maissa ja jonka avulla voidaan varmistaa koko opettajakunnan pysyminen ajan tasalla ja elinikäinen oppiminen ammatissaan. Samanaikaisesti Suomessa rakennetaan korkeakoulutuksen duaalimallia. Täydennyskoulutukselle jää silti runsaasti tehtäviä. Liikunnanopettajat ovat myös varsin aktiivisia osallistumaan vapaaehtoiseen kouluttautumiseen. Liikuntatunnit luovat perustan liikunnan opettamiselle ja liikuntaan kasvattamiselle. Kun tavoitteena on varmistaa liikkuvuuden pohjana oleva yhdenmukaisuus koulutuksessa, olisi tärkeä pohtia, mitä eri koulutusväyliä todella halutaan rakentaa ja miten opiskelijat voivat niihin sijoittua. 2001. European physical education/sport survey. Täydennyskoulutusta, mutta systemaattisemmin. Liikunnan kannalta merkittävä päätös tehtiin vuonna 2004, kun oppiaine sai vakituisen opetusneuvoksen opetushallitukseen. Council of Europe, University of Manchester, Manchester. Euroopassa ollaan siirtymässä kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään yliopisto-opinnoissa. Physical education teacher. Liikunnan asema vankaksi Euroopan kouluissa Kaikkein tärkein asia on kuitenkin pitää huolta liikunnan asemasta kouluissa, niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tämä asettaa myös uusia haasteita täydennyskoulutuksen menetelmille. Tällaisia hankkeita ovat olleet Liikkuva ja terve koulu sekä Koululiikuntaa kaikille. European review of institutes of physical education. Monimutkainen ja kallis koulutusjärjestelmä. European Network of Sport Sciences in Higher education, Bryssel. LAURI LAAKSO LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: lauri.laakso@sport.jyu.fi LÄHTEET Hardman, K. Niille tulee turvata eurooppalaisissa opetussuunnitelmissa ja tuntijakopäätöksissä riittävän vankka asema. Eurooppalaisen yhdenmukaistamisen nimissäkään ei koulutuksen tasoa pitäisi lähteä laskemaan. Perinteisen tietojen ja taitojen päivittämisen ohella niissä on pyritty tukemaan opettajan ammatillista kasvua sekä kehittämään koko koulun toimintakulttuuria hyvinvoinnin ja fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta. Suomessa on runsaasti erilaista opettajien täydennyskoulutusta ja siihen liittyvää osaamista. Myös ohjaava opettaja kokee olevansa oppivana osapuolena vuorovaikutuksessaan opetusharjoittelijan kanssa. Järjestelmistä ei kuitenkaan saa tulla itsetarkoitus, vaan koulutuksen laatua pitää voida arvioida riittävän yksinkertaisilla mutta tehokkailla tavoilla. 1994. Suomessakin on kehitteillä laadun varmennusjärjestelmiä koulutuksen eri tasoille. Olennaista korkeakoulutuksen uudistuksessa on varmistaa korkeatasoisen suomalaisen koulutustason säilyminen. Suomi Euroopan kärkimaita myös jatkossa. Koulutuksen laatu arviointiin Monissa Euroopan maissa on edelleen käytössä tarkastusjärjestelmä ja siihen on sittemmin liitetty opetuksen laadun varmistus. Parhaillaan yliopistoissa on meneillään olevassa tutkinnonuudistus, joka tähtää uuteen eurooppalaiseen kaksiportaiseen järjestelmään. Toisaalta urankehityksen eri vaiheissa olevien opettajien välinen vuorovaikutus luo kiintoisia tulevaisuudennäkymiä koulutuksen kehittämiselle. GFS-Schriften Sportwissenschaften 13. Jo nyt on liikunnanopettajakoulutuksessa havaittu, että opiskelijan lähettäminen ns. Laporte, W. Erilaiset työnohjausja mentorointimenetelmät ovat tulevaisuudessa varmasti olennainen osa ammatissa kehittymistä. Ursprung, L., Freitag, E. liikuntakasvatuksen laitoksella on perinteisen täydennyskoulutuksen rinnalle kehitetty pitkäkestoisia, useamman opintoviikon mittaisia täydennyskoulutusmuotoja. Paraskaan peruskoulutus ei voi taata uudistusten läpimenoa koulumaailmassa, jos toimenpiteitä ei tueta työelämässä
Tunteiden ja vuorovaikutustilanteiden kohtaamiseen opetuksessa ja opettajakoulutuksessa ei perinteisesti ole juuri ollut tarjota opetusta ja työkaluja. Sosioemotionaalisen oppimisen tutkimus on vasta alkuvaiheessa. Yhteiskunta eriytyy sosiaalisesti, monikulttuuristuu ja siinä esiintyy sosiokulttuurista hajoamista (Rönkä & Kinnunen, 2003; Weissberg, Kumpfer, & Seligman, 2003). Nuorten hyvinvointia ja kouluviihtyvyyttä edistävien toimenpiteiden tarkastelu on ajankohtaista. Opettajalta vaaditaankin entistä enemmän vuorovaikutusosaamista. Erityisesti liikunnanopetuksen vaihtelevissa vuorovaikutustilanteissa on tarve kehittää toimivaa vuorovaikutusta edistäviä käytäntöjä ja malleja (Heikinaro-Johansson ym. Kyseessä on myös opettajien työssä jaksaminen ja viihtyminen. 14 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 N ykykoulun haasteena on panostaa entistä enemmän sosioemotionaalisten tavoitteiden saavuttamiseen ja kouluyhteisön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen. Koulun hyvinvoinnissa on kyse oppilaan henkilökohtaisten taitojen lisäksi paljolti yhteisöllisyydestä. Myös oppiminen on yhteisöllinen kokemus (Eteläpelto, Lahti, Wirtanen & Hirsto, 2004; Soini,. Aihe on monitahoinen sekä teoreettisesti että opetusmenetelmien ja -sisältöjen suhteen. Opettajakeskeisyydestä oppijakeskeisyyteen Monet nykyään käytetyt tunneja vuorovaikutustaitojen kehittämisohjelmat perustuvat kognitiivis-behavioristiselle oppimiskäsitykselle. Harjoitellaan esimerkiksi tunteiden tunnistamista kuvista. Tunteita pulpetille Tunneja vuorovaikutustaitojen käyttö ja kehittäminen lisää oppilaiden ja opettajien hyvinvointia. Oppiminen nähdään tällöin yksilön ominaisuutena vaikka ryhmässä opiskelu saatetaan nähdä oppimista edistävänä tekijänä. Tähän liittyy kiinteästi oppimisteoreettinen paradigman muutos. 1999). Oppimista voidaan helpottaa luomalla ympäristö, joka lisää emotionaalista hyvinvointia, vähentää stressiä ja tukee turvallisuudenkokemuksia oppimisessa (Weare 2004). Tällöin ohjelmissa on keskeistä mallioppiminen, harjoittelu ja opettajan antama vahvistus. Tämän muutoksen vastavoimana koululla on mahdollisuus toimia yhteisöllisyyden luojana
Arvot opitaan sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kasvatuksen välityksellä. Tutkimustietoa ei juuri ole siitä, miten oppilaiden ja opettajan käyttämät sosioemotionaaliset taidot toimivat opetustilanteessa. Myös humanismilla on ollut vaikutusta opetukseen Kolbin (1984) kokemuksellisen oppimisen mallin välityksellä. Arvot ovat normeja yleisempiä käsityksistä toiminnan päämääristä ja kriteereistä. (Katso esimerkki sivulla 17). Ohjelmien on havaittu esimerkiksi lisäävän prososiaalista käyttäytymistä, parantavan koulumenestystä, sitoutumista koulunkäyntiin, vastuunottoa, ongelmanratkaisukykyä ja käyttäytymistä oppitunneilla sekä vapaa-aikana. Oppijan kokemuksilla ja elämyksillä on keskeinen rooli oppimisessa. Ohjelmien vaikutuksista on tutkittua tietoa toteutuksesta vähemmän Vuorovaikutusosaamista pyritään lisäämään esimerkiksi opettamalla oppilaille ja opettajille tunneja vuorovaikutustaitoja eli sosioemotionaalisia taitoja. Opetuksen ja opettajan toimintatapoja on tarpeen uudistaa oppimiskäsitystä vastaaviksi. 2003). Sosiokonstruktivistiset, systeemiset ja toiminnalliset lähtökohdat kuvaavat parhaiten tällaista oppimista. Normien ja sääntöjen tehtävä on suojata ja ylläpitää niiden taustalla olevia arvoja. (Kuusela, 2004.) Tutkimuksissa on keskitytty yleensä oppilaiden sosioemotionaalisten taitojen, lähinnä vastuunoton kehittymisen mittaamiseen sekä taitojen opetuksen vaikutuksien tutkimiseen esim. Opetussuunnitelmien kehittäminen ja niiden toteutuksen ja tehokkuuden tutkiminen onkin ajankohtainen tutkimusalue. Monimutkaisten vuorovaikutusilmiöiden ymmärtämiseksi tarvitaan toisiaan tukevia eritasoisia analyysimenetelmiä, mikroja makrotason analyysejä, sekä laadullisia että määrällisiä aineistoja ja erilaisia tutkimusmetodeja (Rasku-Puttonen, 2004) . Osallistujien kokemuksissa sääntöjen luominen ryhmälle liittyy turvallisuuteen. Sosiaalipsykologisessa ryhmäilmiötutkimuksessa puhutaan sanattomista ja sanallisista ryhmäsopimuksista, joita ilman ryhmä ei kehity (Himberg & Jauhiainen, 1998 ) . Keinoja, joita toistaiseksi on enemmän käytetty urheilupsykologiassa kuin koulumaailmassa ovat esimerkiksi tavoitteenasettelu ja toiminnan, roolien ja työnjaon selkeyttäminen (ks. Yhteisöllisyyden seurauksena oppimista ja tietoa ei voida palauttaa yksilön ominaisuudeksi. Tällöin puhutaan interventiokytketystä tutkimuskäytännöstä (Vanhalakka-Ruoho, 1999). Säännöt, normit, arvot ja turvallisuuden kokeminen Turvallisuuden kokemus on keskeinen osa emotionaalista hyvinvointia. 2004; Tynjälä, 1999). Casell on arvovaltainen, pääasiassa Yhdysvalloissa toimivan yhteistyöelin, jonka tehtävänä on edistää korkealaatuista, evidenssiin perustuvaa tunneja vuorovaikutustaito-oppimista osana koulua. php). Ohjelmia on systemaattisesti koottu myös Casell -organisaation kasvattajille suunnattuun oppaaseen 'Safe and Sound' (http:/ /www.casel.org/home/index. Emotionaalisesti turvallisen ympäristön merkitys on noussut esille useissa tutkimuksissa liikunnanopiskelijoilla (Klemola, 2003; Virta, 2004), koululaisilla (Kuusela, 2004) ja kilpa urheilijoilla (Rovio, 2002). Eettiset ja sosiaaliset ihanteet ovat tärkeitä LIIKUNTA& TIEDE 4/2004 15. Sosioemotionaalisia taitoja kehittävät ohjelmat ovat sisällöltään vaihtelevia eikä niiden toteutuksesta ole juuri tutkimustietoa. Tarkoituksena ei ole antaa vain yksittäisiä tietoja opettajille ja oppilaille, vaan heitä autetaan kehittämään opetusmenetelmiä ja toimintamalleja. Esim. terveyskäyttäytymiseen. Mallissa painotetaan itsetuntemuksen ja itsereflektion merkitystä oppimisprosessissa, erilaisten toimintastrategioiden kokeilua sekä arvojen ja asenteiden sisäistämistä. Säännöt ovat osa ennaltaehkäisevää toimintaa luokassa. Ryhmäilmiötu tkimus tarjoaa sääntöjen luomisen lisäksi runsaasti välineitä koulun vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin kehittämiseen. sääntö 'ei saa nolata ja pilkata' suojaa yksilön ihmisarvoa. Rovio, 2002) . Siitä mitä tällaiset toimintatavat ovat meillä on toistaiseksi vähän tietoa ja tieto on pääasiassa kokemus tietoa, tutkimusta on tehty vähän. Yhdessä luotuja sääntöjä myös noudatetaan paremmin kuin ulkoa annettuja. Tällöin siirrytään oppimiskäsityksestä, joka painottaa oppimista yksilön sisäisenä kokemuksena oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppimista tarkastellaan sosiaalisena käytäntönä. Oppijakeskeisyyden seurauksena oppimisen ohjaamisen pedagogiset ja psykologiset vaatimukset kasvavat, oppimisprosessin yksilölliset erot korostuvat ja oppijan omat oppimiskokemukset ohjaavat oppimista oletettua enemmän (Soini, 2004). Huonosti koordinoiduilla, toteutetuilla ja arvioiduilla ohjelmilla tuskin on pysyvää vaikutusta (Greenberg ym. Lyhytaikaiset, pirstaleiset hankkeet eivät ehkä ole riittävästi yhteydessä koulun tavoitteisiin. Opettajien sosioemotionaalisten taitojen kehittämisen on havaittu parantavan heidän empatiantaitoaan ja kykyään työskennellä tehokkaammin oppilaiden kanssa. Vaikka tutkimuksissa saadaankin ohjelmilla aikaan lukuisia myönteisiä vaikutuksia on vaarana, että huonosti koordinoidut ohjelmat ovat haitallisia tai tehottomia. Sääntöjen yhdessä luominen on oppilaille oppimiskokemus, jossa mukana olijoiden ääntä kuullaan. Suomessa käytetyistä tunneja vuorovaikutustaitojen opetukseen tarkoitetuista kasvatusohjelmista on Ulpu Siponen tehnyt yhteenvedon Koulu kasvuyhteisönä -kirjaan (Pulkkisen & Launonen, 2004). Arvot ohjaavat valintoja ja ne ovat tiedostettuja käyttäytymisen motiiveja. Toisaalta tarvitaan riittävästi hallinnollisia ja tukiresursseja ohjelmien toteutukseen. Tutkimustietoa on kuitenkin jonkin verran olemassa erilaisten sosioemotionaalisia taitoja kehittävien ohjelmien vaikutuksista. Puhutaan myös sosioemotionaalisesta oppimisesta. Näkökulma muuttuu opettajakeskeisyydestä oppijakeskeisyyteen. Säännöissä on kyse normeista. Tutkimuskäytännöt saavat usein tutkittavan rakentamaan uudelleen sitä elämänsisältöä, johon tutkimus kahdentuu
16 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 Gordon omaksui taidot Rogersin yksilöorientoituneesta terapiasta, jota kehitti edelleen. Criteria for evaluating the quality of school-based social and emotional learning programmes. Esimerkiksi psykoterapian asiantuntijat eivät ole toistaiseksi juuri osallistuneet keskusteluun, vaikka heillä olisi erityisesti kokemukseen perustuvaa tietoa tunneja vuorovaikutusosaamisesta ja oppimisesta. Gordonin (2004) mukaan se on mahdollista ja toimii hyvin. S. Sosioemotionaalisen kasvatuksen viisi aluetta Sosioemotionaalisen oppimisen sisältöjen ja menetelmien kehittämisessä ja niiden parhaan toteutuksen tutkimuksessa olemme vasta alussa. Tukea vuorovaikutukseen sosioemotionaalisia taitoja kehittävä opetus. 1999. Liikunta ja Tiede 3, 22-26. 2004. 2000. Vastuullinen päätöksenteko: ongelman tunnistaminen, sosiaalisten normien analyysi, joustava tavoitteenasettelu ja ongelmanratkaisu. Kasvatustieteen päivien 2003 julkaisu. Kyseisiä taitoja opetetaan kuitenkin vain harvoin opettajakoulutuksessa. Bar-On & J. Sosiaalinen tietoisuus. (Launonen & Pulkkinen, 2004.) Arvoista riippuu käyttävätkö ihmiset hallitsemiaan sosioemotionaalisia taitoja itsensä ja toisten hyväksi vai heitä vastaan (Grazyk ym 2000) . 529-546. U., Zins, J. Kursseilla harjoitellaan eläytyvää kuuntelua, selkeää itseilmaisua minäviestein, ystävyyssuhteiden solmimista, pakottamisen ja vaikuttamisen erottamista, ristiriitojen ratkaisemista sekä erilaisuuden kohtaamista eli taitoja, joita ihmissuhteiden hoito edellyttää. Ihmiset voivat asennoitua toisiinsa eettisesti vaikka heillä olisi erilaisia arvostuksia. Klemola, U. Tutkimuksen ja kehittämistoiminnan haasteena onkin täsmentää keskeisiä tavoitteita, sisältöalueita ja menetelmiä. Thomas Gordonin kehittämään kansainväliseen koulutusjärjestelmään kuuluu koulutusta opettajille, vanhemmille ja oppilaille. Samojen taitojen, esimerkiksi eläytyvän kuuntelun opettamista painotetaan edelleen psykoterapiakoulutuksessa ( Greenberg & Paivio, 1997). ss. Ongelmien ratkaiseminen edellyttää muutosta havaitsemisessa ja käyttäytymisessä. P., O'Brien, M. Greenberg, L. 2000. Sosiaalipsykologinen ryhmäilmiötutkimus, psykoterapian perusmenetelmät, systeeminen lähestymistapa ja kokemuksellisen oppimisen periaatteet ovat aineksia, jotka on todettu liikunnanopetuksessa (Kuusela 2004) ja liikunnanopettajakoulutuksessa (Klemola, 2003; Lintunen & Heikinaro-Johansson, 1997) toimiviksi tavoiksi edistää tunneja vuorovaikutusosaamista. 4. 2003. Myönteiset asenteet ja arvot: henkilökohtainen vastuullisuus, toisten kunnioittaminen ja sosiaalinen vastuullisuus. http://www.helsinki.fi/ktl/julkaisut/ ktp-2003/ Gordon, T. Hämeenlinna: LK -kirjat. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tarvitaan myös kykyä tunnistaa ja ymmärtää toisten tunteita ja asettua toisen asemaan. Greenberg, M. & Paivio, S. Avoin kommunikaatio on riippuvainen ryhmän jäsenten tuntemasta turvallisuudentunteesta. Esimerkiksi Caselin asiatuntijaryhmä (Payton ym. Tietoisuus omista tunteista muodostuu kyvystä tunnistaa, nimetä ja ilmaista erilaisia tunteita kuten ymmärtää miten suuttumus ja surullisuus eroavat toisistaan. J. & Jauhiainen, R. New York: Guilford. arvoja. Outinen (Toim.), Kulttuurit, erilaisuus ja kohtaamiset. Tietoisuus omista tunteista. 2003. E., Fredericks, L., Resnik, H., Elias, M. Esimerkin terapiaperustaitojen kasvatuksellisesta käytöstä tarjoaa Nuorten keskuksen ylläpitämä koulutus (www.nuortenkeskus.fi). Rogersin aikana oli vallankumouksellista, että hän opetti terapiaansa opettajille ja sosiaalityöntekijöille. Tunteiden tunnistamisen lisäksi tarvitaan kykyä säädellä tunteita esimerkiksi käsittelemällä kielteisiä tunteita siten, että ne eivät estä tarkoituksenmukaista toimintaa. Heikinaro-Johansson, P., French R., Greenwood M. Teoksessa R. Keskustelua tunneja vuorovaikutusosaamista ja hyvinvointia parhaiten kehittävistä menetelmistä on kuitenkin käyty vasta vähän. Suhteita; minä, me ja muut. Lyhyiden luento-osuuksien lisäksi kursseihin sisältyy runsaasti käytännön harjoituksia. CASEL -organisaatio ylläpitää luetteloa ohjelmista ja antaa yleisohjeita hyvien ohjelmien valitsemiseksi. Otollinen oppimisilmapiiri syntyy viestinnällä ja vuorovaikutuksella. Sosiaaliset vuorovaikutustaidot: aktiivinen kuuntelu, ilmeikäs viestintä, yhteistyö, neuvottelu, kieltäytyminen, avun etsiminen. Oppimisyhteisön vuorovaikutuksessa oppiminen: Analyysimallin kehittelyä ja kriittisiä näkökulmia. Normitavoitteet auttavat luomaan turvallisuutta (Rovio, 2002). Erilaisia ohjelmia käytetään ja kehitetään aktiivisesti ja esim. Enhancing School-Based Prevention and Youth Development through Coordinated Social, Emotional, and Academic Learning. 2. 5. C. & Silliman-French L. Toimiva perhe. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitos. American Psychologist, 58, 466474. Systeemisen näkökulman mukaan ongelmat eivät johdu yksilöstä vaan liittyvät ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, jota muuttamalla pyritään ongelman ratkaisemiseen (Molnar & Lindquist 1994). Working with emotions. T., Weissberg, R. Sivujen yhteyteen avattavassa keskusteluryhmässä on tavoitteena kerätä liikunnanopettajien kokemuksia ja tarinoita tuntien vuorovaikutusilmiöistä. Parker (toim.) The handbook of emotional intelligence. TARU LINTUNEN, LitT Liikuntapsykologian professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: taru.lintunen@sport.jyu.fi LÄHTEET Eteläpelto, A., Lahti, J., Wirtanen, S. Tarinoita on koottu opetushallituksen verkkosivuille (http://www.edu.fi/page.asp ?path=498; 1329; 1528;21094;23 799). Ongelmakäyttäytymistä voidaan pyrkiä muuttamaan ottamalla erilainen näkökulma ongelmaan, keskittymällä ongelmakäyttäytymisen myönteiseen motiiviin, keskittymällä ongelmakäyttäytymisen myönteisiin vaikutuksiin, rohkaisemalla ongelmakäyttäytymistä jatkumaan mutta eri lailla, ratkaisemalla ongelma epäsuorasti tai keskittymällä siihen, mikä ei ole ongelmallista (Molnar & Lindquist 1994). 2004. Mietola ja H. ja vuorovaikutustaitojen käytöstä välittyvät erityisen hyvin tarinoiden muodossa. 1997. & Zins, J. Porvoo: Wsoy. Graczyk, P., Weissberg, R., Payton, J., Elias, M., Greenberg, M. Systeeminen lähestymistapa auttaa kasvattajaa muuttamaan tulkintaansa häiritsevästä käyttäytymisestä ja reagoimaan siihen tekemänsä tulkinnan mukaisesti. & Hirsto, L. 2003 Himberg, L. Olemme myös todenneet, että kokemukset tunne-. San Fransisco: Jossey-Bass, 391-410. Toinen psykoterapiasta peräisin oleva menetelmä koulun kehittämisessä on systeeminen lähestymistapa, erityisesti systeemisen perheterapian käytännöt. Sivuilla esitellään koulutyössä esiintyvien tilanteiden avulla, tarinoiden muodossa, tunneja vuorovaikutustaitojen käyttöä ja käytön vaikutuksia luokkatilanteissa. 3. Theory, development, assessment and application at home, school and in the workplace. 2000) on määritellyt sosioemotionaalisen kasvatuksen ydinpätevyysalueiksi seuraavien taitojen kehittämisen: 1. R
Kinnunen (toim.), Perhe ja vanhemmuus. Metodisia kysymyksiä opettajan ja oppilaiden vuorovaikutuksen tutkimuksessa. Tynjälä, P. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Esimerkiksi liikuntapedagogiikan opiskelijat laativat Oppilaantuntemusja vuorovaikutustaitokurssille tällaisia sääntöjä: • huomioimme toiset (tiedotus, ei päälle puhumista) • ei nolata • pyrimme aktiivisuuteen ja avoimuuteen • saa jättää väliin • käytämme taitoja • luottamuksellisuus • laitamme itsemme likoon • yritämme tosissaan • ajoissa paikalla, lopetus ajoissa LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 1 7. Ihminen taitojen takana Kokemuksiani tunneja vuorovaikutustaitojen harjoittelusta liikuntapedagogiikan opintoihin kuuluvalla kurssilla. 1994. Johdanto. Toimintatutkimus sosioemotionaalisten taitojen harjaannuttamisesta, oppimisesta ja käyttämisestä perusopetuksen kahdeksannen luokan tyttöjen liikuntatunneilla. 2004. Rönkä ja U. 2003. 2003. 2004. Tavoitteena työrauha. 1984. Launonen, L. Weissberg, R. Jyväskylän yliopisto. Tampere: Tammer-paino. Social and emotional learning: a framework for promoting mental health and reducing risk behavior in children and youth. Jyväskylän yliopisto. ss. Julkaisematon väitöskirjan käsikirjoitus. Prevention That Works for Children and Youth: An lntroduction. 2004. Jyväskylä. YHTEISET PELISÄÄNNÖT K oululuokan tai urheilujoukkueen kanssa voi luoda säännöt esimerkiksi siten, että yhdessä osallistujien kanssa vastataan kysymyksiin: • millaisia toimintaperiaatteita meillä pitäisi olla, että jokainen saisi tältä kurssilta tarvitsemansa asiat. 2004. P., Kumpfer, K., L., Seligman, M .E. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. Pulkkinen (toim.) Koulu kasvuyhteisönä. Juva: WSOY Payton, J., Wardlaw, D., Graczyk, P., Bloodworth, M., Tompsett, C. 2004. Launonen & L. Rasku-Puttonen, H. & Launonen, L. Suomalainen perheelämä ja sen tukeminen. (1999). Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. Verkkojulkaisussa 'Kulttuurit, erilaisuus ja kohtaamiset'. 2000. http://www.helsinki.fi/ktl/ j ulka isut/ktp-2003/ Rovio, E. Teoksessa L. • miten meidän pitäisi käyttäytyä tässä ryhmässä, jotta tämä kurssi voisi onnistua ja kukin voisi kokea sen parhaalla tavalla. • millaisia sopimuksia meidän pitäisi tehdä. Vanhalakka-Ruoho, M. Pulkkinen, L. Weare, K. Outinen Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitos. Developing the emotionally literate school. Mietola ja H. Rönkä, A., & Kinnunen, U. Molnar, A. Toimittajat: R. suunnitelma liikunnan aineenopettajakoulutuksessa. & Heikinaro-Johansson, P. Engelwood Cliffs, NJ: Prentice-Hall. American Psychologist, 58, 425-432 . P. 529-546. L aaditut säännöt käsittelevät yleensä sekä tehtävän suorittamiseen että sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä asioita. Teoksessa: A. Virta, Jukka. 1998. Lintunen, T. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Journal of School Health 70 (5), 179-185. A. Oulun yliopisto.http://tievie.oulu.fi/koulutusresurssit/kalvot/ 2004/Oul u_ 1 0ov/soi n i_m u uttuva_oppim iskas itys6. Juva: PS-kustannus. 1999. (toim.) Koulu kasvuyhteisönä. Eläytyvä kuuntelu, minä-sinä viestit, ongelmanratkaisuteknii kat: tavoitteena toimiva vuorovaikutus. Oppiminen tiedon rakentamisena~Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Kasvatustieteen päivien 2003 julkaisu. Muuttuva oppimiskäsitys ja koulutuksen kehittäminen. Joukkueellinen yksilöitä. lnterventiokytketyt tutkimuskäytännöt -toisenlaista tutkimusta. Soini, H. 2002. & Weissberg, R. & Pulkkinen, L. Jyväskylä: PS kustannus, 4-11. 2004. Kasvatus. 2004. London: Paul Chapman. Liikunta ja Tiede 1, 39. pdf 5.9.2004. 1 59-64. & Lindquist, B. Kuusela, M. Koulu kasvuyhteisönä. Kolb, D. Experiental learning: Experience as a source of learning and developement. Juva: PS-kustannus, 13-75
Vahvin auktoriteetti nuorelle voikin olla valmentaja, joka esimerkillään saattaa saada aikaan myös ei-toivottuja oppimistuloksia. Urheiluseuroilla on kuitenkin potentiaalia laajempaankin terveyden edistämiseen. Esimerkiksi juniorijääkiekkovalmentajien toteuttaman terveyskasvatuksen määrä oli suhteellisen pieni verrattaessa sitä kauden kaikkien tapahtumien määrään (Kokko 2003). Seurojen toiminnassa terveyskasvatus ja terveyden edistäminen näkyvät vain vähän. Järjestöjen valtionavustus määräytyy järjestön toiminnan laadun ja laajuuden sekä yhteiskunnallisen merkityksen perusteella. (2001) ovat jakaneet toimintaympäristölähtöisen terveyden edistämisen erilaisiin malleihin, riippuen toimintaympäristön roolista ter. 2002) . Vaikka terveyden edistäminen ei olekaan ainoa urheiluseuran yhteiskunnallisen merkityksen tekijä, se yhdistää eri sektoreita ja politiikoita. Monissa juhlapuheissakin korostetaan terveitä elämäntapoja nuorten urheiluseuratoiminnan tuloksina. Tutkimusten perusteella on saatu kuvaa myös urheiluseurassa toimivien nuorten elämäntavoista. Jo 1900-luvun alkupuolella raittiusliike teki urheilusta raittiuskasvatuksen välineen, ja siinä hengessä yhdistyksissä vähitellen alettiin harrastaa eri urheilumuotoja erilaisilla intensiteeteillä. Whitelaw ym. (2002) sekä Kosken (2000b) mukaan nuoret urheiluseurojen jäsenet esimerkiksi käyttivät alkoholia siinä missä seurojen ulkopuolisetkin nuoret. Vanhempien jättäessä lapsensa seuran tapahtumiin, siirtyy osa kasvatusvastuusta ohjaajalle tai valmentajalle. Yhä yleisemmin urheiluseurojen itselleen määrittelemiin tehtäviin kuuluvat myös terveyskasvatus ja terveyden edistäminen. Terveyttä edistävä urheiluseura toimii kahdella kentällä Teksti: SAMI KOKKO, MIKA VUORI Urheiluseuratoiminnan päätehtävä on ja tulee olemaan liikuntakasvatus. Lisäksi urheiluseurojen jäsenet käyttivät yleisemmin nuuskaa kuin muut nuoret (Kannas ym. Jos ja kun urheiluseura haluaa terveyttä edistävän urheiluseuran statuksen, on terveyden edistäminen ymmärrettävä laaja-alaisemmin. Yksi lähestymistapa urheiluseuran terveyden edistämisen kehittämiseen on toimintaympäristölähtöinen terveyden edistäminen. Valistuksesta kohti seuran terveyskasvatusta tukevia toimia Urheiluseuratoimintaa on käytetty terveyden edistämisessä vähän. Liikuntajärjestöjä tuetaan valtion ja urheiluseuroja kuntien taholta myös taloudellisesti. 18 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 L apsille ja nuorille liikuntaharrastusta tarjoaviin urheiluseuroihin kohdistuu vanhempien ja yhteiskunnan taholta nykyään myös terveyttä koskevia odotuksia. Lapset ja nuoret osallistuvat toimintaan vapaaehtoisesti oman kiinnostuksensa perusteella. Voi olla, että tavoitteelliset nuoret urheilijat alkaisivat pohtia nuuskankäyttöään, jos heille kerrotaan faktoja sen negatiivisista vaikutuksista urheilusuoritukseen. Tätä lähtökohtaa on aikaisemmin sovellettu mm. Toisaalta, aatteen tai jonkin muun tavoitteen edistäminen ei urheiluseuran toimintaympäristössä ole mikään uusi keksintö. Silloin kun näin on tehty, seura on toiminut enimmäkseen passiivisena tiedonvälitysväylänä. Kasvatusvastuu voidaan nähdä myös mahdollisuutena, sillä urheiluseura on kasvatusluonteeltaan epävirallinen. Yhteisesti sovitut pelisäännöt vanhempien ja valmentajien kanssa sekä koulun taholta saatu terveyskasvatus eivät saa olla ristiriidassa keskenään. kouluissa, sairaaloissa, työpaikoilla, mutta ei toistaiseksi vapaa-ajan ympäristöissä, eikä siten myöskään urheiluseuroissa. Terveysmotiivina oli sisällyttää raittius osaksi nuorille suunnattua liikuntakasvatusta. (Vasara 2000.) Vaikka aatteiden merkitys seuratoiminnassa onkin ajan kuluessa vähentynyt, piti vuonna 1996 lähes 80 % urheiluseuroista terveitä ja raittiita elämäntapoja keskeisenä "aatteena" toiminnassaan (Koski 2000a). Kriteerejä tai mittareita ei tosin ole toiminnan laadulle tai yhteiskunnalliselle merkitykselle määritelty, vaan avustukset määräytyvät pääsääntöisesti toiminnan laajuuden perusteella. Tällöin pelkkä valistavan tiedon jakaminen ei riitä. Urheiluseuratoimintaan liittyy selkeä kasvatusvastuu. Jos esimerkiksi terveyskasvatus pystytään kytkemään harrastetun lajin ominaisuuksiin, sillä voisi kuvitella olevan todellista vaikutusta. Terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerejä on alettu kehittää Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksessa työvälineiksi seuroille ja järjestöille sekä laatumittareiksi helpottamaan esimerkiksi juuri valtionavustuksien määräytymistä. Tämä on otettava huomioon myös terveyskasvatuksessa. Terveystavoitteet vain juhlapuheiden retoriikkaa. Kannaksen ym
Juhlapuheet ja tavoitteet ovat tällöin ristiriidassa käytännön kanssa. Urheiluseura on erittäin potentiaalinen terveyden edistämisen areena, jota ei ole toistaiseksi juurikaan käytetty. "Settings" based health promotion: a review. Seurayhteisön kehittämismallissa keskitytään lisäksi seuran rakenteiden kehittämiseen. Terveysasiat on muokattava seuratoimintaan sopiviksi ottaen huomioon urheilun ja kyseessä olevan lajin erityispiirteet. Valistustilaisuuden toteuttaa yleensä ulkopuolinen asiantuntija. (toim.) Urheilu katsoo peiliin. Villberg, J. Terveysasioita käsitellään irrallisena urheilusta. Tukitoimina seura voi esimerkiksi kouluttaa valmentajia tietoisemmiksi nuuskan vaikutuksista urheilusuoritukseen sekä terveyteen yleensä, laatia mallin nuuskankäyttöön puuttumiselle, ottaa nuuska-asian esille vanhempainkokouksissa, kieltää nuuskankäytön kaikissa seuran tapahtumissa, luoda yhteistyöverkoston terveysalan ammattilaisten kanssa jne. Riittääkö pelkkä nuuskankäyttökielto jonkin lajiliiton sarjoissa, jos muita tukitoimia ei tehdä. Tynjälä, J. Jyväskylän yliopisto Liikunnan kehittämiskeskus 7/2000. Terveitä elämäntapoja arvostetaan ja korostetaan, mutta juuri mitään ei niiden eteen tehdä. Urheilujärjestöt toimintaa! Terveys ja terveet elämäntavat ovat yhä useampien urheiluseurojen toiminta-arvoja. Terveyskasvatus juniorijääkiekossa: tutkimus 12-16 -vuotiaiden junioreiden valmentajien toteuttamasta terveyskasvatuksesta ja siihen liittyvistä käsityksistä. & Ojala, K. Tulosten ilmeneminen ottaa kuitenkin aikaa ja vaatii muutoksia myös lajikulttuurissa. Koski, P. Teoksessa Roiko-Jokela, H. Mallin toissijainen tavoite (lyhyen aikavälin) on vaikuttaa edellisten mallien tavoin yksilöiden terveyskäyttäytymiseen. Ilman ongelman toteamista ja siihen puuttumista ei muutosta parempaankaan voi tapahtua. Passiivinen valistusmalli Ensimmäisessä mallissa urheiluseura tarjoaa valmiin väylän ja kohderyhmän terveyskasvatuksen toteuttamiselle. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 1999, 39-55. Terveysasiat on sovellettava ja osin integroitava urheiluun. Jyväskylän yliopisto: Liikunnan kehittämiskes· kus 3/2000. Urheiluseuran tehtävänä on valistuksen lisäksi toteuttaa erilaisia tukitoimia tukemaan esimerkiksi nuorten nuuskankäytön ennaltaehkäisyä tai lopettamista. Uskomme myös, että riittävän laajamittaiset ja pitkäkestoiset toimet saisivat aikaan konkreettisia tuloksia. Kokko, S. Yksittäiset projektit ovat paloja, joiden avulla voidaan saavuttaa muutoksia kokonaisuudessa. Jyväskylän yliopisto: terveystieteiden laitos. Projektien kautta pyritään luomaan yksilötasolle ensin positiivinen ilmapiiri terveysasioille, ja vasta laajemman hyväksynnän kautta voidaan saada aikaan muutoksia urheiluseuratoiminnan vakiintuneisiin käytänteisiin. Mallin soveltaminen urheiluseuraympäristöön vie aikaa, sillä mallin toteuttamiseksi terveyden edistämisellä tulee olla vakiintunut asema toiminnassa. Terveyden edistämisen päämääränä on vaikuttaa käyttäytymisen ja ympäristöllisten muutosten lisäksi urheiluseuran toimintakulttuurin ja eetoksen kehittymiseen. Urheiluseuroissa toimii hieman alle puolet lapsista ja nuorista, sen kasvatusluonne on epävirallinen ja valmentajalla tai ohjaajalla on suuri auktoriteettiasema. Nuoret urheilijat ja alkoholi . 2002. Voidaanko urheiluseuratoimintaa markkinoida terveyttä edistävänä, jos ainut asia, jota terveyden edistämisen näkökulmasta todella tehdään, on liikkuminen. Välimaa, R. Seuran osa on, hieman karrikoiden, sallia terveysasioiden läpikäyminen toimintansa aikana. Esimerkiksi nuuskankäytön kitkemiseksi ei urheilujärjestöissä ja -seuroissa ole tehty riittävästi. Tavoitteena on nuorten yksilöllisten terveystietojen ja -taitojen lisääminen. Vuori, M. Terveysarvon korostamisen, käytännön toiminnan ja terveyskäyttäytymisen tutkimustulosten välillä on kuitenkin selvä paradoksi. Vasara, E. & Witney, E. Whitelaw, S., Baxendale, A., Bryce, C., Machardy, L., Young, 1. Terveyden edistäminen keskittyy terveysvalistukseen ja usein vain yhteen tiettyyn terveyskäyttäytymisen osa-alueeseen, esimerkiksi päihteiden käytön ennaltaehkäisyyn. Seurayhteisön kehittämismalli Tämän mallin olennainen ero seuralähtöiseen valistusmalliin on se, että tässä ensisijainen tavoite (pitkän aikavälin) on muuttaa urheiluseuran toimintaa sen toimintaympäristön muutoksien kautta. LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 19. Terveyskasvatuksen Pro gradu •tutkielma . 2000. Suojaako urheiluseuratoiminta nuoria päihteiltä ja tupakalta. veyden edistämisessä. Eiköhän nuori, joka syö monipuolisesti, nukkuu riittävästi, ei käytä päihteitä jne., menesty ja jaksa paremmin myös urheilussa. 2003. Seuralähtöinen valistusmalli Tässä mallissa urheiluseura toimii edellistä aktiivisemmmin. Muutoksien aikaansaamiseksi on vaikutettava seuran ylimpiin päättäviin elimiin (puheenjohtaja, hallitus & vuosikokous). Koski, P. Maailma muuttuu, muuttuvatko seurat. Liikunta & tiede, 39 (4): 4-11. Jyväskylä: Atena 2000 Gummerus. Seppälä H-R. Urheilu viinan ja raittiuden kilpakenttänä. Mikäli terveyden kannalta positiivisia muutoksia saadaan aikaan urheiluseuran syvissä rakenteissa (esimerkiksi seuran toimintaperiaatteissa, -säännöissä ja vakiintuneissa käytänteissä), vaikuttavat ne todennäköisesti myös toiminnassa mukana oleviin yksilöihin. 2000b. Urheiluseuralla on hyviä mahdollisuuksia vaikuttaa sen parissa toimivien lasten ja nuorten terveysosaamiseen. Terveyden edistäminen urheiluseuratoiminnassa tulisi nähdä urheilua ja urheilusuoritusta tukevana toimintana. 2001. Jos nuuskankäyttöön puututtaisiin esittelemiemme mallien tavoilla, voisi kyseinen laji ainakin todeta, että jotain on tehty. Voidaanko ongelma vain kieltää tai sivuuttaa, vaikka nuuskankäyttö on urheiluväen parissa selvästi muuta väestöä yleisempää. & Si· ronen E. 2000a. SAMI KOKKO, TtM Assistentti Jyväskylän yliopisto sähköposti: sami.kokko@sport.jyu.fi MIKA VUORI, TtM Tutkija Terveydenedistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto sähköposti: mika.vuori@sport.jyu.fi LÄHTEET Kannas, L. Health Promotion International 16 (4), 339-353. Seuraavassa tämän mallijaon avulla pohditaan, miten urheiluseuraa on käytetty, ja toisaalta, voitaisiin käyttää terveyden edistämisessä
Smithin mukaan suurimmaksi tutkimukselliseksi haasteeksi ja ongelmaksi nousee tämänlaisten ohjelmien vaikuttavuuden arvioiminen ja mittaaminen. Projektin tarkoituksena oli urheiluja kasvatustoiminnan avulla vähentää epäsosiaalista käyttäytymistä sekä huumeidenkäyttöä 10-16-vuotiaiden nuorten keskuudessa. Englannissa, kuten monissa muissakin länsimaissa, on viimeisten kahden kolmen vuosikymmenen aikana levinnyt huoli nuorten huumeidenkäyttäjien yhä kasvavasta joukosta. Using "'Sport in the community schemes" to tackle eri me and drug use among young people: Some policy issues and problems. 2004. Liikunnan ja urheilun mahdollisuudet tässä työssä tunnistettiin Englannissa jo 1960-luvulla. Paikallistasolla toiminut projekti sai laajan poliittisen tuen ja rahoitusta sekä valtion että urheilujärjestöjen tahoilta. & Waddington, 1. Terveysliikunnalla pyritään vaikuttamaan ihmisten terveyteen. Seminaaripaperi Youth Cultures & Health Literacy summer school, Tuusula 15-17.6.2004. On arvioitu, että toteutettuihin 296 tapahtumaan osallistui noin 91 000 nuorta ja että rikollisuusaste laski heinä-syyskuun välisenä aikana noin 5 prosenttia. Projektin päätarkoitus oli vähentää nuorten osallisuutta näpistelyissä ja katurikoksissa. Tällöin urheilun ensisijainen tavoite on ollut ennaltaehkäisevä nuorisotyö, ei niinkään liikunta. Yksi näistä näkökulmista oli nuorten ja liikunnan/urheilun välinen suhde sekä sen vaikutukset nuorten terveysosaamiseen. KORISTA KESKIYÖLLÄ huumeidenkäytön ja rikosten ennaltaehkäisyä. Niissä nuorille järjestetään koripalloturnauksia ns. Smith pohti tapahtumien ja projektien toimivuutta ja vaikuttavuutta. Tarvitaan siis lisää tutkimusta, jotta liikunnan ja urheilun potentiaalia voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti myös ennaltaehkäisevän nuorisotyön suhteen. Huumeidenkäytön ennaltaehkäisyä on pohdittu useilla eri tahoilla. 1 ,· 1 1 I ·. "Midnight Basketball", joita on aikaisemmin käytetty Yhdysvalloissa 1990-luvulla. 20 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 Teksti: SAMI KOKKO Liikunnasta on moneksi. Englannissa on toteutettu laaja yhteistyöprojekti "Positive Future" (Sport England, the Youth Justice Board ja United Kingdom Anti-Drugs Coordination Unit), jolla tavoitettiin noin 35 000 nuorta. Englantilaistutkija Andrew Smith Chesterin yliopistosta kertoi, minkälaisia liikuntaja urheilutapahtumia ja -projekteja on nuorille ennaltaehkäisymielessä järjestetty. huumeidenkäytön ja rikostenteon riskiajankohtina eli klo: 22.00-02.00 välisenä aikana. Ehkä tunnetuin ennaltaehkäisevä projektimuoto on ns. uorisotutkimusverkosto sekä Stakesin alkoholi ja huumetutkimusryhmä järjestivät Tuusulassa 15-17.6.2004 seminaarin, jossa pohdittiin nuorisokulttuurien ja terveysosaamisen välistä yhteyttä neljästä eri näkökulmasta. Liikunnan ja urheilun mahdollisuudet vähentää nuorten huumeidenkäyttöä mainitaan useissa poliittisissa huumetyön julkilausumissa. Toistaiseksi näiden tapahtumien ja projektien vaikuttavuudesta ei ole juurikaan tutkimustietoa. LÄHTEET: Smith, A. Liikuntaja urheilutapahtumilla on tilausta myös nuorten huumeidenkäytön ja rikosten ennaltaehkäisyn välineenä. Esimerkkejä urheilun käytöstä ennaltaehkäisyn välineenä on myös käytännön tasolta. Esimerkiksi keskiyön koripallo-projektia ei suunniteltu teoriapohjaisesti, vaan käytännön lähtökohdista. Kesien 2000 ja 2001 aikana Englannissa toteutettiin lisäksi projekti (the Summer Splash), jossa useissa kaupungeissa järjestettiin liikunta/urheiluja taidetapahtumia 9-17-vuotiaille nuorille koulujen lomien aikana
Hoikista ja hyväkuntoisista idoleista huolimatta miehet tekevät itsestään systemaattisesti lihavia. Sen sijaan kulttuuriteollisuuden tuotteista on nykyään yhä enemmän tietoa ja tutkimusta löydettävissä. Ruumis, miesten tärkeät yhteisöt ja kulttuuriset tarinat Teoreettinen väitteeni on, että miesten käyttäytymistä ei voi ymmärtää ellei tunne miesten ruumiillisia kokemuksia ja niiden kautta rakentuneita merkityksiä, jotka vaikuttavat miesten identiteettiin(Tiihonen 2002). Kulttuuriteollisuuden mallien suorasta välittymisestä yksilöiden toimintaan ja elämäntapoihin on kuitenkin aika vähän vakuuttavia todisteita, vaikka välillistä vaikutusta ei voikaan kukaan kieltää. Yritän tällä kirjoitusmatkallani käännellä ongelmaa sellaisiin kulmiin, joista asia voisi näyttäytyä ymmärrettävämmältä. Näyttelijät, rokkarit, urheilijat ja muut julkkikset koreilevat vaatteilla, karuilla, kampauksilla ja harjoitetuilla vartaloillaan. Lähtökohtahan tässä tarkastelussa siis on se, että miesten ulkonäköön on alettu kiinnittää lisääntyvää huomiota. löydettyihin miesrepresentaatioihin. ') t jj aun1s mies r. "Mikään ei ole rumempaa kuin z w z :!: <( k . Tätä intiimiä ja merkitysrikasta tutkimusaluetta ei kovin paljon käsitellä julkisuudessa tai terveysvalistuksessa. Miten tämä on selitettävissä. VanhemLIIKUNTA & TIEDE 4/2004 21. Lähiyhteisöjen ja alakulttuurien merkityksestä elämäntapavalintoihin taas on runsaasti tutkimusta eri tieteenaloilta. . uorena usein kuulemani suomalainen sanonta "mikään ei ole rumempaa kuin kaunis mies", ei tunnu enää pitävän paikkansa, kun nykyään katsoo julkisuuden miehiä. Tämäkin kuva on harhainen, koska tuo edellä kuvattu voi koskea eniten nuoria ja nuoria aikuisia, joille mediavälitteisyys "sopii" parhaiten. Teen pieniä ekskursseja tähän kokonaisuuteen, jossa yhtenä kulmana ovat tiedot miesten ylipainosta ja terveysongelmista, toisena kulmana käsitykseni (suomalaisista) miehistä ja miehisyyksistä ja kolmantena kulmana teoreettinen käsitys siitä, mihin asioihin katse tulisi kiinnittää , jotta ilmiötä voisi ymmärtää nykyistä paremmin. Tällöin voimme ajatella, että yhteisöjen merkitys on rapautumassa ja niiden paikan ottavat mikro-makrotason eli ruumiillisten kokemusten ja jopa globaalin merkitystuotannon väliset tihentyvät suhteet. Kulttuuriteollisuuden rakentamien mallien ja empiiristen terveystilastojen välissä tuntuu olevan kartoittamaton alue, joka kaipaa tutkimusmatkailijoita. Toisin sanoen: oma kokemus peilautuisi yhä enenevässä määrin suhteessa elokuvista, musiikkivideoista, eurosportista tms. Nykyään hyväksyttäviä miehisyyksiä on aiempaa enemmän ja niissä on yhä selvemmin ulkonäöllä erottautumiseen liittyviä piirteitä. Se antaa miehille enemmän liikkumavapautta. Nuorten miesten ylipainoisuus lisääntyy kaiken lisäksi enemmän kuin vanhempien miesten. Miten lisääntyvät ulkonäkövaatimukset vaikuttavat miesten terveyteen ja miehisyyteen. Samaan aikaan tutkimukset kertovat huolestuttavaa kieltään siitä, että suomalaiset ja laajemminkin länsimaissa asuvat miehet lihavat vaarallisesti. Jälkiteollisessa kulttuurissa individuaatio eli yksilöllistyminen on lisääntynyt ja varsinkin elämän mediavälitteisyys on runsasta
Kun näiden kolmen tason mikro-midi-makro välillä ei ole selvää kausaalisuussuhdetta olemassa, on tulkinnoissa pyrittävä paikantamaan sitä, miten kukin taso on kussakin tapauksessa suhteessa toisiinsa. Luulen, että käsitykseen liittyi piiloista homofobiaa, naismaisuuden pelkoa tai ainakin heteroseksuaalisuutta tukevaa sävyä. Jotain uutta ja samalla hyvin vanhaa on siis miehisyydessä kerrostuneesti mukana. missa ikäluokissa "tärkeät toiset" ovat edelleen merkittävässä vaikuttaja-asemassa. "Olisit pyytänyt nimmaria!" Joka tapauksessa Valon minusta hyvin feminiininen postmodernin miehen olemus yhdistyy hänen omissa mieltymyksissään perinteiseen suomalaiseen miehisyyteen hiihtoineen ja melankolioineen. Duunari ei ole mediaseksikäs. Ihan varma en ollut Valon sukupuolesta ja tunnustan näin myös tippuneeni nuorisokulttuurin kyydistä ennen kuin nuorempi ystäväni minua asiassa valotti. Suomessa nopea keskiluokkaistuminen ei ole vielä synnyttänyt kovin syvää keskiluokkaisen miehen ruumissuhdetta. Miten siis omat ruumiilliset kokemukset, alakulttuurin tavat ja asenteet sekä kulttuuriteollisuuden mallit aktualisoituvat miesten elämäntapatai -tyyliratkaisuiksi. Miehen muuttuminen katseen kohteeksi ei ehkä olekaan muuttanut miestä objektiksi, vaan mies on aktiivinen toimija myös objektina. Miehinen voima on fysiikan lakienkin mukaan paino-voimaa ja ruumiillisen työn tekijät tarvitsivat lihasmassaa jaksaakseen puurtaa metsissä ja rakennuksilla. Mutta tärkeämpi selittäjä voi olla vaikkapa ..' 1. Keskiluokkaisissa ammateissa, kuten opettajina ja virkamiehinä toimivat, yksityisyrittäjät ja palveluammattien harjoittajat ovat kautta aikain ymmärtäneet ulkonäön merkityksen eri tavoin kuin suorittavassa, ruumiillisessa työssä toimivat miehet. Tarvittaessa pehmo muuttuu kovikseksi. Ymmärtääksemme miesten ulkonäön ja terveyden mahdollisia yhteyksiä täytyy nämä kolme tarkastelutasoa pitää jatkuvasti yhdessä eikä kannata pitäytyä esimerkiksi miesten ja terveyden media tarkastelussa tai vastaavasti vain sukupuolikulttuureille sokeissa miesten empiirisissä terveyskäyttäytymistutkimuksissa. Laihuus kertoi yhteiskunnallisesta huonoosaisuudesta, mahdollisesti sairauksista ja samalla se merkitsi kyvyttömyyttä "miesten töihin" appiukkoni hokee vieläkin usein lapsuudessaan 1930luvun pula-ajalla oppimaansa sanontaa: "Köyhtyä saa, muttei laihtua!". Suomen kaltaisessa myöhään kaupungistuneessa ja myöhään keskiluokkaistuneessa kulttuurissa maalainen ja työväenluokkainen miehisyys myös suhteessa ulkonäköön on ollut vallitseva pidempään kuin monissa muissa maissa. Miesten ja mieskulttuurin historiallisesti muuttunut suhde ulkonäköön Kaunis mies oli siis vielä nuoruudessani 1970-luvulla "ruma" ainakin konservatiivisen historianopettajani mielestä. Voimaa ja kestävyyttä arvostetaan vieläkin enemmän kuin lihaskoordinaatiota ja taitavuutta, mikä näkyy 22 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 ----~ ~ vaikkapa palloilulajien kansainvälisesti huonossa menestyksessä jopa niiden harjoittelussa, jossa on korostunut voima ja kestävyys naisellisiksi koettujen notkeuden rytmiikan tai ekspressiivisyyden sijasta. Isäni nuoruudessa 1930ja 40-luvuilla miehen ja myös naisen laihuus oli sekin negatiivisesti leimaava merkki. Sama kehitys lienee luettavissa myös naisten kulttuurissa; ainakin kulttuuriteollisuus tuottaa naistyyppejä, joissa yhdistyy silmänilo ja t01m1Juus leikki subjekti-objekti -suhteella tilanteesta riippuen tuntuu olevan näiden allymcbealhahmojen sanoma. Se oli juuri ennen nykyisenkaltaisen terveysvalistuksen aikakauden alkua. Kun itse näin Ville Valon Tallinnan lautan liukuportaissa muutama vuosi sitten, niin ajattelin, että siinäpä kaunis tyttö vai poika. Kauneus ja sirous oli siis myös funktionaaliselta kannalta katsottuna epäkelvon merkki. Maailman seksikkäin mies, ja "vuoden karju" (HS, Kuukausiliite 3/04), HIM-yhtyeen solisti Ville Valo tykkää murtsikasta, Tapio Rautavaarasta ja suomalaisesta melankoliasta. Minulla ei ole suoranaista tähän aiheeseen soveltuvaa aineistoa käytössäni, joten joudun rakentamaan aiemmista tutkimuksistani ja muiden tutkimuksista tulkintoja, joissa nämä kolme tasoa tulevat ymmärretyiksi. Muistan toki vielä 1960-luvun lopulta, kun isäni ja kummisetäni kehuivat kilvan omaa "riskiyttään" eli keski-iässä lisääntynyttä elopainoaan. Kunnon käsityöläisammatteihin on nykyään vaikea rekrytoida nuoria miehiä, vaikka hyvin palkattua, melko itsenäistä työtä olisi tarjolla. Muutos oli kyllä siinä mielessä tapahtunut miessukupolven välillä, että vaikka olin epävarma Valon sukupuolesta, niin en opettajani tavoin kuitenkaan ajatellut, että kaunis poika on yhtä kuin ruma mies! Pehmosta kovikseksi ja takaisin Hyväksyttävän miehisen ulkonäön rajat ovat siis laventuneet ainakin naisellisempaan ja koreilevampaan suuntaan, mutta kovin varma ei voi olla siitä, että miesten asenteet olisivat muuttuneet naisellisemmiksi. Olen lukevinani samanlaista androgyynistymiskehitystä myös julkisuuden mieshahmoista. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa miehisyydestä ei voi puhua yhtä yleistävällä tasolla kuin muutama vuosikymmen sitten. Pikemminkin näyttäisi siltä, että miehiset suorittamisen ja pärjäämisen asenteet ja arvot ovat saaneet valtaansa myös nuoret naiset. Ja nuorten ikäluokissakin median mieskuvat välittyvät parhaiten niihin sopivien hyvinkin tiiviiden alakulttuurien välityksellä eikä pelkästään median välityksellä. Luulen, että kyse on myös ulkonäköön liittyvistä käsityksistä, koska nuoret miehet eivät hakeudu työläisammatteihin, vaikka alan koulutus voisi olla heille sopivampi kuin liian teoreettiseksi väitetty lukio. Se ei tarkoita sitä, etteikö perinteisiä miehisyyskäsityksiä edelleenkin olisi olemassa, mutta niiden vaikutus on heikentynyt ainakin eriytyneissä alakulttuureissa, kuten nuorisokulttuurin eri ryhmissä (taide, teatteri, musiikki), urheilukulttuurissa (lumilautailijat, skeittarit, katukoriksen pelaajat) tai homoseksuaalien alakulttuureissa. Työmiehen "habituksen" aliarvostaminen näkyy nuorten miesten koulutusvalinnoissa
segregoituneissa koulutusja työmarkkinoissamme pojat eivät ehkä halua valita koulutusaloja, joissa on vain poikia. Miesten elämän preferenssit mahdollisuudet ja velvollisuudet Hahmotin edellä joitakin historiallisia muutoksia miehisyyksissä ja erilaisten miessukupolvien suhtautumisessa ulkonäköön. Ulkonäön, terveyden ja miehisyyden suhdetta onkin tarkasteltava huolellisemmin kuin vain kulttuurista löytyvien miehisyystarinoiden ja miehistä tuotetun empiirisen tilastotiedon avulla. Nykyajan ruumiillisen työn tekijä onkin ammatti urheilija, joka taas on mediassa ulkonäkönsäkin vuoksi edukseen. Tuntuu siis siltä, että ristiriita kulttuuriteollisuuden suosimien miesten ulkonäkökriteerien ja esimerkiksi terveystai ylipainotilastojen kanssa tuntuu ilmeiseltä. Upeavartaloinen, mahdollisesti niukkaakin leipää ansaitseva, urheilija on luultavammin nuorten mielestä atraktiivisempi hahmo kuin hyvää liksaa nostava, mutta oletuksen mukaan vähemmän kaunis, putkimies. Kulttuuriteollisuuden tuotteet ovat jopa liian laihoja ja liian lihaksikkaita eri alojen julkkiksia, mutta empiria osoittaa huolestuttavasti sen, että tavalliset miehet lihavat eivätkä vieläkään huolehdi terveydestään tarpeeksi hyvin, vaikka tietoa pitäisi olla riittävästi. Kuva tarkentui, mutta siihen jäi vielä ammottavia aukkoja, jotta voisimme LIIKUNTA& TIEDE4/2004 23. Mediassahan duunarityypit nimittäin ovat vielä aika hyvin esillä sekä elokuvissa että mainoksissa. Tosin hyvin erityyppisinä kuin poikien ehkä tuntemat konkreetit työläismiehet. Urheilijan identiteetti voikin tuntua nuoresta hyvältä sekoitukselta uutta ja vanhaa miehisyyttä ulkonäköä ja suorittamista oikeassa suhteessa
On kuitenkin sanottava, että todenmukaisin lienee se tilanne, jossa miehen pitäisi noiden edellä mainittuihin tyyppeihin sisältyvien kuvioiden lisäksi sisällyttää arkeensa terveyttä tukevia elämäntapoja. Jotkut miehet pystyvät asettamaan elämässään ensimmäiselle sijalle työn tai vaikkapa isyyden, mutta yhä suurempi osa miehistä ei voi tai ei edes uskalla tehdä tietoista arvovalintaa, joka sulkisi kiinni jonkun muun noista mahdollisuuksista. Parisuhde-miehisyydessä ulkonäköasiat voivat olla hyvinkin keskeisiä romanttiseen ja seksuaaliseen suhteeseen orientoituneen ihmisen elämäntapaan kuuluu usein itsestään huolehtimista, ulkonäöstään ja terveydestään huolehtimista. Yritän nyt paneutua midi-tasolle eli yksilöllisten kokemusten ja kulttuurin miehisyystarinoiden väliin. Taulukon tarkoituksena on helpottaa ymmärrystä siitä, miten erisuuntaiset mahdollisuudet ovat läsnä miesten arkipäivässä. Aina hyvä ulkonäkö ei kuitenkaan korreloi terveellisyyden kanssa. Kulttuurissa, jossa av(i)oerot ovat yleisiä, on miestenkin syytä pitää huolta "vaihtoarvostaan", joten ulkonäöstä huolehtiminen voi korostua. Mies on siten tuomittu jatkuvaan valintojen pakkoon, aikaa on edelleenkin vain 24 tuntia päivässä. ITSELLE NAISILLE MIEHILLE LAPSILLE MILLE ELÄÄ. Ulkonäkö ei liene kovin merkittävä vaikuttaja perhekeskeisille isä-miehille. Eli miehen pitäisi varata aikaa kavereilleen ja harrastuksilleen, parisuhteelleen, työlleen ja lapsilleen Poika-mies -miehisyydessä terveys asettuu joko elämän keskiöön, jos poikamiesjoukon alakulttuurin harrastus on urheilussa, tai yhtä hyvin erittäin kauas terveellisyydestä, jos harrastus liittyy passivoiviin 24 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 RAKKAUDELLE MENESTYKSELLE VASTUULLE JOUSTAVUUS VARALLISUUS LÄHEISYYS USKOLLISUUS KUNNOLLISUUS JÄMÄKKYYS harrasteisiin. TAULUKKO 1: Nykymies ja preferenssit elämässä NYKYPOIKAPARISUHDETYÖISÄMIES/ MIES MIES MIES MIES PREFERENSSIT ELÄMÄSSÄ KENELLE ELÄÄ. Kukapa haluaisi olla romanttinen luuseri tai kaveripiirissä pidetty mies, mutta kotona halveksittu isä. Valinnat neljän miehisyyskategorian välillä ovat yhtä aikaa sekä tietoisia arvovalintoja että konkreettisia ja tiedostamattomia arkipäivän valintoja. Työ myös usein kohdistaa ajatukset johonkin objektiin, jota työstetään eikä kiinnostus omaan itseen ole keskeistä. Ehkäpä vain erittäin hyvin ansaitseva ja kaikkien arvostusta nauttiva erityisosaaja voi tiettyyn rajaan asti olla välittämättä harrastuksista, parisuhteesta tai lapsistaan no sekin lienee jo käytännössä mahdoton yhtälö. Määrittäjinä ovat ne mahdollisuudet ja toisaalta velvollisuudet, jotka nykymiestä lähes iästä riippumatta kohtaavat. Miesten olisi siis yhtä aikaa osattava valita preferenssinsä, mutta myös rakennettava toimiva tasapaino niiden kaikkien välille. Isä-miehisyydessä on elementtejä, jotka tukevat sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia, mutta vaarana on myös miehen passivoituminen oman ruumiin kuntonsa suhteen, kun isä-miesten aika menee lasten ja perheen tarpeiden tyydyttämiseen. NAUTINNOLLE +++ TRENDI FYYSISYYS TRENDI HENKISYYS paremmin ymmärtää tätä kokonaisuutta. Ongelma miehen kannalta on se, että häneltä vaaditaan yhtä aikaa sekä erikoistumista eli olemista erittäin hyvä jollakin elämän alueella, kuten työssä tai harrastuksissa, mutta samaan aikaan hänen täytyisi myös ,.. Työ sinänsä ei siis ole epäterveellistä terveellisyys on kiinni työn määrästä ja laadusta sekä muista elämäntavoista. HARRASTUKSILLE SUHTEELLE TYÖLLE KODILLE MIKSI ELÄÄ. Yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet ja velvollisuudet vetävät siis nekin miestä terveyden ja ulkonäön suhteen erilaisiin suuntiin. Seuraavassa pohdin lyhyesti sitä, miten miesten terveysvalinnat onnistuvat kussakin kuvaamassani tyypissä. Työ-mies on perinteisesti ollut terveyden suhteen murheenkryyni itsestään huolehtimiselle ei jää aikaa eikä energiaa. Ulkonäkö on joissakin liikuntalajeissa tärkeä ja arvostettu asia, ei kuitenkaan lähellekään kaikissa. Hahmottelen aluksi nelikentän (Taulukko 1) avulla nykymiesten sekä yhteiskunnallisesti että yksilöllisesti määrittyneen tilanteen (Tiihonen 2001). Myös monet urheiluharrastukset voivat pitää siipien suojassaan epäterveellisiä elämäntapoja. Kuitenkin on niin, että korkeasti koulutetut, vaativissa työtehtävissä olevat miehet elävät kaikkein pisimpään ja kaikkein terveimpinä. Oma itse voi jäädä vähemmälle huomiolle. Ulkonäöllä alkaa olla merkitystä ainakin julkisissa ja ihmissuhdeammateissa, joten se tukee ulkonäön ja terveellisyyden myönteistä suhdetta
Tämä kulkusuunta kuitenkin sopii paremmin tähän aiheeseen. Toivottavaa tietysti olisi, että miehet oppisivat tunnistamaan ruumiillisuuttaan ennemmin kuin on liian myöhäistä. Neljä näkökulmaa Ensinnäkin: ruumiilliset kokemukset ja niihin tapahtuma-aikana ladatut kulttuuriset merkitykset ovat erittäin tärkeitä tekijöitä, jos aiotaan ymmärtää miesten, mutta myös naisten, ruumissuhdetta ja sitä kautta suhdetta terveyteen. Tasapainoilu elämän kokonaisuuden ja erikoistumisen vaateiden kanssa on se nykyajan dilemma, joka tekee miehenkin elämästä naisen elämähän on ollut kaksoiskompetenssivaatimusten sävyttämää jo pitkään monimutkaisen vyyhdin, jonka selvittämiseksi miehestäkin pitäisi tulla kodin ja oman elämänsä toimitusjohtaja. Urheilijoille loukkaantuminen, keski-ikäiselle miehelle pieni sydänkohtaus, merkitsevät samaa: nyt on pysähdyttävä ja mietittävä, minkälainen haluan vanhemmiten olla. Omaan ruumiiseenkin voi olla kompleksinen suhde. Nämä tarinat jaoin viiteen eri luokkaan sen mukaan, mikä niissä mielestäni oli se tärkein asia ajatellen heidän omaa identiteetin kehitystään. Kolmanneksi: ruumiillisten kokemusten kautta voi joutua pohdiskelemaan syvällisesti omaa identiteettiään ja elämäntapojaan. Alustavasti voitaneen kuitenkin jo todeta, että miesten lisääntyneet ulkonäkövaatimukset eivät tuota yksiselitteisesti pelkästään terveellisiä elämäntapavalintoja, vaan suhde on monimutkaisempi ja se riippuu miesten elämän asettamista preferensseistä ja ihan arkipäivän valinnoistakin. Konkretisoin seuraavassa hiukan sitä, miten parhaimmillaan tai pahimmillaan tällainen ruumiillisten kokemusten, yhteisöllisen alakulttuurin ja kulttuuriteollisuuden luomien mallien välinen koherenssi toimii. Ikääntymisen kautta tuleva väistämätön suoritustason lasku saattaa johtaa joko liikaan, epäterveeseen, rehkimiseen tai sitten luovuttamiseen. Nimesin ja tulkitsen tässä lyhyesti ne seuraavasti: • siirtymät ruumiillinen kokemus, jossa siirrytään lapsuudesta urheilun maailmaan, nuorten urheilijoiden joukkoon (oman itsen tunnistaminen) • selviytymiset ruumiillinen kokemus kestävyyttä ja/tai tahdon voimaa vaativassa tilanteessa (voimakas kokemus omista kyvyistä ja rajoista) • vahvistukset ruumiillinen kokemus ja tunne siitä, että tämä (urheilu) on se, mitä haluaa tehdä (vahvistaa edellisen kokemuksen kilpailutai vertailu tilanteessa suhteessa toisiin miehiin tai tuloksiin/suorituksiin) • pysähdykset ruumiillisia kokemuksia kuten loukkaantumisia tai muita esteitä, jotka pakottavat nuoren miehin pohtimaan omaa identiteettiään (johtaa identiteettityöhön, jossa urheilevan ruumiillisuuden merkityksiä puretaan ja rakennetaan tilalle jotain uutta) • uutuudet ruumiillisia kokemuksia, joissa nautinto, flow (virtauskokemus) , on pääosassa (suoritusurheilun ulkoaohjautuvuus korvautuu sisäänpäin kääntyneellä nautinnolla) Terveyden ja ulkonäönkin näkökulmasta katsottuna kuvaamani kokemukset ja miehiset initiaatiot merkitsevät sitä, että nämä kolme tasoa mikro-midi-makro nivoutuvat toisiinsa näissä elämäkertaan sijoittuvissa tarinoissa. Tarkastelemalla pelkästään kulttuurin tai yhteisöjen tasolta miesten suhdetta ulkonäköön ja terveyteen jäädään paitsi niitä merkittäviä ruumiillisia kokemuksia, joissa tuo sosiaalinen ja kulttuurinen kytkeytyy osaksi ihmisen identiteettiä ja siten myös arkipäivän valintoja. Kyse on Taina Kinnusen (2001) väitöskirjasta Pyhät bodarit , jossa kirjoittaja pääsee hyvin lähelle tietyn kuntosalialakulttuurin osaLIIKUNTA& TIEDE4/2004 25. Ne ovat tärkeitä myös terveydelle, sillä suorituspohjainen oman itsen arviointi ei ainoastaan muodosta miesten välistä hierarkiaa, vaan se muodostaa myös sen mittarin, jolla mies itseään mittaa. Nostan esiin muutamia huomionarvoisia tulkintoja. Muutama sekunti tai sentti sinne tai tänne ei tunnu sinänsä miltään, mutta sen merkitessä voittoa tai häviötä sen merkitys saattaa paisua megalomaanisiin mittoihin. Ulkonäkö ja terveys miehisinä kokemuksina Olen nyt kerinyt miehen ulkonäköja terveyskysymystä auki ulkoapäin kulttuurin, yhteiskunnan ja miehisyyksien muuttumisesta käsin, mutta pohtimatta on vielä jäänyt teoreettisen lähtökohtani mikrotaso miten mies kokee ruumiillisuutensa. ., täyttää paikkansa niin työssä, kotona, harrastuksissa kuin miesvertaisryhmien ja naistenkin piireissä. Itsestään ja tekemisestään voi nauttia sellaisenaan ilman vertailuja, ilman miehisyyteen mahdollisesti kohdistuvia liiallisia odotuksia. Silti hämärää on se, miksi jotkut miehet pystyvät ja osaavat valita terveellisen vaihtoehdon ja jotkut eivät. Olen tässä edennyt tavallaan hassunkurisesti, sillä itse olen tutkinut miesten ruumiillisia kokemuksia ja niiden merkityksiä, jolloin olen toiminut päinvastoin ja lähtenyt purkamaan kokonaisuutta ruumiin kokemuksista kirjoitettujen tarinoiden suunnasta. Urheilussa, kuten monella muullakin elämänalueella, kokemus voi periaatteessa olla samanlainen, mutta sen arvo ja merkitys määräytyy sen tapahtumahetken kontekstissa. He olivat myös tulkinneet niitä toisistaan poikkeavasti, sillä samankaltainen yhteisö ja laajempikin kulttuuri ei voi täysin sanella sitä, miten oma kokemus tulkitaan. Tällainen ruumiillinen kokemus voi olla sekä positiivinen, jolloin ihminen tiedostamattaan nauttii ruumiillisuudestaan ja pyrkii pitämään itsensä kunnossa, mutta myös hyvinkin negatiivinen tai jopa traumaattinen, jolloin pelkkä ajatuskin liikunnasta, hiestä tai urheilusta on vastenmielinen. Neljänneksi: nautinnolliset ruumiin kokemukset merkitsevät parhaimmillaan sitä, että ruumiillisuudesta, liikunnasta ja terveistä elämäntavoista tulee ilo, jota varten ei tarvitse rakentaa mitään kurinalaista kuntotai laihdutusohjelmaa. Ulkonäkö, miehisyys ja terveys asettuvat nyt paremmin ymmärrettävään kehykseensä; kyse ei ole vain perinteisen miehisyyden ja uuden miehisyyden dualistisesta kamppailusta, vaan monimutkaisemmasta kokonaisuudesta, jonka rakentumisen ehdot ovat hyvinkin konkreettisesti kiinni tässä päivässä. Vaikka oma tutkittavien ryhmä olikin monin tavoin hyvin homogeeninen, oli heidän tärkeinä pitämiensä ruumiinkokemusten joukossa melko suuria variaatioita. Miehillä, tai pojilla, merkittävät ruumiin kokemukset näyttivät kiinnittyvän erilaisiin initioitumisiin (vihkiytymisiin), joissa he oppivat jotakin uutta omasta miehen identiteetistään. Seuraavassa kuvailen lyhyesti nuorilta (20-30 -vuotiailta), liikunnallisilta miehiltä keräämieni heille tärkeiden ruumiin kokemusten kirjoa (Tiihonen 1996, 2003). Toiseksi: ruumiilliset kokemukset ovat tärkeitä miehisyydelle pärjääminen toisten miesten muodostamissa yhteisöissä ja tulosten maailmassa merkitsee edelleenkin paljon
Terveydestä voidaan tinkiä, jos terveyttä uhkaavin metodein päästään asetettuun tavoitteeseen. Se antaa miehisyyksille ja miehille enemmän liikkumavapautta. Osassa niistä myös miehinen ulkonäkö näyttelee merkittävää roolia, vaikka suunta voi olla sekä positiivinen että negatiivinen suhteessa terveyteen. Me voimme saada uusia ruumiillisia kokemuksia ja me voimme myös tulkita vanhoja kokemuksiamme niin, että terveysnäkökulmat voivat vaikuttaa positiivisesti elämäntapaamme. Helsinki 2004. Stakes, Aiheita 20/2004. Terveys on kuitenkin tässäkin alakulttuurissa, kuten monien mielestä mm. ARTO TIIHONEN FT, Litl Toimialapäällikkö lkäinstituutti Helsinki arto.tiihonen@ikainst.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan julkaisussa Ulkonäkö, työelämä, terveys. Tiedämme, että elämäntavan muuttaminen on se vaikein asia. Kinnunen Taina (2001 ). Täydelliseen ruumiiseen kytkeytyy Kinnusen mukaan toiminnallisesti ja kulttuurisesti miehisyys, nuoruus, voima ja kauneus, mutta myös hyvinvoiva mieli ja täydellinen muodonmuutos. Kehonrakentajan täydellinen, nuorekas ruumis rakentuu myös bodareiden omien sanojen mukaan jopa "superterveydestä" (super fitness), joka on enemmän kuin sairaudettomuutta. Hesarin mukaan Ville Valo valittiin Kerrangin ja Rock Sound -lehtien äänestyksissä vuoden seksikkäimmäksi mieheksi ja "vuoden karjuksi''. Väitöskirjassani perustelen monin eri tavoin tuota muutosta, jossa "sanasta miestä" on muuttunutkin muotoon "ruumiista miestä''. Itse asiassa kehonrakentajien täydellinen muodonmuutos -ideologia on hyvin lähellä sitä ajatusta, mikä on nykyaikaisen terveysvalistuksen ytimessä. Tästähän on kysymys: terveysvalistaja haluaa ihmisten muuttavan elämäntapojaan, mutta epäonnistuu siinä useimmiten surkeasti, koska ei ymmärrä miten paljon kulttuurisia merkityksiä ja ruumiillisia kokemuksia yksilön tulisi muuttaa ja työstää, jotta tämä muutos vaikkapa muutaman kilon laihdutus oikeasti merkitsisi. Miesten ja esimerkiksi terveyden edistäjien tulisi olla tietoisia näistä miehisyyksistä ja miehisistä alakulttuureista, jotka ikään kuin näkymättömästi kutoutuvat rakenteellisten edellytysten ja individuaalisten valintojen väliin. Tästä seuraa, että meillä on kaikesta huolimatta tulevaisuudessakin suuri joukko keski-ikäisiä miehiä, joiden tulisi muuttaa elämäntapojaan, jotta miehen ikääntyminen sujuisi sekä onnellisemmin että terveemmin kuin nykyään tai että he (me) yleensä ikääntyisimme. Helsinki, Gaudeamus. Teoksessa Löytöretki isyyteen, Helsinki, MLL. Helppoa!. Onneksi uusimpien tutkimusten mukaan myös keski-ikäiset ja ikääntyneetkin miehet voivat muuttua. Tiihonen, Arto (2003): Young Men's Body Narratives and Health, EHPS-conference, 23.9.03, Kos. Tämä ei tarkoita sanoa sitä, etteikö kauneus-/ suoritustavoitteen ja terveystavoitteen kanssa voi löytyä toimiva tasapainotilakin. Suurin osa urheilijoista pystyy urheillessaan myös elämään suhteellisen terveellisesti. Miesten ulkonäön, miehisyyden ja terveyden mahdolliset yhteydet ovat vielä huonosti tutkittua aluetta. Ulkonäkö, miehisyys ja terveys Miehinen ja terveellinen sipulini on "loppuitkua" vaille keritty, mitä on jäänyt käteen. Tiihonen, Arto (1996): Ikuisesti urheileva poika eli mistä on 'kunnon miehet' tehty. Me voimme pyrkiä siihen, että miehet saavat lapsuudessaan ja nuoruudessaan positiivisia kokemuksia liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista, mutta ne joutuvat tietysti kilpailemaan jännittävien ja epäterveellisten kokemusten kanssa samassa sarjassa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että miesten tai naisten pitäisi pyrkiä elämässään tällaiseen ristiriidattomaan koherenssiin, mutta se alleviivaa sen, että ulkonäkö ja terveys, joissa kummassakin on kyse myös ruumiin konkreetista muokkaamisesta, eivät ole helposti muutettavissa esimerkiksi valistuksen tai edes tukiryhmien avulla. ryhmää, jossa ulkonäkö on keskeisellä sijalla. 1 1 1. Tarvitaan ruumiin kokemusten ja niiden merkitysten tarkkanäköistä ymmärtämistä. Raportti naistenpäivän seminaarista 8.3.2004. Täytyy vain tulkita itsensä niin, että kaunis mies ei ole ruma, mutta myös niin, että ruma mies voi olla terve. Näyttää kuitenkin siltä, että miesten suhde omaan ulkonäköönsä on historian saatossa muuttumassa nykyään hyväksyttäviä miehisyyksiä on aiempaa enemmän ja niissä on yhä selvemmin ulkonäöllä erottautumiseen liittyviä piirteitä. Tiihonen, Arto (2001 ): Minkälainen mies isä on. Teoksessa Hoikkala, Tommi (toim.): Miehen kuvia. Pyhät bodarit. urheilukulttuurissa yleisesti, lopulta vain sivutuote, kun bodatessa ulkonäkö, sopiva estetiikka, ja urheilussa riittävän hyvät tulokset, lopulta merkitsevät eniten. Kinnusen kuvaus konkretisoikin teoreettisen lähtökohtani oivallisesti, sillä bodareitten alakulttuurissa ruumiin kokemusten, yhteisöllisen tuen ja kulttuuristen tarinoiden kesken ei ole parhaimmillaan ja pahimmillaan mitään ristiriitaa. Hanna Toiviainen, Tuula Väänänen, Elina Hemminki julkaisemaan tekstiin. Miehisyyksien tutkiminen onkin usein sitä, että teemme näkyväksi sen, mikä on abstraktia eli miehisiä asenteita ja kulttuurissa opittuja toimintamalleja. David Beckhamin on todistettava miehisyytensä jalkapalloareenalla. LÄHTEET Helsingin Sanomat, kuukausiliite 3/2004. Neuvottelu perinteisempien miehisyyksien kanssa on kuitenkin edelleen olemassa rajanveto liialliseen naisellisuuteen tai muuhun 26 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 epämiehekkyyteen on edelleenkin olemassa. "Se on terveyttä, joka pursuaa ulkoisesta olemuksesta". /toim. Kehonrakentajat ovat asian muutoksen vaikeuden ymmärtäneet, koska heidän "uskontonsa", siis kulttuurinen tarina, pyrkii monin erilaisin lähestymistavoin vakuuttamaan harrastajansa vakaumuksen paremmuudesta. Lopulta on kuitenkin niin, että jokainen mies valitsee elämäntapansa ja suhteensa ulkonäköönsä ja terveyteensä. Tiihonen,Arto (2002) "Ruumiista miestä, tarinasta tulkintaa: oikeita miehiä ja urheilijoita·; Jyväskylä, Likes 134. Pirullisinta on se, että sitäkään valintaa mies ei tee rationaalisesti pelkän tiedon perusteella, vaan hänen omat merkittävät, ruumiilliset kokemuksensa ohjaavat hänen tuntemuksiaan ja valintojaan. Helsinki, Gaudeamus. Yhteiskuntamme vaatii miehiltäkin kaksoistai jopa useampia kompetensseja: elämä on siten jatkuvia valintoja hyvien ja vielä parempien vaihtoehtojen kesken, jotka saattavat elettynä kuitenkin osoittautua huonoiksi ja vielä huonoimmiksi valinnoiksi suhteessa terveyteen
kolumni Poikamme ja tyttömme kentällä Teksti: KJELL WESTÖ Mementoni, kohtalon hetkeni valmentajana tuli eräänä syyspäivänä kun vein piirisarjan kärkikolmikossa keikkuvan joukkueeni vierasotteluun Pohjois-Helsingin Siltamäkeen. Luokkani tytöt, myös hän johon olin salaa rakastunut, seisoivat sivurajan tuntumassa ja kirkuivat kuorossa: "Kjell, mitä sä oikein teet!" Lukion ensimmäisellä jouduin vaihtamaan koulua. Hengailin kahviloissa, bailasin, joskus maistui viinakin. Suomen yleisurheilu oli noussut valtavaan kukoistukseen 1960-luvun laman jälkeen, ja sykähdyttävimmät hetket tarjosivat kestävyysjuoksijat Juha Väätäinen, Lasse Viren ja Pekka Vasala. Tämä ei ollut mitenkään harvinaista. T ämä on lyhyt tarina yhden miehen yrityksistä kasvaa. Niinpä juoksin pitkiä lenkkejä mökkikuntamme Ruoveden sorateillä ja uneksin siitä, kuinka selostaja Anssi Kukkonen purskahtaisi itkuun katkaistessani kymppitonnin maalinauhan. Kesällä pelasin lisäksi tennistä ja sulkapalloa, tein pitkiä juoksulenkkejä, hyppäsin pituutta ja kokeilin kuulaa ja keihästäkin; ummistin silmäni sille, että olin heittolajeissa täysin lahjaton. Varjo-Finlandia, Kiitos kirjasta ja Svenska Kulturfondetin palkinnoilla. Aloin aavistaa, ettei minulla ollut fyysisiä edellytyksiä oikein minkään lajin huipulle. Lukioja opiskeluaikoinani kävin kyllä matseissa ja seurasin urheilua LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 2 7. Rupesin vetämään röökiä. Tulin murrosikään. Hänet on palkittu mm. En oikein tiedä miten ja miksi tuo kaikki loppui, ja vielä niin aikaisin. Uudessa koulussa oli kuitenkin uusia vastustajia, ja syyskuun Cooperissa Etelä-Haagan kentällä silmälasipäinen Jim ei pudonnutkaan kun nykäisin. Pelasin käsipalloa ja pöytätennistä ihan oikeassa urheiluseurassa. Harrastin lähes kaikkia lajeja. Lapset harrastivat ja vanhemmat kävivät töissä, eli harkkoihin mentiin bussilla tai ratikalla eikä faijan kyydissä. Jalkapalloa pelasin vain pihoilla ja koulujoukkueessa, vaikka se olikin mielilajini. Jokin oli jäänyt minussa kesken, jokin tärkeä, voittamiseen ja häviämiseen liittyvä opetus oli jäänyt saamatta tai ainakin sisäistämättä. Siihen se oikeastaan loppui. Syitä oli varmaan useita. Elettiin 1970-luvun alkua, ja suurin osa pojista urheili ihan sikana. Ketään ei tehovalmennettu ala-asteiässä, vaan lajikirjo oli laaja; eri lajeja kokeiltiin ihan hauskanpidon vuoksi. Talvisin hiihdin satoja kilometrejä, ja pelasin minä lätkääkin vaikka luistelutaitoni oli heikko. Lapsena olin sataprosenttinen urheiluhullu. Keskikoulun viimeisellä ammuin Helsingin ruotsinkielisten koulujen loppuottelussa pallon yli tyhjän maalin kahden metrin etäisyydeltä. Tajusin, että samalla kun kasvatin, minun oli myös pakko kasvaa ja kypsyä itse, ja nopeasti. Kierrosta myöhemmin hän nykäisi, ja minä jäin. Jalkapallo oli se laji jossa kuvittelin omaavani lahjoja, mutta kaikkein eniten halusin juoksijaksi, ja nimenomaan pitkille matkoille. Olin jo tupakkamies, mutta lapsena hankittu pohjakunto piti, ja olin edelleen hyvä Cooper-testissä eli 12 minuutin juoksussa. Keskikoulun viimeisellä ja lukion ensimmäisellä urheilin vielä jonkin verran. Tytöt kiinnostivat, ja androgyynit poptähdet. Kjell Westö on helsinkiläinen kirjailija
Niin kuin tyhmille isukeille käy ... Annoin hänen olla hetken, sitten menin hänen luokseen ja pyysin häntä kävelemään kanssani Kaisaniemen lätäkköisen kentän ympäri. Tulin isäksi kerran, ja toisenkin. Paitsi että valmentaja, jonka olisi kuulunut sanoa "nokka pystyyn, pojat, teitte parhaanne" tai "tällaista sattuu, seuraava matsi voitetaan taas", oli koko joukon myrtsein eikä saanut sanaakaan suustaan. Mutta ilo oli lyhytaikainen. Nyt poika ryntäsi kentältä, ja näin että hän itki katkerasti. Koin olevani oikeassa paikassa, koin kerrankin onnistuneeni, isänä ja valmentajana. Olen 4 3-vuotias, lihaksia ja niveliä särkee joka matsin jälkeen, puulaakija ikämiesotteluiden aggressiivinen tunnelma ottaa usein pannuun, mutta vielä useammin ajattelen: kyllä tämä on hieno peli! Ja lopetin tupakanpoltonkin. Näin luuleva ei ehkä usko, kun sanon että sekä tappioihin että voittoihin turtuu. Valmentajaksi ryhtyminen oli iso askel, mutta vielä isompi kynnys oli pelaamisen aloittaminen uudelleen kolmeviitosena, lähes parin vuosikymmenen tauon jälkeen. Joku voi tietysti väittää, että elämän monet tappiot ja yhä uusien tappioiden pelko saavat ihmisen väsymään ja suojautumaan kilpailulta ja pettymyksiltä, esittämään välinpitämätöntä vaikka syvällä hänen sisimmässään voitot ilahduttavat ja tappiot kismittävät aivan niin kuin ennenkin. 28 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 Poika lakkasi mököttämästä, kuunteli yhä tarkkaavaisemmin, kuivasi kyyneleensä ja tuntui ymmärtäneen jotain. Kului muutama kuukausi, ja löysin itseni joukkueen kakkosvalmentajan pallilta. Muistan jääkylmän, sateisen kevätsunnuntain. Mementoni, kohtalon hetkeni valmentajana tuli eräänä syyspäivänä kun vein piirisarjan kärkikolmikossa keikkuvan joukkueeni vierasotteluun Pohjois-Helsingin Siltamäkeen. Molemmat pojat osoittautuivat Duracell-pupuiksi, eli pakko oli laittaa kersat urheilemaan, jotta asunto ei menisi remonttiin ainaisen pallonpotkimisen ja juoksemisen ja painimisen takia. Kävi niin kuin tyhmille isukeille yleensä käy. Mutta ruumis ei enää ollut tottunut liikuntaan, ja seuraavana aamuna lihakset olivat yleensä niin jumissa, että pystyin nousemaan sängystä vain tyttöystävän avustuksella. Ja kului viisitoista vuotta. Joskus harvoin kävin pelaamassa kuutostai seiskadivarin jalkapallo-ottelun jonkun vanhan kaverin jengissä. Sitä myhäilee muikean onnellisena kun näkee pääkaupunkiseudun nappulapelaajien ilon heidän päästessään hyvälle ruohokentälle pelaamaan. Tajusin, että samalla kun kasvatin, minun oli myös pakko kasvaa ja kypsyä itse, ja nopeasti. Niin jäivät nekin matsit. Nykyään olen hiirenhiljaa, kavahdan kentän laidalla rajusti huutavia isiä ja äitejä enkä enää millään ymmärrä, miksi otin aikoinaan lasteni nappulaja juniorimatsit niin vakavasti. En ole katunut päätöstäni aloittaa uudelleen. En pystynyt luomaan tunnelmaa, tsemppiä, enkä osannut nostaa poikien itseluottamusta. Ensimmäisissä puulaakijoukkueen harjoituksissa melkein oksensin. Poikani oli silloin 9-vuotias, ja hänen joukkueensa oli juuri hävinnyt turnauksen pronssiottelun rankkareilla erittäin jännittävien vaiheiden jälkeen. Edellisen viikonlopun turnaus oli mennyt saman kaavan mukaan; niukka häviö välierässä, ja sitten pronssin menetys rangaistuspotkukilpailussa. Keuhkoni olivat siinä kunnossa, että läähätin puoli tuntia joustuani sadan metrin matkan kodistani ratikkapysäkille. Sitä on kenties vihdoinkin oppinut jotain. Aivan toiset asiat nousevat pintaan, niin kentällä kuin elämässäkin. Vanhempi poikani liittyi jalkapalloseuraan kuusivuotiaana. Happirikkaat kohtaamiset Taas on melkein kymmenen vuotta kulunut. Nyt olin kasvattajan roolissa, enkä kasvattunut ainoastaan omia lapsiani, vaan valmensin myös kahtakymmentä muuta poikaa, ja jotkut heistä tulivat rikkinäisistä kodeista ja kaipasivat esikuvia, isähahmoja. Koska olin pelannut jonkin verran, tajusin mielestäni pelin syvimmän olemuksen, ja esitin joukkueen valmentajalle taktisia näkemyksiäni. Ennen ensimmäisen matsin alkuvihellystä pelotti kovasti, sillä vastustajat olivat bodatun näköisiä, hurjan isokokoisia sällejä; olin tyystin unohtanut miten voimakas tuo tunne on, tuo sekoitus kihelmöivää jännitystä ja intoa ja pelkoa jonka tuntee juuri ennen pelin alkua. teeveestä, mutta itse en tehnyt yhtikäs mitään. Paluuni urheilun ja liikunnan pariin tapahtui tutun kaavan mukaan. Huomasin vähitellen, etten ollut mikään hyvä jalkapallovalmentaja. Takkiin tuli rumasti, 7-1, eikä ottelusta jäänyt jälkipolville mitään kerrottavaa. Kun molempia on tullut tietty määrä, kumpikaan ei tunnu niin kuin silloin ennen. 1 1 i 1. Jokin oli jäänyt minussa kesken, jokin tärkeä, voittamiseen ja häviämiseen liittyvä opetus oli jäänyt saamatta tai ainakin sisäistämättä. Rauhoituttuani tajusin, että olin aikoinaan lopettanut urheilemisen liian nuorena. Ja itse asiassa (ajattelin, mutten sentään sanonut sitä hänelle, 9-vuotiaalle) sama kaava päti koko elämään: Voit yrittää suojautua tappioilta ja menetyksiltä olemalla paikoillasi, hiljaa, tekemättä yhtään mitään, mutta mitä se sellainen elämä on. Sellainen olin aikoinaan ollut itsekin, joten syyttömät saivat nyt kärsiä siitä, että häpesin omaa nuorta minääni. Pari avainpelaajaa oli loukkaantuneena, ja vastustaja, HJK-Malmi, oli täynnä taitavia poikia. Kävelimme kolme kierrosta, ja niiden aikana selitin hänelle että tällaista se on, tappioita tulee, kirveleviäkin, ja ainoa tapa välttää niitä on jättää pelaaminen sikseen. Olin myös turhan kova ja töykeä niille pojille, joiden huomasin pelaavan enemmän itselleen kuin joukkueelle. Sitä ilahtuu syvästi tavatessaan pelikavereitaan happirikkaana syysaamuna, jolloin ikämiehenkin on helppo hengittää ja juosta. Rupesin käymään hänen matseissaan. Lopetin valmentamisen, mutta pelaan yhä, ja käyn myös katsomassa poikieni otteluita (sen sijaan en enää tarjoile taktisia näkemyksiäni kenellekään: vahingosta viisastuu)
Liikuntaresurssit ovat kaventumassa samaan aikaan kun liikuntaan kohdistuvat odotukset kasvavat ja monipuolistuvat. LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 29. 90 prosenttia suomalaisista asuu kunnissa, joissa on ainakin jonkinlaista erityisliikuntatoimintaa. Samalla taistelu liikuntarahoista kiristyy. Myös vammaisja eläkejärjestöjen kanssa harjoitetaan yhteistyötä. euroa. Lähivuosien tärkeimmät erityisliikunnan kehittämiskohteet ovat: Kuntatason toimintojen voimistaminen, ikääntyneiden liikuntatoiminnan kehittäminen ja yhteistoiminnan lisääminen erityisliikunnan ja muiden liikuntaorganisaatioiden kesken. Kunnan taloustilanne ja (erityis)liikuntamyönteisyys ohjaavat ratkaisevasti erityisliikunnan tarjontaa. Suomalainen liikuntakulttuuri on laajentunut ja muuttunut moni-ilmeisemmäksi erityisliikunnan kehittymisen myötä. Valtion tuki erityisliikunnalle on yli noin 4,5 milj. ' Kuntien erityisliikunta 20 vuotta SUOMI PÄRJÄÄ HYVIN ERITYISLIIKUNNASSA Teksti: JARI KANERVA, TEIJO PYYKKÖNEN Kunnat ovat onnistuneet saamaan liikkeelle 70.000 uuttaa erityisliikkujaa 20 vuodessa. Nykyään kunnat käyttävät erityisliikuntaan vuosittain noin 5 milj. Ensimmäiset kuntien erityisliikunnanohjaajat palkattiin vuonna 1984. Kunnat joutuvat jatkossa entistä enemmän miettimään, missä on erityisliikunnan ja kuntoutuksen raja ja toisaalta missä on erityisliikunnan ja muun liikunnan raja. Eri kuntien asukkailla on kuitenkin erilaiset mahdollisuudet harrastaa erityisliikuntaa. Erityisliikunta ymmärretään usein osaksi terveysliikuntaa. Vielä huonommin yhteistyö sujuu liikuntaja urheiluseurojen kanssa. Samalla erityisliikuntapalveluiden kysyntä on kasvanut vuosi vuodelta. Suomen 444 kunnassa työskentelee noin 90 erityisliikunnanohjaajaa. Sen sijaan koulutoimi, kansalaisja työväenopistot tai kansalaisjärjestöt eivät kovin hyvin tavoita kuntien erityisliikunnasta vastaavia. Kehitys on ollut ripeää, sillä 1980-luvun alussa erityisliikuntaan osallistui vain noin kymmenesosa nykyisestä määrästä. euroa. Erityisliikuntatoimintaan osallistuu nykyään noin 220 000 suomalaista. Koko väestöllä on aiempaa tasa-arvoisemmat mahdollisuudet harrastaa liikuntaa. Kuntien erityisliikunnan pääasiallisin yhteistyökumppani on kunnan sosiaalija terveystoimi. Suomessa on noin miljoona erityisliikunnan piiriin kuuluvaa henkilöä. Erityisliikuntaa on tarjolla jo lähes kaikissa kunnissa, mutta tasa-arvoon on vielä matkaa. E rityisliikunnalla tarkoitetaan niiden väestöryhmien liikuntaa, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Tulevaisuudessa kaivataan yhä enemmän liikuntamahdollisuuksia ikääntyneille, pitkäaikaissairaille ja henkilöille, joilla on vamma. Samalla pohdinnan kohteeksi on noussut uusien yhteistyömallien kehittäminen. Erityisliikunnan tärkeimmät järjestäjät ovat kunnat (80.000 liikkujaa) ja järjestöt (80.000)
Liikuntatieteellisen Seuran seminaarissa 1972 sekä seuran kokeiluja tutkimusprojekteissa ja julkaisuissa. Hän perää keskustelua arvoista. Heikkenemistä ja menetyksiä korostava viitekehys medikalisoi eikä ota riittävästi huomioon toiminnanvajauksia omaavien tarpeita ja toiveita. Erityisryhmiin kuuluvat elävät entistä pitempään. Liikunnan merkitystä erityisryhmien kannalta selvitettiin eri tutkimusaloilla, etenkin lääketieteen piirissä jo 1960-luvulta lähtien. Tutkimuksessa keskitytään parantavien menetelmien kehittämiseen ja vaurioiden vähentämiseen. Kun Tukholman Kuninkaallinen Voimistelukeskusopisto vuonna 1813 perustettiin sen johtaja Per Henrik Ling jakoi voimistelun kasvatus-, sotilas-, sairasja esteettiseen voimisteluun. Erityisliikunnan ongelmia käsiteltiin myös mm. Erityisryhmien liikuntatoimikunnan mietinnössä 1981 summattiin toimenpiteitä, jotka näkyivät 1983 liikuntalain uudistuksessa ja vauhdittivat alan kehittymistä täysivaltaiseksi osaksi maamme liikuntakulttuuria. Liikuntalakikomitea totesi mietinnössään 1976, että erityisryhmien liikunnan kehittäminen ja tutkimus ovat jääneet puutteelliseksi ja esitti työryhmän perustamista asiaa selvittämään. Niin kauan kuin toiminnanvajauksen katsotaan olevan yksilöllinen, henkilökohtainen tragedia seurauksena on toiminnanvajauksia omaavien ihmisten syrjäytyminen yhteiskunnassa. Perinteisessä biolääketieteellisessä katsantotavassa toiminnanvajausten syinä nähdään sairaus tai vamma. Erityisliikunnan kehittämiselle on löydettävä eettisesti kestävillä perusteilla valittu tie. Voimistelulaitos jaettiin saman vuonna liikuntakasvatusja lääkintävoimisteluosastoiksi. Myös Helsingin yliopistossa sairasvoimistelu eli kukoistuskautta. Lääkintävoimisteluosasto toimi aina vuoteen 1942. Suomalaisen erityisliikunnan historia on kuitenkin vielä kirjoittamatta. Kyse on myös tasa-arvosta ja integriteetistä. Näistä sairasvoimistelu korostui erityisesti Lingin kuoleman jälkeen. Tuoreempi, kriittinen lähestymistapa on nähdä toiminnanvajauksia omaavien ihmisten ongelmat yksiselitteisesti epä-tasa-arvoisen yhteiskunnan tuotteena. Virikkeitä tarvitaan etenkin erityisliikunnan asiakkailta, jotka pitävät huolta siitä, että tavoitteet ja toteuttamistavat ovat elämänmyönteisiä ja ihmisten arkeen ankkuroituja. Erityisliikunnan kehitys odottaa perusteellista analyysia Erityisliikunnan juuria ja linjoja voi jäljittää niin liikunnan kuin sosiaalija terveydenhuollon historiasta. Vaurioista syntyy toiminnanvajauksia eri tavoin eri yhteiskunnissa. siitä, että sairauksien oletetaan olevan samanlaisia eri ihmisille ja sosiaaliryhmille. Erityisryhmiin kuuluvien ihmisten ihmisoikeudet ja itsemääräämisoikeus ovat jäämässä suhteellisesti yhä enemmän taka-alalle, arvioi professori Eino Heikkinen. Ruotsalaissyntyinen lääketieteen professori Israel Hwasser teki 1929 aloitteen terveja sairasvoimistelun aloittamiseksi ylioppilaille ja "sairaalloisten henkilöiden parannuskeinona". Tutkimuksella on tässä prosessissa tärkeä rooli. Sairauksia määrittävät kuitenkin myös fyysiset, kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät. Erityisliikuntaa on tarkasteltu toimintakyvyn vajauksen näkökulmasta. -Kehittämistyön tueksi on hankittava luotettavaa tutkimustietoa ja sen tulokset on myös saatava julkisuudessa näkyviksi. Valtion liikuntaneuvostossa erityisliikunnan tutkimus nimettiin tuettavaksi tutkimusalueeksi jo kaudella 1971-75. Kohteena yksilö vai yhteiskunta. 30 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 K yseessä ovat "hiipivin kissantassuin" etenevät prosessit, joiden johdosta hyvinvointivaltioiden vastuskyky karsivia ja markkinaehtoisia reformeja kohtaan heikkenee, taloudellisen eriarvoisuuden sietokyky kasvaa ja päättäjät ovat aiempaa kykenemättömämpiä vastustamaan eriarvoisuuden kasvua, sanoo professori Heikkinen. ARVOJEN KOVENTUMINEN HAASTE ERITYISLIIKU N NALLE Teksti: LEENA NIEMINEN Erityisliikunta on kehittynyt myönteisesti, mutta haasteita riittää. Esimerkiksi ennakkoluulot ja syrjintä aiheuttavat toiminnanvajauksia ja rajoittavat ihmisten elämää enemmän kuin itse fyysiset vauriot. Julkisen vallan vastuuta järjestää kaikkien ihmisten liikuntatarpeita tyydyttäviä palveluita tuotiin laajemmin esille vasta 1970-luvulla. Itsenäinen elämä ei tarkoita sitä, että hoitaa kaikkia asiat itse vaan sitä, että voi kontrolloida miten asioita hoidetaan, summaa professori Heikkinen.. Toiminnanvajaus voi perustua fyysisiin muutoksiin, mutta se rakentuu sosiaalisesti. Erityisliikunnan juurista ja kehityslinjoista kannattaisi tehdä perusteellinen analyysi, arvioi professori Eino Heikkinen. Samaan aikaan arvot koventuvat ja taloudellisen uusliberalismin ote yhteiskunnassa kiristyy. Jyväskylän yliopistossa erityisliiku n taa opetettiin 19 7 0-1 u vul ta lähtien. Lähestymistapaa on kritikoitu mm
Vastaavia virkoja ja tapaa rahoittaa nuo virat ei ole missään muualla maailmassa. Erityisliikunta sai tiedekunnassa itsenäisen oppiaineen statuksen vuonna 2002. Teksti: PAULI RINTALA 2 Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan vahvuutena niin tutkimuksen kuin opetuksenkin alueilla on ollut monitieteisyys, joka on pohjana myös hyvin toteutetulle erityisliikunnan koulutukselle. Tulevaisuudessa voi siis olla niin, että yliopisto tarjoaa erityisliikunnan maisterikoulutusta ja ammattikorkeakoulut huolehtivat kandidaattivaiheen perusja aineopintojen antamisesta. Uudet tutkintovaatimukset astuvat voimaan 1.8.2005, mikä tarkoittaa sitä, että opetussuunnitelmia uudistetaan kovalla kiireellä niin meillä kuin muualla. Toisaalta Liikuntaja terveystieteiden tiedekunta on strategiassaan vuodelle 2015 päätynyt profiloitumaan nykyistä selkeämmin alan tiedekorkeakouluksi, jolloin se merkitsee voimavarojen kohdentamista enenevässä määrin maisterija tohtorikoulutukseen sekä tutkimustoimintaan. Bolognan sopimuksessa on jo sovittu siitä, että eurooppalaiset yliopistot siirtyvät yhtenäiseen kaksiportaiseen tutkintoon (kandidaatti 3 v + maisteri 2 v), jossa opinnot mitoitetaan samalla tavalla opintopisteinä, jotta vertailtavuus eri maiden ja yliopistojen tutkintojen välillä paranisi. P aljon on edelleen myös yhteistyömahdollisuuksia käyttämättä, sillä tiedekunnassa voisivat esim. EU:n rahoittaman Erasmus/Socrates ohjelman "European Master's Degree in Adapted Physical Activity" -tutkinnon osana Leuvenin yliopistossa Belgiassa. Kuntien erityisl ikunta SUOMI ERITYISLIIKUNNAN MALLIMAAKSI. Viimeaikaiset satsaukset hyvinvointiteknologiaan voitaisiin valjastaa myös hyödyttämään niitä henkilöitä, joilla on vamman tai sairauden vuoksi vaikeuksia saada riittävästi liikuntapalveluja. Tähän mennessä ohjelmassa on ollut 22 suomalaista opiskelijaa. Olen samoilla linjoilla kuin professori Kannas yllä mainitussa pääkirjoituksessaan. fysioterapian, toimintaterapian, liikuntalääketieteen ja gerontologian professorit tehdä tiiviimpää yhteistyötä erityisliikunnan virkojen haltijoiden kanssa ja myös keskenään. Koulutuksen näkökulmasta siihen on jo valmius olemassa, koska alan hallitsevia opettajia on kymmenittäin kentällä. Tutkinnonuudistukset tuovat muutoksia Euroopassa koko yliopistolaitos on laajan tutkinnonuudistuksen kynnyksellä. Tällä hetkellä erityisliikunnan sivuainekokonaisuuden (cum laude -tason opinnot) suorittaneita henkilöitä on neljä. PAULI RINTALA, PhD Erityisliikunnan professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: pauli.rintala@sport.jyu.fi vuotta LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 31. Myös Jyväskylän yliopistoon opiskelijavaihtoon tulevat liikuntatieteiden ulkomaiset opiskelijat voivat suorittaa englanninkielisen kahden opintoviikon laajuisen erityisliikunnan peruskurssin. Opinnot eivät enää ole osa liikuntapedagogiikkaa, vaan oma sivuainekokonaisuus ja mahdollisuus erikoistua perusteellisemmin erityisliikuntaan. Resursseja on aina niukasti, mutta sitä löytyy hyviin tarkoituksiin, jos vain on yhteistä halua. Mitä tämä uudistus tarkoittaa erityisliikunnan yliopistotasoisessa koulutuksessa, on tällä hetkellä pohdinnan alla. Liikuntakulttuuri ei edelleenkään palvele kaikkia kansalaisia tasaveroisesti. Euroopan vammaisten teemavuosi 2003 ja liikuntakasvatuksen teemavuosi 2004 voisivat olla asenteellisesti pohjustamassa tietä sille, että suurimpiin kaupunkeihin saataisiin erityisliikunnanopettajan virat. Ministeritasolla ns. Opiskelijat ovat voineet myös tehdä opintoja ulkomailla, esim. Hyvinvointiteknologiasta erityisliikunnan kehittämiseen Liikunta & Tiede -lehden päätoimittaja professori Lasse Kannas ehdotti lehden pääkirjoituksessa edellisten erityisliikunnan neuvottelupäivien jälkeen syksyllä 2002 Suomea erityisliikunnan mallimaaksi: "Rohkealla megasatsauksella Suomesta voisi tulla erityisliikunnan suunnannäyttäjä, kansainvälinen mallimaa, jos vain ala resurssoitaisiin sille kuuluvalla tavalla." Näin varmasti on ja on jo ollutkin kun erityisliikunnanohjaajien virat perustettiin 20 vuotta sitten. Todennäköisesti olemassa oleva koulutustarjonta pyritään pitämään ennallaan ainakin lähiajan linjauksissa. Tällöin 20 opintoviikon erikoistumismahdollisuus korvattiin perusaineja aineopintokokonaisuuksilla (15/20 ov)
Laajenemista on koko ajan vähitellen tapahtunut myös 1990-luvun aikana ja viime vuosinakin, kun valikoitujen kuntien kanssa on toteutettu muutama erillinen kehittämishanke (LTS-julkaisu 148, Helsinki 2000) . Uusissa erityisliikuntaryhmissä on arvioitu olevan noin 70.000 osallistujaa. 32 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 lennaisin muutos suomalaisessa liikuntakulttuurissa on erityisliikunnanohjaajien työn myötä ollut se, että olemme saaneet lähes 3000 uutta liikuntaryhmää erityisryhmille pääsääntöisesti sataan asukasmäärältään suurimpaan kuntaan (Erityisliikunnan arviointiraportti, OPM 2002). Yli puolet kuntien erityisliikuntatoiminnan kuluista saadaan siis valtion liikuntabudjetin kautta veikkausvoittovaroista. Jonkin verran on myös yhteyksiä kouluja opetustoimeen, jossa osa erityisliikunnanopetuksesta toimii. Koulutoimen piirissä oli jo huomattavasti aiemmin päädytty nimikepariin "opettaja" "erityisopettaja" ja kyseessä on siis analoginen tilanne: joihinkin oppilastai väestöryhmiin erityisesti kohdistuva työ. Toimikunta päätyi ehdottamaan (KM 1981:44, s. 114 ja 164) seuraavaa: "Liikunta toimen työntekijöiden keskinäistä työnjakoa ja toimenkuvaa muotoillaan siten, että yli 10 000 asukkaan kunnassa on päätoiminen erityisryhmien liikunnan vastuuhenkilö ja muissa kunnissa alue sisällytetään yhtenä osana jonkun kunnan työntekijän toimenkuvaan. Monet erityisliikunnanohjaajat järjestävät vuosittaisen järjestöneuvottelun paikallisten erityisliikunnan yhdistysten kanssa, jotta voidaan sopia työnjaosta yhdistysten järjestämän liikunnan ja kunnan liikuntatoimen ryhmien kesken. Tämän ohella muutosta on tapahtunut myös siinä, että paikallisten vammaisliikuntaja kansanterveysyhdistysten avustamista on hieman lisätty kunnissa. Liikuntalakia valmistelleessa komiteassa todettiin, että erityisryhmien liikunnan toimintajärjestelmä on puutteellinen ja sitä varten tulee asettaa oma erillinen toimikuntansa. Edelleen on merkitystä myös sillä, että erityisliikunnanohjaajat pitävät säännöllistä yhteyttä kuntiensa sosiaalija terveystoimeen, jotta yhteys kuntoutuksesta kuntoliikuntaan ja päinvastoin toimii. Uusi kehittämishanke toimii nyt myös vuosina 2004-2006. Erityisliikunnan asema liikuntalakiin 1984 Liikuntalakia valmisteltiin 1970-luvulla huolellisen komiteatyön kautta. Ohjattu erityisliikunta AVASI UUSIA OVIA Teksti: KARI KOIVUMÄKI Kahdenkymmenen viime vuoden kokemus kertoo sitä, että kuntien erityisliikuntatoiminta on merkittävästi laajentanut ja muuttanut liikuntakulttuuriamme. Virkojen kelpoisuusehdoissa tulee ottaa huomioon perehtyneisyys erityisryhmien liikuntaan. Erityisliikunnanohjaajan palkanneet kunnat ovat käyttäneet viime vuosina yhteensä noin 3,5 miljoonaa euroa tämän alan toiminnan järjestämiseen ja tästä kokonaissummasta noin 2 miljoonaa euroa on saatu valtionosuuksina kuntien liikuntatoimille. Se on tuonut liikuntaharrastukseen mukaan paljon sellaisia ihmisiä, joille ei ennen 1970-lukua ollut minkäänlaista osallistumisväylää liikuntaharrastukseen. Uuden ammattiryhmän erityisliikunnanohjaajan toimenkuvan ja työn perustan luominen tapahtui vuoden 1981 aikana OPM:n asettamassa erityisryhmien liikuntatoimikunnassa. Yleisimmät käytössä olleet nimikkeet olivat liikuntatoimenjohtaja, liikuntasihteeri ja liikunnanohjaaja. Selvityksessä käytiin läpi vammaisurheilua, koulujen erityisliikunnanopetusta, liikunnallista kuntoutusta sekä muutakin ohjattua erityisliikuntatoimintaa koskevia organisointitapoja. Opetusministeriö asetti vuonna 1980 professori Eino Heikkisen johdolla toimineen erityisryhmien liikuntatoimikunnan, jonka mietinnön perusteella ryhdyttiin vuonna 1981 valmistelemaan liikuntalakiin muutosta, jossa yhtenä osana oli erityisliikunnanohjaajan nimikkeen käyttöönotto kunnissa ja tämän uuden liikuntakulttuurin osa-alueen työn käynnistys. Tässä työssä luotiin yleinen pohja kuntien liikuntatoimen perusstruktuurille ja tuolloin vakiintuivat liikunta-alan keskeiset virkanimikkeet ja toimenkuvaukset. Toimikunta esittää liikuntalakia muutettavaksi siten, että yli 10 000 asukkaan kuntiin voidaan perustaa yksi ylimääräinen valtionosuuteen oikeuttava virka erityisryhmien liikuntatoiminnan järjestämistä varten. Mallina oli muilla ammattialoilla tapahtunut kehitys. Mallia erityisliikunnanohjaajan työlle ei suoranaisesti otettu minkään muun maan liikuntakulttuurista, vaikka erityisryhmien liikuntatoimikunta tekikin laajahkon kansainvälisen vertailun selvittäen neljän muun maan tapoja toteuttaa erityisryhmien liikuntatoimintaa. Kaikkiaan virkoja tulisi noin 100." 1 1 1 1 i j l J
Näin tapahtui koko 1980-luvun ajan ja samanaikaisesti muutettiin urheiluopistoissa annettavaa liikunnanohjaajakoulutusta siten, että erityisliikunnan erikoistumisopintoja alettiin laajentaa. seuraavia tietoja ja huomioita: • Lisätoimintaa ei kyetä järjestämään nykyisillä resursseilla. Paineet ja palkinnot Neljän vuoden välein tehdyt erityisliikunnanohjaajien työn tuloksista kertovat selvitykset ovat tuoneet esiin viime vuosilta myös mm. Kuntien Näillä ehdotuksilla oli luotu perusta kuntien eri tyisliiku nnano h jaa j ien työn laajamittaisemmalle käynnistymiselle. Eduskunnan muutettua liikuntalakia vuoden 1983 lopulla uusia virkoja kuntiin voitiin perustaa. • Monissa suuremmissa kaupungeissa tarvittaisiin lisäresursseja, jotta erityisliikuntatoiminnan kehitystyössä päästäisiin eteenpäin. Kari Koivumäki Suunnittelija Opetusministeriö sähköposti: kari.koivumaki@minedu.fi Liikuntatieteellisen Seuran syyskokous 2004 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen syyskokous pidetään tiistaina 19.10.2004 klo 16.00 alkaen Tieteiden talossa, sali 505, Kirkkokatu 6, Helsinki. • Nykyisin on vielä noin 20 yli 10 000 asukkaan kuntaa, joissa ei ole päästy systemaattisesti liikkeelle ohjatussa erityisliikuntatoiminnassa alueella. Positiivinen palaute on keskeinen tekijä siinä, että kuntien erityisliikunnanohjaajat ovat kohtalaisen pienellä korvauksella tehneet tärkeätä työtänsä jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Käsiteltävät asiat: katsaus kuluvan vuoden toimintaan ja varainhoitoon jäsenmaksut vuodelle 2005 liikuntatieteellinen Seura tilintarkastajien palkkiot, kokouspalkkiot, matkakorvaukset ja päivärahat vuonna 2005 vuoden 2005 toimintasuunnitelma ja talousarvio hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinta vuodelle 2005 hallituksen varsinaisten jäsenten sekä heidän henkilökohtaisten varajäsentensä valinta erovuoroisten tilalle kaudeksi 2005-2007 tilintarkastajien ja heidän varaedustajiensa valinta seuran virallisten ilmoitusten julkaiseminen. Erityisesti toiminnan lisäämistarvetta on suurissa kaupungeissa ja toisaalta myös asukasmäärältään pienissä kunnissa. Erityisliikunnanohjaajien työn kehittämisen kannalta keskeinen paine on koko ajan ollut, että toiminnan tarvitsijoita ja mukaan halukkaita on suuressa osassa kunnista tuntuvasti enemmän kuin tarjontaa. Jos haluat kokousaineiston etukäteen, voit tilata sen seuran toimistosta, puhelin (09)4542 7210 / Marttala tai sähköposti: kylli.marttala@lts.fi LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY. Työn palkinnot on saatu pääosin suoraan kentältä. Ikäihmisten määrän kasvu, mielenterveyskuntoutujien liikunnan vähäinen tarjonta ja monien pienten vammaja sairausryhmien liikuntatarpeet ovat lisänneet toiminnan tarvetta. Noin 70 prosenttia niistä kunnista, joilla on erityisliikunnanohjaaja, arvioi tarvitsevansa lisäresursseja. Keskimäärin lisätyön tarve olisi noin 12h/viikko, joissakin suurimmissa kaupungeissa jopa kaksinerityisliikunta 20 vuotta kertainen. Viime aikoina on kyetty hieman lisäämään tuntiohjaajien käyttöä. PAULI VUOLLE Pauli Vuolle puheenjohtaja TERVETULOA! KARI L.KESKIN EN Kari L. Keskinen pääsihteeri. • Ulkopuolisilla ostopalveluilla on vaikea päästä eteenpäin. • Uusia erityisliikunnan tarvitsijoita on ilmaantunut sitä mukaa, kun monet perinteiset ryhmät on saatu käyntiin. Osaajia ei kuntien ja järjestöjen ulkopuolella juurikaan ole
Hän on toiminut valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaoston ja sen edeltäjien sekä lukuisten alan muiden toimikuntien sihteerinä. Koivumäki on ollut aktiivinen kouluttaja ja kirjoittaja, kansainvälisten yhteyksien luoja sekä lukuisten kehittämishankkeiden ideoija ja suunnittelija. Kuvassa vasemmalta Kari Koivumäki, Manu Jääskeläinen, Ulla Lahtinen ja Veikko Puputti.. Ulla Lahtinen, Åbo Akademi Professori Ulla Lahtinen oli erityisliikunnan ensimmäinen viranhaltija Jyväskylän yliopistossa jo 1970-luvulla ja vaikutti merkittävästi erityisliikunnan perusopetuksen kehitykseen. Esko Mälkiä Jyväskylän yliopiston fysioterapian professori Esko Mälkiä on maamme ensimmäisen erityisliikunnan perusoppikirjan päätoimittaja ja tekijä. Ensimmäinen painos valittiin 1983 myös vuoden urheilukirjaksi. Hän on pitkäaikainen valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaoston puheenjohtaja ja vammaisurheilun keskeisimpiä tunnetuksitekijöitä Suomessa jo yli 30 vuoden ajan. 34 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 Eino Heikkinen Professori Eino Heikkinen toimi Jyväskylän yliopiston terveystieteen laitoksella gerontologian professorina vuosikymmenien ajan vaikutti näin ratkaisevasti Suomen liikuntagerontologian kehitykseen. Kari Koivumäki Kari Koivumäki on toiminut 1970-luvulta asti erityisliikunnan suunnittelijana Liikuntatieteellisessä Seurassa ja opetusministeriössä, jossa on myös koordinoinut alan kehitystä. Manu Jääskeläinen Suomen Lääkäriliiton pitkäaikainen koulutuspäällikkö ja Liikuntatieteellisen Seuran hallituksen jäsen Manu Jääskeläinen oli käynnistämässä Liikuntatieteellisen Seuran ensimmäisiä erityisliikuntaprojekteja ja vaikutti vahvasti erityisliikunnan kehittämiseen seuran piirissä. Hän on myös Kehitysvammaliiton liikuntajaoston pitkäaikainen puheenjohtaja ja Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu ry:n yksi keskeinen luoja. Esko Mälkiä on fysioterapian ja erityisliikunnan yhteyksien monipuolinen kehittäjä ja erityisliikunnan kansainvälisten yhteyksien avaaja. Kuntien erityisl ikunta 20 vuotta Kuntien erityisliikunnan TIENRAIVAAJAT PALKITTIIN Kunnallinen erityisliikunta viettää 20vuotisjuhlavuottaan. Pekka Saarenmaa Keravan kaupungin pitkäaikainen sosiaalija terveysjohtaja Pekka Saarenmaa on ollut erityisliikunnan keskeinen edistäjä Suomen Liikunnanohjaajat ry:n piirissä jo 1970-luvulta lähtien. Hän on avannut tärkeitä kansainvälisiä yhteyksiä ja toimii nykyisin Åbo Akademin Vaasan yksikön erityispedagogiikan professorina. Liikuntatieteel Ii sen Seuran ja opetusministeriön järjestämässä seminaarissa luovutettiin kunniakirjat henkilöille, jotka ovat olleet luomassa kuntien erityisliikuntatoiminnan tiedollista ja muuta perustaa Suomessa. Erityisliikunnan kehittäjiä palkittiin LTS:n ja opetusministeriön kunniakirjalla. Professori Eino Heikkinen Veikko Puputti Johtaja Veikko Puputti on johtanut useita eri kuntoutuslaitoksia ja raivannut tietä liikunnallisen kuntoutuksen alueella Suomessa. Liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaoston puheenjohtajana hän on vaikuttanut myös erityisliikunnan tutkimuksen kehittämiseen
Rintala ym. Toimintakykyisyys oli kaikilla osa-alueilla selvästi keskimäärin alhaisemmalla tasolla kuin samanikäisellä muulla väestöllä. ikään, sukupuoleen, ÄO-tasoon, etiologiaan, terveydentilaan, elinympäristöön ja fyysiseen aktiivisuuteen (esim. Alkumittauksen ero selittyy 1. Etiologian mukainen tarkastelu osoittaa, että henkilöt, joilla on Downin oireyhtymä, olivat lihasvoimakkuudeltaan ensimmäisellä mittauskerralla muita heikompia, sen jälkeen heillä oli yhtä hyvä tai parempi voimataso. ryhmä selviytyi heikoiten ja 3. koulut, työ-, asunto-, terveysja liikuntapalvelut. Pitetti ym. Tutkimus oli kokonaistutkimus Keski-Suomessa asuvista kehitysvammaisista henkilöistä, joiden ikä oli 1116 vuotta, ÄO-taso 3070, heillä ei ollut liikuntavammaisuutta eikä vaikeita psyykkisiä ongelmia. Yhteiskunnassa tapahtui monilla osa-alueilla suuria muutoksia vuosien 1973 ja 2003 välillä. Hienomotoriikassa (helmien nopea siirtely) ei ollut suuria muutoksia seurannan aikana. Laitoksessa heistä oli 32 (42%) ja avohuollossa 45 (58%) henkilöä. Muutama henkilö ei osallistunut kahteen viimeiseen mittauskertaan, eivätkä kaikki voineet terveyssyistä osallistua kaikkiin testeihin. Kuntien palvelut kehittyivät; mm. Tällaiset tutkimukset auttavat meitä kuitenkin ymmärtämään monia kehittymiseen liittyviä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. 1998). 50 normikeskiarvon ollessa 90 110. Kehon painoindeksi (BMI) oli ensimmäisellä mittauskerralla (nuorilla kehitysvammaisilla v. N ormikeskiarvo aikuisväestöllä on yleensä 60 sek. ryhmä parhaiten kaikilla mittauskerroilla. Nämä heijastuvat luonnollisesti kehitysvammaisten elämäntilanteeseen monin tavoin ja näin ollen myös tutkimustuloksiin. Staattisessa tasapainossa ja hienomotoriikassa 1. Tutkimusryhmäksi muodostui 77 henkilöä. Asenteet vammaisia kohtaan muuttuivat myönteisemmiksi, mikä näkyi mm. Lihasvoimakkuus (istumaanousutesti) kehittyi toiseen mittauskertaan (nuoresta aikuiseksi), mutta heikkeni sen jälkeen. Tämä tulos koski kaikkia mittauskertoja. Staattinen tasapaino (yhdellä jalalla seisonta) kehittyi myös toiseen mittauskertaan, mutta heikkeni sen jälkeen ollen miehillä keskimäärin 1 7 sek ja naisilla 8 sek. Vuonna 1973 käynnistyi Keski-Suomessa kehitysvammaisten toimintakykyisyyttä ja fyysistä aktiivisuutta koskeva tutkimus. Erot testeistä suoriutumisessa suuria Tutkimusryhmän henkilöt suoriutuivat testeistä hyvin erilailla ja vaihtelu oli suurta. LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 35. Viimeinen mittauskerta oli elokuussa 2003. Tutkimuksesta muodostui sittemmin 30 vuotta kestänyt seurantatutkimus, jossa selvitettiin fyysistä toimintakykyisyyttä, fyysistä aktiivisuutta, adaptiivista käyttäytymistä, elämäntilannetta ja elämänlaatua eri ikävaiheissa, näiden osa-alueiden kehittymistä sekä kehittymiseen liittyviä tekijöitä. Seuranta-aikana kuoli 10 henkilöä. Myös erityisryhmille suunnatut liikuntapalvelut kehittyivät tänä aikana. Tutkimustuloksia on tallennettu 6166 henkilöltä, testistä riippuen, 30 vuoden ajalta. K ehitysvammaisten fyysistä toimintakykyisyyttä koskeva melko runsas tutkimustieto osoittaa, että kehitysvammaisilla keskimäärin on muuta väestöä heikompi toimintakykyisyys (esim. Henkilöt tutkittiin neljään otteeseen heidän ollessa keskimäärin 14, 20, 37 ja 44 vuotta vanhoja. Moni kehitysvammainen saavuttaa kuitenkin väestön keskiarvotuloksen, eräillä osa-alueilla jopa maksimituloksen. Tulos heikkeni hieman ja naiset olivat miehiä parempia. ryhmä: 40, 2. ryhmä: 4155, 3. Kehitysvammaisten toimintakykyisyys vaihtelee Teksti: ULLA LAHTINEN, PAULI RINTALA Kehitysvammaisten fyysinen toimintakyky on kaikilla osa-alueilla selvästi keskimäärin alhaisemmalla tasolla kuin muulla väestöllä. Graham & Reid 2000). UKK-kävelytestin tulos kahdelta viimeiseltä mittauskerralta niiden kehitysvammaisten osalta, jotka sen pystyivät tekemään, näytti keskiarvoa n. Erityishuollon ja kuntien palvelut muuttuivat seuranta-aikana. 1973) normaali (alle 25), kohosi vuosien myötä ja osoitti naisilla viimeisessä mittauksessa selvästi lihavuutta (BMI 36 naisilla, 26 miehillä). ryhmä: 5670) välillä ensimmäisen mittauskerran jälkeen. ryhmän muita ryhmiä keskimäärin nuoremmalla iällä. Monitieteiset pitkäaikaiset seurantatutkimukset, joiden avulla saadaan tietoa kehittymisestä aikuisikään ja vanhuuteen saakka, ovat harvinaisia (esim. lstumaannousuja viimeisessä seurannassa miehillä oli 11, naisilla 4, normikeskiarvojen (40-44 vuotiailla) ollessa 2 7 ja 19. Moni kehitysvammainen saavutti keskiarvotuloksen, kun verrataan vammattomaan väestöön, ja joku jopa maksimituloksen, riippuen testiosiosta. Tasapainossa ja hienomotoriikassa he olivat muita heikompia. 1993). Vaihtelu on kuitenkin hyvin huomattava ja toimintakykyisyys on yhteydessä mm. Avohuolto kehittyi voimakkaasti ja useimmat laitosten asukkaat siirrettiin avohuoltoon. tiedotusvälineissä ja kehitysvammaisten lisääntyneessä erilaisiin toimintoihin osallistumisessa. Lihasvoimakkuudessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa eri älykkyystasoryhmien (ÄO)(l
Yksilötasolla tulos näkyi monen henkilön kohdalla lisääntyneenä liikunta-aktiivisuutena. ULLA LAHTINEN Erityispedagogiikan professori Åbo Akademi sähköposti: ulahtine@vmail.abo PAULI RINTALA Erityisliikunnan professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: pauli.rintala@sport.jyu.fi LÄHTEET Graham, A., & Reid, G. Älykkyysryhmien välinen tarkastelu osoitti, että korkeimmalla ÄO-ryhmällä oli korkein intensiteettitaso mutta alhaisin frekvenssitaso. Tutkimuksen tavoitteena ei ollut muuttaa käytäntöä, vaan tuottaa tietoa ja ymmärtämystä kehitysvammaisten toimintakykyisyyden kehittymisestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Miesten fyysinen aktiivisuus oli jonkin verran korkeampi kuin naisten, erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Lisätietoja: www.vierumaki.fi koulutusohjelmajohtaja Kirsti Pohjaväre 03-8424 1305, kirsti.pofljavare@vierumaki.fi T(VIERUMÄKI VIERUMAEN UIKUNTAINSTITUUTTI. Erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkitun kehitysvammaisten ryhmän toimintakykyisyys laski aikuisuudesta keski-ikää lähestyttäessä, mutta laskun voimakkuus hidastui kahden viimeisen mittauskerran välillä (ikävuodet 3 7-44). l 1 1 1 Kuntien Fyysinen aktiivisuus hiipuu iän myötä Fyysinen aktiivisuus laski selvästi seurannan aikana. Urheilutoimittajaksi Vierumäellä Haaga Instituutin ammattikorkeakouluun kuuluva Vierumäen liikuntainstituutti järjestää URHEILUJOURNALISMIN ERIKOISTUMISOPINNOT 40 ov Koulutus soveltuu urheilutoimittajaksi tai urheilun tiedotustehtäviin aikoville. Ilmiö on näin ollen samankaltainen kuin väestössä yleensä, eli keskimäärin fyysinen aktiivisuus laskee nuoruusvuosista keski-ikään mennessä. Tutkimuksen kaikissa vaiheissa pyrittiin kuitenkin neuvonnan ja tiedottamisen kautta vaikuttamaan sekä yksilöihin että yhteisöihin liikuntaharrastusta ja fyysistä aktiivisuutta edistävästi. Useimmat kävelivät kuitenkin rauhallisesti työmatkansa, joka vaihteli sadasta metristä pariin kilometriin. Monissa kunnissa kehitysvammaisten osallistuminen järjestettyyn liikuntaan ja erityisryhmille suunnattuun liikuntaan lisääntyi seurannan aikana. Pääsyvaatimuksena on opistotutkinto tai korkeakoulutasoisia perusopintoja liikuntatai muulta soveltuvalta alalta, hyvä perehtyneisyys urheiluun sekä vahva motivaatio ja suuntautuneisuus alalle. Kävelytestin aikaja syketuloksissa oli tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Voidaan kysyä, miten tutkimustieto on muuttanut käytäntöä. Research Ouarterly for Exercise and Sport, 71, 152-161. Useassa työpaikassa ja asuntolassa oli järjestetty ryhmämuotoista liikuntatoimintaa kerran viikossa, useimmiten voimistelua. Vajaa kolmasosa liikkui 6-7 kertaa viikossa. Rintala P, Lahtinen U, Rusi R, Romar J-E 11998). Intensiteetti vaihteli siten, että noin 40% ei hengästynyt eikä hikoillut lainkaan liikkuessa, noin 50% hikoili ja hengästyi jonkin verran ja 5% hengästyi ja hikoili runsaasti. Koulutus alkaa tammikuussa 2005 ja kestää 1,5 vuotta. Yhteisötasolla neuvonta tapahtui työkeskuksissa ja asuntoloissa. Kun fyysisistä aktiivisuutta arvioitiin kokonaisuutena frekvenssin ja intensiteetin perusteella (frekvenssi x intensiteetti ja uudelleenluokittelu), todettiin, että kolmasosalla oli hyvin alhainen aktiivisuus, kolmasosalla kohtalainen ja kolmasosalla melko korkea tai korkea aktiivisuus. Fyysinen aktiivisuus oli enimmäkseen rauhallista päivittäistä kävelyä asunnosta työpaikalle. Opiskelu koostuu 12 viikon mittaisesta lähijaksosta Vierumäellä kerran kuukaudessa, etätehtävistä, kirjallisuudesta sekä työharjoittelujaksoista. Muutamien, hyvin ylipainoisten henkilöiden, tuli selvästi hiki työmatkalla. Pitetti KH, Rimmer JH, Fernhall B (1993). Aiempaa toimittajakokemusta ei tarvita. Alhaisimmalla ÄO-ryhmällä puolestaan oli korkein frekvenssitaso . Joukossa oli myös joitakin todella aktiivisia liikkujia, jotka kävelylenkkeilivät reippaasti, jopa useita kertoja päivässä. Aktiivisimmalla ryhmällä oli parhaat tulokset. Neuvonnan kohteena olivat henkilöt itse sekä kotiväki. Koulutuksessa työskennellään digitaalisella avja toimitustekniikan laitteistolla Vierumäen Mediapajassa tavoitteena tuottaa monimediaosaajia. Viimeisellä mittauskerralla vuonna 2003, (ikä 41-46), neljäsosa tutkituista liikkui harvemmin kun kerran viikossa. Downin oireyhtymä -ryhmällä oli tilastollisesti merkitsevästi muita heikompi sekä intensiteettiettä frekvenssitaso. Physical fitness of adults with an intellectual disability: A 13-year follow-up study. Liikunta ja tiede 35(5), 34-36. 12000). Vapaamuotoiset hakemukset liitteenä oma kuva, CV ja 2kpl työnäytteitä Uulkaistu artikkeli tai pöytälaatikkoteksti): Vierumäen liikuntainstituutti, Urheilujournalismi, Urheiluopistontie 373, 19120 Vierumäki. Pitää kuitenkin muistaa, että keskiarvot eivät tee oikeutta kaikille tutkituille kehitysvammaisille, sillä vaihtelu oli erittäin suurta. Erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Physical fitness and adults with mental retardation : An overview of current research and future directions. Osa hakijoista kutsutaan pääsykokeisiin Vierumäelle lokakuussa viikolla 44. Sports Medicine 16, 127-141. Haku 15.10.2004 mennessä. Joistakin työpaikoista osallistuttiin myös kunnan järjestämään erityisryhmille suunnattuun liikuntaan kerran viikossa. Fyysisesti aktiivisten ryhmien lihasvoimakkuuden ja tasapainon keskiarvot olivat korkeampia kuin erityisliikunta 20 vuotta inaktiivisen ryhmän keskiarvot. Aikuisen kehitysvammaisen terveyskunto kaipaa kohennusta
Rummukaisen viitan luona on Värtsilän urheilutalo. Väki muutti maaseudulta kaupunkeihin. Osa väestöstä matkasi Ruotsiin, jonka työmarkkinat työllistivät suomalaisia maahanmuuttajia. Väli-Suomessa kansalaisia liikuttavat etenkin vapaaehtoistyöhön perustuvat urheiluseurat. 1900-luvun loppupuolella ei ylletty samansuuruiseen maastaja maassamuuttoon. Muuttoliike on kuitenkin jatkunut. Pohjois-Karjalassa liikuntakulttuurista on löyLIIKUNTA & TIEDE 4/2004 3 7. Tutkijat Kalervo Ilmanen ja Hannu Itkonen ovat jaotelleet suomalaisen liikunnan ja urheilun toimintaympäristöt kolmenlaisiksi. Ruuhka-Suomessa palveluja tarjoavat sekä seurat että kaupalliset liikuntayrittäjät. Selviytyjiä) sinnittelijöitä ja syrjäytyjiä uomessa elettiin 1960-luvun lopulla niin sanotun suuren muuton aikoja. Alueelliset muutokset näkyvät myös liikuntakulttuurissa. Pohjois-Karjalan väki on vuodesta 1994 alkaen vähentynyt vuosittain noin tuhannella asukkaalla. Etenkin pohjoinen ja itäinen Suomi on menettänyt väestöään. Vuonna 1970 peräti yli 41 000 suomalaista lähti leivänhankintaan naapurimaahamme. Syrjä-Suomessa tilanne on ongelmallisin, sillä siellä toiminnan organisaattoreita ei tahdo löytyä
Omien kuntalaisten liikuttamiseen ei ole juurikaan taloudellisia resursseja. Sen sijaan pienimmissä kunnissa tilanne on ongelmallisin. Kentällä kaksi hieman vanhempaa tyttöä ohjaa kesän urheilukoulussa pientä joukkoa nuoria tyttöjä. Kovan väännön jälkeen on saatu valtiolta veikkausvoittovaroista vähän rahaa, ja kuntakin on niihin panostanut. Varsin paljon on panostettu myös nuorison skeittipaikkaan, jossa on kymmenkunta innokasta poikaa skeittailemassa. Helppoa on aavistella, miten aikoinaan nämäkin urheilupaikat on rakennettu. Samaten toisaalla sijaitseva, tekonurmella päällystetty komeat puitteet tarjoava pesäpallokenttä on vailla urheilijoita. Eri lajien harrastajille löytyy nykyaikaiset kentät ja urheilu talot. Urheilupaikat eivät ole enää kunnossa. LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 "Rääkkylästä Liperiin menevä tie oli yhtä ylämäkeä väittäköön keulassa vastatuulta halkonut llmanen mitä tahansa." Kiteellä on Tuupovaaraa selvästi toimivampi urheilukeskus: iso urheilu talo, jäähalli, komea kenttä ja mäkihyppypaikat. Tuupovaara sinnittelee, Kitee ja Outukumpu pärjäävät Tuupovaarassa on suhteellisen uusi urheilu talo, joka ainakin ulkopuolelta katsottuna vaikuttaa toimivalta. Saattaa tietysti olla, että paikallisilla urheilunhar. Vaikuttaakin siltä, että monilla syrjäseutujen paikkakunnilla on keskitytty houkuttelemaan erilaisilla liikuntapalveluilla matkailijoita, jotka maksaisivat palveluista. Urheilukentän laidassa on vanha, ajan patinoima nuorisotalo. Ehkä edessä on parempi tulevaisuus. He tuntuvat olevan tyytyväisiä eloonsa Tuupovaarassa, jossa vielä sinnitellään. Jalkapalloa nuoriso vielä pelaa, osin hyvän vetäjän ansiosta. 38 Joensuun pesäpallostadionilla oli elämää kesäkuisena iltana. Outokummussa on kaavoitettu Kiteen tavoin toimivasti urheilutalo, jäähalli ja urheilukenttä toistensa välittömään läheisyyteen. Niukat kunnalliset voimavarat ja vähenevä väestö rapauttavat entisestään liikkumisen ja urheilemisen edellytyksiä. Myös muissa kaupungeissa on tarjolla sekä kunnallisia että seurojen järjestämiä liikuntapalveluja. Usko tulevaisuuteen on ollut korkealla. Asukkaat ovat toiveikkaita. dettävissä maakunnan sisäistäkin eriytymistä. Joensuussa erinomaiset urheilupaikat Kontrasti on aikamoinen, kun tutustuu PohjoisKarjalan sivukulmien jälkeen sen keskuspaikan Joensuun urheilukenttiin ja urheilu taloihin. Mikäli haluaa harrastaa liikuntaa monipuolisesti, asuinpaikkana Värtsilä ei ole ykkösvaihtoehto. Eniten palveluja tarjotaan maakuntakeskuksessa Joensuussa. Onkohan tänne edes sallittua tulla poikatai tyttöporukassa omin päin lyömään palloa. Värtsilän urheilupaikat ovat nähneet parhaat päivänsä Vajaan 700 asukkaan Värtsilän kirkonkylässä on kauppa, pankki, maatilamatkailuyritys, nuorisotalo, kirjasto, leirintäalue, kunnantalo ja kirkko. Kenttä on kohtuullisessa kunnossa. Kenttä ja urheilutalo ovat nähneet parhaat päivänsä. Värtsilän urheilukenttä ja urheilutalo sijaitsevat muutaman kilometrin päässä kirkonkylästä Tohmajärven suuntaan. Värtsilä on kuntaliitoksella liittymässä Tohmajärveen. Edessä on silti kuntaliitos Joensuuhun. Nyt kentällä ja urheilutalolla on vain vähän käyttöä. Paikkakuntalaisilla on toiveita saada Venäjän puolelta Värtsilään virtaavalle Jänisjoelle houkuteltua turisteja, kalastajia ja melojia. Liikkujia ei näy. Kun kävelee ruohottuneella, autiolla urheilukentällä ja ihailee puiden kannoista tehtyä palkintokoroketta, tunnelma on varsin idyllinen ja nostalginen. Kaksi noin 10-vuotiasta poikaa potkii kentällä palloa
Annamme talon emännälle kyselykaavakkeen, jota hän alkaa ystävällisesti täyttää, vaikka olikin juuri lähdössä sairaalaan tytärtään katsomaan. Suomalaisen siirtolaisuuden historia 3. Maaseudun syrjäseutulaiset joutuvat lähtemään pitkien matkojen takaa harrastusten pariin, jos sauvakävely alkaa pimeällä, loskassa tai talven kovilla pakkasilla tympäistä ja haluaa jotain muuta kuin liikuntaa luonnossa. Ks. Outokummusta poikkesimme Viinijärven pesäpallokentälle, jossa saimme heti seuraa eräästä kentän laidalla asuvasta ikämiehestä. Oma roolini oli oppipoikamaisesti seurata sivusta Hannu Itkosen ja Kalervo Ilmasen vanhan hyvän ajan kenttätutkimusmetodeja ja valokuvata Pohjois-Karjalan urheilupaikkoja. Tärkeää myös olisi, että sivukulmien autottomille asujille luotaisiin ilmaisilla yhteiskuljetuksilla mahdollisuus poiketa edes kaksi kertaa kuukaudessa vaikkapa lähimmän kaupungin uimahalliin. Saimme vahvistusta käsityksellemme pesäpallon tärkeästä merkityksestä paikkakunnan elämässä. Urheilukentällä on menossa yleisurheilukilpailut. rastajilla on vielä toivomuksia omien urheilulajiensa olosuhteiden parantamiseksi, mutta ulkopuolisen silmin kaikki näyttää hyvältä. Poljimme Kiihtelysvaaran kautta Tuupovaaraan. Siirtolaisuusinstituutti, Turku. Rääkkylästä Liperiin menevä tie oli yhtä ylämäkeä väittäköön keulassa vastatuulta halkonut Ilmanen mitä tahansa. Ystävällisiä ihmisiä nuo pohjoiskarjalaiset! Tämä tapahtui kolmipäiväisen kenttätutkimusretkemme ensimmäisen päivän aikana Öllölän jälkeen ennen Värtsilää. Liperistä ketjua riitti torstaiaamuna edelleen poljettavaksi kohti Outokumpua, jossa urheilupaikkojen lisäksi tutustuimme Outokummun kaivosmuseoon, joka olikin aikamoinen elämys. Pesäpallokentällä harjoitellaan lyöntejä. Ilmeisesti Joensuussa on myös riittävästi vetäjiä, sillä pelkät hyvät ulkoiset olosuhteet eivät tietenkään riitä. Innokkaat ja asiansa osaavat ohjaajat ja valmentajat luovat lasten, nuorten, aikuisten ja ikäihmisten liikkumiseen sisällön. Maakunnan keskuspaikoissa Joensuussa ja osin myös Outokummussa ja Kiteellä näkee mitä rahalla saadaan aikaan. Viinijärveltä viimeinen etappi oli pyöräillä Joensuuhun ihmettelemään kaupungin hulppeita urheilupaikkoja. kesäkuuta Joensuusta. Tutustuimme värtsiläläisiin kaupassa, maatilamatkailuun Sinilinnussa ja leirintäalueella, jonne muutamia kyläläisiä poikkesi juttelemaan. Kyselykaavakkeita jaoimme kohtaamillemme ihmisille, koska halusimme saada kaavakkeen täyttämisen yhteydessä tuoreeltaan kommentteja sen toimivuudesta. Kyseisen talon emännän lisäksi meillä oli onni tavata lukuisia muitakin ystävällisiä ja avoimesti ventovieraan tutkijakolmikon kanssa keskusteluun heittäytyviä avuliaita ihmisiä. Tämä kohentaisi omalta osaltaan terveyttä ja vähentäisi monien yksin asuvien syrjäytyneisyyttä. Kohtuuttomalta kuitenkin tuntuu, ellei varoja riitä edes jonkinlaisten urheilupaikkojen ylläpitoon myös syrjäseuduille, joissa kuitenkin edelleen on elämää. Jo tänä toisena päivänä kolmikostamme kahden pyöräilijän kunto-ominaisuuksissa oli havaittavissa pienoisia puutteita. Seuraavana aamuna matka jatkui urheilupaikkoihin tutustumisen jälkeen Tohmajärven, Kiteen ja Rääkkylän kautta Liperiin. Liperissä yövyimme maatilamatkailumökissä löydettyämme paikan epätoivoisen etsinnän jälkeen. Löysimme yöpymispaikan kunnan vanhalta leirintäalueelta, jossa on huoltorakennus, sauna ja muutamia mökkejä. Kolme päivää ja noin 326 kilometriä pyörän selässä kesäkuun alkupäivinä Pohjois-Karjalassa oli aikamoinen elämys. Yleisurheilukentän viereen on rakennettu urheiluakin palveleva Joensuun Areena. On tietysti selvää, että sinne panostetaan, missä on ihmisiä. Lähdimme tiistaina 8. Onko syrjäseutujen ihmiset unohdettu. Kaupunkilaisille rakennetaan hulppeita kenttiä ja urheilutaloja sekä lähiliikuntapaikkoja. lisäksi Kork1asaari Jouni & Tarkiainen Kari 2000, Suomalaiset Ruotsissa. Urheilupaikkarakentamisesta ja -kaavoittamisesta vähän tietävällä maallikolla, harmittomalla historiantu tkijalla oli mahdollisuus tutustua kolmen päivän ajan Pohjois-Karjalan urheilupaikkoihin. Tuupovaarasta jatkoimme pyöräilyä nauttien kauniista maisemista ja rauhasta, kun sai pyöräillä lähes tulkoon ilman ohikiitäviä autoja Öllölän kautta Värtsilään. Pesäpallostadion on uusi. KOLME PÄIVÄÄ JA 326 KILOMETRIÄ On muuten aikamoinen elämys marssia kolmeen pekkaan ventovieraaseen taloon ja ilmoittaa, että olemme Jyväskylän yliopistosta ja teemme tutkimusta pohjoiskarjalaisten liikuntatottumuksista. OSSI VIITA LIIKUNTA& TIEDE 4/2004 39. Nuoria ja vanhempia on niiden avulla vaikea saada innostumaan liikunnasta. OSSI VIITA, FT Tutkija Jyväskylän yliopisto sähköposti: osviita@cc.jyu.fi Artikkeli perustuu eri puolella Pohjois-Karjalaa tehtyihin tutkimushavaintoihin 8.-10.6.2004. Joensuussa on kesäisenä iltana kymmeniä harrastajia urheilupaikoilla. Sivukulmien urheilupaikkojen tila on heikko
Liikuntalaissa esitetty liikunnan vahva välineellinen merkitys tuli selvästi esille myös kyläyhdistyksen toiminnassa. Liikunta osoittautui hyväksi suunnittelun lähtökohdaksi, koska se läpäisee tavalla tai toisella koko yhteiskunnallisen toiminnan, eikä sitä voi erottaa muusta toiminnasta irralliseksi. Koko Nakertaja-Hetteenmäen yhteissuunnitteluraportissa yli puolet ehdotuksista liittyy liikuntaan. Ilmanen & Itkonen 2000). Liikunnan yhteissuunnittelu osoittautui hyväksi julkisen hallinnon ja kansalaistoiminnan kohtaamisen harjoitteluareenaksi, koska liikunnan kansalaistoiminnalla ja julkisella hallinnolla on pitkä yhteistyön perinne (ks. Liikunnasta tuli väline, joka kokosi ihmisiä yhteen ja tutustutti heitä toisiinsa. Liikunta on väline Nakertaja-hetteenmäkeläiset huomasivat, että liikunta ei ole elämän tärkein asia, mutta se on merkittävä osa yhteisöllisyydelle välttämätöntä yhdessäolotoimintaa. Liikunta oli tärkeä virike, mutta yhteissuunnittelun edetessä sen merkitys kehittämiskohteena väheni. Kyläyhdistyksen toiminta on laajentunut monipuoliseksi hanketoiminnaksi. Kehittämistoiminnan aikana kyläyhdistyksen toiminnan kohde ylitti sekä kunnanosayhdistysten perinteisen tehtäväalueen että maantieteellisen toiminta-alueen. Nakertaja-Hetteenmäen alueella 1900-luvun TAULUKKO 1: Esimerkkejä Nakertaja-Hetteenmäen liikunnan yhteissuunnittelusta Liikunnan fyysisen ympäristön suunnittelu Liikunnan toiminnallisen ja sosiaalisen ympäristön suunnittelu Moottorikelkkareitistö Koulun liikuntasalin käytön monipuolistaminen Pururadanmerkinnät Tanssi kurssit Huoltorakennus Liikuntatapahtumien järjestäminen Venesatama Äiti-lapsi -jumppa Kevyen liikenteen väylät Lasten ohjattu kesäliikunta Uimaranta Erityisryhmien liikunta Luontopolku Vanahiksen liikuntatoiminta Lukkarinnurmen vapaa-aikakeskus lkinuorten sauvakävelyt 1 käihmisten toimintakyvyn kartoitus 40 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004. Siitä tuli väline yhteisöllisyyden ylläpitämiseen. Kyläyhdistyksen toiminta laajeni yhteissuunnittelun myötä yhteisistä liikuntavuoroista sähköja elektroniikkaromun kierrätystoiminnaksi ja tästä edelleen hanketoiminnaksi. Liikunta muuttui hankkeen edetessä kohteesta välineeksi, joka loi ja ylläpiti yhteisöllisyyttä. Asukkaat huomasivat liikuntaa kehittäessään, että itse asiassa kehittämisen kohteena on koko alue. Yhdistys tarjoaa palveluja muun muassa reumayhdistyksen jäsenille ja kierrätyksen osalta koko maakunnan alueelle. Taulukossa 1 on esimerkkejä Nakertaja-Hetteenmäen yhteissuunnittelussa käsitellyistä liikuntaan liittyvistä hankkeista, jotka ovat toteutuneet. Liikunta muuttui yhteissuunnittelun edetessä kohteesta välineeksi, jolla voitiin luoda ja ylläpitää yhteisöllisyyttä. H ankkeen lähtökohtana oli alueen yhteisöllisyyden kehittäminen. Liikunta niveltyi saumattomasti osaksi asuinalueen kokonaisuutta. Myös työnjako kehittyi asukkaiden kaupungin viranhaltijoille lähettämistä kirjeistä hanketoiminnan edellyttämään kumppanuuteen. Liikunta rakentaa asuinalueen yhteisen suunnittelun ja toiminnan perustuksia Kainuussa vuosina 1988-92 toteutetun liikunnan mallimaakunta -projektin virittämänä Nakertaja-Hetteenmäen asuinalueella käynnistyi asukkaiden aloitteesta liikunnan yhteissuunnittelu
Esimerkiksi vuonna 1949 perustetun urheiluseuran raittiusjaosto kantoi huolta alueen asukkaiden alkoholinkäytöstä. Yhdessäolotoiminnan merkitys huomattiin Nakertaja-Hetteenmäessä, kun yhteissuunnittelun alkuinnostus alkoi käydä paperinmakuiseksi ja yhteisöllisyyttä ylläpitävälle toiminnalle ei aikaa juuri riittänyt. Ne mahdollistavat perheille mukavaa yhteistä tekemistä. Yhteissuunnittelun tuottamasta materiaalista työstettiin nopeasti alueen liikuntasuunnitelma. Kaupungin liikuntatoimi hajautettiin eri hallintokuntiin. Kunnallisen liikuntatoimen rajut muutokset 1990-luvulla näkyivät myös Kajaanissa. Tehokkuutta lisäsi se, että liikuntatoimen johtava viranhaltija osallistui aktiivisesti ryhmän työskentelyyn. Alueen liikunnan kansalaistoimijat saivat edustajansa urheilulautakuntaan, jonka kanssa urheiluseura toimi läheisessä yhteistyössä. Tästä syystä kehittämishankkeiden tehtävänä olisikin ensiksi luoda yhteistoiminnalle otolliset lähtökohdat. Liikunta yhteisöllisyyden rakentajana Liikunnan välineellistä merkitystä identiteetin luojana ja yhteistoiminnan perinteen rakentajana Nakertaja-Hetteenmäessä voidaan tarkastella Eichbergin (2003) malleja soveltaen. Liikuntatoimen osalta tilannetta on helpottanut se, että liikunnan kansalaistoiminta on ollut aina vahvaa verrattuna muihin vapaa-ajan toimintoihin (ks. Liikunnan alueella yhteissuunnittelu eteni vauhdikkaammin kuin muilla suunnittelun osa-alueilla. Usein vähälle arvostukselle jäävä asukkaiden yhdessäolotoiminta (ks. Lisäksi mukana olivat alueen asiantuntijat, muun muassa paikallisen urheiluseuran Uudenkylän Iskun edustaja. Patologisen vallan nujertaminen Yhteissuunnittelu on yksi mahdollisuus lisätä asukkaiden, luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden yhteistoimintaa ja osallistuvaa demokratiaa. Liikunnan kansalaistoiminnan ja liikuntatoimen hyvä yhteistyö näkyi yhteissuunnittelun alkuvaiheesta lähtien. 1950-luvulla Nakertajan alue liitettiin Kajaanin maalaiskuntaan, jolloin yhteys julkiseen hallintoon vahvistui. Muut yksittäiset tapahtumat, kuten Lukkarinnurmen kauden avajaiset, ovat tuoneet asukkaita ja yhteistyökumppaneita yhteen kohtaamaan toisiaan. Uusia asukkaiden osallistumista vaativia kehittämishankkeita käynnistäessä pitäisi selvittää, onko alueella olemassa yhteistoimintakulttuuria. Liikuntatoiminnan ohella huolehdittiin myös alueen sosiaalisten ongelmien ratkaisemisesta. NakertajaHetteenmäen asukastoiminnan käynnistymistä helpotti alueen pitkä yhteistoiminta. Kajaanin maalaiskunnan liityttyä 1970-luvun puolen välin jälkeen Kajaanin kaupunkiin liikunnan yhteistoiminta vakiintui liikuntalain edellyttämällä tavalla. 1900luvun puolivälin jälkeen kunnallinen liikuntatoimi vahvistui, mutta silti paikallisilla toimijoilla oli merkittävä rooli. Yhteissuunnittelun esteenä on patologinen valta (ks. 1900-luvun alkupuolella Nakertajan liikunnan kansalaistoiminta oli muiden yhdistysten sidostoimintaa ja liikunnan harrastamiseen tarvittavat paikat tehtiin talkoilla. alkupuolella liikuntapaikat tehtiin talkoilla. LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 41. Nakertaja-Hetteeenmäen yhteistä identiteettiä on rakennettu kylien välisissä kilpailuissa ja haasteotteluissa. Muun muassa urheilukenttä, toimitalo ja sähkövalot oli saatu aikaan yhteisvoimin. Taustalla vaikutti liikuntakulttuurin kansalaistoimijoiden ja julkisen hallinnon vahva yhteistoiminnallinen perinne. Kehittämistoiminta vaatii kosketuspintaa Yhteissuunnittelun laajenemisen edellytyksenä oli Nakertaja-Hetteenmäelle 1900-luvun aikana muodostunut yhteistoimintakulttuuri. Onnistuneet yhteistyökokemukset ovat lisänneet luottamusta julkisen hallinnon ja kansalaistoiminnan välille. Tämän päivän identiteetin vahvistumisen esimerkkejä ovat tanssikurssit, nuorten peli-illat, yhteiset sauvakävelyt ja kylpyläretket, joissa on vahvistettu alueellista yhteenkuuluvuutta. Kansalaistoiminnan ja julkisen hallinnon yhteistyö ei ole kokonaan katkennut hyvinvointivaltion kehittyessä, joten yhteistoiminnan aloittaminen liikunnasta helpotti yhteistyön käynnistymistä. Mäkelä 1998). Asukkaiden osallistumiseen ja vaikuttamiseen tähtäävien hankkeiden suunnittelussa tulisi kiinnittää enemmän huomiota yhdessäolotoimintaan ja sen avulla yhteisöllisyyden muodostamiseen ja ylläpitämiseen. Välillä laimentunut asukastoiminta aktivoitui kylätoimikunnan perustamisen myötä 1980-luvun alussa. Tämä on näkynyt muun muassa siinä, että liikunnan yhteissuunnittelun suunnitteluprosessi toteutui vaivattomasti verrattuna muita asioita käsittelevien yhteissuunnittelutyöryhmien toimintaan. Myöskään yhdessä aikaansaatujen tapaamispaikkojen Lukkarinnurmen, Vanahiksen tai luontopolun merkitystä ei voi vähätellä. Mäntysalo 1999), jolloin vakiintuneilla rutiineilla peitetään todelliset ongelmat eikä perinteisiä toiminnan rajoja voida ylittää yhteisen kohteen löytämiseksi. Uusilta asuinalueilta tämä usein puuttuu. Vuorela & Veräväinen 1999) onkin tärkeä edellytys tuloksekkaalle kehittämistoiminnalle
ANNA-KATRIINA SALMIKANGAS, LitT Tutkija Jyväskylän yliopisto sähköposti: salmik@sport.jyu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjatutkimukseen "Nakertamisesta hanketoimintaan. Vuorela, T. 1999. Jarvie, G, 2003. Jarvie (2003) osoittaa, että liikunnalla voi olla myönteinen rooli paikalliselle yhteishengelle. & Veräväinen, K. Mäkelä, P. Maakunnallisen keskuksen kupeessa oleva asuinalue on ottanut vastuuta ja täydentänyt hyvinvointipalveluja. Yhteissuunnittelun myötä kyläyhdistyksen budjetti on kasvanut viidessätoista vuodessa 200 eurosta 800 000 euroon. 42 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 Kunnanosayhdistykset kannattaisi kuitenkin huomioida paremmin julkisessa liikuntahallinnossa etenkin silloin, kun tavoitellaan kuntalaisten omatoimisuutta, kolmannen sektorin toimijoiden aktivoitumista kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen ja julkisen liikuntahallinnon muuttumista edellytysten mahdollistajaksi ja luojaksi. Nakertaja-Hetteenmäen kyläyhdistys on toiminnallaan näyttänyt, kuinka liikuntaharrastusta voidaan edistää yhteistyöllä ja mikä merkitys liikunnalla voi olla asuinalueen kehittämiselle. & Itkonen, H. Playing and displaying identity about bodily movement, political ideologies and the question of Olympic humanism. LÄHTEET Eichberg, H, 2003. Kajaanin maalaiskunnan urheilulautakunnan kokouspöytäkirjat 1953-1976. Yhteissuunnittelun kaltaisen osallistumisen laajeneminen on vienyt aikaa. 2000. Ne voivat myös toimia asuinalueen urheiluseuran toiminnan piristäjinä (ks. Nakertaja-Hetteenmäen yhteissuunnittelu alkoi vuonna 1989 eli neljätoista vuotta sitten. Yhteistoiminta vaatii toiminnan uudistamista, erityyppisten tietojen ja asiantuntemuksen tunnustamista sekä hyödyntämistä. Kansalaisten liikuttajat kansalaistoimijat ja kunnat liikuntapalvelujen tuottajina Pohjois-Karjalassa. Helander & S. Nakertaja-hetteenmäkeläiset ovat päässeet yhteistoiminnassa sanoista tekoihin. Osallisuutta etäällä päättäjistä. Muille toiminta-alueille "siirretyn" toimintatavan aloittaminen helpottuu ja kannustavia tuloksia saadaan nopeasti. Yhteissuunnittelua ehdittiin pitää viranhaltijakommenteissa jo aikansa eläneenä. Liikunta ei ratkaise ongelmia kokonaan, mutta se voi tarjota osaratkaisun esimerkiksi yhteiskunnasta syrjäytyneiden inkluusiolle. Todelliseen yhteistoimintaan pääseminen vaatii oppimista ja vanhojen rutiinien hylkäämistä. llmanen, K. Yhteiskuntasuunnittelu 37 (1-2), 8-27 Nakertaja-Hetteenmäen toimintasuunnitelmat 1989-2003. Aktiivinen osallistuminen haastaa perinteet Nakertaja-Hetteenmäen yhteistoiminta on esimerkki taantuvan poismuuttoja työttömyysalueen yhteistoiminnan onnistumisesta ja jatkuvuudesta. Helander & Pikkala 1999). Järjestöt edunvalvojina. 1999. Samalla kannattaa pitää mielessä se, että suurin osa aikuisväestöstä liikkuu muualla kuin urheiluseuroissa. Aluetta on kehitetty talkoilla ja yhteistyöllä mm. Samalla se on aktiivisella osallistumisella haastanut edustuksellisen demokratian perinteiset toimintatavat. NAKERTAJAHETTEENMÄKI 2 500 asukkaan kylä Nakertaja on "tehtaan varjoon" 1900-luvun alkupuolella syntynyt työläisyhteisö, joka on historiansa aikana alue kuulunut kolmeen eri kuntaan. Ilmanen & Itkonen 2000), mikä näkyi Nakertaja-Hetteenmäessä yhteistyönä urheiluseuran kanssa. Liikuntatoimen ja kansalaistoimijoiden yhteistyön pitkän perinteen ansiosta liikunta on hyvä osallistuvan suunnittelun aloittamiskohde. Helander, V. Tutkimuksessani tämä näkyi siinä, että liikunta ei ole erillinen osa-alue tai tiukasti rajattavissa muusta asuinalueen toiminnasta. Artikkeli vuonna 2004 julkaistavaan Liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen pääsykoekirjaan. KuntaSuomi2004 -tutkimuksia 14. Yhteistoiminnalla on kehitetty liikuntapaikkoja, järjestetty vanhusaputoimintaa, järjestetty asiamiesposti, hankittu kylätalo ja vastattu elektroniikkaromun kierrätyksestä. Liikunnan rooli ei myöskään ole muuttumaton. & Pikkala, S. KuntaSuomi 2004 -tutkimuksia 20, 48-72. kyläyhdistys), joka on vetänyt vuonna 1989 asukkaiden aloitteesta alkanutta liikunnan yhteissuunnittelusta laajentunutta alueen kehittämistoimintaa. Tapaustutkimus Nakertaja-Hetteenmäen asuinalueen kehittämistoiminnasta ja liikunnan osuudesta yhteissuunnittelussa '.' Väitöskirja on julkaistu Jyväskylän yliopiston sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health 95. Joensuun yliopisto. Joensuu: Itä-Suomen lääninhallituksen liikuntatoimi & Pohjois-Karjalan Liikunta (POKALI) ry. Communitarism, sport and social capital: 'Neighbourly insights into Scottish sport'. Toki kunnanosayhdistyksillä on huomattavasti vähemmän vaikutusvaltaa liikuntatoimintaan kuin urheiluseuroilla (ks. Tarkoituksenmukaista olisi luoda verkosto, johon kuuluisivat kaikki liikunnan parissa toimivat tahot. Kunnallinen vapaa-aikatoimi palvelun tuottajasta sponsoriksi. Osallisuushankkeen väliarviointi. Pikkala (toim.) Kunnat ja järjestöt. Vuonna 2002 Kajaanin kaupunki solmi yhdistyksen kanssa kuitenkin paikallisen sopimuksen työllisyysasioiden hoitamisesta. Mäntysalo, R. Liikunta kunnanosayhdistyksissä Kunnanosayhdistykset ovat liikunnan toimijoita, joiden vaikutus ulottuu lähinnä nuorison liikuntatoimintaan, terveysliikuntaan ja liikuntaedellytysten luomiseen. Alueelle perustettiin vuonna 1981 kylätoimikunta (nyk. 1980-luvulla Nakertajan viereen rakennettiin Hetteenmäen asuinalue. Hallinnon kehittämiskeskus. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Nykyisin Nakertaja-Hetteenmäen alue on noin 2 500 asukkaan pientalovaltainen kaupunginosa Kajaanissa. Teoksessa V. International review for the sociology of sport 38 (2), 139-154. Suunnittelu ja oppiminen -kohti teoriaa reflektiivisestä maankäytön suunnittelusta. Tämän tyyppisen vallan takia monet kehittämishankkeet jäävät normaalin toiminnan häiriöiksi. 1999. Sisäasiainministeriö. sähkövalot hankittiin osuuskunnan voimin. 1998. Karjalan tutkimuslaitos
Osa lapsista tosin nauttii tästäkin vähästä, sillä ihmisen keho on luotu liikkumaan. On hyvä kysyä peruskysymys: Haluanko lapsestani huippu-urheilijan. Teksti:VISA PAHTAJA LEIKKI KAUKANA LASTEN HARRASTUKSISTA Monet lasten harrastuksista ovat lapsille työtä. 1993. Koulutettujen ja kasvattajina vastuunsa kantavien valmentajien tulisi toimia yhteiskuntamme kallisarvoisimman voimavaran, lasten valmentajina, eikä huippu-urheilijoiden valmentajina / managereina / huoltajina / lehdistöpäällikköinä / lainopillisina neuvonantajina. Meidän ei tarvitse kuin pysytellä menossa mukana! Leikkiä pidetään nykyisin työn (harrastusten) vastakohtana. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että aikuisen tulisi järjestää leikki lapsen puolesta. Haikaran nukkemuseon julkaisuja n:o 16. LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 43. Työkalu se on vain lapselle, joka sen avulla voi testata itseään suhteessa elämän ja yhteiskunnan pelien sääntöihin ja lainalaisuuksiin. Jos toiminta ei ole vapaaehtoista vaan ohjautuu esimerkiksi vanhempien tai ohjaajien toiveiden mukaan, se ei täytä ensimmäistä ja tärkeintä leikin tunnusmerkkiä: vapaaehtoisuutta. Kurja on se urheilijanuorukainen, joka ei ole saanut maahantuojalta sponsorisopimusta vielä 16-vuotiaana eikä pysty osoittamaan pätevyyttään urheilussa muilla keinoin. Leikki on siis kaikkea sitä, mitä työ ei pidä sisällään. Missä välissä lapset ehtivät leikkiä kehitykselleen niin tärkeitä vapaita leikkejä, kun Matin lentopallotreenit alkavat klo 17.00, Veetin salibandy klo 17.30 ja Liisan baletti klo 18.00 jatkuen huilutunnilla klo 19.30. Kuinka paljon valmentajien koulutukseen kuuluu oppimista ja harjoittelua leikistä, sen liittämisestä lajiharjoitteluun ja ymmärryksen lisäämistä valmentajilla leikin vaikutuksista lapsen kokonaisvaltaiseen kehittymiseen. Hermes Oy Helenius, A. Onko tuo työnteko on jonossa seisomista, vuoron odottelua, taitavampien lasten kehumisen kuuntelua ja pahimmassa tapauksessa valmentajan taidonnäytteiden ihastelua koko harjoittelijajoukolla. Lapselle tulisi luoda hyvät edellytykset leikkimiseen ja erityistä huomiota tarvitsee ympäristö, jossa lapsi leikkii. VISA PAHTAJA, LitM Projektipäällikkö RAMK sähköposti: visa.pahtaja@ramk.fi KIRJALLISUUS: Franck, M. (Helenius 1993.) Lapset ovat taitavia ilonpitäjiä. Kuitenkin aito leikki on omaehtoista ja itseohjautuvaa, eikä sillä ole aikuisen näkökulmasta vakavaa päämäärää. Helsinki, Kirjayhtymä. Leikin kehitys varhaislapsuudessa. Harjoituksia vetävät aikuiset ovat lajiliittojen kouluttamia, taitavia ja päteviä liikuntakasvattajia, jotka antavat joskus alkulämmittelyn aikana lasten jopa leikkiä, tosin ohjaajan ohjeiden mukaisesti. Leikissä lapsella on ainoa mahdollisuus hallita ympäröivää maailmaa, jossa hän itse on pieni ja voimaton. 1990-1991. Aikuiset pyrkivätkin usein muokkaamaan ja ohjaamaan leikkiä sekä tekemään siitä oppimistapahtuman. (Franck 19901991.) Urheilu on helppo naamioida leikiksi ja sillä voidaan ohjailla lasten arvomaailman kehitystä. Sen jälkeen aletaan harjoituksissa "töihin", kuten termi kuuluu. Saako leikki sijansa tämän päivän urheiluharrastuksessa vai kasvatammeko urheiluharjoituksissa lapsista hampaat irvessä läpi elämänsä kilpailevia raivoliikkujia, joille sekunnit, tunnit, metrit ja kilot ovat ainoita arvoja urheiluun voimakkaasti mukaan tulleen rahan lisäksi
Teksti: PASI KOSKI LIIKUNTATIETEEN TILKKUTAKKI PRE-OLYMPIC KONGRESSISSA Jos olympiakisat ovat vuosien saatossa osallistujamäärältään laajentuneet, samaa voi sanoa myös kisojen alla järjestettävästä liikuntatieteilijöiden kongressista. Pre-Olympic Congressissa olivat edustettuina jokseenkin kaikki liikuntatieteen osa-alueet. Mahdollisesti merkittäväksi muodostuva siirto tämän suunnan voimistamiseksi saattaa myös löytyä YK:n toimenpiteistä, joissa korostetaan liikuntaa kasvatuksen, terveyden, kehityksen ja rauhan välineenä. Tämän olympiadin Pre-olympic Congress otsikkonaan "Sport Science Through the Ages" järjestettiin elokuun alussa Kreikan Thessalonikissa. Kaikkiaan kongressiin lähetettiin lähes 1500 abstraktia, joiden perusteella osallistujiksi kelpuutettiin yli 1300 liikuntatieteilijää 79 maasta. Ylipäätään eteläinen pallonpuolisko oli aiempiin tilaisuuksiin nähden vahvasti edustettuna. Kriittisintä otetta taisi edustaa hollantilainen Maarten van Bottenburg, joka esityksessään kuvasi läntisten teollisuusmaiden ylivaltaa olympialaisissa. Olympiaperheen laajeneminen näkyy myös tieteen saralla. Aiemmin ei ole ollut juurikaan mahdollisuutta keskustella Fidzi-saaren, Taiwanin, Nigerian, Etelä-Afrikan tai Chilen liikuntatieteilijän kanssa puhumattakaan iranilaisista naisliikuntatutkijoista. YK:n kansainvälinen urheilun ja liikuntakasvatuksen vuosi 2005 Selkeä kannanotto laaja-alaisen liikuntakäsityksen puolesta tuli YK:n edustajalta. Eettisiä kysymyksiä tosin pohdittiin esimerkiksi ammattimaistumisen näkökulmasta. Tämä osallistuminen selittynee ainakin osaltaan seuraavien kisojen isännyydellä. Sen päänäyttämönä toimi Aristotle University of Thessaloniki. Aika ajoin tutkijalle on virkistävää saada mahdollisuus vierailla myös itselleen vieraampien tieteenalojen sessioissa. Konkreettinen ilmenemismuoto on vuoden 2005 nimeäminen kansainväliseksi urheilun ja liikuntakasvatuksen vuodeksi. Kymmenen prosenttia 44 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 maista voittaa 80 prosenttia olympiamitaleista ja Euroopan osuus kaikista olympiamitaleista vuoteen 1999 mennessä oli enemmän kuin kaksi kolmannesta. Olympialaiset, niiden historia, ideologia, mediasuhteet, organisointi, tulevaisuus, paraolympialaiset olivat keskeinen teema. Lisäksi dopingkysymyksen ympärillä istuttiin useammassakin sessiossa. Suomalaisten edustus oli pieni, mutta laadukas. Tulostaso vaihtelee Näin suuren alasta kiinnostuneiden joukon kokoontuessa ei ole yllättävää, että esitysten taso vaihteli kuin tulostaso olympialaisissa. Kongressi oli vähintään yksi suurimmista. Pyrkimyksenä on saada liikunta osaksi YK: n, sen osajärjestelmien ja jäsenvaltioiden toimintaa kaikille yhteiskunnallisen elämän osa-alueille, osaksi niiden politiikkaa ja toimintaohjelmia. Suomessa omaksuttu laaja-alainen liikuntakäsitys ja ymmärrys liikunnan yhteiskunnallisesta merkityksestä on ollut, kuten tunnettua, aikaansa edellä. Muutamin käytännön esimerkein omasta maastaan he pystyivät Englantilaisessa huippujen valmennuksessa on viisi vaihetta: aloitusvaihe, harjoittelun oppiminen, harjoitteluun harjaantuminen, kilpailemiseen harjaantuminen ja voittamiseen harjaantuminen. Paikalla oli kymmenkunta suomalaista. Lasten ja nuorten liikuntaa käsiteltiin monista eri näkökulmista. Suomalaisesta järjestelmästä tuo viimeisin puuttuu.. Avajaistilaisuudessa järjestäjät vakuuttivat kongressin olevan kautta aikain suurin alalla järjestetyistä. Suurin edustus oli kiinalaisilla, joita eräiden tietojen mukaan oli paikalla yli 300. Ongelmana tietysti oli, että monet mielenkiintoiset esitykset sattuivat samalle ajankohdalle. The National Alliance For Youth Sports järjestön edustajat ja perustajat Yhdysvalloista pyrkivät herättämään maailmanlaajuista keskustelua lasten ja nuorten organisoidun liikuntatoiminnan lieveilmiöistä. Tavoitteeksi on nyt asetettu tiiviimpi yhteistyö myös liikuntatieteen eri kansainvälisten järjestöjen kesken. Liekö osallistujien kreikkalaisia kohtaan tunteman hyväntahtoisuuden syytä, mutta harvassa teema-aluetta käsittelevässä puheenvuorossa oli kriittistä otetta. Kiinan ja Kreikan lisäksi Yhdysvallat, Saksa, Englanti, Kanada ja Australia näkyivät vahvasti. Kansainvälisesti tämän suuntainen ajattelu on alkanut yleistyä, mikä näkyi monien esiteltyjen tutkimusten asetelmissa. Liikuntatieteiden kehitykselle olisi hyväksi, jos kysymyksiä voitaisiin tarkastella monitieteisesti lokeroitumatta tiukasti tieteenalarajojen sisään
Liikuntakasvatuksen tilannetta, merkitystä ja mahdollisuuksia peilattiin eri maiden käytännön kokemusten kautta. Kongressin järjestelyt sujuivat kreikkalaiseen tapaan vaihtelevasti. Kuitenkin useimmat järjestelmät ovat luokittaneet tämänikäiset jo eri kasteihin. Väkisinkin tulee mieleen, että suomalaisesta järjestelmästä tuo viimeinen vaihe puuttuu. Pohjois-Amerikkaa edustivat Kanada (16) ja USA (19) . Lahjakkuuksien seulonta huolettaa Kyseessä ei olisi olympiakongressi, jos osa esityksistä ei olisi käsitellyt parempien suoritusten tavoittelua. Euroopan ulkopuolisista maista suurin oli Japani yhteensä 62 esitelmällä. Kongressin yleiskielenä puhuttu englanti kaikui eurooppalaisten kielien sävyttäminä mielenkiintoisina eri versioina. lahjakkuuksien etsintäjärjestelmiä. Suomea voidaan pitää yhtenä liikuntatieLIIKUNTA & TIEDE 4/2004 45. Ohjelma käsitti kaikkiaan 1 320 esitelmää alueelta, joka ulottui luonnontieteistä, käyttäytymis-, kasvatustieteisiin, liikuntalääketieteeseen ja teknologiaan. Keskeiseksi teemaksi nousi maailmanlaajuinen huoli liikuntakasvatuksen asemasta. Asiat pääsääntöisesti hoituivat, mutta suomalaiseen jämttiyteen tottuneelle kongressivieraalle kulttuurieroista johtuvat vivahteet aiheuttivat aika ajoin sydämentykytyksiä. Tavoitteeksi he asettivat yksinkertaisesti kulttuurin muuttamisen. Taiwan (9) , Malesia (3) , Etelä-Korea (3) ja Kiina (3). Englantilainen Richard Bailey korosti, ettei vielä kymmenvuotiaasta voi luotettavasti ennustaa aikuisuuden liikuntakykyä. Suomalaisesitelmiä kuultiin kaikkiaan 37 sekä lähes saman verran esitelmiä, joissa suomalaisedustajia oli tutkijaryhmän jäsenenä. Kongressin suosio perustuu EU:n ydinmaiden vahvaan panokseen liikuntatieteissä. Kongressi kokosi lähes 1 500 tutkijaa yli 70 maasta. Baileyn kuvaamassa englantilaisessa huippu valmenn usj ärj estelmässä on viisi vaihetta: aloitusvaihe, harjoittelun oppiminen, harjoitteluun harjaantuminen, kilpailemiseen harjaantuminen ja voittamiseen harjaantuminen. Aikuisten huippuja ammattiurheilun toimintamalleja käytetään pienten lasten harrastuksissa. Jokseenkin ainoa asia, mistä saattoi olla varma, oli se, että lämpöä riitti. Olympiakongressissakin nähtiin pieni episodi. KESKINEN EUROOPPA HAASTAA AMERIKAN LIIKUNTATUTKIMUKSESSA ECSS:N KONGRESSI 2007 SUOMEEN Liikuntatutkijat kokoontuivat European College of Sports Science (ECSS) tiedejärjestön yhdeksänteen vuosittaiseen kongressiiin Clermont-Ferrandissa, Ranskassa 3. PASI KOSKI &TUOMAS ZACHEUS Turun yliopisto Elinikäisen oppimisen ja koulutuksen tutkimuskeskus sähköposti: pasi.koski@utu.fi Teksti: KARI L. Kaikki maanosat olivat edustettuina vaikkakin Afrikan osanotto rajoittui Etelä-Afrikan ohella ainoastaan muutamaan Lähi-idän ja PohjoisAfrikan Arabimaahan sekä yhteen mustan Afrikan maahan (Senegal) . Nähtäväksi jää, mitä tällä rintamalla tapahtuu neljän vuoden kuluttua seuraavassa olympiakongressissa. Suurin maa oli Ranska, joka lähetti peräti 236 puhujaa. Suomi vahvasti esillä Suomalaisosanotto oli runsas. Politiikka on mukana paitsi urheilussa ja etenkin olympiaurheilussa myös tieteellisissä tapahtumissa. vakuuttamaan, etteivät nykykäytännöt kaikkialla ole aivan terveitä. 6.7.2004. Tieteellisiä esitelmiä pitäneitä tutkijoita oli peräti 52 maasta. Ainoat, jotka jättivät taputtamatta, olivat takarivissä seisseet kiinalaiset. European College of Sports Sciencen kongressit ovat saavuttaneet eurooppalaisten tutkijoiden jakamattoman suosion. ECSS on paitsi kansainvälinen samalla leimallisesti myös hyvin eurooppalainen kongressi. Esitelmöitsijä sai raikuvat suosionosoitukset, kun hän esityksensä aluksi korjasi moisen erheen. Venäjän esitelmöitsijät (16) niittivät kyseenalaista mainetta pääsääntöisesti pitämättä jääneillä esitelmillään. Taiwanin edustajien oli kiinalaisten toiveen mukaisesti ja vastoin omaa tahtoaan nimetty edustavan Kiinan Taipeita. Mukana olivat myös Australia (27) ja Uusi-Seelanti (3) näkyvällä panoksellaan. Ongelmana monissa, jo varsin pitkälle viedyissä huippujen karsintajärjestelmissä on, että systemaattisuudesta johtuen monet lahjakkuudet karsiutuvat pois paljon ennen kuin heidän lahjojaan havaitaan. Muita Kauko-idän ja Aasian maita oli runsaasti paikalla mm. IsoBritanniasta tuli 119 ja Saksasta 76 esitelmöitsijää. Tässä yhteydessä käsiteltiin mm. Suomen näkökulmasta on todettava, että tässäkin asiassa olemme askeleen tai pari muita edellä. Erään taiwanilaisen esiintyjän otsikkokin oli muutettu hänen tietämättään "Baseball ja kansallinen identiteetti Kiinassa". Etelä-Amerikasta tuli esitelmiä Brasiliasta (36) ja Kolumbiasta (2) . Urheilussa kansainväliselle tasolle pääseminen vaatii australialaisen Oldenzielin mukaan keskimäärin yli 12 vuoden harjoittelun
Kun ClermontFerrandin lentokentälle saapui lentokoneellinen kongressivierailta normaalilla reittilennolla, ei lentoasemalta löytynyt ainuttakaan kuljetusvälinettä, jolla olisi päässyt kohtalaisen matkan päässä sijaitsevalle kongressipaikalle. Suureksi osaksi ansio tästä lankeaa erityisesti professori Paavo V. Tällä kertaa palkittiin Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella tohtoriopintojaan suorittava japanilainen Masaki Ishikawa. Tukholman kisoihin vuonna 1912 Suomi lähetti peräti 37 painijaa, parhaaseen sarjaan jopa yhdeksän miestä. Nuoren tutkijan kilpailuun oli ilmoittautunut yhteensä 250 tutkimusta. Liian monet kongressiohjelmaan merkityt esitelmät joko puuttuivat kokonaan tai pidettiin väärään kellonaikaan. Saapuminen viivästyi monilta niin, että avajaisjuhlallisuudet olivat jo ohi kun kongressiin ehdittiin. Tositarinoita kesäolympiakisoista. Kun Taavi Tamminen meni ratkaisevassa mitaliottelussa selälleen Emil Väreelle, oli soputulosta varmistamassa vielä suomalainen mattotuomarikin.. Ei hän ohjelmaa varsinaisesti seuraa, mutta saa selostajasta seuraa. Asiantuntijoista koostunut kollegio poimi näiden joukosta 10 palkinnon saajaa molemmista kategorioista. Soihdunkantajat on kirjan nimi, ja soihdunkannosta se alkaa, vuoden 1952 olympialaisten soihtuviestistä, joka Ruotsia ja Suomea halkoessaan keräsi kesäiset tienvarret tungokseen asti katsojia. Jyväskylä 2004. Ranskalainen kongressi Ranskalaisten maine suurpiirteisinä kongressijärjestäjinä sai vahvistusta. Niin nytkin, ja kun vanhat tarinat uhkaavat kulua puhki, niitä voidaan tuoreuttaa kääntämällä esiin erikoisuuksia, kommelluksia ja mausteeksi hieman konnuuksia. Näistä 84 esitettiin suullisesti ja 123 postereina. teellisen tutkimuksen aktiivisimmista maista Ranskan, Saksan ja Iso-Britannian ohella. Nuoren tutkijan kilpailu ECSS:n toimintaan liittyy oleellisesti tutkijakoulutuksen edistäminen. Osoituksena tästä ECSS:n hallitus hyväksyi Suomen hakemuksen isännöidä vuoden 2007 kongressi Jyväskylässä. Sitä kirjan tekijät eivät näemmä tiedä, että Norrköpingissä ruotsalaisten käsissä tuli todella sammuikin. Anopillani on televisio auki.Jos takin urheilukilpailusta tulee taas suora lähetys. Ranskalaisen psykoanalyytikonjacques Lacanin mukaan olemme "kielen puhumia". Soihdunkantajien tarinat ovat hyvin kerrottuja ja parhaimmillaan jännittäviä. Lähes tunnin odotuksen ja suomalaista alkuperää olevien kännyköiden ahkeran käytön jälkeen paikalle saatiin muutamia takseja kongressivieraita noutamaan. Palkintona voittajalle jaettiin 5.000 € shekki ja jaetun 5. Rauhallinen, syvä, välillä innostuva miehenääni luo akustista jatkuvuutta ja auttaa yli elämänmuutosten. ECSS kongressi tulee Suomeen jo toisen kerran. Monenlaisia kommelluksia sattui elävän tulen kanssa. KARI L KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura ry sähköposti: kari.keskinen@lts.fi 46 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 Teksti: ESA SIRONEN TARINOITA KERROTTAVAKSI Soihdunkantajat. Suomen Urheilumuseosäätiön julkaisuja n:o 30. Kongressisarjallaan ECSS pyrkii haastamaan tähän asti suurimman ja kauneimman titteliä hallussaan pitävän ACSM:n (American College of Sports Medicine). Suomalaisten menestys on ollut hyvä, sillä jo kymmenkunta suomalaistutkijaa on voittanut palkinnon. Tapaus salattiin viideksikymmeneksi vuodeksi, mutta on nyttemmin paljastettu naapurimaan historioitsijoiden Från PELLE tili PILLAN -kokoelmassa. Ainakin urheilusta tämä Lacanin ajatuskulku tuo esiin yhden pysyvän puolen. Sen rinnalle Suomen urheilumuseosäätiö työsti kymmenkunnan kirjoittajan voimin oman kisakirjansa, "tosi tarinoita kesäolympiakisoista". TV 2:ssa pyöri keväästä asti sarja "omituisista olympialaisista". Urheilua ylläpidetään puhumalla. Neljä parasta valittiin finaaliin esittämään tutkimuksensa asiantuntevan raadin arvioidessa sekä esitystä että tutkijan valmiutta vastata asiantuntijoiden kriittisiin kysymyksiin ja kommentteihin. Komin pitkäjänteiselle työlle eurooppalaisen liikuntatieteen hyväksi ja hänen johdollaan toimivalle tutkijaryhmälle. Olympiavuosi on perinteisesti merkinnyt urheilukertojien esiinmarssia. Urheilun yksi tärkeimpiä tehtäviä yhteiskunnassa on tuottaa meistä kertovaa sukupolvet ylittävää, yhteistä tarinaa. Ottelut käytiin helteisellä stadionilla yhtä aikaa yleisurheilukilpailujen kanssa, mutta yhtä tärkeää oli osata taktikoida myös maton ulkopuolella. Valmistautuminen seuraavaan tapahtumaan Serbia & Montenegron pääkaupungissa Belgradissa heinäkuussa 2005 on täydessä käynnissä. Näitä lähetyksiä hänen miehensä kuunteli, ja isä varmaan jo radiosta. Edellisen kerran kongressi järjestettiin Suomessa ja Jyväskylässä vuonna 2000. Haastetta riittää, sillä ACSM2004 oli vielä yli kolme kertaa suurempi kuin ECSS2004. Koska suomalaisia oli useita sarjassaan, voitiin otteluita sovitella naapurimaiden kovimpien kilpakumppanien päänmenoksi ja omien voimien säästämiseksi. Liekki oli sammua milloin missäkin ja hopeisia soihtuja varasteltiin. sijan palkinnon arvo oli 500 €
.. Kirjan loppuun on koottu luettelo Suomen mitaleista ja mitalisteista kesäkisoissa, mutta kerronta itse ei noudata tavanomaista suurten voittojen ja tappioiden kaavaa. . . .. Tarkemmin ja kokoavam... . Se osoitetaan, että Paavo Nurmi ei juossut Pariisissa kahta kultamitalia tunnin sisällä eivätkä Helsingin kisat olleet "viimeiset oikeat olympiakisat". . . . .........•..•........... 00003 VASTAUSLÄHETYS Täytä lomake ja lähetä tietosi Liikuntatieteelliseen Seuraan, Stadion, etelä kaarre, 00250 Helsinki tai faksi (09) 4542 7222, sähköposti:tuula.valli@lts.fi tai soita (09) 4542 720. . . . :::, Itselleni Lahjaksi Vuositilaus 35 euroa/2004 Kestotilaus 31 euroa/2004 Opiskelijavuositilaus 22 euroa/2004 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Liityn Liikuntatieteelliseen Seuraan Jäseneksi 30 euroa/2004 Yhteisöjäseneksi 135 euroa/2004 (kysy lisää!) Opiskelijajäseneksi 21 euroa/2004 (edellyttää päätoimista opiskelua, min olisi varmaan voitu pohtia, millaisia kertomuksia urheilusta voidaan tuottaa, on eri aikoina tuotettu ja mitä ne meille kertovat. .. . . Puhelin . .. . . . . . . . . . . .. . .. ............................................................................ Se oli tarkoitus perillä myydä sirkukseen hyvästä hinnasta. . . . . . . . . Siihen linjaan Soihdunkantajat asettuu. . . . . .. Soihdunkantajat oli suunnattu esilämmittelyksi kirjoja lukevalle olympiayleisölle, sikäli kuin sellaista television aikakaudella vielä on. . ESA SIRONEN, YTT Jyväskylä sähköposti: esa.sironen@jippii.fi Postimaksu maksettu G) > C'CS esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Muutan tilaukseni jatkuvaksi Muutan osoitteeni Peruutan tilaukseni . . Postinumero ja -toimipaikka .....•..................................................................•.. . .. . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . Kiitos'. . . . .. Suuria kaaria ryyditetään erikoisuuksilla, kuten Suomen joukkueen Pariisiin kuljettamalla karhulla. . Jakeluosoite . . . Soihdunkantajien kirjoittajat käyttävät museoihmisinä raskainta asettaan, alkuperäislähteitä. . . . . Nykykäsityksen mukaan museon tehtävänä ei ole urheilussakaan vain koota, valistaa ja antaa oikeita vastauksia, vaan tuottaa monikerroksista kulttuurista kokemusta. . . . . . Etunimi ....................................... Sähköposti Allekirjoitus ........................................................................................ . .. . . Tutkimuksellista otetta teksteihin ei juurikaan ole yritetty ujuttaa. Olympiamatkat Ateenaan 1906 ja Los Angelesiin 1932 kuvataan vaivoineen ja kommelluksineen, samoin kiista naisten kilpailujen sopivuudesta miehisen juhlallisiin olympialaisiin. . . 2004 alkaen Eroan LTS:n jäsenyydestä Liikuntatieteellinen Seura ry Tunnus 5005144 CL Lahjatilauksen saaja/ Uusi osoite Sukunimi ......................................... Heikki Lehmusta kirjoitti Suomen Urheilulehden kisanumerossa, kuinka Suomella "oli onni saada viralliset edustajansa myös palkintotuomareiksi ja meikäläisten sijoittumiseen". .. . . . . . . • .. . Tilaan Liikunta & Tiede -lehden ... Puhelin . . . Lähteistön avulla on palautettu alkuperäisten tilanteiden rosoisuus, ennalta arvaamattomuus ja tahaton koomisuus. . . . . .. . Sähköposti ..................................... Postinumero ja -toimipaikka ....................•............•......................................... . . .. Teoreettinen, rakennehistoriallinen keskustelu kirjasta siis puuttuu tai jää rivien väliin, mutta sitä korvaa kirjoittajien tarkkuus ja eläytyminen. Ii. . . Etunimi Jakelu osoite . . Paremmin onnistutaan toisessa tavoitteessa, tarkassa, jopa mikrohistoriallisessa tapahtumakuvauksessa. . . On metsästetty legendoja kumottavaksi, mutta on sanottava, että kovin suurta riistaa ei kaadu. Ilmeisen rehellistä puhetta. . . . Tilauksen maksaja/Vanha osoite/Osoitelipuke Sukunimi ......................................... . . . Kirjan 31 tarinaa on avattu pikemminkin hetkestä tai yksityiskohdasta käsin, oli se sitten Paavo Nurmen kellon, Suomi-verkkarin vaiheet tai palkintoseremonian historia. . . .•........ . . . Viljo Heino keskeytettyä 10 000 metrillä, väkijoukko alkoi kivittää kovaäänisiä. . . Se näyttää kohteensa historiallisena seikkailuna, jota voidaan ymmärtää aikaisempaa syvemmältä ja jolle itse kukin voi asettaa omia, uusia kysymyksiään. . . Urheilun mediahistoriasta kertoo Lontoon 1948 kisojen välittäminen suorana lähetyksenä Kasarmitorille viritetyistä kaiuttimista. . Mieleen tulee, mitä kerätyt historialliset aineistot ja tapahtumakuvaukset olisivat kertoneet, jos niihin olisi sovellettu vaikkapa narratiivisia, diskursiivisia tai konstruktivistisia kysymyksenasetteluja
Jälkimmäisen edustamaa liikunnan arjen kokemusten ja merkitysten erittelyä soisi näkevän suomalaisessa urheiluhistoriallisessa kirjallisuudessa enemmänkin, laajemmin ja systemaattisemmin toteutettuna. Vain yksi urheilija, romanialainen pistooliampuja Panait Calcain, käytti tilaisuutta hyväkseen ja pakeni. Seppo Hentilän 1980-luvun alussa ilmestynyt tuhti Suomen työläisurheilun historia toimi päänavauksena, jossa jäsenneltyyn ilmiöön suomalaiset urheiluhistorioitsijat näkyvät edelleen palaavan. Siihen, mistä kaikesta muusta ihmisten liikkumisessa ja urheilussa onkaan ollut kyse, antavat teoksen artikkelit onneksi paljon muutakin pohdittavaa. Perinteiset tutkimusteemat ja -otteet hallitsevat edelleen kenttää, joskin tavat käsitellä aiheita ja esitystyylit poikkeavat huomattavasti toisistaan. Berliinin vuoden 1936 olympialaisten poliittisuus on toisen poliittisen historian tutkijan, Vesa Vareksen artikkelin aiheena. Varsinaisen kilpaurheilun ohella kirjassa käsitellään liikunnan ja terveyspolitiikan yhteyksiä, yhteisten tilojen käyttöä eli kaupunkisuunnittelu, ja nationalismia. Antti O.·Arponenja Terho Paltamo kirjoittavat perinteisesti suosittujen talviurheilulajien, luistelun ja hiihdon vaiheista suomalaisessa huippu-urheilussa. Sittemmin olemme saaneet todistaa kotimaisten kilpahiihtäjien vaikeuksia pysyä nopeampien ja etevämmin kisoihin valmistautuvien kilpakumppaneidensa perässä. Neuvostoliiton urheilijoiden saapuminen ensimmäisiin olympiakisoihinsa oli järjestäjien puolesta kimurantti tilanne. Vares kiinnittää huomiota arvioimassaan The Nazi Olympics -teoksessa esitettyyn havaintoon, että Hitlerin Saksassakin olympialaisten järjestäminen ja urheilumenestys sinänsä olivat tärkeitä päämääriä. Järjestäytyminen urheiluseuroihin, liittoihin ja keskusliittoihin oli tärkeä osa suomalaisen kansa48 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 laisyhteiskunnan syntyä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Kisat sujuivat kuitenkin odotuksiin nähden rauhallisesti. Kristina Exner-Carl kuvaa Helsingin vuoden 1952 olympialaisiin liittynyttä urheilutapahtumien ulkopuolista jännitystä. Suomessa pelättiin Neuvostoliiton vastaisia mielenosoituksia ja urheilijoiden loikkauksia länteen. Erkki Vasara tarkastelee ilmiötä ruohonjuuritasolta, Tikkurilan työväentalon perspektiivistä. Ensin putosivat pikaluistelijat terävimmästä kansainvälisestä kärjestä. Ateenan olympialaisten jälkipyykissä onkin etsitty uusien urheilujohtajien ohella uutta rahaa kilpaurheiluun, molemmat tuttuja reseptejä, kun menestystä ei urheilemalla tahdo syntyä. Olympiavuoden pääteemaa tarkastellaan useassa artikkelissa. Kun asioita tarkastellaan myöhempien traagisten tapahtumien perspektiivistä, unohtuvat aikalaisten urheilua ja osallistumista painottaneet kokemukset yllättävän helposti.. Näin kertoo Erkki Vettenniemi, joka vastailmestyneessä Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirjassa tulkitsee Lassilan tekstiä ironisena aikalaiskommenttina kilpaurheilun päämäärätietoisuudesta ja tulosten tehtailuun hurahtaneesta urheiluväestä. Vuosikirja on oivallinen läpileikkaus kotimaisen liikuntahistorian harrastuksesta. Jälkimmäistä alaa edustaa Alan Bairnerin urheilua ja nationalismia Britanniassa ja Irlannissa tarkasteleva artikkeli. Olympialapset sisältää 13 artikkelia sekä 13 lyhyempää raporttia ja kirja-arviota pariltakymmeneltä kirjoittajalta. Vasara, poliittisen historian dosentti, kirjoittaa työväen urheiluharrastuksesta samoin kuin poliittista historiaa muutenkin kirjoitetaan, organisaatioiden ja niissä toimivien ihmisten näkökulmasta. Teksti: JUHANA AUNESLUOMA OLYMPIALAPSET Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2004 Toimittaneet Heikki Roiko-Jokela, Esa Sironen ja Ossi Viita Atena Kustannus Oy, Jyväskylä 2004, 253 sivua. Joukkoon mahtuu niin tieteellisin perustein ja tavoittein laadittuja artikkeleita, pohdiskelevia esseitä kuin henkilökohtaisia tuokio kuviakin. Vettenniemi nostaa Lassilan unohdetun ja sivuutetun teoksen sille kuuluvalle paikalle suomalaisessa urheilukirjallisuudessa. Urheilun kaupallistuminen sekä talouden ja liikunnan yhteen kietoutuminen jäävät tällä kertaa vuosikirjalta katveeseen. Kärjekkäin propaganda ja jopa kiivain antisemitismi saivat hetkeksi tehdä tilaa urheilullisille arvoille. Olympialaisten propaganda-merkitystä ja poliittisuutta ei muutenkaan kannata korostaa liikaa, vaikka varsinkin jälkikäteen näin käy helposti. Liikunta ja urheilu ovat olleet suuria massoja liikuttavaa kansalaistoimintaa. Sinällään ala solahtaa nykyisellään hyvin historiantutkimuksen monien eri virtauksien joukkoon. JUHANA AUNESLUOMA, fil.tri, Helsingin yliopisto sähköposti: juhana.aunesluoma@ helsinki.fi Ateenan olympialaisten jälkipyykissä onkin etsitty uusien urheilujohtajien ohella uutta rahaa kilpaurheiluun. Urheilu liikuttaa rahaa, ja raha urheilijoita. Suomen ensimmäinen urheiluhistoriallinen romaani oli Maiju Lassilan (eli Algot Untolan) Rakkautta, joka kuvasi 1900-luvun vaihteen maalaissivistyneistön nuoren polven löytämää uutta ja ihmeellistä harrastusta, kilpaurheilua. Molemmat tuttuja reseptejä, kun menestystä ei urheilemalla tahdo syntyä.. Liikuntahistorian harrastus näkyy laajentuneen ja monipuolistuneen samassa tahdissa muun historian harrastuksen kanssa. Vasaran artikkelin jatkeena on Esa Sirosen persoonallinen tuokiokuva Säynätsalon paineista
Teksti: MARTTI SILVENNOINEN KOKEMUS PAKENEE KIELTÄ Luulen kuitenkin, että Brandtin vähän kuin rivien väliin heittämä ajatus on se, että ruumiimme muisti, sen monialainen aistikieli ja liikkeiden kinesteettinen hahmottaminen, asettuu fysiologisen ja fenomenologisen ruumiin väliin, imaginaariruumiiksi, joka tunnustelee ja tunnistaa niin joko-taikuin sekä-että-rajapintoja. Imaginaaristen ja / tai vahvasti ruumiillisten prosessien kuvaaminen yksinomaan kielen kautta ei kuitenkaan ole mikään helppo juttu. Toiminta ja kokemus ovat usein monisäikeisempiä ja moniaistisempia kuin se kieli, jota käytämme tulkitsemaan, ymmärtämään, jopa korvaamaan koettua ruumistamme. Onko se osallistujille ja katselijoille enemmän: ei-organisoitua, ei-seulottua, ei-maksettua, ei ulkoapäin luotua mahtipontisuutta kansanpeliä sanan syvimmässä merkityksessä. Dionyysistä jalkapalloa. Tätäkö monikulttuurisuudessa metaforisesti ja alitajuisesti meilläkin pelätään: dionyysistä jalkapalloa. Helppolukuisia ne eivät suinkaan olleet. Brandtilla imaginaarinen ruumis pyrkii häivyttämään tällaisen eron. Per Fibaek Laursen tarkastelee myös artikkelissaan "Bevaegelse og sprog" ruumiin ja kielen suhdetta varsinkin kasvatuksellisesta näkökulmasta käsin. Tämä tekee mahdolliseksi merkitysten kehittymisen ja niiden kokeilun. Jos tulkitsen hänen tekstiään oikein, suhteutuu myös ajattelumme ja toimintamme kognitiivinen perusta kuviteltuun ruumiiseen. " Kieli alkaa ruumiista yhtä alkuvoimaisesti kuin merkitys syntyy liikkeestä" (Luders & Vogensen, Forord) Käsitteelliset ja teoreettiset määritteet eivät helposti osu tutkimuskohteensa perustaan, ruumiillisuuden ytimeen praksikseen. Sanakieli onkin hallitsevassa asemassa, kun puhutaan tiedonintresseistä; tietämisestä, ajattelusta, ongelmanratkaisusta. Sanakielellä on rinnallaan myös monenlaisia muita symbolisia kieliä; kuvakieli, matemaattinen muotokieli, ruumiinkieli. Kurt Luders & Niels Vogensen) Århus: Klim, 245 s. Tuntuukin siltä, että puhe ja kirjoittaminen kohdentuu hyvin kokemusten joko-tai-tiloihin (esim. LIIKUNTA& TIEDE4/2004 49. Jos suomalaisesta urheilukirjallisuudesta pitäisi löytää tämän kirjatyypin vastine, se olisi ilman muuta Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran Vuosikirja,joka on elänyt jo kymmenen vuosikierron verran. Niillä on monia erityispiirteitä varsinkin silloin, kun merkityksiä esitetään uudelleen erilaisten symbolien tasolla. Kokemus pakenee kieltä, kuten Paul Ricoeur sanoisi. Kurt Liidersin ja Niels Vogensenin toimittama vuosikirja kuvastaa omalla tavallaan sitä, miten ja millaisesta 'liikuntapedagogiikasta' Tanskassa tänään puhutaan. Per Aage Brandt tarkastelee artikkelissaan "Kroppen ifolge sproget ifolge kroppen" ruumiin ja kielen, liikkumisen, liikkeen ja merkitysten yhteen kietoutumista pyrkimällä ylittämään näiden välille niittautuneet dualistiset näkökulmat. Mutta kun astutaan Miten käy jalkapallon, kun sitä pelataan kaduilla kaiken ikäisten kesken calypson rytmien ja karnevalistisen naurun keskellä. Imaginaarinen ruumis on koko ajan 'läsnä'. Hän korostaa, että meillä on toki fysiologinen ruumis, mutta myös fenomenologinen ruumis. Siis tavallaan kaksi ruumista, mutta vain kielessä ja puheessa ei kokemuksellisuudessa. Todellisuudessa molemmat puolet toimivat yhteytenä ja tuottavat toinen toisensa. Todellisuuden kaltaisilla skenaarioilla voi olla kielellinen rakenne ja kielen symboliset ominaisuudet. rakastaa / vihata, tietää / eitietää), mutta paljon vaikeammin sekä-että-tiloihin. Olemme esimerkiksi tottuneet ajattelemaan, että fysiologisessa ruumiissa on aluksi ylitettävä tietty kipukynnys, jotta fenomenologinen ruumis sen voi sitten kertoa kokemuksena itselleen ja toisille tai että kertomalla puhuen tai kirjoittaen jonkin kokemuksemme saamme aikaan itsessämme ja toisissa fysiologisesti ruumiillistuneita tuntemuksia. ldraetspedagogisk Årbog 2003 (toim. Tässä imaginaarisessa ruumiissa kokoontuvat yhteen yksilön aikaisemmat kokemukset ja tulevat tilanteet kuin mielen teatterissa. Se yhtä aikaa sekoittaja, lataamo, dynamo ja välittäjä, joka toimii ajallis-tilallisella "näyttämöllä" ja on myös vahvasti kiinni koetussa ja kerrotussa. Nimestään huolimatta se ei ole pelkkää historiaa, vaan tekstit polveilevat monenlaisissa ruumiinkulttuurin maastoissa. Miksi se ei enää ole samaa pelaamista, jossa idolit ottavat yhteen vihreällä kentällä. 1 Onko se jotakin teknis-rationaalista opettamisen ja oppimisen kulttuuria vai paljon muuta ja enemmän. Brandtin mukaan kieli ja puhe, kielikuvat ja mielikuvat sijaitsevat ikään kuin fysiologisen ja fenomenologisen ruumiin välissä,jossa ne konstituoivat kirjoittajan luonnehtiman kuvitellun ruumiin. Samoin tekee tanskalainen kaimakirja, jonka arvioinnissa olen valinnut mukaan muutaman sellaisen tekstin, jotka otteellaan ylittävät tavanomaisen normatiivisen pedagogiikan ja didaktiikan
Ne, jotka ovat lukeneen Antonio Damasion kirjan "Descatesin virhe emootio, järki ja ihmisen aivot" (suom. Sitäkö se on samaa, jota Brittein saarella pelattiin kylästä toiseen päiväkausia kahden sekalaisen ja repaleisen väkijoukon välillä vielä 1700-luvulla. Peleissä kokeillaan rajoja kaaoksen ja järjestyksen välillä ja keskitytään omiin ja vastustajan liikemuotoihin. Erilaiset kulttuuriympäristöt voivat kirjoittajien mielestä "tuottaa" sellaisia urheilemisen ja kisailun liikemuotoja, joissa on joko pääasiassa vakavaa suorittamista tai pääasiassa karnevalistista ilonpitoa tai sekä että molempien yhdistelmiä. Myös idraetspedagogik pitää sisällään niin liikuntakuin urheilukasvatuksenkin 2. Laursenin mielestä liikunnan ja urheilun opetuksen ja oppimisen pitäisi perustua paitsi suorittamiseen myös erilaisten muotoja symbolikielten vastaanottoon ja ymmärrykseen, jossa rationaalisuus ei pakonomaisesti ole 50 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 eri kategoria kuin tunne ja emootio.3 Minulle kirjan mielenkiintoisin juttu avautui Klaus Almindin ja Kasper Lastheim Madsenin tekstistä "Boldspil i clinch med kroppen og kulturen". Kirjoittajien mukaan kaikista pallopeleistä voidaan löytää leikin, meditaation, draaman ja kamppailun elementtejä. Pelaaminen voi olla "dionyysistä ekstaasia" tai "apollonisen hallittua". Vastaus lienee lukijalle itsestään selvä. leikin, taiteen, ruumiillisuuden ja erilaisten refleksinomaisten toimintojen alueelle, tulee verbaalikieli ongelmalliseksi. Järki, ajattelu ja emootiot eivät ole toisistaan erillisiä, toistensa vastakohtaisuudesta puhumattakaan.. Draamallisuus tuo mukaan ilmaisullisuuden ja kamppailu konfrontaatiot sekä dialogisuuden, vastustajan mukanaolon 'toisena'. Tällaisia elämän eritahoisia voimakenttiä löytyy kulttuurihistorian tutkimuksesta paljonkin. Siinä missä moderni urheilu kuvastaa erilaisten standardien, suoritusperiaatteiden ja ammattimaisuuden osalta kapitalistista tehoyhteiskuntaa, voisi ruumiillisuuden herkkyys ja yhdessäolo olla ainakin jossakin mielessä kriittinen momentti tällaista standardoitua yhteisöllisyyttä vastaan2· Ruumiinkieli, tässä tapauksessa elekieli, on erityisen sopiva väline kohtaamisiin ja prosesseihin, jotka voivat toimia yli kulttuuristen rajojen ja ylittää verbaalikielen mahdollisuudet. Mutta ei kuitenkaan ihan suoraan ja tuosta vain. Kirjoittajien mukaan aidosti hybrideissä kulttuureissa sekäettä-olotilat tunkevat sivuun elämisen ja urheilemisen joko-tai-rakenteet. Kädet opettavat päätä G. Peleissä luodaan järjestystä ja hallintaa, mutta otetaan myös huomioon kaaoksen, ennalta-arvaamattomuuden mahdollisuus. MARTTI SILVENNOINEN, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: martti.silvennoinen@ sport.jyu.fi VIITTEET: 1. Onko se osallistujille ja katselijoille enemmän: ei-organisoitua, ei-seulottua, ei-maksettua, ei ulkoapäin luotua mahtipontisuutta kansanpeliä sanan syvimmässä merkityksessä. Tätäkö monikulttuurisuudessa metaforisesti ja alitajuisesti meilläkin pelätään: dionyysistä jalkapalloa. Itse tulkitsen tätä näkemystä niin, että esimerkiksi verbaalikielen ja ruumiinkielen; näyttämisen, tekemisen, osaamisen vuoropuhelu on ollut luontevasti esillä jo talonpoikaisissa kulttuureissa, joissa venäläiskirjailija Maksim Gorkin osuvaan ilmaukseen viitaten, "kädet opettivat päätä". Gebaueriin ja C. Tämä käy hyvin ilmi vaikkapa silloin, kun pitäisi kielflllisesti opettaa kilpaurheilussa erilaisia refleksitoimintoja, jotka voivat kehittyä vain vaihtelevissa tilanneja ympäristövaatimuksissa. Wulfiin viittaamalla Laursen pohtii sitä, miten erilaiset arkiaskareet tuottavat ja kuvastavat tapakieltä (gestus), rituaalit puolestaan antavat suuntaa ihmisten yhdessäolon "oikeille" koreografioille, kun taas pelit ja leikit heijastavat mimeettisiä suhteita yhteiskunnan sosiaalisten järjestysten sekä leikkien ja pelien omien järjestysten välillä. Kirjoituksensa lopussa Almind ja Lastheim kuvailevat kokemuksiaan jalkapallosta Trinidad & Tobagossa, pienessä Länsi-Intian saarivaltiossa, jota he luonnehtivat kulttuuriltaan hätkähdyttävän hybridiksi, välitilaksi, jossa kohtaavat toisensa afrikkalaiset, intialaiset ja eurooppalaiset kulttuuriperimät ja -perinteet. Vaikka liikunnalla ja urheilulla on ensiSlJalSma symbolijärjestelminä liike ja ruumiinkieli, voivatko myös muut symbolijärjestelmät, erityisesti musiikki ja verbaalikieli, vahvistaa liikunnan ja urheilun kasvatuksellisia mahdollisuuksia. Verbaalikielikin voi kytkeytyä luontevasti muihin symbolikieliin, jos sillä on riittävää samanaikaisuutta näihin toisiin. Katujen peli ja calypso rikkovat urheilun modernit muodot. Kalifornialaisten aurinkorantojen hippien keskuudessa 1960-luvulla kehitellyt "leikkipelit" ("new games") sisälsivät selviä antiteesejä kilpaurheilun sukupuolitettua, osaamiseen, suorituskykyyn ja ikään sidottuja koodistoja vastaan. Miten käy jalkapallon, kun sitä pelataan kaduilla kaiken ikäisten kesken calypson rytmien ja karnevalistisen naurun keskellä. Helsinki: Terra Cognita, 2001 tietävät, että myös järjen käyttö on tunteenomaista ja emotionaalista. Kimmo Pietiläinen). Miksi se ei enää ole samaa pelaamista, jossa idolit ottavat yhteen vihreällä kentällä. Kyllä. 3. On hyvä muistaa, että tanskankielen idraet (tai ruotsin idrott) sisältää sekä urheilemisen että liikunnan(harrastuksen) merkitykset, joten se ei ole suora vastine suomenkieliselle 'liikunnalle'. Tutkijat kirjoittavat aluksi siitä, miten eri pallopelien liikemallit saavat muotonsa yhteiskunnan yleisemmistä olemisen tavoista. Tämän vuoksi eri kulttuureissa ilmenee lukuisia erilaisia pallopelejä ja niiden liikemuotoja, liikekonfiguraatioita
realistinen kuvaus paikallisyhdistysten toiminnan puutteista ja itsearvioinnin vähyydestä, tiedottamisesta ja yhteistyöstä eri hallinnonalojen kesken. Kirja alkaa hätkähdyttävällä faktatiedolla siitä, minkä verran suomalaisissa perheissä vietetään yhteistä aikaa: v. Perheliikunnan määritelmässä korostetaan terveyttä edistävää liikuntaa. Hyvä lisä ova taulukkomuotoiset tiivistelmät ja liitteet, joita voi tarvittaessa hyödyntää vaikka muistilistojen tapaan. Tämä korostus antaa mielikuvan toiminnan sisällöistä ja tekee selvän pesäeron kilpaurheilulähtöiseen harrastamiseen. TONI PIISPANEN Projektipäällikkö LTS sähköposti: toni.piispanen@lts.fi Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI YHDESSÄ ELÄMÄÄN JA KOKEMAAN Arvonen, S. Kirjoittajat ovat sovelletun liikunnan ammattilaisia ja tuovat esiin ammattialueensa kannalta tärkeitä näkökulmia liikunnan yhdistystoiminnan perustamisessa, kehittämisessä ja ylläpitämisessä. (toim.) 2004. Kirjassa annetaan mm. ISBN 951-37-3999-6, Helsinki: Edita Publishing Oy. Ideat, havainnolliset esimerkit ja kokemukset yhdistettynä kirjoittajien vankkaan tietotaustaan antavat lukijalle ajatuksia ja lisätietoa soveltavan liikunnan suunnittelusta ja järjestämisestä. Liikkeelle-kirja on tarkoitettu kaikille liikunta-alan paikallisyhdistysten ja kerhojen toiminnasta vastaaville ja niiden toiminnasta kiinnostuneille. / t :-P0RlJKAllA-! ,.,:;.,._ PerheliikuntaohjaaJan käsikirja f [1111 Ensin tuli naistutkimus, sitten miestutkimus ja lopulta perhetutkimus. Tilausta yhteiselle toiminnalle siis on. Vuonna 2001 lähes puolet vanhemmista halusi viettää perheensä kanssa enemmän aikaa (Arvonen 2004, 14-15). Perheliikunnan määritelmäkappaleessa selviää, kuinka monia erilaisia perhetyyppejä Suomesta löytyy. Perheissä, pienissä yhteisöissä, on jotain sellaista, jonka yhteisyyttä ja yhdessä pysymistä kannattaa tukea. Hyvä niin. Tapausesimerkit elävöittävät jo muutenkin selkokielellä kirjoitettua tekstiä. Kirja tarjoaa malleja yhteistoiminnalle niin kuntien vapaa-aikaja liikuntatoimen kuin terveystoimenkin työntekijöille. Toiminnan järjestämiseen vaikuttavat monet tekijät eikä yksi ja sama toimintatapa ei sovellu käytettäväksi kaikissa yhteisöissä. 150 s. Monipuolinen kirjoittajajoukko antaa lukijalle kokonaiskuvan soveltavan liikuntatoiminnan järjestämiseen liittyvistä asioista ongelmineen. Liikuntaa ja sen järjestämistä paikallistasolla lähetytään soveltavan liikunnan näkökulmasta. Teksti:TONI PIISPANEN POTKUA PAIKALLISTASON LIIKUNNAN SUUNNITTELUUN LIIKKEELLE Opas paikallistason liikuntatoiminnan järjestämiseen Raija Luona-Helminen ja Riitta Samsten (toim.) ISBN 951-37-4005-6, Soveltava Liikunta Soveli ry, Edita Publishing Oy. .~ ..... Sirpa Arvosen (2004) toimittama kirja: Porukalla perheliikuntaohjaajan käsikirja on suunnattu liikunta-alan ihmisille opiksi ja opastukseksi siihen, miten perheitä voidaan kannustaa ja tukea liikunnalliseen yhdessäoloon. Tarkoituksena on antaa hyödyllisiä vinkkejä, ideoita ja toimintamalleja, joita lukija voi pohtia soveltuvin osin käytettäväksi omassa toimintaympäristössään. Kirja on käytännönläheinen. Lisäksi kirjassa kerrotaan erilaisista liikuntaa tukevista järjestelmistä, kuten soveltavan liikunnan apuvälineistä ja avustajatoiminnasta. Toisaalta terveysliikunnan LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 51. Porukalla perheliikuntaohjaajan käsikirja. Perhetutkimuksen myötä yksilönoikeuksien ylikorostamisen sijaan alkaa yhteisöllisyydellekin löytyä puolestapuhujia. 1999 miehet seurustelivat arkisin viisi minuuttia ja naiset yhdeksän minuuttia perheensä kanssa. Kirjaa ei ole tarkoitettukaan antamaan kaikenkattavaa ohjeistusta siihen, miten yhdistystoiminta tulee järjestää
Kokenut ohjaaja kuitenkin tietää, että oppijoita ja oppimistyylejä on monia. Kappaleessa "Motorinen oppiminen" luodaan pelkistetty kuva oppimisesta. Perheliikunta voi yhdistää myös vanhempia ja päiväkoteja. Kasvatuskumppanuutta päiväkodissa ja koulussa Kirjan toinen osa alkaa kasvatuskumppanuuden käsittelemisellä. Tämä on melkoinen puute, sillä viimeisen 15 vuoden aikana varhaislapsuutta ja varhaisvuosien liikuntaa on tutkittu poikkeuksellisen vilkkaasti. Sovellettua liikuntaa käsittelevästä kappaleesta löytää kootusti sellaiset tekijät, jotka perheliikuntatilaisuuksia järjestävän on hyvä muistaa. Toiminnallinen yhteistyö kotien ja koulujen välillä on erinomainen suuntaus, josta lienee jo ensimmäisiä tutkimustuloksiakin saatavilla jyväskyläläisestä Mukavahankkeesta. Niin sanotut istuvat vanhempainillat muutettiin kahdessa kajaanilaisessa päiväkodissa toiminnallisiksi perheliikuntatapahtumiksi. Aikuisia on hyvä rohkaista nauttimaan jokaisesta yhdessäolon hetkestä, ilman että sitä valjastetaan kilpailullisten tavoitteiden miettimiseen. Tästä luvusta eteenpäin kirjan ehdottomana vahvuutena on käytännön työstä saatujen kokemusten esiintuonti. Kirjassa esitellään esimerkein höystettynä Mannerheimin lastensuojeluliiton perhekeskustoimintaa. Samanlaista viittauskäytäntöä olisi toivonut myös kirjan teoriakappaleiden tekstiosaan. Näiden jälkeen esitellään vielä joukko kaikille, myös erityisryhmille, soveltuvia pelejä. Siksi myös sisältöjen tulisi vastata osallistujiensa taitoja kuntatasoa. Kirjassa liikuntakasvatuksen tavoitteet johdetaan 20-25 vuotta vanhasta kirjallisuudesta. Viitteiden avulla lukija saa vihjeen, minkä teorian näkökulmasta asiaa katsotaan. Lukijana minua eniten häiritsi lähtökohta siitä, että perimä ohjaa tiettyjen taitojen ilmaantumisen. Onneksi lähdeviitteet on merkitty teoriaosan taulukoihin huolellisesti. Kirjan loppuun on koottu eri liikuntalajeista nousevia ideoita ja toimintamuotoja perheen yhteisen liikunnan lisäämiseksi: lentopallo-, salibandy-, sulkapalloliitto esittävät omat ehdotuksensa perheen yhteiseen touhuiluun. Lasten liikuntakasvatuksen tavoitteet johdetaan 20-25 vuotta vanhasta kirjallisuudesta. Tämän paradigman mukaisesti kirjassa kuvataan kykytekijöitä ja sitä, miten eri kykyihin pyritään vaikuttamaan. Kirjan alun perusteella jäin kaipaamaan määrätietoisempaa ja ehkä rohkeampaakin roolia perheliikunnan sosio-emotionaalisille tavoitteille. Onneksi kirjassa esitelläänkin koko laajuudessaan liikunnanopetuksessa käytössä olevat ohjaustyylit. Mieleeni jäi vielä kutkuttamaan kysymys, mahtaisiko näistä projekteista löytyä tutkimustietoa siitä, miten muutokset vaikuttivat esimerkiksi päiväkodin ja vanhempien yhteistyöhön tai vastuullisen vanhemmuuden kehittymiseen. Perheliikunnassa pyritään perhelähtöisyyteen. Kuvaus on kannustava esimerkki tuttujen toimintakäytänteiden organisoimisesta uudelleen. Se saattaa auttaa aloittelevaa ohjaajaa. Sen sijaan kirjan teoreettinen osuus on tasoltaan hyvin vaihteleva. Näissä kappaleissa oppimisestakin välittyy riittävän monipuolinen kuva. Myös yhteisestä liikunnanharrastamisesta kiinnostuneet perheet saavat kirjasta konkreettisia esimerkkejä. Kirja päättyy siihen, mitä astmaa tai allergiaa sairastavien ihmisten liikunnassa on otettava huomioon. Käytännönläheisyys on tämän kirjan vahvuus. 52 LIIKUNTA & TIEDE 4/2004 korostamisella voidaan myös kapeuttaa toimintaa. luku Liikkuva lapsi ja nuori). Perheissä toimitaan lasten ehdoilla ja siksi lapsilähtöisyys kuuluu kiinteänä osana perheliikuntaan. Perhematkailu -kappale toimii hyvänä koosteena perhematkailun järjestäjille siitä, mitä seikkoja järjestäjän tulee muistaa ottaa huomioon. Suorastaan käsittämättömäksi tämän tekee vielä se, että viimeisen 15 vuoden aikana meillä Suomessa varhaislapsuutta ja varhaisvuosien liikuntaa on tutkittu poikkeuksellisen vilkkaasti. Sitä tarjotaan mitä kysytään. Urheiluopistojen perhelomat heijastavat hyvin nykypäivän perheelämää lomilla: yhdessä erikseen. Porukallaperheliikuntaohjaajan käsikirja on nimensä mukaisesti käytännönläheinen käsikirja perheliikunnan ohjaajille ja ohjaajiksi aikoville. Perheliikuntaan kuuluu hyvin monenlaista toimintaa ja yhtä kaiken kattavaa määritelmää tai edes tavoitetta ei voitane antaa. Toiminnan lapsilähtöisyyttä kuvattaessa hämmästyin suuresti. Muut taidot lapsi oppii vain dynaamisessa vastavuoroisessa suhteessa ympäristön sekä oman fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun ja kehityksen kanssa. Tutkijat ovat kuitenkin 1990luvun tutkimustulosten perusteella huomanneet, että vain muutamat vauvan refleksit ilmaantuvat perimän saneleman aikataulun mukaan. Siten lukija saa nykyistä paremman mahdollisuuden suhteuttaa lukemaansa muuhun tietoon. Liikuntamotivaation luominen on nostettu yhdeksi kappaleeksi ja aivan aiheesta. Pelkkä biologinen kello ei herätä meitä kävelemään! Oppijoita on monenlaisia Terveysliikunnan merkityskappaleessa Ilkka Vuori perustelee selkeän ytimekkäästi terveysliikuntaa piirtäen samalla suuntaviivat siitä, millainen liikunta edistää terveyttä eri-ikäkausina. Moninaisuus konkretisoituu tekstissä hyvin ja antaa toiminnan ohjaajalle vapauden muokata ryhmästään "oman näköisensä". Perheliikuntaa ehdotetaan myös kouluihin opettajan työkaluksi. ARJA SÄÄKSLAHTI Tutkija Jyväskylän yliopisto sähköposti: arja.saakslahti@norssi.jyu.fi. Tähän lähdekirjallisuuden vanhahtavuuteen ja siitä johtuviin käsitteisiin tai käsiteristiriitaisuuksiin törmää kirjan muutamissa luvuissa (esim. Kirjassa esitellään kummiluokkatoimintaa sekä Keuruulla toteutettua Kivasti yhdessä -kampanjaa
Kuntoremonttitestit 4.9. Kirjan päätoimittajat: Kari L. Kestävyysominaisuuksien mittaaminen 3.3. Muut testaamisen turvallisuuteen liittyvät näkökohdat 2-4. Testaaminen urheilussa 4.7. Kuntotestauksen etiikka 1.5. Keskinen, Keijo Häkkinen ja Mauri Kallinen. Kirja tarjoaa ohjeistuksen kuntotestien tekemiseen. Siihen on koottu kuntotestaukseen liittyvä viimeisin tieto. Tilaukset ja lisätietoja: Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki, puhelin (09) 4542 720, faksi (09) 4542 7222, sähköposti toimisto@lts.fi, internet www.lts.fi ---. Kirjoittajina on lähes 30 suomalaista kuntotestauksen huippuammattilaista. Samalla se yhdenmukaistaa suomalaista kuntotestaustoimintaa. Mitä, miten ja miksi testataan. Hinta on 60 €, LTS:n jäsen hinta 54 €, opiskelijahinta (vähintään 10 kirjan yhteistilaus) 45 €. Ammattimainen kuntotestaustoiminta 1.1. Testaaminen eri potilasryhmillä 4.10. Työkyvyn ja työkunnon testaaminen 4.6. Testaustulokseen vaikuttavat lääkeaineet 3. Psyykkisen kunnon ja ominaisuuksien testaaminen Kirjallisuus, Hakemisto, Sanasto, Liitteet Jokaisen testausammattilaisen suomalainen käsikirja. Eurofit-testistöt lapsille ja aikuisille 4.2. 1.2. Terveyskunnon testaaminen 4.5. Kirja soveltuu myös oppikirjaksi. 1. Testin keskeyttämisen kriteerit ja toiminta ongelmatilanteissa 2.3. Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. Esimerkkejä Suomessa käytetyistä testi kokonaisuuksista 4.1. Tehokas ja laadukas testaaminen 1.4. Ikääntyneiden testaaminen 4.8. Kuntotestauksen juridiikka 2. Kuntotestauksen turvallisuus ja vastuukysymykset 2.1. Antropometria liikuntatieteellinen-seura · 3.2. Riskien arviointi ja poissulkukriteerit 2.2. Testausprosessin kulku ja asiakaspalveluketju 1.3. Puolustusvoimien testistöt 4-4. Lasten ja koululaisten testaaminen 4.3. Hermo-lihas-järjestelmän toiminnan mittaaminen 4. Päivitä kuntotestaustietosi ••••••••••••••••• Kuntotestauksen käsikirja Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 156, 302 sivua, 2004 Sisältö Esipuhe Kirjoittajat ja toimittajat . Testimenetelmien kuvaukset 3.1
" Sari Kopra Mäntyrannan tahrasta Lahden skandaaliin Urheilu ja suomalainen identiteetti dopingtapausten valossa 1972-2001 • Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XXIII, n. + kuvaliite • Hinta 18 €, LTS:n jäsenille 15 € (postilähetyksiin lisätään toimituskulut) " ... " Joel Juppi Pääsihteerin päällimmäiset muistelmat • Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 158, 196 s. Suomalaisen, maailmanennätystasoisen liikuntapaikkaverkoston toteutuminen vuosikymmenten saatossa lienee ollut valtion liikuntapolitiikan tärkein saavutus ja linjaus jo 1930-luvulta alkaen. Myös Kalevi Olin oli mukana. Opetusministeriö on kahdeksan vuosikymmenen aikana onnistunut useissa linjanvedoissaan. Tehdyn työn ansiosta liikunnan harrastajien joukkoon on saatu suuri joukko henkilöitä, joille on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Erityisliikunnan tukemisen taustalla on ollut suomalaisen yhteiskunnan yleinen pyrkimys tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen. Niitä tuli niin paljon, että järjestön varapuheenjohtaja John Coghlan, joka oli melkoinen huuliveikko, sai aiheen huudella vaalin jälkeen: "Joel Juppi to the President of Finland, Joel Juppi to the President of Finland ... Sain häneltä lentomatkojen aikana asiantuntevaa opastusta vaalitaktiikasta edessä olevia kunnallisvaaleja ajatellen. ". • Hinta 9,20 € (postilähetyksiin lisätään toimituskulut) "Suomalaisuuden kuvaajat urheilu ja rehellisyys menetettiin molemmat samalla kerralla ja se tuntui luissa ja ytimissä asti." "Urheilu on yksi niistä suomalaisen identiteetin rakennuspuista, joka on joutunut antamaan tilaa uusille identiteetin lähteille." "Niille, joille urheilu oli merkittävä osa identiteettiä, liiallinen viihteellisyys aiheutti uhan, kun taas vapaammin urheiluun suhtautuvat halusivat urheilun tarjoavan yhä enemmän viihdettä ja dramatiikkaa." Tilaukset ja lisätietoja: Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, etelä kaarre, 00250 Helsinki, sähköposti toimisto@lts.fi, internet www.lts.fi, puhelin (09) 4542 7221, faksi (09) 4542 7222 I liikuntatieteellinen Seura 4 Stadion, eteläkaarre • 00250 Helsinki • FINLAND • te/. Toinen, viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana korostunut linjaus on ollut erityisliikunnan aktiivinen edistäminen. Olin ehdokkaana Keravalla .... TUL:n piirissä näyttikin ICSPE:n toiminnan arvostus olevan suurempi kuin SVUL:ssa. +358 9 4542 720 • fax INT. Sain tuolloin hallitusvaalissa ylivoimaisesti eniten ääniä. +358 9 4542 7222 • e-mail toimisto@lts.fi • internet www.lts.fi. Sivistysvaltiossa tieteen tukeminen on jo sellaisenaan arvo, mutta kyse on ollut muustakin. + liitteet • Hinta 38 €, LTS:n jäsenille 34 € (postilähetyksiin lisätään toimituskulut) " ... 1 1 Liikuntatieteellisen Seuran uutuusjulkaisuja lokakuussa 2004 Erkki Vasara Valtion liikuntahallinnon historia • Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 157,426 s. 84 s. lNT. Kolmas tärkeä linjanveto on ollut liikuntatieteellisen tutkimuksen aktiivinen tukeminen 1960-luvulta alkaen. lCSPE:n Etelä-Korean kokouksessa vuonna 1988 oli mukana TUL:n pääsihteeri Ossi Sjöman, joka tuki ja edesauttoi allekirjoittanutta merkittävästi ICSPE:n hallituksen vaaliprosessissa. Tieteen saralla on tehty tutkimusta, jota myös liikuntahallinto on tarvinnut omien ratkaisujensa taustalla ...
Ammattilaisten käyttämä kuntotestausohjel m isto Tutustu: www.tamromedlab.com/selfcare Fitware Pro Tamro Medlab Oy, Self Care PL 11, Rajatorpantie 41 B, 01641 Vantaa Asiakaspalvelu Puh. 020 445 4775, 020 445 4784 Faksi 020 445 4765 medlab.selfcare@tamro.com