, ELÄMÄNTAPAA '-L . "' TYÖMATKA lHU ON OSA ULKOILEVAA .. TERVEYSTIETO: HYVINVOINTI OPISKELUN KOHTEENA • ('\ ···• t . .••f'.',·-ONKO LIIKUNNALLA VARAA OLLA LIITTOUTUMATTA?
Hyvä medialukutaito yhdistettynä terveyslukutaitoon antaa työkaluja hallita pirstaleista terveystietoa ja kiihtyvää terveysviestintävyöryä. Sitä ennen julkatriina.kukkonen-harjula@uta.fi kistetaan lasten lihavuuden Käypä hoito -suositus sekä Suomen Akatemian ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin järjestämän lihavuuskonsensuskokouksen päätteeksi toimenpidesuositukset terveydenhuollolle ja muille toimijoille. Syksyn aikana moni aikoo osallistua erilaisiin koulutuksiin. Suomalaisista nuorista on kasvamassa yhä terveyslukutaitoisempia aikuisia. Opetusministeriö on tänä vuonna laatinut ohjeet avoimesta tieteellisestä julkaisemisesta. Tiedonvälityksen kehittyminen ei kuitenkaan poista tarvetta perinteisille asiantuntijatapaamisille, joissa voi vaihtaa 'online'-mielipiteitä tutkimustuloksien tulkinnasta ja soveltamisesta. Media on tärkeä terveysvaikuttaja. Tutkija voi myös lähettää omat tuloksensa esitettäväksi ja lukea muiden 2 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005. Lokakuisten Liikuntalääketieteen Päivien teemana on Terve laskokousosallistujien tuotokset sähköisesti. Resursseja ei kannata tuhlata keskenään kilpailevien samanaikaisten tapahtumien rakentamiseen. TERVEYDEN LUKUTAITOA JATAYDENNYSKOULUTUKSEN KOORDINAATIOTA KATRIINA KUKKONEN-HARJULA ämä numero tarkastelee terveyden ja liikunnan yhteyksiä useista eri näkökulmista. Liikuntatieteellisellä Seuralla on kotisivuillaan Koulutuskalenteri-valikko, johon kukin kouluttajataho voi itse lisätä tiedot järjestämästään tilaisuudesta. Lasten ja nuorten terveys on esillä myös syksyllä. Myös tutkimusraportteja voidaan julkaista nopeasti kaikille avoimissa sähköisissä open access -julkaisuissa. Nykyisin koulutukseen voi usein ilmoittautua internetin kautta. Tuloksekasta ja stimuloivaa koulutussyksyä ten ja nuorten liikunta. Aikuisväestön elintapojen kuten liikunnan ja ravitsemuksen muutoksissa on nähtävissä paljon myönteisiä piirteitä. Tätä kannattaa käyttää hyväkseen ja samalla tarkistaa, millaista koulutusta muut tarjoavat. Peruskoulun ja lukion uusien opetussuunnitelmien perusteissa terveystieto on saanut aseman, jossa se rinnastuu muihin tärkeisiin yleissivistäviin aineisiin. Terveysargumentteja käytetään markkinoitaessa tavaroita, tuotteita, palveluja ja ideologioita. Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudesta saamme tuoretta tutkimustietoa Laps Suomen -hankkeesta. Toisaalta internet antaa aiempaa paremmat mahdollisuudet koordinoida koulutustilaisuuksien ja kongressien järjestämistä
Suomalaisista nuorista on kasvamassa yhä terveyslukutaitoisempia aikuisia . Terveydenhuollossa on nyt otollista maaperää liikunnan edistämiselle. Erkki Vasara 40 Liikuntalääketieteen keskukset arvioitiin. Paljonkin, jos on uskominen tutkimusprofessori Mika Pantzariin. 4 Arjen oma liikunta lasten liikunnan perusta. He mieltävät liikunnan ja oikean ravitsemuksen kuuluvan kiinteästi terveelliseen elämäntapaan. Timo Ståhl 28 Onko liikunnalla varaa olla liittoutumatta. Satu Helakorpi 23 Odotettavissa aiempaa aktiivisempi vanhuus. Lauri Tarasti LUETTUA 46 Virikkeitä terveystiedon opetukseen 46 Terveystieto tutuksi 46 Kuntoilijan käsikirja 48 Vesijuoksijan käsikirja TUTKITTUA 51 Väitösuutiset. Me syömme terveellisemmin, tupakoimme vähemmän ja liikumme enemmän vapaa-ajallamme kuin vielä 1970-luvun lopussa. Vuodesta 1995 voimassa ollut Suomen EU-jäsenyys määrittää paljon maamme liikunnan kansainvälisistä yhteyksistä, ja pohdittavaa riittää . Kansalaiset myös luottavat median terveysviestintään . Tiina Heinonen 42 Liikunta ja ikäihmisten toimintakyky Kovaa näyttöä odotetaan edelleen Saija Karinkanta, Jarmo Malmberg TAPAHTUMIA 41 Terveysliikunta verkostoituu Eurooppaan. Mitä yhteistä on liikunnalla ja kuluttamisella. Siitä on osoituksena Liikkumisreseptihankkeen sisällyttäminen useisiin merkittäviin kansallisiin ohjelmiin sekä lääkärien kiinnostus. Työmatkaliikunta puolestaan ei ole viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt. Juha Heikkala 29 Työmatka on osa ulkoilevaa elämäntapaa. Opetussuunnitelmien perusteissa terveystieto on saanut aseman, jossa se rinnastuu muihin tärkeisiin yleissivistäviin aineisiin. Työmatkaulkoilijalle työmatka on virkistäytymistä . Suomalaiset ovat ravitsemusja liikuntasuuntautuneita ihmisiä. Tämä on haaste liikuntakulttuurin perinteiselle sporttiselle identiteetille. Oulun ja Lapin lääneissä tehty seuranta osoittaa, että reilu viidesosa nuorista liikkuu harvemmin kuin kerran viikossa . Heimo Nupponen, Titta Halme, Susanna Parkkisenniemi 10 Tunti päivässä kertyy vain joka toiselle kouluikäiselle. Moniin liikuntalajeihin yhdistyy kuluttaminen ja liikuntaa mainostetaan samanlaisilla tekniikoilla kuin vaikkapa lomamatkoja tai henkilöautoja . Pauliina Aarva 18 Hyvinvointi opiskelun kohteena. Se voi olla myös harrastus. Pekka Oja 43 Integraatio etenee kokeiluhankkeiden kautta. Tommi Sulander 25 Liikkumisreseptihanke arvioitu kokeilusta käytäntöön. Tuija Tammet/n 14 Terveysuutisiin luotetaan. Arja Liinamaa 20 Arjen valinnat aiempaa terveellisempiä. Annukka Valkeapää, Marjo Neuvonen, Olavi Paronen, Tuija Sievänen 33 Ulkoilulajit murroksessa riittääkö perinteisten lajien vetovoima. Tapa kulkea työmatka on paljon muutakin kuin keino päästä paikasta toiseen. Eeva Soim~ Panu Könönen 37 Liikunnan ulkomaansuhteissa on siirrytty itäyhteistyöstä Brysselin syleilyyn. Miten tuotteistaa liikunnan asiantuntemus ja välittää se perinteisen toiminta-alueemme ulkopuolelle. Tämän päivän eläkeikäisillä on parempi toimintakyky ja terveys kuin ikätovereillaan muutama vuosikymmen sitten. Leikki ja omaehtoinen liikunta ovat edelleen lasten päivittäisen fyysisen aktiivisuuden perusta, osoittaa 3-12 -vuotiaiden lasten fyysistä aktiivisuutta kuvaava LAPS SUOMEN -tutkimus. Kari Koivumäki 45 ICSSPE isännöi liikunnanopetuksen maailmankongressia. Liikunta ja muu terveyskäyttäytyminen ovat aktiivisen ikääntymisen avaimia
Leikki ja omaehtoinen liikunta ovat edelleen lasten ja nuorten päivittäisen fyysisen aktiivisuuden perusta osoittaa valtakunnallinen 3-12 -vuotiaiden lasten fyysistä aktiivisuutta kuvaava LAPS SUOMEN -tutkimus. F yysisen aktiivisuuden kokonaismäärään on viime vuosina alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Alle 12-vuotiaiden suomalaislasten liikunta-aktiivisuuden määrästä ja laadusta on tietoa vain muutamista, pääosin 9 12 -vuotiaita käsitelleistä tutkimuksista. Alle kouluikäisten LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 5. Lisäksi kyseiset tutkimukset ovat kovin eri ajoilta. Verrattuna Tilastokeskuksen vuonna 2002 julkistamaan tutkimukseen koululaisten vapaa-ajasta tulokset olivat samansuuntaiset. Liikunta-aktiivisuuden mittaamisen ongelmat ovat tunnettuja. Yksilöiden liikuntamäärien väliset erot olivat erittäin suuret. Jos halutaan tietoa suuresta määrästä henkilöitä, lähes ainoa menetelmä on kirjallinen kysyminen. Valtakunnallisen LAPS SUOMEN -tutkimuksen tarkoituksena on kuvata 3 12 -vuotiaiden suomalaislasten liikunnan määrää ja muotoa sekä heidän erilaisia liikuntaympäristöjään. Yhdeksän lasta kymmenestä liikkui päivittäin vähintään puolen tunnin ajan. Alle 9 vuotiaat lapset eivät kuitenkaan pysty itse vastaamaan lomakkeisiin riittävän luotettavasti. Varsinkin aktiivisuuden määrien vertailu on vaikeaa, koska tutkimuksissa on käytetty erilaisia mittausmenetelmiä, mittayksiköitä ja raportointitapoja. Taulukossa 1 on esitetty joitakin 3 12 vuotiaiden suomalaisten lasten liikunta-aktiivisuustutkimuksia, joiden tuloksiin voidaan osittain verrata LAPS SUOMEN -tutkimuksen tuloksia. Nuorimpien lasten tiedot on kerättävä lasta hoitavilta aikuisilta. Tutkimusta toteutetaan LIKES-tutkimuskeskuksen Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikössä (UNET). Noin kymmenesosa lapsista ei liikkunut käytännöllisesti katsoen lainkaan. Liikuntaaktiivisuudella ymmärretään tässä fyysistä aktiivisuutta, joka ilmenee lapsen päivittäisissä muissakin kuin puhtaasti liikunnallisissa toiminnoissa. LAPS SUOMEN -tutkimuksessa oli käytössä kaksi tapaa: kyselylomake ja lapsen kanssa yhdessä täytetty kuvatai aikajanapäiväkirja. Keskiarvotulokset kuvaavat vain yhtä puolta lasten liikunnasta
3-12 -vuotiaiden suomalaislasten liikunta-aktiivisuustutkimuksia Tilastokeskus 1984; 2002 10-14 V min/vrk Hel'Vf&~lRJ 10V mirl/vrk STRIP; Sääkslahti 2005 37 V min/vrk ~ym.ttff 817 V f/Vko EURO; Nupponen & Telama 1998 11 16 V Vvko WHO·Kannas .2004 11 15v t/vko Em. Vanhemmat raportoivat 3-8 -vuotiaiden lasten ajankäyttöä kuvallisen päiväkirjan avulla kuutena peräkkäisenä päivänä. Päiväkotiajan. 3-6 -vuotiaiden lasten päiväkotiajan liikuntamäärässä ei ollut suuria ikäeikä sukupuolieroja. 2000; Tammelin 2004 180 160 140 min \ 120 100 80 3v 4v 5v 6v 7v 8v 9v 10v 11v 12v 1-apojat tytöt 1 Kuvio 1. Tutkimus toteutettiin Hämeenlinnan, Jyväskylän, Oulun, Rovaniemen, Savonlinnan/ Joensuun, Turun ja Vaasan kaupungeissa sekä näiden ympäristökunnissa. 3-6 -vuotiaiden lasten ajankäyttö kirjattiin erikseen päiväkodissa ja kotona pidettäviin päiväkirjoihin. Lapset merkitsivät kymmenen minuutin tarkkuudella aktiivisuutensa tason koko vuorokauden ajalta. Artikkelissa esitetyt liikunta-ajat ovat yli mittauskertojen ja päivien laskettuja päiväkohtaisia jakaumia, summia ja keskiarvoja. Lasten päivittäinen liikuntamäärä 3-8 -vuotiaat. Lapset liikkuivat eniten keväällä ja vähiten syksyllä ja talvella niin arkikuin vapaapäivinäkin (kuvio 2). Viikonlopun päivien liikunta-aktiivisuuden keskiarvo oli 3-6 -vuotiailla 123 (pojat 127, tytöt 119) ja 7-8 -vuotiailla 137 (pojat 144, tytöt 131) minuuttia (kuviol). LAPS SUOMEN -tutkimuksen toteutus Vuosina 2001-03 toteutettuun tutkimukseen osallistui 5386 vuosina 1989-1999 syntynyttä lasta 84 päiväkodista ja 58 koulusta seitsemän seutukunnan alueelta eri puolilta Suomea. 2002; Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002: Lapset ja nuoret 2002; Heinonen ym. Koulun alkuvaiheessa poikien ja tyttöjen liikunta-aktiivisuuden ero oli siten suurempi kuin päiväkoti-iässä. Päiväkotipäivän ulkopuolella lapset liikkuivat lh-lh 45 minuuttia. Päiväkirjan täyttäjä valitsi annetuista aikaväleistä (1-15 min, 15-30 min, 30-60 min, yli 60 min) sopivimman kunkin toiminnon kohdalla. Tutkimusjaksoja, joilla pidettiin päiväkirjaa, oli vuoden aikana neljä liikunta-aktiivisuuden vuodenaikaerojen selvittämiseksi. ohella on tutkittu liikunnan useutta ja/tai intensiteettiä mm. 2001, Holopainen ym. Taulukko 1. Liikuntaan päivittäin käytetty aika määritettiin edellä mainittujen aikavälien luokkakeskiarvojen avulla. Päiväkirjassa oli kuvattuna 20 toimintoa ja paikka lapsen muiden toimintojen ylöskirjaamiselle. 2000, Sääkslahti 2005). Yli 98 prosenttia lapsista liikkui arkija vapaapäivän aikana keskimäärin vähintään puoli tuntia ja 94 prosenttia lapsista liikkui tunnin tai kauemmin. seuraavissa: LASER 1, Telama & Yang 2005; NTTT, Hämäläinen ym. Vapaapäivän keskimääräinen liikunnan minuuttimäärä (mittausmenetelmänä 3-Sv kuvapäiväkirja ja 9-12v aikajanapäiväkirja) min kesä syksy talvi kevät 1-a3-6v 7-8v ....,._ 9-12v 1 Kuvio 2. Päivittäinen liikunta-aktiivisuus vaihteli puolentoista ja kahden tunnin välillä. 1982; Liimatainen 2000; Nupponen 1981, Silvennoinen 1979, 1987; Sääkslahti ym. 3-12 -vuotiaiden lasten keskimääräinen liikunnan määrä vapaapäivisin eri vuodenaikoina (mittausmenetelmänä 3-Sv kuvapaiväkirja ja 9-12v aikajanapäiväkirja) 6 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 lasten liikunta-aktiivisuuden osalta tulokset ovat samansuuntaisia STRIP-projektin tulosten kanssa (Sääkslahti ym. Päiväkirjan täyttäjällä oli käytettävissään kuusi aktiivisuusluokkaa; nukkuminen, makaaminen, istuminen, kevyt toiminta, liikunta ja raskas liikunta, joista päiväkirjassa oli annettu esimerkkitoiminnot. 7-8 -vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus oli samantasoista arkija vapaapäivinä. Aikajanapäiväkirjaa pidettiin kahden peräkkäisen vuorokauden ajalta. 9-12 -vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuustiedot kerättiin aikajanapäiväkirjalla. 3-8 -vuotiaiden lasten vanhemmat ja 9-12 -vuotiaat lapset itse täyttivät kyselylomakkeen tutkimuksen alussa
Päiväkotipäivän aikana yli 80 %, päiväkotipäivän jälkeen 50 % ja vapaapäivänä 70 % lapsista leikki ulkona puoli tuntia tai kauemmin. Kohtalaisen raskaan liikunnan määrä lisääntyi iän myötä. Liikunta oli runsainta keväällä (kuvio 2). Kävelemiseksi ei kirjattu sisällä kävelyä, esimerkiksi huoneesta toiseen siirtymisiä. Sisäleikit määriteltiin tässä tutkimuksessa paikallaan tapahtuviksi ja lasten sisäliikunta merkittiin toimintokohtaisesti esimerkiksi jumpaksi, musiikkiliikunnaksi tai peleiksi. ulkopuolisessa liikunta-aktiivisuudessa sukupuolierot olivat pieniä, mutta ikäeroja oli hieman enemmän kuin päiväkotiajan liikunnassa. 9 12 -vuotiaiden poikien ja tyttöjen liikuntaan päivittäin käyttämä aika vaihteli huomattavasti yksilöiden välillä. 9-12 -vuotiaiden lasten osallistuminen urheiluseuran harjoituksiin (%) < 1 krt/Vlt 1-3krW!t 4-lkitlvt 7 krt/Vlt Harra lapsia" % Po 10v 11v 12v yht 7 2 4 2 4 3 4 4 3 3 43 41 46 35 41 36 41 40 44 40 40 5 8 11 17 10 3 5 10 5 8 2 a 57 52 61 55 56 41 49 46 59 49 52 3v 4v 5v 6v 7v 8v 9v 10v 11v 12v l--11Syksy pojat Syksy tytöt --Talvi pojat -0-Talvi tytöt 1 Kuvio 3. Lapset liikkuivat joko kohtalaisella tai raskaalla intensiteetillä, mutta vain harva liikkui molemmilla intensiteeteillä. Pojat harrastivat kaikissa ikäryhmissä tyttöjä enemmän sekä kohtalaisen raskasta että raskasta liikuntaa. Pojat liikkuivat noin puoli tuntia tyttöjä enemmän kaikkina vuodenaikoina. Yksitoistavuotiaat lapset liikkuivat vähiten (kuvio 1). Ulkoleikit laskettiin fyysiseksi aktiivisuudeksi ja niistä kertyikin suurin osa lasten päivittäisestä liikunnasta sekä arkena että vapaapäivinä. Päiväkotitai koulumatkan kokonaan kävellen tai pyörällä kulkeneiden lasten osuudet (%) LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 7. 9-12 -vuotiaat lapset jaottelivat päiväkirjassa harrastamansa liikunnan kahtia sen raskauden mukaan. Vajaa 90 % lapsista liikkui vähintään puolen tunnin ajan ja 80 % tunnin ajan päivittäin. Käveleminen ja juokseminen olivat yleisimmät 3 6 -vuotiaiden lasten liikkumisen muodot. Lasten päivittäisen liikunnan muodot 3-8 -vuotiaat. Kuusivuotiaat pojat ja tytöt liikkuivat nuorempia lapsia enemmän. Lapsista noin puolet käveli päiväkotiaikana ja sen ulkopuolella arkena sekä vapaapäivänä. Noin viidesosalla lapsista juoksu oli yksi Taulukko 2. Lasten päiviin kuului enemmän kohtalaisen raskasta kuin raskasta liikuntaa. Vapaapäivänä liikuttiin keskimäärin enemmän kuin arkipäivänä. Kaikissa ikäryhmissä päivittäin liikkuvien poikien osuus on suurempi kuin tyttöjen. Liikunta-aktiivisuuden keskiarvo oli 14 7 minuuttia päivässä (kuvio 1)
Viikonlopun päivinä liikuttiin jonkin verran enemmän kuin arkipäivinä. 3-5 -vuotiaat pojilla ja tytöillä oli yhtä paljon liikuntaharrastuksia. Seitsemänkymmentäkaksi prosenttia 9-12 -vuotiaista lapsista liikkui omatoimisesti vähintään kerran viikossa. Yli puolet 9-12 -vuotiaista lapsista pyöräili, luisteli, leikki ulkona, lenkkeili kävellen tai juosten ja hiihti 8 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 vähintään kerran viikossa. Lähes joka toisella harrastavalla 3-8 -vuotiaalla lapsella oli kaikki harrastukset yhteenlaskettunakin vain yksi harrastuskerta viikossa. Pojat pelasivat palloja mailapelejä sekä lumija rullalautailivat tyttöjä yleisemmin. Vanhemmat lapset harrastivat omatoimista liikuntaa nuorempia lapsia yleisemmin. Vanhempien ikäryhmien lasten harjoitusten kesto oli nuorempien lasten harjoitusten kestoa pidempi. Ohjatuissa, säännöllisissä harrastuksissa käyvien lasten osuudet ja harrastuskerrat lisääntyivät selvästi iän mukana. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä leikkimuotoisen liikunnan muodostavan suurimman osan nuorimpien lasten päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta. 10-12 -vuotiaiden ryhmässä 4-7 kertaa viikossa liikkuvia poikia (37 %) oli suhteellisesti enemmän kuin tyttöjä (22 %). 9-11 -vuotiaista tytöistä yli puolet ja kaksitoistavuotiaista kolmannes leikki liikuntaleikkejä. Ohjattujen liikuntaharrastusten määrä ja tiheys lisääntyivät selvästi lapsen iän myötä. Kaikkia näitä ilmoitti käyttävänsä yli kolmasosa lapsista. 9-12 -vuotiaista pojista noin puolet osallistui liikunnallisiin leikkeihin samoin kuin pallopeleihin useimmilla välitunneilla. 3-8 -vuotiaiden poikien harrastuksista keskimäärin 76 % ja tyttöjen harrastuksista 63 % oli liikunnallisia. Vaikka kävely, juoksu, luistelu, hiihto, voimistelu ja pallopelit olivat yleisempiä vanhempien lasten keskuudessa, he saivat liikuntaa edelleen myös leikkimällä. Arkipäivänä kolme neljästä lapsesta oli kävellyt jonkin verran ja lähes 40 prosenttia lapsista käveli yli puoli tuntia. Kolmevuotiaista lapsista 30 % ja kahdeksanvuotiaista 70 % harrasti jotain. arkija vapaapäivän liikunnan muoto. Poikien harjoituksia oli useammin ja ne kestivät pidemmän ajan kuin tyttöjen harjoitukset. Reilu 10 prosenttia 9-12 -vuotiaista ja joka viides 12-vuotiaista tytöistä pelasi pallopelejä useimmilla välitunneilla. Puolet 9-12 -vuotiaista lapsista osallistui vähintään kerran viikossa urheiluseuran harjoituksiin (taulukko 2) . Yhdeksänvuotiaista pojista ja tytöistä 18 % harrasti liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa omatoimisesti. Heistä puolella kävelyyn kului aikaa puoli tuntia tai enemmän päivän aikana. 72 prosenttia 9-12 -vuotiaista lapsista liikkui omatoimisesti vähintään kerran viikossa. 12-vuotiaiden ryhmässä sen sijaan seurassa harrastavia tyttöjä oli suhteellisesti enemmän kuin poikia. Urheiluseuran harjoituksiin osallistui viikottain noin puolet ikäluokasta. Yleisimmät välitunnin viettotavat olivat juttelu ja kavereiden kanssa oleskelu, kävely ja liikuntaleikkien leikkiminen. 9-11 -vuotiaiden ryhmässä seuraharjoituksiin osallistuvien poikien osuus oli suurempi kuin samanikäisten tyttöjen osuus. Poikien omatoimisten liikuntakertojen kesto oli keskimäärin tyttöjen liikuntakertojen kestoa pidempi. Leikki pääosassa, pojat liikkuvat tyttöjä enemmän LAPS SUOMEN -tutkimuksen mukaan lasten liikunta-aktiivisuudessa oli huomattavia yksilöja vuodenaikaeroja. Pojat liikkuivat tyttöjä runsaammin. Sekä 3 8että 9 12 -vuotiaat pojat ja tytöt liikkuivat eniten keväisin ja kesäisin. Liikuntaympäristöt 9-12 -vuotiaiden yleisimmin käyttämät liikuntapaikat olivat uimaranta, luistinrata, hiihtolatu, mäenlaskumäki ja jalkapallokenttä. Muita kuin vapaa-ajan liikuntaympäristöjä olivat koulujen välitunnit sekä päiväkotija koulumatkat. 7-8 -vuotiaista lapsista reilu 70 prosenttia leikki sekä arkiettä vapaapäivinä ulkona vähintään 30 minuutin ajan. Matkojen kulkeminen kävellen tai pyörällä oli yleisempää 7-8 -vuotiailla kuin sitä nuoremmilla tai vanhemmilla lapsilla sekä harvinaisempaa talvella kuin syksyllä ja keväällä (kuvio 3). Välitunneilla käveleminen oli yleisempää tyttöjen (68 %) kuin poikien (57 %) ryhmissä. Kaikissa ikäryhmissä päivittäin liikkuvien poikien osuus oli suurempi kuin tyttöjen. Suu. Jumppaa, jalkapalloa tai muita pelejä kuului noin joka kymmenennen 3 8 -vuotiaan lapsen päiviin. Käveleminen oli selvästi yleisempää 11-12 -vuotiaiden poikien ryhmissä verrattuna nuorempien poikien ryhmiin. Vajaa puolet käytti aikaansa juoksemiseen arkija vapaapäivänä. Vapaapäivänä 60 prosenttia lapsista oli kävellyt. Keskimääräinen päiväkotija koulumatka oli 2,4 km. Liikuntakerta kesti tyypillisesti 30-60 minuuttia. 6-8 -vuotiaiden poikien harrastukset olivat tyttöjen harrastuksia liikunnallisempia
Journal of physical education, recreation and dance 67 (4), 38-43. 1984. Sutidies in Sport, Physical Education and Health 22. Lasten liikunta ei vaadi erityistä rakennettua ympäristöä vaan tapahtuu pääosin pihoilla, maastossa, kaduilla ja kentillä. Liikunnan mahdollistava ja salliva lähiympäristö, harrastamiseen ohjaavien ja kannustavien aikuisten ohella olisikin tehokas tapa lisätä lasten liikunta-aktiivisuutta. Turun kaupungin liikuntaviraston julkaisuja. Silvennoinen, M. J. rimmalle osalle 3 12 -vuotiaista lapsista omatoimisen ja hyötyliikunnan määrä on ohjattua liikuntaa tärkeämmässä asemassa riittävän liikunta-aktiivisuuden saavuttamiseksi. & Tähtinen, J. Ajankäyttö vuosituhannen vaihteessa. Studies in Sport, Physical Education and Health 104. (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Liimatainen, E. Jyväskylä: LIKES. Physical activity for children: a statement of guidelines for children ages 5-12, 2nd edition. Jyväskylä: Liikuntakasvatuksen laitos ja Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. http://www.aahperd. Jyväskylä LI KES. Lasten liikunta-aktiivisuuden muoto poikkeaa aikuisten liikunta-aktiivisuudesta ja siksi heille suositellaankin runsaampaa liikuntamäärää kuin aikuisille. 2005. Nupponen, H. 1981. 1991. KOU LULAINEN LIIKUNNANHARRASTAJANA: Liikuntaharrastusten ja liikuntamotiivien sekä näiden yhteyksien muuttuminen iän mukana peruskoululaisilla ja lukiolaisilla. Rauma : Rauman opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 108. Liikunnalla on tärkeä osuus terveyden saavuttamisessa ja ylläpitämisessä, mutta se ei yksin riitä. 1999. Nupponen, H., Halonen, L., Mäkinen, H. HEIMO NUPPONEN, LitT Professori Turun yliopisto Rauman opettajankoulutuslaitos sähköposti: heimo.nupponen@utu.fi TITTA HALME, TtM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus sähköposti: titta.halme@likes.fi SUSANNA PARKKISENNIEMI, KM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus sähköposti: susanna,parkkisenniemi@likes.fi LÄHTEET Heinonen, 0. Jyväskylä: Terveyden edistämisen tutkimuskeskus. Useimmat tutkimuksen lapsista saavuttivat suositellun liikuntamäärän, mutta huolestuttavan monille lapsille kertyi liikuntaa niukemmin. & Pehkonen, M. 2005. Nupponen, H. 1982. Yksilöiden liikuntamäärien väliset erot olivat erittäin suuret ja huolestuttavasti noin kymmenesosa lapsista ei liikkunut käytännöllisesti katsoen lainkaan. Liikuntaintervention vaikutus 3-7 -vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin sekä fyysisen aktiivisuuden yhteys sydänja verisuonitautien riskitekijöihin. Jyväskylän yliopisto. & Telama, R. J., Lainio, M., Oittinen, A., Parkkunen, H., Rinne, R., Sinkkonen, A., Suominen, S., Takamäki, M. Hyvä lähtökohta on kuitenkin runsaan ja monipuolisen liikunnan mahdollistaminen ja siihen kannustaminen kaikissa lapsuuden vaiheissa. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. Suomalainen arki. Vaikka suurin osa lapsista liikkuu vähintään suositellun 30 minuuttia useimpina päivinä, silti lasten ylipainoisuus ja muut sydänja verisuonitautien riskitekijät, liikuntaelinoireet sekä psyykkinen oireilu ovat viime vuosina lisääntyneet. Ilmeisesti tästä syystä liikunta-aktiivisuussuositusta onkin nostettu. http://tilastokeskus.fi/tup/tiedotteet/v2002/257klts.html (luettu 30 5.2005) Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002: Lapset ja nuoret 2002. 2001. Liikunta ja tiede 37 (6), 4-11. Nuorten aikuisten liikunta-aktiivisuus rakentuu lapsuudessa. B., Welk, G. Tammelin, T. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16 -vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. Sääkslahti, A. Koululiikunnan taitotutkimus lähtökohdat ja toteutus. Lisäksi lapsuuden liikunta tukee lapsen kokonaiskehitystä ja lapsena harjoitetusta liikunnasta voi tulla elämäntapa, jota noudatetaan myöhemminkin elämässä. Liikunta suomalaisten ajankäytössä. P., Corbin, C. Jyväskylä: LIKES. Telama, R. 1991. & Vuolle, P. Kannas, L. 1998. Liikunnallinen elämäntapa, mutta miten. Helsinki: SLU. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 26. Helsinki: Tilastokeskus. Lähtökohdat, menetelmät ja aineiston kuvailu. Holopainen, S., Lumiaho, P., Pehkonen, M. 2. Oja, P., Vuori, 1. Liikunta ja tiede 41 (1 ), 22-25. Näin Turku liikkui vuonna 2000. Suomalaisten liikunta. Herva, H. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 9. Pangrazi, R. Liikunta ja tiede 37 16), 19-22. Jyväskylä: LIKES. 2000. Tunnin päivittäinen liikunta-aktiivisuus olisi lapsille optimaalista ja puoli tuntia useimpina päivinä viikossa vähimmäismäärä liikunnan terveyshyötyjen saavuttamiseksi (NASPE 2005; Oja ja Vuori 1999, 400; Pangrazi ym. 2000. 2004. Jyväskylän yliopisto. Liikunnanopettaja 2, 46-47. Nuorten elinolot. Koululaisten vapaa-ajan jakautuminen koulupäivinä. Koululaisten fyysis-motorinen kunto. Vuori, S Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. Nuorten terveystapatutkimus Nuorten liikunnan harrastaminen 1977-1999. 1996). Keskiarvotulokset kuvaavat vain yhtä puolta 3 12 -vuotiaiden liikunnasta. & Telama, R. 1996.) Lapsuuden liikunnalla on myöhempää liikunta-aktiivisuutta ja terveyttä ennustava merkitys. Hämäläinen, P., Nupponen, H., Rimpelä,A. Prososiaalinen käyttäytyminen, minäkäsitys ja liikuntaharrastus 11ja 17-vuotiailla nuorilla. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:146. Research Reports on Sport and Health 126. NASPE 2005. 7-9 -vuotiaiden lasten fyysisesti aktiivit harrastukset vapaa-ajan toiminallisuudessa ja käsitykset koululiikunnasta. National association for sport and physical education. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 79. Teoksessa 1. TEHOSTETUN KOULULIIKUNNAN TUTKIMUS: Peruskoulun oppilaiden liikunnalliset, tiedolliset ja sosiaaliset toiminnat kolmen lukuvuoden aikana. & Yang, X. Silvennoinen, M. Sääkslahti, A., Numminen, P., Raittila, P., Paakkunainen, U., Välimäki, 1. Physical activity for children and youth. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 30. Jyväskylä: LIKES. 1979. & Rimpelä, M. (Pangrazi ym. Vammala: Duodecim, 400-408. uudistettu painos. 1996. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. 6-vuotiaiden lasten fyysinen aktiivisuus. org/naspe/template.cfm?template=ns_children.html (luettu 30.5.2005). 2000. 1987. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 35
LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 S uomalaisen nuorten aerobista kuntoa ei ole aiemmin systemaattisesti mitattu ja seurattu osana väestöpohjaista terveystutkimuksta. Ikäluokalle lähetettiin postikysely, jossa kartoitettiin muun muassa liikunnan harrastamista. Vähintään tunnin verran liikuntaa kertyi päivittäin vain noin puolelle nuorista, vaikka mukaan laskettiin koulumatkatkin. Tähän syntymäkohorttiin kuuluvat kaikki ne 94 79 lasta Oulun ja Lapin lääneissä, joiden laskettu syntymäaika oli l.7.1985-30.6.1986. Tunti päivässä kertyy vain joka toiselle kouluikäiselle 10 Suuri osa nuorista tarvitsee edelleen sekä lisää että kuormittavampaa liikuntaa. 15-16 -vuotiaiden nuorten liikunnan harrastamista ja aerobista kuntoa tarkastellaan tässä vuosina 2001-2002 toteutetun Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:n hyvinvointija terveystutkimuksen pohjalta. Oulun ja Lapin lääneissä tehty seuranta osoittaa, että reilu viidesosa nuorista liikkuu harvemmin kuin kerran viikossa. Lasten ollessa 15-16 -vuotiaita toteutettiin laaja terveysja hyvinvointitutkimus. Lisäksi nuoret kutsuttiin terveystarkastukseen, jossa heidän aerobinen kuntonsa mitattiin polkupyöräergometritestillä.
Ripeän liikunnan määrän osalta tulokset tässä olivat hyvin samankaltaisia kuin 15-16 -vuotiaiden tulokset kouluterveyskyselyissä vuosina 2002 ja 2004 (STAKES) sekä WHO:n koululaistutkimuksessa vuonna 2002 (Vuori ym. Tämä saattaa heijastaa Pohjois-Suomen kapeampaa liikuntapalvelujen tarjontaa. Liikunta-aktiivisuus 15-16 -vuotiailla pojilla (N=3285) ja tytöillä (N:3570). Samoin ne nuoret, jotka harrastivat ripeää liikuntaa neljä tuntia viikossa tai useammin, eli pojista 46 ja tytöistä 30 prosenttia. Kun laskelmissa huomioitiin vain ripeä liikunta (hengästyttää ja hikoiluttaa ainakin lievästi) seitsemän tuntia tai enemmän ylittyi pojista 23 prosentilla ja tytöistä kymmenellä prosentilla. Näitä tuloksia verrataan nuorten nykyisiin liikuntasuosituksiin, aiempiin tuloksiin koululaisten liikuntatutkimuksista sekä aiempiin tuloksiin 20 vuotta vanhemman pohjoissuomalaisen syntymäkohortin (kohortti 1966) liikunnasta ja kunnosta. Television katselu alle tunti 12 1-2 tuntia 39 yli 2 tuntia 49 Atk-aika. Heitä oli pojista 3 7 prosenttia ja tytöistä 24 prosenttia. Pojat (%) Ripeä liikunta useus. Pelkän ripeän liikunnan määrän perusteella aktiivisiksi voidaan luokitella ne nuoret, jotka harrastivat ripeää liikuntaa neljä kertaa viikossa tai useammin. Aineisto Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986. Sukupuoliero näkyi selvästi ripeän liikunnan harrastamisessa, mutta kevyen liikunnan tai koulumatkaliikunnan harrastamisessa ei ollut eroa tyttöjen ja poikien välillä (taulukko 1). Pojista 20 ja tytöistä 22 prosenttia harrasti ripeää liikuntaa vähemmän kuin tunnin viikossa. Pojat harrastivat 16-vuotiaana liikuntaa enemmän ja kuormittavammin kuin tytöt. Kuinka paljon yhteensä harrastat ripeän liikunnan lisäksi kevyttä liikunta kouluajan ulkopuolella (et hengästy ja hikoile) en lainkaan 7 noin½ tuntia viikossa 13 noin tunnin viikossa 21 2-3 tuntia viikossa 32 noin 4-6 tuntia viikossa 15 7 tuntia tai enemmän viikossa 13 Koulumatka liikunta. Tietokoneen tai videopelien kanssa pelailu/ työskentely alle tunti 19 1-2 tuntia 57 yli 2 tuntia 25 Tytöt (%) 3 11 13 15 17 18 16 8 7 15 19 30 20 10 5 12 21 35 17 11 14 42 33 6 5 13 42 45 60 37 3 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 11. Harvemmin kuin kerran viikossa ripeää liikuntaa puolestaan harrasti pojista 23 ja tytöistä 27 prosenttia. 2004). Uusimpien suositusten (Strong ym. Kuinka kauan kävelet, pyöräilet tai kuljet muilla liikuntaa vaativilla tavoilla koulumatkoilla päivittäin. Hyvin vähän liikkuvia oli noin viidesosa nuorista. (yhteensä meno ja tulomatka) en lainkaan 15 < 20 minuuttia päivässä 43 20-39 minuuttia päivässä 28 40-59 minuuttia päivässä 6 vähintään tunnin päivässä 8 Kuinka monta tuntia vuorokaudessa vietät aikaasi keskimäärin seuraavien toimintojen ääressä kouluajan ulkopuolella. en koskaan 5 kerran kuussa tai harvemmin 9 2-3 kertaa kuukaudessa 9 kerran viikossa 11 2 kertaa viikossa 12 3 kertaa viikossa 17 4-6 kertaa viikossa 20 päivittäin 17 Ripeä liikunta määrä. 2005) mukaan kouluikäisten (6-18-vuotiaat) nuorten tulisi liikkua vähintään tunti päivässä vähintään kohtalaisella intensiteetillä eli seitsemän tuntia viikossa. Nuorilta kysyttiin postikyselyssä myös kuulumista urheiluseuraan ja osallistumista sen harjoituksiin. Tämän kriteerin täytti 16-vuotiaista pojista 54 ja tytöistä 40 prosenttia. Postikyselyyn vastasi 80 prosenttia (n= 7344) ja terveystarkastukseen osallistui 74 prosenttia kutsutuista (n=6798). Tässä tutkimuksessa vähintään tämän suosituksen mukaiseen viikottaiseen liikuntamäärään ylsi tytöistä puolet (50%) ja pojista runsas puolet (59%), kun huomioon otettiin kaikki liikunta kouluajan ulkopuolella intensiteetistä huolimatta (ripeä ja kevyt liikunta sekä koulumatkaliikunta). Kun verrataan tuloksia 31-vuotiaiden pohjoissuoTaulukko 1. Kuinka paljon yhteensä harrastat ripeää liikuntaa kouluajan ulkopuolella (hengästyt ja hikoilet ainakin lievästi) en lainkaan 7 noin ½ tuntia viikossa 13 noin tunnin viikossa 12 2-3 tuntia viikossa 23 noin 4-6 tuntia viikossa 22 7 tuntia tai enemmän viikossa 23 Kevyt liikunta määrä. Tv-aika. Kuinka usein harrastat ripeää liikuntaa kouluajan ulkopuolella vähintään 20 minuuttia kerralla. Aikuisille suunnattujen kuntoliikuntasuositusten mukaan (ACSM 1998) ripeää liikunta tulisi harrastaa vähintään kolme kertaa viikossa, 20 minuuttia kerrallaan, jotta aerobinen kunto pysyisi hyvänä. Urheiluseuraan kuului ja harjoituksiin osallistui pojista 28 ja tytöistä 20 prosenttia, mikä on hieman vähemmän kuin WHO:n koululaistutkimuksessa vuonna 2002 (15-vuotiaat pojat 33 % ja tytöt 24 %). Tavoitteeksi tunti liikuntaa päivässä Nuorilta kysyttiin postikyselyssä ripeän ja kevyen liikunnan harrastamista kouluajan jälkeen sekä liikuntaa koulumatkoilla
= C: !. Kuvaan on merkitty keskiarvo sekä parhaan ja heikoimman viidenneksen raja-arvo. .r;: C: Q) .5 ni .. Naiset 16 vuotta K86 • paras 20% >-A heikoin 20 % • ... Pyörällä liikutaan kouluun, kavereiden luokse ja harrastuksiin. Tulokset on esitetty kuvassa 1. -.... Neljännes pojista vietti yli kaksi tuntia päivässä tietokoneen tai videopelien parissa. E .. 2005). kävelylenkkeily juoksulenkkeily pyöräily hiihto (murtomaa) uinti 10 20 30 jalkapallo lill•PI--.. Pyöräilyä harrasti kerran viikossa tai useammin pojista 68 prosenttia ja tytöistä 80 prosenttia ja neljä kertaa viikossa tai useammin pojista 34 ja tytöistä 42 prosenttia. jääkiekko salibandy • , , • • kaukalopallo, jääpallo • · pesäpallo koripallo lentopallo luistelu taitoluistelu yleisurheilu ratsastus aerobic voimistelu tanssi • • kuntosaliharjolttelu laskettelu/lumilautailu rullaluistelu/rullalautallu sulkapallo tennis suunnistus judo, karate, paini golf -~--~ % 40 50 60 70 ~ -½ Pojat.J l)tö_t Kuva 2. Aineistona Pohjois-Suomen syntymäkohortit 1966 (K66) ja 1986 (K86). Maksimaalinen hapenottokyky (ml/kg/min) pohjoissuomalaisilla miehillä ja naisilla 16-vuotiaana (n=5355) ja 31-vuotiaana (n=8441). Eri liikuntamuotojen harrastaminen 16-vuotiailla pojilla ja tytöillä. Aineisto Pohjois-Suomen kohortti 1986 (vuonna 2001-2002). Kun verrataan tuloksia pohjoissuomalaisilta nuorilta vuonna 1980 kartoitettuihin liikuntamuotoihin (Tammelin ym. Liikuntamuotojen luetteloon oli valittu aiempien tutkimusten perusteella lasten ja nuorten yleisimmät liikuntalajit (Liikuntagallup 1997-98). :E 12 60 55 50 ~ 45 40 35 30 25 • ... Miehet 16 vuotta K86 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 • • A Miehet 31 vuotta K66 • • ... Poikien harrastamista lajeista suosituimpia olivat joukkuepallopelit, jääpelien myötä myös luistelu, rullaluistelu/lautailu sekä kuntosaliharjoittelu. Televisio ja tietokone vie kaksi tuntia päivittäin Liikuntasuosituksissa korostetaan myös tarvetta vähentää inaktiivisia toimintoja, kuten television katselua, tietokoneen käyttöä, videopelien pelaamista ja puhelimessa jutustelua alle kahteen tuntiin päivässä (Strong ym. 2004). Pyöräily nuorten arkiliikuntaa Nuorilta kysyttiin myös kuinka usein he osallistuivat eri liikuntamuotojen harrastamiseen niiden harrastamiseen sopivana vuodenaikana. 2003), joka suosii pyöräilyä, kävelyä, juoksulenkkeilyä sekä muita yksilö lajeja. Pyöräily tai ehkä paremminkin pyörällä liikkuminen paikasta toiseen on 16-vuotiailla tärkein perusliikuntamuoto. Pojista 49 prosenttia ja tytöistä 45 prosenttia katseli televisiota yli kaksi tuntia päivässä. Ripeää liikuntaa neljä kertaa viikossa tai useammin harrasti 31-vuotiaista miehistä 14 prosenttia ja naisista 12 prosenttia, kun luvut nuorten keskuudessa olivat pojilla 37 ja tytöillä 24 prosenttia. Television katselussa ei eroja sukupuolten välillä juurikaan ollut, mutta pojat käyttivät selvästi enemmän aikaa tietokoneen parissa. .. Nuorilta kysyttiin television katseluun ja tietokoneen käyttöön tai videopelien kanssa pelailuun käytettyä aikaa (taulukko 1). '2 1 .§. Tyttöjen harrastamien liikuntalajien kirjo alkaa jo 16-vuotiaana muistuttaa 31-vuotiaiden naisten lajiprofiilia (Tammelin ym. Niiden nuorten osuus (%), jotka harrastivat kyseistä liikuntamuotoa kerran viikossa tai useammin liikuntamuodon harrastamiseen sopivana vuodenaikana. 2003) voidaan havaita, että sähly, kuntosaliharjoittelu, rullalautailuja luistelu, lasket. Tyttöjen suosikkilajeja olivat kävelylenkkeily, rullaluistelu/lautailu, juoksulenkkeily, uinti, tanssi, voimistelu ja aerobic. Pyörällä liikkumiseen kannustavat arkiliikuntakampanjat saattaisivatkin olla mahdollisuus myös nuorten aerobisen kunnon ylläpitämiseksi. Kuva 1. Naisten ja miesten väliset erot liikunta-aktiivisuudessa olivat jo lähes hävinneet 31 vuoden ikään mennessä (Tammelin ym. Naiset 31 vuotta K66 -80 malaisten tuloksiin, niin huomataan että nuoret ovat 16-vuotiaina vielä selvästi aktiivisempia kuin aikuiset, mutta tyttöjen liikunta-aktiivisuus oli jo alkanut lähestyä aikuisten naisten tasoa. Ripeän liikunnan harrastaminen oli vähäisintä juuri niillä nuorilla, jotka käyttivät yli kaksi tuntia päivässä television katseluun
TUIJA TAMMELIN, FT Liikuntafysiologi Työterveyslaitos Oulu sähköposti: tuija.tammelin@ttl.fi LÄHTEET Borodulin K, Lakka T, Laatikainen T, Laukkanen R, Kinnunen H, Jousilahti P. Lisäksi 90 henkilöä suoritti laboratoriossa sekä submaksimaalisen että maksimaalisen testin aerobisen kunnon testin validoimiseksi (Tammelin ym. Vaikuttaa siltä, että pojilla kunnon heikentyminen voi olla 16 ikävuoden jälkeen nopeampaa kuin tytöillä. Nuorten runsas ripeän liikunnan harrastus oli yhteydessä hyvään aerobiseen kuntoon. Huotari P. Liikunnan harrastaminen on kuitenkin tutkimusten mukaan lisääntynyt samanaikaisesti (Hämäläinen ym. Multiprint 1998. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Strong WB, Malina RM, Blimkie CJR, Daniels SR, Dishman RK, Gutin B, Hergenroeder AC, Must A, Nixon PA, Pivarnik JM, Rowland T, Trost S, Trudeau F. 2000) . 2004), että FINRISK 2002 -tutkimuksessa, jossa aikuisväestön kunto arvioitiin Polar Fitness -lepotestillä (Borodulin ym. Nuoret ovat 16-vuotiaana aktiivisempia kuin aikuiset, mutta jo matkalla aikuismaiseen liikunnallisesti passiivisempaan elämäntyyliin. Med Sci Sports Exerc 2003, 35 (5 Suppl): S393. Ero on pienempi kuin aikuisilla. Evidence Based Physical Activity for School-age Youth . lnt J Sports Med. Pojilla ero aikuisiän kuntotasoon jyrkempi kuin tytöillä Nuorten hengitysja verenkiertoelimistön kunto mitattiin terveystarkastuksen yhteydessä submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä (n=5 355). telu ja lumilautailu sekä tytöillä aerobic ovat uusia tai suosiotaan kasvattaneita ja merkittävästi nuorisoa liikuttavia lajeja. Saattaa olla, että aikuisilla aktiivinen liikunta tai toisaalta liikkumattomuus ovat ehtineet vaikuttaa jo pitempään, ja mittausajankohdan aikainen liikunta-aktiivisuus selittää aerobisen kunnon vaihtelua voimakkaammin kuin nuorilla. Myös lajivalikoima on hyvin erilainen. Aikuisväestön selvityksissä erot eniten ja vähiten liikkuvien ryhmien välillä ovat olleet noin 10 ml/kg/min sekä 31-vuotiaiden pohjoissuomalaisten tutkimuksessa step-testillä mitattuna (Tammelin ym. Toisaalta on muistettava, että huonokuntoisena kevyempikin liikunta hengästyttää helpommin ja liikunta arvioidaan kyselyissä sen perusteella ripeäksi. Tammelin T, Näyhä S, Rintamäki H. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus. 2004). http://www.stakes.fi/kouluterveys/index. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 162. Koululaisten keskuudessa toistetut kuntotutkimukset (Huotari 2004) ja varusmiesten vuosittaiset kuntotestit (Vasankari ym. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 13. Vuori M, Kannas L, Tynjälä J, Nuorten liikuntaharrastuneisuuden muutoksia 1986-2002. Tytöt ovat tällä matkalla poikia pitemmällä. Associations of self-rated fitness and ditterent types of leisure-time physical activity with predicted aerobic fitness in 5979 Finnish adult Journal of Physical Activity and Health, 2004, 1, 142-153. 2002) ovat osoittaneet kestävyyskunnon heikentyneen viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana erityisesti pojilla. 2004, 25 (7) 547-52. Teoksessa: Kannas L (toim.). Liikunta ja tiede (6) 4-11. Eri ikäryhmien tuloksia verrattaessa voidaan havaita, että 16-vuotiaana tyttöjen maksimaalinen hapenottokyky oli 74 prosenttia poikien arvosta, kun taas 31-vuotiaana naisten arvo oli 79 prosenttia miesten arvosta. Hämäläinen P, Nupponen H, Rimpelä A & Rimpelä M (2000) Nuorten terveystapatutkimus: Nuorten liikunnan harrastaminen 1977-1999. Ilmeisesti liikunnan muodot ovat muuttuneet siten, että ne eivät kehitä erityisesti juuri aerobista kuntoa. Adolescent participation in sports and adult physical activity. Journal of Pediatrics 2005, 146, 6: 732-737. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, 2004. SLU-julkaisusarja 2/98. Suomalaisten koululaisten fyysinen kunto vuosina 1976 ja 200Uyväskylä yliopisto. Liikuntagallup 1997-1998. Am J Prev Med 2003, 24 (1 ): 22-28. Cardiorespiratory fitness of males and females of northern Finland birth cohort of 1966 at age 31. Changes in aerobic fitness between 1975 and 2002 in Finnish young men (abstract). Maksimaalinen hapenottokyky oli 31-vuotiailla miehillä 14 ja naisilla 8 prosenttia pienempi kuin 16-vuotiaiden ryhmässä. Pyörällä liikkuminen paikasta toiseen on 16-vuotiailla tärkein perusliikuntamuoto. Testissä poljettiin kaksi neljän minuutin pituista kuormaa submaksimaalisella intensiteetillä. 2004). Maksimaalinen hapenottokyky (keskiarvo ± keskihajonta) oli 16-vuotiailla pojilla 50 ± 5 ml/kg/min ja tytöillä 3 7 ± 6 ml/kg/min (kuva 2). Domus-Offset Oy, 2004, 114-139. julkaisematon käsikirjoitus). html. Tammelin T, Näyhä S, Hills AP, Järvelin M-R. Pojat harrastivat 16-vuotiaana liikuntaa enemmän ja kuormittavammin kuin tytöt. Tytöt ovat jo ehkä aikaisemmin alkaneet siirtyä aikuisten vähemmän liikunnalliseen elämäntyyliin, ja muutokset liikunta-aktiivisuudessa ja kunnossa 16 ja 31 ikävuoden välillä ovat siksi vähäisempiä kuin pojilla. STAKES, Kouluterveyskysely 2002 ja 2004. Nuorilla taas kasvu ja perimä mahdollisesti selittävät aerobista kuntoa voimakkaammin kuin vanhemmilla. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. Ero 16-vuotiaitten eniten ja vähiten liikkuvan ryhmän tuloksissa oli keskimäärin 5 ml/kg/min. Kaikki kunnossa. Vastaavassa 31-vuotiaiden pohjoissuomalaisten väestötutkimuksessa (kohortti 1966) aerobinen kunto mitattiin step-testillä ja maksimaalinen hapenotto oli miehillä 43 ml/kg!min ja naisilla 34 ml/kg/min (kuva 2, Tammelin ym. Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Vasankari TJ, Santtila M, Tiainen S & Palvalin K. Maksimikuorma ja maksimaalinen hapenottokyky arvioitiin ekstrapoloimalla huomioiden kuormien suuruus ja sydämen syke kyseisillä kuormilla
Media toimii aina vuorovaikutuksessa vastaanottajiensa, tiedonlähteidensä ja taustayhteisöj ensä kanssa. Me miellämme liikunnan ja oikean ravitsemuksen kuuluvan kiinteästi terveelliseen elämäntapaan. Tämä terveysjulkisuu. Kansalaiset myös luottavat median terveysviestintään, mutta vielä vahvemmin alan ammattilaisiin ja heiltä saatuihin neuvoihin. Teksti: PAULIINA AARVA TERVEYS JULKISUUDESSA Kansalaiset luottavat median terveysviesteihin Suomalaiset ovat ravitsemusja liikuntasuuntautuneita ihmisiä. Toinen puoli terveysjulkisuutta ovat vallitsevat kansalaiskäsitykset terveysasioista. Ne myös tuottavat ja levittävät uusia näkemyksiä, uskomuksia ja katsantokantoja. Elintavat ja kiire kasvava terveysuhka Ne terveyttä vaarantavat syyt ja terveysuhkat, joita ihmiset kyselyja haastattelututkimuksissa ilmoittavat pitävänsä tärkeinä, heijastavat vallitsevia käsityksiä siitä, millaisella toiminnalla "terveyshyvää" tulisi tavoitella. Tässä terveysjulkisuutta käsitellään kolmesta näkökulmasta: 1) miten kansalaiskäsitykset terveellisyydestä ovat muuttuneet viime vuosina, 2) mitä mieltä ihmiset ovat terveysviestinnästä ja 3) millaisen kuvan media piirtää terveyden edistämisesLIIKUNTA & TIEDE 4/2005 tä. 14 J oukkotiedotusvälineet heijastavat yhteiskunnassa vallitsevia käsityksiä terveydestä, sairaudesta ja terveyden edistämisestä. Tiivistän ja pohdin tuloksia Suomen Akatemian Terve-tutkimusohjelmaan kuuluneen "Terveyden edistämisen arvot, normit ja kulttuurit" hankkeesta sekä eräistä muista tuoreista selvityksistä. Se sekä edustaa että luo terveysjulkisuutta. Näitä ovat esimerkiksi olosuhteisiin vaikuttaminen tai elintavat
Terveydenhuollon ammattilaisia, lääkäreitä, hoitajia ja apteekkeja kansalaiset pitävät tärkeimpinä ja luotettavimpina tiedon lähteinä. Kielteisyyden merkitys sairastamiseen ihmisten mielipiteissä sen sijaan ei ole muuttunut vuodesta 1994 vuoteen 2002. den puoli kuvaa terveyden edistämisen sellaisia kansalaisarvoja, jotka ovat laajalti levinneitä ja yleisesti hyväksyttyjä. Kuitenkin on muistettava, että ristiriitaisuus kuuluu myös ihmisen arkeen ja kaikkeen inhimilliseen elämään, joten tietysti se näkyy myös mediassa. Osa kansalaisista näköjään tuntee, että asiallinenkin tieto lisää ahdistusta, mikä tukee sitä vanhan sananparren ydinajatusta, että tieto lisää tuskaa. Tälläkin tavoin tutkittuna epäterveelliset elintavat nousivat ykkössijalle arvojärjestyksessä tärkeimmistä terveyttä uhkaavista tekijöistä: 68% valitsi ne tärkeimmäksi tai toiseksi tärkeimmäksi viiden tekijän listalta. Valtaosa väestöstä kannattaa tavallista arkiliikuntaa, jonka suosiota osoittaa mm. 2005) Samassa tutkimuksessa terveysvaikuttajat eli järjestöjen edustajat ja terveysviranomaiset ilmoittivatkin suurimmiksi puutteiksi median terveysviestinnän syyllistävyyden, vääränlaisten mielikuvien synnyttämisen ja viestinnän ristiriitaisuuden. (Helakorpi ym. Myös televisioon, ystäviin ja tuttaviin sekä järjestöihin ja niiden materiaaleihin luotetaan. Tupakointi sen sijaan näyttää tässä suhteessa menettäneen hieman merkitystään. Kaikkein vähiten luotetaan vaihtoehtoisten hoitojen ja tuotteiden tarjoajiin ja terveystuotteisiin liittyvään mainontaan. se, että reipas päivittäinen kävely oli lähes kaikkien haastateltujen mielestä riittävää terveysliikuntaa, vanhimpien ikäryhmässä yleisemmin kuin nuorimpien. lisää ahdistusta ja pelkoa. 2005) Ristiriitaisuuden ongelmaan ei ole olemassa yksinkertaista ratkaisua, sillä erilaisten, jopa vastakkaisten näkemysten esitteleminen kuuluu olennaisesti median luonteeseen ja tehtäviin. Asiaa tiedusteltiin puhelinkeskustelun kuluessa myös strukturoidulla, valmiit vastausvaihtoehdot sisältävällä kysymyksellä. Kaksi kolmesta haastatellusta (65 %) mainitsi elintavat tärkeimmiksi asioiksi. Suomalaiset pitävät nykyisin erittäin tärkeänä terveellistä käyttäytymistä ja yksilön omaa toimintaa ja vastuuta terveyden edistämisessä. Toimitustyössä sitä voi tietysti yrittää vähentää julkaisemalla uutisia, juttuja ja ohjelmia ainoastaan tutkituista ja näyttöön perustuvista terveysterapioista, -tuotteista ja uutuuksista. Toiseksi yleisin valinnan kohde oli kiireinen elämä, jonka mainitsi joka toinen vastaaja (54 %) . TerveydenhuolLIIKUNTA & TIEDE 4/2005 15. (Tarkianen ym. (Tarkianen ym. Niitä käytetään usein terveyden synonyymeinä, koska ne eivät kanna mukanaan terveyteen ja varsinkaan terveysvalistukseen liitettyjä työläyden ja ahdistavuuden lisämerkityksiä. Kuntoliikuntaan suomalaiset suhtautuvat hyvin myönteisesti. Niitä luetteli lähes joka kolmas vastaaja. (Aarva & Pasanen 2005) Väestökyselyt ovat osoittaneet, että kansalaiset pitävät elintavoista liikuntaa ja ravintotottumuksia tärkeimpinä sairauksien ehkäisyn kannalta. Kuitenkin noin 40 prosenttia kansalaisista piti näitä erittäin tai melko luotettavina tiedon lähteinä. Enemmistö myös katsoo joukkoviestimien välittämän terveystiedon auttavan itsensä kehittämisessä. Yhteiskunnallisten tekijöiden, kuten työttömyyden ja ympäristöasioiden merkitys puolestaan on vähentynyt. Tämä käy ilmi talvella 2005 tehdystä haastattelututkimuksesta, jossa haastateltiin noin 1000 aikuista suomalaista. 2002) . Ahdistusta saattaa myös lisätä se, että median välittämä terveystieto on usein pirstaleista pikku tietoa ja että tieto siitä, mikä on terveellistä näyttää muuttuvan koko ajan. Elintapojen sekä kiireisen elämänrytmin merkitys sairastamisen syynä ja terveysuhkana on kansalaisten mielissä lisääntynyt vuodesta 1994 vuoteen 2002. (Aarva ja Pasanen 2005) Terveysviestit pirstaleisia, syyllistäviä, ristiriitaisia Lähes 90 prosenttia aikuisväestöstä pitää terveysasioiden käsittelyä joukkoviestinnässä asiallisena ja asiantuntevana. Kiireistä elämää, stressiä ja työpaineita pidettiin toiseksi yleisimmin tärkeimpinä sairastavuuden syinä. Lisäksi kodin siivoamista piti enemmistö ja erityisesti naiset hyvänä liikuntamuotona, mikä myös kertoo siitä, että tiedot arkiliikunnan terveyshyödyistä on omaksuttu väestön keskuudessa. Liikunnan puutteen tärkeys ihmisten käsityksissä terveyttä vaarantavana asiana on lisääntynyt vuodesta 1994 vuoteen 2002. Alkoholinkäytön, ravitsemuksen ja ihmissuhteiden merkityksessä sairastamisen syynä ja terveysvaarana ei ole tapahtunut muutoksia vuodesta 1994 vuoteen 2002. Aikuisväestöä edustavalta otokselta (N= 976) tiedusteltiin puhelinhaastattelussa keväällä 2002, millaisia asioita he pitivät tärkeimpinä sairastavuuden syinä ja terveysuhkina. Kuitenkin 40 prosenttia haastatelluista oli sitä mieltä että median terveystieto Hyvä olo ja hyvinvointi ovat valtaamassa terveyden paikkaa muuallakin kuin mainonnassa
U utistyön logiikan mukaisesti onkin aika hankalaa julkaista positiivisia terveysuutisia. (Seale 2002) Tutkimushankkeessa "Arvot, normit ja terveyden edistämisen kulttuurit" analysoitiin Helsingin Sanomien ja Aamulehden journalistisesta ja mainosaineistosta piirtyvää kuvaa terveyden edistämisestä vuosina 2002-2004. Niitä käytetäänkin monesti terveyden synonyymeinä, koska ne eivät kanna mukanaan terveyteen ja varsinkaan terveysvalistukseen usein liitettyjä tylsyyden ja työläyden, jopa ahdistavuuden lisämerkityksiä. Terveysmainonnan välittämä terveyskuva onkin selvästi tuotekeskeisempi kuin journalismin heijastama maailma. Maailma näyttäytyy näin vaarallisena ja uhkaavana paikkana. 2005) Terveellisyyden mielipideilmasto näyttää Suomessa selvästi polarisoituneen terveyssuuntautuneisuuden akselilla siten, että voimakkaasti terveyssuuntautuneessa päässä ovat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat, korkeasti koulutetut naiset ja vastakkaisessa ääripäässä nuoret, vähän koulutetut miehet. Samalla tavoin Sydänmerkin, jonka elintarvike voi saada terveysperustein, kertoi tuntevansa 82 prosenttia naisista ja vain 53 prosenttia miehistä. (Helakorpi ym. Tutkimukseen osallistuneista naisista 4 7 prosenttia oli esimerkiksi kuullut Kunnossa kaiken ikää -toimintaohjelmasta, kun vastaava kuulleiden osuus miesten joukossa oli vain 33 prosenttia. He myös pitivät tiedotusvälineitä, järjestöjä, tuttavia ja ystäviä sekä myös mainontaa tärkeämpinä tiedon lähteinä kuin miehet. Hyvinvoiva ihminen tutkituissa päivälehtimainoksissa oli yleensä nuori, iloinen ja onnellinen, paitsi silloin kun hän urheilee tosissaan, jolloin hän muuttuu suorituskeskeiseksi vakavikoksi. Terveystuotteiden ja -palvelujen mainonnassa pelkkä "terveys" ei tunnu riittävän myyntiargumentiksi, vaan se tarvitsee tuekseen sellaisia tavoiteltavia asioita kuin hyvä olo ja kauneus. Terveydestä sinänsä ei oikein synny sensaatiota, mutta sairauksista, hoitovirheistä ja lääkeuutuuksista syntyy. lon ammattilaisten osalta vastaava prosenttiosuus oli 97 ja sanomalehtien, radion ja aikakauslehtien osalta 50. Päivälehtijournalismissa tällainen personalisointi on harvinaista, koska terveys uutisena on luonteeltaan enemmän poliittinen, tieteellinen tai hallinnollinen kuin henkilökohtainen. Myönteisten elämysten ja yleisen positiivisen hyvän olon lisäksi terveysmainonta vetoaa myös ihmisten toiveisiin ja pelkoihin. Tämä on sopusoinnussa nykyisin vallalla ole16 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 van ilmapiirin kanssa, jonka mukaan talouskasvu, kulutus, tulos ja investoinnit määrittävät yhteiskuntakehitystä. Julkkisten laihdutus-, masennusja selviytymistarinat ovat erityisesti aikakauslehdissä suosittuja juuri sen vuoksi, että ainakin osaan julkisuuden henkilön elämää lukija voi samaistua. Uutissivuilla suosituimpia kirjoittelun teemoja olivat fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö sekä hyvinvointipalvelut. Sanomalehtien terveyskirjoittelussa saavat runsaasti huomiota riskija sairaussensaatiot, sellaiset kuin hullun lehmän tauti, lintuinfluenssa tai ruuan lisäaineet ja jäämät. Kaikkein suurin sydänmerkillä varustettujen elintarvikkeiden käyttäjäryhmä on korkeimmin koulutettu 55 vuotta täyttäneiden naisten ryhmä (66 %) ja pienin käyttäjäryhmä alle 25-vuotiaat vähiten koulutetut miehet (13 %). Ne ovat selvästi valtaamassa myös terveyden paikkaa muuallakin nykykulttuurissa. Tämä viittaa siihen, että yhteiskunnassamme naiset ovat terveysasioissa mielipiteen ohjaajia, jotka usein vaikuttavatkin perheen terveysvalintoihin. Naiset miehiä terveystietoisempia Ne, jotka aktiivisimmin etsivät terveystietoa, hakivat edellä mainitun tutkimuksen mukaan useimmiten tietoa sairauksista ja niiden oireista (38 %). Naiset olivat myös Kansanterveyslaitoksen keväällä 2004 tekemän selvityksen mukaan terveystietoisempia ja kiinnostuneempia terveysviestinnästä kuin miehet. Näyttää siltä, että kuntoliikunnan terveellisyys on suomalaisille niin itsestään selvä asia, että sitä ei nähdä virittäväksi ja arvokkaaksi mainosargumentiksi. Hyvä olo ja hyvinvointi ovatkin ilmaisuja, joita mainontaa käyttää runsaasti. Tulosten mukaan pääkirjoitussivuilla terveyskeskustelua hallitsi taloussanasto. Talousargumentit terveyden edistämiseksi olivat näkyvämpiä kuin vetoaminen ihmisten hyvinvointiin. Naiset näyttivät olevan miehiä aktiivisempia etsimään tietoa terveydestä. (Aarva 2005, Aarva ja Lääperi 2005) Tutkittujen lehtien terveysmainonnassa painottuivat yksittäisten tuotteiden terveyttä vahvistavat ominaisuudet. Terveyskäyttäytymiseen ja elämäntapaan liittyvistä teemoista näkyvimpiä olivat tutkimusaineistossa ravitsemus ja liikunta. (Aarva 2005, Aarva ja Lääperi 2005) Positiivinen terveysjuttu on harvoin uutinen Terveysviestintä voi vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, asenteisiin ja käyttäytymiseen, kun viestit liittyvät ihmisten arkielämään, ovat vallitsevan mielipideilmaston suuntaisia, konkreettisia, myönteisiä ja tulevat vastaanottajan näkökulmasta luotettavasta lähteestä. Lehdet kirjoittavat paljon myös terveyspoliittisista päätöksistä ja hyvinvointipalveluista. Jokainen poliitikko kannattaa toimivien terveyspalvelujen järjestämistä, tiede tuottaa uuttaa tietoa terveyden suojelemisesta ja sairauksien hoidosta ja hallintokoneisto tiedottaa kansalaisille järjestelmään ja palveluihin liittyvistä muutoksista. Lehtien terveyskuvassa paljon taloutta Muiden tiedotusvälineiden tavoin sanomalehdet heijastavat yleistä terveysajattelua ja vaikuttavat terveyspolitiikkaan nostamalla ajankohtaisia teemoja yleiseen keskusteluun. Seuraavaksi suosituimpia tiedonhankinnan aiheita olivat ruoka, josta 29 prosenttia vastaajista ilmoitti viimeksi etsineensä tietoa sekä liikunta (28 %). Terveyden edistämisessä ei ole uutuuden viehä. Liikuntavälineiden mainoksissa terveysargumenttia ei juuri käytetä houkuttimena, vaikka terveysliikunta käsitteenä on jo levinnyt suppeasta tutkijapiiristä laajemmalle. Henkilökohtaisuus on hyvin tärkeää
Aarva P, Lääperi P. Juvenes Print. 2005) Vapaa-ajan liikunnan harrastaminen Suomessa on yleistynyt aina 1970-luvulta lähtien. tystä, silla sairauksien ehkäisyn tavoin se perustuu jo kauan tunnettuihin sekä yhteisöjen että yksilöiden toimintatapoihin. Media & Health. Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Aro AR, Uutela A. Se ei ole ainoastaan väline saavuttaa muita elämän hyviä asioita, vaan myös sinällään terveyden kokemuksena arvokasta ja haluttavaa. (Helakorpi ym. Sosiaali-lääketieteellinen Aikakauslehti 2005;42, 57-71. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 13/2005. Arvojen ja välineitten maailma. Pessimisti n elämänviisaus. Aristoteles. Medialukutaidon paraneminen yhdistettynä terveyslukutaitoon voisikin antaa nykyajan "mediakansalaisille" työkaluja hallita pirstaleista terveystietoa ja yhä kiihtyvää terveysviestintävyöryä. Ainakin yleisellä tasolla suomalaiset ovat hyvin perillä terveellisen ruuan ja liikunnan merkityksestä. WSOY Porvoo. Schopenhauer A. Seale C. Terveyden edistämisen kulttuuriset kentät. Nikomakhoksen etiikka. Alkoholin kulutus sen sijaan on viime vuosikymmenien aikana koko ajan kasvanut ja ylipainoisten osuus väestössä on edelleen suuri (Helakorpi ym. Tutkimus kansalaisten ja vaikuttajien näkemyksistä. New Delhi 2002. Terveys, viestintä ja kansalaiset. Duodecim 2005;121 (1 ):71-77 Ahlman E. Kohtuullisuuden ohella myös liikuntaa on suositeltu terveyssyistä jo 1800-luvulla (esim. Lisäksi terveellisyyden arvot voivat olla enemmänkin retorista kuin omaan toimintaan suoranaisesti vaikuttavia. Schopenhauer 1991). Jyväskylä 1992. Syödään terveellisemmin, mutta lihotaan ! Siitä huolimatta näyttää siltä, että tieto kevyesti syömisen ja terveysliikunnan tärkeydestä on saavuttanut laajat väestöryhmät. 1920. Tämä ei ole mitenkään ristiriitaista, jos arvo käsitetään tahdon suunnaksi, eräänlaiseksi sieluntilaksi mieluummin kuin toimintaa ohjaavaksi prioriteettivalinnaksi (Ahlman 1992). American Behavioral Scientist 48 (2) : 198-2001. SAGE. Kirjassa: Timantit terveyden edistämisen tutkimusohjelmasta, s. 2004. WSOY Juva 1991. Eetillis-idealistinen maailmantarkastelukoe. 9-20. Helsinki 2005. Media Literacy and Public Health. Hollannissa tehdyssä interventiotutkimuksessa todettiin, että koululaisten asennoituminen tupakkaan ja tupakkateollisuuteen muuttui kielteisemmäksi medialukutaitohankkeessa, jossa oppilaat itse tuottivat median toimintaa käsittelevää oppimateriaalia ja osallistuivat tupakkaan liittyvän journalistisen ja mainosaineiston analysointiin ( Gonzales ym. Tampere 2005 Aarva P, Pasanen M. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 8 12/2002 Helsinki 2002. Terveys on yksi ihmisen perusarvoista. Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Aro AR, Uutela A. En usko tällaiseen teoriaan, sillä käytäntö on osoittanut, että ihmiset juoksevat monenlaisten terveysuutuuksien perässä, vaikka niiden tehosta ei olisi mitään muuta näyttöä kuin julkisuuden henkilön kasvot mainoksessa tai kyseisten uutuuksien myyntilukujen huima kasvu. Ihmisillä tuntuu myös olevan tahtoa ja halua muuttaa tottumuksiaan terveellisemmäksi. Suomessakin terveyden edistämisen tutkimuksessa olisi syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota kulttuuriseen ympäristöön, sillä sen vaikutukset ihmisten tapaan hahmottaa maailmaa ulottuvat pitkällä aikavälillä käyttäytymiseen. Turvallinen ja virikkeellinen työja asuinympäristö, hyvä koulutusjärjestelmä ja riittävä taloudellinen ja sosiaalinen turvallisuus ovat parhaat terveyden tuottajat. Tämän mukaan sillä, että media julkaisee myös katteettomia lupauksia jakelevia terveystarinoita, ei olisi paljonkaan merkitystä ihmisten arjessa. Ihmiset voivat myös tulkita elintapamuutoksensa terveellisemmiksi kuin ne itse asiassa ovatkaan. Helsinki 1989. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 17. Kun lisäksi otetaan huomioon, että useimmat toimittajat saattavat pitää itseään enemmän joko vallan vahtikoirina tai totuudellisen tiedon välittäjinä kuin valistajina, on ymmärrettävää että terveyden edistämisen aihepiiri ei ole kaikkein tärkeimmällä paikalla toimittajien työjärjestyksessä. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys. PAULIINA AARVA, YT, dosentti Tutkija Tampereen yliopisto sähköposti: pauliina.aarva@uta.fi LÄHTEET: Aarva P. Kohtuullisuus syömisessä, juomisessa ja toimeliaisuudessa, joka jo antiikista lähtien (Aristoteles 1989) on todettu terveyttä edistäväksi, ei tietenkään ole mikään uutinen. Terveys ja hyvinvointi ovat koskettavia argumentteja, vaikka itse tuote ei mitenkään lisäisi tai vahvistaisi terveyttä. 2005). lntegrating Theo ry, Research and Practice for Tobacco Control. 2004). Pitkällä aikavälillä myös ruokatottumukset ovat muuttuneet ravintosuosituksen mukaiseen suuntaan. Medialukutaito ja terveyslukutaito työkaluiksi Aktiivisen yleisön teorian mukaan joukkoviestinnän vastaanottajat pystyvät vapaasti ja itsenäisesti erottamaan faktan fiktiosta. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2002 . Sen sijaan haluan uskoa, että medialukutaitoa terävöittämällä voitaisiin vaikuttaa siihen, että ihmiset osaavat suhtautua valikoiden median välittämiin terveysviesteihin ja arvioida kriittisesti esimerkiksi mainoksissa esitettyjen terveystietolähteiden luotettavuutta ja ohjeiden ja vinkkien soveltuvuutta omaan elämään. Uusintapainos Jyväskylän yliopisto. Tästä on osoituksena mm. Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskus CRC. Kevät 2004. se, että 68-72 prosenttia kyselytutkimukseen osallistuneista ilmoitti vuosittain vuodesta 1992 lähtien muuttaneensa elintapojaan terveellisemmäksi. Ihmisten vastauksia kyselytutkimuksissa saattavatkin ohjata enemmän tahto terveellisyyteen kuin toiminta. Siksi terveysargumentteja käytetään hyvin paljon markkinoitaessa tavaroita, tuotteita, palveluja ja ideologioita. Yliopistopaino . Suomalaisten käsityksiä terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja niissä tapahtuneet muutokset vuodesta 1994 vuoteen 2002. Gonzales R, Glick D, Davoudi M, Ang A. Gaudeamus. Näin voisi selittyä se, että vaikka ihmisistä tuntuu että he ovat keventäneet ruokavaliotaan, paino vaan lisääntyy. Terveysretoriikka pääkirjoituksissa Helsi ngin Sanomien ja Aamulehden välittämä kuva terveyden edistämisestä vuosina 2002-2003. Helsinki 2005. Tarkiainen J, Leinonen K,Aarva P, Nieminen H
Uudet terveystiedon oppisisällöt olivat näkyvästi esillä Stakesin ja Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen järjestämillä Kouluterveyspäivillä Jyväskylässä elokuussa. Terveystieto on integroitu luokilla 1-4 ympäristöluonnontiedon sisään ja luokilla 5-6 biologia-maantiedon ja fysiikka-kemian yhteyteen. Ympäristöluonnontiedossa terveystietoa käsitellään ihmisen kehoa, kehitystä, arkipäivän terveystottumuksia, tavallisimpia lasten sairauksia ja toimimista hätätilanteissa sekä tunteiden tunnistamista, kiusaamisen ja väkivallan ehkäisyä ja turvallisuutta sekä hyviä tapoja kotona ja koulussa. Ensin integroitua, sitten omia kursseja Uudet opetussuunnitelmien perusteet hyväksyttiin ensin lukioihin vuonna 2003, perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet hyväksyttiin vuoden 2004 alussa. Lukioluokilla käsitellään jo globaaleja asioita ja kansanterveyden historiaa, Heidi Peltonen kertoo. Terveystiedon opettamisen ajankohdat ovat koulukohtaisesti pohdittavissa. Terveystieto on yleissivistävä aine, joka antaa perustietoa ihmisestä ja ihmisen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä laaja-alaisesti. -Oleellista on, että peruskoulun päättöarviointikriteerit terveystiedonkin osalta on nimetty opetusalan perusteissa, joten yläluokilla on pidettävä huolta opetuksen laadusta, Heidi Peltonen sanoo.Yläluokkalaisille terveystieto antaa valmiuksia esimerkiksi tunnistaa, mitkä yhteiskunnalliset ratkaisut tukevat. Yksi vuosiviikkotunti merkitsee 38 oppituntia, lukuvuodelle jaettuna tämä merkitsee yhtä tuntia viikossa. Koulumaailmassa terveydenlukutaito ja aikaisempaa vahvemman aseman saanut oppiaine, terveystieto, halutaan erottaa selkeästi yksilöllisistä kysymyksistä. Peruskoulun ja lukion uusien opetussuunnitelmien perusteissa terveystieto on saanut aseman, jossa se rinnastuu muihin tärkeisiin yleissivistäviin aineisiin. Teksti: ARJA LIINAMAA Hyvinvointi opiskelun kohteena Terveystietoon panostetaan Suomen kouluissa enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa S uomalaisista nuorista on kasvamassa yhä terveyslukutaitoisempia aikuisia. Ylitarkastaja Heidi Peltonen Opetushallituksesta luonnehtii terveystiedon samanlaiseksi lukuja reaaliaineeksi kuin vaikkapa matematiikan, historian tai yhteiskuntaopin. Biologia-maantiedossa käsitellään 5-6-luokilla ihmisen kasvua, kehoa ja murrosikää, fysiikka-kemiassa päihteiden merkitystä ja liikenneturvallisuutta.Luokkien 7-9 uudet perusteet määräävät, että kolmen vuoden aikana terveystietoa annetaan yhteensä kolme vuosiviikkotuntia. Syksyllä 2006 tulee kaikkien peruskoulun luokka-asteiden olla uusien perusteiden mukaisessa opetuksessa. Opetuksen näkökulma pitäytyy alaluokilla yksilöissä ja lähiyhteisössä, mutta 7-9-luokilla kohteena on terveys yhteiskuntapoliittisena, hyvinvointipalveluita ja vaikkapa kansantauteja koskevana kysymyksenä. Näin radikaalia opetuksen uudistusta ei ole tehty muissa Euroopan maissa, sanoo professori Lasse Kannas. Sen ei ole tarkoitus toimia terveysvinkkien tai -ohjeiden lukemistona eikä korvata kouluterveydenhuollon tehtävää. Ensimmäiset lukiolaiset alkoivat opiskella uusien perusteiden mukaan tänä syksynä, perusopetuksessa niitä on otettu käyttöön porrastetusti 18 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 muutama luokka-aste kerrallaan niin
Vaikka lukiossa on tärkeitä tiedollisia tavoitteita, kokemuksellisuutta ei pidä unohtaa. Tämä vaatii paljon paitsi itse opetukselta, myös nuoren ympärillä olevasta yhteiskunnasta. Tällainen eheyttä tuova kokemus on tärkeää terveyden kannalta. Olennaista on herättää älyllistä uteliaisuutta, oppilaiden toiminnallisuutta, syvällisiä arvojen pohdiskelua ja luovuutta. -Yksilöllinen terveys on yhteydessä luottamussuhteisiin. Lähes kaksi viidestä peruskoulun yläluokkalaisesta söi epäterveellisiä välipaloja ja kolme viidestä harjasi hampaitaan harvemmin kuin kahdesti päivässä. Kouluterveystutkimukseen osallistuneet kunnat ja koulut saavat kuntaja koulukohtaisen raportin tuloksista. Tutkimuksen tiedot kerätään samoissa kunnissa joka toinen vuosi opettajan ohjaamilla luokkakyselyillä peruskoulujen kahdeksansilla ja yhdeksänsillä luokilla sekä lukioiden ensimmäisillä ja toisilla luokilla.Huhtikuussa tehtyyn kyselyyn osallistui 212 kuntaa Länsi-Suomen, Oulun ja Ahvenanmaan lääneistä. Nuorten terveystieto-opiskeluissa tulisi syntyä tietämystä yhteisöjen merkityksestä. Lukioissa painotetaan tietopuolta paitsi ylioppilaskirjoitusten vuoksi, myös siksi, että osa opiskelijoista valmistautuu muun muassa terveydenhuoltoalan ja liikuntaalan yliopistoja ammattikorkeakouluopintoihin, Lasse Kannas huomauttaa.Opettajille on tarjottu täydennyskoulutusta ja terveystiedon aineenopettajakelpoisuuden tuottavaa koulutusta, jonka kysyntä on ollut Kannaksen mukaan suurta. Epäterveellisiä välipaloja syötiin harvemmin kuin yläasteella ja puolet harjasi hampaansa harvemmin kuin kahdesti päivässä. Hän viittaa Markku T Hyypän tutkimuksiin suomenruotsalaisten pitkän eliniän taustalla olevista tekijöistä. Ympäristökin voi olla myrkyllinen, sosiaalisesti. Terveystieto tulee yhdeksi ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettavaksi reaaliainekokeeksi keväällä 2007. Kyselyyn vastasi noin 73 900 oppilasta. TOSIHUMALAA ENEMMÄN, TUPAKOINTIA JA HUUMEITA VÄHEMMÄN Nuorten päihteiden käyttöä ja hyvinvoi ntia on seurattu aiempaa tarkemmin vuodesta 1995 lähtien Sosiaalija terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus Stakesin teettämän kouluterveystutkimuksen avulla. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 19. Neljäsosa yläluokkalaisista meni koulupäivinä nukkumaan kello 23 jälkeen.Lukiossa myöhään valvominen on vielä yleisempää: kolmasosa lukiolaisista valvoi myöhempään kuin kello 23: een. Tuloksensa tilanneet kunnat saavat myös salasanan Stakesin Neninuori-tietokantaan, jossa voi tehdä yksityiskohtaisempia analyyseja oman kunnan ja koulun aineistosta. Miten kokea itsensä tärkeäksi, miten kokea, että minusta pidetään kiinni. Voidaan mennä vaikka kansalle katsomaan elämää terveyttä pohtivalla silmällä tai seurata mainosten paradokseja, kun ne esittävät nuorille tavoiteltavia elämän malleja, Lasse Kannas sanoo. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tosihumalaan juominen vähintään kerran kuukaudessa on lisääntynyt nuorten keskuudessa. Opetuksessa tarvitaan uusia ajattelutapoja. -Entä jos opettelisimme rentoutumaan, irrottautumaan suorituspaineista, olemaan jouten, pohtimaan kokemuksia vertaisnäkökulmasta, millaista terveyttä tästä syntyisi, Hoikkala pohtii. Koulu ei voi opettaa nuorille sellaista uutta suhtautumista, mitä se ei itse omassa toiminnassaan toteuta. Luottamuksesta hyvinvointia Sosiologian dosentti, nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja Tommi Hoikkala haki Kouluterveyspäivillä vastausta hyvinvoinnin kysymykseen luottamussuhteista. Voidaan miettiä esimerkiksi sitä, miten koulu kytkeytyy naapurustojen ja aluetoimintojen verkostoihin, sellaiseen yhteisöllisyyteen, joka tuottaa sosiaalista pääomaa, Hoikkala sanoo. Kyselyn tuloksia käsittelemällä on voitu vaikuttaa varsinkin koulu kiusaamiseen ja tupakointiin. Tuloksia hyödynnetään oppilashuollossa ja kouluterveydenhuollossa sekä koulun sisäistä ilmapiiriä ja kodin ja koulun yhteistyötä parannettaessa. -Tänä syksynä lukioissa aletaan siis valmistautua terveystiedonkin ylioppilaskirjoituskysymyksiin. Parillisina vuosina kysely tehdään Etelä-Suomen, Itä-Suomen ja Lapin lääneissä. -Terveys tietoon kuuluu keskusteleva ja toiminnallinen ote varsinkin peruskoulun aikana. Tutkimus käsittelee myös elinoloja, koulutyötä, rikkeitä, ihmissuhteita, fyysistä uhkaa, elintasoa ja vanhemmuuden toimivuutta. Päihteistä tutkimus kertoi sekä huonoja että hyviä uutisia. Muutoin nuorelle syntyy helposti epäilys siitä, kelpaako hän omana itsenään vallitseviin menestymisen kriteereihin. -Vastaus löytyi vahvoista naapuriavun ja sosiaalisen tuen rakenteista, runsaasta vuorovaikutuksesta, kansalaistoiminnasta, yhteisistä säännöistä ja kyvystä elää toisten kanssa, Hoikkala sanoo.Koulun tai muun yhteiskunnan todellisuus ei saisi välittää erikoistumisen, tehokkuuden ja yksilöllistymisen normeja kaikkein tärkeimpinä. Osittain tämä tapahtuu aluksi opettajien luovuuden varassa, sillä oppikirjojen valmistamisessa tulo kova kiire eivätkä kaikkien kustantajien kirjat ole vielä käytössä, kertoo opetussuunnitelmien kehitystyössä ja opettajainkoulutuksessa mukana oleva terveyskasvatuksen professori Lasse Kannas Jyväskylän yliopiston Terveystieteiden laitokselta. terveyttä ja mitkä tuhoavat, millainen yhteisöllisyys on hyvästä, mikä pahasta sekä nuoruuden fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia, itsehoitoa ja sairauksia hoitoa. Lukiossa tiedolliset haasteet Lukioissa terveystietoa on yksi pakollinen kurssi ja kaksi valinnaista syventävää kurssia. Toisaalta myös täysi raittius on lisääntynyt, päivittäin tupakoivien osuus on vähentynyt ja lai ttomien huumeiden kokeilut ovat vähentyneet.Tutkimus selvitti myös muun muassa terveystottumuksia. Terveystiedon tarkoituksena ei ole esittää, miten eletään oikein eikä antaa ohjeita ja kontrollia
Vähintään puoli tuntia päivittäin työmatkallaan pyöräilee tai kävelee työssä käyvistä miehistä vain 13 prosenttia ja naisista 19 prosenttia.. Me syömme terveellisemmin, tupakoimme vähemmän ja liikumme enemmän vapaa-ajallamme kuin vielä 1970-luvun lopussa. Teksti: SATU HELAKORPI Arjen valinnat aiempaa terveellisempiä 20 LI IKUNTA & TIEDE 4/2D05 Terveellisemmät elintavat ovat yhä useamman suomalaisen työikäisen arkea. Työmatkaliikunta puolestaan ei ole viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt
Myös nuoret miehet (1524v) erottuivat ryhmänä, jossa päivittäinen liikunta oli yleisempää (16 %) kuin muissa ikäryhmissä. Vapaa-ajan liikunnan harrastaminen on Suomessa lisääntynyt pitkällä aikavälillä. Naisten ruokatottumukset ovat edelleen terveellisemmät kuin miesten ruokatottumukset. Myös tupakoinnin lopettamishalu ja lopettamisyritykset ovat yleisiä. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 21. Kasvisten päivittäissyönti on lisääntynyt. Vähintään puoli tuntia päivittäin työmatkallaan taas pyöräili tai käveli 13 prosenttia miehistä ja 19 prosenttia naisista. Leipä onkin jo pitkään voideltu yleisimmin kevytlevitteellä tai margariinilla. Miehistä 53 prosenttia ja naisista 57 prosenttia ilmaisi haluavansa lopettaa tupakoinnin. K ansanterveyslaitos on seurannut vuodesta 1978 alkaen vuosittain suomalaisen aikuisväestön (15-64-vuotiaat) terveyskäyttäytymistä postikyselytutkimuksen avulla. Naisilla ikäryhmien väliset erot suosituksen mukaisen liikunnan harrastamisessa eivät ole yhtä suuria kuin miehillä. 5564-vuotiaista naisista 36 prosenttia kertoi vapaa-ajan liikunnasta vähintään neljä kertaa viikossa kun vastaava osuus 2544-vuotiailla oli 26 prosenttia. Vuonna 2004 kertoi 64 prosenttia vastaajista käyttävänsä leivällä kevytlevitettä tai margariinia. Miehistä 72 prosenttia ja naisista 88 prosenttia ilmaisi tätä huolta. Päivittäin tupakoivien huoli tupakoinnin vaikutuksesta omaan terveyteen on yleistä. Vuonna 2004 kodin ulkopuolella työskentelevistä miehistä 29 prosenttia kertoi kävelevänsä tai pyöräilevänsä työmatkoillaan vähintään 15 minuuttia päivittäin, vastaava osuus naisilla oli 48 prosenttia. Myös leipärasvavalinta on muuttunut tutkimuksen aikana. Vuonna 1978 miehistä 45 prosenttia ja naisista 41 prosenttia ilmoitti harrastavansa vapaa-ajanliikuntaa vähintään kahdesti viikossa vähintään puoli tuntia kerralla niin, että he ainakin lievästi hengästyvät ja hikoilevat. Terveyden edistämisen kannalta työmatkaliikunta on erityisen kiinnostava terveysliikunnan muoto. Metodisyistä vähintään neljän vapaa-ajan viikoittaisen liikuntakerran tarkastelu on mahdollista vasta 90-luvun alusta. Kun vuonna 1982 15 prosenttia miehistä ja 32 prosenttia naisista ilmoitti, ettei ollut käyttänyt alkoholia viimeksi kuluneen vuoden aikana, niin vastaavat osuudet vuonna 2004 olivat 10 prosenttia (miehet) ja 13 prosenttia (naiset). Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on kartoittaa terveyskäyttäytymisen pitkän ja lyhyen aikavälin muutoksia sekä väestöryhmittäisiä eroja ja muutosten yhteyksiä terveyspoliittisiin toimiin. liikunnan määrästä, vastaava osuus 25-44-vuotiailla oli 22 prosenttia. 25-44-vuotiaat harrastavat vapaa-ajan liikuntaa vähiten Miehillä on suuret ikäryhmittäiset erot vähintään neljä kertaa viikossa vapaa-ajan liikuntaa harrastavien osuudessa, 15-24vuotiaista 42 prosenttia ilmoitti em. Miedompiin juomiin, mutta lisääntyneeseen käyttöön sitten 1980-luvun Alkoholinkäyttö on Suomessa lisääntynyt 1980-luvun alusta lähtien ja raittiiden osuus vähentynyt. Näiden vähintään neljä kertaa viikossa liikkuvien osuus on pysynyt samalla, noin 30 prosentin tasolla, sekä miehillä että naisilla 1564vuotiaassa väestössä. Vuonna 2004 27 prosenttia miehistä tupakoi päivittäin. Rasvattoman maidon, kevytlevitteen ja margariinin sekä kasvisten käyttö lisääntyneet Tutkimuksessa mitatut ruokatottumukset (leipärasvavalinta, maitolaatuvalinta, kasvisten syönti päivittäin) ovat muuttuneet ravintosuositusten mukaiseen suuntaan. Vuonna 1978 suomalaisista noin 60 prosenttia käytti voita leivällä, kun vastaava osuus on nykyisin noin 5 prosenttia. Vuonna 2004 miehistä 29 prosenttia ja naisista 4 7 prosenttia sanoi syövänsä tuoreita kasviksia päivittäin. Vuonna 1978 alle 5 prosenttia suomalaisista valitsi rasvattoman maidon, kun vuonna 2004 miehistä 39 prosenttia ja naisista 4 7 prosenttia joi rasvatonta tai ykkösmaitoa. Näin määritellyn terveysliikunnan harrastaminen on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä, mutta miehillä ikäryhmittäiset tasoerot ovat säilyneet, niin että nuorimmassa (1524-vuotiaat) ja vanhimmassa ikäryhmässä (5564-vuotiaat) harrastettiin vapaa-ajan liikuntaa enemmän kuin 2554-vuotiaiden ikäryhmässä. Siinä missä nykyään korostetaan kokonaisenergiankulutusta, vannottiin 70-luvulla vapaaajanliikunnan nimiin. Miehistä 33 prosenttia ja naisista 40 prosenttia kertoi yrittäneensä vakavasti lopettaa tupakoinnin kuluneen vuoden aikana. Tärkeimmät terveyskäyttäytymisen osa-alueet tutkimuksessa ovat tupakointi, ruokatottumukset, alkoholinkäyttö ja liikunta sekä edellisistä riippuvat ylipaino ja lihavuus. Mikä on terveyttä edistävä määrä liikuntaa, on kysymys, johon annetut vastaukset ovat vuosien mittaan jossain määrin vaihdelleet. Vuonna 2004 vastaavat osuudet olivat 61 prosenttia (miehet) ja 65 prosenttia (naiset) . Naisilla taas ikäryhmien väliset erot liikunnan harrastamisessa ovat supistuneet ja nykyisin ikäryhmien väliset erot ovat vähäisiä. Päivittäin vapaa-ajan liikuntaa harrastivat oman raportointinsa mukaan eniten 5564-vuotiaat (miehet 18 %, naiset 22 %). Vuonna 2004 20 prosenttia naisista oli päivittäistupakoijia. Tutkimusjakson aikana sellainen työmatkaliikunta, joka oli päivittäistä ja yhteiskestoltaan vähintään 15 minuuttia väheni 1990-luvulle tultaessa, mutta on sen jälkeen säilynyt jokseenkin 90-luvun alun tasolla. Naisten tupakointi on pysynyt 1980-luvun puolivälin tasolla. Rasvattoman ja ykkösmaidon kulutus on lisääntynyt tutkimusjakson aikana. Tupakointi väheni 1990-luvun puoliväliin asti Miesten päivittäistupakointi on pitkällä aikavälillä vähentynyt, mutta pysynyt samalla tasolla 1990-luvun puolivälistä alkaen
Työikäisen väestön vapaa-ajan liikunnan harrastaminen on lisääntynyt, mutta edelleen vain noin kolmannes harrastaa vapaa-ajan liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa. Oluen ja mietojen viinien suosio on lisääntynyt. Vuonna 2004 miehistä 64 prosenttia ja naisista 31 prosenttia ilmoitti juoneensa olutta viimeksi kuluneen viikon aikana ja viiniä kertoi juoneensa miehistä 30 prosenttia ja naisista 34 prosenttia. Naisten vapaa-ajan liikunnan harrastamisessa ei ole koulutusryhmien välisiä eroja. Vuonna 2004 alkoholinkäyttö lisääntyi edelliseen vuoteen verrattuna. Viikon sisällä väkeviä alkoholijuomia kertoi käyttäneensä miehistä 38 prosenttia ja naisista 19 prosenttia. SATU HELAKORPI, VTM Tutkija Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto Kansanterveyslaitos sähköposti: satu.helakorpi@ktl.fi LÄHTEET: Helakorpi S., Patja K., Prättälä R., Aro A.R., Uutela A. Vähintään kahdeksan annosta alkoholia viikossa kertoi juoneensa miehistä 4 2 prosenttia ja naisista 29 prosenttia kertoi viiden alkoholiannoksen viikkokulutuksesta vuonna 2004. Liikunnan harrastaminen on yleistynyt kaikissa ikäryhmissä, mutta ikäryhmien välillä erot ovat säilyneet, varsinkin miehillä. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2004. Miesten tupakointi on vähentynyt, naisten tupakointi pysynyt samalla tasolla 80-luvun puolivälistä lähtien. Alkoholinkulutus on lisääntynyt ja pysynyt korkealla tasolla. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 17/2003. Uudellamaalla ilmoitetaan enemmän alkoholin viikkokulutusta kuin muualla Suomessa. Tupakoinnin yleisyydessä on selvät erot koulutusryhmittäin, mutta ei nykyisin oleellisia alue-eroja. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 13/2004 (www.ktl.fi/eteo/avtk) Helakorpi S., Patja K., Prättälä R.,AroA.R., UutelaA. Päivittäistupakoinnin ja ruokatottumusten alue-erot ovat supistuneet. Ravintosuositusten mukaiset ruokatottumukset ovat yleistyneet kaikissa koulutusryhmissä, mutta edelleen korkeammin koulutettujen ryhmässä syödään terveellisemmin. Ylimmän koulutusryhmän miehet harrastavat vapaa-ajan liikuntaa vähintään kaksi kertaa viikossa yleisemmin kuin miehet muissa koulutusryhmissä. Ruokatottumukset ovat muuttuneet ravintosuositusten mukaiseen suuntaan ja niiden koulutusryhmittäiset erot ovat säilyneet, mutta joissain ruokatottumuksissa myös supistuneet. Tupakointi on yleisintä alimmassa koulutusryhmässä. Alkoholinkulutuksessa alueelliset erot ovat edelleen selkeitä siten, että Uudellamaalla juodaan alkoholia eniten. Väestöryhmittäiset erot ovat alueellisesti pienenemässä, mutta koulutusryhmien väliset erot ovat säilyneet ja jopa lisääntyneet esim. Väkevien juomien käyttö lisääntyi edelliseen vuoteen verrattuna, sillä vastaavat osuudet vuonna 2003 olivat 35 prosenttia (miehet) ja 17 prosenttia (naiset). Ruokatottumusten alue-erot ovat supistuneet. Naisten vapaa-ajan liikunnan harrastamisessa taas ei ole koulutusryhmien välisiä eroja. Vastaavat osuudet vuonna 2003 olivat 38 prosenttia (miehet) ja 27 prosenttia (naiset). Elintapojen kehityksessä on myös alueellisia eroja. Myönteisiä ja kielteisiä muutoksia elintavoissa Kroonisiin kansantauteihin liittyvät elintavat ovat pitkällä aikavälillä kehittyneet pääosin myönteisesti Suomen työikäisessä väestössä. Tutkimusjakson aikana alkoholijuomien kulutusrakenne on muuttunut miedompia juomia suosivaksi. Ylimmän koulutusryhmän miehet harrastavat vapaa-ajan liikuntaa yleisemmin kuin muut miehet. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2003. Korkeimmin koulutetut rapor22 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 toivat yleisemmin alkoholinkulutusta ja alue-erot ovat suuria alkoholinkulutuksessa. tupakoinnissa. Vapaa-ajan liikunnan harrastamisessa vähintään kaksi kertaa viikossa ei ole alue-eroja. Korkeammin koulutetut raportoivat yleisemmin alkoholin viikkokulutusta. Koulutusryhmien välillä eroja terveyskäyttäytym isessä Koulutusryhmien väliset erot terveyskäyttäytymisessä ovat säilyneet
toimintakyvyn vajeiden ja hoitotarpeen lisääntymisen sekä lopulta laitoshoidon tarpeen kasvun. Kävely onkin monille ikääntyneille suotuisa liikkumisen muoto. Terveyteen liittyvien ennalta ehkäisevien toimenpiteiden ja tätä kautta aktiivisen ikääntymisen tukemisen tulisi jatkossa saada yhä suurempaa painoarvoa, varsinkin jos terveyspalveluihin liittyvien määrärahojen kehitys ei noudattele väestön ikääntymisen kehitystä. Vaikka kävelyharras ei ole merkittävästi alentunut, ikääntyneiden lihavuus on yleistynyt. Liikunnan ja lihaskunnon ylläpitämisellä on tärkeä merkitys toimintakyvyn vajeita ehkäisevänä tekijänä. Loukkaantumisen vaara ja mm. Tästä huolimatta on liian aikaista varmuudella sanoa kuinka paljon esimerkiksi sosiaalija terveyspalvelujen tarve tulee lisääntymään. elintavoista, terveydentilasta, toimintakyvystä, palvelujen käytöstä ja turvattomuuden kokemuksista. pyöräily, uinti, voimistelu, liikuntapelit) kuin kävelyn päivittäisestä harrastamisesta raportoi noin 15 prosenttia. Keskimäärin noin puolet 65-84-vuotiaista suomalaisista ilmoittaa kävelevänsä päivittäin vähintään puoli tuntia. Kävelyharrastuksen yleisyyttä saattaa osaltaan selittää se, että kävely on helppo sisällyttää päivittäisten toimintojen suorittamiseen. Kyse voi olla kuntoliikunnan vähenemisestä, yleisestä energiankulutuksen alenemisesta, energian saannin lisääntymisestä tai kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutuksista. niveliin kohdistuva rasitus on vähäisempää kuin monissa suurempaa intensiteettiä vaativissa lajeissa. Terveystottumukset kohentuneet Kansanterveyslaitoksen tietojen mukaan eläkeikäisten ruokatottumukset ovat terveellistyneet, alkoholinkäyttö on lisääntynyt ja miesten tupakointi on vähentynyt, naisten tupakoinnin pysytellessä alhaisella tasolla viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Kansanterveyslaitos on seurannut eläkeikäisten terveyttä ja terveyskäyttäytymistä väestötasolla kahden vuoden välein vuodesta 1985. Tilastokeskuksen vuoden 2003 tietojen mukaan 75 vuotta täyttäneistä naisista noin 80 prosenttia ilmoittaa kaatuneensa tai liukastuneensa kotona viimeisen vuoden aikana. Liikunnalla ja muulla terveyskäyttäytymisellä on oleellinen vaikutus aktiivisen ikääntymisen toteutumiselle. Toimintakyvyn ylläpitäminen tai kohentuminen LIIKUNTA& TIEOE4/2005 23. Kävelyä eläkeikäiset ovat harrastaneet aktiivisesti koko seurannan ajan eikä mainittavia muutoksia sen yleisyydessä ole ollut havaittavissa. Muun liikunnan (esim. Tähän 65-84-vuotiaita koskettavaan tutkimukseen on kerätty tietoja mm. V äestön nopea ikääntyminen tuo mukanaan mm. Kohtalokkaimpia seurauksia näistä kaatumisista ovat lonkkamurtumat. Teksti:TOMMI SULANDER TERVEYSTOTTUMUKSET MUUTTUVAT MYÖS IKÄÄNNYTTÄESSÄ: Odotettavissa aiempaa aktiivisempi vanhuus Nykyisillä eläkeikäisillä on parempi toimintakyky ja terveys kuin ikätovereillaan muutama vuosikymmen sitten. Kotitapaturmien ehkäisy on tärkeä osa terveyden edistämistä. Tästä huolimatta 8084-vuotiaista miehistä lähes puolet ja naisista lähes 40 prosenttia ilmoittaa kävelevänsä päivittäin vähintään puoli tuntia. Eläkeikäisen väestön liikunnasta ja muusta terveyskäyttäytymisestä on kuitenkin kertynyt niukasti väestötasoista tietoa menneiden vuosien aikana sekä Suomesta että muualta. Näin liikunta edesauttaa itsenäistä selviytymistä ja kotona asumista mahdollisimman pitkään. Puoli tuntia päivittäistä kävelyä korkeassakin iässä Iän myötä liikunnan yleisyys oletettavasti vähenee toimintavajeiden lisääntyessä. Varmaa selitystä lihavuuden yleistymiselle ei ole
Iso osa Suomen eläkeikäisestä väestöstä asuu pienissä kunnissa ja haja-asutus alueilla monet heistä etäällä palveluista. Suomen eläkeikäiset näyttävät Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan olevan myös hyvin yksimielisiä siitä, että liikunnan harrastaminen kannattaa aina. He tulevat toimimaan lisääntyvässä määrin mm. Noin 96 prosenttia vastanneista on samaa mieltä tämän väittämän kanssa. Tällöin vanhempi väestönosa saatetaan jättää huomioimatta liikuntasuunnittelussa. Vaikka päätöksentekoprosesseissa on oleellista keskittyä myös ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin, julkisen keskustelun painopiste tulisi siirtää ikääntymisprosessin haittavaikutuksista sen mukanaan tuomien lisääntyvien voimavarojen positiivisiin mahdollisuuksiin. Kysyttäessä eläkeikäisiltä ovatko he viimeisen vuoden aikana muuttaneet terveyteen liittyviä tottumuksia terveellisten näkökulmien perusteella, keskimäärin noin neljännes vastaajista ilmoittaa lisänneensä liikuntaa. Myös eläkeiässä ne kohentavat kuntoa ja elämänlaatua sekä tukevat aktiivisen ikääntymisen toteutumista. Tämän päivän eläkeikäisillä on parempi toimintakyky ja terveys kuin ikätovereillaan muutama vuosikymmen sitten. Näin ollen fyysinen liikunta yhdistettynä kognitiivisia kykyjä vaativiin harrastuksiin luo hyvän pohjan aktiiviselle ikääntymiselle. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan muun muassa lukeminen, lautapelien pelaaminen, soittimen soittaminen ja tanssiminen vähensivät dementiaan sairastumisen riskiä. Lisäksi aiempia eläkeläisikäpolvia suurempi varallisuus tekee heistä yhä kasvavan kuluttajaryhmän. Uusien ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle tulisi nähdä suurena voimavarana. Itsenäinen selviytyminen on tärkeä osa ihmisten elämänlaatua. Tällainen keskustelu heikentää ikäihmisten arvostusta ja voi osaltaan alentaa ikäihmisten elämänlaatua. TOMMI SULANDER, VTT, YTM Erikoistutkija Kansanterveyslaitos sähköposti: tommi.sulander@ktl.fi. Aktiiviset harrastajat voimavara kansalaistoiminnalle Keskustelu väestön ikääntymisestä ja sen vaikutuksesta yhteiskuntaan on pääasiallisesti sisältänyt negatiivisen latauksen. Vaikka väestötasoinen tieto ikäihmisten kuntoliikunnasta onkin vähäistä, tulos kävelyn yleisyydestä on rohkaiseva ja antaa olettaa, että ikäihmiset ovat hyvin aktiivisia kansalaisia. On puhuttu tulevasta taakasta, uhkakuvista ja eläkepommista. osa-aikatyössä, vapaaehtoisja järjestötoiminnassa sekä omaishoidossa. Liikunnan lisäksi myös muilla vapaa-ajan harrastuksilla on todettu olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia. 'Ikärasismi' saattaa vaikuttaa epäsuotuisasti myös liikuntaharrastuksen 24 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 mahdollisuuksiin. Etenkin ryhmäliikuntaan sisältyy myös kontakti muihin ihmisiin mikä on puolestaan omiaan ylläpitämään sosiaalista toimintakykyä. Tällöin tärkeitä ovat esimerkiksi kunnan tarjoamat harrastusmahdollisuudet ja niiden saavutettavuus. edellyttää säännöllistä liikuntaa, mutta jo vähäisellä liikunnalla voi olla positiivisia vaikutuksia elämänlaatuun. Elämänlaatuun ja terveyteen vaikuttavat tekijät sisältävät suuren määrän yksilön omia valintoja. Terveyskäyttäytymistä muutetaan myös myöhemmällä iällä Eläkeikäisten terveyskäyttäytymisen kehityssuuntiin vaikuttaa osaltaan uusien ikäpolvien siirtyminen eläkkeelle. Terveyskäyttäytymismuutoksia tehdään siis myös myöhemmällä iällä. Tämän valossa voimme odottaa, että itsenäisen selviytymisen aika ikääntyneenä pitenee. Aktiivisina kansalaisina he myös todennäköisesti harrastavat enemmän kuin aiemmat ikäpolvet. Toisaalta ennaltaehkäisyyn liittyy voimakkaasti myös yhteisöllisiä elementtejä. Olisikin aika lisätä keskustelua ikääntyvään yhteiskuntaan liittyvistä myönteisistä seurauksista
kokeilusta käytäntöön LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 25
Asiakaskyselyn palautti kaikkiaan 28 potilasta, joista puolet oli naisia ja puolet miehiä (26-75-v.). Kyselyihin vastanneista lääkäreistä (N=86), hoitajista (30 lomaketta) ja fysioterapeuteista (18 lomaketta) noin puolet kustakin vastanneesta ryhmästä oli osallistunut Liikkumisreseptikoulutukseen. Pilattiin osallistui kolme terveyskeskusta ja kaksi työterveyshuoltoa. Käytön suurimpana esteenä pidettiin ajan puutetta. Liikkumisreseptin käyttö vähäistä Liikkumisreseptin käytöstä saatiin ensi kokemuksia jo pilottiprojektin aikana. Tavoitteena oli, että paikallisella tasolla yhdessä sovittaisiin liikuntaneuvonnan käytännöistä: missä vaiheessa on tarpeellista,. Liikkumisreseptin käyttöselvitystä koskeva kyselylomake lähetettiin joulukuussa 2003 Liikkumisreseptikoulutukseen vuosien 2002 ja 2003 aikana osallistuneille lääkäreille sekä niihin toimipaikkoihin, joihin oli tilattu Liikkumisresepti-koulutus. Suurin osa koki liikuntaneuvonnan olevan itselleen tarpeellista tai erittäin tarpeellista. Eniten aikaa vei taustatietojen selvittäminen, mutta harjoittelu paransi neuvonnan sujuvuutta ja lyhensi siihen kulunutta aikaa. Pilottihankkeen ensimmäisessä vaiheessa kehitettyjen reseptilomakkeiden toimivuutta kysyttiin lomakkeilla sekä lääkäreiltä että potilailta ja lääkäreiltä lisäksi ryhmähaastatteluilla. Neuvonnan tueksi kaivattiin oheismateriaalia, muun muassa tietoa eri liikkumismuodoista ja palveluista, rasittavuuden arvioinnista ja liikunnan terveysvaikutuksista. Myös rutiininpuute ja perehtymättömyys asiaan vaikeuttivat reseptin käyttöä. Käyttöselvityksen kyselyyn vastanneista lääkäreistä 23 prosenttia laati Liikkumisreseptejä vähintään kerran kuukaudessa (koulutukseen osallistuneista lähes 30 prosenttia, koulutukseen osallistumattomista 14 prosenttia). Pilottihanke toteutettiin vuonna 2001 kaksivaiheisena. Käyttöä selvitettiin myös hankkeen loppuvaiheessa käyttökyselyn, Stakesin ylilääkärikyselyn (Terveyden edistäminen ... Molemmat testatut reseptilomakkeet vaikuttivat potilaiden mielestä selkeiltä ja ymmärrettäviltä. Käyttö kyselyyn vastanneista lääkäreistä (N =86) kaksi kolmesta piti Liikkumisreseptiä käyttökelpoisena liikuntaneuvonnan työkaluna. Reseptiä käyttäneiltä lääkäreiltä neuvontaan kului aikaa yleisimmin 5-10 minuuttia. Lääkäriliiton lääkärikyselyjen (2002 ja 2004) mukaan lääkärit kysyivät potilaiden liikkumistottumuksista vuonna 2004 hieman yleisemmin kuin vuonna 2002, mutta vastaavasti kirjallisten liikkumisohjeita annettiin hieman harvemmin. Tämän saavuttamiseksi pyrittiin lisäämään lääkärien antamaa liikuntaneuvontaa, jäsentämään neuvontaprosessia Liikkumisreseptin avulla sekä edistämään terveydenhuollon ja liikuntaa järjestävien tahojen yhteistyötä. Heistä 18 palautti käyttäjäkyselyn. Reseptiä käytti yhdeksän (23%) koulutuksiin osallistunutta lääkäriä. Liikuntaneuvonnan palveluketjun rakentamisessa vielä työtä Hankkeen tarkoituksena oli saada lääkärit systemaattisemmin ja kattavammin mukaan osaksi liikuntaneuvonnan palveluketjua. Yleisimmin se on käytössä väestöpohjaltaan suuremmissa ja väestövastuuta toteuttavissa terveyskeskuksissa. Kahdeksan lääkäriä palautti heille tarkoitetun kyselylomakkeen ja osallistui kyselyä täydentäviin ryhmähaastatteluihin. Liikkumisresepti on toimiva työkalu Liikkumisreseptin toimivuutta arvioitiin pilottihankkeessa ja käyttöselvityksessä (Aittasalo & Miilunpalo 2002; Holopainen & Ståhl 2004) sekä erillisessä UKK-instituutin toteuttamassa vaiku ttavu ustu tkimuksessa, jonka tulokset julkaistaan myöhemmin. Pilottiprojektin toisen vaiheen kouluttajalääkäreiden pitämiin koulutuksiin osallistui kaikkiaan 71 henkilöä, joista 39 oli lääkäreitä. Potilaat suhtautuivat pääasiassa hyvin myönteisesti Liikkumisreseptiin. Selvä enemmistö (74%) lääkäreistä käytti Liikkumisresepti-asiaan 5-10 minuuttia, 16 prosenttia 10-20 minuuttia. Lääkäreille lähetettiin hieman laajempi kyselylomake henkilökohtaisesti täytettäväksi ja hoitajille sekä fysioterapeuteille toimipaikkakohtainen lomake yhdessä täytettäväksi. Lisäksi se nähtiin lisäapuna motivoitaessa asiakkaita liikkumaan. 2004) ja Lääkäriliiton lääkärikyselyillä (2002 ja 2004). Kaikki tunsivat itse saaneensa vaikuttaa reseptin sisältöön ja olivat sitä mieltä, että heille annettu liikkumisohje oli toteuttamiskelpoinen ja kannusti heitä liikkumaan aikaisempaa enemmän. Sen aikana kehitettiin Liikkumisreseptilomake ja siihen perustuva neuvontamalli. Reseptin ulkoasua pidettiin selkeänä ja ymmärrettävänä ja se todettiin hyväksi työkaluksi neuvonnan jäsen26 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 tämisessä. Reseptin katsottiin soveltuvan erityisen hyvin työterveyshuollon määräaikaistarkastuksiin ja terveyskeskusten vastaanottotoimintaan jo terveysongelmaisten kontrollikäynneille. Suurimpana esteenä sen käytölle pidettiin ajan puutetta. Hankkeen päämääränä oli lisätä vähän liikkuvien perusterveydenhuollon asiakkaiden fyysistä aktiivisuutta. L iikkumisreseptihanke käynnistyi vuonna 2001 Jyväskylän yliopiston, KKI-ohjelman, Lääkäriliiton, Reumaliiton, Sydänliiton ja UKK-instituutin yhteistyöhankkeena. Lääkärit laativat kukin 1-15 Liikkumisreseptiä. Neuvontaan käytettiin aikaa 3-10 minuuttia ja lääkärit arvioivat potilaiden osallistuneen kiitettävästi reseptin laatimiseen. Käytön etuina pidettiin reseptin konkreettisuutta, suullisen neuvonnan tehostumista sekä ohjauksen ja asioiden esille ottamisen helpottumista. Keskimäärin enemmän reseptejä kirjoittaneiden lääkäreiden mukaan laatiminen nopeutui edelleen kokemuksen karttuessa. Lääkäreiden mukaan potilaat myös osallistuivat kiitettävästi oman reseptinsä laatimiseen. Stakesin terveyskeskuksiin (N=237) loppuvuonna 2003 toteuttaman ylilääkärikyselyn tulosten mukaan 28 prosentissa terveyskeskuksista käytetään Liikkumisreseptiä suunnitelmallisesti
Lääkärikysely 2002 tilastoja. TIMO STÅHL, TtT Erikoistutkija Stakes sähköposti: timo.stahl@stakes.fi Hankkeen onnistumisia, saavutuksia ja kompastuskiviä selvitetään laajemmin arviointiraportissa (Ståhl 2005). Liikuntakäyttäytymisen muutos on hidas prosessi, jossa tarvitaan jokaisen ammattiryhmän panosta, niin lääkärin, hoitajan, fysioterapeutin kuin liikunnanohjaajankin (Epel & Regev 2000, Pinto ym. Suomen Lääkäriliitto 2002. Prev Med.3115): 618-26 Lawlor DA & Hanratty B (2001 )The effect of physical activity advice given in routine primary care consultations: a systematic review J Public Health Med. liikkumisresepti.net. http://www.liikkumisresepti.net/mikaon.html Epel OB & Ziva Regev M (2000) Ouality and correlates of physical activity counseling by health care providers in Israel. Suomen Lääkäriliitto 2004. että lääkäri puuttuu asiakkaan liikuntatottumuksiin; miten seuranta järjestetään; millaisia ohjattuja liikuntapalveluja kunnassa on. Ainoastaan kolmessa toimipaikassa (10%) potilaita oli ohjattu seurantaan hoitajille ja viidessä toimipaikassa (28%) fysioterapeutille. 1998, Simons-Morton 1998). (2002) Pilottitutkimusten päätösraportti . LÄHTEET Aittasalo, M. Arviointiraporttia voi tilata Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiöstä (puh. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 27. Selvityksen mukaan potilaita lähetettiin vielä melko harvoin Liikkumisreseptin kautta hoitajille ja fysioterapeuteille seurantaan. Muutokset eivät tapahdu nopeasti, vaan tarvitaan pitkäjänteistä työtä. Vuoden 2004 loppuun mennessä oli Liikkumisreseptihankkeen koulutuksiin osallistunut 898 lääkäriä. 15(4): 413-30. 27(4) 506-13 Simons-Morton DG, Calfas KJ, Oldenburg B & Burton NW (1998) Effects of interventions in health care settings on physical activity or cardiorespiratory fitness Am J Prev Med. http://www.stakes.fi/hyvinvointi/khs/johtamishanke/Ylilääkärikysely/tkkysely.htm Holopainen K & Ståhl T (2004) Liikkumisreseptin käyttöselvitys. Liikuntaneuvonnalla on vahva yhteiskunnallinen tilaus, mistä osoituksena on Liikkumisreseptihankkeen sisällyttäminen useampaan merkittävään kansalliseen ja alueelliseen strategiaan ja ohjelmaan, lääkärien kiinnostus Liikkumisreseptiä kohtaan ja selkeä väestön tuki Liikkumisreseptille (Ståhl ym. Hankkeen aikana lääkärit osallistuivat aktiivisesti järjestettyihin Liikkumisresepti-koulutuksiin, mutta paljon on vielä työtä. Liikuntaneuvonta vaatii yhteistyötä ja suunnitelmallisuutta, sillä kertaluonteinen neuvonta ei todennäköisesti kanna kovin pitkälle (Lawlor & Hanratty 2001, Petrella & Lattanzio 2002). Tämän toteutumista kysyttiin käyttöselvityksen yhteydessä sekä lääkäreiltä että hoitajilta ja fysioterapeu teilta. Liikuntaneuvonnan palveluketjuun saumattomuuteen tulisi myös kiinnittää enemmän huomiota. Lääkärien on voitava neuvoa mistä asiakas saa soveltuvaa ohjattua liikuntaa tai lisäohjeita liikkumisen aloittamisesta. Työtä on jatkettava, jotta kokeilu juurtuisi käytännöksi. 23(3): 219-26. 48 (1 ): 72-80 Pinto BM, Goldstein MG & Marcus BH (1998) Activity counseling by primary care physicians. Prev Med. Can Fam Physician. & Miilunpalo, S. 014-260 1572) ja se on luettavissa myös hankkeen Internet-sivuilla www. Yli puolet (56%) Liikkumisreseptin koulutukseen osallistuneista hoitajista ja puolet fysioterapeuteista (50%) oli keskustellut koulutuksen jälkeen liikuntaneuvonnan toteutustavoista lääkäreiden kanssa. Lääkärikysely 2004 tilastoja. Puolessa sekä hoitajien että fysioterapeuttien toimipaikoissa ei ollut sovittu yhteisistä liikuntaneuvontakäytännöistä, näin oli tehty vain noin 10 prosentissa toimipaikoista. http://www.liikkumisresepti.net/LR-kayttoselvitys.pdf Petrella RJ & Lattanzio CN (2002) Does counseling help patients get active 7 Systematic review of the literature. Lääkärien toteuttama liikuntaneuvonta tavoittaa laajan asiakaskunnan ja vahvistaa muiden ammattiryhmien viestiä. Kuntakohtaisten liikuntaneuvonnan palvelulinjojen rakentaminen on tärkeätä. Kuitenkin lähes 40 prosentissa toimipaikoista yhteisistä liikuntaneuvontakäytännöistä aiottiin sopia. Näistä 629 lääkäriä toimi terveyskeskuksissa, 129 työterveyshuollossa, 83 erikoissairaanhoidossa ja muissa tehtävissä 57 lääkäriä (esim. 2004). Liikunnan edistämiselle terveydenhuollossa on otollinen maaperä. Liikuntaneuvonnan lisääminen edellyttää kuitenkin muutoksia lääkärien työja toimintakulttuurissa. Terveyskeskuslääkäreistä 19 prosenttia ja työterveyslääkäreistä 16 prosenttia on käynyt koulutuksen. Ståhl T, Borodulin K, Kujala S & Jousilahti P (2004) Lääkärien toteuttaman liikuntaneuvonnan yleisyys ja tarve. Suomen Lääkärilehti 59 (40): 3729-3734. kuntoutuslaitokset ja tutkimuslaitokset). Liikuntaneuvontakäytäntöjen juurruttamiseksi tarvitaan pitkäjänteistä työtä Arvioinnin mukaan Liikkumisreseptiä ja siihen liittyvää liikuntaneuvontamallia voidaan perustellusti suositella liikuntaneuvonnan työkaluksi avoterveydenhuoltoon. Paikallistason yhteistyötäja käytännöistä sopimista korostettiin varsinkin koulutuksissa. Terveyden edistäminen ja ehkäisevät terveyspalvelut terveyskeskuksissa (2004) Kysely terveyskeskusten johtajille
liikuntakulttuurin tulevan menestyksen yksi keskeinen mahdollisuus on tässä. Ne myös kasvavat vuosittain yli kaksi kertaa enemmän kuin kaikkien kuntien liikuntatoimien vuotuisat menot yhteensä. TIEDÄMME, että alkoholia tulee juoda kohtuullisesti. Liikunnan uudet hyvät avaukset saattavat kuitenkin valua liikunnan ammattilaisten käsistä. Etujen esittelijöinä tosin ovat usein muut kuin liikuntaihmiset. Ratkaisevaa on kykymme kiteyttää ja markkinoida oma osaamisemme. Se on hyvinvointivaltion kivijalkaa. Kokemus on osoittanut, että hallinnon rajojen ylittäminen on käytännössä työlästä. Miten tuotteistaa oma osaamisemme kohdejoukon huomioivasti ja välittää se perinteisen toiminta-alueemme ulkopuolelle yhdessä hyvinvointia toteuttavien tahojen kanssa. Yliasiamies Esko Ahon ajatus siitä, että tupakoivat, roskaruokaa syövät ja liikaa viinaa juovat pantaisiin maksamaan itse aiheuttamiensa sairauksien kustannuksia, näytti herättävän lähinnä närkästystä. Sohvalla vuosikymmenen maanneet tarvitsevat kipakkaa sporttisuutta pehmeämpää nousua terveiden elintapojen piiriin. Valtakunnan tasolla liikunta painii kääpiösarjassa. TIEDÄMME, että tupakka tappaa. TIEDÄMME, että roskaruoka ei ole hyvästä. Liikunta on lasten ja nuorten suosituin harrastus. Pitäytyminen omassa piirissä on tuttua ja turvallista, mutta resurssien kannalta rajallista. Mutta ehdoin tahdoin terveyttään romuttavien kohdalla alan jo nikotella. Menojen kasvulle ei näy kattoa. Punaposkinen ja suoraselkäinen jumppaohjaaja saattaa jo sellaisenaan hengästyttää. Vasta-argumenttina voi esittää, että niukkuutta 28 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 jaetaan silläkin puolella ja että kilpailu tämän sektorin resursseista on erittäin kovaa. Aikuisväestöstä valtaosa liikkuu ainakin kerran pari viikossa. Kunnat luovat pääosan liikunnan edellytyksistä rakentamalla liikuntapaikkoja. Huonot elintavat nähdään subjektiivisina oikeuksina, joihin ei saa puuttua. Mikä on liikuntakulttuurin missio. Eniten huomiotamme kaipaavat liikkumattomat ihmiset. Pessimistisimmät ennustavat, että kovat ajat ovat vasta edessä, kun huoltosuhteen kääntyminen alkaa tosissaan kuormittaa kansantalouttamme. Meidän liikuntaihmisten tulee pitää huolta siitä, että liikunnan sisällöt säilyvät, oli organisoitumisen muoto mikä tahansa. liikuntakulttuurin rakenteet, tavat organisoida liikuntatoimintaa tulevat muuttumaan seuraavan kymmenen vuoden aikana sekä julkisella sektorilla että järjestöissä, niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla. liikunnan mahdollisuudet ovat nimenomaan ennaltaehkäisevässä työssä, eivät perinteisessä sairauksien hoidossa. Tähän kulutukseen voimme vaikuttaa suoraan omalla käyttäytymisellämme. Elintapasairaudet ovat kasvava menokohde. Sen sijaan uusia mahdollisuuksia ja sitä kautta resursseja on löydettävissä hyvinvoinnin alueelta, käytännössä siis sosiaalija terveyssektorilta. Tai sittenkin, vaihdetaan piste puolipisteeksi: Liikunnalla on selvää yhteiskunnallista tilausta terveiden elintapojen edistämisessä. Hyvältä näyttää tästä näkökulmasta. Kunnallisen liikuntatoimen menot ovat noin pari prosenttia kuntien menoista. Jos hyvinvointivaltion peruspalvelut menevät todelliseen remonttiin, on liikuntatoimen kaltainen pieni toimija heikoilla suurten puristuksissa. Perinteiset liikunnan ja urheilun markkinat ovat kyllästetyt, niiltä ei kasvua ole juurikaan odotettavissa. Onko liikunnalla varaa olla liittoutumatta. liikunnan asiantuntemus, jota meillä yllin kyllin on, tulee tuotteistaa ja välittää kohdejoukon lähtötason mukaan muuten peli on menetetty jo lähtötelineissä. JUHA HEIKKALA, YTT Pääsihteeri Valtion liikuntaneuvosto sähköposti: juha.heikkala@minedu.fi. Kaikki eivät ole syntyneet reippaiksi ja hyväkuntoisiksi, pidettäköön heistä huolta. Uusille reviireille liikkuminen edellyttää joustavampaa identiteettiä, mutta tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia liikunnan tai laajemmin hyvinvoinnin edistämiseen. Näen tämän ennen kaikkea resurssikysymyksenä. Onneksi julkisuudessa on alkanut näkyä yhä enemmän kannustavia esimerkkejä liikunnan eduista. Kyse on strategisesta valinnasta. liikunnan ammattilaisilla on tietoa, jota tarjotaan esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisille. Vaikka koko liikuntatoimen lopettaminen tai ulkoistaminen ei ratkaisekaan kuntien talousongelmia, on liikunta poliittiselta painoarvoltaan kevyempi ja siten vähemmän tulenarka säästöjen kohde valitettavasti. Vaarana on, että me "hikeä ja sykettä" rakastavat liikunta-aktiivit lähestymme heitä väärässä kulmassa. Piste. kolumni ONKO LIIKUNNALLA VARAA OLLA LIITTOUTUMATTA. Liikuntaseurat ovat keskeisiä lasten ja nuorten liikuttajia. P aikallisen tason liikunta toiminta ja sen edellytykset ovat ratkaisevassa asemassa koko liikuntakulttuurin olemassa olon kannalta. laitan omat roposeni mielelläni kolehtiin. Sosiaalija terveyssektorin menot taas ovat keskimäärin 50 prosenttia. Tulkoon selväksi: sairaat ja kipeät tarvitsevat hoitoa. Hyvä niin, kunhan viesti menee perille. Tämä on haaste liikuntakulttuurin perinteiselle sporttiselle identiteetille. Totta, mutta kysymys onkin "markkinaraon", hienosti sanottuna niche'n hyödyntämisestä pitkällä aikajänteellä
Se voi olla myös harrastus. Vaikka työmatkoihin käytetty aika on työhön sidottua ja "pakollista" ajankäyttöä, voi matkan tekotapa liittää sen liikuntaharrastusten piiriin. Terveyden kannalta olennaista on työmatkaulkoilun säännöllisyys. Työmatkaulkoilijalle työmatka on virkistäytymistä. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 29. Jo päivittäinen puolen tunnin reipas liikunta on terveydelle hyväksi. yömatkat ovat vapaa-ajan ja työajan välimaastoon kuuluvaa aikaa, jonka käytöstä voi itse päättää melko vapaasti. Teksti: ANNUKKA VALKEAPÄÄ, MARJO NEUVONEN, OLAVI PARONEN, TUIJA SIEVÄNEN Työmatka on osa ulkoilevaa elämäntapaa Työmatkan taittaminen kävellen tai pyöräillen on muutakin kuin keino päästä paikasta toiseen. Työmatkaulkoilussa yhdistyy kaksi tärkeää yhteiskunnallista tavoitetta: terveyden edistäminen ja ympäristönsuojelu. Jos omatoiminen liikkumistapa vielä valitaan virkistäytymistarkoituksessa, voidaan puhua aidosti työmatkaulkoilusta (Sievänen 2001)
Kävellen tehtävän työtai opiskelumatkan keskipituus yhteen suuntaan on noin 1 km ja pyöräillen noin 3 km. Naisten ja miesten työmatkaulkoilut poikkesivat toisistaan (kuvio 1). Kyselyyn osallistui 10 651 vastaajaa, 84 prosenttia otokseen poimituista. Mitä maaseutumaisempi kunta oli, sitä vähemmän työmatkoja käveltiin tai pyöräiltiin virkistystarkoituksessa. Heidän työmatkaliikuntansa oli muita vähäisempää. Työmatkaulkoiluaineisto rajattiin 15-64 -vuotiaisiin työssäkäyviin, koululaisiin ja opiskelijoihin (N=7 119). Naiset ulkoilivat työmatkoilla miehiä useammin virkistyksen vuoksi. Henkilöillä, joiden perheeseen ei kuulunut lapsia, työmatkojen ulkoilu taas oli kaikkein yleisintä. Työmatkoilla ulkoilevia ja ei-ulkoilevia vertailtiin sukupuolen, iän, koulutuksen, asuinpaikan kaupunkimaisuuden, sosioekonomisen aseman, elinvaiheen ja auton käyttömahdollisuuden suhteen. k . Pyöräilyyn ja kävelyyn siirtymistä rajoittaa kuitenkin turvattomuuden tunne liikenteessä (Oja 1994). Kävely ja pyöräily poikkeavat selvästi muista työmatkan kulkumuodoista. Korkeasti koulutetut ja toimihenkilöt olivat yleisemmin työmatkojen virkistysulkoilijoita kuin vähän koulutetut ja työntekijät. Muista poikkeava ryhmä olivat yrittäjät, jotka ulkoilivat työmatkojaan selvästi vähiten. Vastaajilta kysyttiin työtai koulumatkojen kävelyn tai pyöräilyn (matkan kesto yhteen suuntaan vähintään 15 minuuttia) useutta ja liikkumisen motiivia. Kuvio 1. Ympäristön huomioon ottaminen on halua vähentää työmatkojen henkilöautoliikennettä. Keskimatka-aika kävellen ja pyöräillen kuljetulla työmatkalla on noin 17 minuuttia (Henkilöliikennetutkimus 1999). Tutkimus tehtiin vuosina 1998-2000 haastattelemalla puhelimitse 15-74 -vuotiaita suomalaisia (Sievänen 2001). Opiskelijoilla työmatkaliikuntaa ohjasivat muut kuin virkistäytymiseen liittyvät tekijät useammin kuin työssäkäyvillä. Autoilun korvaaminen kävelyllä tai pyöräilyllä edistää myös meluntorjuntaa, niukan kaupunkitilan järkevää käyttöä ja liikenneturvallisuutta (Kohti kestävää ja terveellistä liikennettä 2001). Näiden kysymysten perusteella vastaajat jaettiin kolmeen ryhmään: (1) vähintään kahdesta kolmeen kertaa viikossa työmatkoilla liikunnan tai virkistyksen vuoksi ulkoileviin "virkistysulkoilijoihin" (n=1865), (2) muista syistä työmatkalla ulkoileviin (n=328) ja (3) niihin, jotka eivät ulkoile työmatkojaan (n=4926). b e1 u 01le tyomat 01lla 1 45-54 f.ilMEiilliilliDliliillC==~' .;: .... Työmatkoja kuljettiin jalan tai pyöräillen keskimäärin kahdeksan kuukautta vuodessa. Työmatkaulkoilu osa luonnon virkistyskäytön investointia Työmatkaulkoilua koskevan tutkimuksemme tiedot ovat osa Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI) -tutkimuksen aineistoa. Myös liikuntatottumusten ylläpito onnistuu monille ihmisille parhaiten arkirutiinien yhteydessä. Lisäksi tutkittiin lyhyiden, kodin läheisyydessä tapahtuvien ulkoilukertojen (lähivirkistyskertojen) ja ulkoiluharrastusten määrää sekä erityyppisiin ulkoiluharrastuksiin osallistumista eri työmatkaulkoilijaryhmissä. Valinnan motiivi voi olla liikunta itsessään, jokin sosiaalinen seikka tai ympäristön kokeminen. Pienten lasten vanhemmat erottuivat selvästi muista ryhmistä. Kaupunkimaisissa kunnissa ulkoiltiin työmatkoja eniten virkistyksen vuoksi. Työmatkalla virkistyksen vuoksi ja muista syistä ulkoilevien sekä ei työmatkalla ulkoilevien sosioekonominen tausta (%-osuudet). Eniten työmatkojen virkistysulkoilijoita oli nuorten ja keski-ikäisten ryhmissä. lk . Työmatkan ulkoilee virkistyksekseen yksi neljästä Työssäkäyvistä ja opiskelijoista virkistyksen vuoksi työmatkoja ulkoilevia oli 26,2 prosenttia, muista 30 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 syistä ulkoilevia 4,6 prosenttia ja niitä, jotka eivät ulkoilleet työmatkoilla 69,2 prosenttia. Autoilun haitat korostuvat juuri lyhyillä matkoilla. Muita syitä työmatkaulkoilemiselle saattoivat olla esimerkiksi työmatkan lyhyys, sopivan julkisen kulkuneuvoyhteyden puuttuminen tai rahan säästäminen. % 20% 40% 60% 80% 100 % Sukupuoli rriehet BIIIIE1illlmC=============::i naiset lllilBIBIBEE•r===========::i Ikäryhmä 1!1i1.1rkistysulkoilijat 25-34 lllllllllllllllllac==::1 muista syistä ulkoilevat P 35-44 -----====1 . :a.·===·•= 00 ~--=·=--·-=· =-=-=oCl =aJ:::::J 55-64 -----============:::] Koulutus perusaste llllll!lllllill!l!IEll'l•============::i keskiaste ••••••============::i alin ja alerq:,i korkea-aste IDE!Dlm:llilll!•C:::===========::i ylin korkea-aste m:i&&BEIC============::i Ammattiasema työntekijä 11111111&!11!11111•============::i toirrihenkilö RWiih##M yr~täjä llllllll!IC:::=====c:::c:::C:::C:::C:::C:::C:::C:::C:::C::::J opiskelija C:E:il:IBlll•-===========:J Perhetilanne perheessä ei lapsia lllllllllilllll!lli!lll!lll!lllllllll-C:C:::C:::C:::C:::=C:::C:::C:::C:::C::::J pienten lasten vanhemrat C::::::Z:ä;;:E:IIC:============::i rruut lapsiperheet ct:::::iz::i:::~R-C:C:::C:::C:::C:::C:::C:::C:::C:::C:::C:::C::::J Kunta muoto kaupunkirm.iset kunnat llllllllillllllilllllll!lllll!lllll!l-===========::i taajaan asutut kunnat C:Z:.:i~-C::C:::C:::C:::=========::i rraaseuturreiset kunnat m::lEEIC==============:J. Näin edestakaisista kävelytai pyörämatkoista kertyy helposti puolen tunnin päivittäinen liikuntatuokio
Autottomilla virkistyksen vuoksi tapahtuva työmatkaulkoilu oli yleisempää (57 %) kuin auton omaavilla (31 %). Toinen liittyy moottoriliikenteen vähenemiseen, toinen säännöllisen liikunnan myonte1sun terveysvaikutuksiin. 2001 ; Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen Suomessa 2004 ). Virkistysulkoilijoilla oli myös keskimäärin yksi vapaa-ajan ulkoiluharrastus enemmän kuin muista syistä ulkoilevilla ja niillä, jotka eivät ulkoilleet työmatkoja. 1 Työmatkaulkoilu riippui myös siitä, oliko perheen tai kotitalouden käytössä autoa. Pienten lasten vanhemmilla työmatkaulkoilu on selvästi keskimääräistä vähäisempää. Liikkumisen sosioekonomiset erot näkyvät koulutettujen ja toimihenkilöiden muita suuremmassa virkistyksen vuoksi tehtävässä työmatkaulkoilussa. Aktiivisin ulkoiluharrastaminen vapaa-aikana kasautui juuri työmatkoilla ulkoilevien ryhmiin (Taulukko 1) . Liikuntatutkimuksessakin huomio on siirtynyt fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan. Suomalaisten työmatkaliikunta on vähentynyt pitkällä aikavälillä. Jokapäiväisen elämän sisältämän fyysisen aktiivisuuden väheneminen merkitsee myös kulutetun energian määrän vähenemistä. Fyysinen aktiivisuus näkyy päivittäisissä rutiineissa ja näkökulma laajenee vapaa-ajan liikuntaharrastuksista hyötyliikuntaan sekä luonnossa liikkumiseen ja virkistäytymiseen. Tässä esitetyt tulokset tukevat olettamusta fyysisen aktiivisuuden ja erityisesti ulkoiluaktiviteettien kasautumisesta samoille henkilöille. On alettu entistä enemmän tutkia myös sitä, millaiset ympäristötekijät saavat ihmiset liikkumaan ja säilyttämään säännölliset liikuntatottumuksensa (Paronen 2005). Kun kaksikymmentä vuotta sitten 34 prosenttia 15-64-vuotiaista käveli tai pyöräili työmatkoillaan päivittäin vähintään 15 minuuttia, vastaava osuus vuonna 2004 oli 30 prosenttia (Helakorpi ym. Keski-ikäiset naiset ovat ahkerimpia työmatkaulkoilijoita ja myös vapaa-aikanaan ulkoilevia. Juoksulenkkeilyn harrastaminen oli lähes yhtä yleistä sekä virkistysulkoilijoiden että muista syistä työmatkoja ulkoilevien ryhmissä. Työmatkaulkoilija kävelee, pyöräilee lenkkeilee ja hiihtää myös vapaa-ajallaan Työmatkoilla pyöräillen tai kävellen liikkuvat ulkoilivat aktiivisesti myös vapaa-aikanaan. 2004). Työmatkoilla virkistyäkseen ulkoileville kertyi useampia lyhyitä, kodin läheisyydessä tapahtuvia ulkoilukertoja eli lähivirkistyskertoja vuodessa kuin muista syistä ulkoileville ja niille, jotka eivät ulkoilleet työmatkoilla. (2002) selvityksessä, jossa jalan tai pyöTaulukko 1. Virkistyksen vuoksi työmatkoilla ulkoilevilla oli keskimäärin 15 lähivirkistyskertaa vuodessa enemmän kuin muista syistä työmatkojaan ulkoilevilla ja keskimäärin 18 lähivirkistyskertaa enemmän verrattuna ryhmään, joka ei lainkaan ulkoillut työmatkoja. Seurauksena on ylipainon ja lihavuuden lisääntyminen. Näihin vaikutuksiin onkin viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota erilaisissa ohjelmissa ja hankkeissa (esim. Vähän koulutusta saaneille ja työntekijäammateissa toimiville työmatkaulkoilu on ehkä enemmän olosuhteiden sanelemaa liikkumista. Kävelylenkkeilyn, pyöräilyn ja hiihdon harrastajia oli virkistysulkoilijoiden ryhmässä enemmän kuin muissa ryhmissä. Elämän ja perhetilanteen muutokset vaikuttavat työmatkaulkoiluun. Keski-ikäiset naiset yhdistävät työmatkaan ulkoilua Päivittäinen liikkuminen kävelen tai pyöräillen tuottaa huomattavia etuja kahdella tavalla. Terveyttä edistävän liikunnan ... Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös Kivarin ym. Vapaa-ajan ulkoiluaktiivisuus ja liikunnallisiin ulkoiluharrastuksiin osallistuminen edeltävän 12 kuukauden aikana eri työmatkaliikkujaryhmissä Työmatkaulkoilijaryhmät Vapaa-ajan liikunta-aktiiVirkistysM uista Ei ulkoile Kaikki visuus ulkoilijat syistä työmatkoilla ulkoilevat lähivirkistyskertoja vuo168 (4, 5) 153 (12,0) 150 (2,9) 156 (2,4) dessa, keskiarvo (keskivirhe) ulkoiluharrastusten 13 (0,2) 12 (0,4) 12 (0,1) 12, 5 (0,1) lukumäärä, keskiarvo (keskivirhe) kävelylenkkeily, % 75 (1,0) 59 (2,6) 67 (0,6) 69 (0,5) juoksulenkkeily, % 26 (1,0) 27 (2,4) 19 (0,5) 21 (0,4) pyöräily,% 65 (1, 1) 55 (2,6) 55 (0,6) 58 (0,5) maastohiihto, % 49 (1, 1) 40 (2,6) 42 (0,6) 44 (0, 5) LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 31
Liikenneja viestintäministeriö. Yhteiskunnan ja työnantajan tuki tälle valinnalle on kaikkien parhaaksi. 1999. Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen Suomessa. Lisäksi pyörille tarvitaan turvalliset pysäköintipaikat niin työpaikoille kuin asemille ja bussipysäkeille. Näin koulumatkoilla ulkoilu jää vähäiseksi ja voi vaikuttaa myös myöhemmällä iällä tehtäviin liikuntaja kulkutapavalintoihin. Liikkumisen tunnusluvut aluetasol la. Kivari, M., Pastinen, V. Tampereen teknillinen yliopisto. 2004. Työmatkojen kävelyä ja varsinkin pyöräilyä voidaan edistää työpaikan kampanjoilla ja työpaikalla tehtävillä parannuksilla (0 ja 1994;Virrankoski 1999) . Liikettä työmatkaan: työmatkaliikunnan edistäminen työpaikoilla. Turvallisten ja helppokulkuisten reittien rakentaminen on keskeinen tekijä myös lasten ja nuorten liikkumisen edistämisessä. 2001. Ohjelmia ja strategioita 3/2001. Liikenneja viestintäministeriön julkaisuja 29/2004. Liikenneja viestintäministeriön julkaisuja 13/2002. 2002. ANNUKKA VALKEAPÄÄ, VTM Tutkija Metsäntutkimuslaitos sähköposti: annukka.valkeapaa@helsinki.fi MARJO NEUVONEN, YTM Tutkija Metsäntutkimuslaitos sähköposti: marjo.neuvonen@metla.fi OLAVI PARONEN, YTM Erikoistutkija UKK-instituutti sähköposti: olavi.paronen@uta.fi TUIJA SIEVÄNEN, MMM Vanhempi tutkija Metsäntutkimuslaitos sähköposti: tuija.sievanen@metla.fi 32 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 LÄHTEET Helakorpi, S., Patja, K., Prättälä, R., Aro, A.R., & Uutela, A. Työmatkaulkoilua harrastavat työntekijät edistävät terveyttään ja hyvinvointiaan, säästävät omaa aikaansa ja yhteistä ympäristöämme valitsemallaan liikkumismuodolla. Työmatkakävely on kuntoliikuntaa . Virrankoski, L. Tutkimusraportti 52 . Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 13/2004. Asuinalueen ja -kunnan hyvät kävelyja pyöräilyedellytykset lisäävät työmatkaulkoilua. Liikunnan edistäminen työpaikoilla. Luonnon virkistyskäyttö 2000. Kansanterveyslaitos . 1999. Liikenne ja viestintäministeriö. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2004. Sievänen, T. Tämä lisäsi erityisesti naisten henkilöautolla tekemiä matkoja. Liikunta &Tiede 31 (2): 30-33. Paronen, 0. Liikenneja viestintäministeriö, Sosiaalija terveysministeriö, Ympäristöministeriö. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö. Liikenneministeriön julkaisuja 43/99 Liikenneministeriö. 1994. 2004. Liikenneja viestintäministeriö. Sosiaalija terveysministeriö. 2005. 2004. Oja, P. Komiteanmietintö 2001 :12. Kalenoja, H. räillen kuljettujen matkojen osuus kaikista matkoista väheni, kun perheeseen syntyi lapsia. Omin jaloin kouluun. Etäisyyksien kodin ja työpaikan välillä on myös oltava riittävän lyhyitä, jotta säännöllinen työmatkaulkoilu olisi mahdollista. 2002). Yhä useampi vanhempi kuljettaa lapsiaan kouluun autolla. Henkilöliikennetutkimus 1998-1999. Turvallinen koulumatka alku arkiliikuntatottumuksille. Työmatkaulkoiluun voidaan kannustaa kiinnittämällä huomioita kävelyja pyöräilyreittien ja liikkumisympäristön turvallisuuden ja viihtyisyyden lisäämiseen. Kevyen liikenteen osuus työja koulumatkojen kulkemisesta onkin keskimääräistä suurempaa kaupunkimaisissa seutukunnissa ja kaupunkiseudulla kuin maaseudulla (Kivari ym. Työmatkaulkoilu on osa liikunnallista elämäntapaa. Liikkumiseen kannustava ympäristö rakentuu valinnoille. Jaloin-hanke 2001-2004. Metsäntutkimuslaitos, Vantaan tutkimuskeskus. Kangasalan koulumatkatutkimus. Kyyditsemisen syitä ovat ensisijaisesti autolla kulkemisen vaivattomuus, nopeus ja liikenneturvallisuus (Kalenoja 2004). Kohti kestävää ja terveellistä liikennettä -WHO:n Lontoon peruskirjan täytäntöönpano Suomessa. Työpaikalla tulee olla kunnolliset mahdollisuudet peseytymiseen sekä vaatteiden vaihtoon ja säilyttämiseen. & Korhonen, A. Liikunta & Tiede 42 11-2): 4-8. (toim.) 2001. Liikunta & Tiede 36 (2):53-56.. Tampereen teknillinen yliopisto. Liikenneja kuljetustekniikka. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802
Mitä yhteistä sitten on liikunnalla ja kuluttamisella. Paljonkin, jos on uskominen tutkimusprofessori Mika Pantzariin. Moniin liikuntalajeihin yhdistyy kuluttaminen ja liikuntaa mainostetaan aivan samanlaisilla tekniikoilla kuin vaikkapa lomamatkoja tai henkilöautoja. K uluttajatutkimuskeskuksen nettisivujen lyhyessä esittelyssä kerrotaan, että "Kuluttajatutkimuskeskus toimii monitieteisenä kulutusyhteiskunnan, kuluttajakäyttäytymisen sekä markkinoiden muutosja riskitekijöiden ennakoijana, tunnistajana ja tutkimustiedon välittäjänä". Kaikissa kulttuureissa on aina leikitty ja harrastettu liikuntaa, mutta se, mitä tänä päivänä kutsumme liikunnaksi ja erityisesti urheiluksi on historiallinen ilmiö. Teksti: EEVA SOINI JA PANU KÖNÖNEN Ulkoilulajit murroksessa Riittääkö perinteisten lajien vetovoima. Liikuntayhteiskunnassa ihmiset taas tekevät kaikkensa löytääkseen uudenlaisia vaivannäön kohteita, joiden kanssa taistella. Tutkimusprofessori Mika Pantzar uskoo, että tulevaisuudessa liikunta tulee todellakin olemaan kaiken kansan huvi. Pantzar esittää tutkijan arvauksen, että liikunta on murroksessa, joka liittyy työyhteiskunnan muutoksiin: Helposti ajattelemme, että liikunta ja urheilu ovat olleet aina, mutta itse asiassa niilläkin on oma historiansa ja taustansa. Vapaa-ajan lisääntyminen on tuottanut ihan omanlaisensa liikunnan muodon. Keskeistä kehittyneissä maissa on se, että samanaikaisesti kun liikkuminen työssä on vähentynyt, on toisaalta syntynyt mahdollisuus vapaa-ajan liikuntaan. Liikunnassa uuden asian opettelu LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 33. Työyhteiskunnasta liikuntayhteiskuntaan Työyhteiskunnassa ajateltiin, että ihminen tekee kaikkensa välttääkseen vaivannäköä, ja että tarvitaan koneita ja laitteita elämän helpottamiseksi. Myös penkkiurheilu on aikansa tuotos
Nämä "loppu tulemat" eivät kuitenkaan ole niitä asioita, jotka ihmisiä todella liikuttavat. 34 todennäköisesti tekee kaikesta hetkeksi toivottomampaa, mutta tämän ongelman ratkaisun kautta tulee palkitsevuus. Kansanedustajat ja lääkärit korostavat usein liikunnan hyötyjä kansakunnalle. Pantzar kertoo esimerkin omasta elämästään: Nyt kun lapset ovat isoja, niin voin pelata golfia. Varsinkin naisilla on tutkimusten mukaan valtavasti liikunnan ja urheilun lisäämiseen liittyviä salaisia toiveita. Ulkoilulajien murroksesta käy esimerkiksi se, ettei nykyisin ole pakko hiihtää mennäkseen kouluun tai työhön. Tässä kohden liikunta lähestyy yhä enemmän kuluttamista: kuluttaminenkin on (vain) kivaa, ainakin joskus. Mysteerinä asiassa on liikkumisen ilo, se ilo, joka liittyy itse harjoittelemiseen ja suoritukseen. Tänä päivänä hyvinvoivat ja kasvavat lajit ovat niitä, joissa tämä ilo on oleellinen osa liikunnasta saadusta hyödystä. Tämä on varmasti myös yksi selitys siihen, ettei Suomesta löydy pitkänmatkanjuoksijoita tai -hiihtäjiä: on paljon helpompi mennä 10 km koulumatka bussilla kuin hiihtäen, Pantzar naurahtaa. Hän ajatteli liikunnan olevan vaistotoimintaa, joka lähtee biologiasta. Liikunnan ajatellaan olevan työtä, jolla pyritään johonkin: olympiaurheilijat pyrkivät voittamaan mitaleja, ihmiset yrittävät laihduttaa. Tämä kertoo piilevästä halusta ja potentiaalista, mutta kun ei ole aikaa ... Miksi ihmiset sitten liikkuvat. Liikunta tähtää varmasti myös kehon muokkaamiseen, mutta musiikin tahdissa liikkumisessa on jotakin hauskaa, jotakin selittämätöntä. Liikkumisen ilo näkyy nykyään ehkä paremmin naisten kuin miesten liikkumisessa ja tapahtumissa: Naisten pyörähdys, Naisten Kymppi, Aerobic-innostus ... Luultavasti ihmiseen on ladattu liikkumisen halu, jonka maatalousyhteiskunta ja teollistuminen kahlitsivat tietynlaisiin kohteisiin. Aika on rahaa Suomalaisen yhteiskunnan suurin haaste on ajankäytön muutos. LIIKUNTA & TIEDE 4/1005 Tahko Pihkalakin pohti aikoinaan asiaa. Kuluttajatutkijana Pantzar on taas kiinnostunut yksilön liikunnasta saamasta ilosta siitä, mikä tekijä saa ihmisen "hulluksi" ja sitoutumaan johonkin lajiin. Nyky-yhteiskunta vapauttaa tämän liikkumisen halun, Pantzar julistaa. i·. Liikkumisella halutaan saavuttaa siten joitain "loppu tulemia". Uusimman kulutustutkimuksen valossa Pantzar päätyy pohdintoihin, jonka mukaan vastaus ei ole "lopputulema", vaan itse tekeminen, jota on äärimmäisen vaikea selittää ja ymmärtää. Tänä päivänä hiihdetään, koska se on kivaa. Ihmiset ovat tyytymättömämpiä 3040-vuotiaina, johon syynä on työn ja kodin loukku: ei ole tarpeeksi aikaa. Vielä nykyisinkin julkisuudessa puhutaan liikunnasta työyhteiskunnan kielellä
Uusien lajien syntymisessä ja leviämisessä on joitain yhteisiä asioita, kuten liikunnan synnyttämä sisäinen tunne. Liikunta voi tulevaisuudessa hyvin: Sauvakävelyn kaltaiset innovaatiot osoittavat, että yritykset jotka ymmärtävät liikkumisen limittymistä ihmisten arkeen, ovat varmasti menestyksekkäitä. Pantzarin mielestä perinteisistä lajeista tulisi nostaa myös kävely arvoonsa. Mutta se ei ole oikea lähtökohta. 35-vuotiaiden maailmaan sopivatkin paremmin tehokkaat jumppatai spinning-tunnit, joissa saa nopeasti paljon. Ihmisille voi antaa ideoita, mutta sitä juttua, mikä menee läpi, ei voi etukäteen tietää. Se on asia, jota en olisi aiemmin voinut ajatellakaan. Kukkotappelut ja tarve oman maskuliinisen vahvuuden näyttämiseksi vähenee. Teknologiassa, kuten myös liikuntalajeissa, asioita ei voi hallita. Vastaus voisi olla Etelä-Suomen Nuuksion tapaisten alueiden suojeleminen ja tuotteistaminen ruma sana, mutta se tekee liikkumaan lähdön helpommaksi: voidaan polttaa nuotiota kontrolloidusti, on opasteita ja penkkejä. Entä riittääkö perinteisten lajien vetovoima. Tulevaisuudessa menestyvien lajien täytyy olla palkitsevia, mutta niiden täytyy olla myös mahdollisia laajoille joukoille: mitä helpommaksi harrastaminen tulee, sitä enemmän lajin parissa liikutaan. Esimerkiksi kiipeily, lu milautailu ja purjelautailu ovat lähteneet nuorten ihmisten elämästä: innovaattoreita on ollut paljon ja yritysten sijaan kehittäjinä ovat olleet käyttäjät. paino on pienempi riski kuin liikkumattomuus. Se on helppoa, palkitsevaa ja siihen voi liittää sosiaalisen kanssakäymisen ja se on jopa hyödyllistä. Nuorille pojille liikunta on taistelua, aggressioiden hallintaa se on riskin rajoilla kulkemista, formulakuskin, jalkapalloilijan tai jääkiekkoilijan elämää. Ennen sanottiin, että uutuudet tulevat markkinoille joko sodasta tai ylellisyydestä. Yhdysvalloissa, Cooper-instituutissa, on osoitettu, että liikkuessa ei tarvitse paljoa reuhtoa: puoli tuntia päivässä reipasta kävelyä on riittävästi, ja yliUusien lajien syntymisessä ja leviämisessä on joitain yhteisiä asioita. Pantzar puhuukin uusien lajien synnyn dynamiikasta. Keski-ikäiset naiset näyttävät liikunnassa olevan ensimmäisenä joukkona liikkeellä, samalla tavalla kuin teini-ikäiset pojat teknologian alalla. Tulevaisuudessa viisaat organisaatiot toimivat yhdessä erilaisten toimijoiden kanssa. Ajankäyttö vaikuttaa rajoittavana tai myötävaikuttavana tekijänä siihen, mitä liikuntaa voi harrastaa. Kerro, kerro kuvastin ... Este ulkoiluun on poistunut: luistelusuksilla on nykyään helppo suunnata suoraan ladulle ja tarrapitovoiteet helpottavat perinteistä hiihtoa. Sauvat tekevät kävelystä urheilun. Se on nostanut kävelyn hyvien liikuntalajien joukkoon. Muitakin yhteiskunnallisia rakenteellisia tekijöitä toki on. Hiihdollahan on viime vuosina mennyt hyvin. Keski-ikäiset naiset näyttävät liikunnassa olevan ensimmäisenä liikkeellä, samalla tavalla kuin teini-ikäiset pojat teknologian alalla, sanoo professori Mika Pantzar. Liikunnan ymmärtämisen täytyy lähteä siitä, minkä yksittäinen ihminen kokee palkitsevaksi, Pantzar korostaa. Yhtenä ratkaisevana tekijänä on ollut se, ettei enää tarvitse pähkäillä voiteiden kanssa. Sauvakävelyn myötä käsityksemme kävelystä on muuttunut. Tänä päivänä liikunta-uutuudet tulevat joko terveydenhuollosta tai huippu-urheilusta. Esimerkiksi sauvakävelyn läpilyömisessä tärkeää oli Suomen Ladun, Vierumäen urheiluopiston ja LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 35. Kun ihminen vanhenee, sosiaaliset arvot tulevat tärkeämmiksi ja korostuvat. Esimerkiksi lihavuus on poliittinen ongelma. Tulevaisuudessa liikunta "taiteena" ja "leikkinä" korostuu ja liikunta "työnä" vähenee paitsi ehkä yhteiskunnallisessa puheessa, jossa kaikki vallanpitäjät toivovat ihmisten liikkuvan, jotta he olisivat mahdollisimman laihoja ja terveitä, ja sitä kautta kansakunnan kannalta hyvä resurssi. Sitä sisäistä paloa, joka saa ihmisen hulluksi, ei etukäteen voi tietää. Golf nimittäin vie älyttömästi aikaa, se on mahdottoman tehotonta ajankäytön suhteen
Eikä voida kiistää, etteikö markkinoinnilla ja mainonnalla olisi vaikutusta sauvakävelyn läpilyömiseen. Ken Cordell, Euroopan parlamentin jäsen Eija-Riitta Korhola, johtaja Tapani Melkas ja toiminnanjohtaja Pirkko Lahti sekä eri ministeriöiden kansliapäälliköt, kansanedustajat, huippututkijat, järjestöt ja yritykset. suomen latu. ILMOITTAUTUMINEN 1 nternet: www. tutkimusprofessori Mika Pantzar, kansanedustaja Tuija Brax, vanhempi tutkija Tuija Sievänen, Dr. fi/ul koi I u konferenssi Postitse: Suomen Latu ry, Fabianinkatu 7, 00130 Helsinki Sähköpostitse: virpi.weide@suomenlatu.fi Faksilla: (09) 663 376 Soittamalla: (09) 4159 1100 Lisätietoja www.suomenlatu.fi/ulkoilukonferenssi Eeva Soini Projektipäällikkö Puh (09) 4159 1124 eeva.soini@suomenlatu.fi ULKOILUSTA HYVINVOINTIA N ~ • Rnbn:la-11!11010.-11.11.2005. Exelin rohkea ja ennakkoluuloton toimiminen yhdessä. Voi olla että ne keinoina onnistuvat, mutta jos ihmisten mielestä olisi ollut naurettavaa, että sauvakävellään metsässä ei laji olisi koskaan levinnyt. Tapahtuman suojelijana toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen. Koko konferenssin tarkempi ohjelma löytyy osoitteesta: http:// www.suomenlatu.fi/ulkoilukonferenssi. Nykyisin lehdet kuitenkin korostavat kilpaurheilua, joten työsarkaa on aika lailla. Mielikuvat vaikuttajina Esimerkiksi sauvakävelyn menestyksen rakentamisessa mielikuvat ovat olleet keskeisellä sijalla. Ilman kehitystyötä, testauksia ja kokeiluja vastavoimia ei olisi murrettu. Ehkä syynä on sekin, että koko talous toimii tällaisella suoriutumisen eetoksella, menestymisen periaatteiden varassa. KONFERENSSIN HINTA 30.9.2005 mennessä ilmoittautuneet: 250 €/osanottaja 1.10.2005 lähtien ilmoittautuneet: 290 €/osanottaja Hintaan sisältyy konferenssin materiaali, kahvit, lounaat, päivällinen ja iltaohjelma. Ehkä ylidemokraattinen käsitys, mutta lajin leviäminen lähtee pohjalta ylös, tutkijana voin ehkä näin edistää tavallisten ihmisten ääntä. EEVA SOINI Projektipäällikkö Suomen Latu sähköposti: eeva.soini@suomenlatu.fi PANU KÖNÖNEN Tiedotussihteeri Suomen Latu sähköposti: panu.kononen@suomenlatu.fi 36 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 Suomen ulkoilun tulevaisuus tehdään nyt TERVETULOA ULKOILU KONFERENSSIIN Finlandia-talolle 10.-11.11.2005 Suomen Ladun kymmenen vuoden välein järjestämä Ulkoilukonferenssi toimii keskustelufoorumina kaikkien ulkoilun päättäjien, kehittäjien sekä käytännön toimijoiden välillä. Tule mukaan vaikuttamaan! Konferenssissa kuullaan puheenvuoroja alan parhailta asiantuntijoilta mm. Pantzar uskoo, että ihmiset päättävät kuitenkin lopulta itse sen, mihin he aikansa ja rahansa laittavat. Minkälaisilla mielikuvilla kuluttajia sitten kannattaisi lähestyä. Suomen kaltaisessa pienessä maassa tabujen rikkominen on mahdollista. Varmasti on vaikeaa kuvata visuaalisesti wellness-teknologiaa ja aktiivista hyvinvointia sortumatta kliseisiin. Ehkä ihmiset kaipaavat keskeneräisyyden kuvaa, joka on lähempänä todellisuutta kuin kalliiden mainostoimistojen kuvat. Muita puheenvuoroja konferenssissa käyttävät mm. Tuotteistaminen, markkinointi, brändit ja elämysyhteiskunta ovat ulkoapäin tuotavia pakkoja. • yhdyskuntasuunnittelun vaikutuksesta liikuntaaktiivisuuteen • ulkoilun painoarvosta liikuntapolitiikassa • virkistysarvokaupasta vetoapuna ulkoilulle • kuntien, valtion ja virkistysalueyhdistysten välisestä yhteistyöstä ja sen kehittämisestä • EU:n tuomista mahdollisuuksista ja haasteista • ulkoilun trendeistä USA:ssa Pääministeri Matti Vanhanen avaa tapahtuman torstaina 10.11. Sen pitäisi korostaa enemmän yhteisyyttä kuin kilpailua. Jos uskotaan, että liikunta lähtee omasta sisäisestä halusta, eikä siitä, että yritänpä lyödä naapurini, niin silloin kuvastonkin pitäisi olla kollektiivista
Tekstiin oli sisällytetty valtiovallan urheiluelämän kansainvälisille suhteille asettamat perusteet. Vuosina 1966 1971 Suomesta tehtiin opetusministeriön tuella ulkomaille 78 liikuntasuunnitteluun, liikuntakasvatukseen ja liikuntatieteelliseen tutkimukseen liittynyttä ulkomaanmatkaa. Kulttuurisopimuksilla asiantuntijavaihtoa Tärkein kansainvälisen yhteistyön bilateraalinen muoto oli kulttuurinvaihtosopimusten solmiminen eri maiden kanssa, jolloin sopimuksiin kirjattiin erilliset liikunta-alan yhteistyötä koskevat määräykset. Seitsemänkymmenluvun taitteen hengessä sopimuskumppaneina olivat ennen muuta Neuvostoliitto ja LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 3 7. Vuonna 1967 alkoi pohjoismainen urheilualan yhteistyö teemanaan tuolloin liikuntapaikkapolitiikka. Elettiin aikaa, jolloin Suomi noudatti "rauhantahtoista ja aktiivista puolueettomuuspolitiikkaa", jota säesti Neuvostoliiton kanssa vuonna 1948 solmittu yya-sopimus. Tänä päivänä suomalaisen urheiluja liikuntaelämän kansainväliset suhteet ovat suorat ja tiiviissä yhteydessä liikunnan arkitodellisuuteen. Järjestöjen keskeisessä kansainvälisessä toiminnassa tulee kaikkien kansalaisryhmien edustajilla olla tasavertaiset mahdollisuudet päästä edustamaan maataan mikäli heidän kykynsä ja taitonsa ovat siihen muutoin ke!poiset." Opetusministeriön urheiluja nuorisotoimiston vuonna 1969 sisäiseen keskusteluun laatima muistio puhuu omaa kieltään. Ulkopolitiikka oli taitolaji, jossa vain yhdenlaiset linjanvedot ja niiden mukaiset toiminnot olivat virallisesti mahdollisia, eikä urheilunkaan kansainvälinen suhdeverkko voinut muodostua poikkeukseksi. Suomen edustajat EU:ssa toivovat, että Unionissakin nähtäisiin selkeästi liikuntakulttuurin nämä puolet, eikä mitattaisi kaikkea rahassa ja katsottaisi vain ammattiurheilun ja Tour de France·n suuntaan. Opetusministeriö alkoi 1960-luvun edetessä myös enenevästi tukea suomalaisten asiantuntijoiden osallistumista kansainvälisiin kongresseihin ja seminaareihin ulkomailla. Itse asiassa olisi sitä parempi, mitä vähemmän EU puuttuisi urheiluun." Näin toteaa kansainvälisten asioiden päällikkö Terhi Heinilä Suomen Liikunnasta ja Urheilusta. Kansan liikunta on merkittävä yhteiskunnallinen voimavara. Enää ei liikuta liturgisten julistusten tasolla, kuten vielä muutama vuosikymmen takaperin: "Suomi osallistuu valtioiden väliseen liikuntakulttuurin kehittämistä tarkoittavaan kansainväliseen toimintaan virallisten edustajien kautta maamme virallisen ulkoja kulttuuripolitiikan luomin edellytyksin. Elettiin myös aikoja, jolloin valtiovalta oli aktiivinen toimija liikuntaelämän kansainvälisten suhteiden järjestelyissä. Meillä harrastetaan vauvasta vaariin kuntoja terveysliikuntaa ja nuoret harrastavat urheiluseuroissa. Liikunnan "ulkopolitiikka" on muuttunut ratkaisevasti muutamassa vuosikymmenessä. ' ' S uomalaiset ovat EU-maiden piirissä eniten liikuntaa harrastava kansakunta niukasti ennen ruotsalaisia. Teksti: ERKKI VASARA Liikunnan ulkomaansuhteissa on siirrytty itäyhteistyöstä Brysselin syleilyyn Vuodesta 1995 voimassa ollut Suomen EU-jäsenyys määrittää paljon maamme liikunnan kansainvälisistä yhteyksistä, ja pohdittavaa riittää
Näissäkin määrityksissä liikuntaelämä näytti jälleen myötäilevän maan yleistä ulkopolitiikkaa, joka Euroopan uusissa olosuhteissa oli ottanut pitkälti samat suuntimat. 38 DDR. Viime vuosina, teknologisen kehityksen pienentämässä maailmassa, jossa yhteydet maista ja maanosista toiseen saadaan jo sekunnissa parissa ja jossa esimerkiksi Euroopan mitassa EU-yhteistyö on syventänyt jäsenmaiden siteitä yhteiskuntaelämän ja vapaan kansalaistoiminnan kaikilla sektoreilla, opetusministeriön rooli "ovien avaajana" on kuitenkin pienentynyt. Opetusministeriön liikuntayksikön johtaja Raija Mattila tiivistää tuolloisen kansainvälisen yhteistyön oleelliset piirteet: "Kysehän oli ennen muuta asiantuntijavaihdosta. Kaiken lisäksi kansainvälinen kilpailumenestyskin oli oivalla kannalla esimerkiksi yleisurheilussa 1970-luku oli konsanaan "toisen kultakuumeen aikaa". Vuonna 1991 ilmestyneessä mietinnössään toimikunta esitti maan urheiluelämän kansainvälisen vuorovaikuttamisen jatkotoimiksi selkeiden toimintalinjojen määrittelyä, erityisen kansainvälisen forumin perustamista, suomalaisten kansainvälisen osallistumisen, vaikuttamisen ja menestymisen tukemista, kansainvälisen urheilun hyödyntämistä, kansainvälistymiseen liittyvää koulutusta sekä kansainvälisen tiedonvälityksen kehittämistä. Opetusministeriössä tuolloin toimistopäällikkönä vaikuttanut Reijo Vartia kiteyttää tuolloisen yhteistyön merkityksen: "Yhteistyöstä oli Suomen urheilulle hyötyä. Myös suhteet läntisiin maihin käynnistyivät 1960luvun jälkipuoliskolla ja luonnollisesti ensimmäiseksi muiden pohjoismaiden kanssa. Hyvinvointivaltiota rakennettiin määrätietoisen politiikan myötä niin sosiaalipolitiikan kuin koulutuspolitiikankin alueella , maa vaurastui, pitkälti idänkaupan ansiosta, ja työttömyys oli nykypäivään verrattuna pientä. Sitä paitsi, liikuntakulttuurin kehittäminen oli vankasti suomalaisten omissa käsissä. Multilateraalisessa yhteistyössä Suomi keskittyi Unescon, eurooppalaisen urheilukonferenssin, pohjoismaisen yhteistyön ja Euroopan Neuvoston alaisen urheilukomitean CDDS:n kautta tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Viimeksi kuluneet puolitoista vuosikymmentä ovat olleet moninaisen muutoksen aikaa. Ministeriö ajoi Suomen asiaa maailmalla "avaamalla ovia" eli pyrkimällä luomaan edellytyksiä suomalaisten aseman vahvistumiselle kansainvälisten liikuntaja urheilujärjestöjen hallintoelimissä, minkä lisäksi se on tukenut suomalaisten asiantuntijoiden pyrintöjä päästä kansainvälisten eri liikunta-alan järjestöjen sihteeristöjen toimihenkilöiksi. Sittemmin asiantuntijat jatkoivat yhteistyötään myös suoraan omien kiinnostuksensa kohteiden mukaan. Me tunsimme ihmisiä ja meihin luotettiin. Kuten ministeriön liikuntayksikön joh. Valtio oli tällöin ikään kuin suhteiden luojana, ovenavaajana. Liikuntaelämän alueella tapahtui niinikään paljon myönteistä. Suomen bilateraalisten ulkomaansuhteiden myötä syntyivät myös kontaktija yhteistyöverkostot, jotka auttoivat halutessamme vaikuttaa kansainvälisessä liikuntapolitiikassa. Suomen liikuntahallinto noudatti ikään kuin presidentti Kekkosen maan yleisessä ulkopolitiikassa tuolloin noudattamaa ajatusta siitä, että mitä paremmat suhteet Suomella oli itään, sitä paremmin se saattoi kehittää suhteitaan länteen. Urheilun silloiset suurvallat NL ja DDR avasivat tehtyjen sopimusten kautta omia valmennusmetodejaan suomalaisille. Yhteistyösopimusten tärkein käytännön anti oli asiantuntijoiden ja virallisten valtuuskuntien vaihto ja mahdollisuus sitä kautta tutustua sopimuskumppaneiden valmennuksellisiin, urheilulääketieteellisiin ja urheilupaikkojen kehitystä koskeviin olosuhteisiin ja hankkeisiin. K ul ttu urinvaihto-o h j elmiin pohjautuvassa yhteistyössä Suomi oli Alankomaiden, Britannian, Belgian, Portugalin, Kreikan, Intian ja Kiinan kanssa. 1970-luvulla suhteiden kirjoa laajennettiin vähitellen myös Ranskaan ja Saksan Liittotasavaltaa n. Kansalaisten omaehtoinen harrastaminen lisääntyi, valtiovalta tuki kehitystä muun muassa avustamalla kunnallista uimaja urheiluhallirakentamista ja keskustelu liikuntakulttuurin uusista yhteiskunnallisista ulottuvuuksista lisääntyi. 1990-luvun taitteessa kaikki kuitenkin muuttui Itä-Euroopan kommunistihallintojen sortuessa DDR:ää ja Neuvostoliittoa myöten. Tällöin myös sovittiin asiantuntijavaihdosta, jossa osapuolten asiantuntijat saattoivat tutustua sopimuskumppanin liikuntaku!ttuuriin ja luoda kontakteja. Suomen ulkopolitiikka otti uuden suunnan ja sama koski luonnollisesti myös maan urheilun ulkomaansuhteita. Kyse oli kahdentasoisesta yhteistyöstä. Joulukuussa 1990 opetusministeriö asetti toimikunnan pohtimaan maan liikuntakulttuurin kansainvälisen toiminnan strategiaa, laatimaan samalla ehdotuksen liikunta-alan kansainvälisen tietohuollon, kansainvälisen koulutuksen ja kansainvälisyyskasvatuksen järjestämisestä. Uusiksi kansainvälisen yhteistyön kumppaneiksi nähtiin ennen muuta muut pohjoismaat sekä Itämeren alueen maat, minkä lisäksi myös laaja-alainen eurooppalainen yhteistyö nähtiin tärkeäksi. suomettumisen aikana, noina vuosina tapahtui myös paljon hyvää. Silloin kun tehtiin yhteistyöohjelmia eli pöytäkirjoja, tapasivat sopijamaiden liikuntapoliittiset johtohenkilöt ja hankkivat keskustellen tuntumaa toisen osapuolen linjauksiin ja tuleviin painotuksiin. Vaikka 1970ja 1980-luvuille onkin jälkikäteen annettu maine ennen muuta ns. Sen merkittävimpiä muotoja ovat seitsemänkymmenluvulta lähtien olleet urheilulaitoskonferenssit, joissa maiden edustajat saavat ja vaihtavat kokemuksia ja tietoja urheilurakentamisen alalta. Erityisliikunta vauhdittui. Ehkäpä meillä myös tällöin oli jonkin verran välittäjän roolia lännen ja idän välillä kuten Suomen yleisessäkin ulkopolitiikassa." Ovien avaajasta vaikuttamisen tukija Kautta kahdeksankymmenluvun jatkuivat suomalaisen urheiluelämän ja liikuntahallinnon ulkomaansuhteet jo edellisvuosikymmenellä omaksutuin LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 menoin ja maantieteellisin painotuksin. Ilman tätä valtioiden välistä yhteistyötä suomalaiset urheilujärjestöt olisivat jääneet nuolemaan näppejään." Puhuessaan urheilun tuolloisista idänsuhteista Vartia painottaakin, että "kyse ei ollut rähmälläänolosta"
Yksi kysymys on myös urheilukohteiden aseman säilyminen turvataan EU:n rakennerahastohankkeissa, joiden varat tulevat Suomenkin kannalta pienenemään Unionin laajentumisen myötä. Tämän päivän Eurooppa on täysin toinen kuin pari kolme vuosikymmentä sitten. Direktiivi edellyttää kuitenkin veden laadun tarkkailua myös mm. Muuttumatonta on kuitenkin niin valtiovallan kuin liikuntajärjestöjenkin pyrkimys vaikuttaa kansallisen liikuntaelämän ja kansalaisten oman liikuntaharrastuksen etujen turvaamiseksi myös kansainvälisen toiminnan kautta. Suomi ei liittynyt Unioniin urheiluasiat mielessään, mutta jäsenyys heijastuu myös urheiluun. Edessä direktiivisavotta Kansainvälisestä yhteistyöstä ovat hyötyneet niin urheilujärjestöt kuin valtion liikuntahallintokin omiin tarpeisiinsa. Pyrkimyksenä on ollut koordinoida Unionin jäsenmaiden yhteistä politiikkaa muun muassa dopingin vastaisessa työssä. taja Raija Mattila asian tiivistää: "Nyt kun maailma on avoin, kaiken voi tehdä suoraan, eikä meitä tarvita enää siinä mitassa kuin ennen ovia aukomassa." EU liikunnan kansainvälisen toiminnan keskiöön Vuoden 1995 alussa tapahtuneen Suomen Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen myös urheilun ja liikunnan kansainvälistä yhteistoimintaa on hallinnut ennen muuta juuri EU-jäsenyys. Opetusministeriö ja liikuntajärjestöt ovat yhteistyössä pyrkiessään huolehtimaan suomalaisen liikuntaelämän eduista ja perusarvoista EU:n muutosprosesseissa. Myös urheilun alalla esiin nousee lisäksi EU-tuki. Toki edelleen samoissa käsissä, mutta niille kurkottelevat monet EU:n direktiivit. Tärkeitä teemoja näissä kansainvälisissä yhteyksissä ovat muun muassa liikunnan merkitys sosiaalisen kanssakäymisen edistäjänä ja liikuntatoiminnan suhde ympäristökysymyksiin. Niinpä myös Suomen ulkomaansuhteet liikuntaelämän kansainväliset yhteydet niiden osana ovat tänään jotakin aivan muuta entiseen verrattuna. Kysymys kuuluukin, mitä se merkitsee jatkossa jäsenmaiden kansalliselle liikuntaelämälle. Myös laajempi kansainvälinen yhteistyö on jatkunut jo aiemmin syntyneiden yhteyksien pohjalta niin Unescossa kuin Euroopan Neuvoston alaisen urheilukomitean CDDS:nkin piirissä. ERKKI VASARA, V1T Poliittisen historian dosentti Helsingin yliopisto sähköposti: erkki.vasara@helsinki.fi LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 39. Myös EU:n omassa koneistossa tehtäviä riittää liikunnan alalla. Kysymys kansallisten veikkausyhtiöiden monopoliasemasta on merkittävä, ja suomalaiset toivovatkin, että rahapelit irrotettaisiinkin ns. soutu-, melontaja surffausvesissä, jotka suomalaisten mielestä pitäisi poistaa direktiivin piiristä. Suomalaisesta vinkkelistä katsottuna on tärkeää, että omaleimainen liikuntakulttuurimme voi säilyä jatkossakin. palveludirektiivistä. Ensimmäiset EU:n liikunta-alan avustukset Suomi sai heti ensimmäisenä jäsenyysvuonna 1995. Parhaillaan on esillä ollut ns. Mutta entäpä ongelmat. Yhteydet niin Pietariin kuin Venäjän-Karjalaankin ovat hyödyllisiä ja auttavat rajun yhteiskunnallisen muutosprosessin paineissa elävää naapuriseutua integroitumaan eurooppalaiseen liikuntakulttuuriin. Unionin uudessa perustuslakiesityksessä myös urheilu on nyt mainittuna sellaisena alueena, jolla EU:lla olisi toimivalta (artikla III-282). Lähialue pysyy lähellä Myös lähiyhteistyö Viron ja muiden Baltian maiden sekä muiden pohjoismaiden kanssa jatkuu, joskin näillekin yhteyksille maiden EU-jäsenyys antaa oman sävynsä. Seitsemänkymmenluvulla suomalaisen liikuntakulttuurin ja liikuntapolitiikan avaimet olivat suomalaisten omissa käsissä, missä ne ovat nyt. Samalla kansainvälisen yhteistyön pontimiksi ovat nousseet erilaiset liikuntapoliittiset kysymykset eli itse varsinaiset asiat toisin kuin ennen, jolloin itseisarvoisena lähtökohtana oli yhteistyö esimerkiksi jonkin maan kanssa. Unioni voisi harjoittaa tukitoimia ja laatia toimintaohjelmia liikunnan alalta. Tänään ei enää ole Neuvostoliittoa, mutta Venäjä meillä on vastakin naapurissa, ja lähiyhteistyö sen kanssa on tärkeä tekijä liikunnan ulkomaansuhteissa. Unionilta saatavat varat muodostavat oman lisänsä kustannusten kattamisessa, kun kehitetään moninaista liikunta-alan toimintaa ja lähialueyhteistyötä samoin kuin kunnostetaan vaikkapa yksittäisiä liikuntapaikkoja kaikkien kansalaisten käyttöön. Mitä on oleva EU:n liikuntapolitiikka, jos sellaisesta voidaan ylipäätään puhua. Tänään tulevat asiat ensin. Samoin vaikuttavat EU:n rakenteet, jotka nekin säätelevät yhteistyön muotoja jäsenmaiden liikuntaviranomaisten kesken. Tässäkin yhteistyössä on myös laajempia tavoitteita ja painopistealueita kuten liikunta-alan lainsäädännön ja hallinnon kehittäminen sekä urheilijoiden asemaan liittyvät kysymykset. uimavesidirektiivi, jolla pyritään varmistamaan puhtaat uimavedet. Perinteistä kahdenvälistä, kulttuurinvaihtosopimuksiin tai vastaaviin asiakirjoihin perustuvaa liikunta-alan yhteistyötä Suomella oli 2000-luvun alkaessa noin 40 maan kanssa
• Keskuksille tulee perustaa ohjausryhmä sekä luoda yhteiset koulutus-, tiedotusja palvelutoimintastrategiat. minedu.fi/julkaisut/liikunta/2005/tr18/tr18.pdf. Rahoituspohjan laajentaminen on laajempi taustakysymys, johon olisi löydettävä ratkaisu. Palauteseminaarissa kävi ilmi, että arviointiryhmä oli vaikeassa tehtävässään löytänyt hyvin keskusten kipupisteet. Keskukset kokivat ohjausryhmän positiivisena mahdollisena lisäresurssina. Keskukset olivat tyytyväisiä tilaisuuden järjestämiseen, mutta vuoropuhelua toivottiin edelleen lisää. Positiivisena nähtiin se, että arviointi on herättänyt keskuksissa tärkeän keskustelun siitä, "miltä me näytämme ulkopuolisen silmin". Suomen Akatemian hakuprosessissa menestymällä palvelutoimintaa kehittämällä. Ohjausryhmän tehtävänä olisi edistää keskusten toimintaa sekä arvioida tavoitteiden toteutumista ja toiminnan suunnittelua. Keskusten vanha kolmikanta-rahoitusmalli (kunta, opm, palvelutoiminta) ei toimi enää. Opetusministeriö asetti 22.4.2004 työryhmän arvioimaan valtionavustusta saavien liikuntalääketieteen keskusten toimintaa vuosina 1999-2003. Eri toiminnot syövät toinen toisiaan. Yhteistyömahdollisuuksien ja kumppanuuksien kehittäminen ja sitä kautta rahoituksen kehittäminen korostuu tulevaisuudessa. • Keskusten keskinäistä ja muiden tutkimuskumppaneiden välistä yhteistyötä on kehitettävä. 40 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 Samalla todettiin, että sen kokoaminen ja työ tulee olemaan haastavaa ja vaatii omat erilliset resurssinsa. Palvelutoiminta: • Palvelutoiminnan tulee ainakin osittain kohdistua liikunnasta syrjäytyneiden ryhmään. Teksti: TIINA HEINONEN LIIKUNTALÄÄKETIETEEN KESKUKSET ARVIOITIIN: Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea Opetusministeriön asettama arviointiryhmä löysi liikuntalääketieteen keskusten toiminnan kipupisteet. • Tutkijakoulutuksen laatua ja organisointia tulee kehittää • Tutkimustulosten hyödyntämiseen tarvitaan yhteinen strategia. Tavoitteena olisi toimintojen parempi koordinointi ja työnjaon kehittäminen. Kehittäm isehdotukset: Yleiset kehittämisehdotukset: • Keskusten alueellista ja kansallista roolia tulee terävöittää ja luoda niille profiilia liikunta-alan ja terveydenhuoltosektorin siltana. • Toiminnan ja suunnittelun tulisi perustua esimerkiksi 3 vuoden jaksoille. • Erikoislääkärikoulutuksen määrää ja sijoittumista tulee arvioida. Arvioinnissa toivottiin keskusten koulutusroolin vahvistamista lääkärien ja muun terveydenhuollon henkilöstön perus-, jatkoja täydennyskoulutuksessa. Myös opetusministeriön tulee määritellä koulutukselliset tavoitteet ja arviointikriteerit. Palvelun kehittämishakkeiden rahoituspohjaa on laajennettava esimerkiksi kolmannen sektorin ja TEKES:in suuntaan. Liikuntalääketieteen keskukset kuuluvat hallinnollisesti opetusministeriön alaisuuteen, eivätkä ne voi saada sosiaalija terveysministeriön jakamaa erityisvaltionosuutta (EVO) , joka on tarkoitettu nimenomaan erikoislääkäreiden koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. • Vanhentuneen laitekannan uusimiseen tulee löytää nopeasti rahoitusjärjestelmä. Yhteisen strategian tarpeellisuudesta keskukset ovat arviointiryhmän kanssa yhtä mieltä. Koulutusjaksoja tulee olla mahdollista suorittaa eri liikuntalääketieteen yksiköissä. Tässä riittää haastetta kaikille keskuksille. Jos keskitytään koulutukseen, se verottaa tutkimusta. Keskuksissa on tahtoa tähän, mutta resurssipula on huutava. Liikuntalääketieteen keskukset ovat pieniä yksikköjä. Keskeistä on osallistuminen lääkärien ja muun terveydenhuollon henkilöstön perus-, jatkoja täydennyskoulutukseen. Tosin esimerkiksi palvelutoiminnalle sen luominen lienee hankalaa, koska keskusten palveluvalikko on profiloitunut hyvin eri tavoin. Keskukset olisivat toivoneet kommentointimahdollisuutta myös ennen raportin julkistamista. Koulutuksesta keskuksissa on jo pitkään kannettu huolta. Arviointiraportti on julkaistu internetissä osoitteessa: http:/ /www. Koulutustoiminta: • Keskusten tulee laatia valtakunnallinen koulutusstrategia. • Keskusten välistä työnjakoa on kehitettävä; kaikilla keskuksilla ei tarvitse olla samoja tehtäviä. Raportin mukaan liikuntalääketieteen keskukset voivat profiloitua ja erikoistua, eikä kaikkien tarvitse tehdä kaikkea. Arvioinnin kohteena olivat Helsingin Helsingin Urheilulääkäriasema, Kuopion Liikuntalääketieteen tutkimuskeskus, LIKES-tutkimuskeskus Jyväskylässä, Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka Oulun Diakonissalaitoksella, Paavo Nurmi -keskus Turussa ja Tampereen Urheilulääkäriasema Arviointiraportti valmistui keväällä 2005. Lääketieteellisissä tiedekunnissa ei ole ainuttakaan opetusvirkaa liikuntalääketieteessä. Tutkimustoiminta ja tutkijakoulutus: • Tutkimuksen fokusoimista tulee jatkaa. Palauteseminaarin kaltainen aloitusseminaari olisi myös saattanut helpottaa sekä arviointityöryhmän että keskusten työtä prosessissa. Rahoitus: • Vakaampi rahoitus pohja saavutettaisiin opetusministeriön kanssa tehtävien useampivuotisten sopimusten avulla. Kuka maksaa koulutukseen käytetystä työstä, joka on pois oman yksikön palvelutoiminnasta. Resurssien rajallisuus edellyttää työnjakoa ja yhteistyötä. Arviointiryhmä ehdotti yhteisen ohjausryhmän perustamista keskuksille
Pian oli kuitenkin havaittavissa selkeää tarvetta organisoituneemmalle yhteistyölle. Vuoden 2006 tapaaminen Suomessa Suomen kannalta uuden verkoston työhön osallistuminen on perusteltua ja voi tapahtua luontevasti. Uuden verkoston perustaminen osoittaa aitoa kiinnostusta terveysliikunnan kehittämiseen Euroopassa. Keskeisiä tavoitteita ovat eurooppalaisten terveysliikuntastrategioiden kehittäminen ja toteuttaminen, hyvien terveysliikunnan edistämiskäytäntöjen kehittäminen, tukeminen ja levittäminen, sekä poikkihallinnollisten toimintatapojen edistäminen. Tämä verkosto oli Euroopan Unionin rahoittama projekti, joka toimi vuosina 1996-2001. Suomesta olivat mukana teli-veteraanit Ilkka Vuori ja Pekka Oja. Teksti: PEKKA OJA Terveysliikunta verkostoituu Eurooppaan HEPA-Europe -verkosto perustettiin tukemaan terveysliikunnan edistämistä Euroopassa. Toiminnan käynnistämisestä kuuluu kiitos Sveitsin terveysliikuntatahoille, joiden kärkihahmona on toiminut ansiokkaasti tri Brian Martin. Sveitsin urheiluja kansanterveystoimistot kutsuivat aiemman verkoston osanottajamaat pohtimaan uudelleen organisoitumista Magglingenin urheiluopistolle kesäkuussa vuonna 2004. Viiden vuoden aikana puolessa osanottajamaista oli jo vakiinnutettu tai oltiin valmistelemassa kansallisia terveysliikunnan edistämishankkeita. Oleellista, ja uusia lupauksia herättävää, on se, että Maailman Terveysjärjestön Euroopan toimisto on ottanut verkoston sihteeristön siipiensä suojiin. Kokouksessa sovittiin verkoston toiminnan jatkumisen edellyttämistä hallinnollisista asioista ja ensi vaiheen toiminnoista sekä pohdittiin tulevaisuuden toimintalinjoja. Tässä kokouksessa sovittiin uuden verkoston perustamisesta ja käynnistettiin sen vaatimat toimenpiteet. Avoin verkosto Uusi verkosto "HEPA Europe the European network for the promotion of health-enhancing physical activity" on vapaa kansalaisyhteisö, joka on avoin terveysliikunnan edistämistä tekeville julkishallinnon organisaatioille (esim. EU-rahoituksen loputtua vuonna 2001 verkosto jatkoi toimintaansa vapaamuotoisena yhteyskanavana. T erveysliikunnan nousun kautena 1990-luvulla syntyi myös Eurooppaan asiaa ajava verkosto "The European Network for the Promotion of Health-Enhancing Physical Activity". Silloisen verkoston päätavoitteena oli edistää kansallisten terveysliikuntastrategioiden ja -ohjelmien syntymistä ja kehittymistä. Tämän vuoden toukokuussa Gerlevin urheiluopistolla Tanskassa pidetyssä verkoston ensimmäisessä kokouksessa vahvistettiin alustavat suunnitelmat. Meillä on henkilöedustus verkoston johtoryhmässä, Mari Miettinen sosiaalija terveysministeriön TELILIIKUNTA & TIEDE 4/2005 41. Verkosto vahvistaa ja tukee toimintoja, joilla pyritään edistämään terveitä elintapoja ja erityisesti terveyttä edistävää liikuntaa sekä niiden edellytyksiä. ministeriöt), tieteellisille ja asiantuntijalaitoksille, kansalaisjärjestöille sekä muille alalla toimiville tahoille. Ohjelman koordinaattorina toimi UKK-instituutti ja yhtenä kolmesta organisaatiotahosta Suomen Reumaliitto. Gerlevin kokouksessa oli 26 osanottajaa 14 maasta: Itävalta, Bulgaria, Tsekin tasavalta, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Islanti, Italia, Norja , Portugali, Sveitsi, Hollanti ja Englanti (UK). Loppuarvion mukaan verkosto onnistui tehtävässään varsin hyvin. Suomi oli keskeisenä toimijana EU:n terveysliikuntaverkostossa. Verkostossa olivat mukana kaikki silloiset 15 EUmaata ja lisäksi Sveitsi, Norja, Slovenia, Viro, Islanti ja Israel
Tämän vuoden teemaksi oli nostettu "Active Aging in the XXI Century; participation, health and security". Erinomainen tilaisuus henkilökohtaisiin kontakteihin tulee ensi vuonna, kun verkosto pitää vuosikokouksensa UKK-instituutissa 14.-16. toimikunnasta ja Pekka Oja EU:n rahoittaman ravintoja liikuntaverkostoprojektin liikuntatyöryhmän edustajana (tätä verkostoprojektia johtaa Tukholman Karolinska Institutetja se tekee ehdotuksia miten ravintoja liikuntatietous saadaan sisään rakennettua unionin terveysohjelmiin). Kaiken ikäisillä tulee olla oikeus turvalliseen ja virikkeelliseen liikkumiseen lähiympäristössään. Lisäksi teli-guru Ilkka Vuori toimii aktiivisesti HEPA-verkoston harmaana eminenssinä. Uuteen verkostoon voi tutustua sen verkkosivuilla www.who.int/hepa. Hypermarketti-ilmiö vie mahdollisuudet arkiliikuntaan Myös liikkumisja elinympäristöt puhuttivat. Kongressin ehdottomasti parasta antia oli Alan]etten koordinoima ja liikunnan merkitystä ikäihmisten toiminnanvajauksien ehkäisyssä käsittelevä sessio (Effects of Late-Life Exercise on Disability). Erityisesti on syytä korostaa asiantuntijaorganisaatioiden mukaan lähtemisen mahdollisuutta, koska verkosto on luonteeltaan pikemminkin asiantuntijakuin tiedepohjainen. Tutkija UKK-instituutti sähköposti: jarmo.malmberg@uta.fi. Todennäköisesti tästä johtuen kongressin tieteellinen taso oli varsin vaihteleva. SAIJA KARINKANTA tt, TtM Tutkija UKK-insituutti sähköposti: saija.karinkanta@uta.fi JARMO MALMBERG M.Sc. Potentiaalisia suomalaisia verkoston jäsenorganisaatioita on useita: sosiaalija terveysministeriö, opetusministeriö, liikenne ja viestintäministeriö, LIKES, KTL, UKK-instituutti, LTS, urheiluopistot, kuntoliikunta järjestöt. .. Lisätietoja: PEKKA OJA, Ph.D sähköposti: pekka.oja@uta.fi www.who.int/hepa 42 LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 Teksti: SAIJA KARINKANTA, JARMO MALMBERG LIIKUNTA JA IKÄIHMISTEN TOIMINTAKYKY kovaa näyttöä odotetaan edelleen K ansainvälinen Gerontologian yhdistys (International Association of Gerontology, IAG) järjestää maailmankongressin joka neljäs vuosi eri puolella maailmaa. Merkille pantavaa oli interventioiden runsas määrä. Gerontologian maailmankongressi on suunnattu paitsi tutkijoille, myös ikäihmisten parissa työskenteleville sekä alaa opiskeleville. Esimerkiksi Wojtek Chodzko-Zajko esitteli National Blueprint -projektia, jossa ikääntyneiden fyysistä aktiivisuutta on pyritty lisäämään muokkaamalla elinympäristöä ja kehittämällä julkista liikennettä. Vaikka määrällisesti tutkimuksia alkaa jo olla runsaasti, on tutkimusten laatu sangen vaihteleva. Näyttö liikunnan vaikutuksista toimintakykyyn ja toiminnan vajauksiin on edelleen puutteellista. Edellisen terveysliikuntaverkoston kautta meillä on myös hyvät yhteydet useimpien jäsenmaiden keskeisiin terveysliikunta-asiantuntijoihin. Vaadittaisikin toimintakyky käsitteen yhtenäistämistä sekä johdonmukaisempaa käyttöä tutkimuksissa. Toisaalta on myös todettava, että varsin harvasta tutkimuksesta kyettiin kuitenkaan vielä esittelemään varsinaisia tuloksia, vaan pikemminkin pitäydyttiin ohjelmien kuvailussa ja toteutettavuudessa. Vaikka Suomessa ei vielä olla "amerikkalaisessa yhteiskuntamallissa", tarkkana on syytä olla meilläkin. meta-analyysien tekeminen on varsin hankalaa. Eri puolilla maailmaa kokeillaan mitä erilaisimpia ohjelmia ikääntyneiden toimintakyvyn ja elämänlaadun parantamiseksi ja muun muassa kaatumisten ja kaatumistapaturmien ehkäisemiseksi. Toisaalta myöskään käytetyt liikuntaohjelmat eivät kenties ole olleet optimaalisia toiminnanvajauksien ehkäisyn ja toimintakyvyn näkökulmasta. Tässä hyvin konkreettisessa projektissa on muokattu mm. risteysalueita kävelijäystävällisemmäksi, rakennettu kävelyja pyöräilyteitä sekä lisätty puistoalueita. kesäkuuta. Useampikin amerikkalaisluennoitsija varoitteli USA:ta vaivaavasta "hypermarketti-ilmiöstä", jossa palvelut on viety pois asuinalueilta ja elinympäristö suunniteltu yksityisautoilun ehdolla. Toimintakyky määritellään eri tavoin eri tutkimuksissa, joten mm. Syitä tähän voi olla useita. Liikunnalla näyttäisi kuitenkin edelleen olevan vahva rooli näissä interventioissa. Toisaalta on pyritty myös saamaan toimintaa ja palveluita asuinalueilla, jotta (ikä)ihmisillä olisi paitsi mahdollisuus, myös järkevä syy lähteä liikkeelle jalan
Brasilian Sao Paulon yliopiston Elisabeth Mattosin aiheena oli käänteinen integraatio uinninopetuksessa. Esityksestä sai sen kuvan, että Unkarissa ei vammaisten lasten tarpeita koululiikunnassa ole kovin hyvin otettu huomioon. Italiasta raportoitiin myös Don Calabria-keskuksesta kokemuksia vammaisten henkilöiden opettamisesta kuntien uinninopetusryhmissä. Ongelmana on toiminnan jatkuvuus. Tyttöjen asenteet ovat olleet myönteisempiä. Inklusiivisen liikunnanopetuksen ajatus on vielä varsin uusi eikä Irlannissa ole tätä edistävää lainsäädäntöä tai kansallista erityisliikunnan kehittämisohjelmaa. Asenteita ja kokemuksia tutkittaessa on tullut esille, että ratkaisevaa on ohjaajien pätevyys ja taito. siitä, että ikäihmisten liikunta on järjestäjämaassa Italiassa ollut kohtalaisen suuren huomion kohteena. Noin 20 prosenttia oli kuitenkin saanut jonkun verran erityisliikuntaan liittyvää koulutusta. Kyselyssä oli mukana 24 koulua, joista vain viidellä oli kokemuksia erityisliikunnan toteuttamisesta ja integraatiosta. Symposiumiin osallistui noin 300 erityisliikunnan asiantuntijaa eri puolilta maailmaa. Integraatioteemassa käsiteltiin erityisliikunnan yhteistyötä muun urheilun kanssa. 7.2005 Italian Veronassa. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 43. Saksankieliselle kielialueelle on perustettu tämän alueen yhteinen nettiverkosto, jonka sähköpostiosoite on: sport@procap.ch. Keskimäärin kolme neljästä opettajasta totesi omaavansa riittämättömästi tietoa vammaisuudesta ja tämän vuoksi suhtautuvansa epäilevästi integraatioon. Yliopistolla on ollut apunaan lähialueen kuntia sekä Procap Sport-niminen organisaatio (aiemmin nimellä Swiss Handicapped Association), joten toiminta on perustunut vammaisjärjestön, yliopiston ja kuntien yhteistyöhön. Meegan esitteli tutkimuksia yksittäisten vammaisten nuorten sijoittamisesta yleisopetukseen ja sitä, kuinka vammattomien oppilaiden asenteet ovat tällaisissa tilanteissa muuttuneet. Luontoliikunta voimaantumisen välineenä Sveitsissä Sveitsissä on käytetty inklusiivista toimintaotetta mm. Vammattomia henkilöitä on usean vuoden ajan sijoitettu mukaan vammaisille tarkoitettuihin uinninopetusryhmiin. Keskeinen toivomus oli, että alalle pitäisi kouluttaa lisää erityisliikunnanopettajia tai muita osaajia. Siihen tulee kiinnittää erityistä huomiota kaikenlaista integraatiota käytettäessä. Suosituimpia toimintamuotoja ovat olleet uinti, melonta, pyöräily, vuoristo-vaellus sekä hiihto, joista kaikista on saatu myönteisiä kokemuksia myös inklusiivisen toimintatavan onnistumisesta. Symposiumissa käsiteltiin viittä pääteemaa: 1) erityisliikunta ihmisen elinkaarella lapsuudesta vanhuuteen, 2) erityisliikunnan ammattilaisten koulutus, 3) vammaisurheilun kehitys: "Liikuntaa kaikille" -ajattelun kautta todelliseksi huippu-urheiluksi 4) vammaisliikunnan yhteiskunnalliset, teknologiset ja taloudelliset aspektit sekä 5) integraation tavoitteet ja toteutukset. Raportoija, Francisca Eugster Buesch, Zurichin liikuntakorkeakoulusta esitteli parissa esityksessä sekä käytännön kokemuksia että tutkimustuloksia seikkailullisen luontoliikunnan käytöstä. Irlannin kokemuksia raportoi Sarah Meegan Limerickin yliopistosta. Kokemukset olivat pääosin myönteisiä. Aiempiin IFAPA-symposiumeihin verrattuna ohjelmassa oli hieman enemmän ikääntyneiden liikuntaan liittyviä esityksiä johtuen mm. Nyt kokemukset ovat koskeneet lähinnä leirija retkitoimintaa, jonka siirtovaikutusta vammaisten henkilöiden muuhun liikuntaan tai arkeen ei ole huolella kartoitettu. symposium järjestettiin 5.-9. Sen avulla on pyritty kehittämään vammaisten henkilöiden omatoimisuutta ja "voimaantumista" (empowerment) hyvin kokemuksin. luontoliikunnan ja seikkailutoiminnan alueella siten, että vammattomat ja vammaiset henkilöt harjoittivat yhdessä vaativaakin luontoretkeilyä. Verkostossa ovat mukana Saksan, Itävallan ja Sveitsin edustajat. Noin 80 prosenttia opettajista haluaisi saada täydennyskoulutusta. Unkarista raportoi Szilvia Gita Semmelweisin yliopistossa tehtyä tutkimusta, jossa kartoitettiin opettajien kokemuksia ja asenteita. Teksti: KARI KOIVUMÄKI ERITYISLIIKUNTA: Integraatio etenee kokeiluhankkeiden kautta kansallisten ohjelmien laatiminen verkkaista E rityisliikunnan kansainvälisen asiantuntijajärjestö IFAPA:n 15
Tämä on kuitenkin myös positiivinen kokemus integraatioon liittyen. Tämän vuoksi tarvitaan uutta liikuntatoimintaa ikäihmisille. Oma minisymposium järjestettiin aiheesta "Erityisliikunta vanhuuden haurauden ehkäisyssä" (A.P.A. Ensimmäisessä esityksessä esitelty "Senior Fitness Test" on esitelty Journal of Active Ageing-vuosikirjassa vuonna 2002. Schena totesi tämän "frail" eli hauraus/heikkous-termin olevan vielä näissä yhteyksissä melko uusi. Massimo Lanza Veronan yliopistosta kuvasi ikäihmisten liikuntaan soveltuvia kuntotestejä ja diabetesta sairastavien ikäihmisten liikunta tutkimusta, jonka avulla he ovat päätyneet suosittamaan liikuntaa ikäihmisille sekä diabeteksen ehkäisyssä että myös hoidossa ja kuntoutuksessa. Johtopäätös oli, että tämä onnistuu kyllä lievästi vammaisten kohdalla, mutta vaikeavammaisten kanssa tilanne on toinen. Yli 60 prosenttia diabetesta sairastavista ikäihmisistä ilmoitti jatkavansa aktiivista liikuntaharrastus ta viisi vuotta kestäneen projektiosallistumisen jälkeen, joten toimintaa voidaan kuvata onnistuneeksi. Suosituksena osallistujille on, että he jatkossa harrastavat mahdollisimman monipuolisesti liikuntaa ja ehdottomasti useammin kuin kerran viikossa. Liettuassa on erityisliikunnan opinnoissa viime vuosina ollut mukana noin 20 eri lailla vammaista opiskelijaa. eunaapa.org on lisätietoa. 44 Inkluusio voidaan saada toimimaan koulussa, mutta se ei ole johtanut ystävystymisiin tai yhteiseen liikuntatoimintaan vapaa-ajalla. Vaikuttaa siltä, että integraation tai inkluusion osalta on yhä menossa pienten aineistojen kokeiluja tutkimusvaihe. Professori Federico Schena Trenton yliopistosta esitteli ensin lähtökohtia siihen, kuinka liikunnan avulla etsitään lähtökohtia parempaan ja terveempään vanhuuteen. 2002 järjestetyssä kongressissa "Kehitysvammaisuus, ikääntyminen ja terveys" . Hollannin edustaja Amsterdamista, Marijke HopmanRock, kuvasi Hollannissa tehtyä työtä ikäihmisten liikunnan alueella. Yves Van Landewijk ja Gudrun Doll-Tepper) suosittelivat sellaista integraatioon tähtäävää toimintatapaa, että vammaisja erityisliikunnan edustajien kannattaa olla mahdollisimman paljon mukana yleisissä liikuntayhteyksissä ja esitellä erityisliikunnan saavutuksia niissä. Vanhuuden hauraus Fitness for Frail Ikäihmisten liikuntaa koskevia esityksiä oli aiempaa enemmän esillä IFAPA-symposiumissa. He totesivat sen olevan sekä vammaisliikunnan että liikuntagerontologian unohdettua aluetta, joka pitäisi myös ottaa erityisliikunnassa työkohteeksi. Mahdollisimman homogeeninen ryhmä antaa parhaat tulokset. Marion Steff ja Greg Reid USA:sta raportoivat iäkkäiden kehitysvammaisten liikunnan tilanteesta. Mielenkiintoinen oli myös italialainen 70-100-vuotiaiden nunnien liikuntakokeilu. Esimerkiksi USA:ssa on tällä hetkellä noin 1,5 miljoonaa kehitysvammaista vanhusta. Vammaisia erityisliikunnan ohjaajiksi Liettuassa Liettuan liikuntakasvatus-akatemian edustaja Ruta Adomaitiene esitteli myönteisiä kokemuksia vammaisista opiskelijoista erityisliikunnan opinnoissa. Erityisesti niitä esiteltiin Italiasta ja Hollannista. Yleisiä ovat mm. Tässäkin hankkeessa on tehty yhteistyötä Veronan yliopiston lähikuntien kanssa ja erityisesti sosiaalija terveyssektorin kanssa. Kansallisesti ongelmana on viime vuosina ollut se, ettei terveydenhuollon rahoitus riitä laajamittaiseen osallistumiseen kunnissa. Italialainen Gianni Stochino Cagliarin yliopistosta raportoi projektista, jossa lievästi kehitysvammaisia oli integroitu vammattomien oppilaiden kanssa samoille liikunta-tunneille. Suomen Voimaa vanhuuteen-ohjelma). Osallistuneilla nunnilla ei ollut minkäänlaista liikuntaperinnettä ja heistä 75 prosentilla oli myös erilaisia sydän-, verenkiertosekä tukija liikuntaelinsairauksia. Norjan tai Australian kaltaisten kansallisten ohjelmien leviäminen muihin maihin ei ole tapahtunut, mutta toki muutamat symposiumin pääalustajista (mm. Mielenkiintoinen oli myös italialainen 70-100. On pyrittävä useampaan liikuntakertaan. Sairauksien esiintyvyys tuplaantuu ikävälillä 65 85 ja myös Italiassa vanhimpien ikäihmisten määrä kasvaa nopeasti. 45 minuutin mittaisena ei ole riittävästi. artroosi, kuulon heikkeneminen sekä sydänja verisuonitaudit. 75 vuoden ikä on todettu usein olevan rajana toimintakyvyn runsaalle heikkenemiselle. Nettiosoitteessa www. E.M. Kysyin puhujalta vanhusten liikunnan hollantilaisjärjestön "Mer Bewegen vor der Ouderen" kokemuksista. Hyvää työtä on sitäkin kautta tehty, mutta asiantuntijat arvioivat, että yksi liikuntakerta viikossa esim. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 Italiassa on meneillään useita laajoja paikallishankkeita ikäihmisten liikunnan alueella. Työllistyminen on onnistunut melko hyvin, vaikkei Liettuassa ole virallisesti erityisliikunnanopettajan virkoja. Capodaglio Pavian yliopistolta raportoi 7083-vuotiaiden liikuntatutkimushankkeesta, jonka johtopäätöksenä oli, että heikkokuntoiset naiset voivat hyötyä aktiivisesta liikuntaohjelmasta kaikkein eniten. Italialaistutkijoiden johtopäätös oli myös se, että ryhmäliikunta johtaa paremmin ja varmemmin positiivisiin tuloksiin ikäihmisten liikunnassa kuin yksilöllisesti tai itsenäisesti harjoitettu. Liikuntainterventio oli kuitenkin saanut varsin myönteisen vastaanoton ja toiminta laajenee. Asia on ollut esillä Tampassa v. Tärkeäksi osa-alueeksi tässä on koettu alaraajojen voimaan liittyvien ohjelmien kehittäminen (vrt. in the prevention of disability in frail elderly). Italiassa käytettiin ohjelmista nimeä "Fitness for Frail" ja prof
Osallistuneilla nunnilla ei ollut minkäänlaista liikuntaperinnettä ja heistä 75 prosentilla oli myös erilaisia sydän-, verenkiertosekä tukija liikuntaelinsairauksia. IFAPA-järjestöllä on nyt 30-vuotinen toimintaperinne. Koulutuksen kansainvälistymisen näkökulmasta voidaan todeta, että mukanaolo näissä erityisliikunnan kansainvälisissä asiantuntijaorganisaatioissa on perusteltua ja jatkossakin hyödyllistä. THENAPA verkosto tukee koulutusta Symposiumissa kuullun perusteella voi arvioida, että IFAPA:n eurooppalaisen alajärjestön aloitteesta perustettu erityisliikunnan yhteisteistyöverkosto THENAPA (Thematic Network of Adapted Physical Activity) on tärkeä. KOK jatkaa kongressin tukemista, mutta tapahtuman nimi muuttuu ja se laajenee. Erityisliikunnan Erasmus Mundus käynnistyy Professori Herman Van Coppenolle Belgian Leuwenin yliiopistolta esitteli uutta EU-rahoitteista erityisliikunnan "Erasmus Mundus" -koulutusohjelmaa vuosiksi 2005-2009. Lisätietoa ohjelmasta löytyy sivuilta http://erasmusmundus.be. Suomen yhdyshenkilönä tässä verkostossa on Minna Rasinaho Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitokselta. Olemme saaneet 1000 kpl THENAPA-verkoston tuottamia CD-romlevyjä koulutuskäyttöön meillä Suomessa. Järjestön ja sen maanosakohtaisten alaorganisaatioiden suurin merkitys on siinä kontaktiverkostossa, jota järjestön organisoimat tapahtumat jatkuvasti tuottavat. Myös kongressin ajankohta saattaa siirtyä olympiakisoja huomattavasti aiemmaksi. Suomi on ollut aktiivisesti mukana THENAPA:n ensimmäisen vaiheen kokouksissa. Pre-Olympic -nimen käyttö on osoittautunut ongelmalliseksi KOK:n muiden markkinointioikeuksia koskevien sopimusten kanssa. Erityisliikunnan koulutusohjelmasta vastaavat nyt seuraavat neljä yliopistoa: Leuwen (Belgia), Limerick (Irlanti), Olomouc (Tsekki) ja Oslo (Norja). Liikuntainterventio oli kuitenkin saanut varsin myönteisen vastaanoton ja toiminta laajenee. Syynä on mm. Hallituksen kokouksessa Edmontonissa, Kanadassa elokuussa paikalla ollut Kiinan edustaja vakuutti, että ensimmäinen suuri liikuntakonferenssi uuden mallin mukaan tullaan järjestämään jo Beijingissä vuonna 2008. Valmisteilla on yhteistyösopimus ICSSPEn, KOK:n, kansainvälisen liikuntalääketieteen järjestön FIMSin sekä Kansainvälisen Paralympiakomitean kesken kansainvälisen tieteen, opetuksen ja urheilulääketieteen konferenssista (International Convention on Science, Education and Medicine in Sport). YK on julistanut vuoden 2005 liikuntakasvatuksen vuodeksi. Näistä materiaaleista on myös tuotettu opetusministeriössä suomenkielinen 32-sivuinen esittelyaineisto. Opintojen laajuus on 60 opintopistettä, joka suoritetaan neljässä jaksossa seuraavasti: 1-jakso omassa kotiyliopistossa, 2-jakso Leuwenissa, 3-jakso Oslossa tai Leuwenissa ja 4-jakso valinnaisesti jossakin neljästä yliopistosta. Erityisliikunnan koulutusohjelmaan on nyt valittu 23 opiskelijaa eri puolilta maailmaa. vuotiaiden nunnien liikuntakokeilu. Lisätietoja: KARI KOIVUMÄKI Suunnittelija Liikuntayksikkö OPM sähköposti: kari.j.koivumaki@minedu.fi Teksti: LAURITARASTI ICSSPE ISÄNNÖI LIIKUNNANOPETUKSEN MAAILMAN KONGRESSIA ICSSPE on edelleen merkittävin liikuntatieteiden kansainvälinen järjestö. Nimestä Pre-Olympic tullaan KOK:n vaatimuksesta luopumaan. Sen kautta on saatu uutta korkealaatuista koulutusaineistoa ja yliopistojen välinen yhteistyö erityisliikunnassa on tuottanut runsaasti hyödyllisiä kontakteja. Sisters of Charity-järjestön kautta oli organisoidun kokeilun alku oli varsin vaikea. Pre-Olympic -kongressi uudistuu KOK ei enää ole halukas jatkamaan kongressiyhteistyötä entisessä muodossa. Yhteistyö maailman terveysjärjestön WHO:n kanssa on keskittynyt WHO:n hyväksymän yleismaailmallisen ravinto-, liikuntaja terveysstrategian (Global Startegy on Diet, Physical Activity and Health) toimeenpanoon. ICSSPE osallistui vahvasti UNESCOn järjestämään urheiluministerien kokoukseen Ateenassa joulukuussa 2004 ja seuraa tiivisti UNESCOn anti-dopingsopimuksen valmistelua. ICSSPE isännöi teemavuoden kunniaksi järjestettävää toista liikuntakasvatuksen maailmankongressia (2nd World Summit on Physical Education) Magglingenissä Sveitsissä 2-3.12.2005. THENAPA-verkostolla on nyt käynnissä toinen vaihe ja uuden yhteistyöverkoston teemana on "Ageing and Disability". Myös UNESCO on tärkeä yhteistyökumppani. Lisätietoja: Lauri Tarasti Hallintoneuvos Korkein hallinto-oikeus sähköposti: lauri.tarasti@om.fi LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 45
Näin varmasti onkin, etenkin jos sitä ei oppikirjassa ole tehty. Hän huomauttaa aiheellisesti, että ydinaineksen suodattaminen suuresta terveystietovarannosta on opettajan tärkeä tehtävä. Tämäntyyppinen kirjallisuus lisää oppiaineen uskottavuutta ja on omalta osaltaan tukemassa terveystiedon lisääntyvää roolia kouluissa sekä opettajien koulutusta. Kirjoittajat ovat alansa asiantuntijoita, osa on tutkijoita, osa opettajia yliopistolla. Leena Nieminen vastaava toimittaja LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 VIRIKKEITÄ TTRVEYSTIEDC)N ( >PFTLIKSFF:N T uoreet teokset ovat odotettuja ja tervetulleita, koska terveystiedon opetuksen tukena ei juuri ole ollut pedagogista kirjallisuutta. Noin puolet kirjasta sisältää terveystiedon opetuksen ja suunnittelun käytännön ratkaisuja. Ne ovat mielenkiintoisia ja helppolukuisia. Lähes puolet Terveystieto tutuksi -kirjasta muodostuu Raisa Cacciatoren teksteistä. Siinä runsaasta tietoaineksesta tieto valikoidaan periaatteella Must know, Should know, Nice to know. Mukana on myös muutama käytännön koulutyötä tekevä opettaja. Kannas myöntää opetussuunnitelmien olevan sisällöllisesti liian laajoja käytössä oleviin tuntimääriin nähden. Oppilaiden kanssa työskentelevien opettajien panos olisi saanut olla suurempikin. Pahoittelen tapahtunutta. Molemmissa kirjoissa Lasse Kannas, suomalaisen terveystiedon grand old man, pohtii ja valottaa monipuolisesti oppiaineen pedagogista ja filosofista tausta-ajattelua ja sen lähtökohtia sekä terveystiedon opettajan ammatillista kasvua. Terveystieto tutuksi kirjassa puolestaan pohditaan terveystiedon pedagogisia ja didaktisia lähtökohtia sekä selvitetään opetusta ohjaavaa lainsäädäntöä. Muita sisältöalueita ovat nuoren kehitys, seksuaalisuus, sosioemotionaaliset taidot sekä tunneja vuorovaikutustaidot. Cacciatore on arvostettu kirjailija ja nuorten kehityksen ja. Virikkeitä terveystiedon opetukseen kirjassa perehdytetään lukijaa terveystiedon olemukseen, sosioemotonaaliseen osaamiseen, tiedon hankintaan ja medialukutaitoon. 46 Teksti:TIINA LEHTINEN JA ISMO LEHTINEN ENSIAPUA TERVEYSTIEDON OPETTAMISEEN Lasse Kannas ja Heli Tyrväinen (toim.): Virikkeitä terveystiedon opetukseen, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto Domus Offset, 2005 Heidi Peltonen, Lasse Kannas (toim.): Terveystieto tutuksi ensiapua terveystiedon opettamiseen, Opetushallitus Hakapaino, 2005 Oikaisu Edellisessä numerossa 3/2005 sivuilla 62-63 julkaistu Health Enhancing Physical Activity -kirjaa esittelevä artikkeli "Terveysliikunnan miksi, mitä ja miten yksissä kansissa" oli toimitusprosessissa epähuomiossa sijoitettu kirja-arvioitten yhteyteen. Kannas peräänkuuluttaa ydinainesanalyysin tekemistä
Näiden käsitteiden avaaminen ja niiden tärkeys nuoren kehityksessä ja merkitys kouluopetuksessa perustellaan runsaiden käytännön esimerkkien saattelemana. Sisällysluettelo antaakin ymmärtää, että lukijalle on tarjolla vankka, 165 -sivuinen kuntoilun LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 47. Artikkelissa kuvataan lapsen ja nuoren kehitystä ja siihen liittyviä ongelmia. Tutkimusten mukaan suurin osa yläasteikäisistä ei ole ollut seksikontaktissa. Käsitellyksi tulevat myös sukupuolitaudit, humala ja seksi, ehkäisyvälineiden merkitys ja sukupuolierot seksuaalisessa käyttäytymisessä. Tiina Lehtinen ja Ismo Lehtinen Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun terveystiedon opettajia ja terveystiedon oppikirjailijoita sähköposti: tiina.a.lehtinen@kolumbus.fi Teksti: HANNELE HIILLOSKORPI KÄSIKIRJA "TULOKSELLISEEN" KUNTOLIIKUNTAAN Kuntoilijan käsikirja opas tulokselliseen kuntoliikuntaan Riku Aalto Docendo Finland Oy 2005 Riku Aalto 00~ Kuntoilijan kåsik,rja ~:.::,::::.:,::;~··"" > Kohti yJusllö llistö tevolte ttet > Parempi kunto, en8f"ginen olo, ryhdlkkäömpi Ja kiinteä mpi vartalot > Mukena valmllta kunto-ohjaimia! ' ' K untoilijan käsikirja opas tulokselliseen kuntoliikuntaan" on nimensä mukaisesti tavoitteelliseen kuntoiluun tähtäävän liikkujan opas. Varsinaista luvattua käytännön ensiapua kirjoissa ei paljoa ole. Olisiko mahdollista, että terveystiedon tunneilla tuotaisiinkin esiin myös näkökulma siitä, että yläluokkien ikäisille nuorille seksi ei vielä kuulu kehitysvaiheeseen, vaikka media ja mainonta sellaista mielikuvaa ruokkivatkin. seksuaalisuuden tuntija, mutta hänen teksteistään heijastuu kuitenkin enemmän lääkäritausta kuin kokemus käytännön koulutyöstä. Kirjoissa korostetaan ehkä liikaakin, että toiminnallisuus ja konstruktivistinen oppiminen ovat nimenomaan terveystietoon kuuluvia asioita. Kirjan tekijä Riku Aalto on julkaissut kyseisestä kirjasarjasta myös teokset Kuntoilijan lajitekniikkakoulu ja Venytä & vahvista opas parempaan lihaskuntoon. Vaikka ne eivät olekaan terveystiedon didaktinen niksipirkka, moni artikkeli sopii opettajalle, joka haluaa, ehtii ja jaksaa kehittää ja muokata omaa opetustaan. Perusopetuksessa terveystiedon opettajina on runsaasti biologian ja kotitalouden opettajia, joista moni on saanut korkeintaan pikakoulutuksen Terveystieto tutuksi -kursseilla. Se on hyvää taustatietoa sellaiselle opettajalle, joka ei ole perehtynyt lapsen ja nuoren kehitysvaiheisiin. Ne ovat puhutelleet koulumaailmaa jo kauan ennen kuin terveystieto tuli perusopetuksen oppiaineeksi. Oppilaat ovat kokeneet pelissä mielekkäänä myös aikuisen tai vanhuksen asemaan asettumisen. Cacciatore käsittelee seurusteluun ja seksiin liittyviä asioita samanaikaisesti. Uuden luominen vaatii kuitenkin aina aikaa ja viitseliäisyyttä. Oppiaineen olemusta ja opettajuutta pohtimaan Osa artikkeleista on realistisia ja käytännönläheisiä koulumaailmaa ajatellen. Epelissä on myös hyvä koonti terveyden eri osa-alueista. Opettaja, joka kiireidensä keskellä kaipaa arjen apua ja konkreettisia tunti-ideoita, saa todennäköisesti enemmän irti oppikirjojen opettajan materiaaleista. On toivottavaa, että niissä näkyisi vielä enemmän käytännön koulutyössä olevien opettajien kädenjälki. Terveystiedon arviointi tuntuu askarruttavan monia opettajia. Toiset taas jäävät käytännön koulu työstä hiukan sivuun. Vaikka peli onkin pelkistetty, pääsee sen avulla mukavasti käsittelemään valintojen merkitystä ja niiden terveysvaikutuksia. Tulevaisuudessa tarvitaan tämäntapaisia kirjoja varmasti lisää. Kirjojen teemat ovat hieman hajanaisesti koottuja, eivätkä ne kata läheskään kaikkia terveystiedon opetussuunnitelman alueita. Ne ovat tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita. Pikemminkin niistä heijastuu kunkin kirjoittajan erityisosaaminen. Kirjojen paras anti on se, että ne haastavat pidempäänkin terveystietoa opettaneen lukijansa pohtimaan oppiaineen syvintä olemusta ja omaa opettajuuttaan, sen vahvuuksia ja kehittämistä vaativia alueita. Sosioemotionaaliset taidot sekä tunneja vuorovaikutustaidot ovat myös melko suuressa roolissa. Kirja kuuluu DocendoSport sarjaan, joka mainostaa itseään käytännönläheiseksi, kannustavaksi ja toiminnalliseksi kirjasarjaksi, tavoitteenaan tuloksellisempi kuntoilu. Voikin kysyä, miksi monet muut aihealueet kuten liikunta, ravinto, lepo, ensiapu, liikennekasvatus ja omasta terveydestä huolehtiminen on jätetty kokonaan käsittelyn ulkopuolelle. Terveystieto tutuksi kirjaan sisältyy Epeli Elämänpeli -CD-ROM, jossa ratkotaan elämänkulun arkitilanteita. Tällöin voi oppilaille syntyä piiloviesti, että ne kuuluvat yhteen jo peruskouluiässä. Kirjojen artikkeleissa monet terveystiedon opettajuuteen liittyvät ajatukset ovat tervettä tuuletusta minkä tahansa aineen opettajalle. Kuntoilijan käsikirja on suunnattu laajalle lukijajoukolle: liikuntaharrastusta aloitteleville, aktiivisille harrastajille liikuntaja terveysalan opiskelijoille, valmentajille persona! trainereille ja kuntovalmennuksen parissa työskenteleville. Yläluokkien oppilaat ovat pelanneet sitä mielellään. Kirjoissa olisi kaivannut vinkkejä myös siihen, millä opetussuunnitelman hyvän osaamisen kriteerejä mitataan. Heille kirjat antavat melko yksipuolisen kuvan oppiaineen sisällöistä. Kirjan kirjoittaja toteaa saatesanoissaan oppaan sisältävän kaiken tiedon, jota kuntoilija tarvitsee päästäkseen omaan henkilökohtaiseen tavoitteeseensa. Hän kirjoittaa myös seurusteluun ja seksiin liittyvistä kysymyksistä selvittäen muun muassa seksiin liittyviä käsitteitä ja erittelee seksuaaliterveyttä eri ikävaiheissa
Fysioterapeuttikoulutuksen saaneella kirjoittajalla on paljon hyvää asiaa tukija liikuntaelimistön harjoitteluun liittyen. Kestävyysharjoittelussa sykkeen käyttö määrittelee sopivan harjoituskuormituksen ja voimaharjoittelussa harjoituspainojen määrittäminen tapahtuu arvioituihin maksimitoistoihin perustuen. Urheiluvalmennuksellinen ote näkyy myös harjoittelun ohjelmoinnissa. Kirjan jälkimmäinen osa keskittyy harjoittelun erityiskysymyksiin, jossa kehon kiinteytymiseen, lihasmassan kasvattamiseen ja painonhallintaan liittyvä harjoittelu on saanut runsaasti sivutilaa. Aloittelijalle ohjelmat eivät välttämättä heti avaudu, mutta kokeneempi liikkuja voi ideoida itselleen ohjelmia lähes loputtomiin. Viime talvena vesijuoksun kasvava suosio näkyi uimahalleissa. Sauvailu tuotti hyvää oloa ja samalla pystyi keskustelemaan ystävän tai puolison kanssa. Sauvakävelijöistäkin hölkkääjät valittivat aluksi pururadoilla, joihin sauvailijoiden sankat jonot tekivät vanoja. Kirjan ensimmäisessä puoliskossa keskitytään harjoittelun perusteisiin sekä fyysisen kunnon eri osa-alueiden harjoittamiseen. Uimahalleissa syntyi jopa kärhämöitä uimarien ja vesijuoksijoiden kesken. Kestävyys ja voimaja liikkuvuusharjoittelu kuntoilijoille sopivine testauksineen käydään läpi perusteellisesti valmennuskirj oille tyypilliseen tapaan. Kirja on, kuten kustantaja mainostaa, käytännönläheinen, kannustava ja toiminnallinen. Kirjoittaja lupaa tarjota avaimet hyvään kuntoon mutta toteaa, että lopullinen urakka on lukijan käsissä. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 Sauvakävely saavutti ennestään liikkumattomien kansanosan. Kyseisten menetelmien rinnalle olisi kieltämättä kaivannut myös omiin kehon tuntemuksiin perustuvia ohjeistuksia, varsinkin kun lukijakunnan oletetaan olevan myös aloittelevia liikkujia. HANNELE HIILLOSKORPI, LitM Tutkija UKK-instituutti sähköposti: hannele.hiilloskorpi@uta.fi Villitseekö vesijuoksu sauvakävelyn lailla. Kirjoittaja on käsitellyt kehon kokoon liittyvää aihepiiriä maltillisesti ja ohjelmat näyttävät toteuttamiskelpoisilta. Kirjan loppuun kerätystä lähdeluettelosta löytyy sivun verran suomenkielisiä kokooma teoksia ja muutamia suomalaisia alkuperäisartikkeleita. Juuri keski-ikäiset naiset polkivat vettä rinnakkain rupatellen. Tässä kirjassa kuntoilu ei siis ole mikään puolihuolimaton harrastus vaan projekti, jolle asetetaan konkreettiset tavoitteet ja jossa projektin etenemistä seurataan kuin urheilija kilpailuun valmistavaa valmennusohjelmaansa. Kirjan suuri miinus liittyy puutteellisiin viitetietoihin. Kirjoittaja itse on alalla myös käytännön tekijä, joten kokemusta henkilökohtaisen ohjauksen tarpeellisuudesta varmaankin löytyy. Monissa halleissa varattiin vesijuoksijoille omia ratoja. Yhdestäkään taulukosta tai kappaleen lopusta ei löydy viitemerkintöjä. Lajin leviäminen on esimerkki onnistuneesta terveysliikuntakampanjasta. Sieltä löytyvät luvut lihastasapainon ja ryhdin harjoittamiseen sekä selän kuntouttavaan ja niskan elvyttävään harjoitteluun. Suositus aloittelevan liikkujan henkilökohtaisen ohjauksen tarpeellisuudesta olisi voinut näkyä kirjassa selkeämmin. Loppuosa on pyhitetty tukija liikuntaelimistölle. Harjoitusohjelmat ovat monipuolisia ja variaatioita löytyy niin aloittelijoille kuin kokeneemmille konkareille. Jos kirjaa mainostetaan ammattilaisten tai opiskelijoiden käyttöön, viitetietojen järjestelmällinen käyttö olisi suotavaa. Sauvakävely levisi ulkoilijoiden keskuudessa mielipidevaikuttajien ja erilaisten verkostojen kautta. Uimari kauhoo rataa pitkin jonossa, kun taas naiset hölkkäsivät rinnakkain ja hidastivat uimareiden menoa. Tietopaketin sisältö on lähdeluettelon perusteella rakentunut tunnettujen suomenkielisten liikuntaalan julkaisujen ja koulutusmateriaalien pohjalta. Sauvakävelyn säännöllisiä harrastajia on 760 000. Yli 800 000 suomalaista harrastaa vesiliikuntaa muodossa tai toisessa. Löytyypä vielä luku stressin purkuunkin. Tukija liikuntaelimistön vaivoissa sauvakävelystä. Kuluttajatutkija Mika Pantzar nostaa esille keskiikäiset naiset, joiden ennakkoluulottomuutta on sauvakävelyn menestystarinassa kiiteltävä. tietopaketti. Ammattilaisen näkökulmasta toivoisi kuitenkin huomioita myös harjoittelun turvallisuuteen ja mahdollisiin riskeihin erityisesti silloin, kun puhutaan kuntouttavasta harjoittelusta. 48 Sauvakävely on seitsemässä vuodessa noussut suomalaisten suosikkilajiksi. Kultakaivos harjoitusohjelmista innostuneille Kirjan parasta antia ovat kuvitetut monipuoliset ohjelmat. Maailmalla sauvakävelijöitä, Nordic Walker -harrastajia, on arvioitu olevan yli 5 miljoonaa. Suosituinta laji oli aluksi 5465vuotiaiden keskuudessa. Kuinka moni näistä vesijuoksee nyt tai tulevaisuudessa. "Sinulla on varmasti jokin tavoite, jonka haluat liikunnalla ja terveillä elämäntavoilla saavuttaa." Kirjan tekijä on valinnut tyylin, jossa lukijaa kannustetaan läpi kirjan henkilökohtaisesti puhuttelemalla. Otollisin kohderyhmä löytynee varmastikin kirjan valokuvien pirteistä kuntoilijamalleista: ennalta innostuneista ja asiaan perehtyneistä nuorehkoista aikuisista
Vesijuoksuvyön ominaisuudet on hyvin listattu, mutta esillä olisi voinut olla myös erilaisten vesijuoksuvöiden vertailua. Huomiolaatikko näissäkin olisi vielä vetänyt asiat yhteen. Ennestään liikkumattomalle on suuri kynnys avata urheilukaupan ovi, sillä asiakkaille suunnatut sporttiset viestit karkoittavat helposti pyylevän keski-ikäisen. löytyi helpotusta; hartiaseudun kivut helpottuivat ja polvet saivat tukea varsinkin alamäissä. Suotuisat tuulet. Vesijuoksijan käsikirja innostaa polskimaan. Teksti: SIRPA ARVONEN Ennestään liikkumattomalle tai omasta kehostaan epävarmalle vedessä liikkuminen armahtaa katselijoilta. Lukija saa tietää, että vesi on tuhat kertaa tiheämpää kuin ilma. Tosin uimahalleja on vain noin puolessa Suomen kuntia. Kuvat ja selkeät huomiolaatikot innostavat selailemaan. Kävelyn suosioon vaikuttaa varsinkin perheellisten uraihmisten keskuudessa myös sen sitoutumattomuus aikaan ja paikkaan. Uimahalli en vesijumppa-alue käy usein pieneksi. Piirroskuvat vesijumppaliikkeistä ovat selkeitä ja innostavia. Hyvin on myös kerrottu, kenelle vesijuoksu ei sovi. Kirjan yleisilme on raikas. Kuntoilijalle ja lajin aloittajalle suunnattua opaskirjaa on selvästi kaivattu. Vesijuoksuvöitä näkee myös marketeissa, mutta hinta on ollut ehkä liian kallis heräteostokseksi; 40-70 euroa. Tavallisen juoksun ja vesijuoksun eroja on selostettu selkeästi taulukolla. Kesäaikaan järvet tarjoavat kuitenkin ympärivuorokautisen kuntoilupaikan. Hikoileminen tuntuu epämiellyttävältä ihmisestä, joka ei tiedä sen olevan aineenvaihdunnan käynnistymisen merkki ja sinällään hyvä asia. Vesijuoksijan hikikarpalot sekoittuvat liplattaviin laineisiin. Lajista ei ole tehty elitistä. Kokeilun jälkeen on helpompi hankkia väline, jonka tietää toimivan. Vesiliikunnan harrastajakursseja on järjestetty uimahalleissa, uintiseuroissa ja uimarannoilla. Vesiliikunnan kouluttaja ja yrittäjä Eeva-Liisa Anttilan kirjoittama Vesijuoksijan käsikirja lupaa opastaa lajin pariin käytännönläheisesti. Helsinki. Nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia kirjassa, joka tavoittelee eri ikäisiä ja ennestään liikkumattomia lukijoita. Kevyen liikenteen väylien ja ulkoilureittien määräkin suosii suomalaisia KeskiEurooppalaisiin sauvailumaastoihin verrattuna. Suomessa sauvoja on voinut ostaa marketeista ja toreilta. LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 49. Vesijuoksemaan pääsee myös uimahallien aukioloaikoina silloin kun itselle sopii. Teksti on sujuvaa ja tavoittaa lukijan. Edita Viime talvena vesijuoksijat valtasivat uimahallien kuntouintiradat. Sauvakävelyä parjattiin aluksi dementiahiihdoksi, mutta vesijuoksu on tuotu esille alusta asti trendikkäänä ja raikkaana lajina. Suomessa sauvojen hintataso on pysynyt kohtuullisena. Onneksi useimmissa kunnissa vöitä on hankittu uimahalleihin lainattavaksi. Vesijuoksuvyöllä voi vesijumpata syvässä vedessä ja tämä ominaisuus lisää sen käytettävyyttä ja monipuolisuutta. Eri kuntotasojen mukainen ryhmittely helpottaisi lukijaa löytämään paremmin juuri omalle tasolle tarkoitetut harjoitteluvinkit. Tämä onkin jo haasteellinen asetelma. Harrastajia on kaikissa eri sosiaaliryhmissä vähiten korkeakoulututkinnon suorittaneiden ja ylempien toimihenkilöiden keskuudessa. Vesijuoksijan paino vedessä voi olla vain noin neljä kiloa. Varsinkin jos sausähköposti: sirpa.arvonen@suomenlatu.fi van käyttö on epävarmaa. Vesijuoksu voi hyvinkin lisätä vielä suosiota uusien harrastajaryhmien keskuudessa. ikäihmiset vesilenkille, entä teini-ikäiset tytöt. Lähtevätkö VESIJUOKSUA ALOITTELIJALLE JA OHJAAJALLE Vesijuoksijan käsikirja Anttila, Eeva-Liisa 2005: 2005. Kirjan jäsentelyyn ja sisällysluetteloon olisi tuonut selkeyttä selkeä kahtiajako; ensin selkeät ohjeet aloittajalle, sitten kuntoilijalle ja lopuksi ohjaajalle tarkoitetut neuvot samaan nippuun. Aikakauslehdissä on esitelty vesijuoksijan vinkkejä ja suomalaisten vesijuoksuvöiden mukana on saanut pienen opaskirjasen. Nyt esillä on yksi ainoa malli. Kirja sisältää myös paljon mielenkiintoisia faktoja. Vyössä ei ole liikaa tekniikkaa tai hienouksia, joiden monimutkaisuus karkottaisi liikkujan. Vesijuoksuvyötä on helppo käyttää ja varsinkin suomalaisissa malleissa on hyvä käyttöohjeet. Vartalon pystyasento tuntuu luontevalta ja kaulaa ei tarvitse kenottaa kuten kehnolla uinti tekniikalla kauhoessa. Sauvakävelyn leviämiseen eri maissa on vaikuttanut sauvojen saatavuus ja hinta. Kirjoittajan käytännön kokemus ja osaaminen huokuu tekstistä. Vesijuoksun tekniikkaa ei pääse helposti pinnalta käsin arvostelemaan ja uimapuvun makkarat häviävät veden välkkeeseen. Kirjoittajan mukaan kirja on suunnattu sekä lajin aloittajalle että ohjaajalle. Vesijuoksun ja vesijumpan yhdistelmät ovatkin suosittuja ryhmä tuotteita. Vesijuoksutestien esitteleminen kiinnostaa esimerkiksi ohjaajaa, mutta aloittelija tuskin saa selvää, mistä on kyse ja testin laskentakaavasta hän ei innostu. Vesiliikunta on nivelystävällistä ja pehmeän tuntuista. Turvallisuusseikat nostetaan hyvin esille ja selostetaan konkreettisesti huomioitavat asiat. Erityisesti naiset ovat omaksuivat suurin joukoin muutamassa vuodessa tämän oivallisen terveysliikuntalajin. Mikä on olo. SIRPA ARVON EN Vesijuoksukin tuottaa hyvää oloa ja raikkaan vesiliiViestintäpäällikkö kuntarupeaman jälkeen olo voi olla jopa rennompiSuomen Latu kin kuin sauvakävelyn päätteeksi. Luonnonvedessä juoksemistakin on vertailu uimahallissa polkemiseen. Tosin Saksassa lajin fitness -imagon myötä on kalliimmille sauvoille synnytetty kysyntää
Jun Jie Feng havaitsi väitöstutkimuksessaan, että kulttuurieroista huolimatta suomalaisia ja kiinalaisia huippuurheilijoita yhdistävät samat ongelmat. Kun potilaan kävelykykyä halutaan kehittää, potilaan on käveltävä keinolla millä hyvänsä. fi/tiedotus/tiedotukset. Lisätiedot: http ://www.helsinki.fi/kalenteri/hy/tapahtu ma/200505/200505271200_10261.html Petri Tuomaisen liikuntalääketieteen, kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen sekä sisätautien ja kardiologian alaan kuuluva väitöskirja Liikunta kliinisesti terveillä miehillä ja invasiivisesti tutkituilla sepelvaltimotauti potilailla erityishuomiona sydämen autonomisen hermoston säätely ja sisäiset suojamekanismit (ns. Lisätiedot: http://www.hallinto.oulu.fi/viestin/vaitostilaisuudet.html Sinikka Peuralan väitöskirja Kävelyn kuntoutus kroonisen vaiheen aivohalvauskuntoutujilla tarkastettiin 15.6. Parantunut motorinen suorituskyky näkyi kävelyn nopeutumisena ja kävelymatkan pidentymisenä, sujuvampina siirtymisinä ja parempana suoriutumisena tasapainotehtävistä. Lisätiedot: http:/ /domino.utu. Lisätietoja: http://www.uiah.fi/subfrontpage.asp ?path= 1 ;l 456;2180;2793 Anna-Kaisa Niemen väitöskirja Mitokondrion DNA pitkäikäisyydessä ja huippu-urheilu tasoisessa fyysisessä suorituskyvyssä, tarkastettiin Oulun yliopistossa 13.5. Ne liittyvät ristiriitaisiin valintoihin, joita nuorten täytyy tehdä toisaalta koulutuksen ja ammatinvalinnan, toisaalta urheilu-uran välillä. Lisätiedot: http://info. Liikkumismahdollisuudet ovat heikot suurella osalla iäkkäistä ja useat tästä joukosta ovat naisia. Lisätiedot: http ://info. Väitöstyössä tutkittiin keski-ikäisillä miehillä poikkileikkausasetelmassa fyysisen aktiivisuuden ja suorituskyvyn sekä kaulavaltimoiden ateroskleroosin ja sydänja verenkiertoelimistön suorituskyvyn välistä yhteyttä. Väitöstutkimus tuo lisävaloa aiempiin tutkimuksiin mtDNA:n ja pitkäikäisyyden välisestä yhteydestä ja tuo ensimmäistä kertaa todisteita siitä, että mtDNA:lla voi olla osuutta äärimmäisessä fyysisessä suorituskyvyssä. adm .jyu. Ulomman reisilihaksen ja kolmipäisen pohjelihaksen lihassolujen ja jännerakenteiden pituuden muutoksia tarkasteltiin liikkeiden aikana ultraäänitekniikalla yhdessä ainutlaatuisen jänteen voimaa mittaavan optisen kuituanturin kanssa. Yksityisauton merkitys iäkkäiden liikkumiselle vaikuttaa olevan erittäin suuri. Harjoittelussa on keskityttävä vain siihen taitoon, jota halutaan edistää. Intensiivisen kävelyn kuntoutuksen menetelmistä sekä painokevennetty kävelyharjoittelu kävelysimulaattorilla että aktiivinen kävelyharjoittelu olivat yhtä hyviä kuntoutusvaihtoehtoja kävelykykyisillä aivohalvauskuntoutujilla. Desirable Objects and Passion For Sports in Suunta Corporation tarkastettiin Taideteollisessa korkeakoulussa 4.5. fi/main/portti/tiedo tteet/2005/06/3656/show _announcement Anu Sirenin väitöskirja Iäkkäiden naisten itsenäisen liikkumisen ehdot ja mahdollisuudet tarkastettiin Helsingin yliopistossa 27.5. Jyväskylän yliopiston liikunta-ja terveystieteen tiedekunnassa. Sukupuoliero liikkumisessa oli erittäin merkitsevä. Feng näkee, että esiin tulleita ongelmia urheilijoiden eri elämänalueilla ja eri elämänvaiheissa tulisi pohtia enemmän myös huippu-urheilun kansainvälisillä foorumeilla. Lisätiedot: http://www.uku.fi/vaitokset/2005/ISBN95 l781-366-Xspeurala.htm Masaki Ishikawan biomekaniikan väitöskirja Lihasten ja jänteiden yhteistoiminta ihmisen liikkumisessa tarkastustettiin 17.6. > Väitöskirja tarkastelee suomalaisen yrityksen Suunta Oyj :n urheiluun tarkoitettujen ranne tietokoneiden menestyksen syitä tuotekehityksen näkökulmasta. Masaki Ishikawan tutkimuksessa selvitettiin, kuinka lihasten ja jännerakenteiden yhteistoiminta hyödyntää elastista energiaa ihmisen liikkumisessa. fi/main/portti/tiedotteet/2005/04/3 54 2/show _announcement Tanja Kotron väitöskirja Hobbyist Knowing in ProductDevelopment. Iäkkäiden naisten huonommat liikkumismahdollisuudet ovat pääsääntöisesti seurausta autoilumahdollisuuden puuttumisesta. nsf/0/b2a5abc4 l 4040d6dc2256fe30027e909?OpenDocum ent Jun Jie Fengin liikuntasosiologian väitöskirjan Kiinalaisten huippu-urheilijoiden urakehitys tarkastettiin 4.5. Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa. adm .jyu. lämmittelyilmiö) tarkastettiin Kuopion yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa 5.8. Väitöstutkimuksessa osoitetaan ensimmäistä kertaa, että lihaksen vaurioiduttua sen verenvirtaus lihastyön aikana on koholla verrattuna terveenä kuormitettuun lihakseen. 1w u, =O 1:<( > 50 Marko Laaksosen väitöskirja Fyysisen kuormituksen akuutit vaikutukset luurankolihaksen verenvirtaukseen Positroniemissiotomografiatutkimuksia terveillä henkilöillä, tarkastettiin Turun yliopistossa 23.4. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pitkään sairastaLIIKUNTA & TIEDE 4/2005 neet aivohalvauspotilaat voivat oikein suunnatulla harjoittelulla lisätä motorista suorituskykyään. Kuopion yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Tutkimuksessa havaitaan, että tuotekehitystiimin jäsenten omakohtainen intohimoinen kokemus urheilusta ylittää organisatoriset rajat ja on olennainen kanava tuotteen käyttäjän ymmärtämisessä ja tuotteen kehittämisessä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että kohonnut verenvirtaus pyrkii turvaamaan riittävästi happea työtä tekevälle lihakselle ja toisaalta edesauttaa aineenvaihduntatuotteiden poistumista lihaksesta, jotta lihas palautuisi vahvistuisi. Samassa koehenkilöaineistossa tutkittiin kuuden vuoden ohjelmoidun liikuntaharjoittelun aikana sydämen sykevaihtelussa ja syketurbulenssissa tapahtuvia muutoksia Lisä tiedot: www.uku.fi/vaitokset/2005
Pitkäkestoinen tasapaino-, lihasvoimaja hyppyharjoittelu vaikuttaa ikääntyneiden naisten kuormitetun luun mineraalimäärään mutta ei tiheyteen. Raija Korpelaisen väitöskirja Liikunta ja ikääntyneiden naisten osteoporoottisten murtumien riskitekijät tarkastettiin Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa 26.8. hallinto. Tulokset osoittivat, että elintapatekijät, erityisesti vähäinen elinikäinen liikuntaharrastus ovat osteoporoosin riskitekijöitä laihoilla ikääntyneillä naisilla, mutta eivät normaalija ylipainoisilla. Tarkoituksena oli kuvata, arvioida ja selittää uimataidottomien aikuisten yhdeksän uintikerran aikana esille nousevia tunteita ja uskomuksia uimisesta ja vedestä. Aikuisten uimakouluja on siis todella vähän uimataidottomien aikuisten määrään nähden. Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa. Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan kolmasosa Suomen aikuisväestöstä on uimataidottomia. Lisätietoja: TOMMI PANTZAR Mikkelin ammattikorkeakoulu Sähköposti: tommi.pantzar@mikkeliamk.fi LIIKUNTA & TIEDE 4/2005 51. Tämän tyyppisellä harjoittelulla voidaan tehokkaasti vaikuttaa kaatumisten ja murtumien riskitekijöihin, ja mahdollisesti voidaan jopa ehkäistä murtumia. Pantzarin oppilaiden kuvaukset koko elämän muuttumisesta uimataidon oppimisen ja vedenpelon vähenemisen myötä kertovat hänen mielestään paljon taidon oppimisen tärkeydestä yksilötasolla. Tuntemusten tunnistamisesta eväitä opettajalle Pantzar kutsui koolle kymmenen 3671-vuotiasta uimataidotonta aikuista. Pelkojen kohtaaminen voi kuitenkin olla palkitsevaa. Oppilaan ylpeys omista suorituksista ja toisten kannustaminen antaa myös opettajalle paljon, Pantzar toteaa. oulu.fi/viestin/vaitostilaisu udet. Epäusko, pelko ja häpeä voivat muuttua saman tunnin aikana onnistumiseksi, riemuksi ja innoksi. Suuri osa uinninopetuskirjallisuudesta, jopa harrastuksen aloittamisen oppaat, sivuuttavat uintiin liittyvät psyykkiset tekijät, Pantzar toteaa. Rintasyöpäleikattujen oireet ja toiminnan rajoitukset ovat moninaiset ja edellyttävät aina yksilöllisen kuntoutustarpeen arviointia. Uimataito käsitetään useimmiten taitona, jonka hallitseminen vaatii ainoastaan oikeiden liikkeiden suorittamista vedessä. Lisätiedot: http ://www. Heille järjestettiin uimakoulutusta mikkeliläisessä aikuisten alkeisuimakoulussa, jonka aikana Pantzar kartoitti heidän vedenpelkonsa syitä. Vain riittävän varhainen puuttuminen toimintahäiriöihin tai niiden syntyyn voi palvella rintasyöpäleikattujen toimintakykyisyyttä ja selviytymistä kotona, työssä ja harrastuksissa. Aikuisten uinninopetusta myöskään ole juurikaan tutkittu, toteaa Pantzar. fil main/portti/tiedotteet/2005/08/3 716/ show _announcement PELKOJEN PURKAMINEN AIKUISTEN UINNINOPETUKSEN KOMPASTUSKIVI U imataidottomien aikuisten määrä Suomessa on hätkähdyttävän suuri, toteaa Tommi Pantzar lisensiaatintutkimuksessaan. Tarkoituksena oli myös selvittää millaisia keinoja uimaopettajalla on käytettävissään oppilaiden tunteiden tavoittamisessa ja ohjaamisessa uinnin opetustilanteessa, sekä miten tätä tietämystä voidaan käyttää aikuisten uimakoulujen opetussuunnitelmien kehittämisessä, Pantzar toteaa. html Anne Kärjen fysioterapian väitöskirjan Rintasyöpäleikattujen toimintakyky ja siihen vaikuttaminen fysioterapiassa ja harjoittelussa tarkastettiin 26.8. Suhteutettaessa tulokset tilastokeskuksen tietoihin ikäluokkien suuruudesta voidaan Suomessa arvella olevan noin 1,4 miljoonaa osin uimataidotontaja 215 000 täysin uimataidotonta aikuista. Lisätiedot: http://info.ad m .j yu. Pantzarin mielestä on huolestuttavaa, että vaikka uimahalleissa toimivat uimaopettajat ovat saaneet koulutuksen uinnin ja uinti tekniikoiden opetukseen, kohderyhmänä koulutuksessa nähdään pääsääntöisesti vain lapset. Todella paljon vettä pelkäävästä ihmisistä uimakouluun tulo tuntuu varmasti mahdottomalta ajatukselta. Erityisen merkilliseksi tilanteen liikuntapedagogiikan ammattilaisen näkökulmasta tekee se, että aikuisten uinninopetusta järjestetään vain 60 prosentissa uimahalleista
24.3.2006, Helsinki Erityisliikunnan Päivät Scandinavian Congress of Medicine and Science in Sports 9. Tarjoilun järjestämiseksi toivomme jäsenten ilmoittavan osallistumisestaan kokoukseen joko puhelimitse (09) 4542 7210 / Marttala tai sähköpostilla: kylli.marttala@lts.fi mielellään 26.10.2005 mennessä. Edustajalla tulee olla valtakirja omalta organisaatioltaan. Yhteisöjäsen voi lähettää kokoukseen yhden (1) edustajan, jolla on kaksi (2) ääntä . 11.11.2006, Vierumäki 2007 Ku ntotesta uspäivät Liikuntalääketieteen Päivät Liikuntapolitiikan Päivät 2008 Kuntotestauspäivät Liikuntalääketieteen Päivät Erityisliikunnan seminaari Liikuntatieteen Päivät Lisätietoja Liikuntatieteellisen Seuran koulutuksesta osoitteesta www.lts.fi.. Jos haluat kokousaineiston etukäteen, voit tilata sen seuran toimistosta, puhelin (09)4542 7210 / Marttala tai sähköposti: kylli .marttala@lts.fi . Se järjestää kotimaisia ja kansainvälisiä seminaareja ja keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista liikunta-aiheista . Kokouksessa on äänioikeus jokaisella jäsenmaksun suorittaneella jäsenellä. Liikuntatieteellinen Seura on kouluttaja ja keskustelujen rakentaja. Käsiteltävät asiat: katsaus kuluvan vuoden toimintaan ja varainhoitoon jäsenmaksut vuodelle 2006 liikuntatieteellinen Seura tilintarkastajien palkkiot, kokouspalkkiot, matkakorvaukset ja päivärahat vuonna 2006 vuoden 2006 toimintasuunnitelma ja talousarvio hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinta vuodelle 2006 hallituksen varsinaisten jäsenten sekä heidän henkilökohtaisten varajäsentensä valinta erovuoroisten tilalle kaudeksi 2006-2008 tilintarkastajien ja heidän varaedustajiensa valinta seuran virallisten ilmoitusten julkaiseminen hallituksen esitys vuoden 2004 tilinpäätöksen osoittaman ylijäämän käytöstä . Liikuntatieteellisen Seuran koulutuskalenteri 2005-2008 liikuntatieteellinen Seura 2005 XIV Liikuntalääketieteen Päivät 27. 28.10.2005 Biomedicum, Helsinki Teemana on terve lasten ja nuorten liikunta. Sama henkilö voi kokouksessa edustaa vain yhteisöjäsentä . 2006 Kuntotestauspäivät 23. Liikuntatieteellisen Seuran syyskokous 2005 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 31.10.2005 alkaen 16.00 alkaen Tieteiden talossa, sali 505, Kirkkokatu 6, Helsinki
Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. . Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2005 • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta • Motion-lehden vuosikerta • n. Puhelin ....................... Dvuositilaus 36 euroa/2005 D Kestotilaus 32 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 22 euroa/2005 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 33 euroa/2005 DYhteisöjäseneksi 140 euroa (kysy lisää!) D Opiskelijajäsenyys 22 euroa/2005 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni .......... ....... . . ....... 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehdestä yli 80 %:n alennuksen: normaali tilaushinta 251 USD; jäsenhinta 315 DKK eli n. .... Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Esko Mälkiän ja Pauli Rintalan kirjoittamaa Uusi Erityisliikunta -kirjaa. Sähköposti Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi Etunimi .. Sähköposti Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon.. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. sivulla ....... 42 euroa (12/02). . sivulla ...... Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukiJaäänestykseen 21.10.2005 mennessä. . sivulla. Jakeluosoite Posti numero Postitoimipaikka. /. .2005 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS:n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Posti numero Postitoimipaikka Puhelin. Voit osallistua äänestykseen myös osoitteessa www.lts.fi tai faxilla (09) 4542 7222. 10 % :n alennus seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista • n. Muuta palautetta Tilaan Liikunta & Tiede -lehden D Itselleni D Lahjaksi ...... Myös muu palaute on tervetullut. • Muista jäsentarjouksista tiedotamme Liikunta & Tiede -lehdessä seuran jäsen palstalla ja seuran kotisivuilla (www.lts.fi) Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi! / liikuntatieteellinen Seura PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 4/05 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 1..
TUTKIMUSRAPORTOINTIA 9.00-10.00 Kolme rinnakkaissessiota 1. Tutkimusraportointia, Pj. professori Martti Kekomäki, HUS 11.10-11.30 Terveystottumusten kehityssuunnat tutkimusprofessori Matti Rimpelä, Stakes 11.30 11.45 Keskustelu 11.45 13.00 LOUNAS LASTEN LIIKUNNAN RAJOITUKSET JA MERKITYKSET Pj. Arja Uusitalo-Koskinen 3. Ii www.lts.fi " XIV Liikuntalääkelieteen Päivät Biomedicum 27.-28.10.2005 lim1lli!illli1"1Smrd4 TERVE LASTEN JA NUORTEN LIIKUNTA 9.00-10.00 Ilmoittautuminen, kahvi 10.00-10.30 Avaus Liikuntatieteellinen Seura Ylijohtaja Riitta Kaivosoja, OPM Ylilääkäri Olli Heinonen, Liikuntalääketieteen keskukset LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI JA TERVEYS SUOMESSA Pj. Timo Takala ja Timo Lakka 12.45-13.45 Kilpailun neljä parasta tutkimusraporttia LASTEN JA NUORTEN URHEILU TERVETTÄ VAI SAIRASTA. Heidi Haapasalo 20.00 Iltajuhla Ravintola Loisteen Kaarre Perjantai 28.10. Juha Peltonen 3. Tutkimusraportointia, Pj. Ilmoittaudu puhelimella (09) 4542 7221 tai sähköpostilla tuula.valli@lts.fi TIEDUSTELUT koordinaattori Tiina Heinonen p. (09) 45427217 tiina.heinonen@lts. Anssi Sovijärvi ja Heikki Tikkanen 13.00-13.30 Liikunta, ravitsemus ja lasten lihavuus johtaja Mikael Fogelholm, UKK-instituutti 13.30-14.00 Liikkuvan lapsen allergia ja astma lastentautien ja lasten allergologian erikoislääkäri Anna Pelkonen, HYKS, Ihoja allergiasairaala 14.00-14.30 Liikunnan merkitys kasvavalle luustolle professori Ari Heinonen, Jyväskylän yliopisto 14.30-14.45 Keskustelu 14.45-15.15 KAHVI TUTKIMUSRAPORTOINTIA 15.15-17.00 Kolme rinnakkaissessiota 1. Tutkimusraportointia, Pj. ILMOITTAUTUMINEN Viimeinen ilmoittautumispäivä on 14.10.2005. Veikko Vihko 2. Urho Kujala ja Kari Keskinen 13.45-14.05 Biologisen iän huomioon ottaminen lasten liikunnassa ylilääkäri Harri Selänne, LIKES-tutkimuskeskus 14.05-14.25 Nuoren urheilijan tie huipulle lahjakkuutta ja valintoja valmennusjohtaja Kari Niemi-Nikkola, Olympiakomitea 14.25-14.45 Kannattaako lahjakkuuksia etsiä. Tutkimusraportointia, Pj. Jari Parkkari ja Raija Laukkanen 10.30-10.50 Lääkärin ja yhteiskunnallisen vaikuttajan näkökulma kansleri Kari Raivio, Helsingin yliopisto 10.50-11.1 Kannattaako liikunta. Teppo Järvinen 2. professori Kari Uusikylä, Helsingin yliopisto 14.45-15.00 Keskustelu ja loppuyhteenveto Järjestäjät: Liikuntatieteellinen Seura ja Liikuntalääketieteen keskukset Pidätämme oikeudet ohjelman muutoksiin.. Tutkimusraportointia, Pj. Tutkimusraportointia, Pj. Pj. Mikko Tulppa 10.00-10.30 KAHVI LASTEN JA NUORTEN TUKIJA LIIKUNTAELIMISTÖN VAMMAT Pj. Pekka Kannus ja Olli Heinonen 10.30-10.50 Lasten yleisimmät rasitusvammat ja niiden hoito ylilääkäri Jerker Södergård, Keski-Suomen keskussairaala 10.50-11.1 O Lasten murtumien erityiskysymyksiä dosentti Jussi Rantanen, Mehiläinen terveyspalvelut 11.10-11.30 Uudet lajit uudet vammat ylilääkäri Jari Parkkari, Tampereen Urheilulääkäriasema 11 .30-11.45 Keskustelu 11.45-12.45 LOUNAS VUODEN PARHAAT LIIKUNTALÄÄKETIETEELLISET TUTKIMUKSET Pj
Tutustu: www.kuntotesti.fi Meiltä myös Lactate Pro -la ktaatti mittari TamroMedLab Oy, Self Care PL 11, Rajatorpantie 41 B, 01641 Vantaa Asiakaspalvelu puh. 020 445 4775 faksi 020 445 4765 medlab.selfcare@tamro.com. Ammattilaisten käyttämä kuntotestausohjelmisto myös opetuskäyttöön