---..'::·· . Ti PO$~; ....._ .. -~.~ UI . _// n aTIEP~ l[ 1 • ~N LKAPALL ~ KASVOI HUIPPl4IU EILUKSI , .. ..... a fa . 1 •. . . ·. .~~ UI IR~ fa 1 ' • nt '--~-1 . ]. -------,.._ ais;1u 1' 'i ~~. .. · 1S j
Esimerkiksi huippu-urheilujärjestelmä on hämmästyttävän vähän kiinnostunut seuroista ja niiden hyvinvoinnista. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Liekö sattumaa, mutta erot valtion liikuntarnäärarahoituksessa suhteessa Norjaan p Ruotsiin alkoivat kasvaa noihin aikoihin. Samaan aikaan lajiliittojen asema vahvistui, jolloin kilpaja huippu-urheilun lonkerot kääntyivät ikään kuin sisäänpäin. Kansanja terveysliikunnan alueilla olemme olleet kaukaa viisaita, eikä meidän tarvitse häpeillä Ruotsin ja Norjankaan rinnalla sillä saralla. Oikeammilla jäljillä asian äärellä tämän päivän monikirjoisessa ja eriytyneessä liikuntakulttuurissa oltaisiin, jos huomio kiinnitettäisiin vain kilpaja huippu-urheilun toimialaan ja sen edunvalvontaan. Mitä liikuntajärjestelmän epäyhtenäisyyteen tulee, suomalainen liikuntajärjestelmä on ainakin teoriassa hieno, ajassa kiinni oleva kokonaisuus, jossa liikuntakulttuurin moniulotteisuus on otettu huomioon. Tämä johti siihen, että toimialalla ei ole oltu yhteisellä asialla, vaan jokainen laji enemmän tai vähemmän vain omallaan. Kilpaja huippuurheilu määritettiin yhdeksi toimialaksi, mutta sitä ei kukaan tai mikään taho suostunut (vai onnistunut") ottamaan kontolleen. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Arja Sääkslahti Kansi: Jussi Eskola Kuvat: Antero Aaltonen Jussi Eskola SIU pasi. koski @utu.fi Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jåsenetulehti, Paino: Painotalo Auranen Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 46. Toimialoittuminen onnistui eräillä osa-alueilla paremmin kuin Loisilla. Seuratoiminnan tukemisessa ollaan näinä päivinä käynnistyvästä seuratukikokeilusta huolimatta pohjoismaisia naapureitamme perässä, eikä meillä järjestöuudistuksessa ideoidussa ruohonjuuritason keskeisyyden korostamisessa olla kaikin osin onnistuttu. Muutaman viikon takaisessa kansainvälisessä urheilusosiologien kongressissa saattoi suomalaisena ylpeänä kuulostella, kun kaksi neljästä pääpuhujasta korostaen ihmettelivät nykyisten esimerkiksi ikääntymiseen ja ylipainoisuuteen liittyvien haasteiden edessä suomalaisten kaukokatseisuutta ja menestystä kyseisellä toimiala! la. Kun meikäläinen liikuntajärjestelmä uudistettiin 1990-luvun alkupuolella, ideana oli luopua hierarkkisesta ylhäältä alas pyramidiajattelusta ja nostaa ruohonjuuritaso seuratoimijoineen keskeiseen asemaan. Samaa luokkaa olivat erot myös liikunnan saamassa julkisessa tuessa ja seuratoiminnan tukemisessa. Yhteistä näkemystä kilpaja huippu-urheilun suuntaamisesta ei ole ollut. Sen keskeisimmät viestit tässä vaiheessa olivat, että Ruotsissa ja Norjassa on olympiamitaleiden määrä ollut kolmen viimeksi kuluneen olympiadin aikana kummassakin lähes kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Kokonaisuutta tukemaan luotiin Loimialajärjestelmä, jotta liikunnan eri osa-alueet ja niiden edunvalvontatyö tulisivat laajasti hoidetuksi. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Keskustelun avauksessa taloudellisten resurssien I isäksi selitystä menestyserolle haettiin meikäläisen urheiluliikkeen epäyhtenäisyydestä, millä ilmeisesti viitattiin koko liikuntajärjestelrnåämme. Julkisten varojen käyttö rakentuu nimittäin hyvin pitkälle paitsi rakenteellisille ratkaisuille myös erilaisten intressiryhmien edunvalvontatyölle. Voikin väittää, että suomalainen huippu-urheiluväki on kapean lajiorientaationsa vanki. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa huippu-urheilusta on pitänyt puhua sordiino päällä viimeistään Lahden dopingskandaalin jälkeen. KILPAJA HUIPPU-URHEILULLE SUUNTAA Liikunta &Tiede 4/2009 PASI KOSKI orin SuomiAreenalla käynnisteltiin keskikesällä suomalaista huippu-urheilukeskustelua KIHU:ssa valmisteilla olevaan kansainväliseen vertailuun nojaten
Huippu-urheilun yhteistyötä motivoi kiristynyt kilpailu mitaleista. Pasi Koski 4 Seurakenttä monipuolistuu, eriytyy ja ammattimaistuu. Hyvinvoiva työyhteisö, työntekijän hyvä kunto ja terveet elintavat ovat tulevaisuuden kilpailutekijä työyhteisöissä. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Aija Saari 26 Esteettömyys ja saavutettavuus puhuttavat. Kari Korhonen 46 Liikuntamotivaatio syntyy tiedosta, ymmärryksestä, asenteista ja uskomuksista. Hanna Vehmas 74 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. Rainer Rauramaa 55 Vauhdikkaat pelit ja tanssit lujittavat luita. Se vaatii pitkän aikavälin ajattelua ja yhteistyötä, sanoo kulttuuriasiainneuvos Raija Mattila. Vaatimustason nousun myötä myös sitoutuneita seuratoimijoita tarvitaan aiempaa enemmän. AJASSA 62 Suomalaiset erityisliikunnan inkluusiohankkeet kiinnostavat. s 22 Kuva: JAANA TERÄVÄINEN 51 Liikunnan annosvasteet: DR's EXTRA -interventiotutkimuksella täsmätietoa elintapamuutosten tueksi. Tulisiko väestön liikunta-aktiivisuuden tukemisessa arvioida myös poliittisten, yhteisöllisten ja sosiaalisten tekijöiden merkityksiä riittävän liikuntakäyttäytymisen mahdollistajina tai estäjinä. Hanna Vehviläinen 18 Liikuntapolitiikka jalkautuu liikuntapaikkarakentamisessa. Jarmo Liukkonen 36 Kouluvuosien lajivalinta heijastuu liikuntaan aikuisena. likka Vuori 68 OPISKELIJA OUNASTELEE: Pelaammeko yhteistä peliä. Seuroissa keskitytäänkin aiempaa useammin yhteen lajiin. Keskinen 34 Liikuntakasvatuksen haasteena : Kasvaminen liikuntaan ja kasvaminen liikunnan avulla. Heimo Nupponen 43 Osallistava liikunnanopetus lähtee oppilaan tarpeista. Tiinu Wuolio 33 POLTTOPISTEESSÄ: Liikuntakasvatus tienhaarassa. Arja Sääkslahti 72 Tutkimusuutisia liikuntasosiologian maailmasta. Liikuntapaikkarakentaminen ei ole perustunut yksinomaan koviin tosiasioihin. Jukka Muukkonen 31 Kansainvälinen liikuntapolitiikka on kestävyyslaji. Kari L. Jouko Kokkonen 22 Tasa-arvoa ja tuloksia. Kari Koivumäki 64 ERIKU-projekti tuottaa ratkaisuja hyvien käytäntöjen juurtuminen vaikuttavuutta. Riku Nikander, Ari Heinonen, Pekka Kannus & Harri Sievänen 58 Hyvinvoiva työyhteisö on kilpailutekijä. Riikka Juntunen 28 "Huippu-urheilun arvostus ei saa riippua vain menestyksestä': sanoo Veikkaus Oy:n toimitusjohtaja Risto Nieminen. Kari Kalliokoski 75 Väitösuutiset. Pasi Koski 9 Seuratuki moninkertainen Ruotsissa. Jari Kanerva TUTKITTUA 71 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Marita Poskiparta, Karoliina Kaasalainen, Kirsti Kasila ..• ~ 1 .. Esa Rovio 61 TÄTÄTUTKITAAN: Urheilu yhdistää entä liikunta. Kati Lehtonen 12 Naisten jalkapallo kasvoi huippu-urheiluksi kolmessa vuosikymmenessä. ,. Henna Törmänen, Salla Turpeinen LUETTUA 69 Buddha pelaa golfia. Suunnanmuutoksia ja vauhdikkaita kiihdytyksiä sekä jarrutuksia sisältävä liikunta vahvistaa reisiluun kriittisiä kohtia ja voi siten ehkäistä myös lonkkamurtumia. Urheilu voi olla saavuttamattomissa myös asenteellisista, taloudellisista tai tiedonsaannista johtuvista syistä. Suomalaisia naisjalkapalloilijoita pelaa ulkomailla ja jalkapallo on suosituin tyttöjen joukkuelaji. Kouluiässä kestävyyslajeja harrastaneet harrastavat niitä myös aikuisena. Kiireinen elämänrytmi suosii mahdollisuuksia täsmävalintoihin. Toni Piispanen 66 EMERITUS IHMETTELEE: Onko Suomella varaa jättää liikunnan edistäminen vain liikuntaväen asiaksi
4 LIIKUNTA & TIEDE 46. 4 /2009
Suomi kuitenkin vauKuva: LEHTIKUVA /VESA MOILANEN LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /20'.)9 5. 11 Teksti: PASI KOSKI Yhteiskunnan ja liikuntakulttuurin muutokset ovat muokanneet myös liikuntaseuroja. Vaatimustason nousun myötä myös sitoutuneita toimijoita tarvitaan aiempaa enemmän. Vaikka seuratoimijoita on nyt enemmän kuin koskaan, heihin ja heidän puutteeseensa liittyvät myös suurimmat ongelmat. Seuroissa keskitytäänkin aiempaa useammin yhteen lajiin. Suomen taloudellinen tilanne vaihteli melkoisesti ja 1990-luvun alun laman seuraukset näkyvät monin paikoin vieläkin. Seurakentälle on myös ilmaantunut runsaasti pieniä muutaman kymmenen hengen harrastajaryhmiä, jotka ovat perustaneet seuran sen hetkisen toimintansa kehykseksi. Kiireinen elämänrytmi suosii mahdollisuuksia täsmävalintoihin. Euroopan kartta piirrettiin uudelleen, globalisaatio ja väestön ikääntyminen etenivät vauhdilla, tekninen kehitys mullisti ihmisten välistä vuorovaikutusta ja tietojenkäsittelyä. ' 11 aistuu M aailma ja sen myötä suomalainen yhteiskunta muuttui melkoisesti 1980-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Suomessa siirryttiin suunnittelutalouden yhteiskunnasta ki lpailukyky-yhteiskuntaan samalla kun väestön koulutustaso nousi merkittävästi
Huomattavan aktiivisesti toimintaan osallistuvien määrä ja suhteellinen osuus seurojen jäsenistössä on kasvanut. Vuoden 2006 aineistossa oli nimittäin 132 seuraa, jotka olivat vastanneet myös vuonna 1986. Seurakentän ja yksittäisten seurojen muutoksia jäljitettiin paitsi eri aikoina kerättyjen toisistaan riippumattomien aineistojen perusteella myös paneeliasetelmaan nojaten. Samaan aikaan vapaa-ajan toimintojen kirjo on kasvanut ja vaihtoehtoisten ajankäyttörnahdollisuuksien määrä kasvanut. Tämä näkyy siinä, että seurakentälle on ilmaantunut runsaasti pieniä muutaman kymmenen hengen "kaveriporukoita", jotka ovat perustaneet toimimansa kehykseksi seuran. Sisäisen toimintajärjestelmän keskeiset elementit ovat aatteellinen perusta, jäsenet ja osallistujat, toimintaohjelma, voimavarat ja hallinto. Vapaamatkustajille ei jää tilaa. Erilaisia toimikuntia on vähemmän ja seuran eri tehtävistä on yhä useammin vastuussa yksittäisiä henkilöitä. Mallissa on mukana aika-akseli, jonka myötä seura ymmärretään dynaamisena yksikkönä, jonka hyvinvointiin vaikuttavat niin toiminnan perinteet kuin tulevaisuuden kehirystavoiueetktn. Seurat on luotu palvelemaan ryhmän sen hetkisiä tarpeita, eikä niitä välttämättä ole ajateltukaan kovin pitkäjånteisiksi tai tavoitteellisiksi. Tuolloin ei ollut hiihtoputkia, keinonurmia tai muovimakiä. Seurat ovat myös keventäneet hallintoaan. Liikunta on ollut matkan varrella niin sosialisaation ja kasvatuksen väline, kuin itseisarvoinen asia, markkinaväline tai osa vapaa-ajan politiikkaakin. Hän näkee seuran muodostuvan sisäisestä toimintajärjestelmästä, joka on vuorovaikutuksessa toimintaympäristönsä kanssa. Niissä voidaan keskittyä osallistujien omien intressien ja tavoitteiden mukaiseen toimintaan. Ymmärrys siitä, mitä liikunta on, on laventunui. Yhteisöllisyys joutui hakemaan uusia muotoja tai sai antaa tilaa sopimukselliselle kuluuurille. Toisaalta pienet seurat ja toiminnan keskittyminen ryhmiin näkyy suhteellisen osallistumisalttiuden kasvamisena. Myös julkisella sektorilla otettiin käyttöön uuden hallintoajattelun keinot. Tutkimuksen näkökulmaa valittaessa nojauduttiin Heinilän (1986) teoreettiseen hahmotukseen liikuntaseurasta sosiaalisena organisaationa. Liikuntakulttuuri onkin kirjavoitunut ja eriytynyt. Uusia näkökulmia ja toimintamuotoja, esimerkiksi liikuntalajeja, on syntynyt runsaasti. Suomalaisia koulittiin nöyristä alamaiskansalaista vaativiksi asiakkaiksi. Entisestä pyramidi-idealle rakentuneesta viiden kallo-organisaation mallista siirryttiin verkostomaisen palveluorganisaation malliin, jonka ytimeksi perustettiin 1993 Suomen Liikunta ja Urheilu ry (SLU) Kahden vuosikymmenen muutosten jäljille Vuosina 1986 (n=835), 1996 (n=495) ja 2006 (n=550) kerättyjen seura-aineistojen perusteella on mahdollista analysoida, millaisia muutoksia Suomen liikunnan kansalaistoiminnan perusyksiköissä on tapahtunut 20 vuoden aikana ja miten edellä kuvatut muutokset heijastuvat seurakentässä. Myös olosuhteet eri toimintamuotojen harrastamiseen ovat pääsääntöisesti paremmat kuin 1980-luvun puolivälissä. Tällaiset pienseurat pystyvät toimimaan itsenäisesti ja joustavasti ilman suuremman seurakokonaisuuden muodollisuuksia, valtarakennelmia ja hallinnollista taakkaa. Vapaa-ajan harrastusyhdistykset, kuten liikuntaja urheiluseurat ovat kuitenkin säilyuaneet asemansa ja osin parantaneetkin sitä. Tarkastelun keskiössä on nimenomaan seuraorganisaatio ja sen hyvinvointi. Viime aikoina siitä on tullut yhä enenevässä määrin osa terveysja hyvinvointipolitiikkaa. Rekisteröityinä yhdistyksinä seurat saavat myös sellaisille kuuluvat oikeudet ja kohtelun. Yksilöllinen ajattelu korostui yhteisvastuullisen näkökulman kustannuksella. Järjestötoiminnassa monet toimialat ovatkin hiipuneet. Myös liikuntakulttuuri on muuttunut merkiuävästi. Kilpaurheilukeskeisen ajattelun on korvannut laajaalaisempi näkemys, jossa on sijansa niin huippuja kilpaurheilulle kuin terveysja kuntoliikunnalle, lasten ja nuorten sekä erityisryhmienkin liikunnalle. Toiminta ratkaisee ei missä tai minkä logon alla Henkilökohtaisten intressien korostuminen näkyy myös siinä, että seuratoiminnan aatteellinen perus6 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009. Olisi outoa, elleivät nämä perustavanlaatuiset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset näkyisi vapaaehtoisuuteen perustuvassa liikuntaja urheiluseurojen kentässä ja niiden toiminnassa. Pienseurojen ilmaantumisen voi nähdä osittain paluuna entisen kaltaiseen seuratoimintaan. Lisäksi seuroja pyydettiin itse arvioimaan sekä standardoitujen että avoimien kysymysten avulla niissä tapahtuneita muutoksia viimeisimmän kymmenen ja 20 vuoden aikana. Se on merkinnyt uudenlaista tilannetta myös yhdistysten perustana olevalle kansalaisaktiivisuudelle. Tällaisten seurojen lisääntyminen on merkinnyt sitä, että keskimäärin seurat ovat pienentyneet. Yhdistykseksi rekisteröityminen saattaa olla järkevää esimerkiksi edullisempien tilarnaksujen vuoksi. rastui ja ehti nousta yhdeksi maailman rikkaimmista maista ennen uuden laskukauden alkua. Tehokkuusajattelu sävytti jo koko työelämää, mikä osaltaan vähensi myös vapaaehtoistyön potentiaalia. Se merkitsi muun muassa sitä, että yhdistystoimintakin alettiin nähdä palvelutuotantona, johon kohdistettaan tehokkuusodotuksia. Pienseuroissa ei vapaamatkustajia Ihmisten nykyinen elämänrytmi vaatii järjestelmiä, jotka mahdollistavat täsmävalinnat. Uudenlainen vanhemmuus ja lasten aseman korostuminen ovat saaneet monet vanhemmat panostamaan lasten kokonaisvaltaiseen kehittymiseen ja sen myötä heidän harrastuksiinsa. Liikuntajärjestelmämmekin muuttui merkittävästi mainitulla aikavälillä. Niiden kautta päästiin vertailemaan yksittäisten seurojen 20 vuoden aikaisia muutoksia
1960-luvulla syntyneillä vastaava osuus oli 15 prosenttia, 1970-luvulla syntyneistä 21 prosenttia ja 1980-luvulla syntyneillä kyseinen osuus oli jo lähes 40 prosenttia. Suuria seuroja taas on vähän ja niissä paljon jäseniä. Monet seikat antavat perusteita valtion pilottihankkeelle, jossa kokeillaan palkattujen määrän lisäämistä seuroissa suoralla kehittämistuella. Tämä selittyneet väestön koulutustason yleisellä nousulla ja koulutusjärjestelmien kehittymisellä. Kohti asiakkuutta ja ammattimaisuutta Seuroihin kohdistuvat taloudelliset vaateet ovat kasvaneet. Kun asiaa tarkastellaan pienimpien seurojen suunnasta, puolet kaikista seuroista kattaa vain 11 prosenttia kaikista seurajäsenistä. Erityisesti poliittisesti sävyttynyt aatemaailma on menettänyt merkitystään. Yksi eniten merkitystään menettänyt aateperusta on "seuran itsenäisyys ja riippumattomuus", mikä kertoo seurakulttuurin sitovuuden hiipumisesta. Tämä näkyi myös seuratoiminnassa, jossa esimerkiksi "tullilaisuus" tai "svullilaisuus" saattoivat olla merkittäviä piirteitä seuroissa ja myös keskeisiä määrittäviä tekijöitä toimintaan osallistuville. Signaaleja esimerkiksi aikuisliikunnan kohentumiseen seuroissa on näkyvissä. Aatteellisina ohjenuorina asemansa ovat säilyttäneet vahvimmin "reilun pelin kunnioitus", "terveet ja raittiit elämäntavat" sekä "tapakasvatus". Toisaalta lukemat merkitsevät sitä, että yhä useammin vanhemmat ovat valinneet lapselleen harrastuksen. Toki seurat edelleen toimivat lasten ja nuorten parissa ja pääpaino on nyt ja myös lähitulevaisuudessa edelleen heissä, mutta seurojen jäsenistön ikärakenne on muuttunut. Seuratoimintaan osallistuneista alle 25-vuotiaista oli 1950-luvulla jo ennen kouluikäänsä mukaan tulleita seitsemän prosenttia. Kustannukset ovat monelta osin vaatimustason nousun myötä kasvaneet. Liikuntakulttuuri monimuotoistuu samoin seurat Seuroista puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että kirjo on laaja. Lähes kaikki seurojen ominaisuuksia kuvaavien määrällisten tietojen jakaumat ovat hyvin vinot ja hajonnat ovat olleet kasvussa. Suurten ikäluokkien suuret suhteelliset osuudet näkyvät myös seuratoiminnan kehityksessä. Seurakenttä näyttää pystyneen vastaamaan muuttuvan maailman haasteisiin hyvin. Vielä pari kolme vuosikymmentä sitten isot aatekokonaisuudet tai ideologiat kykenivät kokoamaan ihmisiä yhteen samojen ihanteiden ääreen. Seurat arvioivat myös toimintansa olevan yleisemmin ammattimaisempaa kuin vielä 1990-luvun puolivälissä. Etenkin isojen kaupunkien seuroissa suorilla maksuilla hoidetaan kulupuolta voimallisemmin kuin maaseudun seuroissa. Yli 60-vuotiaiden seurapuheenjohtajien osuus oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä seitsenkertainen verrattuna vuoden 1986 tilanteeseen. ta on ohentunut. Toimintaan tullaan mukaan entistä nuorempina. Suutarinen ym. Erityisesti vanheneminen näkyy seurojen johdossa. Todettakoon kuitenkin, ettei palkallisen hankkiminen ole ajankohtainen tai harkinnassa oleva asia kovinkaan suuressa osassa seuroista. Osaltaan tämä kehitys on myös merkinnyt vapaaehtoistoimijoiden vähenemistä. Tässä asiassa, kuten monessa muussakin, kaupunkien ja maaseudun seurojen välillä on melkoiset erot. Monessa asiassa seurat ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan. Toimintojen sisällöt, tavoitteet ja kohderyhmät ovat myös monenlaisia. Kymmenessä prosentissa suurimpia seuroja on 45 prosenttia kaikista seurajäsenistä. Toiminnan sisältö on ratkaisevampaa kuin missä tai minkä logon alla harrastetaan. Määrällisestikin ammattimaisuus on lisääntynyt, sillä palkattuja on aiempaa enemmän. Suomen väestö vanhenee nopeasti. Kaksi kolmasosaa tutkimusaineiston seuroista oli edennyt myönteiseen suuntaan tutkimusta edeltäneiden kymmenen kahdenkymmenen vuoden aikana. Pieniä seuroja on paljon ja niissä on vähän jäseniä. Onkin ehkä realismia miettiä, voisiko suurten ikäluokkien potentiaali olla vielä pitkään hyödyksi liikunnan kansalaistoiminnassa. Yli 10 000 jäsenen seurojen rinnalla samassa listassa ovat pienet muutaman tai muutaman kymmenen jäsenen seurat. Suomalaiset ovat oppineet asiakkuuteen, mikä näkyy myös siinä, että seurojen tuloista suorat henkilökohtaiset maksut ovat kasvattaneet osuuttaan. Yksittäisissä seuroissa keskitytään yhä selvemmin yksittäiseen lajiin. Yhteiskunnassa vallalla olevaa iehokkuuskeskeistä ajattelua myötäillen seuroissakin ja lajiorientaatio on vahvaa. Yleisimmin ongelmat koskivat vapaaehtoistoimijoita, LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 7. Keskiarvotiedoilla operoiminen koko seurakentän äärellä voi antaa kovin harhaisen kuvan. Myöskään paikallisuus ei näinä kuntaliitosten aikoina tunnu olevan keskeinen vetovoimatekijä. Lajikulttuurin ote onkin vahvistunut seurakulttuurin kustannuksella. Nämä havainnot herättävät miettimään, ollaanko ainakin joissakin tapauksissa liian varhain liikkeellä, jos tavoitteena on koko elämän kestävä liikunnallinen elämäntapa. Seuratyöhön mennään mukaan nuorempina Seurojen toiminnassa on mukana harrastajia ja myös toimijoita ilmeisesti enemmän kuin koskaan. Entistä useampi seura joutuu maksamaan esimerkiksi käyttämistään tiloista ja tila-asiat kuluttavat seurojen toimintapotentiaalia aiempaa enemmän. Yleinen asiantuntemus tuntuu kohentuneen. Nämä lukemat heijastelevat osaltaan vanhemmuuden ja myös lapsen aseman muutosta. Kaiken kaikkiaan liikuntakulttuurin tavoin seurojen eriytyminen on jatkunut ja erilaisten seurojen kirjo on monipuolistunut. Tämä tieto ei ehkä mairittele dynaamista nuoriso keskeistä kansanliikettä ja muutamat muutkin järjestötoimintaa koskevat tiedot (esim. Vanhemmat ovat tietoisia liikunnallisen elämäntavan merkityksestä ja haluavat lapsensa omaksuvan sellaisen. 2001; Myllyniemi 2009) kertovat, ettei järjestötyö perinteisessä mielessä kiinnosta ainakaan maamme nuorempia sukupolvia
Esimerkiksi samaan tehtävään nimetään useampia tekijöitä,jotka kykenevät keventämään viikoittaista kuormaansa vuorottelemalla. Eri tapoja on ainakin neljänlaisia. Näin ollen tarvitaan lukuisia toimijoita ja kun monet heistä vielä sitoutuu lyhytjännitteisesti, tarvitaan uusia tekijöitä vanhojen siirtyessä sivuun. heidän määräänsä, osall istum isaktiivisuuttaan ja/tai sitoutumistaan. Palveluntuottaja, valintamyymälä, tuotantolaitos vai yhteinen yhteisömme. Jollekin se voi olla vaikka menestyvä ammattiurheilija, jollaisen lopputuotteen saamiseksi ollaan valmiita investoimaan. Ratkaisua on haettu muun muassa työnjakoa kehittämällä. Näin toimittaessa kuvitellaan seuran tuottavan palvelun tarvitsijalle palvelua, jonka tuottamiseen tarvittavat resurssit kumpuavat jostakin yleisesti kootusta yhteisestä, josta palvelun tarvitsijan ei tarvitse kantaa huolta. Kiireisistä nykyihmisistä monet haluavat olla mukana toiminnassa, mutta eivät ilmeisesti kykene kovin tiiviisti sitoutumaan. Tässä onkin seuratoiminnan keskeisin dilemma. Neljäs tapa, josta ehkä kannattaisi ainakin jossain määrin yrittää pitää kiinni, jos halutaan, että meillä nykymuotoista vapaaehtoisuuteen perustuvaa liikunnan kansalaistoimintaa on jatkossakin, on ymmärtää, että seura ei ole enempää eikä vähempää kuin seurassa toimivien ihmisten yhteisvastuullinen kokonaisuus: me. Kuva: ANTERO AALTONEN 8 LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 12009. Vaatimustason ja työnjaon kasvun myötä toimijoita tarvitaan aiempaa enemmän. PASI KOSKI FT, dosentti Erikoistutkija Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi Te listi perustuu SLU:11 ju l liaisusarjassa ju 1/rnislavaan leo/1see11 "Liihunt.aja urheiluseurat muutolisessa". Sinällään on mielenkiintoista, että samalla kun näyttää, että näitä toimijoita on enemmän kuin koskaan, heihin ja heidän puutteeseensa liittyvät myös suurimmat ongelmat. Näin asiaa lähestyvät ovat valmiita maksamaan, mutta he ovat herkästi myös vaihtamassa "myymälää", jollei tuote tai palvelu miellytä. He voivat tuoda lapsensa "laitoksen" tuotantoketjun sisääntulopäähän odottaen, että aikanaan syntyy tavoitteen mukainen lopputuote. Jotkut esimerkiksi tavoitehakuiset vanhemmat saattavat nähdä seuran eräänlaisena tuotantolaitoksena. Jatkon kannalta on oleellista se, millaiseksi ihmiset tulevaisuudessa mieltävät seuratoiminnan. Asiakkaaksi oppineet taas saattavat mieltää seuran eräänlaisena valintamyymälänä, josta voi käydä rahalla ostamassa tuotteita. Ihmiset voivat lähestyä seuraa kuin julkista palvelua esimerkiksi terveyskeskusta tai kirjastoa
Seuratoiminnan kehitystukihankkeet eivät ole kuitenkaan suomalaisessa liikuntapolitiikassa täysin uusi asia. Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana tuki on maksimissaan 1250 euroa kuukaudessa ja seurojen on hankittava vähintään 50 prosenttia palkkarahoista itse. Aikuisten tukien osuus kokonaismäärästä oli 150 000 euroa. (Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010luvulla 2008, 70.) Suomessa seuratukiraha on opetusministeriön liikuntayksikön myöntämää ja se on kokonaisuudessaan Veikkauksen tuottoa. Tukea sai hakea hallinnon työtehtävien hoitamiseen, lasten ja nuorten tai aikuisten toimialueella työskentelevän henkilön palkkaamiseen. Vajaan vuoden päästä, toukokuussa 2009 jaettiin ensimmäiset tukirahat ja varsinainen toimintakausi käynnistyi elokuun alussa 2009. Toiminnallisia tukia jaetaan vuosittain ja seuraavan kerran haku mahdollistuu vuoden 2010 alussa. Viimeisen vajaan puolen vuoden jaksolle keväällä 2011 tuki putoaa 875 euroonja seurojen omarahoitus vastaavasti nousee 65 prosenttiin. Tavoitteena seuratoiminnan laaja-alainen kehittäminen Kansallisen liikuntaohjelman mukaan Suomen seuratukien avulla halutaan kehittää laaja-alaisesti kaikkien ikäryhmien toimintamahdollisuuksia liikuntaja urheiluseuroissa. Keväällä 2009 tukea jaettiin noin 750 000 euroa 463 hankkeelle, joista 90 kappaletta kohdistui aikuisten hankkeisiin. Päätoimisten tuki on pilottihanke, joka alkoi 1.8.2009 ja päättyy 31.5.2011. Kehittämistuki jakaantuu päätoimisen työntekijän palkkatukeen sekä toiminnallisiin rukiin (kuvio 1). Lisäksi Ruotsin seuratukijärjestelmä on toiminut joiltain osin esimerkkinä Suomen mallille. K ansallisen liikuntaohjelman konkreettisena toimenpiteenä kesällä 2008 opetusministeri teki päätöksen suoran seuratuen jakamisesta. Tuen jakamisesta huolehtivat Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU), Nuori Suomi ja Kuntoliikuntaliitto (Kunto ry) yhteistyössä TUL:n, FSI:n, lajiliittojen, aluejärjestöjen ja muiden liikuntajärjestöjen kanssa. Mukaan halutaan uusia liikkujia ja seuratoimijoita ja seuroissa jo toimivien tyytyväisyyttä ja aktiivisuutta halutaan lisätä. Lisäksi halutaan tukea seurojen aatteellisia ja yleishyödyllisiä toimintaperiaatteita sekä vahvistaa kansalaistoimintaa osallisuus, osallistuminen ja yhteisöllisyys huomioiden. Sen vuoksi on syytä tarkastella tukijärjestelmää tarkemmin. Teksti: KATI LEHTONEN Seuratuki moninkertainen Ruotsissa Suomessa seuratukea jaetaan päätoimisten palkkaukseen noin seitsemän miljoonaa euroa seuraavien kolmen vuoden aikana. Sen myötä seuroihin tultaisiin palkkaamaan päätoimisia työntekijöitä tai kehitettäisiin toiminnan muita osa-alueita. Lapsille ja nuorille tukea on jaettu Nuori Suomi ry:n koordinoimana ja opetusministeriön rahoittamana vuodesta 1999 lähtien. Tukea jaettiin 200 seuralle kertaluonteisesti keväällä 2009. (www.seuratuki.fi) Toiminnalliset tuet jakaantuivat lasten ja nuorten (6-19-vuotiaat) ja aikuisten tukiin. Vertailukohteeksi otettiin Ruotsin toimintamalli, joka on perustavoitteiltaan samanlainen, mutta organisoitumiseltaan osittain erilainen. Lajiliitoilla on Ruotsissa suuri vastuu ja niiden kautta on haluttu antaa tilaa ja toimintamahdollisuuksia hyvin erilaisille hankkeille. Ruotsissa seuratukea myönnetään noin 28 miljoonaa euroa yhden vuoden aikana. Suomessa arviointiseula on tiukempi. (www.seuratuki.fi) Lasten ja nuorten hankevaihtoehtoja oli viisi: 6LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 9. Hakemuksia saapui lähes 500 kappaletta. Tuki on kohdistunut 6-19-vuotiaiden seuratoiminnan kehittämiseen. Kokonaisuutena opetusministeriön myöntämää seuratukea jaetaan päätoimisten palkkaukseen noin seitsemän miljoonaa euroa. Päätoimisten palkkatuen myötä seuratukien merkitys kansalaistoiminnan kehittäjänä sai kuitenkin uudenlaisen nosteen. Keskeisinä toimijoina ja organisoijina seuratukihankkeessa ovat olleet kolme ensin mainittua toimialajärjestöä
Arviointiprosessi oli siten moniportainen. Viimeksi mainitussa on mahdollista hyödyntää myös SLU: n Hyvä Seura -koulutuskokonaisuutta. OPETUSM INISTERJÖ Kansallinen liikuntaohjelma 1 Seuratoiminnan kehittämistuki 1 Nuori Suomi, Kunto ry, SLU Päätoimisen työntekijän Toiminnalliset tuet palkkatuki Vaihtoehtoisena toiminta1 alueena: Hallinnolliset tehtävät Lasten ja nuorten Aikuisten tuki: Lasten ja nuorten urheilu tuki: Ohjaajien Aikuisten terveyttä edistävä 6-12 V. osaamisen liikunta 13-19 V. Suomen seuratukijärjestelmän keskeiset toimijat ja tavoitteet. Lopullisen päätöksen tuettavista hankkeista teki Nuoren Suomen hallitus. Uusi tukikausi lisää rahoitusta Handslaget sai heti jatkoa seuraavalle neljälle vuodelle "ldrottslyftet" -projektin myötä. Paikallistason urheiluseuratoimintaan tukea jaettiin tästä summasta lähes puolet. Tuki kanavoitiin Ruotsin veikkausyhtiön (Svenska Spel) voittovaroista. Ruotsin liikunnan ja urheilun keskusjärjestö Riksidrottsförbundet (RF) ohjasi tuen käyttötarkoitusta ja toimi taustalla kokoavana järjestönä. Vuosien 1999-2007 aikana seuroille jaettiin tukea noin 4,4 miljoonaa euroa (Lämså 2005, Lehtonen 2008). Seuroille uusi tukijärjestelmä haluttiin tehdä yksinkertaiseksi ja tämän vuoksi avattiin yhteinen internet-sivusto ( www.seuratuki.fi), josta kävi ilmi tarvittavat tiedot kaikista hankemuodoista. Loppuvaiheessa päätökset tehtiin toimialajärjestöjen hallituksissa siten, että Nuori Suomi vastasi lasten ja nuorten toiminnallisista hankkeista, Kunto ry aikuisliikunnan toiminnallisista hankkeista ja SLU päätoimisten palkkatukihankkeista. Handslagetin tavoitteena oli tyttöjen liikuntaharrastuksen lisääminen, huumeiden vastainen kampanjointi, kouluyhteistyön lisääminen, liikuntakustannusten kohtuullistaminen ja harrastusmahdollisuuksien lisääminen yhä useammalle lapselle ja nuorelle. Lisäksi se huomioi sekä laji(lajiliitot) että paikallistuntemuksen (aluejärjestöt). SF:n kautta seura sai hakea tukea mihin tahansa hankkeeseen, mutta koulutushankkeista vastasi SISU ldrottsutbildarna, joka on liikuntaja urheilujärjestöjen koulutuksen kehittämiseen ja tuottamiseen keskittynyt järjestö. Lisäksi erillisprojekteina tuettiin esimerkiksi liikunnan tukiorganisaatioita sekä liikuntapaikkarakentamista suurkaupungeissa. Hakemukset lähtivät ensin lajiliittoihin ja tämän jälkeen aluejärjestöille sekä TUL:n ja FSl:n kommentoitaviksi. "yhden luukun" -periaatteen muodostumiseen. lisääminen Nuorten Uuden toiminnan tapahtumat käynnistäminen Sinettiseura -Kuntayhteistyö Ohjaajat & Aikuisliikunnan valmentajat Startti Sinettiseuroissa Tavoitteena: Seuratoirninnan vahvistaminen Lisää liikkujia Nykyiset liikkujat aikaisempaa tyytyväisempiä seuratoimintaan Uudet toimintamallit tai kohderyhmät seuratoiminnassa KUVIO 1. hakulomakkeet lähetettiin Nuoreen Suomeen, josta ne jaettiin ensin lajiliittojen ja sitten aluejärjestöjen arvioitaviksi. Ruotsin seuratukijärjestelmä Suomen tavoin Ruotsin seuratuen myöntäminen pohjautui poliittiseen tahdonilmaukseen. Nykyisessä mallissa kolmen keskeisen toirnialajärjestön yhteistyö sekä hankevaihtoehtojen moninaisuus myötävaikutti ns. 12-vuotiaiden harrastusryhmien lisääminen, 13-19vuotiaiden seuratoiminnan kehittäminen (tapahtumat tai nuorten aktivoiminen seuratoimintaan), seuran kehittäminen Sinettiseuraksi tai ohjaajien ja valmentajien osaamisen lisääminen Sinettiseuroissa. (Toiminnallisten tukien arviointiohjeet, Nuori Suomi ry/Kunto ry.) Toimialajärjestöt keskeisessä roolissa Nykyisen seuratukijärjestelmän organisoitumisen ja hankearvioinnin taustalla vaikuttivat vahvasti Nuoren Suomen aikaisemmin koordinoimat lasten ja nuorten seura toiminnan kehitystukihankkeet ( vuoteen 2007 asti seuratoiminnan paikallistuki). 2000-luvun alussa lasten ja nuorten liikuntatoiminnan kehittämiseen luvattiin lisärahoitusta Ruotsin hallituksen toimesta. Kun vaalit oli käyty, jäljelle oli jäänyt "Handslaget" -projekti, jonka myötä valtio myönsi lasten ja nuorten liikuntaja urheilutoiminnalle vuosien 2004-2007 aikana 102 miljoonaa euroa lisärahoitusta. Sivustolla oli mahdollista täyttää myös hakulomake. Hakuvaiheen päättymisen jälkeen (15.3.2009) hankearviointi eteni pitkälti Nuoren Suomen olemassa olleen mallin mukaisesti. Uusi hallitus ei 10 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009. Aikuisten hankkeissa tukea sai hakea ohjaajien osaamisen kehittämiseen, kuntayhteistyöhön, uuden säännöllisen toiminnan aloittamiseen tai Aikuisliikunnan starttiin, joka painottaa kokonaisvaltaista aikuisliikunnan kehittämistä seuroissa. (Här är Handslaget fyra år summeras, 2008.) Seurojen oli mahdollista hakea tukea lajiliitoilta (Specialidrottsförbundet/SF) ja aluejärjestöiltä (Distriktsidrottsförbundet/DF)
Ehdotus kansalliseksi liikuntaohjelmaksi julkisen ohjauksen näkökulmasta. Erilaisten toimintamallien olemassaolo helpottaa muutosten tekemistä, joten vaihtoehtoihin kannattaa suhtautua aina uteliaana. LIIKUNTA & TIEDE 46•412009 11. Seurahankkeiden paikallistuen haku 2004-2005. voinut jättää tukematta lasten ja nuorten liikuntaa ja urheilua ja se päätyi nostamaan vuosittaista tukea 50 miljoonaan euroon. 2005. Tuolloin Suomessa jaettiin lasten ja nuorten seuratoiminnan kehittämistukea noin 2,7 miljoonaa euroa ja Ruotsissa lähes 50 miljoonaa euroa. (Ett år med ldrottslyftet Rapport om år l, 2009.) Handslagetin tavoin uudella tukikaudella yksittäiset lajiliitot(SF) kanavoivat pääsääntöisesti eteenpäin seuroille myönnettävän suoran tuen. Seuroille jaettava tukisumma on ollut Ruotsissa melkein kaksikymmentä kertaa suurempi kuin Suomessa, jos vertailuajanjaksoksi otetaan vuodet 2004-2007. Tiedotus, markkinointi, mainonta, hakumahdollisuus jne. Vastaavasti DF:n kautta jaettavat tuet myönnetään pelkästään kouluyhteistyötä tekeville hankkeille. Nuori Suomi. Tukea voi hakea useasta luukusta ja eri perustein. www.seuratuki.fi 10.8.2009 JULKAISEMATTOMAT LÄHTEET: Toiminnallisten tukien arviointiohjeet, Nuori Suomi. Lehtonen, K. 2008. Vastaavasti tuettuja hankkeita oli meillä 2100 ja Ruotsissa yli 37 000 kappaletta. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:14. Varmasti voitaisiin, mutta toistaiseksi kannattaa kokeilla ensin "yhden luukun" -periaate, jota sinällään voidaan pitää järjestöjen saavuttamana yhteistyövoittona ja seurojen kannalta yksinkertaisena ja helppona järjestelmänä. 2005. Riksidrottsförbundet. Keskeiset tavoitteet sen sijaan ovat kokolailla samansuuntaiset: lasten ja nuorten seuratoiminnan kehittäminen ja harrastusmahdollisuuksien lisääminen mahdollisimman monen ulottuville. Toiminnan sisältö tai tasa-arvoinen jakosuhde lajiliittojen ja alueiden välillä ei siten välttämättä toimi. Näiden yleistavoitteiden toteutumiseen pyritään seuraja lajiliittotoiminnan vahvistamisella, liikuntapaikkojen kehittämisellä sekä ohjaajakoulutusta ja kouluyhteistyötä lisäämällä. Suomessa keskeiset toimialajärjestöt (SLU, Kunto ja Nuori Suomi) ovat sen sijaan jo hakuvaiheessa päättämässä tuen saajista ja tuomassa oman alan asiantuntemusta mukaan prosessiin. (Ett år med ldrottslyftet Rapport om år l, 2009.) Paljon rahaa monta jakajaa, vähän rahaa yksi luukku Suomen ja Ruotsin seuratukia vertaillessa suurimmat erot liittyvät hankkeiden jakoprosessiin ja jaettavaan rahamäärään. Jyväskylä. Toisin sanoen lisää liikkujia ja laadukasta seuratoimintaa. Rapport om år 1. Ruotsissa ldrottslyftetin kehitystuki sen sijaan kahdentuu edelleen pelkästään lapsiin ja nuoriin. on meillä keskitetty ja vastaavasti Ruotsissa hajautettu. Paikallistason toimintaan seuroille kokonaissummasta kohdennettiin ensimmäisenä tukivuonna SF:n ja DF:n kautta noin 28 miljoonaa euroa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 173. Suomen järjestelmästä voidaan tosin hyvällä syyllä kysyä, onko se jo liiankin tiukka ja byrokraattinen. Lämsä, J. Toiminnallisten tukien arviointiohjeet, Kunto ry. Lajiliitoilla on Ruotsissa suuri vastuu ja samalla niiden kautta on haluttu antaa hyvin erilaisille hankkeille tilaa ja toimintamahdollisuuksia. Lajiliitot raportoivat säännöllisesti RF:lle hankkeistaan perustiedot ja RF puolestaan kokoaa niistä seurantatiedot. Lehtonen, K. Kukin lajiliitto saa itsenäisesti päättää, mitä hankkeita tuetaan ja millä summilla. Työmäärällisesti hankearviointi ei siten nouse kohtuuttomaksi kenellekään yksittäiselle arvioijalle. Lasten ja nuorten liikuntaohjelman 1999-2004 arviointi. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. KATI LEHTONEN, LitM Tutkija Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikkö UNET Jyväskylä Sähköposti: kati.lehtonen@likes.fi LÄHTEET Ett år med ldrottslyft et. Arviointiseula on Suomessa muutenkin tiukempi, sillä hakemukset käydään läpi tämän lisäksi myös lajiliitoissa, aluejärjestöissä ja tarvittaessa myös TUL:n ja FSl:n arvioitsijoilla. Lisäksi halutaan kiinnittää huomiota siihen, että mahdollisimman moni jatkaisi liikunnallisia harrastuksiaan. Opetusministeriö, Kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osasto. 2009. Yleistavoitteina on liikuntaja urheilumahdollisuuksien tarjoaminen mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle. Lisäksi meillä vuosittainjaettavat tuet jahakemusten määrät ovat pieniä verrattuna naapurimaahan. Kontrolli on siten vähäisempää huolimatta siitä, että RF kokoaa perustietoja hankkeista vuosittain ja luo raamit toiminnalle. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Seuraavat vuodet osoittavat Suomen tukijärjestelmän toimivuuden. Voitaisiinko meilläkin edetä malliin, jossa seuratuet jaettaisiin lajiliittojen tai alueiden kautta. Seuratoiminnan ja lajiliittojen kehittämistukihankkeet 2004-2008. Här är Handslaget fyra år summeras. Jyväskylä. Riksidrottsförbundet. Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla. Vaikka RF on taustalla kokoavana tekijänä ja informanttina, muodostuu Suomen järjestelmästä selkeämpi kuva. Ruotsissa seuratuen jakaminen näyttäytyy ulkopuolisen silmin monimutkaiselta. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 218. 28 miljoonan euron kokonaispotista lajiliittojen kautta kulkeutuu seuroille noin 20 miljoonaa euroa ja alueiden kautta 8 miljoonaa euroa. Tukien jakoprosessin monitahoisuutta lisää se, että konkreettisen tukirahan siirron seuralle tekee Rf Keskusjärjestö siten ikään kuin istuu rahakirstun päällä ja hoitaa tilitykset, lajiliittojen tehdessä arviot tukea ansaitsevista hankkeista ja seuroista. Keväällä 2009 Suomessa jaettu tukisumma hivenen nousi, mutta siihen vaikuttivat osaltaan uudet hakuvaihtoehdot (aikuisten seura toiminta ja päätoimisten palkka tuki)
kolmessa vuosikymmenessä 12 LIIKUNTA & TIEDE 46 •,: /2009
K u v a : LE H T IK U V A /V E LI -M A TT I PA R K K IN E N Teksti: HANNA VEHVILÄINEN Jalkapallo vakiintui naisten ja tyttöjen suosituksi lajiksi ja huippu-urheiluksi runsaassa kolmessa vuosikymmenessä. Nykyisin suomalaisia naisjalkapalloilijoita pelaa ulkomailla ja jalkapallo on suosituin tyttöjen joukkuelaji. Suomessa naisten jalkapalloilun tutkiminen on nostanut päätään viime vuosina, samaan tahtiin kuin laji on löytänyt paikkansa osana suomalaista urheilukuluuuria. Historiallisesti urheilua on pidetty poikien kasvatusinstituutiona, jonka avulla poikia on sosiaalisiettu yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin ja normeihin (Boutilier & SanGiovanni 1983). Naisten murtautuminen jalkapallokentille Ja hyvinkin miehisenä pidetyn lajin pariin on merkittävä osoitus sukupuoli rajojen murtumisesta ja koko yhteiskunnan muuttumisesta. M iesten jalkapalloa on todennäköisesti tutkittu enemmän kuin mitään muuta lajia. Naisten urheilu viriää varhain Naiset jäävät edelleenkin urheilukentillä miesten varjoon. Viime vuosina useissa Euroopan maissa on tehty ainakin perusselvitys maan naisjalkapalloilun alkuvaiheista (Hong & Mangan 2004). Tutkimuksessa naisten jalkapalloilun muutosvaiheet on jaettu neljään eri aikakauteen. Suomessa perusselvitys naisten jalkapalloilusta saatiin, kun teos Mimmiliigasta maailmalle Tutkimus suomalaisen naisjalkapalloilun muutoksesta julkaistiin keväällä 2009. Tutkimus jäljittää niitä muutoksia, joita itse lajissa ja sen asemassa on tapahtunut. Etenkin lajiliitossa 1990-luvun alussa tehty linjaus tyttöjalkapalloiluun satsaamisesta on tuottanut tulosta. Myös LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2009 13. Laji on siis noussut runsaassa kolmessa vuosikymmenessä tyttöjen ja naisten suosituimmaksi joukkuelajiksi (Kansallinen liikuntatutkirnus 2005-2006). Naisten jalkapalloilun kehitystä seurattu ja selvitetty, mitä toimia Suomen Pallo liitossa on tehty naisten jalkapalloilun edistämiseksi, miten laji on kasvanut harrasrajarnääriltään ja alueellisesti sekä miten laji on kilpailullistunut. Naiset pelasivat Suomen mestaruudesta ensimmäisen kerran kesällä 1971. Harrastajamäärät ovat kasvaneet, laji on levinnyt kouluihin ja asenteet tyttöja naisjalkapalloilua kohtaan ovat aiempaa myönteisempiä. Naisten jalkapalloilun tutkiminen sen sijaan on ollut vähäistä. Teos on alku potku naisten jalkapalloilun tutkimiseen
Leena Laine on osoittanut, kuinka naisten liikunta on määritelty korostuneesti ei-kilpailulliseksi voimisteluksi. Jo ennen mestaruudesta pelaamista 1 !ta-Sanomat järjesti kutsuturnaukscn, johon osallistui kuusi jalkapallopaikkakuntien naisjoukkueua. Capkova 2007; Eisenberg et al. Varmaankin jo aiempina vuosikymmeninä naiset ovat pelanneet yksittäisiä, leikkimielisiä otteluita esimerkiksi erilaisten kansanjuhlien ja hyväntekeväisyystapahtumien yhteydessä. Naisurheilulle on asetettu aivan omanlaisiaan ehtoja etenkin silloin, kun pelkona on ollut naisten tunkeutuminen maskuliinisen urheilun alueelle (Laine 2004.) Suomessa naisurheilun viriäminen tapahtui moniin muihin maihin verrattuna varhain. Erona on kuitenkin muutoksen ripeys. 39). Vasta aivan viime aikoina tutkijoiden katseet ovat suuntautuneet myös tähän teema-alueeseen (ks. Suomalaispalloilijoiclen kansainvälinen yhteistyö syveni sekä järjestettyjen turnausten että seurajoukkueiden kansainvälisten ottelukosketusten myötä. Seurajoukkueista kansainvälisen kosketuksen otti 14 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /20CJJ. Suomessa vuotta 1971 voidaan pitää organisoidun naisjalkapalloilun käyn n istymisvuotena. Jalkapallo saapui myöhään ensimmäinen Suomen mestaruus 1971 Naisten Jalkapalloilu tuli Suomeen kansainvälisesti katsottuna sangen myöhään. Ensimmäinen maaottelu toteutui elokuussa 1973, jolloin Ahvenanmaalla pelatussa ottelussa kohdattiin Ruotsi. Monessa piirissä ongelmaksi muodostui vähäinen lajin harrastajamåårä, mikä vaikeutti etenkin kilpailutoiminnan organisoimista. Kansallisen kilpailutoiminnan organisoinnin lisäksi Palloliitto huolehti myös naismaajoukkueen kansainvälisestä toiminnasta ja maajoukkueen leirityksestä (Vehviläinen 2008. (Vehviläinen 2008, 38). Ensimmäisellä pelikaudella vuonna 1971 luettelottiin 984 pelaajaa, mutta seuraavana vuonna jo 2 252 pelaajaa. Vaiheet ovat samankaltaisia suomalaisen miesjalkapalloilun kehitykseen nähden. urheilun historiankirjoituksessa ja muussa yhteiskuntatutkimuksessa naisurheilun asema on jäänyt marginaaliseksi (Hargreaves 1994). Tutkimuksessa suomalaisen naisjalkapalloilun muutos on jäsennelty neljäksi eri vaiheeksi, jotka ovat alkuinnostus ja organisoituminen, vakiintumisvaihe, tyttöjalkapalloilun nousu sekä loikkaus suosituksi. Varsinkin kesällä 1970 naisjalkapalloilussa alkoi tapahtua. Naisjalkapallon harrastus käynnistyi ensivaiheessa niillä paikkakunnilla, joissa oli vahvaa miesten lajikulttuuria. Muutamaan piirijärjestöön oli perustettu myös naisvaliokunta. Vuonna 1978 Suomen maajoukkue matkasi Italiassa järjestettyyn epäviralliseen EM-turnaukseen, jossa Suomen lisäksi oli mukana kymmenen muuta joukkuetta. Myös rajapallo, käsipallo ja koripallo esiteltiin naisten lehdissä jo 1920-luvun alkupuolella. Erityisen suurta huomiota saavutti elokuussa Mikkelissä pelattu miesten Suomen Mestaruussarjan esiottelu,jossa kohtasivat Mikkelin Palloilijoiden ja Kuopion Palloseuran edustuspelaajien vaimoista ja tyttöystävistä kootut joukkueet (Tuunainen 2007, 237). Cup-tyyppisenä pelattuun kilpailuun osallistui peräti 51 joukkuetta, vaikkakin tiedot seuroille lähetettiin vasta kyseisen vuoden kesäkuussa. Etenkin Pohjoisja Keski-Suomessa ottelumatkat muodostuivat pitkiksi ja samalla kalliiksi (Vehviläinen 2008, 44-46) Kansainvälinen kosketus antoi odottaa itseään Suomalaisen naisjalkapalloilun kansainvälistyminen toteutui huomattavasti lajin suurmaita hitaammin. 1900-luvun kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä suomalaisnaiset kilpailivat voimistelussa, hiihdossa, yleisurheilussa, uinnissa sekä erilaisissa viestijuoksuissa. Naisjalkapallo levisi aluksi verkkaisesti myös alueellisesti. Vuodesta 1974 lähtien suomalaisnaiset ovat osallistuneet Pohjoismaiden mestaruusturnaukseen. Kuitenkin vasta 1960-luvulla tyttöjen ja naisten jalkapalloharrastus laajeni siinä määrin, että ryhdyttiin järjestämään otteluja eri paikkakuntien naisjoukkueille. Ensimmäisenä pallopelinä 1920-luvulta lähtien naiset pelasivat maanpuolustuspeliksi kehiteltyä pesäpalloa. Tämä seikka koskee myös naisjalkapalloilun tutkimusta. Suomalaisnaiset alkoivat pelata jalkapalloa 1930ja 1940-luvuilla (Tuunainen 2007, 237). Harrastajamäärien verkkaisen kasvamisen vuoksi Palloliitossa ei kuitenkaan nähty juurikaan vaivaa naisjalkapalloilun kehittämiseksi. Palloliitto teki ensimmäisen kartoituksen naisjalkapalloilun tilasta vasta vuonna 1982. Silti jo vuonna 1972 Palloliitossa eläteltiin toiveita maaottelujen pelaamisesta. Samana vuonna houkuteltiin Tanskaa maaotteluun, mutta hanke kariutui. Talvisin naisia jopa kannustettiin jääpallon ja jääkiekon pelaamiseen (Laine 1996, 11; 34-35). 2004; Hjelm 2004; 2007; Hong & Mangan 2004; Tuunainen 2007). Ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Maaotteluja pelattiin 1970-luvulla vähänlaisesti, sillä koko vuosikymmenen aikana naiset pelasivat 20 maaottelua (Suomen Palloliiton Jalkapallokirja 2007). Vaikka vuonna 1981 kaikki Palloliiton 18 piiriä olivat ottaneet naisjalkapallon ohjelmaansa, oli tyttöjoukkueita ainoastaan 11 piirissä. Kun miesten jalkapalloilun kehitys suosituksi ja kansainväliseksi urheilulajiksi kesti sata vuotta, on sama toteutunut naisten jalkapallossa runsaassa 30 vuodessa (Vehviläinen 2008, 108-110.) Alkuinnostuksesta organisoitumiseen Naisten Suomen mestaruus ratkaistiin ensimmäisen kerran cup-tyyppisesti vuonna 1971. Kilpailutoiminnan käynnistyminen lisäsi naisjalkapalloiluun kohdistunutta kiinnostusta. Ensimmäinen naisjalkapalloilun Suomen mestaruus ratkaistiin vuonna 1971. Myös Suomessa naisten asema urheilu kulttuurissa ja sen tutkimuksessa on ollut marginaalinen siitäkin huolimatta, että Suomea pidetään jopa tasa-arvon mallimaana. Pelaajamäärän kasvu ei kuitenkaan jatkunut yhtä vilkkaana, sillä vuonna 1981 luetteloihin kirjautui 2 830 pelaajaa (Paavola 2007b)
Vuonna 1985 järjestettiin ensimmäinen B-tyttöjen (alle 16-vuotiaat) SM-turnaus. Kehittämistyöryhmän muistioonsa kirjaamat arviot naisjalkapalloilusta kuvaavat hyvin 1980luvun alun tilannetta. Seuraavana vuonna toimeenpantiin ensimmäinen pelkästään tytöille tarkoitettu Stadi-cup, johon saattoivat ottaa osaa B-, Cja D-ikäisten tyttöjoukkueet. 3/1989.) Sarjatasojen laajentamisen tavoitteena oli nostaa etenkin pääsarjan tasoa. Naisjalkapalloilun jonkinasteisesta vahvuudesta kertoo jotakin se, että vuoden 1982 helmikuussa järjestettyyn naisjalkapalloseminaariin osallistui 62 osanottajaa. Joukkueiden tasoerot olivat suuria. Liitossa asetettiin 1990-luvun alussa tärkeimmäksi tavoitteeksi tyttöjalkapalloilijoiden määrän lisääminen. Naisten valmentajien heikko taso ja liian vähäinen määrä oli kolmas huolenaihe. Sekä Palloliiton puheenjohtaja että pääsihteeri vakuuttivat, että LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /20CJ9 15. Tytöt alkoivat pelata myös maaotteluja. SM-sarjan vakiinnutettua asemansa vuonna 1981 käynnistettiin uudeksi kilpailumuodoksi Suomen Cup. Valmentajat miehiä Urheiluseuratoiminnassa ja etenkin suomalaisissa vapaaehtoisuuteen perustuvissa käytännöissä resursseilla on ratkaiseva merkitys. (Suomen Palloliiton toimintakertomukset 1982-1991.) Naisjalkapalloilun marginaalisesta asemasta kertoo se, että naiset joutuivat pelaamaan ottelunsa pääsääntöisesti hiekkakentillä. Tehtyään arvion vallitsevasta tilanteesta ryhmä päätyi toteamaan, että seuratasolla naisjalkapalloilu ei ollut kehittynyt toivotulla tavalla. Paineita kohdistui myös itse SM-sarjaan, sillä esimerkiksi vuonna 1983 mukana oli peräti 24 joukkuetta. Seminaariin tulleet toimivat paikallisissa jalkapalloseuroissa ja saivat esittää tilaisuudessa käsityksensä naisjalkapalloilun kehittämisestä. Suomen Palloliiton tehtäväksi jäi naisjalkapalloilun alueellinen, kansallinen ja kansainvälinen organisoiminen. 1980-luvun vuosina 16-18-vuotiaat tytöt pelasivat seitsemän maaottelua. Harrastuksen suosion kasvun myötä syntyi paineita myös sarjatoimintojen laajentamiselle. Kaikelle tälle loi edellytyksiä lajin kiinnostuksen lisääntyminen ja harra stajarnäärien kasvu. Neljänneksi ongelmaksi kirjattiin naisjalkapallon kärkitason heikkous, sillä kansainvälisillä kentillä koettiin pääsääntöisesti tappioita. divisioona. HJ K:sta onkin tullut ylivoimaisesti menestynein suomalainen naisjalkapalloiluseura. Kaudelle 1984 SM-sarjaan kelpuutettiin 12 joukkuetta, ja seuraavana vuonna pääsarjassa pelasi enää kymmenen joukkuetta. SM-sarjan ja aluesarjan väliin perustettiin 1. Sarjat vakiintuvat, arvostus ja resurssit haasteena Suomalaisen tyttöja naisjalkapallon organisaation rakennustyö ajoittui 1970-luvun vuosiin. Esimerkiksi Kemissä oli 1980-luvulla menestyksekäs jalkapallojoukkue. Vuodesta 1982 alkanut jakso voidaankin nimetä tyttöja naisjalkapalloilun vakiintumisen vaiheeksi. Tällä toimenpiteellä arveltiin voitavan vaikuttaa naisjalkapalloilun urheilullisen tason nostamiseen lähemmäksi kansainvälistä huippu-urheilua. Naisjalkapalloilun pelaaminen ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään pääkaupunkiseudulle. Palloliittoon perustettiin marraskuussa 1981 naisjalkapalloilun kehittämistyöryhmä. (Suomen Palloliitto; Naisvaliokunnan pk. Kemin Into pelasi ylimmällä sarjatasolla aina vuoteen 1989 saakka. Tyttöjen mukaan saamisen katsottiin lopulta johtavan myös naisten maajoukkueen menestykseen. Palloliitto kiinnitti jatkuvasti huomiota olosuhteiden kohentamiseen. Helsingin Jalkapalloklubi korjasi neljä mestaruutta (1984, 1986, 1987 ja 1988) ja Puotinkylän Valtti kaksi mestaruutta ( 1982 ja 1983). Varsinkin tyuöjoukkueiden valmentajien löytäminen oli koko lailla vaikeaa. Vakiintumisen vaihe merkitsi ennen kaikkea sarjajätjestelmien tietynlaista pysyvyyttä sekä kansainvälisten kontaktien lisääntymistä. ensimmäisenä Helsingin Jalkapalloklubi (HJK), joka voitti vuonna 1978 Helsinki-cupissa vierailleen taiwanilaisen joukkueen (Suomen Palloliiton toimintakertomus 1976; Aalto et al. Myös tyttöjen ottelumäärat lisääntyivät harrastuksen laajenemisen myötä. Vielä 1980-luvun puolivälissä havaittiin, että naisjoukkueiden valmentajista 99 prosenttia oli miehiä (Vehviläinen 2008, 62). Useat jalkapalloseurat ottivat ohjelmaansa myös naisjalkapalloilun. Kun tyttöja naisjalkapalloilu tunkeutui "uutena yriuajånä" kansalliseen urheilukulttuuriin, oli sen toimijoiden sekä hankittava uusia resursseja sekä raivattava tieltään asenteellisia esteitä. Erityisesti toivottiin, että tytöt voisivat kouluissa tutustua lajin perusteisiin. Uusia tyttöpelaajia oli helppoa saada mukaan toimintaan ja tämä huomattiin myös Suomen Palloliitossa. Viidenneksi kannettiin erityistä huolta tytröjalkapalloilusta, jonka harrastus ei ollut lisääntynyt toivotulla tavalla. Ensinnäkin työryhmä näki naisjalkapalloilun arvostuksen vähäiseksi. Etenkin toimintaan organisoivista henkilöistä oli jatkuva pula. Toiseksi ongelmallisena pidettiin harrastajamäärän suppeutta ja harrastuksen painottumista liiaksi Etelä-Suomeen. Tyttöjalkapalloilu nousee Kaikki pelaa Suomalaistyttöjen kiinnostus jalkapalloa kohtaan lisääntyi 1980-luvun loppupuolella. Suomalaisen tyttöja naisjalkapalloilun ensimmäinen vuosikymmen vuodesta 1971 alkaen oli ennen kaikkea organisaation rakent amista. Ratkaisuun olikin omat syynsä, sillä kansainvälisillä kentillä suomalaisnaisten menestys Jäi varsin vaatimattomaksi. Etenkään naisvalmentajia joukkueille ei löytynyt. Työryhmän mielestä tilanteen kohentamiseksi maahan tuli perustaa pelkästään naisjalkapalloiluun keskittyviä seuroja (Vehviläinen 2008, 54). 2007, 136-13 7). Kun kilpailujärjestelmät olivat käynnistyneet, harrastajamäärät kasvaneet ja laji levinnyt koko maahan, oli vuorossa tyttöja naisjalkapalloilun juurruttaminen kiinteäksi osaksi suomalaista urheilukulttuuria. Alueellisesti tarkasteltuna naisjalkapalloilun menestyneimmät joukkueet tulivat Helsingistä ja sen lähialueilta
Se sai nimekseen FU.N. Vuonna 2000 pelattiin peräti 30 maaottelua. Suomen Palloliitossa haluttiin, että myös suomalaisnaiset menestyisivät kansainvälisillä kentillä. Tavoitteeksi asetettiin erillisten kurssien järjestäminen naisvalmeruajille ja -erotuomareille. Lajin lisääntyneestä kansainvälisestä suosiosta kertoo jotakin se, että Atlantan kisoissa Yhdysvaltojen ja Kiinan välistä loppuottelua seurasi paikan päällä 76 000 katsojaa (Lanfanchi et al. Tyttöjalkapallon suosion kasvuun vaikuttivat olennaisesti sekä asennemuutos että lisääntynyt jalkapallon pelaaminen kouluissa. Tällöin esitettiin muun muassa naisten SM-hallisarjan virallistam ista. Sen sijaan naisten harrastajamäärissä näkyy ainoastaan vähäistä kasvua. 2004, 192). Myös naisten kilpailutoimintaa organisoitiin uusiksi. Maajoukkueen täysosuma 2005 EM-kisoissa Enimrnillåån naisten _ja tyttöjen maaotteluja on pelattu vuonna 2005, jolloin suomalaisnaiset .1a -tytöt pukeutuivat maajoukkueasuun peräti 49 kertaa. Kansainvälinen _jalkapalloliitto (FlFA) järjesti ensimmäiset viralliset naisten MM-kilpailut vuonna 1991 Kiinassa. Toiveena esitettiin, että tyttöjalkapalloilu otettaisiin osaksi koulujen liikunnan opetusta (Vehviläinen 2008, 75-76). Suomen Palloliitossa 1990-luvun alussa tehty linjaus tyttöjalkapalloiluun satsaarnisesta tuotti siis tulosta. Aiemmista projekteista saadut myönteiset kokemukset johtivat siihen, että Palloliitossa käynnistettiin vuonna 2001 uusi projekti. Uuden organisaation myötä seurapäättäjät itse pääsivät pohtimaan sarjojen järjestämistä ja kehittämistä. -projekti,ja sen keskeisenä tavoitteena oli tyttöJa naisjalkapalloilun aseman lujittaminen suomalaisessa jalkapallokulttuurissa. Ensimmäisenä kansainvälisenä menestyksenä voidaan pitää 16-vuotiaiden tyttöjen vuonna 1994 lslannissa voittamaa Pohjoismaiden mestaruutta. Tyttötoimintojen tehostaminen alkoi tuottaa myös kansainvälistä menestystä, rni kå oli omiaan nostamaan suomalaisen nais_jalkapalloilun tasoa. Määrätietoinen työ on tuottanut tuloksia. Samana vuonna 19-vuotiaiden tyttöjen joukkue ylsi Pohjoismaiden mestaruuskilpailujen pronssiotteluun. Tyttöjalkapallon viestiksi määriteltiin "girlpower", jolla haluttiin kuvata nuorten tyttöjen uudenlaisia toimintatapoja. 1990-luvusta tulee tyttö_jalkapalloiluun panostamisen aikaa. Tytöi lie haluttiin viestiä, että jalkapallo voi olla varteenotettava vaihtoehto huippu-urheilijan urasta unelmoivtlle tytöille. Kun vuonna 1992 rekisteröityjä tyttöpelaajia oli runsaat 7 000, niin vuonna 1999 ylitettiin jo 12 000 tyttöpelaajan määrä (Paavola 2007). Jalkapalloa pelaavista naisista haluttiin tehdä esikuvia lajin pariin tuleville tytöille(Paavola 2007a, 6-7). Vuonna 2006 Palloliitto saattoi rekisteröidä jo yli 20 000 tyttöpelaajaa. Tyttöjalkapallon kehu tårni nen käynnistettiin kampanjalla, jolla pyrittiin poistamaan negatiivista asennetta naisjalkapalloilua kohtaan. Suomen naiset, 19-21-vuotiaat sekä 16-18-vuotiaat tytöt pelasivat 1990-luvulla vuositasolla yli 20 maaottelua. Olympialaisten ohjelmaan naisjalkapalloilu tuli vuoden 1996 Atlantan olyrnpialaisiin. Opettajille valrnistettiin jalkapallo-opetusta tukevaa koulutusaineistoa.Jalkapalloa pyrittiin levittämään myös sellaisiin kuntiin, joissa tytöt eivät vielä lajia harrastaneet (Paavola 2007, 7-8). Futaa kuvasi projektin päätavoitetta eli harrastajarnäärien kasvattamista. Jalkapalloilusta onkin tullut selvästi suosituin tyttöjen joukkuelaji, sillä 3-18-vuotiaista tytöistä 48 000 ilmoitti harrastavansa jalkapalloa. Vuosien 1992-2000 välillä Suomen naisten ja tyttöjen maaottelujen maärat lisääntyivät ripeästi. Naisjalkapalloilunkin suhteen tehtiin uudistuksia. Osaltaan kansainvälisessä naisjalkapallossa tapahtuneet muutokset pitivät huolen siitä, että myös Suomessa riitti kiinnostusta naisten huippufutikseen. Vuonna 1993 ylimmän sarjatason järjestäminen siirtyi Palloliitolta seurojen perustamalle Sarjaseurat ry: lie. Harrastajamäärät lähtivät kasvuun, lajia saatiin levitettyä kouluihin ja asenteet tyttöja naisjalkapalloilua kohtaan muuttuivat aiempaa myönteisemmiksi. Sanoilla oli myös tietty sisältönsä. Projektin lyhenne F.U.N. Tuloksia saavutettiin erityisesti tyttöjen osalta, sillä harrastajamäärät kasvoivat vuosittain. Pyrkimyksenä oli, että tyttöjen mukaan tulon kynnystä madallettaisiin kaikin tavoin. -projektin sanalla unelmoi haluttiin tavoitella jalkapalloilun mahdollistamaa kokemuksellisuutta ja elämyksellisyyttä. tulee sanoista FUTAA, UNELMOI ja NAUTI. Liiton päättäviin elimiin toivottiin nimettävän lisää naisia. Suomen Palloliitossa suunnattiin 1990-luvun lopulla laajernm in kin huomiota lasten ja nuorten jalkapalloharrastukseen. Naismaajoukkueen täysosuma ajoittui vuoden 2005 16 LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2009. Kansainvälinen kehitys vauhdittaa Tyttöjalkapalloilun ottaminen Palloliiton toiminnan painopisteeksi ei toki merkinnyt, että edustusjalkapalloilua olisi laiminlyöty. Naistenjalkapalloharrastuksen kasvattaminen onkin haaste, jonka Palloliitto joutuu tulevaisuudessa kohtaamaan (Vehviläinen 2008, 91-92). Loikkaus suosituksi Naisja tyttöjalkapalloilun suosion kasvu on jatkunut 2000-luvun vuosina. Nimenomaan tyttöjen jalkapalloilu nosti kaikista urheilulajeista eniten suosiotaan vuosien 1995-2006 välisenä aikana. Viestillä painotettiin, että tytöt toimivat nykyään uudenlaisissa ympäristöissä ja rikkovat samalla perinteisiä rajoja. FU.N. Uudistukset näkyivät myös valmennuksen organisoinnissa, sillä aluevalmennusta ja pelaajien tarkkailua lisättiin. Nykyisin Suomessa yksi tyttö kyrnrnenesrä harrastaa jalkapalloa. Menestykseksi voidaan laskea myös Mäkelänrinteen koulun tyttöjen voittama lukioiden maailmanmestaruus (Vehviläinen 2008, 82). Vuonna 1999 käynnistyi Kaikki Pelaa -nuorisostrategia, jonka olennaiseksi osaksi tuli myös tyuöjalkapallo (Suomen Palloliiton toimintakertomus 2000; Tuunainen 2007, 249)
Women's Foofball in China: Changes and Challenges. The Sporting Women. Hjelm, J. Kustannusosakeyhtiö Teos Helsinki. Faculty of Sports and Physical Education. & Mangan, J.A. Jyväskylän yliopisto Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto Liikuntatieteiden laitos. (toirn.) Rakas jalkapallo. Euroopan mestaruuskisoihin. Prague. 2004. WSOY Helsinki. 2004. Publications of Karelian Institute. University of Joensuu. Teoksessa Itkonen. 2002. Hong, F. Tulos merkitsi sitä, että Suomi selvisi vuonna 2006 Venäjällä pelattuihin MM-kilpailuihin,joissa menestys jäi kuitenkin vaatimattomaksi (Vehviläinen 2008, 97). & Nevala, A (toim I Kuningaspelin kentät. -projektin loppuraportti. Paavola, M. Will the "Iran Roses" Bloom Forever. Vehviläinen, H. 2007a. Suomi selvisi syksyllä 2004 ensimmäisen kerran EM-kisoihin. Tyttöjen ja naisten jalkapalloilusta on muodostunut kiinnostava kulttuurinen ilmiökokonaisuus, joka kiinnostaa sekä lajin harrastajia että yleisöä. Jatkapallokiriat. (toim.) Pelit Ja kentät. Laine, L. Vastaavasti suomalaisjoukkueissa on nähty ulkomaalaisia pelaajia. 2006. Joensuu. LÄHTEET Aalto, S. Suomalaisen Jalkapalloilun kaudet ja urheilukulttuurin muutos. Hjelm, J. Jyväskylä. Teoksessa llmanen, K. 2007 Tähtien tarina. Suomalaista naisjalkapalloilua voidaan jo pitää huippu-urheiluna. Capkova, R. H. Gummerus: Helsinki. Paavola, M. Amasoner på planen. Naisvaliokunnan pöytäkirja 1989 Suomen Palloliiton toimintakertomukset Tuunainen, S. Sport and Civil Society. The golden 60's and following problems in the 80's. Frank Cass & Co. 2007 Naiset Ja jalkapallo sosiaalisena liikkeenä. Itkonen, H. 2008. London. Sukupuolten tasa-arvokehitys tulee jatkumaan myös urheilun alueella. Weidenfeld & Nicolson: London. Teoksessa Lautela, Y & Wallen, G. Suomessa urheilua hallinnoiva opetusministeriö seuraa liikuntakulttuurin tasa-arvotilannetta myös tulevaisuudessa. Liikuntasosiologian pro gradu -tutkielma. Vastaavaan menestykseen ylsivät myös Suomen 19-vuotiaat tytöt selvittämällä tiensä Unkarissa pelattuihin vuoden 2005 EM-kilpailuihin, joissa yllettiin myös välierävaiheeseen. Voimistelevat Ja urheilevat aatteen sisaret. Sata vuotta suomalaista jalkapalloa. N:o 134. & Mangan, J.A. Naisten urheilun reunaehdoista. Suomen Palloliitto. Suomen Palloliitto; Minttu Paavolan sähköpostitiedonannot 23.1.2007 Suomen Palloliitto. 2007 Women's football in Czech Republic. Jalkapallon Pikkujättiläinen. London. Liikunta & Tiede 6/2006 Tutkimusartikkelit. Urheilujärjestöissä suhtaudutaan entistä vakavammin sekä tyttöjen että naisten urheiluun. 2007 Naisjalkapallon seuratoimintaa 1970-luvulta lähtien. Tutkimuksia 3/2004 Jyväskylä Lanfanchi, P., Eisenberg, C, Mason, T.,Wahl, A. Menestyksen myötä lajia potkitaan lisääntyvässä määrin myös median kentille. Piirteitä työläisnaisten liikuntakulttuurin kehityksestä. 2003. & Arponen, A.& Heinonen, M & Tamminen, J. FU.N. Teoksessa Hihnala, P (toim I Liikkeen puolesta Työväen Urheiluliiton naisia 1919-1996. 2007b. V. teoksessa Hong, F & Mangan, JA (toirn.) Soccer, Women, Sexual Liberation. Pronters Prento. Saatavilla www-muodossa <URL http//wwwslu.fi/@Bin/119514/Kansallinenliikuntatutkimus_2005_ 20061apsetjanuoret.pdf LIIKU!\ TA & TIEDE 46 • 4 /2009 17. Suomen Palloliitto. Gaudeamus / Helsinki University Press: Helsinki. Suomalainen tyttöjen ja naisten jalkapalloilu tarjoaa omat haasteensa myös urheilun tutkijoille. Alussa oli mimmiliiga. & Sulkava, E., &Tiitta,A. & SanGiovanni, L. Human Kinetics Publishers: Champaign. Naisten maajoukkueen menestyksen myötä muissa maissa on virinnyt kiinnostusta suomalaista jalkapalloilua kohtaan. & Tikander, V. Frank Cass & Co. 2004. Menestystarina jatkui itse Englannissa vuonna 2005 järjestetyissä EM-kisoissa, joissa Suomi selvitti tiensä aina välieräotteluihin saakka. SLU 2005-2006: Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006 Lapset ja nuoret. Jalkapalloilu paikallisena Ia globaalina ilmiönä. Kanerva, J. Boutilier, M.A. Helsingin Jalkapalloklubi 100 vuotta. Hong, F. Laine, L. Niinpä Suomi sai järjestettäväkseen vuoden 2009 EM-turnauksen. Naisten jalkapalloilun muutos Suomessa vuosina 1971-2006. & Nevala, A. HANNA VEHVILÄINEN, LitM Tiedottaja Suomen Palloliitto Sähköposti: hanna.vehvilainen@palloliitto.fi Arlihheli perustuu Hanna Vehviläisen ja Hannu Itkosen liirjaan Mimmiliigasta maailmalle Tutliimus suomalaisen naisjalhapalloilun muutolisesta. Svensk damfoboll 1965-1980. 1983. Soccer, Women, Sexual Liberation. Charles University. & Lehtola, E. Suomen Työväen Urheiluliitto TUL ry: Helsinki. 2004. Itkonen, H. 100 Years of football: The FIFA Centennial Book. 2004. 1996. Sociological Perspectives. Borea Bokförlag Umeå. Ulkomaalaiset seurajoukkueet ovat houkutelleet suomalaisnaisia riveihinsä, ja suomalaisia onkin pelannut muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa
Se vastaa myös liikuntayksikön ja Valtion liikuntaneuvoston (VLN) suhdetta 2000-luvulla. Hankkeita on perusteltu kansallisen ja paikallisen identiteetin vahvistamisella. Oma sananvaltansa oli myös toisen maailmansodan jälkeen perustetuilla läänien urheilulautakunnilla etenkin niissä lääneissä, joissa puheenjohtajana toiminut maaherra oli kiinnostunut liikunta-asioista. Ministeriön sisällä työnjakoa muutti läänien vuonna 1987 saama oikeus päättää pienten hankkeiden avustamisesta. Opetusministeriö alkoi ohjata määrätietoisemmin liikuntapaikkarakentamista vuoden 1966 jälkeen, jolloin sen alaisuudessa alkoi toimia urheiluja nuoriso toimisto. Ne ovat olleet sidoksissa myös urheiluelämän muoti-ilmiöihin ja suhdanteisiin. (Asetus läänin liikuntalautakunnasta 611/1987) Liikuntapaikkarakentamisen tukipolitiikassa erottuu erilaisia kausia, jotka heijastelevat ajankohdan käsityksiä liikunnasta ja ovat myös sidoksissa 18 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009. Ministeriö ryhtyi määrittelemään rakentamistarpeita liikuntapolitiikan näkökulmasta ja tehosti VUL:n aloittamaa teknistä neuvontaa. liikuntapaikkojen avustusesityksestä. Rakentamisen suuntaviivat määritteli käytännössä 1960-luvun puoliväliin asti opetusministeriön alainen Valtion Urheilulautakunta (VUL). VUL muuttui yksiselitteisesti asiantuntijaelimeksi, jolla oli oikeus antaa lausunto mm. V altio alkoi avustaa liikuntapaikkarakentaruista vuonna 1931. Ministeriö alkoi jakaa suurempia avustuksia harvempiin kohteisiin, mikä merkitsi kuntien osuuden korostumista hankkeiden toteuttajina. Liikuntapolitiikka jalkautuu liikuntapaikka rakentamisessa :uva: ANTERO AALTONEN Teksti: JOUKO KOKKONEN Liikuntapaikkarakentaminen ei ole perustunut yksinomaan koviin tosiasioihin. Myös avustuspolitiikan luonne muuttui. Vuonna 1966 luotu perusasetelma on säilynyt ministeriön organisaationmuutoksissa
(Seppo Paavolan haastattelu 9.4.2008, Risto Järvelän haastattelu 154.2008, Timo Haukilahden haastattelu 10.3.2009, Vuolle 1987) "Kenttä joka kuntaan" Opetusministeriön VUL:n esityksestä jakamat avustukset suuntautuivat aluksi urheilukenttien rakentamiseen. Jäähallien rakentaminen vauhdittui 1980-luvulla ja oli erityisen vilkasta 2000-luvun taitteessa. (Järvinen & Rantala 1968, 17) Tiheä kenttäverkosto vaati 1970-luvun lopulla perusteellista korjausta. Tätä ennen Suomessa oli vain yksi julkisessa käytössä ollut uimahalli Helsingin Yrjönkadulla. hallirakentamisen oppaiden laatimiseen. Yleisurheilun kyllästämässä ilmapiirissä kasvaneet päättäjät suosivat kenttähankkeita lajiperinteisiin vedoten: he uskoivat harrastuksen elpyvän kunnostetun kentän innostamana. Suomessa oli vuonna 1981 jo lähes 90 sään kestävää kenttää, joista kahdeksanrataisia oli noin kolmasosa. Sen rakentamista nopeutti pakkotilanne: Jääkiekkoliitto oli saanut vuonna 1963 jårjesteuäväksi MM-kilpailut kahden vuoden kuluttua, mutta vaadittavaa hallia ei ollut koko maassa. JääLIIKUNTA & TIEDE 46 • 412009 19. sisäliikuntatilojen rakentamista, mutta valtaosan avustuksista saivat urheilukenttiä rakentaneet kunnat ja urheiluseurat. Samalla valtio alkoi tukea myös mm. Liite 1.) VUL:n tavoitteena olikin 1940-1950-luvulla saada jokaiseen kuntaan urheilukenttä. Määrärahat lisääntyivät 1940-luvun lopussa Veikkauksen tuoton nopean kasvun ansiosta. (VUN 21.10.1981, 6 §. Komiteanmietintö 1984:20, 48 ja 78) Kiekkoilijoilla lobbaus hallussa Suomen ensimmäinen jäähalli valmistui vuonna 1965 Tampereen Hakarnetsään. (VUN, liikuntapaikkajaosto 9.12.1981, 5 §) Jäähallirakentaminen vilkastui 1970-luvun lopulla ja myös suurisuuntaisempia suunnitelmia virisi. Hankkeisiin oli myös mahdollista saada enemmän valtiontukea kuin muuhun liikuntarakentamiseen, koska kentille ei ollut määritelty avustuksen enimmäismäärän sanellutta normaalihintaa. Suhtautuminen alkoi muuttua 1970-luvun kuluessa, jolloin ministeriö osallistui mm. (Uimahallikomitean mietintö 1977, s. Aluksi halleja rakennuttivat suuret kaupungit, joille uusi liikuntapaikka oli myös edistyksen vertauskuva. Vuonna 1980 voimaantullut liikuntalaki suuntasi liikuntarakentamista pitkälti aluepoliittisin perustein, sillä Itäja Pohjois-Suomen kunnat saivat hankkeisiinsa enemmän tukea kuin vauraiden alueiden kunnat. Vähemmän näyttäviä, mutta tavallisten liikunnanharrastajien kannalta tärkeitä ovat olleet maastoliikuntamahdollisuuksien luominen 1960-1980-luvuilla ja 2000-luvulla rakennetut låhiliikuntapaikat. Salo 1965) Jo VUL suosi uirnahallirakentarnista ja piti ympäri vuoden käytössä olevia halleja parempana vaihtoehtona kuin maauimala. Tampereen ripeäoueinen kaupunginjohtaja Erkhi Napoleon Lindfors ajoi rakentamispäätöksen vauhdilla läpi ja kaupunki vei kisat hidasliikkeisemmän Helsingin nenän edestä. Uimahalli ei voinut enää rakentaa tai peruskorjata yli-insinööri Eslw Paalasen sanoin "kantti kertaa kantti ja lippa" -periaatteella. (llmanen 1996, 129-130) Helsinki sai jäähallinsa vuonna 1966. Vuonna 1952 kenttien osuus valtiontuesta oli lähes 80 prosenttia. (Aimo Murtomäen haastattelu 4.5.2009) Suuren hallikannan seurauksena 1980luvulla alkanut peruskorjauskausi jatkuu edelleen keskeytyksettä. 86-90) Rakentaminen jatkui nopeana myös 1980-luvulla ja hallien määrä ylitti 200:n. Tämän jälkeen sisäjäiclen rakentaminen eteni verkkaisesti. (Tynell 1959, Klemola 1995, 147) Käytännössä tavoite myös toteutui, sillä 1960-luvun puolivälissä Suomessa oli yli tuhat kenttää, joilla oli vähintään 250 metrin juoksurata. (Esim. Kestopäållystetta ei ollut vielä yhdelläkään radalla. (Laherma 1956, Tynell 1959) Ministeriön rakentamispolitiikassa uimahalleista tuli pysyvä suosikkikohde. Kenttien ohella 1950-luvulla valmistui paljon hyppyrimäkiä, joiden rakentamista vauhditti suomalaishyppääjien menestys. yhteiskunnassa käytettävissä oleviin voimavaroihin. (Komiteanmietintö 1985:5, 7. Yksi 1980-luvun päätavoitteista oli ajanmukaisten sisäliikuntatilojen saaminen pieniin ja köyhiin kuntiin. Opetusministeriön työryhmien muistioita 1988:22, 17) Yksityinen kylpylärakentaminen lisääntyi 1980-luvun puolivälissä, mikä pakotti ottamaan viihtyvyyden huomioon uudella tavalla julkisessa rakentamisessa. Urheilukenttien rakentamiskausi kesti 1930-luvulta 1960-luvulle, uimahalleja valmistui runsaasti vuosina 1965-1985 ja sisäliikuntatiloja 1980-luvulla. Vanhat kentät oli rakennettava käytännössä kokonaan uudelleen etenkin, jos juoksuradalle ja suorituspaikoille levitettiin kesiopäällyste. Kunnat olivat myös aikaisempaa valmiimpia rakentamaan koulujen yhteyteen koulurakentamisen normit ylittäviä saleja. Halleja oli 1960-luvun puolivälissä alle 20 ja vuosikymmen myöhemmin jo yli sata. (VUL 10.3.1952. Väkilukuun suhteutettuna uirnahallitiheys olikin saavuttanut Ruotsin tason. Sisäliikuntatilojen rakentamisessa opetusministeriön ohjausvalta oli 1980-luvulla tuntuva. (Komiteanmietintö 1980:18, 29. Vain harvoilla kaupungeilla oli muista kunnista puhumattakaan varaa rakentaa halleja, eikä opetusministeriökään ollut erityisen innokas tukemaan hankkeita. Hallien osalta ongelmana olivat myös suuret katsornotilat, joiden rahoittamiseen ministeriö ei voinut vuonna 1965 valtionavustusten käytöstä annetun asetuksen vuoksi osallistua. Monet paikkakunnat halusivat saada kahdeksanrataisen kentän Kalevan Kisojen järjestämismahdollisuuksien turvaamiseksi. Komiteanmietintö 1984:20, 63.) Uimahalleja ja sisätiloja Uimahallirakentaminen alkoi Suomessa käytännössä 1950-luvulla. Samalla korostui tilojen monitoimisuuden vaatimus. Halli sai tukea veikkausvoittovaroista peräti 31 prosenttia 5,8 miljoonan markan rakentamiskustannuksista (9,1 miljoonaa euroa). Komiteanmietintö 1980:18, 16
Peruskorjausten osuus pysyy rakennuskannan keski-iän noustessa vääjäämättä suurena. (VLN 23.5.1995, 6 §, liite 6a.) Maan hallitus päättikin myöntää hankkeeseen tukea. Kunnat joutuvat kantamaan liikuntarakentamisesta edelleen päävastuun, kuten ne ovat tehneet käytännössä aina. Turun kaupungin osuus oli 66 prosenttia. Päätavoitteena on ollut mahdollisimman laajoja kansalaisryhmiä palveleva rakentaminen. Aikoinaan 1980-luvulla suurhallihanketta oli perusteltu yleisurheilun tarpeilla. Vuonna 1989 Suomessa oli 60 hallia ja vuonna 2003 määrä oli jo 220. Liiton asettama hallivaatimus ulottui koskemaan 1980-luvun lopussa jo Ii-divisioonan seuroja. Pisimmälle edenneeseen Espoon hankkeeseen ehdotettu yksityisen ja julkisen rahoituksen yhdistäminen oli uusi asia, johon etenkin vasemmisto suhtautui torjuvasti. (Klemola l998, s. Valtiovalta ei kuitenkaan ollut halukas tukemaan hanketta muuta kuin kisojenjuhlarahan tuotolla, minkäjälkeen hanke raukesi. Jääkiekkoliiuo antoi halli rakentamiselle lisävauhtia antamalla neuvoja rakentamishankkeita suunnitteleville kunnille, vaikuttamalla päättäjiin ja kiristämällä olosuhdevaatimuksia. Valtion myönteinen suhtautuminen on vienyt hankkeita eteenpäin kunnallisessa päätöksenteossa, vaikka se on tasoltaan enintään viidenneksen kokonaiskustannuksista. VLN otti mestaruusjuhlien jälki kuohuissa myönteisen kannan Helsinkihallin nimellä kulkeneeseen hankkeeseen. Liikuntaharrastusta on sinänsä vaikea enää lisätä rakentamisen avulla, mutta uudisrakentamista tarvitaan edelleen. 20 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet, sillä ajankohta oli monessa suhteessa liian aikainen. 140-141) Samaan aikaan ympäri Suomea virisi lukuisia hai lihan kkeita. Harkimo johti jäähallibuumia Pääkaupunkiseudulle pitkään kaavailtu hallihanke toteutui vuosina 1995-1997. yleisurheilun sisäratojen MM-kilpailuihin soveltuva suurhalli, pikaluisteluhalli, sisävelod rorni ja lentomäki. Huuman tuloksena jäähalliverkosto laajeni kattamaan suuren osan maaseutukunnista. (Valtion liikuntarakentamisen suunta 2004, 8) Valtion li ikuntapaikkarakentam iseen ohjaaman tuen voi tulkita olleen osa hyvinvointivaltion rakentamista. Perusteluissaan neuvosto vetosi "hallin yhteiskunnalliseen merkitykseen erityisesti pääkaupunkiseudulle, mutta myös koko Suomelle". Pääosa rakentamisesta olisi tullut Suomen rahoitusmarkkinoiden kireyden vuoksi valtion ja Espoon kaupungin maksettavaksi. Opetusministeriö ei olekaan halunnut lähteä säntäämään liikunnan trendien perään, vaan on pysytellyt rahoituksessaan vakaal la peruslinjalla. (Liikuntarakentamisen suunta 2007, 9) Ikääntyvän väestön tarpeet muuttuvat ja asutuksen keskittymisen vuoksi rakennettavilla uusilla asuinalueilla liikuntapaikkoja on niukasti. Valtioneuvosto myönsi tarkoitukseen vuoden 1991 MMkisojen juhlarahan tuoton, joka kattoi kymmenen prosenttia kustannuksista. Onpa vireillä jopa Tahkovuoren korottamiseen talviolympiavalmiuteen Siilinjärven lannoitetehtaan jäteaineksella. Suomessa on vuonna 2009 lähes 30 000 liikuntapaikkaa. Silti valtion liikuntapaikkarakeruamiseen suuntaama tuki ei riitä vastaamaan kaikkeen kysyntään. Mennander & Mennander 2003, s. Muotoilu on jättänyt tilaa kilpaja huippu-urheilulle, mutta on velvoittanut ouamaan huomioon myös laajemmat tarpeet. (Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta 2006) Suurempaa, komeampaa, kalliimpaa mutta kuka maksaa. (Mennander & Mennander 2003, 142.) jäåhalleja on jo monissa kunnissa, joissa ei ole uimahallia. Silti rakentamisen tuki on 2000luvulla edelleen ollut tärkeä liikuntapolitiikan keino. JOUKO KOKKONEN FT Tutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi I<irjoillajalta on valmistumassa valtion merliitystä liilwntaralientamisen ohjaajana ja rahoittajana häsiltelevä lulliimus. VLN ja opetusministeriö perustelivat hanketta sillä, että halli sopii, vaikkakin erityisjärjestelyin, myös yleisurheilun kisapaikaksi. (Liikuntapaikkahankkeet 2009) Suunnitelmia ei hillitse edes se, että opetusministeriö on korostanut huippu-urheilua palvelevan rakentamisen saavan korkeintaan kymmenen prosenttia vuotuisista avustusvaroista. Sen rahoitus perustui julkisen rahoituksen lisäksi yrityksille suunnattuun aitioiden myyntiin, jonka tuotto oli neljännes kokonaiskustannuksista. Ensimmäinen suurhalli valmistui Turkuun vuonna 1991. Hanke sai ylimääräistä nostetta Suomen joukkueen keväällä 1995 voittamasta kultamitalista, mitä hankkeen vetäjä /-larry /-larhirno taitavasti hyödynsi. (VLN 29.3.1996, 6 §, liite, vuoden 1996 liikuntapaikkojen avustusesitys. Vuonna 2006 maaseutumaisissa kunnissa oli 17 prosentissa uimahalli ja 35 prosentissa jäähalli. (Seppo Paavolan haastattelu 5.5.2008) Tavanomaisten liikuntapaikkojen lisäksi Suomessa on vireillä lukuisia suurhankkeita, joiden yhteiskustannukset ovat arviolta neljännesmiljardi euroa. kiekkoliitto sai isännoitäväkseen vuoden 1982 MMkisat, minkä seurauksena sekä Espoossa että Turussa kaavailtiin Suomen ensimmäisen su urjäähal Ii n rakentamista. Suunnitteilla on mm. Kaupunkimaisissa kunnissa 86 prosentissa oli uimahalli ja 88 prosentissa jäähalli. Helsinki-halli sai tukea 21 miljoonaa markkaa, mihin Harkimo oli jälkikäteen tyytymätön. ll4-l l5) Jääkiekon asema vahvistui rahavirroiltaan suurimpana kilpaurheilulajina 1980-luvulla, mikä vaikutti hallirakentamiseen
Suomen nykyaikaisin uimahalli Kouvolassa, Aamulehti 17.7.1965. Liikuntarakentamisen suunta 2007. kuntoliikuntaseminaari Seinäjoella 17. Leijonien tarina. Valtakunnallinen liikuntapaikkasuunnitelma 198420. Asetus läänin liikuntalautakunnasta 611/1987. Kansa liikkeelle! Liikunnan moniottelija muistelee. LÄHTEET HAASTATT ELUT Timo Haukilahden haastattelu 10.3.2009 Risto Järvelän haastattelu 15.4.2008 Aimo Murtomäen haastattelu 4.5.2009 Seppo Paavolan haastattelut 9.4.2008 ja 5.5.2008 KIRJALLISET LÄHTEET 11 liikuntapaikkatoimikunnan mietintö (Komiteanmietintö 198420). Helsinki 1995. Sisäministeriön Julkaisuja 31/2007. (Opetusministeriön työryhmien muistioita 1988:22, 171 Mennander, A. Tuki oli huomattava myös ennen vuosien 1989 ja 2001 MM-kisoja. Kunnat liikkeellä. Uimahallitoimikunta 11:n mietintö !Komiteanmietintö 1985:5) Komiteanmietintö 1985:5. Jyväskylä 2003. Valtion liikuntarakentamisen suunta 2004 VUL:n, VUN:n ja VLN:n pöytäkirjat 1931-2000. Jyväskylä 1996. 1956. Suomen Jääkiekkoliiton historia 1929-2004. Tynell, A. Helsinki 1977. Uimahallitoimikunnan mietintö !Komiteanmietintö 1977:55). Lehdistötiedote 17.4.2009. 1998. Liikuntatieteellisen Seuran Julkaisu nro 142. Salo,U. EteläPohjanmaan kesäyliopiston 8. 1968. Komiteanmietintö 1980:18. VUL:n ja läänien urheilulautakuntien neuvottelu 27.1.1959. LIIKUNTA & TIEDE 46, 412009 21. Klemola, H. Helsinki 1998. Valtakunnalliset liikuntapaikkahankkeet valtionavustushakemuksina 2009. & Rantala, L. 2003. Klemola, H. Tämä näkyy myös valtion liikuntapaikkarakentamiseen suuntaamassa tuessa. Vuolle, P. Helsinki 1968. Helsinki 1985. Studies in Sport, Physical Education and Health 43. 18.9.1987 Rantasipi Sorsanpesässä. 1987. (Liikuntapaikkahankkeet 2009): hankkeiden perusidea. Valtio on avustanut molempien kohteiden rakentamista eri rahoitusmuodoin 1930-luvulta lähtien. rakennusavustusten myöntämisessä noudatettavat periaatteet. Komiteanmietintö 1977:55. !Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta 20061 Kunnallisten liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka aikuisten liikunnassa. Kunnallinen liikuntahallinto suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa 1919 1994. Järvinen, 1. Teoksessa Liikuntaa kaikelle kansalle, Valtion, läänien ja kuntien liikuntahallinto 1920-1994. Perustietoja Suomen urheilulaitoksista. Urheilualuetutkimus. OLYMPIASTADION JA LAHDEN URHEILUKESKUS SUURIMMAT TUKIKOHTEET Y leisurheilu ja hiihto ovat suomalaisen urheilun suuria menestyslajeja ja niitä on pidetty kansallisen identiteetin kannalta keskeisinä. Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta 2006. Kaksi eniten tuettua kohdetta ovat olleet Helsingin olympiastadion ja Lahden hiihtostadionin ympärille rakentunut urheilukeskus. Olympiastadion on aivan omassa luokassaan, sillä se on runsaasti tukea rakennusvaiheessa, 1952 olympiakisojen alla, yleisurheilun 1971 EM-kisojen ja 1983 yleisurheilun MM-kisojen edellä, 1990-luvun alun peruskorjaukseen ja 2005 yleisurheilun MM-kisojen vaatimaan rakentamiseen. Laherma, V. 1996. 1965. Helsinki 1984. Liikuntapaikkatoimikunnan mietintö Valtakunnallinen liikuntapaikkasuunnitelma vuosille 1980-1985. Läänien liikunta ja urheilu 1946-1994. 1995. 1959. Lahdessa suurin panostus tapahtui 1970-luvulla, jolloin alue sai perusmuotonsa ennen MM-hiihtoja 1978. llmanen, K. Minkälaisia liikuntapaikkoja ihmiset haluavat ja minkälaisia he saavat. alustus VUL:n ja maaherrojen kokouksessa 12.9.1956. Opetusministeriön urheiluja nuorisotoimisto. 1 osa. & Mennander, P
z ~ ;,; > :, "' 22 LIIKUNTA & TIEDE 46•412009. Teksti: AIJA SAARI 4 i · r l l :.1 1: l • -~ ,l .,j, " l)i_ r1 ~ l Jllit/Jlj:JI z U.J z ,<( > ,..: a: U.J ><l'
Tällöin ajatellaan, että vammaisten henkilöiden osallistuminen tavallisten urheiluseurojen toimintaan on mahdollista, jos seuroja tuetaan toteuttamaan parempaa urheilua kaikille. L iikunnan ja urheilun integraatioprosessien tavoitteena on synnyttää kaikille avointa liikunnan ja urheilun tarjontaa erillisen vammaisurheilun tai erityisliikunnan palvelujen rinnalle (esim. vammaisuuden sosiaalinen malli). (Elling & Claringbould 2005.) Lisäksi yhteiskunnan tukipalvelut, esimerkiksi henkilökohtainen avustaja, apuväline tai kuljetuspalvelut, joudutaan perusLIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /20C"fJ 23. Toisten mukaan ottaminen ja toisten pois rajaaminen on epätasa-arvoa, joka voi vahvistaa sitä, että jatkossakin seuraan mukaan tuleva potentiaalinen harrastaja nähdään vain vammansa kautta. Esimerkiksi paralympialaisten cp-jalkapallojoukkueessa pelaajalla on oltava tietyn tasoinen cp-vamma. Valtion liikuntaneuvosto 2005.) Integraation huono maine on seurausta koulumaailmasta, jossa integraatio usein ymmärretään fyysisenä siirtämisenä erityisopetuksesta yleiseen, jolloin on ryhdytty puhumaan "integroiduista oppilaista". Avointen palvelujen ongelmana on, että tieto ryhmästä tai tarjonnasta ei ehkä koskaan saavuta vammaista harrastajaa. Tämä voi vahvistaa lääketieteellistä ajatte! ua pal vei u jen järjestämisen taustalla ja luoda esteitä laajemman inkluusioprosessin etenemiselle. Huippu-urheilun yhteistyötä motivoi koventunut kansainvälinen taso ja kiristynyt kilpailu mitaleista. Tulo kynnystä nostavat tiedonsaannin ja esteellisten tilojen lisäksi rahan, ajan ja liikuntakaverin puuttuminen tai pelko kiusatuksi tulemisesta. Vammaisten henkilöiden mukanaolo tasavertaisina toimijoina urheiluseuroissa nähdään myös merkkinä urheilun reiluudesta ja tasaarvosta. Potentiaalisen varnmaisurheilijan tunnistaminen edellyttää ensiksikin, että valmentaja tunnistaa kyseisen "oireyhtymän", tietää periaatteessa vammaisurheilun luokittelun omassa lajissaan ja vielä lisäksi hyväksyy tämän erilaisen omaan ryhmäänsä. Lasten yhteisötason liikuntaohjelmissa, kuten iltapäivätoiminnassa, lievästi vammainen tai erilainen vielä menee yleisessä ryhmässä mukana (Saari 2007,41-45), mutta kilpailullisemmin suuntautuneissa urheiluseuroissa yksittäinen vammainen nuori saattaa pudota jatkoryhmistä, ellei häntä tunnisteta potentiaaliseksi vammaisurheilijaksi. Laajemmin ymmärrettynä integraatio on vastakohta segregaatiolle eli vammaisten henkilöiden eristämiselle muusta yhteisöstä. Henkilön vamma tai lääketieteellinen tila ei ole olennaista, koska hän itse kertoo, mitä esimerkiksi turvallisuussyistä on tarpeen tietää. Wolff, henkilökohtainen tiedonanto 2.7.2009 ja Nixon 2007, 431-432), jolla tarkoitetaan sitä, että henkilö itse valitsee harrastuspaikkansa, -seuransa ja lajinsa (ks. Tällöin lähdetään yleisten osallistumisen esteiden tunnistamisesta ja pyritään toteuttamaan toimintaa, jossa kaikenlainen erilaisuus nähdään mahdollisuutena ja rikkautena. Aina jossakin vaiheessa jyvät erotellaan akanoista. Tässä piilee huippu-urheiluun tähtäävän vammaisurheilun tasa-arvotyön suurin paradoksi. YK 2006). Esimerkkejä tällaisista ohjelmista ovat Kaikille Avoin -ohjelma ja viime vuonna päättynyt Liikuntaa Kaikille Lapsille -hanke ( ks.Saari 2005). Vamman ja toimintakyvyn mukaan lajin pariin joko pääsee tai ei pääse. Sen voi myös nähdä prosessina, välivaiheena ja työkaluna kohti inkluusion ideaalia, jossa jokainen on jo osa lähi yhteisöään ja niitä palveluita, joita kaikki muutkin käyttävät. Myös tällä lähestymistavalla on ongelmansa, kun tavoitellaan osallistujiksi vammaisia henkilöitä. Tietämätön valmentaja pudottaa kömpelöltä näyttävän nuoren joukkueestaan ja valistunut valmentaja oivaltaa jälkimmäisen potentiaaliseksi paralympiaurheilijaksi ja kelpuuttaa mukaan. Syynä voi olla myös mielikuva urheilun vaatimista erityistaidoista, sillä urheilun normi painottaa kyvykkyyttä, kontrollia, järjestystä ja normaaliutta. Erilaisten lähestymistapojen ongelmat Ruohonjuuritasolla suurin haaste on säännöllisen harrastuspaikan löytäminen. Kuvitellaan jalkapalloseura, jossa on mukana yksi kömpelöltä näyttävä, mutta todellisuudessa lievästi cp-vammainen nuori. Suomen Paralympiakomitea, sekä liikunta-, näköja kehitysvammaisten liikuntaja urheilujärjestöt ovat viime vuosien aikana ottaneet pitkän harppauksen kohti perinteistä vammattomien urheilua. lnkluusiossa on keskeistä valinnanvapaus (Eli A. Arjen kynnyksiä mielikuvissa, tiedonsaannissa, esteettömyydessä, tukipalveluissa Toinen vammaisurheilun lähestymistapa lähestyy vammaisuutta sosiaalisena ja ympäristöstä johtuvana tila (ns
Esimerkiksi kehitysvammaiset urheilijat ja ei-paralympialajit eivät aluksi kuuluneet mukaan. Paralympiakomitean Torinosta 2006 ja Peking 2008kisaraporuien mukaan Paralympiakomitea saavutti kesälajien kuuden rnitalin tavoitteensa Pekingin paralympialaisissa. Roolimallien toivotaan helpottavan uusien urheilijoiden rekrytointia. Mitalit olivat kuitenkin vain muutaman lajin ja urheilijan varassa ja niitä ei voi selittää pelkällä lajiliiuoyhteistyöllä. Peking-mitalistien Leo-Pehlw Tähden, Marhlw Niinimäen,Jani I<allungin ja tandempyöräilijöidenjarmo Ollanhec/011 ja Marlw Törmäsen kautta varnmaisurheilu on enemmän näkyvillä ja hitusen vähemmän marginaalissa. Vuonna 2002 käynnistetty Liikuntaa Kaikille Lapsille -hanke toi inkluusion käsitteen urheiluun ja vuonna 2006 käynnistetty Kaikille Avoin -ohjelma jatkoi sen mukaisten työtapojen vakiinnuttamista laajemmin koko urheiluun. Tuloksia huippu-urheilussa vai muutoksia ympäristössä Vammaisurheilun hankkeissa tavoitteet ja sen myötä myös työkalut ovat lähes vastakkaiset: Paralyrnpiakomuean hankkeessa tavoiteltiin huippu-urheilutuloksia ja inkluusiohankkeissa kohteena on ympäristö ja palvelut. (Laakso, 2009). Hankkeet perustuvat arvopohjaan, jossa kunnioitetaan yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia. Paralympiakomitean integraatiohanke koski käynnistyessään vain liikuntaja näkovarnrnaisurheilijoiden maajoukkuetoimintaa ja niissäkin vain niitä yksilöitä, jotka olivat jo tarpeeksi hyviä voidakseen integroitua. Laji liittojen keskinäiset erot integraation toteuttamisessa ovat kuitenkin suuret. Erityisliikunnan tai vammaisurheilun tarjonta on positiivista syrjintää siinä missä maahanmuuttajanaisten uirnakoulutkin. Saloviita 2006). Täm ä voi vahvistaa henkilöiden käsitystä itsestään vajavaisina, erilaisina ja vai n erill ispalvel ui h i n kelpaavina. Kyseessä on satsaus huippuihin ja siten eräänlainen ylhäältä alaspäin -strategia. Sen tavoitteita ovat menestys, tehokkuus ja vammaisurheilun statuksen nosto. Paralympiakornitea lähti toteuttamaan järjestelrnällisiä lajiliittointegraatiota kansainvälisten esimerkkien, vuonna 2002 valmistuneen strategiansa ja Kivistön huippu-urhe ilutyöryhmän kannustamana vuonna 2004. "Ei mitään resursseja laajentaa toimintaa mihinkään suuntaan" (påävalrneruaja 12.5 2009). Näkyvyyden henkilöityminen vain miehiin ja "vammansa voittajat" -tyyppinen uutisointi voivat johtaa yksinkertaistaviin selityksiin ja stereotyyppisiin roolimalleihin (Howe 2008),jotka voivat nostaa kynnystä osallistua vammaisurheiluun entisestään. Plussapuolella vammaishuippu-urheilijat ovat urheilija-apurahojen myötä pääsemässä taloudellisesta kuopasta ja KIHU-yhteistyön kautta valmennuksen avuksi on saatu tutkittua tietoa. Vammaishuippu-urheilun integraatiolla pyritään takaamaan huippu-urheilijoille mahdollisimman hyvät puitteet valmentautua ja keskittyä huippu-urheilijan uraan. Lisäksi sekä kesäettä talvilajeissa paralympiaurheilun kansainvälinen taso on noussut ja uusia maita tullut mukaan paralympialaisiin. tele.m aan lääketieteell isten vam m alu o kitt elujen ja tuen tarpeen kautt a (esim . Laajeneva yhteistyö vaatii arvojen puntaroimista Urheiluseuroja kammetaan monesta suunnasta kansalaisyhteiskunnan pelastajan ja syrjäytymisen ehkäisijän rooliin. Silti siihen, että ylityöllistetyt seurat nykyistä laajemmin tarttuisivat vammaistyöhön, tarvittaisiin kuitenkin rohkaisua, tukea ja toimivia malleja. Huippu-urheilun mittarina mitalit Vammaishuippu-urheilun tärkein onnistumisen mittari on paralympiamitalit. Kehitysvammaiset ovat ehkä Lontoon 2012 paralympialaisten myötä palaamassa paralympiaperheeseen. Esimerkiksi uintiin palkattiin viime syksynä päätoiminen vammaisuinnin koordinaattori, joka vastaa sekä erityisryhmien harrasteettä vammaishuippu-uinnista. Yhtenä perusteluna oli myös lisätä vammaishuippu-urheilijoiden tasa-arvoa. Tasa-arvoa on sekin, että menestyksen eteen on harjoiteltava ammattimaisesti ja, että huippu-urheilijan vastuuseen kuuluu olinpaikkatietojen säännöllinen päivittäminen doping-testaajia varten. Ristiriidan tiedostaen Paralympiakomitea on laajentamassa rooliaan vammaishuippu-urheilun koordinaattorina ja ottamassa vastuuta myös uusista lajeista. Paralympiakomitea haluaa laajentaa integraatioyhteistyötä ja on asettanut integraation uudeksi haasteeksi seuratason (Paralympiakomitea 2008, 23-24). Gordon W Allportin (1954) kuuluisan kontaktiteorian mukaan ennakkoluuloisuus perustuu tiedon puutteeseen ja uuden tiedon vastustamiseen, joten ennakkoluulojen vähentämiseksi tarvitaan kontak24 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 12009. Nimetyt lajiliitot saivat hankkeen aikana erillistä integraatiorahaa, joka on hankkeen jälkeen siirretty Opetusministeriön jakaman perusavustuksen yhteyteen. Lajiliittoyhteistyöllä on kuitenkin saatu käyttöön sellaista valmennustietouua, jota huipulle pääsyyn tarvitaan. Pistesijoissa onnistumiset ja epäonnistumiset jakautuvat tasan integraatioja muiden lajien kesken. Koi 111 ivuotisen i ntegraatiohankkeen loputtua uusia lajeja on tullut mukaan integraatioyhteistyöhön ja osa lajiliittokumppaneista on laajentanut toimintaansa myös huippu-urheilun ulkopuolelle. Tosiasiassa mediassa näkyvät vain harvat menestyneet. Näkyvyyden, tulosten ja huippu-urheilun rahoituksen tasa-arvoistumisen myötä vammaishuippuurheilu lähenee muuta urheilua hyvässä ja pahassa. Talvilajien heikkoa menestystä selitetään urheilijamäärien notkahduksella ja luokittelumuutoksilla. Koska yhteistyömalleja ei ole ja selkeät sopimukset vastuista, koordinaatiosta ja resursseista puuttuvat, osa lajiliitoista kokee rajojen kulkevan juuri tässä: jo valmiiksi osaavien ja motivoitujen vammaisurheilijoiden valmennuksen ja kilpailemisen alueella
Sen huomaaminen, että molemmat osapuolet hyötyvät yhteistyöstä, motivoi jatkamaan. AIJA SAARI, LitM Kehityspäällikkö Suomen Invalidien Urheiluliitto sähköposti: aija.saari@siu.fi TERMIT TUTUIKSI: VAMMAISUUDEN YKSILÖMALLI Vammaisuuden yksilömallissa (myös lääketieteellinen tai tragediamalli) ajatellaan, että vamma on lääketieteellinen tila sekä yksilön pääasiallinen ja ensisijainen ominaisuus. Kohtaamisia lasten liikunnassa. Saari, A., Rautio, S. Kasvatus 37 (41, 326-342. Tämä voi vahvistaa yleisten liikuntapalvelujen työntekijöiden pelkoja ja asenteita vammaisuutta kohtaan. Kohtaamisten ohessa opittiin yhteistyötä ja luottamusta ja resurssejakin säästyi. Yksilömallin mukaisessa ajattelussa oletetaan, että vammaisten liikuntapalvelujen toteuttamisessa tarvitaan lääketieteen asiantuntemusta. Mitä pitemmälle liikuntakulttuurin inkluusio kehittyy, sitä enemmän syrjintää ja ekskluusiota tunnistetaan entuudestaan tutuissa käytännöissä. Convention on the rights of people with disabilities. 2007. Journal of Sport and Social lssues 2007, 31, 417-433. Tarinoita lasten urheilusta. Saloviita,T 2006. Saari, A. & Green, F.P. Ota minut mukaan. (toimi. & Claringbould, 1., 2005. LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 25. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisu1a 192. Opetusministeriön strategisen ohjauksen rooliin soveltuisi prosessin rinnalla kulkevan ajantasaisen ulkopuolisen arvioinnin käynnistäminen, jossa määrällisten tulosten ja eurojen ohella seurataan myös prosessien laajenemista. html (luettu 19.9.2006). The nature of Prejudice. P. Strategies for lnclusion. From Inside the Newsroom: Paralympic Media and the 'Production' of Elite Disability. Helsinki: Suomen Invalidien Urheiluliitto. SOSIAALINEN MALLI Vammaisuuden sosiaalinen malli on vammaisliikkeessä 1970-luvun alussa virinnyt vastareaktio vammaisuuden yksilömallille. & Remahl, V. Malli korostaa vammaisuuden sosiaalista ja ympäristöstä johtuvaa luonnetta. 2008. Se tuo esiin vammaisiin henkilöihin kohdistuvat ulkoiset rajoitukset, kuten esteelliset liikuntatilat ja painottaa oikeuksia yhdenvertaisiin palveluihin. 1997. Laakso, henkilökohtainen tiedonanto 15.7.2009 Nixon, H.L, 11 2007. Yhteinen ja kaikille avoin liikunta Erityisliikunnan yhteistyön ja integraation kehittäminen suomalaisessa liikuntakulttuurissa 26.9.2005. Keskeisiä kehittämisen paikkoja näyttäisivät olevan tiedottaminen, tapahtumat ja vammaisten henkilöiden oman osallistumisen lisääminen kaikilla tasoilla, ei pelkästään urheilijoina. teja enemmistön ja vähemmistön välillä. Integraation tavoitteena on inkluusio. 2005. INKLUUSIO lnkluusiossa katsotaan meidän kaikkien jo olevan osa omaa yhteisöämme ja oikeutettuja yleisiin palveluihin. Howe, D. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. Schleien, S.J., Ray, M.T. Yhdistyneet kansakunnat 2006. 2008.) Integraatioprosessin laajeneminen huippu-urheilusta myös muille alueille edellyttää lajiliitossa vahvaa arvopohjaa, kirjattuja toimintasuunnitelmia ja strategioita sekä aitoa kiinnostusta seurata, kehittää ja parantaa omia käytäntöjä. 1954. 2004. Kaikille Avoin -ohjelma, vammaisurheilujärjestöt ja kokeneimmat lajiliitot voivat toimia neuvojina ja kehityskumppaneina. 2nd ed. Lasten inkluusiohankkeessa kohtaamiset olivat sekä keino että tavoite. Esimerkiksi yleisurheilussa vammaisur heilijat osallistuivat Pihtiputaan Keihäskarnevaaleille jo 1990-luvun alussa: "Me tunnettiin näitä samoja ihmisiä, oli helpompi sulauttaa toimintaan mukaan", kuvaa SUL:n valmennuspäällikkö Jarmo Mälielä (12.5.2009). International Review for the Sociology of Sport 43, 135-150. Community Recreation and People with Disabilities. Saari, A. INTEGRAATIO Integraatiossa on kyse liikunnan ja urheilun prosesseista, jolla tavoitellaan lisääntyvää yhteistyötä esimerkiksi vammaisten ja vammattomien välillä ja sovitellaan eri järjestelmiä tiiviimmin yhteen. Valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaosto 2005. Mechanisms of inclusion and exclusion in the Dutch sports landscape: Who can and wants to belonq. Erityistukea tarvitseva lapsi leikissä ja liikunnassa. Alanko, R., Remahl, V., Saari, A. LÄHTEET Allport G.W. Liikuntaa Kaikille Lapsille -hanke 2002-2008. Yhdessä ja erikseen. Reading, MA:Addison-Wesley. Avoimissa tapahtumissa kaikenlaiset osallistujat kokeilivat vammaisurheilun ja paikallisseurojen lajeja. Sociology of Sport Journal, 22, 498-515. Constructing Diverse Opportunities for people With Disabilities. http://www.un.org/esa/socdev/enable/index. (Saari ym. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja inkluusio liikunnallisen iltapäivätoiminnan kehittämishankkeissa 2004-2007.Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikkö LINET. Elling, A. 2008. Kyseessä on jatkuva prosessi. Helsinki: Suomen Invalidien Urheiluliitto. Helsinki: Suomen Invalidien Urheiluliitto. Erityisopetus ja inkluusio
Siksi on hyvä, että rinnalle on tullut sana saavutettavuus, joka kuvastaa myös tasavertaisuuteen liittyviä asenteita. Suomessa on pitkään käytetty termiä esteetön, joka monesti liitetään vain fyysisiin tiloihin. E nglanninkielessä käytetään termejä barrierIree, design [or ali, inclusive design, universal design ja accessibility. Esteettömät ja saavutettavat reitit soveltuvat kaikille, eikä niitä ole tarkoitettu ainoastaan liikkumisesteisille. Integraatiohankkeen kanssa samanaikaisesti yhteistyö KIHU:n kanssa tiivistyi. Liikuntaa Kaikille Lapsille -hanke (2002-2008) Teksti: RIIKKA JUNTUNEN L iikuntaa Kaikille Lapsille -hanketta toteutettiin kolmen vammaisurheilujärjestön (SlU, SKLU ja NKL) toimesta yhteistyössä Nuoren Suomen ja Jyväskylän yliopiston kanssa. Lokakuussa 2008 ilmestynyt hankkeen arvointiraportti keskittyy oppimisprosessin ja yhteistyön kuvaamiseen. Liikunta ja urheilu voi olla saavuttamattomissa myös asenteellisten, taloudellisten tai tiedonsaannista johtuvista syistä. Suomen Paralympiakomitean integraatio -hanke (2005-2007) V ammaisurheilun, lajiliittojen ja seurojen välistä yhteistyötä on tehty 1980-luvulta asti lähinnä kilpailujen järjestämisessä ja vähitellen myös valmennuksessa. Hankkeen kautta toteutettiin lähes 200 liikuntatapahtumaa, jossa seuratoimijat olivat mukana esittelemässä omia lajejaan ja tarjontaansa rinnakkain vammaisurheilun kanssa. Vuonna 2005 integroituivat ampumaurheilu, judo, purjehdus ja uinti, vuonna 2006 alppija maastohiihto ja lopuksi yleisurheilu vuonna 2007. Olennaista on ymmärtää, että esteettömät ja saavutettavat 26 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2r:J:YJ. Viimeisen vuosikymmenen aikana rakennettu ja merkitty erilaisia reittejä ja raitteja, jotka ovat turvallisia ja helposti saavutettavissa. Esteettömiä uimarantoja on jo muutamia ja joillakin paikkakunnilla pääsee myös metsään esteettömästi. Tavoitteena olivat kohtaamiset ja liikuntakynnyksen madaltaminen. Liikuntalain hengen mukaisesti kaikilla kuntalaisilla tulee olla mahdollisuus aktiiviseen elämäntapaan ja terveyttä edistävään liikuntaan. Maajoukkuetason urheilijoiden integroitumiseen tähtäävä yhteistyö lajiliittojen kanssa käynnistyi Opetusministeriön tukemana asteittain. Kohtaamisia lasten liikunnassa on luettavissa pdfmuodossa verkkosivuilta www.siu.fi tai www.liikuntaakaikillelapsille.info. Samalla idealla toteutettiin 56 lasten liikuntaleiriä yhteistyössä liikunnan aluejärjestöjen kanssa. Ulkoilureittien arviointiin on kiinnitetty huomioita ja uudessa reittiluokituksessa otetaan huomioon myös esteettömyys. lntegraatietyö lajiliitojen kanssa jatkuu varsinaisen hankkeen loputtuakin. Esteettömyydessä on kyse myös tiedon saannista, päätöksenteosta ja osallistumisesta. Lisätietoja www.paralympia.fi Esteettömyys ja saavutettavuus puhuttavat liikunnan ja urheilun kentillä Esteettömyys ja saavutettavuus edistävät tasa-arvoa ja tasavertaisuutta. Ne antavat yksilölle mahdollisuuden valita missä ja milloin harrastaa liikuntaa. Kaksipäiväisestä Erityistä tukea tarvitseva lapsi liikunnassa -koulutuksesta tuli suosittu. Luonnossa liikkuminen on yksi suomalaisten suosituimmista harrastuksista ja Metsähallituksen rakentamat reitit ovat ainutlaatuisia maailmassa. Esteettömillä reiteillä liikkuu paljon perheitä, sillä tilaa on riittävästi lapsille ja lastenrattaille. Lisäksi yleisurheilu, hiihto, ampumaurheilu, uinti ja purjehdus olivat mukana vammaisurheilun koulutushankkeessa 2006-2008, jossa muokattiin vammaisurheilun lajikohtaisia sisältöjä lajiliittojen omiin koulutusjärjestelmiin. Kuntien liikuntapaikat ovat avoimia kaikille kuntalaisille, joten on tärkeää kiinnittää huomioita niiden esteettömyyteen ja saavutettavuuteen. Vammaisurheilun toimihenkilöistä ja maanlaajuisesta vapaaehtoisten kouluttajaverkostosta kehittyi hankkeen aikana konsultteja, jotka koulutusten lisäksi neuvovat ja opastavat yleisen liikunnan toimijoita käytännön asioissa. Kolmivuotisen integraatiohankkeen seurauksena vammaishuippu-urheilijat pääsivät osaksi lajiliittojen valmennusryhmiä ja -tukia, kilpailuja rekrytointijärjestelmiä ryhdyttiin muokkaamaan ja Paralympiakomitea jättäytyi näiden lajien osalta koordinoivaan ja tukijan rooliin. Opetusministeriön tuella palkattiin puolipäiväinen koordinaattori, joka hankkeen loputtua siirtyi kokopäiväiseksi työntekijäksi Nuoreen Suomeen. Koulutuksissa kohdattiin lähes tuhat ohjaajaa
ovien leveyksistä, kulkureittien kaltevuuksista, tietoa valaistuksesta ja vaatimukset induktiosilmukan käytöstä. Kaupunkiympäristön esteettömyys on noussut esille Helsinki kaikille -hankkeen aikana. Näillä kävelykierroksilla saadaan tietoa ihmisten mahdollisuuksista liikkua tietyssä ympäristössä, mutta saman paikka voi saada erilaiset tulokset, mikäli arviointiryhmää vaihdetaan. On tärkeää tiedottaa toiminnasta avoimesti ja selkeästi. Hyvin tehdyllä ja suunnittelulle reitille pääsisivät myös ne, jotka erityisesti hyötyvät leveästä reitistä. Hyvää suunnittelua kaikille ei erillisille ryhmille Esteettömyyttä ja saavutettavuutta edistetään Suomessa eri tahojen toimesta. Kilpelä on korostanut useaan otteeseen, että kyseessä on erityisesti hyvä ja kaikille soveltuva suunnittelu, ei tietylle erityiselle ryhmälle tehty erikoisratkaisu. Kynnyksistä ei tarvitse tehdä 20 mm korkeita. Saavutettavuuden arviointiin tulee jatkossa kiinnittää huomiota, sillä kyseessä on asia, jolla vaikutetaan kaikkien osallistujien viihtyvyyteen, positiiviseen ilmapiiriin ja laaja-alaisen tasa-arvon toteutumiseen. Tiedon ja päätöksenteon saavutettavuudella edistetään tasa-arvoa. Näistä tekijöistä asenteellisella saavutettavuudella on suuri merkitys sillä kuvataan, miten halutaan huomioida yksilöllisyys ja miten erilaisiin erityispiirteisiin (esim. Liikuntaympäristöjen saavutettavuuden arviointiin ei ole olemassa mittaria tai kriteereitä. Erilaisten mittojen esittäminen tuntuu myös johtavan siihen, että rakennettaessa pyritään tähän ilmoitettuun mittaan. Usein esteettömyyttä ja saavutettavuutta arvioidaan erilaisilla "kävelykierroksilla", joihin osallistuu ihmisiä, joilla on erilainen toimintakyky. kulttuurillisiin, vammaan, sairauteen tai kommunikointiin liittyviin seikkoihin) kiinnitetään huomioita positiivisesti. Hankkeessa on mukana useita tahoja ja sen asiantuntijana toimii Kynnys ry:n arkkitehti Niina Kilpelä. Keskeisenä ajatuksena on, että esteetön ympäristö on joillekin välttämätön, mutta se edistää kaikkien mahdollisuutta osallistua. Onko esteettömyys mitattavissa oleva asia. reitit soveltuvat lähes kaikille, niitä ei ole tarkoitettu ainoastaan liikkumisesteisille. Fyysinen saavutettavuus edellyttää toimintaympäristön esteettömyyttä, esimerkiksi selkeitä opasteita, puhtaita tiloja. valoja äänitasornittareita, miuanauhaa ja kaltevuusmittareita. Mikäli liikuntatiloissa järjestetään ohjattua liikuntaa, on huomioitava mahdollisten osallistujien sisäänpääsy. Esimerkiksi kynnysten osalta suositellaan enimmäiskorkeudeksi 20 mm, mikä on joissakin paikoissa johtanut siihen, että suunnitteluvaiheessa on päätetty tehdä kaikista kynnyksistä juuri tämän korkuisia. Liikunnan ja urheilun saavutettavuus on määritetty asenteellisen, taloudellisen, fyysisen sekä tiedon ja päätöksenteon saavutettavuuden kannalta. Taloudelliseen saavutettavuuteen liittyy esimerkiksi se, että urheiluseurojen jäsenmaksuja porrastetaan tai että henkilökohtaiselta avustajalta ei peritä maksua. Esteettömyyteen liittyvissä suosituksissa on erilaisia mittoja mm. Esteettömien ja saavutettavien reittien suunnitteluvaiheessa on huomioitava kaikki käyttäjäryhmät, jotta kokonaisuudesta tulee toimiva. Tämän vuoden aikana on käynnistynyt hanke, jonka aikana kartoitetaan tällä hetkellä Suomesta löytyvä kirjallinen materiaali esteettömistä liikuntaympäristöistä. Nämä ovat kaikkien käytettävissä, sillä tavoitteena on, että hyväksi koetut ratkaisut tulevat käyttöön Välinevuokraamoista voi vuokrata esimerkiksi laskettelukelkkoja, tandempyöriä, luistelun tukia tai kanootteja, jotta liikkumaan lähteminen ei olisi kiinni liikuntavälineen puutteesta. Mikäli tilaan kulku ei ole esteetöntä, siitä tulee ilmoittaa mutta tavoitteena tulee ensisijaisesti olla esteettömien ja saavutettavissa olevien tilojen käyttäminen. Tämän avulla voidaan luotettavasti arvioida esteettömyyttä. Minkäänlaista nimittelyä ei suvaita ja osallistujat luovat yhdessä turvallista ilmapiiriä. Tilaan ei päässyt hissillä ja kaikki lapset, jotka käyttivät pyörätuolia tai muuta apuvälinettä eivät päässeetkään osallistumaan. On esimerkkejä leveistä pitkospuureiteistä, jotka Johtavat esteettömälle tulipaikalle, mutta reitille päästäkseen on käveltävä kymmenen metriä kapeaa polkua pitkin tai ylitettävä oja ilman siltaa. Näin ollen kävelykierrosten ei tulisi olla ainoita esteettömyysja saavutettavuuskartoitusten mittareita, vaan rinnalla tulisi käyttää "mitattua" tietoa. Rakennetun ympäristön esteettömyyden kartoittamiseen valmistui keväällä 2009 mittaristo ESKEH-hankkeen aikana. Eräs erityistä tukea tarvitsevien lasten liikuntakerho järjestettiin toisen kerroksen hienossa remontoidussa liikuntasalissa. Esteettömyyden mittaamiseen käytetään mm. Suunnittelun suosituksissa ja ohjeissa annetut mitat ovat enimmäismittoja ja on pyrittävä siihen, että suunnitellaan ja toteutetaan "enemmän esteettömämpää" kuin mitä suositellaan. Hankkeen www-sivujen kautta on saatavilla kaikki esteettömyysja saavuiettavuustieto, mitä hanke on tuottanut. LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 27. Miten saavutettavuutta voidaan arvioida
Hankkeen päättymisen jälkeen vuosittaisten verkostotapaamisten järjestämistä on jatkettu. Miksi esteettömyyteen ja saavutettavuuteen tulee kiinnittää huomioita. Perustuslain 6 § kieltää syrjinnän muun muassa terveydentilan ja vammaisuuden perusteella. Neljän työryhmän teemoina ovat lasten liikunta, nuorten valintavaihe ennen huippu-urheilun pariin siirtymistä, huippu-urheiluvaihe sekä huippu-urheilun arvostus. Lasten liikunnan hankkeen (Liikuntaa kaikille lapsille) aikana liikunnan ja urheilun kentälle lanseerattiin inkluusio-termi. Jokiniemi, J. Kulttuurija urheiluministeri Stefan Wallinin asettama työryhmä pohtii suomalaisen huippu-urheilun nykyistä tilaa ja kehittämistä tulevaisuudessa. Suomessa toimii eri paikkakunnilla välinevuokraamoita, joista on mahdollista vuokrata esimerkiksi laskettelukelkka, tandempyörä, luistelun tuki tai kanootti, jotta liikkumaan lähteminen ei olisi kiinni liikuntavälineen puutteesta. Myösjuhlwjohiniemen väitöskirja Kaupunki kaikille aisteille Moniaistisuus ja saavutettavuus rakennetussa ympäristössä antaa konkreettisia neuvoja aistien käyttämisestä rakennetun ympäristön suunnittelussa. Mitä Suomessa on tehty viime vuosien aikana. Jos 28 LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 12(X)9. Verkostotapaamisten aikana käyttäjät, rakentajat, suunnittelijat, päättäjät ja rahoittajat pääsevät tutustumaan aiheeseen yhdessä. RIIKKA JUNTUNEN, LitM Projektipäällikkö Kaikille Avoin -ohjelma Sähköposti: riikka.juntunen@slu.fi LÄHTEET Invalidiliitto 2009. Aktiivinen keskustelu ja kehittäminen kertovat siitä, että esteettömyys ja saavutettavuus ovat tärkeitä asioita ja niitä voidaan edistää vain eri tahojen yhteistyöllä. Esteettä luontoon liikkumaan -verkostohankkeen aikana syntyi valtakunnallinen verkosto, johon kuuluu noin 100 eri tahoa. Olemme tiellä kohti yhteistä maaliamme, tasavertaista liikuntakulttuuria. 2007 Kaupunki kaikille aisteille Moniaistisuus ja saavutettavuus rakennetussa ympäristössä. Mitä, miksi, miten. "Ennen vallalla on ollut usein ajattelu, että tulokset syntyvät tekemällä, eivät keskustelemalla. 2009. Saavutettavat olosuhteet ovat ensimmäinen asia, jonka tulee olla kunnossa, jotta matka kohti mahdollisuuksien tasa-arvoa kohti voi alkaa. Keskustelu luo uutta toimintakulttuuria Niemisen mukaan huippu-urheilulle on ollut ominaista ratkaisukeskeinen ajattelutapa. "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Inkluusion ajatus jokaiselle jotakin tarpeen ja toiveiden mukaan, mahdollisuuksien tasa-arvo tuotiin tutuksi laji liitoille ja urheiluseuroille. Nieminen myös varoittaa luovuttamasta urheilun itsenäisyyttä ja koskemattomuutta rahan vallalle. Esteettömyysopas. Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus Opas kartoituksen tilaajalle ja toteuttajalle. Tuoreena esimerkkinä esteettömyydestä ja saavutettavuudesta ovat suomalainen idea erilaisten vammaisliikuntaan ja -urheiluun tarkoitettujen välineiden lainaarnoista. "Työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Teksti: JUKKA MUUKKONEN Huippuurheilun arvostus ei saa r11ppua vain menestyksestä "Suomalainen huippu-urheilu tarvitsee lisää keskustelua ja vuorovalkutusta IVeikkaus Oy:n toimitusjohtaja Risto Nieminen sanoo. Olemme järjestäneet muun muassa Olympiakomitean koolle kutsuman lajiliittojen puheenjohtajien tapaamisen ja perustaneet neljä työryhmää, joiden piirissä työ jatkuu eteenpäin", Nieminen kertoo. liman selkeää päämäärää yhteinen tavoite, esteetön luonnossa liikkuminen ei toteudu. Pesola, K. N ieminen toimii puheenjohtajana suomalaisen huippu-urheilun strategiatyöryhmässä, jonka työ alkoi joulukuussa 2008 ja jatkuu vuoden 2009 loppuun saakka. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella." Liikuntaja urheilupaikkojen esteettömyydessä ja saavutettavuudessa on vielä kehitettävää, mutta tulevaisuus näyttää positiiviselta. muissakin kaupungeissa. Hän itse näkee, että keskustelun synnyttäminen ja sen myötä muodostuvan uudenlaisen toimintakulttuurin luominen voi olla työryhmän tärkein panos
,a: ANTERO AALTONEN keskustelua ja vuorovaikutusta ei ole, syntyy helposti tietokatkoja. "Se vaara on olemassa. Taantuman vaikutukset näkyvät Niemisen mukaan on selvää, että taloudellinen taantuma vaikuttaa urheilun ja urheiluseurojen talouteen ja toimintaedellytyksiin sponsoroinnin ja markkinointiyhteistyön vähenemisenä. "Yritysten markkinointiyhteistyö puolestaan riippuu siitä, kuinka huippu-urheilu vetoaa yleisöön", hän jatkaa. Hän korostaa, että arvostus syntyy ihmisten mielissä ja vierastaa kapeakatseista mitaleihin ja mestaruuksiin tuijottamista. Kyseessä ei tulisi olla kansallisen itsetunnon kohouamisproje kti." "Huippu-urheiluun liittyy muitakin tekijöitä, miksi se koetaan arvokkaana ja tärkeänä; määrätietoisuus, kunnianhimo, innostavat tarinat. On löydettävä toiminnan kannalta oleelliset asiat, joihin pienentyvät resurssit käytetään", hän kuvaa. Huonoin vaihtoehto on, että LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 29. "Vaikutukset tulevat näkyviin tämän vuoden aikana. Kysymys on arkipäivää jo nyt; millaisilla perusteilla urheilua koskevia päätöksiä tehdään. Siksi nyt on erityisen tärkeää miettiä, mihin resursseja käytetään." "Taloudelliset vaikeudet voivat olla samalla tervehdyttäviä, sillä ne pakottavat osaltaan kehittämään uusia toimintatapoja. Nieminen varoittaa luovuttamasta urheilun itsenäisyyttä ja koskemattomuutta rahan vallalle. Niiden vuoksi huippu-urheilu innostaa ja inspiroi ihmisiä eri puolilla maailmaa.Juuri siksi se on osa ihmisten arkea ja elämää." Nieminen uskoo, että näistä tekijöistä riippuu, kuinka ja millaiseksi huippu-urheilun arvostus ihmisten mielissä kehittyy. "Huippu-urheilun arvostus ei saa olla kiinni menestyksestä. Siitä puolestaan seuraa, että olemassa olevia resursseja ei käytetä järkevästi ja niin tehokkaasti kuin olisi mahdollista." "Keskustelun ja yhteisten termien puutteesta seuraa väärinkäsityksiä, jolloin yhteistä näkemystä suomalaisen huippu-urheilun tilasta ja tavoitteista ei pääse syntymään." Innostus ja inspiraatio Nieminen muistuttaa, että resurssien sekä julkisen vallan taholta että yrityksiltä saatavan tuen määrä riippuu siitä, kuinka huippu-urheilun arvostus kehittyy
'' Kansallisten rahapeliyhtiöiden tarjoama tuki muodostaa urheilun ja liikunnan kannalta merkittävän rahoitusmuodon, jolle ei ole korvaavaa vaihtoehtoa. "Tällaiset yhteisöt ovat sitä vahvempia, mitä enemmän ne perustuvat vapaaehtoistoimintaan. Yksityisinä liikeyrityksinä toimivilla rahapeliyhtiöillä ei ole vastaavaa tehtävää, joka takaisi tuottojen yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisen jakautumisen." "Jos yksityinen rahapeliyhtiö hakee markkinoita Euroopassa, sen markkinointiyhteistyö kohdistuu kansainvälistä näkyvyyttä tarjoaviin kohteisiin, ei tavalliseen liikuntaan ja urheiluun", Nieminen sanoo. Sen mukaan rahapelit eivät ole normaalin liiketoiminnan aluetta. Järjestöön kuuluu 145 jäsentä 76 maasta. EU-parlamentin päätöksen pääperiaatteena on, että rahapelien tuotto tulee käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin. 30 LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /20Cf.J. Nieminen toimii ensimmäisenä varapuheenjohtajana kansallisten rahapeliyhtiöiden järjestössä World lottery Associationissa (WLA). EU-parlamentilta selkeä päätös EU-parlamentti päätti tänä vuonna äänin 544-36, että jäsenmaat saavat myös jatkossa valvoa ja säännellä omia kansallisia rahapelimarkkinoitaan. Suomessa kansallinen rahapeliyhtiö tulee jatkossakin hallitsemaan rahapelien suurinta osa-aluetta, lottoaja arvontapelejä", Nieminen uskoo. Myös kaikkialla muualla maailmassa rahapelit ovat säänneltyjä", Nieminen sanoo. Hän huomauttaa, että huippu-urheilijoita ei voi synnyttää "gladiaatlorikoul uissa", vaan parhaiten he kehittyvät vahvojen yhteisöjen kasvattamina. "EU-parlamentin päätös oli selvä. "Rahapelien säilyttäminen yhteiskunnan valvonnassa takaa myös sen, että pelaamisen sosiaaliset haittavaikutukset ja esimerkiksi peliriippuvuuteen Risto Nieminen muistuttaa, että kansallisten rahapeliyhtiöiden tarjoama tuki muodostaa urheilun ja liikunnan kannalta merkittävän rahoitusmuodon, jolle ei ole korvaavaa vaihtoehtoa. Parlamentin mukaan jäsenmailla on myös oikeus päättää tuottojen jaosta urheiluun tai muihin sosiaalisiin tarkoituksiin. "Aseman säilyttäminen edellyttää, että kansallisten yhtiöiden tuotteet ja imago ovat kunnossa. liittyvät riskit otetaan huomioon." EU-parlamentin päätös vahvistaa kansallisten rahapeliyhtiöiden asemaa. Vapaaehtoisuudella on tärkeä osa tämän roolin m uodostumisessa." KANSALLISTEN RAHAPELIYHTIÖIDEN ASEMA VARMISTAA TUEN URHEILULLE Kuva: JUKKA MUUKKONEN Risto Niemisen mukaan kansalliset rahapeliyhtiöt ovat tärkeitä urheilun ja liikunnan kannalta, jotta rahapelien tuottoja voidaan jatkossakin kanavoida yhteiskunnan päättämällä tavalla. Vahva rooli yhteisössä tarpeen Niemisen mielestä yhteisöllisyyden, sosiaalisuuden ja vapaaehtoistoiminnan näkökulmia urheilussa ei saa unohtaa. Yksi miettimistä vaativa asia on, kuinka vapaaehtoistoiminta pärjää liiketoiminnan seassa." "Huippu-urheilun innostavuus edellyttää, että urheilulla ja liikunnalla on vahva rooli yhteisössä. ur heilu antaa periksi oleellisissa esim erkiksi sääntöjä koskevissa asioissa ansaitakseen näkyvyyttä ja ra haa." "Urheilun räjähdysmäisesti kasvanut talous on houkutteleva kohde m yös taloudelliselle rikollisuudelle", Niem inen muistuttaa
Fyysinen aktiivisuus lisää hyvinvointia Suomen ajankohtaiset tavoitteet eurooppalaisessa liikuntapolitiikassa korostavat hyvinvoinnin merkitystä ihmisten aktiivisuudelle ja elämisen laadulle sekä Euroopan kilpailukyvylle. Suunnitteilla on myös vapaaehtoistoiminnan teemavuosi 2011. Kansallinen taso on silti aina ratkaiseva, se miten liikunnan merkitys ymmärretään eri maissa, Raija Mattila muistuttaa. Osa on entistä aktiivisempia liikkujia, mutta liian moni kovin vähän, Mattila sanoo. Seuraukset näkyvät ihmisten terveydessä ja hyvinvoinnissa ja esimerkiksi ylipainoisuuden yleistymisessä jo lapsuusiässä. M inisteriön kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osaston päällikkönä seitsemän vuotta toiminut Mattila on seurannut ja valmistellut eri rooleissa suomalaista liikuntapolitiikkaa 1970-luvulta lähtien. Painopisteinä ovat kansalaistoiminnan aseman määrittäminen, eurooppalaisten hyvinvoinnin lisääminen liikunnan avulla ja rahapelien kansallisten järjestelmien säilyttäminen. Se on ollut meille tärkeää, Mattila sanoo. Terveyden ja hyvinvoinnin näkökulma on Mattilan arvion mukaan saanut entistä enemmän kannatusta, mutta kuinka paljon asian eteen eri maissa tehdään käytännössä työtä, on eri asia. Taustalla tehdään kuitenkin pitkäjänteistä työtä liikunnan ja urheilun autonomian sekä laajan vapaaehtoistoiminnan edellytysten turvaamiseksi. Joissakin maissa liikuntapolitiikka keskittyy kilpaja huippu-urheilun edistämiseen, mutta paineita näkökulman laajentamiseen on kaikissa teollisuusmaissa. Siihen tarvitaan myös esimerkiksi sosiaalija terveysalan toimijoita sekä maankäytön ja liikenteen suunnittelijoita. Kansalaisten osallistumismahdollisuudet turvattava Raija Mattilan työparina liikunnan ja urheilun kansainvälisestä yhteistyöstä vastaava kulttuurisihteeri Satu Heikkinen nostaa esiin yhteistyön paitsi hallinnonalojen kesken myös hallinnon yhteistyön urheiluliikkeen ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kuluvalta vuodelta ei odoteta suuria uutisia eurooppalaisessa liikuntapolitiikassa. Suomella oli aktiivinen rooli, kun EU:n urheiluministerit hyväksyivät omalta osaltaan fyysisen aktiivisuuden suositukset. Järjestötaustainen aktiiviliikkuja ja vaikuttaja on työskennellyt ministeriössä vuodesta 1979. Perinnettä tähän on 1900-luvun alusta asti, mutta liikunnasta ja urheilusta vastaava opetusministeriö tuli mukaan edistämään kansanliikuntaa 1960-70luvulta lähtien, Raija Mattila toteaa. Olemme halunneet korostaa oikean ravinnon ohella myös liikunnan merkitystä. Euroopassa tuetaan julkisin varoin lajiliittojen kilpailutoimintaa, mutta meillä Suomessa myönnetään valtion tukea tämä hyvinvointitavoite edellä, hän mainitsee. Elämäntapaan liittyviä terveysuhkia on paljon. Lähtökohtana kansanliikunnan pitkät perinteet Suomessa kansallisesti on pitkään pyritty monin tavoin edistämään kansanliikuntaa. Kansanliikunnasta on käytetty vähän eri käsitteitä vuosien varrella. Olemme viime vuosina myös halunneet korostaa eri hallinnonalojen yhteistyötä Euroopan väestön hyvinvoinnin lisäämiseksi, sillä yksin urheilu ei pysty fyysisen aktiivisuuden puutetta ja siitä aiheutuvia ongelmia ratkaisemaan. Monet tärkeät tavoitteet konkretisoituvat toiminnaksi vasta usean vuoden kuluessa, muistuttaa kulttuuriasiainneuvos Raija Mattila opetusministeriöstä. Nykyisin puhutaan terveyttä ja hyvinvointia edistävästä liikunnasta, jota Suomi on halunnut tuoda esille myös kansainvälisissä yhteyksissä eri forumeilla. Kansalaisten liikuntaja terveyserot ovat kasvaneet. Euroopan komissio valmistelee urheiluohjelmaa siltä varalta, että EU:lle tulisi toimivaltaa liikunnan ja urheilun asioissa. Ympäristön muuttuminen ja teknistyminen sekä työn ja elämäntapojen muutos ovat vähentäneet luontaista arkiliikuntaa. Teksti: TIINU W UOLIO Liikun ta po Ii tiikka on kestävyyslaji Kansainvälinen liikuntapolitiikka on kestävyyslaji, joka vaatii pitkän aikavälin ajattelua ja yhteistyötä. LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 31
Liikunnalla on tärkeä merkitys ihmisen kasvussa ja kehityksessä. Esimerkiksi Suomesta tiedetään tutkimusten Mitä annettavaa Suomella on kansainväliseen keskusteluun liikunnan mahdollisuuksista tuottaa hyvinvointia Eurooppaan. Kansalaistoiminnan merkityksen esille tuominen ja ihmisten osallistumismahdollisuuksien korostaminen on tyypillisesti pohjoismainen näkökulma. Liikuntaväki tekee paljon yhteistyötä koulujen kanssa lasten hyvinvoinnin eteen. liman seura-aktiivien vapaaehtoista työtä junioreiden parissa meillä ei olisi näin menestyvää ammattilaisurheiluakaan. Satu Heikkinen uskoo, että tällaisia innovaatioita voidaan parhaiten edistää asiantuntijatyönä, ei niinkään poliittisella agendalla. Se edellyttää koko kouluyhteisöltä ymmärrystä liikunnan merkityksestä hyvinvoinnille ja oppimiselle. Koko Euroopassa liikuntaja urheilutoiminnan perusta on vapaaehtoisuudessa. Olemme viime vuosina halunneet korostaa eri hallinnonalojen yhteistyötä Euroopan väestön hyvinvoinnin lisäämiseksi, sillä yksin urheilu ei pysty fyysisen aktiivisuuden puutetta ja siitä aiheutuvia ongelmia ratkaisemaan, sanoo kulttuuriasiainneuvos Raija Mattila. Raija Mattila muistuttaa, euä EU:n urheiluministerit ovat ilmaisseet huolensa vapaaehtoistoiminnan jatkuvuudesta ja kansalaistoiminnan tulevaisuudesta ylipäänsä. Raija Mattila näkee yhden mahdollisuuden tavassa, jolla Suomessa on pyritty edistämään liikuntaa kouluympäristössä. Hyvää tarkoittava tavoite, joka ei edellytä säätelyä eurooppalaisella tasolla, tuottaa kieltämättä tuloksia suhteellisen hitaasti. Liikunnan vaikutusten ja liikuntapolitiikan tulosten arviointi vaatii pitkän aikavälin ajattelua. Tarjolla sosiaalisia innovaatioita ja parhaita käytäntöjä Meillähän on hyvin tiivis vuorovaikutus Suomen Liikunnan ja urheilun (SLU) ja valtion kesken. Se on koko elämänkaaren mittainen prosessi, joka voi tuottaa paljon iloa. Ehkä niitä ryhdytään myös kansallisella tasolla miettimään. Ei vain liikuntakasvatustunneilla vaan jo koulu matkoilla, pihalla, välitunneilla ja koulun aamupäiväja iltapäivätoirninnassa, hän kertoo. 32 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 412009. Ilman seura-aktiivien vapaaehtoista työtä junioreiden parissa meillä ei olisi näin menestyvää ammattilaisurheiluakaan, hän huomauttaa. Haluamme myös omalla politiikallamme tukea urheiluliikkeen menestymistä, Raija Mattila lisää. Lasten ja nuorten liikunnanedistämiseen keskittynyt Nuori Suomi ry on yksi kansalaistoiminnan muoto, jonka tavoitteet istuvat erityisen hyvin valtion ja kuntien politiikkaan. perusteella, että ihmiset ovat kiinnostuneita vapaaehtoistyöstä mutta eivät sitoudu siihen elinikäisesti, vaan ovat mukana esimerkiksi vain sen lyhyen ajan, kun omat lapset jotakin lajia harrastavat, ja vaihtavat sitten johonkin toiseen harrastukseen, hän mainitsee. ,• ·' .• -· Kulttuurisihteeri Satu Heikkisen mukaan yhteistyötä tarvitaan yli rajojen, jotta kansainvälisellä tasolla ei asetettaisi arvokkaaksi koetulle kansalaisten vapaaehtoistoiminnalle juridisia esteitä. Monet tärkeät tavoitteet konkretisoituvat toiminnaksi usean vuoden aikana ja vaativat pitkän aikavälin yhteistyötä monella tasolla, Mattila korostaa. Kun ajattelee, miten tärkeä vaihe leikki-ikä on lapsen motorisen kehityksen kannalta, olisi tärkeää lisätä tietämystä silläkin tasolla, Raija Mattila pohtii. Suomi on perinteisesti korostanut vapaaehtoistoiminnan merkitystä ja ruohonjuuritason toimintaa, joka oli myös EU:ssa Tsekin puheenjohtajakauden yhtenä pääteemana ja joka jatkuu myös loppuvuodesta, kun puheenjohtajuus on Ruotsilla. Satu Heikkisen mukaan yhteistyötä tarvitaan yli rajojen, jotta kansainvälisellä tasolla ei asetettaisi arvokkaaksi koetulle kansalaisten vapaaehtoistoiminnalle juridisia esteitä. Se lisää yleistä tietoisuutta ja sitä kauua asioiden esiin nostamista poliittiselle agendalle. Liikuntaseurat ovat mukana tässä toiminnassa, joka merkitsee aina koko ikäluokkaan vaikuttavia toimenpiteitä. Meillä on mielitty, miten lasten koulupäivää voisi liikunnallistaa. Meillä on käynyt lukuisia ulkomaisia delegaatioita tutustumassa täkäläiseen hyvinvointiajatteluun ja esimerkiksi kouluruokailuun, Heikkinen kertoo. Mattilan mukaan liikunnan merkitys myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta ja integraation rakentajana tuodaan kyllä usein esille, mutta sen kehityssuuntia on tutkimustiedon puuttuessa vaikea arvioida. EU:n urheilun valkoiseen kirjaan (2007) on kirjattu iso määrä toimenpide-ehdotuksia. Se on tuonut paljon asiantuntemusta ja vaikuttamista eri tasoilla, valtakunnallisesti, urheiluseuroissa, kunnissa, kouluissa ja jopa päiväkodeissa. Tavoitteista käydään hedelmällistä keskustelua ja ne on asetettu yhteisten prosessien kautta, hän sanoo
LIITO määrittää tämän ohella, että koululiikunnan kaikille yhteisiä tunteja tulee lisätä, jotta liikunnan avulla voidaan vastata entistä paremmin myös kansanterveydellisiin haasteisiin. Päämäärä on erittäin vaativa ja sen vaativuutta korostaa se, että koulun merkitys liikkumisen edistäjänä on nykyään paljon tärkeämpi kuin aikaisempina vuosikymmeninä, jolloin lapset liikkuivat paljon jo luonnostaan. Valtakunnallisten opetussuunnitelmien (perusopetus, lukio, ammatillinen koulutus) mukaan liikuntakasvatuksen päämääränä on edistää oppilaiden ja opiskelijoiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistää terveellisen ja liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Kansanterveyden edistäminen liikuntakasvatuksen avulla ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Uudistus on valmistelussa kriittiseen aikaan, sillä lasten ja nuorten liian vähäinen liikunta ja ylipainon lisääntyminen ovat asioita, joiden vakavat vaikutukset kansanterveydelle ovat alkaneet näkyä paitsi Suomessa myös kaikissa muissakin pitkälle teknistyneissä yhteiskunnissa. Vahvan argumentin tämän näkemyksen puolesta esitti emeritusprofessori Risto Telama todetessaan, että koulujen liikunnanopetuksen keskeisin tavoite on antaa eväät liikunnalliseen elämäntapaan koska kouluikäisen liikunnantarvetta liikuntatunnit voivat tyydyttää vain pieneltä osalta, vaikka tunteja olisi enemmänkin. KARI L. Myös Suomen koululaitos on tilanteen tasalla. Koululiikunnalla onkin erinomaiset mahdollisuudet antaa jokaiselle lapselle ja nuorelle positiivisia liikuntakokemuksia ja herätellä elinikäistä liikuntakipinää, kunhan sille annetaan riittävät resurssit tehtävän toteuttamiseen. Liikunnan ja Terveys tiedon Opettajat ry (LIITO) tukee Telaman näkemystä aiemmin tänä vuonna antamallaan julkilausumalla. Näiden joukossa liikunnalla on merkittävä tehtävä, joten erityisesti sen aseman kehittämistä odotetaan suurella mielenkiinnolla. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 33. Yksi painokas näkökulma on, että kansanterveyden edistäminen ei ole koulun liikuntakasvatuksen ensisijainen tehtävä. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan koulu on kustannustehokkain investointi, jonka valtio voi tehdä edistääkseen samanaikaisesti kaikkien lasten ja nuorten tasavertaista kasvatusta sekä terveyttä. Maailman johtavien liikuntakasvatuksen asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee näkemyseroja koulujen liikuntakasvatuksen monista rooleista ja niiden keskinäisistä painotuksista. Yhdysvaltojen kongressi ja Euroopan komissio suosittavat omilla tahoillaan koululiikuntaa yhtenä tärkeimmistä keinoista, joilla lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja terveys kuntoa voidaan edistää. Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa taitoja taideaineiden asemaa. Yhteiskunnan teknistymisen myötä tapahtunut liikkumisen tarpeen väheneminen ja samanaikainen liikunnan opetuksen määrän minimoiminen ovat virittäneet aikapommin, jonka laukeamista kansanterveydellisinä ongelmina pelätään. Sen mukaan jokaisen liikunnanopettajan ykköstavoitteena on elinikäisen liikuntakipinän herättäminen koululiikunnan pitää todellakin katsoa pitkälle tulevaisuuteen eikä juuttua tähän hetkeen. Pääpaino liikuntatunneilla on niissä toimissa, joilla edistetään oppilaan liikunnallista aktiivisuutta kouluvuosina ja myöhemmin elämässä. POLTTOPISTEESSÄ Liikuntakasvatus tienhaarassa S uomen koululaitos on uudistamassa perusopetuksen tuntijakoa voimassa olevaa hallitusohjelmaa seuraten. Ne ovat sitä liikunnanopetusta, johon tunteja tarvitaan eikä pelkästään sykkeen kohottamiseen. Koululaitos pyrkii lisäämään liikuntatunteja suositusten mukaan ja liikunnan tavoitteita tullaan painottamaan terveyden näkökulmasta
Liikuntatilanteiden ratkominen vaatii paljon tarkkaavaisuutta, muistija havaintotoimintoja sekä päättelyä. Lapsen terveen kasvun kannalta merkittävintä liikuntakasvatustyötä tehdään kodeissa. Liikuntasuorituksessa aina luovuutta Liikuntakasvatuksessa hyödynnetään eri vuodenaikojen, rakennetun ja rakentamattoman ulkoja sisäympäristön sekä käytettävien liikuntavälineiden avulla monin tavoin virikkeellinen fyysisen oppimisympäristön vaihtelu. Siten liikuntapedagogiikalla on läheisiä yhteyksiä muihin tieteenaloihin. Psykologiaan löytyy kytkentöjä motivaation, sosiaalipsykologian, persoonallisuuden psykologian, neuropsykologian ja ennen kaikkea kasvatuspsykologian aloilta. Teksti: JARM O LIUKKON EN LIIKUNTAKASVATUKSEN HAASTEENA: Kasvaminen liikuntaan ja kasvaminen liikunnan avulla Liikuntapedagogisella tutkimuksella varmistetaan liikunta-alan koulutuksen tiedeperusta ja tutkimustietoon perustuvien käytäntöjen kehittäminen. Liikunta synnyttää uusia hermoyhteyksiä aivosolujen välille sitä enemmän mitä virikkeellisemmässä ympäristössä lapsi liikkuu. Fyysisellä aktiivisuudella on merkittävä yhteys lapsen aivojen uusiutumiseen ja muovautuvuuteen. Lääketieteeseen liikuntapedagogiikka kytkeytyy taitojen oppimisen ja fyysisen kunnon kehittämisen mekanismien kautta. Laajasti määriteltynä liikuntakasvatuksella tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jossa liikuntailmiöitä tarkastellaan kasvatuksen näkökulmasta. Luonnollisissa olosuhteissa tapahtuva liikuntasuoritus ei ole koskaan samanlainen, sillä oppijan, oppimisyrnpäristön ja tehtävän ominaisuudet vaihtelevat tilanteesta toiseen. Liikkuminen on pienten lasten kasvamisen ja kehittymisen kannalta välttämätöntä. Teknologiatieteillä on tärkeä merkitys kehitettäessä välineitä liikuntataitojen opettamiseen, liikuntaan innostavia pelejä sekä fyysisen toimintakykyisyyden ja aktiivisuuden mittaamislaitteita. Kansainvälisessä vertailussa suomalainen koululiikunta erottuu monipuolisena ja korkeatasoisena terveyttä ja hyvinvointia tukevana oppiaineena, jota toteutetaan monista muista maista poiketen paljon myös ulkona. K asvaminen liikuntaan merkitsee liikuntamotivaation ja sen taustalla olevien kognitiivisten, affektiivisten ja käyttäytymiseen liittyvien tekijöiden edistämistä luomalla sellaisia liikuntaympäristöjä ja -tilanteita, joissa osallistujat saavat myönteisiä emotionaalisia kokemuksia, mikä luo pohjaa elinikäiselle fyysiselle aktiivisuudelle. Kasvaminen liikunnan avulla taas merkitsee liikunnan käyttämistä välineenä lasten ja nuorten persoonallisuuden suotuisan kasvun ja kehityksen tukemisessa. Liikuntapedagogisella tutkimuksella onkin merkittävänä haasteena muiden tieteenalojen tuottaman tiedon integroiminen liikuntakasvatuksen kehittämiseen. Tärkeä haaste on myös muiden tieteenalojen tuottaman tiedon integroiminen liikuntakasvatuksen kehittämiseen. Koululiikunta on toiminnallinen, virikkeellinen ja kokonaisvaltainen oppiaine, jonka vuoksi sillä on myös huomattava potentiaali oppimisvalmiuksien luojana. Sosiologian kanssa yhteisiä tutkimusalueita ovat nuorisokulttuuri ja sen muutokset, liikunnan yhteiskunnallinen merkitys, liikuntaorganisaatiot ja urheilun kansalaistoiminta. 34 LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /20CJ9. Arkkitehtuuri kytkeytyy liikuntapedagogiikkaan liikuntapaikkarakentamisessa ja liikuntaan aktivoivien elinympäristöjen suunnittelussa
Motorisilla taidoilla on merkittävä yhteys fyysiseen aktiivisuuteen osallistumiseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Liian vähäisen liikunnan on arvioitu aiheuttavan julkiselle sektorille suoria terveystaloudellisia kustannuksia jopa 200 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi epäsuorien yhteiskunnallisten kustannusten osuudeksi arvioidaan 100 miljoonaa euroa, ja yksityisen sektorin osuudeksi noin 300 miljoonaa euroa. Motoriset perustaidot ovat perusta elinikäiselle liikuntaharrastukselle. Mitä paremmat taidot omataan, sitä enemmän liikutaan. Motorinen ja kognitiivinen oppiminen kulkevat limittäin ja perustuvat pitkälti samoihin aivomekanismeihin. Taitojen hallitseminen luo lapsille ja nuorille mahdollisuuksia osallistua mitä moninaisimpiin fyysisiin aktiviteetteihin. Fyysisen aktiivisuuden myönteisistä terveysvaikutuksista on kiistattomasti empiiristä näyttöä. Yksittäiset positiiviset kokemukset liikunnassa tukevat sisäisen motivaation kehittymistä yleistä fyysistä aktiivisuutta kohtaan. Vaikka valtaosa suomalaisista on jossakin lapsuuden ja nuoruuden vaiheessa harrastanut aktiivisesti liikuntaa urheiluseurassa, on liikuntaharrastuksen lopettaminen organisoidun urheilun merkittävä ongelma. Epäonnistumiset ja tappiot ovat oikein käsiteltyinä opettavaisia tapahtumia lapsille. Kehonsa liikuttamiseen lapsi tarvitseekin kaikkien aistien yhteistoimintaa. Valmennusta valmentajaa vai lasta varten. Erilaisista oppimisen ongelmista kärsivillä lapsilla on havaittu olevan heikko tasapaino, puutteellinen kehon hahmotus, vaikeuksia lateraalisuudessa ja ympäröivän tilan havainnoimisessa sekä ongelmia kehon keskilinjan ylittämisessä ja voiman käytön säätelyssä. Nämä kaikki ovat taitoja, jotka kehittyvät lapsen edistyessä aistiärsykkeiden käsittelyssä, yhdistämisessä ja hyödyntämisessä. Peleissä ja leikeissä oikean ja väärän tunnistaminen tutuksi Oikein toteutettu liikunta tuottaa kaiken tasoisille lapsille onnistumisen kokemuksia, jotka toistuessaan kartuttavat itsetuntoa ja psyykkistä hyvinvointia. Yhteiskuntamme teknillistymisen lisäksi merkittävä syy laajaan fyysiseen passiivisuuteen on se, etteivät ihmiset ole lapsuudessaan saaneet riittävästi positiivisia liikuntakokemuksia ja kehittäneet itselleen riittävän monipuolisesti motorisia perustaitoja liikuntaan osallistumiseksi. Myös negatiiviset tunteet ja niiden ratkaisukeskeinen käsittely kuuluvat liikuntakasvatukseen. Vaikka ne ovat hyvin tiedossa, suuri osa väestöämme ei liiku terveytensä kannalta riittävästi. LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 35. Ylipainoisten osuus 12-18 -vuotiaista nuorista on lisääntynyt 1970-luvun lopun kahdeksasta prosentista nykyiseen noin 20 prosenttiin. Koulun liikuntatuntien määrän lisääminen riittävän liikuntapedagogisen koulutuksen saaneiden opettajien vetämänä yhdessä välitu ntien liikunnallisuuden edistämisen kanssa voisi olla ratkaisu lasten lihavoitumiskehityksen pysäyttämiseksi. Myös kilpaja huippu-urheilulla on tärkeä merkitys liikunnalliseen elämäntapaan sosiaalistajana. Liikunta tarjoaa myös ainutlaatuisen tilaisuuden pohtia oikeaa ja väärää, itsekkyyttä ja sääntöjen noudattamista. Liikuntatilanteissa voidaan edistää lasten sosioemotionaalisia taitoja, kuten kykyä ymmärtää, käsitellä ja ilmaista omia tunteita, toimintaa ja ajatuksia, prososiaalista käyttäytymistä eli omaehtoista toisten auttamista tai hyödyn antamista toiselle, altruismia eli henkisen tuen antamista ja ystävyyden aktiivista edistämistä ilman hyödyn tavoittelua, empatiaa eli kykyä suhteuttaa omat tunteensa toiseen tai ymmärtää toisen tilannetta tunnetasolla. Liikuntakasvatuksen avulla voidaan tukea lapsen minäkäsityksen kehittymistä, erityisesti jos opetuksessa korostetaan itsevertailua, yrittämistä ja uuden oppimista, jolloin jokainen oppilas voi kokea onnistumisia ja edistymistä omissa tavoitteissaan. Koulussa liikunta on ainoa oppiaine, jossa lapsi pääsee toteuttamaan kokonaisvaltaista kehollista ilmaisua. Terveeseen minäkäsitykseen kuuluvat luottamus itseen, sosiaalisiin suhteisiin ja omiin kykyihin sekä positiivinen suhtautuminen omaan kehoon. Monien oppimisvaikeuksien taustalla on myös motorisia ongelmia. Harvassa muussa toiminnassa on niin paljon moraalikasvatuksen kannalta haasteellisia tilanteita kuin urheilussa, peleissä ja leikeissä. Liikuntasuoritus onkin aina myös luova ongelmanratkaisutehtävä. Myönteinen, koherentti minäkäsitys on ihmisen keskeinen kehitystehtävä ja persoonallisuuden kehityksen kulmakivi. Lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat varhaiskasvatuksessa, luokanopettajat, liikunnanopettajat, valmentajat, persona! trainerit, työpaikkaliikuntavastaavat ja ikääntyneiden liikuntaryhmien vetäjät työskentelevät kaikki fyysisesti aktiivisen elämäntavan edistämiseksi. Lisäksi fyysisen aktiivisuuden kouluiässä on todettu selittävän fyysistä aktiivisuutta aikuisena. Terveeseen minäkäsitykseen kuuluvat luottamus itseen, sosiaalisiin suhteisiin ja omiin kykyihinsä sekä positiivinen suhtautuminen omaan kehoon
Vanhemmat haluavat lapsensa parasta, ja joskus liiankin innokkaasti ohjaavat lastensa harrastusvalintoja. Liikuntapedagogiikan tutkimuksesta vankka tietopohja koulutukselle Liikunnan tarjoamien lapsen kehitystä tukevien moninaisten mahdollisuuksien hyödyntämisen vuoksi on tärkeää, että liikunnanopetusta ja valmennusta toteutetaan riittävän koulutuksen saaneiden asiantuntijoiden toimesta. Valmentaja tarvitsee lapsia toteuttaakseen omaa harrastustaan, valmentamista. Liikuntapeclagogisella tutkimuksella onkin merkittävä tehtävä varmistaa liikunta-alan koulutuksen tiedeperusta ja empiiriseen tutkimukseen perustuvien käytäntöjen jatkuva kehittäminen. JARMO LIUKKONEN, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: jarmo.liukkonen@sport.jyu.fi Artihheli perustuu liirjoittajan virlwanastujaisluentoon 20.5.2009 Jyväsliylän yliopistossa. Lasten urheilussa on yleensä kolme tekijää: lapsi, vanhemmat ja valmentaja. Vain yliopistotasoisella, kansainvälistä tutkimusta kiinteästi seuraavalla ja oman maan kulttuuris-historiallisiin perinteisiin tukeutuvalla liikuntapedagogisella koulutuksella voidaan taata lapsen kasvua ja kehitystä parhaiten turvaava liikunnanopettajaja valmentajakoulutus Suomessa. Liikuntapedagogisella tutkimuksella on tässä suuria haasteita. Vaarana voi olla, että lapsen näkökulma jää liian vähälle huomiolle. Teksti: HEIMO NUPPONEN Kouluvuosien heijastuu liiku 36 LJIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /?009. Tarvitaan tietoa lasten yksilöllisestä kokemisesta, jotta liikuntatoiminta oppilaitoksissa Ja urheiluseuratoiminnassa tarjoaisi yhä useammille erityisesti taidoiltaan, kunnoltaan ja kehon rakenteeltaan potentiaalisille liikunnasta syrjäytyv ille myönteisiä emotionaalisia kokemuksia ja johtaisi sitä kautta pysyvän sisäisen liikuntamotivaation kehittymiseen
L iikuntaharrastuksen merkitystä kouluja aikuisiässä ei enää tarvitse liiemmin perustella. Koululiikunnan vaikuttavuuden kannalta ei ole yhdentekevää, mitä lajeja nuoruudessa harrastetaan. 2003, Vuori, M. lajivalinta ntaan aikuisena Koululiikunnan keskeisenä tavoitteena on liikunnallisen elämäntavan juurruttaminen. Myös aikuisiän liikuntaharrastuksesta on kattavaa tietoa eri vuosikymmeniltä (mm. 1986, Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2002, Zacheus ym. Kouluiässä kestävyyslajeja harrastaneet harrastavat niitä myös aikuisiässä. Liikunnan harrastamisella on toki erilaisia merkityksiä elämänkaaren eri vaiheissa, siis myös kouluja aikuisiässä (Vuolle 2000, 39). Kouluiässä harrastettua liikuntaa on tutkittu runsaasti 1970-luvulta lähtien (mm. 2004). Vuolle ym. Joukkuelajeja kouluikäisenä harrastavat siirtyvät varsin usein yksilölajeihin aikuisiässä. 2003). LISEja KOVA -tutkimusten tieto siitä, että kouluiän kestävyysliikunta on säilynyt kouluiästä aikuisikään, pitäisi ottaa vakavasti, varsinkin kun tiedetään koululaisten kestävyyskunnon alentuneen olennaisesti. Lajiharrastuksen muutoksista vähän tietoa Harrastuksen pysyvyyttä ja muutoksia kouluiästä aikuisikään on sen sijaan tutkittu vähemmän johtuen tällaisen tutkimuksen pitkäkestoisuudesta, kalleudesta, mittaustekniikoiden vanhentumisesta, saLIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 37. Telama 1972, Silvennoinen 1987, Nupponen 1997, Nupponen & Telama 1998, Zacheus ym. ym
Miehillä pysyvyydet olivat vähäisempiä, joskin nuoruuden hiihto harrastus ennusti hiihtoharrastusta aikuisuudessa. Päähavaintoja ovat mm. Lenkkeily, pyöräily, uinti ja hiihto kärjessä USE-tutkimuksen harrastetuimmat lajit kouluiässä olivat uinti, luistelu, yleisurheilun juoksut, maastohiihto, sulkapallo, jalkapallo, pesäpallo ja tanssi (taulukko 1). Pitkäkestoisin ja henkilömäärältään laaja (N=l298) liikuntaharrastuksen kyselyn avulla tehty pitkittäistutkimus on Scottin ja Willitsin (1989) 37-vuotisvertailu, jossa pysyvy yskertoimet olivat alhaisia (miehillä 0.14, naisilla 0.05). Tässä artikkelissa verrataan kahden suomalaisen pitkittäisaineiston, Liikunnan seuranta(USE) ja Koululiikunnan vaikuttavuus(KOVA) tutkirnusaineistojen perusteella liikuntalajien harrastamisen säilymistä ja lajista toiseen siirtymistä kouluiästä aikuisikään sekä kuvataan liikunnasta luopumisen määriä eräissä lajeissa. (1993) TAULUKKO 1. Harrastusmuutokset kouluiästä aikuisikään LISE ja KOVA -tutkimuksissa (harrastajien prosenttiosuudet) LISE KOVA Koulu ikä Aikuisikä Kouluikä Aikuisikä % % % % Uinti 67 57 69 28 Luistelu 59 36 6 Yleisurheilu juoksut 53 22 (Maasto)hiihto 51 54 65 24 Sulkapallo 41 16 12 Jalkapallo 40 8 44 8 Pesäpallo 35 3 51 2 Tanssi 35 32 6 Jää pelit 33 9 35 9 Lentopallo 30 9 26 4 Soutu. Koska osassa mainittuja tutkimuksia aikuisiän lajiharrastusta ei ole kysytty, yksityiskohtainen tieto nimenomaan yksittäisten lajien harrastuksen säilymisestä ja muutoksista kouluiästä aikuisikään on vajavaista. Lähes kokonaan puuttuu tieto siitä, mihin lajeihin siirtyminen tapahtuu, kun lajin harrastus loppuu ja kuinka paljon on heitä, joiden liikuntaharrastus loppuu kokonaan. Telaman 2009 mukaan, Laakso 1981, Tammelin 2004). Keskeisenä tuloksena näyttäisi olevan ei niinkään yksittäisten lajien harrastamisen pysyvyys, vaan tiettyjen kouluiässä harrastettujen lajien ennuste aikuisiän liikuntaharrastuksen kokonaismäärään (Tammelin 2004, Telama & Yang 2005). Muita keskeisiä ulkomaisia kyselyillä tehtyjä liikuntaharrastuksen pitkittäisraportointeja ovat julkaisseet Barnekow-Bergkvist ym. Telaman (2009) kattavan katsauksen mukaan ns. mojen menettelyjen soveltumattomuudesta eri ikäkausille, tutkittavien tavoitettavuudesta ja tutkijan oman uran keston rajallisuudesta. (1994), Malina (1996; 2001), Parsons ym. Vuosikymmen myöhemmin (1986) TEKO-aineistossa yleisimmät koululaisten harras38 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 12009. (1998), Engström (1991), Glenmark ym. trackingtutkimus (aseman/sijoittumisen pysyvyys) on viime vuosina ilahduttavasti lisääntynyt. Sen lisäksi pysyvyyttä oli naisilla myös naisvoimistelussa, hiihdossa ja lentopallossa. Joitakin tällaisia tutkimuksia on Suomessa tehty sekä samojen henkilöiden seurantana (Tammelin 2004, Telama & Yang 2005) että retrospektiivisesti (Laakso 1981). 11 16 Sauva kävely 21 16 Golf 5 5 Taulukossa vain lajit, joista on tieto ainakin kahdesta aineistosta tai mittauskerrasta. Laakson (1981, 88) retrospektiivisen tutkimuksen mukaankin uinnin harrastus lapsuudesta aikuisuuteen säilyi varsin hyvin sekä miehillä että naisilla. (2006), van Mechelen & Kemper (1995) ja Vanreusel ym. melonta 25 17 Laskettelu 23 27 11 Suunnistus ja retkeily 19 32 41 23 Voimistelu 16 27 33 5 Koripallo 14 3 26 1 Kuntosa Ii harjoittelu 12 30 26 Pyöräily 88 41 Lenkkeily 37 75 75 Yleisurheilu 57 3 Tennis, squash 9 33 4 Painon nosto 13 7 Paini/Judo, budolajit 8 3 Aerobic vast. Mihin lajeihin siirrytään. Saarinen (1974) tutki lajiharrastusten säilymistä kahdeksan vuoden ajan, tosin vain kouluikäisillå, Pysyvimmiksi osoittautuivat tuolloin korkeushypyn, uinnin sekä tytöillä pikajuoksun, telinevoimistelun ja hiihtämisen harrastus. seuraavat: Liikuntaharrastus vähenee kouluiästä aikuisikään Väheneminen on runsainta toisella ikävuosikyrnmenellä Miesten liikuntaharrastus on intensiivisempää ja intensiivisyyden väheneminen kouluiästä aikuisikään voimakkaampaa kuin naisilla Liikuntaharrastuksen pysyvyys riippuu mittauskertojen välisestä ajasta, mitä lyhyempi aikaväli sitä suurempi riippuvuus Kouluja aikuisiän liikuntaharrastuksen korrelaatiot ovat alhaisia, mutta usein merkitseviä, miehillä jonkin verran korkeampia kuin naisilla Parhaat aikuisiän liikuntaharrastuksen kouluaikaiset selittäjät ovat urheiluseuraharrastus, kilpaileminen ja liikuntanumero Vain harvat tutkimukset raportoivat yksittäisten liikuntalajien harrastamisen pysyvyydestä kouluiästä aikuisikään (Kjonniksen ym
tam at lajit olivat pyöräily (sisältää ilm eisesti kaiken pyörällä liikkum isen), len kkeily, uinti, hiihto, yleisur heilu, pesäpallo ja jalkapallo sekä suunnistus ja retkeily. LE ja AK . Aikuisiässä harrastukset karsiintuvat KOVA-tutkimuksessa yhtä vähäistä nousua lukuun ottamatta osallistumisprosentit laskivat kouluiästä aikuisikään sekä miesten että naisten ryhmässä. Seuraaviksi eniten vähenivät pesäpallon (-46 %), pyöräilyn (-45 %), hiihdon (-43 %) ja uinnin (-42 %) harrastus. Lajiharrastusten muutoksista iän mukana saadaan tarkempi kuva kuvioista 1 ja 2. Suurimmat pudotukset olivat miehillä jalkapallossa (-51 %), jääpeleissä (-43 %), pesäpallossa (-31 %) ja juoksemisessa (-21 %). Naisten pallopelien harrastus läheni joissakin lajeissa nollaa. LISE-tutkimuksen perusteella sekä miehillä että naisilla oli kouluiästä lähtien lisääntynyt kuntosaliharjoittelu (m +13 %, n +22 %) , suunnistus ja retkeily (m +13 %, n +12 %), voimistelu (m +3 %, n +20 %) sekä laskettelu (m +5 %, n +6 %). Niissä on eritelty lajiharrastusten säilymistä ja muuttumista ilmoittamalla lajiharrastuksessa pysyneiden, lajiharrastuksen aloittaneiden ja lopettaneiden sekä kyseistä lajia kokonaan harrastamattomien prosenttiosuudet. Tällaisia lajeja olivat yleisurheilu (-54 %), pesäpallo (-49 %), pyöräily (-47 %), uinti (-41 %), hiihto (-41 %), suunnistus (-37 %) ja jalkapallo (-36 %). Sen sijaan useissa lajeissa harrastajien osuus oli pudonnut selvästi. Palloilut vähenevät olennaisesti kouluiän jälkeen Harrastajamäärät kouluiästä aikuisikään ovat LISEtutkimuksen mukaan lisääntyneet kuntosaliharjoittelussa (+18 %), voimistelussa (+11 %), suunnistuksessa ja retkeilyssä (+13 %) sekä hiihdossa (+3 %). Näille ei kuitenkaan ollut vertailutietoja muista aineistoista tai mittauskerroista. Liikkum inen tapahtui vuonna 2007 yleisim m in lenkkeilyn ja pyöräilyn m uodossa. Suurin vähennys oli naisillakin yleisurheilussa (-54 %). Naisilla vähentymisprosentit olivat samaa luokkaa, vaikka heidän lähtotasonsa oli monissa lajeissa alhaisempi. .___ __ __._ _ Koripallo ~ Jalkapallo Soutu Uinti Luistelu Suunnistus Maastohiihto Laskettelu Kuntosali Tanssi Hölkkä . Kuntosaliharjoittelu vahvasti kuvaan mukaan Yksittäisiä lajeja taulukossa 1 mainittujen lisäksi olivat LISE-tutkimuksen kouluaineistossa yleisurheilun heittäminen (24 %) ja yleisurheilun hyppääminen (23 %). Yli kym m en en pro sent in harra stajam äärä löytyi lisäksi sulkapallosta ja laskettel usta. Naisten harrastus oli vähentynyt eniten juoksemisessa (-38 %), sulkapallossa (-34 %), pesäpallossa (-33 %) ja lentopallossa (-19 %). Niitä seura sivat yleisyy sjärjestyksessä uinti, kunt osaliharjoittelu, hiihto , suunnistus ja retkeily sekä aero bic ja sauvakävely. Harrastajamäärät kouluiästä aikuisikään ovat eniten pudonneet jalkapallossa (-32 %), pesäpallossa(32 %) , yleisurheilun juoksuissa (-31 %) , jää peleissä (-24 %), luistelussa (-23 %) ja lentopallossa (-21 %). KOVA-tutkimuksen aikuisikäiset ilmoittivat harrastavansa taulukossa mainittujen lisäksi seuraavia lajeja: rullaluistelu (13 %), salibandy/sähly (13 %), keilailu (5 %), jooga (5 %), ammunta (4 %), vesijumppa (4 %), ratsastus (3 %) ja (kunto)nyrkkeily (2 %). 1 1 l 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 . Sen jälkeen yleisim m ät lajit olivat uinti, m aastohiihto, lenkkeily, luistelu, suunnistus ja retkeily, tanssi sekä kuntosaliharjoittelu. Erilaisesta lajien luetteloinnista johtuen KO VAaineiston yleisyyslista poikkesi tässäkin jonkin verra n edellisvuosikym m enen suosikkilajien listasta. LKja AK . Tämä ainoa poikkeus oli naisten lenkkeilyharrastus, jossa osallistumisprosentti nousi 82:sta 86:een. Erisuuntaista muutosta oli tanssissa (m +8 %, n -9 %) ja maastohiihdossa (m -2 %, n +8 %). LKja AE . Liikuntalajien harrastamisen säilyminen ja muutokset kouluiästä aikuisikään LISE-aineistossa vuodesta 1976 vuoteen 2001 (LK = lapsena kyllä, LE= lapsena ei, AK = aikuisena kyllä, AE = aikuisena ei) LIIKU\JTA & TIEDE 46•412009 39. L -'---------Sulkapallo t=:;;;;;=========::==============:i Lentopallo 1-t .. LE ja AE % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % KUVIO 1. U SE-aineiston aikuisikäisten yleisin liikkum istapa oli kävely. Lenkkeilyä harrasti sekä kouluettä aikuisiässä kolme neljästä tutkituista. Myös tanssissa ja hölkässä säilyvyys on Pesäpallo 1• Jääkiekko ._--.. Yhdenkään lajin harrastajien osuus ei ollut lisääntynyt vuosikymmen myöhemmin (1986) koulussa olleilla ei aikuisikään (vuoteen 2007) tullessa. Suurimmat vähennykset olivat miehillä yleisurheilussa (-55 %), jalkapallossa (-54 %), pesäpallossa (-52), jääpeleissä (-49 %), pyöräilyssä (-48 %), hiihdossa (-39 %) ja uinnissa (-39 %). Sitä ilm oitti harra stavansa 92 pro sen ttia vastanneista. . Kaikkien edellä mainittujen listojen kärkipäässä olivat uinti ja hiihto. LISE-aineiston (kuvio 1) mukaan parhaiten lajiharrastus on säilynyt kouluiästä aikuisikään uinnissa, maasto hiihdossa ja luistelussa
Pesäpallo LISE 11 1 Pesäpallo KOVA 1 1 Jalkapallo LISE 11 1 Jalkapallo KOVA 1 1 Koripallo LISE 11 1 Koripallo KOVA 1 1 . Myös luistelussa ja uinnissa oli lopettaneita neljäsosa tutkitusta joukosta. Pysyneet Lentopallo LISE ~ . Harrastamattomien osuus on edelleen vähäisin uinnissa ja maastohiihdossa eikä se näytä paljonkaan muuttuneen ajan mukana. 1 . Lukuun ottamatta jalkaja lentopalloa se on kasvanut kaikissa vertailluissa lajeissa. Samoin lähes kolmasosa kouluajan pesäpallon harrastajia harrasti aikuisena uintia. Vain jalkapallossa on havaittavissa pieni säilyvyyden lisäys LISE:stä KOVA:an. Kouluiän uinnin harrastajien joukosta osa (25-30 prosenttia) oli ryhtynyt harrastamaan myös aerobicia ja sauvakävelyä aikuisena. Harrastamattomat Uinti LISE 1 Uinti KOVA 1 Suunnistus LISE 1 Suunnistus KOVA 11 1 Maastohiihto LISc: t 1 1 ! 1 Maastohiihto KOVA 1 0% 20% 40 % 60% 80% 100% KUVIO 2. Lajiuskollisuus vähentynyt Kuviossa 2 tehdään aikavertailua kahden aineiston (USE:stä ja KOVA:an) välillä. Lähes puolet tutkituista on harrastanut uintia sekä lapsena että aikuisena. Tosin tämä tulos kumoutuu jossain määrin KOVA-aineistossa, jossa esimerkiksi suunnistuksen 40 LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2({)9. Lenkkeily korvaa lajiharrastuksen Kouluiän jälkeen yleisurheilun, pesäpallon ja hiihdon lopettaneista kaksi kolmasosaa lenkkeili kävellen. Mihin ovat kunkin lajin lopettaneet siirtyneet. Aloittaneet . Kysymyksiä käsiteltiin eräissä lajeissa, joissa oli runsaasti lopettaneita. Keskeinen tieto on lopettaneiden osuudesta. Kouluiän jälkeen aloittaneiden prosenttiosuus on KOVA:ssa vähentynyt radikaalisti suunnistuksessa ja maasto hiihdossa sekä melko paljon myös uinnissa ja lentopallossa, kun sitä verrataan LISE-aineiston osuuksiin. Pienimmillään lopettaneiden osuus oli kuntosaliharjoittelussa ja suunnistusretkeilyssä. Hiihdon ja jalkapallon harrastajien joukossa heitä oli eniten. Uinnissa vastaava osuus oli kolme neljästä ja jalkapallossa puolet. Lajien harrastuksen lopettaneista liikkui pyöräillen hieman yli kolmasosa, eniten pesäpallon ja uinnin lopettaneet. Uinti taas oli laji, jonka ulkopuolelle oli jäänyt vähiten tutkituista. Noin kymmenesosalla tässä käsiteltyjen lajien harrastajista ei ollut aikuisena mitään harrastuslajia. Juoksulenkkeilyyn oli siirtynyt lähes kolmasosa yleisurheilua, pesäpalloa ja jalkapalloa kouluiässä harrastaneista. Korija pesäpallossa heidän osuutensa oli alle viisi prosenttia. Aikuisena löydetään suunnistus, hiihto ja kuntosali Lajiharrastuksen pariin kouluiän jälkeen tulleita oli runsaimmin suunnistuksessa, kuntosaliharjoittelussa ja maastohiihdossa sekä kohtalaisesti myös holkässå ja laskcuelussa. Sen sijaan kaikissa pallopeleissä harrastuksen säilyminen oli hyvin vähäistä. Lopettaneiden osuus on palloilussa huomattava, koripallon 11 prosentista sulkapallon, pesäpallon ja jalkapallon hieman yli 30 prosenttiin. Erittäin pieni osuus on ollut palloilun aloittaneita, eniten sulkapallossa. Aineistona oli KOVA (taulukko 2). Yli 80 prosenttia tutkituista oli sellaisia, jotka eivät olleet harrastaneet koripalloa kummassakaan ikävaiheessa. Pesä-, jalkaja koripalloa harrastamattomien osuus on hieman vähäisempi KOVA:ssa verrattuna USE:en. Neljäsosa pesäpalloa, hiihtoa,jalkapalloaja uintia kouluiässä harrastaneista oli siirtynyt kuntosalin käyttäjiksi aikuisena. Lopettaneet Lentopallo KOVA 11 1 . Lajiharrastuksen säilyminen kouluiästä aikuisikään on vähentynyt lähes kaikissa vertailluissa lajeissa, eniten uinnissa, suunnistuksessa ja maastohiihdossa. Liikuntalajien harrastamisen säilymisen ja muutosten vertailu LISEja KOVA -aineistojen välillä (Pysyneet = lapsena kyllä ja aikuisena kyllä; Aloittaneet= lapsena ei, aikuisena kyllä; Lopettaneet= lapsena kyllä, aikuisena ei; Harrastamattomat = lapsena ei, aikuisena ei) ollut kohtalaista. Yksilölajien harrastus jatkuu aikuisikään Eräänä keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että harrastusmääriäan kouluiästä aikuisikään lisänneet lajit ovat lähinnä yksilölajeja, vähentäneet joukkuepelejä. Alle kymmenesosa kohdejoukosta oli sellaisia, jotka olivat jatkaneet kouluiässä harrastamaansa pallopeliä myös aikuisena. Ovatko he lopettaneet liikunnan kokonaan. Hiihtoa harrasti aikuisena 28 prosenttia kouluiän yleisurheilijoista
LISE ja KOVA -tutkimusten tieto siitä, että kouluiän kestävyysliikunta on säilynyt kouluiästä aikuisikään, pitäisi ottaa vakavasti, varsinkin kun tiedetään koululaisten kestävyyskunnon alentuneen olennaisesti (Nupponen & Huotari 2002). Yksittäisen lajiharrastuksen poisjäännin tilalle ovat nyt käsitellyissä aineistoissa tulleet lajista riippumatta kävelylenkkeily, pyöräily, juoksulenkkeily ja uinti, siis yksilölajit. LISE ja KOVA =aineistojen aikuisiän mittauksissa on ero a kuusi vuotta. Tämä drop-outiksikin kutsuttu ilmiö herättää kysymyksen , tuleeko jotakin tilalle. Määrää ei voitane pitää kovin suur ena, mutta tulos aiheuttaa pohdintoja käytettävissä olevista keinoista pienentää täysin liikkumattomien määrää. Kokonaisuutena pysyvyy ttä on eniten uinnissa ja maastohiihdossa, joskin niiden säilyminen kouluiästä aikuisikään on ollut laskussa. Syynä lienee lajitarjonnan voimakas lisääntyminen viime vuosina. Vertailtavia vastauksia saatiin lajista riippuen 1 585-1 589. Lopettaneiden osuudet ovat kasvaneet viime vuosina pesäpallossa, hiihdossa, uinnissa ja suunnistusretkeilyssä. Luettelossa mainittuja lajeja oli 20 (taulukko 3). Lajiharrastuksen lopettamisen jälkeen täysin vaille laji harrastusta on jäänyt noin kymmenen prosenttia. Tulokset ovat samansuuntaiset Laakson (1 981) ja Tammelinin (2004) tutkimuksen tulosten kanssa, joskin Tammelinin mukaan miehillä pallopelien pelaaminen jatkui jonkin palloilulajin muodossa myös aikuisikään. Syy nä on ilmeisesti näiden lajien toteuttamisen helppous ilman harrastajaryhmän kokoamisen tarvetta. Postikyselyllä tavoitetut osittain samat henkilöt (N=2572, näistä vastasi 1903, 74 %) olivat tutkimuksen kohdejoukkona vuonna 2001 Liikunnan seurantatutkimuksessa (LISE. Harrastetut lajit merkittiin rastilla. Nyt saadut tulokset osoittavat, että joukkuelajien harrastamisen säilyminen kouluiästä aikuisikään ei ole kovin vahvaa ja niiden harrastaminen muuntuu aikuisiässä varsin yleisesti yksilölajien harrastamiseksi. ja retkeilyn suosio putosi selvästi kouluiästä aikuisikään. Liikunnan ja koululiikunnan vaikuttavuuden kannalta ei ole yhdentekevää, mitä lajeja nuoru udessa harrastetaan. Vuonna 1976 lajiharrastuksia koskeva kysymys kuului: Mitä seuraavista liikuntalajeista harrastat koulutuntien ulkopuolella säännöllisesti viikottain niinä vuodenaikoina, kun siihen on mahdollisuus. Tässä on vertailluissa lajeissa vaihtelua 7 -13 pro senttia. tarkemmat tiedot Mikkelsson 2007). Silti joukkuelajeilla on oma tärkeä tehtävänsä sosiaalisen kasvatuksen välineenä. HEIMO NUPPONEN, LitT Liikuntakasvatuksen dosentti Turun yliopisto Rauman opettajankoulutuslaitos Sähköposti: heimo.nupponen@utu.fi TAULUKKO 2. Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ajan mukaisista muutoksista ei siten voida tehdä, eikä se ollutkaan tämän tutkimuksen päätarkoitus. Joka tapauksessa laji harrastusten pudotukset kouluiästä aikuisikään ovat olleet selvästi suur empia vuosien 1986-2007 välillä kuin vuosien 1976-2001 välillä. Koululiikunnan keskeisenä tavoitteena on laajalti niin Suomessa kuin muissakin maissa ollut liikuntaharrastuksen herättäminen ja jatkuvuus aikuisikään. Kouluiän jälkeen yleisurheilun (Yu), pesäpallon (Pp), hiihdon (Hi}, jalkapallon (Jp) ja uinnin (Ui) lopettaneiden yleisimmät liikuntaharrastukset aikuisiässä Aikuisiän Yu Pp Hi Jp Ui lajit J, Lopettaneet+e 473 420 394 238 212 Kävelylenkkeily 318 283 254 119 164 % 67 67 64 50 77 Pyöräily 192 177 142 78 84 % 34 42 36 33 40 Juoksulenkkeily 149 127 91 71 % 31 30 23 30 Uinti 132 125 87 61 % 28 30 22 26 Hiihto 131 % 28 Kuntosaliharjoittel u 117 98 60 50 % 28 25 25 24 Aerobic 64 % 30 Sauva kävely 53 % 25 Ei mitään lajia 36 30 47 31 14 % 8 7 12 13 7 NÄIN TUTKITTIIN V uonna 1976 kerättiin Koululaisten kuntotutkimuksen (KUTTU) yhteydessä Suomen koululaisia edustavalla otoksella kyselytiedot 2 796:n koululaisen liikuntaharrastuksista (Nupponen 1981 ). Osa liikuntalajiharrastuksista putoaa pois kouluiän jälkeen. Tällainen tarkastelu ei ole ollut kovin yleistä. Aikuisiässä lajiharrastuksia koskeva kysymys sisälsi LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2009 41
Research Reports on Sport and Health 106. Käytetty asteikko vaikuttaa jonkin verran lopputulokseen. Kyselyaineistoihin perustuvissa pitkittäistutkimuksissa LÄHTEET Barnekow-Bergkvist, M., Hedberg, G., Janlert, U. Koulun kuntotestrstö aikuisiän kunnon ja terveyden ennustajana. Nupponen, H. & Jansson, E. Malina, R. Research Ouarterly of Exercise and Sport 67 (Suppl. Liikunnan seuranta(LISE) ja Koululiikunnan vaikuttavuus(KOVA) tutkimusten aineistot LISE KOVA Mittausvuodet 1976-. & Jansson, E. Dikotomisointi saattaa kuitenkin jopa parantaa reliabiliteettia, koska rajanveto on silloin selkeä (harrastaa/ei harrasta). kylän yliopisto Studies in Sport. TEKO-aineisto oli alueellisesti edustava ja siinäkin paikkakunnat ja koulut arvottiin alueittain. Amsterdam: Elsevier, 473-483. 2001 Ikä 9-18---. Näin näytti tässäkin tutkimuksessa käyvän, kun KOVA:n aikuismittauksessa lisättiin lajien määrää. Tässä tutkimuksessa jouduttiin vertailukelpoisuuden saamiseksi harrastusmuuttujat kaksiluokkaistamaan osassa mittauskertoja. Tracking of physical activity and physical fitness across the lifespan. Yksittäisen lajin harrastuksen säilym istä kouluiästä aikuisikään voidaan tutkia m m . Physical activity and fitness: pathways from childhood to adulthood. Laakso, L. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Prediction of physical activity level in adulthood by physical caracteristics, physical performance and physical activity in adolescence: an 11-year followup study European Journal of Applied Physiology 69 (61, 530-538. Nupponen, H. 34-43 N=1585-1589 20 lajia kouluiässä 22 lajia aikuisiässä 2-luokkainen kysymys kouluiässä Dikotomisoidut vastaukset aikuisiässä Mittausvuodet 1986---.2007 Ikä 9-17-. 1981. 1994. Teoksessa P. Ongelmaksi muodostuvat tällöinkin iän mukanaan tuomat muutokset elämäntavassa ja suhtautumisessa vastaamiseen. 30-38 N=850-862 16 lajia kouluiässä 43 lajia aikuisiässä Dikotoimisoidut vastaukset kouluja aikuisiässä on tärkeää mahdollisimman samanlaisten mittarien käyttäminen eri mittauskerroilla. M. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Pitkittäisaineiston toisen mittauskerran edustavuus riippuu osittain vastausprosentista. Toinen lähtökohta-aineisto on vuosina 19851988 toteutetusta Tehostetun koululiikunnan tutkim uksesta (TEKO ) vuoden 1986 tiedot. 1981. 1998. Tällöin verrataan yksilön asem aa ryhm ässä eri ikäkausina. Koululaisten fyysis-motorinen kunto. 42 LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2009. Physical Education and Health 14. 1991. Glenmark, B., Hedberg, G. LISE-aineistossa koululaiset valittiin tutkimukseen nelivaiheisella stratifioidulla otannalla. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. JyväsTAULUKKO 3. 31, 48-57. Lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristö aikuisiän liikuntaharrastuksen selittäjänä: retrospektiivinen tutkimus. m yös harrastuksen intensiteettiä (hengästym istä) koskevat kolm e vaihtoehtoa. Aineiston edustavuus on tärkeää yleistämisen kannalta. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. luokkalaisilta kerätyt kyselylom aketiedot saatiin lajiharrastuskysym yksestä, jonka vastaukset dikotom isoitiin. 1996. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 8, 299-308. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Engström, L. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 200. Mikkelsson, L. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Yksittäisten lajien harra stajista m uodostettiin neljä ryhm ää: LK ja A K: lajia sekä kouluettä aikuisiässä harrastaneet = PYSYN EET LE ja A K: lajin harrastam isen kouluiän jälkeen aloittaneet= A LO ITT AN EET LK ja A E: lajin harrastam isen kouluiän jälkeen lopettaneet = LO PETTA N EET LE ja A E: eivät harrastaneet lajia koulueikä aikuisiässä = HA RRA STA M ATT O M AT Ryhm ien pro senttiosuudet laskettiin kussakin lajissa erikseen. Eri aineistoista saadaan erilaisia harrastamisen prosenttiosuuksia sen mukaan, miten asiaa on kysytty. American Journal of Human Biology 13, 162-172. Sekä LISE:ssä että KOVA:ssa toisen kerran vastausprosentit saatiin kohtuullisen korkeiksi (74 % ja 66 %). Oja & R. 2001. Prediction of physical fitness and physical activity level in adulthood by physical performance and physical activity in adolescence -An 18-year follow-up study. Yksittäisten lajien harrastamisen prosenttiosuudet todennäköisesti laskevat kysyttyjen lajien lukumäärän kasvaessa. LIKES-tutkimuskeskus. Telama (toim I Sport for all. Pitkittäistutkim us vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Exercise adherence in sport for ali from youth to adulthood. Li säksi verra taan lajiharrastajien m ääriä kouluja aikuisiässä koko aineistossa ja erikseen m iesten ja naisten ryhm issä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 30. A ikuisiän vastaukset dikotom isoitiin (en harrasta, harrastan). Kyseessä on Koululiikunnan vaikuttavuus -tutkim uksen (KO VA ) aineisto (taulukko 3). tra cking-korrelaatioilla, joina yleisim m in käytetään Spearm anin järjestyskorrelaatiota. M. A lueellisesti Suom ea (silloiset Turun ja Porin, Pohjois-Karjalan ja Lapin läänit) kattavalla otoksella 2007:ltä 3. Vastaava kaksiluokkainen lajiharrastustieto saatiin lajista riippuen 850-862:ltä sam oilta henkilöiltä vuonna 2007 kuin vuonna 1986. 1997 9-16 -vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. Malina, R. Koska tässä tutkim uksessa jouduttiin toim im aan karkeim m an luokituksen m ukaisella kaksiluokkaisella asteikolla, keskeinen vertailukeino on ristiintaulukointi. 2007. -19
Opetussuunnitelmien perusteissa lähtökohtana ovat ihmisoikeuksien ja niiden johdannaisten arvoLIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2009 43. Vuolle, P. Kannas (toim.l Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen [ulkaisuja 142. Osallistava liikunnanopetus lähtee oppilaan tarpeista Jokaisen oppilaan ja opiskelijan pitäisi saada kehittyä omista lähtökohdistaan parhaalla mahdollisella tavalla niin yhteisöllisyydessä kuin myös itselle sopivassa liikunnassa. Adolescent and adult leisure patterns: A 37-year follow-up study. 1974. Claessens, J. G. Stadion 1, 12-16. Silvennoinen, M. Kaikkiko kunnossa. Osallistava liikuntakasvatus voi olla vastaus näihin haasteisiin. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Saarinen, P. Nuorten aikuisten liikunta-aktiivisuus rakentuu lapsuudessa. &Telama, R. 2002. Nupponen, H. 2005. Koululainen liikunnanharrastajana: Liikuntaharrastusten ja liikuntamotiivien sekä näiden yhteyksien muuttuminen iän mukana peruskoululaisilla ja lukiolaisilla. lnvolvement in physical activity from youth to adulthood: a longitudinal analysis. Kemper (toim.) The Amsterdam growth study. Oppilaan oman liikunnallisen identiteetin kehittyminen saattaa tarvita myös vertaisoppimista. Teoksessa M. 2004. 2000. K. Vanden Eyende (toim.) Worldwide variation in physical fitness. Aikuisliikunta. 7995. Oppilaan tarpeista lähtevän liikuntaohjelman rakentaminen voi merkitä esimerkiksi sitä, että osa opintojaksosta toteutuu vertaisryhmissä. Teoksessa L. Nuoruuden aktiivisuudesta vankat eväät liikunnalliseen aikuisuuteen. Selittävä osa ja yhteenveto. Teoksessa A. Osallistava kasvatus merkitsee väistämättä sitä, että opetusryhmä on aidosti heterogeeninen. Liikunta & tiede 41 (11, 22-25. & Laakso, L. Nuorten Teksti: KARI KORHONEN kuntoerojen kasvu huolestuttaa. Tutkimuskatsaus. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 724. Nuorten liikuntaharrastuneisuuden muutoksia 7986-2002. Tällöin on olemassa vaara, että osa oppilaista jää opetuksellisesti heitteille. Näin suomalaiset liikkuvat. 2004. Jyväskylä: Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, 113-139. 7989. Helsinki: Valtion painatuskeskus. C K. Vuolle, P., Telama, R. Longitudinal physical activity and diet patterns in the 1958 British Birth Cohort. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A.201. Tammelin, T. Kaupunkilaisten liikunta ikäpolvittain Turkulaisten liikuntatottumukset 2000-luvun alussa. Champaign, IL: Human Kinetics, 52-85. Leisure Sciences 11, 323-335. & Huotari, P. Jyväskylän yliopisto. Liikunnan merkitys rakentuu elämänkaarella. Tracking of physical activity from childhood to adulthood A review Obesity Facts 2131, 179-186. 187-195. 7986. 2006. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16 -vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. Oppikoululaisten fyysinen aktiivisuus ja liikuntaharrastukset. Zacheus, T., Tähtinen, J., Rinne, R., Koski, P. Mitä seikkoja olisi huomioitava, kun pyritään kaikille yhteiseen liikuntaan. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu 11. Liikunta & tiede 42 (51 , 4-6. Miettinen (toim.) Haasteena huomisen hyvinvointi Miten liikunta lisää mahdollisuuksia. 7993. & Willits, F. WHOKoululaistutkimus 20 vuotta. U sein oppilaiden opetukselliset tarpeet ovat yhteensopivia ja suunniteltu liikuntaohjelma palvelee kaikkia ryhmään kuuluvia oppilaita, mutta silloin tällöin syntyy tilanteita, joissa joku tai jotkut oppilaat eivät saakaan tarvitsemaansa opetusta (Blinde & McCallister 1998). Liikuntakasvatuksen julkaisuja l Parsons, T., Power, C. & Manor, 0. 1972. Lefevre & B. Koululaisten liikuntaharrastusten pysyvyydestä. 2007-2002. & Vanden Eyende, B. Medicine and Science in Sports and Exercise 38, 547-554. & Yang, X. & Tynjälä, J. Helsinki: Suomen Kuntourheiluliitto. 1987. C. & Kemper, H. Liikuntakasvatuksen laitos, Liikuntakasvatuksen tutkimusIa kehittämiskeskus. Vanreusel, B., Renson, R., Beunen, G., Claessens, A., Lefevre, J., Lysens, R., Maes, H., Simons, J. Telama, R. Aito heterogeenisyys tarkoittaa, että opetusryhmässä on vähintään yksi oppilas, joka vaatii opettajan huomiota ryhmän muita oppilaita enemmän. Suuri kansallinen liikuntatutkimus. A longitudinal analysis of health, fitness, and lifestyle.Sport Science Monograph Series 6. 1998. Liikuntapedagogiikan vaitoskirja. & Heinonen, 0. Leuven: Institute of Physical Education. 2009. Telama, R. Van Mechelen, W. Vuori, M., Kannas, L. 2002. J. Nupponen, H. Telama, R. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50. 2003. Jyväskylän yliopisto Studies in Sport, Physical Education and Health 22. Habitual physical activity in longitudinal perspective Teoksessa H. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus, 23-46. Liikunta Ia tiede 39 (3), 4-9. Scott, D
Liikuntaohjelmaa voidaan lähes aina muokata soveltavaan suuntaan, mutta silloin kun muokkaus ei riitä, voidaan tarvita myös eriyttämistä. Mutta mitä nämä käsitteet merkitsevät liikuntakasvatuksessa. Liikunta ja oppimiskokemukset vahvistavat oppilaan itsensä tuntemista ja ohjaavat suvaitsevaisuuteen .. Käytännön tilanteisiin voidaan varautua esimerkiksi tutustumalla toteutuneisiin osallistaviin Iiikuntakasvatushankkeisiin. Yksilöllistämispäätöksen jälkeenkin oppilas voi opiskella joko yleisopetuksen tai osa-aikaisen erityisopetuksen ryhmässä. Esimerkki osoittaa, että huolellinen suunnittelu ja asiamukainen resursointi voivat luoda edellytyksiä osallistavalle liikuntakasvatukselle. Opettajan tulee paneutua turvallisuuden varmistamiseen, opetuksen eriyttämiseen oppilaan ja ryhmän taitoja vastaavaksi sekä luoda tunneille oppimista edistävä ilmapiiri ... Jäntevä didaktinen tavoitteista mahdollistaa erilaisia ja eri tasoisia ohjelmavariaatioita. Hyvä liikunnanopettaja on aina ollut refleksiivinen, mutta didaktisten normien dynaamisuus nostaa rel1eksiivisyyden vaatimuksen uudelle tasolle. Opetuksen tulisi edistää yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta, yksilön oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista sekä samalla huomioida yksilölliset lähtökohdat. Osallistavan vastakohta on poissulkeminen. Osallistavaa kasvatusta perustellaan tavallisesti juuri yhdenvertaisuudella ja tasa-arvolla. Tällainen yhteisen ohjelman variointi voidaan nähdä myös Hojks-didaktisena ratkaisuna. Ratkaisun perusta määritetään paikallisessa opetussuunnitelmassa ja sen erikoistapauksissa henkilökohtaisissa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmissa (Hojks). Vaativimmat toteutukset edellyttävät moniammatillista tiimityötä. Osallistavan vastakohta on poissulkeminen. Jyväskylän normaalikoulun opetussuunnitelma (2004): ... Tämä lähtökohta haastaa perinteisen vuodenaikaja lajisidonnaisen 44 LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2009. Samalla hyvin määriteltyjen tavoitteiden merkitys kasvaa, koska vain jäntevä didaktisten normien kokonaisuus voi antaa riittävän tuen liikuntaohjelman rakentamiseen, muokkaamiseen ja eriyttämiseen. Otan pari poimintaa opetussuunnitelmista luonnehtiakseni 2000luvun didaktista ajattelua liikunnassa (korostukset KK). Opetusta ja oppilasta koskevan tiedon on oltava reaaliaikaista. Jos yhteisen ohjelman toteutus vaatii yksilöllistämistä, opetussuunnitelma tarjoaa siihen välineet. Tampereen kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma (2004): .. Lähtökohtana on siis oppilaiden tarpeista lähtevä liikuntaohjelman rakentaminen. Liikunnanopettajalla kaksi ohjaavaa normia Liikunnanopettajalla on näin kaksi opetusta ohjaavaa normia. Paikallinen liikunnan opetussuunnitelma riittää varsin pitkälle, mutta yksilöllistäminen voi johtaa henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman laadintaan. Liikunta tilanteet luodaan turvallisiksi psyykkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti, jokainen oppilas hyväksytään omine liikuntavalmiuksineen. maailma. Opetuksen tavoitteet, keinot ja toteutus kirjataan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (Hojks) niin selkeästi, että suunnitelma voi toimia opettajan päivittäisenä työvälineenä ja sekä oppilas että huoltaja voivat myös sen avulla seurata ja arvioida oppilaan edistymistä. Kun opetussuunnitelma ja henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) ovat jatkuvan arvioinnin ja kehittämistyön kohteena, ne ovat luonteeltaan enemmän dynaamisia kuin staattisia didaktisia normeja. Mitä tarkoittaa se, että oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus omia tarpeitaan vastaavaan opetukseen 7 Opetuksen järjestäjä, koulu ja opetushenkilöstö ratkaisevat, miten tasa-arvo ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen sovitetaan yhteen. Tämä edellyttää yksilöllisten kehittymismahdollisuuksien huomioon ottamista. Vaativat hankkeet auttavat samalla myös pohtimaan eri arvolähtökohtien keskinäistä suhdetta . Erilaajuisessa oppirnäärässä opetuksen tavoitteet ja sisällöt mukautetaan oppilaan yksilöllisten oppimisedellytysten mukaisiksi, mikä edellyttää henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (Hojks) laadintaa ... Liikunta on toiminnallinen oppiaine, jossa edetään leikin ja taitojen oppimisen kautta kohti omaehtoista harrastuneisuutta. Eriyttämisellä tarkoitan yksilöllisestä tarpeesta lähtevää yhteisen ohjelman tai sen osan variointia. Esimerkin tällaisesta osallistavasta hankkeesta, joka mahdollisti vaikeasti monivammaisen oppilaan osallistumisen yleisopetuksen liikuntaan, antavat Block, Klavina ja Flint (2007). Opetussuunnitelmissa on selkeästi ilmaistu yksilöllisten lähtökohtien huomioiminen riippumatta siitä minkä asteisista sovelluksista tai eriyttämisistä on kysymys
JOPERD 69 (6), 64-68. Yhteistyökumppaneilla viittaan muiden organisaatioiden, järjestöjen ja yritysten liikunta-alan ammattilaisiin, joilla on tai voisi olla rooli oppilaan fyysisen aktiviteetin ylläpidossa ja kehittämisessä. & McCallister, S.G. Liikunnanopettaja kapellimestarina Liikunnanopettajaa voisi tässä yhteydessä luonnehtia kapellimestariksi, joka huolehtii, että liikuntatunnilla jokainen oppilas harjaantuu hänelle tärkeissä taidoissa osana yhteistä liikuntaohjelmaa. Erotuksena kapeasti tutkittuun koulupedagogiikkaan tai didaktiikkaan, jotka rakentuvat enemmänkin koululuokan tai oppilasryhmän ja opettajan väliseen vuorovaikutukseen (Virkkunen 1994), osallistavan liikunnan didaktiikan tulisi merkitä aidon vuorovaikutuksen mahdollisuutta. Avainkäsite on didaktiikka. Jossain vaiheessa tarvitaan lisää toimijoita. Yhteistyötä ulkopuolisten toimijoiden kanssa saatetaan tarvita erityisesti silloin, kun tietty liikuntaohjelman osa vaatii sellaista asiantuntemusta, jota koululla ei ole. Listening to the Voices of Students with Physical Disabilities. Koululiikunta yläasteen vuosina. Persoonallisuuden kasvu. Kapellimestarivertaus viittaa liikunnanopettajan kokonaisvastuuseen ja siihen, että opettajalla on käytettävissä tarvittava määrä avustavia henkilöitä LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 45. Tällainen ympäristö voi rohkaista myös vaativien osallistavien liikuntakasvatushankkeiden kehittelyyn. Kehittynyt ja monipuolinen opiskeluympäristö tarjoaa edellytykset osallistavaan liikuntaan. Liikuntaohjelman muokkaus soveltavaan suuntaan ja eriyttäminen ovat osallistavan liikunnan peruspiirteitä. Pitkälle erikoistuneet liikuntaja kuntoutuspalvelujen tuottajat ovat voimavara, joka voi mahdollistaa vaativimpien osallistavien liikuntaohjelmien toteuttamisen. Virkkunen, A. & Flint, W. Aidosti heterogeenisessa oppilasryhmässä opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus saa monenlaisia muotoja. lncluding students with severe, multiple disabilities in general physical education. Block, M.E., Klavina, A. Osallistavan liikunnan ydin rakentuu opetusryhmän yhteisessä toiminnassa. KARI KORHONEN, KT Opettaja emeritus Sähköposti: kari.korhonen@pp3.inet.fi LÄHTEET Blinde, E.M. 2007. Opettajan ja ryhmän vai opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta . Oppilaan tarpeista lähtevä liikuntaohjelman rakentaminen voi yksittäisen oppilaan kohdalla merkitä esimerkiksi sitä, että osa opintojaksosta toteutuu vertaisryhmissä. Tämä avustusja ohjausapu on erinomainen mahdollisuus, jota refleksiivinen opettaja voi taiten käyttää. Pitkälle erikoistuneet liikuntaja kuntoutuspalvelujen tuottajat ovat voimavara, joka voi mahdollistaa vaativimpien osallistavien liikuntaohjelmien tai niiden osien toteuttamisen. ja/tai yhteistyökumppaneita. Mitä ja mistä nämä toimijat sitten voisivat olla. Helsinki: Yliopistopaino. Keskeisimmät yhteistyökumppanit on yleensä huomioitu henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa. Oman liikunnallisen identiteetin kehittyminen saattaa tarvita myös vertaisoppimista. JOPERD 78(3), 29-32. Kun ryhmässä on useita tiheää vuorovaikutusta tarvitsevia oppilaita, liikunnanopettaja yksin ei kykene tyydyttämään kasvanutta vuorovaikutustarvetta. Ymmärrän sillä tässä yhteydessä niitä ratkaisuja, jotka mahdollistavat opettajan ja oppilaan kohtaamisen. Miten tämä on mahdollista, miettii moni liikunnanopettaja. Kun opetus edelleenkin on suurimmalta osalta ryhmämuotoista, on luonnollista, että didaktiikka on ymmärretty oppilasryhrnän ja opettajan välisenä vuorovaikutuksena, vaikka kyse on perimmältään opettajan ja oppilaan välisestä vuorovaikutuksesta. Osa ohjaustarpeesta on tyydytetty perinteisesti käyttämällä oppilastovereita avustajina. Liikunnanopettaja on tapauksesta riippuen joko osa Hojks-tiimiä tai konsultoiva asiantuntija. Vaativimpiin tilanteisiin tarvitaan kuitenkin ulkopuolista apua. Tällaiseen vaativaan vuorovaikutustarpeen vastaaminen on tiimityötä, jossa liikunnanopettajalla on oma roolinsa. 1998. Experiences in the Physical Education Classroom. liikuntaohjelman suunnittelun. 1994
T erveystietoisuudestaan huolimatta suomalaisista vain noin puolet liikkuu riittävästi terveytensä ylläpitämiseksi. Teksti: MARITA POSKIPARTA, KAROLIINA KAASALAINEN, KIRSTI KASILA Liikuntainotivaatio syntyy tiedosta, yininärryksestä, asenteista ja uskomuksista Tiedämme, miten edistää motivoituneiden henkilöiden liikuntaaktiivisuutta tutkimusolosuhteissa. Sääolosuhteet ovat myös esteenä ulkoiluharrastuksille (Telama, Vuolle ja Laakso 1986, Paronen 2001, Poskiparta ym. Väestö on jakautumassa yhä selkeämmin kansalaisiin, jotka ylläpitävät kuntoaan ja vähän liikkuviin. Liikuntaan osallistumisen kannustimena ei pidä unohtaa liikunnan sosiaalisia merkityksiä. Iän lisääntyessä kunnon ja terveyden ylläpitäminen nousee entistä tärkeämmäksi motiiviksi. Vähiten liikuntaa harrastavat 35-44 -vuotiaat ja pidemmälle koulutetut liikkuvat vapaa-ajallaan selvästi enemmän kuin vähemmän koulutetut. 2008.) Liikunta-aktiivisuuteen motivoivat tekijät ovat monipuolisia. 2008.) Liikunta ei enää kuulu suomalaisten päivittäisiin työtehtäviin, minkä vuoksi liikunnan harrastaminen on siirtynyt vapaa-ajalle. Liikunta-aktiivisuuden kannustimiin sisältyvät terveyden sosiaaliset, kultuurilliset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet. (Helakorpi ym. Miksi menetelmien vaikuttavuus hiipuu ihmisten arjessa. Tulisiko väestön liikunta-aktiivisuuden tukemisessa pohdiskella yksilöiden tietojen, taitojen ja toimintojen välisiä suhteita. 2004). 2008). (Kickbush ja Nutbeam 1998, Nutbeam 2008, von Wagner ym. Liikuntaharrastusta rajoittaviksi tekijöiksi on ilmoitettu useimmiten saamattomuus, kotityöt, ajan puute ja työstä johtuva väsymys. Liikunnasta haetaan jännitystä, haasteita ja fyysistä ponnistelua, mutta toisaalta myös rauhoittumista ja luontoelämyksiä. Näin lähestytään terveyden lukutaitokäsitettä, joka ym46 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009. Suomalaiset liikkuvat virkistyäkseen, rentoutuakseen ja kohottaakseen kuntoaan. (Suomen Kuntourheiluliitto 2006, Helakorpi ym. Samalla myös hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitäminen riittävällä liikunnalla on entistä enemmän yksilöiden vastuulla. Arvioida myös poliittisten, yhteisöllisten ja sosiaalisten tekijöiden merkityksiä yksilön ja yhteisön riittävän liikuntakäyttäytymisen mahdollistajina tai estäjinä
(Nutbeam 2000.) Toiminnallinen (perus) terveyden lukutaito tarkoittaa tosiasia tietoa terveysriskeistä ja osallistumista terveyskasvatusohjelm i i n. Terveyden lukutaidolla kolme tasoa Kickbushin ja Nutbeamin (1998) määritelmän mukaan terveyden lukutaito tarkoittaa yksilön kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja, jotka määrittävät motivaation ja valmiudet löytää, ymmärtää ja käyttää tietoa terveyden edistämiseen ja ylläpitämiseen. Terveyden lukutaito on jaettu kolmelle tasolle, joita ovat toiminnallinen, vuorovaikutuksellinen ja kriittinen terveyden lukutaito. Riittämättömin tiedoin odotukset liikunnan vaikuttavuudesta voivat myös olla epärealistisia. Terveyttä edistävän toiminnan, kuten liikunnan, toteutuminen edellyttää, että yksilö on motivoitunut, ympäristö sallii ja mahdollistaa toiminnan sekä että yksilö kokee pystyvänsä toteuttamaan toimintaa ja hallitsemaan sitä. Sosiaalisen tuen antaminen ja terveyttä edistävien ympäristöjen kehittäminen ovat osa tätä lukutaitoa. Tiedon puute tai väärinkäsitykset voivat lisätä epäluuloja liikunnan aloittamista kohtaan. Toimi n nall ista terveyden lukutaitoa edistetään erilaisilla terveysviestinnän menetelmillä (Nutbeam 2000). Terveyttä koskeva päätöksenteko tapahtuu jatkuvasti muuttuvissa, tilannesidonnaisissa olosuhteissa. Heikko toiminnallinen terveyden lukutaito voi muodostua liikuntaan osallistumisen esteeksi, sillä esimerkiksi liikuntaohjelmien yhteydessä jaetun materiaalin ymmärtäminen voi olla liian haastavaa. Kuviossa 1 havinnollistamme liikuntakäyttäytymiseen liittyv iä terveyden lukutaitokåsitteen sisältöjä. märretään painetun informaation käyttöä ja taitojen harjoittelua monipuolisemmaksi toiminnaksi. 2008). Yksilöllä on valmiuksia luoda edellytyksiä toiminnalle, esimerkiksi suunnitella ajankäyttöään niin, että liikunta on mahdollista (vrt. Liikunnan aloittaminen ja jatkaminen on todennäköisempää, jos yksilön luottamus omiin kykyihin on Kuva: ANTERO AALTONEN LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2009 47. von Wagner ym. Faktatietojen antaminen ja vastaanottaminen on vasta peruslukutaitoa. Tärkeitä välittäviä tekijöitä liikunnan toteutumiselle ovat kokemus pystyvyydestä ja toiminnan hallinnasta. Tiedolla on välineellinen arvo. Yksilön tiedot, asenteet ja käyttäytyminen kertovat terveyden lukutaidon tasosta. (vrt. Hyvät vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä monissa tilanteissa, joissa tehdään terveyttä koskevia valintoja tai neuvotellaan sairauksien hoitomenetelmistä. (Nutbeam 2000). 2008.) Vuorovaikutukselliselle terveyden lukutaidolle on asetettu tavoitteiksi henkilökohtaisten taitojen kehittäminen ja aktiivinen osallistuminen arkielämän terveyden edistämiseen. Tietoa ei ornaksuta, vaan liikuntaa koskevat uskomukset ja asenteet muodostetaan tunneperusteilla. von Wagner ym. Terveyden lukutaito vaikuttaa motivaation kehittymisen taustalla, sillä motivaatio syntyy tiedosta ja ymmärryksestä sekä asenteista ja uskomuksista. Terveyden lukutaito perustuu luku-, kirjoitus-, ja kuuntelutaitoihin, jotka luovat pohjan vuorovaikutustaidoille
48 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 12009. (2008) terveyden lukutaidon määritelmän osa-alueet: sosiodemografiset, sosiokognitiiviset ja psykologiset tekijät sekä varsinaiset toimintaan liittyvät tekijät ovat osa liikunta-aktiivisuuden tukemista. Liikuntakäyuåytyrniseen vaikuttavilla ympäristötekijöillä tarkoitetaan esimerkiksi liikuntapalveluiden saatavuutta, kustannuksia sekä liikunta-aiheisen tiedon saantia (vrt. 2008). 2008) hyvä ja hän osallistuu omaa terveyttään koskevaan päätöksentekoon. 2002, Kiiskinen ym. Liikuntaympäristöä kehittämällä voidaan aktivoida ihmisiä liikkumaan. Henkilökohtainen liikuntaneuvonta vaikuttaa Useista liikunnan aktivointimenetelmistä on saatu ristiriitaisia tietoja ja positiiviset tulokset ovat olleet lyhytaikaisia. (Kuvio l). 2008). von Wagner ym. 2002.) Kriittinen terveyden lukutaito tarkoittaa yksilöiden ja yhteisöjen voimaaruumista, kriittisiä informaation analysointitaitoja ja kykyä selvitä vastoinkäymisistä. ajankäyttö) KUVIO 1. (Kahn ym. Yksittäisten joukkoviestintäkampanjoiden näyllä liikunta-aktiivisuuden lisääjinä on sen sijaan heikkoa (Marcus ym.1998, Kahn ym. Tutkimusolosuhteissa toteutettuja liikuntainterventioita ei ole voitu useinkaan soveltaa ihmisten todellisiin toimintaympäristöihin (Estabrooks & Glasgow 2006, Kiiskinen ym. Kohderyhmille räätälöity keskusteleva ja asiakkaan mielipiteet huornioiva henkilökohtainen neuvonta ja kampanjaviestintä vahvistavat yksilön hallinnan tunnetta ja sitoutumista toimintaan sekä vahvistaa pystyvyyden kokemusta. (Nutbeam 2008.) Liikuntaa koskeva kriittinen terveyden lukutaiio voi tarkoittaa esimerkiksi aktiivista toimintaa liikuntaseuroissa tai liikuntapolitiikkaan osallistumista. 2008). Yksilö pohdiskelee tietojensa, taitojensa ja toimintojensa välisiä suhteita. Liikuntakampanjoiden tunnettavuus ei takaa osallistumista. Tiedoiukseen ja viestintään keskittyvien interventioiden vaikuuavuusnäyttö on osittain ristiriitaista (Marcus ym. Terveyden lukutaito on kehittyvä ominaisuus, jota voidaan edistää eritasoisel!a viestinnällä sekä vaikuttamalla ympäristön rakenteellisiin ja sosiaalisiin ominaisuuksiin. 2002, Robertson ym. 2008.) Käyttäytymisen hallintataidot ja sosiaalinen tuki lisäävät mahdollisuuksia osallistua myös ympäristön liikuntamahdollisuuksien kehittämiseen. velujen käyttö ja terveysvaikutukset) liikuntasuositus/ . (Nutbearn 2000.) Terveyttä tukevien ympäristöjen ja yksilön päätöksentekotaitojen kehittäminen luovat edellytyksiä kriittisen terveyden lukutaidon tason saavuttamiseksi. Sosiodem ografiset tekijät (Peru slukutaito, Nutbeam ) Sosiokognitiiviset ja psykologiset tekijät (V uoro vaikutukselli nen lukutaito) Toim inta (K riittinen lukutaito, Nutbeam ) Yksilön sisäiset tekijät Kognitiiviset kyvyt Ikä Tiedot Lukuja Perusterveyden laskutaito lukutaito . 2002). Terveyden lukutaidon yhteys liikuntakäyttäytymiseen (mukailtu Nutbeam 2008, von Wagner ym. 1998, Kahn ym. Esimerkiksi Suomalaisen aikuisväestön terveyskåyuäytyrninen ja terveys tutkimuksessa kolmasosa on kuullut KKItoimintaohjelmasta, mutta osallistuneita on alle kaksi prosenttia, (Helakorpi ym. i i Ulkoiset tekijät Työ, läheisten tuki, vertaisryhmät Koulutus Kokemuksellinen oppiminen Kulttuuri Motivaatio Tiedot ja ymmärrys Liikuntapal(liikunnan ...... Uskomukset ja ten asenteet noudattaminen i Osallistuminen Ympäristötekijät oman ja Liikuntapalvelujen ympäristön -kustannukset ja liikuntamahdollisaatavuus, tiedon suuksi en \ saatavuus, kehittämiseen terveysviestintä l Toiminnan hallintataidot Terveyden Liikuntataidot, ,/' hallinta toiminnan liikunnan avulla suunnittelu (esim. 2008.) Yhteisöille suunnattu viestintä eri medioissa on todettu vaikuttavaksi, jos viestinnän tukena järjestetään liikuruaneuvoruaa, tukiryhmiä, koulutuspäiviä, seulontaa, tapahtumia ja ympäristö mahdollistaa liikunnan harrastamisen. (Kahn ym. 2002). Kevyen liikenteen väylät, puistot, kuntoradat ja muut lähiliikuntapaikat voidaan suunnitella niin, että ne ovat helposti kaikkien saavutettavissa ja turvallisia. Näin ollen von Wagnerin ym. (Kahn ym. Kriiuinen terveyden lukutaito mahdollistaa osallistumisen terveyden edistämisen toimintoihin oman terveyden ylläpitämistä laajemmin
2003). Laaja-alainen yhteistyö eri palvelutuottajien, koulutusja ammattiryhmien kesken sitouttaa yksilöt ja yhteisöt mukaan toimintaan ja laajentaa liikuntaan kannustavien joukkoja. Näin vastuu ei jäisi yksinomaan ylikuormittuneelle koululle, terveydenhuollolle tai vapaaehtoistyönä toteutettavalle liikuntatoimelle. l998, Kahn ym. 2007, Wolf 2007). Omien liikuntapäätösten terveysvaikutusten tiedostaminen vahvistaa hallinnan tunnetta ja lisää pystyvyyttä siirtää Lieto toiminnan tasolle. (Lee ym. 2007). Jos yhdistämme terveyden lukutaitotutkimusten vaikuuavuustiedot, jotka ovat osin ristiriitaisia (Lee 2004, Wolf 2007, von Wagner ym. Mutta myös yksilöiden tulisi kantaa vastuunsa oman terveytensä ja hyvinvointinsa edistämisestä ja ylläpidosta. 2008.) Liikuntatiedon löytäminen erilaisista viestintäkanavista on ensi askel liikuntakäyttäytymisen muutosprosessien käynnistymisessä ja tukemisessa. (Poper ym. 2008.) Suullisen neuvonnan lisäksi jaettu kirjallinen neuvontamateriaali, esimerkiksi portaiden lähistölle sijoitettuna, saattaa lisätä fyysistä aktiivisuutta jo alkukipinän saaneissa väestöryhmissä (Marcus ym. Näitä voivat olla esimerkiksi lievästi ylipainoiset tai riittämättömästi liikkuvat, jotka eivät kuitenkaan ole täysin inakliivisia. Latimer ym. (Kiiskisen ym. 2007). 2003, Goldstein ym. 2008, Kiiskinen ym. Nutbeam 2008, von Wagner ym. Myös vähäinen ehkäisevien terveyspalvelujen käyttö, viivästyneet sairausdiagnoosit, vaikeudet ymmärtää sairauden vakavuutta tai hoito-ohjeita, huonot itsehoitotaidotja huonompi terveydentila on liitetty heikkoon terveyden lukutaitoon. 2007, von Wagner ym. Tieto ja toiminta eivät yksin riitä, tarvitaan niin sosiaalista kuin taloudellista tukea ja elinympäristöjä, jotka mahdollistavat vaivattoman ja tunne-elämyksiäkin tuottavan liikunnan harrastuksen. 2004). Sosiaalista tukea ja seurantaa Vaikuttavat liikuntaa edistävät menetelmät ovat pohjautuneet kansallisiin suosituksiin, sisältäneet sosiaalista tukea, painettua materiaalia ja itsearviointimenetelmiä. Väestön liikunta-aktiivisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia tulisi arvioida monipuolisesti niin tieto-, taitokuin kuntotesteillå, mutta myös liikunta-asenteiden, motivaation ja oman pystyvyydentunteen mittareilla. Jos yhteiskuntamme kantaisi vastuun väestön terveyden edistämisestä, liikunnalliset aktiviteetit eivät olisi vain vapaa-ajan toimintaa vaan luonnollinen osa päivittäistä toimintaa niin päiväkodeissa, kouluissa kuin työpaikoillakin. Heikko terveyden lukutaito yhdistetään sosiodemografisista tekijöistä korkeaan ikään, kielivähemmistöön sekä matalaan koulutusja tulotasoon (Paasche-Orlow ym. 2008) voivat toimia yhtenä viitekehyksenä suomalaisten arkeen soveltuvan liikunnan ylläpitämisessä ja tukemisessa. Terveyden lukutaitoa tulisi kehittää lisäämällä erityisesti yksilölähtöistä ikäja kontekslisidonnaista liikuntaja terveystietoa, sillä yleisellä tasolla suomalaiset jo tietävät terveyteen liittyvistä asioista (Helakorpi ym. Lisäksi liikunta on toteutettu yksilöiden arkisiin toimintoihin liitettynä. 2007) liikuntatutkimusten tietoihin, voimme todeta, että tulokset ovat yhteneväisiä, sillä terveydenlukutaitoiset ovat fyysisesti aktiivisia (Rootman ym. Opetusministeriön strategiassa liikuntatutkimuksen suuntaamiseksi ja hyödyntämiseksi (2009) sekä Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla (2008) LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2.C/J9 49. Neuvonta on vaikuuavinta niissä väestöryhmissä, joiden muutosvalmius on hyvä. (vrt. 2002). 2005, von Wagner ym. 2008). Lisäksi kasvuympäristö ja kulttuuri, johon sosiaalistutaan, ovat vahvasti osallisina terveyden lukutaidon ja liikuntakäyttätymisen kehittymisessä. 2004, Wolf 2007.) Vaikka tutkimusnayuö on vielä osittain puuueellista, on kuitenkin todennäköistä, että heikompi terveysymmärrys altistaa riskikäyttäytymisel le (Lee ym. Liikuntaneuvonta on ollut suunniteltua ja sisältänyt tavoitteen seurannan. 2008.) Ei yksin tiedosta, ei yksin toiminnasta Terveyden lukutaitokäsitteen osa-alueet ( von Wagner ym. Arkielämässä kuntotesteillä ja terveysmittauksilla ei ole merkittävää vaikutusta fyysiseen aktiivisuuteen, niiden tueksi tarvitaan muita toimenpiteitä, kuten esimerkiksi seurantaa ja tukiryhmiä (Poper ym. 2004, Aittasalo 2008, Barclay ym. Henkilökohtaisella liikuntaneuvonnalla on selvä vaikutus liikunta-aktiivisuuteen. 2007.) Vaikuttava liikunta-aktiivisuuden tukeminen laajenee yksilölliseksi ja yhteisölliseksi toiminnaksi, jolloin menetelmiä tulisi käyttää toinen toisiaan tukien (vrt. Asenteiden muutoksissa, omien subjektiivisten normien muodostumisessa, riskien havaitsemisessa ja omien kykykäsitysten (taitokäsitysten) kehittymisessä tarvitaan henkilökohtaista vuorovaikutusta, interaktiivisia palveluja ja yhteisön sosiaalista tukea. Toisaalta, jos yhteiskuntamme kantaisi vastuun väestön terveyden edistämisestä, myös liikunnalliset aktiviteetit voisivat olla luonnollinen osa päivittäistä työhön sisältyvää toimintaa niin päiväkodeissa, kouluissa kuin työpaikoillakin eikä vain vapaa-ajan toimintaa. (Whittingham ym. Tämän vuoksi terveyden lukutaidon taso tulisi kartoittaa liikuntaja hoitotilanteissa, jotta liikuntaja terveysalan amrnau.ilaiset voisivat huomioida asiakkaiden tarpeet
2007 Functional health literacy and health-promoting behaviour in a national sample of British adults. Helakorpi, S. & Fridinger, F. 2008 What works with men 7 A systematic review of health promoting interventions targeting men. Twisk, J. Helsinki. & Rudd. Gazamarian, J. Reid, G. Health Services Research 8,141. Helsinki. Huiberts, A. Tones, K. Summary of Research Evidence. Goldstein, M. British Journal of Sports Medicine 37,529-34. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön tutkimuslaitos. Teoksessa: T Sievänen (Toim.). 2008 Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2007 Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 6/2008. 1986 Mikä liikunnassa kiinnostaa liikuntamotivaatio. Heath, G. American Journal of Preventive Medicine 32(11.19-24. 2007 Literacy and Health:lmplications for Active Living. Opetusministeriön työryhmämuistioita 1a selvityksiä 2008:14. Poski parta, M. Luonnon virkistyskäyttö 2000. Niiden tueksi tarvitaan seurantaa ja tukiryhmiä. 1998 Health Promotion Glossary Division of Health Promotion, Education and Communication. Parker, M. Ruiter, R. Whitlock, E. Tämän artikkelin kuvio 1, Terveyden lukutaidon yhteys liikuntakäyttäytymiseen (mukailtu Nutbearn 2008, von Wagner ym. Steptoe, A. & Vega, C. 1998 Physical Activity lnterventions Using Mass Media, Print Media, and lnformation Technology. Poper, K. Kahn, E. American Family Physician 77 1029-1136. Latimer, A. Kasila, K. Nielsen-Bohlman, A. 2008 The evolving concept of health literacy, Social Science & Medici ne doi:10.1016/j.socscimed.2008 09 050 Opetusministeriö. 2008 Promoting Physical activity of Working Aged Adults with Selected Persona! Approaches in Primary Health Care. University of Jyväskylä Barclay, L. Journal of Health Communication 12,645-9. Castermans, D. Vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus. Arozullah, A. FT, KM terveyskasvatuksen professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: marita.e.h.poskiparta@jyu.fi Karoliina Kaasalainen terveystieteiden yo. Robertson, L. Steptoe, A. Jyväskylän yliopisto Kirsti Kasila, TtT terveyskasvatuksen lehtori Jyväskylän yliopisto LÄHTEET Aittasalo, M. http//www.medscape.com/viewarticle/573492 Estabrooks, P.A. & Chorso, P. on jo osin huomioitu terveyden lukutaitokäsiueen tuomia laaja-alaisempia toimia suomalaisen väestön liikunta-aktiivisuuden lisäämiseksi. Saloey, P. Health Education Research 23,414-426. Opetusministeriön strategia liikuntatutkimuksen suuntaamiseksi ja hyödyntämiseksi. von Wagner, C. 50 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /20'.)9. 2008 Physical Activity Counseling Effective in lmproving Patients' Physical Health. Vehko, T. Cavill, N. Liikkuva Ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla. American Journal of Preventive Medicine 27, (2S)61 -79. Health Promotion International 15(3),259-267. Rajab, M. Tones 2002), mutta nyt ne tulisi saada toimimaan yhdessä väestön liikunnan edistämisessä. Feasibility, Effectiveness and an Example of Nationwide Dissemination. Health Education Behaviour doi:10.1177/109019 8108322819. von Wagner, C. 2001 Virkistyskäytön kysynnän teematutkimukset. &Wardle, J. Asiat ovat ennestään tuttuja (vrt. 2004 Multiple Behavioral Risk Factor lnterventions in Primary Care. Natunen, S. Telama & L. Prättälä, R. Ludbrook, A. Studies in Sport. Suomen Lääkärilehti 59, (14 I 1491-5. Owen, N. & Wharf-Higgins, J. & Kok, G. Physical and Health 128. 2008), on muistilista niistä useista tekijöistä,jotka väestön liikunta-aktiivisuuden suunnittelussa ja arvioinnissa tulisi huomioida. Nutbeam, D. & Kiuru, P. Laakso (toim.) Näin suomalaiset liikkuvat. Valtion painatuskeskus, 149-174. Arkielämässä kuntotesteillä ja terveysmittauksilla ei ole merkittävää vaikutusta fyysiseen aktiivisuuteen. Health education research 17(31, 287 290. Helsinki. Journal of General International Medicine 20, 175-184. & Glasgow, R.E. Kiiskinen, U. OPM n julkaisuja 18 2009. Ramsey, L. Journal of Epidemiology Community Health 61, 1086-1090. Wolf, M.S. 2008 Terveyden edistämisen mahdollisuudet. Douglas, F. Vuolle, P. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2008:1. 2006 Translating effective clinicbased physical activity interventions to practice. Wolf, M. 1-10. Social Science & Medicine 58, 1309-1321 Marcus, B. 2007 The Effectiveness of Gain-Framed Messages for Encouraging Disease Prevention Behaviour: ls Ali Hope Lost. 2008 Health Literacy and Health Actions A Review and a Framework From Health Psychology. 2000 Health Literacy as a public health goal: a challege for contemporary health education and communication strategies into 21 st century. Hildebrandt, V. 2006 Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006. 2004 Health literacy, social support, and health:a research agenda. Gazmararian, J. Cho, Y. Matikainen, K. A Systematic Review. Powell, K. & Nutbeam, D. Browson, R. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802, 100-108. www.minedu.fi/0PM/Ju1kaisut/2009/Uusi_suunta_1iikuntatu tkimukseen 71ang=fi Paasche-Orlow, M. World Health Organization, Geneva. 2002 Health literacy: new wine in old bottles. 2005 The Prevalence of Limited Health Literacy. Kettunen, T. R. Marita Poskiparta, Dos. & Wardle, J. Teoksessa: P Vuolle, R. Stone, E. DePue, J. Whittingham, J. Opetusministeriö Kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osasto. American Journal of Preventive Medicine 31 (Suppl),S82-90. 2007 Health Literacy and Health Risk Behaviors Among Older Adults. 2003 Short term effect of feedback on fitness and health measurements on self reported appraisal of the stage of change. & Baker, D. American Journal of Preventive Medicine 22(4), 73-107. American Journal of Prevent1ve Medicine 15(4),362-378 Nutbeam, D. & van Teilingen, E. & Uutela, A. 2004 Tyypin 2 diabeetikkojen liikuntaneuvonta perusterveydenhuollon lääkäreiden ja hoitajien vastaanotoilla. & Aromaa, A. & van Meckelen, W. Forsyth, L. Knight, K,. 2002 The Effectiveness of lnterventions to lncrease Physical Activity. Lee, S-D. Well Spring, 18(41 Suomen Kuntourheiluliitto, Kunto ry. Paronen, 0. SLU n julkaisuja 5/06. Aikuisliikunta. 2008 Desinging etfective health education materials: experimental pre-testing of a theory-based brochure to increase knowledge. Kansanterveyslaitos, Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto. van der Breek, A. Howze, E. Kickbush, 1. Rootman, 1. Ehdotus kansalliseksi liikuntaohjelmaksi julkisen ohjauksen näkökulmasta. & Rotham, A. Ulkoilun hyvinvointikokemukset ja esteet
2001). Liikunnan fysiologiset vasteet ovat yksilöllisiä. Kohonnut veren glukoosipitoisuus on yhteydessä aivosolujen aineenvaihduntahäiriöihin ja muutokset nähdään jo ennen varsinaista diabetesta. Diabeetikkoja arvellaan olevan yli 200 miljoonaa maailmassa ja määrän ennustetaan jopa kaksinkertaistuvan parinkymmenen vuoden kuluessa (Zimmet ym. 2007). Kaikessa lääketieteellisessä hoidossa on lähtökohtana näyttöön perustuva tutkimustieto. Tutkittavina on suuri ja edustava väestöotos kuopiolaisia miehiä (1500) ja naisia (1500), jotka otantahetkellä olivat 55-74-vuotiaita. Koko maailmassa dementiaa sairastavia on noin 30 miljoonaa ja määrän on arvioitu jopa nelinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä (Wimo ym. L iikunnan terveysvaikutukset on tiedostettu jo vuosia. Tutkimus auttaa täsmentämään ikäntyvälle väestölle annettavia liikuntaohjeita pysyvien elintapamuutosten saavuttamiseksi kroonisten sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Etenkin keskivartalolihavuus lisääntyy hälyttävasti, ja se on terveyden kannalta haitallisinta. DR's EXTRA-tutkimus on suunniteltu vastaamaan tähän tarpeeseen. Metabolisen oireyhtymän esiintyvyys vaihtelee eri maissa 10-50 prosenttiin. Metabolinen oireyhtymä lisää riskiä sairastua diabetekseen. Vuonna 2005 Suomessa oli yli 120 000 dementiaa sairastavaa henkilöä ja vuosittain uusia tautitapauksia ilmenee yli 13 000. Suomessa tämä oireyhtymä on noin kolmasosalla aikuisväestöstä. 2007; Nelson ym. Suomalaisista noin puolet on ylipainoisia ja neljäsosa lihavia. [Kuvio l]. 2003). Vuonna .l 996 julkaistuja liikuntasuosituksia (US Department of Health and Human Services 1996) päivitettiin ja tarkennettiin 2007 koskemaan eri-ikäistä aikuisväestöä (Haskell ym. Vatsaonteloon kertyvä rasva saa aikaan häiriöitä sokerija rasva-aineenvaihdunnassa, joista seuraa elimistössä krooninen matala-asteinen tulehdus ja insuliiniresistenssi. Kroonisten sairauksien ennaltaehkäisyn ja tehokkaan hoidon perustaksi tarvitaan näyttöön perustuvaa tutkimusta elintapamuutosten vaikutukLIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 51. Vuosittain maassamme todetaan yli 15 000 uutta diabetestapausta. Teksti: RAINER RAURAMAA LIIKUNNAN ANNOSVASTEET: DR)s EXTRA -interventiotutkimuksella täsmätietoa clintapamuutostcn t11eksi Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksella vuonna 2002 käynnistynyt DR's EXTRA-tutkimus tuottaa tietoa terveyden kannalta optimaalisen kestävyysliikuntatai lihaskuntoharjoittelun annos-vaste -suhteista joko yksin tai yhdessä terveellisen ravinnon kanssa. DR's EXTRAtutkimus on vuonna 2002 käynnistynyt ja vuoteen 2011 jatkuva satunnaistettu kontrolloitu interventiotutkimus liikunnan ja ravinnon terveysvaikutuksista keskeisiin kroonisiin karisansairauksiin. Lihavuus, metabolinen oireyhtymä ja diabetes ovat dementian riskitekijöitä. Tästä syystä myös liikuntasuositusten tulee pohjautua laajoihin ja pitkäkestoisiin väestöpohjaisiin kontrolloituihin satunnaistettuihin intervenliotutkimuksiin. Suomessa on lääkärin hoidossa noin 300 000 diabeetikkoa ja lisäksi väestössä arvioidaan olevan lähes yhtä paljon diagnosoimattomia. Tähänastinen tieto liikunnan vaikutuksista terveyteen pohjautuu valtaosin seurantatutkimuksiin tai suhteellisen lyhytkestoisiin, aineistoiltaan pieniin ja valikoituneisiin interventiotutkimuksiin. Sairauksilla on taipumus kasautua Lihavuus on globaali ongelma
DR's EXTRA -tutkirnuksen alussa metabolisen oireyhtymän esiintyvyys oli 26 prosenttia ja ilmaantuvuus kahden vuoden seurannan aikana 12 prosenttia. Valtaosa terveyteen kohdistuvista tutkimuksista on kestänyt joitakin viikkoja tai korkeintaan kuukausia, vain harvat julkaisut perustuvat yli vuoden kestäneisiin interventioihin. a :o ~ " -::, ~ !i· " "· ;\liehet Nahel \ '01 .. sesia ikääntyneessä väestössä. u. . Dementiaan johtavat muutokset aivokudoksessa tapahtuvat hitaasti. Hapenottokyky kertoo riskeistä . Faktorianalyysin perusteella hapenottokykyä voidaan pitää yhtenä metabolisen oireyhtymän komponenttina. *** p<0.001 verrattuna referenssiryhmään. Sairauksien kasautuminen Diabetes Metabolinen Syndroma Verenpainetauti Sepelvaltimotauti Depressio Paksusuolen syöpa Rintasyöpä Dementia KUVIO 1. Alentunut BDNF -piioisuus oli yhteydessä heikentyneeseen muistitoimintaan (kognitiivinen suorituskyky) naisilla (Komulainen ym. Yk52 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2(X)9. Ihmiset lähtevät innolla mukaan kun heitä opastetaan ja kannustetaan. Oireeron vaihe Ei selviä oireita Ohimolohk» Ul.'1111.' n t ia Linii heikt•nt~ mint'n (Cas-crly & Topol 1011.1) KUVIO 2. DR's EXTRA -tutkimus tuottaa tietoa terveyden kannalta optimaalisen kestävyysliikuntatai lihaskuru.oharjoiu elun annos-vaste -suhteista joko yksin tai yhdessä terveellisen ravinnon kanssa. Vanha viisaus opettaa, että kaikki mikä kannattaa tehdä, kannattaa tehdä hyvin. Maksimaalisen hapenottokyvyn yhteys metaboliseen oireyhtymään (MetSy), vakiointeina ikä, tupakointi, alkoholin käyttö ja sydänja verisuonisairaudet. Isot väestöpohjaiset, monivuotiset konrrolloidut satun naistetut interventiotutkimukset vaativat runsaasti resursseja, mutta samalla tuottavat luotettavaa tietoa liikunnan soveltuvuudesta hoitomuotona. (mllkt/minJ sukupuoltspesl flt 1tnlllll KUVIO 3. Sairauksilla on taipumus kasaantua. Lähtötilanteessa kardiorespiratorisella suorituskyvyllä oli voimakas käänteinen, itsenäinen yhteys metaboliseen oireyhtymään (kuvio 3) ja alentuneeseen glukoositasapainoon (Hassinen ym. Ateroskleroosiin ja dementiaan johtavat muutokset tapahtuvat vuosien ja vuosikymmenten kuluessa. Kr,ki . Alin . Hyvä hapenouokyky näyttää pienentävän kognitiivisen heikkenemisen riskiä ja sillä on vahva positiivinen yhteys itsearvioituun terveyteen. Se auttaa täsmentämään ikämyvälle väestölle annettavia liikuntaohjeita pysyvien elintapamuutosten saavuttamiseksi kroonisten sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Puuueellisiin voimalaskelmiin perustuviin tutkimuksiin sisältyy huomattava riski tehdä virheellisiä johtopäätöksiä. Kuviossa 2 (mukailtu Casserly & Topol 2004) on esitelty kaavamaisesti dementian taudinkulku. Osallistuessaan interventiotutkirnuksiin ihmiset pyrkivät muuttamaan elintapojaan tilapäisesti, jolloin lyhytaikaisista tutkimuksista saattaa saada harhaisen kuvan liikunnan käyttökelpoisuudesta terveydenhuollon työkaluna. Tähänastiset kokemuksemme eivät tue yleistä käsitystä ihmisten vastahakoisuudesta omaksua terveellisiä elämäntapoja. Yhden keskihajonnan (standardi deviaatio, SD) lasku maksimaalisessa hapenottokyvyssä (miehillä 6.3 ja naisilla 4.9 ml/kg/min) lisäsi metabolisen oireyhtymän riskiä 3.2ja 3.1-kertaiseksi miehillä J3 naisilla (p<0.001). Alustavissa analyyseissä kahden vuoden seurantavaiheen tulokset ovat samansuuntaisia. Naisilla oli lähtötilanteessa korkeampi plasman aivoperäisen hermokasvutekijän (BDNF) pitoisuus kuin miehillä (p<0.001). Tämä on tärkeä ottaa huomioon tutkittaessa liikunnan terveysvaikutuksia. 2008). \lin (ref<.'r<.'n"i) 15 c::; 2 /> *** "· JO , . Tämä näkökohta näyttää harmillisen usein unohtuvan rahoituspäätöksiä tehtäessä. 2008)
valtimoiden seinämän ja endoteelin ultraäänitutkimukset, kliininen rasitus EKG ja ergospirometri, kliinis-kemiallisia (mm. K u n kyseessä ovat ikäih m iset, yksilö llisten tarpeiden hu om ioim inen koro stu u . Jos jokin liiku ntam uoto tuntuu vaikealta , tu lisi m iettiä vaihto ehtoisia lajeja ja harjoitu sm uotoja. Tutkittavina on suuri ja edustava väestöotos kuopiolaisia miehiä (1 500) ja naisia (1500), jotka otantahetkellä olivat 5574-vuotiaita (kuvio 4) Sisäänajovaiheessa jäi pois 583 henkilöä, joten 1479 tutkittavaa (72 %) osallistui lähtötason mittauksiin vuosina 2005-2006. DR's EXTRAtutkimuksen vuokaavio rekrytoinnista 2-vuotistutkimuksiin saakka. Lisäksi tutkimusta ovat tukeneet Opetusministeriö, Suomen Akatemia, Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö, Diabetestutkimussäätiö, Kuopion yliopistollinen sairaala, Sydäntutkimussäätiö ja Kuopion kaupunki. Esim erkiksi tukija liikun taelim istön vaivat eivät ole ku ntoilu n este. Tällöin suoritettiin perustietojen ja elintapojen kartoituksia laajoilla kyselyillä ja haastatteluilla. 9 Muu O Kudu 4 Saiuus IJ M<U J Kuollut 4 s.iiratK 19Mw l Kuollut :. Hankkeen onnistunut läpivienti edellyttää paitsi tutkittavien, myös tutkijaryhmän sitoutumista. silöllinen m otivointi on tärkeää, sillä pelkän yleisen tiedon perusteella harjo itt elu saatt aa helposti jäädä tekem äll ä. oraalinen 2 tunnin sokerirasituskoe) ja neuropsykologisia (CERAD-testistö, Morris ym. LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 12009 53. 1989) mittauksia. Tutkimus on osa Euroopan Unionin tukemaa EXGENESIS -konsortiota. vaativia kliinis-fysiologisia (mm. RAINER RAURAMAA, LKT, LiTM Professori Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Sähköposti: rainer.rauramaa@uku.fi MAIJA HASSINEN, FT, TtM Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Sähköposti: maija.hassinen@uku.fi PIRJO KOMULAINEN, FT, TtM Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Sähköposti: pirjo.komulainen@uku.fi NÄIN TUTKITAAN DR's EXTRA DOSE-RESPONSES TO EXERCISE TRAINING LIIKUNNAN ANNOS-VASTEET; satunnaistettu kontrolloitu tutkimus säännöllisen liikunnan ja dieetin vaikutuksista endoteelitoimintaan, ateroskleroosiin ja kognitioon ISRCTN45977199 on vuonna 2002 käynnistynyt ja vuoteen 2011 jatkuva satunnaistettu kontrolloitu interventiotutkimus liikunnan ja ravinnon terveysvaikutuksista keskeisiin kroonisiin kansansairauksiin. Lisäksi tehtiin mm. Tämän 16010 SS-74-vuodut miebetjs naisiel 3000 Satwlll8ill010d 2002 236 Vertailu 236 l.lh11k1nto 236 Ruokn1llo 2~ Kenä,'+-Ruokav l~ Uba,k+Ruokn 2 KwDut 6 S1inw. S.aira.as 11 Muu Kwllu1 .t S1im.t.112 Muu J Kudlul 4 Slin:nn llMw 2 ,,oden seu1n1tminau.s 2007-1008 KUVIO 4. D R 's EX T R A :n kaltain en laaja ja m onivuotinen interventiohan ke vaatii pitkäjänteistä työtä, jonka tu loksia päästään ju lkaisem aan vasta pukåhköllä viiveellä. Alkumittausten aikana 69 tutkimukseen sopimatonta poissuljettiin, joten 1 410 miestä ja naista satunnaistettiin 6 ryhmään: kestävyysliikunta, lihaskuntoharjoittelu, ruokavalio, kestävyysliikunta + ruokavalio, lihaskuntoharjoittelu + ruokavalio tai verrokki
Department of Health and Human Services. Morris JC, Heyman A, Mohs RC, Hughes JP, van Belle G, Fillenbaum G, Mellits ED, Clark C. Haskell WL, Lee IM, Pate RR, Powell KE, Blair SN, Franklin BA, Macera CA, Heath GW, Thompson PD, Bauman A. Tutkittavien m otivointiin on kiinnitetty erityistä huom iota jokaisella seurantakäynnillä. American College of Sports Medicine, American Heart Association. Physical activity and public health in older adults: recommendation from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. Vertailuryhm ään kuuluvia info rm oitiin tutkim uksen kulusta ja kerrottiin yleisten terveysliikuntasuositusten sisältö. Sam alla ohjelm an toteutum ista on arvioitu ja seurattu. Department of Health and Human Services, centers for disease contrat and prevention, national center for chronic disease prevention and health promotion, 1996. 00 mi?/•diO < ;:::Li=·= h•=•k="'="='ol=•= o•=jo=i•=••=l•=l=OOO =•=IS=OO=k,=al='v=k=: =2 =• =vko =· ==== Lihtsl..-untoharjoiu(llu > 1500 kc-al"·k: 3 1 vko < p,R=uo =k=•= ••=l= i•= :s=uo =•= "•='= •iff = t = ••= ,·•= ·"='"='= u=,oo =,i= •u=be ==• (= FN = R=t == Erikoi~nmka,,alio: f7NR + lisiä ,·ihaaaek1ia. Circulation 2007; 116: 1094-1105. 54 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /?009. Alzheimer Dis Assoc Disord 2003:17:63-67. jälkeen interventioryhm iin kuuluvat saivat henkilökohtaisen ohjauksen ohjelm an suorittam ista vart en. Kestävyysliikunta-, lihaskuntoharjoitteluja ruokavalioryhm äläiset satunnaistettiin vielä 6 kk kohdalla kahteen eri ryhm ään (kuvio 5). Komulainen P, Pedersen M, Hanninen T, Bruunsgaard H, Lakka TA, Kivipelto M, Hassinen M, Rauramaa TH, Pedersen BK, Rauramaa R. marjoja, hedelJ1iå. Li ikuntatai ravintointerventioryhm iin kuuluvat ovat saaneet henkilökohtaista elintapaohjausta ensim m äisenä tutkim usvuonna 0, 1, 3, 6 ja 12 kuukauden kohdalla ja siitä eteenpäin kuuden kuukauden välein. American College of Sports Medicine, American Heart Association. Ver1ailuf)·hm1) -,.. Physical activity and public health: updated recommendation for adults from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. Cardiorespiratory Fitness as a Feature of the Metabolic Syndrome in Older Men and Women: The DR's EXTRA Study. Neurobiol Learn Mem 2008;90 596-603. Liikuntainterventioiden ohjaukseen ja seurantaan osallistuvat laitoksen kaksi post-doc -tutkijaa sekä väitöskirjatyötä tekevä liikuntafysiologi. Neurology 1989;39: 1159-1165. The Consortium to Establish a Registry for Alzheimer's Disease ICERAD) Part 1. Lancet 2004;363:1139-1146. Nelson ME, RejeskiWJ, Blair SN, Duncan PW, Judge JO, King AC, Macera CA, Castaneda-Sceppa C. Lihaskuntoharjoitt elun jatkuvasta valvonnasta ja henkilökohtaisten ohjelm ien päivityksestä vastaa tehtävään erityisesti koulutettu fysioterapeutti. Lihaskuntoharjoittelu toteutetaan henkilökohtaisen ohjauksen m ukaisesti Kuopion liikuntalääketieteen tutkim uslaitoksen (KuLTu) harjoitussalissa: harjoitusohjelm a ladataan älykortille, joka ohjelm oi harjoituslaitteen ja rekisteröi suoritukset. Wimo A, Winblad B, Aguero-Torres H, von Strauss E. Vertailuryhm ään kuuluville tehdään sam at m ittaukset kuin interventioryhm iin kuuluville, m utta heidän elintapoihinsa ja tottum uksiinsa ei pyritä vaikuttam aan. + r1oka,--alio (F'NR~ ~ Lihaskunto 1000-1500 kcaVvk + ruolu1nlio (l'NR) kuukautta 6kuukautto 4 vuotta KUVIO 5. kanaa, pä~ldnöitä. Physical activity and health: a report of surgeon general. Hassinen M, Lakka TA, Savonen K, Litmanen H, Kiviaho L, Laaksonen DE, Komulainen P, Rauramaa R. LÄHTEET Casserly, l,Topol E. The magnitude of dementia occurrence in the world. M ittaukset on toistettu tutkim uksen puolivälissä ja ne on suunniteltu tehtäviksi m yös tutkim uksen lopussa. Clinical and neuropsychological assessment of Alzheirner's disease. Convergence of atherosclerosis and Alzheimer's disease: inflammation, cholesterol, and misfolded proteins. Diabetes Care 2008:31 1242-1247. Nature 2001 ;414 782-787. l Vertailury•mä Lihask11ntoryh1nii Alk•se . Circulation 2007;116:1081-1093. Harjoittelum otivaatiota voim istaa m erkittävällä tavalla m yös sosiaalinen vuorovaikutus. Atlanta, GA: U.S. Global and societal implications of the diabetes epidemic. r·a•t• ~ ~-S-•_••-•_•_ ai_ ,,_ am _i_•_ "'~_, lluokin·aliol") h111ii Kes1ävyy1liikunta + ruoka,,alio1')'h1nä Llbash?foli11rjoi«du + ruoka,·alioryhmä < :=K=•= ·'"= ·· V=)°= ys=li= i"" =·=··= · =IOOO =·=•S=OO =k= ca=l"=·k=:=5=•=60= m=i•='·= ·ko==== Krstiivn•lliila.m1a >1500 ki:all"it: 5 J. DR's EXTRAtutkimuksen koeasetelma. Zimmet P, Alberti KG, Shaw J. Ravintointerventioiden käytännön toteutuksesta vastaavat kaksi väitöskirjatyötä tekevää ravitsem ustera peuttia. Tutkim uksen puolivälissä poisjääneiden osuus on ainoastaan kahdeksan prosenttia, m ikä kuvastaa tutkittavien poikkeuksellisen vahvaa sitoutum ista. msnteleita ja ,·ö•emmän puna is11 lihaa Ke1tiiV)·,·1 1000..l;c)0kcall,i.. BDNF is a novel marker of cognitive function in ageing women: the DR's EXTRA Study. U.S
Toisaalta taitoihin nähden liiallinen vauhti voi altistaa tapaturmille. Toisaalta luuston on oltava kevyt, jotta liikuttaessa kehon energiankulutus olisi mahdollisimman pientä. Lisäksi liikunta vahvistaa luun materiaalisia ominaisuuksia ja rakennetta, mikä on myös erittäin tärkeätä murtumariskin minimoimiseksi. Liikunnan vähentymisellä on luonnollisesti ollut oma vaikutuksensa myös luuston rakenteeseen. Luu kestää kun lihas tuottaa voimaa Liikkurniskyky on yksi ihmiskehon perusominaisuuksista. Siinä todettiin, että ajan myötä tapahtuneiden epäedullisten lonkan rakennemuutosten takia nykyihmisen lonkkaan kohdistuu kaatumisen aikana puolitoistakertainen rasitus tuhat vuolta sitten eläneen ihmisen lonkkaan verrattuna. Kaikki nämä yhdessä tulevat lisäämään merkittävästi luunmurtumien lukumäärää tulevina vuosina. Luuston on oltava vahva, jotta se kestäisi rasitukset, iskut ja kolhut. Korkea luun huippumassa takaa, että luu pysyy vahvempana ikääntyessäkin. inorgaanisesta hydroksiapatiitista ja orgaanisesta kollageenista. Osteoporoosi eli luukato yleistyy väestön ikääntyessä. Luun huippumassa saavutetaan noin 20 vuoden iässä ja liikunnan avulla on mahdollista lisätä sitä oleellisesti. Nykyajan motorisoitu maailma on johtanut liikunnallisen aktiivisuuden, erityisesti arkiliikunnan, vähentymiseen. 2007). Teksti: RIKU NIKANDER,ARI HEINONEN, PEKKA KANNUS & HARRI SIEVÄNEN Vauhdikkaat pelit ja tanssit lujittavat luita Maltillinen, suunnanmuutoksia ja vauhdikkaita kiihdytyksiä sekä jarrutuksia sisältävä liikunta vahvistaa reisiluun kriittisiä kohtia ja voi siten ehkäistä myös lonkkamurtumia. Nykyihmisen ja tuhat vuotta sitten eläneen ihmisen reisiluun kaulan eli lonkan kestävyyttä verrattiin hiljattain julkaistussa tutkimuksessa (Sievänen ym. Vähäisestä luurnateriaalista rakennetaan puristusta kestävä hienorakenne, hohkaluu, joka kykenee tehokkaasti absorboimaan energiaa. Liikunnallisen aktiivisuuden väheneminen on siis jo heikentänyt oleellisesti luustomme kestävyyttä. Luu materiaalia on aikuisessa ihmiskehossa kuitenkin suhteellisen vähän, vain kahdesta ja puolesta noin neljään kiloon (mineraalimassa). Jo kolmen prosentin etu luun tiheydessä voi tarkoittaa 30 prosenttia pienempää murtumariskiä. Pitkissä luissa helposti havaittava paksu kuoriluu kykenee lskukuormitusta, vaihtuvasuuntaista kuormitusta ja toistokuormitusta sisältävien lajien urheilijoilla sääriluu oli 20-40 prosenttia vahvempi kuin kuntoliikkujilla. lkääruyminen tuo mukanaan myös toimintakyvyn heikkenemistä ja kaatumisia. Tällainen liikunta kehittää myös lihasvoimaa, ketteryyttä ja tasapainoa. Myös luun koko ja muoto vaikuttavat luun lujuuteen ja sen mekaaniseen kestävyyteen. Liikunta voi olla samaan aikaan sekä terveyden täsmäettä yleislääke. LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2009 55. Luukudos koostuu mm. Vahvuus ja keveys ovat luuston rakenteen tärkeimmät ominaisuudet. Liikunta voi ehkäistä osteoporoottisia murtumia parantamalla tasapainoa, lihasvoimaa, koordinaatiokykyä, asentotuntoa ja reaktioaikaa ja siten pienentää yksilön kaatumisriskiä. L iikunnan terveyshyödyt ovat yleisesti tiedossa. Liikunta ja sen vauhti on selvästikin ollut hyödyllistä ihmiselle
reisiluun kaulan luuntiheys (DXA-mittaus). Tutkimuksen osallistujilta mitattiin useita luustokohtia, mm. Erilaiset kuormitukset, erilaiset vaikutukset Luukadon ehkäisy on tärkeää, koska murtumat ovat lisääntyneet nopeasti viime vuosikymmeninä. Lisäksi heidän säärestä ja reisiluun kaulasta tehtiin geometrinen rakenneanalyysi tietokonetomografia (pQCT) ja magneettikuvausmittauksiin perustuen (MRI). Osa lihaksista kiinnittyy hyvin lähelle niveliä, mikä heikentää niiden toiminnan hyötysuhdetta. On hyvä muistaa, että jo kolmen prosentin eLU luun tiheydessä voi 56 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /200D. Lihasupistuksien aiheuttamat voimat välittyvät luustoon jänteiden ja nivelsiteiden välityksellä. Vaikka uusien murtumien ilmaantuvuuden ja lukumäärän kasvu näyttäisi viime vuosina hieman tasaantuneen, väestön ikääntymisen myötä ongelma tuskin poistuu kovin pikaisesti. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että lihasten, jänteiden ja nivelsiteiden kautta luustoon välittyvät voimat ovat mekaanisesti huonojen vipuvarsien vuoksi usein kahdesta kymmeneen kertaa suurempia kuin suoraan painovoiman aiheuttamien reaktiovoimien luustoon välittämät voimat. jalkapallo ja squash) voimakuormitus (111111. kolmiloikka ja korkeushyppy) vaihtuvasuuntainen kuormitus (mm. Toisaalta luustomme voi kuorrnittua myös suorien voimien kautta. voimanosto) toistokuorrnitus (mm. Siksi, että lapsuuden ja nuoruuden luonnollisen kasvun ja kehityksen hyödyntäminen liikunnan avulla on erittäin tärkeää myös luuston kannalta. Urheilijoiden tuloksia verrattiin kolme kertaa viikossa liikuntaa harrastavien kuntoliikkujien arvoihin. Miksi sitten tutkia nuoria urheilevia aikuisia ja heidän luustoaan, kun suuri osa murtumista aiheutuu myöhemmällä iällä. K u v a : A N T E R O A A LT O N E N erinomaisesti vastustamaan luun taivutusta ja antaa vipuvarren lihaksille. Korkea luun huippumassa puolestaan voi mahdollistaa iän mukana tulevan luun luontaisen menetyksen ilman että luu samalla heikentyy liikaa. Luun huippumassa vastaa jopa 60 prosenttisesti rnurtumariskistä (Hui 1988). UKK-instituutin ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä vuosina 2004-2008 toteutussa tutkimuksessa urheilulajien edustajat (N=378) jaettiin viiteen liikun takuorm i tustyyppii n: iskukuormitus (111111. kestävyysjuoksu) painoa kantamaton kuormitus (mm. Luun huippumassa saavutetaan noin 20 vuoden iässä ja liikunnan avulla on mahdollista lisätä luun huippu massaa oleellisesti. Toisaalta tämä antaa mahdollisuuden tuottaa nivelten liike nopeasti. Näin tapahtuu tavallisesti saären ja jalkojen luille, kun niihin kohdistuu seistessäja liikkeen aikana painovoiman aiheuttamia reaktiovoimia. Luu kadon ja kaatumisten yhteisvaikutuksena syntyvät matalaenergiset luunmurtumat ovat vakava kansanterveydellinen ongelma, jonka ehkäisemiseen tarvitaan jatkossa mittavia resursseja. uinti). Säären rakenne lsk ukuormitusta, vaihtuvasuuntaista kuormitusta ja toisto kuormitusta sisältävien lajien urheilijoilla sääriluun poikkipinta-ala ja kuoriluun paksuus oli suuri, minkä vuoksi heidän sääriluunsa oli 20-40 prosenttia vahvempi kuin kuntoliikkujilla
Lancet 366. 2004. Näiden poikki leikkaustutkimuksiin perustuvien havaintojen löydökset tulisi kuitenkin varmistaa kontrolloidussa harjoittelututkimuksessa. Tarkastelimme eri kuormitustyyppien välisiä eroja myös reisiluun kaulan eri anatomisissa osissa, sillä aiemmissa tutkimuksissa oli todettu että iän karttuessa ensisijainen luunmenetys tapahtuu reisiluun kaulan etuseinämän ja yläosan alueella. Voirnakuormituksella ei vastaavaa etua lonkassa havaittu, eikä myöskään kestävyystyyppisellä tai iskuja sisältämättomalla kuormituksella. Eräs mielenkiintoinen havainto oli se, että yleisen käsityksen vastaisesti voi malaj ien ki I paurheilijoi lla ei ollut sen vahvempi sääriluu kuin kuntoliikkujilla. Tällainen liikunta lienee helposti mukautettavissa iän ja kykyjen mukaan sopivaksi, jolloin liikunnan hyödyt ja riskit tulisivat otettua huomioon. Vastaava ero poikkeavista suunnista kuormittavan kilpaurheilun ja kuntoliikunnan välillä oli 20 prosenttia. Suosii uhscl löyt_vvät myös Liihu11latictcclliscn seuran (www.lii/wtc1° vccmmahsi.fi) sivuilla. Isku kuormitus ja vaihtuvasuuntainen kuormitus ylitse muiden Havaitsimme että iskukuorrnitus ja vaihtuvasuuntainen liikuntakuormitusmuoto olivat edelleen ylitse muiden. J Bone Miner Res 22. tarkoittaa 30 prosenttia pienempää murtumariskiä. Näitä vaihtuvia suuntia sisältäviä liikuntakuormitusmuotoja ovat esimerkiksi palloja mailapelit, nmkautettu voimistelu ja vauhdikkaat tanssit. Tutkijat ehdottivatkin, että olisi hyödyllistä selvittää, minkä liikuntamuodon avulla olisi mahdollista vahvistaa lonkkaa erityisesti näiltä murtuman kannalta riskialttiilta alueilta. Age and bone mass as predictors of fracture in a prospective study. Monipuolinen, poikkeavista suunnista iskuja tuottava liikuntakuormitus kehittää myös tasapainoa ja ketteryyttä sekä vahvistaa Ii haksistoa. 2007 Fragile external phenotype of modern human proximal femur in comparison with medieval bone. 1988. Näin ollen se sopisi lapsille, nuorille, aikuisille sekä osalle iäkkäämmistäkin. lskukuorrnituksessa hyöty reisiluun kaulan yläpinnalle oli tätä vähäisempi. 2005). Relation between age, femoral neck cortical stabilitv, and hip fracture risk. Kun tarkasteltiin eroja munumariskin kannalta tärkeillä reisi luun kaulan etuja yläpinnoilla havaittiin, että vaihtuvasuuntaincn liiku ntakuormitus voi tuottaa samanlaisen 20 prosentin hyödyn. Pallopeleistä monipuoliset luuhyödyt Tutkimussarjan yhteenvetona voitiin todeta, että voimakkaita iskuja tuottava liikuntakuonnitus kuten myös monipuolinen, poikkeavista suunnista iskuja tuottava liikuntakuormitus vahvistavat luuta tehokkaasti. Lisäksi oli havaittu, että suurin voima kaatumisen aikana kohdistuu reisiluun kaulan ylä-taka pinnalle ja että kyseinen alue on todennäköinen murtuman alkukohta (Mayhew ym. Mayhew PM, Thomas CD, Clement JG, Loveridge N, Beck TJ, Bonfield W, Burgoyne CJ & Reeve J. (03) 282 9246 ARI HEINONEN, LiT Fysioterapian professori, Jyväskylän yliopisto, Sähköposti: ari.heinonen@sport.jyu.fi PEKKA KANNUS, LKT, dosentti, Ylilääkäri, UKK-Instituutti Sähköposti: pekka.kannus@uta.fi HARRI SIEVÄNEN, TkT, dosentti, Vanhempi tutkija, UKK Instituutti Sähköposti: harri.sievanen@uta.fi Luuliilwntasuosilus on laclauavissa Ul<l<-i11stiluuti11 (www. 12.6.2009 Jyväshylän yliopistossa). J Clin lnvest 81, 1804-1809. LÄHTEET Bramble DM & Lieberman DE. 537-543. RIKU NIKANDER, TtT, ft Tutkija, UKK-instituutti Sähköposti: riku.nikander@uta.fi puh. Nature 432, 345-352. Kun tarkasteltiin eroja painoa kantavalla reisiluun kaulan alapinnalla, havaittiin, että ero kuori luun paksuudessa voimakkaita iskuja sisältävän liikuntaryhmän ja verrokkien välillä oli peräti 60 prosenttia. LIIKUt\ TA & TIEDE 46 • 4 /?009 57. Ero oli jälleen niin selvä, että siitä on selkeästi käytännön hyötyä. Endurance running and the evolution of Homo. On tärkeää muistaa, että perusta vahvalle luustolle rakennetaan lapsuudessa ja erityisesti kasvuvaiheen aikana. 2005. Jo vuonna 2006 lanseerattiin termi Luuliikunta ja laadittiin Luuliikuntasuositus. 129-135. Hui SL, Slemenda CW ja Johnston CC Jr. Sievänen H, J6zsa L, Pap 1, Järvinen M, Järvinen TA, Kannus P & Järvinen TL. Siksi tarkastelimme reisiluun kaulaa eri osista ja selvitimme, mikä liikuntakuormitustyyppi on yhteydessä vahvaan reisiluun kaulaan erityisesti murtuman ehkäisyn kannalta tärkeillä alueilla. l<irJoitus perustuu lcrvcystictciclrn tohtori Rilw Niha11clcri11 väilöshi1jaa11 Excrcisc Loacling ane/ Bonc Stiuclurc (väil. Jälkimmäisen tavoitteena on tarjota tietoa liikunnasta suurille väestöryhmille niin, että sen avulla voitaisiin ehkäistä myös osteoporoottisia murtumia. Lonkan rakenne Voimakkaita iskuja ja vaihtuvasuuntaista kuormitusta sisältävien lajien urheilijoilla oli noin 20 prosenttia paksumpi lonkan kuoriluu kuin kuntol iikuntaa harrastavilla verrokeilla. Julkisen terveydenhuollon kaventuvat resurssit edellyttävät elämäntapoihin kohdistuvan, sairauksia ja tapaturmia ennaltaehkäisevän ohjauksen terävöittämistä. uhhi nsliluut li Ji!fi!suosituhsia) _jci Suomrn oslcoporoosiliiton Gwp:!!www.oslcoporoosiliiuo.fi) lwlisivuillc1
Tällaisessa työpaikassa ennaltaehkäistään tyypillisiä sairauseläkkeelle johtavia tukija liikuntaelinsai58 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /200J. Viimeistään silloin, kun nykyiset lapset ja nuoret ovat siirtyneet työelämään eivätkä suoriudu enää tehtävistään, nämäkin yhteisöt ovat pakotettuja havahtumaan liikunnan ja fyysisen hyvinvoinnin merkitykseen. Passivisuudesta johtuvat sairauspoissaolot ja työn tuottavuuden heikkeneminen pakottavat työyhteisöt suhtautumaan vakavasti liikunnan ja terveyden merkitykseen. Useissa yhteisöissä ollaan vielä alkutekijöissä: "Työssä tehdään töitä ja ollaan työtä varten". Työntekijä valitsee itselleen vetovoimaisen organisaation, jossa kannetaan huolta työilmapiiristä, työtyytyväisyydestä ja työssä jaksamisesta. Niukka liikunta on osa suomalaisten elämäntapaa ja kulttuuria. J oissakin organisaatioissa työyhteisöliikunta on jo kiinteä osa henkilöstön hyvinvoinnin edistämistä. Myös ikääntyminen ja työvoiman riittävyys painostaa työyhteisöjä kilpailemaan työntekijöistään. Uhkakuva on todellinen. Teksti: ESA ROVIO Hyvinvoiva työyhteisö on kilpailutekijä Kuva: ANTERO AALTONEN Hyvinvoiva työyhteisö, työntekijän hyvä kunto ja terveet elintavat ovat tulevaisuuden kilpailutekijä työyhteisöissä. Tällä hetkellä aikuisista on terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvia 35-40 prosenttia, lapsista ja nuorista 50-60 prosenttia
Työyhteisö tarvitsee terveysja liikuntastrategian Työyhteisöliikunta tulisi nähdä yhdeksi osatekijäksi työyhteisön kehittämistä. Ryhmän tulee kokoontua säännöllisesti esimerkiksi 2-4 kertaa vuodessa, alkuvaiheessa useammin. Silloin puuttuvat toiminnan aukot olisi paikattava muun yhteisön osaamisen tai ulkopuolisen terveysja liikunta-alan konsultin avulla. Se ideoi, suunnittelee, toteuttaa, arvioi ja kehittää työyhteisöliikuntaa. Työhteisöliikunnan kytkeminen osaksi kokonaisja henkilöstöstrategiaa tekee siitä hyväksyttyä ja laillista. Hyvä olisi myös määrittää, ketkä voivat käyuåä työaikaa työyhteisöliikunnan organisoimiseen ja kuinka paljon. rauksia sekä mielenterveyden ongelmia, jotka ei-fyysisemmän työn luonteen ja hektisyyden vuoksi ovat viime vuosikymmeninä tasaisesti I isääntyneet. TavoiLLeellisen ja pysyvän työyhteisöliikunnan ohjelman rakentaminen organisaatioon on haastava tehtävä. Suunnitelmallisen strategian avulla työyhteisöt voivat tunnistaa terveytensä kannalta riittämätLömästi liikkuvat, ohjata heitä pysyviin liikuntatottumuksiin ja arvioida heidän edistymistään säännöllisesti. Muutos vaatii organisaatiolta energiaa, sopeutumista ja uudenlaista ajattelua. Tärkein toimintaa ylläpitävä rakenne on ohjausryhmä. He voivat myös jakaa liikuntaan liittyvää informaatiota, ohjata liikuntaan, vastata seurannasta liikunta-aktiivisuuden muutoksissa. Epäsäännöllisen virkistysja harrastustoiminnan sijaan työyhteisöliikunnan tulisi olla työnantajan organisoimaa henkilöstön kokonaisvaltaista hyvinvointia ja työssäjaksamista edistävää toimintaa, osa yhteisön terveyskuluuuria. Henkilöstön työterveystarkastusten ja sairauskäyntien sekä mahdollisten kuruotestausten, liikuntakyvyn arviointien myötä heillä on arvokasta tilastotietoa henkilöstön fyysisen kunnon tilasta, Ii i kunnan harrastamisesta tai organisaatiolle tyypillisistä työn kuormittavuustekijöistä ja riskiryhmistä. Johdon esimerkillä luodaan työyhteisökulttuuria Perusta ja lähtökohta työyhteisöliikunnan toteuttamiselle on johdon myönteinen suhtautuminen. Työyhteisöliikunnalla saavutetaan terveyshyötyjä ainoastaan silloin, kun se on määrätietoista, tavoitLeellista ja hyvin organisoitua toimintaa, osa laajempaa työhyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Ryhmällä tulisi myös olla riittävä asema, resurssit ja oikeus itsenäisiin päätöksiin ilman, että niitä pitää hyväksyttää johdolla. Joskus työterveyden rooli saatetaan kokea liian kaukaiseksi ja sen täsmentäminen palvelemaan työyhteisöliikuntaa ei onnistu. Johdon tuki ja asenne vaikuttavat organisaation toimintakulttuurin luomiseen. Liikunnalla tai laajemmin ajateltuna työntekijöiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisellä on oltava selkeä asema ja tavoitteet ja toiminnan pitää olla suunniteltua ja resurssoitua. Talousarviossa tulisi olla työyhteisöliikunnalle suunnattu määräraha. Tämän vuoksi ryhmään tarvitaan johdon edustus. Jokaisessa ryhmässä on painetta toimia vallalla olevien normatiivisten käytäntöjen mukaan. Ryhmän tulisi olla kooltaan pieni ja tiivis, mielellään alle viisi, korkeintaan kahdeksan henkilöä. Puutteellisella ohjelmalla ei kannata lähetä LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /20Cfl 59. Liikunta olisi laadukas ja houkutteleva tuote, osa yhteisön elämäntapaa ja kulu uuria, josta olisi vaikea jäädä sivuun. Myös työterveyshuollon edustajan työterveyslääkari, -hoitaja tai työfysioterapeutti tulisi olla mukana työyhteisöliikunnan suunnittelussa ja kehitLämisessä. Kun työyhteisöliikunnalla on selkeä ja vahvistettu asema organisaatiossa luo se parhaimmillaan myönteistä painetta ja ohjaa ihmisten käyttäytymistä kohti pysyviä liikuntatottumuksia. Johdon sitoutumista edistää, kun liikunnan hyöty pystytään osoittamaan investointina, eikä vain pakollisena kuluna. Myös liikunta voisi olla yhdenmukaisuuden painetta (eli konformismia) aiheuttava tekijä. Organisaatioon tulevat sosiaalistuisivat talon liikuntakäytäntöihin. Myös yksilön näkökulmasta liikunnallisen elämäntavan omaksuminen on monivaiheinen ja paljon aikaa vievä prosessi. Tämä kulttuurin luominen tulisi olla tietoista ja harkittua toimintaa. Toiminta saa johdon hyväksymän aseman ja resurssit. Strategia luo raamit toiminnalle ja takaa jatkuvuuden, vaikka henkilöt vaihtuisivatkin. Terveysja liikuntastrategiassa tulisi määrittää toiminnan tavoitteet, keskeiset toimijat (kuten ohjausryhmä, sen koko, edustajat, kokoontuminen), toimijoiden vastuualueet ja mahdolliset yhteistyötahot. Toiminnan on oltava laadukasta sekä sen seurantaan ja arviointiin on oltava tarkoituksenmukaiset mittarit. Ohjelma voi onnistua ainoastaan, kun johto tukee sitä. Ryhmällä tulisi olla kokonaisnäkemys organisaation tyohyvinvoinnin tilanteesta; siitä, mitä pitäisi tehdä, mitä voidaan tehdä, mitä on tehty ja mikä toimii. Ohjausryhmä on toimeenpanija Kun strategiaan kirjattu hyväksyntä ja valtuutus toiminnalle ovat olemassa, voidaan luoda rakenteet työyhteisöliikunnan edistämiseksi. Tällaisia strategisia tavoitteita voivat olla työsuorituksen laadun ja tuouavuuden parantaminen, henkilöstön hyvinvoinnin ja työtyytyväisyyden edistäminen, sairauspoissaolojen vähentäminen, stressin hallinta, yhteisöllisyyden ja työilmapiirin edistäminen, kustannussäästöt, myönteinen yrityskuva tai pysyvien liikuntatottumuksien omaksuminen. Ajankäyton ja työpanoksen lisäksi keskeinen resurssi on myös raha eli kuinka paljon rahaa voi käyttää työyhteisöliikuntaan kutakin työntekijää kohden. Terveysja liikuntastrategian avulla varmistetaan henkilöstön suoritustaso. Johdon tulisi hallinnoida liikuntatoimintaa kuten mitä tahansa muitakin toiminnan osatekijöitä. Organisaatioon on luotava työyhteisöliikuntaa mahdollistavat rakenteet. Liikunnan avulla voidaan edistää näitä tavoitteita
Myös työntekijöille olisi hyvä antaa mahdollisuus käyttää työaikaa liikuntaan, esimerkiksi tunti viikossa. Kyse on alkuinnostuksen herauämastä puuhastelusta.joka hiipuu ajan saatossa. Vapaehtoisuus ja johdon epämääräiset lupaukset työajan käytöstä eivät luo jatkuvuutta. Työyhteisöliikunnan edistämiseksi organisaatiossa voi olla tarpeen käyttää ulkopuolista konsultaatiota, jos työyhteisössä ei koeta olevan osaamista työyhteisöliikunnan edistämisestä tai riittävää liikunta-alan koulutusta. Viestinnän ja näkyvyyden avulla luodaan yhteisöllisyyua ja ryhmähenkeä. Kriittinen kysymys on työnantajalle se, missä määrin työyhteisöliikuntaan voi käyttää työaikaa. ESA ROVIO LitT Erikoistutkija LIKES Sähköposti: esa.rovio@likes.fi Tenst! perustuu Työyhteisliihunta 2010-lwnlilieesta herättyyn tutliimusja liehittämisaineistoon. Työyhteisöliilwnta 2010 hanhc on lwlmen ministeriön (STM, OPM & TEM), lwillliien työmarhhinalieshusjärjestöjen (Al<AVA, SAI<, STTI<, El<, VTML, «t & 1<.iT) sehä lii/iu11tajärJcstöjen (SLU, TUL & l<UNTO) yhteinen lwn/1e, jolw uonooa ja jauoa tiet.oa erilaisista tavoista saada työyhteisöt ja niiden jäsenet liililiumaan Lisätietoja: Projehtipäällilillö Pertti l<nuutti/a, p. Niukka osaaminen voi johtaa "harrastelijamaiseen puuhasteluun", vaikka tavoitteet olisivat tarkoituksenmukaiset ja käytettävät resurssit riittävät. 09 2513 2240., perlli.lmuutti/a@tul.fi 60 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009. Yhteisössä kehitetyt omintakeiset liikuntainnovaatiot on myös hyvä huomioida. Työaikana tehdään töitä. Esimerkiksi asiantuntijatyötä tekeville tutkijoille itse aikataulutettu liikuntavapaa sopii erityisesti hyvin työpäivän lomaan, kun taas tarkasti maäräu ya aikaa tekevälle liikunta työpäivän aluksi tai päätteeksi soveltuu parhaiten. Työyhteisöliikunta luo uudenlaisia yhteisön sisäisiä verkostoja, joista voi olla hyötyä tulevissa työtehtävissä. Tavoitteelliseen työyhteisöliikunnan edistämiseen on varattu omat aikaresurssinsa. Avainhenkilö ohjausryhmässä on myös terveysja liikuntavastaava, jonka tehtäviin kuuluu suunnitella ja organisoida liikuntatoimintaa, tiedottaa liikunnasta sekä ylläpitää ja kehiuää yhteistyöverkostoja. Ryhmässä on syytä olla viestinnän edustaja, henkilöstön kehittämisestä vastaava ja työsuojelun ed ustaja. Myös työyhteisötoiminnan ohjausryhmän jäsenten osalta toiminnan tulisi olla sidottu työtehtäviin ja tapahtua iyöajalla. Tällainen ohjelma tuottaa vain harmia ja nostaa kynnystä tuleville ponnisteluille. Pelkkä vapaaehtoisuuteen perustuva toiminnan järjestäminen ja ylläpito jää helposti oman työn jalkoihin. Ohjausryhmässä tulee tulla esiin organisaation eri toimialojen näkemykset. Työyhteisöliikunnan suunnittelu, toteuttaminen ja arvioiminen vaativat paljon aikaa. Tällaisessa työyhteisössä huolehditaan työntekijöistä ja luodaan kestävää jatkuvuutta. Näkyvyydellä voidaan vaikuuaa työyhteisöliikunnan asemaan ja saada mukaan uusia liikkujia. Ohjausryhmä! le tärkeitä yhteistyötahoja ovat myös muut samassa tilanteessa olevat "vertaisorganisaat iot", palveluja tuottavat liikuntaseurat ja -järjcsiot, urheiluopistot ja yritykset. Työaikana kiinteästi työpäivään liittyviin tilaisuuksiin osallistutaan aktiivisemmin kuin oma!la ajalla. Profiloituminen työyhteisoliikuntaa arvostavana työnantajana heijastuu myönteisellä tavalla työpaikan vetovoimaisuuteen. Viestintä luo yhteisöllisyyttä Näkyvyydellä ja viestinnällä on suuri merkitys. Ponnistelut, saavutukset ja onnistumiset tulisi palkita. Tapahtumista ja liikuntamahdollisuuksista tulisi tiedottaa. Ihannetilanne lienee, että työhyvinvoinnista vastaisi kokopäiväinen henkilö kuten terveysja liikuntasuunnittelija tai organisaation ulkopuolelta tilattu henkilö. Kiire ja tuloshakuisuus asettavat helposti asiat tärkeysjärjestykseen.joka ei palvele työyhteisöliikunnan tavoitteita. liikkeelle. Työyhteisöliikunnasta huolehtiminen on kilpailutekijä, joka nostaa organisaation imagoa. Työyhteisöliikunta on "epävirallinen kanava" edistää yhteisöllisyyttä
Millaista maahanmuuttajan elämä Suomessa on ollut. Miten liikuntasuhde kytkeytyy kulttuuriseen identiteettiin 7 4. liikunnan terveyseetoksen tutkimiseen pitäisi panostaa. 2. Tutkimushankkeessa tutkitaan liikunnan ja urheilun merkitystä maahanmuuttajien akkulturaatiossa, toisin sanoen liikunnan ja urheilun merkitystä eri kulttuureja edustavien ihmisryhmien kohtaamisissa ja tästä seuraavia muutoksia ryhmien kuluuurimalleissa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös liikunnan ja urheilun merkitystä yleisesti Suomeen tulleiden maahanmuuttajien elämässä. Myös ns. Maahanmuuttajien ja asiantuntijoiden haastattelut tehdään Turun seudulla. Maahanmuuttajien kysely toteutetaan sekä pääkaupunkiseudulla että Turun seudulla. Toiseksi tutkia maahanmuuttajien liikunnan ja urheilun kulttuurisia merkityksiä, siis arvoja ja asenteita, joita maahanmuuttajat lataavat liikuntaan ja urheiluun. Kirjoitelma-aineisto on valtakunnallinen. Tulisi tutkia myös liikuntasukupolvia sukupolvitietoisuuden näkökulmasta eli sitä, millä tavoin eri aikakausina syntyneet suomalaiset tuottavat omassa puheessaan ja oman liikuntasukupolvensa erityispiirteitä. LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 12009 61. Huippu-urheilu yhdistää, entä liikunta. Erikoistutkija Tuomas ZacheusTurun yliopistosta on mukana tutkimusryhmässä, joka tarkastelee liikunnan merkitystä eri maahanmuuttajaryhmien keskuudessa ja kulttuurien yhteensovittamisessa. Tätä tulisi tutkia myös historiallisesta näkökulmasta. Millainen liikunnan ja urheilun merkitys on maahanmuuttajaryhmien yhteisyyden tuottajana. Sen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa maahanmuuttajien liikuntaprojekteja ja palveluja, maahanmuuttajia koskevassa päätöksenteossa sekä käytännön työssä maahanmuuttajien parissa, kun kotoutumisen ongelmakohtia pyritään ennaltaehkäisemään. Arsenalin tai Manchesterin kannattajia on kaikkialla maailmassa ja huippujoukkueissa on pelaajia eri puolilta maailmaa. Myös monella suomalaisella maajoukkuepelaajalla on maahanmuuttajatausta, mutta siitä, miten suomalainen liikuntakulttuuri on läsnä maahanmuuttajien arjessa, tiedetään vähän. Edelleen tulisi panostaa liikkumattomuuden syiden ja vähemmistöryhmien liikuntaan liittyvään tutkimukseen. 5. Tutkimusryhmään kuuluvat professori Risto Rinne sekä eri kcistutkijat Tuomas Zacheus, Pasi Koshi, Juhani Tähtinen Turun yliopiston kasvatustieteiden laitokselta. Miten tutkimus tehdään. Miksi aihe on ajankohtainen juuri nyt. 3. Mihin kysymyksiin tutkimuksella etsitään vastausta. Kolmanneksi, keskittyä maahanmuuttajanaisten ja ikääntyneiden tutkimiseen, koska nämä ovat maahanmuuttajien liikunnanja urheilun kannalta ongelmaryhmiä. Ensinnäkin tuottaa yleisesti lisää tietoa maahanmuuttajista, heidän liikuntakåyttäytymisestään, fyysisestä kunnostaan ja terveydentilastaan. Tärkeää olisi liikunnan ja urheilun kulttuuristen ja yhteiskunnallisten merkitysten tutkimus fysiologisen, lääketieteellisen tutkimuksen sekä havaittavan liikuntakäyttäytymisen lisäksi. Lisäksi maahanmuuttajan integraatioon johtavan akkulruraation onnistuminen on maahanmuuttopolitiikan keskeisiä tavoitteita ja liikunnan ja urheilun on uskottu edesauttavan maahanmuuttajien kotoutumista. Mitä liikunnan tutkimuksessa tulisi jatkossa huomioida. Toisin sanoen, tulisi tutkia yhteiskunnassamme joka puolelta esiin tulevin liikunnan terveysvaikutusten merkitystä kansalaisten asenteisiin liikuntaa kohtaan mikä on terveyseetoksen merkitys liikkumaan motivoijana, herättääkö se yksilössä syyllisyyden tunteita jne. Aihe on ajankohtainen, koska ulkomaalaisten määrä on viisinkertaistunut ja vieraskielisten määrä on kahdeksankertaistunut Suomessa vuodesta 1990 ja maahanmuuttajien määrä tulee kasvamaan myös tulevaisuudessa. Tutkimus lisää tietoa paitsi liikunnan ja urheilun roolista kulttuurien kohtaamisessa, myös liikunnan ja urheilun asemasta maahanmuuttajien elämässä ja liikunnan mahdollisuuksista ja esteistä kotouttamisessa. Mikä on liikunnan ja urheilun merkitys maahanmuuttajien akkulturaation kannalta. Tutkimuksessa haastatellaan maahanmuuttajien parissa työskenteleviä asiantuntijoita, tehdään maahanmuuuajille kysely, haastatellaan maahanmuuttajia sekä kerätään heiltä kirjoitelmaaineisto aiheesta "maahanmuuttajana Suomessa". 1. Miten ja tutkimuksen tuloksia on tarkoitus soveltaa. Mikä olisi nähdäksesi mahdollisten jatkotutkimusten tavoite. Millainen on maahanmuuttajien liikuntasuhde
Therapeutic Recreation Journal, The Sport Psychologist sekä Journal of Applied Sport Psychology ovat kiinnostuneita julkaisemaan myös vammaisurheilun liikuntapsykologista aineistoa. lnkluusiotutkimus vielä nuorta Inkluusiota koskevaa tutkimusta arvosteltiin siitä, että niissä on liikaa kertaluonteisia tutkimuksia liian pienillä otoksi 1 la ja heikolla teoriapohja! la. Hänen mielestään tarvitaan nykyistä enemmän fenomenologista tutkimusotetta sekä sitä, että vammaisia henkilöitä itseään kuullaan enemmän ja tarkemmin ja että heitä on myös mukana tutkimuksen johdossa ja toteutuksessa. IFAPA-kongressin abstralitiki,ja on luettavissa osoitteessa www.isapa2009.com. "Together and separate" eli "Yhdessä ja erikseeen"-ajattelu on todellisuutta, joten järkevälle inkluusiolle tai integraatiolle haetaan toteutustapoja monissa maissa. Tässäkin yhteydessä kävi ilmi, että Suomessa tehdään moneen muuhun maahan verrattuna varsin aktiivista työtä liikuntagerontologiassa sekä vanhojen ihmisten liikunnan alueella. vammaisurheilua ja viimeaikaista apuvälineitten kehitystä. maailmankongressinsa 23-27.7. Kongressin kutsuluennoissa käsiteltiin 111111. Hän purki auki nk. Vammaisuuden mukanaan tuoma erilaisuus Eli Wolff Bostonin yliopistosta käsitteli liikuntaa ihmisoikeusnäkökulmasta. Suomessa toteutetut Kaikille avoin -ohjelman ja Nuoren Suomen lasten liikunnan inkluusiohankkeet herättivät kansainvälistä kiinnostusta. Sherrill oli sitä mieltä, että IFAPA:n tulee jatkossa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota tähän erityisliikunnan osa-alueeseen. Kansainvälisen Olympiakomitean säännöt estivät sprintteri Oscar Pisloriuksen osallistumisen Pekingin olympialaisiin, sillä sääntöjen tulkinnan mukaan uusien jousi proteesien käyttö tuo käyttäjälleen sääntöjen vastaisen hyödyn. Julkaisukanavia on runsaasti; Adapted Physical Activity Quarterlyn lisäksi 111111. Hän totesi liikuntapsykologisen tutkimuksen ohuen ja vähäisen tradition vammaisurheilun alueella. Hän totesi 111111. tohtori David Howe Loughboroughin yliopistosta todeten, että erityisliikunnan tutkimuksissa on puolestaan paljon rutiiniurille juuttunutta "disablismia'' sekä heikkoa ja epäkiintoisaakin tutkimusta. 62 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009. älyproteesit uudistavat suorituskyvyn rajoja. Jeffrey Martin Wayne State Universitystä Michiganista käsitteli liikuntapsykologian haasteita erityisliikunnassa. Häntä tuki 111111. Apuvälineiden nopean kehityksen vuoksi vammaisurheilun tulostasossa onkin tapahtunut nopeaa kehitystä. "ableismia" (ableism) eli tutkimusta, jossa ei oteta huomioon vammaisuuden mukanaan tuomaa erilaisuutta. Myös hän päätyi esityksessään korostamaan liikuntaalan ammattilaisten kunnollista koulutusta, johdon tukea sekä myös erityisjärjestelyitä. K ansainvälinen erityisliikuntajärjestä IFAPA (International Fecleration of Aclaptecl Physical Activity) järjesti 17. normaaliuden myyttiä ja totesi, että liikuntatutkimuksessa on ollut paljon nk. Gävlessä, Ruotsissa. Pääosa, jopa 90-95 prosenttia niiden asiakkaista ei harrasta minkäänlaista liikuntaa tai osallistu liikuntaan mitenkään. Ikäihmisten liikuntaa käsitelleessä osa-alueseminaarissa professori Claucline Sherri/1 kuvasi vanhustenhuoltolaitosten liikunnan heikkoa tilannetta USA:ssa. Teksti: KARI KOIVUM ÄKI Suomalaiset erityisliikunnan inkluusiohankkeet kiinnostavat Suomessa toteutetut Kaikille avoin -ohjelman ja Nuoren Suomen lasten liikunnan inkluusiohankkeet herättivät kansainvälistä kiinnostusta IFAPA:n maailmankongressissa. KARI KOIVUMÄKI Suunnittelija OPM Sähköposti: kari.koivumaki@minedu.fi 17. Myös Ruotsista kuultiin useasta inkluusiotutkimuksesta, joista yhteenvetoa teki l<ajsa Jerlinder Gävlen yliopistosta. Professori Gert-Peter Bruggemanin luennossa kävi ilmi, että biomekaniikan ja apuvälinekehittelyn yhdistäminen on avaamassa vammaisurheilulle uusia mahdollisuuksia, kun nk. esteettömyyden ja saavutettavuuden olevan mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys. Lisätietoja myös osoilleesla www.ifapa.biz
Lisätietoja: http://www.diabetes.org/ www.dietandcancerreport.org www.health.gov/paguidelines urheilua! mess ttel ilumuseos .09-24.1. Yhtenä kongressiteemana oli kansallisen liikunnan opetussuunnitelman laatiminen Australiaan. Suomalaisia liikuntapedagogiikan toimijoita pyydettiinkin järjestämään oma symposio suomalaisesta liikunnanopetuksesta, opettajakoulutuksesta sekä antamaan esimerkkejä liikuntakasvatuksen alueella tehtävästä tutkimuksesta. Järjestäjänä toimi Australian Council for Health, Physical Education and Recreation (ACHPER), joka vastaa Australian liikunnan opettajien liittoa. lääkitys tulee huomioida liikunnan annostelussa. Myös voimaharjoittelu sopii diabeetikoille. urheilumuseo.fi I siu.fi I paralympia.fi LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 63. Esimerkiksi ripeä kävely tms. 7.2009 Australian Brisbanessa. voi olla voimakkaasti ylipai naiselle epämiellyttävää ja hankalaa. Voimaharjoittelu voi olla ylipainoiselle diabeetikolle jopa helpompaa kuin aerobinen harjoittelu. Kyseinen puolitoistatuntinen symposium sisälsi kuvauksen suomalaisesta koulujärjestelmästä ja liikunnanopetuksesta (Sami Kalaja) sekä yliopistojårjestelmåstä ja liikunnan opettajien koulutuksesta (Timo Jaakkola). kansainvälisessä Puijo Symposiumissa Kuopion yliopistossa kesäkuussa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kestävyystyyppisen harjoittelun ja voimaharjoittelun yhdistäminen tuo suuremmat edut kuin molemmat toisivat erillisinä harjoitteina eli 1+1>2, todettiin 20. K ansainvälinen liikuntakasvatuksen kongressi "Creating active futures" järjestettiin 7-10. Lisätietoja: timo.jaalilwla@sportjyu.fi Teksti:TIINA HEINONEN Diabeetikolle sopii sekä kestävyystyyppinen että voimaharjoittelu T yypillinen diabeetikko on usein keski-ikäinen tai vanhempi, ylipainoinen ja hänen verenpaineensa on korkealla. Lisäksi symposiumissa esitettiin seuraavat tutkimukset; "Motivation and funclamental movement shill Jactors influencing engagement in physical activity" (Sami Kalaja), "Ieaching styles i11 Finnish physical education" (Timo Jaakola) ja" Self-estimated and measureclfitness scores in Finnish physical education" (Anthony Watt, Arja Sääkslahti & Pertti Huotari). Käytännössä se voisi koostua esimerkiksi seuraavista elementeistä: ripeää kävelyä päivittäin 30 min voimaharjoittelua, jos se on mahdollista räätälöity harjoitusohjelma tai rasittavaa liikuntaa niille, joita se kiinnostaa ja erityisesti nuorille diabeetikoille hyötyja työmatkaja asiointiliikuntaa päivittäin Liikunta pienentää riskiä sairastua syöpään On olemassa vahva näyttö siitä, että fyysinen aktiivisuus pienentää riskiä sairastua paksusuolen syöpään 20-30 prosentilla ja rintasyöpään 15-20 prosentilla. Suomalaisesta liikunnanopetuksesta mallia Australiassa. On olemassa myös alustavaa näyttöä siitä, että fyysinen aktiivisuus voisi myös parantaa jo sairastettavan syövän ennustetta.Vielä ei tiedetä miten paljon, usein ja miten rasittavaa liikuntaa tarvitaan, jotta suotuisat vaikutukset saadaan aikaan. Tähän asti jokaisella Australian osavaltiolla on oma opetussuunnitelmansa. Nämä ja mm. American Diabetes Associationin mukaan tutkimus tukee vahvasti 150 minuutin kohtalaisen rasittavaa tai 90 minuutin rasittavaa liikuntaa vähintään kolmena päivänä viikossa
Uusia ryhmiä, uusia liikkujia Projektin alkaessa kunnissa ei ollut erityisliikunnan toimihenkilöä. Hyvä käytäntö mukautuu ympäristön muutoksiin Hyväksi koettua käytäntöä ei voida suin päin siirtää toiseen kohteeseen. Teksti: TO NI PIISPANEN AJASSA ERIKU-PROJEKTI TUOTTAA RATKAISUJA hyvien käytäntöjen ~,,~untaa" • • ~~q~ J uurtuminen :s ~i'°!' n:,,,~, vaikuttavuutta \(f_.1 ,.f'i Ja kons\l Erityisliiku nnan kehittämissuunnitelmien nivoutuminen osaksi kunnan muita strategioita on avain toiminnan vakiintumiselle. Erityisliikuntaa kuntiin -projektien olennainen saavutus toiminnan juurruttamisen kannalta oli kuntakohtaisten poikkihallinnollisten työryhmien kyky oppia ja toimia läpi muutosten. Osa on hyötynyt liuoksesta merkittävästi mm. Ryhmillä saatiin kaikkiaan 4070 uutta liikkujaa, joten pysyvään toimintaan saatiin mukaan noin 200 uutta osallistujaa kuntaa kohden. Kuntaliitoksia tapahtui kahdeksassa kunnassa. Mikä on uutta ja innovatiivista 64 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2[()9. Näiden projektien aikana käynnistyi 23 kunnassa 326 uutta erityisliikuntaryhmää. Seurannan tulokset antoivat positiivisia signaaleja projektin paikkakuntakohtaisesta juurtumisesta ja osaltaan myös uusien kehittämishankkeiden käynnistämiseen. Juurtumista seurattiin pieneltä osaltaan myös ensimmäisessä, vuosina 199799 toteutetussa projektissa.jolloin vuonna 2003 Valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaosto teki pienimuotoisen jälkiseurannan. Lisäksi kuudessa kunnassa toimi osa-aikainen ohjaaja. Yli puolet kunnista oli palkannut projektin aikana tai sen jälkeen erityisliikunnanohjaajan. Erityisliikuntaa kuntiin -projekteissa keskeisiä toimijoita ovat olleet kunnat, järjestöt ja valtakunnallisen projektin johto: opetusministeriö, Sosiaalija terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto ja Lii kuntatieteel Ii nen Seura. Erityisliikunnan kehittämissuunnitelmia tehtiin vuosien 1997 99 -projektissa 25 kunnassa 30:sta ja vuosien 200406 projektissa kaikissa eli 13 kunnassa. Tämä kertoo siitä, että palkattu työntekijä on pystynyt toiminnallaan osoittamaan tarpeellisuutensa. Kehittämistoiminta on usein monien eri toimijoiden luoma kokonaisuus. Keskimäärin projekteissa juurtuneiden ryhmien määrä oli 14 uutta ryhmää kuntaa kohden. Olennainen tekijä tulosten juurtumisessa on ollut erityisliikunnan kehittämissuunnitelmien nidonta osaksi kunnan muita strategioita. Projektien tulokset ovat olleet pääsääntöisesti asetettujen tavoitteiden mukaiset ja tulokset ovat juurtuneet käytäntöön pysyväksi toiminnaksi. K ehittämisprojektien onnistumiseen ja epäonnistumiseen vaikuttavat merkittävästi kehittämisessä käytettävät menetelmät ja jatkuvuutta koskevat toimet. Nyt kokopäiväisiä erityisliikunnanohjaajia oli 14 kunnassa. uusien työntekijöiden myötä, osa kokee liitosten syöneen aiempaa toimintaa. Ne ovat vaikuttaneet erityisliikuntaan eri lavoin. Palkattujen erityisliikunnanohjaajien määrä verrattuna projektin aikaiseen määrään on pysynyt jokseenkin projektissa saavutetulla tasolla. Erityisliikuntatoiminta osaksi liikuntatoimea Nyt toteutetun kyselytutkimuksen kohderyhmänä oli 34 kuntaa, jotka osallistuivat vuosien 1997 99 projektiin ja/tai vuosien 200406 projektiin. Projektien käynnistyessä kuntien taloustilanne oli kohtuullinen. Vuoden 2010 alussa ilmestyvään Erityisl ii kuntaa kuntiin 2007 09 -projektin loppuraporttiin kootaan erillinen osio, jossa kyselylomakkein on seurattu aikaisempien vuosina 199799 ja 200406 toteutettujen projektien tulosten pysyvyyttä ja juurtumista
Projekteissa pilotoidaan toimintatapa. Näin muun muassa siksi että projektin henkilöstö tai työryhmä on voinut muuttaa toisiin tehtäviin ja heidän mukanaan on kadonnut olennainen osaaminen. TONI PIISPANEN, LitM Projektipäällikkö Erityisliikuntaa kuntiin 2007-09 -hanke Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: toni.piispanen@lts.fi Lisätietoja: www.erityisliikunta.fi Uuden toiminnan sisäistämiseksi on hyvän käytännön oppijan jollain tavoin päästävä kehittämisprosessin sisään ja ymmärrettävä se omaa kokemustaan vasten. Ongelmaksi voi koitua se, että sektorien rajat ylittävä toiminta ei ole yhdenkään sektorin vastuualueella. Toisaalta esim erkiksi erityisliikunnan kuntakohtaiset kehittäm issuunnitelmat voisivat menetelmiltään toim ia myös alueellisen suunnitelm an pohjana. Esimerkiksi EU-hankkeiden arvioissa on kuitenkin todettu, että paikallishankkeet ovat jäävät aivan liian irralleen emoprojektista. Erityisliikuntaa kuntiin -projektien olennainen saavutus toim innan juurru ttam isen kannalta oli kuntakohtaisten poikkihallinnollisten työryhm ien kyky oppia ja to imia läpi muutosten. Toim iva käytäntö ei välttäm ättä ole ikuinen vaan hyvänkin käytännön on muututtava sitä ym päröivässä muutoksessa. Jos uutta toimintaa ei saada sisällytettyä kunnan omaan toimintaan, on todennäköistä, ettei toiminta pitkään jatku. Siksi liikuntatoimen aktiivinen vuoropuhelu eri sektoreiden välillä on tärkeää. Palvelujärjestelmä voi olla sektorijakoinen, ihmisten arki ei sitä kuitenkaan ole. Ongelmanratkaisukyky olennaista hyvän käytännön omaksumisessa Keskeisenä toimenpiteenä Erityisliikuntaa kuntiin -projekteissa pidettiin paikallisen työryhmän vuorovaikutuksen onnistumista ja oppimista. yhdessä kontekstissa, voi olla jo rutiinia to isessa. Hankkeet voivat onnistua tuottamaan esimerkiksi tilapäisen, projektinvaraisen kehittämisorganisaation, kuten näissäkin projekteissa kuntien kehittämistyöryhmien kokoamisessa. Hyvän käytännön levittäm inen ei ole vain opasvihkosen tai esitteen jakamista vaan vuoro vaikutu ksellista toim intaa, kokem ustiedon pukemista sanoiksi ja toisilta oppimista. Hyvien käytäntöjen osoittam inen voidaan nähdä tieteellisenä toim intana, käytäntöjen juurtuminen ja leviäm inen puolestaan oppimisena ja siten ihm isten välisenä vuoro vaikutuksena. Projektien kautta onnistutaan tuottamaan tilapäistä sosiaalista pääomaa ja tilapäistä asiakkaiden aktivoitumista. Tätä ongelmanratkaisukyvyn kehittymistä on vaikea dokumentoida, Joten sitä on myös vaikea raportoida. Vaikka toiminta on toimijoiden ja päätöksentekijöiden mielestä ollut hyvää ja arvokasta ja palaute käyttäjien puolesta ollut hyvää, voi jatkuvuuden turvaaminen sektorijakoisessa johtamisjärjestelmässä olla vaikeaa. Uhkakuvana taas on se, että kehitetyillä toiminnoilla on suuri vaara joko osittain tai kokonaan kuivua pois kun rahoitus ja verkostorakenne purkautuvat. Kuntien erityisliikunnan alueella vaara on jopa suurempi. Niissä tuotettuja käytäntöjä on jälkikäteen tavattoman vaikeaa siirtää vakinaiseksi toiminnaksi. Näin siksi, että erityisliikunnassa vaarassa ovat etenkin verkostomaiset käytännöt (erityisliikunnan koulutus, tiedotus ja yhteydenpito eri hallinnonalojen välillä), jotka eivät hyvinvointipalvelujärjestelmässä kuulu millekään tai sitten kuuluvat usealle sektorille. Pro jektin kohteessa käytäntöä on lisäksi voitu koetella paikallisesti, alueellisesti tai vieläkin laajem min ja todettu käytännön toim ivan tietyssä mittasuhteessa. Yleisesti ohjelmien arvioissa korostetaan sitä, että olennaisin tulos, mikä kehittämishankkeesta voi tulla, on pienemmän tai isomman verkoston uusi ongelmanratkaisukyky. LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /20J9 65. Sen sijaan tämän kehittämisorganisaation ja sen toiminnan muuntaminen joksikin pysyvämmäksi uudenlaiseksi infrastruktuuriksi usein epäonnistuu. Esimerkiksi 1990-luvun lopun erityisliikunnan hyvät käytännöt eivät ole suora an siirrettävissä 2000luvun toim intam alleihin. Esimerkiksi kunnat, joihin projektin aikana palkataan erityisliikunnanohjaaja, onnistuvat suurella todennäköisyydellä välttämään tämän ongelman koska erityisliikunnan kokonaisvastuu on nimettynä yhdelle henkilölle. Toinen merkittävä seikka on se, että hyv ä käytäntö on voinut olla olem assa vain lyhyen aikaa sam anlaisena pysyv issä olosuhteissa, tai sitten se on kestänyt läpi erilaisten yhteiskunnan muutosten. Juurruttaminen osaksi projektia Suomessa etenkin palvelua kehittävien projektien kautta onnistutaan tuottamaan hyviä käytäntöjä mutta niiden levittäminen ulospäin ja juurruttaminen pysyväksi toiminnaksi ei tahdo onnistua. Palvelut sektorikohtaisia kuntalaisen arki ei Hyvin hoidettu erityisliikunta katsotaan monen eri sektorin yhteiseksi asiaksi. Kun sen toimivuus on varmistettu, sen odotetaan siirtyvän osaksi normaalia toimintaa. Näin siksi, että esimerkiksi kuntien toimintaympäristön tilanteet vaihtuvat ja tekijöiltä vaaditaan ongelmanratkaisukykyä. Vakinaisen toiminnan henkilöstöllä ei välttämättä ole kosketuspintaa projektiin, eikä siten kiinnostustakaan. Ratkaisematta jää, mihin kehittämistoiminta kiinnittyy projektin päätyttyä ja mikä taho siitä vastaa
Tekevätkö sitä oikeat tahot ja henkilöt. 2008). Yksi syy on kaikille järjestelmille tunnusomainen hitaus. Painaako liikunnan asiantuntijoiden ja asianosaisten sana riittävästi liikuntaa edistävien päätösten tekemiseksi. Kun sitten Kekkonen tai Ollila korottivat ääntään, eivät otsikot tahtoneet mahtua valtamedian sivulle. Eikö liikunta sitten ole koulu-, terveys-, liikenne-, kuntaym. Päätöksenteon jatkuvassa kilpailussa liikunta on tuloksista päätellen jäänyt yleensä vähemmistöosakkaan asemaan. Päättäjät voivat valita liikunnan ja sijoittaa siihen,jos 66 LIIKUNTA & TIEDE 46•412009. Eikö tieto liikunnan arvosta terveydelle ole kulkenut terveyden asiantuntijoiden, virkahenkilöiden ja päättäjien tietoon, kun liikunta ei oikein yllä heidän asialistalleen, varsinkaan budjettiin. Tämä pätee myös suhteessa saavutettuihin hyötyihin, sillä väestötasoiset, toimiviksi todetut liikunnan edistämisen toimintatavat on osoitettu myös kustannus-vaikuttaviksi (Roux ym. Nuoren Suomen mittavien avustusten taustalla olen näkevinäni taitavasti hyödynnettyä poliittisen vallan vaikutusta. Vai eikö tieto kulje kansalaisille, virkahenkilöille ja päättäjille. Useimpien vaikutusten saavuttamiseen riittää hyvin kohtuullinen määrä vain kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa. Liikunta on kiistalla terveydelle arvokas, mutta sen ei tarvitse olla kenellekään kallis asia. Kävelyllä ja oman kehon painoa ja jäykkyyttä vastaan ponnistelemalla pääsee jo pitkälle. Suomessakin on kuitenkin edelleen paljon parannettavaa. Olisiko vika liikunnan markkinoinnissa. Liikunnan tai sen puutteen vaikutukset terveyteen eivät ole marginaalisia vaan samaa suuruusluokkaa kuin perinteisesti korostettujen elintapojen. Kaikki eivät tietysti lue eivätkä kuuntele kaikkea, mutta liikunnan vaikutuksia ja merkitystä terveydelle on tuotu ja tuodaan jatkuvasti esiin oppikirjoissa, ammatti lehdissä, kotimaisissa ja kansainvälisissä suosituksissa, kokouksissa ym. Uusia todisteita liikunnan arvosta terveydelle julkaistaan viikoittain. Vai pidetäänkö vaikutusten saavuttamista yksilöille, kouluille, terveydenhuollolle, kunnille tai valtiolle vaikeana tai kalliina. Uskonsa ja tietonsa voimaannuttamina he pyrkivät edistämään liikuntaa. Puolen vuosisadan tutkimuksen perusteellinen ruodinta (www.health.gov/paguidelines) osoittaa vakuuttavasti liikunnan monet ja asteeltaan merkittävät hyödyt voinnille, ruumiin, mielen ja aivojen kunnolle, terveyden säilyttämiselle ja sen palauttamiselle kaiken ikäisille. Sitä ei ole onnistuttu jonkinasteisista yrityksistä huolimatta pilaamaan vastaavalla tavalla kuin ohjeita terveellisestä ravinnosta, jotka ovat monimutkaisia, hienojakoisia, jatkuvasti muuttuvia ja ristiriitaisia. Liikunnan markkinointiin uusia toimijoita Missä siis vika kun liikunta ei oikein kelpaa terveydenhuollon keinoksi. Teksti: ILKKA VUORI Onko Suomella varaa jättää liikunnan edistäminen vain liikuntaväen asiaksi. Terveellisen liikunnan yksinkertaiset toteuttamismahdollisuudet pitävät sen kustannukset kurissa niin yksilöille kuin yhteiskunnallekin. Raamatullisen totuuden mukaan kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Me liikunnan edistäjät puhumme omassa asiassamme. Suomessa tulokset ovat olleet kohtalaisia, useimmissa muissa maissa paljon vähäisempiä. Päättäjien päällimmäisiä ongelmia ovat kuitenkin seuraukset, jotka tuovat harmia ja kustannuksia. Sen sijaan henkilöä tai tahoa, jolla on riittävä taloudellinen, mediatai poliittinen painoarvo, kuullaan herkällä korvalla riippumatta heidän asiantuntemuksestaan liikunnan alalla. Liikunnalle olisikin korkea aika antaa sen merkitystä vastaava arvopaikka päättäjien pöydässä. Siihen vetoaminen on osittain tekosyy. L iikuntaväki osittain uskoo ja osittain tietää liikunnan arvokkaaksi. Ovatko liikunnan vaikutukset ja seuraukset liikunnan ulkopuolisten mielestä liian vähäisiä, harvoja, toisarvoisia, harvojen saavutettavissa. ihmisten mielestä tarpeeksi arvokasta edistettäväksi ja käyteuävåksi. Liikunnanopeuajat ovat vuosikymmenten ajan tuoneet esiin huolensa oppilaitten fyysisestä kunnosta turhaan. Onnistuvassa markkinoinnissa on tunnettava vastapuolen kokemukset, arvot, tarpeet ja odotukset, mutta meillä on taipumuksena markkinoida liikuntaa suorasukaisesti omista lähtökohdistamme, ikään kuin sen puute tai puuttuvat mahdollisuudet siihen olisivat päättäjien kokemia ongelmia. Toistaiseksi terveellisen liikunnan sanoma on saatu pidettyä selkeänä ja yksinkertaisena. Tiedonvälitystä ei voi syytä tällä alueella tiedon puutteesta. Terveydenhuolto ottaa kyllä uudet lääkkeet, menetelmät ja laitteet leikkausrobotteja myöten käyttöön niin innokkaasti, että tätä hillitsemään on luotu suorastaan järjestelmä, menetelmien hallittu käyttöönotto
ILKKA VUORI, LKT, TtT (h.c.) Emeritusprofessori Sähköposti: ilkka.vuori@koti.soon.fi Erityisliikunnan näiv.ät Jyväskylän Paviljonki 5. , . Liikunnan m arkkinoinnissa esim erkiksi terveystekijänä on edellisten lisäksi otettava huom ioon m uitakin tekijöitä. Nyt kun liikunta on osoitettu m onipuolisesti ja vahvasti terveyttä edistäväksi, toteuttam iskelpoiseksi ja taloudellisesti edulliseksi tekijäksi, tasavertaiseksi m uiden elint apojen rinnalla, liikunnan edistäm inen olisi aiheellista sito a aikaisem paa voim akkaam m in m uiden terveyteen edullisesti vaikuttavien elintapojen edistäm iseen. Kouluvira nom aiset eivät näe oppilaiden puutteellisiksi jääviä liikuntataitoja ongelm ina vaan pikem m inkin pärjääm isen kansainvälisissä vertailuissa. Sydäntautien osalta vastaavaa ei ole tapahtunut, vaikka liikunnanpuutteen to dettiin olevan yksi "suur ista" riskitekijöistä jo vuonna 1992 m uiden riskitekijöiden puolestapuhujat ovat olleet voim akkaam pia. Kyllä liikunta on aivan ilm eisesti liian arvokas asia jätettäväksi pelkästään liikuntaväen edistettäväksi. M utta vaikka liikunnan edistäm isen syyt yhteiskunnassa lavenevat, voi jokainen m eistä liikkujista onneksi tehdä sitä aivan om ista syistään, keinona johonkin tai pääm ääränä sinänsä. Li ikunta tu ottaa terveyttä ja sen puute vähentää sitä, mutta sam a pätee m uihinkin elintapoihin. Näin on tapahtunut useissa Euro opan kaupungeissa, m m . Li ikenneviranom aisill e ongelm ia ovat ru uhkat, päästöt ja onnettom uudet, ei pyöräilyn vähäisyy s. Näin on käynyt lihavuuden ja diabeteksen kohdalla ja täm ä on johtanut Suom essa ja kaikkialla m aailm assa liikunnan arvostu ksen ja käytön vahvaan kasvuun. ) , (. ,.. Li ikunta yksin ei riitä yksilöiden tai yhteiskunnan terveystoiveiden ja -tavoitteiden saavuttam iseen. 6.5.2010 . Kun osoitetaan, että liikunta vaikuttaa olennaisesti sairauden kehittym isen todennäköisyyteen tai kulkuun, he saattavat sitä suositella. I ,. Jos lisätyllä liikunnalla osoitettaisiin luotettavasti suom alaisten koululaisten oppim istulosten paranevan ja järjestyksen luokassa kohenevan, saattaisivat m ahdollisuudet saada lisätunteja liikunnalle para ntua. -:"' -~-,,.;;;;,, European Congress of Adapted Physical Activity (EUCAPA) Jyväskylän Paviljonki ja Agora 6. alojen asiantuntijoita, kansalaisjärjestöjä ja päättäjiä. Liikunnalle täm ä m erkitsee haastetta ja m ahdollisuuksia. he vakuuttuvat sen voivan ra tkaista osittain heidän ongelm iaan. Lääkäreille ongelm a ei ole liikunnan puut e sinänsä, vaan saira udet ja niiden esiasteet. Ensim m äisen kerr an näin tapahtu i vuonna 2004, kun ra vinnon ja liikunnan edistäm inen yhdistettiin sam aan W H O :n Diet, physical activity and health -strategiaan, silloinkin vasta pitkien keskustel ujen jälkeen. Jos he vakuuttuisivat pyöräilyn lisääntym isen hel pottavan näitä ongelm ia, varo ja edellytysten luom iseen saattaisi löytyä. 8.5.2010 www.eucapa2010.org LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009 67. Lontoossa varsin suuressa m ittakaavassa. Kansallisessa ja kansainvälisessä poliittisessa päätöksen teossa tällainen yhteistyö vahvistaa liikunnan painoarvoa, ja liikunnan asianajoon ja käyttäjiksi saadaan aivan uusiakin tahoja kuten koulu-, nuoriso-, vanhus-, terveys-, ym päristö-, liikenne-, ra vinto -, alkoholi-, tupakka-, m edia-, kuntaym
Esimerkiksi liikkumisen lisäämiseksi voitaisiin keksiä uudenlaisia toimintatapoja eri tahojen osaamista yhdistämällä. Yhteistyön ongelmat voivat olla paitsi asenteissa ja tavoitteissa, myös siinä, että tarkastelunäkökulma omalla sektorilla on eriytynyt. Suomessa on kattava terveydenhuoltoja koulujärjestelmä, jossa ihminen kytkeytyy osaksi yhteiskuntaa jo neuvolasta lähtien. Reilua peliä pidetään usein lasten ja nuorten urheilutoiminnan mottona. Se, mikä näkyy yhteiskunnassa perheen ja naapurisuhteiden katoamisena ja muutoksena yksilöllistymisen kehuyksenä-, niin se näkyy sektoreiden tasolla omien piirien sulkeutumisena ja yhteistyön puuttumisena. Paitsi että yhteistyötä puuttuu liikunta-alan ja yhteiskunnan muiden toimijoiden väliltä, niin se uupuu myös liikunnan omien sektoreiden sisältä. Liikunnan edistämiseksi ja fyysisen aktiivisuuden kasvattamiseksi näkökulmaa on laajennettava pelkän liikunnan sijasta ihmisten elämän koko kirjoon ja kulttuuriin. Yhdistämällä eri alojen tietotaito olisi mahdollista rakentaa jokaisen ihmisen elämäkaaren mittainen liikkumispolku. Ideologiana se on lähtenyt meidän aikuisten ajatuksista; haluamme korostaa osallistuvaa ja kannustavaa toimintaa. Lisäksi yhteiskunnan muuttuminen yhä eriytyneemmiksi ryhmiksi lisää yhteistoiminnan hankaluutta ja samalla myös tarvetta. Mutta missä on tuo sama ajatus aikuisten omilta liikunnankentiltä. Muutos tähän suuntaan ottaa aikaa, vaatii avoimuutta, kokeilunhalua ja ennakkoluulottomuutta. Muutoksia täytyy tapahtua suurista rakenteista alkaen. HENNA TÖRMÄNEN Opiskelija Liikuntaja terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: henna.tormanen@jyu.fi SALLA TURPEINEN Opiskelija Liikuntaja terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: salla.turpeinen@jyu.fi 68 LIIKUNTA & TIEDE 46•412009. Tämä edellyttäisi useamman tahon tietouden yhdistämistä. Onko yhteistyön puute oman edun tavoittelua, ymmärtämättömyyttä vai viitsimättömyyttä puhaltaa yhteen hiileen. Lapsille ja nuorille halutaan opettaa yhdessä tekemisen ja pelaamisen merkitystä sekä antaa kaikille halukkaille mahdollisuus nauttia liikunnan riemusta. Liikunnan järjestämistä tulisi pystyä laajentamaan uusien nuorisokulttuuristen lajien suuntaan. Yhteistyön tarve tiedostetaan nykyisin jo useassa yksikössä, mutta käytäntö Luottaa ongelmia. Liikuntasektori ei voi toimia omassa pienessä piirissään irrallaan muusta yhteiskunnasta, vaan sen tulisi yhdessä muiden toimijoiden kanssa luoda uudenlaisia ja lujempia yhteistyön muotoja. Mikä olisi sitten hyvä malli yhteistyölle. Reilun pelin idean kautta ajatusta yhteistyöstä tulisi lähettää enenevissä määrin myös aikuisten kentille. Kuntatasolla ainakin urheiluseurat ja nuorisotoimi voisivat tehdä yhteistyötä asian edistämiseksi. Teksti: HENNA TÖRM ÄNEN, SALLA TURPEINEN Pelaammeko yhteistä peliä. Nykyisessä tietotekniikan yhteiskunnassa tällainen järjestelmä ei liene ainakaan teknisenä toteutuksena hankalaa, pikemminkin kyse on juuri yhteistyön puuttumisesta. Yhteistyön muotoja tunnutaan kaipaavan erityisesti nuorten liikunnan parissa, sillä nuorten kulttuuriin on syntynyt viime vuosina paljon uutta. Liikunnan laajentaminen nuorisokulttuuriseen suuntaan kaipaisi myös tutkimustietoa kyseiseltä alueelta, jolloin ainakin liikuntatieteellisen tutkimuksen ja nuorisotutkimuksen on yhdistettävä voimiaan. Nuorisokulttuuri kumppaniksi Monien tieteellisten tutkimusten jälkikirjoituksissa on noussut viime vuosina esille yhteistyön tarve, samoin useissa hallituksen antamissa kehittämisohjelmissa ja periaatepäätöksissä. Tutkimusten mukaan tarvitaan sellaisia uusia rakenteita, jotka mahdollistavat hallinnollisten, organisatoristen ja teoreettisten rajapintojen ylittämisen. Siksi tutkimuksessakin olisi syytä tavoitella yhä enemmän monitieteistä lähestymistapaa, jossa yhteistyötä tehdään laajasti. Tarvitaan muutoksia sekä rakenteissa että työskentelymuotojen uudenlaista kehittämistä. Pelaammeko me reilua peliä ja teemmekö todellista yhteistyötä liikunnan ja urheilun edistämiseksi. Tarvitaan ohjelmallista yhteistyötä ja rahoituksen näkökulmasta taloudellisia kannustimia laajoihin yhteistyömuotoihin. Satunnainen ja tapauskohtainen yhteistyö on riittämätöntä. '' Reilu peli" ja "Kaikki pelaa" kuuluvat usean urheiluseuran arvoihin ja linjauksiin
Jokaisella leikillä on sääntönsä ja jokainen leikkijä sitoutuu niitä noudattamaan jo pelkällä osallistumisellaan. Pelin lumous on kuitenkin hauras arjen realiteeteille. Vastaavasti amerikkalainen Ricli Phipps haki täydellistä laskettelu käännöstä Japanista kirjassaan Skiing Zen: Searching for the Spirituality of Sport (2006). Kuitenkin lähes kaikki oppaat keskittyvät mekaanisten liikesuoritusten hiomiseen. .. Kummatkin teokset peilaavat kirjoittajan omaa elämää suhteessa urheiluun. Huizinga LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /'2(1)9 69. Vuotta myöhemmin psykologi Leena Matikka ja golfammattilainen Jussi Karemaa kirjoittivat Kehity golfaajana -oppaan, jossa perehdytään peliin oppimisprosessin kautta. Palmisen mukaan epätäyclellisyyclen autuuden sisäistäneillä ihmisillä on kärsivällisyyttä kestää elämän kolhuja. Silloin kun sääntöjä rikotaan, leikkimaailma luhistuu, Palminen toteaa. ISBN 9529237995 / 952-92-3799-5 EAN 9789529237999 272 s. '' le_ hyvä peli.lie, mm peli on hyvä sinulle", kiteytti suhteensa jääkiekkoon Juhani Tamminen Aurinkokunigas -teoksessaan (2000). Hän on ammentanut ajatuksen modernin kulttuurihistorian yhden perustajan Johann Huizingan (1872-1945) vuonna 1940 kirjoittamasta teoksesta Leikkivä ihminen. GOLFIA 1 -~~.·• AUe sata annoste -...,;;.,. Seppo Palminen julkaisi viime vuonna zeniläisen Budha pelaa golfia -kirjan, jossa ei ole yhtään lyöntiohjetta. ,r '"', as1111nett11 aikulsitle Useissa golfoppaissa muistetaan kertoa, että onnistuminen golfkentällä on 90 prosenttisesti psyykkistä. --. Palmisen oivallus on, että golf on aikuisten leikkiä, jota pelataan lumouksen vallassa ja isossa leikkikehässä mailatja pallo leikkivälineinä. Nyt golfareiden iloksi on ilmestynyt kaksi opasta, joissa valotetaan pelin henkistä puolta. LUETTUA Itse opittua ja akateemista golfviisautta ~~~,PAHA. Palmisen buclhalaisuutta mukaileva filosofia on kiteytettävissä kahteen asiaan: Onnistumisesta nauttimiseen ja sen vastaparina olla masentumatta epäonnistumisesta. Hetki voi särkyä joko kännykan pirinään tai pallon potkimiseen raffissa. SMILE Kehity "'""--M~ golfaajana Teksti: JARI KANERVA BUDDHA PELAA GOLFIA Palminen, Seppo: Budha pelaa golfia Smile Audiovisual Oy 2008. Samaa tekee Seppo Palminen, sillä hän on kirjoittanut kirjan golfista nauttimisen taidosta. Hän yllyttää pelaajia olemaan ylpeitä epätäydellisyydestä ja luopumaan selittelystä ja kielteisistä reaktioista
Se on lainaus Pahkasiassa julkaistusta Masokislin päiväkirjasta: Kärsin ja nautin nautin ja kärsin. Osuus antaa paljon ajateltavaa oppimisesta ja kunkin omasta tavasta oppia. KEHITY GOLFAAJANA Matikka, Leena & Kaarenmaa, Jussi: Kehity golfaajana WSOYPro/Docendo-tuotteet 2009 ISBN : 978-951-0-35158-1 184 s. Lukuisten seikkaperäisten asento-oppaiden jälkeen Jussi Kaarenmaa kertoo vihdoin tasapainoisen lyönnin kannalta tärkeimmän seikan, joka on oikea rytmi. Opas lieneekin suunnattu heille ja heidän seur assaan viihtyv ille. Vaikka lyöntitekniikkaa tarvitaan, mieli on lähes kaiken aja o. Kuinka moni pelaaja miettii ja suunnittelee pelikierrostaan ennakolta. Tutuksi tulevat svingin perusasiat eli ryhti, rentous, rytmi ja osuman näkeminen. Se on löydettävä ihan itse oma sisäinen svinginsä. <lpt1k<·i110. Neljännellä väylällä otetaan vihdoin maila käteen. jota toistcU1c111 ki<·rroks<·lla. n11il1oitt1sU1 ja \'irikk<·itii turjoavau olc11111stc1. Seuraavilla väylällä ja etenkin niiden viheriöillä annetaan runsaasti lähi pelija puttausohjeita.ja ainakin osa niistä on hyvää muisti n virkistystä myös kokeneille pelaajalle. Toimint a on siinä suhteessa samankaltaista esimerkiksi laskettelun tai vaeltamisen kanssa. Ajatus on vastakkainen golfsivustoilla esiintyvälle keskustelulle. Kirjan kolme viimeistä lukua pureutuvat tähän. Kävely on kunniassa, peli katkaisee stressin ja vietetään verkkaista aikaa. Kirja alkaa tutustumisella omaan mieleen ja oppimisen saloihin. k<·skitty111istii lwlpotta,·a ra uhal liur-u 111ilj<)<) ja ly<)11ti 011 111..1111nl. Tärkeänä kysymyksenä nostetaan esiin miten tunteet ja motivaatio vaikuttavat golfin oppimiseen. 70 LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2009. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää sinun rytmiäsi. Teos kuvastaa vahvasti kirjoittajansa maailmaa. Hänen mukaansa jokainen voi pelata haluamallaan tavalla, mutta suunnitelmallinen pelaaminen, joka huomio golfarin realistiset taidot ja kyvyt, tuottaa parhaan tuloksen. Kirjoittaja on laittanut itsensä alttiiksi ja tarjoaa jokaiselle mahdollisuutta kasvaa ihmisenä golfin avulla. L eena Matilwn ja Jussi l<aarenmaan Kehity golfaajana. Siinä golfkenttä on mandala, keskittymistä helpottava rauhallinen miljöö ja lyönti on mant ra, apu keino, jota toistetaan kierro ksella. Colf'l..:<·11t tii 011 nuuulnlu. Se tarjoaa eväitä mikä tahansa taitolajin harjoitteluun. Palminen koro staa golfin meditatiivista, samanaikaisesti rauhoitusta ja virikkeitä tarjoavaa olemusta. Kaarenmaan mukaan rytmin merkitystä ei voi korostaa liiaksi. Golftaitojaan voi kehittää oikeanlaisella harjoittelulla, mutta on tärkeää ymmärtää, mitä pitäisi kehittää ja miten. Golf on kävelyrn editaatiota, sitä että todella nauttii kävelemisestä. Aivotutkirnukset viittaavat siihen, että taidon oppimisessa rytmi llä on odotettua suurempi merkitys. Kirja haastaa lukijaa vastaamaan itselleen näihin kysymyksiin. Golf täyttää hyvin hitaan liikkumisen (slowsport) tunnusmerkit. on yhdistdma oppurusenteortaa ja golflyöntejä. Ykköstii on monille haaveiden ja toiveiden alusta, mutta kuinka moni on laatinut kierrokselle oman "pelikirjan", kysyy Kaaren maa. Kirja on jaettu yhdeksään väylään, joilla on oma luonteensa ja haasteensa. Erilaiset lähi peli lyönnit ja niiden variaatiot on kuvattu tarkasti ja niitten hahmottamista auttavat havainnolliset kuvat. Kolmella ensimmäisellä opetellaan nauttimaan golfista, tutustutaan sen logiikkaan ja perehdytään oppimiseen. Alkuluvuissa halutaan saada lukija määrittämään omaa suhdettaan golfiin ja sen synnyttämiin tunteisiin. Omiin kokemuksiin, itse opiskeltuun itämaiseen viisauteen ja filosofiaan sekä aforismeihin tukeutuva teos on hyvä ohjenuora golfin pelaamiseen tai sen ymmärtämiseen. pyrkii osoittamaan, että leikin luova vaikutus heijastuu lähes kaikkialla kulttuurin ja yhteiskunnan kehityksessä. Kirjaa lukiessa tuli väistämättä etsittyä myös omaa peliä kuvaava ajatus. Sille näyttää olevan ominaista taloudellisesti riippumattomat, johtavassa asemassa olevat keski-ikäiset miehet, ehkä jokunen nainenkin. Siellä vaaditaan yhä nopeampaa pelaamista kaikin keinoin. Suurimmalle osalle golf on ajanvietettä, jossa kilpailuelementti on sivuutettu. Leena Matikka on psykologian tohtori ja Jussi Kaarenmaa golfammattilainen. JARI KANERVA Koulutus ja viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi Pal111i1H'II korost<la goll'i11 111<'ditc1tii,·ista. Kirja antaa pelikierrokseen ja siihen valmistautumiseen käytännönläheiset ohjeet, mutta lopussa palataan takaisin tunteiden maailmaan. Kirja haastaa lukijan pohtimaan golfin ydinkysymyksiä, kuten kehon ja mielen yhteistoimintaa taidon kehittymisessä. liman tätä henkilökohtaista oivallusta ei pallo lennä haluamallasi tavalla
Beighle ym. Myös välineiden saatavilla ololla ja käyttömahdollisuuksien esittelyllä ja välituntileikittäjätoiminnalla on voitu nostaa fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärää koulupäivän aikana. Kirjoittajat toteavat, että hyvinvointisuunnitelman laatiminen on vaativaa pitkän tähtäimen toimintaa, joka edellyttää suunnitteluryhmän perustamista. ruokailun laadun parantamiseen ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Tutkijat olivat keränneet malleja toimenpiteistä, joilla oli aiempien tutkimusten mukaan saavutettu toivottuja vaikutuksia. Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI Liikunnanopettajat kouluyhteisönsä a ktivaatto rei ksi . LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2009 71. Suunnitelman tulee sisältää terveyttä haittaavien ilmiöiden, kuten ylipainon tai diabeteksen syntyä ehkäiseviä toimia. Kirjoittajat tuovat esiin, että vuonna 1959 havahduttiin erityisesti nuorten miesten fyysisen kunnon heikentymiseen ja nyt 50 vuotta myöhemmin armeijoiden kuntotestitulosten nopea heikentyminen, erityisesti ylipainon lisääntyminen, on nostanut aiheen jälleen ajankohtaiseksi. 2009. toteavat, että liikuntaa opettavat opettajat ovat avainasemassa koulujen hyvinvointisuunnitelmien laatimisessa, toteuttamisessa, arvioinnissa ja edelleen kehittämisessä. Aerobisen kapasiteetin tai kehon koostumuksen määrittelyt ovat "helpoimpia", mutta muiden osa-alueiden suhteen tehtävä onkin jo huomattavasti vaikeampaa. 2006 suosituksiin siitä, että tehokkaat ohjelmat kattavat koulun liikuntakasvatuksen, luokkahuoneissa tapahtuvan fyysisen aktiivisuuden, välituntiaktiivisuuden, henkilökunnan sekä koko kouluyhteisön hyvinvoinnin mutta myös oppilaiden vanhempien osallistumisen. Samalla he kysyvät, antaako nykyinen koulutus riittävästi eväitä vaativaan tehtävään. opetusmenetelmien lisääminen, ja fyysisen aktiivisuuden kirjaaminen ja seuraaminen. Kirjoittajaryhmä toteaa, että fyysisen kunnon testaaminen ja fyysisen aktiivisuuden mittaaminen on tärkeää, mutta uusin tutkimustieto tulee ottaa huomioon kuntotestien suunnittelussa. Siksi siinä tulee huomioida mm. Kuntotesti koulun käyttöön. Kuntotestauksen tarkoituksena on kerätä tärkeää kansallista tietoa kansanterveydestä, mutta sitä vaikeuttaa normipohjainen ajattelu. Yhdysvalloissa tuli vuonna 2004 voimaan laki, joka velvoittaa jokaista koulua tekemään oman hyvinvointisuunnitelman (school wellness policy). Myös oppilaille suunnatuilla erilaisilla kampanjoilla kuten kävellen kouluun viikoilla, koulun sisäisillä, esim. James Morrow (junior) ja tutkimusryhmä tarkasteli kattavassa artikkelissaan yhdysvaltalaisissa kouluissa teetettyjä kuntotestistöjä viimeisen 50 vuoden ajalta. Aikaisemmissa tutkimuksissa luokkahuoneissa toimiviksi ratkaisuiksi ovat osoittautuneet kouluVIITE Beighle, A., Erwin, H., Castelli, D. & Ernst, M. Artikkelissa halutaan muistuttaa siitä, että kunto voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen: suorituskykyyn (performance-related Iitness), terveyskuntoon (health-related fitness) ja toiminnalliseen kuntoon (functional fitness). Niillä kaikilla on yksi yhteinen ydin, mutta kukin niistä kuvaa fyysisen kunnon erilaisia ulottuvuuksia. Ohjelma tulee jalkauttaa ulos liikuntasaleista ja liikuntatunneilta. Suunnitelman tulee kattaa niin koulun oppilaat, henkilökunnan, hallintoväen kuin oppilaiden vanhemmatkin. Myös koulussa työskentelevien aikuisten fyysisen aktiivisuuden lisääminen on tärkeää, koska aikuisten malli käyttäytymisellä on tutkitusti tehokas vaikutus. He viittaavat Pate ym. Myönteisiä tuloksia on saatu myös ohjelmista, joihin on sisältynyt erityisesti lapsille ja heidän vanhemmilleen suunnattuja liikuntailtoja, avoimet ovet -tapahtumia, "fyysinen aktiivisuus" -kalentereita ja koulun omia karnevaalitapahtumia. . Pretunnin ja -päivän katkaiseminen lyhyillä tauoilla, paring physical educators for the role of physical activity director toiminnallisten, fyysistä aktiivisuutta sisältävien JOPERD 80 141, 2429. Sen johtoon liikunnanopettajilla on kouluyhteisössä parhaimmat edellytykset. luokkien välisillä otteluilla, ja kuntosalikerhoilla, on onnistuttu lisäämään fyysisen aktiivisuuden määrää erityisesti yläkouluissa. Kaikista fyysisen kunnon osa-alueista ei voida määritellä, mikä voisi olla osa-alueen vaadittava minimimäärä. Koulun henkilökunnan aktiivisuutta on pystytty lisäämään ohjelmissa, joihin sisältyy ryhmäliikuntaa, kävelykerhoja ja painopudotuskilpailuja
Testituloksen perusteella voisi esimerkiksi todeta, että tulos ei riitä toiminnallisen tason saavuttamiseen ja siitä siis saattavat johtua oppilaan selkäkivut pitkien istumisjaksojen jälkeen koulupäivän aikana. Research Ouarterly for Exercise and Sport 80 111. 2009. National orientation, universal outlook the symbolic capital of FC Barcelona in the global era. Kirjoittajat evästävät kehitystyöhön lähteviä yhteisöjä toiveilla: testien tulee olla kohtuullisen edullisia, eri ikäryhmille soveltuvia, sukupuolen ja yksilölliset erityistarpeet huomioon ottavia. Kirjoittajat haastavat ministeriöitä, ammattijärjestöjä, kouluhallintoa, tutkijayhteisöjä, tutkijoita sekä perheitä yhteistyöhön, jotta voitaisiin kehittää uusia kansallisia terveyden edistämiseen soveltuvia testausmenetelmiä, jotka ovat tieteellisiin faktoihin perustuvia mutta joustavia. VIITT EET Llopis Goig, R. Barca on tilastojen mukaan Euroopan suosituin jalkapallojoukkue. Seuraavan tason tulisi kuvata sellaista suoriutumista, jossa toiminnallinen kunto riittää ihmisen perustoiminnoista selviytymiseen. Sillä on kannattajia arviolta yli 40 miljoonaa ympäri maailmaa. Toisaalta paikallisuus säilyy globaalissa, kun joukkueen tähti pelaaja tai esimerkiksi kapteeni edustaa paikallisuutta. vatsalihaksiaan. Hänen tutkirnusaineistonsa koostui tilastollisista vuosikirjoista, väestötutkimuksista ja sanomalehtikirjoituksista vuosilta 2005-2007. Kuntotestien tuottamien tulosten perusteella annettu tasonmäärittely on juuri sitä, mitä liikuntaa opettavat opettajat tarvitsevat työssään. 72 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /20CfJ. Paikallisuuden ja globaalisuuden suhdetta Llopis Goig tarkasteli muun muassa sen perusteella, kuinka paljon FC Barcelonassa pelaa ulkomaalaisia pelaajia, miten seuran jäsenja aktiivi fani määrät ovat vuosien saatossa muuttuneet, minkälainen mielikuva seurasta on Kataloniassa ja muualla Espanjassa sekä mikä olisi toivottu jalkapallojoukkueen kokoonpano pelaajien kansallisuuksien perusteella. Vaikka seuralla on kymmeniä miljoonia kannattajia ympäri maailmaa ja vaikka joukkueen pelaajat ovat tyypillisesti olleet nimenomaan ulkomaalaisia tähtipelaajia, on seuralla yhä kyky tuottaa sitä symbolista pääomaa, joka sille on kotikentällään Kataloniassa ollut historiallisesti merkittävää. Liikuntasosiologian maailmasta Teksti: HANNA VEHMAS Sosiaalisesti konstruoitua paikallisuutta globaalissa jalkapallossa . 2008. Ramon Llopis Goig tarkastelee tutkimuksessaan sitä, missä määrin jalkapalloseura FC Barcelona ilmentää paikallista ja globaalia kulttuuria katalonialaisessa yhteiskunnassa. Reilut 40 prosenttia kaikista kannattajista suosisi sellaista "etnistä" joukkueen kokoonpanoa, jossa valtaosa pelaajista olisi kotoisin Kataloniasta, ja hieman yli puolet olisi "monikulttuurisen" joukkueen kannalla. Noin 40 prosenttia sekä katalonialaisista että muista espanjalaisista ei kuitenkaan välittänyt siitä, mistä eri kansallisuuksista joukkueen kokoonpano koostui. Rekisteröityjen jäsenten määrä on yli 130 000 ja peiiojen noin 1 700. The Earth Times. Ulkomaalaisten pelaajien määrän perusteella FC Barcelonaa voidaan pitää Espanjan kansainvälisimpänä joukkueena, sillä viime vuosina jopa kaksi kolmasosaa pelaajista on ollut syntyperältään muita kuin espanjalaisia. 1-11. Tällaisen testin perusteella opettajan olisi nykyistä selkeämpää ja helpompaa motivoida oppilasta kehittämään esim. Llopis Goigin mukaan FC Barcelona ilmentää glokaalia urheilukulttuuria. Selitystä ja tulkintaa paikallisuuden ja globaal isuuden paradoksaal iselle "rinnakkaiselolle" Llopis Goig hakee yhtäältä urheilun kilpailullisesta perusolemuksesta, jossa toisella puolella on voittaja ja toisella häviäjä. Kansainvälisyydestä huolimatta katalonialaiset samaistavat Barcan ennen muuta Kataloniaan, itse jalkapallojoukkueen tai Barcelonan kaupungin jälkeen, kun taas muut espanjalaiset identifioivat seuran ensisijaisesti jalkapallojoukkueeseen. Testistä tulisi selvitä kuntojaottelu niin, että sen perusteella voidaan määritellä suoritustaso, jonka alle jäävillä huono kunto aiheuttaa toiminnallisen haitan. European Journal for Sport and Society 2008, 5 11 ), 63-71. Kansainvälistyminen ei ole vahingoittanut seuran ja joukkueen kykyä toimia paikallisen ja alueellisen identiteetin ja symbolisen pääoman lähteinä. February 11, 2009. VIITE Morrow, J.R (jr), Zhu, W., Franks, D., Meredith, M. K irjoi ttajat heittävät haasteel I isen tehtävän kansallisille järjestöille ja tutkijayhteisöille. http://www.earthtimes.org/articles/ show /2 5 530 5, s u rvey-ba rce I on a-i s-m os t-po pula r-c I u b-e n g I a n ddeth rone-spai n .html. Myös seuran jäsenja aktiivi fan ien (peiia) määrä kertoo kansainvälistymisestä. Näin paikallisuus ja kansallinen identifioituminen ankkuroituvat kansainväliseen ja globaaliin urheilukulttuuriin. Tutkimuksen mukaan FC Barcelona, kannattajiensa keskuudessa 'Barca symbolisoi voimakkaasti alueellista katalonialaista identiteettiä. 1958-2008: 50 years of youth fitness tests in the United States. Kolmas kuntotaso kuvaisi terveyttä edistävää kuntoa ja viimeisenä tasona suoritustasoon liittyvää suorituskuntoa. & Spain, C
Terve ja hyväkuntoinen keho symbolisoi työelämässä arvostettavia ominaisuuksia. Liikuntaja urheiluseuratoiminnan tavoitteena ei ole saksalais-sveitsiläisen tutkimuksen mukaan taloudellinen voitto, vaan aktiivisen vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen. Waringin tutkimusaineisto koostui kahden lontoolaisen ja kahden manchesteriläisen kuntokeskuksen havainnointi-, markkinointistrategiaja myyntitekniikka-aineistojen analysoinnista. . Näin ollen elämäntyyli (lirestyle)käsitteen sijaan kuntokeskusharrastamista voitaisiin selittää työtyyli (workstyle)-käsitteen avulla, sillä korkeatasoisissa kuntokeskuksissa harrastamista näyttäisi määrittävän pikemminkin urbaanin työelämän sosiaaliset ja kulttuuriset kokemukset ja ura! la eteneminen kuin perinteisesti määritellyn ja työelämälle vastakkaisen vapaa-ajan funktiot. Asiakkuus tai jäsenyys kuntokeskuksessa ei välttämättä ilmennä työlle vastakkaisen vapaa-ajan toimintakenttää ja -rnuotoja, vaan toimii pikemminkin työelämässä arvostettujen ominaisuuksien ja symbolisen pääoman kartuttajana. HANNA VEHMAS, VTM Lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2009 73. Työelämästä vapaa-aikaan siirtyneestä "kiireisyydestä' ja aktiivisuudesta näyttäisi tulleen kulttuurista ja symbolista statusta kohottavia tekijöitä. Kuntokeskustoirninta on Iso-Britanniassa yksi nopeimmin kasvavista vapaa-ajan toimialoista. Kuntosaliasiakkaan työn ja vapaa-ajan raja hämärtynyt. Health club use and 'Iifestvle: exploring the boundaries between work and leisure. Kuntoliikuntaan tähtäävien seurojen jäsenmäärät ovat kasvussa, toisaalta niillä on ongelmia saavuttaa arvokisamenestystä. Tutkimus vahvisti oletusta, että seuratoiminnan tavoitteet ja tietyt rakenteelliset tekijät korreloivat keskenään. Siegfried Nagelin saksalais-sveitsiläistä tutkimusta varten tavoitettiin yhteensä 4 800 Wurtternbergin ja Badenin alueen liikuntaja urheiluseuraa, mikä on noin 60 prosenttia alueiden liikuntaseuroista. Goals of sports clubs. Lisäksi tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 34:ää seurojen jäsentä. Sen sijaan kuntoliikuntaan tähtäävät seurat ottavat muita seuratyyppejä herkemmin uusia liikuntalajeja valikoimiinsa sekä rekrytoivat palkattua henkilöstöä riveihinsä. Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa työn ja vapaa-ajan tasapainoa, kuntokeskukscn roolia henkilökohtaisen identiteetin luojana sekä 'terveellisen elämäntyylin symbolista arvoa. Lisäksi on seuroja, joiden toiminnalla on moninaisia tavoitteita. Tutkimuksen mukaan liikunnan harrastaminen luksuskeskuksissa ilmentää työelämän ja vapaa-ajan piirteiden sekoittumista. Tutkimustulosten mukaan tärkeimpinä seuratoiminnan tavoitteina pidettiin nuorten jäsenten tukemista, jäsenistön tyytyväisyyttä seuratoimintaan sekä seuran hyvää mainetta julkisuudessa. Waringin mukaan liikunnan harrastaminen ja omasta kunnosta huolehtiminen nimenomaan yksityisissä, korkeatasoisissa ja palvelutarjonnaltaan monipuolisissa kuntokeskuksissa rikkoo perinteisiä vapaa-ajan ja työn motiivien ja funktioiden rajaaitoja. European Journal for Sport and Society 2008, 5121, 121-141. Yhdessäoloa, perinteitä ja kilpaurheilu menestystä korostavat seurat eivät yleensä tähtää lajivalikoimansa monipuolistamiseen ja niillä on suhteellisen vähän palkattua henkilöstöä. VIITE: Waring, A. Päätavoitteidensa perusteella seuratoirninta voi profiloitua seuraaviin tyyppeihin: 1) yhdessäololiikuntaan, 2) kuntoliikuntaan ja yhdessäololiikuntaan, 3) kuntoliikuntaan, 4) kilpaurheiluun ja kuntoliikuntaan sekä 5) kilpaurheiluun. Voi. 2008. Amanda Waring esittää mielenkiintoisia tulkintoja brittiläisten luksuskuntokeskusten (premier club) käyttäjien motiiveista sekä työn ja vapaa-ajan rajoista. VIITE Nagel, S. Lisäksi tutkimus osoitti, että seuran tavoitteiden ja yksittäisen jäsenen intressien vastaavuudella on ratkaiseva merkitys seuratoimintaan sitoutumisessa. Tutkimuksen mukaan liikuntaja urheiluseurat voidaan karkeasti jakaa kahteen päätyyppiin tavoitteidensa perusteella. Liikuntaja urheiluseuratoiminnan eriytyneet tavoitteet . Lisäksi Waring haastatteli 28 keskusten jäsentä. Erityisesti kaupungissa asuvia hyvin ansaitsevia työssäkäyviä ihmisiä luonnehtii Waringin mukaan oman itsen näkeminen ja kokeminen eräänlaisena ruumiillisena minä-projektina, jota on työelämän haasteiden ja vaatimusten tavoin työstettävä. Leisure Studies. Sen sijaan esimerkiksi kilpaurheiluun ja terveysliikuntaan liittyviä tavoitteita ei pidetty erityisen tärkeinä. Seuratoiminnan eriytyneiden ja erilaisten tavoitteiden tunnistaminen on tärkeää liikuntahallinnon päätöksenteossa sekä henkilöstön ohjauksessa ja motivoinnissa. 2008. 27, No.3, July 2008, 295-309. Noin 11 prosenttia brittiläisestä aikuisväestöstä ilmoittaa käyvänsä yksityisissä kuntokeskuksissa
"huippu-urheilugeenejä" eli geenejä, joiden muunnokset olisivat yhteydessä erinomaiseen suorituskykyyn eri urheilulajeissa. Molemmat ryhmät jaeltiin vielä puoliksi niin, että toinen puoli sai terveellistä ravintoa ja toinen kunnon rasvalatauksen, joka aiheutti sohvaperunarorilla insuliiniresistenssin. Am J Physiol Endocrinol Metab 297 E495-E504. 2009. Meillä liikunta-alan ammattilaisilla on tähän(kin) tautiin tuttu lääke eli liikunta. Aerobic exercise training reduces hepatic and visceral lipids in obese individuals without weight loss. Liikunnalla oli siis itsenäinen painonpudotuksesta riippumaton vaikutus maksan rasvoittumiseen. 2009. Seitsemästä kanLiiku, niin voit syödä vapaasti mitä haluat. Hepatology, in press. Otsikko voi kuulostaa raflaavalta, mutta karkeasti ottaen tähän tulokseen tultiin professori Laurie Goodyearin johtamassa amerikkalaistutkimuksessa. Effects of exercise training on subcutaneous and visceral adipose tissue in normaland high-fat diet-fed rats. http ://a i pe n d o. Tässä tapauksessa tarkoitetaan nimenomaan alkoholista johtumattomatonta rasvoittumista, minkä suurimmat syylliset ovat lihavuus ja metabolinen oireyhtymä. org/cg i/conte n t/a bs tra ct/29 7 /2/E 49 5 KARI KALLIOKOSKI, FT, LitM, dosentti Erikoistutkija Verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien molekyylikuvantamisen huippuyksikkö Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, Turku Kari.Kalliokoski@tyks.fi 74 LIIKUNTA & TIEDE 46, 4 /2003. phys i o logy. http://www3.interscience.wiley.com/1ournal/122348420/abstract parani selvästi. http://www3. lnsights from the sport of rowing. Tutkimukseen otettiin näytteet 39 huipputason soutajalta ja 15 espanjalaiselta kansallisen tason soutajalia. Tutkijat laittoivat joukon rottia harjoittelemaan neljän viikon ajaksi ja pistivät toisen samanlaisen joukon lepäilemään samaksi ajaksi. Santiago C, Ruiz JR, Muniesa CA, Gonzålez-Freire M, Gomez-Gallego F, Lucia A. Johnson NA, Sachinwalla T, Walton DW, Smith K, Armstrong A, Thompson MW, George J. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports. Tämän tutkimuksen perusteella näyttääkin olevan niin, että sokeriaineenvaihdunta pysyy normaalina sekä riittävän liikunnan että terveellisen ravinnon vaikutuksesta, mutta ylimääräisen lisän terveyttä takaa molempien nappaaminen sopivina annoksina. Viimevuosina on etsitty kiivaasti ns. Maksan rasvoittuminen on yksi viime vuosien kuumista perunoista aineenvaihduntatutkimuksessa. Espanjalainen tutkimusryhmä selvitti seitsemän tällaisen erityisesti kestävyyssuorituskykyyn yhdistetyn geeni muunnoksen yhteyttä suorituskykyyn ja kilpailutuloksiin souiajilla. Lisäksi harjoittelu esti kehon rasvoittumisen eli rasvan määrä ei lisääntynyt. 2009. Ylipainoiset koehenkilöt pyöräilivät neljän viikon ajan kolme kertaa viikossa 30-45 minuuttia kerrallaan 50-70 prosentin teholla maksimaalisesta suorituskyvystä. Toisaalta, vielä paremmin kävi terveellisesti syöneille ja liikkuneille rotille. Sitä vastoin harjoittelu auttoi pitämään insuliiniherkkyyden normaalina rasvadieetillä olleilla rotilla. Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI Liikunnalla rasvamaksaa vastaan . Tuore australialaistutkirnus nimittäin osoittaa, euä vähäiselläkin liikunnalla voidaan merkittävästi vähentää maksan rasvoitturnista. in press. Harjoi uel u ei vaikuttanut tutkittavien painoon, mutta vähensi merkitsevästi vatsaontelon ja maksan rasvan määrää. Niiden insuliiniherkkyys didaattigeenistä muodostettu geeniprofiili ei eronnut näiden kahden ryhmän välillä mitenkään, eikä voitettujen mitalien määrällä ja geeruprofiililla ollut yhteyttä. interscience. Eli huolimatta todella rasvaisesta ravinnosta kuntoilleet rotat säilyttivät glukoosiaineenvaihduntansa normaalina. Does the polygenic profile determine the potential for becoming a world-class atnlete. wi lev.corn/iou rnal/12245737 5/abstract Ratkaisevatko geenit sittenkään huippu-urheilussa . Gollisch KS, Brandauer J, Jessen N, Toyoda T, Nayer A, Hirshman MF, Goodyear LJ. . Toisaalta urheilijoiden geeniprofiili erosi tavallisten espanjalaisten ei-urheilijoiden profiilista, joten geenit vaikuttavat todennäköisesti siihen kuka alkaa urheilla, mutta eivät ratkaisevasti erottele maailmanmestareita kansallisen tason kilpailijoista. Neljännen ryhmän eli terveellisesti syoneiden, mutta Iiikkumattomien tulokset olivat hyvin samankaltaisia kuin epäterveellisesti syoneiden, mutta kuntoilleiden. Yksinäisissä tutkimuksissa on löydetty useampia tällaisia geenejä, mutta tulokset eivät ole olleet johdonmukaisia
Jonathan Reeve (Department of Medici ne, University of Cambridge) ja kustoksena professori Ari Heinonen. Lisäksi heille tehtiin luun rakenteen analyysi (magneettikuvaus). . . Tästä syystä voidaan suositella, että myös tavallisten kuntoilijoiden ja aikaisemmin harjoittelemattomien keski-ikäisten ja iäkkäiden ihmisten liikuntaohjelrniin liitetään nopeusvoirnatyyppisiä harjoitusärsykkeitä. Urheilulajien edustajat jaettiin viiteen liikuntakuormitusryyppiin: iskukuormitus (muun muassa kolmiloikkaja korkeushyppy); vaihtuvasuuntainen kuormitus (111111. Heikentynyt kyky nopeisiin koordinoituihin liikesuoruuksiin on tärkeä taustatekijä iäkkäiden ihmisten liikkurnisja tasapainovaikeuksissa. kestävyysjuoksu) sekä painoa kantarnaton kuormitus (mm. ni hander@uta.fi Nopeutta ja voimaa kannattaa treenata vielä iäkkäänäkin LitM Marko Korhosen gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja Ikääntymisen ja harjoittelun vaikutukset nopeussuorituskykyyn, lihasten rakenteeseen ja voimantuotto-ominaisuuksiin urheilijoilla iarkatettiin 27.6. Maltillinen, suunnanmuutoksia ja vauhdikkaita kiihdytyksiä sekä jarrutuksia sisältävä liikunta vahvistaa reisiluun kriittisiä kohtia ja siten ehkäisee lonkkamurtumia. Nämä kohdat ovat myös alttiina kaatumisen aiheuttamille murtumille. 050-5874569, marlw. uinti). Ikääntyvät urheilijat tarjoavat tutkijoille vanhenemismallin, jossa fysiologiset muutokset ovat selvemmin yhteydessä biologiseen vanhenemiseen kuin elimistön vajaakäyttöön ja kroonisiin sairauksiin. lnterventiotutkimus osoitti, että yhdistämällä maksimija nopeusvoimatyyppisiä harjoitteita lajinomaiseen juoksuharjoitteluun voidaan edelleen parantaa voimaja nopeusominaisuuksia, nopeiden lihassolujen kokoa ja mahdollisesti myös lihaksen nopeaa aktivoinnkykyä. Lonkan kuoriluu ohenee iän ja vähentyneen fyysisen aktiivisuuden seurauksena erityisesti reisiluun kaulan yläja etuseinämissä. Tutkimus koostui kahdesta havainnoivasta poikittaistutkimuksesta ja yhdestä kokeellisesta, 20 viikon harjoittelututkimuksesta, joihin osallistui yhteensä 173 urheilijaa. 70-vuotiaiden veteraaniurheilijoiden maksimaalinen juoksunopeus vastasi kuitenkin 30 vuotta nuorempien harjoittelemattomien henkilöiden tasoa. Lisätietoja: Ri hu Ni nander, 050-55 J 1446, ri hu. t. ikävuoden Jälkeen. Tulokset osoittivat että pikajuoksun lajisuorituskyky heikkenee keskimäärin noin puoli prosenttiyksikköä vuodessa 35.-40. Marko Korhonen tutki ikään liittyviä eroja maksimaalisessa juoksunopeudessa, voimantuottoominaisuuksissa, lihasrakenteessa ja anaerobisessa energiantuotossa 17-88-vuotiailla pikajuoksijoilla. Vastaväittäjänä toimi professori Per Aagaard (University of Southern Denmark, Odense, Denmark) ja kustoksena liikuntagerontologian professori Harri Suominen. Tutkimuksen osallistujilta mitattiin reisiluun kaulan luun tiheys (DEXA-mittaus). Väitökset Vauhdikkaat pelit vahvistavat lonkkia TtM Riku Nikanderin fysioterapian väitöskirjan Liikuntakuormitus ja luun rakenne tarkastettiin 12.6. lwr/1011en@jyu.fi LIIKUmA& TIEDE 46, 4 /2009 75. Tällaisen liikunnan on aiemmin todettu kehittävän myös Ii hasvoimaa, ketteryyttä ja tasapainoa. Lisätietoja: Marlw Korhonen, puh. Riku Nikander selvitti tutkimuksessaan, minkä tyyppistä liikuntaa harrastavilla kilpaurheilijoilla on vahva luuston rakenne. Voimakasta iskukuormitusta aiheuttavien lajien urheilijoilla ja vaihtuvasuuntaista kuormitusta sisältävien lajien pelaajilla oli kymmeniä prosentteja suurempi reisiluun tiheys kuin kuntoliikunnan harrastajilla. Vastaväittäjänä toimi tutkimusjohtaja, Dr. jalkapallo ja squash); voimakuormitus (111111. voimanosto); toistokuormitus (mm. Urheilijoiden tuloksia verrattiin kolme kertaa viikossa liikuntaa harrastavien kuntoliikkujien arvoihin. Jyväskylän yliopistossa
Koulua aloitettaessa on lapsen itsetunnollekin tärkeää, että hänellä olisi kokemuksia liikunnasta eri ympäristöissä. Vastakkain asettuivat myös 111111. Vastaväittäjänä toimi professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta ja kustoksena professori Pilvikki Heikinaro-Johansson. Jyväskylän yliopistossa. Tutkimus perustuu Satakunnassa toteutettuihin terveydenhoitajien ryhmäkeskusteluihin. Varhaislapsuus on tärkein vaihe liikunnan perustaitojen opettelulle. Vanhemmat, sisarukset ja lähipiiri mahdollistavat nämä kokemukset. tiukkuus ja inhimillisyys sekä oppilaiden aktiivinen liikuttaminen ja vuorovaikutukseen antautuminen. Saattaa olla, että esimerkiksi lapsen liikuntaharrasiuksista puhutaan ainoastaan, jos vanhemmat nostavat asian esille. Vuorovaikutuskoulutusta voidaan soveltaa myös muuhun opettajankoulutukseen sekä urheiluvalmennuksen ja työelämän tarpeisiin. Vuorovaikutustaidoilla on siten merkitystä liikuntatietojen ja -taitojen oppimiselle. LisätielOja: Tarja Javanainen-Levonen, puh: 040 55 33 88 6, ta rja .ja vana i nen-1 evonen@sa 111 h .fi Liikunnanopettaja tarvitsee vuorovaikutustaitoja LitL Ulla Klemolan liikuntapedagogiikan väitöskirjan "Opettajaksi opiskelevien vuorovaikutustaitojen kehittäminen liikunnan aineenopettajakoulutuksessa" tarkastettiin 29.8. 050 369 8409, ulla.hlemola@Jyu.fi 76 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 4 /2009. Suomalaisen lastenneuvolan mahdollisuudet ovat ainutlaatuiset alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä kohdalla. Terveydenhoitajien mielestä heidän koulutuksensa ei ole tuonut tarpeeksi tietoa ja taitoa liikunnanedistämiseen, vaikka terveydenhuollon strategioissa liikunnan edistäminen korostuukin. Klemolan tutkimuksen aineisto koostui yhteensä 50 liikunnanopiskelijan kyselyistä, oppimispäiväkirjoista ja ryhmähaastatteluista sekä tutki_jaopettajan havai n topäiväkirjasta. Lisätietoja: Ulla Klemola, puh. Javanainen-Levosen tutkimus osoittaa, että lapsen tai perheen fyysisen aktiivisuuden edistäminen ei toteudu asian tärkeydestä huolimatta terveydenhoitajien mielestä systernaauisesti kaikkien kohdalla. Terveydenhoitaja tapaa lapsen lisäksi perheen edustajan säännöllisesti ennen kuin lapsi siirtyy kouluelämään. Opiskeltavia taitoja olivat selkeä itseilmaisu, tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja säätely, kuunteleminen sekä ongelman ratkaisu taidot. Lasten ja perheiden liikunnan edistäminen osaksi neuvolatyötä LitL TarjaJavanainen-Levosen liikuntapedagogiikan väitöskirjan Terveydenhoitajat liikunnanedistäjinä lastenneuvolatyössä tarkastettiin 14.8. Vuorovaikutuskoulutus alkoi siten ravistella opeuajuureen liitettäviä uskomuksia ja purkaa opettajan ammattitaidon myyttejä. Liikuntatunneilla syntyy monenlaisia tunteita. . Klemola kehitti liikunnanopettajien peruskoulutukseen kaksi opintojen eri vaiheisiin sijoittuvaa vuorovaikutuskurssia ja tutki, miten liikunnanopiskelijat käyttivät oppimiaan taitoja nuorten kanssa opetusharjoittelunsa aikana. Jyväskylän yliopistossa. Liikunnanopiskelijat törmäsivät vastakohtaisuuksiin opetusharjoiuelussa. . Ulkoilun ja leikin osuudesta terveydenhoitajat puhuvat korostuneemmin. Terveydenhoitajat näkevät liikunnan osuuden tärkeäksi ympäristön, perheen, kasvun ja kehityksen sekä hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmista. Vastaväittäjänä toimi tutkimusprofessori Matti Rimpelä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ja kustoksena professori Pauli Rintala. Vuorovaikutusopinnot sisältyvät nykyään liikunnanopettajien koulutusohjelmaan. Oppilaan tunteen kuunteleminen auttoi opiskelijaa katsomaan tilannetta oppilaan näkökulmasta, mikä puolestaan tuki nuoren selviytymistä tehtävästä. Ulla Klemolan tutkimus käynnistyi opettajien työn ongelmista nousevasta tarpeesta lisätä opettajaksi opiskelevien vuorovaikutustaitoja ja valmiuksia käsitellä ristiriitatilanteita. He halusivat päästä lähelle oppilaitaan multa pelkäsivät samalla auktoriteettiasemansa puolesta
Postitoimipaikka Puhelin. Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 5.10.2009 mennessä. Voit osallistua äänestykseen myös osoitteessa www.lts.fi tai faxilla 010 778 6619. Sähköposti. ..... Myös muu palaute on tervetullut. ...... Tilaan Liikunta & Tiede -lehden D Itselleni D Lahjaksi Dvuositilaus 36 euroa/2009 D Kestotilaus 32 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 22 euroa/2009 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 35 euroa/2009 DYhteisöjäseneksi 155 euroa (kysy lisäät) D Opiskelijajäseneksi 21 euroa/2009 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni ./ 2009 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi. sivulla . Postitoimipaikka Puhelin Sähköposti. Etunimi ... • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 36 euroa) • Motion-lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 16 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osatlistumismaksuista ! • n. Etunimi Jakeluosoite Posti numero .. 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS n jäsenille 48 eurolla (normaalihinta noin 54 euroa) Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Jakeluosoite. Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. ... sivulla. Postinumero. C ca ::::J ... Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi ~LTS Liikuntatieteellinen Seura llnnish Society af Sport Sciences. Muuta palautetta ........ Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2009 Lahjatilauksen saaJa / uusi osoite Sukunimi .. CI) <U "' =i = > <U .:,:: ~ Q) 1CI) "' <U CI) !:::; .:,:: E w <U LU C ~ E 't; C/) Q) =C:C ~ <t: C ...J =:.: .,,. Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaaja rekisterin ylläpitoon. CI) ................... ~ cii ::: ::::) =i ~ Ln j:!: C/) ~ .!!! :s CI) <t: n:i in CC ~ 111 > ;:::: C ::::I M = Cc:, C/) .::.:: cc:, :: = c:, 0... > ................... sivulla. 3 . Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Kuntotestauksen käsikirjaa. ...J 1c:, Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 4/09 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 1 2
010 778 6601, cuula.valli@lts.fi. . Seminaari paikka Lääketieteen tutkimusja opetuskeskus Biornedicurn, Haartrnaninkaru 8, 00290 Helsinki. . Peruutusehdot Viimeinen veloitukseron peruutuspaiva on perjantai 30. Hinnat sisältävät serninaarirnareriaalin, ohjelmassa mainitut rarjoilur sekä iltarilaisuuden aterian. hinta 142 €), 2 hh 147 € (norm. hinta 177 €) Lisätietoja: Tiina Heinonen (ohjelma) puh. 010 778 6606, tiina.heinonen@lts.fi Tuula Valli (ilmoittautumiset) puh. . Ilmoittaudu osoitteessa www.lts.fi, sähköpostilla tuula.valli@lts.fi tai puhelimitse 010 778 6601. Laskun maksamatta jättämistä ei tulkita peruutuksena, Jos ilmoittautumisesta huolimatta ei tule tilaisuuteen, veloitetaan koko osallistumismaksu, Osalliscumisen voi siirtää toiselle henkilölle (ilmoitus tuula.valli@lts.fi). Ohjeet osoitteessa www.lts.fi. l 0.2009. Ilmoita varatessasi Liikuntatieteellinen Seura ry/ Liikunralääketieteen päivät. Järjestäjillä on kiinriövaraus Hotelli Helkassa. Ilmoittautuminen Viimeinen ilrnoirraurumispaiva on perjantai 23.10.2009. Hinta Osallistumismaksu 250 €, LTS:n henkilöja yhreisöjäsener 200 €. Hotelli Helka Pohjoinen Rautatiekatu 23 A, 00 l 00 Helsinki varaukset sähköpostitse 11.10.2009 mennessä, reservations@helka.fi 1 hh 117 € (norm. Suomenkielinen abstrakti culee jättää maanantaina 7.9.2009 klo 12.00 mennessä. • • • 11 .... Tilaisuuteen tulee ilmoittautua etukäteen. .. uva Ja ",, i eileva nuori Liikuntalääketieteen päivät LTS Liikuntatieteellinen Seura www.lts.fi Yhteistyössä: Helsingin Urheilulääkäriasema Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka Paavo Nurmi -keskus, Turku Tampereen Urheilulääkäriasema Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2009 ja Nuori tutkija -kilpailut Kilpailuihin voi osallistua 1.1.2009 jälkeen julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikun ta lääketieteeseen Ii i rryvälla alkuperaisrutkimuksella. Viihdyrrämässä Don'r Srop -orkesteri, Majoitus Osanottajat varaavat ja maksavat majoituksen itse. Buffet-illallinen kuuluu seminaarin hintaan. Illanvietto Illanvietto järjestetään keskiviikkona 11.11.2009 klo 20.00 alkaen ravintola Loisteen Kaarteessa, Kaivokatu 3, 00100 Helsinki. Kysy hintoja opiskelijaryhmille, tuula.valli@lts.fi
Keskiviikko 11.11.2009 9.00 9.30 j Ilmoittautuminen ja kahvi Tervetuloa puheenjohtaja Antti Uurela, Liikuntatieteellinen Seura ry puheenjohtaja Heikki Tikkanen, liikunralaäketieteen valiokunta Liikkuva ja urheileva nuori pi. Olli I ki11011L·11 ~12.30 13.00 f 1 I 13.30 j )· ' 14.00 , > J 14.30 Nuorten huippu-urheilun strategia Suomessa kehityspäällikkö Asko Härkönen, Suomen Olympiakomitea Urheilua aikuisten oikeesti mitä järkeä. l kikki I ikk.mcn 9.45 10.15 10.45 11.15 12.15 Nuorten liikunta ja urheilu kilpasilla puheenjohtaja Tapio Korjus, valtion liikunraneuvosro, valmennuskeskuksen johtaja, Kuortaneen urheiluopisto Terveyttä edistävä urheiluseura tutkija Sami Kokko, Jyväskylän yliopisto Nuoren mielen maisema professori Mauri Marrtunen, Helsingin yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos LOUNAS Posrerinäytrely Terveen urheilun palikat pj. urheiluetiikan yliassistentti Kalervo Ilmanen, Jyväskylän yliopisto Nuoren urheilijan elämänpolku karikoita vai gloriaa. kisapappi Leena Huovinen, Kirkkohallitus Keskustelu Hyvää kotimatkaa. J.1ri P,1rU.1, i 12.45 13.15 13.45 14.15 14.45 16.00 17.15 20.00 Kunnon ruokaa nuorelle urheilijalle kehiträmispäällikkö Hannele Hiilloskorpi, UKK-instituutti Liikkuvan nuoren uni ja lepo professori Mikko Härmä, Työterveyslaitos Kokonaisliikunta terveyden ja menestyksen perustana LL, LitM Harri Hakkarainen, Suomen Urheiluopisto KAHVl Suulliset esitykset rinnakkain kolmessa salissa Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2009 -kilpailun finalistien esitykset Palkintojen jako Iltatilaisuus Torstai 12.11.2009 Kroppa kovilla · pj. 11.11,i SLl.1,1,1L 9.00 9.30 10.00 10.30 11.00 11.30 Ylikuormituksen tunnistaminen ylilääkäri Harri Selänne, LIKES-rutkimuskeskus Ylikuormittuneen urheilijan tutkiminen liikuntalääketieteen erikoislääkäri, LT, Arja Uusitalo, HUSLAB KAHVI Nuoren naisurheilijan ylikuormituksen erityispiirteitä osaston lääkäri, LKT Hannele Hohtari, Jorvin sairaalan naistentaudit/HUS Syömishäiriöt nuorilla urheilijoilla tutkija Pacrik Borg, UKK-instituutti LOUNAS Urheileva nuori pj
e; LTS Liikuntatieteellinen Seura Lisätietoja ja tilaukset: www.lts.fi. ilmiöt liikunnassa • /. ···i-iöiden "Ryhma• ... n seura u;kuntatieteel me Liikuttamisen ja valmentamisen avainkysymys on miten ihminen liikuntaja valmennustilanteet kokee. Ryhmäilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää, kun organisoidaan liikuntaa ja urheilua, jossa viihdytään ja halutaan yhdessä menestyä. . n ksi h ·ttaminen o y o • alaisten Yysuom s heikkoon tykseen menes . uutuus! Esa Rovio, Taru Lintunen ja Olli Salmi (toim.) Ryhmä... ,, joukkuela1e1ssa