.> ; ... . '_ . . ~.';:;!' ·:~:.'~~. ~' '. .. l .. i • i 1 SUOMALAISLAPSll!l!~ LAAJAT ITSELLISEN LIIKKUMISEN RAAMIT ~,~lLS"~;,~)J:14.:. . ~.. ,. LIIKUNTAHYÖDYNTÄMÄTÖN VOIMAVARA OPPIMISESSA JA OPETTAMISESSA?. . ;:&::-. . '' ~~,,~f4-:,/ :; •:~ ·' ...,,,., ;:'·,·:-;.i;~ ' --~ ,::. O'S'Si <>-·'~. .: . .. K --..~,,.,. // un a &TIEDE .. ~
Keskustelu teeman ympärillä on ajankohtaistunut esimerkiksi ku nta-, järjestöja huippuurheilun muutospohdintojen myötä. Toisaalta se ei ole pelkästään trenditietoa: ennen oli noin, nyt näin ja huomenna kenties tuolla tavoin. Meillä esimerkiksi tiedustelutoiminta niin maan rajojen sisäkuin varsinkin ulkopuolella olevista toimintamalleista on kovin sattumanvaraista, vaikka hyvien käytäntöjen bongaamista on jonkin verran yritetty harrastaa. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kannen kuva: Lehtikuva/ Markku Ulander Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Seuratoiminnan ympärille viritellään paraillaan kokonaisuutta, jossa tiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen valjastettaisiin kaikki tahot ruohonjuuritason toimijasta, kuntiin, valtakunnantason päättäjiin ja tutkijoihinkin. Onnistuminen edellyttää rakentavaa asennetta ja halua vuoropuhelun kohentamiseksi kaikilla tasoilla. Liikuntaalallakin niin julkisella kuin järjestöjen puolella asiaa on viritelty. Tietoon perustuvassa johtamisessa on vielä kehittämistä, kuten tässä lehdessä toisaallakin viitataan. Tietoperusteinen johtaminen tuo varteenotettavan vaihtoehdon liikunnan saralla niin tavalliselle muru-johtamiselle, jossa henkilökohtaisista tai oman näkökulman intohimoista kumpuava katse on määräävässä asemassa. Tulee mieleen tapaus vuosien takaa, kun nuorena tutkijana astuin estradille erään lajiliiion seminaarissa. 50. Toinen ongelmakohta liittyy tiedon tuottajien ja käyuäjien vuoropuhelun saumattornuutcen. Ei tiedolla mitään johdeta, mutta parhaimmillaan tietoa saatetaan hyödyntää johtamisessa ja päätöksiä tehtäessä. Tieto ei nimittäin ole vain yksittäisiä faktoja siitä, miten asiat ovat. Ennen kuin ehdin edes suutani avata, pyysi eräs vanhempi herrasmies yleisön joukosta puheenvuoroa. Syvällä rintaäänellä hän totesi: "Jyväskylän yliopisto on tuhonnut suomalaisen urheilun." Kommentin voi ymmärtää kuvaavan kentän asennetta tiedolla johtamiseen ainakin tuolloin. Tieto on myös käsitteitä, oppia, ajattelumalleja, jäsennyksiä, viitekehyksiä. Huonosti toimivien tai meille soveltumattomien yksittäisten mallien jäljittely tuntuu edelleen kiinnostavan. Ensin mainittuja ei kannusteta tiedon popularisoinuin ja päättäjien mielestä tieto on vaikeasti saatavissa tai käytetyt näkökulmat eivät heidän tarkoituksiaan palvele. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Jälkimmäistä sovellettaessa ratkaisuja tehdään heppoisin perustein tai kokonaan niitä ilman. Paino: Forssa Print 2013 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Mutta olkoon tiedolla johtamista tai tietoon perustuvaa, oleellista on, miten ja minkäluorueiseksi vallankahvassa olijat tiedon mieltävät. Asiaa ei ole työstetty kovin järjestelmällisesti. Se on eri asioiden ja näkökulmien tunnistamista, oivaltamista, hahmottamista. Tiedolla johtaminen (myös uetojohtarninen) on käsiteparina mielestäni harhaanjohtava. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 pasi.koski@utu.fi. Moniin asioihin voidaan saada selkeyttä tietoa keräämällä ja asioita tutkimalla.Tutkimus tarjoaa myös teoreettisia työkaluja asioiden ymmärtämiseen, näkemyksen ja käytännön toimintamallienkin kehittämiseen. Meidän liikuntatietomme tuottamisessa keskeisin pyhättö eli liikuntatieteellinen tiedekunta täyttää tänä vuonna 50 vuotta, mutta senkin käytännön päätöksentekoa palvelevassa uedornuotannossa ja vuoropuhelussa tiedon tarvitsijoiden kanssa on ollut ja on vieläkin kehittämistä. Aloituskalvossani luki nimeni perässä Jyväskylän yliopisto. TIETOA JOHTAMISEEN Kuva: MJJMäkmen PASI KOSKI Liikunta &Tiede 4/2013 ulkisessa hallinnossa on jo vuosia haikailtu tiedolla johtamisen perään, vaikka jotkut poliitikot pelkäävätkin sen merkitsevän virkamiesvallan kasvua. Vastaanottavaa ilmapiiriä ei keruälläkäån ole aina ollut tarjolla. Tietoperusteinen johtaminen olisi mielestäni lähempänä sitä, mihin pyritään
Sinikka Torkkola 80 Keveyttä, voimaa. Miksi. .. .. Pasi Koski 4 Suomalaisilla lapsilla on paljon itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia. Tuula Aira, Lasse Kannas, Jorma Tynjälä, Jari Villberg, Sami Kokko 30 Vähän liikkuvan nuoren miehen hyvän elämän reseptiin ei liikuntaa tarvita. Kirsti Laine 70 Muutosta liikkeellä. Viime aikoina on tehty useita merkittäviä strategisia papereita, joiden käsitemaailmat ovat tärkeitä, kun yritämme ymmärtää tulevaisuuden liikuntakulttuuria ja -politiikkaa. Tietoa johtamiseen. Ensimmäiset suunta-asiakirjat 1970-luvulla tukivat liikuntatutkimuksen institutionalisoitumista. Seppo Kumpulainen 82 Ihmiskehoa ei ole luotu istumaan. Suomalaislapset kulkevat itsenäisesti kouluun ja liikkuvat arjessaan omin voimin yhä vähemmän. Antti Uutela,Kari L. Kasper Mäkelä 39 Liikunnan ja terveyden tutkinnot vastanneet odotuksia. Reetta Meriläinen 74 OPISKELIJA OUNASTELEE: Hyötypyöräilystä mallia liikunta-aktivointipolulle. "Tieto U KK-instituutin perustamisesta Tampereelle hätkähdytti erityisesti Jyväskylän liikuntatieteellistä tiedekuntaa" 24 Nuorten liikunta-aktiivisuus romahtaa murrosiässä onko mitään tehtävissä. Virtuaalisilla kentillä liikuntatapahtumia toistetaan, reflektoidaan ja arvioidaan. Arja Sääkslahti TUTKITTUA 84 Tutkimusuutiset 90 Väitökset. 2000-luvulla valtio on avustanut yli tuhatta liikuntahanketta. Päivi Aalto-Nevalainen 73 EMERITUS IHMETTELEE: Säkki ja tuhka mahdollisuus vai uhka. Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan tuoreet linjaukset vuoteen 2020 asettavat riman korkealle. Liikunnan verkko on tiheä mittareiden, teknologisten sovellusten ja suositusten kohdalla. Fyysinen aktiivisuus tukee myös psyykkistä hyvinvointia. TASSA NUMEROSSA 2 PÄÄKIRJOITUS. Marketta Kyttä, Mal}a Jokela, Jukka Hirvonen 12 Liikunta: Hyödyntämätön voimavara oppimisessa ja opettamisessa. Osa liikunnanopettajista siirtyy muihin tehtäviin ja varsin moni pian valmistumisensa jälkeen. Anne Palm AJASSA 76 Saatavuus, sovellettavuus ja tutkimuksen suunta. Uusimmat vannovat sovellettavuuden ja tiedon hyödynnettävyyden nimiin. Silja Martikainen 22 POLTTOPISTEESSÄ: Liikuntatieteen vuosi 2013. Perinteiset liikunnanedistämisen argumentit eivät pure vähän liikkuvan arjessa. Veera Ehrlet, 53 Liikuntahankkeiden tuotokset ovat murusina maailmalla. Arto Tiihonen 66 Tieto tehokäyttöön päätöksenteossa. Sanna Valtonen, Sanna Ojajärvi 48 Verkkoyhteisöt ovat osa uutta liikuntakulttuuria. Miten liikunta nivoutuisi paremmin nuorten arkeen. Suomi on kuitenkin selvä ykkönen, kun lapsille sallitun itsenäisen liikkumisen laajuutta verrataan kansainvälisesti. Marko Kantamaa, Heidi Syväoja, Iuiie Tammelin 18 Paljon liikkuva lapsi reagoi stressiin lievemmin. Hankekulttuuria kannattaa ehdottomasti kehittää. Iso aukko on kohdassa, jossa liikuntapolitiikka kohtaa kansalaisen. 78 IN MEMORIAM -Aarni Koskela LUETTUA 79 Asenteet ja taidot uusiksi. Keskinen 22 Liikunta & Tiede 50 vuotta. Lisää liikunnallisuutta koko yhteiskuntaan. XIII Liikuntatieteen Päivillä kartoitettiin tutkimuksen ja käytännön rajapintaa. Saku Rikala, Teijo Pyykkönen Kuva: ANTE RO AA LTO NEN 57 Suunta-asiakirjat liikuntatutkimuksen viitoittajina. Liikuntapoliittisessa päätöksenteossa kaivataan täsmällisiä vastauksia. Hannu Itkonen 60 Liikuntakulttuurin käsitteet muutoksessa. Pauli Vuolle 41 Liikuntaa verkossa eli kuinka sportti taipuu someen. Kati Kauravaara 35 Liikunnanopettaja on haluttu ammatti mutta uusi ura on monen valinta Suomessakin
Teksti: MARKETTA KYTT Ä, MAIJA JOKELA , JUKKA HIRVONEN Suomalaisilla lapsilla paljon itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia 4 LIIKUNTA& TIEDESCH/2013
Nykyisten suositusten mukaan jokaisen 7-18-vuotiaan tulisi saada monipuolista liikuntaa 1-2 tuntia päivässä. Henkilöautolla kuljettujen matkojen osuus kouluikäisten matkojen kokonaismäärästä on kasvanut jatkuvasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Ylipainoisuuteen liittyy myös monia muita terveysongelmia kuten IItyypin diabeteksen yleistyminen. Ehkä eniten huomiota saaneet terveysvaikutukset liittyvät lasten ylipainoon ja liikalihavuuteen. Vaikka lasten urheiluseura-aktiivisuus on viime vuosina lisääntynyt, ohjatulla muutaman kerran viikossa tapahtuvalla harjoittelulla on vaikea korvata vähentyvää arkiliikkumista. Kun lapsille sallitun itsenäisen liikkumisen laajuutta verrataan kansainvälisesti, on Suomi kuitenkin edelleen selvä ykkönen. T iimeisimmässä Liikenneviraston Henkilöliikennetutkimuksessa todetaan, että pyöräily ja kävely ovat vähentyneet kaikissa ikäryhmissä, mutta eniten mopoikäisillä ja hieman tätä nuoremmilla. Alakouluikäiset suomalaislapset kulkevat itsenäisesti kouluun ja liikkuvat arjessaan omin voimin yhä vähemmän, niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. (Henkilöliikennetutkimus 2004-2005.) Lasten itsenäisen liikkumisen rajoitukset eivät voi olla vaikuttamatta lasten arkiliikkumisen määrään ja sitä kauna lasten hyvinvointiin ja terveyteen. Lasten liikkumisvapaus, itsenäisyys ja elinympäristön koettu ' turvallisuus Suomessa ovat kansainvälisesti katsoen varsin erityinen ilmiö. Erityisesti koulumatkojen kulkeminen, isojen teiden ylittäminen sekä bussilla kulkeminen ilman aikuisia ovat vähentyneet merkittävästi. (Henkilölilkcnnetutkirnus 2010-2011.) 30-44-vuotiaiden ikäryhmässä pikkulasten ja koululaisten vanhempien ikäryhmässä kyydityksiin käytetty vapaa-aika onkin yli kaksinkertainen mihinkään muuhun ikäryhmään verrattuna. Kuva. Suomessa on arvioitu 12-18-vuotiaiden nuorten ylipainoisuuden lisääntyneen vuodesta 1977 vuoteen 2003 lähes kolminkertaiseksi. Yhä useammassa taloudessa on kaksi autoa ja erityisesti lapsiperheet erottuvat ahkerina henkilöautoilijoina. VASTAVALO!MARGARETHA LINDHOLM LIIKUNTA& TIEDt 50• 4/2013 5
Lasten liikkumisvapauksia on tutkittu liikkumislisenssien eli -lupien määrällä. Myös itsenäisten koulumatkojen osuus oli huomattavasti vähentynyt kaikilla paikkakunnilla. Aiem m assa tu tkim uksessam m e löysim m e yhteyden m yös lasten liikkum isvapauksien ja ym päristöpel kojen välill ä. Jälkimmäisessä osassa vertaamme Suomen tuloksia kansainvälisen vertailututkimuksen tuloksiin jossa oli mukana yli 11 000 lasta ja heidän huoltajaansa kuudestatoista maasta. Li ikkum isvapauksien puute häiritsee m yös lapsen om aehtoisen ym päristösuhteen kehitystä ja voi vaikeuttaa ym päristötietoisuuden m uodostum ista. Helsingissä oli vähiten itsenäisesti kouluun kulkevia lapsia, mutta erot paikkakuntien välillä eivät olleet kovin dramaattisia. Myös tämän laskentatavan mukaan uudessa aineistossa lapsilla oli keskimäärin vähemmän lisenssejä kuin vanhassa. Tässä vertailussa mukana ovat vain 8-10-vuotiaat lapset, koska aikaisempana ajankohtana tietoa oli vain näiltä ikäryhmiltä. Tässä tutkimuksen osassa mukana oli yhteensä 324 lasta ja 274 vanhempaa. Kaikilla paikkakunnilla aktiivisten koulumatkojen osuus on selvästi vähentynyt (kuvio 2), mutta etenkin pienemmillä paikkakunnilla. Lupa tehdä jokin asia yksin tarkoittaa yhtä liikkumislisenssiä. Suurin muutos on tapahtunut Kauhajoella, jossa lisenssien keskimäärä on pudonnut hieman yli kolmesta kahteen. Jaottelimme nämä itsenäisiin (yksin tai kaverin kanssa) ja vanhemman kanssa tehtyihin koulumatkoihin. Suomesta tutkimukseen osallistui kaikkiaan 802 lasta, joista 631 oli alakoulu ja 171 yläkouluikäisiä. Ne liittyv ät lapsen fyy siseen ja m oto riseen sekä kognitiiviseen, em otionaaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, sam oin kuin yhteiskunnalliseen tasa-arvoisuuteen. Heistä 182 lasta ja 132 vanhempaa osallistui tutkimukseen 1990-luvulla ja 142 lasta ja saman verran vanhempia 2010-luvulla. Lisäksi lasten vanhemmalta kysyttiin, millä hän kulki kouluun ollessaan lapsensa ikäinen. Lapset olivat sekä alaettä yläasteikäisiä eli maasta riippuen yleensä 7-15 -vuotiaita. Verrattuna 1990-luvun kyselyyn, vuoden 2011 kyselyyn tehtiin kuitenkin uuden tutkimustiedon valossa joitain muutoksia. Yleisesti ottaen Pohjoism aissa liikkum isen vapaudet ovat m el ko suur et verra ttu na esim erkiksi Italiaan ja Britanniaan. Ensimmäisessä osassa käsittelemme tuloksia, joissa verrataan vuonna 2011 kerättyä aineistoa vuosina 1993-94 kerättyyn aineistoon. Suom essa on pidetty itsestään selvänä esim erkiksi sitä, että lähes kaikki alakouluikäiset lapset kulkevat itsenäisesti koulum atkoja. Aineistoa on kolmelta paikkakunnalta, Helsingistä (Töölö), Kiteeltä ja Kauhajoelta. Eri maissa käytetyt kysymyslomakkeet ovat lähes identtiset. Erot paikkakuntien nykyisessä tilanteessa ovat huomattavat: Helsingissä edelleen 69 prosenttia kulkee matkat aktiivisesti kun Kauhajoella määrä on 38 prosenttia. Lapset taittavat koulumatkansa aktiivisesti yhä harvemmin Kysyimme millä lapsi kulkee kyseisenä päivänä koulumatkansa. Trendi kuitenkin näyttää olevan sekä Pohjoism aissa että m uualla, että liikkum isvapaudet kaventuvat jatkuvasti eikä täm ä koske ainoastaan nuorim pia lapsia vaan m yös varhaisnuoria ja nuoria. Lasten liikkum isvapauksien suojelem isen sijaan on m erkkejä siitä, että liikkum ista päinvastoin on haluttu kaventaa, koska sitä on pidetty m erkkinä vanhem pien huolenpidon puutteesta ja esim erkiksi kuljettelua harr astu ksiin on m ielletty hyvään vanhem m uuteen kuuluvana. Lasten riittäm ättöm ään arkiliikkum iseen liittyvät hyvinvoint ija terveysvaikutukset ovat kuitenkin tätä m oniulotteisem pia. Kitee jää tähän väliin 54 prosentilla. Helsingissä aktiivisen ja itsenäisen liikkumisen 6 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Liikkum isra joitusten sosiaaliset vaikutukset liittyvät vaikeuksiin luoda kontakteja ikätovereihin tai laajem m in sosiaalisen ja persoonallisuuden kehityksen ongelm iin. Yleensä lasten liikkum israjoituksia peru stellaan lisääntyneellä ja vaara llisella liikenteellä.Vaikka tilastotiedot eivät länsim aissa tu ekaan ajatusta ym päristön m uuttum isesta entistä vaara llisem m aksi, vaan onnettom uusja rikostilastot kertovat päinvastaisesta kehityksestä, vanhem m at hyv in m onissa m aissa pitävät sosiaalisia vaaroja pääsyy nä lasten liikkum isen rajoittam iseen. Vasta viim e vuosina on havahduttu ym m ärtäm ään, että lasten liikkum isvapaus, itsenäisyys ja elinym päristön koettu turvallisuus Suom essa ovat kansainvälisesti katsoen varsin erityinen ilm iö. Vastausvaihtoehdoista kävely ja pyöräily on luokiteltu aktiiviseksi koulumatkaksi erotuksena henkilöautolla ja bussilla kuljetusta koulumatkasta. Kyselyt suunnitteli molempina ajanjaksoina lontoolainen Policy Studies Institute ja tutkimusryhmämme hoiti suomenkielisen kääntämisen. Tutkimuksessa kysyttiin sekä lapsilta että vanhemmilta mitä lapset saavat tehdä yksin, esimerkiksi matkustaa bussilla, pyöräillä isolla teillä, ylittää teitä tai olla ulkona pimeän aikaan. Nykylapset saavat liikkua itsenäisesti aiempaa vähemmän Lasten itsenäistä ja aktiivista liikkumista tutkittiin 7-15 -vuotiaille ja heidän vanhemmilleen tehdyllä kyselyllä, joka oli suomenkielinen versio kansainvälisessä vertailututkimuksessa käytetystä kyselystä. Erityisesti koulumatkojen kulkeminen, isojen teiden ylittäminen sekä bussilla kulkeminen ilman aikuisia ovat vähentyneet merkittävästi. Tässä vertailussa oli laajempi ikähaarukka. Suomesta oli mukana kolmen aiemmin mainitun paikkakunnan lisäksi Hämeenlinna ja Kirkkonummi. Lupa itsenäiseen liikkumiseen on siis vähentynyt. Vertailimme 1990-luvun ja 2000-luvun aineistoista myös lisenssien summia eli kuinka monta liikkumislisenssiä lapsella on keskimäärin. Kysyimme myös kulkeeko lapsi koulumatkansa yksin, kaveri(e)nsa vai vanhemman kanssa. Sekä vanhempien että lasten vastauksien mukaan liikkumislisenssit ovat merkittävästi vähentyneet 1990-luvulta (kuvio 1). Tässä artikkelissa raportoimme tuloksia kahdella tasolla
Vastaajia oli yhteensä 324, joista 182 1990-luvulla ja 142 2010-luvulla. Aktiivisten ja itsenäisten koulu matkojen osuus 1990-luvun ja vuoden 2011 aineistoissa. Vastaukset perustuvat yhteensä 324 lapsen (1990-luvulla 182 ja 2010-luvulla 142 lasta) ja 274 vanhemman vastauksiin (1990-luvulla 132 ja 2010-luvulla 142 vanhempaa). LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013 7. v 2011 95 93 93 95 KUVIO 2. 0% 2 0% 4 0% 8 Lapsen va staus: Kulkee koulusta kotiin ilm an aikuisia Saa ylitt ää isoja teitä yksin O n kulkenut/saa kulkea bussilla yksin Saa pyöräill ä isoilla teillä Vanhem m an vastaus: Saa kulkea koulusta yksin Saa ylitt ää isoja teitä yksin Saa kulkea bussilla yksin Saa m ennä pim eällä yksin ulos 0% 6 0% 1 00 % 90 90 99 92 . 0%2 0%4 0%6 0%8 0% 100 % Kävellen tai pyörällä tulleiden osuus Kaikki Helsinki-Töölö Kitee Kauhajoki Yksin tai kavereiden kanssa tulleiden osuus Kaikki Helsinki-Töölö Kitee Kauhajoki . 90-luku . Liikkumislisenssit 1990-luvun aineistossa ja vuoden 2011 aineistossa (8-9-vuotiaat). 1990-luku . 2011 KUVIO 1
Koska käytössämme ei ole ollut vastaavia kyselyjä aiemmilta vuosikymmeniltä, asiaa on voitu tutkia kysymällä lasten vanhemmilta millä he kulkivat kouluun ollessaan lapsensa ikäisiä. kävelin . pyöräilin D bmsilla D koulukuljetuksella D autolla KUVIO 3. Vertailun vaikeuden vuoksi kuviossa 4 on esitetty vain uusimman kyselyn vastaukset. Muutos kyselyn vastausvaihtoehdoissa osoittautui merkittäväksi. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa, USA:ssa ja 0% 10% 20% 3)% 40% 50% 60% 70% 00% 00% 100% KAIKKI 1990-luku 2011 HELSINKI-TÖÖLÖ 1990-luku 2011 KITEE 1990-luku 2011 KAUHAJOKI 1990-luku 2011 1 1 1 1 -i -1 1 1 1 . Vuonna 2011 edelleen alle kymmenen prosenttia vanhemmista koki muista aikuisista johtuvan pelon syyksi rajoittaa lasten liikkumista. Vuonna 2011 vajaa kolmannes Kiteellä ja puolet Kauhajoella vastanneista lapsista tuli koulukuljetuksella kouluun kun 1990-luvulla vastanneista ei yksikään. Liikenteen vaarallisuus koetaan edelleen tärkeimmäksi syyksi lasten itsenäisen liikkumisen rajoittamiseen, mutta huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Vastaajia oli yhteensä 324, joista 182 1990-luvulla ja 142 2010-luvulla. Näitä ei huomattu 1990-luvulla kysyä. Liikenne, mutta myös arjen kiire syinä hakea lapsi koulusta Vanhemmalta kysyttiin mikä tai mitkä ovat olleet tärkeimmät syyt lasten hakemiseen koulusta. Trendi lihasvoimaisen liikkumisen vähenemisestä ja motorisoidun kulkuneuvon käytön lisääntymisestä näkyy jo 1960-luvulta asti. Helsingin kaupungin tilastojen mukaan lasten liikenneturvallisuus onkin parantunut 1990-luvun lopulta lähtien (Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto 2004). 8 LIIKUNTA & TECl" 50 • 4/2013. Kiteen kohdalla muutos oli samansuuntainen mutta ei yhtä suuri. 1990-luvulla kyselyyn vastanneista vanhemmista, eli noin 1960-luvulla lapsuutensa eläneistä, yhdeksänkymmentä prosenttia käveli tai pyöräili kouluun ollessaan oman lapsensa ikäinen. Vanhemmalta kysyttiin myös kuinka huolestunut hän on siitä mahdollisuudesta, että oma lapsi joutuisi liikenneonnettomuuteen ylittäessään tietä. Arjen järjestämiseen liittyvät asiat, kuten mahdollisuus viettää aikaa lapsen kanssa ja muiden asioiden hoitaminen samalla nousivat hyvin merkittäviksi syiksi kuljettaa lasta koulumatkoilla. Tällä tarkoitettiin henkilöauton lisäksi kävellen tai pyörällä tehtyjä matkoja. Vanhemman auton kyydissä kulkeminen on lisääntynyt jonkin verran kaikilla paikkakunnilla, mutta sen osuus ei ole edelleenkään kovin huomattava. Uuteen kyselyyn lisättiin kolme muuta vastausvaihtoehtoa ja niistä sai valita kolme. Vanhassa kyselyssä listassa oli viisi valmiiksi annettua vastausvaihtoehtoa, joista valittiin vain yksi. 1990-luvun ja 2000-luvun kyselyt poikkesivat hieman toisistaan. Vuonna 2011 vastanneista, eli 1970-luvulla lapsuutensa eläneistä, näin oli tehnyt kymmenen prosenttiyksikköä vähemmän. Huomio liikenteen pelon vähenemisestä saa, ainakin Helsingin osalta, vahvistusta kyselyn vastauksista, joiden mukaan liikenteestä huolestuneiden helsinkiläisten vanhempien osuus oli vähentynyt 72 prosentista 45 prosenttiin. vähentymistä selittää pääasiassa autoilun lisääntyminen, Kauhajoella ja Kiteellä koulu kuljetuksen yleistyminen (kuvio 3.). Pohjoismaissa koettu pelokkuus onkin tutkimusten mukaan pienempi ongelma kuin muualla Euroopassa. 1990-luvulla vastausmäärä oli lähes olematon (3 %). Kansainvälisestä näkökulmasta mielenkiintoista on niin sanotun stranger dangerin poissaolo-kyselyn tuloksissa. Miten tulit kouluun tänään?Vastaukset 1990-luvulla ja 2011
Näistä maista lapsilla on vähiten itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia Sri Lankassa, Etelä-Afrikassa ja Italiassa. Kiteellä ja 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% Liikenne on liian vaarallista Mahdollisuus viettää aikaa lapsen kanssa Kätevää hoitaa samalla muita asioita Koulu on liian kaukana Mahdollisuus liikkua ja ulkoilla Lapsi on liian pieni tai epäluotettava Muista aikuisista johtuva pelko Pelkään toisten lasten kiusaavan lastani Muu syy KUVIO 4. Vastausten määrä vaihtoehdossa"Koulu on liian kaukana" on kasvanut parissakymmenessä vuodessa viidestä prosentista hieman yli kahteenkymmeneen prosenttiin. Lisensseinä olivat lupa kulkea yksin koulumatkat tai kävelymatkan päässä sijaitseviin paikkoihin, ylittää pääteitä tai pyöräillä niillä yksin, mennä yksin ulos pimeällä ja kulkea paikallisbusseilla yksin. Lisäksi erityiskoulujen ja -luokkien suosio saattaa osaltaan pidentää lasten koulumatkoja. Suomi erottuu liikkumislisenssien määrällä selvästi jopa muista Pohjoismaista. Analyysissa mukana ne vanhemmat 2010-luvun kyselyssä, jotka vastasivat tähän kysymykseen (n=108). Kärkipäästä erottuvat lisäksi muut Pohjoismaat sekä Saksa ja Japani. Muutoksen taustalla lienee sekä yhdyskuntarakenteen muutos ja pienten koulujen lakkautukset että kokemuksellinen ero: etäisyys, jonka koetaan soveltuvan lapsille kåveltäväksi tai pyöräiltäväksi, on lyhentynyt. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisilla lapsilla on eniten liikkumisvapauksia Kansainvälisessä kyselyssä (Bicket 2013) tiedusteltiin kuuden liikkumislisenssin yleisyyttä. Suomi on ykkösenä kaikissa kuudessa lisenssissä (kuvio 5). Ll<UNTA& TEll' 50 • 412013 9. Erityisesti pienillä paikkakunnilla, Kiteellä ja Kauhajoella, muutos aiempaan on huomattava ja huolestuttava. Selitystä tähän yleisempään tasoeroonliikkumisvapauksissa voi etsiä laajemmin yhteiskunnallisista eroista, kuten esimerkiksi molempien vanhempien kokopäivätyöstä, mikä on saattanut johtaa suomalaislasten muita pohjoismaalaisia lapsia suurempiin liikkumisvapauksiin. Lapset eivät välttämättä käy lähimmässä koulussaan jos kauempana sijaitsevan koulun opetustarjonta koetaan houkuttelevammaksi. Kouluun kulkemisen kohdalla selvä tulos oli, että kävely ja pyöräily ovat vähentyneet. Mitkä ovat/olivat tärkeimmät syyt lapsen hakemiseen koulusta. Australiassa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että vieraan ihmisen pelko on yksi suurimmista syistä rajoittaa lasten liikkumista. Kyselyssä on huomioitu myös erilaiset paikkakunnat ja niiden urbaanisuusasteet, joten sekään ei selitä eroavaisuuksia Pohjoismaiden välillä. Tämän taustamuuttujan vaikutusta tutkitaan jatkossa kun kansainvälisen vertailuaineiston tuloksia analysoidaan tarkemmin. Ympäristöllä ja olosuhteilla voi vaikuttaa Kansainvälisestä näkökulmasta suomalaisilla lapsilla on siis huomattavan hyvät mahdollisuudet itsenäiseen liikkumiseen. Ero ei selity siis leveysasteilla ja valon määrällä eikä vuodenajan vaihtelulla, sillä kysely on tehty kaikissa maissa samaan aikaan vuodesta. Lähes kaikissa maissa (lukuun ottamatta Sri Lankaa, Israelia ja Etelä-Afrikkaa) lasten liikkumisvapaudet lisääntyvät selvästi siirryttäessä ala-asteelta yläasteelle. Erot Suomen, Ruotsin ja Norjan vastauksissa ovat yllättävän suuret esimerkiksi kysyttäessä saako lapsi mennä yksin ulos pimeällä. Koulumatka koetaan nyt liian pitkäksi aiempaa useammin. Suomessa 74 prosenttia lapsista saa mennä yksin ulos pimeällä kun Ruotsissa vastaava osuus on 57 ja Norjassa 50 prosenttia. Pohjoismaissa ylåasteikäisillä nuorilla on jo huomattavasti enemmän liikkumislisenssejä kuin esimerkiksi eteläeurooppalaisilla tai englantilaisilla ikätovereillaan. Kauhajoella reilu kolmannes lapsista kulkee koulurnatkansa aktiivisesti, kun vastaava määrä Helsingissä on noin seitsemänkymmentä prosenttia. Suomi kunnostautuu paremmilla liikkumisvapauksilla myös lähes kaikissa muissakin liikkumislisensseissä poikkeuksena ainoastaan koulumatkat. Vertailu 1990-luvun aineistoon paljastaa kuitenkin tilanteen olevan menossa vähitellen samaan suuntaan kuin muualla maailmassa: lapsilla on vähemmän liikkumisvapauksia ja yhä harvempi tekee koulumatkansa itsenäisesti ja aktiivisesti
Suomen aineistossa vastaajia 631. Saa pyöräillä isoilla teillä Saa käyttää busseja Kuvio 5. Saa ulkoilla pimeällä . Lasten liikkumislisenssit 16 eri maassa. Erot Suomen, Ruotsin ja Norjan vastauksissa ovat yllättävän suuret esimerkiksi kysyttäessä saako lapsi mennä yksin ulos pimeällä. Suomi Japani Saksa Norja Ruotsi Tanska Israel Australia Brasilia Portugali Englanti Irlanti Ranska Etelä-Afrikka Italia Sri lanka 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 10096 1 1 1 1 1 " 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 _J 1 1 1 .-1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 " 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 ·-----, 1 1 1 1 '---..J ....-1 1 1 1 1 ~1 1 ..,--,-' 1 1 Kulkee koulumatkan yksin . Suomessa 74 prosenttia lapsista saa mennä yksin ulos pimeällä kun Ruotsissa vastaava osuus on 5 7 ja Norjassa 50 prosenttia. Suomi erottuu selvästi jopa muista Pohjoismaista. Saa ylittää isoja teitä . Saa kävellä muihin paikkoihin yksin . 10 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Suomen aineistossa vastaajia kaikkiaan 802, joista alakoululaisia 631 ja yläkoululaisia 171 lasta
16-Country International Comparison. LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 11. Aiemmassa tutkimuksessamme havaitsimme, että myös Helsingin sisällä on eroja lasten aktiivisessa arkiliikkumisessa, riippuen siitä missä päin kaupunkia lapsi asuu. Millä keinoilla voitaisiin kääntää kehityssuunta lasten arkiliikkumista lisäävään suuntaan. kouluun. Esite. Kauhajoella lasten aktiivista ja itsenäistä koulumatkailua on vähentänyt pääasiassa koulukuljetusten yleistyminen, Helsingissä taas vanhempien autokuljetusten lisääntyminen. Kouluun kulkeminen kävellen tai pyöräillen on vähentynyt, erityisesti pienillä paikkakunnilla. Policy Studies Institute, London, UK. Esimerkiksi runsaan lasten määrän ja asuinalueen yhteisöllisyyden on osoitettu edistävän lasten liikkumista.Aiemmassa tutkimuksessamme huomasimme, että yksi keskeinen tekijä lasten liikkumisen lisäämiseksi on kiehtova ja houkutteleva ympäristö. Tiiviillä, kerrostalovaltaisilla keskusta-alueilla aktiivinen liikkuminen oli selvästi vähäisempää kuin pientalovaltaisilla mutta silti rakenteeltaan kaupunkimaisilla laita-alueilla, joissa lähes 90 prosenttia lapsista pyöräili tai käveli. Trendi näyttää kuitenkin olevan, että liikkumisvapaudet kaventuvat jatkuvasti. Helsingin kaupungin Kaupunkisuunnitteluvirasto, Liikennesuunnitteluosasto 2004. Tämä koskee myös varhaisnuoria ja nuoria. Lasten liikenneonnettomuudet Helsingissä 1999-2003. Muutokset eivät olleet kuitenkaan yhtä dramaattisia kuin aktiivisen liikkumisen osalta, sillä Helsingissäkin edelleen selvästi yli puolet lapsista kulkee itsenäisesti kouluun. Samalla kun hakee lapsen koulusta, on mahdollisuus nipistää aikaa lapsen kanssa vietettäväksi ja hoitaa samalla muita asioita. Children's lndependent Mobility. Suurin syy lasten hakemiseen koulusta löytyi, heti liikenteen vaarallisuuden jälkeen, arjen järjestämiseen liittyvistä selityksistä. Tämä näkyi myös tutkimuksessamme. Henkilöliikennetutkimus 2004-2005. ltoim.) 2013. Pohjoismaissa liikkumisen vapaudet ovat melko suuret verrattuna esimerkiksi Italiaan ja Britanniaan. Verkossa: http://www.hel.fi/hel2/ksv/Aineistot/Liikennesuunnittelu/Liikennetutkimus/lasten_onnettomuudet_esite.pdf Helsingin kaupungin Liikennevirasto, Liikennesuunnitteluosasto 2012. Elanto saadaan palkkatyöstä, vapaa-aika on varsin organisoituaja kulutuskeskeistä. Maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla tämä muutos liittynee pienten koulujen lakkauttamiseen ja kouluverkoston harvenemiseen, jolloin koulumatkat pitenevät ja joudutaan siirtymään koulukuljetuksiin. Henkilöliikennetutkimus 2010-2011 Helsingin kaupungin Liikennevirasto, Liikennesuunnitteluosasto 2006. Kaupungistuvalla elämäntavalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vaikka koti sijaitsisi maaseutumaisella tai haja-asutusalueella, elämäntapa on kaupunkimainen pikemmin kuin maaseutumainen. Julkaisematon käsikirjoitus, huhtikuu 2013. MARKETTA KYTTÄ, FT Erikoistutkija Aalto yliopisto, Maankäyttötieteiden laitos, YTK (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusja koulutusryhmä) Sähköposti: marketta.kytta@aalto.fi MAIJA JOKELA, VTM Tutkimusapulainen Aalto yliopisto, Maankäyttötieteiden laitos, YTK (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusja koulutusryhmä) Sähköposti: maija.jokela@figbc.fi JUKKA HIRVONEN, VTM Tutkija Aalto yliopisto, Maankäyttötieteiden laitos, YTK (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusja koulutusryhmä) Sähköposti: jukka.hirvonen@aalto.fi VIITTEET: Bicket, M. Myös itsenäinen koulumatkailu on vähentynyt, eniten Helsingissä. Yhdyskuntarakenteen tiiviys, viherympäristön määrä, kevyttä liikennettä suosiva liikenneympäristö sekä lähikoulujen, virkistysalueiden ja monipuolisten palvelujen saavutettavuus kuuluvat tutkitusti lasten liikkumista edistävän yhdyskunnan rakenteellisiin piirteisiin.Lisäksi on tunnistettu monia sosiaalisia, kulttuurisia ja kokemuksellisia tekijöitä, jotka liittyvät lasten liikkumisen mahdollisuuksiin erilaisissa yhdyskunnissa. Autoilua voivat lisätä myös organisoidumpi vapaaajan vietto ja perheiden aikataulujen tiukentuminen sekä kaupungistuvan elämäntavan leviäminen koko maahan. Helsingissä puolestaan saattaa keskimääräisiä koulumatkoja pidentää yleistynyt ilmiö, että kouluksi valitaan jokin muu kuin lähikoulu. Avainasemassa ovat luonnollisesti myös lasten vanhemmat: he viime kädessä päättävät, millä tavoin lapsi taittaa arjen matkansa
2012). Viime vuosien aikana tutkimus liikunnan ja oppimisen välisistä yhteyksistä onkin lisääntynyt huomattavasti. Liikunnan avulla opitaan liikkumaan, opitaan itsestä liikkujana sekä opitaan itse liikunnasta. liikunnan positiivinen vaikutus koulumenestykseen on havaittu erityisesti matemaattisissa aineissa. lisäksi on huomattava, että tutkimuksissa, joissa lisättiin liikuntatunteihin ja väli tunteihin käytettyä aikaa ja vastaavasti vähennettiin niin sanottuihin akateemisiin oppitunteihin käytettyä aikaa, oppilaiden akateemiset oppimistulokset eivät heikentyneet (Centers for Disease Control and Prevention 2010). Uusimpien tutkimusten mukaan liikunnalla näyttäisi olevan myönteinen vaikutus oppimistuloksiin. Liikunta on tärkeä kasvuympäristön tarjoama oppimisväylä. Tämä kuvastaa paitsi oppimisen ja osaamisen merkityksen korostumista tietoyhteiskunnassa, myös oppimisen ja koulutuksen kasvavaa roolia perusteltaessa liikunnan yhteiskunnallista merkitystä. Oppiminen on aina myös aktiivinen valikointija tutkintaprosessi. Toiminnanohjaus säätelee muita inhimillisen toiminnan kannalta olennaisia tiedollisia toimintoja, kuten muistia, tarkkaavaisuutta ja ajattelua. Oppimalla voimme paitsi sopeutua ympäristön muutoksiin myös aktiivisesti vaikuttaa ympäristöömme ja omaan toimintaamme siinä. Liikunta on tärkeä kasvuympäristön tarjoama oppimisväylä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat lisääntyvässä määrin pyrkineet selvittämään liikunnan vaikutuksia myös lasten ja nuorten tiedolliseen toimintaan ja oppimiseen (Syväoja ym. Liikunnan avulla opitaan liikkumaan, opitaan itsestä liikkujana sekä opitaan itse liikunnasta. Se on vuorovaikutusta, joka tapahtuu kulttuurisessa ja sosiaalisessa kontekstissa. Uuden tutkimustiedon perusteella liikunta tukee myös akateemisten tietojen ja taitojen oppimista (Syväoja ym. Vaikutus oppimiseen välittyy monen eri tekijän kautta. ppiminen on ihmisen kasvun ja kehityksen ydinprosessi. Liikunta tukee myös akateemisten tietojen ja taitojen oppimista. Oppimisen seurauksena käyttäytyminen ja siihen vaikuttavat tiedot, taidot ja tunnereaktiot muuttuvat suhteellisen pysyvästi. Erityisesti koulupäivän aikainen liikunta (koululiikunta, välituntiliikunta ja oppituntien aikainen liikunta), runsas fyysisen aktiivisuuden määrä sekä hyvä kestävyyskunto ovat olleet yhteydessä hyviin kouluarvosanoihin ja standardoituihin oppiainekohtaisiin testituloksiin. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunta vaikuttaa positiivisesti ikääntyvän väestön oppimiseen ja tiedollisiin toimintoihin, kuten esimerkiksi muistiin, toiminnanohjaukseen ja havaitsemiseen. Suomessa liikunnan ja oppimisen välisiä yhteyksiä on selvitetty esimerkiksi UKES-tutkimuskeskuksen liikunta ja oppiminen: elärnänkulkunäkökulma lapsuudesta varhaisaikuisuuteen -tutkimushankkeessa. Tämä artikkeli perustuu pääosin kyseisessä hankkeessa toteutettuihin tutkimuksiin ja julkaisuihin. Myös osallistuminen urheiluseurojen harjoituksiin ja liikuntakerhoihin on ollut yhteydessä hyvään koulumenestykseen. Kasvu ympäristöstä saadut kokemukset sekä aiheuttavat että säätelevät oppimista. Fyysisen aktiivisuuden on havaittu vaikuttavan UIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013 13. 2012). Vaikuttaako liikunta oppimiseen
2012). Oppimiseen liittyvät aina myös tunteet, motivaatio ja taito toimia erilaisissa kulttuurisissa ja sosiaalisissa ympäristöissä. 2008). Koulutusuran näkökulmasta merkittävää on se, että liikuntaa harrastavilla on korkeampia jatkokoulutustavoitteita peruskoulun jälkeen kuin vähän liikkuvilla (Kantomaa ym. 2010, Madsen ym. Myös hyvän kestävyyskunnon on havaittu olevan positiivisessa yhteydessä muistiin ja toiminnanohjaukseen (Chaddock ym. Oppiminen on aina tilanteeseen sidoksissa oleva vuorovaikutteinen ja aktiivinen prosessi (Hakkarainen ym. 2012). 1999, Van Praag 2009, Vaynman ym. 2011) ja hyväkuntoisille oppilaille kertyy vähemmän poissaoloja kuin huonokuntoisille oppilaille (Blom ym. Liikunnan harrastaminen kehittää parhaimmillaan ryhmätyötaitoja, itseohjautuvuutta ja kykyä toimia erilaisten ihmisten Fyysinen aktiivisuus vaikuttaa myönteisesti lasten tiedolliseen toimintaan, kuten muistiin, tarkkaavaisuuteen sekä yleisiin tiedonkäsittelyja ongelmanratkaisutaitoihin. 2010 ja 2011, Davis & Cooper 2011), mutta lihaskunnolla ei näyttäisi olevan yhteyttä tiedolliseen toimintaan (Ruiz ym. Liikunta näyttäisi myös lisäävän aivosolujen ja rakenteiden välisiä yhteyksiä ja tihentävän olemassa olevia hermoverkkoja. 2009). 14 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Motorinen kehitys ja motoristen taitojen oppiminen saattavat välittää liikunnan myönteisiä vaikutuksia oppimiseen. 2009, Grieco ym. Lisäksi liikunta tarjoaa mahdollisuuksia tunteiden purkamiseen ja käsittelemiseen. 2010, Åberg ym. 2007, Rauste-von Wright ym. 2012). 2009, Madsen ym. Lisäksi muutokset aivoissa kehittävät positiivisia selviytymismenetelmiä ja myötävaikuttavat oppimisen kannalta edullisten tunteiden syntymiseen (Syväoja ym. Liikkumisen kautta lapsi hankkii uusia kokemuksia, jotka kehittävät tiedollista toimintaa ja tukevat kielellistä kehitystä (lverson 2010, Viholainen 2006). 2011). 2011). Näiden haasteiden ratkaiseminen vaatii lapselta tiedollista kapasiteettia, kuten ajattelua ja ongelmanratkaisua. 2011, Kamijo ym. Aikaisempien tutkimusten perusteella on todennäköistä, että liikunnan vaikutus oppimiseen välittyy monen eri tekijän kautta. Motoristen taitojen hallitseminen vaikuttaa aivojen kehittymiseen, sillä samat keskushermoston mekanismit vastaavat rinnakkain sekä motoristen että tiedollisten taitojen ohjauksesta (Davis ym. Tällöin liikunta ei välttämättä suoraan vaikuta oppimistuloksiin, vaan vaikutus välittyy joidenkin muiden tekijöiden kautta(Syväoja ym. Nämä mekanismit lisäävät ihmisen oppimispotentiaalia: ne kehittävät tarkkaavaisuutta ja keskittymistä sekä parantavat tiedonkäsittelyja muistitoimintoja. On mahdollista, että esimerkiksi koulupäivänaikainen liikunta auttaa purkamaan ylimääräistä energiaa ja vähentää siten häiriökäyttäytyrnistä. Vuorovaikutukseen perustuvan oppimisen keskeisiä mekanismeja ovatkin esimerkiksi kyky yhteisölliseen työskentelyyn, kyky ottaa vastuuta omasta toiminnasta, aloitteellisuus ja aktiivisuus sekä itsearviointi taito (Scardamalia & Bereiter 2003). 2007 ja 2011, Hillman ym. Uusimmissa tutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden lisääminen paransi testituloksia erityisesti muistia ja toiminnanohjausta vaativissa tehtävissä (Castelli ym. 2011).Tutkimustietoa liikunnan välittömistä vaikutuksista tiedolliseen toimintaan on kuitenkin vähän ja tulokset ovat jokseenkin epäjohdonmukaisia (Syväoja ym. Liikunta kehittää lapsen ja nuoren kykyä kuunnella ja noudattaa ohjeita, odottaa vuoroaan sekä valita tilanteeseen soveltuvat toimintatavat. Liikunta näyttää koulumenestyksen ja tiedollisten taitojen lisäksi edistävän myös muita oppimisen kannalta tärkeitä asioita, esimerkiksi luokkahuonekäyttäytymistä, tehtäviin keskittymistä sekä oppitunteihin osallistumista ja sitä kautta itse oppimista (Barros ym. Sosiaalinen vuorovaikutus on todennäköisesti yksi keskeinen tekijä, jonka kautta liikunnan hyödyt siirtyvät oppimiseen. 2003). 2012). Kehittyneempien liikkumistapojen myötä lapsi kohtaa elinympäristössään haasteita, joita hän ei ole aiemmin kohdannut. 2004). Miten liikunta vaikuttaa oppimiseen. Näyttäisi siltä, että liikunnan anatomiset ja fysiologiset vaikutukset ulottuvat koko kehon lisäksi myös aivoihin. 2012). 2011, Davis ym. Liikunta tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja voi siten selittää liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä. Liikuntatuokiot voivat myös tarjota mahdollisuuden rentoutumiseen intensiivisen opiskelun lomassa, mikä voi parantaa keskittymistä koulutehtäviin (Syväoja ym. Säännöllinen liikunta kasvattavaa aivoissa olevien hiussuonten määrää ja synnyttää uusia hermosoluja erityisesti hippokampukseen, joka on oppimisen ja muistin keskus (Van Praag ym. 2004, Lehtinen ym. Motorisen kehityksen ja liikkumisen kautta lapsi pääsee monipuolisempaan vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa (Haywood & Gretchell 2009). m yönteisesti lasten tiedolliseen toim intaan, kuten m uistiin, tarkkaavaisuuteen sekä yleisiin tiedonkäsittelyja ongelmanratkaisutaitoihin (Syväoja ym. Liikunnan vaikutukset tiedollisen toiminnan eri ulottuvuuksiin saattavat osaltaan selittää liikunnan ja koulumenestyksen yhteyttä (Syväoja ym. Liikunnan on todettu parantavan aivojen verenkiertoa ja hapensaantia sekä lisäävän välittäjäaineiden tasoa ja neurotrofiinien (kemikaali, joka tukee hermosolujen toimintaa) tuotantoa. 2012)
Myöskään oppimisen kannalta optimaalisesta liikunnan määrästä ei ole tutkimustietoa. Useat tekijät voivat välittää liikunnan ja oppimisen välisiä yhteyksiä sekä itsenäisesti että yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Oppimisen näkökulmasta olisikin hyvä kiinnittää huomiota lasten runsaaseen ruutuaikaan viihdemedian ääressä. Millainen liikunta minkälainen oppiminen. 2012). liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä tulisikin tarkastella kokonaisvaltaisena, vuorovaikutuksellisena prosessina, jossa sekä biologiset, psyykkiset, sosiaaliset että erilaiset tilannetekijät yhdessä pohjustavat ja vaikuttavat liikunnan ja oppimisen väliseen yhteyteen. 2013). Liikkumisen kautta lapsi hankkii uusia kokemuksia, jotka kehittävät tiedollista toimintaa ja tukevat kielellistä kehitystä. Esimerkiksi lukeminen ja kotitehtävien tekeminen edistävät oppimista ja koulumenestystä, ja tietokonepelien pelaaminen saattaa tukea oppimista esimerkiksi vieraissa kielissä (Uuskoski 2011). Pelkästään suoran yhteyden tutkiminen fyysisen aktiivisuuden ja oppimisen välillä ei anna oikeaa kuvaa tästä moniulotteisesta ilmiöstä. Liikunnan lisäksi liikkumattomuus, esimerkiksi ruutuaika, voi olla yhteydessä oppimiseen ja koulumenestykseen. Tällä hetkellä yleisesti käytössä olevat fyysisen aktiivisuuden objektiiviset mittausmenetelmät eivät kykene erottelemaan erilaisia liikunnan ja liikkumattomuuden muotoja, mikä vaikeuttaa tulosten tulkintaa ja vertailua,ja voi osaltaan selittää eriäviä tutkimustuloksia. Tutkimuksen kannalta olennaista on myös fyysisen aktiivisuuden ja oppimisen mittaustapa. 2010). Tällä hetkellä ei tarkkaan tiedetä millainen fyysinen aktiivisuus vaikuttaa oppimiseen ja minkälaiseen oppimiseen. On mahdollista, että edellä käsiteltyjen aivotoiminnan, motoristen taitojen, vuorovaikutuksen ja sosiaalisten taitojen lisäksi myös monet muut tekijät välittävät liikunnan vaikutuksia oppimiseen ja koulumenestykseen (Syväoja ym. Haittaako liikkumattomuus oppimista. liikunta voi vaikuttaa esimerkiksi itsetuntoon ja kouluviihtyvyyteen ja sitä kautta oppimiseen (Kristjansson ym. Uudet tutkimustulokset tukevat tätä suositusta myös koulumenestyksen näkökulmasta: säännöllinen liikunta ja kohtuullinen määrä ruutuaikaa näyttäisivät edistävän oppimista ja koulumenestystä. Tutkimuksen mukaan lapsuuden motoriset ongelmat ennustavat nuoruusiän liikkumattomuutta ja lihavuutta, jotka ovat vuorostaan yhteydessä heikkoon koulumenestykseen. Jotta liikuntaa voitaisiin systemaattisesti ja laajamittaisesti hyödyntää oppimisen ja koulumenestyksen tukemisessa, tarvitaan tutkimustietoa myös fyysisen aktiivisuuden yhteyksistä oppimisen perusmekanismeihin, kuten itsesäätelyyn, UIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 15. kanssa. lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan lasten tulisi liikkua ripeästi vähintään tunti päivässä sekä rajoittaa ruutuaika viihdemedian ääressä enintään kahteen tuntiin päivässä. 2009 ja 2010). Kaikenlainen liikkumattomuus ei kuitenkaan ole haitallista oppimiselle. Nämä seikat voivat osaltaan selittää liikunnallisesti aktiivisten lasten hyviä oppimistuloksia (Kantamaa ym. Oppiminen on kuitenkin tilanteeseen sidoksissa oleva vuorovaikutteinen ja aktiivinen prosessi, joka tapahtuu ihmisten välillä sosiaalisesti ja välittyy kulttuurin kautta. On mahdollista, että erilaiset liikunnan muodot ja lajit ovat eri tavoin yhteydessä oppimistuloksiin. Runsaan ruutuajan yhteyttä heikkoon koulumenestykseen voi selittää esimerkiksi se, että runsas television, tietokoneen ja pelikonsolin ääressä vietetty aika on pois esimerkiksi kotitehtävieu tekemiseen, lukemiseen ja nukkumiseen käytetystä ajasta. 2013). Uuden tutkimuksen mukaan lapset, jotka viettävät päivittäin yli kolme tuntia television, tietokoneen ja pelikonsoleiden ääressä, menestyvät heikommin koulussa kuin lapset, joille kertyy ruutuaikaa alle kaksi tuntia päivässä (Syväoja ym. Esimerkkinä tästä on hiljattain julkaistu tutkimustulos, jonka mukaan motoriset ongelmat, liikkumattomuus ja lihavuus yhdessä ennustavat heikkoa koulumenestystä (Kantamaa ym. Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan itseraportoitu fyysinen aktiivisuus ja ruutuaika olivat yhteydessä koulumenestykseen lapsilla, kun taas objektiivisesti liikeanturilla mitatun fyysisen aktiivisuuden ja ruutuajan ei havaittu olevan yhteydessä koulumenestykseen (Syväoja ym. Tutkimusten mukaan lihavuus on lapsilla yhteydessä heikompaan tiedolliseen toimintaan ja oppimiseen, ja runsas energiansaanti näyttäisi heikentävän lasten tiedollista suoriutumista (Burkhalter & Hillman 2011, Gomez-Pinilla 2011, Taras & Potts-Daterna 2005). Vähäiseen liikkumiseen usein liittyvät lihavuus ja epäterveellinen ruokavalio voivat myös osaltaan selittää liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä. 2013). Aikaisemmat liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä selvittäneet tutkimukset ovat pääosin keskittyneet oppimistuloksiin, kuten kouluarvosanoihin ja standardoituihin testeihin oppimisen mittareina. Tällainen tutkimustieto tarjoaa esimerkiksi vanhemmille ja opettajille välineitä vaikuttaa oppimisen kannalta epäsuotuisiin tekijöihin: kotona ja koulussa voidaan arvioida lapsen motorista taitavuutta kuten pallon heittoa ja kiinniottoa, pyörällä ajoa, kynänkäyttöä ja kengännauhojen sitomista ja kiinnittää erityistä huomiota niiden lasten liikuntaan ja ravintotottumuksiin, joilla esiintyy motorisia ongelmia
Suomalaisista lapsista ja nuorista alle puolet liikkuu kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan, suositus enintään kahden tunnin päivittäisestä ruutuajasta viihdemedian ääressä ylittyy koululaisilla selvästi ja koulun liikuntatuntien määrä on Euroopan pienimpiä (European Commission/ EACEA/Eurydice 2013, Laine ym. Oppimista voi tapahtua virallisen koulutuksen (formaali oppiminen) lisäksi epävirallisen tavoitteellisen opiskelun (nonformaali oppiminen) tuloksena tai arkitoiminnassa spontaanisti (informaali oppiminen). Usein vaikutus välittyy aivojen rakenteeseen ja toimintaan, motorisiin taitoihin sekä vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin taitoihin liittyvien tekijöiden kautta. Kouluilla on tärkeä tehtävä lapsen arkipäivän liikuttajana. Tämän hetkinen tutkimustieto ei tarjoa yksiselitteistä vastausta kysymykseen, jääkö liikunta hyödyntämättä tärkeänä voimavarana oppimisen ja opettamisen tukemisessa. Liikunta hyödyntämätön voimavara. Valtakunnallisen Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheessa (2010-2012) useat koulut kehittivät ja kokeilivat erilaisia toimia koulupäivän liikunnallistamiseksi. Nämä herättävät kysymyksen siitä, heikentävätkö vähäinen liikunta, runsas liikkumaton aika ja heikko fyysinen kunto lasten ja nuorten oppimisen ja kouluttautumisen edellytyksiä nyt ja tulevaisuudessa. 2013). motivaatioon, oppimisen strategioihin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Riittävä fyysinen aktiivisuus on normaalin kasvun ja kehityksen kannalta välttämätöntä. Lisäksi nuorten kestävyyskunto on heikentynyt Suomessa viimeisten kahden vuosikymmenen aikana (Huotari ym. Säännöllinen vapaa-ajan liikunta niin urheiluseuroissa kuin perheen tai ystävien kesken lisää lasten liikunnan määrää, tarjoaa parhaimmillaan innostavia liikuntakokemuksia, kehittää motorisia taitoja, edistää terveyttä ja tukee mahdollisesti oppimista. MARKO KANTOMAA, FT Tutkija, LIKES-tutkimuskeskus Honorary Research Associate, lmperial College London Sähköposti: marko.kantomaa@likes.fi HEIDI SYVÄOJA, LitM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: heidi.syvaoja@likes.fi TUIJA TAMMELIN, FT Tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi 16 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Liikunnallisesti aktiivisten lasten ja nuorten vanhemmat ovat huomattavasti yleisemmin liikunnallisia kuin vähän liikkuvien. Erityisesti kodin ja perheen rooli on tärkeä, sillä liikunnallisen elämäntavan omaksuminen tapahtuu jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Koululiikunta on kaikki oppilaat ta voittava pakollinen oppiaine, jonka tavoitteena on vaikuttaa myönteisesti lapsen ja nuoren fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin, sekä ohjata heitä ymmärtämään liikunnan terveydellinen merkitys. Ideat liikunnan lisäämiseksi koulupäivään on kerätty yhteen, ja ne löytyvät liikkuva koulu -ohjelman nettisivuilta osoitteesta www.liikkuvakoulu.fi. Lapsen kielen oppiminen sekä tapojen oppiminen ovat esimerkkejä arkioppimisesta. Vaikka liikuntatunnit muodostavatkin tärkeän perusrungon koulun liikunnassa, täydentävät välituntija koulumatkaliikunta, erilaiset oppituntia tauottavat jumpat ja liikunnalliset tapahtumat lisäävät koulupäivän aikaista liikuntaa ja tukevat liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Koulupäivän aikaisella liikunnalla, fyysisen aktiivisuuden määrällä ja hyvällä kestävyyskunnolla joilla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia oppimiseen on kuitenkin myönteisiä vaikutuksia myös terveyteen, mikä jo sinällään on riittävä syy tukea lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta. Suuri osa aikaisemmasta tutkimuksesta on keskittynyt liikunnan ja virallisen oppimisen välisiin yhteyksiin lapsuudessa ja nuoruudessa. Tutkimustietoa ei kuitenkaan ole riittävästi siitä, minkälainen liikunta vaikuttaa oppimiseen ja miten liikunta on yhteydessä oppimisen perusmekanismeihin, kuten itsesäätelyyn, motivaatioon, oppimisen strategioihin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Oppimista tapahtuu elämän kaikissa vaiheissa ja erilaisissa oppimisympäristöissä. Aikaisempien tutkimusten perusteella liikunta vaikuttaa positiivisesti koulumenestykseen, tiedolliseen toimintaan ja koulunkäyntiin. Liikunta eri muodoissaan vaikuttaakin olevan tärkeä, mutta vielä suurelta osin hyödyntämätön voimavara suomalaisten lasten ja nuorten oppimisessa ja opettamisessa. 2010) ja lasten ja nuorten lihavuus on yleistynyt huomattavasti (Kautiainen ym. 2010). Parhaimmillaan se tukee monipuolisesti lapsen ja nuoren fyysistä, kognitiivista ja motorista kasvua ja kehitystä. Lapsen liikunnan edistämiseen tarvitaan koulun lisäksi mukaan lapset ja lasten vanhemmat ja myös päättäjät. Tämän hetken tutkimustiedon valossa ei ole yksityiskohtaista tietoa siitä, miten lapsen arkipäivää kannattaisi liikunnallistaa, jotta se edistäisi oppimista ja koulumenestystä parhaalla mahdollisella tavalla. Liikunnan tehokas ja systemaattinen hyödyntäminen oppimisen tukemisessa edellyttääkin tarkempaa tietoa liikunnan vaikutuksia välittävistä tekijöistä, vaikutusmekanismeista sekä liikunnan vaikutuksesta oppimisprosessiin. Miten lisää liikuntaa. 2011, Tammelin ym. Liikunnan yhteyksistä opintopiireissä, kerhoissa ja arkielämässä muun toiminnan ohessa tapahtuvaan oppimiseen, sekä myöhemmällä iällä tapahtuvaan oppimiseen on vähän tutkimustietoa. Liikunnalla on myös paljon mahdollisuuksia sosiaalisen ja eettisen kasvun tukemisessa
LÄ H TEET Barros R, Silver E, Stein R. American Journal of Health Behavior 33: 69-79. Department of Health and Human Services. Health Education Research 25: 368-379. Aerobic fitness and executive control of relational memor·, in preadolescent children. Luxemburg: Publications of the European Union. 2008. 2011. 2011. 2007. Hakkarainen K, lonka K, Lipponen L. Effects of aerobic exercise on overweight children's cognitive functioning: A randomized controlled trial. 2013. Health Psychology 30: 91-98. Helsinki: Helsingin yliopisto. 2010. Health behavior and academic achievement among adolescents: The relative contribution of dietary habits, physical activity, body mass index, and self-esteem. 2011. 2011. Fitness, fatness, cognition, behavior, and academic achievement among overweight children: Do crosssectional associations correspond to exercise trial outcomes. Syväoja H, Kantomaa M, laine K, Jaakkola T, Pyhältä K, Tammelin T. Davis C,Tomporowski P, McDowell J,Austin B, Miller P,Yanasak N, Allison J, Naglieri J. van Praag. Kantomaa MT, Stamatakis E, Kankaanpää A, Kaakinen M, Rodriguez A, Taanila A, Ahonen T, Järvelin MR, Tammelin T. https://www.oph.fi/julkaisut/2012/liikuntaja_oppiminen. Trends in Neurosciences 32 283-290. Rauste-von Wright M, von Wright J, SoiniT. 1370-1373. 2005. 2012. Uuskoski 0. Physical education and sport at school in Europe Eurydice Report. Davis C, Tomporowski P, Boyle C, WallerJ, Miller P, Naglieri J, Gregoski M. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. lehtinen E, Kuusinen J, Vauras M. The encyclopedia of education, Voi 1-8. Preventive Medicine 52: S65-S69. Chaddock l, Hillman C, Buck S, Cohen N. http://eacea.ec.europa.eu/ education/eurydice/documents/thematic_reports/150E N .pdf. Knowledge building. 2007. Syväoja HJ, Kanto maa MT, Ahonen T, Hakonen H, Kankaanpää A, Tammelin TH. Buri<halter T, Hillman C. Journal of Research 6: 13-19. Playing video games a waste of time .. 2010. Jyväskylä Studies in education, psychology and social research, 0075-4625; 282. Nature Reviews Neuroscience 9: 58-65. Exercise improves executive function and achievement and alters brain activation in overweight children: A randomized, controlled trial. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 110: 1917-1922. 2010. Vaynman S, Ying Z, Gomez-Pinilla F. 2003. Journal of Pediatrics 157: 917-922. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 245. Developmental Neuroscience 32:249-256. 2009. Journal of School Health 75: 291-295. Kautiainen S, Koljonen S, Takkinen HM, Pahkala K, Dunkel l, Eriksson JG, Simell 0, Knip M, Virtanen S. 2010. European Journal of Neuroscience 20: 2580-2590. Kasvatuspsykologia. Cardiovascular fitness is associated with cognition in young adulthood. The effects of an afterschool physical activity program on working memory in preadolescent children. 2011. 2010. Davis C, Cooper S. Luettu 1.8.2013. Tammelin T, laine K, Turpeinen S. Helsinki: WSOY Ruiz J, Ortega F, Castillo R, Martin-Matillas M, Kwak l, Vicente-Rodriguez G, NoriegaJ, Tercedor P, Sjostrom M, Moreno L. 462-470. Åberg M, Pedersen N, Toren K, Svartengren M, Backstrand B, Johnsson T, CooperKuhn C, Åberg N, Nilsson M, Kuhn H. Medicine & Science in Sports & Exercise 43:344-349. Exercise and the brain: something to chew on. Physical activity and positive youth development: lmpact of a school-based program. FIT Kids: Time in target heart zone and cognitive performance. Helsinki: WSOY Madsen K, Hicks K, Thompson H. Pro-gradu -tutkielma. Gomez-Pinilla F. 2009. van Praag H, Christie BR, Sejnowski TJ, Gage FH. Teoksessa:JW Guthrie, toim. Kristjansson A, Sigfusdottir 1, Allegrante J, Helgason A. Preventive Medicine 52, S55-S59. Tutkiva oppiminen: Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Viholainen H. Tilannekatsaus Lokakuu 2012. Tallaa ko lapsi kielensä päälle. Preventive Medicine 52: S75-S80. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Luettu 1.8.2013. Exploring the connection between playing video games and English grades. Research Ouarterly for Exercise and Sport 78: 510-519. Centers for Disease Control and Prevention. A narrative review of physical activitv, nutrition, and obesity to cognition and scholastic performance across the human lifespan. Luettu 1.8.2013. 2011. 2010. Leikki-ikäisten ylipainoisuus jalihavuus. 2013. Medicine & Science in Sports & Exercise 41: 1921-1926. Life span motor development. 2011. School recess and group classroom behavior. 2011. Developmental Science 14: 1046-1058. Chaddock l, Erickson K, Prakash R, VanPatter M, Voss M, Pontifex M, Raine l, Hillman C, Kramer A. Physically active academic lessons and time on task: the moderating effect of body mass index. 2003.Oppiminen ja koulutus. Helsinki; Porvoo: WSOY Haywood K, Getchell N. Liikkuva koulu -hankkeen väliraportti. 2013. Physical activity, sedentary behavior, and academic performance in Finnish children. Helsinki: Opetushallitus. Physical activity and obesity mediate the association between childhood motor function and adolescents' academic achievement. Hillman C, Erickson K, Kramer A. Adolescent health behavior, contentment in school, and academic achievement. 2009. Kantomaa M, Tammelin T, Demakakos P, Ebeling H, Taanila A. Developing language in a developing body the relationship between motor development and language development. Journal of School Health 81. Blom l, Alvarez J, Zhang l, Kolbo J. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 96: 13427-13431. Huotari PR, Nupponen H, laakso l, Kujala UM. Kristjansson A, Sigfusdottir 1, Allegrante J. Be smart, exercise your heart: exercise effects on brain and cognition. 2006. 2011. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Castelli D, Hillman C, Hirsch J, Hirsch A, Drollette E. Luettu 1.8.2013. Epub 2013 Apr 15. 1999. Pediatrics 123: 431-436. Hippocampal BDNF mediates the efficacy of exercise on synaptic plasticity and cognition. 2004. Muistiot 2012:5. Champaigh, 111: Human Kinetics. 2013. Secular trends in aerobicfitnessperformance in 13-18-year-oldadolescents from 1976 to 2001. 2009. Taras H, Potts-Datema W. http://www.liikkuvakoulu.fi/filebank/473-0ppilaiden-fyysinen-aktiivisuus_web.pdf. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön julkaisuja 272. Kamijo K, Pontifex M, O'leary K, Scudder M, Wu C, Castelli D, Hillman C. 2010. Luettu 1.8.2013. laine K, Blom A, Haapala H, Hakamäki M, Hakonen H, Havas E, Jaako J, Kulmala J, Mäkilä M, Rajala K, Tammelin T 2011. British Journal ofSports Medicine 44:968-972. Advances in Nutrition (Bethesda, Md.) 2: 201 S-206S. The association between school based physical activity, including physical education, and academic performance. 2004. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES.http://www.edu.fi/download/132526_valiraportti.pdf. 2010. or not. Proceedings of the National Academy of Sciences United States of America 106: 20906-20911 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 17. Atlanta, GA: U.S. European Commission/EACEA/Eurydice. Suomen Lääkärilehti 65: 2675-2683. Suvussa esiintyvän lukemisvaikeusriskin yhteys motoriseen ja kielelliseen kehitykseen. Obesity and student performance at school. The combined effects of exercise and foods in preventing neurological and cognitive disorders. Scardamalia M, Bereiter C. 2009. Health Education & Behavior 37: 51-64. Associations between health-related physical fitness, academic achievement and selected academic behaviors of elementary and middle school students in the State of Mississippi. Physical activity, emotional and behavioural problems, maternal education and self-reported educational performance of adolescents. 2009. Grieco l, Jowers E, Bartholomew J. Medicine & Science in Sports & Exercise. Basal ganglia volume is associated with aerobic fitness in preadolescent children. Running enhances neurogenesis, learning, and long-term potentiation in rruce. New York: Macmillan Referenced USA, s. lverson J. Journal of Child Language 37 229-261. 2011. http://www.cdc.gov/healthyyouth/ health_and_academics/pdf/pa-pe_paper.pdf. Liikunta ja oppiminen. Physical activity, fitness, weight status, and cognitive performance in adolescents
., samanlaisia. .,., _ _._ · ''"~-, . -,,~ ·{ ,~,.-,:i~,/;. Runsaasti liikkuvilla lapsilla stressihormonin määrä ei kohoa jännittävissä tilanteissa yhtä paljon kuin vähän liikkuvilla lapsilla, vaikka arjen stressih~r~onitailso~'\.m·u·~J:.. ". :·,. · . Paljon liikkuva lapsi reagoi stressiin lievemmin Teksti: SILJA MARTIKAINEN Liikunnallisesti aktiiviset lapset saattavat kärsiä stressin vaikutuksista muita vähemmän. 'OV ·~·.·.at .. · ...
1987). HPA-akseli elimistön tasapainolle tärkeä stressijärjestelmä HPA-akseli on keskeinen stressireaktiosta vastaava järjestelmä, joka vaikuttaa muun muassa stressihormoni kortisolin eritykseen uhkaavaksi koetuissa tai fyysisesti kuormittavissa tilanteissa (Lupien ym. 2013). Jatkotutkimuksia tarvitaan Tutkimustulos viittaa siihen, että fyysisesti aktiivisemmilla lapsilla stressin aiheuttama kuormittava vaikutus saattaa olla lievempi kuin vähän liikkuvilla lapsilla. Liikunta aktivoi HPA-akselin toimintaa ja lisää kortisolin eritystä(Luger ym. 1987), näin liikuntaa voidaan pitää "stressorina" ,eli elimistön tasapainoa uhkaavana paineita aiheuttavana tekijänä,samoin kuin psyykkisesti jännittävää tai uhkaavaa tilannetta (Hackney 2006). 2007). Sääteleekö liikunta stressijärjestelmän toimintaa. On siis mahdollista, että liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteys välittyy ainakin osittain lievemmän stressireaktion kautta. 2008; Martikainen ym. 2012; Parfitt & Eston 2005; Parfitt ym. 2009; McEwen 2008). Liikunnan vaikutukset HPA-akselin aktiivisuuteen saattavat osaltaan selittää liikunnan ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Yksi mahdollinen selittävä tekijä saattaa löytyä liikunnan vaikutuksesta hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akselin eli HPA-akselin herkkyyteen reagoida erilaisiin stressitilanteisiin (Hackney 2006). L apsuuden aikainen liikunta on yhdistetty fyysiseen hyvinvoinnin lisäksi myös psyykkiseen hyvinvointiin useissa tutkimuksissa (Griffiths ym. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että fyysisesti hyväkuntoisilla henkilöillä kortisolitasot nousevat vähemmän liikuntasuorituksen jälkeen (Luger ym. Tutkimusten mukaan liikunnalla on moniulotteisia vaikutuksia stressijärjestelmän toimintaan. Ajan myötä on mahdollista, että liikunta voisi toimia suojaavana tekijänä stressin kuormittavilla vaikutuksilta. Lapset eivät kuitenkaan eronneet toisistaan päivittäisen stressihorrnoniprofiilin suhteen (Kuvio 2). Helsingin yliopiston kehityspsykologian tutkimusryhmässä halusimme selvittää liikunnan mahdollista yhteyttä stressihormonitasoihin sekä stressiherkkyyteen lapsilla(Martikainen ym. Pitkittynyt korkea kortisolitaso (krooninen stressi) on kuitenkin elimistölle kuormittavaa(McEwen 2008) ja yhteydessä muun muassa ylipainoisuuteen, päättelytaitojen heikkenemiseen sekä masennusoireisiin (Brown ym. HPA-akselin aktivaatio on elintärkeää päivittäisen stressin aiheuttamista haasteista selviämiseen (Lupien ym. 2004). 2010; Hamer ym. Tutkimuksia, joissa näitä yhteyksiä olisi selvitetty lapsilla käyttäen luotettavia objektiivisia mittareita, ei kuitenkaan ole aikaisemmin tehty. Lisäksi HPA-akselin toiminta noudattaa selvää vuorokausirytmiä, jossa aktivaatio lisääntyy aamuyöstä, saavuttaa korkeimmat arvonsa heti heräämisen jälkeen ja vähentyy kohti iltaa (Oskis ym. Samoin hyväkuntoisten miesten on osoitettu reagoivan lievemmin psykososiaaliseen stressiin (Rimmele ym. On kuitenkin huomioitava, että tutkimuslöydös on saatu poikkileikkaustutkimuksesta, joten tämän perusteella ei voida ottaa kantaa löydöksen syy-seuraus -yhteyksiin. Suojaako liikunta stressiltä. 2009). Toisin sanoen, vaikka lasten stressihormonitasol olivat samanlaisia päivän aikana, paljon liikkuvien lasten stressiherkkyys jännittävässä tilanteessa ja sen jälkeen oli lievempää. Toisaalta voidaan myös ajatella, että liikkumattomuus on riskitekijä, joka altistaa voimakkaammalle negatiiviselle vaikutukselle lapsen kohdatessa paljon stressaavia tilanteita. 2009; Kantamaa ym. Tutkimuksessa keskityttiin objektiivisesti mitatun liikunnan yhteyksiin lasten päivittäiseen kortisoliprofiiliin sekä kortisolitasoi hi n psykososiaalisenstressitestin (Buske-Kirschbaum ym. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu että noin 60 minuuttia reipasta liikuntaa päivittäin tukee parhaiten hyvinvointia kouluikäisillä lapsilla (Strong ym. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää selvittää, voidaanko liikuntaa lisäämällä todella vaikuttaa lasten stressiherkkyyteen. 2009; Sagatun ym. Suositus 60 minuuttia reipasta liikuntaa päivittäin Tässä tutkimuksessa saatiin lisätietoa niistä mekanismeista, joiden kautta liikunta on yhteydessä hyvinvointiin. Lisäksi tämä vaikutus saattaa yleistyä koskemaan myös muita stressoreita, kuten psykososiaalista stressiä, ja tämä saattaa selittää paljon liikkuvien matalamman reaktion näissä tilanteissa (Hackney 2006), ja antaa viitteitä liikunnan ja hyvinvoinnin yhteyden taustalla vaikuttavista mekanismeista. Näiden löydösten johdosta on ehdotettu, että liikunta saattaisi vaikuttaa HPA-akselin toimintaan niin, että paljon liikkuvilla henkilöillä liikunnan aiheuttama stressireaktio on lievempi kuin vähän liikkuvilla (Hackney 2006). LIIKUNTA & TIEDE 50 • 412013 19. 1997) jälkeen. Esimurrosikäisillä lapsilla liikunta on yhteydessä fysiologiseen stressireaktioon Tutkimuksessa selvisi, että lapset jotka liikkuivat enemmän tai viettivät enemmän aikaa voimakkaasti kuormittavassa liikunnassa (tytöt ainakin 55 min ja pojat ainakin 77 min) reagoivat psykososiaaliseen stressiin lievemmin, tai heidän kortisolitasonsa eivät nousseet lainkaan stressitestin jälkeen (Kuvio 1). 2009). Tämän yhteyden taustalla vaikuttavat mekanismit eivät kuitenkaan ole kovin hyvin tunnettuja. 2005). 2007), naisten osalta eräässä tutkimuksessa löydös koski kuitenkin vain iäkkäämpiä henkilöitä (Traustadottir ym
l.akl.f'fl8fl kol<ooaosmOOril .!;. • . ~ 1 r ! 'i: 0,5 lC _ .. • D lreslamm8lnen komames • C 3 • ~ lcolmenles ; !! • E 2.5 ~ . Analyyseissa huomioitiin lapsen heräämisaika, sukupuoli, ikä, painoindeksi jaunen pituus sekä äidin koulutustaso ja lakritsinkäyttö raskauden aikana. 2 = > herätessä 15min 30min heräämisen jälkeen klo 10:30 klo 12:00 klo 17:30 nukkumaan mennessä KUVIO 2. C 2 :, ! 1.5 l e ~ . . melali'lkolmemes i 3,5 .. C Dkeskimmäinen kolmannes :('; SI 6 . Pylväät kuvaavat geometrisia keskiarvoja ja virhepalkit 95 % luottamusväliä. Ryhmät eivät eronneet merkitsevästi toisistaan. E . Syljestä mitatun vuorokausikortisolin määrä (nmol/1) liikunnan kokonaismäärän suhteen 8-vuotiailla lapsilla. 4,5 r -; ~ -· . Syljestä mitatun kortisolin määrä (nmol/1) liikunnan kokonaismäärän suhteen 8-vuotiailla lapsilla ennen ja jälkeen stressitestin.Pylväät kuvaavat geometrisia keskiarvoja ja virhepalkit 95 % luottamusväliä. matalin kolmannes .!:: ... Analyyseissa huomioitiin testin aloitusaika, sukupuoli, ikä, painoindeksi jaunen pituus sekä äidin koulutustaso ja lakritsinkäyttö raskauden aikana. 20 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. * lineaarinen trendi merkitsevä (P< 0.05) 12 10 :S = .;, ('; Liikunnan kokonaismäärä ... 4 . llht l!tiar,ne Omin lOmln 20min 30m ln 45min stressitestin JaKUVIO 1. . 8 i . • . ylin kolmannes ~ (/) (/) t: 4 ~ 18 ~ ... .
S., Gunnar, M. Attenuated free cortisol response to psychosocial stress in children with atopic dermatitis. Effects of stress throughout the lifespan on the brain, behaviour and cognition. Sekä lapset että heidän vanhempansa antoivat tutkimukseen kirjallisen suostumuksen. A., Kyle, S. Associations between sport and screen-entertainment with mental health problems in 5-year-old children. 2013. The Journal of ClinicalEndocrinology and Metabolism 98 (4), E619-627. Pediatrics 123 (5), 1263-1268. Hamer, M., Stamatakis, E, & Mishra, G, 2009. Psychoneuroendocrinology 30 (4), 392-402. & Rowlands, A. Tämän syntymäkohorttitutkimuksen (Glaku-tutkimus) alkuperäisenä tutkimuskysymyksenä oli selvittää äidin raskaudenaikaisen lakritsinkäytön vaikutuksia lasten kehitykseen. Higher levels of physical activity are associated with lower hypothalamic-pituitary-adrenocortical axis reactivity to psychosocial stress in children. Evidence based physical activity for school-age youth. J., Daniels, S. M., Rowland, T., Trost, S. & McEwen, B. The New England Journal of Medicine 316 (21 ), 1309-1315. 2004.Association of depression with medical illness: Does cortisol play a role. Kortisolitasoja mitattiin lasten antamista sylkinäytteistä (Salivette, Sarstedt, Numbrecht, Germany). Mittarit: Liikuntaa mitattiin ranteessa pidettävillä aktigrafeilla, eli kiihtyvyysantureilla (Actiwatch AW4, Cambridge Neurotechnology Ltd., UK). & Räikkönen, K. & Heyerdahl, S. Psychoneuroendocrinology 32 (6), 627-635. Martikainen, S., Pesonen, A, K,, Lahti, J,, Heinonen, K., Feldt, K., Pyhälä, R., Tammelin, T., Kajantie, E., Eriksson, J. & Pate, R. 2009. Traustadottir, T., Bosch, P. H., Ebeling, H. R., Dishman, R. G., Strandberg, T. 1997. 2013. W., Loriaux, D. Physiologic adaptations to physical training. Emotional and behavioral problems in relation to physical activity in youth. Acta Paediatrica (Oslo, Norway: 1992) 98 (6), 1037-1043. The Journal of Pediatrics 146 (6), 732-737. Oskis, A., Loveday, C., Hucklebridge, F., Thorn, L. Psychological distress, television viewing, and physical activity in children aged 4 to 12 years. The Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism 98 (4), E619-627. 2005. & Heinrichs, M. & Matt, K. Psychosomatic Medicine 59 (4), 419-426. A., Pivamik, J. R. Kantomaa, M.T., Tammelin, T. 2005. K., Lahti, J., Heinonen, K., Tammelin, T., Kajantie, E,, Eriksson, J., Strandberg,T. P. S. Sagatun, A., Sogaard, A. Parfitt, G., Pavey, T. Expert Review of Endocrinology & Metabolism 1 (6), 783-792. & Eston, R. Liikkumiseen kannustaminen sekä koulussa että vapaa-ajalla on suositeltavaa. 2012. B., Gallucci, W. The association between weekly hours of physical activity and mental health: A three-year follow-up study of 15-16-year-old students in the city of osio, norway. Ohjatun urheilutoiminnan lisäksi esimurrosikäisillä lapsilla vapaa liikkuminen, ja esimerkiksi fyysisesti aktiivinen leikki, ovat terveyden kannalta tärkeitä liikunnan muotoja. 1997), jossa lasten tuli kertoa tarina sekä tehdä laskutoimituksia heitä arvioivan paneelin edessä. McEwen, B.S. Parfitt, G. Griffiths, L.J., Dowda, M., Dezateux, C. European Journal of Pharmacology 583 (2-3), 174-185. C,, Marti, B., Seiler, R., Mohiyeddini, C., Ehlert, U. Buske-Kirschbaum, A., Jobst, S., Wustmans, A., Kirschbaum, C., Rauh, W. Biological Psychiatry 55 (1). & Trudeau, F. The HPA axis response to stress in women: Effects of aging and fitness. 2010. C., Must, A., Nixon, P. & Taanila, A, M, 2008. 1791-1797. Acute hypothalamic-pituitary-adrenal responses to the stress of treadmill exercise. Nature Reviews.Neuroscience 10 (6), 434-445. 2005). Journal of Pediatrics 161 (1), 160-162.e1. 2007. 2009. 2006. J., Bjertness, E., Selmer, R. SILJA MARTIKAINEN, PsM Kehityspsykologian tutkimusryhmä Helsingin yliopisto Sähköposti: silja.martikainen@helsinki.fi NÄIN TUTKITTIIN: Tutkimuksen osallistujat: Poikkileikkaustutkimukseen osallistui 258 8-vuotiasta lasta, jotka olivat syntyneet Helsingissä maalis-joulukuussa 1998. G., Strandberg, T. Higher levels of physical activity are associated with lower hypothalamic-pituitary-adrenocortical axis reactivity to psychosocial stressin children. Martikainen, S., Pesonen, A. Luger, A., Deuster, P. & Heim, C. Näytteet kerättiin vuorokauden eri aikoina sekä standardoidun stressitestin yhteydessä (Buske-Kirschbaum ym. V. K., Gutin, B., Hergenroeder, A. Diurnal patterns of salivary cortisol across the adolescent period in healthy females. Acta Paediatrica (Oslo, Norway · 1992) 94 (12). 2008. Medicine and Science in Sports and Exercise 40 (10), 1749-1756. & Hellhammer, D. 1-9. Alkuperäinen tutkimusartikkeli: Martikainen, S., Pesonen, A. 2007. Strong, W.B., Malina, R. Tässä tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että liikunnan intensiteetti ja korkea liikunnan kokonaismäärä olivat molemmat yhteydessä matalampaan stressireaktioon. Psychoneuroendocrinology 34 (3), 307-316. Physical activity and psychiatric problems in children. C., Gold, P. LÄHTEET Brown, E.S., Varghese, F. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7, 30. LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 21. E. P. E. Stress and the neuroendocrine system: The role of exercise as a stressor and modifier of stress. 2009. L. T., Montgomery, L. G. Rimmele, U., Zellweger, B. & Clow, A. E. R. BMC Public Health 7, 155. 1987. The relationship between children's habitual activity level and psychological well-being. Lupien, S.J., McEwen, B. K., Lahti, J., Heinonen, K., Feldt, K., Pyhälä, R., Tammelin, T., Kajantie, E., Eriksson,]. Hackney, A.C. Trained men show lower cortisol, heart rate and psychological responses to psychosocial stress compared with untrained men. Central effects of stress hormones in health and disease: Understanding the protective and damaging effects of stress and stress mediators. M., Blimkie, C. 2005. Liikunnan kokonaismäärä ja voimakkaasti kuormittavassa liikunnassa vietetty aika jaettiin kolmanneksiin sukupuolen mukaan. Children's physical activity and psychological health:The relevance of intensity. &: Räikkönen, K. & Räikkönen, K. S. & Chrousos, G
Elokuun lopulla yliopisto järjesti järjestyksessään kahdeksannen kaikkien tiedekuntien yhteisen tohtori ja maisteripromootion. KESKINEN, pääsihteeri Liikunta & Tiede 50 vuotta 1980-luku Mitä liikuntalailla saavutettiin. Huolimatta siitä, että liikuntakulttuurin ominaispaino oli vuosikymmenien mittaan voimistunut, arvolataukset olivat useilla tahoilla olleet nuivia; joko uusi tieto liikunnasta ei ollut saavuttanut vastakaikua tai se ei yksinkertaisuudessaan tuntunut tärkeältä. Heikki Klemola artikkelissa Mitä liikuntalailla saavutettiin, Stadion 211980 22 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 412013. .... Jyväskylän yliopiston yhteyteen koulutus siirtyi vuonna 1963 kasvatusopillisena opintosuuntana ja vakiinnutti sen jälkeen asemansa omaksi tiedekunnaksi. Liikunnanopettajakoulutus alkoi Helsingin yliopistossa vuonna 1882. Tässä yhteydessä Presidentti Sauli Niinistö myös promovoitiin liikuntatieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Liikuntatiede omana tieteenalana alkoi kehittyä Helsingin "Jumpan" jälkeen käytännöllisesti katsoen alusta. Liikuntalakiesityksen käsittely eduskunnassa antoi kuitenkin uuden sävyn: kaksisataa kansanedustajaa keskusteli liikunnan ja urheilun asioista vajaan kahden kuukauden aikana enemmän kuin parlamentissa koskaan ennen yhteensä ... Tänä päivänä LTS liikunnan tiedeviestijänä ja Liikuntatieteellinen tiedekunta liikuntatieteen tutkimusja koulutuslaitoksena muodostavat työparin, joka on rakentamassa sekä entistä parempaa Suomea että edistämässä maamme koulutusosaarnista. Liikuntatieteellisen tiedekunnan ja sen laitosten kehitys onkin ollut todellinen menestystarina. Suomenkielinen opettajainkoulutus alkoi Jyväskylän yliopiston edeltäjässä ja sen alkua markkeeraavassa Seminaarissa 150 vuotta sitten. Maamme opettajankoulutus on sen jälkeen vuosikymmenten aikana kehittynyt pitkin harppauksin, ja se tunnetaan tänä päivänä sekä korkeasta laadusta että suuntautumisesta tasa-arvoisuuden edistämiseen. Koulutusosaamista voidaan viedä maihin, jotka voivat ouaakehityshaasteen vastaan oman koulutusja tutkirnusjärjestelmänsä kehittämiseksi. Kehitys on sen jälkeen ollut nopeaa, ja nyt 50 vuotta myöhemmin Liikunnan uedepohjan voidaan katsoa kattavan kaikki liikuntatieteen osa-alueet. Hän mainitsi pitämässään puheessa mm., että "suomalainen koulutusmalli, jossa kaiki/.le tarjotaan taustaan, sukupuoleen, kieleen ja lwlttuuriin lw.tsomatta samat oppimismahdollisuudet, on kova haaste vielä kovin monessa maassa". Jyväskylän yliopisto ja sen liikuntatieteellinen tiedekunta tunnetaan tänä päivänä kansainvälisesti merkittävänä liikunnan tutkimusja koulutuskeskuksena. Vaikka Suomenkin koulutusjärjestelmässä on edelleen paljon kehitettävää, "Suomen on toimittava päättäväisesti ja edistettävä koulutusvientiään.n Kuluvana vuonna omaa 80-vuotista historiaansa juhlii myös Liikuntatieteellinen Seura LTS, jonka panos on ollut merkittävä suomalaisen liikunnanopetuksen, liikuntatieteen sekä erityisesti liikunnan tiedeviestinnän kehityksessä. 5~ Liikunta & Tiede POLTTOPISTEESSÄ Liikuntatieteen vuosi2013 K uluva vuosi on niin liikuntatieteelle kuin koko suomenkieliselle kulttuurille todellinen juhlavuosi. Näin liikuntatiede luo perustan käytännöllisesti katsoen kaikkiin liikunnan ammatteihin. LTS on koko olemassa olonsa ajan toiminut hyvässä yhteistyössä sekä Liikuntatieteellisen tiedekunnan että Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen kanssa. Liikuntatieteellinen Seura onnittelee lämpimästi juhlivaa Liikuntatieteellistä tiedekuntaa ja kiittää hyvästä kumppanuudesta vuosikymmenten varrella! ANTTI UUTELA, puheenjohtaja KA RI L. Nykyiseen muotoon kehittynyt koulumalli, jossa kaikille tarjotaan yhtäläinen mahdollisuus koulutukseen yksilön omasta taustasta riippumatta kelpaa esimerkiksi mille tahansa muulle maalle
Paavo Seppänen Liikunta ja kansainvälinen yhteisymmärrys kongressiesitelmään perustuvassa artikkelissaan, Liikunta ja tiede 411982 Urheilun uusi funktio. ].P. . Varsin tasaiseen työskentelytahtiin edennyt liikunnan tutkimus sai sysäyksen yllättävältä taholta. Vaikka huoli urheilun käytöstä kansainvälisen valtataistelun ja kylmä sodan välineenä on perusteltu, urheilu itse näyttää sisältävän myös sellaisia elementtejä, jotka voivat toimia kansojen ja kansakuntien välisiä jännityksiä lieventävänä varaventtiilinä. Jyväskylässä olin kuulevinani tämän suuntaisia toiveita. Kiireellisin tehtävä on valtakunnallisen kokonaissuunnitelman laatiminen liikuntatieteellisen tutkimustyön tarpeesta sekä sitä suorittavista toimintayksiköistä. Ovatko esim. Hyllyterylle tiedolle maksajat eivät anna arvoa. Voisivatko päivät rohkaista paitsi tutkijoiden välistä vuoropuhelua, myös tutkijoiden ja tiedon soveltajien välistä keskustelua. On ryhdytty kysymään, miten uutta tietoa voidaan soveltaa eli mitä hyötyä siitä on. Ylhäältä päin haluttiin ja myös uskottiin voitavan ohjata tutkimusta tärkeinä pidettyihin kohteisiin. .... . Onko löytymässä jotain tärkeää, jaloa ja motivoivaa tilalle muutakin kuin raha ja oma etu. Roos artikkelissa Liikunta elämäntapamme kuvastimena, Liikunta ja tiede 2/1989 Tutkimusta ilman holhousta ... Mitkä ne ainakin osittain uudet urheilun funktiot voisivat olla. Viimeistään nyt on aika kysyä, mitkä ovat liikuntatieteellisen tutkimuksemme tarpeet ja tavoitteet ja mitä pitäisi tehdä. . Jatkossa kannattaakin pohtia, voisivatko liikuntatieteen päivät virittää hieman enemmän vuorovaikutusta osanottajien välillä. Tiedepolitiikan suuntaviivoista puhuttaessa esitettiin näkemys siitä, että myös tavallisten kansalaisten tarpeita ja toiveita tulisi kuulla tiedepolitiikkaa tehtäessä. Siinä olisi urheilujohtajille ja ideologeille vähän pohdittavaa. Kun tutkimusta tekemällä on hankittu kasvavia tietovarantoja ja tiedon tekemisen hinta on arvioitu korkeaksi, on kiinnostus tietovarantojen hyödyntämiseen lisääntynyt voimakkaasti. lasten ja nuorten kehitystä ja harrastusta tukevat ja palvelevat funktiot niitä, joita liikunta oikein ja uusilla tavoilla toteutettuna voisi entistä paremmin palvella. Missä ja miten tämä voidaan toteuttaa on mielenkiintoinen kysymys. Aarni Koskela artikkelissa Tutkimuksesta käytäntöön: viestintäkaaoksen korjaaminen, Liikunta ja tiede 111985. Kansainvälisen valtataistelun välineenä urheilu tähän tuskin pystyy. Messujen kaltaista liikuntatieteen katselmusta tarvitaan. Risto Telama pääkirjoituksessa Kehittyvä liikuntatutkimus, Liikunta ja tiede 511985 Liikuntatieteen messut vuorovaikutuksen toriksi. . Risto Telama pääkirjoituksessa Liikuntatieteen messut, Liikunta ja tiede 1/1986 Maksaja kysyy hyötyä ... . liikuntatieteellinen Seura tilaisuuksien pääjärjestäjänä toteuttaa siinä tieteellisen seuran yhtä tärkeää tehtäväänsä. ... LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 23. Johtava periaate ohjelmassa onkin ollut, että viime kädessä riippuu tutkijoista ja tutkimusyksiköistä kuinka hyvää tutkimusta tehdään. Uudessakin ohjelmassa esitetään tärkeitä tutkimuskohteita, mutta niiden esittämisen henki on käsitykseni mukaan pikemminkin tiedottava, suosittava ja keskustelua virittävä kuin tutkimusta holhoava. Ehkä kilpaja huippu-urheilussa ei yhteinen "isänmaan puolesta" -henki enää omaa sitä painoa kuin ennen. ... Nyt voidaan kysyä, voiko liikunnasta puhua elämäntapana, siinä mielessä kuin yllä elämäntapa on käsitetty. 1980-luku alkoi poikkeuksellisissa merkeissä. . . L Yhteistyötä ei kilpavarustelua ... liikunta ei ole suoranainen elämäntapa, se vain on yksi alue, jolla elämäntapa ilmennetään, toteutetaan käytännössä. Näiden elementtien hallitsevuus kansainvälisessä urheilussa ei kuitenkaan ole itsestään selvä asia. Toisin sanoen lenkkipolulla, tenniskentällä tai slalomrinteessä toisiaan tapaavia ei vielä sen perusteella voi määritellä elämäntavallisesti yhteen kuuluviksi. Pääsihteeri Joel Juppi pääkirjoituksessa Urheiluideologeille ja johtajille pohdittavaksi, Liikunta ja tiede 511884 Liikunta elämäntapa. Juhani Ilmarinen pääkirjoituksessa Yhteistyötä ei kilpavarustelua, Liikunta ja tiede 2/1982 Kansainvälisessä yhteisymmärryksessä ... Viimeksi kuluneina vuosikymmeninä ei ole riittänyt se, että tutkija on esittänyt raportissaan uutta tietoa. 1970-luvun tiedepolitiikassa oli havaittavissa holhoavaa otetta. Vastaukseni on kyllä ja ei. Nyt holhoamisesta ollaan luopumassa. Opetusministeriö voi vain luoda edellytykset tutkimukselle ja seurata tutkimuksen edistymistä ja tuotoksia ... liikunta voi samanaikaisesti olla monien erilaisten elämäntapojen osa. Tieto UKK-instituutin perustamisesta Tampereelle hätkähdytti erityisesti Jyväskylän liikuntatieteellistä tiedekuntaa. Sitä pidetään epäonnistuneena sijoituksena. Hätääntymisen sijasta monien mielestä olisi tiedekunta voinut nähdä asiassa oman toimintansa kannalta myöskin edullisia puolia. .... On syytä tuoda tarkastelun kohteeksi niin liikunnan tiedepolitiikan suuntaviivat kuin tutkimustyön hedelmät. Tämän lisäksi Kuopion korkeakoulu valmistelee suunnitelmiaan liikunnan ja lääketieteen yhdistämisestä sekä kilpailevista opintosuunnista Jyväskylän kanssa ... Urheilun onkin itse kyettävä tämä asema hankkimaan ja sitä puolustamaan
Teksti:TUULA AIRA, LASSE KANNAS, JORMA TYNJÄLÄ, JARI VILLBERG, SAMI KOKKO Nuorten liikuntaaktiivisuus romahtaa • • • • • murrosrassa onko mitään tehtävissä?
Suomalaisnuorten liikunta-aktiivisuus vähenee iän karttuessa selvästi, pojilla jopa muita maita enemmän. Myös nuorten liikkumisen syyt ja harrastetut liikuntalajit muuttuvat iän myötä. 27 Turkki ZZ Latvia 26 Islanti )5 Saksa 25 Alankomaat 24 Portugali 23 Lienua 23 Ranska 21 Kreikka 21 Sveitsi 20 Ruotsi 19 Viro 19 Venäjä t:::U::l T anslca t::l6:J Italia ClQJ 10 20 30 40 50 30 30, 29 29 28 28 27 21 Unkari 25 Slcwenia 25 Latvia Z'5 Alankomaat 24 ; Turkki 23 IsoBritannia C zz Puola zz K,-eikka Z l Saksa 21 Islanti 20 Portugali L..19,.....J Be~ia 19 1 1 Liettua Cl8::J Norja cta=J Venäp c::I8::J Viro c:1Z:J Ranska cn:::J Sveitsi Cl6:J Ruotsi CDC Tacuka CIZl Italia aDJ USA ::1 ===3;: 3;:==::; Armenia ~~ ==::i2:;9==::: Irlanti t! ==::.z:aa==::: Slovakia ~r==::.2;;1==..= Grönlanti ::, =::::2:::s~=::: Espanja t:1 ==2~5i:=::::; lselcki 25 Kanada ~, :::::22:S: 5==:J Luxemburg 1 t:, =~2• 4=:J Ukraina . Irlanti Espanja Itävalta SUOMI Armenia Ukraina MaJcedonia Romania Luxemburg Slovenia Puola Kroatia Kanada USA Grönlanti 38 34 34 32 32 32 31 31 31 31 30 Irlanti Itävalta USA SUOMI Luxemburg Kroatia Grönlanti Slovakia Tselcki Kanacfa Ukraina Romania Makedonia Espanja Armenia 13-v. Kohtaavatko seurojen ja järjestöjen tarjonta ja nuorten monet erilaiset liikunnan harrastamisen tavat ja tarpeet. LIIKU NTA& Tifft: 50 •4/20 13 25. 15-vuotiaista pojista enää vajaa viidennes täyttää liikuntasuosituksen, tytöistä joka kymmenes. 24 Puola 23 K,-oatia 22 Latvia 22 Makedo nia 22 Unkari 21 Slovenia Itävalta Alanlcomaat Kreikka liettua IsoBritannia Turkki SUOMI Belgia Romania Islanti Tanska Ranska 10 20 30 40 50 N uorten liikunta-aktiivisuuden iänrnukainen väheneminen eli drop off-ilmiö on ollut havaittavissa jo usean vuosikymmenen ajan. 11-v. Miten liikunta nivoutuisi paremmin nuorten arkeen. 2013a, 20136). Liikuntasuosituksen täyttävien 15-vuotiaiden Dl J ZII 20 ~ ~ ~ t:::nCl r::::p:::i CI6:J 1=16::J CJ;S:::l ~ ClP Portugali CID Saksa ~ Viro t:I3:'I Venäjä 03:) Ruotsi t:13:J Norja tl2J Sveitsi t:Iz:l Italia m:i 10 20 30 40 50 KUVIO 1. 36 34 34 31 31 Unkari 30 Slovakia 34 • Ts.ekki 28 Iso-Britannia a 28 Belgia ,2 7 Nor-ja \. 43 15-v. Liikuntasuosituksen täyttävien (liikuntaa jokaisena edeltävän viikon päivänä vähintään 60 minuuttia) 11-, 13ja 15-vuotiaiden poikien osuudet vuonna 2009/2010 eri maissa(%). Suomalaisnuorten liikunta-aktiivisuus vähenee kansainvälisesti tarkasteltuna huomiota herättävän jyrkästi; suomalaispoikien liikunta-aktiivisuus vähenee Suomessa enemmän kuin missään muussa tutkitussa 36 Euroopan ja Pohjois-Amerikan maassa. Keväällä julkaistu WHO-Koululaistutkimuksen aineistoon perustuva tutkimus kertoo ikäryhmien välisten erojen jopa kasvaneen 2000-luvulla (Aira ym
Liikuntasuosituksen täyttävien (liikuntaa jokaisena edeltävän viikon päivänä vähintään 60 minuuttia) 11-, 13ja 15-vuotiaiden tyttöjen osuudet vuonna 2009/2010 eri maissa(%) 26 UIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013. Sen sijaan vähintään viitenä päivänä viikossa liikkuvia koululaisia oli selvästi enemmän, mutta iän myötä tapahtuva liikunta-aktiivisuuden väheneminen näkyi myös tässä nuorten joukossa. Vastaavaan liikunta-aktiivisuuteen 11-v. Vuonna 2010 11-vuotiaista pojista liki kolme neljästä ja samanikäisistä tytöistä lähes kaksi kolmesta liikkui vähintään viitenä päivänä viikossa ainakin tunnin päivässä. Vastaavasti päivittäin vähintään tunnin liikkuvien 15-vuotiaiden suomalaistyttöjen osuus oli 58 prosenttia pienempi kuin 11-vuotiaiden. 15-v. suom alaispoikien osuus oli 55 pro senttia pienem pi kuin 11 -vuotiaiden. 1 ·-! 1 i 19 1 = i 1 T 10 20 30 40 50 Grönlanti USA Tsekki Armenia KaMda Alankomaat Luxemburg Makeclonia czo 1 ~ ~ fUJ tt3:J tI3:J Latvia Slovakia f:l2J Irlanti Liettua Slovenia SUOMI Puola Viro Belgia Islanti Ruotsi Unkari Turkki Iso-Britannia Saksa Norja Itävalta Ukraina Espanja Kroatia Tanska Romania Venäjä Sveitsi Portugali Ranska Kreikka Italia 10 20 30 40 50 KUVIO 2. Liikunta-aktiivisuus laskee erityisesti 13 ja 15 ikävuoden välillä. Vielä 11 ja 13 vuoden iässä suomalaisnuoret sijoittuvat suositusten mukaisen liikuntaaktiivisuuden kansainvälisessä vertailussa verrattain korkealle. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten tyttöjen liikunta-aktiivisuuden drop off oli seitsemänneksi jyrkintä. Irlanti Itävalta Makedonia Grönlanti Espanja Ukraina SUOMI USA Tsekki Puola KaMda Unkari Slovakia Armenia Saksa Romania Slovenia Kroatia Alankomaat Turkki Iso-Britannia Luxemburs Latvia Ruotsi Norja Liettua Islanti Viro Belgia Portugali Kreikka Venäjä Sveitsi Tanska Ranska Italia Grönlanti Irlanti USA Tsekki Latvia SUOMI Itävalta Armenia Kanada Ukraina Luxemburs Espanja Makedonia Slovakia Slovenia Kroatia Alankomaat 1 Saksa Puola Romania Turkki Liettua Iso-Britannia Belgia Islanti Viro Unkari Ruotsi Tanska Venäjä Sveitsi Kreikka Portugali Ranska Norja Italia 10 20 30 40 50 ,.. Suomalaiset 11ja 13-vuotiaat pojat täyttivät liikuntasuosituksen neljänneksi yleisimmin ja tytötkin ylsivät seitsemän aktiivisimman maan joukkoon. ,.. 13-v. Tosin kuvioista 1 ja 2 nähdään myös, että nuorista varsin pieni osuus täytti liikuntasuosituksen vuonna 2010
20ll). 20ll, ks. llv . ylsi 15-vuotiaista pojista vajaa puolet ja tytöistä runsas kolmannes. Tärkeä havainto oli myös se, että urheiluseurassa liikuntaa harrastavien keskuudessa oli yllättävän vähän liikuntasuosituksen mukaisesti liikkuvia nuoria, etenkin 15-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa. 80 ••• 69 15 V. Sen sijaan 15-vuotiailla tytöillä ulkonäkösyyt ja painonhallinta motivoivat liikkumaan yleisemmin kuin nuoremmissa ikäryhmissä. Vuonna 2010 kaksi kolmesta l I-vuotiaasta tytöstä ja pojasta arvioi omat liikuntataitonsa vähintään hyviksi, kun 15-vuotiaista pojista tätä mieltä oli enää hieman yli puolet (58 prosenttia) ja tytöistä joka toinen ( 49 prosenttia). Sen sijaan arkisemmat lajit, kävely ja lenkkeily, yleistyivät vanhimmissa ikäryhmissä. Ydinkysymys onkin, kuinka juurruttaa urheiluseuroissa sellaista toimintaa, jossa huomioidaan sekä urheilijan polulle 100 • . Liikkumisen itsearvioidut syyt ja liikuntalajit muuttuvat iän myötä Suomalaisnuorten kokemukset omista liikuntataidoistaan muuttuivat iän myötä kriittisemmiksi. Liittyykö liikunta-aktiivisuuden väheneminen nuorten kypsymiseen kohti aikuisuutta vai löytyykö ilmiön selitys pikemminkin ympäröivästä modernisoituneesta elinympäristöstä (lago 2011) tai muista ulkoisista tekijöistä. 13-15 vuoden iässä urheiluseuroissa harrastavien keskuudessa on kuitenkin yhä kasvava joukko niitä nuoria, joiden harrastusmotiivissa menestymisen halu vähenee ja elämyksellisyys, "relahakuisuus" ja "urheiluhengailu" oman liikuntaharrastuksen motiiveina voimistuvat. Esimerkiksi jalkapallo, hiihto, laskettelu ja uinti menettivät harrastajia ikävuosien ll ja 15 välillä. 77 • •• . Tämä viestii siitä, kuinka tärkeää urheiluseuratoiminnan kehittämisen ohella on löytää ratkaisuja myös urheilua harrastavien arkiliikunnan huomattavalle lisäämiselle. Ylåkouluiåssä tapahtuu muutoksia myös nuorten suosimissa liikuntalajeissa. 13 V. Aikuiset määrittelevät pitkälti urheiluseurojen toiminnan luonteen urheilun ja siinä kehittymisen ehdoilla. Vähintään viitenä päivänä viikossa vähintään tunnin päivässä liikkuvien poikien ja tyttöjen osuudet (%) urheiluseuratoimintaan osallistumisen ja iän mukaan vuonna 2010. Drop-off-ilmiön syitä voidaan kuitenkin pohtia. LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 27. Liikuntapoliittisesti ja liikuntakasvatuksellisesti keskeisiä kysymyksiä ovat, miten saadaan lisättyä nuorten arkiliikuntaa ja toisaalta kohtaavatko liikuntajärjestöjen ja urheiluseurojen tarjoamat harrastusmahdollisuudet riittävästi kaikkia nuoria ja heidän liikuntaan liittyviä tarpeitaan. 64 ••• 60 SS 51 40 20 Osallistuu Ei osallistu Osallistuu Ei osallistu Pojat Tytöt Urheiluseuratolmintaan osallistuminen KUVIO 3. myös Craggs ym. Niin ikään useiden liikkumisen syiden, kuten hauskanpidon ja kavereiden tapaamisen merkitys vähenivät iän lisääntyessä. Mielenkiintoinen tulos oli myös se, että suomalaisnuorten liikunta-aktiivisuus väheni yläkouluiässä riippumatta ruutuajan määrästä, asuinpaikasta, perherakenteesta tai siitä, aikoiko jatkaa opiskelua lukiossa vai ammattikoulussa. Kansainvälisestikin liikunta-aktiivisuuden vähenemistä nuoruudessa selittäviä pitkittäistutkimuksia on tehty verrattain vähän (Dumitch ym. Liikkujan polun kynnyksiä tunnistamaan Nuorten liikunta-aktiivisuuden muutosten luotettava selittäminen vaatisi jatkossa pitkittäistutkimusta ja lisäksi myös aiheeseen pureutuvaa laadullista tutkimusta. Urheiluseuratoimintaan osallistuvien liikunta-aktiivisuus vähenee muita loivemmin Vaikka urheiluseuroissa liikkuvien nuorten kokonaisliikunta-aktiivisuus väheni iän myötä, seuroissa urheilevilla, erityisesti pojilla, liikunta-aktiivisuuden drop off oli loivempaa kuin urheiluseuraan kuulumattomilla nuorilla (kuvio 3)
On kuitenkin tärkeää löytää uusia keinoja, joilla saadaan mahdollisimman moni nuori pysymään urheiluseuroissa murrosiässä ja sen jälkeen. Yhtä tärkeää on vähentää liikunnallisesti passiivista aikaa muun muassa koulupäivän pitkien isturnisjaksojen katkomisella. Liikkumisen mahdollisuuksia tulee olla kaikilla asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Liikunnan lisääminen ei ole välttämättä heille realistinen tavoite. Myös ylåkouluiässä tulee toimenpiteitä kohdentaa muun muassa sen mukaan kuinka aktiivisia tai passiivisia kohderyhmän nuoret ovat. Paikallistason ratkaisuja kaivataan esimerkiksi koulumatkojen ja välituntien aktivoimiseen. Laajojen nuorisojoukkojen motivoiminen ylläpitämään lapsena aloitettu liikuntaharrastus edellyttää urheilijan polun rinnalle monentyyppisiä muita liikkumispolkuja, niiden rakentamista ja eri poluille siirtymisen mahdollistamista. M urro siässä ilm enevälle liikunta-aktiivisuuden vähenem iselle on tuskin löydettävissä yhtä ainoaa syy tä tai sel itystä, vaan kyse on pikem m inkin m onen tekijän sum m asta. Tarvitsem m e liikunta-aktiivisuuden dro p off -ilm iön loiventam iseen tähtääviä toim ia, joissa huom ioidaan m uun m uassa seuraavia asioita: • Nuorten toiveet ja tarpeet agendalle Liikuntatoimintaa tarjoavien ja järjestävien tahojen tulisi ottaa huomioon nuoruudessa muuttuvat liikkumisen syyt ja kiinnostuksen kohteet. Kynnystä tulla mukaan ensikertalaisena urheiluseuratoimintaan myöhemmin murrosiässä tulee madaltaa. • Liikkumisen polkuja avaamaan Urheilijan polku on kiinnostava uusi konsepti, joka edesauttaa kilpaja huippu-urheilussa menestymistä tavoittelevien nuorten kehittymistä. TUULA AIRA, TtM Projektitutkija Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: tuula.aira@jyu.fi LASSE KANNAS, LitT Dekaani, terveyskasvatuksen professori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: lasse.kannas@jyu.fi JORMA TYNJÄLÄ, LitT Terveystiedon lehtori Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti :jorma. Myös lasten, nuorten ja heidän perheidensä vapaaajan ohjattuja ja omatoimisia liikkumistilanteita tulee tunnistaa ja tukea sekä löytää vaihtoehtoja liialliselle ruutuajankäytölle. Tiedämme näistä nuorten liikkumispoluista ja liikkumisurista liian vähän. Tämän taitekohdan jälkeen nuorten liikkuminen tyypillisesti vähenee ja liikkumisen syyt muuttuvat. • Toimenpiteiden kohdentaminen tärkeää Suuri osa nuorista liikkuu vielä alakoulun viimeisillä luokilla aktiivisesti. Mahdollisimman varhaiset toimet lasten ja heidän perheidensä liikkumisen edistämiseksi ovat tärkeitä. tynjala@jyu.fi JARI VILLBERG, YTM Projektitutkija Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti:jari.villberg@jyu.fi SAMI KOKKO, TtT yliopistotutkija Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sami.p.kokko@jyu.fi 28 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Hyvän aktiivisuustason ylläpitämiseen tähtääviä toimia tarvitaan tässä vaiheessa. lähteneiden että liikunt aa m uista syistä harra stavien nuorten tarpeet. Olennaista on motivoida ja aktivoida vanhemmat mukaan näihin toimiin. Toivottavaa olisi, että entistä useampi seura tarjoaisi toimintaa myös niille nuorille, joiden tavoitteet eivät yllä kilpaurheiluun, vaan liikkumiseen harrastusmielessä. Sen sijaan liikunta-aktiivisuuden lisäämiseen tähtääviä toimia tarvitaan jo alakoulussa vähän liikkuville nuorille, paljon aikaansa viihdemedian ääressä viettäville tai ylipainoisille nuorille. Nuorten mielipiteiden selvittäminen ja kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää. • Ajoitus tavoitteen mukaisesti Liikunta-aktiivisuuden vähenemisen ennaltaehkäisemiseksi toimenpiteet tulisi ajoittaa viimeistään alakoulun ja yläkoulun siirtymävaiheeseen. • Koulupäivä, välitunti, istumiskatko arjen mahdollisuudet käyttöön Lasten ja nuorten arki sisältää lukuisia tilanteita ja ympäristöjä, joissa liikkumista voidaan edistää ja liikunta-aktiivisuuden vähenemistä ennaltaehkäistä. Urheiluseurat tekevät erinomaista työtä nuorten liikuttamiseksi. • Urheiluseurassa kynnys matalalle Suomalainen liikuntajärjestökenttä on ainutlaatuinen ja sen toimintaedellytykset tulee turvata
tekijät esittävät liikuntapoliittiseen keskusteluun nostettaviksi seuraavia toimenpide-ehdotuksia. Suomalaisnuorten liikunta-aktiivisuus väheni yläkouluiässä riippumatta ruutuajan määrästä, asuinpaikasta, perherakenteesta tai siitä, aikoiko jatkaa opiskelua lukiossa vai ammattikoulussa. UIKUNTA& TIEDE 50 • 4/2013 29. M. Dumith, S. Teoksessa: Valtion liikuntaneuvosto (toim.) Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta 7 Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3. Commentary: Age-related decline in physical activity during adolescence-an opportunity to reflect on intervention design and key research gaps. & Kokko, S. Jyväskylän yliopisto. Drop off -ilmiön aikatrendejä ja kansainvälistä vertailua WHO-Koululaistutkimuksen (HBSC-Study) aineistoilla 1986-2010. Päättäjille purtavaksi L iikunta-aktiivisuuden drop off -ilmiön ehkäisemiseksi ja loiventamiseksi vaaditaan konkreettisia toimia päätöksentekijöiltä. F. 2011. 2011. HIIPUVA LIIKUNTA NUORUUSIÄSSÄ. Drop-off-ilmiön aikatrendejä ja kansainvälistä vertailua WHOKoululaistutkimuksen (HBSC-Study) aineistoilla 1986-2010. (vain internetjulkaisu) https:// www.jyu.fi/sport/laitokset/tutkimusyksikot/tetk/julkaisusarja/dropoffjulkaisu Tiivistelmäraportti: Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. C., Gigante, D. 2011. R. Liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässä. Valtion liikuntaneuvoston julkaiseman raportin Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta. P., Domingues, M. • Liikuntapaikkamaksujen poistaminen alle 18-vuotiailta LÄHTEET: Craggs, C., Corder, K., van Sluijs, E. & Griffin, S. & Kokko, S. http://www. International journal of epidemiology 40 (3), 685-698. Jago, R. 2013a. Ehdotukset verovähennyksistä ja arvonlisäveron alentamisesta tarvitsevat tuekseen huolellisen analyysin niiden hyödyistä ja mahdollisista kielteisistä seurausvaikutuksista: • Urheiluseurojen harrastusmaksujen sekä liikuntaja urheiluvälineiden, -asusteiden, ja -tarvikkeiden verovähennysmahdollisuus • Liikuntaja urheiluvälineiden, -asusteiden ja -tarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen • Liikuntatuntien lisääminen yläkouluissa • Liikuntapaikkojen, kuten koulujen liikuntatilojen, käyttömahdollisuuksien avaaminen urheiluseurojen lisäksi myös omatoimisesti ja muulla tavoin organisoidusti liikkuville lapsille ja nuorille • Yläkouluissa toteutettavaa Liikkuva koulu -ohjelmaa ja muita nuorten liikkumista edistäviä innovatiivisia hankkeita tulee tukea ja kehittää LISÄTIETOJA: Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. • Urheiluseuroille tulisi osoittaa taloudellista lisätukea myös sen mukaan, missä määrin seuraharrastajia onnistutaan pitämään mukana toiminnassa erityisesti ylä kouluiässä ja sen jälkeen. fi/julkaisut/valtion_liikuntaneuvostonjulkaisusarja/ miksi_murrosikainen_luopuu_liikunnasta.540.news • Alakoululaisten liikuntakasvattajiksi tarvitaan liikunnanopettajakelpoisuuden omaavia ammattilaisia, liikunnanopettajia. Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 5. J. Determinants of Change in Physical Activity in Children and Adolescents: A Systematic Review. liikuntaneuvosto. American Journal of Preventive Medicine 40 (6), 645-658. Luokanopettajille tulisi suunnata täydennyskoulutusta ja luokanopettajien liikuntakoulutuksen laajuutta pitäisi kasvattaa opettajankoulutuslaitoksissa. W. International journal of epidemiology 40 (3), 699-700. Physical activity change during adolescence: a systematic review and a pooled analysis. 2013b. & Kohl 111, H
Vähän liikkuvan nuoren miehen hyvän elämän reseptiin ei liikuntaa tarvita Kuva: VASTAVALO/JUSSI RYTKÖNEN 30 LIIKUNTA&TIEDE50•4/2013
Nuoren miehen mielekäs arki Yksilöt tavoittelevat tavalla tai toisella subjektiivisesti mielekästä elämää omista lähtökohdistaan käsin. Nuoren miehen valintoja ohjaa viisi elämän suolaa: hetkessä eläminen, kiireettömyys, vapaa-ajan runsaus, mahdollisimman vähällä pääseminen ja kaverit. Aineistoni nuori mies ei kuitenkaan koe kiirettä, eikä kiire siten asetu hänen elämässään todelliseksi vähäisen liikkumisen syyksi. Myöhästelyt, aikaisin lähtemiset ja työn vieressä hengailemiset ovat arkipäivää. Hän ei murehdi menneitä eikä suunnittele tulevaa. Teksti: KATI KAURAVAARA Millainen paikka liikunnalla on vähän liikkuvan 18-20-vuotiaan koneja metallialaa opiskelevan nuoren miehen arjessa. Nuori mies neuvottelee jatkuvasti opettajien kanssa menernisistään, tulemisistaan ja osallistumisistaan. Etnografisen aineistoni nuori mies on aktiivinen toimija, joka vapaa-ajallaan hengailee kavereidensa kanssa, autoilee ja istuu ruudun ääressä. Liikkuminen tai liikunnan harrastaminen ei ole itsestään selvää monelle muullekaan. Muuten pudotaan porukasta. 2012, 25; Kahma 2012; Kouluterveyskysely) Tieteellinen tutkimusnäyttö liikunnan terveysvaikutuksista on vahvaa ja liikkumisen puolesta on vankkoja perusteita. 2011, 30-3 7). Tässä hetkessä elävän nuoren miehen on vaikea nähdä tulevaisuuteen edes mielikuvissaan, eivätkä tulevaisuuteen viittaavat liikunnan perustelut innosta. Liikkumisen sijaan valitaan sellaista tekemistä, jota kaveritkin valitsevat. Liikkuminen ei näytä vastaavan nuoren miehen elämän suoloja, ja siten se on vain harvoin arjen valintojen joukossa. 2007; Mäkinen 2010; Mäkinen 2011; Helakorpi ym. Moni ei silti liiku. (esim. Tätä valintaa yhteiskunta tukee yhtäältä esimerkiksi teknistymisen ja autoistumisen myötä ja toisaalta pitämällä yllä yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Arvioiden mukaan työikäisistä noin puolet liikkuu terveytensä kannalta liian vähän (Husu ym. Tutkimusten ja ihmisten arki kokemusten mukaan suurimpia liikkumisen esteitä ovat ajan puute ja kiire. Hän nauttii alkoholia ja tupakoi. Elämän suolojen tulee kuitenkin toteutua, jotta mielekkyyden kokemus säilyy. Hän ei suunnittele aikataulujaan kireiksi, jos ylipäänsä suunnittelee niitä. Hetkessä eläminen mahdollistaa hetken mielijohteista tapahtuvien ideoiden toteuttamisen ja antaa tilaa arjen yllätyksellisille tarjoomuksille. Lisäksi väestöryhmittäiset erot nuoruudessa ennakoivat eroja myös nykyisten nuorten aikuistuessa ja ikääntyessä. 2005; Huotari 2012; Myllyniemi 2012, 47-51) Nuorten kotona omaksutut elämäntavat saavat usein vahvistusta yhteiskuntaluokkasidonnaisissa ympäristöissä, jota myös ammattikouluinstituutio edustaa. Perinteiset liikunnanedistämisen argumentit eivät pure vähän liikkuvan arjessa. Liikkumisen vähäisyydestä kannetaan huolta, mutta liikunnanedistämistoimet eivät näytä tavoittavan vähän liikkuvaa. L iikkuminen ei ole itsestään selvää nuorelle miehelle, vähäinen liikkuminen on. Arkielämän ymmärtämisen ja valintojen taustalla olevien selitysten kautta pääsin käsiksi myös siihen, mitä ei valita ja miksi, ja kykenin tekemään tässä tapauksessa vähäiseen liikkumiseen liittyviä tulkintoja. Aikamääreet eivät ole täsmällisiä: viisitoista LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 31. Arkeen valitaan asioita, joiden uskotaan vastaavan omia tarpeita, arvostuksia ja päämääriä. Yleensäkin pienituloiset, työntekijäasemassa olevat ja vähän koulutusta saaneet liikkuvat vähiten. Vähäinen liikkuminen näyttäytyy nuoren miehen omista lähtökohdista tarkasteltuna mielekkäänä ja omaa hyvää elämää tukevana tiedostettuna ja tiedostamattomana valintana. Lähestyin tutkimuksessani vähäisen liikkumisen ilmiötä elämäntavan ja arjen valintojen näkökulmasta, enkä siis perinteisestä liikunnan näkökulmasta. Kansaa kannustetaan liikkumaan terveyspyrkimysten oikeuttamana, jotta yhteiskunnan taloudellinen taakka keventyisi. Nuorta aikuisuutta on pidetty väestön terveyttä ajatellen ratkaisevan tärkeänä elämänvaiheena, sillä elämäntapa kehittyy sosialisaatioprosessissa ja vakiintuu nuoruudessa hiljalleen kohtuullisen pysyväksi. Liikkuminen ei kuulu elämänsä suoloihin. Etnografisessa tutkimuksessani lähdin tavoittelemaan vähän liikkuvan 18-20-vuotiaan koneja metallialaa opiskelevan nuoren miehen näkökulmaa. Koulussa hänellä on paljon poissaoloja. On haasteellista tutkia sellaista, mitä ei ole. Häneen ei siten vetoa pelottelu mahdollisilla liikunnan puutteen aiheuttamilla ongelmilla, joita hän saattaa kohdata ikääntyessään. (Koskinen ym. Liikuntatottumukset eivät jakaudu tasaisesti eri väestöryhmien kesken sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna. En myöskään usko, että hedelmällisiin tuloksiin päästään tarkastelemalla liikkumista silloin, kun tutkitaan ei-liikkumista tai vähäistä liikkumista. Elämän suolat tekevät elämästä mielekästä. Vähäisen liikunnan ilmiössä on kyse massailmiöstä, sillä suuri osa suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi. Keräsin aineistoni lukuvuoden 2010-2011 aikana pääosin osallistuvan havainnoinnin ja haastattelun keinoin. Borodulin ym. Esimerkiksi ammattikoululaiset liikkuvat vähemmän kuin lukiolaiset. Siten oli luontevaa lähteä etsimään tutkittavia ammattikoulusta. Nuori mies elää siis tässä hetkessä. Nuoret tulevat olemaan uuden sukupolven vanhempia, joiden elinolosuhteet ja elämäntapa vaikuttavat myös heidän lastensa elämäntapaan. Siksi arjessa tehtyjen valintojen on edistettävä elämän suolojen toteutumista ainakaan ne eivät saa estää sitä. Hetkessä eläminen vaatii kiireetöntä elämänasennetta
m inuuttia m yöhässä tarkoittaa vielä ajoissa olem ista. Lähiympäristö tukee vähäistä liikkumista Nuorella miehellä on intressejä, mieltymyksiä ja haluja. Nuoren miehen keho on kaikkea muuta, eikä se siten ole yhteiskunnassamme sosiaalisesti arvostettu. Lisäksi ammattikouluympäristö osoittautui ennemminkin vähäistä liikkumista kuin liikuntaa tukevaksi ympäristöksi. M uiden päättäm ä aika ei ole om aa, vel voitteista vapaata aikaa. (Bourdieu 1984) Yhteiskuntaluokkaerot tulivat esille Nina Kahman (2011) suomalaista makuavaruutta koskevassa tutkimuksessa erityisesti tekemisen, esimerkiksi liikkumisen aktiivisuudessa, ei niinkään siinä, mitä liikuntamuotoja suositaan. Koska liikkumista ei pidetä lähiyhteisössä merkityksellisenä, siihen käytetty aika on pois kavereiden kanssa olemisesta eli omassa kulttuurissa arvostetun sosiaalisen pääoman hankkimisesta ja ylläpitämisestä. Vähäiseksi jäävä liikunta saattaa olla nuoren miehen kannalta hyvän ja mielekkään elämän toteuttamista, jota lapsuudenkodissa ja koulussa sisäistetyt makumieltymykset, asenteet sekä ajatusja suhtautumistavat ohjaavat. Vähäinen liikkuminen on lähiyhteisön normi, jota tulee noudattaa kuuluakseen ryhmään. Kaveripiirin muodostamalla lähikulttuurilla on moninaista vaikutusta siihen, mitä arkeen valitaan, mitä kulutetaan ja mitä ei. Esimerkiksi aineistoni nuoren miehen näkökulmasta terveys ei systemaattisesti ohjaa tai jäsennä hänen valintojaan eikä vähäinen liikkuminen siten ole hänen kohdallaan terveyteen liittyvä valinta. Vähäinen liikkuminen voi siten olla lähikulttuurin legitiimi valinta ja osa kulttuurista makua. Nuori mies tulee ikään kuin valinneeksi liikunnan vähäisyyden luonnollisesti tai automaattisesti, jolloin hänen valintansa heijastelee hänen sosiaalista taustaansa työväenluokkaiseksi nimeämäni nuori mies näyttää omaksuneen yhteiskuntaluokalleen tyypillisen elämäntavan. Myös se, mihin rahaa halutaan laittaa, määräytyy kulttuurisesti. Se esittää oman luokka-asemansa muovaaman kulttuurisen maun ja elämäntavan muiden ryhmien makua paremmaksi, legitiimiksi. Kun liikkuminen ei ole arvostettu valinta yhteisössä, on helppoa ja itsestään selvää liikkua vähän. Siten liikkuminen tai vähäinen liikkuminen ei ole kiinni pelkästään yksilön tahdosta, vaan se on seurausta myös vallitsevista kulttuurisista ja rakenteellisista ehdoista. Ne luovat kehykset, joiden puitteissa nuoren miehen on mahdollista tai pakko toimia, haluaa hän sitä tai ei. Voi myös olla, että yksilöllä ei ole halua laittaa rahaa liikkumiseen, vaan hän priorisoi jotakin itselleen subjektiivisesti tärkeämpää. M uuten pudotaan poru kasta. Tutkimukseni nuorella miehellä ei näytä olevan hallussaan sellaista kulttuurista pääomaa (tietoja, taitoja, valmiuksia, suhtautumistapoja, arvoja), joka muuttuisi omaa kehoa liikuttavaksi elämäntavalliseksi valinnaksi. Valintoihin liitetyt merkitykset syntyvät kuitenkin aina vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Siinä missä keskiluokkainen liikkuu, työväenluokkainen ei sitä tee. Vaikka vähäisellä liikkumisella on kiistattomat haitalliset ja liikkumisella myönteiset vaikutuksensa terveyteen, terveyden viitekehys on liian kapea näkökulma vähäisen liikkumisen ilmiön ymmärtämiseksi kaikessa monimuotoisuudessaan. Nuori m ies haluaa m inim oida henkisen ja fyy sisen ponnistelun suhteessa saatavaan hyötyy n, eikä hän koe saavansa liikunnasta sellaista hyötyä, jonka vuoksi kannattaisi ponnistella. Bourdieun (1984) distinktioteorian mukaan hallitseva luokka kykenee määrittelemään, mikä on yhteiskunnassa hyvää, soveliasta ja suotavaa ja mikä ei. Esimerkiksi sosiaalisiin asemiin liittyy reunaehtoja, jotka määrittävät, mitä on mahdollista valita ja mitä ei. Li ikkum isen sijaan valitaan sellaista tekem istä, jota kaveritkin valitsevat. (Bourdieu 1984) Nuoren miehen lapsuudenkodissa ei erityisemmin kannustettu liikkumiseen. Kamppailua hyvästä elämästä Terveys ymmärretään usein automaattisesti hyvänä, edistettävänä asiana. Yhteiskuntaluokat poikkeavat toisistaan myös kulttuurin kulutuksen (esimerkiksi musiikin kuunteleminen, lukeminen, television katsominen, liikkuminen) ja kulttuurisen maun suhteen, jolloin makumieltymykset toimivat sosiaalisina erottelijoina taloudellisten resurssien tapaan. Joskus maku tottumusten avulla erottaudutaan toisista ryhmistä tietoisesti ja aktiivisesti, ja joskus tullaan tiedostamatta erottautuneeksi. Terveyden nimissä tehtyjen liikunnanedistämistoimien uskotaan olevan puhtoisia ja niiden sanoman hyvä ja oikeutettu. Taloudelliset resurssit toimivat sosiaalisina erottelijoina: kaikilla ei ole varaa tehdä sitä, mitä haluaisi. Tiettyihin treeniaikatauluihin ja -paikkoihin sidottu liikkum inen ei kykene m ahdollistam aan hetkessä eläm istä ja kiireettöm yy ttä, eikä etenkään organisoituun liikuntaan haluta sito utua. Osittain ne hankitaan kamppailussa muiden yhteiskunnan kentillä toimivien kanssa. Hän ei näe esim erkiksi terveyshyötyä m otiivina liikkua: terveys ei ole nuorelle m iehelle erityinen pääm äärä tai valintoja ohjaava tekijä. Makutottumukset ilmentävät sitä, mistä on hyväksyttävää pitää ja mistä ei. Nuoren miehen kavereiden muodostaman lähikulttuurin perinteisiin ja normeihin ei kuulu liikkuminen. Rakenteet ja reunaehdot voivat olla yksilön vapautta ja pyrkimyksiä rajoittavia pakkoja ja välttämättömyyksiä, mutta yhtä hyvin myös mahdollistavia ja kannustavia tekijöitä. Siten työväenluokkaisen nuoren miehen maku ei kelpaa legitiimiksi mauksi, vaan sosiaalisesti arvostettu keho on nimenomaan hallitsevan luokan tavoilla hoidettu ja muokattu. Toisaalta nuori mies ei koe häviävänsä sellaisessa hyveiden kilvoittelussa, johon hän ei 32 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Siten nuoren miehen on turvallista ja helppoa olla harrastamatta liikuntaa, jolloin hän mukautuu yhteisöönsä, eikä joudu sietämään naljailua tai joukon ulkopuolelle sulkemista. Pääomat saadaan lapsuudenperheeltä kasvatuksena ja perintönä sekä yhteiskuntaluokkasidonnaisten oppilaitosten, kuten ammattikoulujen käytäntöjen kautta
Kirjoitus perustuu Jyväskylän yliopistossa 14.6.2013 pidettyyn lectiopreacursoriaan ja liikuntasosiologian alan väitöskirjaan "Mitä sitten, jos ei liilmta. Nuorisobarometri 2012. Paronen; J. Huotari, P. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980-2005. 2012. Sama valinta tai toiminta saattaa vaikuttaa toisesta näkökulmasta katsottuna ikävältä pakolta ja velvollisuudelta ja toisesta näkökulmasta katsottuna oikeudelta ja hyvältä mahdollisuudelta. Helsingin yliopisto. Physical fitness and leisure-time physical activity in adolescence and in adulthood A 25-year secular trend and follow-up study. Hän elää tyytyväisenä sellaista elämää.johon naistenlehdet lukijoitaan usein kannustavat: hidasta, leppoista, omaehtoista, kiireetöntä. Cambridge, Massachusetts. Keskimäki; M. Väitöskirja on ladattavissa osoitteessa www.likes.fi UIKWTA & TIEDE 50, 4/2013 33. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset.Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011: 15. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2011.Raportti 45/2012.Terveydenjahyvinvoinninlaitos. Joutilasta se voi olla, mutta enimmäkseen joutilaisuus on leppoisaa ja nuoren miehen mielestä hyvää lojumista. Lahelma; R. Helsinki. Sport and social class: The case of Finland. Opetusja kulttuuriministeriö. 2000. Tampere. 2004. Martelin; A. Palosuo; S. Valintoihin, käytäntöihin ja tottumuksiin liittyvät kulttuuriset merkitykset ovat subjektiivisia, suhteellisia ja aina kontekstiin ja aikaan sidottuja. Skeggs, B. & Aromaa, A. 2011. Nuori mies sanoutuu irti häneen kohdistuvista paineista, jos se edes on hänelle tarpeellista. Willis, P 1984. 2007. Esimerkiksi vähäinen liikkuminen on nykypäivänä usein keskiluokkaisen liikunnanedistäjän näkökulmasta välinpitämättömyyttä, ylimielisyyttä, laiskuutta tai itsekkyyttä, kun taas nuoren miehen näkökulmasta se on vapautta, itsensä arvostamista, luonnollista ja rationaalista. Willis, P. Etnografinen tutkimus nuorista miehistä". 2012. Helsinki. Teoksessa P Husu; 0. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset 18-29-vuotiaiden terveydestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. & Vasankari, T. 2011. TILASTOT Kouluterveyskysely. Saantitapa: http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/Fl/tulokset/index.htm. Itseään kunnioittava nuori mies ei halua luovuttaa päätäntävaltaa oman hyvän elämän rakentamisesta ulkopuoliselle, vaikka paineita olisi. Myllyniemi, S. LIKES Research Center for Sport and Health Sciences.Jyväskylä Husu, P; Paronen, O.; Suni, J. Suni& T. Hyvänen & E. Talala; E. Routledge. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2007:23.Sosiaalija terveysministeriö.Helsinki. London. &Prättälä, R. Tehdyt arjen ja vapaa-ajan valinnat ovat itselle subjektiivisesti mielekkäitä. Ostamo; 1. Teoksessa H. Helsinki. Class, self, culture. On ongelmallista olettaa, että samat argumentit, jotka innoittavat liikunnanedistäjiä, innoittaisivat vähän liikkuvia. (verkkojulkaisu). 1984. Suom. Silti nuoren miehen elämä ei ole tylsää tai passiivista. 2012. Linnanmäki (toim.) Terveyden eriarvoisuus Suomessa. KATI KAURAVAARA, LitT Erikoissuunnittelija Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö Likes Sähköposti: kati.kauravaara@likes.fi LÄHTEET Borodulin, K.; Helakorpi, S.; Sulander, T.; Puusniekka, R. Distinction.A social critique of the judgement of taste.Engl. Kahma, N. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 7 / 2005. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010.Terveyttä edistävän liikunnan nyky-tila ja muutokset.Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011 :15.Opetusja kulttuuriministeriö. Willis, P. Common culture.Open University Press. Richard Nice. Airi Mäki-Kulmala. Kahma, N. Nämä ryhmien antamat merkitykset eivät ole pysyviä vaan saattavat muuttua kontekstissa, ajassa ja paikassa. Mäkinen, T. Niin kauan kuin liikunnanedistämistoimenpiteet on suunniteltu ja toteutettu edistäjien näkökulmasta, arvomaailmasta ja lähtökohdista käsin, ne eivät kohtaa vähän liikkuvan arkea. London. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. myös Willis 1984; 1990; 2000, 69-70; Skeggs 2004). Siten hän ei tyydy ainoastaan uusintamaan kulttuuriaan, vaan tekee myös itse aktiivisesti kulttuurista määrittelyä (ks. Koulun penkiltä palkkatyöhön. Trends and explanations for socioeconomic differences in physical activity. ole edes lähtenyt mukaan. Koskinen, S.; Kestilä, L.; Martelin, T. (toim.) 2005 Nuorten aikuisten terveys. Koskinen; E. Vuosina 2010 ja 2011 kerätty aineisto.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Research 41. & Uutela, A. Prättälä; T. Nuori mies antaa tilaa itselle tärkeille asioille. Yhteiskuntaluokka ja maku.Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2011 :8. Kansanterveyslaitos. 2011. International Review for the Sociology of Sport 47 (1), 113-130. Sinänsä itse vähäinen liikkuminen ei ole huonoa tai hyvää. Vasankari Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Sosioekonomisiin terveyseroihin vaikuttavat tekijät ja niissä tapahtuneet muutokset: Terveyskäyttäytyminen: Liikunta. (viitattu: 12.7.2012 ja 177.2012). Ei koeta, että pitäisi olla toisin. 1990. Liikunnan sosioekonomisia eroja selittävät tekijät aikuisilla. (toim.) 2012. Harvard Unversity Press. Nuori mies ei välttämättä edes ota liikkumiseen myönteistä tai kielteistä kantaa, se on asia muiden joukossa, ei vaan kiinnosta, ole merkityksellinen tai nouse tarkastelun alle. The ethnographic imagination.Polity Press.Cambridge. 2010. Helsinki, 53-59. Miten työväenluokan nuoret saavat työväenluokan työt. Helsinki. Mäkinen, T. Sihto; K. Helsinki. Liikunnanedistämiskeskusteluissa ja -toimenpiteissä unohtuu liian usein vähän liikkuvan arkinen näkökulma ja merkitysmaailma, jolloin toimenpiteitä suunnitellaan ylhäältä alaspäin. Helsinki. Hän arvottaa itse oman maailmansa erilaisesta näkökulmasta kuin valtaa pitävät ja kääntää elämäntapansa hyveeksi. Helakorpi, S.; Holstila, A-L.; Virtanen, S. Huonoa tai hyvää siitä tulee aina suhteessa johonkin. Vastapaino. LIKES Research Reports on Sport and Health 255. Bourdieu, P. Monipolvinen hyvinvointi
Opettajien ammatinvaihto ei aiheuta ainoastaan kustannuksia, vaan vaikuttaa negatiivisesti myös organisaation yhteenkuuluvuuden tunteeseen, moraaliin ja tasapainoon. Vaikka opettajien ammatinvaihtoa on tutkittu melko paljon, liikunnanopettajien amrnatinvaihtoon liittyviä tutkimuksia on vähän. Vastaavasti Suomessa vuosittainen ammatinvaihto perusopetuksessa on ollut kuuden prosentin luokkaa (Aho, Virjo, & Koponen, 2009). Opettajien ammatinvaihto vaihtelee merkittävistä maittain, riippuen muun muassa maiden taloudellisesta tilanteesta. Yleisesti opettajia, jotka vaihtavat opetusalan sisällä kutsutaan muuttajiksi (movers) ja opettajia, jotka vaihtavat kokonaan opetusalan ulkopuolelle kutsutaan lähtijöiksi (leavers). Ammatinvaihdosta puhuttaessa on hyvä huomioida eri käsitteiden eroavaisuudet. Suomessa vastaava lukema on huomattavasti alhaisempi, ainoastaan noin kaksi prosenttia opettajista vaihtaa vuosittain opetusalan sisäpuolella (Aho, ym., 2009). Viime vuosina pätevien opettajien tarve on ollut merkittävä suurten ikäluokkien jäätyä eläkkeelle. Vastikään valmistunut tutkimus raportoi, euä 40 prosenttia australialaisista liikunnanopettajista ilmoitti harkinneensa ammatinvaihtoa (Mäkelä & Whipp, 2013). Nämä puolestaan vaikuttavat organisaation tehokkuuteen ja heikentävät oppilaiden oppimistuloksia (Smith & lngersoll, 2004). K ansainvälisesti yksi merkittävimpiä puheenaiheita kasvatusalalla on viime aikoina ollut opettajien ammatinvaihto ja erityisesti vastavalmistuneiden opettajien lyhyet työurat (Harris & Adams, 2007). Ammatinvaihdon (turnover) yhteydessä käytetään kolmea eri termiä. Opettajien ammatinvaihto on havaittu myös Suomessa, vaikka opettajan ammatin arvostus on perinteisesti koettu hyväksi (Webb, Vulliamy, Hämäläinen, Kimanen, & Nevalainen, 2004). Aikaisemmin Yhdysvalloissa peräti 80 prosenttia miesja 40 prosenttia naisliikunnanopettajista ilmoitti harkinneensa ammatinvaihtoa (Evans & Williams, 1989). Opettajien alan sisällä tapahtuva vaihto on puolestaan ollut kansainvälisissä tutkimuksissa vaihdellut 10-14 prosentin välillä (Boe, Cook, & Sunderland, 2008). Koulutukseen valittujen valmistumisprosentti on hyvä ja suurin osa valmistuneista suuntaakin koulutustaan vastaavaan työpaikkaan, liikunnanopettajaksi. Australiassa 1990-luvun alussa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että vain 3 7 prosenttia liikunnanopettajaksi valmistuneista oli edelleen liikunnanopettajana 1-5 vuotta valmistumisen jälkeen (Macdonald, Hutchins, & Madden, 1994). Nuorten opettajien on havaittu hakeutuvan kokeneimpia opettajia yleisemmin muihin tehtäviin. Opettajan vaihtaessa koulua, mutta opettaessaan samaa aihetta ei puhuta varsinaisesta vaihdosta vaan siirtymästä (migration) (Boe , 2007). Osa heistä kuitenkin siirtyy muihin tehtäviin ja varsin moni melko pian valmistumisensa jälkeen. Teksti: KASPER MÄKELÄ Liikunnanopettaja on haluttu ammatti mutta uusi ura on monen valinta Suomessakin Liikunnanopettajan ammattiin hakeutuvien määrä on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Liikunnanopettajien ammatinvaihtoa selittäviksi tekijöiksi on havaittu muun muassa työn ylikuormittuminen, heikot resurssit, UIKUNTA& TIEDE50•4/2013 35. Erityisesti nuorten opettajien kohdalla on syytä pohtia liikunnanopettajakoulutuksen laatua ja sitä, millaiset valmiudet se antaa liikunnanopettajan ammatissa toimimiseen. Opettajien poistumasta (attrition) puhutaan opettajan vaihtaessa kokonaan opetusalan ulkopuolelle. Opettajan siirtyessä opetusalan sisällä toisiin tehtäviin puhutaan alueen vaihdosta (area transfer). Monissa kehittyneimmissä valtioissa kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, Australiassa tai Englannissa vuosittaiset ammatinvaihtolukemat ovat vaihdelleet viiden ja kymmenen prosentin välillä (Boe, 2007; Kukla-Acevedo , 2009; Macdonald, 1999a)
Keskimäärin liikunnanopettajan toimineet olivat lähteneet 3 7 vuoden iässä ja 94 prosenttia ilmoitti lähteneensä ennen 50. Miehet rehtoreiksi, naiset luokanopettajiksi tai erityisopettajiksi Ammattia vaihtaneista merkittävä osa toimi edelleen koulutukseen liittyvissä tehtävissä. Uusi työ ovi omien kykyjen parempaan hyödyntämiseen Ammatinvaihtoon vaikuttaneista syistä yleisimmäksi nousi omien kykyjen parempi hyödyntäminen. Muita yleisiä syitä, jotka olivat vaikuttaneet merkittävästi tai erittäin merkittävästi ammatinvaihtoon olivat: liian rutinoitunut Suunnittelijat Tutkijat ym. Vastaavasti naiset (68 prosenttia) siirtyivät miehiä (32 prosenttia) yleisimmin muihin opetusalan tehtäviin kuten luokanopettajaksi tai erityisopettajaksi. Nämä jakautuivat opetusalan ulkopuolelle suuntautuneisiin (57 prosenttia vaihtaneista, 13 prosenttia kokonaismäärästä) ja opetusalan sisällä ammattia vaihtaneisiin ( 4 3 prosenttia vaihtaneista, kymmenen prosenttia kokonaismäärästä). Lähes 70 prosenttia ammattia vaihtaneista ilmoitti tämän vaikuttaneen ammatinvaihtoon merkittävästi tai erittäin merkittävästi. 6-9 vuotta työssä olleilla 1-4 prosenttia) mutta 10 ja 15 työvuoden jälkeen ammatinvaihtoprosentit kohosivat (kymmenen prosenttia ja kuusi prosenttia). Yleisesti ammatinvaihtoprosentit olivat melko samankaltaisia, (esim. Yhteensä 5 10 15 20 25 30 KUVIO 1. Koulumaailman ulkopuolelle siirtyneiden yleisin työnkuvaus oli urheiluseurojen tai lajiliittojen johtotehtävät. Lisäksi havaittiin, että aikaisin ammattia vaihtaneet (työkokemus 1-5 vuotta) siirtyivät pääosin koulun ulkopuolelle kun taas pitkään liikunnanopettajana toimineet siirtyivät pääosin koulumaailman sisäpuolella. 36 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 412013. Yhdeksän prosenttia luokiteltiin toimivan "muissa" tehtävissä. Merkittävä osa tästä ryhmästä toimi rehtorina, joka oli erityisesti miehille luontainen siirtymä (70 prosenttia miehiä, 30 prosenttia naisia). Ensimmäisten työvuosien lisäksi havaittiin, että moni oli vaihtanut ammattia kun 10 tai 15 työvuotta oli tullut täyteen. Keskimäärin ammattia vaihtaneet olivat toimineet liikunnanopettajan ammatissa yhdeksän vuotta (kh» 8 vuotta). rutinoituminen tai eristäytyminen työtovereista, heikko arvostus, tiukat aikataulut ja liian vähäinen autonomia tai heikot etenemismahdollisuudet Aikaisin ammattia vaihtavat siirtyvät pääosin koulun ulkopuolelle Tämän tutkimusraportin tarkoituksena on selventää liikunnanopettajien nykyistä työnkuvaa, ammatinvaihdon taustalla olleita tekijöitä sekä missä määrin liikunnanopettajat vaihtavat ammattia. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että 42 prosenttia ammattia vaihtaneista oli lähtenyt vain 1-5 työvuoden jälkeen liikunnanopettajan ammatista. Viisi prosenttia ammattia vaihtaneista ilmoitti toimivansa päätoimisena valmentajana. Aineistosta havaittiin, että miehet vaihtoivat ammattia keskimäärin aiemmin kuin naiset (p=.046). Opettajien siirtymistä toiseen kouluun vastaavan tehtävän hoitamiseen ei otettu huomioon tämän tutkimuksen tuloksissa. Naiset . ikävuotta. Vertailtaessa lähtijöitä ja muuttajia, havaittiin, että lähtijät (työkokemus liikunnanopettajana 8, 1 vuotta) olivat vaihtaneet aiemmin ammattia kuin muuttajat (10,7 vuotta) (p=.017). Muun aineen opettaja Opinto-ohjaaja Erltvlsopettaja Luokanopettaja Rehtori . Liikunnanopettajaksi vuosina 1980-2012 valmistuneista (N=l217) yhteensä 283 (23 prosenttia) oli vaihtanut ammattia. Ainoastaan pieni osa (kuusi prosenttia) ilmoitti mahdollisesti palaavansa liikunnanopettajan työhön. Noin viidesosa ilmoitti toimivansa tällaisissa tehtävissä. Aslantuntijatehtävåt Kaupallinen ala /yrittäjä Valmentajat ~-Seurojen /lajiliittojen ... Ammattia vaihtaneista (n=283) merkittävä osa toimi edelleen koulutukseen liittyvissä tehtävissä. Miehet . (Kuvio 1)
Vaikka moni opettaja hakeutuukin opettajan ammattiin idealistisista syistä, he rakastavat oppilaita ja haluavat antaa heille erilaisia kokemuksia ja opettaa heitä, se ei välttämättä riitä pitämään heitä ammatin parissa. Mentorointiohjelman lisäksi liikunnanopettajien työn parempi organisointi voisi vähentää liiallisen työkuormituksen tai aikataulukiireiden tuntua. Naiset kokivat tiukkojen aikataulujen (p=.016),) ja työn fyysisen kuormituksen (p=.010) vaikuttaneen ammatinvaihtoon enemmän kuin miehet. lisäksi osa liikunnanopettajaksi valmistuneista siirtyy alakoulun puolelle, jossa he kykenevät tarjoamaan alakoulun oppilaille laadukasta ja monipuolista liikunnanopetusta. Vastaavasti kokeneet miesopettajat kokivat työnjohdon arvostuksen puutteen ja kyvyttömyyden vastata perusteltuihin ehdotuksiin vaikuttaneen ammatinvaihtoon enemmän kuin kokemattomilla opettajilla. liiallinen työkuormitus näkyi erityisesti vanhemmilla naisliikunnanopettajina toimineilla verrattaessa nuorempiin (p=.002). On myös havaittu, että liikunnanopettajien on ansaittava ammattinsa arvostus eri tavalla kuin muiden opettajien. Erityisesti vanhempien liikunnanopettajien työn keventäminen voisi merkittävästi parantaa työelämän laatua. On myös hyvä muistaa, että erityisesti nuorten opettajien kohdalla on myös syytä pohtia liikunnanLIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 37. Tutkittaessa ammatinvaihtoon vaikuttaneita faktoreita havaittiin, että naiset kokivat työkuormituksen ja työolosuhteiden vaikuttaneen ammatinvaihtoon enemmän kuin miehet (p=.015-.036). Työnjohdon rooli on merkittävä, sillä nuoret opettajat kaipaavat tukea työlleen ja tunnustusta tehdystä työstä enemmän kuin pitkän opetuskokemuksen omaavat opettajat. Ammatinvaihtoa ei pidä katsoa ainoastaan negatiivisena asiana. Kokemattomien ja kokeneiden liikunnanopettajien välillä ei havaittu eroja ammatinvaihtoon liittyvissä faktoreissa. Vertailtaessa lähtijöitä ja muuttajia keskenään havaittiin, että lähtijät mainitsivat kouluun liittyvien tekijöiden vaikuttaneen ammatinvaihtoon. työ (34 prosenttia vastaajista), ylenemismahdollisuuksien puute (33 prosenttia), työmäärä (21 prosenttia), työtilojen (23 prosenttia) tai työvälineiden puute (20 prosenttia), oppilaiden häiriö käyttäytyminen (21 prosenttia), palkka (21 prosenttia), heikko työn huomioiminen (21 prosenttia), työnjohdon arvostuksen puute (18 prosenttia), kiire tai kireät aikataulut (18 prosenttia) ja ammatin heikko arvostus (16 prosenttia). He tuntevat liikunnanopetuksen ongelmakohdat, he voivat organisoida opetuksen aiempaa paremmin ja kenties myös suunnata enemmän tarvittavia resursseja liikunnan opetukseen. Paremmilla opetusvälineillä liikunnanopettajat luultavasti viihtyisivät työssään paremmin, mutta sen lisäksi he pystyisivät toteuttamaan laadukkaampaa ja monipuolisempaa liikuntakasvatusta. Yhtenä ratkaisukeinona voisi olla nuorten opettajien mentorointiohjelmat, joista on hyviä kokemuksia muun muassa Irlannissa ja Norjassa (Chambers, Armour, Luttrell, Bleakley, Brennan & Herald, 2012; Mordal-Moen & Green, 2012). Vertailu pitkään liikunnanopettajina toimineiden (yli 10 vuotta) ja lyhyen liikunnanopettajauran tehneiden (1-5 vuotta liikunnanopettajana toimineet) välillä osoitti, että kokeneille opettajille työn kuormitukseen liittyvät tekijät (fyysinen kuormitus ja häiritsevä työympäristö, p=.001-.043) olivat vaikuttaneet ammatinvaihtoon enemmän kuin kokemattomilla opettajilla. Mentorointi voimaannuttaa ja motivoi Tässä tutkimuksessa havaittiin, että liikunnanopettajien ammatinvaihto (23 prosenttia tutkittavasta ryhmästä) ei ole niin suuri ongelma kuin nuorten opettajien kohdalla Australiassa (Macdonald ym., 1994). Vaikka osa opettajista jättää työn esimerkiksi huonon työyhteisön tai puutteellisten työolosuhteiden vuoksi, on huomattava, että osa liikunnanopettajista vaihtaa ammattia muista kuin työhön liittyvistä syistä, esimerkiksi perheeseen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa ammatista poistumiseen. Näihin lukeutuivat muun muassa oppilaat, kollegat, työnjohto ja ammatin arvostus (p<.001-.045). Mentoirointiohjelmien seurauksena liikunnanopettajat ovat raportoineet lisääntynyttä tyytyväisyyttä työhönsä ja vähentynyttä eristäytymistä kollegoista. Vaikka pätevistä liikunnanopettajista on pulaa Suomessa, ei ole mitenkään taattua, että töitä löytyisi muutettaessa perheen perässä toiseen kaupunkiin. liikunnanopetuksen sijasta terveystiedon opettaminen voisi vähentää kiireen tuntua, toisi paitsi tauotusta liikunnanopetukseen, mutta myös mahdollisesti antaisi tilaisuuden jakaa ajatuksia ja kokemuksia muiden opettajien kanssa opetusten välissä. lisäksi kokemattomat naisopettajat kokivat vertaistuen ja kollegoiden yhteistyökyvyttömyyden vaikuttaneen ammatinvaihtoon enemmän kuin kokeneilla opettajille (p=.031-.042). Merkittävä osa liikunnanopettajista siirtyy rehtorin tehtäviin, erityisesti miesliikunnanopettajista. Vastaavasti miehet kokivat työskentelyn vain muutamien kollegoiden kanssa vaikuttaneen ammatinvaihtoon enemmän kuin naiset (p=.048). Lisäksi opettajat kokevat olevansa itsevarmempia, kehittyneet ongelmanratkaisutilanteissa ja reflektoimaan työtänsä paremmin (Napper-Owen & Phillips, 1995; Stroot, Faucette, & Schwager, 1993). Monipuoliset liikuntakokemukset ja viihtyminen liikunta tunnilla osaavan opettajan läsnäollessa ovat olennaisia elinikäisen liikuntaharrastuksen omaksumisessa (Bailey, 2006). Tarvitaan kannustava ja yhteistyökykyinen työyhteisö, joka tukee erityisesti epävarmoina aikoina uran alkuvaiheessa (Cochran-Smith, 2004). Siitä huolimatta asiaan on tulevaisuudessa kiinnitettävä enemmän huomiota ja pohdittava, millä keinoin erityisesti uran alkuvaiheessa olevat opettajat saataisiin pysymään ammatissa pidempään. Tällöin mikä tahansa liikuntaan ja urheiluun liittyvä työ voi olla houkutteleva. liikunnanopettajan ammatista moni siirtyy edelleen koulutukseen liittyviin tehtäviin. Tässä tutkimuksessa 42 prosenttia ammattia vaihtaneista oli siirtynyt muihin tehtäviin koulussa. Hyväksyntä ja arvostus tulevat kokemuksen myötä (Macdonald, 1999b). Opetuksen paremman organisoinnin lisäksi opettajat ilmoittivat puutteellisten liikuntatilojen tai -välineiden vaikuttaneen ammatinvaihtoon
Exceptional Children, 75(1 ), 7-31. Scandinavian Journal of Educational Research, 48(2), 169-188. Journal of Teaching in Physical Education, 12(4). Marable, M. 2012. Napper-Owen, G. Teaching andTeacher Education 15(81, 835-848. G., Bamatt, J., D'Souza, L., ... & Herold, F. Leavers, movers, and stayers: The role of workplace conditions in teacher mobility decisions. Työkokemuksen perusteella liikunnanopettajina ta työyhteisöstään sekä työn johdolta. 2004. What Are the Effects of lnduction and Mentoring on BeginningTeacherTurnover7 American Educational Research Journal, 41 (31, 681-714. Economics of Educational Review, 26(31, 325-337 Kukla-Acevedo, S. & Raimondi, S. C., Arm our, K., Luttrell, S., Bleakley, W., Brennan, D. 1993. A. Lähetetty arvioitavaksi. R. Cochran-Smith, M. & Schwager, S. Näiden lisäksi olisi pohdittava, voisiko liikunnanopettajakoulutus antaa paremmat valmiudet kohdata niitä haasteita ja työtä kuormittavia tekijöitä, joita uudet opettajat kokevat työuransa alkutaipaleella. Smith, T. & Green, K. Macdonald, D. Cochran-Smith, M., McOuillan, P., Mitchell, K., Terrell, D. Phidadelphia: University of Pennsylvania. lndianapolis, IN Benchmark Press. 2008. opettajakoulutuksen laatua ja sitä, millaiset valmiudet se antaa liikunnanopettajan ammatissa toimimiseen. & Adams, S. & Sunderland, R. 1989. lrish Educational Studies, 31, 345-362. (20091 Occupational mobility in Finland 1989-2007. Mentoring & Tutoring: Partnership in Learning, 15(1 ), 25-37 Mordal-Moen, K. Boe, E. Sport, Education and Society, 1-20. Teacher attrition: A review of literature. 38 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. & Ingersoll, R. ACHPER Healthy Lifestyles Journal, 4(1). Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Teoksessa T J. Harris, D. To leave or not to leave: Health and physical education teachers' career choices. Mäkelä, K., & Whipp, P. American Educational Research Journal, 49, 844-880. Boe, E. Chambers, F. Evans, J. Webb, R., Vulliamy, G., Hämäläinen, S., Kimonen, E., & Nevalainen, R. 1995. Journal ofTeaching in Physical Education, 14(3), 305-327. 375-385. & Madden, J. E., Cook, L. Stroot, S. (2012) mukaan useat opettajaharjoitteluun liittyvät tekijät ovat yhteydessä opettajien urasuunnitelmiin. L. M. 2012. Moving up and getting out: The classed, gendered career opportunities of physical education teachers. N. Vastanneista (n=l217) muussa kuin liikunnanopettajan ammatissa toimivia oli 283. Career intentions of Australian physical education teachers. 2012. Näin ollen on syytä pohtia, keskitytäänkö koulutuksessa oikeisiin asioihin ja auttavatko ne oikeanlaiset valmiudet arjen kiireessä opetuksen ja muun työn hoitamiseen. & Phillips, D. M. 2007 Understanding the level and causes of teacher turnover: A comparison with other professions. Nykyisen työnkuvan perusteella vastaavat jaettiin lähtijöihin (=koulun ulkopuolella toimivat) ja muuttajiin (=koulutukseen liittyvissä tehtävissä toimivat). A longitudinal study of teaching practice and early career decisions: A cautionary tale. Yksittäisiä ammatinvaihtoon vaikuttaneita syitä sekä ammatinvaihdon faktoreita tutkittiin t-testin avulla vertaillen muun muassa miehiä ja naisia, lähtijöitä ja muuttajia sekä lyhyen opettajauran (1-5 vuotta opettajana) ja pitkän opettajauran tehneitä (yli 5 vuotta opettajina toimineet). LÄHTEET Aho, S., Virjo, 1. 1999b. J. M. 2013. Tulevaisuudessa olisi tärkeää selvittää tarkemmin uransa alkuvaiheessa olevien opettajien kohtaamia ongelmia työssään ja millaista tukea he saavat omasNÄIN TUTKITTIIN: V uosina 1980-2012 liikunnanopettajaksi valmistuneille (N=l640) lähetettiin kaksi kyselylomaketta, joista toinen oli suunnattu liikunnanopettajan ammatissa toimiville ja toinen muussa kuin liikunnanopettajan ammatissa toimiville. Journal of Teacher Education, 55(5). Neither shaking nor stirring: a case study of reflexivity in Norwegian physical education teacher education. 2004. KA SPER MÄKELÄ, LitM Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kasper.makela@jyu.fi toimineet jaettiin kokemattomiin (1-5 vuotta työkokemusta liikunnanopettajana) ja kokeneisiin liikunnanopettajiin (yli 5 vuotta liikunnanopettajana toimineet). 1999a. Näistä muodostettiin faktorianalyysin avulla kuusi faktoria: työnjohto, työolosuhteet, työmäärä, ammatin arvostus, kollegat ja oppilaat. E. Ammatinvaihtoon liittyviä syitä oli yhteensä 36. 235-250). Faucette, N. Journal of School Health, 76(8), 397-401. ln the Beginning: The lnduction of Physical Educators. Stayers, Leavers, Lovers, and Dreamers. 2009. The Journal of Educational Research, 102(61, 443-452. E. Bailey, R. H. Schempp, Socialization into physical education: Learning to teach (ss. Pressures, rewards and teacher retention: A comparative study of primary teaching in England and Finland. & Williams, T. A qualitative analysis of the impact of induction assistance on first year physical educators. 2007 Teachers' perceptions of what was most (and least) supportive during their first year of teaching. Macdonald, D., Hutchins, C. 2006. Tempin & P G. J. Gleeson, A. M. Muussa kuin liikunnanopettajan ammatissa toimivilta kysyttiin muun muassa nykyistä työnkuvaa, toimimista liikunnanopettajana, ammatinvaihtoon vaikuttaneita syitä sekä aikomuksia palata liikunnanopettajan ammattiin. 19-23. A. Macdonald, D. 2007 Trends in the turnover of teachers from 1991 to 2004: Attrition, teaching area transfer, and school migration. Reserach Ouarterly for Exercise and Sport, 70 (11, 41-54. Research Ouarterly for Exercise and Sport. Cochran-Smithin ym. & Koponen, H. Physical education and sport in schools: A review. 387-392. A. Teacher turnover: Examining exit attrition, teaching area transfer, and school migration. 2004. The "professional" work of experienced physical education teachers. Mentoring as a profession-building process in physical education teacher education. 1994
Maisterit toivovat lisäähallinnollisia ja johtamistaidollisia valmiuksia. Yhtenä osoituksena on vastaajien sijoittuminen työelämään; 70 prosenttia liikuntaja terveystieteilijöistä oli vakiLIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 39. Ensimmäisessä osassa tutkimukseen osallistui 332 liikuntatieteellisestä tiedekunnasta vuosina 1984-2008 valmistunutta liikuntaja terveystieteiden maisteria, jotka valittiin pääoppiaineiden mukaan. Merkittävimpänä yleistettävänä havaintona niin maistereiden kuin liikunnanohjaajien (AMK) kohdalla on pidettävä sitä, että esitetyistä ongelmista huolimatta koulutus on tuottanut varsin hyvin ammattielämässä tarvittavia valmiuksia. K eväällä 2013 valmistunut liikuntaja terveystieteiden maisteritutkimus on jatkoa vuonna 2010 ilmestyneelle liikunnastaja terveydestä väitelleiden tohtorien urakehitystä kartoittaneelle selvitykselle. Liikunnanohjaajat (AMK) puolestaan kaipaavat tutkintonimikkeensä uudistamista. Tutkimuksen toisessa osassa kohteena oli 131 työelämässä mukana ollutta ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta liikunnanohjaajaa (AMK). Kun vuonna 2008 oli kulunut 40 vuotta eläkeiän saavuttaneiden ensimmäisten opiskelijoiden valmistumisesta, uusin kyselyn korostaen kokemusten merkitystä pitkän ammattiuran valmiuksia arvioitaessa. (kts. Teksti: PAULI VUOLLE LIIKUNTAJA TERVEYSTIETEIDEN MAISTERIEN JA LIIKUNNANOHJAAJIEN (AMK) URAKEHITYS: Liikunnan ja terveyden tutkinnot vastanneet odotuksia Sekä liikunnan maistereiden että liikunnanohjaajien (AMK) koulutus on antanut ammatissa tarvittavia valmiuksia. Sitä vastoin työelämän rakenteiden kannalta mielenkiintoista on se, että 66 prosenttia biotieteilijöistä oli miehiä ja vastaava määrä liikunnan yhteiskuntatieteilijöistä naisia. Empiirissä havainnoissa kannattaa ensimmäiseksi kiinnittää huomiota maistereiden sukupuolijakaumaan. Naiset nosteessa liikunnan yhteiskuntatieteellisen alan työmarkkinoilla Sekä postitse että sähköisessä muodossa toteutettu tutkimus jakautuu kahteen osaan. Liikuntatieteellisen tiedekunnan ilmeinen alueellistava vaikutus näkyy erityisesti siinä, että lähes puolet biotieteilijöistä ja kansanterveystieteilijöistä oli asettunut Keski-Suomeen. Toinen syy selvityksen tekemisen oli se, että perustutkinnon (lik) suorittamisen jälkeen oma työ historiani oli vahvasti ja erottamattomasti sidoksissa myöhemmin itsenåistyvään tiedekuntaan aina eläkkeelle jäämiseeni saakka. Liikunta & tiede 1/11). Työn luonteesta johtuen mitään erikoista ei ole siinä, että terveystieteiden maistereista yli 90 prosenttia oli naisia. Ensiksikin olin mukana niiden 60 ensimmäisen opiskelijan joukossa, jotka valittiin vuonna 1963 uuden koulutusyksikön silloisen filosofisen tiedekunnan kasvatustieteellisen osaston liikuntakasvatuksen opintosuunnalle. Näin etenkin liikunnan yhteiskuntatieteiden alalla. Pitkän tien kulkeneena katsoin kokemusteni perusteella kykeneväni osaltani arvioimaan tiedekunnan antamaa opetusta työelämän asettamista odotuksista ja vaatimuksista käsin. Kun tulokset osoittavat, että liikunnanohjaajistakin 56 prosenttia oli naisia, voidaan todeta, että perinteisesti miesvoittoisilla liikunnan yhteiskuntatieteellisen alan työmarkkinoilla naiset ovat vahvassa nosteessa. Tutkimukset on ajoitettu ajankohtaan, jolloin tiedekunnan perustamisesta oli kulunut 50-vuotta. Motivaationi liikuntasosiologian emeritusprofessorina tarttua näihin tehtäviin johtui ensisijasta kahdesta syystä. Jatkossa on syytä kehittää myös liikuntatieteellisen tiedekunnan ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä. Niin liikuntakuin terveystieteiden maistereiden rekrytoijana Etelä-Suomi on ollut vahvinta ja Itäja Pohjois-Suomi heikointa aluetta. Vuonna 1976 tarkastelin raportissa "Ensimmäiset liikuntakasvatuksen kandidaatit" pioneerien sijoittumista työelämään kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen
Tutkimus viestittää tiedekunnalle myös muitakin koulutuksen uudelleen arvionnin ja kehittämisen kohteita. Annettujen vastausten pohjalta voidaan valottaa myös tyytyväisyyteen johtavia syitä. Kysymyksessä on toisaalta myös teorian ja käytännön yhteensovittamisen ongelma, jonka ratkaisemiseksi maisterit kaipasivat työnantajan kanssa yhteistyössä suunnitellun työharjoittelun tehostamista. Ongelmaksi ensinmainittujen kohdalla voi osaltaan vaikuttaa se, että tiedekunnan opettajakunta ei tunne riittävästi kenttää, jonka erikoistuviin ja muuttuviin tehtäviin sen pitäisi kouluttaa opiskelijoita. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 7. Olisiko niin, että liikunnan järjestökenttä ei ole ollut erityisen aktiivinen alan yliopistokoulutuksen hankkineiden rekrytoinnissa vai eivätkö maisterit itse ole olleet järin kiinnostuneita järjestötyöstä. Työelämä tutumpi AMK:laisilla Vertailtaessa maistereiden ja liikunnaohjaajien koulutuksen ja työelämän kohtaamista tutkimuksen havainnoista pelkistyy kuva, jonka mukaan työelämän tuntemus jää yliopistolaisille AMK:laisia vieraammaksi. Se edellyttäisi luonnollisesti lisäresursseja tiedekunnalta. tuisessa kokopäivätyössä ja vastaava määrä liikunnanohjaajista joko vakituisessa tai määräaikaisessa kokopäivätyössä. Terveystieteilijöillä koulutusuravalinnan vahvin tekijä oli alemman tutkinnon luoma hyvä perusta. Helsinki 40 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Kutsumusammattiin valmistuneet tyytyväisiä tutkintoonsa Noin 90 prosenttia molemmista vastaajaryhmistä ilmoitti olevansa tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä nykyiseen työpaikkaansa ja lähes sama määrä ilmaisi tyytyväisyytensä tutkintoonsa työuran kannalta. Erityisen ajankohtaista olisi selvittää strategioita, joilla tiedekunnan eräiden alojen maisterikoulutus ja ammattikorkeakoulutus integroitaisiin jatkokoulutuksen kannalta nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi. Selvemmin se kanavoituu palkkaukseen, joka toisin kuin liikunnanohjaajilla on maistereiden joukossa lievää ikäänkuin palkkauksen riittävyyteen luonnostaan kuuluvaa asenteellista käyttäytymistä sitä tiedusteltaessa. Tämä on alue, johon tiedekunnan tulisi kiinnittää vakavasti huomiota opetuksen sisältöjä uudistettaessa. Painottaessa sivuaineopintojen tärkeyttä työelämän vaihtoehtojen kannalta vastaajat toivat esiin ehdotuksen tiedekunnan uraohjaajista. Sekä liikuntatieteiden maistereiden että liikunnanohjaajien koulutusuran keskeiset valintaperusteet olivat kutsumusammatti ja oma kiinnostus liikuntaan. PAULI VUOLLE Liikuntasosiologian emeritusprofessori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pauli.vuolle@jyu.fi Lisätietoja: Vuolle, Pauli (2013) Liikunnan ja terveyden uralla. Opetustyön ulkopuolelle terveystieteiden maistereista oli hoitotyössä joka kymmenes ja fysioterapian toimialalla kuusi prosenttia. Tyytymättömyyttäkin toki ammatin arkeen liittyy. Kun tutkimus osoitti, että 41 prosenttia selvitykseen valikoituneista liikunnanohjaajista on aikomus jatkaa opintojaan pääasiassa liikuntatieteellisessä tiedekunnassa, koulutuspaineet tulisivat kohdistumaan ensisijassa liikunnan yhteiskunnallisiin aineisiin. Liikuntapedagogiikan aikuiskoulutuksen maisteriohjelman ja filosofian laitoksen kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelman tapaan liikunnan yhteiskuntatieteissä tuntuisi järkevältä saada aikaan liikunnanohjaajille räätälöity maisterikoulutus niin sanottuna monimuotokoulutuksena. Muilla toimialoilla, esimerkiksi liikunnan järjestötoiminnan piirissä maistereita oli vain muutama, kun taas liikunnanohjaajilla urheilun järjestösektori osoittautui julkisen hallinnon ohella tärkeimmäksi työnantajaksi. Vuosina 1984-2008 valmistuneiden liikuntaja terveystieteiden sekä työelämässä toimivien liikunnanohjaajien (AMK) urakehitys. Voimakkaimman kritiikin kohteena niin maistereilla kuin aikaisemmin alan tohtoreillakin olivat riittämättömät hallinnolliset, esimiesja johtamistaidot sekä sosiaaliset valmiudet. Miksi korkeinta valmentajakoulutusta antavasta tiedekunnasta valmistuneiden maistereiden osuus vahvaa asiantuntemusta vaativissa valmentajatehtävissä on kovin vaatimaton. Liikuntasuunnittelun ja -hallinnon tehtävissä julkisella sektorilla maistereita oli noin kymmenen prosenttia, valmennuksen alueella vain alle prosentti. Maisterit harvassa järjestökentällä ja valmentajina Tiedekunnan opettajakoulutuksen hallitsevuudesta johtuen noin 30 prosenttia maistereista toimi opetustyössä lukiossa, peruskoulussa tai ammattikorkeakoulussa
Myös vertaiskeskustelua löytyy, ainakin lajeihin ja niiden harrastamisen käytäntöihin liittyen. Iso aukko on kohdassa, jossa liikuntapolitiikka kohtaa kansalaisen. Miten viranomaisja asiantuntijatieto, kansalaisten tieto ja toiminta voisivat yhdistyä. Teksti: SANNA VALTONEN, SANNA OJAJÄRVI Liikuntaa verkossa eli kuinka sportti taipuu someen. Tållä hetkellä liikunnan verkko on tiheä mittareiden, teknologisten sovellusten ja suositusten kohdalla. Toisistaan eriytyneet kaistat eivät tällaista mahdollisuutta hyödynnä. Verkossa on potentiaalia. Miten verkko sopisi kansalaisten osallistamiseen, mitä liikuntakenttä voisi itse oppia toimimalla verkossa sen toimintaperiaatteiden mukaisesti. Siellä on tulevaisuus. Siksi puhe verkon voimasta velloo liikunnankin kentällä toiveikkaana. L.UKl.l'ITA & TIEDE 50, 4/2013 41
Kahta jälkimmäistä kaistaa puolestaan ylläpitävät pääsääntöisesti kaupalliset toimijat. Kansalainen voi siis yksityisesti kommentoida kaikkien saataville asetettua tietoa tai kysyä siitä lisäkysymyksiä. Jopa usein kysytyt kysymykset on arkistoitu ja ensitiedosta ohjataan tarkempaan julkaisuun joskus verkossa, joskus ei. Verkossa harhailevan etsijän näkökulmasta hankalaksi muodostuu kuitenkin se, että etsijän pitää tietää, mitä hakee ja mistä hakea yhtä portaalia tai koottua näkökulmaa ei löydy, vaan verkon liikuntatieto rakentuu suosituksista ja ohjeista, joita eri instituutiot ovat tuottaneet sivuilleen omista näkökulmistaan. Jotta ajatus liikunnasta verkossa konkretisoituisi, täytyy kartoittaa, mitä liikunta verkossa nykyisellään merkitsee. Liikunta tiedon ja -suositusten kaistalla kilvoittelevat institutionaaliset liikuntatoimijat kaupallisten kanssa. Se on saatavilla lajikohtaisesti ja muodoltaan yhteisöllisempää ja vuorovaikutteisempaa. Kovin perusteellisesti ei ole kuitenkaan mietitty, mitä liikunnan verkkoon meneminen itse asiassa tarkoittaa. Vaikka palautetta saisi antaa, ei ainakaan kovin vaivattomasti pääse mukaan ideoi maan ja suunnittelemaan. Lukijan täytyy näilläkin sivuilla olla aktiivinen ja motivoitunut tiedonhakija saadakseen selville esimerkiksi kaupungin ylläpitämien luistinratojen tai uimahallien sijaintija aukiolotietoja, täytyy tuntea ne moninaiset polut, joilta tällaiset tiedot löytyvät ja luottaa siihen, että tietoja on päivitetty. Tiivistettynä liikunta tiedolle ja erityisesti julkisin varoin tuotetulle liikuntatiedolle on ominaista sen yksisuuntaisuus. 42 UIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Sekin on koottu lajiharrastajaa hyödyttäviksi paketeiksi (esimerkiksi harjoittelutieto, paikat, reitit, välineet, palvelut), mutta oheen on useimmiten rakennettu keskustelualustoja sekä listattu blogeja ja potentiaalisia Twitter-seurattavia. Tietoa on saatavilla, mutta jonkun toisen määritteleminä annoksina ja paloina vailla vuorovaikutusmahdollisuutta. Maallikoiksi melko hyvillä pohjatiedoilla varustetuille etsijöille (liikuntaa monesta sunnasta tutkineille yhteiskuntatieteilijöille ja liikunnan innokkaille harrastajille) liikunta verkossa näyttäytyi viikon klikkailun jälkeen muutamina toimijoiden ja tahojen mukaan järjestäytyneinä kaistoina: liikuntatietona ja -suosituksina, erilaisina sovelluksina ja mittareina sekä lajeittain järjestäytyneinä keskusteluina ja yhteisöinä. Käymme seuraavaksi lyhyesti läpi kaistoja yksittäin. Minkälaisia liikuntasivustoja verkosta löytyy. Meneekö sinne liikunta vai liikuntatieto. Kaiken tämän seurauksena julkisin varoin liikuntatietoa tuottavien tahojen verkkoon tuottama materiaali on sävyltään neuvovaa ja paternalistista, ja lukijalle jää suositusja neuvonta tiedon vastaanottajan ja kuuliaisen toimeksipanijan rooli. Millaisia yhteisöllisiä rakenteita syntyy ja kuka niitä synnyttää 7 Liikunta toimijat vai joku muu. Keskustelualustat loistavat poissaolollaan, joskus on mahdollista antaa palautetta. Liikuntatieto ei ole ulottunut jatkuvaa verkossa oloa edellyttävään sosiaaliseen mediaan; Facebook ja Twitter ynnä muuta vastaavat foorumit odottavat vielä liikuntatiedon osaajien osallistumista joitakin yksittäisiä hankkeita ( vaikka lumiparkit ja nuorisopuistojen skeittirampit) lukuunottamatta. Miten liikunnan kaltainen monitahoinen ja vahvasti toiminnallinen kenttä ylipäätään voi "mennä verkkoon". Minkälaisiin yhteyksiin. Millainen tieto. Liikuntatietoa tuottavien institutionaalisten toimijoiden sivustoja kahlaamalla saalis on määrällisesti rikas, mutta niin hyödynnettävyytensä kuin sovellettavuutensa osalta rutkasti laihempi, sillä sivuille ladattu liikuntatieto ei juurikaan hyödynnä verkon mahdollisuuksia. Yleensä sivustolta on mahdollista ostaa lajiin liittyviä liikuntapalveluita ja lisäksi mainosbannereita klikkaamalla pääsee suoraan ostamaan oheispalveluita ja -tuotteita. Omalla tavallaan näiden tahojen ohjausja suositusmateriaali on tehty lähestyttäväksi, sillä taulukot ja neliväriesitteet löytyvät usein tulostettavassa muodossa. Institutionaaliset liikuntatietoa tuottavat toimijat (UKK-instituutti, LIKES, THL, LTS) ovat rakentaneet sivustojaan ja vieneet liikuntatietoa verkkoon aktiivisesti. Erityisen aktiivinen kansalainen voi lähettää sähköpostia tai jopa soittaa nimetylle asiantuntijalle. Siksi halu olla eturintamalla läsnä verkossa on samaan aikaan sekä hienoa että ristiriitaista: verkkovetoiseen ajatteluun kun kuuluu oletus tiedon suhteellisen vapaasta saatavuudesta, tiedon tuotannon ja kulutuksen rajaaitojen hämärtymisestä ja toimijoiden suhteellisesta tasa-arvoisuudesta ja vilkkaasta vuorovaikutuksesta. J os liikuntaväeltä kysytään, liikunta on mennyt verkkoon hyvin ja innovatiivisesti. Tietoa on pilkottu teemoihin ja jäsennetty ja kohdennettu eri toimijaryhmiä varten omiksi paketeikseen. Millainen on asiantuntija-maallikon saalis, kun lähtee liikuntaverkkoon metsästämään liikuntaa. Millaista yhteisöllisyyttä ne mahdollistavat. Tietokaistan puitteissa kansalainen voi omaksua, noudattaa ja totella. Liikuntatiedon kulkua ja hyödyntämistä selvittäessämme liikuntasektori hahmottui sen omien toimijoiden silmissä kenttänä, jolle on rakentunut suhteellisen paljon raja-aitoja ja tiedon kulun esteitä (Ojajärvi, Valtonen & Pyykkönen 2013). Kaupallisten toimijoiden tietoa on tarjolla määrällisesti paljon siinä missä "julkistakin". Millaiset toimijat hahmottuvat liikuntatoimijoina. Kansalaisten liikuntamahdollisuuksia edistävät viranomaistahot ovat niin ikään panostaneet verkkosivustoihinsa, joista kansalaiset voivat hakea tarvitsemaansa liikuntatietoa. Se löytyy sivustoilta, jotka eivät tarjoa kanavaa takaisinpäin lukijan ei ole tarkoitus suoraan kommentoida sivuille ladattuja tekstejä. Tietokaista: suosituksia ja neuvolatietoa monessa osoitteessa Liikuntaa verkosta hakeva ei kompastu niinkään tietotulvaan vaan tiukasti erillisiin tiedon linnakkeisiin. Onpa mukana yhteisöllisesti organisoituja käytettyjen liikuntavälineiden myyntisivustojakin. Sen sijaan kansalainen ei voi virallisen liikuntatiedon tuottajien sivustoilla aloittaa julkista keskustelua liikuntapiirakasta, kysyä täsmentävää kysymystä suositusten perusteista tai kyseenalaistaa asiantuntijoiden näkemyksiä. Ja aina on toki mahdollista kysyä puhelimitse tai sähköpostitse, henkilökohtaisesti yksityishenkilönä
Sen sijaan katse kannattaa kääntää ratkaisuyrityksiin: mitä voitaisiin tehdä, jotta liikunnasta kiinnostuneet ja liikuntakysymyksiä pohtivat tahot voisivat entistä paremmin kohdata 7 Miten verkossa joskus kiivainakin käydyt kansalaiskeskustelut saatettaisiin yhteen päätöksenteon kanssa. Summa summarum Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää eri toimijatahojen erillisyys. Sosiaalisella kaistalla kysellään vertaisneuvoja, arvioidaan tuotteita ja palveluita, käydään läpi suorituksia ja lajitekniikkaa mutta myös taitetaan peistä liikuntapolitiikasta ja arvokysymyksistä. Entä muuta. Kaupalliset liikuntatoimijat ovat myös huomanneet, että ihmiset tapaavat hakea tietoa facebookista siinä missä googlestakin. foorumit) tai harrastajien itsensä perustamilta foorumeilta (esimerkkeinä vaikkapa Relaa.com, Pakkotoisto, Punttimimmit, Keho.net) ja muilta foorumeilta (iltapäivälehtien urheilukeskustelut, Ellit, Suomi24 ja niin edelleen) sekä yksityisten liikuntapalveluyritysten sivuilta. Keskustelu on vilkasta ja sitä käyville kiinnostavaa ja palkitsevaa. Millaista teknologiaa siihen tarvittaisiin jo olemassa olevien sovellusten lisäksi. Toiminnalliset laskurit tarjoavat itseään ja hyvinvointiaan seuraavalle kansalaiselle tilaisuuden itsetutkiskelulle ja suoritusten parantamiselle. Syyllistä kenttien erillisyyteen on mahdotonta osoittaa. Verkon vuorovaikutteisin sisältö keskustelu ja ajatustenvaihto löytyy pääosin julkishallinnon rahoittaman liikuntakentän ulkopuolelta: (iiikunta)lehtien verkkosivuilta (juoksijaja Fitness-, Fillarija Futaaja-lehtien yms. Kolme eriytynyttä liikuntakaistaa eivät risteå eivätkä kohtaa toisiaan. Toimijaulottuvuuden näkökulmasta tarkasteltuna toimintakaista perustuu siihen, että kansalainen ehkä tietokaistan tiedot sisäistettyään haluaa mitata suoritustaan, verrata sitä normeihin ja mahdollisesti jakaa sen muiden harrastajien tai ystäviensä kanssa sosiaalisessa mediassa. Eikä unohtaa voi simulaattoripelejä eri lajien harrastajien ratoksi on tarjolla liikunnallisempia ja perinteisempiä lajeja simuloivia tietokonepelejä, joiden ainakin sanotaan parantavan lajitajua ja -lukutaitoa. Mittaamisen lisäksi on mahdollista on ladata juoksureittejä, pyöräilykarttoja tai välinetietoja ja oppaita lajitekniikkaan tietokoneeseensa tai matkapuhelimeensa. Kun sivusta löytyy facebookista, voi olettaa, että yksittäinenliikuntatietoa etsiskelevä (esimerkiksi tietyn paikkakunnan liikuntamahdollisuuksia kartoittava) kansalainen myös löytää näille sivuille helpommin kuin vaikkapa liikuntaviraston sivuille, joita ei facebook-haulla tavoita. Se ei myöskään ole hedelmällistä. LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 43. Voisiko tieto ja toiminta yhdistyä uudenlaiseksi liikuntayhteisöllisyydeksi. Toimintakaista: mittarisovelluksia ja teknologioita ilmaiseksi ja maksusta Toinen verkosta löytyvä kokonaisuus rakentuu lukuisista laskureista, mittareista ja teknologisista sovelluksista, joiden avulla liikkuva kansalainen voi monitoroida liikkuvaa ruumistaan. Liikuntaa on verkossa olemassa virallisina asiantuntijaneuvoina, mittareina teknologisina sovelluksia sekä liikuntaharrastuksen ( väljästi tai tiukasti määriteltynä) ympärille kehkeytyneinä, kaupallisesti rakentuneina, kansalaisten keskinäisinä verkkoyhteisöinä. Sitä käydään vailla minkäänlaista linkkiä virallisempiin liikuntatoimijoihin tai liikuntapolitiikkaan.Kysymykset, jotka ovat tärkeitä liikunnan harrastajille eivät välttämättä pääse tätäkään kautta päätöksentekijöiden agendoille. Sosiaalinen kaista: kaupallista yhteisöllisyyttä ja keskustelua lajeista ja vähän muustakin Mittaamisesta on lyhyt matka sosiaaliselle kaistalle, jossa kaupallisesti toimivat yhteisöt ovat saaneet kansalaiset keskustelemaan, kiistelemään ja jakamaan liikuntakokemuksiaan ja -näkemyksiään. Tiedon tuottajia ja kansalaisia ei tarkoitushakuisesti tuoda yhteen edes verkossa, eikä liikunnan päättäjiä ja kansalaisia sitäkään vähää. Kaupalliset ja yksityiset toimijat tarjoavat harvoin ainoastaan tietoa, vaan tietokaista sekoittuu harkitun tehokkaasti toimintaan ja yhteisöllisyyteen. Verkon sosiaalisempia ja vuorovaikutteisempia mahdollisuuksia hyödyntävät pääasiassa kaupallisesti orientoituneet liikuntatoimijat. Sivustot ovat osa markkinointikoneiston tuollamaa harkittua julkisuuskuvaa ja yhteisöllisyyden tuottamisen muodot harkittuja ja tuttuudessaan kosiskelevia. Samalla se on luonteeltaan kulttuurisesti mykkää: se ei kohtaa liikunnan ammattilaisia kuin vahingossa. Tämä verkkosisältö ohjaa ihmisiä seuraamaan omaa yksilöllistä liikuntasuoritustaan sekä mahdollistaa sen jakamisen rajatulle kaveriporukalle sosiaalisessa mediassa.Lisäksi verkosta löytyy ohjeita eri lajien lajitekniikkaan, harjoitusohjelmia sekä arvioita kaikista edellisistä: sovelluksista, harjoitusohjelmista ja urheiluvälineistä
Uuden liikuntalain valmistelu yhdessä kansalaisten kanssa voisi parhaimmillaan tuottaa kansalaisia entistä paremmin palvelevia ja liikuntaan sitouttavia muotoiluja. Kasvatuskysymyksissä mietitään rankaisemisen ja palkitsemisen mielekkyyttä. Onko muiden kuin viranomaistahojen ja kutsuttujen asiantuntijoiden mahdollista osallistua ideointiin, suunnitteluun ja keskusteluun. Ruokasivustoilla edetään pääsääntöisesti reseptien ja raaka-aineiden kautta, ei ravintosuositusten. Tällä erää näyttää siltä, että verkon sosiaalisempia ja vuorovaikutteisempia mahdollisuuksia haluavat hyödyntää pääasiassa kaupallisesti orientoituneet liikuntatoimijat. Ketä kutsutaan mukaan. Mitä sellaista verkko voisi tarjota, mitä ei vielä ole olemassa. Verkossa vietetty viikko vahvisti myös ajatusta siitä, että liikuntatietoa, suosituksia ja ohjeita on helpompi hakea naisten lehdistä ja fitness-tyyppisistä liikuntalehdistä ja niiden verkkosivuilta kuin UKKinstituutin sivuilta. Lisäksi populaarikulttuurin kuvastot ovat merkittäviä liikunnankin merkityksellistäjiä niiden mallit, puhuttelut ja estetiikat määrittelevät pitkälti niitä haluja ja odotuksia, joita liikuntaan kohdistetaan ja joiden varassa liikunnan pariin hakeudutaan. Riittääkö tiedotus mahdollisuuksista vai pitäisikö luoda mahdollisuuksia ideointiin ja vapaaehtoiseen järjestäytymättömään kansalaistoimintaan. Tällöin verkko toimii lähinnä puhelinluettelon tai hakemiston kaltaisena alustana, joka toki nopeuttaa tietojen hakemista, mutta ei vastaa verkottuneen yhteiskunnan muutoksiin. Kuinka strukturoidusti. Mikä/kuka on liikuntapolitiikan kohde. 44 LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013. Verkon hyödyntämisessä ei voi puhua, jos verkkoon meno ainoastaan pönkittää vakiintuneita ajatusmalleja ja toiminnan tapoja. Tästä seuraa se, että kansalaisten liikuntaan liittyvissä mielikuvissa ja käsityksissä kaupallinen liikunta vahvistaa asemiaan. Millaisin strategioin ollaan liikkeellä ja kuinka avoimesti. Onko tämä tarkoitus. Laadukkainta tietoa liikunnasta yleensä löytyisi tutkimusinstituutioiden sivuilta ja liikuntasuosituksista, mutta löytyykö se. Liikunnan ja verkon suhteessa olennainen kysymys on, miten viranomaistieto, asiantuntijatieto, Yhteisen tiedon tuottamisen ja jakamisen mahdollisuudet ovat verkossa lähes rajattomat. Ensi yrittämällä. myös Hintala 2013). Verkko tarjoaisi helposti rakennettavan foorumin julkiselle, toimijarajat ylittävälle keskustelulle. Rajojen venytystä ja aivojumppaa miten voisi olla toisin. Elämäntapana, kulttuuriin ja yhteiskuntaan monitahoisesti kytkeytyvänä yhteisöllisenä ja kulttuurisena kysymyksenä liikunta näyttäytyy kaupallisilla sivustoilla (ks. Yrittää kannattaa kuitenkin. Miten liikuntaa voisi viedä verkkoon tavalla, joka olisi nimenomaan liikunnalle räätälöity. Samaan aikaan se jää paradoksaalisesti liikuntapolitiikan ulkopuolelle. Ihmisen mielikuvitus venyy yleensä arvioimaan ja arvostelemaan sitä, mitä on jo tarjolla. Ne nousevat ensisijaisiksi hakukoneissa ja tuottavat houkuttelevimmat sivut käytössä on ammattimainen mainonta ja räätälöity markkinointi, huolella harkitut lb-yhteisöt ja keskustelujen muotoileminen "kohderyhmien tarpeiden mukaan". Tällaista keskustelua soisi löytyvän myös liikuntaverkosta. Entä kunnat, joissa liikuntapolitiikka aktualisoituu: ihmiset liikkuvat julkisin varoin rakennetuissa ympäristöissä jos liikkuvat. Useimpien mielikuvitus loppuu, kun pitäisi kehittää uudenlaista. Tai sitten keskustellaan arvoista: kasviksia vai punaista lihaa, hiilihydraateilla vai ilman. Kansalainen hakee omien intressiensä mukaan sitä, mitä haluaa tai sitä, mitä osaa verkosta etsiä. Jos halutaan kehittää liikunnan kysymysten läsnäoloa verkossa, on syytä pohtia esimerkiksi miten liikunnan viranomaistoiminta näkyy verkossa. Kuinka paljon viranomaisten ja kansalaisten vuorovaikutuksen pitäisi olla julkista. Liikunta-/laihdutusblogit yhdistävät tietoa, kokemusta ja suostuttelua tavoilla, joista virallisilla asiantuntijatahoilla voisi olla oppimista ainakin mikäli mielitään hyödyntää verkon mahdollisuuksia. Pitäisikö palautekanavien lisäksi olla keskustelukanavia. Ihmiset eivät jäsennä elämäänsä suositusten kautta. Niinpä liikuntaa verkkoon vievät keskittyvät tekemään paremmin/ nykyaikaisemmin/tyylikkäämmin sen, mikä on tehty jo aikaisemmin. Nykyisellään liikunnan kysymyksistä vastaavan ministeriön sivut puhuvat enemmin asiantuntijoille ja järjestäytyneille toimijoille kuin kansalaisille. Ympäristöasioista, liikenteeseen ja asumiseen liittyvistä valinnoista löytää helposti arvokeskustelua jos jonkinlaista. Miten tavoitteidenasettelu ja viestintä kohtaavat. Lajinsa jo valinneet löytävät tiedon lisäksi viihdettä ja simulaatiopelejä ja joidenkin lajien osalta myös keskustelua. Siinä missä yksityiset palveluntarjoajat ja sovellusten kehittäjät hyödyntävät verkon moniulotteisuutta, jäävät viralliset suositukset yksisuuntaisuudessaan sivurooliin ja sosiaalisesta mediasta tietoa etsivien hakujen ulkopuolelle
Avoimuutta ja vuorovaikutusta kaivataan, liikunnalle sopivilla tavoilla. Kentälle, jossa toirnijarajat ylittävä kommunikointi on strukturoitua, ei verkon vuorovaikutuksellisuus ja ennalta-arvaamattomuus ole helppo rasti. liikunnan ulkopuolisten käytäntöjen leikkaaminen ja liimaaminen liikuntaverkkoon ei tietenkään onnistu, mutta osviittaa käytäntöjen räätälöimiseen voi löytyä yllättävistäkin paikoista. Miten verkosta löytynyt liikunta voisi hyödyntää näitä ominaisuuksia. Jotta verkkoon meno tuottaisi jotain uutta, täytyy verkon vuorovaikutteisia mahdollisuuksia pohtia luovasti, monitieteisesti ja moni toimijaisesti. Nykyisellään liikunta verkossakin vain vahvistaa olemassa olevia raja-aitoja liikuntahallinnon, liikuntatietoa tuottavien asiantuntijoiden ja liikuntapolitiikan kohteiden, kansalaisten, välillä. Yhteisen tiedon tuottamisen ja jakamisen mahdollisuudet ovat verkossa lähes rajattomat. Tutkimuksen aika on hidasta ja sen tuottamalla hitaalla tiedolla on kyseenalaistamaton paikkansa. Foorumeilla mennään tietoisesti mukaan keskusteluihin ja tarjotaan tietoa, tukea ja palveluita vuorovaikutuksen lomassa, tilannetajuisesti ja kunnioittavasti. Kun liikunta on mennyt verkkoon omilla ehdoillaan, se löytyy sieltä eriytyneinä, sinne tänne siroteltuina asiantuntijakuntina, jotka eivät jätä sijaa vuorovaikutukselle kansalaisten kanssa. liikunnan päättäjät ja viranomaiset eivät ehkä voi samalla tapaa jalkautua eikä liikunta ole päihteiden liikakäytön tapaan "ongelma", mutta se, etteivät kansalaisten keskusteluissaan esille nostamat kysymykset ja asiat systemaattisesti tai edes vahingossa kantaudu päättäjien korviin on ongelma. Nykyisin tätä potentiaalia hyödyntävät pääsääntöisesti kaupalliset sivustot. liikuntahallinnon puitteissa uuden liikuntalain valmistelu yhdessä kansalaisten kanssa voisi parhaimmillaan tuottaa kansalaisia entistä paremmin palvelevia ja liikuntaan sitouttavia muotoiluja. Nopeus ja ajantasaisuus näyttäytyvät lähinnä sivustojen ulkoasujen ja sisällöllisten tietojen päivitysten kautta. Kun kullekin toimijaryhmälle on olemassa omat fooruminsa, pidetään yllä liikuntakentän poteroita. Verkon mahdollistama suora, välitön vuorovaikutus voi syntyä kaikkialle ja kaikenlaisten sivustojen yhteyteen. Esimerkkiä politiikan ja kansalaisten välisen vuorovaikutussuhteen avaamisesta voi hakea vaikkapa Islannista, jossa uuden perustuslain sisältöä hiottiin yhdessä kansalaisten kanssa wiki-työskentelyä hyödyntäen. Ennaltaehkäisevä päihdetyö on jalkautettu verkkoon käyttäjien näkökulmasta: hakeudutaan niille foorumeille, missä nuoret ja potentiaaliset asiakkaat liikkuvat (IRC-galleria, Aapeli, Demi-lehden sivusto, Facebook, Muropaketti ja niin edelleen). Myös liikuntahallinto ja liikuntatietoa tuottavat tahot voisivat nähdä vuorovaikutuksen taakan sijaan mahdollisuutena. Hiukan fasilitoituina ne voisivat kuitenkin olla käyttövoimaa myös liikuntatiedon tuottajille ja päätöksentekijöille. Kansalaisten hyvätkin kysymykset syntyvät yksilön, perheen ja lähiyhteisön näkökulmista eivätkä ne luonnollisestikaan yhteiskunnallistu kovin helposti. Tämä on toki edellytys sille, että verkkoon ylipäätään kannattaa mennä. Jokaisen verkossa operoivan liikuntatoimijan eduksi olisi miettiä, kenelle verkossa viestitään, ketkä viestivät ja mikä on verkossa viestimisen tavoite. Kysymys on pitkälti näkökulmaeroista. 2013). Mallia voisi ottaa vaikkapa nuorisotyön saralta esimerkiksi ennaltaehkäisevän päihdetyön malleista. Silti verkko tarjoaisi niin liikuntatiedolle kuin siihen kytkeytyneelle liikuntapolitiikalle mahdollisuuden kerätä kansalaisten ajantasaisia näkemyksiä ja kokemuksia tällaisen toiminnan avaaminen toki edellyttää verkkoon liittyvän potentiaalin uudelleenarvointia ja verkkoviestinnän kehittämistä. Nopeuden ja ajantasaisuuden hyödyntäminen voitaisiin kuitenkin ymmärtää paljon laveamminkin ja kentän toimintaa olennaisesti muuttavalla tavalla. Enemmän, vuorovaikutteisemmin, yhteisöllisemmin 7 Verkon olennaisimpia ominaisuuksia ovat nopeus ja ajantasaisuus, vuorovaikutus ja yhteisöllisyys (Hintikka 2010, Matikainen et al. Toisistaan eriytyneet kaistat eivät tällaista mahdollisuutta tarjoa/hyödynnä. On hyödyllistä katsoa liikuntakentän ulkopuolelle ja miettiä miten toisilla kulttuurisilla kentillä on onnistuttu yhdistämään asiat, arvot, tieto ja toiminta ja päästy yksilöllisen kulutuksen ja mittaamisen tuolle puolen, palveluihin, joissa verkon yhteisöllisyys ja kentälle ominainen sisältö on luovasti yhdistetty. liikunnan edistämisen näkökulmasta toimijoiden itseanalyysi olisi kuitenkin tervetullutta. Liikunta ei missään nimessä ole yksin ihmettelemässä, miten verkon tarjoamia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia voisi hyödyntää siten, että ne todella hyödyttäisivät kaikkia vuorovaikutuksen osapuolia. Verkosta(kin) löytyvä liikuntatieto rakentuu nykyisellään tutkimuksista ja selvityksistä. Tutkimustietoon perustuvat käsitykset kansalaisten tarpeista muodostuvat auttamattomalla viiveellä. Esimerkiksi perinteinen media on hakenut LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 45. Jos ennalta ehkäisevä päihdetyö olisi rakennettu liikuntasektorin mallin mukaisesti, se sisältäisi ensisijaisesti tietoa alkoholin haitoista ja yksilöllisesti täytettävän laskurin alkoholin palamisnopeudesta sekä mahdollisesti osoitteita, joihin ottaa yhteyttä ongelmatilanteissa. kansalaisten tieto ja toiminta voisivat yhdistyä
Ratkaisukeskeisyy s vaatii radikaaleja muutoksia vakiintuneeseen ajatteluun. Li ikuntapolitiikka hyödyttää eniten niitä, jotka ovat jo ilmoittautuneet 1 iikuntatoimijoiksi. Nykyisellään, hallinnonalojen kiistellessä keskenään sektorirajoista, kansalaiset jäävät keskustelujen syrjään ja ottavat vastaan sen, mitä saavat. Liikunnasta innostuttu aan tämä ihm inen täydentää ja seur aa yksilöllisiä tietojaan laskur ien avulla. Iso aukko on kohdassa, jossa liikuntapolitiikka kohtaa kansalaisen. Kun liikunta (politiikka, tutkimus) on mennyt verkkoon om illa ehdoillaan, löytyy se sieltä eriytyneinä, sinne tänne siro teltu ina asiantunt ijakuntina, jotka eivät jätä sijaa vuoro vaikutukselle kansalaisten kanssa. Julkishallinto saattaisi pystyä kokoam aan liikunnasta kiinnostu neen yhteisön jonkin yksittäisen tapauksen (esimerkiksi liikuntalain valmistelun tai alueellisesti jonkin liikunnan rakennushankkeen) ympärille, mutta täytyy myös hyv äksyä, että verkon kaikki muodot eivät sovi kaikkiin sisältöihin. Verkkoon halutaan, koska siellä tapahtu u Ja kaikkihan siellä ovat. Kiireellinen liikuntaa koskeva kysym ys kuuluu, miltä osin liikunnan (politiikan) ehtoja voidaan/ halutaan muuttaa. Ulkopuolelta katsoen keskustelussa verkkoon menem isestä kaikuu melkeinpä hypetyksen henki ja hehkutus, jonka katteita ei ole kovin tarkkaan yksilöity. Tällä hetkellä liikunnan verkko on tiheä mittareiden, teknologisten sovellusten ja suositusten kohdalla. Nykyisillä verkkosisällöillä tavoitellaan ihmistä, joka luettuaan tutkim ustietoon peru stuvat liikuntasuositukset ja alkaa liikkua niiden mukaisesti. Radikaalisti ajateltuna verkko voisi yhdistää kansalaiset, eri hallinnonalojen edustajat ja yksityisen liikuntasektorin pohtim aan, miten parhaiten ylittää liikkum isen esteet. Hyvällä syyllä voi myös kysyä, voiko yhteisöllisyy ttä tässä mielessä edes rakent aa muualle. Oleellisempaa kuin vain mennä verkkoon ja löytyä sieltä, on miettiä mitä verkkoon menemisellä haetaan, m itä verkossa tehdään ja keitä siellä tavoitellaan. Jos ( verkossa) halut aan tehdä liikuntaa edistävää liikuntapolitiikkaa, pitää mennä sinne, missä liikunta on ja asettua vuoro vaikutu ssuhteeseen liikuntaa tarjoavien tahojen (muidenkin kuin urheiluseuro jen) ja liikuntaa harra stavien ihmisten kanssa. ra kentavia tapoja hyödyntää yleisön verkkoaktiivisuutta ammattimaisessa journ alismissa kym menen vuoden yritysten ja erehdysten kautta on onnistuttu kehittämään metodeja, jotka hyödyttävät kaikkia osapuolia ja pur kavat tiedon tuottamisen hiera rkioita pro duktiivisella tavalla. Jos Ja kun halutaan tehdä ennaltaehkäisevää liikuntatyötä (analogiana nuorisotyöhön) tai edistää liikuntaa nyky-yhteiskunnan edellyttämillä tavoilla tarvitaan myös vaihtoehtoisia näkökulmia. Verkon ominaispiirteistä yhteisöllisyys on ehkä selkeim m in ymm ärretty ja hyödynnetty to sin liikuntayhteisöt ovat pääsääntöisesti ra kentu neet kaupallisten toim ijoiden ylläpitämille sivusto ille: sinne, missä kansalaisten tarpeet ja kokem ukset ovat selkeim m in kaupallistettavissa. Se, mitä eri toim ijatahojen kohtaam inen verkossa voisi liikuntakentällä tarkoittaa, on pohtim isen arvoinen asia. Ennaltaehkäisevä liikuntatyö voisi lähteä liikkeelle yksittäisen kansalaisen elämäntilanteen avaam isesta: miten räätälöidä liikuntam ahdollisuuksia esimerkiksi ru uhkavuosia elävälle ihm iselle, joka periaatteessa haluaisi liikkua, muttei ehdi organisoidun seuratoiminnan puitteissa. Sen sijaan, että odotettaisiin liikkumattoman ihm isen ongelm ien siirtyvän STM :n hallinnonalan ratkaistavaksi, voitaisiin miettiä uudestaan toimintaa rajoittavia jakolinjoja. Fokusoidaanko hiipuvan urheiluseura toim innan voim istamiseen vai pyritäänkö kaikkinaiseen ja kaikkien liikunnan lisäämiseen . Viim e kädessä kysym ys on liikuntapolitiikan peru steista ja tavoitteista. Sen sijaan on kiire m iettiä, miten juuri liikunnan kysym ykset voisivat parhaiten aueta verkossa, miten verkko sopisi kansalaisten osallistam iseen ja ennen muuta, mitä liikunt akenttä voisi itse oppia toimimalla verkossa sen toim intaperiaatteiden mukaisesti. Verkko tarjoaa mahdollisuuden rakentaa fooru meita laveammalle keskustelulle, jossa liikunt apolitiikan periaatteet ja suoritustaan mittaavat kansalaiset voisivat kohdata ja koota joukkoonsa niitäkin, joille liikunt a on muut akin kuin laskurinkäyttöä. Kohtaam iseksi ei riitä keskustelualue, jossa liikuntalääketieteen asiantunt ija neuvoo asiakasta tai verkkosivu, josta löytyy tietoa avoinna olevista luonnonjääkent istä tai tehdyistä avustu späätöksistä. Myös vertaiskeskustelua löytyy , ainakin lajeittain järjestettynä ja lajeihin ja niiden harrastam isen käytäntöihin liittyen. Keskustelun avaaminen kansalaisten suuntaan tarkoittaa sitä, että liikunt aa harkitsevan kansalaisen näkökulmasta keinotekoiset hallinnonalojen jakolinjat puretaan ja kansalaiset osallistetaan keskustelemaan avoimesti siitä, minkälaisia hankkeita päädytään tukemaan. Liikunnallakaan ei siis varsinaisesti ole kiire mennä verkkoon siellä ollaan jo monella tavoin. Ratkaisukeskeinen verkkoon menem inen altistaisi asiant unt ijat vuoro vaikutukseen kansalaisten kanssa. Nykyään 46 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Li ikunnan verkosta siis puuttuu tiloja, joissa asiantuntijat ja kansalaiset kohtaavat muutoinkin kuin ennalta hiera rkkisesti määritellyllä tavalla (asiantu ntija valistaa, kansalainen kuunt elee ja tottelee). Liikunnan edistämisen kohteiden näkökulm asta ei ole kiinnostavaa, tarjoaako puitteet liikunnan edistäm iselle OKM vai STM sen sijaan kansalainen hyötyisi rajat ylittävästä yhteistyöstä, johon kaiken lisäksi voisi itsekin osallistua. Tavoittamatta jäävät ihmiset, jotka ovat potentiaalisia liikkujia, mutta jotka tekevät liikkumiseen tai liikkumattomuuteen liittyv iä usein pikemm inkin tunneperäisiä kuin rationaalisia valinto ja vuoro vaikutuksessa sosiaalisten verkostojensa ja ym päröivän yhteiskunnan kanssa. lntoilua, teknologiakrapulaa vai kestävä innovaatio Taloustieteilijä Joseph Schumpeter esitti jo 1900 -luvun alussa ajatuksen innovaatioista ja luovasta tuhosta ja korosti, että uusien teknologioiden lyhyen aikavälin vaikutukset yleensä yliarvioidaan ja pitkän aikavälin vaikutukset aliarvioidaan
Kielteinen kurn utus alkaa eikä julkinen keskustelukaan kohdistu tulevaisuuden lupauksiin vaan innovaatioiden ja sovellusten konkreettisiin käyttöihin tänään. Tiede & edistys 34 (2009):1, pp. 2010.Verkkovoima kollektiivisen toiminnan organisaatiomuotona.Teoksessa E. 2013. Jossakin vaiheessa huom ataan, ettei intoilu tuottanut haluttuja tuloksia pikavoitot odottavat itseään eivätkä käyttäjätkään löydä toim ivia käyttö/to im intatapoja. Tietynlaisen lakipisteen jälkeen alkaa nopea syöksykierre, teknologiakra pula tai innovaatiom orkkis, jolloin uutuus m anataan alim paan m analaan. Otteita verkosta.Verkon Ja sosiaalisen median tutkimusmenetelmät. Liikunnan verkkoyhteisöt osana postmodernia liikuntakulttuuria. SANNA VALTONEN, VTL Mediatutkija Helsingin yliopisto Sähköposti: sanna.valtonen@helsinki.fi SANNA OJAJÄRVI, VTM Mediatutkija Helsingin yliopisto Sähköposti: sanna.ojajarvi@helsinki.fi LÄHTEET Schumpeter, J. Liikuntalaiva tietomerellä. Sen voisi suom entaa vaikkapa intoilun elinkaareksi, jossa uudelle ilm iölle, innovaatiolle, teknologialle, toteutustavalle tai vaikkapa hallinto m allille ladataan aluksi huikeita tulevaisuusodotuksia. Jyväskylän yliopisto. Opas rakentaa siltaa liikunta-, ympäristöja museosektoreiden välille. Liikuntatieteellisen seuran Impulssi nro 27. Konttinen & J. Olisiko raja-aidat ylittävä vuoro vaikutu s kestävä innovaatio, jolla liikunnan edistäm inen tuotaisiin tälle vu ositu hannelle. LIIKUNTAYMPÄRISTÖT KULTTUURIPERINTÖNÄ -oppaassa tarkastellaan liikuntaympäristöjen kehittämistä ja kulttuuriperinnön vaalimista ensimmäistä kertaa yhdessä. Hintala, V. Hinta: 30€; LTS:n jäsenille 27€; opiskelijoille 25€ (+ toimituskulut) Tilaukset: tuula.valli@lts.fi • puh. Matikainen, J., Laaksonen S., Tikka M. Jyväskylän yliopisto. hypesykliteorian nim ellä. 2009. Tästäkin kuitenkin useim m iten selvitään ja alkaa varo vainen nousu, jonka kuluessa innovaatio kyp syy ja sen to delliset m ahdollisuudet ja m erkitykset kirkastuvat. Luovan tuhon prosessi. Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali. 2013. Pro gradu -tutkielma, Liikunnan yhteiskuntatieteet, Liikuntakasvatuksen laitos. Tapaustutkimus Relaa.com. Toimittaja: Teijo Pyykkönen Kirjoittajat: Teijo Pyykkönen, Minna Perähuhta, Hilkka Högström (esimerkkikohteet), Pekka Lehtinen (korjaushankkeet) Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 170; 83 sivua. ITranslated from: Schumpeter: Capitalism, Socialism and Democracy, chapter VII: The Process of Creative Destruction.] Ojajärvi, S., Valtonen S, Pyykkönen T. 2013. 40-45. Hintikka, K. Schum peterin ajatuksia viljelevät m onet, ja niihin viitataan ns. 010 778 6601 • www.lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 47. Vastapaino, Tampere. 2013 Julkaisu on toteutettu Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) ja Museoviraston yhteistyönä. Ilm iön suosio ja siihen kohdistuvat toiveet leviävät ja kaikkien on hypättävä m ukaan intoiluun. Peltokoski (toim.) Verkostojenliikettä
Verkkoyhteisöt avaavat uusia yhteisöllisyyden mahdollisuuksia. Kuva: ANTE RO AA LTO NEN Teksti: VEERA EHRLEN Verkkoyhteisöt ovat osa uutta liikuntakulttuuria Liikunnan ja urheilun maailma ulottuu nykyisin virtuaalisille kentille, joissa tapahtumia toistetaan, reflektoidaan ja arvioidaan. Yhteiskunnan muutosten seurauksena on tullut tilaa ja tarvetta uudenlaisille, vaihtoehtoisille yksilöllisempiä tarpeita palveleville järjestäytymisen muodoille. L iikuntaseura on vuosikymmenten ajan tarjonnut monelle liikkujalle yhteisön, johon kiinnittyminen on ollut vahvaa, tunteikasta ja pitkäaikaista. 48 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Yksilöllisten tarpeiden voimistuminen on kuitenkin vähitellen muuttanut kiinnittymisen malleja ja sirpaloinut perinteistä järjestökenttää
Verkosta yksilön on mahdollista löytää yhteisö,johon hän tuntee kuuluvansa. Verkottunutta yksilöllisyyttä Verkkoyhteisöihin kiinnittyminen poikkeaa jossain määrin siitä, miten fyysisen ympäristön harrasteyhteisöihin kiinnitytään. Kuka tahansa voi liittyä verkkoyhteisöön tai irtautua siitä koska tahansa. Reaalimaailman yhteisöt tarjoavat puolestaan toiminnallisen verkoston. Näiden palvelujen joukossa on monia liikuntaan suuntautuneita yhteisöjä, jotka rakentuvat joko yhden tai useamman lajin ympärille. Sivuston ylläpitäjät, käyttäjien sosiaaliset verkostot ja mahdolliset yhteistyökumppanit muodostavat puitteet yhteisössä tapahtuvalle vuorovaikutukselle. Teknologian kehittyminen ja internetin keskeinen asema viestintävälineenä ja sosiaalisen kanssakäymisen ympäristönä ovat osaltaan vaikuttaneet liikuntakulttuurin muotoutumiseen. Sosiaalisen median erilaiset palvelut ovat usein linkittyneet tiivisti toinen toisiinsa. Jäseniltä ei usein edellytetä minkäänlaista sitoutumista yhteisöön. Ylläpitäjät tuottavat palvelun ja takaavat yhteisön olemassaolon. Verkkoyhteisö määritellään yhteisöksi, jonka jäsenten välinen vuorovaikutus tapahtuu pääasiallisesti tietoverkon välityksellä (Sanastokeskus 2010, 21). Sosiaalisen median olennaisia elementtejä ovat tiedon jakaminen ja yhteisöllisyys (Hintikka 2007, 25.) Liikunnan verkkoyhteisöt ovat osa sosiaalista mediaa. Offline-elämän tapahtumista, lajisuorituksista, kisailuista ja tempuista muodostuu näin liikunnan verkkoyhteisöjen toimintaa jäsentäviä ja ylläpitäviä solmukohtia. Tällä hetkellä 16-74-vuotiaista suomalaisista 49 prosenttia ja 16-24-vuotiaista peräti 86 prosenttia seuraa säännöllisesti jotain internetin yhteisöpalvelua (Tilastokeskus 2012, 19). Online-ryhmittymät muodostuvat tunnesiteiden pohjalta, kun ihmiset huomaavat jakavansa yhteisiä tavoitteita, arvoja ja kiinnostuksen kohteita. Liikunnallisten verkkoyhteisöjen jäsenet nauttivat lajistaan ja seuraavat sen ympärillä tapahtuvia asioita myös muuna vapaa-aikanaan. Käyttäjät voivat itse valita, kuinka aktiivisesti ja julkisesti he haluavat olla mukana sivuston toiminnassa. Verkkoympäristöstä haetaan tiedon lisäksi inspiraatiota ja iloa. Sosiaalisen median liikuntayhteisö rakentuu lajien ympärille Sosiaalisella medialla tarkoitetaan verkkosovelluksia, joissa käyttäjillä on keskeinen rooli sisällön tuottajina. Sisällön tuotanto sosiaalisessa mediassa tarkoittaa käytännössä materiaalin tuotantoa, jakamista, luokittelua ja arviointia (Hintikka 2007, 25). Liikuntakulttuurin eriytymisen seurauksena toiminnan ja organisoitumisen muodot ovat uudistuneet, lajikirjo on monipuolistunut ja erilaisia viestinnän kanavia on alettu hyödyntää uudella tavalla. Sivuston seuraajat ovat puolestaan sekä palvelun käyttäjiä että yhteisön jäseniä. Ilmiö on yleinen verkkoyhteisöissä. 2007, 137.) Liikunnallisissa verkkoyhteisöissä jäsenet kohtaavat toisia lajin harrastajia ja seuraajia ja jakavat yhdessä harrastukseensa liittyviä kokemuksia ja tuntemuksia. (Wellman 2001, 27, 43-44.) Postmodernit verkkoyhteisöt rikkovat aikaisempia maantieteellisiä rajoituksia. Yhdessä tekeminen tuottaa sellaisia sosiaalisia kontakteja ja siteitä, joita syntyy harvoin verkkoympäristössä. Keskustelufoorumeilta liikkujat tai jotakin lajia seuraavat harrastajat voivat löytää ajankohtaista ja erilaisista näkökulmista tuotettua tietoutta, käyttäjåkokemuksia ja mielipiteitä. Liikuntaseura ei välttämättä tarjoa tällaisille liikkujille toimivaa liikunnallista yhteisöä, verkosta sopiva kokoava ryhmittymä saattaa hyvinkin löytyä. Joillekin ne ovat ennen kaikkea tietolähteitä, toisille viihteellisiä tai sosiaalisia ympäristöjä. Verkkoviestintä palvelee yhtä lailla sosiaalisena yhdessäolon kenttänä, yhteisen identiteetin luojana. Verkkoyhteisöt antavat uusia kiinnittymisen mahdollisuuksia etenkin harrasteliikkujille, jotka liikkuvat pääsääntöisesti yksin. Niinpä liikunnallisten UIKUNTA & TIEDE 5() • 4/2013 49. Organisoituminen verkkoyhteisössä on täten hyvin vapaamuotoista. Verkkoyhteisö ei toimi kuten perinteinen liikuntayhteisö. Virtuaaliyhteisöjen keskustelufoorumit tarjoavat väylän tiedon kollektiiviselle tuottamiselle ja levittämiselle. Liikunnallisissa verkkoyhteisöissä jäsenten on mahdollista seurata ja osallistua eri aiheista käytyyn keskusteluun, lukea artikkeleita, muodostaa kontakteja yhteisön muihin jäseniin, jakaa kuvia, videoita ja reittikarttoja sekä pitää päiväkirjaa omasta liikkumisestaan. Ne haastavat tavanomaisia organisoitumisen malleja ja luovat vaihtoehtoisia kiinnittymisen mahdollisuuksia hajaantuneella järjestökentällä. Kynnys hakea tietoa, aloittaa uusi harrastus tai tulla mukaan lajin toimintaan saattaa olla matalampi verkkoyhteisön välityksellä. Postmodernit yksilöt eivät välttämättä sitoudu mihinkään yhteisöön elinikäisesti, mutta he saattavat olla mukana monien eri ryhmittymien toiminnassa samanaikaisesti (Hurenkamp 2009, 14 2). Verkkoympäristössä jaettavan tiedon ja tuen voidaan katsoa olevan byrokraattista, ylhäältä alas suuntautuvaa tukea tehokkaampaa, edullisempaa, joustavampaa ja henkilökohtaisempaa (Wellman 2001, 28). Liikkumiskokemuksia tuodaan verkkoon keskusteltavaksi ja eläytymistä varten, tekstein, kuvin ja videoin. Suosittuja suomalaisia liikunnallisia verkkoyhteisöjä ovat muun muassa kuntoilijoiden Heiaheia, ulkoilijoiden Re!aa, pyöräilijöiden Fillarif oorumi ja kiekkoilijoiden Jatkoaika. Aktiivinen sosiaalinen kanssakäyminen on verkkoyhteisön toiminnan ja identiteetin ydin. (Hersberger ym. Yksilö voi tuntea olevansa osa yhteisöä, vaikka hän olisi mukana ryhmässä täysin anonyymisti tai passiivisesti. Yhteisöllisyyden tunne ja me-henki näyttäytyvätkin usein vahvempina tiiviissä paikkaan sidotussa yhteisössä kuin laajassa virtuaalisessa ryhmittymässä. Verkkoyhteisöt ovat avanneet yhden uuden väylän järjestäytymiselle. Tietoa, viihdettä ja yhdessäoloa Verkkoyhteisöt antavat käyttäjilleen erilaisia asioita
Oxford: Oxford University Press. lajikulttuurit eivät pelkästään kehity vaan osaltaan sijaitsevat verkossa. (Castells 2001, 130-131.) Liikunnallisten verkkoyhteisön jäsenet kiinnittyvät omiin sosiaalisiin verkostoihinsa sekä harrasteympäristön ajankohtaisiin tapahtumiin. Teoksessa J. LÄHTEET Castells, M. Eri lajien ja alakulttuurien edustajat vievät lajikulttuurien muotoja eteenpäin osittain sosiaalisen median kautta. <URL: www.heiaheia.com> Jatkoaika. Tietoja viestintätekniikan käyttö 2012. &Rioux, K. 72013). Yhteisön jäsenten sosiaaliset kontaktit tulevat sekä verkkomaailmasta että fyysisestä harrasteyrnpäristöstä. Kehitykseen vaikuttavat sekä tiedon ja muun materiaalin kollektiivinen tuotanto, jakaminen, luokittelu ja arviointi että muu sivustoilla tapahtuva sosiaalinen ja viihteellinen kanssakäyminen. <URL: www.jatkoaika.com> Relaa. <URL: https://twitter.com/> 50 LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013. Changing roles and practices of sport in local context.Portuguese Journal of Sport Sciences 11 (Supplement 1 ), 327-329. 2011. business. Verkkoyhteisöissä vapaa-aikaansa viettävälle yksilölle liikuntaharrastus voi online-ryhmittymien kautta muodostua uudella tavalla elämäntavaksi. Saatavilla www-muodossa <URL: http://wwwtieke.fi/download/attachments/20218187/ julkaisu_28.pdf> (luettu 9.72013). Fyysinen harrasteyhteisö voi olla joko muodollisesti tai epämuodollisesti organisoitunut; seura, joukkue tai kaveri porukka. Verkkoa, verkostoitumista ja verkkoyhteisöjä näyttävät hyödyntävän ennen kaikkea nuoremmat sukupolvet ja uudemmat lajit. 2009. <URL: www.fillarifoorumi.fi> Heiaheia. Kiinnittyminen on luonteeltaan joustavaa ja osittain hyvin hetkellistä. Sosiaaliset verkostot elävät limittäin onlineja offline-maailmoissa, Verkkoyhteisöjä voidaan pitää näiden erilaisten sosiaalisten verkostojen kohtaamispaikkoina. VEERA EHRLEN, LitM Jyväskylä Sähköposti: veera.ehrlen@gmail.com Artikkeli perustuu kirjoittajan pro gradu tutkielmaan:Liikunnan verkkoyhteisöt osana postmodemia liikuntakulttuuria. Yksi syy tähän on se, että perinteisissä lajeissa on paljon vakiintuneita toimintatapoja ja viestinnällisiä kanavia sekä jotakuinkin pysyvä harrastajaja seuraajakunta. Lajikulttuurit eivät pelkästään kehity vaan osaltaan sijaitsevat verkossa. Organize liberal, think conservative: Citizenship in light communities. The persistence and transformation of community: From neighbourhood groups to social networks. Wellman, B. Lajikulttuurit kehittyvät myös verkossa Liikuntakulttuurin verkottumisen syinä voidaan nähdä muun muassa uudenlaisten yhteistyön muotojen tarve, ei-kilpailullisen sektorin kasvu sekä eriytyneiden liikuntamuotojen resurssien rajallisuus (Itkonen 2011, 327-329). Tapaustutkimus Relaa.com. Uudenlaista yhteisöihin kiinnittymistä voidaan kuvata termillä verkottunut yksilöllisyys. Report to the Law Commission of Canada. Itkonen, H. Sanastokeskus TSK 2010.Sosiaalisen media sanasto.Saatavilla www-muodossa <URL: http://www.tsk.fi/tiedostot/pdf/Sosiaalisen_median_sanasto.pdf> (luettu 9.72013). TIEKE ry:n julkaisusarja, 28. The Internet galaxy: Reflections on the Internet. 2007Examining information exchange and virtual communities: An emergent framework.Online lnformation Review 31 121, 135-147 Hintikka, K. Eri lajien ja alakulttuurien edustajat vievät lajikulttuurien muotoja eteenpäin myös sosiaalisen median kautta. ARTIKKELISSA MAINITUT VERKKOYHTEISÖT Facebook.<URL: www.facebook.com/> Fillarifoorumi. Erilaisten verkostojen, ihmisten ja lajien kohtaamisten tuloksena liikuntakulttuuri kokonaisuudessaan saa uusia vaikutteita ja ilmenemismuotoja. 2001. Hendriks& M. 2001. Hurenkamp, M. Tilastokeskus 2012. Saatavilla www-muodossa <URL: http://tilastokeskus.fi/til/sutivi/2012/ sutivi_2012_2012-11-07 _fi.pdf> (luettu 9. Verkkoyhteisöjen joustava ja vapaamuotoinen rakenne sopii etenkin autonomisen ei-kilpailullisen liikuntakulttuurin arvomaailmaan ja tapaan toimia. Kulttuuri on läsnä siellä, missä ihmiset ovat. Sosiaalisen median tapahtumista on joissain lajeissa tullut tärkeä osa harrasteympäristöä. <URL: www.relaa.com> Twitter. Uudemmat lajit pyrkivät puolestaan löytämään ja vakiinnuttamaan paikkansa osana liikuntakulttuuria tarttumalla yhteiskunnan tarjoamiin uusiin toimintaympäristöihin. verkkoyhteisöjenkin toimintaa voi seurata tai siinä voi olla mukana muiden yhteisöpalvelujen, kuten Facebookin tai Twitterin välityksellä. Keskiössä on yksilö, joka rakentaa ympärilleen oman sosiaalisen verkostonsa. and societv. Duyvendak, F. Van Niekerk (toim.) City in sight: Dutch dealings with urban change. Hersberger, J., Murray,A. Verkottunut yksilöllisyys kertoo siitä, miten yksilöt rakentavat omat sosiaaliset verkostonsa mielenkiinnon kohteittensa ja sosiaalisten suhteittensa ohjaamana. Reaalimaailman harrasteyhteisöt ja verkkoyhteisöt elävät usein symbioosissa, toinen toistaan tukien ja toistensa päälle rakentuen. Sekä reaaliettä verkkomaailman liikunnallisilla yhteisöillä on oma roolinsa postmodernissa liikuntakulttuurissa. 2007 Web 2.0johdatus internetin uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Amsterdam: Amsterdam University Press, 141-158
Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä Saku Rikala: Liikunnan hanketoiminta ruusut, risut ja suositukset Raportissa arvioidaan liikunnan hanketoimincaa onnistumisia ja kehittämistarpeita sekä esitetään suositukset toiminnan kehittämiseksi. Keskinen pääsihteeri LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013 51. (LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä nro 7, 2013) Hinta: ti 20 € + toim.kulut Tilaukset: tuu/a.valli@lts.fi p. Sama henkilö voi edustaa kokouksessa ainoastaan yhtä jäsenyhteisöä. 010 778 6601 Nalli tai sähköpostituula.valli@lts.fi. (LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä nro 6, 31 s., 2013) Pauli Vuolle: Liikunnan ja terveyden uralla Vuosina 1984-2008 valmistuneiden liikuntaja terveysriereiden maistereiden sekä työelämässä toimivien liikunnanohjaajien (AMK) urakehitys. Kokouksessa on äänioikeus jokaisella vuoden 2012 ja 2013 jäsenmaksun tai uuden jäsenen kyseessä ollessa, vuoden 2013 jäsenmaksun maksaneella varsinaisella jäsenellä. Käsittelyssä ovat sääntöjenmukaiset asiat: • katsaus kuluvan vuoden toimintaan ja varainhoitoon , jäsenmaksut vuodelle 2014 • tilintarkastajien palkkiot, kokouspalkkiot, matkakorvaukset ja päivärahat vuonna 2014 • vuoden 2014 toimintasuunnitelma ja talousarvio • hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinta • hallituksen jäsenten sekä jäsenten henkilökohtaisten varajäsenien valinta erovuoroisten tilalle sääntöjen 12 §:n mukaisesti • tilintarkastajien ja heidän varaedustajiensa valinta • seuran virallisten ilmoitusten julkaiseminen • kunniajäsenten kutsuminen • muut asiat Niitä Seuran jäseniä, jotka haluavat tehdä ehdotuksia hallituksen jäseniksi ja varajäseniksi pyydämme ottamaan yhteyden pääsihteeri Keskiseen puhelin 010 778 6603 tai kari.keskinen@lts.fi. Tervetuloa! LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY ANTTI UUTELA Antti Uutela puheenjohtaja (jjLTS KARI L. Kokousaineiston voi tilata seuran toimistosta puh. Yhteisöjäsenen edustajalla tulee olla valtakirja edustamaltaan järjestöltä. 010 778 6601 • www.Jts.fi L7S UikuntatidttllintttJ Sft,ro LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN SYYSKOKOUS 2013 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen syyskokous pidetään tiistaina 29.10.2013 klo 15:00 Urheilumuseon kokoustilassa, Olympiastadionilla Helsingissä. Yhteisöjäsen voi lähettää kokoukseen yhden (1) edustajan. LTS ansiomerkit jaetaan vuosikokouksessa niille, jotka eivät noutaneet merkkiään kesäkuussa Liikuntatieteen päivillä Jyväskylässä. Tarjoilun järjestämiseksi pyydämme ilmoittamaan osallistumisesta kokoukseen 23.10.2013 mennessä puh. KESKINEN Kari L. 010 778 6601Nalli tai sähköposti tuula.valli@lts.fi
Hänkin pitää merkittävänä puutteena sitä, ettei hankkeiden rahoittaja OKM tiedä hankkeiden tuloksista tarpeeksi. Liikuntaneuvoston tehtäviin kuuluu valtionhallinnon toimenpiteiden arviointi liikunnan alueella. Kokonaiskuvan piirtäminen valtion liikuntamäärärahoilla avustetuista hankkeista on hankalaa. Toistaiseksi OKM:n seuranta on rajoittunut tiliselvityksiin (rahat on käytetty sellaiseen toimintaan, mitä hakemuksessa on mainittu). Tämä on ollut hanketoiminnan avustamisen vahva peruste, mutta onko saatu sitä, mitä on tilattu 7 Usko hankemaailmaan tuottamiin hyötyihin on ollut kova siitä huolimatta, että kokonaisarviointi liikuntahankkeiden tuloksista puuttuu. Mustavalkoiset johtopäätökset eivät ole mahdollisia. Satoja yksittäisiä hankkeita neuvosto tai mikään muukaan taho ei hänen mielestään kykene arvioimaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei seurantaa ja arviointia tulisi harjoittaa", korostaa Paajanen. Liikuntayksikön puolella näkemys on yhtäläinen: "On siirryttävä hankkeista ohjelmiin, jotka voivat sisältää erilaisia ja erikokoisia hankkeita. Silti jotain on hänen mukaansa perustellusti saatu aikaan: "Hankkeilla OKM on synnyttänyt toimintaa, joka muuten ei olisi käynnistynyt. Hankemaailmasta löytyy perusteluja niin hanketaivaan kuin -helvetin kannattajille. Tarvitaan teemakohtaisia koonteja hankkeiden tuloksista. Opetusja kulttuuriministeriön (OKM) liikuntayksikön ylitarkastaja Kirsti Laine myöntää, että seuranta olisi voinut olla tiiviimpää: "Liikuntahallinnolta on puuttunut omien toimiensa arviointi. L iikuntahankkeet ovat kaikille tuttuja, mutta harva osaa vastata mitä kestävää niillä on saatu aikaan. Ministeriön seuranta voisi kohdistua ohjelmakokonaisuuksiin", linjaa Laine. Paajanen ymmärtää niitä kentän tulkintoja, joiden mukaan hankkeilla ministeriö "pesee kätensä" tuloksista: käynnistää hankkeita ja siirtää ohjauksen ja tulosvastuun kentälle. Yksittäisten hankkeiden tuloksista tietävät hanketoimijat ja kenties heidän verkostonsa, mutta tämän laajemmalle ovat levinneet vain harvan hankkeen tulokset. Se, euä hankkeisiin ohjataan lähes yhtä paljon varoja kuin kuntien perustoimintaan, kuvaa valtion kiinnostusta kehittää toimintaa. Ministeriölle hankkeet ovat myös mahdollisuus reagoida nopeasti muuttuvaan maailmaan, esimerkiksi uuden hallitusohjelman linjauksiin. Paajanen näkee, että neuvosto sopii tahoksi, joka arvioisi hankekokonaisuuksia osana "isoa kuvaa". Hankkeiden kirjo on 2000-luvulla ulottunut lyhytikåisistä päiväperhoista toimintaa uudistaneisiin monivuotisiin kehittämishankkeisiin. Teksti: SAKU RIKA LA, TEIJO PYYKKÖNEN Liikuntahankkeiden tuotokset ovat murusina maailmalla Liikuntakulttuurin kehittämisessä uskotaan hankkeiden taikaan. Laineen mukaan hankkeiden nykyistä LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 53. Valtion liikuntamäärärahoista arviolta yli kymmenen prosenttia ohjataan kehittämishankkeisiin, joista useimmat kohdistuvat paikallistasolle. 2000-luvulla valtio on avustanut yli tuhatta liikuntahanketta. Liikuntakulttuurin iso kuva ei hankkeilla muutu, mutta niillä on voitu virittää uudenlaista ajattelua ja toimintaa." Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Minna Paajanen on samoilla linjoilla. Muuta varmaa hankkeista on vaikea sanoa. "Valtion tehtävä on luoda edellytyksiä, ei toimia operatiivisella tasolla. Vertailun vuoksi on syytä huomata, että kuntien liikuntatoimintaan ohjataanvaltionosuuksina runsaat 13 prosenttia (2011) valtion vuotuisista liikuntamäärärahoista. Ehkä kuitenkin se voidaan sanoa, että hankekulttuuria ei kannata hylätä, mutta ehdottomasti kehittää. Myös hän uskoo, että hankkeet ovat toimivin tapa avustaa toimintaa niin, että mukaan saadaan ohjaus. Valtionosuuksilla ja järjestöjen yleisavustuksilla on vaikeampi vaikuttaa käytännön toimintaan kuin hankkeilla, jotka on (ainakin periaatteessa) sidottu yhdessä sovittuihin tavoitteisiin. Tähän on kuitenkin viime vuosina alettu hakea parannusta valtion liikuntaneuvoston johdolla"
Hyvää tarkoittavalla avustustoiminnalla on myös kääntöpuolensa. Paljon EU-hankkeiden kanssa toimineen, nykyisen Porin kaupungin kehittämispäällikön, Timo Aron näkemys on lohduton: "Aina saa jostahin luuhusta hyvälle idealle rahaa hunhan jahsaa perehtyä hulloisenhin hallinnonalan taihahäsitteisiin. Hänen mielestään bulkkijutuissa myös seuranta keskittyy vahvasti määrällisiin indikaattoreihin (kuinka monta tilaisuutta järjestetään, kuinka monta julkaisua tehdään, kuinka monta ihmistä hanke tavoittaa), mutta sisällöllisiä ja laadullisia tavoitteita ei vaadita. Rönsyilystä niukkuuteen Hanketoiminnassa on vallinnut löysä projektikulttuuri ja omistajuus. Liikuntahanke on taipunut käsitteenä moneksi, mikä on laajentanut hanketyökalun käyttöä. Paajanen myöntää, että hankkeisiin saatetaan ryhtyä myös "taktisista syistä" eli hankkeilla paikataan varsinaista toimintaa. laajempi arviointi ei onnistu liikuntayksikössä edes ohjelmatasolla ilman henkilöresurssien uudelleen suuntaamista. Lypsetäänkö hankkeilla sitten lisärahaa normaalille toiminnalle. Sama ilmiö on ollut havaittavissa liikunnan tutkimusprojekteissa. Hankeavustuksia on jaossa paljon ja osin liian helposti. Kuten Laine asiaa kuvaa, liikunnan hankemaailmasta puuttuu "kokonaisarkkitehtuuri" (rakenne): "Ei ole selkeää visiota ja strategiaa, jota toteutetaan kaikilla pienemmilläkin toimenpiteillä." Liikuntahankkeiden kirjo on valtava. Lasten ja nuorten liikunta on valtiovallan erityissuojeluksessa, mikä selittänee lukuisat avustustiet. Ministeriön ääni vaimentuu sitä mukaan kuin hanke etenee. "Kaikkea hanketoimintaa ei kuitenkaan pidä tämän takia tuomita", hän muistuttaa. Aro huomauttaa, ettei edes EU-tasolla ole päästy hankemaailmassa kovin pitkälle. Liikunnan puolella niukkuudesta ei ole tarvinnut 2000-luvulla kärsiä. Aro on huomannut, että hankkeisiin rekrytoidaan usein nuorempaa porukkaa (vastavalmistuneita jne.). Kokonaisarkkitehtuuria tarvitaan Voiko hanke olla mitä vain' Liikunnan hyvät käytännöt -projektin loppuraportin Liikunnan hanketoiminta ruusut, risut ja suositukset (2013) perusteella näyttäisi vahvasti siltä, että voi. Elämä hankepellossa ei näytä tyydyttävän toimijoitakaan. Hankkeen vastuuorganisaatio saattaa olla tyytyväinen vallitsevaan olotilaan tai haluaa korkeintaan verkkaista kehittämisvauhtia. Kun jo avustusväylien kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa, on ymmärrettävää, ettei hankkeiden tuloksistakaan taida kenelläkään olla kokonaiskuvaa. Heillä on intoa, mutta ei vaikutusmahdollisuuksia. Siksi jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa tulisi muutosvastarintaa loiventaa sitouttamalla hankkeeseen myös organisaation johto ja vakituinen henkilöstö. "Hankkeiden vika tämä ei ole, sillä meillä on loistavaa hanketyötä ja oppimista on tapahtunut jokaisella tasolla. Varsinkin lasten ja nuorten moninaiset hankkeet näyttävät karanneen käsistä. Olennaista onkin kysyä miten hyvin toimijat sitoutuvat hankkeisiin, joihin ne hakevat avustusta. Mielenkiintoista on, että myös kentän suunnalta on kritisoitu rahoittajan löysää linjaa seurannassa ja arvioinnissa: "Hankkeista ja niiden tuotoksista ei ehditä olla ministeriössä kiinnostuneita", "Ministeriöllä ei ole ollut selkeää strategiaa ja riittäviä resursseja hanketoiminnan ohjaamiseksi ja koordinoimiseksi" (LTS:n kysely hanketoirnijoille 2012). Vain laajoihin ohjelmiin (Kunnossa Kaiken Ikää, Voimaa Vanhuuteen, Seuratuki jne.) liittyy ulkoista arviointia. Tämä on johtanut siihen, että hanhheet alhavat ja päättyvät, mutta pysyviä jälhiä ei juuri haan synny. "Veikkauksen kehitys on ollut niin hyvä, ettei ole tarvinnut priorisoida, vaan voitu käynnistää hankkeita vähän joka puolella", tunnustaa Laine. Millään tasolla ei ole oltu liiinnostuneita hanliheiden tuotohsista. EU-hankerahoitusta on harjoiteltu vuodesta 1995, mutta "edelleen kerätään hankerekistereitä ja mietitään kenen vastuulla on niiden kokoaminen, kun pitäisi osata hyödyntää sitä mitä on syntynyt ja jatkojalostaa tuotoksia ja tuloksia", toteaa Aro. OKM:n viime vuosina tukemien liikuntahankkeiden toisen ääripään ovat muodostaneet valtaliunnallisetja alu54 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Sekä Laine että Paajanen ovat huomanneet, että liikunnan hankehakemukset naamioidaan usein rahoittajaa mielistellen valtiovallan liikuntatavoitteita toteuttaviksi, mikä sekin vie uskottavuutta toteutukselta. Aro on pannut merkille, että hanketoimijat ovat oppineet lukemaan rahoittajaa: "OKM:lle menee läpi tietyt jutut, maakuntien liitoille tietyn tyyppiset jne." Hanketoimijat vähentävät riski tasoaan jo etukäteen: "Tehdään bulkkihakemuksia, joista ollaan varmoja, että menee läpi, mutta tällainen varmistelu vie pohjaa toteutukselta". Tilanne näyttää olevansama muilla sektoreilla. Tämä kielii siitä, että niin järjestöissä kuin tutkimusyhteisöissä halutaan hankkeissa edetä tutulla linjalla, sellaisella, joka on aiemmin itselle hyväksi havaittu. Erilaisia lasten ja nuortenliikuntahankkeita rahoitetaanlukuisista hanketuuteista (seuratuki, lasten ja nuorten liikunnan valtakunnallinen ja paikallinen kehittäminen, Liikkuva koulu, aarnupäivätoiminta, kerhotoiminta, iltapäivätoiminta, maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla jne.). Sen sijaan yksittäisiä hankkeita ja ohjelmia laajempaa kokonaisarviointia tai teema-arviointia ei juurikaan harrasteta. Mutta liika on liikaa." Myös liikunnan sisällä pärjää, kun tuntee hankkeiden rahoitusväylät. Toistaiseksi joudumme siis jatkamaan käytännöllä, jossa yksittäisten hankkeiden seuranta ja arviointi on sattumanvaraista ja perustuu lähinnä itsearviointiin. Hankemaailman ristiriitaista kuvaa vahvistaajo liikuntahanke-käsitteen laajuus. Aro toivookin jatkossa niukkuutta, jotta joudutaan tekemään oikeasti valintoja: mikä on olennaista. Kenellähään ei ole ollut aihaa käydä sitä keskustelua, mitä tapahtuu tuotoksille, kuka niitä hyödyntää ja mitä niistä opitaan." EU-rahoituksen puolella hankemaailman tilanne on Aron mielestä jossain määrin jopa kaoottinen. Toisaalta hankkeet eivät niitä pystyisi yleensä esille tuomaankaan
Tämän jälkeen hankheet allwvat luetella sehä pieniä että isoja asioita että suppeita ja laajoja asioita vailla yhteyttä niiden yleistettävyyteen tai merliittävyyteen rahoittajalle. Valintoja on syytä tehdä ennen kuin kokonaiskuva hämärtyy nykyistäkin pahemmin. Kun jokainen taho toteuttaa hankkeita korostetusti omista lähtökohdistaan ja omin kriteerein, on tulos kirjava ja hallitsematon. Niistä jää vain muutamat briljanteimmat jäljelle. Vain selkeillä tavoitteilla saavutetaan konkreettisia tuloksia, joita voidaan myös arvioida. lähtee jollain l1irjeellä keräämään hyviä käytäntöjä ilman että hyviä käytäntöjä määritellään millään tavalla tai tasolla. Tämän ovat karvaasti huomanneet myös liikuntajärjestöt, jotka ovat tarttuneet OKM:n hankesyötteihin huomatakseen, ettei uudenlainen toiminta heiltä luonnukaan. Hyviä käytäntöjä onkin onnistuttu keräämään, mallintamaan, arvioimaan ja levittämään, mutta vain yksittäisissä teemoissa (esimerkiksi monikulttuurinen liikunta). Ongelmana 011, että yhteismitallisuus puuttuu. Lukumäärällisesti näitä hankkeita on ollut moninkertainen määrä toiseen ääripäähän verrattuna. Sekin voi riittää, että hanke ratkaisee toimintaansa liittyvän ongelman tai pystyy kehittämään toimintaansa vailla erityistä yleistettävää mallia. Ohjelmia olisi luontevaa toteuttaa verkostomaisella työtavalla kokoamalla yhteen teemaan liittyvät keskeiset toimijat ja yksittäiset hankkeet. On siirryttävä hankeretoriikasta ja maailmaa syleilevistä epärealistisista tavoitteista konkreettisiin, lukumäärällisesti vähempiin, toiminnan kannalta merkityksellisiin ja realistisiin tavoitteisiin. Hanketoiminnalta on odotettu hyviä käytäntöjä, joita voitaisiin levittää muiden hyödynnyttäväksi. Toimintaorientoituneiden hankkeiden ensisijainen osaaminen ja intressi ovat olleet toiminnan järjestämisessä. Keskeinen kysymys koskee hanketoiminnan tarkoitusta ja tavoitteita. Olisi hieno juttu,jos ne tunnistetaan ja viedään eteenpäin. Meillä on aika vahva projekti.ammattilaisten joukko mukana hankkeissa. Liikunnan hankemaailman kokonaisarkkitehtuuri kaipaa yhteistä pohdintaa sekä päätöksiä tulevista linjauksista. Nykyisin rahoittajan ja hankkeita toteuttavien tahojen välille syntyneeseen "alihankintasuhteeseen" liittyy ongelmia. Jos hankkeessa kuitenkin syntyy hyvä toimintamalli, josta voisivat hyötyä muutkin toimijat, kannattaa mallia levittää. Pystyvät hankkeessa viemään asiaa hyvin eteenpäin, syntyy tuote, palvelu tai malli." On helppo yhtyä Aron kiitoksiin, mutta myös sitä seuraavaan huoleen: miten loistava toiminta ja tuotokset saadaan siirrettyä osaksi pysyvää toimintaa. Kaikkien hankkeiden ei myöskään tarvitse tuottaa hyviä käytäntöjä. Hänen mukaansa vastuun täytyy olla taholla, jolla on todelliset mahdollisuudet toteuttaa hanke sekä todelliset mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun hankkeen kautta, esimerkiksi suosituksin. Toisessa ääripäässä ovat olleet paikalliset toimintaorientoituneet hankkeet, jotka ovat kestäneet vuoden tai pari ja kustantaneet joitain tuhansia euroja. Yksi liikunnan hankemaailmaa hämärtävä käsite on ollut hyvät käytännöt. Hyville käytännöille ei yleensä perusteita Liikunnan hankemaailma säilyy tavoitteiltaan ja tuloksiltaan villinä ja sirpaleisena niin kauan kuin hankemaailmasta puuttuu yhteinen ymmärrys (käsitteet, tavoitteet, toimintatavat jne.). Ja tämä ei ole vain hankkeen tehtävä, koslw niillä ei riitä tähän resursseja viedä koko hyvien käytäntöjen prosessia läpi. Se vaatii oman resurssinsa, projektinsa tai vastuuhenkilönsä." Hyvillä käytännöillä ei ratkaista kaikkia liikuntakulttuurin ongelmia. "Vaikuttavuuteen ei riitä, että hanke raportoi tuloksistaan omalle ohjausryhmälleen", kiteyttää Aro. Ei tarvitse keksimällä keksiä mikä on kunkin hankkeen hyvä käytäntö. Niin kauan kuin liikunnan hyvistä käytännöistä ei ole yhteistä ajattelumallia, käytäntöjä ei analysoida eikä ole koordinoituja prosesseja, jokainen tekee hyvien käytäntöjen kehittämisja levittämistyötä omista lähtökohdistaan. eelliset kehittämisorientoituneet hankkeet, jotka ovat kestäneet useamman vuoden, ovat olleet budjetiltaan useita kymmeniätuhansia euroja ja ovat pyrkineet uuden toimintamallin kehittämiseen tai viemään jo valmiita malleja paikallistasolle. He ovat motivoituneita, halukkaita oppimaan ja laajentamaan verkostoja. Siinä missä yrityselämässä alihankkijat pääsevät hyödyntämään ydinosaamistaan tuottaessaan pääurakoitsijalle palveluita, liikuntajärjestöt ja -seurat joutuvat monesti toimimaan ydinosaamisensa ulkopuolella ja vieraalla toiminta-alueella. On mahdotonta arvioida hanhheita suhteessa toisiinsa, millaisessa toimintaympäristössä hyvät häytännöt 011 kehitetty ja ylipäätään onko käytäntö sellainen hyvä käytäntö,josta 011 hyötyä vain omassa lähipiirissä vai laajemminkin." Aro suosittaa, että hyvistä käytännöistä riisutaan pois turha hehkutus: "Hyvät käytännöt ovat arhisia juttuja, joita hanketyössä tehdään. Paljon on opittu, paljon on opittavaa Risuinen hankemaailma ansaitsee myös ruusunsa, muistuttaa Aro: "Oli mihä tahansa hanke ja millä tahansa rahoituksella, niin isoin juttu 011 se, että projehtiosaaminen 011 kasvanut todell.a paljon. Olennaista on myös tehdä hankkeiden vastuukysymykset selviksi, muistuttaa Aro. Maailma hankkeiden ympärillä on malttamaton, se ei jaksa odottaa uusia toimintatapoja, mutta ei myösLIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 55. Tarkat kehittämistoiminnan sisällölliset tavoitteet tulee kuitenkin jättää kehittäjien määriteltäviksi, jotta toiminta tukee aidosti kehittäjän tarpeita, toimintaan sitoudutaan ja toiminta juurtuu hankkeen päätyttyä. Hyvien käytäntöjen parempaa leviämistä varten tarvitaan yhtenäisempi ajattelumalli hyvien käytäntöjen kriteereistä. Toistaiseksi hyvät käytännöt -termiä on käytetty hyvin huolimattomasti ja lähes kaikissa yhteyksissä, kuten Aro kuvaa: "Pahimmillaan se on sitä, että ministeriö, aluehallinto tms. Ei liene tarkoituksenmukaista käyttää hanketyökalua nykyisessä laajuudessa, vaan keskittyä toiminnan kehittämiseen ohjelmakokonaisuuksien avulla
Tämä tarkoittaa keskittymistä tärkeisiin ja suuriin kokonaisuuksiin (ohjelmiin) ja samalla ministeriön toimien minimoimista operatiivisella tasolla. "Matka hankkeesta käytäntöön voi kestää jopa kymmenen vuotta", tuskailee Paajanen. Rekisterissä on yli 900 liikuntahanketta. Teksti perustuu haastattelujen lisäksi Liikunnan hyvät käytännöt -hankkeen loppuraporttiin (Saku Rikala: Liikunnan hanketoiminta ruusut, risut ja suositukset. "Liikunnan hyvät käytännöt"-hankkeen (201113) toteutuksesta on vastannut Liikuntatieteellinen Seura. Liikunnan hankemaailman kehittäminen on tasapainoilua eri intressien kanssa. Opetusja kulttuuriministeriö on tukenut hanketta. Hanketoiminta on selkeisiin tavoitteisiin ajallisesti rajattua kertaluontoista toimintaa. Tärkeää on huolehtia yhdessä, että liikunnan hankemaailma ei eriydy omaksi erilliseksi maailmakseen, joka ei ole kenenkään hallinnassa. Liikunnan hankemaailma ei näyttäydy vielä näin erillisenä saarekkeena. "Usein toimintaympäristö on vasta usean vuoden päästä kypsä ottamaan uudet tavat vastaan", arvioi Aro. Hanketoiminnasta huolehtimisen tärkeys on tiedostettu myös ministeriössä: "Liikuntalain uudistus on sopiva paikka valtiolle tarkistaa strategista otettaan myös hankekulttuurissa", arvioi Laine. Liikuntahankkeet.fi tarjoaa myös uutisia, ajankohtaisia juttuja ja taustoittavaa tietoa liikunnan hankemaailmasta. kään aina osaa ottaa niitä heti vastaan. Projekti ja sen hyödyntäminen kulkevat eri tahtiin myös liikunnan alueella. Liikuntahankkeet.fi -sivusto on "Liikunnan hyvät käytännöt" -projektin (2011-2013) tuotosta. Myös muiden rahoituslähteiden (esimerkiksi EU, maakunnan kehittämisraha ja RAY) hankkeita on lisätty rekisteriin. Suositukset koskevat hanketoiminnan kokonaishallinnointia, koordinointia, avustusjärjestelrnää, suunnittelua, toteuttamista sekä tulosten arviointia ja juurruttamista. Hankerekisteriin on koottu tietoa toteutetuista ja käynnissä olevista liikunnan kehittämishankkeista. Silti on pidettävä huoli, että liikunnan hankemaailma myös tulevaisuudessa pysyy vain yhtenä toiminnan kehittämisen välineenä, ei itsetarkoituksena. Hankkeissa toimivat vuodesta toiseen samat kehittäjät, jotka siirtyvät edellisen hankkeen päätyttyä uuteen hankkeeseen. Sivusta tarjoaa ajankohtaista tietoa liikunnan hankkeista ja hyvistä käytännöistä sekä mahdollisuuden kasata yhteistyöverkostoja oman kehittämistyön tueksi. Hankerekisteristä voi hakea ja jättää muiden hyödynnettäväksi tietoa liikunnan hankkeista sekä hyvistä käytännöistä. Tietoa on pääasiassa 2000-luvun opetusja kulttuuriministeriön tukemista keskeisistä liikunnan valtakunnallisista, aluetason kuin paikallistason kehittämishankkeista. Liikuntahankkeet.fi yli 900 liikuntahanketta L iikuntahankkeet.fi on Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) ylläpitämä ja jatkuvasti päivitettävä liikunnan hankkeiden ja hyvien käytäntöjen verkkopalvelu. Loppuraportti on tilattavissa LTS:n toimistosta ja luettavissa myös seuran verkkosivuilla (lts.fi). Molemmat kuitenkin tarvitsevat toisiaan. EU:n rahoittamat hankkeet näyttävät synnyttäneen jo maailman, jossa on oma kieli, omat säännöt ja valuuttana EU:n hankerahoitus. Saku Rikalan kirjoittamassa hankkeen loppuraportissa "Liikunnan hanketoiminta ruusut, risut ja suositukset" (31 s., 2013) arvioidaan liikuntahankkeiden ja haastattelujen pohjalta alan hanketoimintaa sekä esitetään suositukset toiminnan kehittämiseksi. "Hallinnon näkökulmasta tämä on liikaa, hankkeiden hyödyntämisen prosessi on saatava nopeammaksi, jotta hankkeet koettaisiin hyödyllisiksi." Niinhän se on, virkamiehet ja varsinkin poliitikot harvoin jaksavat innostua edeltäjiensä aikaansaannoksista. Hanketoiminnan tulee luoda jotain uutta, tuoda lisäarvoa sekä rahoittajalle että hanketoimijalle. Suositukset pohjautuvat hanketoimijoiden haastatteluihin, kirjallisiin lähteisiin (ohjelmien ja hankkeiden arviointiraportteihin jne.) ja hankerekisterin kasauksessa tehtyihin havaintoihin. Rahoittajalla on omat tarpeensa ja näkemyksensä, hanketoimijoilla omansa. 56 LIIKUNTA& TIEDE 50, 4/2013. 2013) Saku Rikala on projektitutkija ja Teijo Pyykkönen tutkimusja julkaisupäällikkö Li ikuntatieteellisessä Seurassa. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 6, 31 s. Yhteys perustoimintaan ja sen aitoon kehittämiseen on edelleen vahva
Haskell et al. Tiedonsosiologian yhtenä perustanlaskijana pidetty Karl Mannheim jäljitti jo 1920-luvulla kirjoittamissa teksteissään tiedon monimuotoisuutta ja yhteiskunnallista kontekstualisuutta (ks. Y hteiskunnissa tuotetaan jatkuvasti erilaista tietoa. Painotus on voinut olla esimerkiksi tiedepoliittinen kuten Jouko Kokkosen vuonna 1999 ilmestyneessä raportissa "Liikuntatieteellinen tutkimus Pohjoismaissa" (Kokkonen 1999). Tässä artikkelissa tutkaillaan tiedonsosiologisin silmälasein suomalaisen liikuntatieteen tiedepoliittisia ja samalla sisällöllisiä muutoksia. Artikkelini tavoitteena on analysoida, miten suunta-asiakirjojen tiedepoliittiset ja sisällölliset linjaukset ovat muuttuneet vuosikymmenten myötä. Liikuntatutkimus kirjoitettiin osaksi yleisemmän hyvinvointipolitiikan käytäntöjä. Tutkijakatseet suunnataan opetusministeriön (nykyään opetusja kulttuuriministeriö) suojissa laadittuihin liikuntatutkimuksen suunta-asiakirjoihin. Tällöin on siirrytty entistä enemmän räätälöityihin politiikkaohjelmiin ja -strategioihin. Organisaatiotasolla traditionaaliset yhteiskunnalliset liikkeet ovat korvautuneet joustavammilla yhteiskunnallisilla Iiikehdinnöillä. 2012). Yhteiskunnallisten muutosten myötä myös tutkimukselle kohdistetut odotukset uusiutuvat. Yhteiskunta, tutkimus, muutos Tieteellistä tutkimusta ei tehdä irrallaan yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Yksittäisen tieteenalan asema puolestaan paikantuu osaksi kokonaistiedekenttää. Tieteen tekemisen edetessä syntyy erilaisia tiedetraditioita ja tutkimuksen painotuksia. Vuosituhannen vaihteessa suunta-asiakirjat runsaine tutkimusteemoineen olivat eriytyneen liikuntakulttuurin jäljitystyötä. Hallintokäytäntöjen muuttuessa on lisääntyvässä määrin korostettu tiedolla johtamista, jolloin tutkimuksen tuottama tieto on noussut uudenlaiseksi voimavaraksi. Teksti: HANNU IT KONEN Suun ta-asiakirjat liikunta tutkimuksen viitoittajina Ensimmäiset suunta-asiakirjat 1970-luvulla tukivat liikuntatutkimuksen institutionalisoitumista. Linjaukset myös sidotaan aiempaa tiiviimmin opetusministeriön strategiaan ja hallitusohjelmaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa tutkimus on kiinnittynyt vahvasti hyvinvointiyhteiskunnan rakennustyöhön. Liikuntatutkimusta tiedon muotoina on lähestytty erilaisista näkökulmista. Politiikkamuutos on puolestaan johtanut irtiottoon perinteisestä luokkaja arvopolitiikasta. Mannheim 1952). Kyseisten dokumenttien luennan lisäksi tekstissä on hyödynnetty vuonna 2000 ilmestyneeseen "Liikuntatutkimuksen suunta vuoteen 2005 -asiakirjaan" kirjoittamaani liiteosiota (Ohjelma-asiakirjat tiedepoliittisina instrumentteina) sekä Heikki Roiko-Jokelan julkaisua "Liikuntatieteellisen tutkimuksen ohjaus" (Itkonen 2000; Roiko-Jokela 2009). Ennen asiakirjoihin pureutumista valaisen, mitkä tekijät ovat osaltaan vaikuttaneet suunta-asiakirjojen linjauksiin. Myös tutkijakoulutus linjaa sitä, mihin tutkimuskatseita tullaan suuntaamaan niin sisällöllisesti kuin menetelmällisestikin. Liikuntatutkimuksen tasoa on puolestaan arvioitu useina tieteellisinä vertaisarviointeina (esim. Poliittisten päätöksentekijöiden toimesta tutkimukselle määritellään tarpeelliseksi katsottuja funktioita. Uusimmat suunta-asiakirjaa vannovat sovellettavuuden ja tiedon hyödynnettävyyden nimiin. Mannheimin innoittamana katseita voidaan suunnata myös yhteen tiedon alaan eli tieteelliseen tietoon, jonka tuottaminen on yksi tutkijoiden päätehtävistä. Suomalaisen liikuntakulttuurin muutoksesta l.8<l.M A & TEllc 50 • 4/2013 57. Tutkimuksen tekemiseen vaikuttavat yhteiskunnallinen tilanne ja käytettävissä olevat resurssit
Neljänneksi voimme puhua liikuntakulttuurin eriytymisestä, jolloin liikunnan pirstoutuneet käytännöt tekevät niin liikunnan hallinnoimisen kuin tutkimisenkin aiempaa hankalammaksi (Itkonen 2012.) Liikunnan tiedehallinto ja varhaiset linjaukset Kansallisessa liikuntahallinnossa tieteen asema vakiintui merkittävästi, kun vuonna 1967 opetusministeriöön perustettiin aina vuoteen 1982 toiminut Valtion liikuntatieteellinen toimikunta. Tutkimusta hyvinvointipolitiikan tueksi Lii kuntatu tkimuksen institutionalisoituminen jatkui myös kahdessa seuraavassa suunta-asiakirjassa, jotka laadittiin vuosille 1975-79 ja 1981-85. Perustiedekytkentöjen korostamisen lisäksi dokumentissa määriteltiin kahdeksan erityisen ajankohtaista tutkimusaluetta, joiden keskeisiä teemoja olivat muun muassa ikääntyminen, sukupuoli ja etnisyys, liikunnan terveysvaikutukset, erityisryhmien liikunta ja liikunnan kansalaistoiminta. voidaan hahmottaa neljä muutoksen valtavirtaa. Sekä liikuntatieteellisen toimikunnan perustamisella että laaditulla runko-ohjelmalla tähdättiin liikunnan tutkimusalueiden tunnistamiseen ja määrittämiseen. Kohti eriytyvää liikuntakulttuuria Kuudennessa (1996-2001) ja seitsemännessä (200105) liikuntatieteen suunta-asiakirjassa askellettiin pitkin harppauksin kohti eriytyneen liikuntakulttuurin käytäntöjä. Ensimmäinen suunta-asiakirja ajoitettiin vuosille 1971-1974. Liikuntakulttuurin laajeneminen uusine lajeineen ja liikuntamuotoineen on kolmas liikuntakulttuurin muutoslinja. Liikuntatieteen laajentunut tehtävä ja samalla liikuntakulttuurin eriytyminen ilmenivät paneutumisena asiantuntijoiden koulutuksen kysymyksiin sekä soveltavan tiedon tuottamiseen. Vuodesta 1971 alkaen on laadittu kaikkiaan yhdeksän suunta-asiakirjaa. Runko-ohjelman nimellä tunnettu dokumentti jaotreli liikuntatutkimuksen temaattisesti seitsemään lohkoon, joiksi määriteltiin painopistealueet, ajankohtaiset tutkimusteemat, arvaamattomat tutkimuskohteet, tutkirnusvirat ja tutkijakoulutus, dokumentointi ja informaatio, kansainvälinen toiminta sekä muu liikuntatieteellinen toiminta. Vuosina 1982-1991 vastaava elin vaikutti Valtion liikuntatieteellisen neuvoston nimisenä. Vuodesta 1991 tiedepolitiikkaa on toteutettu Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteellisessä jaostossa. Tieteidenvälisyys ja monitieteisyys ovat dokumentissa vahvasti esillä. Näin menetellen liikuntatutkimusta ryhdyttiin institutionalisoimaan osaksi muuta liikuntapoliiuista päätöksentekoa. Liikuntatieteellisen tiedon edellytettiin olevan jatkuvassa käytännön testissä. Soveltavuuden vaateet ilmenivät myös tutkimuksen hyödyntämisenä tuotteiden ja palvelujen synnyttäjänä. Kolmannessa suunta-asiakirjassa painotettiin tutkimustiedon yksilöllistä ja yhteisöllistä merkitystä. Liikuntatieteen aseman pohtiminen ilmeni dokumentissa muun muassa siten, että esille nostettiin yhteiskunnallisen arvokriisin heijastuminen liikuntakulttuuriin, kaupallistumisen kielteiset vaikutukset sekä valtiollisturnisen mahdollistama laajeneva kontrolli. Ensinnäkin liikuntakulttuurin iso linja on insututionalisoituminen, jonka seurauksena liikuntaa organisoidaan kolmen eri sektorin yhteistoimintana. Näin meneteltynä dokumentissa tunnistettiin eriytyneen liikuntakulttuurin tutkimustarpeita. Painopistealueiksi valikoituivat liikuntakäyttäytyrnisen tutkimus, liikunnan vaikutusten tutkimus, liikuntakulttuurin rakenteiden ja funktioiden tutkimus sekä liikunnan motivaatiotutkimus. Tiedon soveltamista terävöitettiin jakamalla liikuntatutkimuksen kenttä perustutkimukseksi, soveltavaksi tutkimukseksi ja kehitystyöksi. Liikuntatieteellinen tutkimus nähtiin "ihmisen liikunnan, liikuntakäyttäytymisen ja liikuntakulttuurin kannalta relevantin uuden tiedon systemaattiseksi hankinnaksi". Hallintoa palveleva sektoritutkirnus nostettiin myös valokiilaan. Liikuntakulttuurin eriytyminen ja väestön uudet liikuntatarpeet olivat seitsemännen suunta-asiakirjan avainteernoja. Liikuntatieto soveltamaan ja palvelemaan Kahdessa uusimmassa suunta-asiakirjassa liikuntatiedon soveltavaa ja liikuntahallintoa palvelevaa funktiota on korostettu vahvasti. Toiseksi liikuntakulttuurissa on tapahtunut tietynlaista tieteellistymistä ja sitä seurannutta pyrkimystä tiedolla johtamiseen. Suunta-asiakirjan linjaukset sidottiin aiempia ohjelmia tiiviimmin opetusministeriön strategiaan ja hallitusohjelmaan. Jälkikäteen arvioiden on vaivatonta havaita, kuinka asiakirjassa paitsi korostettiin liikunnan laaja-alaista merkitystä ja kytkentöjä myös kirjoitettiin liikuntatutkimusta yhdeksi hyvinvointipolitiikan osatekijäksi. Toisessa suunta-asiakirjassa korostettiin kansallisen liikuntatuikimuksen tarpeellisuutta. Kahdeksannessa dokumentissa (2006-10) hahmoteltiin lähtökohtia liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin tutkimusohjelmille sekä määriteltiin ajankohtaisia tutkimusteemoja. Tutkimustiedon käytettävyyden 58 LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013. Kuudennessa asiakirjassa linjaukset esitettiin kolmessa pääluvussa, jotka olivat liikuntatiede toimiruayrnpäristössään, liikuntatieteen kehittäminen sekä yhteenveto jaoston esityksistä. Dokumentissa jatkui myös käsitteenrnäärittely sekä liikuntatutkimuksen eri sektoreiden tunnistaminen. Viidennessä suunta-asiakirjassa (1991-95) pohdittiin niin ikään liikuntatieteen asemaa. Esille nostettiin liikunnan kytkennät terveydenhuoltoon, kasvatukseen, työelämään, vapaa-aikaan ja urheiluun. Suuntana liikuntatiedon soveltaminen Neljännessä liikuntatieteen suunta-asiakirjassa (1986-90) ilmaistiin tavoitteeksi tiedon tuottaminen hallinnolle, järjestöille ja yksittäisille henkilöille
vaatimus nostettiin korostuneesti esille. Kuudes ja seitsemäs suunta-asiakirja ovat vahvasti runsaine tutkimusteemoineen eriytyneen liikuntakulttuurin jäljitystyötä. Helsinki. Ensimmäiset viisi suunta-asiakirjaa edustavat liikuntatutkimuksen institutionalisoitumista ja käsitteenmäärittelyä. Kaksi uusinta suunta-asiakirjaa vannovat sovellettavuuden ja tiedon hyödynnettävyyden nimiin. html?lang=fi LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 59. Samalla asiakirjassa korostetaan nimenomaisesti tutkimuksen liikuntatieteellistä ja liikuntahallintoa palvelevaa merkitystä. Suunta-asiakirjojen kaudet ja vaikuttavuus Liikuntatutkimuksen suunta-asiakirjojen analyysi tuottaa tulokseksi kolme dokumenttikautta. Routledge & Kegan Paul Ltd. Tutkimuksia 1/2012 Kokkonen, J. Kyseisissä asiakirjoissa liikuntatutkimusta kirjoitetaan osaksi yleisemmän hyvinvointipolitiikan käytäntöjä sekä vahvistetaan liikuntatieteen institutionaalista asemaa. & Vehmas, H. Tavoitealueista on johdettu teema-alueita, jotka liittyvät koko väestön liikunnan edistämiseen, liikunnan saavutettavuuteen sekä liikuntaja urheilukulttuurin erityispiirteisiin. Liikuntatieteen yhdeksän suunta-asiakirjaa vuodesta 1971 alkaen. Myös tutkimuksen jakaminen perustutkimukseen, soveltavaan tutkimukseen ja sektoritutkimukseen on läsnä linjauksissa. Jyväskylän yliopisto. (toim.) Liikunnan areenat. Publications of the Academy of Finland 1/2012. HANNU ITKONEN, YTT Liikuntasosiologian professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylä yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@jyu.fi LÄHTEET: Haskell, W. Opetusministeriö. Mannheim, K. Kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osaston julkaisusarja. Liikuntasosiologia urheilun, liikunnan ja ruumiillisuuden jäljillä. LiLinjaukset liikuntatutkimuksen tukemiseksi vuoteen 2017 V uodesta 2014 lukien ministeriö tukee liikuntatieteellistä tutkimusta, joka kohdistuu eduskunnan päättämien liikuntatoimen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden teemoihin. Liite 1. Itkonen, H. 2012. Avauksia, politiikkaa ja toimenpiteitä. Tänä vuonna julkaistussa suunta-asiakirjassa hallitusohjelma kytkentä nousee teemojen määrittelyssä vieläkin keskeisemmin esiin. et al. Sport Sciences in Nordic Countries. Varovaisesti voisi arvioida, että muutamiksi vuosiksi laaditut dokumentit eivät kykene merkittävästi kääntämään liikuntatutkimuksen "suurta purtta". 1999. Liikuntatieteellinen tutkimus Pohjoismaissa. Yhteiskuntatieteellisiä kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 1. London. Näin ollen tutkimusta ei ole tehty myöskään ilman yleisja tiedepoliittisia linjauksia ja intressejä. Itkonen, H. säksi tutkijoiden intressisuuntautuneisuus kuljettaa tekemisiä "omille vesille". 1952. Teoksessa Liikuntatutkimuksen suunta vuoteen 2005. Helsinki. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 147 Helsinki. Lisäksi tietoa tarvitaan liikuntapolitiikan eri teema-alueita poikkileikkaavista kokonaisuuksista kuten liikunnan edistämistoimien vaikuttavuudesta ja poikkihallinnollisuudesta. Roiko-Jokela, H. Teoksessa llmanen, K. Liikuntakasvatuksen laitos. Asiakirja on luettavissa osoitteessa http://www.minedu.fi!OPMI J ulkaisuU2013/Li i kun tatutkimuksen_suunta-asiahi rja. 2012. Nro 12/2000. Rahoitettavan tutkimuksen tulee olla liikuntatieteellisesti korkeatasoista ja innovatiivista sekä sovellettavuusarvoltaan korkeaa. Evaluation Report. Toisaalta voidaan arvioida, että suunta-asiakirjojen linjauksilla on ollut myös omat vaikutuksensa. Helsinki. 2009. Vaikutusta suhteellistavat myös opetusja kulttuuriministeriön liikuntatutkimuksen rajallinen resursointi sekä tutkimuksen ainakin jonkinasteinen autonomia. Liikuntatieteellisen tutkimuksen ohjaus. Tiedepoliittisina asiakirjoina esimerkiksi valitut tiedealapainotukset ja teemat ovat tuottaneet halutunlaista tutkimusta. Tutkimushankkeiden tulee keskeisiltä osiltaan käsitellä liikuntaa ja noudattaa julkaisun linjauksia. Kokonaan oma kysymyksensä on pohtia liikunnan suunta-asiakirjojen vaikuttavuutta. Tutkimuksen institutionaalistuminen, suuntaaminen ja käytännön toteutuminen. Essays on the Sociology of Knowledge. Ohjelma-asiakirjat tiedepoliittisina instrumentteina. 2000. Liikunnan päätöksenteon politiikkaorientaatio on nostettu painokkaasti esiin. Teema-alueet ovat: • Väestön liikunnan edistäminen • Liikunnan saavutettavuus ja polarisaatio • Liikuntaja urheilukulttuurin muutokset ja osallisuuden edistäminen Teema-alueita poikki leikkaavat tietotarpeet ovat: • Liikunnan edistämisen poikkihallinnollisuuden toteutuminen julkisen sektorin rakenteissa ja päätöksenteossa • liikunnan edistämiseksi toteutettavien toimien vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus koko yhteiskunnan kannalta Lisätietoja: Linjaukset liikuntatutliimuksen tuhemiseksi vuoteen 2017; Liihuntatutkimuhsen suunta-asiakirja
Tässäkin näkökulma oli lähinnä käytännöllinen eli en lukenut tekstejä tutkijana, vaan näiden käsitteiden mahdollisten käyttäjien näkökulmasta. Tutkimuksessa ei siis ole läpikäypää teoreettista näkökulmaa, mutta ote on ymmärtämään pyrkivä ja tarkoituksena on myös auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin, miksi erilaisia käsitteitä käytetään eri käyttöyhteyksissään. Eettisistä kysymyksistä tärkein on tietysti se, miten tulkita näitä aineistoja. Viime aikoina on tehty useita merkittäviä strategisia papereita, joiden käsitemaailmat ovat tärkeitä, kun yritämme ymmärtää tulevaisuuden liikuntakulttuuria ja -politiikkaa. Tehtävä haastoi myös menetelmällisesti. Ihmiset täytyy saada liikkumaan, urheilijat harjoittelemaan ahkerammin, 60 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Tämä artikkeli perustuu alustukseeni Liikuntatieteen päivillä 13.6.2013 otsikolla: "Liikuntakulttuurin käsitteet muutoksessa näkökulmia liikuntakulttuurin ja -politiikan käsitteiden uusiin merkityksiin ja käyttöyhteyksiin", jossa esittelin syksyllä 2013 Valtion liikuntaneuvoston julkaisusarjassa ilmestyvää tutkimustani. petusja kulttuuriministeriön liikuntayksikkö kilpailutti vuonna 2012 sektoritutkimushankkeen nimellä: "Liikuntapolitiikan käsitteiden määrittely". Liikuntapolitiikka ja liikuntakulttuuri vilisevät erilaisia käsitteitä, kuten fyysinen aktiivisuus,terveysliikunta, terveyttä edistävä liikunta, kilpaurheilu, huippu-urheilu, kuntoilu, liikkuminen ... Teksti: ARTO TIIHONEN Liikuntakulttuurin käsitteet muutoksessa Liikuntapolitiikassa pyritään muutokseen. Liikuntakulttuurin tutkijoiden käsitteitä ja liikuntapolitiikan muutosta kuvaavia käsitteitä on kuvattu ja tulkittu. Aineistona on asiantuntijahaastatteluja ja heidän tekemiään omia käsitearvioiruejaan ja erilaisia ajankohtaisia liikuntakulttuurissa ja -politiikassa tärkeitä dokumentteja. Yrityksenä on kuitenkin ollut tulkita käytettyjä käsitteitä niiden omissa konteksteissaan eli ymmärtää sitä, mitä käytetyillä käsitteillä on yritetty kuvata ja selittää. Tutkijoiden, virkamiesten ja järjestöväen käyttämät käsitteet saattavat olla tarkkoja ja omissa yhteisöissään toimivia, mutta ainakin liikuntapolitiikan näkökulmasta on tärkeää se, että käsitteet muuttuvat käytännöiksi. Lisäksi haastattelut liitetään raporttiin sellaisinaan tai ne tulevat nähtäviksi, joten tutkijan tekemät tulkinnat voi kuka tahansa arvioida. Liikuntakulttuuri on nykyään niin laajalle levittäytynyttä, että varmasti paljonkin tärkeää materiaalia jäi aineiston ulkopuolelle. Tutkijan osin kriittinenkin tehtävä oli pohtia sitä, miten hyvin tässä tehtävässä on onnistuttu. Siksi ratkaisuna oli se, että yritin lukea käytettyjä käsitteitä kontekstitai käyttöyhteyssidonnaisesti. Tavoitteena oli kuvata ymmärtävästi niin tutkijoiden, käytännön asiantuntijoiden kuin analysoitujen dokumenttienkin käyttämät käsitteet. Liikuntakulttuurissa ja varsinkin -politiikassa täytyykin ajatella sitä, miten käsitteiden erilaiset käyttäjäryhmät nuo käsitteet ymmärtävät ja omassa työssään tai elämässään niitä käyttävät. Haastatteluiden, tutkijakäsitteiden, strategiatekstien ja muutamien tärkeiden raporttien kautta avautuu varsin rikas ja laaja käsitteiden kokonaisuus tarkasteltavaksi. Haastattelujen osalta asia ratkaistiin niin, että liikuntakulttuurin eri puolia edustavat haastateltavat arvioivat myös itse käyttämiään käsitteitä. Hankkeessa tuli kerätä ja määritellä liikuntapolitiikassa ja -kulttuurissa yleisimmin käytettävät termit sekä esittää suosituksia termien käyttämisestä. Käsitteiden käsittelytapa Tällainen käytännölliseksi luokiteltava tilaustutkimus asettaa tutkijalle teoreettisia, menetelmällisiä ja eettisiäkin kysymyksiä. Tutkijoiden, virkamiesten ja järjestöväen käyttämät käsitteet saattavat olla tarkkoja ja omissa yhteisöissään toimivia, mutta ainakin liikuntapolitiikan näkökulmasta on tärkeää se, että käsitteet muuttuvat käytännöiksi. Käytännöllisyys johti tässä ratkaisuun, jossa teorioita tai teoreettisia käsitteitä kuvattiin ja tulkittiin ikään kuin käytännön näkökulmasta. Onkin aiheellista pohtia sitä, miten erilaiset käsitteet sopivat muutoksen moottoreiksi ja mitä eri käsitteitä yhteiskunnan eri sektoreilla ja instituutioissa käytetään. Ilman teoriaa muiden käsitteiden tulkinta olikin haastavaa. Käytännön näkökulma ei kuitenkaan ole yksiselitteinen asia tässäkään tapauksessa
LI IKU NT A & TI E DE 50 , 4/ 20 13 61
Uusille kåsitteillekin on siten tilausta. Vuorovaikutusta ja käsitekeskustelua käytännön toimijoiden ja tutkijoiden kesken olisi silti syvennettävä. Liikunta-sana oli yhteensä 39:ssa termissä sellaisenaan. Monitai poikkitieteellistä tutkimusta tarvittaisiin, jotta käsitteiden tieteenalasidonnaisuuden lisäksi löydettäisiin tutkimukseen ja tieteeseenkin yhteisiä käsitteitä, jotka toimisivat myös liikuntakulttuurin käytännöissä. liittyviä käsitteitä. Urheilujohdannaisia käsitteitä oli 13, mutta noin viidessäkymmenessä käsitteessä tarkoitettiin asioita, jotka liittyivät suoraan tai lähes suoraan urheiluun. Joukossa on liikuntapolitiikan, huippu-urheilun, liikuntahallinnon, erityisliikunnan, liikuntasuunnittelun, kansalaistoiminnan, yksityisten liikuntapalveluiden, liikuntamedian ja kansainvälisten liikuntasuhteiden rautaiset ammattilaiset. He nimittäin tarvitsevat erittäin paljon ja erilaisia käsitteitä toimissaan. Voi erittäin perustellusti sanoa, että liikuntakulttuuri avautuu keskeisille asiantuntijoillekin käsitteellisesti hyvin moneen suuntaan kulttuurin ja yhteiskunnan alueille. Liikuntaja urheilualan asiantuntijahaastattelut ja käsitearvioinnit Tutkimukseen tehtiin kymmenen asiantuntijahaastattelua ja kahdeksan käsitearviointia. Eniten käsitetarvetta oli ymmärrettävästi haastattelemallani OKM:n liikuntayksikön virkamiehellä (tai oikeammin virkanaisella). Hänen ja kollegojensa toimintakenttä onkin tänä päivänä hyvin laaja. Liikkumattomuus ja jopa liikunnasta syrjäytyminen toisessa päässään ja termit aina huippu-urheiluun asti tulivat näissä haastatteluissa aika hyvin esille. Käytetyt käsitteet ovat tässä avainasemassa. Liikuntakulttuurin tutkijoiden käsitetarkastelua liikuntaja muu tutkimus on tuottanut runsaasti erilaisia käsitteitä, joilla on tärkeä paikkansa liikuntakulttuurin kehittämisessä. Tutkijoiden käsitteiden kautta liikuntapolitiikkaakin olisi helpompi jäsentää niiden loogisuuden takia, mutta kenen luomia käsitteitä sitten käytettäisiin. Tutkimuksen yhtenä tehtävänähän on luoda uusia käsitteitä ja avata erilaisia näkökulmia liikuntaan ja urheiluun. Itse tein toki yhteenvedon kaikista haastatteluista ja arvioinneista, mutta avoimeen nykyaikaan kuuluu myös se, että aineistot ovat vapaasti muiden luettavissa ja tulkittavissa. Pasi Koski taas tuo esiin näkökulman, jossa liikunnan ja urheilun yksilölliset ja samalla yhteiskunnalliset toimijat on jaoteltu aktiiveihin , seuraajiin, kuluttajiin ja tuottajiin. Julkaisussa haastattelut ja asiantuntijoiden omat arvioinnit näkyvät sellaisenaan, joten lukija voi hyvin peilata niitä omiinsa ja/tai tehdä niistä omia tulkintojaan. Kaikkien läpikäynti olisi ollut sekä käytännössä mahdotonta, että yhdelle tutkijalle aivan liian haastava tehtävä. Painotettakoon tässä sitä, että yksikään käsite ei ollut käsittääkseni "turha", koska nämä mainitut käsitteet koskivat vain tärkeimpiä heidän tarvitsemiaan käsitteitä. Käsitteistä vajaa puolet ei sisältänyt kumpaakaan näistä keskeisistä termeistä. termejä, tasa-arvoon, ikään, etiikkaan, syrjäytymiseen, olosuhteisiin, organisaatioihin, tutkimukseen, yrittäjyyteen, jaksamiseen, viihteeseen jne. Osa käsitteistä sopii paremmin esimerkiksi liikuntapoliittiseen käyttöön kuin toiset osa sopii hyvin käytännön kentille, mutta ei politiikkaan. Nyt esimerkiksi eletään Itkosen termein eriytyneen liikuntakulttuurin vaihetta, mikä on tämänkin tutkimuksen kautta nähtynä varsin todenmukainen kiteytys, vaikkakin se käytännön kenttiä ajatellen kaipaisi jo hiukan täsmennystä. Rajasin tarkastelua tältä osin sellaisiin suomalaisten tutkijoiden käyttämiin, yleisesti melko tunnettuihin käsitteisiin, joiden kautta välittyisi se, mistä eri näkökulmista liikuntakulttuuria ilmiönä voi tarkastella. Läheskään kaikki iutkirnuskäsiueet eivät kuitenkaan juurru käytäntöön eikä se tietysti ole aina tarkoituskaan. Esimerkiksi Hannu Itkosen käsitteet liikuntakulttuurin muutoksesta kuvaavat (sosiaali)historiallisesti erilaisia vaiheita, joita tietyt hänen rakentamansa käsitteet kuvaavat. liikunnan opetuksen pohjanahan liikuntatieteellisessä tiedekunnassa on liikuntapedagogiikka, valmennuksen liikuntabiologia, hallinnon sosiologia mutta onkohan maailma oikeasti jaettavissa tällaisiin tieteenalamääri ttyneisiin sektoreihin 7 Ei olekaan ihme, että tieteenalalaitoksia ja eri hallinnonaloja yhdistetään, jotta ne vastaisivat paremmin sekä käytännön että tieteen asettamiin kysymyksiin. Asiantuntijat mainitsivat yhteensä 112 käsitettä, joista 104 erilaista käsitettä. Yhteenvedon tekeminen näiden asiantuntijoiden käyttämistä ja tarvitsemista käsitteistä on lähes ylivoimaista. Haastateltaviksi valittiin eri puolilla liikuntakulttuuria ja -politiikkaa aktiivisesti toimivia henkilöitä. Näistä itse kunkin on aika helppokin löytää itsensä olenko suorittava aktiivi vai terveystavoitteinen kuluttaja, voisi joku teorioita tuntematonkin kysyä. Selvää on sekin, että erilaisia käsitteitä tarvitaan. Näissä käsitteissä käsiteltiin useimmin kansalaisja vapaaehtoistoimintaa, hyvinvointia, liikuntapolitiikassa tarvittavia hallinnon ohjausym. Tutkijoiden käsitteet ovat siinä mielessä kiitollisia tarkasteltavaksi, että ne useimmiten muodostavat 'kåsiteperheirä', joiden avulla voi ottaa haltuun tietyn kokonaisuuden. Tämä sopi myös haastattelemilleni asiantuntijoille, joille siitä suurkiitos myös rohkeudesta! Liikuntaja urheiluorganisaatioiden strategiset käsitteet Aivan viime aikoina ja osin tutkimuksen kuluessakin on tehty useita merkittäviä strategisia papereita, joiden käsitemaailmat ovat aivan olennaisen 62 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Henning Eichbergin käsitteet ottavat kokonaisuuden haltuun kuvaamalla liikuntakulttuurissa esiintyvät erilaiset (kon)figuraatiot tai perusmotiivit ja mahdollisuudet liikunnan ja urheilun harrastukselle jakamalla kokonaisuuden suoritusurheiluun, terveysja kokemusliikuntaan. päättäjät tekemään parempia päätöksiä
Vasta aika osoittaa juurtuvatko sloganit käytäntöön ja alkavatko rakenteet ja ohjelmat toimia myös käytännössä eikä vain käsitteissä. Ei ole kovinkaan helppoa tulkita oikein, mitä eri tutkimuksissa käytetyt käsitteet, kuten liikunta-aktiivisuus, fyysinen aktiivisuus tai pelkkä aktiivisuus oikeastaan tarkoittavat tai ovatko edes ne oikeita käsitteitä kuvaamaan tyttöjen, poikien, naisten ja miesten liikunnassa ja urheilemisessa olevia eroja. OKM:n sivuilla on etupäässä organisaatiopohjaisia ja lakiin sidottuja (avustus ym.) käsitteitä, mutta myös ajankohtaisia liikuntapoliittisia painopisteitä (mm. Mitä käsitteitä media käyttää, entä miten käsitteellistetään vähän liikkuvien haaste tai sukupuolten ja -polvien tasa-arvo liikuntakulttuurissa 7 Arvioitavaksi valitsin Suomen Kuvalehdessä ilmestyneen Tuomo Lappalaisen artikkelin eduskunnan "urheilu puolueesta", otsikolla Valon lapset. Helsingin kaupungin strategiassa painottuvat väestön hyvinvointiin liittyvät käsitteet, liikunnan olosuhteet, kansalaistoiminta, taloudellinen kilpailukykykin. Olosuhdekysymyksissä painottuvat kaavoitus ja lähiliikuntapaikat. Toisaalta liikunta ja sen käsitteet löytyvät hyvin alueen julkaisuista, naisten lehdistä ja hyvinvointia käsittelevästä mediasta. Media ei ainoastaan kyseisessä artikkelissa käyttää median käsitteitä, joissa urheilu ja liikunta ovat eri asioita, ne ovat eri julkaisuissa tai eri osastoissa (urheilusivut vs. Valon strategiassa on paljon 'muutoskäsitteitä', innostavuutta, yhdessä tekemistä ja tavoitteiden maalailua. Vähän liikkuvat on hyvä esimerkki uudesta huolesta tai ongelmasta, jonka käsitteellistäminen ja myös käytännön toiminta on vielä etsintävaiheessa. Valo ainakin pyrkii puhuttelemaan myös organisaation ulkopuolisia sekä käsitevalinnoillaan että tavoitteillaan ja yhteistoimintakuvioillaan. Urheilu sisältää monesti myös liikunnan. Se käsitteellistää ja konkretisoi vaiheet ja ohjelmat. liikuntatai hyvinvointisivut). Tällöin törmätään hallinnonalarajoihin, tutkimuksen rajoihin ja politiikan rajoihin osin käsitteiden erilaisuuden tai hahmottomuuden vuoksi. Kyse on osin myös poliittiseen korrektiuteen liittyvistä kysymyksistä. hallitusohjelma) kuvaavia käsitteitä. Valon ja HuMun käsitteet edustavat uutta aikaa varsinkin käsitteiden käytössä niin hyvässä kuin pahassakin. Sukupuolten tasa-arvon nykytila ja muutokset Suomessa sekä Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma Liikunnasta terveyttä ja hyvinvointia. Urheilu on pienemmässä osassa. tärkeitä, kun yritämme ymmärtää tulevaisuuden liikuntakulttuuria ja -politiikkaa. Uusi käsite on tyhjä ellei sitä saada yhteisillä kokemuksilla ja yhteisellä toiminnalla konkretisoitua.Valoja Humu -käsitteiden kehittäjät ovat selvästikin päättäneet muuttaa maailmaa myös käsitteiden avulla. Kuvasin ja arvioin Valo ry:n strategian, HuMun loppuraportin, Helsingin kaupungin liikuntastrategian ja valtion (OKM:n liikuntayksikön Internet-sivujen) varsin tuoreita ja monipuolisesti liikunnan ja urheilun kenttää valottavia strategisia käsitteitä. Se lieneekin yksi poliittisten ja tutkimuksellisten käsitteiden peruseroista. Uusien, historiattomien, käsitteiden lanseeraus on nimittäin riskipeliä, jossa voi voittaa paljon, mutta häviönkin mahdollisuus on suuri. Tiettyä mainostoimistohenkisyyttä strategiasta löytyy, jos sitä vertaa esimerkiksi Helsingin liikuntastrategiaan, joka on selkeästi hallinnollinen ja poliittinenasiapaperi. "Urheilijan polku" on kokoava käsite, jolla on keskeinen rooli koko työssä. Sivuilla puhutellaan mahdollisia avustusten saajia ja tuodaan esille toimintoja, joilla liikuntakulttuuria on lain ja poliittisten suuntaviivojen perusteella edistetty. Taustalta löytyvät entiset toimialatai järjestörakenteet (SLU, Kunto, Nuori Suomi), vaikka ne on osin yhdistetty ja kuvattu uusin dynaamisin käsittein. HuMun loppuraportissa on paljon samankaltaisuutta Valon strategian kanssa, muun muassa taulukkomuodot, kuvien suuri osuus ja tekstin vähyys. HuMu-työn tavoitteena ollut toimintatavan muutos näkyykin juuri uusissa käsitteissä ja niiden takana olevissa osittain uusissa rakenteissa, joista tärkein on urheiluakatemia (-ohjelma). Tutkijat taas useimmiten rakentavat ja kiteyttävät käsitteitä jo tapahtuneen ja tutkitun pohjalta. Liikunnallinen elämäntapa ja Menestyvä urheilu esimerkiksi kuvaavat sekä tavoitetta että toimintaa. Liikuntatutkija Esa Rovion ja Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuspäällikön Teijo Pyykkösen julkaisua Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita sekä OKM:n julkaisut Liikunta ja tasa-arvo 2011. Liikunnan ja urheilun käsitteet eri konteksteissaan Tarkoituksena oli tutkia käsitteitä, joita käytetään, kun liikunta ja urheilu ovat osana toisia käsitteitä ja käyttöyhteyksiä. Liikuntakäsitteet ovat valtamedialle hämäriä urheilu näkyy ja tunnetaan. Rovio ja Pyykkönen tuovat hyvin esiin täiUIK\J'ITA & TIEDE 50, 4/2013 63. Strategiassa on vähän tekstiä, mutta paljon sloganeita ja taulukoita, joissa tavoitteet ja prosessit pyritään avaamaan. Strategiassa huomioidaan yhteistyö etenkin terveys-, mutta myös sosiaalitoimen kanssa. Raportissa rakennetaan myös kokonaan uusi käsitemaailma huippu-urheilun konkretisoimiseksi. Liikuntapolitiikka tarkoittaa usein myös urheilupolitiikkaa, kuten juuri kyseisessä artikkelissa
Jos tässä ei onnistuta, niin ne vaikuttavat tietysti myös selvityksissä tehtäviin tulkintoihin. Oma työni luo toivottavasti pohjaa näille tarkemmille suosituksille ja tarvittavalle keskustelulle. Mutta oliko toimintaohjelman otsikon ja konkreeun ohjelman välissä tässä tapauksessa liikaa käsitteellistä ilmaa sitä voi aiheellisesti kysyä 7 Käsitteet ja liikuntapolitiikan muutos Liikuntapolitiikassa pyritään muutokseen. Tarvitaankin jatkuvaa käsitemuodostusta ja keskustelua käsitteistä, joiden avulla liikuntapolitiikkaa tai hyvinvointipolitiikkaa tai elinkeinopolitiikkaa tai ympäristöpolitiikkaa, joissa liikunnalla ja urheilulla on oma osansa, muutetaan tulevaan kehitykseen sopivaksi. 4/2013. oppilaitokset, työelämä, ikääntyneet) käyttämiä liikuntakäsitteitä sekä yhteiskunnan eri sektoreiden käyttämiä käsitteitä. Kyseisessä tutkimuksessa esimerkiksi jouduttiin käyttämään hyvin monenlaisia käsitteitä kuvaamaan eri-ikäisten naisten ja miesten liikuntaa. Kokemuksellisuudessa varsinkin on paljon yhteistä pohjaa, vaikka käsitteellistäminen onkinosin erilaista.Liikunnan ja urheilun edistämisessä tarvitaan tietoa eri sektoreiden ja instituutioiden käyttämistä käsitteistä, jotta yhteistoiminta onnistuisi. Avioliitoista puolet ei todellakaan ole päättynyt eroon, vaikka niin sitkeästi jatkuvasti julkisuudessa väitetään. Hallinnon tilaamien selvitysten yhtenä haasteena on yhdenmukaistaa alkuperäistutkimuksissa käytetyt erilaiset käsitteet vertailukelpoisiksi ja liikuntapolitiikan ohjailuun kelpaavaksi tiedoksi. Liikuntaja urheilu väen omat käsitteet eivät välttämättä sovellu sellaisenaan muille alueille, vaikka kyse olisikin liikunnan edistämisestä. laisen uuden liikuntapolitiikan piiriin tulleen aiheen käytännöllisen, poliittisen ja käsitteellisenkin ongelmallisuuden. Yhteenvetona voi hyvin sanoa, että liikuntakulttuurin historiasta voi esittää perustellusti erilaisia tulkintoja riippuen siitä, miten ilmiöt käsitteellistää. Jäsennystä tarvitaan Suosituksista tärkein lienee esitys Internet-sivusta tai vastaavasta foorumista, jossa eri alojen asiantuntijoista koostuva työryhmä tekisi suosituksia eri käsitteiden sisällöistä, ja jossa käytäisiin keskusteluja liikuntakulttuurissa ja -politiikassa tarvittavista käsitteistä. Ohjelmassa rajattiin kohderyhmää melko rajusti myös toimintakyvyn, kronologisen iän ja palvelutarpeiden perusteella, vaikka otsikossa luvattiin toimintaohjelma kaikille ikäihmisille. Vaikka tämä jälkimmäinen tarkastelu jäi pakostakin pintapuoliseksi, oli tärkeää tuoda esiin se, että liikuntaväen tulee olla hyvin tietoinen siitä, minkälaisilla käsitteillä eri toimintaympäristöissä toimitaan. Päiväkodeissa leikitään, kouluissa opitaan, työelämässä toimitaan tehokkaasti ja eläkeläiset tarvitsevat toimintakykyä ja kaikki tarvitsevat erilaisia liikuntaja urheilukokemuksia sekä merkitystä tekemiselleen. Kävin läpi myös eri ikävaiheiden ja instituutioiden (mm. Liikunta ja urheilu voivat merkitä eri ihmisille ja toimijoille aivan eri asioita. Selvää on myös se, että muutokset hyvinvointivaltiossa tai -yhteiskunnassa jatkuvat ja kiihtyvät, rakenteet ja toimintatavat muuttuvat niin myös käsitteet. Työn aikana tein myös liikuntalakiryöryhrnän pyynnöstä käsitejäsennyksen liikuntalain uudistamistyön pohjaksi. Siinä yritin identifioida ne käsitteet, joilla liikuntap urheilupolitiikkaa voisi 64 LIIKUNTA & nm: 50. Tosin demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan toimintatavat olisi pamfleteissakin hyvä muistaa. Tällaista kåsitejäsennystä tehdään muun muassa valtioneuvoston kanslian toimesta koskien uusia politiikassa syntyviä käsitteitä eli tarve on huomattu muuallakin. Liikuntaja kulttuuripolitiikalla on paljon yhteistä, joista voisi oppia puolin ja toisin. Toimintaohjelmien ja selvitysten haasteena voivat olla myös ikäkäsitteet tai muut liikuntakulttuurin ulkopuoliset käsitteet, jotka nekin voivat olla rajunkin muutoksen kourissa. Vaikka kirjoittajien liikuntapoliittiset ratkaisuvaihtoehdot ovat julkaisussa hiukan yliampuvia, niin se on tietysti jo käsitteellisesti pamfletin tehtävä. Tarkastelemassani Ikäihmisten liikunnan kansallisessa ohjelmassa esimerkiksi käytettiin pääasiallisena käsitteenä ikäihmistä kuvaamaan toimintaohjelman kohderyhmää, vaikka liikuntasuositukset on annettu ikääntyville ja ikäihmiset itse taitavat nykyään suosia seniorikäsitettä. Ei ole kovinkaan helppoa tulkita oikein, mitä eri tutkimuksissa käytetyt käsitteet, kuten liikunta-aktiivisuus, fyysinen aktiivisuus tai pelkkä aktiivisuus oikeastaan tarkoittavat tai ovatko edes ne oikeita käsitteitä kuvaamaan tyttöjen, poikien, naisten ja miesten liikunnassa ja urheilemisessa olevia eroja. Heitäkin olisi hyvä kuunnella. Käytännön toimijoiden kannattaisi lisätä ymmärrystään erilaisista käsitteistä ja niiden käyttöyhteyksistä yhteistyössä eri yhteiskunnan sektoreiden ja toimijoiden kanssa. Voi olla, että myös uusia käsitteitä täytyy yhteistoiminnan seurauksena rakentaa. Olikin aiheellista pohtia sitä, miten erilaiset käsitteet sopivat muutoksen moottoreiksi ja mitä eri käsitteitä yhteiskunnan eri sektoreilla p instituutioissa käytetään. Selvitys on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää hyvä tutkimusten ymmärtämisen taito tai "käsitelukutaito" ja "liikunnan lukutaito" tänä päivänä on. Suosituksena tutkimukselle/tiedemaailmalle esitän muun muassa poikkitieteellisten hankkeiden toteuttamista ja rahoittamista sekä vilkkaampaa ja avoimempaa keskustelua käytännön toimijoiden kanssa käsitteistä. Myös liikunta paljastui ohjelmassa terveysliikunnaksi, joka on huomattavasti suppeampi käsite. Pohdinkin vapaammin, mitä käsitteitä liikuntakulttuurin viime vuosikymmenet ovat tuottaneet peilaten niitä muun muassa Jouko Kokkosen juuri ilmestyneeseen Liikuntaa hyvinvointivaltiossa kirjaan ja kulttuuripolitiikan käsitteitä tutkineen Esa Pirneksen kirjoituksiin. Sanavalinnat eivät olekaan helppoja, koska kyse ei ole vain käsitteellisistä valinnoista, vaan käsitteiden takana ovat tietysti myös käytettävissä olevat resurssit ja toimintaohjelmissa haluttaneen käsitevalinnoilla myös viestiä asioita positiivisesti ulospäin
ARTO TIIHONEN, FT, LitL Tutkija lkäinsituutti Sähköposti: arto.tiihonen@ikainstituutti.fi Opetusja kulttuuriministeriön intemet-sivut. Ainakin poliittisten päättäjien tulisi tunnistaa ne, jotta he pystyisivät tukemaan oikeilla tavoilla erilaisia toimijoita. Salasuo, M. Helsingin kaupungin liikuntastrategia vuosille 2013-2017. Koski, P. Selvää on, että käsitteet ovat osin päällekkäisiä ja että tällaiset käsitteellistämiset aiheuttavat paljon keskusteluja. Huippu-urheilun muutosryhmän loppuraportti 2012 & Uudistuva huippuurheilu Suomessa 2010-luvulla. Vastapaino. Tekijät: Salla Turpeinen, Jaana Jaako. LIIKUNTA & TIEDE 50, 412013 65. Li ikuntakulttu ur i onkin nähdäkseni eriytynyt juur i niin, että meill ä on aika vahvoja liikunnan ja ur heilun alakulttuur eja, LÄHTEET Eichberg, H. Tiihonen, A. 1996 Kenttien kutsu.Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. 2008 Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. Nuorisotutkimus 23 (1) 3-21 Lappalainen T. 2005 Liikunnan merkitykset nuoruudessa. 2010 Hyvinvointia liikunnasta ja kulttuurista. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. &Tiihonen,A. 1995: Urheilun aika ja paikka. Miksi ei käytetä omaehtoisen liikunnan käsitettä tai miksi vammaisurheilua ei ole mainittu erikseen, ovat esimerkkejä hyvistä kysymyksistä. http://www.minedu.fi/0PM/Liikunta/7lang=fi Pimes, E. f i/stati c/p u b I ic/hela/Ka u pu ng i n ha 11 itus/S uom i/E s itys/201 2/ Halke_2012-12-17 _Khs_ 45_El/8522A3B8-4 757-4 7C8-B42 E8C5B64E6F55D/Liite.pdf Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma. hei. Li ikuntakäsitteen ja -käytäntöjen alle löysin viisi ja ur heilun alle neljä erilaista käsitettä, joill a päättäjät ja muut toim ijat voisivat nykyistä parem m in tunnistaa, resur ssoida ja kehittää tätä eriytyn yttä liikunt akulttuuriam m e liikunnan ja urheilun erilaisten käytännössäkin esiint yv ien muotojen, käytänt öjen ja organisaatioiden avulla. Jyväskylä: LIKES. pdf?lang=fi) Liikunta ja tasa-arvo 2011. Anna Kankaanpää& Matti Hakamäki. Suomen Urheilumuseosäätiön tutkimuksia n:o 2,. 2008 Physical activity relationship (PAR). f i/@B i n/18cf6938cb9e64e22a 79d2120cf34c 1 d/1369906765/ appi ication/pdf/6112727 /Hu M u_loppuraportti_ www. f i/export/sites/defa u lt/O P M/Ju I ka isut/2008/li itteet/tr 14. 190-203. International Review for the Sociology of Sport 43:2, 151-163. Käsitteiden, kokemusten ja vastuiden uusia tulkintoja. 2008 Merkityksellinen kulttuuri ja kulttuuripolitiikka. ikääntyminen ja vanhenemisen kulttuuriset mallit. m inedu. Tampere, Gaudeamus. Urheilu ja ur heilem inen sisältää useim m iten liikkum ista tai liikuntaa, mutta se on paljon muutakin kuin vain fyy sistä toim intaa. Muutosryhmän väliraportti suomalaisen huippu-urheilun uudistamiseksi 17.11.2011 http://noc-fi-bin directo. pdf Valon strategia 2013-2015 yhteinen tekeminen on kilpailuetumme. Teoksessa Pietilä likka & Ojala Hanna (toim.) Miehistä puhetta Miehet. Kymmenillä kansanedustajilla on kytköksiä urheiluun. (http://www. 2002 Ruumiista miestä, tarinasta tulkintaa: oikeita miehiä ja urheilijoita. Suomen Kuvalehti 11/2013. Pimes, E. Liikunnasta terveyttä ja hyvinvointia. Se on juniori-, kilpa-, huippuja vetera aniur heilua, joilla kaikill a on eritasoiset tavoitteet, mutta merkitysm aailm oissa on paljon yhteneväisyy ttä. Li ikunta taas voi olla arki-, kunto-, terveys-, erityisja harrasteliikuntaa, joill a kaikill a on erilaiset tavoitteet, osin käytännöt ja eri liikkujaja toim ijaryhm ätkin. konkreettisesti ohjata ja kehittää. 15.3.2013, 26-33. Ehdotus kansalliseksi liikuntaohjelmaksi julkisen ohjauksen näkökulmasta. Kokkonen, J. Tampere University Press. http:// www. 2008 Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä hahmottelua teoreettis-metodologiseksi viitekehykseksi, Gerontologia 4. Jyrkämä, J. Urheilijan polku Suomalaisen huippu-urheilun muutos. Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla. 1987 Liikuntaa harjoittavat ruumiit. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26, Helsinki. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:14. Laaja kulttuurin käsite kulttuuripolitiikan perusteluna.Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 327. Sitä tulevat liikuntalain uudistajatkin tarvitsemaan, sillä käsitteet täytyy myös ymmärtää suurin piirtein samalla tavalla ennen kuin hyviä päätöksiä voi tehdä. 2011 Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. 2013 Liikuntaa hyvinvointivaltiossa Suomalaisen liikuntakulttuurin lähihistoria. 2013 Miksi ikämies liikkuu liikunnan harrastaminen on merkityksellistä. Keuruu. Pirjo Kalmari& Kari Koivumäki. (http://www. (http://www.minedu.fi/export/sites/default/ PM/Julkaisut/2011 /liitteet/O KM33.pdf71ang =fi) joita ei voi niputtaa esimerkiksi liikuntakäsitteen alle. Liikunta & tiede (49), 4-11 Sironen, E. minedu .fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011 /liitteet/OKM30. pdf?lang=fi Itkonen, H. 2012 Uljas uusi maailma. Tekijät: Elina Karvinen. 2013 Valon lapset. & Tähtinen, J. Sukupuolten tasa-arvon nykytila ja muutokset Suomessa. Rovio E., Pyykkönen T. Koski, P. Tiihonen, A. Kilpailu ja suoritusten para ntam inen, urheilulajien säännöt ja tietenkin kaikkia yhdistävät kokem ukset. http://valo-fi-bin.directo.fi/@Bin/68ea7fc8cc779e14a53c9 6402151 c5da/1359998706/application/pdf/288903Nalon %20Strategia%202013-2015.pdf Zacheus, T. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011 33 /201213. Turun yliopiston julkaisuja C 268, Turku. Jyväskylä. Yläkäsitteeksi esitin liikuntakulttuur ia ja välikäsitteiksi liikuntaa ja ur heilua. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011 :30. Käsitteiden määrittely ja käyttö on toki aina myös poliittista toimintaa, joka on perinteisen käsitteen mukaisesti yhteiseen hyvään pääsemisen halua ja taitoa. Kasvatus & Aika 2/2010 http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1 &page_ id=275
Käytännössä liikuntapolitiikkaa on linjattu ja toimenpiteitä suunniteltu hyvässä yhteisymmärryksessä liikuntayksiköri, ministeriön poliittisen johdon sekä alan toimijoiden kesken. Eikä sovi unohtaa myöskään liikuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutusten arviointia, ei toimenpiteiden ennakollista arviointia eikä jälkikäteistä arviointia. Tutkimuksellisen ja kokemusperäisen tietopohjan käyttöä liikuntapoliittisen päätöksenteon pohjana ei ole asetettu vastakkain, vaan niiden nähdään täydentävän ja tukevan toisiaan. Tiedolla johtamisen ja liikuntatiedon saavutettavuuden kehittämisellä on yksi maali. liikuntabudjetti on rajallinen, se koostuu lähes yksinomaan veikkausvoittovaroista, ollen vuonna 2013 yhteensä noin 150 miljoonaa euroa. Huomio sen sijaan kiinnittyy siihen, kuinka monipuolisesti ja miten eritasoista tietoa päätöksenteossa tullaan jatkossa entistä paremmin ja systemaattisemmin hyödyntämään. Tiedolla johtamista on vahvistettu Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. liikuntayksikkö on pyrkinyt uudistamaan toimin66 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Erilaisen tiedon hyödyntäminen on vaatinut ja vaatii yhä yksittäisiltä virkamiehiltä omaa aktiivisuutta ja syvää paneutumista. Teksti: KIRSTI LAINE Tieto tehokäyttöön päätöksenteossa Liikuntapoliittisessa päätöksenteossa kaivataan täsmällisiä vastauksia ajankohtaisiin liikunnan edistämistä koskeviin kysymyksiin. liikuntapoliittisia päätöksiä tehdään eduskunnassa, valtioneuvostossa, opetusja kulttuuriministeriössä sekä valtion aluehallinnossa. Liikuntapolitiikkaan liittyvät asiat kuuluvat valtionhallinnossa opetusja kulttuuriministeriön liikuntayksikölle. Liikuntapolitiikassa tiiviit kontaktit valtionhallinnon ja toimijoiden kuten liikuntajärjestöjen ja urheiluopistojen kanssa ovat olleet merkittävä päätöksenteon tuki. Tietoa on paljon ja sitä tuotetaan jatkuvasti lisää, mutta silti päätöksentekoprosessissa tieteellisesti tuotettua tietoa käytetään heikosti hyödyksi. Kyse on myös säädöksistä ja niiden laatimisesta sekä politiikkaohjauksesta, johon ei liity resursseja tai normeja, kuten hyvien käytäntöjen esittelystä tai informaation jakamisesta. Tavoitteena on mahdollisimman tehokkaiden ja vaikuttavien toimenpiteiden toteuttaminen valtion rajallisilla liikuntamäärärahoil la. Tavalla tai toisella prosessin eri vaiheissa käytetään tietoa. Vaikka käytetyn tiedon tasoa, laatua ja monipuolisuutta voidaan tarkastella kriittisestikin, on päätöksenteko liikunnan valtionhallinnossa kautta aikojen perustunut tietoon ja tutkimuksiin, mutta myös havaintoihin ja kokemuksiin. Liikuntapoliittisella päätöksenteolla tarkoitetaan siis muitakin toimia kuin resurssien jakoon liittyviä päätöksiä. L iikuntapoliittista päätöksentekoa ovat liikuntapoliittisten linjausten ja toimenpiteiden valmistelu, liikunnan edistämistä koskevat päätökset sekä näiden päätösten toimeenpano. Tieteellinen tieto on perusteltua, tiedeyhteisössä tuotettua ja koeteltua. liikuntatieteellistä tutkimusta, eritasoisia selvityksiä ja hankearviointeja tehdään paljon, mutta tiedon on havaittu käytännön työnteon kannalta olevan pirstaleisesti saavutettavissa eikä se ole kulkeutunut järjestelmällisesti tiedon tuottajilta päätöksentekoprosesseihin. Käytännössä liikuntapoliittisten linjausten, liikunnan edistämistä koskevan valtion talousarvion ja lainsäädännön valmistelu sekä näiden toimeenpano tapahtuvat liikuntayksikössä. Näihin kaikkiin ohjauksen keinoihin kuuluuprosessi: suunnittelu, valmistelu, päätöksenteko ja toimeenpano. Ovatko jotkut toimenpiteet tehottomia ja voisivatko jotkut muut toimenpiteet olla vaikuttavampia kuin vakiintuneet toimenpiteet. Merkittäviä liikuntaan liittyviä päätöksiä tehdään jatkuvasti myös kunnissa ja liikunta-alan järjestöissä. Niukkojen resurssien tehokkaan ja vaikuttavan kohdennuksen taustalle kuuluu tieto. Yksin tieteelliselle pohjalle päätöksiä tuskin valjastetaan, vaan päätöksenteossa sekoittuvat jatkossakin liikuntapoliittinen ja yhteiskuntapoliittinen keskustelu, poliitikkojen ja muiden päätöksentekijöiden näkemykset ja arvomaailma sekä päätöksentekoprosessiin osallistuvien henkilöiden kokemustieto. Tieto ei ole luulo, eikä myöskään perustu vain väitteenesittäjän mielipiteeseen tai toiveeseen. Toimenpiteitä tulisi kyetä määräajoin arvioimaan siltä kannalta, ovatko asetetut liikuntapoliittiset tavoitteet ja toteutettavat toimenpiteet suhteessa toisiinsa, mitä valtion liikuntabudjetin määrärahoilla tulisi ja mitä niillä voidaan saavuttaa
Ei myöskään riitä, että joku arvovaltainen tieteellinen lehti sen huomioi, eikä riitä, että alan tutkijat keskustelevat aiheesta keskenään. Parhaillaan ministeriössä työskentelee virkamiestyöryhmä, eri asiantuntijoiden ja muutamien tutkimusja selvityshankkeiden tuella. Liikuntapolitiikan kohdalla tätä kohtaamisongelmaa voidaan paikata sillä, että ajankohtaisia liikuntapoliittisia teemoja käsitellään yhdessä tutkijoiden, virkamiesten ja käytännön toimijoiden kesken. Kyse on pitkälti toimintakulttuurin muutoksesta tai uuden jo hieman heränneen toimintakulttuurin vahvistamisesta. Kyse on toimintakulttuurin muutoksesta. Tiedeviestintää, kokoamista ja kohtaamisia Tieteellisesti tuotetun tiedon, arviointien ja selvitysten sekä tilastojen tuoman tiedon tulee olla nykyistä paremmin saavutettavissa. Valtioneuvoston kanslian toteuttaman Politiikkatoimien vaikuttavuusarvioinnin kehittäminen -hankkeen (ns. POVI-hanke) yhteydessä linjattiin tavoitteeksi, että poliittisen päätöksenteon ja valmistelun valtioneuvostossa tulisi perustua laaja-alaiseen tietoon. Tilanne on tuttu myös muilla hallinnonaloilla. tatapojaan. Tiedon tuotanto ja hyödyntäminen eivät kohtaa Toistaiseksi Suomessa ei ole selvitetty, minkälainen rooli tutkimustiedolla on liikuntapoliittisessa päätöksenteossa. Miten tieto kulkeutuisi systemaattisemmin ja analysoidummin sitä tarvitsevien käyttöön, jotta päätöksiä tehtäessä ei tukeuduta yksittäisiin ja satunnaisiin lähteisiin. Esimerkiksi liikuntalain uudistamista on työstetty nopealla aikataululla, mutta pyrkien monipuoliseen vuoropuheluun ja tiedon hyödyntämiseen. Tutkijoilta ja tutkimushankkeilta toivoisi tutkimusasetelmia, joissa huomioidaan valtakunnalliset tarpeet liikunnan edistämisen tai liikuntakulttuurin edistämisen näkökulmasta. Hallituksen esitys liikuntalain uudistamiseksi on odotettavissa ensi vuonna. Tiedolla johtamista on vahvistettu muun muassa valtion liikuntaneuvoston laatiman valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusten arviointimallin sekä liikuntayksikön avustamien päätöksentekoa palvelevien tutkimus ja -selvityshankkeiden avulla. Liikuntapolitiikassakaan ei riitä, että liikunnan edistämistä palveleva tutkimus julkaistaantieteellisenä tutkimusraporttina. Yksin liikuntapolitiikan haasteesta ei ole kyse. Myös niin sanottujen tutkijalähtöisten liikuntatieteellisten tutkimusprojektien avustamisessa on pyritty tukemaan ensisijaisesti sellaisia hankkeita, jotka ovat sovellettavissa liikuntahallinnossa tehtävään päätöksentekoon. Lisäksi tutkijoilta ja muilta tiedon tuottajilta voisi odottaa raportointia, jossa esitellään keskeisten tieteellisten tulosten lisäksi myös hankkeen tulosten merkitys liikuntaja yhteiskuntapolitiikan kannalta. Saavutettavuuteen liittyy edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös se, miten tietoa välitetään. Tämä tarkoittaa muun muassa tiedon tuottajien, välittäjien ja hyödyntäjien vuorovaikutustilanteiden lisäämistä. Voidaan kuitenkin sanoa, että liikuntaa ja liikunnan edistämistä käsittelevää tutkimustietoa on paljon, mutta se on hajanaisesti heidän saavutettavissaan, jotka tekevät liikuntapoliittisia päätöksiä tai valmistelevat niitä. Havaintojen perusteella tutkimustietoa käytetään kuitenkin lähinnä siinä vaiheessa, kun erilaisia politiikkatoimia tai päätöksiä perustellaan. POVI-hankkeen mukaan tiedon soveltajan tai hyödyntäjän näkökulmasta tietoa tuotetaan liikaa, päätöksenteon rytmiin sopimattomalla aikataululla ja päätöksenteon kannalta epärelevanteista aiheista. Tutkimusten aihepiirit lähemmäksi liikuntapolitiikan ydintä Jos kolikon toisella puolella ovat hallinnon omat kyvyt käsitellä ja hankkia tietoa, pysähtyä vuoropuheluun tai kommunikoida liikuntapolitiikassa tarvittavasta tiedosta, kolikon toisella puolella on tutkijakentän ja tutkirnusyhteisöjen toimintatavat tai toimintakulttuuri. Tarvitaan vahvaa vuoropuhelua ja näkemysten yhteensovittamista eri toimijoiden kesken, jotta liikuntapoliittiset toimenpiteet, mutta myös laajemmin fyysisen aktiivisuuden edistämistä koskevat toimenpiteet liikuntahallinnon ulkopuolella, olisivat mahdollisimman vaikuttavia ja tarkoituksenmukaisia. UIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 67. Kolikolla on molemmat puolet. Yksi havainto POVI-hankkeessa oli, että tutkimusten tulokset on esitetty tavalla, joka ei tue tiedon käyttöä päätöksenteossa. Heikommaksi tieteellisen tiedon käyttö jää siinä vaiheessa, kun päätöksiä valmistellaan, suunnitellaan tai kun arvioidaan päätösten vaikutuksia. Ensinnä voidaan todeta, että monipuoliseen ja kattavaan tiedon hyödyntämiseen vaikuttavat tiedon käyttäjien ajalliset resurssit ja muut valmiudet. Tietoa tulisi käyttää systemaattisesti päätöksenteon ja sen valmisteluprosessin eri vaiheissa. Liikuntapolitiikan kohdalla tätä kohtaamisongelmaa voidaan paikata sillä, että ajankohtaisia liikuntapoliittisia teemoja käsitellään yhdessä tutkijoiden, virkamiesten ja käytännön toimijoiden kesken
Toki yksittäiset tutkijat ja tu tkim usyhteisöt ovat m elko pitkälle vastuussa om ien tu tkim ustulostensa hyödyn täm isen edistäm isestä, m utta tästä huolim atta tiedon välittäm isen sara lla on tilausta vahvem m alle ja eri osapuolet kokoavalle toim ijalle. Päätöksentekijöiden ja valmistelijoiden tietotarpeet ovat usein akuutteja ja tutkimushankkeiden kesto on päätöksenteon tietotarpeiden näkökulmasta lähes järjestäen liian pitkä. Tarvitaan tiedeviestintää tiiviissä ja ym m ärrettävässä m uodossa, tarvitaan tutkim ustu losten jalkauttam isen osaam ista, tarvitaan tu tkim uskoonteja, joihin liittyy analyy siä suhteessa yhteiskuntapolitiikkaan. Tutkimusten aihealueet ovat myös olleet usein etäälläministeriön arjesta ja ajankohtaisista politiikkatoimista. Olennaista tässä kohdassa lienee, että kaikenlaista tietoa tarvitaan. Liikuntatiedon ja tietojärjestelmien kokonaisuuden hallinnan parantamiseksi tulisi luoda liikuntatiedon kokonaisarkkitehtuuri. M yös m inisteriön tu lisi vahvem m in ja säännöllisem m in kom m unikoida tutkijakentän kanssa, jotta toim enpiteiden taustalle saataisiin lisää liikuntapolitiikkarele vant tia tutkim ustieto a. Pitkälti kyse on kohtaam isten, vuoro vaikutustilanteiden Iasilitoinnista sekä m onipuolisista viestinnän m uodoista. Li ikunta-alan päätöksen teko kaipaa täsm ällisiä vastauksia alalla vallitseviin kysym yksiin ja vielä m ahdollisim m an tiiviisti esitettynä. LTS on jo tänä päivänä linkki tutkim uksen ja päätöksenteon välissä. Tällä hetkellä tieteelliset yhteisöt, liikuntajärjestöt ja muut yhteisöt ylläpitävät yksittäisiä sivustoja ja portaaleja, maksullisia tietopalveluita ja avoimen julkaisemisen periaatteella toimivia tietokantoja. Kokonaisarkkitehtuurin hyödyntämisellä voidaan vastata tarpeisiin, jotka liittyvät toimijoiden välisen yhteistyön ja tiedon yhteiskäytön lisäämiseen sekä sähköisten palvelujen parantamiseen. Jonkun mielestä tietoa ovat koonnit webropol-kyselyistä, toiselle tietoa ovat kansainvälisesti vertaisarvioidut tieteelliset tutkimusartikkelit. Tilastotietoa, eri ilmiöitä kuvaavaa tieteellistä tutkimusta, interventioiden vaikuttavuustietoa, arviointitietoa ja pitkän ajan trenditietoa voidaan hyödyntää eri tavalla erilaisissa liikuntapoliittisissa toimissa. On ensiarvoisen tärkeää parantaa tiedon haettavuutta ja yhdisteltävyyttä sekä karsia päällekkäisyyksiä tietojen luonnissa, hallinnassa ja välittämisessä. Liikuntapoliittisessa päätöksenteossa tarvitaan ja käsitellään tietoja, joita tulee voida jäsentää joustavasti monenlaisiin käyttötarpeisiin. Kattavat ja syv älliset tieteelliset tu tkim usra portit, usein englanninkieliset, eivät välttäm ättä houkuttel e päättäjiä tai päätösten valm istelijoita tiedon lähteille. Avustamisella on pitkä historia, joka juontaa juurensa 60-luvulle saakka. On kuitenkin tärkeää tehdä päätöksentekoprosessissa näkyväksi, miten eritasoista, syvyistä ja laatuista tietoa on kyseisessä prosessissa hyödynnetty. 68 UIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Harkinnanvaraisin valtionavustuksin on tuettu liikuntatieteellisiä tutkimushankkeita sekä eräiden liikuntatieteellisten yhteisöjen toimintaa yleisavustuksin. Päätöksenteon näkökulmasta meillä on yhä paljon tietoaukkoja, joiden olemassaolo ei ainakaan helpota vaikuttavien toimenpiteiden ja liikuntaa lisäävien interventioiden toteuttamista. Li ikuntatieteelli nen Seura om aa vahvan asem an liikunt atieteen parissa. Vain harvoilla näillä on yhteentoimivuutta keskenään. Ministeriö tulee vielä jonkin aikaa avustamaan nopeatempoisia, noin vuoden mittaisia, liikuntapoliittista päätöksentekoa palvelevia tutkimusja selvityshankkeita. Näiden volyymi kuitenkin säilynee verrattain pienenä. LTS on luonteva linkki m yös kom m unikoim aan hallinnon tietotarpeita tutkim usyhteisöille. Liikuntatiedolle kokonaisarkkitehtuuri Eri toimijoiden käsitykset tiedosta poikkeavat toisistaan. M inisteriön tulisi yhdessä LTS:n ja valtion liikuntaneuvoston kanssa m ääräajoin järjestää ajankohtaisiin aiheisiin liittyen tapaam isia ja asiantu ntijakuulem isia, jotka pohjustetaan kattavalla tietopohjalla ja dokum entoidaan johtopäätöksineen. M inisteriön näkökulm asta LTS:n tulisi vielä nykyistä vahvem m in fo kusoitua tiedeviestintään sekä hajanaisen liikuntatiedon ja tutkim ustulosten ydinviestien hahm ottam iseen. Kokonaisarkkitehtuurimenetelmä soveltuu hyvin liikunnan tietovarantojen sekä niiden hallintaan ja välittämiseen käytettävien prosessien nykytilan hahmottamiseen ja kehittämistarpeiden määrittämiseen. Ministeriössä koetaan, etteivät kolmivuotiset tieteelliset tutkimusprojektit, joita liikuntabudjetista avustetaan, aina sovellu päätöksenteon tueksi. Liikuntatieteen tutkimuksen avustusten jakoon tiedolla johtamisen kaiku Opetusja kulttuuriministeriö on merkittävä liikuntatieteellisen tutkimuksen rahoittaja Suomessa ja on sitä jatkossakin. Tietotarpeiden täyttämiseksi tarvitaan monitieteistä lähestymistapaa ja asiantuntemusta myös liikuntatieteen ydintoimijoiden ulkopuolelta
Tästä osa on tarkoitettu liikuntatieteellisten tutkimusprojektien avustamiseen, osa liikuntatieteellisten yhteisöjen ja tiedonvälitysyhteisöjen toiminnan avustamiseen ja osa liikuntapoliittista päätöksentekoa palvelevien tutkimusja selvityshankkeiden avustamiseen. Näiden volyymi kuitenkin säilynee verrattain pienenä. Sen sijaan ministeriön liikuntabudjetista myöntämät tiedeprojektiavustukset käsitellään jatkossa temaattisissa kokonaisuuksissa, jotka on johdettu liikuntabudjetin yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteista. Pahimmat karikot välttää, kun tarkistaa tietoon ja tiedeviestintään liittyviä käsityksiään, panostaa verkostotyöhön, hyödyntää julkisuutta sekä kuuntelee ja stimuloi kansalaiskeskustelua. LTS:n Impulssi nro 27, 60 s., 2013. Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita Vähän liikkuvien aktivointi on enemmän kuin liikuntakysymys. Teema-alueet liittyvät koko väestön liikunnan edistämisen, liikunnan saavutettavuuden sekä liikuntaja urheilukulttuurin erityispiirteiden kysymyksiin. 010 1786601 Vähän liikkuvat , • ,111.1,.111,.1.,n.111., 1.1 •,,1,,1, .. Työryhmän muistio ja toimenpide-ehdotukset ovat luettavissa osoitteessa www.minedu.fi/OPMI TiedotteeU2013/06/. Vuorovaikutuksella ja yhteistyöllä tarkoitetaan esimerkiksi ministeriön järjestämiä seminaareja tai keskustelutilaisuuksia. Sektoritutkimusten avustamisen edellytyksenä ei ole käytetty tieteellisen tason arviointia, mutta silti niiden hyöty on koettu suureksi, koska niiden avulla on saatu yksittäisistä ajankohtaisista liikuntapolitiikan aiheista kokoavaa ja selvittävää tietoa päätöksenteon taustalle. KIRSTI LAINE Osastopäällikkö Helsingin kaupungin liikuntavirasto Sähköposti: kirsti.laine@minedu.fi Kirjoittaja toimi ylitarkastajana OKM:n liikuntayksikössä ja liikuntatiedon saavutettavuutta päätöksenteon eri tasoilla pohtineen työryhmän puheenjohtajana. Ministeriö tulee ainakin jonkin aikaa vielä avustamaan nopeatempoisia, noin vuoden mittaisia, liikuntapoliittista päätöksentekoa palvelevia tutkimusja selvityshankkeita. LTS:n Impulssi nro 26, 54 s., 2011. Lopuksi voi miettiä liikunnan uutta brändäämistä. t., LTS La<LtlTA&TElc50•4/2013 69. Teema-alueiden sisällä tutkimushankkeilta vaaditaan sekä keskinäistä vuorovaikutusta, mutta yhteistyötä myös tiedon hyödyntäjien kanssa, jo siinä vaiheessa kun tutkimusprojektit ovat käynnissä. Kiihottavaa liikuntatietoa Sanna Ojajärvi, Sanna Valtonen, Teijo Pyykkönen Liikunta/aivo tietomerellä · navigointia politiikan ja julkisuuden tuulissa Liikunnan tietomerta ei tarvitse juoda tyhjiin siellä pärjätäkseen. Hinta: d 15 € + toim.ku/ut Lisätietoja ja tilaukset: www.lts.fi • tuula.valli@lts.fi • p. Liikunta-alan tiedolla johtamiseen ja tietopohjan vahvistamiseen liikuntabudjetista kohdennetaan vuosittain hieman yli seitsemän miljoonaa
; 2 ~ a 0: ~ ~ Muutosta liikkeellä! -linjausten viitekehyksen perusj tan muodostaa laaja-alainen terveyden ja hyvinvoinLiikunnallisemmaksi läpi elämän ja rakenteiden 70 UIKUmA & TIEDE 50 • 412013. Liikunnan edistäminen halutaan nivoa osaksi laajempia asiakokonaisuuksia, kuten hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, nuorisotyötä sekä olosuhteiden, koulutuksen ja työelämän kehittämistä. Linjausten avulla pyritään liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden aseman vahvistamiseen koko suomalaisessa yhteiskunnassa sekä suuntaamaan toimenpiteitä koko väestön liikkumista eniten lisääviin kohteisiin. K eskustelu terveyttä ja hyvinvointia edistävästä liikunnasta ja sen merkityksestä yksilöille ja yhteiskunnalle käy vilkkaampana ja laaja-alaisempana kuin koskaan aikaisemmin. Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan tuoreet linjaukset vuoteen 2020 asettavat riman korkealle. Näihin trendeihin ja niiden aiheuttamiin terveyden ja hyvinvoinnin haasteisiin on mahdollista vaikuttaa liikunnan avulla. Vankan tutkimuksellisen tietopohjan ja vuosikymmenten määrätietoisen alan kehittämistyön johdosta liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden merkitys tunnistetaan ja ymmärretään Suomessa yhä vahvemmin. Tavoitteena on aktivoida yhä useampi tyttö, poika, nainen ja mies liikkumaan suositusten mukaisesti. Yhtäjaksoista istumista tulee liikaa kaikille ikäryhmille. Teksti: PÄIVI AALTO-NEVALAINEN Muutosta liikkeellä frcalth VOITA,V ITSENI Lisää liikkujia ja liikuntaa kaikkien ulottuville, kaikissa elämänvaiheissa. Merkittävinä muutoksen moottoreina toimivat osaltaan yhteiskunnalliset megatrendit, kuten työurien pidentäminen, työttömyyden kasvu, väestön ikääntyminen, kansantalouden haasteet sekä yhteiskunnan digitalisoitumiskehitys. Lapsista ja nuorista liikuntasuositusten mukaan liikkuu riittävästi noin puolet ja työikäisestä väestöstä vain runsas kymmenen prosenttia. "Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020" ovat juuri valmistuneet. Lisää liikunnallisuutta koko yhteiskuntaan
Päätöksentekijöiden tulee tunnistaa yhä vahvemmin liikunnan merkitys talouteen, kilpailukykyyn ja vetovoirnaisuuteen myönteisesti vaikuttavana "imutekijänä". Työ rakentuu neljän yhteiskunnallisen ydinviestin ympärille: • Arjen istumisen vähentäminen elämänlwlussa • Liikkumisen lisääminen elämänhulussa • Liikunnan nostaminen '1eskeiselisi osaksi terveyden edistämistä sekä sairauksien ennaltaehkäisyä, hoitoa ja huntoutusta • Liikunnan aseman vahvistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa Ensimmäisen linjauksen tavoitteena on, että kaikenikäiset ihmiset vähentävät istumistaan, ikäryhmästä riippuen keskimäärin 0,7-1,5 h/päivässä. Olemassa olevista ohjelmista on voitu valita yksittäisiä osa-alueita tai kohderyhmiä terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan linjausten polttopisteeseen. Liikunnan aseman vahvistaminen kokonaisvaltaisesti suomalaisessa yhteiskunnassa on neljäs tavoite. Ratkaisevassa asemassa on, että varhaiskasvatustoiminta, koulu-, opiskeluja työpäivät sisältävät vähemmän yksipuolisia paikallaanolojaksoja ja matkat niihin kuljetaan ainakin osittain jalan tai pyörällä. Kolmantena tavoitteena on nostaa liikunta keskeiseksi osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sekä kansansairauksien ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Linjauksissa on keskeistä vähentää sukupuolesta, iästä, sosioekonomisista ja muista eriarvoistavista tekijöistä johtuvaa liikunnasta syrjäytymistä. Keskeisiä keinoja ovat vaikuttaminen normeihin (lait, niiden soveltamisohjeet, suositukset, toimintaohjeet jne.), eri koulutusalojen oppisisältöihin sekä hallinnonalojen ja organisaatioiden strategioihin ja toimintasuunnitelmiin. Linjauksen "Liikkumisen lisääminen elämänkulussa" keskeisenä tavoitteena on, että vähän liikkuvien osuus 7-12 -vuotiaista ei kasva, ja nuorissa ja aikuisissa vähenee viisi prosenttia, ja että liikuntasuositukset täyttävien määrä kasvaa 7-25 prosenttia ikäryhmästä riippuen. Linjaukset kohdentuvat erityisesti terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittämättömästi liikhuvien aktivoimiseen sekä organisaatioiden toimintakulttuuncn liikunnallistamiseen elämänkulun eri vaiheissa. nin edistäminen liikunnan avulla. Liikunnan aseman nousu koko yhteiskunnan yhteiseksi valinnaksi edellyttää tulevaisuudessa laadukasta strategista johtamista, innovaatioita, ajatteluja toimintatapojen modernisointia sekä rakenteellista yhteistyötä. Tällaisia ovat alle kouluikäiset lapset ja heidän perheensä, sosioelwnomisesti heikommassa asemassa olevat lapset, nuoret ja lapsiperheet, ylähouluikäiset nuoret, ammatillisen lwulutulisen opiskelijat, ihääntynyt työväestö ja lwtona asuvat ikäihmiset. Suomalaiset ovat melko aktiivisia vapaa-ajan liikkujia, mutta fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä on vähentynyt arkiliikunnan vähenemisen myötä. Liikuntaa käytetään edelleen liian vähän sosiaalija terveydenhuollon työvälineenä. Keskeisiä keinoja ovat kaikkien ammattiryhmien toteuttaman liikuntaneuvonnan ja liikuntaan ohjauksen vahvistaminen elämäntapaohjauksen osana sosiaalija terveydenhuollon palveluissa p palveluketjuissa sekä liikunnallisen kuntoutuksen aseman vahvistaminen Suomessa. Monia tärkeitä tavoitteita edistetään kokonaisvaltaisesti eri ohjelmien, kuten Liikkuva kouluja Kunnossa kaiken ikää -ohjelmien, Kansallisen lihavuusohjelman sekä Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallisen toimenpideohjelman kautta. Kohdennettuja toimia suunnataan sellaisiin ryhmiin, joiden liikkumisesta on syytä olla eniten huolissaan, ja joiden osalta kehittämistoimenpiteet ovat olleet vähäisiä. Se voidaan jaotella lukuisin eri tavoin; arkiliikuntaan, hyötyliikuntaan, työja koulumatkaliikuntaan, henkilöstöliikuntaan, koululiikuntaan ja koulun liikuntaan, kuntoliikuntaan, luontoliikuntaan ja harrasteliikuntaan. Tavoitteiden saavuttaminen vaatiiliikunnallistamiseen panostamista, ulkoyrnpäristöjen ja sisätilojen kehittämistä, kävelyn ja pyöräilyn edistämistä sekä liikunnan sosioekonomisen eriarvoisuuden vähentämistä. Tämä uusi käsite ja linjaukset tunnistavat liikunnan merkityksen paitsi terveydelle myös itsenäisenä ilon ja innostuksen lähteenä, kasvatuksen, oppimisen ja luovuuden välineenä sekä sosiaalisen pääoman rakentajana. Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan linjauksille on laadittu seurantajärjestelmä, joka koostuu kahdesta osasta: 1) Ydinseurannasta eli rajoitetusta määrästä indikaattoreita,jotka luovat kokonaiskuvan LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 71. Nyt käyttöön tarvitaan sisällöltään rikkaampi termi, jonka merkit yksiin eri hallinnonalojen ja toimijoiden on yhä helpompi samaistua ja sitoutua. Muutosta liikkeellä! -linjaukset ja niiden toimeenpano täydentävät valtioneuvoston toimia terveysliikunnan edistämiseksi. Nämä merkitykset ovat pitkälti olleet sisäänkirjoitettuja aiemmin käytössä olleeseen, vakiintuneen aseman saavuttaneeseen terveysliikunta (TEL1) -käsitteeseen. Terveyttä ja hyvinvointia edistävällä liikunnalla (TEHYLI) tarkoitetaan elämänkulun eri vaiheissa tapahtuvaa kaikkea fyysistä aktiivisuutta, jolla on paitsi terveyttä niin myös laajempaa hyvinvointia ylläpitäviä ja parantavia vaikutuksia ilman liiallisen liikunnan haittavaikutuksia. TEHYLl-käsite on laajentumassa liikkumisesta myös liikkumattomuuden purkamisen suuntaan istumisen terveysriskien tunnistamisen myötä. "Istumme vähemmän, liikumme enemmän" Muutosta liikkeellä! -linjausten visiona on "Istumme vähemmän, liikumme enemmän koko elämänkulun aikana." Vision toteutuminen edellyttää väestön tarttumista parantuneisiin mahdollisuuksiin lisätä jokapäiväistä liikettään, liikkumisen suosimista ja esteiden poistamista yhteiskunnallisissa ratkaisuissa ja eri organisaatioissa. Liikunnan edistäminen on tärkeää nivoa osaksi laajempia asiakokonaisuuksia, kuten hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, nuorisotyötä sekä olosuhteiden, koulutuksen ja työelämän kehittämistä. Myös liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden merkitys terveyden, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn tekijänä tulee ymmärtää yhä paremmin sekä tunnistaa liikkumisen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen vaikuttavia tekijöitä
Ydinseuranta nojautuu yhä enenevässä määrin objektiivisilla mittareilla kerättyyn väestötason tietoon. Opetusja kulttuuriministeriön liikuntayksikön yksi keskeinen toimenpide tulee olemaan yleisavustusten tasokorotuksen rnyontäminen niille valtakunnallisille ja alueellisille liikuntajärjestöille, joiden katsotaan merkittävimmällä tavalla edistävän laaja-alaista terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Opetusja kulttuuriministeriön asettama Liikunnan edistämisen neuvottelukunta (LEO) varmisti Liikunnan edistämisen linjoista 11.12.2008 annetun periaatepäätöksen toteuttamista. Hallituskaudella 2007-2011 toteutettiin kahta liikunnan edistämiseen liittyvää valtioneuvoston periaatepäätöstä. Hynttyyt yhteen taustalla vahva poikkihallinnollinen yhteistyö T erveyttä edistävän liikunnan alueella rakennettiin 2000-luvulla toimiva poikkihallinnollinen yhteistyö. Sen päätehtäväksi annettiin valmistella uudet terveyttä edistävän liikunnan linjaukset ja sen jälkeen ohjata ja seurata niiden toteuttamista. Ohjausryhmän edustajisto koostuu eri ministeriöistä ja niiden alaisista laitoksista ja virastoista, kunnista, liikuntasosiaalija terveysalan järjestöistä, tutkimusja asiantuntijalaitoksista sekä koulutusorganisaatioista. linjausten kokonaisuudesta ja 2) laajasta seurannasta eli valtion liikuntaneuvoston (VLN) liikuntalain ( 4 §) mukaisesta valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusten arvioinnista liikunnan alueella. Linjauksissa on keskeistä vähentää sukupuolesta, iästä, sosioekonomisista ja muista eriarvoistavista tekijöistä johtuvaa liikunnasta syrjäytymistä. Kahden erillisen neuvottelukunnan tilalle asetettiin ministeriöiden yhdessä koordinoima terveyttä edistävän liikunnan ohjausryhmä. Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan resursointia voidaan vahvistaa myös kohdentamalla näiden strategisten linjausten toimenpiteiden koordinointiin ja seurantaan rahoitusta opetusja kulttuuriministeriön ja sosiaalija terveysministeriön alaisten laitosten ja muiden yleisavustusta saavien organisaatioiden tavoitesopimusten avulla. Opetusja kulttuuriministeriön liikuntayksikkö tulee myös läpi.valaisemaan kaikki avustusjärjestelmånsä ja tarpeellisin osin muuttamaan niiden kriteerejä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa ja sen linjauksia tukeviksi. Vuonna 2002 annettiin ensimmäinen valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista. 72 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Resurssointia kohdennetaan Suomalaisen väestön terveyden ja hyvinvoinnin sekä yhteiskunnan kilpailukyvyn parantamiseksi terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan rahoitusta ja muita resursseja on syytä tulevaisuudessa lisätä sekä kohdentaa liikkumattomuutta eniten vähentäviin kohteisiin.Nämä pyrkimykset on tarkoitus ottaa huomioon ainakin opetusja kulttuuriministeriön ja sosiaalija terveysministeriön tulevia vuosia koskevassa taloussuunnittelussa. Hallituskauden 2011-2015 käynnistyessä opetusja kulttuuriministeriö ja sosiaalija terveysministeriö uudistivat yhteistyön organisointia. Sosiaalija terveysministeriön (STM) asettama terveyttä edistävän liikunnan neuvottelukunta (TEL1) ja valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) koordinoivat terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista 12.6.2008 annetun periaatepäätöksen toimeenpanoa. Linjausten toteutumista seurataan valittujen indikaattoreiden pohjalta, jotka kuvaavat väestön fyysisen aktiivisuuden ja istumisen määrää valtakunnan tasolla. PÄIVI AALTO-NEVALAINEN Kulttuuriasiain neuvos Liikuntayksikkö Opetusja kulttuuriministeriö LÄHDE: Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2013:10
Onnistumisen intohimo motivoi paljon paremmin. Ehdotankin, että unohdetaan tuhka ja säkki. Sisussa niin kuin kolesterolissa olisi hyvä havaita ero hyvän ja pahan version välillä. Minulle riittäisi menestymisen meininki. Huippu-urheilun muutostyöryhmä sai työnsä valmiiksi vuoden 2012 lopussa. Siirtyykö painotus todella urheilijoihin, ihmisiin. Pahan sisun siivittämät sankarikertomukset ovat usein lyhyitä. Senkin saa tietää, millaisiin vammakertomuksiin harmaan kiven läpi puskeminen voi johtaa. Entiseltä huippu-urheilijalta kuulee, mitä urheileminen huipulla oikeasti vaatii, fyysisesti ja sosiaalisesti. Hämmästyin vain, kun luin pääkirjoituksesta (HS 10.8.2013) lehdestä lauseen, jossa reilu kilpailun ihannetta sanottiin "monessa suhteessa ontoksi". Useimmiten tyydytään ryöstöviljelyyn. Toinen asia on itse aallonpohja. Huippukuntoon pitää saada kytketyksi taito onnistua. Pelko motivoi huonosti. Urheilijan polku metsittyy nopeasti, jos polulle ei löydy lahjakkaita urheilijoita ja heille lahjakkaita valmentajia. Omat pelkoni kohdistuvat ensinnäkin toiminnan fokukseen. Kovin on hiljaista. Sitäkin voi kysyä, kuinka kova harjoittelu ja lepo onnistuttiin yhdistämään. Pitääkö mitalinälkää jatkossakin ruokkia perin niukoilla eväillä. Neljän, viiden vuoden kuluttua nähdään, toimiiko malli, jäikö uudistus liian varovaiseksi, olisiko rakennelmat pitänyt räjäyttää rajummin. Jos kysymyksessä on entinen huippuvalmentaja, voi kysyä samaa ja lisäksi, kuinka urheilijalle varmistettiin kohtalaisen terve elämä urheilu-uran jälkeen. Unohdetaan menestymättömyyden uhka. En sus vielä tiedä, onko miesten keihäskilpailusta saaliina kolmoisvoitto vai kolme loppukilpailun ulkopuolelle jäänyttä pettynyttä. Ehkä ei, mutta joka ikinen mitali vaatii kovaa ja viisaasti kohdennettua fyysistä työtä sekä psyyken tehovalmennusta. Tässä yhteydessä en halua mennä syvemmälle dopingin nykypäivään. Yhdentekeväksi. Suomalaisen huippu-urheilun, tarkemmin ilmaistuna "perinteisten suomalaislajien" tilan surkuttelusta on tullut rituaali, jonka uutta synnyttävä arvo on lähellä nollaa. Teksti: REETTA MERILÄINEN EMERITUS IHMETTELEE Säkki ja tuhka mahdollisuus vai uhka Y leisurheilun maailmanmestaruuskisat Moskovassa_?va_t vidä kesken tätä_ kirjoiteuaessa. Jos ytimestä luovutaan, urheilu kovertaa itsensä ontoksi. Joitain iloisia tuikahduksia tulevaisuushorisontissa on ja hyvä niin. REETTA MERILÄINEN Helsinki Kirjoittaja on Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja, kroonisesti urheiluhullu eläkeläinen. Kesän aikana on puhuttu dopingista, koska kärynneitä urheilijoita on riittänyt jonoksi asti, joukossa supertähtiäkin. Voi olla romanttista haihattelua ja onttoa ihanteellisuutta vastustaa dopingia, urheilun pelisääntöjen rikkomista. LIIKUNTA & TIEDE 50 • 412013 73. Usein kuitenkin käy niin, että kun valoisa tulevaisuus saapuu tähän päivään, sillä on taipumus sumentua. Jos tinkimätön tietäjä on entinen urheilujohtaja, on hyvä kysyä, kuinka hyvin hänen aikanaan varmistettiin lajin tulevaisuus. Hallitaanko keinot, joilla hyvästä urheilijasta kasvatetaan hyvä kilpailija. Säännöt ja reilu peli ovat kuitenkin urheilun, myös huippu-urheilun kovinta ydintä. Alisuoriutumisesta ei saa tulla perinnettä. Nollapisteenä, josta lähtien asiat tehdään toisin, paremmin. Osaamista varmasti on, mutta onko se oikeanlaista, onko se menestyvää ja relevanttia. Onko se edelleen liiaksi organisaatioissa ja rakenteissa. limaan jää roikkumaan ikävä "mutta". Suomessa on totuttu hakemaan niin urheilussa, yritysmaailmassa kuin kulttuurielämässäkin, että kyllä meillä osaamista on. Se on ehkä laajempikin kansallinen ilmapiiripinnistys. Niin kuin usein ennenkin kyliltä ja tyhjenneiden urheilukenttien tietämiltä löytyy tiukan linjan asiantuntijoita, joilla on selkeä ja kompromissiton näkemys keinoista, joilla huippu-urheilu nostetaan aallonpohjasta. Takavuosina puhuttiin tappamisen meiningistä. Pakollisiin kuvioihin kuuluva väärin sammutettu keskustelu käytiin 2013 alkuvuodesta. Harvoista nuorista huippulahjakkuuksista vielä harvemmat pääsevät aikuisten huipputasolle ja jaksavat urheilla sillä. Onko se aallonpohja vai vakiintuva olotila koventuneessa kilpailussa. Sellainen, joka pääsee maksimiinsa tai ylikin tiukassa paikassa. Ryhdytään katsomaan surkeutta mahdollisuutena. Mitalit toki riemastuttavat ihan jo harvinaisuuttaan, mutta suomalaisen huippu-urheilun tämänhetkistä kokonaiskuvaa ne eivät juuri muuta. Uutta järjestelmää on rakennettu vuodenvaihteesta alkaen
Eivätkö toteutetut liikuntainterventiot tavoita ihmisiä vai eivätkö ne tarjoa riittävän käytännönläheisiä ohjeita. Kasvavat terveysja sosiaalimenot haastavat koko yhteiskuntaa keksimään uusia tapoja, miten hallita kansalaisten kasvavia terveysriskejä. OPISKELIJA OUNASTELEE Teksti: ANNE PALM Hyötypyöräilystä mallia liikunta-aktivointipolulle. Aina arki ja elämä ei taivu muutokseen eikä muutosviestille olla vastaaottavaisia. Työpaikan tuki ei yksin riitä, vaan mukaan tarvitaan myös asiantuntija-apua. liikkumisen ja liikunnan yhdistämisellä lyötäisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja samalla säästysi aikaa ja rahaa, kun ei tarvitse erikseen lähteä harrastamaan. Näin tavoitettaisiin myös muut kuin työelämässä olevat. Muutos vaatii asennetta! Muutos vaatii niin yksilön kuin yhteisökin tasolla vanhojen tapojen, asenteiden tai käytänteiden kyseenalaistamista. Elinympäristömme ja -tapamme ovat muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana pakkoliikunnasta liikkumattomuuteen. Työkaverin malli ja henkilökohtaiset onnistumiskertomukset houkuttavat muitakin, ja niitä kannattaa käyttää myös terveyttä edistävissä kampanjoissa. Näistä työ vie kolmanneksen ajastamme ja uni toisen kolmanneksen. Työterveyshuolto on herättelyssä ja muutoksessa arvokas tuki sekä käytännön toimenpiteiden toteuttaja. Näistä tutkitusti eniten aikaa vievät juuri siirtymiset eli työ-, kauppaja muut asiointimatkat. Siirtymisiin käytettävä aika tarjoaisi erinomaisen mahdollisuuden aktiivisuuden lisäämiseen, mutta miten kannustaa siihen. K ansa passivoituu ja pulskistuu, vaikka asiantuntijat ja media pelottelevat lihavuuden ja liikkumattomuuden vaaroilla. Kaikkien ei toki tarvitse pyöräillä, eikä edes joka päivä, mutta mitä enemmän ihmiset liikkuvat sitä paremmin yksilöt ja yhteisö voivat. Terveyttä edistävät toimet eivät ole olleet riittävän tehokkaita, jotta niillä olisi saatu aikaan todellista yhteiskunnallista muutosta. Arki on myös se määre, joka on merkittävä fysioterapeutille arvioitaessa toimintakykyä ja suoriutumista. Muutostarpeen tunnistaminen, motivaation ja oman polun löytäminen ovat lähtökohdat muutokselle. Ajoitus muutokseen ratkaisee liikuntapolun rakentamisen ajoitus on myös ratkaisevaa. Elämäntapaansa remontoiva joutuu pohtimaan mistä löytää aikaa liikkumiselle ja mikä liikuntamuoto sopii juuri minulle. Työnantajat mukaan liikkumistalkoisiin Työnantajilla on tärkeä rooli työntekijöiden fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. Vaikuttavimmat liikuntainterventiot ovatkin käytännönläheisiä ja konkreettisia liikuntaohjauksen malleja eli liikuntapolkuja. Työnantaja hyötyy vähentyneistä sairauspoissaoloista sekä parantuneesta työ tehosta ja työilmapiiristä. loppu kolmannes jaetaan vapaa-ajan aktiivisuuden, perheen ja kotitöiden sekä siirtymisten kesken. liikunnalliseen arkeen johtavat liikuntapolut ovat erilaisia riippuen henkilön aiemmasta liikuntahistoriasta. Teoreettisesti fyysisesti aktiivinen aika vuorokaudessa jaetaan kolmeen osaan: työajan, vapaa-ajan ja siirtymisen aktiivisuuteen. Aktivointi pitäisi ajoittaa myös elämän taitekohtiin, kuten työelämään siirtymisiin, uuden työn tai opiskelun aloittamiseen, eläkkeelle tai muuten pois työstä jäämisen ajankohtaan. Vastauksia tarjoaa henkilökohtainen muutosohjaus joko työpaikalla tai työterveydenhuollossa. Missä vika. Arjen ajankäyttö on samalla oiva mittari suunniteltaessa fyysistä aktiivisuutta edistäviä toimenpiteitä. Aktivointityöhön tulisi valjastaa 74 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Työpaikan liikuntamyönteinen kulttuuri ja liikuntaympäristö edistävät tehokkaasti henkilöstön hyvinvointia. Työssäkäyvän arjen pienet liikuntateot merkitsevät Fyysinen aktiivisuus arjessa on läsnä työssä, vapaaaikana ja kuntoliikunnassa. Pyöräily tarjoaa hyvän vaihtoehdon säännölliseen arkiliikuntaan
Työ on vaikuttavaa, kun se on jatkuvaa ja säännöllistä. Australia on mallimaa työmatkapyöräilyn edistämisessä. Siellä pyöräilyn ja fyysisen aktiivisuuden edistämiseen on kytketty kaikki tahot kaupunkeja, urheiluseuroja, työpaikkoja, terveydenhuoltoa, kouluja, viranomaisia, tutkimuslaitoksia ja yrittäjiä unohtamatta. työnantajien lisäksi myös kaikki mahdolliset muutkin tahot, esimerkiksi koulut, työttömyyskassat ja työvoimatoimistot ainakin tiedonjakajina. Vaikka kansanterveytemme ansaitsee pyöräilyn, sopii liikuntapolkuajatus myös moneen muuhun lajiin. liikuntapolkuprosessiin tulisi eri elämänvaiheissa olla mahdollisuus ottaa mukaan myös eri alojen asiantuntijoita, kuten psykologeja, ravintoterapeutteja, liikunnanohjaajia ja -opettajia. Tulevaisuuden fysioterapeuttina haluan luoda vastaavia uusia ja uraauurtavia polkuja fyysisen aktiivisuuden edistämiseen. Tavoitteena on löytää jokaiselle oma tapa ja aika liikkua. liikunnan aktivointitien tulee sisältää yksilöllisiä keinoja muutosmotivointiin sekä konkreettisia ohjeita ja tavoitteita. Siellä pyöräilyn ja fyysisen aktiivisuuden edistämiseen on kytketty laajasti kaikki tahot kaupunkeja, urheiluseuroja, työpaikkoja, terveydenhuoltoa, kouluja, viranomaisia, tutkimuslaitoksia ja yrittäjiä unohtamatta. Liikuntapolkureseptiä tulisi tarjota elämänmuutosvaiheissa Diacor on kehittänyt osaksi työterveyshuoltoa liikuntapolku-konseptin, jossa lääkärin tai terveydenhoitajan antamalla liikuntareseptillä pohjustetaan tarvetta elämänmuutokseen. Lisäksi aktivointitienpitäisi sisältää jollain tasolla henkilökohtaista ohjausta, jotta varmistuttaisiin siitä, että on valittu oikeat liikuntamuodot ja oikea lähtötaso. lisäksi valistustyön tuloksia seurataan säännöllisesti ja tietoa jaetaan kaikilla mahdollisilla kanavia ja uusimpia tekniikoita hyödyntäen. Australia on mallimaa työmatkapyöräilyn edistämisessä sekä pyöräilyn terveysja ympäristövaikutusten tutkimuksessa. Käytännössähän on sama miten liikutaan, kunhan liikutaan ja riittävästi. Pyöräilyn edistämiskampanjat toistuvat säännöllisesti vuosittain kouluissa, työpaikoilla ja kaupungeissa. Pyöräilypolusta hyötyvät kaikki; työnantaja vähentyneinä sairauspoissaoloina ja parantuneena työtehona sekä -tyytyväisyytenä, työntekijät taas kokevat jaksavansa ja voivansa paremmin. ANNE PALM, LAT Fysioterapian opiskelija, Laurea Otaniemi Hyvinvointiosuuskunta Xtensiofounder Pyöräilijä, Cycle Club Helsinki / Women Racing Team Sähköposti: anne.palm@laurea.fi LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 75. lisäksi pyöräily tuo kustannussäästöjä esimerkiksi julkisessa liikenteessä ja terveydenhuollossa.liikuntainterventiota ei pitäisikään nähdä pelkästään yksilön kunnon ja terveyden kohottamisen välineenä vaan myös kokonaisvaltaisena hyvinvoinnin lisääjänä. Reseptin lisäksi tarjotaan valmis polku liikuntaan. Australiasta mallia pyöräilypolkujen rakentamiseen Työmatkapyöräilyllä liikuntapolkua voidaan helposti täydentää tai se voi toimia oma polkunaan
Ylitarkastaja Kirsti Laine OKM: Tietoa tulisi käyttää systemaattisesti Tutkimustietoa käytetään kun politiikkatoimia perustellaan, mutta vähemmän politiikkatoimien suunnittelussa, valmistelussa tai arvioinnissa. Tämä tarkoittaa vuorovaikutustilanteiden lisäämistä.Jatkossa liikuntabudjetista myönnettävät tiedeprojektiavustukset käsitellään temaattisissa kokonaisuuksissa, joiden sisällä tutkimushankkeilta vaaditaan keskinäistä verkostoitumista ja vuorovaikutusta myös tiedon hyödyntäjien kanssa jo tutkimuksen ollessa käynnissä. Kuvat: JYO/MARIE HOLMSTEDT Saatavuus, sovellettavuus ja tutkimuksen suunta XI I I ~~~~~~:~~~~ee~utki!~~~! ja käytännön rajapintaa. XIII Liikuntatieteen Päivät 12.-13.6.2013 . . Tietoa tulisi käyttää systemaattisesti päätöksenteon eri vaiheissa. 76 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Istuminen on jokapäiväistä, pitkäaikaista ja normaalia koulussa, työssä, vapaa-ajallakin. Tietoa halutaan käyttää nykyistä systemaattisemmin päätöksenteossa ei vain politiikkatoiminen perusteluna vaan myös päätösten valmistelussa ja tehtyjen valintojen vaikutusten arvioinnissa. . Tutkimukselta odotetaan sovellettavuutta, yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Mikä ohjaa istumaan. Tietoa, ymmärrystä, ratkaisumalleja ja hyviä käytäntöjä käsiteltiin päivien ohjelmassa etenkin istumisen ja liikkumattomuuden vähentämistä, lasten ja nuorten liikunnan lisäämistä sekä huippuurheiluosaamisen kehittämistä koskien. Passiivinen elämäntyyli on noussut huolestuttavaksi terveysriskiksi. Miten mitata passiivista elämäntyyliä. Professori Stuart Biddle, Loughborough University: Istumiseen ohjaavat tekijät tärkeä tunnistaa muutoksen mahdollistamiseksi Istuminen on uusi tupakointi. Miten löydämme keinoja ja tapoja vaikuttaa elämäntyyliin. ?????????????????. . . Toimivatko interventiot elämäntyylin muuttamisessa. Vuorovaikutus tutkimuksen, käytännön ja päätöksenteon toimijoiden kesken nousi esiin myös päivien kansainvälisten vieraiden puheenvuoroissa. Liikuntatutkijoita tämä haastaa monella rintamalla. Liikunta ei ole yksin asialla. . . Miten ja kuinka runsas istuminen vaikuttaa terveyteen. Alalla kuin alalla pohditaan miten asiantuntijatieto saisi paikkansa niin päätöksenteossa kuin julkisessa keskustelussakin. .
Kiinan liikuntatieteellisen seuran tervehdyksen esitti professori Qing Wang. Noin 800 jäsenen voimin järjestetään 8-10 seminaaria tai kongressia vuosittain ja julkaistaan The International Ouarterly of Sport Science -lehteä online versiona. Myös monitieteisen tutkimuksen mahdollisuuksien kehittäminen on tärkeä tavoite. J ?. Urheiluun, liikuntaan ja terveyteen liittyvät kysymykset edellyttävät monitieteisyyttä, yli ja läpi tieteenalarajojen.Tutkimuksen, hallinnon ja käytännön kanssakäyminen on ehdottoman tärkeää. anetecn Palvat 13 Jyvaskyla LIIKUNTA& TIEDESCJ.4/2013 77. Tallinnan yliopiston liikuntakasvatuksen tiedekunta aloitti toimintansa 1955. Professori Mati Pääsuke, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Tarton yliopisto: Pitkä perinne pohjana yhteistyölle Balttiassa ja integraatiolle eurooppalaisiin tutkimusohjelmiin. Liikuntatutkimuksen resursseja pyritään jatkossa vahvistamaan etenkin yhteistyöllä niin tutkijakoulutuksessa kuin tutkimusohjelmissakin Baltian maitten kesken, samoin integroitumalla eurooppalaisiin tiedeyhteisöihin ja tutkimusohjelmiin. ••·················· Varapuheenjohtaja Uri Shaeffer, ICSSPE: Tutkimuksen, käytännön ja hallinnon yhteistyöllä tuloksiin Tutkimustiedon välittäminen, maailmanlaajuinen yhteistyö, koulutus, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja aktiivisen elämäntavan sekä urheilun eettisen arvopohjan puolesta puhuminen ovat edelleen vuonna 1958 perustetun ICSSPEn toiminnan kulmakiviä. Liikunta on ollutTarton yliopiston opetuksen piirissä jo vuodesta 1928. Professori Miklos Toth toimii myös Unkarin liikuntatieteellisen seuran johdossa. Professori Miklos Toth, Hungarian Society of Sport Science: Monitieteisyys ja koulutus fokuksena Budapestissa sijaitsevan Semmelweis Universityn liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteet ja liikuntalääketiede toimivat yhteisessä osastossa. LTS:n ja Kiinan liikuntatieteellisen seuran yhteistyötapaamisen aiheena oli tutkimustiedon soveltaminen liikunnan käytäntöihin
Aku ei suorittanut yliopistollisia jatkotutkintoja, mutta harkitsevalla ja viisaalla työllä hänestä tuli suuresti arvostettu auktoriteetti suomalaisen työsuojelun kentässä. Hän toimi Valtion liikuntatieteellisen Neuvoston puheenjohtajana vuosina 1970-1987. Toisen "uran" Aku teki liikunnan tiedepolitiikan kehittäjänä. Hänellä oli harvinainen ominaisuus, joka kritiikin ohella tarjosi myös ongelmiin käytännöllisiä ratkaisuja. Häntä askarruttivat muun muassa sellaiset aiheet kuin liikkumattomuuden aiheuttamat terveysongelmat ja passiivisuuden mittaaminen, lasten ja nuorten lihavuus, ja ympäristön merkitys liikuntakäyttäytymiselle ennen kuin niistä tuli suosittuja liikuntatieteellisiä tutkimuskohteita. Hän myös käynnisti ja ohjasi 1970-luvulla tutkimushanketta, jossa selvitettiin portaiden nousun kuntoja terveysvaikutuksia. Vaikea sairaus mursi elämän tavoiltaan esimerkillisen miehen, jonka työhön vihkiytymisen vastapainoina kuuluivat tennis ja muu liikunta, pasuunan soitto ja Hirvensalmen saaressa mökkeily. ln Memoriam Aarni Koskela suomalaisen tyofysiologiun. Hän oli innostava ja kannustava ja tuki nuorempien tutkijoiden tieteellisen ja työuran etenemistä. Aku jätti myös vahvan jäljen liikuntatieteellisen tutkimuksen uusille suuntauksille. Hän loi yhdessä kollegojensa Martti Karvosen, Ilkka Kuoringan ja Jorma Saaren kanssa ergonomian perustan ja käytännöt Suomeen. Osoituksena tästä oli muun muassa se, että hänet valittiin asiarnuntijajäseneksi SAK:n Rationalisointitoimikuntaan. Akun työtä arvostettiin merkittävillä huomionosoituksilla, joihin kuuluivat Suomen urheilun kultainen ansioristi, Suomen Leijonan Ritari kunnan l luokan ritarimerkki, kunniatohtori Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa, ja Philip Noel-Baker Research Award, International Council of Sport Sciences and Physical Education'in myöntämänä. Hän auttoi voimakkaasti tutkijoiden jatkokoulutusta muun muassa USA:ssa ja Saksassa ja ehti pitkän uransa aikana tukea yhden sukupolven työuria niin työfysiologian, ergonomian kuin työfysioterapiankin alueella. Kiitollisina Akua kohtaan ja hänen muistoaan kunnioittaen, monien työtovereiden puolesta, Pekka Ojaja)uhani llmarinen 78 LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013. Puhelimessa kuuluivat usein Akun tunnetut voimasanat, kun hän terävästi ja osuvasti kritisoi niin työelämän kuin liikunnankin epäkohtia. Stadion ja sittemmin Liikunta & Tiede -lehti olivat hänelle tärkeitä kanavia ilmaista mielipiteitä ja kannanottoja liikunnan ja liikuntatieteiden tilasta. ergonomian ja liikuntatiedepolitiikan uranuurtaja arni Ilmari Koskela syntyi 19.11.1928 Orivedellä ja kuoli yllättäen nopeasti edenneeseen sairauteen 18.05.2013. Eläkkeelle siirtymisensä jälkeen vuonna 1991 Aku piti säännöllisesti yhteyttä työtovereihinsa. Työfysiologia, lämpöfysiologia, ergonomia, työfysioterapia sekä työturvallisuus löysivät osastolta hedelmällisen ja innostavan tutkimusja kehittämisympäristön. Aku oli jatkuvasti ajan hermolla. Tämä tutkimus on yksi ensimmäisiä maailmassa, jossa selvitettiin arkiliikunnan kuntoja terveysvaikutuksia kontrolloidussa koeasetelmassa. Hänen koko työuransa keskittyi Työterveyslaitoksen fysiologian osastoon, jossa hän toimi tutkimusapulaisena, tutkijana, apulaisosastonjohtajana ja viimeksi pitkäaikaisena osastonjohtajanavuosina 1969-1991. Ura tutkimuksen piirissä sai lisäpontta vuonna 1957 vietetystä vuodesta Lexingtonin yliopistossa USA:ssa. Yllättäen koska hän toimi Liikuntatieteellisen Seuran vuosikokouksen puheenjohtajana vielä tämän vuoden maaliskuussa. Fysiologian osasto kasvoi ja kehittyi monipuoliseksi tieteelliseksi yhteisöksi hänen toimestaan. Hänen toimestaan aloitettiin vuonna 1968 puolentoista vuoden mittainen Sydäntautialttius ja liikunta -tutkimus, jossa liikuntainterventioiden avulla pyrittiin vähentämään keski-ikäisten miesjohtajien sydänja verisuonisairauksien riskitekijöitä. Aku oli esimiehenä Työterveyslaitoksella erittäin pidetty paras esimies, kuten monet muistopuheissaan mainitsivat. Tuona aikana luotiin kestävät pelisäännöt liikuntatieteellisen tutkimuksen rahoitusja arviointikäytännöille. laajalle piirille tuttu "Aku" valmistui voimistelunopettajaksi Helsingin Yliopiston Voimistelulaitokselta vuonna 1954. Merkittävä vaikuttaja työelämän kehittämisessä ja liikunnan edistämisessä on poissa. Työfysiologia ja erityisesti ergonomia olivat Akun työuran ydin. Hän oli myös vahva taustavaikuttaja, kun lääkintävoimistelijoista tuli työfysioterapiaan ja ergonomiaan erikoistuneita tutkijoita ja asiantuntijoita. Hän oli kriittinen mutta tasapuolinen liikuntatiedepolitiikan johtohahmo näinä vuosina ja vielä pitkään sen jälkeen
Vertausten tulvaa Teksti on luistavaa ja aukenee monenlaiselle lukijalle. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 27, 60 sivua, 2013. Sirpaloitunut tieto ja toiminta merkitsevät myös, ellei koko ala voi toimia samalla tavalla mediajulkisuudesssa. Liikuntatietoa tuottavat ja käyttävät monet tahot, jotka tekevät vain vähän yhteistyötä. Niin liikuntapääuäjien kuin -tutkijoidenkin pitää oppia keskustelemaan ja luovimaan mediajulkisuudessa, sillä julkisilla esiintymisillä vaikutetaan niin poliitLisiin päätöksiin kuin tutkimusrahoituksecnkin. Käytännössä liikuntaala on jakautunut huippu-urheiluun, kuntoja terveysliikuntaan sekä arkiliikkumiseen. Mitä esimerkiksi kirjoittajat haluavat sanoa kirjoittaessaan yhdestä kakusta ja kakun koossa pysymisestä tai kun tukka kammataan ministeriön ovella (s. Ykseyden myytti Vuorovaikutustaidoissa ja -tavoissa näyttää olevan runsaasti parantamista. Urheilujournalismi keskittyy LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013 79. 29). Sirpaloituminen ja monimuotoistuminen koskettaa myös liikunta-alaa itseään. Tiedon määrällinen kasvu näyttäytyy helposti kaaoksena, josta on vaikea löytää totuutta. Asioita on yhä vaikeampi pitää poissa julkisesta keskustelusta. Liikunta/aivo tietomerellä IMPULSSI M edioituvassa yhteiskunnassa julkisuuteen osallistumisen taidot ovat lähes pakollisia. Alalla kuin alalla pohditaan: Miten asiantuntijatieto saisi paikkansa niin päätöksenteossa kuin julkisessa keskustelussakin. Kirjoittajien mukaan liikunta-alan asiantuntijat eivät kuitenkaan ole huomanneet tiedon rakenteellisia muutoksia vaan uskovat edelleen tiedon löytyvän eiliseen tapaan virallisista asiakirjoista ja raporteista. Liikunta-alan toimijat tarvitsevat nykyistä parempia rnediataitoja. Tiedon tuottajilta ja käynäjiltä vaaditaan nykyistä parempia vuorovaikutusiauoja, taitoa keskustella ja kuulla, miten muut minkäkin tiedon ymmärtävät. Teernallisesti kirja jakaantuu kahteen osaan: liikuntatietoa ja sen tuottamiseen ja jakamiseen liittyviin kysymyksiin sekä median ja julkisuuden kysymyksiin. Uskalla eilisen käytäntöihin, mahdollisuuteen keskittää ja hallita tietoa ei kuitenkaan enää pärjää. Myyuiä on varjeltu, koska sen on ajateltu olevan "kaikkien liikuntaihmiste n etu". Kaikki liikunta ei mediassa liiku Vain osa liikunnasta saa tilaa mediassa. Kirjan mukaan liikunta-ala on tukeutunut tietoon ja tiedolla johtamiseen. Yhtäältä ne elävöittävät kieltä, muua paikoitellen vertaukset tekevät sanoman epäselväksi. Tietoymmärrystä on muutettava Tietoa on yhä enemmän ja se on yhä helpommin saavutettavissa. Jos liikuntakenttä jakaantuu useaan osaan, niin voiko silloin puhua yhdestä laivasta. Soitto tutulle toimittajalle tai valtalehden päätoimittajalle toimii yhä huonommin, miten siis pitäisi toimia muuttuvan ja monimuotoistuvan median kanssa. Tiedon tuottamisen ja käyttämisen rakenteelliset muutokset kuitenkin tarkoittavat, että tieto tuotetaan vuorovaikutuksessa. Mitä hanakammin asia halutaan pitää salassa sitä todennäköisemmin se vuotaa julkisuuteen. Myös käytännön toimijat toimivat erillään eivätkä organisaatiot kohtaa toisiaan. Pitkään on uskottu, että tiedolla voidaan sekä vaikuttaa kansalaisten liikuntarouumuksii n euä johtaa organisaatioita hyvin. Kirjoittajien mukaan liikunta-alalla on ollut vallalla myytti yhdestä ja yhteisestä liikuruakuluuurista. Kirjan mukaan avoimuus ei ole ainakaan vielä tullut osaksi liikunta-alan hallintoa eikä päätöksentekoa. Avoimuuden ja viestintätapojen muuttamisen vaateet näyttävät kaoottisilta ja ehkä siksi tutusta ja turvallisesta viestintä tavasta halutaan pitää kiinni. Liikuntalaivan ulkopuoliselle tekstin sanalaskut ja sutkautukset, kuten "totuus löytyy kaurapuurosta" tai "kannettu vesi ei kaivossa pysy", eivät aukea ja paikoitellen teksti jää juuri vertausten vuoksi hämäräksi. Tekstin tyyli vahvistaa sisällön tuottamaa tulkintaa, että kirja on suunnattu liikuntalaivan miehistölle, kenties matkustajille, muna ei maakravuille. Metaforia on tekstissä kuitenkin runsaasti. Kirjoittajat tahtoisivatkin lopettaa puheet yhdestä liikuntasektorista ja mahdollisuudesta hallita koko aluetta yhtenä kokonaisuutena. Tutkijat jakavat tietoa toisten, mieluusti 0111an alan tutkijoiden kanssa eikä tutkittua tietoa hyödynnetä käytännön toiminnassa. Tietoa ei voi omistaa eikä salata entiseen tapaan. Otsikon metafora tietomerellä herättää liikuntalaiva kysymyksen laivavertauksen to imivuudesta. LUETTUA Teksti: SINIKKA TORKKOLA ASENTEET JA TAIDOT UUSIKSI Sanna Ojajärvi, Sanna Valtonen, Teijo Pyykkönen. Miten julkiseen keskusteluun pääsee osalliseksi 1 Miten julkisuudessa, jossa ei enää oikein toimi asiantuntija jyrähtää ja sitten vaikenee -menetelrnä, pitäisi keskustella 1 Sanna Ojajärven, Sanna Valtosen ja Teijo Pyykkösen tiiviissä paketissa kysymyksiä lähestytään liikunta-alan toimijoiden näkökulmasta. Lisäksi puhe netomerestä härnrnentäå, missä se meri on, kun tekstissä kuitenkin puhutaan paljon julkisuudesta, jossa tietoa ei ole. Liikuntalaiva tietomerellä navikointia politiikan ja julkisuuden tuulissa
Jalkaselle musiikki oli tärkeää mutta vain säestyksenä tukemassa liikkeiden itsensä herättämää vireistä ilmaisullisuutta. Toisaalta syy nä voi olla sekin, etteivät liikuntaihm iset ole osanneet herättää julkista keskustelua. Syy tähän saatta a olla yhtäältä se, että toisin kuin ravinto liikunta ei ole kansalaisill e välttä m ätön jokapäiväinen toim inta. Oman lukunsa saavat myös Jalkasen matkat saksalaisen uuden voimistelun lähteille, Jalkasen oma valiovoimistelijoiden ryhmä ja lopulta Jalkasen saama laaja kansainvälinen huomio. Vanhat vi estintä tavat, joissa kans alainen on valistuks en kohde, toim ivat huonosti uudessa viestintä m aisem assa. Lopussa on vielä suppea katsaus Jalkasen jarjestelmän siirtymisestä eteenpäin hänen oppilaidensa välittämänä. Näyttää siltä , etteivät viralliset liikuntasuosituks et ainakaan toistaiseksi ole herättäneet sam anlaisia intohim oja kuin ravitsem ussuositukset. Punaisena lankana kulkee Hilma Jalkasen voimistelujärjestelmän kehityksen kuvaus. Se on sijoitettu kronologisesti kohtaan, jossa ]alkanen ennen toista maailmansotaa ja sen jälkeisinä vuosina kehitti ja määritteli yhä tarkemmin omaa järjestelmäänsä. Viestintä peru stuu ennen m uuta vu oro vaikutukseen, kykyyn seura ta keskusteluja ja kuunnella kansalaisia. Hän julkaisi vuonna 1946 oppaan, Voimistelun opetusharjoituksia, jota Sarje pitääjalkasen päätyönä. Ehkä ei ole osattu tai uskallettu kärjistää ja pro vosoida ja siten sysätä keskustelua liikkeelle. SINIKKA TORKKOLA, YTT Terveysviestinnän tutkijatohtori Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, CMT Tampereen yliopisto Sähköposti: sinikka.torkkola@uta.fi LUETTUA Teksti: SEPPO KUMPULAINEN KEVEYTTÄ, VOIMAA Aino Sarje: Keveyttä Voimaa Hilma Jalkanen suomalaisen naisvoimistelun kentässä. Sarje käsittelee erillisissä luvuissa elämäkerrallisesti muun muassajalkasen lapsuutta, opiskelua ja myöhemmin opettajauraa Voiruistelulaitoksella sekä voimisteluseuratoimintaa. 80 LIIKUNTA& TIEDE50•4/2013. Toiseksi valotetaan keskustaliikunta-käsiueen vaihtumista kokonaisliikunnaksi kuvaamaan voimistelua, jossa keskeistä oli harmonisen liikunnan lakien ja painovoiman hyödyntäminen. Sen sijaan, että huolestutta isiin m ediakeskustelujen ma hdollis ista vi rheistä , pitä isi m iettiä, m iten noihin keskusteluihin pääsee m ukaan. (Voimistelussa saatu aivovamma heikensi Reihon työkykyä ja hän vetäytyi voimistelusta 1950-luvulla.) Myös Salminen ansaitsisi lisätutkimusta. Erikseen Sarje avaa vielä Helvi Salmisen ja Bertta Reihon näkemyksiä, jotka edustavat Jalkasen terävästi kritisoimaa tanssillista ja osin improvisatorista ilmaisuvoimistelun suuntausta, jossa muun muassa musiikin herättämien tunnetilojen ilmaisu liikkuen oli osa ohjelmaa. Multiprint Oy. Toivotta vasti Ojajärven, Valtosen ja Pyy kkösen teos herättää liikunta-alan pohtim aan tietoa, julkisuutta, m ediaa sekä perehtym ään m edian toim intatapoihin ja oppim aan uusia viestintätaitoja. huippu-urheiluun, tilaa m uulle liikunt akeskustelulle on vähän. Suosittelen kirjaa lämpimästi voirnisreluväen lisäksi kaikille liikunnan, tanssin ja teaueriopetuksen parissa työskenteleville. M iten m uuttaa keskustelutapaa, jotta tulisi kuulluks i ja ym m ärretyks i. Käy ilmeiseksi, ettäjalkasen nousu johtavaan asemaan naisvoimistelussa ei tapahtunut ilman eriäviä näkemyksiä. Erilaisista näkemyksistään huolimatta he ymmärsivät voimistelun naisten kansalaisosaamisena, jonka ytimessä oli muun muassa herbartilainen ryhtikasvatus ja Jalkasen korostamana vireisyyden, elämänhaluisuuden edistäminen. ISBN 978-952-93-2407-1 T ietokirja Hilma Jalkasesta ja hänen voimistelunsa kehityksestä on kirjoittajan mukaan suunnattu voimisteluväelle ja suurelle yleisölle. Kirjan keskeisin luku on mielestäni Uuden suomalaisen naisvoimistelun tarkka määrittely. Kiinnostavaa on, ettei liikunnasta käydä sam anlaista värikästä julkista kinaa kuin ravitsem uksesta. M onensuuntaistum inen ilm enee ennen m uuta sosiaalis en m edian ka svu na. Tosin perinteisen urheilujourn alism in rinnalle on syntynyt erikoislehtiä ja liikunnasta on tullut m onien aikakauslehtien vakioaiheita. Näyttä ä siltä, etteivät Iiikuru aihm iset halua tai osaa nostaa keskustelua silloinkaan, kun se olisi toivottavaa ja m ahdollistakin. Rajanvetoa ilmaisuvoimisteluun ja tanssiin Edelleen alaotsikolla Viimeinen selvittely, käsitellään Jalkasen määrätietoista rajanvetoa tanssin ja oman voirnistelunsa ja toisaalta Jalkasen mielestä liialliseen tanssillisuuteen livenneen ilmaisuvoimistelun välillä. Oman liikuntakoulunsa lisäksi hän muun muassa opetti Suomen Näyuärnöopistossa lähes koko 1930-luvun toisen maailmansodan puhkeamiseen saakka. Li ikunta -aiheita koskettaa sam at suunnanm uutoks et kuin m uitakin aiheita eli viihteellis tym inen, yks ityis tym inen ja vi estinnän m uuttum inen m onens uunt aiseks i. Neljästä alaluvusta ensimmäisessä käsitellään Jalkasen yhteistyötä Kaarina Karin kanssa kouluvoimistelun kehittämiseksi. Esiin tulee nuoruusvuosista lähtien yksittäisten vaikuttavien persoonien ja toisaalta laajimmillaan kokonaisen aikakauden yleisen ilmapiirin vaikutukset Jalkasen oman näkemyksen ja liikunnallisen "käsialan" muovautumiseen useiden vuosikymmenten aikana. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että hyvin kirjoittavasta Reihosta haluaisi tietää lisää. Kirjoittajien m ukaan yks i tällainen m enetetty m ahdollisuus oli urheilun ja liikunnan kattojärjestön Valon peru stam inen
Vaikka Jalkasen voimistelu järjestelmän muotoutumiseen vaikuttaneet tekijät tulevat kirjassa loppujen lopuksi hyvinkin kattavasti määritellyiksi ja esitellyiksi, tuntui tärkeiden elementtien poimiminen sieltä täältäjalkasen elärnäkerrallisten vaiheiden poimuista hankalalta. Entisten oppilaiden muistelut rikastavat niin ikään kokonaiskuvaa Jalkasesta ja tuovat esiin hänen inhimillisiä piirteitään jopa heikkouksiaan. Jäin paikoin kaipaamaan rohkeampaa tutkittavan ilmiön ulkopuolista, tutkijan omaäänistä yhteenvetoa ja siihen liittyvää käsitteiden määrittelyä, johon kirjoittaja epäilemällä kykenisi. SEPPO KUMPULAINEN, TeT Yliopistonlehtori, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu Sähköposti: seppo.kumpulainen@teak.fi \ ./ LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013 81. Maailmansota käännekohtana Nuoren Jalkasen 1930-luvun alussa esittämät elämäniloa, naisen yksilöllisyyttä ja ruumiillista ilmaisuvapautta korostavat ajatukset muuttuvat dramaattisesti toisen maailmansodan lähestyessä. Kokonaisuuden kannalta tärkeiden elementtien käsittely jäi nyt usein vain Jalkasen oman määrittelyn ja lisäksi ehkä oppilaan siitä esittämän kriittisen kommentin tai täydentävän huomion varaan. Esiin kääntyy vaatimus yksilön velvollisuuksista isänmaataan kohtaan, siveellisyys, moraali ja naisvoimistelun merkitys tässä hengenvahvistustyössä. Käy selväksi, että ]alkanen oli lujatahtoinen ja melko suoraviivaisesti ajoi läpi oman linjansa muun muassa Voimistelu laitoksen opetuksessa. Esimerkiksi Jalkasen oppilaiden sinänsä erittäin kiinnostavat pohdinnat voimistelun, ilmaisuliikunnan ja tanssin rajanvedoista, eivät aina hahmottuneet ulkopuoliselle aivan selkeästi, vaikka käsitteitä esteettinen, harmoninen, ilmaisullinen tai tanssillinen, on varmaankin käytetty korrektisti. Lienee toisaalta inhimillistä, euä jalkanen painotti voimistelussaan omia vahvoja alueitaan kuten yksinkertaisten perusliikkeiden hiomista äärimmilleen ja rajasi periferiaan tai järjestelmän ulkopuolelle elementtejä, joita ei pitänyt vahvuuksinaan, kuten luovan mielikuvituksen käyuöä ja koreografian rakentamisen taitoja. Euroopan ja Suomen kulttuuri-ilmaston muutosten vaikutus Jalkasen ajatteluun on kiinnostava esimerkki voimistelun kehystä laajemminkin yksilön ja ympäröivän todellisuuden välisestä vuorovaikutuksesta
Yllättäen työhisioriani aikana vähitellen voimistuneet alaselkävaivat hävisivät jonnekin. Nyt jää vain lukijan itsensä tehtäväksi lähteä kaivamaan alkuperäistutkimuksia, mikäli ei luota kirjoittajan tulkintoihin. Kuuden liikunnanopettajavuoteni jälkeen palasin kuitenkin työskentelemään työpöydän taakse: kahdessa viikossa kaikki vanhat kiristykset ja kivistykset olivat palanneet. Fitra, Saarijärven Offsett 2013. Ajatuksia mutta myös osin ristiriitaisia tuntemuksia herättävä otsikko oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä kiinnostus ja uteliaisuus kirjan sisältöön oli herännyt. Istumisen ilmiötä lähestytään ilahduttavan monesta näkökulmasta. Vain sillä tavalla tutkimustulokset saavuttavat laajemman lukijakunnan. Tarkistus kirjan loppuu osoittaa, että tutkirnuslähteet on merkitty sinne luvuittain. Alaotsikoiden tarkempi tarkastelu alkoi kuitenkin imaista kiehtovasti mukaansa, esimerkiksi "Energiakriisi", "Valta ja istuin", "Avaruudesta arkipäivään istumistutkimuksen esiinmarssi", "Velvoite voida hyvin", "Onnellisten asiakkaiden kahvila" ja "Sohvan pohjalta taisteluvoiuoon". Tällainen lähdeviittauskäytäntö on hyvin lukijaystävällinen, mutta tuottaa toki hieman vaivannäköä. On hienoa huomata, että Suomeen on kasvamassa tutkijoiden joukko, joka pystyy sijoittamaan tutkimansa aihealueen laajempaan kontekstiin. Terveysterrorismi ja paatoksellisten puheiden tulokset on nyt jo nähty. Kirja koukuttaa, joskin takaraivossa alkaa nopeasti myös järkeily, että makuuasennossa eikä istuenkaan ole syytä lukea liian pitkiä aikoja kerrallaan. Sisällysluetteloa silmäillessä otsikon räväkän teemoituksen näki jatkuvan: "Pelottava totuus istumisesta", "Amazonilta avaruuteen ja arkipäivään", "Luomuliikunnan vallankumous". Kr iiuinen lukija herää heti kyseenalaistamaan, mihin näin radikaalit väittämät perustuvat. Vain siten tutkimustulokset voivat muuttaa ihmisten todellista tapaa toimia. Lukijana jollakin tapaa rentoutuu, kun ajattelee että asiasisällöt perustuvat tutkittuun tietoon. Huojentuneena ajattelin, että ehkä luonnollinen ikääntymisprosessi ei sittenkään ollut vielä niin näkyvästi heikentänyt fysiikkaani. Muutaman kuukauden kuluttua ihmettelin myös, että jokaviikkoinen päänsärkykin oli "kadonnut". LUETTUA Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI IHMISKEHOA El OLE LUOTU ISTUMAAN Arto Pesola: Luomuliikunnan vallankumous. "Lihavuus tappaa enemmän kuin aliravitsemus" Kirjassa ladataan faktat esiin heti alussa, esimerkkinä lause "Nykyään lihavuus tappaa enemmän ihmisiä kuin aliravitsemus (s. Tämän jälkeen uskaltautuu heittäytymään lukukokemuksen vietäväksi. Kirjassa on kiinnostava otsikko, mutta mietin, että pitääkö tuota "luornua" työntää kaikkialle. Hyvin konkreettisesti ja omakohtaisesti kehoni viestitti: ihmiskehoa ei ole luotu istumaan! Kesälomallani tartuin houkuttelevan tuntuiseen kirjauutuuteen Luomuliikunnan vallankumous, jonka oli kirjoittanut liikuntafysiologi Arto Pesola. Niillä kansakunnan hyvinvoinnin tilaa ei saatu muuttumaan toivotulla tavalla, esimerkiksi ylipainoasiassa. ISBN 978-952-6618-05-0 LUOMULIIKUNNAN VALLANKUMOUS Sohvan pohjalta taisteluvoittoon Y hdeksän vuoden tutkijantyöskentelyn jälkeen palasin kouluun liikunnanopetrajaksi. Käyttäytymiseen vaikuttavat myös laboratoriomittauksin saavuuarnauomat tekijät. Pesolan kirjan luettuaan ymmärtää, miksi näin ei ole tapahtunut ja sen lisäksi saa käsityksen, miten toimimalla nykytilanteeseen voi ainakin omalla kohdallaan vaikuttaa. Pakko myöntää ja tunnustaa, että ennakkokäsitykset liikuntafysiologisesia näkökulmasta ovat harmittavan kapea-alaiset. Kehoani ei kiristänyt mistään. Sohvan pohjalta taisteluvoittoon. Otsikointia pohtiessani tuli ensimmäisenä mieleen, että nyt käteeni taisi tarttua jokin nuorten miesten avaruusaiheinen scifi -kirja. Tavalliselle tossunkuluttajalle kirjoittaminen on vaativa valinta Kesän Liikuntatieteen päivillä keskusteltiin siitä, miksi tutkimustieto 82 LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013. Alaotsikot antoivat ymmärtää, että aihetta käsitellään paitsi fysiologisesti myös yhteiskunnallisesti, se perustuu tutkimustietoon, siinä tunnistetaan ihmisen inhimillinen puoli ja hyväksytään tosiasia, että ihminen ei toimi pelkän kognitiivisen tiedon varassa. 11)"
Kirjansa lopussa Pesola paljastaa testanneensa kirjoitustapaansa omalla isällään. Ryhmätilaukset erikseen. Pauli Rintala, Terhi Huovinen ja Satu Niemelä: Soveltava liikunta (Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 168, 527 sivua, 2012) Hinnat: 60 € (norm.), 50 € (LTS:n jäsenet), 40 € (opisk.) + toim.kulut. Sain kuulla hänen itsensä keksimiä "tärkeitä työtehtäviä", joita hän oli keksinyt itselleen työelämässä ollessaan ihan vain katkaistakseen jatkuvan istumisen. Ikään kuin vakuudeksi isien arvokkaasta roolista, paljastan minäkin, että lainasin kirjaa omalle isälleni. Teos tarjoaa apua harrasteja vertaisohjaajille sekä vanhemmille ja itse liikkujille esittelemällä laajasti eri liikuntamuotojen soveltamismahdollisuuksia. t11kuntat1eteelhnen S eura LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013 83. Tutkimustietoa popularisoivaa tutkijaa pidetään lähes automaattisesti "kevyemmän luokan" tutkijana joskus hänen tuikijanarvonsa jopa kyseenalaistetaan kokonaan. Toivottavasti yliopistojen julkaisujärjestelrnäkin oppisi vähitellen arvostamaan myös tällaista yhteiskuntavastuutakin kantavia tutkijoita. Suosittelen tätä mukaansatempaavaa lukukokemusta ja henkistä ravistelua kaikille. Vielä työelämässä ollessaan hän teki istumatyötä ja harrasti vapaa-ajallaan suositusten mukaisesti liikuntaa. Minusta siihen on yksi selkeä vastaus: ketään ei kiinnosta lukea tieteellisiä tutkimusraportteja eikä tutkijoita kannusteta kirjoittamaan yleistajuisesti. ei leviä paremmin. 010 778 6601. Mielessäni ajattelin: Hienoa Ano Pesola, eipä voisi tiedeviesrintä paremmin aueta tavalliselle kansalaiselle!". ARJA SÄÄKSLAHTl, LitT Yliopistotutkija, pedagoginen johtaja Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja.saakslahti@jyu.fi Sa~ltav;an liikunnan (erityisliikunnan) uusi1 tofc:oaaisesitys ilmestyJnyt Soveltava liikunta on perusoppikirja liikuntaja terveysalan opiskelijoille sekä käsikirja alan ammattilaisille kuten liikunnanopettajille, -ohjaajille ja fysioterapeuteille. Luomu liikunnan vallankumous -kirjassa nuori liikuntafysiologi Ano Pesola on löytänyt tavan kertoa tutkimustuloksista siten, että se kiinnostaa myös tavallista tossunkuluuajaa. Isäni tavoin kirjan luettuani, myös minä olin saanut vahvan ravistelun. Siksi minulla on nyt selkeä päämäärä: vähennän istumisen määrää työpäivieni aikana. Varmasti osin Anon isän arvokkaiden kommenttien perusteella kiehtova kirjoittamisen tapa löytyi. Nyt tämä kirja oli avannut hänen silmänsä ymmärtämään sitä, miksi hän kehonsa pakotta mana teki niin kuin teki, ja oli nyt entistäkin innostuneempi huolehtimaan siitä, ettei jämähdä istumaan. Parin päivän päästä kirjan lainaamisesta isä palautti kirjan takaisin posket innosta hehkuen: "Kyllä oli erinomainen kirja!". Lisltletoja ja tilaukset: www.lts.fl I tuula.valli@lts.fl I p. Sellaiselta, tavallista veronmaksajaa palvelevalta tutkijalta vaaditaan vahvaa omaa eettistä arvositouturnista omaan tapaansa tehdä työtä tutkijana, joka uskaltaa toimia vastoin valtavirtaa
Vajaa kaksi kolmesta (63,9 prosenttia) vastaajista oli miehiä ja reilu kolmannes naisia. Toisaalta urheilu on myös viihdettä, jonka laatua mahdollisuus alkoholin nauttimiseen sekä rentoutumisettä bisnesmielessä voi parantaa. Toiseksi juoksijat jakoivat keskenään tiettyjä käytäntöjä, jotka liittyivät harjoitteluun ja kilpailuihin valmistautumiseen. Pääomaa kartutti muun muassa tietynlainen vaatetus, jargon sekä juoksusta nauttiminen. Lisääntynyt vapaaaika erityisesti jälkiteollisissa yhteiskunnissa on tehnyt juoksun harrastamisesta keinon sekä itsensä toteuttamisen että yhteisölliseen kiinnittymiseen. Kaikista vastaajista 31,1 prosenttiailmoitti nauttivansa yleensä alkoholia, useimmiten olutta jal84 LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013. Victorian osavaltiossa sijaitseva Silvertown on yksi menestyksekkäimmistä paikallisseuroista. Alkoholin käyttö jakaa australialaisen jalkapalloyleisön mielipiteitä A lkoholin käyttöön urheilutapahtumissa liittyy ristiriitaisuuksia. Tutkijat havaitsivat, että juoksijoiden sosiaalinen maailma rakentuu neljästä pääelementistä. Kiinnittyminen organisaatioihin oli emotionaalisesti värittynyttä, ja vuorovaikutus muiden juoksijoiden kanssa tärkeää. Kolmanneksi vaikka yksilölliset motiivit ja syyt juoksemiseen vaihtelivatkin aina painonja stressinhallinnasta itsensä ylittämiseen ja palkintojen voittamiseen, juoksijoita kuitenkin yhdisti pyrkimys symbolisen pääoman kartuttamiseen. Juokseminen mielletään usein yksin harrastettavaksi ja yksilöllisiin päämääriin tähtääväksi liikuntamuodoksi. International Review for the Sociology of Sport 48 131, 259-276. Juoksijoiden ikä vaihteli 29ja 68vuoden välillä, ja heillä oli 6-32 -vuoden kokemus juoksutapahtumiin osallistumisesta. Liikuntasosiologian maailmasta Teksti: HANNA VEHMAS Sosiaalinen maailma yhdistää juoksun harrastajia J uoksulenkkeily on erittäin suosittu liikuntamuoto eri puolilla maailma. Harrastaminen on helppoa miltei missä tahansa liikkumisympäristössä. Urheilu mielletään usein lähtökohtaisesti terveellisten elämäntapojen alueeksi, joihin alkoholi ei sovi. Juoksua pidettiin erityisenä muun muassa siksi, että harvassa muussa lajissa amatöörit voivat päästä lähtöviivalle maailmanluokan ammattilaisten kanssa! Aktiivinen juoksuharrastus ilmentää mielenkiintoisella tavalla yhtä aikaa sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä pyrkimyksiä ja tavoitteita. Tutkimusaineistoa (n=379) kerättiin iPadkyselysovelluksella joukkueen neljässä eri pelissä kesäja elokuun 2012 aikana. Neljänneksi juoksijoita yhdisti osallistuminen juoksu tapahtumiin, joissa kulminoitui juoksemisen kokemuksellisuus, autenttisuus ja erityisyys sekä epäonnistumisen ja (itsensä) voittamisen aikaansaamat ristiriitaiset tunteet. Tutkimusaineistoa kerättiin kahden vuoden ajan osallistuvan havainnoinnin ja syvähaastattelun menetelmin kahdeltatoista miesja kahdeksalta naismaratoonarilta eteläenglantilaisista juoksu tapahtumista ja -seuroista. Australialainen jalkapallo (Australian Rules) on Australian suosituin yleisöurheilulaji sekä ammattilaisettä paikallistasoilla. Juokseminen edistää terveyttä, ja siinä voi haastaa itsensä tavoittelemaan kovaakin kuntoa ja tuloksia. Ensiksi juoksijat kokivat urheiluseuran ja juoksutapahtumat tärkeinä organisaatioina, joiden välityksellä juoksukokemuksia ammennettiin ja juoksijoiden maailmaan sosiaalistuttiin. Organisations, practices, actors and events: Exploring inside the distance running social world. LÄHDE: Shipway, R., Holloway, 1, Jones, 1 12013). Näitä luonnehti usein kivun ja tuskan tunteet; urheiluvammojen kanssa eläminen sekä juoksukokemuksen ja -tulosten ennustamattomuus. Vuonna 2012 Silvertown lähti mukaan interventioon, jossa tutkittiin jalkapalloyleisön alkoholinkäyttötottumuksia sekä pyydettiin yleisöä arvioimaan, miten väkevän oluen myynnin rajoittaminen vaikuttaisi heidän juomistottumuksiinsa otteluissa. Brittitutkijat selvittivät Unruhin (1980) sosiaalisia maailmoja koskevaa teoriaa soveltaen sitä, mitkä tekijät näyttävät yhdistävän harrastelijakestävyysjuoksijoita heidän omista näkökulmistaan tarkasteltuna. Vastaajista 34 prosenttia oli 18-29 -vuotiaita, 26,9 prosenttia 40-49 -vuotiaita, 20,3 prosenttia 50-59 -vuotiaita, 10,3 prosenttia yli 60-vuotiaita ja 8,4 prosenttia 30-39 -vuotiaita. Sekä Silvertownin että vierasjoukkueen kannattajat osallistuivat tutkimukseen. Siitä huolimatta juoksijoiden keskuuteen on muodostunut myös harrastajia yhdistäviä alakulttuurisia piirteitä, joilla juoksijan identiteetin lisäksi vaalitaan myös yhteisöllisyyttä
Myönteisimmin rajoituksiin suhtautuivat Silvertownin kannattajat ( vs. Kysyttäessä vahvan oluen juojilta mitä he joisivat otteluissa, jos vahvaa olutta ei ollut tarjolla, lähes 45 prosenttia olisi siirtynyt nauttimaan muita väkeviä juomia ja ainoastaan kolme prosenttia olisi siirtynyt keskioluen käyttöön. Alcohol and cornrnunity football in Australia. International Review for the Sociology of Sport (0), 1-7. 2013. Toiseksi tutkijat pitivät huolestuttava sitä, että suuri osa vahvan oluen juojista olisi rajoituksen seurauksena itse asiassa siirtynyt nauttimaan entistä väkevämpiä alkoholijuomia. HANNA VEHMAS, VTM, FT Yliopistonlehtori, Sport Management Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: ANNA-MARIA NURMI Oppilaskeskeiset opetusmenetelmät osaksi liikunnan opetussuunnitelmaa L iikunnanopetuksen opetussuunnitelma on käynyt läpi uudistuksen useissa maissa. Kolmanneksi tutkijat arvioivat, että alkoholin käyttöä on mahdollista kontrolloida Silvertownin kaltaisissa paikallistason ja erityisesti perheille ja junioreille suunnatuissa urheilutapahtumissa. Tutkijoille tuli ensinnäkin hienoisena yllätyksenä että vain alle kolmannes katsojista ylipäätään ilmoitti nauttivansa alkoholia otteluissa. PhysicalEducation and Sport Pedagogy 18(3), 336-350 Ul<LM A & TEDE 50, 412013 85. Kolme neljästä vastaajasta oli sitä mieltä, että alkoholia pitää myydä otteluissa. vierasjoukkueiden kannattajat), 30-39 -vuotiaat, naiset sekä ne katsojat, jotka eivät muutoinkaan nauttineet alkoholia otteluissa. (2013). Three groups of teachers' views, learng experiences and understandings of teachingcames for understanding. Sen sijaan alkoholin käytön rajoittaminen megaluokan ammattilaisliigapeleissä olisi luultavasti vaikeaa. Osa opettajista koki TGFU:n hauskana aktiviteettina oppilaille, osa näki sen kehittävän oppilaiden älyllistä ajattelua ja osalle opettajista se merkitsi oppilaiden yleisen taitotason paranemista. Ongelman ratkaisusta, elinikäisestä oppimisesta ja terveyden aihealueista on tullut liikunnan opetussuunnitelman keskeisiä teemoja. Silvertownin kokeilu rajoittaa vahvan oluen myyntiä jalkapallo-otteluissaan herätti monenlaista keskustelua. Opetussuunnitelmauudistus on synnyttänyt myös uudenlaisia konstruktivismiin pohjaavia oppimismenetelmiä, joissa painopiste on ollut pois opettajakeskeisestä opetuksesta kohti oppijakeskeistä. Reilu 70 prosenttia piti kuitenkin Silvertownin aikeita siirtyä vahvojen oluiden myynnistä keskioluen myyntiin hyvänä tai melko hyvänä ajatuksena. Tuloksia saattoi tosin vääristää paine antaa sosiaalisesti hyväksyttyjä arvioita alkoholin käytöstä. kapallo-otteluissa. Hong Kongin liikunnan opetussuunnitelman laajempi uudistus toteutettiin vuosina 2002 ja 2007, jonka tarkoituksena oli parantaa oppilaiden liikunnan yleisiä taitoja. Aineistonkeruu ottelun aikana sekä muistinvaraisuus ovat myös voineet vaikuttaa vastauksiin. & Ha,A. S. LÄHDE: Wang, L. Jalkapalloyleisön mielipiteet vahvan oluen rajoituksista vaihtelivat eri yleisöryhmien välillä. Kaikilla opettajilla oli positiivisa käsityksiä TGFU:sta, vaikkakin syyt positiivisten käsitysten takana erosivat toisistaan. LÄHDE: Nicholson, M., Hoye, R., Brown K.M. Jokainen tutkimukseen osallistunut haastateltiin semistruktukturoidulla haastattelulla ja aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön analyysilla. Yksi tällainen oppimismenetelmä on TGFU (teaching for understanding), joka linkittää pelitaktiikan ja taidot sisältöihin oppilasta aktivoiden. Tutkimukseen osallistui kymmenen valmistuvaa liikunnan opettajaa ja heidän ohjaajansa sekä yhdeksän apuopettajaa ja kolme yliopiston ohjaavaa opettajaa. Yleisesti ottaen Wang ja Ha suosittelevat TGFU:n kaltaisia opetusmenetelmiä osaksi liikunnan opetusta. Wang ja Ha tarkastelivat tutkimuksessaan valmistuvien liikunnan opettajien sekä heidän ohjaavien opettajiensa näkemyksiä ja kokemuksia TGFU:staHong Kongissa. Vastaajista 5,8 prosenttia kertoi nauttivansa alkoholia jo ennen peliin tuloa
Viimeisten vuosikymmenten ja erityisesti viimeisen kolmen vuoden aikana koko Australian ja tarkemmin vielä Queenslandin koulutusjärjestelmän opetussuunnitelma on käynyt läpi laajan uudistuksen ja on saapunut vaiheeseen, jossa liikunnan ja terveyskasvatuksen opetussuunnitelman asema halutaan vakiinnuttaa, jotta asetetut tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Ei ole siis yhdentekevää, millaisen psykososiaalisen ympäristön urheiluseura, valmentajat ja ohjaajat lapsille ja nuorille tarjoavat. LÄHDE: McOuaic, L. Brittiläinen tutkijaryhmä Johnston, Harwood ja Minniti (2013) halusi selventää, mitkä tekijät luovat myönteistä psykososiaalista kehitystä yleensä ja urheilukontekstissa. Toisin sanoen opetussuunnitelma on vaatinut opettajilta pyrkimystä oppilaiden terveelliseen kansalaisuuteen samaan aikaan kun tavoitteet on asetettu taitoja lajilähtöisesti. Samaan aikaan väittely opetussuunnitelman merkityksestä australialaislasten kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta on ottanut tuulta alleen. Principled pursuits of the 'good citizen' in health and physical education.PhysicalEducation and Sport Pedagogy 18(3), 282-297. Pyrkimys terveelliseen kansalaisuuteen ei ole ollut mahdollista opetussuunnitelman korostaessa taitoja ja urheilun eetosta. Myös käsitteiden ja mallien moninaisuus vaikeuttaa tiedon vertailua. Dokumentit on analysoitu genealogisen (historiallisen) analyysin avulla. Opetussuunnitelman kaksi keskeistä läpileikkaavaa teemaa olivat 'terveellinen kansalaisuus' (healthycitizenship) ja 'aktiivinen liikkuja' (sportsperformer). Tämä saattaa puolestaan johtaa siihen, että toimintatavat ja mallit eivät juurru kunnolla käytäntöön. ANNA-MARIA NURMI, LitT Liikunnan lehtori Kuhmoisten yhtenäiskoulu Sähköposti: amnurmi@gmail.com Liikuntapsykologian maailmasta Teksti: ANU KANGASNIEMI Lapsen myönteisen psykososiaalisen kehityksen kulmakivet tukemaan valmennustyötä L asten ja nuorten positiivinen psykososiaalinen kehitys riippuu vahvasti siitä ympäristöstä,jossa he kasvavat. Urheilevien lasten ja nuorten aika kuluu koulun jälkeen suurimmaksi osaksi harjoittelun ja siihen liittyvän toiminnan ympärillä. Urheilukontekstin kautta on mahdollista tukea lukuisia myönteisiä taitoja, kuten esimerkiksi itsesäätelyä, tavoitteellisuutta, aloitekykyä ja kykyä solmia toimivia ihmissuhteita. Hay tarkastelivat tutkimuksessaan Australian liikunnan ja terveyskasvatuksen opetussuunnitelman kehitystä ja sen toimintaperiaatteita ja vaikutusta käytäntöön. Aineisto koostui tutkimuskirjallisuudesta ja syvähaasiatteluista, joihin osallistui kymmenen uintivalmennukseen erikoistunutta asiantuntijaa ja valmentajaa. Myönteisen kehityksen uhkina saattavat piillä edelleenkin liian varhainen erikoistuminen ja voimakas kilpailullisuus. Aineistona McQuaic ja Hay käyttävät 1900-luvun opetussuunnitelmauudistukseen liittyviä dokumentteja. Tutkimusmenetelminä käytettiin laadullisia aineiston analyysimenetelmiä. Ratkaisevaa on erityisesti se, millaista tukea aikuiset osaavat heille antaa. Tutkijoitten tekemän aineiston analyysin jälkeen asiantuntijat jatkoivat havaintojen työstämistä kunnes päästiin konsensukseen. J. &Hay, P. Tietoa urheilun myönteisistä mahdollisuuksista lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen on runsaasti tarjolla, mutta tutkijoiden mukaan näiden taitojen systemaattinen kehittäminen urheilukontekstissa on rajoittunutta ja ehkä osin myös epäselvää Iso-Britanniassa. Aineiston analyysi paljasti, että liikunnan ja terveyskasvatuksen opetussuunnitelma on pitkään asettanut epärealistisia vaatimuksia sekä sisällöille että opettajille, jotka toteuttavat opetussuunnitelmaa käytännössä. Koulun liikunnan ja terveystiedon opetuksesta avaimet hyvään kansalaisuuteen A ustralialaiset Louise McQuaic ja Peter J. 2013. 86 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013
• Tunnetekijät; em patiaja tunteiden säätel ykyky sekä kyky luoda välittäviä ihm issuhteita. Fyysinen aktiivisuus mitattiin vastaavasti kiihtyvyysmittarilla (ActiGraph) seitsemän päivän ajan. arjen valm ennuspuhe) sekä kasvua ja kehitystä tukevan suunnitelm an tarpeellisuuteen käytännön valm ennustyössä. Diabeetikot, jotka täyttivät voimassaolevan liikuntasuosituksen, kärsivät vähemmän depressiooireista kuin ryhmä, jotka eivät täyttäneet objektiivisesti mitattuna liikuntasuositusta. Tutkimusaineisto koostui vuosina 2005-2006 vuonna kerätystä kansallisesti edustavasta otoksesta, (National Health and Nutrition Examination Survey, NHANES). LÄHDE Loprinzi, P.D., Franz C. Artikkeli antaa selkeän m allin tai teoriariippum attorn an konsensuksen, jonka avullavalm ennustyötään voisi hyv in peilata. LÄHDE: Johnston, J., Harwood, C. Vähintään kohtuullisesti kuormittavasti aktiivisilla depressiooireita oli vähemmän. Tämä asettaa elämäntapamuutoksen ja sen ohjaamisen uusiin haasteisiin. Positive youth development in swimming: clarification and consensus of key psychological assets. Analyysien ja asiant unt ijahaastatteluiden pohjalta m yönteisen psykososiaaliset kehityksen kulm akivet jaettiin viiteen pääkategoriaan: • M inäk äsiryksen kehittäm iseen. Journal of Applied Sport Psychology, 25, 392-411 Liikuntasuosituksia vähemmän liikkuvat diabeetikot kärsivät aktiiveja enemmän masennusoireista. adults with diabetes. 2013. Liikunnan edistäjien näkökulmasta on tärkeää tunnistaa liikuntasuosituksista jäävien henkilöiden taustaa laajemmin. Lopuksi m ieltäni jäi askarru ttam aan, vastaako valm entajien koulutus tai seura toim innan antam an tu ki riittävästi tähän osaalueeseen ja kuinka m onesta seurasta psykososiaalisen kehitykseen liittyv ä suunnitel m a kent ies löytyy . Säännöllisellä fyysisellä aktiivisuudella näyttäisi sen sijaan olevan myönteisiä vaikutuksia mielialaan ja masennusoireisiin. Mental Health and Physical Activity 6, 79-82. & Minniti, A.M. • Käyttäytym iseen liiuyvät taidot; organisointikyky, kur inalaisuus ja kyky itse-arviointiin. 2013. Artikkel i nosti esiin jokseenkin tuttuja asioita. Accelerometer-assessed physical activity and depression among U.S. Edelleen on kuitenkin vähän tietoa siitä, miten nämä yhteydet tai vaikutukset näkyvät erityisryhmillä, esimerkiksi diabeetikoilla, jotka liikkuvat usein liikuntasuosituksia vähemmän. T utkimusten mukaan diabeetikoilla on kaksi kertaa suurempi todennäköisyys sairastua masennukseen verrattuna muuhun väestöön. Yhdyn tutkijoiden kantaan, että m itään selkeää konsensusta psykososiaalisen kehityksen tekijöistä ei ole kyetty aikaisem m in luom aan, eikä niiden sovel tam inen käytännössä ole kovinkaan system aattista tai seur an taholta edes tiedostettua organisoitua to im int aa. Iältään tutkittavat olivat 25-85-vuotiaita. Koska masennus laskee elämänlaatua ja saattaa olla estämässä sairauden hoitoa, on tärkeää löytää uusia ja tehokkaita keinoja masennuksen ennaltaehkäisemiseksi. Näm ä liittyivät m uun m uassa käytettävän kielen ym m ärrettävyy teen (akateem inen kieli vs. Erityisesti diabeetikot, jotka liikkuivat suosituksia vähemmän kärsivät enemmän myös masennusoireista. johon lu u yv äi koettu pätevyy den tunne, itsearvostus ja positiivinen ident iteetti. Vain 16,8 prosenttia tutkiuavista täytti voimassa olevan liikuntasuosituksen. Diabetes-ja masennusoireet kartoitettiin kyselyillä. ANU KANGASNIEMI, LitM Liikuntaja urheilupsykologi, tutkija, LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: anu.kangasniemi@likes.fi UIKlMA & TIEDE 50, 412013 87. & Hager, K.K. Suurin osa tutkittavista oli nykysuosituksiin nähden vähän liikkuvia. • Sosiaaliset taidot; kom m unikaatiokyky, ongel m ien ra tkom inen, yhteistyö ja johtajuus • Asenteelliset tekijät; kunnioitu s m uita ja sääntöjä kohtaan, m yönt einen asenne, m otivaatio ja joustavuus. Objektiivisesti mitattu kevyt fyysinen aktiivisuus ei ollut yhteydessä depressio-oireisiin. Tutkittavat (N=372) täyttivät asetetut diabeteskriteerit. Tutkijat kartoittivat myös depressio-oireiden yhteyttä suhteessa liikuntasuosituksiin. Haastatteluiden pohjalta nousi esiin m yös epäkohtia, joita olisi tulevaisuudessa tärkeä ottaa huom ioon pyrkim yksissä edistää valm entajien osaam ista tai urheiluseur atoim intaa käytännössä. Tutkijaryhmä Loprinzi, Franz ja Hager (2013) kartoittivat tutkimuksessaan objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden ja depressio-oireiden yhteyttä amerikkalaisilla aikuisilla, jotka sairastivat diabetesta
Kuulostaa pieneltä määrältä, mutta on hyvä huomata, että jos se toistuisi päivittäin, tarkoittaisi se jo mukavaa 3-4 kilon rasvamäärän vähennystä vuodessa. Nämä löydökset sopivat hyvin yhteen viimeaikaisten pidempiaikaisen istumisen vaaroista varoittelevien tutkimustulosten kanssa ja kannustavat erityisesti meitä jokaista päätetyötä tekevää katkaisemaan istumisen säännöllisesti lihaksia aktivoivalla pikaisella pyrähdyksellä tulostimelle, vessaan tai muille asioille. Protokolla oli molemmilla kerroilla sama ruokailuineen, nukkumisineen ym., mutta toisella kerralla tutkittavat tekivät pitkäkestoisen ko h tu ukuo rmi tteisen polku pyöräergometri rasitu ksen, joka sisälsi 45 ja 40 minuutin kuormitusjaksot kymmenen minuutin palautuksella näiden välissä. 88 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Tämä tapahtui siis pelkästään vaihtamalla yksi päivittäinen 85 minuutin treenisessio seitsemääntoista viiden minuutin pätkään. Tutkijat laittoivat pienen joukon terveitä nuoria japanilaismiehiä asumaan yksi kerrallaan 39 tunnin ajaksi aineenvaihduntakammioon, jossa elimistön hapenkulutusta ja hiilidioksidintuottoa voidaan mitata tarkasti niin sanotulla suoralla kalorimetriamenetelmällä. Jälkimmäisessä pisteessä hiiret olivat jo vanhuksia ja runsasproteiinista (30 ja 50 % energiasta proteiinia) ravintoa syöneillä hiirillä oli selkeästi vähemmän mitokondrioita, mitokondriot olivat huonommin toimivia ja nämä hiiret myös juoksivat selvästi lyhyemmän matkan kestävyysjuokNykysuositusten mukainen proteiinitaso ravinnossa on riittävä. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23377836 Liika proteiini ravinnossa voi heikentää kestävyyssuorituskykyä V iime aikoina on puhuttu kovasti ravinnon proteiinien tärkeydestä terveyteen, erityisesti lihasmassan säilymisen kannalta ikääntyneillä. Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI Rasva palaa paremmin jakamalla päivittäinen liikunta useisiin lyhyisiin pätkiin Y leinen käsitys on, että elimistö polttaa rasvoja kunnolla aerobisessa liikunnassa vasta, kun liikuntasuoritus on kestänyt kymmeniä minuutteja. Toisella kerralla tutkittavat tekivät rasituksen seitsemässätoista viiden minuutin pätkässä 30 minuutin välein samalla kuormitustasolla kuin pitkäkestoisessa kuormituksessa. Tutkijat syöttivät joukolle hiiriä kahdeksan viikon iästä alkaen proteiinipitoista ravintoa ja tutkivat lihasten mitokondrioita ja kestävyyssuorituskykyä 20 ja 50 viikon iässä. Medicine and Science in Sports and Exercise 45:1410-1418, 2013. Tulokset osoittivat, että useita lyhyitä kertoja päivässä liikkuen rasvaa paloi noin kymmenen grammaa enemmän päivässä kuin yhden pidemmän treenisession myötä. Tämän puolesta näyttö onkin vakuuttavaa, mutta tuoreen japanilaistutkimuksen mukaan runsaalla proteiinien nauttimisella saattaa kuitenkin olla haitallisia vaikutuksia kestävyysominaisuuksiin ja lihasten mitokondrioihin pidemmällä tähtäimellä. Effects of lntermittent Physical Activity on Fat Utilization over a Whole Day. LÄHDE: Ando T, Usui C, Ohkawara K, Miyake R, Miyashita M, Pari< J, Ezaki 0, Higuchi M, Tanaka S. Tuore japanilaistutkimus kumoaa kuitenkin näitä ajatuksia ja osoittaa, että liikunta-annoksen jakaminen lyhyisiin pätkiin voi jopa parantaa rasvanpolttoa
Tiedetään, että säännöllisen liikunnan aiheuttama sydämen vagaalisen tusten mukainen proteiinitaso ravinnossa on riittävä ja suuret poikkeamat siitä aiheuttavat turhia ongelmia voimatai kestävyysominaisuuksiin. LÄHDE: Mitsuishi M, Miyashita K, Muraki A, Tamaki M, Tanaka K, ltoh H. Toisaalta proteiinia syöneet hiiret olivat selvästi voimakkaampia. Terveyden kannalta kohtuullisuus liikunnassa, kuten muutenkin elämässä, taitaa olla se paras tie. http//www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23583240 KARI KALLIOKOSKI Akatemiatutkija, dosentti, FT, LitM Verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien molekyylikuvantamisen huippuyksikkö Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, Turku Sähköposti: kari.kalliokoski@tyks.fi Säännöllisen liikunnan aiheuttama sydämen vagaalisen aktiivisuuden lisääntyminen edesauttaa sydänja verenkiertoelimistön terveyttä, mutta tässäkin pätee sanonta "liika on liikaa". Jostain syystä eteisvärinää havaitaan normaalia enemmän myös kovaa harjoitelleilla kestävyysurheilijoilla, mutta mekanismit ovat olleet huonosti tunnetut. American Journal of Physiology Endocrinology and Metabolism, in press, 2013. Tuoreen monikansallisen tutkimuksen mukaan sydämen vagaalisen eli parasympaattisen aktiivisuuden voimakas lisääntyminen, yhdessä eteisten laajenemisen ja osittaisen fibroosin kanssa edistävät eteisvärinän esiintymistä pitkään kovaa kestävyysharjoitelleilla. Journal of the American College of Cardiology, 62:68-77, 2013. Näistä erityisen tärkeä oli vagaalisen aktiivisuuden voimakas lisääntyminen ja se näytti välittyvän barorefleksiherkkyyden paranemisen ja asetyylikoliinille herkän kaliumkanavan herkkyyden paranemisen johdosta. Eteisvärinä kovan kestävyysharjoittelun ikävä seuraus aktiivisuuden lisääntyminen edesauttaa sydänja verenkiertoelimistön terveyttä, mutta tässäkin taitaa päteä vanhat hyvät sanonnat, että "liika on liikaa" ja "kohtuus kaikessa". Toisaalta myös hyvät vaikutukset voimatasoihin hävisivät. Dietary protein decreases exercise endurance through rapamycinsensitive suppression of muscle mitochondria. Nämä vaikutukset näyttivät välittyvän lihasmassan säätelyyn liittyvän TORCl-proteiinin välityksellä, koska tämän toiminnan estäminen vähensi tai jopa poisti kokonaan runsasproteiinisen ravinnon haittavaikutukset. sutestissä verrattuna normaaliravintoa (20 prosenttia proteiinia) nauttineisiin kavereihinsa. Näistä jälkimmäinen puolestaan näytti johtuvan G-proteiinien signalointia säätelevien proteiinien vähenemisestä tai toiminnan huononemisesta. UIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013 89. LÄHDE Guasch E, Benito B, Oi X, Cifelli C, Naud P, Shi V, Mighiu A, Tardif JC, Tadevosyan A, Chen V, Gillis MA, Iwasaki YK, Dobrev D, Mont L, Heximer S, Nattel S. Atrial fibrillation promotion by endurance exercise: demonstration and mechanistic exploration in an animal model. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella, kokonaisvaltaisesti ajatellen, nykysuosiE teisvärinä on yleinen sydämen rytmihäiriö ja sen esiintyvyys lisääntyy ikääntyessä ja erilaisten muiden sydänja verenkiertoelimistön ja aineenvaihduntasairauksien yhteydessä
Lisälietoja:Kali Kauravaara, p. Liikuntaharjoittelu kohentaa hieman lonkkanivelrikkopotilaan toimintakykyä, mutta ei juuri vähennä potilaan kokemaa kipua. Elämän suolat tekevät elämästä mielekästä. Korkeampi koulutustaso, polvimvelrikon ja pysyväissairauksien puuttuminen, ohjattujen harjoitteiden tekeminen ja säännöllinen liikunta ennustivat parempaa kivun hallintaa ja toimintakykyä kahden vuoden seuraruatutkimuksessa. Kun liikkuminen ei ole arvostettu valinta yhteisössä, on helppoa ja itsestään selvää liikkua vähän. Dissertalions in Health Sciences., no 166. Pysyvä linldii jullwisuun: hllp:llurn.fi/ URN:ISBN:978-952-61-1104-9 Nuoria miehiä ei liikkuminen kiinnosta mitä välii. Lonkkanivelrikko aiheuttaa kipua ja rajoittaa toimintakykyä eikä sen etenemistä voida estää enää taudin syntymisen jälkeen. l i lies.fi. Taudin syntyyn vaikuttavat geneettiset, rakenteelliset ja ympäristöön liittyvät riskitekijät. Koulussa hänellä on paljon poissaoloja. 050 5836 802, Ii ali. Nuoren miehen lapsuudenkodissa ei erityisemmin kannustettu liikkumiseen, eikä liikkuminen kuulu hänen kaveripiirinsä perinteisiin ja normeihin. Etnografinen tutkimus nuorista miehistä" tarkastettiin 14.6.2013 Jyväskylän yliopistossa. Tulosten perusteella raskaiden työtehtävien vähentäminen sekä tukija liikuntaelinvammojen ehkäisy vähentävät väestön nivelrikkoisuutta. Tutkimussarjassa analysoitiin useita lonkan nivelrikkoa ennustavia riskitekijöitä. Vähän liikkuvien nuorten arnmattikoululaismiesten arkeen eivät kuulu fyysinen arkiaktiivisuus saati liikunnalliset harrastukset. Vastaväittäjänä professori toimi Kimmo Jokinen (jyväskylän yliopiston Perheuukimuskeskus) ja kustoksena professori Hannu Itkonen. Hän nauttii alkoholia ja tupakoi. Tutkimuksessa käytettiin 22 vuotta kestäneen Mini-Suomi-väestötutkimuksen aineistoa. Jyväsl1ylä 2013, ISSN 0357-2498, ISBN (nid.) 978-951-790-342-4, ISBN (pc/j) 978-951-790-343-1. Vähäinen liikkuminen ei ole LitM Kati Kauravaaran tutkimuksen nuorille miehille kapinaa liikuntasuosituksia vastaan, vaan vapautta ja itsensä arvostamista. Pysyväissai rauden hyvä hoito tärkeää Koska liikuntaharjoittelun merkitys lonkkanivelrikon hoidossa on ollut epäselvä, tutkimuksen toisena keskeisenä kiinnostuksen kohteena oli selvittää, lievittääkö ohjattu liikuntaharjoittelu kipua ja parantaako se toimintakykyä. Liikkumisen puolesta on vankkoja perusteita, mutta moni ei silti liiku. Siksi nuori mies pitää tiukasti kiinni tavoitteistaan: arjen valintojen on edistettävä elämän suolojen toteutumista ainakaan ne eivät saa estää sitä. lwu ravaara@l i l1es.fi Teos on jullwistu sarjassa Liikunnan ja kansanterveyden julliaisuja numerona 2 76, 280 s. Tämä korostaa elämäntavaksi otetun liikunnan merkitystä ja pysyväissairauksien hoidon tärkeyttä nivelrikon aiheuttamien oireiden ehkäisyssä. Sen vuoksi taudin hoidossa päätavoitteiksi tulisi ottaa elämän laadun parantaminen lievittämällä kipua ja ylläpitämällä hyvää toimintakykyä. Nuoren miehen valintoja ohjaa viisi elämän suolaa: hetkessä eläminen, kiireettömyys, vapaa-ajan runsaus, mahdollisimman vähällä pääseminen ja kaverit. 90 LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013. Syyt lonkan nivelrikkoon ovat moninaisia. ISSN.· 1798-5714. Teos on jullwislu sarjassa Publicalions of the University af Eastern Finland. Väitökset Liikuntaharjoittelu kohentaa hieman lonkkanivelrikkopotilaan toimintakykyä Lääketieteen lisensiaatti Riikka Juhakosken fysiatrian alaan kuuluva väitöskirja " Lonkkanivelrikon riskitekijät ja terapeuttisen harjoittelun vaikutukset lonkkanivelrikkopotilaan toirnintakykyyn" tarkastettiin ItäSuomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 7.6.2013. Väitösliirja on saatavana pc/f-muodossa LIKEStutliimuskeskulisen verlilwsivuilta www. Väitöstutkimus lisää ymmärrystä vähäisestä liikkumisesta yhden kohderyhmän näkökulmasta sekä antaa kannustusta, eväitä ja työkaluja yleensäkin vähän liikkuvien näkökulman etsimiseen ja löytämiseen. Kipulääkkeen käyttö myös väheni osin harjoittelun myötä. . Myöhästelyt, aikaisin lähterniset ja työn vieressä hengaamiset ovat arkipäivää. Ikääntymisen myötä yleistyvän ja kansantaloutta kuormiuavan lonkkanivelrikon ehkäisyyn ja hoitoon tarvitaan tehokkuutta. Huolimatta nivelrikon aiheuttamista oireista ja taudin etenevästä luonteesta harjoittelun toteutuminen onnistui hyvin. . Liikunnanedistäjien arvomaailmasta ja lähtökohdista suunniteltujen toimenpiteiden sijaan tarvitaan vähän liikkuvan ihmisen omaa näkökulmaa. Siten nuoren miehen on turvallista ja helppoa olla harrastamatta liikuntaa, jolloin hän mukautuu yhteisöönsä eikä joudu sietämään naljailua tai joukon ulkopuolelle sulkemista. Vastaväittäjänä toimii professori Jaro Karppinen Oulun yliopistosta ja kustoksena dosentti Jari Arokoski Itä-Suomen yliopistosta. Ammattikouluympäristö osoittautui ennemminkin vähäistä liikkumista kuin liikuntaa tukevaksi ympäristöksi. ISBN: 978-952-61-1104-9. LL RiikkaJuhakosken väitöstutkimus osoitti, että raskas fyysinen työkuormitus sekä tukija liikuntaelinten vammat lisäävät lonkkanivelrikon riskiä. Liikkumisen vähäisyydestä kannetaan huolta, mutta liikunnanedistämistoimet eivät useinkaan tavoita vähän liikkuvaa. Tutkimus osoitti, että liikuntaharjoittelu ei vaikuttanut potilaan kokemaan kipuun tai fyysiseen elämänlaatuun, mutta kohensi hieman itsekoettua toimintakykyä. Sitä saa LIKEStut/1i musl1eskul1sesta, tilaul1set@lil1es.fi. Vähäinen liikkuminen on lähiyhteisön normi, jota tulee noudattaa kuuluakseen ryhmään. LitM Kati Kauravaaran liikuntasosiologian väitöskirja "Mitä sitten, jos ei liikuta. Nuori mies hengailee kavereidensa kanssa, autoilee ja istuu ruudun ääressä
Geneettiset tekijät ja motivaatio selittävät osaltaan vapaa-ajan 1 iikunta-aktiivisuut ta TtM Sari Aaltosen liikuntalääketieteen väitöskirja "Leisurc-ti me physical activity in a Finnish twi n study: genetic and environmental influences as deterrninarus and motives as correlates" tarkastettiin 16.8.2013 Jyväskylän yliopistossa. Vähemmän kuitenkin niillä, jotka olivat liikkuneet säännöllisesti koko aikuisiän ajan. Sisäisen motivaation löytyminen saattaa olla avain liikkumattomien henkilöiden liikunnan aloittamiseen, multa erityisesti liikunnallisen elämäntavan pitkäaikaiseen ja pysyvään omaksumiseen. Sitä saa)yväsllylän yliopiston l1irjasw11 julfwisuyl1sil1östä, puh. inactivity, physical Iimess, body cornpositicn and metabolic healt h characterisucs: a co-twin control study" tarkasteltiin 14.6. Tutkimalla iderutisiä kaksospareja liikunnan vaikutus saadaan rodenneuua vakuuttavammin, koska tällöin perimän osuus tuloksiin voidaan vakioida. Toisin sanoen paikkoihin, joissa rasvavarastoja ei kuuluisi olla. Tutkimusjoukkona oli 16 keski-ikäistä identtistä ja ei-idernt istä kaksosparia. Nuoressa aikuisiässä 25-vuo,tiaana ja aikuisiässä 35-vuotiaana geneeuisei erot selittivät vain noin 30 prosenttia yksilöhden välisistä vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuseroista. Loppu liikunta-aktiivisuuden vaihtelusta selittyi erilaisten ympäristötekijöiden vaikutuksella, mukaan lukien liikunnan miuaarniseen liittyvä epävarmuus. Aineistoina käyteltiin sekä Nuorten Kaksosten Terveystutki,musta eltä vanhempaa Suomen Kaksoskohorttia. Vastaväittäjänä toimi tutkimusjohtaja Tuija Tammelin (LI KES-tutkimuskeskus, Jyväskylä) ja kustoksena professori Urho Kujala. Liikunnan tehoa ei siis kannata vähätellä, vaikkei paino laskisikaan. Tutkittavina oli useita tuhansia LIIKUNTA & TIEDE 50, 4/2013 91. Vastaväiuåjänä toimi professori Rainer Rauramaa (Kuopion liikuntaläåketieteen tutkimuslaitos) ja kustoksena professori Urho Kujala. Koko aikuisiän ajan kestänyt seuranta-aika on tärkeä, koska liian vähäinen liikunta ja huono kunto heijastuvat pitkäaikaissairauksien määrään vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. Kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että koko väestötasolla liikunta-aktiivisuudessa havaitut erot johtuvat sekä yksilöiden välisistä geenhperimän eroista että muiden tekijöiden, kuten omien elintapojen, vaikutuksesta. Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksessa toteutetussa Leskisen väuöskirjaunkimuksessa tutkittiin vuosikymmeniä jatkuneen vapaa-ajan liikunnan harrastamisen ja harrastamauornuuden yhteyksiä fyysiseen kuntoon, kehon koostumukseen ja aineenvaihduntaan. Pitkäaikaisen liikunnan hyödyt eivät aina näy kotivaaa lla LitM Tuija Leskisen liikuntalääketieteen väitöskirja "Long-term leisuretime physical act ivity vs. Säännöllisesti useita vuosikymmeniä liikuntaa harrastaneet henkilöt pithvät sekä omien taitojen ja fyysisen kunnon kehittämistä että psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitoa tärke,ämpinä motivaatiotekijöinä liikunnalle kuin saman ajan liikkumauomina olleet henkilöt. Lisätiewja:Tuija Lcsllinrn, puh 0414663901, tuija.h.lesl1i11en@jyufi Teos on jullwist.u sa1jassajyväsl1ylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 194, 99 s., ISSN 0356-1070, ISBN 978-951-395208-2 (nid.), ISBN 978-951-39-52099 (PDF). Myös motivaatiolla on osoitettu olevan suuri merkitys ihmisten liikuntakäyuäytymiselle. Tämä geneeltisten ja ympäristötekijöiden vaihtelu iän myötä todennäköisesti seliltää ihmisten taipumusta muultuviin liikuntaaktiivisuuden tasoihin elämän eri vaiheissa. Ylipainon kertymistä kannattaa ehkäistä liikkumalla, koska samalla kunto paranee ja aineenvaihdunta tervehtyy, vaikka paino ei muuttuisikaan. 2013 Jyväskylän yliopistossa. . Kyseessä oli pitkittäistutkimus, joka on osa laajaa Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen välistä kaksosten liikuntaa ja terveyltä koskevaa tutkimusyhteistyötä. Sari Aaltosen tutkimus käynnistyi tarpeesta selviuää, miksi toiset ihmiset liikkuvat vapaa-ajallaan ja toiset etvät.Geneeuisten analyysien ja motivaauotutkirnuksen avulla etsiunn te -kijöitä, jotka se liuäisivät eroja ihmisten vapaa-ajan liikuntaaktiivisuudessa. Tällöin tulisi kiinnittää enemmän huomiota ravinnon laatuun ja määrään sekä jatkaa liikunnan harrastamista, Leskinen korostaa. Selkeimmin kaksosparin jäsenet erosivat kehon rasvamäärä n ja rasvan jakautumisen suhteen, Leskinen kertoo. 040 805 3825, myy11ti@library.jy11Ji. Geneettisten ja ympäristötekijöiden merkityksen lisäksi Sari Aaltosen tutkimuksessa havaittiin, että sisäisesti motivoitunut liikkuja harrastaa liikuntaa säännöllisesti ja jaksaa jatkaa harrastustaan jopa vuosikymmeniä. Kestävyyskunnon ja lihasvoiman såtlyuärrunen tai parantaminen liikunnan avulla on terveyden kannalta erutäin tärkeää, koska nämä ominaisuudet laskevat iän myötä meillä kaikilla. Sama ilmiö oli nähtävissä myös liikunnan harrastuksen suhteen eroavilla idcnu isillä kaksosilla, joilla geeniperimä on sama. Tulokset vahvistavat aiempia suuntaa-antavia tutkimustuloksia, joissa perimän osuutta ei ole voitu samalla tavalla kontrolloida. Geneettisten ja ympäristötekijöiden vaihtelu vaikuttaa liikunta-aktiivisuuteen Sekä nuoruudessa euä kolmenkymmenen ikävuoden tietämillä vapaa-ajan Ii i kun ta-aktiivisuuden vaihtelu väestötasolla se liuyi 40-50 prosenttisesti yksilöiden välisillä geneeuisillä eroilla. Nämä havaitut erot liikuntamotivaaliossa voivat osittain seliltää sitä, miksi toiset ihmiset epäonnistuvat säännöllisen liikuntaharrastuksen omaksumisessa. Sari Aaltonen osoitti Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella toteutetussa väitöskirjatutkimuksessaan, että vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevien geneettisten ja ympäristötekijöhden selitysosuudet vaihtelevat iän myötä. Liikuntaa harrastamat tornilla kaksosilla oli selvästi korkeampi rasvaprosenui kuin heidän aktiivisilla kaksossisaruksillaan. Havaitsimme, euä paino nousi iän karttuessa melkein kaikilla kaksosilla. . Lisäksi tutkimus osoiu i, että liikuntaa harrastaneet kaksoset olivat paremmassa fyysisessä kunnossa, sillä heidän kcstävyyskuruonsa ja jalkojen lihasvoimat olivat paremmat kuin liikuntaa harrastamauomilla kaksosilla. Magneeuikuvaus paljasti ylimääräisen rasvan kertyneen keskivartalolle, multa myös lihasten sisään ja maksaan
vaatiotutkim uksissa 24-60-vuotiaita. Miesten VoKe ryhmässä havaittiin myös alentunut seerumin iestosteronitaso palautumisen aikana, mikä viittaa mahdolliseen stressitilaan. Jyväshylä 2013, ISSN 0356-1070, ISBN 978-951-39-5343-3. Teos on julhaistu sarjassa]yväskylä Studies in Eclucation, Psychology and Social Researc/1 numerona 196. Kestävyysjuoksua harrastavillakin voidaan optimoida harjoittelua Molemmista tutkimuksista saatuja tuloksia voidaan hyödyntää harjoitteluohjelmien suunnittelussa. Sekä vapaa-ajan liikunt a-aktiivisuutt a ett ä liikunt am otivaatiota arvioitiin kyselyillä. Sitä saajyväshylän yliopiston kirjaston jullwisuyhsil1östä, puh. Kahdesti viikossa toteutettu maksimi-, räjähtäväja yhdistetty voimaharjoittelu olivat lihaskestävyysharjoittelua tehokkaampia hermolihasjärjestelmän ominaisuuksien kehittämisen kannalta. Voimaja kestävyysharjoituksia yhdistetään usein sekä huippu-urheilijoiden että kuntoilijoiden harjoittelussa. 040 805 3544, sari.s.aaltonen®jyuji Teos on julkaistu sarjassa Jyvashylä Studies in Sport, Physical Eclucation and Health numerona 195, 108 s., ISSN 0356-1070, ISBN 978-951-395325-6 (nid.), ISBN 978-951-39-53263 (PDF). Yhdistetyn voimaja kestävyysharjoittelusession järjestyksellä on vaikutusta palautumiseen Yksittäinen yhdistetyn voimaja kestävyysharjoituksen järjestys vaikuttaa akuutteihin harjoitusvasteisiin. 040 805 3731 tai 045 230 1251, ritva.taipale@jyuji. Palautumisen aikana (24 ja 48 tuntia kuormitusten jälkeen), miesten maksimija räjähtävävoirna olivat lähtötasoa heikompi sekä VoKe:ssä että KeVo:ssä. Naisilla maksimivoima oli palautunut 24 ja 48 tuntia kuormitusten jälkeen. Voimaja kestävyysharjoittelun yhdistäminen voi parantaa sekä voimaettä kestävyysominaisuuksissa, mutta avoimia kysymyksiä on vielä paljon. Lisätietoja: Ritva Taipale, puh. Mikäli voimaharjoitusta toteutetaan ennen kestävyysharjouusta, miesten tulee kiinnittää erityisesti huomiota riittävään palautumiseen. Naisten hormonitasoissa ei havaittu merkitseviä muutoksia. Lisätietoja: Sari Aaltonen, puh. Tutkittavat harrastivat kestävyysjuoksua säännöllisesti(3-5 kertaa viikossa) ennen tutkimusta, mutta eivät olleet aiemmin osallistuneet säännölliseen voimaharjoitteluun. . Tulokset osoittavat, että kestävyyssuorituskykyä voidaan kehittää myös ma taian tehoisella kestävyysharjoi uelulla yhdistettynä voimaharjoitteluun. Väitöskirjassaan Ritva Taipale tutki voimaja kestävyysharjoittelun yhdistämisen vaikutuksia 20-45-vuotiaiden terveiden miesten ja naisten hermolihasjärjestelmän, hengitys-, sydänja verenkiertoelimistön toimintaan sekä hormonaalisiin vasteisiin ja adaptaatioihin. G eneettisissä analyyseissa tutkitt avat olivat 16-35-vuotiaita ja m oti. kaksosia. Naisilla puolestaan KeVo järjestys saattaa aiheuttaa viivästynyttä räjähtävän voimaruuoton laskua. Molemmat yhdistetyt (VoKe ja KeVo) harjoitukset aiheuttivat kuormituksen aikana yhteensä saman verran väsymystä miehillä. Lisäksi juoksun taloudellisuus ja nopeus paranivat eniten niissä ryhmissä, missä toteutettiin voimaharjoittelua. Voimaharjoittelu toteutettu kahdesti viikossa ja yhdistettynä kestävyysharjoitteluun parantaa hermolihasjärjestelmän toimintaa, mikä heijastuu merkitsevästi kestävyyssuorituskykyyn kuten juoksun taloudellisuuteen ja nopeuden kehittymiseen. 040 805 3825, myynti@library.jyufi. Räjähtävä voima sen sijaan oli alentunut naisilla, jotka tekivät voirnaharjoituksen jälkeen kestävyysharjoituksen. Pitkitt äistutkim uksen etuna oli iän vaikutuksen huom ioint i tutkitt aviin ilm iöihin. Kestävyysjuoksun harrastaja hyötyy voimaja kestävyysharjoitusten yhdistämisestä LitM Ritva Taipaleen valmennusja testausopin väitöskirja "Herrnolihasjärjestelmän, sydänja verenkiertoelimistön ja hormonaaliset vasteet ja adaptaatiot yhdistetyssä voimaja kestävyysharjoi ttelussa kestävyysharjoi ttel utaustaa omaavilla miehillä ja naisilla tarkastettiin 31.8.2013 Jyväskylän yliopistossa. Hapenottokyky ei kuitenkaan tällöin kehittynyt. Onko yhdistetyn harjoittelusession järjestyksellä [ voimaharjoitus ennen kestävyysharjoitus (VoKe) tai kestävyysharjoitus ennen voimaharjoitus (KeVo)] merkitystä. Naisten ja miesten väliset erot akuuteissa harjoitteluvasteissa tulee ottaa huomioon harjoittelun suunnittelussa. Tulokset osoittivat, että nousujohteinen ja jaksotetusti toteutettu yhdistetty voimaja kestävyysharjoittelu on hyödyllistä kestävyysjuoksua harrastaville. Naisilla vastaavat kuormitukset aiheuttivat vähemmän väsymystä. Yhdistetyn voimaja kestävyysharjoituksen järjestyksellä näyttää olevan merkitystä hormonipitoisuuksien (miehillä) ja voimantuotto-ominaisuuksien (naisilla) palautumiseen. 92 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 4/2013. Vastaväittäjänätoimiprofessori Jan Helgerud (Department of Circulation and Medical lmaging, Norwegian University of Science and Technology, Norja)jakustoksenaprof essoriKeijoHäkkinen. Maksimaalisen ja räjähtävän voimaharjoittelun sekoituksella saavutetaan mahdollisesti suurempi etu, sillä se kehittää voimaominaisuuksia monipuolisemmalla tavalla. Eli yhdistetyn voimaja kestävyysharjoittelun järjestystä kannattaa miettiä muun muassakulloisenkin harjoitusjakson ja harjoittelun tavoitteen kannalta. Miehillä voimaharjoitus ennen kestävyysharjoittelua ja naisilla vastakkainen järjestys voi olla parempi optimaalisen palautumisen kannalta. Vaikuttaako voimaharjoittelumuoto voiman tai kestävyysominaisuuksien kehittämiseen. K aksostutkirn us puolestaan m ahdollisti liikunta-aktiivisuuteen vaikutt avien taustatekijöi-den kuten perim än ja ym päristötekijöiden osuuksien eritt elyn. Sitä saa]yväsl1ylän yliopiston l1irjaston julkaisuyhsihöstä, puh 040 805 3825, myynti®library.jyuji. Lisäksi harjoitusvasteet olivat osittain erilaisia miesten ja naisten välillä
Puhelin. Myös muu palaute on tervetullut. 2 . Sähköposti Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi. ~ = 3::::) m.::, s in ~ (/) :.::: -~ 8 en <x: in ei: ~ .f:! en> f'.= C ::::1 M === (/) ~;8 c, ..... .../ 2013 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS:n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi. Postinumero .. 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 63 eurolla (normaalihinta noin 81 euroa). Postitoimipaikka . ............ ~ C C'CI ::::1 ... Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2013 • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 40 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista ! • n. 1= PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 4/2013 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 1. . Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. Etunimi .. en C'CI "' ::, ::::1 i:: C'CI .:.: Cll (1) "' C'CI I= en !:i .:.: E u.i C'CI w C ::c E -~ (/) Cll =s :.::: C CL <x: ·en ................... Tilaan Liikunta & Tiede -lehden (1.1.-3112.) Tilatessasi lehden kesken vuotta ja maksaessasi tilausmaksun saat jo ilmestyneet lehdet takautuvasti. Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon. Posti numero Postitoimipaikka ... sivulla . Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Kuntotestauksen käsikirjaa. D Itselleni D Lahjaksi Dvuositilaus 40 euroa/2013 D Kestotilaus 38 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 25 euroa/2013 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 38 euroa/2013 DYhteisöjäseneksi 175 euroa/2013 (kysy lisää!) D Opiskelijajäseneksi 23 euroa/2013 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni.. Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi ~LTS Liikuntatieteellinen Seura / ,r ;, , o o ty of .port S ience. sivulla. Sähköposti . sivulla . Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 14.10.2013 mennessä. Jakeluosoite. Voit osallistua äänestykseen lähettämällä palautetta leena.nieminen@lts.fi. Etunimi ... Muuta palautetta . Jakeluosoite .. Puhelin. ................... . 3
Opiskelijat 160€, LTS:n opiskelijajäsenet 140€ (opiskelijakortti tai vastaava esitettävä). Ilmoittautuminen Viimeinen ilrnoirtaurumispäiva on keskiviikko 23.10.2013. Osallisrumismaksu laskutetaan etukäteen. Hinnat sisältävät serninaarimateriaalin, ohjelmaan merkityt lounaat ja kahvit sekä iltacilaisuuden buffetillallisen. Suomenkielinen abstrakti tulee jättää 6.9.2013 klo 12.00 mennessä. Laskun maksamatta jättämistä ei tulkita peruutuksena. Yhteistyössä: Helsingin Urheiluläskäriaserna LIKES tutkimuskeskus, Jyvaskylä Paavo Nurmi -keskus, Turku Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Oulun liikuntalääketieteellinen Klinikka Tampereen urhellulääkänasema. Ilmoita varausta tehdessäsi: Liikuntatieteellinen Seura/Liikuntalääketieteen päivät ja varausrunnus LII061113 Hotelli Scandic Marski Mannerheimintie 10, 00100 Helsinki, Puh. Tilaisuuteen tulee ilmoittautua etukäteen. 010 778 6602 linda.raivio@lts.fi \!J!tili.IDII • 113•l~i lJ ll13 :i i 1 :i i =I =I • • m ~~I iiID31.'il!~~31!;lJJ!!l Kilpailuun voi osallistua 1.1.2013 jälkeen julkaistulla tai toistaiseksi julkaisematcomalla liikuntalääketiereeseen liittyvällä alkuperäiscutkimuksella. Illanvietto ja buffet-illallinen kuuluvat seminaarin hintaan. Jos ilmoittautumisesta huolimatta ei rule tilaisuuteen, veloitetaan koko osallistumismaksu. Liikuntalääketieteen päivät 6.-7 .11.2013, Biomedicum Helsinki LAADUKAS TERVEYDENHUOLTO LUO POHJAA URHEILIJAN MENESTYMISELLE SEMINAARITIEDOT Seminaarin hinta Osallistumismaksu 250€, LTS:n henkilöja yhteisöjäsenet 200€ (yhteisö jäseniltä edellytetään yh reisilmoi ttau tumista). 010 778 6602 Peruutusehdot Viimeinen veloirukseton peruuruspäivä on perjantai 25.l0.2013. 09 68061 marski@scandichotels.com varausrunnus LII06 l l l 3 (23.10.2013 mennessä) 1 hh 129€, 2hh 139€ Lisätietoja: Jonne Kamsula (ohjelma) puh. Abstraktilomake ja kilpailun ohjeet löytyvät osoitteessa www.lts.fi. Seminaari paikka Lääketieteen tutkimusja opetuskeskus Biornedicum, Haartmaninkaru 8, 00290 Helsinki Iltatilaisuus Iltatilaisuus järjestetään Pääpostin ravintolasalissa (Mannerheimintie 1 B 00100 Helsinki) keskiviikkona 6.11.2013 klo 19.30 alkaen. 010 778 6606 jonne.kamsula@lts.fi Linda Raivio (ilmoittautumiset) puh. Lisätietoja linda.raivio@lts.fi, p. Osallistumisen voi siirtää toiselle henkilölle (siirrosta ilmoitus linda.raivio@lrs.fi). Ilmoittaudu www-lomakkeella www.lts.fi/koulutus. Pidätetään oikeudet ohjelman muutoksiin Majoitus Osallistujat varaavat ja maksavat majoitukset itse. Järjestäjillä on ennakkovaraus 23.10.2013 saakka Hotelli Scandic Marskissa
9.00 Pään vammat urheilijoilla SCAT3työvälineen käyttö arvioinnissa Teemu Luoto, LL, tutkijalääkäri, Neuroalojen ja kuntoutuksen vasruualue, TAYS 9.30 Urheilijan TULE -vammojen kuntoutusprosessi mitä urheilijan loukkaantumisesta toipuminen vaatii valmentajalta ja terveydenhuollolta. Työpaja OK:n rukiurheilijoiden fysiorerapeuteille, fysiorerapeu teille ja Ii i kunta-alan ammattilaisille 12.00 Lounas 13.00 Ajankohtaista ADT:stä ja huippu-urheilusta Timo Seppälä, Suomen antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja 13.30 Kansainväliselle huipulle tähtäävän urheilijan allergiat ja astma Jari Parkkari, LT, dosentti, liikuntalääketiereen erikoislääkäri, Tampereen Urheilulääkäriasema 14.00 Miten huippu-urheilijan infektiohin tulee suhtautua. puhuja avoin 14.15 Kahvi 14.45 Tutkimusraportointia: suulliset e-posteriesitykset rinnakkain kolmessa salissa 16.00 Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2013 -kilpailun finaali ja palkintojen jako 17:00 Päivän päätös 19.30 lltatilaisuus Pääpostin ravintolasali (Mannerheimintie 1 B 00100 Helsinki) TORSTAI 7 .11. Olli J. 9.15 Ilmoittautuminen ja kahvi 9.40 Avaus Ylitarkastaja Hannu Tolonen, OKM Professori, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Olli J. Harri Hakkarainen, LL, vastaava lääkäri, Suomen Olympiakomitea 10.40 Mitä urheilija odottaa lääkäreiltä, fysioterapeuteilta ja muilta hyvää terveyttä tukevilta palveluilta. Miten ehkäistä infektioita. Heinonen, LT, professori, liikunralåaketieteen erikoislääkäri, Paavo Nurmi -keskus 14.30 Athletes adaptation and its implications for performance Tariana Ryba, professor, University of Aarhus, Oenmark 15.00 Yhteenveto ja seminaarin päätös 15.10 Hyvää kotimatkaa LTS LilkuntaNeteellinen Seura 8~ Li1kuntat1eteell1nen Seura. Juha Koistinen, ft, OMT, Suomen Olympiakomitea 10.00 Kahvi 10.30 Työpajat Työpaja/kokous OK:n tukiurheilijoiden omalääkäreille ja liikuntalääketieteeseen erikoistuville Työpaja tutkijoille Kuinka rakennat vaikuttavan tutkimuksen. Huippu-urheilijan puheenvuoro puhuja avoin 11.05 Urheilijan vammojen ehkäisy tulevaisuudessa Kari Pasanen, Kehirtarnispäällikkö, tutkija, FT, UKK-instituutti 11.30 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen 12.45 Kylmässä, kuumassa tai korkealla erityisolosuhteet haaste urheilijalle ja terveydenhuollolle Heikki Tikkanen, LT, Liikuntalääkeriereen erikoislääkäri ja OK:n lääketieteen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja 13.15 Urheilijan alipalautumistila käytännön työkaluja sen tutkimukseen ja hoitoon urheilulääkärin vastaanotolle Harri Selänne, LKT, Liikuntalääketieteen erikoislääkäri, LIKES 13.45 Miten urheilijan kielteinen psyykkinen kuormittuminen voidaan muuttaa myönteiseksi kuormittumiseksi. Heinonen 9.50 Mitä menestyksekäs huippu-urheilu vaatii terveydenhuollolta. puhuja avoin 10.15 Mitä on huippu-urheilulääketiede. KESKIVIIKKO 6.11
Yliopistopäivien ja liikuntatieteellisen tiedekunnan 50-vuotisjuhlanäyttelyn avajaiset, Liikunta. Myös legendaarinen Liikuntailta herätellään eloon. 1730-19.00 Liikuntailta, yliopiston päärakennuksen juhlasali Viihteellisiä tanssija liikuntaesityksiä 19.30 Liikunnan yhteiskuntatieteiden alumni-ilta PERJANTAI 11.10.2013 9.00-10.30 Valmentajakahvit, Liikunta 9.00-12.00 Liikuntalaboratorioiden avoimet ovet, Viveca ja Liikuntaja terveyslaboratorio 9.00-12:00 Demokahvila, Viveca 11.00-13.00 Liikunnalla tapahtuu Luentoja alumneilta nykyisille opiskelijoille Yleisöluentoja liikunnan ja terveyden asiantuntijoilta Liikunnan avoimet ovet 14.00-16.00 Liikuntatieteellinen tiedekunta 50-vuotta pääjuhla, yliopiston päärakennuksen juhlasali 19.00 Juhlat jatkuvat. Liikuntatoimenjohtaja Hiipi Tanska 14.00 Kahvitarjoilu ja tutustuminen 50-vuotisjuhlanäyttelyyn 15.00-17.00 Paneelikeskustelu, pj. YLIOPISTOPÄIVÄT sisältävät mielenkiintoisia luentoja, opiskelijoiden tempauksia, virallista juhla humua sekä epävirallisempaa yhdessäoloa. • Risto Nieminen, Olympiakomitean puheenjohtaja, Mistä huippuurheilulle rahat. • Hannu Itkonen, professori, Urheilua rahan vai aatteen voimin. 196312013 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO LIIKUNTATIETEELLINEN TIEDEKUNTA. 10 00-12.00 Opiskelijoiden järjestämä liikuntatapahtuma, Liikunta 12.00-17.00 Kallis urheilu -seminaari, "Liikunnan romahtanut tasa-arvo. Merkkivuoden kunniaksi tiedekunta järjestää Yliopistopäivät 10.-1110.2013, joille Liikunta-rakennus tarjoaa hienot puitteet. lltatilaisuus Liikunnalla seurustelua, tanssia, musiikkia, iltapalaa, juotavaa ILMOlTTAUTUMINEN: www.jyu.fi/yliopistopaivat Lisätietoja: Riikka Hämylä, 040 805 4741, riikka.e.hamyla@jyu.fi Pirjo Koikkalainen, 050 395 6024, pirjo.koikkalainen@jyu.fi Yliopistopäivät nyt myös Facebookissa: https://www.facebook.com/events/395430487239471/7ref=22 t ......,. Toivottavasti tapaamme YI iopistopä ivi 11:.;' OHJELMA TORSTAI 10.10.2013 10.00 Liikunnasta tiedettä. -11.10.2013 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON liikuntatieteellinen tiedekunta viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuottaan. Urheilu kansakunnan rakentajasta viihdespektaakkeliksi." (L304) • Seminaarin ohjelman esittely, professori Kimmo Suomi, puheenjohtaja • Seminaarin avaus, dekaani Lasse Kannas • Urheilun kansainväliset ja kansalliset muutossuunnat, professori Hannu Itkonen • Sport as a Global Entertainment, professori Chris Gratton • Olympiakomitean huippu-urheilulinjaukset, Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen • Kunnallisten liikuntapalvelujen tulevaisuus. pääsihteeri Kari Keskinen • Hiipi Tanska, Salon kaupungin liikuntatoimenjohtaja, Kurjistuva kuntatalous vaarantuuko liikuntapalvelujen tasa-arvo. LIIKUNTATIETEELLISEN TIEDEKUNNAN 50-VUOTISJUHLA JA YLIOPISTOPÄIVÄT 10. • Minna Paajanen, valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri, Valtionhallinnon toimenpiteet huippu-urheilun edistämisessä • Toni Piispanen, paralympialaisten kultamitalisti 2012, maailmanmestari 2013, Vammaisurheilu kallis ja rakas harrastus