TERVEYSVI ESTI NT Ä VAATII R,ÄÄTÄLÖINTIÅ. . [; < ... // un a &TIEDE ~~ 1 '" OMANOLOISELLE LIIKUNTAUR~lilf~.J!t MUTTA MITEN. :/' i{, .f 1P 1
keskittää huomionsa urheiJotkut ovat hakeneet helpotusta englanluun ja liikunnan harrastamiseen liittyviin ninkielen sanastosta ja päätyneet käyttämään asioihin. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Mikko Julin Kari Kalliokoski Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Gorilla/Maskot Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. "Vähän liikkuvat" taas liikuntatieteistä. Sohvaperuna virittäisivät tämän päivän agricolan luomisei liene käyttökelpoinen tieteelliseen ilmaityöhön, niin keskustelu asian äärellä jatkossa suun. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 pasi.koski@utu.fi. herättää heti tarvetta tarkemmille selityksille, Liikkumattomuustematiikan myötä kenesimerkiksi millä kriteereillä vähän liikkuvat. joka asian edistämisen kannalta saartaa käänEnnen alan tutkijat saattoivat tyä hankaluudeksi. Lehden tässä numerossa passiiviset"," inaktiivit" ja "terveytensä kankyseistä ryhmää Ja paikallaan olemisen asiaa nalta liian vähän liikkuvat" tai vain "vähän tarkastellaan monesta näkökulmasta ja moliikkuvat", jotka kaikki viittaavat enemmän nen teeman kautta. Ehkä tulevaisuudesniissä yhteyksissä Ja asetelmissa, missä terveys sa pidetään oikeampana puhua liikuntaja ei ole keskeisessä asemassa vie painotuksen paikallaan olemisen -tieteistä kuin pelkästään ei-toivottuun suuntaan. LIIKKUMATTOMUUDEN SANALEIKKIA Liikunta &Tiede 4/2014 PASI KOSKI iikuntatieteiden tutkimuson aktiivisuuden aste-eroista, Jossa nollan alue on kasvanut sen reilun alapuolelle ei taideta päästä. Asiaa ei varmaan helpota, ettei täysin paikallaan pysyvä, mille konkreetissa tuohon kohderyhmään kuuluvat ole mikään maailmassa on todella vaikea löytää vastinetta. Passiivisuuteen 30 vuoden aikana, Jonka itse liittyy helposti myös tuomitseva arvolataus, olen ollut kuvioissa mukana. 'Terveytyskulku on merkinnyt myös sitä, että alan tensä kannalta liian vähän liikkuvat" on pituukäsitteistö on alkanut kaivata täydennystä ja tensa takia hankalakäyttöinen Ja toisaalta se uudelleen määrittelyjä. Liikkumaton lienee tarkkaan ottaen helpottuisi. Läpimurtotermiä ei näissä tai vähemmän samaan kohderyhmään. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Paino: Forssa Print 2014 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaertikkeleisse käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. nallisesti passiivinen on syntynyt loogisesti Seisominen on liikuntatieteellisestä Ja myös liikunnallisesti aktiivisen vastakohtana, mutta terveyden näkökulmasta suositeltavampi onko vastakohta-ajatus toimiva, kun kyse vaihtoehto kuin istuminen ja makoilu. Oma kieli korvani tuomitsee pitää suunnata Ja on suunnattu myös arjen moisen, sinällään ymmärrettävän ratkaisun, aktiivisuuteen ja mikä ehkä paradoksaalista finenglskana, mikä ei muutenkin voimistumyös paikallaan olemiseen. yhtenäinen pysyvä joukko tai toisaalta se, että Ainakaan heitä ei ole kovin montaa. Moinen kehineena trendinä saa kannatusääntäni. Liikunpaikallaan pysymisessäkin on eri muotoja. Näissä artikkeleissa taida olla tarjolla, mutta jospa ne kaikissa on omat heikkoutensa. 51. Tällaisia ovat esimerkiksi "sohvasisivät tarvittaessa suuhun sopivan sanan perunat", "liikkumattomat", "liikunnallisesti moiselle ryhmälle. Nyt suurennuslasia ja mittalaitteita termiä inaktiivi. tälle ja alan teksteihin on ilmaantunut uusia, Mikael Agricola tai Elias Lönnrot ei vakiintumattomia ja suhteellisen epätäsmålliongelman äärellä häkeltyisi, vaan he keksiä termejä
Pasi Koski 4 FINRISKl-seurantatutkimus: Yhä harvempi suomalainen on täysin passiivinen vapaaajallaan. Saara Koskinen, Marianne Mantonen 66 Vapaaottelu kehon tiedon ja taitojen oppimisen, opettamisen ja ymmärryksen jäljillä. Noora Hirvonen, Maija-Leena Huotari, Raimo Niemelä, Raija Korpelainen 44 "Hei, olet liikkunut enemmän kuin viime kuussa!''. Markku Vanttaja, Pasi Koski, Tuomas Zacheus, Juhani Tähtinen, Aino Nevalainen 20 Liikuntasuhteen muotoutumisen ja muutosten tutkimus monin eri menetelmin ja aineistoin kohti kokonaiskuvaa. POHDITTUA 80 Liikuntakulttuuri ja liikunnan mahdollistuminen kulttuurissa. Katja Borodulin 11 Liikunta tullut mukaan monen nuoren aikuisen elämään. Annaleena Aira 24 POLTTOPISTEESSÄ: Arvioinnin monet kasvot. TÄSSA NUMEROSSA 2 PÄÄKIRJOITUS. .;, -~-. Ihmisten "liikuntaurat" eivät näyttäisi olevan niin suoraviivaisia kuin monien aiempien tutkimusten perusteella voisi olettaa. Ne/Ii Hankonen, Sini-Tuuli Hynynen, Hanna Laine 58 Liikkumattomuuden aiheuttamat terveysriskit verrattavissa tupakointiin. Raija Mattila 65 OPISKELIJA OUNASTELEE: Kun askelmittari ei riitä. ! . Harri Helajärvi 63 EMERITA IHMETTELEE: Tasa-arvosta hyötyvät kaikki. Istumme jo kolme neljäsosaa päivästämme. Marianne Mantonen 84 Liikuntaneuvosto rakennustelineillä. ! THECHANGE ! 6rH IWG MJRLD CDNFEJlEIICE a . Tarvitsen kehoani ja kehoni tarvitsee liikettä. Kun nousen penkiltä, kehoni kiittää äänettömästi. Olemme tiimi. Terveyteen liittyvää tietoa voi olla vaikeaa soveltaa omaan arkeen. Liikkumattomuus ei ole ilmiönä uusi, mutta nyt se on ensimmäistä kertaa mahdollista suurille ihmisjoukoille. Jouni Kallio, Henna Haapala 75 European College of Sport Science: Arto Laukkaselle nuoren tutkijan palkinto. Miten vahvistaa niitä asioita, joita jo kenties tapahtuu ja joita olisi mahdollista tehdä lisää. Anu Vaittinen AJASSA 71 Huoli lasten fyysisestä inaktiivisuudesta on maailmanlaajuinen. Teijo Pyykkönen 87 NÄIN MAAILMALLA: Pieniä askeleita ihmiskunnalle, suuria askeleita selkäydinvammapotilaille. Viimeistään "liikkumattomat" käsite kahmaisi joka ikisen liikuntakulttuurin sosiaalisen ympäristön arvopiiriin. • ·; * ON WOMEN ANO SPORf s 78 60 Runsas istuminen uusi terveysriski. Liikkumattomuuden sanaleikkiä. Kari Keskinen 78 Naisliikuntakonferenssi kannusti johtamaan muutosta. Kehontietous herää henkiin harrastajien ja valmentajien kokemuksissa. Tiina Pelkonen 83 "Istuva, älykäs" ihminen. Anita Saaranen-Kauppinen 37 MOPO-tutkimus: Nuorten miesten vähäinen liikkuminen kytkeytyy heikkoon terveystiedon lukutaitoon. Kari Keskinen 25 Toimiiko terveysliikuntasuositus vähän liikkuvien aikuisten kannustimena. Anu Kangasniem,; Kati Kauravaara 32 Äidit liikkeelle vertaisryhmissä on voimaa. Hyvin koulutetut liikkuvat, mutta myös istuvat eniten. Viestin täytyy tuntua henkilökohtaiselta. Marjukka Nurkkala 51 Lisää liikuntaa opiskelevan nuoren arkeen Miten rakentaa teoriaan ja tutkimusnäyttöön perustuva interventio. Harri Helajärvi ' LEAD -~-~"-.r THECHANGE < .. Terveysviestintä vaatii räätälöintiä. Heidi Enwald 46 MOPO-tutkimus: Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen nuorten miesten liikkumattomuuden taustalla tunnistetaan heikosti. Piia Haakana TUTKITTUA 89 Tutkimusuutiset 96 Väitösuutiset. Oman arjen peilaaminen toisten vastaaviin elämäntilanteisiin voi avata uusia näkymiä. Taija Juutinen 76 Puijo symposio: Harri Helajärvelle LTS:n liikuntalääketieteen palkinto. ,...~ •Af" _. Markku Vanttaja, Pasi Koski, Tuomas Zacheus, Juhani Tähtinen, Aino Nevalainen 22 Liikkumattomuus Terra incognita
On tunnistettava väestöryhmät, joihin liikuntainterventioita voidaan kohdentaa. Liikkumisen lisäämiseksi ja istumisen vähentämiseksi arjessa vaaditaan myös tutkimustietoa. lstumisen vähentäminen väestössä ja liikkumisen edistäminen poikki hallinnonalojen ovat tärkeitä teemoja, joiden toteuttaminen vaatii liikuntaväen ohella laajempaa vastuuta. Vapaa-ajan liikunnan lisääntyminen ajoittui vuosille 1972-1992, jonka jälkeen liikkumattomien osuudet väestössä ovat muuttuneet vain vähän. Yhä harvempi suomalainen raportoi olevansa täysin passiivinen vapaa-ajallaan. Tällaista LIIKUNTA& TIEDE 51 • 4/2014 5. Korkeammin koulutetut ovat lisänneet vapaa-ajan liikuntaansa eniten ja matalasti koulutetut vähiten. Tämän lisäksi pitää seurata, tapahtuuko liikkumattomuudessa muutoksia ajassa ja tapahtuvatko mahdolliset muutokset juuri toivotussa kohderyhmässä. L iikkumattomuus on nostettu tärkeäksi kansanterveyttä uhkaavaksi tekijäksi sekä maailman terveysjärjestön raporteissa (World Health Organization 2009) että terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan strategisissa linjauksissa (Sosiaalija terveysministeriö 2013). On ymmärrettävä väestön liikuntaa, liikkumattomuutta ja istumista. Hyvin koulutetut liikkuvat, mutta myös istuvat eniten. Liikkumattomuus on haaste, johon tarttuminen todella vaatii uudenlaisia avauksia ja yhteistyömalleja. Poikkihallinnollinen yhteistyö ja erityisesti terveyssektorin mukaan ottaminen ja heille vastuun antaminen ovat myös uusien strategisten linjausten tavoitteina. Työmatkoillaan täysin inaktiivien määrä puolestaan on kasvanut viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana
Ikäja aluevakioitu. laajojen aineistojen haasteena nähdään fyysistä aktiivisuutta koskevien mittarien kapeaalaisuus, joista on haasteellista tunnistaa esimerkiksi terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien määrää, erityisesti jos tämä perustuu nykyisiin liikuntasuosituksiin (Suomalainen lääkäriseura Duodecim 2014). Näiden elintapojen seuraaminen on tärkeä osa väestötutkimusten sisältöjä, sillä ne ovat keskeisten kansantautien riskitekijöitä. Toki tutkimuskentällä on omat haasteensa, mutta tutkimuksen kohdentaminen liikkumattomuuteen ja sen purkamiseen on varmasti yksi vaativimmista tehtävistä. 6 LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4/2014. Tutkimusmenetelmät ja -aineistot Tämän artikkelin tiedot perustuvat jo aiemmin julkaistuun tietoon väestön liikkumisesta ja niitä ennustavista tekijöistä. tutkimustietoa on saatavilla, sillä Suomessa on monipuolinen ja monitieteinen liikuntatutkimusperinne. Analyysit on rajattu 30 vuoden aikasarjaan, jotta tutkimusalueiden keskinäinen vertailtavuus olisi mahdollisimman hyvä. Toisaalta väestöaineistojen vahvuuksina nähdään pitkiäkin aikasarjoja mahdollistavia analyysejä, joiden pohjalta esimerkiksi liikuntapoliittista toimintaa voidaan suunnitella. Näiden aineistojen vahvuutena on jopa 40 vuoden aikajänne, jossa kyselypatteristot on pidetty vertailtavuuden tähden samanlaisina. 2012). Aikasarja-analyysit perustuvat kansallisen FINRISKI-tutkimuksen aineistoihin vuosilta 1982, 1987, 1992, 1997, 2002, 2007 ja 2012 (Borodulin ym. Tuloksia on myös esitetty hyödyntämällä Terveys 2011 -tutkirnuksen aineistoa, jossa tavoitteena on tutkia väestön terveyttä ja hyvinvointia erityisesti toimintakyvyn näkökulmasta (Mäki-Opas ym. lisäksi paneudutaan väestötutkimusaineistoissa liikkumattomuutta ennustavien tekijöiden kuvaukseen laajoja epidemiologisia terveysaineistoja hyödyntäen. Aineistoa on kerätty vuosittain vuodesta 1978 lähtien. Kolmas tämän katsauksen aineistoista on Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus (AVTK), jolla seurataan työikäisen väestön terveyskäyttäytyrnistä joka vuosi tehtävällä postikyselyllä (Helakorpi ym. 2013). Siten THL:n väestötutkimuksissa seurataan elintapojen, myös liikunnan, esiintyvyyttä sekä esiintyvyyden muutoksia ajassa. Vastaavanlaisia pitkiä aikatrendejä on maailmalla käytössä vain muutamassa maassa, ja siksi väestöaineistojen hyödyntäminen liikunnan tutkimusja politiikkatyössä on tärkeä työkalu. liikunnan ohella siis tupakointi, ruokavalio, nukkuminen ja alkoholinkäyttö ovat osa kansanterveyteen vaikuttavia elintapoja. Liikkumattomien miesten osuudet eri liikuntamuodoissa vuosina 1982-2012. Kansallinen FINRISKl-tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väestöaineistoissa liikunta on osa terveyskäyttäytymistä. Väestötutkimusten näkökulma liikkumiseen on yksi tapa lähteä purkamaan auki liikkumattomuuden haastetta. liikuntaa on mitattu useilla kysymyksillä, jotka 100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 % 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 1 1 1 1982 1987 1992 1997 2002 2007 2012 -Vapaa-ajan liikkumattomuus -Työmatkojen liikkumattomuus -lstumatyö KUVIO 1. Aineistot ovat THl:n laajoja väestöpohjaisia terveystutkimuksia. Tässä katsausartikkelissa on kuvataan suomalaisten liikkumattomuutta aikasarja-analyysien avulla. 2012)
Työhön liittyvä ruumiillinen rasitus on vähentynyt ajassa, mutta on ollut vähäisempää naisilla kuin miehillä (Kuviot 1 ja 2). Tämä muutos on ilmennyt voimakkaampana naisilla kuin miehillä. Vuonna 1982 miehistä 29 prosenttia oli vapaaajallaan inaktiiveja ja vuonna 2012 vastaavasti 17 prosenttia. Tällöin väestön kokonaisinaktiivisuuden tasossa ei ole havaittavissa suuria muutoksia ajassa. Istumista on kysytty päivittäisellä määrällä toimistossa työpäivän aikana, television ääressä kotona, tietokoneen ääressä kotona, kulkuneuvossa sekä muualla. On myös huomionarvoista, että vapaa-ajan liikunnan lisääntyminen ajoittui vuosille 1972-1992, jonka jälkeen liikkumattomien osuudet väestössä ovat vain vähän muuttuneet. 2011). Ikäja aluevakioitu. Lisäksi on hyödynnetty UKK-terveysliikuntapatteristoa, jonka tavoitteena on jäljittää riittävästi terveytensä kannata liikkuvien määrää. Naisten työmatkaliikunnan väheneminen on ollut miehiä voimakkaampi, 30 prosenttiosuudesta 4 2 prosenttiin. Kun vapaaajallaan liikkuvia tutkitaan tarkemmin kohtuute100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 % 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 -----1 1 1 1 1982 1987 1992 haista kuntoliikuntaa harrastavien osuuksina, on aktiivisuus lisääntynyt systemaattisesti ja tilastollisesti merkitsevästi sekä miehillä (kuntoliikkujia vuonna 1982 21 % vuonna 2012 33 %) että naisilla (12 % ja 27 %) (Borodulin ym. 2014). Naisilla istumatyö lisääntyi tutkimusvuosina 37 prosentista 43 prosenttiin. 2007). Liikkumattomien naisten osuudet eri liikuntamuodoissa vuosina 1982-2012. on jaoteltu työn ruumiilliseen rasittavuuteen sekä vapaa-ajan ja työmatkojen fyysiseen aktiivisuuteen. Vuonna 1982 työmatkansa kulki moottoroidulla ajoneuvolla tai teki työtä kotona miehistä 45 prosenttia ja vuonna 2012 52 prosenttia. Vapaa-ajan liikunnan kysymyksen on todettu korreloivan kohtuullisen hyvin kiihtyvyysanturin lukuihin nähden (Fagt ym. 2014). Naisten vastaavat prosenttiosuudet olivat 5,5 1997 2002 2007 2012 -Vapaa-ajan liikkumattomuus -Työmatkojen liikkumattomuus -lstumatyö KUVIO 2. Liikuntamuotoja käsittävien kysymysten kriteerivaliditeetti on todettu hyväksi tutkimuksissa, jotka vertaavat liikkumattomien sairastumisja kuolleisuusriskiä aktiivisten riskiin (Hu ym. UIKUNTA & TIEDE 51 • 412014 7. lstumatyötä teki työssäkäyvistä miehistä joka neljäs (26 %) vuonna 1982 ja reilu kolmannes (36 %) vuonna 2012. Eri liikuntamuotojen aikasarja-analyysit Yhä harvempi raportoi olevansa täysin passiivinen vapaa-ajallaan (Kuviot 1 ja 2) (Borodulin ym. Naisten vastaavat osuudet olivat 38 ja 18 prosenttia. Väestön liikkumattomuutta voidaan myös tutkia kolmen eri liikuntamuodon (vapaa-ajan, työmatkojen, työn) yhdistelmänä, jossa täysin passiivisia ovat ne, joilla kaikki kolme liikuntamuotoa on raportoitu inaktiivisiksi (Borodulin ym. Työmatkaliikunnan vähentyminen oli voimakkainta vuosien 1982 ja 2012 välillä ja on sen jälkeen pysynyt kohtalaisen tasaisena. Miehiä, jotka raportoivat kaikki kolme liikuntamuotoa inaktiivisiksi, oli 3,9 prosenttia vuonna 1982 ja 3,5 prosenttia vuonna 2012. Kansallinen FINRISKl-tutkimus. 2014; Borodulin & Jousilahti 2012). Myös näiden kolmen liikuntamuodon kokonaisindeksiä on käytetty. Työssäkäyvästä väestöstä työmatkoillaan täysin inaktiiveja on yhä enemmän (Kuviot 1 ja 2)
2008; Borodulin ym. 2014), jossa korkeammin koulutetut ovat lisänneet vapaa-ajan liikuntaansa eniten ja matalasti koulutetut vähiten. Naiset liikkuvat enemmän työmatkoilla. 2010; Mäkinen ym. Lapsuuden tapahtumilla ja olosuhteilla on löydetty yhteys aikuisiän vapaa-ajan liikuntaan (Kestila ym. 2010). 2013). 2013; Valkeinen ym. Kokonaisistuminen, kun se lasketaan yhteen kaikkien vastausvaihtojen minuuttirnääristä, lisääntyi naisilla tilastollisesti merkitsevästi kymmenellä minuutilla vuosina 2007-2012. Lisäksi muu istuminen (vastausvaihtoehto "muualla") väheni sekä miehillä että naisilla. Terveysliikunnan suositusten muutosta ajassa ei ole mitattu vielä. Koulutuserot eri liikuntamuodoissa ovat pysyneet samansuuntaisina myös aikasarja-analyyseissä (Borodulin ym. 2012). Tämä havainto tukee ajatusta siitä, eu ä työn keventyessä ihmiset ovat korvanneet vähentyneen työrasituksen vapaa-ajan liikunnalla tai työrnatkaliikunnalla. On huomionarvoista, että suosituksen saavuttamisen todennäköisyys vähenee iän myötä, ja näin on erityisen voimakkaasti naisilla. Varsinaisen suosituksen kestävyys-, lihaskuntoja tasapainoliikunnasta saavuttaa vain yhdeksän prosenttia miehistä ja kymmenen prosenttia naisista. Miesten ja naisten tietokoneaika lisääntyi 16 minuutilla. Suomalaisaineistoissa vahvimmin liikkumattomuutta ennustavat korkea ikä, matala sosioekonominen asema, korkea kehon painoindeksi sekä heikko terveydentila (Borodulin ym. ja 3,2. 2010; Mäkinen ym. 2007; Mäkinen ym. Miehet raportoivat yhteensä istuvansa 422 minuuttia vuonna 2007 ja 424 minuuttia vuonna 2012. 2013; Borodulin ym. Vaikka työmatkaliikuntaa harrastavat todennäköisemmin korkeasti koulutetut, on havaittu, että myös matalammin koulutetut työntekijänaiset ovat aktiivisia työmatkoillaan (Mäkinen ym. Istumista ennustavat tekijät vaihtelevat koulutustaustan mukaan niin, että eniten istuvat korkeimmin koulutetut miehet ja naiset. Näistä matalan sosioekonomisen aseman tekijöinä ovat olleet koulutus, tulotaso ja ammattiasema, joilla kaikilla on todettu olevan merkittävä rooli erityisesti vapaa-ajan liikunnan harrastamisen useuden kanssa. 2014; Mäkinen ym. 2009). 8 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. Istumisen todennäköisyys kääntyy päinvastaiseksi, kun kyseessä on vapaa-ajan istuminen: televisiota katselevat eniten matalasti koulutetut. 2013). Kotona television ääressä käytetyn istumisen määrä kaksinkertaistuu iän myötä sekä naisilla että miehillä, kun taas istuminen kotona tietokoneen ääressä vähenee mitä iäkkäämmistä henkilöistä on kyse. Terveytensä kannalta riittävästi liikkuvat Terveys 2011 -aineiston mukaan väestöstä ei liiku terveytensä kannalta riittävässä määrin 57 prosenttia miehistä ja 54 prosenttia naisista (Mäki-Opas ym. 2009). Liikkumattomuutta ennustavat tekijät Väestöaineistoissa Suomessa ja muualla on havaittu, että liikuntaan on yhteydessä monenlaiset tekijät. Muista tekijöistä myös itsearvioitu fyysinen kunto vaihtelee koulutusryhmittäin, mutta nämä erot selittyvät vahvasti vapaa-ajan liikunnan koulutusryhmien eroilla (Pulkkinen ym. Samaan aikaan television katseluun käytetty aika pieneni, erityisesti miehillä. 2009; Mäkinen ym. Matalan ja korkean koulutuksen ryhmässä ei työhön liittyvä ruumiillinen rasitus ole muuttunut paljoakaan, kun taas keskimmäisessä koulutusryhmässä työn muutos passiivisemmaksi on pudonnut rajusti. Naiset vastaavasti istuivat 380 minuuttia ja 390 minuuttia. Tällöin väestön kokonaisinaktiivisuuden tasossa ei ole havaittavissa suuria muutoksia. Yllättäen nämä lapsuuden ennustavat tekijät ovat erilaisia miehillä naisilla: miehillä vapaa-ajan liikkumattomuutta ennustivat lapsuudessa koulukiusatuksi joutuminen, vanhempien alhainen koulutus ja ammattiasema, epämiellyttävät koululiikuntakokemukset sekä kilpaurheilutoimintaan osallistumattomuus. Näkyvin tilastollisesti merkitsevä muutos päivittäiseen istumiseen käytetyn ajan suhteen oli lisääntynyt istumisaika kotona tietokoneen ääressä, johon miehet käyttivät aikaa keskimäärin 62 minuuttia ja naiset 49 minuuttia vuonna 2012. Väestön istuminen Istumista on mitattu kahdesti, vuosina 2007 ja 2012. Vuoden 2012 istumisen lajit ja määrät on raportoitu kuviossa 3 (Borodulin ym. Työmatkaliikunnan harrastamisen määrässä miesten ja naisten välillä on suuri ero. Naisten vastaavat tekijä olivat koulu kiusatuksi joutuminen, Väestön liikkumattomuutta voidaan tutkia myös kolmen eri liikuntamuodon (vapaa-ajan, työmatkojen, työn) yhdistelmänä. Täysin passiivisia ovat ne, joilla kaikki kolme liikuntamuotoa on raportoitu inaktiiviksi
450 yht. Ikäja aluevakioitu. Kansanterveyden näkökulmasta liikkumattomuus voidaan niputtaa yhteen muiden elintapojen kanssa, sillä huonot elintavat paitsi kasautuvat samoille henkilöille, niin myös ovat tärkeitä syitä väestöryhmien välisten terveyserojen kasvamiseen (Lahelma ym. 2012). Epäterveelliset elämäntavat kasautuvat samoille henkilöille (Borodulin ym. Väestötutkimusten tuoma anti liikkumattomuuden haasteeseen nojaa paljolti sosiodemografisiin tekijöihin ja sairastumisriskeihin. Siten liikkumattomuuteen pitää puuttua läpi elämänkaaren, mutta erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin hyvät elämäntavat voidaan omaksua osana normaalin arjen rytmiä ja ylläpitää helpommin ilman korkeaa liikunnan aloittamiskynnystä. KATJA BORODULIN, LitM, FT Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Helsinki Sähköposti: katja.borodulin@thl.fi LIIKUNTA& TIEOE51 •4/2014 9. 2002). Asuinympäristön paikkatietoihin ja yksilön liikuntatietoon perustuvaa tutkimustietoa on kerätty systemaattisesti ja uusia tuloksia on luvassa lähiaikoina. Suomalaisaineistoissa on liikkumista kannustavat ympäristöt ovat tähän mennessä liittyneet kävelyja pyöräteihin sekä työmatkaliikuntaan, mutta myös joidenkin lajien harrastamisen todennäköisyys riippuu kyseisen lajin suorituspaikan etäisyydestä (Valkeinen ym. kodin taloudelliset vaikeudet, yksinhuoltajaperhe, työttömyys, äidin alhaisempi ammattiasema, epämiellyttävät koululiikuntakokemukset sekä kilpaurheilutoimintaan osallistumattomuus. 2007). Kuolleisuuden erot koulutusryhmittäin selittyvät paljolti elintavoilla (Laaksonen ym. 2014). Siten liikkumattomuuden haasteena olevat väestönosat ovat myös muiden elämäntapojen näkökulmasta se haasteellinen riskiryhmä. 6h 30min lii Muualla 11 Ajoneuvossa liiil Tietokoneen ääressä kotona lil TV:n ääressä kotona liiil Toimistossa Naiset KUVIO 3. Istumiseen käytetty aika vuorokaudessa miehillä ja naisilla FINRISKI 2012 -tutkimuksessa. Tutkimusnäyttö on vielä hajanaista ja epäsystemaattista johtuen aineistojen ja mittareiden erilaisuudesta eri maiden välillä. Korkeamman sosioekonomisen ryhmän terveellisiä elintapoja on selitetty muun muassa koulutuksen tuomilla terveystiedoilla ja -arvoilla, sekä tulotasoon liittyvillä materiaalisilla mahdollisuuksilla. 2008). 2012; Laaksonen ym. Väestön liikkumattomuutta ennustavista tekijöistä myös asuinympäristöllä voi olla merkittävä rooli (Van Holle ym. 7h4 min 400 350 300 ns 250 E ::, ::, C ·200 ~ 150 100 50 Miehet yht. Väestöaineistojen mahdollisuus tunnistaa liikkumattomat väestöstä perustuu epidemiologiseen havaintoon väestöryhmien keskimääräisestä käyttäytymisestä
(2010). & Jousilahti P. Valkeinen H., Harald K., Borodulin K., Makinen T. H., Rahkonen 0., Laatikainen T. (2009). Eur J Public Health 23(6): 998-1002. Eur J Public Health. Borodulin K., Saarikoski L., Lund L., Juolevi A., Grönholm M., Helldån A., Peltonen M., Laatikainen T. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Raportti 22 Helsinki. Borodulin K., Laatikainen T., Lahti-Koski M., Jousilahti P. Mäkinen T., Sippola R., Borodulin K., Rahkonen 0., Kunst A. J Phys Act Health. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2011 Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population, Spring 2011. Helsinki, sosiaalija terveysministeriö, opetusja kulttuuriministeriö. MäkinenT., Borodulin K., LaatikainenT., Fogelholm M. Ristiluoma. Liikunta vapaa-ajalla, työssä ja työmatkalla 1972-2012. (2010). lnt J Behav Nutr Phys Act 7:27 Pulkkinen K. (2002) Associations between health-related behaviors: a 7-year follow-up of adults. (2012). &Vartiainen E. F., Anderssen S. S. Health behaviours as explanations for educational level differences in cardiovascular and all-cause mortality: a follow-up of 60 000 men and women over 23 years. Mäki-Opas T., Valkeinen H., Borodulin K. & Vartiainen E. Fagt S., Andersen L. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2013:10. (2011). Geneva, Switzerland. A., Nissinen A. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (2014). Relationship between the physical environment and different domains of physical activity in European adults: a systematic review. Tutkimuksesta tiiviisti 5 Helsinki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Raportti 22 Helsinki. (20071. P. J Phys Act Health 5(2): 242-51. Lundqvist and N. & Prättälä R. Eur J Pub lie Health 18(1 ): 38-43. Scand J Work Environ Health 36(1 ): 62-70. Prev Med 45(2-3): 157-62. & Prattala R. Validation of indicators. BMC Public Health 12:807. & Prättälä R. 68: 55-59. (2013). (20121 Health behaviours as mediating pathways between socioeconomic status and body mass index. & Prattala R. A., Becker W., Borodulin K., Fogelholm M., Groth M. & Vartiainen E. Occupational, commuting and leisure-time physical activity in relation to coronary heart disease among middle-aged Finnish men and women. Tutkimuksesta Tiiviisti 4, Van Holle V., Deforche B., Van Cauwenberg J., Goubert L., Maes L., Van de Weghe N. & Prättälä R. Nordic Monitoring of diet, physical activity and overweight. Occupational class differences in leisure-time physical inactivity-contribution of past and current physical workload and other working conditions. (2008). Kestila L., Maki-Opas T., Kunst A. Helakorpi S., Holstila A., Virtanen S. Trends and socioeconomic differences in overweight among physically active and inactive Finns in 1978-2002. & Tuomilehto J. & De Bourdeaudhuij 1. Käypä hoito-suositus. (2009). Sosioekonomisten terveyserojen syyt ja selitysmallit. (20141 Childhood Adversities and Socioeconomic Position as Predictors of Leisure-Time Physical lnactivity in Early Adulthood. Association of age and education with different types of leisure-time physical activity among 4437 Finnish adults. Sosiaalija terveysministeriö (2013). Borodulin K. arvioitavana. H. International Journal of Behavioural Medicine 19:14-22. Osa 2: Tutkimuksen taulukkoliite. Helsinki. Kansallinen FINRISKI 2012 -terveystutkimus Osa 1: Tutkimuksen toteutus ja menetelmät. & Prättälä R. World Health Organization Global health risks: mortality and burden of disease attributable to selected major risks (2009). 10 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. (2010). LÄHTEET Borodulin K., Harald K., Jousilahti P., Laatikainen T., Männistö S. Palosuo, S. Effects of childhood socio-economic conditions on educational differences in leisure-time physical activity. & Trolle E. (2014). Kansallinen FIN RISKI 2012 -terveystutkimus. Twenty-five year socioeconomic trends in leisure-time and commuting physical activity among employed Finns. (2014) Liikuntapaikkojen läheisyyden yhteys liikuntalajien harrastamiseen. C., Lakka T. Fyysinen aktiivisuus. Borodulin K., Makinen T., Fogelholm M., Lahti-Koski M. Laaksonen M., Luoto R., Helakorpi S. (2012). Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Borodulin K., Levälahti E., Saarikoski L., Lund L., Juolevi A., Grönholm M., Jula A., Laatikainen T., Männistö S., Peltonen M., Salomaa V., Sundvall J., Taimi M., Virtanen S. & Vasankari T. Helsinki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hu G., Jousilahti P., Borodulin K., Barengo N. Helsinki, Finland, National Institute for Health and Welfare. Atherosclerosis 194(2): 490-7. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports(in press). & Uutela A. Liikunta (online). & Palosuo H. Mäkinen T., Kestila L., Borodulin K., Martelin T., Rahkonen 0. E., Heliovaara M., Leino-Arjas P., Sainio P., Kestila L., Kunst A., Rahkonen 0., Tammelin T., Harkanen T. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. (2012). The effects of adolescence sports and exercise on adulthood leisure-time physical activity in educational groups. Yliopistopaino: 25-41. Lahelmaet al. Mäkinen T. Koskinen, A. R., Makinen T., Vaikein en H., Prattala R. (2013). E., Klumbiene J., Regidor E., Ekholm 0., Mackenbach J. Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Koskinen, E. E., Borodulin K., Tammelin T. & Prättälä R. & Borodulin K. Preventive Medicine 34 (2): 162-70. Educational differences in estimated and measured physical fitness. (2013). Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980-2005. & Prattala R. Time trends in physical activity from 1982 to 2012 in Finland. A. La helma E., Rahkonen 0., Koskinen S., Martelin T. BMC Public Health 13(1 ): 163. V., Gunnarsdottir 1., Helakorpi S., Kolle E., Matthiessen J., Rosenlund-Sorensen M., Simonen R., Sveinsson T., Tammelin T., Thorgeirsdottir H., Valsta L. (20071. & Lakka T. (2007). (20081. Valkeinen H., Mäki-Opas T., Prättälä R. Educational differences in self-rated physical fitness among Finns. (2013). E., Laati kai n en T. & Uutela A. & Prattala R. & Borodulin K. Laaksonen M., Talala K., Martelin T., Rahkonen 0., Roos E., Helakorpi S., Laatikainen T. E., Borodulin K., Rahkonen 0. Scand J Med Sci Sports 19(21: 188-97 Mäkinen T., Kestila L., Borodulin K., Martelin T., Rahkonen 0., Leino-Arjas P. Nordic Council of Ministers. & Prättälä R. Borodulin K., Zimmer C., Sippola R., Mäkinen T. (2012). Educational differences in leisure-time physical activity across 12 European countries: the contribution of workrelated factors
• -"!'"""-aikuisikää .._ .a .. ,~~, ~ ,, ~w ·'' ,.• !\ .. Teksti: M ARKKU VANTTAJA, PASI KOSKl,TUOMAS ZACHEUS, JUHANITÄHTINEN,AINO NEVALAINEN .. '. ~\ . • Millaisia muutoksia turkulaisten lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudessa on tapatitunut kymmenen vuoden seurantajakson aikan~Turun ylio-piston kasvatustieteiden laitol<sella meneillään oleva liikunnallisesti passii~ten lasten ja nuorten elämänkulkua ja liikuntasuhd~ koskeva tutkimus vahvistaa, että mitä enemmä~ikkuu'Iouluiässä, sitä todennäköisemmin sijoittuu myös aik.uisiällä 1 .. . . . ---1 ·.·., ,:.., . ·.·· liikunnallisesti aktiivisten ryhmään' J • :: Odottamattomampi tulos on se, että suurin osa uluiässä vähän liikkuneista oli selvästi lisännyt ·•·· .. ivat naytt ·--n tutkimusten. >·:t 1 ~mon1e . ·./ /J.1\l
lkäkausiluokittelun jälkeen vastaajat jaettiin liikunta-aktiivisuusryhmiin siten, että ei-liikunnalliset harrastivat omatoimista vapaa-ajan liikuntaa ja (tai) osallistuivat urheiluseuran harjoituksiin harvemmin kuin kerran viikossa, liikunnallisesti keskitasoiset tekivät näin 1-3 kertaa viikossa ja liikunnallisesti aktiiviset vähintään neljä kertaa viikossa. (Ks. Tytöt/naiset olivat jonkin verran yliedustettuina, sillä heitä oli yli puolet (57 %) vastaajista. Niissä vanhemmat usein seuraavat lastensa tekemisiä ja sen vuoksi he ovat myös hyvin tietoisia lastensa liikunnallisuudesta. Kohderyhmän liikunnallisuus oli kuitenkin kymmenen vuoden kuluessa selvästi vähentynyt, sillä tei.ni-ikäisinä nuorina samasta joukosta jo 14 prosenttia kuului ei-liikunnallisten Ei liikunnalliset Liikunnallisesti keskitasoa Liikunnallisesti aktiiviset 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 . Seuraavissa luvuissa kuvaillaan, millaisia muutoksia eri ikäja liikunta-aktiivisuusryhmiin kuuluvien vastaajien liikunnan harrastamisessa oli tapahtunut kymmenessä vuodessa. Sen sijaan kouluiässä vuonna 2003 olleet vastasivat kyselyyn molemmilla kyselykerroilla itse. Henkilöitä, jotka lähtötilanteessa vuonna 2003 olivat alle kouluikäisiä, nimitämme vuoden 2013 seurantavaiheessa teini-iliäisiksi nuoriksi. Vain yksi prosentti lapsista sijoittui ennen kouluun menoa eiliikunnallisten ryhmään. 2007.) Vuonna 2003 kyselyyn osallistuneista alle lwuluikäisistä lapsista peräti kaksi kolmasosaa oli tuolloin heidän vanhempiensa arvion mukaan liikunnallisesti aktiivisia ja kolmannes kuului liikunnallisesti keskitasoisten ryhmään. Tutkimuksen kohderyhmä jaettiin aluksi vuoden 2003 lähtötilanteessa kahteen eri ikäryhmään eli 1) alle lwuluikäisiin ja 2) kouluikäisiin, joiden liikunnallista aktiivisuutta mitattiin uudelleen vuonna 2013. 2013 KUVIO 1. Tarkastelu painottuu vanhemman ikäryhmän eli vuonna 2003 kouluiässä olleiden seurantaan, koska heidän liikunta-aktiivisuudestaan ja liikuntatottumuksistaan oli saatavilla enemmän tietoa. Vuonna 2003 alle kouluikäisiä eli 3-6-vuotiaita lapsia koskeviin kysymyksiin vastasivat heidän huoltajansa, mutta vuoden 2013 kyselyyn nämä teini-ikäisiksi varttuneet nuoret vastasivat itse. 2003 . Kysely on osa vuonna 2003 alkanutta Liikunnan polut elämään -pitkittäistutkimushanketta. T utkimuksen aineistona on 14-28-vuotiaille nuorille keväällä 2013 tehty kysely, jossa koottiin tietoa heidän tämänhetkisestä elämäntilanteestaan, vapaa-ajanviettotavoistaan, hyvinvoinnistaan ja liikunta-aktiivisuudestaan sekä yleensä liikunnan roolista nuorten elämässä. Vuonna 2013 lähetettiin uusintakysely yhteensä 1939 henkilölle eli noin 95 prosentille alkuvaiheessa mukana olleista. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat tuossa hankkeessa vuonna 2003 tehtyyn kyselyyn vastanneet turkulaiset lapset ja nuoret, joita oli yhteensä 2032 henkilöä. Vanhemmasta ikäryhmästä eli vuoden 2003 kouluikäisistä puolestaan käytämme seurantavaiheessa termiä nuoret aikuiset. Liikkumisryhmiin sijoittuminen alle kouluikäisenä vuonna 2003 ja teini-ikäisenä vuonna 2013 (n= 403) 12 LIIKUNTA 8. Lisäksi aineistossa painottuivat erityisesti 14-18-vuotiaat vastaajat (nuoret), sillä 405 oli tähän ikäryhmään kuuluvia (59 %), ja 284 vastaajaa ( 41 %) kuului 19-28-vuotiaiden nuorten aikuisten ikäryhmään. Liikunnallinen aktiivisuus hiipuu kouluiässä Leikki-ikäiset lapset liikkuvat lähes taukoamatta ja joidenkin tutkimusten mukaan jopa kaksi kolmasosaa ulkona viettämästään ajasta. TIEDE 51 • 4/2014. Uusintakyselyyn vastasi 689 henkilöä (35 %). Tähtinen ym. Alle kouluikäisenä tärkeimpiä leikkija liikuntaympäristöjä ovat kotipihat ja niiden lähialueet
----1,89 --Vuosi 2003 Vuosi 2013 -+-Omatoiminen liikkuminen (n= 283) Urheiluseurassa liikkuminen (n= 280) KUVIO 3. ryhmään. 'l i;:,; 11-.... .... Loput jakautuivat melko tasaisesti liikunnallisesti keskitasoisten tai aktiivisten joukkoon siten, että molempiin ryhmiin sijoittui hieman ru nsas 40 prosenttia nuorista. kuvio 2.) Vuonna 2003 lähes puolet kouluikäisistä sijoittui liikunnallisesti aktiivisten joukkoon Ja runsas kolmannes liikunnallisesti keskitasoisten ryhmään. .... 2013 KUVIO 2. Kuten kuviosta 1 nähdään, suurin pudotus oli tapahtunut liikunnallisesti aktiivisten joukossa. Myös vanhemman ikäryhmän eli lwuluihäisten liikunta-aktiivisuudessa oli tapahtunut aikuisikään tultaessa osin samansuuntaisia muutoksia kuin alle kouluikäisillä teini-ikäiseksi varttumisen vaiheessa. Ei-liikunnallisten kouluikäisten osuus Ei liikunnalliset Liikunnallisesti keskitasoa LHkunnalfisesti aktiiviset 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 . Vanhemman ikäryhmän keskimääräinen urheiluseurojen harjoituksiin osallistuminen sekä ei-ohjattu, omatoiminen liikunta kouluikäisenä vuonna 2003 ja nuorena aikuisena vuonna 2013 (asteikko: 1 = ei koskaan, 2 = harvemmin kuin kerran viikossa, 3 = kerran viikossa, 4 = 2-3 kertaa viikossa. (Ks. Liikkumisryhmiin sijoittuminen kouluikäisenä vuonna 2003 ja nuorena aikuisena vuonna 2013 (%)(n= 284) 6,0 5,5 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 3,84 3,94 . 5 = 4-6 kertaa viikossa, 6 = joka päivä) LIIKUNTA& TIEDE SI• 4/2014 13. 2003
Kouluiässä vähän liikkuneista enemmistö oli aktivoitunut aikuisikään tultuaan Viime vuosina on kannettu erityistä huolta polarisoitumiskehityksestä, jolla on viitattu hyvinvointierojen kärjistymiseen nuorten välillä sekä erilaisten hyvätai huono-osaisuutta ilmaisevien tekijöiden kasautumiseen tietyille nuorille (Eräranta & Autio 2008, 10). Tarkemmin jaoteltuna vajaa kolmannes vastaajista harrasti urheiluseuraliikuntaa 1-3 kertaa viikossa ja lähes viidennes vähintään neljä kertaa viikossa. 2013 0% 20% 40% 60% 80% 100% KUVIO 4. (Kuvio 5.) Vuoden 2003 koululaisten ryhmittely alakouluja yläkouluikäisiin puolestaan osoittaa sen, että urheiluseuraharrastus oli hiipunut molemmissa ikäryhmissä, mutta ainoastaan yläkouluikäiset olivat lisänneet jonkin verran omatoimista liikkumista aikuisikään tultuaan. Suhteellisesti eniten osallistumiskatoa oli tapahtunut aktiivisimpien urheiluseurassa liikkujien keskuudessa. Kohderyhmän liikunta-aktiivisuus oli siis yleisellä tasolla heikentynyt jonkin verran teini-iästä aikuisikään tultaessa, mutta muutos ei ollut yhtä jyrkkä kuin edellä alle kouluikäisestä nuoreksi varttuneiden kohdalla. Tutkimukseen osallistuneiden omatoiminen liikkuminen oli aikuisiässä vuonna 2013 jokseenkin samalla tasolla kuin se oli ollut jo kouluikäisenä vuonna 2003. Vanhemman ikäryhmän urheiluseurojen harjoituksiin osallistuminen kouluikäisenä vuonna 2003 ja nuorena aikuisena vuonna 2013 (%)(n= 280) 14 LIIKUNTA& TIEDE:51,4/2014. 2003 . Seuratoiminnan ulkopuolella tapahtuvassa omatoimisessa liikkumisessa ei sen sijaan vastaavanlaista laskua ollut havaittavissa. (Ks. Vähintään neljä kertaa viikossa omatoimisesti liikuntaa harrastavien osuus oli sen sijaan pysynyt jokseenkin ennallaan. Aikuisikäisinä urheiluseurassa liikuntaa harrasti enää noin neljännes vastaajista (26 %) eli osuus oli puolittunut kymmenessä vuodessa. Kun vuonna 2003 lähes viidennes kouluikäisistä osallistui vähintään neljä kertaa viikossa urheiluseurojen harjoitukseen, oli urheiluseuran harjoituksiin osallistuvien osuus aikuisikään tultaessa laskenut kahdeksaan prosenttiin. Kouluikäisten ryhmän lähempi tarkastelu osoittaa teini-iän jälkeen tapahtuneen keskimääräisen liikunta-aktiivisuuden laskun liittyvän siihen, että aikuisiässä yhä harvempi harrasti aktiivisesti liikuntaa urheiluseurassa. Tyypillisesti polarisaatiotutkimuksissa ja keskustelussa on puhuttu esimerkiksi koulutushaluttomuudesta, työttömyydestä, psyykkisistä ongelmista, päihteiden käytöstä ja nuorisorikollisuudesta, mutta riskitekijänä mainitaan usein myös fyysinen Alle kerran viikossa 1-3 kertaa viikossa Vähintään 4 kertaa viikossa . Pikemminkin vertailu osoittaa omatoimisessa liikunnan harrastamisessa tapahtuneen lievää nousua, sillä alle kerran viikossa liikkuvien osuus oli jonkin verran laskenut ja 1-3 kertaa viikossa liikkuvien osuus hieman noussut. oli tuolloin 14 prosenttia. Ei-ohjatun, omatoimisen liikunnan osalta vastaavanlaista aktiivisuustason laskua ei sen sijaan ollut tapahtunut. kuvio 3.) Kuten kuviosta 4 ilmenee, vuonna 2003 noin puolet kouluikäisistä harrasti vähintään kerran viikossa jonkinlaista urheiluseuraliikuntaa. Kymmenen vuotta myöhemmin nuorina aikuisina sama joukko jakautui siten, että vähän liikkuvien osuus oli pysynyt jokseenkin ennallaan, mutta liikunnallisesti aktiivisten osuus oli jonkin verran pienentynyt
Liikunnallisesti keskitasoisten osuus 2013 . Koska aineistossamme oli alle kouluikäisissä vain neljä "ei-liikunnallisten" -ryhmään sijoittuvaa henkilöä, ei heidän osaltaan ole mielekästä tehdä seurantaa. Käytännössä alle kouluikäiset jakautuivat siis Alle Kerran viikossa 1-3 kertaa viikossa Vähintään 4 kertaa viikossa 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% . Vanhemman ikäryhmän ei-ohjattu, omatoiminen liikunta kouluikäisenä vuonna 2003 ja nuorena aikuisena vuonna 2013 (%) (n = 280) Liikunnallisesti aktiiviset {2003) Liikunnallisesti keskitasoiset (2003) 0% 20% 40% 47 37 60% 80% . passiivisuus ja vähäinen liikunnan harrastaminen. 2013 KUVIO 5. Eri liikunta-aktiivisuusryhmiin vuonna 2003 kuuluneiden alle kouluikäisten sijoittuminen vastaaviin liikunta-aktiivisuusryhmiin teini-ikäisinä nuorina vuonna 2013 (%) UIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 15. 2003 . Vähän liikkuvat voivat jossakin vaiheessa elämäänsä innostua liikkumisesta ja toisaalta lapsena paljon liikkuneiden into saattaa ajan myötä syystä tai toisesta laantua. (Ks. Autio ym. 2008.) liikunnallisesti passiivisten ja aktiivisten joukkoa tutkittaessa on kuitenkin syytä muistaa, että ryhmien kokoonpanot eivät välttämättä säily samanlaisina vuosien saatossa. Ei-liikunnallisten osuus 2013 . Liikunnallisesti aktiivisten osuus 2013 100% KUVIO 6
Ehkä odottamattomampi tulos on kuitenkin se, että suurin osa kouluiässä vähän liikkuneista oli selvästi lisännyt liikunnan harrastamista aikuisikään tultaessa. 1 Kaikissa ryhmissä vastausten keskiarvo nousi yli neljään eli nuoret arvioivat harrastaneensa alle kouluikäisinä noin 2-3 kertaa viikossa liikuntaa. Kuviosta kahdeksan nähdään kyselyhetkellä eli vuoden 2013 keväällä ei-liikunnallisten, liikunnallisesti keskitasoisten ja liikunnallisesti aktiivisten teini-ilzäisten nuorten liikuntahistoria ja vastausten keskiarvot. Keskiarvoihin perustuvan vertailun mukaan kaikki teini.-ikäiset nuoret arvioivat olleensa suhteellisen aktiivisia liikkujia alle kouluikäisinä. Liikunnallisesti keskitasoisten osuus 2013 . Molemmissa ryhmissä noin joka kymmenes oli vähentänyt liikkumistaan niin paljon, että kuului aikuisiällä ei-liikunnallisten ryhmään. Ei-liikunnallisten osuus 2013 . Kuviosta 7 näemme, että heistä tasan neljännes (25 %) sijoittui kymmenen vuoden kuluttua, nuorena aikuisena, edelleenkin ei-liikunnallisten ryhmään. Eri liikunta-aktiivisuuryhmiin vuonna 2003 kuuluneiden kouluikäisten sijoittuminen vastaaviin liikunta-aktiivisuusryhmiin nuorina aikuisina vuonna 2013 (%) 1 Tulos on johdonmukainen verrattuna vuoden 2003 kyselyssä saatuihin tuloksiin, jossa vanhemmat olivat arvioineet alle kouluikäisen lapsensa liikunta-aktiivisuutta. kuvio 7.) Eri liikunta-aktiivisuusryhmiin kuuluvien nuorten aikuisten liikunnallinen menneisyys Vuoden 2013 kyselyssä sovelsimme myös retrospektiivista tutkimusotetta ja pyysimme nuoria arvioimaan, kuinka usein he olivat harrastaneet suhteellisen rasittavaa liikuntaa eri ikäkausina. Liikunnallisesti aktiivisten osuus 2013 KUVIO 7. Alle kouluikäisenä liikunnallisesti keskitasoisiin kuuluneista noin puolet ( 48 %) oli teini-iässäkin keskitason liikkujia, mutta yli kolmannes oli lisännyt liikuntaansa ja siirtynyt liikunnallisesti aktiivisten joukkoon. Vielä alakouluikäisenäkin eli 7-12-vuotiaana erot ryhmien välillä ovat melko vähäiset, mutta yläkouluiåssä 13-15-vuoLiikunnallisesti aktiiviset (2003) Liikunnallisesti keskitasoiset (2003) Ei-liikunnalliset (2003) 48 39 30 0% 20% 40% 60% 80% 100% . Tämä trendi on havaittu jo aiemmissakin tutkimuksissa. Selvennyksenä kerroimme vielä, euä tarkoitus oli ottaa huomioon kaikenlainen liikunta eli varsinaisen harrastamisen ja kuntoilun lisäksi myös arkiliikunta, koulumatkat, pihaleikit jne. (Ks. 16 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. kahteen ryhm ään eli liikunnallisesti keskitasoisiin ja liikunnallisesti aktiivisiin. (Ks. Seuranta osoittaa myös sen, että lapsuudesta teini-ikään tultaessa pudotusta oli tapahtunut erityisesti liikunnallisesti aktiivisten keskuudessa, sillä heistä enää noin puolet ( 4 7 %) oli teini-iässä liikunnallisesti aktiivisten joukossa. Kouluikäisinä liikunnallisesti aktiivisista tai keskitasoisista yhdeksän kymmenestä kuului vielä kymmenen vuoden kuluttua joko aktiivisiin tai keskitasoisiin. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että mitä enemmän liikkuu kouluiässä, sitä todennäköisemmin sijoittuu myös aikuisiällä liikunnallisesti aktiivisten ryhmään. Hieman alle puolet (45 %) kouluikäisenä vähän liikkuneista kuului nuorena aikuisena liikunnallisesti keskitasoisten ryhmään, ja lähes kolmanneksesta (30 %) oli tullut aktiivinen liikunnan harrastaja. kuvio 6.) Km nm assakin liikunta-aktiivisuusryhm ässä noin joka seitsem äs (1 4-15 %) oli liikunnallisesti passivoitunut siinä määrin, että sijoittui teini-ikäisenä nuorena ei-liikunnallisten ryhmään. Kuten jo aiemmin todettiin, vuonna 2003 kouluikäisistä 14 prosenttia (n= 40) kuului ei-liikunnallisten ryhmään
Lämsä & Mäenpää 2002; Salmela 2006) Yhteenveto Kyselyhetkellä vuonna 2013 teini-iässä olleista nuorista lähes kaikki olivat olleet vielä alle kouluikåisinä liikunnallisesti suhteellisen aktiivisia. Sen sijaan keskitasoisten liikkujien ja erityisesti ei-liikunnallisten ryhmissä liikunnallinen aktiivisuus on alkanut laskea heti yläkouluun siirtymisen jälkeen. Alle 7-12-vuotiaana 13-15-vuotiaana Yli 15-vuotiaana kouluikäisenä lkäkausi -+-Liikunnallisesti aktiiviset (n= 109-176) --Liikunnallisesti keskitasoa (n = 106-176) -..-Ei liikunnalliset {n= 3956) KUVIO 8. Tämä selittynee osittain sillä, että liikunnan sijasta mielenkiinto alkaa kohdistua esimerkiksi opiskeluun, seurustelusuhteisiin tai muihin harrastuksiin. ~ r -,.............. Vuonna 2013 liikunnallisesti aktiivisten, keskitasoisten ja ei-liikunnallisten teini-ikäisten nuorten liikkumisen määrä eri ikäkausina heidän oman arvionsa mukaan (Luokitus: 1 = ei lainkaan, 2 = harvemmin kuin kerran viikossa, 3 = kerran viikossa, 4 = 2-3 kertaa viikossa, 5 = 4-6 kertaa viikossa, 6 = päivittäin) LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4/2014 17. Liikunnallisesti aktiivisimmat ovat arvionsa mukaan tuolloin lisänneet liikkumistaan, kun taas liikunnallisesti keskitasoisten liikunta-aktiivisuus on laskenut edelleen jonkin verran. Tulos on osin vastaavanlainen nuorten aikuisten osalta, sillä myös heidän joukossaan aktiivisimmat liikkujat arvioivat oman liikkumisensa määrän jokaisessa ikävaiheessa muita suuremmaksi. --. Kuten edellä jo kerrottiin (ks. Liikunnallisesti aktiivisten nuorten oman arvion mukaan heidän liikkumisensa määrä on ollut koko ajan kasvusuunnassa aina alle kouluikäisestä yli 15-vuotiaaksi saakka. Nuorten aikuisten tapauksessa kaikissa kolmessa ryhmässä vastaajat ovat kuitenkin arvioineet liikunnallisen aktiivisuutensa laskeneen jonkin verran teini-ikäisenä, mutta ei-liikunnallisten osalta aktiivisuuden lasku on ollut muita jyrkempää. Aikuisiässä yhä harvempi harrasti aktiivisesti liikuntaa urheiluseurassa. Monien kohdalla liikunnallinen aktiivi6,0 5,5 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 .... esim. Vain yksi sadasta sijoittui ennen kouluikää ei-liikunnallisten ryhmään. Noin 22-24-ikävuoden kohdalla ryhmät alkavat entistä selvemmin erota toisistaan. kuvio 4), yksi syy liikunnan kokonaismäärän vähenemiseen on se, että monet lopettavat teiniiässä liikunnan harrastamisen urheiluseurassa. Ei-liikunnallisten osalta liikunnan harrastaminen on ollut vähäisintä juuri 22-24-vuotiaana ja pysynyt sen jälkeen jokseenkin samalla tasolla. kuvio 9.) Liikunnan määrän väheneminen iän myötä voi johtua monestakin syystä. Myöhemmällä aikuisiällä myös perheen perustaminen ja työelämä alkavat viedä aikaa liikunnalta. tiaana ryhmien välillä alkaa näkyä jo huomattavia eroja. (Ks. (Ks. Opiskelun aloittamisen ja lapsuuden kodista pois muuttamisen jälkeen nuoret joutuvat ottamaan vastuun kotitöistä ja muista itsenäiseen elämään kuuluvista velvoitteista, jolloin aikaa liikunnan harrastamiseen jää aiempaa vähemmän
6,0 5,5 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 ~7, ~7, ~7, ~7, ~7, ~'I> ~7,'ti ,~'ti i::1-~ ,'l,'ti ~'l>'ti ~1,'I> o'<> 0-:,: .:>o ,.,jS ,)0 .:t"' ,;;O ,)0 -~ •t/ ..; tl ~~ ~ ~:-,, 'o:,. liikunnallinen passiivisuus kouluiässä ei siis ollut myöhemmän liikunta-aktiivisuuden kannalta niin kohtalokasta kuin voisi aiempien tutkimusten perusteella olettaa. Vastaavasti vain noin puolet nuorista aikuisista oli sijoittunut molemmilla mittauskerroilla aktiivisten liikkujien ryhmään. (Luokitus: 1 = ei lainkaan, 2 = harvemmin kuin kerran viikossa, 3 = kerran viikossa, 4 = 2-3 kertaa viikossa, 5 = 4-6 kertaa viikossa, 6 = päivittäin) suus oli kuitenkin vähentynyt selvästi kouluiässä ja vähän liikkuvien osuus oli tuolloin noussut 14 prosenttiin. Suomessa tehtyjen pitkittäistutkimusten mukaan organisoituun liikuntaan osallistuminen lapsuudessa ja nuoruudessa ennustaa aikuisiän liikunta-aktiivisuutta. lapsena ja nuorena aktiivisesti liikkuneet sijoittuivat muita todennäköisemmin liikunnallisesti aktiivisten ryhmään myös kymmenen vuoden kuluttua. Seuratoiminnan ulkopuolella tapahtuvan omatoimisen liikkumisen osalta oli sen sijaan havaittavissa keskimäärin jopa pientä aktiivisuuden lisääntymistä kouluiästä aikuisuuteen tultaessa. Tämä johtuu siitä, että liikunnallisesti aktiivisimpien joukko oli supistunut huomattavasti, kun monet olivat lopettaneet urheiluseuraliikunnan aikuistumisen kynnyksellä. Nuorista aikuisista ainoastaan nelisen prosenttia kuului molemmilla mittauskerroilla ei-liikunnallisten ryhmään. Of'\, :V-V ~~ ~e '\, -,; "',; '\, \>' -+-Liikunnallise sti aktiiviset (n = 64-119) Liikunnallisesti keskitasoa (n= 68-127) Ei liikunnalliset (n= 18-37) ikäkausi KUVIO 9. Saman tyyppisiä tuloksia on saatu myös retrospektiivisissä tutkimuksissa, joissa aikuisia on pyydetty arvioimaan omaa nuoruudenaikaista liikunta-aktiivisuutta. Vuonna 2013 liikunnallisesti aktiivisten, keskitasoisten ja ei-liikunnallisten nuorten aikuisten liikkumisen määrä eri ikäkausina heidän oman arvionsa mukaan. Myös vanhemmassa ikäryhmässä vähän liikkuvien osuus oli noin 14 prosenttia sekä kouluiässä että vuosikymmen myöhemmin nuorena aikuisena. Toisaalta tuloksista voidaan tehdä myös se johtopäätös, että kouluiässä ei-liikunnallisista suurin osa (75 %) oli aikuisikään vartuttuaan aktivoitunut liikunnallisesti ja vastaavasti liikunnallisesti aktiivisista noin puolella liikunta-aktiivisuus oli samaan aikaan heikentynyt. 2010, 17.) Tässä tutkimuksessa saatujen tulosten voi todeta noudattavan päälinjoiltaan aiempien tutkimusten tuloksia, joskin liikunta-aktiivisuutta mitattaessa otimme huomioon organisoituun liikuntaan osallistumisen lisäksi myös omatoimisen liikunnan harrastamisen. Heidän tutkimuksessaan eniten pysyvyyttä oli liikunnallisesti aktiivisten ryhmässä, sillä noin 13 prosenttia vastanneista kuului tähän ryhmään joka tarkastelujaksolla. Edellä esitetyt liikunta-aktiivisuuden yleisen tason kuvaukset joka tapauksessa osoittavat, ettei nuorten liikunnan harrastaminen välttämättä säily jatkuvasti samanlaisena, vaan aktiivisuustaso voi vaihdella eri ikävaiheissa. Vertailutietona mainittakoon, että Kosken ja Zacheuksen (2012) tutkimuksen vastaajista vain noin viidennes oli sijoittunut koko siihenastisen elämänsä aikana samaan kolmesta liikunta-aktiivisuusryhmästä, kun elämä oli jaksotettu 15 ikävuoden jälkeen viiden vuoden tarkastelujaksoihin. Keskiryh18 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. Vähän liikkuvien osuudessa ei siis ollut tapahtunut muutosta kouluiästä aikuisuuteen tultaessa, mutta silti ikäryhmän keskimääräinen liikuntamäärä oli vähentynyt kymmenessä vuodessa. (Nupponen ym. Ei-liikunnallisten osalta tulokseen on kuitenkin suhtauduttava varauksella, koska heidän lukumääränsä oli jo lähtötilanteessa vuonna 2003 varsin pieni (n= 40)
Zacheuksen (2008) tu tkim uksessa m ukana olleiden 1920-1950-luvuilla syntyneiden liikuntaaktiivisuuskäyrä koko eläm änkaarella noudatt i U -kirjaim en m uoto a siten, ett ä liikunta-aktiivisuus oli vähent yn yt nuoru uden jälkeen aikuisiässä, m utt a el äkeikää kohti siirrytt äessä se alkoi taas uudelleen nousta. Li ikunt a-aktiivisuuden pysyv yy destä ja m uuto ksesta saatuun kuvaan näytt ääkin vaikutt avan se, m illaisin m enetelm in ja m issä ikävaiheessa asiaa arvioidaan. N uoria ikäluokkia tarkasteltaessa yleisenä trendinä on liikunta-aktiivisuuden hiipum inen iän m yötä. Edellä kerro tun peru steella ihm isten "liikuntaurat'' eivät näytt äisi olevan niin suora viivaisia kuin m onien aiem pien tutkim usten peru steella voisi olett aa. Li ikunnallisesti aktiivisten liikunnan m äärä oli sen sijaan koko ajan noussut tai ainakin pysynyt ent isellään. Jos taas tarkastel uun otetaankin varttuneem pi väestönosa, saatt aa kuva m uutt ua toisenlaiseksi. m ässä oli koko ajan pysynyt noin viisi pro sentt ia ja liikunnallisesti vähiten aktiivisessa ryhm ässä vain alle 2 pro sentt ia vastanneista. Retro spektiivinen tarkastelum m e, jossa eri liikunta-aktiivisuusryhm iin kuuluvia pyydett iin jälkikäteen arvioim aan om aa lapsuudenja nuoru udenaikaista liikunta-aktiivisuuttaan, antaa asiasta kuitenkin hiem an toisenlaisen kuvan. MARKKU VANTTAJA, KT Erikoistutkija Kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto Sähköposti: markku.vanttaja@utu.fi PASI KOSKI, FT, Litl Professori Opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi TUOMAS ZACHEUS, KT Erikoistutkija Kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto Sähköposti: tuomas.zacheus@gmail.com JUHANI TÄHTINEN, KL Erikoistutkija, Kasvatustieteiden laitos, CELE Turun yliopisto Sähköposti: juhani.tahtinen@utu.fi AINO NEVALAINEN, KM Jatko-opiskelija Kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto Sähköposti: aino.nevalainen@utu.fi Nuorten liikunnan harrastaminen ei välttämättä säily jatkuvasti samanlaisena, vaan aktiivisuustaso voi vaihdella eri ikävaiheissa. Li ikunnallisesti keskitasolla olevien "liikuntaur a" oli koko ajan ollut selvästi tasaisem pi kuin m uissa ry hm issä. Ei-liikunnallisten liikkum inen näytti pääsääntöisesti vähentyneen aina lapsuudesta ja nuoru udesta aikuisuut een saakka. LIIKUNTA& TIEDE 51 • 4/2014 19. Li ikunnallisesti ääripäitä edustavien ryhm ien "liikuntaurat" olivat lähestulkoon toistensa peilikuvia. N ähtäväksi jää, tuleeko nuorem pien sukupolvien liikunt a noudatt am aan sam aa kaavaa
Pitkittäistutkimukset, joissa on sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten aineistojen avulla seurattu elämänkulkua ja liikuntasuhteen muotoutumista lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisikään, ovat toistaiseksi olleet kansainvälisestikin harvinaisia. 2011, Yli-Piipari 2011.) Hirvensalon, Lintusen ja Rantasen (2000) mukaan lapsuutta voidaan pitää parhaana aikana liikuntaan sosiaalistumisessa juuri sen vuoksi, että monien tutkimusten perusteella lapsena omaksutut asenteet ja liikuntataidot säilyvät aikuisuuteen saakka. Jos taas halutaan löytää liikkumattomuutta ennakoivia tai liikkumiseen kannustavia tekijöitä, on syytä soveltaa tutkimusmenetelmiä, joiden avulla voidaan seurata yksilön elämänkulkua pidemmällä aikavälillä. Pyykkösen (2011, 19) mukaan "liikunnan asiantuntija ei välttämättä ole koskaan perehtynyt liikkumattomuuden mysteeriin." Näihin päiviin saakka on ollut saatavilla varsin niukasti tietoa siitä, keitä vähän liikkuvat ihmiset ovat ja mitä he arjessaan tekevät (Rovio 2011, 25). Vähän liikkuvien ihmisten elämäntapaa ja liikuntasuhdetta koskevan tiedon niukkuus johtuu osin myös liikuruatutkimuksissa käytettyjen menetelmien ja aineistojen yksipuolisuudesta. Tammelin ja Telama 2008, Telama 2009, Belträn-Carrillo ym. (Esim. Niiden avulla esimerkiksi liikunnan määrää ja laatua voidaan tutkia suhteellisen luotettavasti. Liikuntasuhteen muotoutumisen ja liikunta-aktiivisuuden muutoksen tutkimisessa on sen vuoksi tukeuduttava pitkittäisaineistoihin, jolloin voidaan tarkastella samojen ihmisten tilannetta eri ajanjaksoina. Niiden tiedetään olevan yhteydessä esimerkiksi sydänja verisuonitautien, tukija liikuntaelimistön sairauksien sekä diabeteksen yleistymiseen. Koski & Zacheus 2012, 371-372). Toisaalta lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet liikunnan harrastamisen edistävän ihmisen fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Jo lapsuudessaan liikunnallisesti aktiiviset ja nuoruudessaan kilpaurheilua harrastaneet ovat usein liikunnallisesti aktiivisia myös aikuisina ja vanhuusiässä (ks. V ähäisen liikunnan harrastamisen ja fyysisen passiivisuuden on todettu olevan länsimaisissa yhteiskunnissa merkittävimpiä ihmisten hyvinvointia vaarantavia riskitekijöitä (WHO 2010; Blair 2009). Teksti: MARKKU VANTTAJA, PASI KOSKI, TUOMAS ZACHEUS, JUHANI TÄHTINEN, AINO NEVALAINEN Liikuntasuhteen muotoutumisen ja muutosten tutkimus monin eri menetelmin ja aineistoin kohti kokonaiskuvaa Erilaisia aineistoja ja menetelmiä hyödyntäen voidaan löytää täsmällisempiä vastauksia siihen, miksi liikunnan harrastaminen on osalla nuorista hiipunut tai mitkä seikat ovat kannustaneet aiemmin vähän liikkuneita liikkujiksi. Liikuntatutkimus on usein painottunut kvantitatiivisiin menetelmiin ja poikkileikkausaineistoihin (Berg & Piirtola 2014). 2012, Dumith ym. 2012.) Yksilöiden hyvinvoinnin edistämisen lisäksi vähän liikkuvan väestön fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä on katsottu olevan suuri kansantaloudellinen merkitys. Bergin ja Piirtolan (2014) mukaan lasten ja nuorten liikuntaa, urheilua ja fyysistä aktiivisuutta koskevaa suomalaista tutkimusta ja kehittämistyötä on tosin leimannut "hajanaisuus, irrallisuus, lyhyijänteisyys, pinnallinen seuranta ja osin myös vaatimaton hyödyntäminen." Toisaalta liikunnan kääntöpuoli on alkanut kiinnostaa tutkijoita vasta aivan viime vuosina. (Lee ym. Erityisen tärkeänä on pidetty sitä, että kansalaiset saataisiin omaksumaan liikunnallinen elämäntapa jo lapsuusiässä. Liikuntaan liittyvien kokemusten ja 20 LIIKUNTA& TIEDE 51 • 4/2014. 2011, Husu ym. Fyysisen aktiivisuuden hyötyjä pidetään kiistattomina ja sen vuoksi on katsottu tarpeelliseksi etsiä keinoja yksilön toimintakykyä kehittävän liikunnan huomattavaan lisäämiseen kaikissa väestöryhmissä. Koska liikunnallisen elämäntavan omaksumista on pidetty erityisesti väestön terveyden kannalta tärkeänä, on myös kouluikäisten lasten ja nuorten liikunnan harrastamiseen liittyvä tutkimus ollut melko vilkasta. Sairastuvuuden väheneminen tehostaa työelämää, pidentää työuria, alentaa julkisen terveydenhuollon kustannuksia ja kartuttaa hyvinvointipalvelujen ylläpitoon tarvittavien verotulojen määrää
Tracking of Physical Activity from Childhood to Adulthood: A Review. & Zacheus, T. kin tarpeen soveltaa myös laadullisen tutkimuksen menetelmiä, joiden avulla voidaan päästä lähemmäksi yksilöiden kokemusmaailmaa ja elämänhistoriaa. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ry. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa tutkimuskatsaus 2000-2012. 2003. International Journal of Epidemiology 40. 2008. 2008. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö. (Ks. & Thomis, M. Eräranta & S. & Vanreusel, B. Husu, P. Autio & K. 2008. Koulutuksen yhteiskunnallinen ymmärrys Social Perspectives on Education. 2012. Myllyniemi. 2007. Sosiaalinen tuki, itsearvostus ja pätevyyden kokemukset heijastuvat nuoruusiän liikunnassa. Tammelin, T. International Review for the Sociology of Sport. 2011. Physical Activity Relationship during the Lifespan. Physical inactivity: The biggest public health problem of the 21 st century. Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Rovio & T. UlKUNTA&TlfflE51 •4/2014 21. Oualitative Health Research 13 (3). Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. 2009. 685-698. & Rantanen, T. & Katznarzyk, P.T. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Liikunta & Tiede. Liikkuvasta lapsesta liikunnalliseksi aikuiseksi ja vanhukseksi. & Shiroma, E.J. Nuorten elinolot -vuosikirja 2008. 9838, 219-229. Seppänen, & T. & Piirtola, M. 2006.) Kvantitatiiviset tarkastelut avaavat yhdenlaisen näkökulman nuorten liikunta-aktiivisuuteen ja sen muutoksiin. When Physical Activity Participation Promotes lnactivity: Negative Experiences of Spanish Adolescents in Physical Education and Sport. Thompson 2003; Dumith ym. Salmela, J. & Koski, P. & Devis-Devis, J. Lämsä, J. Impulssi. The Lancet (380). 2002. Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. Obesity Facts 3, 187-195. & Kaljonen, A. Dumith, S.C. nro 26, 4, 20-28. Beltrån-Carrillo, V.J. Kasvatusalan tutkimuksia 59, 367-386. Effect of physical inactivity on maior non-communicable diseases worldwide: an analysis of burden of disease and life expectancy. & Humbert, M. British Journal of Sports Medici ne 43 (1). 358-377. Tähtinen, J. Kaunisto (Toim.). Yli-Piipari, S. 2010. Mistä jatkoaikaa harrastukselle. 2000. .. & Domingues, M. Hirvensalo, M. 3/2006. Rovio & T. Teoksessa M. 41 (3). The Development of Students' Physical Education Motivation and Physical Activity. Tutkijat hukassa. & Beunen, G.P. Tuleeko liikkuvasta ja terveestä koululaisesta liikkuva ja terve aikuinen. 2006. Teoksessa Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. Suomen Kasvatustieteellinen Seura. Impulssi nro 26, 13-19. & Mirw ald, R. 413-430. Toistaiseksi sentyyppiset pitkittäistutkimukset, joissa on sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten aineistojen avulla seurattu ihmisten elämänkulkua ja liikuntasuhteen muotoutumista lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisikään tultaessa, ovat kansainvälisessä katsannossakin olleet harvinaisia. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008. R. merkitysten tutkiminen puolestaan edellyttää myös laadullisten aineistojen ja menetelmien soveltamista. Scheerder, J. Teoksessa J. A Longitudinal Study of the lmpact of Childhood and Adolescent Physical Activity Experiences on Adult Physical Activity Perceptions and Behaviors. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. 2009. 2011; Scheerder ym. Berg, P. Kivirauma & A. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011 :15 Koski, P. & Myllyniemi S. & Lobelo, F. & Renson, R. 2011. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Kun näihin kysymyksiin saadaan vastauksia, voidaan ehkä löytää nykyistä toimivampia keinoja kannustaa myös vähän liikkuvia nuoria huolehtimaan terveytensä kannalta riittävästä fyysisestä aktiivisuudesta. & Suni, J. Telama, R. & Puska, P. & Peirå-Velert, C. Turku: Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A: 207. N. Liikunta & Tiede 4/2002. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. WHO 2010. 2011. 2012. & Autio, M. Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. Jauhiainen & P. A 3.5-Year Longitudinal Study Across Grades 6 to 9. 1-2. & Brown, D.H.K. Blair, S. Pyykkönen, T. World Health Organization. 2006. Helsinki: Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 84. Pyykkönen. Polarisoituva nuoruus. L. Drop out, burn out. & Telama, R. & Gigante, D.P. liikunnan kulttuuristen, sosiaalisten ja yksilöllisten merkitysten tavoittamiseksi on kuitenLÄHTEET Autio, M. Teoksessa E. (Toim.) 2008. Zacheus, T. Teoksessa E. & Eräranta, K. & Lefevre, J. & Blair, S.T. Thompson, A.M. Yritys hyvä tulos tuntematon. 2011. & Lintunen, T. 2011. Youth & Society. Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Helsinki: Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 84. Erilaisia aineistoja ja menetelmiä hyödyntäen voidaan löytää täsmällisempiä vastauksia esimerkiksi siihen, miksi osalla nuorista liikunnan harrastaminen on hiipunut ja toisaalta mitkä seikat ovat kannustaneet aiemmin vähän liikkuneita aloittamaan liikunnan harrastamisen myöhemmällä iällä. Global Recommendations on Physical Activity for Health. & Vanden Eynde, B. L. Sports Participation Among Females From Adolescence To Adulthood, A Longitudinal Study. Eräranta, K. & Kohl, H.W. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä. Liikunta ja tiede 3/2000, 37-39. Rovio, E. Lee, 1-M. Pyykkönen. Turku: Turun yliopiston julkaisuja, Annales Universitatis Turkuensis, C: 268. & Paronen, 0. & Mäenpää, P. 2014. (toim.) Polarisoituva nuoruus 7 Nuorten elinolot -vuosikirja 2008. & Vasan kari, T. Physical activity change during adolescence: a systematic review and pooled analysis. Kaupunkilaisperheiden pikkulapset liikkeessä
' ' Istuminen on uusi mörkö, jonka vaaroista on tiedetty vasta vähän aikaa", alkoi Helsingin Sanomien pääkirjoitus 5.10.2013. Aluksi puhe perustui enimmäkseen käytännön havaintoihin, 1960-luvulta lähtien puheille alkoi löytyä enemmän tieteellisiäkin perusteita. Liikkumattomuuden historiaa on vasta raaputettu Liikkumattomuuden historia! lista kehittymistä kuvataan usein tekniikan kehittymisen kautta. Julkaisussa "Sata vuotta toistoa. Hänen mukaansa liikkumattomuus ei ole ilmiönä uusi, mutta nyt se on ensimmäistä kertaa mahdollista suurille ihmisjoukoille. Tosin vasta aivan viime vuosina tutkijat ja tämän jälkeen liikuntapoliittiset toimijat, ovat alkaneet pitää liikkumattomuutta tupakointiin, lihavuuteen tai alkoholiin verrattavana itsenäisenä riskitekijänä. Historiantutkijaa kiinnostaakin liikkumattomuudessa se, miksi siitä kiinnostutaan vasta tai juuri nyt, sanoo Rantala. Tällainen jaottelu voi kuulostaa saivartelulta, onhan molemmissa puhetavoissa perimmäisenä tavoitteena lisätä liikuntaa ja liikkumista. Liikunnan asemointi ja argumentointi suomalaisessa liikuntapolitiikassa vuosina 1909-2013" Maria Rantala käyttää New Publie Management -teoriaa kuvaamaan rahan ja kustannustehokkuuden merkityksen kasvua yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Esimerkiksi sähkö, auto tai televisio ei tullut osaksi kaikkien suomalaisten arkea samanaikaisesti. Maanlaajuisesti merkittävät 22 LIIKUNTA& TIEDE51 •4/2014. Hänen mukaansa tekniikan yleistyminen ja kehittyminen eivät kuitenkaan anna kovin tarkkaa kuvaa liikkumattomuusilmiön ajallisesta kehityksestä. Onko liikkumattomuus uusi, nykyajan ilmiö. Kun liikunta on esitetty terveyttä edistävänä ja sairautta ennaltaehkäisevänä asiana, on puhuja vedonnut liikunnan mahdollisuuksiin. liikunnan puolesta esitetyn argumentaation osana liikkumattomuus ei ole mikään uusi ilmiö. Suomen sähköistäminen kesti useita vuosia, autojen tuonnin säännöstely loppui vasta 1960-luvun alussa ja televisiolähetykset alkoivat näkyä vuosien viiveellä eri osissa Suomea. Vetoaminen uhkaan näyttäisi kuitenkin olevan nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassa tehokkaampaa kuin pelkkä mahdollisuuksien esittely. Näin tekee Rantalakin julkaisussaan esittäessään yhteenvetoja suomalaisten kotitalouksien varustelutason kehittymisestä. Historiantutkija Maria Rantala LIKES-tutkimuskeskuksesta avaa nykypäivän liikuntakentän ilmiöille pitempiä ajallisia näkökulmia. Liikkumattomuus Terra incognita Teksti: ANNALEENA AIRA Terra incognita oli vanhoihin karttoihin merkattu tuntematon maa, jonne kartanpiirtäjä saattoi paikantaa kuvitteellisia maanmuodostumia tai olentoja. Puhe liikkumattomuudesta itsenäisenä riskitekijänä perustuu puolestaan uhkaan ja vaaraan. "Liikkumattomuus on noussut tupakointiin ja lihavuuteen rinnastettavaksi terveyshaitaksi", analysoivat ministeriöt kesällä 2014 julkaistussa Suomen toimintaympäristön kuvauksessa. Liikkumattomuuteen ja vähän liikkuviin liittyy vielä paljon tietämättömyyttä, olettamuksia ja uskomuksia, joista ei päästä muuten kuin lähtemällä rohkeasti kohti tuntematonta. Siinä mielessä voikin sanoa liikkumattomuuden olevan uusi mörkö. Rantalan tulkinnan mukaan liikkumattomuuden on viime vuosina havaittu tulevan suomalaiselle yhteiskunnalle niin kalliiksi, että siitä on ollut pakko kiinnostua. Yhteiskunnan yläluokkiin kuuluneille ja joidenkin ammattien edustajille liikkumaton elämäntapa on voinut olla totisinta totta jo satoja vuosia sitten. Liikkumattomuuden haitallisuuskin on ymmärretty jo vähintään antiikin ajoista lähtien. Vaikka liikkumattomuuden hintalappua ei vielä ole kovin tarkasti määriteltykään, summan oletetaan olevan niin suuri, että argumenttina sillä alkaa olla jo merkitystä poliittisessa päätöksenteossa. Eroja ihmisryhmien välille tulee asuinalueiden, varallisuuden, iän ja koulutuksen mukaan. Suomalaiset liikuntapoliittiset toimijat ovat puhuneet jo yli sadan vuoden ajan liikunnan terveyttä edistävistä ja sairautta ennaltaehkäisevistä vaikutuksista argumentoidessaan liikunnan puolesta rahoi ttaji lleen ja poliittisille päättäjille
Jonkun ihmisryhmän tai yksilön näkökulmasta liikkumattomuus näyttäytyy kuitenkin aivan toisenlaisena asiana.Merkittävä muutos yksittäisen kansalaisen päivittäisessä fyysisessä aktiivisuudessa saattoi tapahtua yhdessä vuorokaudessa. Ihmiset muistavat asioita yleensä varsin värittyneesti, toteaa Rantala. Liikkumattomuudesta puhuttaessa ilmiön syitä ja historiallista kehittymistä kuvataan yleensä ympäripyöreästi. Vähän liikkuvat ihmiset ja heidän elämäntapoihinsa vaikuttavat tekijät ja ratkaisut ovat meiltä suurimmaksi osaksi hämärän peitossa. Vuonna 2010 Esa Rovio kumppaneineen arvioi AVTK-kyselyjen pohjalta, että Suomessa on 530 000 vähän liikkuvaa 15-45-vuotiasta aikuista. Näistä liikkumattomuuskeskustelussa on puhuttu vielä varsin vähän. Vähän liikkuvien joukkoa olisi jäsennettävä sekä määrällisesti että laadullisesti yhä tarkemmin ja systemaattisemmin. Aikaa ja rahaa säästävien asioiden ja elämää helpottavien esineiden hankkimiseen liittyy teknisten ja taloudellisten reunaehtojen lisäksi aina sosiaalisia ja arvoihin liittyviä näkökulmia. Puhutaan kaupungistumisesta, teollistumisesta ja sähköistymisestä sekä autojen, televisioiden ja kodinkoneiden tulemisesta osaksi ihmisten arkea. Nyt tiedetään esimerkiksi, miten usein eri ryhmiin kuuluvat syövät aamupalan, harjaavat hampaansa tai juovat viiniä. Historiantutkijoille joihinkin kysymyksiin vastaaminen on lähes mahdotonta, koska aineistoa ei vain yksinkertaisesti ole olemassa tai sitä ei ole säilynyt. Voimme esimerkiksi tietää, että Tampereella vuonna 196 7 työläisten perheissä television omistaminen oli yleisempää kuin jääkaapin tai pesukoneen. Siksi hän kannustaakin nykyaikana liikkumattomuuden ja liikkumattomien kanssa työskenteleviä "porautumaan ihmisten ajatteluun" koska se on mahdollista. Seuraavaksi olisi saatava lisätietoa käyttäytymiseen vaikuttavista arvoista ja asenteista. Näennäisen tekemisen sijaan olisi ensin opittava tuntemaan vähän liikkuvien ihmisten ajattelua ja arkea. Ihmisiin on lähes mahdotonta vaikuttaa, ellei tiedetä, mitä he ajattelevat tai miten ja millä perusteella käyttävät aikansa ja rahansa, sanoo suomalaisen liikuntavalistuksen ja mainonnan historiaa tutkiva Rantala. LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 23. Liikkumattomuutta on tähän mennessä lähestytty pääosin määrällisten aineistojen ja mittaamisen kautta. Jonakin päivänä kylään vedettiin sähköt, taloon ostettiin traktori tai olohuoneeseen televisio, eikä mikään ollut kuin ennen. muutokset voidaan ajoittaa vuosikymmenen tarkkuudella. Liikkumattomuus on kuitenkin niin monimutkainen ilmiö, ettei tällainen materiaan sidottu selitys anna kovinkaan tarkkaa kuvaa ilmiöstä. Tutkimuksessa tämä joukko pystyttiin palastelemaan kahdeksaan eri ryhmään. Jos vähän liikkuviin ihmisiin ja heidän liikuntakäyttäytymiseensä halutaan vaikuttaa, se tuskin onnistuu sillä, että vain touhutaan ja tehdään erilaisia temppuja. Emme tunne liikkumattomuuden historiaa emmekä nykyisyyttä kovinkaan tarkasti. Asenteita, arvoja ja arkea kartoittamaan Rantalan näkemyksen mukaan puhe liikkumattomuudesta on varsin usein puhetta massoista. Liikkumattomuus ei ole ilmiönä uusi, mutta nyt se on ensimmäistä kertaa mahdollista suurille ihmisjoukoille. Mutta emme voi enää saada kovinkaan luotettavaa vastausta kysymykseen, millä perusteella perheet olivat hankkineet nämä hyödykkeet juuri tässä järjestyksessä. Rantalan mukaan ymmärrys liikkumattomuuden historiallisesta kehityksestä perustuu paljolti keskiarvoihin ja yleistäviin linjauksiin. On hyvä, että seurantaan liittyvät välineet ovat kunnossa, mutta mikäli halutaan saada aikaan muutoksia ihmisten käyttäytymisessä, siihen ei pelkällä mittaamisella päästä. Lisää tietoa kaivattaisiin siitä, minkälaisia merkityksiä ihmiset ovat antaneet ja antavat esimerkiksi kulkuvälineille, kodinkoneille, vapaa-ajalle tai vaikkapa omalle ruumiilleen
Ehkä ratkaisuksi riittääkin se, että kukin saa mahdollisuuden kulkea omaa urheilijan polkuaan ja löytää menestyksen eväät omalla tavallaan. Kesällä menestystarina on saanut jatkoa yleisurheilun EM-kisoissa sekä vammattomien että vammaisten puolella. Toinen johtopäätös saattaa olla sen vastainen ja jopa yhtä ilmeinen koskien erityisesti VALO:sta irrallaan olevia suuria laji liittoja. Onko sattumaa vai muutoksen tuottamaa tulosta, mutta koko vuoden 2014 urheilumenestys alkaa vaikuttaa kuluneen kesän jälkeen jopa historiallisen hyvältä. Vierailu eri osapuolien luona saattaisi tuoda esiin sellaisia faktoja, joiden avulla umpisolmut aukeaisivat ilman pakkotoimien tarvetta. Mikä meillä on mennyt niin perustavaa laatua olevalla tavalla pieleen, että esimerkiksi muutamat suuret laji liitot pysyttelevät erillään valtakunnallisesta keskusjärjestöstä vaikka järjestökentän eheytyksellä oli tarkoitus pyrkiä nimenomaan yhteiseen hyvään. Suomi on saavuttanut menestystä laajalla rintamalla. KARI L. Suomen urheilun umpisolmujen aukaisun pitäisi olla huomattavasti helpompaa. Johtopäätös voisi helpostikin olla se, että aikaansaadut muutokset organisaatioiden keskinäisissä suhteissa ovat jo nyt tuottaneet hyvää tulosta ja muutoksen loppuun saattaminen voisi parantaa sitä yhä edelleen. Hyvästä urheiluvuoclesta huolimatta levottomuus vallitsee järjestö kentällä. Presidentti Niinistö ryhtyi selvitysmieheksi ja teki vierailun kollegoidensa luo tosiasioiden selvittämiseksi. Organisaatiot ovat huolissaan tulevaisuutensa puolesta ja hakevat uudenlaisia ratkaisuja. Olisiko nyt aika puolueettoman selvitysmiehen astua esiin tilannetta rauhoittamaan. POLTTOPISTEESSÄ Teksti: KARI KESKINEN Arvioinnin monet kasvot U utisvirtaa pitkään hallinnut Ukrainan kriisi on kehittynyt kansalaislevottomuudesta lähes sotatilaksi. Kuntoliikuntaliiton kohtalo ei houkuttele. Jalkapalloilun tavoin erillään toimiminen on voinut tuottaa niin erinomaista tulosta että liittyminen yhteen isoon organisaatioon ei enää houkuttele eikä tuo lisäarvoa. Maailman kaaos ei yksin presidentti Niinistön toimilla ratkea. Kansalaiset ja media suorastaan hyrisevät tyytyväisyyttä. Tilannetta pahentaa osapuolien harjoittama propaganda. Iloisia ilmeitä on näiden lisäksi nähty golfissa, formuloissa, lentopallossa, koripallossa ja monessa muussa lajissa. Tiedetään, että Venäjän läsnäolo Krimin niemimaalla on vahvaa, mutta muita faktoja on vaikea saada. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Mikä on mennyt pieleen, jos useat suuret lajiliitot pysyttelevät erillään valtakunnallisesta keskusjärjestöstä. Joku asia on mennyt perustavaa laatua olevalla tavalla pieleen ja pienestä alkanut konflikti on saanut koko läntisen maailman hälytystilaan. Vaikka tilanne ei olekaan yhtä dramaattinen ja kaoottinen kuin Ukrainassa, on myös kotimaan tapahtumista vaikea saada luotettavaa tietoa. 24 LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4 t2Q14. Jo aiemmin talvella jääkiekko ja hiihtourheilu pääsivät mitalien makuun talviolympialaisissa ja jääkiekko uudestaan kevään MM mittelöissä. Sotauutisten varjossa on Suomen urheilukentän myllerrys jatkunut ja järjestökenttää on pöyhitty kovin ottein.Järjestöjä on yhdistelty,joitakin lakkautettu ja uusia perustettu
l: t , l I
Lisäksi tulee toteuttaa lihaskuntoa ja liikehallintaa harjoittavaa liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikossa. (Nupponen & Suni 2011.) Liikuntaneuvontaa käytetään edelleen terveydenhuollossa vähän, vaikka terveydenhuollon voimavarojen käyttäminen siihen olisi perusteltua. (Kivimäki & Tuunanen 2014; Nupponen & Suni 2011.) Neuvontaprosessi etenee usein lähtötilanteen arvioinnin ja mahdollisen alkutestauksen kautta seuraaviin vaiheisiin: tavoitteiden muotoilu ja suunnitelmien tekeminen, suunnitelmien toteuttaminen ja kokemusten purkaminen, toteutumisen tukeminen, seuranta ja arviointi. 2012; Katainen 2011, 15-17; Niemelä ym. Näytön pohjalta asiantuntijat ovat luoneet liikunnan minimisuosituksen 18-64-vuotiaille aikuisille: kestävyystyyppistä liikuntaa kohtuukuormitteisena (esim. reipas kävely) ainakin 2,5 tuntia viikossa tai raskaana liikuntana (esim. Tarkoituksena on, että liikuntaneuvonnan työkalut toimisivat motivaation tukemisessa ja käyttäytymisen muutoksessa sekä johtaisivat pysyviin muutoksiin. 2011; Kauravaara 2013, 229-230; ks. Useimmiten liikuntaneuvonnan ajatellaan olevan yksi terveysneuvonnan osa-alueista samalla tavalla kuin esimerkiksi ravitsemusneuvonta ja seksuaalineuvonta. Kun tavoitteena on käyttäytymisen muutos on syytä kiinnittää huomiota yksilöön ja siihen, mihin liikkuminen on sidoksissa. T erveyden ja liikunnan edistämistyössä henkilökohtainen ohjaus ja neuvonta on pitkään ollut keskeinen työmuoto. 2012.) Vaikka tietoa on saatavilla yhä enemmän, ei käyttäytymisen muuttaminen ja elintapamuutoksiin sitoutuminen ole helppoa. (Nupponen & Suni 2011; Vertio 2009.) Liikuntaneuvonnan toteuttamistavat vaihtelevat kunnittain ja alueittain. Miten vahvistaa niitä asioita, joita jo kenties tapahtuu ja joita olisi mahdollista tehdä lisää. Oppimispsykologian perustutkimus on osoittanut, miten ajallisesti erilaiset asiat voivat yhdistyä toisiinsa ja kuinka niiden väliset yhteydet saattavat johtaa 26 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. juoksu) vähintään 1 tunti ja 15 minuuttia viikossa. Siten useimmilla ihmisillä liikkuminen tai sen lisääminen ei ole kiinni tiedon puutteesta. 2009, 45; Kaasalainen ym. myös Hirvonen ym. Oppimisja käyttäytymispsykologian teorioiden avulla on mahdollista selittää myös, miten erilaiset käyttäytymistavat, kuten liikuntatottumukset muodostuvat ja miksi uusien tapojen ja tottumusten omaksuminen saattaa olla vaikeaa. Terveysneuvonta on terveydenhuoltolain (2010) mukaan sisällytettävä kaikkiin kunnan terveydenhuollon palveluihin. Parhaimmillaan kysymys on prosessista, jossa liikuntaneuvonta on osa kunnassa olevaa palveluketjua. Neuvonnan avulla pyritään parantamaan ihmisen mahdollisuuksia tehdä päätöksiä ja valintoja, jotka koskevat hänen omaa terveyttään ja hyvinvointiaan. Niiden tarkoituksena on havainnollistaa, motivoida ja tehostaa suullista neuvontaa. Vain harva on voinut välttyä kuulemasta esimerkiksi sitä, kuinka paljon ja usein olisi suositeltavaa liikkua. Terveysliikuntaohjeita ja neuvoja jaetaan liikuntaneuvonnan lisäksi myös esimerkiksi koulujen ja oppilaitosten terveystiedon ja liikunnan tunneilla, liikunta-, kuntoiluja naistenlehtien palstoilla, televisiossa ja erilaisissa kampanjoissa. Terveysneuvonnassa vaikutetaan ihmisen elintapoihin ja pyritään saamaan aikaan muutosta asiakkaan käyttäytymisessä ja ajattelussa. Terveysliikuntasuositukset perustuvat asiantuntijoiden yhteiseen näkemykseen liikunnan ja terveyden annos-vastesuhteiden tieteellisestä näytöstä. Teksti: ANU KANGASNIEMI, KATI KAURAVAARA Tieto yksistään ei saa ketään liikkumaan, vaikka terveysliikuntasuositusten viesti koettaisiinkin tärkeänä. Siksi onkin hyvä kysyä, riittääkö tiedon jakaminen tai miten erilaiset työkalut ja ylipäänsä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät suositukset toimivat motivointikeinona. (Fogelholm & Oja 2011; Husu 2011, 16-17; Liikunta: Käypä hoito -suositus 2012.) Liikuntaneuvonnan käyttöön on kehitetty erilaisia työkaluja, kuten liikuntaresepti, Liikuntaa lääkkeeksi -verkkotyökalu sekä erilaisia ohjeistuksia ja riskitestejä. Vähän liikkuvien kohdalla liikuntasuositukset ja niihin vertaaminen vahvistavat enemmänkin sitä, mitä ei ole eli liikuntakäyttäytymisen vähäisyyttä. Koska kansallinen terveysliikuntasuositus on hyvin yleisesti liikuntaneuvonnan käytössä oleva työkalu, olemme valinneet suositusten toimivuuden tämän artikkelin pohdinnan kohteeksi. (Hoikkala ym. Oppimispsykologian teoriat liikuntakäyttäytymisen selittäjinä Liikkumiseen liittyvää oppimista on totuttu katsomaan liikuntatieteissä motorisen oppimisen tai liikuntataitojen näkökulmasta
Antin mukaan syy löytyy itsestä ja siitä, että on antanut mukavuudenhalulleen liikaa sijaa. Usein se, miten ajattelemme, johtaa lopulta käyttäytymiseen tai sen välttämiseen (esim. Antti päättää sisuuntua ja suunnittelee laittavansa elintapansa kuntoon. erilaisiin tunnekokemuksiin tai fysiologisiin reaktioihin (Lappalainen & Lappalainen 2010, 19-23). Tällöin puhutaan klassisesta ehdollistumisesta, jota kutsutaan myös assosiatiiviseksi oppimiseksi tai respondentiksi käyttäytymiseksi. liikkuminen telinevoimistelutunnilla) vaikuttavat saman käyttäytymisen aiemmat kokemukset ja seuraukset samassa ympäristössä. Liian tiukasti säännön ohjaama käyttäytyminen voi kuitenkin pahimmillaan johtaa jäykkiin toimintatapoihin, esimerkiksi pakonomaiseen liikkumiseen, joista kärsivät usein liikuntariippuvaiset tai anorektikot. Vastaavasti sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka liikkuvat vähän, säännön ohjaama käyttäytyminen ja siihen jäykästi pyrkiminen (" 10 000 askelta päivässä") saattaa tuottaa ajattelun tasolla jatkuvaa huonoa omaatuntoa aiheuttavia "pitäisi liikkua" -tyyppisiä ajatuksia. Kaikille kolmelle 011 yhteistä se, että liikuntaa ei ole tullut harrastettua viimeiseen kymmeneen vuoteen säännöllisesti lainkaan. Liikuntasuositusten toimivuus riippuu kontekstista neuvonnan mahdolliset sudenkuopat Liikuntaja terveysneuvonnan laatua voidaan parantaa valitsemalla neuvonnan toteutus jokaisen yksilöllisten tarpeiden, motivaation ja lähtötilanteen mukaan vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Vertailua tehdessään Tiina, Antti ja Salla huomaavat, että he liilikuvat vähemmän kuin suositukset kehottavat. Tästä Tiina johtaa päätelmän ja toteaa mielessään, että hän on huono lii/1/iuja ja laiska sohvaperuna. liikuntakäyttäytyminen). Opimme liittämään tapahtumia ja tilanteita toisiinsa keinotekoisesti hyvin monilla eri tavoilla. Suhdekehysteoria (Relational Frame Theory) on jatke edellä mainituille oppimispsykologian perusteorioille. syöminen), jonka seurauksena neutraali vaikute saa uusia ominaisuuksia. Tämä puolestaan johtaa siihen, että Tiina kokee huonommuuden, häpeän ja epäonnistumisen tunteita. Aikaisemmat myönteiset kokemukset (onnistumisen tunne, positiivinen palaute) vahvistavat innokkuutta liikkua, kun taas vastaavasti negatiiviset kokemukset (häpeä, pelko, negatiivinen palaute) heikentävät todennäköisyyttä esimerkiksi omaehtoisen voimistelun harrastamiseen. Myös ylipaino syyllistää. Ohjeita ja sääntöjä voidaan johtaa myös muiden kokemusten kautta tai esimerkiksi asiantuntijoiden neuvoista. Huomionarvoista on kuitenkin, että kielelliset suhteet ilmenevät aina tietyn ympäristön vaikutuksen alaisena, tietyssä kontekstissa. Esimerkiksi oppilaan toiminta telinevoimistelutunnilla on riippuvainen siitä, millaisia kokemuksia oppilaalla on vastaavista tunneista aikaisemmin. Tuloksekkaan ja vaikuttavan prosessin tulisi edetä vähittäin ja tarpeeksi hitaasti, ja siihen tulisi sisälUIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 27. Salla laittaa mukaan saamansa esitteen kotona saman tien roskiin ja koliee tapaamisen todellisena ajanhukkana. Kielellisten suhteiden monimuotoisuus auttaa ymmärtämään, että usein käyttäytyminen ja toiminta pohjautuvat luotuihin ja johdettuihin, joskus hyvinkin monimutkaisiin yhteyksiin. Operantiksi käyttäytymiseksi kutsutaan yksilön aktiivista toimintaa omassa ympäristössään. Seuraavat esimerkit kuvaavat ajatusketju ja, joita liikuntasuositukset saattavat herättää vähän liikkuvien ihmisten mielissä: Luhuntaneuvoja pyytää Tiinaa, Anttia ja Sallaa vertaamaan omia liikuntatottumuksi.aan terveysliikuntasuosituksiin. Operantti käyttäytyminen voi olla myös säännön ohjaamaa, jolloin käyttäytymistä ohjaavat itse luodut säännöt siitä, miten tulisi liikkua ("vähintään tunti päivässä on riittävää"). Kyse ei siis ole pelkästään sanoista, vaan asioiden johtamisesta ja yhdistämisestä. Kielelliset suhteet ja yhteydet ovat usein hyvin pysyviä. Se selittää, miten asioita, kokemuksia, sanoja, ajatuksia ja tunteita liitetään kielellisesti toisiinsa. Nämä tuntemuliset yhdistyvät Tiinan mielessä vahvasti ailiaisempiin negatiivisiin kokemuksiin liikkumisesta ja vyötärölle kertyneeseen ylipainoon. Antin kohdalla oman alitiivisuuden vertaaminen liikuntasuosituksiin johtaa puolestaan ajatukseen, että nyt on ryhdistäydyttävä. Sallan tapauksessa oman aktiivisuuden vertaaminen ja liikuntasuosituksista kesliusteleminen ei herätä tunteita eikä kosheta sen enempää. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että huonot kokemukset koululiikunnasta saattavat johtaa innokkuuden vähentymiseen myös muuta liikuntaa kohtaan. Näin ollen osa oppimisesta saattaa tapahtua siten, että pyrimme noudattamaan saamiamme tai itse luomiamme liikuntasuosituksia tai kuntosaliohjeita mahdollisimman hyvin. kello 11.00) tietyssä ympäristössä reaktioita tuottavaan vaikutteeseen (esim. Koska monet luomistamme yhteyksistä ja niiden kautta keksimistämme selityksistä lienevät joko puutteellisia tai vääriä, on mahdollista, että kielellisyyden monimuotoisuus voi olla osin myös käyttäytymisen muutoksen esteenä. Näin pelkästään kellon lähestyminen yhtätoista voi saada aikaiseksi nälän tunteita ja fysiologisia reaktioita. Klassisessa ehdollistumisessa yhdistyvät aikaisemmin neutraali vaikute (esim. Operanttiin käyttäytymiseen (esim. Siten suhdekehysteorian avulla on mahdollista ymmärtää esimerkiksi käyttäytymismalleja, jotka eivät ole omasta mielestä aina järkeviä. Salla tietää, että liikkuminen on monin tavoin terveellistä, mutta samanainaisesti hän kokee, ettei se ole hänelle tärlieää. Se myös osoittaa, kuinka asioiden välille on mahdollista luoda merkityksiä ja kuinka asioita voi oppia ilman, että niistä on itsellä suoraan kokemuksia. Suhdekehysteorian avulla on mahdollista ymmärtää liikuntasuositusten kaltaisten ohjeiden toimivuutta vähän liikkuvien aikuisten kannustimena. Vastaavasti hyvät kokemukset ja seuraukset koulun liikuntatunnista saattavat vahvistaa liikunnan harrastamista myös jatkossa. Operantin vahvistussuhteen syntyminen vaikuttaa kaikkien samaan luokkaan kuuluvien käyttäytymismuotojen esiintymiseen tulevaisuudessa
Tämän säännön noudattaminen 011 huitenkin Antin tapauksessa tällä hetkellä mahdotonta hertyneen ylipainon ja huonontuneen kunnon johdosta. Liikuntasuositusten toinen sudenkuoppa liittyy siihen, että liian tiukat ohjeet saattavat vahvistaa ja johtaa Jäykkien käyttäytymismallien omaksumiseen. 28 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. Liikuntasuositusten käyttäminen liikuntaneuvonnassa voi olla perusteltua ja toimivaa esimerkiksi silloin, kun liikuntasuositukset vahvistavat käyttäytymistä. Koska psykologisiin tekijöihin, erityisesti motivaatioon vaikuttavia menetelmiä ja työkaluja on olemassa vähän, on ymmärrettävää, että tietoa käytetään esimerkiksi motivoimisen välineenä. Siten liikuntaneuvontatilanteessa on keskeistä tunnistaa, millaiseen kontekstiin liikunta liittyy. (Absetz & Hankonen 2011 ; Nupponen & Suni 2011; Ovaskainen ym. Negatiivisten tuntemusten seurauksena hän välttelee liikuntatilanteita ja ylipäänsä tilanteita, joissa hän joutuu olemaan esillä oman kehonsa kanssa. Se saa Tiinan tuntemaan itsensä entistä huonommaksi ja kokemaan, ettei hänestä ole mihinkään. suhdekehysteoria). Tiinan kaltaisten asiakkaiden kohdalla liikuntasuositusten käyttö neuvontatilanteessa saattaa johtaa päätelmiin,jotka eivät palvele motivaation tukemista Tiinan aikaisemmista negatiivisista kokemuksista ja itse tehdyistä päätelmistä johtuen. Jotta vahvistaminen olisi mahdollista, asiakkaan tulee kuitenkin usein olla jo aktiivinen liikkuja, joka täyttää liikuntasuosituksen kriteerit ainakin osittain. myös Vertio 2009.) Liikuntaneuvonnan vaikuttavuuteen liittyy paljon erilaisia psykologisia tekijöitä, jotka usein lopulta ratkaisevat, miten hyvin prosessissa onnistutaan. Operantin ja suhdekehysteorioiden näkökulmista omien liikuntatottumusten vertaaminen liikuntasuosituksiin toimii negatiivisena palautteena. Miksi tiedon jakaminen ei kuitenkaan toimi aina toivotulla tavalla. Ulkoisten ohjeiden noudattamiseen kannustaminen heikentää ihmisen kykyä oppia omasta kokemuksestaan. Antti harrasti juohsemista nuoruudessaan, ja hänen häsityhsensä riittävästä liilihumisesta on noin tunnin hestävä juohsulenhhi muutaman herran viihossa. Muu liihhumi11e11 ei motivoi eihä tunnu oiliealta liihunnalta, miliä puolestaan 011johta11utfyysisesti passiiviseen elämisen tapaan. Tiinasta liikkuminen ja liikkumistilanteet tuntuvat psykologisesti hyvin hankalilta tai jopa ahdistavilta. Vähän liikkuvan henkilön liikkumiseen liittyvät ajatukset, tunteet ja kokemukset voivat olla hyvin erilaisia verrattuna henkilöön, joka liikkuu aktiivisesti. Liikuntasuositukset liittyvät Tiinan mielessä hyv in monenlaisiin asioihin, kuten negatiivisiin kokemuksiin liikkumisesta ja itsensä hyväksymiseen ( vrt. Tiinan kaltaisten henki löiden kohdalla voi olla hyvä pysähtyä miettimään, mihin liikuntasuosituksia oikeastaan tarvitaan, jos näyttää siltä, että muutos ei ole tiedon puutteesta johtuvaa. Näin tarkasteltuna mikään menetelmä tai työkalu ei itsessään ole hyvä tai huono, vaan menetelmän paremmuuden ratkaisee se, miten hyvin menetelmä tai työkalu toimii yksilön näkökulmasta käsin. Koska liikkumiseen kytkeytyy niin monenlaisia asioita, kokemuksia ja tunteita, on neuvontatilanteen haasteena saada näkyväksi jokaisen yksilön henkilökohtainen suhde liikkumiseen. 2013 , 34; Vuori 2013; ks. Jotta vahvistaminen olisi mahdollista, asiakkaan tulee kuitenkin usein olla jo aktiivinen liikkuja, joka täyttää liikuntasuosituksen kriteerit ainakin osittain. Tällöin liikuntasuositukset voivat motivoida jatkamaan liikkumista. Tällöin liikuntasuositukset voivat motivoida jatkamaan liikkumista. Esimerkissä hyvää tarkoittava liikuntasuosituksista keskusteleminen kääntyi neuvontatilanteessa päälaelleen ja aiheutti Tiinan kannalta heti ensi hetkestä alkaen tuntemuksia, jotka heikensivät omaa pystyvyy den tunnetta ja sitä kautta myös motivaatiota muutokseen. Miksi kaikki vähän liikkuvat eivät Antin tapaan sisuunnu ja pyri muutokseen, vaikka tietävät, että elintapojen muuttaminen kannattaa. Liikuntasuositusten käyttäminen liikuntaneuvonnassa voi olla perusteltua ja toimivaa esimerkiksi silloin, kun liikuntasuositukset vahvistavat käyttäytymistä. lyttää sisäisen motivaation ja pystyvyy den tunnetta vahvistavia kokemuksia sekä ohjaamista oman käyttäytymisen seurantaan. Tiinan kohdalla liikuntasuositusten käyttäminen motivointikeinona ei mitä todennäköisimmin ole kannustavaa tai riittävää juuri sen vuoksi, että käy u äy ty m isen tasolla Tiina ei yllä suosituksiin ja hänen mielessään liikkuminen yhdistyy useisiin negatiivisiin kokemuksiin ja asioihin
(Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 7; Valtion ravitsemusneuvouelukunta 2014.) Sen sijaan terveysliikuntasuosituksissa yksilön näkökulmaa ei juurikaan oteta huomioon, vaan suositukset ovat määrällisesti samanlaiset riippumatta kansalaisen tai asiakkaan lähtötilanteesta ( vrt. Myös ruuan laatu on haluttu viime vuosina nostaa esiin määrällisen tarkastelun rinnalle. Tällöin esimerkiksi masentuneen henkilön kohdalla liikuntasuosituksissa voitaisiinkin korostaa laatua tai pikemminkin kokernuksellisuutta määrän sijaan. säännön ohjaama käyttäytyminen). Antin kohdalla riittävän liikunnan käsitys on hyvin vaativa, minkä vuoksi siihen yltäminen on vaikeaa. Liikunta ja liikkumisen lisääminen ei tunnu Sallasta tärkeältä, vaikka hän tietääkin, että siitä olisi hänelle hyötyä. Onko mahdollista, että suositukset ovat liian yleisiä toimiakseen kaikilla 7 Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksissa korostetaan, että suositukset on tarkoitettu väestotasolle ja että ne soveltuvat vain varauksella yksilöiden ruuan käytön tai ravitsemustilan arviointiin ja ravitsemusneuvontaan, koska yksilöiden ravinnon tarpeen vaihtelut ovat suuret. Liian jäykkä sääntöjen noudattaminen voi olla Antin kohdalla este muuttaa käyttäytymistä ja löytää toisenlaisia ratkaisuja arkiaktiivisuuden lisäämiseksi, vaikka motivaatio muutokseen heräsikin liikuntaneuvojan luona käydessä. Suositukset on laadittu tietynlaisesta arvoperustasta, vaikuttimista ja näkökulmasta käsin, mutta kuinka hyvin ohjeet ja suositukset tavoittavat kansalaiset ja kuinka hyvin ne toimivat yksilötasolla. Terveysliikuntasuositusten ohella jo kolmekymmentä vuotta sitten lanseerattu kampanja "10 000 askelta päivässä" on nykyisin tunnettu tunnuslause ympäri maailman. Kymmenentuhannen askeleen päivätavoite saattaa kuitenkin olla hyvin problemaattinen vähän liikkuvan näkökulmasta, sillä askelmäärä kuvaa jo aktiivista liikkujaa (Tudor-Locke & Basset 2004). Esimerkiksi masentuneelle ihmiselle kova tavoite voi olla jopa se, että hän selviytyy päivittäisistä arjen toiminnoistaan. Näin tapahtui esimerkiksi Sallan tapauksessa. Vähän liikkuvan käyttäytymisen muutosta tavoiteltaessa terveysliikuntasuosituksiin vertaamisen sijaan hyödyllistä olisi kiinnittää huomiota yksilön omaan käyttäytymiseen ja siihen, mihin liikkuminen on sidoksissa. Mikäli asiakas löytää liikuntakäyttåytymiselleen syvemmän merkityksen tai jopa uuden merkityksen, on todennäköistä, että motivaatio muutokseen kasvaa ja muutoksen pysyvyys ja siihen sitoutuminen paranevat. Etenkin liikuntakäyttäytymisen muutoksen näkökulmasta samat suositusrnäärät eivät lähtökohdallisesti ole toimivia kaikille. Mainittua askelmäärää käytetään usein myös eräänlaisena suosituksena, vaikka virallisesti sitä ei ole liikuntasuosituksiin kirjattukaan. Aittasalo & Vasankari 2011, 198; Fogelholm & Oja 2011, 73; ks. Antti pitää tiedostamattaan tiukasti kiinni itse luomastaan ajatuksestaan riittävän liikunnan määrästä (vrt. Näin voitaisiin LIIKUNTA& TIEDESl •4-'2014 29. Suosituksissa olevan tiedon soveltamista vaikeuttaa se, että yksilölliset erot ja harjoitusvaikutukset liikunnassa ovat suuria (Bouchard & Rankinen 2001). 2013.) Ovatko suositukset liian yleisiä. Liikunta-alan ja terveydenhuollon ammattilaiset usein mieltävät ja arvottavat liikunnan hyväksi ja edistettäväksi asiaksi, mikä voi aiheuttaa liikuntaneuvontatilanteessa Sallan kohdalla jopa vastareaktioita. (Kauravaara 2013, 233-236.) Pelkästään liikuntaa ja terveyttä korostava lähtökohta ei motivoi Sailaa riittävästi muuttamaan liikuntakäyttäytymistään. oman perheen hyvinvointi). mielessä oleva sääntö: "10 000 askelta päivässä tai ei mitään") näkyväksi ja auttaa löytämään omaan arkeen sopivia ratkaisuja. Usein nämä säännöt ovat tiedostamattomia, automaattisia tapoja ajatella, minkä vuoksi niitä on hankala tunnistaa. Edellä esitettyjen oppimispsykologisten teorioiden valossa tarkasteltuna liikuntasuosuusten käyttämisessä on riskinsä, mikäli vähäinen fyysinen aktiivisuus ja käyttäytymisen muuttaminen ei yksinkertaistettuna johdu tiedon puutteesta tai sen saatavuudesta.Tieto yksistään ei saa vielä ketään liikkumaan, vaikka suositusten tavoittama viesti koettaisiinkin tärkeänä. Kolmas sudenkuoppa saattaa syntyä siitä, euä ammattilainen pitää liikkumisen lisäämistä tärkeänä, kun taas asiakkaasta liikkumisen lisääminen ei tunnu hyvinvoinnin kannalta keskeiseltä. On siis mahdollista, että toiselle riittää terveyden kannalta vähäisempikin liikkuminen ja arkielämään sopivat pienet fyysisen aktiivisuuden valinnat, kun taas toinen sairastuu runsaasta liikkumisestaan huolimatta. Suomessa on yleistä määritellä kansallisissa ohjeisiuksissa, kuinka ihmisten olisi toivottavaa käyttäytyä ja toimia. Sallan kohdalla vaihtoehtoinen näkökulma liikunta-aktiivisuuden lisäämiseen saattaa löytyä tarkastelemalla hyvinvointia laajemmin ja sitomalla käyttäytymisen muutos Sallan itsensä tärkeiksi kokemiin asioihin elämässä. On siis selvää, että tavoitteeseen yltäminen on suuri harppaus jopa terveelle liikuntaan tottumattomalle ja osalle jopa mahdoton kroonisista sairauksista johtuen. myös Täytettävän liikuntapiirakan ohje 2014). (Kangasniemi 2014; Kangasniemi ym. Liikuntaneuvojan mahdollisuutena on kuitenkin tehdä vähän liikkuvan ihmisen ajattelutapa (esim. Näin ollen liikuntasuosituksista puhuminen ei juurikaan vaikuta häneen asennetai tunnetasolla eikä motivaatio muutokseen herää. Siten suositusten tarkkoja liikuntamääriä ei tulisi korostaa liikaa (Tammelin 2013, 63). Tämä edellyttää kuitenkin ammattilaiselta kykyä luopua omista näkökulmistaan ("liikunta on tärkeää") ja pysähtyä kysymään, mikä tai mitkä asiat ovat asiakkaan elämässä merkityksellisiä tai arvokkaita. Tässä lähestymistavassa käyttäytymisen muutokseen pyritään etsimällä konkreettisia tekoja ja toimia, joiden avulla on mahdollista edistää itselle merkityksellistä elämää (esim. Vaikka vähäisellä liikkumisella on tutkimusten mukaan kiistatta haitallisia ja liikkumisella myönteisiä vaikutuksia terveyteen, ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että kaikki kokevat liikunnan automaattisesti arvokkaaksi, vaikka tietäisivätkin nämä vahvat liikkumisen puolesta puhuvat argumentit
Oikeiden kysymysten löytäminen saattaakin olla motivaation löytymiseksi ratkaisevaa ja auttaa asiakasta pohtimaan omaa tilannettaan ja päättämään, mikä on hänelle tärkeää ja minkälaiset valinnat ovat linjassa hänen tärkeiksi kokemiensa asioiden kanssa. Jos askeleet hyvistä ponnisteluista huolimatta arvotetaan omasta tai muiden mielestä riittämättömiksi, se tuskin on vähän liikkuvan motivaation kannalta kannustavaa. Ammattilaiselle tämä lähestymistapa saattaa tarkoittaa tutuista ja turvallisilta tuntuvista ohjeista luopumista ja uudenlaisen ajattelutavan omaksumista. On hyödyllisempi vaihtoehto antaa tilaa asiakkaan omaan elämään sopiville tavoitteille ja arvoille kuin tarjota valmiita neuvoja tai ohjeistuksia, jos ne eivät näytä toimivan käytännössä. jos ne eivät saa ihmisiä muuttamaan käyttäytymistään. Siten ammattilainen on ennemmin aktiivinen ihmettelijä ja kuuntelija kuin suorien ohjeiden tai neuvojen antaja. Myös liikuntasuosituksen yksipuolisuus saattaa luoda osaltaan liian jäykkiä toimintamalleja siitä, miten "pitäisi" liikkua. löytymistä. Keskeisiä ovat ohjattavan omat tarpeet, toiveet ja käsitys hyvästä elämästä. Keskeistä on löytää arkeen sopivia tekoja tai keinoja, joiden avulla edistää itselle merkityksellistä elämää mahdollisista rajoitteista huolimatta. Parhaimmillaan hän vahvistaa asiakkaan omaa asiantuntijuutta ja vastuuta omasta elämästään. Näiden seikkojen lisäksi neuvontatilanteessa ongelmia saattaa syntyä arvoristiriidasta, jos ammattilaisen ja asiakkaan näkemykset liikunnan tärkeydestä ovat kovin erilaisia. Liikuntasuositukset korostavat melko yksipuolisesti liikkumisen määrällistä näkökulmaa, joka saattaa olla liian suppea herättämään vähän liikkuvan henkilön motivaatiota. Miten vahvistaa niitä asioita, joita jo kenties tapahtuu ja joita olisi mahdollista tehdä lisää. Käytännössä erilaisten harjoitusten ja työkalujen avulla pyritään vahvistamaan asiakkaan psykologista joustavuutta ja sen osa-alueita, mikä lisää asiakkaan kokonaisvaltaista toimintakykyä ja elämänlaatua. Voisiko liikuntaneuvonnan ohjenuora ollakin yksinkertaisesti se, että lähdetään tapauskohtaisesti tutkimaan, mistä löytyy riittävä motivaatio muutokseen ja keinoja, jotka toimivat juuri tietyn asiakkaan kohdalla. vähentää sellaisia tilanteita, joissa vertaaminen vain lisää epäonnistumisen ja huonommuuden tunteita ja siten heikentää pystyvyyden tunnetta ja motivaatiota muutokseen. Suomessa hyväksymisja omistautumisterapiaan pohjautuvia interventioita tutkitaan parhaillaan Jyväskylän yliopistossa muun muassa depression, nukkumishäiriöiden ja työuupumuksen hoidossa, terveyttä edistävien elintapojen muutoksessa sekä LIKEStutkimuskeskuksessa liikkumisen edistämisessä (Kangasniemi 2013). ANU KANGASNIEMI, LitM Terveyspsykologiaan erikoistuva psykologi, tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: anu.kangasniemi@likes.fi KATI KAURAVAARA, LitT Erikoissuunnittelija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: kati.kauravaara@likes.fi Hyväksymisja omistautumisterapian avulla on saavutettu hyviä hoitotuloksia käyttäytymislääketieteen ja terveyspsykologian alueilla laajasti ympäri maailmaa. Hyväksymisja omistautumisterapiaan pohjautuvassa työskentelyssä tuetaan asiakkaan omaa asiantuntijuutta ja vastuuta hänen oman elämänsä valinnoista. Jäykät toimintamallit estävät omassa elämässä toimivien ratkaisujen Suhdekehysteorian kliinistä käytännön mallia tai menetelmää kutsutaan hyväksymisja omistautumisterapiaksi (Hayes 2004; Hayes ym. Asiakkaan hyvinvointi on viime kädessä hänen itsensä määriteltävissä. Artikkelin kirjoittajat ovat parhaillaan työstämässä hyväksymisja omistautumisterapiaan pohjautuvaa käsikirjaa, joka sisältää uusia liikuntaneuvonnassa hyödynnettäviä menetelmiä ja työkaluja sosiaalija terveydenhuollon sekä liikuntaja terveysalan ammattilaisille. Tarvitaanko yksityiskohtaisia neuvoja ja ohjeita, jotka ovat asiantuntijalähtöisiä. 30 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. Näin ajateltuna henkilökohtaisessa ja yksilöllisessä liikuntaneuvontatilanteessa ammattilaisella ei useinkaan ole valmiita tai suoria vastauksia esimerkiksi liikuntasuositusten muodossa, vaan pikemminkin joukko erilaisia kysymyksiä. Lähtökohtana on se, että liikuntaneuvontatilanteessa ei lähdetä ensisijaisesti tavoittelemaan liikkumisen lisäämistä, vaan motivaatiopohjan luomista itselle tärkeiden arvojen avulla. Liikuntaneuvonnan toimivuuden näkökulmasta voidaankin kysyä, onko päivittäisten askelien määrällä lopulta väliä 7 000 vai yli 10 000 askelta, jos askelten määrä saadaan muuttumaan ja elämänlaatua nostettua. Vähän liikkuvien näkökulmasta myönteistä on kuitenkin se, että hyvin pienetkin arkiaktiivisuuden lisäykset ovat terveyden kannalta tärkeitä. Tämä voi johtaa assosiaatioihin, jotka liittyvät itsensä huonoksi kokemiseen tai jopa syyllisyyden tuntemuksiin, mikä ei edistä aktiivisen elämäntavan omaksumista. 2006). Siten keskeistä onkin tunnistaa ja löytää keinoja, jotka toimivat yksilön lähtökohdista käsin tarkasteltuna. Yhteenveto Liikuntaneuvontatilanteessa mahdollisia sudenkuoppia saattaa syntyä siitä, että liikuntasuositukset ja niihin vertaaminen vahvistavat enemmänkin sitä mitä ei ole eli liikuntakäyttäytymisen vähäisyyttä
koti ?p_ artikkeli=seh00146 (viitattu 29.4.2014). & Lappalainen P. uudistettu painos. Teoksessa M. uudistettupainos. Kivimäki S. 2011. M., Lappalainen R., Kankaanpää A., Kulmala J., Hakonen, H. 2012. Medicine Science Sports and Exercise 33 (6). 2009. Journai of the American Society for lnformation Science andTechnology 63 (9), 1804-1819. 2011. Tampere: Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos Oy. & Rankinen T. Towards a physically more active lifestyle based on one's own values: study design of a randomized controlled trial for physically inactive adults. Jyväskylä: Kunnossa kaiken ikää -ohjelma/ LIKES-tutkimuskeskus. Kauravaara K. LÄHTEENÄ KÄYTETYT LAIT JA ASETUKSET Terveydenhuoltolaki 2010. Henkilökohtainen liikuntaneuvonta. Elämäntapamuutoksen tukeminen terveydenhuollossa: vaikuttavuus ja keinot. 2010. & Hankonen N. 2011. C, 2004. te rveyski rjasto. Acceptance and commitment therapy, relational trame theory, and the third wave of behavioral and cognitive therapies. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. UKK-instituutti&Duodecim, 197-204. & Poskiparta M. Jaakkola; J. Tunnetut sotilaat. Behavior therapy 35 (4), 639-665. Hyvinvoipa-projektin väliraportti. Sports Medicine 34 11 ), 1-8. Terveyttä ruoasta. Terveysneuvonnan periaatteet. (2011 ). Liikuntaneuvonnan tila kunnossa. LÄHTEET Absetz P. Suomalais-ten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. 2013. 2001. Helsinki: Edita Publishing Oy. & Helakorpi S. 2013. &Tuunanen K. Vuori 1. & Suni J. Fogelholm; 1. 2011. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi (viitattu 23.6.2014). 2006. Suomen Lääkärilehti 68 (231, 1755-1756d. 2. & Ojajärvi A. &TammelinT. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. 2014. Terveysliikuntasuositukset. Varus-miehen kokemus ja terveystaju. Niemelä R., Ek S. Vasankari Terveysliikunta. Julkaisuja 94. Ovaskainen M-L., Nummela 0., Holstila A-L., Kosola M. Terveyskirjasto. & Korpelainen R. Fogelholm; 1. Vuori & T. Kangasniemi A. Helsinki: Valtion ravitsemusneuvottelukunta. f i/terveyski rja s to/tk. Kangasniemi A. 2. Teoksessa T. Liikuntasuositukset terveyden edistämisessä. 2. Kettingistä ketjuihin kohtaamisia kentällä.Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 282. UKK-instituutti & Kustannus Oy Duodecim, 67-75. How Many Steps/Day Are Enough. Ohjaajan opas. Teoksessa M. Terveyttä edistävän liikunnan nyky-tila ja muutokset.Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011 :15.Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö. Vähäkylä (toim.) Kansan terveys, yksilön hyvinvointi. uudistettu painos. 2013. & Vasankari T. Ihmisen ja ympäristön hyvinvointi: terveellisen liikunnan ja ravinnon edistäminen. Terveystiedon lukutaito lisää hyvinvointia Teoksessa J. Premilinarypedometerindices for publichealth. Saatavilla internetissä: http://www. LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 31. Terveyspsykologian erikoistumiskoulutuksen lisensiaatintutkielma.Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Reivinen & L. Mitä sitten, jos ei liikuta. S446-S451. & Lillis J. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura. 2004. BMC Public Health 13 11 ), 671. Lappalainen R. Helsinki: Gaudeamus, 150-162. Liikunta&Tiede 48 11 ), 42-48. R. 2013. Katainen A. Acceptance and commitment therapy: Model, processes and outcomes. & Basset Jr D. 1-25. 2014. 1326/30.12.2010. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Nupponen R. 2009. Terveysliikunnan edistämisen työvälineitä. UKK-instituutti & Kustannus Oy Duodecim, 212-226. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014. Vasankari Terveysliikunta. lnformation Behavior in Stages of Exercise Behavior Change. Terveysliikunnan lukutaidon yhteys vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen ja fyysiseen kuntoon työikäisillä miehillä. 2011. Behaviour research and therapy 44 (1). Hirvonen N., Huotari, M-L., Niemelä R. pdf (viitattu 23.6.2014). Aittasalo M. Tudor-Locke C. Fogelholm, 1. Husu P., Paronen 0., Suni J. Työpaperi 7/2013. Vasan kari (toim.) Terveysliikunta. Towards a physically more active lifestyle based on one's own values: The results of a randomized controlled trial among physically inactive adults. 2011. Vuori & T. Duodecim 127 121). Painon ja mielen psykologiaa.Hyväksymisja omistautumisterapia & kognitiivinen käyttäytymisterapia painonhallinnassa. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005 Suomalaiset ravitsemussuositukset ravinto ja liikunta tasapainoon. Vertio H. 2013. Hayes S. Tupakka, luokka ja terveyskäyttäytymisen ongelma.Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2011 :2.Helsinki: Helsingin yliopisto. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. lndividual differences in response to regular physical activity. Liukkonen & A. Etnografinen tutkimus nuorista miehistä.Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 276. 2012. Vuori & T. & Vasankari T. Kaasalainen K., Kasila K., Komulainen J., Villberg J. ukki nstituutti. Fogelholm M. Hayes S., Luoma J., Bond F., Masuda A. Jyväskylä: PS-kustannus, 62-73. Tammelin T. & Huotari M-L. f i/fi leban k/68-tayttoohje_u usi_lii kuntapiirakka_0909. Liikuntaan ohjaaminen kuuluu terveydenhuollon tehtäviin. Bouchard C. Täytettävän liikuntapiirakan ohje 2014. 2265-2272. SÄHKÖISET LÄHTEET Liikunta: Käypä hoito -suositus 2012. & Oja P. Hoikkala T., Salasuo M. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.Saatavilla internetissä: http ://www. Teoksessa M
Teksti: AN ITA SAARANEN-KAUPPIN EN • • Aidit liikkeelle vertaisryhmissä on • voimaa iiiiila1111 _ _:_. 32 UIKUNTA&TIEDE51 •4/2014
Kaikki osallistujat eivät kiinnittyneet vahvasti oman ryhmänsä jäseniin, mutta kokivat ryhmässä tehdyt asiat kuitenkin antoisina ja saivat ryhmästä tukea omaan prosessiinsa. Osa ryhmistä puolestaan ryhmäytyi vahvasti ja jatkoi tapaamisia projektin jälkeenkin. Vertaisuus sai tässä projektissa perheenäitejä liikkeelle monin tavoin niin psyykkisesti, sosiaalisesti kuin fyysisesu. Aloitin hahsi uutta liihuntaharrastusta, joista toinen on ollut pithään vain haave. Osallistujat kokivat maallikko-ohjaajuuden hyväksi. Toiminnan ja siitä kerättyjen aineistojen avulla voitiin luoda perusta vertaisryhmäm uotoiselle toi m intamal Iille. Erilaiset sosiaaliset sidokset ja suhteet ovat tärkeitä arjessa jaksamisen, mutta myös laajemmin "ihmisyyden toteuttamisen"kannalta: ne ovat välttämättömiä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. P ienten lasten äitien liikunta jää usein aika vähäiseksi (Alden-Nierninen ym. Ryhmän dynamiikka ja voima käyttöön Kehittämisprojektiin osallistuneet naiset olivat pääasiassa suhteellisen koulutettuja ja hyvin toimeentulevia. Sekä rasittavan kestävyysliikunnan harjoittamisen että lihaskuntoharjoittelun määrät lisääntyivät aineistojen perusteella hivenen. Projekti toimi virikkeenä ja ponnistuslautana uudelle matkalle, joka jatkuu: Sain uuden lavan ajatella liihuntaaja hyvinvointia tänä aihana, se sehä lisäsi liili/iumista, että tietoisuutta esim. Projekti kohdistui sellaisiin vauvaja leikki-ikäisten lasten perheenäiteihin, jotka liikkuivat vähän ja toivoivat sosiaalista tukea. Suurin osa osallistujista katsoi, että heidän omassa ajattelutavassaan oli tapahtunut muutoksia ryhmätoiminnan aikana. Perheenäitien toiminta kohdentuu lapsiin ja kotiin, jolloin kommunikaatio aikuisten kanssa saattaa jäädä vähäiseksi. Lisäksi enemmistö koki, että myös omassa toiminnassa tapahtui jonkinlaisia muutoksia. Äidit voivat kaivatavuorovaikutusta muiden äitien kanssa. Konkreettiset muutokset liikunta-aktiivisuudessa olivat pieniä, mutta kuitenkin johdonmukaisia. kyselyt, laadulliset palautteet, keskustelut, ryhmien ja yksilöiden tuottamat tehtävät) perusteella voi todeta, että projektissa päästiin asetettuihin tavoitteisiin. Verkostoituvat vertaisäidlt liikkeelle -projektissa lähtökohtana oli vertaisvuorovaikutuksen hyödyntäminen. 2008, Rovio ym. Oma elämänlilanteeni on ollut viimeisen vuoden ai/wna sellainen, etten ole pystynyt toteuttamaan haluamaani lii/wntaan ja ruolwvaliomuutohseen liittyvää muutosta, mutta olen saanut projehtista eväitä miten muutohsen voin toteuttaa, sitten hun elämäntilanleeni on siihen otollisempi. Projektin tavoitteena oli edistää äitien terveyttä, hyvinvointia ja liikunnallista elämäntapaa sekä luoda perusta vertaisryhmämuotoiselle toiminnalle. Vertaiset liikuttivat Projektissa kerättyjen toiminnan arvioimista tukevien aineistojen (mm. On havaittu, että mikäli äideillä on ylipainoa (raskauskiloja) vielä vuoden kuluttua synnytyksestä, se ennustaa yli painoa ja terveysongelmia myös myöhemmässä vaiheessa (Kew ym. Äitien terveysongelmat voivat heijastua koko perheen terveyteen ja hyvinvointiin. Vertaissuhteissa on voimaa: vertaiset voivat saada aikaan moninaista psyykkistä, sosiaalista ja fyysistä liikettä. Oman arjen peilaaminen toisten vastaaviin elämäntilanteisiin voi avata uusia näkymiä ja ymmärrystä omaan itseen ja toimintaan. LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 33. Osallistujat kokivat terveyden, hyvinvoinnin ja liikunnan edistämisen puhuttelevaksi ja näkivät tärkeäksi rel1ektoida omaa arkeaan. Ryhmiin osallistuneiden perheenäitien palaurteissa venaisryhmätoimintaa pidettiin monin eri tavoin hyödyllisenä ja kannatella vana. Äideille suunnattu vertaisryhrnätoirninta tarjosi tukea arkeen, ja sen voidaan katsoa edistäneen osallistujien terveyttä, hyvinvointia ja liikunnallista elämäntapaa. Verkostoituvat vertaisäidit liikkeelle -projektissa pienten lasten äideistä koostuville vertaisryhm ille annettiin m ahdollisuus pohtia ja suunnitella om an liikunnallisen eläm äntapansa edistäm istä asiantuntijoiden tuella. Oli Ii iva tuntea lwuluvan ,yhmään uudella paikkakunnalla. 2014 ). ruohailusta, mutta tårueimpånå opin olemaan itselleni armollinen. Om an arjen peilaam inen toisten vastaaviin eläm äntilanteisiin voi avata uusia näkym iä ja ym m ärrystä om aan itseen ja toim intaan. Laadullisissa aineistoissa moni raportoi löytäneensä oman tapansa liikkua ja liikunnan ilon itselle sopivan uuden suunnan ja merkityksen liikunnalle. Kokem ukset olivat ro hkaisevia. 2011). Samaten ripeän ja reippaan liikunnan osuus lisääntyi, kun taas hyvin rauhallisen liikunnan osuus kokonaisliikunnasta vähentyi
esim. Tästä huolimatta vertaissuhteet ja -toiminta on kuitenkin vielä suhteellisen uusi asia vähäisen liikkumisen kehyksessä. Kuhunkin pienryhmään osallistui 6-8 vähän liikkuvaa pääasiassa yli 30-vuo34 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. Kehittämisprojekti pohjautuu tutkimushankkeeseen Liikunta kynnyksen yli vähäinen liilwnta aikuisten elämäntapana (OKM, 2010-2012) ja sen perheenäiteihin kohdistuneiden toimintatutkimusinterventioiden tuloksiin (ks. Kyseessä on kustannuksiltaan edullinen matalan kynnyksen toiminta, jossa keskeistä on omaehtoisuus, vertaisuus, sosiaalisten verkostojen vahvistaminen ja osallisuus. 2014; Rovio ym. Projekti on tutkimushanketta johtaneen Esa Rovion ideoima ja aloittama. Vertaiset voivat liikuttaa mutta yhtä hyvin myös lisätä liikkumattomuutta kuinka vertaisuus voitaisiin saada valjastettua sopivalla tavalla liikunnan edistämisen tarkoituksiin 7 Vertaisuuden hyödyntäminen ei ole mitenkään uusi asia, onhan sosiaalija terveysalalla toteutettu jo pitkään erilaisia vertaisryhmiä esimerkiksi erilaisiin elämänkriiseihin ja päihteisiin liittyen. Ryhmän dynamiikkaa ja voimaa ei yleensä hyödynnetä aktiivisesti ja kaikessa kapasiteetissaan. Kärkevästi voitaneen sanoa, että kyseessä oli länsimaalainen, keskija yläluokkainen, valintaja kulutusyhteiskunnan naisten identireettiprojekteja tukeva prosessi. Verkostoituvat vertaisäidit liikkeelle toimintamalli vähän liikkuvien äitien terveyden edistämiseen K ehittämisprojektissa Verlwstoituvat vertaisäidit liikkeelle toimintamalli vähän liikkuvi.en äitien terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi (rahoitus RAY, 20122014) on edistetty pienten lasten äitien terveyttä, hyvinvointia ja liikunnallista elämäntapaa. Projektissa aloitti yhteensä kuusi vertaisryhmää, viisi Tampereella ja yksi Pirkkalassa. Keitä ryhmämuotoinen vertaisuutta hyödyntävä toiminta puhuttelee. 2013). ANITA SAARAN EN-KAUPPINEN, YTT Erikoistutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: anita.saaranen-kauppinen@likes.fi Vertaissuhteet ja -toiminta on suhteellisen uusi asia vähäisen liikkumisen kehyksessä. Projektissa on luotu toimintamalli, joka on siirrettävissä arjen toimintaympäristöihin kunnissa. Entä millä tavoin sitä tulisi toteuttaa erilaisille kohderyhmille. Ryhmien lukumäärä oli päätetty etukäteen, ennen ryhmiin rekrytoinnin aloittamista, sillä kuusi ryhmää jäsenineen tuntui sopivalta kehittämisprojektin hallinnoinnin ja koordinoinnin kannalta. Vertaisryhmät voisivat vähentää kuntien sosiaalija terveydenhuollon kuormitusta ja kustannuksia merkittävästi. Rovio ym. 2013; Saaranen-Kauppinen ym. On myös olemassa lukuisia painonhallintaan ja liikuntaan liittyviä ryhmiä, niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin toteuttamia. Esimerkiksi kehittyvissä maissa vastaava arjen tarkastelun ympärille jäsentyvä projekti olisi absurdi, eikä näkökulmaa tarvitse laajentaa niinkään kauas, kun jo herää kysymyksiä siitä, sopiiko projektin kaltainen toiminta muille kuin osallistuneiden naisten kaltaisille henkilöille. Mikäli esimerkiksi päivittäinen toimeentulo ja perustarpeet eivät tule riittävällä tavalla tyydytetyiksi, ei elämäntavan reflektointi ja erilaisten arjen valinnanmahdollisuuksien inventaario välttämättä ole relevanttia. Toteutuksesta ovat vastanneeterikoistutkija Anita Saaranen-Kauppinen ja projektikoordinaattori Pinja Laitinen LIKES-tutkimuskeskukselta. Liikkumisen edistämistä saatetaan kyllä toteuttaa monenlaisissa ryhmissä kokoamalla yksilöitä yhteen, tekemällä asioita yhdessä ja antamalla vuorovaikutusprosessien kehittyä "siinä sivussa". Tulokset voivat olla hyviä. Eri tavoin koottuja, toteutettuja ja ohjattuja terveyden, hyvinvoinnin ja liikunnallisen elämäntavan edistämiseen tähtääviä vertaisryhmiä olisi tarpeen luoda ja tutkia, sillä parhaimmillaan tällaiset ryhmät voisivat tarjota luontevia ja mielekkäitä keinoja liikunnan edistämiseen ja myös passiivisuuden purkamiseen. Ryhmän dynamiikkaa ja voimaa ei kuitenkaan yleensä hyödynnetä aktiivisesti ja kaikessa kapasiteetissaan, mikä saattaisi joissakin tilanteissa ja joillakin kohderyhmillä johtaa vielä parempiin tuloksiin. Tarvitaan tieteellistä ja pragmaattista tietoa vertaisryhmien ja -toiminnan mahdollisuuksista ja ongelmista
Toimintaan haluttiin saada huomattavasti enemmän joustavuutta. Vuoden mittainen ajanjakso oli valittu sen perusteella, että elämäntapamuutokset vaativat aikaa useimmiten sitä enemmän, mitä kompleksisempi elämäntilanne on. Projektissa jouduttiin pohtimaan, mihin ryhmätoiminta perustuu, kuinka sitä toteutetaan ja miksi. Käytännössä osa osallistui, osa ei. Vertaisohjaajien tehtävä oli toimia ryhmien toiminnan koordinoijana ja fasilitoijana. esim. Ryhm iin rekrytoitiin äitejä, joilla oli vähintään yksi vauvaikäinen lapsi. Ryhmät pystyivät halutessaan luomaan toiminnalleen sisältöjä välittämättä tarjotuista teemoista. Koulutuksen, ammatin, työelämästatuksen, iän sekä lasten määrän ja heidän ikänsä suhteen ei tehty systemaattista jaottelua, vaikka pyrittiinkin huomioimaan se, etteivät ryhmät olisi polarisoituneet liian vahvasti jonkin seikan suhteen. Ryhmäläiset ja ohjaajat laativat yhdessä ryhmänsä jatko-ohjelman. Asiaan vaikuttaa oleellisesti sekin, kohtaavatko osallistujien (ja osallistujien ja ryhmänohjaajan) vuorovaikutustyylit ja persoonat, "henkilökerniat", sopivalla tavalla. Vertaisryhmien kokoontumiskerroilla tehtiin yksilöja ryhmäharjoitteita, keskusteltiin ja liikuttiin. Tällä tähdättiin siihen, että ryhmissä mahdollisesti syntyviä uusia tuttavuusja ystävyyssuhteita olisi mahdollista ylläpitää arjessa myös projektin päätyttyä. Projektihenkilöstö ei osallistunut, sillä ryhmille haluttiin antaa mahdollisuus toimintaan ilman "valvovaa silmää". Pennington 2005, 71-74). Ratkaisevaa merkityksellisen vertaisuuden tunteen syntymisessä on, muodostuuko kokemusta riittävässä määrin jaetusta "elämän logiikasta" asenteista, arvoista, uskomuksista ja tavasta toimia. Tämä oli tärkeä pysähtymisen paikka edellytys kehittämistyölle. Kaikissa ryhmissä tehtiin erilaisia oman arjen ja elämäntavan reflektoinuin virittäviä ja elärnäntapamuutosta tukevia yksilöja ryhmätehtäviä, keskusteltiin yhdessä ja liikuttiin. Äidit pyrittiin jakamaan ryhmiin siten, että kuhunkin ryhmään saataisiin mahdollisimman paljon samalla asuinalueella tai ainakin lähialueilla asuvia. Ohjaajille järjestettiin omat vertaistapaamisensa, joissa ohjaajat saivat peruskoulutusta ja työnohjausta ryhmien ohjaamiseen. Näitä asioita on mahdotonta tietää etukäteen niin kuin ei sitäkään, kehkeytyykö mahdollisesta erilaisuudesta ryhmän voimavara vai painolasti. Tarkemmat sisällöt LIIKUNTA& TIEDESl 04/2014 35. Ensimmäisille kerroille oli suunniteltu myös pieniä liikuntahetkiä, kuten kävelyitä ulkona. Ryhrnäjaoissa meneteltiin näin, sillä lähtökohtana pidettiin sitä, että vertaisuutta voidaan kokea, vaikkei elettäisi ulkoisesti täsmälleen samankaltaiselta vaikuttavaa elämää. Sekä ohjaajien välityksellä että suoraan osallistujilta saaduista viesteistä kävi ilmi, että ryhmissä ihmeteltiin "ulkoa ja ylhäältä" määritellyn ryhmäohjelman funktiota, vaikka ohjelmassa olikin jonkin verran joustavuutta ryhmäkohtaisesti. Oma ryhmä oli mahdollista ottaa paremmin haltuun, kun toimintaa ei määritellyt kaikille yhteinen ohjelma. Kussakin ryhmässä ilmeni erilaisia tarpeita ja toiveita, minkä vuoksi yhteisen ohjelman toteuttaminen alkoi tuntua väkinäiseltä. Valtaosa vertaisryhm iin osallistuneista äideistä oli äitiys-, vanhempaintai hoitovapaalla. Ryhmien ohjaajat saivat itse päättää, osallistuivatko he epävirallisiin tapaamisiin ja vuorovaikutukseen sosiaalisen median kautta vai eivät. Ryhmille esiteltiin eräänlainen harjoiteja keskusteluteematarjotin, ja ryhmät ratkaisivat itse, ottavatko he käyttöönsä valmiita teemoja harjoitteineen vai eivät. Projektissa suosittiin nimenomaisesti pienryhmätoimintaa, sillä pienryhmät sopivat suurryhmiä paremmin työskentelyyn, jossa pyritään avoimuuteen, luottamuksen luomiseen ja sosiaaliseen tukeen ja jossa halutaan antaa tilaa ryhmäprosessien kehittymiselle (ks. Alun perin tarkoituksena oli, että ryhmien toiminta olisi jatkunut koko 12 kuukauden ajan projektihenkilöstön laatimien suunnitelmien mukaisesti, mutta ryhmistä ja ohjaajilta tulleet signaalit vaativat asian uudelleen arviointia. Myös vertaisohjaajat pystyivät hyödyntämään paremmin omaa käytännön asiantuntemustaan ja tuntumaansa. Pennington 2005). Nyt haastettiin myös koko projektia. tiasta perheen äitiä, jotka rekrytoitiin ilm oitusten avu lla m uun m uassa M annerheim in Lastensuojel uliiton (M LL) Tam pereen osaston ja alueen neuvoloiden avulla. Voitaneen sanoa, että ryhmät, ainakin useimmat niistä, olivat eräänlaisessa kuohuntavaiheessa, jossa koetellaan esimerkiksi ryhmän tavoitetta, tarkoitusta, toimintaa ja ryhmän jäsenten keskinäisiä suhteita (Tuckman 1965, ks. Pienryhmiä ohjasivat vertaisohjaajat, jotka rekrytoitiin projektia edeltäneestä Liikuntakynnyksen yli -tutkimushankkeesta. Korjausliike: nyt suunta on parempi Ryhmien toimintaa päätettiin eriyttää ja tehdä toiminnasta osallistujia paremmin huomioivaa. Varsinaisten tapaamiskertojen lisäksi osa ryhmistä kokoontui vapaamuotoisesti ja -ehtoisesti liikkumaan tai keskustelemaan itse sopiminaan ajankohtina.Osa ryhmistä piti yhteyttä myös yhteisöpalvelu Facebookin avulla ja lisäksi yksi ryhmä hyödynsi aktiivisesti HeiaHeia-foorumia. Organisoitua ja vapaamuotoista toimintaa Ryhmille järjestettyä ohjattua toimintaa oli kerran kuukaudessa arki-iltoina pari tuntia kerrallaan 12 kuukauden ajan. Osallistujia rekrytoitaessa tuotiin esille, että tarkoituksena olisi toimia ryhmissä, joissa tehdään erilaisia harjoitteita, keskustellaan ja liikutaan. "Tämä ei toimi näin" Ensimmäisillä vertaisryhmäkerroilla osallistujat tutustuivat toisiinsa, perehtyivät projektin perusteisiin ja tekivät muutamia aiemman tutkimushankkeen perusteella mielekkäiksi havaittuja harjoitteita (kuten sosiaalisiin suhteisiin ja tavoitteiden asetteluun liittyvät tehtävät ja keskustelut). Lisäksi osallistujien fyysistä aktiivisuutta kartoitettiin lomakkein ja Polar Active -kellon (aktiivisuusmittarin) avulla
Ryhmät voivat myös seurata jotakin esimerkkiohjelmaa ja muovata siitä oman näköisensä. & Pyykkönen T. Liikunnan Ia kansanterveystieteen [ulkaisuja 281. Mikä sienirihmasto siellä alla piileekäännoimintatutk1mukseen osallistuneen perheenäidin liikuntasuhde osana identiteettiä. & Lauta matti L. Rovio E., Saaranen-Kauppinen A., Pirkkalainen M. Diabetes Care. Helsinki: Gaudeamus. 13. Pienryhmän sosiaalipsykologia. & Retnakaran R. 2013. Ahokas. Ryhmissä tehtiin erilaisia s1säja ulkoliikuntakokeiluja, retkeiltiin /mm. Perherakenteen yhteys suomalaisten aikuisten liikunta-aktiivisuuteen. "Mähän ajattelin, että lapsen voi viedä vauvaparkkiin" Perheenäitien arjen jännitteet liikuntasuhdetta rakentamassa. 2005. 2013. kävelyt, sieniretket) ja rentouduttiin har1oittem ja ilman. Nämä kaikki ovat tärkeitä "aktiivisen kansalaisen" taitoja ja voivat myös osaltaan tukea liikunnallisen elämäntavan toteuttamista. 2893-2898. & Tammelin T. 36 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4 ,'2014. March 25.Doi 10 2337/dc14-0087 7935-5548. Liikuntakynnyksen yli ohjelmista ihmisen kohtaamiseen. Yhdessä tekeminenja asioihin vaikuttaminen lisää osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kew S., Ye C., Hanley A.J., Connelly P.W., Sermer M., Zinman B. Liikunta & Tiede 50 (6), 40-46. sekä toiminnan painotukset vaihtelivat ryhrrunäin '. 2014. M. Oleellista olikin monelle se, että ryhmissä kohdattiin Loisia, keskusteltiin ja tultiin kuulluiksi. 2014. Oman ohjelman rakentaminen voi kehittää esimerkiksi suunnutelu-, ongelmanratkaisu-, päätöksenteko-, organisointi-, johtajuusja yhteistyötaitoja. Kuhunkin ryhmään muodostui oma ohjelma. Valmista LÄHTEET Alden-Nierninen H., Borodulin K., Laatikainen T, Raitanen J. Pennington D.C. sapluunaa seuraamalla päästään helpommalla ja kokemukset voivat kuitenkin olla hyviä. ajankäyttö, sosiaaliset suhteet /8 verkostot, motivaatio, äidin rooli. Liikunta & Tiede 50 (1 ), 67-74. 1 Ryhmissä käsiteltyjen yksilö/8 ryhmäharjoitteiden ja yhteisten keskusteluiden teemoja olivat mm. Jatkossa vastaava vertaisryhmätoiminta voisikin edetä siten, että kaikille ryhmille tarjotaan saman sisältöinen orientaatiojakso, jonka Jälkeen ryhmät voisivat suunnitella toimintaa ohjaajansa kanssa tarjolla olevan virikeja materiaalivarannon pohjalta. Maternal and Child Health Journal. Helpoin tie ei kuitenkaan välttämättä ole opettavaisin. & Parikka L. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 28. Useissa palautteissa kuvatuin ryhmätoiminnan luonteen muuttuneen selvästi projektin strategisen muutoksen jälkeen. Valtaosa osallistujista kannatti sitä, että ryhmä pystyi itse osallistumaan sisältöjen ja toteutuksen suunnitteluun. Liikunta & Tiede 48 (1 ), 36-41. & Luoto, R. Rovio E., Saaranen-Kauppinen A. identiteetti; arvot, tavoitteiden asettaminen, elämäntapamuutos, perheliikunta /projektissa järjestettiin lisäksi kaikille yhteinen perheilikuntapäivä), terveysliikunta, ravitsemus (toteutetuin myös tsvnsemusitts osallistujien toiveesta), uni Ja lepo. 597-603. Synnyttäneisyys Ja liikunta liikkuvatko äidit riittävästi' Suomen Lääkärilehti 63 (36). 2008. 2008. & Dodds L. Alkuteos The social psychology of behaviour in small groups 2002. Suom. Rovio E., Hakonen H., Laine K., Helakorpi S., Uutela A., Havas E. Saaranen-Kauppinen A., Rovio E. 2011. The irnpact of pregnancy on physical activity level. Fell D.B ., Joseph K.S., Armson B.A. Cardrornetabolic irnphcations of postpartum weiqht changes in the first year after delivery. Pohdinta siitä, kuinka omaa terveyttään, hyvinvointiaan ja liikkumistaan voi edistää ryhmässä ja ryhmän tuella, vie tärkeiden kysymysten ja ehkäpä myös ratkaisujen äärelle
myösMedical Library Association 2003). 2012). (Kickbusch 2008.) Löytääkseen itselleen relevanttia ja luotettavaa tietoa ihmisen olisi kyettävä tunnistamaan ja ilmaisemaan tiedontarpeitaan, valitsemaan niihin sopivia tiedonlähteitä erilaisissa tilanteissa ja arvioimaan saamaansa tietoa ja sen luotettavuutta. 2011). (MLA 2003.) Terveystiedon lukutaito voidaan ymmärtää informaatiolukutaidoksi terveyden kontekstissa. Se korostaa tiedonhankinnassa ja tiedon kriittisessä arvioinnissa tarvittavia taitoja. (Ks. Erityisesti hankkeessa oltiin kiinnostuneita nuorten miesten liikkumisesta ja mahdollisuuksista miesten fyysiseen aktivoimiseen. Toisaalta sitä voidaan pitää yhtenä kriittisen terveyden lukutaidon (ks. Kun kyseessä on terveystieto, näitä kykyjä voidaan kuvata käsitteellä arkielämän terveystiedon lukutaito (Eriksson-Backa ym. Terveyteen liittyvä tieto ei välttämättä kiinnosta, sitä ei koeta itselle sopivaksi tai sitä voi olla vaikeaa ymmärtää ja soveltaa omaan arkeen. Sen merkitys on entisestään korostunut, kun informaatioymMonenlaiset nuorten jokapäiväiseen elämään liittyvät tekijät muovaavat heidän suhdettaan liikkumiseen. esim. Berry ym. Tutkimukset viittaavat siihen, että hyvä terveyden lukutaito on yhteydessä terveelliseen ravitsemuskäyttåytymiseen, tupakoimattomuuteen, vähäisempään alkoholinkäyttöön ja yleiseen terveelliseen elämäntapaan. Terveystiedon lukutaito on kykyä huomata että tarvitsee terveystietoa, taitoa löytää sopivia tiedonlähteitä, kykyä käyttää niitä tiedon hankkimiseksi, sekä arvioida tiedon laatua ja relevanssia eri tilanteissa. esim. Oulussa toteutetun monitieteisen ja -alaisen MOPO-tutkimusja kehittämishankkeen (www.tuunaamopo.fi) avulla on lisätty ymmärrystä nuorten miesten terveystiedon lukutaidosta. Näissä tutkimuksissa käytetyt mittarit ovat epäsopivia lukutaitoisen väestön tutkimiseen, eikä niillä saada otetta muista olennaisista taidoista, joita ihmiset tarvitsevat tehdessään terveyteen liittyviä valintoja arkielämässään (Niemelä ym. Sosio-kulttuurinen ympäristö muovaa myös niitä tapoja, joilla liikuntaan liittyvään tietoon suhtaudutaan ja joilla sitä arvioidaan ja käytetään. Lisäksi se on taitoa analysoida, ymmärtää ja käyttää tietoa terveyteen liittyvien päätösten tekemisessä. Toistaiseksi useimmissa tutkimuksissa on kuitenkin tarkasteltu lähinnä ihmisten kykyä ymmärtää lääketieteellistä sanastoa (Berkman ym. 2012; ks. Berkman ym. 2011.) Viime vuosina terveyden lukutaidon tutkimus on laajentunut koskemaan peruslukutaitoa laajempaa sosiaalisten, henkilökohtaisten ja kognitiivisten taitojen kirjoa (Chinn 2011). Tämä voi johtaa informaatioylikuormitukseen. V ähän liikkuvan tavoittaminen terveysviestinnällä on haastavaa, sillä liikuntatiedon äärelle hakeutuvat usein jo valmiiksi liikunnallisesti aktiiviset tai liikunnalliseen elämään pyrkivät ihmiset (ks. 38 LIIKUNTA& TIEDE 51, 4/2014. Terveystiedon räätälöinti on keino ottaa huomioon ihmisten välisiä eroja: sekä viestinnän sisältöjä että viestinnässä käytettyjä kanavia voidaan muokata paremmin yksilöiden tarpeita ja ominaisuuksia vastaaviksi. 2011; Hirvonen ym. Teksti: NOORA HIRVONEN, MAIJA-LEENA HUOTARI, RAIMO NIEMELÄ , RAIJA KORPELAINEN Nuorten miesten heikko terveystiedon lukutaito on yhteydessä vähäiseen liikkumiseen ja heikompaan fyysiseen kuntoon.Yhteydet eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Näyttö terveyden lukutaidon yhteydestä terveyskäyttäytymiseen ja fyysiseen terveyteen on kuitenkin epäjohdonmukaista ja riittämätöntä. Tietoa on saatavilla paljon ja se on usein ristiriitaista. ALA 1989). Laajassa väestöpohjaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin kutsuntaikäisten miesten terveyskäyttäytymistä, fyysistä kuntoa ja suhdetta terveystietoon. lnformaatiolukutaito on elinikäisen oppimisen perusta. 2012). Chinn 2011) osa-alueena. Terveystiedon lukutaidon käsite pohjautuu informaatiolukutaidon käsitteeseen (ks. Lisäksi tietoa olisi pystyttävä soveltamaan omaan arkielämään. Vaikka kiinnostusta liikuntatietoon olisikin, tiedonhankinta ja informaation hyödyntäminen voi olla vaikeaa. Lukutaidot vaikuttavat terveyskäyttäytymiseen Peruslukutaitoa (lukuja kirjoitustaitoa) vastaavaa terveyden lukutaitoa ja sen yhteyttä terveyteen on tutkittu laajasti
Miesten sosioekonomista asemaa arvioitiin heidän oman koulutuksensa ja Heikko . ::, -' 300 200 100 Alle tunnin (n=323) muksia, joiden aineistot on kerätty pääasiassa Puolustusvoimien kutsuntatilaisuuksissa Oulussa vuosina 2009-2013. Nuorten miesten terveystiedon lukutaitoa arvioitiin seulontavålineellä, joka koostuu kolmesta elementistä: 1) motivaatiosta terveystiedon löytämiseen, 2) luottamuksesta siihen, että itsenäisesti löytää, ymmärtää ja osaa käyttää terveystietoa ja 3) kyvystä arvioida terveyteen liittyvää tietoa (Niemelä ym. Terveystiedon lukutaitoon liittyvien kykyjen on osoitettu olevan yhteydessä itsearvioituun terveyteen (Furuya ym. Tutkimuksessa selvitettiin, miten terveystiedon lukutaito kytkeytyy nuorten miesten liikuntakäyttäytymiseen ja fyysiseen kuntoon. 2012). Prosenttiluku (%) kuvaa heikon terveystiedon lukutaidon osuutta. 2014). Liikuntakäyttäytymistä tutkittiin kolmen itsearviointiin perustuvan kysymyksen avulla. Esimerkiksi heikko terveyden lukutaito voi olla yhteydessä heikompaan terveydentilaan siksi, että se heijastaa yleistä kognitiivista kyvykkyyttä sekä koulutukseen ja ammattiin liittyviä väestöllisiä eroja (Möttus ym. 2013; Eriksson-Backa ym. Kysymykset kuvasivat vapaa-ajan liikunnan harrastamista, päivittäistä liikkeelläoloa ja istumisen määrää tunteina (ks. www.tuunaamopo.fi.) Tässä artikkelissa raportoidut tulokset perustuvat vuosina 2012 ja 2013 kyselyillä ja fysiologisilla mittauksilla kerättyyn aineistoon. MOPO-hankkeessa tutkittiin nuorten miesten terveystiedon lukutaitoa MOPO on monialaisessa yhteistyöverkostossa Oulussa vuosina 2009-2015 toteutettu tutkimusja kehittämishanke, joka pyrkii yhdessä nuorten kanssa kehittämään heitä kiinnostavia toimintatapoja hyvinvoinnin edistämiseksi. Hankkeen yhteydessä kerättiin laaja kyselyja mittausaineisto nuorten miesten hyvinvoinnista, elämäntyylistä, terveyskäyttäytyrnisestä, fyysisestä kunnosta ja suhteesta terveystietoon. Yhteensä näinä vuosina kutsuntoihin osallistui 254 7 nuorta miestä. Hankkeessa on toteutettu useita osatutki800 700 600 ''° 500 ,lö ''° E 400 ::, .:,/. Hyvä 23"' 1-2tuntia (n=746) Liikkeessä päivittäin Yli 2 tuntia (n=385) KUVIO 1. Terveystiedon lukutaidon suhde päivittäiseen liikkeellä oloon nuorilla miehillä (n=1454). Heistä 1899 (74,6 %) vastasi kyselyyn ja 1603 (62,9 %) osallistui mittauksiin. Myöhempiä analyyseja varten vastaukset laskettiin yhteen summamuuttujan muodostamiseksi. Nuorten miesten fyysistä kuntoa kuvaamaan käytettiin painoindeksiä, vyötärönympärystä, kehonkoostumusta (rasvan ja lihaksen osuus kehon painosta), aerobista kuntoa sekä puristusvoimaa (ks. Ahola ym. Terveyteen liittyvän lukutaidon tutkimuksen arviointia vaikeuttaa se, että terveyskäyttäytymiseen ja terveyteen vaikuttavat useat eri tekijät. Seulontaväline sisältää kymmenen väittämää, joista jokaiseen vastataan asteikolla 1 (täysin eri mieltä) -5 (täysin samaa mieltä). Lisäksi tutkittiin, selittääkö miesten sosioekonominen asema näitä yhteyksiä. kuviot 1, 2 ja 3). LIIKUNTA& TIEDE51 •4/2014 39. Myös terveystiedon lukutaidon on osoitettu olevan yhteydessä sosioekonomiseen asemaan niin, että lukutaito on korkeasti koulutetuilla parempi kuin matalasti koulutetuilla (Eriksson-Backa ym. 2013). päristömme on laajentunut, monipuolistunut ja monimutkaistunut. 2012). Keskitaso . 2012). Tutkimus terveystiedon lukutaidon ja terveyskäyttäytymisen tai terveydentilan välisestä suhteesta on kuitenkin vähäistä. (Ks. Samanaikaisesti tiedon luotettavuuden arviointi on lisääntyvästi siirtynyt ihmisten omalle vastuulle
40 LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4/2014. Keskitaso . Li säksi miesten ikä, eläm äntilanne ja asumisjärjestelyt otettiin huomioon tilastollisissa analyy seissa. Terveystiedon luku taito kytkeytyi myös miesten fyysiseen kuntoon. pyöräilen tai liikun muulla tavalla vähintään 4 tuntia viikossa (n=4 36) Harrastan kuntohikuntaa tai muuta vastaavaa ke skimäårin våhintåan 2 tuntia viikossa (n=545) Harjoittele n kilpailum1elesså säännolhse sti useita kertojavlikossa (n=208) Vapait-ajan liikunta KUVIO 2. Valtaosa miehistä arvioi olevansa liikkeessä vähintään tunnin päivässä (ks. MOPO-tutkimukseen osallistuneista noin 18-vuotiaista miehistä valtaosa opiskeli joko lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa, noin viisi prosenttia miehistä oli käynyt ainoastaan peruskoulun. Kun liikuntakäyttäytymistä tarkasteltiin yleisenä aktiivisuurena ja istumisen määränä, ammattioppilaitoksessa opiskelevat arvioivat kuitenkin aktiivisuutensa lukiolaisia korkeammaksi. Keskimäärin miehet ilmoittivat istuvansa vapaa-ajallaan noin neljä tuntia ja töissä tai koulussa viisi tuntia päivässä. Terveystiedon lukutaidon suhde vapaa-ajan liikuntaan nuorilla miehillä (n=1416). Hieman alle kolmannes miehistä ilmoitti istuvansa yli yksitoista tuntia päivässä (ks. Painoindeksiin terveystiedon lukutaito ei ollut yhteydessä. Hyvä Luen. myös Hirvonen ym. joissa en paljoakaan liiku ja jotka e lvät rasita minua ruumiillisesti (n=227) Kållelen. Erityisesti isän ammatti oli selvästi yhteydessä miesten terveystiedon lukutaitoon. Lukiossa 600 500 "" 400 '~ E 300 ~ :, ..., 200 100 Heikko . Vähän liikkuvien ja huonokuntoisten nuorten miesten terveystiedon lukutaito on heikko Tutkimukseen osallistuneet miehet olivat pääosin 18-vuotiaita, opiskelivat lukiossa tai ammattioppilaitoksessa ja asuivat vanhempiensa luona. kuviot 1 ja 2). Miehistä noin viidennes ilmoitti, että ei harrasta liikuntaa vapaaajallaan ja vastaava osuus arvioi olevansa liikkeessä alle tunnin päivässä. kuvio 3). katselen televisiota ja suoritan askareita. Sosioekonominen asema näkyy nuorten miesten terveystiedon lukutaidossa, liikuntakäyttäytymisessä ja fyysisessä kunnossa Terveystiedon lukutaidon on osoitettu olevan yhteydessä sosioekonomiseen asemaan siten, että korkeammin koulutetuilla on todennäköisemmin parempi ierveysuedon lukutaito (Eriksson-Backa ym. Ammatit luokiteltiin Tilastokeskuksen (2013) ammattiluokituksen mukaisesti ja ryhmiteltiin kuuteen luokkaan: johtajiin ja yrittäjiin, erityisasiantuntijoihin, asiantuntijoihin, palvelutai myyntiammateissa toimiviin, rakennus-, prosessija kuljetusalalla toimiviin ja niihin, jotka eivät ole työelämässä. 2011). Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten on esimerkiksi todettu liikkuvan lukiolaisia vähemmän (Husu ym. Suomalaiset tutkimukset osoittavat selviä eroja ammattiin opiskelevien ja lukiolaisten terveyskäyttäytymisessä. 2012). Isän työ rakennus-, prosessija kuljetusalalla lisäsi merkittävästi nuoren miehen heikon terveystiedon lukutaidon todennäköisyyttä (ks. kuvio 1) ja harrastavansa vapaa-ajallaan jonkinlaista liikuntaa (ks. Prosenttiluku (%) kuvaa heikon terveystiedon lukutaidon osuutta. painossa). kuvio 2). heidän vanhem piensa am matin peru steella. Erityisasiantuntija-, yrittäjäja johtajaisien pojilla puolestaan oli korkein terveystiedon lukutaito. Istumiseen terveystiedon lukutaito ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä (kuvio 3). Terveystiedon lukutaito oli tutkimuksen mukaan todennäköisemmin heikko ammatillisen tai peruskoulutasoisen koulutuksen saaneilla (ks. Myös tämän tutkimuksen tulokset tukevat aiempia tutkimuksia niiltä osin, kun kyse on kuntoliikunnasta: lukiossa opiskelevatijat harrastivat vapaa-ajan liikuntaa todennäköisemmin kuin ammattioppilaitoksessa opiskelevat. myös Hirvonen ym. painossa). Keskimäärin lukiolaiset arvioivat istuvansa kymmenen tuntia ja ammattiopistossa opiskelevat 8,5 tuntia päivässä. Vanhempien sosioekonomista asemaa tarkasteltiin heidän ammattiensa perusteella. Hyvä terveystiedon lukutaito oli yhteydessä alhaisempaan rasvaproserutiin, korkeampaan lihasprosenttiin, parempaan aerobiseen kuntoon ja puristusvoirnaan sekä pienempään vyötärönympärykseen. Tulokset osoittavat, että todennäköisimmin terveystiedon lukutaito oli heikko vähän liikkuvilla nuorilla miehillä (ks
Koski 2006). Prosenttiluku (%) kuvaa heikon terveystiedon lukutaidon osuutta.kussakin liikuntakäyttäytymistä kuvaavassa kategoriassa. 2006) m utta istuvan m atalasti koulut ettuja enem m än (Baum an ym . Vähäiseen istum iseen sen sijaan liittyi isän am m atti rakennus-, pro sessija kuljetusalalla. ,111 250 ,111 E :, 200 ~ :, ...J 150 100 50 nuorten koulutusurat myötäilevät vanhempien valintoja, esimerkiksi lukiossa opiskelee enemmän akateemisesti koulutettujen vanhempien lapsia (Palosuo ym. Korkeasti koulutetu t aikuiset näyttäisivät harr astavan liikuntaa vapaa-ajallaan useam m in (Gidlow ym . Usein . opiskelu lisäsi hyv än aero bisen kunnon todennäköisyy ttä. Tutkimuksen vahvuutena on se, että liikunta-käyttäytymistä on arvioitu kolmella mittarilla, minkä lisäksi on mitattu miesten fyysistä kuntoa (ks. 2011 ). Lukiolaiset harra stavat to dennäköisem m in vapaa-ajan liikuntaa kun taas am m attiin opiskel evat nuoret m iehet voivat olla m uill a tavoin aktiivisem pia ja istu a vähem m än. 2008). Heikko . Keskitaso . Hyvä 450 400 350 ,111 300 ... Vanhem m an työel äm än ulkopuolella olem inen näytti heikent ävän ja eritysasiantunt ija-am m atti vahvistavan todennäköisyy ttä hyv ään fyy siseen kunt oon. Yhteydet terveystiedon lukutaidon ja vapaa-ajan liikunnan harrastamisen, liikkeelläolomäärän, puristusvoiman, rasvaprosentin ja aerobisen kunnon välillä olivat kuitenkin riippumattomia sosioekonomisesta asemasta. Fyysisen aktiivisuuden määrää voidaan joko ylitai aliarvioida (Prince ym. Toistaiseksi näyttö nuorten sosioekonom isen asem an ja fyysisen aktiivisuuden yhteydestä on ollut epäjohdonm ukaista (Stalsberg & Pedersen 2010 ). Kytkökset ovat moniselitteisiä Tämän MOPO-hankkeessa toteutetun tutkimuksen tulokset osoittavat, että nuorten miesten heikko terveystiedon lukutaitoon yhteydessä vähäiseen liikkumiseen ja heikompaan fyysiseen kuntoon. Vanhempien sosioekonomisen aseman tiedetään kytkeytyvän vahvasti lasten terveyskäyttäytymiseen (Currie ym. Terveystiedon lukutaidon suhde istumiseen nuorilla miehillä (n=1406). 2012) ja tämä tutkimus vahvistaa tätä käsitystä. LIIKUNTA & TIEDE 51, 412014 41. Isän työel äm än ulkopuolella olem inen liittyi m yös runsaaseen istum iseen. Lisäksi opiskelupaikka on sosiaalinen ym päristö, joka voi tarjota m alli a liikkum isesta (Kaur avaara 2013 ). Alle 8 tuntia (n=395) 8-9 tuntia (n=287) 10-11 tuntia (n=306) Yli 11 tuntia (n=418) Istuminen KUVIO 3. Ahola ym. Yhteydet eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. M yös ero t suhtautu m isessa terveyteen ja terveydestä huolehtim iseen voivat liittyä koulutukseen (ks. Koulutus m uovaa paitsi ihm isen tietoja ja taitoja, m yös hänen arvom aailm aansa. Am m atillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla puolestaan oli toden näköisem m in lukiolaisia parem pi puristu svoim a. Terveystiedon lukutaidon seulontaväline osoittaa ehkä pikemminkin luottamusta omiin kykyihin kuin varsinaisia taitoja. Tutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, että vanhempien ammatin, terveystiedon lukutaidon ja fyysisen aktiivisuuden tarkastelu perustuu nuorten miesten omaan arvioon. Tämä viittaa siihen, että terveystiedon lukutaidon ja liikunnan tai kunnon välinen kytkös ei selity ainoastaan sosioekonomisilla eroilla. M yös vanhem pien am m atill inen asem a kytkeytyi nuoren m iehen liikuntakäyttäytym iseen ja fyy siseen kuntoon. Kehonkoostu m uksessa ei tu llut esill e koulutukseen liittyv iä eroja. 2013). Myös sosioekonominen asema, niin nuoren oman koulutuksen kuin hänen vanhempiensa perusteella tarkasteltuna, on selkeästi yhteydessä liikuntakäyttäytymiseen, fyysiseen kuntoon ja terveystiedon lukutaitoon. Isän am m atti oli yhteydessä kaikkiin fyysistä kunto a kuvaaviin m uuttujiin, ja äidin am m atti ra svaja lihaspro senttiin, painoindeksiin sekä aero biseen kuntoon. 2007). Täm än tu tkim uksen tulokset viittaavat koulutukseen liittyviin ero ihin nuorten m iesten liikunt akäyttäytym isessä. Todennäköisim m in vapaa-ajan liikuntaa harr astivat erityisasiantuntijoiden ja epätodennäköisim m in työeläm än ulkopuolella olevien pojat
Olisi ymmärrettävä, miten erilaiset ihmiset suhtautuvat liikkumiseen ja sitä koskevaan tietoon. Vaikka terveysviestinnän avulla voidaan vähentää terveyteen liittyvää eriarvoisuutta (Oliver et al. Alhaisempi sosioekonominen asema tunnetusti altistaa terveysongelmille, mutta ei ole selvää, mistä väestöryhmien väliset terveyserot johtuvat. THL 2014). 42 LIIKUNTA& TIEOESl •4/2014. Selityksiä voidaan hakea muun muassa taloudellisista tekijöistä, elinoloista, fyysisestä ja psykologisesta kuormituksesta sekä sukupolvien yli ulottuvista kulttuurisidonnaisista käyttäytymismalleista. Ensisijaisesti pyritään vaikuttamaan sellaisiin ehkäistävissä oleviin terveyseroihin, jotka johtuvat elintavoista (Palosuo ym.2007, 28). 2007 .) Erot terveystiedon lukutaidossa lisäävät osaltaan ymmärrystämme siitä, miksi ihmiset tekevät terveyteensä haitallisesti vaikuttavia valintoja, vaikka tietoa on saatavilla runsaasti. Yksi keskeinen tavoite on se, ettei matala koulutustaso korreloisi niin vahvasti terveysongelmien kanssa (ks. Terveystiedon räätälöinti on keino ottaa huomioon ihmisten välisiä eroja: sekä viestinnän sisältöjä että viestinnässä käytettyjä kanavia voidaan muokata paremmin yksilöiden tarpeita ja ominaisuuksia vastaaviksi (ks. Dolan 2011) voivat vaikuttaa siihen, miten nuoret miehet suhtautuvat liikuntatietoon. Esimerkiksi erot kommunikaatiotavoissa tai käsityksissä maskuliinisuudesta (ks. 2008), se voi myös kasvattaa kuilua eri väestöryhmien välillä, mikäli tieto tavoittaa lähinnä jo valmiiksi aktiiviset, motivoituneet ja terveydestään kiinnostuneet. Tulevissa tutkim uksissa sekä terveystiedon lukut aidon että fyy sisen aktiivisuuden välistä yhteyttä tulisi tarkastella m yös suorem m illa m ittausm enetel m ill ä. Enwald 2013). Liikuntaan ohjaavien neuvojen ohella ihmisiä voidaan ohjata tunnistamaan millaista tietoa he tarvitsevat, miten he voivat löytää itselleen sopivia tiedonlähteitä ja ennen kaikkea arvioida saamansa tiedon luotettavuutta. M O PO -tutkim uksessa nuorten m iesten fyysistä aktiivisuutta voidaan arvioida aktiivisuusm ittaritiedoill a, sill ä vuonna 2013 toteut ettiin m yös interventiotut kim us, jossa aktiivisuutta m itattiin puolen vuoden ajan. On kuitenkin tärkeää, että jokaisella olisi mahdollisuus tehdä valintoja luotettavan tiedon perusteella. Tutkimukset osoittavat selvästi, että jotkut väestöryhmät hyötyvät toisia enemmän terveyden edistämisen toimista, erityisesti terveysviestinnästä (Ek 2005; Nutbeam 2000). Viestinnässä väestöryhmien väliset tiedolliset, taloudelliset ja kulttuuriset erot olisi otettava huomioon. Ihmiset eivät usein toimi optimaalisella tavalla silloinkaan, kun tietävät, mikä olisi heille parhaaksi. NOORA HIRVONEN, MA (tohtorikoulutettava) lnformaatiotutkimus, Humanistinen tiedekunta, Oulun yliopisto Eudaimonia-lhmistieteiden tutkimuskeskus, Oulun yliopisto Medical Research Center Oulu, Oulun yliopisto Sähköposti: noora.hirvonen@oulu.fi MAIJA-LEENA HUOTARI, PhD (informaatiotutkimuksen professori) lnformaatiotutkimus, Humanistinen tiedekunta, Oulun yliopisto Medical Research Center Oulu, Oulun yliopisto Sähköposti: maija-leena.huotari@oulu.fi RAIMO NIEMELÄ, FT (Kastellin urheilulukion lehtori, tutkija) lnformaatiotutkimus, Humanistinen tiedekunta, Oulun yliopisto Medical Research Center Oulu, Oulun yliopisto Oulun kaupunki Sähköposti: raimo.niemela@eduouka.fi RAIJA KORPELAINEN, FT (tutkimuspäällikkö, terveysliikunnan professori) Oulun Liikuntalääketieteellinen klinikka, Oulun Diakonissalaitos Terveystieteiden laitos.Oulun yliopisto Medical Research Center Oulu, Oulunyliopisto Sähköposti: raija.korpelainen@odl.fi Erilaiset käsitykset maskuliinisuudesta voivat vaikuttaa siihen, miten nuoret miehet suhtautuvat liikuntatietoon. (Palosuo ym. Terveystiedon lukutaidon seulontaväline tarjoaa mahdollisuuden terveysviestinnän räätälöintiin liikuntainterventioissa tai -neuvonnassa. Sosio-kulttuurinen ympäristö muovaa myös niitä tapoja, joilla liikuntaan liittyvään tietoon suhtaudutaan, ja joilla sitä arvioidaan ja käytetään. Väestöryhmien välisiä terveyseroja pyritään vähentämään monin keinoin. Lukutaidon mittaamisella ja terveystiedon räätälöinnillä voidaan aktivoida liikkumaan Monenlaiset nuorten ihmisten jokapäiväiseen elämään liittyvät tekijät, esimerkiksi koulu, työ, ystävyyssuhteet, perheen rutiinit, kiinnostuksenkohteet, taloudellinen tilanne ja asuinpaikka, muovaavat heidän suhdettaan liikkumiseen (Wright & Macdonald 2012). Terveyteen liittyvä tieto ei välttämättä kiinnosta, sitä ei koeta itselle sopivaksi tai sitä voi olla vaikeaa ymmärtää ja soveltaa omaan arkeen. esim
http://www.minedu.fi/export/sites/default/ OPM/Julkaisut/2011 /liitteet/O KM 15.pdf?lang=f i( 1. & Tremblay, M. Ek, S. Hagströmer, M. Prättälä, R. Kondo, N. 2011. & Bauman, A. Roberts, C. Series B, Humaniora 118. E. Public Health Reports121131, 245--254. 2008. Wright, J. 2011. Koskimäki, H. 2012. 2013. http://www.mlanet.org/ resources/healthlit/define.html (1.1.20141 Mikkola, 1. 2009. Does literacy mediate the relationship between education and health outcomes. Schillinger, D. Greaves, A. Ek, S. Sheridan, S. A. Hamel, M. Presidental Committee on lnformation Literacy: Final Report. & Linnanmäki, E. & Huotari, M-L. Smith, 0. Juuti, A-K. 83-94. Lorenc, T. & Hashimoto H. Chau, J. 586-601. A systematic review of the relationship between socio-economic position and physical activity. 32-39. doi 10.1093/heapro/dat071 Gidlow, C. & Poskiparta, M. Ikäheimo, T. 'You can't ask for a Dubonnet and lernonade!': working class masculinity and rnen's health practices. Currie, D. Thomas, J. Peitso, A. Ellis, N. Towards understanding the links between health literacy and physical health. Hardt, J. 61. 2006. S. Villberg, J. Teoksessa: Anne Puuronen (toim.l Terveystaju Nuoret, politiikka ja käytäntö. 2013. Nutbeam, D. Johnston, L.H. Prince, S. Tailoring health communication: the perspective of information users' health information behaviour in relation to their physical health status. 7.20141 Tilastokeskus 2013. 2011. Socio-demographic characteristics associated with the everyday health information literacy of young men. html( 1. Health Communication 26, 246-254. Keinänen-Kiukaanniemi, S. http://tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/ammatti/001-2010/koko_luokitus_en. Komulainen, J. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010.Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset.Opetusja kulttuuriministeriö. Health Promotion International. Health lnformatics Journal 18(21. Talala, K. Health information literacy in everyday life: A study of Finns aged 65-79 years. 7.20141 Wright, J. Niemelä, R. Härkönen, P. 1989. Kaventaja Hyvinvointijaterveyserojenkaventaminen. Jallinoja & P. K. 2012. Niemelä, R. & Bamekow, V. 2013. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 5(561. Starr, J.M. & Huotari, M-L. 2012. A study of a low-income population with diabetes. Copenhagen, WHO Regional Office for Europe (Health Policy for Children and Adolescents, No. Kickbusch, 1. ISIC the lnformation Behaviour Conference. Zanotti, C. & James, D. Laakso, M. Wolf, M. Niemelä, R. Oulun yliopiston julkaisuja.http://urn.fi/ urn:isbn 9789526202792 Eriksson-Backa, K. Spence, J. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 63. Sociology of Health & lllness 33(41. 16473. http://www.ala.org/acrl/publications/whitepapers/presidential 11.8.20141 Bauman, A. Adamo, K. & Pedersen, A.V. Health literacy, socioeconomic status and self-rated health in Japan. Gorber, S. Medicine and Science in Sports and Exercise 41191, 1735-1742. 2014. Teoksessa: Young People, Physical Activity and the Everyday. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980-2005. Physical activity and body composition changes during military service. Acta UniversitatisOuluensis. Suni, J. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 20131, 368-83. M. Mäntysaari, M. & Crotty, K. eprints.ioe.ac.uk/5151/1/Oliver2008Healthpromotion Tech Report.pdf ( 1. A 20-country comparison using the international physical activity questionnaire (IPAOI. A comparison of direct versus self-report measures for assessing physical activity in adults: a systematic review. 2006. Jämsä, T. Ek, S., Niemelä, R., Korpelainen, R. (toirn.l. Health Psychology 33(21. Furuya, Y. 2005. 2006. (Toim.l London and New York: Routledge, 1-12. & Macdonald, D. R. Sihto, M. Currie, C. Keski mäki, 1. & Korpelainen, R. 42-48. 2014. Dolan, A. Painossa. www.thl.fi/ fi_Fl/web/kaventaja-fi/eriarvoisuus/hyvinvointi/koulutus ( 1. Venugopal, K. Ainsworth, B. J. Hankonen, N. M. 1804-1819. Pyky, R. Koulutus. & Macdonald, D. 2011. Health Education Journal 65141, 338-367 Hirvonen, N. Timonen, M. Donahue, K. Turku: ÅboAkademi University. de Looze, M. Samdal, 0. Journal of the American Society for lnformation Science and Technology 63(91. Health Behaviour in School-aged Children (HBSCI study: international report from the 2009/2010 survey. Halpern, D. Wang, F. Om information, media ochhälsai en samhälleligkontext: en empiriskochanalytiskstudie [On information, media and health in a societal context: an empirical and analytic study]. Sallis, J. & Mäkinen, T. 2013. 1611. 2000. 101-104. L. 2007 Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Hyvönen, E. Caird, J. Liikunnanjakansanterveydenjulkaisuja 276. Enwald, H. 2012. Röning, J. Plotnikoff, R. University of Leeds, UK, 2.5.9.2014. Möttus, R. THL. Suhde terveyteen, alkoholiin ja liikuntaan rakentuu sosiaalisissa maailmoissa. BMC Public Health13(321 American library Association ALA. Health literacy as a public health goal: A challenge for contemporary health education and communication strategies in the 21st century.Health Promotion International 15, 259-267 Oliver, S. Huotari, M-L. Crone, C. Husu, P. Oliver, K., Harden, A. Jokelainen, J. Heikkinen, H. 2008. Health literacy: an essential skill for the twenty-first century. 7.20141 Palosuo, H. Kasila, K. 7.20141 Kaasalainen, K. LÄ HTEET Ahola, R. The descriptive epidemiology of sitting. Effects of socioeconomic status on the physical activity in adolescents: a systematic review of the evidence. Physical activity information seeking and advertising recall. 2010. Stalsberg, R. & Vasankari, T. Young people, physical activity and the everyday: the life activity project. J. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. La helma, E. Karter,A. lnformation behavior in stages of exercise behavior change. Berkman, N. Critical health literacy: a review and critical analysis. Health prornotion, inequalities and young people's health: a systematic review of research. Kavanagh, J. liimakka, S. Barton, L. Chinn, D. Koskinen, S. Saastamoinen, E. Craig, C. & Oakley, A. Ammattiluokitus 2010. 2011. Bull, F. Health lnformation Literacy. Gamified physical activation of young men a multidisciplinary population-based randomized controlled trial (MOPO studv). Terveysliikunnan lukutaidon yhteys vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen ja fyysiseen kuntoon työikäisillä miehillä.Liikunta & Tiede 48(11. 2011. Koski, P. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö.Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2007:23. Yamagata, Z. Liikutaan ja/vai henqaillaan. J. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 15. & Korpelainen, R. & Sjöström, M. Low health literacy and health outcomes: an updated systematic review. Mitä sitten, jos ei liikuta, Etnografinen tutkimus nuorista miehistä. Medical library Association. Hirvonen, N. Merkitysten ristiaallokossa. Ek, S. Libri 62121, 125-134. Ostamo, A. Eriksson-Backa, K. D. Annals of lnternal Medicine155, 97107 Berry, T. London: EPPI-Centre report no. & Adler, N. Paronen, 0. Liikunta ja kaverit ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien nuorten elämänkokonaisuudessa.Liikunta & Tiede 50161. Health Education 108121. M. LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 43. 2013. & Deary, 1. American Journal of Preventive Medicine 41121, 228-235. Kauravaara, K. 2011. 2003. Social determinants of health and well-being among young people. A screening tool for assessing everyday health information literacy. J. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Morgan, A. Social Science and Medicine 73111, 60-7. 2008. Huotari, M-L. & Huotari, M-L. Murray, C. Pratt., M. Martelin, T. J. J. Johnson, W. 2012
Tieteen alasta riippuen räätälöintiä voidaan kutsua myös personoinniksi tai kustomoinniksi. T erveysviestinnän keinoin pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin, asenteisiin, tunteisiin, aikeisiin ja käyttäytymiseen. Lähtökohtana yksilö ja yksilöllisyys Jotta räätälöinti olisi mahdollisimman tehokasta niin sekä terveysviestin sisältö, että sen esittämistapa, tulee valita huolella (Enwald 2013, 58-64; Ivanov 2012, 79). (Enwald 2013; Hawkins ym. Räätälöidyssä terveysviestinnässä erilaiset ihmiset saavat erilaista terveystietoa. Viestin täytyy tuntua henkilökohtaiselta ja relevantilta. Viesti voi perustua esimerkiksi yksilöön Kuva: LEHTIKUVA/MASKOT 44 UIKUNTA&TIEOE51 •4/2014. Räätälöinnin tavoitteena on, että viesti tuntuisi vastaanottajasta henkilökohtaiselta ja relevantilta. Tämä havainto on johtanut uusien viestintästrategioiden käyttöönottoon. 1999). Terveysviestinnässä onkin tiedostettu, että sama viesti ei toimi kaikille. Virallisessa terveysviestinnässä yksilölle annetaan yleensä ohjeita, joiden avulla he voivat muuttaa käyttäytymistään terveellisempään suuntaan (Latimer ym. Tästä strategiasta puhutaan erityisesti tietokoneella toteutetun viestinnän kohdalla, jolloin automatisoinnin, viestikirjastojen ja algoritmien avulla tavoitellaan henkilökohtaisen, kahden ihmisen välisen, viestinnän mahdollisuuksia. 2008; Kreuter ym. Räätälöinti perustuu kyseisestä yksilöstä saatuihin tietoihin. Siinä missä media välittää viestiä liikkumattomuuden vaaroista, voit kuulla vastaavan viestin lääkäriltäsi tai vaikka kummitädiltäsi. 2010). On kuitenkin muistettava, että kun tieto istumisen vaaroista saa yhden meistä tilaamaan seisornapöydän työhuoneeseensa, niin toinen vain kohauttaa hartioitaan ja jatkaa sohvalla makoilua. olet liikkunut • • enemman kuin viime k uussa!" Teksti: HEIDI ENWALD Terveysviestintä vaatii räätälöintiä
2001; Hawkins ym. Threatening communication: a critical reanalysis and revised meta-analytic test of fear appea! theory. & Brennan, L. 2001. 2013). a jaettu kontribuutio. 2013). & DiClemente, C.C. Saatavissa: http://urn.fi/urn:isbn:9789526202792 Enwald, H. 2012. lndividual factors affecting preferences for feedback message tactics in the context of physical activity. MOPOhankkeessa toteutettu opas. Uhkaan perustuviin viesteihin neuvotaankin liittämään elementtejä, jotka tarjoavat yksilölle tietoa siitä, miten hän voi toimillaan selättää uhan (Peters ym. Peters, G.J.Y., Ruiter, R.A.C. Series B, Humaniora 118. Oulun yliopiston julkaisuja. Health Psychology Review 7 111, S8-S31. Health Education Research 23 (31, 454-466. lnformation Research 18 131, paper 584. Palautetta voidaan antaa erilaisia viestityyppejä käyttäen ja esittelen tässä niistä muutamia. Tarkoitus on, että yksilö ei koe viestiä loukkaavaksi tai liian pelottavaksi, vaan viesti herättäisi hänet ajattelemaan ja toimimaan. Tulevaisuudessa Internetin sivustot voivat hyödyntää räätälöintiä yhä enemmän. Kutsuntojen yhteydessä toteutetuissa tutkimuksissa on pyritty selvittämää muun muassa sitä, millaisia viestityyppejä nuoret miehet suosivat. Artikkeliväitöskirja. Tailoring health communication: the perspective of information users' health information behaviour in relation to their physical health status. An exploratory study among prediabetie individuals. Hirvonen, Na., Enwald, Ha., Bath, P.A., Pyky, R., Korpelainen, R. (ed) Health Communication Message Design Theory and Practice. Thousand Oaks. 2008. Stages of change in the modification of problem behaviors. Prochaska, J.O. HEIDI ENWALD, FT lnformaatiotutkimus Humanistinen tiedekunta Oulun yliopisto Sähköposti: heidi.enwald@oulu.fi LÄHTEET: DiClemente, C.C., Marinilli, A.S .. liittyvään palautteeseen. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että alle 65-vuotiaat eivät kokeneet muihin vertaamista yhtä motivoivaksi kuin vanhemmat tutkimukseen osallistujat. Parhaimmillaan terveysviestintä tehostuu ja sen avulla pystytään parantamaan ihmisten terveyttä. (Hirvonen ym. Ii/tiedostot/Tietopankki/ Liikunta% 20ja % 20terveys/T erveystiedon_rtli ntitykalu. Millaisen viestityypin kokisit itsellesi toimivaksi. Aiheeseen liittyy kuitenkin paljon avoimia kysymyksiä käytännöistä ja eettisistä menettelytapoista. 2013. Samaa aihetta käsiteltiin myös tutkimuksessa, jossa kohdeyleisönä olivat ihmiset, joiden riski sairastua tyypin 2 diabetekseen oli korkea (Enwald ym. Tähän tarkoitukseen käytetään niin huumoria kuin uhkaavien mielikuvien synnyttämistäkin. CA, Sage Publication, 73-94. Tähän kysymykseen haetaan vastausta muun muassa viestinnän tutkimuksessa. Understanding tailoring in communicating about health. & Kok, G. Nuorille suunnatusta terveysviestinnästä löydät lisää tietoa MOPO-hankkeessa tuotetussa Terveystieto räätälöimällä nuoria puhuttelevaksi -oppaasta (Enwald & Hirvonen 2014). Normatiivinen palaute vertaa yksilöä muihin, esimerkiksi hänen omaan ikäryhmäänsä. & Huotari, M.L. Tutkimustulokset voivat lisätä tietoa siitä, millaisia eroja yksilöiden välillä on ja millaisia tekijöitä kannattaisi käyttää räätälöintiperusteena. 1992. 2013. Perceptions of fear appea! and preferences for feedback in tailored communication. Designing inoculation messages for health communication campaigns. & Dijkstra, A. Acta Universitatis Ouluensis. net/ir/18-3/paper584.html#. "Istut iltaisin enemmän kuin muut ikäisesi nuoret naiset" on esimerkki tällaisesta vertailusta, kun taas viesti "kännykkäsi aktiivisuuspäiväkirjan mukaan olet liikkunut tässä kuussa enemmän kuin viime kuussa" edustaa ipsatiivista palautetta. lpsatiivinen palaute keskittyy yksilön omissa ajatuksissa tai toiminnassa mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin. 2008). & Hirvonen, N. Näin toimimalla alennat tutkitusti kynnystäsi lähteä liikkumaan (viittaus tieteelliseen lähteeseen)." Vertailevaa palautetta on kahta eri tyyppiä; normatiivista ja ipsatiivista. painossa). Mitkä siis ovat ne meitä erottavat tekijät, jotka tuntemalla kullekin pystytään antamaan juuri hänelle sopivaa, henkilökohtaista ja relevanttia terveystietoa ja motivoimaan hänet muutokseen. Progress in Behavior Modit,cation 28, 182-218. Terveystieto räätälöimällä nuoria puhuttelevaksi. Mutta minkälainen terveysviestintä sitten on tehokkainta erilaisille ihmisille. Kirjassa: Cho, H. Uhkaan perustuva viestiesimerkki voisi kuvata esimerkiksi liikkumattomuuden vaaroja kuten viesti "runsas kumarassa istuminen on jo saattanut rappeuttaa selkäsi rakenteita". Toisaalta teoriaperustaisen viestityypin elementtejä hyödyntäen edelliseen esimerkkiin voitaisiin lisätä vielä tieteelliseen tutkimukseen liittyvä perustelu, kuten" ... Tällaiset miehet kokivat siis vertailun muihin, sekä myös vertailun heidän omiin aiempiin suorituksiinsa, motivoivammaksi kuin yksilöt, joiden koulutustaso oli alhaisempi tai muutosvaihe varhaisempi. Ivanov, B. Tunteisiin vetoaminen on palautteen tapaan paljon käytetty viestistrategia. & Huotari, M.L. Saatavissa: http://www. Saatavilla: http://www.informationr. Customizing communication with computer technology. Tailoring health messages. Myös uhkaan perustuvan viestinnän kohdalla on hyvä muistaa, että toisten ihmisten kohdalla strategia toimii paremmin kuin toisten. Tulosten mukaan edistynyt liikunnan muutosvaihe (ks. Tällöin lähtökohtana käytetään yksilön, esimerkiksi kyselyssä, antamia tietoja. Ikäkin voi siis vaikuttaa erilaisiin viestitaktiikoihin suhtautumiseen. U7OOGvmSx 1 Y Hawkins, R.P., Kreuter, M., Resnicow, K., Fishbein, M. 2013. Painossa. Terveysviesti voi antaa myös konkreettisia toimintavinkkejä, kuten "pidä puhtaita treenivaatteita aina valmiina ja näkösällä". & Bellino, LE. (DiClemente ym. Mahwah, NJ: Erlbaum. Prochaska & DiClemente 1992) ja korkeampi koulutustaso ennustivat itsenäisesti ipsatiivisen ja normatiivisen viestityypm suosimista liikuntaan liittyvissä terveysviesteissä. UIKUNTA& TIEOE51 •4/2014 45. Singh, M. Journal of Health Communication. Uhkaan perustuvaa lähestymistapaa on käytetty paljon erityisesti tupakointiin ja liikenneturvallisuuteen liittyvissä kampanjoissa. 2014. Kuvaileva viestityypin viesti "kerroit käyttäväsi ennemmin hissiä kuin portaita" muistuttaa yksilöä hänen nykytilanteestaan. Vuosina 2009-2014 toteutetussa MOPO-tutkimusja kehittämishankkeessa on kerätty runsaasti tietoa nuorista miehistä. Entä läheisillesi tai erilaisille asiakkaillesi. Kreuter, M.W., Farrell, D., Olevich, L. Tiedot sinusta voidaan valjastaa muun muassa terveysviestinnän avuksi. American Journal of Health Behavior 25 131, 217-227 Enwald, H. pdf Enwald, H., Kortelainen, T., Leppäluoto, J., Keinänen-Kiukaanniemi, S., Jämsä, T, Oinas-Kukkonen, H., Herzig, K.H. The role of feedback in the process of health behavior change. tuunaamopo. 1999
Kehitys painossa ja fyysisessä kunnossa on yhtenä tekijänä vaikuttanut siihen, että lykkäystä tai vapautuksen saaneiden nuorten miesten määrä varusmiespalvelukseen on terveydellisistä syistä lisääntynyt. MOPO-hankkeen taustalla oli huoli nuorten miesten syrjäytymisen lisääntymisestä (www.tuunaamopo.fi). Tavoitteena oli edistää pohjoissuomalaisten nuorten miesten hyvinvointia ja terveyttä uusia teknologioita hyödyntävän palvelun avulla, joka aktivoi nuoria fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Tilanne on kohentunut huonoimmista vuosista ainakin Oulun alueella, missä tilanne on nyt parempi kuin valtakunnallisesti (Pohjois-Suomen Sotilasläänin Esikunta 2014). Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tunnistaminen voi auttaa hahmottamaan liikkumattomuuden syitä kokonaisvaltaisemmin ja siten antaa ymmärrystä liikkumattomuuden ja paino-ongelmien kohtaamiseen nuorten kanssa toimiville. Yhtenä osatekijänä suunnan muutokseen on arveltu Oulussa toteutettuja MOPOhanketta ja Time Out! Aikalisä! -toimintamallia. Tunnesyöminen voi olla lapsuudessa opittu tunteiden hallintakeino, jos vanhemmat ovat toistuvasti tarjonneet lapselle syötävää lievittääkseen lapsen negatiivisia tunteita (Braden ym. N uorten miesten keskimääräinen paino on noussut useita kiloja muutaman vuosikymmenen aikana ja heidän on havaittu olevan aiempaa huonokuntoisempia (Santtila ym. Samaan aikaan nuorten television katseluun ja tietokoneella pelaamiseen käyttämä aika on lisääntynyt ja liikkumiseen vähentynyt, mikä osaltaan selittää sekä painonnousua että fyysisen kunnon heikkenemistä. Edelleen jatkuvassa Time Outi Aikalisä! -mallissa kohdennetaan tukipalveluja kutsunnanalaisille, erityisesti niille, jotka syystä tai toisesta jäävät 46 LIIKUNTA& TIEDE51 •4/2014. 2006). Se luo paineita lihasmassan kasvun tavoitteluun hintelillä nuorilla miehillä ja laihduttamiseen ylipainoisilla. Joka viides syömishäiriökäyttäytyjistä koki häpeän rajoittavan liikkumista, mikä oli neljä kertaa tavallisempaa kuin ikätovereilla. Painonnousun taustalla voi piillä häiriintynyttä syömiskäyttäytymistå, esimerkiksi tunnesyörnistä, johon liittyy ahmimista. 2014). Teksti: MARJUKKA NURKKALA MOPO-TUTKIMUS: Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen nuorten miesten liikkumattomuuden taustalla tunnistetaan heikosti Nuorten miesten häiriintynyt syömiskäyttäytyminen tunnistetaan heikosti, koska painon tarkkailun ja laihduttamisen ajatellaan olevan tyttöjen ja naisten "juttu': Nykyaika viestii ihannetta hyväkuntoisesta, lihaksikkaasta miehen vartalosta
Hankkiiko nuori mies tiedon sieltä, mistä nykypäivänä tietoa haetaan: internetistä, joka on pullollaan keskustelupalstojen mitä erikoisempia pikadieettiohjeita. Miksi nuorten miesten syömishäiriökäyttäytymistä ei tunnisteta. Joka kymmenes laihtumista tavoittelevista piti itseään alipainoisena todellisuudessa alipainoisia laihtumista tavoittelevia oli vain prosentin luokkaa. Sen sijaan ahmimistaipumusta esiintyi yli kaksi kertaa enemmän niillä nuorilla miehillä, jotka pitivät itseään alipainoisena (15 % ahmimiskäyttäytyjistä). Ylipainoa hoidettaessa ei välttämättä tunnisteta ahmimiskäyttäytymistä, joka voi olla joko subjektiivista, objektiivista tai molempia. Noin neljäsosa heistä oli ylipainoisia ja yhtä moni koki itsensä ylipainoiseksi. Liikunnallista elämäntapaa pidetään terveyttä edistävänä. LIIKUNTA& TIEDE51 •4/2014 47. Vuosina 2010, 2011 ja 2013 kerätty aineisto sisälsi tiedot 2097 oululaisesta kutsunnanalaisesta miehestä, joiden syömishäiriöoireilua arvioitiin EatingDisorder lnventory -kyselyn Drive for Thinnessja Bulimia-osioilla (Garner ym. Laihduttamiskeinona saattaa olla vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen runsaine pekoni-kananmuna-aamupaloineen tai niukkaenergiaisen pussikeittodieetin kokeilu ilman pysyvää käyttäytymisen muutosta. Noin kuusi prosenttia ahmimiseen taipuvaisista miehistä oli alipainoisia. Entä nuori mies, joka ei harrasta liikuntaa, mutta kärsii paino-ongelmista; kuka huomaa, jos syömisen suhteen "mopo karkaa käsistä". Halu laihtua ei siis välttämättä edellytä kokemusta ylipainosta, vaikka useimmiten niin näyttää olevan, vaan myös itsensä alipainoiseksi kokeva voi pelätä painon nousua ja tuntea voimakasta syyllisyyttä ylensyömisestä. Kutsunnoissa nuorilla miehillä on ollut mahdollisuus osallistua fyysisen kunnon mittauksiin, jotka jatkuvat MOPO-hankkeen myötä kutsunnoissa osana Liikuntapalvelujen toimintaa. Alipainoisena ja sopivanpainoisena itseään pitävien ahmimistaipumus saattaa selittyä painonnousua tavoittelevalla runsaalla syömisellä, toisinaan hallitsemattomallakin syömisellä, joka kasvusta johtuen ei vielä ole alkanut kertyä ylimääräiseksi painoksi. Kuitenkin suurin osa MOPO-tutkimuksen ahmimiseen taipuvaisista nuorista miehistä oli normaalipainoisia. Urheilutoiminnassa syömishäiriökäyttäytyminen ehkä tunnistetaan paremmin, koska tietyissä lajeissa, kuten painoluokkalajeissa sen esiintyvyys on tavallisempaa (Bratland-Sanda&Sundgot-Borgen 2013). 2008). Syömisen hallinta voi olla kaoottista, koska malli hyvinvointia edistävästä syömisestä ja joustavasta syömiskäyträytymisestä puuttuu. Vaikka tutkimuksista voidaan havaita, että arkea hallitsevaa, poikkeavaa syömiskäyttäytymistä esiintyy myös nuorilla miehillä, sen tunnistaminen on edelleen heikolla tasolla. Rohkeneeko ylipainoinen teini-ikäinen poika tai nuori mies mennä kysymään terveydenhoitajalta neuvoja painonhallintaan, jolloin ehkä olisi mahdollista jutella pysyvistä elämäntapamuutoksista sekä arvioida nuoren suhdetta syömiseen ja painonhallintaan. Subjektiivinen ahmiminen viittaa syömisen hallinnan tunteen menettämiseen huolimatta siitä, että syöty ruokamäärä on pieni tai normaali. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tunnistaminen on vaikeaa Nuorten miesten häiriintynyt syömiskäyttäytyminentunnistetaan heikosti, koska painon tarkkailun ja laihduttamisen ajatellaan olevan tyttöjen ja naisten "juttu". 1983). varusmiespalveluksen ulkopuolelle tai keskeyttävät palveluksen. MOPO-hankkeen myötävaikutuksesta Aikalisä-toiminta kytkettiin Oulussa osaksi kutsuntojen ennakkoterveystarkastusta ja liikuntaneuvontaa. Molemmissa tapauksissa rajoittuneen ruokavalion takana piilee riski ahmimiseen, mikäli taustalla on ahmimistaipumusta. Ylipaino ja painonhallintakäyttäytyminen Ylipainoon liittyvä häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi näkyä terveydelle haitallisena painonhallintakäyttäytymisenä, kuten pakonomaisena liikuntana tai paastoarnisena. Kyselyn perusteella syömishäiriökäyttäytyjiksi arvioi tiin 145 nuorta miestä, joista 114 (5,4 %) miehellä arvioitiin olevan poikkeuksellisen voimakas halu laihtua ja 77 miehellä (3,7 %) ahmirniskäyttåytymistå, Laihtumista tavoittelevista miehistä reilu puolet oli painoindeksin mukaan ylipainoisia ja noin 60 prosenttia piti itseään ylipainoisena. Oulussa toteutetussa MOPO-hankkeessa kerättiin tietoa nuorten miesten terveydestä ja elintavoista. AhmimisOsalle laihtumisen tavoittelijoista liiallinen liikunta voi olla keino hallita painoa, eikä liikunnan pakonomaisuutta välttämättä havaita. Ahmimistaipumusta tiedetään ilmenevän tavallisemmin ylipainoisilla kuin alija normaalipainoisilla henkilöillä (Herpertz-Dahlmann ym. Objektiivisesta ahmimisesta puhutaan silloin, kun kerrallaan syötävät ruokamäärät ovat suuria ja syöminen on hallitsematonta
Määrät on ilmoitettu suhteellisena osuutena (%) koetun painon luokissa. 2012). 30% 20% 10% 0% Alle 1 tunti 1-2 tuntia Yli 2 tuntia KUVIO 1. MOPO-tutkimuksessa huomattiin, että nuorten miesten laihtumisen tavoittelu ja ahmimistaipumus eivät olleet yhteydessä omaan arvioon päivittäisestä liikkumisesta, johon laskettiin varsinaisen liikuntaharrastuksen lisäksi myös arkiliikunta. Erityisesti miehillä syömishäiriökäyttäytymistä edeltää usein ylipaino (Strother ym. 3,9 tuntia). Vastoin odotuksia lihasmassan kasvattaminen ei kuitenkaan ollut merkittävästi tärkeämpi syy liikkua alipainoisena itseään pitävillä syömishäiriökäyttäytyjillä kuin normaalitai ylipainoisena itseään pitävillä syömis60% 50% Oma arvio painosta ~ alipainoinen D sopivanpainoinen . Puolet laihuuden tavoittelijoista piti itseään ikätovereitaan huonokuntoisempana, vaikka päivittäisen liikkumisen määrä ei eronnut vertailujoukosta. Laihtumista tavoittelevista nuorista miehistä yli puolet oli ylipainoisia. Osa taas käy kuntosalilla tekemässä raskaita sarjoja ja treenin jälkeen tankataan proteiinivalmisteita ja proteiinipitoisia ruokia yli tarpeen lihasmassan kasvattamiseksi. a. Lieneekö ylipaino syynä istumisen määrään vai istumisen määrä ylipainoon. 2012), joka saa yksilön tavoittelemaan painonlaskua. Syömishäiriökäyttäytyjistä vähiten liikkuivat ne, jotka pitivät itseään ylipainoisena. Toisaalta passiiviset, ylipainoiset nuoret miehet saattavat uhmata vallitsevia ihanteita passivoitumalla entisestään ja karttamalla liikkumista, koska liikkuminen voi tuntua epämiellyttävältä ylimääräisen painon tai huonon kunnon vuoksi tai he tuntevat häpeää kehostaan. Ylipainoiset syömishäiriökäyttäytyjät liikkuvat vähiten Kuviossa l on esitelty syömishäiriökäyttäytyjien päivittäinen liikkuminen koetun painon mukaan luokiteltuna. Ahmimiseen taipuvaiset nuoret miehet sen sijaan eivät poikenneet muusta ikäluokasta vapaa-ajan istumisen määrän eivätkä kuntoarvionsa suhteen. Heistä kolmasosa oli alle tunnin liikkeessä päivittäin. Osalle laihtumisen tavoittelijoista liiallinen liikunta voi olla keino hallita painoa, eikä liikunnan pakonomaisuutta välttämättä havaita, koska liikunnallista elämäntapaa pidetään terveyttä edistävänä (Strother ym. Osaltaan se luo paineita lihasmassan kasvun tavoitteluun hintelillä nuorilla miehillä, kun taas ylipainoiset nuoret miehet pyrkivät laihduttamaan ja toisaalta saamaan rasvakudoksen tilalle lihasmassaa (Strother ym. 2012). taipumus tulisi huomioida osana ylipainon hoitoa säännöllisen ateriarytmin ja sopivan annoskoon opettelulla, jos sellaisista on päässyt vieraantumaan. Toisaalta passiivisen elämäntavan myötä kasvanut vyötärönympärys voi lisätä normaalipainoisenkin kohdalla painetta laihduttaa tai kiinteytyä, minkä osoittaa se, että reilu 40 prosenttia MOPO-tutkimuksen laihtumista tavoittelevista miehistä oli normaalipainoisia. Syömishäiriökäyttäytyjien päivittäinen liikkuminen koetun painon mukaan luokiteltuna. Sen sijaan laihtumista tavoittelevat nuoret miehet ilmoittivat istuvansa päivittäin vapaa-ajalla keskimäärin lähes tunnin enemmän kuin ne nuoret miehet, joilla ei ollut häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä (4,7 vs. Alipainoisena itseään pitävät syömishäiriökäyttäytyjät liikkuivat suhteessa enemmän kuin ne, jotka pitivät itseään sopivanpainoisena tai ylipainoisena. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ja liikunta Nykyaikamme viestii ihannetta hyväkuntoisesta, lihaksikkaasta miehen vartalosta. 48 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. Ei-oireilevista nuorista miehistä vain alle neljäsosa piti itseään ikätovereitaan huonokuntoisempana. ylipainoinen "' 40% -~ GI 111 ..
Taulukossa 1 on esitelty kutsunnanalaisten nuorten miesten liikkumista rajoittavia tekijöitä. Voiko silloin lähteä potkimaan palloa, jos kavereita tai sopivaa peli porukkaa ei ole 7 Norjalaisessa väestötutkimuksessa yksinäisyyden huomattiin ennustavan häiriintynyttä syorniskäyuäyrymistä nuorilla miehillä (Abebe ym. Häpeä omasta kehosta liittyy ainakin tytöillä syömishäiriökäyttäytymiseen (Jankauskiene&Pajaujiene 2012). Sen sijaan painon pudottamista, ulkonäön kohentamista ja oman kehon hyväksymistä pitivät ylipainoiseksi itsensä kokevat merkittävästi tärkeämpänä syynä liikuntaan kuin itsensä alija sopivanpainoisena kokevat syömishäiriökäyttäytyjät. Neljäsosa syömishäiriökäyttäytyjistä koki, että sopiva ryhmä puuttuu. Itseään alipainoisena pitävät syömishäiriökäyttäytyjät puolestaan liikkuivat enemmän kuin muut alipainoisena itseään pitävät nuoret miehet. Joka viides syömishäiriökäyttäytyjistä koki häpeän rajoittavan liikkumista, mikä oli neljä kertaa tavallisempaa kuin ikätovereilla. Tämä viittaisi siihen, että syömishäinokäyttäytyjät ovat fyysisesti passiivisempia kuin nuoret miehet, joilla ei ole häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Voikin pohtia, että onko liikkumaan lähteminen yhtä kuin välineurheilu tai kallis kuntosalikortti vai lasketaanko liikunnaksi myös pallon potkiminen kavereiden kanssa ilman nappulakenkiä, säärisuojia ja pelipaitoja. häirtökäyttäytyjillä. vuoksi 1050 55 98 70 0,001* Apea mieliala tai yleinen väsymys 368 19 54 39 < 0,001 * Liikuntataitojen puute 168 9 23 17 0,004* Ei tiedä, miten kannattaisi liikkua 202 11 23 17 0,035 Sairaus tai vamma 232 12 23 17 0,142 Rahan puute 287 15 43 31 < 0,001 * Liikuntatilojen puute 220 12 37 27 < 0,001 * Liikuntavarusteiden puute 202 11 32 23 < 0,001 * Huonot liikenneyhteydet liikuntapaikoille 187 10 28 20 < 0,001 * Sopivan liikuntamuodon puute 255 13 34 24 0,001* Liikunnan ohjauksen puute 149 8 30 21 < 0,001 * Sopivan ryhmän puute 288 15 37 26 0,001* Liikunnan aiheuttama epämukava olo 126 7 20 14 0,002* Häpeä 82 4 27 19 < 0,001 * *tilastollisesti erittäin merkitsevä ero LIIKUNTA& TIEOE51 •4/2014 49. Sopivanpainoisena ja ylipainoisena itseään pitävät syömishäiriökäyttäytyjät eivät eronneet liikkumisen suhteen ikätovereistaan. Myös oululaisilla ylipainoisilla syömishäiriökäyttäytyjillä nuorilla miehillä oman kehon hyväksyminen ja ulkonäön kohentaminen liikuntaan motivoivina tekijöinä viitTAULUKKO 1. Myös syömishäiriökäyttäytyjillä nämä tekijät rajoittivat eniten liikkumista, mutta jopa 70 prosenttia heistä koki opiskelun tai työn aiheuttaman väsymyksen rajoittavaksi tekijäksi, kun vertailujoukosta näin koki noin puolet. Kaksi kertaa useampi heistä esimerkiksi koki rahan, liikuntavarusteiden ja liikuntatilojen puutteen rajoittavan liikkumista muihin nuoriin miehiin verrattuna. Syömishäiriökäyttäytyjillä enemmän liikuntaa rajoittavia tekijöitä Syömishäiriökäyttäytyjät ilmoittivat liikkuvansa päivittäin kuten vertailuväestö, mutta istuivat enemmän ja pitivät itseään huonokuntoisempina kuin ikätoverinsa. Vai onko todella kyse taloudellisista syistä tai että itselle sopivia liikuntapaikkoja ei ole lähettyvillä. Vertailuväestön liikkumista rajoittivat useimmiten väsymys opiskelun tai töiden vuoksi, ajan puute sekä laiskuus. Ei syömishäiriö Syömishäiriö p käyttäytymistä käyttäytymistä n = 1914 n= 142 f % f % Kiinnostuksen puute 601 31 55 39 0,076 Ajan puute 844 44 75 53 0,043 Laiskuus 888 47 78 55 0,045 Väsymys töiden tai opiskelun yms. Liikuntaa rajoittavat tekijät syömishäiriökäyttäytyjillä ja vertailujoukolla. 2014). Syömishäiriökäyttäytyjät poikkesivat ikäryhmästään useimpien liikuntaa rajoittavien tekijöiden osalta
Helsinki, Yliopistopaino. Braden A, Rhee K, Peterson CB, Rydell SA, Zucker N & Boutelle K. Eur J Sport Sci 13(5):499-508. 2012. Jankauskiene R & Pajaujiene S. Tarkasteltaessa laihtumista tavoittelevia ja ahmimiseen taipuvaisia nuoria miehiä koetun painon mukaan, huomattiin, että itsensä ylipainoiseksi kokevat syömishäiriökäyttäytyjät liikkuvat vähemmän kuin sopivanpainoisena tai alipainoisena itseään pitävät. Liikuntaa rajoittavana tekijänä häpeä voi juontaa juurensa koulun liikuntatunteihin ja joukkueen muodostustilanteisiin, kun on toistuvasti kokenut joutuvansa toisten arvioinnin kohteeksi kehon taitojen perusteella (Berg 2010). MOPO-tutkimuksessa nuorten miesten häiriintyneellä syömiskäyttäytymisellä ei ollut yhteyttä vähäiseen päivittäiseen liikkumiseen. 2012. Predictors of disordered eating in adolescence and young adulthood: A population-based, longitudinal study of females and males in Norway. 1983. Berg P. 2014. Mitä hyötyä häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tunnistamisesta on liikkumattomuuden näkökulmasta. Nuorten miesten liikkumattomuuden taustalla olevien syiden tutkiminen auttaa ymmärtämään ja suunnittelemaan nuorille miehille kohdennettuja liikkumismuotoja. Tällöin liikkuminen ehkä mielletään herkemmin "verenmaku suussa suoritetuksi rääkiksi'', joka huonolla pohjakunnolla voi tappaa pienenkin liikkumiskipinän heti alkuunsa. Sen sijaan laihtumista tavoittelevilla nuorilla miehillä päivittäinen istumisaika vapaa-ajalla oli lähes tunnin pidempi kuin vertailujoukolla ja fyysinen kunto koettiin ikätovereita heikommaksi. Appetite 80:35-40. Eating Disorders in Men: Underdiagnosed, Undertreated, and Misunderstood. Eating disorders in athletes: Overview of prevalence, risk factors and recommendations for prevention and treatment. lnt J BehavDev 38(2):128-138. Garner DM, Olmstead MP & Polivy J. Herpertz-Dahlmann B, Wille N, Hölling H, Vloet TD, RavensSieberer U & the BELLA study group. Syömishäiriökäyttäytyjillä oli pääsääntöisesti enemmän liikuntaa rajoittavia tekijöitä kuin muulla ikäluokalla. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tunnistaminen voi auttaa hahmottamaan liikkumattomuuden syitä kokonaisvaltaisemmin ja siten antaa ymmärrystä liikkumattomuuden ja paino-ongelmien kohtaamiseen nuorten kanssa toimiville. liman liikunnan tuomia positiivisia kokemuksia voi olla vaikea innostua liikkumisesta. 50 UIKUNTA& TIEDE 51 • 4/2014. lnt J Eat Disorder 212):15-34. 2010. Esimerkiksi siihen, miten suhtautua liikkumista kantavaan nuoreen koulumaailmassa. Ahmimiskäyttäytyminen ei ollut yhteydessä istumisaikaan eikä koettuun kuntoon. 2006. EatDisord 20:346-355. Eur Child Adolesc Psychiatry 17:82-91. Kannattaako kehottaa nuorta osallistumaan liikuntatunneille mukisematta vai miettiä yhdessä nuoren kanssa vaihtoehtoja liikkumisen lisäämiseksi nuorelle mieluisalla tavalla unohtamatta arkiliikunnan monia muotoja. Physical Fitness Profiles in Young Finnish Men during the Years 1975-2004. 2014. Syömishäiriökäyttäytyjät ilmoittivat liikkuvansa päivittäin kuten vertailuväestö, mutta istuivat enemmän ja pitivät itseään huonokuntoisempina kuin ikätoverinsa. Kutsuntakertomus 2013. 2008. 2013. Ryhmärajoja ja hierarkioita: etnografinen tutkimus peruskoulun yläasteen liikunnanopetuksesta.Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 22. Liikuntatuntien ja toisaalta lapsuudessa opitun liikkumattomuuden myötä liikunnan positiiviset puolet ovat siten ehkä jääneet kokematta, jolloin häpeän kokemus on voimakkaampi ja peittoaa liikunnan positiiviset vaikutukset alleen. Disordered eating behaviour and attitudes, associated psychopathology and healthrelated quality of life: results of the BELLA study. Eroja oli sellaisissa rajoittavissa tekijöissä, kuten väsymys töiden tai opiskelun vuoksi, apea mieliala tai yleinen väsymys, rahan puute ja häpeä. Med Sci Sports Exerc 38111 ): 1990-1994 Strother E, Lemberg R, Stanford SC &Turberville D. Bratland-Sanda S & Sundgot-Borgen J. Pohjois-Suomen Sotilasläänin Esikunta, Pohjois-Pohjanmaan Aluetoimisto 21.2.2014. Santtila M, Kyröläinen H, Vasankari T, Tiainen S, Palvalin K, Häkkinen A & Häkkinen K. J Sport MedPhysFit 5211 ):92-101. Disordered eating attitudes and body shame among athletes, exercisers and sedentary female college students. Liikkumaan "pakottaminen" ilman omaa motivaatiota voi jopa pahentaa ylipainoisen syömishäiriökäyttäytyjän tilannetta, erityisesti jos taustalla on häpeän kokemuksia liikunnasta ja omasta kehosta. Associations between child emotional eating and general parenting stvte, feeding practices, and parent psychopathology. taisivat mahdolliseen häpeän kokemukseen omasta kehosta. Development and validation of a multidimensional Eating Disorder lnventory for Anorexia Nervosa and Bulimia. MARJUKKA NURKKALA, TtM Tutkija Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka Sähköposti: marjukka.nurkkala@odl.fi LÄHTEET: Abebe DS, Torgersen L, Lien L, Hafstad GS & Soest TV
Niissä tavoitetaan nuoret hyvin suuri osa kohderyhmästä viettää pääosan päivästään kouluympäristössä. Oppilaitokset ovat kuitenkin lupaava nuoriin kohdistuvan intervention toteutuspaikka. :\._ Toksfr NELLI HANKONEN, SINI-T:LI HYNYNEN, HANNA !AINE \ -~ Lisääiiikuntaa opiskeleya'n nuoren arkeen Kuva: GORILLA/DAVID TR OOD Miten rakentaa teoriaan ja tutkimusnäyttöön perustuva interventio. Koulussa toteutettavien liikuntainterventioiden vaikuttavuus vaihtelee paljon, ja niiden vaikutusten on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu olevan lähinnä lyhytaikaisia. LIIKUNTA& TIEDE 51 • 4/2014 51
Tutkimuksen toteutus Tutkimushanke noudattaa Ison-Britannian lääketutkimusneuvoston suositusta monimutkaisten interventiotutkimuksen toteuttamiseen (UK Medical Research Council Guidance for complex interventions (Campbell ym , 2000; Craig ym., 2008), ks. Jotta voitaisiin ehkäistä terveyserojen lisääntyminen entisestään, on tärkeää tutkia, mitkä tekijät vaikuttavat liikuntamotivaatioon ja -käyttäytyrniseen ammattiin opiskelevien nuorten keskuudessa ja toisaalta miten uskomuksia, asenteita, motivaatiota, itsesäätelytaitoja, liikuntamahdollisuuksia ja lopulta käyttäytymistä voidaan muuttaa intervention keinoin. Hanke on luonteeltaan yhteiskuntaja käyttäytymistieteellinen tutkimus liikuntamotivaatiosta ja liikuntakäyttäytymisen muutoksen prosesseista sekä niihin vaikuttamisen menetelmistä. let'sMove lt -hanke on Opetusja kulttuuriministeriön ja Sosiaalija terveysministeriön rahoittama laajamittainen interventiotutkimus ammattiin opiskelevien keskuudessa. Tutkimushankkeen tarkoituksena on: Esitutkimusvaiheessa 2012-14 a) kartoittaa ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten liikkumisen ilmiötä sekä erityisesti niihin vaikuttavia kulttuurisia, sosiaalisia, psykologisia ja ympäristötekijöitä, b) koota systemaattisesti Esitutkimus Vaihe 1 Vaihe 11 Vaihe 111 Vaihe IV KUVIO 1. Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, on puute toisen asteen oppilaitoksissa tehdyistä interventiotutkirnuksista (Berg & Piirtola, 2014). 2000) 52 LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4/2014. kuvio 1) ja käyttää vaiheittaista lähestymistapaa monitasoisen intervention suunnittelemiseen. lnterventiotutkimuksen alkuperäisinä käyttåytymismuutostavoitteina oli nuorten liikuntasuosituksen mukaisesti 1) lisätä vähän liikkuvien ammattiin opiskelevien nuorten liikunnan määrää ja 2) vähentää paikallaan istuttua aikaa, erityisesti liikuntasuosituksen linjaamana ruutuaikaa. 2014). Vaiheittainen lähestymistapa interventioiden kehittämiseksi ja arvioimiseksi (Campbell ym. Vielä harvinaisempia ovat juuri ammatillisiin oppilaitoksiin kohdistetut interventiotutkimukset, joiden tarvetta voidaan perustella muun muassa sosioekonomisilla terveyseroilla ja ammattiin opiskelevien nuorten liikuntasuosituksiin nähden vähäisellä liikkumisella. Jopa kansainvälisesti monitasoiset koulupohjaiset liikuntainterventiot, jotka kohdistuvat 15-19-vuotiaisiin ovat harvinaisia ja metodologisesti heikkolaatuisia (Hynynen ym. Tutkimuksen eri vaiheissa kerätään useita aineistoja intervention kehittämiseksi ja arvioimiseksi. Näistä havainnoista kumpusi tarve tehdä korkealaatuinen, huolellisesti kehitetty interventiotutkimus ammattiin opiskelevien nuorten kohderyhmässä. Suuri osa tutkimusnäytöstä pohjautuu kuitenkin peruskoulutasolla tehtyyn tutkimukseen. A iemmassa tutkimuksessa koulupohjaisilla liikuntainterventioilla on todettu keskimäärin keskisuuria vaikutuksia ja interventioiden kustannukset ovat olleet kohtuulliset. Ongelmana on ollut myös se, että valtaosa interventiohan kkeista ei raportoi ohjelman kehittämistä, täsmällistä sisältöä tai toimeenpanoa riittävästi vaikuttavuuden kannalta olennaisten tekijöiden osoittamiseksi. Seuraavassa kuvataan lyhyesti Suomessa toteutetun liikkumisen edistämisintervention vaiheittaista rakentumista painottuen erityisesti vuosina 2012-14 toteutuneeseen esitutkimusvaiheeseen
Elementtejä vaikuttavissa koulupohjaisissa liikunnan tai terveyden edistämisen interventioissa Teorian käyttö, käyttäytymisen ja kohderyhmän huolellinen määrittely Sosiaalisten vaikutteiden huomioiminen Motivaation ja kognitiivis-behavioraalisten taitojen huomioiminen (esim. Ammattiin opiskelevien tyttöjen ja poikien liikunnan merkityksen ja sen esteiden ja kannustimien ymmärtämiseksi tehtiin laadullinen tutkimus perustuen viidentoista ammattiin opiskelevan nuoren yksilöhaastatteluihin (liimakka ym., 2013). Mallintamisja sisällöntuotanto-vaiheessa 2013-14 suunnitella ympäristöja yksilötasoille kohdistuvien interventio-ohjelmien sisältö ja toteutus esitutkimusvaiheessa kootun tiedon perusteella. Vaikuttavuuteen yhteydessä olevia elementtejä on koottu taulukkoon 1. Suosituksen mukainen vaihe 4, intervention juurruttaminen, ei sisälly laajamittaisesti tähän tutkimussuunnitelmaan, mutta tutkimuksellisesti voitaisiin levittämisvaiheessa tarkastella, miten kehitetty ohjelma soveltuu tosielämässä toteutettavaksi vähemmillä resursseilla kuin mitä vaikuttavuustutkimusvaiheessa on käytössä. Kilpailukirjoitukset havainnollistivat useita kiinnostavia seikkoja nuorten liikuntasuhteen muuttumisessa ja niiden avulla paikannettiin muutoksille ominaisia "avaintapahtumia" kuten oivalluksen ja oppimisen hetkiä. Aiemmat liikuntainterventioita koonneet katsaukset valottavat, millaiset tekijät luonnehtivat menestyksekkäitä koulupohjaisia interventioita. tavoitteenasettelu, suunnittelu) Toteuttajien huolellinen koulutus ja tuki Kohderyhmän osallistaminen intervention suunnitteluun Useat käyttäytymiseen kohdistuvat komponentit Pelkkä luokkahuoneopetus ei tuota hyviä tuloksia Liikuntaan keskittyminen (ei useita terveyskäyttäytymisiä kohteena) lnterventiouskollisuuden varmistamistoimenpiteet Verkostoituminen koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa Sosiaalisten vaikutteiden huomioiminen LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4/2014 53. Valtaosa interventioista (n= 7) tuotti lyhytaikaisia vaikutuksia liikunnan suhteen. Evaluaatiovaiheessa 2014-2017 arvioida lopullisen ohjelman vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus satunnaistetussa koeasetelmassa ja analysoida muutoksen mekanismeja. Pilotointivaiheessa 2014 varmistaa interventioohjelman hyväksyttävyys ja toteutuskelpoisuus pienimuotoisessa toteutettavuustutkimuksessa (Ieasibilitystudy). Esitutkimusvaiheessa tehtiin myös katsaus erilaisista opiskelijoiden osallistamisja aktivoimisstrategioista (Aistrich & Absetz , 2013), jonka löytämiä keinoja sisällytettiin interventioon. lisäksi keräsimme kirjoituskilpailun kautta 113 kirjallista tarinaa nuorten liikkumisesta ja näiden avulla syvensimme ymmärrystämme nuorten liikuntasuhteesta ja sen muutoksista. Vain kolmessa tutkimuksessa oli toteutettu pidempi seuranta, ja niistä mikään ei osoittanut vaikutusten pysyvän. Kaikkiaan vain kymmenen tutkimusta täytti katsauksen sisällyttämiskriteerit. Näistä yhdessäkään ei ollut varsinaisesti kohdistettu toimenpiteitä istumisen vähentämiseen (Hynynen ym., 2014). Systemaattinen kirjallisuuskatsaus (Hynynen ym., 2014) kokosi ja arvioi aiemmat 15-19-vuotiaisiin nuoriin kohdistuneet (klusteri-) satunnaistetussa asetelmassa testatut kouluperustaiset liikuntaja istumisen vähentämisinterventiot, analysoi niissä käytetyt käyttäytymisen muutostekniikat ja muut interventiokomponentit, ja selvitti, mitkä tekijät ovat ominaisia onnistuneille ja epäonnistuneille interventioille. aiem pien tu tkim usten näyttö siitä, mitkä tekijät tekevät interventioista vaikuttavia. Havaitsimme, että liikuntasuhdetta määrittivät nuorten ratkaisut suhteessa ajankäytöllisiin ongelmiin ja kavereiden kanssa "hengailuun" (liimakka ym., 2013). Kyselytutkimuksemme ("SOLE Suomalaisten toisen asteen Opiskelijoiden näkemykset Liikunnasta ja Elämäntavoista 2013") tavoitti yli 700 ammattioppilaitosten ja lukioiden opiskelijaa. Mitä tiedämme vaikuttamisen menetelmistä ja kohderyhmästä. Vaikuttavissa interventioissa oli käytetty itsesäätelyä kohentavia käyttaytymismuutostekniikoita: tavoitteen asettelua, suunnittelua ja omaseurantaa(Hynynen ym., 2014). Tutkimuksen seurantaan neljän viikon päästä osallistui yli puolet TAULUKKO 1. Esitutkimusvaihe koostui näyttöä kokoavista katsauksista sekä laadullisin ja määrällisin menetelmin toteutetuista alkuperäistutkimuksista, jotka kohdistuivat opiskelijoihin, opettajiin ja oppilaitoskontekstiin. Vain osa esitutkimusvaiheen tuotoksista työstettiin tutkimusrahoituksen puitteissa, aineistoa on hyödynnetty pro gradu -tutkimuksissa tai muiden tutkimusprojektien puitteissa. kasvatuksellisten elementtien yhdistäminen ympäristömuutoksiin). Tutkimusneuvoston uudempi ohje (Craig ym., 2008) korostaa, että edellä mainitut vaiheet ovat todellisuudessa päällekkäisiä ja toistuvia esimerkiksi toteutettavuustutkimuksen jälkeen on luontevaa palata kehittämisvaiheeseen merkittävissäkin määrin, mikäli toteutettavuustutkimuksessa ohjelma ei ole osoittautunut riittävän hyväksyttäväksi tai toteutuskelpoiseksi sellaisenaan. Systemaattisten katsausten näyttöä kokoava metakatsaus tunnisti viisi yhteistä elementtiä vaikuttavissa koulupohjaisissa terveyden edistämisinterventioissa (Peters, Kok, Ten Darn, Buijs, & Paulussen, 2009): teorian käyttö, motivaation ja kognitiivisbehavioraalisten taitojen huomioiminen ja useiden kohdekäyttäytymiseen kohdistuvien komponenttien yhdistäminen (esim. Laadullisten aineistojen pohjalta tuotettiin myös i n terve n tioma teriaa lej a
Ohjelman mallintaminen Korkeatasoisten käyttäytymismuutosinterventioiden kehittäminen vaatii käytännöllisten ja teoreettisten viitekehysten yhdistämistä. lnterventiokehityksessä olemme hyödyntäneet kahta suunnitteluviitekehystä: lntervention Mapping (IM, Bartholornew, Parcel, Kok, & Gottlieb, 2006) ja BehaviourChange Wheel (Michie, Atkins & West 2014).Jälkimmäinen jäsentää käyttäytymisen muutoksen edellyttämät determinantit kolmen yläluokan alle: taidot, motivaatio ja mahdollisuudet. Mahdollisuudet puolestaan kattavat paitsi fyysisen ympäristön mahdollisuudet myös sosiaalisen ympäristön tarjoaman tuen käyttäytymiselle. 2013), joten muutimme ruutuajan vähentämiseen liittyvän interventiotavoitteen koskemaan toista hyvin yleistä ja ehkä helpommin muutettavissa olevaa käyttäytymistä: oppitunneilla tapahtuvaa istumista. järjestöjen edustajat, opettajat) sekä interventioja liikuntatutkimuksen asiantuntijoita, joiden kanssa tavattiin säännöllisesti intervention suunnitteluun ja kehittämiseen liittyvien esiin nousseiden kysymysten parissa. Tätä kartoitimme henkilökuntakyselyssä ja sen löydöksiä syventäneissä fokusryhmähaastatteluissa (Laine ym. Determinanteilla oli pääsääntöisesti samanlaiset yhteydet käyttäytymiseen koulutusryhmästä riippumatta (Kujala ym., arvioitavana; Hankonen ym., 2014), joten niihin vaikuttamisella voi olettaa olevan sama vaikutus liikuntaan sekä lukiolaisten että ammattiin opiskelevien keskuudessa. Taidoilla ei tässä tarkoiteta ainoastaan liikuntataitoja, vaan myös oman toiminnan säätelyyn ja ohjaamiseen liittyviä keinoja, joita yksilöllä on käytössään. Eräässä niistä pyrimme paikantamaan, mitkä tekijät selittävät sosioekonomista eroa liikkumisessa. Haastatteluissa nousi esille, että etenkin teoreettisemmissa aineissa opettajilla ei ole ideoita siitä, miten opetusta voisi järjestää liikunnallisemmaksi, vaikka enemmistö vaikutti olevan kiinnostunut liikunnallisemmista opetustavoista. Edellä esitetty on vain pintaraapaisu tehtyyn esitutkimukseen. Istumisen vähentämis54 UIKUNTA& TIEDE 51, 4/2014. Ryhmissä oli mukana ammattioppilaitoskontekstin edustajia (mm. Esitutkimusvaihe antoi viitteitä siitä, että BehaviorChange Wheelin jäsennyksen mukaisesti ammattiin opiskelevien nuorten liikkumisen tukemiseksi on edistettävä opiskelijoiden motivaatiota, liikuntaja itsesäätelytaitoja ja liikkumisen konkreettisia mahdollisuuksia. Determinanttien selvittämisestä siirrytään seuraavaksi muutoksen suunnitteluun. On osoitettu, että mitä perinpohjaisemmin teoriaa käytetään, sitä vaikuttavampi interventio on. Terveyskäyttäytymistä koskevat teoriat auttavat intervention suunnittelun eri vaiheissa: niiden avulla voidaan tunnistaa kohdekäyttäytymiseen vaikuttavat psykososiaaliset determinantit intervention kohteiksi, ymmärtää muutosmekanismeja ja arvioida käyttäytymisen muutos tekniikoiden tehokkuutta. Kuten edellisestä käy ilmi, interventiotutkimuksen esitutkimusvaihe voi laajimmillaan olla jo sellaisenaan ehyt itsenäinen tutkimuskokonaisuus. Arvioimme nuorten liikuntaan vaikuttavia tekijöitä verraten lukiolaisia ja ammattiin opiskelevia toisiinsa. Kaikkiaan 98 prosenttia opettajista koki opiskelijoiden liikunnan edistämisen koulussaan tärkeäksi. Suunnittelutyössä selvitimme, millaisia liikunnan edistämisja istumisen vähentämiskeinoja ammatillisissa oppilaitoksissa on jo käytössä, kuinka halukkaita opettajat ovat niitä kokeilemaan ja mitä esteitä he näkevät näiden keinojen käyttöönotossa. Ammattioppilaitosten opiskelijoista koottiin paneeli, jonka tapaamisissa testattiin potentiaalisia interventiotoimenpiteitä.Asiantuntijaja opiskelijapaneeliyhteistyöstä saatuihin ideoihin sekä esivaiheen tutkimustuloksiin perustuen kehitettiin ensimmäinen versio opiskelijoihin suoraan kohdistuvasta interventioosuudesta. Pulpettiluokissa opettaviin opettajiin kohdistuva interventio-osuus syntyi hyödyntäen aiempien istumisen vähentämisinterventioiden materiaaleja ja käytännön kehittämistyötä. Kuitenkaan esimerkiksi liikuntasuosituksia koshevissa tiedoissa ja liikuntatilojen saatavuudessa ei havaittu sosioekonomisia eroja. Toimenpidesuunnittelu kohden tui paljon pulpetti-istumista sisältäviin opetustunteihin. Arvioidaksemme, mikä liikuntakäyttäytymisen itseraportointikysymykset ovat täsmällisimmin yhteydessä objektiivisesti mitattuun liikuntaan, keräsimme pienessä osaotoksessa lisäksi kiihtyvyysanturimittaukset. Halukkaimpia opettajat olivat kokeilemaan opettajan tai opiskelijoiden ohjaamia aktiivisuustaukoja tai antamaan opiskelijoiden jaloitella vapaasti tunnin aikana. Tärkeimmät teoreettiset taustat ovat olleet itsemääräämisen teoria, jonka avulla voidaan hahmottaa motivaation vahvistamiseen keskittyviä toimenpiteitä ja itsesäätelyteoria, joka avitti itsesäätelytaitoihin keskittyvän osuuden mallintamista. Muita liikuntaa lisääviä toimia (venyttelytaukoja, istumista aktivoivia jumppapalloja) oli oppilaitoksissa vain vähän. Tarkemmin tutkimuksiin ja aineistoihin voi perehtyä erillisissä osajulkaisuissa. opiskelijoista. Ammattiin opiskelevat nuoret raportoivat esimerkiksi vähemmän liikuntakäyttäytymisen omaseurantaa, injunktiivisia normeja ("muiden mielestä minun pitäisi..") ja aikomuksia harrastaa liikuntaa. Interventio-ohjelman mallintaminen tapahtui iteratiivisesti hyödyntäen esitutkimusvaiheessa kertyneen ymmärryksen rinnalla hankkeen monialaisen ohjausja asiantuntijaryhmän näkemyksiä ja ideoita. Aineisto osoitti myös sen, että kansallisten suositusten mukainen ruutuajan vähentämistavoite ei olisi hyväksyttävää opiskelijoiden enemmistön keskuudessa (Hynynen ym. lnterventiosuunnittelun pohjana hyödynnettiin teorioita ja esitutkimusvaiheen löydöksiä. Kyselytutkimuksen (n= 192) perusteella ammatillisissa oppilaitoksissa ammatillisten aineiden opettajista 58 prosenttia ja vastaavasti 25 prosenttia ammattitaitoa tukevien aineiden opettajista sisällytti oppitunneilleen liikunnallisia työskentelytapoja. Kiinnostavaa oli, että vain kahdessa 14:stä ruutuaikaan vaikuttavasta tekijästä löytyi SES-eroja. Tilastollisesti merkitseviä eroja löysimme 13:sta liikunnan determinantista (yhteensä 18). 2014). Aineistoa on hyödynnetty useissa osatutkimuksissa
Suunnitteluvaiheessa on huomioitu myös mahdolliset haitalliset sivuvaikutukset: liikuntavammojen sekä kehotyytymättömyyden lisääntymisen ennaltaehkäisy. Intervention kokonaishahmo esitetään kuviossa 2. Liikuntainterventio-ohjelman kokonaishahmo LIIKUNTA& TIEDE51 •412014 55. Onko ohjelma toteutuskelpoinen ja hyväksyttävä. Hankkeen pääviestit (mm. N 'l ISICOUWTU S OPffl'AJILLE• Motivaatio, taidot, mahdolll suudet '4hentiä Istumista on m v tunneilla AKTIVOIVAT MENfflLMlT .1\ ISTUMISEN • •-merkillä merkityt interventiokomponentit kuuluivat jo toteutettavuustutkimukseen alustavassa muodossa. , .... Välitavoitteita lopullisten käyttäytymismuutosten aikaansaamiseksi määritettiin useita, opiskelijoiden kohdalla esimerUIIWNTAOHIILMA• 6t.,_mlsta1ffettvutlå IUkkul, taidot l.fflhttltelte Jä kiksi: liikuntakäsityksen laajentaminen kattamaan kuntoliikunnan lisäksi myös arkiliikkumisen, ympäristön liikuntamahdollisuuksien havaitseminen ja hyödyntäminen sekä itselle merkityksellisten liikuntatavoitteiden asettaminen ja liikunnan varrnistussuunnitelmien tekeminen. Ohjelmatoimenpiteet suunniteltiin vaikuttamaan liikunnan ja istumisen vähentämisen determinantteihin. Toteutettavuustutkimus toteutettiin eteläsuomalaisessa yhteistyöoppilaitoksessa IOUMI ..... keinoja testattiin käytännössä opiskelijoiden parissa tammi-helmikuussa 2014 kahdessa ammatillisessa oppilaitoksessa. Interventio pyrkii vaikuttamaan kohdekäyttäytymisten ja niiden determinanttien muutokseen useita väyliä pitkin: koulutuksellisesti, viestinnällisesti ja ympäristöä muuttamalla. lisäksi opettajille tarjotaan mahdollisuus vertaistukeen: jakaa kokemuksia ja ratkoa pulmia, joita istumisen vähentämiskokeilussa ilmenee. Opettajien kohdalla välitavoitteisiin lukeutui esimerkiksi, että he ymmärtävät oppituntien aktivoimisen hyödyt opettajan ja opiskelijan näkökulmasta ja hallitsevat erilaisia käytännön keinoja, joiden avulla voi aktivoida oppitunteja. Interventiokehityksen lähtökohtana oli, että kunkin ohjelmakomponentin tuli olla paitsi todennäköisesti vaikuttava, myös 1) kustannuksiltaan hallittu, 2) levitettävissä ja juurrutettavissa oleva ja 3) hyväksyttävä kohderyhmän sekä opettajien ja oppilaiden osalta. ..... Ohjelman ja tutkimustoimenpiteiden toteutuskelpoisuutta ja hyväksyttävyyttä testattiin keväällä 2014 pienimuotoisessa satunnaistetussa kontrolloidussa asetelmassa. Mallintamisvaiheessa tehty työ kuvataan tarkemmin erillisessä tutkimusraportissa (Hankonen ym., valmisteilla). JI -·-pllm . ..,.... ,....... Ja .......... ........ tehtäessä ratkaisuja ohjelman toteuttamiseen liittyvistä käytännön seikoista (alkamisajankohta, laajuus, kesto) ja suunniteltaessa interventioja tutkimustoimenpiteitä (toteutuskonteksti, osallistujat, materiaalit, mittarit). ,1111 .... Interventiotavoitteiksi täsmennettiin 1) liikunnan osalta vähän liikkuvien nuorten vapaa-ajan liikunnan lisääminen ja 2) istumisen osalta paitsi istutun ajan vähentäminen, myös vähintään kerran puolessa tunnissa seisomaan nouseminen. , ....... Nämä periaatteet ohjasivat intervention suunnittelua esim. "Kaikenlainen liikkuminen tekee hyvää") suunniteltiin nuorten näkökulmasta ymmärrettäviksi ja vetäviksi yhdessä mainostoimiston kanssa. -~ .......... KUVIO 2
Opettajista jokainen Ja opiskelijoista 95 prosenttia suosittelisi ohjelmaan osallistumista muille. Alustavien tulosten mukaan sekä opettajat että opiskelijat olivat tyytyväisiä ohjelmaan. Vaikuttaako ohjelma esimerkiksi paremmin toiseen sukupuoleen tai alkutilanteessa vähemmän motivoituneisiin opiskelijoihin (kuten oli pyrkimys) 7 Objektiivinen, sokkouteuu tulosmittaus ennaltamääritettyjen vasteiden osalta on olennaista. Mecliaatioja moderaatioanalyyseilla voidaan tarkastella, miten muutos tapahtui eri osaryhmissä. Klusterisatunnaistetussa kontrolloidussa koeasetelmassa pystytään luotettavasti selvittämään, onko ohjelmalla vaikutuksia fyysisen aktiivisuuden ja paikallaan istutun ajan muutoksiin ja missä osa-ryhmissä. Let'sMove lt -ohjelman levittämiseen hankkeella on useita kumppaneita. Toteutettavuustutkimuksen pohjalta on voitu tehdä tarvittavia muutoksia ohjelmaan ja tutkimusprotokollaan, sekä määritellä lopullinen tarvittava otoskoko vaikuuavuustuikimusta varten. Elokuussa 2015 astuu voimaan uusi opetussuunnitelma, jonka terveystiedon kurssin puitteisiin ohjelma tulisi olla upotettavissa. Lisäksi päästään tarkastelemaan, millaiset psykososiaal isetmediaattorit (esimerkiksi omaehtoinen motivaatio) vaikuttavat nuorten liikkumiseen. yhteensä neljän terveystiedon kurssia käyvän oppilasryhmän kanssa, joista kaksi satunnaisteuiin interventiohaaraan ja kaksi verrokkihaaraan. Jatkorahoituksesta riippuen arviointivaiheessa vuosina 2014-17 toteutetaan klusterisatunnaistettu kontrolloitu tutkimus useassa oppilaitoksessa: Verrokki (ei interventiota, normaali lukujärjestys) ja yhdistetty ympäristö-yksilötason interventio. Lisäksi toteutettavuustutkimus antaa viitteitä siitä, mitkä intervention osat ovat toimimattomat ja tulisi poistaa ja toisaalta miten optimoida säilytettävien osien toteutus varsinaista vaikuttavuustutkimusta varten. Esimerkiksi havaittiin, että tiettyjen sisältöjen Järjestystä tuli vaihtaa ohjelman etenemisen sujuvoittamiseksi ja ahtaat luokkatilat aiheuttavat rajoitteita istumisen vähentämistoimiin. Toteuteuavuustutkimuksessakuitenkin tunnistettiin paljon kehitystarpeita sekä mittausettä interventiotoimenpiteissä. Toteutettavuustutkimustai pilotointivaiheessa tarkoitus ei ole tarkastella ohjelman vaikuttavuutta: tilastollinen voima ei pienen otoskcon takia riitä tämän arviointiin. Vaikuttaako ohjelma osallistujien liikuntaan. Haastattelut kohdentuivat terveystiedon kurssilla interventiotutkimukseen osallistuneisiin nuoriin ja istumisen vähentämistä oppitunneilla toteuttaneisiin opettajiin, Nuorten haastatteluihin valittiin vähän liikkuvia opiskelijoita, jotta varsinainen ohjelma toimisi parhaiten liikunnan lisäämistä eniten tarvitsevien nuorten kohdalla. Näitä tavoitteita arvioitiin sekä määrällisesti kyselylomaketutkimuksen euä laadullisesti haastattelututkimusten avulla. Haasteita tähän vaiheeseen tuottaa se, että ammattiin opiskelevilla on erilaiset liikuntatasot riippuen taustakoulutusalasta. Jotta systemaattiset erot koulutusalojen välillä eivät sekoita tuloksia, on tutkimukseen valittava taustatekijöiltä ja opiskelijoiden liikunnan suhteen mahdollisimman samankaltaiset oppilaitosyksiköt, joista toinen satunnaistetaan verrokkija toinen interventiohaaraan. NELLI HANKONEN, VTT, dosentti Tutkijatohtori Helsingin yliopisto Sähköposti: nelli.hankonen@helsinki.fi SINI-TUULI HYNYNEN, VTM Projekti koordinaattori Helsingin yliopisto Sähköposti: sini-tuuli.hynynen@helsinki.fi HANNA LAINE, VTM Projekti koordinaattori Helsingin yliopisto Sähköposti: hanna.p.laine@helsinki.fi 56 LIIKUNTA& TIEDE.51 •4'2014. Tunnistettujen ongelmien korjaaminen ja ennakoitavissa oleviin riskeihin varautuminen ennen lopullisen ohjelman käynnistymistä lisää sen todennäköistä vaikuttavuutta. Toteutettavuustutkimuksessa pilotoidusta ohjelmasta ei voida saada luotettavaa käsitystä siitä, vaikuttaako ohjelma käyttäytymiseen. Arvokasta kehitystyön kannalta oli myös saada opettajien kokeiluihin pohjautuvia näkemyksiä ja mielipiteitä. Jo suunnitteluvaiheessa on huomioitu pitkäaikainen juurruteuavuus: ei ole iloa suunnitella toimenpiteitä, joita ei tosielämässä voida toteuttaa. Mikäli ohjelma todetaan vaikuttavaksi, sitä on hyödyllistä levittää laajemmin ammatillisiin oppilaitoksiin. Ensisijainen tutkimuskysymys on, onko ohjelma kohderyhmässähyväksyttävä ja tutkimus toteutuskelpoinen
BMJ, 337. & Hankonen, N. LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 57. Liikunta&Tiede, 6, 8-15. & Absetz, P. Pitkäjänteisten interLÄHTEET Aistrich, A. doi: 2910.1186/1479-5868-7-29 Dobbins, M., DeCorby, K., Robeson, P., Husson, H., & Tirilis, D. "Let'sMove lt" Tavoitteena toimiva ja vaikuttava malli L et'sMove lt -tutkimushankkeessa pyrimme tuottamaan tieteellistä tietoa liikuntaja istumiskäyttäytymisten muutoksesta sekä niiden mekanismeista vähän tutkitussa kohderyhmässä ja kehittämään toimivan liikkumisenedistämisohjelmamallin suomalaisessa koulukontekstissa sovellettavaksi. 12014). School-based physical activity programs for promoting physical activity and fitness in children and adolescents aged 6-18. Posteri esitetty tilaisuudessa The 2013 Annual Meeting of the International Society for Behavioral Nutrition and Physical Activity, Ghent, Belgia. 12011 ). International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 7, 5. The Behaviour Change Wheel: A Guide to Designing lnterventions. Satunnaistettu koe on ainoa keino tuottaa vankkaa näyttöä interventiotoimenpiteiden ja käyttäytymisen muutoksen kausaalisuhteista. Peters, L., Kok, G., Ten Dam, G., Buijs, G., & Paulussen, T. Berg, P. 12014). 12000). 12013) Osallistavalla otteella nuoret kumppaneiksi terveyden edistämisen tutkimuksessa. Acceptability of candidate intervention strategies to reduce student sitting: A mixedmethods study with college teachers. Needs assessment for a school-based intervention to promote physical activitv among vocational school students. 12006). 12013). 12008). Laine, H., Jallinoja, P., Haukkala, A., Aranjo-Soares, V. 32-39. 694-696 doi 10.1136/bmj.321.7262.694 Craig, P., Dieppe, P., Macintyre, S., Michie, S., Nazareth, 1., & Petticrew, M. Kansainvälisesti koulupohjaiset interventiohankkeet saattavat käsittää jo klusterisatunnaisteruissa pilottitutkimuksissa kymmeniä kouluja ennen kattavampaa lopullista arviointivaihetta. San Francisco: Jossey-Bass. Adding effect sizes to a systematic review on interventions for promoting physical activity among European teenagers. Puutteineenkin let'sMove lt -hanke on kansainvälisestikin poikkeuksellisen laajamittainen ja laatutietoinen. Framework for design and evaluation of complex interventions to improve health. Jotta tutkimuksista tulisi hyvälaatuisia, olisi tärkeää saada rahoitusta kerralla tilastollista voimaa omaaville laajoille kontrolloiduille tutkimuksille. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa. BMC Public Health, 911), 182. L., Sandercock, P., Spiegelhalter, D., & Tyrer, P. Asetelman rakentaminen on kuitenkin Suomessa haastavaa muun muassa alakohtaisten opiskelijamäärien pienuudesta johtuen. Cochrane Database of Systematic Reviews 200911 ). Hankkeen suunnittelussa on hyödynnetty aiempi tutkimusnäyttö vaikuttavista kouluperusteisista liikuntainterventioista, tehty yhteistyötä monniammatillisen ohjausja asiantuntijaryhmän kanssa sekä kuultu kohderyhmän edustajien mielipiteitä intervention kehittämiseksi. What explains the Socioeconomic Status Gap in Activity. 120091. Bartholomew, L. Effective elements of school health promotion across behavioral domains: a systematic review of reviews. H. Planning health promotion programs. doi: 10.1136/bmj.a1655 Crutzen, R. Michie, S., Atkins, L. Liikutaan ja/vai hengaillaan 1 Liikunta ja kaverit ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien nuorten elämänkokonaisuudessa. Liimakka, S., Jallinoja, P. S., Kok, G., & Gottlieb, N. Liikunta & Tiede, 50161. 12014). An intervention mapping approach 12. (arvioitavana). A systematic review of school-based interventions targeting physical activity and sedentary behavior among older adolescents. Tutkimuskatsaus 2000-2012. Vaiheittainen, jatkuvasti virheistä ja kokemuksista oppiva kehittämistyö toivoaksemme tuottaa toimivan ja vaikuttavaksi osoitettavan interventioohjelman, joka tulee lähivuosina laajamittaisesti oppilaitosten käyttöön. & Hankonen, N. let'sMove lt ammattiin opiskelevien liikunnan edistämisinterventiotutkimuksessa on huomioitu aiemman tutkimuksen näyttö vaikuttavista elementeissä kouluperustaisissa liikuntainterventioissa. & West, R. & Hankonen, N. & Hankonen, N. Kujala, E., Hynynen, S-T., Haukkala, A., Absetz, P., Borodulin, K., Araujo-Soares, V., Sniehotta, F., Lintunen, T. Developing and evaluating complex interventions: the new Medical Research Council guidance. Hynynen, S-T.; van Stralen, M., Sniehotta, F., Araujo-Soares, V., Hardeman, W., Chinapaw, M.; Vasankari, T. (arvioitavana). 12009). ed.). 12013, toukokuu). 12014, elokuu). Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 10, Helsinki: Mondia Oy Campbell, M., Fitzpatrick, R., Haines, A., Kinmonth, A. & Piirtola, M. doi: 10.1002/14651858.CD007651 ventiotutkimusten onnistumiseksi pitkäkestoiset rahoitusratkaisut ovat erityisen tärkeitä henkilöstön sitoutumisen ja mielekkään kenttäyhteistyön kannalta. & Hankonen, N. Differences in Determinants of Physical Activity and Screen Time between Vocational Schooland High School Students. Hynynen, S-T., Haukkala, A., Kujala, E., Aistrich, A., Absetz, P., Liimakka, S., Sniehotta, F. BMJ, 32117262). Tutkimushankkeessa tehtiin oma systemaattinen katsaus vaikuttavista kåyttäytymismuutostekniikoista aiemmista tutkimuksista ja tutustuttiin kohderyhmään tekemällä kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusta sekä opiskelijoiden että opettajien parissa. Suullinen esitys 13th International Congress of Behavioral Medicine, Groningen, Alankomaat. K., Parcel, G. 12014)
Diabeteksen, metabolisen oireyhtymän, sydänja verisuonitautien, rintaja paksunsuolen syövän ja ennenaikaisen kuoleman riski on vähän liikkuvilla kasvanut. Kuva: ANTERO AALTONEN. Teksti: HARRI HELAJÅRVI Liikkumattomuuden aiheuttamat terveysriskit verrattavissa tupakointiin Liikkumattomuus on monien kroonisten sairauksien taustalla
Hieman ylipainoiset ja hyväkuntoiset voivat nimittäin olla jopa terveempiä kuin hoikat ja huonokuntoiset (Lavie ym. Kohtuullinen . Edes nuoret lapset eivät saa välttämättä tarpeeksi liikuntaa. 2003, Kuvio 2) ! Hyvinvointi voi tarjota kaiken hyvän ohella myös kolikon kääntöpuolen: kun ei enää tarvitse tehdä paljoa, niin pienikin hyötyliikunta saattaa jäädä väliin. Lisäksi yli kahden tunnin isturnisjaksoja tulisi välttää ja ruutuajan viihdernedian ääressä suositellaan olevan korkeintaan kaksi 3 D Vähän lllkuntaa 2,5 2 . Maailmanlaajuisesti liikkumattomuuden lasketaan joidenkin laskelmien mukaan aiheuttavan noin 5,3 miljoonaa kuolemaa vuosittain; vastaava luku tupakoivilla on viisi miljoonaa. Ongelmana ei ole kuitenkaan vain terveyden menetys, vaan myös sairauksien hoitamiseen ja työkyvyn menetykseen liittyvien kustannusten jyrkkä kasvu. 2007). Nuori Suomi suosittelee 7-18 vuotiaille kasvuikäiselle 1-2 tuntia ikään sopivaa liikuntaa päivässä. 2014). Huono 3 . Vaikka lihavuus lisää sairastumisen riskiä, pelkkä hoikkuus sinänsä ei kuitenkaan anna täydellistä suojaa. Fyysinen kunto on tärkeää Kehon paino ei ole nykytutkimuksen mukaan ainut tärkeä asia, kun puhutaan sairauksien estämisestä ja terveyden edistämisestä. 2007, Kuvio 1). (Lee ym. 2003). Kevyttä Riski liikuntaa 1,5 >2t/vko . Fyysinen inaktiivisuus alkaa lisäksi nykyään jo hyvin varhaisella iällä. Liikuntamäärien vaikutus metabolisen oireyhtymän riskiin (Halldin ym. Hyvä uutinen on puolestaan se, että säännöllisen liikunnan on todettu lisäävän elinvuosia kaiken painoisilla, ja kaikkein nopeimmin vaikutukset näkyvät aiemmin liikkumattomilla ja huonokuntoisilla (Halldin ym. 2012). V iimeisimpien tutkimusten mukaan riittämätön fyysinen aktiivisuus vastaa kuutta prosenttia sepelvaltimotauti-, seitsemään prosenttia tyypin 2 diabetes ja kymmentä prosenttia rintaja paksusuolen syöpien tapauksista. Metabolisen oireyhtymän riskin on todettu putoavan selvästi, jos liikkuu säännöllisesti. 7 6 5 Riski 4 . WHO:n selvitysten mukaan liikkumattomuus on jo neljänneksi suurin kuolemanriskiä lisäävä tekijä maailmassa verenpaineen, tupakoinnin ja korkean verensokerin jälkeen (WHO 2009). Fyysisen kunnon vaikutus metabolisen oireyhtymän riskiin (Lakka ym. Jopa noin kahden tunnin kevyt liikunta viikossa (noin 15 mini päivä!) voi laskea sohva perunan metabolisen syndrooman riskin puoleen (Halldin ym. Kehon painon lisäksi fyysinen kunto on terveyden ylläpitäjänä ja edistäjänä erittäin tärkeä. Rasittavaa lllkuntaa Liikuntaa >2t/vko KUVIO 1. Kunnon kohotus huonosta keskitasoiseksi voi laskea tautiin sairastumien riskiä suhteessa jopa vielä enemmän (Lakka ym. H ä 2 1 Kunto Yhä nuoremmat vaarassa KUVIO 2. 2007). LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 59. Rasittavaa 1 liikuntaa 12t/vko 0,5
Vähintään 311/pvä (N=84) .. LASERl-tutkimus (Helajärvi ym. Tätä edesauttavat tekniikan uudet saavutukset: kännykät, tabletit ja televisio sekä kaukosäätimet. 60 LIIKUNTA& TIEOE51 •4/2014. Vietämme aikaa yhä enemmän paikallamme, usein istuen. Muutos väh. Istumme jo kolme neljäsosaa päivästämme. Painoindeksi kasvoi tuplasti vv. Suomalaistutkimusten mukaan jo 17-vuotiailla, muuten terveillä nuorilla on subkliinisiä, haitallisia verisuonimuutoksia, mikäli he liikkuivat nuorempana vähän tai olivat huonompikuntoisia (Pahkala ym 2011 ; Pahkala ym. Istumisella itsenäisiä terveyshaittoja Myös runsaan istumisen on todettu olevan yhteydessä kasvaneeseen tyypin 2 diabeteksen (Dunstan DW 3 2 28 27 2 N E 2 C) ~ 24 :ii: 23 m 22 2 TV-a1karyhmät e Korkeintaan 1 h/pva (N"200) 1-3 h/pva (n=238) ... Emme voi enää puhua suomalaisista liikkuvana kansana ja "lentäviä suomalaisiakin" on aina vain harvemmassa. -1h/pvä (N=216) 1 1 2000 2004 2008 2012 Vuosi KUVIO 3. Yhä useammin kuljemme lyhyetkin välimatkat passiivisesti, tavallisesti autolla, hissi kuljettaa meidät kerroksesta toiseen. 2010). Ennen niin aktiiviset suomalaiset nuoret ovat uusilla liikunta-aktiivisuuden maailmanlaajuisilla tuloslistoilla entistä alempana. Vapaa-aikaammekin vietämme fyysisesti aina vain inaktiivisemmin. 2013 ). Runsaalla istumisella on muista elämäntavoista riippumattomia, negatiivisia terveysvaikutuksia. Tässä saattaa piillä todellinen aikapommi; kokonainen sukupolvi voi sairastua paljon aiempaa aikaisemmin. 2001-2011 välillä vähintään 3h/pvä TV:tä katsovilla 1 h/pvä TV:tä katsoviin verrattuna liikunnasta, ravitsemuksesta ym. Työn rasittavuus ja energiankulutus on amerikkalaisten tutkimusten mukaan laskenut selvästi, kun samalla kevyen ja isturnatyön osuus on lisääntynyt (Church ym. +11\fpvä (N= 221) . Runsas istuminen uusi terveysriski. riippumatta. Muutos väh. 2014). E lämäntaparnrne on muuttunut. tuntia päivässä (Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008)
TV:n katseluun voi myös liittyä huonoja ruokailutottumuksia, erityisesti lapsilla (Pearson ym. 2001; Hu ym. 2009; Matthews ym. Sen mukaan pieni, normaali arkiaktiivisuus ja puuhastelu ovat elimistömme koneistontärkeää voitelua. Maailmalla on esitetty teoria niin kutsutusta "lämpöä tuottamattoman lihasaktiivisuuden merkityksestä" (Levine 2009). 2014) sekä enneaikaisen kuoleman riskiin (Katzmartzyk ym. Vältä pitkäkestoista istumista Pitkäkestoinen, yhtäjaksoinen istuminen on terveydelle kaikkein haitallisinta. 2013) Osaksi siksi, että se on määrällisesti niin runsasta ja toisaalta siksi, että se on erityisen passiivista. 1953b). 2012). Jälkimmäiset liikkuivat työssään enemmän, mutta mikä mahtoi olla edellisten istumatyön merkitys. 2012), sydänja verisuonisairauksien (Grontved ym. Elämme kaikki kiireistä ja pitkälti aikataulutettua elämää, joten valtaosa voi käytännön syistä harjoittaa ja varsinkin lisätä hikoiluttavaa ja hengästyttävää liikuntaa vain rajallisen määrän. Hiljattain kansainvälisessä lääketieteen PLoS ONE -julkaisussa raportoidun suomalaistutkimuksen mukaan runsaasti televisiota katsovan (>3h/pvä) painoindeksi ja vyötärönympärys kasvoivat kymmenen vuoden seurannassa vähintään tuplasti korkeintaan tunnin päivässä TV:tä katsoviin verrattuna (Helajärvi ym. Yksilötasollakin on käytännössä tapahtunut uskomattomia tuloksia isturnismääriå vähentämällä. Koska istumista alkaa olla jo kolme neljäsosaa päivästä, pelkkä säännöllinen, puolen tunnin kuntoliikunta ei välttämättä enää riitä kompensoimaan paikallaolon haittoja. 2008). 2003;Stamatakis ym. Australialaistutkimuksessa pitkään istuvilla reisilihaksien sokerija rasva-aineenvaihdunnan geenit olivat aterian jälkeen inaktiivisempia kuin niillä, jotka vain nousivat tasaisin väliajoin hetkeksi seisaalle (Healy ym. 2014, Kuvio 3)tämäkin muista elämäntavoista (liikunnasta, ravitsemuksesta jne.) riippumatta. Aktiivista elämäntapaa rakentamalla voimme sen sijaan lisätä päivittäisiä aktiivirn inuutteVINKKEJÄ TYÖHÖN • Harkitse ainakin osan työmatkan kulkemista aktiivisesti • Pysäköi hieman kauemmaksi pääovesta • Puhu puhelimessa seisten • Opi tekemään osa työstäsi seisten (esim. Mukava TV-tuoli ja kaukosäädin tarjoavat houkutuksen jäädä paikoilleen pidemmäksikin aikaa. Hikiliikuntaa on vaikea lisätä Enenevissä määrin selvitetään myös kevyen liikunnan vaikutuksia terveyteen. Pelkästään suomalaisten TV:n ääressä viettämä aika on Finnpanelin tilastojen mukaan kasvanut 1990-luvulta noin kolmanneksen (Finnpanel, 2014). 2012; Wijndaele ym. 2012; van derPloeg ym. korotetun työpöydän osan ääressä tai työtason korkeutta vaihtelemalla) • Tulosta hieman kauempana olevaa tulostimeen, kun voit • Poikkea työkaverin huoneessa pelkän sähköpostittelun sijaan • Juo pystykahvit • Nouse kokouksissa seisomaan puhuessasi • Kokousta lyhyesti ja tehokkaasti, kokeile kävelykokouksia LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 61. Kaikki aktiivisuus kun lasketaan, ja liikunnan nälkä ja halu syödä terveemmin voi kasvaa ajan mittaan luonnostaan, kunhan ensin pääsee alkuun! Pieni puuhastelu kannattaa S äännöllinen liikunta ja terveellinen ravinto ovat edelleen hyvän terveyden perusta. 1953a, Morris ym. ym . Koska passiivinen ja istuva elämäntapa kuitenkin lisääntyy jatkuvasti, ellemme sitä huomioi, sen vaikutukset saattavat kumota muut hyvät tapamme ja niiden tuomat edut. Istumisen katkominen työssä ja vapaa-ajalla onkin erityisen tärkeää. 2011), joidenkin syöpien (Schmid ym. Jo 50-luvulla englannissa tehtiin tutkimus, jonka mukaan bussikuljettajilla ja postin lajittelijoilla oli suurempi riski sairastua sydänsairauksiin kuin busseissa työskentelevillä rahastajilla ja postin jakelijoilla (Morris ym. 2012; Wilmot ym. 2012) liikunnasta, ravitsemuksesta ynnä muusta riippumatta. 2011). lstumistutkimus on paljastanut mielenkiintoisia asioita: istumisen vähentäminen ja kasvisten sekä hedelmien syönnin lisääminen osoittautuivat arnerikkalaistutkimuksessa paremmaksi painonpudotrajaksi kuin perinteisemmät a) liikunnan lisäys ja eläinrasvan syömisen vähentäminen, b) liikunnan lisäys ja kasvisten/hedelmien syönnin lisääminen tai c) istumisen vähentäminen ja eläinrasvan syömisen vähentäminen (Spring ym. Kaikki riippuu tietysti henkilöstä ja aiemmista elämäntavoista, mutta monelle ylipainoisella ja huonompikuntoiselle istumisen vähentäminen voi olla helpompi ensiaskel kohti terveempiä elämäntapoja kuin tiiviin liikuntaohjelmaan ja tai tiukan dieettiin ryhtyminen. Tutkimus osoitti ensimmäistä kertaa, että väestötasolla painonnousu on seurausta istumisesta eikä päinvastoin. 2011), metabolisen oireyhtymän (Edwardson ym. Television katselu on osoitettu istumisen muodoista kaikkein haitallisimmaksi (Heinonen ym. 2011; Hu ym
62 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. PLoSOne 6:e 19657. Sedentary lifestyle, poor cardiorespiratory fitness, and the metabolic syndrome. Heinonen 1, Helajärvi H, Pahkala K ym. 2012 Sitting time and allcause rnortalitv risk in 222 497 Australian adults. Tuoreen tutkimuksen mukaan kuolemanriskin on todettu olevan alhaisempi jopa niillä, jotka viettävät istumisen sijaan enemmän aikaa seisten vaikka se ei varsinaista liikuntaa olekaan (Katzmarzyk 2014). Early adulthood television viewing and cardiometabolic risk profiles in early middle age: results from a population, prospective cohort study. PLoS ONE 917): e101860. Amount of time spent in sedentary behaviors and cause-specific mortality in US adults. Standing and mortality in a prospective cohort of Canadian adults. Morris JN, Heady JA, Raffle PA ym. Spring B, Schneider K, McFadden HG ym. Pienetkin muutokset joka ainut päivä ovat aimo harppaus eteenpäin! HARRI HELAJÄRVI, LL vt. Sedentary time in adults and the association with diabetes, cardiovascular disease and death: systematic review and meta-analysis. Lancet 265: 1111-1120. LancetPhysical Activity Series Working Group. Hu FB, LiTY, Colditz GA ym. Global Health Risks Part 2 IFig 7):10. doi: 10.1371/journal.pone.0101860. 2012. Healy GN, Dunstan DW, Salmon J ym. 2011. Obesity and cardiovascular diseases: implications regarding fitness, fatness, and severity in the obesity paradox. http://www.finnpanel.fi/tulokset/tv.php. Wijndaele K, Brage S, Besson H ym. Hu FB, Leitzmann MF, Stampfer MJ ym. Stamatakis E, Hamer M & Mishra GD 2012. Morris JN, Heady JA, Raffle PA ym. PLoS One 615): e20058 doi: 10.1371/journal.pone.0020058. Näin pienistä asioista voi joskus olla kysymys. doi: 10.1093/jnci/dju098. Finnpanel kotisivu. 2007. 2013. Arch lntern Med 17216): 494-500. Helajärvi H, Rosenström T, Pahkala K ym. A randomized controlled trial using mobile technology. Circulation124I18):1956-1963. TV:n katselu eri vuosina. Arch lntern Med 10;789-796. 2011. 2012. Physical activity and television watching in relation to risk for type 2 diabetes mellitus in men. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. 2012. Coronary heart disease and physical activity of work. J NatlCancerlnst 10617). Med Sci Sports Exerc 46(5):940-946. TV-mittaritutkimuksen tuloksia. Television watching and other sedentary behaviors in relation to risk of obesity and type 2 diabetes in women. Katzmarzyk PT, Church TS, Craig CL ym. Diabetologia 55121 311-320. WHO 2009. Med Sci Sports Exerc 4115): 998-1005. J lntern Med 2007;262:273-287. Pediatrics132I1) e77-84. Curr Opin Cardiol 26(5): 412-419. ja ja -tunteja melkeinpä huomaamatta ja näin pitää huolta kehosta, ja terveydestämme, melkein kellon ympäri. 2009. BMJ Open 3: 002901 doi:10.1136/bmjopen-2013-002901. 2003. Med Sci Sports Exerc 3518):1279-1286. Am J Prev Med 2011;41:178-88. Halldin M, Rosell M, de Faire U ym. Lancet380I9838):219-229. Schmid D & Leitzmann MF 2014.Television viewing and time spent sedentary in relation to cancer risk: a meta-analysis. Levine JA 2007.Nonexercise activity thermogenesis-liberating the life-force. Effect of physical inactivity on major non-communicable diseases worldwide: an analysis of burden of disease and life expectancy. Television viewing and incident cardiovascular disease: prospective associations and mediation analysis in the EPIC Norfolk Study. Breaks in sedentary time: beneficial associations with metabolic risk. Diab Care 31: 661-666. Lakka TA, Laaksonen DE, Lakka HM ym. CheyT, Korda RJ ym. 2011. Osoite tarkistettu 8.8.2014. occupation-related physical activity and their associations with obesity. erikoislääkäri Paavo Nurmi -keskus Turku Sähköposti: harri.helajarvi@utu.fi Lee IM, Shiroma EJ, Lobelo F ym. Matthews CE, George SM, Moore SC ym. 1953Ib). 2008. 2013. Coronary heart disease and physical activity of work. Sitting time and mortality from all causes, cardiovascular disease, and cancer. pii: dju098. JAMA 305: 2448-2455. Lancet 265: 1053-1057. J Am CollCardiol 63I14):1345-1354 toimintatapamme arjessa, työssä ja vapaa-ajalla. van der Ploeg HP. JAMA 14: 1785-1791. Sedentary behaviours and obesity in adults: the Cardiovascular Riskin Young Finns Study. 2014. Pahkala K, Heinonen OJ, Simell O ym. 2003. 2014 Exploring Causality between TV Viewing and Weight Change in Young and MiddleAged Adults. Grontved A, Hu FB (2011) Television viewing and risk of type 2 diabetes, cardiovascular disease, and all-cause mortality. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008.Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry.Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille.Helsinki: Reprotalo Lauttasaari Oy. Association of fitness with vascular intima-media thickness and elasticity in adolescence. The metabolic syndrome: prevalence and association to leisure-time and work-related physical activity in 60-year-old men and women.NutrMetabCardiovasc Dis 17(5):349-357. Trends over 5 decades in U.S. 2001. Dunstan DW, ThorpAA & Healy GN 2011 Prolonged sitting: is it a distinct coronary heart disease risk factor. Seisoma-asento kuluttaa kuitenkin jopa 50 prosenttia enemmän energiaa kuin istuminen. 1953Ia). Sedentary behavior and dietary intake in children, adolescents, and adults a systematic review. Lavie CJ, McAuley PA, Church TS ym. Arch lntern Med 161: 1542-1548. Pahkala K, Laitinen TT, Heinonen OJ ym. Diabetologia 55(11 ): 2895-2905. Am J ClinNutr 95(2): 437-445. Katzmarzyk PT 2014. Pearson N & Biddle SJ. Siksi onkin erityisen tärkeää, että tunnistamme omat LÄHTEET Church TS, Thomas DM, Tudor-Locke C, ym. Wilmot EG, Edwardson CL,Achana FA ym. 2012. Association of physical activity with vascular endothelial function and intima-media thickness. Multiple behavior changes in diet and activity
Lukuisat kansainväliset kumppanijärjestöt, muun muassa KOK, !PC, ICSSPE, FISU, Tafisa, Unesco, WHO, Euroopan neuvosto, Euroopan komissio ja ENGSO, varmistivat, että kongressissa hyväksytyt suositukset saavat arvoisensa tuen. Tasa-arvosta hyötyvät kaikki. Tarvitsemme jatkuvaa, päivitettyä seurantaa tyttöjen ja poikien sekä naisten ja miesten liikunnanharrastuksesta, huippu-urheilusta, toimimisesta eri ammatillisissa, vapaaehtoisja luottamustehtävissä, liikuntapaikkojen käyttövuoroista, turvallisuudesta, medianäkyvyydestä jne. Unescon viidennessä urheiluministerikokouksessa keväällä 2013 yhtenä teemana oli saavutettavuus ja erityisesti tyttöjen ja naisten liikunnan edistäminen. Suosituksissa painotettiin erityisesti liikuntakasvatuksen merkitystä. Ien johtanut kansainvälistä naisliikuntaverkostoa (IWG) vuosina 2010-2014 ja onnistunut, sihteeristön tukemana, vaikuttamaan kansainväliseen liikuntapolitiikkaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Kongressiin osallistui 800 osanottajaa noin sadasta eri maasta. Uutta otetta johtamiseen, valmentamiseen, medianäkyvyyteen Mihin sitten ensisijassa kannattaa keskittyä. liikunta ja yhteiskunta voittavat saadessaan joukkoonsa kasvavan joukon eri-ikäisiä harrastajia, huipulle tähtääviä nuoria ja monipuolisen joukon miehiä ja naisia erilaisiin liikunnan vastuutehtäviin. Tilastotieto ei yksin riitä. Euroopan komissio otti pari vuotta sitten ohjelmaansa tasa-arvon liikunnassa. Kansainvälinen naisliikuntaverkosto (IWG) järjesti kesäkuussa Helsingissä kuudennen naisliikunnan maailmankonferenssin teemalla "lead the Change, Be the Change". Teksti: RAIJA MATTILA Suomesta todellinen liikunnan ja urheilun tasa-arvomaa Tarvitsemme jatkuvaa, päivitettyä seurantaa tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten liikunnanharrastuksesta, huippu-urheilusta ja toimimisesta liikunnan eri tehtävissä.Ongelmat todennetaan ja sukupuolirooleihin liittyvät stereotypiat tunnistetaan vain näkyväksi tekemällä. Kyse on johtamisesta, hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja eettisten toimintatapojen soveltamisesta kaikkeen päätöksentekoon. Mihin meidän kannattaisi Suomessa panostaa, jotta olisimme todellinen liikunnan tasa-arvomaa. Puheenjohtajuus on myös antanut eriomaisen näköalapaikan seurata, mitkä ovat keskeisimmät ongelmat tyttöjen ja naisten osallistumisessa liikuntaan ja urheiluun sekä alan eri tehtävissä toimimisessa. Kokouksen kannustamana Unesco on ryhtynyt valmistelemaan liikuntakasvatuksen konkreettisia laatusuosituksia. Mihin siis Suomessa tulisi keskittyä, jotta olisimme todellinen liikunnan tasa-arvomaa. Ongelmat todennetaan ja sukupuolirooleihin liittyvät stereotypiat tunnistetaan vain näkyväksi tekemällä. Myös tärkeät valtiolliset tahot ovat ottaneet ohjelmaansa tasa-arvon edistämisen liikunnassa. Tiedon tarkoituksena on myös auttaa ymmärtämään, että tasa-arvoa lisäämällä kaikki hyötyvät, niin henkilökohtaisella kuin yhteisölliselläkin tasolla. Urheilujohdolla on keskeinen vastuu tasaarvoisesta liikuntapolitiikasta ja siihen nojaavasta toimintakulttuurista. Suomi ja IWG ovat olleet aktiivisesti mukana vaikuttamassa linjauksiin kaikissa näissä prosesseissa. Tarvitsemme myös syvällisempää tutkimusta sukupuolittuneista rakenteista, toimintatavoista, liikunnan ja urheilun hyödyistä ja haitoista lajianalyyseineen. IWG:n maailmankonferenssin suositukset, Unescon ministerikonferenssin johtopäätökset, Euroopan komission strategiset linjaukset sekä Euroopan neuvoston valtavirtaistamissuositukset antavat erinomaisen pohjan, kun kehitämme omaa liikuntakulttuuriamme tasa-arvoiseen suuntaan. Eikä vain puheissa, vaan myös teoissa. Tieto tekee näkyväksi Aivan ensimmäiseksi on lopetettava puhe siitä, että meillä on kaikki hyvin, ettei mitään toimenpiteitä tarvita. Euroopan neuvosto puolestaan on hyväksynyt suosituksen sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta eli sisällyttämisestä kaikkiin liikuntapoliittisiin toimiin. liikuntapoliittinen tahto on kaiken muutoksen edellytys. Hyväksytty asiakirja "Naisliikunnan Brighton Plus Helsinki julistus" ja konferenssin teemaan liittyvättoimenpidesuositukset antavat tukevan selkänojan muutosta tavoitteleville globaalissa toimintakentässä. Hyvänä lisänä on syytä mainita OKM:n vuonna 2012 julkaisema ja LIKES:n koostama tietopaketti liikunnasta ja tasa-arvosta Suomessa. Pidän tärkeänä sitä, että sukupuolinäkökulma on otettu huomioon kaikessa strategisessa, taloudellisessa ja LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4/2014 63. Tietoa ja tahtoa yhdistämällä ja erilaisuutta arvottamalla syntyy kaikkien kannalta hyvää liikuntapolitiikkaa. Viime keväänä se hyväksyi strategiset toimet vuosiksi 2014-2020, joita myös Euroopan urheiluministerit tukevat. Ensin kuitenkin katse viimeaikaisiin merkittäviin suosituksiin, politiikkaehdotuksiin ja kannanottoihin kansainvälisessä touruntaympanstössä
Eli vähintään 40 pro senttia miehiä ja naisia urheilujärjestöjen hallituksiin. Toivon, että tutkimusyhteisö ottaisi ohjelmaansa sukupuolten välisen tasa-arvon liikunnassa. Naiset tarvitsevat usein miehiä enemmän tukea uskaltaakseen tarttua vaativiin tehtäviin. Kansainvälisten tutkimusten mukaan noin 90 pro senttia urheilun medianäkyvyydestä on miesvaltaista. Osuus on lisäksi pienentynyt jonkin verran viime vu osina. Sekä lW G:n kesäinen maailmankonferenssi että Euro opan komissio ovat asettaneet tavoitteeksi 40 prosentin sukupuolijakauman liikunnan päätöksentekoelimissä. Itse lupaan auttaa erityisesti nuoria naisia verkostoitumaan tavoitteena kansainvälinen naisjohtajuus. Tämä edellyttää luonnollisesti kahta asiaa: valmentajakoulutukseen tulee sisällyttää sukupuolispesifistä opetusta kaikille kaikilla tasoilla ja naisia tulee kannustaa ja tukea ottamaan vastuuta myös vaativimmista vai mennustehtävistä. Aloitetaan johtamisesta. Suomea arvostetaan maailmalla tasa-arvoisena maana. Olisikin korkea aika nähdä nykymaailman haasteisiin vastaava tutkimusohjelma. Naisia valmentajista on noin neljäsosa. Kaikkeen valmentajaja ohjaajakoulutukseen tulee sisällyttää häirint ää käsitteleviä sisältöjä. Lisäksi tarvitaan erityistoimia niillä liikuntakulttuurin osa-alueilla, joissa tutkimusten ja tiedonkeruun perusteella on suur impia ongelmia. Valmentajakoulutuksissa puolestaan ei kansainvälisten selvitysten mukaan ole juur ikaan sukupuolispesifistä sisältöä. Tähän on eri puolilla maailmaa yritetty vuosikymmeniä vaikuttaa, mutta laihoin tuloksin. Suomessa tulee ensisijaisesti panostaa naisten roo1 ii n johtamisessa, valmennuksessa, tuomari toiminnassa sekä urheilun medianäkyv yy dessä. RAIJA MATTILA Helsinki Sähköposti: raija.mattila@valo.fi Kirjoillajaonjohtanut kansainvälistä naisliikuntaverkostoa (IWG) vuosina 2010-2014 siirryttyään elä/ikeelle OKM:n liikuntayksihönjohtajan tehtävästä vuonna 2009. Suomessa suur i osa valmentajista toimii vapaaehtoisina, mutta ammattivalmentajien määrä kasvaa. Opetusja kulttuuriministeriön tulee jatkaa jo aloitettua panostusta, huolehtia tiedonkeruusta ja sisällyttää tulosohjaukseensa kriteerit, jotka oikeasti vaikuttavat valtionavustusten ohjautumiseen sukupuolten tasa-arvoa edistävästi. Suomessa tarvitaan tutkimusta häirinnän ja hyväksi käytön yleisyydestä, riskeistä ja tilanteista, joissa sitä erityisesti esiintyy. Olisikin tärkeää kehittää perheystävällisiä toimintaedellytyksiä, joissa tarjotaan myös lasten hoitoon liittyv iä palveluja. Kuvaa vääristää jonkin verran se, että naisvalmentajat toimivat naisvaltaisissa lajeissa kuten voimistelussa ja taitoluistelussa, eikä niinkään molempien sukupuolten harrastamissa lajeissa. Näin tekee muun muassakansainvälinen triath lon Ii i tto menestyksekkääksi. Tarvitsemme tehokkaita rekrytoint imenetelmiä, joissa arvostetaan monenlaista osaamista ja kokemusta. Liina-projekti aikoinaan antoi tärkeää tietoa. Ja tietysti sitä, että järjestöissä ymmärretään erilaisuuden tuoma lisäarvo järjestön toimintaan. Nuoret esiin, vaikuttamaan Jo edellä mainituissa asioissa riittää tehtävää. Tämän työn pitää jatkua. politiikkatyössä. VALO:n, Olympiakomitean ja Paralyrnpiakomitean tulee ohjata strategioissaan ja politiikkatoimissaan jäsenjärjestöjään sukupuolten tasa-arvoa edistävään toimintapolitiikkaan ja tietysti myös itse edistää tasa-arvoa omassa toiminnassaan. Se kohdistuu ensisijaisisesti tyttöihin ja naisiin, mutta myös poikiin ja miehiin. Erityisen huonosti naiset näkyv ät joukkuelajeissa. Häirinnässä on usein kyse valtasuhteesta, jossa naispuolinen, usein nuori uhri on kokeneen vanhemman miesvalmentajan kohteena. Olemme IWG:n puheenjohtajuuden aikana vahvistaneet asemaamme vaikuttajana, jota kuunnellaan. Nuorten tulee saada aktiivinen rooli vaikuttamistyössä. 64 LIIKUNTA!, TIEDE 51 • 4/2014. Itsekritiikki on kovaa. Lasten ja nuorten parissa toimivien koulutus tukee kaikenlaista häirintää ehkäisevää toimintakulttuur ia. Media on tietenkin demokraattisissa maissa vapaan tiedonvälityksen herra. Valmen tajat ovat perinteisesti miehiä sitä todennäköisemmin mitä lähemmäs kansallista ja kansainvälistä tasoa siirrytään. Liikunnan tulee olla kaikille turvallinen ympäristö. Urheilujärjestöjen vastuu on merkittävä. Perhevastuiden ja urheilun yhteensovittaminen on IW G:n teettämän tiedonkeru un mukaan suur i haaste naisten osallistumiselle vastuullisiin tehtäviin. Kansainvälisten tutkimusten mukaan seksuaalista häirintää esiintyy kaikissa urheilulajeissa. Kannustavia tukitoimia, koulutusta ja mentoro intia tarvitaan myös, jotta naiset rohkaistuvat ottamaan vastuuta miesvaltaisista tehtävistä liikunnan alalla. Suomessa on hälyttävän vähän tutkittu väkivaltaa, seksuaalista häirintää ja hyv äksikäyttöä urheilussa. Pitää heti osata kaikki. Viimeisten tilastojen mukaan suomalaisten urheilujärjestöjen hallituksissa on naisia keskimäärin vähän yli viidennes. Homofobinen ilmapiiri lisää riskiä seksuaaliseen häirintään. Euro opan komissio on asettanut tavoitteeksi saman 40 prosentin tavoitteen naisten ja miesten osuudeksi valmennustehtävissä oli sitten kyse vapaaehtoisro olista tai ammattivalmennuksesta. Urheilujärjestöt voivat kuitenkin omalta osaltaan mediasopimuksia tehdessään vaikuttaa siihen, että esimerkiksi sähköisessä mediassa edellytetään naisten ja miesten tasapuolinen näkyvyys. Valmentajia ja ohjaajia rekrytoitaessa prosessiin tulee sisällyttää varmistus siitä, ettei kyseisellä henkilöllä ole aiempaa toden nettua häiri n täkäyttäytymistä. Myös urheilijoita tulee opastaa tiedostamaan hyv äksyttävän kohtelun rajat ja tuntemaan omat oikeutensa
SAARA KOSKINEN Opiskelija Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: saara.a.koskinen@student.jyu.fi MARIANNE MONTONEN Opiskelija Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: marianne.m.montonen@student.jyu.fi Pystytkö sinä jättämään mittarit ja tavoitteet hetkeksi kotiin ja yksinkertaisesti nauttimaan liikunnan tuomasta olosta. Konferenssi pysäytti meidät ajattelemaan, kuinka edelläkävijä Suomi onkaan liikuntamaana. Konferenssin pääpuheenvuorossaan kansainvälisen Olympiakomitean presidentti Thomas Bach muistutti, että liikunnassa on pohjimmiltaan ja edelleen kyse ilosta.Vaan unohtuuko se suomalaisten terveyssuositusten, yhteiskunnan asettamien ulkonäköpaineiden ja mittarin lukemien alle. Lenkkeilymaisemien tuoma hyvä mieli jää huomioitta, kun musiikki pauhaa, sykemittari piippaa ja eilinen HllT-treeni painaa koko kehossa. Nuoren intialaistytön unelmista on kehkeytynyt huomaamatta meille hyvinvoinnin edelläkävijöille yksi suoritus muiden arkirutiinien joukossa. Liikuntamahdollisuuksia tarjotaan kaikille ja kuntoilusta on tullut nopeasti kasvava bisnes. Ja ennen kaikkea, mitä hän näkee sinun katseessasi. Olisit itse oman kehosi paras mittari. LIIKUNTA& TIEDE 51 • 4/2014 65. Kuinka monen vastaantulijan katseessanäet suorituspaineet. Sen sijaan, että seuraisit askelmittarin lukemia, avaisit aistisi ohikiitäville maisemille. OPISKELIJA OUNASTELEE Teksti: SAARA KOSKINEN, MARIANNE MONTONEN Kun askelmittari ei riitä M atka 35 kilometriä, kesto 3:19:20, keskivauhti 5:42 min/km, maksimivauhti 2:22 min/km, kaloreita-3200, keskisyke 155/bpm, maksimisyke 176/bpm ja nesteaineenvaihdunta 4,46 litraa. Pystytkö sinä jättämään mittarit ja tavoitteet hetkeksi kotiin ja yksinkertaisesti nauttimaan liikunnan tuomasta olosta 7 Sen sijaan, että seuraisit askelmittarin lukemia, avaisit aistisi ohikiitäville maisemille. Vai ovatko ne jo itsestäänselvyyksiä jopa velvoitteita. Liikunnan tavaratalosta löytyy jokaiselle jotakin. Yhä useampi kuntoliikkuja tietää itse, kuinka maksimoida seuraavan suorituksensa. Treenivinkkien Valintataloon on kuitenkin helppo eksyä. Nämä luvut ovat arkea yhä useammalle kuntoilijalle. "Suomi on maailman liikkuvin urheilukansa vuonna 2020", ja tämä tavoite on saavutettavissa ainakin teoriassa. Olisit itse oman kehosi paras mittari. Valtaosassa maailmaa liikunta ja terveys eivät ole samanlainen jokamiehenoikeus, kuin meillä Suomessa. Toissapäiväisestä lehdestä luetut,uusimmat harjoitteluvinkit pakottavat kuitenkin jalkaa toisen eteen. Mikä meitä hyvinvoinnin tavoittelijoita sitten oikeastaan liikuttaa. Urheilupäättäjien visio on "maailman liikkuvin kansa vuonna 2020", mutta meidän visiomme on "liikunnan nautinnon löytänyt kansa vuonna 2020". Alennusmyynnissä on avaruus-teknologian avulla valmistettuja juoksulenkkareita ja sykemittareita, jotka kertovat,millaisessa tahdissa hengitetään. Kuntoiluhuumaa seuratessamme ihmettelemme, muistavatko kaikki nauttia tuosta etuoikeutetusta asemasta ja liikunnallisista haaveista. Esimerkiksi Intiassa 16-vuotias tyttö joutuu naimisiin ja lupaavasti alkanut kilpaurheilu-ura jää vain haaveeksi. Kaiken tutkimustiedon, kuntoilu tavoitteiden ja -tavaroiden keskellä tavallinen kuntoilijakinvoi saavuttaa hyvän olon. Jos juoksu ei kulje, ostat uudet juoksusukat! Liikunnan ammattilaisina joudumme päivittäin perustelemaan asiantuntemuksemme merkitystä. Pystymmekö enää liikkumaan niin, että olemme läsnä. Stressittömästä jumppatunnista yksi stressi nai he lisää. Fyysisen kunnon arviointija "arvailumenetelmiä" on yltäkylläisesti tarjolla, mutta syntyykö liikunnan ilo näistä lukemista. Suomessapuolestaanmeille jokaiselle tarjotaan mahdollisuuksia toteuttaa liikunnallisia unelmia. Vaikka väkisin. Kesäkuussa 2014 osallistuimme naisliikuntaverkosto IWG:n maailmankonferenssiin Helsingissä, jonka tarkoituksena oli naisten roolin ja aseman tasa-arvoistaminen urheilussa ja liikunnassa
Kuva: LEH TI KU VNSTRN ILLE M YLLYN EN Teksti: ANU VAITTINEN Vapaaottelu Kehon tiedon ja taitojen oppimisen, opettamisen ja ymmärryksen jäljillä 66 LIIKUNTA& TIEDE 51 • 4/2014
Vapaaotteluharjoituksiin osallistuminen oli keskeinen osa aineiston keräystä, menetelmä, jonka vapaaotteluharrastajataustani mahdollisti. Tutkimusmenetelmät ja analyyttinen viitekehys Tutkimukseni aineisto koostuu 12 kuukauden aikana kerätyistä etnografisista muistiinpanoista, vapaaotteluharrastajien, -valmentajien ja -kilpailijoiden kanssa käydyistä keskusteluista ja 19 sernistrukturoidusta haastattelusta vapaaotteluharrastajien, kilpailijoiden ja valmentajien kanssa. Liikunnan sosiaalitieteiden väitöstutkimukseni 'Varieties of embodied knowing: an ethnographic study of Mixed Martial Arts (Vaittinen, 2014) tarkasteli vapaaotteluharrastajien, valmentajien ja ottelijoiden kokemuksia, käytäntöjä ja vuorovaikutusta. Kehon rooli ja representaatiot liikunnan ja urheilun maailmassa ovat olleet kasvavan kiinnostuksen kohteena liikunnan sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa (Shilling, 2003; Hockey & Allen Collinson, 2007; Shilling, 2007 & Allen Collinson, 2009). Kehontietous herää henkiin harrastajien ja valmentajien kokemuksissa. Seuraavassa kuvaan vapaaottelun kehontietouden kehitysprosessien moniulotteisuutta sekä harrastajien että valmentajien näkökulmasta. Kilpaurheilijoille sekä urheilun ja liikunnan harrastajille ja valmentajille kehon, kokemuksien ja käytäntöjen rooli urheilun ja liikunnan tietojen, taitojen ja ymmärryksen perustana on lähes itsestäänselvyys. Tavoitteena oli tutkia monitieteellisen, fenomenologisen viitekehyksen antia kokemusperäisen kehontietouden kehittämisprosessien ymmärtämisessä sekä vapaaotteluharrastajien, valmentajien ja kilpailijoiden ruumiillisten kokemuksien, käytäntöjen, aistien ja sosiaalisen kanssakäymisen roolia vapaaottelulle keskeisten kehontiedon tapojen (ways of knowing)(Harris, 2007) kehityksessä. Kaikenkaikkiaan tutkimukseen otti osaa 36 miesvapaaottelijaa (harrastajia, kilpailijoita ja valmentajia). Se mahdollisti myös kehontiedon kehitysprosessien esiintuomisen. Väitöstutkimuksessa LIIKUNTA& TIEDE 51 • 4/2014 67. Kehontietous käsittää lajin keskeiset tiedot, liiketekniikat ja käytännön ymmärryksen. Suurin osa kehoon suuntautuvasta aiemmasta tutkimuksesta on keskittynyt teoreettisiin, abstrakteihin viitekehyksiin, jotka käsittelevät kehoa sosiaalisten vaikutteiden, diskurssien ja muunmuassa sukupuolten välisten valtasuhteiden muokkaamana objektina (Kerry & Armour, 2000; Wainwright & Turner, 2004; Shilling, 2007). Keräsin aineistoa kahdella vapaaottelusalilla Koillis-Englannissa, joihin viittaan nimimerkeillä Wolf-packgym ja Warriors gym. Aikaisemmissa tutkimuksissa on kuitenkin kiinnitetty yllättävän vähän huomiota siihen, miten urheilun käytännöt, taidot ja ymmärrys saavutetaan käytännössä. Tutkimus tarjosi näkemyksiä myös kivun ja urheiluvammojen kehontiedon kehityksestä. Keskeinen tutkimuskysymys oli miten keholliset, aistilliset, sosiaaliset sekä aikaan ja paikkaan sidotut prosessit ovat monimuotoisen, kehollisen tietämisen tapojen lähteitä urheilun ja liikuntakulttuurin kontekstissa. Allen-Collinson (2009), fenomenologisen liikuntasosiologian pioneeri, on tosin huomauttanut,että viitekehys on potentiaalistaan huolimatta jäänyt suureksi osaksi käyttämättä. Etnografinen aineistonkeruumenetelmä mahdollisti yksityiskohtaisen aineiston keräämisen vapaaottelijoiden ja valmentajien kokemuksista ja käytännöista, vapaaottelusalien jokapäiväisessä kontekstissa. Tämän seurauksena Hockey ja Allen Collinson(2007) ja sittemmin Allen Collinson (2009), ovat ehdottaneet, että fenomenologinen, erityisesti Merleau-Pontyn (1962) viitekehys on hyödyllinen työkalu ruumiillisuuden tutkimuksessa liikuntasosiologian piirissä.Tämä viitekehys auttaa tutkijoita analysoimaan ruumiillisten subjektien eli liikunnan harrastajien ja kilpaurheilijoiden, kokemuksellisia, aistillisia näkökulmia sekä arvostamaan kehon ja mielen yhteenpunoutunutta ja interaktiivista suhdetta. Kyse on enemmästä kuin pelkästä tekniikoiden hallinnasta. Urheilussa ja liikunnassa kehontietous ei ole kiveen kirjoitettua ja muuttumatonta kokonaisuutta, joka ohjaa lajin oppimista. Keho toimii keskeisenä subjektiivisten kokemusten ja identiteetin sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen perustana. Se tarjoaa yhden kontribuution liikunnan sosiaalitieteiden fenomenologiseen suuntaukseen. Se on heijastanut sosiaalija humanististen tieteiden keskusteluja kehon ja kehollisuuden roolista (Crossley, 2001b & Shilling, 2007). Merleau-Pontyn (1962) fenomenologia oli hyödyllinen työkalu tässä tehtävässä, koska hän näkee kehollisuuden muodostavan tietoisuuden perustan ja ymmärtää kehollisuuden roolin tiedon ja ymmärryksen kehityksen perustana. Tutkimuksessa pohdin kysymyksiä ruumiillisuuden, kokemuksen ja aistien keskeisestä roolista urheiluja liikuntakulttuurissa sekä liikunnan sosiaalitieteiden teoriassa ja tutkimuksessa. Tämä käytäntö on tarpeen osallistujien anonymiteetin suojaamiseksi. M erleau-Pontyn fenomenologinen filosofia ja sen sosiaalitieteelliset sovellukset tarjoavat urheilun ja liikuntakulttuurin tutkimukseen näkökulman, joka korostaa tapaa, jolla koemme ympäröivän maailman kehon tarjoamien puitteiden välityksellä (MerleauPonty, 1962; Allen Collinson, 2009). Aineiston analysoitiin monitieteellisessä, Ienomenologisessa viitekehyksessä, mikä auttoi tuomaan esille urheilun ja liikunnan kehotiedon prosessuaalisen luonteen. Tässä viitekehyksessä on mahdollista kehittää ruumiillisuudelle sijaa antavaa tietokäsitystä tarkastelemalla kokemuksia, aistimuksia ja ruumiillisten subjektien välistä vuorovaikutusta monimuotoisen kehollisen ymmärryksen ja tiedon lähteenä (Merleau-Ponty 1962)
On mielenkiintoista, että vapaaottelun kilpailijoiden, harrastajien ja valmentajien näkökulma oli pitkään vailla edustusta liikunnan sosiaalitutkimuksen piirissä lajin populaariin tietoisuuteen noususta huolimatta. Suosion ja katsojalukujen kasvaessa myös lajin mediaprofuli sekä rahallinen arvo nousi (Maeda&:Ching, 2007; Snowden, 2008). Uusi laji ja Ultimate Fighting Championship UFC -tapahtuman järjestäjänä toimiva kaupallinen promootioyritys, jonka taustalla olivat alunperin Brazilialaisen G raciej i u-J itsu perheen perillinen Rorion Gracie ja promoottori Art Davies, vastasi kritiikkiin kehittämällä lajin sääntöjä ottamalla käyttöön kamppailua valvovat tuomarit, aikarajat sekä monille muille kamppailu-urheilulajeille luonteenomaiset painoluokat ja pisteytysrakenteen (Van Bottenburg and Heilbron, 2006) Downeyn (20066) mukaan muutoksia ajoi yhteiskunnallisen kritiikin lisäksi myös UFC:n tarve pysyä kaupallisesti kannattavana yrityksenä. Vähitellen laji alkoi kerätä suosiota (Snowden, 2008). Yhdysvaltojen ulkopuolella kilpailutapahtumia järjestivät myös japanilainen Pride, brittiläiset Cage Rage sekä Cage warriors promoottorit sekä keski-eurooppalainen International Fight League (IFL). Niissä kiinnostuksen kohteena oli vapaaottelun suosion kasvu ja lajin marginaalinen asema kamppailu-urheilun maailmassa ja modernin urheilun kehitysprosesseissa. TIEDE 51 , 4 1 2014. yhdistyvät fen om enologinen viitekehys ja ant ro pologinen 'tiedon tavat' suuntaus (Harris, 2007). 68 LIIKUNTA S. Näiden tutkimusten keskeisenä tavoitteena oli tarkastella vapaaottelua yleisön ja yhteiskunnan näkökulmasta. Näihin kuuluvat Brasilialainen vale-tudo ja ju-jutsu, nyrkkeily, Thai-nyrkkely, lukkopaini sekä perinteiset taistelulajit, muunmuassa taekwondo, karate, judo, shootfighting ja kreikkalaisroomalainen paini. Muunmuassa Heilbron ja Van Bollenburg (2006) tutkivat yleisön kiinnostusta tähän uuteen kontaktin sallivaan kamppailulajiin, joka näytti haastavan hallitsevat liikuntasosiologiset teoriat modernin urheilun kehityksestä kohti lisääntynyttä sääntelyä ja urheiluväkivallan minimointia (Dunning and Rojek, 1992). Ensimmäisissä turnauksissa sääntöjä oli minimaalisesti ja kilpailijat edustivat useita muita taisteluja kamppailu-urheilulajeja. Mika ihmeen vapaaottelu. Vapaaottelulla ei ollutpitkäån aikaan maailmanlaajuisia tai kansallisia kattojärjestöjä, vaan lajin kehitys oli kaupallisten vapaaottelupromoottoreiden käsissä. Molemmat osapuolet leimasivat vapaaottelun brutaaliksi, epäurheilijamaiseksi ja vaaralliseksi.Samat tahot yrittivät saada lajin kielletyksi muun muassa Britannian lääketieteellisen seuran lausuntojen tuella (Snowden, 2008). Nykymuotoinen vapaaottelu sai alkunsa 1990-luvun alussa.Vuonna 1993 Denverissä, Coloradossa Järjestettiin ensimmäinen Ultimate Fighting Championship (UFC) -tapahtuma, joka merkitsi uuden aikakauden alkua nuoren lajin historiassa. Markkinavoimat, media ja erityisesti pay per view-television kehitys ovat vaikuttaneet huomattavasti vapaaottelun kehitykseen. Kahden eri lajin edustajan väliset kamppailutolivatkin tunnusomaista näille ensimmäisille turnauksille (Mayeda and Ching, 2008). Vapaaottelun alkutaival oli kivikkoinen ja lajia kritisoivat laajasti sekä perinteisten kamppailulajien harrastajat että poliitikot. Myös tiedon tavat (ways of knowing) suuntaus painottaa erityisesti tiedon pro sessuaalista, työstettyä/rakennettua ja kokemusperäistä luonnetta. Suomen Vapaaotteluliitto aloitti toimintansa, lajin sääntöjen kehittämisen ja doping-sääntelyn suhteellisen aikaisin, vuonna 2004, (http://www.vapaaottelu.fi/liitto/)moniin muihin maihin verrattuna. Akateemisen tutkimuksen kiinnostuksen kohteena laji on kehittynyt suhteellisen hitaasti. Vapaaottelun saama kritiikki inspiroi ensimmäisiä liikunnan sosiaalitieteiden vapaaottelua käsitteleviä tutkimuksia. Viime vuosina myös suomalaisia on noussut myös UFC-kehiin. Vuonna 2000 Ultimate Fighting Championship -tapahtuman ostaneet Las Vegas kasinonomistajat ja UFC-organisaation puheenjohtaja Dana White kampanjoivat lajin laillistamisen puolesta Yhdysvalloissa ja toteuttivat suunnitelmallista markkinointistrategiaa lajin profiilin nostamiseksi. Sittemmin UFC on ostanut ja integroinut osan näistä organisaatioista ja muodostunut maailmanlaajuisesti merkittävimmäksi vapaaotteluorganisaatioksi. Heillä on käytössään monipuolisia pystyja mattotekniikoita, jotka vapaaottelu on tuonut yhteen tässä hybridi-muotoisessa kamppailulajissa (Gentry, 2001; Mayeda and Ching, 2008). Vapaaottelun säännöt sallivat nyrkki-, kyynärpääja polvi-iskut sekä potkut, jotka kohdistuvat vastustajan raajoihin, kehoon ja päähän, mutta muunmuassa matossa olevan vastustajan päähän suunnatut potkut ja polvi-iskut ovat kiellettyjä. Vapaaottelussa on nähtävissä vaikutteita useasta eri kamppailulajista. Viime vuosina aihe on alkanut kiinnostaa.Esimerkkeinä tästäovat muun muassa Spencerin (2009; Kehon rooli ja representaatiot ovat olleet kasvavan kiinnostuksen kohteena liikunnan sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa. Vapaaottelussa kaksi ottelijaa kamppailee kahdeksankulmaisen häkin ympäröimässä kehässä. Suomessa tilanne on ollut hieman erilainen moniin muihin maihin verrattuna
Tämä paljasti, kuinka 'toiminnallisen' kehontiedon kehitys on vapaaottelun kehontiedon keskeinen rakennuspalikka. Edellä esitetty muodostaa perustan yhdelle tutkimukseni keskeisimmistä havainnoista: kehollisen kapasiteetin kehittäminen mahdollistaa vapaaottelun tietojen, taitojen ja ymmärryksen soveltavan käytön jatkuvasti muuttuvissa harjoitteluja kilpailutilanteissa. Vapaaottelun kehollisten tietojen, taitojen ja ymmärryksen lähteillä Tutkimukseni aineisto ja analyysi havainnollistaa, kuinka vapaaottelun kehollisten taitojen, tekniikoiden ja ymmärryksen kehitys on erottamattomasti sidoksissa vapaaotteluharrastajien ja valmentajien harjoituskäytäntöihin, kokemuksiin, aistimuksiin ja vuorovaikutukseen vapaaottelusalin tiloissa. Tämä tutkimus havainnollisti myös, kuinka kehontiedon kehityksen eri ulottuvuuksien ymmärtäminen on tärkeää sekä harrastajien/kilpailijoiden että valmentajien näkökulmasta. Tuntoaisti ja kinesteettinen tietous oman kehon asennosta ja suhteesta harjoituskumppaniin ja heidän asentoonsa ja liikkeisiinsä olivat erityisen hyödyllisiä tiedon lähteitä vapaaottelun mattoja pystypainin taitojen oppimisessa. Harrastajat ja valmentajat viettivät lukemattomia tunteja viikoittain, kuukausittain ja vuosittain Wolf Pack että Warriors gym saleilla harjoitellen vapaaottelun keskeisiä liiketaitoja ja tekniikoita. Aloittelevien harrastajien katse harhailee, mutta valmentajien ohjauksen ja kokemuksen avulla he kehittävät näkemisen tapoja (Grasseni, 2007) ja oppivat ohjaamaan katseensa tärkeisiin kohteisiin. 2012 ) etnogra finen tu tkim us kanadalaisista vapaaottelijoista ja Greenin (2011 )am erikkalainen tutkim us kivun vetovoim asta vapaaottelussa. Samalla he kehittivät kehollista ja aistillista ymmärrystään, joka mahdollisti näiden taitojen harjoittamisen ja suorittamisen käytännössä. Harjoittelu tapahtui yleensä ryhmätuntien, pienryhmäopetuksen tai yksilöllisen opetuksen muodossa. Aistien kautta saatu tiedon virta on keskeinen vapaaottelun toiminnallisen kehontietouden kehittämisen elementti. Myös näköaistilla on tärkeä osa oppimisprosessissa. Käytännössä tämä keskeinen piirre heijastui vapaaottelijoiden harjoittelussa ja valmentajien pedagogisissa käytännöissä sekä Wolf-Pack että Warriors saleilla. Uusien liiketaitojen ja tekniikoiden perusteet pilkottiin usein aluksi teknisiin harjoituksiin, jotka auttoivat harrastajia kehittämään koordinaatiota ja liiketaitoja. He hyödynsivät muunmuassa mobiiliteknologioita ja nauhoittivat omia harjoituksia ja kilpaotteluitaan oppimistarkoituksiin älypuhelimilla. Fenomenologian lisäksi kehonpedagogian (Shilling, 2008) ja taidollistumisen (enskillment) (lngold, 2000) käsitteet tarjosivat hyödyllisen viitekehyksen näiden prosessien tarkasteluun. Osa harjoituksista keskittyi pystytekniikoihin, toiset pystypainiin sekä mattopainiin, osa taas toi vapaaotteluneri elementit yhteen. Vapaaottelun eri osia harjoiteltiin sekä erikseen että yhdessä. Harrastajat että valmentajat hyödynsivät lisäksi Internetissä, vapaaottelunopaskirjoissa ja lajijulkaisuissa tarjolla olevia visuaalisia materiaaleja aktiivisesti oppimisprosessiensa osana (Vaittinen, in press). Harrastajat oppivat kokemuksen kautta keskeisten taitojen ajoituksen suhteessa vastustajan tai harjoituspartnerin liikkeisiin ja tekniikoihin. Aistien rooliin huomiota kiinnittävä viitekehys auttaa näiden prosessien esiintuomisessa. Keho on harrastajille ja valmentajille keskeinen viitekehys, jonka kautta taitojen ja ymmärryksen kehitys on mahdollista. Harrastajien täytyy oppia omien taitojensa lisäksi lukemaan harjoituskumppanien liikkeitä. Valmentajat kehittävät myös kokemuksiensa kautta 'pedagogista pelisilmää', joka on keskeinen valmius harrastajien taitojen arvioinnissa ja toimii perustana valmentajan antamalle palautteelle. Tuntoaisti sekä kinesteettinen tietous mahdollistavatjatkuvasti muuttuviin harjoitusja kilpailu tilanteisiin sopeutumisen ja ovat siten keskeisiä vapaaottelun toiminnallisen tiedon kehityksessä. Harrastajien ja kilpailijoiden kehittämän kehontietouden lisäksi valmentajien kehittämä pedagoginen kehontietous on taito itsessään. Toisaalta näköaisti on myös tärkeä tiedonlähde vapaaottelun pystytekniikoiden ja soveltavien harjoitusten sekä sparrauksen yhteydessä. Aikaisempi tutkimus on keskittynyt suurimmaksi osaksi harrastajien näkökulmaan. Nämä vapaaottelun kehontietouden keskeiset rakennuspalikat liiketaidot, tekniikat, aistien koulutus ja kehollisen ymmärryksen kehitys muokkasivat harjoituksien rakennetta ja sisältöä. Siinä kyse on enemmästä kuin pelkästä tekniikoiden hallinnasta. Fenomenologisesti suuntautunut analyyttinen viitekehys auttaa havainnollistamaan ja kehittämään tätä ymmärrystä kehontiedon moniulotteisiin sisältöihin ja erityisesti urheilun ja liikunnan kehontietouden dynaamiseen luonteeseen. Aikaisempi sosiaalitieteiden kehontietouden tutkimus on usein keskittynyt kehontekniikoihin (Mauss, 1973). Harjoitukset sisälsivät myös monenlaisia liiketaitojen ja tekniikoiden yhdistelmiä, jotka auttoivat vapaaottelijoita kehittämään ymmärrystä eri strategioista ja erityisesti siitä, miksi ja milloin tietyt liiketaidot ja tekniikat ovat tarpeen. Vapaaottelun, kuten muiden urheiluja liikuntalajien kehontietous, herää henkiin käytäntöjen ja kokemuksen kautta alati muuttuvissa harjoitusja kilpailutilanteissa. Noel, vapaaottelukilpailija totesi treenien lomassa: "Sä olet liian lähellä nähdäksesi mitään kunnolla, sun täytyy oppia tuntemaan kehosi kautta". Esimerkiksi Spencer (2012), on kanadalaisiin vapaaottelijoihin keskittyvässä tutkimuksessa ehdottanut, että vapaaottelijat kehittävät kehontekniikoita toiston kautta imitoiden 'kuten papukaijat'. Usein tietyn harrastajan kanssa työskentely opettaa minulle jotain, joka auttaa minua kehittämään omia valmennusmenetelm iäni." Useimmiten valmentajan rooliin päädyttiin pitkäaikaisen kamppailulaji/vapaaottelu-uran seurauksena LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 69. Sekä Wolf pack että Warriors gym saleilla kokemus oli keskeisin valmentajien kehontietouden perusta.ja kuten Matthew, Wolf Pack salin päävalmentaja totesi yhden keskustelutuokiomme aikana: "Jokainen päivä on mahdollisuus oppia uutta
New York: Berhahn Books, pp. & Turner, B., S. Lancs Miia Books Ltd. Lisäksi kokeneemmat vapaaottelijat auttoivat usein vapaaottelutaipaleensa alussa olevia ja esimerkiksi keskustelivat omista kokemuksistaan heidän kanssaan. ja pedagoginen tieto kehittyi pikkuhiljaa tämän ohessa. LÄHTEET: Allen Collinson, J. 18 vois). London Sage Publications. Harjoitusten lomassa pysähdyttiin myös usein keskustelemaan harjoitettavien taitojen, tekniikoiden ja ymmärryksen yksityiskohdista sekä, hyödyllisistä strategioista. Mihin seuraavaksi, kehontiedon ja vapaaottelun tutkimus. Vaittinen,A. New York: Routledge Publications. Kehontieto on sosiaalista Tutkimukseni tulokset havainnollistivat myös, kuinka valmentajien, kilpailijoiden ja eripituisen kokemuspohjan omaavien harrastajien välinen harjoittelu sekä pedagoginen ja sosiaalinen kanssakäyminen auttoivat taitojen, tekniikoiden ja ymmärryksen kehittämisessä. C. Snowden, J. Se on sidoksissa harjoittelu kumppaniin, valmentajaan tai vastustajaan ja heidän liikkeisiinsä. & Allen Collinson, J. Grasseni, C. Luke, yksi Wolf Pack salin valmentajista kommentoi asiaa: "Valmentajana minun roolini on työskennellä yhdessä harrastajien ja kilpailijoiden kanssa. 2001 b Social body: identity, habit and desire. 2011 'It hurts soit is real: sensing the seduction of mixed martial arts', Social and Cultural Geography, 12(41, pp. 2014 Varieties of Embodied Knowing: an ethnographic study of Mixed Martial Arts. 377-396. 2006 'De-sportization of fighting contests: The origins and dynamics of No Holds Barred Events and Theory of Sportization', International Review for the Sociology of Sport, 4113-4), pp. pp 115-131. Ouest. New York: Berghahn Books, pp. 2007 'lntroduction: 'Ways of knowing", in Harris. Newcastle University. Mayeda, D., T. & Ching, D., E. Ei ole kyse siitä, että minä käskytän ja harrastajat tottelevat ja toistavat mutisematta". 2004 'Epiphanies of embodiment: injury, identity and the balletic body', Oualitative Research, 4(3), pp 311-337 70 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. 1973 'Techniques of the bodv'. 2012 Ultimate Fighting and Embodiment: violence, gender and mixed martial arts. Wainwright, S., P. International Review for the Sociology of Sport, 42121. London: Routledge. Urheilun kehontietous herää henkiin harrastajien ja valmentajien kokemuksissa. (ed.l Ways of knowing: anthropological approaches to crafting experience and knowledge. (ed.) Ways of knowing: anthropological approaches to crafting experience and knowledge. Kerry, D. 2007 'Communities of practice and forms of life: towards a rehabilitation of vision', in Harris. Edellä esillä ollut tutkimukseni on yksi avaus kehollisuuden, kokemuksen ja aistien roolia korostavan fenomenologisen suuntauksen inspiroimaan liikuntasosiologian tutkimukseen. M. & Heilbron, J. Oxford: Blackwell Publishing. Shilling, C. 1-16. and Downey, G. 2007 'Grasping the phenomenology of sporting bodies'. 203-221. 2000 'Sports sciences and the promise of phenomenology: philosophy, method and insight'. Crossley, N. Harris, M. 2009 'Habitus, body techniques and body callusing: an ethnography of mixed martial arts', Body and Society, 15(4), pp. & Rojek, C. Tämä korostaa myös vapaaottelun kehontietouden oppimisen jatkuvasti kehittyvää luonnetta. Spencer, D. 2008 Total MMA Inside Ultimate Fighting Toronto, Canada: ECW Press. Publishing. Downey, G. Gentry, C. 70-88. 2003 The body and social theory. Spencer, D. Green, K. (eds.) 1992 Sport and leisure in the civilizing process. Ne ja auttavat havainnollistamaan kuinka urheilun ja liikunnan kehontietous ei ole kiveen kirjoitettua, muuttumatonta kokonaisuutta, joka ohjaa lajissa mukana olevien oppimista ja ohjaamista. ANU M. 259-282. Shilling, C. S. M . S. 2001 No-Holds Barred: the story of ultimate fighting. (ed.) 2007 Embodying Sociology: retrospect, progress and prospects. M. London Sage. 52111, pp 1-17 Mauss, M. 2000 The perception of the environment: essays in livelihood, dwelling and skill. Tämän artikkelin tavoitteena oli tarjota katsaus kehontiedon tapojen kehitysprosesseihin vapaaottelun harrastajien, valmentajien ja kilpailijoiden näkökulmasta. Toisinaan he tulivat apuun näyttäen ja opastaen omalla kehollaan. 119-143. M. Merleau-Ponty, M. Esittelemäni tutkimustulokset havainnollistavat fenomenologian potentiaalia kehollisuuden tutkimuksessa. London: Routledge & Kegan Paul. Dunning, E. Durham, NC: Duke University Press, pp. 1962 Phenomenology of Perception. & Armour, K. 2009 'The continuing promise of phenomenology', Oualitative research in sport and exercise, 1 (31, pp. Hockey, J. 2008 Fighting for acceptance mixed martial arts and violence in American Society. 108-132. Se on interaktiivinen ja yhteistyöhön perustuva prosessi. M. Kehontietouden eri ulottuvuuden punoutuvat yhteen. M. Iin press) 'lntersections ofWays of Knowing Mixed Martial Arts and Visual Culture, Amodern. lngold, T. (eds I Frontiers of capital: ethnographic perspectives on the new economy. 279-296. Economy & Society, 2, pp. Vaittinen, A. C. Vaikka vapaaottelu on yksilölaji, lajin kehon tietous on luonteeltaan interaktiivista. Harjoitteiden ongelmakohtia ja vaikeuksia ratkottiin yhdessä. VAITTINEN, PhD Vieraileva tutkija Maantieteen, politiikan ja sosiologian laitos Newcastlen yliopisto, Newcastle upon Tyne Englanti Sähköposti: anu.vaittinen@ncl.ac.uk Kirjoittajan väitöstutkimus Varieties of embodiedknowing: an ethnographicstudy of MixedMartialArts tarkastettiin Newcastlen yliopistossa 17.2.2014. London: MacMillan Publishers. New York: iUniverse lnc. 2006b 'The information economy in no holds barred fighting', in Fisher. Van Bottenburg, M. Vapaaottelun kehontietouden moniulotteisuus tarjoaa monia mielenkiintoisia jatkotutkimusmahdollisuuksia, joista kehollisuuden roolin tarkastelu on vain yksi monista potentiaalisista näkökulmista
Työtä koordinoivat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta ja LIKEStutkimuskeskus. Se on saanut Kanadassa hyvän vastaanoton, ja nykyisin päättäjät ja media odottavatkin mielenkiinnolla vuosittain ilmestyvää katsausta. On paradoksaalista, että lasten ja nuorten yleinen fyysinen aktiivisuus on usein parasta siellä, missä liikunta paikat sekä valtion ja koulujen liikuntaohjelmat ovat kaikkein alkeellisimpia. Suomen katsaus (Liukkonen et al., 2014) on koottu professori Jarmo Liukkosen johtaman 13-henkisen työryhmän voimin. L asten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden tilannetta tarkasteltiin maailmanlaajuisesti toukokuussa Torontossa järjestetyssä konferenssissa "2014 Global Summit on the Physical Activity of Children: The Power to Move Kids." Paikalle oli saapunut noin 800 tutkijaa, ammatinharjoittajaa ja päättäjää 29 maasta. Tulokset vahvistivat käsitystä, jonka mukaan fyysinen inaktiivisuus on erityisesti ongelma korkean elintason maissa. Poikkeus tästä trendistä on Uusi-Seelanti, jossa aktiivisuus arvioitiin koko joukon korkeimmaksi samalle tasolle Afrikan maiden kanssa. Vahvuuksiamme ovat muun muassa monipuoliset liikuntaohjelmat ja rakennetut liikuntapaikat sekä koulujen monipuoliset aktivointitoimet. Korkean elintason maitten ongelma Kansallisissa raporteissa lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden tila on jaoteltu yhdeksään eri kategoriaan, joista jokaiselle annettiin arvosana olemassa olevan tutkimustiedon perusteella. AJA SSA Teksti: JOUNI KALLIO, HENNA HAAPALA GLOBAL SUMMIT ON THE PHYSICAL ACTIVITY OF CHILDREN: Vain noin viidennes 13ja 15-vuotiaista nuorista liikkuu kohtuullisen kuormittavasti tunnin päivittäin Huoli lasten fyysisestä inaktiivisuudesta on maailmanlaajuinen. Selonteko on suunniteltu toimimaan tiedon siirron välineenä tarjoamalla tutkimustietoa ja sen sovelluksia näyttöön perustuvan käytännön kehittämiseksi ja nopeuttamiseksi. Sen tavoitteena on ollut helpottaa tutkijoiden ja tiedon käyttäjien kohtaamista ja siten edistää lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia toimenpiteitä. Suurimmat kehityskohteet puolestaan liittyvät fyysisen kokonaisaktiivisuuden vähäisyyteen, mikä osaltaan johtuu pitkistä istumisjaksoista koulussa ja viihdemedian ääressä. Maalla on kokemusta kansallisen "Report Card on Physical Activity for Children and Youth" laatimisessa, sillä lasten tilaa on tarkasteltu fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta vuosittain jo kymmenen vuoden ajan. Lapset ja nuoret voivat siis olla fyysisesti aktiivisia monella eri tavalla: kehittyvissä maissa liikettä syntyy jokapäiväisissä askareissa kuten koulumatkoissa ja taloustöissä, Uudessa-Seelannissa taas organisoitujen urheiluharrastusten ja aktiivisten leikkien kautta. Suomalaislapset aktiivisia pyöräilijöitä ja kävelijöitä Suomi on katsausten perusteella melko tyypillinen kehittynyt länsimaa. Yksi kongressin tavoite olikin löytää toimivia käytäntöjä, jotta pyörää ei tarvitsisi yrittää keksiä joka maassa erikseen. Yksikään maista ei loistanut jokaisella osa-alueella, eikä korkeinta arvosanaa saavutettu missään kategoriassa. Arktisen maamme lapset ja nuoret ovat vertailun aktiivisimpia pyöräilijöitä ja kävelijöitä kenialaisten, nigerialaisten ja mosambikilaisten ikätoveriensa kanssa. Järjestäjien, Active Healthy Kids Canada -järjestön ja yhteistyökumppaneidentavoitteena oli tarkastella fyysiseen kokonaisaktiivisuuteen vaikuttavia, avainasemassa olevia lapsuuden käyttäytymismuotojaja ympäristöjä. Kunkin maan raporteista kirjoitetut LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 71. Huoli lasten fyysisestä inaktiivisuudesta jaetaan kuitenkin myös kansainvälisesti, ja niin konferenssin avasivat 15 maan kokoamat, Kanadan mallia noudattelevat kansalliset tilannekatsaukset. Konferenssissa oli esillä kanadalainen malli lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden tilannekatsauksesta. Toronton konferenssissa esillä olivat 15 maan kokoamat, Kanadan mallia noudattelevat kansalliset tilannekatsaukset. Tulosten koonti osoitti, että maailmanlaajuisesti 13ja 15-vuotiaista nuorista vain noin 20 prosenttia kertoo liikkuvansa kohtuullisen kuormittavasti tunnin päivittäin. Toisin kuin monilla muilla länsimailla, myös aktiivisten kulkutapojen suosio on maailman mittakaavassa hyvällä tasolla
Results From Finland · s 2014 Report Card on Physical Activity for Children andYouth, 11ISupp 1). Alla muutamia toimiviksi havaittuja malleja. Toimivia malleja, hyviä esimerkkejä Konferenssissa esiteltiin monia hyviä esimerkkejä lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta edistävistä ohjelmista. 12014). artikkelit sekä niistä tehty koonti (Tremblay et al., 2014) ovat luettavissa Journal of Physical Activity and Health -lehden open access -numerossa. F= alhaisin). Sivuilla hyviä vinkkejä toiminnan suunnittelusta käytännön harjoitteisiin: http://www. Arvioitavat osa-alueet olivat 1) Fyysinen kokonaisaktiivisuus suhteessa suosituksiin, 2) Organisoitu liikunta ja urheilu, 3) Omatoiminen leikki ja liikunta, 4) Koulumatkat, 5) Istuminen ja ruutuaika, 6) Perhe ja kaverit liikuttajina, 7) Koulu liikuttajana, 8) Kuntatason päätöksenteko ja rakennettu ympäristö sekä 9) Valtakunnan tason toimenpiteet liikunnan edistämiseksi. 12014). appleschools.ca • Action Schools! BC on parhaisiin käytäntöihin nojaava koko koulun malli, joka on suunniteltu auttamaan kanadalaisia alaja yläkouluja luomaan ja toteuttamaan yksilöllisiä toimintasuunnitelmia terveellisen elämän edistämiseksi, unohtamatta kuirenkaan akateemisia tavoitteita ja kokonaisvaltaista kouluterveyttä. actionschoolsbc.ca/ • Canadian assessment af physical literacy (CAPL) on testipatteristo, joka arvioi oppilaiden suorituskyvyn ja taitojen lisäksi mm. Mukana hankkeessa olivat Suomen lisäksi Australia, Englanti, Ghana, Etelä-Afrikka, Irlanti, Kanada, Kenia, Kolumbia, Meksiko, Nigeria, Mosambik, Skotlanti, USA ja Uusi Seelanti. E., Akinroye, K., Harrington, D. Kansainvälinen tilannekatsaus lasten ja nuorten liikunnasta tullaan jatkossa julkaisemaan säännöllisesti ja siihen osallistuvien maiden joukkoa pyritään kasvattamaan. • APPLE Schoo/s (Alberta Project Promoting active Living and healthy Eating in Schools) Kanadassa tukee kouluyhteisöjä tekemään terveellisestä valinnasta helpon valinnan, ja oppilaiden aktiivista elämää ja terveellisiä ruokailutottumuksia edistetään kestävillä muutoksilla koulun, kodin ja yhteisön tasoilla.www. 11 ISupp 1 ), 113-125. V, Tomkinson, G. Suomen osalta hanketta koordinoi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta yhdessä LIKES-tutkimuskeskuksen kanssa. https://www.caplecsfp.ca/ JOUNI KALLIO, LitT Tutkimuskoordinaattori, Liikkuva Koulu -ohjelma LIKES tutkimuskeskus Sähköposti: jouni.kallio@likes.fi HENNA HAAPALA, LitM Jatko-opiskelija LIKES tutkimuskeskus Sähköposti: henna.haapala@likes.fi KIRJALLISUUS: Liukkonen, J., Jaakkola, T., Kokko, S., Gråsten, A., Yli-Piipari, S., Koski, P., Tynjälä, J., Soini, A., Ståhl & T. S., Gray, C. Suomessa lapset ja nuoret kulkevat lyhyet koulumatkat omin voimin kouluun, tavallisimmin pyöräillen tai kävellen selvästi useammin muissa maissa 72 LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4/2014. T., Lambert & E. 51-57 Tremblay, M. Journal of Physical Activity and Health. • Let's Move! Active Schools on yhdysvaltalainen, kokonaisvaltainen ohjelma koulun opettajille, hallinnolle ja vanhemmille. Energizer toiminnallisia opetusmenetelmiä (http://www.ecu.edu/cs-hhp/exss/ apl.cfm). M., Katzmarzyk, P. Sivujen http://letsmoveschools.org/ kautta löytyy vinkkejä koululaisten päivän aktivoimiseen, mm. Yhdeksältä osa-alueelta koottiin tietoa ja kunkin maan tilanne arvioitiin viisiportaisella asteikolla (A= korkein ... Teksti: JARMO LIUKKONEN, TUIJA TAMMELIN 2014 REPORT CARD ON PHYSICAL ACTIVITY FOR CHILDREN AND YOUTH: Lasten ja nuorten liikunnan kartoitus kansainvälinen vertailu R eport Card on Physical Activity for Children and Youth -hankkeen tarkoituksena oli koota 15 osallistujamaan osalta olemassa oleva, julkaistu ja julkaisematon tieto siitä kuinka maissa on edistytty lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. motivaatiota, tietotasoa sekä päivittäistä aktiivisuutta. Tammelin, T. Physical Activity of Children : A Global Matrix of Grades Comparing 15 Countries. Konferenssin verkkosivuille ollaan kokoamassa syksyksi muun muassa videoita suullisista esityksistä
5. keskimäärin. Suomen 320 kunnasta peräti 312 noudattikin liikuntalakia tarjoten, ylläpitäen ja edistäen olosuhteita kansalaisten liikuntaan. Tutkimustietoa tarvitaan muun muassa alle kouluikäisten lasten liikunnasta, perheen ja kavereiden merkityksestä lasten liikkumiseen, sisäisen liikuntamotivaation syntymiseen vaikuttavista tekijöistä, vapaa-ajan liikunnasta ja inaktiivisuudesta, lähiliikuntapaikoista ja -välineistä sekä kuntatason liikuntainvestoinneista. Koulumatkat Lähes kaikki 10-15-vuotiaat kulkivat kouluun kävellen tai pyöräillen koulumatkan ollessa alle kilometrin, 74 prosenttia koulumatkan ollessa 1-3 kmja 38 prosenttia koulumatkan ollessa 3-5 km. Viikonloppuisin ruutuaika lähes tuplaantui. Keskeinen haaste on vahvistaa fyysisen aktiivisuuden edistämistä kaikilla yhteiskunnallisen päätöksenteon tasoilla. 7. Koululiikunnan määrää tulisi lisätä ja liikuntaa opettavien luokanopettajien koulutusta kehittää. Istuminen ja ruutuaika Kyselytutkimusten mukaan 78 prosenttia 11-15-vuotiaista vietti aikaa tietokoneen tai television ruudun ääressä enemmän kuin suositusten mukaiset kaksi tuntia päivässä koulupäivinä. 48 prosenttia lapsista ja nuorista kertoi harrastavansa liikuntaa kavereiden kanssa. 9. Perhe ja kaverit liikuttajina Yksilapsisissa perheissä 33 prosenttia äideistä ja 25 prosenttia isistä oli fyysisesti aktiivisia liikkuen reippaasti vähintään 30 minuuttia kerrallaan neljä kertaa viikossa. LIIKUNTA& TIEDE51 •4/2014 73. 63 proisenttia kouluista oli kehittänyt koulupihaansa liikunnallisesti houkuttelevammaksi vuonna 2013. Tämä edellyttää toimenpiteitä useilla tasoilla ja eri toimijoiden yhteistyönä. 8. 3. Lähes kaikki alakoulun oppilaat viettävät välitunnit ulkona, mutta yläkoululaisista vain neljännes oppilaista. 2. Valtakunnan tason toimenpiteet liikunnan edistämiseksi Suomen hallitusohjelma pyrkii aktiivisesti edistämään fyysisesti aktiivista elämäntapaa. Opetusja kulttuuriministeriön vuoden 2013 budjetissa liikunnan edistämiseen oli varattu 27 €/asukas, painotuksena lapset ja vanhukset. Suositukset Vaikka fyysisen aktiivisuuden osa-alueiden arvosanat perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tutkimustietoon, useilla alueilla on vielä tiedon puutetta. Organisoitu liikunta ja urheilu Ll-vuotiaista pojista 58 prosenttia ja tytöistä 52 prosenttia osallistui aktiivisesti urheiluseuratoimintaan ja 15-vuotiaista pojista enää 36ja tytöistä 35 prosenttia. jalkakäytävät, kävelytiet, kuntoilu/hiihtopolut ja pyörätiet). Välituntien viettotavoissa oppilaat itse usein keksivät parhaat ideat aktiivisuuden lisäämiseen. Lasten ja nuorten liikkumisen lisäämisessä ei aina ole kyse suurista ja kalliista toimenpiteistä. Vastaavat luvut kahden lapsen perheissä olivat äitien osalta 24 ja isien osalta 25 prosenttia. 4. Asioiden huomaaminen ja pienet teot ratkaisevat usein yllättävänkin paljon. Aina ei tarvitse kulkea autolla, opettajat voivat auttaa oppilaita keskittymään opetukseen katkaisemalla pitkäaikaista istumista oppitunneilla pienillä konsteilla. Suomen keskeiset tulokset sekä hyvää että parannettavaa !.Fyysinen kokonaisaktiivisuus suhteessa suosituksiin Kyselytutkimusten perusteella l I-vuotiaista tytöistä vain 25 prosenttia ja pojista 38 prosenttia saavutti kansainvälisen liikuntasuosituksen liikkumalla reippaasti vähintään tunnin päivässä. Lähes kaikissa Suomen kunnissa oli toteutettu liikuntaa tukeva perusinfrastruktuuri (mm. Johtopäätökset Fyysisen aktiivisuuden eri osa-alueet saivat arvosanoja välillä B-D (Taulukko 1), mikä osoittaa, että Suomella on vielä monia haasteita liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan edistämiseksi lapsille ja nuorille. Istumista ja ru utuaikaa sen sijaan kertyy huolestuttavan paljon. Siirryttäessä alakoulusta yläkouluun tyttöjen osallistuminen liikuntapeleihin välitunneilla väheni 32 prosentista neljään prosenttiin ja poikien 45 prosentista 25 prosenttiin. Kuntatason päätöksenteko ja rakennettu ympäristö 47 prosenttia kunnista ilmoitti, että niillä on erityinen liikuntastrategia p 56 prosentilla kunnista oli strategiasuunnitelma lähiliikuntapaikkojen kehittämiseksi. Koska erilaiset fyysisen aktiivisuuden mittausmenetelmät tuottavat erilaista tietoa aktiivisuuden määrästä ja laadusta, tarvitaan mittareiden yhtenäistämistä. 93 prosenttia 14-16-vuotiaista kertoi heidän vanhempiensa kannustaneen heitä olemaan fyysisesti aktiivisia ja 79 prosenttia kertoi vanhempien kuljettaneen heitä liikuntaharrastuksiin. Koulu liikuttajana Suomen peruskoulussa on kansainvälisesti verrattuna vähän koululiikuntaa, vain 90 minuuttia viikossa, usein yhtenä kaksoistuntina. Omatoiminen leikki ja liikunta 40 prosenttia 12-8-vuotiaista harrasti vapaa-aikanaan liikuntaa koulun ja urheiluseuran ulkopuolella vähintään neljästi viikossa ja 85 prosenttia vähintään kerran viikossa. Kolmetoistavuotiailla tytöillä luku oli enää 17 ja pojilla 32 prosenttia sekä 15-vuotiailla tytöillä kymmenen ja pojilla 17 prosenttia. 6
University of Jyväskylä& LIKES Research Center for Sport and Health Sciences. Arvosana perustuu ensi sijassa lasten ja nuorten osalta prosenttimääriin sen suhteen, miten kukin osa-alue on toteutunut: A = 81-100 %; 8 = 61-80 %; C = 41-60 %, D = 21-40 %; F = 0-20 %. www.lts.fi !&j)LTS 74 LIIKUNTA& TIEDE51 •4/2014. LÄHTEET Gråsten A, Liukkonen J, Jaakkola T &Tammelin T 12014). Valtakunnan tason toimenpiteet liikunnan edistämiseksi D C D B D C B B B Huom. Journal of Physical Activity and Health, 11 (Supp 1 ), S51-S57. S113-S125. TAULUKKO 1. Koulu liikuttajana 8. https://wwwjyu.fi/sport/ReportCard/ Liukkonen J, Jaakkola T, Kokko S, Gråsten A, Yli-Piipari S, Koski P. linkit alla). Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden osa-alueiden arvosanat Suomen osalta. Journal of Physical Activity and Health 11ISupp 1). Koulumatkat 5. Fyysinen kokonaisaktiivisuus suhteessa suosituksiin 2. JARMO LIUKKONEN, Liikuntapedagogiikan professori Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: jarmo.liukkonen@jyu.fi TUIJA TAMMELIN, tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi Suomen Report Card -raportti lähdetietoineen on luettavissa lwkonaisuudessaan alla mainittujen julkaisujen sähköisissä versioissa (ks. Kuntatason päätöksenteko ja rakennettu ympäristö 9. http://dx.doi.org/10.1123/jpah 2014-0168 Tremblay M, Gray C, Akinroye K, Harrington D, Katzmarzyk P. org/10.1123/jpah.2014-0177 Teemana lasten ja nuorten testaus 19.-20.3.2015 Kisakallion Urheiluopisto, Lohja * Valmennuksen extra-päivä 21.3. Organisoitu liikunta ja urheilu 3. Lambert E, Liukkonen J, Maddison R, Ocansey R, Onywera V, Prista A. Physical activitv of children: A global matrix of grades comparing 15 countries. Istuminen ja ruutuaika 6. Sarmiento Duenas 0, Standage M &Tomkinson G 12014). http://dxdoi. Omatoiminen leikkija liikunta 4. Perhe ja kaverit liikuttajina 7. Osa-alue Arvosana 1. Tynjälä J, Soini A, Ståhl T &Tammelin T 120141 Results from Finland's 2014 Report Card on Physical Activity for Children and Youth. Reilly J, Rodriguez Martinez M. Finnish report card 2014 on physical activity for children and youth
e; LTS Llllmntatlt!t~lflnt!n seuro LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 75. Olennaista liikuttarnisessa on ymmärtää liikuntasuhde laveasti. Ensi vuonna ECSS kongressi järjestetään Malmössä, jossa nuorilla tutkijoilla on taas paljon mahdollisuuksia saada huomiota osakseen kolmessa erilaisessa kilpailussa. 070 778 6602 Vähän li~kkuvat . Vähän liikkuvien aktivointi on enemmän kuin liikuntakysymys. Tänä vuonna tutkijakilpailuun lähetettiin yli 300 abstraktia. Jos interventio ajoitetaan syksyyn ja talveen, jo pienelläkin interventiolla, kuten tässä tutkimuksessa toteutettu yksi neuvontasessio puhelinja s-postikontakteilla lisättynä, voi olla positiivisia vaikutuksia lasten motoristin taitoihin, kiteytti laukkanen OKM:n rahoittamaa tutkimusta. Esa Rovio, Anita Saaronen-Kauppinen, Teijo Pyykkönen Liikuntakynnyksen yli ohjelmista ihmisen kohtaamiseen Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 28, 48 sivua, 2014. Vuodenajalla oli myös yhdysvaikutus motorisiin perustaitoihin. Kilpailun voitto meni Iso-Britanniaan korkean paikan vaikutuksesta sydämen kammion toimintaan, toinen palkinto Kanadaan pyöräilyssä ilmenevistä lihaskoordinaatioista, kolmas palkinto Hollantiin liikuntaharjoittelun vaikuttavuudesta syöpäpotilaihin kemoterapiajakson aikana. Perinteisen kilpailun lisäksi Gatorade Sports Science Instituutti järjestää "NutritionAward" kilpailun ja Aspetar palkitsee erityisesti jalkapalloon liittyvää tutkimusta. Suhde liikuntaan rakentuu osana ihmisen elämän kokonaisuutta. 'ULSSI Julkaisut ovat Liikuntatieteellisen Seuran ja LIKES-tutkimuskeskuksen yhteistuotantoa. Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Vähän liikkuvatjuoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26, 54 sivua, 2011. Ihmisen liikuntasuhteessa on paradoksaalisesti kyse kaikesta muusta kuin suhteesta pelkästään liikuntaan. del>. Ohjeet kilpailuista löytyvät ECSSn nettisivuilta www.ecss.de<http://www.ecss. laukkanen raportoi tuloksia vuoden mittaisesta satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta, jossa vanhemmille annettavalla neuvonnalla pyrittiin vaikuttamaan heidän 4-8 vuotiaiden lastensa fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin. Hän sai esittää tutkimuksensa toiseen kertaan kongressin päätöspäivänä plenary-sessiossa. Kesällä lasten reipas fyysinen aktiivisuus oli keskimärin 55 minuuttia ja talvella vajaa 40 minuuttia. Teksti:TAIJA JUUTINEN AJASSA EUROPEAN COLLEGE OF SPORT SCIENCE · Arto Laukkaselle nuoren tutkijan palkinto E CSS-kongressi houkuttelee vuosittain satoja nuoria tutkijoita osallistumaan nuoren tutkijan kilpailuun huomattavilla palkinnoilla. Vuodenaika vaikuttaa liikkumiseen Vaikka interventiolla ei havaittu muutoksia objektiivisesti mitatussa fyysisessä aktiivisuudessa, erityisesti tyttöjen pallonkäsittelytaidoissa havaittiin parantumista kontrolliryhmään verrattuna. Niistä neljän parhaan joukkoon sijoittui Arto laukkanen Jyväskylän yliopistosta. Kun näemme arjen ison kuvan, ymmärrämme myös sen osien dynamiikkaa ja jotain myös liikunnan lisäämisen mahdollisuuksista. Ehkä mielenkiintoisin asia tutkimuksessa oli kuitenkin se, miten vuodenaikojen vaihtelu vaikutti tuloksiin. Tutkimuksellisesti on syytä luopua ajatuksesta, että vähän liikkuvien kohdalla kyse on liikuntarurkimuksesra siinä mielessä kuin sitä on harjoitettu. Palkintojen arvo on 500-4 000 €, ja ne jaetaan suullisissa ja mini-suullisissa esityksissä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuneille. Laukkanen oli lopulta nuoren tutkijan kilpailun neljäs. Hinta: d 15 € + toim.kulut. Tilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. ',
Suomesta oli kutsuttu 12 asiantuntijaa. Vaikka kaikkia sairauksia tai vammoja ei voikaan kokonaan hoitaa liikunnan avulla, on liikunnan käyttö lääkkeenä alkanut vaikuttaa toden teolla lääketieteen hyviin käytäntöihin maailman laajuisesti vähentäen tarvetta sekä kalliisiin lääkehoitoihin että kirurgisiin toimenpiteisiin. 76 LIIKUNTA & TIEDE 51, 4/2014. AJAS SA Teksti: KARI KESKINEN Puijo symposiumissa liikunta lääkkeenä -teemasta kattavasti ja kansainvälisesti P uijo symposiumista on muodostunut maailmanlaajuisesti arvostettu tapahtuma,joka on muutaman vuoden välein koonnut yhteen maailman huippututkijat ja alaa opiskelevat nuoret tieteentekijät. Kuvassa kongressissa jaettuja palkintoja vastaanottamassa Margareta Eriksson, Harri Helajärvi ja Kari Kalliokoski. Kilpailuun Helajärven tutkimus "Longitudinal association ofTV viewing and fatty liver the cardiovascular risk in young finns study" palkittiin kesäkuussa 22. Tieteellistä näyttöä liikunnan hyödystä sekä sairauksien ennaltaehkäisystä että sairauksista toipumisesta on kertynyt tähän mennessä paljon. Kongressin teemaa Physical Exercise in Clinicl Medici ne Critical Appraisal of Scientific Evidence" käsiteltiin kattavasti sekä sairauksien ja vammojen että liikunnan harjoittamisen kannalta. Muita palkintoja olivat Ralf S. Paffenbargerin Poster Award ja Heikki Pekkarisen muistoksi jaettu palkinto. Karvosen nimellä tunnetusta palkinnosta. Oikein kohdennetuilla liikuntaharjoitteilla voidaan korvata aiemmin operatiivisesti tai lääkkeillä toteutettua hoitoa. Luennoitsijat olivat pääosin Yhdysvalloista, Euroopasta ja Australiasta. Nuoret tutkijat kilpailivat Martti J. Liikuntatieteellinen Seura palkitsi lisäksi kotimaisen liikuntalääketieteen tutkimuksen 500 € arvoisella stipendillä. Tieteellisiä tutkimusesitelmiä oli yhteensä 74, joista kolmannes oli kansainvälisten tutkijaryhmien esittämiä. Tänä vuonna tapahtumaan osallistui lähes 300 osallistujaa. Tutkimuskilpailussa kansainvälinen raati Puijo-symposiumissa palkittiin tutkijoita. Paffenbargerin Jr Poster Awardilla sekä kotimaisen liikuntalääketieteen tutkimus -palkinnolla. Puijo Symposiumissa Ralf S
Motiani tutki kovatehoisen intervalliharjoittelun vaikutuksia lihasten ja maksan glukoosin sisäänottoon suhteessa pitkäkestoisempaan ja matalatehoisempaan liikkumiseen. TARU LINTUNEN KARI KESKINEN puheenjohtaja pääsihteeri Kokouksessa on äänioikeus jokaisella vuoden 2013 ja 2014 jäsenmaksun tai uuden jäsenen kyseessä ollessa, vuoden 2014 jäsenmaksun maksaneella varsinaisella jäsenellä. Ralf S. Maksan rasvaindeksi oli sitä suurempi mitä enemmän aikaa lapset ja nuoret aikuiset istuivat TV:n äärellä. Katsaus kuluvan vuoden toimintaan ja varainhoitoon 2. osallistuvat työt arvioitiin kansainvälisen paneelin toimesta. Sama henkilö voi edustaa kokouksessa ainoastaan yhtä jäsenyhteisöä. Helajärven tutkimus "Longitudinal association of TV viewing and fatty liver the cardiovascular risk in young [inns study" sai samalla kotimaisen liikuntalääkelieteentutkimus -palkinnon. LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN SYYSKOKOUS 2014 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 27.10.2014 klo 15:00 Tieteiden talolla (sali 404) Helsingissä (Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki). Paffenbargerin Poster Award kilpailun voitti Harri Helajärven tutkimus, joka hyödynsi "Young Finn study" aineistoa elämäntapojen vaikutuksista maksan terveyteen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena tutkimuksessa TV:n katseluun käytetyn ajan vaikutuksista maksan terveyteen. 010 778 6601 Nai Ii tai sähköposti tuula.valli@lts.fi. Vuoden 2015 toimintasuunnitelma ja talousarvio 5. Tarjoilun järjestämiseksi pyydämme ilmoittamaan osallistumisesta kokoukseen keskiviikkoon 22.10.2014 mennessä puh. Palkinnon luovuttivat LTS:n puolesta pääsihteeri Kari L. Hallituksen jäsenten sekä jäsenten henkilökohtaisten varajäsenien valinta erovuoroisten tilalle sääntöjen 12 §:n mukaisesti 6. Tervetuloa! Niitä Seuran jäseniä, jotka haluavat tehdä ehdotuksia hallituksen jäseniksi ja varajäseniksi pyydämme LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY ottamaan yhteyden pääsihteeri Keskiseen puhelin 010 778 6603 tai kari.keskinen@lts.fi. Kuhunkin palkintogategoriaan asetettiin ehdolle kolme tutkijaa, jotka esittivät työnsä erillisessä finaalisessiossa. Tilintarkastajien ja heidän varaedustajiensa valinta 7. 010 778 6601 Nalli tai sähköposti tuula.valli@lts.fi. Tikkanen. Panelistit valitsivat esitysten jälkeen kunkin sarjan voittajat. Martti J. Muut asiat tjLTS Yhteisö jäsen voi lähettää kokoukseen yhden (1) edustajan. Tilintarkastajien palkkiot, kokouspalkkiot, matkakorvaukset ja päivärahat vuonna 2015 4. Seuran virallisten ilmoitusten julkaiseminen 8. LIIKUNTA& TIEOE51, 4/2014 77. Karvonen kilpailun voitti Kumail Motianin työ, joka oli tehty Kari Kalliokosken johtamassa tutkimushankkeessa Turun PET-keskuksessa. Käsittelyssä ovat sääntöjenmukaiset asiat: 1. Keskinen Ja liikuntalääketieteen valiokunnan edustaja Heikki 0. Jäsenmaksut vuodelle 2015 3. Heikki Pekkarinen Memorial Award -kilpailun voitto meni Brasiliaan, tohtori Marcel Chehuen johtamalle tutkimusryhmälle. Kokousaineiston voi tilata seuran toimistosta puh. Yhteisöjäsenen edustajalla tulee olla valtakirja edustamaltaan järjestöltä. Tutkimus osoitti, että vaikka eri harjoitusmuodoilla oli keskinäisiä eroja, myös lyhytkestoisella kovatehoisella harjoittelulla oli samansuuntaisia positiivisia vaikutuksia maksan ja Ii haksen kykyyn hyödyntää verenkierrossa saatavilla olevaa glukoosia
Naisliikuntakonferenssi kannusti johtamaan muutosta Referaatit: LEENA NIEMINEN Kuvat: IWG H eJsingissä 12-15:6. 78 UIKUt,([A& TIEDE 51 •4/2014. Miten saada ideat, arvot ja asenteet kääntymään käytännöiksi. Internauonal Working Group ((WG):n puheenjohtajuus siirtyy Suomen neljän vuoden kauden päätteeksi seuraavalle puheenjohtajamaalle, Botswanalle, jossa järjestetään seuraava konferenssi vuonna 2018. Kokouksessa laadittu yhteenveto "}3pghton Plus Helsink; 1014 Declaration on Women and Sport'tsisältää toimenp)druositullsyi ta~a-arvOijep urheilun kehittämiselle nåillä teema-alueilla. tiärjestetty kansainvälinen naisliikuntakonferenssi 6th IWG-World donference on_Women and Sport kokosi runsaat 800 osanottajaa noin s&dasta maasta. Se antaa meille monia eri perspektiivejä ongelmien ratkaisuun. Lls,Jtietoja: http://www.iwg-gtl.org/ http://www.iwg-gti.org/iwglfrr,m-brighton-to-helsinki-progre/#From%20Brighton%20 to%20Htlsinfti%20Progress%20.Report Puheenjohtaja Raija Mattila, IWG: Tasa-arvonäkökulma pitää valtavirtaistaa. Miten saada aikaan laajaalaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia muutoksia ja edetä ohjelmista toimintaan. Tasa-arvo urheilussa ja liikunnassa ei ole naisten ongelma. Verkoston keskinäinen vuorovaikutus on korvaamaton voimavaramme. On tärkeää tehdä tasa-arvosta tärkeä kysymys päätöksentekijöille. Tilaisuudessa päivitettiin 20 vuotta sitten syntynyttä Brightonin julistusta ja kannustettiin yhä voimakkaampiin toimenpiteisiin sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi urheilussa ja liikunnassa. Kongressin aikana on noussut esiin, että muutoksen johtaminen on vaikeaa. Se on urheilun ongelma. IWG on laaja, kansainvälinen, avoin ja dynaaminen monien eri toimijoiden verkosto. Konferenssin teemoja olivat fyysinen aktiivisuus, hyvinvointi ja terveys, liikuntapoltitiikka ja siihen faikuttaminen, urheiluun ja liikuntaan osallistumisen mahdollistaminen, tasa-arvo urheilun johtotehtävissä ja valmennuksessa sekä upieilu ilman P.elkoa urheilu ja ihmiso ikeudet. Tunnistamme millaisia muutoksia tarvitaan, meillä on tutkittua tietoa tasaarvon vaikutuksesta hyvinvointiiin yleisemminkin yhteiskunnassa ja niistä yhteyksistä, joita yhdenvertaisuudella on esimerkiksi hyvään hallintoon ja moniin muihin myönteisiin arvoihin yhteiskunnassa
Professori em erita Kari Fasting: Ym päristö, jossa salli taan loukkaavaa, halventavaa huom autt elua altistaa m yös häirintään. Urheilu ei ole erillinen saareke. Häirintä sisältää laajan kirjon sekä verbaalista että sanatonta käyttäytymistä, joka loukkaa, on vihamielistä tai halventaa toista sukupuolta. Aiemmin tänä vuonna naisten osuus KOK:n komissioissa kasvoi 22:lla ja komissioiden puheenjohtajapaikoilla kahdella. KOK tekee jo nyt yhteistyötä UN Womenorganisaation kanssa. Sen tavoitteena on nostaa naisten osuus johtotehtävissä 30 prosenttiin. Puheenjohtaja Thomas Bach, KOK: Syrjinnän ja epäoikeudenmukaisuuden torjunta on tiimityötä LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4/2014 79. Toinen uusi avaus on sähköinen foorumi hyvien käytäntöjen ja onnistuneiden hankkeiden esittelylle. Sir Philip Craven, IPC: Numerot kertovat eteenpäin menosta, mutta haasteita riittää. Liikunnan ja urheilun tulee olla turvallinen ympäristö kaikille. IPC pyrkii tasa-arvoon ja haastaa stereotypioita joka päivä. Urheiluun osallistumisen mahdollistaminen ei aina ole helppoa, etenkään maissa joissa naisten urheilemiselle on kulttuurisia esteitä. Paralympialiikkeen hallinnossa kansallisissa paralympiakomiteoissa, kansainvälisissä lajiliitoissa ja alueellisissa järjestöissä naisten osuus johtotehtävissä on vain 24 prosenttia. Esimerkiksi Lontoon paralympialaisissa 2012 joka kolmannella maalla ei ollut yhtäkään naisurheilijaa joukkueessaan. Seksuaalisessa hyväksikäytössä on kyse ei-toivotusta, pakotetusta seksuaalisesta kontaktista ja useimmiten myös valta-aseman väärinkäytöstä. Urheilussa esiintyvä sukupuoleen perustuva häirintä ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat osa laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa. Tavoitteena on myös parantaa omia lukemiamme. Sen, UNESCOn ja muiden tahojen kanssa on tarkoitus luoda tasa-arvokehitystä monitoroiva elin (Observatory for Women, Sport and PhysicalEducation). Vastassa on kaksinkertaista syrjintää; vammasta ja sukupuolesta johtuvaa. KOK voi auttaa muutoksen johtamisessa, mutta ei voi tehdä sitä yksin. IPC:ssä käynnistyikin toukokuussa mentorointiohjelma WOMentorin. Tasa-arvo on osa Olympic Agenda 2020 keskustelua, jolla haluamme kehittää uusia ideoita ja toimintoja. Jokaisessa maassa tulee olla asiaa koskeva lainsäädäntö ja urheilujärjestöjen tulee kehittää ja ottaa käyttöön häirintätapauksia koskevat menettelynormit, jotka sisältävät myös valitusmenettelyn. Sukupuoleen perustuvaa häirintää näyttää kuitenkin esiintyvän kaikissa lajeissa. Naisten osuuden kasvattaminen johtotehtävissä on osoittautunut vielä haastavammaksi kuin osuus urheilun harrastajina. Afrikkalaisten naisten edustus kasvoi 50 prosentilla. Hankkeeseen osallistuu 32 naista 20 eurooppalaisesta jäsenjärjestöstä. Siksi roolimallit ovat tärkeitä. Käytännön toimenpiteitä häirinnän ja hyväksikäytön estämiseksi tarvitaan kaikilla tasoilla
Liikunta onkin yksi suomalaisten lempiharrastuksista. Tämä jako on jo esillä muiden teoreetikoiden töissä, mutta jää tarkempien jaotteluiden alle. Pasi Koski jakaa liikunnan fyysiseen aktiivisuuteen, ruutu-urheiluun, liikunnan mahdollistamiseen muille, sekä sponisaatioon. Viimeistään "liikkumattomat" käsite kahmaisi joka ikisen liikuntakulttuurin sosiaalisen ympäristön arvopiiriin. Hyvin paljon tästä sosiaalisesta maailmasta myös sosiaalistetaan poispäin. Erityispiirteenä liikuntaharrastuksessa on se, että 80 LIIKUNTA & TIEDE 51, 4/2014. Liikunta-käsite on aina ollut monitulkintainen. Pienten tarkkojen jakojen lisäksi liikuntaa on teoretisoitu laajemmin. Monitulkintaisuudessaan se mahdollistaa liikunnan laajan kentän monimuotoisen tutkimisen. Toinen keskusteltu käsite on fyysinen aktiivisuus, josta uusimpana teoreettisena käsitteenä on Arto Pesolan (2013) luomuliikunta. Kutsun tätä aluetta /ii/iu11tahulttuuril1si. Koululiikunta toimii tästä hyvänä esimerkkinä: kuinka moni liian pieni tai liian iso kokee liikunnan syrjivän häntä, kun 'sporttiset palloilijat' omine jengeineen kiusaavat heitä niin liikkasalissa kuin sen ulkopuolella. T ehdessäni pro gradu -tutkielmaa isien liikuntakertomuksista huomasin kysyväni usein sekä oman aineistoni, että muiden liikuntatieteellisten julkaisujen parissa: "Mitä on se liikunta, josta nyt puhutaan?" Tässä kehittelen synteesiä ajankohtaisesta keskustelusta ja esitän oman jäsennykseni siitä, miten liikuntaa tulisi, etenkin vähän liikkuvien kannalta, tarkastella. Käsittelen tätä liikunnan mahclollistumisena kulttuurissa (yhteiskunnassa), eli liihuntana kulttuurissa. POHDITTUA Teksti:TIINA PELKONEN Liikuntakulttuuri ja liikunnan mahdollistuminen kulttuurissa Liikuntakulttuuri muodostuu liikunnan harrastamisen ympärille. Kuitenkin samalla se monitulkintaisuudessaan aiheuttaa tutkimuksen kentällä epäselvyyttä tutkitusta aiheesta ja sen tuloksista (ks. Liikuntakulttuuri muodostuu liikunnan harrastamisen ympärille, jolloin liikuntaa voi tutkia kuin mitä tahansa vapaa-ajanvietettä. Alun alkaen liikunta-käsite yhdisti termit voimistelu ja urheilu, ja 1967 liikuntapoliittisilla päivillä liikunnan määritettiin sisältävän kuntoliikunnan, liikuntakasvatuksen, sekä kilpaja huippu-urheilun (Kärkkäinen 1986, 34). Kärjistetysti sanoen liikuntakulttuuri on harrastamista, liikunta kulttuurissa istumista. Tähän useasti teoretisoituun käsitteeseen sain uurrettua vielä yhden jaon: Jako liikuntakulttuuriin ja liikunnan mahdollistumiseen kulttuurissa. Tämä liikunta on yksi sosiaalinen maailma ja siihenvoi kuulua vain, jos siihen sosiaalistetaan. (Koski 2004, 192-194; 2008, 157-160.) lehmuskallio (2007, 18-19) on jatkanut liikuntasuhteen teoretisointia jakamallla sen liikunnan kulutukseen ja tuottamiseen. Siihen kuuluu harrastaja, joukkue, SM-sarja ja Olympialaiset. Ensimmäinen tukeutuu Pasi Kosken (2004, 2008) liikuntasuhdekäsitteeseen, joka tuo esille liikunnan rajat. Tämän jälkeen liikuntaa on muun muassa teoretisoitu jakaen se työn puolesta tulevaan liikuntaan, harrastuslukuntaan, muihin harrastuksiin joissa tulee liikuttua sekä päivittäisen elämän tehtäviin sisältyvään arkija hyötyliikuntaan (Vuori 2011, 618-619). Sillä on oma organisatorinen rakenteensa, omat yhteisönsä, sosiaaliset ympyränsä, ja konsa lajeihin sekä hyviin ja huonoihin toteuttamistapoihin. Helmin kommentti saattaa riittää johonkin liikuntatutkimukseen, mutta minun ajatuksiani se ei saanut rauhoittumaan. Sen myötä ymmärtää, kuinka liikunta on yksi sosiaalinen maailma muiden joukossa. "Vähän niin kuin minä harrastan kävelyä, kun kävelen kouluun joka päivä" kommentoi yhdeksänvuotias Helmi pohdintoihini. Liikuntakulttuuri ja liikunnan rajat Jaotteluni pohjautuu kahteen perustavanlaisesti erilaiseen näkökulmaan katsoa liikuntaa. Epätarkka liikunnan käsite Liikuntaa on vuosikymmenten aikana pyritty ymmärtämään erilaisten käsitteellisten jakojen kautta. Hakarnäki ym. Näin hän huomioi ja tuo esiin koko liikunnan sosiaalisen maailman. 2014).Tällä hetkellä tapamme tutkia liikuntaa voi johtaa siihen, että näemme aamulenkkeilijän aktiivisena, vaikka tämä istuisi lopun päivää, ja työmatkalukkujan passiivisena, mikäli liikkuja ei osaa mainita pyöräilyä harrastuksekseen (Vasankari 2014)
Miltä tuntuu liikuntakulttuurin ulos työntämästä henkilöstä, jota samaiset syrjijät saavat nyt pakottaa näennäisesti pi iriinsä. Jääkiekko-ottelussa taas kourallinen pelaajia liikkuu ja tuhannet ihmiset istuvat paikallaan. Liikuntakulttuurin toimijat ja yhteiskunnan rakenne Sosiologina näen, kuinka terveyden kannalta riittävän fyysisen aktiivisuuden ongelmassa törmäävät Liikunnan jako: Kaksi ominaismuotoa Liikunnan jako liikuntaan kulttuurissa jaliikuntakulttuuriin, eli fyysiseen aktiivisuuteen ja harrastamiseen, tulee janalle: Liikuntaa kulttuurissa, eli huomaamatta käsitteet: kehollisuus, istuminen, liikkumattomuus Esimerkiksi: Liikuntakulttuuri, eli päätös käsitteet: urheilu, harrastus, laji Kävely Prisman läpi Pesukoneen kantaminen hissittömän talon kolmanteen kerrokseen Jalkapalloa tiistaisin Olympialaiset Työmatkaliikunta osana lenkkeilyharrastusta Työmatkaliikunta koska autoa ei ole/tarvitse LIIKUNTA & TIEDE 51, 4/2014 81. Kahden liikunnan erottaminen Liikuntakulttuurin ja liikunnan mahdollistumisen kulttuurissa erottelu on hankalaa, usein mahdotonta. Onneksi tähän on jo havahduttu. Suomalainen kulttuurimme on hyväksynytliikunnan tärkeyden ja tekee parhaansa saadakseen kaikki ihmiset liikkumaan. Viimeistään "liikkumattomat" käsite kahmaisi näennäisesti joka ikisen liikuntakulttuurin sosiaalisen ympäristön arvopiiriin. Harmittavan usein tämä tarkoittaa sitä, että suomalaiset pyritään saamaan harrastamaan liikuntaa. Tällöin liikunta on kuitenkin jo sekoittunut sen toiseen muotoon, terveyden kannalta riittävään fyysiseen aktiivisuuteen. Nä111ä ovat tilanteita, jolloin liikunta vähentää liikuntaa.jos emme käsittele näitä eri termeillä, emme ymrnärrä sanoman tarkoitusta, emmekä sitä, mitä asialle olisi tehtävä. Liikuntaa kulttuurissa Liikuntakulttuurin (-harrastamisen) jälkeen liikunnan toiseksi muodoksi jääliikunta (liikkuminen) kulttuurissa. Se on esillä mainoksissa, yrityksissä, tv-ohjel missa, laihdutusja ruoka-ilmiöissä.Sillä on myös omat uutisensa. Näitä interventioita on tehty useita, eivätkä ne ole kestäviä. Liikunta mahdollistuukin kulttuurissamme useimmiten liikkumattomuutena. Liikunnan muodot sekoittuvat myös sportisaation (Koski 2004, 2008) myötä, kun liikunnan eliitin lihaksikkaat kädet ovat ylettyneet muidenkin sosiaalisten maailmojen päälle määräämään yhä useamman ihmisen arvomaailmasta ja tavoiteltavista asioista. Fyysinen aktiivisuus ei aina ole liikuntaa, eikä aktiivisuus-interventioita tulisi tehdä liikunta-ihmisten lähtökohdista käsin. Yhdestä liikunta-termistä johtuen liikunta näyttää mystiseltä, kaikkialle yltävällä terveyden kannalla pakolliselta toiminnolta. Liikuntakulttuurin ja liikunnan mahdollistumisen kulttuurissa erotteleminen on kuitenkin tärkeää. Kahtiajako mahdollistaa myös mielenkiintoisen tarkastelun siitä, miten liikuntakulttuuri ja liikunnan mahdollistuminen kulttuurissa, siis harrastaminen ja fyysinen aktiivisuus ovat toisaalta toisensa poissulkevia:jalkapalloa mennään harrastamaan kaukaiselle kentälle, jolloin on pakko käyttää autoa. Toisaalta se voi johtua siitä, että tieverkostomme mahdollistaa ja työpaikkailmapiiri suosii pyöräilyä töihin, jolloin puhutaan liikunnan mahdollistumisesta kulttuurissamme. Liikunta on rakenteellisin valinnoin tehty vaikeaksi toteuttaa kulttuurissamme, jossa kehomme on normitettu olemaan paikoillaan. se on myös elinehto. Tämä antaa luvan liikuntaihrnisille puhua harrastuksestaan tärkeämpänä kuin pelkkänä harrastuksena. Se näkyy arvona mediassa ja sen kuulee "pitäisi liikkua enemmän" -diskurssissa. Syyllisyyttä koetaan liian vähäisestä harrastamisesta, vaikka yksilö liikkuisi tarpeeksi. Liikuntakulttuuri on yksi liikunnan mahdollistumisen muoto kulttuurissamme, ja tällä hetkellä sen näkyvin, helpoin ellei ainoa muoto. Fyysinen aktiivisuus ehkä korkeintaan 'terveysliikunta' tulisi toteuttaa kaupunkisuunnittelulla ja istumatyöri innovaatioilla, ei liikuntakulttuurilla. Fakta on, että ihmiskehon on pakko liikkua, jotta se pysyy toimintakykyisenä. Sekaannusta kahden termin välillä aiheuttaa esimerkiksi työmatkaliikunta: pyöräileminen töihin on päätös eli liikunnan harrastamista. Päivittäinen fyysinen aktiivisuus on vähentynyt modernisaation myötä, kun yhteiskunta on autoistunut ja televisioitunut ja elinympäristöt on rakennettu niin, että istuen pääsee nopeammin perille kuin juosten tai pyöräillen. Tällä tarkoitan kaikkea fyysistä aktiivisuutta, luomuliikuntaa ja jokaista liikehdintää, mitä keho tekee päivän aikana. Arkikeskusteluissa liikuntakulttuurin arvot sekoittuvat arjen liikkumiseen
Toim. 2004.Liikuntasuhde Liikunnan kohtaaminen kulttuurisesti rakentuvana sosiaalisena maailmana. 2013. Yhteiskunnastamme tulisi poistaa liikkumisen esteet ennemmin kuin luoda liikkumisen paikkoja (ks. Toim. Suomalaisten liikunta. Luomuliikunnan vallankumous Sohvan pohjalta taisteluvoittoon. Kankaanpää, A. Taimela, S.& Kujala, U. Nykyinen aikakausi teknologisine lepuuttajineen ohjaa ihmistä passiivisuuteen. Suomalaisen liikuntakulttuurin kehityslinjoja. Teoksessa: Liikuntalääketiede. LUENNOT Vasankari,T. Jos ratkaisuksi liian vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen kehotamme yksilöä harrastamaan liikuntaa, yksilöllistämme rakenteellisen vastuun yhdelle toimijalle. 2014. julkaistu 1995). 151-163. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:2, 11-48. Kasvatustieteiden tiedekunta, opettajankoulutuslaitos. Physical Activity Relationship IPAR). Maailman terveysjärjestö WHO (2010, 7, 10) on listannut fyysisen passiivisuuden maailmanlaajuisesti neljänneksi suurimmaksi kuoleman riskitekijäksi. Rajala, K.& Tammelin, T. 618-627. Jaako, J. yhteen toimijat ja rakenne. Liikunnan merkitys rakentuu elämänkaarella. 2000. International Review for the Sociology of Sport 43 (2). TIINA PELKONEN, YTK Opiskelija Sähköposti: tiina.m.pelkonen@student.jyu.fi Arkikeskusteluissa liikuntakulttuurin arvot sekoittuvat arjen liikkumiseen. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50. 82 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. 29-41. 21.5.2014. 2011. World Health Organization. 1986. Vuolle 2000, 41). Vuolle, P Telama, R.& Laakso, L. Onneksi fyysisen aktiivisuuden mahdollistumisen hyväksi tehdään jo työtä, eikä vastuuta sälytetä vain liikuntakulttuurille. LÄHTEET Hakamäki, M. Vuori, 1. Koski, P. 2007. Vuolle, P. Avoimet ovet. 2008. Kärkkäinen, P. Liikuntakulttuurin tehtävä ei ole muuttaa fyysistä maailmaa fyysistä aktiivisuutta suosivaksi. Vuori, 1. Pesola, A. Kämppi, K. Liikuntakulttuuri on rikas ja elinvoimainen kulttuurin osa-alue, sosiaalinen maailma jossa voi kokea elämän kauniin tarkoituksen vain pallon pomputtamisessa. Pitäisikö liiallisesta istumisesta olla oikeasti huolissaan. Global recommendations on physical activity for health. Liikuntakulutus kaupunkilaislasten ja -nuorten liikuntasuhteessa. Geneva: World Health Organisation. Teoksessa: Pelit ja kentät kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Koski, P. Passiivisuuden vaarallisuus ei johdu harrastamisen vähyydestä, vaan siitä, että nykyiselleen rakennetun yhteiskuntamme mahdollistama fyysinen aktiivisuus on vähäistä. Lehmuskallio, M. Liikuntakulttuuri ei kuitenkaan ole kaikille avoin, sillä kuten kaikki sosiaaliset maailmat, se voi olla olemassa vain jos se sulkee jotkut toiset ulkopuolelleen. Ihminen liikkuu, kun sitä ei pidätellä. Sosioekonomisen taustan yhteys lasten ja nuorten liikuntaan. Liikehdintä sen sijaan on avoin kaikille. Kantomaa, M. Helsinki: Duodecim 13 painos, 1. Yksilö joutuu tällöin taistelemaan fyysisesti passivoivia rakenteita vastaan voidakseen liikkua terveytensä kannalta riittävästi. Jyväskylän yliopisto: Liikunnan sosiaalitieteiden laitos, 189-208. Syyllisyyttä koetaan liian vähäisestä harrastamisesta, vaikka yksilö liikkuisi tarpeeksi. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124, 23-46. Tämä arkinen liikkuminen mahdollistuu eri aikakausina kulttuurissamme eri tavoin. Tampere: UKK-instituutti. llmanen, K. Yhteiskunnan rakenteiden muuttaminen on muiden harteilla: tieverkostosta, kauppojen sijoittelusta ja työaikalaista päättävien painona. Teoksessa: Näin suomalaiset liikkuvat. Toim. 2010. Fitra Oy. Julkaisussa Mikä Maksaa. Teoksessa: Haasteena Huomisen Hyvinvointi Miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Turun yliopiston julkaisuja osa 263
Suurinta osaa tuskin kiinnostaisi ajatus hyvinvointivaltiosta luopumisesta eikä moni haluaisi päästää irti vapaudestaan valita mahdollisuuksien väliltä. Vuonna 2014 istumisesta on leimattu terveydelle haitallinen ja jopa tappava ilmiö. LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 83. POHDITTUA Teksti: MARIANNE MONTONEN "Istuva, älykäs"ihminen K ansalaistemme vähentyneestä fyysisestä aktiivisuudesta on huokailtu jo pitkään. Etenkin päivittäinen runsas istuminen ja ruutuaika ovat saaneet oman polttomerkkinsä lähes jokaiseen suomalaiseen aikakauslehteen. Odotan aikaa, jolloin lentoasemien sijaan liikkuisimme portaalien läpi paikasta toiseen. Tutkijoiden huoli "istuvan, älykkään" ihmisen kehkeytymisestä on toki aiheellinen. Jos kuvitelmani toteutuisivat, kehittyisikö meistä vain kehollaan aivojen toimintaa ylläpitäviä olioita. Istumisen ja ruutuajan terveydelliset haittavaikutukset kehoomme tuntuvat pieniltä paheilta ja älykkyyden kehittymisen välttämättömiltä seuralaisilta. Teknologian kehitys lisännee jokaisen ihmisen istumisja nmtuaikaa ikäryhmästä riippumatta. Suomalaisilla on ainakin kokemusta ja tietoa istumisen paheista, ja toisaalta mahdollisuudet kehitellä pahamaineisen ruudun ja inaktivoivan penkin sijaan tehokkaampia aseita inaktiivisuutta edistäviä tuulimyllyjä vastaan. Tarvitsen kehoani ja kehoni tarvitsee liikettä. Huoli fyysisen aktiivisuuden vähentymisestä on raivannut tilaa muiden uutisaiheiden rinnalle. Luolamiesaikoihin ei kuitenkaan ole enää paluuta. Liikumme helposti paikasta toiseen erilaisin kulkuvälinein. Odotan innolla ranneketta, jota painamalla saisin eteeni "6D-maailman" ja voisin lenkkeilyn aikana hoitaa työasiani ilmaan muodostuvia heijastuksia selaillen. Olemme tiimi ympäristömme fyysisen inaktiivisuuden ja laiskuuden houkutuksia vastaan. MARIANNE MONTONEN opiskelija Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: marianne.m.montonen@student.jyu.fi Vaikka ruutuaikakauden terveydelliset haittavaikutukset tiedostetaan, on istuvan kulttuurin muutos vasta aluillaan. Ilahduttavaa on ollut havaita, kuinka edistyksellistä tutkimusta suomalaiset "istumisalan" asiantuntijat ovat laatineet aihealueelta ja kuinka innokkaasti media on ottanut tämän tutkimustiedon vastaan. Totta on myös, että ihminen ei ole vielä valmis vain oleilemaan ja järkeilemään paikoillaan, vaan tarvitsemme liikettä päivittäin ja täysipäiväisesti. Ehkä sitä ennen todistamme aikaa, jolloin fyysisen aktiivisuuden vähentymisen uhka saavuttaa koko maailman. Etenkin lasten ja nuorten terveys kärsii "ruutuaikakaudesta" ja fyysisen aktiivisuuden vähentymisestä. Silti istumisen vetovoima houkuttelee meitä "istuvia, älykkäitä ihmisiä" yhä voimakkaasti puoleensa.Vaikka ruutuaikakauden terveydelliset haittavaikutukset tiedostetaan, on istuvan kulttuurin muutos vasta aluillaan. Nykyhetkessä näpyttelen tekstini kuitenkin yhä istuen tietokoneeni ruudulle. Totean mielessäni saman asian, mistä liikuntaja terveystutkijat ovat muistuttaneet. Kampanjoita ja teemapäiviä on jo laadittu tämän käytösmallin kumoamiseksi ympäri Suomen. Liiallisesta istumisajasta ja liikkumattomuudesta voin syyttää tällä kertaa vain itseäni. Toisaalta Suomi on ottanut jo ensimmäiset askeleensa kohti valtiota, joka voisi hyvin näytellä fyysistä aktiivisuutta parhaiten edistävää maata tulevaisuudessa. Suurin osa kansalaisistamme tuskin haluaisi elää vailla sähköä tai lämmintä vettä. Kun nousen penkiltä, kehoni kiittää äänettömästi. Totta on, että hyvinvointivaltiomme kansalaiset työskentelevät, viettävät vapaa-aikaansa ja hoitavat asioitaan yhä enemmän esimerkiksi internetin välityksellä. Lähes koko maailma on käsillämme yhden klikkauksen tai puhelun päässä. Ehkä tulevaisuudessa saavutamme lopulta käännekohdan, jolloin liikkuminen muuttuu toissijaiseksi tai tarpeettomaksi. Tästä hiipien ja salaa hyökänneestä "istumisongelmasta" on helppo syyttää nyky-ympäristömme vaatimuksia
Tätä taustaa vasten ei vuonna 2002 valtiovarainministerinä toimineen Sauli Niinistön puolivallaton heitto ollut yllättävä: "Liikuntapaikkarakentamisen julkinen rahoittaminen on turhaa, koska se ei edistä vähän liikkuvien liikkumista." Urheiluväki luonnollisesti tyrmäsi ministerin arvion, mutta oliko Niinistö sittenkin oikeassa. Vaikka päävastuun rakentamisen kuluista ovat kantaneet kunnat, valtio on avustuksillaan tarjonnut liikuntapoliittisen selkänojan usein sen ratkaisevan kuntien päättäjille. Liikuntarakentamisen hyödyt kasautuvat Vaikka rakennettuja liikuntapaikkoja on paljon, noin 33 000, vain vähemmistö kansalaisista hyödyntää niitä aktiivisesti. Niinistö oli lausunnossaan sikäli oikeassa, että lukuntarakentamisen jakaumavaikutukset ketkä saavat liikuntarakentamisesta tulevat hyödyt eivät kohdistu tasapuolisesti kaikille väestönosille. Suurin ja kallein osa julkisista liikuntapalveluista ohjautuu verraten pienelle joukolle aktiivisia urheilijoita. Hyvä näin, silläliikuntapaikkojen puute ei näytä olevan liikuttamisen keskeisin ongelma. Valtion liikuntaneuvostolle 84 LIIK!MA & TIEDE 51 , 4/2014. Niitä tarjotaan myös valtion liikuntaneuvoston (VLN) julkaisemassa Liikuntarakentamisen suunta -asiakirjassa (VLN:n julk. Ehkä noin 20 prosenttia vapaa-ajan liikunnasta tapahtuu rakennetuilla ulkoliikuntapaikoilla tai sisäliikuntatiloissa. Teksti:TEIJO PYYKKÖNEN POHDITTUA Liikuntaneuvosto rakennustelineillä Likuntapaikkarakentamisen suunta-asiakirjan suosituksissa pelataan varman päälle ja pitäydytään liikuntasektorille tutuissa hankekohtaisissa kysymyksissä. Näin tuntuu päättelevän myös liikuntaneuvosto todetessaan, että "aikuisväestöstä kaksi kolmesta katsoo olosuhteiden puolesta pystyvänsä liikkumaan siten kuin haluaa." Julkisen sektorin mukanaolo liikuntarakentamisessa madaltaa käyttömaksuja ja osallistumiskynnystä. Tavallisimmin liikuntaa harrastetaan kotona, kodin ja vapaa-ajan asunnon pihapiireissä, kaduilla, kevyen liikenteen väylillä ja luontoympäristöissä. Mikäli kunnat ja valtio vetäytyisivät liikuntapaikkojen rakentamisesta ja korjaamisesta, aktiivisen väestönosan liikunta ja sitä kautta saatavat hyvinvointihyödyt vähenisivät. L iikuntapaikkarakentaminen lienee kansalaisille tutuin liikuntapolitiikan osa-alue Suomessa. Julkiselle hallinnolle tuntuvat jäävän yleisimmät ja halvimmat sekä harvinaisimmat ja kalleimmat liikuntapaikat esimerkiksi kuntopolut ja hyppyrimäet. Uusi liikuntapaikka lisää yleensä liikuntaa, mutta ei välttämättä tuo merkittävästi uusia liikkujia. Tai oikeastaan ohjauksesta sanan varsinaisessa merkityksessä ei enää voi puhua, sillä vähitellen on siirrytty tiukasta ohjauksesta kannustaviin linjauksiin, joissa tarjotaan periaatteita ja painotuksia. Lähes kaikki suomalaiset ovat ainakin kouluvuosinaan käyneet liikuntapaikalla. Rahan lisäksi tarjolla on ollut rakentamisen asiantuntijuutta, sillä liikuntapaikkarakentaminen edellyttää erityisosaamista. Yksityinen liikuntapaikkarakentaminen on viime vuosikymmeninä lisääntynyt. Tällaista puntarointia on harrastettu toistaiseksi vähän. liman kuntien panostusta ja valtion sivustatukea liikuntapaikkaverkostornme olisi ratkaisevasti nykyistä harvempi, laadultaan heikompi ja lajikirjoltaan kapeampi. Yksityissektorin omistuksessa on nykyään noin 25 prosenttia liikuntapaikoista. Markkinat eivät kuitenkaan kykene korvaamaan julkisen sektorin panostusta, sillä yksityissektori tuottaa erilaisia ja käyttörnaksuiltaan kalliimpia liikuntapalveluja kuin julkinen tuotanto. Yritykset keskittyvät sellaisiin liikuntapalveluihin, joista kansalaiset ovat valmiit maksamaan markkinahinnan. Liikuntapaikkaverkostomme on väestötiheyteen nähden maailman kattavin. Rakentamispolitiikassakaan ei ole sivuutettu aktiivien tarpeita ja keskitytty pelkästään passiivisten kosiskeluun. Lisäksi oikeudenmukaisuusja tasa-arvovaatimukset edellyttävät, että myös vähävaraiset kansalaiset voivat käyttää liikuntapalveluja. Usein valtion ja aluehallinnon kautta saadun neuvonnan merkitys on ollut jopa suurempi kuin rahallisen avustuksen. Niinistön innoittamana voi kuitenkin kysyä kuinka paljon ja miltä osin meidän tulisi tukeutua yksityiseen ja kuinka paljon julkiseen liikuntapaikkarakentarniseen. Passiivisuuden purkaminen ei saa tarkoittaa aktiivien syrjimistä. 2014:4 ). Toisaalta on perusteltua tukea myös liikuntaaktiiveja heidän harrastuksessaan. Liikuntapaikkarakentamisen tukeminen on ollut järjestöavustusten ohella valtion keskeinen liikuntapoliittinen väline 1930-luvun alusta lähtien. Valtakunnallista ohjausta on harjoitettu järjestelmällisesti 1980-luvun alusta. Mikäli liikuntahaluiset kansalaiset joutuisivat maksamaan täyden hinnan liikuntapalveluistaan, niiden kulutus olisi nykyistä pienempi. Entä onko liikuntaneuvostolla kantaa asiaan
Purkuesitys torjuttiin kulttuurija perinneperustein. Tämä on vahinko, sillä vastaukset koko väestön liikuttamiseen löytyvät varmemmin arjen elinympäristöjen liikunnallistamisesta kuin rakennetuilla liikuntapaikoilta. Suunta-asiakirjassa ei valitettavasti rakenneta siltaa liikuntaja kulttuuriyrnpäristösektoreiden välille, vaan saatetaan jopa purkaa sitä. Liikuntapaikkoihin ja -ympäristöihin (liikuntarakennukset, kaupunkipuistot, urheilupuistot, viherverkostot, virkistysalueet, leikki kentät jne.) liittyy usein ainutlaatuisia ja arvokkaita ja siten säilyttämisen arvoisia piirteitä. Silti liikuntaympäristöt ja -paikat ovat vain harvoin mukana rakennettujen ympäristöjen inventoinneissa tai kulttuuriympäristöohjelmissa. Myös varsinaisista liikuntapaikoista ajatellaan nykyään tutuin sanakääntein. Suunnitelman laatinut toimikunta korosti, ettei liikunta tai ulkoilu välttämättä tarvitse tarkoitukseen varattuja liikuntapaikkoja. Samoin työnjako ja yhteistyö puhuttivat jo 1980-luvulla. Liikuntaneuvosto haluaa tukea "laajoja käyttäjäryhmiä palvelevaa liikuntapaikkarakentamista". Valtaliunnallisessa liiliuntapaihhasuunnitelmassa vuosille 1984-89 (OPM 1984) painotettiin "liikuntaan soveltuvan fyysisen ympäristön" merkitystä liikunnan mahdollistajana. Esimerkiksi peruskorjaamista tarkastellaan tiukasti toiminnallisuuden ja lajivaatimusten näkökulmasta: "Olennaista on analysoida, saadaanko peruskorjaamalla aikaan järkevä Iiikuntapaikkakokonaisuus eri laatuvaatimukset huomioiden, vai onko järkevämpää rakentaa uusi liikuntapaikka." Olemassa oleva liikuntayrnpäristöjen verkosto on vuosikymmeniä kestäneen yhteisen suunnittelun ja rakentamisen tulosta ja muodostaa yhdyskuntarakenteiden ja elämänmuotomme yhden tukipilarin. Sen sijaan laaja-alaiset olosuhdekysymykset, (kaavoitus, yhdyskuntasuunnittelu) ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Olympiastadion arvioitiin kansallisomaisuudeksi, joka on tarjonnut ja voi ehostettuna tarjota jatkossakin suuria elämyksiä useille sukupolville. Liikuntaneuvosto korostaa suunta-asiakirjassaan liikuntapaikkojen toiminnallisuutta, teknistä laatua, turvallisuutta, energiatehokkuutta, saavutettavuutta, esteettömyyttä, houkuttelevuutta ja elinkaaritaloutta. Liikuntaneuvoston mukaan meillä on "nouseva tarve edistää liikuntaa suosivan elinympäristön suunnittelun ohjeistusta." Samansuuntaista ajattelua harrastettiin jo 1980-luvulla, vaikka otsikoihin ajatukset eivät yltäneetkään. Liikuntapaikat ovat myös kulttuuriympäristöä Liikuntakulttuuri on sana, jota mieluusti viljelemme puheessamme. Merkittäviä suunnanmuutoksia ei ole tehty. Varsinaiset liikuntapaikatja -tilai ovat olleet suunnitelmien ja suunta-asiakirjojen laatijoille "peruskauraa", johon on riittänyt tietoa ja näkemystä. Liikuntapaikat ympäristöineen voivat ilmentää kulttuurin vaiheita ja kertoa alueen historiasta ja perinteestä. Liikuntapaikkasuunnitelmasta vastannut toimikunta katsoi, että "ulkoilureittejä koskevat asiat olisi tarkoituksenmukaista siirtää opetusministeriön urheilutoimiston toimialaan". Näin siitä huolimatta, että usein puhumme vain liikunnasta, emme kulttuurista. ovat muiden hallinnonalojen tehtäväkenttää. Nykyään liikuntapaikoiksi ymmärretään jokseenkin kaikki ympäristöt, jotka mahdollistavat liikkumisen. Kolme vuosi kymmentä sitten haluttiin painottaa liikuntapaikkoja, joissa "mahdollisimman monet ihmisryhmät voivat harrastaa liikuntaa heille itselleen ja yhteiskunnalle kohtuullisin kustannuksin". Suunta-asiakirjan perusteella voisi luulla, ettei tähän ole liikuntapuolelta haluakaan. UIKUN'TA& TIEDE51 •4/2014 85. Vaikka liikuttamisen tavoitteet ymmärretään eri hallinnonaloilla aiempaa paremmin, liikunta-argumenteilla ei ole sellaista roolia esimerkiksi kaavoituksessa ja yhdyskuntasuunnittelussa kuin liikuntaväki toivoisi. Nykyään ollaan varovaisempia ja korostetaan eri hallintokuntien välistä yhteistyötä. Piha-alueet, koulut, kevyen liikenteen väylät, luontoympäristöt jne. Kaikki mainitut ovat tärkeitä ulottuvuuksia. Joitakin vuosia sitten urheiluväen piiristä esitettiin Helsingin olympiastadionin purkamista vanhanaikaisena ja liian pienenä nykyaikaisen huippu-urheilun tarpeisiin. Sektorikeskeinen hallintomme rajaa valtion liikuntahallinnon suorat ohjausmahdollisuudet varsinaisiin liikuntapaikkoihin. Olympiastadionille kävi hyvin, mutta voi vain arvailla miten vaikea on paikallistasolla puolustaa säilyttämisen arvoisia liikuntaympäristöjä, jos edes valtakunnallisissa suunta-asiakirjoissa ei liikuntaympäristöjen mahdollisia kulttuuriarvoja noteerata. Se oli havainnut, että huomattava osa liikkumisesta tapahtuu asuinalueen läheisyydessä kaduilla, teillä ja jokamiehen oikeuteen perustuen vapaassa luonnossa sekä tarkoitukseen erityisesti varatuilla viheralueilla. Liikuntarakentamisen ja siihen liittyvän yhdyskuntasuunnittelun tarkastelu liikuntahallinnossa on ollut yllättävän samanoloista kolmen vuosikymmenen ajan. Tähän viitaten toimikunta katsoi, että yhdyskuntasuunnittelussa tulisi ottaa entistä paremmin huomioon liikuntamahdollisuudet. Vaikuttavimmat ratkaisut löytyvät elinympäristöistä Liikunnasta tehtiin iso kysymys 2000-luvun alussa, kun kaikkealiikkumista (fyysistä aktiivisuutta) alettiin tarkastella liikuntapolitiikan osana. kuuluu erityisesti valtion toim enpiteiden arvioint i, mutta kokonaiskuvan saamiseksi olisi toivonut, että suunta-asiakirjassaan se olisi käsitellyt myös liikuntara kentam isen kokonaisuutta ja valtion tavoitteellista roolia siinä. Rakentamispolitiikan voidaan tulkita olleen pitkäjänteistä (lue: tavoitteita ei vielä ole saavutettu) tai sitten paikallaan polkevaa (lue: ei ole haluttu nähdä uusia haasteita). Silti olisi toivonut, että liikuntapaikkoja olisi tarkasteltu myös kulttuuriympäristöinä, eikä vain liikunnan teknisinä toimintakeskuksina, joiden arvo ilmaistaan yksinomaan jälleenhankintahinnalla. Samalla laajennettiin katsantoa liikuntapaikoista liikkumisolosuhteisiin
Näin taitaa ajatella asiakirjansa perusteella myös liikuntaneuvosto: "Rakentarnishankkeiden taustalle tarvitaan nykyistä kattavampi nykytilan kuvaus ja tarveanalyysi kuntalaisten liikuntakäyttäytymisestä ja liikunta paikan tuomasta lisäarvosta kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden, kilpaja huippu-urheilun tai harrastuksen edistämiseen." Liikuntaneuvosto esittää, että "opetusja kulttuuriministeriö ja sen alainen aluehallinto ottavat suunta-asiakirjan periaatteet ja painotukset huomioon avustaessaan liikuntapaikkarakentamista ja muuta liikuntapaikkojen kehittämisja ohjaustoimiruaa". Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:4 on luettavissa VLN:n nettisivuilla osoitteessa http://www.liikuntaneuvosto.fi/julkaisut/suuntaasiakirjat/liikuntapaikkarakentamisen_suuntaasiakirja .615.news väestölle tasa-arvoiset mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen". Suunta-asiakirjan perusteella liikuntapaikkarakentamisesta ei ainakaan vielä ole laaja-alaisen liikunta politiikan "avain pelaajaksi". Liikunnan olosuhdetyötä on kiire vahvistaa kulttuuriympäristönäkökulmalla. Neuvoston esittämät rakentamisen periaatteet ja painotukset ovat varovaisia. Taustoitus antaa odottaa laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä rakentamislinjauksia. Mitään niin yllättävää liikuntaneuvosto ei esitä, että ministeriö joutuisi harkitsemaan suunta-asiakirjan ohittamista. Nyt kun tavoitteena on koko väestön liikuttaminen tulisi saada eri hallinnonalat yhdessä sitoutumaan väestön liikuttamiseen. Sen sijaan koko väestö tuskin koskaan innostuu rakennetuista liikuntapaikoista. Liikuntarakentamisen merkitys kaipaa täsmennystä Liikuntalain perusteluiden mukaan "valtion harjoittaman liikuntapaikkojen avustuspolitiikan ensisijaisena tavoitteena on luoda edellytykset kansalaisten aktiiviselle ja säännölliselle liikunnalle ja turvata SUUNTA-ASIAKIRJA VAI.TION UlUNTAN(~TOH ,UU.AISUJA lOl•U Liikuntapaikkarakentamisen suunta -asiakirja. Liikuntaneuvosto ja asiakirjaa valmistellut rakentamisjaosto ovat "kuin kotonaan" linjatessaan näkemyksiään esimerkiksi rakennusten esteettörnyydestä ja energiatehokkuudesta. Liikuntaympäristöjen ymmärtäminen osaksi rakennettua kulttuuriympäristöä on tärkeää myös siksi, että paineet yhdyskuntarakenteen tiivistämiseksi ovat entisestään kasvussa. Tavoite ei ole vähäinen. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimusja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi 86 LIIKUNTA& TIEDE:51 •4/2014. Näin ollen liikuntapaikkarakentamisen tavoitteet ja tulokset eivät kohtaa. Urheilun ja liikunnan paikat eivät ole "vain" suorituspaikkoja. Rakentamisen kautta palvellaan hyvin aktiiviliikkujia ja organisoitunutta liikuntajärjestelmää, mitä luonnollisestikaan ei pidä väheksyä. Liikuntaneuvosto tuo suunta-asiakirjassaan esille laajentuneet tavoitteet ja kuvaa liikuntapaikkarakentamisen nykytilaa tutkimusten ja selvitysten valossa. Aiemmin oli helpompaa, kun tavoitteena oli aktiivisuuden tukeminen, ei vielä passiivisuuden purkaminen. Ne ovat myös kulttuuria, parhaimmillaan yksilön ja yhteisöjen hyvinvointia tukevia ja identiteettiä luovia ympäristöjä. Tärkeitä kysymyksiä nekin. Liikuntaympäristöt saatetaan esimerkiksi asuinympäristöjen tiivistämishankkeissa nähdä lisärakentamisen potentiaalisina alueina. Näin ollen kuntien ja muiden valtionapua hakevien on syytä tutustua suunta-asiakirjassa esitettyihin "avustamista puoltaviin kriteereihin". Muuten ymmärryksemme urheilun ja liikunnan kulttuuriperinnöstä uhkaa ohentua. Myös rakentamisen toimintaympäristöä kuvataan asiakirjassa laaja-alaisesti. Säädösten ja poliittishallinnollisten tavoitteiden rinnalle on listattu "yhteiskunnallisia muutostekijöitä" (kuntaja yhdyskuntarakenteen muutokset, väestön ikääntyminen, liikunnan monimuotoistuminen, ilmastonmuutos jne.) ja haasteita (kestävä kehitys, yhdenvertaisuus, turvallisuus, strateginen suunnittelu jne.). Isoihin asioihin ei kuitenkaan ole rohjettu tarttua isosti ja konkreettisesti. Tavoitteisiin yllettiin liikuntasektorin päätöksillä. Muutostrendit ja haasteet ikään kuin unohtuvat, kun on linjausten aika. Kun liikuntaympäristöt sisällytetään inventointeihin ja kaavaselvityksiin, niiden pohjalta ilmaistut arvot voidaan viedä kaavoihin ja päätöksentekoon ja sitä kautta turvata liikuntaympäristöjen säilyminen ja kehittäminen. Suunta-asiakirjan suosituksissa pelataan varman päälle ja pitäydytään liikuntasektorille tutuissa hankekohtaisissa kysymyksissä
Seisomista ja kävelyä harjoitetaan esimerkiksi valjaiden avulla tuetulla juoksu matolla (locomotortraining) ja robottiasuilla (eksoskeleton). Ryhmä, jonka kanssa teemme yhteistyötä, on alan uranuurtaja ja täältä ovat peräisin ensimmäiset suuret julkaisut aiheeseen liittyen (Harkema 2011). LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 87. Keväällä Louisvillestä julkaistiin artikkeli, jossa raportoitiin neljän selkäydinimplantoidun alaraajahalvaantuneen potilaan saaneen tuotettua tahdonalaista liikettä stimulaation avulla (Angeli et al 2014). Perinteinen fysioterapia on myös saanut uusia muotoja. Suuren maailman mukaisesti kaikki on suurempaa, laitteet hienompia ja Kaliforniassa aurinko paistaa joka päivä. Seisomista ja kävelyä harjoitetaan esimerkiksi valjaiden avulla tuetulla juoksumatolla (locomotortraining) ja robottiasuilla ( eksoskeleton). Tutkimusryhmä on monipuolinen niin akateemisten kuten etnisten taustojen puolesta, on muun muassa kiinalaista neurokirurgia, yhdysvaltalaista ja venäläistä fysiologia, iranilaista lääkäriä, intialaista bioinsinööriä, yhdysvaltalaista neurotieteilijää ja suomalainen liikuntabiologi. Jokainen voi tästä litaniasta päätellä, miten harmonisesti arki sujuu. Huomasin asian, kun kysyin ensimmäisinä päivinä kopiokonetta, sillä viisumitoimisto pyysi kopiota jostain dokumentista. Yleisin kysymys, jonka kuulee, kun kerron työstäni, on, että saadaanko potilaat vielä joku päivä kävelemään. Oma laboratorioni on siis vielä melko pieni ja uusi, mutta teemme yhteistyötä toisen ryhmän kanssa ja käytössä on monen miljoonan dollarin rahoitus kansalliselta terveysinstituutilta (NIH). Tutkimusrahoituksista, laboratoriotiloista, tutkimusideoista ja ylipäätään olemassaolosta kamppailu on kovaa. Myös itsenäisyyden puute ja toisista riippuvuus tuntuu suurelta taakalta ja edellä mainittujen vaikutusten myötä Perinteinen fysioterapia on saanut uusia muotoja. Kun Suomessa laitokset toimivat yliopiston alaisuudessa koordinoidusti, täällä eri laitoksilla laboratoriot ovat johtajiensa alaisia itsenäisiä yksikköjä. Robottiasujen ajankohtaisuudesta kertonee myös se että juuri päättyneiden jalkapallon MM-kilpailuiden avauspotku potkaistiin robottiasulla, joka toimi aivojen ohjauksella.Yksi tutkimuksiemme kohteista on terapian tehokkuuden lisääminen käyttämällä lääkitystä, lähinnä hermoston välittäjäaineisiin vaikuttavia lääkkeitä. Ajatus potilaan nousemisesta omin voimin tai stimulaation avulla tuolista ja lähtevän kävelemään normaalisti on hieman kauaskantoinen. NÄIN MAAILMALLA Teksti: PIIA HAAKA NA Pieniä askeleita ihmiskunnalle, suuria askeleita selkäydinvammapotilaille T ulin reilu vuosi sitten Los Angelesiin UCLA:n neurokirurgian laitokselle tutkimaan selkäydinvammapotilaiden lihasaktiivisuutta ja siinä sivussa vähän kaikkea muutakin aiheeseen liittyvää. Selkäydinvammaa voidaan kuntouttaa käytännössä manuaalisen fysioterapian avulla, jonka tehokkuutta voi lisätä lääkityksen ja sähköisen stimulaation avulla. Riippuu siis täysin kenen laboratoriosta puhutaan, minkälaiset tilat, laitteet ja rahoitukset on kyseessä. Potilaille itselle tärkeintä ei ole käveleminen vaan sekundaaristen vaivojen helpottaminen, kuten suoliston ja rakon toiminta, ihon kimmoisuus ja haavojen paraneminen, lämmönsäätelyn ja verenpaineen tasaaminen, virtsatietulehdusten vähentäminen ja seksuaalisen toiminnan palauttaminen. Täällä kaikki tapahtuu hyvin yksilökeskeisesti. No ei ihan mutta melkein. Kun Suomessa puhutaan julkaisemisesta, täällä puhutaan julkaisemisesta lehdissä kuten Lancet, Brain, Science tai Nature. Ei meillä vielä silloin ollut kopiokonettakaan. Toinen tutkimusaiheemme on sähköinen stimulaatio, jota voidaan antaa suoraan lihaksen pinnalle (FES), ihon pinnalta selkäytimeen (transcutaneal) tai invasiivisesti implantoida stimulaattori selkäytimeen (epidural) ja stimuloida selkäydintä suoraan sitä kautta
LÄHTEET: Harkema et al. 010 778 6601 • www.lts.fi LTS Uikuntatieteel/lnen Seura 88 LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4/2014. Potilaiden lisäksi työssäni on erittäin motivoivaa olla kansainvälisen huippututkimuksen aallonharjalla näkemässä, mitä uusia mahdollisuuksia eri tahojen yhteistyö, uusi teknologia ja tiede voivat yhdessä tuoda selkäydinvammojen kuntoutukseen. 2011 Effect of epidural stimulation of the lumbosacral spinal cord on voluntary movement. Olen saanut kunnian olla seuraamassa muutamaa potilaiden pitämää puhetta rahoittajille tai suurelle yleisölle Ted talkissa (Ted talk on voittoa tavoittelematon konfrenssi, jossa kutsutut puhujat esittelevät "levittämisen arvoisia ideoita" teknologian, viihteen ja muotoilun aloilta), eikä kyynelten näkemiseltä yleisön joukossa olevoinut välttyä. 2014 Altering spinal cord excitability enables voluntary movements after chronic complete paralysis in humans.Brain Reeve Foundation http://www.christopherreeve.org/ NextStep Fitness http://www.nextstepfitness.org/ Mark Pollokin Ted talk https://www.youtube.com/ watch ?v= 7rMYfiRNT7g Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä Saku Rikala: Liikunnan hanketoiminta ruusut, risut ja suositukset Raportissa arvioidaan liikunnan hanketoimintaa onnistumisia ja kehittämistarpeita sekä esitetään suositukset toiminnan kehittämiseksi. (LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä nro 7, 2013) Hinta: d 20 € + toim.kulut Tilaukset: tuula.valli@lts.fi p. Usean potilaan tarina on hyvin koskettava ja kuulostaa sankaritarinalta, kuuluisimpana esimerkkinä supermiehenä tunnettu Christopher Reeve, jonka nimeä kantaa selkäydinvammojen kuntoutukseen keskittyvä säätiö. omatoimisuuden lisääminen arjessa olisi valtava harppaus selkäydinvam rnapotilai l le. Potilaiden kanssa työskentely on erittäin motivoivaa ja lähes poikkeuksetta potilaat huokuvat kiitollisuutta työstä, jota teemme heidän hyvinvointinsa eteen. Lancet Angeli et al. standing, and assisted stepping after motor complete paraplegia: a case study. PIIA HAAKANA, LitM Kirjoittaja 011 vaimistunut jyvascyuu: yliopistosta 2011 pääaineenaan valmennusja testausoppi ja työskentelee nykyisin vierailevana tutkijana UCLA:ssa neurolii ru rgian laitohsella. (LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä nro 6, 31 s., 2013) Pauli Vuolle: Liikunnan ja terveyden uralla Vuosina 1984-2008 valmistuneiden liikuntaja rerveystiereiden rnaistereiden sekä työelämässä toimivien liikunnanohjaajien (AMK) urakehitys
Terveyden edistäminen on juoksijoille keskeinen motiivi; juoksua voi harrastaa joustavasti ja omaehtoisesti henkilökohtaisen elämäntilanteen mukaisesti; harrastaminen ei edellytä kollektiivisia tai muitakaan merkittäviä resursseja (esim. Toiseksi, juoksijat olivat myös muiden lajien harrastajia nuorempia ja korkeammin koulutettuja. Tutkijaryhmä Zhou, O'Brian ja Heim selvittivät urheilevien opiskelijoiden alkoholinkäytön ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen, identiteetin ja koetun onnellisuuden välisiä yhteyksiä Iso-Britanniassa. Tutkimusaineisto koostui 15-74 -vuotiaiden espanjalaisten miesja naisjuoksijoiden (n=343) ja muiden liikuntamuotojen harrastajien (n=2687) vuonna 2005 kerätystä ovelta ovelle haastatteluista. Tutkimusaineistoa analysoitiin Khiin-neliö -testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Alkoholinkäytön syyt ovat kuitenkin jääneet tutkimuksissa epäselviksi. Juoksuharrastauksen globalisoituessa sitä näyttäisi luonnehtivan individualistisetjajälkimaterialistiset arvot. Eniten urheilun harrastajista alkoholia käyttävät tutkimusten mukaan erityisesti urheilua harrastavat opiskelijat. Liikuntasosiologian maailmasta Teksti: HANNA VEHMAS Juoksuharrastus ilmentää yksilöllisyyttä ja jälkimaterialistisia arvoja Espanjassa Y hdysvalloista 1970-luvulla alkanut juoksuharrastus elää buumikauttaan. Juokseminen elää voimakasta buumikautta eri puolilla maailmaa. M onien kansainvälisten tutkimusten mukaanurheilun harrastajat käyttävät alkoholia urheilua harrastamattomia enemmän. Tarkasteltaessa juoksuharrastamisen yksilöllisiä piirteitä, espanjalaistutkimuksen tulokset niin ikään tukivat asetettuja hypoteeseja. Yksilöllisyyttä tutkija tarkasteli puolestaan sen perusteella, oliko juoksun harrastamisessa nähtävissä sellaisia yksilöllisen elämänprojektin piirteitä, jotka eivät olleet sidoksissa ennalta määrättyihin aikatauluihin tai paikkoihin. Kolmanneksi, juoksijat harrastivat lajiaan muita useammin ja ympäri vuoden, mikä kertoo lajiin sitoutumisesta ja sen kokonaisvaltaisesta merkityksestä elämässä. Miksi urheilevat opiskelijat käyttävät alkoholia. Lajia voi harrastaa joustavasti missä ja milloin tahansa, omassa rytmissä ja oman fyysisen kunnon mukaisesti. Aineistoa kerättiin 243 urheilevalta opiskelijalta (40 % miehiä, keski-ikä 20,5) harjoittelutuokioiden ja ottelupäivien aikana kyselylomakkeella. Lisäksi tutkimuksia on pääsääntöisesti luonnehtinut normatiivisuus ja ongelmalähtöisyys, jolloin alkoholinkäyttöön liittyvien syiden ymmärtäminen on jäänyt vähäiseksi. 12014) Sports participation and cultural trends. Espanjalaistutkija Llopis-Goig selvitti sitä, heijastaako juokseminen muita liikuntaharrastuksia enemmän jälkimaterialistisia ja yksilöllisiä arvoja. Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat olivat jalkapallon, maahockeyn, rugbyn, verkkopallon, lentopallon, LIIKUNTA& TIEDE51 °4/2014 89. European Journal for Sport and Society 2014, 11 12). Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että juoksuharrastuksesta on tullut suosittua erityisesti kehittyneiden maiden kansalaisten liikuntamuotona. Erityisen vähäistä on ollut alkoholinkäyttöön liittyvien myönteisten sosiaalisten ja psykologisten seurausten tutkimus. Tutkimustulosten mukaan juoksun harrastamisessa on nähtävissä jälkimaterialistisia piirteitä. Harrastamisen helppous sekä tieto terveyshyödyistä ovat toimineet kimmokkeina juoksubuumille eri puolilla maailmaa. Samoin Yhdysvaltojen ulkopuolella tehtyjä tutkimuksia on melko vähän. LÄHDE: Llopis-Goig, R. Ensinnäkin juoksijoiden motiivit liittyivät muiden liikuntamuotojen harrastajia enemmän fyysisen ja psyykkisen terveyden edistämiseen. Running as a reflection of individualization and post-materialism processes in Spanish society. 151-169. kalliita liikuntavälineitä, hikuntapaikkoja tai seuratoimintaa) ja se mahdollistaa elämäntyylillisen identiteetin ja elämän projektien rakentamisen. Tutkimus myös osoitti, että juoksua harrastetaan muita lajeja useammin yksin ja ei-organisoidusti. lnglehartin kulttuurista muutosteoriaa soveltaen tutkija syventyi jälkimaterialistisia arvojen analysointiin tarkastelemalla harrastajien ikää ja koulutusta sekä terveyteen, elämäntyytyväisyyteen, itsemääräämisoikeuteen ja itseilmaisuun liittyviä motiiveja. Suhteellisen vähän materialistisia resursseja vaativa juoksu tarjoaa myös mahdollisuuden muodostaa henkilökohtainen suhde luontoympäristöön
LÄHDE: Zhou, J., O'Brian, K.S. Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: SANNA PALOMÄKI Pyöräilevät koululaiset käveleviä parempikuntoisia Y ksi luontevimmista keinoista edistää lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta on kannustaa heitä koulumatkaliikkumiseen. Onnellisuus ja erityisesti joukkuehenki ja yhteenkuuluvuuden tunne näyttivät korreloivan alkoholin liikakäytön kanssa. Tutkijat esittävät, että vastoin yleisiä käsityksiä urheiluihmisten normaalia runsaammasta alkoholinkäytöstä, alkoholi ei välttämättä liittyisikään varsinaisesti urheiluun, vaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vaalimiseen, johon urheilu tarjoaa sopivan alustan. Esimerkiksi Kävelevät koulubussit -interventioilla oli saavutettu koulumatkan pituudesta riippuen 2,2 17,5 minuutin lisäys lasten keskitehoisen ja reippaan liikunnan päivittäiseen määrään. Valtaosa (89 %) tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista käytti alkoholia haitallisessa rnäärinkäyttökertojen, -määrien ja runsaiden käyttökertojen perusteella arvioituna. 12014). Tutkim usaineisto n kerääm isessä ja analysoinnissa sekä tutkim uskysym ysten operationalisoinnissa käytettiin AU D IT (Alc oholUseDisordersldent ificationTest), SHS (SubjectiveHappinessScale) ja ADS (AthleteDrinkingScale ) -m ittareita. Reviewtutkimuksen aineistoon valikoitui 73 koulumatkaliikkumista käsittelevää, 2000-luvulla julkaistua tieteellistä artikkelia, jotka perustuivat 68 itsenäiseen tutkimukseen. Myös onnellisuuden kokeminen ja alkoholin liikakäyttö korreloivat keskenään kuitenkin niin, että yhteys oli merkitsevä sikäli, kun se liittyi nimenomaan joukkuehengen ja yhteenkuuluvuuden vaalimiseen. HANNA VEHMAS, VTM, FT Yliopistonlehtori, Sport Management Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi Alkoholi ei välttämättä liittynyt varsinaisesti urheiluun, vaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vaalimiseen, johon urheilu tarjosi sopivan alustan. Viikonloppujen aikainen fyysinen aktiivisuus ei 90 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. kriketin, m aastojuoksun, yleisur heilun, vesipoolon, sulkapallon, koripallon ja budolajien edustajia. Erot aktiivisten ja passiivisten koulumatkaliikkujien fyysisessä aktiivisuudessa eivät myöskään näyttäisi selittyvän sillä, että aktiiviset koulumatkaliikkujat suhtautuisivat liikuntaan yleensä myönteisemmin ja liikkuisivat vapaa-ajallaan enemmän. Kanadalaiset tutkijat Larouche ym. Tulokset aktiivisen koulumatkaliikkumisen ja fyysisen aktiivisuuden määrän yhteyksistä olivat varsin selkeitä. Erilaisten ohjelmien on todettu myös lisänneen (ainakin lyhyellä aikavälillä) niiden lasten ja nuorten osuutta, jotka kulkevat koulumatkansa fyysisesti aktiivisella tavalla. Alcoholconsumption in sportspeople: The roleof social cohesion, identity and happiness. olivat kiinnostuneita siitä, mitä nykyisen tutkimustiedon perusteella tiedetään aktiivisen koulumatkaliikkumisen yhteyksistä lasten fyysiseen aktiivisuuteen, kehonkoostumukseen ja kestävyyskuntoon. & Heim, D. International Review for theSociology of Sport 49 (3/4), 278-293. Myös brittiläisen urheilukulttuurin erityispiirteet ja alkoholinkäyttö maassa yleisesti vaikuttavat tulosten yleistettävyyteen. Sen sijaan urheilullinen identiteetti ei ollut m erkittävä alkoholin käytön ennustaja. Yli 80 prosentissa tutkimuksista oli löydetty myönteinen yhteys koulumatkaliikkumisen ja fyysisen aktiivisuuden väliltä. Sukupuolten välillä ei ollut m erkittäviä eroja, m utta korkeam pi ikä ennusti alkoholinkäytön lisääntym istä. Aktiiviseen koulumatkaliikkumiseen tähtääviä interventioita onkin viime vuosina toteutettu monissa maissa. Tämä oli yhteydessä selkeimmin joukkuehengen vaalimiseen. Tutkim us osoitti yleisellä tasolla, että alkoholinkäyttö korr el oi positiivisesti onnellisuuden, yhteenkuuluvuuden ja ur heilullisen identiteetin kanssa. Brittitutkirnuksen tuloksia tulkittaessa on kuitenkin syytä muistaa, että suhteellisen pieni aineisto oli kerätty vain yhdestä luoteisenglantilaisesta yliopistosta
Ympäristönsuojelun ja terveydenhuollon näkökulmista kouluja työmatkaliikkumisen edistämistä voidaan pitää erittäin tehokkaana strategiana. Associations between active school transport and physical activity, body composition and cardiovascular fitness: A systematic review of 68 studies. Tutkijat suosittelevat, Houkutteleeko koululiikuntaympäristö tyttöjä liikkumaan. liikuntatunneille pukeutumisesta syntyi myös LHKUNTA& TIEDE51 •4/2014 91. Mieluisin aika liikuntatunneille oli tyttöjen mielestä iltapäivän viimeiset tunnit, koska silloin ei tarvinnut kiirehtiä suihkuun ja pukeutumaan ehtiäkseen seuraaville oppitunneille. Myös liikuntatilojen yhteydessä olevista pukuja peseytymistiloista keskusteltiin paljon, sillä monet tytöt kokivat ne epämukaviksi. Vaihtelevat tulokset heijastelevat osaltaan painonsäätelyn vaikuttavia monia tekijöitä. Tytöt, jotka eivät pitäneet joukkuepeleistä, kokivat ne liian kilpailullisina. Tärkeimmät tyttöjen keskusteluissa esiintyneet teemat olivat koululiikunnan sisällöt ja harjoitteet, olosuhteet, tilat ja välineet, ajankäyttö sekä pukeutuminen ja peseytyminen. Viidessä tutkimuksessa oli varsin johdonmukaisesti todettu, että koulumatkaansa pyöräilevät olivat paremmassa kunnossa kuin passiivisia kulkutapoja käyttävät. Tyttöjen mieltymykset koululiikunnan sisältöjen ja lajien suhteen vaihtelivat paljon. Koulumatkaliikkumista edistäviä ohjelmia on maailmalla useita, mutta lisää todisteita näiden ohjelmien tehosta sekä vaikutuksista lasten ja nuorten terveyteen kaivataan. laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin ryhmäkeskustelujen avulla jakamalla tytöt kahdeksaan ryhmään siten että kussakin ryhmässä oli edustettuna vapaa-ajallaan aktiivisesti liikkuvia, kohtalaisesti liikkuvia ja vähän liikkuvia. Tutkimusten mukaan tytöt liikkuvat usein poikia vähemmän. Koulumatkapyöräilyn vaikutusta kestävyyskuntoon on selitetty muun muassa sillä, että pyöräilyssä liikunnan intensiteetti nousee usein korkeammaksi kuin kävelyssä. Uintitunneilla ahdistusta aiheutti etenkin se, että joutui olemaan uima-asussa muiden oppilaiden ja sekaryhmissä myös poikien seurassa. Pojat myös harrastavat tyttöjä runsaammin intensiteetiltään reipasta liikuntaa. (2014) selvittää, miten nuoret skotlantilaiset tytöt (n=38, ikä 13 16 vuotta) kokevat koululiikuntaympäristön ja miten se vaikuttaa heidän osallistumiseensa. Tytöt toivoivat liikunnan kaksoistunteja yksittäisten tuntien sijaan, jotta liikuntaa olisi voitu järjestää monipuolisemmin ja myös koulun lähiympäristön mahdollisuuksia hyödyntäen. Journal of Physical Activity and Health 11, 206 227 sille negatiivisia tuntemuksia aiheuttivat puolestaan tanssitunnit, ja erityisesti peilin edessä sekä muiden katseiden alla tanssiminen. 2014. LÄHDE: Larouche, R., Saunders, T., Faulkner, G., Colley, R. Selvästi alle puolet tutkimuksista osoitti aktiivisen koulumatkaliikkumisen olevan yhteydessä edullisempaan kehonkoostumukseen. Toisinaan liikuntatunnin ajasta suuriosa kului oman suoritusvuoron odotteluun. & Tremblay, M. Tarvitaan pidempikestoisia interventiota ja niihin kohdistuvaa seurantatutkimusta. Liikuntatuntien olosuhteissa kielteisiä kokemuksia tuotti muun muassa tilojen ahtaus, jota esiintyi jopa siinä määrin, etteivät oppilaat mielestään aina mahtuneet liikkumaan ja tekemään harjoitteita kunnolla. Ahtaat pukuja peseytyrnistilat eivät tarjonneet yksityisyyden suojaa ja wc:t olivat usein epäsiisti t. lisäksi koulumatkaliikkumisesta tulisi aina huomioida sekä useus että matkan pituus. Sen lisäksi, että koulumatkaliikkumisella voidaan saavuttaa terveyshyötyjä lisääntyneen fyysisen aktiivisuuden kautta, on huomattava, että moottoriliikenteen väheneminen koulujen lähistöillä vaikuttaa ympäristön terveellisyyteen ja turvallisuuteen sekä ilmansaasteiden määrään. eronnut merkitsevästi kyseisillä ryhmillä. Koska erilaisten ympäristötekijöiden tiedetään sekä edistävän että estävän yksilöiden liikkumista, päättivät brittitutkijat Niven ym. Toiettä pyöräilijöitä ja kävelijöitä käsiteltäisiin omina ryhrninään tulevissa koulumatkatutkimuksissa. Sateisella ja kylmällä säällä liikkumista pidettiin yleisesti epämiellyttävänä, mutta joukossa oli myös tyttöjä, jotka pitivät ulkoliikunnasta siinä määrin, etteivät he kokeneet sään haittaavan heitä. Tutkimuksissa ei ole useinkaan huomioitu esimerkiksi koulumatkan pituuden tai perheen sosio-ekonomisen aseman vaikutuksia, eikä selvitetty sitä, miten aktiiviset ja passiiviset koulumatkan kulkijat viettävät vapaaaikansa ja mitä he syövät (energian saannin ja kulutuksen suhde). Kävelijöiden osalta tulokset olivat vaihtelevampia. Koulumatkaliikkumisen ja kehonkoostumuksen väliset yhteydet olivatkin edellistä moniselitteisemmät, eikä todisteita koulumatkaliikkumisen suotuisista vaikutuksista kehonkoostumukseen voi pitää kovinkaan vahvoina. N uorten murrosikäisten ryhmää voi pitää yhtenä tärkeänä kohdejoukkona, kun pohditaan fyysisen aktiivisuuden edistämistä väestötasolla, sillä tuossa vaiheessa moni luopuu esimerkiksi urheiluseuraharrastuksesta. lisäksi liikuntavälineiden huonokuntoisuus tai epäsopivuus aiheutti tytöissä turhautumista. Toiset pitivät joukkuepeleistä ja toiset enemmän yksilölajeista. Suomalaistutkimukset ovat lisäksi osoittaneet poikien suhtautuvan tyttöjä myönteisemmin koululiikuntaan ja osallistuvan koulussa useammin liikunnan valinnaiskursseille
Fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä tapoja ja tottumuksia selvitettiin kyselykaavakkeella (Self-Report Habit Index) ja aikomuksia asteikolla 0-100 "liikkua huomenna vähintään kohtuukuorrnitteisesti 30 minuutin ajan ja kuorrnittavasti vähintään 15 minuutin ajan". On tärkeää, että opettajat pyrkisivät tarjoamaan oppilaille valinnanmahdollisuuksia liikuntasisällöissä sekä järjestäisivät tunnit niin että ne sisältäisivät monipuolisesti yksin ja ryhmässä tehtäviä harjoitteita. Tutkimuksen johtopäätöksissä todettiin koululiikuntaympäristössä olevan useita sellaisia tekijöitä, joita muokkaamalla voitaisiin suhteellisen helposti vaikuttaa tyttöjen viihtymiseen ja osallistumiseen liikuntatunneilla. Tutkimustulosten mukaan niiden päivien aikana, jolloin tutkittavilla oli tavallista heikommat aikomukset olla fyysisesti aktiivisia, tottumuksilla oli positiivinen yhteys fyysiseen aktiivisuuteen. Kaikki tytöt eivät kuitenkaan kokeneet ulkonäkötai pukeutumispaineita näin voimakkaina, ja ehdotu kset yhtenäisistä liikunta-asuista (koulupukua vastaava) saivat ristiriitaisen vastaanoton. Liikuntapsykologian maailmasta Teksti: ANU KANGASNIEMI Tutkijat toteavat kuitenkin aiheellisesti, ettei fyysiseen ympäristöön liittyviä tekijöitä voida koululiikunnassakaan irrottaa muusta kontekstista, kuten sosiaalisesta ympäristöstä. "It's too crowded" A qualitative study of physical environment factors that adolescent girls perceive to be important and influential on their PE experience. Lisäksi liikunnanopetuksen organisointi niin, että kaikilla on riittävästi tilaa liikkua ja välineet, joilla harjoitella, on peru sedellytys aktiiviselle liikuntatunnille. Uintitunt ien järjestäminen erikseen tytöille ja pojille sekä liikuntatuntien aikatauluttaminen kaksoistunneiksi tyypillisen suomalaisen käytännön mukaisesti on varmasti mahdollista muuallakin. Tutkijaryhmä Rebar, Elavsky, Maher, Doerksen ja Conroy (2014) selvittivät tutkimuksessaan sitä, miten automaattisten tapojen voimakkuus ja fyysiseen aktiivisuuteen liittyvät aikomukset olivat yhteydessä fyysinen aktiivisuuteen. Onnistunut liikuntakäyttäytymisen säätely vaatii usein tietoisia ja rationaalisia yrityksiä, aikomuksia ja pyrkimyksiä muuttaa omaa toimintaansa päivän aikana, mutta toisaalta myös kykyä puuttua usein hyvin automatisoituneisiinkin tapoihin toimia. Erilaiset sosiaaliset paineet ja ryhmän toimintaan liittyvät tekijät, jotka tulivat esille tässäkin tutkimuksessa, voivat olla koululiikunnassa viihtymisen kannalta jopa merkittävämpiä kuin fyysinen ympäristö. mielenkiintoista keskustelua, sillä osa tytöistä koki, että ryhmässä heitä arvioidaan vaatetuksen peru steella. LÄHDE: Niven, A., Henretty, J. Tutkimus toteutettiin yliopisto-opiskelijoilla (n=l28) osana heidän opintojaan. Tutkimuksessa mitattiin fyysistä aktiivisuutta ActiGraph kiihtyvyysmittarilla 13 päivän ajan. Tutkimusdata analysoitiin regressiomallin avulla. & Fawkner, S. Koulumatkaliikkumista edistäviä ohjelmia on maailmalla useita, mutta lisää todisteita näiden ohjelmien tehosta sekä vaikutuksista lasten ja nuorten terveyteen kaivataan. 2014. SANNA PALOMÄKI, LitT Yliopiston lehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi Automaattiset tavat ohjaavat liikuntakäyttäytymistä L iikunnallisen elämäntavan ylläpitäminen vaatii taitoja, joiden avulla säädellään omaa käyttäytymistä. Vastaavasti niiden päivien aikana, jolloin tutkittavilla oli 92 LIIKUNTA& TIEDE51 •4/2014. Liikunnanopettajilta vaaditaankin hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä käsitellä oppilaiden kanssa esiin tulevia kasvatuskysymyksiä, jotta hän voisi edistää myönteistä, hyväksyvää ilmapiiriä ja toiset huomioon ottavaa toimintaa ryhmässä. Liikuntatunnille tuli pukeutua "oikealla tavalla" ja jopa laittaa hiuksetkin tietyllä tavalla, jotta olisi ollut uskottava, "hyvä liikkuja". European Physical Education Review 20 131, 335-348
Tutkijaryhmä Direito et. Tyypillisin tekniikka, jota sovelluksissa esiintyi, oli "ohjeiden antaminen" ja niitä oli tarjolla jopa 83 prosentilla sovelluksista. BMC Public Health. Ohjelmat sisälsivät keskimäärin 8,1 käyttäytymisen muutokseen tähtäävää tekniikkaa. Journal of Sport &ExercisePsychology, 36. passiivisia. tavallista voimakkaam mat aikomukset olla fyy sisesti aktiivisia päivän aikana, ei löydetty yhteyttä tapojen ja fyy sisen aktiivisuuden väliltä. Do physical activity and dietary smartphone applications incorporate evidence-based behaviour change techniques. Tutkimustietoa siitä, miten tehokkaita nämä sovellukset todella ovat, on vähän. & Maddison, R. Maksulliset ohjelmat (ka=9,7, vaihteluvälillä 2-18) sisälsivät hieman enemmän erilaisia tekniikoita kuin maksuttomat (ka=6,6, vaihteluvälillä 3-14). Myös "tavoitteiden asettaminen" (70%) ja "käyttäytymisen monitorointi" (60%) -tekniikat olivat yleisiä. P., Doerksen, S.E. Käytännön liikunnan edistäm isen näkökulmasta on hyvä kiinnittää huom iota aikomusten ja suunnitelmien Mobiilisovelluksissa vaihtelevasti tutkimukseen perustuvia käyttäytymisen muutostekniikoita T erveyskäyttäytymisen edistämiseen on saatavilla yhä enemmän erilaisia mobiilitai intemet-pohjaisia ohjelmia, joita on saatavilla ja ladattavissa älypuhelinten sovelluksina. L., Elavky, S., Maher, J. al (2014) halusi selvittää, missä määrin mobiilisovellukset sisältävät Abrahamin ja Michien luokitukseen kuuluvia käyttäytymisen muutostekniikoitafyysisen aktiivisuuden ja syömiskäyttäytymisen edistämiseksi sekä kuinka luotettavasti tätä luokittelua voidaan käyttää arvioidessa mobiiliohjelmien sisältöä. Tutkimustulosten mukaan Michien ja Abrahamin luokittelu sopii luotettavaksi myös mobiilisovellusten tarkasteluun ja analysoimiseen. ANU KANGASNIEMI, LitM, Tutkija, liikuntaja urheilupsykologi LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: anu.kangasniemi@likes.fi Terveyskäyttäytymistä tukevien mobiilisovellusten sisältö vaihtelee huomattavasti. Tämän luokittelun pohjalta ainakin oman käyttäytymisen seuranta, suunnitelmien laatiminen, tavoitteiden asettaminen, hyötyjen kokoaminen ja palautteen antaminen näyttäisivät olevan tehokkaita tapoja edistää fyysistä aktiivisuutta ja syömiskäyttäytymisrä. 157-165. Neljä tutkimusryhmän ulkopuolista asiantuntijaa arvioi sovellusten interventiosisällöt BCT-luokituksen mukaisesti. Habits predict physical activitv on days when intentions are weak. 2014. 'Ierveyskäyttäytymistä tukevien mobiilisovellusten sisältö vaihtelee runsaasti, jos sovellusten laatua tarkastelee tutkimuskirjallisuuden perusteella vaikuttavien tekniikoiden pohjalta.Maksullisten sovel1 ukset näyttäisivät olevan yhteydessä intervention tehokkuuteen ja keskimäärin hieman parempia tai laadukkaampia kuin maksuttomat sovellukset. tukemiseen, mutta samanaikaisesti huomioida sitä, millaisia tyypillisiä tapoja ihmisillä on arjessaan liikkua ja olla fyysisesti aktiivisia vs. LIIKUNTA& TIEDE 51 • 4/2014 93. Nämä sovellukset ovat ladattavissa iPhone-älypuhelimeen. LÄHDE: Direito, A., Pfaeffli Dale, L., Shields, E., Dobson, R., Whittaker, R. Tut kimustulokset antavat viitteitä siitä, että fyysisesti aktiiviseen eläm äntapaan liittyy sekä kont ro lloituja että autom atisoitu neita pro sesseja. Tutkimusaineistona käytettiin New Zealandin Applen App -kaupan40 mobiilisovellusta, joista 20 oli ilmaisia ja 20 maksullisia. 14: 646. E. Abrahamin ja Michien kehittämän luokittelun perusteella on mahdollista tarkastella, millaisia käyttäytymiseen muuttamiseen tähtääviä tekniikoita (BCT) interventiot sisältävät. 2014. & Conroy, D. LÄHDE: Rebar, A
Mielenkiintoinen havainto oli myös, että lihasten hiusverisuonisto sekä aerobisen aineenvaihdunnan entsyymien aktiivisuus paranivat treeniryhmällä lähtötasoon verrattuna. Journal of Applied Physiology, 117 20-28, 2014. nlm.nih.gov/pubmed/24833778 Onko istuminen sittenkään niin vaarallista, jos muistaa käydä päivittäin lenkillä. Usein julkisuudessa näkee väitettävän, että pelkällä yhdellä päivittäisellä treenikerralla ei voida korvata muuten passiivisen työpäivän ja paljon istumisen aiheuttamia haittavaikutuksia. Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI Jätä buranat purkkiin, jos haluat kasvattaa lihaksia U seimmille meistä tutun Buranan vaikuttava aine ibuprofeeni on hyvä kipu lääke, joka tehoaa hyvin myös lihaskipuihin. Näin ei kuitenkaan kannattaisi tehdä, jos haluaa parhaat treenivaikutukset. Amerikkalainen tutkijaryhmä julkaisi kuitenkin tuoreessa Journal of Applied Physiology -tiedelehdessä mielenkiintoisia tähän liittyviä tuloksia. 0., Figueiredo V. lbuprofen treatment blunts early translational signaling responses in human skeletal muscle following resistance exercise. P aljon istumisen terveyshaitat ovat iso puheenaihe tämän päivän terveyskasvatuksessa ja jopa opetusja kulttuuriministeriö nosti istumisen terveysvaikutusten tutkimisen yhdeksi liikuntatutkimuksen pääteemoista. G., & Levine B. L., Snell P. nih .gov/pubmed/24 790012 94 LIIKUNTA & TIEDE 51 , 4/2014. 0., Haller R. C. L. & CameronSmith 0. G. Siksi kovan treenin jälkeen tekeekin usein mieli napata "palauttava" pilleri ja nauttia seuraavasta treenistä ilman lihaskipuja. Australialainen tutkijaryhmä rekrytoi joukon nuoria miehiä, jotka eivät olleet harrastaneet jalkojen voimaharjoittelua ainakaan edeltävän kuuden kuukauden aikana. Tämä viikoittainen yhteensä noin 4-5 tunnin treenaus osoittautui tehokkaaksi, koska lihasvoima ja lihasten aineenvaihdunnalliset ominaisuudet pysyivät vähintään lähtötasolta sekä lihasmassa pieneni vähemmän kuin kontrolliryhmällä. F., Vella L. 0. Tutkittavat joutuivat viettämään makuuasennossa viisi viikkoa, mutta osa porukasta laitettiin treenaamaan soutuergornerrillä lähes päivittäin. Journal of Applied Physiology, 116:1569-1581, 2014. Treeniryhmään kuuluneet tekivät viikoittain kuusi erityyppistä aerobista harjoitusta (30 45 min per harjoitus) vaihdellen palauttavasta kovatehoiseen intervallitreeniin. Tämän tutkimuksen tulokset puhuvat vahvasti sen puolesta, että alle tunnin päivittäisellä treenillä voidaan ylläpitää ja jopa parantaa terveyden kannalta tärkeitä lihasten ominaisuuksia muuten passiivisilla ihmisillä. , Heinicke K., Romain N., Pacini E. http://www.ncbi. LÄHDE: Krainski F., Hastings J. Tulokset osoittivat, että tällainen hyvinkin normaali annos ibuprofeenia vaikutti negatiivisesti moniin proteiinisynteesin kannalta tärkeisiin signaaliresponsseihin, millä on todennäköisesti myös negatiivisia vaikutuksia lihaskasvuun. LÄHDE: Markworth J. Tutkimuksen lähtökohtana ei ollut suoranaisesti istumisen vaikutusten tutkiminen, mutta lihaksia vieläkin enemmän passivoiva makaaminen, ja jopa hiukan pää alaspäin, simuloiden avaruuslennon vaikutuksia. The effect of rowing ergometry and resistive exercise on skeletal muscle structure and function during bed rest. Ennen treeniä, heti treenin jäikeen sekä kolmen ja 24 tunnin kuluttua tutkittavilta napattiin pienet palat reisilihasta, joista analysoitiin proteiinisynteesiin liittyviä signaalimekanismeja. Lisäksi he tekivät viikossa kaksi perusvoimaharjoitusta, jotka kestivät kumpikin 25-30 min. , Wyrick P., Palmer M. Nämä kaikki tulokset saatiin siis olemalla äärimmäisen passiivinen suurimman osan vuorokaudesta, mutta tekemällä päivittäinen kova treeni. Nämä nuorukaiset pantiin tekemään kova etureisitreeni, jota ennen ja noin kuusi ja 12 tuntia jälkeen heille annettiin 400 mg ipuprofeunia eli yhteensä 1200 mg. http://www.ncbi.nlm
C., Manning P. J. , Hurma_~• hikea J ·iua henga1 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 95. 'Exercise snacks' before meals: a novel strategy to improve glycaemic control in individuals with insulin resistance. Sääli, sillä ilon menryä ei terveyskään maistu. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24817675 KARI KALLIOKOSKI, FT, LitM Akatemiatutkija, dosentti, Verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien tutkimuksen huippuyksikkö Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto Sähköposti: Kari.Kalliokoski@tyks.fi Teijo Pyykkönen Hurmaa, hikeä ja hengailua liikunnan vähän syvempi olemus =---.,._ 1 ' Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 29, 44 sivua, 2014. Kaikille on varmasti käynyt viime vuosina selväksi, että teholiikunta pienissä pyrähdyksissä on hyödyllistä. J., Lucas S. Myös varsinaisen harjoituspäivän koko vuorokauden sokeritasojen ja jopa harjoituspäivää seuraavan vuorokaudenkin keskimääräisten sokeri tasojen kannalta pienet ja tehokkaammat, mutta ei läheskään maksimaalisella teholla tehdyt kuusi minuutin pyrähdystä (kävelyä 90 % V02max teholla) olivat selvästi hyödyllisempiä kuin teholtaan matalampi, mutta tasainen harjoitus. Ihmiset kaipaavat liikunnaltaan elämäniloa ylläpitävää harrastusta, ainutlaatuisia kokemuksia, yhteisiä hetkiä ja huikeita tarinoita. J., Hawley J. Tilaukset: www.lts.fi 11 I I, , , : .. LÄHDE: Francois M. E., Baldi J. Julkaisussa esitellään Top 40 liikuntavaikuttajaa. Hyvien tarinoiden synryä voi edistää monesta suunnasta. Napostelu kannattaa! V aikka herkkujen napostelu ei ehkä olekaan niin kovin terveellistä, niin jos kohteena on liikunta, vieläpä tehokas sellainen, tilanne muuttuu. Tuore australialaistutkimus lisää vettä myllyyn ja osoittaa, että häiriintyneestä sokeriaineenvaihdunnasta kärsivillä muutama pikku pyrähdys ennen pääaterioita (aamiainen, lounas, päivällinen) on selvästi hyödyllisempää aterianjälkeisten verensokeritasojen kannalta kuin energiankäytön kannalta vastaava yksi pidempi puurtaminen matalalla teholla ennen päivällistä. "Hurmaa, hikeä ja hengailua" koostuu liikuntaja urheilurarinoista. Liikunnan ja urheilun synnyttämät tunteet ja elämykset ovat jääneet velvoiteliikunnan ja vilppi urheilun varjoon. Diabetologia, 57:1437-1445, 2014. Kansakunnan pelastamiseksi määritellyt liikuntatavoitteet saavutetaan paremmin tunteen kuin "pakkoliikunnan" kautta. A., Williams M. Julkaisu on Suomen Urheilumuseon ja Liikuntatieteellisen Seuran yhteistuotantoa. LTS lllkuntotlt!tttllln~n seura Hinta: 15 € + toim.ku/ut. & Cotter J.D
Vastaväittäjänä toimi professori Markus Gruber (University of Konstanz) ja kustoksena professori Vesa Linnamo. Teos 011 julhaist.usarjassa Studies in Sport, Pliysical Educatio11 and /-lealth numerona 204, 89 s., Jyväskylä 2014, ISSN: 0356-1070, ISBN: 978-951-395702-5. Vastaväittäjänä toimi professori Alexander Meigal (Petrozavodsk State University) ja kustoksena dosentti, professori Heikki Kyröläinen. Molemmilla harjoittelumuodoilla oli lähes samanlainen vaikutus dynaamiseen tasapainoon, joka parani molemmilla ryhmillä jo ensimmäisen neljän viikon aikana. Nopeus-voimaharjoittelun tulosten perusteella voidaan todeta, että räjähtävä voimaharjoittelu sinällään parantaa tasapainokykyä riippumatta harjoittelun muodosta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kylmäaltistuksen vaikutuksia energia-aineenvaihduntaan, luurankolihasten hapettumiseen ja immunoendokrinologisiin vasteisiin Iyysisen kuormituksen aikana. Ikääntymisen myötä herrno-Iihasjärjestelrnän toiminta heikkenee ja merkittävimmät tähän johtavista tekijöistä ovat lihassolujcn koon pieneneminen ja nopeiden lihassolujen kuoleminen. Väitökset Nopeus-voimaharjoittelu parantaa tasapainokykyä ikääntyneillä LitM Jarmo Piiraisen biomekaniikan väitöskirja "Ikääntymisen vaikutus hermo-lihasjärjestelmän toimintaan ja dynaamiseen tasapainoon" tarkastettiin 7.6.2014 Jyväskylän yliopistossa. 2) Liikuttaessa kylmässä energianvalintamekanismit muuttuvat, kun energialähteiden saatavuuden ja käytön välillä on ristiriita. Refleksivasteissa hermoston johtumisnopeudet olivat heikommat ikääntyneillä, millä voi olla suurempi merkitys tasapainon ylläpitämiseen kuin refleksien amplitudeilla, joissa erot eivät olleet niin selkeät. Tämän lisäksi lihasten aktivointitehokkuus voi heikentyä, johtumisnopeudet laskea sekä lihasten supistumisominaisuudet heikentyä ja hidastua. Ikääntymisen vaikutukset näkyvät selkeämmin dynaamisessa tasapainossa Voimantuotto-ominaisuudet ja hermoston toiminta antoivat viitteitä siitä, että ikääntymisen vaikutukset olivat selvemmin havaittavissa reisikuin pohjelihaksissa. Kaatumiset ovat yksi yleisimmistä syistä, jotka johtavat ikääntyneiden ihmisten loukkaantumisiin. Pohjoisnaparetken aikana, joka kesti 56 vuorokautta ja oli pituudeltaan 850 km, energiansaanti oli 23 MJ• d-1, energiankulutus 29 Mj• d-1 ja lämpötila -3°C -47°C, mitkä laskivat retken jälkeen mitattuja seerumin testosteroni-, kortisolija tyroksiinihormonipitoisuuksia verrattuna lähtötilanteeseen. Lisäksi kylmän aiheuttama lihasvärinä lisäsi rasvojen osuutta kokonaisenergiankulutuksesta, 111 itattuna levossa ennen kuormitusta. Lisäksi tutkittiin kahden erityyppisen nopeusvoi maharjoittel un vaikutuksia hermo-lihasjärjestelmään ja dynaamiseen tasapainoon. Kaiken kaikkiaan nämä tulokset osoittavat, että 1) pitkäkestoinen ja äärimmäinen fyysinen kuormitus vaikuttaa vain vähän hormonitasojen palautumiseen, mutta pidentää merkittävästi veren rasvatasojen palautumista lähtötasolle. Toisaalta, koska vastaavia tutkimuksia ei ole tehty paljoa varsinkaan ikääntyneiden osalta, harjoittelumekanismeja ja etenkin keskushermoston aktiivisuuden merkitystä tulisi edelleen tutkia. Kuormitusta edeltävä jäähdytys heikensi ulomman reisilihaksen hapettumista. 3) Ennen kuormitusta aiheutettu 96 Ull(UNTA & TIEDE 51 • 4 '2014. Heikommat johtumisnopeudet yhdessä heikentyneen voimantuottonopeuden kanssa voivat näin ollen olla suurimmat syyt dynaamisen tasapainon heikentymiseen. Tilauilsetjyväsl1ylä11 yliopiston /1i1jaston jul/1aisuy/1sihl1ö, myynti@library.jyu.fi. Pneumaattinen (PNE) ryhmä harjoitteli paineilmalla toimivilla kuntosalilaitteilla reisija pohjelihaksia, kun taas plyometrinen (PLY) ryhmä harjoitteli kelkka-ergometrillä jatkuvana hyppyharjoitteluna. . Nämä yhdessä johtavat osaltaan voimantuotto-ominaisuuksien ja etenkin nopean voimantuoton heikkenemiseen, joka voi olla yksi keskeisimmistä tekijöistä ikääntyneiden tasapainokontrollin muutoksissa. Endokriiniset ja immunologiset vasteet olivat voimakkaampia termoneutraalissa ympäristössä, ja joissakin mittauksissa myös kylmässä, kun kuormitusta edelsi lihasvärinä. Akuutti submaksimaalinen kuormitus kylmässä (0°C vs.22°C, shortsit ja juoksukengät) 50 prosenttia ja70 prosenttia maksimaalisesta hapenkulutuksesta) ei lisännyt triglyseridien hajotessa syntyvien vapaiden rasvahappojen (NEFA), eikä seerumin glyserolija katekolamiinipitoisuuksia , mutta sen sijaan lisäsi rasvojen hapeuurnista molemmilla kuormitustasoilla. Lisätietoja: Jarmo Piirai11e11, ja rmo.pi i rai ne11@jyu.fi. Gagnonin liikuntabiologian väitöskirja "Kylmässä suoritetun Iyysisen kuormituksen vaikutukset energiaaineenvaihduntaan, luurankolihasten hapettumiseen ja immune-endokriinisiin vasteisi in" tarkastettiin 11.6.2014 Jyväskylän yliopistossa. Nopeusvoimaharjoittelu kehittää dynaamista tasapainoa ikääntyneillä Ikääntyneille toteutettiin 12 viikon nopeusvoimaharjoi uelujakso, jossa testattavat jaettiin kahteen eri harjoitteluryhmään. Tämä ennen kuormitusta aiheutettu lihasvärinä ei kuitenkaan aiheuttanut muutoksia energialähteiden käytössä itse kuormituksen aikana, vaikka plasman noradrenaliini-, NEFA-, glyserolija beta-hyd roksibyturaattitasot lisääntyivät 70 prosentinkuormitustasolla. Fyysinen kuormitus kylmissä olosuhteissa vaikuttaa palautumiseen ja energianvalintamekanismeihin Dominique D. Jarmo Piiraisen väitöskirjassa selvitettiin ikääntymisen vaikutuksia dynaamiseen tasapainoon ja hermolihasjärjestelmän toimintaan. Hormonitasot palautuivat kahden viikon aikana, mutta HDL ja LDL kolesteroli tasot olivat koholla vielä kaksi viikkoa retken päättymisestä. . Nopean voimantuoton yhteys tasapainoon vahvistaa osaltaan käsitystä voimantuottokyvyn tärkeydestä tasapainon ylläpitämiseen äkillisesti tulevissa häiriöissä
Kysymystä selvitettiin tarkastelemalla sitä, miten oppilaat (tai entiset oppilaat) itse kuvasivat suhdettaan koululiikuntaan internetin avoimille keskustelupalstoille kirjoiuarnissaan viesteissä. Gråsten tutki väuöksessään 5-9-luokkalaisten fyysisen aktiivisuuden ja viihtymisen muutoksia sekä viihtymisen ja liikuntamotivaation yhteyttä liikuntatunneilla kolmen kouluvuoden ajan. Väitöskirja julkaislaan sarjassa [yvas1,ylä Studies in Sport, PhysicalEducation and 1-/ealth numerolla 205, Jyväsl1ylä 2014, ISBN 978-951-39-5713-l (nid.), ISBN 978-951-39-5714-8 (PDF), ISSN 0356-1070. . Keväällä 2010 vähintään tunnin päivässä rasittavaan liikuntaan osallistui 11 prosenttia tytöistä ja 19 prosenttia pojista. ' School physical education described in iruernet discussion Iorurns" tarkastettiin 14.6.2014 Jyväskylän yliopistossa. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and 1-/ealth 206, 12lp.,Jyväsliylä 2014, ISSN: 0356-1070, ISBN: 978-39-5715-5. Vastaväittäjänä toimi professori Yngvar Ommundsen (Norwegian School of Sport Sciences, Oslo) ja kustoksena professori Jarmo Liukkonen. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että monipuolisen välituntitoiminnan lisääminen ja kouluympäristön muokkaaminen fyysistä aktiivisuutta tukevaksi innostaa oppilaita liikkumaan. Keskeisinä kannanoton kohteina olivat useimmiten opettaja, muut oppilaat ja opetussuunnitelma. Koululiikunnan sisältöjä tulisi kehittää yhä enemmän viihtymistä edistäviksi ja kaikille oppilaille tulisi kyetä tarjoamaan kyvykkyyden kokemuksia. Kun pojat arvioivat itse omaa liikkumistaan, he saivat korkeamman tuloksen kuin mitattaessa liikkumista objektiivisella 1 i i kun ta-aktiivisuusrn i ttari l la. 4) Kudosten jäåhdyuärninen saattaa heikentää luurankolihasten hapetturnista submaksimaalisentyön alussa. Vastaavasti 24 prosenttia tytöistä ja 33 prosenuiapojista ilmoitti liikkuvansa vähintään 60 minuuttia päivässä keväällä 2013. Fyysisen ja psyykkisen kouluympäristön muokkaaminen (koulupäivän rakenne, pidennetyt välitunnit, liikuntasalin välituntikäyttö, väluunusarjat ja liikuntavälineet, fyysisen pätevyyden ja onnistumisten tukeminen liikuntatunneilla) lisäsivät koululaisten fyysistä aktiivisuutta kontrolliryhmään verrattuna. Sotkamossa asian korjaamiseksi käynnistettiin Liikkumisesta kansalaistaito -ohjelma keväällä 2010. Lisätiewja: Arto Grdste11, agrasten@jyu.fi. Jälkimmäisessä aineistossa (2012) viestit olivat useimmiten sekä positiivisia että negatiivisia lausumia sisältäviä. Kirsti Lauritsalo tarkasteli väitöskirjassaan koululiikunnasta käytävää keskustelua internetin avoimilla keskustelupalstoilla. Fyysisen ja psyykkisen kouluympäristön muokkaaminen innostaa koululaisia liikkumaan aktiivisemmin KM Arto Gråstenin väitöskirja "Studerus' physical activity, physical education enjoyment, and motivational determinants through a three-year school-initiated program" tarkastettiin 14.6.2014 Jyväskylän yliopistossa. matalaintensiteettinen lihasvärinä ei muokkaa ravintoaineiden valintaa submaksimaalisen työn aikana kylmässä. Hankkeeseen osallistuneet oppilaat viihtyivät paremmin liikuntatunneilla kuin kontrolliryhmän oppilaat. Tilaukset yliopiston jullwisuyksildiö, 111yynti@libra1y.jyu.fi, E-julkaisu11a http://um.fi! URN:ISBN:978-951-39-5714-8 Koululiikunta herättää voimakkaita tunteita internetissä LitM Kirsti Lauritsalon liikuntapedagogiikan väitöskirja "'Usually I like school PE, but , .. Alakoulun poikien itseraportoidussa ja objektiivisesti mitatussa fyysisessä aktiivisuudessa havaittiin eroja kevään 2013 mittauksessa. Positiivisia viestejä oli vähemmän, ja ne pairiou uivat kirjoittajan omakohtaisiin myönteisiin tunteisiin. Se antaa myös mahdollisuuden opettajille kuulla oppilaan ääniä.Tulokset osoittivat, euä koululiikunnasta kirjoitettiin ensimmäisessä aineistossa (2007) vahvoin, kielteisin viestein, ja että kirjoittajat esittivät mielipiteitään erittäin voimakkaasti. Tilauksetjyväshylän kirjaston jullwisuylisikkö, myynti@libra,y.jyu.fi. Näissä viesteissä opetussuunnitelma mainittiin useimmin, ja se jakoi yleisimmin mielipiteitä. . Hankkeen tavoitteena oli ensisijaisesti lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden lisääminen sekä elintapojen muuttaminen terveellisempään suuntaan. Tulokset osoittivat, että koululaisten fyysinen aktiivisuus säilyi suhteellisen samalla tasolla tutkimusjakson ajan, kun kontrolliryhmän aktiivisuus väheni. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden on havaittu vähenevän useissa suomalaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa. 5) Kylmässä liikkuminen näyttää vähentävän inflarnmatorisia vasteita, kun taas lihasvärinä saattaa stimuloida kehon immunologista järjestelmää. Koululiikunta heräuää voimakkaita tunteita, joista halutaan kirjoittaa muillekin. Aktiivisten määrä lisääntyi Tuloksista nousi myös huolestuuavia havaintoja, sillä noin kolmasosa ylä koululaisten viikoittaisesta aktiivisuudesta kertyi vain kahden liikuntatunnin aikana, mikä viittaa vähäiseen vapaa-ajan liikuntaan. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin itseraportoidun ja objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden yhteyttä sekä päivittäisen liikuntasuosuuksen (vähintään 60 minuuttia päivässä) saavuttaneiden koululaisten määrää. Lisäksi välituntitoirninnan tulisi olla sellaista, johon voi itse vaikuttaa. Nykynuoren elämässä internetillä on keskeinen asema, ja se tarjoaa uuden kanavan ilmaista mielipiteitään. Vastaväittäjänä toimi doscnui Jan-Erik Romar (Åbo Akademi) ja kustoksena professori Pilvikki Heikinaro-Johansson. Opetussuunnitelman jälkeen niitä tekijöitä, joita kirjoittajat kuvasivat muuten myönteisessä viestissä kielteisesti LIIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014 97. Erityisesti fyysisesti aktiivisten tyttöjen määrä lisääntyi hankkeen aikana.Jatkossa suurin haaste on koululaisten fyysisen aktiivisuuden ja liikuntamotivaation säilyttäminen sekä lisääminen, etenkin kouluajan ulkopuolella. Lisätietoja: Dominique Gagnon, dominique.gagnon@jyu.fi. Terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien osuus lisääntyi kuitenkin tutkimuksen aikana. Fyysisesti aktiivisten määrän lisääntyminen on tuntuva, sillä esimerkiksi WH O:n koululaiskyselyssä 2010 vain 17 prosenuiasuornalaistytötstä ja 28 prosenttia pojista saavutti påiviuäisen 1 i i kun tasuosituksen
tajankoulutuksessa olisi entistäkin kohdejoukkoon. tai vastaavasti m uuten kielteisessä viestissä m yönteisesti, olivat opett aja, luokan ilm apiiri sekä erilaiset tunt eet liikuntaa kohtaan. Opas rakentaa siltaa liikunta-, yq-apäristöj useos e ill Toimittaja: Teijo Pyykkönen Kirjoittajat: Teijo Pyykkönen, Minna Perähuhta, Hilkka Högström (esimerkkikohteet), Pekka Lehtinen (korjaushankkeet) Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 170; 83 sivua. Täm ä on tulevaisuudessa haasteena sekä opettajankoulutuksessa ett ä jo koulutukseen hakevia valittaessa. O ppilaiden näkem yksen m ukaan koululiikunnan pitäisi olla m ielekästä ja m otivoivaa, eikä kilpailullista, nöyryytt ävää ja pakott avaa. Tutkim uksen aineisto koostui int ern etin avoim ilta keskustelupalsto illa kerätyistä viesteistä keväällä 2007 ja 2012. N äyttää siltä, ett ä opetenem m än kiinnitett ävä huom iota opettajiksi opiskelevien herkkyyteen tunnistaa oppilaiden erilaisuus ja ottaa oppilaiden sensitiivisyy s huom ioon. 010 778 6601 • www.lts.fi 98 UIKUNTA & TIEDE 51 • 4/2014. 2013 _...__ ---Julkaisu on toteutettu Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) ja Museoviraston yhteistyönä. Tuloksia voidaan peilata ja yleistää vain tutkim usaineistona olleeseen Lisätietoja:Kirsti Lauritsalo, l1irsti.lauritsa/o@jyu.fi. LIIKUNTAYMPÄRISTÖT KULTTUURIPERINTÖNÄ -oppaassa tarkastellaan liikuntaympäristöjen kehittämistä ja kulttuuriperinnön vaalimista ensimmäistä kertaa yhdessä. Lauritsalo ro hkaisee opettajia antam aan oppilaille vastuuta. O pett ajat tekevät arvokasta ja vaativaa työtä herkkien nuort en kanssa. Tilaukset Jyväsliylän yliopiston kirjaston julliaisuyksikl1ö, ver/1/10/wuppa: https:l!l1i ,jasto.jyu.fil lwuppa,myynti@jyu.fi. Teos on jullwistu sarjassa Studies in Sport, Physica/ Education ane/ Health, numerona 207, 85 s., Jyväskylä 2014, ISSN: 0356-1070; 207, ISBN: 978-95139-5725-4 (nid.), ISBN: 978-951-395726-1 (PDF). Hinta: 30€; LTS:n jäsenille 27€; opiskelijoille 25€ (+ toimituskulut) Tilaukset: tuula.valli@lts.fi • puh
Etunimi Jakeluosoite Posti numero Postitoimipaikka Puhelin. Sähköposti . (1) ra "' C :::, = > ra .:.: ~ -~ ~ 4l 1CI) "' "' (1) !::; .:.: E ::::, 1.1.1 "' QJ Q_ L.U C ::c E -~ (/) ~ (/) 4l ':3 :>.::'. •CIJ :: .,,. Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kirjapalkintoa. Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi ~ LTS Liikuntatieteellinen Seura F imu h Society of Sport S tences. C •CIJ c ra = ... Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. Sähköposti Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 6.10.2014 mennessä. Puhelin. Ilmoita palautekortin kohdassa Muuta palautetta kumman kirjan valitset, mikäli voitat. _, 1C) PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 4/2014 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 1 sivulla 2 sivulla . 3 Muuta palautetta ................................... . D Itselleni D Lahjaksi Dvuositilaus 40 euroa/2014 D Kestotilaus 38 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 25 euroa/2014 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 39 euroa/2014 DYhteisöjäseneksi 180 euroa/2014 (kysy lisää') D Opiskelijajäseneksi 23 euroa/2014 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni / alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS n jäsenyydestä Tilauksen rnaksaja / vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi. -~. (f) ... Voit osallistua äänestykseen lähettämällä palautetta leena nieminen@ltsfi Valtio liikunta, rakenta-m1sen • linjå •~ .. 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS n jäsenille 65 eurolla (normaalihinta noin 84 euroa). , k ' ', Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2014 • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 40 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista ! • n. c:: QJ > ................... Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi... ~--~,'OC;~ '-~-~~~~ ~ ·-·-1 . Myös muu palaute on tervetullut. •CIJ :s2 <{ 16 LI') c( --"' QJ 2 "'> CIJ ~ C =M CIJ j::: = m Cc, 92 (/) ..:.:: C C) ~ :: = C) 1·.::; c.. (1) •CIJ C 2 ai :! ::::, Q) ·.::: QJ :::, ~LI')~ > U) (/) .!2 g (1) :>.::'. Postitoimipaikka .. . sivulla Tilaan Liikunta & Tiede -lehden (l l-3112) Tilatessasi lehden kesken vuotta ja maksaessasi tilausmaksun saat jo ilmestyneet lehdet takautuvasti. Etunimi Jakeluosoite Posti numero. C > <{ C 0
Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. rake V/!J'°' l.J l /1 .f...' 1 1,,\ t ! ! t G ( 't i l , lt f , ,i· ""\'7 ,VI, ,. Finnish Society of Sport Sciences. . . Biomekaniikkaa tarkastellaan sekä biotieteiden että fysiikan näkökulmista. Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. Alaan keskittyvää suomenkielistä oppikirjaa ei aiemmin ole julkaistu. Tilaa kaikki kolme kirjaa edullisempaan yhteishintaan: 170 € (norm.hinta), 145 € (LTS.n jäsen -hinta), 120 € (opisk.hinta). Kari Kauranen, Niina Nurkka Biomekaniikkaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 166; 435 sivua, 2010. Hinta: 75 € (norrn.hinra), 65 € (LTS:n jäsen -hinra), 55 € (opisk.hinta). Kirjan lopussa nämä näkökulmat yhdistetään käytännön ohjeiksi Hinta: 60 € (norrn.hinra), 50 € (LTS:n jäsen -hinta), 40 € (opisk.hinta). ' www. Hermoston tulee olla kunnossa, jotta oppiminen olisi mahdollista, ja pedagogisten menetelmien oikeita, jotta muutokset olisivat optimaalisia. Tilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. s. Liikkeiden ja voiman tuoton ymmärtäminen edellyttää lihaksen rakenteen ja toiminnan tuntemista. 010 778 6602. Toistaiseksi alalta on puuttunut ajantasainen suomenkielinen perusteos. Hinta: 60 € (norm.hinta), 50 € (LTS:n jäsen -hinta), 40 € (opisk.hinta). Kari Kauranen Motoriikan säätely ja motorinen oppiminen Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 167; 443 sivua, 2011. Opiskelijoiden ryhmätilaukset sovitaan erikseen. Fysiologiset ja pedagogiset lähtökohdat ovat toisistaan riippuvaisia ja toisiaan täydentäviä. Lopuksi näkökulmat yhdistetään yhtenäiseksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi. Teos perehdyttää lukijan biomekaniikan tieteenalaan sekä esittelee biomekaniikan eri aihepiirejä ja mittausmenetelmiä suomeksi. Kari Kauranen Lihas rakenne, toiminta ja voimaharjoittelu Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 171; 566 sivua, 2014. Kirja kokoaa näkemykset ihmisen mororistisesta suoriruskyvystä ja oppimisesta. Postilähetyksiin lisätään roirniruskulut. "Lihas rakenne, toiminta ja voimaharjoitrelu" on lihaskudokseen keskittyvä oppikirja, jossa tarkastellaan lihaksen rakennetta ja toimintaa, lihastoiminnan biomekaniikkaa ja mittaamista, lihaskudoksen vaurioita, ikääntymistä ja lihassairauksia sekä lihasvoimaharjoittelua