Liikunta & Tiede 4/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Liikunta & TIEDE 52 4/ 15 • 8 eu ro a LUONTO LIIKUTTAA JA ELVYTTÄÄ MIELEN HYVINVOINTIA LIIKKUMALLA LIIKUNNAN MIELIHYVÄ SYNTYY AIVOISSA
Monilta tuppaa unohtumaan kokonaan se toinen puoli eli ne liikunnan psyykkiset terveysvaikutukset. Parantaako liikunta mielenterveyttä vai saako terve mieli liikkumaan. Tällöin seurauksena on väistämättä – otsikon mukaisesti – terve sielu terveessä ruumiissa. Paino: Forssa Print 2015 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Olemme ottaneet lehtemme tämän numeron teemaksi liikunnan ja mielenterveyden, mihin luodaan monipuolinen katsaus liikuntatieteen eri kentiltä. Hyvä esimerkki tästä on parin tanskalaisen liikunta-alan ammattilaisen kehittämä svinetræning (”sikatreeni”) -konsepti ja siihen liittyvä kirja ja videot. Väljään asutussa Suomessa tilanne on onneksi tässä suhteessa hyvä, toivottavasti näin myös tulevaisuudessa, koska kynnys lähteä liikkumaan kannattaa pitää matalalla. Esimerkkivideoita tästä löytyy parivaljakon kotisivuilta (http://svinetraening.dk/ ->ugens video). Useimmiten lähteminen on se kaikkein hankalin vaihe – kunhan pääsee liikkeelle, liikunta kyllä palkitsee hyvällä ololla jälkikäteen. Liikuntaa harrastavilla myös aivot ja mieli näyttävät olevan hyvässä kunnossa. Vaihtelemalla harjoitusmuotoja myös luontoliikunnassa voi parhaiten ylläpitää liikunnan mielekkyyden ja parantaa sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä. Luontoliikunta yhdistyy useimpien mielessä rauhalliseen metsässä samoiluun. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: LEHTIKUVA/MASKOT/ KENTAROO TRYMAN Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Luonnossa voi kuitenkin tehdä hyvinkin monenlaisia harjoitteita. 52. Vaikka nämä laiteet eivät paatuneelle kuntosalikävijälle tarjoakaan riittävää vastusta, riittää vastus tavalliselle tallaajalle hyvin kehittämään myös lihasmassaa, jonka tärkeydestä erityisesti vanhuuden liikkumiskyvyn turvaajana on puhuttu paljon viime aikoina. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : H A N N A O K SA N E N /T U R U N Y LI O P IS TO. Monelle liikkuminen luonnossa on parasta mielen lääkettä, paikka jossa akkuja ladataan, kuten Tytti Pasanen ja Kalevi Korpela lehden ensimmäisessä jutussa toteavat. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 4 / 2015 MENS SANA IN CORPORE SANO L iikunnan terveysvaikutuksista puhuttaessa keskitytään usein vain fyysisiin vaikutuksiin – insuliiniherkkyys paranee, verenkierto vilkastuu, lihasmassa kasvaa, luut vahvistuvat, sydän toimii tehokkaammin. Tutkimustieto on tosin tältä osin vielä vajavaista, eikä syy-seuraus-suhteista ole täyttä varmuutta. Laitteiden vankka metallirakenne on taannut myös sen, että ne ovat välttyneet ilkivallalta. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole mikään sikailu luonnon keskellä, vaan ympä ristön monimuotoisia mahdollisuuksia hyväksikäyttävä treenimuoto, joka antaa mukavaa vaihtelevaa ärsykettä elimistölle. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Monipuolisen liikunnan kannalta ilahduttavaa on ollut viime vuosina pururatojen ja kuntopolkujen varteen ilmestyneet uudentyyppiset ”kuntosalilaitteet”. Luontoliikuntapaikkojen mahdollisimman hyvä saavutettavuus tuleekin ottaa huomioon yhdyskuntasuunnittelussa – myös kaupunkien keskustoissa tarvitaan viheralueita. Nerokkaasti rakennetut oman kehonpainon vastusta hyväksikäyttävät laitteet mahdollistavat myös lihaskunnon kehittämisen luontoliikunnan yhteydessä
Liikuntalinjauksissa on mielen terveys jätetty sivuosaan, vaikka kaikki toiminta tapahtuu mielen ja henkisen kapasiteetin varassa. Liikunta auttaa tulemaan toimeen stressin kanssa. Arto Nevala 91 Mistä on suomalainen huippu-urheilija tehty. Paine ympäristö hallinnan kehittämiseksi heijastuu myös liikunta kulttuuriin. Sami Kalaja 68 Liikuntatieteen päivät 2015: Tutkijat lasten ja nuorten liikuntaa kehittämässä. Hannu Itkonen, Mikko Simula 78 LÄHIKUVASSA: Katja Borodulin – Liikunnan viemä. Anu Kangasniemi 32 Kuulluksi tuleminen rohkaisee osallistumaan. On tärkeää kuulla puheen ja sanojen lisäksi oppi laan hiljaisuuden, osaamattomuuden, epävarmuu den, vetäytymisen viestit. 10 Urheilun ja valmennuksen muutospaineet – Ulkoisesta ohjaamisesta voimaantumiseen, vastuullisuuteen ja onnellisuuteen. Tiina Saanijoki 54 POLTTOPISTE: Monikulttuurisuutta liikku misessa. Esa Nordling 26 Läsnäolemisen taito ja liikkujaksi ryhtyminen. Mistä on kyse. Mens sana in corpore sano. Liikkumisella on merkitystä mielenterveydelle kaikissa ikä ryhmissä. Taru Lintunen, Hanna-Mari Toivonen 41 Mielen hyvinvointia voi vahvistaa. Anni Hakkarainen, Olli Ohtonen 84 NÄIN MAAILMALLA: Urheilijan psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi keskiössä – juniorista huipulle. Marjo Rinne 66 KTK -testi on käyttökelpoinen työkalu nuorten urheilussa. Tutkimus aivojen toiminnasta lisää ymmärrystä siitä, miten liikun nan aikaansaama mielihyvä syntyy. Teijo Pyykkönen, Toni Piispanen 74 Liikuntakulttuurin on herättävä ympäristö poliittiseen todellisuuteen. AJASSA 80 Saltin Symposium keräsi kollegat muistosymposioon Kööpenhaminaan. Mielen terveyttä voi edistää kuten kuntoa. Kalle Rantala TUTKITTUA 93 Tutkimusuutiset 98 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS. Catharina Siiskonen, Heli Soosalu 62 Move! tulee – miten varmistetaan laadukas arviointi. Move! on suunniteltu tukemaan koululaisten hyvinvointia. Kari Kalliokoski 82 Hiihtolajien tutkimusta huippu-urheilun näkökulmasta Vuokatissa. Vaikka optimismilla on tutkimusten mukaan hyviä seurauksia, kaikille se ei sovi. Mirja Hirvensalo, Xiaolin Yang, Risto Telama, Tuija Tammelin 50 Liikunnan mielihyvän biologia – endorfiinihumalahakuista hölkkää. Tytti Pasanen, Kalevi Korpela. Mielipaikassa käynti elvyttää, parantaa mielialaa ja keskittymiskykyä. Markku Ojanen 21 Liikunta vahvistaa positiivista mielenterveyttä. Monna Arvinen-Barrow 87 EMERITA IHMETTELEE: Liikunnallista pohdiskelua. Teijo Pyykkönen, Satu Turhala 48 LASERI-seurantatutkimus: Kohtuullinenkin liikunta auttaa pitämään masennusoireita loitolla. Kristian Wahlbeck, Satu Turhala, Sami Liukkonen 45 Psyykkiset voimavarat ratkaisevat – myös liikunnassa. Kari Keskinen 55 Move! on räätälöity suomalaiseen kouluun. 60 Move! – kokemuksia käytännöstä. Virpi Louhela-Risteelä 37 Hellisonin malli rakentaa elämäntaitoja ja hyvinvointia liikunnan avulla. Move! antaa mahdollisuuden vuoropuheluun. Motivaatiota muutokseen on hyvä etsiä omista arvostuksista ja pohtia millaista on oman näköinen ja hyvä elämä. Kari Kalliokoski 4 Luonto liikuttaa ja elvyttää. Arja Sääkslahti, Timo Jaakkola, Susanna Iivonen, Pertti Huotari, Matti Pietilä T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 80 Ku va : K A R I K A LI O KO S K I. Liikunta liittyy luontevasti positiivisen psykologian piiriin. Pirkko Lahti 88 OPISKELIJA OUNASTELEE: Aikuisopiskelija kahden vuoden matkalla maisteriksi. Tiina Pyykkönen LUETTUA 89 Kaivattu yleisesitys suomalaisen liikuntakulttuurin vaiheista. Markku Ojanen 20 KOLUMNI: Puolustautuva pessimismi. Jukka Tiikkaja 16 Liikunta ja positiivinen psykologia
4 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: TYTTI PASANEN, KALEVI KORPELA Luonto liikuttaa ja elvyttää
5 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Ympäristötutkimuksista tiedetään, että suuri osa aikuisista sanoo mieli paikakseen luontoympäristön. Elpymisellä voidaan tarkoittaa joko psykofysiologista stressin lieventymistä, jossa sekä psykologiset että fysiologiset stressioireet helpottavat (Ulrich 1983; Kuva: ANTERO AALTONEN. Potilaat, joiden sairaalavuoteesta näkyi puita, paranivat nopeammin kuin ne potilaat, joiden ikkuna oli suunnattu vastapäisen talon seinään (Ulrich ym. Suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa metsiltä on vaikea välttyä ja mökkikulttuuri elää vahvana, pidetään usein itsestään selvänä, että luonnon läheisyys on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. 2014). 2014). Mielipaikkoihin luontoon halutaan rauhoittumaan ja virkistymään sekä nauttimaan luonnosta. Luontoympäristöjen tuomaa lisäarvoa liikuntaan on selitetty yhtäältä elpymisen tunteen kautta. Tässä katsauksessa tarkastelemme luontoympäristöissä liikkumisen hyvinvointiyhteyksiä kvantitatiivisen tutkimustiedon valossa. 1984). Sittemmin aihepiirin tutkimus on lisääntynyt ja tutkimusongelmien kirjo laajentunut niin paljon, että pelkästään kävelyja juoksukokeista eri ympäristöissä on koostettu jo aina kin kolme kattavaa meta-analyysiä. Luontoympäristöille altistumisen mahdolliset hyvin vointiyhteydet ovat herättäneet ympäristöpsykologian tutkimuspiireissä yhä enemmän kiinnostusta aina 1990-luvun alusta lähtien, ja varsinkin kuluvana vuosikymmenenä aihepiirin tutkimusten määrä on lisääntynyt voimakkaasti (Hartig ym. L iikunta vaikuttaa yleensä suotuisasti mielenterveyteen ja psyykkiseen hyvin vointiin (Penedo & Dahn 2005), mutta liikuntaympäristön merkityksestä tiedetään vähemmän. Niissä käymisen koetaan elvyttävän, selkiyttävän ajatuksia, parantavan mielialaa ja keskittymiskykyä sekä auttavan arjen huolten unohtamista ja ”akkujen lataamista”. Vuonna 2014 julkaistu meta-analyysien yhteenveto summaa, että luonnon elvyttävästä vaikutuksesta alkaa olla jo vahvaa näyttöä (Hartig ym. Luontoympäristöjen elvyttäviä ominaisuuksia tutki ensimmäisten joukossa Roger Ulrich tunnetussa sairaalakokeessaan
Kyselyn mukaan lähes jokainen suomalainen on ulkoillut luontoympäristössä vähintään 15 minuuttia kerrallaan kuluneen vuoden aikana. Kyselytutkimuksissa taas psyykkisellä hyvinvoinnilla usein tarkoitetaan koettua, emotionaalista hyvinvointia jollakin kuluneella aikavälillä, esimerkiksi viimeisen neljän viikon aikana. Toisaalta raskas liikunta paransi myös itsetuntoa. Kevyt liikunta havaittiin intensiteetiltään kohtuullista liikuntaa tehokkaammaksi sekä mielialan että itsetunnon kannalta. Lähiympäristössä tapahtuva ulkoilu antaa mielihyvää ja esteettisiä elämyksiä, tuntuu parantavan terveyttä ja kuntoa sekä auttaa irtautumaan arjesta (Paronen 2001). Kokeellisissa tutkimuksissa, joissa kiinnostuksen kohteena ovat erot eri ympäristöissä tapahtuneen liikuntasuorituksen jälkeen, on tapana kartoittaa koehenkilöiden senhetkistä mielialaa ja tunteita. Hiihtolajeja harrastaa noin puolet. Vaikka luontoharrastusten kirjo on laaja, arkiulkoilun muodoista kävely on suosituinta (85 prosenttia oli harrastanut tätä viimeisen vuoden aikana; Sievänen & Neuvonen 2011). Kymmenen tutkimuksen meta-analyysissä voimakkaimmat muutokset mielialassa ja itsetunnossa tapahtuivat lyhyiden, vain viiden minuutin pituisten liikuntasuoritusten jälkeen (Barton & Pretty 2010). Kiinnostuksen kohteena eivät siis ole ainoastaan koskemattomat luonnonmukaiset ympäristöt vaan kaikenlaiset arjessa saavutettavissa olevat, valtaosaltaan luontoelementeistä koostuvat ympäristöt. 1991), tai tarkkaavuuden elpymistä, jossa ärsykkeisiin väsynyt mieli elpyy tahattomasti vailla pinnistelyä (Kaplan 1995). Epidemiologisissa tutkimuksissa keskitytään sairastavuuteen, jolloin diagnosoitu mielenterveysongelma on luonteva mittari mielen hyvinvoinnille. Abraham ym. Sisäja ulkoliikunnan jälkeisiä tuntemuksia on vertaillut 11 tutkimuksen meta-analyysi (ThompHyvinvoinnin kannalta olennaista lienee löytää omasta arkielämästään ne paikat tai reitit, joissa kokee viihtyvänsä, ja hakeutua tällaisiin paikkoihin sopivan usein.. Sen sijaan työssäkäyvät ja paremmin koulutetut ulkoilevat työttömiä ja vähemmän kouluja käyneitä enemmän. Luonnossa liikkumisen jälkeen parempi mieliala Sekä mielialan että itsetunnon on havaittu paranevan välittömästi luontoliikunnan jälkeen (Barton & Pretty 2010). Luontoympäristöjen ajatellaan edistävän kummallakin tavalla määriteltyä elpymistä erityisen hyvin (Kaplan 1995; Ulrich ym. Lisäksi lähes kaksi kolmesta harjoittaa luonnossa jonkinlaista keräilytoimintaa kuten marjastusta tai sienestystä. 1991). Tässä katsauksessa luontoympäristöillä tarkoitetaan lähinnä kaupunkimaisten, valtaosiltaan rakennetuista elementeistä koostuvien ympäristöjen vastakohtaa: metsiä, kaupunkipuistoja, luonnonpuistoja, kesämökin ympäristöä ja vesiympäristöjä. Keskimäärin suomalaiset ulkoilevat kahdesta kolmeen kertaan viikossa. 6 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Ulrich ym. Osin tämä selittyy erityyppisillä tutkimusasetelmilla. Myöskään sukupuolten välillä ei ole eroja luontoliikunnan määrässä. Pyöräily on toiseksi suosituin luontoliikunnan muoto (55 %). Myös psyykkisen hyvinvoinnin määrittely on monitahoinen. 2010). Monissa aihepiirin kansainvälisissä tutkimuksissa käytetään termejä viherympäristö ja viherliikunta, jotka kuitenkaan eivät päde Suomen oloihin, joissa luontoympäristön pääväri vaihtelee vuodenajoittain. Seuraavaksi esiteltävissä tutkimuksissa luontoliikunta tarkoittaa usein kävelyä tai juoksulenkkeilyä luontoympäristöissä. Toki kaupunkipuistotkin ovat suurelta osin ihmisen rakentamia, mutta luontoelementit ovat niissä vallitsevia. Lisäksi luontoympäristöt voivat edistää hyvinvointia kannustamalla liikkumaan sekä tarjoamalla mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen tai tarvittaessa yksinoloon (esim. Tästä huolimatta kolmasosa on sitä mieltä, että ei syystä tai toisesta pysty liikkumaan luonnossa niin usein kuin haluaisi. Suomalaiset ahkeria luonnossa ulkoilijoita Suomalaisten liikkumista luontoympäristöissä on kartoitettu laajasti viimeksi vuosina 2009–2010 lähes 9000 suomalaisen kyselytutkimuksella (Sievänen & Neuvonen 2011). Ero itsetunnon kohenemisessa oli suurempi niillä koehenkilöillä, joilla oli diagnosoitu mielenterveysongelma. Kyseisessä meta-analyysissä ei kuitenkaan vertailtu sitä, missä määrin luontoympäristössä liikkumisen jälkituntemukset eroavat rakennetussa ympäristössä liikkumisen jälkeisistä tuntemuksista. Erityistä on, että luontoliikunnan määrä ei riipu asuinpaikkakunnan koosta eikä maantieteellisestä sijainnista. Tutkimusasetelmien erojen lisäksi eri maissa ja eri tutkimusryhmillä on omat tapansa ja sanamuotoilunsa, joilla psyykkistä hyvinvointia kartoitetaan, minkä vuoksi tutkimustulosten vertailu voi olla hankalaa
Vihreämmillä asuinalueilla liikutaan enemmän ja sairastetaan vähemmän Vihreämmillä asuinalueilla asuvat harrastavat sekä liikuntaa että viherliikuntaa enemmän kuin muut (de Jong ym. Yleensä yli 90 prosenttia kaupunkilaisista tunnistaa asuinalueellaan mielipaikan. Vihreämmille alueille muuttaneiden hyvinvointi oli merkitsevästi suurempaa jokaisena seurantavuonna verrattuna tilanteeseen kaksi vuotta ennen muuttoa. 7 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 son Coon ym. Syyseuraussuhteiden todistaminen muissa kuin koeolosuhteissa tai pitkittäistutkimuksissa on haastavaa. 2013). 2014). Viitteitä siitä, että luontoympäristöille altistuminen nimenomaan kohentaa hyvinvointia, on antanut seurantatutkimus Englannista. Suomalaisessa valtakunnalliseen kyselyaineistoon pohjautuvassa tutkimuksessa tiheämpi viikoittainen luonnossa liikkuminen oli yhteydessä parempaan hyvinvointiin lukuisten taustatekijöiden, kuten yleisen liikunnallisuuden, vakioinnin jälkeenkin (Pasanen ym. Kolmasosassa meta-analyysin tutkimuksista eroja mielialassa ei löytynyt suuntaan tai toiseen. Mielipaikkojen on havaittu aikuisilla olevan valtaosin – noin 60 prosenttia Vihreämmillä asuinalueilla asuvat harrastavat sekä liikuntaa että viherliikuntaa enemmän kuin muut. Tutkimuksessa vakioitiin sekä alueen urbaanisuuden aste että lukuisia sosioekonomisia tekijöitä. 2010). Lähes 350 000 hollantilaisen terveysja asuinpaikkatietoja yhdistänyt tutkimus havaitsikin, että kymmenen prosenttia keskimääräistä enemmän viheralueita kilometrin säteellä sisältävillä alueilla masennuksen riski oli neljä prosenttia ja ahdistushäiriön riski viisi prosenttia pienempi kuin vähemmän vihreyttä sisältävillä alueilla (Maas ym. Tästä huolimatta ulkoliikunnasta oli nautittu enemmän kuin sisäliikunnasta kaikissa viidessä tutkimuksessa, joissa asiaa oli kartoitettu. Myös yhteyksiä muihin sairauksiin löytyi, mutta erot vihreämpien ja muiden asuinalueiden välillä olivat suurimmat nimenomaan mielenterveysongelmien suhteen. 2012; de Vries ym. 2013). Yllä mainittujen poikkileikkausaineistoihin perus tuvien tutkimusten ongelmana on se, ettei syy seuraussuhteisiin voida ottaa kantaa. Hieman ristiriitaisesti tosin samassa tutkimuksessa rakennetuissa ympäristöissä useammin liikkuneet vastasivat positiivista mielen hyvinvointia mitanneeseen kysymyspatteristoon muita myönteisemmin (Mitchell 2013). Viherliikunnan suuremman määrän on havaittu olevan yhteydessä parempaan mielenterveyteen.. Luontoliikunnan jälkeen energisyys ja rauhallisuus lisääntyivät sekä ahdistuneisuus väheni, mutta muutoksessa ei ollut eroja eri ympäristöjen välillä. Tutkimuksen ulkoympäristöt olivat pääosin luontoympäristöjä. 2011). 2009). Paljon luonnossa liikkuvat voivat paremmin – vai hyvinvoivat hakeutuvat luontoon. Joidenkin tuntemusten, kuten jännittyneisyyden, suhteen näyttö oli lisäksi ristiriitaista. Jokainen ylimääräinen liikuntakerta metsässä tai puistossa vähensi mielenterveyshäiriön riskiä kuusi prosenttia. Mielipaikkatutkimusten pääidea on, että ihmiset tietoisesti tai tiedostamatta pyrkivät toteuttamaan psyykkistä itsesäätelyä valitsemalla sopivia ympäristöjä ja välttelemällä toisia (Korpela 2008). Vähemmän vihreille alueille muuttaneiden hyvinvointi notkahti vuosi ennen muuttoa ja palasi takaisin lähtötasolle, mutta ei siis parantunut muuton jälkeen. Rakennetuissa sisäja ulkoympäristöissä liikkumisella ei vastaavia hyvinvointiyhteyksiä löytynyt. 2014). Samankaltainen, mutta myös rakennetut ulkoympäristöt huomioinut 25 tutkimuksen meta-analyysi havaitsi, että luontoliikunnan jälkeen tarkkaavuuskyky parani ja vihan, väsymyksen sekä surun/masentuneisuuden tunteet vähenivät enemmän kuin vastaavassa toiminnassa rakennetussa sisätai ulkoympäristössä (Bowler ym. On aivan yhtä mahdollista, että paremmin voivat henkilöt hakeutuvat luontoympäristöön muita herkemmin, kuin että luonto liikuntaympäristönä tuottaa ylimääräisiä hyvinvointivaikutuksia. Mielipaikka on usealle luontopaikka Yksi selitys luontoympäristöille altistumisen ja parem man hyvinvoinnin väliselle suhteelle on ympäristön käyttö psyykkiseen itsesäätelyyn mielipaikkojen avulla. Kotitalouksia seurattiin kaksi vuotta ennen muuttoa ja kolme vuotta muuton jälkeen. Viherliikunnan määrän on havaittu välittyvän parempaan mielenterveyteen (de Vries ym. Tässä seurattiin noin tuhatta kotitaloutta, jotka olivat muuttaneet joko vihreämmälle tai vähemmän vihreälle asuinalueelle seurantajakson aikana (Alcock ym. Vastaavasti skotlantilaisessa väestötutkimuksessa niillä, jotka liikkuivat metsässä tai puistoissa useammin kuin kerran viikossa, oli 40 prosenttia pienempi riski mielenterveyshäiriöön verrattuna niihin, jotka eivät liikkuneet näissä ympäristöissä lainkaan (Mitchell 2013). Tulosten mukaan neljässä kuudesta kokeesta positiivisten tunteiden määrä kasvoi ja negatiivisten tunteiden määrä vähe ni enemmän ulkoliikunnan jälkeen verrattuna sisäliikuntaan
Suomessa on kuitenkin luonnon saavutettavuuden suhteen kansainvälisesti katsottuna ainutlaatuinen tilanne. Toki ympäristöjen jako rakennettuihin ja luonnonympäristöihin on melko karkea. Tyypillinen käyntitiheys oman asuinalueen mielipaikassa on 2?3 kertaa viikossa (Korpela ym. Vaikka väestötason analyysit lähtökohtaisesti vakioidaankin sosioekonomisten tekijöiden sekä kaupungistumisasteen suhteen, on aina mahdollista, että yllä esitetyt positiiviset yhteydet liittyvät hyvinvoivien valikoitumiseen vihreämmille asuinalueille. Vaikka tutkimustiedon valossa ajan viettäminen luontoympäristöissä tuo oman panoksensa hyvinvointia määrittävään yhtälöön, jää yhteyden suuruus verrattain pieneksi (Hartig ym. Kuitenkin pienelläkin lisällä keskimääräiseen hyvinvointiin voi olla merkittävä vaikutus kansanterveydellisesti. Luontoympäristöjen epätasaista saavutettavuutta pidetään aihepiirin tutkimuksessa ongelmallisena sekä tutkimuksen että siitä tehtävien johtopäätösten kannalta. Puolet suomalaisista asuu alle 200 metrin päässä metsästä. 2014). Kokeellisessa päiväkirjatutkimuksessa havaittiin, että mielipaikkakäyntien tietoisella lisäämisellä voitiin lisätä elpymiskokemusten voimakkuutta vertailuryhmiin verrattuna (Korpela & Ylén 2009). Parhaimmillaan luonto liikuntaympäristönä antaa mahdollisuuden myös elpymiseen ja mielen hyvinvoinnin ylläpitoon. Luontoympäristöt tarjoavat ilmaiset ja helposti saavutettavat puitteet liikuntaan. TYTTI PASANEN, FM Tohtoriopiskelija Yhteiskuntaja kulttuuritieteiden yksikkö/Psykologia Tampereen yliopisto Sähköposti: tytti.pasanen@uta.fi KALEVI KORPELA, PsT Professori Yhteiskuntaja kulttuuritieteiden yksikkö/Psykologia Tampereen yliopisto Sähköposti: kalevi.korpela@uta.fi Suomessa kotoa on keskimäärin 700 metrin matka metsään. Toiset nauttivat luontoliikunnassa joka säässä vuoden ympäri, kun taas toisille metsä voi olla jopa pelottava ympäristö, jossa käynti ei ainakaan lisää hyvinvointia (Gatersleben & Andrews 2013). 2007). Yleisesti hyvinvoinnin kannalta enemmän on merkitystä monilla sosioekonomisilla tekijöillä tai muulla terveyskäyttäytymisellä kuten tupakoinnilla (Hartig ym. Pääkaupunkiseudulta kerätyssä aikuisaineistossa havaittiin, että ne, jotka kertoivat olevansa muita useammin huonolla tuulella tai joilla on muita enemmän ruumiillisia pikkuvaivoja, kuten päätai hartiasärkyjä, väsymystä tai huimausta ja heikkoa oloa, valitsivat muita todennäköisemmin mielipaikakseen asuinympäristönsä luontopaikan (Korpela & Ylén 2007). 2014). 8 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 luontopaikkoja myös muualla kuin Suomessa (Jorgensen ym. Yksilöiden kannalta luontoliikunnan tuoma mahdollinen lisäarvo hyvinvointiin voi vaihdella paljonkin ihmisestä toiseen. He myös kokivat mielialansa kohentuvan enemmän kuin ne, joilla oli vähän negatiivista mielialaa ja sairausoireita. Asian toinen puoli on luontoympäristöjen saavutettavuuden ja ihmisten luontosuuntautuneisuuden keskinäinen suhde, jonka tutkimus on toistaiseksi vähäistä. Niissä käymisen koetaan elvyttävän, selkiyttävän ajatuksia, parantavan mielialaa ja keskittymiskykyä sekä auttavan arjen huolten unohtamista ja ”akkujen lataamista”. Hyvinvoinnin kannalta olennaista lienee löytää omasta arkielämästään ne paikat tai reitit, joissa kokee viihtyvänsä, ja hakeutua tällaisiin paikkoihin sopivan usein. On kuitenkin muistettava, että luontoliikunnan väestötason hyvinvointiyhteydet pätevät ennen kaikkea suurissa otoksissa. Paikkoihin halutaan useimmiten rauhoittumaan ja virkistymään sekä nauttimaan luonnosta. 2014). 2008). Esimerkiksi tuoreessa australialaistutkimuksessa luontosuuntautuneisuus oli vahvemmin yhteydessä puistossa käymiseen ja siellä vietettyyn aikaan kuin puistojen saavutettavuus kilometrin säteellä kotoa (Lin ym. Haasteena on säilyttää hyvä saavutettavuus jatkossakin väestön keskittyessä yhä enemmän kasvukeskuksiin. Keskimäärin kotoa on 700 metrin matka metsään, ja jopa puolet asuu alle 200 metrin päässä metsästä (Sievänen & Neuvonen 2011). Luonnollisesti hyvinvoinnin kannalta onkin ensisijaista, että harrastaa liikuntaa ylipäätään, ja vasta toissijaista, missä ympäristössä tämä tapahtuu. Näinpä lähes kaikilla on halutessaan mahdollisuus hyödyntää luontoympäristöjä liikuntaan. Lähes kaikilla on halutessaan mahdollisuus hyödyntää luontoympäristöjä liikuntaan.. Nämä tulokset voivat osin selittää sitä, miksi vihreämmillä asuinalueilla mielenterveyshäiriöiden sairastavuus on havaittu olevan muita pienempää. Tosielämässä monet ympäristöt ja lenkkireitit sisältävät molempia ominaisuuksia. Haasteena luontoympäristön epätasainen saavutettavuus Luonnossa liikkumisen on havaittu edistävän mielialaa sekä olevan positiivisessa yhteydessä pidemmän aikavälin hyvinvointiin
Penedo, F.J. Ulrich, R. 2009. Journal of Epidemiology and Community Health 63 (12), 967–973. Paronen, O. S. H. A multi-study analysis. P. Korpela, K. Barton, J. Woodland as a setting for housing-appreciation and fear and the contribution to residential satisfaction and place identity in Warrington New Town, UK. & Zelson, M. Environmental Science & Technology 455, 1761–1772. Teoksessa: T. de Vries, S., Spreeuwenberg, P. & Frumkin, H. 2010. Exercise and well-being: A review of mental and physical health benefits associated with physical activity. Knight, T. Annual Review of Public Health 351, 207–228. & Ylén, M. & Pretty, J. Applied Psychology: Health and Well-Being 63, 1–23. Albin, M. Environmental Science & Technology 482, 1247–1255. J., & Shanahan, D. Miles, M.A. Neuvonen (toim.) Luonnon virkistyskäyttö 2010. Does participating in physical activity in outdoor natural environments have a greater effect on physical and mental wellbeing than physical activity indoors. H. 2001. Perceived green qualities were associated with neighborhood satisfaction, physical activity, and general health: Results from a crosssectional study in suburban and rural Scania, southern Sweden. Korpela, K. Mitchell, R. Human Behavior & Environment: Advances in Theory & Research 6, 85–125. 2005. Simons, R.F. Luonnon virkistyskäytön kysyntä 2010 ja kysynnän muutos. 2014. When walking in nature is not restorative – The role of prospect and refuge. & Silvennoinen, H. W. B. M., & Pullin, A. 9 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 LÄHTEET: Abraham, A. Ylén, M. Sommerhalder, K. Aesthetic and affective response to natural environment. Nature and health. Kiviaho (toim.) Mieli ja terveys: ilon ja muutoksen psykologiaa. 1991. Whear, R. 1983. 2010. van Dillen, S. Korpela, K. 2008. Landscape and well-being: A scoping study on the health-promoting impact of outdoor environments. Maas, J., Verheij, R.A. Pasanen, T. E. 1984. Gatersleben, B. 2014. & Andrews, M. Determinants of restorative experiences in everyday favourite places. Sievänen (toim.) Luonnon virkistyskäyttö 2000. Sievänen, T. PLoS ONE 91: e87422. M. 2014. White, M. The relationship between perceived well-being and physical activity indoors, outdoors in built environments, and outdoors in nature. Bowler, D. E. Tampere: Yliopistopaino, 59–78. Current Opinion in Psychiatry 182, 189–193. Lin, B. Streetscape greenery and health: Stress, social cohesion and physical activity as mediators. Ulrich, R.S. Korpela, K. F. Punamäki, P. Who Uses Urban Parks and Why. Social Science & Medicine 91, 130–134. & Depledge, M. Grahn, P., & Björk, J. Environmental Science & Technology 4410, 3947–3955. Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi, LVVI-tutkimus 1997– 2000, Loppuraportti. Ympäristö ja positiiviset tunteet. Boddy, K. Tyrväinen, L. 2009. A., Bush, R. Landscape and Urban Planning 79, 273–287. Fleming, L. 2012. Alcock, I. De Jong, K. Mitchell, R. Hitchmough, J. 2007. Health & Place 13, 138–151. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802. E. 2010. P. & Abel, T. Skärbäck, E. & Ylén, M. Gaston, K. Morbidity is related to a green living environment. Ulrich, R.S. Fuller, R. Groenewegen, P. Kaplan, S. The restorative benefits of nature: Toward an integrative framework. Journal of Environmental Psychology 113, 201–230.. A systematic review of evidence for the added benefits to health of exposure to natural environments. Sievänen, & M. Barton, J., & Depledge, M. Stein, K. Social Science & Medicine 940, 26–33. 2013. Buyung-Ali, L. 2011. Journal of Environmental Psychology 153, 169–182. A systematic review. Perceived health is associated with visiting natural favourite places in the vicinity. Nieminen & M. Hartig, T. Health & Place 18(6), 1374–1380. Korpela, K. 1995. Teoksessa: T. 2013. Ulkoilun hyvinvointikokemukset ja esteet. Longitudinal effects on mental health of moving to greener and less green urban areas. 2013. S. International Journal of Public Health 551, 59–69. 2008. Health & Place 20, 91–101. Vantaa: Metsäntutkimuslaitos, 100–111. de Vries, S. Jorgensen, A. & Neuvonen, M. BMC Public Health 10, 456–465. What is the best dose of nature and green exercise for improving mental health. de Vries, S. Stress recovery during exposure to natural and urban environments. Is physical activity in natural environments better for mental health than physical activity in other environments. & Dunnett, N. Thompson Coon, J. Vantaa: Metsäntutkimuslaitos, 37–73. Health & Place 14, 636-652. View through a window may influence recovery from surgery. 2011. Losito, B.D., Fiorito, E. American Journal of Preventive Medicine 36, 435–438. Teoksessa: R-L. 2007. Science 224, 420–421. Schellevis, F.G., & Groenewegen, P.P. Opportunity or Orientation. Effectiveness of favorite place prescriptions A field experiment. & Spreeuwenberg, P. 2014. & Dahn, J.R. Wheeler, B. Tyrväinen, L
10 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015
Yksilön tarpeet syrjäyttävä ”otsa hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman” -mantra on jäämässä kutsumusja kukoistus-puheen jalkoihin suorittavan mekaanisen työn automatisoitumisen ja toisaalta ihmisten tekemän työn monimuotoistumisen myötä. Parhaimmillaan urheilu on väylä itsensä toteuttamiseen ja ponnistelu itselle ja toimintaympäristölle tärkeiden päämäärien eteen onnellisuuden ja hyvinvoinnin lähde niin yksilölle itselleen kuin myös laajemmin positiivisena yhteisöllisyytenä koko ryhmälle. Tutkimusalueen keskiössä on kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva, tekemisistään innostunut ja oppimishaluinen yksilö, jonka tuottavuus on tutkimusten valossa moninkertainen ”perinteiseen” leipäpappi-asetelmaan verrattuna jossa toimitaan pääsääntöisesti ulkoisten arvojen ohjaamana. Muutoksessa usein haastavinta on opittujen ajatteluja toimintamallien kyseenalaistaminen ja niistä luopuminen. Pohdintaa tehdään vallitsevien käytäntöjen suhteesta psykologisiin perustarpeisiin; omaehtoisuuteen, koettuun pätevyyteen ja kuuluvuuteen, jotka 70-luvulta lähP ositiivinen psykologia on yksi viime vuosien nopeimmin kiinnostusta kasvattaneista tutkimusalueista, jonka periaatteita on sovellettu varsin moniin eri toimintaympäristöihin. 11 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: JUKKA TIIKKAJA URHEILUN JA VALMENNUKSEN MUUTOSPAINEET – Ulkoisesta ohjaamisesta voimaantumiseen, vastuullisuuteen ja onnellisuuteen Urheilun parissa toimivien on aika ajoin hyvä arvioida lasten ja nuorten urheiluja valmennus kulttuurin taustalla vaikuttavien rakenteita kriittisesti ja kokonaisvaltaisesti. Ei liene tarkoituksenmukaista, että järjestelmä tuottaa kasvavissa määrin 15-vuotiaita veteraaneja joiden innostus on hiipumaan päin, kun tutkimukset kuitenkin osoittavat huippujen lajivalinnan tapahtuvan pääsääntöisesti vasta tuossa iässä tai myöhemmin. Siinä, missä yksilön ilo ja onnellisuus eivät ehkä olleet toiminnan kehittämisen lähtökohtana teollisen yhteiskunnan tarpeita palvelevissa koulutusja johtamisjärjestelmissä, on niiden merkitys keskeinen monissa osaamiseen nojaavissa ja samalla jatkuvaa oppimista vaativissa jälkiteollisen yhteiskunnan ammateissa. Vaatimusten muuttuminen vaikuttaa myös rooliodotuksiin, ei pelkästään työelämän vaan myös kodin, koulun ja harrastustoiminnan osalta. Tämän artikkelin tarkoituksena on pohtia ajassa liikkuvien kehitystrendien suhdetta urheilun ja valmennuksen toimintakäytänteisiin. Keskustelua toimintakulttuurin kehittämisestä suhteessa yksikön kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin käydään niin koululaitoksen kuin työelämänkin puolella. Urheilu on mitä suurimmassa määrin toimintaympäristö, jossa oman potentiaalin haastaminen edellyttää vahvaa sisäistä motivaatiota toimintaa kohtaan. Vaikka kiinnostuksen kohteena on yksilön onnellisuus ja hyvinvointi, positiivinen psykologia ei lähtökohtaisesti ole individualismin kaltainen Ku va : A N TE R O A A LT O N E N. Vaikka onnellisuuden ja hyvinvoinnin taustalla vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen on ollut kiinnostuksen kohteena jo Antiikin Kreikassa, keskustelu on ottanut voimakkaammin tuulta alleen vasta jälkiteollisen yhteiskunnan muutoshaasteissa. vastavoima kollektiiviselle ajattelulle, jossa oman edun ja elämän nautinnollisuuden tavoittelu saattaa johtaa narsistisiin taipumuksiin ja hedonistiseen elämäntapaan
Ohjatun harjoittelun määrien kasvu on monessa lajissa johtanut tilanteeseen, että jo kymmenvuotiaana tai mahdollisesti jopa nuorempana pitää tietää, mitä isona haluaa tehdä. Jos tavoitteellisessa toiminnassa haluaa jatkaa, harjoitusmäärät kasvavat käytännössä niin suureksi, että mahdollisuus muiden lajien harrastamiseen on korkeintaan teoreettinen. Miten tarpeita tuetaan ja minkälaisilla arvoilla ja asenteilla toimintaa ohjataan suomalaisessa urheilukulttuurissa. Lapsella on monipuolisessa ja virikkeellisessä ympäristössä erilaisia mahdollisuuksia suunnata omaa toimintaansa ja kun nähdään, mistä lapsi on kiinnostunut, oppimista voidaan tukea sopivilla kehittymishaasteilla. Lapsen leikissä näkyy hyvin myös tarve, ei pelkästään toimintaan suuntautumisen vaan myös sen ohjaamiseen liittyen. Jos vanhempi ilman erillistä pyyntöä tai lapsen määrittelemää roolia toimintaan puuttuu, leikki keskeytyy ja usein myös loppuu kokonaan. Lapsella on samalla tavoin vaihteleva ja yksilöllinen kiinnostus liikkumista kohtaan. Yksi motivaation ja samalla terveen minäkuvan ja urheiluun kasvamisen näkökulmasta keskeisimmistä tekijöistä on mahdollisuus itseohjautuvasti orientoitua sisäisesti mielekkääseen toimintaan. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa oman haasteensa terveen liikuntasuhteen rakentumisen näkökulmasta tuo pihapelien ja leikkien hiipuminen, jotka tosin osittain ovat varsinkin nuorilla vaihtuneet uusiksi urbaanin ympäristön lajeiksi. Jos omaehtoisuus jää ohjatun toiminnan jalkoihin, liikuntasuhde saattaa jäädä ulkoiseksi ja toiminnassa käydään enemmän kuuliaisuudesta ja velvollisuuden tunteesta kuin aidosta mielenkiinnosta. Naapurin Paula leikkii nukeilla, mutta Liisa voi olla enemmän kiinnostunut Paulan veljen legovalikoimasta. Kinesteettisesti suuntautuneet lapset löytävät liikkumiseen liittyviä mahdollisuuksia luontevammin ja saavat niiden kautta helpommin motivaation kannalta keskeisiä pätevyyden kokemuksia kuin muut. Teoriassa toiminta-ajatus on sama kuin Montessori pedagogiikassa. Kun vielä 80-luvulla merkittävä osa lasten liikkumisesta oli omaehtoista, liikuntaa harrastetaan nykyisin lähes yksinomaan ohjatusti, joko seuran tapahtumissa tai vapaa-ajallakin harjoitusohjelmien tai ylipäätään toisen tahdon ohjaamana. Liikuntamäärien kehitystä käsitelleet selvitykset ovat osaltaan edelleen ruokkineet motivaation näkökulmasta ongelmallista oravanpyörää, kun pieneviä liikuntamääriä on eri lajeissa lähdetty yksioikoisesti kompensoimaan ohjatun harjoittelun määrää nostamalla ja tapauskohtaisesti jopa kotitehtäviä määräämällä. Vaikka suuremmilta ongelmilta vältyttäisiinkin, ulJos omaehtoisuus jää ohjatun toiminnan jalkoihin, liikuntasuhde saattaa jäädä ulkoiseksi ja toiminnassa käydään enemmän kuuliaisuudesta ja velvollisuuden tunteesta kuin aidosta mielenkiinnosta.. Haasteellisin tilanne on lajeissa, joissa lapsen kehityksen viivästyminen on kilpailuetu aikuisten sarjoissa. Lasten liikunta – leikkiä vai työtä. Tietyissä kulttuureissa lapsen alistamista määrätietoiseen, ulkoisesti ohjattuun harjoitteluun ei välttämättä pidetä vielä samassa suhteessa ongel mallisena, vaikka seurauksena olisi enemmän onnet tomia ihmiskohtaloita kuin menestystarinoita. Lajivalinta vai lajin valinta – kenen mailalla Kalle pelaa. Kun ympäristö sopivassa suhteessa mahdollistaa eikä ohjaa tai kontrolloi, lapsi luontaisesti suuntaa omaa uteliaisuuttaan ja tarkkaavaisuuttaan tärkeiksi kokemiinsa asioihin. 12 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 tien sisäistä motivaatiota tutkinut ja alkukesästä Suomessakin vieraillut Richard Ryan on määritellyt onnellisuuden ja hyvinvoinnin kulmakiviksi. Omaehtoiset liikuntaleikit ja -pelit ilmentävät lapsen yksilöllisiä taipumuksia ja luonteenvahvuuksia luoden samalla kestävää pohjaa kasvulle ja kehittymiselle. Vapaa-aikaan ja asumiseen liittyvä rakenteellinen muutos herättää samalla kysymyksen toiminnan taustalla vaikuttavista arvoista ja asenteista. Miten toimintaa tulisi kehittää, että se vastaisi muuttuviin odotuksiin myös jatkossa luoden edellytyksiä yksilön ja koko yhteisön kehittymiselle. Totta tietysti on, että lasten liikuntamäärät ovat yleisesti laskeneet, kehityksen polarisoituminen kiihtynyt ja huippu-urheilun vaativan monessa lajissa vielä aikaisempaa laajemman ja vahvemman pohjan ja edelleen suuremman harjoitusmäärän, mutta ongelmaa ei korjata pelkästään viikko-ohjelmia ja aikatauluja rakentamalla. Esimerkkinä toimikoon vaikka kotipihojen trampoliinikulttuuri, jossa olosuhde yhdistettynä vertaisoppimiseen mallien ja uusien kehittymishaasteiden muodossa on moninkertaistanut niiden lasten ja nuorten määrän, joilta voltti eteen ja taakse sujuu rutiininomaisesti. Yhtä kaikki, ympäristön tehtävänä on ennen kaikkea tukea lapsen luonnollista uteliaisuutta ja liikkumista kohtaan koettua mielenkiintoa ja samalla edesauttaa terveen liikuntasuhteen ja samalla minäkuvan rakentumista
Vaikka arvojen ja asenteiden kehittyminen onkin monen tekijän summa, Angela Elämäntapalajiksikin mielletyssä lumilautailussa on viime vuosina nähty esimerkkejä siitä, miten itsensä toteuttamisen merkitys korostuu myös ulkoisessa paineessa. Tämä siis jos jättää varhaisen erikoistumisen lajit tarkastelun ulkopuolelle. Pahimmillaan asetelmasta kehittyy itseään toteuttava noidankehä, jossa ympäristö suhteuttaa omaa toimintaansa urheilijaa leimaavan ennakkoasenteen pohjalta samalla vahvistaen urheilijan omaa uskomusta omasta kyvykkyydestään tai kyvyttömyydestään. Tai, miten käy minäkuvan kehitykselle jos ympäristön hyväksyntä on riippuvainen roolin ylläpitämisestä. Yleistäen voisi ajatella, että järjestelmän tulisi mahdollistaa ja tukea innostuksen säilymistä koko lapsuusvaiheen ja vasta nuoruudessa identiteetin ja itsesäätelyvalmiuksien kehittymisen myötä haastaa pohtimaan pidemmän aikavälin tavoitteita ja niiden edellyttämiä toimenpiteitä. Toimintaympäristön ilmapiiri tukee näissä tapauksissa huonosti huippuosaajille tyypillisten arvojen kuten peräänantamattomuuden, pitkäjänteisyyden tai epäonnistumisten sietokyvyn kehittymistä. Jos näin on, herää kysymys siitä mitä harrastamiselle käy, kun menestys hiipuu tai tarve vanhempien miellyttämiselle murrosiän myötä pienenee. Asetelma ei ole täysin ongelmaton urheilijan oman muttei myöskään valmentajien, vanhempien ja muiden sidosryhmien toiminnan näkökulmasta. Vaatii vahvaa sisäistä paloa, omistautumista ja hyvää itseluottamusta lähteä haastamaan omia rajojaan uudella tempulla olympialaisten finaalilaskussa.. Koulussa hyviä arvosanoja saavat mielletään fiksuiksi ja heikompia saavat tyhmiksi, urheilussa kyvykkäät tulevaisuuden lupauksiksi ja heikommat puuhastelijoiksi, vaikka kovin tarkkoja ennusteita kymmenvuotiaan kyvystä oman potentiaalinsa haastamiseen 25tai 30-vuotiaana voidaan tuskin tehdä. Toimintaa voidaan ohjata ulkoisesti muutenkin kuin aikatauluilla ja harjoitusohjelmilla. Näissä tapauksissa omaehtoinen harrastaminen heijastelee kuitenkin lapsen lähtökohdista tapahtuvaa valintaa paremmin kuin sitoutuminen yhteiseen, ulkoa ohjattuun harjoitteluun. vaikuttavat kaikki siihen, miten lasten ja nuorten suhde toimintaan ja samalla myös omaan itseen kehittyy. Urheilussa normittavan arvioinnin ja samalla palaut teen korostuminen on osin luonnollista, koska suorituksia mitataan ja urheilijoita vertaillaan keskinäisen paremmuuden suhteen eri perusteilla jatkuvasti. Hetkellisesti menestyvien ja menestyksen tuottamasta ympäristön hyväksynnästä vahvistusta hakevien suhde toimintaan kestää niin kauan kuin se tuottaa oman itsetunnon näkökulmasta positiivisia kokemuksia. Tätä dropoutin taustallakin vaikuttavaa ohjatun harjoittelun yliohjelmointia perustellaan ajoittain sillä, että lapsi on innostunut harjoittelemaan ja osallistuu toimintaan aktiivisesti. Growth ja Fixed mindset -käsitteet lanseerannut Carol Dweck on tutkimuksissaan todennut, että suorituksestaan vertailevaa palautetta saavilla on taipumus optimoida omaa toimintaansa suhteessa saatuun palautteeseen. Ei liene tarkoituksenmukaista, että järjestelmä tuottaa kasvavissa määrin 15-vuotiaita veteraaneja joiden innostus on hiipumaan päin, kun tutkimukset kuitenkin osoittavat huippujen lajivalinnan tapahtuvan pääsääntöisesti vasta tuossa iässä tai myöhemmin suhteessa muuhun omaa elämää koskevaan itsenäistymiseen. Yksilön intressejä ja omistajuutta heijastelevaa lajivalintaa on mahdoton aikatauluttaa järjestelmän toimesta vaan se on sidoksissa kunkin yksilölliseen kehitysvaiheeseen. Voihan tietysti olla, että omat edellytykset riittävät pitkälle ja oma urheilusuhde jää osin ulkoiseksi ja egokeskeiseksi, mutta niissä tapauksissa urheilu-uran päättyminen ja sen jälkeinen elämä voi puolestaan olla monessa suhteessa haasteellista. Vallitsevan velvollisuus-ajattelun mukaisesti kuuliaisuus liikunnan harrastamista kohtaan tai siinä menestyminen kun voi olla lapselle keino hakea hyväk syntää vanhempiensa, valmentajiensa ja muiden sidosryhmien silmissä. Kun tie nousee ulkoisen menestyksen osalta pystyyn tai muuttuu kivikkoiseksi, urheilu lopetetaan kokonaan tai siirrytään vähemmän haasteelliseen ympäristöön joka mahdollistaa oman statuksen ylläpitämisen. Samalla, kun urheilija itse arvioi omaa onnistumistaan suhteessa muihin, ympäristö lyö helposti leimaa hetkellisen kyvykkyyden perusteella. Toimintaa ohjaavat arvot ja asenteet – ulkoista painetta vai sisäistä paloa. 13 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 koiseen ohjaukseen alistuminen voi johtaa toisena olemisen kierteeseen ja samalla oman minäkuvan vääristymiseen. Voi toki olla, että laji tempaisee lapsen niin voimakkaasti varhaisessa vaiheessa jo mukaansa, että se täyttää koulun ja ohjatun harjoittelun ohella myös suuren osan jäljelle jäävästä vapaa-ajasta. Toiminnassa tehty arviointi, tasoryhmät, kilpailujärjestelmät, valmentajien ja vanhempien palaute tms
Kuuliaisuuteen, ahkeruuteen ja uusintavaan oppimiseen ohjannut viktoriaaninen koululaitos kehitti valmiuksia teollisen yhteiskunnan tarpeisiin, pääsääntöisesti mekaaniseen ja suorittavaan työhön. Urheiluosaamisen merkitys ei urheilussa ja valmennuksessa ole luonnollisesti Vastuullisuus Velvollisuus Innostuminen – onnistuminen – ilo Epäonnistumisen pelko, riittämättömyyden tunne Saa tehdä Pitää tehdä Välittäminen Vaatiminen Kurinalaisuus Kuri Merkityksellisyys – kutsumus Merkityksettömyys – kyynisyys TAULUKKO 1. Asiaosaamisen lisäksi valmentajalta vaaditaan hyviä itsensä kehittämisen valmiuksia omien ajatusja toimintamallien taustalla vaikuttavien tekijöiden tunnistamiseen, oman toiminnan aktiiviseen kehittämiseen ja omien voimavarojen hallintaan. Sisäsyntyinen motivaatio toimintaa on kohtaan puolestaan edellytys sille, että urheiluun suoraan liittyvien valmiuksien ohella voidaan tukea lapsen ja varsinkin valintavaiheessa olevan nuoren valmiuksia oman toiminnan ja myös laajemmin yhteisen toiminnan kehittämisen osalta. Jälkiteollinen yhteiskunta puolestaan edellyttää yksilöltä aktiivista roolia oman toimintansa ja sen kehittämisen suhteen samalla kun itsensä toteuttaminen ja kehittäminen muille lisäarvoa tuovalla tavalla vaikuttavat positiivisesti myös yksilön onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Valmentajilta ja vanhemmilta se edellyttää kykyä lapsessa tai nuoressa olevan piilevän potentiaalin tunnistamiseen ja samalla terveen minäkuvan kehityksen tukemiseen. Kun keskittäminen vielä poikkeuksetta nostaa toiminnan kustannuksia pidentyvien kilpailumatkojen johdosta ja usein heikentää hitaammin kehittyvien harrastusmahdollisuuksia, voidaan kysyä mihin suuntaan hyötyjen ja haittojen vaakakuppi lopulta kallistuu. 14 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Duckworth on todennut yllämainittujen jatkuvaa oppimista ja kehittymistä ennakoivien asenteiden kehittyvän toimintaympäristössä, jossa arviointi ja palaute eivät perustu keskinäiseen vertailuun vaan tukee ennen kaikkea innostusta toimintaa ja valmiuksia siinä kehittymistä kohtaan. Tasoryhmät ja kilpailujärjestelmät ovat kestävällä pohjalla niin kauan kuin ne tukevat omien taitojen kehittymistä suhteessa ympäristön haastavuuteen mahdollistaen samalla toiminnan kautta syntyvät pätevyyden ja flown kokemukset. Kun edistyneimmät keskitetään samoihin harjoitusja kilpailuryhmiin ratkaisu voi johtaa toiminnassa syntyvien koetun pätevyyden kokemusten vähenemiseen lisääntyneen kilpailun ja ympäristön haasteellisuuden myötä. Vaatii vahvaa sisäistä paloa, omistautumista ja hyvää itseluottamusta lähteä haastamaan omia rajojaan uudella tempulla olympialaisten finaalilaskussa. Valmentajakeskeisellä, kontrolloivalla otteella on usein urheilijan sisäisen motivaation ja itsensä kehittämisen valmiuksien suhteen heikentävä vaikutus, vaikka se toisaalta tuo valmentajalle itselleen turvaa toiminnassa selviytymiseen varsinkin uran alkuvaiheessa. Sisäistä motivoitumista tukeva ilmapiiri luo edellytykset myös jatkuvaa oppimista ja kehittymistä tukevien arvojen ja asenteiden omaksumiselle. Toimintaa ohjaavien arvojen, asenteiden ja rakenteiden tulisi omaehtoisuuden ohella tukea koettua pätevyyttä ja samalla antaa tietoa ennen kaikkea omaan kehittymiseen liittyen. Arvostuksista ja odotuksista toiminnan taustalla (Tiikkaja 2014).. Ihmissuhdetaidot luovat puolestaan edellytyksiä luottamuksellisen urheilija-valmentaja-suhteen ja edelleen merkitysten rakentamiseen, valmennustiimin hyödyntämiseen, ilmapiirin luomiseen ja toimivaan sidos ryhmäyhteistyöhön. Aika monessa lajissa lasten ja nuorten kilpailujärjestelmä poikkeaisi arvatenkin hieman nykyisestä, jos valmistelua ohjaavana periaatteena olisi koetun kyvykkyyden näkökulmasta mielekkäiden tapahtumien järjestäminen mahdollisimman lähellä. Elämäntapalajiksikin mielletyssä lumilautailussa on viime vuosina nähty esimerkkejä siitä, miten itsensä toteuttamisen merkitys korostuu myös ulkoisten paineiden osalta ääriolosuhteissa. Rooliodotusten muuttuminen – urheilija ja valmentaja uusien haasteiden edessä Innostuksen yhteys tuottavuuteen, pyrkimys onnellisuuteen, tarve ja mahdollisuus olla aktiivisesti määrittelemässä omaa elämäänsä vaikuttavat rooliodotuksiin työelämässä, mutta myös sen ulkopuolella. Asioiden valmentamisesta tulisi kuitenkin pyrkiä ihmisten valmentamiseen, jossa keskiössä on urheilijavalmentaja-suhde, luottamus, toiminnan ilma piiri sekä omaehtoisuutta ja kyvykkyyttä tukevat rakenteet. Työelämän vaatimusten ja työntekemisen muutos on viime vuosina vauhdittanut myös koululaitoksen toimintatapojen uudistamista, joka edelleen heijastelee laajemmin myös harrastustoimintaan. Urheilussa omaehtoisuutta, kyvykkyyttä ja kuuluvuutta tukevalla toiminnalla voidaan tukea lapsen ja nuoren omista lähtökohdista tapahtuvaa lajinvalintaa. On luontevampaa sitoutua peräänantamattomaan ja pitkäjänteiseen ponnisteluun, kun toiminta on itsessään arvokasta eikä ainoastaan väylä ulkoisen hyväksynnän tavoitteluun. Valmentajalta ja muilta urheilutoiminnassa mukana olevilta odotusten muuttuminen edellyttää usein oman kokemuksen kautta omaksutuista malleista ja toimintatavoista poisoppimista ja uudelleenorientoitumista urheilijan kohtaamiseen
Riverhead Books. To Have or To Be. 2011. Focus: Use Different Ways of Seeing the World for Success and Influence. L. M. G. Thinking, Fast and Slow. Innostuksen johtaminen -seminaari 13.5.2015, Espoo. 2015. Kahneman, D. & Peterson, C. Tiikkaja, J. Talent is Overrated: What Really Separates WorldClass Performers from Everybody Else. Mindset: The New Psychology of Success. 2013. Ihmisen valmentaminen. TAULUKKO 2. Valmennustoiminnan yhteys motivaation kehittymiseen (mukaeltu Ryan 2015).. Harper & Row. (toim.) 2014. Auditorium. Oman jutun ja potentiaalin löytämisen näkökulmasta lähtökohdat ovat paremmat kun sitä tuetaan niin harrastamiseen liittyvien mahdollisuuksien, kilpailujärjestelmien, valmennuskulttuurin kuin toimijoiden välisen yhteistyön ja edelleen kodeissa ja kouluissa tehtävän kasvatustyön tasolla. Järvilehto, L. Kampusvastaava, koulutusohjelmajohtaja Haaga-Helia amk. 2013. 2014. Penguin Books. H. Duckworth, A. Journal of Personality and Social Psychology, 92, 6:1087–1101. Pink, D. JUKKA TIIKKAJA, LitM. Uusitalo-Malmivaara, L. Ballantine Books. Fromm, E. 15 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Sisäistä motivaatiota tukevat käytännöt Sisäistä motivaatiota heikentävät käytännöt Omaehtoisuuteen vaikuttavat • Paineettomuus • Tavoitteiden määrittely (osallistuminen) • Toimenpiteiden määrittely (osallistuminen) • Tehtäväsuuntautuneisuus • Tehtävien mielekkyyden kehittäminen Omaehtoisuuteen vaikuttavat • Paine suoriutumiseen • Rankaisukäytännöt • Tavoitteiden asettaminen • Deadlinet • Kontrolloivat palkkiot • Minäsuuntautuneisuus • Valvonta Koettuun pätevyyteen vaikuttavat • Optimaalinen haastavuus • Positiivinen palaute • Ei-kontrolloiva rakenne • Informatiiviset palkkiot Koettuun pätevyyteen vaikuttavat • Ei-optimaalinen haastavuus (liian helppo/ vaikea) • Negatiivinen palaute Kuuluvuuteen vaikuttavat • Empatia • Lämpimät ihmissuhteet • Tunteiden huomiointi Kuuluvuuteen vaikuttavat • Viileät ihmissuhteet • Positiivisen osallistumisen puute poistumassa tai vähenemässä, mutta ihmissuhdetaidot ovat monessa suhteessa pullonkaula myös oman asiatiedon hyödyntämiseen. Intrinsic and Extrinsic Motivations: Classic Definitions and New Directions. 2011. Halvorson, H. Hudson Street Press. Kerr, J. L. Constable & Robinson. Legacy. Csikszentmihalyi, M. Flow: The Psychology of Optimal Experience. Ryan, R. 2014. 2008. 2007. T. & Higgins, E. Farrar, Straus and Giroux. 1990. Kehityspäällikkö Suomen Jääkiekkoliitto Sähköposti: jukka.tiikkaja@haaga-helia.fi, jukka.tiikkaja@finhockey.fi LÄHTEET: Colvin, G. Motivation and Well-Being – Research and Interventions on Facilitating Engagement and Thriving Using Self-Determination Theory. 2000. Grit: Perseverance and Passion for Long-Term Goals. Upeaa työtä! Tammi. M. Samalla, kun muutosta eletään myös muissa toimintaympäristöissä, meidän urheilun parissa toimivien on aika ajoin hyvä ottaa etäisyyttä ja arvioida lasten ja nuorten urheiluja valmennuskulttuurin sekä toiminnan taustalla vaikuttavien rakenteiden kehittämistarpeita terveellä kriittisyydellä ja riittävän kokonaisvaltaisesti. Ryan, R. Dweck, C. Positiivisen psykologian voima. Contemporary Educational Psychology 25: 54–67. & Deci, E. PS-kustannus. 1976. Kuten monen muun asian kohdalla, muutoksessa usein haastavinta on opittujen ajatteluja toimintamallien kyseenalaistaminen ja niistä luopuminen. Bloomsbury Academic. 2007. Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us
16 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015
Positiivisessa psykologiassa palataan ihmiskunnan viisauden juurille. Sellaiseksi valikoitui antiikin mallin mukaan onnellisuus. 11). Hedoninen tarkoittaa mielihyvän korostamista onnellisuuden lähteenä, eli välittömiä mielihyvän ja -pahan kokemuksia. Positiivisen psykologian piirissä on käyty paljon keskustelua siitä, mikä on parasta ja tärkeintä elämässä. Kun haetaan onnellisuuden objektiivista perustaa, silloin arviointi tulee henkilön ulkopuolelta. Kyse on yksi merkittävimmistä psykologian piirissä tapahtuneista muutoksista. Millaisia ovat ihmiset, jotka kukois tavat vaikeuksia koettuaan. Ihminen voi olla tyytyväinen elämäänsä, vaikka mielihyviä olisi vähän . Hyvä elämä ja hyvinvointi ovat yhtä autenttisia ja todellisia kuin ahdistava elämä ja pahoinvointi. Mistä on kyse. Hyveet, kuten sääli, avuliaisuus ja epäitsekkyys kuuluvat ihmisen olemukseen siinä kuin itsekkyyskin. Ihmiset voivat olla vaikeissakin olosuhteissa tyytyväisiä ja onnellisia. Monissa varhaisissa kirjoituksissa korostettiin vastakohtaisuutta ”negatiiviseen psykologiaan” (Seligman & Csikszentmihalyi, 2000; Ojanen, 2014). Onnellisuudesta on useita määritelmiä Onnellisuudesta on useita erilaisia määritelmiä. Siitäkin, mutta kyse on laajemmasta kokonaisuudesta. Onnellisuus on mielihyvän maksimoimista. Positiivisessa psykologissa tutkitaan positiivisia tunteita, ajatuksia, tekoja ja instituutioita (Gable & Haidt, 2005; Peterson, 2006). Ihminen voi olla sorrettunakin tyytyväinen, jos ei paremmasta tiedä. Hyveet ja luonteen kasvatus ovat tehneet paluun. Positiivinen psykologia torjui näkemyksen ihmisestä ”mätänä omenana”, joilla sanoilla positiivisen psykologian isä Martin Seligman luonnehti tätä pessimististä näkemystä. 17 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: MARKKU OJANEN Liikunta ja positiivinen psykologia kiatrian onnettomasta liitosta (Kristjánsson, 2013, s. Sen piirissä tehdään valtavasti tukimusta, sillä on omia julkaisuja, kongresseja ja yhdistyksiä. Näistä kaksi ensimmäistä ovat subjektiivisia: onnellisuus on sitä, millaisena sen yksilö itse kuvaa. Olennaista on vahvuuksien ja onnistumisten kuvaaminen. Onnellisuus voidaan tulkita hedonismina, elämäntyytyväisyytenä tai eudaimoniana. Lisäksi he noudattavat yllättävän hyvin kulttuurinsa moraalisia periaatteita. O nko kyse positiivisesta ajattelusta. Länsimaisen ihmisen mielestä esimerkiksi alistetut naiset eivät voi oikeasti olla onnellisia – ei edes silloin, kun he niin väittävät. Moraalisen neutraalisuuden noudattamista ei pidetä mahdollisena silloin, kun ihmisille annetaan hyvän elämän ohjeita. Elämäntyytyväisyyden arviot ovat kokonaisvaltaisia, tiettyä elämänjaksoa kuvaavia. Parhaiten positiivisuutta pitivät esillä humanistisen psykologian edustajat, kuten Carl Rogers, Abraham Maslow ja Viktor Frankl. Paras keino mitata onnellisuutta on hedometri eli välittömien mielihyväkokemusten mittaaminen. Näistä on tullut myös positiivisen psykologian tutkimuskohteita. Ihmi sillä on monenlaisia ongelmia, mutta he eivät olisi lisääntyneet ja levittäytyneet, jos eivät olisi oppi neet, selviytyneet, toipuneet ja kukoistaneet. Voitaisiinko heidän kokemuksistaan oppia. Mitä enemmän mielihyviä, sitä onnellisempi ihminen on. Myös liikunta liittyy luontevasti positiivisen psykologian piiriin. Arvoväritteiseltä kuulostavaa luonnesanaa ei kaihdeta. Monet näitä aiheita tutkineet kuuluvat nyt positiivisen psykologian tukijoihin. Misantrooppinen (ihmistä väheksyvä) harha syntyi 1900-luvun alkupuoliskolla psykologian ja psyKu va : A N TE R O A A LT O N E N. Paluu filosofian juurille näkyi myös siinä, että antiikin tavoin hyveiden merkitystä onnellisuuden saavuttamisessa korostetaan. Psykologiassa keskityttiin liiaksi ihmiselämän kielteisiin puoliin, kuten ahdistukseen, masennukseen, väkivaltaan, ennakkoluuloihin, traumoihin ja ristiriitoihin ja samalla elämän myönteiset puolet jäivät vähälle huomiolle. Sekä tyytyväisyys että tyytymättömyys voivat kokePositiivinen psykologia on herättänyt suurta innostusta. Psykologian piirissä on onneksi viime vuosikymmeninä tutkittu asioita, jotka luontevasti liittyvät positiivisen psykologiaan, kuten selviytyminen (coping), itseluottamus ja -arvostus, itsehallinta, koherenssin tunne, tunneäly ja flow
Yhdelle se voi olla jokin luova harrastus, toiselle puutarhanhoito, kolmannelle työ, neljännelle liikunta. Voi olla tyytyväinen tuloksiinsa, mutta silti masentunut. Viidenneksi liikunta on koettava mielekkäänä asiana oman elämän ja hyvinvoinnin kannalta. Miten tämä yllättävä yhteneväisyys tulee tulkita. Näiden mittaaminen perustuu subjektiivisiin kokemuksiin. Silti jokainen liikkuja tajuaa, että ilman panostusta tuloksia ei tule. Hän haluaisi määrittää onnellisuuden Aristoteleen eudaimonia-mallin mukaan objektiivisesti arvioitavana kukoistamisena, johon kuuluu positiivisia tunteita, sitoutumista, mielekkyyttä ja saavuttamista (Seligman, 2011, s. Koska Seligman on eri yhteyksissä korostanut myös optimismin merkitystä, nämä kaksi mallia ovat lähes identtiset. Panostuksen kokeminen on subjektiivista, sillä yhdelle yksi tai kaksikin liikuntakertaa viikossa on paljon, toiselle aivan liian vähän. Sen ”hedoninen arvo” (kesto x mielihyvä) on siten korkea. Onnellisuus on silloin pikemminkin objektiivinen kuin subjektiivinen asia. Kukoistaminen voi laajeta yleiseksi olemista koskevaksi tilaksi, jos (1) yksi kukoistamisen alue hallitsee elämää tai (2) henkilöllä on monta kukoistusta tuottavaa toimintaa. Myöhemmin lisäsin näihin vielä mielekkyyden kokemuksen (Ojanen, 2002). 18 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 muksina olla laadullisesti erilaisia. Positiivisessa psykologiassa Aristoteleen ajatukset pelkistyivät tulkinnaksi, jonka mukaan hyveet edistävät hyvinvointia ja onnellisuutta. Sen edelle menivät Layardin (2005, s. Kolmanneksi panostuksen on oltava riittävä, koska se vahvistaa sitoutumista liikunnan jatkamiseen. 16). Kukoistusmalli voitaisiin yhtä lailla ajatella prosessina niin, että optimismi johtaa sitoutumiseen, sitoutuminen saa aikaan tuloksia ja edelleen positiivisia tunteita ja mielekkyyden kokemuksia. 204–5). Toiseksi liikunnalla on myönteisiä säteilyvaiMeillä kaikilla on asioita, joiden parissa kukoistamme. Aristoteleelle ihmisyyden tavoitteena oli moraalinen luonne, jonka vaaliminen johtaa hyvään, kukois tavaan elämään eli eudaimoniaan. Voiko liikunta olla niin merkittävä asia, että se tuottaa kokonaisvaltaista kukoistusta elämään. Onnellisuuden saattoi tietää vasta henkilön kuoleman jälkeen. Optimismi ja riittävä sitoutuminen ovat edellytyksiä, jotta kukoistamisen kokemus voisi syntyä. Toiseksi omaehtoisuus, hallinnan ja itsemääräämisen kokemus ovat tärkeitä, sillä pakonomaisuus tuottaa ulkoisen motivaation kokemuksen, josta seuraa, että pakon vähetessä tai poistuessa liikunta usein hiipuu. Kyse on asiasta, johon vain harvat käyttävät runsaasti aikaa, mutta sen mielihyväarvo on korkea. Erona näissä malleissa on se, että Seligman pitää noita neljää tai viittä kukoistamisen osatekijää rinnakkaisia, kun taas liikuntamallissa ne ajatellaan etenevänä prosessina. 15) kuvaamassa tutkimuksessa vain seksi, seurustelu ja rentoutuminen. Eudaimoniassa oli kuitenkin kyse kokonaisuudesta, josta osia ei voida eritellä toisten syyksi. Objektiivisten mittareiden laadinnassa ei kuitenkaan ole merkittävästi edistytty. Jos niitä ei lainkaan ole, liikuntaa ei aloiteta tai sen harjoittaminen päättyy. Neljänneksi liikkujan on koettava mielihyvää tai ainakaan liikunta ei saa tuottaa mielipahaa (kipua, ahdistusta, liiallista väsymystä), sillä muuten innostus laimenee nopeasti. Martin Seligman pitäytyi aluksi koetun hyvinvoinnin käsitteeseen, mutta on viime vuosina alkanut epäillä subjektiivisten kyselyjen mielekkyyttä. Hyveet ovat sekä keinoja että tavoitteita. Seligman kuvaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ehtoja, kun taas laatimassani mallissa liikunta tuottaa hyvinvointia – tai liikunnallista kukoistusta – jos nuo viisi ehtoa toteutuvat hyvin. Jos liikunta tuntuu mielettömältä ja tarkoituksettomalta, miksi sellaista jatkaisi. Yhdelle se voi olla jokin luova harrastus, toiselle puutarhanhoito, kolmannelle työ, neljännelle liikunta jne. Kukoistaminen voi laajeta yleiseksi olemista koskevaksi tilaksi.. Liikunnan aloittamisen lähtökohtana ovat myönteiset odotukset liikunnan vaikutuksista. Liikunnasta saadaan hyvinvoinnin kokemuksia, jos siihen liittyy myönteisiä odotuksia, omaehtoisuutta, panostusta ja mielihyvää. Kukoistaminen (eudaimonia) tulkittiin antiikissa kokonaisvaltaisesti, koko elämän lopputuloksena. Kuitenkin on luontevaa ajatella, että meillä kaikilla on asioita, joiden parissa kukostamme. Omaehtoinen mielekäs liikunta tuo hyvinvoinnin kokemuksia Kirjassani Liiku oikein – voi hyvin hahmottelin liikunnan vaikutusten mallin, joka muistuttaa Seligmanin kukoistavan onnellisuuden mallia (Ojanen, Svennevig, Nyman & Halme, 2001, s. Edward Dienerin työryhmä (1999) päätyi yhdistämään koetun hyvinvoinnin käsitteen alle kolme eri onnellisuuden osatekijää: tyytyväisyyden, myönteisen mielialan ja kielteisen mielialan. Hyveitä noudattava ei välttämättä koe onnen tunteita, mutta hänet voidaan silti arvioida onnelliseksi ihmiseksi
KIRJALLISUUS: Diener, E. Kristjánsson, K. Can the true effects of exercise on psychological variables be separated from placebo effects. 2006. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura. Helsinki: Edita. Liiku oikein, voi hyvin. Happiness. Ojanen, M. Ihmiset uskovat, että liikunnalla on myönteisiä terveysvaikutuksia. Svennevig, H. Halme, J. Lucas, R. Suh, E. M. & Csikszentmihalyi, M. Nyman, M. Seligman, M. American Psychologist, 55, 5–14.. Layard, R. Ojanen, M. Positive psychology: An introduction. Sosiaalisen liikunnan hedoninen arvo on suuri. Positiivisen psykologian käsikirjassa näitä mahdollisuuksia on kuvattu monipuolisesti. 1994. Siihen on perusteita, sillä liikunta lievittää masennusta ja ahdistusta. Liikunta liittyy luontevasti positiivisen psykologian piiriin. 2011. Useissa kirjan luvuissa todetaan, että liikunta tuottaa hallinnan kokemuksia ja myönteisiä terveysvaikutuksia. Positiivisesti latautuneena liikunta antaa tähän hyvät edellytykset. MARKKU OJANEN Psykologian emeritusprofessori Tampereen yliopisto Sähköposti: markku.t.ojanen@uta.fi Liikunnasta saadaan hyvinvoinnin kokemuksia, jos siihen liittyy myönteisiä odotuksia, omaehtoisuutta, panostusta, mielihyvää ja se koetaan mielekkääksi. E. E. Peterson, C. P. 2001. A primer in positive psychology. 2000. Subjective well-being: Three decades of progress. A philosophical critique. 2005. Näiden ohjelmien avulla voidaan lievittää väsymystä ja uupumusta. Oxford: Oxford University Press. Missä muussa nykyisin enää voi kokea aitoa yhteisöllisyyttä kuin joukkueliikunnan tai -urheilun parissa. Siinä mainitaan intensiivisen liikunnan tuottama endorfiinitason lisäys, joka usein ilmenee ”runner’s high”kokemuksena. E. L. Review of General Psychology, 9, 103–110. Käsikirjan kruununa on aerobista toimintaa käsittelevä luku, jossa terveysvaikutusten ohella korostetaan liikunnan myönteisiä mielialavaikutuksia sekä myönteistä vaikutusta itsearvostukseen. Luvun kirjoittajan Susan Blackhousen mukaan kevyen liikunnan, kuten kävelyn, positiiviset mielialavaikutukset ovat melkein kaksinkertaisia vaativampaan liikuntaan verraten. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. Flourish: A visionary new understanding of happiness and well-being. What (and why) is positive psychology. New York: The Penquin Press. 2013. 19 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 kutuksia terveyteen ja kanssakäymiseen. Gable, S. & Haidt, J. Terveenä on helpompi tehdä muita asioita ja liikunnassa moni saa kaipaamiaan ihmissuhteita. International Journal of Sport Psychology, 25, 63–80. Ojanen, M. 1999. New York: Free Press. Ojanen, M. L. Seligman, M. Edelleen liikunta sallii moniin muihin ohjeisiin verraten paternalististisia kehotuksia. P. 2014. Lessons from a new science. & Smith, H. Onneksi myös liikunnan positiivinen puoli on ollut viime vuosina vahvasti esillä, joten liikunta voi luontevasti olla yksi positiivisen psykologian tutkimusaihe. Erityisliikunnan neuvottelupäivät 4.–5.11.2002. Virtues and vices in positive psychology. Positiivinen psykologian piirissä toki arvostetaan menetelmiä, joilla pahoinvointia voidaan vähentää, mutta yhtä tärkeätä on kehittää sellaisia menetelmiä, jotka aidosti edistävät hyvinvointia, vahvuuksia ja onnellisuutta. (Tieto yllätti tämän kirjoittajan.) Myös pitkäkestoisten ohjelmien vaikutuksista on Blackhousen mukaan näyttöä, mutta kyse voi olla myös lumevaikutuksista, joita on vaikea tutkia liikunnan yhteydessä (vrt. 2002. Liikuntaa on usein nähty yhtenä mielen hoitokeinona muiden joukossa. Positiivinen psykologia, 2p. Ojanen, 1994). Psychological Bulletin, 125, 276–302. 2005. Encyclopedia of Positive Psychology -teos (1045 sivua) antaa aika paljon tietoa liikunnasta. Mielenterveys ja liikunta: Uudet haasteet. New York: Cambridge University Press. Vireyttä ja vitaalisuutta kuvaavissa luvuissa osoitetaan, että liikuntaohjelmat ovat lisänneet vireyden ja energisyyden kokemusta
E. Vaikka optimismilla on tutkimusten mukaan hyviä seurauksia, kaikille se ei sovi. Sinusta tuntuu kuin niitä ei olisikaan. 1993. Toivo on siis täynnä energiaa, suunnitelmia ja keinoja, kuten hänen kirjalleen annettu nimi osoittaa (ks. You can get there from here. Yhdysvallat on kohottanut optimismin toiseen ja kolmanteen potenssiin. Helsinki: WSOY. Barbara Ehrenreich imettelee, miksi Yhdysvallat on optimismikehotuksista huolimatta onnellisuuden vertailuissa paljon alempana kuin vaikkapa ”synkeät suomalaiset” (dour Finns) (s. Jokainen, joka on lukenut nuorten hakupapereita, voi todeta, että noista vanhoista kielteisistä piirteistä ei enää ole mitään jäljellä. Pessimisteille optimismin opettaminen on vaikeaa. Teoksessa E. Snyderin kuvaamaa hallintauskoa (sisältäen käsitteet agency, goal directed energy ja pathways, planning to meet goals). Martti Jukola Suomen urheilun suuri tulkki. J. 149). Kun taloustieteilijät laativat hyvinvointi-indeksin, jossa mukana oli terveys, ympäristö, koulutus ja sosiaalinen liikkuvuus, Yhdysvallat oli vasta 150. Voitat, kun vain uskot itseesi.” Epäilen kuitenkin, että synkeisiin suomalaisiin ei kaikkein optimistisin hehkutus oikein pure. Tällainen ajattelutapa kuuluu suomalaisuuteen. R. Joillekin sanottaisiin näin: ”Varaudu siihen, että kompastut jo ensimmäiseen aitaan. (1991). Strategy-dependent effects of reflecting on self and tasks: Some implications of optimism and defensive pessimism. Washington, DC: APA. K O L U M N I 20 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: MARKKU OJANEN Puolustautuva pessimismi työtovereineen osoitti, että optimismin opettaminen pessimisteille huononsi heidän tuloksiaan! Suomalaisille urheilijoille pitäisi ilmeisesti tehdä testi, jossa optimismin ja pessimismin – jotka yllättäen ovat aika riippumattomia toisistaan – laatu tutkittaisiin tarkasti. New York: Knopf. How positive thinking fooled America & the world. P uolustautuva pessimismi (defensive pessimism) on suomalaista perua. Kaksi kolmasosaa masennuslääkkeistä syödään Yhdysvalloissa. Seligman, M. 2010. viite). New York: Free Press. Tuollaista ei amerikkalainen urheilujohtaja sanoisi. Snyder, C. Koska kaikki gurut kilvan korostavat optimismin merkitystä, ei ole ihme, että se on herättänyt myös kritiikkiä. Onneksi tämä ”minusta ei ole mihinkään” -kulttuuri näyttää pikku hiljaa hiipuvan historiaan. Norem, J. Norem. O. P. 3). Heille sopii juuri puolustautuva pessimismi. 1994. Norem, J.K. Journal of Personality and Social Psychology, 65, 822–835. Hannus, M. Learned optimism: How to change your mind and your life. MARKKU OJANEN Psykologian emeritusprofessori Tampereen yliopisto Sähköposti: markku.t.ojanen@uta.fi KIRJALLISUUS Arponen, A. Tämä ei lainkaan vastaa käsitystäni toivosta, jonka näen hyvin epämääräisenä, keinottomana ja hapuilevana. Kun oppikirjoissa kuvataan toivoa, se on C. 2000. Smile or die. 2003. Lontoo: Granta books. Tahko Pihkalan mukaan ”varustaudu tappioon, sillä siinä mielessä parhaiten voitat” (Arponen, Hannus & Kanerva, s. Syytetään siitä vaikka kansanluonnetta tai kulttuuriamme, joka vähättelee suomalaisuutta. K., Illingworth, K. ”Usko, että kykenet ja olet jo melkein perillä” (Theodore Roosevelt). Vaikka optimismilla on tutkimusten mukaan hyviä seurauksia, kaikille se ei sovi. Ehrenreich, B. Optimistit ja pessimistit ja optimistipessimistit saisivat heille sopivia ohjeita. Optimistin käsikirja, Helsinki: Otava, 1992). Se liittyy samalla myös synkkään suomalaisuuskuvaan, jonka mukaan me olemme melankolisia, sulkeutuneita ja kateellisia, emmekä luota itseemme. Sanna (toim.), Virtue, vice, and personality. & Shaun, S. Pessimism: Accentuating the positive possibilities. Chang & L. Julie Norem lainaa Pihkalalta puolustautuvan pessimismin idean. Yhdysvalloissa on avuttomasta, hapuilevasta toivosta (mä toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan) jalostettu vahvaa hallintauskoa. Riittää kun pääset kunnialla maaliin” ja toisille taas: ”Lennät kuin lintu aitojen yli. Optimismin tärkeyttä korosti positiivisen psykologian isä Martin Seligman, joka kuitenkin omassa elämässään tunnustautui pessimistiksi. (suom. C. 91–104). Hän sanoisi jotakin tällaista: ”Täydellisyyttä emme saavuta, mutta jos me tavoittelemme sitä, me saamme aikaan erinomaisia tuloksia” ja ”Voittajat eivät koskaan anna periksi ja luovuttajat eivät koskaan voita” (Vince Lombardi, amerikkalaisen jalkapallon pelaaja ja valmentaja). The psychology of hope. The complexity of behavior (s. Kouluissa nuoria opetetaan laatimaan itselleen positiivisia portfolioita. R. & Kanerva, J
Kun liikunta vahvistaa stressinsietokykyä, se samalla suojaa mielenterveyttä.. Liikunnan tehosta depression hoidossa on tehty myös kontrolloituja satunnaistettuja tutkimuksia. Liikunta auttaa myös tulemaan toimeen stressin kanssa. Preventiivisten toi mien tavoitteena on mielenterveyshäiriöiden ilmaan tuvuuden ja esiintyvyyden vähentäminen sekä riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden mielenterveys ongelmien ehkäisy. Tavoit teena on löytää sellaisia keinoja ja vaikuttamisme netelmiä, joilla voidaan edistää koko väestön tai eri väestöryhmien mielenterveyttä. Erityisesti alle 35vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten siir tyminen työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveys ongelmien vuoksi on huolestuttavasti lisääntynyt. Fyysinen aktiivisuuden on osoitettu olevan teho kas keino myös stressin ja ahdistuneisuuden vähen tämisessä. Stressinsietokyky ei kuvaa ainoastaan sitä, miten stressiä aiheuttavia tekijöitä elämän eri vaiheissa vältetään, vaan pikemminkin sitä, miten kukin tulee toimeen stressin kanssa. Nykytilanne on suuri haaste myös mielenterveysongelmien ehkäisyn ja mielen terveyden edistämisen kannalta. 21 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: ESA NORDLING Liikunta vahvistaa positiivista mielenterveyttä Fyysinen aktiivisuus vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta. Keskeisenä erona promootion ja prevention välillä on pidetty promootion positiivista terveyskäsitystä ja voimavaroihin keskittymistä, kun taas preventio on ongelmalähtöistä, sairauden ennal taehkäisyyn pohjaavaa. Käytännössä edistävä ja ehkäisevä mielenterveystyö limittyvät toisiinsa niin, M ielenterveysongelmat eivät ole lisäänty neet Suomessa 2000luvulla, mutta ne ovat johtaneet entistä useammin ennen aikaiseen eläköitymiseen. Aerobisella liikunnalla on selviä masennusta lievittäviä vaiku tuksia ainakin lievässä ja keskivaikeassa depressiossa (Leppämäki, 2007). Liikunnan merkitystä mielenterveysongelmien hoitokeinona on tutkittu paljon. Liikunnan merkityksestä mielenterveyden edistämisessä (promootio) ja mielenterveysongelmi en ehkäisyssä (preventio) on kuitenkin tehty melko vähän tutkimuksia. Säännöllinen liikunta nostaa henkilökohtaista psyykkistä haavoittuvuusrajaa ja suojaa siten psyykettä kuormittavissa elämäntilanteissa. Mielenterveyttä edistävien promotiivisten toimi en tavoitteena on suojella ihmisten mielenterveyttä vahvistamalla terveyttä ylläpitäviä tekijöitä. Osassa näistä on osoi tettu, että liikunnan teho masennusoireiden lievittä jänä vastaisi kognitiivista psykoterapiaa. Tämä kehityssuunta saattaa selittyä sillä, että ongel mat ovat entistä vaikeampia tai että hoidollista apua saadaan liian myöhään
Nordlingin ja Hätösen (2015) Lapin väestön mielenterveyttä koskevassa kyselytutkimukses sa pilotoitiin Skotlannissa kehitettyä positiivisen mielentervey den mittaria (The Short Warwick Edin burgh Mental Wellbeing Scale). Holopaisen ym. Hedbergin ja Tonen (2015) tutkimuksessa erityisesti ne henkilöt, joilla oli taipumus voimakkaaseen ahdistukseen, hyötyivät liikunnasta. 22 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 ettei ole tarkoituksenmukaista tehdä niiden välille jyrkkää eroa (Laajasalo & Pirkola, 2012; Toivio & Nordling, 2013). (2014) mukaan viimeaikaiset tutki mukset ovat osoittaneet liikunnan myönteisen vai kutuksen myös kognitioihin ja sen kautta dementian hoitoon ja ehkäisyyn. 2014). Tämä on ollut erityisen ongelmallista mielenterveyden edistämistyön kannalta. Positiivista mielenterveyttä on pyritty määritte lemään monin eri tavoin, mutta yksiselitteistä ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää ei ole. (2015) tutkivat Brittein saarilla 60–64 vuotiaiden henkilöiden viiden päivän aikana liikun nan avulla kuluttaman kalorimäärän ja liikuntaan käytetyn ajan yhteyttä positiiviseen mielenterveyteen yllä mainitun positiivisen mielenterveyden mittarin pidennetyllä versiolla. Liikunta ehkäisee masennukseen sairastumista ja vähentää ahdistusta stressaavissa elämäntilanteissa Strohlen (2009) masennusta ja ahdistuneisuutta käsittelevä katsaus osoitti liikunnalla olevan myön teisiä vaikutuksia näiden häiriöiden ehkäisyssä. Kun liikunta vahvistaa stressinsietoky kyä, se samalla suojaa mielenterveyttä. Mammen ja Faulkner (2013) kokosivat liikunta harrastuksen vaikutuksia henkiseen hyvinvointiin koskevaa tutkimustietoa 26 vuoden ajalta ja havait sivat, että säännöllisellä liikunnalla voidaan ehkäistä masennukseen sairastumista pitkälläkin aikavälillä. Hedbergin ja Tonen (2015) tutkimuksessa havait tiin vahva yhteys stressinsietokyvyn ja liikunnallisten aktiviteettien välillä. (2012) pitkittäistutkimuksessa, jossa seurantaaika oli 5–7 vuotta, selvitettiin liikun nan yhteyksiä yli kolmen kuukauden sairauspoissa oloihin mielenterveysongelmissa. Osallistujat saivat itse valita Säännöllisellä liikunnalla voidaan ehkäistä ainakin masennukseen sairastumista ja ahdistuksen kokemista stressiä aiheuttavissa elämäntilanteissa.. Tulokset osoitti vat, että rasittavaa liikuntaa harrastavilla oli muita pienempi riski yli kolmen kuukauden poissaoloihin mielenterveysongelmien vuoksi. Lindholm ym. Tulosten mukaan liikkuminen luonnossa oli yhteydessä positiivisen mielenterveyden kokemuksiin siten, että mitä use ammin vastaaja liikkui luonnossa, sitä korkeamman pistemäärän hän keskimäärin sai positiivisen mielen terveyden mittarilla. Näitä koskevia tutkimuksia on vielä melko vähän (Richards ym. 2015), mutta akateeminen kiinnostus erityisesti positiivista mielenterveyttä kohtaan on kasvamassa. Kasvava kiinnostus on nähty reaktiona sille, että perinteisesti väestön sekä yksilöiden mie lenterveyteen liittyviä päätelmiä on tehty yksipuoli sesti ja psyykkiseen oirehdintaan perustuen. (2008) tekivät katsauksensa perus teella samanlaisia johtopäätöksiä. Tutkimuksessa ei kontrolloitu liikunnan intensiteettiä, mutta tulokset osoittivat liikunnan ja luontoympäristön positiivisen yhteis vaikutuksen mielenterveyteen. (2013) korostavatkin, että ikäänty vässä väestössä hyvän fyysisen ja psyykkisen toimin takyvyn säilyttäminen liikunnan avulla on yksi keino ehkäistä työkyvyttömyyttä, myöhäisempiä sairauksia sekä siirtymistä ennenaikaiselle eläkkeelle. Yhteistä positiivisen mielenterveyden määritelmille on, että niissä korostetaan eri painotuksin henkilön psyyk kisiä voimavaroja, vaikuttamismahdollisuuksia omaan elämään, toiveikkuutta, tyydytystä tuottavien sosiaalisten suhteiden olemassaoloa sekä myönteistä käsitystä omasta itsestä ja omista kehittymismahdol lisuuksista. Black ym. Mielenterveyson gelmista johtuvien sairauspoissaolojen riski oli sitä pienempi, mitä aktiivisemmin liikuntaa harrastettiin. Stantonin ym. Myös Teychnne ym. Yhteenvetona liikunnan preventiivisestä merki tyksestä mielenterveystyössä voidaan todeta, että on vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että säännöllisellä liikunnalla voidaan ehkäistä ainakin masennukseen sairastumista ja ahdistuksen kokemista stressiä aiheut tavissa elämäntilanteissa. Stressinsietokyky ei kuvaa ai noastaan sitä, miten stressiä aiheuttavia tekijöitä elä män eri vaiheissa vältetään, vaan pikemminkin sitä , miten kukin tulee toimeen stressin kanssa (Bland ym. Liikunnan ja positiivisen mielenterveyden yhteydet kiinnostavat Liikuntaa mielenterveyden edistämistyön muotona on tutkittu ainakin suhteessa positiiviseen mielen terveyteen, onnellisuuteen, tunneälyyn, koettuun elämänlaatuun ja hyvinvointiin sekä minäkuvaan. Sillä on siten merkitystä työurien pidentämisen kannalta. Parantuneella stressikestävyy dellä oli mielenterveyttä suojaava vaikutus näiden riskiryhmään kuuluvien henkilöiden kohdalla
Näitä tuloksia tukee suomalaisen tutkijaryhmän (Kettunen ym. (2014) tulos ten mukaan 3069 vuotiaat korealaiset, jotka teki vät liikunnallisia harjoitteita 30 minuuttia päivässä vähintään viitenä päivänä viikossa, olivat muita todennäköisemmin onnellisia. Moljordin ym. (2007) esittävät, että fyy sisen aktiivisuuden lisäarvo onnellisuuteen on mini maalinen verrattuna demograafisiin ja elämäntyyliin liittyviin tekijöihin, kuten koulutukseen, tuloihin ja kumppanuuteen. Samoin 17–24 –vuo tiaita chileläisiä yliopistoopiskelijoita koskevassa tutkimuksessa (Piqueras ym. 23 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 mieleisensä liikuntamuodon. Blacklock ym. Liikunnan ja onnellisuuden välillä on havaittu myös positiivisia yhteyksiä. Keyn ym. 2014) havainto, että nuorten miesten hyvä aerobinen kunto ja hyvä lihaskunto liittyneenä aktiiviseen vapaaajan liikuntaan olivat yhteydessä vähäiseen stressiin ja vahvoihin henkisiin voimava roihin. Tunneäly on määritelty kyvykkyydeksi tunnistaa erilaisia tunteita, liittää tunteita ajatteluprosesseihin Kuva: ANTERO AALTONEN. Tulosten mukaan ne, jotka harrastivat muita useammin liikuntaa, olivat selvästi onnelli sempia. (2011) tutkimuksessa kohderyhmänä olivat 1318 vuotiaat norjalaiset. On kuitenkin tutkijoita, jota suhtautuvat epäi leväisesti fyysisen aktiivisuuden ja onnellisuuden yhteyksiin. Tulokset osoittivat positiivisen yhteyden liikunnallisen aktiivisuuden ja positiivisen mielenterveyden välillä. 2011) havaittiin päi vittäin harjoittelevien opiskelijoiden olevan muita todennäköisemmin onnellisia
Yhteenvetona voidaan todeta, että tähän mennes sä tehdyt tutkimukset tukevat oletusta liikunnan suotuisasta merkityksestä mielenterveyden edistä misen muotona koko elämänkaaren ajan. (2012) tutkimuksessa optimaalinen rajaarvo mielenterveyteen liittyvän hyödyn osalta oli 2,5–7,5 tuntia fyysistä aktiivisuutta viikossa. Tutkijat korostavat kuitenkin, että koska suurin osa tutkimuksista oli vain yhteen ajankohtaan liittyvinä ilman seurantaa ja kontrolli asetelmaa, on tuloksiin suhtauduttava varaukselli sesti. Kun näissä tekijöissä ilme nee ongelmia tai poikkeavuuksia, haavoittu vuusraja jää alhaalle. Tutkimustulosten mukaan liikunta parantaa stressikestävyyttä siihen liittyvien fysiologisten että psykologisten prosessien kautta. Henkilöt, jotka ovat emo tionaalisesti terveitä, pystyvät myös paremmin hal litsemaan käyttäytymistään. Tarvitaan kuitenkin lisää tietoa esimerkiksi siitä, minkälaisten väestöryhmien mielenterveyttä voidaan erityisesti vahvistaa liikunnan avulla. Yhteyttä voi daan kuvata stressihaavoittuus mallin avulla (Fal loon & Fadden, 1993). 2014). Liikunnan ja koetun elämänlaadun yhteyksiä on myös selvitelty. Voi olla, että henkilöt, joilla on paljon tunneälyä, ovat myös muita aktiivisempia liikkujia. Tämä voidaan tul kita niin, että säännöllinen liikunta nostaa henkilö Mikä tahansa liikunta ei ole eduksi mielenterveyden kannalta. Tuloksista ei kuitenkaan voi päätellä, että liikunta vahvistaisi tunneälyä. Liikunnallinen aktiivisuus ja tunneäly näyttäisivät olevan yhteydessä toisiinsa niiden muutamien tut kimusten (Bhochhibhoya ym. Mallissa yhdistyvät biologiset ja psykologiset tekijät ja keskeinen siihen sisältyvä käsite on biopsykososiaalinen sopeutumiskyky eli haavoittuvuusraja. Miten liikunnan positiivinen vaikutus mielenterveyteen on selitettävissä. 2014). Tulosten perusteella fyysisen aktiivisuuden ja tunneälyn välillä on olemassa positiivinen suhde. Stewartin ym. Vähäinen liikunta vaikuttaa positiivisesti mielialaan, mutta esimerkiksi masennuksen ehkäisyn kannalta tarvitaan säännöl listä ja ainakin kohtalaisen intensiivistä liikuntaa. Tunteet tarjoavat perustan niille motivoiville tekijöille, jotka johtavat käyttäytymis ratkaisuihin eri tilanteissa. Lisäksi emotionaalinen terveys saattaa liit tyä positiivisten tunnetilojen olemassa oloon, mikä on erittäin tärkeää ajatellen henkilökohtaista moti vaatiota liikkumiseen (Bhochhibhoya ym. Tärkeä kysymys on myös se, paljonko, kuinka usein ja minkälaisella intensiteetillä liikuntaa pitää har rastaa, jotta se olisi mielenterveyden kannalta suo tuisaa. Emotionaalinen terveys on suojaava tekijä masennusta ja ahdistuneisuutta ajatellen. (2007) systemaatti sen katsauksen perusteella fyysisen aktiivisuuden ja terveyteen liittyvän elämänlaadun välillä on vahva posi_tiivinen suhde. Naisten osalta yhteyt tä ei löytynyt. Opti maalisen hyödyn osalta on kuitenkin otettava huomioon liikunnan intensiteetti, harrastajan fyysi nen kunto ja terveys sekä ikä. 2012) perusteella, joita aiheesta on tehty. Haavoittuvuusrajaa voidaan nostaa esimerkiksi lääkityksen tai korjaavien tunnekoke musten avulla. Kovaan fyysiseen aktiivisuuteen liittyy harjoituksia, jotka ovat intensiteetiltään kovia, kuten juoksemista, ja aiheut tavat hengästymistä ja hikoilua (Bhochhibho ya ym. Siitä, mitkä mekanismit liittyvät liikunnan ja mie lenterveyden positiiviseen yhteyteen, ei ole tarpeeksi tietoa. 24 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 ja käyttää tätä kykyä hallitsemaan henkilökohtaista kasvua ja oppimista. 2014; Li ym., 2009; Omar Dev ym. Stressin säätelyyn liittyvillä tekijöillä lienee kuitenkin tärkeä rooli tässä yhteydessä. Liikunnasta itsestään voi tulla stressin lähde, jos siitä tulee pakonomaista toimintaa.. Kaikilla on siten mah dollisuus sairastua psyykkisesti tarpeeksi stressaavis sa olosuhteissa. (2003) ikääntyneitä koskevassa tutkimuksessa jopa pieni määrä fyysistä aktiivisuutta paransi henkistä toimintakykyä. Kimin ym. (2014) tutkimuk sessa havaittiin kohtalaisen intensiivisen liikunnan ja vapaaajalla liikuntaan käytetyn ajan myöntei nen yhteys miesten elämänlaatuun. Bizen ym. Kohtalainen fyysi nen aktii visuus pitää sisällään harjoituksia, joiden inten siteetti on matala, kuten kävelyä, ja jotka eivät aiheu ta kovaa hengästymistä tai hikoilua. Minkälainen annos liikuntaa riittää. Nakamuran ym. Yksilöllinen haavoittuvuusraja määräytyy ensisijassa biologisten prosessien, äidin raskaudenaikaisen terveydentilan, varhaisen vuoro vaikutuksen ja psyykkiseen kehitykseen liittyvien tunnekokemusten pohjalta. Teorian mukaan psyykkinen pahoinvointi lisääntyy tai henkilö sairastuu sel laiseen psyykkiseen sairauteen, mihin hänellä on geneet tinen alttius, silloin, kun koettu stressikerty mä ylittää haavoittuvuusrajan. The American College of Sports Medicine (ACSM) suosittelee 30 minuutin kohtalaista fyysistä aktii visuutta viitenä tai useampana päivänä viikossa tai 20 minuuttia kovaa fyysistä aktiivisuutta kolmena tai useampana päivä viikossa
2015. Liikuntaan liittyvä positii vinen stressi on dynaaminen, motivoiva prosessi, minkä avulla pyritään saavuttamaan tavoitteita ja tyydyttämään tarpeita, esimerkiksi parantamaan kuntoa, lisäämään hyvinvointia tai pudottamaan pai noa. BMC Public Health, 13, 197. Julkaisematon aineisto. Vera-Villarroel, P. 2003. Exploring the relationships of physical activity, emotional intelligence, and mental health among college students. Teixeira, I.P. Liiallinen kuntoilu voi johtaa ylikuntoon. 2012. American Journal of Preventive Medicine, 49, 172–180. Holopainen, E. 2009. BMC Public Health, 15, 53. Rahkonen, O. Don´t worry, be happy: cross-sectional associations between physical activity and happiness in 15 European countries. Health-related determinants of happiness in Korean adults. Motivaatio pitkäjänteiseen liikuntaan syntyy posi tiivisen stressin kautta. Mielenterveyden psykologia. & Pirkola, S. Ylikunto ilmenee monenlaisina psyykkisinä oireina, kuten ärtymyksenä, väsymyksen tuntemuksena ja unetto muutena (Muurinen, 2009). Nordling, E. BMC Public Health, 11, 443. Sebastião, E., Papini, C.B. Stewart, K.J. & Faulkner, G. Cambridge: University Press. Santtila, M. Allegrante, J.P. 2013. Laajasalo, T. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 123, 629–630. American Journal of Health Sciences, 3, 211–222. Quantifying the impact of physical activity on stress tolerance in college students. Kettunen, O. 1993. Kelly, P. Omar Dev, R.D. Key, S.Y. & Park, K. Health related quality of life is differently associated with leisure-time physical activity intensities according to gender: a cross-sectional approach. International Journal of Public Health, 59, 731–738. Nämä ovat myös kes keisiä negatiiviseen stressiin liittyviä oireita. 2014. 2007. Black, S.V. Physical activity and the prevention of depression. 2007. Relationship between regular walking, physical activity, and health-related quality of life. Kyröläinen, H. Park, Y.S. Perceptual and Motor Skills, 113, 631–646. Caraça Smirmaul, B.P. 2012. & Wang, A.H.H. 2007. Martin, K.R. The mental health benefits of regural physical activity, and its role in preventing future depressive illness. College Student Journal, 48, 559–568. Journal of Cardiopulmonary Rehabilitation, 23,115–121. Moksnes, U.K. Sung, J., Tayback, M. 2015. Lahti, J. & Fadden, G. Ok Cho, K. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitos. The Journal of Sport Medicine and Physical Fitness, 54, 545–551. Omar-Fauzee, M.S. Happiness and health behaviours in Chilean college students: a cross-sectional survey. 2014. 3. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. 2011. Stress and happiness among adolescents with varying frequency of physical activity. Muurinen, S. 2013. Bauman, A. Journal of Exercise Science & Fitness, 7, 55–63. Brage, S. Journal of Physical Activity and Health, 4, 138–152. & Garber, C.E. Prev Med, 45, 401–415. Are fitness, activity, and fatness associated with health-related quality of life and mood in older persons. Physical activity, exercise, depression and anxiety disorders. Liikunnan kannalta positiivinen stressi syntyy ja vahvistuu silloin, kun voi itse valita liikuntamuoton sa ja kontekstin missä sitä harrastaa, kokee positiivi sia tunteita liikunnan aikana tai sen jälkeen, huomaa kuntonsa parantuneen tai terveytensä kohentuneen sekä kokee liikunnasta tulleen tärkeä osa elämänta paa. Nakamura, P.M. Research article: Physical activity and mental well-being in a cohort aged 60–64 years. & Lallukka, T. Branscum, P.Taylor, E.L. Kim, Y.S. 2014. 2011. & Hofford, C. & Brown S.G. & Geok, S.K. & Espnes, G.A. & Vasankari, T. Mammen, G. Physical activity and likelihood of depression in adults: a review. Bacher, A.C. Rahkonen, O. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportteja 47/2012. & Nordling, E. & Laaksonen M. Preventive Medicine, 46, 397–411 Toivio, T. 2012. Jiang, X. American Journal of Preventive Medicine, 45, 649–657. 2008. Happell, B. Lahelma, E. & Plotnikoff, R.C. Lahelma, E. Physical activity level and health-related quality of life in general adult population: a systematic review. Ball, K. Ok, H. Hedberg, N.J. 2009. 2014. Health and Quality of Life Outcomes, 12, 98. 2014. Li, G.S.F., Lu, F.J. Suomen Lääkärilehti, 67, 1155–1159. Bize, R. Liikuntariippuvuuden esiintyminen aikuisilla keskisuomalaisten kuntokeskusten asiakkailla. A comprehensive community-based approach. Fallon, I.R.H. Liikunta ehkäisee pitkiä sairauslomia. & Ding, D. Turner,K.L. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. ESA NORDLING, PsT Kehittämispäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: esa.nordling@thl.fi LÄHTEET: Bhochhibhoya, A. Ennen kuin on liian myöhäistä. Joint association of physical activity and body weight with subsequent physical and mental functioning: a follow-up study. Positiivinen stressi syntyy ja säilyy silloin, kun • voi tehdä itse valintoja • toiminta on mielekästä • kokee nauttivansa toiminnasta • huomaa positiivisia muutoksia ja • myönteiset kokemukset ovat toistuvia. 2015. Teychenne, M. Journal of Neural Transmission,116, 777–84. 2009. DeRegis, J.R. Piqueras, J.A. 2015. Bland, H.W.Melton, B.F. (2013). 25 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 kohtaista haavoittuvuusrajaa, mikä suojaa psyykettä entistä paremmin kuormittavissa elämäntilanteissa. 2014. Marks, R. Kuhne, W. & Kokubun, E. van Straten, A & Cuijpers, P. American Journal of Health Studies, 29, 191–197. Leppämäki, S. & Ouyang, P. Exploring the relationships of physical activity, emotional intelligence and health in Taiwan college students. & Hätönen, H. Koska liikunta vähentää myös stressin kokemista eikä pelkästään stressin sietämistä, niin sillä on kak sin verroin mielenterveyttä suojaava vaikutus. Cooper, R. Preventive Medicine, 55, 458–463. Gobbi, S. Lapin väestön mielenterveystutkimus. Stanton, R. Strohle, A. Moljord, I.E. Nursing: Research and Reviews, 4, 45–53. 2012. Eriksen, L. & Welle, P.D. Chau, J. Liikunta ja depressio. Relationship between physical activity and general mental health. Lahti, J. Ismail, I.A. Helsinki: Edita Publishing Oy.. Richards, J. Kuh, D. Bigham, L.E. uudistettu painos. Physical fitness and volume of leisure time physical activity relate with low stress and high mental resources in young men. Johnson, J.A. Physical activity and stress resilience: Considering those at-risk for developing mental health problems. Abdullah, M.C. Mental health and Physical Activity, 8, 1–7. Emotional intelligence as a potential underlying mechanism for physical activity among Malaysian adults. & Tone, E.B. Tampere: Juvenes Print – Tampereen yliopistopaino Oy. & Stafford, M. Lindholm, V. A Systematic Review of Prospective Studies. Blacklock R.E., Rhodes R.E. Integrated mental health care. & Reaburn, P. Liikunnasta itsestään voi tulla stres sin lähde, jos siitä tulee pakonomaista toimintaa. Mikä tahansa liikunta ei ole eduksi mielenterve yden kannalta. Ehkäisevän mielenterveystyön toimivia käytäntöjä palvelujärjestelmän kehittäjille. & Salmon, J
Muutos voi tuntua epämukavalta. Siksi voi olla tärkeää löytää motivaatio muutokseen ja kannustimia omista arvostuksista käsin sekä pohtia, millaista on oman näköinen ja hyvä elämä. Omia arvoja painottava lähestymistapa saattaa olla erityisen hyödyllinen heille, joita perinteiset liikuntaa ja terveyttä painottavat ohjelmat eivät motivoi. Tavoitteena on oppia uudenlainen ajatusten ja tunteiden käsittelytapa. 26 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: ANU KANGASNIEMI LÄSNÄOLEMISEN TAITO JA LIIKKUJAKSI RYHTYMINEN: Tietoisuustaidot ja psykologinen joustavuus avaamaan polkuja muutokseen V aikka tietoa liikkumisen hyödyistä tai istumisen haitoista on tarjolla enemmän kuin koskaan, ei fyysinen aktiivisuus näytä lisääntyvän väestössämme. Motivaatio muutokseen ja epämukavuuden hyväksyntään etsitään ihmisen omista lähtökohdista ja arvoista, joita hän itse pitää tärkeänä.. Mitä vaikeammasta asiasta tai muutoksesta on kysymys, sitä enemmän mielellä on tapana terrorisoida toimintaa. Mieli on taitava keksimään syitä siihen, miksi lenkille tai kävelylle lähteminen ei olekaan mahdollista. Syyt liikkumiseen saattavat löytyä liikuntaboksin ulkopuolelta. Ihmiset ovat yhä terveystietoisempia, mutta siitä huolimatta omiin tapoihin ja tottumuksiin puuttuminen näyttäytyy ylivoimaisen haastavalta. Liikkujaksi ryhtyminen ja totutuista tavoista luopuminen on vaikeaa. Millaiset teot edistäisivät juuri sitä, mitä todella arvostat ja pidät tärkeänä. Tässä artikkelissa kuvataan tietoisuustaitoja, hyväksyntää, psykologista joustavuutta erityisesti fyysisen aktiivisuuden edistämisen näkökulmasta. Siksi motivaatiolla on myös suuri merkitys siinä, miten valmis ihminen on ponnistelemaan muutoksen eteen ja sietämään siihen liittyvää epämukavuutta
Jos liikkumisen lisääminen edistää olennaisesti jotakin sellaista, joka on itselle tärkeää, ihminen on valmiimpi sietämään myös muutoksen tuomaa epämukavuutta. Siinä päämääränä ei ole suoraan itse ongelman vähentäminen, vaan pyrkimyksenä on vaikuttaa henkilön suhteeseen käsillä olevaan hankalaan asiaan tai muutokseen. Psykologinen joustavuus tarkoittaa vapaasti suomennettuna kykyä toimia omien arvojen tai arvostusten pohjalta sekä kykyä mukauttaa toimintaansa eri tilanteiden asettamiin vaatimuksiin (Hayes 2006). Acceptance and Commitment Therapy, ACT) on kognitiivisen käyttäytymisterapian niin sanottuun kolmanteen aaltoon kuuluva tieteellisesti kehitetty kliininen menetelmä. Hyväksymisja omistautumisterapiaa on hyödynnetty muun muassa sairauksien hoidoissa, ohjauksessa ja neuvonnassa, urheilijoiden valmentautumisessa sekä lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen tukemisessa (Biglan, Hayes & Pistorello 2008). 2008). Se pohjautuu psykologisen joustavuuden malliin. Mistä psykologisessa joustavuudessa on kysymys. Tietoisuustaitojen tai läsnä olemisen taito on kiinnostanut tutkijoita, psykologeja ja terapeutteja aikaisemmin ensisijaisesti psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. 2004). Psykologisen joustavuuden käsite kattaa tässä hetkessä elämisen ja sisältää myös muutoksessa keskeisen motivaatio-näkökulman. 2014), nukkumishäiriöiden ja työuupumuksen hoidossa sekä terveyttä edistävien elintapojen muutoksessa ja liikkumisen edistämisessä (Kangasniemi ym. Tarkoituksena on vaikuttaa ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen väliseen suhteeseen sekä hankkia taitoja, joiden avulla on mahdollista oppia ei-reaktiivinen, tietoisempi ja hyväksyvämpi tapa suhtautua omiin estäviin ajatuksiin ja tunteisiin. Vahvinta vaikuttavuusnäyttöä on saatu kroonisen kivun hoidossa (Wicksell et al. Itsensä epämukavuusalueelle vieminen aiheuttaa usein ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Mindfulness – tietoisuustaidot Tietoisuustaidoilla, jotka tunnetaan usein myös mindfulness (engl.) nimellä Suomessa, tarkoitetaan kykyä olla läsnä tässä hetkessä ja kykyä havainnoida omia ajatuksia, tunteita ja kehollisia tuntemuksia (Kabat-Zinn 2003). 2013; Kangasniemi ym. 2012, Weineland, Hayes & Dahl 2012) sekä tupakoinnin lopettamisessa. Hyvät tietoisuustaidot olivat yhtey dessä korkeampaan fyysisen aktiivisuuden tasoon (Gilbert & Waltz 2010, Roberts & Danoff-Burg 2010. Suomessa arvoja hyväksyntäpohjaisia interventioita on toteutettu melko vähän, mutta mielenkiintoisia tutkimuksia on käynnissä muun muassa depression (Lappalainen el al. Motivaatio muutokseen ja epämukavuuden hyväksyntään etsitään ihmisen omista lähtökohdista ja arvoista, joita hän itse pitää tärkeänä. Paremmat tietoisuustaidot, hyväksyntä ja alhaisempi tarve ajatusten tai tunteiden tukahduttamiseen tai kontrolloimiseen ovat yhteydessä liikuntakäyttäytymisen ylläpitämiseen (Ulmer, Stetson & Salmon 2010). Kun mallia sovelletaan liikkumisen edistämiseen, keskeistä ei ole suoraan liikkumisen lisääminen tai liikkumisen kautta motivoituminen. Aikaisempien tutkimusten mukaan tietoisuustaidot ovat yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen (Ulmer, Stetson & Salmon 2010, Gilbert & Waltz 2010, Roberts & Danoff-Burg 2010, Chatzisarantis & Hagger 2007). 2015). Tavoitteena on oppia uudenlainen ajatusten ja tunteiden käsittelytapa. Viime vuosina tietoisuustaitojen hyötyjä on lähdetty selvittämään myös terveysja liikuntakäyttäytymisen muuttamisessa. 27 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Artikkeli pyrkii antamaan uudenlaista näkökulmaa liikkumisen edistämiseen, erityisesti liikuntakäyttäytymisen säätelyn näkökulmasta ja siitä, miten edistää motivaatiota ja käyttäytymisen muutosta vähän liikkuvilla aikuisilla. Ihminen, joka on niin ajattelun kuin käyttäytymisenkin tasolla joustava, kykenee toimimaan tässä hetkessä, olemaan tietoinen omista arvoistaan, tunteistaan ja ajatuksistaan sekä olemaan avoin kaikenlaisille, myös epämiellyttäville kokemuksille. Tietoisuustaitojen on havaittu vaikuttavan myös liikunta-aikomuksen ja liikuntakäyttäytymisen väliseen yhteyteen. Esimerkiksi kivun hoidossa ei vaikuteta suoraan kivun tuntemuksen poistamiseen, vaan hoidossa keskitytään kivun kokemuksen ja tilanteen väliseen suhteeseen. 2007, Lappalainen et al. Työskentely kohdistuu paremminkin automaattisiin ajatus-, (”Takana on pitkä työpäivä, en ehdi liikkumaan”), tunne-, (”Väsyttää ja ei huvita”) -ja käyttäytymisketjuihin (”Tv:n katsominen”). Terveyden edistämisessä mallia on menestyksekkäästi sovellettu esimerkiksi tyypin II diabeteksen (Gregg et al. Siksi on tärkeää löytää syy tai merkitys muutoksiin omista arvostuksista ja arvoista. Näitä kehitetään erilaisten harjoitusten avulla. Lisäksi arvoja hyväksyntäpohjaisessa työskentelyssä on keskeistä tarkastella olemassa olevia virallisia tai epävirallisia ohjeita ja suosituksia sen pohjalta, ovatko ne omassa elämässä hyödyllisiä, omaa muutosta tukevia, vai kenties jollakin tapaa. Psykologinen joustavuuden malli käsittää kuusi eri osa-aluetta tai taitoa; arvot, sitoutuminen arvojen mukaiseen toimintaan, tässä hetkessä eläminen, kielellisen kontrollin heikentäminen, havainnoiva minä ja hyväksyntä. Liikkuminen nähdään näin arvojen mukaisena tekona ja keinona edistää jotakin itselle merkityksellistä asiaa, eikä välttämättä ensisijaisena tavoitteena. Hyväksymisja omistautumisterapia (engl. Psykologisen joustavuuden mallissa keskeistä on niin kutsuttu hyväksyntä-pohjainen strategia. Aikomukset ennustivat vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta niillä, joilla oli korkeat tietoisuustaidot (Chatzisarantis & Hagger 2007). Mindfulness viittaa siis eräänlaisen tietoisuuden tapaan, jossa huomio viedään tarkoituksenmukaisesti tähän hetkeen, hyväksyen ja sallien sen hetkiset tuntemukset ja kokemukset sellaisina kuin ne ovat, ilman tarvetta muuttaa tai kontrolloida niitä millään tavalla (Bishop ym. 2007) ylipaino-ongelmien hoidossa (Weineland et al
Lisäksi tutkittavien fyysistä aktiivisuutta mitattiin kiihtyvyysmittarilla ja itseraportoidusti kuluneen seitsemän päivän aikana. Tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että fyysisellä aktiivisuudella on yhteys tietoisuustaitoihin ja psyykkiseen hyvinvointiin. Vähän liikkuvat aikuiset satunnaistettiin kahteen eri ryhmään, arvopohjaiseen ryhmään ja palau teryhmään. Yksilölliset vaihtelut Psyykkinen hyvinvointi ja tietoisuustaidot liittyvät fyysisesti aktiivisempaan elämäntapaan.. 28 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 kahlitsevia tai jopa muutosta estäviä. Interventio muokkasi ajattelutapaa myönteisemmäksi ja lisäsi pysyvyyttä muutoksiin ”Suurin muutos on tapahtunut pääni sisällä, vaikka ulospäin ei näy mitään. Palauteryhmä sai palautetta fyysisestä aktiivisuudestaan tutkimuksen alussa sekä kolmen ja kuuden kuukauden seurannassa. Pienryhmätapaamisia oli yhteensä kuusi, kestoltaan noin 1,5 tuntia kerta. Tutkimuksessa oli mukana 58 vähän liikkuvaa ja 50 aktiivisesti liikkuvaa 30–50 -vuotiasta aikuista. On tärkeää löytää omiin arvoihin sopiva tavoite, johon on mahdollista sitoutua. Tutkimus osoitti uuden yhteyden myös objektiivisesti mitatun liikkumisen ja tietoisuustaitojen välillä. Teot konkretisoivat arvojen mukaisen elämän. Palkkioksi kaikki tutkittavat saivat mahdollisuuden osallistua kehonkoostumusanalyysiin tutkimuksen alussa ja lopussa. Fyysinen aktiivisuus lisääntyi molemmissa ryhmissä kolmen ja kuuden kuukauden seurannassa, eikä fyysisen aktiivisuuden keskiarvoihin pohjautuvissa muutoksissa ollut eroa ryhmien välillä (ks. Tutkittavien liikkumisen liittyvää minäpystyvyyden tunnetta, suunnittelun taitoja sekä liikuntaan liittyviä epämiellyttävien psykologisten ja fyysisten tuntemusten hyväksyntää tutkittiin tutkimuksen alussa sekä kolmen ja kuuden kuukauden seurannassa. Se kai olisi oikea sana.” Tutkimushankkeen toinen kokonaisuus koostui satunnaistetusta ja kontrolloidusta koeasetelmasta, jonka kohderyhmänä olivat vähän liikkuvat aikuiset (N=138). kuvio 1). Ajatukseni ovat liikkumisen suhteen myönteisempiä tai voisi kai sanoa, että myönteisempiä itseäni kohtaan liikkujana, koska en ole tähän kään asti ollut liikunnan vastustaja. Aktiivisilla liikkujilla paremmat tietoisuustaidot ja parempi psyykkinen hyvinvointi LIKES-tutkimuskeskuksen toteuttaman tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tietoisuustaitojen, psykologisen joustavuuden, psykologisten oireiden eroja vähän liikkuvilla ja aktiivisesti liikkuvilla aikuisilla. Jako ryhmiin tehtiin terveysliikuntasuosituksen pohjalta, jossa alle 2,5 tuntia viikossa liikkuvat luokiteltiin vähän liikkuviksi ja vähintään 2,5 tuntia viikossa liikkuvat aktiivisiksi liikkujiksi. Pientäkin muutosta on helpompi kasvattaa, kun usko omiin kykyihin vahvistuu kokemuksen karttuessa. Arvopohjainen ryhmä sai saman palautteen kuin edellä ja osallistui ryhmämuotoiseen hyvinvointiohjelmaan. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin sekä kiihtyvyysmittareilla että itseraportoidusti. Fyysisesti aktiivinen ryhmä liikkui vähintään kohtuukuormitteisesti keskimäärin 38 minuuttia enemmän, ja siitä niin kutsuttua terveysliikunta-aikaa oli noin puoli tuntia enemmän verrattuna vähän liikkuvien aikuisten ryhmään. Vastaavat muutokset terveysliikunta-ajassa pelkkää palautetta saaneessa ryhmässä olivat objektiivisesti mitattuna 32 minuuttia lisää viikossa ja itseraportoidusti 51 minuuttia lisää viikkoa kohden. Objektiivisesti mitattuna muutos arvopohjaisessa ryhmässä oli 39 minuuttia lisää terveysliikunta-aikaa viikossa, itseraportoituna fyysistä aktiivisuutta tuli 68 minuuttia lisää. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen kanssa. Tutkimustulokset osoittivat, että fyysisesti aktiivisemmilla liikkujilla oli paremmat tietoisuustaidot, korkeampi psykologinen joustavuus ja vähemmän psykologisia oireita verrattuna vähän liikkuviin aikuisiin. Ero ryhmien välillä säilyi merkitsevänä tietoisuustaitojen ja psykologisten oireiden suhteen myös sen jälkeen, kun analyyseissä kontrolloitiin mahdolliset sekoittavat tekijät, kuten esimerkiksi kehon painoindeksi (BMI) ja diagnosoitujen sairauksien lukumäärä, sekä näiden tekijöiden yhteisvaikutukset. Interventio pohjautui hyväksymisja omistautumisterapian periaatteisiin ja tavoitteena oli psykologisen joustavuuden kehittäminen arvoja, hyväksyntää ja tietoisuustaitoja hyödyntäen. Tämän lisäksi arvopohjaiseen ryhmään osallistujat saivat käyttöönsä askelmittarit yhdeksän viikon inter vention ajaksi. Tietoisuustaitoja, psykologista joustavuutta ja psykologisia oireita kysyttiin kyselylomakkeilla. Tavoitteena on löytää yksilöllisempiä ratkaisuja ja tavoitteita, jotka istuvat ihmisen omaan elämään tai arkeen. Ajattelen siis positiivisemmin itsestäni ja olen huomattavasti enemmän läsnä, tietoinen. Myös askelilla mitattuna aktiivisilla oli yli 5 000 askelta enemmän päivässä verrattuna tutkimuksessa mukana olleeseen vähän liikkuvien aikuisten ryhmään. Ei ole järkevää pitäytyä jäykästi esimerkiksi tavoitteessa kävellä 10 000 askelta päivässä, jos se ei oman kokemuksen mukaan juurikaan koskaan toteudu eikä kannusta tai motivoi eteenpäin
Myös liikkumiseen liittyvien epämiellyttävien ajatusten, tunteiden ja fyysisten tuntemusten hyväksyntä koheni enemmän verrattuna palauteryhmään. Olen oppinut eniten itsestäni, arvoistani ja. KUVIO 2. a Terveysliikunta-aika on vähintään kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta, jossa tutkittava on aktiivisena vähintään 10 minuuttia kerrallaan. Pystyvyyden tunne liittyi liikkumisen omaksumiseen ja koettuihin esteisiin, liikuntaan liittyvään suunnitteluun. Se on paljon. Terveysliikunta-ajan pysyvyys yksilöllisesti tarkasteltuna tutkimuksen alusta, kolmen ja kuuden kuukauden seurantaan A) palauteryhmässä B) arvopohjaisessa ryhmässä ei-masentuneilla tutkittavilla 29 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 muutoksessa olivat kuitenkin suuria. Lisäksi tutkittiin liikkumiseen liittyvän ajatteluja suhtautumistavan muutosta. Arvopohjaisessa ryhmässä tutkittavien minäpystyvyyden tunne kasvoi enemmän kuin palauteryhmässä. KUVIO 1. Motivaatio muutokseen arvotyöskentelyn avulla ”Liikkuminen on myönteistä ja olen läsnä kun liikun. Muutos objektiivisesti mitatussa terveysliikunta-ajassa a tutkimuksen alussa, kolmen ja kuuden kuukauden seurannassa arvopohjaisessa ryhmässä ja palaute ryhmässä. Ero objektiivisten ja itseraportoidun muutoksen välillä selittyy osin objektiivisen mittarin puutteista mitata esimerkiksi pyöräilyä, lihaskuntojumppaa tai uintia. Arvopohjainen ryhmäintervention toi yksilölliseen muutokseen lisää pysyvyyttä, kun taas pelkkää palautetta saaneessa ryhmässä yksilötason pysyvyyttä kolmen ja kuuden kuukauden seurannan välillä ei ollut juuri ollenkaan havaittavissa
Tietoisuustaidot mahdollistavat muutoksen ”Aikaisemmin olin todella hyvä keksimään esteitä mahdolliselle liikkumiselle, mutta nyt tilanne on toinen. Harjoitusten avulla oli mahdollista tulla tietoisemmaksi omasta tavastaan ajatella ja reagoida sekä tehdä eroa usein hyvin automatisoituneeseen, ajatteluja käyttäytymisketjuun. Käytännössä arvotyöskentelyssä keskitytään omien arvojen ja itselle tärkeiden asioiden pohdintaan ja selkiyttämiseen sekä näiden pohjalta tehtyjä valintojen ja konkreettisten tekojen toteuttamiseen. Olen oppinut eniten itsestäni, arvoistani ja asenteistani sekä positiivisuutta ja itsensä arvostusta. Arvoja hyväksyntäpohjaiseen ryhmäohjelmaan osallistuneita kannustettiin valitsemaan omaan, arkiseen elämään sopivia tavoitteita. Siksi tämä lähestymistapa saattaa olla sopiva heille, joita liikkuminen ei itsessään motivoi. Psykologisen joustavuuden mallissa motivaatio muutoksiin rakennetaan arvotyöskentelyn avulla. Lähdettyä tulee, eikä edes pienet sateet tai ”huonot” kellonajatkaan haittaa.” Interventio-ohjelmassa keskeistä oli tutkittavien tietoisuustaitojen harjoittaminen. Oli tärkeää, että jokainen osallistuja laati omat suunnitelmansa arvotyöskentelyn pohjalta. Hyväksyntää voisi kuvata myös eräänlaisena eteenpäin vieväksi lempeäksi voimaksi, joka kannattelee ja antaa ymmärrystä omille reagointitavoille hankalien tilanteiden edessä. Ryhmään osallistuneita autettiin myös oppimaan huomaamaan liikuntaan liittyvä ajattelutapa ja siinä piilevät viral”Liikkuminen on myönteistä ja olen läsnä kun liikun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita esimerkiksi omien tavoitteiden tai suunnitelmien edessä luovuttamista, tai periksi antamista, vaan pikemminkin taitoa havainnoida empaattisesti sitä, mitä oma mieli kulloisenakin hetkenä tuottaa. Hyväksyvällä suhtautumistavalla tarkoitetaan aktiivista omien ajatusten ja tunteiden vastaanottamista juuri sellaisina kuin ne ovat. Näin ollen muutokset, olivat ne sitten minkäkokoisia tahansa, olivat arvokkaita. Kiihtyvyysmittarin tulokset osoittivat selvästi liikkumisen määrän muutoksessa tapahtuvan ”heiluriefektin”, jossa tyypillisesti intervention alussa muutosta tapahtui, mutta jo puolen mittausajankohdassa muutokset palautuivat osalla samalla vauhdilla takaisin. Tietoisuustaidot auttavat myös tekemään valintoja tässä hetkessä ja ohjaavat huomaamaan erityisesti itselle vaikeiden asioiden edessä tyypillistä ”sitten–kun” -ajattelua. Käyttäytymisen joustavuus ja arvokkaat itsensä näköiset arjen valinnat Tutkimustulosten mukaan liikuntakäyttäytymisen muuttaminen näyttäisi olevan mahdollista hetkellisesti hyvin pienelläkin interventiolla, kuten esimerkiksi tämän tutkimuksen vertailuryhmässä, pelkän palautteen avulla. 30 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 asenteistani sekä positiivisuutta ja itsensä arvostusta. Tavoitteet ovat minun itseni näköisiä, ei toisten tavoitteita.”. Tämä taito mahdollistaa esimerkiksi kyvyn tulla tietoisemmaksi omasta esteajattelustaan ja opettaa tekemään enemmän havaintoja arviointien tai tulkintojen sijaan. Arvoja hyväksyntäpohjaisessa lähestymistavassa ensisijainen tarkoitus ei ole puuttua suoraan liikkumiseen, vaan löytää tai kirkastaa niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja merkityksellisiä elämässä. Mutta se, miten muutos saadaan pysymään pidemmällä aikavälillä ja miten vaikuttaa liikkumista edistävään ajattelutapaan, näyttäisi vaativan erilaisia strategioita. Se on paljon. Olennaista oli rakentaa itsensä näköinen, omaan elämäntilanteeseen istuva kokonaisuus. Tavoitteet ovat minun itseni näköisiä, ei toisten tavoitteita.” Interventio-ohjelman tavoitteena oli osallistujien motivaation ja käyttäytymisen muutoksen tukeminen osallistujien psykologista joustavuutta kehittämällä. Arvotyöskentelyn kautta on mahdollista löytää liikunnalle ja muille terveyttä edistäville elämäntavoille syvempi merkitys, mikäli perinteinen liikuntatavoitteiden asettaminen ei motivoi, eivätkä liikkumissuositukset sisäisty osaksi omaa elämäntapamuutosta. Tietoisuustaitoharjoitteluun liittyy olennaisesti myös hyväksyvä ja empaattinen suhtautumistapa omaa itseä, omia ajatuksia ja tuntemuksia kohtaan. Tutkimustulosten mukaan kiihtyvyysmittarilla mitatun fyysisen aktiivisuuden muutokset olivat yksilöllisesti tarkasteltuna pysyvämpiä arvopohjaisessa ryhmässä verrattuna palauteryhmään niiden osallistujien joukossa, jotka eivät olleet masentuneita (kuvio 2.). Siten yksilöllisesti tarkasteltuna muutos oli pysyvämpää. Tätä heiluntaa vähensi arvoja hyväksyntäpohjainen työskentely
Personality and Social Psychology Bulletin 33 (5), 663–676. 2004. Mindfulness 1, 227–234. Clinical Obesity 2 (1–2), 15–24. Tolvanen A. Behaviour Research and Therapy 44 (1), 1–25. Siltanen, S. W. Psykologisen joustavuuden mallissa ja siihen liittyvissä harjoitteissa korostuvat toimivuus ja kokemuksellisuus. Improving diabetes self-management through acceptance, mindfulness, and values: a randomized controlled trial. D. K. Behavior Modification 31 (4), 488–511. 121-127. Tolvanen, A. B., Bond, F. BMC Public Health, 15:260. BMC Public Health, 13: 671. & Glenn-Lawson, J. & Tammelin, T. Clinical psychology: Science and Practice 10 (2), 144–156. A. Lappalainen, R., Kankaanpää, A. Kangasniemi, A. Hayes, S. Journal of American College Health 59 (3), 165–173. Lehtonen, T. & Tammelin, T. Chatzisarantis, N. Mindfulness and health behaviors. Can Exposure and Acceptance Strategies Improve Functioning and Life Satisfaction in People with Chronic Pain and Whiplash-Associated Disorders (WAD). Behaviour Research and Therapy 48 (8), 805–809. Psychological flexibility and the gains of acceptance-based treatment for post-bariatric surgery: six-month follow-up and a test of the underlying model. Granlund, A. Fyysisen aktiivisuuden tärkeyden tai terveyden sijaan malli korostaa henkilön itseä motivoivia muutoksia ja ratkaisuja, elämänlaatua ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Bring, A. L. Segal, Z. Clinical psychology: Science and practice 11 (3), 230–241. Arvoja hyväksyntäpohjainen lähestymistapa auttaa ymmärtämään käyttäytymisen muutosta ja tarjoaa uudenlaisia työkaluja liikuntaja terveysalan ammat tilaisille liikkumisen ja terveyden edistämiseksi. Acceptance and commitment therapy: Model, processes and outcomes. R. A randomized controlled trial of two ways to deliver Acceptance and Commitment Therapy for depressive symptoms: An 18-month follow-up. A Randomized Controlled Trial. V. Callaghan, G. S. Työskentelyssä on olennaista normien, sääntöjen ja ohjeiden sijaan muutosten ja ratkaisujen toimivuus arjessa. & Lillis, J. 2012. Mindfulness and health behaviors: is paying attention good for you. S. L. 2013. & Hayes, S. 2007. Tavoitteena on itsensä näköinen, hyvä elämä. Wicksell, R. C. 2015. Mindfulness and the intention-behavior relationship within the theory of planned behavior. DOI: 10.1186/s12889-015-1604-x Lappalainen, P. Kankaanpää A. & Salmon, P. & Olsson, G. Prevention Science 9 (3), 139–152. Mindfulness-Based Interventions in Context: Past, Present, and Future. Weineland, S. Taubert, E. L. mhpa.2014.06.005. Kulmala, J. Lau, M., Shapiro, S. Hayes, S. & Lappalainen, R. & Hagger, M. ANU KANGASNIEMI Tutkija Terveyspsykologian erikoispsykologi, sert. 2007. C. Acceptance and commitment: Implications for prevention science. Ahlqvist, J. A. Gilbert, D. Luoma, J. ACT Internet-based vs face-to-face. Mental Health and Physical Activity 7 (3), pp. 2014. Masuda, A. Speca, M. & Danoff-Burg, S. 2006. C. Arvoja, hyväksyntää, ja tietoisuustaitoja painottavan lähestymistavan avulla on mahdollista tukea fyysisesti aktiivisempaan elämäntapamuutokseen liittyvää ajattelutapaa sekä edistää fyysisen aktiivisuuden muutosten pysyvyyttä. 2008. 2003. Kangasniemi, A.M. Ahonen, S. Anderson, N. & Pistorello, J. Hayes, S. Skarp, E. Lappalainen, R., Kankaanpää, A. Mindfulness skills, psychological flexibility, and psychological symptoms among physically less active and active adults. Vitikainen, M. 2010. Melin, L. Behaviour Research and Therapy 61, 43–54. Hayes, S. Carlson, L. Abbey, S. Ulmer, C. Hakonen, H. DOI: 10.1186/1471-2458-13-671. Mindfulness and acceptance are associated with exercise maintenance in YMCA exercisers. C. 31 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 liset tai oman mielen tuottamat säännöt tai säännönmukaisuudet. Roberts, K. Gregg, J. & Velting, D. Mindfulness: A proposed operational definition. Liikuntaja urheilupsykologi LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: anu.kangasniemi@likes.fi LÄHTEET: Biglan, A. Journal of Consulting and Clinical Psychology 75 (2), 336. C. Towards a physically more active lifestyle based on one´s own values: the results of a randomized controlled trial among physically inactive adults. DOI: 10.1016/j. 2008. 2014. Carmody, J. G. Bishop, S. Lappalainen, R. Cognitive Behaviour Therapy 37 (3), 169-182.. The Impact of CBT and ACT Models Using Psychology Trainee Therapists A Preliminary Controlled Effectiveness Trial. & Waltz, J. 2010. 2010. Kangasniemi, A.M. Stetson, B. M. & Dahl, J. & Tammelin, T. Osallistujia kannustettiin tavoittelemaan muutokseen joustavuutta vastakohtana sille, että muutos nojaisi voimakkaasti rajoittaviin ja tiukasti määrättyihin sääntöihin, normeihin, toimintatapoihin ja ohjeistuksiin. 2007. Ojanen, M. Ihmisen omia arvoja ja hyväksyntää painottava lähestymistapa saattaa olla erityisen hyödyllinen juuri heille, joita perinteiset liikuntaa ja terveyttä painottavat ohjelmat eivät motivoi. Towards a physically more active lifestyle based on one´s own values: study design of a randomized controlled trial for physically inactive adults. Niiden tiedetään usein kangistavan käyttäytymistä ja toimivan joskus jopa muutoksen esteenä. Kabat -Zinn, J. Itsensä näköiseen hyvään elämään Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että psyykkinen hyvinvointi ja tietoisuustaidot liittyvät fyysisesti aktiivisempaan elämäntapaan. Lappalainen, R
32 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: VIRPI LOUHELA-RISTEELÄ Kuulluksi tuleminen rohkaisee osallistumaan
Aineisto tuotettiin yhden lukuvuoden aikana osana inklusiivisen opetusryhmän liikunnan opetusta. Pohjaan väitöskirjani ”Kuulluksi tulemisen pedagogiikka kaikille yhteisessä koululii kunnassa” (Louhela 2012) aineistoon. Tutkimus toteutettiin narratiivisena toimintatut kimuksena. Joni lähtee kävelemään reippaasti ja eläytyy tilanteeseen huumorilla..” Y llä oleva ote päättää tilanteen, jossa Joni on kieltäytynyt liikuntatunnin harjoitteesta ja poistunut istumaan liikuntasalin päätyyn, näyttämön reunalle. Kuulluksi tuleminen kytkeytyi opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutukseen. 33 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Kuulluksi tulemisen kokemukset ovat yksi väylä omaehtoisen liikkumisen halun löytämiseen koulun liikuntatunneilla. Tässä kirjoituksessa kuvaan kuulluksi tulemisen merkitystä koulun liikuntatunneilla. Uudistunut opetussuunnitelmamme (Opetushalli tus 2014) painottaa yhä suuremmassa tasapainossa niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisenkin hyvin voinnin tukemista. Jonia ei patisteltu, ei edes houkutel tu mukaan toimintaan. Väitöskirjassa tarkastelin kahden opettajan pedagogista kehittämis työtä oppilaan kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisen näkökulmasta. Liikunnanopetuksen pedagoginen erityispiirre liit tyy siihen, että työvälineenä ja arvioinnin kohteena on oppilaan oma keho. Näemme uuden pojan. Inklusiivisella opetusryhmällä tarkoitan tässä yhteydessä tilannetta, jossa yleisopetuksen ope tusryhmä ja erityisopetuksen opetusryhmä oli ryh mäytetty yhteiseksi liikuntaryhmäksi. Viime vuosien liikuntatutkimus on pyrkinyt löytämään niitä tekijöitä, joiden avulla voitaisiin ymmärtää, kuinka lasten ja nuorten liik kumishalu voidaan tavoittaa. On tärkeää oppia kuulemaan oppilaiden kerronnasta puheen ja sanojen lisäksi hiljaisuuden, osaamattomuuden, epävarmuuden ja vetäytymisen viestit yhtä lailla kuin ilon, innostuksen ja osaamisen viestitkin. Taidoiltaan heikompi saattoi vastaavasti jopa ylittää oman ole tetun taitotasonsa, jos hänen oli mahdollista edetä kehityksessään luottavaisen, turvallisen ja välittävän yhteisön ympäröimänä. Yksi merkittävistä hyvinvointiin ja oppimiseen liittyvistä tekijöistä on opettajan ja oppilaiden välis ten suhteiden laatu. Pojan, joka ei vaikuta enää turvattomalta. Se ei voi olla herättämättä vahvoja tunteita vaihtelevissa oppimistilanteissa. ”Toinen opettajista nostaa ohjaajan avustuksella Jonin alas lavan reunalta. Opettaja antoi Jonille tarvittavan määrän omaa läsnäoloaan ja het ken vapautta seurata tilannetta omasta rauhastaan. Lahjakaskin oppilas voi alisuoriutua, mikäli vuorovaikutussuh teet opettajaan eivät olleet kunnossa. Opetusryhmistä muotoutuu inkluu sion etenemisen myötä yhä heterogeenisempia, ja Kuva: GORILLA/FOLIO/JOHAN MÅRD. Tutkimukseni perusteella kuulluksi tuleminen lisäsi oppilaan omaehtoista osallistumis halua liikuntatuntien peleihin, leikkeihin ja harjoit teisiin. Joni palasi riemuiten mukaan peliin, kun huoli, joka esti häntä osallistumasta, tuli ensin kuulluksi. Häntä tuettiin tekemään oma päätöksensä asian suhteen. Joni palasi takaisin toimintaan tultuaan ensin kuulluksi. Jotta koululiikunnan oppitunnit olisivat mukana rakentamassa elinikäisiä, myönteisiä liikuntasuhteita, ei ole samantekevää millaisia koke muksia ja muistoja oppilaalle syntyy. Opetusryhmää opetettiin liikuntaan erikoistuneen luokanopettajan ja erityisluokanopettajan samanaikaisopettajuutena, joista itse toimin erityisluokanopettajan ja tutkijan kaksoisroolissa. Hän suhtautui Jonin kieltäytymiseen pedagogisella tahdikkuudella
Opettajalla on mallikuvia erilaisista liu’uista. Oppimiseen liittyvät haasteet, opetuksen strukturointi ja toiminnanohjaukseen liittyvät tukikeinot vaativat yhtä lailla konsultaatiota kaikissa oppiaineissa. Tutkimukseni keskeisin löydös nousi esiin video aineistosta. Yleisope tuksen oppilaiden kanssa tasaveroisina toimijoina opetusryhmissä toimii joukko tehostetun ja erityisen tuen piiriin kuuluvia oppilaita. Oppilaan huolta tai häiriökäyttäytymistä ei tulisikaan siirtää tuntitilanteen ulkopuolelle, toisen ammattilaisen hoidettavaksi, irti siitä tilanteesta ja vuorovaikutuksesta, jossa se on syntynyt. Ristiriitaista on, että oppilaat aloittavat kuitenkin hyvin usein yleisopetukseen integroitumisen ensin taito ja taideaineista. Soveltavan liikunnan ja yleisopetuksen liikuntakasvatuksen toimintakulttuureista muodos tui meidän opettajien näköinen kokonaisuus. Nimesin vuorovaiku tuksen seurauksena ilmenevän muutoksen kuulluksi tulemisen hetkeksi. Kuulluksi tulemisen mahdollistaminen Ensimmäinen merkittävä tekijä oli, että opetusryh mässä vallitsi turvallinen oppimisilmapiiri. On luistelutunti. Perinteisesti ammattikuntani toimii vahvemmin niin sanottuihin akateemisiin oppiaineisiin liittyvien oppimisvaikeuksien parissa. Näen, että kouluilla toimivien erityisopettajien resurssia tulisi saada jaettua tasaisemmin myös taito ja taide aineiden opetukseen. Opettaja nostaa korkealle kuvan kynttiläliu’usta. Erityisen tärkeää oli pysähtyä kuuntelemaan silloin, kun oppilas teki vuorovaikutuksen aloitteen tai haastoi käyttäytymisellään aikuista kohtaami seen. Samanaikaisopettajuudella tuntitilanteisiin oli mahdollista järjestää tarpeeksi aikuisia, jotta opetus saattoi edetä katkeamattomana ja laaduk kaana samaan aikaan, kun yksittäiselle oppilaalle oli tarpeen antaa yksilöllistä huomiota. Kuvan asentoa tarkastellaan yhdessä oppilaiden kanssa. Samanai kaisopettajuuden ansiosta jokaisella liikuntatunnilla oli läsnä niin erityis kuin yleisopetuksen resurssit, tukikeinot, oppilaantuntemus ja diagnooseihin liit tyvä asiantuntemus. Ryhmä oli hyvin heterogeeninen, ja oli tärkeää tutustuttaa oppilaat toisiinsa niin hyvin, että esimer kiksi erilaisista tuen tarpeista oli mahdollista keskus tella oppilaiden kesken avoimesti. Opetustilanteissa tuli keskittyä sisällöllisen opetta misen lisäksi aktiivisesti kuuntelemaan oppilaita ja opetusryhmässä vallitsevia tilanteita. Kirsi käyttäytyy uhmak kaasti ja vetoaa jopa isäänsä, ettei opettaja vaatisi häneltä osallistumista. Tukea ja konsultaatiota annet tiin kollegalle vastavuoroisesti ja tasapuolisesti tarvittaessa. Nyt Kirsi huudahtaa: ”Mä en halua tehdä tollasta!” Opettaja keskustelee liu’un suoritusasennosta toisten oppilaiden kanssa. Turval lista ilmapiiriä pyrittiin luomaan lukuvuoden alusta saakka erilaisilla ryhmäyttämis ja luottamushar joituksilla, joita sisällytettiin liikuntatuntien ohjel maan. Kolmanneksi, jotta kuulluksi tulemisen hetki syn tyi, oli jatkuvasti harjoiteltava kuuntelemisen taitoa. Kirsi vetäytyy pois oppilasryhmästä ja istahtaa jään reunalle. Oli tärkeää oppia kuulemaan oppilaiden kerronnasta puheen ja sanojen lisäksi hiljaisuuden, osaamattomuuden, epävarmuuden ja vetäytymisen viestit yhtä lailla kuin ilon, innostuksen ja osaamisen viestit. Toiseksi, työtavaksi valittu luokanopettajan ja erityisopettajan samanaikaisopettajuus mahdollisti riittävät resurssit oppilaiden yksilölliseen huomi ointiin. Sanallisuuden lisäksi oli mahdollista oppia kuuntelemaan myös ruumiillista, tunteiden sävyttämää, paikkaan ja tilan teeseen sidottua sekä sosiaalisissa suhteissa olevaa kerrontaa. Kirsi huutaa epätoivoisella äänellä porukan äänten läpi: ”Isä sanoi, että mä EN SAA tehdä tollasta!” Kuulluksi tulemisen myötä syntynyt kiinnostus osallistumista kohtaan saattaa kantaa hyvin pitkälle, useiden oppituntien päähän.. Kiinnostuin analysoimaan tarkemmin videoilla esiintyviä tilanteita, joissa vuorovaiku tustilanne sai alkunsa kieltäytymisestä, pelosta tai epävarmuudesta mutta loppui oppilaan omaehtoisen osallistumishalun syntymiseen. Kuulluksi tulemisen hetki Kuvaan tarkemmin kuulluksi tulemisen hetkeä seu raavan esimerkin avulla. 34 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 tämä näkyy myös liikunnanopetuksessa. Tämä taustakonteks ti asettaa oman haasteensa opettajien pedagogiselle toteutukselle, opettajat ovat mielenkiintoisen kehit tämistyön edessä pedagogiikkansa ja opetusmetodi ensa suhteen. Lähdin etsimään vas tausta siihen, onko aidon kuuntelemisen avulla mah dollista tukea oppilaan osallistumista liikuntatunnin toimintaan. Opettajan ja oppi laan vuorovaikutuksen myötä oppilaan toiminnassa tapahtui muutos, jolla oli merkitystä oppilaan osal listumiseen liikuntatunnilla. Seuraavalla kierroksella opettaja esittelee teräsmiesliukua, jossa kaarrutaan eteenpäin toisen jalan ollessa takana ilmassa. Oli kiintoisaa syventyä tarkas telemaan millaiset tekijät mahdollistivat kuulluksi tulemisen hetken syntymisen. Tarkoituksena on näyttää oppilaille ensin kuva ja sitten mallisuoritus, jonka jälkeen oppilaat lähtevät harjoittelemaan. Sen sijaan olisi kehitettävä pedagogisia toimintamalleja, jotka mahdollistavat suurissa opetusryhmissä yhä tehok kaammin myös yksilöllisen huomion antamisen oppilaalle ilman, että oppiaineen sisällöllinen opetus siitä kärsii
Kun toiset alkavat leikkiä, ei Kirsi malta siirtyä heti mukaan, vaan keksii ja kokeilee vielä muutamia liukuja itsekseen sivummalla. Tekijöitä, jotka mah dollistivat kuulluksi tulemisen hetken opettajan ja oppilaan välillä, olivat oppilaiden valinnanvapauden kunnioittaminen, kiireettömyys, oppilaan mahdolli suus ennakoida opetusta sekä yksilöllisen huomion antaminen. Kirsin esimerkissä kävi niin, että hän halusi jatkaa omaehtoista harjoittelua yhden jalan liukujen parissa. Jotta oppilas saavutti onnistumisen kokemukset, tuli opettajan tukea tilannetta ensin ohjeistuksessaan, sitten toi minnan aloitusvaiheessa ja erityisesti toiminnassa mukana pysymisen vaiheessa. Joni: Muutaman pelikierroksen kuluttua opettajan kulkiessa ohi Joni huikkaa: ”Ope, nyt minä voisin osallistua!” Kirsi: Kirsi tulee takaisin ja sanoo opettajalle: ”Kato mä oon keksiny jo oman! Mä oon keksiny monta asiaa!” Kirsi lähtee näyttämään ja yllättää opettajan. Kirsi: Tunti alkaa olla lopussa ja alussa on luvattu säästää vielä aikaa oppilaiden toivomalle loppuleikille. Muutoksen taustalla ollut huoli tai epävarmuus vaihtui uskoon omia suoriutumismah dollisuuksia kohtaan. Opettaja huudahtaa ilahtuneena: ”Noiiin! Loppuasentoon päättyi vielä Kirsin liuku siellä!” Kuulluksi tulemisen myötä syntynyt kiinnostus osallistumista kohtaan saattoi kantaa hyvin pitkälle, useiden oppituntien päähän. Tär keintä meille opettajille oli ymmärtää, että prosessi ei päättynyt kuulluksi tulemisen hetkeen. Onnistumisen tukeminen Onnistumisen tukemisella tarkoitan sitä toimintaa, jolla opettaja pyrkii saattelemaan kunkin oppilaan oman parhaan osaamisensa äärelle, saavuttamaan oman henkilökohtaisen kehityksensä. Nyt hän ottaa vauhtia, hypähtää epävarmasti ilmaan pari kertaa, tulee jäälle horjahdellen kahdelle jalalle ja kaartaa opettajaa kohti. Kuulluksi tulemisen pedagogiikasta muodostui opettajan jatkuvaa tietois ta ja systemaattista toimintaa kohti oppilaan onnis tumisia, ei toisistaan irrallisia kuuntelemisen hetkiä. Kuvaamani muutos ei saisi jäädä vain yksittäisiksi innostuksen hetkiksi. Osallistumisrohkeutta tai liikkumisen halua ei voi antaa toiselle, mutta opettaja saattoi pedagogisilla ratkaisuillaan toimia mahdollistajana. Seuraavaksi oli tärkeää saada vahvistava positiivinen kokemus, muutoin juuri syt tynyt into saattoi laantua saman tien. Ensimmäiseksi oli tärkeää kiinnittää huomio sii hen, että oppilas varmasti tiesi, mitä toiminnassa on Onnistumisen tukeminen on toimintaa, jolla opettaja pyrkii saattelemaan kunkin oppilaan oman parhaan osaamisensa äärelle, saavuttamaan oman henkilökohtaisen kehityksensä.. Pedagoginen toiminta keskittyi nyt oppilaan onnistumisen koke musten tukemiseen. Sekä kirjoituksen alussa esittelemäni Joni että edellisen katkelman Kirsi saivat käyttää tunnista riittävän määrän aikaa omien tuntemustensa näyttämiseen ja purkamiseen, jonka jälkeen opettaja antoi kuuntele vaa ja kiireetöntä läsnäoloaan. Autonomia ja vapaus päättää omasta osallistumises taan olivat onnistuneen kuulluksi tulemisen hetken ehdottomia peruspilareita. Hän yrittää vielä pyörähtää piruetinomaisesti, laittaa toisen jalan maahan polven varaan, katsoo opettajaa kohti ja nostaa kädet suorana sivuille esityksen loppumisen merkiksi. Tämä otteissa näkyvä käyttäytymisen muutos oli opettajalle mahdollisuus alkaa tukea oppilaan osallistumista. Tilanteen jälkeen huoli vaihtui oppilaan oma ehtoiseen haluun osallistua. Turvallisessa ilmapiirissä, ver taisryhmän ja opettajien edessä syntyi niin yleisen, kuin tehostetun tai erityisen tuenkin oppilailla roh keutta omien taitojen ja toisaalta myös heikkouksien näyttämiseen avoimesti, ilman pelkoa nolouden tai häpeän tunteesta. Tämä muutos näyttäytyi oppilaan omaehtoisen kiinnos tuksen heräämisenä sitä toimintaa kohtaan, josta hän juuri aikaisemmin oli ehdottomasti kieltäytynyt. Jotta päästäisiin vaikuttamaan pitkäkestoisesti oppilaan myönteisten liikuntako kemusten syntymiseen, tulee liikuntapedagogiikan olla pitkäjänteistä ja johdonmukaista toimintaa. Keskeisintä opettajaoppilaan vuorovaikutustilan teessa oli näkyvä muutos lapsen toiminnassa. Kun opettaja jatkoi pedagogista toimintaansa tukien nyt oppilaan onnistumisia, syntyi yksittäisistä kuulluksi tule misen hetkistä kuulluksi tulemisen pedagogiikka. Jonilla kieltäytymisen syyksi ilmeni pelko pelissä tarvittavan kypärän käyt töä kohtaan. Oppilaan ilmoittaessa halukkuudestaan, hänet autettiin välit tömästi mukaan harjoitteeseen. Oppilaan lähdettyä oma ehtoisesti mukaan toimintaan oli erityisen tärkeää, että seuraavat tilanteet mukana toiminnassa olivat onnistumisia, jotka vahvistivat oppilaan kiinnostus ta liikkumista kohtaan edelleen. Hän ennakoi, ettei selviäisi yhdellä jalalla suoritettavista liu’uista, koska tiedostaa motoriset haasteensa. 35 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Kirsi arvioi kieltäytyessään omia taitojaan. Yksityisyyden ja oman tilan rinnalla kuulluksi tulemisen hetken syntymiseen tarvittiin aina myös sopiva määrä aikuisen huomiota ja lähei syyttä. Oppilaalle annettiin vapaus päättää itse, milloin on oikea hetki palata mukaan toimintaan
Jokaisen suorituk sesta tulisi osata antaa henkilökohtainen, onnistumi sen iloa kannatteleva palaute. Mikäli toi minta oli mahdollista organisoida niin, että oppilas havaitsi voivansa itse tehdä valintoja osallistumises taan, olivat kieltäytymiset harvinaisempia. 36 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 tarkoitus tehdä. Toiminnassa mukana pysymiseen oli positiivisella palautteella merkittävä vaikutus. Tärkeintä on, että ydinideana pysyy kuunteleminen ja kuulluk si tulemisen hetkien myönteiset seuraukset oppimis tilanteissa. Kielteisiä tunteita herättävät tilanteet eivät saisi jäädä huomaamatta tai kiireen takia huomioimatta. Soveltami sen avulla jokaisen oppilaan lähtökohdat ja henki lökohtainen osaaminen otetaan opetuksessa huo mioon. Kuulluksi tulemisen hetken ensimmäinen askel oli sen hyväk syminen, että me kaikki olemme erilaisia yksilöitä myös liikkujina. Oppilaiden ymmärrystä annetusta ohjeesta tarkistettiin kysymyksillä, kertaamalla ja konkreettisesti harjoittelemalla tulevaa toimintaa ensin yhdessä. Palautteen tuli kuvata juuri sitä kohtaa oppilaan suorituksessa, jolla saatiin kiinnitettyä huomio tun teeseen: ”minä osaan jo paljon oikein!” Turvallisen oppimisilmapiirin rakentamiseen Kuulluksi tulemisen kokemukset olivat yksi väylä omaehtoisen liikkumisen halun ja liikunnan rie mun löytämiseen koulun liikuntatunneilla. Mikäli innostuu kokeile maan tämän kaltaista pedagogiikkaa, huomaa, että se muotoutuu aina opettajansa näköiseksi. Niinpä toimintoja sovellettiin ja eriytettiin jokaisella liikuntatunnilla. Aktiivinen kuuntelu herkisti huo maamaan ne hetket, joiden seurauksena kuulluksi tulemisen prosessi saatiin alulle ja kannateltua oppi laan onnistumiseen saakka. Oppilai den kieltäytyminen uusista ja haastaviksi koetuista tehtävistä tutkimusvuoden aikana väheni, ja vastuu sinnikkäästä yrittämisestä ja yhteisissä oppimistilan teissa mukana olemisesta lisääntyi. Valinnanvapau den kunnioittaminen, kiireettömyys ja yksilöllisen huomion antaminen olivat yhdistettynä tehokkaita keinoja oppilaan epävarmuudesta kohti aktiivista osallistumista. Kohdennetut ohjeet olivat esimerkiksi oppilaan nimen käyttämistä, katsekontaktia tai oppi laan koskettamista esimerkiksi olkapäähän. Opettajan oli kyettävä myös muutta maan eli uudelleen suuntaamaan omaa toimintaansa. Ajankohtana, jolloin yhä harvempi lapsi ja nuori liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, on yhä tär keämpää tutkia koululiikuntaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmista. Ohjeesta käytiin näin läpi vielä tär keimmät ydinkohdat, joihin usein liitettiin myös erilaisia muistamista helpottavia aistitoimintoja, eli muistintukia. Kiinnitimme ohjeistuksessa erityistä huomiota siihen, että ohjeistuksemme oli yleisen ohjauspuheen ohella samalla myös yksilöihin koh dennettua. Toiminnan aloittamisen vaiheessa kiinnostusta osallistua lisäsi valinnanmahdollisuus. Eriyttäminen ja soveltaminen ovat käsitteitä, joiden tulisi olla jo jokai sen nykyopettajan perustyökaluja. Tämä ei ole mitään erityistä pedagogiikkaa, käytännössä opetusryhmät ovat aina eritasoisia. Näillä pienillä tekijöillä varmistettiin se, että jokainen oppilas todella tiedosti opettajan antavan ohjetta myös hänelle. Kuulluksi tulemisen hetken saavuttaminen toimi muutosvoimana, jonka seuraukset näkyivät yksittäisten oppilaiden aktivoi tumisena. Tähän pyritään muun muassa Liikkuva koulu – ohjelmalla saamaan aikaan toimintakulttuurin muutosta. Valitettavasti koulu on usein myös paikka, joka kerryttää lapsen ja nuoren päivään liikkumatonta, istuvaa aikaa. Tärkeää on kyky sitoa positiivinen palaute konkreti aan. Turvallisen oppimisilmapiirin rakentaminen, jossa yksilö tulee niin kuulluksi kuin nähdyksi omine tunteineen, huolineen ja kokemuksineen, madaltaa kynnystä heittäytyä rohkeasti mukaan kokeilemaan! VIRPI LOUHELA-RISTEELÄ, KT Erityisluokanopettaja, lastenliikunnan kouluttaja Sähköposti: virpi.louhela-risteela@eduouka.fi Osallistumisrohkeutta tai liikkumisen halua ei voi antaa toiselle, mutta opettaja saattaa pedagogisilla ratkaisuillaan toimia mahdollistajana.. Tämä vaatii opettajalta taitoa havainnoida ja keskittyä ryhmänsä toimintaan. Tutkimukseni perus teella näen, että kokonaisvaltaista hyvinvointia ja aktiivista osallistumista koulupäivän aikaiseen liik kumiseen voitaisiin lisätä kiinnittämällä huomiota myös opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutuk seen. Tällöin kuunteleminen alkoi johtaa konkreettisiin tekoihin ja muuntui osaksi opettajien liikuntapeda gogisia käytäntöjä. Kuunteleminen ei kuitenkaan yksistään riittänyt oppilaan oman äänen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen. Koulu on edelleen ainoa instituutio, joka kohtaa ikäluokkansa jokai sen lapsen ja nuoren. Kuulluksi tulemiseen tähtäävän pedagogiikan avulla oli mahdollista tarjota oppilaal le iloa, tyytyväisyyttä ja onnistumisia aktiivisena ja osallistuvana liikkujana
Kohlbergin (1981, 1984) moraalisen kehityksen teoria osoittaa, että ihmisten moraalinen ymmärrys etenee universaalissa järjestyksessä, mutta seuraavalle tasolle siirtyminen riippuu henkilön kokemuksista. 37 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: TARU LINTUNEN, HANNA-MARI TOIVONEN Hellisonin malli rakentaa elämäntaitoja ja hyvinvointia liikunnan avulla elämäntaitojen opetuksen merkityksestä, eivät he useinkaan tietoisesti opeta niitä. Hellisonin vastuuntuntoisuuden malli on tutkimukseen perustuva ohjelma, jonka tavoitteena on voimaannuttaa nuoria. Y leisesti ajatellaan, että jos nuori osallistuu järjestettyyn liikuntaan, hän oppii myös muita elämässä tarvittavia taitoja. Liikunta sinänsä ei kasvata hyvään tai pahaan – kyse on siitä kuinka se järjestetään (Telama & Laakso, 1995). Nuorten elämässä esiintyy erilaisia sosiaalisia Liikunta on luonteva ympäristö myös elämäntaitojen oppimiseen. Tässä artikkelissa esittelemme vastuuntuntoisuuden mallin esimerkkinä tutkimukseen perustuvasta menetelmästä edistää vastuullista toimintaa ja hyvää vuorovaikutusilmastoa liikunnan avulla. Nuoria tuetaan kehittämään itseään ja ottamaan vastuuta tekemisistään ja viemään liikuntaympäristössä opittuja taitoja muille elämänalueille. Tunneja vuorovaikutustaitoja tulisikin opettaa valmentajille, opettajille, ohjaajille ja urheilijoille käytännön esimerkkien, mallien, keskusteluiden, reflektoinnin ja harjoittelun avulla. Hellisonin vastuuntuntoisuuden malli (Teaching Personal and Social Responsibility model; TPSR; Hellison, 1985, 2011) on tutkimukseen perustuva ja laajasti käytetty elämäntaitojen opetusohjelma. Vastuuntuntoisuuden malli on kehitetty opettamaan ihmisiä ottamaan vastuuta omista tekemisistään ja suhteistaan toisiin ihmisiin liikuntaympäristössä ja siirtämään siellä opittuja taitoja muille elämänalueille. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että osallistuminen järjestettyyn liikuntatoimintaan ei automaattisesti kasvata luonnetta (Shields & Bredemeier, 2014), opeta nuorille tunneja vuorovaikutustaitoja, reilua peliä tai kasvata häntä vastuulliseksi yhteiskunnan jäseneksi (Lintunen & Gould, 2014). Ihmiset, jotka osallistuvat aktiivisesti ryhmiin ja joilla on mahdollisuuksia kokeilla eri rooleja ja kantaa sosiaalista vastuuta ryhmässä etenevät todennäköisemmin tasojen läpi (Shields & Bredemeier, 2014). Vaikka useimmat ohjaajat ovat tietoisia erilaisten keskeisten Tavoitteena on, että oppilaat sitoutuvat tekemään parhaansa, osoittavat kunnioitusta, tekevät yhteistyötä, kannustavat ja auttavat toisiaan, osaavat johtaa ryhmää, uskaltavat ilmaista mielipiteitään ja pyytävät apua sitä tarvitessaan sekä toimivat esimerkkinä muille myös opetuksen ulkopuolella.
Liikunnan yhteydessä on luontevaa opettaa myös elämäntaitoja. Muun muassa tähän kysyntään olisi syytä vastata kehittämällä liikuntakerhoja. Liikunnanopetus on toiminnallista ja tarjoaa siksi runsaasti mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Mallia on testattu käytännössä liikuntatunneilla, iltapäiväkerhoissa ja yhteisöprojekteissa. On tärkeää, että nuoret saavat positiivisia kokemuksia aikuisten ja toisten nuorten kanssa. Nuoret oppivat kuinka osallistua vastuullisesti yhteisön elämään.. Ystävyyssuhteita solmittiin jengija roturajojen yli. stakes.fi/kouluterveys). Opetushallituksen mukaan kerhotoiminnan tavoitteena on siis tarjota monipuolista lapsen ja nuoren kasvua tukevaa vapaa-ajan toimintaa, joka vakiintuu osaksi nuoren iltapäivää. Liikunnan luonteen vuoksi ohjaajilta, opettajilta ja oppilailta vaaditaankin taitoa ja herkkyyttä kohdata toisensa vaihtuvissa ja tunteella latautuneissa ympäristöissä. Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallin keskeiset arvot ovat oppilaiden asettaminen etusijalle ja heidän autonomiansa lisääminen, toisten huomioonottaminen ja heistä välittäminen, holistinen itsensä Ohjelman ympärille kasvoi yhteisö – turvallinen paikka, jossa kilpailevien jengien jäsenet pelasivat yhdessä. Tavoitteena on auttaa oppilaita kehittämään itseään ihmisenä, ottamaan vastuu omasta toiminnastaan ja siitä kuinka he kohtelevat muita ihmisiä. Vastuuntuntoisuuden mallin päätavoite on voimaannuttaa nuoret. Vuosina 2014–2015 Suomessa järjestetään noin 27 500 iltapäiväja liikuntakerhoa ja 97 prosenttia kunnista on sitoutunut kehittämään toimintaa. Alakoulun oppilaille järjestetään huomattavasti enemmän iltapäivätoimintaa kuin yläkoulun oppilaille ja järjestetty toiminta keskittyy usein vain kerhotoimintaan, esimerkiksi liikuntaan, muut elämäntaidot sivuuttaen. Pelikentillä syntyneet suhteet syvenivät ja levisivät yhteisössä. Hyvät tunneja vuorovaikutustaidot auttavat luomaan psykologisesti turvallisia ja innostavia oppimisja liikuntaympäristöjä (Durlak et al., 2011) ja luovat siten pohjaa myös esimerkiksi läpi elämän kestävälle liikunnalle. Suomalaisten suositusten mukaan kouluikäisten tulisi liikkua vähintään 1–2 tuntia joka päivä. Monilta nuorilta puuttuvat hyvät tunneja vuorovaikutustaidot ja opettajilla ei aina riitä aikaa, resursseja tai taitoja niiden opettamiseen. Esimerkiksi koulukiusaaminen on merkittävä ongelma, josta keskustellaan jatkuvasti, mutta joka ei tunnu vähenevän (www. Vastuuntuntoisuuden malli on arvoihin perustuva ohjaava malli, jossa liikuntaa käytetään työkaluna elämäntaitojen opettamisessa. Siksi suurin osa ohjelmista ja tutkimuskirjallisuudesta vastuuntuntoisuuden malliin liittyen käsittelee ongelmanuoria. Kerhotoiminnassa on lisäksi tärkeää saada mukaan myös niitä nuoria, joilla ei ole esimerkiksi perheen tuen puutteessa mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Liikuntatavoitteen saavuttamiseksi on syytä miettiä koululiikunnan lisäksi myös muita mahdollisuuksia edistää fyysistä aktiivisuutta kouluun liittyen, esimerkiksi koulun kerhotoimintaa käyttäen. Liikkuva koulu -ohjelman tavoitteena on aktiivisempi koulupäivä ja hyvinvoiva koululainen. Vastuuntuntoisuuden malli on perusarvojen ja käytännön strategioiden viitekehys. Näitä luonnollisesti syntyviä tilanteita voi käyttää esimerkkeinä ja niissä voi taitoja harjoitella turvallisessa ympäristössä. Liikunta on myös julkista, omat suoritukset ovat kaikkien näkyvillä ja siksi siihen saattaa pahimmillaan liittyä häpeää tai pelkoja (Kosonen, 1998). Opetushallitus määrittelee kerhotoiminnan tavoitteeksi kodin ja koulun kasvatustyön tukemisen, lasten ja nuorten osallisuuden lisäämisen, mahdollisuuden antamisen sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja yhteisöllisyyteen kasvamiseen, mahdollisuuden antamisen onnistumisen ja osaamisen kokemukseen, luovan toiminnan ja ajattelun kehittämisen, lasten ja nuorten kannustamisen oman kulttuurin tuottamiseen, mahdollisuuden oppilaan tuntemisen lisäämiseen sekä harrastuneisuuden tukemisen ja myönteisten harrastusten edistämisen (www.oph.fi). Objektiivisesti mitatut pilottitutkimuksen tulokset paljastivat, että alakoulun oppilaille kertyi keskimäärin 62 minuuttia ja yläkoululaisille vain 42 minuuttia reipasta liikuntaa päivän aikana (www.liikkuvakoulu.fi), joten tarve lisätä liikunnan määrää erityisesti yläkouluikäisissä on siis ilmeinen. Tavoitteena nuoren voimaannuttaminen Vastuuntuntoisuuden mallin (Hellison, 1985, 2011) on alun perin kehittänyt professori Don Hellison (University of Illinois, Chicago) työskenneltyään ongelmanuorten kanssa. Tämä on vähimmäismäärä koululaisen terveyden kannalta. 38 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 ongel mia ja siksi keskeisten elämäntaitojen ja -arvojen opettaminen on tärkeää
Vastuuntuntoisuuden malli on tullut suosituksi ympäri maailmaa (esim. Jengiläiset yrittivät polttaa Amyn ja Robin kodin kaksi kertaa. Tutkimukset osoittavat, että kun mallia käyttävät ohjaajat ymmärtävät mallin ja ohjaamaansa liikuntaa sekä omaavat peruspedagogiset taidot ja osaavat soveltaa niitä käytäntöön, ohjelma on tehokas riippumatta heidän taustastaan (esim. Rob piti harjoituksia myös lauantaisin. Useimmat opettajat ja ohjaajat hallitsevat ja käyttävät luonnostaan osaa vastuuntuntoisuuden mallin keskeisistä opettamisstrategioista, kuten kunnioituksen osoittamista toisia kohtaan, odotusten esittämistä ääneen, onnistumismahdollisuuksien luomista ja hallinnollisten tehtävien jakamista oppilaille. Vähän sen jälkeen paikallinen jengi uhkasi heidän henkeään, koska Rob oli ilmoittanut poliisille näkemästään ampumatapauksesta. Nuoret oppivat kuinka osallistua vastuullisesti yhteisön elämään – Beyond the Ball oli syntynyt. 39 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 kehittäminen ja omien arvojensa tunteminen ja niiden mukaan eläminen. Escarti, et al., 2010; Jung & Wright, 2012; Whitley, 2012). Hellisonin vastuuntuntoisuuden malli koostuu viidestä eri tasosta, jotka toimivat tavoitteina oppilaille. Tasoja ovat toisten ihmisten oikeuksien ja tunteiden kunnioittaminen, itsensä motivoiminen, itseohjautuvuus, auttaminen ja johtaminen sekä taitojen siirtäminen eri konteksteihin. Ohjelman ympärille kasvoi yhteisö – turvallinen paikka, jossa kilpailevien jengien jäsenet pelasivat yhdessä. He alkoivat soveltaa vastuuntuntoisuuden mallia ja aloittivat Beyond the Ball -hankkeen. Keskimääräistä toimintaa voidaan kuitenkin arvioida ja käyttää siten käytännöllisenä indikaattorina siitä kuinka korkealle vastuuntuntoisuudessa ihminen tai ryhmä kulloinkin yltää (Lintunen, Kuusela, & Toivonen, 2015). Nykyään ohjelmaan osallistuu yli 1 500 nuorta vuosittain. Mallin tavoite on, että oppilaat osallistuvat aktiivisesti myös sellaiseen liikuntaan, josta he eivät erityisesti pidä, sitoutuvat tulemaan paikalle ja tekemään parhaansa, osoittavat kunnioitusta, tekevät yhteistyötä, kannustavat toisiaan, auttavat toisiaan, osaavat johtaa ryhmää, uskaltavat ilmaista mielipiteitään ja pyytävät apua sitä tarvitessaan sekä toimivat esimerkkinä muille myös opetuksen ulkopuolella. Rob ja Amy Castañeda muuttivat 1998 Little Village nimiselle alueelle Chicagossa, Yhdysvalloissa. Mukaan tuli pelaajia myös Little Villagen ulkopuolelta. Suomessa vastuuntuntoisuuden mallia on aiemmin tutkittu koululiikunnan yhteydessä (Kuusela, 2005; Rantala, 2006). Sen sijaan, että Castañedat olisivat muuttaneet pois vaaralliselta alueelta, he vastasivat uhkaan osallistumalla entistä enemmän yhteisön elämään. Vieraillessamme tuossa koulussa muutama vuosi sitten Amy Castañeda kertoi kuinka hän saattoi pelaajia harjoitusten jälkeen bussipysäkille, koska jengisääntöjen mukaan naisen seurassa olevan vastapuolen jengin jäsenen kimppuun ei saanut hyökätä. He kävivät läpi 26 tutkimusta, jotka tutkivat mallin käytön vaikutusta nuorten kehitykseen. Vastuuntuntoisuuden tasot esitetään usein hierarkkisina siten, että edellisen hallitseminen on edellytys seuraavalle tasolle siirtymiselle. Arvot välittyvät oppilaille keskustelujen, reflektoinnin, harjoittelun ja myös ohjaajien mallien ja esimerkkien kautta. Useimmat vastuuntuntoisuuden mallia liikunnanopetuksessaan käyttäneet ohjaajat ovat olleet varsin kokeneita, joten olisi syytä tutkia voidaanko malli välittää myös noviisiohjaajien käyttöön ja miten se heillä toimisi. Sotkuja tai graffiteja ei näkynyt, yhdessä kunnostettu haluttiin säilyttää siistinä. Ystävyyssuhteita solmittiin jengija roturajojen yli. Vierailimme esikouluikäisten lii. Lähiseudulla ei ollut ollut mahdollisuutta pelata jengirajojen takia, joten sana turvallisesta harjoittelupaikasta levisi ja pelaajien määrä kasvoi nopeasti. Lapset kehittävät liikuntataitojaan ja opiskelevat elämäntaitoja vastuuntuntoisuuden ohjelmalla ja vanhemmat nuoret ohjaajat kehittävät johtajuustaitojaan. Ne kuitenkin lomittuvat siten, että eri tilanteissa ihminen saattaa toimia eri tasoilla ja yhdessä tietyssä tilanteessa, kuten esimerkiksi liikuntakerhossa, oppilas saattaa toimia usealla tasolla. Se oli rohkea teko, koska vierailumme aikaan tuo naapurusto oli edelleenkin vaarallinen paikka ja meitä oli tiukasti ohjeistettu olemaan pysähtymättä minnekään sinne ajettaessa. Koulua oli myös maalattu ja kunnostettu talkoilla. Amy ja Rob kuitenkin pysyivät Little Villagessa ja toteuttivat ohjelmaa iltaisin, viikonloppuisin ja myös kesäkuukausina. Kunkin ikäryhmän ohjelmassa on kaksi tasoa: osallistujan ja ohjaajan tasot. Walsh, 2012). Juuri ennen vierailuamme olivat paikalliset yritykset osallistuneet koulun parkkipaikan muuttamiseen ulkoliikunta-alueeksi. Hellison ja Walsh (2002) tekivät katsauksen vastuuntuntoisuuden mallin vaikutuksesta. Lähiseudun asukkaille luodaan myös mahdollisuuksia osallistua lukuisten projektien kautta yhteisön kehittämiseen. Beyond the Ball -organisaatiossa sovelletaan vastuuntuntoisuuden mallia eri ikäisten liikunnassa päiväkoti-ikäisistä aina 24-vuotiaisiin. Pelikentillä syntyneet suhteet syvenivät ja levisivät yhteisössä. Lisäksi malliin kuuluu opettamisstrategioita, joita kokemusten mukaan ohjaajat käyttävät harvemmin, kuten sosiaaliseen kanssakäymiseen kannustamista, johtajuuden tukemista, valintamahdollisuuksien antamista oppilaille, oppilaiden mielipiteiden kuuntelemista, oppilaiden mukaan ottamista arvioimiseen ja erityisen keskeisenä sisältönä opittujen taitojen siirtämistä elämän muille osa-alueille. Beyond the Ball Beyond the Ball (http://beyondtheball.org/) liikuntaan perustuva kehittämisohjelma on esimerkki siitä kuinka vastuuntuntoisuuden mallin soveltaminen näkyy koko ympäröivässä yhteisössä. Pystyn kuvittelemaan kuinka pieni ja hento Amy saattoi pitkiä koripalloilijoita bussipysäkille. Keskeistä vastuuntuntoisuuden mallissa on se, että elämäntaitoja opetetaan liikunnan yhteydessä sekä keskitytään taitojen viemiseen elämän muille osa-alueille. Kaikkiaan 19:ssä tutkimuksessa vastuuntuntoisuuden mallin käyttäminen lisäsi osallistujien kunnioitusta toisia kohtaan, sinnikästä yrittämistä haasteiden edessä, autonomiankokemuksia ja johtajuuden kapasiteettia. Amy opetti alakoulussa ja Rob alkoi valmentaa koulun koripallojoukkuetta
1: The philosophy of moral development. 2011. Essays on moral development. B. Developing social and emotional skills. 2: The philosophy of moral development. Morgan, A. A. Goals and strategies for teaching physical education. Tilastokeskuksen hyvinvointikatsaus 1/2014 – Teema: Lasten ja lapsiperheiden elinolot. Valmistuttuaan hän oli palannut asumaan Little Villageen ja kävi vuorostaan iltaisin pitämässä liikuntakerhoa. Chicago Sun Times raportoi äskettäin kuinka jengiläinen, joka uhkasi Amyn ja Robin henkeä yrittämällä polttaa heidän kotinsa on päässyt vankilasta ja tuonut oman tyttärensä liikuntakerhoon, koska uskoo siten voivansa antaa lapselleen paremman tulevaisuuden (http://beyondtheball. & Walsh, D. 2014. Essays on moral development. 2000. 1985. Tutkimustulokset haastavatkin tunneja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen keskinäisen luottamuksen rakentamiseksi. 2012. 40 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 kuntakerhossa. London: Routledge. Suomalaisnuorten itsemurhaluvut ovat Euroopan toiseksi korkeimpia eivätkä ne ole vähentyneet samalla tavalla kuin muissa ikäryhmissä (Remes, 2014). Papaioannou & D. Agora, 14, 55–77. London: Routledge. M. Barnekow, V. Promoting morality and character development. Vol. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintyö. WSOY: Porvoo, 275–288. Weissberg, R. L. Sosioemotionaalisten taitojen harjaannuttaminen, oppiminen ja käyttäminen perusopetuksen kahdeksannen luokan tyttöjen liikuntatunneilla. – Toimintatutkimus Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallin käyttömahdollisuuksista osana perusopetuksen liikuntatunteja. Meillä on kuitenkin omat haasteemme. Richter, M. Kohlberg, L. HBSC international report from the 2005/2006 survey. Beyond-the-Ball -ohjelma kehittää nuorten johtajuustaitoja, mutta myös samalla terveempiä yhteisöjä. 2005. G. Gutierrez, M. 2012. & Bredemeier, B. Hackfort (Eds.), Routledge companion to sport and exercise psychology (pp.636– 649). The impact of enhancing students’ social and emotional learning: A Meta-Analysis of School-Based universal interventions. Koulutuksen tutkimuksen laitos. Teoksessa S. Escarti, A. Champaign, IL: Human Kinetics. San Francisco: Harper & Row. 2006. Kosonen, U. Lintunen, T., & Gould, D. 1984. G. Vierailuamme emännöinyt professori Gloria Balague kertoi, että jos joku tuollaisen lähiön kasvatti pääsee pois opiskelun avulla ei hän yleensä valmistumisen jälkeen palaa asumaan samalle seudulle. Siellä oli vetäjänä nuori mies, joka oli itse osallistunut kouluaikana liikuntakerhoon ja kertoi, ettei todennäköisesti olisi saanut opiskeltua ammattia ilman kerhossa opittuja elämäntaitoja. & Marin, D. Pascual, C. Kuusela, M. Vol. Remes, H. Bern, Switzerland Rantala, T. San Francisco: Harper & Row. Smith R, Currie, D, Pickey, W. Papaioannou & D. 1981. L. Little Villageen palataan, koska sitä halutaan kehittää, kuten tapaamamme Miguelkin tekee. In A. Ihmisiä autetaan purkamaan yhteisön negatiivisia normeja ja korvaamaan niitä toimivammilla. TARU LINTUNEN, LitT Liikuntapsykologian professori Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Puheenjohtaja Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: taru.lintunen@jyu.fi HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Väitöskirjaopiskelija Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com LÄHTEET: Currie, C. Näkökulmia kehityspsykologiaan: kehitys kontekstissaan. 2002. P., Dymnicki, A. Suutarisen (2000) mukaan oppilaat osallistuvat Suomessa pohjoismaisen mittapuun mukaan varsin vähän koulun päätöksentekoon. Kansalliset ja kansainväliset arvioinnit osoittavat, että suomalaisten nuorten kouluviihtyvyys ja kouluelämän laatu sekä sitoutuminen koulun sosiaaliseen toimintaan on yllättävän vähäistä ottaen huomioon nuorten erinomaiset kognitiiviset oppimistulokset (esim OECD:n PISA 2000 ja 2012, Currie ym. Korkiakangas, H. Hackfort (Eds.), Routledge companion to sport and exercise psychology (pp.621–633). A. Godeau, E. Jyväskylän yliopisto, liikuntakasvatuksen laitos. Suutarinen (toim.) Nuoresta pätevä kansalainen. 2014. Jung, J. Roberts, C. Yhteiskunnallinen opetus Suomen peruskoulussa. Doctoral dissertation, University of Jyväskylä, Finland. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 1995.Liikunta ja urheilu lasten ja nuorten sosiaalis-eettisen kehityksen ympäristönä. Whitley, M. Gabhainn, SN. Walsh, D. Telama, R. Koulumuistoja naiseksi kasvamisesta. Lyytinen (Toim.). Beyond-the-Ball auttaa saamaan julkisen tilan myönteiseen käyttöön. Voiko vastuuntuntoisuuteen kasvattaa. & Toivonen, H-M. 2015. Kohlberg, L. Miksi jengiväkivallan ja huumekaupan pitäisi olla osa elämää. Lasten ja nuorten kuolleisuuserot Suomessa. Suutarinen, S. Child Development, 82(1), 405–432. Hellison, D. Agora, 14, 115–136.. Agora, 14(2), 140–160. Quest, 54, 292–307. 2012. Application of Hellison’s responsibility level in South Korea: A multiple case study of ’at risk’ middle school students in physical education. http://tilastokeskus.fi/tup/hyvinvointikatsaus/ hyka_2014_01.html Shields, D. Lyytinen, M. The Spanish Journal of Psychology, 13, 667–676. 2014. In A. Hellison, D. 2011. Application of Hellison’s Teaching Personal and Social Responsibility Model. Yhteiskunnallisen opetuksen asema Suomessa. Teoksessa: P. org/?page_id=51). & Laakso, L. Durlak, J. (eds). Responsibility-based youth program evaluation: Investigating the investigations. A TPSR-based kinesiology career club for youth in underserved communities. Child and Adolescent Health Research Unit (CAHRU), Edinburgh. Presentation in the 14th FEPSAC Congress, July 14–19, 2015. 2010. 1998. The Ikhaya Sport Programs in the Kayamandi Township. Hellison’s levels of responsibility as a self-evaluation tool to measure the effectiveness of a SEL intervention in physical education. & Wright, P. Lintunen, T. Väitöskirja. B., Taylor, R. Suomalaisten nuorten kasvuympäristö on fyysisesti turvallinen verrattuna tilanteeseen Little Villagessa. D., & Schellinger, K. Jyväskylän yliopisto. Vastuuntuntoisuuden malli on tutkimisen ja kokeilemisen arvoinen liikuntaan liittyvä menetelmä ratkaisuja etsittäessä. 2008). Teaching personal and social responsibility through physical activity (3rd ed.). Hellison, D. Kuusela, M. 2008. Champaign, IL: Human Kinetics
Se tapahtuu pitämällä yhteyttä muihin, liikkumalla aktiivisesti, haastamalla itseään oppimaan uutta, säilyttämällä uteliaisuuttaan ja tekemällä hyvää. Tutkimusten mukaan kukoistaminen antaa suojaa sairauksilta ja mielenterveyden ongelmista (Keyes ja Annas 2009). 2014). Ihmisen tai yhteisön mielenterveyttä voidaan edistää monin keinoin. Mie lenterveys tulee siis nähdä resurssina tai pääomana, joka auttaa ihmisiä selviytymään elinympäristössään. Häiriöistä puhuminen kuitenkin vääristää käsit teen merkitystä ja vaikeuttaa sen ymmärtämistä. Mielen terveyden edistäminen, promootio, perustuu posi tiiviseen terveyskäsitykseen, ja sen lähtökohtana on pyrkimys vaikuttaa jokaisen ihmisen mahdollisuuk siin oman mielenterveytensä lisäämiseen ja elämän laatunsa parantamiseen. Kuten mielenterveys, myös kukoistaminen voi olla yksilön tai yhteisön omi naisuus. Psyykkinen hyvinvointi katsotaan yleisesti koostovan kahdesta osiosta: hedoninen hyvinvoin ti ja eudai monistinen, omaan toimintaan liittyvä hyvin vointi (Wahlbeck 2015). Mielenterveyden edistämisellä tarkoitetaan kaikkia toimia joilla tuetaan positiivista mielenterveyttä, mukaan lukien yksilöiden ja yhteisön vahvuuksien, osaamisen, resurssien ja elämänlaadun rakentumista. Perusta mielen terveydelle luodaan jo lapsuudessa. Nykytiedon valossa liikkumisella on merkitystä mielenterveydelle kaikissa ikäryhmissä. Mielenterveys ei kuitenkaan ole pelkästään yksi lön ominaisuus, vaan se on myös perheen, yhteisön ja yhteiskunnan pääoma, joka voi huveta ja jota voi lisä tä. Hyvä hedoninen ja eudaimonistinen hyvin vointi on kuvat tu myös sanalla ”kukoistami nen”. Väestön mielenterveyttä voidaan edistää myös yhteiskunnallisin toimin. 41 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: KRISTIAN WAHLBECK, SATU TURHALA, SAMI LIUKKONEN Mielen hyvinvointia voi vahvistaa Mielenterveyttä voi edistää kuten kuntoa. Hyvä olo, iloisuus ja onnellisuus ovat hedonistisen hyvinvoinnin ilmen tymiä. Maailman terveysjärjestön WHO:n (2013) määri telmän mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä sekä kohtaamaan ja selviytymään elämään kuuluvien nor maalien haasteiden kanssa sekä kykenee työskente lemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Vahva sosiaalinen pääoma linkittyy tutkitusti hyvään mielenterveyteen, hyvään fyysiseen terveyteen ja alhaiseen kuolleisuuteen (Nyqvist et al. Mielenterveyden edistäminen vaatii siis riittävän varhaisia toimia. Jokainen voi tutkitusti edistää mie lenterveyttään pitämällä yhteyttä muihin, liikkumal la aktiivisesti, haastamalla itseään oppimaan uutta, säilyttämällä uteliaisuuttaan ja tekemällä hyvää. Sosiaalisella pääomalla vahva rooli Yhteys muihin ja tukiverkostot ovat osa yksilön sosi aalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma on myös yhteiskunnalli Mielenterveys ei ole pelkästään yksilön ominaisuus, vaan myös perheen, yhteisön ja yhteiskunnan pääoma, joka voi huveta ja jota voi lisätä.. On tiedossa, että psyykkinen hyvinvointi liittyy myös yhteiskunnallisiin tekijöihin kuten oikeu denmukaisuuteen, vaikutusmahdollisuuksiin ja luottamukseen. (Lahtinen 2005) Mielenterveyteen liittyy keskeisellä tavalla myös hyvinvointi, ja mielenterveyden edistämisen voi daankin ajatella yleisellä tasolla tähtäävän hyvin voinnin lisääntymiseen (Wahlbeck & Wasserman 2015). Mielenterveyttä voi edistää kuten kuntoa. (Kaleva ja Valkonen 2013) Mielenterveyden edistämisessä pyritään tukemaan mielenterveyttä tuottavia tekijöitä. M ielenterveys on käsite, johon liittyy myös paljon kielteisiä mielleyhtymiä mielenterveyden häiriöistä. Tyytyväisyys omaan toimintaan, elämänlaa tuun ja elämän suuntaan sekä elämän kokeminen merkitykselliseksi ovat eudaimonistisen hyvinvoin nin merkkejä
Luottamus viranomaisiin ja muihin instituutioihin, vapaus kor ruptiosta, vahva kansalaisyhteiskunta, demokratia ja yksilön vaikutusmahdollisuudet kasvattavat yhteistä sosiaalista pääomaa. On kuitenkin epäselvää, tuottaako liik kuminen mielenterveyttä vai onko niin että psyyk kinen hyvinvointi lisää liikkumista. Säännöllisesti liikkuvilla ihmisillä on, iästä riip pumatta, parempi mielenterveys kuin vähemmän liikkuvilla. 42 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 nen ilmiö. Yhteiskunnan sosiaalista pääomaa vahvis tamalla edistämme myös mielenterveyttä. Mielenterveys on siis yhteydes sä myös yhteiskunnan rakenteisiin, ja kansainväli sessä vertailussa onnellisuus ja mielenterveys ovat alimmillaan maissa joissa ihmisoikeuksia poljetaan, korruptio jyllää ja tuloerot ovat suuret. Jonkin verran tutkimusnäyttöä on kuitenkin jo siitä, että lapsilla liikkuminen edistää mielen toimintojen kehittymistä ja että ikäihmisillä muistitoimintojen heikenty mistä, ahdistusoireita ja mielialaoireilua voidaan vähentää säännöllisellä liikunnalla. Tutkimusten Kuva: ANTERO AALTONEN
Kansanter veyden suuret haasteet liittyvät mielenterveyteen, päihteiden käyttöön ja ihmissuhteisiin. Tällaisen mielenterveysosaamisen sisäl lyttäminen jokaisen koulun toimintaan antaisi jokaiselle hyvät elämän eväät. Vähän liikkuvia saattaa paremmin motivoida mielen hyvinvointia tukeva liikkuminen osana kokonaisvaltaista hyvinvointia kuin määrälli siin tavoitteisiin ja fyysisiin suorituksiin painottuva liikunta. Liikkumisen vaikutukset mielen hyvinvointiin vahvistuvat, jos liikkumiseen liittyy kanssakäymistä tai vuorovaikutusta ryhmän kanssa. Hyvää voi tehdä esimerkiksi jakamalla osaamista, olemalla läsnä tai osallistumalla vapaaehtoistyö hön. Mielenterveys tietoyhteiskunnassa yhä tärkeämpi pääoma Mielenterveyteen vaikuttavat tekijät ovat suurel ta osin terveydenhuollon ulottumattomissa, jonka takia mielenterveyspolitiikan tulee olla yhteiskun nan sektoreita läpäisevä. Tietoisuus ja mentalisaatiotaidot lisäävät itsetunte musta ja kykyä ohjata reaktioitaan mielekkäästi, ja auttavat täten tekemään harkittuja valintoja, jotka ovat sopusoinnussa omien elämänarvojen kanssa. Uteliaisuus oppia tuntemaan itsensä ja muut tukee mielen hyvinvointia. Liikkuminen lisää elämän hallinnan ja pärjäämisen kokemusta, ja vie ajatuk sia muualle kielteisestä märehtimisestä. WHO:n Ottawan julistusta mukaillen mielenter veyden edistäminen on mielenterveyttä tukevan yhteiskuntapolitiikan rakentaminen, mielenterve yttä tukevien ympäristöjen luominen, yhteisöllisen toiminnan tukeminen ja sen vahvistaminen, yksi löllisten mielenterveystaitojen kehittäminen ja ter veyspalvelujen uudelleensuuntaaminen edistämään mielenterveyttä. Kävely ystävän seurassa tai vesijumppa ryhmässä on mielen hyvin voinnin kannalta vaikuttavampaa kuin yksin liikku minen. Varsinkin liikunta harrastamattomilla ja istumapainotteista elämää viettävillä on todennäköistä että pienikin lisäys liikkumisen määrään vaikuttaa myönteisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Jakaminen, antaminen ja auttaminen tukevat parhaimmillaan sekä yksilön mielen hyvinvointia että yhteisöä. Mielenterveys on tietoyh teiskunnassa yhä tärkeämpi pääoma. Ikäihmisillä vapaaehtoistyön on todettu tuke van mielenterveyttä, ja toisten tukeminen näyttää vähen tävän kuolleisuutta. 43 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 valossa liikkumisen ei tarvitse olla kovin vaativaa tai intensiivistä, jotta sillä olisi vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin. Hyvällä ympäristösuunnittelulla voidaan luoda kaupunkeja Yhteiskunnan sosiaalista pääomaa vahvistamalla edistämme myös mielenterveyttä.. 2014), ja haasteena on saada myös erityisryhmät mu kaan liikuntaan. Tietoisuus, mentalisaatio, vuorovaikutus, tun ne, ongelmanratkaisu ja elämänhallintataitoja voi oppia kaiken ikää. (Eriksson & Lindström 2008) Liikkuminen ja liikunta nivoutuvat mielentervey teen sekä yksilötasolla että yhteiskunnan tasolla. Tutkimusten mukaan onnellisuus ja elämäntyytyväisyys ovat voimakkaasti yhteydessä aktiivisuuteen järjestöissä ja yhteisössä. Tietoi suutta omista ajatuksista, tunteista ja aisteista voi kasvattaa. Mielenterveystaitojaan voi jokainen kasvattaa. Yhteiskunnan tulisi tuottaa terveyt tä tuottavia olosuhteita ihmisten elämänkulun eri vaiheisiin ja luoda rakenteita, jotka mahdollistavat ihmiselle ymmärryksen terveyttä tukevista tekijöistä, valintojen tekemisen sekä tähän tarvittavien resurs sien hyödyntämisen. (Wahlbeck 2015). Eräässä tutkimuksessa viikottainen teko toisten hyväksi lisäsi tutkimukseen osallistuvien hyvinvointia kontrolliryhmään verrat tuna. Tietoinen läsnäolo merkitsee kykyä havaita ja olla tietoinen aistihavainnoista ja siitä mitä hetkessä on. Auttaminen, jakaminen ja yhteistyö tukevat merkityksellisyyden kokemusta ja itsearvostusta, tukien mielen hyvinvointia. Mentalisaatiota on kuvattu kykynä pitää mielessä mieli, oma ja toisen (Larmo 2010). Kyky tietoiseen läsnäoloon ja mentalisaatioon edistävät mielenterveyttä. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo on erin omainen työväline oman psyykkisen hyvinvoinnin kasvattamiseen. Aikuisiässäkin mielen terveystaitoja on mahdollista kehittää, esimerkiksi Mielenterveyden ensiapu kursseilla. Sykemittarin arvoja tärkeämpää saattaa olla oma tai jaettu nautinnollinen kokemus liikkumisen ilosta. Liikkumisen vaikutus mielentervey teen välittynee sekä psykososiaalisten että biologis ten mekanismien kautta. Mielenterveys on, yhtä hyvin kuin liikkuminenkin, riippuvainen yhteiskunnallisista tekijöistä. Mielen hyvinvoinnille on tärkeää, että oma toimin ta ei ole ristiriidassa omien arvojen tai tavoitteiden kanssa. Mentalisaatio siis tarkoittaa kykyä ymmärtää omia ja muiden ajatuksia, toiveita, haluja ja päämääriä. On tiedossa että vähäinen osallistuminen liikuntaan on yhteydessä mielenterveyden ongelmiin (Jalava ym. Yhteisötasolla vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tuki, turvallinen lapsuus, tunne ja vuorovaikutustaitojen opetuksen järjestäminen, alkoholin saatavuuden rajaa minen, kiusaamisen ja kaltoinkohtelun kitkeminen, työelämäosallisuus ja köyhyyden ehkäisy ovat tehokkaita keinoja mielen terveyden edistämisek si. Terveyden edistämisessä tarvitaan uutta suuntautumista ja satsausta nimenomaan mielenterveyden edistämi seen
& Wasserman, D. Structural and cognitive aspects of social capital and all-cause mortality: A meta-analysis of cohort studies. Huomaa, mikä tekee sinut onnelliseksi 5. Härkönen, J. Uteliaisuus. Pentala, O. Kirjassa: Huppert F, Baylis N, Keveme B (eds) The science of well-being (Oxford: Oxford University Press). Public mental health and suicide. 2008. 2005. Cordon, C. Yhteiskuntapolitiikka 78(6):675–680. Sievänen, H. Oxford Textbook of Global Public Health, 6th ed. Hanke järjestää koulutuksia, verkostoitumista ja tuottaa materiaaleja. Physically active lifestyles and wellbeing. Borodulin, K. Health Promotion International 23(2):190–199. Nurmi-Koikkalainen, P. Vesala, H. Tourunen, J. Wahlbeck, K. Teittinen, A. 2013. Saatavilla 11.08.2015 http:// b.3cdn.net/nefoundation/8984c5089d5c2285ee_t4m6bhqq5.pdf Biddle, J.H. Jaa osaamistasi, ole läsnä, ryhdy vapaaehtoiseksi. Koskela, T. A report presented to the Foresight Project on communicating the evidence base for improving people’s well-being. www.liikumielihyvaksi.fi 44 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 ja taajamia jotka tukevat sekä mielenterveyttä että liikkumista. Mentalisaatio -kyky pitää mielessä. Pidä yhteyttä muihin 2. Vartiainen, E. Ihmiset, jotka muuttavat vih reämpään ympäristöön raportoivat mielentervey tensä parantuneen, kun muutto toiseen suuntaan useammin liittyy psyykkisen rasittuneisuuden kas vuun. Lahtinen, E. & Wahlbeck, K. & Valkonen J. fi SATU TURHALA, sosiaalialan yamk Projektipäällikkö Suomen Mielenterveysseura Sähköposti: satu.turhala@mielenterveysseura.fi SAMI LIUKKONEN, fil.maisteri Tiedottaja Suomen Mielenterveysseura Sähköposti: sami.liukkonen@mielenterveysseura.fi LÄHTEET: Aked, J. Työpaperi 37/2014. Pellfolk, T. Mielenterveysvaikutusten saavuttamiseksi liikkumi sen ei tarvitse olla kovin intensiivistä tai vaativaa. Löydä mielihyvää tuova liikkumismuotosi 3. 2013. Helppo pääsy viher ja vesialueille tukee ihmisten mielenterveyttä ja luo liikkumismahdolli suuksia. 2010. 2014. Duodecim 126(6):616–22. Kirjassa: Herrman, Helen,Saxena, Shekhar & Moodie, Rob: Promoting Mental Health – Concepts, emerging evidence, practice. Kaikkonen, R. Koskinen, S. Wahlbeck, K. Murto, J. World Psychiatry 14:36–42. Suni, J. 2005. Rinne, H. WHO. Kaleva S. Mäki-Opas, T. Toikka, S. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Joubert, N. Vaikka tutkimusnäyttöä ei vielä ole riittävästi, nykytiedon valossa liikkumisella on merkitys mie lenterveydelle kaikissa ikäryhmissä. & Jenkins, R. Aktiivisuus. Wahlbeck, K. Vasankari, T. Tokola, K. Geneva: World Health Organization.. Liikkuminen luonnossa yhdistää liikunnan ja luonnon myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin, ja sillä on todennäköisesti suuremmat mielenterveys vaikutukset kuin muulla liikunnalla. Raeburn, J. Miten voit edistää mielenterveyttäsi: 1. Oxford: Oxford University Press. Saares, A. Haasta itsesi 4. 2015. 2008. Nyqvist, F. Suvisaari, J. Public mental health: the time is ripe for translation of evidence into practice. Tee hyvää. Järjestökentän tutkimusohjelma. 2015. Geneva: World Health Organization. & Ekkekakis, P. & Lindström, B. Kirjassa: Detels R, Gulliford M, Abdool Karim Q, Chuan Tan C (Toim). Husu, P. Strategies for promoting the mental health of populations. Liikkuminen näyttää sekä lisäävän mielen hyvinvointia että ehkäi sevän ongelmia, kuten ikäihmisten muistiongelmia. Myös kevyet liikuntamuodot, kuten kävely, näyttävät edistävän mielen hyvinvointia. & Thompson, S. ATH-tutkimuksen tuloksia. Mielenterveyden edistämisen dilemmat. Manderbacka, K. Pape, B. Koiso-Kanttila, S. Forsman, A. Eriksson, M. Valkonen, J. Marks, N. Mitä vihreämpi ympäristö, sitä vähemmän stressiä asukkailla. KRISTIAN WAHLBECK, psykiatrian dosentti Kehitysjohtaja Suomen Mielenterveysseura Sähköposti: kristian.wahlbeck@mielenterveysseura. Sosiaalisuus. Karvonen, S. Shemeikka, R. A salutogenic interpretation of the Ottawa charter. Jalava, J. Social Indicators Research 116(2):545–66. Opi uutta. Pitkänen, T. Larmo, A. Comprehensive mental health action plan 2013–2020. Suomen Mielenterveysseuran Liiku mieli hyväksi -hanke tuo esiin liikunnan ja liikkumisen mahdollisuudet mielen hyvinvoinnin edistämisessä sekä ongelmien ehkäisyssä ja hoidossa. 2014
Näin helppoa liikuttaminen ei kuitenkaan ole. Myös suosituksia tukevia ohjelmia ja hankkeita on käynnistetty. Liikuntalain säätämisen aikaan 1970-luvulla toivottiin, että suomalaiset saadaan liikkumaan lailla. Liikunnan ja mielenterveystyön yhteistyö hyödyttää kumpaakin osapuolta ja tukee yhteiskunnan ja yksilön hyvinvointia. ”Mental capital” ja sen puolustaminen on jäänyt liikuntapuheessa fyysisen terveyden vaalimisen varjoon. Suosituksissa ja ohjelmissa liikuttamisen pääasia on sivuosassa – se, että ihmisen kaikki toiminta (myös liikunta) tapahtuu mielen ja henkisen kapasiteetin varassa. Tietoyhteiskunta ja sen tuottavuus ja kilpailukyky edellyttävät psyykkisiä voimavaroja ja mielen terveyttä, jota puolestaan on mahdollista tukea liikunnalla. Psyykkisten voimavarojen tukemisen tulisi olla ”terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan” keskeistä sisältöä. Niiden torjumiseksi laadituissa kansallisissa liikkumisja istumissuosituksissa korostetaan, että suomalaisten ”tulisi muuttaa arkeaan vähemmän istumista suosivaksi”. Mielen terveyteen on syytä panostaa yhtä lailla kuin fyysisen terveyden edistämiseen. Suomen Mielenterveysseuran ständille asteli keski-ikäinen herrasmies, jolle seuran edustaja toivotti ”hyvää mielenterveyspäivää”. Vaikutussuhde toimii myös toisin päin: kansalaisten liikunnallisuutta voidaan edistää mielen terveyttä tukemalla. Liikuntaja mielenterveystyön painotukset riippuvat kyseessä olevasta väestöryhmästä: puhutaanko mielenterveyskuntoutujista, mielenterveyshäiriöiden uhan alla olevista vai muusta väestöstä. Myös mielenterveystyö koskettaa kaikkia. Ehkä siksi, että mielen terveys koetaan oudoksi ja vaikeasti hahmotettavaksi sekä siksi, että mielenterveys yhdistetään yleensä vain sen häiriöihin: Helsingin rautatieasemalla oli meneillään Maailman mielenterveyspäivän vietto. Suositusten vaikuttavuudesta ei vielä ole näyttöä, mutta odotukset ovat kovat. Aivotyöstä kannattaisi olla vähintään yhtä huolissaan kuin istumatyöstä. Niitä on mahdoton poistaa, mutta niitä on mahdollisuus lisätä.. Liike ei sittenkään lähde jaloista. Liikuntaan sisältyy aina psyykkisiä elementtejä. Se on kokonaisuus, johon kuuluvat mielenterveyden edistäminen, mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy sekä mielenterveyden häiriöiden hoito ja kuntoutus (kuvio 1). 45 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN, SATU TURHALA Psyykkiset voimavarat ratkaisevat – myös liikunnassa Miksi mieli on jätetty vähälle huomiolle. Mielenterveys on KAIKKIEN ihmisten terveyden ja toimintakyvyn perusta: ei ole terveyttä ilman mielenterveyttä. Se ei tarkoita vain sairauden puuttumista. V ähäinen liikunta ja liiallinen istuminen koetaan erityisesti liikuntaja terveyssektoreilla yhteiskunnallisiksi uhiksi. Suositusten laadinnassa on hyödynnetty useiden tahojen asiantuntijuutta. Ihmisten oletetaan käyttäytyvän rationaalisesti: koska objektiivisten mittausten perusteella kävely ja juoksu edistävät fyysistä terveyttä, niin toki ihmiset lisäävät lenkkeilyään, kun tämä vaikutussuhde heille kerrotaan. Raja Liikuntalinjauksissa on mielen terveys jätetty sivuosaan, vaikka kaikki toiminta tapahtuu mielen ja henkisen kapasiteetin varassa. Mies katsoi toivottajaa hitaasti päästä varpaisiin ja totesi: ”Kuulepas, en ole tähän päivään mennessä mielenterveyttä tarvinnut.” Myös liikuntafoorumeilla on hyvä ymmärtää, että mielenterveyden käsite on luonteeltaan positiivinen. Nyt toivo on suosituksissa
Lapset ja nuoret eivät harrastaisi liikuntaja urheiluseuroissa tai puistoissa ja pihamailla, jos se ei tuottaisi iloa ja tyydytystä. Mielenterveystyö hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämisen kokonaisuudessa (mukaillen Barry 2007) (Lähde: Liikuntaja mielenterveysalan kehittämislinjaukset, 2015). Vastaavasti mielenterveystyössä liikuntaa on hyödynnetty vaatimattomasti ja projektimaisesti. Mielen terveyttä ei mainita erikseen. Ja potentiaaliakin löytyy, sillä liikunnan psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet ovat alihyödynnettyjä liikunnan innoittajina. Liikunta on hyväksi, jos siltä tuntuu. Mielen hyvinvointi ei rakennu niinkään itse liikunnasta, vaan siitä miten liikunta (liikkuminen) järjestetään – esimerkiksi millaista sosiaalista kanssakäymistä liikuntatapahtuma sisältää. Niitä on mahdoton poistaa, mutta niitä on mahdollisuus lisätä. Mielenterveydellinen erityisosaaminen korostuu, mitä enemmän tarkastelu siirtyy mieleltään hauraisiin ja edelleen mielenterveyskuntoutujiin. Satu Turhala & Teijo Pyykkönen, Suomen Mielenterveysseura 2015). Opetusja kulttuuriministeriön tuella on toteutettu useita kehittämis-, julkaisuja seminaarihankkeita. Elämänsä hallintaa ja pinttyneitä tapojaan on haastavaa yksin parantaa. Alan kehittämistyötä on kuitenkin leimannut projektimaisuus ja irrallisuus. Liikunnan voima on paljolti siinä, että siihen liittyy yleensä sosiaalista toimintaa. Kehittämislinjauksissa hahmotetaan mielenterveysongelmien laajuutta ja haastavuutta, tuodaan esiin liikunnan merkitys mielen hyvinvoinnin tukemisessa ja alan kehitystyössä sekä esitetään ehdotuksia alan koordinoinnin ja yhteistyön kehittämiseksi. Valtioneuvoston kaksi liikuntaan keskittyvää periaatepäätöstä (2008) ja valtionhallinnon myöhemmät liikuntalinjaukset painottuvat fyysisen terveyden edistämiseen. Liikunnan kautta on mahdollista tukea yksilön elämän tarkoituksellisuutta ja osallisuutta yhteisöön. Emeritusprofessori Markku Ojasta lainaten: Liikuntaan sisältyy aina psyykkisiä elementtejä. tietolaatikko) on tarkoitukselliKUVIO 1. Liikkumiseen motivointia on hyvä miettiä laajemmin kuin ”vain” liikkeen lisäämisen näkökulmasta. Linjauksissa (ks. Kehittämislinjauksista konkretiaan Liikunnan ja mielenterveyden yhteyksiä on Suomessa tutkittu ja raportoitu systemaattisemmin 1980-luvulta lähtien. Tätä puutetta paikkaamaan on laadittu Liikuntaja mielenterveysalan kehittämislinjaukset ”Liikunta ja mielen terveys osana hyvinvointia” (toim. Kuviossa 2 esitetyt luvut kuvaavat suuruusluokkaa. Linjaukset on laadittu valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaoston aloitteesta, ja työtä ovat valmistelleet Suomen Mielenterveysseura ja Liiku Mieli Hyväksi -asiantuntijaryhmä, Mielenterveyden keskusliitto, Soveltava liikunta SoveLi ry, Liikuntatieteellinen Seura ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun liikunnan laitos. Linjausten taustalla on huoli koko väestön sekä erityisesti syrjäytymisvaarassa ja heikommassa asemassa olevien ihmisten mielenterveydestä ja liikunnasta. Yksilön omaa vastuuta ja fyysistä toimintakykyä korostavassa liikunnan edistämistyössä tämä usein unohtuu. 46 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 ryhmien välillä ei ole tarkka. Mielenterveysnäkökulmaa ei ole onnistuttu integroimaan saumattomaksi osaksi muuta liikunnan edistämistyötä
Suomen Mielenterveysseura on valmis toimimaan kehittämistyöhön osallistuvien organisaatioiden koolle kutsujana ja yhtenä asiantuntijatahona. 47 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 sesti tähdätty periaatteellisiin kysymyksiin. Sosiaalija terveysministeriön (STM) on luontevaa vastata mielenterveystyöstä, jossa liikunta on tukena (hoitoa/kuntoutusta tarvitsevat). Laaja-alaisen ja hajanaisen tehtäväkentän koordinointia tarvitaan. valtaväestö). Linjausten jatkotyöstäminen rakentuu alan toimijoiden yhteistyölle. Yhteistyöstä ja työnjaosta voidaan tehdä esityksiä vasta kun keskeiset tahot ovat ilmaisseet kiinnostuksena ja mahdollisuutensa yhteistyöhön. Mielenterveyden ulottuvuudet otetaan huomioon seuraavissa linjauksissa jo suunnitteluvaiheessa. Sen tehtäväalue käsittää erityisesti mielenterveyden ylläpitämisen ja edistämisen, häiriöiden ehkäisyn sekä hoidon ja kuntoutuksen tukemisen. STM:n ja OKM:n on luonteva vastata yhdessä – erikseen sopimalla – liikuntaja mielenterveystyöstä, jossa kohteena ovat mielenterveydeltään hauraat ja uhanalaiset. Konkreettisten ja yksityiskohtaisten toimenpidesuositusten aika on, kun mielen terveys ja hyvinvointi on myös liikuntasektorilla ymmärretty kaikkia ihmisiä koskevaksi ja mieli (psyykkiset voimavarat) oivallettu yhdeksi liikuttamisen avaintekijäksi. Mielenterveyden ongelmat tunnustetaan ja nostetaan keskusteluun samalle tasolle kuin fyysisen terveyden haasteet. Voimassa olevia liikunnan edistämisen linjauksia täydennetään mielenterveyden näkökulmilla. (ks. 2. Olennaista on myös se, miten merkitykselliseksi liikuntaja mielenterveysalan kysymykset arvioidaan järjestöjä tukevan hallinnon piirissä. Terveysliikunnan kehittämisessä mielenterveydelle varataan yhtä suuri tila kuin fyysiseen terveyteen liittyvälle kehittämiselle. Liikuntaja mielenterveysalan kohderyhmät (Lähde: Liikuntaja mielenterveysalan kehittämislinjaukset, 2015) Liikuntaja mielenterveysalan kehittämislinjaukset (2015) 1. koordinointityön valtakunnallisesta seurannasta ja arvioinnista. tarkemmin http://www.mielenterveysseura.fi/fi/raportit/liikunta-ja-mielenterveysalan-kehitt%C3%A4mislinjaukset). 5. Opetusja kulttuuriministeriön (OKM) on luontevaa vastata liikuntatyöstä, jossa mielenterveysosaaminen on liikuntatyön tukena (ns. Eri tahojen toivotaan miettivän kiinnostustaan, mahdollisuuksiaan ja sitoutumistaan alan yhteiseen kehittäminen. 4. 3. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimusja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi SATU TURHALA Projektipäällikkö Suomen Mielenterveysseura/ Liiku Mieli Hyväksi -hanke Sähköposti: satu.turhala@mielenterveysseura.fi KUVIO 2. Koordinointia voidaan suunnitella, kun tiedetään kentän valmius koordinointiin. Koordinoivaksi organisaatioksi sopii luontevimmin Suomen Mielenterveysseura, jolla on alalta pisin ja monipuolisin kokemus. Valtion liikuntaneuvosto vastaa em
Tulokset olivat riippumattomia iästä, koulutuksesta, ammattiasemasta, siviilisäädystä ja painoindeksistä. Yleensä on tutkittu vain yhtä osa-aluetta kerrallaan, kuten useutta, intensiteettiä tai kestoa. Myös pätevyyden kokemus, lisääntyneet sosiaaliset kontaktit ja sosiaalinen tuki sekä muutokset hormonaalisessa järjestelmissä Kuuden vuoden seurannassa tarkasteltiin niin liikunnan useutta, kestoa kuin intensiteettiäkin nuorilla aikuisilla. Naisille vähäisempiin masennusoireisiin oli yhteydessä kohtuullisen usein eli 2–3 kertaa viikossa toistuva liikunta. Liikunnan useus oli yhteydessä miesten vähäisempiin masennusoireisiin silloin, kun miehet ilmoittivat liikkuvansa vähintään neljä kertaa viikossa. LASERI-tutkimuksen (Raitakari ym. Miesten kokonaisaktiivisuus oli naisia korkeammalla tasolla vaikkakin yksittäisissä osa-alueissa, kuten liikunnan intensiteetissä naiset raportoivat miehiä korkeampia tuloksia. Lisäksi lisääntynyt liikuntaharrastus voi parantaa toimintakykyä ja fyysistä kuntoa, jotka suojaavat masennusoireilta. Selvitettäessä vuoden 2001 lähtötason liikunnan yhteyttä masennusoireisiin kuusi vuotta myöhem. Myös liikuntaa lisänneillä miehillä ja naisilla oli jonkin verran vähemmän masennusoireita kuin muilla tutkituilla (Taulukko 1). Selitysmalleja liikunnan ja masennusoireiden välisille tuloksille tässä ja muissakin tutkimuksissa voidaan hakea esimerkiksi siitä, että säännöllisellä liikunnalla voi olla myönteinen vaikutus mielialaan, joka omalta osaltaan voi saada jatkamaan liikunnanharrastamista. 2011) kuuden vuoden (2001–2007) seurantatutkimuksessa selvitettiin vapaa-ajan liikunnan useuden, intensiteetin, keston ja kokonaisaktiivisuuden muutosten yhteyksiä masennusoireiden kehittymiseen 24–39-vuotiailla nuorilla aikuisilla. 48 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: MIRJA HIRVENSALO, XIAOLIN YANG, RISTO TELAMA, TUIJA TAMMELIN LASERI -seurantatutkimus: Kohtuullinenkin liikunta auttaa pitämään masennusoireita loitolla min, liikunnan eri osa-alueiden havaittiin olevan eri tavoin yhteydessä masennusoireisiin naisilla ja miehillä. Myös liikunta-aktiivisuus erosi sukupuolten välillä. Tutkimuksessa otettiin huomioon tutkittavien ikä, koulutus, ammat ti, siviilisääty, tupakointi ja painoindeksi. Kohtuullisen aktiiviset henkilöt raportoivat merkittävästi vähemmän masennusoireita vuonna 2007 kuin vähemmän aktiiviset tutkittavat. 2008), ei näiden liikunnan eri osa-alueiden, kuten liikunnan intensiteetin, keston, useuden, harrastetun lajin tai liikunnan kokonaismäärän erillisiä yhteyksiä masennusoireisiin ole selvitetty. Liikunnan intensiteetti lähtötasolla ei ollut merkitsevästi yhteydessä masennusoireisiin kummallakaan sukupuolella. Kun verrattiin henkilöitä, joiden kokonaisaktiivisuus oli ollut pysyvästi sekä vuonna 2001 että 2007 vähintään kohtuullisella tasolla henkilöihin, joilla aktiivisuus oli alhaisella tasolla, havaittiin selvä ero. S ystemaattisten tutkimuskatsausten mukaan vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus on yhteydessä vähäisempiin masennusoireisiin niin nuorilla kuin aikuisillakin. Jos henkilö oli pysynyt vähintään kohtuullisen aktiivisena, hänellä oli vähemmän masennusoireita kuuden vuoden kuluttua kuin muilla tutkituilla. Naiset raportoivat miehiä enemmän masennusoireita Naiset raportoivat miehiä selvästi enemmän masennusoireita kumpanakin tutkimusvuonna. Vaikka aikaisemmissa tutkimuksissa on löydetty runsaasti yhteyksiä liikunnan ja masennusoireiden välillä (Biddle & Asare 2011; Johnson & Taliaferro 2011; Teychenne ym. Miehet tarvitsevat pitkäkestoista ja usein toistuvaa liikuntaa kun naisille parasta on kohtuullinen liikunta. Kaikkien liikunnan dimensioiden (useus, intensiteetti ja kesto) ja kokonaisaktiivisuuden muutokset kuuden vuoden aikana ennustivat samankaltaisesti vähäisempiä masennusoireita. Liikunnan keston yhteys vähäisempiin masennusoireisiin edellytti miehiltä pitkäkestoista, vähintään tunnin liikuntaa kun naisille vastaava liikuntaannos oli 40–60 minuuttia kerrallaan
Johnson, K.E. 2011. Teychenne, M. Journal of Specialists in Pediatric Nursing 16(4), 235-51. Dobson, A.J. American Journal of Preventive Medicine 28(1), 1-8. International Journal of Epidemiology 37(6), 1220-6. Prospective study of physical activity and depressive symptoms in middle-aged women. Räsänen, L. Exercise treatment for depression: efficacy and dose response. Burton, N.W. Pietikäinen, M. Trivedi, M.H. American Journal of Preventive Medicine 29(4), 265–72. Preventive Medicine 46(5), 397-411.. 2005; Dunn ym. ‡Malliin on lisätty ikä, siviilisääty, tupakointi, painoindeksi TAULUKKO 1. doi: 10.1007/s12529-0139376-0. & Asare, M. 2008. ym. Brown, W.J. 2005), joiden mukaan liikunta-aktiivisuuden ylläpitäminen kohtuullisen liikunnan suositusten tasolla suojasi masennusoireiden syntymiseltä. MIRJA HIRVENSALO, LitT Professori, Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mirja.hirvensalo@jyu.fi XIAOLIN YANG, LitT Erikoistutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: xiaolin.yang@likes.fi RISTO TELAMA, LitT Emeritus professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: risto.r.telama@jyu.fi TUIJA TAMMELIN, FT Tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi Miehet Naiset Liikunnan muutosryhmä . 2008. 2011. 49 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 saattavat olla mekanismeja, jotka ovat vaikuttamassa masennusoireiden vähäisyyteen kohtuullisesti liikkuvilla henkilöillä. Raitakari, O.T. Tulokset olivat samanlaisia aikaisempien tutkimusten kanssa (Brown ym. Masennusoireiden muutos ( ?, 95 % luottamusväli LV) liikunnan useuden, intensiteetin ja keston muutosten (2001–2007) mukaisissa ryhmissä miehillä ja naisilla. Rönnemaa, T. Tulokset olivat samanlaisia huolimatta siitä oliko liikunta mitattu lähtötilanteessa tai oliko selvitetty liikunnan muutosta seuranta-aikana. Marshall, A. Dunn, A.L. Clark, C.G. Cohort profile: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Kampert, J.B. 2014 Dec;21(6):90817. Tämän tutkimuksen etuna oli kuitenkin aikaisempia tutkimuksia monipuolisempi kuvaus liikunnasta. & Taliaferro L.A. (95 % LV)‡ . Physical activity and mental health in children and adolescents: a review of reviews. On kuitenkin huomattava, että myös monet muut muuttujat, joita ei tässä tutkimuksessa tutkittu, saattavat vaikuttaa masennusoireisiin. Vertailuryhmänä alhaisella aktiivisuustasolla pysyneet. Ford, J.H. 2005. Ball, K. Longitudinal Associations Between Changes in Physical Activity and Depressive Symptoms in Adulthood: The Young Finns Study. http://link.springer.com/ article/10.1007%2Fs12529-0139376-0#page-1 LÄHTEET : Biddle, S.J.H. Int J Behav Med. (95 % LV)‡ Useuden muutos (2001–2007) Pysyvästi alhainen Vertailuryhmä Vertailuryhmä Aktiivisuuden vähentäjät -0.07 (-0.10,-0.03) -0.08 (-0.12,-0.03) Aktiivisuuden lisääjät -0.12 (-0.16,-0.08)* -0.13 (-0.17,-0.08)* Pysyvästi aktiiviset -0.22 (-0.25,-0.19)*** -0.23 (-0.27,-0.20)*** Intensiteetin muutos (2001–2007) Pysyvästi alhainen Vertailuryhmä Vertailuryhmä Aktiivisuuden vähentäjät -0.03 (0.03,0.09) -0.02 (-0.04,0.07) Aktiivisuuden lisääjät -0.13 (0.20,-0.07) -0.03 (-0.03,0.08) Pysyvästi aktiiviset -0.16 (0.22,-0.11)* -0.09 (-0.14,-0.03) Keston muutos (2001–2007) Pysyvästi alhainen Vertailuryhmä Vertailuryhmä Aktiivisuuden vähentäjät -0.01 (-0.06,0.05) -0.13 (-0.19,-0.08) Aktiivisuuden lisääjät -0.03 (-0.09,0.03) -0.41 (-0.46,-0.35)*** Pysyvästi aktiiviset -0.17 (-0.22,–0.13)** -0.45 (-0.50,-0.39)*** Kokonaisaktiivisuuden muutos (2001–2007) Pysyvästi alhainen Vertailuryhmä Vertailuryhmä Aktiivisuuden vähentäjät -0.03 (-0.02,0.08) -0.09 (-0.14,-0.05) Aktiivisuuden lisääjät -0.10 (-0.14,-0.05) -0.14 (-0.18,-0.10)* Pysyvästi aktiiviset -0.17 (-0.21,-0.13)** -0.24 (-0.28,-0.20)*** *p<0.05, **p<0.01, *** p<0.001. & Chambliss, H.O. Physical activity and likelihood of depression in adults: a review. British Journal of Sports Medicine 45, 886–895. & Salmon, J. Relationships between physical activity and depressive symptoms among middle and older adolescents: a review of the research literature. Artikkeli perustuu alkuperäisjulkaisuun: Yang, X., Hirvensalo, M., Hintsanen, M., Hintsa, T., PulkkiRåback, L., Jokela, M., Telama, R., Tammelin, T., Hutri-Kähönen, N., Viikari, JSA., Raitakari OT. Juonala, M. Liikunnan eri dimensioiden tutkiminen varmistaa ja antaa lisätietoa kokonaisaktiivisuuden ja masennusoireiden yhteydestä. 2005. Keltikangas-Järvinen, L
50 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: TIINA SAANIJOKI Liikunnan mielihyvän biologia – endorfiinihumalahakuista hölkkää. Kuva: LEHTIKUVA/WESTEND61/WERNER DIETRICH
Nykytietämyksen valossa sen vapautumista vereen pidetään elimistön reaktiona treenin aikaansaamaan fyysiseen stressiin. Se perustuu pääasiassa siihen, että morfiini, endorfiinien kaltainen lääkeaine, saa aikaan samantyyppisen hekuman kuin mitä runner’s high on, sekä siihen, että liikunnan on havaittu lisäävän veren ?-endorfiinipitoisuutta. ?-endorfiini on kuitenkin myös yksi opioidijärjestelmän hermovälittäjäaineista, joka toimii aivojen mielihyväja palkitsemisjärjestelmässä. Veren lisääntynyt ?-endorfiinipitoisuus tuskin kuitenkaan vaikuttaa aivotasolla, sillä veriaivoesteen suojamekanismien vuoksi veressä oleva ?-endorfiini ei juuri pääse takaisin aivoihin. ”Runner’s high” -ilmiö puolestaan, tuo huikaiseva onnen, euforian ja pystyvyyden tunne, on tuttu monelle juoksijalle tai muuta raskasta ja pitkäkestoista liikuntaa harrastavalle. Siksi juuri aivojen mielihyvämekanismien ja ?-endorfiinin kohdereseptoreiden toiminnan tutkiminen voisi parem min todentaa suositun endorfiinihypoteesin. Liikunta tuottaa iloa ja onnistumisen kokemuksia, ja sen on osoitettu myös helpottavan stressiä sekä masennusja ahdistusoireita. huumeina käytettävillä opiaateilla, kuten morfiinilla tai heroiinilla. Eläinkokeissa erilaiset kipumallit ovat osoittaneet niin akuutin kuin säännöllisen liikunnan aiheuttavan muutoksia M eille liikunnan harrastajille yksi tärkeimmistä syistä liikkua on siitä saatava nautinto ja treenin jälkeinen hyvä olo. 2015) . Eläinkokeet ovat osoittaneet liikunnan muokkaavan opiodijärjestelmän toimintaa Viitteitä liikunnan aiheuttamasta opioidijärjestelmän aktivoitumisesta on saatu eläinkokeista. 2010). Näiden lisäksi opioidijärjestelmällä on tärkeä rooli huumeista, alkoholista ja nikotiinista saatavaan nautintoon sekä päihderiippuvuuksien syntyyn (Trigo ym. Tällaiset olotilat yhdistetään yleensä endorfiineihin, vaikka vankka tutkimustieto treenin jälkeisen hyvän fiiliksen ja endor fiinien yhteydestä puuttuukin. Myöskään mielihyvän tuntemukset eivät tutkimusten mukaan suoraan yhdisty verestä mitattuun ?-endorfiiniin, sillä vain hyvin intensiivisen tai vaihtoehtoisesti pitkäkestoisen liikunnan on havaittu nostavan veren ?-endorfiinitasoja (Schwarz ja Kindermann 1992), ja kuitenkin mielihyvän kokemuksia saadaan myös matalatehoisesta liikunnasta (Ekkekakis ja Petruzzello 1999). 2015). Siksi ajatus liikunnasta saatavan mielihyvän ja aivojen endorfiinien yhteydestä ei ole tuulesta temmattu. Siihen sitoutuu myös ?-endorfiini – liikuntaan liittyvän endor fiinihypoteesin kannalta keskeinen hermovälittäjäaine ja neuromodulaattori. Aivojen opioidijärjestelmä aktivoituu monista mielihyvää tuottavista asioista Elimistön itsensä tuottamat opioidit, kuten ?-en dorfiini ja enkefaliinit, ovat yhdisteitä, joilla on samanlaisia farmakologisia vaikutuksia kuin lääkkeenä tai. Todennäköisesti siis veressä oleva ?-endorfiini ei merkittävästi pääse vaikuttamaan aivojen mielihyväratoihin eikä sinänsä liity liikunnasta saatavaan nautintoon. Koska opioidijärjestelmän siis tiedetään aktivoituvan monissa nautintoa tuottavissa tilanteissa, on perusteltua olettaa myös liikunnasta saatavien mielihyvätuntemusten ja motivoituneisuuden välittyvän samanlaisten mekanismien kautta. Sen otaksutaan olevan osallisena myös useissa toiminnallisissa riippuvuuksissa, kuten uhkapelija nettiriippuvuudessa – ja mahdollisesti myös liikunta-addiktiossa – vaikka tällaiseen viittaavaa tutkimustietoa onkin vielä kovin niukasti tarjolla. Tutkimustieto aivojen toiminnasta lisää ymmärrystä siitä, miten liikunnan aikaansaama mielihyvä syntyy ja selittävätkö esimerkiksi eroavaisuudet aivojen mielihyväjärjestelmässä osaltaan eroja ihmisten liikunnallisessa aktiivisuudessa. Opioidit vaikuttavat sitoutumalla opioidireseptoreihin, joita ovat ?-, ?ja ?-reseptorit. Jälkimmäinen selittyy kuitenkin endorfiinien monenlaisilla tehtävillä perifeerisissä kudoksissa: aivolisäkkeen erittämä ?-endorfiini säätelee osaltaan esimerkiksi energiankulutukseen liittyviä fysiologisia vasteita sekä kivuntuntemusta. Syömisen lisäksi opioidijärjestelmä liittyy osaltaan myös ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Aurinko, ystävät, mansikat ja grilliherkut… Ihanat kesänautinnot saavat väkisinkin hymyn huulille! Herkkuja syödessä aktivoituu aivojen mielihyväalueilla opioidijärjestelmä, jolla on keskeinen rooli eri asioista pitämisessä, nautinnon tuottamisessa ja käyttäytymistaipumusten positiivisessa vahvistamisessa. Erityisen tärkeä esimerkiksi kivunlievityksen ja riippuvuuksien kannalta on ?-opioidireseptori, joka toisaalta välittää myös emootioita, euforian tunnetta ja nautintoa. Aivoissa niin opioideja kuin opioidireseptoreitakin esiintyy runsaasti useilla palkitsemiseen ja mielihyvään liittyvillä alueilla. 51 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Mielihyvän tunne ohjaa kaikkea ihmisen käyttäytymistä. Ajatus jylläävistä endorfiineista liikunnan aiheuttaman mielihyvän taustalla on peruja vuosikymmenten takaa. Esimerkiksi aikuisilla kiintyminen ihmissuhteissa on yhteydessä opioidijärjestelmän toimintaan (Nummenmaa ym. Esimerkiksi liikalihavilla opioidijärjestelmän toiminta näyttää olevan häiriintynyt, ja sen arvellaan liittyvän siihen, että sairaalloisesta ylipainosta kärsivät eivät saa ruoasta samanlaista mielihyvää kuin normaalipainoiset (Karlsson ym
PET-tutkimuksessa tutkittavan laskimoon annostellaan tietynlainen radioaktiivinen merkkiaine, joka verenkierron välityksellä hakeutuu kohdekudokseen ja sitoutuu kohdereseptoreihinsa. 52 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 aivojen ?-opioidireseptoreissa. Ilmiö ei kuitenkaan ole jokapäiväinen edes juoksijoiden keskuudessa ja lisäksi sen luonnehdinta vaihtelee suuresti ihmisten välillä. Todellinen näyttö kirmaajan kekkulista jääkin ihmistutkimusten kontolle. Nyt tutkimuksen kohteena tavallisen treenin tuoma hyvä olo Edellä mainittu saksalaisen ryhmän tutkimus on ensimmäinen, joka modernilla kuvantamisen keinolla osoittaa liikunnan aiheuttavan muutoksia ihmisaivojen opioidijärjestelmän toiminnassa ja näiden muutosten yhteyden mielialan kohenemiseen. PET-kamera havaitsee merkkiaineesta lähtevän säteilyn, jonka perusteella tietokoneella muodostetaan kuva merkkiaineen jakautumisesta aivoissa. Tutkimustieto aivojen toiminnasta lisää ymmärrystä siitä, mitä nautinto on ja miten vaikkapa liikunnasta voi oppia pitämään. 2008). Koehenkilöiden mielialaa ja tunnetiloja, kuten surullisuutta ja euforian tunnetta, mitattiin kyselyin ennen ja jälkeen juoksuharjoituksen. Runner’s high helpotti tätä, koska kivun ja väsymyksen tuntemukset hälvenevät. Siksi kansanterveyden näkökulmasta onkin tärkeämpää tutkia treenistä kumpuavaa ”tavan omaista” hyvää oloa, palkitsevuuden tunnetta, sekä suoriutumisen ja onnistumisen kokemuksien syntymistä. Tuloksena saatava kuva kertoo missä aivojen rakenteissa ja kuinka paljon merkkiaineen kohdereseptoreita on saatavilla. Kuvantamismenetelmillä nähdään ihmisaivojen sisälle Ihmisaivojen hermovälittäjäainejärjestelmiä voidaan tutkia positroniemissiotomografialla (PET), joka on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä. Toisaalta tavallisen harrastajan perustreenin jälkeistä hyvää oloa ei sentään useinkaan kuvata euforiseksi. Tämä voi kannustaa jatkamaan alussa raskaalta tai vastenmieliseltä tuntuvaa liikuntaharrastusta. Turtuminen voi johtua pitkäaikaisen liikunnan aiheuttamasta jatkuvasti toistuvasta opioidien vapautumisesta eli kroonisesta altistumisesta opioideille. Tutkijat havaitsivat merkkiaineen sitoutumisen reseptoreihin vähentyneen merkitsevästi juoksutreenin jälkeen perustilaan verrattuna useilla aivojen alueilla, jotka ovat keskeisiä tunnetilojen muodostumisessa ja prosessoinnissa. Eläintutkimuksilla voidaan osoittaa liikunnan ja opioidijärjestelmän yhteys, mutta ne eivät suoranaisesti kerro treenin jälkeisestä voittajafiiliksestä. Tällöin vaste tavanomaiselle morfiiniannokselle on alentunut, mikä viittaa ?-reseptoreiden turtumiseen, toisin sanoen epäherkistymiseen. Harvan jumppajonnan treeni myöskään kestää kerrallaan kahta tuntia. Me liikkujat tavoittelemme sitä, ja sen kerran kokeneet janoavat sitä yhä uudestaan ja uudestaan. Lisäksi he havaitsivat, että juoksemisen aiheuttama euforisuuden lisääntyminen oli negatiivisesti yhteydessä merkkiaineen sitoutumiseen samoilla tunneprosessointiin liittyvillä alueilla – toisin sanoen euforian tunne lisääntyy, kun merkkiaineen sitoutuminen vähenee opioidien vapautuessa. Liikuntaan liittyen on toistaiseksi julkaistu vain yksi tutkimus, jossa on tarkasteltu aivojen opioidijärjestelmän toimintaa PET-menetelmällä (Boecker ym. Juoksijan pöllyä on hankalaa tutkia Runner’s high on mielenkiintoinen ilmiö, ja sitä kuvaillaan euforiseksi, rajattoman energisyyden, harmonisuuden ja pystyvyyden, jopa huumaavan orgastiseksi olotilaksi. Tutkijoiden mukaan merkkiaineen sitoutumisen vähentyminen lenkin jälkeen johtuu opioidien vapautumisesta: kun opioideja vapautuu ja sitoutuu reseptoreihinsa, jää merkkiaineen sitoutumiselle vähemmän vapaita reseptoreja. Koska tarkasti määriteltyjä kriteerejä ole, sen tutkiminen on vaikeaa, sillä olotilaa ei voi pakottaa tai keinotekoisesti synnyttää. Säännöllinen toistuva liikunta kasvattaa kipukynnystä, ja voi myös aikaansaada ristitoleranssin kipulääkeopiaattien, esimerkiksi morfiinin kanssa (Smith & Lyle 2006). Tutkijat pitävät tätä osoituksena siitä, että opioidien vapau tuminen todella liittyy ”runner’s high” -ilmiöön. Siksi meillä Turussa Valtakunnallisessa PET-keskuksessa on parhaillaan käynnissä liikuntatutkimus, jossa PET-menetelmällä tutkitaan hyvän olon syntymistä nimenomaan. Tutkimuksessa koehenkilöt PET-kuvattiin perustilassa sekä kahden tunnin juoksutreenin jälkeen. Se ei kuitenkaan vielä suoraan todenna nimenomaan endorfiinihypoteesia, koska tutkimuksessa käytetty merkkiaine sitoutuu kaikkiin opioidireseptorien alatyyppeihin, jotka välittävät monenlaisia, toisilleen jopa täysin vastakkaisiakin toimintoja. Vaikka moiset eivät aina kerran pöllyyn päässeelle riittäisikään, niitä tutkimalla voidaan esimerkiksi saada vahvistusta sille, että paitsi keho, myös aivot tottuvat liikuntaan. Samantyyppinen reseptorien epäherkistyminen tapahtuu huumeriippuvuuksissa, jolloin tarvitaan jatkuvasti suurempia huumeannoksia vaikutusten aikaansaamiseksi. Esimerkiksi euforian tiedetään välittyvän pääasiassa ?-reseptorin kautta, mutta hekuman vastakohta, dysforia, välittyy ?-reseptorin kautta. Tuntemus on kuitenkin yksilöllinen eikä kovinkaan yleinen. Kun PET-tutkimus toistetaan perustilassa ja vaikkapa juoksulenkin jälkeen, voidaan kuvia vertailla ja nähdä, millä tavalla treeni on vaikuttanut tutkittaviin reseptoreihin. Saksalainen ryhmä tutki maratoonareita merkkiaineella, joka sitoutuu kaikkiin opioidireseptorityyppeihin (?-, ?ja ?-reseptorit). Sitä pidetään evoluution jäänteenä ajalta, jolloin ihmisen piti pystyä juoksemaan pitkiä matkoja. Eläintutkimusten mukaan säännöllisen liikunnan aiheuttama kipukynnyksen kasvaminen tai opiaattiristitoleranssi kuitenkin kumoutuvat ?-reseptoreiden salpaajilla tai lopettamalla säännöllinen liikunta, mikä edelleen todentaa ?-opioidireseptorivälitteisen signaloinnin muutoksia liikunnan seurauksena
Hari, R. Logan, J. Current topics in behavioral neurosciences, 15, 189–210. 1997), joskaan ihmisillä vastaavaa ei toistaiseksi ole todettu (Wang ym. 2014 The 5-HT3 receptor is essential for exercise-induced hippocampal neurogenesis and antidepressant effects. Martin-García, E. Keizer, H. Petruzzello, S.J. Smolders, I. 2010 The endogenous opioid system: a common substrate in drug addiction. Tämän arvellaan liittyvän treenin monenlaisiin mielialavaikutuksiin sekä masennusoireiden helpottumiseen (Konde ym. Opioidijärjestelmä esimerkiksi toimii läheisessä vuorovaikutuksessa dopamiinijärjestelmän kanssa, jonka pääradat ovat keskeisimpiä mielihyvän välittäjiä ja tärkeitä etenkin motivaatiossa ja haluamisessa. Berthele, A. 53 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 ?-opioidireseptoreiden tasolla tavallisen liikunnanharrastajan näkökulmasta. 2008 The runner’s high: opioidergic mechanisms in the human brain. Tantimonaco, M. Ei siis voida olettaa, että opioidijärjestelmä tai endorfiinit yksinään olisivat vastuussa treenin jälkeisestä hyvästä olosta. Tolle, T.R. Wong C.T. Liikunnan aiheuttaman mielihyvän taustalla useita säätelyjärjestelmiä Aivojen mielihyväjärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus, jossa useat hermoradat, välittäjäaineja säätelyjärjestelmät toimivat synergiassa. Gasperi V. Drug and alcohol dependence, 108(3), 183–94. Smith, M.A. Jotta liikuntaa voidaan entistä paremmin hyödyntää terveyden ja hyvinvoinnin ylläpidossa, oppimisessa ja stressin hallinnassa sekä mahdollisesti erilaisten psykiatristen sairauksien hoidossa, tarvitaan vielä paljon neurofysiologista tutkimusta yhdistettynä psykologiaan ja käyttäytymistieteisiin. 2000 PET studies of the effects of aerobic exercise on human striatal dopamine release. Lyle, M.A. 1997 Endurance training effects on neurotransmitter release in rat striatum: an in vivo microdialysis study. Karlsson, H.K. Tuominen, L. Sprenger, T. Dunbar, R.I.M. Sarre, S. Pharmacology, biochemistry, and behavior, 85(1), 12–22. 2013). Eläinkokeissa onkin osoitettu myös muiden mielihyvään liittyvien säätelytekijöiden aktivoituvan liikunnan seurauksena. Cellular and molecular life sciences, 71(14), 2681–98. Meeusen, R. Hirvonen, J. Sams, M. Parkkola, R. Rossi, A. Manninen, S. van Praag, H. Nuutila, P. Salminen, P. Tulevaisuudessa tutkimuksen tulokset voivat siis selkiyttää sitä, selittävätkö eroavaisuudet aivojen mielihyväjärjestelmässä osaltaan eroja ihmisten liikunnallisessa aktiivisuudessa. Mahdollisesti tutkimuksemme avulla voidaan myös valottaa sitä, miten mielihyväjärjestelmän toiminta muuttuu, kun aivot opetetaan pitämään liikunnasta tilanteessa, jossa sohvaperunasta tulee himoliikkuja. 1992 Changes in beta-endorphin levels in response to aerobic and anaerobic exercise. Michotte Y. Sports medicine, 13(1), 25–36. 2000). Wagner, K.J. Koppenhoefer, M. Toistaiseksi kannattaa kuitenkin luottaa edelleen omaan kokemukseen ja tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä: hekumoida hölkästä ja juopua jumpasta! TIINA SAANIJOKI, FM Väitöskirjatutkija Turun yliopisto, Valtakunnallinen PET-keskus Sähköposti: tiina.saanijoki@tyks.fi Liikunnan tuottaman mielihyvän taustalla olevat mekanismit aivoissa ovat vielä suurelta osin hämärän peitossa. Esimerkiksi tietyillä aivoalueilla dopamiinitasojen on havaittu kasvavan treenatessa (Meeusen ym. Robledo, P. Trigo. Useat muut säätelyjärjestelmät moduloivat juuri dopamiiniratoja ja siten vaikuttavat eri asioista saatavaan palkitsevuuteen ja nautintoon. Berrendero, F. Helin, S. Shimada, S. Myös aivojen serotoniinipitoisuuden on eläinkokeissa havaittu lisääntyvän liikkuessa. Pappas, N.R. Maccarrone, M. Human brain mapping. Fowler, J.S. Ekkekakis, P. Yllä oleva osoittaa, että eläinkokeista on saatu paljon viitteitä aivojen useiden eri järjestelmien yhteyksistä liikunnan aikaansaamiin positiivisiin psykologisiin vaikutuksiin. Ishida, Y. Tuominen, L. Valet, M. Molecular psychiatry. Ihmisillä todellisia aivotutkimuksia liikuntaan liittyen on kuitenkin tehty vielä todella vähän. Vivar, C. Wang, G.J. Ebinger, G. Nummenmaa, L. Acta physiologica Scandinavica, 159(4), 335–41. Ceci, R. Serneels, M. J.M. Spilker, M.E. Sports medicine, 28(5), 337–74. Tuulari, J.J. Journal of nuclear medicine, 41(8), 1352–6.. Maldonado, R. 2014). 1999 Acute aerobic exercise and affect: current status, problems and prospects regarding dose-response. Netusil, N. Jääskeläinen, I.P. Kondo, M. Potter, M.C. 2006 Chronic exercise decreases sensitivity to mu opioids in female rats: correlation with exercise output. Endokannabinoideja pidetään myös osallisena liikunnan aiheuttaman mielihyvän tuottamisessa sekä kivunlievityksessä (Tantimonaco ym. Nuutila, P. Henriksen, G. The Journal of neuroscience: the official journal of the Society for Neuroscience, 35(9), 3959–65. Schwarz, L. Lisäk si aivoperäinen hermokasvutekijä (BDNF), joka on useiden kognitiivisten toimintojen kannalta erityisen keskeinen proteiini, lisääntyy myös liikunnan vaikutuksesta (Vivar ym. 2013 All about running: synaptic plasticity, growth factors and adult hippocampal neurogenesis. Kalliokoski, K.K. 2015 Adult attachment style is associated with cerebral ?-opioid receptor availability in humans. Sabatini, S. Volkow, N.D. Hirvonen, J. Painossa. Nummenmaa, L. Lisäksi pyrkimyksenä on tutkia, eroaako säännöllisesti liikkuvien ja sohvaperunoiden ?-opioidireseptorijärjestelmät toisistaan ja toisaalta miten ?-opioidireseptorijärjestelmä muokkautuu, kun sohvaperuna aloittaa säännöllisen liikunnan. de Meirleir, K. 2014 Physical activity and the endocannabinoid system: an overview. Cerebral cortex, 18(11), 2523–31. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tavanomainen, noin tunnin mittainen aerobinen treeni ja toisaalta lyhytkestoinen kovatehoinen intervallitreeni vaikuttavat aivojen ?-opioidireseptoreihin. LÄHTEET: Boecker, H. Franceschi, D. Catani, M.V. 2014). 2015 Obesity Is Associated with Decreased ?-Opioid But Unaltered Dopamine D2 Receptor Availability in the Brain. Nakamura, Y. Kindermann, W
Monikulttuurisuuden mahdollisia vaaroja on syytä pohtia ja ottaa huomioon myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Jalankulkijalle pyöräilijä, luistelija, hiihtäjä tai skeittaaja on jatkuva pelon aihe , jopa enemmän kuin autoilija heille. Autoilijoihin kohdistuu pakollisesta ajo-opetuksesta johtuen muita tiellä liikkujia suurempi vastuu sääntöjen noudattamisesta ja yleensä se luonnistuu heiltä paremmin kuin muilla kulkuvälineillä liikkujilta. Vaikka pyöräilijän ja auton yhteentörmäys kuulostaa tavanomaiselta liikennetilanteelta, johti se pyöräilijän kuolemaan. Autoilijoiden liikennekäyttäytymisestä on puhuttu yhtä kauan kuin autoja on ollut liikenteessä. Hyviä avauksia esitti hiljattain Anna Broberg, jonka väitöstutkimuksessa selvitettiin, mitkä yhdyskunnan raken teelliset piirteet mahdollistavat lasten ja nuorten itsenäisen liikkumisen aktiivisesti kevyttä liikennettä käyttäen. Autoilijoiden liikennekäyttäytymiseen liittyvän häiriköinnin rinnalla tunnetaan hiihtäjien laturaivo ja uimarien rataraivo. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi K esälomien aika Suomessa on usein ollut vähäisen uutistarjonnan aikaa, jolloin tavanomaisesta poikkeavat uutisoinnit ovat saaneet normaalia helpommin huomiota osakseen. Liikenteen osalta tiedetään, että liikkuja omaksuu kulttuurisia piirteitä riippuen siitä millaiseen liikkujaryhmään hän kulloinkin samaistuu. Toinen suurta mediahuomiota herättänyt ”kulttuurien törmäys” sen sijaan aiheutti vakavampia seuraamuksia. Keskustelu pyöräilyn vaarallisuudesta autoliikenteen seassa on myös vanha aihepiiri. Vaikka kulttuurit eivät sinällään törmänneetkään toisiinsa, on autoilijan toiminta tilanteessa otettu poliisitutkinnan kohteeksi. Kulunut kesä ei tehnyt poikkeusta aikaisempiin. Tutkimusta tarvitaan liikunnan mahdollistamisesta erityisesti kaupunkiympäristöissä. Monikulttuurisuus on vakiintunut tutkimusalue Suomessa jo 1980–90 -luvulta lähtien painopisteen ollessa etnisten ryhmien ja käyttäytymistieteen tutkimuksessa. Mediassa käynnistyikin vilkas keskustelu erilaisten liikennekulttuurien välisestä konfliktista. 54 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Monikulttuurisuutta liikkumisessa Vaikka mielipide monikulttuurisuuden vaarallisuudesta saikin varauksettoman tuomion, ei nimenomaan monikulttuurisuuden vaarallisuutta yleisenä yhteiskunnallisena ilmiönä ole laajemmin tutkittu eikä tiedetä onko se vaarallista vai ei. Onko ratkaisuna erilaisten liikennöintitapojen eristäminen toisistaan samoin kuin hiihtäjät on ohjattu laduilleen ja lenkkeilijät poluilleen. Oliko jupakka uutiskuivan sade kesän satoa vai todellista asiaa, selviää syksyn kuluessa. KARI L. Fyysisiltä vammoilta ja hengen menetyksiltä kuitenkin vältyttiin. Monikulttuurisuuden vaarallisuuteen liittynyt sohaisu Facebookissa sai lomanviettäjiin vipinää ja Suomen oloissa harvinaislaatuisen suuren mielenilmauksen liikkeelle. Kolaroinnin osapuolten välil lä saattoi olla sellaista keskinäistä viestintää, joka ei liikennetilanteisiin normaalisti kuulu. Vaikka myönteistä kehitystä onkin tapahtunut pyöräilyn turvallisuudessa turvavälineiden ja uusien pyöräilyväylien kehittymisen myötä, tapahtuu pyöräilijöille Liikenneturvan tilastojen mukaan vuosittain jopa 30 000 onnettomuutta. Rintamalinjojen vastapuolille asetettiin autoilun käsitteistöön usein liitetty rattiraivo ja pyöräilyyn valitettavan usein yhdistetty säännöistä piittaamaton ajotapa. Edistyksestä huolimatta rattiraivo on vakiintunut sanavarastoon. Liikunnan ja liikkumisen monimuotoisuus voi yllättää, sillä sama henkilö saattaa toimia eri tavalla auton ratissa kuin jalankulkijana. Ajan ja sitkeän valistustyön myötä jonkinlaista edistymistä liikennekäyttäytymisessä on ollut havaittavissa. Yhteisillä kulkuväylillä eri tavoin liikkuvat ihmiset saattavat alkaa toimia niin, että heistä voi tulla tahtomattaan vaarallisia toisilleen. Syyllinen löytyy kaikella todennäköisyydellä rintamalinjan molemmilta puolilta. Varuillaan olo on liikennekäyttäytymistä. Niistä vakavia tapaturmia on noin tuhat, joista kuolemaan johtaviakin on useita kymmeniä vuodessa. Tutkimusten ohella tarvitaan yhteiskuntasopimus monikulttuurisuuden hallitsemiseksi myös ihmisten liikkumisessa – tai istuttamalla suvaitsevuutta liikkujan mieleen. P O L T T O P I S T E E S S Ä
Esimerkiksi koululaisten pituuden ja paiKuva: ANTERO AALTONEN. Voimassa olevien lakien ja asetusten mukaan terveydenhuollossa tuli seurata lasten ja nuorten fyysistä toimintakykyä, mutta välineitä siihen oli niukasti. Järjestelmän tarkoituksena on kannustaa omatoimiseen fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen. K oululaisten fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän kehittäminen käynnistyi kun huoli lasten ja nuorten hyvinvoinnista herätti opetushallinnon pohtimaan, mitä eri hallinnonalojen yhteistyöllä voitaisiin tehdä lasten ja nuorten terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin tueksi. 55 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI, TIMO JAAKKOLA, SUSANNA IIVONEN, PERTTI HUOTARI, MATTI PIETILÄ Move! on räätälöity suomalaiseen kouluun Move! on perusopetuksen viidennen ja kahdeksannen luokan oppilaille tarkoitettu fyysisen toimintakyvyn valtakunnallinen tiedonkeruuja palautejärjestelmä. Move! on suunniteltu tukemaan koululaisten hyvinvointia
Asialle haluttiin tehdä jotain. Koulujen käytössä on ollut jo 1970-luvulta alkaen Koululaisten kuntoja liikehallintatestistö (Nupponen ym. Tavoitteena oli sellaisen kokonaisvaltaisen seurantajärjestelmän kehittäminen, jossa motivoivalla palautteella olisi erityisen suuri merkitys. Hallinnonalojen yhteinen tahtotila Vuonna 2010 Opetusja kulttuuriministeriö sekä Opetushallitus antoivat Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteelliselle tiedekunnalle toimeksiannon suunnitella valtakunnallinen fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä. Tutkimustulokset ja arkihavainnot ovat osoittaneet, että koululaiset istuvat paikoillaan erittäin suuria määriä ja pitkiäkin aikoja kerrallaan (esim. Toimintakyky määriteltiin ”elimistön toiminnalliseksi kyvyksi selviytyä fyysistä ponnistelua edellyttävistä tehtävistä ja sille asetetuista tavoitteista” (Rissanen 1999). Tammelin, Laine & Turpeinen 2013). Suomessa yleinen ilmaisen koulukuljetuksen raja on viisi kilometriä. Jyväskylän yliopistossa koottiin monitieteinen asiantuntijaryhmä elokuussa 2010. He toivat vahvasti esiin käytännön toteuttamisen näkökulmaa järjestelmää kehitettäessä. Lähtökohtana oli ajatus, että koululaisten tulisi selvitä oman arkielämänsä fyysisistä ponnisteluista sekä opiskelusta kohtuuttomasti väsymättä, jotta hän jaksaisi harrastaa ja tavata ystäviään – olla arjessa aktiivinen. Merkittävät muutokset lasten ja nuorten fyysisessä aktiivisuudessa sekä toimintakyvyssä ovat kuitenkin antaneet aihetta tarkastella koululaisten toimintakyvyn mittaamista ja erityisesti sen perusteella annettavaa palautetta uudesta näkökulmasta. Lisäksi tarkoituksena oli luoda kannustava ja liikkumaan motivoiva järjestelmä, joka sisälsi mahdollisimman vähän niin sanottuja nollatuloksia. Liikenteessä liikkuminen edellyttää jatkuvaa ympäristön havainnointia ja muutMove! -mittaustuloksia ei käytetä liikunnan arvosanan perusteena. Työryhmää ohjanneessa kehittämishankkeen ohjausryhmässä oli edustajat OKM:n ja STM:n lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Opetushallituksesta, Jyväskylän yliopistosta, Opettajien ammattijärjestöstä sekä Fountain Parkista -yrityksestä. Näitä tulisi pyrkiä ennaltaehkäisemään huolehtimalla luonnollisen anatomisen liikelaajuuden säilymisestä sekä staattisen lihastyön vastapainoksi lisäämällä dynaamista lihastyötä vaativaa toiminnallisuutta. Se koostui liikuntapedagogiikan, -lääketieteen, -fysiologian, sekä fysioterapian asiantuntijoista. Koululaisten toimintakyvyn analysointi Kaikista näistä edellä mainituista lähtökohdista johtuen tarvittiin taustaselvityksiä. Järjestelmän tuli tarjota tietoa toimintakyvystä peruskoulun viidennellä ja kahdeksannella luokalla toteutettavien laajojen terveystarkastuksien tueksi. Koululaiset joutuvat nostamaan ja kantamaan kirjoja ja harrastusvälineitä, joten ylävartalossa ja käsissä tulisi olla riittävästi voimaa. Resurssien puuttuessa tällaiset velvoitteet lisäävät kuntien eriarvoisuutta. Sen tuli tarjota opettajille pedagoginen työkalu, joka voitaisiin toteuttaa enintään kahteen liikunnan kaksoistuntiin kuluvan ajan puitteissa. Lisäksi ryhmässä oli koulun ja kouluterveydenhuollon edustajat. Yksilöllistä toimintakykytietoa haluttiin laajojen terveystarkastusten tueksi sekä antamaan kouluterveydenhuollolle konkreettinen työkalu, jolla fyysiseen toimintakykyyn liittyviä asioita voitaisiin ottaa puheeksi lapsen ja hänen huoltajiensa kanssa. 1975; 1999; 2007), jonka avulla opettajat ovat pyrkineet motivoimaan oppilaita seuraamaan ja kehittämään omaa fyysistä kuntoaan. 56 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 non seuranta ovat tärkeitä, mutta ne eivät anna koko kuvaa oppilaiden fyysisestä toimintakyvystä. Siitä syystä, Move!-tiedonkeruu ja palautejärjestelmän lähtökohtana oli vaatimus, ettei siitä saa aiheutua kuluja opetuksen järjestäjille. Tätä lyhemmät matkat koululaisen tulisi jaksaa kulkea omin lihasvoimin, tavallisimmin joko kävellen tai pyöräillen. Järjestelmä, jonka avulla saataisiin myös valtakunnallista tietoa fyysisen toimintakyvyn trendeistä esimerkiksi poliittisen päätöksenteon tueksi. Opettajien käyttöön oli siis tarpeen luoda työkalu, jossa toimintakyvyn seurannan ohella ensisijaisena lähtökohtana olisi palautteen avulla oppilaan kannustaminen ja liikkumaan motivoiminen. Testauksen ja seurannan rooli on tukea kouluterveydenhuoltoa ja olla kouluyhteisössä yksi oppilaasta huolehtimisen väline.. Tasa-arvoiset edellytykset kaikille koulutuksen järjestäjille Opetuksen järjestäjille tulee usein monia velvoitteita, jotka vievät resursseja. Tältä pohjalta asiantuntijatyöryhmä aloitti nykypäivän koululaisten toimintakyvyn tarpeiden analysoinnin pohtimalla, minkälaisista fyysistä ponnistelua edellyttävistä tehtävistä lapsen tai nuoren tyypillinen arkipäivä koostuu. Istuva elämäntapa lisää staattista lihasjännitystä kehossa ja aiheuttaa lihaskireyttä sekä pitkään jatkuessaan liikelaajuuksien supistumista. Riittävät motoriset perustaidot ovat oleellinen osa arjessa selviytymistä. Työskentelyn perustaksi valittiin kansanterveydellinen näkökulma ja lähtökohdaksi fyysinen toimintakyky
Tytöt punnertavat polvet maassa ja pojat jalat suorina. Yhteisleikkeihin mukaan pääseminen edellyttää riittäviä motorisia perustaitoja, kuten kiipeämistä, hyppäämistä, kiinniottamista ja heittämistä. Näiden vaiheiden jälkeen oli luotu suomalaisiin olosuhteisiin soveltuva viidesja kahdeksasluokkalaisten fyysisen toimintakyvyn mittaamiseen soveltuva kokonaisuus: Move! Move! – mittausosiot Uudessa mittaristossa kestävyyttä ja liikkumistaitoja mitataan 20 metrin viivajuoksulla (Léger & Lambert 1982). Selvitys paljasti myös, että kenttäolosuhteisiin suunniteltuja istuvan elämäntyylin ongelmakohtien seuraamiseen liittyviä mittausosioita ei juurikaan löytynyt. Toimintakyvyn yhteys oppi laan arkiliikkumiseen, hyvinvointiin ja terveyteen sekä liikunnan harrastamiseen tulee opettaa. Toimintakyvyn mittausosiot Koululaisten arkipäivän analysointi johti lasten ja nuorten toimintakyvyn osatekijöiden määrittelyyn. Määrittelyn pohjalta löytyivät tekijät: jaksaminen eli kestävyys, voima, nopeus, liikkuvuusja tasapaino sekä motoriset perustaidot. Tuhansien järvien ja vesistöjen maassa vedessä ja veden varassa liikkuminen vaativat taitoa käsien ja jalkojen liikkeiden yhteensovittamiseen, mutta myös riittävää kestävyyskuntoa. Oli tarpeen kehittää täydentäviä mittausosioita. Sen lisäksi erilaisilla alustoilla (esim. Selvitys osoitti, että pääsääntöisesti käytössä olevat mittarit olivat fyysisen kunnon testaamiseen tarkoitettuja, ne edellyttivät hyvin usein joko erityistä osaamista mittaajalta (kuten fysioterapeutin ammattitaitoa) tai vaativat erityistä välineistöä (esimerkiksi lisäpainoja). Järjestelmässä tuli siis löytyä kenttäolosuhteisiin soveltuvat luotettavat mittausosiot. Erilaiset testit ja mittausosiot näyttivät olevan usein kaukana lasten ja nuorten arkielämän kokemusmaailmasta. Soveltuvuuden arviointia Kansainvälisesti kattavasta selvitystyöstä huolimatta valmista suomalaisiin kouluolosuhteisiin soveltuvaa valmista toimintakyvyn mittaria ei löytynyt. Siinä selvitettiin myös opettajien ja koululaisten kokemuksia mittausosioiden toteuttamisesta sekä palautejärjestelmän toimivuutta. Riittävät moto riset perustaidot luovat myös edellytyksiä liikunnan harrastamiselle, myös myöhemmällä iällä. Lapsen tunne siitä, että hän kuuluu ryhmään parantaa hänen kokemusta yhteisöllisyydestä ja vahvistaa hänen sosiaalista toimintakykyään. Kehon luonnollisen anatomisen liikkuvuuden selvittämiseksi kehitettiin kolme mittausosiota: kyykistys, alaselän ojennus täysistunnassa sekä oikean ja vasemman olkapään liikkuvuus. Sen jälkeen tehtiin toinen pilotointikierros, jossa soveltuviksi arvioitujen mittausosioitten toimivuutta testattiin yli 300 koululaisella. Jotta etunojapunnerruksesta tulisi tulos kaikille, tehtiin tytöille ja pojille erilaiset suoritusohjeet. Oli tarpeen kehittää täydentäviä mittausosioita.. Työryhmä päätyi siihen, että kestävyyteen, alaraajojen voimaan ja liikkumistaitoihin sekä lihaskunnon mittaamiseen soveltuvat vanhat, jo aikaisemminkin käytössä olleet mittausosiot. lumella ja jäällä), epätasaisessa maastossa ja esimerkiksi rappusissa liikkuminen vaativat hyvää tasapainoa. Ensimmäisen pilotointikierroksen aikana esitestattiin 15 mittausosiota kuudellakymmenellä viidesja kahdeksasluokkalaisella oppilaalla. Heittokiinniottoyhdistelmä kehitettiin mittaamaan koululaisten käsittelytaitoja, havaintomotorisia taitoja sekä yläraajojen voimaa. Keskivartalon voiman mittausosioksi valikoitui ylävartalon kohotus, niin sanottu vatsalihasten rutistus, jossa on sovellettu Fitnessgram -mittarin osiota (Plowman & Meredith 2013) ja yläraajojen voiman mittariksi etunojapunnerrus (Pihlainen, Santtila, Ohrakämmen, Ilomäki, Rintakoski & Tiainen 2009; Plowman & Meredith 2013). Lasten sosiaaliset taidot harjaantuvat yhteisissä leikeissä ja peleissä. Alaraajojen voimaa, nopeutta, dynaamista tasapainoa sekä liikkumistaitoja mittaa vauhditon 5-loikka (Holopainen, Lumiaho, Pehkonen & Telama 1982). Mittausosioiden tekeminen tarkasti ja tulosten kirjaaminen huolellisesti on keskeistä seurantatulosten valtakunnallisen luotettavuuden kannalta: Kattavasta selvitystyöstä huolimatta valmista suomalaisiin kouluolosuhteisiin soveltuvaa toimintakyvyn mittaria ei löytynyt. Kaksi viimeksi mainittua mittausosiota kehitettiin tässä projektissa (Jaakkola, Sääkslahti, Liukkonen & Iivonen 2012). Ne vahvistavat fyysistä minäkuvaa ja edistävät siten lapsen ja nuoren psyykkistä hyvinvointia ja terveyttä. Ilman asiaan paneutumista, esimerkiksi opettajan avustuksella, osalla koululaisista on vaikeuksia ymmärtää, miksi mitataan, mitä mitataan ja mitä tulokset kertovat. Niiden lisäksi motoristen perustaitojen sekä liikkuvuuden mittaamiseksi tuli vielä kehittää täydentäviä mittausosioita. 57 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 tuviin tilanteisiin tarkoituksenmukaista ja usein nopeaakin reagointia. Koska mittausosioita tultaisiin tekemään koulun tavallisten liikuntatuntien aikana, oli vielä tarpeen järjestää kolmas pilotointikierros noin 150 oppilaan otoksella. Lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävät myös fyysisen aktiivisuuden kautta saadut myönteiset elämykset ja onnistumisen kokemukset. Seuraava työvaihe piti sisällään kattavan maailmanlaajuisen selvityksen erilaisista toimintakyvyn mittareista
Tällä aikataululla pyritään siihen, että tulokset olisivat hyödynnettävissä oppilaiden terveystarkastuksissa jo syyslukukaudella. Move!-mittaustuloksia ei käytetä liikunnan arvosanan perusteena Vuonna 2016 voimaan tulevan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan arviointi kohdistuu koulussa osoitettuun oppimiseen ja työskentelyyn. Move!-mittausosiot tehdään viidennellä ja kahdeksannella luokalla siten, että tulokset voidaan siirtää OKM:n hallinnoimaan valtakunnalliseen tietokantaan syyskuun loppuun mennessä. Valmiin mallin lisäksi Move!-mittauksia ja arviointia voi toteuttaa myös muulla tavalla, esimerkiksi tekemällä kaikki mittaukset peräkkäin yhdellä kertaa (kuten Move!-circuitissa sekä viidesja kahdeksasluokkalaisten yhteisessä Move!-teemapäivässä) tai sijoittamalla yksittäiset mittausosiot kukin yhden liikuntatunnin sisään (kuten 5-loikka perusliikuntajaksolla urheilukentällä ja pallon heitto-kiinniotto ulkopalloilujaksolla jne.). Vauhdittomassa 5-loikassa huomioitavaa on erityisesti siinä, että oppilaat osaavat 5-loikan tekniikan ja rytmityksen. Etunojapunnerruksissa on oleellista vartalon oikean asennon ja alaspäin liikkeen syvyyden pitäminen. Opettajan ja mittaajien tulee kuitenkin muistaa, että kaikki mainitut tekijät vaativat oppilailta tiettyjä motorisia perustaitoja, jotka ovatkin oleellinen osa mittaamista. Sen lisäksi todetaan, että ”oppilaita ja hei. Vuonna 2016 tullaan saamaan ensimmäiset koko väes töä kuvaavat kansalliset viitearvot yhteensä noin 120 000 viidesja kahdeksasluokkalaiselta oppilaalta. opettajan pika-ohjeet). Esimerkiksi vauhdittomassa 5-loikassa tasajalkaponnistus ja vuoroloikat kertovat oppilaan liikkumistaitojen tasosta. Move!-palautteista koulut saavat koulukohtaiset ja luokkakohtaiset tulokset käyttöönsä; terveydenhoitajat työkaluksi laajoihin terveystarkastuksiin, opettajat oman ryhmäkohtaisen opetuksensa suunnittelun tueksi, rehtorit vanhempainiltoihin keskustelun avaajiksi sekä kuntaja valtakunnan tason päättäjät päätöstensä perustaksi. Niiden tarkoituksena on kertoa, mitä kukin mittausosio mittaa, miksi kysei nen toimintakyvyn osa-alue on tärkeää ja miten se näkyy oppilaan päivittäisessä hyvinvoinnissa. Oppilaan saama palaute on keskeistä liikunnallisen elämäntavan omaksumisen tukemisessa. Move!-mittaustulokset tulee tallentaa valtakunnalliseen tietokantaan syyskuun loppuun mennessä, jotta kansalliset, kunta-, koulu-, luokkaja opetusryhmäkohtaiset tulokset ehtivät ajoissa kouluissa pidettävien laajojen terveystarkastusten tueksi. Ylävartalon kohotuksessa on tärkeää pysyä annetussa nopeassa rytmissä. Erilaisiin olosuhteisiin ja erikokoisille kouluille on mahdollista miettiä omia mielekkäitä organisointitapoja. Opettaja toteuttaa Move!mittauk set niin, että niiden antama toimintakykytieto on vanhempien luvalla käytettävissä oppilaan laajan terveystarkastuksen yhteydessä. 58 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Esimerkiksi 20 metrin viivajuoksussa tulee kiinnittää huomiota siihen, että oppilaat motivoituvat pyrkimään päivän parhaaseen suoritukseensa. Sivustolta löytyvät myös vanhempien, opettajien ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnatut palautetekstit. Ensimmäiset viidesja kahdeksasluokkalaisten viitearvot saatiin järjestelmän pilotointivaiheen mittauksista (n=407), ja niitä tarkistettiin Liikkuva koulu -ohjelmaan osallistuneiden koulujen viidesja kahdeksasluokkalaisten oppilaiden mittaustuloksilla osana Liikkuva koulu -ohjelman seurantaa (LIKES -tutkimuskeskus 2014). Move!-sivustolle on koottu oppilaille kirjailija Juha Vuorisen muokkaamat humoristiset palautteet kullekin toimintakyvyn tasolle. Move!-opettajan käsikirjassa esitellään yksi tapa toteuttaa mittausosiot kahden liikuntatunnin aikana. Toisen liikuntatunnin aikana mitataan heitto-kiinniottoyhdistelmä, ylävartalon kohotus, vauhditon 5-loikka sekä etunojapunnerrus. Heitto-kiinniottoyhdistelmässä riittävät taitoja voimaominaisuudet ovat tärkeitä ja kehon liikkuvuusosioissa opettajan omien havainnointitaitojen tarkkuus. Lisäk si sivustolta löytyy myös liikuntavinkkejä siitä, miten kyseistä toimintakyvyn osa-aluetta voi kehittää. Käsikirjassa esitelty organisointimalli sisältää ensimmäisen liikuntatunnin aikana 20 metrin viivajuoksun ja liikkuvuusosioiden havainnoinnin (kts. Opettajalle luontevia paikkoja toimintakykytiedon opettamiseksi on liikuntatuntien lisäksi myös terveys tiedon ja biologian oppitunnit. Palautesivustoja opettajat ja terveydenhoitohenkilöstö voivat halutessaan käyttää ja hyödyntää esimerkiksi oman opetuksensa tai ohjauksensa tukena. Move! -järjestelmä Kokonaisuudessaan Move!-järjestelmä sisältää objektiivisesti mitatun toimintakyvyn eli mittaukset liikuntatunnilla, palautteen toimintakyvystä ja fyysisestä aktiivisuudesta sekä oppilaan toimintakyvyn neuvonnan ja tuen. Toimintakyvystä saatavan palautteen perusteena ovat kansalliset viitearvot
Lumiaho, P. Jyväskylän yliopisto. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 272. Erityistä tukea saa 7,3 prosenttia ja tehostettua tukea 6,5 prosenttia. Plowman, S.A. & Tiainen, S. & Lambert, L. Toistaiseksi ei ole saatavilla tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni oppilaista tarvitsee soveltamista liikunnallisten esteitten takia. Puolustusvoimien kuntotestaajan käsikirja. & Telama, R. Liikuntaja terveystieteiden tiedekunta. Tulevaisuuden haasteita Uuden järjestelmän käyttöönottoon liittyy luonnollisesti haasteita. Jaakkola, T. Opetushallitus. Parhaimmillaan Move! voi olla oppilaiden hyvinvoinnista huolehtimisen väline. Laine, K. painos). Move!-järjestelmän suunnittelu ja käyttöönotto on tuonut nämä kaksi hallinnonalaa pohtimaan yhteisesti nykykoululaisten hyvinvointia ja sen edellytyksiä. Move! voi myös olla opettajalle pedagoginen työkalu, johon hän voi perustaa muun muassa opetusryhmäkohtaisen liikunnanopetuksen sisältöjen suunnittelua ja ennen kaikkea – motivoida lapsia ja nuoria huolehtimaan toimintakyvystään. (toim.) 2013. Siksi Move!-sivustolta löytyy henkilökohtainen palautelomake myös sovelletusti suoritetuille mittaustiedoille. Dallas, TX: The Cooper Institute. 2009. Pehkonen, M. Move! on osoittanut voivansa olla erinomainen molempia hallinnonaloja luontevasti yhdistävä työkalu, joka tähtää koululaisten fyysisen toimintakyvyn parantamiseen ja istuvan elämäntavan aiheuttamien riskien vähentämiseen. Eri hallinnonalojen tarkasti erilaisten asetusten ja säädösten ohjaamina kouluyhteisössä työskentelevien ammattilaisten toiminta-alueet ovat olleet tarkasti määriteltyjä. 59 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 dän suorituksiaan ei verrata toisiinsa eikä arviointi kohdistu oppilaiden persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.” (OPS 2016, 48). Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 35. OPS 2016. Ohrakämmen, O. 2012. Suomen puolustusvoimat. Fyysisen toimintakyvyn takia henkilökohtaista soveltamista tarvitsevat oppilaat ovat muiden tavoin oikeutettuja saamaan palautetta, kannustusta ja tukea omasta toimintakyvystä huolehtimiseen. Arvioinnin kohteena ovat oppiminen (sisältäen tavoitteet 2–6) ja työskentely (sisältäen tavoitteet 1 ja 7–10), joten fyysisten kunto-ominaisuuksien tasoa ei käytetä arvioinnin perusteena.” Tämä lisäksi liikunnan perusteissa huomautetaan vielä suoraan, että ”Move!mittausten tuloksia ei käytetä oppilaan arvioinnin perusteina.” (OPS 2016, 436) Näillä linjauksilla pyritään siihen, että testauksen ja seurannan rooli koulussa on tukea kouluterveydenhuoltoa ja olla kouluyhteisössä yksi oppilaasta huolehtimisen väline. Pihlainen, K. Peruskoululaisten fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä. Valtakunnalliseen tietokantaan sovelletusti suoritetut mittausosiot tullaan kirjaamaan S-merkinnällä, jotta eri tavoin sovelletut mittausosiot eivät vaikuta koko ikäluokan suoriutumista kuvaaviin muuttujiin. Tästä syystä järjestelmän käyttöönotosta tarvitaan vielä tietoa erityistä tukea edellyttävillä oppilailla. European Journal of Applied Physiology 49, 1–12. (SVT 2013.) Toiminta-alueittain tukea saa viisi prosenttia oppilaista. Koululiikunnan taitotutkimus: lähtökohdat ja toteutus. & Turpeinen, S. https://www.jyu.fi/sport/move/FTSloppuraportti22.8.2012.pdf Léger, A. Liukkonen, J. Sääkslahti, A. Rintakoski, M. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön tutkimuslaitos. Ilomäki, J. Santtila, M. Liikunnanopetuksessa tämä tulkitaan niin, että ”liikunnan arviointi perustuu opetussuunnitelmassa perustuviin fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn tavoitteisiin. & Iivonen, S. 2013. Helsinki: Pääesikunta, henkilöstöosasto. Tulevaisuuden haasteisiin kuuluu myös opetustoimen ja kouluterveydenhuollon yhteistyö. Fitnessgram/Activitygram reference guide (4. Perusopetuksessa noin 14 prosenttia oppilaista kuuluu erityisen tuen piiriin. 1982. & Meredith, M.D. Tätä varten Opetushallitus on rahoittanut 21 paikkakunnalle suunnatun täydennyskoulutuskiertueen. 1982. Määräykset ja ohjeet 2014: 96. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. INTERNET -LÄHTEET: Move! –internet sivusto. Internet resource. ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT, Dosentti Yliopistotutkija Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja.saakslahti@jyu.fi TIMO JAAKKOLA, LitT, Dosentti, psykologi Liikuntapedagogiikan lehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto sähköposti: timo.jaakkola@jyu.fi SUSANNA IIVONEN, LitT Tutkijatohtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: susanna.iivonen@jyu.fi PERTTI HUOTARI, LitT Liikuntapedagogiikan lehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pertti.huotari@jyu.fi MATTI PIETILÄ, LitM Opetusneuvos Opetushallitus Sähköposti: matti.pietila@oph.fi LÄHTEET: Holopainen, S. Opettajien ja terveydenhuollon henkilöstön täydennyskouluttaminen on yksi ensimmäisiä tehtäviä, jotta järjestelmä on syksyllä 2016 käytössä. Tammelin, T. edu.fi/move SVT 2013. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. Kiertue alkoi Jyväskylästä maaliskuussa ja päättyy Helsinkiin lokakuussa 2015. Suomen virallinen tilasto 2013: Erityisopetus [verkkojulkaisu]. A multistage 20 m shuttle run test to predict VO2max
Meillä on käytössä kaksi koulun salia, joissa voi tehdä kehon liikkuvuuden, ylävartalon kohotuksen, etunojapunnerruksen ja heitto-kiinniottoyhdistelmän suoritukset. Testi sanan käyttö aiheuttaa joillekin oppilaille turhaa jännitystä ennen suorituksia. Ennen kuin lomakkeet luovutetaan terveydenhoitajalle, liikunnanopettaja laittaa siihen tarvittaessa merkintöjä huomioitavista asioista. Oppilaita koulussa on 642, joista 37 on viidennellä luokalla ja 145 kahdeksannella luokalla. Terveydenhoitaja tekee ensiksi jokaiselle kahdeksannen luokan oppilaalle tarkastuksen. Oppilaille asiasta kerrottiin liikuntatunneilla. Tyttöjen opettajan mielestä suoritukset pysyvät teknisesti parempina loppuun asti, kun koros tetaan suorituspuhtautta ja parhaansa yrittämistä. Vauhditon 5-loikka on suorituksena sellainen, että se kannattaa opettaa oppilaille etukäteen. Koulumaailman kiire on sille paha este. Viivajuoksu on erittäin rasittava, joten se kannattaa tehdä tunnin lopuksi. Move! tulee kouluihin opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä 2016 ja kannattaa ottaa jo aikaisemmin kokeiltavaksi liikuntatunneille. Kahdeksannella luokalla ensimmäisenä lukuvuonna suoritettiin kehon liikkuvuus, etunojapunnerrus, ylävartalon kohotus, 20 metrin viivajuoksu ja heittokiinniottoyhdistelmä. Terveystarkastukset alkavat syyskuussa, joten mittaukset tehdään lukuvuoden ensimmäisillä liikuntatunneilla. Se palautetaan liikunnanopettajalle. Heittoja ei kannata tehdä heti punnerrusten jälkeen. Move! tuli Hyökkälään syksyllä 2013. Heidän kanssaan ei puhu ta testeistä vaan mittauksista. Mittauksista saatiin kuitenkin tietoa seurantaa varten ja kokemusta kahdeksannelle luokalle. Kouluterveydenhuollon ja liikunnanopettajan yhteistyö on luontevaa. Terveydellisistä ja muista syistä poissaolleille järjestetään suoritusmahdollisuus noin kahden viikon kuluttua. Opettajan pitää pohtia mittausten suoritusjärjestys tarkkaan. Tuloksista lähetetään tieto huoltajille erillisellä lomakkeella. Liikkuvan Koulun ideoita olemme jo toteuttaneet koulussamme aikaisemmin. Kentällä. Heillä on myös oppilaita muilla Tuusulan kouluilla. ”Löysät nivelet” (nilkat ja polvet) ilmenivät joillakin oppilailla kyykyn yhteydessä. Terveystarkastukset kahdeksannella luokalla kestävät koko lukuvuoden ajan. Näin huoltajan osallistuminen onnistuu paremmin, kun on aikaa järjestää töistä vapaata. Heitto-kiinniotto -yhdistelmä vie eniten aikaa. Viidesluokkalaisille tehtiin osa Move!-mittauksista. Tämä säästää aikaa tarkastuksessa, kun lomakkeesta huomataan tärkeimmät asiat helposti. Tällaisia ovat esimerkiksi välituntiliikunnan tehostaminen ja liikuntakummitoiminta. Mittaukset on parem pi tehdä kaikille vuosiluokan oppilaille samojen viikkojen aikana. Ongelmia tulee lähinnä ajankäytön suhteen. Tällaisia ovat esimerkiksi liikkuvuusongelmat, heikot vatsalihakset ja viivajuoksun heikko aika, vaikka oppilas on aktiivinen tunnilla. Mittaustemme yhteydessä liikunnanopettajien kesken syntyi keskustelu siitä, kerrotaanko viitearvot etukäteen oppilaille. Move! antaa mahdollisuuden vuoropuheluun. 60 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: CATHARINA SIISKONEN, HELI SOOSALU Move! – kokemuksia käytännöstä suoritimme vauhdittoman 5-loikan ja 20 metrin viivajuoksun. Syksyn muu liikuntaohjelma täytyy näin ollen sovittaa ryhmillä erilaiseksi kuin muiden luokkien ohjelma. H yökkälän koulu on yhtenäiskoulu Tuusulassa. Suoritustekniikan seuraaminen onnistuu hyvällä ohjeistuksella parityöskentelynä, kun suoritusten ydinkohdat selvitetään ja näytetään tarkkaan. Samalla kysytään lupa käyttää tuloksia terveystarkastuksessa. Opettaja tietää kuitenkin parhaiten, mikä sopii kullekin ryhmälle parhaiten. Ohjeet mittausten suorittamisesta ovat selkeät Move!-sivustoilla. Käytännön organisoinnissa on omat haasteensa jokaisella koululla. Yhdellä ryhmällä suoritusten tekemiseen menee 3–4 tuntia riippuen ryhmän koosta. Samalla korostettiin, etteivät tulokset vaikuta liikunnan arvosanaan. Move!-mittauksista saadaan kuitenkin niin paljon hyötyä, että aikaa kannattaa siihen käyttää. Terveydenhoitajia on kaksi, joista toinen toimii alakoulussa ja toinen yläkoulussa. Liikkuva Koulu -ohjelmaan liityimme keväällä 2015. Move! Hyökkälän koulun terveydenhuollossa Opettaja ja terveydenhoitaja tarkistavat heti lukuvuoden alussa Move!-aikataulun. Ennen mittauksia huoltajille lähetettiin Wilman kautta tietoa Move!-mittauksista. Sen jälkeen varataan aika koululääkärille, joka on 2–4 viikon kuluessa. Tulokset saatettiin huoltajien tietoon, mutta aikatauluongelmien takia varsinaisissa terveystarkastuksissa ne eivät olleet vielä käytössä. Liikuntaluokka aloitti Hyökkälässä syksyllä 2014. Poikien opettajan mielestä arvojen tietäminen tsemppaa oppilasta parempiin suorituksiin. Parhaimmillaan oppilasta pystytään auttamaan liikunnan avulla terveysongelmissa ja ehkäisemään ongelmia. Syksyllä 2014 lisättiin suorituksiin vauhditon 5-loikka, joka tehtiin yleisurheilutuntien yhteydessä kentällä. Hyökkälässä suorituspaikkojen suhteen ei ollut ongelmia. Aikaa säästyy mittauksissa, ja harjoittelu on muutenkin hyvää treeniä jalkavoimille. Se vaatii suorittajalle myös keskittymisrauhan. Liikkuvuusosion arvioi opettaja
Tuloksista ja palautteesta voidaan vetää yhteyksiä useisiin nuorten terveysongelmiin. Tunneilla harjoitellaan sykkeen mittausta ja toimintakykyisyyteen liittyviä harjoitteita esimerkiksi silmä-käsikoordinaatiota. Liikuntaryhmältä saattaa löytyä yksi yhteinen kehittämisen kohde esimerkiksi liikkuvuuden alueella. Parhaimmillaan oppilasta pystytään auttamaan liikunnan avulla terveysongelmissa ja ehkäisemään ongelmia. Move! antaa mahdollisuuden vuoropuheluun. Me Hyökkälässä olemme valmistautuneet. Oppilas teki itse palautteesta kirjallisen yhteenvedon, joka palautettiin liikunnanopettajalle. Valmista materiaalia löytyy jo hyvin tähän vaiheeseen. Uuden harrastuksen aloittaminen voi ehkäistä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Entä sitten, kun yksikään naama ei hymyile. Asiat, jotka on sovittu terveystarkastuksessa oppilaan ja huoltajan kanssa pitää saada myös opettajan tietoon, jotta motivointi olisi samanlaista kaikilla osapuolilla. Oppilaalle voidaan tarvittaessa antaa lähete fysioterapiaan. Opettajalla voi olla tässä halutessaan suurikin rooli. Move! tulee kouluihin OPS 2016:n mukana. Samalla oppilas pohti erilaisia tapoja kehittää omaa toimintakykyään. Mitä sitten, kun sinulla kaikki hymyilee. Koulutusta tarvitaan opettajien lisäksi terveydenhoitajille ja koululääkäreille. Mitä Move! -mittausten jälkeen. Tällä hetkellä koulumaailman kiire on sille paha este. Palautteiden käsittelyn jälkeen jatketaan erilaisilla henkilökohtaisilla liikuntaa liittyvillä kirjallisilla tehtävillä. CATHARINA SIISKONEN Terveydenhoitaja Hyökkälän koulu Tuusula Sähköposti: catharina.siiskonen@tuusula.fi HELI SOOSALU Liikunnan lehtori Hyökkälän koulu Tuusula Sähköposti: heli.soosalu@tuusula.fi. Peruskoulussa saadut mittaukset voisivat saada jatkoa toisen asteen koulutuksessa ja edelleen armeijassa. Siihen löytyy vinkkejä Move!-palautteen yhteydessä. Tällöin kouluterveydenhuollosta tulee oppilaalle ja huoltajalle kannustusta liikunnan lisäämiseen. Tässä vaiheessa opettaja viimeistään pääsee joustavasti keskustelemaan tuloksista oppilaan kanssa henkilökohtaisesti. Vapaaehtoiset uusintamittaukset voitaisiin tehdä yhdeksännellä luokalla, jolloin saataisiin tietoa edistymisestä. Terveydenhoitaja ja koululääkäri saavat arvokasta tietoa oppilaiden fyysisestä toimintakyvystä. Terveystiedon oppisisältöihin Move! sopii myös erittäin hyvin. Yläkoulussa tavoitteena on aktivoida huoltajia lukemaan palaute oppilaan tuloksista. Myönteistä kannustusta ja palautetta annetaan koko Move!-prosessin aikana kaikille. Hyötyliikunta, koulumatkan kulkeminen omin voimin ja koko perheen liikunta voidaan ottaa puheeksi. Näin osattaisiin ottaa kaikki hyöty irti Move!järjestelmästä myös kouluterveydenhuollossa. 61 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Move! on konkreettinen työkalu kouluterveydenhuoltoon. Oppilaita pystytään kannustamaan liikkumaan vapaa-ajalla eri menetelmien avulla. Lihaskunnon ja liikkuvuuden ongelmissa annetaan voimisteluohjeita ja neuvotaan, miten ne suoritetaan. Ylipaino, päänsärky, unija mielialaongelmat ovat asioita, joihin liikunta auttaa. Oppilas tarkastelee omaa aktiivisuuttaan, istumiseen ja liikuntaan käytettyä aikaa, liikkumisen monipuolisuutta ja niin edelleen. Hyökkälässä kahdeksannen luokan tytöillä lähti tämä vaihe liikkeelle siten, että jokainen luki oman palautteensa Move!-sivustoilta. Liikkumattomuudesta johtuvat terveysongelmat ovat yhteinen huoli. Yhteistyön jatkumista on myös mietittävä. Oppilas saa tietoa omasta toimintakyvystään ja sen merkityksestä terveydelleen. Ala-asteella suoritukset tehdään niin, että ne ovat käytettävissä terveystarkastuksessa. Move! tulevaisuudessa Move!-järjestelmän haasteena on, että siitä otetaan kaikki hyöty irti eri tahoilla. Move!-palautteesta keskustellaan yhdessä oppilaan ja huoltajan kanssa laajassa terveystarkastuksessa. Move! -mittauksia ja -palautetta kannattaa hyödyntää liikuntaja terveystiedon tunneilla, jotta oppilaita saataisiin motivoitua liikkumaan ja kehittämään toimintakykyä oikealla tavalla. Tarkoituksenamme on ottaa siitä kaikki hyöty irti. Mittaustulokset menevät kouluterveydenhuoltoon huoltajien luvalla. Tunneille löytyy sisältöjä, joita Move! tukee. Hänellä on myös mahdollisuus oppia kehittämään sitä ja saada motivoivaa palautetta. Move!-tulosten seurantajärjestelmä on yksi kehittämisen arvoinen asia. Kouluterveydenhuollon ja liikunnanopettajan yhteis työ on luontevaa. Opettajan kannalta on hyvä, että tukea tulee liikkumisen motivointiin. Toivottavasti terveystarkastuksen jälkeen myös oppilaan kotona aletaan yhdessä toimia tarvittaessa liikunnallisempaan suuntaan. Samalla luodaan toimintoja siihen, miten järjestelmää hyödynnetään myös liikuntatunneilla. Ensi syksynä Hyökkälässä kehitetään edelleen Move!-mittausten käytäntöjä niin, että paras mahdollinen hyöty saadaan irti. Toivottavasti ”hymyisimpään” naamaan! Opettajalla Move! antaa mahdollisuuden henkilökohtaiseen motivointiin. Opettaja voi koota niistä luokan liikuntatuntien ohjelmaan sopivan paketin. Mitä teet, kun sinulla ei olekaan se ”hymyisin naama”. Kouluterveyshuollon ja liikunnantai luokanopettajan yhteistyö on tärkeää
Esi merkkinä tästä ovat testit, joita käytetään muun muassa taitosuoritusten mittareina. Tähän liittyy osittain myös käsitevaliditeetti, jossa on kyse taustaoletuksista ja siitä, onko ilmiön luonnetta tulkittu oikein. Kuntotestit ovat toimineet yksilöllisen fyysisen suorituskyvyn mit tareina sekä liikuntaarvosanan perusteena. Esimerkiksi Move!mittausjärjestelmään mukaan otetun kestä vyyskuntoa arvioivan 20 metrin viivajuoksun kehi tystyö on tehty aiemmin jo muissa tutkimuksissa tällä periaatteella. 62 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: MARJO RINNE Move! tulee – miten varmistetaan laadukas arviointi. Movemittaristo koostuu kahdeksasta osiosta, joista saatujen tulosten tavoitteena on antaa tietoa oppilaalle sekä hänen perheelleen fyysisen toiminta kyvyn yhteyksistä oppilaan terveyteen, päivittäiseen hyvinvointiin, jaksamiseen ja opiskeluun. Pätevyyttä eli validiteettia (validity) voidaan tar kastella monesta näkökulmasta. Käytetty mittausmenetelmä ei siis itsessään johda tietoon, vaan menetelmä on valittava sen mukaan, millaista tietoa halutaan. Kriteerivali diteettia kuvaavia tunnuslukuja ovat muun muassa keskivirhe ja suhteellinen keskivirhe, joilla osoite taan mittauksen tarkkuutta ja yksilöllistä vaihtelua mitatussa ja arvioidussa suorituksessa. Fyysisen toimintakyvyn objektiivisella mittaami sella on tarkoitus tuottaa luotettavaa tietoa muun muassa fyysisestä suorituskyvystä yksilötasolla. Usein tarkoituksena on selvittää mahdollisia yksilön toimintakyvyn vahvuuksia, rajoitteita tai vajavuuk sia sekä niitä ennustavia tekijöitä, joihin voidaan kohdistaa tarvittaessa sopivia toimenpiteitä. Miten varmistetaan yhdenmukainen ja laadukas mittaaminen valtakunnallisesti kaikissa kouluissa. Vuoden 2016 peruskoulun uuteen opetussuunni telmaan sisällytetty Move!seurantajärjestelmä on tästä syystä kehitetty keräämään tietoa ensisijaisesti viides ja kahdeksas luokkalaisten fyysisen toimin takyvyn tilasta. Kriteerivaliditeettia pidetään myös tärkeänä pä tevyyden mittarina, johon kuuluu käsite ”kultainen standardi” eli yleisesti hyväksytty kriteerimittaus, esimerkiksi laboratoriomittaus, johon verrataan kehitettävää kenttämittausmenetelmää. Tämän vuoksi väestötasolla tapahtuvien muutosten on arvi oitu aiheuttavan kansanterveydellisen aikapommin. Kokemusta koululaisten kuntotesteistä on kertynyt vuosikaudet niin liikunnan opet tajille kuin oppilaille. tauksista saatu yksilöllinen tulos voidaan myös suh teuttaa saman ikäiseen kohderyhmään tai väestöön. Menetelmien kehit tämisessä varsinkin sisäinen validiteetti on oleelli nen, koska sillä vastataan kysymykseen: mittaako mittari juuri sitä tutkittavaa ilmiötä tai ominaisuutta, mitä sen on tarkoituskin mitata. Toisaalta tutkimus tulokset ovat osoittaneet, että nämä muutokset eivät pelkästään aiheuta fyysisen kunnon heikkenemistä, vaan ne heikentävät lisäksi kasvuikäisten motorisia perusvalmiuksia ja toimintakykyä, mitkä ovat edelly tyksiä selviytyä arjen haasteista ja tilanteista. Toisin kuin aiempien kuntotestien tuloksia, näitä Move!järjestelmässä saatuja tietoja ei käytetä oppilaan liikuntaarvosanan perusteina. Sisäisen validiteetin rinnalla voidaan puhua myös ulkoisesta validiteetista, mikä on huomioitava, kun Jokaisen mittaustai arviointimenetelmän laatu rakentuu menetelmän pätevyydelle, toistettavuudelle ja soveltuvuudelle käyttötarkoitukseensa. Varsinkin tasa painotestien kehittämisessä joudutaan tarkastele maan monimutkaista ilmiötä taustaoletusten avulla, ja siksi erilaisia tasapainotestejä onkin kehitetty kymmenittäin. Lisäksi palautteen tavoitteena on ohjata oppilasta ymmärtä mään liikunnan terveydellinen merkitys sekä ohjata oppilasta kehittämään ja tarkkailemaan omaa toi mintakykyään ja liikuntaaktiivisuuttaan. Tärkeä haaste tulee vastaan käytännön toteuttamisessa. Jos ennalta määritelty taustaoletus on puutteellinen, ei mittari täytä käsitevaliditeetin vaatimuksia ja suorituksen tulkinta voi mennä pie leen. Mit. Pätevyyden ja yhtäpitävyyden varmistus laadun takeena Keskeiset laatutekijät ovat menetelmän pätevyys, toistettavuus sekä soveltuvuus käyttötarkoitukseen sa. K oulun kuntotestauksella on pitkä perinne. Yhteis kunnassa on kuitenkin tapahtunut viime vuosikym meninä monia muutoksia, jotka ovat vähentäneet myös lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja hei kentäneet kuntoominaisuuksia
63 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Kuva: ANTERO AALTONEN
Liikunnanopettajat ovat jo aiemman koulutuksensa perusteella tutustuneet ainakin koulun kuntotestien tekemiseen, mutta miten varmistetaan esimerkiksi viidesluokkalaisia opettavien luokanopettajien riit tävä harjaantuminen mittausjärjestelmän sisäistämi seksi. Lisäksi mittaajien on kyettävä omaksumaan mittareiden käyttö suhteellisen lyhyellä koulutusjak solla ja toteutusohjeiden tulee olla yksiselitteiset. Näin pystytään saamaan parhaiten selville, mitä oikeasti on tapah tunut ja miten hyvä mittari on siihen tarkoitukseen. Tällöin menetelmän ulkoinen validiteetti voi kärsiä. Palautejärjestelmän avulla oppilas, hänen huoltajan sa, terveydenhuollon ammattilaiset koulussa sekä opettajat saavat tietoa oppilaiden fyysisestä toimin takyvystä, sen yhteydestä koululaisen hyvinvointiin sekä siitä, miten fyysistä toimintakykyä voi edistää. Mittaustilanteissa opettaja antaa oppilaille suo ritusohjeet poikkeuksetta suullisesti ja ulkomuis tista. Mittauksesta vastaavan opettajan on opetelta va jokainen testi huolellisesti pienintä yksityiskohtaa myöden. Kolmantena mittarin toistettavuutta tulee selvittää analysoimalla samoissa olosuhteissa suoritettujen, toistettujen mittaustu losten vaihtelua samoilla henkilöillä (repeatability/ testretest reliability). Toisinaan mittareilla saatuja tuloksia käytetään erottelemaan ennakoinnissa, jolloin tarvitaan ennus tevaliditeettia tulosten laadinnassa. Move!hankkeessa on valittu mittareita, joiden pohjatyö esitettyjen pätevyysvaati musten osalta on tehty joko muissa tutkimuksissa tai Move!hankkeen kehitystyön yhteydessä (ks. Ennusteen anta miseen eivät riitä pelkät oletukset, vaan tuloksia pitää verrata käytännössä havaittuihin tosiasioihin. Tavallisesti tämä edellyttää pitkittäistutkimusta, jos sa selvitetään muutosta tai kehitystä, mitä on mitattu samoilla mittareilla ja samoilla henkilöillä vuosien, joskus vuosikymmenten kuluttua. Ensik sikin pitää tietää millainen toistettavuus on silloin, kun mittauksen tekee sama mittaaja vähintään kahtena peräkkäisenä mittauskertana suhteellisen lyhyellä aikavälillä (intrarater reliability). Tällöin on mahdollista, ettei kaikkia ohjeisiin kuuluvia asioita muisteta sanoa tai ohjeiden sisältö muuttuu ajan mittaan. Toistettavuus eli reliabiliteetti on toinen tärkeä mittarin ominaisuus, joka kuvaa sitä, miten johdon mukaisesti mittari toimii ja millaista mittausvirhettä tulokseen mahdollisesti sisältyy. Lisäksi mittaajana toimivan opettajan ja myös avustavien oppilaiden pitää muutenkin noudattaa ohjeita siten kuin ne Move!mittausjärjestelmän ohjeistukseen on kirjat tu. Toistettavuus ei siis ole yksi yksittäinen ominaisuus, vaan se koostuu erilaisista mittaamisen tarkastelukulmista. Kaikessa mittaamisessa ja arvioinnissa mittareiden valinnan jälkeen tärkeintä on, että mittaajat noudat tavat mittaustilanteessa aina mittausmenetelmän ja mittaustilannetta varten laadittuja ohjeita ja toimivat mittaustilanteissa aina samalla tavalla. Huolimatta siitä, että kehitys työ on toteutettu huolellisesti ja mittausjärjestelmän toimivuus testattu siinä ympäristössä, jossa sitä aio taan käyttää, on laadun varmistuksessa vielä huomi oitava yksi ratkaiseva taso – miten varmistetaan val takunnallisesti kaikissa kouluissa yhdenmukainen ja laadukas mittaaminen. Hyvä tapa varmistaa myös laadukas mittaaminen ja pätevät tulokset, on näyttää oppilailla aina oikea suoritustekniikka joko itse demonstroiden tai videol ta Move!mittausjärjestelmän kotisivuilta. ”Sudenkuoppia” mittaustilanteessa Laadun varmistuksen seuraava haaste tulee vastaan vietäessä mittausjärjestelmää kehitystyön jälkeen käytännön toimijoille. Pätevyyden näkökulmasta edellisen voisi kiteyttää seuraavasti: mittausmenetelmä ei itsessään johda tietoon, vaan mittari on valittava sen mukaan, mil laista tietoa halutaan. Annettavien suoritusohjeiden vakioimiseksi opettajalla tulisi itsellään olla ohjeet kirjattuina ja hänen tulisi antaa aina samat ohjeet käyttäen aina samoja ohjelauseita. Se takaa mit tauksen ja arvioinnin pätevyyden ja toistettavuuden. Monesti Suomessa on tapana ottaa käyttöön mittaus tai arviointimenetelmiä sekä niiden viitearvoja, jotka on kehitetty jossain toisessa maassa tai kulttuuriympäristössä ja kohderyhmäkin on voinut olla täysin erilainen. Tämä voidaan parhaimmil laan selvittää niin, että mittaajat arvioivat samanai kaisesti yhtä ja samaa henkilöä. Tämä voidaan varmistaa myös siten, että mittaajina toimivilla henkilöillä on tehtävän edellyttämä koulu tus ja perehtyneisyys, ja heidän tulee pystyä toteut tamaan mittaukset mahdollisimman samanlaisina tutkittavasta ja tutkimuspaikasta ja hetkestä riippu matta. Move!mittariston kehitystyö on ollut systemaat tista ja myös sen luotettavuus on varmistettu monien eri kokeilujen sekä esitutkimusten kautta. Mikäli opettaja tuntee itsensä epävarmaksi mittausjärjestelmän käytön suh teen, kannattaa tarvittaessa osallistua lisäkoulutuk seen. Move!mittausjärjestelmän yhdenmukaisuuden ylläpitämiseksi kannattaa keskustella kollegoiden kanssa mittaustilanteiden järjestelyistä, toteutukses ta ja vaihtaa laajemminkin kokemuksia mittausten tekemiseen liittyvistä asioista. www. edu.fi). Oppilaille annettavien ohjeiden pitää sisältää tieto, miten mit. 64 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 tuloksia yleistetään. Viitearvoja laadittaessa mittaril ta edellytetään riittävää validiteettia ja mittarin päte vyyttä on aina selvitettävä suunnitellussa käyttötar koituksessa ja sellaisessa kohderyhmässä, jossa sitä on tarkoitus käyttää. Tästä voidaan käyttää myös il maisua mittaustulosten yhtäpitävyys. Move!mittausjärjestelmän käyttöönotto edel lyttää ensinnäkin opettajien perehtymistä siihen. Hyvän ja laadukkaan mittaamisen varmistami seksi mittaajana toimivien opettajien tulisi kerrata kirjalliset testausohjeet ainakin kerran lukukaudes sa. Lisäksi toistet tavuuteen vaikuttaa se, miten samankaltaisesti joku toinen henkilö pystyy toistamaan mittauksen eri mittaustilanteissa ja vieläpä eri olosuhteissa (repro ducibility). Tämä edellyttää ilmi ön tarkastelua monesta näkökulmasta. Toinen toistettavuuden muoto on kahden tai useamman mittaajan välisten tulosten yhtäpitävyys (interrater reliability/concordance). Osiot mittaavat oppilaan kestävyyttä, voimaa, nopeutta, liikkuvuutta, tasapainoa ja motorisia perustaitoja
Move!-mittausjärjestelmä (www.edu.fi) Terveyskunnon testaus – menetelmä terveysliikunnan edistämiseen. 65 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 tausosio aloitetaan (esimerkiksi komennosta, omasta aloituksesta jne), mihin eri mittausosioissa pyritään (suoritusaika, toistomäärä), milloin mittausosio päättyy ja mahdollisista keskeyttämiskriteereistä. Mittaaminen on myös kulttuurisidonnais ta. Move!-mittariston kehitystyö on ollut systemaattista ja sen luotettavuus on varmistettu monien eri kokeilujen sekä esitutkimusten kautta.. 1. Suomen koulujärjestelmä on maantieteellisesti laajalla alueella ja jopa näiden maakunnallisten alueiden välillä on paljon eroavaisuuksia. Helsinki, SanomaPro, 2012. Kuntotestauksen käsikirja. uudistettu painos, Helsinki, Liikuntatieteellinen Seura, 2007. Aina on kuitenkin myös oppilaita, joille tällaiset tilanteet aiheuttavat jän nitystä, ja toisille se voi olla peräti epämiellyttävä tilanne. Tämän varmistamiseksi opettajalla voisi olla kustakin mitta usosiosta avustajia varten kirjalliset ohjeet, joihin he voisivat tutustua ennen testien tekemistä. Liikuntatieteellinen Seura, 2010. tukkimiehen kirjanpidol la tai muulla tavoin Kyykistys ja alaselän ojennus opettaja antaa (liian) pitkän sanallisen ohjeistuksen halutusta suorituksesta, mutta ei näytä mihin asen toon oppilaan tulisi päästä oppilas tekee suorituksen nopeasti eikä opettaja ehdi havainnoida sitä opettaja on asettunut asennon havainnoinnin kan nalta epäedulliseen katselukulmaan ehdotus: a) opettaja näyttää selkeästi mitä mittaus osiossa pitää tehdä, b) opettajalla on mittauspöytä kirja, johon on merkitty kohdat, mihin pitää kiin nittää huomiota, c) opettajan pitää katsoa oppilaan asentoa sekä sivulta että edestä ja/tai takaa päin Isossa ryhmässä mitattaessa vaarana on, että mit taajan tai mitattavan huomio on muissa tilannete kijöissä tai mitattavana olevissa henkilöissä. Samoin suomalaisissa kouluissa on nykyisin myös maahan muuttajataustaisia oppilaita, joille liikuntakulttuuri voi olla vieras, itsensä rasittaminen tai oman kehon arvioiminen ei ole tuttua tai poikkeaa heidän per heensä kulttuurisesta ja uskonnollisesta taustasta. painos. Tällöin osallistuminen ryhmätestitilanteisiin voi olla epämiellyttävää. Myös mittaustilanne ja tilat, joissa mittaukset tehdään, vaikuttavat mitattavan ja myös mittaajan suoritukseen ja testin lopputulokseen. Seuraavassa esimerkkejä mittauksen lopputulok seen vaikuttavista tavallisimmista ongelmakohdista eri Move!mittausosioissa ja mahdollisia keinoja niiden välttämiseksi: Vauhditon viisiloikka oppilas laskee loikkien lukumäärän väärin – viiden loikan sijaan loikkiikin kuusi ehdotus: oppilas laskee ääneen loikkien lukumää rän Ylävartalon kohotus avustaja ei osaa havainnoida virheellisiä suorituksia eikä keskity niiden laskemiseen mittausta avustava oppilas ei tunne riittävän hyvin virheellisen suoritustekniikan periaatteita, ja antaa testin jatkua suorituksen muuttuessa puutteellisek si; esimerkiksi ylävartalon jäädessä liian alas testin aikaisen väsymyksen vuoksi tai mitattava oppilas ”liukuu” suoritusten aikana lähtöasennosta johon kin suuntaan ehdotus: a) oppilaat tekevät kolmen oppilaan tii meissä mittausosiot, jolloin mittaustulosta varmistaa aina kaksi avustavaa oppilasta, b) avustavia oppilaita rohkaistaan pyytämään apua opettajalta epäselvissä tapauksissa Etunojapunnerrus virheellisten suoritusten havainnointi voi olla puut teellista vaikeuksia voi olla toistojen laskemisessa tai luku määrän pitämisessä muistissa mittauksen aikana eikä suorituksesta pystytä antamaan oikeaa tulosta ehdotus: avustavalla oppilaalla voisi muistiinpa novälineet (”mittauspöytäkirja”), joihin suoritusten lukumäärän voi kirjata ns. Mitä pienempi ryhmä on yhtä aikaa testattavana, sitä paremmin testitilanne on hallinnassa ja avustajatkin pystyvät keskittymään tehtäväänsä. Toim. Esimerkiksi meluisassa ja paljon ulkopuolisia häiriötekijöitä sisältävissä tilanteissa tulee helposti laskuvirheitä, ja tällöin jopa yhden tai kahden toiston jääminen huomioimatta voi ”sijoittaa” mitattavan oppilaan väärään viitearvoluokkaan. Samoin heille tulee täh dentää, että he noudattavat tarkoin saamiaan ohjeita ja keskittyvät huolella mittaustilanteeseen. Jaana Suni ja Annika Taulaniemi. Tällöin oma suoritus tai tehtävä kärsii. Mitä vähemmän tes tattavan tai avustajan pitää muistaa yksityiskohtia, sen parempi. Testeissä avustaville oppilaille tulee joka kerta antaa riittävän selkeät ohjeet, mitä arvioidaan tai miten suoritukset lasketaan. Keskinen K., Häkkinen K., Kallinen M. Siksi opettajan tehtävä onkin tehdä tilanteesta turvallinen ja riittävän rauhallinen. 2. Sen lisäksi pitäisi varmistaa aina, että oppilaat ovat ymmärtäneet, mitä heidän pitää tehdä eri mittausosi oissa ja avustavissa tehtävissä. Toim. Mittaustilanne voi osalle oppilaista olla hyvinkin kiinnostava ja innostava. MARJO RINNE, TtT Erikoistutkija UKK-instituutti Sähköposti: marjo.rinne@uta.fi KIRJALLISUUS: Kuntotestauksen hyvät käytännöt
Oikein käytettynä KTK-testi on erinomainen työkalu löytämään tasapainoja liikkumistaitoihin liittyviä vahvuuksia ja kehittämiskohteita nuorilta urheilijoilta. Kiphardin ja Schillingin mukaan MQ arvon ollessa alle 85 kyseessä on sen tasoinen motorisen koordinaation häiriö, että terapiaa voidaan suositella. KTK-testistön viitearvot on laadittu 5–15 -vuotiaille ja samat testiosiot tehdään kaikissa ikäryhmissä. Rimoja on kolmea eri leveyttä; kolmen, 4,5 ja kuuden senttimetrin levyisiä ja jokainen niistä kävellään kolme kertaa. Iivonen, Sääkslahti ja Laukkanen (2014) kartoittivat tutkimuksia, joissa on käytetty KTK-testistöä. Tehtävänä on kävellä rima päästä päähän putoamatta tai ottaa riman päällä vähintään kahdeksan askelta. Jokainen mittausosio pisteytetään erikseen. Diagnosointi tai tunnistaminen 4. Esteen yli kinkkauksessa hypätään yhdellä jalalla vaahtomuovipaloista koostetun esteen yli. Intervention tehokkuuden arviointi motoriikan kannalta 3. Keskimäärinen indeksiluku on 100, jatkumon alapäässä ovat motorisista koordinaatiohäiriöistä kärsivät lapset ja nuoret ja yläpäässä koordinatiivisesti taitavat lapset ja nuoret. Alkuperäinen viitearvoluokittelu perustuu 1 228 saksalaisen lapsen ja nuoren testituloksiin vuodelta 1974. Menetelmäkatsaus ja diagnosointi 5. K TK-testi (Körperkoordinationstest für Kin der) kehitettiin Saksassa 1970-luvulla (Kiphard & Schilling 1974). KTK-testin plussista ja miinuksista Iivonen, Sääkslahti ja Laukkanen (2014) raportoivat KTK-testistöön liittyviä positiivisia elementtejä seuraavasti: testistö osoittaa motorisen palautumisen traumasta, KTK:n käyttö on lisääntynyt, viitearvotaulukot mahdollistavat eri tutkimusten välisen vertailun, testin käyttö ei edellytä mittavaa koulutusta, testit ovat samat eri ikäryhmille ja välineistötarpeet ovat pienet. Näitä ovat muun muassa rytmikyky ja tasapaino. 66 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: SAMI KALAJA KTK-testi on käyttökelpoinen työkalu nuorten urheilussa Tätä motorisen koordinaation indeksilukua (Motor Quotient, MQ) on leikkisästi kutsuttu ”taitoälykkyydeksi”. KTK-testin luotettavuutta on arvioitu paljon ja se on osoittautunut toimivaksi mittariksi (esimerkiksi Vandorpe ja muut 2011). Raakapisteet saadaan muunnettua osiokohtaisiksi osamääräpisteiksi, jotka on standardoitu iän ja sukupuolen suhteen. Kinkkaus tehdään erikseen vasemmalla ja oikealla jalalla. Testipatteri käsittää neljä osiota. Motoristen tekijöiden ja fysiologisten, psykologisten, kognitiivisten ja sosiaalisten muuttujien välisten yhteyksien tarkastelu 2. Mittaamisen arviointi 6. Negatiivisväritteisiä havaintoja olivat seuraavat: viitearvot eivät ole ajan tasalla tämän päivän lapsille ja nuorille, erityistapauksissa saattaa tapahtua arviointivirheitä, sekä yksilöön että tilanteeseen liittyvät tekijät saattavat vaikuttaa tulokseen, testistö keskittyy tasapainoon ja liikkumiseen, liiketekniikkaa ei arvioida ja saksalaisen viiteaineiston käyttö suoraan muissa maissa voi olla riskialtista. Tästä hän asettuu seisomaan toisen vastaavankokoisen levyn päälle siirtäen aina vapaaksi jäänyttä puulevyä etenemissuuntaan. Osamääräpisteistä saadaan motorinen osamäärä, joka ilmoittaa motorisen koordinaation tason.. Maksimipisteet saavutetaan hyppäämällä yli 60 senttimetrin esteestä. Motorinen evaluaatio. Nämä tutkimukset voidaan jakaa kuuteen ryhmään seuraavasti: 1. Tämä mahdollistaa myös pitkittäisseurannan. Näin testattava siirtyy levyltä toiselle mahdollisimman monta kertaa 20 sekunnin aikana. KTK-testi mittaa yleisiä, taitosuoritusten taustalla olevia tekijöitä. Tes tistön avulla voidaan arvioida sekä motorisista häiriöistä kärsivien että normaalisti kehittyneiden lasten ja nuorten motorista koordinaatiota. Sivuttaishyppelyssä on tehtävänä hypätä mahdollisimman monta tasahyppyä sivuttain puuriman yli. Sivuttaissiirtymisessä testattava asettuu seisomaan 25 x 25 cm suuruisen puulevyn päälle. Estettä korotetaan aina onnistuneen ylityksen jälkeen pala kerrallaan. Takaperin tasapainoilussa kävellään takaperin kolmen metrin matka puisen riman päällä
Viime vuosina on kuitenkin huomattu sen olevan hyvin käyttökelpoinen mittari myös urheilun viitekehyksessä. Myös näissä tutkimuksissa motorinen koordinaatio KTK-testistöllä mitattuna osoittautui merkittäväksi tekijäksi urheilumenestyksen kannalta. http://www.lts.fi/koulutus/kuntotestausp%C3%A4iv%C3%A4t/kuntotestausp%C3%A4iv %C3%A4t-2015. Pion, J. 67 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Omasta mielestäni yksi KTK-testin vahvuuksista on se, että testi mittaa yleisiä, taitosuoritusten taustalla olevia tekijöitä. KTK-testistö urheilussa KTK-testistö on ollut pitkään käytössä ei-urheilevien lasten ja nuorten parissa. 2014a, Pion et. Yksikään lajitestipaketin muuttujista ei korreloinut merkitsevästi voimistelijoiden menestykseen, sen sijaan KTK-testin tulokset selittivät 40 prosenttia mittaushetkeä kaksi vuotta myöhemmästä suoritustasosta. Jyväskylän yliopisto. Lefevre, J. Pion, J. Vandendriessche, J. 2015. Fransen, J. Tällä hetkellä työn alla on oma sovellus näkövammaisille. Weinheim: Belz. The körperkoordinationstest für Kinder: reference values and suitability for 6–12-year old children in Flanders. Vayens, R. Oikein käytettynä KTK-testi on kuitenkin erinomainen työkalu löytämään tasapainoja liikkumistaitoihin liittyviä vahvuuksia ja kehittämiskohteita nuorilta urheilijoilta. Philippaerts, R. Pion, J. Segers, V. Stature and jumping height are required in female volleyball, but motor coordination is a key factor for future elite success. Suurista lajiliitoista Jääkiekkoliitto, Uimaliitto ja Voimisteluliitto ovat olleet mukana tuottamassa mittausaineistoa urheilijoiden viitearvojen laatimiseen. https://www.kasvaurheilijaksi.fi/ saatavilla 20.4.2015 Kiphard, E. Tast, L. Scand J Med Sci Sports 21: 378-388. Philippaerts, R. Pölkki, M. Körperkoordinationstest für Kinder KTK. J. Lisäksi urheilussa menestymiseen vaikuttavat muutkin tekijät kuin vain motorinen koordinaatio. & Laukkanen, A. KTK-testi kykeni siis ennustamaan ammattivalmentajia ja lajitestejä paremmin miten voimistelijat tulevat menestymään urallaan. Tämän lisäksi urheilijat tekivät KTKtestin. & Lenoir, M. Vandorpe, B. 2014. Nopeusja voimaominaisuuksien yhteys motoriseen taitavuuteen kouluikäisillä tytöillä. Vastaavan tapaisia selvityksiä motorisen koordinaation (lue KTK-testitulosten) yhteydestä suoritustasoon on tehty myös muissa lajeissa, esimerkiksi naisten lentopallossa sekä karatessa, judossa ja taekwondossa (Pion et. & Lenoir, M. Sääkslahti, A. The value of a non-sport-specific motor test battery in predicting performance in young female gymnasts. Motor coordination test as an indicator for skating performance in ice hockey for pre-puberty children. Liikuntabiologian laitos. Arch Budo 10: 147–154. Pion, J. http://dx.doi.org/10.1016/j.scispo.2014.08.040 Kasva urheilijaksi taitovalmiustesti. 2012. Rouvalin havaintojen mukaan KTK-testitulosten ja luisteluketteryystestin välillä vallitsi merkitsevä yhteys . Testiliikkeet ovat helposti opittavissa, joten tulosparannus ei ole seurausta yksit täisen ”niksin” oivaltamisesta. & Philippaerts, R. KTK ei ole lahjakkuustutka Olisi houkuttelevaa käyttää KTK-testiä lahjakkuustutkana ja valita KTK-testitulosten perusteella parhaat nuoret urheilijat valmennusryhmiin. 1974. Vayens, R. Fransen, J. Luento Kuntotestauspäivillä 22.3.2015. Journal of Sports Sciences, March s30(5): 497–505. Valmennusja testausopin kandidaatin tutkielma. Kasva Urheili jaksi -palvelukokonaisuudessa nuoret urheilijat voivat itse toteuttaa testaukset ja syöttää omat tuloksensa verkkoon. Lenoir, M. J Strength Cond Res 2014 Nov 26. & Segers, V. Kasva urheilijaksi -testit ja verkkoplavelu. Alkuperäisten KTK-viitearvojen luokittelua on tässä VALOn paketissa tiukennettu urheilijoista kerättyyn aineistoon pohjautuen. Vandorpe (2012) tutkimusryhmineen mittasi KTK-testillä nuoria telinevoimistelutyttöjä maajoukkuerekrytointitilaisuuden yhteydessä. Yksit täiseen mittaustilanteeseen saattaa liittyä tulosten luotettavuutta heikentäviä tekijöitä testattavaan (esimerkiksi sairaudet, väsymys), mittaustilanteeseen (levoton ympäristö, kiire) tai testaajaan (ammattitaidottomuus, huolimattomuus) liittyen. Marika Pölkki (2014) puolestaan havaitsi valmennusja testausopin kanditutkielmassaan tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä KTK-testitulosten ja Kasva Urheilijaksi -ominaisuutestitulosten välillä. KTK-testi on käytössä myös Suomessa KTK-testi on keskeinen osa VALO ry:n Kasva Urheilijaksi -taitovalmiustestikokonaisuutta. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. KTK-testistä on myös laadittu sovellus erityisryhmille Suomen Paralympiakomitean Tuomas Törrösen toimesta. & Schilling, F. al 2014b). Tommi Rouvali (2015) vertasi opinnäytetyössään ”Motor coordination test as an indicator for skating performance in ice hockey for pre-puberty children” KTK-testiä Jääkiekkoliiton luisteluketteryystestiin. KTK-testituloksia voidaan pitää tarkoituksenmukaisena jääkiekon luistelutaidon indikaattorina. Pro Gradutyö. Studies using the Körperkoordinationstest für Kinder (KTK): a review. On kuitenkin arveluttavaa langettaa lahjakkaan tai lahjattoman tuomio yksittäisen mittauskerran seurauksena. Vandendriessche, J. Voimistelijoille tehtiin laaja testipaketti, joka sisälsi antropometrisiä, fyysisiä ja psyykkisiä mittauksia sekä voimistelutekniikan arviointia. KTK-testin tuloksista saadaan arvokasta tietoa motorisesta koordinaatiosta, jonka avulla harjoittelua pystytään kohdentamaan oleellisiin seikkoihin. Viitearvojen täsmentämisessä Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU) on ollut keskeisessä roolissa. Vayens, R. saatavilla 20.4.2015 Vandorpe, B. Rouvali, T. al. 2011. SAMI KALAJA, LitT Johtaja Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: sami.kalaja@kihu.fi LÄHTEET: Iivonen, S. 2014.The value of non-sport-specific characteristics for talent orientation in young male judo, karate and taekwondo athletes. 2014. Deprez, D. Lefevre, J. Tässä sovelluksessa mittausosiot toteutetaan pyörätuolilla. Matthys, S. Näitä ovat muun muassa rytmikyky ja tasapaino. Samoja voimistelijoita tutkittiin kaksi vuotta myöhemmin. Järjestelmä antaa palautteen testituloksista sekä toimintaohjeita harjoittelun suuntaamiseen
Vuonna 2011 pidetyn Lapsiliikuntaseminaarin (LTS & VLN & OKM) yhteenvedossa todettiin, että ”alan tutkimusta ja kehittämistä leimaa hajanaisuus, irrallisuus, lyhytjänteisyys, pinnallinen seuranta ja vaatimaton hyödyntäminen” (Pyykkönen 2011). 68 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN, TONI PIISPANEN Liikuntatieteen päivät 2015: Tutkijat lasten ja nuorten liikuntaa kehittämässä lasten ja nuorten liikuntaa ja joka kolmas oli säännöllisesti tekemisissä aihepiirin kanssa (Kokkonen 2011). Kansanedustajille on Harkimon mukaan tarjolla lähes rajattomasti tietoa muun muassa lasten ja nuorten liikunnasta, mutta ”kuitenkaan tästä ei saada tehoja irti poliittisessa päätöksenteossa”. L asten ja nuorten liikunta on pitkään ollut kansallisen liikuntapolitiikan painoalue. Tutkimuksen kattava hyödyntäminen edellyttäisi myös soveltajien mukaan saamista päiville. Liikunnan yli tuhannesta kehittämishankkeesta on yli puolet kohdistunut 2000-luvulla lapsiin ja nuoriin (Liikuntahankkeet.fi). Toinen liikuntaneuvoston tuolloista puheenjohtajaa harmittanut asia liittyy tutkimustiedon hajanaiTeema ”Lasten ja nuorten liikunta” oli vahvasti esillä teemaseminaareissa, joissa syntyi esityksiä alueen tutkimuksen ja käytännön toiminnan kehittämiseen. Lasten ja nuorten liikunnasta tiedetään paljon, mutta kehittämisen varaakin on. Tilanne ei näytä viime vuosina merkittävästi muuttuneen ainakaan poliittishallinnollisesta näkökulmasta: ”Hirveä määrä tutkimuksia – mitä niistä hyödymme?”, kysyi valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Leena Harkimo Verkkouutisten blogissaan 7.4.2015. Myös alan tutkimukseen on panostettu: ”Lasten ja nuorten liikuntaa on Suomessa tutkittu pitkään ja monipuolisesti. Erityisesti on toteu tettu merkittäviä pitkäaikaisia seurantatutkimuksia” (Telama 2011). Alan suomalaisia väitöskirjoja ja vertaisarvioituja artikkeleita julkaistiin vuosina 2000–12 yhteensä 347 kappaletta (Berg & Piirtola 2014). Liikuntatieteellisen Seuran ylläpitämässä liikunnan tutkijarekisterissä on yli 700 tutkijaa, joista muutama vuosi sitten joka viides tutki päätoimisesti. Päivillä kohtasivat tutkijat
Tietoa on kuitenkin jo siinä määrin, että varhaiskasvatusta varten laadittiin liikuntasuositukset jo kymmenen vuotta sitten (STM 2005). Vain suosituksilla, jotka tunnetaan, saattaa olla käytännön merkitystä. Nuorten osallistamista suunnitteluun ja toteutukseen ei ole liiemmin harjoitettu liikunnan alueella. Kun yli kaksi miljoonaa suomalaista asuu lapsiperheissä ja alle 20-vuotiaita on yli miljoona, heidän valintansa näkyvät ja muokkaavat myös liikuntakulttuuria. Liikuntaa nuorten elämän kokonaisuutta ymmärtäen Teemaseminaari 2: Nuorten liikunta ja liikkumattomuus. Liikuntatieteen päivillä on pyritty korostamaan myös tiedon soveltamisnäkökulmaa: miten tutkimuksen hyödyntämistä – tutkijoiden ja soveltajien vuorovaikutusta – voisi tehostaa. Ne eivät ilmeisesti tyydytä kaikkia tietotarpeita. Vuoden 2015 teemaseminaarien tavoitteena oli tuottaa konkreettisia ja/tai jatkojalostukseen soveltuvia suosituksia liikunnan edistämiseksi erityisesti lasten ja nuorten osalta. Sen toteuttaminen on iso haaste paitsi tutkijoille myös kehittämistyöstä vastaaville hallinnolle ja järjestöille. Teemaseminaari keskittyi Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen trenditutkimuksen (LIITU-tutkimus) kehittämiseen. Tervetullut on teemaseminaarin näkemys siitä, että suositusten tunnettavuutta tulisi parantaa. Teemaseminaari esitti opettajien koulutuksessa osaamisen vahvistamista ”liikkumisen lisäämiseksi ja soveltamiseksi sekä istumisen vähentämiseksi koulupäivän aikana koulun perustehtävää – oppimista – tukien.” Oppimista ja kasvua tukevan liikuntaotteen palauttaminen on sekin tervetullut lisä nykykeskusteluun, jossa katsanto uhkaa rajoittua vain liikunnan lisäämiseen. Tunnetusti tutkimustietoa ei ole koskaan tarpeeksi. Teemaseminaarin ehdo tus ”lapsille takaisin liikkumisen paikat ja mahdollisuudet” on liikuntakulttuurin näkökulmasta kannatettava. Lasten ja nuorten liikunnasta ja urheilusta on 1970-luvulta lähtien julkaistu tasaisin väliajoin laajoja seurantatutkimuksia. Teemaseminaari 5: Laadukas koululiikunta osana aktiivista ja viihtyisää koulupäivää. Koulu ja koululiikunta ovat kaikkia lapsia varten: ”Koululiikunnassa ja koulun muussa liikunnassa on tuettava kaikkien oppilaiden osallistumista ja monipuolisia pätevyyden kokemuksia.” Osallistuminen ja pätevyyden kokeminen ovat viime aikoina jääneet liikuntakeskusteluissa vähälle huomiolle fyysisten suoritusten mittaamisen vallattua puhetta ja palstatilaa. Ehkä nuorisopuolen kokemuksista voisi ottaa. Vuonna 2014 ensi kertaa toteutettua tutkimusta on tarkoitus toistaa kahden vuoden välein. Lasten liikkumisen paikat ovat vuosikymmenien kuluessa muuttuneet olennaisesti. Toisaalta tutkimustietoa on aina tarpeeksi, jotta päätöksiä voidaan tehdä. Toinen asia on, miten menetetyt liikkumisen tilat ja paikat saadaan takaisin. Huomiota varhaiskasvatukseen, pätevyyden kokemuksiin ja seurantatietoihin Teemaseminaari 1: Millä keinoilla lapsille liikuntaa. Nuorten liikunnan edistämisessä ehkä näkyvimmät edistysaskeleet on viime vuosina otettu liikuntahallinnon ja nuorisotutkijoiden yhteistyöllä. Siihen teemaseminaari ei ottanut kantaa, miten suositukset tehdään tunnetuiksi ja käytäntöä mahdollisimman hyvin ohjaaviksi. Voi myös kysyä, kuinka paljon keskenään kilpailevilla tutkimuksilla ja kehittämishankkeilla helpotetaan päätöksentekoa – ja kuinka paljon sekoitetaan. Tämän suosituksen soisi toteutuvan, sillä liikuntakulttuurin muutokset ponnistavat – markkinoiden ja median ohella – voimallisimmin juuri kaveripiirin ja perheiden valinnoista. Teemaseminaarin mielestä suosituksia olisi aika päivittää uusimman tiedon valossa. Lasten liikunnassa alle kouluikäisten liikkuminen on vähiten tutkittu alue. Teemaseminaarin mukaan tutkimuksissa tulisi nykyistä paremmin arvioida myös kavereiden ja vanhempien merkitystä lasten ja nuorten liikunnalle. Pelkästään liikuntapäätöksillä se ei onnistu. Teemaseminaarissa kaivattiin lisää erityisesti poikkileikkaavaa tietoa muutostrendien tunnistamiseksi. Teemaseminaarin suositukset tukevat hyvin liikuntalain (2015) yleisperusteluja: ”Lain keskeisenä tavoitteena on edistää lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä liikunnan avulla sekä vähentää eriarvoisuutta liikunnassa.” Teemaseminaari 7: Lasten ja nuorten liikuntatutkimuksen työpaja. Mitä on helppo mitata, siitä on helpointa keskustella. ”Nuorten liikuntaa ja liikkumattomuutta tulisi tutkia kokonaisvaltaisesti ja monitieteisesti yhdes sä kohderyhmän kanssa”, tiivisti teemaseminaari sanomansa. 69 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 suuteen: ”Usein tulee vastaan tilanne ja tarve saada nopeasti kokonaiskuva jostain aiheesta, mutta tieto on niin monen klikkauksen ja haun takana, ettei tiedä mistä aloittaa.” Harkimo ei usko, että lasten ja nuorten liikuntatutkimuksilla on ollut suurtakaan merkitystä käytännön päätöksenteossa. Nuorisokulttuurinen liikunta on jo käsitteenä tuttu. Päätökset tehdään vallitsevien arvojen ja olemassa olevan tiedon turvin. Lista kuvaa hallinnon tarpeita, joista tutkijoiden toivotaan innostuvan. Kaikille avoimet ja turvalliset liikuntaleikkiin soveltuvat paikat ovat monin paikoin katoavaa liikuntamaisemaa. Liikuntareviirit ovat kaventuneet. Siinä keskiössä ovat nuoret ja heidän tarpeensa, ei niinkään liikuntajärjestöjen tarjonnat tai liikuntahallinnon linjaukset. Päivät myös tuottivat suosituksia lasten, nuorten ja liikunnan yleiseen edistämiseen. Ehkä uutta tutkimusta tarvitaan, mutta yhtälailla olisi syytä hyödyntää paremmin myös jo olemassa olevaa laajaa ja monipuolista tietovarantoa. Suosituksissa kaivataan muutosten seurantaa helpottavaa trenditietoa, ilmiölähtöistä tutkimusta, tulosten suhteuttamista vallitsevaan politiikkaan sekä objektiivisia mittaustuloksia liikunnasta ja istumisesta
Avoin keskustelu median eri kentillä tulisi nähdä mahdollisuutena: ”Liikuntapolitiikan ja -tutkimuksen sekä liikunnan kansalaistoiminnan näkökulmista kansalaisten innostaminen, sitouttaminen ja osallistaminen julkisen keskustelun kautta ja julkiseen keskusteluun olisi oltava prioriteettilistalla aika korkealla” (Valtonen & Ojajärvi 2015). Julkista keskusteluakaan ei ole syytä pelätä, sillä jos asia on julkisuudessa, sillä saattaa olla myös seurauksia. Kokonaisvaltaista näkemystä perättiin myös nuorten urheilun teemaseminaarissa: ”Urheilija tulee nähdä myös psyko-sosiaalisena kokonaisuutena, ei pelkästään fyysis-motorisena objektina.” Teemaseminaari alleviivasi koetun pätevyyden, nuorten autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vaalimista. Liikunnan yhteiskuntatieteilijöistä osa lähtisi liikkeelle kansalaisten arjen ymmärtämisestä – minkälaisia reunaehtoja se asettaa liikunnalle. Liikunta ja urheilu on syytä nähdä kokonaisuutena, samoin ohjattu ja omatoiminen liikunta. ”Nuorten liikuntaa ja liikkumattomuutta tulisi tutkia kokonaisvaltaisesti ja monitieteisesti yhdessä kohderyhmän kanssa”. Tämä voitaneen välttää, jos arvioinnit ymmärretään työkaluiksi sektoritavoitteet yhteen sovittavalle kuntasuunnittelulle. Nuorison kuulemisesta saattaisi saada oppia myös laajemman kuulemisen ja vuorovaikutuksen kehittämiseen. Saako liikuntavaikutusten arviointi jalansijaa kunnissa. Näitä suosituksia tuskin kukaan vastustaa, mutta käytännön muuttaminen vaatii epäilemättä aikaa ja uutta otetta. Entä kiihdyttävätkö lisääntyvät vaikutusten arvioinnit mahdollisesti kilpailua, jossa eri toimialat julistavat vaikuttavuuttaan ennakkoarviointien innoittamina. Kehitys kumpuaa arkitodellisuudesta, ennakkoarvioinnista ja vuorovaikutuksesta Teemaseminaari 3: Liikuntavalistusta ja -visioita – arkitodellisuus kateissa. Toistaiseksi taidamme vielä tuntea paremmin liikuntapolitiikan tavoitteet kuin sen kohteiden arkitodellisuuden. Nuoria ei saisi pakottaa totuttuihin rakenteisiin, vaan antaa mahdollisuus yksilöllisiin valintoihin. Hallinto uskoo valistukseen, pehmeään ohjaukseen. Teemaseminaari 8: Sovellettavan tiedon jäljillä. Olennaista on, että prosessi ohjaa arvioimaan liikuntapäätösten seurauksia. Kunnissa tehdään valtava määrä päätöksiä, joilla on vaikutusta liikuntaharrastuksen ja arjen liikkumisen edellytyksiin. Liikuntakentän kestoaiheita on tutkimustiedon soveltaminen. Suositukset vahvistavat aiemmin esitettyä: ”Älä katso elämää liikunnan läpi, vaan liikuntaa elämän läpi” (Pyykkönen ym. Tilanne on ollut jokseenkin samanlainen viimeiset 30 vuotta: hallinto toivoo tutkijoiden miettivät asioita myös heidän näkökulmastaan, ja tutkijat korostavat tutkimuksen ja opetuksen ensisijaista merkitystä urallaan. Vaikutusten ennakkoarviointia tehdään jo useilla alueilla. Paremmin tavoitteisiin päästään, kun liikunta suhteutetaan osaksi ihmisen arkea.” Tiivistys tuo esiin liikunnan edistämisessä vallalla olevan kahtalaisen lähestymisen: ylhäältä–alas ja alhaalta–ylös. ”Tutkimus, valistus, visiot ja kampanjat eivät takaa liikuntaa. Urheilu kiinnostaa, mutta seuroista lähteneitä on enemmän kuin sinne jääneitä. Se edellyttää valmentajilta ja ohjaajilta liikuntatai lajikysymysten yli menevää monialaista osaamista sekä herkkyyttä havainnoida nuoren elämää. Ennakkoarvioinnin arveltiin myös lisäävän kunnallisten viranhaltioiden ja päättäjien yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Teemaseminaari suositti myös mustavalkoisuudesta ja vastakkainasettelusta luopumista. Miten nuorten urheilua kehitetään tässä esitettyyn suuntaan. Teemaseminaari 6: Nuorten urheilu. Millä tasolla suomalainen nuorisovalmennus on näillä mittareilla mitattuna. 2014). Liikuntasektorin ennakkoarvioinnissa voidaan myös ottaa oppia jo toteutetuista arvioinneista ja luoduista arviointimalleista. Liikuntavaikutusten arviointi voidaan tarvittaessa tehdä ”kevyellä kädellä” tai kytkeä muuhun arviointiin. Välissä toimivat tiedonvälittäjät eivät ole onnistuneet yhdistämään näitä lähestymistapoja niin, että olisi syntynyt pysyviä ja molempia osapuolia tyydyttäviä käytäntöjä. Tarvetta tuskin kiistetään, mutta miten päättäjät saadaan ymmärtämään, että siihen panostaminen kannattaa. Nuorilla voi olla päälaji, mutta myös monen lajin harrastamisen tulee olla mahdollista. Teemaseminaarin mukaan kuntalaiset hyötyisivät myös kuntien liikuntatoimien päätöksentekoon liitettävästä ennakkoarvioinnista. Teemaseminaari 4: Liikuntaan kohdistuvien vaikutusten ennakkoarviointi kunnallisessa päätöksenteossa. Urheiluseurojen ovet käyvät tiuhaan molempiin suuntiin. Olisiko tässä nykyistä tiiviimmän yhteistyön paikka nuorisoja liikunta-alojen tutkijoille, virkamiehille ja järjestötoimijoille. Ehkä tässä olisi projekti Valolle, joka voisi näin ottaa nykyistä enemmän vastuuta ydinosaamisalueensa kehittämisestä. 70 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 oppia
Kannanotto ”tarvitaan tutkimuksen yhteiskunnallisen merkittävyyden painottamista” ilahduttaa ehkä enemmän hallintoa kuin tutkijoita. Suomalaisen lapsiliikuntatutkimuksen suuri kaari. 2011. Osanottajaprofiilista johtuen päivät vauhdittivat lähinnä tutkijoiden välistä keskustelua. Ja tehokkuus mitataan omilla pelikentillä, aika menee omassa viiteryhmässä pärjäämiseen. Liikunta-alan toimijat ovat varmasti kohtaamisensa ansainneet. Keskusteluja kollegojen kanssa ei ole syytä aliarvioida. Kaikilla on kiire, joten sitä tehdään, mitä mitataan. 2011. Toisaalta tilanne on ymmärrettävä. Päivien yhtenä tavoitteena oli lisätä liikuntakentän eri toimijoiden vuorovaikutusta. 2015. [http://www.verkkouutiset.fi/blogit/harkimo_tutkimukset-34344] Kokkonen, J. Vuoden 2015 päivien osallistujista (noin 180 henkilöä) yli 70 prosenttia oli tutkijoita tai tutkimuksen kanssa tiiviisti työskenteleviä. Karkaavat projektit, kasautuvat tutkimukset -lapsiliikuntaseminaarin (9.2.2011) yhteenveto. Kun paikalla olleelta järjestötoimijalta kysyttiin miksi järjestöväkeä ei ollut mukana enemmän, oli vastaus: ”Miksi olisi, täällä tutkijat puhuvat vain toisilleen.” Liikuntaseminaareja yhdistääkin se, että jokainen toimijataho ihmettelee vuorollaan miksi naapuriheimon osallistujia ei näy. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa -tutkimuskatsaus 2000–2012. Saaranen-Kauppinen, A. Mitä laajemmin tutkimus tunnetaan, sitä paremmin se tukee myös tutkijan omaa urakehitystä. Tietoa ja poliittisia intohimoja on, ison kuvan ymmärrystä ja keskinäistä vuorovaikutusta sen sijaan vähemmän. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimusja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi TONI PIISPANEN Koordinaattori Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: toni.piispanen@lts.fi LÄHTEET: Berg, P. Päivät lisäsivät vuorovaikutusta – tutkijoiden kesken Liikunnan laaja seminaaritoiminta on säilyttänyt elinvoimansa, vaikka ympärillä mediamaailma on muuttunut ja sosiaalinen media on yhtä lähellä kuin lähin puhelin. Piirtola, M. Hallinnon ja järjestöjen edustajia oli vähän. Samalla vaarana on kuitenkin eriytyminen. Tähän toimintaan mikään taho ei toistaiseksi ole keskittynyt. Jotain kuitenkin jää saavuttamatta. Tiedeviestinnän merkitystä ei ole täysin oivallettu. Karkaavat projektit, kasautuvat tutkimukset -lapsiliikuntaseminaarin (9.2.2011) taustamateriaali. Liikunnan mediajulkisuus ja päätöksenteko. [http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/lapsisemin_090211_taustamater.pdf] Valtonen, S. Ohjelmista ihmisen kohtaamiseen. Blogikirjoitus. 2011. Liikuntatieteen päivät ovat puolestaan liikuntatutkijoiden kohtaamispaikka. Kansallisella liikuntafoorumilla pohditaan politiikkaa, Järjestöpäivillä urheilujärjestöjen asioita, Liikuntatoimen neuvottelupäivillä kuntakysymyksiä, Terveysliikuntapäivillä terveysulottuvuuksia, Liikuntalääketieteen päivillä lääkäreiden, sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien kiinnostuksen kohteita, Kuntotestauspäivillä testaajien ammattikysymyksiä, Erityisliikunnan päivillä soveltavan liikunnan kehittämistä jne. Tämä tuli ilmi myös Liikuntatieteen päivillä. Telama, R. Myös lasten ja nuorten liikuntaa katsotaan vuoronperään eri suunnista ja eri tasoilla. Ne ovat kaikki tarpeellisia. 71 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Ensimmäinen suositus ei siis ole uusi: ”Tarvitaan lisää vuoropuhelua ja viestintää tutkijoiden, kentän toimijoiden ja päättäjien välillä.” Ilmeistä on, ettei tutkimustieto muutu vaikuttavaksi ilman tutkijoiden ja soveltajien yhteistä pohdintaa. Lapset ja nuoret liikuntatutkijoiden keskeinen tutkimuskohde. Harkimo, L. Ojajärvi, S. Liikunnan tiedeviestintää harjoitetaan useilla tahoilla sivutoimena. Koottunakin liikuntaseminaarien palapeli on osaoptimointien summapeliä. Verkkouutiset 7.4.2015. 2015. Voisiko seminaaritoiminnassakin tehdä vähemmän, mutta isommin ja toivottavasti myös vaikuttavammin. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 28. Tämä ei riitä, vaan ”tarvitaan verkostoja synnyttävää ja viestintää fasilitoivaa toimijaa sekä resursseja”. Lopputulos on sirpaleinen. Teoksessa Rovio, E., Saaranen-Kauppinen, A., Pyykkönen, T.: Liikuntakynnyksen yli – ohjelmista ihmisen kohtaamiseen. Muut osallistujat olivat lähinnä opettajia. Tutkimus, josta ei tiedetä, ei ole olemassa kuin tiedefoorumeilla. Pyykkönen, T. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 11.. Syntyisikö jotain uutta ja paremmin tarpeita vastaavaa, jos nykyseminaarien rinnalla kokoonnuttaisiin yhdessä ja ilmiölähtöisesti – vaikka lapsilähtöisesti. Toimijoiden ja tavoitteiden runsaus tekevät koordinoinnin ja hallitun kehittämisen työlääksi. 2014. Liikuntahallinnossa ollaan haluttomia rahoittamaan tutkimusta, jossa ei vakavasti mietitä myös tulosten soveltamismahdollisuuksia. Muiden toimijoiden heimojuhlissa ei juuri vierailla. Karkaavat projektit, kasautuvat tutkimukset -lapsiliikuntaseminaarin (9.2.2011) taustamateriaali. Teemaseminaarin mukaan ”tarvitaan tutkijoiden motivointia: miksi ja miten parempi viestintä hyödyttää myös minua ja juuri minua?”. [http://www.lts.fi/ sites/default/files/page_attachment/lapsisemin_090211_taustamater.pdf] Pyykkönen, T. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 10. Rovio, E. 2014. Tutkijalle tällainen pohdinta saattaa näyttäytyä ylimääräisenä työnä. Hirveä määrä tutkimuksia – mitä niistä hyödymme
Vetäjät: Sami Kokko, Minna Paajanen, Tiina Ahtiainen Tutkimusta suunnattaessa ajankohtaisina pohdintoina nousivat esiin: • Mitä halutaan trendiseurata. • LIITU-lomakkeeseen lisätään kattavammin kysymyksiä kavereiden ja vanhempien merkityksestä liikkumiselle; uusia kysymyksiä osallisuudesta ja nuorisokulttuureista; mukaan myös yhdeksänvuotiaita vastaajia soveltuvin osin sekä liikunta-aktiivisuuden objektiivisia mittauksia. • Myös yhtämittaiset istumisen vähentäminen ja tauottaminen koulupäivän aikana tukee koululaisten hyvinvointia. NUORTEN LIIKUNTA JA LIIKKUMATTOMUUS Teemaseminaari 2. 72 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 LIIKUNTATIETEEN PÄIVÄT 2015: Teemaseminaarien suositukset • Opettajien koulutuksessa tulee vahvistaa osaamista liikkumisen lisäämiseksi ja soveltamiseksi sekä istumisen vähentämiseksi koulupäivän aikana, koulun perustehtävää oppimista tukien. • Tasaisin väliajoin poikkileikkaavaa tietoa muutostrendien tunnistamiseksi. Teemaseminaari 1. LASTEN JA NUORTEN LIIKUNTATUTKIMUKSEN TYÖPAJA Teemaseminaari 7. • Teemaja ilmiölähtöisyys kuten esteet/mahdollisuudet, ei ”siilojen” mukaan koulu, seura, perhe… • Kenelle raportoidaan. • Liikuntaja leikkipaikkojen kehityksellisten tarpeiden arviointiin tarvitaan tasapainoisempi lähestymistapa. Poliittiseen päätöksentekoon. Tärkeitä tutkittavia kysymyksiä ovat 1) millä keinoilla nuoret saadaan liikkumaan ja 2) miten valitut keinot saadaan levitettyä käytäntöön. Ohjelma on pitkäjännitteinen, kohdennettu, motivoiva, kuunteleva, puhuu samaa kieltä, sitä arvioidaan ja se reagoi tarvittaessa muutoksiin. Riskikartoitusten rinnalle näkökulmaksi myös kehityksen tarpeisiin vastaaminen, erityisesti monipuolisuus. Vetäjät: Mirja Hirvensalo ja Nelli Hankonen • Nuorten liikuntaa ja liikkumattomuutta tulisi tutkia kokonaisvaltaisesti ja monitieteisesti yhdessä kohderyhmän kanssa. Vetäjät: Pilvikki Heikinaro-Johansson ja Tuija Tammelin • Koululiikunnassa ja koulun muussa liikunnassa on tuettava kaikkien oppilaiden osallistumista ja monipuolisia pätevyyden kokemuksia. Olemassa olevia kysymyksiä, uusia ”LIITU-tutkimuksessa huomioitavia kysymyksiä”. LAADUKAS KOULULIIKUNTA OSANA AKTIIVISTA JA VIIHTYISÄÄ KOULUPÄIVÄÄ Teemaseminaari 5. Johto sitoutuu suunnitelmaan. Elinympäristön jatkuva muutos heijastuu lasten liikkumisen edellytyksissä. Tutkimustietoa suomalaisten lasten liikkumisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä tarvitaan lisää. • Nuorten liikuntaa ja liikkumattomuutta edistävissä kampajoissa ja ohjelmissa nuoret ovat osallisia suunnittelussa ja toteutuksessa. • Teknologian hyödyntäminen. • Mitä on ruutuaika tulevaisuudessa. • Seurantaa ja pitkittäistutkimuksia elinympäristön ja lapsen kehityksellisten yhteyksien tunnistamiseksi ja ymmärtämiseksi. Vetäjät: Arja Sääkslahti ja Heli Ketola Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset (2005) tarvitsevat päivityksen: • Liikkumisen erilaiset intensiteettitasot näkyviin (=kaikenlainen liikkuminen on lapselle hyväksi) • Istumisen vähentäminen aina kun se on mahdollista • Fyysisesti aktiivinen leikkiminen kunniaan, lapsille luontevat toiminnalliset oppimisstrategiat käyttöön • Termien ”kansankielellistäminen” • Tunnettavuutta lisää, suositukset esiin jo ammatillisessa peruskoulutuksessa, mutta tarvitaan myös täydennyskoulutusta Lapsille takaisin liikkumisen paikat ja mahdollisuudet – kuten leikkialueet, telineet, välineet. Kouluille. • Vapaa-ajallaan vähiten liikkuville koulupäivän aikainen liikunta on merkittävä osa aktiivisuudesta, sen vuoksi liikuntatuntien tulisi sisältää vähintään puolet tunnin kestosta reipasta liikuntaa.. • Toisen asteen oppilaitosten tulee kehittää hyvinvointia korostavaan suuntaan: oppilaitoksessa on suunnitelma, jolla edistetään liikkumista, terveyttä ja päihteettömyyttä. Lasten liikunnan havainnointiin on henkilökunnalle luotava edellytyksiä – kohtuulliset ryhmäkoot, tilaa ja aikaa keskittymiselle. Opintotarjontaan kuuluu monipuolinen liikunnan valinnaistarjonta, jonka suunnitteluun opiskelijat osallistuvat. • Fyysisen aktiivisuuden minimisuosituksen toteuttamiseksi kouluikäiset tarvitsevat lisää liikuntaa eri muodoissaan: koulun liikuntatunneilla, välitunneilla, oppituntien lomassa, koulumatkoilla ja vapaa-ajalla. MILLÄ KEINOILLA LAPSILLE LIIKUNTAA
Luodaan valmistelijoiden tueksi: • Malliprosessi syventämään muita ennakkoarviointimalleja (vrt. yksilölliset urheilijapolut. • Joko–tai vai sekä–että. • Tiivistetään toimijoiden yhteistyötä eri tasoilla. LIIKUNTAVALISTUSTA JA -VISIOITA – ARKITODELLISUUS KATEISSA. Vetäjät: Niilo Konttinen ja Laura Tast • Urheilija nähdään myös psyko-sosiaalisena kokonaisuutena, ei pelkästään fyysis-motorisena objektina. Teemaseminaari 3. • Tuodaan päätösasiakirjassa esille valmistelussa punnitut vaihtoehdot tunnistettuine vaikutuksineen sekä perustelut valitulle ratkaisulle. Kynnys matalammalle. Kampanjoi siellä missä nuoret ovat eli hyödynnä somea. • Tarvitaan tutkijoiden motivointia: miksi ja miten parempi viestintä hyödyttää myös minua ja juuri minua. urheilu; ohjattu vs. • Edistetään harrastamisen, liikkumisen ja urheilun mahdollisuuksia kouluissa ja oppilaitoksissa. Soveltavia ja arjen todellisuuden huomioivia tutkimuksia. Kysymys kuuluu: miten kukin voi omalta osaltaan tehdä viestinnästä toimivampaa. • Tarvitaan tutkimuksen yhteiskunnallisen merkittävyyden painottamista. monien lajien harrastaminen; ”rakenteet” vs. Tutkijat: sovellettavuuden aihioita ja pohdintoja potentiaalisista keskustelukumppaneista. omatoiminen; päälajiin kiinnittyminen vs. 73 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 NUORTEN URHEILU Teemaseminaari 6. • Tarvitaan tiedeviestintätaitoja ja uutta näkökulmaa tiedeviestintään: Ei pelkkää tiedon popularisointia (helppotajuisuus ei välttämättä auta suoraan soveltamisongelmissa). • Liikuntasuosituksien segmentointi: 1–2 tunnin päivittäinen liikunta tuntuu monista nuorista saavuttamattomalta. Vetäjät: Antti Laine ja Laura Härkönen • Liikkumisen suhteuttaminen osaksi ihmisen arkea. • Nykyaika ei näytä suosivan liikuntaa ja liikunnallista elämäntapaa. • Tuetaan urheilijan a) koettua pätevyyttä, joka mahdollistaa onnistumisten kokemukset, b) autonomiaa, annetaan tilaa urheilijan omille valinnoille ja c) sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Vetäjät: Kati Kauravaara, Sanna Ojajärvi, Sanna Valtonen • Tarvitaan lisää vuoropuhelua ja viestintää tutkijoiden, kentän toimijoiden ja päättäjien välillä • Tarvitaan neuvottelua ja vuorovaikutusta tutkimustulosten tulkinnassa: Keskustelua hyödynnettävyydestä, ideoiden pallottelua, tulkintojen koettelua ja uusien tiedontarpeiden määrittelyä. LIIKUNTAAN KOHDISTUVIEN VAIKUTUSTEN ENNAKKOARVIOINTI KUNNALLISESSA PÄÄTÖKSENTEOSSA Teemaseminaari 4. Kuntaliiton malli, terveysja hyvinvointivaikutusten arviointi jne.) • Esimerkkejä ennakkoarvioinnin vaativista päätöksistä • Lista vaikutusten tunnistamista helpottavista kysymyksistä Luodaan vuoropuhelua tutkijoiden, viranhaltijoiden ja päätöksentekijöiden välille • Tietopohjaa tulee vahvistaa, olemassa olevaa tietopohjaa tulee hyödyntää nykyistä paremmin ja tiedontarpeita tulee tunnistaa lisää yhdessä SOVELLETTAVAN TIEDON JÄLJILLÄ Teemaseminaari 8. • Sen sijaan, että tutkimuksissa osoitettaisiin, että lapset ja nuoret eivät liiku, pitäisi tutkia, mikä saisi niukasti liikkuvat nuoret liikkumaan. Ratkaisua etsittävä rakenteiden kautta (koti, koulu, harrastukset, liikkuminen paikasta toiseen, elinympäristön tarjoamien mahdollisuuksien arviointi ja liikkumisen esteiden poistaminen). • Punnitaan ratkaisuvaihtoehtoja ja kuvataan eri vaihtoehtojen ennakoidut vaikutukset; käytetään tukena relevanttia tietopohjaa. päättäjät. • Mieti, miten viestisi tavoittaa kohteensa, esim. Kampanjat ovat usein turhan ”tieteellis-rationaalisia” ja yksilölähtöisiä, pyritty herättelemään kansalaisen omaa vastuuta liikunnastaan ja hyvinvoinnistaan. • Laatua liikuntakampanjoihin. Liikuntaa tulisi tarkastella elämän läpi, eikä elämää liikunnan läpi. • Tarvitaan verkostoja synnyttävää ja viestintää fasilitoivaa toimijaa sekä resursseja.. Vetäjät: Kirsti Laine, Timo Ståhl, Ari Karimäki Liitetään kuntien liikuntatoimien päätöksentekoon ennakkoarviointimenetelmä • Päätetään ennakko-arvioinnin suorittamisesta. • Linjataan ennakko-arvioinnin syvyys/laajuus riippuen päätöksen mittakaavasta. • Realismia valistukseen ja visioihin: liikuntaja urheilujärjestöjen 2020 visiot yliampuvia. Hyödyntäjät: kysymyksiä, konkreettisia avunpyyntöjä, näkökulmien tarjoamista. Mustavalkoisuudesta ja vastakkainasettelusta monien eri yksilöllisten polkujen mahdollistamiseen: liikunta vs. • Pitkäjänteisyyttä: arkeen vaikuttaminen on hidasta
D oping, korruptio, lahjonta ja taloudelliset väärinkäytökset ovat olleet osa urheiluuutisointia jo useiden vuosikymmenten ajan. Politiikan vaikutuksia urheiluun voidaan jäljittää aina Antiikin olympialaisiin. Eivätkä paineet ympäristöhallinnan kehittämiseksi ole hellittämässä. 74 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: HANNU ITKONEN, MIKKO SIMULA Liikuntakulttuurin on herättävä ympäristöpoliittiseen todellisuuteen Yleinen ympäristöherääminen ja ympäristöpoliittisen ohjailun lisääntyminen heijastuu myös urheiluja liikuntakulttuuriin. Kansainvälisen ja kansallisen ympäristöpoliittisen ohjailun voimistuminen tuottavat uudenlaista yhteiskunnallista kehystä, johon myös liikuntakulttuurin avaintoimijoiden on sopeuduttava. Modernissa olympiaurheilussa politiikan tuulet puhaltelivat jo ensimmäisistä kisoista alkaen. Ihmiskunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa tulevaisuutta kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Erityi. Globalisoituneessa maailmassa liikuntakulttuurin toimijat käyvät paitsi sisäistä kamppailuaan, joutuvat myös legitimoimaan tekemisiään yhteiskunnan yleisempiä normistoja vastaaviksi. Tuolloinhan kilpa-areenan mittelöiden ohessa kaupunkivaltioiden päättäjät kokoontuivat juonittelemaan ja rakentamaan uusia liittolaisuuksia (Young 2004). Luonnonvaroja tuhlaavista ja ympäristöä saastuttavista käytännöistä on luovuttava. Valtioiden välisten ympäristöpoliittisten sopimusten sanoma on selkeä: Yhteiskunnan kaikilla tasoilla on viipymättä ryhdyttävä mittavan muutoksen toimeenpanoon. Kun liikuntakulttuurin avaintoimijoiden on väistämättä tehtävä ympäristönsuojelullisia toimia, voimme puhua ympäristön politisoitumisesta urheilun ja liikunnan uutena vaiheena. (Giulianotti & Robertson 2009, Itkonen 2013.) Hyväl lä syyllä voidaan sanoa, että urheilu ja liikunta elävät jatkuvassa normimyllerryksen tilassa (Itkonen 2014). Kansainvälistä politiikkaa Kenellekään valveutuneelle urheilun seuraajalle ei liene epäselvää, että urheilu ja politiikka kietoutuvat tiiviisti yhteen. Artikkelissamme kuvaamme urheilun ja liikunnan politisoitumisten kansainvälisiä ja kansallisia vaiheita sekä hahmottelemme ympäristöpolitiikan muutoksien vaikutuksia liikuntakulttuuriin. Valtioiden ja KOK:n aloitteet ympäristöhallinnan kehittämiseksi ovat vähin erin levinneet niin kansainvälisiin kuin kansallisiinkin liikuntaorganisaatioihin. Tarkastelussamme päädymme esittämään, miksi urheilun ja liikunnan nykyisyyteen voidaan liittää ympäristön politisoitumisen käsite
Propagandaministeri Joseph Goebbels perusti jo kolmisen vuotta ennen kisoja toimikunnan, jonka tehtävänä oli alistaa kisat mahdollisimman tehokkaaseen ideologiseen vaikuttamiseen. Kansallista päätöksentekoa Suomessa urheilun organisoituminen nivoutui kiinteästi kansakunnan rakennustyöhön (Hentilä 1989). Aina 1980-luvulle saakka sen voimaperäisesti olympialaiset valjastettiin palvelemaan poliittisia tarkoitusperiä natsien toimeenpannessa vuoden 1936 Berliinin olympialaiset (Rippon 2013). Jo Tukholman olympialaisissa (1912) – vielä osana Venäjää – suomalaisurheilijat nostattivat Hannes Kolehmaisen johdolla kansallistunnetta. Suomalaisen urheilupolitiikan suuri jako muotoutui 1910-luvun lopulla kansalaissodan jälkimainingeissa. 75 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 ja kylmän sodan hengessä Moskovan (1980) ja Los Angelesin (1984) kisoista muodostui boikottikisat. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpakenttien kamppailussa ei ollut kyse pelkästään urheilutuloksista, vaan maat halusivat urheilumenestyksellään osoittaa myös yhteiskuntajärjestelmiensä erinomaisuutta (Kokkonen 2008, 245–261). Olympialiike politisoitui uudella tavoin Neuvostoliiton tullessa mukaan kilpa-areenoille Helsingin kisoi hin 1952, jolloin käynnistyi urheilun suuvaltojen kamppailu urheilullisesta menestyksestä. Työväen Urheiluliiton perustaminen Suomen Voimisteluja Urheiluliiton kilpailijaksi käynnisti vuosikymmenten mittaisen urheilupiirien jaon kahteen kilpailevaan leiriin. Kisoista muodostui kansainväliselle yleisölle suunnattu propagandatilaisuus. (Jokisalo 2009, 29.) Natsien sisäpoliittisia tavoitteita palveli olympialaisten varjolla toteutettu Saksan koulutusja urheiluorganisaation muokkaaminen (Krüger 1975, 62–67). Itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä sekä porvarillisiin että työläisten olympialaisiin osallistuneet urheilijamme kohosivat siniristiliput rinnassaan arvostetuiksi urheilusankareiksi (Nygren 1969; Viita 2007). Urheilun suurvaltojen johdolla Kuva: LEHTIKUVA/BILDHUSET/ MATTIAS FREDRIKSSON
Kiviaho 1968). Niinpä urheilun suurtapahtumien organisaattoreiden – kuten myös KOK:n – on otettava myönteisen julkisuuskuvansa säilyttämiseksi huomioon myös ympäristökysymykset. Huolenaiheeksi on kuitenkin noussut kansalaisten polarisoituminen liikuntaa harrastaviin ja hyvinvointinsa kannalta liian niukasti liikkuviin. (Samuel & Stubbs 2013, 487–488.) Urheiluorganisaatioiden ympäristötietoisuuden viriämiseen ovat vaikuttaneet etenkin ilmastonmuutosta selittävät tutkimustulokset. Syntyi tilaus kuntoliikunnan nousulle. (Loland 2006, 144–154.) Toistaiseksi KOK:n ympäristötyön saavutukset ovat kuitenkin olleet vaatimattomia. Suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutos 1960-luvulla merkitsi voimakasta muuttoliikettä maalta kaupunkeihin. Tavoitteena on tuottaa tietoa toimintamalleista, jotka tukevat kestävän kehityksen organisaatiokulttuurin rakentamista kuntien liikuntapalveluihin. Lisätietoja: Pofessori Hannu Itkonen hannu.itkonen@jyu.fi. Toisaalta yleinen ympäristöherääminen ja ympäristöpoliittisen ohjailun lisääntyminen velvoitti myös KOK:n ympäristötoimiin. Urryn mukaan sosiologian tulisi olla lisään tyvässä määrin kiinnostunut luonnonvaroista ja energiasta sekä niiden käytön ja liikakäytön vääristyneistä ja ristiriitaisista seurauksista. Yhtenä osoituksena aktiivisuudesta on KOK:n vuonna 1995 perustama Urheilu ja ympäristö -komissio, jonka tarkoituksena on ohjeistaa ja koordinoida järjestön ympä ristönsuojelutyötä. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:3) Kohti ekologisesti kestävää liikuntakulttuuria (Kekli) -hankkeessa tehdään toimintatutkimus kahden kaupungin, Jyväskylän ja Joensuun, liikuntapalveluiden ympäristöhallinnan kehittämisestä. Globaalissa todellisuudessa merkittävät organisaatiot ovat jatkuvan mediaja kansalaisjärjestökontrollin valokeilassa. Opetusja kulttuuriministeriön rahoittama hanke alkoi toukokuussa 2014 ja päättyy vuoden 2017 lopussa. Ympäristöjärjestöjen ja median kyseenalaistaessa kisajärjestäjien toimet olympialaisten ympäristövaikutukset politisoituivat. 1960-luvulla käynnistynyt liikunnan hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on osoittautunut onnis tuneeksi yhteiskuntapolitiikaksi. (Urry 2013, 80.) Kestävään liikuntakulttuuriin Suomessa ympäristöasioiden hallinta osana liikunnan julkishallinnon ja liikuntajärjestöjen tekemisiä on ottanut toistaiseksi ensiaskeleitaan. Suurkilpailujen osalta kritiikki on kohdistunut muun muassa ekologisesti kuluttaviin rakennusprojekteihin, kansalaisoikeuksien rajoittamiseen sekä kisojen ympäristövaikutuksiin. Kolamo 2014). Olympialaisten ympäristövaikutukset Viime vuosikymmeninä on toistuvasti kritisoitu sekä kansainvälisten suurkilpailujen järjestelyjä että urheiluorganisaatioita (esim. Albertvillen olympialaisten (1992) ympäristötuhot pakottivat Kansainvälisen olympiakomitean ryhtymään ympäristötoimiin. Ensinnäkin kisoja kohtaan kohdistettu ympäristökritiikki pakotti KOK:n vuoropuheluun ympäristöjärjestöjen kanssa. Cantelon & Letters 2000, 295–301.) Olympialiikkeen ympäristöpohdintojen käynnistyminen johtui kahdesta tekijästä. Kansainväliset vertailut osoittavat suomalaisten liikkuvan runsaasti. Ympäristöasioiden hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä -tutkimuksessa tuotettiin kokonaiskäsitys liikuntaorganisaatioiden toimenpiteistä ympäristöjohtamisen kehittämiseksi ja ympäristökuormitusten vähentämiseksi. Virinnyt keskustelu liikuntapolitiikan suunnasta oli uusi askel urheilun ja liikunnan asemoimisesta yhteiskuntaan (esim. TekemämYmpäristö politiikka osaaminen kehitystyön kohteena yväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella on kahden viime vuoden aikana vahvistettu liikuntakulttuurin ympäristöpoliittisiin kytkentöihin kohdistuvaa tutkimusta. Tutkimus on julkaistu valtion liikuntaneuvoston julkaisusarjassa (Ympäristöasioiden hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä. Loland näkeekin merkittäväksi mahdollisuudeksi sen, että kestävän kehityksen edistäminen otettiin osaksi olympismin aatetta. Yhteiskuntapoliittisin toimin kansalaisia pyrittiin saamaan kuntoilemaan hyvinvointinsa ja samalla koko kansanterveyden vaalimiseksi. Esimerkiksi John Urry on kehittänyt luonnonvarasosiologian käsitteen. Sigmund Loland on esittänyt, että ekologisesti kestävän kehityksen edistäminen on ollut yksi KOK:n keskeisimmistä tavoitteista jo parin vuosikymmenen ajan. Vaikka KOK:n ja ympäristöjärjestöjen näkemykset kisojen ympäristötuhoista poikkesivat toisistaan, oli olympialiike pakotettu ympäristöasioiden perusteellisempaan huomioon otta miseen. Luonnontieteellisen tutkimuksen rinnalla yhteiskuntatieteellinen tutkimus on suuntautunut lisääntyvässä määrin ympäristökysymysten tarkasteluun. Samalla työn luonne muuttui entistä vähemmän fyysisesti kuormittavaksi. 76 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 kyse oli nimenomaan urheilullisesta jaosta, joskin SVUL:n ja TUL:n seurat olivat kytkeytyneet monin sitein muihin kansalaistoimintoihin
Kun liikuntakulttuurin avaintoimijoiden on väistämättä tehtävä ympäristönsuojelullisia toimia, voimme puhua ympäristön politisoitumisesta urheilun ja liikunnan uutena vaiheena. London. Valtioiden ja olympiakomitean aloitteet ympäristöhallinnan kehittämiseksi ovat vähin erin levinneet niin kansainvälisiin kuin kansallisiinkin liikuntaorganisaatioihin. 48 (4). Punainen Olympia. 1989. International Journal of Sport Policy. Simula, M. Uuden teknologian käyttöönoton lisäksi on muokattava esimerkiksi kilpailuja harjoittelutoimintojen rakenteita. Ympäristöasioiden hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä. 2008. Globalization & Football. Ensinnäkin etenkin julkisen liikuntahallinnon ja liikuntajärjestöjen tulisi kokoontua sopimaan ympäristöhallinnan kehittämisestä ja kansallisesta koordinoinnista. & Letters, M. Ilmastonmuutos ja yhteiskunta. Helsinki.. Toiseksi liikuntaorganiKolamo, S. Vuonna 2013 hyväksytty Suomen valtion kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus – Suomi, jonka halu amme 2050 sekä tänä vuonna hyväksytty ilmastolaki edellyttävät liikuntakulttuurin avaintoimijoilta sitoutumista monenlaisiin toimiin. TUL kansainvälisen työläisurheilun vaiheissa 1920–1930-luvuilla. 1975. Teoksesssa Sadan vuoden olympiadi. (toim.) Kansa liikkeessä. Teoksessa Alapuro, R., Liikanen, I., Smeds, K. Hitlerin olympialaiset. Urheilun ja liikunnan toimijat eivät voi elää omissa oloissaan. 1968. Eivätkä paineet ympäristöhallinnan kehittämiseksi ole hellittämässä. Urheilupolitiikkaa vai poliittista urheilua. Tämä edellyttää paitsi kaikkien toimintojen ympäristövaikutusten arviointia myös uudenlaisten käytäntöjen luomista ja omaksumista. Helsinki. Urheilun normimyllerrys on pysyvä ilmiö. Young, D.C. 2007. 2014. Itkonen, H. Helsinki. Myös urheiluja liikuntaorganisaatioiden on otettava toiminnoissaan huomioon entistä vahvemmin ympäristökysymykset. Oxford. Jyväskylän yliopisto. Urheilun kentällä globaalia ja lokaalia räätälöidään koko ajan uusiksi. International Rewiev for the Sociology of Sport. 2006. Yleisesti ottaen avoin ja kriittinen keskustelu liikuntakulttuurin ekologisesti kestämättömistä käytännöistä on kuitenkin ollut niukkaa. Rippon, A. Itkonen, H. Sport und Politik. Muutamissa liikuntajärjestöissäkin on eri tavoin yritetty juurruttaa kulutuksen vähentämisen ja ympäristösuojelun periaatteita niiden edustamiin lajikulttuureihin. Von Turnvater Jahn zum Staatsamateur. Olympic sport and the ideal of sustainable development. Suomalaisen olympialiikkeen historia. 2013. Helsinki. 77 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 me tutkimus osoitti, kuinka maamme kunnissa ja niiden liikuntapalveluissa sekä kansallisissa liikuntajärjestöissä on toki toimittu ympäristökuormitusten vähen tämiseksi. Kiviaho, P. 2009. Berliinin olympialaiset 1936: Poliittisen viattomuuden menestys. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 116. 35 (39). 2013. Hannover. & Robertson, R. An explorationof the environmentallegacies of the olympic games. Tieteessä tapahtuu 3/2014. The making of the IOC environmental policy as the third dimension of the olympic movement. Porvoo. Krüger, A. Jyväskylä. FIFAn valtapeli. Jokisalo, J. Vaasa. & Matilainen, P. Loland, S. & Stubbs, W. Hentilä, S. (toim.) Terve urheilun maa. 2013. 2013. 2014. Itkonen, H. Green Olympics, green legacies. Viita, O. Bibliotheca Historica 119. Urheilu nationalismin kanavana ja lähteenä Suomessa 1900–1952. Lähiliikunnan suosiminen on keskeisin rakenteellinen ratkaisu päästöjen ja kulutuksen vähentämiseksi. 2014. Liikunta & Tiede 5/2013. Etelä-Afrikan jalkapallon MMkisat 2010 keskitettynä mediaspektaakkelina. 2004. HANNU ITKONEN, YTT Liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@jyu.fi MIKKO SIMULA, LitT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mikko.simula@jyu.fi LÄHTEET Cantelon, H. Teoksessa Pirinen, E. 2014.) Voidaan todeta, että monissa liikuntaorganisaatioissa on reagoitu kansainvälisen ilmastoja ympäristöpoliittisen ohjailun vahvistumiseen. Giulianotti, R. Etenkin ympäristöjohtamista suunnitelmallisesti ja intensiivisesti kehittäneiden suurten kaupunkien liikuntapalveluissa on tehty töitä henkilöstön ympäristötoimijuuden tukemiseksi ja toiminnan ympäristökuorman vähentämiseksi. Nygren, H. Monikäyttöisten ulkoliikuntapaikkojen ja liikuntaseurojen ohjattujen toimintojen sijoittamisessa ihmisten lähielinpiiriin konkretisoituu mielikuva kestävästä liikuntakulttuurista. Helsinki. Tärkeää olisi luoda edellytykset kansalliselle keskustelulle, joka lisää tietoisuutta ympäristökysymyksistä, tukee paikallisia toimenpiteitä kestävien käytäntöjen luomiseksi ja tuottaa arvopohdintoja liikuntakulttuurin ympäristösuhteesta. & Stenius, H. Urheilu, kansakunta ja luokat. Journal of Philosophy of Sport. Kulttuurivihkot 1/2009. Helsinki. Valtion liikuntaneuvoston julkaisja 2014:3. Tampere. (Simula et al. saatioiden pitäisi ryhtyä suoranaisiin toimiin ympäristökuormituksen vähentämiseksi. A Brief History of the Olympic Games. 2000. Menestyksen taustalla. 1969. 33 (2). Kansakunta kilpasilla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tähän mielikuvaan syvennyttiin kuluvan vuoden toukokuussa ympäristöministeriön ja KEKLI-tutkimushankkeemme järjestämässä tilaisuudessa, jossa käsiteltiin aloitetta kansallisesta lähiliikkumisstrategiasta. Samuel, S. Kokkonen, J. 2009. Urry, J
Liikkumisympäristöt, istuminen ja ennustemallit ovat ajankohtaisia teemoja. Juoksentelin metsissä itsekseni ja hyppelin isojen ojien yli. Lähdin Jyväskylään Liikuntatieteelliseen tiedekuntaan ja sieltä suoraan koulun penkiltä töihin kahdeksi vuodeksi Maailman terveysjärjestöön Geneveen. Olen ollut liikuntauskovainen koko ikäni. Lapsena ajattelin, että jokaisella askeleella on merkitys ihmisen suorituskyvylle ja tarjouduin kotona auttamaan raskaimmissa kotitöissä, kuten mökillä kaivoja saunaveden kantamisessa. Miten ja miksi löysit urallesi juuri liikunnan. Monipuolisesti, paljon ja tavoitteellisesti. Synnyin ja kasvoin Kotkassa, tehtaan varjossa. Tutkimustyö on imaissut mukaansa ja tykkään tämän työn itsenäisyydestä ja vaihtelevuudesta todella paljon. Kouluni kävin Haukkavuoren ala-asteella, Katariinan yläasteella ja Lyseon lukiossa. Liikkumista ja liikkumattomuutta tutkitaan nyt moniulotteisesti kansanterveyden näkökulmasta. Miten ja missä sinusta on tullut sinä. Liikuntatieteellisestä tiedekunnasta Geneveen WHO:n palvelukseen ja sieltä kansan terveyden tutkijaksi Suomeen. L Ä H I K U V A S S A K A T J A B O R O D U L I N 78 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Liikunnan viemä Liikuntaa, lapsuudesta alkaen. Palasin sieltä Kansaterveyslaitokselle eli nykyiseen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen tutkijaksi. Pärjäsin kaikissa urheilulajeissa, joihin osallistuin. Olin kohtalaisen lahjakas monenlaisessa liikunnassa jo lapsena. Nyt erikoistutkija Katja Borodulinin kilpaurheilu on vaihtunut terveysliikuntaan ja tavoitteena on mitalien sijaan koko kansan hyvinvointi. Treenasin paljon ja kovaa perusKuva: THL/EIJA HUKKA
Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Tutkijana yksi huippuhetkistä on ollut post-doc-tutkijavaihe Yhdysvalloissa (University of North Carolina at Chapel Hill). Hakeutuminen Kansaterveyslaitokselle ja työ epidemiologien ja väestötieteilijöiden kanssa on ollut hyvä päätös. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Liikunta ohjasi elämääni jo lapsena ja oli luonnollinen valinta urapoluksi. Liikunta tai istuminen ovat kantavia teemoja omissa tutkimushankkeissani. Näistä tutkimuksista opimme toivottavasti lisää paikallaan vietetyn ajan laadusta ja määrästä suhteessa terveyteen ja hyvinvointiin. WHO:n työyhteisössä opin kuitenkin pian, että ammattimaisessa kansanterveystyössä lähtökohtana on tohtorin tutkinto. Ensimmäiset kosketukset tutkimukseen tulivat gradutyöskentelyn ja tutkimusassistentin tehtävissä; ne olivat positiivisia ja enteilivät tutkimukseen suuntautumista. Työskentelen Terveyden seuranta -yksikössä, jossa vastaamme esimerkiksi väestön terveystarkastustutkimusten suunnittelusta ja toteutuksesta. Se, että olen saanut opiskella näinkin pitkän koulutusuran ja tehdä näin antoisaa työtä, on ehkä päällimmäinen ajatukseni. Olen aina ollut utelias ja tiedonjanoinen. Tämä on edelleen mahtava näköalapaikka liikuntatieteilijälle. Mitkä kysymykset ovat ajankohtaisia nyt. Varmaan tekisin montakin asiaa toisin, jos nyt saisin valita. Silloin sain keskittyä puhtaasti tutkimukseen ja tehdä sitä alan huippujen kanssa. Lähipiirissä on koko terveyden ja hyvinvoinnin kenttä.. Myös seuraavan vuonna 2017 tehtävän väestön terveystarkastustutkimuksen suunnittelu on käynnissä. Eri ihmisten esteet liikunnalle ovat erilaisia. Raportoimme parhaillaan Valtioneuvoston kansliaan vähäisen liikunnan ja epäterveellisen ruokavalion polarisaatiosta. Töihin ulkomaille lähdin silkasta seikkailunhalusta. Harkitsin myös näyttelijän ja tanssijan ammatteja. Vähäi sen liikunnan yhtälöä pitää yrittää mallintaa, jotta osaamme kohdistaa räätälöityjä viestejä eri väes töryhmille. Paikallaan vietetyn ajan suhteen on paljon meneillään Suomessa ja maailmalla. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Laaja-alainen ymmärrys terveydestä rakentuu opiskelemalla lisää ja tutkimalla itse. Elintapojen keskinäiset yhteydet ovat niin ikään tavattoman mielenkiintoisia, kuten meneillään olevassa hankkeessa kronotyypin eli aamutai iltaunisuuden, unen, liikunnan ja istumisen yhteyksistä sydäntautien riskitekijöihin. Lähipiirissä on koko terveyden ja hyvinvoinnin kenttä. Näissä lajeissa olin mukana SM-kisoissa ja saavutin kaikissa kansallisen tason mitaleita. Tutkimustyö ei ole ollut itsestäänselvyys. 79 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 kouluikäisenä, mutta erityisen paljon yliopistovuosina. Olen ollut lapsena muun muassa joukkuevoimistelun ja rytmisen kilpavoimistelun harrastaja ja lukio-yliopistovuosina triathlonisti. Tutkimme suomalaisten terveyttä monipuolisesti ja seuraamme tärkeimpien kansantautien ja niiden riskitekijöiden esiintyvyyttä ja muutoksia. Ihmisten käyttäytyminen on haasteellinen kokonaisuus. Se toi uutta tietoa väestön liikunnasta liikuntasektorin käyttöön. Siinä tutkitaan myös asuinympäristöihin, kustannuksiin ja toimenpiteisiin liittyviä ulottuvuuksia. Kilpaurheilu on vaihtunut terveysliikuntaan ja nyt tavoitteena on mitalien sijaan koko kansan hyvinvointi. Vähäinen liikunta on etenkin matalan sosioekonomisen väestönosan haaste. Nuorena harrastin myös monipuolisesti tanssilajeja ja niissäkin on useita kansallisia palkintoja. Olin mukana raportoimassa liikunnan sosioekonomisista eroista Suomessa. Kun olin lähdössä töihin WHO:lle, sain samaan aikaan työtarjouksen vapaa-ajan ohjaajaksi lomaparatiisiin Malediiveille. Työ epidemiologien ja väestötieteilijöiden kanssa on mahtava näköalapaikka liikuntatieteilijälle. Tekisitkö jotain toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Hyödyllisiä harharetkiä. Miksi se kiinnostaa . Liikunnan ohella kiinnostuin epidemiologiasta. Yläasteikäisenä olin varma, että minusta tulee liikunnanopettaja. Sattuman puuttumista peliin. Liikkumisympäristöt, istuminen ja ennustemallit ovat nyt ajankohtaisia teemoja. Olin koulussa karsea hikari, ja minulla taisi olla käsi kroonisessa krampissa ylenpalttisesta viittaamisesta. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Liikunta on muka na elintapaindikaattorina WHO:n kansatautien ehkäisyn ja hoidon ohjelmassa, joten fyysisen aktiivisuuden ulottuvuuksia on mielekästä tutkia moniulotteisesti kansantautien näkökulmasta. Olen erittäin onnellinen monista asioista urapolulla. Siksi niitä pitää tutkia. Olen myös saanut tehdä haasteellisia ja merkittäviä työtehtäviä, kuten koordinoida kansallisen FINRISKI 2012-terveystutkimuksen. On hyvä muistaa, että matala koulutustaso on väestötasolla suurin terveyseroja selittävä tekijä. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutukset tähän mennessä. Tein läksyt usein välitunneilla, jotta ehtisin urheilla enemmän vapaa-ajalla. Joskus mietin, missä olisin nyt, jos olisin ottanut vastaan sen homman
kesäkuuta vuonna 1935 ja kasvoi Tukholman lähistöllä. Bengtin ensimmäisen, Acta Physiologica Scandinavicassa julkaistun tutkimusartikkelin otsikko oli ”Intermittent and continuous running” – siis varsin tuore aihe vielä nykypäivänkin liikuntatutkimuksessa! Liikkumattomuuden vaikutukset tutkimuksen kohteena jo 1960-luvulla Bengt väitteli vuonna 1964 ja väitöskirjan otsikkoon, “Aerobic work capacity and circulation at exercise in man. Luonto oli hänelle pienestä pitäen tärkeä, samoin urheilu. Aina positiivinen. Sattuma päätti kuitenkin puuttua peliin ja jääpallopelissä saatu polvivamma johti lähes vuodelepoon ja mahdollisuuteen keskittyä lukion viimeisenä vuotena opiskeluun, joka johtikin hyviin arvosanoihin ylioppilaskirjoituksissa ja toi sen myötä äidin unelman pojasta lääkärinä lähemmäksi toteutumista. Vaikka tässä tutkimuksessa koehenkilöitä ei ollutkaan kuin viisi, joista vieläpä kaksi ennalta treenannutta ja kolme sohvaperunaa, tulokset loivat merkittävää pohjaa liikunnan ja erityisesti liikkumattomuuden vaikutusten ymmärtämiselle. Tutkimuksessa nämä viisi koehenkilöä pantiin ensin vuodelepoon kolmeksi viikoksi, jonka jälkeen he aloittivat tiukan treenin ja paluun kohti lähtötilannetta, ja vähän ylikin. 80 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Saltin Symposium keräsi kollegat muistosymposioon Kööpenhaminaan A J A S S A Ystävällinen. Kannustava. Muutokset olivat huikeita: maksimaalinen hapenottokyky putosi kolmen viikon vuodelevon aikana yli 30 prosenttia ja nousi sieltä kahdeksan viikon treenijaksolla 60 prosenttia (Saltin ym. Historia toistaa itseään, kuten sanotaan. Muun muassa näillä sanoilla runsaslukuinen joukko tutkijakollegoja muisteli vuosi sitten syyskuussa edesmennyttä liikunta fysiologian yhtä suurinta, ruotsalaista Bengt Saltinia, 2–4. Samalla hyvä muistutus siitä, että on sitä paikallaanolon välttämistä tutkittu jo kauan sitten. Mielenkiintoisia olivat myös tulokset 30 vuotta myöhemmin: jokaisen miehen hapenottokyky oli paremmalla tasolla kuin kolmen viikon vuodelevon jälkeen (McGuire ym. With special reference to the effect of prolonged exercise and/or heat exposure”, sisältyy monia hänelle vuosien saatossa läheiseksi tulleita teemoja; suorituskyky, verenkierto, liikunta. Vuonna 1973 Bengt valittiin professoriksi August Krogh instituuttiin, Kööpenhaminaan, ja samoihin vuosiin ajoittuu myös tärkeitä lihasfysiologiaan liittyviä tutkimushankkeita. Kolmenkymmenen vuoden vanhenemisen vaikutukset ovat siis pienempiä kuin parikymppisenä vietetyn kolmen viikon vuodelevon. Lääkärikouluun Bengt myös hakeutui, pääsi ja valmistui lääkäriksi 1959. Kukapa meistä ei haluaisi olla nuorekas – liikunta ja inaktiivisuuden välttäminen tepsii siihen kyllä. S ymposiumin pitopaikkana Kööpenhamina oli luonteva, koska siellä Saltin teki aikoinaan pääosan työurastaan. Seuraavalla vuosikymmenellä tätä tekniikkaa käytettiinkin ahkerasti liikuntafysiologian peruskysymysten selvittämiseen: miten lihassolujakauma vaikuttaa suorituskykyyn eri urheilulajeissa, mikä on lihasten glykogeenivarastojen merkitys. Symposiumissa esiintyivät niminä esityksissä tai itse esittäjinä muiden muassa Phil Gollnick, Jan Henriksson, Birgitta Essén-Gustavsson ja Gisela Sjøgaard. Johtaja. Bengt oli ollut jo 1960-luvun puolella kehittämässä lihasbiopsiatekniikkaa yhdessä Jonas Bergströmin ja Eric Hultmanin kanssa. Ruotsalainen hän kuitenkin oli. Liikuntafysiologian tutkimuksissa on muodostunut lähes legendaariksesi 1980-luvun puolivälissä esitelty yhden jalan dynaaminen kuormitusmalli (Andersen & Saltin 1985; Andersen ym. Opintojen ohessa myös tutkimusmaailma alkoi vetää puoleensa ja erityisen läheisiksi tulivat fysiologia ja liikuntatieteet, joihin liittyvää tutkimusta hän alkoikin tehdä yhdessä kahden legendaarisen fysiologin, Erik Hohwü Christensenin ja Per-Olof Åstrandin kanssa. Hänen vanhempansa olivat opettajia, mutta Bengt oli päättänyt jo kymmenkesäisenä, että hänestä tulee metsänhoitaja. Määrätietoinen. 1985), jota on käytetty lukuisissa tutkimuksissa ympäri maail. kesäkuuta Kööpenhaminassa pidetyssä ensimmäisessä Saltin Symposiumissa. 2001). Bengt Saltin syntyi 3. Toimeenpanija. Väitöskirjan jälkeisen aikaan ajoittuu myös yksi terveysliikunnan kannalta hyvin merkittävä tutkimus, ”Dallas Bed Rest” -tutkimus. 1968)
Yhdeksänkymmentäluvulla mukaan tulivat yhä enemmän myös soveltavat tutkimukset ja urheilututkimukset. Sen tehtäviksi määritettiin kansainvälisen tiedelehden, Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, perustaminen ja julkaiseminen sekä yhteispohjoismaisten liikuntatieteen ja liikuntalääketieteen kongressien järjestäminen. Kannustava. Monet Saltinin omatkin tutkimukset, aina viime vuosiin asti, perustuivat tähän kuormitusmalliin, ja hänen oppilaansa ovat edelleen jatkaneet samalla linjalla (katso esimerkiksi Hellsten ym. Bengt Saltin oli tärkeässä roolissa säätiötä perustettaessa. Aina positiivinen. Mutta Bengt ei koskaan unohtanut fysiologin juuriaan – ”integrative physiology” (jolle on muuten vaikea keksiä hyvää suomenkielistä käännöstä) oli ja pysyi hänen ykköstutkimusalueenaan. Bengt oli työryhmänsä kanssa hakenut ja saanut kansallisen tiedesäätiön myöntämän rahoituksen uuden tutkimuksen huippuyksikön, Copenhagen Muscle Research Centre:n (CMRC) käynnistämiseksi. Ironista kyllä, suuren yleisön silmissä Bengt tunnetaan näistä asioista parhaiten: ”Kaisa Variksen dopingkäryä tutkinut antidopingasiantuntija on kuollut”, uutisoi HS ja IS jatkoi: ”Kaisa Variksen käräyttänyt dopingtutkija on kuollut”. 81 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 man. Uudella vuosituhannella mukaan tuli myös dopinginvastainen työ, erityisesti hiihdon parissa. Kaksi viisivuotiskautta vuosina 1994–2003 olivat menestyksekästä aikaa, ei pelkästään tutkimuksen näkökulmasta, vaan myös nuorten tutkijoiden koulutuksen kannalta. Lehti alkoi ilmestyä vuonna 1991 Bengtin toimiessa päätoimittajana ensimmäisen neljän vuoden ajan. Bengt Saltin oli arvostettu tutkija ja ohjaaja. Samalla vuosikymmenellä, vuonna 1994, alkoi eräs merkittävä kausi tanskalaisessa, ja miksei koko maailman liikuntafysiologiassa. Turun Sanomat oli vähän neutraalimmalla otteella liikkeellä ”Dopingin vastaisen työn tuntija Bengt Saltin kuoli”, mutta nosti silti dopingin Ystävällinen. CMRC:ssä vieraili lukuisia nuoria ulkomaisia tutkijoita ”postdokkaamassa” ja luomassa uralleen vahvan pohjan. Pohjoismainen lehti ja Copenhagen Muscle Research Centre Seuraavan vuosikymmenen taitteeseen osuu pohjoismaisen liikuntatieteen yhteistyön kannalta merkittävä tapahtuma, Scandinavian Foundation of Medicine and Science in Sports -säätiön perustaminen lokakuussa 1989. Tutkimustyötä hän jatkoi aktiivisesti aivan viime vuosiin asti. Vuodesta 2005 alkaen Bente Klarlund Pedersenin johtama Centre of Inflammation and Metabolism on jatkanut CMRC:n viitoittamalla tiellä, Bengtin alettua pikkuhiljaa vetäytyä hallinnollisista velvollisuuksista. Ei sillä, ettei urheilu olisi aina entistä huippusuunnistajaa kiinnostanut, ja ettei hän olisi sitä myös aiemmin tutkinut. Kuvat: KARI KALLIOKOSKI. 2012). Tämä lehti nivoutuu merkittävällä tavalla myös Liikuntatieteellisen seuran toimintaan, koska lehden toimisto oli vuosina 1991–1997 Liikuntatieteellisen seuran yhteydessä ja Liikunta & Tiede -lehden nykyi nen toimituspäällikkö Leena Nieminen toimi lehden toimitussihteerinä ja Bengtin sekä hänen seuraajansa Henrik Galbon aisaparina. Tutkimustyötä hän ei kuitenkaan malttanut jättää, vaan oli ihan viime vuosiin asti ahkerasti tekemässä mittauksia
Uskoisin, että useimmat olivat tulleet paikalle siinä luulossa, että kuulemme pääasiassa tylsiä tieteellisiä esityksiä, jotka vielä venähtävät yliajalle. Journal of Applied Physiology 59 (5), 1647–1653. Saltin, B. Johnson, R.L. & Chapman, C.B. Bengthän oli ollut aikoinaan yksi ECSS:n perustajajäsenistä. Eipä silti, erittäin hyvää työtä Bengt teki myös dopingin kitkemiseksi. (Muutamia postereissakin esillä olleita tekstejä on luettavissa esimerkiksi oheisesta linkistä: http://www.cdnsciencepub.com/blog/memories-of-bengt-saltin-a-worldleader-in-exercise-and-metabolic-physiology.aspx) Bengtiä muisteltiin kesällä monin tavoin myös Malmössä järjestetyssä European College of Sports Science:n (ECSS) 20-vuotisjuhlakongressissa. Bengt varmasti seurasi kisaa jostain etäältä ja hykerteli tyytyväisenä kuinka oivalla tavalla hänen muistoaan kunnioitettiin – hiki päässä ja hengästyneenä! KARI KALLIOKOSKI Sähköposti: kari.kalliokoski@utu.fi LÄHTEET: Andersen, P. Esityssessioiden väliajoilla saimme nauttia Bengtin ystävien tuomista muistopostereista, joista välittyi kuva lämpimästä ja aina muut huomion ottavasta ihmisestä. Response to exercise after bed rest and after training. Sjøgaard, G. Levine, B.D. Mitchell, J.H. Maximal perfusion of skeletalmuscle in man. Circulation 38: VII1–78, 1968.. & Mortensen, S.P. Jensen, L.G. 1985. Mutta niinhän siinä kävi, että kun numerolappu lyötiin rintaan, oli kaikki pantava peliin. Jr. A 30-year follow-up of the Dallas Bedrest and Training Study: I. 2001. 2012. Nyberg, M. Hellsten, Y. Saimme kuulla kiehtovia kertomuksia muun muassa lukuisilta tutkimusmatkoilta, Andien korkeimmilta huipuilta, Grönlannin jäätiköltä ja monista muista paikoista. & Saltin, B. 1985. 82 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 mukaan uutiseen. Mutta jokainen puhuja oli todella nähnyt vaivaa tehdäkseen esityksestään omanlaisensa. Ikävää sikäli, että dopingasiat olivat tosiaan vain pieni pala Bengtin työtä. Journal of Physiology – London, 366 (1): 233-249. Effect of age on the cardiovascular response to exercise. Journal of Physiology 590 (pt 24), 6297–6305. Adams, R.P. Saltin, B. Williamson, J.W. Vasodilator interactions in skeletal muscle blood flow regulation. Mieleenpainuva elämys oli kongressin kolmannen päivän aamuvirkuille järjestetty ”1st ECSS Bengt Saltin Run”, jossa juoksimme paikallisen juoksuseuran järjestämässä kisassa 5,4 km matkan ympäri kauniin Pildammsparkenin. & Mitchell, J.H. McGuire, D.K. Thorboe, A. Circulation, 104(12), 1350–1357. ECCS juhlakongressissa Bengt Saltin Run Muistosymposium oli rakennettu 15 minuutin esityksistä ja tämä toimikin loistavasti. Andersen, P. Snell, P.G., Blomqvist, C.G. Blomqvist, G. & Saltin, B. Wildenthal, K. Dynamic knee extension as model for study of isolated exercising muscle in humans. Monet, kuten allekirjoittanutkin, olivat lähteneet kisaan mukaan sillä mielellä, että hölkkäilemme rauhallisen aamulenkin
A 30-year follow-up of the Dallas Bedrest and Training Study: I. Jensen, L.G. Journal of Physiology – London, 366 (1): 233-249. Mitchell, J.H. Maastohiihdon tutkimuksen nykytilasta kertoi hiihdon fysiologian tutkija professori Hans-Christer Holmberg avausluennossaan – Mistä tähän tilanteeseen on tultu ja mihin olemme menossa. Tällöin tehdään myös päätös lajista. Dynamic knee extension as model for study of isolated exercising muscle in humans. Effect of age on the cardiovascular response to exercise. Circulation 38: VII1–78, 1968. Sjøgaard, G. Thorboe, A. Saltin, B. Maximal perfusion of skeletalmuscle in man. Vasodilator interactions in skeletal muscle blood flow regulation. McGuire, D.K. Nykyisin tutkimusta tehdään yhä enemmän lumella, jopa kilpailuissa ja fokus on pal jolti biomekaniikassa ja fysiologiassa. & Chapman, C.B. & Saltin, B. Levine, B.D. Holmberg esitteli kuinka laboratorioympäristössä toteutettua soveltavaa ja perustutkimusta on hyödynnetty hiih totutkimuksessa. ECCS juhlakongressissa Bengt Saltin Run Muistosymposium oli rakennettu 15 minuutin esi tyksistä ja tämä toimikin loistavasti. & Mortensen, S.P. Mutta jokainen puhuja oli todella nähnyt vaivaa tehdäkseen esityksestään omanlaisensa. T utkimuksesta käytäntöön oli Vuokatissa kesäkuussa järjestetyn 3rd International Congress on Science and Nordic Skiing kongressin pääteema. Lisäksi ohjelmaan kuului nuorten tutkijoiden Young Investigator Award kilpailu. Adams, R.P. Johnson, R.L. Jr. Andersen, P. 2001. Esityssessioiden väli ajoilla saimme nauttia Bengtin ystävien tuomista muistopostereista, joista välittyi kuva lämpimästä ja aina muut huomion ottavasta ihmisestä. 1985. Bengt varmasti seurasi kisaa jostain etäältä ja hykerteli tyytyväisenä kuinka oivalla tavalla hänen muistoaan kunnioitettiin – hiki päässä ja hengästy neenä! KARI KALLIOKOSKI Sähköposti: kari.kalliokoski@utu.fi LÄHTEET: Andersen, P. Kuormittumisen ja palautumisen seurannasta ”sydän tä kuuntelemalla” luennoi tohtori Esa Hynynen Suomen kilpa ja huippuurheilun tutkimusyk siköstä (KIHU). Ikävää sikäli, että dopingasiat oli vat tosiaan vain pieni pala Bengtin työtä. Wildenthal, K. Monet, kuten allekirjoittanut kin, olivat lähteneet kisaan mukaan sillä mielellä, että hölkkäilemme rauhallisen aamulenkin. Nyberg, M. urheilulukio). Kansainvälisen tason urheilijoilla yleisin stressin ai heuttaja on fyysinen harjoittelu, mutta syitä voi olla muitakin. Williamson, J.W. Blomqvist, G. Mutta niinhän siinä kävi, että kun numerolappu lyötiin rintaan, oli kaikki pantava peliin. Haimin mielestä Itävallan menestys perustuu yksinkertaiseen nelivaiheiseen systeemiin, jossa 8–10 vuotiaille annetaan mahdol lisuus testata lajia turvallisesti ja 10–14 vuotiaana keskitytään lajitekniikan harjoitteluun sekä taidon ja voiman kehittämiseen mäkihypyssä ja yhdistetyssä. Urheilijat ovat yksilöllisiä sykeväli vaihteludatan analysoinnin tulisi perustua urheilijan omista arvoista rakennettuun laajaan tietokantaan. & Saltin, B. Saltin, B. Saimme kuulla kiehtovia kertomuksia muun muassa lukuisilta tutkimusmatkoilta, Andi en korkeimmilta huipuilta, Grönlannin jäätiköltä ja monista muista paikoista. Hellsten, Y. Kongressissa oli sessiot vammaishiihdosta, hiih don biomekaniikasta ja fysiologiasta, ampumahiih dosta ja ammunnasta, mäkihypystä, teknologiasta ja lumilautailusta. Seuraavaksi 14vuotiaille luodaan mahdollisuudet kehittyä lajissa siirryttäessä opiskelemaan (esim. Mieleenpainuva elämys oli kongressin kolmannen päivän aamuvirkuille järjestetty ”1st ECSS Bengt Sal tin Run”, jossa juoksimme paikallisen juoksuseuran järjestämässä kisassa 5,4 km matkan ympäri kauniin Pildammsparkenin. Circulation, 104(12), 1350–1357. Bengt hän oli ollut aikoinaan yksi ECSS:n perustajajäsenis tä. Kongressin järjestivät yhteistyössä Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen liikuntatekno logian yksikkö, Salzburgin yliopiston urheilutieteen ja kinesiologian laitos sekä Vuokatin urheiluopisto. Holmbergin mukaan trendi näyttää lupaavalta ja tutkimus paran taa maastohiihtäjien suorituskykyä tulevaisuudessa yhä enemmän. 82 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 A J A S S A Teksti: ANNI HAKKARAINEN, OLLI OHTONEN Hiihtolajien tutkimusta huippu-urheilun näkökulmasta Lumilautailun tutkimus ensimmäistä kertaa mukana mukaan uutiseen. Viimeisenä vaiheena lisätään lajiharjoittelua sekä kil. Myös urheilijan stressilähteet tulee olla tiedossa. (Muutamia postereissakin esillä olleita tekstejä on luettavissa esimerkiksi oheisesta linkistä: http://www.cdnscien cepub.com/blog/memoriesofbengtsaltinaworld leaderinexerciseandmetabolicphysiology.aspx) Bengtiä muisteltiin kesällä monin tavoin myös Malmössä järjestetyssä European College of Sports Science:n (ECSS) 20vuotisjuhlakongressissa. Harald Haim esitteli esimerkin Itävallasta mäki hypyn valmennuksesta. 1985. Snell, P.G., Blomqvist, C.G. 2012. Journal of Applied Physiology 59 (5), 1647–1653. Journal of Physiology 590 (pt 24), 6297–6305. & Mitchell, J.H. Eipä silti, erittäin hyvää työtä Bengt teki myös dopingin kitke miseksi. Response to exercise after bed rest and after training. Uskoisin, että useimmat olivat tulleet paikalle siinä luulossa, että kuulemme pääasiassa tylsiä tieteellisiä esityksiä, jot ka vielä venähtävät yliajalle
Tervetuloa! LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY TARU LINTUNEN KARI KESKINEN puheenjohtaja pääsihteeri KU TS U. Kokouksessa on äänioikeus jokaisella vuoden 2014 ja 2015 jäsenmaksun tai uuden jäsenen kyseessä ollessa, vuoden 2015 jäsenmaksun maksaneella varsinaisella jäsenellä. Kokousaineiston voi tilata seuran toimistosta puh. Tarvitaan, oli yksi mielinen vastaus. Paneelikeskustelussa pohdittiin tarvitaanko tut kimusta huippuurheilua varten. ANNI HAKKARAINEN Projektikoordinaattori Snowpolis Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anni.s.j.hakkarainen@jyu.fi OLLI OHTONEN Projektitutkija Snowpolis Jyväskylän yliopisto Sähköposti: olli.ohtonen@jyu.fi LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN SYYSKOKOUS 2015 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen syyskokous pidetään perjantaina 23.10. jäsenmaksut vuodelle 2016 3. Käsittelyssä ovat sääntöjen mukaiset asiat: 1. Valmennuksessa sitä vastoin pyritään ottamaan yksilöllisyys huomioon ja säätä mään fyysinen kuormitus ja palautuminen urheilija kohtaisesti. Vuokatissa kolmatta kertaa osana Science and Skiing kongressisarjaa järjestetty tieteellinen tapah tuma keräsi 140 osallistujaa 18:sta eri maasta. Tarjoilun järjestämiseksi pyydämme ilmoitta maan osallistumisesta kokoukseen maanantaihin 19.10.2015 mennessä puh. Ylei sesti akateemisessa tutkimuksessa tarvitaan isohko ja koehenkilömääriä ja johtopäätökset perustuvat ryhmän keskiarvoihin. vuoden 2016 toimintasuunnitelma ja talous arvio 5. tilintarkastajien palkkiot, kokouspalkkiot, matkakorvaukset ja päivärahat vuonna 2016 4. Paneelikeskustelun toisena puheenjohtajana toi minut sprinttihiihtomaajoukkueen hiihtäjä Martti Jylhän mielestä tutkimustyön avulla sprinttereille kehitetty rullahiihdon mattotesti, jolla seurataan eri tyisesti anaerobisen suorituskyvyn kehittymistä, on parhaiten sprinttihiihtoa hyödyttänyttä tutkimusta. 010 778 6601/Valli tai sähköposti tuula.valli@lts.fi. Yhteisöjäsen voi lähettää kokoukseen yhden (1) edustajan. 010 778 6601/Valli tai sähköposti tuula.valli@lts.fi. kahden tilintarkastajan ja kahden varatilin tarkastajan valinta 7. Sama henkilö voi edustaa kokouksessa ainoastaan yhtä jäsenyhteisöä. hallituksen puheenjohtajan, hallituksen vara puheenjohtajan ja hallituksen jäsenten sekä jäsenten henkilökohtaisten varajäsenien valinta erovuoroisten tilalle sääntöjen 12 §:n mukaisesti tilintarkastajien ja heidän varaedustajiensa valinta 6. Kon gressissa luennoi yhteensä 55 tutkijaa. Yhteisöjäsenen edustajalla tulee olla valtakirja edustamaltaan järjes töltä. muut asiat Niitä Seuran jäseniä, jotka haluavat tehdä ehdotuk sia hallituksen jäseniksi ja varajäseniksi pyydämme ottamaan yhteyden pääsihteeri Keskiseen puhelin 010 778 6603 tai kari.keskinen@lts.fi. klo 15.15 LTS:n kokoushuoneessa (Mannerheimintie 15 b B, 00260 Helsinki). seuran virallisten ilmoitusten julkaiseminen 8. katsaus kuluvan vuoden toimintaan ja varain hoitoon 2. Tutkijoiden ja valmentajien välillä pitää olla hyvä keskusteluyhteys, kun tutkimuksen kautta tuodaan valmennukseen uusia asioita. 83 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 paillaan ensimmäistä kertaa kansainvälisissä kisois sa. Tutkimuksen kautta voidaan saada uusia ajatuksia, joita tutkijat yhdessä valmentajien kanssa voivat jalostaa yksilöllisen valmennuksen avuksi
Erilaisia ja ristiriitaisiakin kilpaurheilukokemuksia on sittemmin tullut lisää eri lajeissa ja eri kulttuuriympäristöissä. divisioonan yliopistourheilijoiden parissa sekä nuoren kilpailevan uimarin äitinä (jonka sivuhommiin kuuluu myös uimakilpailujen tuomarintehtävät). Samoihin aikoihin omaksumaani suomalaista ja englantilaista urheilukulttuuria ja harjoitteluetiikkaa alettiin kyseen alaistaa, kun seurani aloitti tiiviin yhteistyön tallinnalaisen taitoluisteluseuran kanssa. The emphasis in the early stages of participation must N Ä I N M A A I L M A L L A Urheilupsykologian ammattilaisena, tutkijana, ja urheilevan nuoren äitinä saadut kokemukset Englannissa ja Wisconsinissa, Yhdysvalloissa puhuvat saman asian puolesta: urheilijan tulee olla kaiken toiminnan keskiössä. Tavat tuani valmennustiimin jäsenet olin varma, että tämä seura olisi tyttärelleni oikea. Seuran filosofia kiteytyy hyvin neljään avainlauseeseen, jotka löytyvät heidän nettisivuiltaan: “Shorewood Swim Club uses a ”progressive” age group program designed to develop the child physically, mentally and emotionally in a systematic fashion. Shorewood on myös tunnettu uimaseurastaan. Asetuimme asumaan Shorewoodin kylään, jonka kouluissa painotetaan voimakkaasti oppilaiden mahdollisuuksia kehittyä liikunnassa, musiikissa ja muissa taitoja taideaineissa alakoulusta high schoolin loppuun asti. Annan myös Suurin ero kulttuurien välillä mielestäni löytyykin juuri arjesta, vapaa-ajan eikä niinkään harjoittelun määrässä.. E nsimmäisen kosketukseni kilpaurheilukulttuurin Suomen ulkopuolella sain, kun nuorena taitoluistelijana kolmekymmentä vuotta sitten valmentajatiimiini tuli englantilainen valmentaja. Kuluneena kesänä oli minulla mahdollisuus tutustua Suomen nuorten urheilijoiden arkeen kahdella tavalla – urheilupsykologian ammattilaisena Liikuntatieteen päivillä Jyväskylässä ja äitinä suomalaisen uimaseuran valmistautumiseen Rollo-kisoihin, kun 11-vuotias tyttäreni osallistui suomalaisseuran edustajana ensimmäisiin ”ulkomaan kilpailuihinsa.” Näistä kokemuksista motivoituneena peilaan omia kokemuksiani monilta eri osa-alueilta. divisioonan yliopistotasolla tapahtuva kilpaurheilu perustuu filosofiaan, jossa urheilijan psyykkistä ja fyysistä hyvin vointia kehitetään holistisella urheilijakeskeisellä harjoitussuunnitelmalla. 84 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: MONNA ARVINEN-BARROW Urheilijan psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi keskiössä – juniorista huipulle muutamia esimerkkejä siitä, miten Yhdysvalloissa, Wisconsinin osavaltiossa, Milwaukeen pohjoisosassa paikallinen uimaseuratoiminta ja 1. Nyt aikuisena olen katsonut nuorten kilpaurheilua kolmessa maassa – Suomessa, Englannissa ja Yhdysvalloissa – ja useammassa roolissa: valmentajana, urheilupsykologian professorin roolissa tutkijana ja opettajana, urheilupsykologina 1. Yksilöllisesti, kokonaisvaltaisesti, ja tasapainossa Kun muutimme Wisconsiniin, minulle oli tärkeää, että tyttäreni saa harrastaa rakasta lajiaan uintia, mukavassa ja kannustavassa seurassa. Teinin luisteluarkeen tuli myös uusi kieli ja uudet tavat valmentaa
In this respect, ”too much too soon” is more often the cause of failure to achieve maximum potential in senior swimming than in the reverse situation.” Tapa, jolla tätä toteutetaan käytännössä, on ihailtavaa. Ryhmissä on minimivaatimukset harjoittelukerroille, mutta kaikkiin harjoituksiin ei tarvitse osallistua, mikä antaa tilaa myös muille harrastuksille uinnin ohella. Kauden 2014–15 aikojen perusteella Suomen nuorten uimareiden parhaat ovat hyvin samaa tasoa kuin asukasmäärältään verrattavissa olevan Wisconsinin parhaat. Tätä on korostettu viime aikoina esimerkiksi urheilupsykologian ja biomekaniikan aloilla. 85 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 be on developing technical skills and a love for the sport. Suurin ero löytyykin mielestäni juuri arjesta ja sen eri osa-alueista, eikä niinkään urheiluharjoittelun määrästä. Suomessa vastaaviin tuntimääriin siirrytään vasta ylä-asteella ja lukiossa, kun taas Englannissa ja Yhdys valloissa tuntimäärä pysyy lähes samana koko kouluajan. Kartoitamme urheilijoiden vahvuudet sekä psykososiaaliset ja fyysiset urheiluvammojen riskitekijät. Kilpaurheilu on usein harjoittelua psyykkisen ja fyysisen sietokyvyn äärirajoilla, ja näin ollen vammojen ja sairastumisen riski kasvaa. Vammasta toipuessa on taas tärkeää huolehtia ravinnon kalorimäärän sopeuttamisesta. Yksilöissä ja ympäristöissä on eroja Urheilijan ajatukset ja asenteet vaikuttavat hänen päivittäiseen tapaansa toimia: miten tunnollisesti urhei lija suorittaa kehittävät ja palauttavat psyykkiset ja fyysiset harjoitteet, käyttääkö hän suojavarusteita, millaista ravintoa hän nauttii ja nukkuuko hän riittävästi. Vaikka harjoittelu on joustavaa ja siinä huomioidaan myös elämä uinnin ulkopuolella, tästä joukosta nousee myös huippuja – esimerkiksi Wisconsinin osavaltion 100 metrin rintauintiennätyksen haltija (1:09.15), ja Yhdysvaltojen 2016 olympiakarsintoihin osallistuva Rachael Munson. Tukijoukkojen kyvyllä huolehtia perusasioista on suuri merkitys. Myös monet muut tekijät vaikuttavat nuoren urheilijan arkeen. Esimerkkinä uinti: Yhdysvallat, Wisconsin, ja Suomi Olen viime vuosina saanut tutustua läheltä nuorten kilpauintiin Suomessa ja Yhdysvalloissa. Englannissa koulu alkaa viisivuotiaana, mutta siellä ”kouluun valmistavalle” luokalle mennään jo nelivuotiaana. Koulunkäynti, läksyt ja vapaa-ajan määrä esimerkiksi vaikuttavat myös urheilemiseen. Suomessa ala-asteikäiset lapset käyvät koulua noin 20–25 tuntia viikossa, kun tuntimäärä Englannissa ja Yhdysvalloissa on varhaisesta esikouluiästä alkaen noin 30–35 tuntia. Samalla seurassa korostetaan käsitettä ”joukkue” ja ”joukkuetoveri.” Nuorten urheilijoiden yhteenkuuluvuuden tunne ja joukkuehenki kasvaa. In the later years, a more demanding physical and psychological challenge must be introduced to the training program. Niitten perusteella teemme heille kokonaisvaltaiset, yksilölliset suunnitelmat, joita sitten kauden aikana viedään yhdes sä eteenpäin. Saman urheilijakeskeinen filosofia toimii myös yliopistotason urheilussa. Psyykkisiä ja fyysisiä harjoitusohjelmia laadittaessa tulisikin muistaa vammojen ehkäisy. Siellä me urheilutieteiden akateemiset tutkijaprofessorit teemme monitieteisenä tiiminä työtä urheilijoitten hyväksi. Myös siinä, miten paljon lapset voivat toimia itse näisesti, on eroja. Jos nuoren elämään tulee kerralla liian paljon muutoksia, vaikutukset saattavatkin olla kielteisiä. ”Soccer Mom, Swim Mom” tai ”Soccer-Cross County-Piano-Dance-Mom” on usein amerikkalaista arkipäivää, kun taas Suomessa lapset harrastavat ja kulkevat harrastuksiinsa enemmän itsenäisesti. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että huipulle tähtäävä nuori tarvitsee kymmenen tuntia hyvälaatuista unta yössä. Yhdysvaltojen huippuaikojen tasolle suomalaisuimareiden ajat yltävät kuudentoista vuoden iässä, jonka jälkeen erot taas kasvavat. Jokainen uimari on yksilö, jokaisella on yksilölliset tarpeet ja tavoitteet. Urheilija tarvitsee riittävästi lepoa ja unta. Kunkin urheilijan kohdalla tavoit teena on juuri hänelle sopiva opiskelun, harjoittelun, ravinnon ja levon tasapaino. Tutkimuksissa on todettu, että muun muassa vääränlainen ravinto lisää vammojen ja sairastumisen riskiä. Tarkastelen seuraavassa millaisia tuloksia nuoret saavuttavat 100 metrin vapaauinnissa Suomessa (noin 5,5 miljoonaa asukasta), Wisconsinin osavaltiossa (noin 5,8 miljoonaa asukasta) ja Yhdysvalloissa kokonaisuutena (noin 319 miljoonaa asukasta) sekä sitä missä ikävaiheissa eroja tuloksissa ilmenee. Suomessa oppivelvollisuus alkaa seitsemän ikäisenä. Omien Englannissa ja Yhdysvalloissa saamieni kokemusten pohjalta nousee esille seuraavia havaintoja. Suurimmat tasoerot ilmenevät kahdessa ikävai. Englannissa ja Yhdysvalloissa vanhempien läsnäolo vapaa-ajalla ja harrastuksissa on usein tiiviimpää. Urheilijan kokonaisvaltaista ja yksilöityä suunnitelmaa tehdessä on tärkeää huomioida myös urheilijan valmius toimintatapojen muutoksiin. Terve urheilija kehittyy Liikuntatieteenpäivillä Jyväskylässä oli esillä tärkeä kysymys: miten meidän urheilun ammattilaisten tulisi toimia, jotta suomalaiset nuoret (joista noin 80 prosenttia osallistuu urheiluseuratoimintaan jossain vaiheessa ennen täysi-ikäisyyttä) saavat mahdollisuuden kehittyä kykyjensä mukaisesti myös aivan huipulle asti. Teema oli vahvasti esillä muun muassa European Federation of Sport Psychology (FEPSAC 2015) sekä World Federation of Athletic Training and Therapy (WFATT 2015) kongressissa. Yhdysvalloissa ensimmäiselle luokalle mennään kuusivuotiaana, ja sitä ennen on ”esikoulua” käyty jo kaksi vuotta
Hinta: á 15 € + toim.kulut. Harjoittelusta saattaa siksi tulla jopa helpompaa ja koulussa saman lajin urheilijoista on usein muodostunut tiivis kaveriporukka. Siinä missä suomalainen nuori saattaa myös kokeilla alkoholia, ei samaa ilmiötä Yhdysvalloissa esiinny yhtä voimakkaasti yhtä aikaisessa vaiheessa. Siinä iässä suomalaisen nuoren elämässä tapahtuu murrosiän lisäksi monia suuria muutoksia – ala-asteelta siirrytään yläasteelle ja ylä-asteelta lukioon/ammattikouluun. Nuoren kilpaurheilijan biologiset (ravinto, lepo, harjoituskuormitus), psykologiset (esimerkiksi opiskelusta, elämäntilanteesta tai sen muutoksista johtuva stressi), ja sosiaaliset (esimerkiksi ystäväpiirin muutokset) tarpeet ja rajoitteet tulee ottaa huomioon psyykkistä ja fyysistä harjoitussuunnitelmaa laadittaessa. Urheilu voi alkaa tuntua kaiken vapaa-ajan vievältä. Urheilija oman polkunsa kulkijana Omien akateemisten ja empriiristen kokemuksieni ja havaintojeni perusteella katson, että nuori kilpaurheilija ja hänen urheilijanpolkunsa tule nähdä biopsykososiaalisena kokonaisuutena. Yhdysvaltalainen nuori ei myöskään kohtaa yhtä suuria muutoksia arjessaan. Nuoren kilpaurheilijan on oltava toiminnan ja valintojen keskiössä itsenäisenä ja osallisena toimijana. Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26, 54 sivua, 2011. High schoolissa (eli yhdeksännellä luokalla ja lukiossa) urheilu on usein osa koulua ja nuoret alkavat toimia ja liikkua itsenäisemmin saatuaan ajokortin 16-vuotiaana. Vapaa-aika ei juurikaan vähene, kun koulujen tuntimäärät pysyvät ennallaan. Hänelle on myönnetty Suomen Psykologiliiton urheilun psyykkisen valmennuksen ja liikunta-aktiivisuuden edistämisen sertifikaatti. Ihmisen liikuntasuhteessa on paradoksaalisesti kyse kaikesta muusta kuin suhteesta pelkästään liikuntaan. Suhde liikuntaan rakentuu osana ihmisen elämän kokonaisuutta. Koulutuntien määrä kasvaa usein merkittävästi ja koulumatkat saattavat pidentyä. Olennaista liikuttamisessa on ymmärtää liikuntasuhde laveasti. Tutkimuksellisesti on syytä luopua ajatuksesta, että vähän liikkuvien kohdalla kyse on liikuntatutkimuksesta siinä mielessä kuin sitä on harjoitettu. Muutoksista saattaa seurata, että unen määrää vähenee, samoin kavereiden kanssa vietetty vapaaaika. Tilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. 010 778 6602 Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran sellisesti on syytä luopua ajatuksesta, että vähän liikkuvien kohdalla kyse on liikuntatutkimuksesta siinä mielessä kuin sitä on harjoitettu. Kun näemme arjen ison kuvan, ymmärrämme myös sen osien dynamiikkaa – ja jotain myös liikunnan lisäämisen mahdollisuuksista. MONNA ARVINEN-BARROW, PhD Urheilupsykologian apulaisprofessori Department of Kinesiology – Integrative Health Care & Performance Unit University of Wisconsin-Milwaukee Milwaukee, Wisconsin USA Sähköposti: arvinenb@uwm.edu Kirjoittaja on Englannissa British Psychological Societyn laillistettu psykologi (CPsychol). 86 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 heessa; 12–13 ja 16–17 vuoden iässä, sekä tytöillä että pojilla. Esa Rovio, Anita Saaranen-Kauppinen, Teijo Pyykkönen Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen ee eeen iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiissssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssseeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeennnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeennnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli. Julkaisut ovat Liikuntatieteellisen Seuran ja LIKES-tutkimuskeskuksen yhteistuotantoa. Kun näemme arjen ison kuvan, ymmärrämme myös sen osien dynamiikkaa – ja jotain myös liikunnan lisäämisen mahdolTilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. Vähän liikkuvien aktivointi on enemmän kuin liikuntakysymys. Esa Rovio, Anita Saaranen-Kauppinen, Teijo Pyykkönen Liikuntakynnyksen yli – ohjelmista ihmisen kohtaamiseen Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 28, 48 sivua, 2014. 010 778 6602 Vähän liikkuvat Vähän liikkuvat Vähän liikkuvat Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Esa Rovio, Teijo Pyykkönen juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 Olennaista liikuttamisessa on ymmärtää liikuntaradoksaalisesti kyse kaikesta muusta kuin suhteesta pelkästään liikuntaan. Urheilun ja muun elämän tulee olla tasapainossa. Suhde liikuntaan rakentuu osana ihmisen elämän kokonaisuutta. Näin varmistuu, että arki urheilun parissa on hauskaa, motivaatio säilyy, vammautumisen riski vähenee ja nuori pystyy harjoittelemaan täyspainoisesti – ja nauttimaan siitä
Hauskaa on myös kuulla esimerkiksi eläkeläisten tyytyväisyyttä siihen, että tanssikin on hyväksytty liikunnaksi. Kun vanhukset elävät mahdollisimman kauan kotona, olisi television aamujumppa heille mainio aktivoija ja samoin palvelukodit voisivat hyödyntää ohjelmaa. Liikuntaa on se, kun liikuntapaikalla urheillaan tai liikutaan. Toki ajoittain ihmisille vakuutetaan hyötyliikunnan merkitystä ja sekin mielletään usein työpaikalle menona tai vastaavana. Liikkumisesta niitä saa ehkä vaivattomimmin – ainakin sen jälkeen, kun pääsee alkuun. Suomalaiset ovat kaiken tosissaan tekeviä. Istuminen on todettu vaaralliseksi. Liikunnassakin haetaan tuottavuutta! Kaikilla ihmisillä on tarve liikkua, etenkin työpaikkojen muututtua useilla aloilla vain aivoja ja aisteja kuormittaviksi. Arki ja järki ovat tietysti ohjanneet päivittäiseen kunnon ylläpitoon ja sen hyväksyttyäni, olen tyytyväisenä taas lähtemässä kävelylenkilleni – sateessa! PIRKKO LAHTI Kirjoittaja toimi Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajana vuosina 1983–2006. Lihakset ja mieli haikaavat liikettä. Kävellessä syntyy endorfiineja ja aivojen hyvänolon tunne välittyy olemukseen. EMERITA IHMETTELEE O lin parisen vuotta sitten liikuntaseminaarissa, jossa luentoa pitäneeltä tutkijalta kysyttiin, onko liikuntaa, kun työntää kaksoslasten vaunuja lumisella kadulla. Ettei ihmisten arkielämään kuuluvaa liikuntaa vain aliarvostettaisi ja ettei vain tiede ajautuisi liian akateemiseksi! Ammattiurheilun kautta on liikunnan merkitystä ja hienosäätöä jalostettu tosi pitkälle. 87 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: PIRKKO LAHTI Liikunnallista pohdiskelua lähtökohtia, keski-tai eläke-ikä ajaa lenkille. Ajoittain myös seisominen ja makaaminen on todettu vaaralliseksi. Kävelyn kautta luovuus aktivoituu, syntyy uutta tai jokin ongelma löytää ratkaisunsa. Olisiko taas kerran keskusteltava liikunnan eri muodoista eikä vain urheilusta tai kuntoliikunnasta. Kävely poistaa ahdistusta ja alakuloisuuden virettä sekä antaa uusia virikkeitä. Norjalaisen tutkijan Martinsenin mukaan kävely onkin parhaiten ihmisten mielen hyvinvointia tukeva liikuntalaji. Ihminen kaipaa hyvän mielen kokemuksia ja onnis tumisen elämyksiä. Haasteeksi vain jää tämän valmiin tarpeen herättäminen toteuttamiseksi. Arkipäiväinen ja olosuhteisiin sidottu toiminta ei siis tämän tutkijan mukaan ole liikuntaa. Aika helposti koen itsekin olleeni ikään kuin kunnon ihminen, kun olen tehnyt kävelylenkin. Televisio-ohjelman avulla on nuorempiakin jumppautettu! Olen usein sanonut, että jos voisi liikkua yhteen putkeen koko elämän aikana tarvittavan liikunnan – olisi se sitten kaksi vuotta tai kolmekin – ilmoittautuisin heti. Me väännämme tosissamme tulosta. Siksi liikuntakin usein muistuttaa työtä eikä iloa ja mukavaa harrastusta. Päivänä muutamana Turun läheltä oleva rouva pyysi yhteistyötä, jossa yrittäisimme saada Yleisradiota järjestämään kotona tai palvelukodissa oleville vanhuksille jokaisena aamupäivänä aamutuimaan vartin istumajumppatuokion. Juoksuaskelista saa rangaistuspisteitä. Nämä lajit voisivat olla hauskoja työpaikkojen urheilu/liikuntaharrastuksina! Lajit on kuitenkin alun perin kehitetty vanhuksille tai ikääntyville. Kaikkia tarvitaan. Kaiken kaikkiaan liikunnan ja kulttuurin yhdistäminen olisi viisas veto: kävelykokoukset, kulttuurikävelyt, mielen vaellukset antavat mahdollisuuden hauskaan liikuntaan. Tutkija vastasi, että se ei ole liikuntaa. Liikunnassakin haetaan tuottavuutta!. Me väännämme tosissamme tulosta. Myös lääkärin vakava puhuttelu voi aktivoida liikkumaan, mutta vahvin motivaatio syntyy rakastumisesta: halus ta olla hyvän näköinen. Näissä väitteissä unohtuu kohtuullisuuden merkitys. Siksi liikuntakin usein muistuttaa työtä eikä iloa ja mukavaa harrastusta. Tuo vastaus jäi mieleeni ja jouduin pakosti miettimään, onko liikuntatiede joutunut hakoteille. Usein tietyt käännevaiheet ihmisen elämässä ovat hyviä motivaation Suomalaiset ovat kaiken tosissaan tekeviä. Mieltäni on erityisesti ilahduttanut Skotlannissa herännyt kävelyjalkapallo (walking football) -kampanja vanhuksille ja tiedän, että Suomessakin on jo pelattu kävelysählyä
Valintojeni tekemistä tukee sekä välil lä helpottaa, välillä myös vaikeuttaa aidosti raken tuva AKOryhmämme jäsenten välinen dialogi, jossa jokaisen osaamisella on oma arvokas lisäarvo. Odotin tarkkoja lukujärjestyksiä lähijaksoille, kurssisuorituksien esittelyä, lajitaitojen kurssikirjoa sekä tarkkoja aikatauluraameja siitä milloin kaikki tehtävät tulee olla. Oikeastaan tuo leikkisä kuvaus onnistuneesti tiivisti myös omia ennakkoajatuksiani tulevasta kahdesta vuodesta. Keskeinen kysymys heti alussa olikin, mitä juuri minä haluan oppia ja mitkä ovat kehittymistarpeeni. Olimmehan kaikki oman työmme ohella opiskelevia, perheellisiä ja muitakin elämänosa-alueiden velvoitteita omaavia aikuisopiskelijoilta. Oli syntynyt vahva kokemus omasta osaamisesta, vaikkakin uuden oppimisen halu tuntui kasvavan mitä enemmän matkaa taittoi. Kyseinen viesti kertoi minulle opinto-oikeuden saamisesta, mutta tuon lisäksi enemmänkin se käynnisti kaksivuotisen matkani ja ajatteluprosessin kohti ”kuperkeikkamaisterin” tutkintoa. Takana oli tuolloin viidentoista vuoden liikunta-alan työkokemus, joka sisälsi kokemuksia laidasta laitaan; lasten liikkarista liikunnan opettamiseen. Näin ennakkokäsitykseni vastaisesti minusta tulikin oman reittisuunnitelmani aktiivinen rakentaja ja AKOkoulutuksesta enemmänkin ajatuksia herättävien ”oikeiden” kysymyksien kysyjä ja suuntamahdollisuuksien tarjoaja. Hyväksymisviestin saavuttua mielen valtasikin epäusko siitä, että mahtaako minusta olla vielä kertaalleen kuperkeikkojen opetteluun tai suunnistusreittien varrella hirvikärpästen hätistelijäksi, kun olihan se kaikki koulutuksen muodossa jo kertaalleen liikunnanohjaaja koulutuksessa opittu ja vieläpä työelämässä tuhansia kertoja käytäntöön siirretty. Onneksi olkoon! Sinut on valittu opiskelemaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan ja suorittamaan liikuntatieteiden maisterin tutkintoa pääaineena liikuntapedagogiikka (liikunnanohjaaja).” T ällainen sähköpostiviesti saapui minulle 28.5.2014. Suorittaminen tippui heti alkuun ajatteluprosessin ulkopuolelle. Näin leikkisästi eräs ammattikorkean aikainen opiskelukollega suhtautui opintopaikan saantiini kesällä 2014. Odotin siis valmista suunnitelmaa, kuinka kahden vuoden opintoni tulisivat etenemään. Mitä minä osaan nyt ja mitä minä haluan osata koulutuksen jälkeen – nousi ajatteluni keskiöön jo ensimmäisen päivän aikana. Kursseja toki on ja jonkinlaisia aikataulujakin. Ymmärsin nopeasti, että oppimiseni tulee rakentumaan omakohtaisten tavoitteiden ja aiemman osaamiseni pohjalle, joka täydentyy koko ryhmämme vuorovaikutteisen osaamisen jakamisen arvokkaalla lisämausteella. Oikeammin kaikkea sille välille mahtuvaa liikunta-alan monitoimitekemistä. Tunnelma oli odottava ja osin kiireinen. Suorittamistakin matkaan mahtuu, OPISKELIJA OUNASTELEE ”Arvoisa hakija, tämä on ennakkotietoa valinnan tuloksista ja tulet saamaan kirjeen postitse lähipäivinä. Kuperkeikkojakin tehdään ideoiden jakamisen ja ryhmämme tarpeiden näkökulmasta; välillä yliopiston omien liikunta-alan ammattilaisten jakamana – välillä ryhmämme jäsenten osaamisalueiden näkökulmasta. Yhteensä 15 liikunta-alan kokenutta ammattilaista istui samassa huoneessa kahden kokeneen liikunta-alan ammattilaisen, Jyväskylän yliopiston vastuukouluttajan edessä. Miten kävikään. Oman reittisuunnitelman rakentajaksi Alkuesittelyjen jälkeen sekä viiden ytimekkäästi kootun ja keskustelun kautta avatun ppt-dian jälkeen ymmärsin, että joudun luopumaan kaikista ennakko-odotuksistani liikuntapedagogiikan aikuiskoulutusta kohtaan. 88 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: TIINA PYYKKÖNEN Aikuisopiskelija kahden vuoden matkalla maisteriksi tehtynä. Olisiko järkevää sittenkään enää opiskella samaa alaa vielä uudestaan vai olisiko kuitenkin pitänyt hakeutua jollekin toiselle tieteenalalle, joka voisi aidosti tuottaa minulle uutta osaamista. Minä siis rakennan itse oman oppimiseni suunnitelman koulutuksen tarjoamien osaamistavoitteiden raamien suunnassa sekä minulle tarjottavien oppimisen työvälineiden avulla. Syyskuu koitti ja opinnot käynnistyivät. Edessä olisi kahden vuoden matka maisteriksi, 20 kolmipäiväistä lähijaksoa sekä luultavasti tuhansia tunteja yksinäistä, tehtävien suorittamista. Opinto-opaskin löytyy ja lukujärjestyksetkin muokkaantuvat edellisen lähijakson jälkeen noin viikkoa ennen seuraavaa lähijaksoa lopulliseen muotoonsa. Minulle oli laadittu valmis oman osaamisen kehit tämisen suunnistuskartta, mutta reittivalinnasta, aika taulusta ja juomatauoista päätän vain ja ainoastaan minä itse. Matkaan oli mahtunut myös ylemmän ammattikorkeakoulun suorittamista ja opettamisen saloihin oppimista amma tillisen opettajakorkeakoulun kautta
Molemmissa vaihtoehdoissa on sekä häviäjiä että voittajia. Mutta riittääkö kuvailuni perusteluksi hakeutua aikuiskoulutukseen tässä alati muuttuvassa maailmassa. AKOkoulutuksen henki syntyy ihmisistä ja kaikista niistä kokemuksista, tunteista ja keskusteluista, joita matkantekoon mahtuu. Oman ja toisten osaamisen arvostusta Kokemus ja osaaminen. Kävipä yhteiskuntasopimukselle niin tai näin, opetusalan työelämän muutos tulee jatkumaan. Uuden hallituksen yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi lienee nousemassa jo tulevan syksyn aikana yhteiskuntasopimuksen syntyminen tai syntymättömyys. Ilo ja ystävyys. Näillä sanapareilla kuvailin AKO-koulutusta entiselle kollegalleni, joka empi haun laittamista kevään 2015 yhteishakuun. Kivijalan päälle rakentuu vahva runko kyvystä tarkastella maailmaa, tietoa ja olemassa olevia käsityksiä kriittisesti tutkien. TIINA PYYKKÖNEN Liikuntapedagogiikan maisteriopiskelija, AKO 3 Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pyykkonen.tiina@pp.inet.fi. Pelko ja jännitys. Katto ja ulkovuoraus syntyy erilaisuuden arvostamisesta ja yksilöllisten opetusratkaisujen tuottamista innovaatioista. AKO-koulutuksen keskeinen kivijalka on oman ja toisen osaamisen arvostus; mahdollisuus oppia yhteisönä, mahdollisuus oppia jokaisesta kohtaamisesta. Tosiasiana voitanee kuitenkin uutisoinnin perusteella pitää sitä, että julkisen talouden tasapainoa tulee vahvistaa ja tavalla tai toisella Suomen kilpailukykyä tulee nostaa. Tämän hetkinen yhteiskunnan taloudellinen tilanne kurittaa kaikkia toimialoja; niin työnantajia kuin työntekijöitä. Tieto ja tutkimus. 89 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 luultavasti ainakin pro gradun viimeistelyvaiheessa. Tästä näkökulmasta ajateltuna perinteistä opintopuurtamistakin AKOkoulutus sisältää. Tässä riittää pohdittavaa niin meille työntekijöille kuin työnantajillekin. Luottamus ja uskallus. Kunnioitus ja arvostus. Yhteiskunnan näkökulmasta AKO-koulutuksen käyneet ”kuperkeikkamaisterit” ovat valmiimpia kohtaamaan opetusalan työelämään liittyviä muutoksia, synnyttämään uudenlaisia ratkaisuja ja ennen kaikkea arvostamaan ympärillä olevaa osaamista. Turhautumistakin ilmenee koulutuksen omakohtaisuutta kohtaan – miksi ei tarkkoja ohjeita, miksi ei palautetta riittävästi siitä ja tästä, kerro mikä on oikein tai riittävää. Aitous ja rehellisyys. Jatkuvaa tasapainoilua työn, perhe-elämän ja opintojen välillä myös riittää, mutta tekemisen tavasta ja tasostahan vastaa meistä jokainen itse. Ja niin… Perustelujen pätevyyteen en ota tässä vaiheessa kantaa, mutta entisen kollegan empiminen päättyi lopulta haun tekemiseen ja opinto-oikeuteen AKOkoulutuksessa syksyllä 2015. Opetusalaan kohdistuvat toimenpiteet ovat molemmissa vaihtoehdoissa mittavia. Muutoksen keskellä opetusalan osaamisen edelleen kehittäminen ja osaamispotentiaalin arvostaminen voi tuottaa tulevaisuudessa merkittävää lisäarvoa sekä talouden että kilpailukyvyn vahvistumisen näkökulmasta
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2014. Joka tapauksessa Kokkosen Arto Tiihosta mukaillen käyttämä liikuntakulttuuri-käsite tarkoittaa tässä yhteydessä Nykyaikainen liikuntakulttuuri on niin Suomessa kuin maailmalla yhteiskunnallisen modernisaation ilmentymä.. Yhtäältä kirja on todella yleisesitys, joka pitää sisällään laajan kentän rakenteista, tavoitteista ja organisaatiosta suorituspaikkoihin, näkyvyyteen ja (trendi-)ilmiöihin saakka. 453 sivua. Suomalainen liikuntakulttuuri ponnistaa kahdesta lähtökohdasta. Sen edeltäjänä voi pitää 1992 ilmestynyttä Teijo Pyykösen toimittamaa Suomi uskoi urheiluun -kirjaa, jonka kirjoittajina oli useita urheiluhistorian tutkimuksen pioneereja Antero Heikkisestä ja Seppo Hentilästä lähtien. Suomalainen liikuntakulttuuri on epäilemättä kaivattu yleisesitys, joka kattaa koko nykyaikaisen liikunnan ja urheilun yli 150-vuotisen historian. Esimakua hankkeesta tarjosi parisen vuotta sitten ilmestynyt Kokkosen kirjoittama Liikuntaa hyvinvointivaltiossa, jonka sisältö oleellisilta osin on mukana myös uusimassa teoksessa. 89 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: ARTO NEVALA KAIVATTU YLEISESITYS LIIKUNTAKULTTUURIN VAIHEISTA Jouko Kokkonen: Suomalainen liikuntakulttuuri – juuret, nykyisyys ja muutossuunnat. Noista ajoista liikuntakulttuurin tutkimus ja laajentunut ja monipuolistunut voimakkaasti, joten uudelle ja nykypäivään asti ulottuvalle kokonaistarkastelulle on tarvetta. Suomen Urheilumuseosäätiön tutkimuksia n:o 3. L U E T T U A ouko Kokkosen kirja on lähes nelivuotisen tutkimushankkeen lopputuotos. Myös itse liikuntaja urheilukäsitteiden sisällöllinen muutos tulee läpikäydyksi, tosin vasta kirja puolivälissä
Isojen linjojen ohella Kokkonen käy läpi liikunnan ja erityisesti urheilun muutosta, jos nyt ei aivan lajikohtaisesti niin ainakin urheilumuotojen osalta. 90 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 kin haastavat, monia liikunnan perinteisiä kansallisia tai kansainvälisiä lähtökohtia ja pirstovat näin yhtenäistä kenttää. Kirjan toinen oleellinen lähtökohta on tarkastella liikuntakulttuuria yhteiskunnallisena ilmiönä. Monikulttuurisuudenkin Kokkonen nostaa esille, mutta ei ehkä niin painokkaasti tai arkipäivän käytäntöihin menevästi kuin olisi voinut olettaa. Toki Liikuntakulttuurin juuret, nykyisyys ja muutossuunnat -hankkeessa on analysoitu myös uutta aineistoa, joka näyttää puolestaan olevan pohjana Kokkosen tutkimusavustajana toimineen Arttu Teivaisen laatimille osioille ja liitteille. Hyvän tutkijan tavoin Kokkonen käy kriittisesti läpi eri yhteyksissä tarjottuja liikunnan yhteiskunnallisen hyödyllisyyden perusteluja, muistuttaa juhlapuheiden linjausten ja todellisuuden välisestä kuilusta ja palauttaa mieliin 1990-luvun alun järjestökentän remontin raadolliset, taloudelliset taustavaikuttimet. Kirjan yleisesitysluonne tarkoittaa, että lukija saa todella kattavan kuvan liikuntakulttuurin isoista muutoslinjoista. Teivainen on paneutunut erityisesti vähän tutkittuun urheilun maantieteeseen ja lajien välisiin voimasuhteisiin, joista hän kirjoittaa tässä kirjassa tiiviisti tietolaatikossa, mutta toivottavasti jatkossa vielä laajemmin. Niitä löytyy tästäkin kirjasta laskujeni mukaan yli 50. Kokonaiskuvaa täydentävät erinomaisesti yhteenvetoluvusta (s. Iso osa on tarpeellisia, mutta muutaman lyhyen tietolaatikon olisi voinut jättää pois. Hyvänä esimerkkinä käy vaikka se, kuinka liikkuminen on vähitellen muuttunut Kokkosen tulkinnan mukaan alempien sosiaaliluokkien välttämättömyydestä 1980-luvun kansalaisoikeuden kautta yläluokkien trendiksi ja miltei velvollisuudeksi. Useassa kodin hän voi viitata omaan aikaisempaan tutkimukseensa, mikä kertoo kirjoittajan paikasta modernin liikuntakulttuurin tutkimuksen eturivissä. Siihen johdattaa jo tarkastelujakson jakaminen viiteen aikaperiodiin, joissa painottuvat eri asiat: alkuvaiheissa kansan ja kansakunnan rakentaminen ja 2000-luvulla taas eriytyminen ja pirstoutuminen. 342–343) löytyvä kuvio liikuntakulttuuriin vaikuttaneiden tekijöiden painoarvon muuttumisesta sekä liitteenä oleva tiivistys tärkeimmistä tapahtumista ja ilmiöstä eri vuosina. 243) käsittelevien laatikoiden asian olisi hyvin sulautunut leipätekstiin. Tarkastelu paljastaa uusien lajien ja painotusten esiinmarssin, mutta toisaalta se on paikka paikoin lajien ja henkilöiden luettelemista. Tämä näkyy erityisesti toista maailmansotaa edeltävän kauden käsittelyssä, mutta siis myös lajikentän tai urheilumenetyksen kohdalla. ARTO NEVALA, FT Yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: arto.neval@uef.fi koko liikunnan ja urheilun ilmiökenttää ja sopii hyvin avaintermiksi. 205) tai television ja urheilun suhdetta (s. Tietolaatikot ovat nykypäivän tapa rytmittää lukemista ja tarjota tiivistettyä tietoa. Teos käy hyvin oppikirjaksi, mutta selkeän rakenteen, henkilöhakemiston ja kattavan lähdeluettelon takia sitä voi käyttää myös käsikirjana. Siksi teoksen päälukujen alussa on lyhyt johdatus kunkin aikakauden oleellisiin poliittis-yhteiskunnallisiin muutoksiin. Katse lähitulevaisuuden muutossuuntiin Jouko Kokkonen tukeutuu esityksessään paljolti olemassa olevaan tutkimukseen. Muutosten pitkä kaari Kokkosen fokus on liikuntakulttuurin muutoksen ja ilmiöiden pitkien kehityskaarien tarkastelussa. 316–319) olisi puolestaan voinut olla vaikka laajempi ja itsenäinen alaluku. Arttu Teivaisen kirjoittama laatikko (s. Suomalainen liikuntakulttuuri -kirja oli tiivistetysti sanoen onnistunut kokonaisesitys liikunnan ja urheilun historiasta. Aivan erityisen ansiokasta on uusimman vaiheen analyysistä löytyvä pohdiskelu yhteiskunnallisten muutosten heijastumisesta liikuntakulttuurin linjauksiin, muotoihin ja organisaatioihin. Tässä hän onnistuu mielestäni erinomaisesti ja pystyy tiivistämään oleellisia asioita napakasti sortumatta silti nyky keskusteluissa harmittavan usein nähtävään tekonokkeluuteen. Kirjan kuvituskin on tekstiä täydentävää, lisätietoa antavaa, mutta kotiseutukytkentöineen myös piristävän persoonallista. Esimerkiksi urheilujärjestöjen yhteistoimintaa (s. Johdatukset ovat tarpeellisia, vaikka toki kohtuullisen typistettyjä. Vasta-argumenttina voi sanoa, että teoksen painopiste on tietoisesti asetettu toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, ja että liikuntakulttuurin kokonaiskuvaan kuuluu myös lajikirjon ja kilpaurheilumenestyksen läpikäyminen. Eikä vain historiasta, sillä kirjan lopussa Jouko Kokkonen pohtii laajasti myös lähitulevaisuuden muutossuuntia ja haasteita. Samalla yksilöiden päämäärät ovat syrjäyttäneet, tai aina. Silti ne alleviivaavat Kokkosen useassa kohdassa painottamaa kytkentää: nykyaikainen liikuntakulttuuri on niin Suomessa kuin maailmalla yhteiskunnallisen modernisaation ilmentymä. Ennen kaikkea kirja on kuitenkin avartavaa ja yleissivistävää luettavaa kaikille liikunnasta ja yhteiskunnasta kiinnostuneille ja niitä koskevista asioista päättäville. Tässä tuleekin esiin yleisesitysluonteen kääntöpuoli eli se, että koko liikuntakulttuurin muutoksen mahduttaminen mukaan johtaa joiltain osin väistämättä tarkastelun ohuuteen
Toki laitos oli alkuaikoinaan vahvasti painottunut lihastason tapahtumiin. Enemmän jälkimmäiseen, sillä en tekisi vahvoja päätelmiä rockbasistiksi kasvamisesta tutkimalla kaikkia muusikkoja, mutta saadun kokonaiskuvan avulla voisi parantaa kasvua tukevia järjestelmiä. Sen perustehtäviin, liikuntatieteellisen tiedekunnan tuella, tällainen näkökulma olisi istunut. Olisiko pitänyt rajata joukkoa vielä ehdottomammin ja keskittyä vaikka vain kouralliseen lajiryhmiä. Huippu-urheilijoiden elämää lähestytään kasvuprosessin kautta. Kaiken kohujournalismin ja klikkienkalastelun keskellä on jopa meditoivaa lukea tasaisella analyyttisellä otteella virtaavaa tekstiä, jossa viite seuraa toistaan ja Csíkszentmihályi Côtéa. Vertailun vuoksi haastatelluista osa edustaa eri syistä lopettaneita ja osa monikulttuurisia urheilijoita. Tutkijat ovat määritelleet huippu-urheilijan käsitteen laveasti kattamaan urheili. Liitteineen lähes viisisataasivuinen teos tarjoaa pohdittavaa useammalle viikolle. Toisaalta Pauli Vuolteen 1970-luvun alun tutkimuksessa lähetettiin pitkä kyselylomake yli yhdeksälle sadalle edellisten vuosikymmenten mestariurheilijalle. Miten kasvat, huippu-urheilija. Lajien vertailu on käytännössä mahdotonta. Joku huutaa otsikossa olleensa täysin yksilajinen urheilija, toinen kehuu kilpailleensa nuorena kuudessa lajissa. Tutkimuksen ytimessä ovat 96 huippu-urheilijan elämäkerralliset haastattelut. Useaan otteeseen HuMu:ää negatiivisesti kritisoiva teos on todellinen tieteen vastaisku HuMu:n värikkäälle, populaarille ja maalailevalle loppuraportille, kun samalla unohdetaan muut HuMu-työhön liittyneet julkaisut. On hyvä kysymys, miksi tällaista perustutkimusta ei ole viime vuosikymmeninä tehty, kun samalla on murehdittu huippu-urheilumenestyksen laskua. Tutkimus pohjautuu elämäkulkuanalyysiin, jossa korostuvat kumuloituvat valinnat, siirtymät ja käännekohdat. Tutkimuksessa ei tosin kerrota onko haastatteluaineistoa tarkoitus tallentaa jatkokäyttöä varten esimerkiksi Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon tai Urheilumuseon arkistoon. Tällöin huipun piiriin laskettavien joukko laajenee runsaasti, vaikka lajin kansainväliselle huipulle saattaisi olla varsin monta askelmaa. Tutkimus on asetettava kontekstiinsa ja mietittävä kenelle tämä on tarkoitettu – yksittäiselle valmentajalle vai strategiatason ohjaukseen. Mikä olet, huippu-urheilija. Mikko Salasuo, Mikko Piispa ja Helena Huhta lukuisine avustajineen ovat toteuttaneet yhden painavimL U E T T U A mista tutkimuksista huippu-urheilun alalla tällä vuosituhannella. Julkisin varoin toteutetulta perustutkimukselta voi näin olettaa. Tämä on samalla tutkimuksen eniten kritiikkiä saava osuus monissa hampaissa – ihmi nen on yksilö, ja elämänkulku on yksilöllinen. Tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa Mikko Salasuo, Mikko Piispa & Helena Huhta Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 166. 2015 ISBN: 978-952-5994-83-4, ISSN: 1799-9219 jat, jotka ovat menestyksellä mitattuna lajinsa huippua tai saavat elantonsa urheilusta. PieM istä on suomalainen huippu-urheilija tehty. Huippu-urheilijan elämänkulku. 91 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: KALLE RANTALA MISTÄ ON SUOMALAINEN HUIPPU-URHEILIJA TEHTY. Kärjistetysti – pitäisikö urheilijoilta joskus mittaamisen ohella kysyä jotain. Toivottavasti joku tutkija innostuu hyödyntämään tutkimusta ja käyttää haastatteluja vertailuaineistona, sillä lajikohtaiselle jatkotutkimukselle on tarvetta. Joukko on heterogeeninen. Tällöin myös päästään monissa kohdin lähemmäs arkikäytäntöjä. Nuorisotutkimusverkoston laaja tutkimushanke 2011–2015 selvitti sekä menestyneiden taiteilijoiden että etenkin huippu-urheilijoiden elämänkulkua. Jokainen valinta, siirtymä ja käännekohta vaikuttaa tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja siten rajoittaa tai mahdollistaa huippu-urheilijaksi kasvamista. Järkälemäinen Huippu-urheilijan elämänkulku täyttää kirjoittajien mukaan huippu-urheilun muutostyöryhmän (HuMu) jättämän aukon huippuurheilututkimuksen kentillä. Liikuntamyönteisestä perheestä; liikuntaleikeistä, pihapeleistä ja pallottelusta; monipuolisesta liikkumisesta, kannustavista valmentajista ja sopivista liikuntapaikoista; lajiharjoittelumäärän voimakkaasta kasvusta, valmentautumista tukevista urheiluja koulujärjestelmistä; taloudellisista mahdollisuuksista antaa kaikkensa; nauttimisesta, kilpailuvietistä ja kehityshalusta. Lukijaa voi häiritä, että tutkimuksessa rinnastetaan moninkertaisia arvokisamitalisteja meriiteiltään huomattavasti kevyempiin urheilijoihin. Hankkeen ensimmäinen julkaisu oli Epätavallisia elämänkulkuja (2013). Monilajisen joukon tutkiminen antaa mahdollisuuden etsiä heidän elämäänsä yhdistäviä piirteitä. Tutkimukseen on saatu kansainvälisestikin verrattuna merkittävän laaja ja monipuolinen otanta huippua edustavista urheilijoista. Käsite kumuloituminen kiteyttää elämänkulun toimien merkityksen. Niistä on suomalainen huippuurheilija tehty – ehkä. Lienee saivartelua keskustella siitä, mihin tarkka raja huipun ja ei-huipun välillä vedetään. Urheilijat jakautuvat lajeittain perinteisiin yksilölajeihin, joukkuelajeihin ja elämäntapalajeihin. Meillä on ollut Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus jo 1990-luvun alusta
Omaan lajiin saatetaan tutustua ja innostua jo varsin varhaisessa vaiheessa, mutta varsinainen lajivalinta ja erikoistuminen tehdään myöhemmin. Nykypäivän Suomessa on monta houkuttelevampaa ja varmempaa tietä vaurastumiseen, koska kouluttautuminen on edullista. Suurella osalla huippu-urheilijoista liikunnallinen elämäntapa on omaksuttu kasvuympäristöstä. Liikuntalajien kirjo on lapsuudessa suuri ja liikuntamäärä usein korkea. Lähimmäisten rooli muuttuu elämän varrella. Huippu-urheilijoita yhdistää vahvasti ajatus: ”En päivääkään vaihtaisi pois.” Huippu-urheilijoita ohjaa eteenpäin nautinto urheilusta, voimakas kehityshalu sekä kilpailuvietti. Mutta lopulta – lukevatko tämänkään tutkimuksen ne, joiden tämä pitäisi lukea. Merkittäviksi toimijoiksi muodostuvat ystävät, valmentajat ja muut tukihenkilöt. Lista on pitkä. Vain liikunnan riittävä määrä ja monipuolisuus ovat tärkeitä liikuntataitojen kehittymisen kannalta. Tätä tukevat kansainväliset tutkimukset, joissa on huomattu huippuurheilijoiden varsinaisen lajiharjoittelumäärän kasvaneen voimakkaasti vasta noin 15-vuotiaasta alkaen. Kaikille eteen tulevassa koululiikunnassa on mahdollisuus tartuttaa omaehtoisen ja -toimisen liikunnan kipinää lapsiin sopivassa iässä sekä kansanterveyden että huippuurheilun kannalta, jos vanhemmat tai sisarukset eivät liikuntaan innosta. Kuinkahan moni lajiliittojen työntekijöistä lukee tämän. Tutkimuksessa paljastuu, kuinka urheilijoiden elämä on valintojen maailmaa, jossa sattumakin näyttelee osaansa. Vähävaraisempien perheiden lapset ohjautuvat epätodennäköisemmin huippu-urheilun poluille. Tutkimus täyttää yleistävän asetelmansa. Kuka auttaisi huippu-urheilua. Haastatteluissa ei kysytty kuinka paljon urheilija on ollut valmis tekemään kehittymisen ja menestyksen eteen. Eri lajeissa on erilaisia keinoja viilata varusteita sääntöjen äärirajoille tai yrittää hankkia muita etuja kilpailijoihin nähden. Huippu-urheilijaksi kehittymisen mahdollistaa nykypäivänä osin se, että lapsi syntyy hyvätuloiseen perheeseen. Haastattelujen lainauksia on sopivasti, joskin niiden sisältö toistetaan välillä turhan tarkasti leipätekstissä. 92 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 nien valintojen vaikutus kumuloituu pitkällä aikavälillä merkityksellisemmiksi. Millaisia valintoja huippu-urheilija on äärimmillään tehnyt. Huippu-urheilun kannalta se helpottaisi esimerkiksi köyhemmistä oloista saapuvien maahanmuuttajien pääsemistä urheilun pariin. Tämä vaikuttaa monen harrastusmahdollisuuksiin. Tutkijoiden mukaan on tärkeää ymmärtää, että ilman suurta liikkuvien lasten, nuorten ja aikuisten joukkoa huippu-urheilijoita nousee vähemmän, ja seurauksena on myös kansanterveydellisiä ongelmia. Eikä se ole tarkoituskaan. Teoksen lopuksi on kiteytetty kymmenen suositusta, mitä liikuntakulttuurissa pitää yhteiskunnallisella ja järjestelmätasolla tehdä. Monissa lajeissa ohjattu harrastaminen maksaa kohtuullisen paljon, joten monilajisuus voi käydä kalliiksi. Saksalaisesta huippujalkapallosta on havaittu, että eritahtisen urheilijaksi kehittymisen takia potentiaalisten aikuishuippujen tunnistaminen on vaikeaa selvästi alle 20-vuotiaista. Tämä pätee tietysti muillakin kuin urheilun poluilla. Vanhemmat ja sisarukset ovat olleet inspiroimassa erilaisiin lajeihin, yleensä useampaan kuin yhteen. Tutkimuksessa ei vastata kuinka yksittäinen huippu-urheilija tai tietyn lajin huiput kehitetään. Tentitäänkö kirja lajiliittojen luottamushenkilöiltä ennen seuraavaa strategiatyötä. Ohjattu monilajisuus ei kuitenkaan ole ehdottomuus. Kieli on asiallista ja oikoluku on onnistunut lähes moitteettomasti. Harrastusten kustannuksia tulee laskea. Urheilijat korostavat, että taakse jätettyjen asioiden tilalle on tullut merkityksellisiä asioita – ystäviä ja kokemuksia laidasta toiseen. Siinä analysoidaan, miten yhteiskunnallisella tasolla pieniä asioita muuttamalla voidaan mahdollistaa yksilölle vapaus elää ja kasvaa huippu-urheilijan uraa kohti. Siinä on huomattavan paljon kiinnostavia havaintoja, joita tähän artikkeliin ei mahtunut. Nämä muutokset voivat lisätä ihmisten liikkumista myös yleisesti. Liitteenä on mielenkiintoinen aiemmin julkaistu eri urheilujärjestelmien vertailu. Opetusministeriö rahoitti tutkimuksen, mutta siirtääkö se tutkimuksen johtopäätökset opettajakoulutukseen, ammattikorkeakoulujen liikunnanohjaajakoulutuksiin tai vaikka lajiliittojen koulutuksiin. 1900-luvun alkupuolella jotkut näkivät urheilumenestyksessä mahdollisuuden kohottaa elintasoaan, kuten nykypäivänä vaikka monissa Karibianmeren sekä Afrikan valtioissa. Liian varhainen vakavamielinen harjoittelu ja kilpaileminen ovat johtaneet varsin usein lopettamisiin matkalla huipulle. Lähteitä on käytetty kattavasti. Esimerkiksi lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa monipuolisuus ja lajinomaiset leikit on oltava etusijalla vähintään 12 ikävuoteen saakka. Salasuon ja kumppaneiden viesti jättää kaiken asiansa jälkeen tyhjän olon. Motiivien lisäksi olisi ollut mielenkiintoista selvittää millainen on huippu-urheilijan etiikka. Suositusten, ja osittain tutkimuksenkin, ydin on liikunnan lisääminen ja mahdollistaminen. Kun muut syövät herkkuja, syö itse paremmin; kun muut lähtevät juhliin, jää lepäämään; kun kaverit jatkavat tavalliseen lukioon, valitsee itse urheilulukion; kun muut istuvat sohvalla, kikkailee itse pallolla neljättä tuntia. KALLE RANTALA Erikoistutkija Suomen Urheilumuseo Sähköposti: kalle.rantala@stadion.fi Kirjoittaja on jatko-opiskelija Jyväskylän yliopistossa ja maajoukkuevalmentaja Suomen Suunnistusliitossa.
Näiden lisäksi oppilaiden seksuaalinen suuntautuminen, heikko hygienia tai sukupuoli saattoivat aiheuttaa kiusaamistilanteita. Yhtenä syynä voi olla epäonnistumisen pelko ja nöyryytyksen kohteeksi joutuminen. Seurattavat oppitunnit muodostuivat kahdesta eri sekaryhmästä. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a K oulun liikuntatuntien aikana oppilaiden ajatellaan olevan aktiivisia liikkujia ja liikuntatunti luo mahdollisuuden purkaa energiaa koulupäivän aikana. & Graber, K.C. Mikäli liikuntatunneilla tulee kiusatuksi, voi liikuntatunneista muodostua koko kouluviikon kauhein hetki, jota oppilas pelkää jo edeltävinä päivinä. Vaikka kiusaamistilanteita ilmeni liikuntasalissa ja ulkoliikuntapaikoilla, raportoivat oppilaat eniten kiusaamistilanteita pukutiloissa. Aineisto analysoitiin analyyttisellä vertailumetodilla. On myös hyvä muistaa, että vertaisten kiusaaminen ei rajoitu ainoastaan koululiikuntaan, vaan kiusaamista voi esiintyä myös lasten seuratoiminnassa. Koulun liikuntatunnit vaikuttavat merkittävällä tavalla siihen, omaksuuko yksilö liikunnallisen elämäntavan vai ei. 2014. Sixth-grade physical education: An acculturation of bullying and fear. Research Quarterly for Exercise and Sport 85, 398–408. Osa oppilaista ilmoitti, että pelkäävät liikuntatunnille osallistumista kiusaamisen vuoksi. Toisessa ryhmässä oppilaita oli 73 ja opettajia kolme. Oppilaiden kiusaaminen voi saada helposti alkunsa epäonnistumisesta liikuntatilanteessa. Oppilaiden mielestä tietyt liikuntamuodot mahdollistivat kiusaamisen. Osa oppilaista kuitenkin mieluummin vetäytyy syrjemmälle ja toivoo, ettei joutuisi suorittamaan tehtäviä kaikkien nähden. heikompien oppilaiden joutuvan kiusauksen kohteeksi. Ensimmäisessä ryhmässä oli yhteensä 106 oppilasta ja opettajia neljä. Opettajien näkemyksiä kysyttiin esimerkiksi kiusaamiseen oppitunneilla, oppitunnin ilmapiiriin ja oppituntien valvomisesta. Oppilaiden mukaan pukutiloissa opettajat eivät olleet valvomassa ja näin ollen mahdollisti kiusaamisen ilman seuraamuksia. Opettajat puolestaan raportoivat ainoastaan Kiusaamistilanteissa oppilaat eivät puuttuneet kiusaamiseen tai maininneet asiasta opettajalle, koska oppilaat pelkäsivät joutuvansa itse kiusauksen kohteeksi.. Oppilaiden mukaan kiusaamisen kohteeksi joutuivat helposti oppilaat, jotka poikkesivat ulkonäöltään muista oppilaista (laiha, pitkä, lyhyt, ylipainoinen), olivat fyysisiltä ominaisuuksiltaan heikompia, tai pukeutuivat erityisellä tavalla. Opettajilla ja oppilaille oli luotu erilainen haastattelurunko. LÄHDE: O’ Connor, J.A. O’Connorin ja Graberin (2014) tutkimuksessa haastateltiin 24 oppilasta ja neljä opettajaa sekä observoitiin yhteensä 20 kuudesluokkalaisten oppituntia Yhdysvaltalaisessa koulussa. Näin ollen opettajan omilla valinnoilla opetettavista aiheista voi olla vaikutusta siihen, ilmeneekö tunneilla kiusaamista vai ei. Kiusaamistilanteissa oppilaat eivät puuttuneet kiusaamiseen tai maininneet asiasta opettajalle, koska oppilaat pelkäsivät joutuvansa itse kiusauksen kohteeksi. 93 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: KASPER MÄKELÄ Lisääkö koululiikunta kiusaamista. Pelko kiusatuksi tulemisesta johtaa helposti negatiivisiin asenteisiin kaikkea liikuntaa kohtaan. Oppilailta kysyttiin esimerkiksi miten muut oppilaat liittyivät kisuaamiseen tai missä kiusaamista tapahtui
& Temple, V. Henkilökohtaisista rajoitteista yleisimmiksi mainittiin innostuksen puute ja riittämättömät omat kyvyt. Lisäksi nuoruudessa harrastettu liikunta ennustaa aktiivisuutta myös myöhemmällä iällä. A systematic review of dropout from organized sport among children and youth. Lisäksi muutamassa tutkimuksessa raportoitiin lopettamisen johtuneen siitä, että lapset olivat aloittaneet toisen lajin harrastamisen. 2015. Toinen merkittävä syy oli loukkaantumiset, erityisesti voimistelussa. Crane ja Temple (2015) tutustuivat yhteensä 43 tutkimukseen, jotka käsittelivät nuorten drop-out ilmiötä. Yhteensä osallistujia tutkimuksissa oli 467 996 nuorta. Liikunnasta luopumisen syyt jakautuivat kolmeen pääluokkaan: henkilökohtaiset rajoitteet, ihmissuhteisiin liittyvät ja rakenteelliset syyt. Merkittävimmät syyt harrastuksesta luopumiseen olivat vähenevä kiinnostus ja kokemus omasta kyvykkyydestä. Seurojen tulisikin pyrkiä tarjoamaan uudenlaista toimintaa niille, joiden mielenkiintoa alkaa hiipua. Toimintaa, joka vaatii vähemmän ajallista ja rahallista panostusta paineettomassa ilmapiirissä. Toimintaa, jossa tärkeintä ovat ilo, yhdessäolo, omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen. European Physical Education Review 21, 114–131. Ihmissuhteisiin liittyvistä syistä mainittiin useimmin paineet ulkopuolelta, kuten vanhemmilta, joukkuetovereilta tai valmentajalta. Muita rakenteellisia syitä lopettamiseen olivat harrastamisen kustannukset ja ongelmat itse urheiluorganisaatiossa, esimerkiksi tilaongelmat. Lisäksi kaksi tekijää liittyi aikuistumiseen; relatiivisen iän vaikutus ja se, että tulee joko liian vanhaksi tai että kokee itsensä liian suureksi harrastamaan tiettyä liikuntamuotoa. Liikuntaharrastuksen jatkaminen nuoruusiässä olisi toivottavaa, sillä terveydellisten vaikutusten lisäksi liikunnalla on positiivisia psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Näistä 23 oli tehty Euroopassa, 17 PohjoisAmerikassa ja kolme Australiassa. KASPER MÄKELÄ, LitT Tutkijatohtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kasper.makela@jyu.fi Miksi nuori luopuu organisoidusta liikunnasta?. 94 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 O rganisoitu liikunta houkuttelee lapsia ja nuoria liikkumaan innokkaasti, mutta murrosiässä varsin moni nuori luopuu liikuntaharrastuksestaan. Tutkimuksista 15 sisälsi useiden urheilulajien harrastajia ja 28 ainoastaan yhden lajin harrastajia. Usein mainittuja syitä olivat myös muut sosiaaliset prioriteetit tai muut harrasteet. LÄHDE: Crane, J. Rakenteellisista esteistä suurin oli aika, joka kului harjoitusten ja pelien lisäksi harrastamaan matkustamiseen
94 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Kilparatsastaja voi tehdä monia asioita flow-tilan saavuttamiseksi Aineiston analysointi paljasti 12 flow-tilaa edesauttavaa, kymmenen sitä estävää ja kahdeksan sitä häiritsevää tekijää. Uutena tekijänä tässä tutkimuksessa nousivat esiin ainoastaan ratsastajan ja hevosen väliseen suhteeseen sekä hevosen käyttäytymiseen ja suoritukseen liittyvät tekijät. Tutkimukseen haastateltiin kymmentä irlantilaista ammattikilparatsastajaa.. Urheilijat pyrkivät saavuttamaan flow-tilan suoritustensa aikana. Jackmanin ja tutkimusryhmän tarkoituksena oli selvittää millaiset olosuhteet edesauttavat, estävät ja häiritsevät flow-tilan esiintymistä laukkakilpailussa. Tutkimus oli ensimmäinen, jossa tutkittiin flow-tilaa hevosurheilussa ja tulokset olivat hyvin yhteneviä muitten lajien ammattiurheilijoilla tehtyjen flow-tilatutkimusten kanssa. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a F low-tila on palkitseva psykologinen tila, jossa henkilö on erittäin tietoinen kaikesta ympärillään tapahtuvasta ja jossa keho ja mieli ovat harmoniassa
Kaikki tapaamiset sisälsivät myös tietoisen läsnäolon harjoituksia. Journal of Applied Sport Psychology, 27, 319–334. Tietoisen läsnäolon ohjelma perustui tietoisen läsnäolon, hyväksymisen ja sitoutumisen (MAC) -lähestymistapaan. Osa ratsastajista nosti esille myönteisen kanssakäymisen kouluttajan kanssa ennen kilpailua, optimaalisen fyysisen valmiustilan, kokemuksen merkityksen sekä henkilökohtaisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden vaikutuksen. Molemmille ryhmille järjestettiin seitsemän viikon aikana viikoittainen 45 minuutin tilaisuus. Tulokset osoittavat, että tarkkaavaisuuden parantamiseen keskittyvät ohjelmat saattavat auttaa vähentämään urheiluvammojen riskiä. Flow-tilan saavuttamiseksi voi siis tehdä paljon asioita, mutta sen saavuttamisen tiellä on myös monta estettä. Tietoisen läsnäolon ohjelmassa osallistujille järjestettiin viikoittainen 45 minuutin mittainen tapaaminen. Flow-tilaa estäviä tekijöitä olivat ennen kaikkea suorituksen kielteinen arviointi itse kilpailun aikana, hevosen kielteinen käyttäytyminen ja suoriutuminen, heikentynyt itseluottamus ja kielteiset ajatukset, ongelmat ratsastajan ja hevosen välisessä suhteessa (eritoten ratsastajan hermostuneisuus, jonka hevonen vaistoaa), motivaatio-ongelmat sekä häiriöt keskittymisessä. 2015. Flow-tilan saavuttaessaan urheilija tuntee kuitenkin olonsa voittamattomaksi ja se on tavoittelemisen arvoinen tunne. Kontrolliryhmän tapaamisissa urheilupsykologian konsultti piti jalkapalloon liittyvästä aiheesta esitelmän keskittyen erityisesti ryhmädynamiikkaan (esimerkiksi kommunikaatio, koheesio), jotta päällekkäisyyttä koeryhmän aiheiden kanssa ei syntyisi. Johnson, U. Jokaisen tapaamisen jälkeen osallistujat saivat kotitehtävän (esimerkiksi kuunnella tietoisen läsnäolon nauhoite). Andersen, M.B. Tutkimukseen osallistui 41 ruotsalaista nuorta jalkapalloilijaa (31 miestä ja 10 naista), jotka satunnaisesti jaettiin koeja kontrolliryhmiin. LÄHDE: Ivarsson, A. Osa ratsastajista mainitsi myös ympäristöja kilpailutekijöiden aiheuttamien ongelmien, fyysisen valmistautumisen puutteiden, vireystilan ongelmien sekä kouluttajan tai omistajan miellyttämisen tarpeen estävän flow-tilan saavuttamisen. Tämä perustuu oletukseen, että urheilijoilla, joilla on hyväksyvä, hetkessä läsnäoleva tietoisuus on parempi mahdollisuus kiinnittää huomiota tehtävään liittyviin ärsykkeisiin ja tehdä päätöksiä harjoituksissa ja peleissä. & Altemyr, M. Kaikki koeryhmän tapaamiset alkoivat lyhyellä päivän aiheen esittelyllä, jota seurasi lyhyt puhe MAC –lähestymistavan mekanismeista ja keskustelu osallistujien omista kokemuksista. Se taas johtaa parempaan suoritukseen. 95 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Flow-tilaa edesauttavia tekijöitä olivat ennen kaikkea itseluottamus ja myönteinen ajattelu, positiivinen suorituksen arviointi kilpailun aikana, hyvä keskittyminen, positiivinen ja luottavainen ratsastajan ja hevosen välinen suhde, tehokas valmistautuminen, optimaalinen vireystila, hevosen suotuisa käyttäytyminen ja suoriutuminen sekä ratsastajan korkea suoritusmotivaatio (joka on helpompi saavuttaa tärkeissä kilpailuissa). Experiences of flow on jockeys during flat-race conditions. Fallby, J. It pays to pay attention: A mindfulness-based program for injury prevention with soccer players. Tarkkaavaisuuden parantaminen auttaa vähentämään urheiluvammoja U rheiluvammat ovat yleisiä ja niiden ennaltaehkäisy on tärkeää. 2015. Tuloksena oli, että loukkaantumisten määrässä ei ollut tilastollisesti merkittäviä eroja ryhmien välillä, mutta 67 prosenttia koeryhmän pelaajista säilyi ilman loukkaantumista kun vastaava luku kontrolliryhmässä oli 40 prosenttia. LÄHDE: Jackman, P., Van Hout, M.C., Lane, A., & Fitzpatrick, G. International Journal of Sport and Exercise Psychology, 13(3), 205–223.. Lisäksi osallistujia kehotettiin kuuntelemaan tietoisen läsnäolon nauhoite vähintään kolmena päivänä viikossa omatoimisesti. Kontrolliryhmälle puolestaan pidettiin seitsemän urheilupsykologian esitelmää, joissa keskityttiin erityisesti jalkapalloon. Ivarssonin ja tutkimusryhmän tarkoituksena oli selvittää kuinka paljon tietoiseen läsnäoloon perus tuva ohjelma voisi vähentää urheiluvammojen määrää jalkapalloilijoiden keskuudessa. Flow-tilaa häiritseviä tekijöitä puolestaan olivat erityisesti kilpatoverit, ratsastajan ja hevosen välinen huono suhde, hevosen epäsuotuisa käyttäytyminen ja suoriutuminen, tietoisuus siitä ettei pysty voittamaan kilpailua, itseluottamuksen menettäminen, häiriintynyt keskittyminen, motivaatio-ongelmat (eritoten yliyrittäminen) sekä vireystilan ongelmat (eritoten hermostuneisuus)
6. Urheilijan yksilölliset tarpeet tulee ottaa huomioon. Samoja strategioita voidaan käyttää itseluottamuksen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Urheilijoiden tulee oppia paremmin ymmärtämään itseään ja itseluottamustaan. 5. Näin urheilija pystyy keskittymään suorituksessaan positiivisiin asioihin. 2. Psykologisten taitojen käyttäminen. Taitojen vahvistaminen. Valmennusympäristön manipuloiminen. Valmentajien ja urheilijoiden tulee muokata harjoitusympäristöään (esimerkiksi paineen alla harjoitteleminen) pystyäkseen valmistumaan suorituksiin paremmin. Beaumont ja tutkimusryhmä selvittivät mitä strategioita urheilupsykologian konsultit pitävät tehokkaina vankan itseluottamuksen rakentamisessa ja ylläpitämisessä urheilussa. Itseluottamuksen kehittämiseen ja ylläpitämiseen löytyy siis haastateltujen brittiasiantuntijoiden mukaan useita tapoja. LÄHDE: Beaumont, C. Näin he näkevät selkeämmin onnistumisensa. Journal of Applied Sport Psychology, 27, 301–318. Lisäksi haastatteluissa nousi esiin neljä pääteemaa, joilla itseluottamusta voi ylläpitää. Ne auttavat selviytymään kilpailun haasteista. On tärkeää auttaa urheilijaa rakentamaan uskoa itseluottamuksen pysyvyyteen. Urheilijaa tulisi auttaa vahvistamaan opittuja taitoja onnistumisista muistuttamalla, vahvuuksia korostamalla ja tuomalla esiin pitkän aikavälin kehittymistä. Sekä harjoitteluettä kilpaympäristöä tulisi säännöllisesti tarkkailla ja muuttaa tarpeita vastaavaksi. & Butt, J. 96 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 I tseluottamus on tärkeä osa onnistunutta suoritusta ja sen on osoitettu vaikuttavan niin suoritukseen, asenteeseen kuin urheilun parissa pysymiseenkin. Todistusaineiston kirjaaminen. Effective ways to develop and maintain robust sport-confidence: Strategies advocated by sport psychology consultants. Pysyvät uskomukset. Urheilija tulee kehittää psykologisia taitoja (esimerkiksi tavoitteen asettelu, mielikuvaharjoittelu, kilpailuun valmistautuminen). 4. Kehittämisprosessin jatkaminen. 1. Jatkuva seuranta ja tavoitteiden asettaminen on tärkeää. Yksilölle räätälöiminen. Haastatteluissa nousi esiin kuusi pääteemaa, joilla itseluottamusta voi rakentaa tai vahvistaa. Itseluottamuksen ymmärtäminen ja tietoisuuden kehittäminen. Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä (neljä naista ja kuusi miestä) Britanniassa rekisteröityä aktiivisesti urheilupsykologian konsultin työtä tekevää ammattilaista. Urheilijan ja muiden toimijoiden vuorovaikutukseen tulee panostaa. 2015. 3. Urheilijan erityisvahvuuksien kehittäminen. HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com Brittiasiantuntijoilla useita tapoja rakentaa urheilijalle vankka itseluottamus. Urheilijoiden tulee oppia ymmärtämään mitkä asiat ovat heidän erityisosaamistaan ja kehittämään niitä. Urheilijan ympäristöön vaikuttaminen. Maynard, I.W. Urheilijoiden tulee seurata omia suorituksiaan ja itseluottamustaan
Poikkileikkaustutkimusten mukaan säännöllinen työmatkaliikkuminen onkin yhteydessä matalampaan kehon painoindeksiin ja rasvaprosenttiin. Standardiaikuisen mitoissa paino tippui keskimäärin noin yhden kilon. Martin ja kollegat seurasivat tuhansia aikuisia Britanniassa ja seurasivat työmatkakulkemisen vaihtumista esimerkiksi autoilusta aktii viseen liikkumiseen kahden vuoden aikajaksolla. Säännöllinen päivittäinen liikkuminen voi sen sijaan estää ylipainon kehittymistä. He havaitsivat, että siirtyminen aktiiviseen liikkumiseen vähensi kehon painoindeksiä merkitsevästi. Tuore tutkimus vahvistaa aikaisempia poikki. 96 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Teksti: ILKKA HEINONEN Aktiivinen työmatkailu pitää kilot kurissa leikkaustutkimuksia. Eräs näistä säännöllisen liikkumisen muodoista on työmatkojen liikkuminen fyysisin voimin esimerkiksi kävellen, juosten tai pyöräillen. Mitä kauemmin aktiivinen työmatka kesti, sitä enemmän painoindeksi laski. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a Y lipainon ja etenkin lihavuuden tiedetään yleisesti ottaen olevan terveydelle haitallista. Tutkijat havaitsivat kuitenkin myös niin sanotun annos-vaste suhteen liikkumisen ja painoindeksin välillä
Connolly, L. Ylävartalon lihasten treenaamisella voi olla suotuisia vaikutuksia ja myös koko kehon sokeriaineenvaihdunnan parantamiseen. LÄHDE: Nordsborg, NB. V aikka nykyisin ylipäätään mikä tahansa liikkuminen on monien kohdalla varsin vähäistä, kehon eri osista etenkin jalat suorittavat kuitenkin edes jotain fyysistä aktiviteettia siinä missä kädet usein vain ”roikkuvat mukana”. doi: 10.1152/ japplphysiol.00101.2015. Jos taas tutkittavat vaihtoivat fyysisen työmatkaliikkumisen fyysisesti passiiviseen liikkumiseen, painoindeksi nousi merkitsevästi seurantajakson aikana. Iuliano, E. Liikunta ja Tiede -lehden lukijat jo tietysti suorittavatkin työmatkansa fyysisesti liikkuen, mutta tätä terveydelle suotuisaa ilosanomaa on syytä jakaa muillekin. Harjoituksia oli kolme kertaa viikossa 15 viikon ajan, ja mukana oli myös harjoittelematon kontrolliryhmä. Suhrcke, M. Ikääntyneillä voimantuottokyky oli heikentynyt huomattavasti enemmän jalkalihaksissa kuin käTutkittavilla, joilla aktiivinen työmatka kesti yli 30 minuuttia, paino väheni keskimäärin noin seitsemän kiloa, joka on jo varsin huomattava määrä. Italialaisia ja amerikkalaisia tutkijavoimia yhdistäneessä tutkimuksessa nuorilla (25-vuotiailla) ja vanhoilla liikuntakykyisillä (87-vuotta) ja vanhoilla huonosti liikkumaan kykenevillä (88-vuotiaita) teetettiin suuri joukko voimantuottokokeita ja heidän lihaksiaan analysoitiin. Krustrup, P. doi: 10.1136/jech-2014-205211.. Ogilvie D. J Appl Physiol (1985). Saltin, B. 97 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Harjoitettavuus potentiaali on suurempi käsissä kuin jaloissa mattavasti uintiharjoittelussa verrattuna pelkästään jalkapalloa harjoitelleeseen ryhmään. Tästä johtuen onkin ilmeistä, että harjoitettavuuspotentiaali, eli se kuinka paljon fyysisiä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi parempaan kestävyyteen johtavia toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia tapahtuu, on suurempi käsien kuin jalkojen lihaksistossa. Kun sitten tutkittiin lepotilassa reisilihasta ja hartialihasta kävi ilmi, että muun muassa monien aerobiseen aineenvaihduntaan keskeisesti liittyvien entsyymien aktiivisuus ja lihasten glykogeenipitoisuus (eli sokerin varastointikapasiteetti) paranivat huoLihasten voimantuottokyky heikkenee hermostollisten tekijöiden vuoksi kun vanhenemme I kääntymisen seurauksena lihasten ajatellaan usein ”raihnaistuvan”, jonka johdosta niiden voimantuottokyky heikkenee. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että käsien ojentajalihaksissa nähtiin treenivasteita myös jalkapalloharjoittelussa, vaikka kädet eivät lajissa ole pääosassa. Tutkimuksen tulokset tuovat lisää todistusaineistoa sille, miksi muun muassa kuntien ja kaupunkien tulisi kiinnittää huomiota fyysisen työmatkailun helpoksi tekemiseen muun muassa pyöräteitä suunnitellessaan. Uuden tutkimuksen mukaan voimantuottokyvyn heikkeneminen saattaakin johtua enemmän ikääntymisen hermostoon kohdistuvissa vaikutuksista: lihaksia ei kyetä enää rekrytoimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Silti tutkimus vain entisestään vahvistaa käsitystä harjoittelun spesifisyydestä, eli että siinä kehitytään mitä harjoitellaan. Osaltaan tämä johtui tietysti siitä, että hartialihaksessa entsyymiaktiivisuus oli ennen treenijaksoa selvästi matalampi kuin reisilihaksessa. Tätä hypoteesia tutkittiin Tanskassa Kööpenhaminan yliopistossa, jossa tutkijat harjoituttivat keskimäärin 45-vuotiaita aikaisemmin liikkumattomia naisia joko kovaintensiteettisellä tai keskivauhtisella uinnilla (käsiä aktivoivaa treeniä) tai jalkapalloa pelaamalla (pääasiassa jalkoja aktivoivaa treeniä). Impact of changes in mode of travel to work on changes in body mass index: evidence from the British Household Panel Survey.J Epidemiol Community Health. Mohr, M. Panter, J. 2015 Aug;69(8):753-61. LÄHDE: Martin, A. Weihe, P. Oxidative capacity and glycogen content increase more in arm than leg muscle in sedentary women after intense training. 2015 Jul 15;119(2):116–23. Hieman samantapaisia ”siirtymävaikutuksia” on aikaisemmin havaittu tapahtuvan myös verenkiertovasteiden kehittymisessä. Kuten olettaa saattaa, kovaintensiteettinen uinti kehitti mitattuja ominaisuuksia paremmin kuin keskitehoinen
Acta Physiol (Oxf). doi: 10.1111/apha.12524. Reggiani, C. Schena, F. Kokeissa lihasten aktivointi saatiin aikaan muilla keinoin kuin henkilön oman hermostollisen käskytyksen seurauksena. Voiman heikkeneminen oli myös selkeämpää huonosti liikkumaan kykenevillä vanhuksilla verrattuna henkilöihin, joilla liikuntakyky oli vielä suhteellisen normaali. Mielenkiintoisimmat havainnot liittyivät kuitenkin kokeisiin, jossa tutkijat stimuloivat lihaksia siten, että tutkittavien ei itse tarvinnut käskyttää lihaksiaan tuottamaan voimaa. Osa tästä voiman heikkenemisestä selittynee lihasten poikkipinta-alan pienenemisestä, jota havaittiin ikääntyneiden ryhmässä vain jalkojen lihak sissa. Calabria, E. Richardson, RS. In vivo and in vitro evidence that intrinsic upperand lower-limb skeletal muscle function is unaffected by ageing and disuse in oldest-old humans. Naro, F. Näitä kokeita tutkijat täydensivät kokeilla, joissa lihasnäytteistä eristettiin yksittäisiä lihassoluja. Saggin, P. Tarperi, C. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Research Associate School of Sport Science, Exercise and Health University of Western Australia, Crawley, Australia Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku. 2015 Sep;215(1):58–71. Ne laitettiin fysiologisissa kokeissa jo pitkään hyödynnettyjen voima-antureiden väliin ja niitä stimuloitiin lihasta supistavilla liuoksilla aina maksimaaliseen supistukseen asti. LÄHDE: Venturelli, M. 98 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 sien lihaksissa. Toniolo, L. Näissä kokeissa ikääntyneitten lihasten voimantuottokyvyn havaittiin olevan täysin normaali. Siksi tutkijat päättelivätkin hermostollisten tekijöiden olevan pääosassa lihasten voimantuottokyvyn heikkenemisessä vanhenemisen yhteydessä. Cancellara, L. Muti, E
Myös pitkäkestoinen ja rasittava yksittäinen liikuntasuoritus aiheuttaa hapetusstressiä, toisaalta T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t Tutkimuksen perusteella tärkein liikkumisen valintoihin vaikuttava tekijä on kuljettavan matkan pituus. Tulosten perustella voidaan sanoa, että kaupunkisuunnittelussa ja liikunnanedistämisessä ei tulisi rajoittua vain erityisesti lapsille ja nuorille suunnattuihin ympäristöihin tai yksittäisiin matkoihin. Liikuntaharjoittelu suojaa aivoja diabeteksessa MSc Zekine Pündükin lääketieteen alan väitöskirja ” Liikuntasuorituksen ja alfalipoaatin vaikutus aivojen suojamekanismeihin kokeellisessa diabeteksessa” tarkastettiin 15.8.2015 Itä-Suomen yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Raktim Mitra, Ryerson University, Kanadasta ja kustoksena professori Marketta Kyttä Aalto-yliopiston maankäyttötieteiden laitokselta. Kaupunkikeskustat tarjoavat lapsille ja nuorille kuitenkin monipuolisia mahdollisuuksia kokemiseen ja tekemiseen. Elimistön suojautuminen hapetusstressiltä on tarkasti säädelty prosessi, johon vaikuttavat ulkopuolelta saadut ravintoaineet ja toisaalta sisäsyntyiset antioksidantit. Liikuntaharjoittelulla voi parantaa aivojen antioksidanttitasapainoa ja hapetusstressiltä suojautumista, osoitti Itä-Suomen yliopistossa tarkastettu Zekine Pündükin väitöstutkimus. Väitöstutkimuksessa selvitettiin, mitkä yhdyskunnan rakenteelliset piirteet mahdollistavat lasten ja nuorten itsenäisen liikkumisen aktiivisesti kevyttä liikennettä käyttäen. Siksi rakennetun ympäristön tiiviys näyttäytyy keskeisenä liikkumisen tapaa ja itsenäisyyttä ennustavana tekijänä. Uudet asuinalueet tulisi kytkeä osaksi olemassa olevaa kaupunkirakennetta, jotta itsenäisen liikkumisen mahdollistavan joukkoliikenteen järjestäminen on mahdollista Lisätietoja: Anna Broberg anna.broberg@aalto.fi. Kohtuullisen tiivis ympäristö tukee lasten itsenäisyyttä ja aktiivisuutta, kun taas kaikkein tiiveimmissä kaupunkiympäristöissä käytetään julkisia kulkuneuvoja tai autoa. Lasten liikkuminen on vähentynyt kaikkialla läntisessä maailmassa, ja erityisesti ohjaamaton vapaa-ajan liikkuminen sekä matkojen taittaminen jalan tai pyörällä ovat vähentyneet. Vastaväittäjänä toimi professori Shuzo Kumagai Kyushu yliopistosta, Japanista ja kustoksena dosentti Mustafa Atalay Itä-Suomen yliopistosta. Hapetusstressissä solujen hapetus-pelkistystasapaino järkkyy, mikä voi aiheuttaa solun toimintahäiriötä ja lopulta mahdollisesti soluvauriota. The multiple settings of children’s active transportation and independent mobility” tarkastettiin 7.8. Siirtyminen omaehtoisesta kävelemisestä ja pyöräilemisestä autossa kuljetettavaksi vaikuttaa lasten arkiliikkumisen määrään ja sitä kautta terveyteen ja hyvinvointiin. Sen sijaan koko kaupunki tulisi nähdä mahdollisesti liikkumaan kannustavana ympäristönä. 98 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Lasten ja nuorten itsenäinen ja aktiivinen liikkuminen erilaisissa kaupunkiympäristöissä FM Anna Brobergin maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan alan väitöstutkimus” They’ll never walk alone. 2015 Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa. Koe-eläimillä diabetes kuitenkin heikensi liikunnan hyödyllisiä vaikutuksia. Väitöskirjan verkko-osoite http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-60-6285-3
Äijö tarkasteli väitöskirjatutkimuksessaan 75ja 80-vuotiaiden miesten ja naisten fyysistä aktiivisuutta, siinä tapahtuvien muutosten yhteyksiä sydänja verenkiertoelimistön sairauksiin ja kokonaiskuolleisuuteen viiden, kymmenen ja 18 seurantavuoden aikana. Suomalaisessa kasvatusja liikuntatieteellisessä tutkimuksessa ei kuitenkaan ole juurikaan olemassa urheiluharrastustutkimusta, jossa sukupuoli olisi fokuksessa. Sukupuolieroa tuotetaan myös säännöillä, jotka koskevat muun muassa taklaamista ja ristikollisen kasvosuojan käyttämistä. Kuitenkin osa tutkimukseen osallistuneista pystyi ylläpitämään ja jopa lisäämään aktiivisuuttaan ikääntymisestään huolimatta. 2015 Jyväskylän yliopistossa. Fyysisesti aktiiviset pystyivät kävelemään 10 metrin kävelytestin nopeammin kuin ne, jotka liikkuivat vähemmän. Jääkiekkoa koskevat monet lainsäädännölliset ja urheilun tasaarvotyön asettamat vaatimukset. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health 226, 118s., Jyväskylä 2015, ISSN: 0356-1070, ISBN: 978-951-396268-5 (nid.). Helena Herralan mukaan näennäinen tasa-arvo mahdollistaa harrastamisen, mutta kulttuuriset normit estävät täysivaltaiset ja yhdenvertaiset toimintamahdollisuudet tyttöjen ja poikien kesken. Liikunnan avulla elinvuosia myös sydänsairaille iäkkäille TtL Marja Äijön gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja ”Aktiivinen elää pidempään. Väitöstutkimuksen tulosten mukaan liikunta toi elinvuosia myös iäkkäille, joilla oli sydänsairauksia. Liikkuminen on tärkeää myös sydänsairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Poliittinen korrektius ja valtion myöntämät määrärahat sekä avustukset edellyttävät vähintäänkin muodollisen tasa-arvon käsittelyä ja kirjaamista toimintasuunnitelmiin. Tutkimuksen tyttöjoukkue harjoitteli pääasiassa kaksi kertaa viikossa, kun poikajoukkueet harjoittelevat useimmiten neljästä viiteen kertaa viikossa. Etnografinen tutkimus tyttöjen jääkiekkoharrastuksesta” tarkastettiin Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 22.8.2015. Eroja on myös sponsoreiden myöntämissä avustuksissa ja medianäkyvyydessä, eivätkä naiset pysty pelaamaan Suomessa ammatikseen. Erityisesti sydänsairaudet ennustivat voimakasta liikkumisen vähenemistä. Herrala keräsi 12–16-vuotiaiden tyttöjen organisoituun jääkiekkoharrastukseen kohdistuvan tutkimuksensa aineiston kahdeksan kuukautta kestäneen kenttätyöskentelyn aikana. Ravintolisänä käytetyllä lipoaatilla ei kuitenkaan havaittu hyödyllisiä aivoja suojaavia vaikutuksia. Väitöstutkimuksessa selvitettiin kahdeksanviikkoisen liikuntaohjelman ja antioksidanttilisän vaikutusta hapetusstressiin ja aivojen suojamekanismeihin, erityisesti antioksidanttitasapainoon ja HSP-proteiineihin. Antioksidanttilisänä käytettiin tioliantioksidantteihin kuuluvaa lipoaattia. Tämä voi mahdollistaa uusia keinoja edistää aivojen terveyttä. Lisätietoja: Marja Äijö, marja.aijo@savonia.fi. Julkaisun tiedot: Helena Herrala: Tytöt kaukalossa. Vastaväittäjänä toimi dosentti, erikoistutkija Päivi Berg Nuorisotutkimusverkostosta ja kustoksena professori Päivi Naskali Lapin yliopistosta. Hän seurasi ja osallistui joukkueen toimintaan peleissä, harjoituksissa ja muissa palavereissa. Fyysinen aktiivisuus, sydänsairaudet ja kokonaiskuolleisuus iäkkäillä ihmisillä” tarkastettiin 21.8. Jääkiekko tuottaa eriarvoisuutta KM Helena Herralan väitöskirja ”Tytöt kaukalossa. Silti jääkiekko on edelleen Suomessa laji, joka tuottaa eriarvoisuutta. Silti jääkiekko on edelleen Suomessa laji, joka tuottaa eriarvoisuutta. 99 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 säännöllinen liikuntaharjoittelu suojaa elimistöä antioksidanttien ja niin sanottujen stressiproteiinien, lämpöshokkieli HSP-proteiinien välityksellä. Seurantatutkimus osoitti liikkuvien iäkkäiden elävän pidempään kuin vähemmän aktiivisina olleiden tai sellaisiksi muuttuneiden. Helena Herralan mukaan jääkiekon sukupuolittuneisuus näkyy esimerkiksi tyttöja poikajoukkueiden erilaisina harjoittelumahdollisuuksina. Vastaväittäjä toimi professori Sari Stenholm Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Taina Rantanen Jyväskylän yliopistosta. Tilaukset Jyväskylän yliopiston julkaisuyksikkö myynti@library.jyu.fi. Etnografinen tutkimus tyttöjen jääkiekkoharrastuksesta.. Tutkimusaineisto muodostui kenttämuistiinpanoista, haastatteluista, taustatietolomakkeista, tyttöjen kirjoittamista kirjoitelmista, videotallenteista ja vanhemmille järjestettyjen palavereiden muistioista. Tutkimukseen osallistuneet vastasivat terveyskyselyyn aktiivisuudestaan ja kävivät laboratoriossa terveysja toimintakykymittauksissa, joissa muun muassa lääkäri kävi läpi heidän terveystietonsa. Tytöt ja naiset sijoittuvatkin uloimmalle kehälle jääkiekon kulttuurissa, ilmenee Herralan tuoreesta väitöstutkimuksesta. Urheilun ja liikunnan tasa-arvoa koskeviin säännöksiin on listattu paljon tasa-arvotavoitteita. Tasa-arvotyö ei voi myöskään olla erillisten määräaikaisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistämään perustettujen projektien varassa. Zekinen väitöstutkimuksen perusteella aivojen antioksidanttitasapainoa, hapetus-pelkistysvälitteistä solun toimintojen säätelyä ja HSP-suojamekanismeja voidaan turvallisesti ja fysiologisesti parantaa liikuntaharjoittelun avulla. Fyysinen aktiivisuus on keskeinen tekijä, joka tukee iäkkäitä ihmisiä elämään terveempänä pidempään. Lasten urheiluharrastus on usein koko perheen yhteinen projekti. Näistä faktoista huolimatta useat iäkkäät ihmiset eivät liiku. Lisätietoja: Helena Herrala helenaherrala(at)hotmail.com. Kuolleisuustiedot kerättiin rekistereistä. Tutkimuksen alussa HSP:n, hapetusstressiltä suojaavan tioredoksiini-1eli TRX1-proteiinin sekä sen vastavaikuttajan ja diabetekseen liittyvän TXNipproteiinin määrä ja aktiivisuus olivat samankaltaiset terveillä ja diabetesta sairastavilla rotilla. Sukupuolten tasa-arvonäkökulmien lisääminen erilaisten tahojen tavoitteisiin ei Helena Herralan mukaan riitä. Tutkimustulokset osoittivat iäkkäiden fyysisen aktiivisuuden laskevan viiden seurantavuoden aikana. Tutkimuksessa käytettiin kokeellista rotan diabetesmallia. HSP-proteiinit suojaavat erityisesti luurankolihasten proteiinitasapainoa, mutta niiden vaikutus aivoihin on aiempien tutkimusten perusteella rajallinen
Välitunnilla pisimpään reippaasti liikkuneet jaksoivat kuitenkin keskittyä oppimiseen hieman paremmin kuin välitunnilla inaktiivisemmin käyttäytyneet. Vuonna 2008 toteutettuun terveystutkimukseen osallistui 599 henkilöä, joista 392 oli entisiä huippu-urheilijoita ja 207 verrokkeja. Väitöstutkimus osoitti, että oppilaat toimivat opettajan ohjeiden mukaan noin 69 prosenttia 45 minuuttia kestävästä oppitunnista. Ottelinin väitöksen tulosten mukaan välituntien fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen ei vähentänyt fyysistä aktiivisuutta luokkahuoneessa. Sen sijaan telomeerien pituudessa ei tullut esiin eroa huippu-urheilijoiden ja verrokeiden välillä. Nuoruusiän huippu-urheilu näkyy miesten terveydessä vielä vanhoilla päivillä LL Merja Laine väitöstutkimus ”Suomalaisten mieshuippu-urheilijoiden kardiometabolinen terveys myöhemmällä iällä” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 28.8.2015. Siihen vaikuttavat useat eri tekijät: yhteiskunnassa vallitsevat arvot, lait, asetukset, opetussuunnitelmat, koulun toimintakulttuuri, koulun yhteistyötahojen tuki sekä ennen muuta niiden ihmisten asenteet ja toimintatavat, jotka ovat läsnä lapsen arjessa päivittäin. 2015 Jyväskylän yliopistossa. Tulos vahvistaa olettamusta, että liikunnan ja oppimisen välinen yhteys on moniulotteinen ja vuorovaikutteinen prosessi. Tytöt leikkivät enemmän tasapainoja kiipeilyleikkejä ja keskustelivat keskenään, kun taas pojat leikkivät muita, lähinnä itse keksimiään mielikuvitusleikkejä ja pelasivat erilaisia pallopelejä ja -leikkejä. Vastaväittäjänä toimi dosentti Jyrki Reunamo Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Pauli Rintala Jyväskylän yliopistosta. Oppimista häiritseviin, motorisesti levottomiin toimintoihin oppilailta kului keskimäärin viidesosa oppitunnista (17 %). Tutkimus toteutettiin lukuvuoden mittaisena tapaustutkimuksena luokilla 1–2 yhdessä koulussa LänsiSuomessa. Lisäksi eri yksilöiden välillä oli eroja tuntitehtäviin keskittymisessä. Verkkoversio (pdf): Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 170. Niin ikään kehon rasvaprosentti oli huippu-urheilijoilla merkittävästi alhaisempi kuin verrokeilla. Oppilaiden välituntiajasta 94 prosenttia kului kuormittavuudeltaan hyvin kevyisiin tai kevyisiin välituntitoimintoihin kuten kävelyyn. Ottelin tarkasteli väitöstutkimuksessaan, löytyisikö välituntitoiminnasta keino tukea niitä oppilaita, joita oppitunnit eivät aina syystä tai toisesta jaksa innostaa, ja joilla tämä innostumattomuus purkautuu joko työrauhaongelmina tai passiivisena läsnäolona luokkahuoneessa. ISBN (pdf) 978-952-484830-5. Vastaväittäjänä toimi dosentti Leo Niskanen Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta ja kustoksena professori Johan Eriksson. Väitöskirja julkaistaan sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerolla 225, 177 s., Jyväskylä 2015, ISSN 0356-1070; 225, ISBN 978-95139-6253-1 (nid.), ISBN 978-951-396254-8 (PDF). Pääosa luokassa havaitusta motorisesta levottomuudesta oli lähinnä oppilasta itseään häiritsevää, omalla pulpetilla tapahtuvaa liikehdintää eikä luokan työrauhaa haittaavaa toimintaa. ISSN (pdf) 1796-6310. Koulussa lasten hyvinvointia ja oppimista edesauttavat monipuolisen leikin ja riittävän fyysisen aktiivisuuden ohella muun muassa oppilaiden ajatusten parempi kuuleminen sekä yksilöllisten tarpeiden ja emotionaalisten tekijöiden huomioiminen opetuksessa. Huippu-urheilijat näyttivät myös säilyttävän fyysisesti aktiivisen elämäntavan ikääntyneinäkin paremmin kuin verrokit. Urheilijat jaettiin nuoruusiän urheilu-uran perus teella kestävyys-, joukkueja voima urheilijoihin. Tytöt toimivat opettajan ohjeiden mukaan useammin kuin pojat. ISBN 978-952-484-829-9, ISSN 0788-7604. Lisätietoja: Auli Ottelin, ottelaul@gmail.com. Liikunnan avulla voidaan kuitenkin parantaa oppimista monin tavoin koko ihmisen elämänkaaren ajan, mikäli ihmiset tarttuvat tähän mahdollisuuteen. Elektroninen julkaisu on luettavissa E-thesis -palvelussa https:// helda.helsinki.fi/handle/10138/156065 Välituntitoiminta virittää lapsia oppimaan LitM Auli Ottelinin liikuntapedagogiikan väitöskirja ”Happohirviöstä maagereihin – välituntitoiminnasta virtaa luokkahuonetyöskentelyyn?” tarkastettiin 5.9. Reipasta liikuntaa oppilaille kertyi alle kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suosituksen, keskimäärin 49 minuuttia vuorokaudessa. Tutkimuksessa kartoitettiin oppilaiden välituntitoimintoja ja fyysistä aktiivisuutta, analysoitiin oppituntien aikaista luokkahuonetyöskentelyä ja fyysistä aktiivisuutta sekä tarkasteltiin välituntien fyysisen aktiivisuuden ja luokkahuonetyöskentelyn yhteyttä. Tulokset kannustavat hyödyntämään välitunteja monipuolisemmin ja tehokkaammin lasten leikin ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi sekä oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. 100 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Acta Universitatis Lapponiensis 303. Ikääntyneillä (keski-ikä 73 v) entisillä huippu-urheilijoilla oli suuntaus alhaisempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin kuin saman ikäisillä verrokeilla, ja heillä oli myös alhaisempi kohonneen verenpaineen, metabolisen oireyhtymän sekä ei-alkoholiperäisen rasvamaksan riski kuin verrokeilla. Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis. Merja Laine selvitti väitöstutkimuksessaan, suojaako nuoruusvuosien huippu-urheilu miehiä kardiometabolisilta sairauksilta – esimerkiksi tyypin 2 diabetekselta, kohonneelta verenpaineelta, metaboliselta oireyhtymältä ja ei-alkoholiperäiseltä rasvamaksalta – ja onko sillä vaikutusta telomeerien pituuteen myöhemmällä iällä. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi.. Välituntien keskimääräinen kuormittavuus oli selvästi suurempaa kuin oppilaiden kokonaisaktiivisuus koko päivän aikana. Lisätietoja: Merja Laine, merja.k.laine@helsinki.fi