Liikunta & Tiede 4/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Liikunta & TIEDE 53 4/ 16 • 8 eu ro a TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 OSA IV LIIKUNTA 2050 YKSILÖLLISEMMIN, YHTEISÖLLISEMMIN, DIGITAALISEMMIN! SEURATOIMINNAN KAKSI VISIOTA
Vaikka jotkut silloisen tulevaisuuden maailman keksinnöt ovat vieläkin utopiaa, moni on jo toteutunut, kuten leijulaudat, älylasit, älyvaatteet, videopalaverit ja tabletit. 53. Paino: Forssa Print 2016 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 39 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Yksi tällainen on äskettäinen maailmaa mullistanut peliuutuus Pokémon GO. Porkkana toimii kuitenkin keppiä paremmin. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 4 / 2016 MARTY MCFLYN JALANJÄLJILLÄ K ahdeksankymmentäluvun suosikkielokuvassa Paluu tulevaisuuteen Marty McFly kiihdyttää DeLoreaninsa aikamatkalle vuoteen 2015. Liikunnan harrastamisen kalleus puhuttaa. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Lehtikuva/Maskot/Serny Pernebjer Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Tutkimusten mukaan sillä sarallakaan ei ole välttämättä hurraamista. Mitäpä jos käännettäisiin ajatus toisin päin – verojen sijaan verovähennyksiä. Ovatko he silloin paremmassa kunnossa kuin nykypäivän keski-ikäiset. liikuntaneuvosto.fi/ajankohtaista/blogi), että liikunta tarvitsee tulevaisuusstrategian. Verotuksen tehosta käyttäytymistä ohjaavana tekijänä on hyviä kokemuksia esimerkiksi tupakoinnin, alkoholinkulutuksen ja sokerinsyönnin vähentämisessä. Mitä pä, jos valtiovalta tukisi lasten ja nuorten liikuntaa esimerkiksi niin, että vanhemmat saisivat verovähennystä urheiluseuran kausimaksusta tai liikuntavarusteiden hankinnasta. Olisiko sellaista mietittävä tulevaisuuden keinoksi. Kaikille samansuuruinen vähennys hyödyttäisi eniten pienituloisia perheitä, joissa kustannukset voivat olla este lasten liikuntaharrastukselle. Tietokoneen tai telkkarin ääressä aiemmin viihtyneet teinit on saatu liikkeelle niin, että kympin kävelylenkkikään päivässä ei ole tuntunut missään. Ravintoasioissa on tosin vielä petraamisen varaa, vaikka nuoret tänään todennäköisesti syövätkin terveemmin kuin 80-luvun teinit. Valtion liikuntaneuvosto on myllännyt rakennettaan ja nimesi uuden ennakointijaoston. Mutta jos yritämme nähdä niin sanottuja heikkoja signaaleja – siis asioita, jotka eivät vielä näy tutkimustuloksissa, mutta antavat ensimmäisiä viitteitä trendimuutoksesta, niin sieltä löytyy rohkaisevia tuloksia. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : H A N N A O K SA N E N /T U R U N Y LI O P IS TO. Sen puheenjohtaja, kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo toteaakin helmikuisessa blogikirjoituksessaan (www. Ihmisten liikuttamisessa nousee aika ajoin esiin myös jonkinlainen liikkumattomuusvero – siis rankaisu niille, jotka eivät liiku suositusten mukaan. Tässä numerossa hyppäämme Martyn kyytiin ja kurkistamme tulevaisuuden liikuntaan ja urheiluun teemalla ”Liikunta 2050”. Onpa hahmojen perässä pantu juoksuksikin. Entäpä sitten liikunta. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Onko odotettavissa rapakuntoa vai olisiko muunlaisellekin näkymälle perusteita. Todennäköisesti se tulee kuitenkin muovaamaan liikkumistamme merkittävällä tavalla, enkä usko, että muutos tulee olemaan ollenkaan huonoon suuntaan. Nykyteinien elintavoissa on paljon hyvää: kessuttelijaa katsotaan pahalla silmällä, humalahakuista juomista pidetään lähinnä nolona. Kevään kuluessa on tapahtunut paljon sellaista, mikä tekee aiheesta hyvinkin ajankohtaisen. Heittäisin rohkean arvion, että ovat. Teeman kypsyttely alkoi loppuvuodesta lehden toimituskunnassa Mikko Julinin aloitteesta. Suunnataanpa katse nuoriin. Kyse on motivaatiosta ja siitä miten se herätetään. Teknologia on – taas kerran – murroksessa ja ennustaminen sillä saralla on tyypillisesti hankalaa. Tämän päivän kuusitoistakesäiset ovat teemavuotenamme juuri sopivasti viisikymppisiä – siis sillä kynnyksellä, jolloin elintasosairauksien vaivat alkavat kasaantua. Eikä väheksyä voi myöskään mahdollisten uusien urheilijalahjakkuuksien, tu levien olympiamitalistien varmempaa löytymistä, kun yhä useampi lapsi ja nuori pääsisi ohjatun liikunnan pariin. Tulevaisuutta on usein arvioitu kansalaisten kunnon kehityksen ennakoinnilla. Pidemmällä tähtäimellä – esimerkiksi vaikkapa jo vuonna 2050 – lisääntyvän liikunnan tuomat taloudelliset hyödyt olisivat jo näkyviä, puhumattakaan vaikeasti rahassa mitattavissa olevasta ihmisten hyvinvoinnin kasvusta
Kalle Rantala 115 EMERITUS IHMETTELEE: Ilmastolupaus suojelee talviurheilua. Tiinu Wuolio 24 Kentiltä kabinetteihin – suomalaisen urheiluliikkeen nykytila ja tulevaisuus. Sinuhe Wallinheimo, Minna Paajanen 14 Liikuntahallinto vuonna 2050 – Muutos on ainoa pysyvä. Heidi Riska POHDITTUA 117 Kestävä kehitys, urheilu ja liikunta. Olli Lehtonen, Marja-Leena Kauronen, Valdemar Kallunki T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 20 Ku va : K A R I K E S K IN E N. Mikko Salasuo, Päivi Berg, Kati Lehtonen, Kaarlo Laine 30 Urheiluseuratoiminnan kaksi visioita. Jari Kanerva 112 Konsensuslausunto summaa lasten liikunnan hyödyt 113 Urheilun tilat ja paikat – historiaa EM-jalkapallon varjossa. Kari Keskinen 20 Risto Telama 80 vuotta – Tutkijan ja kehittäjän puoli vuosisataa. Nykypäivän kolmekymppisten lajivalinnat ovat nykyisiä moninaisempia ikäihmisinäkin. Minna Tanskanen 60 Mitä tapahtuu liikunnan edistämiselle. Sari Pentikäinen, Pilvikki Heikinaro-Johansson, Sanna Palomäki 106 Kirjoitusohjeet ja aikataulut 2016 108 LÄHIKUVASSA: Raija Korpelainen – Liikunnallisen elämän arkkitehtuuria kartoittamassa. Kari Kalliokoski 4 Neljän tien risteyksessä – Liikuntapolitiikan tulevaisuusvaihtoehdot. Teijo Pyykkönen, Jari Lämsä, Kaarlo Laine 71 TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 OSA IV 72 Metsästä motivaatiota liikuntaan ja painonhallintaan. Erilaisten oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen yhdeksäsluokkalaisilla. Marko Laaksonen TUTKITTUA 122 Tutkimusuutiset 126 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS: Marty McFlyn jalanjäljillä. Yksilöllisesti räätälöidyt liikuntainterventiot tulevat. Urho Kujala 120 Mittaamisen suosio. Fyysinen ja digitaalinen lyövät kättä. AJASSA 111 SOTEa ja yhdenvertaisuutta liikuntaan. Pasi Mäenpää 37 Maaseudun nuoret ja liikunta – pidot eivät parane kun väki vähenee. Markku Ojanen LUETTUA 121 Suomalainen valmennusosaaminen kansissa. Liikuntatarjonnasta tulee yhä enemmän räätälöityä. Sanna Ojajärvi, Sanna Valtonen 19 POLTTOPISTE: Olympiakomiteat temppelin harjalla. 92 Vanhempien hyvä koulutusja tulotaso lisäävät nuorten liikkumista etenkin urheiluseuroissa. Nelli Hankonen, Elisa Kaaja, Katariina Köykkä 65 Eurojen valvontaa ja liikkujien laskentaa – liikunnan arviointi voisi olla paljon muutakin. Ilkka Niiniluoto 116 OPISKELIJA OUNASTELEE: Iäkkään henkilön liikunta ja kuntoutus – missä raja kulkee. Mikko Julin 57 GO Pokémon! Voisiko teknologia lisätä liikkumisen iloa. Hannu Itkonen 9 Ennakoinnin painoarvo kasvaa. Kysymyksessä ei ole vain hyvän tulevaisuuden ennakointi, vaan siihen vaikuttaminen. Päivi Armila 41 Miten ikäihmiset liikkuvat vuonna 2050. Pekka Stenholm 52 Elektronista urheilua ja yksilöllistä big-dataa. Sanna Palomäki, Lauri Laherto, Tomi Kukkonen, Harto Hakonen, Tuija Tammelin 99 Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat oppilaat. Monimetodinen tutkimus miesten luontoliikuntaohjelmasta. Fyysisestä aktiivisuudesta tulee osa arkea. Vuonna 2050 suurseurat toimivat omilla erityisillä markkinoillaan. Sari Stenholm 46 Liikunnan uudet liiketoimintamahdollisuudet – Ketkä meitä liikuttavat. Karoliina Kaasalainen, Tanja Tilles-Tirkkonen, Kirsti Kasila, Marita Poskiparta, Kati Vähäsarja 81 Väestöruudun sosioekonomisen aseman yhteys miesten liikuntakäyttäytymiseen Kymenlaaksossa
4 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: HANNU ITKONEN Neljän tien risteyksessä Liikuntapolitiikan tulevaisuusvaihtoehdot
Vaihtoehtojen hahmottaminen on myös vaikuttamista tehtäviin ratkaisuihin. Suunnitellen tulevaisuuteen Länsimaisissa yhteiskunnissa virisi 1960-luvulla suunnitteluoptimismi. Myös pyrkimyksillä ihmisten liikkumisen lisäämiseen on tulevaisuusorientaationsa. Näin ollen tulevaisuuden haltuunotto on aina kontekstuaalista. P aria toisen maailmansodan jälkeistä vuo sikymmentä on Euroopassa tavattu kutsua jälleenrakennuksen ajaksi. Samanaikaisesti, kun kansallisissa puitteissa rakennettiin liikunnan ja urheilun edellytyksiä, myös suuren luokan kansainväliset kysymykset herättivät huolta. Yhteiskunnallinen tilanne määrittää sitä mahdollisuusrakennetta, jonka puitteissa tulevaisuutta suunnitellaan. Liikunnan suotuisten terveysvaikutusten tunnistaminen on johtanut toimiin, joilla kaikenikäisiä kansalaisia kannustetaan liikkumaan omaa terveyttä edistävästi. Tulevaisuuteen suuntautuvat ennakointimme rakentuvat aina aiemmin yhteiskunnassa tapahtuneelle ja myös nykyisille positioillemme. Kyseistä teosta on pidetty ympäristöliikehdinnän lähtölaukauksena. (Meadows et al. Eri hallinnonalojen kehittyKuva: ANTERO AALTONEN. Yh teis kuntien vaurauden lisääntyessä politiikan paino pistettä saatettiin siirtää vapaa-ajan, kulttuurin ja liikunnan kysymysten pohdintaan. 5 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Suomalainen liikuntakulttuuri on perinteisesti rakentunut vireälle kansalaistoiminnalle ja pääosin hyvin toimivalle julkiselle liikuntahallinnolle. (Carson 1963.) Kymmenisen vuotta myöhemmin Rooman klubin nimellä tunnettu asiantuntijaryhmä julkaisi Kasvun rajat -teoksen, jossa kyseenalaistettiin tehotuotanto ja ympäristön kestokyvyn ylittävä länsimainen elämäntapa. Vuonna 1962 biologi Rachel Carson julkaisi Äänetön kevät -teoksen, jossa nostettiin ponnekkaasti esiin ympäristön tuhoutuminen. Klubi otti kantaa myös väestöräjähdyksen seurauksiin. 2005.) Huoli maapallon tilasta pakottaa suuntaamaan katseita aivan uudella tavoin tulevaisuuteen. Sodan tuhojen korjaaminen sekä uusien hal lintojen ja rakennusten pystyttäminen merkitsivät politiikan huomion suuntaamista ihmisten perustarpeista huolehtimiseen. Näistä lähtökohdista tulevaa voi ennakoida neljän erilaisen, mutta yhtälailla mahdollisen kehityssuunnan avulla
Kilpailuyhteiskuntaa sävyttäisi huippu-urheilu. Liikuntakulttuurin alueella tulevaisuustalkoita tehtiin Liikuntatieteellisen Seuran tahdittamana. 6 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 misen edellytykseksi nähtiin riittävä tietotuotanto. Yhteiskunnallinen tilanne määrittää sitä mahdollisuusrakennetta, jonka puitteissa tulevaisuutta suunnitellaan.. Kaupallisessa yhteiskunnassa harrastettaisiin välineliikuntaa. Liikuntapolitiikan vahvistuminen ja laajeneminen koko kansan liikuntaa edistäväksi haastoi sekä liikuntatutkijat että yhteiskunnalliset päätöksentekijät hakemaan ratkaisuja, joilla kansalaiset saataisiin lisäämään liikuntaa. Vauhtia suunnittelutyölle antoi 1976 ilmes tynyt liikuntalakikomitean mietintö sekä vuoden 1980 alussa voimaan astunut liikuntalaki (Liikuntalakikomitean mietintö 1976; Liikuntalaki 1979). (Lüschen 1981, 322–324; Itkonen 1996, 12–14. Hyvinvointivaltion rakennustalkoiden kiinteäksi osaksi liimautui myös liikuntasuunnittelu. Tutkimuksen tulevaisuuskatseet Tutkimuksen näkökulmasta tulevaisuuden hahmottamisessa edettiin yhteiskunnan suurista kysymyksistä kohti päätöksenteon sektoroituja alueita. Vuonna 2000 Kalervo Ilmasen kanssa julkaisemassamme tutkimuksessa hahmottelimme tulevaisuuden vaihtoehtoja Pohjois-Karjalan Tulevaisuuden ennakointi rakentuu aiemmin tapahtuneelle. Muussa tapauksessa jokin kulttuurin kentistä, esimerkiksi kaupallinen liikuntakulttuuri voimistuu ja ekspansiollaan syö muut liikunnan kulttuurikentät marginaalikulttuureiksi. Tutkimuskohteiksi valikoituivat muun muassa liikuntaorganisaatioiden jäsenrakenne, johdon koostumus ja toimintatavat, urheiluorganisaatioiden toimivuus sekä liikuntapolitiikka ja -suunnittelu. Päätöksentekijöitä myös koulutettiin uudenlaisiin suunnittelukäytäntöihin (Warsell 1980). Osaksi sosiologien tekemisiä valikoitui tutkimustietoon perustuva vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmotteleminen. Pehmoyhteiskunnassa kiinnostaisivat ”mielenrauhaliikunta” ja seurapelit. Joukkoliikkeen yhteiskunnassa massaliikunta hallitsisi liikuntakulttuuria. Itkonen 2007, 8–12.) Kansallisissa käytännöissämme liikunnan tulevaisuuspohdinnoille syntyi sosiaalinen tilaus kuntoliikunnan nousun myötä. Tarkoitus on, että tämä kirja voisi toimia yhtenä apuvälineenä muun muassa täytettäessä liikuntalain suunnitteluvelvoitetta.” (Liikuntasuunnittelu 1981, 5.) Liikuntasuunnittelu vakiintui sangen nopeasti osaksi sekä julkishallinnon politiikkatoimia että tieteentekoa. Ylikansallisessa mediayhteiskunnassa rajoituttaisiin nojatuoliliikuntaan. Toiseksi haluttiin kartoittaa liikuntakulttuurin tulevaisuutta koskevia olennaisimpia ongelmia ja tulevaisuuskuvia sekä hahmottaa liikuntakulttuurin eri kehitysstrategioita. Etenkin sosiologeja peräänkuulutettiin tyydyttämään politiikkojen tietotarpeita. (Pyykkönen & Seppälä 1987, 12–19.) Liikunnan tulevaisuusvaihtoehdot nousivat keskusteluun lukuisissa eri yhteyksissä. Yhteiskunnan rakennemuutos 1960-luvulla merkitsi kaupungistumista ja työn kuormittavuuden vähenemistä. Samalla pohdittiin myös liikunnan asemaa osana yleisempää poliittista päätöksentekoa. Osaamisen yhteiskunnassa vallitsevaa oli luonnossa harjoitettu hyötyliikunta. Tietotuotannollaan liikunnan yhteiskuntatieteilijät pyrkivät palvelemaan liikuntapoliittista päätöksentekoa. Päätöksentekijöiden ja tutkijoiden kohtaamiset yleistyivät, kun ajan hengessä ryhdyttiin laatimaan kuntien liikuntasuunnitelmia ja -strategioita. Hajautetussa kulttuurien kenttien jännitteisessä positiivisessa konfliktissa arveltiin voitavan luoda voimakasta uutta liikuntakulttuuria kokonaisuudessaan. LTS:n ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen järjestämän tulevaisuusseminaarin tavoitteeksi asetettiin ensinnä tulevaisuussuuntautuneen ajattelun levittäminen liikuntahallinnon ja -suunnittelun alueelle. Yhteiskunnan sektoroituminen johti siihen, että lukemattomilla aloilla laadittiin erilaisia tulevaisuussuunnitelmia. Vaikka suunnittelu olikin poliittispainotteista, niin lisääntyvässä määrin ryhdyttiin kuulemaan myös yhteis kuntatieteilijöitä. Sosiologit kehottivat suuntaamaan tutkimuskatseita ilmiöihin, joiden tieteellisellä haltuunotolla saatettiin vaikuttaa päätöksentekoon. (Vasara 2004, 210–221; Kokkonen 2013, 26–33.) Olennainen osa liikunnan linjavetoja olivat tutkijoiden ja päätöksentekijöiden kokoontumiset ja yhteisjulkaisut. Urheilun kansallista merkitystä arvioivassa teoksessa korostettiin, että liikunnan tulevaisuus ratkaistaan erilaisten kulttuurien välisessä kilvoittelussa. (Pyykkönen & Seppälä 1987, 3–4.) Seminaarin työstö tuotti kuusi tulevaisuuskuvaa sekä niissä harjoitettavia tyypillisiä liikuntamuotoja. (Borgatta & Cook 1988, 11–17.) Myös liikuntasosiologisen tutkimuksen laajeneminen 1960-luvulla merkitsi tieteenalan kytkeytymistä muuhun yhteiskunnan tavoitteellisuuteen. (Suomi 1987, 54.–62.) Liikuntasosiologiassakaan ei ole oltu täysin toimettomia tulevaisuuden kehityssuuntien hahmottamisen suhteen. Liikuntatieteellinen Seura julkaisi vuonna 1981 Liikuntasuunnittelu -kirjan, jonka esipuheessa julkaisun tarvetta perusteltiin vedoten tuoreeseen liikuntalakiin: ”Tämän kirjan yleisenä tarkoituksena voidaan pitää jo olemassa olevan liikuntasuunnitteluun liittyvän tärkeimmän tiedon kokoamista ja uusimman tiedon esilletuomista
Tulevaisuusvaihtoehdot 2050 Hahmotellessamme maakunnallisia tulevaisuusvaihtoehtoja jäljitimme liikuntakulttuurin juuria katsahtamalla useiden vuosikymmenten takaisiin tapahtumiin. Maakuntatutkimuksessamme piirsimme neljä vaihtoehtoista tulevaisuusvaihtoehtoa. Ennakoidessani suomalaisen liikuntakulttuurin tilaa vuonna 2050 pitäydyn näissä kahdessa merkittävässä kansallisessa ominaispiirteessämme eli vireässä liikunnan kansalaistoiminnassa ja edelleenkin pääsääntöisesti toimivassa julkisessa liikuntahallinnossa. Arviomme mukaan kansalaistoiminnat olivat osittain kuihtuneet, liikuntamatkailun merkitys oli lisääntynyt, liikuntakulttuuri oli muuttunut projektimaisempaan suuntaan ja kansalaistoimijat olivat tehneet selkeitä valintoja toimintojensa painotuksista. Kahteen ensim mäiseen vaihtoehtoon sisällytän voimakkaan yhteiskunnallisen työnjaon ja kahteen jälkimmäiseen puolestaan vähäisen työnjaon. Asiantuntijavaltaisessa liikuntakulttuurissa useat eri professiot määrittävät ihmisten liikunnan ja urheilun asioita. Työnjaon selkeytymättömyys syntyy siitä, että millään taholla sinällään ei ole legitiimiä asemaa liikuntakulttuurin linjausten tekemisessä. 2016, 20–21.) Näin ollen sinällään mikään vaihtoehto ei ollut toteutunut ”täysimääräisesti”. Julkisvallan Politiikkaohjauksen vaihtoehdossa liikuntakulttuuria säädellään lailla ja muilla normeilla. Kansalaislähtöisen liikuntakulttuurin vaihtoehdossa tärkeimpiä toimijoita ovat ihmisten muodostamat seurat, järjestöt ja muut yhteisöt. Tekemisten tavoit teellisuus palvelee sangen monenlaisia yhteisöjä ja niiden tarpeita. Matkailun maakunta puolestaan merkitsisi alueen muuttumista korostuneesti turistien liikunta-alueeksi, jolloin yrityssektori olisi keskeinen palvelujen tuottaja. 7 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 maakunnan liikuntakulttuurille. taulukko 1). Tunnistimme ennen kaikkea Pohjois-Karjalan voimallisen urheilun ja liikunnan kansalaisyhteiskunnan sekä vahvaksi rakentuneen julkisen liikuntahallinnon. Liikkuminen nähdään hyödylliseksi koko yhteiskunnan toimivuudelle. Väistämättä asiantuntijat suuntaavat viestejään eri kohderyhmille. Näin menetellen ennakoin neljä tulevaisuusvaihtoehtoa, jotka ovat 1) politiikkaohjauksen liikuntakulttuuri, 2) kansalaislähtöinen liikuntakulttuuri, 3) asiantuntijavaltainen liikuntakulttuuri ja 4) hallinnoton liikuntakulttuuri (ks. Joka tapauksessa ennakoitujen neljän tulevaisuusvaihtoehdon suunnassa muutoksia oli kuitenkin tapahtunut. Valtiolla ja kunnilla on demokraattisesti valitut elimet, jotka linjaavat liikunnan ja urheilun toimintoja sekä arvioivat omien toimintojensa vaikuttavuutta.. (Ilmanen & Itkonen 2000, 158–161.) Tulevaisuusvaihtoehtojemme osuvuutta punnitsimme 16 vuotta myöhemmin tekemässämme seurantatutkimuksessa, jossa selvitimme maakunnan aikuisväestön liikuntaharrastusten sekä liikuntaja urheiluseurojen muutoksia. Julkisvallan toimin säädellään myös liikuntakulttuurin toimijoiden työnjakoa. (Itkonen et al. Kansalaislähtöisessä liikuntakulttuurissa aloitteet ja ideat nousevat ruohonjuuritasolta. Kyseisessä tulevaisuusvaihtoehdossa professioiden edustajat käyvät jatkuvaa kamppailua liikuntakulttuurin määrittelyoikeudesta. Tässä vaihtoehdossa liikunnan ja urheilun kansalaistoimijat joutuisivat tekemään valintoja siitä, millaista liikkumista ne ottaisivat ohjelmaansa. Toinen ennakointiulottuvuuteni on liikuntakulttuurin työnjaon suunnitelmallisuus. Lisäksi tehtyjä valintoja suuntaavat ihmisten liikuntaan ja urheiluun kohdistamat odotukset. Toisaalta yhdyimme pitkälti Raimo Väyrysen näkemykseen kansallisen aluepolitiikan vähenevästä merkityksestä (Väyrynen 1999, 274). Valtiolla ja kunnilla on demokraattisesti valitut elimet, jotka linjaavat liikunnan ja urheilun toimintoja sekä arvioivat omien toimintojensa vaikuttavuutta. Julkisvallan kontrolli on ohut, mutta työnjako perustuu kansalaistoimijoiden keskinäiseen sopimuksellisuuteen. Kuihtuvan kansalaistoiminnan vaihtoehdon arvelimme johtavan kansalaistoimintojen osittaiseen näivettymiseen ja seuratoimintojen kuihtumiseen. Linjauksissamme tukeuduimme yhtäältä Jukka Oksan konstruoimaan neljään kylätulevaisuuden kehityssuuntaan (Oksa 1996, 245–252). Asiantuntijavaltaisuuden oloissa professiot ”houkuttelevat” omaan asiantuntemukseensa perustuen ihmisiä liikkumaan. Näin ollen toimia kohdennetaan myös hyvinvointinsa kannalta liian vähän liikkuviin ja heidän fyysisen aktiivisuutensa lisäämiseen. Neljännessä tulevaisuusvaihtoehdossa liikuntaa toteutettaisiin valikoidun kansalaistoiminnan aktiviteetein. Projektien ihmemaan vaihtoehdossa kansalaisten liikuttaminen hoidettaisiin erilaisin kampanjoin ja sektoroiduin toiminnoin. Liikuntakulttuurin liikkeellepanevanevat voimat ovat liikunnan kansalaisaktivisteja ja etenkin lähiyhteisöllisesti toimivia. Politiikkaohjauksen liikuntakulttuurissa päätöksenteko tähtää tasa-arvoisten liikkumisen edellytysten luomiseen. Liikuntakulttuuria säädellään sekä lailla että muilla normeilla. Politiikkaohjauksen liikuntakulttuurin vaihtoehdossa julkishallinnon liikuntakulttuuri on aivan olennainen liikuntakulttuurin resursoija ja määrittäjä
Hallinnottomuus merkitsee myös sitä, että liikkumisen tasa-arvoisuuden tavoittelu on olematonta tai peräti mahdotonta. Oksa, J. Lüschen, G. 1988. & Cook, K. Joensuu. Itkonen, H. F. Helsinki.. Kansalaisten liikuttajat. (toim.) 1987. Suomalaisen liikuntakulttuurin tulevaisuuskuvat. The Future of Sociology. Rasimäen neljä tulevaisuutta. Väyrynen, R. Keuruu. Teoksessa Lüschen, G. 1987. Liikuntatieteellisen Seuran moniste n:o 10. Suomi, K. Helsinki: Tammi. Meadows, D. 1996. Tietyllä tapaa kyseessä on ”uusliberalismin” kaltainen vaihtoehto, jossa markkinat ja mieltymykset suuntaavat tehtyjä vaihtoehtoja. Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja N:o 114. Kenttien kutsu. Pyykkönen (toim.) Urheilun kansallinen merkitys. 2005; alkup. Liikuntaa hyvinvointivaltiossa. Kansalaistoimijat ja kunnat liikuntapalvelujen tuottajina Pohjois-Karjalassa. 2013. Kymmenvuotisseuranta maakunnan aikuisväestön liikkumisesta ja seuratoimijoiden näkemyksistä. Jyväskylä. Tutkimus liikunnasta ja urheilusta Pohjois-Karjalassa. 1996. Ilmanen, K. & McEvoy, E. & Matilainen, P. Itkonen, H. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. Suomalaisen liikuntakulttuurin lähihistoria. 2016. Karjalan tutkimuslaitos. Komiteanmietintö 1976:87. Tampere: Gaudeamus. Hallinnottomassa liikuntakulttuurissa liikuntaa ja urheilua on hankala sekä suunnitella että arvioida. Teoksessa T. & Itkonen, H. Liikuntalakikomitean mietintö (1976). Research Reports No 3/2007. Äänetön kevät. et al. Jyväskylän yliopisto. Toden näköistä on, että itse en ole arvioimassa ennakoimieni vaihtoehtojen toteutumista. Joensuun yliopisto. Sociology and its Future. Joensuu. Itkonen, H. Vasara, E. Liikuntalaki (984/1979). 2007. Liikuntasuunnittelu 1981. Liikuntatieteellinen Seura / Valtion painatuskeskus. Hallinnottoman liikuntakulttuurin vaihtoehdossa julkishallinnon ote liikunnan ja urheilun suhteen on olematon. On kuitenkin hyvä havaita, että tulevaisuuden vaihtoehtojen piirteleminen on myös vaikuttamista tehtäviin ratkaisuihin. 1963. Carson, R. Myöskään toimijoiden välisiä työnjaollisia suhteita ei ole kyetty määrittelemään. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu no 77. (1980). Helsinki. 2004. The Analysis of Sport Organizations. Changes in Sport Sociology and Challenges for the Future. Itse asetun omilla toimillani puolustamaan vahvaa liikunnan julkishallintoa ja vireää urheilun ja liikunnan kansalaisyhteiskuntaa. Helsinki. Champaign: Stipes Publishing Company. Vaarana on, että niukoin pääomin varustetut ihmiset saattavat syrjäytyä myös liikunnasta ja urheilusta. Warsell, L. Randers, J. Kasvun rajat. Helsinki: Gaudeamus. Kyläläiset, kansalaiset. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Suomi avoimessa maailmassa. Helsinki. 1981. 8 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 ohuus johtaa siihen, että professioiden toiminta on markkinaorientoitunutta. Tutkimuksia 1/2016. Urheilu tulevaisuuden yhteiskunnassa. Sitra 223. 1973. & Sage, G. Liikuntatieteellisen Seuran moniste n:o 8. Department of Sport Sciences. 1999. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 157. Kokkonen, J. Liikuntakasvatuksen laitos. London: Sage, 11–17. & Meadows, D. Helsinki. Valtion liikuntahallinnon historia. Teoksessa Borgatta, E. Globalisaatio ja sen vaikutukset. & Seppälä, Y. (eds.) Handbook of Social Sciences of Sport. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu no 78. & Cook, K. Myöskään kansalaistoimijoiden keskinäinen sopimuksellisuus ei toteudu. Pyykkönen, T. Ilmanen, K. S. S. Teoksessa Itkonen, H., Salmikangas, A-K. F. Euroopan pohjoisen maatalouskylän vaihtoehdot. Liikunnan tulevaisuusulottuvuudet LÄHTEET: Borgatta, E. Jyväskylä. Liikuntasuunnittelun koulutusseminaari. 2000. Tulkintoja Sivakasta ja Rasimäestä. Teoksessa Knuuttila, S. Tätä tekstiä lopetellessani huomaan vuoteen 2050 olevan matkaa runsaat kolme vuosikymmentä. Suomen Urheilumuseosäätiön tutkimuksia n:o 2. University of Jyväskylä. HANNU ITKONEN, VTT Liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@jyu.fi Vahva julkinen sektori/ Suunnittelematon työnjako/ voimakas työnjako Heikko julkinen sektori Politiikkaohjauksen liikuntakulttuuri Asiantuntijavaltainen liikuntakulttuuri Kansalaislähtöinen liikuntakulttuuri Hallinnoton liikuntakulttuuri Heikko julkinen sektori/ Suunnittelematon työnjako/ Voimakas työnjako Heikko julkinen sektori TAULUKKO 1. (eds.) The Changing Role of Public, Civic and Private Sectors in Sport Culture
Keskeinen kysymys on, miten tuottaa tietoa, joka tunnistaa myös hiljaiset signaalit ja pienet purot liikuntakäyttäytymisen valtavirrassa.. Kuva: LEHTIKUVA/UWE UMSTÄTTER 9 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: SINUHE WALLINHEIMO, MINNA PAAJANEN Ennakoinnin painoarvo kasvaa Tärkeimpien yhteiskunnallisten asioiden kehitystä Suomessa on linjattu säännöllisesti laadittavien tulevaisuusstrategioiden avulla. Ei, vaikka liikkuminen on yksi keskeisimmistä yhteiskuntaa ylläpitävistä ja rakentavista voimista. Kysymyksessä ei ole vain hyvän tulevaisuuden ennakointi, vaan siihen vaikuttaminen. Liikunta ei ole ollut samanlaisen arvostuksen kohteena. Tehokkaammalla tulevaisuuden ennakoinnilla saadaan enemmän irti liikunnan tarjoamista mahdollisuuksista sekä siihen ohjatuista resursseista
Ja vaikka kaikki edellä mainitut seikat tulisivat hoidetuiksi, voi silti käydä niin, että ulkopuolinen ja päätöksestä täysin riippumaton tekijä, kuten maailman talouden globaali heilahdus, kadottaa suoritetun toimenpiteen oletetut positiiviset vaikutukset mennessään. Periaatteessa maailman hurjatahtinen muutos on meillä kaikilla yleisessä tiedossa ja se näyttäytyy ilmeisimmin juuri teknologian ja digitalisaation eri kehitysversioina. Pokémon Go -pelisovellus on julkaistu Suomessa. Sen Miksi liikunta nelivärijulkaisuna ja terveysvalistuksena ei mene kaupaksi, mutta samalla ihmiset ovat valmiita kävelemään tuntikaupalla päivässä virtuaalisten peliolentojen perässä. Jopa hitaaksi haukutun valtionhallinnon papereista on jo vuosia voinut aistia kehityskulun vääjäämättömyyden. Sinällään tässä ei ole mitään pahaa – niin kauan kuin toiminnalle asetetut tavoitteet saavutetaan. Tulevaisuuden kristallipallon oikeaoppisen tulkinnan lisäksi päättäjiltä odotetaan toimivia ratkaisuja päivänpolttaviin haasteisiin. Valtion liikuntapolitiikan pitkäaikaisena tavoitteena on ollut, että väestön liikunnallinen elämäntapa yleistyy. Onko kysymys nimenomaan siitä, että pelisovellusta ei myydä liikunnalla, vaan liikunnallisuus syntyy pikemminkin sivutuotteena, ohimennen ja vahingossa?. Jatkuvasti peräänkuulutetaan lisää läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Suomalaisen liikuntajärjestelmän voidaan eittämättä sanoa olevan keskeinen osa suomalaisten menestystarinaa viimeisen sadan vuoden aikana. Käytännössä se tarkoittaa, että uuden suunnittelu pohjautuu pitkälti nykyisiin rakenteisiin, resursseihin, toimijoihin, liikuntamuotoihin ja -lajeihin sekä totuttuihin työnjakoihin. Vuosiksi tietokoneen äärelle istahtaneet ovat viimein löytäneet ”ulkoilun” ja samalla myös liikunnallisen elämäntavan hyötyjen äärelle – globaalisti ja sukupuoleen ja mikä kummallista – osin myös ikään katsomatta. Kysymys ei ole ehkä siitä, että liikuntasektori olisi toimissaan epäonnistunut. Peli koukuttaa pelaajansa virtuaalimaailman ja todellisuuden kiehtovalla yhdistelmällä pelin sosiaalisia ulottuvuuksia unohtamatta. Teollinen internet, robotisaatio, big data, avoin data, pilvipalvelut, 3D-tulostus ja muut teknologiat vaikuttavat syvällisesti ihmisten tietojen, taitojen ja asenteiden muodostumiseen, maailmankuvaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan.” Liikunta-alalla kehitys on nähty asteittain mobiilipelien, pelikonsoleiden, kuntoiluja hyvinvointiapplikaatioiden sekä terveystoimintoja mittaavien laitteiden arkipäiväistymisenä. Eri mittarit kertovat, että tavoitetta terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien määrän kasvusta ei ole enää aikoihin, jos koskaan saavutettu. Päätöksentekijän harmaat hiukset Päätöksentekijän rooli ei totisesti ole helppo. Opetusja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsaus vuodelta 2014 toteaa yksituumaisesti: ”Olemme siirtymässä digitaaliseen palvelutalouteen. 10 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 T avallisena heinäkuisena päivänä kesällä 2016, kun valtionhallinnon, kuntien ja järjestöjen työntekijät viettävät ansaittua kesälomaansa, ympäri Suomea ja sosiaalista mediaa tehdään havaintoja lapsista ja nuorista – aikui sistakin – ulkoiluttamassa älypuhelimiaan. Ennakoinnin painoarvo kasvaa. Pelaajat tarkkailevat todellista maailmaa älylaitteensa kameran välityksellä ja etsi vät kävelemällä tai pyöräillen ympäristöstään Pokémoneja. Loppupeleissä päätöksiä tehdään kuitenkin nykytodellisuuden kehikossa. Liikuntasektori on myös vähintään kohtuullisesti onnistunut perinteisessä tehtävässään eli liikunta-aktiivisten ja urheilusta kiinnostuneiden ihmisten liikuttamisessa. Tila uusille avauksille on näin ollen rajallinen. Mitä uutta näissä kaiken maailman vempeleissä nyt sitten on, kysyy moni. Valitettavan usein näin ei kuitenkaan tapahdu. Samanaikaisesti tulisi siis arvioida, ennakoida, tehdä benchmarkingia, olla tietoinen tuoreesta tutkimustiedosta ja muiden toimijoiden jo käynnistämistä tai suunnittelemista toimenpiteistä sekä tietenkin kansainvälisistä trendeistä. Pokémon-jahtia ei voi kiertää autolla, sillä sovellus lakkaa toimimasta tietyn nopeusrajoitteen ylittyessä. Sen myötä on luotu kansallista ja paikallista identiteettiä – yhteisöllisyyttä. Onko kysymys nimenomaan siitä, että pelisovellusta ei myydä liikunnalla, vaan liikunnallisuus syntyy pikemminkin sivutuotteena, ohimennen ja vahingossa. Katse on tiukasti puhelimen näytöllä, mutta jalat käyvät. Riippumatta siitä kuinka pitkäaikaiseksi pelin suosio lopullisesti osoittautuu sovellus näyttää onnistuvan siinä, missä lukuisat liikuntatoimijat ovat epäonnistuneet. Voidaankin kysyä, miksi liikunta nelivärijulkaisuna ja terveysvalistuksena ei mene kaupaksi, mutta samalla ihmiset ovat valmiita kävelemään tuntikaupalla päivässä virtuaalisten peliolentojen perässä. Jättisuosioon ja latauslistojen kärkeen nousseen, GPS-paikantamiseen pohjautuvan pelisovelluksen idea on yksinkertainen. Muutama viikko pelin julkistamisen jälkeen uutiset kertovat päivittäin pelaajien uskomattomista, jopa kymmenien kilometrien aarrejahdeista
Ennakointijaoston tehtävänanto on tarkoituksenmukaisesti jätetty väljäksi. Asiantuntija pystyy usein tunnistamaan ongelmia ja ratkaisemaan niitä tehokkaasti. Jo vuosikymmeniä sit ten olisi pitänyt ennakoida yhteiskunnallisen muutoksen laaja-alaisia vaikutuksia ihmisten arkielämään. Ennakointimenetelmät myös osaksi liikuntahallintoa Valtion liikuntaneuvosto toimii opetusja kulttuuriministeriön asiantuntijaelimenä. Näiden muutosten seurauksena ihmiset ovat jämähtäneet fyysisen tekemisen sijaan istumaan tietokoneille, kotisohville ja kulkuvälineiden kuljetettavaksi. Liikkumisen edistämisen hartioita olisi ennakoivasti pitänyt laajentaa koulu-, sosiaalija terveys-, liikenneja ympäristösektoreille ja sitouttaa ne arjen käytäntöjen muuttamiseen siten, että länsimaista vähäisen liikunnan aiheuttamaa terveyspommia ei olisi nykymuodossaan syntynyt. Wikipedian mukaan asiantuntija on henkilö, jolla on kanssaihmisiään selvästi perusteellisemmat ja laajemmat tiedot joltakin alalta. Politiikan eri sektoreilla on käytössään ennakointimenetelmiä, joilla varaudutaan vaihtoehtoisiin tulevaisuuden näkymiin ja pohditaan eri vaihtoehtojen haasteita ja mahdollisuuksia. Vuoden 1998 liikuntalaissa valtion liikuntaneuvoston tehtäviä suunnattiin erityisesti laajakantoisiin ja periaatteellisesti tärkeisiin liikunta-asioihin ja sille säädettiin arviointitehtävä, joka koskee koko valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella. Epäonnistumisen voidaan katsoa tapahtuneen koko valtionhallintotasolla. Vuoden 2015 liikuntalakiuudistusta valmisteltaessa valtion liikuntaneuvoston ydintehtävät, jotka oli määritelty vuoden 1998 liikuntalaissa, saivat edelleen kannatusta. Sen tehtävänä on valmistella neuvostolle aloitteita ja esityksiä strategisesti merkittävissä ja laajakantoisissa liikuntapoliittisissa kysymyksissä. Sen sijaan ennakointijaoston vaikuttavuus tullaan mittaamaan sillä, miten hyvin se onnistuu tuomaan ennakoinnin näkökulman neuvoston työhön sen Ihmisille merkitykselliset asiat rakentuvat usein sellaisten ilmiöiden ja asioiden ympärille, jotka eivät noudata organisaatiorakenteita tai määrärahajakoja. Ennakointijaoston perustamiselle löytyy vahvat taustat. Jo usean vuosikymmenen ajan suomalaiset päättäjät ovat halunneet linjata tärkeimpien yhteiskunnallisten asioiden kehitystä säännöllisesti laadittavien tulevaisuusstrategioiden avulla. Vähitellen tehtävät laajenivat koskemaan urheilutoiminnan suunnittelua, valtionapujen valvontaa ja kansanurheilun edistämistä koskevia asioita. Samalla todettiin, että liikuntaneuvoston jaostorakenne tulee uudistaa vastaamaan aiempaa paremmin neuvoston ydintehtäviä. Liikunta ei ole ollut samanlaisen arvostuksen kohteena. Jaostoa ei tulla kuormittamaan liikuntaneuvoston lakisääteisillä lausunnonantotehtävillä. Vaikuttavuuslähtöinen politiikka edellyttää kapasiteettiä ja kykyä tehdä rohkeita rakenteita uudis tavia päätöksiä. Jälkikäteen viisasteluna voi myös todeta, että myös liikuntaväen olisi pitänyt vakavasti miettiä sitä, miten vaikea ja ihmiselolle kallis terveyttä ja hyvinvointia uhkaava tekijä istuvasta yhteiskunnasta lopullisesti muodostuu. Jotta tilanne näyttäisi vuosikymmenten päästä valoisammalta, valtionhallinnon eri sektoreilla, järjestökentässä, paikallisja aluetasoilla, koulumaailmassa tai yrityssektorilla tulisi viimeistään nyt pysähtyä luomaan näkemyksellinen ote siitä, miltä ihmisten todellinen arki ja elämä näyttävät vuonna 2030 – myös liikunnan ja fyysisen olemisen osalta. Ei, vaikka liikkuminen on yksi keskeisimmistä suomalaista yhteiskuntaa ylläpitävistä ja rakentavista voimista. Jälkikäteisen arvioinnin lisäksi liikunnassa ja huippu-urheilussa tulisi hyödyntää myös nykyistä järjestelmällisemmin eri toimenpiteiden vaihtoehtojen ja niiden oletettavien vaikutusten ennakointia. Liikuntaneuvostoa kuultuaan opetusja kulttuuriministeriö asetti liikuntaneuvostolle ennakointijaoston ensimmäistä kertaa sen 96-vuotisessa historiassa. Alkuvaiheessa valtion urheilulautakunnan toiminnan pääpaino oli urheilujärjestöjen ja sittemmin myös liikuntapaikkarakentamisen avustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Tehokkaammalla liikunnan tulevaisuuden ennakoinnilla on mahdollista saada enemmän irti sen tarjoamista mahdollisuuksista sekä liikuntaan ja urheiluun käytetyistä rahallisista satsauksista. Päivämäärään 17.6.1920 juontavan liikuntaneuvoston historia osoittaa, että sen toiminnassa on eri vuosikymmeninä korostunut erilainen ”asiantuntemus”. Liikuntapolitiikassa ja liikuntakulttuurissa, etenkin valtionhallinnon toimenpiteiden suunnittelussa, ennakointi ja tulevaisuuteen varautuminen hakevat vielä uomiaan. ”What´s the matter with you” -ajattelu korvautuu ajatuksella ”What matters with you”.. 11 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 sijaan päivittäisen fyysisen aktiivisuuden puutteesta on tullut merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ja terveyshaittojen aiheuttaja. Neuvoston strategisen asiantuntijaroolin vahvistamista ja huomion kohdistamista erityisesti valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusten arviointiin pidettiin tärkeänä. Tunnetuimmat näistä lienee laadittu ulkoja turvallisuuspolitiikasta, sisäisestä turvallisuudesta ja liikennepolitiikasta
Mitkä motiivit puhuttelevat ihmisiä jatkossa. Miten tehdä esimerkiksi liikuntaa edistävien järjestöjen valtionapukelpoisuuden harkinnasta ja valtionavustusten jakamisesta dynaaminen prosessi, joka huomioi järjestöjen toiminnalliset muutokset ja eri lajien ja liikuntamuotojen kehityskaaret. Kyseessä koko yhteiskunnalle kohdennettava näkemys siitä, miten liikunnan ja urheilun avulla luodaan sosiaalisesti, terveydellisesti ja moraalisesti kestävämpi yhteiskunta ja miten liikunta eri muodoissaan kykenee edesauttamaan eriytyvien yksilöllisten tarpeiden toteuttamista. What matters with you Kokouksesta toiseen jaoston monialaista osaajajoukkoa on mietityttänyt seuraava kysymys: ennakoidako globaalisti tunnettujen ja väistämättömien megatrendien, kuten ilmastonmuutoksen, digitalisaation, ikääntymisen ja kaupungistumisen vaikutuksia väestön liikuntakäyttäytymiseen vai kääntääkö näkökulma toisinpäin ja miettiä pikemminkin sitä, mitä kestävällä ja ajanhengessä kiinni olevalla liikuntakulttuurilla olisi annettavaa kestävästi toimivalle yhteiskunnalle ja paremman tulevaisuuden muovaamisessa. Jaoston jäsen, tulevaisuuden tutkija Mika Aaltosen mukaan länsimainen arvomaailma on muuttunut nimenomaan yhteisen arvopohjan murtumisen näkökulmasta. Näin ollen se on keskeisessä asemassa kertomaan, mikä on oikein ja mitä arvopohjaa se kannattaa. Tarvitaan myös ymmärrystä ihmisestä, jotta heidät entistä laaja-alaisemmin tavoitettaisiin. Kokous toisensa jälkeen jaosto on keskusteluissaan päätynyt puhumaan liikkumisesta, joka ei löydä paikkaansa perinteisesti mielletyn liikunnan käsitekartasta, kuten myös liikkumisesta, jota toteuttavat toimijat, jotka eivät ole ”perinteisiä liikuntatoimijoita”. Elämä ei enää liikunnassakaan rakennu välttämättä yhden polun varaan tai polku ei ole sen kaltainen, jota aiemmat sukupolvet ovat tottuneet kulkemaan. Lajikirjo muuttuu ja uusia lajeja syntyy. 12 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 antaessa lausuntoja liikuntaa edistävien järjestöjen ja liikuntapaikkarakentamisen avustuksista, liikuntatutkimuksen tarpeista tai neuvoston arvioidessa valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella. Yhteiskunta huutaa asiallista arvokeskustelua. Miten liikunta – yhtenä monista tekijöistä – määrittää elämänlaatuamme ja terveyttämme. Jaoston mielestä tarvitaan molemmat. Kuinka kohdentaa avustukset vaikuttavasti niihin toimintoihin, jotka kiinnostavat ihmisiä ja jotka kehittävät aktiivista kansalaistoimintaa. Tarvitaan analyysiä siitä, miltä näyttää väestön fyysinen aktiivisuus vuonna 2030. Ketkä liikuttavat ja ketkä ovat liikkumassa. Kysymyksessä ei ole pelkästään hyvän tulevaisuuden ennakointi, vaan myös siihen vaikuttaminen. Miltä näyttää väestön fyysinen aktiivisuus vuonna 2030. Ihmisille merkitykselliset asiat rakentuvat usein sellaisten ilmiöiden ja asioiden ympärille, jotka eivät noudatakaan organisaatiorakenteita tai määrärahajakoja. Parkour, rullalautailu, elektroninen urheilu, agility ja lukuisat muut toiminnan muodot kuvastavat sitä, että on olemassa paljon toimintaa ja harrastuksia, joissa liikutaan, mutta joiden liikuntastatuksesta ei olla yksimielisiä. Mitkä motiivit puhuttelevat ihmisiä jatkossa. Ennakointi ei saa käpertyä ainoastaan analyyseihin siitä, miltä väestömme fyysinen kunto näyttää vuonna 2030, jos lapset ja nuoret liikkuvat vuonna 2016 tietyn määrän. Liikkuminen, joka ei ole liikuntaa Palataan vielä Pokémon Go -sovellukseen. ”What´s the matter with you” -ajattelu korvautuu ajatuksella ”What matters with you”. Jaosto on ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteeksi analysoida olemassa olevan tiedon, hiljaisten signaalien ja havaintojen kautta sekä tulevaisuuden tutkimuksen ja ennakoinnin menetelmiä hyödyntäen, millainen on se tulevaisuus, jonka haluamme ja vastaavasti millaisia päätöksiä täytyy tehdä, jotta paras mahdollinen tulevaisuus toteutuisi. Tulevaisuuden liikuntapolitiikan toimintaympäristön ja agendan analysoinnin ohella strategia sisältää ehdotuksia siitä, mihin suuntaan suomalaista liikuntapolitiikkaa, toimenpiteitä, resursseja olisi ennakointitiedon perusteella järkevintä suunnata. Liikunta kytkeytyy keskeisellä tavalla yhteisöllisyyden, hyvinvoinnin ja terveyden sekä elämystalouden rajapintaan. On myös löydettävissä lajeja, joiden kohdalla käydään keskustelua siitä, ovatko ne laisinkaan liikuntaa. Ketkä liikuttavat ja ketkä ovat liikkumassa. Enää ne liikuntalajit, jotka loistivat suosiossaan vuosikymmeniä sitten, eivät välttämättä löydykään suosituimpien lajien listalta. Ennakointi ei saa käpertyä ainoastaan analyyseihin siitä, miltä väestömme fyysinen kunto näyttää vuonna 2030. Ihmiselon kannalta fyysisten ja välttämättömien tarpeiden tyydyttyessä, huomio siirtyy enenevästi aineettomaan hyvinvointiin. Tarvitaan myös ymmärrystä ihmisestä, jotta heidät entistä laaja-alaisemmin tavoitettaisiin.
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. Yksityinen sektori on noussut merkittäväksi lasten ja nuorten ohjatun liikunnan järjestäjäksi. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:18. Ennakointi. 2015: Tuttu ja tuntematon valtion liikuntaneuvosto. Pyykkönen, T. Olennainen kysymys valtionhallinnon näkökulmasta kuuluukin: miten sovittaa perinteinen ja itsessään arvokas liikuntakulttuurin ydin kaiken uuden, ennakoitavan ja ennakoimattoman kanssa jouhevasti perusteltuun kuvaan ja näkemykseen keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuudesta. Kirjoittaja Pyykkönen, Teijo. Kaikesta tästä huolimatta näyttää kuitenkin samalla myös siltä, että myös perinteiset liikuntatoimijat säilyttävät asemiaan. Valtion liikuntaneuvosto, opetusja kulttuuriministeriö, Helsinki. Deloitte & EuropeActive. Luettavissa: http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/281/vln_arviointiraportti_lowres.pdf. Esimerkiksi liikuntaja urheiluseuratoiminta alle 14-vuotiaiden keskuudessa on edelleen erittäin suosittua. Valtionhallinto liikunnan edistäjänä 2011–2015. Luettu 1.8.2016 osoitteessa: http://www.vtt.fi/palvelut/liiketoiminnan-kehitt %C3%A4minen/ennakointi. Valtion liikuntaneuvosto, opetusja kulttuuriministeriö, Helsinki. Tehtävänä ei ole saada aikaan lopullista totuutta, vaan luoda edellytyksiä ennakoivaan ja oikea-aikaiseen päätöksentekoon sekä samalla kehittää päätöksenteon laatua, vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:8. VM142:00/2013. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:4. Vasara, E. Liikuntapolitiikassa ja liikuntakulttuurissa ennakointi ja tulevaisuuteen varautuminen hakevat vielä uomiaan.. Luettavissa: http://www.lts.fi/sites/default/ files/page_attachment/lt_6-15_28-34_lowres.pdf. Valtaosa kuntosaleista on yksityisiä. Sen tehtävänä on koota yhteen yhteiskunnallisia toimijoita, tulevaisuuden tutkimuksen tekijöitä, ”ulkokehäläisiä” ja perinteisiä liikunnan ja huippu-urheilun edistäjiä. Olemmeko valmiita hyväksymään Pokémon Go:n synnyttämä liike oikeaksi liikunnaksi ja löytämään niitä lisää. European Health & Fitness Market 2015 -raportin mukaisesti Suomessa on arvioitu olevan yli 800 kuntosalia, joihin on liittynyt jäseneksi yli 600 000 suomalaista. Liikunta&Tiede 6/2015. Tarvitaan järjestelmällistä ja osallistavaa prosessia, jossa kerätään, arvioidaan ja analysoidaan tietoa. Luettavissa: http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/367/Arviointi_20112015_1606.pdf. Osaamisella ja luovuudella hyvinvointia. Liikuntatieteellinen Seura ry, Helsinki. Valmistelutyöryhmän raportti 1.12.2014. European Health & Fitness Market Report 2016. SINUHE WALLINHEIMO Kansanedustaja, Valtion liikuntaneuvoston jäsen ja ennakointijaoston puheenjohtaja MINNA PAAJANEN Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Sähköposti: minna.paajanen@minedu.fi LÄHTEET: Arviointi valtion liikuntatoimen määrärahojen kasvun tuloksista hallituskaudella 2007–2011. Jäsenyyksistä on tullut joustavampia ja palvelut ovat pitkälti kohderyhmittäin räätälöityjä. pdf?lang=fi. 2004: Valtion liikuntahallinnon historia. 13 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Esimerkkejä liikunnan muutoksesta on löydettävissä, jos vain viitsii luoda katseensa yli reviirijakojen. Valtiovarainministeriö, Helsinki. 2016. Valtion ohjausjärjestelmän kehittäminen – hankkeen raportti ja toimenpidesuositukset. Luettavissa: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/VLN90esite. Valtion liikuntaneuvosto: linjoja liikuntaan vuodesta 1920. Tätä prosessia ennakointijaosto tulee toimikaudellaan tekemään. 2010. Opetusja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsaus 2014. Valtion liikuntaneuvosto, opetusja kulttuuriministeriö, Helsinki. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n mukaan tulevaisuuden suunnittelu edellyttää visioita, tietoa, sitoutumista ja kyvykkyyttä hyödyntää kaikkia voimavaroja ja toteuttaa visiot käytännössä. Päätöksistä muutoksiin. Tämä tulee tehdä, jotta hiljaisetkin äänet löytävät paikkansa liikunnan edistämisen kartalla. Yllätyksellisyyttä, elämyksellisyyttä ja erottumista tarjoavat etenkin sosiaalinen media, digitaaliset sovellukset ja virtuaaliset alustat. Valtion liikuntaneuvosto, opetusja kulttuuriministeriö, Helsinki. Keskeinen kysymys on myös, miten tuottaa tietoa, joka tunnistaa hiljaiset signaalit ja pienenpienet purot valtaväestön liikuntakäyttäytymisen virrasta
Puhetapa on muuttunut – liikuntapäättäjät, urheiluseurat tai liikuntayrittäjät eivät liikuta ketään, vaan ihmiset liikkuvat ihan itse, omasta halustaan.. Ei näiden liikuttamina vaan omien liikuntaan liittyvien intohimojensa vuoksi olemassa olevia palveluja, rakenteita, ympäristöjä ja teknologioita hyödyntäen. Kaikki kynnelle kykenevät liikkuvat – yksin, ryhmissä, verkostoissa, yrityksissä ja yhä myös seuratoimijoiden kanssa. 14 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: SANNA OJAJÄRVI, SANNA VALTONEN Hyvä liikuntahallinto vuonna 2050: Muutos on ainoa pysyvä Visio liikunnasta vuonna 2050: Liikuntakulttuuri kukoistaa
Liikunnasta kiinnostuneet nuoret ja aikuiset jaksavat kannatella toimintoja vapaaehtoisvoimin(kin), koska rakenteet mahdollistavat myös kevyet, väliaikaiset ja paikalliset tavat toimia. Vapaaehtoinen kansalaistoiminta olisi voinut kaventua olemattomiin siihen kohdistuvien valtavien paineiden takia. Millaiseen muutoksen kelkkaan liikunnan päätöksenteko ja liikuntatoimijat 2010-luvulla hyppäsivät, että kaikkia suomalaisessa yhteiskunnassa piileviä liikuntaresursseja onnistuttiin näin notkeasti hyödyntämään. Hyvässä hallintotavassa on kysymys toiminnasta, jota sääntelevät muun muassa hallintolaki ja laki viran omaisen toiminnan julkisuudesta. Tällöin muu maailma olisi jatkanut kehittymistä ja mitä todennäköisimmin muut kulttuurialueet olisivat vetäneet lapsia ja nuoria pariinsa. Vuonna 2050 liikunta olisi voinut olla entistä selkeämmin harvojen herkkua. Seuratoimijat tekevät yhteistyötä ja alakouluikäiset saavat vapaasti sukkuloida liikuntatapahtumissa lajien, sukupuolten ja syntymävuosien rajoittamatta toimintaa. Liikuntaan liittyvät innovaatiot hyödynnetään kekseliäästi ja osallistavasti, liikkujia itseään herkällä korvalla kuunnellen ja palvelujen. Liikunta kietoutuu vahvasti muuhun yhteiskuntaan ja teknologiaan. Seuratoimintaan ja julkisiin palveluihin ulottuva liikuntapoliittinen ohjaus olisi lopulta voinut karsia suuren osan perinteisistä toimijoista: paineet kilpaurheilun edistämisestä ja matalan kynnyksen harrastustoiminnan tuottamisesta rinnakkain ja kaiken aikaa edullisemmin olisivat olleet perinteisille toimijoille yksinkertaisesti liikaa. Näin hintojen kohoamistakin on mahdollista säädellä reilulla tavalla. Lajinomaisia sosiaalisia innovaatioita kehitellään ja kuka tahansa voi sysätä liikkeelle ruohonjuuresta ponnistavan samanmielisten verkoston, joka löytää nykyistä helpommin keinot mahdollistaa intressien mukainen toiminta. Pelisovelluksia nousee liikkumiseen houkutteleviksi villityksiksi saakka ja niitä myös poistuu markkinoilta. Lahjakkuudet tulevat huomatuiksi, kun lapset kokeilevat monia lajeja, eivät vain yhtä tai kahta. Ryhmät rajautuvat mieluummin tason, motivaation ja harrastusintensiteetin kuin sukupuolen ja syntymävuoden mukaan – vasta tavoitteellisesti harjoittelevat ryhmät jakautuvat nykyään koko juniori liikuntakentän läpäisevän kilpaurheilun logiikan mukaan. Motivaatiopula tai kyllääntyminen ei lopeta kenenkään liikuntapolkua ennen aikojaan. Lapset liikkuvat nykypäivää joustavammin. Kilpaurheilukin olisi lopulta kärsinyt harrastajamäärien vähenemisen vuoksi. Kuva: ANTERO AALTONEN 15 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 käyttäjiä vastuullistaen. Silloin hyvää hallintotapaa säänteleviä lakeja tulkittiin kuitenkin L iikuntakentän toiminta on paitsi urheilullisesti menestyksekästä, myös kokeilevaa, leikkisää ja elämyksellistä. Liikuntahallinto on valmis rohkeasti ja ennakkoluulottomasti mahdollistamaan kaikenlaista: popup -liikuntapaikkoja, -tapoja ja -tapahtumia syntyy kuin itsestään. Miten kyettiin tarttumaan siihen, mikä oli jo kulttuurisesti olemassa, mutta näytti tapahtuvan liikunta-alan ja vakiintuneiden liikuntatoimijoiden ulottumattomissa. Toisenlainenkin skenaario oli olemassa. Näiden lakien kirjaimen noudattaminen oli viranomaisille itsestään selvää jo vuonna 2016. Liitos on vankka ja seurauksiltaan melkeinpä lineaarinen, vaikka sen logiikkaa voi olla alkuun hankala nähdä. Leikkisästä sekamelskasta hyötyvät lopulta kaikki, kilpaja huippu-urheilua myöten. Tällaiseen skenaarioon olisi päädytty, mikäli liikunta ja urheilu olisivat sitkeästi pitäneet kiinni halusta pysyä ”puhtaana” ja ”perinteisenä”. Kauhuskenaario onneksi vältettiin 2010-luvun viisaudella: toimintaperiaatteita ja -tapoja ehdittiin ajoissa päivittää muuttuneen toimintaympäristön mukaisiksi. Monen lajin harrastaminen ja vähänkin tavoitteellisempi liikunta olisi voinut jäädä vain varakkaiden ulottuville. Hyvän hallinnon ja harjoitetun politiikan liitto Muutoksen takana on oivallus siitä, että liikuntakulttuurin todellisuus ja se tapa, jolla liikuntakulttuuria hallinnoidaan, kytkeytyvät tiukasti toisiinsa. Vapaaehtoiset olisivat voineet kaikota ja kilpailu yksityisen sektorin vapaaseen hinnoitteluun perustuvien liikuntapalvelujen kanssa olisi voinut osoittautua liian kovaksi
Valtion liikuntahallinnossa vuonna 2015 uudistetun liikuntalain valmisteluprosessi tarjosi mahdollisuuden kokeilla kansalaisia osallistavaa otakantaa.fi-palvelua. Nopeimmillaan kuntalaisten palaute liikuntatoimelle kuullaan edelleen samassa rakennuksessa sijaitsevan liikuntahallin kahviossa tai jumpan jälkeen pukuhuoneessa. Kehitetyistä vuorovaikutuksen kanavista ja tiloista ei vielä vuonna 2016 voinut täysin aavistaa, miten hallintotapa ja hallinnon avoimuus voisivat edesauttaa nykykulttuurin kuuluvien spontaanien, kansalaislähtöisten ja osallistujia vastuuttavien ja sitouttavien liikuntakokeilujen syntymistä. 16 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 pikem minkin passiivisesti ja hyvää hallintoa pyrittiin toteuttamaan mahdollisimman vähällä vaivalla. Monenlaista toimintaa on kuitenkin mahdollista seurata ja arvioida kevyemmällä kädellä ja siinäkin osallistaen, koska kaiken toiminnan ei ole tarkoituskaan jatkua vuosia. Liikkuva kuntalainen muistaa huvittuneella lämmöllä aikaa, jolloin vaikuttaminen esimerkiksi liikuntapaikkarakentamiseen merkitsi telineiden ja niiden värimaailmaan valintaa. Hallinnon tehtävänä on toki vielä vuonna 2050 valvoa yhdenvertaisuutta ja tasapuolisuutta sekä sitä, että liikuntahankkeet lähiliikuntapaikoista huippu-urheilun kilpailutapahtumiin toteutetaan lakiin ja hyvän hallintotavan muihin periaatteisiin nojaten. Onnistumisen taustalla oikeita valintoja Liikuntakentän vahvuus vuonna 2050 on se, että jo vuonna 2016 havahduttiin laajalla rintamalla hyvän hallintotavan edellyttämiin periaatteisiin. Tämän oivalluksen myötä saatiin kuntalaisten aktiivisuus käännettyä liikuntatoimen resurssiksi. Tukijärjestelmää on kehitetty, jotta poikkihallinnollinen toiminta yhdessä kuntalaisten kanssa olisi entistä joustavampaa. Hyvä hallintotapa varmistaa sen, että kaikki halukkaat ja heidän osaamisensa pääsevät mukaan liikunnan kehittämiseen. Vähitellen liikuntahallinnossa havahduttiin siihen, että kuntalainen on muutakin kuin väliin hiukan liiankin hanakka palautteenantaja. Kansalaisten kuulemisen käytäntö jäi vielä tällä ensimmäisellä kerralla varsin muodolliseksi, mutta tästä eteenpäin osallisuus alkaa näkyä jo tulevien lakien sisällöissäkin. Tukijärjestelmän kehittämisessä kysytään jatkuvasti, sijoitetaanko tukirahoja pysyväksi ajateltuun infrastruktuuriin vai ihmisiin ja kokeiluihin. Liikuntalakiin sisällytetyllä laaja-alaisuudella ja moninaisten äänten kuulemisella on ollut hyvä seurauksia osallisuuden kokemuksen vahvistuttua. Hallinnon ja päätöksenteon avoimuus, läpinäkyvyys ja osallistavuus muodostuivat pikku hiljaa läpäiseviksi periaatteiksi liikuntakentän toiminnassa sekä kansainvälisesti että pienimmällä kotimaisella paikallistasolla. Kuntalaisten ideat ja innostus saadaan entistä paremmin yhteiskäyttöön: liikunnan tarjontaa räätälöidään yhdessä kuntalaisten kanssa ja erilaisten liikuntakokeilujen mahdollisuutta on lisätty. Siksi hyvä hallintotapa saattoi tuntua liikuntatoimijoiden näkökulmasta taakalta – jos hyvässä hallinnossa on kysymys erilaisten ja alati lisääntyvien byrokraattisten käytäntöjen noudattamisesta sekä seurantamalleista, joilla on kuitenkin kohtalaisen vähän suoria seurauksia ei ole ihme, jos se tuntuu vievän aikaa ja energiaa ydintoiminnoilta. Hyvän hallinnon juridisesti sitovat periaatteet – esimerkiksi päätösasiakirjojen julkisuus ja toiminnan läpinäkyvyys – olivat jo laajalti hallussa, vaikka käytännön toteutuksista löytyikin kirjavuutta. Tehtiin enemmän tai vähemmän pitkin hampain kuten yläpuolelta vaadittiin. Liikuntakulttuurin muutokset näkyvät etenkin urheiluseuroissa, joihin hakeutuminen ei ole enää ainoa ja itsestään selvä osoite liikunnasta kiinnostuVuonna 2050 osa julkisista varoista on kohdennettu kokeilevaan toimintaan, jonka tavoitteena ei ole rakentaa pysyvää järjestelmää tai aina edes tukeutua olemassa olevaan järjestelmään vaan joka tukee liikuntaa – jopa sellaista liikuntaa, jonka muodot ja seuraukset eivät ole vielä tiedossa.. Lisäksi hallinnon tehtävänä on seurata julkisin varoin toteutettujen liikuntahankkeiden vaikuttavuutta. Tästä tulkinnasta on vuonna 2050 päästy aktiiviseen, mainittujen lakien hengen (eikä vain kirjaimen) mukaiseen tulkintaan – avoimuus, läpinäkyvyys, demokraattisuus ja osallistavuus nähdään toimintaa läpäisevinä periaatteina, joiden noudattaminen on mielekästä itse toiminnan tavoitteiden kannalta. Vuorovaikutukselle ja osallistamiselle on liikuntahallinnon eri tasoilla kehitelty kanavia – osin omasta tarpeesta ja osin yleisestä kulttuurin muutoksesta johtuen. Kunnissa oli totuttu ajattelemaan, että liikunnasta innostuneelta kuntalaiselta kyllä saadaan helposti palautetta ihan kasvokkainkin. Etenkin paikallisia liikuntaprojekteja (erityisesti lähiliikuntapaikkoja mutta pikkuhiljaa myös liikuntapalveluja) alettiin muotoilla ja toteuttaa aiempaa herkemmin kuntalaisia kuunnellen. Ajan mittaan hyvän hallintotavan ytimeen, asianosaisten osallisuuden vahvistamiseen kiinnitettiin erityishuomiota: asiakaspalautteen rinnalle kehitettiin oikeasti osallistavia toimintamuotoja
Tällaisessa prosessissa juuri ne ihmiset, jotka haluavat, pääsevät tekemään, kokemaan ja liikkumaan. Koosta ja lajista riippumatta seuroissa tarvitaan osallistuvia ihmisiä – osa seuroista on onnistunut keräämään joukkoihinsa motivoituneita, omista intresseistä käsin liikkuvia ja toimintaa pyörittäviä ihmisiä, kun taas toiset kamppailevat hiipuvan osallistumisen kanssa. Urheiluseurojen kirjo on aina vaihdellut suurista, organisoituneista ja eri alojen ihmisiä työllistävistä seuroista pieniin, vapaaehtoisvoimin pyöriviin porukoihin. Onneksi tähän havahduttiin liikuntakentällä ajoissa. Osa kokeiluista jää elämään ja muotoutuu matkan varrella sitä toteuttavien ihmisten mukana. Liikuntahallinto mahdollistajana Osallistamisen hyödyt konkretisoituvat, kun mahdollistetaan sellaista, mitä ihmiset ovat valmiita itse toteuttamaan. Erityisesti osallistamisen tulkinnat olivat kapeita. Osallistamiseksi ei nimittäin riitä se, että kysytään kuntalaisilta näiden ajatuksia ja tämän perusteella päätetään, mitkä hallinnon omista ideoista ovat toteuttamiskelpoisia tai mietitään, miten ne toteutetaan. Nimenomaan osallistavien menetelmien potentiaalin näkeminen moniulotteisesti ja rohkeus luottaa kansalaisiin liikuntakulttuurin kokemusasiantuntijoina päätyi avaamaan portin oikeansuuntaisiin muutoksiin. Tärkeintä on, että mahdollistetaan sellaista, mille näyttäisi olevan kulttuurista ja yhteiskunnallista tilausta. 17 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 neelle harrastajalle. Nämä tahot voivat keskittyä lajikulttuurin edistämiseen ja toiminnan monipuoliseen kehittämiseen. Kansalaisliikkeiltä on omaksuttu parviälyn ja joukkoistamisen hyödyntäminen; vaHallinnon viisaus suunnata resursseja kaiken aikaa myös asiantuntemuksen lisäämiseen, tutkimukseen ja kokeiluihin toimii käyttövoimana 2050-luvun raikkaalle liikuntapolitiikalle.. Lajiliittoihin kuuluminen ei enää ole tuetun liikuntakulttuurin edellytys, vaan mikä tahansa ihmisiä liikuttava innovaatio voi nauttia julkista tukea. Urheiluseurat ja lajiliitot saavat hyvään hallintoon tukea ja painetta kansainväliseltä urheilujärjestelmältä, jossa on kiinnitetty erityistä huomiota lajiliittojen avoimuuden, läpinäkyvyyden, päätöksenteon demokraattisuuden ja osallistavuuden toteutumiseen. Tulevaisuuden liikuntahallinnossa osallistamisella viitataan läpeensä avoimiin prosesseihin, joihin halukkailla on mahdollisuus tuoda osaamisensa suunnitteluvaiheista saakka. Muutkin hyvän hallintotavan elementit ymmärrettiin mieluummin kapeina viipaleina kuin kaikkeen ulottuvina ja mieluummin konkreettisina säännöstöinä kuin yleisinä periaatteina. Osallistava, kuunteleva ja joustava kulttuuri saattaa löytyä yhä useammin perinteisen urheiluseuratoiminnan ulkopuolelta, yksityissektorilta tai vaikkapa sosiaalisen median yhteisöistä löytyneestä väljästä verkostosta tai työpaikan harrasteporukasta. Vanhojen rakenteiden murroskaudesta nouseva osallistava, kuunteleva, avoin ja joustava kulttuuri hyödyttää liikuntakenttää myös alueellisella ja paikallisella tasolla. Parhaiten toimivat ja laajimmin houkuttelevat innovaatiot jatkavat ja leviävät ja toimimattomat hiipuvat pois. Osa hiipuu pois omaa mahdottomuuttaan. Ymmärrys avoimuudesta, läpinäkyvyydestä ja demokraattisuudesta vahvistui vähitellen ja kansalaisten ja kuntalaisten nivominen entistä keskeisemmäksi toimijaksi liikuntakentällä nostettiin keskeiseksi tavoitteeksi. Tällaisten prosessien lopputulokset eivät ole enää yksin virkakoneistojen suunnittelun tulos, eikä vaikuttavuuden arviointiinkaan ole aina mahdollista luoda mittareita etukäteen. Valintoja oikeaan suuntaan tehtiin siis jo 2010-luvulla. Osallistaminen ei suinkaan päättynyt otakantaa.fi-palveluun eikä lasten ja nuorten liikkuminen lopulta ollutkaan sidoksissa Pokemon Go -peliin tai vastaaviin, kuten tuolloin vielä saatettiin ajatella. Vuonna 2050 liikuntakentällä on hyödynnetty kaikkien toimijoiden parhaat puolet: viranomaiset ovat poimineet kaupallisesta liiketoiminnasta sen asiakaslähtöisyyden – julkishallinnon ja yksityisen sektorin palvelumuotoilussa hyödynnetään asiakkaiden aidosta intressistä syntyneitä kokemuksia, ideoita ja toiveita. Kokeiluista syntyy kokemusta, tietoa ja osaamista, jota hallinto voi hyödyntää uusien kokeilujen prosesseissa. Osallistaminen edellyttää riittävää avoimuutta tiedonkulussa, lähtökohdissa, budjetoinnissa, asioiden perusteluissa sekä ehkä muutosta koko hallintokulttuurin aikataulutuksessa. Työ jatkuu, sillä notkea, tarpeiden ja toimijoiden energian mukaan elävä liikuntakulttuuri edellyttää hallinnolta jatkuvaa osallistavien käytäntöjen kehittämistä. Lajiliitoilla ja muilla urheilun ylätason organisaatioilla on edelleen merkittävä rooli kilpaja huippu-urheilun sääntelijöinä ja hyvän hallinnon edistäjinä. Oivallus osallistamisesta Myönnettäköön, että vuoden 2015 liikuntalakia säädettäessä ajatus osallistamisesta oli vasta idullaan. Kansalaiset ja kuntalaiset ovat toimijoita, jotka osallistuvat sekä ideointiin että toteutukseen ja kantavat lopulta osaltaan myös vastuuta itseään innostavan toiminnan toteutuksesta ja sen jatkuvuudesta
Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 310 Ojajärvi S. Lehtonen, K. Tavoitteena on edelleen liikunnan yleisten edellytysten parantaminen, mahdollisimman monen liikuttaminen ja tietenkin huippu-urheilun edistäminen. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 13. Yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa – painopisteenä harrastamisen hinta. Sports Governance Observer 2015. Tutkimuksia 1/2015. & Mäkinen, J. Seuratuen toimintavuoden tulokset 20142015. 2015. Uudenlaisen ja tulollaan olevan liikuntakulttuurin ymmärtämisen tarkoitus on murtaa lähes väistämätöntä muutosvastarintaa, jota perinteisten rakenteiden murtuminen aiheuttaa. & Valtonen S. 18 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 paamuotoisesti organisoituneiden yhteisöjen tuottamia liikuntaprojekteja tuetaan ja niiden kokemuksista opitaan, vaikka itse projektit eivät ikuisesti kestäisikään. Resursseja kohdennetaan rohkeasti myös sen ymmärtämiseen, että kaikkien liikuttaminen tukee lopulta myös huippu-urheilun ydintä. Uusi liikuntahallinto toimii mahdollistajana, kehittäjänä, soveltajana ja tarjoaa resursseja hyvän idean hyödyntämiseen ja jatkojalostamiseen Liikuntavalistuksesta asiantuntijuuden kehittämiseen Vuonna 2050 osa julkisista varoista on kohdennettu kokeilevaan toimintaan, jonka tavoitteena ei ole rakentaa pysyvää järjestelmää tai aina edes tukeutua olemassa olevaan järjestelmään vaan joka tukee liikuntaa – jopa sellaista liikuntaa, jonka muodot ja seuraukset eivät ole vielä tiedossa. & Laine A. Hallinnon viisaus suunnata resursseja kaiken aikaa myös asiantuntemuksen lisäämiseen, tutkimukseen ja kokeiluihin toimii käyttövoimana 2050-luvun raikkaalle liikuntapolitiikalle. 2016. 2016. SANNA OJAJÄRVI, VTM Mediatutkija Helsingin yliopisto Sähköposti: sanna.ojajarvi@helsinki.fi SANNA VALTONEN, VTL Mediatutkija Helsingin yliopisto Sähköposti:sanna.valtonen@helsinki. Julkishallinnon monipuolinen ja ajantasainen asiantuntemus on päätöksentekijöiden paras turva. Liikuntajärjestöjen valtionavustusjärjestelmän kehittäminen ja tietopohjan vahvistaminen. Yhdessä ideoitu, tuotettu ja toteutettu työskentely saa osallistujat tuntemaan osallisuutta ja siihen kuuluvaa vastuuta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos. Copenhagen: Play the game/ Danish Institute for Sports Studies. Turpeinen, S. Erona aiempaan on se, että liikuntahallinto on osannut tarttua kansalaisten motivaatioon tukemalla ja mahdollistamalla myös seuratoiminnan ulkopuolella tapahtuvia liikuntakulttuurin muotoja. Liikunnan hyödyt ovat myös kansalaisten tiedossa, ja liikunnan lisäämiseksi tarvitaan uudenlaista ymmärrystä liikkumisen muodoista ja motivaatioista. Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, SOSTE ry, Valo ry.. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 13 on luettavissa osoitteessa http:// www.lts.fi/sites/default/files/article_attachment/hyva_hallintotapa_liikunta-alalla.pdf TEKSTIÄ INSPIROINUTTA KIRJALLISUUTTA: Geeraert, A. & Pyykönen, J. Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. Hentunen, J. The legitimacy crisis in international sports Governance. Liikuntahallinnon rohkeudesta ja asiantuntemuksesta riippuu myös se, miten uudistusmielistä ja notkeaa liikuntapolitiikkaa Suomessa vuonna 2050 osataan ja uskalletaan toteuttaa. fi Kirjoittajien raportti Hyvä hallintotapa liikuntaalalla. Päätösten tueksi ei ehkä ole aina vertailukelpoista seurantatutkimusta tai yksiselitteisiä indikaattoreita, mutta sen sijaan tarjolla on valistuneita (lue: tutkimukseen perustuvia!) näkemyksiä, analyyseja heikoista signaaleista, erilaisten kokeilujen loppupäätelmiä sekä laaja-alaisia yleisempiä mittareita sekä varmuus toimintakulttuurin laadusta helpottavat niin päättäjiä kuin virkamiehiäkin muutoksen tuulissa luovimisessa. Keskustelu liikunnan harrastamisen hinnasta jatkuu edelleen, mutta liikuntakentän kokonaisuus on laventunut. Lisää laatua, enemmän toimintaa. Hyvä hallintotapa liikunta-alalla. 2015. Tällaisten ei-vielä-olemassa-olevien liikuntamuotojen ja -yhteisöjen tunnistamiseksi ja tukemiseksi osa julkisista varoista onkin kohdennettu asiantuntijuuteen. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:19 Yhdistysten hyvä hallintotapa -suositus 2015. Vuonna 2050 liikuntakenttä nähdään laaja-alaisesti: ei vain kilpaurheiluna ja seuratoimintana, vaan niiden rinnalle rakentuva vapaamuotoisten verkostojen, popup-toimijoiden ja toimintojen, yksityisten palvelujen, ja näiden kaikkien yhteistyönä toteutettavien joustavien kokeilujen tuettuna verkostona. Tukijärjestelmän lähtökohtana ei ole enää ainoastaan seuratoiminnan puitteissa liikkuva harrastaja. 2015. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 312 Itkonen H
KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi LÄHDE: De Bosscher, V., Shibli, S., Westerbeek, H., Van Bottenburg, M. Mikä osuus urheilumenestyksessä on kansallisesti johdetuilla vastaavilla ohjelmilla, jää WADA-raportin jälkeen arvoitukseksi. Succesful Elite Sport Policies. SPLISS-mallista näyttää puuttuvan tehokas antidopingohjelma. McLarenin raportti toi joukkoon yhden pilarin lisää. Urheiluun on sisäänrakennettu kansojen välinen kilpailu. Suomi sopii hyvin ohjelman mallioppilaaksi. tuoreessa SPLISS 2.0 -selvityksessä esitettiin tuloksia 15 maan huippu-urheilumenestykseen vaikuttavista tekijöistä. Rion tulokset eivät tue valittua strategiaa ja Suomi joutuu miettimään, miten ohjelma saataisiin tehokkaammaksi. 2015. WADA-raportin jälkeen onkin syytä olettaa, että valtiolliset järjestelmät ovat edelleen voimissaan. Resurssimme eivät ole riittäneet sellaisen järjestelmän rakentamiseen, joka tuottaisi jatkuvasti uusia menes tyviä urheilijoita kansainvälisille areenoille. De Bosscher ym. Uusimman strategian mukaan Suomi pyrkii olemaan menestynein Pohjoismaa. K esäkauden urheilu-uutisointia ovat hallinneet Rion olympiakisat. Varsinaisen uutispommin räjäytti kanadalainen asianajaja Richard McLaren julkistaessaan maailman antidopingtoimisto WADA:n raportin Sotshin talviolympialaisiin liittyvistä väärinkäytöksistä dopingvalvonnassa. Urheilu kiinnostaa, varsinkin kun se on läsnä YLE:n kanavilla yötä päivää ja yleisenä keskustelunaiheena siellä missä ihmiset tapaavat toisiaan. Eri lajien urheilijat ovat panneet parastaan mitalien voittamiseksi ja urheilun moninaisuus on näyttäytynyt upealla tavalla itse kisoissa. Sekä KOK että kansalliset olympiakomiteat ovat temppelin harjalla kehittäessään keskitettyjä ohjelmia huippu-urheiluun. 19 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 P O L T T O P I S T E E S S Ä Olympiakomiteat temppelin harjalla Suomi on viimeisten vuosikymmenten aikana menettänyt asemiaan urheilumaiden joukossa. Silläkin uhalla, että urheilumenestys olisi myös jatkossa vaatimatonta. Rion rikollisuus, zikavirus, järjestelyjen keskeneräisyys ja ympäristön saasteet saivat jopa suuren joukon huippu-urheilijoita vetäytymään kisoista kokonaan pois. Koko 2000-luvun olemme pyrkineet rakentamaan valtakunnallista ohjelmaa, jonka avulla suomalaiset urheilijat saavuttaisivat edes osan menetetystä loistostaan takaisin. Menestyksen varmistamiseksi toimintaan osallistuvat maat ovat luoneet omanlaiset valtiolliset järjestelmänsä. Epäilyksen varjo lepää raskaana paitsi Venäjän myös monien muiden maiden yllä. Kansainvälisen huippu-urheilun keskeiseksi pilariksi onkin nostettava tehokas antidopingohjelma, jota kaikki urheiluun osallistuvat valtiot yhtenäisesti tukevat. Valtiolliset järjestelmät kuuluvat urheiluun, sillä niiden avulla kansakunnat käyvät keskinäistä kamppailua kullasta ja kunniasta. Jääkiekko tuntuu olevan lähes ainoa poikkeus. Doping ei ole urheilun aatteiden mukaista. Alkukesän uutisointia hallitsivat kuitenkin aivan toisen sävyiset uutiset. Selvää on kuitenkin se, että useilla mailla on ohjelmia, joissa myös urheilun lieveilmiöillä on oma sijansa. Huippu-urheilu kiinnostaa suurta yleisöä ja mediaa ja sen piirissä on liikkeellä valtavia taloudellisia voimavaroja. Sitä on pyritty suitsimaan kansallisilla ja kansainvälisillä antidopingohjelmilla, mutta huonolla menestyksellä. Venäläisten urheilijoiden lääketieteellinen manipulointi ja douppaaminen olivat systemaattista organisoitua toimintaa. Maatunnusten käyttö sekä maakohtainen edustaminen ovat sen tunnuspiirteitä. Vaikka näyttöä Venäjän valtion osuudesta ei saatu, jäi epäilys siitä elämään. Kymmenes pilari näyttäisi olevan hyvin johdettu lääketieteellinen ohjelma, jossa urheilijoiden douppaamisella on keskeinen merkitys.. KARI L. ISBN: 978-178255-076-1. Meyer & Meyer. Vertailussa ilmeni, että menestyksen saavuttamista voidaan tarkastella yhdeksän pilarin kautta: taloudellinen tuki, urheiluohjelmien rakenne ja organisointi, urheiluun osallistuminen, lahjakkuuksien identifiointi ja kehittäminen, urheilijan tuki uralla ja sen jälkeen, harjoitteluolosuhteet, valmennus ja valmennuksen kehittäminen, kansallinen ja kansainvälinen kilpailutoiminta ja tieteellinen tutkimustoiminta. Erityisen raskauttavaa oli, että venäläiset virkamiehet ja moskovalainen dopinglaboratorio suojelivat toimintaa
Liikuntatutkimuksen alalle melkein sattumalta Helsingin yliopiston voimistelulaitokselle Risto Telama hakeutui 1950-luvulla oman voimisteluharrastuksensa perusteella. Biologiakin olisi häntä kiinnos. Risto Telama uppoutui teoreettisiin opintoihinsa ilmeisen perinpohjaisesti ja oppi varhain, että kunnollinen perehtyminen aiheeseen vaatii huomattavasti vaivannäköä ja ponnistelua. – Jumpallakin oltiin tekemisissä tieteen kanssa, joskaan ei kovin systemaattisesti, Telama kertoo ja mainitsee nimiä, kuten aivotutkija Matti Bergström, järjestöoppia opettanut sosiologi Kalevi Heinilä, lääkäri ja liikuntabiologin opettaja Saima TavastRancken, anatomian opettaja Anton Kivilaakso ja urheilulääketieteen opettaja Reino Ruosteenoja. Ensimmäisen julkaisun aiheena oli koululaisten ruumiinrakenne ja liikuntasuoritukset. Risto Telama hyödynsi tässä tutkimuksessa voimistelunopettaja, kouluneuvos Väinö Lahtisen muistikirjojen aineistoa. Norssissa hänellä oli ”hyvät kollegat ja fiksut oppilaat”, ja hän saattoi myös opiskella työn ohessa HelK oululiikunta on pysynyt pitkän uran ytimessä vuosikymmenestä toiseen. Hän valmistui kuitenkin voimistelunopettajaksi 1959 ja aloitti työnsä Porin lyseossa samana vuonna. Elokuun alussa 80 vuotta täyttänyt Telama on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia ja siteeratuimpia liikuntapedagogiikan tutkijoita ja koululiikunnan kehittäjiä. Helsingin Norssiin hän siirtyi 1961. – Opetussuunnitelmatyö on kiinnostanut minua jo oman opettajataustani vuoksi, kuusi vuotta liikunnanopettajana toiminut pedagogi toteaa. Kuva: KARI KESKINEN 20 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: TIINU WUOLIO Risto Telama 80 vuotta – Tutkijan ja kehittäjän puoli vuosisataa Liikuntakasvatuksen professori emeritus Risto Telama julkaisi ensimmäisen tieteellisen julkaisunsa tasan viisikymmentä vuotta sitten. tanut, elleivät ovet olisi auenneet Jumpalle. Hän on jättänyt jälkensä myös uusimpaan peruskoulun opetussuunnitelmaan
Minä ja Risto vastasimme tutkittavien soittoihin, joita tuli paljon: mitä Jos halutaan, että tutkimuksella on merkitystä, tiedonvälityksen ketjua pitää purkaa. Kehittyvän kasvatusopillisen korkeakoulun kirjastoa, dokumentointia ja informaatiopalvelua piti niin ikään kehittää vastaamaan ajan vaatimuksiin. Vuosikymmenten lukuisiin tutkimushankkeisiin kuuluu laaja kirjo aiheita fyysisen aktiivisuuden ja elämäntavan tutkimuksesta sosiaalis-eettiseen kasvatukseen ja motivaatioilmastoon koululiikunnassa. – Kesällä 1965 muutettiin vaimoni Tuulan kanssa Jyväskylään, missä vuokrasimme asunnon Kilpisenkadulta. – KTK oli todella nuorta tutkijaa kehittävä yhteisö. Pian tuli mukaan myös Pekka Kiviaho, hän muistelee kolmen työsuhteisen liikuntatutkijan yhteisöä, joka toimi osana Jyväskylässä vuonna 1957 perustetun Kasvatustieteellisen tutkimuskeskuksen (KTK) tutkijajoukkoa. – Tämä oli kuitenkin toisenlaista. Yksi kollegiaalisesta tuesta ja kannustuksesta kiitollisista on liikuntakasvatuksen professori Mirja Hirvensalo, joka kertoo olleensa hyvin otettu Risto Telaman pyytäessä häntä 2006 mukaan Lasten ja nuorten sepelvaltimotaudin riskit Suomessa (LASERI) -tutkimukseen. – Viihdyin erittäin hyvin liikunnanopettajan työssä, eikä tullut mieleenkään luopua siitä, mutta olin kyllä kiinnostunut opiskelemaan vähän laajemmin. Kun me kolme puhuimme englantia yhdessä, siinä ei yhdenkään kielitaito kehittynyt. – Vuonna 2007 keräsimme ensimmäisen – ja 2011 toisen – väestötasoisen, objektiivisesti digitaalisella askelmittarilla mitatun fyysisen aktiivisuuden aineiston Suomesta, Mirja Hirvensalo mainitsee esimerkkinä. Tiedemaailma ei ollut kaukana. Myös tutkimusmenetelmien kehitys on vuosikymmenten mittaan ollut merkittävää, objektiivinen mekaaninen pedometri tuli fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen jo Keski-Suomen yhteiskoulun (Kesy) liikuntaja kuntotutkimuksessa 1969. Kutsun takana oli professori Pentti Pitkänen, jolla on ollut valtavan suuri vaikutus tutkijanuralleni., Telama muistelee. Kansainväliset yhteydet alkoivat kasvaa, kun opetusministeriö 1967 lähetti Risto Telaman ja Pekka Kiviahon Graziin Itävaltaan kurssille perehtymään dokumentointiin ja arkistointiin. – Siitä asti olemme tehneet tiiviisti yhteistyötä. Risto Telama oli lounaspaikassa sattunut kuulemaan, kuinka opiskeluaikojen läheiset kumppanit Jussi Kirjonen ja pesäpalloilijana tunnettu Simo Salminen olivat Helsingin yliopistossa seuranneet professori Aarre Tuompon psykologian luentoja. Kollegiaalista tukea ja kannustusta kiertoon Jos KTK:n vanhemmat tutkijat 1960-luvulla näin vapaaehtoisesti valmensivat nuorempia kollegojaan, on Risto Telamakin antanut hyvän kiertää vuosikymmeniä liikuntakasvatuksen laitoksella Jyväskylän yliopistossa. – Yli 2000 nyt jo aikuista tutkittavaa seurattiin viikon ajan askelmittareilla. Muistan, kuinka Konttisen Raimo selitti faktorianalyysiä yliopiston kuppilassa piirtäen vektoreita lautasliinaan niin, että myös pöydän jalat kuvasivat vektoreita, hän kuvailee ’tutkijakoulutustaan’. Liikuntatutkimuksen alalle hän sanoo silti päätyneensä ”aivan sattumalta”. Professori Martti Takalan psykologian laitoksen takkahuoneessa järjestämiin referaattiseminaareihin Telama oli osallistunut jo ennen muuttoaan Jyväskylään. Aihepiiristä tuli pian voimistelunopettajalle työn ohessa kiinnostava harrastus. Oli lämmin ja kotoinen ilmapiiri, eikä pitkään aikaan tarvinnut huolehtia edes tutkimusapurahoista, kun aloitin Suomen toisena päätoimisena liikuntatutkijana Juhani Kirjosen ollessa se ensimmäinen. Tapasimme yhdessä vaiheessa viikoittain, koska meillä oli rahoitus Suomen Akatemialta ja opetusja kulttuuriministeriöltä tutkimukseen työstressin ja liikunnan yhteyksistä. Jo järkevien kysymysten esittäminen edellyttää laajaa perehtyneisyyttä siihen, mitä on jo tutkittu. kandin tutkinnon. Hyviä kokemuksia on esimerkiksi aiemmin järjestetyistä Liikuntatieteellisen Seuran raportointiseminaareista.. 21 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 singin yliopistossa, missä suoritti vielä hum. KTK:ssa nuorta tutkijaa kehittävä työyhteisö Näin avautui tie tutkijayhteisöön, joskin tutkijamaailma oli muutenkin jo melko tuttu. Tiimiin kuului myös dosentti Xiolin Yang, joka työskenteli kokopäiväisesti projektissa Likes-tutkimuskeskuksessa. Mutta jälkeä syntyi – useita tutkimuksia liikunnasta, työstressistä ja masennuksesta, Mirja Hirvensalo kertoo. Opetusmenetelmiin Telama on vuosien varrella tuonut maailmalta tärkeitä virikkeitä. Sitten eräänä päivänä Kirjosen Jussi soitti, että Jyväskylään tarvittaisiin toinen tutkija
Moniportainen tiedonvälitys on ehkä kaikkein tehok kainta, kun välissä ovat ihmiset, jotka pystyvät tietoa omaksumaan ja muitakin neuvomaan. – Urheilun järjestöjäärät ottivat siitä nokkiinsa, vaikka ei se urheilun vika ollut, vaan koulun, Telama muistelee huvittuneena. Pedagogisesti puhutaan eriyttämisestä, Telama tiivistää. – Hallituksen painopisteohjelman mukaisesti erityisesti Liikkuva Koulu -ohjelma on saanut tukevasti uutta resurssia kuluvan hallituskauden ajalle, Kari Keskinen muistuttaa tutkimuksen koulumaailman käytäntöön asti ulottuvista vaikutuksista. Telaman mukaan hyviä kokemuksia on esimerkiksi aiemmin järjestetyistä Liikuntatieteellisen Seuran raportointiseminaareista. Organisoidussa urheiluseuratoiminnassa saa aikuisten ohjausta ja tottuu toimimaan järjestäytyneesti, mutta se voi myös tyrmätä nuorten omatoimisuuden. Mutta miten korkeakouluosasto suhtautuu raportointiin. – Jos halutaan, että tutkimuksella on merkitystä, pitäisi tätä tiedonvälityksen ketjua purkaa. Olen surullisena katsonut, että lähiliikuntapaikkojakaan ei kovin paljon käytetä. Yksi Risto Telaman vaikutuspiirissä opiskelleista, Liikuntatieteellisen seuran pääsihteeri Kari Keskinen korostaa yksilön ominaisuuksiin keskittyvän liikunnanopetuksen merkitystä koululaisten fyysisten ja taito-ominaisuuksien kehittämisessä. Luontokin tarjoaisi paljon mahdollisuuksia monipuoliseen liikkumiseen. Koululiikunnan tuleekin olla mahdollisimman yksilöllistä, ettei junnata kaikille yhtä ja samaa. Jyväskylässä syntynyt ajatussuunta on hänen mukaansa jo maailmanlaajuisesti arvostettua. Moniportaisella tiedonvälityksellä tutkimustieto parhaiten käyttöön Risto Telama sanoo tutkijana koettaneensa kirjoittaa tutkimustuloksista jonkin verran myös kansantajuisia juttuja ja tuoda niistä tärkeimmät esille esimerkiksi juuri Liikunta & Tiede -lehdessä ja joissakin yleisluontoisemmissa julkaisuissa. Kun henkilöä valitaan virkaan, ei ole edes laskettu tutkimuksia, joita ei ole julkaistu vertaisarvioiduissa lehdissä kansainvälisesti, hän oudoksuu. – Jos haluaa kehittyä urheilussa, pitäisi harjoitella myös itsekseen. Yksilön fyysisen aktiivisuuden tulisi jatkua mahdollisimman pitkään. Eivät urheilu ja kilpavoimistelu tunkeutuneet kouluun, vaan koululiikunta vain reagoi kovin hitaasti siihen, että se mikä sopi olympialaisiin ei toiminut koululiikunnassa. Hän viittaa myös kouluhallituksen ylitarkastaja Leena Jääskeläisen aikaan Heinolassa toteutettuihin koulutuksiin paikkakuntien apukouluttajana toimiville didaktikoille. Tiede on kansainvälistä – ja Suomi aika pieni maa Kun Risto Telamalta kysyy viiden vuosikymmenen tärkeimpiä tutkimushankkeita, hän vain pienen hetken mietittyään nostaa esiin koululiikuntatutkimuksen ja LASERIn. 22 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 teen kun mittari putosi ja koira söi sen tai kun se jäi metsäkoneen alle. Politiikkatason joh topäätökset hän haluaa jättää muiden tehtäväksi. Sittemmin muun muassa Erkki Tervo on kehittänyt voimistelun salitoimintaa toimivampaan suuntaan yhteistyössä välinevalmistajien kanssa. – Koululiikuntaprojektissa oli erinomaiset tutkijat, hän kehuu.. Kun taas ulkopuolinen tuomari viheltää virheet, nuori voi ikään kuin ulkoistaa eettisen harkinnan tuomarille ja käyttää tilannetta omaksi edukseen – jos tuomari kerran hyväksyi, esimerkiksi potku vastustajan nilkkaan on siis sallittu! Koululiikunnassa ei kaikille yhtä ja samaa – Kysymys fyysisestä aktiivisuudesta liittyy motivaation kehittymiseen ja henkilökohtaiseen kiinnostukseen. – Pitää hyväksyä, että se riippuu erittäin monesta tekijästä. – Kaksipäiväisessä seminaarissa koululiikuntatutkijat alustivat siitä, mikä tutkimuksessa oli tärkeätä. Lähetimme uusia mittareita ja kannustimme tutkittavia pitämään niitä mukanaan. Tosin ei ole yksinkertaista vastausta, miten tämä ratkaistaan. Jonkun verran siinä on geneettistä taustaa, mutta yksi merkittävistä tekijöistä on koululiikunta, jolla voi olla valtavan suuri positiivinen merkitys, mutta myös negatiivisia vaikutuksia. Se ei saa jäädä vain lehtimiesten varaan, koska toimittajat voivat ymmärtää väärin tai tuoda esiin sellaista mikä ei ole oleellista. – Opetusja kulttuuriministeriössä keskustellaan, miten tutkimuksen hyödyllisyys ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus tuotaisiin esiin. Vaikka muutama sukupolvi ei koululiikuntaa niin hyvällä muistelekaan, sen tutkimustyöhön nojaava kehitys parempaan suuntaan on ollut huimaa. Jo 1970-luvulla Jyväskylän Kesässä huippu-urheiluseminaarissa hän arvosteli koululiikuntaa siitä, että se käyttää edelleen olympialaisia voimistelutelineitä, jotka eivät sovi sinne ollenkaan. Tämä on yksi Risto Telaman kestoaiheista. Liikunnallinen elämäntapa edelleen tärkeä koululiikunnan tavoite Miksi on tärkeää koota tietoa koululaisten fyysisestä aktiivisuudesta. Juuri pedagogien olisi pitänyt itse huomata tämä. Jo järkevien kysymysten esittäminen edellyttää laajaa perehtyneisyyttä siihen, mitä on jo tutkittu. Tiedonvälityksen pitäisi mennä väli portaiden kautta käytäntöön. Nuorisourheilu parhaimmillaan on Telaman ja tutkimusten mukaan hyvä asia. Omatoimisuus tuntuu olevan hiipumaan päin, Telama pahoittelee. Risto Telama muistuttaa, että liikunnallisen elämäntavan aikaansaaminen on tuoreimmankin tutkimustiedon valossa järkevä ja tärkeä tavoite. Tutkiessaan yhdessä kollegansa Lauri Laakson kanssa urheilun sosiaalietiikkaa hän on nähnyt, kuinka lapset ja nuoret keskenään pelatessaan noudattavat yhteisiä sääntöjä tai sopivat uusista
Siinä on tutkittu lapsuuden elintapojen, biologisten ja psykologisten riskien sekä perimän vaikutusta mahdollisuuteen sairastua valtimotauteihin aikuisena. 1979 käynnistynyt LASERI-tutkimus on maailman suurimpia tutkimuksia sydänja verisuonitautien syntyyn vaikuttavista tekijöistä lapsuudesta alkaen. Telama kiittää myös Heimo Nupposta koululiikuntatutkimuksen edelleen kehittämisestä. – LASERI-tutkimusta jatkaa Jyväskylässä hyvä porukka, jossa varttuneina tutkijoina ovat professo ri Mirja Hirvensalo ja LIKEsin tutkimusjohtaja Tuija Tammelin, tutkija Suvi Rovio Turusta, sekä kolme väitöskirjan tekijää ja yksi psykologian opiskelija Helsingin yliopistosta. – Tieteellinen tieto ei ilman kansainvälistä yhteistyötä voi kehittyä. – 1979 käynnistynyt LASERI-tutkimus puolestaan on maailman suurimpia tutkimuksia sydänja verisuonitautien syntyyn vaikuttavista tekijöistä lapsuudesta alkaen. Juuri pedagogien olisi pitänyt itse huomata tämä.. Synt. – Tärkeän sysäyksen kansainväliseen yhteistyöhön antoi vuonna 1975 AIESEPin kokous, johon osallistuimme Paulin Vuolteen kanssa. Teimme yhdessä esimerkiksi 1990-luvulla vertailevan eurooppalaisen koululaisten liikuntaja kuntotutkimuksen, joka osoitti muun muassa suomalaisnuorten liikuntaaktii visuuden aika hyväksi moneen muuhun maahan verrattuna, hän mainitsee. Liikunnanopettajakoulutusta ajatellen siinä oli mukana valtava määrä opiskelijoita, jotka tekivät tutkimusta oman työnsä aiheesta, mikä on hurjan kehittävää. Kansainväliset julkaisut European College of Sport Science ja The Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports muiden arvostettujen tiedejulkaisujen ohella takaavat hänelle satojen tieteellisten lainausten sankan kertymän vielä vuosikausia. Yleensä tiedon leviäminen ja erilaisten aiheiden saaminen käsitellyiksi edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. 1.8.1936 Johannes (nykyisin Sovjetski) Ylioppilaaksi Lahden lyseosta 1955 Voimistelunopettajaksi Helsingin voimistelu laitokselta 1959 Voimistelunopettajana Porin lyseossa 1959–1961 Auskultointi 196–1962 Liikunnanopettaja Helsingin Normaalilyseossa 1962–1965 Tutkijana Kasvatustieteiden tutkimuskeskuk sessa Jyväskylässä 1965–69 Tutkimusta ja opettajan sijaisuuksia yliopistossa 1969–74 Liikuntapedagogiikan apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto 1974 Liikuntapedagogiikan professori, Jyväskylän yliopisto 1981 Jyväskylän yliopiston Liikuntakasvatuksen laitok sen johtajan ja tiedekunnan dekaanin tehtäviä Koululiikunta reagoi aikoinaan kovin hitaasti siihen, että se mikä sopi olympialaisiin ei toiminut koululiikunnassa. 23 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 – Sisältötutkimuksessa, jonka käytännön toteutuksesta vastasi Väinö Varstala, observoitiin liikuntatunteja, miten siellä opetetaan. – Voin hyvällä mielellä jäädä siitä pois, Risto Telama sanoo. Maailmassa on vain kolme, neljä vastaavaa tutkimusta, mutta niissä kaikissa ei ole liikunta lainkaan mukana, Telama toteaa. Risto Telama on tehnyt vuosikymmeniä kansainvälistä yhteistyötä myös UNESCOn ja Euroopan neuvoston liikunnan ja urheilun foorumeilla sekä kansainvälisen liikuntakorkeakoulujen liiton, AI ESEPin vaikuttajana ja useissa rajat ylittävissä tutkimushankkeissa. – Tällainen pitkittäistutkimus on maailmanlaajuisesti harvinaista, hän huomauttaa
Sen Organisaatioita ja rakenteita muokataan, liikunta kaupallistuu ja harrastamismahdollisuudet polarisoituvat. Rakenne vaihtui 1990luvulla uuteen, mutta samalla hajautu neeseen, toimialavetoiseen järjestörakenteeseen. Kuva: KATI LEHTONEN. Mitä suomalainen urheiluliike instituutiona ajattelee, mikä on sen tehtävä ja kenen etuja se ajaa. Ne koordinoivat ylätasolla toimin taa ja piiri ja aluejärjestöt toimivat sanansaattajina kansalaisia liikuttaville urheiluseuroille. Rakenteellisesti urhei luliike jakaantui aina 1990luvun alkuun saakka kahteen poliittisesti värittyneeseen keskusjärjestöön. 24 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: MIKKO SALASUO, PÄIVI BERG, KATI LEHTONEN, KAARLO LAINE Kentiltä kabinetteihin – suomalaisen urheiluliikkeen nykytila ja tulevaisuus S uomalaisella urheiluliikkeellä on pitkä, yli satavuotinen historia
Tulevaa muutosta on edeltänyt sekava hajaannuksen aika. Niissä analysoidaan sekä urheiluliikkeen kabinettiosastoa – valtakunnallisten järjestöjen toi mijoita ja toimintalogiikkaa – että ruohonjuuritasoa: ihmisiä urheilukentillä ja saleissa ja niiden laidoilla. Suomen suurin kansalaisliike ryhtyy purkamaan huippu-urheilun alueella toiminnan kehittämistä haittaavia rakenteita ja rakentamaan tilalle uutta verkostoitumiseen ja yhteis työhön perustuvaa toimintatapaa ja -kulttuuria.” (OKM 2010) Yllä oleva lainaus on vuosina 2008–2010 toimi neen Huippuurheilutyöryhmän loppuraportista. Kolme valtakunnallista keskusjärjestöä (SLU, Kuntoliikun taliitto ja Nuori Suomi) lakkautettiin vuonna 2012 ja urheiluliikkeen yhdistäväksi voimaksi perustettu Valo ry vietti nelivuotisjuhliaan kesällä. SLU:ta luonnehdittiin Kati Lehtosen (2014) haas. Rakenteellisten muutosten ohella liikunnan ja urheilun kaupallistuminen ja asiakkuusajattelu sekä harrastamismahdollisuuksien polarisoituminen ovat herättäneet meidät tutkijoina kysymään, mitä ja miten suomalainen urheiluliike instituutiona ajattelee (Douglas 1987), mikä on sen tehtävä ja kenen etuja se ajaa. Kyseinen järjestö ei tosin ehdi saavuttaa edes esikouluikää, sil lä se fuusioituu Olympiakomiteaan kuluvan vuoden aikana. Liikuntalaki (2015, 10 §) määrittää lähtökohdat ja sisällölliset reunaehdot valtionavustusta saaville liikuntajärjestöille. Tässä kirjoituksessa vastauksia kysymyksiin etsivät opetus ja kulttuuriministeri ön rahoittaman Kentiltä kabinetteihin – Liikunnan kansalaistoiminnan läpileikkaus hankkeen tutkijat. 1990lu vun alun jälkeen syntynyttä valtatyhjiötä (Heikkala 1998) ei pystytä tälläkään kertaa täyttämään raken teita muuttamalla, sillä kabineteissa tehdyt päätökset ovat niin monin tavoin ristiriidassa kenttäväen arki todellisuuden ja liikuntalain (2015) lähtökohtien ja tavoitteiden kanssa (mm. Valtakunnallisia toimiala ja lii kuntajärjestöjä on lopetettu, perustettu ja fuusioitu ja erilaisia työryhmämuistioita ja selvityksiä on tehty kasaksi saakka. Urheiluliikkeen yhdistäminen jääkin auttamatta kabineteissa paperille tuherretuksi laatikkoleikiksi. Laki määrittää valtion urheiluliikkeelle myöntämän taloudellisen avustuspolitiikan perustan, minkä perusteella etenkin tasaarvoa ja yhdenvertaisuutta korostavien toimintakäytäntöjen ja tavoitteen väes tön laajaalaisesta liikunnallisuudesta tulisi välkkyä kirkkaimpana johtoajatuksena urheiluliikkeen toi minnassa – kentillä ja kabineteissa. Käyn nissä oleva muutosprosessi on kuitenkin tehnyt näkyväksi sen, kuinka ohuiden lankojen varassa urheiluliike on jo pitkän aikaa roikkunut. Vuoden 2017 alusta siirrytään uuteen aikaan, jol loin koko urheiluliikettä – kaikkea lasten ja nuorten liikunnasta huippuurheiluun – johdetaan, ainakin muodollisesti Suomen Olympiakomiteasta käsin. Kabineteis sa on tälläkin kertaa sivuutettu kansalaistoiminnan perusperiaate: ”kansalaistoiminta tukee demokratian kehittymistä todelliseksi demokratiaksi, auttaa politiikkaa lähentymään todellista ja mahdollisimman välitöntä yhteisten asioiden hoitoa ja luo kansalaisille mahdollisuuksia olla todellisia kansalaisia, ei alamaisia (Lehtonen & Rantanen 1995)”. Salasuo 2016). Lain keskeisenä tavoitteena on muun muassa edistää väestön mah dollisuuksia liikkua ja harrastaa liikuntaa; lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä, liikunnan kansalais toimintaa ja huippuurheilua (2015, 2 §). Se on eduskunnan säätämä sil ta, paitsi valtion ja liikuntajärjestöjen välille, mutta myös urheiluliikkeen kenttien ja kabinettien välille. Hahmottelemme kirjoituksessa institutionaalisen ajattelun ja rakenteiden lisäksi sitä, miltä suoma laisen urheiluliikkeen tulevaisuus analyysiemme perusteella näyttää vuonna 2016. Lii kunnan kansalaistoimintaan tuli vahvasti mukaan tilaajatuottaja periaate ja asiakkuusajattelu. Tekstissä esitetyt tulkinnat ja havainnot pohjaavat hankkeen aiempiin ja menneillään oleviin tutki muksiin. Näiden tavoitteiden toteuttamisen läpäisevinä lähtökohtina mainitaan liikuntalain toisessa pykälässä tasaarvo, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, monikulttuurisuus, terveet elämäntavat sekä ympäristön kunnioittami nen ja kestävä kehitys. ”Toimintatavan muutoshankkeella on myös arvoa koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta. 25 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 yhtenä keskeisenä perustana oli valtionhallinnos sa omaksuttu uusi julkisjohtamisoppi (New Public Management), joka määritti myös urheiluliikkeen organisoitumista ja valtionavustusten jakamista. Ensimmäisen kerran pitkän historiansa aikana koko suomalainen urheiluliike on keskitetty yhden toi mijan käsiin. Rakennemuutoksille ei ole haettu minkäänlaista organisatorista tai yhteiskunnallista legitimaatiota niiltä ihmisiltä, joita varten koko kansalaisjärjestö on olemassa: jäsenistöltä sekä laajemmin suomalaisen ihmisten tarpeista, joiden edistämiseen myös liikun talaki (2015) tavoitteineen tähtää. Organisatorinen ja yhteiskunnallinen legitimiteetti ovat olleet hukassa jo Suomen Liikunnalla ja Urhei lulla (Lehtonen 2014) eikä lyhytikäisestä Valosta voi tehdä mairittelevampia tulkintoja. Kaksi vuotta istunut työryhmä ei linjannut ainoas taan huippuurheilun toimintatapoja, vaan valmisteli työnsä kautta koko urheiluliikkeen uudelleenorgani soitumista kabinettitasolla (Lehtonen 2015a). Organisatorinen ja yhteiskunnallinen legitimiteetti hukassa. Satavuotinen tavoite yhdistää urheiluliike näyttää vihdoin onnistuvan – ainakin muodollisesti. Muu tosten seurauksena paikallinen ja valtakunnallinen toiminta loittonivat toisistaan. Perusongelmana kummallakin organisaatiolla on ollut niiden ole massaolon ja toiminnan tavoitteiden epämääräisyys. Kaksi vuosikymmentä kestäneestä prosessista hahmottuu yhtä huonosti logiikka ja toi mia yhdistävä punainen lanka kuin Olympiakomite an tulevasta roolista johtaa lasten ja nuorten organi soitua liikuntaa, kuntoliikuntaa sekä ikäihmisten ja erityisryhmien liikkumista. Näkökulmamme kannalta erityisen tärkeässä asemassa on liikuntalaki (2015), joka on kansain välisestikin katsottuna suomalaisen liikunta ja urheilujärjestelmän erityispiirre
Päätöksen teko on keskittynyt pienen samanmielisen ryhmän käsiin (Lehtonen 2016b;c). Tämä on johtanut muun muassa harrastamisen hintojen räjähdysmäiseen kasvuun (mm. Liikunnan kenttä on pirstoutunut ja järjestöjen rooli kansanterveyden edistämisessä ja liikkumattomuuden problematiikan osalta on epäselvä. Lajunen 2016; Vuorikoski 2016a & b). Esimerkiksi liikunnan polarisoituminen, huoli kansanterveydestä, nuor ten liikkumattomuus, elämän digitalisoituminen ja muutokset länsimaisessa elämäntavassa (Salasuo & Ojajärvi 2013) loistavat simulaatiossa poissaolol laan. Esimerkiksi vuonna 2013 talous arviossa huippuurheilulle merkittiin 6 miljoonan euron määräraha. Toiminnan epämääräisyyteen ja päämäärättömyy teen on osaltaan vaikuttanut myös se, että rakenteita uudistettaessa kabineteissa istuvat päättäjäverkostot ovat pysyneet suljettuina ja staattisina. Samanaikaisesti lajiliittojen saamien valtionavus tusten 50 prosentin painotuksena on ollut lasten ja nuorten liikunta. 26 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 tattelututkimuksessa muun muassa ”rönsyileväksi pullataikinaksi, josta ihmiset ottivat mitä halusivat”. Valon osalta on kysytty muun muassa: ”mitä se järjestö oikein tekee?” (Lehtonen 2016a). Suomi ym. Edus kunnan tahto ei toteudu, sillä rahavirrat kohdenne taan kansallisissa liikuntajärjestöissä ensisijaisesti huippuurheiluun. Sen sijaan ne on tulkittu abstrakteiksi ja absurdeiksi näytelmiksi, jotka kertovat kabinettien vieraantu neen liikunnan ja urheilun todellisuudesta. Summa on lähes viisinkertainen suhteessa eduskunnan hyväksymään määrärahojen käyttöön. Toiminnan rahoittaminen julkisin varoin menettää yhteiskunnallisen perustelunsa, kun liikuntalakiin kirjattu eduskunnan tahto sivuu tetaan. Spektaakkeleissa on hekumoitu yksilökeskei sellä ja abstraktilla urheilija ja liikkuja keskiössä retoriikalla, jonka lomassa vilahtelevat käsitteet seuratoiminta, paikallisuus, yhteisöllisyys ja yhteinen tekeminen. 2012; Suomi 2015). Kun samanaikaisesti valtaosa kattojärjestöjen (mm. Virkamiehet ja urheiluliike käyvät jatkuvaa varjonyrkkeilyä siitä, kuka todella johtaa suomalaista urheiluliikettä. Liikuntalaki (2015) näkyy urheiluliikkeen kabinettisimulaatiossa lähin nä alaviitetasolla. Meneillään on myös oikeuskanslerin selitys siitä, toimivatko ministeriön virkamiehet järjestöjen avustusten jaossa säädösten mukaan (Vuoriskoski 2016b;c). Toinen vääriin tilanneanalyyseihin johtava puute on legaalinen. Valo ja OK) toimin nan menoista on katettu valtionavustuksilla, siirtyy huomio enenevässä määrin järjestön jäsenistöstä kabinetteihin. Nämä spektaakkelit visioineen eivät sätei le uskottavalla tavalla toiminnan ruohonjuuritasolle. Tuore esi merkki tästä on opetus ja kulttuuriministeriön teke mä taloustarkastus Olympiakomitean toiminnasta ja siitä seurannut mittava takaisinperintä – Valon osalta vastaavia epäselvyyksiä koskeva selvitys on parhail laan käynnissä (ks. Toiminnassa noudatettujen lähtökohtien yhteys liikuntalakiin (2015) ja valtionavustuspolitiikan ehtoihin on osoittautunut seitin ohueksi. (ks. Tuore esimerkki tästä on opetusja kulttuuriministeriön tekemä taloustarkastus Olympiakomitean toiminnasta.. Opetus ja kulttuuriministeriön tilastokirja (OKM 2015) osoittaa, että määrärahat huippuurheiluun olivat yli 16 miljoonaa euroa. Puronaho 2014; OKM 2016) – ongelmaan, jonka urheiluliike on itse aiheuttanut ja johon sen olisi pitänyt puuttua jo kauan sitten. Epäonnistuneen todellisuussimulaation tausta aukeaa urheiluliikkeen asiakirjoista ja työryhmära porteista. Hapuilun keskeisimmät syyt nousevat kuitenkin keskusjärjestöistä itsestään: ne eivät ole kyenneet määrittelemään tavoitteitaan ja toimintatapoja siten, että laaja järjestökenttä voisi seisoa yhtenäisenä rintamana tai puhua yhteisellä äänellä. Lämsä 2015; VLN 2015). Kabinettien epäonnistunut todellisuus-simulaatio Kabinettipäätösten tuloksettomuutta ja sisällöttö myyttä on kompensoitu sarjalla mediaspektaakkelei ta, joissa on panostettu näyttävyyteen, tehosteisiin, lavaesiintymiseen sekä yltäkylläiseen tunnepuhee seen. Rakenteiden uudistamiseen liittyneeseen jatku vaan hapuiluun ovat vaikuttaneet liikuntakulttuu rissa tapahtuneet muutokset. Niistä puuttuvat ne keskeiset parametrit, joita ilman simulaation tuottamat tilannearviot ovat auttamatta virheellisiä. Esimerkkinä urheilukabinettien arvomaailmasta on eduskunnan vuosittain hyväksymien liikunta määrärahojen todellinen kohdentuminen. OKM 2015; Lämsä 2015; VLN 2015.) Kabinettien toiminnassa sivuutetaan toistuvasti lakiin (Liikuntalaki 2015) kirjatut lähtökohdat: tasaarvo, yhdenvertaisuus ja liikunnan harrastami nen kansalaisten sivistyksellisenä perusoikeutena (ks. Kilpa ja huippuurheilun tutkimuskeskuksen ja Val tion liikuntaneuvoston arviointien mukaan valtion kokonaistuki huippuurheilulle oli vuonna 2013 noin 30 miljoonaa euroa (mm. Tästä syystä on Toiminnassa noudatettujen lähtökohtien yhteys liikuntalakiin (2015) ja valtionavustuspolitiikan ehtoihin on osoittautunut seitin ohueksi
Monet vanhemmat pyrkivät urheiluseuraharrastuksen kasvattamaan lapsistaan ”kunnon kansalaisia” (mt. Päivi Bergin (2012) havaintojen mukaan uusliberalistinen kas vatusajattelu on saanut tilaa seuratoiminnassa ja liikuntaa harrastavien lasten vanhempien keskuu dessa. Osalle tytöistä ja pojista keskeinen urheiluseura harrastamisen motiivi ovat kaverit, toisille taas itse kiva tekeminen ja joillekin kilpailullinen harrasta minen. Tavoite on utuinen ajankuva ny kyyhteiskunnasta, jossa verkostot alkavat näyttäy tyä yhteiskunnallisen olemisen tapoina (ks. Demokraattisen yhteiskunnan päätöksenteon kannalta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää kysyä sitä, miten liikuntalain (2015) tavoit teiden toteuttamisen lähtökohdat – tasaarvo, yh denvertaisuus, yhteisöllisyys, monikulttuurisuus, terveet elämäntavat sekä ympäristön kunnioittami nen ja kestävä kehitys – toteutuvat urheiluliikkeen ruohonjuuritasolla. Urhei luseuroissa vapaaehtoistyötä tekevillä aikuisilla, puhumattakaan seuroihin palkatuista työntekijöistä ja valmentajista, ei ole juuri käsitystä kabinettita son organisaatiorakenteista ja niiden tarkoituksesta – ja miksi olisikaan. Urheiluliike 2050. Ilman selkeää ohjausta tai ohjeistusta ei toteutustasolla voi olla sel keää ymmärrystä siitä, mitä yhdenvertaisuus ja tasa arvo liikunnan kontekstissa tarkoittavat ja miten ne tulisi toiminnassa huomioida (Lehtonen 2015b; Taavetti 2015). Erityisen hankala tilanne on niiden lasten vanhemmille, joilla ei ole omaa kokemusta urheiluseuraharrastamisesta – puhumattakaan seurojen ja lajien yhä eriytyneem mistä tavoitteista ja käytännöistä. 2011, tiivistelmä) mukaan ”tasaarvoajattelun tulisi siirtyä lähtemään yhä enemmän ruohonjuuritasol ta”. Arkijärki riit tää pitkälle, mutta sen kylkiäisenä tulevat nykyajan aatteelliset ja ideologiset virtaukset. Onkin perusteltua esittää, että urheiluliikkeen eri tasoilla painotetaan erilaisia pääomia ja toimijoiden intressit ovat keske nään varsin ristiriitaisia. 27 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 perus teltua esittää, ettei kabinettien toiminnalla ja päätöksillä ole 2010luvulla yhteiskunnallista, legaa lia tai kansan hyväksymää oikeutusta. Tässä prosessissa määrittyy myös se, keitä ylipäätään toimintaan halutaan mukaan ja ketkä suljetaan ulkopuolelle. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkik si yhteiskuntaluokka, sukupuoli, erityisliikunnan tarpeet, etnisyys ja seksuaalinen suuntautuminen. Huippuurheilutyöryhmän (2010) raportissa visiona oli verkostomainen ja yhteistyöhön perustuva raken ne ja toimintatapa. Lasten ja nuorten urheiluseurahar rastaminen ei ole kaikille avointa (Berg 2012; Berg & Peltola 2015; Berg tulossa; Berg & Salasuo tulossa). Minne unohtuu ruohonjuuritaso. Yhteistyö on puolestaan vastaisku 1990luvulta alka neelle hajaannukselle. Liikuntalain lähtökohtien ja tavoitteiden edis täminen olisivat luonnollisesti ruohonjuuritason ydintehtäviä. Myös Liikunta ja tasa-arvo 2011 raportin (Turpeinen ym. Valitettavasti ”liikuntalain hengen” (Suomi ym. Selvityksen perusteella yhden vertaisuuden ja tasaarvon edistäminen edellyttää sosiaalisen näkökulman huomioimista – yksilön ja ympäristön välisen suhteen tarkastelua. Koska seuroilla ei ole julkilausuttuja tai aukikirjoitettuja liikunnallisia ja urheilullisia tavoitteita, kasvatus ideologiaa, pedagogisia toimintatapoja tai yhdenmu kaisia kabineteista annettuja tasaarvoon ja yhden vertaisuuteen liittyviä suuntaviivoja, ovat perheiden seuravalinnat täysin sattuman armoilla. (Berg 2015a; Berg 2015b.) Vanhempien toisistaan poikkeavat motiivit laittaa lapsensa harrastamaan liikuntaa aiheuttavat hämmennystä, konflikteja ja ohipuhuntaa. Urheiluseuratoiminnan ruohonjuuritasolla on useis sa seuroissa käynnissä erottautumisprosessi, jossa ”toisiksi” ja vähemmän kunnollisiksi määrittyvät monikulttuuriset perheet, yksinhuoltajaäidit, työttö mät tai ”rikkaat”. 2012), mutta yhtälailla vahvistamaan omaa keskiluokkaista vastuullista vanhemmuuttaan – tekemään yhteiskuntaluokkaa (Skeggs 2004). Ideaalitapauksessa, molempien toteutuessa urhei luliikkeellä olisi mahdollisuus tehdä asioita toisin Utopia verkostomaisesta yhteistyöstä voi kangistua siihen, että vuonna 2016 perustettava fuusiojärjestö ei kykene määrittelemään olemassaolonsa tarkoitusta.. Edellä kirjoitettu on etäällä urheiluseurojen arjesta ja kansalaisten arkitodellisuudesta – eikä jostakin syys tä herätä laajempaa yhteiskunnallista porua. 2012) jalkautuminen suoraan pääosin vapaaehtoisvoimin pyörivälle ruohonjuuritasolle, ohi valtakunnallisten keskusjärjestöjen kabinettien, on mahdoton ja epärealistinen oletus. Kabinettien ja kenttien välisestä todellisuuskui lusta johtuen ruohonjuuritason toimijat etsivät arvoja ja toimintaideologiaa muualta. Yhdenvertaisuusja tasa-arvotyö valtion liikuntapolitiikassa selvityksen (Pyykkönen 2016, 7–8) mu kaan liikunnan tasaarvoon ja yhdenvertaisuuteen kohdistunut ohjaus on 2000luvulla ollut kevyttä ja arviointi vähäistä. Eriksson 2015) ja niihin liittyy lähes varaukseton hyväksyntä. Tämä aiheuttaa jatkuvia ristiriitoja harrasta misen arjessa, koska suuressa osassa seuroista ei tar jolla lainkaan harrastetoimintaa. Seuratoiminnassa ovat aktiivisesti mukana etenkin suomalaistaustaiset, keskiluokkaiset lapset ja heidän vanhempansa
Kabineteissa tehtävillä päätöksillä ei yksinkertaisesti voida sulkea ulos kansalaistoiminnasta suurta osaa väestöstä ja tehdä toiminnasta vain pienen etuoikeutetun kan sanosan yksinoikeutta. Ruohonjuuritasolla valmentajien, opettajien, lii kunnanopettajien ja muiden lasten ja nuorten paris sa työskentelevien toiminnassa tasaarvon ja yhden vertaisuuden huomiointi sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, yhteiskuntaluokan ja etnisyyden osalta tulisi olla itsestäänselvyys – sen luulisi toteu tuvan ilman kirjausta lainsäädännössä. Vain siten kabinetit voivat aidosti kohdata kenttien todellisuuden ja luoda urhei lun kansanliikkeeseen yhteistä eetosta. Institutionaalisen ajattelun näkökul masta yksittäinen ja merkittävässä asemassa oleva rakenteen osa voi saada koko toimialan näyttämään epäuskottavalta (Ronglan 2015). Erikseen on syytä alleviivata kabi nettitason käyttämää spektaakkeleihin perustuvaa toimintatapaa. Suomalaisen liikunnan ja urheilun pahin uhkakuva onkin se, ettei kabineteissa mikään muutu. Valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä harva edes tietää, mitä laki sanoo niiden toiminnan lähtökohdista ja tavoitteista. Valo & OK) taloudenpito ja hallinto eivät vastaa hyvien hallintotapojen periaatteita (mm. Utopia verkostomaisesta yhteistyöstä voi kangistua kabinet tiosaston soutamiseen ja huopaamiseen sekä siihen, että vuonna 2016 perustettava fuusiojärjestö ei edes kykene määrittelemään olemassaolonsa tarkoitusta. Samanaikaisesti kentille tarvitaan uusia tekijöitä, kansalaistoimintaan kohdistuu uusia byro kraattisia vaateita ja koko vapaaehtoistyön kenttä on suuressa muutoksessa. Rahanjaossa ja tavoiteohjauksessa ei nouda teta liikuntalain (2015) tavoitteita tai valtiohallinnon ohjeistusta (Aarresola & Mäkinen 2012; VLN 2015, 33; Vuorikoski a;b;c). Yleisenä periaatteena sen sijaan on, että valtio avustaa sellaista toimintaa, joka kumpuaa lainsäädännön lähtökohdista ja edis tää siinä määritettyjä tavoitteita. Lajunen 2016; Vuorikoski a;b;c). Valtakunnalliset urheilujärjestöt ovat julki sin varoin tuettavia kansalaisjärjestöjä, joiden koh dalla opetus ja kulttuuriministeriö ei noudata omia yleisavustukseen liittyviä ehtoja ja rajoituksia (ks. Jokaisen muutoksen yhteyteen liitetään spektaakkeli, jossa abstrahoidaan milloin ”maailman liikkuvinta urhei lukansaa” ja milloin huippuurheilun tulevia kun nian päiviä. Suurin ja ratkaiseva haaste urheiluliikkeen tulevai suuden kannalta on se, kyetäänkö kabinettien simu laatiossa ottamaan huomioon siitä puuttuvat perus parametrit – kohtaamaan nykyaika, sen realiteetit ja sen todellisuus. MIKKO SALASUO, VTT, dosentti Vastaava tutkija Nuorisotutkimusverkosto Sähköposti: mikko.salasuo@nuorisotutkimus.fi PÄIVI BERG, VTT, dosentti Erikoistutkija Nuorisotutkimusverkosto Sähköposti: paivi.berg@nuorisotutkimus.fi KATI LEHTONEN, LitM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: kati.lehtonen@likes.fi KAARLO LAINE, YTT Yksikönjohtaja, LINET-tutkimusyksikkö LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: kaarlo.laine@likes.fi Lisää Kentiltä kabinetteihin hankkeesta: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/hankkeet/kentaltakabinetteihin. Toiminnan rahoittaminen julkisin varoin menettää yhteiskunnallisen perustelunsa, kun liikuntalakiin kirjattu eduskunnan tahto sivuutetaan.. Sen sijaan liikuntalain (2015) lähtökohdat ja toisessa pykälässä säädetyt tavoitteet eivät siirry edes valtionhallinnos ta eteenpäin. Mikäli kabineteissa ei kyetä räjähtävän nopeaan suunnan muutokseen kansalaisyhteiskuntaa koh den, on tulevaisuuskuvana nykymuotoisen urhei luliikkeen hajoaminen. Laajemmassa katsannossa koko suomalaisen liikuntapolitiikan julkilausutut tavoitteet ovat risti riidassa kansalaisten liikuttamisen käytäntöjen kanssa. Valon arviointi 2015; Lajunen 2016; Vuorikoski 2016c). Ituja uudenalaisesta toimintatavasta versoo siellä ja täällä, mutta toiminta kabineteissa hämmentää monia: toiminta on läpinäkymätöntä ja energia kuluu jatkuvaan rakenteiden muokkaamiseen ilman selkeitä tavoiterationaalisia päämääriä. Tällaisesta tilasta ollaan varsin kaukana. OKM 2011) – eli systemaattista ja tarkkaa valvon taa varainkäytöstä (mm. Verkostoja täytyy kui tenkin aina koordinoida ja johtaa jostakin. 28 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 – toimia yhteiskunnan sosiaalista pääomaa ja luot tamusta vahvistavana kittinä. Yhteis työn on konkretisoiduttava teoiksi. Tällaista legitimaatiota suo malainen urheiluliike ei ole saanut eduskunnalta tai miltään muultakaan taholta. Tekemistä elinvoimaisemman urheiluliikkeen edistämiseksi olisi kosolti. Se on ainoa tapa hyödyntää verkostoja ja palauttaa luottamus kabinettien ja kenttien välille. Liikuntapolitiikan kummallisin paradoksi onkin, että vuonna 2015 säädetty liikuntalaki toimii lähinnä liikuntapaikkarakentamisen ja kuntien val tionosuuksien jakamisen automaattina. Valtakunnallisten liikuntajär jestöjen (esim
OKM. -työryhmässä 12.11.2015, Tampere. London: Routledge. Acta Universitatis Tamperensis 641, Tampere University. 2016c. Jyväskylän yliopisto. OKM. OKM:n julkaisuja 2011:33. & Salasuo, M. Sukupuolten tasa-arvon nykytila ja muutokset Suomessa. Sosiaalinen albumi. 2015b. Valon arviointi 2015. Näkökulma: Urheiluherrat pitävät huolta toisistaan. Helsinki: OKM 1.12.2011, Dnro 5/091/2011. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy. Tallinna: Printon Trükikoda. & Glan, V. http://yle.fi/uutiset/nakokulma_urheiluherrat_pitavat_huolta_toisistaan/8937903 (Haettu 8.6.2016) Vuorikoski, S. Nuorisotutkimus 33(3-4), 88–101. Valtionhallinto liikunnan edistäjänä 2011–2015. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:2. 2015. & Matilainen, P. OKM 2015. kansalaisyhteiskunta.fi/tietopalvelu/jarjesto-_ja_yhdistystoiminta/ kansalaistoiminta (Haettu 1.8.2016). Liikuntajärjestöjen rakenneuudistus 2009–2012. Oikeuskansleri syynää ministeriön urheilurahan jaon – ”Olympiakomitealle erityiskohtelua” http://yle.fi/uutiset/oikeuskansleri_syynaa_ministerion_urheilurahan_jaon__olympiakomitealle_erityiskohtelua/8930279 (Haettu 7.6.2016).. Eriksson (toim.) Verkostot yhteiskuntatutkimuksessa (s. Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, 139. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura. Yhteiskuntaluokka, sukupuoli ja etnisyys lasten ja nuorten urheiluseuraharrastuksissa. OKM. 2016b. 2015. Piiri pieni pyörii – Päällekkäisjäsenyydet liikunnan ja urheilun organisaatioverkostossa. Salasuo, M. & Peltola, M. Berg, P. Ajolähtö turvattomiin kotipesiin. Liikunta & Tiede 53 (1), 86–87. Yleisradio 6.6.2016. Julkaisematon artikkelikäsikirjoitus. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:13. Yhteiskuntatieteellinen verkostoajattelu. Teoksessa Itkonen, & Laine, A. Yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa – painopisteenä harrastamisen hinta. 2016. 2015. Lehtonen, K. T. Asiantuntijalausunto Valtakunnallisen liikuntaja urheiluorganisaatio, Valo ry:n toiminnasta valtionavustuspolitiikan näkökulmasta. Helsinki: Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:5. Esitys Nuorisotutkimuspäivien Liikunnan yhdenvertaisuus. Berg, P. 1987. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:1 Ronglan, L. Lehtonen, K. 1995. 2016b. Turpeinen, S., Jaako, J., Kankaanpää, A., Hakamäki, M. & Rantanen, I. LIKES. Suomen olympiakomitea ry:n opetusja kulttuuriministeriöltä saamien avustusten käytöstä annettujen selvitysten tarkastus. Onks yhteistä todellisuutta. Liikunta ja tasa-arvo 2011. Berg, P. 2010. 2012. Douglas, M. Lehtonen, T. Helsinki: Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:4. & Ojajärvi, A. International Journal of Sport Policy and Politics, 7 (3), 345–363. Use of SPLISS model in the evaluation of elite sport reform in Finland. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 303. Kunnon kansalaisia kasvattamassa – vanhempien ja valmentajien näkemyksiä kodin ja urheiluseuran kasvatustehtävistä. Taavetti, R. Liikunnan järjestökentän muutos 1990-luvun Suomessa. Vuorikoski, S. Vuorikoski, S. Lehtonen, K. 2016. 2016. Liikuntatoimi tilastojen valossa. Artikkelikäsikirjoitus. 2016c. Väitöskirja. Kansalaistoiminta. Huippu-urheilun hyvät veljet – näin paljastuvat vanhat tavat junailla urheilurahaa. Berg, P. Yleisavustukseen liittyvät ehdot ja rajoitukset. 29 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 LÄHTEET: Berg, P. Puronaho, K. Teoksessa K. 2015b. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 283. Yleisradio 7.6.2016. Heikkala, J. 2015. Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo. Hallinnon Tutkimus 34 (4), 326– 340. 2011. Liikuntalain henki ja harrastamisen kustannukset. How Institutions Think. Suomi, K. valtion liikuntapaikkapolitiikan linjauksia 1980– 2014. & Salasuo, M. 2016. & Puuronen, A. Huippu-urheilutyöryhmän ajatuksia suomalaisen huippu-urheilun kehittämiseksi. Elämäntavat sukupolvien murroksessa. Teoksessa Mikä maksaa. & Vetenranta, J. 1998. Gaudeamus Helsinki University Press. Artikkelikäsikirjoitus. 2016a. Raising Decent Citizens – On Respectability, Parenthood and Drawing Boundaries. (toim.) Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. tulossa. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto, 49–47. 2014. http://www.kihu. Suomi, K. Luolamiehiä ja suurlinkkaajia – Päällekkäisjäsenyydet liikunnan ja urheilun eliittiverkostossa. Teoksessa Häkkinen, A. Helsinki: Opetusministeriö. Class, Self, Culture. Building of the Legitimacy of a Sports Organisation in a Hybridised Operating Environment – Case Finland. Teoksessa Harinen, Päivi, Liikanen, Veli, Rannikko, Anni & Torvinen, Pasi (toim.) Liikutukseen asti: Vaihtoehtoliikunta, nuoruus ja erottautumisen mieli. Liikuntalaki 309/2015. Helsinki: OKM, diaari 1/203/2016. & Lee, A. 2004. Lajunen, V. Esitys Nuorisotutkimuspäivien Liikunnan yhdenvertaisuus. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:19. Sanoista teoiksi. NORA – Nordic Journal of Feminist and Gender Research, 23(1), 36–51. London: Routledge and Kegan Paul. Artikkelikäsikirjoitus. & Ojajärvi, A. Yhdenvertaisuus valtakunnallisten liikuntajärjestöjen toiminnassa. http:// yle.fi/uutiset/huippu-urheilun_hyvat_veljet__nain_paljastuvat_vanhat_tavat_junailla_urheilurahaa/8929053 (Haettu 7.6.2016). Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2015:1. Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista. What actually changed. Nuorisotutkimus 30(4), 34–52. -työryhmässä 13.11.2015, Tampere. 2015a Suomalaisen urheiluliikkeen muutosprosessi systeemiteoreettisesti tulkittuna. Teoksessa Berg, Päivi & Kokkonen, Marja (toim.) Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. & Vehkakoski, K. Lehtonen, K. http://www. & Myllylä, S. Skeggs, B. Kaverit ja vakava vapaa-aika. Eriksson, K. 2016a. fi/tuotostiedostot/julkinen/2015_lms_whatactual_sel32_12141.pdf (Haettu 1.8.2016). & Bela, P. Sateenkaarinuoret ja liikunta. Jyväskylä: Liikunnan ja kansaterveyden edistämissäätiö LIKES, 30–40. Pyykkönen, T. 2011. World Congress on Elite Sport Policy, Melbourne 23–24.11.2015. Perustilastot vuodelta 2013. Yhdenvertaisuusja tasa-arvotyö valtion liikuntapolitiikassa – taustaselvitys valtion liikuntaneuvostolle ja sen yhdenvertaisuusja tasa-arvojaostolle. Jyväskylä: OKM. & Sjöholm, K. Liikuntakasvatuksen laitos, 59–76. 2015a. 2013. 2015. Elite sport in Scandinavian welfare states: legitimacy under pressure. 2012. 2014 DROP-OUT vai THROW-OUT. Berg, P. 2015. Sosiaaliset jalat ja vakava vapaa-aika – lasten ja nuorten vertaissuhteiden merkitys liikuntaharrastuksissa. Yleisradio 6.6.2016. Salasuo, M. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/ 2015/ 20150390 (Haettu 27.6.2016.) Lämsä, J. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö. 7–26). Lehtonen, K. Lehtonen, K. Sukupolvia liikkeessä fyysisestä pakkoaktiivisuudesta liikkumattomuuteen. Seurantatutkimus liikuntapalveluiden muutoksista 1998–2009
On todennäköistä, että seuraavan 35 vuoden aikana se muuttuu vielä enemmän. Kuva: LEHTIKUVA/VESA MOILANEN. Nuorten ja nuorten aikuis ten osalta kehitys on kääntynyt jopa hienoiSuomalainen liikuntaja urheiluseuratoiminta on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana paljon. Vuosituhannen vaihteen jälkeen urheiluseuroissa harrastamisen kasvu on tullut enää lähinnä pikkulasten ja tyttöjen harrastamisen yleistymisen myötä. Vuonna 2050 suomalainen seuraverkosto on todennäköisesti jakautunut selkeästi omilla markkinoillaan toimiviin suurseuroihin sekä keskisuuriin ja pieniin seuroihin. Suomessa seurassa urheilun harrastaminen on yleistynyt tasaista tahtia etenkin lasten ja nuorten osalta. 30 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: PASI MÄENPÄÄ Urheiluseuratoiminta muuttuu – tietoa nykyisestä ja visioita vuoteen 2050 A rkielämän omaehtoinen liikunta ja hyötyliikunta ovat vähentyneet vuosikymmenten saatossa, mutta vastaavasti organisoidusti erillisinä tuokioina harrastaminen on kasvattanut suosiotaan
Hollannissa on laskelmien mukaan noin kolmannes (32 %) väestöstä jäsenenä seurassa. Nykymuotoisen seuratoiminnan kulta-aikaa Eri maiden tietojenkeruun erilaisuuden vuoksi tietoja ei voi suoraan verrata toisiinsa, mutta Suomi lienee pohjoiseurooppalaisittain jäsenosuudeltaan korkeintaan hyvää keskitasoa. Muutamissa lajeissa aikuis ten seuraliikuntakin on yleistynyt, mutta kovin kasvuvauhti on viime vuosina suuntautunut enemmän yritysten aikuisliikunnan toimintoihin. Laajentumisen lisäksi seuratoiminnassa on tapahtunut paljon toiminnallisia ja laadullisia muutoksia. Yleisintä osallistuminen on 11-vuotiaiden poikien ryhmässä. Tilanne on suurin piirtein sama muissa Pohjois-Euroopan maissa. Aikuisten (19–65-vuotiaiden) seuraharrastajien osuus on noin 15 prosenttia. 3 640 seurassa) on päätoiminen työntekijä. Norjassa ja Tanskassa luvut ovat todennäköisesti vielä näitäkin korkeammat. Kehitystä on myös vauhditettu vuodesta 2009 alkaen valtion seuratoiminnan kehittämistukien avulla. Eräässä vantaalaisen urheiluseuran omassa mainoksessakin luki: ”Mukaan voi osallistua ilman seuran pakkojäsenyyttä”. Liikkujien ja urheilijoiden lisäksi seuroissa tekee vapaaehtoistyötä eri tehtävissä noin 600 000. Karkeasti ottaen urheiluseura saattoi keskittyä urheilemiseen. Suomessa aktiivisten liikuntaja urheiluseurojen lukumäärä lienee noin 10 000. Yhdistysrekisterissä on liikuntaja urheiluseuroja on hieman yli 20 000, mutta tulossa oleva rekisterin siivous pudottanee seurojen määrää huomattavasti. Kaikista 3–18-vuotiaista on nykyään vuosittain seuratoiminnassa mukana noin 40–45 prosenttia. Seuratoiminnan palkkatyön osuus kasvaa lähes joka maassa. Osa toimii heistä myös liikkujana seurassa. Suuresta päätoimisten tai muuten palkkatyönä tehdyn työn määrästä huolimatta urheiluseurajärjestelmä pyörii edelleen valtaosaltaan vapaaehtoisten pyörittämänä. Lisäksi useat seurat järjestävät myös toimintaa ”ei jäsenille” ja seuran toiminnassa on mukana ilman jäsenyyttä iso joukko lasten vanhempia ja otteluissa käyviä seuran faneja. Saksassa niin ikään 27 prosentissa seuroista on vähintään osa-aikaisia työntekijöitä, mutta vain neljässä prosentissa (= n. Noin 6 000 seuraa saa vuosittain kunnilta tukea. Seuratoiminnan palkkatyön osuudesta löytyy kansainvälistä vertailutietoa. Aikuisten osallistuminen yritysliikuntaan on jo ohittanut liikkumisen seuroissa. Seurajäsenyys on ollut kantava kriteeri lukujen pyörittelyssä, mutta se lienee vuosi vuodelta entistä epäluotettavampi kriteeri seuratoiminnan roolia ja painoarvoa yhteiskunnassa punnittaessa. Osassa Pohjois-Euroopan maista tilastoi ja seuraa seurojen palkkatyötä monipuolisemmin ottaen huomioon myös osa-aikaisen ja kausiluoteisen palkkatyön. Nämä luvut ovat toki vain suuntaa antavia erilaisten tiedonkeruumenetelmien vuoksi. Suomalaisen seuratoiminnasta voidaan antaa edellä mainittuihin tietojen pohjalta kokonaisarvio: 10 000 seuraa ja 1,2 miljoonaa suomalaista osallistuu seuratoimintaan jäsenenä eli noin 22 prosenttia väestöstä. Pasi Koski kiteytti vuosien 1986–2006 seuratoiminnan muutosta seuraavasti: ”Seurakentän päällimmäisiä trendejä ovat toiminnan ja seurakirjon monimuotoistuminen, ammattimaistuminen, vaatimustason kasvu ja ikärakenteen vanheneminen.” ”Tarkastelujakson alkuvaiheessa vielä riitti, että seura keskittyi omaan intressialueeseensa. Suomessa nimenomaan päätoimisten seuratyöntekijöiden määrän kasvu on korostunut ja se voi olla jopa keskimääräistä nopeampaa. Sen verran moninaisia käytäntöjä jäsenyydelle ja sen hankkimiselle on olemassa. Varsinaisia liikunnan ja urheilun substanssiosaajia eli ohjaajia, valmentajia ja valmennuspäälliköitä tästä on noin puolet. 1200 seurassa) on vähintään yksi päätoiminen työnte kijä. 31 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 seen laskuun. Suomessa seurojen päätoimisten työntekijöiden historiaa on jo edelliseltä vuosikymmeneltä, mutta 2000-luvulla päätoimisten määrän kasvu on kiihtynyt. Ruotsissa 27 prosentissa seuroista on vähintään osa-aikaisia työntekijöitä, mut ta vain noin kuudessa prosentissa seuroista (= n. Pelkästään vapaaehtoistyötä tekeviä on arvioitu olevan noin 300 000. Aina seurat itsekään eivät tunnu arvostavan jäsenyyttä kovinkaan korkealle. Sveitsissä on arvioitu palkkaja palkkiotyön osuuden seuran toiminnasta olevan viidenneksen kokonaistyöstä, kun se oli vielä vuonna 1996 puolta pienempi eli kymmenen prosenttia. Valmentajat valmensivat ja nuoriso urheili.” Ammattimaistuminen nähdään välttämättömänä – meillä ja muualla Etenkin 2000-luvulla seuroissa tehtävän palkkatyön ja päätoimisten työntekijöiden osuus on kasvanut merkittävästi. Asukaslukuun suhteutettuna Suomessa on yksi seura noin 500 asukasta kohden. Eletäänköhän juuri nyt nykymuotoisen seuratoiminnan parasta kulta-aikaa Suomessa ja Pohjois-Euroopassa. Suurimmassa osassa Pohjois-Euroopan maissa päätoimisten tai muulla tavoin palkattujen työntekijöiden määrä toiminnasta on ollut viime vuosina kasvussa. Tarkkaa tietoa seurojen päätoimisten työntekijöiden määrästä ei ole, mutta sivistynyt arvio liikkuu 5000 työntekijän paikkeilla. Aivan viime vuosina ainakin Hollannissa tehtyjen havaintojen mukaan seurajäsenyyden kehitys on kääntynyt lievään laskuun ja muissakin maissa kasvukäyrät ovat kääntymässä vaakatasoon. Ruotsissa on noin 20 000 seuraa, Hollannissa 27 000, Saksassa 91 000, Norjassa 12 000 ja Tanskassa 16 000. Suomessa on liikunnanopettajia reilu 2000, kuntien liikuntapalvelujen henkilömäärä on laskenut noin 5000:een, mutta vastaavasti liikunta-alan yrityksissä päätoimisia on vielä enemmän kuin seuroissa ja päätoimisten määrä yrityksissä on ollut myös vahvassa kasvussa. Ruotsissa urheiluseurojen kuluista. Ei tarvinnut pohtia suvaitsevaisuuden tai ekologisen jalanjäljen kaltaisia asioita. Ruotsissa vastaava luku on 30 prosenttia. Seuratoiminta ammattimaistuu ainakin valtalajien kasvukeskusten suurseuroissa
On laskettu, että jos kaikki urheiluseurojen vapaaehtoistyö tehtäisiin Ruotsissa palkkatyönä, niin seurat tarvitsisivat 70 000 uutta työntekijää sitä tekemään. Tällaiset pienseurat voivat nimittäin toimia itsenäisesti ja joustavasti ilman suuremman seurakokonaisuuden muodollisuuksia, valtarakennelmia, hallinnollista taakkaa ja vähemmän välittää ulkopuolisista odotuksista.” Monimuotoista – liiankin. Näin on valmiina ”oravanpyörä”, joka kehittää seuratoimintaa koko ajan poispäin kansalaistoiminnan ja vapaaehtoisuuden pohjalle rakentuneesta yhdistystoiminnasta. Toiminta oli suunnitelmallisempaa ja ryhdikkäämmin organisoitua. Osan seuroista toiminta voi myös hiipua alkuvuosien innostuksen jälkeen tai ainoan työmyyrän poistumisen myötä. Ruotsissa ollaan laajemmin huolissaan ammattimaistumisesta ja seuratoiminnan yrittäjähenkisyydestä tai ainakin sen kasvuvauhdista. Hollannissa ja Norjassa on ainakin tutkimusnäyttöä seuramäärän vähenemisestä ja vastaavasti seuran jäsenmäärän keskimääräisestä kasvusta etenkin 2000-luvulla. Tämän lisäksi järjestetään monenlaisia tapahtumia myös ”ei-jäsenille”. Sen verran omalla polullaan nämä suurseurat ovat keskisuuriin ja pieniin seuroihin verrattuna. Seurojen sisällä osalla perinteisen kilpaurheilun parissa toimivilla sietokyky on kovilla. Pasi Koski kuvasi vuonna 2009 pienseurojen olemassa oloa ja roolia seurakentässä osuvasti: ”Erityisesti pienten kaveriporukoiden seurojen osuus on kasvanut, minkä voi nähdä osittaisena paluuna entiseen. On myös jo tapauksia, joissa yrittäjät ovat valittaneet urheiluseuroja kilpailuneutraliteetin rikkomuksista. Ammattimaisuus yhdistystoiminnassa kiinnostaa verottajaakin Suomessa päätoimisten palkkaaminen ja ammattimaistuminen on nähty urheilun toimijoiden parissa välttämättömänä. Patenttija Rekisterihallituksen tuleva yhdistysrekisterin puhdistus poistanee listoilta ison osan juuri näitä pieniä liikuntaja urheiluseuroja. Yritysjohtajat tuovat vääjäämättä mukanaan myös yrityskulttuurin lainalaisuuksia seuraan. Osassa seuroja koettiin haasteina päätoimisen palkkauksen jälkeen vapaaehtoisten mukaan saanti ja osassa seuroista oltiin huolissaan myös harrastajien kustannusten noususta. Toiminnan laajentuminen ja moniarvoistuminen vie seurassa heidän mielestään liikaa tilaa, aikaa ja resursseja tavoit teelliselta kilpaurheilulta. Seurakenttä polarisoituu – suuruuden synergiaedut jyräävät Vuosituhannen vaihteen jälkeen seuratoiminnan polari saatio on vahvistunut. Seuroilla oli myös parantunut kehityshalu. Pasi Koski selvitti vuonna 2012 valtion seuratoiminnan palkkatukea saaneista seuroista päätoimisen palkkaamisen vaikutuksia seuran toimintaan. Viimeisten vuosikymmenten aikana suurimman osan seuroista ja etenkin suurseuroista toiminta on moniarvoistunut, monimuotoistunut ja laajentunut. 32 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 vain seitsemän prosenttia on seuratyötä tekevien palkkakuluja. Suomessakin on jo viitteitä, että ainakin verottaja tarkkailee seurojen ammattimaistumisen ja laajenevan toiminnan kehitystä. Myös harrastamisen kustannuksia koskeva keskustelu on käynyt kiivaana ja harvoin ammattimaistuminen osataan seuroissa rakentaa niin, että harrastajien kustannukset pysyisivät edes ennallaan. Noin kolmasosa toimivista seuroista on alle sadan jäsenen pienseuroja. Suuret vahvistuvat, mutta toiminnassa on edelleen paljon pienseuroja. Suurten seurayksiköiden vastapainona seurakentän toisessa laidassa toimii paljon kirjava joukko ”notkeita” pikkuseuroja. Pienempien paikkakuntien ja pienempien lajien perinteisiä lajiseuroja on tässä ryhmässä paljon, mutta seuralistoista löytyy myös paljon työpaikkojen, koulujen, oppilaitosten ja kave riporukkojen ”kevytseuroja”. Paljon hyvää uutta toimintaa ja liikettä syntyy, mutta myös sekavuus yhdistystoiminnan rajojen määrittelyssä lisään tyy. Silti pieniä seuroja on paljon ja niitä myös perustetaan tasaiseen tahtiin. Toiminta näissä pienseuroissa voi olla hyvinkin satunnaista tai kausiluontoista. Seurojen liikevaihdon kasvaessa ja päätoimisten työntekijöiden myötä seuran hallitukseen on nähty järkeväksi rekrytoida myös entistä enemmän yrityksissä työskenteleviä johtajia. Suurseuroista olisi jatkossa hyvä saada lisää tutkimustietoa. Viime vuosikymmenien valtion kehittämistuet ja kuntien seuratukien kriteerit ovat pääosin tukeneet seurojen toiminnan laajentamista. Aika monessa perinteisessä kilpaurheiluseurassa toimii myös harrasteurheilun ja -liikunnan ryhmiä lapsille, mutta myös aikuisille. Seuran toiminta oli laajentunut ja monipuolistunut. Vuonna 2006 kymmenessä prosentissa suurimpia seuroja oli 45 prosenttia kaikista jäsenistä ja on mahdollista, että tällä hetkellä niissä toimii jo yli puolet jäsenistä. Viimeisimpänä mielenkiintoisena virityksenä on esille noussut miljonääri Jussi Salonojan ponnistelut monilajisen Espoo United -seuran perustamisesta. Harrastajiakin oli tullut hieman lisää. Osalla seuroista on aito halu toteuttaa moniarvoista toimintaa, mutta osalle päämotiiviksi on muodostunut näistä toiminnoista viivan alle jäävä taloudellinen tulos. Isojen seurayksiköiden kehityksestä on aivan viime vuosina havaittavissa uusia tuulia myös Suomessa. Ovatko suuruuden synergiaedut sittenkin saamassa voiton eriytymisestä ja erikoistumisesta. Jääkiekossa SM-liigaseurojen vahva asema markkina-asema on jo laajasti hyväksytty, jalkapallon suurseurat valtaavat tilaa paikkakunnan pikkuseuroilta, uinnissa perustetaan paljon uusia fuusioseuroja ja muutamat yhden lajin seurat ovat laajentaneet lajivalikoimaansa muihin lajeihin kuten HPK ja Rauman Lukko. Tulokset olivat pääosin positiivisia. Hollannissa valtio on viime vuosina tukenut aktiivisesti seuroja mu
Hollannissa puheenjohtajista on miehiä 90 prosenttia ja kaksi kolmasosaa on yli 55-vuotiaita. Lisäksi maksetaan tiloihin liittyviä vuokria muille vielä noin 16 prosentin osuus. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että seurajohtajan tulee hallita karsiman ja urheilun lisäksi juristin, ekonomin, isännöitsijän ja henkilöstöjohtajan ammattitaito. Luottamushenkilöitä vastuunkantajiksi hankala löytää Monessa seurassa myös kilpaurheiluun on rakennettu lisää määrää ja laatua. Hollannissa on rakennettu jo erillinen projekti turvallisen seuratoiminnan edistämiseksi. Olosuhteiden lisäksi myös muunlainen yhteistyö seurojen ja kuntien välillä yleistyy. Hän on toiminut runsaan vuosikymmenen ajan seuratoiminnan ja nuorisourheilun kehittäjänä Nuori Suomi ja Valo ry:ssä.. Urheilijoiden, lasten vanhempien, valmentajien ja jopa managerien vaatimukset seuroille ja niiden toimintaan ovat nousseet vastaavaa vauhtia. Erimielisyyksiä ja riitoja ratkotaan seuroissa entistä useammin. 33 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 kaan toteuttamaan lähiöliikuntaa. Samaan aikaan Hollannin seurajohtajista kuitenkin vain kolmannes (32 %) oli sitä mieltä, että seuralla on edellytyksiä toiminnan laajentamiseen. Seurojen omien olosuhderatkaisujen omistaminen on myös kasvava trendi muissa maissa. Mikä on liikuntaja urheiluseurojen rooli tässä kokonaisuudessa riippuu paljon seurojen ja seurajohtajien omasta halusta, mutta myös valtion, kuntien, lainsäätäjien, verottajan, lajiliittojen ja muiden mielipidevaikuttajien halusta arvostaa ja kehittää suomalaista seuratoimintaa PASI MÄENPÄÄ, LitM Tampere Sähköposti: pasi.maenpaa@tampere.fi Kirjoittaja on seuratoiminnan ja junioriurheilun asiantuntija. Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa ”Luottamusjohtaja myrskyn silmässä” havaittiin myös uusien luottamusjohtajien rekrytoimisen vaikeus. Myös kilpaurheilun kustannukset ovat nousseet. Kunnat kertoivat saavansa palvelut pääosin seuroilta halvemmalla ja kokemusten myötä seurojen palvelutuotantoon oltiin myös hieman tyytyväisempiä kuin vastaaviin palveluihin yritysten kanssa. Sillä halutaan päästä eroon urheilussa ja seuroissa esiintyvästä uhkailusta, fyysisestä ja henkisestä agressioista, syrjinnästä, varkauksista ja vandalismista. Siellä keskimääräisen urheiluseuran kuluista noin 12 prosenttia on omien olosuhteiden omistamisesta aiheutuvia kuluja. Puheenjohtajilla on paljon kokemusta, mutta uusien sisäisten ja ulkoisten toimintaympäristömuutokset voidaan kokea ajoittain haasteina. Ei ole ihme, että pätevien ja innokkaiden luottamushenkilöiden löytäminen seurojen puheenjohtajaksi tai hallituksiin on listattu haasteiden kärkikolmikkoon eri maissa. Positiivinen havainto oli kuitenkin se, että suurin osa puheenjohtajista jatkoi myös toiselle kaudelle. On myös vakiintuneita lajeja kuten golf, tennis ja ratsastus, jotka ovat jo pitkään valittaneet lajinsa kunnallisten olosuhteiden puutetta. Suomessa ja Ruotsissa puheenjohtajien keskiikä on noin 50 vuotta. Päätoimiset ja osa-aikaiset työntekijät vähintään auttavat luottamusjohtoa uudistusten kanssa, mutta aika monessa seurassa uudistusten ja strategian johtaminen on siirtynyt lähes kokonaan työntekijöille. Voidaan olla varmoja siitä, että vuonna 2050 organisoitua liikuntaa ja urheilua järjestetään Suomessa paljon. Seurojen puheenjohtajat ovat pääosin iäkkäitä miehiä. Näiden tulosten myötä seuroja kysytään varmasti myös tulevina vuosina kunnan yhteistyökumppaniksi. Päämotiiveiksi puheenjohtajat mainitsivat epäitsekkäästi halun auttaa eli tehdä jotain hyvää seuralle ja urheilulle. Yksityinen sektori oli kyselyssä täpärästi toisena 62,5% osuudella. Etenkin kasvukeskuksissa suurissa ja kasvavissa lajeissa, sekä monissa pienemmissä uusissa lajeissa ovat kuntien mahdollisuudet tarjota kunnallisia liikuntaolosuhteita varsin rajalliset. Muutenkin järjestödemokratia toimii enää harvassa seurassa puhdasoppisesti. Omat henkilökohtaiset sisäiset motiivit puuttuivat suurimmalta osalta. Liikuntalain vanha henki ”kunnat luovat olosuhteet ja järjestöt toiminnan” ei ole enää pitkään aikaan pitänyt paikkaansa. Valituista puheenjohtajista 85 prosenttia oli kysytty tehtävään ja 25 prosenttia oli jouduttu ylipuhumaan tehtävään. Omat olosuhderatkaisut yleistyvät Laajentuneen seuratoiminnan vuoksi kunnalliset resurs sit eivät riitä enää kattamaan kaikkien lajien ja seurojen olosuhdetoiveita. Sivustakatsojan rooli voi kuitenkin ajan myötä alkaa ahdistaa vastuuntuntoista puheenjohtajaa ja hallitusjäsentä. Ruotsissa 43 prosenttia seuroista pyörittää tai omistaa olosuhteita. Jo mainittujen jäsenyyden määrittelyn haasteiden ja vastuuhenkilöiden ehdokasasettelun lisäksi eri maissa on havaittu, että seuran vuosikokoukset eivät kiinnosta jäsenistöä. Myös Tanskassa seurojen lisääntyvä yhteistyö kunnan kanssa on ennakoitu olevan seuratoiminnan yksi vahva trendi tulevaisuudessa. Hollannissa 57 prosenttia seuroista omistaa omia harjoitustiloja tai kahvion ja yhdeksän prosenttia harkitsee tulevina vuosina uusien omien olosuhteiden rakentamista. Osallistumista lisääviä sähköisiä menetelmiä on jo kokeiltu, mutta pääosa seuran demokratiasta hoidetaan perinteisillä tavoilla. Pyrkyä tehtäviin on vähän. Tätä pullonkaulaa aika moni seura on lähtenyt helpottamaan omalla aktiivisuudella ja omilla hankkeillaan. Suomessa tehdyn kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa (65,6 %) kunnista oli ostanut toimintoja urheiluseuroilta. Suurin osa seurajohtajista oli sitä mieltä, että seuran perustehtävä on vain omien jäsentensä urheilutoiminnan järjestäminen
Myös työpaikoilla, kaupunginosissa ja pienissäkin kylissä toimii edelleen paljon aktiivisia pienseuroja. Suuresta seuramäärästä huolimatta pienseurojen osuus kaiken seuratoiminnan vuotuisesta toimintavolyymistä on noin 15 prosenttia. Seurat ovat luotettava ja haluttu kumppani perheiden, kuntien ja yritysten silmissä. Osa seuroista on erikoistunut kapeammalle sektorille ja osa toimii laajan toiminnan ”tavaratalo”-periaatteella. Koulujen omat urheilujoukkueet ja liikuntakerhot kattavat iltapäivisin merkittävän osan lasten ja nuorten harrasteurheilusta ja -liikunnasta. Suomalaisen seuratoiminnan monimuotoisuus ja moniarvoisuus on laajalti hyväksytty pohja. Pienseuroja on paljon pienissä ja uusissa yksilölajeissa, mutta paljon myös kouluissa ja oppilaitoksissa. 34 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Seuratoiminnan kasvun visio 2050 Pienseuroja on syntynyt paljon lisää, koska seuran perustaminen on helppoa ja hyödyllistä. Pienuudesta johtuen hyvä yhteisöllisyyden henki on helppo saavuttaa. Suurin osa seuroista saa alkunsa yhden toimintaryhmän toiminnasta. Pienseuroista joka kolmas on asettanut tavoitteeksi kasvaa isommaksi ja niiden toiminta on hyvä kasvualusta halukkaille nuorille astua myös isompiin saappaisiin myös muihin yhdistyksiin tai yrityksiin. Seuratoiminta on noussut myös mukaan yleiseen poliittiseen keskusteluun, tosin 40 vuotta Ruotsin jälkeen. V uonna 2050 suomalainen seuraverkosto on jaettu kolmeen tasoon: suurseurat, keskisuuret ja pienet seurat. Ry-seuran jäsenyys koetaan henkilökohtaisesti vetovoimaiseksi, mutta myös yhteiskunnallisesti arvokkaaksi. Pienseurojen aktiivisten toimijoiden keski-ikä on 30 vuotta. Kaikille kolmelle tasolle on muodostunut omat lait, säädökset ja verottajan ohjeet. Harrasteurheilussa ja -liikunnassa ryja oy-toiminnan rooli ja työnjako toimii ja tarjonta täydentää toisiaan. Yritykset eivät koe ryseuroja kilpailijanaan. Alle sadan jäsenen pienseuroissa järjestetään paljon hyvää urheiluja liikuntatoimintaa. Tavoitteellisessa kilpaurheilussa seuratoiminta on lasten ja nuorten osalta tunnustettu laadukkaaksi ja tämän vaiheen tärkeimmäksi toimijaksi. Kuva: ANTERO AALTONEN. Rooli ja työnjako lajiliittojen kanssa on kirkastunut ja yhteistyö on lähes riidatonta. Pienemmiltä seuroilta byrokratia on karsittu minimiin. Pienseuroissa opetellaan myös yhdistystoiminnan johtamista ja hallinnointia. Liikkuva Koulu -ohjelma on jakanut kouluille tukea jo vuodesta 2025 koulun omien liikuntayhdistysten ja -yritysten perustamiseen
Suurten seurojen osuus seuratoiminnan toiminnan kokonaisvolyymista on keskimäärin yli 50 prosenttia, mutta pääkaupunkiseudulla se on jopa 80 prosenttia. Osa konserneista keskittyy kilpaja huippu-urheiluun ja osa harrasteliikuntaan. Seuran aktiivitoimijoista jo yli puolet on naisia. Suurseuroissa on 8 000 päätoimista työntekijää ja osa-aikaisten työntekijöiden kanssa työllisyysvaikutukset ovat 40 000 henkilötyövuotta. Vuosikymmenien alamäki on pysähtynyt 2020-luvulla ja vuonna 2050 suurseuroista on jo enemmistö taas yleisseuroja. Suurseurat tarjoavat pienemmille seuroille apua erilaisten tapahtumien, valmentajakoulutusten, yhteisleirien ja yhteisharjoitusten muodossa. Suurimmalla osalla seuroista on vahvat juuret kymmenien tai jopa yli sadan vuoden takaa. Suuruuden ekonomia on tuonut mukanaan myös seurojen välille konsernihenkeä tai jopa konsernirakenteita. Vahvat seurat ja niiden vetovoimaiset brändit ovat vallanneet paikkakunnan keskisuuret ja pienet seurat oman yritystoimintansa sisälle. Historialliset NMKY-seurat ovat saaneet muita vastaavia valtakunnallisia ketjuja seurakseen. Suurseurat ovat kuitenkin hyvässä ja määritellyssä yhteistyössä lähialueiden pienten seurojen kanssa. Ryja oy-toiminnan raja on kirkastunut. Lähes kaikki alueen pienimmät seurat ovat hyväksyneet suurseurojen johtavan aseman. Teksti: PASI MÄENPÄÄ Ry-seuratoiminnan hiipumisen visio 2050 K olmannen sektorin asema koko yhteiskunnassa on hiipunut hiipumistaan. Seurojen olosuhdejärjestelyjen villeimmät viritykset koettiin onneksi jo 2020ja 2030-luvuilla. Yhdistyslakia ja verottajan ohjeita yhdistyksille on kiristetty niin, että heti vauhtiin päästyään seura ohjataan viranomaisten toimesta ”kyynärpäästä kohteliaasti ohjaten” yritysneuvojen pakeille. 35 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Keskisuuret 100–499 jäsenen seurat ovat edelleen historiallisen ry-toiminnan vakiintunut selkäranka. Suurseuroista lähes jokainen omistaa toimintaan tarvittavia tiloja tai olosuhteita. Paikallistasolla suuruuden ekonomia ja konsernihenki on vahvistanut yleisseurojen asemaa. Termi ”yhteiskunnallinen yritys” on vihdoin laskeutunut visioista arkiseen toimintaan ja urheiluseuroista on tullut tämän yritysmuodon suurin edustaja. Näiden perinteisten seurojen asema paikkakunnalla on edelleen vahva ja sitoutuminen seuraan kasvaa myös perheissä sukupolvelta toiselle. Vuonna 2050 toiminta on jo hyvin harkittua ja realistisella pohjalla. Suurimmille seuroille on jo rutiinia pyörittää sekä ry-toimintaa ja oy-toimintaa rinnakkain. Vuonna 2050 maailma ja liikuntakulttuuri ovat muuttuneet merkittävästi, mutta tämä osa perinteistä liikuntaja urheilukulttuuria pitää hyvin pintansa. Keskisuurten seurojen puheenjohtajien keski-ikä on laskenut viisi vuotta eli 45 vuoteen. Jääkiekossa seurojen homogeenistä rakennetta ylläpitää edelleen Jääkiekkoliitto, mutta muissa lajeissa uudet ketjut ja konsernit ovat seurojen itsensä rakentamia. Joka tapauksessa toiminnan laajentuminen on vaatinut lisää olosuhteita ja jokainen suurseura on tämän myötä ajautunut myös olosuhteiden omistajiksi. Joka tapauksessa suuret seurayksiköt eri muodoissaan ovat laajentaneet toimintaansa huomattavasti ja seurojen ja etenkin suurseurojen työllisyysvaikutukset tunnustetaan myös liikuntakulttuurin ulkopuolella. Varovaiset seurat omistavat vain toimiston, mutta vauhdikkaimmat seurat ovat rakentaneet itselleen olosuhteisiin ja niiden käyttöön liittyviä monenlaisia omistusketjuja ja yhteistyösopimuksia. Tuon rajan yli tapahtuu sulavaa ja sallittua liikennettä molempiin suuntiin. Toimintaa järjestetään keskisuurissa seuroissa edelleen vahvasti vapaaehtoispohjalta, vaikka osalla seuroista on päätoiminen työntekijä ja suurimmalla osalla on ainakin osa-aikainen työntekijä. Verottaja on tarkentanut omia linjauksiaan myös moneen kertaan. Kasvukeskusten valtalajien suuret seurat jatkavat vahvaa urheilutoimintaansa, mutta nyt pääosin yrityksinä. Vuosittain muutama pienseura kasvaa eri paikkakunnilla keskisuureksi seuraksi. Edes seuran lakimiehet eivät pysty näitä järjestelyjä seuran urheiluväelle selkeästi kertomaan. Liikuntayrittäjät eivät enää vuonna 2050 edellisten vuosikymmenten tapaan valita ry-toimintaa epäreilusta kilpailuedusta. Keskisuuret seurat kattavat toiminnallaan kaikesta seuratoiminnan volyymistä noin kolmanneksen, mutta osassa pieniä ja keskisuuria kaupunkeja osuus voi olla jopa 80 prosenttia. Vapaaehtoistoiminnan osuus suurseuroissa on edelleen merkittävää, mutta seurojen kokonaistyöstä palkkatyönä tehdään jo 40 prosenttia. Siitä konsultaatiosta harva enää palaa yhdis tyksenä takaisin. Suurseurojen kehityksen myötä vuonna 2050 aktiivisia liikuntaja urheiluseuroja on Suomessa edelleen 10 000, mutta aktiivijäseninä niissä toimii jo 1,5 miljoonaa kansalaista. Tämän lisäksi etenkin suurimmat seurat tarjoavat tapahtumia ja yhteisöllisiä elämyksiä vielä 1,5 miljoonalle ”ei-jäsenelle”. Suurseurojen brändien vetovoima ja toiminnan järjestämisen suuruuden ekonomia on vankistanut suurseurojen asemaa. Yhdistystoiminnan pääarvoksi yhteis kunnassa on muodostunut sen toiminta hyvänä yrityshautomona. Yksi uusi rekisteröity yhdistys on kuitenkin tämän kehityksen myötä syntynyt: Suomen Oy-Suurseurat ry.. Vuonna 2050 yhdistyslaki ja seuratoimintaan liittyviä muita lakeja on kirjoitettu uudestaan, etenkin suurten seurojen laajan ja monimuotoisen toiminnan vuoksi
OKM on käynnistänyt työryhmän selvittämään ry-toiminnan mahdollisen alasajon vaikutuksia. SLUjulkaisusarja 6/2010 Kansallinen liikuntatutkimus 2009–10, Lapset ja nuoret 2010. LÄHTEET: Breuer C., Hoekman R., Nagel, S., Werff H. Vapailta palvelumarkkinoilta löytyy valittavaksi myös iso määrä leirejä, tekniikkailtoja ja muita tukipalveluita. SLU-julkaisusarja 7/09 Koski, P. Muita kuin liikuntaa päätarkoituksenaan pitävät järjestöt ovat aktivoituneet myös liikuntatoiminnan järjestäjinä. Urheilijat, valmentajat ja vanhemmat vertailevat aktiivisesti toimintojen laatua ja maksuja. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 263/2012 Larsson O. 36 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Suurten seurojen markkinoille on syntynyt myös entistä enemmän kilpailua ja kirjavia palveluntarjoajia riittää. Sosiaalisen median myötä aikuiset sopivat yhteisiä harjoituksia, leirejä ja tapahtumamatkoja sulavasti verkossa. Aktiivijäseniä näissä seuroissa on enää 400 000. Suuri osa etenkin urheiluseurojen kevyemmin motivoituneista lapsista ja nuorista ovat siirtyneet muiden järjestöjen tai yritysten liikuntakerhojen toimijoiksi. Muun muassa Partio ja seurakunnat pyörittävät myös laajaa liikuntakerhotoimintaa. Ja useimmat heistä vuodesta toiseen. 2013 Liikunnan kansalaistoiminnan tietopohja. Oy Höntsy Ab ja muutama muu kilpailija ovat rakentaneet valtakunnallisen konsernirakenteen ja levittäytyneet lähes kaikkiin kaupunkeihin. Asioista sopimiseen kuluu paljon aikaa ja paperia. Kukaan ei osaa enää luotettavasti kertoa lasten vanhemmille, mikä olikaan se paras urheilijan polku kansainväliselle huipulle. Ry-seurojen määrä on vähentynyt 5 000 ja niistä pääosa on alle sadan jäsenen pienseuroja. Vakiintuneiden toimijoiden lajiliittojen ja akatemioiden omat palvelut ovat vahvasti samalla tontilla seurojen kanssa ja muukin yhteistyö on riitaisaa. Sääntöjä, ohjeita ja sopimuksia tehdään aina kirjallisesti. 2014 Vad händer med civilsamhället när staten gör som marknaden. Seurojen rinnalla toimii erilaisia valmennustalleja, manageritiimejä ja yksityisiä valmennusklinikoita. Palkattu seuraan – Mitä seuraa. Pienempien seurojen suurin ongelma se, että kaikki hyvät nuoret seura-aktiivit siirtyvät muutaman vuoden jälkeen toimimaan liikuntaja urheiluyrityksiin. 2015, Liikuntapalveluiden ulkoistaminen ja palveluiden turvallisuus, Opetus ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2015:9 Kansallinen liikuntatutkimus 2009–10, Aikuisliikunta 2010. Vuonna 2050 perinteisen vapaaehtoisuuteen pohjautuvan seuratoiminnan brändi on leimaantunut heikon laadun ”amatöörien puuhasteluksi”. Julkisella sektorilla on pienemmille ry-seuroille annettu velvoite hoitaa sivukylien kaupallisesti kannattamattomat palvelut kunnallisen tuen vastineeksi. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:6 Mäenpää P., Korkatti S. SLUjulkaisusarja 1/2012 Yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa – painopisteenä harrastamisen hinta, Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:19 Suurten seurojen markkinoilla toimii lisäksi monia kilpailevia palveluntarjoajia, kuten valmennustalleja, manageritiimejä ja yksityisiä valmennusklinikoita.. SLU-julkaisusarja 8/2010 Koski, P. Suurten Oy-seurojen työmäärä ja liikevaihto on kasvanut, mutta jäsenmäärä pysynyt ennallaan. 2012. Suurella osalla Oy-seurojen toiminnanjohtajista on juristin koulutus tai vähintään yksi hallituksen jäsen on vallitsevan ohjesäännön mukaan juristi. Seurasiirrot, erotuomarien jatkuvat lakot ja muiden riitojen ratkominen vie seurajohtajilta ison osan työajasta. 2015. Kyläkeskuksissa työt on ulkoistettu pääosin yrityksille. Yhteisöllisyys ja muu ”humanistihömppä” on poistunut takaovesta jo kauan sitten. Riitoja urheilijoiden, valmentajien ja managerien kanssa on entistä enemmän. 2012. Aikuisten liikuntayritykset osaavat jo seuroja paremmin toteuttaa yhteisöllisiä tapahtumia ja sitoa asiakkaansa vuosisopimuksiin. Suurimpien pallopelien aikuisten sarjaportaat ovat kuihtuneet puoleen, mutta puulaaki-sarjat kukoistavat. 2014 Förtroendevalda i stormens ögä, RF-julkaisu 2014:2 Lehtonen K., Hakonen H. Liikuntaja urheiluseurat muutoksessa. Pienten kuntien talouskurimuksessa yhteistyösopimusten korvaussumma on pienentynyt vuosi vuodelta niin, että tuntityölle tulee korvausta enää viisi euroa. SLU-julkaisusarja 7/2010 Kansallinen liikuntatutkimus 2009–10, Vapaaehtoistyö 2010. Hyvien urheilijoiden houkuttelu ulkomaille on myös lisääntynyt. FoU-raport 2014:4 Hyytinen T., Kivistö-Rahnasto J. Suurimmissa kaupungeissa yritykset ovat hoitaneet jo pitkään kunnan liikuntapalveluja. Pienten seurojen oma jäsentoiminta on kuihtunut lähes olemattomiin. 2009. Sports Clubs in Europe, Heidelberg: Springer International Publishing Fyrbeg A., Hvenmark J. Urheiluseurat 2010-luvulla
Aiemmissa tutkimuksissa esiin nos tetut eriarvoisuudet ja epäreiluudet ovat olleet myös tämän artikkelin pontimina: tiedämme jo, että monet nuorille tärkeät osallistumisen areenat – esimerkiksi organisoidut ja ohjatut vapaaajan toiminnat – ovat pitkien matkojen ja olemattomien kulkumahdolli suuksien takana elävien nuorten tavoit tamattomissa. Nuorten elämää ”keskellä eimitään” on tarkasteltu nuorisospesifien palvelujen ääreen pääsemisen kysymyksinä (Pöysä, TuuvaHongisto & Armila 2016), pitkien välimat kojen tuottaman eriarvoisuuden osoittamisena (Ar mila, Halonen & Käyhkö 2016), syrjäseutupoikien arjen analyyseina (Armila, Käyhkö & Pöysä 2016) ja harvaan asuttujen seutujen nuorten koulutusva lintojen muovautumisina (Käyhkö 2016). Tässä artikkelissa aineistojen tarkastelu jäsentyy nuorten puheesta esiin nostettujen liikuntaharrastusmahdol lisuuksien, nuorisoliikuntaan liitetyn yhdessä teke misen ja ylipäänsä liikkumista kuvaavan toiminnan tarkasteluna. Osista maata on tulossa liikunnallisestikin taantuvia alueita – ympäristöjä, jotka eivät ole mukana kansallisissa liikunnan tulevaisuusvisioissa ja joissa ei kasva tulevaisuuden urheilijoita.. Näiden huomioiden perusteella pohditaan myös olemassa olevaa riskiä siihen, miten syrjäseutujen sivuutta minen liikuntapoliittisessa keskustelussa voi ajan mittaan synnyttää täysin liikuntaharrastusmahdol lisuuksien ulkopuolelle jäävän nuorisoryhmän – ja minkälaisia ennusteulottuvuuksia tällä syrjään jää misellä on myös yksilöllisten elämänkulkujen suh teen. Tässä artikkelissa syrjäseutunuoruuskeskusteluun osallistutaan tarkastelemalla itäisen Suomen pienissä taajamissa ja niitä ympäröivissä syrjäkylissä asuvien nuorten liikuntasuhdetta sekä mahdollisuuksia har rastaa mielekkääksi koettua liikuntaa – tai ylipäänsä tehdä asioita, joita voi pitää liikunnallisina. Liikuntamahdollisuuksien liukuminen tavoittamattomiin merkitsee yhden keskeisen hyvinvointiulottuvuuden puuttumista ja yhtä liikunnallisen eriarvoisuuden muotoa. Kunnallisalan kehit tämissäätiön rahoittamassa ItäSuomen yliopiston sekä Mikkelin Ammattikorkeakoulun tutkimuspro jektissa Syrjäkylien nuoret: Unohdettu vähemmistö (2015–2016) on tarkasteltu syrjäseutunuorten mah dollisuuksia päästä kunnallisten palvelujen äärelle, ja Nuorisotutkimusverkoston koordinoiman nuorten elämänkulkua seuraavan Nuoret ajassa tutkimus hankkeen (2015–2025) haastatteluissa on puhuttu paljon nuorten harrastusmahdollisuuksista. Miten syrjäkylä asuinympäristönä rajaa, aukeaa tai tarjoaa mahdollisuuksia nuortensa erilaisille liikun nallisille ambitioille. Viimeksi kuluneina vuosina syrjäseutuja on kuiten kin alettu katsoa aiempaa tarkemmin myös nuoriso tutkimuksellisesta näkökulmasta. 37 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: PÄIVI ARMILA Maaseudun nuoret ja liikunta – pidot eivät parane kun väki vähenee Syrjäseutunuorten voi jo nyt nähdä olevan mones sa suhteessa eriarvoisessa asemassa, kun heidän ar kensa sujumista, toimintamahdollisuuksiaan tai tu levaisuudensuunnitelmiaan verrataan asutuskeskus ten nuorten vastaaviin – vaikka nuoret itse eivät vält tämättä tunnistakaan yhteiskunnallista toiseuttaan (Käyhkö 2016, 79; Lampela, Moilanen, Armila & Halonen 2016). H arvaan asuttu maaseutu ja kaukana kes kuksista sijaitsevat syrjäkylät on suoma laisessa tutkimuksessa – ja muussakin yhteiskunnallisessa keskustelussa – huo mioitu pitkälti ikääntyvän väestön elinympäristöinä. Minkälaista tulevaisuuskuvaa tämän perusteella voi hahmottaa. Artikkelin nuorten asuinympäristöt muodostuvat joko muutaman sadan asukkaan väljästi rakenne tuista taajamista tai hyvin harvaan asutuista kylistä, Minkälaisia mahdollisuuksia syrjäseuduilla asuvilla nuorilla on harrastaa liikuntaa. Artikkelia varten on analysoitu kaksi syrjäseudulla asuvien 13–17vuotiaiden nuorten parissa koottua haastatteluaineistoa (n=18 ja n=33 ), jotka on han kittu kahta eri projektia varten
2000luvulla nuorten vapaaajan ohjattu toimin ta on enää hyvin harvoin vapaaehtoisten aikuisten kiinnostuksen ja aktiivisuuden varassa. Syrjäkylien vähäiselle asiakaskunnalle niiden ei kui tenkaan kannata ulottaa toimintaansa – ei ainakaan. Suoninen, Kupari & Törmäkangas 2010, 86–87). Tilastot osoittavat, että valtaosalle suomalaisista kaupungeissa asuvista nuorista tärkeimpiä vapaa ajan sisältöjä ovat erilaiset liikuntaharrastukset, ja esimerkiksi nuorten järjestökiinnittyneisyys on pit kälti kiinnittymistä erilaisiin urheiluseuroihin (esim. Huomiota ole juurikaan kiinnitetty siihen, minkälaisia konkreet tisia mahdollisuuksia erilaisilla alueilla elävillä nuo rilla on päästä kiinni olemassa olevaan liikuntahar rastustarjontaan. Kun asukkaita on vähän, myös eri lajien taitajia on vähän (tai ei lainkaan), ja osaavien ohjaajien puute onkin krooninen organisoitua liikuntaa syrjäseuduil la näivettävä vaje. Pöysä ym. Ohjattuihin liikun taharrastuksiin osallistuminen on näille nuorille realistisesti mahdollista vain lähimmässä taajamassa, jonka valikoima on usein suppea ja tiettyihin paik koihin (koulu, perinteinen urheilukenttä, pururata tai pieni kuntosali) rajoittuva. Nuorten elämismaailmoja ja niiden merkityksen antoja analysoitaessa liikuntaa on syytä tarkastella myös harrastamisen, vapaaajan ja vertaisten kanssa yhdessä olemisen agendana: paikallisina nuori sokulttuurisina sosiaalisuuden muotoina (esim. Se voi merkitä myös liikkumattomuudesta syntyvien terveydellisten ongelmien kumuloitumista yksilölli sissä elämänkuluissa. Liikunnan ilo ja oikeus Kun liikunnasta puhutaan harrastamisen, (hyvin vointi)palvelun ja tarjonnan termein, siitä puhutaan asiana, johon kaikilla kuntalaisilla tulee olla yhden vertainen oikeus. Asuinympäristön maisemat ovat metsäisiä ja lampisia, kylät ja taajamat väestökadosta kärsiviä. 38 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 joista näissä taajamissa käydään koulua, tehdään ruokaostokset ja hoidetaan muita asioita. Emotionaalinen huonoosaisuus nuoruuden kokemuksena puoles taan sävyttää usein myös yksilön myöhempiä koke muksia ja elämänvalintoja (Ikonen 2013). Tämä oikeus merkitsee myös mahdollisuutta olla mukana tulevaisuusvisiossa, jossa Suomesta halutaan terveen ja liikkuvan kansan kotimaata. Syrjäkylänuorille taajama on paik ka, jossa tavataan muita samanikäisiä, useimmiten koulupäivän ja koulukyytien rajaamissa aikatauluis sa (ks. Parhaimmillaan yhdessä liikkuminen yhdistää ja integ roi. Tämä kokemus näkyy esimerkiksi pyrki myksissä, joissa muun muassa maahanmuuttaja nuorten sulautumista paikallisiin nuorisoryhmiin on haluttu edistää erilaisten joukkueurheiluturnausten voimin (esim. Pirnes & Tiihonen 2010). 2016). Ohjattuihin liikuntamuotoihin sopivien tilojen vähyys ja välimatkaan liittyvät kulkemisen ongelmat ovat konkreettisia ja materiaalisia liikuntaharrastus ten toteutumista estäviä tekijöitä useille haastelluille nuorille. Harinen, Liikanen, Rannikko & Torvinen 2015). Nuoriso tutkimuksessa onkin kiinnitetty huomiota siihen, kuinka kaupalliset aikalaistoimijat ovat yhä useam min löytäneet markkinoita myös nuorten vapaaajan harrastusmaailmasta (mm. Kouluihin tai urheilukentille sijoittuva liikuntahar rastustarjonta on niukkaa ja sisällöllisesti kapeaa – liikuntaluokkiin ja juoksuratapalloilunurmikko kenttien infrastuktuuriin sopivaa. Liikuntamahdollisuuksien huono tavoitettavuus merkitsee kuitenkin yhden keskeisen sekä mitatun että koetun hyvinvointiulottuvuuden puuttumista, samoin kuin yhtä liikunnallisen eriar voisuuden muotoa (vrt. Voiko tällaisessa ympäristössä liikunnalla ylipäänsä olla erityistä yhteisöllisyysvoimaa. Kyseiset taajamat ovat kirkonkyliä tai niiden osia, joskus kuntaliitoksissa syrjäisiksi kaupunginosiksi muut tuneita. Törrönen & Vornanen 2002; Harinen & Rannikko 2014). Kim 2008). Tärkeä kysymys onkin, miten pienissä ja kaukaisissa kylissä, joissa saattaa asua vain yksi teiniikäinen ja joista on pitkä matka toisiin samanlaisiin kyliin, voidaan järjestää yhtei seen liikkumiseen perustuvaa vapaaaikaa. Kauravaara 2013). Yhdenkään haastattelemamme taajaman ulkopuo lella asuvan nuoren kylässä ei ole tarjolla organi soitua, nuorille tarkoitettua vapaaajan toimintaa – liikunnallista tai muutakaan. Niukkuutta runsauden yhteiskunnassa ”Syrjäseutu” on monitasoinen elämisen ympäristö: sillä voidaan tarkoittaa kaukana keskuksista sijait sevia pieniä taajamia ja niiden ulkopuolella olevia haja asutusalueita, pieniä syrjäteiden varrella sijait sevia muutaman talon kyliä. Mahdollisuus harrastaa mielek kääksi koettua liikuntaa on erityinen lasten ja nuor ten universaali oikeus (Lallukka 2014, 8, 27). Määttä & Tolonen 2011). Liikunnan harrastamattomuus tulkitaan usein nuorten passiivisuuden tai omaksutun (nuoriso) kulttuurisen ja epäterveellisen elämäntavan kysy mykseksi (esim. Näiden fyysisten esteiden lisäksi liikun taharrastus syrjäseudulla kärsii erityisestä vetä jä herkkyydestä: jos liikuntaryhmää vetänyt ohjaaja esimerkiksi muuttaa pois paikkakunnalta, hänen jättämänsä ohjausaukko jää helposti täyttämättä. Yhdessä toisten kanssa harjoitettu tai harrastettu liikunta voidaan nähdä nuorten vapaaajan vertais sosiaalisuuden muotona, jolla puolestaan on tärkeä merkitys yksinäisyyden ja emotionaalisen huono osaisuuden torjujana (ks. Osa haastatelluista nuo rista asuu taajamissa ja osa erimittaisten välimatko jen päässä niistä. Kun tässä artikkelissa mainitaan ”taajama”, sillä tarkoitetaan paikkaa, jossa yleensä sijaitsevat koulut ja muut nuorille suunnatut kun nalliset palvelut. Julkinen liikenne ulottuu lähimmästä kaupungista taajamaan ja takaisin, reunakyliin sen sijaan kulkevat vain koulukyydit koulupäivän rajaa missa aikatauluissa. Infrastruktuuria leimaavat lukuisat tyhjät liikehuo neistot ja teollisuushallit, joskus vähän rähjäiset urheilukentät. Kiipeilyseinät, uima hallit, jäähallit tai tanssistudiot eivät kuulu syrjäis ten paikkojen tarjontavalikoimaan, eivät myöskään skeittipuistot, palloilukeitaat tai laskettelurinteet
Luonto avaa sen äärellä asuville nuorille ovia monenlaiseen ”hyötyliikunnaksikin” kutsuttuun arkiaktiivisuuteen. Kenway, Kraack & HickeyMoody 2006; Nikoskinen 2011; ks. Mikä liikuttaa. Monet nuorista ovat tottuneet ret keilemään, vaeltamaan ja hiihtämään vanhempiensa ja sisarustensa kanssa pienestä pitäen. Armila ym. Mopojen merkitys sekä tyttöjen että poikien ajoneuvona on reunojen kylissä tärkeä konkreettisesti ja symbolisesti (vrt. Tiihonen 1994), mutta erityisesti niin kutsutut vaihtoehtola jit (esim. Vaih toehtoliikunnassa asvaltoiduista kaduista ja pysä köintialueista tai parkkihalleista ja betoniportaista tulee tärkeitä liikunnallisia alustoja. Arkista askeltamista ja liikunnallisia perheprojekteja Syrjäkylissä välimatkat ovat usein sellaisia, että nii den kulkeminen jalan tai polkupyörällä ei onnistu tai vie liikaa aikaa. Monet vaihtoehtolajit ovat syntyneet kaupunki ympäristöissä ja perustuvat rakennetun ympäristön uudelleenkoodaamiseen (Harinen ym. Näin syrjäseudut eivät tarjoa otollista maaperää lajissa kehittymiselle,. skeittaus, parkour, lonkkarointi, urbbaus, bleidaus jne.) ovat tuoneet lajikentille liikuntamuo toja, joita niiden harrastajat määrittelevät rennon yhdes säolon, hengailumaisen tekemisen ja meisyy den agendoiksi: sosiaalisiksi tiloiksi ja tilanteiksi, joissa lajiyhteisö ei ole kilpaileva joukkue vaan väljä ja salliva kokoelma ystäviä. Aira, Kannas, Tynjä lä, Villberg & Kokko 2003), mutta joutuneet lopetta maan sen toiminnan hiipuessa. Organisoidun ja kollektiivisen liikunnan kuvasto syrjäkylissä on ohut, mutta liikkumisen maisema niissä voi olla avara (vrt. 39 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 ainoastaan nuorille suunnattavaa. 2016). Käytännössä tilanne on toinen: syr jäkylissä väkeä on vähän, joukkueita ei saada kasaan eikä valmentajia tai muita ryhmien vetäjiä välttämät tä löydy. Yksi keskeinen syy tähän ovat jatkuvat kokemukset joutumisesta liikkumaan vääränikäis ten tai muuten vääränlaisten, eikavereiden, kanssa samois sa harrastusryhmissä. 2015). Rentoon yhdessäoloon kiinnittyvä liikunnallisuus kaukana keskuksista on vaikeaa. Näitä tekemisiä pide täänkin usein jonkinlaisina tulevaisuuden liikunta muotoina, muuntelukykyisinä urbaaneina irtiottoina perinteisestä hampaatirvessäurheilusta (Harinen ym. Molempia tässä artikkelissa tar kasteltuja haastatteluaineistoja läpäiseekin sitkeällä tavalla puhe siitä, kuinka hyvin eriikäisistä ja muu tenkin erilaisista ihmisistä koostuvat liikuntaryhmät tuntuvat nuorista vierailta ja vaikeilta. Kuntiensa asukkaina syrjäseuduilla asuvat nuoret ovat periaatteessa oikeutettuja yhdenvertaisiin lii kuntapalveluihin ja mahdollisuuksiin keskusten nuorten kanssa. Harinen & Rannikko 2014). 2006). Yhdessä, yksin. 2000luvulla myös kuntien säästötoimet ovat kapeuttaneet merkittäväs ti reunakylien ja taajamien kunnallista liikuntahar rastustarjontaa. Liikanen & Rannikko 2016). Soratiet, metsät, suoalueet ja rannat, joiden liepeillä useimmat tämän artikkelin nuoret asuvat, eivät asetu alustoiksi skeit taajille, parkouraajille, lonkkaroijille tai bleidareille. Kun vähäväkisten paik kakuntien liikuntaryhmiin ei löydy tarpeeksi saman ikäistä ja kokoista väkeä, niiden kokoon panot voivat olla sangen kirjavia – mikä saattaa tuntua oudol ta tarkasteltaessa toimintakenttää, jota on opittu kategorisoimaan syntymävuosien ja ”aak kostettujen junnuputkien” perusteella (vrt. Suorittaminen, suorituskyvyn kohen taminen, kilpailuhenkisyys ja lajissa kehittyminen ovat iso osa liikunnan maailmaa (esim. Myös näissä liikkumisen muodoissa luonto nousee merkittävään ja kutsuvaan asemaan: kallioille kiipeämiset, vaaroil ta aukeavat maisemat, nuotioeväiden syömiset vael lusretkillä ja melonta tai hiihtorupeamat ovat tätä artikkelia varten luetuissa aineistoissa toistuvia lii kunnallisia vapaaajanviettokuvauksia, vaikka niistä ei puhutakaan varsinaisina liikuntalajien harras tamisina. esim. Monen nuoren liikuntasuhde ei merki tyksellistykään tietoisena liikunnan harrastamisena vaan aktiivisena liikkumisena niissä monipuolisissa puitteissa, joita erityisesti oman kodin lähiympäristö tarjoaa (myös Pöysä ym. Kunnissa palveluja keskitetään taajamiin, ja lähin paikka, josta reunakylien nuorille löytyy liikuntaharrastustarjontaa, ei aina ole lähellä (myös Pöysä 2016). Mopoilu paitsi laajentaa nuorten liikku misalaa, myös liittää heidät osaksi tärkeää paikallista nuorisokulttuuria, jota vahvistetaan mopomiitein ja päämäärättömin edestakaisin ajeluin – toiminnoin, jotka syövät aikaa ja tilaa muulta liikkumiselta. Kalastus, metsästys, sienestys ja marjastus liikuttavat niistä innostuneita nuoria joskus hyvinkin intensiivisesti. Jotkut toiset puolestaan ovat joskus aloittaneet jouk kuelajiharrastuksen, kymmenien tuhansien suo malaislasten tavoin (ks. Mopojen reviirejä avaavasta merkityksestä huoli matta syrjäseuduilla asuvat nuoret viettävät suuren osan vapaaajastaan kotona tai kotipiirissä. Monille heistä laajat kotia ympäröivät luontoalueet tarjoa vat liikunnallista kompensaatiota elinympäristössä, jossa varsinaisten liikuntalajien harrastaminen on monesti mahdotonta. 2016). Myös yhteistä hengailuliikuntaa päämäärätietoi sempi kollektiivinen liikunnan harrastaminen ja lajiharjoittelu ovat reunojen kylissä vaikeasti toteu tettavissa. Nuorisoliikuntaa tutkittaessa on havaittu, kuinka yksi sen merkitysavaruus aukeaa yhdessä olemisen, tekemisen, kaveruuden ja keskinäisen hauskanpidon kokemusulottuvuuksiin (Harinen, Rautopuro & It konen 2006; Rautopuro, Harinen & Itkonen 2007; Merkel 2013). Liikanen & Ran nikko 2016). Vaikka jotkut haastatelluista nuorista harrastavat liikuntaa lajiharrastusmielessä, se edel lyttää usein monenlaisia kulkemisen järjestelyjä. Yksi syrjäkylänuorten harrastuspuhuntaa läpäi sevä teema on yhdessä perheen kanssa toteutettava liikunnallisuus. Se, että ei harrasta liikuntaa, ei välttämättä merkitse sitä, ettei liiku (vrt
Sen lisäksi, että syrjässä asuvien nuorten asema lii kunnan harrastamista pohdittaessa on epäreilu ver rattuna keskusten nuorten asemaan, se voi olla epä reilu myös pohdittaessa sitä, missä määrin heillä on lähipiirissään heidän liikunnastaan kiinnostuneita, liikunnallisesti aktiivisia ja liikkumaan houkuttavia aikuisia. Tutkimusraportin käsikirjoitus, painossa. Koulutuksen tutkimuslaitos. & Käyhkö, M. Lasten ja nuorten oikeudet liikunnassa ja urheilussa. 2013. Armila, P., Käyhkö, M. Teoksessa Harinen, P. Helsinki. Artikkelin käsikirjoitus, painossa. (toim.) Reunamerkintöjä Hylkysyrjästä. Nuorisotutkimusverkosto. Suoninen, A., Kupari, P. Tampere. Pirnes, E. Näkökulma: Liikuntaharrastuksia liikkumisen sijaan. 2007. Kenway, J., Kraack, A. Ikonen, H. Palgrave Macmillan. Joensuu. Rautopuro, J., Harinen, P. Youth Sport: Positive and Negative Impact on Young Athletes. Itä-Suomen yliopisto: Yhteiskuntatieteiden laitos. Kauravaara, K. & Pöysä, V. & Torvinen, P. Monikulttuuriset nuoret ja vapaa-ajan liikunta. LIKES. Tarkastelua ilmiöstä, sen merkityksestä ja asemasta nuorten elämässä. & McEvoy, E. University Press of Eastern Finland. & Rannikko, A. Masculinity Beyond the Metropolis. Nuorten vapaa-aika tänään. thl.fi/fi/web/hyvinvointijaterveyserot/eriarvoisuus/ elintavat/liikunta). 33–48. Yhteiskunnalliset liikkeet, yhdistykset ja hyvinvointivaltio. 1996. Vastapaino. Harinen, P., Rautopuro, J. LTS. Tämä ”perheetuus” kuitenkin tekee osasta syrjäseutunuoria haavoittuvia (vrt. & Armila, P. “Onks käyntii ja onks kyytii” Syrjäkylien nuoret ja kuntien hyvinvointipalvelut. Liikutukseen asti: Vaihtoehtoliikunta, nuoruus ja erottautumisen mieli. 2010. & Tolonen, T. 2013. Helsinki. 2006. & Itkonen, H. Läheiset aikui set merkityksellistyvät nuorten liikkumisen tuki hahmoina tai seuralaisina: monen nuoren elä mänkuvauksissa vanhempien tai isovanhempien kanssa vietetty liikunnallinen vapaaaika saa tärkeän aseman. New York. & Käyhkö, M. Jyväskylän yliopisto. (toim.) 2011. Erityisesti liikuntapalvelujen tematiikassa syrjäseudut asuin ympäristöinä merkitsevätkin tiettyä lajiniukkuutta ja tätä kautta kumuloituvaa niillä asuvien liikun nallisesti epäreilua asemaa (vrt. Kotoa pois pakotetut. PÄIVI ARMILA, YTT Yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: paivi.harinen@uef.fi LÄHTEET Kirjallisuus Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. (toim.) Reunamerkintöjä Hylkysyrjästä. 80–101. Tutkimus suomalaisista skeittareista. Mitä kauempana taajamista asutaan, sitä ahke rammin nuoret joutuvat turvautumaan läheisten aikuisten tarjoamaan kuljetusapuun. Syrjäseutujen nuorten toiselle asteelle siirtyminen ja koulutuksen alueellinen eriarvoisuus. 74–96. 2013. Teoksessa Matthies, A-L, Kotakari, U. (toim.) Välittävät verkostot. Syrjäseudut eivät kuitenkaan ole liikunnallisesti aivan tyhjää maisemaa: niiden taajamissa voi olla tarjolla ainakin jotain liikuntaharrastusmahdolli suuksia – usein kuitenkin niukkojen tilojen ja vähi en ohjaajien mahdollistamissa puitteissa. 151–160. Open Access Journal of Sport Medicine 4. Vaihtoehtoliikunta tietämisen ja taitamisen todellisuuksina. 2008. 2015. Teoksessa Itkonen, H., Salmikangas, A-K. 2007; vrt. Teoksessa Armila, P., Halonen, T. Emotionaalinen huono-osaisuus peruskoululaisten korostamana syrjäytymisenä. 33–42. Nuorten elämänraameja ja tulevaisuudenkuvia harvaanasutulla maaseudulla. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/nakokulma11. Nuorten elämänraameja ja tulevaisuudenkuvia harvaanasutulla maaseudulla. Harinen 2014). LIKES. & Rannikko, A. Helsingin yliopisto. Syrjäkylien pojat: Kaveruutta ja kilometrejä. & Törmäkangas, K. Nuorten liikunta-aktiivisuus romahtaa murrosiässä – onko mitään tehtävissä. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Suomalaiset ja vapaa-aika. & Vornanen, R. & Halonen, T. Siisiäinen, M. & Kokko, S. https://www. & Hickey-Moody, A. Merkel, D. Asfalttiprinssit. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Tässä mielessä nii tä voi pitää liikunnallisesti(kin) taantuvina alueina – ympäristöinä, jotka eivät ole (ja joista ei voi olla) mukana kansallisissa liikunnan tulevaisuusvisioissa ja joilla ei kasva tulevaisuuden urheilijoita. Määttä, M. Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistuminen ja asenteet. Zacheus 2008, 16). Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisotutkimusverkosto. 2011. Jyväskylä: LIKES. 2014. Sosiologian syventävien opintojen tutkielma. Mikäli maassamme halutaan pitää kiinni olemassa olevista koko kansaa koskevista liikunta visioista, onkin mitä pikimmiten syytä kiinnittää huomiota niihin syrjäseutunuoriin, joilta puuttuvat kokonaan mahdollisuudet liikuntaharrastukseen virit tävään kipinöintiin. & Tiihonen, A. Temppu ja miten se tehdään. Harinen, P., Liikanen, V., Rannikko, A. & Käyhkö, M. Sosiologian syventävien opintojen tutkielma. 2002. Jyväskylä. Lampela, M., Moilanen, E., Armila, P. 2016. Etnografinen tutkimus nuorista miehistä. Teoksessa Armila, P., Halonen, T. Lallukka, K. (toim.) 2016. Törrönen, M. & Rannikko, A. Jyväskylä. & Käyhkö, M. Käyhkö, M. 99–110. (toim.) The Changing Role of Public, Civic and Private Sectors in Sport Culture. Helsinki. Internetlähteet https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/elintavat/liikunta Liikanen, V. & Itkonen, H. 2014. Armila, P., Halonen, T. (toim.) Mutta mikä on tutkimuksen teoreettinen kysymys. Nuorten elämänraameja ja tulevaisuudenkuvia harvaanasutulla maaseudulla. Helsinki. Mitä sitten jos ei liikuta. Zacheus, T. Harinen, P. 2016. esim. & Nylund, M. 2008. Liikunta & Tiede 50 (4). Oppilaanohjaajadilemmoja: Toiveiden ja todellisuuden railossa. Hyvinvointia liikunnasta ja kulttuurista. Lapsuuden ja nuoruuden yksinäisyyskokemusten merkityksellistyminen nuoren aikuisen elämänkulussa. 2016. Annettu, otettu, itse tehty. Nikoskinen, E. Skateboarding – A Sporty form of Joyful Sociality. Reunamerkintöjä Hylkysyrjästä. Tampere. Pöysä, V., Tuuva-Hongisto, S. Kim, H. Mopot ja mopoilu. 24–29. Kasvatus ja Aika 2/2010. Helsinki. Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden tiedekunta. 2010. 2013. 40 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 saati urheiluuralle päätymiselle – eivätkä ne helposti avaudu nuorille merkityksellisen yhdessä tekemisen ja oleilun liikuntaareenoiksikaan (Rautopuro ym. 2016. 2006. Nuorisotutkimus 20 (4). Nuorisotutkimusverkosto. 2016
41 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: SARI STENHOLM Väestö ikääntyy – miten ikäihmiset liikkuvat vuonna 2050. Kuva: ANTERO AALTONEN
Väestön liikunta-aktiivisuus ennen ja nyt Aikuisväestön ja ikäihmisten fyysistä aktiivisuutta on seurattu Suomessa säännöllisesti eri tutkimuksissa jo 1970-luvulta lähtien entisen Kansaneläkelaitoksen (KELA), Kansanterveyslaitoksen (KTL) ja nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toimesta. Kansallisen FINRISKI-tutkimuksen mukaan aikuisväestön vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus on lisääntynyt viimeisten neljän vuosikymmenen kulu essa, mutta merkittävimmät lisäykset liikunnassa tapahtuivat 1970ja 1980-luvuilla, jonka jälkeen muutokset vapaa-ajan liikunnassa ovat olleet melko vähäisiä (Borodulin ym. 2015, Smith ym. Lähes kaikki tämän lehden lukijakuntaan kuuluvat ovatkin siis jo enemmän tai vähemmän harmaantuneita vuonna 2050. Heille liikunta on yksi tapa viettää vapaa-aikaa ja yhä useampi on myös valmis maksamaan liikuntaharrastuksestaan.. Kuitenkin vain reilu kolmannes työikäisistä liikkuu kestävyyskunnon kannalta riittävästi, joka suosituksen mukaan vaatisi 2 h 30 min reipasta tai vaihtoehtoisesti 1 h 15 min rasittavaa kestävyysliikuntaa viikossa. Toisin on tuleville 2050-luvun 80-vuotiaille, jotka ovat nyt alle viisikymppisiä ja joilla työhön liittyvä fyysinen rasitus on huomattavasti vähentynyt. 2010) ja sillä on tärkeä rooli myös pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä ja hoidossa (Kujala ym. Samal la aika jaksolla sekä työmatkaliikunta että työhön sisältyvä fyysinen aktiivisuus ovat vähentyneet johtaen kokonaisaktiivisuuden selvään vähenemiseen. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimuksen (EVTK) perusteella 65–84-vuotiaiden miesten kävelylenkkeily (vähintään 30 min neljä kertaa viikossa) on vähentynyt 1990-luvun lopusta, kun taas naisilla aktiivisten osuus ei juuri ole muuttunut (Helldán ym. Heidän lajivalintansa ikäihmisinä tulevat olemaan nykyisiä moninaisempia ja vaativat enemmän varusteita, ohjausta ja rakennettuja liikuntapaikkoja. Erityisen tärkeää säännöllinen ja kohtuullisesti kuormittava liikunta on ikäihmisten liikkumisja toimintakyvyn säilymisen kannalta (Paterson ym. 2016). 42 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Vuoden 2050 65-vuotiaat ovat nykypäivän kolmekymppisiä. 2014). Nykyisistä eläkeläisistä, 65–74-vuotiaista myös noin kolmasosa S uomi on yksi Euroopan nopeimmin ikääntyvistä maista. 2012) pääasiassa sairauksien paremman diagnosoinnin ja hoidon vuoksi. 2012). Myönteisen kehityksen jatkuminen tulevaisuudessa on kuitenkin epävarmaa, sillä nuorempien ikäryhmässä 30–44-vuotiailla elintapojen ja terveyden hyvä kehitys on ollut hitaampaa kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Vuoden 2050 65-vuotiaat ovat nykypäivän kolmekymppisiä, 85-vuotiaat viisikymppisiä ja satavuotiaaksi saakka elävät ovat juuri päättäneet työuransa ja siirtyneet Nykyisille 80-vuotiaille kuntosalilla käynti ja liikunnan harrastaminen harrastamisen vuoksi voi tuntua vieraalta. Myös yksityisten ja yksilöllisten liikuntapalveluiden käyttö kasvaa. Nopeimmin kasvava väes tön osa on yli 85-vuotiaat, joiden osuuden väestöstä ennustetaan nousevan kahdesta prosentista seitsemään prosenttiin ja heidän lukumääränsä nykyisestä vajaasta 140 000 henkilöstä yli 400 000 henkilöön (Tilastokeskus 2009). kohor ttiefekti. Suomalaisten eläkeikäisten terveys ja toimintakyky ovat kehittyneet myönteisesti viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana (Sainio ym. Suomessa on tällä hetkellä jo lähes 800 satavuotiasta ja tulevaisuudessa heitä on moninkertainen määrä. Yhä useampi tulee myös saavuttamaan sadan vuoden ikäpyykin. 2015; Käypä hoito 2016). Liikunnalla on moninaisia hyvinvointia ja terveyttä ylläpitäviä ja edistäviä vaikutuksia läpi elämänkaaren. 2012). Ikääntyvän väestön liikunta-aktiivisuudessa tapahtuneita ja tulevia muutoksia arvioitaessa on syytä huomioida ns. Toisin on tuleville 2050-luvun 80-vuotiaille. Heille liikunta on yksi tapa viettää vapaa-aikaa ja yhä useampi on myös valmis maksamaan liikuntaharrastuksestaan. Ennustettaessa tulevaisuutta on tärkeä hahmottaa keitä tulevaisuuden ikäihmiset ovat. eläkkeelle. Myöhemmin syntyneet kohortit ovat kohdanneet suomalaisen yhteiskunnan elintason nousun nuorempana ja verrattuna aikaisempiin kohortteihin heidän koulutusja harrastusmahdollisuutensa ovat olleet paremmat. THL:n pari vuotta sitten toteuttaman Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan työikäisistä miehistä 68 prosenttiaja naisista 75 prosenttia harrastaa vapaa-ajan liikuntaa (Mäkinen ym. Nykyisille 80-vuotiaille kuntosalilla käynti ja liikunnan harrastaminen harrastamisen vuoksi voi tuntua vieraalta, koska heidän nuoruudessaan 1950-luvulla liikuntaa harvemmin harrastettiin erikseen vaan sitä tuli arjen fyysisesti kuormittavien askareiden yhteydessä. 2010; Ngandu ym. Yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä arvioidaan nousevan nykyisestä 20 prosentista 27 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä (Tilastokeskus 2015). 2010; Windle ym. Liikunnalla voidaan myös tukea psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä kognitiivisen toimintakyvyn säilymistä (Komulainen ym. 2010). 2012; Borodulin 2015). Lisäksi tiedetään, että säännöllinen liikunnan harrastaminen työikäisenä ennustaa parempaa terveyt tä ja toimintakykyä vanhuudessa (Stenholm ym. Pitkäaikaiset seurantatutkimukset ovat osoittaneet, että keski-iän liikuntakäyttäytyminen ennustaa liikunta-aktiivisuutta vanhuudessa (Hamer ym
2014). Toivoa sopii, että kunnat panostavat jatkossakin omiin liikuntapaikkoihin ja tarjoavat saavutettavan hintaisia liikuntapalveluja kuntien omissa uimahalleissa ja kuntosaleilla. Tämä asettaa haasteita kuntien liikuntatoimille tarjota ajanmukaisia liikuntatiloja kasvavalle käyttäjäjoukolle. 5) Liikunta eriarvoistuu. Lihaskuntoa kehittävä liikunta on kuitenkin selvästi yleisempää nuorempien, 30–44-vuotiaiden joukossa. Vaikka säännöllisen liikuntaharjoittelun kuntoja terveysvaikutukset ovat kiistattomat, liikunta on yhä useammalle hyvinvoinnin, ilon, nautinnon, omien rajojen ja yhteisten kokemusten kartuttaminen. Arkihavainnot ja kansallisen liikuntatutkimuksen tulokset nostavat esiin ainakin seuraavat viisi trendiä, jotka saattavat vaikuttaa ikäihmisten liikunnan harrastamisen tapoihin vielä vuonna 2050: 1) Liikuntalajeilta vaaditaan yhä enemmän moni puolisuutta, kombinaatioita, haasteellisuutta sekä yllätyksellisiä elämyksiä. Näitä ovat tanssi, melonta, ratsastus ja golf. Työikäisten lajivalikoima on luonnollisesti paljon laajempi kuin ikäihmisillä. 2009; Pahor ym. 2) Liikkumista suositaan kuntosaleilla, voimiste lusaleilla, palloiluhalleissa ja rakennetuilla ulko liikuntapaikoilla. Liikunnan harrastamisesta on tullut yhä kalliimpaa, varsinkin jos se tapahtuu yksityisten liikuntapalveluyritysten tai urheiluseurojen piirissä. Edellä mainitut monipuoliset lajit kehittävät lihasvoimaa, tasapainoa ja koordinaatiota, joiden on interventiotutkimuksissakin osoitettu parantavan liikkumiskykyä (Liu ym. Välineurheilun ja trendilajien lisääntyminen voivat tulevaisuudessa vielä korostaa eriarvoisuutta. Uusimpien FINRISKItutkimusten mukaan istumisen määrä työikäisten. Autoilun yleistyminen, toimistotyön lisääntyminen ja vapaa-ajan vietto pelien, tietokoneen ja TV:n ääressä ovat suurimmat arkiliikuntaa vähentävät tekijät. Toisaalta nuorempien suosikkilajien joukossa on myös monia sellaisia, joiden harrastamisessa ikä tai kunto ei ole niin määräävä tekijä. 2009; Pahor ym. Arkiliikunta vähenee Vaikka vapaa-ajan liikunnan harrastaminen on viime vuosikymmenten aikana lisääntynyt, fyysinen aktiivisuus työssä, työmatkoilla ja arjessa on vähentynyt, mikä on johtanut liikunta-aktiivisuuden kokonaismäärän vähentymiseen. 43 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 harrastaa kestävyysliikuntaa suositusten mukaisesti. Kestävyyskuntoa kohentavat sauvakävely, pyöräily ja hiihto ovat myös suosittuja. Jos nykyisten työikäisten lajimieltymykset säilyvät samantyyppisinä tulevinakin vuosikymmeninä, tämä on erittäin positiivinen kehityssuunta ikääntyvien liikkumiskyvyn edistämisen ja kaatumisten ehkäisyn näkökulmasta. Voimistelu on myös yleistä, josta kaksikolmasosaa raportoitiin olevan aikuis ten ja ikääntyvien jumppaa ja noin kolmannes vesivoimistelua. Osa suosituista lajeista lumilautailu, salibandy, kiipeily on piirteiltään sellaisia, jotka sopivat paremmin nuoremmille ja notkeammille harrastajille. Työikäisillä kestävyysliikunnan harjoittaminen on lähes yhtä yleistä 30–44-vuotiailla kuin 55–64-vuotiailla. Myös luonnossa liikkuminen on lisännyt uudestaan suosiotaan ja sitä voi jatkaa myöhäiseen ikäänkin saakka esimerkiksi suunnistamalla, melomalla ja vaeltamalla. Enää tapahtumat eivät ole vain kilpaurheilijoille, vaan ne tarjoavat elämyksiä kaikenkuntoisille ja kaikenikäisille. Työikäisistä noin viidesosa harjoittaa lihaskuntoaan vähintään kaksi kertaa viikossa, joka täyttää terveysliikuntasuosituksen. Hyvin monet buumiksi asti nousseet lajit kuten cross-fit, triathlon ja lumilautailu ovat esimerkkejä yhteisöllisistä ja itsensä haastamisen lajeista. Toisaalta se myös avaa uusia mahdollisuuksia liikuntapaikkayrittäjille ja tule vaisuudessa näemme varmasti enenevässä määrin vanhojen teollisuustilojen tai kaupparakennusten muokkaamista liikuntatiloiksi. Alle 65-vuotiaiden keskuudessa suomalaisten suosikkilajeja ovat kävelylenkkeily, pyöräily ja kuntosaliharjoittelu. 3) Yksityisten ja yksilöllisten liikuntapalveluiden käyttö kasvaa. Entuudestaan jo tiedetään, että vähemmän koulutetut ja heikommin taloudellisesti toimeentulevat liikkuvat korkeammin koulutettuja vähemmän. Tuulipukukansa siirtyy trikoissa kuntosaleille Lihaskuntoharjoittelun suosion ikäryhmittäiset erot näkyvät myös kansallisessa Liikuntatutkimuksessa, joka tarjoaa yksityiskohtaista tietoa aikuisten harrastamista liikuntalajeista. Myös juoksulenkkeily on listan kärkipäässä. 4) Liikuntatapahtumiin osallistuminen yleistyy. Toisaalta kestävyystyyppisen liikunnan vähentyminen ja samanaikainen väestön ylipainon lisääntyminen luovat uhkakuvia sydänterveyden näkökulmasta. Nykyiset työikäiset ovat valmiita maksamaan henkilökohtaisesta ohjauksesta ja moni jatkanee personal trainer -palveluiden käyttämistä iän karttuessa. Tulevaisuudessa ikäihmisten lajivalinnat tulevat luultavasti olemaan nykyisiä moninaisempia ja vaativat enemmän varusteita, ohjausta ja rakennettuja liikuntapaikkoja. 2014). Juoksulenkkeilyn suosion säilyminen on kuitenkin hyvä signaali kansanterveyden näkökulmasta ja vauhdin hidastumisesta huolimatta juoksuja kävelylenkkeily säilyttänee asemansa harrastetuimpien lajien joukossa tulevinakin vuosikymmeninä. Tämän päivän ikäihmisillä (66–79-vuotiaat) kävelylenkkeily on suosituin liikuntalaji (Suomen Kuntoliikuntaliittto 2010). Lajivalikoiman monipuolistuminen on siirtänyt työikäisten liikuntaharrastamisen painopistettä kestävyystyyppisestä liikunnasta lihaskuntoa ja lajitaitoja korostaviin liikuntamuotoihin. Nykyisistä eläkeikäisistä, yli 65-vuotiaista lihaskuntoaan riittävästi harjoittaa vain reilu kymmenesosa, vaikka lihasvoimaja tasapainoharjoittelun tiedetään olevan erityisen tärkeää liikkumiskyvyn ylläpitämisen ja kaatumisten ehkäisyn kannalta (Liu ym
2014). Jo nyt on paljon uusia tapo ja aktivoida liikkumaan. Vaikka eläkeikä tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa liikkuminen muuttunee yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Vaikka pelit saisivatkin meidät liikkeelle, moni haluaa silti varmasti myös nauttia liikunnasta liikunnan tuoman ilon ja hyvänolon vuoksi, ei pelkästään kerättyjen Pokémonin munien tai voitettujen Strava segmenttien ansiosta. Uusia keinoja iäkkäiden aktivointiin Monet henkilökohtaiset ja ympäristötekijät vaikuttavat ikäihmisen motivaatioon liikkua. Laitosmaisen asumisrakenteen purkamisen myötä ikäihmiset tulevat jatkossa asumaan omissa kodeissaan nykyistä pidempään, joka edellyttää uusi en asumisja hoivaratkaisujen kehittämistä. Toisaalta myös tietoa liikunnan hyödyistä ja liikkumattomuuden haitoista on yhä enemmän tarjolla. Ikäinstituutin koordinoima Liikkeellä voimaa vuosiin -toimenpideohjelma pyrkii omalta osaltaan edistämään vähän liikkuvien ikäihmisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia liikkua suositusten mukaisesti levittämällä hyväksi todettuihin käytäntöihin perustuvaa liikuntaneuvontaa ja -toimintaa (Valtion liikuntaneuvosto 2013). Toisaalta vaikka teknologia lisääntyy koko ajan, olemme silti edelleen ihmisiä. Maailma muuttuu vinhaa vauhtia ja lisää liikkumista inspiroivia innovaatioita on varmasti tulossa jo aivan lähitulevaisuudessa. Jo nyt esimerkiksi Nintendon Wii-pelikonsoleja on käytössä vanhusten palvelukeskuksissa ja sisäpyöräilyä harrastaville on olemassa omia videopelejä, joissa tarjolla on erilaisia virtuaalireittejä ja -kilpailuja. Missä, miten ja kenen kanssa liikuntaa harrastaa, voi olla ratkaisevan tärkeää liikkumismotivaation löytymiselle, varsinkin jos henkilö ei ole aiemmin harrastanut liikuntaa. Osa niistä voi lisätä moti vaatiota liikkua myöhemmälläkin iällä. Ikäihmisten liikkumiseen kannustamisessa lääkäreiden ja muiden terveydenhuolloin ammattilaisten myönteisillä ja asianmukaisilla neuvoilla on tulevaisuudessa tärkeä rooli (Kujala ym. Koska liikkumistottumukset ovat hyvin pysyviä aikuisiällä ja keski-iän liikunta-aktiivisuus ennakoi liikunta-aktiivisuutta myöhemmällä iällä (Hamer ym. Tulevaisuudessa kotona virtuaalimaailmassa toteutetut liikunnalliset harjoitteet lisääntynevät. Myös ympäristötekijät, kuten pimeys ja liukkaat kadut talviaikaan, saattavat rajoittaa ikäihmisten liikkumista (Eronen ym. 44 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 joukossa on sitä suurempaa mitä nuoremmista henkilöistä on kyse (Borodulin ym. Lisää aktiivisia vuosia elämään Väestön ikääntyminen kasvattaa jo lähivuosina voimakkaasti työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden määrää. Nykyisen laitosmaisen asumisen sijasta uudet kodinomaiset asumismuodot stimuloivat liikkumaan enemmän ja samalla myös auttavat ylläpitämään toimintakykyä. Yksi yleisimmin raportoiduista liikkumisen esteistä on terveydentilan heikentyminen, esimerkiksi kipujen, masennuksen tai muistisairauden vuoksi (Eronen ym. Liikunnan harrastamisen sosiaalinen ulottuvuus saanee uusia ilmentymismuotoja tulevaisuudessa myös ikäihmisillä. Ei ole syytä olettaa etteivätkö vastaavat palvelut olisi suosittuja jatkossa myös iäkkäämpien käyttäjien joukossa. Kotona asuvien ikäihmisten lisäksi myös kaikkein heikompikuntoisten vanhusten liikuntaedellytyksistä tulee huolehtia ja löytää uusia keinoja heidän aktivointiin. Sosiaaliset suhteet tuovat iloa ja hyvinvointia sekä ehkäisevät yksinäisyyttä. Tulevaisuudessa elämämme muuttunee yhä passiivisemmaksi jos arkea avitetaan monilla teknologisilla innovaatioilla ja vapaa-aikaa vietetään yhä enemmän virtuaalimaailmoissa. 2015; Wijsma ym. Suurin osa istumisesta tapahtuu työpaikalla, mutta yhä enemmän vapaa-aika kuluu myös autossa istuen, tietokoneen äärellä tai sohvalla TV:tä katsellen. 2014). Nämä kaikki uudet liikkumisen tavat säilynevät tavalla tai toisella nykyisten nuorten aikuisten ja keski-ikäisten käyttäytymisessä heidän vanhetessaan. siivouksesta ja yhä useampi vanhus valitsee yhteisöllisen asumismuodon. Esimerkiksi henkilökohtaisen päivittäisen liikkumistavoitteen saavuttamisessa sparraavat aktiivisuusrannekkeet ja askelmittarit ovat interventiotutkimuksissa osoittautuneet toimiviksi ja tehokkaiksi iäkkäämmilläkin kohderyhmillä (Harris ym. Toivottavasti tämän monialaisen työn hedelmät kantavat aina vuoteen 2050 saakka. Ympä ri vuorokauden aukiolevien kuntosalien lisäksi jo nyt on tarjolla videoyhteyksin toteutettuja liikuntatuokioita, joita esimerkiksi kaupungin liikunnanohjaajat tai fysioterapeutit vetävät yhtäaikaisesti ruutujen ääressä oleville ikäihmisille. 2012; Peltonen ym. Ajankohtainen esimerkki uudesta aktivoivasta liikkumista edistävästä pelistä on kesän hittipeli Pokémon Go, joka sai yhdessä viikossa nuoret ja vanhemmat ulos auringonpaisteeseen liikkumaan. Samoin yhä useampi ajattelee ympäristöä ja valitsee kulkuneuvokseen polkupyörän autolla kulkemisen sijaan. Esteettömiin ja turvallisiin lähiliikuntapaikkoihin panostaminen on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Nykyään on suosittua jakaa liikuntasuoritteet kavereiden nähtäväksi HeiaHeiassa, Stravassa tai muussa aktiivisuuslaitteiden verkkopalvelussa, ja tätä kautta saada lisämotivaatiota säännöllisiin treeneihin. 2013). Eräs tärkeä tekijä ikäihmisten säännöllisessä liikuntaharrastuksessa on sosiaalinen tuki ja ystävien tapaaminen. Tule vaisuudessa uudet asunnot todennäköisesti raken netaan jo lähtökohtaisesti esteettömiksi, tulem me näkemään älytaloja, joissa teknologia huolehtii raskaista kotiaskareista kuten esim. Hollantilaisen Hogeweyk-kylän mallin mukaisesti Suomessakin nähdään toivottavasti ”dementiakyliä”, joissa muistisairaat saavat asua kodinomaisessa ympäristössä, pienoiskaupungissa, jossa on turvallista liikkua. Toivottavaa on, että liikunnan merkitystä ja vaihtoehtoja opetettaisiin enemmän terveydenhuollon tuleville ammattilaisille, jotta liikuntaan liittyviä negatiivisia ohjeita, kieltoja ja rajoituksia saataisiin vähennettyä. 2015; Käypä hoito 2016). 2012), arkiliikunnan voidaan ennakoida vähenevän entisestään tulevien ikäihmisten joukossa. 2008)
Liikunta ja ikääntyminen – liikkeellä voimaa vuosiin. Valtion liikuntaneuvosto. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, B34/2008. Exercise, fitness and cognition A randomised controlled trial in older individuals: the DR’s EXTRA study. Suomen Liikunta ja Urheilu julkaisusarja 6/2010. Teoksessa Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. 2013;15(11):e233. Mäkinen T, Valkeinen H, Borodulin K, Vasankari T. Stenholm S, Pulakka A, Kawachi I, Oksanen T, Halonen JI, Aalto V, ym. Harris T, Kerry SM, Victor CR, Ekelund U, Woodcock A, Iliffe S, ym. THL, Raportti: 2014_015, Helsinki. Komulainen P, Kivipelto M, Lakka TA, Savonen K, Hassinen M, Kiviniemi V, ym. Barriers to outdoor physical activity and unmet physical activity need in older adults. Int J Behav Nutr Phys Act 2010;7:38. Teoksessa Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. JAMA. Tutkimuksen toteutus ja tulokset. Lancet 2015;385(9984):2255–63. http://www.stat.fi/til/vaenn/2009/vaenn_2009_2009-09-30_tie_001_ fi.html, viitattu 19.7.2016. Helsinki 2012. 2016, Helsinki. Helsinki 2012. Is exercise effective in promoting mental well-being in older age. Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestöennuste [verkkojulkaisu]. Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestöennuste [verkkojulkaisu]. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. Tässä haastetta kaupunkien liikuntatoimeille sekä, eläkeläisja liikuntajärjestöille tämän potentiaalisen kohderyhmän tavoittamiseksi. 2016). 2016;71(4):496–501. 2015;12(2):e1001783. Osa 80-vuotiaista on fyysisiltä ja henkisiltä kyvyiltään 30-vuotiaan kaltainen, kun taas toisilla ikääntymismuutokset ja toimintakyvyn heikentyminen alkavat paljon aiemmin ja he tarvitsevat apua ja hoivaa arjessaan. Time trends in physical activity from 1982 to 2012 in Finland. 2016 Jan;26(1):93–100. Kansallinen FINRISKI 2007 -terveystutkimus. Helsinki 2010. 45 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 tulee entisestään nousemaan, yhä useampi elää vielä 20–30 vuotta eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. 2014. Prev Med. Windle G, Hughes D, Linck P, Russell I, Woods B. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, B34/2008, Helsinki. SARI STENHOLM, TtT, dosentti, Akatemiatutkija Kansanterveystiede, Turun yliopisto Sähköposti: sari.stenholm@utu.fi LÄHTEET Borodulin K, Harald K, Jousilahti P, Laatikainen T, Männistö S, Vartiainen E. 2014;311(23):2387–96. Käypä hoito -suositus. Aging Ment Health 2010;14(6):652–69.. Tilastokeskus. Fyysinen aktiivisuus. Smith PJ, Blumenthal JA, Hoffman BM, Cooper H, Strauman TA, Welsh-Bohmer K, ym. Pahor M, Guralnik JM, Ambrosius WT, Blair S, Bonds DE, Church TS, ym. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:5. Borodulin K, Jousilahti P. Luoto R, Jousilahti P, Salomaa V, Taimi M, Vartiainen E. Aerobic exercise and neurocognitive performance: a meta-analytic review of randomized controlled trials. Helldán A, Helakorpi S. Sainio P, Stenholm S, Vaara M, Rask S, Valkeinen H, Rantanen T. Scand J Med Sci Sports. Paterson DH, Warburton DE. J Med Internet Res. Helsinki: Tilastokeskus. Koskinen S, Lundqvist A, Ristiluoma N (toim.). Tutkimuksen toteutus ja tulokset. Cochrane Database Syst Rev 2009;(3):CD002759. Psychosom Med 2010;72(3):239–52. Koskinen S, Lundqvist A, Ristiluoma N (toim.). Peltonen M, Harald K, Männistö S, Saarikoski L, Peltomäki P, Lund L, ym. 2016;13:51. Suomen Kuntoliikuntaliitto. Liu CJ, Latham NK. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 68/2012. Changes in physical activity during transition to retirement: a cohort study. A systematic review. Int J Behav Nutr Phys Act. Helsinki: Tilastokeskus. J Epidemiol Community Health. Eronen J, von Bonsdorff MB, Törmäkangas T, Rantakokko M, Portegijs E, Viljanen A, ym. Nuoruudessa ja keski-iässä luotu liikkumistavat ja vahva tukija liikuntaelimistö sekä terve sydänja verenkiertoelimistö kantaa pitkälle vanhuuteen. Väestö ikäryhmittäin koko maa 1900–2060 (vuodet 2020–2060: ennuste). Stenholm S, Koster A, Valkeinen H, Patel KV, Bandinelli S, Guralnik JM, et al. Eläkkeelle siirtyminen on yksi elämän taitekohta ja lisääntynyt vapaa-aika ja työstressistä vapautuminen mahdollistaa paremmin omasta hyvinvoinnista huolehtimisen ja liikunnallisen elämäntavan opettelun. 2014 Oct;67:106–11. 2015. Progressive resistance strength training for improving physical function in older adults. Kujala U, Kukkonen-Harjula K, Tikkanen H. Eur Geriatr Med 2010;1:266–72. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2015;131(18):1700–6. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Wijsman CA, Westendorp RG, Verhagen EA, Catt M, Slagboom PE, de Craen AJ, ym. Liikunta lisää sekä terveitä että toimintakykyisiä vuosia, tukee ikäihmisten itsenäisyyttä sekä elämänlaatua. Tilastokeskus. Helsinki 2008. Tutkimuksesta tiiviisti 5, marraskuu 2012. Hamer M, Kivimäki M, Steptoe A. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2013 ja niiden muutokset 1993-2013. Vaikka maailma muuttuu ympärillämme liikunnan merkitys hyvälle vanhenemiselle ja vanhuudelle tulee luultavasti vain kasvamaan. 2012;66(12):1110–5. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010. Tuore suomalaisiin kuntatyöntekijöihin perustuva tutkimus osoittaa, että eläkkeelle siirryttäessä vapaaajan liikunta-aktiivisuus lisääntyy, joskin aktiivisuus vähenee muutama vuosi eläkkeellä olon jälkeen (Stenholm ym. 2009. A Primary Care Nurse-Delivered Walking Intervention in Older Adults: PACE (Pedometer Accelerometer Consultation Evaluation). http://www.kaypahoito.fi/web/ kh/suositukset/suositus?id=hoi50075, viitattu 1.8.2016. Kansanterveyden kannalta eläköityminen kannattaisi hyödyntää vielä paremmin ja tukea eläkkeelle siirtyviä lisäämään liikettä arkeen sa. Helsinki 2013. Association of Physical Activity History With Physical Function and Mortality in Old Age. Liitetaulukko 1. Liikunta vapaa-ajalla, työssä ja työmatkalla 1972-2012. Longitudinal patterns in physical activity and sedentary behaviour from mid-life to early old age: a substudy of the Whitehall II cohort. http://www.stat.fi/til/vaenn/2015/vaenn_2015_2015-10-30_tau_001_ fi.html, viitattu 19.7.2016. Liikunta pitkäaikaissairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. Physical activity and functional limitations in older adults: a systematic review related to Canada’s Physical Activity Guidelines. Ngandu T, Lehtisalo J, Solomon A, Levälahti E, Ahtiluoto S, Antikainen R, ym. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 68/2012. Effect of Structured Physical Activity on Prevention of Major Mobility Disability in Older Adults: The LIFE Study Randomized Clinical Trial. Effects of a web-based intervention on physical activity and metabolism in older adults: randomized controlled trial. Eliniän pidentyessä ja keskimääräisen terveydentilan parantuessa on hyvä muistaa, että ikäihmisen joukko on ja tulee olemaan entistä heterogeenisempi. PLoS medicine. Kansallinen FINRISKI 2007 -terveystutkimus. A 2 year multidomain intervention of diet, exercise, cognitive training, and vascular risk monitoring versus control to prevent cognitive decline in at-risk elderly people (FINGER): a randomised controlled trial. Fyysinen toimintakyky
Tässä korostuvat tiedonetsintä ja I hmisten hyvinvointi ja liikunta ovat jatkuva mahdollisuus uudelle liiketoiminnalle. Ardichvili kollegoinen (2003) hahmotti uusien liiketoimintamahdollisuuksien ominaisuuksia kahdella ulottuvuudella. Suomessa ihmisten liikuttamisesta on perinteisesti vastannut julkinen tai kolmas sektori (Fasandoz, 2016), joskin vastuuta jakavat enenevissä määrin myös yksityisen sektorin toimijat (Lith, 2013). Ratkaisun tunnistaminen puolestaan tarkoittaa tuotteen tai palvelun ominaisuuksia tai niiden tuottamiseksi tarjolla olevien resurssien käsittämistä. Tilanteessa, jossa ongelma on tunnistettu, mutta siihen tarjottava ratkaisu ei ole vielä selvillä, liiketoimintamahdollisuus ja sen ideointi pureutuu ongelmanratkaisuun. Työja elinkeinoministeriön vuonna 2014 teettämässä selvityksessä liikunta-ala arvioidaan liiketaloudelliselta arvoltaan mittavaksi (Työja elinkeinoministeriö, 2014), ja liikuntasektori kuuluu Suomessa kansantalouden keskeisiin aloihin, joka tukee osaltaan työllisyyttä ja palvelusektoria (Fasandoz, 2016). Suomessa julkinen sektori on kansanterveyden, liikuntakasvatuksen, ja kuntoutuksen ohella tukenut liikuntajärjestöjä ja -seuroja, jotka ovat sarallaan vastanneet useiden suomalaisten liikkumisesta (AlaVähälä, 2008). Markkinoilla olevan asiakkaiden tarpeen ymmärtäminen tarkoittaa ongelman tunnistamista ja ilman sitä kyse on ongelman tunnistamattomuudesta. Liiketoimintaja kasvumahdollisuuksia liikuntaalalla on runsaasti (Lith, 2013), mutta ketkä tai mikä meitä liikuttaa tulevaisuudessa. Nyt julkinen ja yksityinen sektori ovat murroksessa: Julkisen sektorilla hyvinvoinnin, terveyden ja kulttuurin menoja on jouduttu leikkaamaan (Valtioneuvosto, 2015) ja yksityisen sektorin puolella liikuntasektorin yritysten elinkelpoisuus vaihtelee (Lith, 2013). Tässä artikkelissa pohdin liikunnan uusia liiketoimintamahdollisuuksia lähinnä yksityisen sektorin kannalta. (Ardichvili ym., 2003). Tätä viitekehystä voi hyödyntää hahmottaessa mahdollisia liiketoimintaideoita, joilla ihmisiä liikutetaan tulevaisuudessa. Samaan aikaan teknologinen kehitys on luonut uomia uudelle liiketoiminnalle ja uusille interventioille, joiden ytimessä on liikunnan ja terveyden edistäminen (Bert ym., 2014). Tämän potentiaalin taustalla nähdään muiden länsimaiden tapaan suomalaisia koskevat elintapasairaudet ja terveyteen liittyvän tietoisuuden laajeneminen. 46 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: PEKKA STENHOLM Liikunnan uudet liiketoimintamahdollisuudet Ketkä meitä liikuttavat. Kuluttajien tarpeiden täyttämiseen uusin keinoin Uusien liiketoimintamahdollisuuksien ominaisuudet ja niiden syntyminen ovat kiehtoneet yrittäjyyden tutkijoita jo tovin (Davidsson, 2004; Dimov, 2007; Gartner, 1985; Shane, 2003). He kuva sivat liiketoimintaa mahdollistavien ongelmien ja ratkaisujen välistä yhteyttä matriisilla, jossa kummankin ulottuvuuden ääripäitä tarkastellaan ongelman tai ratkaisun tunnistamisen tai identifioimisen suhteen (Kuvio 1). Minkälaiset liiketoimintamallit hypyttävät, juoksuttavat ja notkistavat meitä tulevaisuudessa jos ja kun liikuntatarjonta tulee jatkossa olemaan yhä enemmän räätälöityä – yksilöiden ja erilaisten väestöryhmien tarpeisiin vastaamista. Liikuntatoimiala kattaa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tuotteet ja palvelut, liikuntamatkailun ja urheilutapahtumat sekä liikuntaa käsittelevät viihdepalvelut (Työja elinkeinoministeriö, 2014).. Minkälaiset liiketoimintamallit hypyttävät, juoksuttavat ja notkistavat meitä tulevaisuudessa jos ja kun liikuntatarjonta tulee olemaan yhä enemmän räätälöityä ja yksilöiden tai erilaisten demografisten ryhmien tarpeisiin vastaamista. Tämän päivän 20-vuotiaat ovat vuonna 2050 lähes 55-vuotiaita, ja heidän elämäntapansa ja tottumuksensa ohjaavat myös tulevia liiketoimintamahdollisuuksia liikunnassa
47 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Kuva: LEHTIKUVA/MICHAEL SCHULZ
Trendi oli melko voimakas ja jopa Suomessa syntyi nopeasti uusia yrityksiä, kuten Pelago tai Le Prince, täydentämään syntyneitä yksivaihteisten polkupyörien markkinoita. KUVIO 1. 2016). (Ardichvili ym., 2003). 48 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 asiakasryhmien tarpeiden tarkempi ymmärtäminen (Dimov, 2010) sekä mahdollisimman potentiaalisen tuotteen tai palvelun hahmottaminen. Ardichvilin ja muiden (2003) kehikossa tilanteessa, jossa jokin ratkaisu on tiedossa ja tunnistettu, mutta siihen liittyvää ongelmaa ei ole vielä tunnistettu, voidaan kutsua teknologian siirtämiseksi. Ensimmäinen kattaa väestön ikääntymisen, maahanmuuton, kansanterveyden ja muut mittavat sosio logien muutokset. Tällöin kyse on toiminnasta, jossa olemassa olevaa ratkaisua (tuote tai palvelu) pyritään soveltamaan johonkin toiseen sisältöön tai tekemiseen siten, että tarjolle syntyy uusi, ehkä entistä parempi ongelmanratkaisu. Trendien muutoksista esimerkkinä käy polkupyöräily. Miten uusi tieto muokkaa toimintaa. (Ardichvili ym., 2003). Tähän sisältyvät esimerkiksi hitaahkot kulttuuriset muutokset ja niiden alaisuudessa nopeastikin muuttuvat trendit. Liiketoimintamahdollisuuksien tyyppejä (sovellettuna Ardichvili ym., 2003). Liikunnan liiketoimintamahdollisuuksien hahmottamisessa tämä voi tarkoittaa muun muassa asiakkaiden tai kuluttajien tarpeiden täyttämistä uusin keinoin, kuten räätälöimällä liikuntatarjontaa ja haastamalla uudet asiakasryhmät mukaan liikunnan pariin. Ilmeistä on, että yksittäisen ihmisen tarpeita mittavammat tekijät vaikuttavat siihen, minkälaiselta liikunnan liiketoimintamahdollisuudet näyttävät vuonna 2050. Liikunnan tarjoamien liiketoimintamahdollisuukMaratonmatkojen tarjoaminen 1970-luvulla olisi ollut todennäköisesti epäonnistunut liiketoimintaidea, mitä se nykyään ei välttämättä ole. Liikuntamuotona polkupyöräily on riskejään hyödyllisempää (de Hartog ym., 2010), vaikka ihmiset usein pyöräilevät muistakin syistä kuin kuntoillakseen. Suomalaisten terveydentila sekä liikuntaja kulutuskäyttäytyminen antavat viitteitä siitä, minkälaista heidän tarvitsemansa liikuntatarjonta tulee olemaan vuonna 2050. Pyöräilyn syvin olemus, polkupyörän käytön yksinkertaisuus ja vaivattomuus, on nostanut pyöräilyn suosiota sen liikunnallista hyödyistä huolimatta täysin uusissa käyttäjäryhmissä, kuten hipstereiden keskuudessa (Lubitow ym. Tällaisia ovat esimerkiksi väes tön demografiset muutokset ja teknologian kehitys
Arkihavaintona Suomessa usein kuntosaliketjut ja lukuisat personal trainerit tunnustelevat ja omaksuvat liikuntajärjestöjä ja seuroja nopeammin uusia trendejä pitääkseen terveyttä ja liikuntaa asiakaskuntansa prioriteetteinä ja houkutellakseen uusia asiakkaita. Tulevaisuus näyttää miten suomalaisten liikuttamiseksi osataan jalostaa tähänastinen ja tulevaisuudessa kumu loituvat tiedot ja taidot, joita syntyy tutkimustulosten lisäksi perinteikkäästä seuratyöstä, lajiliittojen toiminnasta tai nykyisestä liikuntamahdollisuuksia tarjoavasta yritystoiminnasta. Esimerkiksi vuonna 2003 Nokia lanseerasi suosituimman puhelinmallinsa 1100:n (Telegraph, 2016), joka vastasi silloisiin kuluttajien tarpeisiin. Harinen (2010) tarttui murroksen ajatukseen tarkastellessaan skeittausta osana liikuntakulttuurin muutosta: Tulevaisuudessa ei välttämättä liikuntaa toteuteta sellaisena kuin millaiseksi se tänä päivänä mielletään. Liikunta muuttuu ja muuttaa toimintatapoja Siinä tilanteessa, jossa sekä ongelma että ratkaisu ovat tunnistamatta, on kyse ”haaveilusta”. Tällöin ihmisten liikuttaminen voi olla koko liiketoiminnan ja -idean ydin, kuten aktiivisuusmittarissa ja sykemittarissa tai se on liiketoiminnan sivutuote, kuten esimerkiksi suosittu Pokémon Go peli on tänä kesänä osoittanut (Bernstein, 2016). Kuten minkä tahansa liiketoiminnan, myös ihmisten liikuttamiseen kehitettyjen ratkaisujen kannalta olennaista on jalostaa sellaisia mahdollisuuksia, jotka tuottavat toiminnan aiheuttamia kuluja enemmän (Gartner, 1985; Shane & Venkataram, 2000). Tällöin ideat tuntuvat tai ovat pitkälti luovuutta pursuavaa unelmointia ja nyky-ymmärryksen yli ulottuvuutta ajattelua. (Ardichvili ym., 2003). Mihin kontekstiin niitä tulee soveltaa. Liiketoiminnallisesti uudet ratkaisut ongelmiin nojautuvat ideoihin, joilla on kaupallista potentiaalia, eli ideoihin, joiden toteutumisesta joku maksaa jotain. Älypuhelimia ja kosketusnäyttöjä oli jo ideoitu vuoKuntosaliketjut ja lukuisat personal trainerit tunnustelevat ja omaksuvat liikuntajärjestöjä ja seuroja nopeammin uusia trendejä.. Uudet liiketoimintamahdollisuudet ja niitä hyödyntävä liiketoiminta syntyvät uudenlaisten, toteuttamiskelpoisten ja taloudellista arvoa sisältävien keino-lopputulos -yhdistelmien luomisesta (Casson, 1982; Sarasvathy, 2008). Kiinnostava kysymys kuuluu: Miten uusi tieto ja ymmärrys liikunnasta ja ihmisen fysiologiasta muokkaavat siihen sisältyviä liiketoimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa. Suomessa on erinomaisia esimerkkejä visionääreistä, joiden ajatuksista, kokemusten ja tutkimustiedon jalostamisesta on syntynyt innovaatioita, joiden liikuntaa ohjaava merkitys on ja on ollut merkittävä, kuten Firstbeat Technologies, Polar ja Suunto. Eräs keskeinen tekijä uusien liiketoimintamahdollisuuksien muodostamisessa on tiedon epäsymmetria ja liiketoimintaa toteuttavien aiempi tietämys ja kokemukset (Ardichvili ym., 2003; Shane & Venkataram, 2000). Liikunnan liiketoimintamahdollisuuksia ajatellen on syytä pohtia, mitä liikunnalle tapahtuu ja millaisena tekemisenä se jatkossa ilmenee. Tulevien 34 vuoden aikana tapahtunee useita murroksia, jotka muuttavat suomalaisten liikuntaa, mutta myös liikunnan merkitystä ihmisten arjessa. Totuttuja toimintatapoja murretaan jo nyt. Taiteilijat, muotoilijat ja insinöörit usein harjoittavat tällaista ideointia, jotka ei liiketaloudellisessa mielessä liity minkään asiakasryhmän ongelmaan, eikä varsinaisesti ole vielä mikään valmis ratkaisukaan. 49 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 sien suhteen tutkimustieto, ihmisen fysiologian parem pi ymmärrys sekä teknologian kehittyminen ovat keskeisessä roolissa. Abstrakteistakin visioista huolimatta käytössämme on nykyään useita tuotteita tai palveluja, joille ei ollut markkinoita runsas kymmenen vuotta sitten. Valloittavia haaveiluesimerkkejä löytyy elokuvista, joissa on visioitu tulevaisuutta lentävine autoineen, leijuvine rullalautoineen ja videopuheluineen, joista esimerkiksi viimeinen on jo arkipäivää (Shoard, 2015). Esimerkiksi nopeasti kansainvälistynyt suomalainen Yogaia-palvelu mahdollistaa yksilöllisesti ohjatun joogaamisen siellä ja silloin kun se joogaajalle parhaiten sopii ilman siirtymistä joogasalille. Niistä kumpuavat liiketoimintamahdollisuudet voivat olla uusia ratkaisuja uusiin ongelmiin, tapoja toteuttaa jotain uudella tai paremmalla tavalla, kokonaan uusien markkinoiden synnyttäminen tai tarjota uusia tuotteita tai palveluja (Bhave, 1994; Casson, 2003; Kirzner, 2009; Schumpeter, 1934; Shane, 2003; Shane & Venkataram, 2000). Liikuntajärjestöt ja -seurat puolestaan luovivat eteenpäin enemmän traditioita arvostaen ja kansanterveydellisiä vaikutuksia ajatellen. Ratkaisut vastaavat markkinoilla olevaan tarpeeseen tai hyödyntää vajaassa käytössä olevia resursseja (Ardichvili ym., 2003). Vuoteen 2050 ulottuvalla aikajänteellä ja liikunnan uusien liiketoimintamahdollisuuksien kohdalla tämä tarkoittaa haaveilua jostain, jolle ei vuonna 2016 ole vielä tarvetta. Uuteen liiketoimintaan Kun liikeideassa on selvillä mikä on asiakkaiden ongel ma ja miten se ratkaistaan, kyse on uuden liiketoiminnan luomisesta
Toisaalta teknologian tar joamat mahdollisuudet ja ihmisen sosiaalinen luon ne ovat edistäneet useiden urheilijoille suunnat tujen sovellusten ja ohjelmien esiinmarssia. Silti huolenaiheena on suomalaisten arkiliikunnan väheneminen, joka näkyy selvästi myös liikunnallisesti aktiivisten alle 20-vuotiaiden nuorten keskuudessa (Hakkarainen ym., 2009; Opetusja kulttuuriministeriö, 2011). Sovellusten käyttäjien on ollut aiempaa vaivattomampaa seurata omaa liikkumistaan ja olla osa sosiaalista verkostoa liikkumisdataansa jakamalla (Dennison ym., 2013; Lathia ym., 2013). Kun vielä 1970-luvulla maratonjuoksu oli pääasiassa aikuisten miesten keskinäistä kilvoittelua, sitä harrastetaan nyky ään laajasti sukupuoleen katsomatta (Goodsell & Harris, 2011; Shipway ym. Lukuisten fyysisten liikuntamahdollisuuksien tarjonta on runsasta. Käytämmekö silloin edes enää älypuhelimia. Liikunnan liiketoimintamahdollisuuksia hahmottaessa kannattanee omaksua pääomasijoittaja Guy Kawasakin ohjenuora onnistuneille liiketoimintaideoille: Menestyvät yritykset ja liikeideat synnyttävät merkitystä; ne luovat, mahdollistavat ja lisäävät jotain, mikä on hyvää ja pyrkivät vähentämään, estämään tai jopa eliminoimaan jotain, mikä on huonoa (Kawasaki, 2015). Tämän päivän 20-vuotiaat ovat vuonna 2050 lähes 55-vuotiaita, ja heidän elämäntapansa ja tottumuksensa ohjaavat tulevia liiketoimintamahdollisuuksia liikunnassa (ks. Älypuhelimien ja niissä käytettävien sovellusten kaltaiset teknologiset innovaatiot ovat jo nyt osoittaneet murroksen voiman ja niiden nähdään olevan keskeinen osa liikunta-alan muutosta (Työja elinkeinoministeriö, 2014). Usein uudet liiketoimintamahdollisuudet ja niitä hyödyntävä liiketoiminnan onnistuminen edellyttää asiakaskunnakseen pioneereja, ensimmäisiä omaksujia, jotka tarttuvat uusiin tuotteisiin, palveluihin tai toimintatapoihin (Ries, 2011; Venkataram, 1997). Samalla aiemmin laajemman yleisön vieroksumat lajit ovat nousseet trendikkäiksi itsensä haastamisen muodoiksi – kuten esimerkiksi maratonjuoksu ja triathlon. Huippu-urheilulle väestön liikunta-aktiivisuuden väheneminen nähdään uhkakuvana (Valtion liikuntaneuvosto, 2013), mutta muille liikunta-alan toimijoille se voi olla uusi mahdollisuus. Tämänkaltaisissa murroksissa piilee usein uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka haastavat nykyisiä, vakiintuneita toimintatapoja (Gilbert, 2003; Schumpeter, 1934). Niinpä maratonmatkojen tarjoaminen 1970-luvulla olisi ollut todennäköisesti epäonnistunut liiketoimintaidea, mitä se nykyään ei välttämättä ole. Liikuntatarjonta on laajentunut ja lajikirjo on edennyt murtomaahiihdosta ja kestävyysjuoksusta kattamaan esimerkiksi sählyä ja kuntosaliharjoittelua (Opetusja kulttuuriministeriö, 2011). Murroksista muutokseen Edellä esitettyyn vastauksia hahmottaessa voitaneen katsahtaa nykyisyyteen. Tällaiset sovellukset ovat luoneet oman heimonsa liikkujien keskuuteen ja pahimmillaan sovelluksen käytöstä tulee pakkomielteistä: ”If it is not in Strava, it did not happen.” Vastaukset siihen, ketkä tai mikä meitä liikuttavat tulevaisuudessa, syntyvät prosessissa. Vaikka älypuhelimella ei itses sään ole mitään liikuntaan tarkoitettua funktiota, niillä käytettävien sovellusten myötä osa ihmisistä on innostunut liikkumaan enemmän. 50 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 sina ennen Applen iPhonea (Erickson, 2012), mutta niille ei ollut silloin kysyntää. myös Sari Stenholmin artikkeli sivulla 41–45 tässä lehdessä). Liikunnan tulevaisuutta hahmotettaessa on olennaista ymmärtää, että liikunnan tarjoamat liiketoimintamahdollisuudet ja niitä hyödyntävät liiketoimintamallit eivät välttämättä synny yht’äkkiä. Sovellukset vahvistavat myös ihmisten sosiaalista luonnetta, ja onkin havaittavissa, miten liikunnan harrastaminen on siirtymässä puhtaasti henkilökohtaisten kiinnostusten toteuttamisesta (Telama & Laakso, 1983) kohti sosiaalista vuorovaikutusta. PEKKA STENHOLM, KTT, dosentti, Kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto Sähköposti: pekka.stenholm@utu.fi. Valtion liikuntaneuvoston lausunnossa (2013) kohdassa 6. Nykyiset älypuhelimet ovat kuitenkin kiehtova esimerkki liikunnan tarjoamien liiketoimintamahdollisuuksien kannalta. korostetaan elinvoimaisen liikuntakulttuurin merkitystä ja sitä, miten uusia lajeja syntyy perinteisten lajien rinnalle ja miten yksilöja joukkuelajien välinen suhde muuttuu. Terveysja liikuntasovellukset ovat myös mahdollistaneet terveyden edistämistä uusin keinoin ja interventioin (Bert ym., 2014; Patel ym., 2015). Minkälaisia ovat liikuntasovellukset vuonna 2050. Siihen vaikuttavat ja sitä muokkaavat niin liikuntaa harrastavat kuin harrastamattomatkin, teknologian kehitys sekä kulttuurin ja väestön demografiset muutokset. 2013). Pyöräilijöille vuonna 2008 luotu Strava-sovellus on esimerkki sovelluksista, jossa käyttäjät jakavat GPS-dataansa ja jonka sovellus kartoittaa ja ”kilpailuttaa” muiden samoja teitä ja polkuja pyöräilleiden tai juosseiden käyttäjien kesken (Vanderbilt, 2013). Niitä luodaan kun yhteiskunta, yritykset ja yksilöt reagoivat ympäristössä ilmeneviin signaaleihin ja muutoksiin. Seuraavan 30 vuoden kuluessa käsitys liikunnasta ja liikuntasuositukset voivat muuttua niin, etteivät ne enää vastaa nykyistä ymmärrystä liikunnan merkityksestä ihmisen hyvinvoinnissa. Liikunnan saralla tätä tapahtuu tuoreinta valmennusja tutkimustietoa sovellettaessa huippu-urheilussa, ja onnistumisten levitessä myös taval listen liikkujien pariin
Liikuntaliiketoiminnan ekosysteemin muutokset. Family life and marathon running: Constraint, cooperation, and gender in a leisure activity. & Hoek, G. Hakkarainen, H. http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf/801f523e5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82 Vanderbilt, T. & Harris, B. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Journal of Business Venturing 9 (3), 223–242. http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/32/rahavirrat_suomessa.pdf Ardichvili, A., Cardozo, R. Laakso, O. Casson, M. Boston, MA; Kluwer Academic Publishers, 223–246. Smartphones and health promotion: A review of the evidence. J., Boogaard, H., Nijland, H. ja Suomen Valmentajat ry. MIT Sloan Management Review 44 (4), 27–32. 12.3.2013. 2010. J. 2015. & Laakso, L. International Review for the Sociology of Sport 48 (3), 259–276. Entrepreneurship Theory and Practice 31 (5), 713–731. Casson, M. Viitattu 31.7.2016. Lith, P. Cambridge, MA: Harvard University Press. TEM raportteja 20/2014. Viitattu 31.7.2016. 12.3.2013. 2015. Sarasvathy, S. USA: Portfolio. Shoard, K. Small Business Economics 32 (2), 145–152. 2016. A general theory of entrepreneurship. Kirzner, I. 2011. The promise of entrepreneurship as a field of research. Journal of Management Studies 47 (6), 1123–1153. Urheilevien lasten ja nuorten fyysis -motorinen harjoittelu. Do the health benefits of cycling outweigh the risks. & Venkataraman, S. Opportunities and challenges for smartphone applications in supporting health behavior change: Qualitative study. 2013. Audretsch (toim.) Handbook of entrepreneurship research. https://www.vero.fi/download/Asiantuntijakirjoitus_2_2013/%7B1BB8D5D3-5925-41A68D9F-62BF48832296%7D/8349 Lubitow, A., Zinschlag, B. Opetusja kulttuuriministeriö 2011. Hallituksen julkaisusarja 10/2015. D. Skeittaripoika se laudallansa… Liikunnan muuttuvat merkitykset ja maisemat. Teoksessa M. 2003. Totowa, NJ, USA: Barnes & Noble Books. Selvitysraportti. Katz (toim.) Advances in entrepreneurship, firm emergences and growth, USA: JAI Press, 119–138.. Dimov, D. Davidsson, P. Great Britain: Edward Elgar. Nascent entrepreneurs and venture emergence: Opportunity confidence, human capital, and early planning. Shipway, R., Holloway, I. 2013. HTSY Verohallinto. http://mashable.com/2012/11/09/touchscreenhistory/#akmW9UgYZGqZ Fasandoz, H. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/ Julkaisut/2011/liitteet/OKM15.pdf?lang=fi Patel, M.S., Asch, D. How Strava is changing the way we ride. A. USA: Crown Business. Smartphones for large-scale behaviour change interventions. Plans for pavement or for people. The alert and creative entrepreneur: A clarification. Viitattu 31.7.2016. Schumpeter, J. Environmental Health Perspectives 118 (8), 1109–1116. B. 2016. https://www.theguardian.com/film/filmblog/2015/jan/02/what-back-tothe-future-part-ii-got-right-and-wrong-about-2015-an-a-z Telama, R. Viitattu 31.7.2016. Kasvatus & Aika 2, 99–108. L. The politics of bike lanes on the ‘Paseo Boricua’ in Chicago, Illinois. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. The art of the start 2.0: The time-tested, battle-hardened guide for anyone starting anything. Huippu-urheilun suunnanmuutoksen taustalla vahva ja elinvoimainen liikuntakulttuuri. B. Journal of American Medical Association 313 (5), 459–460. How today’s entrepreneurs use continuous innovation to create radically successful businesses. 2015. Outside Magazine. 1983. Urban Studies doi: 10.1177/0042098015592823. 1934. & Rentfrow, P. & Yardley, L. http://www.outsideonline.com/1912501/how-strava-changing-way-we-ride Venkataram, S. Liikuntaharrastus. 2013. 2012. A. 2008. Wearable devices as facilitators, not drivers, of health behavior change. Telegraph 2016. Viitattu 31.7.2016. Goodsell, T. Back to the future day: What part II got right and wrong about 2015. https://www.bcm.edu/news/healthcare/pokemon-go-health-benefits-safety-tips Bert, F., Giacometti, M., Gualano, M. Bernstein, J. Erickson, C. Lathia, N., Pejovic, V., Rachuri, K. 2010. Sport as an industry in Finland – Exploring the economic significance, contributions and development of the sport sector as an industry. 2000. K., Mascolo, C., Musolesi, M. Gilbert, C. 2003. Journal of Medical Systems 38 (1), 9995. The distinctive domain of entrepreneurship research, Teoksessa J. G. Ries, E. Viitattu 31.7.2016. Nuorten terveystapatutkimus 1977–1979. Paronen, M. Gartner, W. Bhave, M. & Jones, I. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. R. An interdisciplinary survey and introduction. 1997. Viitattu 31.7.2016. http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/260/huippu_urheilun_kehittaminen.pdf Valtioneuvosto 2015. Telama (toim.), Nuorten terveystavat Suomessa. Shane, S. 2014. & Ray, S. Researching entrepreneurship, Boston, MA: Springer. 1994. Rimpelä, E. 2010. Nuori Suomi ry., Suomen Olympiakomitea ry. Viitattu 31.7.2016. Honkala, L. An economic theory. Liikuntabisnes on kasvuala. Acs ja D. A. The disruption opportunity. Academy of Management Review 10 (4), 696–706. & Siliquini, R. P. The lean startup. Journal of Medical Internet Research 15 (4), e86. Rimpelä, A. The touching history of touchscreen tech. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:15. Kawasaki, G. Valtion liikuntaneuvoston lausunto 28.8.2013. http://tem.fi/documents/1410877/2871099/Liikuntaliik etoiminnan+ekosysteemin+muutokset+03072014.pdf Valtion liikuntaneuvosto 2013. A. Studies in Sport, Physical Education and Health 240, Jyväskylä: University of Jyväskylä. Effectuation: Elements of entrepreneurial expertise, Cheltenham, UK: Edward Elgar Publishing. 2007. Pokémon Go: Health benefits and safety tips. 2013. Journal of Business Venturing 18 (1), 105–123. Ratkaisujen Suomi. & Rochester, N. 2016. http://www. Viitattu 31.7.2016. Organisations, practices, actors, and events: Exploring inside the distance running social world. & Volpp, KG. 2003. Helsinki: Lääkintöhallitus, 36–69. http://www.sport.fi/system/resources/W1siZiIsIjIwMTMvMTIvMDkvMTRfNThfMTRfODkzX0h5dmFfaGFyam9pdHRlbHVfQTR2ZWRvcy5wZGYiXV0/Hyva_harjoittelu_A4vedos.pdf Harinen, P. The theory of economic development: An inquiry into profits, capital, credit, interest and the business cycle (käännös R. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:19. Academy of Management Review 25 (1), 217–226. Viitattu 31.7.2016. 2011. 1982. 2009. 51 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 LÄHTEET Ala-Vähälä, T. 20 bestselling mobile phones of all time. Beyond the single-person, single-insight attribution in understanding entrepreneurial opportunities. J. Journal of Leisure Research 43 (1), 80–109. Dennison, L., Morrison, L., Conway, G. telegraph.co.uk/technology/2016/01/26/the-20-bestselling-mobile-phones-of-all-time/ Työja elinkeinoministeriö 2014. 1985. Opie). Shane, S. The individual–opportunity nexus. Dimov, D. Entrepreneurship, business culture and the theory of the firm, Teoksessa: Z. A conceptual framework for describing the phenomenon of new venture creation. Rajala, & R. 2003. de Hartog, J. IEEE Pervasive Computing 12 (3), 66–73. Liikunnan rahavirrat Suomessa 2005. 2008. Viitattu 31.7.2016. A process model of entrepreneurial venture creation. 2013. (toim.) 2006. 2004. Viitattu 31.7.2016. The entrepreneur. A theory of entrepreneurial opportunity identification and development
52 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: MIKKO JULIN Elektronista urheilua ja yksilöllistä big-dataa?
Siinä haastetaan muuttamaan fyysisen aktiivisuuden suositusten paradigmaa katta maan koko päivän aikaisen toiminnan. Tarvitsemme fyysistä aktii visuutta, jotta voimme ylläpitää kehon fysiologisia systeemejä ja itse asiassa samalla tuottaa terveyttä. Kanadassa on juuri julkaistu uudet fyysisen aktii visuuden suositukset lapsille ja nuorille. Osa 80vuotiaista on fyysiseltä ja henkiseltä kunnoltaan lähes 20vuotiaiden tasolla, kun osan fyysinen kun to hiipuu jo varhaisessa iässä. Tämän lisäksi suositellaan lihaksia vahvistavaa toimintaa kahtena päivänä viikossa(WHO 2010). Tyypillisesti se määritellään fysiologian kautta siten, että on kaikkien tahdonalaisten lihasten aikaansaamien liikkeiden ja asentojen vaatima ener giankulutus. Fyysinen ja digitaalinen lyövät kättä. Ikääntyvä väestö ei ole homogeeninen ryhmä toi mintakyvyn ja fyysisen kunnon näkökulmasta. Se on ensimmäinen kan sallinen suositus, joka pyrkii huomioimaan kaikki päivän aktiivisuudet. 1985) Fyysisen inaktiivisuuden ja terveyden näkökulmasta olisikin perustellumpaa puhua liikunnan sijaan fyysisestä aktiivisuudesta, koska elimistö ei tee eroa sille, mistä energiankulutuksen lisääntyminen syntyy. 2016). Kehomme biologia on rakentunut vastamaan noin 500 000 vuotta sitten vallinneisiin olosuhteisiin. Samalla tut kijat kehottavat tulevissa tutkimuksissa pohtimaan liikkumiskäyttäytymisen suhdetta itse liikkumiseen ja sen huomioimista myös suosituksissa. Jos terveyttä halutaan edistää, niin tule vaisuudessa fyysinen aktiivisuus pitäisi ehdottomasti ymmärtää koko viikon kattavana toimintana, 168 tuntina. Viikossa on 168 tuntia tai 10 080 minuuttia. Suosituksen ideologiana on tarkastella koko vuorokauden toimin taa (Trembley ym. 2011) Fyysinen aktiivisuus voidaan määrittää monella eri tavoin. Meillä joka viides asukas on yli 65vuotias ja vuonna 2060 yli 65vuotiaita ennustetaan olevan jo 28 pro senttia väestöstä (SVT 2016). Fyysistä aktiivisuutta tarvitaan silti tulevaisuudessa kin, vaikkakin erilaista. Liikuntaa käytetään usein synonyyminä fyysiselle aktiivisuudelle, mutta tämän määritelmän mukaan näin ei ole, vaan liikunta on fyysisen aktiivi suuden alakategoria. Suositukset koskevat siis vain noin kolmea prosenttia koko vii kon ajasta. 53 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 T ämän hetken päätökset ja valinnat tekevät tulevaisuutta. (Powell ym. Nykyi set fyysisen aktiivisuuden suositukset kehottavat liikkumaan intensiivisesti 75 minuuttia viikossa tai 150 minuuttia kohtuullisella intensiteetillä. Väestö ikääntyy maailmalla ja Suomessa vauhdilla. (Caspersen ym. Kevyelläkin aktiivisuudella saadaan merkittäviä ter veyshyötyjä aikaan. Tulevaisuuden strategiat ovat tärkeitä myös fyysisen aktiivisuuden tai liikkumisen näkökulmasta. Kuva: LEHTIKUVA/AB/CATHY WILLENS. Lähiliikkumisen ja teknologian mahdollisuuksia kannattaa tulevaisuu dessa muistaa panostaa myös ikäihmisten tarpeisiin, Siinä, missä nykyisin puhutaan liikunnasta erillisenä tekona tai suorituksena, tulevaisuudessa fyysinen aktiivisuus todennäköisesti nivoutuu nykyistä paremmin osaksi arkielämää. Väestö ikääntyy, mitä tekee sukupolvi Z. Jotta myös ikääntyvä väestö pysyy terveenä, on yhteiskunnan tulevaisuu dessakin tarjottava liikkumisen mahdollisuuksia kaiken kuntoisille ikäihmisille
Sukupolvi Z voikin olla oma valmentajansa ja pitää itsestään huolta liikkumalla. Nämä nuoret eivät ole valinneet teknolo gian maailmaa, vaan he ovat syntyneet siihen. Suku polvi Z käyttää sujuvasti Snapchatia, Instagramia ja muita sosiaalisen median välineitä, samalla kun he katselevat lempitubettajaansa Youtubesta. 54 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 jotta he pysyvät mahdollisimman pitkään itsenäisi nä. He elävät jatkuvan päivityksen maail massa ja oleellinen määritellään uudelleen lähes viikoittain. He ottavat informaation haltuun salamannopeasti ja menettä vät kiinnostuksensa aivan yhtä nopeasti. Myös ekologisuus on tärkeää, liikkuminen pyörillä tai kävellen on myös ympäristöteko. Yksi keskeisimpiä löydöksiä oli, että suunnittelemalla kaupunkiympäristö aktiivisuutta tukevaksi vaiku tetaan merkittävästi kaikkien alueella asuvien fyysi seen aktiivisuuteen. Hävittäjälentäjillä on jo kypärässään Fyysinen ja digitaalinen maailma ajautuvat yhteen. Siis paikkoihin, joissa ihmiset muutenkin viettävät aikaansa. 2016). Urheilu muuttuu kokemuksesta osallistamiseksi.. 2016) sel viteltiin fyysistä aktiivisuutta suhteessa urbaaniin ympäristöön 14 kaupungissa ympäri maailman. Virtuaalitodellisuus tuo uusia mahdollisuuksia myös urheilijoiden yksilölliseen harjoitteluun. Kau punki on kokoontumispaikka tai spontaanien tapah tumien ympäristö. Siinä, missä nykyisin puhutaan liikunnasta erilli senä tekona tai suorituksena, tulevaisuudessa fyysi nen aktiivisuus todennäköisesti nivoutuu nykyistä paremmin osaksi arkielämää. (WHO 2015) Sukupolvi Z:ksi kutsutaan niitä lapsia ja nuo ria, jotka ovat syntyneet noin vuosien 1996–2010 välillä. Jos Candy Crushpelissä pääsisikin uudelle tasolle, kun on kävellyt 10 000 askelta. Lihasvoimaharjoittelun tuloksellisuudessa on niin ikään suuria yksilöllisiä vaihteluita. Miksi heille pitäisi tarjota terveystietona kalorien laskentaa tai perinteisiä terveysluentoja – kun ne eivät ole toimineet aiempienkaan sukupolvien koh dalla. Yksilöllinen harjoittelu motivoi liikkumaan Ihminen hakeutuu sellaisen liikunnan pariin, jossa kokee olevansa hyvä. (Brennan 2014) Ympäristö liikuttaa tulevaisuudessa Kaupungistuminen on edelleen megatrendi. Voimme sijoittaa liikuntavälineitä vaikkapa bussipysäkeille, kauppa keskuksiin tai kirjastoihin. Näin liikunta ei ole suoritus, joka tehdään liikuntapaikalla, vaan se on integroitu osak si normaalia arkea. Toisaalta he ovat myös tietoisia yksityisyydestään ja osaavat käyttäytyä sosiaalisessa mediassa. Jos käytät portaita hissin sijaan, niin löydät peliin piilotetun esineen. (Demos Helsinki 2015a) Tuoreessa tutkimuksessa (Sallis ym. Syitä onnistumiseen voi olla monia, mutta esimerkiksi harjoittelun vaste maksi maalisen hapenkäyttökykyyn (VO 2max ) muutoksiin on hyvin yksilöllinen jopa standardoidussa ja tark kaan kontrolloiduissa harjoitteluohjelmissa. Sukupolvi on kiinnostunut terveydestään ja esimerkiksi alkoholin käyttö on nuorten keskuudessa roimasti vähentynyt 20 vuodessa. Sukupolvi Z haluaa kyllä olla ulkona ja harras taa liikuntaa, mutta mielellään teknologia muka na. Tietotekniikkaa voidaan hyödyntää keräämällä yksilöllistä informaatiota ja antamalla palautetta virtuaalisesti tai harjoittelemalla ohjatusti, milloin vain missä vain. Ovatko he kaikkien aikojen liikkumattomin sukupolvi. (William 2015) Mikä liikuttaa nyt ja tulevaisuudessa sukupolvi Z:aa. Kaupunkiympäristöjen jatkuva arviointi ja suunnittelu monien ammattiryh mien ja asukkaiden yhteistyönä on keskeistä myös tulevaisuudessa. Mikä motivoi henkilöä harjoittelemaan tai edes liikkumaan silloin, kun se ei tuota haluttua tulosta. Digitaalisuus ja big data muut tavat myös kaupunkeja esimerkiksi lisäämällä ym märrystä ihmisten käyttäytymisestä ja siitä, miten kaupungin tiloja käytetään. Näyt täisi siltä, että perinnöllisyys selittäisi jopa 47 pro senttia harjoittelun aiheuttamista VO 2max tuloksista ja itse harjoittelun osuus olisi vain kuusi prosenttia (Sarzynski ym. Mitäpä, jos tekniikka valjastetaan edistämään fyysis tä aktiivisuutta. Tämä on ensimmäinen sukupolvi, joka on kasvanut älypuhelinten aikakaudella ja moni heistä ei muista elämää ennen sosiaalista mediaa. Vaikka melkein kaikki hyötynevät lihasvoimaharjoittelusta, niin silti tuore tutkimus osoittaa, että 30 prosenttia harjoitte lijoista reagoi heikosti lihasten koon kasvuun ja seit semän prosenttia sai vain vähäistä hyötyä lihasvoi maan (Ahtiainen ym. Sensorit voivat mitata päivittäistä fyysistä aktii visuutta ja älypuhelimen sovellus suosittaa sopivia harjoitussohjelmia. Toisin kuin useissa yksilöihin kohdistuvissa inter ventioissa tällaisilla toimilla saavutettiin laajaalaisia ja pitkäkestoisia muutoksia. Teknologiaa voidaan hyödyntää harjoittelun tuke na. 2016)
Tietotekniikka muuttaa liikunnan Jokapäiväisestä aktiivisuudestamme tietoa keräävien sensoreitten hinta tulee putoamaan lähes olematto maksi. Urheilu on universaali kieli, joten se sopii hyvin myös eurheilun peleiksi. (Pew Research Center 2014) Se, että googlettettaessa sivun laidalle ilmestyy yksilöllisesti suunnattuja mainoksia tai että tieto konepeli ohjaa toimimaan tietyllä tavalla pelissä, ei ole sattumaa. Monen aktiivi suusmittarin käyttö perustuu paitsi sensorien tuotta maan informaatioon myös niiden yhteisöllisyyteen. Se tulee muuttamaan myös niitä tapoja, joilla olemme kytköksissä toisiimme ja eri instituutioihin. Tällöin esineistä kerätty tieto yhdistyy ihmisen omaan toimintaan suostuttelun tekniikan pohjaksi. Tule vaisuudessa nämä kaksi lähestymistapaa yhdis tyvät toisiinsa. Jos henkilö sen sijaan pudotetaan vaikkapa keskelle League of Le gend peliä, niin keskiverto aloittelija ei pääse pelissä eteenpäin. Samaa ajatusta voidaan hyödyntää myös urheilussa. Kenet tahansa voi laittaa virtuaalisesti keskelle koripallokenttää ja pian hän ymmärtää, mitä pitää pelissä tehdä. (Morris 2013) Suo messa Yleltä löytävät omat nettisivut eurheilulle (http://yle.fi/aihe/elektroninenurheilu) Sivujen mukaan elokuussa 2016 järjestetään elektronisen urheilun vuoden suurin tapahtuma, jossa palkinto rahoja on jaossa peräti 19,5 miljoonaa dollaria. Faktaa on kuitenkin se, että eurheilu on täällä jo tänään ja (e)liikuttaa globaalisti valtavia määriä ihmisiä. Televisioitavilla peleillä saattaa olla miljoonia katsojia. Tek nologia luo mahdollisuuksia mitata tarkemmin sekä maksimaalista fyysistä aktiivisuutta että päivittäistä aktiivisuutta ja määritellä yksilöllinen annos halutun vasteen saamiseksi. Hyvä kuntoiselle henkilölle 3–6 MET:n arvo on vain lämmittelyä, kun taas huonokuntoiselle se voi olla jopa ylitsepääsemätön kuorma (Howley 2001). (Futureof.org 2015) Miten hienoa olisikaan pelata Messin kanssa aidossa pelissä aitoja vastustajia vastaan katsomisen sijaan! Lisätty todellisuus tulee tulevaisuudessa mahdollistamaan tämän kaltaisen liikunnan. Sitä, onko eurheilulla terveyttä edistäviä vai heikentäviä vaikutuksia, lienee melko huonosti tutkittu. Videopelien pelaamista kutsutaan elektroniseksi urhei luksi (eSports), vaikka aivan tarkkaa määritel mää siitä, milloin pelaaminen muuttuu eurheiluksi ei ole olemassa. Urheilu muuttuu kokemuksesta osallistamiseksi Hiljattain eteläkorealainen urheilija sai viisumin Yhdys valtoihin kategoriassa ”kansainvälisesti tun nettu urheilija”. Tällä hetkellä voit pelata urheilijoita vastaan tai heidän kanssaan vain konso lipeleissä, mutta tulevaisuudessa on mahdollista olla virtuaalisesti mukana aidoissa peleissä ja pelitilan teissa. Uutinen ei sinänsä ole epätavallinen, ellei satu tietämään, että hän on videopelien pelaa ja. Nykyisin yleisessä käytössä oleva määritelmä kohtalaiselle fyysiselle aktiivisuu delle, 3–6 MET:ä, on konsensus keskimääräiselle terveelle, noin 70 kiloa painavalle aikuiselle. Kyse on suostuttelun tai taivuttelun tekniikasta (pervasive learning / techniques). Esimerkiksi älylasien avulla voidaan luo da tunne oikeasta kilpailutilanteesta ja urheilija voi näin harjoitella simuloidussa kilpatilanteessa. (Borel 2014) Yksilöllisyys tulee muistaa myös fyysisen aktiivi suuden annostelussa. (Giordano & Puccinelli 2015) Käytän nössä se voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, että puhelin kehottaa palamaan kävellen kotiin, koska jääkaapin ovi on jäänyt auki. Fyysisen aktiivisuuden suositukset perustunevatkin jatkossa tietoon omasta toiminnasta ja ne ohjaavat aktiivisuuteen, joka jo nyt kiinnostaa henkilöä. Fyysinen ja digitaalinen maailma ajautuvat yhteen. Taus talla on paljon vanhaa tietoa ihmisten käyttäytymi sestä, mutta myös uusinta tietoa aivotutkimuksista. Suostuttelun tekniikassa on ollut kaksi vahvaa paradigmaa. Eurheilu on kuitenkin jo valtavaa liiketoimintaa, joka kiinnostaa katsojiakin. Esineiden internet (IoT, Internet of Things) yhdistää esineet, ympäristön ja ihmiset yhteen. Saamme heti tietoa esimerkiksi vähäisen liikkumi semme vaikutuksista ja voimme säädellä päivittäis tä toimintaamme yksilöllisesti jopa tunnin tasolla palaut teen perusteella. Fyysisyyskin voidaan jakaa digitaalisesti. Ihmisvapaa (humanfree) paradigma on vanhempi, mutta ihmiskeskeinen (humancentric) paradigma on noussut tärkeämmäksi lähestymis tavaksi henkilökohtaisten älylaitteiden yleistyttyä. Liikunnan riemujakin jaetaan jo digitaalisesti. Ovatko he kaikkien aikojen liikkumattomin sukupolvi?. Pokémon Go peli on vasta alkua tulevalle kehitykselle. Mikä liikuttaa nyt ja tulevaisuudessa sukupolvi Z:aa. 55 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 suodatin, joka lisää tietoa kohteista omien havainto jen päälle. Tässä piileekin mahdollisuus liikuttaa fyysisesti virtuaalipelaajia. Näinhän on käynyt esi merkiksi musiikissa, jossa fyysiset tallenteet ovat lähes enää nostalgikkojen ostoslistalla
Med. Väestöennuste [verkkojulkaisu]. Physical activity, exercise, and physical fitness: defenitions and distinctions for health-related research. Muut tuuko liikunnan ammattilaisten työ tulevaisuudessa onlineasiantuntijuudeksi. Digital Life in 2025. Sports Exerc. Liikkuminen on hyväksi terveydelle monellakin eri tavoin. Paluch, A. Sci. & Christenson, G. Luettu 2.8.2016. Bouchard, C. Public Health 32, 349–365. Physical activity in relation to urban environments in 14 cities worldwide: a cross-sectional study. (Trembley ym. 2016. What will sports look like in the future. Howley, E. Public Health Reports 100 (2), 126–131. Heterogenity in resistance training-induced muscle strength and mass responses in men and women of different ages. Carson, V. 2015. On top of what. Ergonomics of the thermal environment – determination of metabolic rate. Cerin, E. Aging and health. Kun aktiivisuusmittarit, sensorit sekä niihin liittyvät ohjelmat kehittyvät huimaa vauhtia myös mittaustuloksia voidaan hyödyntää tavoilla, joihin lähinnä mielikuvitus asettaa rajat. Geneve: International Organization for Standardization. Metab. J Physiol. Pervasive and Mobile Computing 17, 175–183. 2th ed. ISSN=1798-5137. William, A. International standard ISO 8996. Nordic Cities Beyond Digital Disruption. Demos Helsinki 2015a. 1985. com/2013/12/are-esports-really-sports-who-cares-its-here-to-stay/ Luettu 4.8.2016. 2001. ym. Physical activity for health: What kind. The New York Times. WHO 2010. Fyysinen aktiivisuus, liikkuminen, liikunta ja urheilu eivät katoa tulevaisuudessakaan. Oletettavaa on, että kumpikin trendi, ainakin tässä laajuudessaan, tulee kohtuullisen nopeasti laantu maan. Ghosh, S. 2016. http://www.wired. Conway, T. 2014. Siis myös ne henkilöt, joita perinteinen liikuntava listus ei voisi vähempää kiinnostaa ja jotka ovat vai keimmin innostettavissa liikkumaan. Luettu 2.8.2016. ym. 2016. (Demos Helsinki 2015b) Arki on fyysistä tulevaisuudessakin Sähköiset tasapainoskootterit tai lisättyä todellisuut ta hyödyntävä Pokémon Go peli ovat esimerkkejä siitä, miten laite tai peli saa aivan yllättäen suuret massat liikkumaan. Type of activity: resistance, aerobic and leisure versus occupational physical activity. Chaput, J-P. Futureof.org 2015. WHO 2015. Poikkeuksellista näissä ilmiöissä on se, että ne ovat aktivoineet mukaan myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät normaalisti juurikaan liiku. Rev. World Health Organization, Geneva. A Novel Way to Develop Cities. 2015. www.wired.com/insights/2014/12/augmented-realitysave-gen-z/ Luettu 2.8.2016 Caspersen, C. Trembley, M. Powell, K. Physiol. Morris, K. MIKKO JULIN, THM, ft Lehtori Laurea-ammattikorkeakoulu Sähköposti: mikko.julin@laurea.fi LÄHTEET: Ahtiainen, J. www.demoshelsinki.fi/en/2015/12/07/5-ways-theinternet-of-things-will-change-your-business/ Luettu 5.8.2016. How much. Borel, B. The future of sports. 2014. 33 (6), S364–S369. 41, S311-S327. Age 38: 10. Eri alojen ammattilaisten kannattaakin tiivistää yhteistyötään, jottei ympäristö, ikä, suku puoli, etnisyys, terveydentila, tekniikka, politiikka tai mikään mukaan tekijä rajoittaisi liikkumista, vaan mahdollistaisi monenlaisen fyysisen aktiivisuu den. Kumpikin ilmiö on syntynyt nopeasti ja levinnyt kulovalkean tavoin ympäri maailman. www.who.int/mediacentre/factsheets/fs404/en/ . Pew Research Center 2014. Gamers are not just only athletes, but the internet has changed the defenition of “sports”. Esimerkiksi aktii visuuden kestosta, tavasta, vaihtelevuudesta ja ajoi tuksesta tarvittaisiin lisää tietoa suositusten tueksi. doi:10.1113/JP272559 Suomen virallinen tilasto (SVT) 2012. Helsinki: Tilastokeskus [luettu: 3.8.2016]. ym. 2016, Genomic and transcriptomic predictors of response levels to endurance exercise training. Canadian 24-hour movement guidelines for children and youth: an integration of physical activity, sedentary behaviour and sleep. www.pewinternet.org/2014/03/11/digital-life-in-2025/ . 2015. http://ideas. Helsingin sanomat 28.7.2015. Fact sheet No 404, Media centre. Rantanen, K. 56 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Enää tuskin on yhtäkään mittaria tai appsia, jossa ei olisi mahdollista jakaa saman tien tietoa omasta aktiivisuudestaan ryhmän muille jäsenille. Päinvastoin Pokémon Go:n pelaamista eri yhteyksissä on rajoitettu, jopa kiellet ty tai vähintään varoiteltu pelaamisen seurauksista. http://futureof.org/wp-content/uploads/The-Future-of-Sports-2015-Report.pdf. Global recommendations on physical activity for health. Jotain vastaavaa tulee tilalle, mutta mitä ne ovat, jää vielä nähtäväksi. Luettu 2.8.2016 Giordano, S. 2013. Appl. Luettu 3.8.2016 Demos Helsinki 2015b. Myös hyvin kevyiden aktiivisuustasojen vaikutuk sista terveyteen tiedetään melko vähän. ted.com/what-will-sports-look-like-in-the-future-three-ted-expertsdiscuss/ Brennan, S. 5 ways the Internet of Things will change your business. Move over, Millennials, here comes Generation Z. When sensing goes pervasive. Se, että fyysinen aktiivisuus on tärkeää, ei ole enää uutinen kenellekään. ISO 8996, 2004. Väestö ikäryhmittäin koko maa 1900–2060 (vuodet 2020–2060: ennuste). Fyysisestä aktiivisuudesta riittää kuiten kin tutkimista vielä pitkäksi aikaa. Powell, K. Sarzynski, M. www.nytimes.com/2015/09/20/fashion/ move-over-millennials-here-comes-generation-z.html?_r=0 luettu 2.8.2016. Blair, S. 2011. Nutr. Mitään ter veysvalistusta tai suosituksia ei ole kummankaan ilmiön puolesta tehty. Peltonen, H. Sallis, J. Tietokoneet ohjailevat meitä yhä taitavammin – emmekä edes huomaa sitä. Lancet 387 (May 28), 2207–2217. Annu. 2016) Nykyiset väestötutkimukset perustuvat pitkälti kyselytutkimuksiin, mutta fyysisen aktii visuuden kysyminen on hankalaa ja tällaiseen kar keaan luokitteluun perustuvien menetelmien riski mittausvirheelle, on erittäin suuri (ISO 8996, 2004). http://www.demoshelsinki.fi/wpcontent/uploads/2016/01/Nordic-Cities-Beyond-Digital-Disruptionv2016-1.pdf. Real life but better: How augmented reality can save gen Z. 2012, Liitetaulukko 1. Puccinelli, D. Walker, S
Voisiko teknologia lisätä liikkumisen iloa. 57 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: MINNA TANSKANEN GO Pokémon! E nsin tuli auto, hissi ja kaukosäädin, ja lopuk si tietokonepelit. Kaiken lisäksi ostoksetkin tuodaan kotiovelle. Vihdoinkin ilmestyi Pokémon Go! Sovellus koettiin nuorison lopullisesti pilaajaksi (Luukkonen 2016), liikkumisen aktivoijaksi (Pullinen 2016) sekä yhteisöllisyyttä lisääväksi (JohannsTeknologia muuttaa kaiken, mutta mihin suuntaan. Kuva: LEHTIKUVA/FREDRIK SANDBERG. Esimerkiksi älylasit voivat olla liikkujaa ohjaava tulevaisuuden kartta ja kompassi. Pyöräilyä helpotetaan sähköpyörällä ja rullalaudan tilalle on tullut moottorilla pörisevä tasapainolauta – hoverboard
Kumpi tässä juoksussa voittaa. Voisiko teknologia myös lisätä liikkumisen iloa. Missä on lähin uimaranta. Toisaalta teknologian avulla pyrimme kannustamaan vähän liikkuvia liikkumaan. Suomen vilkkaimmin liikennöity junayhteys Tampere–Helsinki 1,5 tuntia. 2015), niin miksi emme näin tekisi. Liikunta-addiktit saattaisivat käyttää kaupassa käynnistä säästyneen ajan kenties pitempään kuntosalikertaan. Sähkömankeli saattaa olla kimmoke hyväkuntoisellekin hypätä pyörän selkään, kun töihin pääsee ilman hikisiä kainaloita. Mutta entäs ne vähemmän liikkuvat. Puheentunnistuksen avulla voit kysyä neuvoakin pyöräilyn aikana ”Missä on lähin WC?” Milloin sadekuuro on tulossa. Vai voisimmeko me kaikki olla hyötyjiä. Nykyään on mahdollista tilata ruokaostokset netistä kännykällä. Ekotekoja nämä kaikki. Voisiko työmatkat hyödyntää liikkuen tai hyvinvoiden. Miten laseja voisi hyödyntää liikunnassa. 2016). Olisi huikeaa hoitaa kehoaan joogaamalla, sen sijaan että ajaisi autoa tai istuisi junavaunussa! Tai kerryttää päivän liikunta-annoksen ergometrilla, kuten Pelillisyys, sosiaalisen media, yhteisöllisyys ja päälle puettavat laitteet liikuttavat tehokkaasti kun niihin yhdistetään valmennusja käyttäytymistietoa.. Käymme kilpajuoksua teknologian kanssa, joka helpottaa arkeamme ja samalla passivoittaa liikkumisen suhteen. Älylasien mahdollisuudet liikuttajina ovat huikeat! Päivän liikunta-annos automaattiliidokissa! Työmatkani ajaen Helsingistä kotiini Vuokattiin kestää työpäivän verran. Hyötyliikunta ja teknologia – sähköpyörällä töihin ilman hikisiä kainaloita Työmatkaliikunnalla on havaittu olevan selkeä terveyshyöty (Martin & Panter ym. Liikunnan lisäksi luonto voi tervehdyttää toisinkin: superfood-mustikkaa on metsät pullollaan, mutta kaupunkilaisen pitäisi vain löytää ne sopivat paikat. Kännykkäostoksia kuntosalilta – väheneekö hyötyliikunta entisestään. Paheksuntaa ovat yhtä lailla aiheuttaneet tasapainoskootterit hoverboardit. Jääkö tällöin viimeinenkin hyötyliikunta – kauppareissun askeleet – tekemättä. augmented reality) älylasit helpottamaan arkielämää. (Gojanovic & Welker ym. Epäilyyn: ”Toteutuvatko sähköpyöräilyllä edes liikuntasuositukset?” antavat viimeaikaiset tutkimukset vastauksen. Google toi ensimmäisenä markkinoille lisätyn todellisuuden (engl. Tai vaihtoehtoisesti: tulisiko lähdettyä pyörällä töihin, kun raskaita kauppakasseja ei tarvitse autolla kuljettaa. Ne ovat jo saaneet jalansijaa työkäytössä: kirurgit ovat käyttäneet niitä apuna leikkauksissa ja lääkärit helpottamaan vastaanottorutiineja, Dubain poliisit tunnistavat ajoneuvoja lasien avulla ja teollisuuden asentajat saavat laseilla apuja vaativiin asennustöihin. Lasien mikrofonin avulla älyteknologia tunnistaa myös ympärillä olevat linnut ja antaa niistä lisätietoa. Kehomme kaipaa liikettä, erityisesti nyt, kun teknologia on helpottanut päivittäisiä askareita ja luonnollinen aktiivisuus on vähentynyt. Luonnossa liikkumisen tervehdyttävä vaikutus (Pasanen & Korpela 2015) on herättänyt viime aikoi na runsaasti huomiota. Luonnossa liikkuessa lasit opastavat reittivalinnassa ja jopa parhaille mustikkapaikoille (http://mustikkago.fi/). Voisivatko ne jopa motivoida liikkumaan. Älylasit ovat tulevaisuuden kartta ja kompassi, ne opastavat ja ohjaavat. Kuriiripalvelu, tai jatkossa jopa minikopteri – tuo ostokset kotiovelle asti! Kotiovelle tuodut ostokset reseptien kera olisivat kerrassaan luksusta perheelliselle. Ilman tätä liikunta -rohtoa kehomme voi huonosti. Jos työmatkapyöräily aamutuimaan kuulostaa liian rankalta, niin sähköpyörä tulee avuksi; se kannustaa ja mahdollistaa ulkoilun myös huonokuntoisille. Teemme asioita jotka tuottavat mielihyvää sekä hyvän olon tunnetta. Se myös ylläpitää mielenterveyttä ja edistää onnellisuutta (Nordling 2015). Liikunta ennaltaehkäisee ja myös hoitaa sairauksia, muun muassa diabetesta ja kohonnutta verenpainetta. Kukahan osaisi yhdistää vielä hyttyskarkoittimen laseihin. 2011). Säännöllisesti pyöräiltynä kyllä toteutuvat (Gojanovic & Welker ym. Lisätty ja virtuaalinen todellisuus liikuttajina Älylasit mielletään pelimaailman viihdykkeeksi. Oudossa kaupungissakin voisi lähetä pyöräilemään, mutta kun pyöräilyreitit eivät ole tuttuja ja karttasuunnistus ei ole lajina ominta. 2011, Peterman & Morris ym. Metsään menoa usein estää arkuus metsään kohtaan, kun katuviitoitus on harvanlainen. Lähtökohtaisesti olemme kuitenkin mukavuudenhaluisia. 58 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 son 2016)
2014. Terveyspelisovelluksessa huomiota tulisikin kiinnittää erityisesti käyttäytymismuutoksen edistämiseen. & Brodegard, D. JMIR Serious Games 3(2), e4. & MacDonald, E. 2016. 2015. 2016. A look at the uncertain future of smart wearable devices, and five industry developments that will be necessary for meaningful mass market adoption and sustained engagement., Endeavour Partners, 18. Näissä uusissa, niin sanotuissa exergameissa pelatakseen tulee liikkua ja liikkumisen myötä saa palkintoja, onnistumisen elämyksiä sekä uusia haasteita, jotka tuottavat positiivista mielihyvää. E., Morris, K. E. C., Hasty, S. Efficacy of SmartLoss, a smartphone-based weight loss intervention: results from a randomized controlled trial. Luukkonen, M. Kun laite ja sovellus yhdistetään henkilökohtaiseen kontaktiin on sillä sitoutumista elämäntapamuutokseen ja liikuntaaktiivisuutta edistävä vaikutus (Martin & Miller ym. 2016). B. & Yang, S. Liikunta & Tiede 52(4), 21–25. 2011. Lister, C., West, J. 2015. Pedelecs as a physically active transportation mode. Maailman kertaheitoilla valloittanut Pokémon GO osoitti pelien liikuttavan vaikutuksen. Kadut täyttyivät nuorista, joita aiemmin ei saanut hievahtamaan pelikonsolin äärestä. J Med Internet Res 17(1), e14. Payne, H. Liikunta & Tiede 52(4), 4–9. Yhteisöllisyys on kuitenkin kimmoke liikuntaaktiivisuuden lisäämiseksi ja laitteiden ja sovellusten pitempiaikaiseen käyttöön. & Gremion, G. Saatavissa: http://www.hs.fi/mielipide/a1468896491416. Vuokatin vaaroille voisi lähteä patikoimaan Jyväskylästäkin päiväseltään. Vaikuttavuutta, toisin sanoen lisääntynyttä liikunta-aktiivisuutta, on edistänyt se, että terveyssovellukseen on yhdistetty pelillisten ominaisuuksien lisäksi sosiaalinen verkoston tuki (Allam & Kostova ym. Viitattu 21.7. 2016) ja jopa henkilökohtaiset valmentajan kontaktit. & Korpela, K. 2015. Gamification in health and fitness apps. Chang, R. ”Pokémon-peli edistää yhteisöllisyyttä.” Helsingin Sanomat. 2014. Pitempiaikaista laitteen käyttöä puolestaan edistävät sosiaalinen motivaatio ja tavoitteen vahvistaminen (Ledger 2014). Puhelin-, konsolija tietokonepelien koukuttava vaikutus on maaginen. N. Martin, A., Panter, J., Suhrcke, M. Impact of changes in mode of travel to work on changes in body mass index: evidence from the British Household Panel Survey. 2015. Clin Pediatr (Phila). Akiitivisuusrannekkeita on myyty myös hyvin: jo joka kymmenes amerikkalainen omistaa rannekkeen, ja kaukana tästä ei olla Suomessakaan. M., Han, H. (Boulos & Yang 2013, Lister & West ym. R. 2016. Uutuudenviehätyksen jälkeen osa käyttäjistä hylkää laitteet nopeasti. 2016. Reciprocal Reinforcement Between Wearable Activity Trackers and Social Network Services in Influencing Physical Activity Behaviors. Ledger, D. Saatavissa: http://www.hs.fi/paivanlehti/22072016/a1469073822020. & Byrnes, W. Entä kurkkasitko tänään Facebookia. & Luarn, P. & Perrin, E. Pullinen, J. M. Lisäksi, päälle puettavien laitteiden yhdistäminen sosiaalisen mediaan on havaittu lisäävän sekä laitteiden käyttöä, että myös liikunta-aktiivisuutta (Allam & Kostova ym. Teknologia on jo nyt kiinteä osa arkeamme ja tämä suhde vahvistuu edelleen. Martin, C. & Church, T. Just a fad. ”Huoli pois, nuoriso poimii marjoja enemmän kuin ennen – ja Pokémon voi vielä lisätä intoa, sanoo presidentin ylistämä marja-Oscar.” NYT. Obesity (Silver Spring) 23(5), 935–942. Inside Wearables – Part 2. E., Moxley, V. Sovellusten ja mittareiden haasteena on kuitenkin niiden suhteellisen lyhyt käyttöaika. Gojanovic, B., Welker, J., Iglesias, K., Daucourt, C. 2015). 2015. 2016. The effect of social support features and gamification on a Web-based intervention for rheumatoid arthritis patients: randomized controlled trial. Johannsson, N. Mittari mittaa ja sosiaalinen media liikuttaa Omistatko aktiivisuusrannekkeen. 59 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 kuntopyörällä, juoksumatolla tai soutulaiteella. Et ole yksin: sosiaalisen median käyttäjiä oli vuonna 2015 2,14 miljardia ja ennuste vuodelle 2020 on noususuuntainen, 2,95 miljardia. Boulos, M. J. P. C. 2015, Chung & Skinner ym. Pasanen, T. Älypuhelimien sovelluskaupoissa terveystai hyvinvointihaku antaa jopa satojatuhansia osumia. Viitattu 21.7. C.-S., Lu, H.-P., Yang, P. Exergames for health and fitness: the roles of GPS and geosocial apps. Tavaroita jo kuljetetaan liidokilla, niin miksipä ei myös ihmistä. Luonto liikuttaa ja elvyttää. Int J Health Geogr 12, 18. 2016. Exergamejen ja muiden vastaavien pelillistämistä hyödyntävien terveyssovellusten alku on ollut lupaavaa, mutta kehittämistä riittää edelleen. Saatavissa: http://nyt.fi/a1468980722980.. Kuinka teknologian tuomat mahdollisuudet otetaan vastaan ja hyödynnetään, riippuu edelleen omasta tahdostamme. Electric bicycles as a new active transportation modality to promote health. JMIR Mhealth Uhealth 4(3), e84. Tweeting to Health: A Novel mHealth Intervention Using Fitbits and Twitter to Foster Healthy Lifestyles. Liikunta vahvistaa positiivista mielenterveyttä. 2016. J Epidemiol Community Health 69(8), 753–761. Suomessakin jo koekäytössä olevilla automaattiautoilla tämä olisi mahdollista. Puolen vuoden kuluttua laitteen hankinnasta jo kolmannes käyttäjistä on lopettanut käytön kokonaan (Ledger 2014). Kehittyneet joukkoliikennevälineet, kuten automaattiliidokit voisivat palvella myös syöttöliikennevälineinä suomalaiseen luontoon. .” Helsingin Sanomat. Health Behavior Theory in Physical Activity Game Apps: A Content Analysis. 2015, Chang & Lu ym. Pelil listämisen, sosiaalisen median, yhteisöllisyyden ja päälle puettavien laitteiden yhdistäminen valmennusoppiin ja käyttäytymisteoriohin on yhdistelmä, jossa on todellista liikuttavaa vaikuttavuutta! MINNA TANSKANEN, LitT Hyvinvoinnin johtaja Digiterveys.fi LÄHTEET Allam, A., Kostova, Z., Nakamoto, K. & Schulz, P. 2015). 2016. Eur J Appl Physiol 116(8), 1565–1573. JMIR Serious Games 2(2), e9. Nordling, E. ”Miksi keräätte Pokémoneja, miksette kerää marjoja. Pitäisikö meidän siis vaatia juniin ja joukkoliikennevälineisiin jumppavaunuja. E., Skinner, A. 2014, Payne & Moxley ym. L., Kram, R. Med Sci Sports Exerc 43(11), 2204–2210. Peterman, J. Pelaajat jopa kokoontuvat pelaamaan virtuaalipelejä yhdessä kaupunkeihin erillisiin tapahtumiin, ja niihin matkustetaan jopa ulkomaille. H., Cannon, B., Sax, T. 2013. Kun sovelluksen yhdistetään paikkatieto, pelikenttä laajenee kotisohvalta lähiympäristöön ja kauemmaksikin. 2015. C., Thomas, D. & Ogilvie, D. 2016. K., Miller, A. Chung, A. Viitattu 22.7. Hylkäämisen syynä on muun muassa laitteiden hankala käyttö, huono akunkesto sekä konkreettisten hyötyjen puute (Ledger 2014). Leikkimielinen kilpailu vai pelillistäminen. M., Champagne, C
Kuva: LEHTIKUVA/SAIT SERKAN GURBUZ 60 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: NELLI HANKONEN, ELISA KAAJA, KATARIINA KÖYKKÄ Mitä tapahtuu liikunnan edistämiselle?
Liikunnan edistämi sessä saatetaan mitata sitä, tuottavatko toimenpiteet ulkois ta, ”pakotettua” motivaatiota, vai sisäistä moti vaatiota. Käyttäytymistieteiden aktiivisempi hyödyntäminen, yhteiskunnallinen markkinointi ja design-ajattelu ovat tulossa entistä vahvemmin myös liikunnanedistämiseen. Tulevaisuuden hankkeissa mitataan paitsi sitä, saako interventio aikaiseksi lisää liikuntaa, myös sitä, millaisia muutoksia tiedoissa ja tunteissa inter vention seurauksena tapahtuu (prosessiarvioinnista lisää esim. Liikunnan edistämisen väistämätön kytkeytymi nen monelle tasolle ja organisaatioihin juurrutta minen tulee jatkossa saamaan enemmän huomiota. Intervention Mapping, Bartho lomew et al 2016). 2011). Kansainvälinen tutkimus onnistuneesta implemen toinnista ja interventioiden juurruttamisesta tulee vauhdittamaan näyttöperustaisten liikuntainterven tioiden jalkauttamista ja pysyvää käyttöä. 61 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Yksilöllisesti räätälöidyt liikuntainterventiot tulevat. Myös tässä tullaan hyödyntämään käyttäytymistieteellistä ymmärrystä eri ihmisten erilaisesta muutoksesta. 2015). Kohderyhmälähtöinen palvelumuotoiluajattelu interventioiden suunnittelussa tulee lähivuosikym. Monitasoiset interventiot, jossa sekä ympäristö että yksilötasolle kohdentuvat toimenpiteet synergis Motivaatiointerventioita tarvitaan. On esimerkiksi perusteetonta teh dä interventio liikuntamotivaation kohentamiseksi, jos kyse on siitä, että kohderyhmällä ei ole riittäväs ti resursseja tai tilaisuuksia harrastaa liikuntaa (ks. Systemaattisesti suunniteltuja isompia kokonaisuuksia Tarkempi ongelman analyysi ja muotoiluajattelun hyödyntäminen isojen, synergististen kokonaisuuk sien luomiseksi tulee tärkeäksi osaksi liikunnan edistämisen suunnittelua. Toisaalta ihmisiä tullaan myös opettamaan ohjelmoimaan itselleen uusia rutiineja. P ohdimme, miten liikunnan edistäminen tule vaisuudessa muuttuu. Toimenpiteet tulee suunnata juuri kyseisen kohderyhmän ja kon tekstin pulmaan. Jatkossa tullaan tekemään parempaa työtä omaehtoisen motivaation kehittämisessä ja tukemisessa. meninä korostumaan. 2016). Liikunnanedistäjät ottavat käyttöön yhteiskunnallisen markkinoinnin (Social Marketing) periaatteita ja muita suunnittelu viitekehyksiä (esim. Tähän liittyy intervention oletetun logiikan tietoisempi määrittely, välitavoittei den selittäminen ja mittaaminen. Yksilöllisesti räätälöidyt interventiot valtaavat alaa. Tunnistamme kaksi suurta kehityskulkua liikun nan edistämisen tulevaisuudessa: liikkeen pois irral lisista, toisistaan riippumattomista osittaisratkaisuis ta kohti systemaattisesti suunniteltuja synergistisiä kokonaisuuksia, sekä käyttäytymistieteiden tehok kaamman hyödyntämisen interventiotoimenpiteiden suunnittelussa – sekä tutkimuksissa että käytännön hankkeissa. Moore ym. myös Bartholomew ym. Analyyttisempi ja syste maattisempi lähestymistapa edesauttaa peruslähtö kohtien kirkastumista hanketoiminnassa: interventi oissa pitää varmistaa, että kohderyhmällä on riittävät taidot, motivaatio ja mahdollisuudet liikkua tarkoi tuksenmukaisesti (Michie ym. Samalla liikunnan juurruttaminen arjen rakenteisiin saa enemmän huomiota. Yksilöllistä räätälöintiä edesauttaa myös mobiili ja verkkopoh jaisten sovellusten käyttö. Ympäristön muutoksiin kohdistuvat interven tiot tulevat täydentämään motivaatioon kohdistuvia lähestymistapoja ja näitä tullaan tulevaisuudessa sovittamaan paremmin yhteen. Vain tehokkaasti juurrutetut käytännöt jäävät elä mään. Yhä enemmän jalansijaa saava translaatio ja implementaatiotutkimus tulee kantamaan hedelmää. Vahvatkaan satsaukset liikuntaympäristöihin eivät aina muutu liikunnaksi kuin niiden kohdalla, jotka niitä haluavat käyttää. Tuoreet metaana lyysit ovat osoittaneet psykologisten ja mui den käyttäytymistieteellisten teorioiden hyö dyn tämisen lisäävän liikuntainterventioiden vaikutta vuutta
Kontrolloi van, rakenteeltaan sekavan ja osallisuutta karttavan Liikunnan edistämisen sisältö ja jakelukanavat vaihtelevat käytettävissä olevan teknologian mukaan. Teorian mukaan ihmisillä on kolme luontaista psykologista tarvetta: autonomian, pätevyyden ja liittymisen tar peet. Omaehtoisen motivaation kehittäminen ensisijalla Liikunnanedistäjät tulevat ensinnäkin keskittymään omaehtoisen liikuntamotivaation kehittämiseen ja tukemiseen. Ilman toimivaa vuoro vaikutusta huolellisestikin suunniteltujen ohjelmien sisältö vesittyy. Seuraa vaksi kuvaamme tarkemmin kahta käyttäytymistie teellistä, nousussa olevaa lähestymistapaa terveyden edistämiseen: omaehtoisen ja sisäisen motivaation edistäminen sekä tottumusten luominen. Ihmisen käyttäytymisen muutosta määrittä vät periaatteet sen sijaan ovat kohtalaisen pysyviä. Tämä pakottaa liikunnanedistämisen suunnittelijaa tekemään olettamuksensa näkyviksi, muun muassa logiikkamallien ja niin sanotun muutosteorian muo dossa. Ihmisen käyttäytymisen muutosta määrittävät periaatteet sen sijaan ovat kohtalaisen pysyviä. Itsemääräämisen teoria (engl. Liikunnan edistämisen sisältö ja jakelukanavat vaihtelevat käytettävissä olevan teknologian mu kaan. Liikunnan edistämisessä osataan yhä paremmin ottaa huomioon ihmisen toiminnan motiivien moni naisuus. 2012, Hynynen & Hankonen, 2015). 62 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 tisesti tukevat toisiaan, ovat osoittautuneet vaikutta vimmiksi. Niin sanotulla ”terveyskärjellä” edistämi nen väistyy etenkin sellaisissa kohderyhmissä, joissa terveys ei sillä hetkellä ole ensisijainen huolenaihe. Liikunnan edistämiseen suunniteltujen ohjelmien rakenne ja harjoitteet voidaan suunnitella omaeh toisen motivaation kehittymistä tukevaksi. Esimerkiksi ulkonäkötavoitteisiin perustuva liikun tamotivaatio johtaa lyhytaikaisempiin muutoksiin kuin jaksamiseen ja kuntoon liittyvien tavoitteiden. Ennakoimme myös, että osallistavaa, askeltavaa ja iteroivaa, kokeilevaa kehitysmallia soveltava liikun nan edistäminen isompina kokonaisuuksina tulee valtaamaan alaa yksittäisiltä pieniltä hankkeilta, joi den onnistumisen ja leviämisen mahdollisuudet ovat huonommat. Jäntevyyttä, analyyttisuutta, toistettavuutta Käyttäytymistieteissä meneillään olevat kehitykset, kuten käyttäytymismuutostekniikkataksonomiat ja implementaatiostrategioiden koonnit tulevat jän tevöittämään hajanaista hanketoimintaa, lisäämään analyyttisyyttä toimintaan ja siten lisäämään vai kuttavuuspotentiaalia: Kun liikunnanedistäjä tuntee paremmin eri käyttäytymisen muuttamisen tekniikat ja toisaalta ymmärtää niiden keskinäiset yhteydet ja vaikutukset kuhunkin yksilöön, toiminnasta tulee tehokkaampaa. Tarkka käyttäytymismuutostekniikkojen kuvai lu parantaa myös interventioiden toistettavuutta. “Ei kannettu vesi kaivossa pysy” kuuluu tuttu sananlasku. Tärkeää on myös ohjelmien, liikuntakurssien ja ohjauksien vuorovaikutuksen muokkaaminen omaehtoista lii kuntamotivaatiota tukevaksi. Samoi hin teoreettisiin periaatteisiin nojaten on voitu suunnitella vaikuttavia liikuntainterventioita niin 1970luvulla kuin 2000luvullakin. Osaamme suunnitella liikunnan edistämistä nykyis tä paremmin sen mukaan, millaisten motiivien ja tavoitteitten tiedetään todennäköisimmin johtavan kokonaishyvinvointiin ja kestävään motivaatioon. Käyttäytymistieteiden merkitys kasvaa teknologian nopean kehityksen myötä.. Sama pätee myös liikunnanedistä mistyössä. SelfDetermination Theory, SDT) on osoittautunut soveltuvaksi viiteke hykseksi muun muassa liikunnan edistämisessä (Ng ym. Käyttäytymistieteet avaavat syvempää ymmärrystä sille, miten erilaiset interventiot otetaan vastaan ja miten uusia sovelluksia käytetään. Edellisten korostaminen siis joutuu vastuullisessa liikunnan edistämisessä pannaan. Luokkahuoneympäristössä tuki tulee suurelta osin opettajan vuorovaikutustaidoista toiminnan ohjeistamisen aikana (Deci, Schwartz, Sheinman, & Ryan, 1981; Reeve, 2009). Kouluissa opettajan onnistuminen oppilaan oma ehtoisen motivaation kehittämisessä riippuu hänen kyvystään tukea oppilaiden psykologisia perustar peita opetuksessaan. Käyttäytymis tieteiden merkitys kasvaa teknologian nopean kehi tyksen myötä. Niiden askeltava, kokeilua ja esitestausta hyödyntävä lähestymistapa johtaa todennäköisesti vaikuttavimpiin interventioihin (Craig ym., 2008; Design For Government, Demos Helsinki, 2015). Näiden tarpeiden täyttyminen ja riittävä huo mioiminen kanssakäymisessä vaikuttaa myönteisesti ihmisen hyvinvointiin, sitoutumiseen ja toimintaan (Deci & Ryan 1985, 2000)
liikuntaneuvojat, valmentajat) uskomuksiin on siis syytä kiinnittää huomiota. Vahvatkaan satsaukset ympäristöihin ja liikun nan infrastruktuuriin kun eivät muutu liikunnaksi muiden kuin niiden kohdalla, jotka haluavat käyttää liikuntamahdollisuuden hyväkseen. 2011, Su & Reeve, 2011; Aelterman et al., 2014). Opettajien tai muun koulutettavan tahon (esim. Tuputtaminen, ylhäältä annetut ohjeet tai syyllistäminen eivät toimi vähän liikkuvien asenteiden muuttamisessa eivätkä saa aikaan pysyviä muutoksia liikuntatottumuksissa – sen paremmin arkikokemuksen kuin tutkimusnäytönkään mukaan. Tottumus ten ohjelmoiminen onkin hyvä jatko motivaation määrän ja laadun kohentamiseen: se helpottaa hyvi en aikomusten toteutumista! Tottumuksessa on Gardnerin (2015) mukaan kyse siitä, että tietty tilanne tai ympäristön vihje synnyttää impulssin toimintaan automaattisesti, ilman tietoista harkintaa. Kusurkar et al. Siksi motivaatiointerventioita tarvitaan edelleen, ympäristöinterventioiden rinnalla. Sun ja Reeven (2011) mukaan koulutettaville tulee korostaa useiden eri autonomiaa tukevien vuorovai kutusperiaatteiden hyödyntämistä. Laajemmin käsitettynä auto nominen eli omaehtoinen motivaatio kattaa myös sellaisen toiminnan syyn, jossa ihminen ei vält tämättä nauti toiminnasta, mutta pitää sitä arvokkaa na tai tärkeänä (ks. Tottumuksen muodostamiseen pohjautuvan liikunnan edistämisen etuna onkin se, että näin yksinkertaisten ohjeiden antaminen ja käyttöönotto on kohtuullisen helppoa. Toistojen myötä toiminnan ja kontekstin välinen mielensisäinen linkki vahvistuu, jolloin toi minnan automaattisuus lisääntyy. mm. Opettajan oma käsitys siitä, kuinka tehokas ja hyödyllinen keino autonomiaa tukeva vuorovaiku tustyyli on motivoimisessa ja toisaalta kuinka vaiva ton se on ottaa käyttöön vaikuttaa oleellisesti siihen, kuinka hyvin he tulevat sitä työssään käyttämään (ks. Aelterman et al, 2014; Reeve et al.; 2014). Terveellisiä tottumuksia on mahdollista luoda myös tietoisesti: ihmisiä voidaan esimerkiksi opettaa ”ohjelmoimaan” liikunta automaattiseksi osaksi arkeaan. Esimerkiksi kau punkipyörien lisääminen saattaa lisätä liikuntaa lähinnä niiden osalta, jotka jo liikkuvat ja ovat moti voituneita. Jotta toiminnasta voisi tulla automaattis ta, sitä täytyy toistaa pitkäjänteisesti samassa kon tekstissa. Opetteluvaiheessa on tärkeää jatkaa käyttäy Tulevaisuuden hankkeissa mitataan paitsi sitä, saako interventio aikaiseksi lisää liikuntaa, myös sitä, millaisia muutoksia tiedoissa ja tunteissa intervention seurauksena tapahtuu.. Terveellisillä ja epäterveellisillä tottumuk silla on suuri vaikutus hyvinvointiimme. Toisaalta tärkeää on myös 4) opettajan kärsivällisyys eli oppijoille annettava riittävästi aikaa pohdinnoille, ja ohjeita ja neuvoja vasta tarvittaessa ja pyydettäessä, 5) riittävien ja selittävien peruste luiden tarjoaminen, 6) empaattinen suhtautuminen opiskelijoihin, 7) sekä riittävän agendan antaminen toiminnalle, 8) myönteisen palautteen antaminen, 9) opiskelijoiden pystyvyyden tunteen lisääminen sekä 10) reflektoivan kuuntelun harjoittelu (ks. Itsen ohjelmoinnin tekniikoilla uusiin rutiineihin Tottumusten muodostusta koskeva tutkimus on kas vussa: Ihmisiä tullaan tulevaisuudessa opettamaan ”ohjelmoimaan” itselleen automaattisia tapoja, rutii neja. Aluksi uuden käyttäytymisen toteut taminen vaatii usein ponnistelua (Lally ym. Ohjeet uuden tottumuksen muodostamiseen ovat siis yksinkertaiset: valitse toiminta, josta haluat teh dä itsellesi tavan, ja toista sitä aina samassa tilantees sa, kunnes toiminnasta tulee automaattista ja vaiva tonta. Monissa arkisissa käyttäytymismalleissa, kuten hampaiden harjaamisessa tai käsien pesemisessä, on kyse tottumuksesta: käyttäytymistä toistetaan tietyssä tilanteessa automaattisesti, ilman erillistä harkintaa. 2010): jo lapsuudessa aloitetun toiston ansiosta hammasharjaan tulee tartuttua joka ilta ilman, että toimintaa pohtii tai kyseenalaistaa. esim. Mitä autonomista motivaatiota tukevan vuorovai kutuksen koulutus opettajille sitten pitää sisällään. Tyyli, jolla asioista puhutaan, vaikuttaa käyttäyty miseemme. Koulutus voi koostua esimerkiksi seuraavista osaalueista, joissa opettaja oppii: 1) tunnistamaan oppilaiden tarpeita, kokemuksia ja toiveita sekä asettumaan heidän ase maansa, 2) tarjoamaan tunneillaan valinnanvaraa, 3) suosimaan “pystyä” tai “voida” tyyppisiä ilmauk sia sekä välttämään “täytyä” ja “pakko” tyyppisiä ilmauksia. Koulutusten rakenne on ollut vaihteleva, mutta saman tyyppisiä, osittain toistensa kanssa päällekkäi siä perusperiaatteita on nähtävissä. Tulevaisuudessa tullaankin todennäköi sesti keskittymään entistä enemmän siihen, miten asioista puhutaan. Automaattisuuden kehittyminen kulminoituu tottumuksen muodostu miseen (Lally ym. Sisäinen motivaatio saa toimimaan, koska tällöin ihminen kokee toiminnan innostavaksi, jännittäväk si tai mielihyvää tuovaksi. 63 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 opetustyylin on katsottu nujertavan opiskelijoiden perustarpeita ja heikentävän heidän motivaatiotaan ja oppimistaan (Deci & Ryan 2000). Esimerkiksi ihminen, joka haluaa tehdä liikunnas ta osan arkeaan, voi päättää ryhtyvänsä kulkemaan töihin pyörällä. 2011): työmatkapyöräilyä aloitteleva saattaa esimerkiksi aamuisin pohtia, pitäisikö sittenkin hypätä bussin kyytiin. lisää motivaation eri tyypeistä esimerkiksi Hynynen & Hankonen, 2015)
Motivation and Emotion, 38, 93–110.. Tottumusten muodostamisella on monen laisia hyötyjä liikunnanedistämisessä. 2010; Lally ym. W. 2013. Deci, E. Annals of Behavioral Medicine, 46(1):81–95 Michie, S., van Stralen, M., West, R. Health Psychology Review, 9 (3), 277–295. M. Jossey-Bass. & Hankonen, N. ISBN PDF 978-952-287-179-4 Gardner, B. & Wardle, J. Psychology, Health & Medicine, 16 (4), 484–489. A systematic review of school-based interventions targeting physical activity and sedentary behaviour among older adolescents. 2016. & Hankonen, N. 2010. Psychological Inquiry 11 (4), 227–268. Lally, P., van Jaarsveld, C. Kasvatus. L. Lally, P. Tottumusteoriaan liittyvä tutkimus on tällä het kellä valottamassa rutiinien rakentumista ja tätä tietoa pystytään tulevaisuudessa myös tehokkaam min käyttämään. M. Intrinsic motivation and selfdetermination in human behavior. An instrument to assess adult’s orientations toward control versus autonomy in children: Reflections on intrinsic motivation and perceived competence. & Gardner, B. The behaviour change wheel: a new method for characterising and designing behaviour change interventions. Planning Health Promotion Programs: An Intervention Mapping Approach, 4th Edition. Implementation Science 6, 42. The Behavior Change Technique Taxonomy (v1) of 93 Hierarchically Clustered Techniques: Building an International Consensus for the Reporting of Behavior Change Interventions. 1985. Michie S et al. W. 2014. New York: Plenum. 2011). Demos Helsinki. M., Potts, H. Toistojen myötä pyörällä töihin lähteminen muut tuu helpommaksi automaattisuuden kehittyessä (Lally ym. & Ryan, R. 2013. . Lally, P., Wardle, J. Design for Government – kokeiluilla ihmislähtöistä ohjausta 7/2015.Raportti. Promoting habit formation. 2015. 2014. Hynynen, S., van Stralen, M., Araujo-Soares, V., Sniehotta, F., Hardeman, W., Chin A Paw, M., Vasankari, T. Tottu mukseksi muodostunutta käyttäytymistä tulee tois tettua usein, mikä on tyypillisesti hyvinvoinnin yllä pitämisessä välttämätöntä (Lally & Gardner 2013). The ‘what’ and the ‘why’ of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Reeve, J., Vansteenkiste, M., Assor, A., Ahmad, I., Cheon, S.H., Jang, H., . Health Psychology Review, 7 (sup1), S137–S158. L. NELLI HANKONEN, VTT, terveysja liikuntapsykologian dosentti Akatemiatutkija Yhteiskuntaja kulttuuritieteiden yksikkö Tampereen yliopisto Sähköposti: nelli.hankonen@uta.fi ELISA KAAJA, YTM Projektikoordinaattori Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto Sähköposti: elisa.kaaja@helsinki.fi KATARIINA KÖYKKÄ, FM Projektikoordinaattori Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto Sähköposti: katariina.koykka@helsinki.fi LÄHTEET: Aelterman, N., Vansteenkiste, M., Van den Berghe, L., De Meyer, J., & Haerens, L. 2000. Fostering need-supportive teaching style: intervention effects on physical education teachers’ beliefs and teaching behaviors. The beliefs that underlie autonomy-supportive and controlling teaching: A multinational investigation. Deci, E.L., Schwartz, A., Sheinman, L., & Ryan, R.M. A review and analysis of the use of ‘habit’ in understanding, predicting and influencing health-related behaviour. 64 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 tymisen säännöllistä toistamista. How are habits formed: Modelling habit formation in the real world. Journal of Sport and Exercise Psychology, 36, 595–609. Deci, E. International Review of Sport and Exercise Psychology 9 (1), 22–44. Wang, C.K.J. 2011. Experiences of habit formation: A qualitative study. Journal of Educational Psychology, 73, 642–650. Hynynen, S. 2016. Lopulta työmat kapyöräilystä tulee tapa: pyöräilykypärän nappaa minen hattuhyllyltä ja pyörän selkään hyppääminen tapahtuvat aamuisin ilman että muut vaihtoehdot käyvät edes mielessä. 1981. Usein interventioiden aktiivisen vaiheen päättyessä myös intervention tavoitteiden mukainen käyttäytyminen vähenee, jolloin saavute tut lyhytaikaiset hyödyt katoavat pitkällä aikavälillä. Lisäksi tottumukset voivat saada jatkamaan toimin taa silloinkin, kun tietoinen motivaatio heikkenee (Gardner 2015). Bartholomew Eldredge L.K., Markham C.M., Ruiter R.A.C., Fernández M.E., Kok G., Parcel G.S. H. European Journal of Social Psychology, 40, 998–1009. & Gardner, B. Tottumusten muodostaminen sen sijaan auttaa yllä pitämään käyttäytymisen muutosta pitkäaikaisesti (Lally & Gardner 2013). . & Ryan, R. 2011. Apuna voi toimia esimerkiksi pyöräilykertojen kirjaaminen liikunta päiväkirjaan, mikä helpottaa tavoitteessa pysymisen seuraamista (Lally & Gardner 2013). (2015)
Kuva: ANTERO AALTONEN 65 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN, JARI LÄMSÄ, KAARLO LAINE Eurojen valvontaa ja liikkujien laskentaa – liikunnan arviointi voisi olla paljon muutakin
Liikuntakäsitteen laajentaminen kaikkeen liikkumiseen ja toimijakentän kirjavoituminen ovat tehneet kattavasta seurannasta ja arvioinnista jokseenkin mahdottoman tehtävän – varsinkin työhön osoitettujen resurssien näkökulmasta. Laadituissa arvioinneissa tietopohja on ollut hajanaista, eritasoista ja tietotarpeita on jouduttu ratkaisemaan kiireellä kootuilla selvityksillä. Vasta viime vuosina on valtion liikuntaneuvosto (VLN) liikuntalain velvoittamana panostanut näkyvästi seurantaan ja arviointiin. Tehtävä ei ole vuosikymmenien kuluessa ainakaan helpottunut. Nyt olisi aika panostaa arviointija toimintakulttuurin kehittämiseen: luotettavaan tietopohjaan, kestäviin arviointikäytäntöihin ja yhteiseen tekemiseen. Erityisesti puuttuu arviointitietoa, joka kiinnittyisi liikuntapoliittisiin tavoitteisiin ja samalla tarjoaisi eväitä tulevaisuutta varten.. 2010-luvulla laadittujen arviointiraporttien hyödyntämisestä on vähän tietoa. Arviointia pyrittiin edelleen vauhdittamaan vuonna 1998 liikuntalakiin (1054/1998) lisätyllä kirjauksella: valtion liikuntaneuvoston tulee ”arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusta liikunnan alueella”. Hyvä niin, mutta kannattaa liikunnan seurantaa ja arviointia miettiä myös laajemmin. Ehkä nyt kannattaisi arviointityön rinnalla panostaa systemaattisen arviointijärjestelmän raken tamiseen: seurannan ja arvioinnin tietopohjan vahvistamiseen, hyvien arviointikäytäntöjen juurruttamiseen sekä arvioinnin asiantuntiverkostojen vakiinnuttamiseen. Liikuntakulttuuri on laajentunut ja arviointitieto liikuntaa edistävien toimenpiteiden vaikutuksista, vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta on edelleen vähäistä ja hajanaista.” (VLN 2015, 5) Hyvistä pyrkimyksistä huolimatta valtakunnallisen seurannan ja arvioinnin nykytila näyttäytyy alan toimijoille epämääräisenä. Jo liikuntalakia valmistellut Liikuntalakikomitea (1976) korosti, että liikuntakulttuurin kehittäminen edellyttää ”toteutettavien toimenpiteiden kiinteää seuraamista ja tämän pohjalta suoritettavaa arviointia”. Talouskysymykset ovat askarruttaneet niin paljon, että apua on nyttemmin haettu jopa laillisuusvalvonnan huipulta: ”Oikeuskansleri syynää ministeriön urheilurahan jaon” (YLE 6.6.2016). 66 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Mediaa kiinnostavat tilintarkastukset ja poliitikkoja tiivistetyt tunnusluvut. Liikuntatutkijoiden intressit ovat olleet enemmän tutkijakuin politiikkalähtöistä. Kun myös arviointien tekijät ovat itse esittäneet varauksia raportteihinsa, on ymmärrettävää, että poliittista ohjausta ja päätöksentekoa ei ole rakennettu arviointiraporttien varaan. Heidän mukaansa poliittishallinnollisen ohjauk sen omaksumat ”liikunnan taustafunktiot” (terveys, suorituskyky ym.) eivät näkyneet liikuntajärjestöjen tavoiteasettelussa siinä määrin kuin valtiovalta olisi toivonut. Nämä piirteet liittyvät myös laajemmin ”projektiyhteiskunnan” esiinmarssiin. Suomalainen liikuntakulttuuri on rakentunut enemmän perinteiden ja autonomisten järjestötoimijoiden valintojen kuin julkisen ohjauksen ja arviointien pohjalta. Projektimaisuus on yksi nykyisen tietoyhteiskunnan tunnusmerkki. Jo valtionavustuslaki (688/2001) velvoittaa valtionapuviranomaisia valtionavustusten käyttöja seurantatietojen hankintaan ja tarvittaessa tarkastuksiin. Liikuntaneuvosto on lakisääteistä tehtäväänsä toteuttaessaan joutunut tuottamaan kokonaisarviointeja (2011, 2013, 2015), joihin se ei ole ollut itsekään täysin tyytyväinen: ”Arviointitehtävän toteuttaminen on osoittautunut haastavaksi. Rahan käytön seurantaa ei tietenkään voi ohittaa. Projektimaisuuden haaste ulottuu luonnollisesti myös liikuntaan ja urheiluun sekä arviointitoimintaan. Erityisesti puuttuu arviointitietoa, joka kiinnittyisi liikuntapoliittisiin tavoitteisiin ja samalla tarjoaisi eväitä tulevaisuutta varten. Mutta voivat seuranta ja arviointi palvella liikunnan toimintakulttuurin kehittämistä laajemminkin. Tähän pyrkii Nexus-verkosto. Mietintöjen ja liikuntalain kirjauksista huolimatta liikunnan arviointikulttuuri on kehittynyt hitaasti. Arviointi ei elä yksin tutkimustiedosta Liikuntaväen mielikuvat arvioinnista ovat moninaiset, sillä arvioinnin roolia ja tehtäviä ei esimerkiksi liikuntahallinnossa ole määritelty. Seurannan ja arvioinnin mielikuvat liittyvät yhä vahvasti rahaan: mihin ja miten liikuntaeurot käytetään; lisääntyykö liikunta liikuntarahoja lisäämällä. Toimintakulttuurin kehittämiseen tähtäävää systemaattista seurantaja arviointijärjestelmää on perään kuulutettu pitkään. Suomalaisen liikuntatutkimuksen perinteeseen ei juurikaan kuulu arviointitiedon kokoaminen. Päätöksenteko kaipaa tuekseen kattavaa ja pitkäjänteisesti kerättyä tietoa. Projektimaisuus tarkoittaa toisaalta toimintojen moninaistumista ja erilaisten näkökulmien esille tuloa, mutta myös lyhytjännitteisyyttä, kokonaisuuksien pirstoutumista ja selkeytymättömyyttä sekä tietynlaista epävarmuutta (Roininen 2012, 13 –14). Joillekin arviointi on rahankäytön kontrollia, toisille toiminnan tulososkus tuntuu vahvasti siltä, että meikäläinen liikuntajärjestelmä on kuin huoleton hulivilipoika, joka elelee päivän kerrallaan ehtymättömän rikkaaksi olettamansa isänsä [veikkausvoittovaroja jakavan ministeriön] rahoilla.” Näin tiivistivät Hannu Pelttari ja Timo Ojala näkemyksensä liikuntajärjestelmän seurannasta vuonna 1978
Tällainen näkemysero kielii liikunnan tutkijoiden ja päätöksentekijöiden vuorovaikutuksen riittämättömyydestä. Toiseksi, kun hallinnossa mieluusti korostetaan liikunnan ”taloudellista ja yhteiskunnallista käyttöarvoa” (välinearvoa), niin järjestöissä painotus on enemmän itse tekemisessä (itseisarvossa): liikunnan harrastuksessa, kisailussa ja kilpailussa. Ilmeistä on, että liikunnan järjestöväki, poliittishallinnolliset toimijat sekä tutkijat painottavat hieman eri asioita arviointikäsityksessään. Tieto yksin riittää harvoin muutosvoimaksi. Viime vuosina mielikuvat ovat muuttuneet kamreerimaisesta tarkastuksesta kohti toiminnan kehittämistä. Arvioinnissa tulee tutkimustiedon lisäksi ottaa huomioon tarkasteltava ”systeemi” koko laajuudessaan: politiikka, ohjelmat/hankkeet, prosessit, orgaKUVIO 1. Roinista (2012) mukaillen arviointiohjauksen ”paikka” olisi vuoropuhelussa eri kenttien ja toimijoiden risteyskohdissa (kuvio 1). He ovat mieluummin korostaneet, että tutkittua tietoa on, mutta virkamiehet eivät osaa sitä hyödyntää. Tutkijoiden on hyvä lisätä poliittishallinnollisen päätöksenteon tuntemustaan. Nykyään arvioinnilta osataan odottaa muutakin kuin kiusallista kritiikkiä: ”Arviointi ei ole arvostelua, vaan se tuottaa havaintoja, johtopäätöksiä ja kehittämissuosituksia arvioitavan kohteen vahvuuksista ja parantamisalueista” (Virtanen 2007, 25). Arviointiohjaus osana erilaisia ohjauskeinoja (Muokattu lähteestä Roininen 2012).. Päätösten valmistelua ja arviointien laatimista on haitannut tiedon puute, mikäli liikunnan virkamiehiä ja valtion liikuntaneuvoston arviointeja on uskominen. Tätä korostaa myös kansanedustajia läheltä seurannut eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Timo Turja (2012, 38): ”Jos yhteiskunnan etu ja tutkimustulokset ovat ristiriidassa, poliittisessa päätöksenteossa yhteiskunnan kokonaisetu painaa aina enemmän.” Tutkimustieto tulisi siten ymmärtää enemmän välineeksi poliittisessa (arvojen) kamppailussa kuin itsenäiseksi muutosvoimaksi. Järjestöpuolella mielikuva seurannasta ja arvioinnista lienee muokkautunut osin ministeriön valvontaja tarkastustoimien kautta. Mitä tästä opimme. Tämän ajatuksen soisi ohjaavan myös liikunnan arviointia. 67 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 ten arvioimista: onko tavoitteet saavutettu. Samalla on syytä pitää huoli siitä, ettei tutkija innostu poliitikoksi: ”Jos tutkijat omaksuvat arvonsa ja toimintatapansa politiikasta, tieteen auktoriteetti häviää” (Turja 2012, 36-37). Kiistely tiedon olemassaolosta on saanut ylimitoitetun huomion liikunnan tietoperustaisessa johtamisessa – ikään kuin tiedon olemassaolo johtaisi automaattisesti myös ohjauksen ja toiminnan muuttumiseen. Arvioinnin tulisi siis ohjata toimintaa sen kehittämiseksi. Parhaimmillaan arviointi tukee toiminnan yhteistä kehittämistä. Kun arviointia toteutetaan yleensä tavoitteisiin peilaten, ohjaavat järjestöjen ja hallinnon eri lailla painottuneet tavoitteet myös erilaisiin arviointikäsityksiin. Samoilla linjoilla ovat hallinnon tutkijat: ”Tutkimustiedon käyttämisessä on poliittisen päätöksenteon osalla kysymys aina myös arvojen allokoinnista, ei yksin rationaalisista, tietoon perustuvista ratkaisuista” (Virtanen, Stenvall, Rannikko 2015, 24). Hallinnon näkökulmasta arvioinnilla tähdätään tietoperustaiseen päätöksentekoon, ”tiedolla johtamiseen”. Asia tulisi pikimmiten korjata, sillä ”vuorovaikutus tutkijoiden ja päätöksentekijöiden kesken nousee yhä oleellisemmaksi, jottei tutkimus putoaisi tiedon tuottamisen ja tiedon käyttämisen väliseen kuiluun” (Niiranen 2015, 314). Tutkijat ovat nämä näkemykset kokeneet osin epäluottamuslauseeksi työtään kohtaan
Nexus-työ käynnistyi syksyllä 2014, jolloin asian parissa työskennelleet henkilöt päättivät perustaa asiantuntijaryhmän edistämään arviointia liikunnassa ja urheilussa. Mistä loppujen lopuksi on kyse, kun puhutaan tiedolla johtamisesta ja siihen liittyvästä arvioinnista. Tieteen riippumattomuuden ei arviointitutkimuksessa tarvitse kadota. ”Julkisessa toiminnassa tiedolla johtamisessa pyritään siihen, että toiminta olisi sen myötä älykkäämpää”, tiivistävät Petri Virtanen, Jari Stenvall ja Pasi-Heikki Rannikko (2015, 20). Siksi myös siihen liittyvään toimintatapojen mallintamiseen ja kehittämiseen tulee kiinnittää liikunta-alalla huomiota siinä kuin tietosisältöjen kokoamiseen. Liikunnan ja urheilun seurantaja arviointikäytäntöjen systematisoiminen. Osallistuessaan arviointiin tutkijat saattavat hyvinkin kokea itsensä enemmän rengiksi kuin isännäksi. Arviointikulttuurin edistäminen kehittämällä verkoston yhteistyötä ja osaamista arviointihankkeiden toteuttamisessa, benchmarkkaamalla muiden tahojen arviointitoimintaa ja luomalla suunnitelma liikunta-alan toimijoille suunnatusta arviointikoulutuksesta. Vaikka arviointeihin saattaa liittyä moninaisia, joskus jopa arveluttavia intohimoja, ei tutkijan kannata ylenkatsoa arviointitutkimusta. Julkisen politiikan älykkyyden he katsovat muodostuvan kahdesta tekijästä: politiikan on oltava päämääriltään haluttavaa ja toteuttamiseltaan mahdollista. Liikunta-arvioinneissa kausaaliset suhteet ovat osoittautuneet vaikeasti hahmotettaviksi. Vuokko Niirasen (2015, 310) mukaan tieteellinen tutkimus voi palvella päätöksentekijää ainakin kahdella tavalla: ”Ensiksi, tutkimus voi toimia käsitteellisessä merkityksessä ja laajentaa päätöksentekijän tietoperustaa ja näkemystä käsiteltävistä ongelmista ja niiden ratkaisumahdollisuuksista. Minkälainen arviointipolitiikka olisi haluttavaa liikunta-alalla, jossa on lukuisia toimijoita omine tavoit teineen. Ministeriölle kuuluu valtakunnallinen ohjaus ja neuvostolle arviointi. Tavoitteena on tuottaa kentän toimijoiden ja päätöksentekijöiden tarvitsemaa tietoa toiminnasta. Ryhmä laati arvioinnin strategian, jossa keskeisiksi pitkän tähtäimen tavoitteiksi nostettiin: 1. Nexus-verkosto tähtää käyttökelpoiseen arviointitietoon Kun liikunnan arviointi on laaja ja kompleksinen kysymys, arviointiin on syytä saada mukaan kaikki arvioinnista kiinnostuneet osaajat sekä arvioinnin kohteena ovat tahot. Arviointi on oma osaamisen lajinsa Arviointiosaaminen on moniulotteista. 4. Avoimia kysymyksiä riittää. Politiikka jyrää, ja hallintokin saattaa kurmuttaa: ”Kenen leipää syöt, sen tutkimuskysymyksiä kysyt” (Niiranen 2015, 314). Toiseksi, tutkimuksella voi olla instrumentaalinen (välineellinen) tai poliittinen merkitys, mikä korostuu tilanteissa, joissa tutkimuksen teettäminen legitimoi päätöksentekijän asemaa esimerkiksi silloin, kun päätöksille halutaan perusteita.” Luotettavan arvioinnin laatiminen ei ole yksinkertainen tehtävä. Keskiössä ovat syyt ja vaikutukset sekä niiden suhteet. Mitä opittavaa meillä on jo laadituista arvioista. 68 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 nisaatiot, keskeiset vaikuttajat jne. VALO:n, Olympiakomitean, VAU:n, KIHU:n ja LIKES:in johdolla käynnistetyn Nexus-arviointiverkoston tavoitteena on hyödyntää saatavilla olevia arviointiresursseja maksimaalisesti. Myös liikuntasektorilla tutkijoiden on hyvä tiedostaa, missä arvioitavista teemoista ja resursseista on päätetty sekä missä ja miten arviointitietoa aiotaan käyttää. Arvioinnin tekijältä odotetaan sekä tutkimuksellista osaamista että hallinnollisten ja järjestöllisten rakenteiden tuntemusta. Liikunnan seuranta ja arviointi on helpointa kohdistaa organisoituneisiin julkisen tuen vastaanottajiin ja varsinaisten liikuntapaikkojen käyttöön.. Petri Virtanen (2007, 23–24) suosittaa viiden peruskysymyksen huolellista läpikäyntiä ennen varsinaista arviointia: 1) Milloin arviointia tehdään: etukäteen, jatkuvasti, jälkikäteen. Liikunta-alalla kysymystä kannattaa miettiä etenkin opetusja kulttuuriministeriön ja valtion liikuntaneuvoston näkökulmista. Ajatus jonkinlaisesta Nexus-moottorista, joka toimii välittäjänä tiedon tuottajien ja hyödyntäjien välillä, jäi elämään (kuvio 2). Arvioinnin ja seurannan tietopohjan vahvistaminen kokoamalla liikuntakulttuuria koskevaa keskeistä tietoa yhteen, määrittelemällä seurannan avainindikaattorit ja arvioimalla seurantaja arviointityötä tukevien tietojärjestelmien kehittämistarpeet. Verkosto syntyi siitä törmäyksestä, kun muutamat erilaisten arviointihankkeiden toteuttajat sekä urheilujärjestöjen edustajat kokoontuivat pohtimaan keinoja ad hocja projektimaisen arviointikulttuurin parantamiseksi. 2. 2) Mikä on arviointiasetelma ja -tehtävä. Petri Virtasen (2007, 139) mukaan ”arvioinnin tekijä on kausaalisen päättelyn taitaja”. 5) Mitkä ovat arviointiin liittyvät motiivit. 4) Mitä täsmälleen arvioidaan ja mitä voidaan arvioida. 3) Kenelle arviointia tehdään. Minkälaiset arvioinnit ovat toteuttamiskelpoisia – eivät kurottaisi pilviin eivätkä kapsahtaisi yksinkertaisuuksiin. Asiantuntijaryhmän toimintatapojen vahvistaminen pysyväksi verkostoksi määrittelemällä verkoston toimintatavat ja roolit sekä varmistamalla resurssit seurantaja arviointityön ylläpitämiselle ja kehittämiselle. Esimerkiksi liikuntakäyttäytyminen ilmiönä on niin kompleksinen, että sen muutoksista ei hätiköityjä kausaalisuhteita kannata esittää. Miten arviointiprosesseihin voidaan osallistaa hallinnon edustajien lisäksi tutkijat ja järjestötoimijat. 3. Arvioinnin haasteeksi ei tulisi nähdä vain tutkimustiedon puutetta – kuten liikunnan arviointikeskusteluissa joskus esitetään – vaan näkökulman soisi olevan laajempi
Mitä enemmän kyse on riittämättömästi liikkuvien aktivoinnista, sitä enemmän tarvitaan liikuntahallinnon ulkopuolisen hallinnon toimenpiteiden seurantaa ja arviointia. Hankkeen seurauksena arvioinnin rooli ja merkitykset selkeytyivät niin järjestökentällä kuin toimintaa ohjaavissa tahoissa. Arvioinnille asetetaan yleisesti kolmenlaisia tavoitteita: kehittäminen, tilivelvollisuuden osoittaminen sekä tiedon tuottaminen. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimusja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura (LTS), Sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi. Työn tavoitteena on arvioivan toimintakulttuurin kehittäminen liikunnan kansalaisjärjestöissä. KAARLO LAINE, VTT Yksikönjohtaja LINET-tutkimusyksikkö, LIKES tutkimuskeskus (LIKES), Sähköposti:kaarlo.laine@likes.fi. Nexus-verkosto onkin toistaiseksi panostanut juuri järjestökentän arvioinnin kehittämiseen. Kaikki liikunnan ja urheilun arvioinnista ja seurannasta kiinnostuneet henkilöt ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Vaikka varsinainen arviointi jääkin nykyjärjestelmässä piiloon, tuottavat liikuntajärjestöt vuosittain päätöksenteon tueksi paljon erilaista toimintaja taloustietoa päätöksenteon tueksi. Tämä puolestaan edellyttää monitieteistä ja ilmiölähtöistä tutkimusta. Merkittävä osa liikunnasta tapahtuu suoran yhteiskunnallisen ohjauksen ulkopuolella. KUVIO 2. Kyseinen apparaatti on viimeisen 20 vuoden ajan perustunut valtion tulosohjaukseen ja sen toimivuutta kritisoitu viime vuosina (VLN 2015; Mäkinen et al. Verkoston keskeinen periaate on avoimuus. Kun arviointia halutaan kehittää järjestötoiminnassa, täytyy kehittämistoiminnan painopistettä siirtää kontrolloivasta arvioinnista kehittävään arviointiin. 2015; Lehtonen & Mäkinen 2015). Samalla tulisi malttaa arvioimasta ”kaikkea liikkuvaa” eli tulisi keskittyä arvioimaan sitä mitä pystytään arvioimaan. Onnistunut esimerkki arviointitoiminnan kehittämistyöstä löytyy sosiaalija terveysjärjestökentältä, jossa toteutettiin laaja järjestöarvioinnin kehittämishanke (Järvi-hanke) vuosina 2005–09. Nexus-verkosto on käynnistänyt vuoropuhelua liikuntajärjestöjen ja tiedon tuottajien välillä. Liikunnan järjestötoiminnassa suurinta huomiota on kohdistettu viime aikoina liikuntajärjestöjen tilivelvollisuuden osoittamiseen osana valtion liikuntajärjestöjen toimintaavustuksia. Verkosto on vuoden 2016 aikana koonnut seurantaa, arviointia ja tutkimusta tekeviä tahoja sekä kentän toimijoita yhteisiin tapaamisiin. Järjestöarviointi on tärkeää, mutta sen varjoon ei saada jäädä omaehtoiseen liikuntaan liittyvä seuranta ja arviointi. JARI LÄMSÄ, LitM Yhteiskuntatieteiden yksikön johtaja, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU), Sähköposti: jari.lamsa@kihu.fi. Nexus-verkosto tiedon tuottajien ja käyttäjien vuorovaikutuksen moottorina.. Arvioinnin ja sen tuottaman tiedon tulee lähteä järjestöjen toiminnan kehittämisen arjesta, jolloin arviointitiedon hyödyntäminen ja arviointikulttuurin kehittyminen ovat todennäköisempiä kuin ainoastaan ulkopuolisten toteuttamien arviointiraporttien valossa. Lisätietoja Nexus-verkostosta: Jari Lämsä (KIHU); jari.lamsa@kihu.fi; 0400 815943; Kaarlo Laine (LIKES), kaarlo.laine@likes.fi; 020 762 9507. Osa järjestöistä hyödyntää arviointia systemaattisesti myös omassa kehitystyössään, kun taas osa tukeutuu perinteisempiin johtamisen tukityökaluihin. 69 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Liikunnan järjestökentän arviointi sopii ”koelaboratorioksi” laajemmankin arviointikulttuurin näkökulmasta
Unigrafia Oy; Helsinki. Liikuntajärjestöjen valtionavustusjärjestelmän kehittäminen ja tietopohjan vahvistaminen. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:8. Tieteellisten seurain valtuuskunta. Valtion liikuntaneuvoston arvioinnit: Valtion liikuntaneuvoston arvioinnit 2010: a) Valtion liikuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutusten arviointi, b) Liikunnan edistämisen linjoista annetun valtioneuvoston periaatepäätöksen ja sen toteutumisen arviointi. Alueja yhdyskuntasuunnittelun arvioinnin fragmentoitunut luonne ja eheyttäminen. Suomen Urheilututkimussäätiön hallitus SUOMEN URHEILUTUTKIMUSSÄÄTIÖN APURAHAT Suomen Urheilututkimussäätiön apurahat julistetaan haettavaksi ma 10.10.2016 klo 24.00 mennessä.. 2012. Tieteessä tapahtuu 1/2012, s. 2015. 2007. Liikuntajärjestöjen arvioinnin kehittäminen ja lajiliittokysely. Pekka Peltokallion rahastosta voidaan myöntää lisäksi yksi apuraha urheiluvammatutkimukseen nuorelle lääkärille. VERKKOJULKAISUT http://www.likes.fi/filebank/1990-Liikuntajarjestoraportti2015.pdf http://www.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2015_mki_liikuntajr_ sel60_86989.pdf Apurahat on tarkoitettu tutkimuksiin, jotka pyrkivät fyysiseen ja psyykkiseen suoritus kykyyn vaikuttavien tekijöiden selvittämiseen. ja Mäkinen, J. Pääpaino asetetaan nuorten, uransa alkuvaiheessa olevien väitöskirjatason tutkijoiden tutkimuksille. Turja, T. Tiede ja politiikka eduskunnassa. 1976. Liikuntajärjestelmän seuranta. ja Saari A. Julkiseen politiikkaan liittyvä oppiminen ja tietoon perustuva päätöksenteko. Virtanen, P., Stenvall, J., Rannisto, P.-H. 1978. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:4 Virtanen, P. 70 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 KIRJALLISUUS Lehtonen, K. Liikuntatieteellinen Seura. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:3. Tampere University Press, s. (toim.): Tiedolla johtaminen julkishallinnossa. KIHUn julkaisusarja nro 50. Arviointi; arvioinnin luonne, tuottaminen ja hyödyntäminen. Apurahoja myönnetään kriteerit täyttäville tutkimuksille yhteensä enintään 15.000 euroa. (toim.): Tiedolla johtaminen julkishallinnossa. 9–26. Tiedolla johtaminen – mistä tulossa, minne menossa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 310. 36–40. Aalto-yliopiston julkaisusarja: Tiede + teknologia 2/2012. Apurahat on tarkoitus jakaa Liikuntalääke tieteen päivillä 9.–10.11.2016 Helsingissä. Teoksessa Virtanen, P., Stenvall, J., Rannisto, P.-H. Roininen J. Niiranen, V. Stadion 4/1978, s. Opetusministeriö. Edita; 249 s. 2015. Hakukaavake löytyy osoitteesta http://yleisurheilu. Mäkinen J., Lämsä J., Aarresola O., Frantsi J., Vihinen T., Laine K., Lehtonen K. Arviointi valtion liikuntatoimen määrärahojen kasvun tuloksista hallituskaudella 2007–2011. Liikuntalakikomitean mietintö. Tampere University Press, s. 2012. Teoksessa Virtanen, P., Stenvall, J., Rannisto, P.-H. 2015. Valtionhallinto liikunnan edistäjänä 2011–2015. Pelttari, H., Ojala, T. 305–318. 116–120. 2015. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä, 46 s. fi/yhteystiedot/suomenurheiluliiton saatiot. Suomen Urheilututkimussäätiön hallitukselle osoi tetut hakemukset tulee tehdä suo men, ruotsin tai englannin kielellä ja tiivistelmä suomenkielisenä sekä toimittaa Suomen Urheilu liiton toimistoon osoit teel la Radiokatu 20, 00240 Helsinki tai sähkö postilla osoitteeseen auli.miettinen @sul.fi. Komiteamietintö 1976:87
71 Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Kari Kalliokoski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Päivi Atjonen Hannu Itkonen Kari L. Erilaisten oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen yhdeksäsluokkalaisilla 99 Sari Pentikäinen, Pilvikki Heikinaro-Johansson, Sanna Palomäki Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2016 106 Kirjoitusohjeet 2016 106 TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 – OSA IV www.lts.fi. 92 Sanna Palomäki, Lauri Laherto, Tomi Kukkonen, Harto Hakonen, Tuija Tammelin Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat oppilaat. Keskinen Urho Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2015 osa IV on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi Metsästä motivaatiota liikuntaan ja painonhallintaan. 72 Karoliina Kaasalainen, Tanja Tilles-Tirkkonen, Kirsti Kasila, Marita Poskiparta, Kati Vähäsarja Väestöruudun sosioekonomisen aseman yhteys miesten liikuntakäyttäytymiseen Kymenlaaksossa 81 Olli Lehtonen, Marja-Leena Kauronen, Valdemar Kallunki Vanhempien hyvä koulutusja tulotaso lisäävät nuorten liikkumista etenkin urheiluseuroissa. Monimetodinen tutkimus miesten luontoliikuntaohjelmasta
2016. Keywords: green exercise, health counseling, weight management, men, mixed methods TIIVISTELMÄ Kaasalainen K., TillesTirkkonen T., Kasila K., Poskiparta M. Tutkimuksen aloittaneista miehistä (N=20, ikä 50±6,1, painoindeksi 32±4,7kg/m 2 ) kuudellatoista kuntoluokka oli heikko tai välttävä. Marita Poskiparta, FT, Jyväskylän yliopisto/terveystieteiden laitos. Kirsti Kasila, TtT, Jyväskylän yliopisto/terveystieteiden laitos. Men Moved and Motivated by Nature – Mixed methods study of green exercise program for workingaged men. Novel natural environment approach, so far less utilized, could serve as a motivational factor in health promotion activities among overweight men. Post-program tests indicated that among those who finished the program (n=16). Luonto liikuttamaan -hanke/Metsähallitus. Qualitative analysis examined program outcome expectations, goals and barriers to behavioral changes. In addition, participants filled a goal-diary. Tapaamisiin kuului luontoliikuntaa, ruoanvalmistusta nuotiolla sekä elintapaohjausta. Aineis tot analysoitiin ristiintaulukoimalla, parametrittomilla testeillä ja laadulliset päiväkirjaja kyselyaineistot sisällönanalyysilla. ABSTRACT Kaasalainen K., TillesTirkkonen T., Kasila K., Poskiparta M. Käyttäytymismuutoksia edistivät hyötyliikuntatavoitteet, itsesäätelytaitojen kehittyminen ja sosiaalinen tuki. & Vähäsarja K. 2016. & Vähäsarja K. The extent of behavioral changes varied widely among participants. Aiemmin vain vähän hyödynnetty luontolähtöinen lähestymistapa voi toimia ylipainoisia miehiä motivoivana terveyden edistämisen menetelmänä. Ohjelman vaikutuksia arvioitiin keräämällä tietoa osallistujien liikuntaja ruokailutottumuksista ja osallistujakokemuksista kyselylomakkeella sekä mittaamalla kehon koostumusta (Inbody 720) ja kestävyyskuntoa (VO 2max ) polkupyörätestillä (Fitware) tutkimuksen alussa ja lopussa. Liikunta-aktiivisuuden lisäämiseksi on toteutettu lukuisia liikuntaohjelmia, mutta työikäisten miesten osallistuminen niihin on ollut vähäistä. PA did not increase at group level, although more men engaged in PA daily and seven men improved their fitness class. Elintapamuutosten laajuudessa oli suuria yksilökohtaisia eroja. Numerous health programs have been launched to increase physical activity (PA) in the population, but traditionally men have been a hard-to-reach group. Puh: 040 8654 055, sähköposti: karoliina.s.kaasalainen@student.jyu.fi (yhteyshenkilö). 72 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Luontoliikunta elintapaneuvonnassa METSÄSTÄ MOTIVAATIOTA LIIKUNTAAN JA PAINON HALLINTAAN. Present study evaluated the feasibility of a green exercise-based weight management program for working-aged men. Kati Vähäsarja, LtM, Jyväskylän yliopisto/terveystieteiden laitos. Loppuun jatkaneiden (n=16) liikunta-aktiivisuudessa ei tapahtunut muutoksia, vaikka päivittäin liikkuvien määrä lisääntyi ja kuntoluokka parani seitsemällä miehellä. Prompts of everyday activity, development in self-regulation skills, and social support promoted health behavior changes. Lisäksi tutkittavat täyttivät tavoitepäiväkirjaa. Liikunta & Tiede 53 (4), 72–80. Asiasanat: Luontoliikunta, elintapaneuvonta, painonhallinta, miehet, monimetodinen tutkimus. Metsästä motivaatiota liikuntaan ja painonhallintaan. Tanja Tilles-Tirkkonen, TtT, Hyvinvointija vapaa-ajankeskus Kunnonpaikka. Työkiireet, sää ja vuodenaikojen vaihtelu rajoittivat muutoksia. Laadullisessa analyysissa eriteltiin osallistumismotiiveita, tavoitteita ja omaehtoisiin muutoksiin sitoutumiseen vaikuttaneita tekijöitä. Ohjelma toteutettiin vuoden 2014 aikana Pohjois-Savossa osana Luonto liikuttamaan -kehittämishanketta. Monimetodinen tutkimus miesten luontoliikuntaohjelmasta. Liikunta & Tiede 53 (4), 72–80. MONIMETODINEN TUTKIMUS MIESTEN LUONTOLIIKUNTAOHJELMASTA Karoliina Kaasalainen TtM, Jyväskylän yliopisto/terveystieteiden laitos, Keskussairaalantie 4, PL 35 (L) 40014 Jyväskylä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida luontoliikuntaohjelman soveltuvuutta työikäisten miesten painonhallinnan tueksi. Ohjelma sisälsi kuusi tapaa miskertaa sekä aloitusja päätöstapaamiset kahdessa ryhmässä (n=12 ja N=8). Health behaviors were examined with questionnaires. The program included six face-to-face meetings in two groups (n=12 and n=8) containing different exercise and cooking activities in the nature and practical health counseling. Twenty men (50±6,1 years-old, body mass index 32±4,7kg/m 2 ) enrolled in the program and 16 of them had low physical fitness. Baseline and post-program tests were conducted for physical fitness (VO 2max ) and body composition (Inbody 720). The intervention was delivered in the year 2014 in Northern Savo (Finland) as a part of the Moved by Nature-project. Work, seasonal variation and weather were reported as barriers to health behavior changes. Quantitative data were analyzed with cross-tabulations and non-parametric statistical tests and qualitative data with content analysis
TUTKIMUSAINEISTO JA ANALYYSIMENETELMÄT Aineiston keruu, osallistujat ja ohjelman toteutus Metsähallituksen luontopalvelujen koordinoima Luonto liikuttamaan -hanke toteutettiin Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa 2.4.2013– 31.1.2015 Euroopan sosiaalirahaston tuella (Vähäsarja 2015). Sisäisen liikuntamotivaation lähteiden (mm. Tämän tutkimuksen aineisto perustuu kehittämishankkeen yhtenä osana toteutettuun Metsästä motivaatiota liikuntaan ja painonhallintaan -elintapaneuvontaohjelmaan (myöhemmin luontoliikuntaohjelma), jonka kehittämisestä vastasivat Metsähallitus, Huoltoliitto ry ja Hyvinvointija vapaa-ajankeskus Kunnonpaikka. 2015). 2013; Rhodes & Quinlan 2015; Van Dyck ym. Tapaamisten painopiste oli käytännön ruoanvalmistuksessa ja liikkumisessa, mutta osallistujilla oli mahdollisuus myös henkilökohtaisiin keskusteluihin ohjaajien kanssa, sekä koko tapaamisen ajan vapaaseen keskusteluun muiden osallistujien kanssa. 2012). Tapaa misten sisällöt ja elintapaohjaus olivat yhdenmukaisia. Luontoympäristöillä on ollut myös välillinen vaikutus liikuntapystyvyyden vahvistumiseen, sillä luontoliikuntaan osallistuminen ei yleensä edellytä erityistaitoja, -varusteita tai hyvää fyysistä kuntoa ja ulkona liikkuminen koetaan usein sisällä tapahtuvaa liikuntaa vähemmän kuormittavaksi. Luonnon tarjoamat elvyttävät ja esteettiset elämykset vahvistavat osaltaan myönteisiä tunnetiloja. 2009). 2014; Pietilä 2008). Luonnon hyvinvointivaikutuksista on yhä enemmän tutkimustietoa, mutta tutkimustieto luontoliikunnan vaikutuksista liikuntamotivaatioon on vielä vähäistä. Miesten osallistumista oman terveyden edistämiseen on pyrit ty lisäämään toteuttamalla elintapaneuvontaa miehille tärkeässä ympä ristössä, yhteisiä kiinnostuksen kohteita jakavien osallistujien ryhmissä, ja sisällyttämällä toimintaan liikuntaa, leikkimielistä kilpailua sekä huumoria (Bottorff ym. 2013; Sievänen & Neuvonen 2011). Osallistujille maksuton ohjelma toteutettiin kahdessa ryhmässä (n=12 ja n=8), joihin osallistujat jakautuivat ilmoittautumisjärjestyksessä. 2013). Aloitustapaamisen jälkeen ryhmät kokoontuivat puolen vuoden aikana kuusi kertaa lähialueen luontokohteissa erilaisten luontoliikunta-aktiviteettien parissa. 2015; Caperchione ym. Ohjelma käynnistyi viikonlopputapaamisella, joka sisälsi tulevan toiminnan suunnittelua, henkilökohtaistaja ryhmäohjausta hyvinvointia edistäviin elintapoihin sekä lähtötason mittaukset. Luontoliikuntaryhmissä aloitti 20 miestä, jotka olivat keski-iältään 50 vuotiaita [SD±6,01], huomattavasti ylipainoisia tai lihavia [BMI 32 kg/m 2 ±4,6], useimmiten ammattitutkinnon suorittaneita (65 %) naimisissa tai avoliitossa (100 %) ja vakituisessa työsuhteessa (90 %). 2012). 2) Millaisia muutoksia luontoliikuntaohjelmaan osallistuneiden elintavoissa ja fyysisessä kunnossa tapahtui ohjelman aikana. (Gladwell ym. 2012; George ym. Tapaamiset sijoittuivat arki-iltoihin klo 16–21 välille, ja sisälsivät liikuntaa, ruoanvalmistusta nuotiolla ja keskustelua elintapamuutoksiin liittyvistä aiheista (mm. 2015). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida luontolähtöisen painonhallintaohjelman soveltuvuutta työikäisillä miehillä ja samalla kuvata kehittämishankkeessa luodun luontolähtöinen painonhallintaohjelman protokolla. Mittarit Kehon koostumusmittaus ja kestävyyskunnon arviointi Kehon koostumus määritettiin Inbody 720-mittalaitteella ja maksimaalinen hapenottokyky polkupyöräergometritestillä (Fitware. 2015). ja 3) Millaiset asiat edistivät tai estivät muutostavoitteissa etenemistä. 2012; Rikala 2014). aineelliset tai taloudelliset hyödyt, sosiaaliset edut) voidaan madaltaa kynnystä liikunnan lisäämiseen (Ryan & Deci 2000; Teixeira ym. 2012). 2015), ja alle viidesosalla ruokavalio vastaa ravitsemussuositusten tavoitteisiin (Helldán ym 2014; Ovaskainen ym. 2013; Gladwell ym. Suomalaisten työikäisten miesten harrastamasta liikunnasta yli 60 prosenttia tapahtuu ulkona ja luontoympäristössä (Sievänen & Neuvonen 2011). Miehet ovat entistä tietoisempia liikunnan ja ruokavalion terveysvaikutuksista, mutta omaan elämäntilanteeseen sopivien muutosten tekeminen on haastavaa (Hunt ym. Ohjelman tavoitteena oli motivoida miehiä lisäämään fyysistä aktiivisuuttaan luontoliikunnan avulla, sekä kannustaa terveellisiin ruokailutottumuksiin yhdessäolon sekä itse tekemisen ja kokeilemisen myötä. Hankkeen painopiste oli luontolähtöisten terveysja hyvinvointipalvelujen ja uudenlaisten yhteistyöverkostojen kehittämisessä. Luontoliikunnan on havaittu vähentävän stressiä ja ahdistusta, vahvistavan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, kompetenssin ja autonomian tunnetta sekä parantavan itsetuntoa (Calogiuri ym. Tutkimukset osoittavat, että miesten kiinnostus elintapojen tarkkailuun lisääntyy iän myötä ja erityisesti silloin, kun terveysongelmien koetaan haittaavan työssä jaksamista ja perhe-elämän velvoitteista selviämistä (Bottorff ym. 2013; Pasanen & Korpela 2015). ilo, hauskuus, nautinto, terveys) on havaittu liittyvän pysyviin liikuntatottumuksiin, mutta myös ulkoisilla motivaatiotekijöillä (mm. tavoitteiden asettaminen ja niiden toteutuminen tapaamisten välillä, ruokavalinnat, liikunnan suunnittelu ravintosisältöjen ja liikunnan energiankulutuksen arviointi, kasvisten monipuolinen käyttö). 2014; Young ym. Toteutus pyrki vastaamaan niiden miesten tarpeeseen, jotka etsivät tukea elintapamuutoksille, mutta jotka mahdollisesti vierastavat kuntoja liikuntasalipainotteisiin painonhallintaryhmiin osallistumista. Henkilökohtaiset esteet elintapamuutoksille liittyvät usein motivaatioon, pystyvyyteen ja ajankäytön hallintaan (mm. Tämä tutkimus on osa Luonto liikuttamaan -hankkeen vaikuttavuusarviointia. Väestön liikuntaaktiivisuuden lisäämiseksi on toteutettu lukuisia liikuntaohjelmia ja kampanjoita, mutta erityisesti työikäisten miesten osallistuminen on ollut vähäistä (George ym. 2015). Tuoreet tutkimukset toteavat, että esimerkiksi liikuntaympäristö ja luonnon läheisyys voivat vaikuttaa myönteisesti etenkin vähän liikkuvien aktiivisuuteen ja edistää liikunnan ylläpitoa (Gladwell ym. Tutkimuksen alussa miehiltä saatiin kirjallinen lupa kyselyaineistojenja kuntotestitulosten käytöstä tutkimustarkoitukseen. Esteenä terveyskäyttäytymismuutoksille on ollut myös sopivien vertaisryhmien ja miehille kohdennetun terveysneuvonnan puute (Bottorff ym. 73 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Luontoliikunta elintapaneuvonnassa JOHDANTO Suomalaisista työikäisistä miehistä noin joka kymmenes täyttää terveysliikuntasuositukset kokonaisuudessaan (Kaikkonen ym. metsästys, kalastus) että terveyteen ja hyvinvointiin (Gladwell ym. Yleisesti luontoliikunnalla tarkoitetaan kaikkea metsissä, puistoissa, viheralueilla ja muissa vastaavissa ympäristöissä tapahtuvaa liikuntaa vastakohtana liikkumiselle sisätiloissa ja kaupunkimaisilla alueilla (Gladwell ym. Ryhmien ohjauksesta vastasivat Kunnonpaikan liikunnanohjaaja ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Ohjelman päätyttyä (6 kk) ryhmät kokoontuivat loppumittauksiin, jolloin toistettiin kyselyt, kuntotestit ja henkilökohtaiset keskustelut. 2015). Luonto tarjoaa liikkumiselle monia perusteita, jotka liittyvät sekä aineellisiin hyötyihin (mm. Ohjelmaan rekrytoitiin lehti-ilmoituksella 20 työikäistä miestä, joilla oli ylipainoa tai metabolisen oireyhtymän riskitekijöitä. Tutkimuksessa selvitettiin: 1) Millaisia tavoitteita ja odotuksia luontoliikuntaohjelmaan osallistujat olivat asettaneet. 2012; George ym. Kuvassa 1 on esitetty luontoliikuntaohjelman kulku. 2013; Maas ym. työkiireet, perhe elämä) (Caperchione ym. 2014; De Vries ym. Lupaavia tuloksia on saatu interventioista, joissa elintapaneuvonta on perustunut omaehtoisuuden ja sisäisen motivaation tukemiseen (Hunt ym
Alkukyselyssä osallistujilta kysyt tiin myös luontoliikuntaohjelmaa koskevia odotuksia ja lopussa niiden toteutumista. 2012). Tavoitteissa edistymistä seurattiin kirjaamalla edistymiseen vaikuttaneet asiat (kielteiset/myönteiset). 2002). Tavoitteet ja odotukset Tutkimuksen alussa ja lopussa osallistujilta kysyttiin ”Oletteko asettanut liikuntaa koskevia tavoitteita seuraavan puolen vuoden (6 kk) ajalle. Analyysimenetelmät Tutkimusaineiston kuvailemiseen on käytetty frekvenssejä, prosenttiosuuksia, mediaaneja ja vaihteluvälejä (min, max). Ohjelman alussa osallistujat kirjasivat tavoitepäiväkirjaan 1–4 tavoitetta, joiden toteutumista he arvioivat jokaisen tapaamiskerran yhteydessä. Mittarin antaman pistemäärä, yli 10 pistettä, kertoo terveyttä edistävän ruokavalion täyttymisestä. KUVA 1. Päiväkirjan kehitettiin tavoitteenasettelun arvioinnissa käytetyn Goal Attainment Scaling -menetelmän pohjalta (Cardillo 2014). Ruokavalion laatua arvioitiin Mäkelän ym. 2011). Ottakaa huomioon kaikki sellainen säännöllisesti viikoittain toistuva fyysinen rasitus, joka kestää vähintään 10 minuuttia kerrallaan"(Helakorpi ym. Ajatelkaa viimeksi kulunutta vuotta (12 kk). 2009; Keskinen ym. Puuttuvien vastausten vuoksi tavoitteenasettelun numeerista arviointia ei voitu käyttää aineiston analysoinnissa. Riittävän liikunnan kriteerinä käytettiin aikuisten liikuntasuositusta, joka tarkoittaa viikoittain kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa vähintään 150 minuuttia tai rasittavaa kestävyysliikuntaa 75 minuuttia sekä lihaskuntoa kehittävää harjoittelua vähintään 2 kertaa viikossa (Liikunnan käypä hoito -suositus). Lisäksi päiväkirjaan merkittiin, mitä osallistuja aikoo tehdä seuraavaksi tavoitteen saavuttamista edistääkseen. Tavoitteiden edistymistä analysoitaessa laskettiin, kuinka usein sama teema toistuu vastauksissa ja miten kuukausikohtaiset merkinnät eroavat toisistaan. (2012) kehittämällä mittarilla, jonka on osoitettu soveltuvan ruokavalion laadulliseen tarkasteluun ravitsemusohjauksen tukena (Mäkelä ym. Polkupyöräergometritestissä aloituskuormaa (50 W) nostettiin 25 Watilla kahden minuutin välein, kunnes poljinkierrokset laskivat alle 60 kierrokseen minuutissa. Jos olette, niin millaisia tavoitteita?”. Osallistumiskokemuksia ja elintapamuutosten toteutumista vertailtiin osallistujien kesken rasvamassan muutoksen perusteella. Tavoitepäiväkirjoista luokiteltiin aineistolähtöisesti tavoitteiden sisältö, merkitys ja edistymiseen vaikuttaneet asiat sekä laskettiin, kuinka monella kerralla osallistuja oli tapaamisissa mukana. Saatujen tulosten perusteella tutkittavilta analysoitiin painoindeksin (BMI), painon, rasvamassan, viskeraalirasvan, hapenottokyvyn ja kuntoluokan muutoksia (Shvartz & Reinbold 1990). Muutoksia kehon koostumuksessa, fyysisessä kunnossa ja terveystottumuksissa tutkittiin Mann-Whitneyn ja Wilcoxonin -testeillä sekä luokitteluasteikollisilla ristiintaulukoimalla ja ?2-testillä. Aineiston analyysiin otettiin mukaan kyselylomakkeessa ilmoitetut tavoitteet, ohjelmaan osallistumiselle asetetut odotukset sekä tavoitepäiväkirjan merkinnät. Tässä tutkimuksessa mittarin avulla arvioitiin mm. Vastauksessa pyydettiin ilmoittamaan viikoittaiset liikuntakerrat ja liikuntaan käytetty aika eri intensiteettitasoilla (kevyt, ripeä ja kuormittava kestävyysliikunta sekä lihaskuntoharjoittelu [krt/vko, min/vko]). Bioimpedanssiin perustuva mittaus on todettu luotettavaksi menetelmäksi kehon koostumuksen ja Fitware-polkupyöräergometritesti hapenottokyvyn arvioinnissa, kun mittaus toteutetaan samalla menetelmällä ja vakioiduissa olosuhteissa (Duz ym. Seurantapäiväkirja kehitettiin luontoliikuntaohjelmaa varten, keskeisenä tavoitteena osallistujien edistymisen seuraaminen ”kenttäolosuhteisiin” soveltuvalla menetelmällä. 74 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Luontoliikunta elintapaneuvonnassa Oy, Mikkeli, Suomi). Luontoliikuntaohjelman toteutus. Liikunta-aktiivisuutta arvioitiin kysymyksellä: ”Kuinka paljon kaikkiaan liikutte viikoittain. Terveyskäyttäytyminen Liikuntaja ruokailutottumuksia sekä ohjelmaan osallistumiselle asetettuja tavoitteita ja odotuksia kartoitettiin kyselylomakkeilla. rasvan laatua, kuidunsaantia ja kasvisten käyttöä. Vastausten perusteella laskettiin liikunnan tuntimäärä kokonaisuudessaan ja eri intensiteettitasoilla sekä arvioitiin liikuntasuositusten täyttymistä. Kyselylomakkeen avovastausten ja tavoitepäiväkirjojen analyysiin käytettiin sisällön erittelyä
Loppumittauksissa kaksi kolmasosaa ilmoitti syövänsä päivittäin kasviksia, mutta annosten lukumäärä päivää kohden jäi enintään kolmeen. Noin puolet (47 %) ohjelmassa loppuun asti mukana olleista miehistä (N=16) ilmoitti alussa liikkuvansa päivittäin ja 43 prosenttia harrastavansa liikuntasuositusten mukaisesti kestävyystyyppistä liikuntaa. Ruokailutottumusten osalta tulokset olivat ristiriitaisia; terveellisen ruokavalion kriteerit saavuttaneiden määrä väheni, vaikka kasvisten ja hedelmien käyttö lisääntyi. Kaikki miehet kuitenkin arvioivat, että ohjelma vastasi odotuksiin melko hyvin tai erittäin hyvin. Muutosaktiivit sen sijaan kokivat saaneensa riittävästi tietoa ja ohjausta sekä ryhmän vertaistukea. Toisilla syyskuun päiväkirjamerkinnät toivat esille ”rennosti” otetun loman jälkeiset aikomukset lisätä liikuntaa ja palata arkirytmiin ruokailussa. Enemmistö osallistuja-aktiiveista oli mukana vähintään viidellä tapaamiskerralla, mutta muutokset kehon koostumuksessa olivat vähäisiä. Vastaajat (n=16) kokivat melko tärkeiksi tai erittäin tärkeiksi kokemuksiksi erilaisten liikuntamuotojen kokeilemisen (93 %), erilaisiin ruokavaihtoehtoihin tutustumisen (87 %), ohjaajien tuen ja kannustuksen (87 %) sekä kuntotestit (87 %). Ensisijaiset syyt osallistua liittyivät painonpudotukseen (35 %) ja terveydestä huolehtimiseen (30 %). Huomattavaa oli, että kolme kuudesta osallistuja-aktiivista olisi toivonut vielä tiheämpää tapaamistahtia ja esimerkiksi painon seurantaa muutosten tueksi. Vastaavat muutokset rasvamassassa olivat -12,4 kg ja +3,5 kg. Alkumittauksissa enemmistö (80 %) sijoittui hapenottokykynsä perusteella kolmeen alimpaan kuntoluokkaan. Päiväkirjoissa merkinnät liittyivät useimmiten liikunnan lisäämisen tapoihin (hyötyliikunta, kuntoliikunta), syömisen hallintaan (annoskoko, ruokailurytmi) ja välitavoitteiden asettamisessa säännöllisyyden ja monipuolisuuden lisäämiseen. Lihaskuntoharjoittelun ja rasittavan kestävyysliikunnan määrässä ei havaittu muutoksia. Myös toive päästä liikkumaan aikaisempaa enemmän perheen ja ystävien kanssa kannusti painonpudotukseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Keskimäärin osallistujat olivat paikalla neljällä tapaamiskerralla. Suositusten mukaan lihaskuntoharjoittelua harrasti vain kaksi osallistujaa (13 %). Liikuntakertojen määrä lisääntyi hieman samoin kuin kevyen ja ripeän kestävyysliikunnan osuus. Mieluisimmat tavat liikkua olivat kaveriporukalla tai ryhmässä (40 %), vaimon/perheen kanssa (30 %) ja yksin (20 %). Keskimääräinen rasvamassan muutos oli -2,0 kg (mediaani -1,6 kg). Muina kannustimina osallistumiselle mainittiin vaimon kehotus (20 %), luontoliikuntateema (20 %) ja halu saada uusia virikkeitä luonnossa liikkumiseen (20 %). Ulkoiset tekijät ja ryhmän tuki mainittiin keskimäärin yhtä usein kummankin ryhmän päiväkirjamerkinnöissä, mutta osallistujaaktiiveilla muutoksen esteet tulivat hieman useammin esille. Jatkotavoitteisiin kuuluivat muun muas sa säännöllisempi liikunta, liikunnan määrän ja tehon lisääminen ja ohjelman aikana tehtyjen muutosten ylläpito. Alkumittauksissa muutosaktiivien ja osallistujaaktiivien välillä ei ollut eroa painoindeksissä, hapenottokyvyssä tai rasvamassassa, mutta ohjelmaan liittyvät odotukset ja ryhmään osallistumisen taustat vaihtelivat jonkin verran. Osallistujat odottivat luontoliikuntaohjelmalta vertaistukea (35 %), uusia ideoita (35 %), kannustusta ja motivointia (20 %) sekä liikunnallisuutta (30 %). Kahdella kolmesta itseraportoitu ruokavalio täytti terveyttä edistävän ruokavalion kriteerit. Ohjelman lopussa käyttäytymiseen liittyvät merkinnät ja itsesäätelytaitoihin (syömisen ja painon tarkkailu) liittyvät teemat yleistyivät uudelleen, mutta kokonaisuudessaan päiväkirjamerkintöjen määrä väheni alkutilanteeseen verrattuna. Kymmenellä miehellä kehon rasvamassa väheni kilon tai enemmän ja kuudella lisääntyi tai pysyi samassa. Samoin odotukset ohjelman sisällöstä koskivat neljällä kuudesta vertaistukea ja uusien virikkeiden saamista.. Muutokset terveystottumuksissa ja fyysisessä kunnossa Muutokset liikuntaja ruokailutottumuksissa ohjelman aikana vaihtelivat suuresti osallistujien välillä, eivätkä useimmat muutokset olleet ryhmätasolla tilastollisesti merkitsevä (Taulukko 1). Kehityksen seuranta ja itsearviointi painon muutoksista oli säännöllistä kahdeksalla osallistujalla. Luonnossa liikkuminen, vaihtelevat liikuntaympäristöt ja tiedon saaminen ravitsemuksesta ja liikunnasta olivat myös enemmistön (80 %) tärkeinä pitämiä asioita. Painonhallintatavoitteiden saavuttaminen Luontoliikuntaryhmissä loppuun asti mukana olleista 16 miehistä kymmenen onnistui vähentämään ohjelman aikana lähtöpainostaan rasvamassaa kilon tai enemmän, mikä tulkittiin onnistuneeksi muutokseksi kehon koostumuksessa. Päiväkirjoissa luontoliikuntaohjelmaan liittyvät maininnat olivat melko vähäisiä, vaikka palautekyselyssä ohjelman sisältöä pidettiin hyödyllisenä. Viimeisen tapaamisen merkinnöissä tuotiin esille myös lisääntynyt muutoshalukkuus ja tulevia tavoitteita. Muutosaktiiveista kolme toivoi mahdollisuutta järjestää jatkoa tapaamisille ja osallistua kuntotesteihin uudelleen, mutta osallistuja-aktiivit eivät tuoneet kirjallisessa palautteessa esille vastaavaa toivetta. Tavoitepäiväkirjoissa esille tulleet muutoksia edistävät tekijät liittyivät sekä itsesäätelytaitojen kehittymiseen (syömisen hallinta, liikunnanja ruokavalion suunnittelu, välitavoitteiden asettaminen) että olosuhteisiin ja ympäristötekijöihin (loma-ajat, vuodenajan tuomat liikuntamahdollisuudet, sosiaalisen ympäristön tuki) (Taulukko 2). Lähes kaikki osallistujat (80 %) ilmoittivat liikkuvansa mieluiten luonnossa tai rakentamattomassa ympäristössä. Aktiivisinta tavoitteiden seuranta oli ohjelman alussa ja syyskuussa lomakauden jälkeen. Muutosaktiivit seurasivat tiiviimmin tavoitteiden etenemistä sekä raportoivat enemmän toteutuneita käyttäytymismuutoksia ja välitavoitteita kuin osallistuja-aktiivit (Taulukko 3). Muutosten motiivina oli parempi terveys ja toimintakyky, iän tuomien terveysongelmien ehkäisy sekä jaksaminen työssä ja arjessa. Itsearvioituna puolet arvioi kuntonsa vähin tään keskitasoiseksi. Tavoitteenasettelu ja terveystottumusten muutokset Keskimäärin osallistujat asettivat kaksi tavoitetta, jotka ensisijaisesti liittyivät liikunnan kokonaismäärän, säännöllisyyden, monipuolisuus ja tehon lisäämiseen, ruokavalion keventämiseen sekä painonhallintaan ja kunnon kohentamiseen. Osallistuja-aktiiveista kolme kuudesta ilmoitti vaimon kehottaneen tai tukeneen osallistumista ja yksi ilmoitti tulleensa kaverin mukana. Suurimmat muutokset painossa olivat -13,2 kg ja +1,5 kg. 75 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Luontoliikunta elintapaneuvonnassa TULOKSET Terveystottumukset ja fyysinen kunto Loppumittauksiin osallistui yhteensä 16 ja tavoitepäiväkirjan palautti 15 miestä. Fyysisessä kunnossa ja kehon koostumuksessa tapahtuneet muutokset olivat selkeämmin osoitettavissa kuin käyttäytymismuutokset. Osa miehistä raportoi hyötyliikunnan ja kasvisten käytön lisääntyneen kesän aikana parantuneiden mahdollisuuksien myötä. Ne, joiden paino säily ennallaan tai lisääntyi, nimettiin ”osallistuja-aktiiveiksi”. Kuntoluokka parani seitsemällä (40 %) miehellä ja viskeraalirasvan mediaaniarvo laski ryhmätasolla tilastollisesti merkittävästi. Tämä ryhmä nimettiin ”muutosaktiiveiksi”
Käytetyt liikuntaja ruokailutottumusten arviointimittarit eivät kuitenkaan olleet riittävän tarkkoja havaitsemaan pieniä käyttäytymismuutoksia. Yli puolet miehistä onnistui painonpudotuksessa siten, että kehon rasvamäärä väheni kilon tai enemmän. POHDINTA Tutkimuksessa kuvattiin Luonto liikuttamaan -hankkeessa kehitetyn luontolähtöisen painonhallintaohjelman protokolla, selvitettiin työikäisten miesten kokemuksia luontoliikuntateemalla toteutetusta elintapaneuvonnasta sekä osallistujien asettamia tavoitteita ja terveystottumusten muutosprosessia kuuden kuukauden aikana. Kuntotason paraneminen ryhmätasolla ja kehon koostumuksen muutokset antavat viitteitä siitä, että useilla pienillä muutoksilla on ollut myönteinen vaikutus hyvinvoinnille. Havaituissa painonpudotustuloksissa oli suuria yksilökohtaisia eroja, TAULUKKO 1. Terveystottumukset, fyysinen kunto ja kehon koostumus intervention alussa ja lopussa eivätkä useimmat yksittäiset muutokset ruokailuja liikuntatottumuksissa olleet tilastollisesti merkittäviä. Luontoliikuntaohjelma tarjosi vaihtoehdon perinteiselle terveysneuvonnalle. Ohjelman aloittaneista neljä viidestä jatkoi loppuun asti ja enemmistö arvioi ohjelman vastanneen osallistumiselle asetettuihin odotuksiin. Osallistumiselle asetetut odotukset, muutosmotivaatio sekä erilaiset kokemukset riittävän tuen saamisesta saattoivat vaikuttaa siihen, että osa miehistä ei toteuttanut aikomiaan käyttäytymismuutoksia.. 76 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Luontoliikunta elintapaneuvonnassa Alkumittaus (N=16) M (min,max) tai f (%) Loppumittaus(N=16) M (min,max) tai f (%) p-arvo* Liikunta-aktiivisuus eri tehoalueilla (h/vk) Kevyt kestävyysliikunta 1,7 (0–30) 2,0 (0–20) ns Ripeä kestävyysliikunta 1,3 (0–6) 1,5 (0–12) ns Raskas kestävyysliikunta 0,0 (6,0) 0,0 (0–6) ns Lihaskuntoharjoittelu 0,0 (0–6) 0,0 (0–5) ns Liikunta-aktiivisuus (yhteensä) Tuntia viikossa (h/vk) 4,0 (0–34) 4,25 (0–32) ns Kerrat viikossa (krt/vk) 6,0 (0–17) 7,0 (0–13) ns Vähintään 7 krt/vko (f, %) 7 (47) 8 (57) 0,031 Liikuntasuositusten 1 täyttyminen (f, %) Riittävästi kestävyysliikuntaa 7 (43) 8 (53) ns Riittävästi lihaskuntoharjoittelua (?2 krt/vko) 2 (13) 3 (20) 0,002 Riittävästi kestävyysliikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua 1 (6) 2 (13) ns Ruokailutottumukset Terveyttä edistävä ruokavalio toteutuu (10–15 p) 12 (75) 10 (67) 0,039 Kasvisten käyttö (annoksia/vko) 15,0 (5–42) 18,5 (4–70) ns Itsearvioitu kunto (f, %) Huono tai melko huono (1–2) 3 (15) 3 (20) 0,027 Keskitasoinen (3) 15 (75) 8 (53) Melko hyvä tai hyvä (4–5) 2 (10) 4 (27) Kehon koostumus Painoindeksi (kg/m 2 ) 31,4 (27–44) 30,6 (25–42) 0,002 Paino (kg) 99,9 (87–132) 98,0 (85–123) 0,002 Rasvamassa (kg) 27,9 (20–51) 27,2 (15–48) ns Lihasmassa (kg) 39,5 (35–52) 39,0 (33–49) 0,010 Viskeraalirasva (cm/m 2 ) 177,5 (104–262) 140,8 () 0,001 Kestävyyskunto Maksimaalinen hapenotto (ml/kg/min) 29,7 (23–37) 31,3 (21–44) 0,026 Kuntoluokka (f, %) Hyvin heikko–välttävä (1–3) 13 (81) 10 (63) 0,027 Keskitaso (4) 3(19) 3 (19) Hyvä – Erinomainen (5–7) (0) 3 (19) N=vastaajien lukumäärä, M=mediaani, min=pienin arvo, max=suurin arvo, f=frekvenssi, %= prosentuaalinen osuus vastaajista, *Tilastolliset merkitsevyydet testattu jatkuvilla muuttujilla parametrittomien muuttujien parittaisvertailuilla ja Wilcoxonin testillä sekä luokitteluasteikollisilla ristiintaulukoimalla ja ?2–testillä, ns=ei tilastollisesti merkitsevää eroa, 1 =Aikuisten liikuntasuosituksen täyttyminen tarkoittaa viikoittain kohtuukuormitteista (ripeää) kestävyysliikuntaa vähintään 2h 30 min tai rasittavaa kestävyysliikuntaa 1h 15 min sekä lihaskuntoa kehittävää harjoittelua vähintään 2 kertaa viikossa
Vaikka muutosaktiivit saavuttivat parempia tuloksia painonpudotuksessa, muutosten pysyvyyttä ei voida tässä tutkimuksessa osoittaa. 77 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Luontoliikunta elintapaneuvonnassa Pääluokat, pelkistetyt ilmaukset f Esimerkkejä alkuperäisistä ilmauksista KÄYTTÄYTYMISMUUTOKSET/TOIMINTA Terveellisten ruoka–aineiden lisääminen (mm. 2011). Aikaisemmissa miehille kohdennetuissa interventioissa on käytetty elintapamuutosten tukena muun muassa ryhmätoimintaa eri ympä. Toisaalta luontoliikuntaohjelman kesto ja kuukauden välein toistuneet tapaamiset saattoivat olla riittämätön tuki henkilöille, joiden muutosvalmius, pystyvyys ja sisäinen motivaatio eivät olleet vielä tarpeeksi vahvoja itsenäisten muutosten toteuttamiselle. kasvikset, kala) 10 "kasvisten ja marjojen käytön lisääminen", "tomaatti ja kurkku lähes jokaisella aterialla" Energiatiheiden ruokien vähentäminen 7 "Suuri kalorimääräisten juomien vähentäminen", "Herkkujen vähentäminen" Liikunnan lisääminen yleensä 22 "liikuntaa vielä lisää", "liikunnan lisäys" Hyötyliikunnan lisääminen 14 "Puutarha/lapiokuntoilua", "en ottanut autoa vaan kävelin kaupalle n. Ohjelman lopussa muutosaktiivit esittivät kuitenkin voimakkaan tarpeen seurannasta ja kuntotestin toteuttamisesta myös jatkossa. Liikuntaja ruokailutottumuksilla on taipumus palautua takaisin lähtötilanteeseen jo puoli vuotta ohjelman päättymisen jälkeen (Fjeldsoe ym. Tavoitteen sisältö määritti kuitenkin heikosti sitoutumista käyttäytymismuutoksiin. Osallistumisen merkitykset ja tavoitteet Lähes kaikki miehet ilmoittivat tavoitteekseen liikunnan lisäämisen, painonpudotuksen tai kunnon kohentamisen. Osallistuja-aktiiveille luonnossa liikkuminen, sosiaaliset kontaktit ja lajikokeilut saattoivat vastata osallistumiselle asetettuja odotuksia ja tarpeita painonpudotusta enemmän. Elintapamuutosten ja osallistumismotiivien perusteella tutkittavat jaettiin ”muutosaktiiveihin” ja ”osallistuja-aktiiveihin”. Tavoitteissa edistymiseen liittyvien päiväkirjamerkintöjen luokittelu. 1km" Kuntoliikunnan lisääminen 6 "jumppaa/joogaa", "golf-kausi" MUUTOSTA EDISTÄVÄN TOIMINNAN SUUNNITTELU Painonhallintaa tukevan ruokavalion laatiminen/noudattaminen 7 "koetan noudattaa ruokavaliota", "pitää kiinni 5/2 (ruokavalio)" Liikunnan suunnittelu 3 "säännöllinen kuntosali 1–2krt/vko suunnitellun ohjelman mukaan", "liikuntasuunnitelmassa pysyminen" Syömisen suunnittelu/hallinta 19 "painonpudotus 2kg/kk, syömisen hallinta", "säännöllinen syönti", "Ruokailuajat ja määrät" Ajanhallinta/ajankäyttö 6 "omaa aikaa", "itsekkyys, ajankäyttö" VÄLITAVOITTEEN ASETTAMINEN JA SEURANTA Paluu arkeen, repsahdusten ehkäisy 6 "palata taas terveellisempään ruokavalioon sekä lisätä liikuntaa", "leipätyö alkaa, ruokailun kanssa oltava tarkkana koska työ kevyttä" Jatkotavoitteen asettaminen 23 "jatkaa 5x vko liikuntaa", "monipuolistaa liikuntaa" Tehtyjen muutosten ylläpito 12 jatkaa samalla tavalla, "pitää tilanteen samana ja seurata painon kehitystä" Tavoite on toteutunut 12 Olen lisännyt tehoja, "lenkillä käyntiä lisätty, kuntosalitreeniä lisätty", "säännöllisyys tavoitettu" Tavoite ei ole toteutunut 7 "kahvakuulaa ei ole tullut treenattua", "keväällä sulkapallo, ei ole toteutunut" Muutosvalmius on lisääntynyt/motivaatio 3 "Nyt voisi olla edellytykset parempaan liikuntaan", "oma motivaatio" Painon seuranta 10 "Paino pudonnut oikeasti, vyöhön lisää reikiä", "painoa tullut pikkuisen takaisin" ULKOISET EDISTÄVÄT TEKIJÄT/RYHMÄN TUKI Loma–aika ja vuodenajan muutokset 11 "kasvisten saapuminen kauppoihin", "kesäloma alkoi", "työkuorma on pienentynyt" Ryhmän ja ohjaajien tuki 6 "Hyvät ohjeet ryhmän vetäjiltä", hyvä porukka" Tiedon lisääntyminen/tietoisuus 4 "tiedostaminen", "vinkit" Elämykset, lajikokeilut, ruokakokeilut 4 "erilaiset aktiviteetit", "saatuja reseptejä kokeiltu" TAVOITTEEN SAAVUTTAMISTA ESTÄVÄT TEKIJÄT Loma/vuodenaika/olosuhdetekijät 9 "juhlapyhät, karkaa syöminen lapasesta", "Heinäkuun lomakausi: ei niin tiukka ruokavalio" Työkiireet 6 "edelleen liikaa töitä", "työstressi" Terveysongelmat 4 "niveltulehdus", "jännetuppitulehdus jatkuu edelleen" Tunnetilat 2 "laiskuus", "rennommin otettu" f = Ko. ilmauksen esiintyminen päiväkirjamerkinnöissä TAULUKKO 2. Osallistuja-aktiivien vastauksissa ei ollut vastaavia toiveita, vaikka he olisivat kaivanneet tiheämpää tapaamistahtia ja seurantaa hankkeen aikana
2015; Hunt ym. Miellyttävät liikuntakokemukset saattavat kuitenkin vaikuttaa myönteisesti osallistujien pystyvyyden tunteeseen ja kannustaa liikunnallisiin valin toihin arjessa. Varsinaisten muutosten tekeminen edellytti kuitenkin aktiivisuutta etsiä ratkaisuja arjen valintatilanteisiin itsenäisesti. Vaikka liikunnan aikana saavutetut aikaansaannokset voivat madaltaa liikuntakynnystä, tuloksia tärkeämpää saattaa olla itse tekemisestä nauttiminen, sillä luontoliikunta ei yleensä ole suorituskeskeistä (Calogiuri ym. 1,6 12 3 2 2 3 2 f = Ko. Tulokset kuitenkin osoittavat, että osa miehistä kokee ryhmät liian kilpailuhenkisiksi ja seuranta motivoi muutoksiin vain lyhyellä aikavälillä (George ym. Yksittäiset liikuntalajit (mm. 2012). 2012). Osallistujat saivat tukea käytännön liikuntakokeilujen ja ravitsemusohjeiden lisäksi tavoitteiden asettamiseen, kehityksen seurantaan ja itsesäätelytaitojen opetteluun, jotka on liitetty pysyviin terveyskäyttäytymisen muutoksiin (Michie 2009). golf) olivat miesten vastauksissa vähemmän esillä. 2015; George ym. ilmauksen esiintyminen päiväkirjamerkinnöissä, ka=ko. Pysyville liikuntatottumuksille on olennaista myös joustava suhtautuminen liikkumiseen, jolloin vuodenajasta riippumatta on mahdollista löytää sopiva tapa liikkua (Kangasniemi ym. Osallistujat kokivat tapaamisten ilmapiirin hyväksi ja sisällön mielekkääksi, ja heillä oli mahdollisuus vaikuttaa tapaamisten liikuntateemoihin. Ohjelman edetessä moni kuitenkin ymmärsi myös terveyttä edistävän ravitsemuksen ja lihaskuntoharjoittelun merkityksen. Luontoympäristöstä motivaatiota elintapamuutoksiin Useissa elintapamuutoksia koskevissa tutkimuksissa on tuotu esille sisäiseen motivaatioon ja omiin arvoihin perustuvien tavoitteiden merkitys pysyvien tottumusten muodostumiselle (Kangasniemi ym. Osallistujien luontosuhdetta voidaan kuvata traditionaalis-pragmaattiseksi, jota ilmentää hyötyliikunnan arvostaminen, ahkeruuden osoittaminen, omavaraisuus ja perinteiden kunnioittaminen (Simula 2012, 189). -4,6 18 5 4 2 5 1 O1 0,1 11 1 8 1 1 O2 0,1 10 5 2 1 2 O3 1,6 11 4 1 4 2 O4 2,1 6 1 5 O5 2,1 15 1 6 5 3 O6 3,5 7 3 2 1 1 ka. 2013). 2012). 2012). Tärkeä ryhmässä viihtymistä edistävä tekijä on kokemus yhteenkuuluvuuden tunteesta, joka luonnossa liikkuessa voi vahvistua vain mukana olemalla, ilman sosiaalista aktiivisuutta. Tämän tutkimuksen luontoliikuntatapaamisten uudet liikuntalajit, kuten lännenratsastus ja frisbeegolf, koettiin mieluisina kokemuksina, mutta omalla ajalla tapahtuvaan liikuntaan lajit eivät todennäköisesti siirtyneet. 2015; Ryan & Deci 2000; Teixeira ym. Päiväkirjamerkinnöissä tulivat vahvasti esille vuodenaikojen vaihtumisen tuomat mahdollisuudet hyötyliikuntaan ja monipuolisempaan kasvisten käyttöön. Tavoitteisiin liittyvät ilmaisut päiväkirjamerkinnöissä muutosaktiiveilla ja osallistuja–aktiiveilla.. Kaikki luontoliikuntaohjelmaan osallistuneet kokivat luonnon tärkeäksi ja itselle mieluisaksi ympäristöksi liikkua ja viettää aikaa. 2014). Terveyden edistämisen kannalta erityisen kiinnostavaa on se, että moni osallistuja ilmoitti osallistuneensa ohjelmaan juuri luontoliikunnan vuoksi ja välttelevänsä kuntosaleja. 78 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Luontoliikunta elintapaneuvonnassa ristöissä (työpaikat, urheiluklubit), internetpalveluja ja askelmittareita, jotka mahdollistavat sekä omaseurannan että ulkopuolisen palautteen (Bottorff ym. Yhteistä onnistuneille ohjelmille on ollut omaehtoisuuden tukeminen, joustavuus ja osallistujien viihtyminen mukana toiminnan itsensä vuoksi (Bottorff ym. Tämän tutkimuksen luontoliikuntaohjelmassa yhdistyivät useat elementit, joita miesten terveysohjelmia arvioineet tutkimukset pitävät tärkeinä. 2014). Elintapaohjaus perustui yksilöllisten tavoitteiden ja omaehtoisen osallistumisen tukemiseen. Aerobisen liikunnan ja voimaharjoittelun yhdistelmä on erityisen tärkeää tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn kannalta (Umpierre ym. Loppukyselyssä lähes kaikki ilmoittivat uusien ruokalajien kokeiPääluokat Tunnus rasvamassan muutos (kg) Kaikki päiväkirjamerkinnät Käyttäytymismuutokset/ toiminta Muutosta edistävän toiminnan suunnittelu Ulkoiset edistävät tekijät/ryhmän tuki Välitavoitteiden asettaminen ja seuranta Muutoksen esteet f f f f f f M1 -12,4 20 3 3 3 9 2 M2 -10,6 20 6 9 2 3 M3 -3,8 22 4 6 9 3 M4 -3,7 26 7 6 4 7 2 M5 -2,8 4 1 3 M6 -2,7 7 4 1 2 M7 -2,3 16 7 1 4 4 M8 -2,1 27 8 3 4 9 3 M9 -1,3 15 6 2 7 ka. pääluokkaan kuuluvien ilmausten esiintymisen keskiarvo, Ryhmä: M=muutosaktiivi, O=osallistuja–aktiivi TAULUKKO 3. 2015; Teixeira ym
Menetelmä antaa mahdollisuuden syventää tietoa tutkittavasta ilmiöstä ja vähentää mahdollisten virhetulkintojen todennäköisyyttä. Johtopäätökset Tutkimus arvioi luontoliikunnan soveltuvuutta työikäisten miesten elintapamuutosten tukemiseen. Kiinnostus kasvisten käyttöön voisi lisääntyä edelleen kannustamalla miehiä hyödyntämään vuodenaikoihin liittyvät metsästysja satokaudet hyötyliikunnassa ja ravitsemuksessa. aktiivisuusmittarit, tiiviimpi vertaistuki tapaamisten välillä tai verkkopohjainen etäneuvonta) olisi voinut parantaa ohjelman vaikuttavuutta. Jatkossa olisi tärkeää selvittää keskeyttämisen syyt ja miten tavoitteistaan jääneitä osallistujia olisi voitu tukea tehokkaammin ohjelman aikana. Metsästä motivaatiota liikuntaan ja painonhallintaan -ohjelma oli yksi osa laajaa kehittämishanketta. Kaikki eivät silti jatkaneet ohjelman loppuun asti, ja ryhmätasolla muutokset terveyskäyttäytymisessä olivat vähäisiä. Tällaisia ryhmiä voivat olla vähän liikkuvien miesten lisäksi esimerkiksi maahanmuuttajanaiset sekä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Luontoliikuntatapaamisten yhteiset ruokailutilanteet ja uudet reseptit, joissa kasviksia hyödynnettiin monipuolisesti, saattoivat vähentää ennakkoluuloja kasvisten käyttöä kohtaan sekä opettaa uusia tapoja niiden valmistamiseen. Muutosvalmiuden perusteella räätälöity tuki (mm. Luontoliikuntaan perustuvat painonhallintaryhmät saattavat tavoittaa ne vähän liikkuvat kohderyhmät, joita sisäliikuntaan perustuvat ”perinteisemmät” painonhallintatai liikuntaryhmät eivät tavoita. Nuotion sytyttely ja nuotion ääressä ruoan valmistaminen saattoivat tarjota terveysneuvonnalle ja ravinto-asioista keskustelulle erilaisen, miehekkäämmän lähtökohdan. Tutkimuksen toteutusta ja tuloksia arvioitaessa on hyvä huomioida, että hankkeen lyhyt kokonaiskesto (22 kuukautta) ja rahoitusmuoto ovat haasteena kattavan tutkimuskriteerit täyttävän vaikuttavuusarvioinnin toteutukselle. 2014; Pietilä 2008). Luontoliikuntaryhmiin osallistuminen voi tuottaa paitsi fyysisiä terveysvaikutuksia, myös etenkin psyykkisiä ja sosiaalisia hyötyjä, mitkä puolestaan edistävät terveellisten elintapojen omaksumista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että luontoliikunnan hyödyntämistä elintapainterventioissa kannattaa tutkia edelleen niin maaseudulla, keskisuurissa kaupungeissa kuin suurkaupungeissa, suuremmilla otoksilla ja kontrolloidulla tutkimusasetelmalla. 2012; Hunt ym. Onnis tuneisiin elintapamuutoksiin vaikuttavien tekijöiden tunnistamiseksi osallistujien profilointia tehtiin kuntotestitulosten, tavoitepäiväkirjan ja kyselylomakkeen vastausten perusteella. 79 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Luontoliikunta elintapaneuvonnassa lemisen tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi osaksi tapaamisten sisältöä. Nyt kehitetyssä luontoliikuntaohjelmassa kontrolliryhmä, objektiivinen liikunta-aktiivisuuden arviointi ohjelman aikana sekä pidempi seuranta-aika olisivat parantaneet vaikuttavuusarvioinnin luotettavuutta. Tulosten tulkinnassa tulee ottaa huomioon, että aineisto oli pieni, liikunta-aktiivisuuden ja ruokavalion laadun arvioinnissa käytettiin itseraportointia, eikä ohjelmaan sisältynyt vertailuryhmää. Tutkimuksen luotettavuus Tutkimustulokset luontoliikunnan soveltamisesta miesten elintapamuutosten tueksi ovat lupaavia ja voivat toimia pohjana laajempien tutkimusinterventioiden suunnittelulle. Rahoittajatahojen on tärkeää ymmärtää yritysten ja palvelujen kehittämisen kulkevan käsi kädessä tutkimuksen kanssa. Aikaisemmissa tutkimuksessa on havaittu, että miehet kokevat ravintoasioiden käsittelyn osana terveysneuvontaa hyväksyttävänä, kun se tapahtuu muun toiminnan ohella ja miehille mielekkäällä tavalla (Caperchione ym. Vastaavia terveysneuvontaohjelmia ei ole aikaisemmin toteutettu, joten jatkossa tulisi selvittää, missä suhteessa ja millä tavoin luontoliikunnan ja elintapaneuvonnan yhdis täminen on vaikuttavinta eri kohderyhmissä. Kehityshankkeiden on voitava tuottaa laadukasta tietoa toiminnan vaikuttavuudesta, jotta hyviä uusia käytäntöjä voidaan toistaa kansallisesti ja kansainvälisesti. Tulokset myös kannustavat kehittämään luontoja terveyssektorien välistä yhteistyötä liikunnan ja terveyden edistämisessä. Terveyskäyttäytymismuutoksiin ovat todennäköisesti vaikuttaneet useat ohjelmasta riippumattomat tekijät, kuten työtehtävien luonne, perhetilanne ja terveydentilan muutokset, joista päiväkirjamerkinnöissä ei mahdollisesti raportoida, mutta jotka vaikuttavat voimavaroihin ja ajankäyttömahdollisuuksiin toteuttaa muutoksia. Kasvisten käyttö lisääntyi useimmilla miehillä ja he raportoivat myös oppineensa kiinnittämään huomiota elintarvikkeiden ravintosisältöihin ja suunnittelemaan ruokailuaan esimerkiksi työpäivän aikana. Osallistujat olivat valikoituneet luonnosta kiinnostuneisiin ja elintapamuutoksia tavoitteleviin miehiin. Tutkimuksen vahvuutena on triangulaatio eli useita erilaisia tiedonkeruutapoja yhdistävä analyysi (Tuomi ja Sarajärvi 2012, 143– 149). Tulokset toivat esille ryhmän sisäisiä eroja käyttäytymismuutoksissa, itsearviointitaidoissa ja osallistumisaktiivisuudessa, mutta tulosten perustella ei voida osoittaa käytetyn luontoliikuntakonseptin lisäarvoa suhteessa muilla tavoilla toteutettuihin elintapaneuvontamenetelmiin. KIITOKSET Kiitämme Metsähallituksen Luonto liikuttamaan -hanketta ja hankkeen rahoittajia; Euroopan sosiaalirahasto, Pohjois-Savon ELYkeskus, Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Metsähallitus, Nuorisoja matkailukeskus Metsäkartano, Hyvinvointija vapaa-ajan keskus Kunnonpaikka, Lieksan kaupunki ja Rautavaaran kunta.
Owen, N. Ovaskainen, ML. Duz, S. & Chroni, S. Mäkelä, J. & Neuvonen, M. BMC Public Health 15(1). Seaton, CL. Luonnossa liikkumisen kulttuuriset representaatiot: diskurssianalyysi suomalaisten luonnossa liikkumista käsittelevistä haastatteluista. Medicine & Science in Sports & Exercise, 34:S271. 2008. 2009. Sports Medicine 45 (3), 423-441, Rikala, S. Kolt, GS. doi:10.1177/1557988312444718 Cardillo, JE. 2015. An updated review of interventions that include promotion of physical activity for adult men. Diabetologia 56(2): 242–251, Van Dyck, D. Review of the Effectiveness of Physical. & Koskinen, S. Health Psychology 33(7): 699–709. Brown, D. Gladwell, V. Goal setting, followup and goal monitoring. Exercise, physical activity, and self-determination theory: A systematic review. Teoksessa Rovio, E., Saaranen-Kauppinen, A., Pyykkönen, T. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Keuhkolääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Keskinen, OP. Männistö, S. Michie S. Raportti 21/2013. 2014. Evaluation of body composition using three different methods compared to dual-energy X-ray absorptiometry. Ribeiro, JP. Luonto liikuttamaan – ESR-hankkeen 2013–2015 loppuraportti. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2012. Pajunen, T. The impact of the natural environment on the promotion of active living: An integrative systematic review. & Cardillo, JE. Gray, CM. Neuhaus, M. Vandelanotte, C. Helsinki. Tolvanen, A. Suomen Lääkärilehti 67(3), 161–163. & Groenewegen, PP. Noakes, MA. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 28. Plotnikoff RC. Liikunta. Extreme Physiology and Medicine, 2 (1), 3. Sports Medicine, 45(6), 775. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. & Laitinen, K. Psychology Press, 39–61. 2015. Aikuisten ruokavaliossa tarvitaan terveyttä edistäviä muutoksia. Korkusuz, F. George, ES. Helakorpi, S. Lappalainen, R. Smillie, S. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. 2012. 2015. & Reibold, R. Takalo, T. Callister, R. Towards a physically more active lifestyle based on one's own values: The results of a randomized controlled trial among physically inactive adults health behavior, health promotion and society. Geor ge, E. Ahonen, J. Pelto nen, M. 2011. 2015 Alueellisen terveysja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010–2015. Spreeuwenberg, P. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Liikunta & Tiede 52 (4), 4–9. & Mummery, WK. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). European Journal of Sport Science, 9 (3),181–190. 80 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Luontoliikunta elintapaneuvonnassa LÄHTEET Bottorff, JL. Streetscape greenery and health: Stress, social cohesion and physical activity as mediators. Virtanen S. Do weight management programmes delivered at professional football clubs attract and engage high risk men. Raulio, S. Saatavilla 29.9.2015. The great outdoors: How a green exercise environment can benefit all. BMC Public Health, 14(1), 873. doi:10.1186/1471-2458-14-50 Kaikkonen, R. Carraca E. Käypä hoito suositus. Luonnon virkistyskäyttö 2010. Behavioral mediators of weight loss in the SHED-IT community randomized controlled trial for overweight and obese men. Liikunnan aktivointihankkeista vähän tietoa. Metlan työraportteja. Tampereen yliopisto. Caperchione, CM. Pasanen, T. Tapaninen, H. & Barton, J. Health Psychology 28(6), 690. Härkänen. DOI: 10.1186/1471-2458-13-671 Keskinen, KL. Fjeldsoe, B. Systematic Review of Maintenance of Behavior Change Following Physical Activity and Dietary Interventions. van Dillen, SM. Väitöskirja. & Quinlan, A. 2012. 2013. 2012. painos). 1990. Activity Interventions for Adult Males. Silva M. Bunn, C. 2009. (toim.) Liikuntakynnyksen yli – ohjelmista ihmisen kohtaamiseen. De Vries, S. Effective techniques in healthy eating and physical activity interventions: A meta-regression. van Dillen, S. Tuomi, J. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212. Saatavilla osoitteessa http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/1993 (15.2.2016). Lubans, DR. Kocak, M. 2015. Taylor, P. Ellison, M. Between rocks and hard places: ideological dilemmas in men's talk about health and gender. Teixeira P. De Bourdeaudhuij, I. Sandercock, G. 2013. Pietilä, I. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (5. Koskela, T. Rhodes, R. Sports Medicine, 42 (4): 281-300. Uusi ruokavalion laadun mittari ravitsemusohjauksen tueksi. Cerin, E.Conway, TL. BMC Public Health, 14 (50). Aerobic fitness norms for males and females aged 6 to 75 years: a review. Vähäsarja, K. Kankaanpää, A. Van delanotte, C. Jaffer, H. Saatavilla osoitteessa http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50075 (24.2.2016). Luonto liikuttaa ja elvyttää. Social contacts as a possible mechanism behind the relation between green space and health. Helsinki. 2009. Duncan, MJ. Virtanen, S. Schaan, BD. Maclean, A. Shvartz, E. Vartiainen, E. Duncan, M. 2014. Helsinki: Tammi. (toim.). & Uutela, A. Caperchione, CM. Caperchione, CM. Annals of Behavioral Medicine 49 (2), 286–292. Volume of supervised exercise training impacts glycaemic control in patients with type 2 diabetes: a systematic review with meta-regression analysis. Koskenniemi, T. Markland D. Collins, CE. Umpierre, D. 2013. Metsähallitus, 39s. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2010. Teoksessa Ki resuk, TJ. 2002. & Deci, EL. Virtala, E. Wood, C. Young, MD. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Comparison Between Straight Measurement and Two Concurrent Protocols To Predict Maximal Oxygen Uptake. 2015. Oliffe, JL, More K. & Ryan R. Predictors of Physical Activity Change Among Adults Using Observational Designs. & Uutela, A. Lagström, H. Smith, A. 2014. What a man wants: Understanding the challenges and motivations to physical activity participation and healthy eating in middle-aged Australian men. 2014 Interacting Psychosocial and Environmental Correlates of Leisure-Time Physical Activity: A Three-Country Study. Mummery, WK. Sievänen, T. Päivitetty 13.01.2016. Verkkojulkaisu: Saatavilla osoitteessa www.thl.fi/ath (25.02.2016). Morgan PJ. 2014. Raportti 15/2011. Tammelin, T. Saatavilla osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952302-570-713.2.2016 (13.2.2016). Helldán, A. Kangasniemi, A. Jallinoja, P. New York. Pentala, O. Health Psychology 30 (1), 99–199. 2015. American Journal of Men's Health, 6 (6), 453–461. Ribeiro, PA. Groenewegen, PP. Helakorpi, S. & Sarajärvi, A. Simula, M. htm. Goal attainment scaling: Applications, theory, and measurement. & Wyke, S. Tutkimuksesta tiiviisti 35, marraskuu 2015. 2013. Eakin, E. 2000. 2012. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9 (1), 78. Hunt, K. Health Place 15, 586–595. Acta Electronica Universitaseis Tamperensis 744. Johnson, ST. 2012. Tillotson, SM. Murto, J. 2011. T. & Korpela, K. Verheij, RA. Social Science & Medicine 94, 26. Ryan, RM. & Häkkinen, K. Kerr, J. Calogiuri, G. Winkler, E. American Psychologist, 55, 68–78. 2012. Aviation Space and Environmental Medicine, 61 (1), 3–11. A mixed-methods study. Maas , J. Kolt, GS. (toim)
Therefore, it would be useful to know in which areas the physically inactive people mostly concentrate in order to take them better into account for organizing and planning of health services and sport facilities. & Kallunki V. Valdemar Kallunki, TT, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. In our analysis, we combine a health survey and GIS grid database which is used to describe the socio-economic status of the 250 meter * 250 meter population grids. 81 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sosioekonominen asema ja miesten liikunta Kymenlaaksossa VÄESTÖRUUDUN SOSIOEKONOMISEN ASEMAN YHTEYS MIESTEN LIIKUNTAKÄYTTÄYTYMISEEN KYMENLAAKSOSSA Olli Lehtonen, FT, Luonnonvarakeskus / Talous ja yhteiskunta. Regional variation of health and lifestyles are closely related to service planning and assessment of service needs in cities. ABSTRACT Lehtonen O., Kauronen M-L. & Kallunki V. Tutkimuksen tulokset osoittivat väestöruutujen sosioekonomisen taustan heijastuvan myös liikunnan harrastusmääriin sekä uskomukseen siitä, kuinka hyvin miehet pystyvät toteuttamaan omia liikunnan harrastamistavoitteitaan. Terveyden ja elintapojen alueellinen vaihtelu liittyvät kiinteästi palvelutarpeiden arviointiin ja palvelujen järjestämiseen. Näissä kysymyksissä erot ryhmien välillä noudattivat vastaajan väestöruutujen sosioekonomista asemaa, mikä osoitti sosioekonomisiin terveyseroihin liittyvän myös maantieteellisen elementin. In these issues, the differences between men reminded the socio-economic status indicating the spatial aspects of the health inequalities. Tämä paikkaan sidottu tieto voisi auttaa pienentämään väestöryhmien terveyseroja. Physical activity was highest among men who live in the high income areas while the lowest activity level was observed among men living in the low-income areas. Tutkimustehtäväämme varten kysymme, miten miesten liikunnan harrastaminen ja siihen liittyvät tekijät eroavat alueellisen erilaistumisen ryhmissä. Koetilantie 5, 00790 Helsinki. Asiasanat: Vapaa-ajan liikunnan harrastaminen, alueellinen erilaistuminen, Kymenlaakso, paikkatieto. Väestöruudun sosioekonomisen aseman yhteys miesten liikuntakäyttäytymiseen Kymenlaaksossa. Liikunta & Tiede 53 (4), 81–91. With the use of this data we are able to ask how the physical activity of men differs between socioeconomic clusters inside the municipalities. 2016. Sähköposti: olli.lehtonen@luke.fi (yhteyshenkilö). The results of the study showed that the socio-economic background of the population grids is reflected to the amounts of physical activity of men as well as a belief how well men are able to follow their aims in the levels of physical activity. Yh distämme tutkimuksessa miesten terveyskyselyn osoitetiedot ruutuaineistoon, josta muodostamme väestöruutujen sosioekonomista asemaa kuvaavan ryhmittelyn 250 m * 250 m ruutukoossa. In this article, we study the association of the men’s physical activity on the regional differentation of the population grids in Kymenlaakso. 2016. Liikunta & Tiede 53 (4), 81–91. Marja-Leena Kauronen, TtT, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Tässä artikkelissa tutkimme miesten liikuntakäyttäytymisen yhteyt tä väestöruudun alueelliseen erilaistumiseen Kymenlaaksossa. Siksi olisikin hyödyllistä tietää, mihin ryhmiin ja mille asuinalueille fyysisesti passiiviset henkilöt pääosin kuuluvat ja keskittyvät, jotta heidät voitaisiin huomioida paremmin esimerkiksi kuntien terveysja liikuntapoliittisissa suunnitelmissa. The association of the socio-economic status of the population grid on the physical activity of men. Liikuntaa harrastivat eniten hyvätuloisten väestöruuduissa asuvat miehet kun taas vähiten liikuntaa harrastivat pienituloisten vuokra-asujien väestöruuduissa asuvat miehet. Keywords: Leisure-time physical activity, regional differentation, GIS, Kymenlaakso TIIVISTELMÄ Lehtonen O., Kauronen M-L. The accurate place-based information about the physically inactive people could help reducing health disparities in municipalities
2008). Tutkimusta varten muodostimme Ruututietokannasta väestöruutujen sosioekonomista asemaa kuvaavan erilaistumisluokituksen 250 m * 250 m ruutukoossa. 2015). Kasautumisen syynä pidetään yleisesti sosioekonomiselta taustaltaan samanlaisten ihmisten ryhmittymistä toistensa läheisyyteen alueellisen erilaistumisen myötä. Yksilötason terveyserot voivat asuinalueiden sosioekonomisten erojen myötä näkyä myös aluetasolla. 2012; Van Holle ym. Harrastamisen lisääntymisestä huolimatta väestöstä noin 20 prosenttia on liikkumattomia eli harrastavat liikuntaa vähemmän kuin kerran viikossa. Sosioekonomisten erojen myötä vähiten liikkuvat ovat yleisesti pienituloisia tai matalasti koulutettuja (Golubic ym. 2013). 2013; Lankila 2014). 2014.) Väestön liikkumattomuutta ennustavista tekijöistä myös asuinympäristöllä voi olla merkittävä rooli (Fone & Dunstan 2006; Duncan ym. Liikuntaja ruokavaliomuutoksien yhdessä on todettu merkittävästi alentavan metabolisen oireyhtymän sekä keskivartalolihavuuden kehittymistä (Ilanne-Parikka ym. 82 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sosioekonominen asema ja miesten liikunta Kymenlaaksossa JOHDANTO Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimuksen (AVTK) perusteella 15–64-vuotiaiden vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt. 2011). Aiemmin on havaittu liikunnan harrastamismäärien korreloivan positiivisesti asuinalueen sosioekonomisen aseman kanssa (Greiner ym. 2014; Kaikkonen ym. 2012). Vastaukset näihin kysymyksiin auttavat liikuntaan liittyvien terveyserojen kaventamisessa. Asetettua tavoitetta varten kysyimme, miten miesten liikunnan harrastaminen ja siihen liittyvät tekijät eroavat väestöruudun sosioekonomisen taustan suhteen ja minne liikkumattomat miehet sijoittuvat tutkimusalueen väestöruuduilla. Aineistojen yhdistämisellä tavoitteenamme on tuottaa tarkkaa ruutupohjaista tietoa sosioekonomisista eroista miesten liikuntakäyttäytymisessä. 2007). Tämän artikkelin lähtökohtana on, että paikalliset tarpeet ja asuinympäristö voisivat ohjata terveyserojen kaventamista kuntien sisällä, jos haitallinen terveyskäyttäytyminen tai terveysongelmat kasautuvat tietyn profiilin omaaville asuinalueille. Liikuntalain tarkoituksena on edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä tukea lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä liikunnan avulla (Muutosta liikkeellä 2013). 2012). Täsmällisen tiedonpuutteen vuoksi esimerkiksi mielenterveyshäiriöiden preventioiden kohdentaminen oikeisiin riskiryhmiin on voinut olla paikallisesti sattumanvaraista ja toimenpiteet ovat voineet kohdentua vääriin riskiryhmiin (Lehtonen & Kauronen 2013). Se mahdollistaa yhdessä ruutupohjaisen aineiston avulla tarkastelun, jossa väestöruudun sosioekonomista taustaa voidaan käyttää indikaattorina myös yksilöiden sosioekonomisille terveyseroille. 2012). Tutkimuksen mukaan liikunnan haittojen ennaltaehkäisyssä kaikki liikuntamuodot ovat hyödyllisiä (Morencos ym. Alueellisella erilaistumisella viitataan tässä tutkimuksessa sosioekonomiselta taustaltaan erilaisten ihmisten ryhmittymiseen kaupunkialueella (Vaattovaara 1998). (Kolu ym. Terveyden ja elintapojen paikallinen vaihtelu liittyvät kiinteästi palvelutarpeiden arviointiin ja palvelujen järjestämiseen. 2011). Tutkimuskohteena olevassa Kymenlaaksossa alueellisen erilaistumisen on syntynyt pääosin muuttoliikkeen vaikutuksesta (Lehtonen 2007). Jos yksilötason sosioekonomiset terveyserot noudattavat myös ruutupohjaisen paikkatiedon eroja, on tällöin mahdollista arvioida terveyserojen laajuutta tarkemmin koko kunnan alueella ilman mittavia kyselytutkimuksia. 2012; Shuval ym. 2010, Pattyn ym. Vähintään kahdesti viikossa vapaa-ajan liikuntaa raportoi harrastaneensa noin 40 prosenttia vuonna 1978, kun vastaava luku vuonna 2004 oli yli 60 prosenttia (Helakorpi ym. Liikunnan lisääntyminen on myönteistä aikuisväestön terveyden kannalta, sillä riittämättömän liikunnan tiedetään olevan yhteydessä useisiin eri sairauksiin (Vuori 2005; Hu ym. Usein alueelliset terveyserotutkimukset ovat Suomessa keskittyneet sairaanhoitopiirien tai kuntatyyppien tilastolliseen vertailuun, mikä ei mahdollista yksityiskohtaista terveyserojen vertailua kuntien sisällä. 2008; Sanz ym. Lisäksi liikunnan säännöllinen harrastaminen ehkäisee muun muassa useiden syöpien, osteoporoosin, tukija liikuntaelinsairauksien ja muistisairauksien syntymistä sekä lihavuutta (Booth ym. Siksi olisi hyödyllistä tietää, mihin sosioekonomisiin ryhmiin fyysisesti passiiviset henkilöt pääosin kuuluvat ja mille asuinalueille he keskittyvät, jotta heidät voitaisiin huomioida paremmin esimerkiksi kuntien terveysja liikuntapoliittisissa suunnitelmissa. Kunnissa liikuntaa suositaan, koska sen välityksellä voidaan kaventaa väestöryhmien välisiä terveysja hyvinvointieroja vähentämällä sairastavuutta, parantamalla väestön työja toimintakykyä sekä vähentämällä sosiaalija terveyspalvelujen tarvetta (Rotko ym. 2014). 2004). Liikunnan harrastamisen suurimmat hyödyt kohdistuvat väestössä sydänja verisuonisairauksien ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn vähentämällä metabolisen oireyhtymän (MBO) kehittymistä (Ilanne-Parikka ym. 2009; Ozdol ym. Muuttoliikkeen näkökulma korostaa yksilöiden ja kotitalouksien valintoja, joiden taustalla vaikuttavat erilaiset elämäntyylit ja elämänvaiheet, jotka yhdessä määrittävät yksilöiden asumistarpeita ja. 2015). Näyttöä on myös yleisemmin alueen sosio-ekonomisen deprivaation kontekstuaalisesta merkityksestä terveysongelmien riskitekijänä (Fone & Dunstan 2006). Tämä tarkka paikkaan sidottu tieto voisi auttaa pienentämään väestöryhmien terveyseroja, jotka eivät ole supistuneet vastoin terveyspolitiikan tavoitteita (Muutosta liikkeellä 2013). Paikkaan sidottu tieto on tärkeää, sillä liikuntakäyttäytymisen erojen kaventamisen onnistumisessa ja liikuntapalvelujen suunnittelussa on tärkeää liikunnan lisäämisen kohderyhmien ja väestöntarpeiden mahdollisimman tarkka määrittely (Kalra ym. 2012). Tutkimuksen mukaan kunta pystyy aktiviisella toiminnalla vaikuttamaan asukkaiden liikunta-aktiivisuuteen (Nummela ym. Tämän vuoksi kunnat ovat kiinnostuneita paikkatiedosta ja sen antamasta mahdollisuudesta arvioida kunnan sisäisiä eroja liikkumattomuudessa. Liikunnalla on yksilön lisäksi myös yhteiskunnallisia taloudellisia vaikutuksia, sillä on arvioitu, että liikkumattomuudesta johtuvat suorat menot muodostavat 1,5–3,8 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Liikunta on yksi kuntien tuottamista peruspalveluista, sillä kunnat on velvoitettu luomaan edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle muun muassa tarjoamalla liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa. Kunnille on myös annettu liikuntasuosituksia, joiden tavoitteena on kunta, jossa kuntalaiset liikkuvat terveytensä kannalta riittävästi, ja jossa liikunta tarjoaa kuntalaisille mahdollisuuksia yhdessä tekemiseen ja yhteisöllisyyteen (Suositukset liikunnan edistämiseksi kunnissa 2010). Ruututiedon mukaan ottaminen tutkimuksiin on varsin uusi ilmiö (Borodulin ym. 2014). Yhdistimme luokitukseen miesten terveyskyselyn tiedot. 2013), mutta sille on tarvetta, sillä liikkumattomuuden ennalta ehkäi syn kannalta kuntatason tilastot eivät sisällä riittävästi paikkaan sidottua informaatiota, jotta ennalta ehkäisevät palvelut tai liikuntapaikat pystyttäisiin allokoimaan resurssitehokkaasti kaupungin eri osiin. Paikkatieto tarkoittaa tietoa, joka yhdistää toisiinsa sijaintija ominaisuustietoja. Kytkimme tutkimuskysymyksen paikkatietoon, jota on aiemmin käytetty varsin vähän terveyserojen tutkimuksissa (Borodulin ym. Tilastojen perusteella tämä tarkoittaa Suomessa alimmillaan noin 250 miljoonan euron suoria kustannuksia. Miehillä liikkumattomuus on myös yleisempää kuin naisten, sillä miehistä 23,5 prosenttia ja naisista 20,5 prosenttia ei harrasta vapaa-ajan liikuntaa (Kaikkonen ym. TUTKIMUSTEHTÄVÄ Tässä artikkelissa tutkimme miesten liikuntakäyttäytymistä sosioekonomiselta taustalta erilaisilla väestöruuduilla Kymenlaaksossa. (Husu ym
(KKTT 2011.) Koulutustaso on alueella yhteydessä myös vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen, sillä matalan koulutustason miehistä 28 prosenttia ei harrasta vapaa-ajan liikuntaa, kun vastaava osuus korkeasti koulutetuilla on 19 prosenttia (Kaikkonen ym. 2007; Mäkinen 2010; Borodulin ym. Alueellinen erilaistuminen Kymenlaaksossa Kymenlaakson alueellisen erilaistumisen luokituksen muodostamisessa käytettiin vuoden 2012 ruututietokantaa ruutukoolla 250 m x 250 m. 2012; Lehto ym. Summamuuttujan reliabiliteetin konsistentti on jälleen korkea ja muuttuja mittaa yhtenäisesti tietoisuutta liikunnan vaikutuksista miesten elämään (Cronbachin alfa 0,868). Yleisin muuttujille tehty muunnos oli muuntaa absoluuttiset arvot suhteellisiksi arvoiksi, jotta ruutujen väliset erot väestömäärässä eivät määrittäisi saatavia tuloksia. 2016). Näiden kysymyksien tausta liittyy tutkimukseen, jossa todettiin tiedonpuutteen liikunnan hyödyistä rajoittavan väestössä sen käyttöä pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä ja hoidossa (Veluswamy ym. 2014). Nämä indeksit poistavat tutkijan subjektiivisen vaikutuksen ryhmien lukumäärän päättämisessä. Kymenlaaksolaiset miehet kokevat terveytensä heikommaksi kuin suomalaiset miehet keskimäärin ja heidän elinajanodotteensa poikkeaa valtakunnallisesta keskiarvosta enemmän kuin naisten. Tulososiossa esitetyissä kartoissa vastaajien koordinaatteja on satunnaistettu väestöruutujen sisällä niin, että vastaajan tarkka asuinpaikka ei paljastu esitetyistä kartoista. Ruututietokanta sisältää alueellisen erilaistumisen kannalta keskeisiä muuttujia (väestörakenne, väestön koulutusja tulotiedot, talouksien elämänvaiheja tulotiedot sekä tietoja rakennuksista, työpaikoista ja työvoimasta) (Tilastokeskus 2014). 83 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sosioekonominen asema ja miesten liikunta Kymenlaaksossa sitä kautta yksilöiden hyvinvointia. Kymen laakson mielenkiintoisuutta tutkimuskohteena lisää lähtökohta terveyserojen kaventamiselle ja siinä mahdollisesti saavutettaville tuloksille. 2002). Ryhmien sosioekonomiset taustat vastaavat aikaisempaa. Lisäksi tutkimusalueella sosioekonomiset erot ovat muita alueita vahvemmin yhteydessä terveyteen, sillä matala koulutustaso ja miessukupuoli ovat Kymenlaaksossa lisänneet riskiä ennenaikaisiin kuolemiin. Miesten liikuntakäyttäytymisen kuvaa laajennettiin kysymällä, onko heillä ollut aikomuksia viimeisen vuoden aikana parantaa liikuntatottumuksia (vastausvaihtoehdot: 1=kyllä, 2=ei) tai onko heillä ollut tarvetta lisätä vapaa-ajan liikuntaa (vastausvaihtoehdot: 1= kyllä, 2=ei). 2013). indeksit Milligan ja Cooper 1985; Dimitriadou ym. Otos vakioitiin miesten asuinkuntien ja iän suhteen, joten kunnat ja ikäluokat ovat aineistossa edustettuna suhteessa väkilukuun ja ikärakenteeseen. Tietoisuutta mittaavista kysymyksistä muodostettiin summamuuttuja laskemalla yhteen jokaisen kysymyksen arvot. Määritys pohjautuu Mini-Suomi tutkimukseen vuosilta 1977–1980, jonka tarkoituksena oli luoda kansallisen terveysseurantajärjestelmän perusta, ja josta myöhemmin kehitettiin Terveys 2000, suomalaisiin kohdistuva terveysja toimintakykytutkimus (Koskinen 2010). Näistä viidestä kysymyksestä muodostettiin miesten toteuttamiskykyä kuvaava summamuuttuja laskemalla yhteen jokaisen kysymyksen arvot. TUTKIMUSAINEISTOJA MENETELMÄT Tutkimusaineistot Miesten liikuntakäyttäytymistä tutkittiin 1 001 satunnaisesti valitulla puhelinhaastattelulla, jotka kohdistuivat 18–64 -vuotiaisiin Kymenlaaksossa pysyvästi asuviin miehiin. Ruututietokannan sisältö ei soveltunut alueellisen erilaistumisen tarkasteluun sellaisenaan, vaan sen sisältämiä muuttujia muokattiin ja yhdisteltiin uusiksi muuttujiksi. Miesten liikunnan harrastamiseen liittyvät kysymykset Miesten liikunnan harrastamista kysyttiin tiedustelemalla, kuinka usein miehet harrastavat vapaa-ajan liikuntaa vähintään puoli tuntia niin, että he ainakin lievästi hengästyvät ja hikoilevat (vastausvaihtoehdot: 1=päivittäin, 2=4–6 kertaa viikossa, 3=3 kertaa viikossa, 4=2 kertaa viikossa, 5=kerran viikossa, 6=2–3 kertaa kuukaudessa, 7=muutaman kerran vuodessa tai harvemmin, 8=en voi vamman tai sairauden vuoksi harrastaa liikuntaa). Kymenlaakson kaltaisen rakennemuutosalueen osalta terveyserojen kaventaminen edellyttää huomion kiinnittämistä sekä alueen terveyseroihin suhteessa muuhun Suomeen että terveyserojen alueelliseen erilaistumiseen maakunnan sisällä ja näitä tuottaviin meka nismeihin. Alueellinen erilaistumisluokitus liitettiin haastateltujen muihin tietoihin kysymällä heidän asuinpaikan osoite, jonka perusteella jokainen kyselyyn osallistunut mies geokoodattiin eli paikannettiin koordinaatistoon. Ennen luokituksen muodostamista muuttujat standardisoitiin, jonka jälkeen alueellinen erilaistumisluokitus muodostetiin K-keskiarvoryhmittelyanalyysillä. 2014; Procter ym. Lahelma ym. Alueiden erilaistuessa sosioekonomiselta taustaltaan samanlaiset ihmiset ajautuvat asumaan samoille asuinalueille asuntokannan asettamissa rajoissa. Miesten kykyä toteuttaa liikuntatavoitteitaan kysyttiin viidestä kysy myksestä koostuvalla kysymyspatterilla. Haastattelut suoritti toimeksiantona TNS Gallup heinäkuussa 2014. Väestölle tulisi välittää tietoa sekä liikunnan terveyttä edistävistä että kansantautien ehkäisyyn liittyvistä vaikutuksista, koska tieto liikkumattomuuden riskeistä on yhteydessä yksilön uskomuksiin omasta terveydestä ja sairastumisriskistä sekä liikunnan aloittamiseen (Garza ym. Kysymystä on käytetty myös suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimuksissa (Heldan & Helakorpi 2015). Liikunnan vaikutuksia miesten elämään kysyttiin seuraavasti: missä määrin uskot voivasi liikunnan lisäämisellä 1) parantaa terveyttäsi, 2) välttää sairastumisen riskiä ja 3) lisätä tyytyväisyyttä elämääsi (vastausvaihtoehdot 1=ei lainkaan, …, 5=hyvin paljon). Taulukkoon 1 on kerät ty alueellisen erilaistumisluokituksen perustana olevat muuttujat ja niiden tilastovuodet. 2015). Tiedostamme, että liikuntakäyttäytymistä arvioiva kysymys on likimääräinen, koska se ei tuo esiin tarkasti liikunnan rasittavuutta, toistuvuutta eikä kestoa (Borodulin ym. 2014). Sosioekonomisista terveyseroista liikuntakäyttäytymisessä on yksilötasolla paljon tutkimusnäyttöä (esim. Haastattelua tehtäessä alueellinen erilaistumisluokitus ei ollut vielä valmis, joten aineiston keruuta ei voitu osittaa luokituksen perusteella. 2013; Littlecott ym. Liikunnallisesti inaktiiviseksi eli liikkumattomaksi määritettiin mies, joka harrastaa liikuntaa vähemmän kuin kerran viikossa. Viimeaikaisissa tutkimuksissa kyvykkyyden on katsottu liittyvän yksilön psykososiaalisiin prosesseihin, joita liikuntaohjauksessa tulisi kehittää (Kaasalainen ym. Kysymyksissä tiedusteltiin miesten pystyvyyttä toteuttaa liikuntatavoitteet, vaikka heillä olisi 1) huolia ja ongelmia, 2) he olisivat alakuloisia, 3) jännittyneitä, 4) väsyneitä tai 5) kiireisiä (vastausvaihtoehdot 1=hyvin epävarmasti,…, 4=hyvin varmasti). 2013; Hoebel ym. 2012), mutta puhelinhaastatteluissa ei haastattelujen keston puitteissa ollut mahdollisuutta kysyä liikunnan harrastamista tarkemmin. Haastatteluissa kerättiin tietoja miesten liikuntakäyttäytymisestä, liikuntatavoitteisiin liittyvästä toteuttamiskyvystä, liikunnan lisäämiseen liittyvistä aiko muksista sekä liikunnan lisäämisen vaikutuksista omaan elämään. Reliabiliteetin konsistenssia mittaavan Cronbachin alfan perusteella ( ?= 0,859) summamuuttuja on yhtenäinen ja osiot mittaavat samaa asiaa. Ryhmien lukumäärän valinnassa hyödynnettiin ryhmittelyn stabiiliutta mittaavia indeksejä (ks. Keskitymme tässä artikkelissa kymenlaaksolaisiin miehiin, koska he muodostavat terveyskäyttäytymisessä selkeän alueellisen riskiryhmän. Calinskin ja Harabaszin sekä Ratkowskyn ja Lancen indeksien perusteella jaoimme väestöruudut neljään ryhmään
Hyvätuloisten väestöruuduissa miehet ovat muita korkeammin koulutettuja ja heillä on myös muita korkeammat tulot (taulukko 3). Vastaavasti keskituloisten väestöruutujen miehillä koulutussekä tulotaso ovat alemmat kuin hyvätuloisten väestöruutujen miehillä, mutta korkeammat kuin vanhemman väestön tai pienituloisten vuokra-asujien väestöruutujen miehillä (taulukko 3). Pienituloisten vuokra-asujien väestöruuduissa asuvat miehet eroavat selkeästi muista ryhmistä koulutustasossa, työvoiman ulkopuolella olevien osuudessa sekä tulotasossa (taulukko 3). Siten suurin osa eläkeläisistä rajautui pois haastatteluista heikentäen tämän ryhmän tuloksien tulkinnallisuutta suhteessa alueelliseen erilaistumiseen. Kyselyyn vastanneet miehet alueellisen erilaistumisen ryhmissä Vastanneiden miesten lukumäärä on melko hyvin tasapainossa ryhmien väestöosuuden kanssa (taulukko 3). Ryhmittelyanalyysissä muodostui myös kaksi alhaisempaa sosioekonomista taustaa kuvaavaa ryhmää (taulukko 2; kuva 1). Keskituloisten ryhmälle on tunnusomaista keskimääräiset keskitulot, keskisuuret asunnot ja omistusasuntojen suuri osuus asuntokannassa (taulukko 2). Tähän ryhmään kuuluvilla 750 väestöruudulla asuu noin 41 prosenttia väestöruutujen miehistä. Tämän ryhmän väestöruuduissa asui 31 prosenttia kaikkien ruutujen miehistä. Muuttujaryhmä Muuttuja Tilastovuosi Suojaus Koulutus Korkeasti koulutettujen osuus (%) 31.12.2012 Kyllä Perusasteen suorittaneiden osuus (%) 31.12.2012 kyllä Elintaso Asukkaiden keskitulot (€) 31.12.2012 kyllä Pienituloisten kuluttajien osuus (%) 31.12.2012 kyllä Asuminen Vuokra-asuntojen osuus (%) 31.12.2012 ei Asuntojen keskipinta-ala (m 2 ) 31.12.2012 ei Pääasiallinen toiminta Eläkeläisten osuus asukkaista (%) 31.12.2013 ei Työttömien osuus (%) työvoimasta 31.12.2012 kyllä TAULUKKO 1. Alueellisen erilaistumisen ensimmäinen ryhmä kuvastaa hyväosaisuutta ja siihen kuuluu tutkimusalueella 207 väestöruutua ja noin 11 prosenttia asuttujen ruutujen 64 807 miehestä. Toinen alhaisemman sosioekonomisen taustan ryhmä, pienituloiset vuokra-asujat, eroaa muista ryhmistä työttömyydessä, pienituloisuudessa, koulutustasossa sekä vuokra-asuntojen osuudessa (taulukko 2). Vanhemman väestön ruutujen miehet eroavat kuitenkin muista luokista tulotasossa sekä työvoiman ulkopuolella olevien osuudessa (taulukko 3). Tyypillisesti tähän ryhmään kuuluvissa ruuduissa asuntokanta koostuu isoista omistusasunnoista, asukkailla on korkea koulutustaso sekä korkeat keskitulot ja ruuduissa on matala työttömyysaste (taulukko 2). 84 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sosioekonominen asema ja miesten liikunta Kymenlaaksossa alueellista erilaistumista kuvaavaa ryhmitystä (Lehtonen 2007) ja se yhtyy yleisiin faktoriekologisiin ryhmityksiin (Vaattovaara 1998). Taulukkoon 3 on koottu oma ryhmä niille vastaajille, jotka asuivat tietosuojatuissa ruuduissa. Tietoja ryhmittelyanalyysissä käytetyistä muuttujista alueellisen erilaistumisen ryhmissä. (Lähde Ruututietokanta, Tilastokeskus).. Ryhmittelyanalyysissä käytetyt muuttujat (Lähde Ruutu tietokanta, Tilastokeskus). Näistä ensimmäinen ryhmä kuvaa vanhemman väestön väestöruutuja, koska ryhmään kuuluvilla ruuduilla on suhteellisesti muita ryhmiä enemmän eläkeläistalouksia (taulukko 2). Vanhemman väestön ruuduilla on eriytymistä kuvaavaa ryhmää vähemmän eläkeläisiä, koska kyselytutkimuksessa haastatellut miehet olivat iältään 18–64-vuotiaita. Tutkimusalueella ryhmään kuuluu 151 väestöruutua, joissa asui 17 prosenttia väestöruutujen miehistä. Heidän sosioekonomista taustaa ei saatu kuvattua, koska vastaajat asuvat pääosin harvaan asutuilla maaseutualueilla. Muuttuja Vanhempi väestö Keskituloiset Pienituloiset Hyvätuloiset Asuttuja ruutuja (n) 359 750 151 207 Miehiä (n) 12 342 16 677 4 305 7 740 Korkeasti koulutettujen osuus (%) 9,5 13,6 8,3 28,0 Perusasteen suorittaneiden osuus (%) 38,5 25,5 38,6 14,0 Asukkaiden keskitulot ( €) 22 856,0 28 374,9 19 106,2 36 270,1 Pienituloisten kuluttajien osuus (%) 20,3 13,2 34,3 10,6 Vuokra-asuntojen osuus (%) 26,9 6,8 67,3 4,6 Asuntojen keskipinta-ala (m 2 ) 69,8 93,9 60,1 120,3 Eläkeläisten osuus asukkaista (%) 38,3 23,7 28,0 11,7 Työttömien osuus (%) työvoimasta 16,4 9,1 27,5 5,6 TAULUKKO 2. Myös vastaajien sosioekonominen tausta yhtyy alueelliseen erilaistumiseen. Visuaalisesti karttakuvasta tulkittuna Kymenlaakso on selkeästi alueellisesti erilaistunut (kuva 1)
Alueellisen erilaistumisen ryhmät Kymenlaaksossa.. 85 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sosioekonominen asema ja miesten liikunta Kymenlaaksossa KUVA 1
Vastaajien sosiodemografiset ominaisuudet alueellisen erilaistumisen ryhmissä. Ryhmistä eniten liikuntaa vapaa-ajallaan harrastavat hyväosaisten väestöruuduilla asuvat vastaajat, joista peräti 84,6 prosenttia kertoo harrastavansa liikuntaa vähintään 2 kertaa viikossa. (Helldán ym. Tilastolliset testit ja regressioanalyysit suoritettiin Rtilasto-ohjelmalla. Samaan kysymykseen haastatelluista vähintään 3 kertaa viikossa liikuntaa sanoi harrastavansa 59,5 prosenttia. Post hoc -testin perusteella hyvätuloisten väestöruuduissa asuvat vastaajat eroavat liikunnan harrastamismäärissä 5 prosentin merkitsevyystasolla pienituloisista vuokra-asujista ja ryhmittelyn ulkopuolella asuvista miehistä. Vähiten liikuntaa harrastavat pienituloisten vuokra-asujien väestöruuduissa asuvat vastaajat, joista 67,5 prosenttia ilmoitti harrastavansa liikuntaa vähintään 2 kertaa viikossa. Väestöruudun sosioekonominen tausta näyttää vaikuttavan liikunnan harrastamiseen oletuksen mukaisesti (testisuure F 3,160, p-arvo 0,014; taulukko 4). Yhteenlaskettua lukumäärää visualisoitiin kuvaamalla väes töruuduttaiset keskiarvot. Muuttuja Vanhempi väestö Keskituloiset Pienituloiset Hyvätuloiset Ei-luokitusta Tilastollisen testin p-arvo 2 tai usemman kerran viikossa (%) 76,1 78,3 67,5 84,6 70,0 <0,001 alle 1 kerran viikossa (%) 13,8 12,5 22,5 7,7 17,6 0,005 Painoindeksi 25,8 27,0 27,8 26,3 26,7 0,006 On aikonut parantaa liikuntatottumuksia (%) 60,9 61,8 65,0 65,0 60,7 0,853 Kokee tarvetta lisätä vapaa-ajan liikuntaa (%) 59,7 59,9 57,5 63,6 60,7 0,877 Toteuttamiskyky 17,6 17,9 17,3 18,8 17,4 0,015 Liikunnan myönteiset vaikutukset 11,5 11,6 12,2 11,5 11,3 0,177 TAULUKKO 4. Tilastollisesti merkitseviä eroja harrastusmäärissä on juuri näiden edellä lueteltujen ryhmien välillä. Liikunnan harrastamismäärien erot ryhmien välillä ovat selkeitä myös vähän liikkuvien välillä (taulukko 4). Alueellisen erilaistumisen ryhmissä regressioanalyysillä tutkittiin tulotason vaikutusta liikuntakäyttäytymiseen. Nämä osuudet ovat korkeampia kuin kansallisessa AVTK-tutkimuksessa, jossa vuonna 2013 miehistä 69 prosenttia sanoi harrastavansa vapaa-ajan liikuntaa ainakin puoli tuntia vähintään 2 kertaa viikossa ja miehistä 53 prosenttia vähintään 3 kertaa viikossa. Liikunnan harrastusmäärät eivät jakaudu Kymenlaaksossa tasaisesti alueellisen erilaistumisen ryhmien kesken. Mikäli varianssianalyysissä erilaistumisluokkien välillä oli tilastollisia eroja, testattiin näitä Tukeyn testillä. Paikkatietoanalyyseillä liikkumattomien miesten kasautumia kuvattiin laskemalla yhteen liikkumattomien miesten lukumäärästä yksittäisessä väestöruudussa ja sitä ympäröivissä ruuduissa, jolloin yksittäisen ruudun vaikutus kasautuman kuvauksessa pienentyy. TULOKSET Miesten liikuntakäyttäytyminen alueellisen erilaistumisen ryhmissä Kyselytutkimukseen osallistuneista kymenlaaksolaisista miehistä 75,0 prosenttia sanoi harrastavansa vähintään 2 kertaa viikossa liikuntaa vähintään 30 minuuttia liikuntaa siten, että he ainakin lievästi hengästyvät ja hikoilevat. Liikuntakäyttäytyminen alueellisen erilaistumisen ryhmissä.. 86 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sosioekonominen asema ja miesten liikunta Kymenlaaksossa Tutkimusmenetelmät Tilastollisina menetelminä alueellisen erilaistumisen ryhmien erojen selvittämiseksi käytettiin välimatka-asteikollisille muuttujille Khi 2 neliötestiä sekä jatkuville muuttujille varianssianalyysiä. Keskimäärin kymenlaaksolaisista miehistä 15,2 prosenttia on liikkumattomia eli harrastavat Muuttuja Vanhempi väestö Keskituloiset Pienituloiset Hyvätuloiset Ei-luokitusta Vastaajia (n) 238 217 80 143 323 Vastaajia (%) 23,8 21,7 8,0 14,3 32,2 Miehiä (n) 12 342 16 677 7 740 4 305 13 799 Miehiä (%) 22,5 30,4 14,1 7,8 25,2 Ikä (a) 44,1 40,8 45,5 40,5 48,7 Perusaste (%) 12,6 12,9 13,8 6,3 18,6 Korkeakoulutus (alempi + ylempi) (%) 13,9 14,3 11,8 16,8 5,0 Kokopäivätyössä (%) 56 71 48 71 69 Työtön (%) 14,3 8,8 13,8 4,9 5,3 Eläkkeellä (%) 14,7 11,1 18,8 16,8 18,6 Tulot alle 20 000 € (%) 23,8 21,7 33,8 4,9 15,2 Tulot yli 50 000 € (%) 10,9 19,8 11,3 27,3 20,2 TAULUKKO 3. Analyysit suoritettiin ArcMap-ohjelman point statistics ja zonal statistics -työkaluilla. 2013). Toiseksi vähiten liikuntaa harrastavat ryhmittelyn ulkopuolella asuvat (taulukko 4)
Pienituloisten vuokra-asujien väestöruuduilla asuvat parempituloiset miehet eivät siten liiku pienituloisempia miehiä enempää. Alhaisin kokemus omasta kyvykkyydestä on pienituloisten vuokra-asujien, ryhmittelyn ulkopuolisilla ja vanhemman väes tön väestöruuduissa asuvilla miehillä (taulukko 4). Testin perusteella myös ero vanhemman väestön väestöruuduilla asuvien ja keskituloisten väestöruuduilla asuvien välillä on tilastollisesti merkitsevä 5 prosentin merkitsevyystasolla. Ryhmien väliset erot liikunnan harrastamismäärissä heijastuvat myös painoindeksiin (testisuure F 3,623, p-arvo 0,006). Koska ryhmien välillä oli kuitenkin tilastollisia eroja liikunnan harrastamismäärissä, viittaa tulokset eroihin tekijöissä, jotka edesauttavat liikuntatavoitteiden toteuttamista. Kun koko otoksessa liikkumattomia miehiä on 15,2 prosenttia vastaajista (95 % luottamusväli: 12,4–17,9 prosenttia) ja kun Kymenlaaksossa oli vuonna 2014 tähän ikähaarukkaan kuuluvia miehiä 53 636, voidaan arvioida, että liikkumattomia miehiä on Kymenlaakson alueella 8 339 (95 % luottamusväli: 6 918–9 332). Ryhmien välisiä eroja testaavan Post hoc -testin perusteella vanhemman väestön ja hyvätuloisten väestöruuduilla asuvat vastaajat eroavat merkitsevästi pienituloisten vuokra-asujista. Suhteellisesti muita ryhmiä enemmän liikkumattomia on pienituloisten vuokra-asujien väestöruuduissa, joissa 22,5 prosenttia miehistä vastasi harrastavansa liikuntaa vähemmän kuin kerran viikossa. Liikkumattomien miesten lukumäärä laskettiin väestöruuduittain kertomalla jokaisessa ruudussa ryhmän liikkumattomien miesten osuus 18–64-vuotiaiden miesten lukumäärällä. Suhteellisen korkeista liikunnan harrastamismääristä huolimatta 61 prosenttia kymenlaaksolaisista miehistä kokee tarvetta lisätä vapaa -ajan liikuntaa. Liikuntaharrastuksen toteuttamiskykyä mittaava summamuuttuja on yhteydessä korrelaatiotestin perusteella miesten liikunnan harrastamismääriin, jotka kasvavat, kun miesten uskomukset omaan kykyyn liikuntasuunnitelman toteuttamisesta kasvavat (r 0,385, parvo <0,001). Vaikka alueellisen erilaistumisen ryhmät eroavat toisistaan liikunnan harrastamismäärien suhteen, ei ryhmien välillä ole tilastollista eroa siinä, miten miehet kokevat tarvetta lisätä vapaa-ajan liikuntaa (Khi 2 1,208, p-arvo 0,877), tai kuinka usein he ovat viimeisen vuoden aika na aiko neet parantaa liikuntatottumuksiaan (Khi 2 1,349, p-arvo 0,853) (taulukko 4). 2012), ja tämä näkyy myös Kymenlaaksoa koskevassa kyselyaineistossa. Tietoja miesten liikkumattomuudesta alueellisen erilaistumisen ryhmissä.. Väestöruudun sosioekonomisen taustan yhteyttä yksilöiden liikuntakäyttäytymiseen testattiin kahdella regressiomallilla, joissa selitettiin erikseen kussakin ryhmässä miesten liikuntakäyttäytymistä tulo tasolla. Ryhmien välillä on selvä ero vakiokertoimissa, mutta ryhmät eroavat toisistaan myös siinä, että pienituloisten vuokra-asujien väestöruuduissa tulotaso ei ole yhteydessä liikuntakäyttäytymiseen. Tämän tietoisuutta mittaavan summamuuttujan keskiarvoissa erot ryhmien välillä ovat pieniä, sillä pienituloisten vuokra-asujien väestöruuduilla asuvilla keskiarvo on 12,2 kun se alimmillaan on ryhmittelyn ulkopuolella asuvilla 11,3. Siksi toteuttamiskyky näyttäisi osin selittävän alueellista erilaistumista liikunnan harrastusmäärissä, sillä ryhmät eroavat miesten näkemyksissä kyvystään toteuttaa asettamansa liikuntatavoitteet (F 3,084, p-arvo 0,015). Hyvätuloisten väestöruuduilla asuvat vastaajat olivat keskimäärin parempituloisia kuin kyselyyn vastanneet miehet (t 3,846, p-arvo <0,001). Hyvätuloisten väestöruuduissa regressiokerroin on merkitsevä, mutta tulojen kasvu ei lisää liikuntaa, vaan itseasiassa sen vaikutus on päinvastainen. Alhaisin painoindeksi on vanhemman väestön ja hyvätuloisten ryhmissä. 87 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sosioekonominen asema ja miesten liikunta Kymenlaaksossa vapaa-ajalla liikuntaa vähemmän kuin kerran viikossa. Toteuttamiskyky näyttää olevan yhteydessä ryhmän sosioekonomiseen asemaan, sillä keskimäärin korkein toteuttamiskyky on miehillä, jotka asuvat hyvätuloisten väestöruuduissa (taulukko 4). Myös liikkumattomuus riippuu ristiintaulukoinnin perusteella vastaajan väestöruudun sosioekonomisesta taustasta (khi 2 14,965, p-arvo <0,005). 2012). Korkeimman arvon painoindeksi saa pienituloisten vuokra-asujien ryhmässä (taulukko 4). Miesten liikkumattomuus keskittyy pienituloisten vuokra-asujien väestöruutuihin Liikkumattomien miesten lukumääriä väestöruuduissa arvioitiin käyttämällä hyväksi tietoa liikkumattomien miesten osuuksista alueellisen erilaistumisen ryhmissä (ks. Tällä tavalla voidaan arvioida myös liikkumattomien lukumäärä Kymenlaaksossa. Siten huonompituloiset näyttävät harrastavan hyvätuloisia enemmän liikuntaa, kun he asuvat hyvätuloisten asuinalueella. taulukko 4). Koko aineistossa liikkumattomilla painoindeksin keskiarvo on 27,5, joka on korkeampi kuin liikkuvien keskiarvo 26,5 (t-arvo 2,062, p-arvo 0,041). Toiseksi korkein osuus oli ryhmittelyn ulkopuolella asuvilla. Ryhmien välil lä ei ole eroja näkemyksissä liikunnan lisäämisen terveysvaikutuksista (testisuure F 1,582, p-arvo 0,177). Keskiarvojen perusteella miehet uskovat yleisesti liikunnan lisäämiselle olevan myönteisiä terveysvaikutuksia. Hyvätuloisten väestöruuduilla asuville miehille sovitetussa mallissa vakio on 2,275 (p-arvo <0,0001) ja tulotason regressiokerroin 0,073 (p-arvo 0,067). Post hoc -testin perusteella hyvätuloisten väestöruuduilla asuvat eroavat 5 prosentin merkitsevyystasolla kolmesta viimeksi mainitusta ryhmästä. Arvion perusteella pienituloisten Muuttuja Vanhempi väestö Keskituloiset Pienituloiset Hyvätuloiset Ei-luokitusta Kymenlaakso Liikkumattomia erilaistumisluokassa (%) 13,8 12,5 22,5 7,7 17,6 15,2 Liikkumattomia erilaistumisluokassa (n) 1703 2084 1741 331 2428 8287 Liikkumattomia/väestöruutu (n) 4,7 2,8 11,6 1,6 3,9 Liikkumattomia koko alueen miehistä (%) 20,5 25,1 21,0 4,0 29,3 100 TAULUKKO 5. Liikkumattomien miesten osuus on hieman alhaisempi kuin mitä on aikaisemmin koko maata koskevissa tutkimuksissa havaittu 19 prosentin osuus (Husu ym. Lisäksi viimeisen vuoden aikana on 62 prosentilla miehistä ollut aikomuksia parantaa liikuntatottumuksiaan. Kymenlaakson miesten keskiarvo painoindeksissä on otoksessa 26,6, joka on vastaavasti alhaisempi kuin koko maan keskiarvo 27,1 (Männistö ym. Alhaisin liikkumattomien osuus oli hyvätuloisten ja keskituloisten väestöruuduilla asuvilla vastaajilla (taulukko 4). Mallin selitysaste on kuitenkin varsin alhainen (r 2 0,017), joten pääosin hyvätuloisten väestöruuduilla asuvien miesten liikuntakäyttäytyminen johtuu muista tekijöistä kuin tulotasosta. Pienituloisten vuokra-asujien väestöruuduilla asuville miehille vastaavat luvut ovat 3,484 (p-arvo <0,001) ja 0,016 (p-arvo 0,797). 2011). Liikkumattomuus on tutkimusten mukaan yhteydessä painoindeksiin (Männistö ym. Alueellista erilaistumista kuvaavien ryhmien väliset erot kasvavat, jos esiintyvyyden lisäksi huomioidaan myös luokkien väliset erot väestötiheydessä (taulukko 5)
Arviossa pienituloisten vuokra-asujien väestöruuduissa oli keskimäärin 6,5 kertaa enemmän liikkumattomia kuin hyvätuloisten väestöruuduissa. Aikaisemmissa tutkimuksissa myös terveystiedolla on selitetty korkeamman sosioekonomisen ryhmän terveellisiä elintapoja (Borodulin 2014), mutta tämä ei saanut tukea tuloksissa. 2012). Yksi tutkimuksen heikkous on, että osa miehistä rajautui väestöruutujen ulko. Väestöruutujen sosioekonomiset erot eivät ulottuneet miesten aiko muksiin tai tarpeisiin lisätä liikunnan harrastamista, mutta eivät myöskään tiedollisiin tekijöihin näkemyksistä liikunnan terveysvaikutuksista. 2016). Ryhmien välillä ei havaittu eroavaisuuksia näkemyksissä liikunnan terveysvaikutuksista vaan ryhmästä riippumatta liikunnalla nähtiin olevan myönteisiä vaikutuksia terveyteen. Havaitut sosioekonomiset erot ruutuaineistossa antaa viitteitä siitä, että taajama-alueiden sisäinen alueellinen erilaistuminen kuvaa myös yksilöiden eroja liikunnan harrastamismäärissä. 2009). 2013). Saadut tulokset yhtyvät aikaisempien tutkimuksiin, jotka selittävät sosioekonomisten ryhmien välisiä terveyseroja terveyteen liittyvillä arvoilla ja tulotasoon liittyvillä materiaalisilla mahdollisuuksilla. Painoindeksissä havaitut erot voivat kuvata yleisemminkin väestöruutujen välisiä terveyseroja. 2012; Lehto ym. Huonojen elintapojen kasautuminen onkin keskeinen syy väestöryhmien välisten terveyserojen kasvamiseen (Lahelma ym. 2009). 2007). Bauman ym. Kuitenkin tämän kaltaisia kyselyjä on käytetty laajasti Suomessa (Hu ym. Tulokset osoittavat alhaisen sosioekonomisen taustan alueilla yleisesti liikuntakäyttäytymisen olevan alhaisempaa kuin korkeamman sosioekonomisen taustan alueilla. Kymenlaaksossa alueellinen erilaistuminen on selkeää, jonka vuoksi alueelle muodostui liikkumattomien miesten kasautumia. Luotettavuutta rajoittaa myös se, että vastaajien työhön liittyvää liikuntaa ei ole huomioitu kysymyksissä (Strain ym. 2016). Erot liikunnan harrastamisessa ulottuivat myös alueellisen erilaistumisen ryhmien välisiin eroihin miesten painoindeksissä. Kokemuksemme mukaan ruutupohjainen paikkatieto voisi auttaa tässä tavoitteessa arvioimaan riskikäyttäytymisen jakautumista kaupungissa. Vastaajat ovat myös voineet ylitai aliarvioida omaa liikuntakäyttäytymistään, mikä on voinut johtaa vääriin luokituksiin (Lagerros ym. Perinteisesti alueelliset terveysja hyvinvointitarkastelut ovat perustuneet hallinnollisiin alueyksiköihin, kuten kuntiin (Heikkilä ym. Vastaavasti alhaisin painoindeksi oli eniten liikkuvien hyvätuloisten ryhmässä. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Väestöruudun sosioekonominen tausta on yhteydessä miesten liikuntakäyttäytymiseen, mutta myös heidän käsityksiin siitä, kuinka hyvin he pystyvät toteuttamaan omia liikunnan harrastamistavoitteitaan. 2012) sen sijaan että pyritään vaikuttamaan yksilötasolla käyttäytymisen muuttamiseen, mikä ei ole tuottanut tulosta erityisesti sosioekonomisesti alemmissa ryhmissä (Kohl ym. 2007; Borodulin ym. 2016), vaikka niiden avulla ei voida mitata liikunnan intensiteettiä, kestoa ja rasittavuutta tarkasti (Borodulin ym. Väestötiheyden erot näyttävät siten johtavan yhdessä suhteellisten erojen kanssa liikkumattomien kasautumiseen alhaisen sosioekonomisen taustan väestöruutuihin. 2002; Karvonen & Kauppinen 2009), mutta tässä tutkimuksessa väestöruutu ja sen sosioekonomista asemaa kuvaava alueellinen erilaistuminen määritettiin 250 m x 250 m ruudun tarkkuudella. Kaupungeissa liikkumattomat miehet näyttävät keskittyvän selkeästi tietyille asuinalueille, kuten esimerkiksi Kouvolassa Eskolanmäkeen, Lehtomäkeen ja Kaunisnurmeen ja Kotkassa Karhuvuoreen, Hovinsaareen ja Kotkansaareen (kuva 1). 2009) ja Skotlannissa (Strain ym. Täten alueellinen terveysnäkökulma tulisi huomioida kuntien toteuttamassa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, koska kuntien sisällä erot terveyskäyttäytymisessä voivat olla merkittäviä alueellisen erilaistumisen myötä. Tämä terveyskäyttäytymisen riskiryhmien täsmällinen tunnistaminen ja määrittely on myös yksi tavoite hallitusohjelmassa (Hallituksen julkaisusarja 15/2015). Liikuntaa harrastivat eniten hyvätuloisten väestöruuduilla asuvat miehet, kun taas vähiten liikuntaa harrastivat pienituloisten vuokraasujien väestöruuduilla asuvat miehet. 2012; Kohl ym. Havaitut tulokset sosioekonomisen taustan merkityksestä liikuntakäyttäytymiseen noudattavat ruutuaineistossa aikaisempia tutkimuksia, joissa yksilötasolla alhainen sosioekonominen asema (koulutuksella, tuloilla tai ammattiasemalla mitattuna) on ollut yhteydessä vähäiseen liikuntaaktiivisuuteen (Mäkinen 2010; Borodulin ym. 2013; Hoebel ym. Liikunnan harrastamismääriä mukaillen painoindeksin korkein keskiarvo oli pienituloisten vuokra-asujien ryhmässä. Ruutupohjainen tieto lisää mahdollisuuksia terveyskäyttäytymisen riskitekijöistä, joita aiemmin on tunnistettu lähinnä yksilötasolla nojau tuen sosioekonomisiin eroihin. Toinen tulosten hyödyntämisessä huomioitava tekijä on, että saadut tulokset eivät ole suoraan yleistettävissä muille alueille, koska ne ovat riippuvaisia alueellisesta erilaistumisesta ja sen määritelmästä. Kuvan perusteella Kymenlaaksossa on selkeitä liikkumattomien kasautumia alhaisen sosioekonomisen taustan väestöruuduilla, joissa liikkumattomien miesten osuudet ovat korkeita, mutta joissa myös väestötiheys on korkeaa. Kuvassa 2 liikkumattomien miesten lukumäärät on kuvattu keskiarvona yksittäisissä väestöruuduissa ja niitä ympäröivissä lähimmässä 4 ruudussa. Keskituloisten väestöruuduissa asuvat liikkumattomat miehet muodostavat noin neljänneksen koko Kymenlaakson liikkumattomista miehistä. Kokonaisuutena tarkasteltuna liikkumattomuus näyttäytyy kuitenkin keskiluokan ongelmana, sillä erilaistumisluokista eniten liikkumattomia miehiä asuu keskituloisten väestöruuduissa (taulukko 5). 2012), Pohjoismaissa (Lagerros ym. Siten väestöruutujen sosioekonomisesta taustasta riippumatta miehistä suurella osalla oli aikomuksia ja tarpeita lisätä liikuntaa eikä tähän liittynyt selkeää alueellista jakautuneisuutta. Pienituloisten vuokra-asujien väestöruuduilla liikkuminen oli vähäisintä ja liikkumattomien miesten osuudet vastaajista suurimpia, mutta näissä väestöruuduissa myös väestötiheys oli korkeinta. Yksilötasolla riskikäyttäytymisen on havaittu kasautuvan osalle väestöstä huolimatta koko väestössä tapahtuneista parannuksista (Borodulin ym. 2012) ja kysymysten on todettu olevan heikosti yhteydessä itse raportoituun energiankulutukseen (Lagerros ym. 88 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sosioekonominen asema ja miesten liikunta Kymenlaaksossa vuokra-asujien jokaisessa väestöruudussa on keskimäärin 6,5 kertaa enemmän liikkumattomia kuin hyvätuloisten väestöruuduissa. 2015), koska muutoin on vaarana alueellisten terveyserojen kasvaminen. Tämä viittaa ryhmien välisten käyttäytymiserojen lisäksi liikkumattomien kasautumiseen ja valikoitumiseen sosioekonomiselta taustalta alhaisiin asuinalueisiin, kuten myös kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu (Greiner ym. Suhteellisen esiintyvyyden lisäksi alueellisen erilaistumisen ryhmissä havaittiin selkeitä eroja myös liikkumattomien lukumäärissä. Paikkatiedon avulla esimerkiksi palvelujen tarjontaa ei tarvitsisi suunnitella ”paikkasokeasti”, vaan paikalliset tarpeet terveyden edistämisessä voisivat ohjata toimintaa, joka mahdollistaa ratkaisujen juurtumisen paikallisyhteisöön. Liikuntaharrastuksen toteuttamiskyky oli tässä tutkimuksessa parempi korkean sosioekonomisen aseman ryhmissä, mikä on aiempien tutkimustulosten mukainen (Lehto ym. 2004; Fone & Dunstan 2006). Tutkimustuloksia rajoittaa liikunta-aktiivisuuden mittaaminen kyselylomakkeella puhelinhaastattelussa sekä kyselylomakkeen validoinnin puuttuminen. Siksi terveyttä edistävien strategioiden yhdistäminen ja kohdentaminen kuntien sisällä sosioekonomiselta taustalta alempiin ryhmiin on tärkeää (Ding ym. 2012). Paikkatieto palvelee liikunnan lisäämistä ekologisin ja systeemiteoreettisten keinojen avulla (kts
Keskiarvo liikkumattomien miesten lukumäärästä väestöruuduittain.. 89 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sosioekonominen asema ja miesten liikunta Kymenlaaksossa KUVA 2
Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2010. Heikkilä, M., Rintala, T., Airio, I. 2002. Mental health, places and people: a multilevel analysis of economic inactivity and social deprivation. Prättälä, T. Lahelma, R. 2009. 2002. 2016. European Psychiatry 27 (2), 81–86. Health & Place 15 (1), 204–209. 2015). Osa 2: Tutkimuksen taulukkoliite. Non -participation and mortality in different socioeconomic groups: the FINRISK population surveys in 1972–92. 2007. R., Leetongin, G. 2011. 2013. Verkkojulkaisu: www.thl.fi/ath Kalra, G., Christodoulou, G., Jenkins, R., Tsipas, V., Christodoulou, N. Helldán, A., Helakorpi, S., Virtanen, S. Karvonen, S. Teoksessa H. & Prättälä R. Levels of physical activity among a nationally representative sample of people in early old age: results of objective and selfreported assessments. Koskinen, S. Suomen Lääkärilehti 69 (12), 885–889. Mental health promotion: Guidance and strategies. Golubic, R., Martin, K. (2013). 2004. A cross-sectional study of low physical fitness, self-rated fitness and psychosocial factors in a sample of Finnish 18to 64-year-old men. Katsaus kymenlaaksolaisten terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen. Lagerros, Y.T., Bellocco, R., Adami, H.O. Samoin luotettavuuteen voi vaikuttaa myös se, että osallistuminen terveyskyselyihin alhaisissa sosioekonomisissa väestöryhmissä on vähäi sempää kuin ylemmissä ryhmissä (Harald ym. & Palosuo H. Jatkotutkimuksissa olisi tarpeen myös tarkastella vähän liikkuvien miesten sijoittumista suhteessa palvelujen tarjontaan ja niiden saavutettavuuteen. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013. Hu, G., Jousilahti, P., Borodulin, K., Barengo, N. Raportti 22. & Kauppinen, T. Harald, K., Salomaa, V., Jousilahti, P., Koskinen, S., & Vartiainen, E. D., Kuntz, B., Lampert, T. 2009. European Journal of Epidemiology 24 (4):161–169. F., Martin, B. Martelin, A. Aihetta on tutkittu vielä melko vähän, mutta yhdessä tutkimuksessa viheralueiden läheisyydellä on todettu olevan positiivinen yhteys liikunta-aktiivisuuteen kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä (Pietilä ym. Palosuo, S. Raportti 21/2013. Ostamo, I. Correlates of physical activity: why are some people physically active and others not. Journal of Epidemiology and Community Health 61 (5), 449–454. Ratkaisujen Suomi. 2010. 2012. J. 2014. Keskimäki, M.. Siksi jatkotutkimuksissa tulisi mallintaa paikkatietomenetelmillä asuinympäristöön liittyvien tekijöiden yhteyttä liikunnan harrastamiseen. Duncan, M., Mummery, W., Steele, R., Caperchione, C. Suomalaisten työ, työkyky ja terveys 2000-luvun alkaessa. Borodulin K., Zimmer C., Sippola R., Mäkinen T. Julkaisuja 2011:15. 90 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sosioekonominen asema ja miesten liikunta Kymenlaaksossa puolelle, mikä vähensi ryhmiin kuuluvien vastaajien lukumäärää. Socioeconomic differences in physical activity in the middle-aged working population: The role of education, occupation, and income. & Kahlmeier, S. A Widening Gap. Husu, P., Paronen, O., Suni, J. Bundesgesundheitsblatt Gesundheitsforschung Gesundheitsschutz 59 (2): 188–196. Tulosten mukaan huonotuloisemmat miehet harrastivat hyvätuloisia enemmän liikuntaa, kun he asuivat hyvätuloisella alueella. 2009. BMC Public Health 13 (1), 1113. C., Loos, R. Hoebel, J., Finger, J. & Lecic-Tosevski, D. 2007. Sosioekonomisten terveyserojen syyt ja selitysmallit. Booth, F. The Lancet 380 (9838), 294–305. International Journal of Behavioural Medicine 19 (1), 14–22. Dimitriadou E, Dolnicar S, Weingassel A. Kohl, H.W., Craig, C. C., Lakka, T. W., Roberts, C. 2007). Ding, D., Do, A., Schmidt, H.-M., & Bauman, A. V., Inoue, S., Alkandari, J. Measures of physical activity and their correlates: the Swedish National March Cohort. & Uutela, A. J. 2011. Tutkimuksia 126. Kuinka Suomi jakautuu 2000-luvulla. & Tuomilehto, J. Opetusja kulttuuriministeriö. Helakorpi, S., Pajunen, T., Jallinoja, P., Virtanen, S. & Vartiainen E. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. L., Lambert, E. Social Science & Medicine 59 (11), 2303–2312. Hyvinvoinnin muuttuvat alue-erot. 2007. & Luoto, R. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. F., Wells, J. Health and Place 12 (3), 332–344. & Ahluwalia J. An examination of indexes for determining the number of clusters in binary data sets. Kymenlaakson sairaanhoitoja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä. 2014. R., Ekelund, U., Hardy, R., Kuh, D., Wareham, N., Cooper R. Comprehensive Physiology 2 (2), 1143–1211 Borodulin K., Levälahti E., Saarikoski L., Lund L., Juolevi A., Grönholm M., Jula A., Laatikainen T., Männistö S., Peltonen M., Salomaa V., Sundvall J., Taimi M., Virtanen S. 2012. Research in Social & Administrative Pharmacy 9 (6), 851–862. Hallituksen julkaisusarja 15/2015. Kaikkonen R, Murto J, Pentala O, Koskela T, Virtala E, Härkänen T, Koskenniemi T, Ahonen J, Vartiainen E & Koskinen S. A., Nissinen, A. E., Laatikainen T. 2012. Tässä tutkimuksessa saimme myös hyvin heikkoja viitteitä asuinympäristön merkityksestä vapaa-ajan liikunnan harrastamiselle. 2014. Finriski-seurantatutkimus: Yhä harvempi suomalainen on täysin passiivinen vapaa-ajallaan. The relationships of social participation and community ratings to health and health behaviors in areas with high and low population density. Changes in Multiple Lifestyle Risk Behaviours by Socioeconomic Status in New South Wales, Australia, 2002–2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Geographic location, physical activity and perceptions of the environment in Queensland adults. Ilanne-Parikka, P., Eriksson, J., Lindström, J., Peltonen, M., Aunola, S., Hämäläinen, H., Keinänen-Kiukaanniemi, S., Laakso, M., Valle, T., Lahtela, J., Uusitupa, M., & Tuomilehto, J. 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL): Raportti 11/2010. Alueellisen terveysja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010–2015. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Health behaviours as mediating pathways between socioeconomic status and body mass index. Psychometrika 67 (1), 137–160. Kansallinen FINRISKI 2012 -terveystutkimus. E., Reis, R. & Uutela, A. Fone D. Examination of value of the future and health beliefs to explain dietary and physical activity behaviors. Stakes. 2006. Tätä vertailua vaikeutti kuitenkin se, että hyvätuloisten asuinalueilla miehet olivat pääsääntöisesti hyvätuloisia, joten tulotason vaikutusta pienituloisilla ei ollut mahdollista tutkia. Lahelma E., Rahkonen O., Koskinen S., Martelin T. S, Sallis, J. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 11: 58. KKTT 2011. Borodulin, K. Liikunta & Tiede 51 (4), 4–10. & Brage, S. Lack of exercise is a major cause of chronic diseases. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma. 2008. & Schofield, G. Kolu, P., Vasankari, T. & Nyrén, O. 2012. Maakunnallinen terveydenedistämisen yhteistyöverkosto. & Dunstan F. Vastaajakato koski tässä tutkimuksessa erityisesti pienituloisten vuokra-asujien väestöruuduilla asuvia miehiä, jotka olivat otoksessa aliedustettuina. Tieto siitä, missä miehet liikkuvat syventäisi analyysiä ja mahdollistaisi liikuntapalvelujen sekä ennalta ehkäisevien toimenpiteiden entistä täsmällisemmän suunnittelun. E. W. Hyvinvointi ja tulevaisuus maalla ja kaupungissa. The pandemic of physical inactivity: global action for public health. K., & Laye, M. Occupational, commuting and leisure-time physical activity in relation to coronary heart disease among middle-aged Finnish men and women. (2015). 2013. Effect of Lifestyle Intervention on the Occurrence of Metabolic Syndrome and its Components in the Finnish Diabetes Prevention Study. & Bolding, M.S. LÄHTEET Bauman, A. & Poskiparta, M. Garza, K.B., Harris, C.V. Liikkumattomuus ja terveydenhuollon kustannukset. Yhteiskuntapolitiikka 74 (5), 467–486. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. 380 (9838), 258–271. Raportti 15/2011. Greiner KA., Li C., Kawachi I., Hunt DC. Koskinen, E. 2013. Atherosclerosis 94 (2): 490–497. Diabetes care, 31 (4), 805–807. & Kainulainen, S. & Vasankari, T. Kaasalainen, K.S., Kasila, K., Villberg, J., Komulainen, J
1998. Lehtonen, O. Relationship between the physical environment and different domains of physical activity in European adults: a systematic review. Aikuisväestön masennusta aiheuttavia paikallisia riskitekijöitä Suomessa. G., Nair, S., Guddattu, V., Nair, N. Tutkimuksesta tiiviisti 4. Pattyn, N., Cornelissen, V. Investigation of physical activity levels by gender and residential areas: a case study in Akdeniz University. Ozdol Y., Ozer, M., Pinar, S. Lehto, E., Konttinen, H., Jousilahti, P. 2014. The Effect of Exercise on the Cardiovascular Risk Factors Constituting the Metabolic Syndrome: A Meta-Analysis of Controlled Trials. Sedentary behavior, cardiorespiratory fitness, physical activity, and cardiometabolic risk in men: the cooper center longitudinal study. Views and experiences of behaviour change techniques to encourage walking to work: a qualitative study. (2010). 41/2010. Procedia – Social and Behavioral Sciences 46, 1581–1586. 2013. Milligan G, Cooper, M. Suomalaisten lihavuus ennen ja nyt. & De Bourdeaudhuij I. 2013. 2013. Talala, E. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2014. & Kelly, P. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980–2005. Journal of Outdoor Recreation and Tourism 10 (July), 44–54. Strain, T., Fitzsimons, C., Foster, C., Mutrie, N., Townsend, N. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2013:10. 2010. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 11 (1). Psychometrika 50(2), 159–179. 2012. Relationships between exposure to urban green spaces, physical activity and self-rated health. & Murphy, S. 2007. Pietilä, M., Neuvonen, M., Borodulin, K., Korpela, K., Sievänen, T. The role of psychosocial factors in socioeconomic differences in physical activity: a population-based study. Joensuun yliopisto. 1985. 2014. Esitteitä 2010:3. BMC Public Health 12 (807), 1–17. Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan. & Vartiainen E. Linnanmäki (toim.). Liikunta, kunto ja terveys. Littlecott, H.J., Moore, G.F., Moore, L. A., Eshghi, S. Shuval K., Finley C., Barlow C., Gabriel K., Leonard D. Helsinki: Duodecim, 16–29.. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 11:109. & Kohl H. Scandinavian Journal of Public Health 41 (6): 553–559. Psychosocial mediators of change in physical activity in the Welsh national exercise referral scheme: secondary analysis of a randomised controlled trial. Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Kuntalaisten vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus – siihen yhteydessä olevat yksilötekijät ja kunnan aktiivisuus terveyden edistämisessä. Helsingin kaupungin tietokeskus. Diabetes & Metabolism 36 (5), 346–351. National Institute for Health and Welfare. Veluswamy, S. An examination of procedures for determining the number of clusters in a data set. Pääkaupunkiseudun sosiaalinen erilaistuminen. 2010. Age-related comparisons by sex in the domains of aerobic physical activity for adults in Scotland. Tutkimuksia 1998:7. 2014. & Hanaire, H. Awareness of chronic disease related health benefits of physical activity among residents of a rural South Indian region: a cross-sectional study. 2014. Acta Universitas Ouluensis A640. Sosiaalija terveysministeriö. & Kauronen, M-L. T., & Vanhees, L. 2012. Sosiaalija terveysministeriö 2013. Lankila, T. Teoksessa Vuori I, Taimela S, Kujala U (toim.) Liikuntalääketiede. 2015. Sanz, C., Gautier, J.F. S., & Vidyasagar, S. Procter, S., Mutrie, N., Davis, A. BMC Public Health 23 (14), 868. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 50 (2), 114–126. Mayo Clinic Proceedings 89 (8), 1052–1062. Residential area and health. 2014. Preventive Medicine Reports 3: 90–97. & Cetin, E. Sports Medicine 43 (2), 121–133. 2012. Vuori I. Lehtonen, O. Physical exercise for the prevention and treatment of type 2 diabetes. Vaattovaara, M. Männistö S., Laatikainen T. & Haukkala, A. 2016. A study of the Northern Finland birth cohort 1966. Van Holle V., Deforche B., Van Cauwenberg J., Goubert L., Maes L., Van de Weghe N. Trends and explanations for socioeconomic differences in physical activity. Helsinki, Yliopistopaino: 25–41. Hyvönen & E. Muuttoliike alueellisesti erilaistuneille asuinalueille Kouvolan seudulla vuonna 2005. 91 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sosioekonominen asema ja miesten liikunta Kymenlaaksossa Sihto, K. & Audrey, S. 2005. & Tyrväinen, L. R. K., Maiya, A. Nummela, O., Hätönen, H., Saaristo, V., Helakorpi, S. Yhteiskuntapolitiikka 79 (4), 388–399. Mäkinen, T. Suositukset liikunnan edistämiseksi kunnissa. Pro Gradu tutkielma
2016. We investigated parents’ leisure-time time physical activity, body mass index, educational background and family income, and their associations with adolescents’ overall physical activity and participation in organized sports. Fathers’ high educational level was positively associated with adolescents’ physical activity, and high parental education was positively related to participation in organized sports. Key words: youth, parents, family, social background, physical activity, organized sports TIIVISTELMÄ Palomäki, S., Laherto, L., Kukkonen, T., Hakonen, H. Liikunta & Tiede 53 (4), 92–98. Tutkimuksen selvimpänä tuloksena voidaan pitää kuitenkin perheen tulojen yhteyttä nuorten osallistumiseen urheiluseurojen harjoituksiin. Liikunta & Tiede 53 (4), 92–98. There is a need for to support equal opportunities for all youth to participate in different physical activities in municipalities, schools and sports clubs, regardless of their family’s socioeconomic position. Myös isien ja äitien liikunta-aktiivisuudella oli positiivinen, vaikkakin heikko yhteys yläkoululaisten fyysiseen aktiivisuuteen Tulokset vahvistavat osaltaan aikaisempia tutkimustuloksia perhetekijöiden yhteyksistä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen. Lisäksi yhteyksiä urheiluseuraharrastamiseen tutkittiin ristiintaulukoinnilla. The associations between parental factors and adolescents’ physical activity were investigated with Pearson´s correlation matrix, one-way analysis of variance and independent samples t-test. The data was accumulated with questionnaire in autumn 2010 and spring 2013. Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi (yhteyshenkilö). PL 35, (Viveca 271) 40014 Jyväskylän yliopisto. & Tammelin, T. Suurituloisimmissa perheissä lähes 80 prosenttia nuorista harrasti urheiluseuroissa kun alimmassa tuloluokassa vastaava osuus oli alle puolet. The purpose of this study was to explore how factors related to family and parents are associated with physical activity and participation in organized sports among adolescents. This study is a part of the Finnish School on the Move -research project. 92 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhemmat ja nuorten liikkuminen VANHEMPIEN HYVÄ KOULUTUSJA TULOTASO LISÄÄVÄT NUORTEN LIIKKUMISTA ETENKIN URHEILUSEUROISSA Sanna Palomäki LitT, KM, Jyväskylän yliopisto / Liikuntakasvatuksen laitos. Lauri Laherto LitM, Jyväskylän yliopisto. 050-4016964. Asiasanat: nuoret, perhe, vanhemmat, fyysinen aktiivisuus, urheiluseuraharrastaminen, sosioekonominen asema. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten vanhempien vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus, kehon painoindeksi, koulutus sekä perheen tulot ovat yhteydessä yläkouluikäisten nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja urheiluseuraharrastamiseen. On kuitenkin huomioitava, etteivät yhteydet olleet kaikilta osin vahvoja, eivätkä ne muissakaan suomalaisissa tutkimusaineistoissa ole näyttäytyneet täysin johdonmukaisina. & Tammelin, T. Tomi Kukkonen LitM, Jyväskylän yliopisto. Study population consisted of 366 students aged 12 to 15 years (189 girls and 177 boys) and their parents. The associations between adolescents’ sport participation and parental factors were explored with cross-tabulation. Koska liikunnan tiedetään olevan tärkeä terveyserojen selittäjä, tulisi nuorten liikuntaan sosiaalistumista tukea tasavertaisesti perhetaustoista riippumatta niin kunnissa, urheiluseuroissa kuin kouluissakin. Vanhempien hyvä koulutusja tulotaso on yhteydessä nuorten liikkumiseen etenkin urheiluseuroissa. The present study confirms the findings from previous studies that parents’ educational background and family income were positively associated with adolescents’ physical activity and participation in organized sports. However, some associations were weak or not linear. P. Harto Hakonen, FM, LIKES-tutkimuskeskus. 2016. Parents’ high education and income are associated with high level of physical activity and participation in organized sports in adolescents. Vanhempiin liittyvien tekijöiden yhteyk siä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen tutkittiin Pearsonin korrelaatiokertoimen, yksisuuntaisen varianssianalyysin ja riippumattomien otosten t-testin avulla. However, the most evident result of this study was that family incomes were related to adolescents’ physical activity and especially participation in organized sports. Tulosten mukaan nuoret olivat fyysisesti aktiivisimpia perheissä, joiden isät olivat suorittaneet korkeakoulututkinnon ja korkeakoulutettujen vanhempien nuoret harrastivat liikuntaa muita yleisemmin urheiluseuroissa. Tutkimus aineistoa kerättiin kyselylomakkeilla syksyllä 2010 ja keväällä 2013 osana Liikkuva koulu -tutkimusta. Fathers’ and mothers’ physical activity levels were discovered to have positive, but weak relation to adolescents’ physical activity. Tutkimukseen osallistui 366 yläkouluikäistä 12–15-vuotiasta nuorta (189 tyttöä ja 177 poikaa) ja heidän huoltajansa. ABSTRACT Palomäki, S., Laherto, L., Kukkonen, T., Hakonen, H. Tuija Tammelin, FT, LIKES-tutkimuskeskus
(Aarresola & Konttinen 2012; Kirby ym. Suomalaisilla nuorilla on liikkumisen määrissä parantamisen varaa, sillä esimerkiksi keväällä 2014 toteutetun LIITU-tutkimuksen mukaan seitsemäsluokkalaisista vajaa viidesosa ja yhdeksäsluokkalaisista enää kymmenesosa täytti fyysisen aktiivisuuden suositukset, eli liikkui vähintään tunnin päivittäin (Kokko ym. Van hemmat voivat vaikuttaa lastensa liikkumiseen monin eri tavoin: he voivat tarjota sosiaalista tai taloudellista tukea, rohkaista liikkumaan, antaa ohjeita tai toimia itse roolimallina. Kaikilta osin sosioekonomisen aseman yhteydet fyysiseen aktiivisuuteen eivät kuitenkaan ole suoraviivaisia, ja tulokset ovat vaihdelleet sen mukaisesti, mitä mittareita sosioekonomisen aseman ja fyysisen aktiivisuuden selvittämisessä on käytetty. Ennen tutkimuksen toteuttamista kerättiin kirjallinen suostumus tutkimukseen osallistumisesta sekä oppilailta että heidän vanhemmiltaan. 2012). Vanhempien fyysisen aktiivisuuden ja painoindeksin yhteyksistä las ten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen on olemassa osittain ristiriitaista tietoa. 2014). Vastaavaa kysymystä on käytetty aiemmin mm. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida vanhempien liikunta-aktiivisuuden, kehon painoindeksin, koulutuksen ja perheen tulojen yhteyksiä yläkouluikäisten nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja urheiluseuraharrastamiseen. 2003). Vaikka enemmistö lapsista ja nuorista voi hyvin, niin pienellä osalla ongelmat kasautuvat ja kärjistyvät (Eskola 2014). 2011; Sallis ym. Tutkimushetkellä 309 oppilasta oli seitsemännellä ja 57 oppilasta kahdeksannella luokalla, ja heidän ikänsä oli 12–15-vuotta. Lasten ja kouluikäisten liikuntaan sosiaalistuminen tapahtuu paljolti perheen ja vanhempien vaikutuksesta. Pojat liikkuvat jonkin verran tyttöjä enemmän niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, mutta fyysisen aktiivisuuden on havaittu vähenevän iän myötä molemmilla sukupuolilla ja väheneminen on kaikkein voimakkainta 13–18-vuotiailla nuorilla (Aira ym. Huoltajienkyselyyn oli vastannut joko toinen vanhemmista (n=27) tai yleisemmin molemmat yhdessä (n=339). Vanhempien vastaukset kerättiin lähettämällä heille sähköpostiin linkki nettipohjaiseen huoltajille osoitettuun kyselyyn. Kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaisesti kaikkien 7–18-vuotiaiden tulisi liikkua reippaasti 1–2 tuntia päivittäin (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille 2008). Toisaalta tutkimuksissa on todettu, että vanhempien rooli on hyvin tärkeä vielä murrosikäistenkin elämässä, ja nuoren fyysisen aktiivisuuden tukeminen sekä sosiaalisesti kannustaen että konkreettisesti esimerkiksi harrastuskuluja maksaen on yhteydessä runsaampaan liikkumiseen (Sallis ym. (Aarresola & Kontinen 2012; Tammelin 2008.) Murrosikään tultaessa vanhempien vaikutuksen on nähty vähenevän samalla kun vertaisten ja ystävien vaikutus nuoren liikuntakäyttäytymisessä kasvaa. 2013). 2010), vaikka vanhempien ylipainon yhteys heidän lastensa ylipainoon on todettu varsin selvästi eri tutkimuksissa (Schneider ym. 2013; Kokko ym. 2012). 2013). Tutkimusaineistossa oli mukana 366 (189 tyttöä ja 177 poikaa), joilta kaikilta oli saatavissa myös huoltajien kyselyn tiedot. Vanhempien aktiivisen liikuntaja urheiluharrastustaustan on kuitenkin havaittu olevan positiivisesti yhteydessä nuorten urheiluseuraharrastamiseen (Aarresola & Konttinen 2012; Rautava ym. WHO:n koululaistutkimuksissa (Liu ym. Yläkouluikäisten fyysisen aktiivisuuden tarkastelu on suomalaisittain perusteltua myös siksi, että meillä fyysisen aktiivisuuden väheneminen tässä iässä näkyy jopa muita maita voimakkaammin (Aira ym. 2003). 2011). taulukot 2 ja 3). 2004). Lisäksi erilaisten perhetekijöiden yhteydestä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen on olemassa jossakin määrin ristiriitaisia tutkimustuloksia, ja suomalaista tutkimusta aiheesta on varsin vähän. Vastausvaihtoehdot olivat 0–7 päivänä viikossa, ja lisäksi kysymystä edelsi ohje, jossa kuvattiin, mitä liikunnalla tässä kysymyksessä tarkoitetaan. 2014; Chung ym. Nuorten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavien tekijöiden tunteminen on perusteltua paitsi nuoruusiän terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseksi niin myös yleisemmin kansanterveydellisistä syistä. Yläkoululaisten urheiluseuraharrastamista selvitettiin kysymyksellä ”Oletko osallistunut edellisen puolen vuoden aikana seuraaviin toimintoihin?” 1 = koulun liikuntakerhoon, 2 = kuntokeskuksen ohjat tuun liikuntaan, 3 = ohjattuun kuntosalitoimintaan, 4 = urheiluseuran harjoituksiin, 5 = kilpailuihin tai otteluihin. 2000). Suurin osa vanhempien kehon painon ja nuorten fyysisen aktiivisuuden yhtyettä tarkastelleista tutkimuksista on päätynyt tulokseen, ettei yhteyttä näiden tekijöiden välillä ole (Pahkala ym. 2010). Oppilaskyselyyn vastattiin koulupäivän aikana luokkahuoneissa joko paperitai nettipohjaisella lomakkeella. Laajoissa suomalaistutkimuksissa on saatu selviä viitteitä siitä, että hyvän koulutusja tulotason perheissä nuoret harrastavat enemmän ripeää liikuntaa ja osallistuvat useammin urheiluseuratoimintaan kuin alemman sosioekonomisen aseman perheissä. Myös se, miten isän tai äidin koulutus ja tulot ovat yhteydessä tyttöjen ja poikien fyysiseen aktiivisuuteen on vaihdellut eri tutkimusaineistoissa. 93 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhemmat ja nuorten liikkuminen JOHDANTO Liikunnalla tiedetään olevan monia myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten terveyteen (Biddle ym. Kaikissa kohdissa oli kolme vastausvaihtoehtoa: 1 = en ole osallistunut, 2 = olen osallistunut silloin tällöin, 3 = olen osallistunut usein tai säännöllisesti. Van hempien osallistuminen lasten liikuntaharrastuksiin vaikuttaa siis yleensä myönteisesti lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Merkitse kuinka monena päivänä olet liikkunut vähintään 60 minuuttia päivässä?”. Myös edellä kuvatut merkit suomalaisnuorten terveyserojen kasvamisesta antavat aihetta seurata tilanteen kehittymistä erilaisilla aineistoilla. (Kantomaa ym. 2009) on tilanne samaan aikaan myös huolestuttava, sillä suomalaisten lasten ja nuorten fyysisessä aktiivisuudessa on havaittu merkkejä eriarvoistumisesta (Currier ym. Yläkoululaisten fyysisestä aktiivisuudesta kerättiin tietoa kysymyksellä ”Mieti edellistä 7 päivää. Aineistoa analysoi. Tutkimusyhteenvetojen mukaan nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ovat johdonmukaisesti yhteydessä esimerkiksi sukupuoli (pojat liikkuivat tyttöjä aktiivisemmin), ikä (nuoremmat liikkuivat vanhempia aktiivisemmin), koettu liikunnallinen pätevyys ja myönteinen kehonkuva, aikaisempi fyysinen aktiivisuus ja urheilun harrastaminen, sisarusten fyysinen aktiivisuus, vanhempien ja tärkeiden läheisten tuki, sekä ympäristön mahdollisuudet harrastaa liikuntaa (Biddle ym. Tällaiset luokkatai ryhmäerot ovat yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti merkittäviä, sillä vähäinen fyysinen aktiivisuus ja terveyserot nuoruudessa indikoivat terveysja hyvinvointieroja myös aikuisuudessa (Tammelin ym. Eri ryhmiä vertailtaessa fyysisen aktiivisuuden muuttujasta käytettiin keskiarvoa (ks. 2012; Kämppi 2014). 2014.) Vaikka nuorten liikunnanharrastaminen vaikuttaisi lisääntyneen viimeisten vuosikymmenien aikana, (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 55; Tammelin 2008; Telama ym. 2000). Aikaisemmissa WHO:n koululaistutkimuksissa suomalaisnuoret eivät ole erottuneet kielteisesti perheiden taloudellisen tilanteen ja terveyserojen tarkastelussa, mutta 2009 –2010 kerätyssä aineistossa tilanteen havaittiin muuttuneen siten, että heikompi sosioekonominen asema liittyi nuorilla epäedullisempiin terveystottumuksiin ja vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen (Currier ym. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimus on osa Liikkuva koulu -tutkimusta ja käytetty aineisto on kerätty syksyllä 2010 ja keväällä 2013 seitsemännen ja kahdeksannen luokan oppilailta 11 suomalaisesta koulusta, joista seitsemän oli mukana Liikkuva koulu -ohjelmassa
Niistä yläkoululaisista, joiden vanhemmista ainakin toinen oli korkeakoulutettu, 65–68 prosenttia osallistui urheiluseurojen harjoituksiin kun vastaava osuus oli noin kymmenen prosenttiyksikFyysinen aktiivisuus edellisen 7 päivän aikana (vähintään 60 min liikuntaa päivässä) Kaikki % Tytöt % Pojat % Tyttöjen ja poikien ero T-testi – 2 pv 13 18 8 3 – 4 pv 32 37 26 5 – 6 pv 34 33 35 7 pv 21 12 31 Ka (pv/7pv) 4,7 4,3 5,1 t= 5,820; p<0,001*** Urheiluseurassa harrastaminen Khiin neliö -testi Ei lainkaan 37 41 32 Silloin tällöin 6 6 6 Usein tai säännöllisesti 57 53 62 p=0,041* *p<0,05; ***p<0,001 TAULUKKO 1. Isän koulutustaustan ja yläkoululaisten fyysisen aktiivisuuden välillä havaittiin myös heikko positiivinen yhteys. Yksityiskohtana mainittakoon, että äitien liikunta-aktiivisuus vaikuttaisi olevan positiivisesti yhteydessä tyttöjen fyysiseen aktiivisuuteen, mutta äitien ja poikien tai isien ja poikien väliltä vastaavaa yhteyttä ei löytynyt. (2012). Perheen tulotasoa kartoitettiin kysymällä talouden viime vuoden kokonaistuloja yhteensä veroja vähentämättä (euroa/vuosi). Pojissa myös urheiluseuran harjoituksiin säännöllisesti osallistuvien osuus oli noin 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin tytöissä. Korkeakoulutettujen isien lapset olivat yläkouluiässä fyysisesti aktiivisempia kuin ne lapset, joiden isällä ei ollut korkeakoulututkintoa. Peräti 78 prosenttia ylimmän tuloluokan perheiden nuorista osallistui urheiluseurojen harjoituksiin, kun vastaava osuus alimmassa tuloluokassa oli hieman alle puolet. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 pienituloisten kotitalouksien keskiansiot olivat 38 040 euroa/vuosi ja väestöstä 13,7 prosenttia kuului tähän ryhmään. Keskiarvovertailuun (T-testi) ja ristiintaulukointiin yläkoululaiset luokiteltiin kahteen eri ryhmään sen perusteella, ovatko heidän vanhemmat suorittaneet korkeakoulututkinnon vai eivät. Taulukossa 2 esitetyt positiiviset korrelaatiot viittaavat siihen, että liikunnallisesti aktiivisimpien ja hyvätuloisimpien vanhempien lapset ovat fyysisesti aktiivisimpia yläkouluiässä. Kuntoliikuntaa tai raskasta liikuntaa harrastavien äitien lapset liikkuivat yläkouluiässä vähintään tunnin keskimäärin 4,9 päivänä viikossa, kun taas enimmäkseen istuen vapaa-aikaansa viettävien äiti en lapsilla keskiarvo oli 4,2 päivänä viikossa (taulukko 3). 30: merkittävä ylipaino (Suomen sydänliitto ry 2012). Varianssianalyysiin ja ristiintaulukointiin luokat 3 ja 4 yhdistettiin (ks. Vastausvaihtoehdot kysymykseen olivat 1 = lukeminen, television katselu tai muu istuminen; 2 = kävely, pyöräily tai muu kevyt liikunta vähintään 4 tuntia edellis ten 7 päivän aikana; 3 = kuntoliikunta tai raskaat pihatyöt vähintään 4 tuntia edellisten 7 päivän aikana; 4 = raskas liikuntaharjoittelu tai osallistuminen urheilukilpailuihin useita kertoja edellisten 7 päivän aikana. Heistä 31 prosenttia ylsi fyysisen aktiivisuuden suositukseen, eli ilmoitti liikkuvansa viikon jokaisena päivänä vähintään tunnin kun taas tyttöjen vastaava osuus oli lähes 20 prosenttiyksikköä pienempi (12 prosenttia). Yläkoululaisten (n=366) fyysinen aktiivisuus ja urheiluseurassa harrastaminen.. Aineiston analysoinnissa käytettiin IBM SPSS-statistics 20 -ohjelmaa. Fagt ym. Keskiarvoissa esiintyviä eroja tutkittiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA), Tukeyn post hoc -testillä ja riippumattomien otosten t-testillä. Kysymyksen validiteettia ovat tutkineet aiemmin mm. Painoindeksin perusteella tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään 1) BMI . Tämän aineiston perheistä 16,9 prosenttia ilmoitti tuloikseen alle 40 000 euroa. Vanhempien koulutustasoa selvitettiin kysymällä henkilön ylintä koulutustasoa viisiportaisesti vaihtoehtojen ollessa peruskoulusta ylempiin korkeakoulututkintoihin. Varianssianalyysiin ja ristiintaulukointiin tulomuuttuja luokiteltiin neljään luokkaan siten, että alimmaksi luokaksi asetettiin alle 40 000 euroa vuodessa ansaitsevat ja seuraavat luokat asetettiin 20 000 euron välein. Suurituloisimpien (yli 80 000/v) perheiden nuoret olivat fyysisesti aktiivisimpia liikkuen vähintään tunnin keskimäärin 5,1 päivänä viikossa. Vanhempien painoindeksin ja nuorten fyysisen aktiivisuuden tai urheiluseuraharrastamisen väliltä ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja (taulukko 3). Lisäksi vanhemmilta kysyttiin painoa (kg) ja pituutta (cm), joiden perusteella laskettiin painoindeksi (BMI) jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m). TULOKSET Tutkimukseemme osallistuneet nuoret liikkuivat vähintään 60 minuuttia päivässä keskimäärin 4,7 päivänä viikossa (taulukko 1). Pojat olivat fyysisesti aktiivisempia kuin tytöt. Vanhempien liikunta-aktiivisuuden, painoindeksin, koulutuksen ja tulojen yhteyksiä yläkoululaisten urheiluseuraharrastamiseen analysoitiin khiin neliö -testillä. Isien ja äitien liikunta-aktiivisuutta tutkittiin kysymyksellä ”Valit kaa seuraavista yksi vaihtoehto, joka parhaiten kuvaa fyysistä aktiivi suuttanne vapaaaikana edellisten 7 päivän aikana”. 94 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhemmat ja nuorten liikkuminen taessa urheiluseuraharrastajiksi luokiteltiin urheiluseuran harjoituksiin usein tai säännöllisesti osallistuneet nuoret. 24,9: normaalipaino tai alle 2) BMI = 25–29,9: ylipaino ja 3) BMI . Nuorten fyysinen aktiivisuus ei eronnut isien liikunta-aktiivisuuden mukaisissa luokissa, mutta ne nuoret, joiden isät harrastivat kuntoliikuntaa tai raskasta liikuntaa osallistuivat muita yleisemmin urheiluseurojen harjoituksiin. taulukko 2). 0,20) eikä tuloksista voida sen vuoksi tehdä selviä käytännön johtopäätöksiä. Myös urheiluseuroissa harrastaminen oli yleisintä suurituloisimmissa perheissä. Muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. (taulukko 3). Tilastollisesta merkitsevyydestä huolimatta taulukon 2 korrelaatiot jäävät mataliksi (r
Vanhempiin ja perheeseen liittyvät tekijät Yläkoululaisten fyysinen aktiivisuus Kaikki (n=366) r Tytöt (n=189) r Pojat (n=177) r Äidin liikunta-aktiivisuus 0,15** 0,19* 0,08 Isän liikunta-aktiivisuus 0,13* 0,15 0,10 Äidin painoindeksi -0,05 -0,15 0,07 Isän painoindeksi -0,08 -0,10 -0,10 Äidin koulutus 0,08 0,01 0,13 Isän koulutus 0,12* 0,10 0,13 Perheen tulot 0,16** 0,20** 0,08 *p<0,05; **p<0,01 Vanhempiin ja perheeseen liittyvät tekijät Yläkoululaisten fyysinen aktiivisuus pv/7pv ANOVA Urheilu-seurassa harrastavien yläkoululaisten osuus (%) Khiin neliötesti ka kh Äidin liikunta-aktiivisuus Istuminen (n=59) 4,2 1,7 F(2, 354) =3,477;p=0,032* 1) 57 % p=0,211 Kevyt liikunta (n=174) 4,7 1,8 60 % Kuntoliikunta/raskas liikunta (n=124) 4,9 1,6 68 % Isän liikunta-aktiivisuus Istuminen (n=79) 4,4 1,7 F(2, 318) =2,438; p=0,089 56 % p=0,004** Kevyt liikunta (n=120) 4,7 1,7 55 % Kuntoliikunta/raskas liikunta (n=122) 5,0 1,7 74 % Äidin painoindeksi . 95 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhemmat ja nuorten liikkuminen köä matalampi ei-korkeakoulutettujen vanhempien yläkouluikäisillä lapsilla. WHO-Koululaistutkimuksen (2010) mukaan 13-vuotiasta suomalaisnuorista noin 25 prosenttia täyttää liikuntasuosituksen, mutta 15-vuotiaissa osuus on jo selvästi alle 20 prosenttia (Aira ym. Yläkoululaisten fyysinen aktiivisuus ja urheiluseuraharrastaminen vanhempien ja perheen taustatekijöiden mukaan. TAULUKKO 2. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden, kehon painoindeksin, koulutuksen ja perheen tulojen yhteyksiä yläkoululaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja urheiluseuraharrastamiseen. 30, merkittävä ylipaino (n=37) 4,6 2,0 53 % Isän painoindeksi . 24,9, normaalipaino (n=108) 4,8 1,8 F(2, 310) =1,233; p=0,293 62 % p=0,745 25–29,9, ylipaino (n=155) 4,8 1,6 65 % . 2012). Tutkimukseen osallistuneet yläkoululaiset liikkuivat keskimäärin 4,7 päivänä viikossa vähintään 60 minuuttia päivässä, ja noin joka viides nuori (21 prosenttia) ylsi fyysisen aktiivisuuden suositukseen eli liikkui viikon jokaisena päivänä vähintään tunnin. (taulukko 4). Fyysisen aktiivisuuden suositukseen yltävien nuorten osuus oli tässä tutkimuksessa samankaltainen kuin keväällä 2014 LIITU-tutkimukseen osallistuneilla seitsemäsluokkalaisilla (19 prosenttia) (Kokko ym. 2013; Currie ym. Yläkoululaisten fyysisen aktiivisuuden yhteydet vanhempiin ja perheeseen liittyviin tekijöihin (Pearsonin korrelaatiokerroin, r).. Yläkoululaisten fyysinen aktiivisuus on kuvattu keskiarvoina päivistä, jolloin nuoret ovat ilmoittaneet liikkuneensa vähintään tunnin edellisen seitsemän päivän aikana. 2015). 30, merkittävä ylipaino (n=50) 4,4 1,6 59 % Perheen tulot vuodessa Alle 40 000 € (n=58) 4,4 2,1 F(3, 340) =2,979; p=0,032* 2) 48 % p<0,001*** 40 000–59 999 € € (n=75) 4,3 1,8 54 % 60 000–79 999 € (n=107) 4,7 1,7 60 % Yli 80 0000 € € (n=104) 5,1 1,6 78 % *p<0,05; **p<0,01; ***p<0,001 1) post hoc, Tukey: R1<R3, p=0,024* 2) post hoc, Tukey: R2<R4, p=0,038* TAULUKKO 3. 24,9, normaalipaino (n=201) 4,8 1,7 F(2, 345) =0,541; p=0,583 65 % p=0,325 25–29,9, ylipaino (n=110) 4,6 1,7 61 %
Myös WHO-Koululaistutkimuksessa 2010 todettiin, että korkean ja matalan varallisuusluokan perheiden 11–15-vuotiaiden lasten fyysisessä aktiivisuudessa näyttäisi Suomessa olevan varsin selkeä ero. Kun viidesluokkalaista 70 prosenttia ilmoitti vanhempiensa kannustavan heitä liikkumaan, oli vastaava osuus yhdeksäsluokkalaisilla enää hieman alle puolet. luokkalaisten tyttöjen ja poikien liikuntaharrastuksissa. (Palomäki ym. 2003). Määttä ym. Vanhempien painoindeksi ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhtey dessä yläkoululaisten fyysiseen aktiivisuuteen tai urheiluseuraharrastamiseen. Selvin näyttö saatiin siitä, että hyväVanhempien koulutus Yläkoululaisten fyysinen aktiivisuus pv/7pv t-testi Urheiluseurassa harrastavien yläkoululaisten osuudet (%) Khiin neliötesti ka kh Äidin koulutus ei korkeakoulutettu (n=112) 4,5 1,8 t=-1,558 p=0,120 54 % p=0,033* korkeakoulutettu (n=248) 4,8 1,7 65 % Isän koulutus ei korkeakoulutettu (n=160) 4,5 1,8 t=-2,471 p=0,014* 56 % p=0,014* korkeakoulutettu (n=176) 4,9 1,7 68 % *p<0,05 TAULUKKO 4. 2015.) Tyttöjen ja poikien urheiluseuraharrastamisen yleisyydessä voi olla myös paikkakuntakohtaisia eroja esimerkiksi siitä johtuen, minkälaista lajitarjontaa seuroilla on. Kyseiset löydökset ovat samansuuntaisia useiden aikaisempien tutkimuksien kanssa (Pahkala ym. Suomalaisen LIITU-tutkimuksen mukaan liikkumaan kannustaminen ja liikuntakulujen maksaminen olivat vanhempien yleisimmin tarjoamia tukimuotoja 5.–9. Aktiivisesti urheilua harrastaneet vanhemmat ehkä ymmärtävät omien kokemuksiensa kautta paremmin fyysisen aktiivisuuden merkityksen nuoruudessa, tai ovat liikkuneet paljon yhdessä lastensa kanssa, jolloin fyysinen aktiivisuus todennäköisemmin jatkuu myös nuoruudessa, vaikka vanhemmat eivät olisikaan enää yhtä aktiivisesti ja konkreettisesti läsnä nuoren liikunnassa. 2010; Sallis ym. 2008; Rautava ym. Perheen tulot olivat positiivisessa yhteydessä sekä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen että urheiluseurassa harrastamisen yleisyyteen. Joidenkin tutkimusten mukaan vanhempien aktiivinen urheiluharrastustausta olisi yhteydessä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen enemmän kuin vanhempien nykyinen fyysinen aktiivisuus (Aarresola & Konttinen 2012; Keresztes ym. Tiedetään, että kaupungeissa asuvat suomalaisnuoret harrastavat organisoitua liikuntaa selvästi yleisemmin kuin maaseudulla asuvat (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 57). Tiivistäen tämän tutkimuksen tuloksista voi todeta, että perhetekijöillä on yhteyksiä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja liikunnan harrastamiseen, vaikkakaan yhteydet eivät kaikilta osin ole johdonmukaisia tai yksiselitteisiä. Aiemmin esimerkiksi suomalaisessa LASERI-tutkimuksessa on todettu vanhempien koulutustasolla olevan yhteyksiä poikien liikunnan harrastamiseen ja isän koulutustasolla tyttöjen organisoidun liikunnan harrastamiseen (Kantomaa ym. 2014; Telama ym. (Blomqvist ym. 2012; Kokko ym. (2014) havaitsivat sekä isien että äitien liikunta-aktiivisuuden olevan yhteydessä 11-vuotiaiden objektiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen. 2015). Vaikka liikuntatietoutta on nykyisin runsaasti tarjolla, saattavat koulutetut vanhemmat olla paremmin tietoisia liikunnan positiivisista vaikutuksista ja kannustavat tästä syystä enemmän lapsiaan liikkumaan (Rautava ym. 2000). 2009). Aikaisemmat tutkimustulokset vanhempien fyysisen aktiivisuuden ja nuorten fyysisen aktiivisuuden yhteyksistä ovat osin ristiriitaisia. 2003). Esimerkiksi Trost ym. Aktiivisia liikkujia oli WHO-tutkimuksessa korkean varallisuusluokan perheiden pojissa 9 prosenttiyksikköä ja tytöissä 6 prosenttiyksikköä enemmän kuin matalan varallisuusluokan perheissä. 2014). Yläkoululaisten fyysinen aktiivisuus ja urheiluseuraharrastaminen vanhempien koulutuksen mukaisissa luokissa. Tässä tutkimuksessa pojat ja tytöt erosivat myös urheiluseuran harjoituksiin osallistumisessa, mutta esimerkiksi LIITU-tutkimuksessa urheiluseuraharrastaminen oli lähes yhtä yleistä tytöillä ja pojilla. 96 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhemmat ja nuorten liikkuminen Myös se, että pojat olivat fyysisesti aktiivisempia kuin tytöt, on useissa suomalaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa aikaisemminkin todettu tulos (Chung ym. Poikien urheiluseuraharrastaminen oli kuitenkin tyttöihin verrattuna intensiivisempää eli pojat harjoittelevat keskimäärin enemmän. Usein on todettu, että vanhempien fyysinen aktiivisuus on voimakkaammin yhteydessä lasten kuin nuorten fyysiseen aktiivisuuteen (Alderman ym. 2015) Vanhempien koulutustausta oli yhteydessä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen siten, että korkeakoulutettujen isien nuoret olivat fyysisesti aktiivisimpia, ja lisäksi korkeakoulutettujen vanhempien nuoret osallistuivat urheiluseuratoimintaan yleisemmin kuin muut. (Kämppi 2014) Perheen tulojen yhteydet suomalaisten lasten urheiluseuraharrastamiseen on havaittu myös aikaisemmin väestötasoisissa tutkimuksissa (Kantomaa ym. (2003) havaitsivat tutkimuksessaan, että liikuntaa ja sen hyötyjä arvostavat vanhemmat tukivat todennäköisemmin lapsiaan olemaan fyysisesti aktiivisia, huolimatta siitä, olivatko itse aktiivisia liikkujia vai eivät. Urheiluseurassa harrastavien nuorten osuudessa oli peräti 30 prosenttiyksikön ero alimman ja ylimmän tuloluokan perheiden välillä. 2003). Yläkoululaisten fyysinen aktiivisuus on kuvattu keskiarvoina päivistä, jolloin nuoret ovat ilmoittaneet liikkuneensa vähintään tunnin edellisen seitsemän päivän aikana.. Suomalaistutkimuksissa on aikaisemmin havaittu isien fyysisen aktiivisuuden yhteys 9–18-vuotiaiden poikien ja tyttöjen fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntaharrastukseen (Yang ym. Valitettavasti vanhempien tuen havaittiin vähe nevän varsin johdonmukaisesti iän myötä. Keskiarvotarkasteluissa havaittiin, että merkittävästi ylipainoisten isien nuorilla fyysisen aktiivisuuden keskiarvo oli pienin, mutta erot muihin ryhmiin eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (taulukko 2). 2012; Currie ym. 2010), ja vahvistavat käsityksiä siitä, että vanhempien rooli nuorten liikuntaharrastusten mahdollistajina ei ole välttämättä riippuvainen vanhemman ylipainosta tai sen hetkisestä liikunta-aktiivisuudesta. Tulosten mukaan vaikuttaa siltä, että liikuntaa harrastavilla vanhemmilla on fyysisesti aktiivisimmat lapset yläkouluiässä
Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 74–82. M. 2011. 2012. 2012. Piko, B. The Journal of the Royal Society for the Promotion of Health 128 (1), 21–25.. 2012). Lisäksi ystävien ja kaveripiirin merkityksen nuorten liikkumisessa toivoisi kiinnostavan suomalaistutkijoita tulevaisuudessa. Sosioekonomisen aseman yhteys nuorten liikunnan harrastamiseen – tuloksia suomalaisista seurantatutkimuksista. Health behavior in School-aged Children (HBSC) study: international report from the 2009/2010 survey. Kunnissa lähiliikuntapaikkojen rakentaminen, avoimuus ja maksuttomuus tekevät liikunnasta helpommin saavutettavaa kaikille. Tutkimusta tarvitaan erityisesti interventioiden ja toimien tuloksista eli siitä, millaisilla keinoilla perheiden sekä lasten ja nuorten liikkumista voitaisiin tukea ja edistää mahdollisimman tasa-arvoisesti ja tehokkaasti. Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta. 2004. & Jenkins, J. Journal of Sports Sciences 22 (8), 679–701. Eskola, J. Social influences in sports activity among adolescents. Vanhemmat moni-ilmeinen vaikuttaja kilpaurheiluun sosiaalistumisessa. Vuosien 2001–2013 välillä harrasteliikunta on kallistunut jonkin verran, mutta erityisesti kustannukset ovat nousseet kaksintai jopa kolminkertaisiksi sellaisissa kilpaurheilunmuodoissa, joissa myös nuorten harrastusintensiteettiä on kasvatettu. Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. Chung, A. Blomqvist, M., Mononen, K., Konttinen, N., Koski, P. Parental and peer influences on physical activity among Scottish adolescents: A longitudinal study. Kokko & R. & Kokko, S. & Inchley, J. Biddle, S.J.H., Atkin, A.J., Cavill, N. Liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässä. Pluhar, Z. Tässä raportoituun tutkimukseen liittyy joitakin rajoituksia, jotka on huomioitava tuloksia tulkittaessa. 2015. Toisaalta molemmilla menetelmillä, kyselyllä ja objektiivisilla mittauksilla, on omat etunsa ja rajoituksensa yksilöiden fyysisen aktiivisuuden tavoittamisessa (Rachele ym. Tutkimuksen otos ei ollut kansallisesti kattava ja koulut, joista aineistoa kerättiin, ovat olleet jossakin määrin valikoituneita, koska seitsemän yhdestätoista koulusta oli mukana Liikkuva koulu -ohjelmassa. Correlates of physical activity in youth: a review of quantitative systematic reviews. (Puronaho 2014.) Kun lisäksi tiedetään, että perheiden tuloerot ovat Suomessa kasvaneet (Fritzell ym. Biddle, S., Gorely, T. LÄHTEET Aarresola, O. 2012. Kvist ym. & Foster, C. (Kokko & Hämylä 2015, 92–97; Lahti 2012; Rajala 2014.) Monissa seuroissa onkin tiedostettu se, että harrastusten kustannukset ovat karanneet liian korkeiksi jopa keskituloisille useamman lapsen perheille. Clinical Pediatrics 51 (2), 122–129. Social determinants of health and well-being among young people. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä, Opetusministeriö ja Nuori Suomi. & Bäckman, O. 2013). & Trolle, E. 6). & Kokko, S. Change in parental influence on children’s physical activity over time. International Review of Sport and Exercise Psychology 4 (1), 25–49. Copenhagen, WHO Regional Office for Europe. & Barnekow, V. 2010. & Tammelin T. 2011. sosiaalipolitiikassa, työmarkkinoilla, perherakenteissa ja urheiluseuratoiminnassakin, jotka vaikuttavat perheiden sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin ehtoihin. vähentämällä istumista, lisäämällä liikettä ja toiminnallisia työtapoja sekä tukemalla oppilaiden osallisuutta ja aktiivista koulumatkaliikkumista. & Stensel, D. Copenhagen: Nordic Council of Ministers. (Rajala 2014). & Konttinen, N. & Perrin, E. Health-enhancing physical activity and sedentary behaviour in children and adolescents. 21.9.2015 www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_ artikkeli=kol00223&p_haku=Eskola Fagt, S., Andersen, L.F., Andersen, S.A., Becker, W., Borodulin, K., Fogelholm, M., Groth, M.V., Gunnarsdottir I., Helakorpi, S., Kolle, E., Matthiessen, J., Rosenlund-Sørensen M, Simonen, R., Sveinsson, T., Tammelin, T., Thorgeirsdottir, H., Valsta, L. & Page, R. Teoksessa Mikä maksaa. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille 2008. Bristol: Policy Press. Suomen lasten ja nuorten terveys on keskimäärin hyvä, mutta erot liian suuria. & Ritakallio, V-M. Lisäksi on huomioitava se, että fyysisen aktiivisuuden tiedot perustuvat nuorten ja vanhempien omaan arvioon, eivätkä objektiivisiin mittauksiin. Tällä on saattanut olla vaikutusta esimerkiksi oppilaiden fyysisen aktiivisuuden tuloksiin. Teoksessa S. Valtionliikuntaneuvoston julkaisuja 2014:2, 25–34. Currie, C., Zanotti, C., Morgan, A., Currie, D., de Looze, M., Roberts, C., Samdal, O., Smith, O. Kirby, J., Levin K.A. Muutokset koulujen toimintakulttuureissa ovat usein kuitenkin hitaita prosesseja, ja tosiasia on, etteivät kaikki opettajat näe fyysisen aktiivisuuden merkitystä oppilaille yhtä arvokkaana (ks. Journal of Physical Activity and Health 7, 60–67. Nuorten liikuntaan sosiaalistumista on edelleen tärkeää tutkia, koska liikunnan tiedetään olevan tärkeä tekijä nuorten terveyserojen syntymisessä (Eskola 2014). Nordic monitoring of diet, physical activity and overweight. 2013. Kouluissa sekä laadukkaalla liikunnanopetuksella että muulla koulun liikunnallisella toimintakulttuurilla (välitunnit, kerhot, retket, tapahtumat, perheillat) voidaan tukea jokaisen oppilaan päivittäistä fyysistä aktiivisuutta ja mahdollisuuksia omaksua liikunnallisesti aktiivinen elämäntapa. E., Cockrell Skinner, A., Steiner, M. Urheilu ja seuraharrastaminen. Liikunnan harrastusmahdollisuuksien turvaaminen kaikille lapsille ja nuorille vaatii monentasoisia toimia. Se, että koulut tavoittavat lähes kaikki lapset ja nuoret sekä sitä kautta myös perheet, antaa merkittävän mahdollisuuden tasa-arvoisen liikuntakasvatuksen toteuttamiseen. Tällä hetkellä yksi Suomen hallituksen osaamisen ja koulutuksen kärkihankkeista on Liikkuva koulu -ohjelma, jonka tavoitteena on saavuttaa aktiivisempia ja viihtyisämpiä koulupäiviä mm. Taloudellista tasa-arvoa on seuroissa pyritty edistämään lähinnä ulkopuolisen hankerahoituksen varassa, jolloin vaarana on kuitenkin se, ettei toiminta ole kovinkaan pitkäjänteistä tai pysyvää. (Health Policy for Children and Adolescents, No. TemaNord 2011:556. Validation of indicators. Alderman, B., Benham-Deal, T. 2012. Journal of Physical Activity and Health 8, 785–793. 2014. 2014. Kantomaa, M., Jaako, J. 97 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhemmat ja nuorten liikkuminen tuloisten perheiden nuoret harrastavat liikuntaa muita useammin urheiluseuroissa. Lisäksi yhteiskunnassa tapahtuu jatkuvasti erilaisia muutoksia mm. 2012) ja lapsiperheiden taloudellinen asema heikentynyt (Lammi-Taskula & Salmi 2010) voidaan hyvällä syyllä epäillä lasten ja nuorten liikunnan eriarvoistumiskehityksen vauhdittuneen Suomessa viimeisten vuosikymmenien aikana. Teoksessa J. Fritzell, J. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Liikunta & Tiede 49 (6), 29–35. Urheiluseuroissa voidaan järjestää kilpailullisen toiminnan oheen kaikille nuorille avointa, matalan kynnyksen toimintaa tai tarjota alennettuja toimintamaksuja perheille, joissa on esimerkiksi työttömyyttä. J. Kämppi ym. (toim.) Changing Social Equality. Koulujen laaja-alainen kasvatusja opetustehtävä luo opettajille paineita toimintakulttuurin ja opetuksen kehittämisestä myös moniin muihin suuntiin kuten edistämään tietoja viestintäteknologista osaamista, ekologisesti kestävää elämäntapaa tai työelämätaitoja (Perusopetuksen opetussuunnitelma perusteet 2014, 20–24). Kyseinen yhteys perheen tulojen ja seuraharrastamisen välillä onkin saattanut 2000-luvun alkupuolella vahvistua, sillä lasten ja nuorten liikunnanharrastamisen kokonaiskustannukset ovat nousseet ja seuroissa harrastaminen kallistunut. Physical activity and BMI in a nationally representative sample of children and adolescents. 2008. Keresztes, N. (toim.) 2012. Income inequality and poverty: do the Nordic countries still constitute a family of their own
Teoksessa S. Secular trends in youth physical activity and parents sosioeconomic status from 1977 to 2005. American Journal of Preventive Medicine 24 (1), 22–28. Teoksessa Mikä maksaa. Evaluating a model of parental influence on youth physical activity. luokan oppilaiden liikuntaharrastuksessa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Fyysisen aktiivisuuden ja television katselun yhteydet perheen varallisuusindeksiin. Tammelin, T., Näyhä, S., Hills, A.P. Rachele, J.N., McPhail, S.M., Washington, T. American Journal of Preventive Medicine 25 (4), 277–282. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:2, 50–64. 2010. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Teoksessa Mikä maksaa. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Test-retest reliability of selected items of Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) survey questionnaire in Beijing, China. Pahkala, K., Heinonen, O., Lagström, H., Hakala, P., Sillanmäki, L., Kaitosaari, T., Viikari, J., Aromaa, M. Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. & Viikari, J. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 66–71. Lammi-Taskula, J. Kämppi, K., Asanti, R., Hirvensalo, M., Laine, K., Pönkkö, A., Romar, J. Yang, X., Telama, R., Laakso, L. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITUtutkimuksen tuloksia 2014. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 14–20. 2012. Practical physical activity measurement in youth: A review of contemporary approaches. & Hämylä, R. Nupponen, H. 18.6.2015. Adolescent participation in sports and adult physical activity. & Salmi, M. Viihtyvyyttä ja työrauhaa. 2010. Kokko & R. Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista. Kämppi, K. & Dowda, M. & Kannas, L. 2015. The Associations of Parenting Factors with Adolescent Body Mass Index in an Underserved Population. Liikunta & Tiede 5–6, 26–32. BMC Medical Research Methodology 10, 73. 2009. 2003. 2014. 2013. Acta Kinesiologiae Universitatis Tartuensis 8, 61–88.. 98 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhemmat ja nuorten liikkuminen Kokko, S. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:2, 41–47. Lahti, R. World Journal of Pediatrics 8, 207–216. A review of correlates of physical activity of children and adolescents. & Taylor, W. 2008. Laakso, L. 2015. Vanhempien sosiaalisen tuen ja koulutustason yhteys lasten liikuntaan. (toim.) 2012. & Järvelin, M-R. Ehdotuksia yhdenvertaisten harrastamisen mahdollisuuksien edistämiseksi. Telama, R. Children’s and adolescents’ physical activity in relation with living environment, parents’ physical activity, age and gender. 2014. Rajala, K. Valtionliikuntaneuvoston julkaisuja 2014:2, 14–19. 2010. Parental and childhood overweight in sedentary and active adolescents. Opetushallitus. L. Journal of Obesity 2013, 1–7. Medicine & Science in Sports & Exercise 32 (5), 963–975. Suomen Sydänliitto ry. G.,Weiderpass, E., Roos, E. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 269. 2011. Palomäki, S., Huotari, P. Moisio & S. Opetushallitus. Helsinki:THL, 198–214. & Kannas, L. & Cuddihy, T.F. Koulun henkilökunnan kokemukset ja näkemykset liikunnallisen toimintakulttuurin edistämisestä koulussa. Rautava, P., Laakso, L. Rimpelä, A. Kouluikäisten liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavat tekijät. Trost, S., Sallis, J., Pate, R., Freedson, P., Taylor, W. Pediatric Exercise Science 21 (4), 462–474. Sallis, J. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 20, 74–82. Liikunta-aktiivisuus ja ruutuaika. & Pere, L. Teoksessa M. Vanhemmat ja kaverit liikuntaharrastuksen tukena. 2000. & Kokko, S. 2014. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Liikunta & Tiede 51 (6), 71–77. Prochaska, J. Ratkaisuja liikunnan ja urheilun harrastamisen taloudellisten esteiden vähentämiseksi. Nuori Suomi ry:n julkaisu. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2. & Alia, K. 2012. Schneider, E., Wilson, D., Kitzman-Ulrich, H., George, S. http://www.sydanliitto.fi/painoindeksi-ja-vyotaronymparys#.VgUzGE3ouUk Tammelin, T. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. 2003. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä, Opetusministeriö ja Nuori Suomi, 46–50. Vanhempien merkitys 5. & Nupponen, H. Vaarama, P. Teoksessa Mikä maksaa. Urheiluseuroilta taloudellista tukea lasten ja nuorten liikuntaharrastukseen – yhteenveto kehittämishankkeiden toimintasuunnitelmista. Karvonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2010. Kokko & R. Määttä, S., Nuutinen, T., Ray, C., Eriksson, J. 2003. Palomäki, S. 2014. 2013. (toim.) 2015. Lapsiperheiden toimeentulo lamasta lamaan. Painoindeksi ja vyötärönympärys. Puronaho, K. Kokko, S., Hämylä, R., Villberg, J., Aira, T., Tynjälä, J., Tammelin, T., Vasankari, T. & Tammelin, T. & Simell, O. Drop-out vai throw-out. Teoksessa Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille 2008. & Heikinaro-Johansson, P. 2003. Teoksessa S. Liu, Y., Wang, M., Tynjälä, J., Lv, Y., Villberg, J., Zhang, Z
& Heikinaro-Johansson P. Tulosten mukaan koululiikuntaan myönteisesti suhtautuvat oppilaat olivat fyysisesti aktiivisempia ja heidän fyysinen kuntonsa sekä liikuntataitonsa olivat keskimäärin parempia kuin koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvilla. P. Oppilaan omat käsitykset ja arvostukset selittävät koululiikuntaan suhtautumista enemmän kuin todelliset kuntotai taitotekijät. An additional purpose of the study was to explore how these variables explain positive attitude towards PE. 2016. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten erilaiset oppilastekijät ovat yhteydessä koululiikuntaan suhtautumiseen. Students with positive or negative attitudes towards physical education. Tutkimuksessa vertailtiin koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvia oppilaita fyysisen aktiivisuuden, kuntoja taitotekijöiden, painoindeksin, liikunnan koetun hyödyllisyyden ja osaamisen sekä yleisen koulumyönteisyyden ja -menestyksen suhteen. Korkeaksi koettu liikunnallinen osaaminen ja oppiaineen hyödyllisyys, kiitettävä liikunnan arvosana sekä myönteinen suhtautuminen kouluun lisäsivät sekä tytöillä että pojilla todennäköisyyttä suhtautua koululiikuntaan myönteisesti. Sanna Palomäki, LitT, Jyväskylän yliopisto. It would appear, therefore, that among the most crucial tasks of a PE teacher are the imperatives to enhance students’ perceived competence in the subject and to emphasize the significance of physical activity and PE content to their daily lives. The results demonstrate that, compared with those who did not like PE, those students who liked the subject were more physically active, had better muscular fitness, aerobic fitness and motor skills, had a higher perceived competence, perceived PE as more useful, had better grades in PE and had more positive overall attitudes towards going to school. Aineisto sisälsi perusopetuksen yhdeksäsluokkalaisten vastaukset oppilaskyselyyn (n=1619) sekä kuntoja liikehallintatestien tulokset (n=1405). ABSTRACT Pentikäinen S., Palomäki S. Tutkimuksessa käytettiin kansallisesti kattavaa liikunnan oppimistulosarvioinnin aineistoa, joka kerättiin Opetushallituksen toimeksiannosta keväällä 2010. Erilaisten oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen yhdeksäsluokkalaisilla. Mariankatu 4, 76130 Pieksämäki. Sen sijaan oppilaan koulumenestys ja painoindeksi eivät olleet yhteydessä koululiikuntaan suhtautumiseen. However, there was no difference in BMI or academic achievement between the two groups. Asiasanat: koululiikunta, koettu pätevyys, nuoret, fyysinen aktiivisuus. Tilastollisessa analyysissa käytettiin ristiintaulukointeja, t-testiä ja logistista regressioanalyysia. & Heikinaro-Johansson P. Arviointiin osallistui 51 perusopetusta antavaa koulua. The associations between different student-related factors and attitude towards physical education in Finnish ninth graders. Koululiikuntamyönteiset suhtautuivat myös yleensä koulunkäyntiin myönteisemmin kuin koululiikuntakielteiset. The purpose of this study was to compare a number of variables between students with positive attitudes towards physical education (PE) and those with negative attitudes towards the subject. 2016. Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat oppilaat. The data used in this study were from a national evaluation of physical education learning outcomes, conducted in 2010. This study indicates that students’ own perceptions and values play a more important role than fitness or skills with respect to attitudes towards PE. Oppilaiden pätevyydenkokemusten tukeminen sekä liikunnan merkitysten linkittäminen nuorten arkeen ovat liikunnanopettajan keskeisiä tehtäviä. Key words: physical education, perceived competence, adolescents, physical activity TIIVISTELMÄ Pentikäinen S., Palomäki S. A high perceived competence and a perception of PE as useful, as well as an overall positive attitude towards going to school and a high grade in PE, increased the likelihood of a student having a positive attitude towards PE. The examined variables were physical activity, physical fitness, motor skills, perceived physical competence, perceived usefulness of PE, academic achievement and attitude towards going to school. Lisäksi tutkittiin, miten kyseiset oppilastekijät selittävät myönteistä koululiikuntaan suhtautumista. 99 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat KOULULIIKUNTAAN MYÖNTEISESTI JA KIELTEISESTI SUHTAUTUVAT OPPILAAT ERILAISTEN OPPILASTEKIJÖIDEN YHTEYKSIÄ KOULU LIIKUNTAAN SUHTAUTUMISEEN YHDEKSÄSLUOKKALAISILLA Sari Pentikäinen LitM, TtM. Sähköposti: sarppapee@gmail.com (yhteyshenkilö). Of the respondents, 1 405 pupils also took part in a fitness test. Pilvikki Heikinaro-Johansson, professori, Jyväskylän yliopisto. Liikunta & Tiede 53 (4), 99–105. A total of 1619 ninth grade students from 51 Finnish comprehensive schools completed a student questionnaire. 050378 5323. Liikunta & Tiede 53 (4), 99–105
100 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat JOHDANTO Liikunta on suomalaisissa kouluissa yksi suosituimmista oppiaineista (Kannas, Peltonen & Aira 2009, 37). 2008; Yli-Piipari 2011) että aikuisiän fyysiseen aktiivisuuteen (Kjønniksen ym. perusraportin julkaisemisen jälkeen. Joissakin tutkimuksissa oppilaiden koululiikuntamyönteisyyden on havaittu vähenevän iän myötä (Arabaci 2009) mutta esimerkiksi norjalaisessa seurantatutkimuksessa ei havaittu oppilaiden iän tuovan muutosta koululiikuntaan suhtautumiseen (Kjønniksen ym. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erilaisten oppilastekijöiden yhteyttä koululiikuntaan suhtautumiseen yhdeksäsluokkalaisilla tytöillä ja pojilla. Oppilaan fyysisen aktiivisuuden ja korkeaksi koetun fyysisen pätevyyden on todettu olevan yhteydessä koululiikunnasta pitämiseen (Barr-Anderson ym. 2012) on ollut yhteydessä kielteisempään koululiikuntasuhtautumiseen. Sisäisistä tekijöistä esimerkiksi oppilaan sukupuolen ja koetun fyysisen pätevyyden yhteyksistä koululiikunnasta pitämiseen on vahvaa näyttöä. Harju 2015, Koivuniemi 2013, Lauritsalo 2014), eikä analyysejä ole tehty kansallisesti kattavilla oppilasaineistoilla. Tutkimuksessa vertailtiin koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvia oppilaita fyysisen aktiivisuuden, kuntoja taitotekijöiden, painoindeksin, oppiaineen koetun hyödyllisyyden ja osaamisen sekä koulumyönteisyyden ja -menestyksen osalta. Muutamissa kansainvälisissä tutkimuksissa oppilaan heikko lihaskunto (Cañadas ym. Yhdeksäsluokkalaisista pojista lähes 80 prosenttia ja tytöistä 65 prosenttia kertoo pitävänsä koululiikunnasta. Tuloksia tulkittaessa on huomioitava, että keskimmäisen vastausvaihtoehdon (ei vastenmielistä, eikä mukavaa) valinneet oppilaat jätettiin analyysien ulkopuolelle. 2008; Lauritsalo 2014), oppitunnin sisällöllä (Kahan 2013) sekä ympäristöllisillä tekijöillä (Shropshire ym. Oppilaalla on oikeus yksilölliset taustat, tarpeet ja kyvyt huomioivaan oppimiseen koulussa (OPH 2014, 15) ja myös koululiikunnan tulisi tukea fyysisesti aktiivisen ja hyvinvointia ylläpitävän elämäntavan omaksumista jokaisen oppilaan kohdalla (OPH 2014, 433). Koulumenestystä mitattiin matematiikan, A1-kielen ja äidinkielen numeroiden (4–10) keskiarvolla. (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 69.) Oppilaan koululiikuntakokemuksilla on merkitystä, sillä myönteisen koululiikuntasuhtautumisen on havaittu olevan positiivisessa yhteydessä sekä lasten ja nuorten (Bengoechea ym. Vastaavaa mittaria on käytetty esimerkiksi WHO-Koululaistutkimuksessa (WHO Europe 2007). Suomalaisessa liikunnanopetuksessa erityinen piirre on esimerkiksi opetuksen toteuttaminen pääasiassa tyttöjen ja poikien erillisryhmissä ainakin yläkouluissa. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Osallistujat ja aineisto Tutkimuksen aineistona käytettiin liikunnan oppimistulosten seuranta-arvioinnissa keväällä 2010 kerättyä kansallisesti kattavaa oppilasaineistoa (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). Vastausvaihtoehdot olivat 0–7 päivänä viikossa. Suhtautumista koulunkäyntiin tutkittiin kysymällä ”Mitä mieltä olet koulunkäynnistä?”, ja vastausvaihtoehdot olivat samat kuin koululiikuntaan suhtautumista selvittäneessä kysymyksessä. Oppilaan oli mahdollista jättää kuntoja liikehallintatestit suorittamatta esimerkiksi terveydentilaan liittyvästä syystä (osallistumisprosentti 86,8 %). Lisäksi tutkittiin, miten edellä mainitut oppilastekijät selittävät koululiikuntaan suhtautumista. 2010, 113–114). Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien ryhmät muodostettiin kuvion 1 mukaisesti. Koululiikuntaan suhtautumiseen ovat yhteydessä useat eri tekijät, jotka voidaan jakaa Carlsonin (1995) mukaan ulkoisiin tekijöihin ja sisäisiin eli oppilastekijöihin. Lisäksi kyselystä saatiin oppilaan ilmoittama viimeksi saadussa todistuksessa ollut liikunnan arvosana. 2012). 2010; HeikinaroJohansson ym. Oppilaiden koululiikuntakäsitykset ovat kiinnostaneet eri maiden tutkijoita etenkin viime vuosikymmeninä (Lyyra 2013, 41). 2009). 2003; Koca & Demirhan 2004; Cairney ym. Poikien on havaittu suhtautuvan koululiikuntaan tyttöjä myönteisemmin niin suomalaisissa (Huisman 2004, 80; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 70) kuin kansainvälisissä tutkimuksissa (Prochaska ym. Tässä artikkelissa raportoidut tulokset perustuvat jatkoanalyyseihin, jotka on tehty ns. Sen sijaan ristiriitaisempaa on näyttö oppilaan fyysisen kunnon, painoindeksin tai iän vaikutuksista koululiikuntaan suhtautumiseen. Koulumenestysmittarin ?-reliabiliteettikerroin oli 0,78. Arviointiin osallistui 1 619 yhdeksännen luokan oppilasta täyttämällä oppilaskyselyn ja heistä 1 405 osallistui myös kuntoja liikehallintatesteihin. Muuttujat ja aineiston analyysi Oppilaan suhtautumista koululiikuntaan selvitettiin kysymällä ”Mitä mieltä olet koululiikunnasta?” ja valittavana oli viisi vastausvaihtoehtoa (kuvio 1). 2014) ja korkeampi painoindeksi (Barr-Anderson ym. Oppilaan fyysistä aktiivisuutta tutkittiin kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suositukseen perustuen (Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008) kysymyksellä ”Kuinka monena päivänä taval lisen viikon aikana harrastat liikuntaa vähintään 60 min?”. Oppilaskyselyyn vastaaminen sekä kuntoja liikehallintatestien suorittaminen tapahtui kouluissa ennakkoon annetun ohjeistuksen mukai sesti opettajien johdolla. Keskiarvo laskettiin oppilaan ilmoittamien, viimeksi saadussa todistuksessa olleiden arvosanojen mukaan. Liikunnanopetuksessa on kulttuurieroja eri maiden välillä esimerkiksi opetuksen järjestämisessä, sisällöissä ja opettajien pätevyysvaatimuksissa, mitkä voivat osaltaan vaikuttaa oppilaiden koululiikuntakokemuksiin. 2009; Nupponen ym. Kyselyyn vastanneista poikia oli 819 ja tyttöjä 800. Oppimistulosarvioinnissa käytetty kysely perustui voimassa olevaan valtakunnalliseen liikunnan opetussuunnitelmaan (OPH 2004). 2008; Garn ym. 2012). Tavoitteena oli tuottaa kansallisesti kattavalla aineistolla tietoa oppilastekijöistä, joiden huomioiminen voi auttaa opettajia tukemaan entistä paremmin fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumista kaikkien nuorten, ja erityisesti koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvien kohdalla. Ulkoisista tekijöistä esimerkiksi opettajan toiminnalla (Barr-Anderson ym. Tähän asti kielteistä koululiikuntaan suhtautumista on tutkittu Suomessa pääosin laadullisin menetelmin (esim. 2011; Cairney ym. Osaamismittarin ?-reliabiliteetti oli. Tämä kyselyn osio pohjautuu Fenneman ja Shermanin (1978) testistöön ja sitä on käytetty hieman modifioiden eri oppiaineiden oppimistulosarvioinneissa vuodesta 1998 lähtien (Metsämuuronen 2009, 20). 1997) on yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen. Kielteisesti koululiikuntaan suhtautuu vain noin seitsemän prosenttia oppilaista. Tarkastelu on siis rajattu Carlsonin (1995) jaottelun sisäisiin tekijöihin. Liikunnan oppilaskysely 2010 valmisteltiin arviointiprojektin ohjausryhmässä, ja käytettyjä mittareita kuvataan tarkemmin oppimistulosraporteissa Huisman (2004, 28–34) ja Palomäki & Heikinaro-Johansson (2011, 24–28). Arvioinnin toteutti Opetushallituksen toimeksiannosta Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteiden laitos. 2008; Cairney ym. Vaikka vain pieni osa oppilaista ei pidä koululiikunnasta, ei kielteisiä kokemuksia tule vähätellä tai ohittaa, sillä ne saattavat johtaa liikunnan välttelyyn myöhemmin elämässä. Liikunta oppiaineen koettua osaamista ja hyödyllisyyttä mitattiin summamuuttujilla, jotka molemmat muodostettiin viidestä käsitystä kuvaavasta väittämästä
Lihaskuntoindeksi laskettiin vaiheittaisen istumaannousun ja 5-loikan tulosten summamuuttujana. Analyysit tehtiin pääosin sukupuoliryhmittäin, jolloin erot tyttöjen ja poikien käsityksissä tai kuntotekijöissä eivät olleet vaikuttamassa tuloksiin. 101 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat 0,79 ja koettua hyödyllisyyttä kuvaavan mittarin 0,81. Oppilaan fyysistä kuntoa tarkasteltiin kestävyyssukkulajuoksutuloksen sekä lihaskuntoja taitoindeksin avulla. Osatesteistä istumaannousu vaiheittain, edestakaisin hyppely, vauhditon 5-loikka ja 8-kuljetus perustuvat Nupposen, Soinin ja Telaman (1999) laatimaan koululaisten kuntotestistöön ja koordinaatiotesti on peräisin teoksesta Haag ja Haag (2001, 127). Regressioanalyysia varten oppiaineen koettu osaaminen ja hyöty luokiteltiin kolmeen luokkaan. Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien oppilaiden ryhmien muodostaminen. Esimerkkinä koettua osaamista mittaavasta väittämästä on ”Mielestäni olen hyvä liikunnassa” ja koettua hyötyä mittaavasta väittämästä ”Liikunnassa opetetut tiedot ja taidot ovat tarpeen arkielämässä”. (2000) esittämien nuorten rajaarvojen mukaan. Koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvista oppilaista useampi kuin joka neljäs on passiivinen, eli heille liikuntaa kertyy tunnin verran KUVIO 1. Testin tulos oli juostujen sukkuloiden määrä. Liikuntasuosituksen eli 60 minuuttia liikuntaa päivittäin täytti 11,6 prosenttia koululiikuntaan myönteisesti suhtautuvista oppilaista ja 6,2 prosenttia koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvista oppilaista. Kestävyyssukkulajuoksussa (Nupponen, Soini & Telama 1999) oppilaat juoksivat salissa edestakaisin 20 metrin matkaa (= 1 sukkula) asteittain nopeutuvan äänimerkin tahdissa niin kauan kuin jaksoivat. Edellä kuvattujen oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen tarkasteltiin t-testin, ristiintaulukoinnin ja Khiin neliötestin avulla. KUVIO 2. Luokittelu tehtiin jakamalla vastausten jakauma alimpaan, keskimmäiseen ja ylimpään kolmannekseen. Oppilaita pyydettiin kirjaamaan kyselyn taustatietoihin myös pituus ja paino. TULOKSET Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien oppilaiden fyysinen aktiivisuus erosi tilastollisesti merkitsevästi (p<0,001). Painoindeksin perusteella oppilaat jaettiin normaalija ylipainoisten ryhmiin Colen ym. Taitoindeksin summamuuttujaan sisällytettiin 8-kuljetuksen, edestakaisin hyppelyn sekä koordinaatiotestin tulokset. Binäärisellä logistisella regressioanalyysilla selvitettiin, miten eri muuttujat selittävät myönteistä koululiikuntaan suhtautumista. Koska eri osatestien tulokset eivät olleet yhteismitallisia, käytettiin indeksien laskemisessa standardoituja muuttujia (z-pistemuuttujat). Tyttöjen ja poikien tuloksia käsiteltiin samalla tavoin, mutta omina ryhminään. Myönteisesti koululiikuntaan suhtautuvat oppilaat ilmoittivat liikkuvansa vähintään 60 minuuttia keskimäärin 4,2 päivänä viikossa, ja kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvat kolmena päivänä viikossa. Alipainoisia oppilaita ei luokiteltu erikseen. Vastausvaihtoehdot väittämiin olivat ”täysin eri mieltä”, ”jonkin verran eri mieltä”, ”jonkin verran samaa mieltä” ja ”täysin samaa mieltä”. Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien oppilaiden (n=1264) fyysinen aktiivisuus.
Koulunkäynti oli yleisesti mieluisampaa niille tytöille ja pojille, joka suhtautuivat koululiikuntaan myönteisesti (p<0,001). Ero oli tilastollisesti merkitsevä sekä tyttöjen (p<0,001) että poikien (p<0,001) ryhmässä. Efektikoot (taulukko 1) muodostuivat pääosin suuriksi (Cohenin d >0,80) kuvaten ryhmien välillä olevia merkittäviä eroja kuntoja taitotekijöissä (Metsämuuronen 2013, 54). Odotetusti liikunnan arvosanat kuitenkin erosivat Suhtautuminen koululiikuntaan POJAT TYTÖT kielteinen myönteinen kielteinen myönteinen ka (kh) ka (kh) Cohenin d ka (kh) ka (kh) Cohenin d Sukkula-juoksu 37 (22,6) (n=34) 56 (23,7)* (n=543) 0,82 25 (14,1) (n=48) 38 (16,9)* (n=440) 0,84 Lihaskunto-indeksi -1,38 (1,61) (n=36) 0,21 (1,61)* (n=563) 0,99 -0,89 (1,25) (n=54) 0,35(1,65)* (n=459) 0,85 Taito-indeksi -2,07 (2,65) (n=36) 0,36 (2,16)* (n=562) 1,01 -1,12 (2,35) (n=53) 0,47 (1,94)* (n=457) 0,74 Paino-indeksi 22,20 (4,27) (n=45) 21,65 (3,39) (n=627) 21,23 (3,43) (n=61) 20,74 (2,80) (n=500) *p<0,001 ryhmien (kielteinen / myönteinen) välillä TAULUKKO 1. Sen sijaan painoindeksin keskiarvo tai normaalija ylipainoisten oppilaiden jakauma ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvilla tytöillä tai pojilla. Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien oppilaiden koulumenestyksessä (äidinkieli, matematiikka, A1-kieli) ei ollut eroa (p=0,771). Tarkasteltaessa erikseen tyttöjen ja poikien kokonaisaktiivisuutta olivat erot koululiikuntaan kielteisesti ja myönteisesti suhtautuvien oppilaiden välillä edelleen samankaltaisia ja tilastollisesti merkitseviä. Tyttöjen ja poikien väliset erot koetussa osaamissa näkyivät esimerkiksi siinä, että koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvat pojat arvioivat osaamistaan neutraalisti tai varovaisen myönteisesti, mutta kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvien tyttöjen kokemus omasta osaamisesta oli selvemmin negatiivinen (kuvio 3). 102 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat 0–1 päivänä viikossa (kuvio 2). KUVIO 3. Koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvista pojista 49 prosenttia ja tytöistä 26 prosenttia ei pitänyt myöskään koulunkäynnistä yleensä, kun vastaavat prosenttiosuudet koululiikuntaan myönteisesti suhtautuvilla olivat pojilla 13 prosenttia ja tytöillä 4 prosenttia. Koululiikuntaan myönteisesti suhtautuvien oppilaiden käsitys oppiaineen hyödyllisyydestä oli selvästi myönteisempi kuin koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvilla oppilailla. Kestävyyssukkulajuoksun sekä lihaskuntoja taitoindeksien keskiarvot koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvilla tytöillä ja pojilla (n=1065). Myönteisesti koululiikuntaan suhtautuvien tyttöjen ja poikien kestävyysja lihaskunto oli keskimäärin parempi (p<0,001) ja heidän liikuntataitonsa olivat paremmat (p<0,001) kuin kielteisesti suhtautuvien tyttöjen ja poikien (taulukko 1). Myös kuntoja taitotekijöissä havaittiin selkeitä eroja koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvilla oppilailla. Koettu osaaminen liikunnassa koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvilla tytöillä ja pojilla (n=1267).. Lisäksi myönteisesti koululiikuntaan suhtautuvat tytöt ja pojat arvioivat omaa osaamistaan liikunnassa myönteisemmin kuin kielteisesti suhtautuvat (p<0,001)
Pojilla sekä myönteinen että neutraali suhtautuminen koulunkäyntiin oli yhteydessä myönteiseen koululiikuntaan suhtautumiseen (OR 3,58–11,30) kun taas tytöillä vain myönteinen suhtautuminen koulunkäyntiin selitti myönteistä koululiikuntaan suhtautumista (OR 8,44). Tyttöjen mallissa vaikuttavimmat tekijät olivat koettu osaaminen sekä erityisesti oppiaineen hyödyllisyys, jonka kokeminen korkeaksi lisäsi todennäköisyyttä tyttöjen myönteiseen koululiikuntasuhtautumiseen ristitulosuhteella 54,89. 2010; Cairney ym. Eri muuttujien osuutta myönteistä koululiikuntaan suhtautumista selittävänä tekijänä tarkasteltiin binäärisen logistisen regressioanalyysin avulla siten että tytöille ja pojille muodostettiin omat mallit. Eniten vaikuttavat tekijät (suurin ristitulosuhde eli OR) poikien mallissa olivat myönteinen suhtautuminen koulunkäyntiin yleensä sekä liikunta oppiaineen kokeminen hyödylliseksi. Pojissa vain kuuluminen koetussa osaamisessa ylimpään kolmannekseen lisäsi todennäköisyyttä myönteiseen koululiikuntasuhtautumiseen (OR 7,97). Molemmilla sukupuolilla myönteistä koululiikuntaan suhtautumista selittivät oppiaineen koettu hyödyllisyys ja osaaminen, liikunnan arvo sana sekä suhtautuminen koulunkäyntiin. Tytöissä sekä koetun osaamisen keskimmäiseen että ylimpään kolmannekseen kuuluvat pitivät koululiikunnasta todennäköisemmin kuin osaamisensa heikoksi kokevat oppilaat (OR 13,27–14,25). Koululiikuntaan myönteisesti suhtautuvista oppilaista yli puolet oli saanut kiitettävän tai erinomaisen arvosanan. Binäärinen logistinen regressioanalyysi.. Koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvilla oppilailla joka toisen arvosana oli alle kahdeksan. TAULUKKO 2. Kokonaisuudessaan mallien ennustearvot olivat hyvät, sillä 94 prosenttia pojista ja tytöistä tulisi luokiteltua näiden tekijöiden perusteella oikein myönteisesti tai kielteisesti koululiikuntaan suhtautuviin oppilaisiin. Koululiikunnasta pitävät oppilaat suhtautuivat myös koulunkäyntiin myönteisemmin, vaikka eivät menes tyneet koulussa sen paremmin kuin koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvat oppilaat. 103 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat tilastollisesti merkitsevästi (p<0,001) keskiarvojen ollessa koululiikuntaan myönteisesti suhtautuvilla 8,50 ja kielteisesti suhtautuvilla oppilailla 7,48. Tulokset tukevat monelta osin aiempaa tutkimusnäyttöä esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden (Bengoechea ym. Sekä tytöillä että pojilla korkea koettu pätevyys ja oppiaineen hyödyllisyys, kiitettävä liikunnan arvosana sekä myönteinen suhtautuminen kouluun lisäsivät todennäköisyyttä suhtautua koululiikuntaan myönteisesti. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat oppilaat erosivat useimpien tutkittujen oppilastekijöiden suhteen. Sen sijaan esimerkiksi fyysinen aktiivisuus tai kuntoja taitotekijät eivät selittäneet mallissa myönteistä koululiikuntaan suhtautumista, mutta tytöillä omatoimisen vapaa-ajan liikunnan harrastaminen jäi malliin merkitsevänä selittäjänä (taulukko 2). Kiitettävä tai erinomainen liikunnan arvosana oli yhteydessä myönteiseen koululiikuntaan suhtautumiseen sekä tytöillä (OR 5,44) että pojilla (OR 4,55). Koululiikuntaan myönteisesti suhtautuvat tytöt ja pojat olivat fyysisesti aktiivisempia, heidän kestävyysja lihaskuntonsa sekä liikuntataitonsa olivat paremmat, he kokivat oppiaineen hyödyllisemmäksi sekä oman osaamisensa liikunnassa paremmaksi kuin koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvat oppilaat. Omatoimisen liikunnan, koulunkäyntiin suhtautumisen, liikunnan arvosanan sekä koetun osaamisen ja oppiaineen hyödyllisyyden yhteydet myönteiseen koululiikuntaan suhtautumiseen 9.-luokkalaisilla pojilla ja tytöillä. 2012), POJAT (n=678) TYTÖT (n=582) Ristitulosuhde (OR) 95 % luottamusväli (CI) p-arvo Ristitulosuhde (OR) 95 % luottamusväli (CI) p-arvo Omatoiminen liikunta Erittäin vähän liikkuva 1,00 Vähän liikkuva 6,89 1,84–25,74 <0,005 Kohtalaisesti liikkuva 3,32 1,17–9,40 <0,050 Aktiivisesti liikkuva 4,21 1,23–14,38 <0,050 Erittäin aktiivisesti liikkuva 9,47 2,70–33,23 <0,001 Suhtautuminen koulunkäyntiin Kielteinen 1,00 1,00 Ei vastenmielistä eikä mukavaa 3,58 1,68–7,67 <0,005 3,04 0,99–9,30 0,052 Myönteinen 11,30 2,84–44,93 <0,005 8,44 2,44–29,23 <0,005 Liikunnan arvosana 4–7 1,00 1,00 8 1,83 0,82–4,07 0,141 3,20 1,35–7,61 <0,010 9–10 4,55 1,31–15,85 <0,050 5,44 1,74–17,01 <0,005 Koettu osaaminen liikunnassa Matala 1,00 1,00 Keskitaso 2,85 0,93–8,76 0,058 14,45 4,41–47,40 <0,001 Korkea 7,97 2,14–29,63 <0,005 13,27 3,50–50,29 <0,001 Oppiaineen koettu hyödyllisyys Matala 1,00 1,00 Keskitaso 4,35 2,01–9,43 <0,001 9,93 4,36–22.60 <0,001 Korkea 10,56 2,77–40,33 <0,005 54,89 10,74–280,63 <0,001 Referenssiryhmä merkitty 1,00
Yli-Piipari (2001, 74) on havainnut, että oppilaat, jotka koki vat suoriutuvansa liikuntatunneilla heikoimmin ja arvostivat vähi ten koululiikuntaa, olivat vähiten liikkuvia jo alakoulussa. 2009). Koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvista yhdeksäsluokkalaisista useampi kuin joka neljäs liikkui vapaa-aikanaan todella vähän. Lisäksi heidän liikunta-aktiivisuutensa laski eniten, kun oppilaita seurattiin kuudennelta yhdeksännelle luokalle. Suomalaisen liikunnanopetuksen näkökulmasta on myönteistä, ettei oppilaan painoindeksi näyttäisi määrittelevän koululiikuntakokemuksia. Mitatut kuntoja taito-ominaisuudet toki korreloivat koetun kunnon kanssa ja iän myötä myös oppilaan kyky arvioida omaa fyysistä pätevyyttään suhteessa todelliseen osaamiseen kehittyy (Jürimäe & Saar 2003; Huotari ym. Toisaalta tulokset osoittivat sen, että kaikki koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvat eivät ole fyysisesti passiivisia tai vähän liikkuvia. Tulos on yhdensuuntainen esimerkiksi Prochaskan (2003) yhdysvaltalaistutkimuksen kanssa, mutta toisaalta useissa tutkimuksissa on havaittu korkean painoindeksin ja ylipainon yhteydet kielteisempään koululiikuntasuhtautumiseen (Barr-Anderson 2008; Cairney ym. Aiem min mm. Koulujen liikunnanopetuksessa painottuvat palloilulajit, etenkin pojilla (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 87) ja tällöin oppilas, joka ei koe olevansa ”palloilijatyyppi” voi kokea tunnit vastenmieliseksi, vaikka pitäisikin esimerkiksi joistakin yksilölajeista. Yli 80 prosenttia oppilaista mainitsi jonkin liikuntalajin, josta he pitivät tai eivät pitäneet. Tärkeää olisi myös keskustella oppilaiden kanssa siitä, minkälainen merkitys ja paikka liikunnalla kunkin yksilön elämässä on, tai voisi olla. Uudessa perusopetuksen valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa (2014, 433) on liikunnassa kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota kehollisuuteen ja oppilaan myönteisen minäkuvan tukemiseen. Suhteellisen suuri oppilasjoukko mahdollisti myös koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvien oppilaiden tilastollisen tarkastelun omana joukkonaan ja sukupuoliryhmittäin. Koska koululla ja koulutuksella on kauaskantoisia vaikutuksia nuoren tulevaisuuteen, ei ole yhdentekevää, miten nuori koulun arjen kokee. tapaturmat) ja ongelmat ryhmän toiminnassa, työrauhassa tai sosiaalisissa suhteissa. Kielteisiin koululiikuntakokemuksiin keskittyneet laadulliset tutkimukset (Harju 2015; Koivuniemi 2013; Lauritsalo 2014) ovat tuoneet esiin ulkoisista tekijöistä esimerkiksi opetusryhmän ja opettajan toiminnan merkityksen. Aikuisten myönteiset mielikuvat ja arvostavat asenteet ovat osaltaan rakentamassa hyvää koulua ja tulevien koululaisten suhtautumista. Lajivastausten jälkeen ikävistä asioista eniten mainintoja saivat erilaiset kielteiset kokemukset liikunnasta (mm. 2010, 113–114; Telama, Yang & Hirvensalo 2012). Harisen ja Halmeen (2012) mukaan turvallinen, avoin ja yhdenvertaiseen kohteluun perustuva ilmapiiri muodostaa tärkeän perustan koulussa oppimiselle ja viihtymiselle. 104 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat koetun osaamisen (Barr-Anderson 2008; Garn ym. 2012; Kamtsios & Digelidis 2008). Ylipäätään koulu vaikuttaa olennaisesti siihen, miten oppilaiden käsitykset omasta kyvykkyydestä eri osa-alueilla muovautuvat (Kasanen 2003). Lähes 40 prosenttia kielteisesti suhtautuvista oppilaista ilmoitti liikkuvansa vapaa-aikanaan vähintään tunnin neljänä tai useampana päivänä viikossa. Uudet perusopetuksen valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet (2014) korostavat aiempaa vahvemmin oppilaiden pätevyydenkokemusten tukemista liikunnassa, ja saadut tulokset tukevat tätä linjausta. Koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvista oppilaista useampi kuin joka kolmas suhtautui myös koulunkäyntiin yleensä kielteisesti, ja heistä enemmistö oli poikia. Vapaa-ajallaan liikkuvalla oppilaalla koululiikuntakielteisyys voi osaltaan johtua esimerkiksi siitä, ettei hän pidä liikuntatuntien sisällöistä tai liikuntamuodoista (HeikinaroJohansson, Palomäki & Kurppa 2011; Lauritsalo 2014, 51;). Kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvat oppilaat eivät siis ole vapaa-ajan liikunnan suhteen homogeeninen ryhmä, ja yksilöllisiä eroja on muissakin oppilastekijöissä, mikä myös liikunnanopettajien olisi hyvä tiedostaa. Liikuntaa opettavilla luokanopettajilla on asiassa tärkeä rooli, sillä käsitys itsestä liikkujana muodostuu pitkälti jo alaluokkien aikana. Hyödyllisyyden kokemuksia tulisi lisätä esimerkiksi linkittämällä liikunnanopetuksen sisältöjä oppilaiden arkeen. Carlson 1995). Tässä artikkelissa ei analysoitu koululiikuntaan suhtautumiseen yhteydessä olevia ulkoisia tekijöitä (ks. Liikunnan kokeminen hyödylliseksi oli tulosten mukaan vahvasti yhteydessä myönteiseen koululiikuntaan suhtautumiseen molemmilla sukupuolilla, ja erityisesti tytöillä. Liikunnan ja terveystiedon opetusta integroimalla opettaja voi tuoda luontevasti tiedollisia aineksia liikunnanopetukseen ja auttaa oppilaita hahmottamaan erilaisia liikunnan ja hyvinvoinnin yhteyksiä. Myös Carlsonin (1995) mukaan oppilaan kokemus liikuntatuntien hyödyllisyydestä ja henkilökohtaisesta merkityksestä edistää koululiikuntaan sitoutumista. Tutkimuksen kansallisesti edustavassa otoksessa oli mukana oppilaita eri puolilta Suomea, erikokoisista kouluista ja eri kuntaja kieliryhmistä. Oppilaiden osallistumista ja autonomiaa sekä oppilaiden ja opettajien välistä vuorovaikutusta tulee edistää monin tavoin. 2011) ja koulumyönteisyyden (Viljanen 2000) yhteydestä koululiikuntaan suhtautumiseen. (Harinen & Halme 2012, 71–72.) Vaikka oppilaiden koululiikuntakäsityksistä on saatavissa kansainvälistä tutkimusta viime vuosikymmeniltä, on tällä tutkimuksella etenkin suomalaisessa kontekstissa vahvuutensa. Silloin kun liikuntatuntien ilmapiiri ja olosuhteet koetaan hyväksi, opetus monipuoliseksi ja oppilaiden tarpeiden mukai seksi sekä opettaja kannustavaksi ja asiantuntevaksi, jää liikunnasta todennäköisimmin mukavia kokemuksia oppilaille. Oppilaan käsitys itsestään liikkujana sekä oppiaineen koettu hyödyllisyys olivat tulosten mukaan merkittävämpiä myönteistä koululiikuntaan suhtautumista selittäviä tekijöitä kuin esimerkiksi oppilaan todelliset liikuntataidot tai kunto-ominaisuudet. Oppilaan oman kehittymisen painottaminen liikuntatunneilla ja siihen liittyvä palaute edistää tehtäväsuuntautunutta toimintaa, ja auttaa oppilasta keskittymään omaan oppimisprosessinsa keskinäisen vertailun sijaan (Liukkonen & Jaakkola 2013). Tulos heijastaa toivottavasti sitä, että opettajilla on kykyä ja taitoa kohdata erilaisia oppilaita ilman ennakkokäsityksiä, ja tarjota heille myös sopivia liikuntatehtäviä. Tulokset ovat huolestuttavia etenkin kun huomioidaan koululiikuntaan suhtautumisen sekä lapsuuden ja nuoruuden liikuntaharrastuksen yhteys aikuisiän fyysiseen aktiivisuuteen ja hyvinvointiin (Kjønniksen ym. Myös suomalaisessa puhetavassa, jossa koulua tai yhtä hyvin koululiikuntaa mielellään kritisoidaan tai se esitetään ”pakkopullana”, voisi olla kehitettävää. Myös liikunnan oppimistulosarvioinnissa 2010 kysyttiin oppilailta avoimella kysymyksellä koululiikunnan mieluisia ja ikäviä asioita (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 79–81). Toisaalta on tunnustettava, että liikunnanopetuksessa, jossa oppilaiden suoritukset ja kehollisuus ovat usein kaikkien nähtävillä, ei keskinäistä vertailua voida täysin välttää. (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 79–81.). Sen sijaan oppilaiden painoindeksi ei tässä tutkimuksessa eronnut koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvilla. 2009; Nupponen ym. Tosin suuresta otoksesta huolimatta etenkin koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvien poikien määrä (n=45) jäi varsin pieneksi ja myönteisesti ja kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvien oppilaiden ryhmät olivat selvästi erikokoiset, mikä on huomioitava tuloksia tulkittaessa
Väitöskirja. Journal of Teaching in Physical Education 14, 467–477. Oppimistulosten arviointi 1/2009. (toim.) 2009. Lauritsalo, K. A., Cabero, M. 2001. Metsämuuronen, J. Cañadas L., Ruiz, J. Carlson, T. & Haag, G. Koululiikunnan vaikuttavuus-tutkimus: Lähtökohdat, menetelmät ja aineiston kuvaus. & Digelidis, N. L., Pratt, C., Baggett, C. J. Perusopetuksen oppimistulosarviointien ja -seurantojen menetelmäratkaisut Opetushallituksessa. E. Koivuniemi, M. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. Pitkittäisaineistoon liittyviä menetelmäratkaisuja. Garn, A. Physical Education and Sport Pedagogy 16 (3), 223–236. 2009. Liikunta & Tiede 45 (6), 31–37. 1978. Metodit arvioinnin apuna. A qualitative analysis of individual interest in middle school physical education: Perspectives of earlyadolescents. & Saar, M. 2012. Liikuntapedagogiikan pro gradu -työ. Establishing a standard definition for child overweight and obesity worldwide: international survey. Kannas, L., Peltonen, H. Liukkonen, J. B. 2000. Jürimäe, T. Helsinki: Opetushallitus, 31–64. Facta Universitatis, Series Physical Education and Sport 7, 27–36. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. M. & Martinez-Gomez, D. Fennema, E. Frankfurt: Lang. R. & Aira, T. 9.-luokkalaisten kielteiset koululiikuntakokemukset. Attitude to physical education and participation in organized youth sports during adolescence related to physical activity in young adult-hood: A 10-year longitudinal study. 2009. & Jaakkola, T. Koulutuksen seurantaraportit 2013:4. Jyväskylän yliopisto. 1995. 2014. Vammala: Opetushallitus. & Wold, B. & Demirhan, G. Shropshire, J., Carroll, B. Bengoechea, E. Studies in Sport, Physical Education and Health 198. R. We Hate Gym: Student Alienation From Physical Education. C., Flegal, K. Jyväskylän yliopisto. Jaakkola, J. Helsinki: Unicef. Prochaska, J. Self-perceived and actual indicators of motor abilities in children and adolescents. Jyväskylä: PS-kustannus, 144–161. The development of students’ physical education motivation and physical activity: A 3.5-year longitudinal study across grades 6 to 9. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö, Oulun yliopisto. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. J., Bellizzi, M. 105 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koululiikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat LÄHTEET Arabaci, R. ”Usually I like school PE, but...” School physical education described in Internet discussion forums. 2000. Pediatric Exercise Science 15, 170–178. Studies in Sport, Physical Education and Health 207. Kjønniksen, L., Fjørtoft, I. Yläkoululaisten kiinnostus koululiikuntaan ja kiinnostuksen yhteydet vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen. A longitudinal study of children’s enjoyment of physical education. 2008. Metsämuuronen, J. Lyyra, N. Kasvatustieteen pro gradu -työ. Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. WHO Europe. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9, 26. J, Neumark-Sztainer, D., Schmitz, K. Helsinki: Opetushallitus. Koetun fyysinen pätevyyden ja koululiikuntakokemuksien väliset yhteydet. J., Sallis, J. G., Sabiston, C. 2013. L., Gomez-Martinez, S., Esteban-Cornejo, I., Pérez-Llamas, F., Casajús, J. 2011. Hyvä, paha koulu – Kouluhyvinvointia hakemassa. Koca, C. But I like PE: factors associated with enjoyment of physical education class in middle school girls. Perceptual and Motor Skills 98, 754–758. Journal for Research in Mathematics Education 9, 189–203. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Liikuntapedagogiikan pro gradu -työ. Physical Educator 70 (3), 243–261. International report from the 2005/2006 survey. Barr-Anderson, D. Teoksessa: J. Studies in Sport, Physical Education and Health 170. Harju, H. R., Veiga, O. D., Lytle, L. Kokemuksia ja näkemyksiä terveystiedon opetuksesta yläkouluissa. & McKenzie, T. Helsinki: Opetushallitus, Jyväskylän yliopisto. 2011. Viljanen, K. Lasten kykykäsitykset koulussa. Physical activity levels, exercise attitudes, self-perceptions and BMI type of 11 to 12-year-old children. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. 2003. 2007. Suomen Unicef, Nuorisotutkimusverkosto ja -seura, Verkkojulkaisuja 56. Associations between the selfestimated and actual physical fitness scores of Finnish grade 6 students. Journal of Child Health Care 12, 232–240. J. & Palosaari, A-M. Liikunta & Tiede 49 (6), 5–9. Inequalities in young people’s health. 2010. & Dietz, W. Oppimistulosten arviointi 1/2004. & Yim, S. 2012. 2004. 2011. H. M. & Halme, J. F., Slymen, D. Palomäki, S. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. 2008. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008. Väitöskirja.. & Hirvensalo, M. Health behavior in school-aged children. LASERI-tutkimus: lasten ja nuorten liikuntaan kannattaa panostaa. Telama, R., Yang, X. Nupponen, H., Penttinen, S., Pehkonen, M., Kalari, J. Helsinki: Opetushallitus, 249–257. OPH 2004. Jyväskylä: LIKES, liikuntakasvatuksen tutkimus ja kehittämiskeskus. Tampere: Opetushallitus. Exploring links to unorganized and organized physical activity during adolescence: The role of gender, socioeconomic status, weight status, and enjoyment of physical education. Liukkonen & A. & Telama, R. & Sherman, J. Research Quarterly for Exercise and Sport 79 (1), 18–27. Teoksessa: S. Jyväskylän yliopisto. Health policy for children and adolescents no 5. OPH 2014. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. J., Marcos, A. 2012. M., Ahmed, R. 2011. Heikinaro-Johansson, P., Palomäki, S & Kurppa, J. 2013. Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. Sex-related differences in mathematics achievement and related factors: a future study. Raportit ja selvitykset 2011:11. & Lyyra M. & Jenkins, J. 2009. Teoksessa: T. Nutrición Hospitalaria 30 (6), 1319–1323. Joensuun yliopisto. & Heikinaro-Johansson, P. L. & Pate, R. Kahan, D. 2003. Kasanen, K. Cole, T. Hilmola (toim.) Taitoja taideaineiden oppimistulokset – asiantuntijoiden arviointia. 2013. 2009. Koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaaminen. 2013. An examination of high school student’s attitudes toward physical education with regard to sex and sport participation. 2013. Jyväskylän yliopisto. Obese and Unfit student dislike physical education in adolescense: Myth or truth. Nupponen, H., Soini, H. S., Conway, T. Vertailua ja valtapeliä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 118. Helsinki: Opetushallitus. Laadullinen tutkimus yläkouluikäisten tyttöjen kielteisistä liikuntakokemuksista. Aims– content–methods–evaluation. Huotari, P., Sääkslahti, A. Research Quarterly for Exercise and Sport 81 (1), 7–16. H., Ward, D. Koululiikunnassa viihtyminen – Yhdeksäsluokkalaisten mielipiteitä liikunnanopetuksen mieluisuudesta ja sekaryhmäopetuksesta. & Faught, B. Laitinen & A. 2003. British Medical Journal 320, 1–6. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. Perceptual and motor Skills 97, 862–866. & Watt, A. 1999. 2014. Jyväskylän yliopisto. Elementary Education Online 8 (1), 2–8. Kamtsios, S. & Farnoush, M. Helsinki: Opetushallitus. Gender, perceived competence and the enjoyment of physical education in children: a longitudinal examination. The AVENA and UP&DOWN Studies. Väitöskirja. Väitöskirja. European Journal of Physical Education 2, 23–38. European Physical Education Review 15, 139–154. Scotland: Child and adolescent health research unit, The University of Edinburgh. Haag, H. Metsämuuronen (toim.) Perusopetuksen matematiikan oppimistulosten pitkittäisarviointi vuosina 2005–2012. Turku: Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö. Heikinaro-Johansson, P., Varstala, V. Attitudes toward physical education and class preferences of Turkish secondary and high school students. Harinen, P. Koululiikunnan pedagogiset ulottuvuudet –mittarin validiteetin ja reliabiliteetin tarkastelu konfirmatoristen faktorimallien avulla. From physical fitness to motor competence. Terveystiedon kehittämistutkimus osa 1. 2008. Here is what interests us! Students' reconceived physical education activity offerings in an inner-city middle school. 2015. Cairney, J., Kwan, M., Velduizen, S., Hay, J., Bray, S. Huisman, T. 2004. Liikuntamotivaatio elinikäisen liikuntaharrastuksen edellytyksenä. C., Cothran, D. 2010. Yli-Piipari, S. Primary school children's attitudes to physical education: Gender differences. 1997
L Ä H I K U V A S S A R A I J A K O R P E L A I N E N Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Kuinka rakentuu sellainen ympäristö ja arki, joka saa liikkeelle luontevasti ilman, että edes erityisesti ajattelisi harrastavansa liikuntaa. 108 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Liikunnallisen elämän arkkitehtuuria kartoittamassa Miksi joku liikkuu ja toinen ei. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tutkijana olen saanut hienosti toteuttaa luovuutta ja aika ajoin on ollut mahdollisuus toteuttaa vähän hullujakin ideoita. Ehkä siksi minusta ei tullut koskaan kilpaurheilijaa lyhyen telinevoimistelu ja pesäpallouran jälkeen. Perheeni juuret ovat Pudasjärven Isolla Syötteel lä, missä huitelimme vanhempieni, sisarusteni ja lukuisten sukulaisten kanssa alas vaarojen rinteitä jo kauan ennen kuin sinne rakennettiin laskettelu keskukset. Jo MOPO-hankkeen tutkimusjoukkeissa yhdistettiin monien eri alojen asiantuntemusta. Paperitehtaalla töissä olleet sukulaiset kantoivat tukuit tain piirustuspaperia ja välillä olivat sanoma lehdetkin täynnä piirroksiani. Kansakoulun aikaisel le opettajalleni ja keskikoulun aikaiselle kuvaamatai don opettajalleni oli tuotettava pettymys – minusta ei tullut arkkitehtia eikä kuvaamataidon opettajaa heidän loistavasta kannustuksestaan huolimatta. Eikä piirtämistaidostakaan ole ollut haittaa. Nyt kun metsäkylvyt ja puun halaus ovat muotia, uskal lan tunnustaa, että minulla oli jo alle kouluikäisenä Vuonna 2010 tuli puheluja ja haastattelupyyntöjä Reutersilta, BBC:lta, CNN:lta, New York Timesilta ja monelta muulta kansainväliseltä medialta. Ehdot tomia lempiharrastuksia liikunnan parissa tällä het kellä ovat sienestys, marjastus, retkeily, umpihanki hiihto ja lumikenkäily. Yksinkertainen viestimme ”Harjoittelu ehkäisee ikääntyneiden naisten lonkkamurtumia” ylitti uutiskynnyksen yli valtamerten. Kuva: R.KORPELAINEN. Oulun yliopiston terveysliikunnan professori Raija Korpelainen hakee vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin laajoissa monitieteisissä väestötutkimuksissaan. Kouluja opiskeluaikaa leimannut yleisuteliaisuus on tallella ja hyödyksi. Ehkä kaikkein intohimoisimmin suhtauduin kui tenkin nuoruudessa piirtämiseen ja maalaamiseen. Lapsesta saakka olen nauttinut leppoisasta, omaan tahtiin liikkumisesta – ja ehdottomasti ulkona. Vanhempien kanssa luonnossa liikkues sa muun muassa marjastaen, hiihtäen ja retkeillen syntyi myös syvä rakkaus Suomen luontoa kohtaan, minkä voin nyt ilolla todeta siirtyneen myös kahdelle parikymppiselle pojalleni. omat salaiset pötköttelysammalikot ja halausmänni köt kodin lähimetsässä Oulun Kaakkurissa. Olen aina ollut kova liikkumaan ja kilpailuhenki nen, mutta liikunnassa kilpaileminen tai vakava suo rittaminen ei ole ollut koskaan minun lajini. Niistä sai voimaa kun oli surullinen olo
Hyödyllisiä harharetkiä. Sattuman puuttumista peliin. Siinä keskeisenä teemana ovat nuorten urheilijoiden ravitsemus ja syömishäiriöt sekä alaraajan vammat. Keskeinen työn ohjaaja oli silloin tuore aviomieheni Juha Korpelainen, ja tutkimuksesta kehkeytyikin yhteinen, edelleen jatkuva harrastuk semme luonnossa liikkumisen ohella. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Siitä lähtien olen hoitanut myös terveysliikunnan professuuria Oulun yliopiston Elinikäisen terveyden tutkimusyk sikössä, entisellä Terveystieteiden laitoksella. Tästä kohortista olen todella ylpeä ja innoissani odotan tuloksia, joita syntyy hyvin monitieteisessä kohortin tutkimusryh mäperheessä. Olen todella kiitollinen kaikille MOPOtutkimukseen osallistuneille toimijoille ja tutkijoille, ja erityisesti niille, joiden kanssa on käyty kriittisiäkin keskusteluja. Yksi merkittävä muun muassa MOPOhanketta, GASELhanketta ja kohorttia yhdistävä tutkimustee ma on rakennettu ja luonnollinen ympäristö ja niiden. Heti väitöksen jälkeen aloin rakentaa omaa tut kimusryhmää ja hyvin tiivistä yhteistyötä erityisesti Oulun yliopiston eri laitosten ja tutkimusryhmien kanssa. MOPO jatkaa rullaamis taan, ja hankkeessa tekee edelleen väitöskirjaansa puolenkymmentä tutkijaa. Muun muassa arkkiteh tuurin ja kasvatustieteen harharetkien jälkeen pää dyin opiskelemaan fysioterapeutiksi ja hakeuduin vuonna 1989 töihin Oulun Diakonissalaitoksen lii kuntalääketieteelliselle klinikalle. Sittemmin opiskelin työn ohessa Kuopiossa lii kuntalääketiedettä Heikki Pekkarisen ohjauksessa, ja aloitin väitöskirjatyön ODL Liikuntaklinikalla vuonna 1998 harjoittelun vaikutuksesta lonkka murtuman riskitekijöihin Kalervo Väänäsen in noittamana. Vastuullani on myös PohjoisSuomen syntymäko hortti 1966 hankkeen liikuntaan liittyvä tutkimus. Innostuin valtavasti ja tunsin löytäneeni ammatilli sen kotini. Väitöskirja valmistui vuonna 2005 ja sain terveys liikunnan dosentuurin vuonna 2010. Viimeiset klii niset tutkimukset, joiden yhteydessä teimme myös fyysisen aktiivisuuden objektiivisen mittauksen, toteu tettiin tutkittavien ollessa 46vuotiaita. Viime vuosina minua on alkanut kiinnostaa yhä enemmän se, millaisen prosessin seurauksena elä mänkaaren aikana syntyy liikunnallisesti aktiivinen tai passiivinen kansalainen, ja kuinka fyysisesti inak tiivisia henkilöitä voitaisiin aktivoida liikkeelle. Aineisto tarjoaa upean mahdollisuuden selvittää objektiiviseen mittaukseen perustuen fyysistä aktii visuutta ja inaktiivisuutta selittäviä tekijöitä ja elin ikäisen aktiivisuuden/inaktiivisuuden yhteyttä tule vaan terveyteen, hyvinvointiin ja toimintakykyyn, miksei vaikkapa onnellisuuteenkin. Olen ollut mukana kehittämässä myös mittausteknologi aa riskihenkilöiden tunnistamiseen ja harjoittelun ja sen vaikutusten mittaamiseen. Kli nikalla seurasin ja jonkin verran osallistuinkin muun muassa professori Timo Takalan tutkimustyöhön. Koska lapsuuden uteliaisuus ja kiinnostus melkein kaikkea kohtaan on jopa lisääntynyt, olen joskus ehkä sukeltanut joskus turhankin syvälle eri tieteen alojen maailmoihin ja yrittänyt opiskella asioista uudenlaisia näkökulmia ja teorioita. Kantavana ajatuksena oli, että tutkimuksem me tuli olla aidosti monitieteistä, mikä edellytti nöy ryyttä ja avoimuutta yhteistyölle ja tuoreille ideoille. 109 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Uskon, että tällaisilla sovelluksilla voidaan saada osa liikkumattomista aktivoitua liikkeelle, ja ne näyttävät toimivan MOPO:n seuraajassa GASEL hankkeessa saamiemme kokemusten mukaan myös ikääntyneillä. Sattumalla on aina osuutensa pelissä, mutta siitä lähtien kun aloitin liikuntalääketieteen opinnot, tie sin aika hyvin, mihin suuntaan haluan urallani ede tä. MOPOhank keessa kehitimme yhteistyössä pelialan yrityksen kanssa hyvin paljon Pokemon Go:n kaltaisen pelin ja hyvinvointia tukevan palvelun nuorille miehille. Se oli ja on edel leen yksi opetus ja kulttuuriministeriön rahoitta mista liikuntalääketieteen osaamiskeskuksista. MOPO oli massiivinen, useasta eri hankkeesta koostuva kokonaisuus, jossa toteutui monta unel maani uran aiemmilta vuosilta. Olen tutkinut osteoporoosin ja murtumien riskiteki jöitä ja harjoittelun vaikutusta ristitekijöihin. Kohortissa on alun perin noin 12 000 tutkittavaa, joita on seurattu raskaudesta lähtien. Mukana oli myös runsaslukuinen joukko yrityksiä ja kuntatoimijoita. Kokosimme yhteen ryhmän, jossa oli edustajia lukuisilta, muun muassa informaatiotutkimuksen, kasvatustieteen, lääketie teen tekniikan, tietojenkäsittelytieteiden, kulttuu riantropologian, liikuntatieteen ja kliinisen lääke tieteen, aloilta. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. On vaan niin mahdottoman paljon mielenkiintoista tutkittavaa, ja aina oppii uutta kun heittäytyy toisen tieteenalan edustajien kanssa pohtimaan asioita. Intensiivinen, jo vuosia kestänyt yhteistyö näin monialaisessa ja tieteisessä ryhmässä on ollut haas teellista, mutta äärimmäisen opettavaista ja mielenkiintoista. Haaveilen suuresta, väestöpohjaisesta interventiosta, jossa voisimme tutkia tällaisen sovel luksen vaikuttavuutta eri ikäisillä. Muun muassa OKM:n, Tekesin, EU:n ja eri sääti öiden rahoittama kutsuntaikäisten nuorten miesten MOPOhanke oli eräänlainen monitieteisten tutki mus ja kehittämishankkeiden käännekohta urallani. Väitöshankkeeni sisälsi laajan kohorttitutkimuksen ja lähes kolmen vuoden mittaisen satunnaistetun, kontrolloidun liikuntaintervention, joten sen toteu tukseen meni kohtuullisesti aikaa, varsinkin kun vedin samaan aikaan muutamaa muuta hanketta. Erilaiset teknologiset ratkaisut ovat tulleet luon tevasti yhteistyökumppaneiden kautta kuvioon, ja monissa interventioissa käytämmekin erilaisia härpäkkeitä, sovelluksia ja mittareita. Ammatinvalinta aiheutti haasteita, sillä olin kiin nostunut kaikesta. Tällä hetkellä vastaan liikuntalääketieteen kes kusten yhteisessä, OKM:n rahoittamassa TELS hankkeessa ODL Liikuntaklinikan tutkimusosiosta. Todistuksissa oli pelkkiä ysejä ja kymppejä enkä heti lukion jälkeen osannut päättää, mikä minusta tulee isona. Halusin tutkijaksi. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu
110 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 yhteys fyysiseen aktiivisuuteen. Yhteistyössä Oulun yliopiston maantieteen laitoksen kanssa olemme ra kentaneet näihin kaikkiin laajoihin aineistoihin GIS informaation pohjalta kullekin tutkittavalle lähes sata asuinympäristöä kuvaavaa muuttujaa. Työ jää sil loin kesken. Jos rakennamme ympäristön sellaiseksi, että se sisäl tää kaiken ikäisille tarjoumia ja liikunnan mahdol lisuuksia, ympäristö toimii motivoivana tekijänä. Tätä neuvoa olen yrittänyt siirtää myös ohjattaville ni. No, olihan se upea hetki, kun vuonna 2010 julkai simme yhden kaikkein parhaista töistämme, ja sain puheluja ja haastattelupyyntöjä Reutersilta, BBC:lta, CNN:lta, New York Timesilta ja monelta muulta kan sainväliseltä medialta. Vielä enemmän kuin yksilöihin vaikuttamiseen uskon yhteiskuntaan ja yhteisöihin vaikuttamiseen. Kuinka rakennettaisiin sellainen ympäristö, joka toisaalta motivoi ja toisaalta pakottaa liikkeelle – ilman että tarvitsee ajatella erityisesti harrastavansa liikuntaa. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutuksia. Sekalaisesta historiastani huolimatta jälkeenpäin ajat telen, että kaikki meni niin kuin pitikin. Eikös tieteen yksi perustehtävistä olekin kyseenalaistaa ja korjata itse itseään?. Miksi nuo ret, työikäiset ja ikääntyneet liikkuvat liian vähän. Kuvaamataidon opettajalleni oli tuotettava pettymys – minusta ei tullut arkkitehtia eikä kuvaamataidon opettajaa. Uskon vakaasti, että fyysinen aktiivisuus on merkit tävin terveyttä ja hyvinvointia selittävä yksittäinen tekijä. Heihin tulisi panostaa paljon nykyistä enemmän. Se toi monella tavalla työrauhan ja lisää uskottavuutta. Haasteellisin ja tärkein kohderyhmä ovat vähiten liikkuvat. Vielä vahvemmin voimme vaikuttaa rakentamalla ympäristön, joka pakottaa ottamaan enemmän aske leita ja vähentämään auton tai hissien käyttöä. Teknologia voi tarjota vielä rajatto mat mahdollisuudet motivointiin ja interventioiden toteutukseen. En ole varsinaisesti kiinnostunut urheilusta tai edes harrastusliikunnasta, vaan kaikkein eniten päivittäisestä energiankulutuksesta, askelista, ja istu misen määrästä. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Sain monen laista kokemusta jo ennen kuin aloitin tutki janurani ja olen hyötynyt paljon näistä kokemuksista. Tuntui hienolta, kun yksin kertainen viestimme ”Harjoittelu ehkäisee ikäänty neiden naisten lonkkamurtumia” ylitti uutiskynnyk sen yli valtamerten ja putkahteli milloin minkäkin foorumin etusivulle.. Niiden avulla voimme aivan uudella tavalla tutkia ympä ristön piirteiden yhteyttä tutkittavien liikkumiseen, asenteisiin, hyvinvointiin jne. Erityistä iloa nykyään tuottavat ne hetket, kun ohjattavanani olevat jatkoopiskelijat saavat ensimmäisen artikkelinsa läpi ja tietysti se kun he lopulta väittelevät. Haluaisin ymmärtää, miksi joku liikkuu ja toinen ei, ja käyttää tätä ymmärrystä uusien motivoivien mene telmien ja toimintatapojen kehittämiseen. Haluaisin tietää, miksi luonnostaan liikkuva lapsi muuttuu passiiviseksi jo päiväkotiiässä. Tutkijamme kirjoittavat jokaisesta tutkimukses taan lyhyen yleistajuisen tutkimusuutisen, ja hyvin usein lähetämme näitä paitsi omille somesivuil lemme, myös medialle. Teknolo giaa, sovelluksia ja menetelmiä kehitettäessä niiden vaikuttavuutta selvitetään liian harvoin. Olen iloinen siitä, että tutki mukset ovat usein saaneet ansaittua julkisuutta, sillä tutkimus on mielestäni vaikuttavaa vain silloin, kun muutkin kuin tutkimusryhmän jäsenet ja tiedeyhtei sö saavat kuulla tuloksista. Tekisin uusintakierroksella niin kuin oma sydän sanoo ja järki neuvoo, sillä jälkeenpäin olen todennut usein, että niin olisi kannattanut tehdä. Kaikilla liikkumattomillakin on liik kumaan motivoivia tekijöitä, ja nämä meidän tulisi ymmärtää ja hyödyntää yksilöllisissä, räätälöidyissä interventioissa. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Uskon, että tämä tut kimushaara vahvistuu tulevaisuudessa ja tulemme tuottamaan uraauurtavaa tietoa väestön aktivoimi seksi esimerkiksi kaavoituksen keinoin. Vaikka itse en tutki aihetta, haluaisin tietää, miksi lasten ja nuorten kokemukset koululiikunnasta ovat niin negatiivisia, ja voisiko koululiikunta palvella paremmin elinikäisen aktiivisen elämäntavan omak sumista ja arjen askelten säilymistä. Toinen hieno hetki oli terveysliikunnan profes suuriin nimitys. Olemme käynnistämässä parhaillaan myös THL:n kanssa kansallista romanien hyvinvointitutkimusta, jossa saamme uutta tietoa muun muassa romanivä estön fyysisestä aktiivisuudesta, heitä motivoivista ja liikuntaa rajoittavista tekijöistä. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. On hyvin tärkeää ymmärtää niitä yksilöllisiä syitä, miksi jotkut eivät liiku tai mikä saa jotkut liikkumaan. Kohderyhmän ymmärtäminen ja heihin vaikuttaminen edellyttää informaatiotutkimuksen, arkkitehtuurin, liikuntatieteen, kulttuuriantropo logian, tietojenkäsittelytieteiden, kasvatustieteiden ja psykologian yhteistyötä – ainakin. Kuinka rakennetaan aktivoiva sairaala, päiväkoti, palveluasumisen yksikkö tai vaikkapa vankila. Näiden ohella on menossa useita hankkeita, joissa kaikissa kantavana teemana on vähän liikkuvat ja heidän aktivointinsa. Ohjaaja tai viisaat seniorit eivät ole aina oikeassa, tai ainakaan ei ole yhtä ainoaa totuutta. Haasteita siis riittää jatkossakin. Olin kuitenkin nuorempana liian kiltti, ja annoin toisten mielipiteiden ja odotusten vaikuttaa tekemi siini liikaa. Miksi se kiinnostaa
Esimerkiksi erityisliikkuja määritellään terveydentilan ja puuttuvan fyysisen toimintakyvyn kautta. Strategia sisältää sekä tiettyjen ryhmien erillisen tarkastelun että yhdenvertaisuusja tasa-arvoajattelun valtavirtaistamisen liikunnan kaikessa päätöksenteossa. Kunnan liikuntaneuvonta on tässä keskeisessä roolissa. Risikko tähdensi kansantautien merkitystä. SOTE-uudistuksella on tavoitteena vähentää tautitaakkaa, ja siinä liikunnalla ja muilla ennaltaehkäisevillä toimilla on tärkeä rooli. Kunnan liikuntapalvelut ovat keskeinen osa keuhkoahtaumatautia sairastavan liikunnan palveluketjua. Ennaltaehkäisyssä toimiva ja joustava palveluketju on avainroolissa, kun mukana on viranomaisten lisäksi järjestöjä. Liikuntapalvelun rooli on antaa tietoa liikunnan merkityksestä sairauden hoidossa, koordinoida ja antaa tietoa kunnan eri liikuntamahdollisuuksia ja ohjata asiakas hänelle sopivaan liikuntaan. SOTE-uudistuksessa maakunta vastaa viranomaistehtävistä sekä koko palvelujärjestelmän toimivuudesta ja perusoikeuksien toteutumisesta. Tästä tavasta määritellä on A J A S S A Erityisliikunnan symposiossa kesäkuussa pureuduttiin SOTE-uudistukseen, liikunnan palveluketjuihin sekä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liikunnassa. Ensin yhdenvertaisuusja tasa-arvolait ja sitten liikuntalaki ”Yhdenvertaista ja tasa-arvoista liikuntaa edistetään valtion liikuntaneuvoston kaksoisstrategian avulla”, totesi Hanna Kosonen valtion liikuntaneuvoston yhdenvertaisuus ja tasa-arvojaoston puheenjohtajana puheenvuorossaan. Tämä kaikki vaatii ennakkoluulotonta ajattelua ja uutta osaamista kunnissa. S OTE-uudistuksen kiemuroita avasi ministeri Paula Risikko. Sjöholmin mukaan päättäjien tulisi turvata kunnan vahva rooli ja riittävät toimintaedellytykset sivistyksessä, varhaiskasvatuksesta opetukseen ja koulutukseen sekä kirjasto-, kulttuuri-, liikuntaja vapaa-ajantoiminnassa. Tulevaisuuden kunnassa sivistys on keskiössä, kun sosiaalija terveyspalveluiden tuottaminen siirtyy maakunnille. Yhdenvertaisuusajattelun lähtökohtana on kansalaisten oikeuksien suojelu. Siksi on tärkeä sopia työnjaosta ja kumppanuuksista eri toimijoiden välil lä, sillä toimivia malleja ja käytänteitä on turha tuho ta. Toiminnan kannalta on merkityksellistä huomioida resurssien jako, joka tarkoittaa esimerkiksi kuntien valtionapujärjestelmän kehittämistä, niin että kunnat selviävät lakimääräisitä velvollisuuksistaan. Sivistys keskiössä tulevaisuuden kunnassa Erityisasiantuntija Kari Sjöholm Kuntaliitosta korosti puheenvuorossaan, että julkisella hallinnolla on velvollisuus tuottaa palveluita kaikille kuntalaisille. 111 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: JARI KANERVA SOTEa ja yhdenvertaisuutta liikuntaan tettua Erityisliikuntaa kuntiin -projektia, jotka ovat tuoneet mukana olleisiin kuntiin pysyviä positiivisia muutoksia erityisliikunnan saralla. Hyvinä hankkeina hän piti neljää toteu. Uudistuksen tavoitteena on lisätä terveyttä ja hyvinvointia sekä kaventaa ihmisten hyvinvointija terveyseroja. Tämä tarkoittaa, että ensin tulevat yhdenvertaisuusja tasa-arvolain määräykset, sitten liikuntalaki. Osa niistä on ehkäistävissä liikunnalla ja terveellisillä elintavoilla. Palveluketjut osaksi SOTE:a Käytännön malliesimerkin palveluketjusta antoivat liikunnan suunnittelija Janne Haarala ja suunnittelija Veera Farin Hengitysliitosta. Sjöholm piti erityisliikunnan tämän hetkistä tilannetta melkoisen hyvänä, sillä kaikissa yli 20 000 asukaan kunnissa työskentelee erityisliikunnanohjaaja. Yksinkertaistetussa mallissa terveydenja hyvinvoinnin edistäminen jää kuntien tehtäväksi, mutta on varmaa, että edistämistyötä riittää sekä maakunnille että järjestöille. Risikon mukaan erityisliikunnan kysymykset synnyttävät maakuntien, kuntien ja järjestöjen välille rajapinnan. Tulevaisuuden haasteena on erityisliikunnan aseman parantaminen etenkin pienissä (alle 10 000 asukasta) kunnissa. Soveltavan liikunnan rooli muotoutuu sen mukaan, miten aktiivisia kuntien liikuntaviranomaiset ovat. koko liikuntakentän osalta on ratkaisevaa, millainen yhteistyö syntyy maakunnan ja kuntien liikuntatoimijoiden välille
Myös maltillinen ja rauhallinen liikunta auttavat lasten sydänterveyden ylläpidossa. Se voi myös vahvistaa ihmissuhteita kavereiden, vanhempien ja valmentajien kanssa. Erityisliikunnan symposio järjestettiin 2.6.2016 Helsingissä. Säännöllinen liikuntaharrastus auttaa kehittämään elämässä tarvittavia taitoja ja lisää itsetuntoa, motivaatiota, itsevarmuutta ja hyvinvointia. Uusi liikuntalaki merkittävä Valtion liikuntaneuvoston suunnittelija Toni Piispanen korosti yhteenvedossaan uuden liikuntalain olevan käänteentekevä soveltavan liikunnan näkökulmasta. Liikuntaneuvosto arvioi yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa liikunnassa. Liikunnan myönteiset vaikutukset eivät rajoitu vain fyysiseen terveyteen. Kaiken kaikkiaan fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa monen sairauden hoidossa 6–18-vuotiailla. Hän osallistui erityisesti motivaatio ja hyvinvointiteeman työstämiseen. Vain biolääketieteellisillä silmälaseilla tasa-arvoa tarkastellessa on vaikea tunnistaa uusia etnisiä, kielellisiä ja kulttuurisia ryhmiä tai yksilöllisiä tarpeita. Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän mukaan liikunta työllistää jonkin verran yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoa. Suunnittelussa ja päätöksenteossa on varmistettava jo lähtötilanteessa konkreettiset toimenpiteet ja myös seurattava niiden toteutumista. Suomesta mukana oli liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta. Lausunnossa tarkastellaan lisäksi kuntoa ja terveyttä, älyllistä suorituskykyä, sitoutumista sekä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Konsensuslausunto “The Copenhagen Consensus Conference 2016: children, youth and physical activity in schools and during leisure time” on luettavissa osoitteessa: http://bjsm.bmj.com/content/ early/2016/05/27/bjsports-2016-096325.short. Olennaista on kuinka liikunta järjestetään. Yhteinen harrastus voi lisätä yhteenkuuluvuutta eri taustoista ja kulttuureista tulevien kanssa. Lausunnon ovat laatineet kansainväliset huippuasiantuntijat Isosta-Britanniasta, Pohjoismaista ja Yhdysvalloista ja se on julkaistu British Journal of Sports Medicine -lehdessä. Lisätietoja: Professori Taru Lintunen, taru.lintunen@jyu.fi. Hän toivoi alan toimijoilta aktiivista otetta suotuisan kehityksen varmistamiseksi. Kova harjoittelu lapsuudessa ja nuoruudessa auttaa myös sydäntautien ja kakkostyypin diabeteksen riskin hallinnassa. Järjestäjinä toimivat Liikuntatieteellinen Seura ry, Soveltava Liikunta SoveLi ry, Suomen Paralympiakomitea ry, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry sekä Valtion liikuntaneuvosto. Lausunnossa todetaan, että: liikunta ja hyvä kunto ovat tärkeitä lasten ja nuorten aivotoiminnan kehitykselle ja älykkyydelle – liikuntatuokio ennen koulupäivää, sen aikana ja sen jälkeen parantaa koulutaitoja liikunnalla on välittömiä positiivisia vaikutuksia aivotoimintaan, älyyn ja koulumenestykseen perusliikkeiden hallinta lisää älyllistä suorituskykyä ja koulumenestystä liikunnan lisääminen ja muiden oppituntien vähentäminen ei huononna oppilaiden arvosanoja. Itsemääräämistä tukeva, oppimiseen ja kehittymiseen sosiaalisen vertailun sijaan keskittyvä ja lapsista ja nuorista huolehtiva liikuntaympäristö vaikuttaa posi tiivisesti sisäiseen motivaatioon, liikuntakäyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Käytännön näkökulmasta molemmat korostavat liikunta ja urheilumahdollisuuksien järjestämistä syrjinnälle alttiille ryhmille. Liikunnan lisääminen ja muiden oppituntien vähentäminen ei huononna oppilaiden arvosanoja. JARI KANERVA, FT Koulutusja viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi L iikkuminen lisää lasten älyllistä suorituskykyä ja parantaa koulumenestystä, sanovat 24 tutkijaa yhteisessä lausunnossaan. Jotta syrjintään pystytään puuttumaan tehokkaasti, liikunnan ja urheilun A JA S S A Liikunta lisää lasten älyä parissa on oltava toimivat puuttumismekanismit Pimiä korosti. Lausunto käsittelee omaehtoista ja järjestettyä liikuntaa 8-18-vuotiailla koulussa ja vapaa-aikana. 112 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 ollut vaikea irtautua, varsinkin kun liikunta-politiikkaa on rakennettu juuri terveysongelmien ja -uhkien näkökulmasta. Pimiä pohti esityksessään kysymystä: ”Onko liikunta kaikkien oikeus vai joidenkin etuoikeus?” Taustalla ovat vuonna 2015 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki ja kesällä 2016 ratifioitu YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. Liikunnassa epäkohdat kohdistuvat vammaisiin, maahanmuuttajiin sekä kotimaisiin vähemmistöihin, esimerkiksi romaaneihin. Kososen mukaan yhdenvertaisuus ja tasa-arvo voivatkin toteutua vain, kun jokaista kohdellaan yksilönä, ei jonkun ryhmän edustajana. Kaikkien oikeus vai joidenkin etuoikeus
Hänelle on myönnetty NSCA:n Lifetime Achievement Award vuonna 1994 ja NSCA:n Outstanding Sport Scientist Award vuonna 1991. Kongressin avasi Gerald Gems, yksi alan suurista nimistä. Candace Currie William J. Currien keskeinen tutkimuskohde on sosioekonominen epätasa-arvo nuorten terveydessä ja murrosikään liittyvät yksilökohtaiset terveydelliset kehitystekijät. Teksti: KALLE RANTALA Urheilun tilat ja paikat – historiaa EM-jalkapallon varjossa A J A S S A Professorit Candace Currie ja William J. Kraemer on ollut jäsenenä useissa kansainvälisissä organisaatioissa, kuten NSCA, ACSM, ja International Society of Sports Nutrition. Nelly Bly ja Elizabeth Cochrane esimerkiksi tekivät tahollaan pyöräretket maailman ympäri, vaikka erityisesti jälkimmäinen käyttikin lähin nä laivoja ja junia. Kraemer promovoitiin liikuntatieteellisen tiedekunnan kunniatohtoreiksi 12–13.8. Yhdysvaltalainen professori William J. Professori Kraemer ja liikuntabiologian laitos ovat tehneet tiivistä tutkimusyhteistyötä vuodesta 1994. Jyväskylän yliopistossa. Itsenäisten naisten urotekojen medianäkyvyys oli ennenkuulumatonta.. K ongressi kulki teemalla ’Sites of sport in history’, joka antoi osallistujille sopivan yhtenäisen tavoitteen esityksilleen. S kotlantilainen professori Candace Currie on St Andrewsin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Child and Adolescent Health Research Unit (CAHRU) -tutkimuskeskuksen johtaja. Hänen keskeisin osaamisalueensa on voimaharjoittelun tutkimus. Hän on toiminut apulaisprofessorina 1987–1989 ja professorina vuodesta 1989, tällä hetkellä Ohion osavaltionyliopistossa Yhdysvalloissa. Hän luennoi 1800-luvun loppupuolen Yhdysvalloista, jossa naiset alkoivat valloittaa perinteisesti miehille suunnattuja liikunnan tiloja ja paikkoja, kuten vuorien rinteitä, nyrkkeilykehiä ja pyörien satuloita. Tässä hankkeessa hän on tehnyt pitkään yhteistyötä Jyväskylän yliopiston terveyskasvatuksen tutkijoiden kanssa. Tällä hetkellä hän johtaa St Andrewsin yliopiston uutta WHO Collaborating Centre (WHOCC) for International Child and Adolescent Health Policy -keskusta. CAHRU-keskus tutkii nuorten terveyteen ja käyttäytymiseen vaikuttavia sosiaalisia ja kehitykselUrheiluhistorian tutkijat kokoontuivat Pariisiin kesäkuun viimeisellä viikolla kansainvälisen liikuntahistoriajärjestön ISHPES:n kongressiin. Kraemer 113 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Currie ja Kraemer liikuntatieteellisen tiedekunnan kunniatohtoreiksi lisiä tekijöitä. Kraemer suoritti fysiologian ja biokemian tohtorin tutkinnon vuonna 1984. Vuosina 1995–2015 Currie toimi Health Behaviour in School-Aged Children Study (HBSC) -tutkimuksen (WHO-Koululaistutkimus) kansainvälisenä koordinaattorina. Medianäkyvyydeltään kongressi ei saavuttanut samaan aikaan Ranskassa käynnissä olleiden jalkapallon EM-kisojen tasoa, mutta sisältö oli kunnossa. Kraemerin laaja tutkimuskenttä käsittää esimerkiksi liikuntafysiologian ja biokemian, endokrinologian ja urheilusuorituskyvyn
Oman väitöskirjatyön esittely ja simpukoiden availu perustamamme vertaistukiryhmässä ”La Futuro Der Historia Of Esporto” kantavat vielä monenlaista hedelmää. Innok kaimmat kanadalaisaktiivit järjestäytyivät Alpine Club of Canadan siipien suojiin 1900-luvun alussa ja alkoivat valloittaa käymättömiä vuoria. Uudisrakentamisesta ja siihen kytketyistä pakkolunastusvisioista sekä asuinrakennusoikeuksista tuli väistämättä mieleen HIFK:n nykyinen Töölön hallihanke. Kansallispuistoja Kanadassa on pinta-alaltaan Suomen maa-alan verran, joten koluttavia vuorenrinteitä riittää. Kokonaisuutena kongressi oli tiivis kattaus, jossa kaikki mantereet olivat hyvin edustettuina. KALLE RANTALA Jatko-opiskelija Liikunnan yhteiskuntatieteet Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kalle.rantala@urheilumuseo.fi Lisätietoja: www.ishpes.org Iloa ja voimaa ympäristöstä Kuva: Ossi Gustafsson Tekoja hyvän ikääntymisen puolesta! Ikäinstituutin verkostopäivä 8.12.2016, Jämsänkatu 2, Helsinki Tervetuloa Ikäinstituutin verkostopäivään! Verkostopäivän tavoitteena on tarjota tutkittua tietoa ja käytännön esimerkkejä ikäihmisen asuinja hoitoympäristön sekä eri ulkoilumahdollisuuksien hyödyntämisestä. Vierailevina asiantuntijoina erikoistutkija Anni Vilkko THL, kehittämispäällikkö Satu Pajala THL ja arkkitehti Helinä Kotilainen. Itse rakennustyyli oli kuitenkin tyypillistä funktionalismia, joka näkyy vahvasti esimerkiksi Helsingin olympiastadionilla. 114 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Pearl Ann Reichwein tarkasteli Kanadan kiipeilykerhojen ja kansallispuistojen merkitystä. Parhaana esimerkkinä toimi Roomaan rakennettu ”Forum Mussolini”, joka oli keskiössä Italian tärkeimmässä liikunnan koulutuskeskuksessa. Mussolinin hallinto kehitti voimakkaasti italialaista yhteiskuntaa 1920–30-luvuilla. Antiikin ihanteet tuotiin klassisine patsaineen esille urheiluareenoille. Kanssakäyminen oli rikasta ja rohkaisevaa nuorelle tutkijalle. Lyhyemmissä esityksissä oli useita sykähdyttäviä kuvauksia urheilun paikoista ja tiloista käydyistä kiistoista. Kongressin viimeisessä keynote-esitelmässä Daphné Bolz rakensi kuvan Italian fasistien rakentamasta uudesta, uljaasta liikuntakulttuurista. Roberta Newman analysoi kamppailua Brooklyn Netsin Barclay’s Arenasta. (09) 6122 1610 koulutus@ikainstituutti.fi. Yhtenä tärkeimpänä alueena oli liikuntakasvatuksen lisääminen, joka näkyi niin sisällöissä kuin maisemissa. Päivän aikana perehdymme seuraaviin teemoihin: • Ikäihminen ja ympäristö • Kaatumiset kuriin • Ympäristö muistisairaan ihmisen toimintakyvyn tukena • Voimaa vihreästä • Harjoitusympäristöt sisällä ja ulkona Ikäinstituutista puhujina muun muassa johtaja Päivi Topo, vanhempi tutkija Erja Rappe sekä toimialapäälliköt Elina Karvinen ja Sirkkaliisa Heimonen. Järjestön ansiosta erämaihin rakennettiin autiotupaverkosto tarjoamaan tukikohtia tiettömille taipaleille, aivan kuin Suomessa konsanaan. Hinta: 120 e (sisältää kahvit ja lounaan) Lisätietoja ja ilmoittautumiset: www.ikainstituutti.fi puh. Toisaalta Peter Marquisin taustoitus Brooklyn Dodgersin muutosta Los Angelesiin vuonna 1957 tarjosi erilaisen lähestymisen sille, miten moderni urheiluviihdebisnes voi toimia
päivänä 2016 viisaasti liittynyt POW Finlandin päätukijaksi, joten sen kautta on mahdollista saavuttaa kymmeniä tuhansia talvilajien ystäviä. Fiksut yritykset tarttuvatkin nyt tilaisuuteen luoda säästöjä ja uutta liiketoimintaa kestävien käytäntöjen avulla. Hyvän sanoman lähettiläiksi ovat jo ryhtyneet hiihtäjät AinoKaisa Saarinen ja Martti Jylhä. Uhka on todel linen, sillä maapallon lämmön kasvu vuosisadan loppuun mennessä on yli neljä astetta (Suomessa jopa kuusi astetta), jos kasvihuonepäästöt kasvavat nykyvauhtia. Jos Välimeren alue alkaa aavikoitua, pohjoista kohti suuntautuu valtava ilmastopakolaisten vyöry. Tämä tavoi te voi toteutua siirtymällä kohti vähäpäästöisempiä valintoja asumisen, energiankäytön, liikkumisen, ruokailun, laitteiden ja palvelujen piirissä. Juuri tässä tarjoutuu itse kullekin mahtava vaikutusmahdollisuus arkielämän tasolla. Nykyisin asun samoissa maisemissa Töölössä, mutta monena talvena odotetut hiihtoretket jäälle ovat jääneet tekemättä harmaiden ja sohjoisten säiden takia. Kun kantoi sukset Marian sairaalan kulmaan, Leppäsuon laidalta pääsi laskemaan alas ladulle, joka kulki hautausmaan kiviaidan viereltä kohti Hietsua ja jatkui jäätä pitkin Seurasaareen. Vaarina ihmettelen, oppivatko Tampereella asuvat lapsenlapset lainkaan murtomaahiihtoa. Pohjoisten talvien leudontumisen lisäksi luvassa on tällöin muitakin globaaleja ilmastohaittoja, kuten kuivuutta, jäätiköiden sulamista, merenpinnan nousua, tulvia ja muita säiden ääri-ilmiöitä, joilla voi olla hyvinvointia ja yhteiskuntarauhaa järkyttäviä sosiaalisia seurauksia. ILKKA NIINILUOTO Teoreettisen filosofian emeritusprofessori Helsingin yliopisto EMERITUS IHMETTELEE H elsinkiläispojan lapsuuteen 1950-luvulla kuuluivat maalla vietettyjen aurinkoisten kesien välillä valkeat lumiset talvet. Maapallon lämmön kasvu vuosisadan loppuun mennessä on yli neljä astetta, Suomessa jopa kuusi astetta, jos kasvihuonepäästöt kasvavat nykyvauhtia.. Suomen Hiihtoliitto on kesäkuun 6. Pariisin ympäristökokouksen 2015 jälkeen tavoitteena on päästä alle kahden asteen kasvuun, mutta tämä edellyttää maailman valtioiden ja teollisten tuotantolaitosten sitoutumista tiukkoihin päästöjen rajoituksiin. Myrskyvaroituksen ilmaisema yleinen tulevaisuushuoli on samansuuntainen kuin Pohjois-Amerikassa syntyneen POW-liikkeen (Protect Our Winters) erityinen tavoite pelastaa tulevat talvet ja säilyttää niiden lumivarmuus. Huonot talvet antavat esimakua siitä, miten surkeaksi suomalaisten talven vietto on muuttumassa, jos ilmasto lämpenee ennustetulla tavalla. Jo tuhannet suomalaiset ovat osoitteessa www.ilmastolupaus.fi antaneet henkilökohtaisen lupauksen, että he tekevät parhaansa vähentääkseen omaa hiilijalanjälkeään ainakin puolella seuraavien kymmenen vuoden aikana. Suosituimmat talviliikunnan lajit olivat hiihto ja luistelu. Vuonna 2013 perustettu Myrskyvaroitus ry on aloittanut kampanjan, jolla houkutellaan yhä laajempia joukkoja omaksumaan kestävämpiä elintapoja. Etelä-Suomen laskettelurinteet yrittävät pelastautua keinolumen avulla, mutta valittavat, ettei epävarma bisnes kohta enää kannata. Eli miten lämmität talosi, millaista sähköä tilaat, käytätkö julkista liikennettä, millaisia lentoyhtiöitä suosit, mitä käytät ravinnoksi, miten pakkaat ostokset ja miten lajittelet jätteet. Näin ilmastolupaus voi osaltaan auttaa suojelemaan talviurheilua, mikä on iloinen uutinen lajien kilpailijoille ja meille kaikille penkkiurheilun ja ulkoilun ystäville. POW haluaa säilyttää mahdollisuudet talviurheiluun, joten siinä on mukana hiihtäjiä, mäkihyppääjiä, laskettelijoita, lumilautailijoita ja luistelijoita. Suomen hiilijalanjäljestä kotitalouksien osuus on kaksi kolmasosaa. 115 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: ILKKA NIINILUOTO Ilmastolupaus suojelee talviurheilua Vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnassa on myös meillä kaikilla kansalaisilla. Erityisesti suomalaisilla korkean kulutuksen kansakuntana tulisi olla varaa järkeviin päätöksiin näissä ratkaisuissa
Väestön ikääntymisen myötä tämä tulee asettamaan kunnat suuren haasteen eteen, jotta liikuntapalveluja voidaan tarjota myös monisairaille ikääntyneille. Kyse on silti liikunnasta. Näin ei tietenkään ole, eikä ole tarvekaan. Liikuntalaissa määritellään kunnan vastuuksi järjestää liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen. Rajanveto liikunnan ja kuntoutuksen välille olisi tärkeää jo ennen uudistusta, jotta kuntalaiset saisivat tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti ja yhteistyö kuntien ja SOTE-palveluiden välillä olisi sujuvaa. tyisesti silloin, kun puhutaan iäkkäistä henkilöistä. Koska monisairastuvuus on iäkkäillä yleistä, ei tilanne ole aina näin selkeä. Liikunta ja kuntoutus sekoitetaan usein toisiinsa niin käytännössä kuin tiedemaailmassakin ja eriKuntouttava liikunta on suunnitelmallista liikuntaa, jonka tavoitteena on tukea iäkkään henkilön toimintakykyä ja itsenäisyyttä. Tätä pohdittiin myös kesäkuussa järjestetyssä Erityisliikunnan symposiossa, jossa eduskunnan toinen varapuhemies Paula Risikko otti aiheen esille SOTE-uudistuksen tiimoilta. Uuden liikuntalain keskeisenä tavoitteena on eriarvoisuuden vähentäminen liikunnassa. Mietitään sitten polven tekonivelleikkauksen jälkeistä voimaharjoittelua. Ajatellaan esimerkiksi kohonnutta verenpainetta, joka on suuri riskitekijä sydänja verisuonitaudeille. Tässä olisikin SOTE-uudistuksella loistava hetki vaikuttaa ikääntyneiden palveluketjuun ja sen tehokkuuteen. Täytyy myös muistaa, että iäkäs henkilö ei useista perussairauksista ja merkittävästä toimintakyvyn alenemasta johtuen välttämättä koskaan kuntoudu täysin, joten kuntoutuksen jatkaminen kuntoutumiseen asti ei ole aina realistista. Iäkkäillä henkilöillä krooniset sairaudet johtavat usein myös toimintakyvyn heikentymiseen, vaikka itse sairaus ei kohdistuisi tukija liikuntaelimistöön. Voidaan pohtia, saavutetaanko kuntoutuksella jotakin, mitä ei fyysistä aktiivisuutta lisäämällä pystytä saavuttamaan. Siinä yhdistyy fysioterapian asiantuntemus ja liikunnan jatkuvuus.. 116 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: HEIDI RISKA Iäkkään henkilön liikunta ja kuntoutus – missä raja kulkee. Tieteellisissä artikkeleissa viitataan usein liikunnan vaikutuksiin, vaikka kyse olisi selkeästi kuntoutuksesta. Aerobista kuntoa voi harjoittaa vaikkapa juosten, pyöräillen tai uiden. Aerobisen harjoittelun on todettu alentavan verenpainetta eli sillä on kuntouttava vaikutus. Epäselvempää on hitaasti tapahtuva toimintakyvyn menetys, jonka taustalla on useita sairauksia ja fyysisen aktiivisuuden asteittaista vähenemistä. Aerobinen kunto nousee ja verenpaine laskee. Myös maakunnille jää vastuu terveyden edistämisestä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa, on epäselvää. Tällöin tarvitaan kuntoutusta. Yhteistyö kuntoutusta O PI SK EL IJ A O U N AS TE LE E S uurimmalla osalla yli 65-vuotiaista suomalaisista on yksi tai useampi krooninen sairaus, kuten nivelkuluma, sepelvaltimotauti tai IItyypin diabetes. SOTE-uudistuksen myötä kuntoutusvastuu siirtyy maakunnille, kun taas kunnat vastaavat edelleen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä, johon myös liikuntapalvelut kuuluvat. Kuntoutuksella pyritään mahdollistamaan liikkuminen, mutta kyse ei kuitenkaan ole liikunnasta. Milloin liikunta ei riitä, vaan tarvitaan kuntoutusta. Tämän perusteella suurin osa heistä kuuluisi kuntoutuksen piiriin ja heidän tulisi saada säännöllistä fysioterapiaa. Liikuntaneuvonnan onkin todettu parantavan iäkkäiden toimintakykyä ja lisäävän fyysistä aktiivisuutta. Voimaharjoittelussa täytyy ottaa huomioon proteesin ja pehmytkudosten aiheuttamat liikerajoitteet, lihasvoiman heikkous, leikkauksesta kulunut aika, kipu jne. Parhaimmillaan kunnassa on myös monipuoliset ulkoliikuntamahdollisuudet sekä mahdollisuus liikuntaneuvontaan. Missä siis kulkee se raja, jolloin liikunta muuttuu kuntoutukseksi. Käytännössä voi puolestaan olla vaikea erottaa, miten kuntouttava lihasvoimaharjoittelu eroaa tavallisesta kuntosaliharjoittelusta. On tärkeää, että harjoittelu toteutetaan asteittain, liikkeet ovat spesifejä ja intensiteetti on oikea. Leikkausten ja traumojen jälkitilat, samoin kuin äkilliset toimintakyvyn menetykset esimerkiksi neurologisen sairauden takia ovat selkeitä kuntoutusta vaativia tilanteita. Vai pitäisikö rajoja kuitenkin rikkoa. Monet kunnat ovatkin heränneet tähän ja tarjoavat eritasoisia liikuntaryhmiä iäkkäille
Euroopassa käytetään sosiaalija terveydenhuollon menoista keskimäärin kolme prosenttia ennaltaehkäisevään toimintaan ja loput 97 prosenttia menee sairauksien ja ongelmien korjaamiseen. Teoksessa A. & Christenson, G. Cauley (toim.) The Epidemiology of Aging. 1985. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 117 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 ja liikuntaa tuottavien sektorien välillä on avainasemassa, jotta palvelut voidaan kohdistaa oikein ja tehok kaasti. Tässä yhteydessä ehdot taisinkin termiä kuntouttava liikunta, koska ikääntyneillä näitä kahta ei voida useinkaan erottaa toisistaan. Viitattu 15.6.2016. & Rantanen, T. Public Health Reports 100 (2), 126–131. Lainsäädäntö 390/2015. Kuntouttavassa liikunnassa yhdistyy fysioterapian asiantuntemus ja liikunnan jatkuvuus. 64 (1), 83–89. Newman & J. SOTE -uudistuksen yksi suurimmista tavoitteista on hillitä kustannuksia. www.finlex.fi Mänty, M., Heinonen, A., Leinonen, R., Törmäkangas, T., Hirvensalo, M., Kallinen, M., Sakari, R., von Bonsdorff, M., Heikkinen, E. Presidentti Koiviston sanoin: ”Tarttis tehdä jotain”. Terveydenhuollon resurssit eivät tule riittämään siihen määrään kuntoutusta, mitä ikääntyvä Suomi tulee tarvitsemaan. Liikuntalaki. HEIDI RISKA Fysioterapeutti ja terveystieteiden opiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: heidiriska@gmail.com LÄHTEET Caspersen, C., Powell, K. On aika päästä eroon vanhoista toimintamalleista ja myöntää se tosiasia, että me ammattilaiset tarvitsemme toisiamme ja iäkkäät tarvitsevat meidän monialaista osaamistamme. Physical activity, exercise and physical fitness: definitions and distinctions for health-related research. 2012. 2009. Comorbidity and Multimorbidity. Se on suunnitelmallista liikuntaa, jonka tavoitteena on tukea iäkkään henkilön toimintakykyä ja itsenäisyyttä. New York: Springer, 119–134.. Newman, A. 2015. Longterm effect of physical activity counseling on mobility limitation among older people: a randomized controlled study
Mitähän ilmastonmuutostrendit merkitsevät liikuntaja urheilukulttuurille tulevaisuudessa. 117 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: URHO KUJALA Kestävä kehitys, urheilu ja liikunta Kestävän kehityksen näkökulmasta kotiovelta tapahtuva – etenkin työmatkaliikunta – vaikuttaa suositeltavimmalta liikuntamuodolta. Esimerkiksi golfkenttien rakentaminen vie merkittäviä pin. Teksti-TV kertoi lämpöennätyksestä Kuvaitissa; 54 astetta. Mahtavatko tutkimusintressit muuttua. Toinen suuri kohde on urheilijoiden, katsojien ja liikunnanharrastajien matkojen aiheuttama energiankulutus. Liikuntapaikkojen rakentaminen voi kuluttaa tai hyödyntää ympäristöä monilla eri tavoilla. Tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan muutoksia ja ’kehitystä’ kaikessa ihmisen toiminnassa mukaan lukien liikuntaja urheilukulttuuri. On ennustettu, että vuoteen 2050 mennessä maapallon väestö nousisi yhdeksään miljardiin, mikä merkitsee voimakasta ympäristön kuormituksen lisään tymistä muun muassa ruuan tuotantoon liittyen (Foley ym. Siinäpä haastava yhtälö. Tällä hetkellä urheilun eettistä keskustelua hallitsee sinänsä tärkeä antidoping keskustelu. 2011). Se on hyvä vaihtoehto myös liikuntaja terveystutkimuksen näkökulmasta. Onneksi tietoa uusista tuoreista ilmastokatastrofeista ei nyt ole uutisissa – toki Afrikassa näyttää olevan nytkin laaja ilmastosta johtuva nälänhätäalue. Kesällä lastenlasten kanssa leikkiessä mieleen tulee ensimmäisenä ilmastonmuutoksen vaikutukset. Minkälaiset lienevät liikuntasuositukset ja -olosuhteet kun lapsenlapset tulevat tähän ikään. On helppo arvata, että painotus tulee jossain vaiheessa muuttumaan, tuskin kuitenkaan tilannetta ennakoiden vaan tavanomaiseen tapaan; sitten kun on useimpien yksilöiden edun kannalta ihan pakko. Samanaikaisesti kansainvälisten kokousten loppulausumat asettavat tavoitteeksi sen, että maapallo muuttuisi hiilineutraaliksi vuosisadan loppuun mennessä (COP21 2015). Koko maapallon kestokyvyn kannalta se on pienehkö asia verrattuna ilmastonmuutos-keskusteluun. P O H D I T T U A L iikunta ja Tiede lehti toivoi ajatuksia siitä, mikä olisi tärkeää liikuntatutkimuksessa vuonna 2050. Liikuntaan ja urheiluun liittyy liikuntapaikkojen rakentamiseen ja ylläpidon edellyttämä varsin suuri energian ja usein myös veden kulutus sekä rakentamiseen liittyvä luonnonvarojen käyttö. Siinä lämmössä ei juuri harrasteta ulkoliikuntaa eikä kuivuudessa viljellä viljakasveja
2011), eri matkojen liikkuminen jalan tai polkupyörällä on tietysti yksi potentiaalinen keino pienentää hiilijalanjälkeä ja parantaa fyysistä kuntoa ja ylläpitää toimintakykyä. Tuore laaja kansainvälinen yhteistyötutkimus kyllä rivien välistä kertoo muuta: Tyyppi 2 diabeteksen esiintyvyys, prevalenssi on noussut paljon voimakkaammin maissa, joissa ei perinnettä ennaltaehkäisevään terveysvalistukseen ole (NCD Risk Factor Collaboration 2016). 118 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 ta-aloja ja niiden ylläpitoon voi liittyä myös erilaisten torjunta-aineiden käyttöä. 2014), vaikka kestävä kehitys ei suoraan liikuntatutkimuksen painopistealueeksi olekaan päätynyt. FIFA:n ympäristösuunnitelman mukaan (FIFA 2013) jokainen ottelu 2006 jalkapallon MM kisoissa kulutti kolme miljoonaa kilowattituntia energiaa ja tuotti 5–10 tonnia jätettä. Suomalaisten yleisin liikuntamuoto on edelleen kävely. Urheilun suurtapahtumien järjestelyoikeuksia jaettaessa kestävän kehityksen suunnitelma on tärkeä osa hakemusta, ainakin paperilla. Kestävyysominaisuuksien lisäksi liikkuminen lähimaastossa tarjoaa myös riittävän harjoitusvaikutuksen perusvoiman ja tasapainon kannalta. Tietysti tilastot kertovat, että on myös muita ratkaisumalleja, esimerkiksi PohjoisKorealaisessa systeemissä tyyppi 2 diabetes ei myöskään ole vielä yleistynyt. Tällä hetkellä ei ole kovinkaan tiukkoja lakeja siitä, minkälaisia kestävää kehitystä tukevia normeja urheilun, liikunnanharrastuksen tai liikuntapaikkarakentamisen tulisi noudattaa, eikä myöskään tiukkoja lakeja jotka ohjaavat yksityiskohtaisesti ympäristön huomioimiseen kestävän kehityksen näkökulmasta esimerkiksi ennen uusien hankkeiden käynnistämistä. Vihreämpiin suurtapahtumiin Jalkapallo on maailmassa eniten harrastettu laji, jota myös vähävaraiset lapset pystyvät harrastamaan taka pihoilla pienin kustannuksin ja varsin ympäristöystävällisesti. Yksilön kokemien haittojen lisäksi vammojen, sairauksien ja toimintakyvyn rajoitusten hoito kuormittaa myös ympäristöä, mitä kuormitusta on huonosti tutkittu. Myös valtion liikuntaneuvosto on asiassa herännyt (Simula ym. Esimerkiksi Lontoon Olympiakisojen stadion rakennettiin käyttäen vain kymmenesosa siitä teräsmäärästä, mikä käytettiin 2008 Pekingin ’Bird’s Nest’ stadionin rakentamiseen vuoden 2008 kisoihin. Tästä on esimerkkinä se, että Suomessa tyyppi 2 sokeritaudin riski ei ole kasvanut läheskään samaa tahtia kuin monissa maissa, joissa tällaista kulttuuria ei ole ollut (NCD Risk Factor Collaboration 2016). Koska myös sairauksien hoito ja toiminnanvajauksia potevien ihmisten hoito (sairaalat, hoitohenkilökunnan tarve ja liikkuminen, lääkkeiden ja välineiden valmistus ja jakelu jne.) kuormittaa ympäristöä merkittävästi, saattaa myös muunlainen sopiva liikunta olla kestävän kehityksen kannalta edullista. Tämä on hyvä vaihtoehto liikuntaja terveystutkijoiden näkökulmasta. Tieto vaikuttaa Usein todetaan, että terveysvalistus on ihan turhaa. Kriittinen tutkimus osoittaa, että reipas kävely tai hölkkä ovat liikuntamuotoja, jotka tarjoavat hyvät terveysvaikutukset kun huomioidaan liikunnan tarjoama terveyshyöty koko elämänkaaren aikana ja toisaalta eri liikuntamuotojen vammariski. Tästä on hyvä lisätä matkaa ja kiihdyttää hiukan vauhtia ja samalla tuumailla, mitkä muut. Valitettavasti vaan laji ei sovellu kovin hyvin ylipainoisille aikuisiällä aloitettavaksi terveysliikuntamuodoksi, koska se aiheuttaa liian suuren määrän vakavia polvivammoja (Hunt ym. Ekologisessa mielessä kotiovelta tapahtuva liikunta, erityisesti osan työmatkaa kulkeminen kävellen, juosten tai pyöräillen vaikuttaa suositeltavimmalta liikuntamuodolta. On myös tutkimusnäyttöä siitä, että liikenneyhteyksiä voidaan kehittää niin, että sekä fyysinen aktiivisuus että julkisten kulkuneuvojen käyttö työmatkoilla lisääntyy (Panter ym. Koska liikenne tuottaa yli viidenneksen maapallon kasvihuonekaasupäästöistä (de Nazelle ym. Sen sijaan useat organisaatiot ovat alkaneet kiinnittää asiaan huomiota – pääosin toistaiseksi tosin vain imagon kirkastussyistä, jotta esimerkiksi jatkuvasti kasvavaan urheilutapahtumien aiheuttamaan ympäristön kuormitukseen ei puututtaisi ’ylhäältä’ käsin. Jalkapallon kansainvälinen kattojärjestö (FIFA) on osaltaan alkanut pohtia urheilun ympäristövaikutuksia. Hienoa, että asiaan on alettu kiinnittää huomiota. Korkeatasoista tieteellistä tutkimustietoa on vaikea löytää. Lähiliikunta tukee kestävää kehitystä ja terveyttä Voisiko urheilu ja liikunta sitten tukea kestävää kehitystä. Suomalainen, enemmän vapaaehtoisuuteen perustuva systeemi elintapojen valinnan suhteen, ja toivottavasti tulevaisuudessa myös se miten ympäristöämme säästetään, tuntuu miellyttävämmältä. Toistaiseksi ei ole vahvaa näyttöä siitä, että jokin enemmän ympäristöä kuormittava liikuntamuoto olisi terveyden kannalta edullisempi. Vaikeimmin tavoitettavien fyysisesti inaktiivisten kohderyhmien osalta motivaatiotason nostamiseen tähtäävät ohjelmat ovat tuottaneet vain vaatimattomia tuloksia. Fyysisen aktiivisuuden upottaminen luonnolliseksi osaksi päiväohjelmaa ja kestävän kehityksen ajattelu voi tuoda paremman ratkaisun myös toistaiseksi tavoittamatta jääneen fyysisesti inaktiivisimman kohderyhmän aktivoimiseksi. 2016). On myös hyvä, mikäli liikunta onnistuu ilman runsasta välineistöä. Nykyisin stadioneiden suunnittelijat ja urheiluseurat jo kilpailevat siitä, kuka on ’vihrein’. Perusedellytys on, että liikunta tapahtuu lähiympäristössä niin, ettei liikuntapaikalle tarvitse matkustaa moottoriajoneuvolla eikä liikuntapaikan rakentaminen ja ylläpito aiheuta merkittävää ympäristökuormitusta. 2014). Laskettelurinteiden ylläpitämiseksi joudutaan monin paikoin toteuttamaan ’keinolumetusta’ jne
katsaus kuluvan vuoden toimintaan ja varain hoitoon 2. Ympäristöasioiden hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä. Am J Prev Med 2016;50(2):e45-53. vuoden 2017 toimintasuunnitelma ja talousarvio 5. jäsenmaksut vuodelle 2017 3. Sama henkilö voi edustaa kokouksessa ainoastaan yhtä jäsenyhteisöä. Tarjoilun järjestämiseksi pyydämme ilmoittamaan osallistumisesta kokoukseen maanantaihin 20.10.2016 mennessä puh. kahden tilintarkastajan ja kahden varatilin tarkastajan valinta vuodelle 2017 7. Improving health through policies that promote active travel: a review of evidence to support integrated health impact assessment. A gender-sensitized weight loss and healthy living programme for overweight and obese men delivered by Scottish Premier League football clubs (FFIT): a pragmatic randomized controlled trial. Is there such a thing as sustainable physical activity. 119 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 liikuntamuodot ovat kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia tai miten niitä voisi muokata tähän muottiin sopivaksi. 010 778 6601/Valli tai sähköposti tuula.valli@lts.fi. Lancet 2014;383(9924):1211–1221. million participants. Impact of new transport infrastructure on walking, cycling, and physical activity. Environ Int 2011;37:766–777. Ogilvie D. doi: 10.1016/j.amepre.2015.09.021. Panter J, Heinen E, Mackett R. http://www.cop21.gouv.fr/en de Nazelle A, Nieuwenhuijsen MJ, Anto JM, Brauer M, Briggs D, Braun-Fahrlander C ym. Kokousaineiston voi tilata seuran toimistosta puh. URHO KUJALA Liikuntalääketieteen professori Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: urho.m.kujala@jyu.fi VIITELUETTELO: Bjornarå HB, Torstveit MK, Stea TH, Bere E. Yhteisöjäsenen edustajalla tulee olla valtakirja edustamaltaan järjestöltä. FIFA and the Environment [online] (2013) (www.fifa.com/ aboutfifa/socialresponsibility/environmental.html). Tervetuloa! LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY TARU LINTUNEN KARI KESKINEN Taru Lintunen Kari L. sääntömuutokset (toinen käsittely) 9. Kokouksessa on äänioikeus jokaisella vuoden 2015 ja 2016 jäsenmaksun tai uuden jäsenen kyseessä ollessa, vuoden 2016 jäsenmaksun maksaneella varsinaisella jäsenellä. Foley JA, Ramankutty N, Brauman KA, Cassidy ES, Gerber JS, Johnston M, Mueller ND, O’Connell C, Ray DK, West PC. muut asiat Niitä Seuran jäseniä, jotka haluavat tehdä ehdotuk sia hallituksen jäseniksi ja varajäseniksi pyydämme ottamaan yhteyden pääsihteeri Keskiseen puhelin 010 778 6603 tai kari.keskinen@lts.fi. Hunt K, Wyke S, Gray CM, Anderson AS, Brady A, Bunn C ym. Käsittelyssä ovat sääntöjen mukaiset asiat: 1. Valtion Liikuntaneuvoston julkaisuja 2014;3. [Epub ahead of print] COP21. Solutions for a cultivated planet. Yhteisöjäsen voi lähettää kokoukseen yhden (1) edustajan. NCD Risk Factor Collaboration (NCD-RiskC). doi: 10.1111/sms.12669. LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN SYYSKOKOUS 2016 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen syyskokous pidetään torstaina 27.10. Keskinen puheenjohtaja pääsihteeri KU TS U. Scand J Med Sci Sports 2016. tilintarkastajien palkkiot, kokouspalkkiot, matkakorvaukset ja päivärahat vuonna 2017 4. Paris, 2015. 010 778 6601/Valli tai sähköposti tuula.valli@lts.fi. Worldwide trends in diabetes since 1980: a pooled analysis of 751 population-based studies with 4.4. Myös Björnarå ja kumppanit (2016) antavat tähän hyviä vinkkejä scandinaavisessa tiedelehdessämme vastikään ilmestyneessä asiaa pohtivassa artikkelissaan. seuran virallisten ilmoitusten julkaiseminen 8. hallituksen jäsenten sekä jäsenten henkilökoh taisten varajäsenien valinta erovuoroisten tilalle sääntöjen 12 §:n mukaisesti 6. Lancet 2016;387:1513–1530. klo 15.00 Helsingissä, LTS:n kokoushuoneessa (Mannerheimintie 15 b B, 00260 Helsinki). Simula M, Itkonen H, Matilainen P. FIFA. United Nations conference on climate change. Nature 2011;478:337–342
Ei ole ihme, että myös työnantajat ovat kiinnostuneet tällaisten laitteiden tai kyselyjen antamista tuloksista. Kannustaako se vai voiko sillä olla haittavaikutuksia. Kolmannessa tutkimuksessa sadalle henkilölle annettiin askeleita mittaava pedometri. Jordan Etkin teki tutkimussarjan, jossa opiskelijat saivat värittää kuvioita ja lukea tekstejä. MARKKU OJANEN Psykologian emeritusprofessori Tampereen yliopisto LÄHDE: Etkin, J. Ryhmät jaettiin kahtia satunnaisesti siten, että osa sai koko ajan palautetta edistymisestään. Aluksi ihmiset alkoivat käyttää liikkeitä rekisteröiviä laitteita, mutta nyt on mahdollista mitata kaikenlaisia kehoon ja mieleen liittyviä ilmiöitä. Kun kehon ja mielen tiloille saadaan paljon lukuja, tuntuu kuin ne olisivat hallinnassa. Kun kyseessä on tavoitteellinen, vahvasti sitouduttu asia, joka liittyy terveyteen tai kuntoon, silloin mittaus ei vähennä nautintoa – koska sitä ei ehkä isommin ollutkaan! Silloin jotakin asiaa, esimerkiksi Jos tavoite on saada tuloksia tai jokin ohjelma päätökseen, mittaa ihmeessä, mutta jos nautit jostakin ja teet sitä ”luonnostaan”, harkitse, kannattaako sitä mittailla.. Mistä tämä suuri kiinnostus oman tilan arviointiin johtuu. Kun saadaan paljon tietoa – ja sitä paratkoon on tarjolla – silloin ilmiöiden hallittavuus paranee. The Hidden Cost of Personal Quantification. Liikkuminen tuntui tylsemmältä jopa silloin, kun pedometri oli kiinnitettynä, mutta lukemaa ei nähty. Tulokset vastaavat monia aikaisempia tutkimuksia, joissa on saatu samanlaisia tuloksia. Ulkoinen kontrolli (mittaus ja palaute) heikentää sisäistä motivaatiota, kun kyseessä on itsessään kiinnostava ja mielenkiintoinen asia. Osaksi kysymys on siitä, että kaikenlaisia teknisiä välineitä on olemassa ja että ne ovat helppokäyttöisiä. Journal of Consumer Research, 42, 967–984. Pahinta, mitä länsimaiselle ihmiselle voi tapahtua on se, että hän menettää oman elämänsä hallinnan. Mitä enemmän tietoa, sitä paremmin voimme hallita sekä itseämme että koko maailmaa. Sen sijaan nautittavien harrastusten mittaaminen vähentää niiden hauskuutta ja voi pitkällä tähtäimellä syödä sisäistä motivaatiota ja edelleen harrastamista. Se koskee laajasti myös omaa persoonaa. Meitä ei kiinnosta vain sydämen syke tai verenpaine vaan myös onnellisuus ja itsetunto. Länsimaisessa kulttuurissa kaikkea halutaan hallita ja seurata. 120 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: MARKKU OJANEN Mittaamisen suosio liikuntaa, harjoitetaan silkasta velvollisuudesta ja halusta päästä tavoitteeseen. P O H D I T T U A Oman psykofyysisen tilan mittaamista on tullut yhä suositumpaa. Täytämme innolla lomakkeita ja kiinnitämme itseemme yhä hienompia laitteita. Palaute lisäsi tuloksia (enemmän väritettyjä kuvioita ja enemmän luettuja sivuja), mutta palautetta saaneet nauttivat tehtävästä vähemmän kuin kontrolliryhmä, jolle palau tetta ei annettu. Johtopäätös voisi olla tämä: Jos tavoite on saada tuloksia tai jokin ohjelma päätökseen, mittaa ihmeessä, mutta jos nautit jostakin ja teet sitä ”luonnostaan”, harkitse, kannattaako sitä mittailla. Nämä henkilöt kävelivät enemmän kuin kontrolliryhmä, mutta nauttivat kävelystä vähemmän kuin ilman pedometriä liikkuneet. 2016. Häntä ei edes häiritse se, että noita kehon, toiminnan ja mielen lukuja valtio käyttää valvontaan ja liike-elämä valintojemme muokkaamiseen. S eurantaa voidaan tehdä myös toistuvien kyselyjen avulla, jolloin myös tunteet ja kokemukset saadaan mukaan. Yllä kuvatun tutkimuksen mukaan tämä pätee myös kävelyyn silloin, kun se tuntuu jo itsessään mukavalta. Tämä on kuitenkin ”lukumagiaan” perustuva uskomus, joka lupaa paljon enemmän kuin lopulta antaa. Miten seuranta ja palaute vaikuttavat itse toimintaan
Isona plussana kirjassa on myös useammasta lajista tehdyt lajianalyysit, jotka pohjautuvat pitkälti viimeisimpään tietoon kustakin lajista. Lukijalle käy selväksi, että kirjoittajat tietävät mistä kirjoittavat. Sen lukevat eivät tule pettymään. Olisi mielenkiintoista lukea, miten esimerkiksi menestyneet huippu-urheilijat ovat selvinneet tiukoista paikoista, miten valmentajat ovat heitä voineet siinä auttaa tai miten valmentajan ei pitäisi toimia tärkeällä hetkellä. Lajianalyysit ovat tärkeitä, jotta valmentaja ja urheilija ymmärtävät lajinsa perusvaatimukset ja voivat suunnata harjoittelua oikein. 121 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: MARKO LAAKSONEN SUOMALAINEN VALMENNUS OSAAMINEN KANSISSA – Faktaa ja käytännön esimerkkejä huippuurheiluvalmennukseen Mero, Nummela, Kalaja & Häkkinen Huippuurheiluvalmennus – teoria ja käytäntö päivittäisvalmennuksessa VKKustannus, Helsinki 2016 ISBN 9789519147734 M enestys kansainvälisillä kentillä on luonnollisesti yksi tärkeimmistä huippu-urheilun tavoitteista, mutta siihen ei päästä ilman korkeatasoista osaamista. Liikuntafysiologian ja eri lajien biomekaaniikan osaamista Suomesta löytyy paljon, ja tätä on painotettu ja pitääkin painottaa tekstissä. Kirjan sisältö on selkeä sekä helposti luettavissa ja ymmärrettävissä. Teoksessa on kattavasti käytetty taulukoita ja grafiikkaa helpottamaan asioiden ymmärtämistä. Kun puhutaan menestyksestä kansainvälisillä kilpakentillä, monesti fyysisen suorituskyvyn, teknisen ja taktisen taitamisen, ravitsemuksen jne yläpuolelle nousevatkin juuri urheilupsykologiset haasteet ja niiden voittaminen kilpailutilanteessa. Lisäksi tähän yhteyteen sopisi loistavasti osuus urheilujohtamisesta. Kirjassa otetaan aiheellisesti esille urheilupsykologisia tekijöitä valmennuksessa, mutta mielestäni tämä osa-alue jää hieman ohueksi ajatellen urheiluvalmennuksen kokonaisuutta. Luonnollisesti osa aiheista vaatii hieman enemmän aiempaa osaamista, jotta kokonaisuus hahmottuu selkeänä. Tämä tukeutuu luontevasti suomalaisen huippu-urheilun strategiaan ja tavoitteisiin. Useammassa osassa kirjaa on mukana käytännön esimerkkejä, jotka auttavat esimerkiksi valmennustapahtuman suunnittelussa. Uudessa Huippu-urheiluvalmennus – Teoria ja käytäntö päivittäisvalmennuksessa (Mero, Nummela, Kalaja & Häkkinen) -teoksessa on kirjoittajien määrä kasvanut reilusta paristakymmenestä yli kuuteenkymmeneen, mikä osaltaan kuvaa sitä, että erityisosaamista valmennuksen eri osa-alueilla on haluttu painottaa kirjaa laadittaessa. Kirjan sisältö painottuu hyvin pitkälti liikuntafysiologiaan, biomekaniikkaan sekä itse valmennuksen ohjelmointiin. Kuten kaikki valmentajat tietävät, yksilöiden tai joukkueiden valmentaminen ei ole yksinkertaista ja tie menestykseen voi olla hyvinkin kivikkoinen. Joka tapauksessa, kirja antaa erittäin kattavan, lähes 700 sivuisen päivityksen suomalaisesta valmennusosaamisesta. MARKO LAAKSONEN, FT Dosentti Mid Sweden University Sähköposti: marko.laaksonen@miun.se L U E T T U A Erityisosaamista valmennuksen eri osa-alueilla on haluttu painottaa kirjaa laadittaessa.. Keväällä 2016 julkaistiin päivitetty versio reilut kymmenvuotta sitten julkaistusta ”Urheiluvalmennus” -teoksesta. Kirjoittajien joukko koostuu suomalaisista liikuntatutkimuksen ja valmennuksen huippuosaajista, jotka tuovat osaamistaan ja tutkimustietoa kukin omalta alaltaan. Osaamista tarvitaan monella valmennuksen eri osa-alueella. Pohjautuuko valmentaminen lajianalyysien ja itse valmennustapahtumien lisäksi urheilijoiden kapasiteetin seurantaan ja kehittymiseen, ja miten nämä nivoutetaan harjoittelun suunnitteluun. Hyvän valmentajan tulee hallita monta eri osa-aluetta, mutta ajankohtaisen tiedon hankinta ja työvälineiden valinta ei aina ole helppoa. On selvää, että tätä teosta on odotettu. Vaikka kirja käykin kattavasti läpi monia valmennuksen eri osa-alueita, jää allekirjoittaneella kuitenkin hieman epäselväksi, kuinka kokonaisvaltaista valmennusprosessia suomalaisessa huippu-urheilussa viedään eteenpäin. Tässä myös valmentajalla on tärkeä ja jopa ratkaiseva rooli, joten mielestäni tätä osuutta olisi voinut laajentaa
122 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: NELLI LYYRA Opettajat myönteisiä liikunnallisuuden lisäämiselle luokkaopetuksessa oiden määrän muutosta. & Naiman, T. Heillä ei myöskään ole mallia luokkaopetuksen liikuntatauoista omalta kouluajaltaan. Siinä heille opetettiin keinoja oppilaan fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen luokkaopetuksessa (Classroom-based physical activity, CBPA). Sen mukaan opettajat ovat valmiimpia muuttamaan toimintatapojaan, mikäli näkevät myönteisiä muutoksia oppilaiden toiminnassa tai oppimisessa. Yhdysvaltalaiset tutkijat toteuttivat luokkaopetuksen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävän täydennyskoulutuksen osana koulun kokonaisvaltaista liikunnallistamista. Intervention teoreettisena taustana käytettiin Guskeyn (2002) ammatillisen kehittymisen mallia. Opettajat suhtautuivat pääosin myönteisesti fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. European Physical Education Review, 22(3), 390–408. Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että liikunnan arvioinnin perusteena eivät useinkaan ole opetussuunnitelmassa määritellyt liikuntataidot ja tiedot, vaan arviointi perustuu usein opettajan subjektiiviseen näkemykseen oppilaan yrittämisestä, reilusta toiminnasta, aktiivisuudesta tunneilla sekä asianmukaisesta liikuntavaatetuksesta. Opettajille esiteltiin erilaisia aktiivisuusjaksoja, joilla tunnilla istumista voi tauottaa sekä erilaisia tapoja integroida liikuntaa muihin oppiaineisiin. Kaikilla opettajilla ei kuitenkaan ole tietoja, taitoja tai halua käyttää liikunnallisia tuokioita, sillä liikunnallistamiseen liittyvät sisällöt eivät perinteisesti ole kuuluneet opettajankoulutuksen. Intervention aikana liikuntahetkiä järjestettiin keskimäärin kolme kertaa päivittäin. Opettajien sitoutumista lisäsi se, että he näkivät aktiivisuustaukojen tuovan myönteisiä muutoksia oppilaiden käyttäytymiseen. Tulokset osoittavat että suurin osa vastanneista (74 %) käyttää kansallisia opetussuunnitelmia arvioinnin perusteena. Tulokset osoittivat, että saatuaan säännöllisesti tukea opettajat lisäsivät luokkaopetuksen aktiivisuusjaksoja merkittävästi. 2016. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyillä, haastatteluilla ja tarkkailemalla oppitunteja. Etenkin opettajat, jotka harrastavat itse liikuntaa ja pitävät aktiivisuutta lapsen kehitykselle tärkeänä, innostuivat interventiosta. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a Oppimistavoitteet ohjaavat arviointia F yysisen aktiivisuuden lisääminen luokkaopetukseen on yksi koulun liikunnallistamisen keinoista. Liikunnan oppilasarviointia on tutkittu niukalti ja tämä tutkimus pyrkii lisäämään tietoa arvioinnin perusteita ja arviointiprosesseista sekä siitä miten arviointiin suunnattu täydennyskoulutus vaikuttaa liikunnanopettajien arviointikäytänteisiin. Ne opettajat, jotka eivät innostuneet liikunnan lisäämisestä eivätkä pitäneet sitä tärkeänä, eivät myöskään kokeneet oppilaiden hyötyvän liikunnan lisäämisestä luokkaopetukseen. Analysoinnissa käytettiin määrällisiä analyysejä, joilla selvitettiin esimerkiksi opettajien käyttämien liikuntatuokiO ppilasarvoinnin tulisi perustua opetussuunnitelmassa määriteltyihin oppimistavoitteisiin. Guskeyn mallin mukaisesti opettajien ammatillinen kehittyminen tarvitsee myös ulkopuolista tukea, jotta uudet toimintatavat juurtuvat. ’...because there’s nobody who can just sit that long´: Teachers perceptions of classroom-based physical activity and related management issues. Interventio toteutettiin 456 oppilaan alakoulussa ja interventioon osallistui puolet koulun opettajista, 13 luokanopettajaa. Näin opettajien olisi helpompaa ottaa liikuntatuokiot osaksi luokkahuoneopetusta ilman pelkoa luokan hallinnan menettämisestä. Laadullisiin menetelmiin kuuluvan teemoittelun avulla analysoitiin tekstija haastatteluaineistoa. Aineisto kerättiin aiemmin validoidulla kyselyllä, joka koostui 20 monivalintakysymyksestä ja yhdestä avoimesta kysymyksestä. Esteinä liikuntatuokioiden järjestämiselle mainittiin laajat oppisisällöt ja kiire akateemisissa oppiaineissa sekä luokan hallinnan haasteet aktiivisuusjakson jälkeen. Tutkimus toteutettiin Yhdysvalloissa, Californian osavaltiossa. Interventio kesti vuoden ja siihen sisältyi kuusi koulutustapaamista. Opettajat, jotka eivät perusta. Tutkimuksen mukaan uudistuneet opetussuunnitelman perusteet ovat muuttaneet opettajien käsitystä oppimisesta, mutta numeerisen oppilasarvioinnin perusteet ovat säilyneet ennallaan (Melograno 2007). Opettajat toteuttivat intervention aikana lähinnä lyhyitä aktiivisuusjaksoja ja he toivovat tulevalta täydennyskoulutukselta tietoa keinoista, joilla oppilaat saadaan paneutumaan takaisin koulutyöhön liikuntahetken jälkeen. Tutkimukseen osallistui 309 yläkoulun (middle school) liikunnanopettajaa (ikä 20–75 vuotta, 52,8 % naisia). LÄHDE: Stylianou, M., Kulinna, P.H
& Sherman, C. Yleisimmät haasteet liittyivät suuriin luokkakokoihin, opettajan eriävään opetusfilosofiaan, oppimistavoitteiden huonoon tuntemiseen ja kiireeseen. Journal of Teaching in Physical Education, 35(3), 277–283. Tutkijat esittävätkin, että täydennyskoulutuksia tulisi kohdentaa erityisesti menetelmiin, joiden avulla opettajat voivat arvioida oppimistavoitteiden mukaisesti suuriakin oppilasryhmiä ilman, että liikuntatunnit kuluvat testaamiseen. Laguna, P. Osallistuminen täydennyskoulutuksiin lisää todennäköisyyttä sille, että opettajat omaksuvat opetussuunnitelmien muuttuvat ideologiat ja että opetussuunnitelmat siten siirtyvät aidosti jokaisen koulun arkeen. Oppilaiden yhdenvertainen arviointi on tärkeä osa tasa-arvoista koulujärjestelmää. 2016. Esimerkiksi suuret luokkakoot asettavat opettajan haastavaan tilanteeseen, mikäli jokaisen oppilaan lajitaidot pitäisi ar. LÄHDE: Michael, R.D., Webster, C., Patterson, D. 123 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 vioida yksityiskohtaisesti. Opettajilta kysyttiin myös kansallisten oppimistavoitteiden käyttämisen haasteita. Aktiivinen osallistuminen ja asiallinen liikuntavarustus saivat liki saman painoarvon kaikkien opettajien arvioinnissa, mutta kansallisia oppimistavoitteita arvioinnin pohjana käyttävät opettajat antoivat suuremman painoarvon esimerkiksi oppilaan kuntotestituloksille ja liikuntataidoille. arviointiaan kansallisiin oppimistavoitteisiin, eivät ole myöskään osallistuneet arvioitiin liittyvään täydennyskoulutukseen
kehitystä. Transformaalinen johtajuusteoria (engl. Tulokset osoittivat, että kirjallisuudessa on keskittynyt määrittämään TFL-teorian vaikutusta aikuisten psykososiaaliseen kehitykseen. 123 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Johtamisteorioista uutta näkökulmaa valmentamiseen Katsaukseen sisällytettiin vain englanniksi julkaistut vertaisarvioidut, alkuperäiset tutkimukset, yhteensä 151 artikkelia. Transformaalinen johtajuus vaikuttaa alaisten kehitykseen lukuisten yksilönsisäisten (käsitykset tehtävästä ja itsestä, motivaatioon liittyvät tekijät, arvot/uskomukset ja tunteet), yksilöidenvälisten (ihmissuhteet, ryhmäilmiöt) ja ympäristöön liittyvien (ilmapiirikulttuuri, käsitykset ympäristöstä) prosessien ja ominaisuuksien tai käsitysten kautta. Teemoittelun avulla pyrittiin hahmottamaan keskeisiä aihepiirejä. Tutkimuksessa käytettiin kuvailevaa analyysimenetelmää. Tuoreen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli havainnollistaa, kuinka TFL on tärkeä viitekehys, joka auttaa ymmärtämään, miten valmentajat vaikuttavat nuorten kehittymiseen urheilussa. Tutkimusta siitä, miten transformaaliset johtajat voivat tukea positiivista kehittymistä nuorten parissa tarvitaan lisää. Teoria sisältää käyttäytymismalleja, jotka voimaannuttavat, inspiroivat ja haastavat mallia käyttävien johtajien alaiset saavuttamaan täyden potentiaalinsa. positive youth development) pyrkivät edistämään nuorten henkilökohtaista, psykososiaalista kehitystä (esimerkiksi oma-aloitteisuusja johtajuustaitoja) liikuntasuoritusten ja osallistumisen lisäksi. Nämä prosessit ja ominaisuudet edesauttavat työntekijöiden, oppilaiden, potilaiden, urheilijoiden, ym. Uusista teoreettisista näkökulmista nuorten kehitykseen vaikuttamisesta saattaisi olla hyötyä. Useimmat nuorten valmentajatkin pyrkivät siihen ilman minkäänlaista urheilijoiden kehittämiseen liittyvää koulutusta. Näihin prosesseihin ja ominaisuuksiin keskittymällä voidaan siis vaikuttaa nuorten positiiviseen kehittymiseen. Henkilökohtaista kehittymistä tukevia prosesseja ei kuitenkaan vielä täysin ymmärretä. Kirjallisuuskatsaus kattoi kuusi tietokantaa eri tieteenaloilta.. Katsaus vetää yhteen eri tieteenalojen (esimerkiksi työja organisaatiopsykologia, urheilupsykologia, kasvatustieteet ja terveyskasvatus) transformaalista johtajuutta koskevan kirjallisuuden. Transformaalinen johtajuus auttaa muuttamaan alaiset tulevaisuuden johtajiksi. Lisäksi tarvittaisiin lisää pitkittäistutkimuksia yksilöidenvälisten prosessien dynamiikan ja kehittymisen ymmärtämiseksi, liikuntaspesifien arviointityöT U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a V almentajat, jotka ottavat näkökulmakseen nuorten positiivisen kehittämisen (engl. Olisi kuitenkin tärkeää määritellä tarkemmin prosessija ominaisuustekijöiden roolit suhteessa TFL-teoriaan ja johtamisen kohteiden psykososiaaliseen kehitykseen. tranformational leadership theory; TFL), ihmisten kautta johtaminen, on yksi tällainen mahdollisuus. Katsauksessa pyrittiin tarjoamaan konkreettisia suosituksia niille tutkijoille ja ammatinharjoittajille, jotka haluavat käyttää TFL-teoriaa nuorten urheilussa. Samoin tulisi tutkia esimerkiksi alaisten persoonallisuuden tai kulttuuristen arvojen, iän tai kehitysvaiheen, suhteiden keston, tai joukkueen pelaajamäärien yhteyttä TFL-teorian ja alaisten psykososiaalisen kehittymisen välillä liikuntakontekstissa
Tulokset osoittivat, että täyden koulutusohjelman saaneet vanhemmat osallistuivat ja tukivat nuoria enemmän, loivat vähemmän paineita, osoittivat enemmän lämpöä ja aiheuttivat vähemmän konflikteja vanhempi-lapsisuhteissa kauden lopussa kuin osittaisen koulutuksen tai ei-koulutusta saaneet vanhemmat. Neljännessä osassa keskityttiin vanhempien kommunikointiin nuorten, toisten vanhempien ja valmentajien kanssa. Viidennessä osassa vanhemmille tarjottiin vinkkejä valmentajilta ja nuorilta, milloin ja miten vanhemman tulisi antaa palautetta ja kommunikoida. Lisäksi täyden koulutuksen läpi käyneitten vanhempien lapset raportoivat saaneensa enemmän nautintoa liikunnasta, tunteneensa itsensä pätevämmäksi liikunnassa ja kokeneensa vähemmän liikuntaan liittyvää stressiä kauden jälkeen kuin tutkimuksen muut nuoret. Vanhemmilta kysyttiin lähinnä taustatietoja kuten lapsen ikää ja sukupuolta, vanhemman parisuhdestatusta sekä työllisyyshistoriaa. Toisessa osassa käytiin läpi nuorten kehitysprosessit osallistumisen edetessä. Applying transformational leadership theory to coaching research in youth sport: A systematic literature review. Kuudennessa osassa vanhemmille ehdotettiin työkaluja tehokkaaseen osallistumiseen, kuten käyttäytymiseen ”kentän laidalla” ja sen seurauksiin. International Journal of Sport and Exercise Psychology. Yksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA) käytettiin muuttujien keskiarvojen yhdenvertaisuuden tutkimiseen kaikissa kolmessa tilanteessa (täyskoulutus, osakoulutus, ei koulutusta). The impact of evidence-based parent education in organized youth sport: A pilot study. Lapsilta puolestaan kysyttiin vanhempien tuesta ja heidän luomastaan paineesta, vanhempi-lapsisuhteesta (lämpö ja konfliktit), liikuntanautinnosta ja liikuntapätevyydestä sekä liikuntaan liittyvästä stressistä. DOI: 10.1080/1612197X.2016.1189948. V. Lisäksi kaikki urheilijat kuuluivat samaan kehitysasteeseen. Dorsch ym. Tämä tarkoittaa sitä, että myös vanhemmat osallistuvat siihen monilla eri tavoin. DOI: 10.1080/10413200.2016.1194909 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com. E., King, M. R., Osai, K. Vaikkakin tutkijat ymmärtävät vanhempien merkityksen urheilevien nuorten kehityksessä ja etenkin vanhempien ei-toivottuun käyttäytymiseen usein käytännössä puututaan, ei näyttöön perustuvia ja systemaattisesti toteutettavia vanhempien koulutusohjelmia nuorten urheilussa ole. Q., Dunn, C. Siitä huolimatta tutkimusnäyttöön perustuva vanhempien koulutus vaikuttaa lupaavalta. Täysi koulutus koostui 33-sivuisesta urheilijan vanhemman oppaasta ja 45 minuutin seminaarista, joissa tarjottiin vinkkejä ja strategioita vanhemmuuteen nuorten järjestetyssä liikunnassa. Heillä oli myös koulutustausta, joka saattoi paremmin mahdollistaa ohjelman omaksumisen. Opas ja seminaari koostuivat seitsemästä osasta. Interventiotutkimuksille olisi tarvetta, jotta voitaisiin selvittää paremmin TFL-peräisen koulutuksen vaikutusta johtajien käyttäytymiseen ja alaisten psykososiaaliseen kehitykseen. 124 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 kalujen kehittämistä ja arvioimista ja metodologista repertoaaria tulisi yleisesti laajentaa. Yhteensä 39 isää ja 42 äitiä seitsemästä eri nuorten jalkapallojoukkueesta osallistui tutkimukseen. 2016. & Tulane, S. Urheilijan vanhempien koulutuksesta hyötyä nuorelle Y li 90 prosenttia yhdysvaltalaisista nuorista osallistuu järjestettyyn liikuntaan jossain vaiheessa lapsuuttaan tai nuoruuttaan. 2016. LÄHDE: Turnnidge, J., & Côté, J. Vanhemmille annettiin kysely täytettäväksi ennen kauden alkua ja heidän urheileville 7–10-vuotiaille lapsilleen (N=82) puolestaan ennen kauden alkua ja kauden jälkeen. LÄHDE: Dorsch, T. Journal of Applied Sport Psychology. Tutkimuksessa keskityttiin lähinnä keskiluokan ja ylemmän keskiluokan perheisiin, joissa vanhemmat olivat aktiivisesti mukana lastensa urheilussa. pilottitutkimuksen tarkoituksena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida tutkimusnäyttöön perustuva koulutusohjelma vanhemmille, joiden nuoret osallistuvat järjestettyyn liikuntaan. Kolmasosa osallistujista sai täyden koulutuksen (opas ja seminaari), kolmasosa osittaisen koulutuksen (vain opas) ja kolmasosa ei lainkaan koulutusta. Ensimmäisessä osassa vanhemmille esitettiin miksi nuoret osallistuvat järjestettyyn liikuntaan ja miksi he keskeyttävät osallistumisensa. ”Urheilijan vanhemman oppaan” käyttöä ei monitoroitu, eikä käytettyjen strategioiden ja ehdotusten käyttämisestä ole aineistoa. Seitsemännessä ja viimeisessä osassa käytiin läpi millaisia ovat sellaiset nuorta tukevat vanhemmuuden strategiat, jotka täyttävät liikunnan emotionaaliset vaatimukset, painottavat terveellisiä ihmissuhteita ja luovat tarkoituksenmukaisen liikuntaympäristön nuorelle. Kolmannessa osassa kerrottiin nuorten osallistumismääristä järjestettyyn liikuntaan ja niiden radikaalista vähenemisestä murrosiässä
LÄHTEET: Ding D, Lawson KD, Kolbe-Alexander TL, Finkelstein EA, Katzmarzyk PT, van Mechelen W, Pratt M. Kaikki nämä tulokset saatiin varovaisilla konservatiivisilla analyyseilla, ja sensitiivisemmät analyysit ehdottivat todellisten lukujen olevan todennäköisesti huomattavasti vieläkin suuremmat. Does physical activity attenuate, or even eliminate, the detrimental association of sitting time with mortality. Tuoreen tutkimuksen mukaan 60–75 minuuttia kohtalaisen rasittavaan liikuntaa on nimittäin se määrä, joka kumoaa täysin istumisesta johtuvan suurentuneen ennenaikaisen kuolemanriskin vaaran. Metodilla on huomattavasti suurempiakin vaikutuksia, jos muutkin alkaisivat reippailla metodin mukaan. A harmonised meta-analysis of data from more than 1 million men and women. Taloudellisesti hyvävoimaisimmille maille koituu yli 80 prosenttia suorista terveydenhoitokuluista yli 60 prosenttia epäsuorista kustannuksista, kun taas suurin ei-tarttuvien tautien tautitaakka (75 %) koituu matala ja keskituloisille maille. doi: 10.1016/S01406736(16)30370-1.. Suomessakin kuuden minuutin työaikamuutosten ja muiden pitkään kestäneiden ja hankalien kilpailukykypakettien sijasta tai niiden ohella käytössä olisi etenkin pitkällä tähtäimellä siis myös muita keinoja kansakunnan menestyksen turvaamiseksi, jos niitä vain haluttaisiin hyödyntää. Tulokset perustuvat tutkimukseen, joka on laajin tähän mennessä suoritettu istumistutkimus, sillä se koostui yli miljoonasta miehestä ja naisesta, joita seurattiin 2–18,1 vuotta jona aikana 84 609 seurattavista (8,4 %) kuoli. Hänelle se tuo kaksi tuntia lisää energiaa päivään. LÄHDE: Ekelund U, Steene-Johannessen J, Brown WJ, Fagerland MW, Owen N, Powell KE, Bauman A, Lee IM; Lancet Physical Activity Series 2 Executive Committe; Lancet Sedentary Behaviour Working Group. Irvileukojen mukaan ei käynyt päinsä, että nyt kun Suomi on heikossa kunnossa, valtiovarainministerin oma kunto on parasta A-luokkaa, vaikka juuri hän näytti ja näyttää esimerkkiä, miten meidän kaikkien olisi syytä liikkua. doi: 10.1016/ S0140-6736(16)30383-X. 125 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Teksti: ILKKA HEINONEN Fyysinen aktiivisuus on myös taloudellisesti merkityksellistä! T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a L iikunta on tunnetusti terveyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa, mutta silti se ei ole vielä saavuttanut sellaista asemaa kansalaisten hyvinvoinnin edistämisessä kuin sille kuuluisi. Tutkimuksessa, joka sisälsi 142 maata ja edustaa 93,2 prosenttia maailman väestöstä, saatiin selville, että liikkumattomuus maksoi vuonna 2013 terveydenhoitojärjestelmille 53,8 miljardia dollaria. Ainoastaan kun tarkastelu spesifioitiin vain television katseluun, tämäkään määrä ei riittänyt täysin eliminoimaan suurentunutta kuolemanriskiä, jos televisiota tuli katsottua yli viisi tuntia päivässä, mikä on kuitenkin suhteellisen harvinaista. Esimerkki on toisaalta hyvä osoitus siitä, miten paljon liikuntaväellä on vielä tehtävää maamme tulevaisuudesta huolehtivien päättäjien valistamisessa. 2016 Jul 27. pii: S0140-6736(16)30383-X. Lancet. Tästä summasta 31,2 miljardia maksoi julkinen terveydenhoito, 12,9 miljardia yksityinen sektori ja 9,7 miljardia kotitaloudet. pii: S0140-6736(16)30370-1. The economic burden of physical inactivity: a global analysis of major non-communicable diseases. Koska muut syyt kuin raha eivät etenkään tällä hetkellä tunnu kelpaavan perusteluksi päättäjille, uusi maailmanlaajuinen tutkimus tuo toivottua tietoa liikkumisen merkityksestä myös taloudellisesti. Fyysisellä aktiivisuudella on siis suunnaton merkitys myös taloudelliseen elinvoimaisuuteen maailmanlaajuisesti. 2016 Jul 27. Jo aikaisemman tiedon perusteella, mutta etenkin näiden uusien tutkimusten valossa, on lähes surkuhupaisaa muistella miten omasta kunnosta ja terveydestä huolehtiminen koitui hiljan valtionvarainministerille jopa rasitteeksi oman puolueväen keskuudessa. Lancet Physical Activity Series 2 Executive Committee. Stubbin metodi kuittaa istumisen haitat E ntinen ulko,pää,ja valtionvarainministeri Alexander Stubb on monesti kertonut julkisuudessa yrittävänsä pitää kiinni siitä, että hän harrastaa kiireisistä aikatauluista ja paljosta matkustelusta huolimatta hikiliikuntaa vähintään yhden tunnin päivässä. Kestävyysvajeesta ja muista kuluista iso osa olisi nimittäin jo ratkaistu, jos kaikki liikkuisimme kuten entinen valtionvarainministerimme. Lancet. Tämän lisäksi fyysiseen inaktiivisuuteen liittyvät kuolemat ovat vastuussa 13,7 miljardin menetyksistä tuottavuudessa ja fyysinen inaktiivisuus 13,4 miljoonasta vammatai kyvyttömyysvuosista
Koska myös muut riskitekijät, kuten korkea verenpaine, diabetes ja eteisvärinä suurentavat aivohalvauksen riskiä, mutta toisaalta hyvä fyysinen kunto vähentää näitä riskitekijöitä, kunnon ja aivohalvauksen suora yhteys on ollut aikaisemmin epäselvä. 126 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 Hyvä fyysinen kunto suojaa aivoinfarktin vaaralta A ikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että huono fyysinen kunto suurentaa riskiä kohdata aivoinfarkti myöhemmin elämässä. Koska aivosairaudet ovat suuresti ihmisen elämänlaatua ja itsenäisyyttä rajoittava tekijä, hyvästä fyysisestä kunnosta huolehtiminen olisi hyvä olla ykkösprioriteetti meillä jokaisella. Tutkimuksessa selvisi, että keski-iän hyvä fyysinen kunto vähensi huomattavasti sairaalahoitoa vaatinutta aivoinfarktin riskiä. Asiantuntijoiden mukaan näiden tautien kehittyminen alkaa useita vuosikymmeniä ennen varsinaisten oireiden ilmestymisestä ja muut tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, että hyvä fyysinen kunto viivästyttää myös näiden aivosairauksien puhkeamista. 2016 Jul;47(7):1720-6. LÄHDE: Pandey A, Patel MR, Willis B, Gao A, Leonard D, Das SR, Defina L, Berry JD. Lähes 20 000 koehenkilöä sisältäneessä tutkimuksessa selvitettiin keski-iän kunnon ja aivoinfarktin riskiä, kun seurattavat olivat yli 65-vuotiaita ja kun muutkin mainitut riskitekijät otettiin huomioon. Association Between Midlife Cardiorespiratory Fitness and Risk of Stroke: The Cooper Center Longitudinal Study. doi: 10.1161/STROKEAHA.115.011532. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku Sähköposti: ilkka.heinonen@utu.fi. Tutkimuksen tulos on merkittävä siinäkin mielessä, että aivoihin liittyvät sairaudet ovat hoitokustannuksiltaan varsin kalliita terveydenhoitojärjestelmälle. Vaikka asiaa ei juuri tässä tutkimuksessa selvitettykään, aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että aivojen verenkiertosairaudet ovat tiiviissä yhteydessä myös muun muassa dementian ja alzheimerin taudin kehittymisessä. Stroke. Hyvästä fyysisestä kunnosta huolehtiminen tulisikin siis olla kaikkien intresseissä, jotta näiltä kustannuksilta voitaisiin säästyä
Hän ei keskity kaupunkien keskustaalueisiin ja perinteisesti ihanteelliseksi kävely-ympäristöksi ajateltuihin kaupunkitiloihin, vaan tapaukset edustavat pikemminkin tyypillisiä suomalaisia kaupunkitiloja ja elinympäristöjä: lähiöitä, kauppakeskuksia, pikkukaupunkien asuinalueita. HM Jenni Kuopan tutkimus käsittelee kaupungissa kävelemistä, siihen liittyviä moninaisia arjen kokemuksia ja käytäntöjä sekä niiden suhdetta kaupunkiympäristöön. Kuoppa kartoittaa kaupungissa kävelemisen ilmiökenttää monipuolisesti kolmen tapauksen kautta. Kävelijät esimerkiksi seuraavat kaupunkiin kytkeytyvän luonnonympäristön prosesseja sekä hyödyntävät kävelyillä avautuvia mahdollisuuksia niin sosiaalisiin kohtaamisiin kuin omaan yksityiseen tilaan vetäytymiseen. Kolme tapausta kävelijöiden arjesta ja kokemuksista sekä kaupunkisuunnittelusta HM Jenni Kuopan ympäristöpolitiikan alaan kuuluva väitöskirja ”Kävelyn lupaukset kaupungissa. Tutkimuksen ensisijaisena aineistona ovat asukkaiden kävelyhaastattelut. Taustalla on kysymys siitä, miten kaupunkisuunnittelussa voitaisiin laajemmin hyödyntää kävelemisen mahdollisuuksia kestävämpiä kaupunkielämän tulevaisuuksia etsittäessä. Vastaväittäjänä toimi professori Sirpa Tani (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori emeritus Yrjö Haila. Tutkimus osoittaa, ettei tärkeää ole vain se, kuinka. Tutkimus nostaa esiin muun muassa kävelijöiden moninaiset ympäristösuhteet ja tavat kiinnittyä kaupungin kudokseen. Kolme tapausta kävelijöiden arjesta ja kokemuksista sekä kaupunkisuunnittelusta” tarkastettiin 18.3.2016 Tampereen yliopistossa. Silti niillä on hyvin konkreettisia vaikutuksia kaupunkiin, ihmisten arkeen ja paikkasuhteisiin. Nämä vuorovaikutussuhteet eivät pelkisty fyysistä ympäristöä kuvaaviksi määrällisiksi mittareiksi, joiden avulla kaupunkien käveltävyyttä on paljolti tutkittu ja suunniteltu. Tutkimus osoittaa, että myös näissä ympäristöissä on kävelyn potentiaaleja, jotka tulee tunnistaa suunnittelussa. 126 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t Kävelyn lupaukset kaupungissa
Korkea motivaatio taas on yksi avainasioista pelaajan kehittymisprosessissa johtuen siitä valtavasta työmäärästä, jota kehittyminen huipputasolle vaatii. Huomiota tulisi kiinnittää etenkin sellaisiin muuttujiin, joihin biologinen kypsyminen ei vaikuta merkittävästi nuoruusvaiheessa. Pelaajien koettua pätevyyttä voidaan tukea mm. Sen lisäksi valmentajien osaamista tukea pelaajien koetun pätevyyden kehittymistä ja säilymistä tulisi kehittää. paljon kävellään, vaan myös se, mitä kävellessä koetaan, ja mitä tapahtuu. Pelkät jalankulkuväylät tai yksi kävelykaupungin ideaalimalli eivät riitä, jos kävelemisen hyödyt halutaan ulottaa erilaisten ihmisten arkeen moninaisissa ympäristöissä. 127 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 ISSN 1455-1616. http://tampub.uta.fi. He kehittävät liikkumista helpottavia rutiineja ja oppivat löytämään hyviä kokemuksia ja kiinnittymispisteitä monenlaisista ympäristöistä. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kir jaston julkaisuyksikkö myynti@library. Pelaajat edustivat Suomen parhaiden seurojen eri ikäluokkien edustusjoukkueita. Tutkimukseen osallistui 10-15-vuotiaita pelaajia, joista osan urakehitystä seurattiin 19-vuotiaaksi asti. Lisätietoja: Hannele Forsman, hannele.forsman@ eerikkila.fi. Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi. Kävelyyn soveltuva, käveltävä, kaupunkiympäristö on viime vuosina noussut tärkeäksi suunnittelutavoitteeksi. Työkaluja pelaajan pitkän tähtäimen potentiaalin arviointiin Tutkimuksen mukaan nuoren jalkapalloilijan potentiaalia tulisi arvioida kokonaisvaltaisesti, yksilöllisesti ja säännöllisesti. ISBN 978-952-03-0062-3,. Kaupunkisuunnittelun asettamat ehdot ja rajat liikkumiselle ovat joustavia ja sidoksissa arjen kokonaisuuteen. Nämä kolme muuttujaa ennustivat tulevaa menestystä luotettavammin kuin valinta nuorten maajoukkuetoimintaan vastaavassa iässä. tarjoamalla oikeantasoisia haasteita ja onnistumisen elämyksiä harjoituksissa, osoittamalla kehittymistä sekä antamalla rakentavaa ja myönteistä yksilöllistä palautetta pelaajille. ISBN 978-952-03-0063-0, ISSN 1456954X. Lisätietoja: Jenni Kuoppa, jenni.kuoppa@uta.fi. Forsman tutki nuorten suomalaisten pelaajien kehittymisprosessia lapsuusja nuoruusvaiheessa. Varsinkin omatoimista jalkapalloharjoittelua tulisi yleisesti ottaen lisätä, jotta yhä useammalla pelaajalla olisi mahdollisuus kehittyä huipputason jalkapalloilijaksi, Forsman toteaa. Väitöskirja sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1646, Tampere University Press 2016. Nuorten pelaajien parissa toteuttavia valintaprosesseja tulisi kehittää avoimiksi ja jatkuviksi. Kaupunkisuunnittelun tulisi sekä ohjata kehitystä käveltävämpiin kaupunkiympäristöihin että jättää tilaa kävelemisen arjesta versovien uusien ja ennakoimattomien potentiaalien kasvulle kaupungissa. Koettua pätevyyttä voidaan arvioida tutkimuksessa kehitetyn mittarin avulla. Jalkapalloseurojen tehtävänä on tukea nuorten pelaajien kehittymistä jo lapsuusja nuoruusvaiheessa niin, että heillä myöhemmin olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet menestyä jalkapalloilijoina. Suunnittelussa ja hallinnassa olisi pyrittävä luomaan mahdollisimman monipuolisia, paikallisiin olosuhteisiin sovittuvia malleja kestävien kulkutapojen liittämiseksi arkirutiinien – asioinnin, vapaa-ajan, työn ja merkityksellisten sosiaalisten suhteiden kokonaisuuteen. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 241, Jyväskylä 2016, ISSN 0356-1070; ISBN 978-95139-6651-5 (nid.), ISBN 978-951-396652-2 (PDF). Nuoren pelaajan kehittyminen huippujalkapalloilijaksi on kuitenkin pitkä ja moniulotteinen prosessi, johon vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Autoilun ehdoilla suunnitellun kaupunkitilan tuottamat hankaluudet kävelijöille tulivat tutkimuksessa esiin. Se kokoaa yhteen monia kaupunkien tulevaisuudelle asetettuja tavoitteita ja toiveita: käveleminen ja sen edistäminen luovat kaupungeista kestävämpiä, viihtyisämpiä ja terveellisempiä paikkoja elää. Oikeantasoisia tehtäviä ja myönteistä palautetta Tulosten mukaan nuorten jalkapalloilijoiden valmennuksessa tulisi kiinnittää erityishuomiota pelaajien koetun pätevyyden kehittymiseen ja tukemiseen. Lisäksi he olivat vähemmän harjoittelevia pelaajia parempia teknisissä, taktisissa, fyysisissä sekä psykologisissa taidoissa ja ominaisuuksissa 15-vuotiaina. Jalkapallossa itsensä päteväksi kokevat pelaajat ovat myös motivoituneempia harjoittelemaan ja kehittymään. Lapsena harjoittelun tulisi koostua sekä omatoimisesta pelaamisesta ja harjoittelusta että ohjatusta joukkueharjoittelusta, koska niillä on erilainen vaikutus kehittymiseen. Kokonaisvaltainen pelaajan kehittäminen tärkeää lasten ja nuorten jalkapallovalmennuksessa LitM Hannele Forsmanin liikuntapedagogiikan väitöskirja ”The Player Development Process among Young Finnish Soccer Players – Multidimensional Approach” tarkastettiin 17.6.2016 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimii professori Sami Yli-Piipari (University of Georgia, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Jarmo Liukkonen. Valmentajien tietoisuutta koetun pätevyyden tärkeydestä tulisikin lisätä. Kuopan tutkimus täydentää keskustelua tarjoamalla kävelemisestä vahvasti paikallisiin ympäristöihin ja kävelijöiden arkeen kiinnittyvää tietoa. Kävelijät kuitenkin ottavat ympäristönsä haltuun monipuolisin, kaupunkisuunnittelulle ennakoimattominkin tavoin. Tämä vuorovaikutus ja kävelijät ovat kaupungin voimavara, ei käveltävä fyysinen ympäristö sinänsä. Sen hetkisen osaamisen arvioinnin lisäksi tulisi keskittyä pelaajien pitkäjänteiseen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen sekä tulevan potentiaalin arviointiin. Kävelyn kokemukset ovat rikasta, jatkuvaa ja kaksisuuntaista vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2147, Tampere University Press, Tampere 2016. Kävelemisen käytännöllisiä kokemuksia kuitenkin on toistaiseksi tutkittu vain vähän suomalaisessa kaupunkikontekstissa. Pelaajien menestystä jalkapallossa 19-vuotiaana ennustivat 15-vuotiaana mitatut hyvät syöttöja keskitystaidot, ketteryysominaisuudet ja korkea motivaatio. Lapsena muita enemmän jalkapalloa pelanneet ja harjoitelleet harjoittelivat enemmän myös nuoruusvaiheessa
Harjoittelu sisälsi vähintään kaksi kävelytai sauvakävelylenkkiä sekä muuta kestävyysliikuntaa. Vesalan tutkimukseen sisältyi Joensuun normaalikoulun ulkoympäristön peruskorjaus, jossa tutkimuskoulun piha rakennettiin kokonaan uudelleen. Harjoittelututkimukseen valittiin 176 vaihdevuosioireista naista, jotka liikkuivat vähäisesti eivätkä käyttäneet hormonikorvaushoitoja. Tutkimuskoulun pihaa käyttää suuri oppilasjoukko, joista nuorimmat ovat 9-vuotiaita kolmasluokkalaisia ja vanhimmat 13-vuotiaita kuudesluokkalaisia. Kasvu lapsuudesta kohti varhaisen nuoruuden alkuvaihetta muutti oppilaiden pihankäyttötapoja. Sen vuoksi koulupihan suunnittelijoiden ja rakentajien tulisi tuntea ne moninaiset tavat, joilla eri-ikäiset lapset yleensä käyttävät ympäristöjään, osoittaa kasvatustieteiden maisterin Päivi Vesalan väitöstutkimus. Kirsi Mansikkamäen väitöstutkimus kuitenkin osoittaa, että liikunnalla on keskeinen merkitys vaihdevuosi-ikäisten naisten elämässä. Väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2180, Tampere University Press, Tampere 2016. Vastaväittäjänä toimii professori Kristiina Kumpulainen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Päivi Atjonen. Väitöskirja sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1679, Tampere University Press 2016. Lisäksi he kokivat elämänlaatunsa paremmaksi, kun heitä verrattiin naisiin, jotka eivät harrastaneet liikuntaa suosituksen mukaisesti. Alakoululaisia viehättää koulupihan paikoissa samat seikat, joita aiemmat lasten urbaanien ympäristöjen ja mielipaikkojen tutkimukset ovat todenneet. Terveystieteiden maisteri Kirsi Mansikkamäen tutkimuksen tulokset osoittavat, että terveysliikuntasuositusten mukainen liikunta vähentää muun muassa vaihdevuosi-ikäisten naisten masentuneisuutta sekä unta häiritseviä kuumia aaltoja. Peruskorjausta voidaan pitää monin tavoin onnistuneena. Oppilaat hakeutuvat paikkoihin, jotka tuottavat etenkin tuntoaistimuksia, virkistävät tai rauhoittavat mieltä sekä mahdollistavat ystävien kanssa olemisen ja toiminnan. Neljän vuoden seurannassa tutkimustulokset olivat samankaltaiset, sillä harjoitteluryhmän naisilla todettiin liikunnan pitkäaikaisvaikutuksena parempi sosiaalinen ja fyysinen toimintakyky sekä vähemmän kuumia aaltoja. Tutkimuksen neljäsluokkalaiset kasvoivat koulupihan seurantaprojektin aikana yläkouluun lähtövaiheeseen. Vastaväittäjänä toimi dosentti Helena Taskinen (Helsingin yliopisto) ja kustoksen professori Clas-Håkan Nygård. Kasvunsa myötä he alkoivat kyseenalaistaa hiljattain uudistetun pihansa paikkoja, joista osa säilytti ja osa menetti viehätyksensä. Vaihdevuosioireiden lievitystä liikunnan avulla tarkasteltiin Mansikkamäen väitöskirjassa ja sen osajulkaisuissa kyselytutkimuksen ja satunnaistetun harjoittelututkimuksen menetelmin. Tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka kuuden kuukauden mittainen aerobinen harjoittelujakso vaikutti uneen, elämänlaatuun ja vaihdevuosioireisiin. 128 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016 jyu.fi. ISBN 978-952-030145-3, ISSN 1455-1616. Yleisimpiä vaihdevuosien oireita ovat kuumat aallot, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, unihäiriöt sekä selkäja lihaskivut. Kuuden kuukauden mittaisen harjoittelututkimuksen tulosten perusteella säännöllisesti liikuntaa harrastavien vaihdevuosi-ikäisten naisten unen laatu oli parempi ja unta häiritsevien yöllisten kuumien aaltojen määrä oli vähäisempi kuin verrokkiryhmän naisilla. Kyselytutkimus suoritettiin vuonna 2012 osana Suomen Syöpärekisterin rintasyöpähanketta. Linkki väitöskirjaan verkossa: http:// epublications.uef.fi/pub/urn _isbn_ 978952-61-2093-5/ Suositusten mukainen liikunta vähentää vaihdevuosiin liittyviä oireita TtM Kirsi Mansikkamäen työterveyden alaan kuuluva väitöskirja ”Liikunnan vaikutus vaihdevuosi-ikäisten naisten elämänlaatuun” tarkastettiin 22.6.2016 Tampereen yliopistossa. Kyselyyn vastasi yhteensä 2606 naista. Väitöstutkimuksen mukaan aerobinen liikunta tarjoaa hyvän vaihtoehdon vaihdevuosioireiden lievittämiseen ja elämänlaadun parantamiseen. Monipuolisten kiinteiden leikkipaikkojen lisäksi etenkin viidesja kuudesluokkalaiset kaipaavat pihalle muunneltavia paikkoja, joihin he ”voivat jättää oman jälkensä”. Alakoulun pihan sovittaminen yhteen eri-ikäisten lasten ympäristöllisten tarpeiden kanssa on vaativa tehtävä. Oppilaat muokkaavat ympäristöä ja käyttävät leikeissään mielellään luonnonmateriaaleja. Lisätietoja: Kirsi Mansikkamäki, kirsi.mansikkamaki@uta.fi. Valokuvin, tekstimateriaalein ja haastatteluin kerätty tutkimusaineisto osoitti, että alakoululaiset kiintyvät vahvasti välituntipaikkoihinsa. Verrokkiryhmän naiset puolestaan ohjeistettiin pitämään liikuntatottumukset ennallaan. Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.. Vesala esittää koulupihojen arvioinnin ja suunnittelun sekä päätöksenteon käyttöön ehdotuksensa lasten muuttuvaa paikkasuhdetta myötäilevän koulupihan suuntaviivoista. Luettavissa JYX-arkistossa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6652-2 Lapsia kannattaa kuunnella koulupihan suunnittelussa KM Päivi Vesalan kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja ”Koulupihan merkitys alakoulun oppilaille. Lapsen ja ympäristön vastavuoroisen suhteen analyysi” tarkastettiin ItäSuomen yliopistossa 17.6.2016. Vesalan tutkimus painottaa, että fyysinen koulupihaympäristö ei ole neutraali koulutoiminnan tausta vaan oppilaiden hyödyntämä ja heihin aktiivisesti vaikuttava tekijä. Vaihdevuosien hormonihoito lievittää yksittäisiä oireita, mutta lääkityksen vaikutukset oireisiin ja elämänlaatuun saattavat olla ristiriitaisia eivätkä lääkkeet sovi kaikille. Luontaisesti ympäristön kohteista virittyvät lapset keksivät paikoille mitä luovimpia käyttötapoja. Muun muassa pyörätelineen tai koulutalon tiiliseinän kaltaisilla fyysisillä kohteilla on heille tulosten mukaan aivan eri merkitys kuin aikuisille. Tämä käy ilmi oppilaiden koulupihakokemuksista, joita kartoitettiin yli kaksi vuotta kestäneessä ympäristökasvatuksen seurantaprojektissa. Kyselytutkimuksen tulokset osoittivat, että väestön terveysliikuntasuosituksen mukaisesti liikkuvilla vaihdevuosi-ikäisillä naisilla oli vähemmän ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta, somaattisia oireita sekä muistija keskittymisongelmia. http://tampub.uta.fi. Liikuntaharjoittelututkimus ja sen jälkeinen neljän vuoden seurantatutkimus toteutettiin UKK-instituutissa Tampereella vuosina 2009–2013. Liikunnan merkitystä vaihdevuosioireiden hoitoon ja lievitykseen on tutkittu, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Liikuntaryhmään kuuluneet naiset ohjeistettiin liikkumaan neljä kertaa viikossa. Siksi ei ole yhdentekevää, millaiseksi koulupiha rakennetaan ja miten oppilaiden annetaan sitä hyödyntää. Liikuntaa ja elämänlaatua koskeva kysely oli kohdistettu 49-vuotiaille naisille. Tarjoumiltaan runsas ideaalipiha mahdollistaa paikkojen luovan ja kokeilevan käytön. ISBN 978-952-03-0146-0, ISSN 1456-954X