Liikunta & Tiede 4/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Liikunta & TIEDE 55 4/ 18 • 8 eu ro a ÄLYÄ LIIKKUJAN RANTEISSA JA TASKUISSA UUSISSA LAJEISSA KOROSTETAAN YHDENVERTAISUUTTA LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA
Normien mukaisesta toiminnasta onkin tullut epänormaalia ja normista poikkeavista uusi normaali. Eerolla oli visio siitä, että tutkimuskentällä tarvitaan juttukokonai suus, jossa tarkastellaan nimenomaan lasten liikuntaan ja lasten liikuntatutkimuksiin liit tyviä monia erityiskysymyksiä. Kaiken kaikkiaan pienestä asiasta oli kyse ja normien/suositusten mukaan oli tarkoitus mennä, mutta siitäpä suuri yleisö älähti, puo lustusministeriä myöten. Ideoita on pyöritelty toimi tuskunnan kokouksissa ja toimituskunnan jäsenten kesken sähköpostitse. Silti tälle vä lil le sijoittuvat voivat ihmisten mielissä olla ”pelkkää luuta ja nahkaa”, johon kategoriaan minutkin lukemilla 182/75 on muutaman suusta sijoitettu. Monissa asiois sa suurin osa ihmisistä tosiaan elää normien mukaan, mutta liikunnan suhteen tilanne on eri. Ravitsemus suosituksissa kehotetaan lisäämään kasvisten käyttöä. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Kannen kuva: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Terveyttä edis tävästä ravitsemuksesta on annettu suosituk set, mutta valitettavan harva niitä noudattaa. Tiesimme vain, että luennoimaan on tulossa joku Pasi Koski. Jos kyseessä ei ole mikään lihaskimppu normaalipainoksi on määritelty painoindeksi 19–25 kg/m 2 . Sama pätee ravintoasioihin. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : PA S I LE IN O. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 4 / 2018 MENNÄÄN NORMIEN MUKAAN Y ksi elävimmin Jyväskylän liikuntatieteellisen opiskelu ajoilta mieleeni jäänyt muisto on päätoimittajaedeltäjäni, nykyi sin Turun yliopiston opet ta jankoulutuslaitoksella lii kun takasvatuksen professorina toimivan Pasi Kos ken ensimmäinen luento lii kun ta sosio logian perusteet kurssilla. Iso kiitos Eerolle ja asian mainiosta maaliin saattamisesta! Toivotan lukijoillemme antoisia lukuhetkiä. Nyt teema syntyi lukijan aloitteesta, nimittäin juttelusta liikuntalääketieteen päivillä tutkijatohtori Eero Haapalan kanssa. Samalla hiukan tai vähän enemmänkin pullukoista puhutaan ilmauk sella ”normaali suomalainen mies/nainen”. Lopulta paikalle tuli ”oikea” Pasi Koski todeten asiallisesti jotain tähän malliin, että: ”Hyvää päivää, minun nimeni on Pasi Koski. Teeman valmistelu on vaatinut välillä koviakin ponnisteluja. Tulevan talven ja ensi kevään aikana käydään taas kova edus kuntavaalikamppailu. Tämä nelosnumero on päätoimittaja kauteni ajan ollut teemanumero. Liikun taan, ravintoon ja terveyteen liittyen meillä ei kuitenkaan ole siihen varaa. Normien purkutalkoot on ollut yksi hal lituksen näkyvimmistä hankkeista. Tiedonpuutteesta ei ole kyse. Kurssi oli silloin ensimmäisen vuoden ohjelmassa, joten opettajat eivät vielä olleet tuttuja. Kaikki katsoivat hämmentyneinä, kun paikalle kiirehti ensin hajamielisen professorin oloinen tyyppi, mu tisi itsekseen jotain taulun edessä ja lähti pois yhtä kiireesti kuin oli tullutkin. Monissa asioissa se onkin ollut kannatettavaa. Meille on annettu normit, joiden mukaan pitäisi liikkua ylläpitääksemme terveyttä. Normien ulkopuolella elävät ovat tässäkin asiassa suuri enemmistö. Elämämme on täynnä normeja ja yleensä normeista poikkeavia pidetään outona. Paino: Forssa Print 2018 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Normitkin muuttuvat ajan myötä – ainakin ihmisten mielissä. 55. Pidän teille tätä liikuntasosio logian perusteet kurssia ja tänään puhutaan rooleista.” Pasi oli esittänyt nuo kaikki roolit, jotka poikkesivat siitä mihin olimme luen noitsijan omassa mielessämme normittaneet. Toteutus vain ontuu. Mutta ei aina. Enemmänkin saa tehdä – nor mit kun antavat vain alarajan. Puolustusvoimat halusi, Varusmies toimikuntien aloitteesta, noudattaa suositusta ja suunnittelee lisäävänsä kasvisruokaate rioiden määrää kahdeksasta kahteentoista kuuden viikon ruokalistalla eli 84 ateriasta. Useimpien mielestä on ihan normaa lia olla liikuntaa harrastamaton ja päivittäin liikkuvia pidetään jo aikamoisina friikkeinä. Kehon painosta on määri telty suhteellisen väljät normit. Juttusarjaa on työstetty koko kevät ja mainio kokonaisuus siitä muodostuikin, kuten voitte lehtemme si vuilta 23–57 lukea. Sehän on se tuttu vähintään 150 minuuttia viikossa kestävyyskuntoa kehittävää liikuntaa lisättynä parilla viikoittaisella lihaskuntohar joituskerralla. Pidetään me liikunta väki huoli siitä, että liikuntaan ja yleensäkin terveyteen liittyvät asiat pysyvät näkyvästi esillä keskusteluissa. Hän sai vapaat kädet kokonaisuuden rakentamiseen ja kir joittajajoukon kokoamiseen. Normien ulkopuolisesta on tässäkin tapauk sessa tullut uusi normaali. Taisi siinä käväistä vielä kolmaskin, edelleen ihan erilainen tyyppi. Keskimittaiselle 180senttiselle miehelle tä mä tarkoittaa, että normirajoissa paino voi vaihdella 62 ja 81 kilon välillä. Hetken päästä paikalle pelmahti iloisen riehakka ja ylipirteä, nuoruuden intoa täynnä oleva kaveri
Tiina M. Niina Lintu, Laura Joensuu, Alan Barker, Kate Sansum, Timo A. Ihalainen, Taija Finni, Eero A. Ikäheimo, Sirkka Rissanen, Tanja Risikko, Tuija H. Mutta ovatko nämä asiat näin selkeitä. 61 Älyä liikkujan ranteessa ja taskuissa. Tanja Sjöros 86 Professori Lasse Kannas eläkkeelle. Erilaisten rajoitteiden tunnistaminen on tärkeää sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Päivi Nurmi-Koikkalainen 13 Tukea tarvitsevat lapset jäävät usein liikuntakäyttäytymistä kartoittavien kyselytutkimusten ulkopuolelle. Tiedämme, että taloudellisuus paranee harjoittelulla. T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 81 Ku va : LA S S E K E LT TO. POHDITTUA 87 Liikuntasuositukset pohdintaan – mielellään pohjoismaisena tieteellisenä konsensuksena. Liikkumisen taloudellisuuden mittarina käytetään energiankulutusta kuljettua matkaa kohti. Annukka Alapappila 22 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA 22 Kasvu, sukupuolinen kypsyminen ja kehitys sekä niiden merkitys liikuntatieteissä. Noin kolmannes suomalaisista käyttää jotain liikuntateknologian sovellusta. Lotta Hamari 21 POLTTOPISTE: Vapaaehtoiseksi liikunnan ja urheilun maailmaan – minäkö. Arto Laukkanen, Laura Joensuu, Arja Sääkslahti, Johanna K. Anni Rannikko 8 Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta – Mistä puhumme kun puhumme vammaisuudesta. Kati Kauravaara 76 Menestyminen liikunta-alan johtamisurilla vaatii naisilta enemmän ponnistelua. Liikunnan avulla voidaan lievittää hoitojen sivuvaikutuksia ja edistää kuntoutumista. Tammelin 57 NÄIN MAAILMALLA: Huippuyliopistossa voi toteuttaa hankkeita, joilla on suuri mahdollisuus epäonnistua. Haapala. Saija Savinainen, Timo A. Vaihtoehtolajeja harrastavat nuoret pyrkivät kohti yhdenvertaista, yhä useammalle avointa ja moninaisuutta kunnioittavaa liikuntakulttuuria. Kari Kalliokoski 4 Uusissa liikuntalajeissa korostetaan yhdenvertaisuutta. Päivi Aalto-Nevalainen 80 OPISKELIJA OUNASTELEE: Urheilusta intohimo. Yhteisöllisyys on urheiluseuratoiminnan vahvuus aikuisliikunnassa. Niko Leppä, Piritta Asunta, Pauli Rintala 16 Liikunta on tärkeää myös syöpään sairastuneille lapsille – Aktivoivilla videopeleillä lisää liikettä sairaalaan. Haapala 44 Fysiologiset vasteet liikuntaan lapsilla ja nuorilla. Panu Moilanen 65 Liikkumisen taloudellisuus on monen tekijän summa. Eero A. Liikuntajohtajiksi palkatut miehet ovat useammin ex-kilpaurheilijoita, naiset korkeammin koulutettuja. Pekka Matomäki 71 Aikuisliikkuja ja urheiluseuratoiminnan vetovoimatekijät. Mikael Fogelholm TUTKITTUA 88 Tutkimusuutiset 95 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS: Mennään normien mukaan. Haapala, Johanna Ihalainen 50 Lasten liikkuminen kylmässä ja kuumassa – lämmönsäätelyn erityispiirteitä. Juha-Pekka Kulmala 58 LÄHIKUVASSA: Sari Stenholm: Aktiivisten eläkevuosien koordinaatteja kartoittamassa. Sari Tuunainen 84 ECSS 2018 – Liikuntatiede keihäänkärkenä. Presidentti Tarja Halonen AJASSA 82 Helsingistä Gaboroneen – tasa-arvo etenee urheilussa. Lakka, Pertti Huotari, Eero A. Ihalainen, Pertti Huotari, Eero A. 30 Motoristen taitojen ja lihasvoiman vuorovaikutus lapsuudessa ja nuoruudessa. Lakka, Dimitris Vlachopoulos, Arja Sääkslahti, Harri Helajärvi, Johanna K. TUTKA-projektissa kehitetään työvälineitä tulevien vuosien aineistonkeruita varten. Saara Laine 81 EMERITA IHMETTELEE: Naisilla oikeus tasaarvoiseen ja turvalliseen urheiluun ja liikuntaan. Haapala 35 Lasten ja nuorten kestävyyskunto
4 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Uusissa liikuntalajeissa korostetaan yhdenvertaisuutta
Näitä ovat esimerkiksi mukaan pääsemisen vaikeus sekä liikuntakulttuuria moniulotteisesti läpileikkaavat kilpailullisuus, syrjintä ja hierarkkisuus. Yhdenvertaisuuteen pyrkiminen määrittyy vaihtoehtoiseksi ja jopa radikaaliksi tavoitteeksi. Vaikka vaihtoehtolajien maailmassa epätasa-arvoon suhtaudutaan kielteisesti, yhteiskunnan kaikKuva: GORILLA/CHARLES KNOX. Tavoitteena on, että vaihtoehtoliikuntayhteisöt ovat avoimia kaikille niistä kiinnostuneille. K aikkien kunnioittaminen ja yhdenvertainen kohtelu ovat vaihtoehtoliikunnan harrastajille tärkeitä periaatteita. 5 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: ANNI RANNIKKO Skeittauksen, roller derbyn, parkourin ja muiden uusien liikuntalajien ympärille muodostuu nuorisokulttuureita, joissa tavoitellaan liikunta kulttuuriin perustavanlaatuista muutosta. Kunnioituksen kulttuuria ja yhdenvertaisuutta korostamalla vaihtoehtoliikuntaa harrastavat nuoret osoittavat liikuntakulttuuriin liittyviä epätoivotuiksi määrittelemiään ilmiöitä. Vaatimus kunnioituksesta koskee niin oman lajin harrastajia kuin samoja tiloja muihin tarkoituksiin käyttäviä. Kunnioitukselle ja yhdenvertaisuudelle perustuvat sosiaaliset suhteet eivät ole itsestään selviä liikunnassa, mutta eivät myöskään 2010-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaihtoehtoliikuntaa harrastavat nuoret ottavat kunnioitusta ja yhdenvertaisuutta korostavilla periaatteillaan osaa julkiseen keskusteluun, jota käydään epätasa-arvosta, vihapuheesta sekä syrjinnän hyväksymisestä ja siitä vaikenemisesta. Näitä niin sanottuja vaihtoehto lajeja harrastavat nuoret pyrkivät kohti yhdenvertaista, yhä useammalle avointa ja moninaisuutta kunnioittavaa liikuntakulttuuria. Vaihtoehtoliikunta tarjoaa nuorille aikuisten ohjauksesta vapaita, omaehtoisia ja luovuuteen kannustavia yhteisöjä. Muutos heijastuu myös muualle yhteiskuntaan. Vapaan ja hierarkiattomuuteen pyrkivän toimintatilan haltuunotto ei ole kuitenkaan kaikille yhtä helppoa ja luontevaa, eivätkä kaikkien mahdollisuudet päästä mukaan ole tasa-arvoiset, vaikka tähän pyritään
Vääränlaiseksi määritellyn tilapolitiikan harjoittaminen heikentää harrastajien asemaa vaihtoehtoliikuntayhteisöjen hierarkioissa. Taito ja suorituskykyinen keho ovat osa urheilullista pääomaa (Aarresola 2017), jota myös vaihtoehtoliikunnassa arvostetaan. Vaihtoehtolajeissa ei pystytä täysin ohittamaan perinteisiä liikunnallisen taitavuuden ja kehon kyvykkyyden ihanteita. Julkisen tilan käyttöä vaihtoehtoliikunnan harrastamiseen hankaloitetaan suunnittelemalla kaupunkitilat lajiharrastamiseen sopimattomiksi ja kieltämällä lajien harrastaminen yhteisissä tiloissa. (Itkonen & Kauravaara 2015; Berg & Kokkonen 2016; Rannikko 2018.) Vaihtoehtoliikunnassa yhdenvertaisuutta yritetään edistää osin samalla tavalla kuin perinteisessä liikuntaseuratoiminnassa: sen sijaan että keskityttäisiin syrjivien rakenteiden purkamiseen, korostetaan reiluutta. Kyse on myös siitä, että syrjintä ja ulossulkeminen jäävät helposti piiloon niiltä, joita ne eivät suoraan kosketa. Yhdestä asemasta tarkasteluna sukupuolien tasa-arvo näyttäisi toteutuvan, kun taas toisesta näkee, että sukupuolella perustellaan lajiyhteisöjen hierarkioita ja ulossulkemista. Melkein mistä tahansa paikasta voi liikunnallisen mielikuvituksen avulla tulla uudenlaisen liikkeen tila, kun arjen ympäristöjä luetaan tietyn lajin harrastajan silmin. Tällöin liikkumismahdollisuuksia rajoittavat tekijät, kuten syrjintä, jäävät huomiotta.. Aina pelkkä konventionaalisten käytösnormistojen synnyttämä häpeä ei riitä kahlitsemaan liikettä, vaan päädytään käyttämään myös suoria kieltoja ja rajoituksia. Vaihtoehtoliikunnan keskeinen vaatimus kaikille kuuluvasta julkisesta tilasta perustuu ennen kaikkea kunnioitukselle, kompromissihakuisuudelle ja neuvottelulle, vaikka lajiharrastajat ovatkin tietoisia altavastaajan roolistaan suhteessa tilaa perinteisimpiin tarkoituksiin käyttäviin. Eriarvoisuus synnyttää säröjä vaihtoehtolajien yhte näisyyteen. Samaan ryhmään kuuluvat myös hiljattain syntyneet roller derbyn c-joukkueet, joihin voivat liittyä ne, jotka eivät halua kilpailla. Liikuntaan liittyvä reilun pelin eetos kätkee eriarvoisuutta, jolloin sitä on hankala osoittaa, arvostella tai edes nähdä. Esimerkiksi naisten vuoroja perustaneet skeittarit luovat uudenlaisten sääntöjen varaan perustuvia melko itsenäisiä liikunnallisia todellisuuksia. Reilun pelin eetos kätkee eriarvoisuutta Julkisessa keskustelussa liikunnan harrastaminen ja harrastamattomuus pelkistyvät usein henkilökohtaisiksi valinnoiksi, jolloin vähäisen liikkumisen syiksi nähdään yksilön aikaansaamattomuus ja laiskuus. Liikunnallinen mielikuvitus tekee tilaa Vaihtoehtoliikunnassa liike pakenee tiloista, joita sille perinteisesti tarjotaan. Syrjinnän olemassaoloa on hankala nähdä, osoittaa ja arvostella, kun sen vastustamiseen on sitou duttu periaatteiden ja julistusten tasolla – sitähän ei silloin pitäisi tapahtua. Kunnioituksen politiikan toteutuminen lajiyhteisöjen arjessa näyttää erilaiselta eri asemista tarkasteltuna. Vaihtoehtoliikunnan harrastajat korostavat julkisesta tilasta käytävän pelin olevan heidän osaltaan rakentavaa, asiallista ja vastuullista. Yhtei siä tiloja ei voida ottaa haltuun ilman vastustusta: kun totutusta poikkeava liike viedään uusiin tiloihin, se ei ole aina tervetullutta. Soveltava lumilautailu, parkour ja skeittaus ovat madaltaneet vaihtoehtolajien aloittamisen kynnystä vammaisten lajiharrastajien kohdalla. Mukaan pääsemisen vaikeus ja tunne ulkopuolisuudesta johtavat vaihtoehtolajien edelleen jatkuvaan eriytymiseen (Itkonen 1996). Liikunnan harrastaminen ja harrastamattomuus pelkistyvät usein henkilökohtaisiksi valinnoiksi, jolloin vähäisen liikkumisen syiksi nähdään yksilön aikaansaamattomuus ja laiskuus. 6 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 kia epätasa-arvoistavia rakenteita ei saada haastettua. Myös heteroseksuaalinen maskuliinisuus, nuori aikuisuus, argumentointikyky ja taito ovat vaihtoehtoliikunnan kentillä arvokasta pääomaa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että lajiyhteisöissä valta on yleensä vanhimmilla harrastajilla ja useimmissa vaihtoehtolajeissa valtaosa lajiharrastajista on miehiä. Lajit rakentavat suhdetta ympäristöönsä vastuullisuuden kautta. Kunnioituksen korostaminen paljastaa julkiseen tilaan liittyvää ulossulkemista ja epätasa-arvoa. ANNI RANNIKKO, YTT Projektitutkija Yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: anni.rannikko@uef.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Kamppailua kunnioituksesta. Tällöin liikkumismahdollisuuksia rajoittavat tekijät, kuten syrjintä, jäävät huomiotta. Vaihtoehto lajit johdattavat liikunnan harrastamisen uudenlaisiin paikkoihin, kun kaiteet, seinät, puistonpenkit, katukivet ja kalliot tehdään liikuntatiloiksi uudenlaisilla tavoilla. Vaihtoehtoliikunnan alakulttuurien moraaliset järjes tykset” tarkastettiin ItäSuomen yliopistossa 20.4.2018. Ne, jotka eivät noudata pelin periaatteita siitä, miten tilaa otetaan hienovaraisin keinoin haltuun, saatetaan jopa sulkea harrastusyhteisön ulkopuolelle
2018. Tutkimus kilpaurheiluun sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta. Berg & M. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedistämisestä. 2015.Liikunta kansalaisten elämänkulussa. Liikkeen lisäksi liikunnan tilat ymmärretään lajeissa uudella tavalla. Kamppailua kunnioituksesta. Berg, P. Rannikko, A. Studies in Sport, Physical Education and Health, 246. Kokkonen (toim.) Urheilun takapuoli. Jyväskylän yliopisto. Vaihtoehtoliikunnan alakulttuurien moraaliset järjestykset.Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 201.Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Vaihtoehtoliikunnassa liikunta tulee usein ikään kuin sivutuotteena: keskeisintä on usein kaikki muu itse liikunnan ympärillä. Mikä vaihtoehtoliikunta. Itkonen, H. 2017. Vaihtoehtoliikunnan alakulttuurien moraaliset järjestykset” on osa Liikunnan monimuotoistuvat tilat ja tavat -tutkimushanketta (2012–2015), jonka toteuttivat Itä-Suomen yliopisto ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Vaihtoehtoliikunnan liike on leikkiä, yhteistä hauskanpitoa, jopa karnevaalia ja jotain aikuisilta kiellettyä – toisinaan vaarallistakin. 2016. Heteroseksuaalinen maskuliinisuus, nuori aikuisuus, argumentointikyky ja taito ovat myös vaihtoehtoliikunnan kentillä arvokasta pääomaa. Itkonen, H.& Kauravaara, K. 7 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LÄHTEET: Aarresola, O. Nuorten urheilupolut. 1996. Alkusanat. Vaihtoehtolajit ovat paitsi vaihtoehto nuorten toimintatilojen ymmärtämiselle, myös vaihtoehto vakiintuneelle tavalle ymmärtää liikunta. Lajeihin liittyy muun muassa elämäntavallisia ja nuorisokulttuurisia elementtejä. Teoksessa P. Samaan ryhmään kuuluvat myös hiljattain syntyneet roller derbyn c-joukkueet, joihin voivat liittyä ne, jotka eivät halua kilpailla.. Taito ja suorituskykyinen keho ovat osa urheilullista pääomaa, jota myös vaihtoehtoliikunnassa arvostetaan. Soveltava lumilautailu, parkour ja skeittaus ovat madaltaneet vaihtoehtolajien aloittamisen kynnystä vammaisten lajiharrastajien kohdalla. Samalla kun ne haastavat perinteisen liikuntamaailman järjestyksiä ja määrityksiä, ne kuvaavat myös yleisempää nuorten vuorovaikutusmaailmojen muutosta. Lisäksi toteutettiin verkkokysely lajiharrastajille (n=935).Tutkimukseen osallistui 12–29-vuotiaita vaihtoehtolajien harrastajia ympäri Suomen. & Kokkonen, M. NÄIN TUTKITTIIN V äitöstutkimus ”Kamppailua kunnioituksesta. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 7–19. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296. Tampere: Gaudeamus. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Kunnian kentät. V aihtoehtolajit ovat verrattain uusia liikuntalajeja, jotka pyrkivät ottamaan välimatkaa perinteisen urhei lumaailman järjestäytyneisyyteen, institutionaalistumiseen ja kilpailullisuuteen. Tutkimuksessa on mukana kymmenen liikuntalajia: bleidaus, boulderointi, capoeira, katutanssi, longboarding, parkour, roller derby, scoottaus, skeittaus ja uusi sirkus. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Etnografinen aineisto tuotettiin osallistuvan havainnoinnin keinoin ja haastattelemalla
Kuva: GORILLA/FOLIO IMAGES. 8 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: PÄIVI NURMI-KOIKKALAINEN TIETOA JA TIETOTARPEITA VAMMAISUUDESTA – Mistä puhumme kun puhumme vammaisuudesta
Diagnoosi voi kertoa yleisesti tilanteesta, mutta yksilön oma kokemus, elämäntilanne ja toimintara joitteiden eri tasot tuovat persoonallisten piirteiden lisäksi aina oman lisänsä tilanteeseen. Siinä todetaan, että vam maisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysmää räisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. kuvaamaan pysyvää alentunutta toimintakyvyn tilaa, joka johtui sairaudesta, viasta tai vammasta. Vammaissopimus edellyttää, että sopimusvaltiot keräävät sopimuksen toimeenpanon tueksi tietoa. Oikeusperustai nen ajattelutapa yhdistettynä näkemykseen vammai suudesta yksilön ja yhteiskunnan välisenä suhteena on perusajatuksena YK:n vammaissopimuksessa. Siksi tarvitaan vertailutietoa ja arvi ointia eri toimenpiteistä. Tuolloin oli edelleen voimassa inva lidihuoltolaki muille vammaisille. Kaikki yhteiskunnassa tehtävät toimenpiteet eivät välttämättä ole kaikille ihmisille hyväksi. Sysäyksen keskusteluille ja julkaisun työstämiselle antoivat muun muassa Suomen alle kirjoittama YK:n vammaisten henkilöiden oikeuk sien yleissopimus (niin sanottu vammaissopimus vuodelta 2006). Vuoden 1946 invalidihuoltolaissa puhutaan invalideista. THL:n julkaisussa onkin käyty lävitse vammaissopimuksen artikloja ja pohdittu niiden edellyttämiä tietotarpeita. Vammaisuus on yhdistetty usein diagnoosiin, mutta pelkkä lääketieteellinen diagnoosi ei kerro yksittäisen henkilön rajoitteista saati mahdollisuuk sista. Tämä ajattelu tulee konkreettisesti esiin sopimuksen ensimmäisessä artiklassa. Ilmaisu käännettään yleensä ”vammaiset henkilöt”, mutta ”disability” tarkoittaa vammaisuu T oimintarajoitteita voidaan kompensoida yhteiskunnassa erilaisilla toimenpiteillä (esimerkiksi palvelut, esteettömät ympä ristöt). Puhutaan käsitteellä yhteiskunnan aiheuttamasta vammaisuudesta ja toimintarajoittei suudesta. Artikkeli perustuu pääosin joulu kuussa 2017 Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ilmestyneeseen julkaisuun Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta analyysia THL:n tietotuotannosta (NurmiKoikkalainen ym 2017). Viimeaikoina vammaisuuden käsite on saanut rin nalleen toimintarajoitekäsitteen, joka on lähellä englanninkielistä disability käsitettä. Viimevuosina vahvistuneessa oikeusperustaises sa ajattelutavassa korostetaan yhdenvertaisuutta ja osallisuutta sekä ihmisoikeuksia. Julkaisu korostaa kielteisten vaikutusten ennal taehkäisyä hyvän tiedon avulla. Invalidihuolto lain korvasi vuonna 1987 vammaispalvelulaki (laki vam maisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista). Vaivaishoitoasetuk sessa vuodelta 1852 puhutaan vaivaisista, houruista ja mielettömistä. (ESN 2015 s 10). 65 vuotta täyttäneistä joka kolmannella on jokin rajoite.. Toimenpiteillä voi olla myönteisiä vaiku tuksia, ei lainkaan vaikutuksia tai vaikutukset voivat olla kielteiset. Vammaisuu teen liittyvistä tietokokonaisuuksista esittelen muu tamia esimerkkejä. Muutos vammaisuuden käsitteissä jatkuu edel leen. European Social Networkin julkaisussa Evidencebased social services Toolkit for planning & evaluating social services todetaan, että erityisesti niin sanottujen haavoittuvien ryhmien palvelujen ja toimintojen tulisi perusta parhaimpaan tietoon. Invali diteetti ja kehitysvammaisuus on nähty hyvin erilai sina asioina, jotka edellyttävät muun muassa erillistä lainsäädäntöä palveluista. 9 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Eri arvioiden mukaan Suomessa on lähes puoli miljoonaa jollain tavalla toimintarajoitteista henkilöä.Erilaisten rajoitteiden tunnistaminen on tärkeää sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Vuoden 1958 vajaamielis laki kumottiin (vajaamielinen) ja korvattiin vuonna 1977 kehitysvammalailla (laki kehitysvammaisten erityishuollosta). Julkaisu on useam man vuoden aikana käytyjen asiantuntijakeskuste lujen tulosta ja tarkoitettu herättämään keskustelua vammaisuuteen liittyvän tiedon keräämisestä ja tie don käytöstä. Käsitteet elävät ja muuttuvat Lainsäädäntömuutosten avulla voidaan hahmottaa myös käsitteiden muuttumista. Termiä ”per sons with disabilities” käytetään vammaissopimuk sen englanninkielisessä alkuperäisversiossa. Suomen kieleen kääntyy tuo ilmaisu huonosti: henkilö, jolla on vamma. Tässä artikkelissa kuvaan lyhyesti vammaisuuden määrittelyn historiaa, eri näkökulmia sekä vammais sopimuksen määrittelyn lähtökohtia. Onkin siirryt ty lääketieteellisestä, henkilön diagnoosia, vammaa ja kuntouttamista korostavasta ajattelutavasta vam maisuuden sosiaaliseen malliin. Parikymmentä vuotta myöhemmin (1879) uudessa vaivaishoitoasetuksessa puhutaan raajarikkoisista ja heikkomielisistä. Siinä vammaisuus ymmärretään henkilön ja ympäristön muodosta maksi ilmiöksi. Tapatur mavakuutuslaissa (1948) käytettiin käsitettä haitta Toimintarajoitteiden yleisyys on ikään liittyvä
Tiedon kokoami nen tapahtuu väestötutkimusten, erillisselvitysten ja edellä mainittujen hallinnollisten rekisterien avulla. Vaikka vammaissopimuksen määritelmässä puhu taan vammaisista henkilöistä, niin vammaisen henki lön identiteetin omaksuminen on aina henkilön oma valinta. (NurmiKoikkalainen ym 2017; Väyrynen s 21). Esimerkkejä rekistereiden tietoaineistoista Rekisterijärjestelmissä on vain kaksi vammaispoh jaista tietolähdettä; epämuodostumarekisteri ja näkö vammarekisteri. Vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelu päätöksen saaneet on yksi esimerkki yksittäisestä rekisteritiedosta, joka kuvaa yhtä erityispalvelua ja sen saajia. Lisäksi THL tutkii, seuraa, arvioi ja kehittää sekä sosiaali ja terveydenhuollon toimintaa. Vammaisuuden näkeminen pelkästään rajoitteena luo kielteistä kuvaa ihmisistä, joilla on toimintarajoite tai rajoitteita. Näiden tieto lähteiden yhdistämisen avulla voidaan kertoa jotain vammaisuuden ja toimintarajoitteisuu den esiintyvyydestä, mutta yhdistely edellyttää tutki muslupia. ( Nurmi Koikkalainen, ym. Tällöin ra joitteiden lisäksi on keskeistä puhua voimavaroista ja mahdollisuuksista. Sekä selvittää niihin vaikuttavia tekijöitä ja tunnistaa hyvinvointiin liittyviä ongel mia. 2017. Sen jälkeen asiakasmäärä on kuitenkin kääntynyt laskuun ollen vuonna 2017 yhteensä 96 460 (kts alla oleva kuva). Ulkopuolelta tapahtuvaa leimaamista ja mää rittelyä tulee välttää. Aineistot sisältävät THL: n syntymärekisterin lisäksi kattavasti eri viranomaisilta kerättyä rekisteritietoa tarkasteluvuonna syntyneiden ja heidän biologisten vanhempiensa terveydestä, koulutuksesta ja toi meentulosta. Näiden lisäksi on palveluiden käyttöön ja sosiaalietuisuuksien saamiseen perus tuvia rekistereitä, kuten muun muassa Kelan vam mais ja kuntoutusetuisuudet, THL: n sosiaalihuol lon hoitoilmoitusrekisteri, joka kattaa kotihoidon ja laitos ja asumispalvelut sekä THL: n terveyden huollon hoitoilmoitusrekisteri, joka kattaa peruster veydenhuollon, erikoissairaanhoidon poliklinikka käynnit ja laitoshoidon. Väyrynen & Gissler s 27).. Summatason tietoa on tästä palvelusta kerätty vuodesta 1990 lähtien. Ihmisen tulee voida itse luoda oma identiteettinsä ja tehdä omat valintansa niistä asioista, joilla haluaa tulla määritellyksi. THL:n tehtävänä on tutkia ja seurata väestön hyvin vointia ja terveyttä. THL toimii myös tilastolain mukaisena tilastoviranomai sena ja ylläpitää alan rekistereitä. Palvelu perustuu vuonna 1987 voimaan tulleeseen Lakiin vammaispalveluista. Sotkanetistä (www.sotkanet.fi) saatavista olevista tiedoista voi päätellä, että 2000luvulla kul jetuspalveluasiakkaiden määrä lisääntyi aina vuoteen 2013 asti. Tutkimuksen kohteena ovat kaikki Suomessa vuonna 1987 ja vuonna 1997 syntyneet henkilöt. KUVA. Lisäksi mukana on tietoa Kelan etuuk sien käytöstä, raskauksista, lastensuojelusta ja rikol lisuudesta sekä muuttohistoriatiedot. Yksittäinen rekisteri kertoo esimerkiksi tietyistä palveluista tai etuuden saajista. Lähde Sotkanet.fi 10 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 den lisäksi toimintarajoitteisuutta. Vuoden 1987 aineistossa lapsista 0,5 prosentilla on kehitysvamma, 0,4 prosentilla CPvamma ja Downin syndrooman diagnoosin saaneita on 0,3 prosenttia. Vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen saajien määrän kehitys koko massa vuosina 1990 – 2017. Tämän rekisteritiedon seuraaminen on nyt erityisen tärkeää, kun liikenne palveluissa tapahtuu muutoksia. Alkuperäisen ilmaisun ajatus on kuitenkin ollut se, että henkilö on aina enemmän kuin toimintarajoitteensa. Esimerk keinä laajamittaisista rekisteritutkimuksista ovat THL: n Kansalliset syntymäkohortit vuosilta 1987 ja 1997. Mitä ja miten tietoa kerätään. Rekisteritutkimus on tutkimusta, jossa hyödyn netään yleensä muuhun tarkoitukseen kuin kyseistä tutkimusta varten kerättyä rekisteritietoa
Vuonna 2017 julkaistiin ensimmäiset tiedot toimintarajoitteisten lasten hy vinvoinnista muihin lapsiin verrattuna. THL:n väestötutkijat Päivi Sainio ja Seppo Koskinen toteavat THL:n vam maisuutta selvittävässä julkaisussa, että ”WHO:n ja Maailmanpankin World Report on Disability rapor tissa arvioidaan toimintarajoitteisia henkilöitä olleen vuonna 2010 noin miljardi, eli noin 15 prosenttia maapallon väestöstä (WHO and World Bank 2011). Kouluterveyskyselyitä on tehty perusopetuksessa vuodesta 1996 lähtien. Vammai suutta ja toimintakykyä kuvaavan tiedon saaminen ei ole yksinkertaista väestötutkimuksissa, varsinkin jos halutaan vertailutietoa. (Kanste ym 2017). Suositus on, että toimintarajoitteisiksi luokiteltaisiin ne, joilla on suuria vaikeuksia tai jotka eivät pysty lainkaan toimimaan vähintään yhdessä toiminnossa. Kouluterveyskyselyssä on vuodesta 2017 lähtien sisällytetty WG:n mukaisia toimintarajoitteita kos kevia kysymyksiä. Osallis tuminen on vapaaehtoista ja tiedot kerätään ilman henkilötietoja. Koko väestöä koskevassa Terveys 2011 tutkimuk sessa on käytetty toimintakykyä kuvaamassa WG:n kysymyksiä. Työskentelyssä on mukana suuri määrä eri maiden tilastokeskuk sia, muita tutkimuslaitoksia sekä vammaisjärjestöjä. Raportissa kuitenkin todetaan, että vaikka lukema pohjautuu luotettavimpiin saatavilla olleisiin tieto lähteisiin (World Health Survey ja Global Burden of Disease tutkimukset), on se pikemminkin suuntaa antava arvio kuin täsmällinen tieto, sillä vertailukel poisen luotettavan tiedon saanti maailmanlaajuisesti on lähes mahdotonta. Sarja on edelleen kehit telyvaiheessa, mutta tavoitteeksi on asetettu vuoden 2019 kesä (suullinen tieto 2018 kesäkuu). 11 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Kohorttiaineistot mahdollistavat vammaisuuteen liittyvää muutakin tutkimusta, mutta tiedon käyttö edellyttää resursseja ja tutkimuslupia. Tulosten perusteella voidaan todeta, että 29 vuotta täyttäneestä väestöstä 13 prosentilla oli rajoite näöntarkkuudessa, kuulossa, liikkumi sessa tai kongnitiivisessä toimintakyvyssä. Miesten muistiongel mat olivat lähes yhä yleisiä kuin liikkumisvaikeudet. Yleisin rajoite oli liikkumisvaikeudet. Suomea edustaa THL. Sainio ja Koskinen toteavat myös, että vuosikym menien aikana tehdyn hajanaisen ja koordinoimat toman kansainvälisen työn tuloksena on syntynyt useita erilaisia suosituksia toimintarajoitteiden arviointiin ja kuvaamiseen. (Kanste ym. Väestötutkimukset ja esimerkkejä niiden avulla saaduista tiedoista Väestötutkimuksien tavoitteena on selvittää väestön tilannetta. washingtongroupdisability.com/). Kouluterveyskyselyn tuloksista yhtenä esimerkki nä on, että toimintarajoitteiset nuoret olivat muita nuoria harvemmin tyytyväisiä elämäänsä. Ryhmän työskentelyn tulok sena on syntynyt lyhyt kysymyssarja (Short Set) sekä pidempi kysymyssarja (Extended Set).(http://www. Nykyisin on myös mahdollista saada käyttöönsä lyhyt selkokielinen versio, jonka voi täyt tää myös avustajan kanssa. ja 5.luokan oppilaita ja heidän huoltajiaan. (NurmiKoikkalainen ym2017; Sainio & Koskinen s 29). Yleensä väestötutkimuksissa kysytään ikää, sukupuolta ja muita yleisiä teemoja. Kysely on laajentunut vuodesta 2017 lähtien koskemaan kaikkia perusopetuksen 4. Tyytymättömyyttä saattavat selittää monet asiat, mutta huolestuttavaa on, että toimintarajoitteisista nuorista neljännes tunsi itsensä yksinäiseksi, kun vastaava luku muiden nuorten osalta oli kymmenys osa. Lukiot tuli vat mukaan 1999 ja ammatilliset oppilaitokset vuo desta 2008 alkaen. Puolet toi mintarajoitteisista nuorista oli elämäänsä tyytyväisiä (pojista 61 % ja tytöistä 44 %), ja muista nuorista noin 80 prosenttia (pojista 86 % ja tytöistä 74 %). Toimintakyky on monimutkai nen ja moniulotteinen ilmiö, johon myös ympäristö tekijät vaikuttavat, joten väestötutkimuksiin valit tu toimintarajoitteiden operationalisointi – miten niitä mitataan ja luokitellaan – on aivan keskeinen ha vaittuun toimintarajoitteiden yleisyyteen vaikutta va tekijä”. UNICEF on ollut kehittämässä lapsille ja nuorille soveltuvaa kysymyssarjaa. 2017 s 2–7). Vammaisen henkilön identiteetin omaksuminen on aina henkilön oma valinta. washingtongroupdisability.com/washingtongroup questionsets/shortsetofdisabilityquestions/) Lyhyt kysymyssarja on tarkoitettu käytettäväksi väestölaskennoissa ja väestötutkimuksissa ja kysy mykset kattavat kuusi perustoimintoa (näön, kuu lon, liikkumisen, kognition, päivittäistoiminnot ja kommunikaation) joiden osalta vastaajat arvioivat neliluokkaisella asteikolla, minkä verran vaikeuksia he näissä toiminnoissa kokevat (ei vaikeuksia, vähän vaikeuksia, suuria vaikeuksia, ei pysty lainkaan). Myös kokemus siitä, onko heillä mahdollisuus keskustella jonkun kanssa mieltä painavista asioista, oli muihin nuoriin nähden pienempi. (Nurmi Koikkalainen ym2017; Sainio & Koskinen s 30). Ulkopuolelta tapahtuvaa leimaamista ja määrittelyä tulee välttää. Yksi esimerkki suosi tusten ja käytäntöjen toteuttajista on YK:n tilas tokomitean alaisuuteen perustettu ”Washington Group on Disability Statistics” ryhmä (WG), joka aloitti kehittämistyönsä vuonna 2001 (http://www. Ihmisen tulee voida itse luoda oma identiteettinsä ja tehdä omat valintansa niistä asioista, joilla haluaa tulla määritellyksi.
http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&e src=s&source=web&cd=1&ved=2ahUKEwi31Z7bxNjcAhXOZpoK HXOeC8oQFjAAegQIABAC&url=http%3A%2F%2Fwww.esn-eu. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-302-838-8 Nurmi-Koikkalainen, Päivi; Ahola, Sanna; Gissler, Mika; Halme, Nina; Koskinen, Seppo; Luoma, Minna-Liisa; Malmivaara, Antti; Muuri, Anu; Sainio, Päivi; Sääksjärvi, Katri; Väyrynen, Riikka (2017): Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta: Analyysia THL:n tietotuotannosta, THL Työpaperi: 38/2017 http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-302-946-0 Sotkanet.fi https://www.sotkanet.fi/sotkanet/fi/index Washingtongroup-disability (WG): http://www.washingtongroup-disability.com/ WG/Short set http://www.washingtongroup-disability.com/washington-group-question-sets/short-set-of-disability-questions/ World report on disability. WHO. Myös tiedon käyttöön ja tulkintoihin tulee suhtautua vakavasti. 12 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Toimintarajoitteiden yleisyys on ikään liittyvä. Yhteneväinen ta pa toteuttaa tiedonkeruita ja erilaisia selvityksiä on erittäin oleellista, jotta aineistoja voidaan verrata tosiinsa. Merkityksen ja tulkintojen arvioinnissa on syytä ottaa mukaan vammaisjärjestöjen edustajia muiden asiantuntijoi den ohella. 2) Näkeminen 4) 0,8* 0,04* 0,4 2,3 3,0 2,8 1,3 0,9 1,0 Kuuleminen 5) 0,6* 0,2* 0,4 6,2 5,3 5,7 2,1 1,6 1,8 Liikkuminen 3) 3,1 2,4 2,8 16,1* 22,2* 20,0 6,7 7,7 7,3 Muistaminen 6) 2,9* 1,7* 2,3 17,4* 11,6* 13,8 6,7* 4,3* 5,3 Keskittyminen 7) 1,6 1,3 1,5 6,6 6,5 6,5 2,9 2,7 2,8 Jokin edellä mainittu rajoite 6,8* 4,4* 5,6 31,8 32,4 32,2 13,5 11,8 12,6 55–64 65+ 55+ Peseytyminen 8) 0,7 0,6 0,7 4,2 7,5 6,4 2,7 4,4 3,8 Pukeutuminen 8) 1,7 0,7 1,2 3,7 4,4 4,1 2,9 2,7 2,8 1) Ikävakioitu 2) Ikäja sukupuolivakioitu 3) Portaiden nousu yksi kerrosväli tai puolen kilometrin kävely: erittäin vaikeaa tai ei pysty 4) Sanomalehtitekstin lukeminen: ei pysty 5) Useamman henkilön välisen keskustelun kuuleminen: ei pysty 6) Oma arvio: huono tai erittäin huono 7) Oma arvio: huono tai erittäin huono 8) Kysytty vain 55 vuotta täyttäneiltä (n=4 002): erittäin vaikeaa tai ei pysty * Tilastollisesti merkitsevä ero miesten ja naisten välillä (p < 0,05) (Wald test) TAULUKKO. Yllä olevassa taulukossa on THL:n julkaisussa Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta julkaistu taulukko toimintarajoitteisten henkilöiden osuudesta ikäryh mittäin. Rajoitteiden tunnistaminen on tärkeää niin yksilön kuin yhteisöjen tasolla. Näin ollen tietoakin on koottava monella tavalla ja monin eri keinoin. http://www.who.int/disabilities/world_report/2011/report/en/ Toimintarajoite 29–64 65+ 29+ Miehet 1) Naiset 1) Yht. org%2Fraw.php%3Fpage%3Dfiles%26id%3D1888&usg=AOvVa w243dDjcEqY5--RQbyvqcf_ Kanste, Outi; Sainio, Päivi; Halme, Nina; Nurmi-Koikkalainen, Päivi (2017): Toimintarajoitteisten nuorten hyvinvointi ja avun saaminen Toteutuuko yhdenvertaisuus. Tutkimuksesta tiiviisti 2017 THL. Kouluterveyskyselyn tuloksia. European Social Networkin julkaisussa Evidence-based social services Toolkit for planning & evaluating social services (2015). Julkaisusta Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta (Nurmi-Koikkalainen ym 2017 s 38) Toimintarajoitteisten henkilöiden osuus (%) ikäryhmittäin Terveys 2011 -tutkimuksessa (n=5 803).. PÄIVI NURMI-KOIKKALAINEN, KM, esh Johtava asiantuntija Iäkkäät, vammaiset ja toimintakyky -yksikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: Paivi.Nurmi-Koikkalainen@thl.fi KIRJALLISUUS: ESN. 65 vuotta täyttäneistä joka kolmannella on jokin rajoite. Sen tuottaminen edellyttää myös sitä, että se on kaikin tavoin eettisesti tuotettu. ladattu 6.8.2018. 2011. 2) Miehet 1) Naiset 1) Yht. 2) Miehet 1) Naiset 1) Yht. Tarvitaankin tutkimusta ja kes kusteluja tiedonsisällön merkityksistä. Vammaisuus ilmiönä on monimuotoinen ja monitahoinen, koska pysyvissä toimintarajoitteissa on kyse yleensä koko elämänkaareen ja elämän eri tilanteisiin liittyvistä asioista. Tietoa siis tarvitaan ja sen on oltava luotettavaa. Yhteiskunnassamme tarvitaan erilaisten esteiden, toimintarajoitteiden ja vammojen tunnistamista, jot ta voidaan toteuttaa tarvittavien kompensaatioita ja muutoksia
Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2017 käynnistyneen hankkeen tavoitteena on saada tukea tarvitsevat lapset ja nuoret valtakunnallisten liikuntakäyttäytymisen ja fyysisen toimintakyvyn mittausten osaksi Suomessa. Keskiössä olivat käsitteet tukea tarvitseva oppilas, liikunta ja terveys. Apuna käytettiin valmiita ja testattuja kysymyksiä LIITUja WHO-kyselytutkimuksista, joiden kysymyksistä tehtiin synteesi. Tällä uudella kyselyllä haluttiin selvittää tukea tarvitsevien lasten ja nuorten liikuntaja terveystottumuksia. Myös tukea tarvitsevien lasten osallistuminen Move!-mittauksiin on ollut vähäistä. Kysymysten teemoittelun jälkeen pohdittiin tarkkaan, mitä halutaan selvittää ja mitkä ovat ne ydinkysymykset, jotka valitaan uuteen kyselyyn. 13 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: NIKO LEPPÄ, PIRITTA ASUNTA, PAULI RINTALA Tukea tarvitsevat lapset vahvemmin mukaan lasten ja nuorten liikunta käyttäytymistutkimuksiin haitannut se, että vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten (jatkossa käytetään termiä ‘tukea tarvitsevat lapset ja nuoret’) ääni on puuttunut tutkimuksista. Pääosin käsitteiden ensimmäisiä kirjaimia hyödyntäen projektin nimeksi tuli TUTKA. S uomessa on pitkät perinteet lasten ja nuorten terveyden, hyvinvoinnin ja liikuntakäyttäytymisen tutkimisessa. Tavoitteena on kehittää sovelluksia toimintakyvyltään heterogeeniselle oppilasjoukolle. Kattavan kokonaiskuvan saamista on kuitenkin Kouluterveyskysely (THL), Nuorten terveystapatutkimus (NTTT), WHO-koululaistutkimus sekä lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen tutkimus (LIITU) ovat tuottaneet tietoa lasten liikunnasta ja terveydestä.. Yhdenvertaisuuslain ja vammaisten oikeuksien yleissopimuksen velvoittamina kaikkien lasten ja nuorten mukaan pääsy tutkimuksiin on tärkeää. Kysymyksiä kategorisoitiin kokonaisuuden hahmottamiseksi esimerkiksi demografisiin, sosio ekonomisiin ja liikunta-aktiivisuutta koskeviin aihealueisiin. Projekti lähti liikkeelle tukea tarvitseville lapsille sopivan kyselytutkimuksen hahmottelusta. Tutkimukselta odotetaan, että se antaa mahdollisimman todenmukaisen kuvan tilanteesta maassamme. Näin siksi, että suurin osa erityiskoulujen ja -luokkien oppilaista ei ole ollut mukana edellä mainituissa tutkimuksissa. WHOja LIITU-kyselyjen kysymyksisTukea tarvitsevat lapset jäävät usein lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä kartoittavien kyselytutkimusten ulkopuolelle. Esimerkiksi Kouluterveyskysely (THL), Nuorten terveystapatutkimus (NTTT), WHO-koululaistutkimus sekä lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen tutkimus (LIITU) ovat tuottaneet säännöllisesti tutkimustietoa lasten liikunnasta ja terveydestä. TUTKA-projektissa kehitetään nyt työvälineitä tulevien vuosien aineistonkeruita varten
Lisäksi poistimme myös sellaiset luokat, joiden oletimme jäävän pois aineistostamme (toimintakyvyltään heikoimmat ja vaikeimmin vammaiset), sillä pilotoinnin yhteydessä todettiin, että kysely on edelleen joillekin oppilaille liian vaikea ymmärtää. Erityisluokkien osalta rekrytoinnissa tehtiin yhteistyötä WHO ja LIITU -tutkimusten kanssa. Hieman alle puolet opettajista (45%) koki, että oppilaat ymmärsivät kysymysten sisällöt, kun taas puolet opettajista koki oppilaiden ymmärtäneen kysymykset osittain. Tavoittelimme alunperin vuonna 2006 tai aiemmin syntyneitä, jonka vuoksi osa kouluista poistettiin erityisluokkien rekrytoinneista. Ensim mäinen pilotointi osoitti heterogeenisen vastaajajoukon asettavan hyvin monenlaisia vaatimuksia kysymysten, ajankäytön ja lomakkeiden rakenteen suhteen. Oppilaiden ja opettajien palautteen, tilanteissa kerättyjen havaintojen ja testi-uusintatesti -aineiston perusteella havaittiin, että nykyiset lomakkeet eivät vielä riitä tuomaan tarpeeksi tukea hyvin heterogeeniselle vastaajajoukolle. Ohjaa jat olivat saaneet tehtävään lyhyen opastuksen. Mukana olevista kouluista erityisluokkia tai omia pienryhmiä oli 198 koululla. Varsinainen kansallinen koko Suomen kattava aineistonkeruu toteutettiin huhti-toukokuun 2018 aikana erityiskouluissa ja -luokissa ja kyselyyn vastasi yhteensä 889 oppilasta. Tässä vaiheessa päätettiin myös rakentaa neljä erilaista kyselylomaketta: alkuperäinen lomake (5.–7.lk), selkokielinen lomake (5.–7. Kaikki lomakkeet siirrettiin sähköiseen, verkkopohjaiseen Webropol-ympäristöön, jotta vastaaminen olisi mahdollista tietokoneilta ja tableteilta. Yksi opettaja koki, että oppilaat eivät ymmärtäneet kysymysten sisältöjä. Suurin osa erityiskoulujen ja -luokkien oppilaista ei ole ollut mukana tutkimuksissa.. Sanallisessa palautteessa nousi esiin ajatuksia kysymysten ymmärtämisestä usealla eri tavalla. Kohderyhmäksi valittiin vaativaa erityistä tukea opiskelussaan tarvitsevien ryhmiä kuudennelta luokalta ja yläkoulusta Keski-Suomen alueelta – yhteensä noin 25 vastaajaa. Kaikille erityiskouluille ja sairaalaopetusta antaville kouluille (n=82) lähetettiin tutkimuspyyntö, joista 38 prosenttia osallistui tutkimukseen. Lomakkeen pilotointi käynnistyi. Tästä johtuen kehitettiin vielä yksi, selkokielinen, lomake, joka oli tarkoitettu kognitiiviselta tasoltaan heikoimmille vastaajille sekä vastaajille, joilla on huomattavia haasteita aktiivisuudessa ja tarkkaavuudessa. WHO ja LIITU -tutkimuksessa mukana olevien koulujen (n=295) rehtoreilta tiedusteltiin erillisistä erityisopetuksen ryhmistä. Oppilaat täyttivät saman sähköisen kyselyn kahden viikon välein luotettavuustarkastelun vuoksi, jolloin saatiin tietoa vastausten pysyvyydestä ja kysymysten pätevyydestä. Opettajat eivät raportoineet ainuttakaan kieltäytyjää tai kyselyn keskeyttäjää. Kyselyyn vastaaminen ei Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten ääni on kuitenkin puuttunut. Etenkin kehitysvammaisten kohdalla selvennystä tarvittiin usein. Opettajat (n=40) kokivat kyselylomakkeiden valinnan pääosin yksiselitteiseksi ja helpoksi (67%), mutta toisaalta kolmasosalla oli ryhmässään sellaisia oppilaita, joiden kohdalla lomakkeen valinta tuotti haasteita. Tutkimukseen osallistuneiden luokkien opettajilta kerättiin jälkeenpäin palautetta sähköisellä kyselyllä. Neutraalisti suhtautuneita vastaajia oli myös iso osa (40%), ja vastustaen (3%) tai vaihtelevasti (5%) täyttäjiä oli hyvin vähän. Laajempi pilottikiertue toteutui viidessä eri yksikössä Etelä-Suomen alueella. Rekrytointiviesti lähti sähköpostilla 166 kouluun ja tutkimukseemme osallistui 36 koulun erityisluokkaa, vastausprosentin ollessa 27. Selkoversioissa kielen lisäksi lomakkeiden ulkomuotoa muokattiin sekä yksinkertaistettiin ja vähennettiin vastausvaihtoehtoja. Tällä kerralla saatiin arvokasta tietoa lomakkeiden latautumisesta, tabletin näkymästä horisontaalitai vertikaalitasoissa, ajankäytöstä ja muista kyselyn käytännön toteuttamiseen liittyneistä asioista. Sähköisiä lomakkeita haluttiin esitestata ennen alkukeväälle suunniteltua pääkaupunkiseudun laajempaa pilottikiertuetta. Samalla päätettiin, että nuoremmilta oppilailta kysyttäisiin hieman vähemmän kysymyksiä kuin vanhemmilta oppilailta. Kohteeksi valikoitui erityiskoulun pienryhmä. Myöskin pitkät sanalliset kysymykset ja abstraktimpia aiheita koskeneet kysymykset olivat haastavia ymmärtää. lk), alkuperäinen lomake (8.–9.lk) ja selkokielinen lomake (8.–9.lk). 14 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 tä (n=123) valittiin 71 ydinkysymystä, joista karsittiin vielä 60 kysymyksen kysymyslomake, joka sai Jyväskylän yliopiston eettisen toimikunnan hyväksynnän. Tätä lomaketta kehitettiin vielä kolmen kehitysvammaisten oppilaiden pienryhmän kanssa ennen varsinaista aineistonkeruuta. Lomakkeita piti selvästi eriyttää enemmän erilaisiin tarpeisiin sopiviksi, ja ajatus selkokielisen lomakkeen tarpeesta nousi esiin. Toisaalta oppilaat (52%) suhtautuivat kyselyn täyttämiseen myönteisesti. Yhteistyössä Kehitysvammaliiton Selkokeskuksen kanssa tavoitteena oli saada yhä useamman kielellisestä tuesta hyötyvän tarpeet huomioitua vastaamisessa. Koulunkäynninohjaajat ohjeistettiin antamaan tukea niille oppilaille, jotka tarvitsivat apua kysymysten ymmärtämisessä tai vastausten kirjaamisessa
Kirjallisuushakujen perusteella etsittiin tietoa mittareiden psykometrisistä ominaisuuksista. Projektin yhtenä rajoitteena voi mainita sen, että emme päässeet kartoittamaan yhdenkään ruotsinkielisen erityiskoulun tai -luokan oppilaiden tilannetta. Työ jatkuu. Mittauksia on jätetty tekemättä, jos opettaja on arvioinut, ettei oppilas pysty tekemään mittauksia. Lasten ja nuorten heikentyvä toimintakyky ja fyysinen kunto sekä vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat kansanterveydellisesti merkittäviä huolenaiheita, joihin Move! pyrkii vaikuttamaan. Toistaiseksi tukea tarvitsevien oppilaiden osallistuminen Move!-mittauksiin on ollut varsin vähäistä. Niissä ryhmissä, joissa osa oppilaista oli osallistunut mittauksiin, alle puolet opettajista raportoi mittausten tulleen suoritetuiksi osittain (42%), kun taas neljännes ilmoitti mittausten suorittamisesta sovelletusti (25%) tai täysin ilman sovelluksia (17%). Move! mittaus myös tukea tarvitseville oppilaille Fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä Move! on tuottanut tietoa lasten ja nuorten liikkumisesta ja fyysisestä toimintakyvystä jo vuodesta 2014. Tulevaisuuden haasteena on myös selvittää, miten tukea tarvitsevien oppilaiden mukaan pääsy toteutuu parhaiten tulevissa kansallisissa liikuntaja terveyskyselyissä. Move!-mittausten soveltamisen oleellisimmat ongelmat liittyvät puutteisiin ohjeistuksessa, tiedotuksessa, koulutuksessa ja tietojärjestelmässä. Systemaattisilla hauilla etsittiin kirjallisuudesta erilaisia testejä, jotka mittasivat Move!:een valittujen liikkeiden kaltaisia fyysisiä ominaisuuksia. Opettajista suurin osa ilmoitti kaikkien oppilaittensa jättäneen Move!-mittaukset väliin (57%), alle kolmasosa (30%) ilmoitti ryhmässään olevan vähintään yksi Move!-mittaukset suorittanut oppilas, ja muutama (13%) ei osannut ottaa kantaa asiaan. Lisäksi tulee myös pohtia, miten vaikeimmin vammaisten oppilaiden ääni saadaan kuuluviin. NIKO LEPPÄ, LitM Liikkuva koulu -asiantuntija, terveystiedon opettaja Jyväskylän kaupunki, Sähköposti: niko.leppa@gmail.com PIRITTA ASUNTA, LitM Jatko-opiskelija, projektitutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: piritta.asunta@jyu.fi PAULI RINTALA, PhD Professori, Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pauli.rintala@jyu.fi Tukea tarvitsevien oppilaiden osallistuminen Move!-mittauksiin on ollut vähäistä. Tukea tarvitsevien lasten ja nuorten liikuntaja terveyskäyttäytymisen tutkimisessa on päästy alkuun eli sopivia kyselylomakkeita on syntynyt ja kokemukset niiden toimivuudesta on kirjattu tulevien vuosien aineistonkeruita varten. 15 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 herättänyt valtaosalle (88%) kysymyksiä kyselyn aihepiireistä, mutta toisaalta vain pieni osa (12%) oli halunnut ottaa aiheita puheeksi jälkikäteen. TUTKA-projekti on kesken, mutta tässä vaiheessa voi jo sanoa, että uusi tutkimusavaus on tehty. Syksyn 2018 aikana tehdään laaja kyse ly opettajille Moven! soveltamiseen liittyen sekä pilotoidaan mittarin sovelluksia tukea tarvitsevilla oppilailla. Yhteistyö Move!n arviointiin liittyen käynnistyi THL:n Toimiaverkoston asiantuntijaryhmän kanssa. TUTKA-projektin yhteydessä opettajilta kysyttiin myös muutama kysymys liittyen Move!-mittausten suorittamiseen ja mahdolliseen soveltamiseen. Mittausten soveltamisen ongelmat liittyvät puutteisiin ohjeistuksessa, tiedotuksessa, koulutuksessa ja tietojärjestelmässä.. (3) TUTKA-projektin yksi tavoite oli kehittää Move! -mittausten sovelluksia toimintakyvyltään heterogeeniselle tukea tarvitsevien oppilaiden joukolle ja tehdä opas soveltavaan toimintakyvyn mittaamiseen. Suomessa ja kansainvälisestikin paljon käytetyn liikunnan soveltamisen TREE-mallin pohjalta jaoteltiin konkreettisi sovellusehdotuksia eri mittausosioille
16 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Kuva: GORILLA/MASKOT
Aktivoivat videopelit ovat käyttökelpoinen tapa aktivoida lapsia sairaalassa ollessa. 2014). 2013; Liu ym. 2009; San Juan ym. Lapsuusiän syöpään sairastuneiden ja syövästä selvinneiden lasten ja nuorten liikunnan edistäminen on perusteltua myös siksi, että liikuntaan sairauden Sairaus, hoidot ja niiden aiheuttama uupumus saavat usein aikaan kehän, jossa uupumus vähentää liikkumista, vaikka juuri liikunta ehkäisisi uupumusta ja parantaisi mielialaa.. Näitä myöhäisvaikutuksia ovat muun muassa ylipaino ja lihavuus, alentunut hengitysja verenkiertoelimistön kunto, sydänja verenkiertoelimistön sairaudet, osteoporoosi, motoriikan ongelmat, uupumus ja alentunut terveyteen liittyvä elämänlaatu (Beulertz ym. 2009; Howlader ym. 2013; Berkman & Lakoski 2016; Huang & Ness 2011, Järvelä ym. Liikunta tai liikkumattomuus eivät vaikuta lapsuusiän syöpään sairastumiseen, mutta kaikkien edellä mainittujen myöhäisvaikutusten ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa liikunnalla on suuri merkitys. 2016; Deisenroth ym. 2016; Green ym. Syöpää sairastavien lasten fyysistä aktiivisuutta ja koettua fyysistä pätevyyttä selvitettiin viidessä aikapisteessä M aailmanlaajuisesti on arvioitu, että lapsuusiän syöpään sairastuu vuosittain noin 300 000 lasta ja nuorta (ACCO 2018). Syövän hoitojen aikana lapsi ei voi infektioherkkyyden ja keskuslaskimokatetrin vuoksi osallistua normaalisti päiväkodin, koulun tai harrastusten liikuntahetkiin tai käydä uimahallissa tai muissa yleisissä liikuntapaikoissa. Syöpää sairastavien lasten liikunnan edistäminen on tärkeää sairauden alkuvaiheesta lähtien. 2015). Syövän hoitojen aikana lapsi ei voi osallistua normaalisti päiväkodin, koulun tai harrastusten liikuntahetkiin. 2010). Syövän hoito on tehokasta, mutta aggressiivista, ja noin kaksi kolmasosaa selvinneistä kärsii myöhemmin elämässään erilaisista fyysisistä ja henkisistä myöhäisvaikutuksista. 2011; Wolin ym. Väitöstutkimukseni yhtenä tavoitteena oli löytää keinoja syöpää sairastavien lasten aktivoimiseksi sairaalassa. 2013; Culos-Reed 2002; Huang & Ness 2011; Liu ym. Kehittyneiden hoitojen ansiosta sairastuneista yli 80 prosenttia on elossa viiden vuoden kulut tua diagnoosista (Gatta ym. aikana on monenlaisia rajoituksia. 17 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: LOTTA HAMARI LIIKUNTA ON TÄRKEÄÄ MYÖS SYÖPÄÄN SAIRASTUNEILLE LAPSILLE Aktivoivilla videopeleillä lisää liikettä sairaalaan. Psykologisten hyötyjen lisäksi liikunnan ja liikuntaharjoittelun on tutkittu parantavan syöpää sairastavien lasten lihasvoimaa, hengitysja verenkiertoelimistön kuntoa, insuliiniresistenssiä, verisuonten endoteelin toimintaa, liikkuvuutta ja fyysistä toimintakykyä yleisesti (Baumann ym. Liikunnan avulla voidaan lievittää hoitojen sivuvaikutuksia ja edistää kuntoutumista. 2016; Madanat-Harjuoja ym. 2013; Kelly 2011; Ness ym. (Hamari 2018.) Syöpää sairastavat lapset liikkuivat yhtä paljon kuin terveet Terveiden lasten vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta ja koettua fyysistä pätevyyttä selvitettiin pitkittäiskohorttitutkimuksella kyselyllä kolmessa eri aikapisteessä 10-, 12-, ja 15-vuotiaina (Kuvio 1). Sairaus, hoidot ja niiden aiheuttama uupumus saavat aikaan usein kehän, jossa uupumus ja vanhemmilta tai mahdollisesti hoitohenkilökunnalta saatu vähäinen tuki liikunnalle vähentävät liikkumista, vaikka juuri liikunta ehkäisisi uupumusta ja parantaisi mielialaa (Baumann ym. Lisäksi tutkin syöpää sairastavien lasten fyysisen aktiivisuuden määrää ja koettua fyysistä pätevyyttä, ja vertasin näitä arvoja terveiden lasten vastaaviin arvoihin. 2009). Erilaisille toimille liikunnan edistämiseksi lapsuusiän syöpäsairauden aikana on siis selkeä tarve. Suomessa lapsuusiän syöpään sairastuu vuosittain noin 200–250 0–19-vuotiasta lasta ja nuorta (Suomen syöpärekisteri 2016a; 2016b). 2012; Järvelä ym
Aineisto oli syöpää sairastavien lasten osalta kuitenkin pieni, joten tulokset vaativat vielä vahvistusta jatkotutkimuksella. Lisäksi heillä voi olla sairaudesta ja hoidoista johtuen erilaisia fyysisiä ja henkisiä esteitä liikunnalle. 2017a.) Koetun fyysisen pätevyyden arvot eivät eronneet tilastollisesti, kun terveiden lasten ja syöpää sairastavien lasten arvoja verrattiin keskenään. 2014; Phillips ym. Fyysisen aktiivisuuden määrä ei eronnut syöpää sairastavien ja terveiden lasten välillä. 18 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 hoitojen aikana samoilla kyselyllä kuin mitä terveet lapset täyttivät. Fyysinen pätevyyden arvot laskivat iän myötä ja olivat alhaisimmat 15-vuotiaana. Ennen digitaalisten innovaatioiden käyttöönottoa niiden soveltuvuutta ja vaikuttavuutta tulee kuitenKUVIO 1. Poikien arviot itsestään olivat positiivisemmat kuin tyttöjen. Väitöstutkimuksen osatutkimusten asetelmat, otokset ja muuttujat. Tuloksista kävi ilmi, että sekä terveistä että syöpää sairastavista lapsista suuri osa liikkui vähän. 2016; Larouche & Chin-Peuckert 2006; Ness ym. Pojat olivat aktiivisempia kuin tytöt 12ja 15-vuotiaana, mutta kymmenen ikäisenä pojat ja tytöt olivat vielä yhtä aktiivisia. Tulos oli sinän sä yllättävä, koska syöpää sairastavien lasten mahdollisuudet liikkua ovat rajoitetummat kuin terveiden lasten. (Hamari ym. Miksi teknologia ei olisi oleellinen osa myös lasten terveydenhuoltoa. Tämän väitöskirjan aineistossa esimerkiksi neljäsosalla syöpää sairastavista lapsista oli riski saada tai heillä jo oli vaikeuksia liiketaidoissa, kuten tasapainossa, heittämisessä ja kiinniottamisessa sekä käden hienomotorisissa tehtävissä. Heikoimmiksi osa-alueiksi lapset kokivat yleisimmin liikkuvuuden ja taitavuuden. Ylimpänä laatikoissa on osatutkimusten asetelmat ja sisemmissä laatikoissa on kerrottu osatutkimusten otokset, aineistonkeruun ajankohta ja ne muuttujat, joita osatutkimuksissa eri mittauspisteissä tarkasteltiin. Fyysisen pätevyyden osa-alueita olivat nopeus, voima, kestävyys, ketteryys, liikkuvuus, taitavuus ja rohkeus. Koettu fyysinen pätevyys oli yhteydessä vapaa-ajan liikunnan määrään Terveiden lasten kokema fyysinen pätevyys, eli esimerkiksi se miten taitava mielestään on liikunnassa, oli yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään kaikissa tutkimuksen mittauspisteissä eli 10-, 12-, ja 15-vuotiaana. Toisaalta voidaan kuitenkin ajatella, että sairastuminen, rankat hoidot ja motoriikan ongelmat eivät välttämättä vähennä syöpää sairastavien lasten liikunnan määrää terveisiin verrattuna. 2018). Aineisto oli syöpää sairastavien lasten osalta pieni ja liikuntaa mitattiin tässä asetelmassa kyselyllä, joten tulokset vaativat vielä vahvistusta jatkotutkimuksella. 2016; Deisenroth ym. Osatutkimuksen III interventio ja kontrolli-interventio on kuvattu yksinkertaistetusti alimman laatikon nuolten sisäpuolella.. Tämä yhteys myös vahvistui iän myötä. Muun muassa aktivoivia videopelejä ja aktiivisuusmittareita on alettu käyttää terveydenhuollossa erilaisissa kuntoutustarkoituksissa ja liikuntaan kannustamisessa (Parisod ym. Terveistä lapsista (n=571) vapaa-aikanaan liikkui alle tunnin viikossa 10-vuotiaina 17 prosenttia, 12-vuotiaina 12 prosenttia ja 15-vuotiaina 38 prosenttia. 2015). Tämä tulos oli myös hieman yllättävä, sillä syöpäsairaus ja sen hoidot aiheuttavat erilaista fyysistä epämukavuutta, kipua ja luustolihasten häiriöitä sekä ei-toivottuja ulkonäön muutoksia kuten hiustenlähtöä ja turvotusta (Beulertz ym. Aktivoivat videopelit ja aktiivisuusmittarit liikuntaan motivoinnissa Teknologia on nykyään kiinteä osa ihmisten elämää ja se on tullut osaksi myös varhaiskasvatusja opetussuunnitelmia
Keskimäärin lapset liikkuivat sairauden alkuvaiheessa 401 askelsykäystä tunnissa, mikä on vajaa viittä viisituhatta askelsykäystä valveillaoloaikana päivässä. 2017b). Omamittaus näyttää siis kiinnostavan ja motivoivan myös lapsia, ja siihen tarkoitukseen Fitbit mittarit soveltuivat. Erilaisia interventioita liikunnan edistämiseksi, missä myös digitaaliset teknologiat ovat osana, tulee edelleen kehittää ja tutkita syöpää sairastavien lasten käyttöön. (Hamari 2018.) Vaikka tässä koeasetelmassa ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä, niin lapset innostuivat aktivoivien videopelien pelaamisesta ja myös Fitbit aktiivisuumittarin pitämisestä. Kevyessä liikunnassa mittarien antamat erot olivat hyväksyttävää luokkaa, kun taas kovilla tehoilla erot olivat suuria. Yhdessä väitöskirjan osatutkimuksessa selvitettiinkin, onko aktivoivilla videopeleillä vaikutusta syöpää sairastavien lasten fyysiseen aktiivisuuteen, motoriikkaan, metabolisiin riskitekijöihin ja uupumukseen sairauden alkuvaiheessa, ja miten nämä pelit soveltuvat syöpää sairastavien lasten liikuntaan motivointiin sairauden aikana (Kauhanen ym. 2014). Fitbit One® aktiivisuusmittarin luotettavuustutkimuksessa verrattiin Fitbit mittaria tutkimuskäyttöön eniten validoituun Actigraph mittariin terveiden lasten otoksella (Kuvio 1). Tuloksista kävi ilmi, että aktivoivat videopelit eivät tässä tutkimuksessa olleet vaikuttavia liikunnan edistämisessä syöpähoitojen alkuvaiheessa. Interventiosta ei ollut haittavaikutuksia ja pelit soveltuivat pelattavaksi myös infektioeristyksessä. Interventioryhmän lapset liikkuivat kuitenkin yli tuhat askelsykäystä enemmän päivässä intervention aikana kuin kontrolliryhmän lapset, vaikka ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Soveltuvuusnäkökulmasta aktivoivat videopelit olivat käyttökelpoinen tapa aktivoida lapsia sairaalassa ollessa. 19 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 kin arvioida tarkkaan eri kohderyhmillä (Phillips ym. 2018). Lisäksi selvitettiin, onko Fitbit One® (Fitbit Inc., San Francisco, CA, USA) aktiivisuusmittari luotettava lasten liikunnan arvioimisessa (Hamari ym. Syöpä sairastavien lasten liikunnan edistämisessä on vielä paljon töitä, sillä myös käytännöt eri sairaaloissa ovat erilaiset muun muassa fysioterapiapalveluiden osalta. Nuorimpia lapsia (3-vuotiaat) lukuun ottamatta lapset oppivat myös käynnistämään pelit itse. (Hamari ym. Tuloksista selvisi, että mittarien lukemat korreloivat hyvin, mutta Fitbit antoi suurempia aktiivisuuslukemia kuin Actigraph kaikille muille tutkittaville, paitsi vähiten aktiiviselle tutkittavalle. Syöpää sairastavilla lapsilla on oikeus leikkiin ja peleihin myös sairaalassa ja siten sairaaloihin tulisi järjestää kunnon tilat, välineet, ohjausta ja mahdollisuuksia olla aktiivinen, leikkiä ja pelata. Lisäksi haastatteluissa kävi ilmi, että lapset ja perheet toivoivat lisää tilaa ja mahdollisuuksia liikkua sairaalassa, kuten erillistä liikuntatilaa osastolle sekä ohjausta, tukea ja tietoa liikunnasta sairauden aikana. Lasten liikunnan edistämisessä on tärkeää kannustaa ja tarjota erilaisia mahdollisuuksia liikkua, jotta jokai nen saisi onnistumisen kokemuksia, ja siten fyysisen pätevyyden tunne vahvistuisi. LOTTA HAMARI, fysioterapeutti, TtT Tutkija Hoitotieteen laitos Turun yliopisto Qvalidi Oy Sähköposti: lotta.hamari@utu.fi Lapset ja perheet toivoivat lisää mahdollisuuksia liikkua sairaalassa sekä tukea ja tietoa liikunnasta sairauden aikana.. Tähän päivittäiseen aktiivisuuslukemaan verrattuna yli tuhannen askelsykäyksen ero ryhmien välillä on siten kuitenkin kliinisesti merkittävä syöpää sairastaville lapsille syöpähoitojen alkuvaiheessa. Lisäksi lapsia ja perheitä haastateltiin intervention jälkeen, jotta saatiin lisätietoa intervention toimivuudesta ja asioista, jotka lapset kokevat mielekkääksi liikuntaan motivoinnissa. Aktivoivat videopelit ja aktiivisuusmittarit soveltuvat osaksi liikuntaan motivoivia interventioita, mutta niiden vaikuttavuudesta tarvitaan kuitenkin vielä näyttöä. Erot askelsykäyksissä mittarien välillä oli suurta, ja liikunnan intensiteetti selitti eroja. Sopimus koskee kaikkia lapsia sairauteen katsomatta. Tutkimuksen interventiossa käytettiin Nintendo WiiTM (Nintendo Co., Ltd., Kyoto, Japan) Fit pelejä ja fyysistä aktiivisuutta mitattiin Fitbit Ultra® (Fitbit Inc., San Francisco, CA, USA) aktiivisuusmittareilla, kyselyillä ja päiväkirjalla. Lapsilla on oikeus leikkiin, peleihin ja liikuntaan myös sairaaloissa YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa on kirjattu, että lapsilla on oikeus ikätasoon sopiviin aktiviteetteihin ja leikkiin läpi lapsuuden (OHCHR 19962017). 2017b.) Tutkittavien haastatteluista selvisi, että monelle lapselle jo aktiivisuusmittarin pitäminen motivoi ottamaan enemmän askelia osastolla kuin tavallisesti ilman mittaria. Osassa sairaaloista jokainen syöpään sairastunut lapsi ja hänen perheensä tapaa fysioterapeutin automaattisesti ja saa alkuvaiheen liikuntaohjausta ja osassa sairaaloista fysioterapeutin tapaa vain tarvittaessa, kun liikkumisen ongelmia on jo ilmennyt
Peris-Bonet, R. & Cox, C. Chen, H.S. Desandes, E. Hannukainen, J. Heinonen, O.J. Pediatric Exercise Science 14 (3), 248–258. & Ness, K. Arola, M. Endothelial function in long-term survivors of childhood acute lymphoblastic leukemia: effects of a home-based exercise program. 2016. Cancer Statistics. Journal of Adolescent and Young Adult Oncology 5 (1), 8–15. Liukkonen, T. Lähteenmäki, P.M. International Journal of Cancer 135, 2129–34. Bloch, W. & Chin-Peuckert, L. von Busch, C. 2009. & De Luca, C. Miller, D. Krapcho, M. Nathan, P. &Lakoski, S. San Juan, A. Skeletal, neuromuscular and fitness impairments among children with newly diagnosed acute lymphoblastic leukemia. Rustler, V. Stiller, C. 2009. Karlage, R. Turunyliopisto. Lilius, J. 2011. Wolin, K. Clinical exercise interventions in pediatric oncology: a systematic review. Cancer Nursing 39 (2), 117–124. Wells, R. Promoting Children’s Health with Digital Games: A Review of Reviews. Madanat-Harjuoja, L. Journal of Pediatric Oncology Nursing: Official Journal of the Association of Pediatric Oncology Nurses 23 (4), 200–209. Arola, M. Inaba, H. Assessment and promotion of physical activity in children – with special reference to children diagnosed with cancer. 2016. Shah, D. & Lucia, A. 2017a. Knight, S. Ruhl, J. Culos-Reed, S. Howlader, N. Coebergh, J.W. Sontgerath, R. Physical activity and cancer in youth: A review of physical activity’s protective and rehabilitative functions. 2015. Schuster, A. BMC Research Notes 10 (1), 161-017-2476-1. 2014. American Journal of Preventive Medicine 54 (1), 144–150. & Lynch, B. 2011. &Salanterä, S. Tatalovich, Z. Rosenberg, D. Kullberg, T. Lilius, J. Active video games to promote physical activity in children with cancer: a randomized clinical trial with follow-up. Cancer Statistics. Streckmann, F. Kauhanen, L. Huber, G. &Beulertz, J. 2006. Games for Health Journal 3 (3), 145–156. Niinikoski, H. & Kemppainen, J. A Review of Cardiorespiratory Fitness in Adolescent and Young Adult Survivors of Childhood Cancer: Factors that Affect its Decline and Opportunities for Intervention. Cadmus-Bertram, L. &Salantera, S. Pastore, G. Smed, J. https:// seer.cancer.gov/csr/1975_2014/, based on November 2016 SEER data submission, posted to the SEER website, April 2017. Pokhrel, A. Suominen, S. Ruohonen, J. Aromaa, M. Noone, A. Koski, P. Vahlberg, T. Bethesda, M.D. 20 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LÄHTEET: ACCO. Physical exercise interventions in haematological cancer patients, feasible to conduct but effectiveness to be established: A systematic literature review. 2013. Kauhanen, L. Bishop, K. & Cronin, K.A. Changes in body image experienced by adolescents with cancer. & Lucia, A. Heinonen, O.J. Leppanen, V. Convention on the Rights of the Child. Tuchman, H. Pakarinen, A. Aromaa, M. Muscle strength and quality of life in patients with childhood cancer at early phase of primary treatment. Väitöskirja. Niinikoski, H. Zhu, L. Beulertz, J. Leukemia &Lymphoma 56 (4), 1004–1011. Kemppainen, J. 2014. Gatta, G. Pediatric Research 74 (4), 366–374. Zigon, G. Hamari, L. Berkman, A. Feuer, E.J. ProgresDans Les Recherches Sur Le Cancer 186, 319–347. Kapanen, J. Mean annual numbers of new cancer cases in 2010-2014, by primary site and age, MALES. https://www.acco.org/global-childhood-cancer-statistics/ 16.7.2018 Baumann, F. Wasilewski-Masker, K. Asanti, R. 2018. Arola, M. 2013. OHCHR 1996–2017. Axelin, A. 2010. International Statistics (Summary of IARC Report). Mariotto, A. Childhood cancer survival in Finland (1953-2010): A nationwide population-based study. & EUROCARE Working Group. Jeha, S. & Heinonen, O.J. Physical Activity Prescription for Childhood Cancer Survivors. BMC Pediatrics 14:94. Buman, M. Järvelä, L. Ness, K. Heinonen, O.J. Pediatric Blood &Cancer 60 (8), 1261–1266. html 16.7.2018 Suomensyöpärekisteri 2016b. Herich, L. &Salantera, S. 2014. Recent Results in Cancer Research. Current Sports Medicine Reports 10 (6), 352–359. Lähteenmäki, P.M. https:// www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages/CRC.aspx 16.7.2018 Parisod, H. Järvelä, L. Turunyliopiston julkaisuja D 1338. 2016. McCarthy, M. Kaatsch, P. Chinapaw, M. PediatricHematology and Oncology 33 (6), 393–407. Laaksonen, C. 2018. Larouche, S. European Journal of Cancer (Oxford, England: 1990) 45 (6), 992–1005. Järvelä, L. Hamari, L. Ruiz, J. Fitzen, C. &Wiskemann, J. Matomaki, J. Myllymaki, A. 2012. Leukemia 24 (6), 1113–1120.. Capocaccia, R. Hamari, L. Exercise in adult and pediatric hematological cancer survivors: an intervention review. 2011. Pahkala, K. CancerTreatmentReviews 35 (2), 185–192. Association of Self-Perceived Physical Competence and Leisure-Time Physical Activity in Childhood – A Follow-Up Study. Available at http://stats.cancerregistry.fi/stats/eng/ veng0008i0.html 16.7.2018 Wolin, K. Kivivuori, S. Survival of European children and young adults with cancer diagnosed 1995-2002. Pediatric Blood &Cancer 59 (1), 155–160. Diaz-Rodriguez, N. &Mechelen, W. Effects of a homebased exercise program on metabolic risk factors and fitness in long-term survivors of childhood acute lymphoblastic leukemia. Liu, R. Koivusilta, L. Kaste, S. Heinonen, O.J. Mean annual numbers of new cancer cases in 2010-2014, by primary site and age, FEMALES. Yu, M. 16.7.2018 Huang, T. 2013. Lähteenmäki, P.M. Wearable Technology and Physical Activity in Chronic Disease: Opportunities and Challenges. Fortschritte Der Krebsforschung. Deisenroth, A. DOI: 10.1186/1471-2431-14-94 Kelly, A. (eds). & Saarinen-Pihkala, U. Pakarinen, A. Pakarinen, A. Kulozik, A. Leppanen, V. 2018. Prokop, A. Eckert, K. &Salantera, S. Physical activity and pediatric cancer survivorship. Exercise interventions in children with cancer: a review International Journal of Pediatrics 461512. Huijgens, P. Lewis, D.R. Bloch, W. Robison, L. Pui, C. 2017b. & Baumann, F. Pediatric Blood &Cancer 60 (9), 1546–1551. Motor functioning during and following treatment with chemotherapy for pediatric acute lymphoblastic leukemia. http://stats.cancerregistry.fi/stats/eng/veng0007i0. Physical activity among children: objective measurements using Fitbit One® and ActiGraph. 2002. Limitations in Ankle Dorsiflexion Range of Motion, Gait, and Walking Efficiency in Childhood Cancer Survivors. Kosary, C. Green, J. Phillips, S. The Journal of School Health 87 (4), 236–243. SEER Cancer Statistics Review, 1975-2014, National Cancer Institute. Suomensyöpärekisteri 2016a
Voi olla helpottavaa muistaa, että vapaaehtoistyö on vapaaehtoista. Tässä meillä Suomessa on varmastikin käyttämätön voimavara.. Kansalaisareenan tilaama tutkimus kuvaa vapaaehtoistyön tekemistä ja tekijöitä Suomessa. Mukaan ei ole pakko lähteä ja itse on hyvä määrittää omat voimavaransa. Jos pieni porukka päättää yhdessä, ei yksin päättämisen vastuu paina kenenkään hartioita. Nyt vaan etsimään mukaan lähtijöitä, jotka voivat löytyä kovinkin läheltä. No, ehkä joskus palaan taas vapaaehtoisen rooliin, kun kutsu käy ja sopivankokoinen tehtävä on tarjolla vaikkapa lastenlasten aloittaessa urheiluharrastusta. Joskus saattaa tuntua siltä, että lupautuessaan mukaan tulee mieleen jo irtautumisen hankaluus. Ei huono vaihtoehto lisätä liikuntaa omaan elämään penkkiurheilun rinnalle. Pikku hiljaa omien mieltymyksien, vahvuuksien ja kokemuksien mukaan jonain päivänä puheenjohtajan pesti voi tuntua houkuttelevalta. Vapaaehtoistyö, joka sisältää tehtäviä, joita itse osaa tehdä, innostaa ja kannustaa mukaan. Ajankohdallisesti sopiva yhteydenotto oppilaitokseen tai opettajaan voi käynnistää suunnitelmallisen ja pitkäaikaisenkin yhteistyön. Monet vapaaehtoiset lasten liikunnan parissa innostuvat itsekin harrastamaan samaa lajia, kun ”lajiympyrät ja -ympäristöt” ovat tulleet tutuksi. Monel le keskeinen syy lähteä mukaan vapaaehtoistyöhön on tunne siitä, että saa päättää tai olla mukana päättämässä, mitä tehdään tai miten tehdään. Taloustutkimus Oy toteutti sen haastattelemalla maaliskuussa 2018 tuhatta suomalaista aikuista. On maita, joissa vapaaehtoistyöhön osallistuminen on keskeinen osa koulunkäyntiä. Omat kokemukseni liikunnan ja urheilun vapaaehtoistyöstä ovat positiiviset. Yksi ahkeroi puheenjohtajana, toinen kahvinkeittäjänä ja kolmas jossain muussa tehtävässä. Vapaaehtoistyö on hyvä paikka verkostoitua, myös ammattimielessä. Edeltäneen vuoden aikana liikunnan ja urheilun vapaaehtoistyötä tehtiin 84,73 tuntia. Vaikka liikunta -ja urheilutoiminnassa rahasta puhumisesta ei voi välttyä, motivaatio ei synny rahasta ainakaan tutkimuksen mukaan. Hyvä tapa innostua vapaaehtoistyöstä on tarttua ensin esimerkiksi yhden ottelun ajaksi tarjoilutehtäviin, ajanottajaksi yhdenpäivän turnaukseen, paikallisyhdistyksen kävelylenkin häntäpään kulkijaksi tai viikonlopun leirille yhden päivän valvojaksi. Kun kysyttiin halua osallistua vapaaehtoistyöhön, vastasi 54 prosenttia myöntävästi, 27 prosenttia kieltävästi ja 19 prosenttia ei osannut vastata. ANNUKKA ALAPAPPILA, TtM, ft Liikunta-asiantuntija Sydänliitto Sähköposti: annukka.alapappila@sydanliitto.fi L iikunnan ja urheilun maailmassa toimii valtava joukko vapaaehtoisia. Ainakin opiskelijat ovat valmiina. Välillä tehtäviä oli aika lailla, mutta hyvä tehtävien jakaminen auttoi kummasti. Useinkaan ei tule ajatelleeksi, että vapaaehtoistyöhön olisi tarjolla tulijoita, jos vaan joku kysyisi mukaan . Ehkä suin päin ei kannatakaan ryhtyä urheiluseuran tai paikallisyhdistyksen puheenjohtajaksi tai sihteeriksi. Liikunnan ja urheilun parissa tapaa monen alan asiantuntijoita, joilta oppii itsellekin hyödyllisiä tietoja ja taitoja. Vapaaehtoistyötä liikunnan ja urheilu parissa tehtiin tutkimusta edeltävän neljän viikon aikana 12,97 tuntia ja vuonna 2015 vastaavasti 7,71 tuntia. Tutustuin valmentajiin paremmin, joukkueen pojat lähestyivät minua entistä helpommin ja opin paljon muilta joukkueenjohtajilta ja seuran työntekijöiltä. Monikaan liikunta -tai urhei lutoimija ei ole huomannut kutsua opiskelijoita mukaan vapaaehtoisiksi. Itselle tärkeän asian edistäminen, kuten esimerkiksi lasten liikunnan tai ikääntyneiden liikunnan tai oman urheiluseuran tai kansanterveysjärjestön paikallisyhdistyksen ” auttaminen”, innostaa jaksamaan vapaaehtoisena vuodesta toiseen. Vapaaehtoistehtävä kori pallojoukkueen joukkueenjohtajana antoi paljon. Nyt vuosien jälkeen täytyy myöntää, että olo on vähän haikea, kun kaksikymppiset pojat vielä moikkaavat ja tulevat juttelemaan hallilla, katsomossa tai muuten kadulla tavatessa. Kansalaisareenan tutkimuksen mukaan eri alojen opiskelijoista puolet oli täysin valmis ja 26 prosenttia melko valmis vapaaehtoistyöhön, jos se olisi osana opintoja tai kouluaikana. Oma verkostoni kasvoi myös seuran ja joukkueen ulkopuolelle, kun organisoin esimerkiksi otteluita, turnauksia, pelireissuja ja joukkueiltoja. P O L T T O P IS T E E S S Ä 21 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: ANNUKKA ALAPAPPILA Vapaaehtoiseksi liikunnan ja urheilun maailmaan – minäkö. Toiseksi yleisin syy (15 prosenttia vastaajista) olla osallistumatta vapaaehtoistyöhön on ajanpuute. Omat ammatilliset verkostot kasvavat ja yhteydenotto helpottuu. Suurin syy (53 prosenttia vastaajista) vapaa ehtoistyön puuttumiseen oli se, ettei koskaan ole pyydetty mukaan. Selvästi kantava voima olla mukana on tunne kuulumisesta johonkin itselle tärkeään ja merkitykselliseen ”liikkeeseen” tai joukkoon. Siksi onkin oivallista lähteä mukaan lyhytaikaiseen tehtävään, jonka jälkeen voi itse valita, jatkaako vapaaehtoisena vai ei. Toisaalta sisäistä motivaatiota vahvistaa se, että itse oppii uutta
LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA 22 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Tutkijoitten tulee tunnistaa lasten kasvun ja kehityksen tuomat haasteet tutkimuksen luotettavuudelle. Kuva: GORILLA/MASKOT
Ihmisen kasvua säätelevät muun muassa perimä, ravitsemustila, psykososiaalinen kasvuympäristö ja monet krooniset sairaudet. I hmisen kasvu on hallitseva biologinen prosessi, joka alkaa hedelmöityksestä ja jatkuu aina kolmannelle vuosikymmenelle saakka. Hormonaalisia kasvua Varsinkin pitkittäistutkimuksissa sukupuolia – tai eri tutkimusten tuloksia – toisiinsa verrattaessa on hyvä tuntea lapsen kasvaessa ja kehittyessä tuloksiin vaikuttavat tekijät.. Kasvun sekä sukupuolisen kypsymisen ja kehityksen seurauksena eri elinjärjestelmissä tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat fyysisiin ominaisuuksiin ja niiden kehittymiseen fyysisen aktiivisuuden seurauksena (Armstrong ja van Mechelen 2017). Nämä kasvun vaiheet limittyvät osittain, ja niiden säätely eroaa toisistaan. 23 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Teksti: SAIJA SAVINAINEN, TIMO A. IHALAINEN, TAIJA FINNI, EERO A. Näiden prosessien merkitys ja vallitsevuus ihmisen kasvussa ovat riippuvaisia iästä ja kohdekudoksesta. Imeväisiän kasvu jatkuu 2–3 vuoden ikään asti, on alkuun hyvin nopeaa ja hidastuu loppua Kasvu sekä sukupuolinen kypsyminen ja kehitys ovat keskeisiä käsitteitä kaikissa lapsia ja nuoria käsittelevissä tutkimuksissa sekä lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden seurannassa ja urheiluvalmennuksessa. Lapsen kasvu Lapsen syntymän jälkeinen kasvu jaetaan imeväisiän kasvuun, tämän jälkeisen lapsuuden kasvuun ja murrosiän kasvupyrähdykseen (ns. Infancy, Childhood, Puberty – eli ICP-kasvumalli). Fyysinen aktiivisuus voi vaikuttaa myös kasvuun sekä sukupuoliseen kypsymiseen ja kehitykseen – joko negatiivisesti tai positiivisesti. LAKKA, DIMITRIS VLACHOPOULOS, ARJA SÄÄKSLAHTI, HARRI HELAJÄRVI, JOHANNA K. HAAPALA Kasvu, sukupuolinen kypsyminen ja kehitys sekä niiden merkitys liikuntatieteissä sääteleviä tekijöitä ovat esimerkiksi kasvuhormoni, insuliinin kaltainen kasvutekijä 1 (IGF 1), sukupuolihormonit ja kilpirauhashormoni (Dunkel 2009). Ihmisen kasvua säätelevät 1) solujen määrän lisääntyminen eli hyperplasia, 2) solujen koon kasvu eli hypertrofia ja 3) solun ulkopuolisen aineen lisääntyminen. Lapsen kasvaessa hänen pituutensa, painonsa, lihas-, rasvaja luumassansa sekä elintensä ja elinjärjestelmiensä koko kasvavat
Sukupuolinen kypsyminen Sukupuolisella kypsymisellä tarkoitetaan elinten ja elinjärjestelmien koon tai toiminnan muutoksia, jotka johtavat sukukypsyyteen ja aikuismaisiin piirteisiin. Imeväisiän kasvun säätelyä ei vielä täysin tunneta, mutta ravinnon määrän ja ravinnon imeytymisen häiriöiden tiedetään olevan tärkeitä sen säätelyssä (Dunkel 2009). Elinympäristössä selviytymisessä voidaan tarkastella sosiaalista, psykologista ja kognitiivista kehitystä. Sukupuolinen kypsyminen ei etene kaikilla lapsilla ja nuorilla samalla tavalla, vaan samanikäisten ja samankokoisten lasten kypsyystaso ja kypsymisnopeus voivat erota huomattavasti (Armstrong ja van Mechelen 2017). (2015) esittämällä kaavalla. Kasvuhormoni on keskeinen lapsuusajan kasvun säätelijä, mutta myös kilpirauhashormoni, ravitsemukselliset tekijät, terveydentila ja kasvuolosuhteet vaikuttavat siihen (Dunkel 2009). Lisäksi kilpirauhashormoni ja jossain määrin myös kasvuhormoni säätelevät imeväisiän kasvua Imeväisiän jälkeinen lapsuuden kasvu alkaa 2–3 ikävuoden kohdalla ja hidastuu tasaisesti iän lisään tyessä lukuun ottamatta pientä androgeenien lisääntyvästä erityksestä aiheutuvaa pituuskasvun hetkellistä kiihtymistä 6–8-vuoden iässä. Lapsen kehityksen etenemiselle olennaisimpia tekijöitä KUVA 1. Murrosikä alkaa, kun hypotalamus-aivolisäke-järjestelmä aktivoituu ja saa aikaan sukupuolirauhasten hormonituotannon käynnistymisen. Pojilla murrosiän kehitykseen kuuluu myös äänenmurros noin 14-vuotiaana. Paitsi luustossa, kasvupyrähdys tapahtuu murrosiässä myös lihaksistossa. 24 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA kohti. Kuvassa 1 on kuvattu 9–11-vuotiaiden tyttöjen ja poikien iän ero murrosiän kasvupyrähdyksen alkamiseen. Hypotalamus-aivolisäke-järjestelmä säätelee sukupuolirauhasten toimintaa. Tätä korjattua ikää käytetään kehityksen arvioinnissa viiden vuoden ikään asti. Murrosiän kasvupyrähdyksen aikana tytöt kasvavat pituutta keskimäärin 20–25 senttimetriä ja pojat 25–30 senttimetriä. Häpykarvoituksen ilmaantumisen ajankohta vaihtelee. Yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin suurta jopa hyvin kapeassa ikäryhmässä. development). Murrosiän kasvupyrähdys alkaa tytöillä usein heti murrosiän ulkoisten merkkien ilmaannuttua ja pojilla hieman murrosiän käynnistymisen jälkeen. Peniksen kasvu käynnistyy noin vuosi murrosiän käynnistymisestä. Se aktivoituu hetkeksi syntymän jälkeen sammuakseen aina murrosiän alkuun asti. Murrosiän loppuun mennessä nuori on saavuttanut aikuisiän pituutensa, ja pituuskasvu päättyy luiden kasvulevyjen sulkeuduttua (Dunkel 2009). Hyvin ennenaikaisina syntyneille lapsille lasketaan korjattu ikä raskauden ottaen huomioon laskettu aika. Heidän kehityksensä voi olla sekä biologista että käyttäytymiseen liittyvää. Lapsen neurologinen kehitys suhteutetaan hänen ikäänsä. Perustuu Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen aineistoon.. Pojilla ensimmäinen merkki murrosiän käynnistymisestä on kivesten ja kivespussin suureneminen yleensä 9,5–13,5-vuotiaana. Iän ero murrosiän kasvupyrähdyksen alkamiseen 9–11-vuotialla suomalaisilla tytöillä (N=214) ja pojilla (N=223). Murrosiän kasvupyrähdys alkaa tytöillä useimmiten 11–13-vuotiaana vaihdellen yleensä 8,5 ja 14 vuoden välillä. Sukupuolinen kypsyminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu murrosiän yli. Tyttöjen murrosikä alkaa yleensä 8–13-vuoden iässä useimmiten rintarauhasten kasvulla, mutta joillain tytöillä häpykarvoituksen ilmaantuminen on murrosiän käynnistymisen ensimmäinen merkki. Jos lapsen syntymäpituus poikkeaa selkeästi perimän mukaisesta odotuspituudesta, pituuskasvu hakeutuu omalle kasvutasolle usein jo ensimmäisen tai toisen elinvuoden aikana. Se alkaa pojilla pari vuotta myöhemmin vaihdellen yleensä 10,5 ja 16 vuoden välillä(Malina ym. Sukupuoli-identiteetti alkaa muodostua varhaislapsuudessa ja kehittyy läpi lapsuuden aina aikuisuuteen asti. Lapsuuden suhteellinen pituus vastaa yleensä pituuskasvun päättyessä saavutettua suhteellista pituutta. Kuukautiset alkavat keskimäärin 2,2 vuotta murrosiän alun jälkeen, milloin kasvunopeus on jo hiipumassa (Dunkel 2009). Lapsen kehitys Lapsen ja nuoren kasvun ja sukupuolisen kypsymisen yhteydessä käytetään usein myös termiä kehitys (engl. 2004; Dunkel 2009). Äänenmurros johtuu kurkunpään, kurkunpään lihasten ja kilpiruston kasvusta. Vaikka kaikki saavuttavat täyden sukupuolisen kypsyyden, erot kehon koossa ja mittasuhteissa voivat olla huomattavia. Myös liikuntataitojen ja liikunnallisten ominaisuuksien kehitys, jotka mahdollistavat osallistumisen moniin harrastusja vapaa-ajan aktiviteetteihin, voidaan nähdä osana kokonaisvaltaisempaa kehityksellistä kaarta. Iän eri kasvupyrähdyksen alkamiseen on arvioitu kajoamattomasti Mooren ym. Murrosiän kasvupyrähdyksen alussa pituuskasvua tapahtuu etenkin raajoissa, mutta sen jälkeen pituuskasvua tapahtuu enemmän myös selkärangassa
(2017) kehittivät kasvua kuvaavan maturiteettisuhteen, joka saattaa ottaa huomioon paremmin kasvun epälineaarisuuden ja siten soveltua paremmin suhteellisen murrosiän kasvupyrähdyksen ajoittumisen arvioimiseen. Biologinen ja sukupuolinen kypsyminen Biologisen kypsymisen arvioimisen referenssimenetelmänä pidetään luustoikää, joka saadaan arvioimalla kämmenen ja ranteen luuston luutumisen astet ta, luiden muodon kehitystä ja luun kasvulevyn luutumista. 2004) (Taulukko 1). Edellä esitetyt kaavat selittävät noin 90 prosenttia mitatun murrosiän kasvupyrähdyksen vaihtelusta, ja niitä voidaan käyttää antamaan suuntaviivoja lapsen ja nuoren kypsyystasosta tutkimuksessa ja urheiluvalmennuksessa. Tahdonalaisen kävelyn opettelemisen vaihe alkaa yleensä kahdeksan kuukauden iän jälkeen ja kävelemään ilman tukea opitaan 7–17 kuukauden iässä (Dunkel 2009). Kasvuun liittyviä vaiheita voidaan käyttää arvioimaan lasten ja nuorten välisiä eroja kypsymisessä. Perinteisesti murrosiän kasvupyrähdyksen ajoittumista on mitattu toistamalla seisomapituuden mittauksia lapsuudesta läpi murrosiän, mutta murrosiän kasvupyrähdyksen ajoitusta voidaan arvioida myös ikää, painoa, pituutta ja istumapituutta hyödyntävillä kaavoilla (Taulukko 1). Molemmissa kaavoissa kasvu kuvataan lineaarisena ja arvioidun ja mitatun murrosiän kasvupyrähdyksen ajoittumisen ero näyttäisi kasvavan sitä suuremmaksi mitä kauemmaksi murrosiän kasvupyrähdyksestä mennään. (2015) raportoivat yksinkertaistetun laskukaavan. 2011), www. Eri menetelmiä käytettäessä pitää kuitenkin muistaa, että tuloksia tulee tulkita harkiten eivätkä tulokset ole vertailukelpoisia muiden menetelmien kanssa. Kypsyyden arviointi osuus-aikuispituudesta voi olla sopiva menetelmä eritysesti nuoremmilla lapsilla. Pituudelle, painolle, painoindeksille, päänympärykselle sekä pituuskohtaiselle painolle on olemassa omat ikäkohtaiset kasvukäyränsä. Alle 2-vuotiaan painon seurannassa käytetään Suomessa pituuteen suhteutettua painoa (%). 2011). 25 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA ovat kyky, halu ja mahdollisuus uuden oppimiseen. Fransen ym. age from peak height velocity). Halu oppia uutta on puolestaan lapsella synnynnäinen ominaisuus. Toisena vaihtoehtona on arvioida aikuispituus esimerkiksi Khamis-Roche-menetelmän avulla tai käyttää Tannerin esittelemää vanhempien keskipituusmenetelmää (Khamis ja Roche 1994; Malina ym. Luustoiän arvioiminen ei kuitenkaan ole aina tarkoituksenmukaista. Kasvun, sukupuolisen kypsymisen ja kehityksen arviointi ja seuranta Kasvua seurataan suhteuttamalla lapsen pituus ja paino oman sukupuolen mukaiselle kasvukäyrästölle sekä tarkastelemalla pituuden ja painon muutoksia lyhyemmällä ja pidemmällä aikavälillä. Vaikka näiden kaavojen vahvuutena on niiden kajoamattomuus, kyky arvioida kypsyyttä yhdessä aikapisteessä ja melko hyvä tarkkuus, arvion virheen suuruus kasvaa mitä kauemmas murrosiän kasvupyrähdyksestä mennään. Lapsen painon arvioinnin haasteena ovat varhaislapsuuden painoindeksivaihtelut, minkä takia lapsille on luotu aikuisen painoindeksiä vastaavat ISO-painoindeksit (Dunkel 2009; Saari ym. Lapselle ominaista kehitysaikataulua ei pystytä juurikaan nopeuttamaan, mutta puutteelliset, kehitystä tukemattomat tekijät voivat hidastaa sitä. Luustoiän vahvuutena pidetään sen käyttökelposuutta arvioida kypsyyttä syntymästä alkaen sekä sen toistettavuutta ja tarkkuutta kypsyyden arvioimisessa. Yksi käytetyimmistä menetelmistä on ikä suhteessa murrosiän kasvupyrähdykseen (engl. Suomalaisille lapsille on olemassa omat vuosina 2010–2011 uudistetut kansalliset kasvukäyrät (Saari ym. Lapsen neuromuskulaarinen toiminta alkaa jo varhaisessa alkuraskaudessa. Osuutta odotepituudesta voidaan mahdollisesti käyttää vertailtaessa kypsyyttä lasten välillä. (2018). Tällä hetkellä ryhmä on kuitenkin validoinut kaavan vain pojilla (Fransen ym. kasvukayrat.fi). Sikiöllä ja vastasyntyneellä lapsella nähdään kävelyä muistuttavia polkemisliikkeitä eli askelheijaste, mikä häviää parin kuukauden ikään mennessä. Motoristen taitojen kehitystä on kuvattu tarkemmin tämän lehden artikkelissa Laukkanen ym. esittelivät (Mirwald ym. Sopivasti erilaisia virik keitä tarjoava, lapsen kehitystä tukeva sekä lasta kannustava ympäristö tukevat lapsen kehityksen etenemistä. Alunperin Mirwald ym. 2002) kaavan murrosiän kasvupyrähdyksen ajoittumisen laskemiseen tytöillä ja pojilla ja josta Moore ym. Vaihtelu kehitysnopeudessa eri lasten ja sukupuolten välillä on hyvin laaja, ja tämä luo haasteensa lapsen kehityksen arviointiin. Varsinainen luustoikä saadaan vertaamalla mitattuja tuloksia vertailuarvoihin joko manu aalisesti tai tietokoneohjelman avulla ja tarkastelemalla minkä ikäisen vertailuaineistossa olevan lapsen kanssa tulokset ovat yhteneväisiä. 2017). Luustoikä voidaan ilmaista suhteessa kalenteri-ikään joko vähen tämällä luustoikä kalenteri-iästä tai jakamalla luustoikä kalenteri-iällä. Molemmissa tapauksissa saadaan tieto siitä, onko luustoikä jäljessä, ajallaan vai edellä suhteessa kalenteri-ikään. Saavutettua osuutta aikuispituudesta on myös käytetty kasvuun liittyvän kypsyystason arvioinnissa. Pituuskasvua voidaan arvioida vertaamalla suhteellista pituutta väestön keskiarvoon tai vanhempien pituuksien perusteella laskettuun odotuspituuteen tai arvioimalla suhteellisessa pituudessa tapahtunutta muutosta pidemmällä aikavälillä. Lisäksi kuvantamistulosten tulkintaan tarvitaan erikoisosaamista, joka rajoittaa luustoiän käyttämistä liikuntatieteellisessä tutkimuksessa tai käytännön työssä.. Kasvua voidaan tarkastella kasvun ajoituksena suhteessa kalenteri-ikään. Menetelmässä tarvitaan useita toistuvia mittauksia lapsuusaikana sekä aikuisena mitattu pituus. Lapsen terve kasvu näkyy käyrästöllä siten, että mitattavat muuttujat kulkevat useimmiten johdonmukaisesti vertailukäyrien suuntaisesti. Luustoiän arvioiminen altistaa lapset pienelle määrälle ionisoivaa säteilyä ja kuvantaminen vaatii resursseja. Yli 2-vuotiailla käytetään iänmukaista painoindeksiä. Ympäristö tarjoaa mahdollisuuden oppi miseen ja kehittymiseen
Tannerin kuvaamien tasojen käytössä huomioitavaa on, että eri indikaattorit kuvaavat osin eri prosesseja ja siten esimerkiksi B3 ei ole yhtäsuuri kuin PH3. Pojilla kivesten koko on suorempi ja tarkempi sukupuolielinten kypsyyden mittari kuin Tannerin esittämät tasot, mutta se vaatii kivesten palpaatiota ja tilavuuden arviointia Praderin orkidometrillä. Lisäksi kronologinen ikä tulisi huomioida, sillä yhdessä PH luokassa alkutaipaleella olevat ovat yleensä lyhyempiä, kevyempiä ja nuorempia kuin tasolla pidemmällä olevat. Lisäksi eri indikaattoreita tulisi käyttää itsenäisinä kuvaajina, eikä muodostaa keskimääräistä kypsyystasoa. (0,151951447289 × seisomapituus) + (0,000932836659 × seisomapituus) 2 . lapsen pituus (cm) / (isän pituus (cm) + äidin pituus (cm) + 13) / 2 TAULUKKO 1. Kehitysseurannassa seurataan taitojen karttumista, kiinnitetään huomiota lapsen lihasjäntevyyteen, vuorovaikutustaitoihin ja kielellisiin taitoihin sekä tarkastetaan näköja kuuloaistin toimintaa. Tytöillä sukupuolista kypsymistä voidaan arvioida myös kuukautisten alkamisen ajankohtana. Lene arvioinnin tavoitteena on löytää mahdollisimman varhain oppimisvaikeuksia ennakoivat kehitykselliset ongelmat, jotka liittyvät kielenkehitykseen, motoriikkaan, hahmotukseen ja tarkkaavaisuuteen, ja jotka etenevät helposti ilman puuttumista käyttäytymisen ja tunneelämän alueille. Näiden tasojen heikkoutena on, ettei niissä ole keskitasoja, vaan lapsi ja nuori joko on tai ei ole tietyllä tasolla. Tasot nimetään PH1–PH5 (pubichair, häpykarvoitus), B1–B5 (breast, rinnat) ja G1–G5 (genitalia, sukupuolielimet). Iän ero murrosiän kasvupyrähdykseen -7,709133 + (0,0042232 ×(ikä x pituus (cm)) -8,128741 + (0,0070346 x (ikä × istumapituus (cm)) TAI -7,999994 + (0,0036124 x (ikä × pituus (cm)) Fransen ym. Leikki-ikäisille lapsille on olemassa Leikki-ikäisen lapsen neurologisen kehityksen arviointimenetelmä (Lene), josta on oma sovellus 2,5–3-, 4-, 5ja 6-vuotiaille lapsille. Näin voi muodostua suuriakin eroja esimerkiksi juuri B2 tasolle siirtyneen ja B2-tason loppupäässä olevan tyttöjen välillä. Alle 2-vuotiaiden neurologista kehitystä voidaan arvi oida Vauvan neurologisen ja psyykkisen kehityksen arviointimenetelmällä (Vane-psy). Kasvun ja kypsymisen vaikutus eli elinjärjestelmiin Verenkiertoja hengityselimistö Sikiöaikana sydämen oikea ja vasen puoli ovat yhtä suuria, mutta syntymän jälkeen erityisesti sydämen vasen kammio kasvaa fysiologisista syistä oikeata Viite Menetelmä Tytöt Pojat Mirwald ym. Vane-psy on strukturoitu menetelmä 1,5, 4, 8 ja 18 kuukauden ikäisille lapsille. Murrosiän vaiheiden arvioimiseen Tannerin kriteereillä tarvitaan lääkärintarkastus, joka vähentää sen käytettävyyttä arjessa ja liikuntatieteellisessä tutkimuksessa. Taso 2 kuvaa selkeää muutosta kussakin indikaattorissa ja taso 5 täyttä sukupuolista kypsyyttä. (0,000001656585 × seisomapituus) 3 + (0,032198263733 × jalkojen pituus) ?(0,000269025264 × jalkojen pituus) 2 ?(0,000760897942 × [(seisomapituus × kalenteri-ikä]) Tanner ym. Murrosiän vaiheiden arvioimiseen on kehitetty myös karkeita itsearviointimenetelmiä (Taylor ym. Maturiteettisuhde – 6,986547255416 + (0,115802846632 × kalenteri-ikä) + (0,001450825199 × kalenteri-ikä) + (0,004518400406 × kehon paino) – (0,000034086447 × kehon paino) 2 . Osuus odote pituudesta lapsen pituus (cm) / (isän pituus (cm) + äidin pituus (cm) 13) / 2. Iän ero murrosiän kasvupyrähdykseen –16,364 + 0,0002309 • (jalkojen pituus × istumapituus tulotermi) + 0,006277 • (ikä × istumapituus tulotermi) + 0,179• jalkojen pituus/pituus -suhde + 0,0009428 • (ikä × paino tulotermi) –29,769 + 0,0003007 • (jalkojen pituus × istumapituus tulotermi) – 0,01177 • (ikä × jalkojen pituus tulotermi) + 0,01639 • (ikä x istumapituus tulotermi) + 0,445 • (jalkojen pituus/pituus -suhde) Moore ym. Murrosiän kasvupyrähdyksen ajoittumien arvioimiseen käytettyjä laskukaavoja.. 2001), mutta ne eivät korvaa lääkärintarkastukseen perusteella arvioitua sukupuolista kypsyyttä (Armstrong ja van Mechelen 2017). Kehitys Lapsen kehitystä arvioidaan Suomessa terveydenhuollossa lastenneuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa. 26 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Tannerin kuvaaman viisiluokkaista häpykarvoituksen, sukupuolielinten ja rintojen kehittyneisyyden tasoja arvioiva menetelmä on usein käytetty tapa murrosiän vaiheiden arvioimiseen. Jokaisella tasolla taso 1 kuvaa esimurrosikää, jolloin näkyviä muutoksia ei ole vielä havaittavissa
Keuhkojen koko ja paino kasvavat lähes suorassa suhteessa seisomapituuteen, ja keuhkojen paino 20-kertaistuu 60–70 grammasta 1 200–1 400 grammaan syntymästä aikuisuuteen (Malina ym. Varhaislapsuudesta. Yhdeksänvuotiailla pojilla ja tytöillä jänteen jäykkyyden on havaittu olevan pienempi kuin aikuisilla (O’Brien ym. Pojilla tyypin I lihassolujen suhteellinen osuus vähenee myös 17 ja 27 ikävuoden välillä, mutta tytöillä ei vastaavaa muutosta ole havaittu (Malina ym. Myös lihassolutyyppien suhteellinen osuus lihaksessa näyttäisi muuttuvan kasvun ja kypsymisen aikana, joskin tämä voi olla lihaskohtaista. 2010; Hidvégi ym. Systolinen verenpaine nousee pituuden kasvaessa lapsuudessa ja nuoruudessa. Vastasyntyneen lapsen systolinen verenpaine on keskimäärin 40–75mmHg ja nousee samalla tavalla tytöillä ja pojilla aina kymmenen vuoden ikään saakka (Malina ym. Lapsilla on lisäksi korkeampi aerobisten entsyymien ja matalampi anaerobisten entsyymien aktiivisuus kuin murrosikäisillä ja aikuisilla. Murrosiän kasvupyrähdyksen aikana iskutilavuus kasvaa nopeasti ja nuorilla miehillä keskimääräinen lepoarvo on 60 millilitraa minuutissa (Malina ym. 2004). Hengityksen säätelyyn osallistuvien aivokeskusten toiminnallisesta kehittymisestä tiedetään vähän, mutta hengityksen säätelyyn osallistuvat kemoreseptorit ovat toiminnallisia jo vastasyntyneellä. Tämän jälkeen poikien systolinen verenpaine nousee enemmän kuin tyttöjen, ja 17 vuoden ikään mennessä pojilla on 5–10 mmHg korkeampi systolinen verenpaine kuin tytöillä (Malina ym. Ne kasvavat yhtä paljon tytöillä ja pojilla ennen murrosikää, mutta 10–12 vuoden iästä eteenpäin pojilla on suurempi veren punasolumassa ja hemoglobiinipitoisuus kuin tytöillä (Malina ym. Lihaksen glykogeenivarastojen on raportoitu olevan pienemmät lapsilla kuin murrosikäisillä ja aikuisilla. Vastasyntyneen lapsen hengitystiheys on noin 40, ja se laskee noin 22:een 5–6 vuoden ikään mennessä. Jänteen jäykkyyden lisääntyessä liikkumisen taloudellisuus ja voimantuottonopeus kasvavat (Armstrong ja van Mechelen 2017). Lihaksen adenosiinitrifosfaatti-varastoissa ei kasvun aikana tapahdu suuria muutoksia, mutta kreatiinifosfaattivarastojen muuttumisen osalta tutkimusnäyttö on ristiriitaista. 2010). Lihassolut ovat murrosiässä suurempia pojilla kuin tytöillä. Vastasyntyneellä lapsella on noin 20 miljoonaa keuhkorakkulaa, kun taas 8-vuotiaalla lapsella niitä on noin 300 miljoonaa eli yhtä paljon kuin aikuisilla (Malina ym. 2004). Vastasyntyneellä sydämen lyöntitaajuus eli syke on noin 140 lyöntiä minuutissa, ja se laskee keskimäärin 70 lyöntiin minuutissa 10-vuotiaalla lapsella. Lisäksi murrosikäisillä on korkeampi aerobisten entsyymien aktiivisuus kuin aikuisilla, mutta näyttö anaerobisten entsyymien aktiivisuudesta on ristiriitaista. Maksimisykkeen pysyminen melko vakaana lapsuudessa johtaa siihen, että maksimisykkeen ennustamisessa käytetyt kaavat (220-ikä tai 208-(0,7 x ikä) eivät ole suositeltavia ennen murrosiän loppua (Armstrong ja van Mechelen 2017). 2004). Pojilla tyypin I lihassolujen suhteellinen osuus vastus lateralis-lihaksessa näyttäisi vähenevän noin 65 prosentista 50 prosenttii viiden ja 20 ikävuoden välillä. 2004; Armstrong ja van Mechelen 2017). Koska lapsilla jännettä venyttävät voimat ovat pienempiä jänteet venyvät enemmän kuin aikuisilla, lasten jänteet eivät varastoi yhtä paljon elastista energiaa kuin aikuisten jänteet. 2012). Myös keuhkorakkuloiden eli alveolien määrä lisääntyy huomattavasti syntymästä lapsuuteen. Diastolinen verenpaine ei nouse yhtä merkittävästi lapsuuden ja nuoruuden aikana kuin systolinen verenpaine, eikä sukupuolieroja juurikaan havaita (Malina ym. Maksimisykkeessä ei havaita merkittäviä muutoksia ennen murrosikää, vaan se pysyy 185–205 lyönnissä minuutissa riippuen liikunnan muodosta. 2004). 2004). Sydämen koko ja tilavuus kasvavat varhaisaikuisuuteen saakka, mutta sydämen paino suhteessa kehon painoon on käänteisesti yhteydessä ikään. 2004). Luun mineraalipitoisuus ja mineraalitiheys lisääntyvät iän myötä, mutta luumassa lisääntyminen vaihtelee tyttöjen ja poikien välillä. Valtimoiden seinämän jäykkyyden kuvaajana käytetty aortan pulssiaallon nopeus lisääntyy lapsuudesta teini-ikään ja varhaisaikuisuuteen (Reusz ym. Lihaskudoksen määrän lisääntyminen syntymän jälkeen johtuu pääasiassa olemassa olevien lihassolujen kasvusta, joka jatkuu lineaarisena murrosikään sekä pojilla että tytöillä, mutta pojilla kasvu jatkuu jopa varhaisaikuisuuteen (Malina ym. Maksimisykkeen vaihteluväli lapsilla on kuitenkin suuri, 170–225 lyöntiä minuutissa. Myös veren punasolumäärä, punasoluosuus eli hematokriitti ja hemoglobiinipitoisuus kasvavat iän karttuessa. Tukija liikuntaelimistö Lihaskudoksen määrä lisääntyy huomattavasti kasvun ja kypsymisen myötä tytöillä ja pojilla, mutta erityisesti murrosiän kasvupyrähdyksen aikana poikien lihasmassan kasvu on suurempaa kuin tytöillä (Armstrong ja van Mechelen 2017). Myös keuhkojen tilavuus kasvaa iän karttuessa lähes suorassa suhteessa pituuskasvun kanssa, mutta murrosiän kasvupyrähdyksen aikana keuhkojen kehitys jää jälkeen pituuskasvun kehityksestä (Malina ym. 2004). Lihassolujen määrä kasvaa sikiövaiheessa sekä mahdollisesti myös vähän syntymän jälkeen. mutta erot aikuisten ja lasten välillä näyttäisivät pienenevän 15 vuoden ikään mennessä (Armstrong ja van Mechelen 2017). 27 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA puolta enemmän. Vaikka hermolihasjärjestelmän kypsyminen tunnetaan vielä heikosti, hermosolujen johtumisnopeus ja kyky aktivoida motorisia yksiköitä näyttäisivät olevan lapsilla jonkin verran heikompi kuin aikuisilla (Rowland 2005; Armstrong ja van Mechelen 2017). 2004). 2004). Nämä sukupuolierot voivat johtua joko todellisista fysiologisista eroista, mutta on myös mahdollista, että tämä johtopäätös on virheellinen, koska tytöillä tehtyjä tutkimuksia on vähän. Jänteillä on tärkeä rooli liikkumisen taloudellisuudessa ja voimantuotossa. Sydämen vasemman kammion kerrallaan pumppaama verimäärä eli iskutilavuus levossa kasvaa vastasyntyneen 3–4 millilitrasta esimurrosikäisen 40 millilitraan. Lapsuudessa sykkeessä ei havaita merkittäviä eroja tyttöjen ja poikien välillä, mutta yli kymmenen vuoden iässä pojilla on noin 3–5 lyöntiä matalampi syke kuin tytöillä (Malina ym. 2004)
2005). erikoislääkäri Paavo Nurmi -keskus ja Turun yliopisto Sähköposti: harri.helajarvi@utu.fi JOHANNA K. Hankitun immuniteetin ansiosta ihminen ei sairastu uudestaan saman mikrobin aiheuttamaan tautiin tai oireet jäävät paljon lievemmiksi kuin ensim mäisellä kerralla (Murphy 2012). 2017). Luonnollisten tappajasolujen suhteellinen määrä on varhaislapsuudessa pieni, mutta näyttää lisääntyvän tai pysyvän samana iän karttuessa (Timmons 2014). 2015). 2015). 28 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA murrosiän loppuun, luumassa lisääntyy 70–95 grammasta nuorten naisten 2 400 grammaan ja nuorten miesten 3 300 grammaan (Stagi ym.2013). Lapsuudessa saadut rokotukset ja luonnollisesti kohdatut mikrobit muovaavat immuu nijärjestelmän toimintaa (Simon ym. LAKKA, LT Professori Biolääketieteen yksikkö Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: timo.lakka@uef.fi DIMITRIS VLACHOPOULOS, PhD Lecturer Children’s Health and Exercise Research Centre, University of Exeter Iso-Britannia Sähköposti: d.vlachopoulos@exeter.ac.uk ARJA SÄÄKSLAHTI, LiT, dosentti Yliopistotutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja.saakslahti@jyu.fi HARRI HELAJÄRVI, LT Vt. Immuunijärjestelmän toiminta terävöityy sairastettujen infek tioiden ja immunologisen muistin seurauksena. Poikien ja tyttöjen luumassan kertyminen on samanlaista ennen murrosikää, mutta murrosiän jälkeen poikien luumassa kasvaa enemmän kuin tyttöjen (Davies ym. Huippuluumassasta 80–90 prosenttia saavutetaan myöhäisteini-iässä (Baxter-Jones ym. Taudinaiheuttajan kohtaamisesta jää jälki niin sanottuihin muistisoluihin. IHALAINEN, LitT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: johanna.k.ihalainen@jyu.fi TAIJA JUUTINEN, LitT Professori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: taija.m.juutinen@jyu.fi EERO A. Toisaalta leukosyyttien ja erityisesti lymfosyyttien kokonaismäärä pienenee. Kun sama tai samanlainen taudinaiheuttaja tunkeutuu kehoon, muistisolut aktivoivat hankitun immuniteetin. Yksinkertaistettuna luontainen immuunijärjestelmä estää taudinaiheuttajia pääsemästä kehoon ja pyrkii tuhoamaan taudinaiheuttajan tulehdusreaktion avulla. 2011) ja nopein luun mineraalipitoisuuden kasvu tytöillä tapahtuu keskimäärin 16–18-vuoden ja pojilla 17–20-vuoden iässä. Toisaalta immuunijärjestelmän joidenkin osien toiminta saattaa heiketä heti puberteetin jälkeen, johtuen esimerkiksi heikommasta hematopoeettisten kantasolujen kypsymisestä valkosoluiksi sekä kateenkorvan pienenemisestä (Simon ym. Lapset elävät ensimmäisinä elinvuosinaan luontaisen immuniteetin ja osin äidiltään saamiensa vastaaineiden turvin (Macpherson ym. HAAPALA, FT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Biolääketieteen yksikkö, Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: eero.a.haapala@jyu.fi. Lymfosyyttien alaryhmissä muutokset vaihtelevat; esimerkiksi T-auttaja solujen määrän on esitetty laskevan ja T-tappaja solujen määrän pysyvän suhteellisen samana. Immuunijärjestelmä Immuunijärjestelmä koostuu kahdesta puolustuslinjasta: synnynnäisestä (luontaisesta) sekä hankitusta immuunijärjestelmästä. Lapsen kasvaessa limakalvopuolustus vahvistuu B-solujen ja vastaaineiden määrän nousun seurauksena. Murrosiällä ja sen ajoituksella on keskeinen merkitys luun kehityksen kannalta. Varsinkin pitkittäistutkimuksissa ja sukupuolia – tai eri tutkimusten tuloksia – toisiinsa verrattaessa on hyvä tuntea lapsen kasvaessa ja kehittyessä tuloksiin vaikuttavat tekijät, sekä aineistoon parhaiten sovellettavat muuttujat ja tutkimusmetodit SAIJA SAVINAINEN, LL Lastentautien erikoislääkäri Biolääketieteen yksikkö Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: saija.savinainen@uef.fi TIMO A. Lapsuudessa ja nuoruudessa luontainen ja kehittyvä hankittu immuniteetti täydentävät toisiaan. Liikuntatieteen tutkijoiden on siis kasvuikäisiä tutkiessaan hyvä ymmärtää kasvun ja kehityksen tuomat haasteet ja tutkimuksen luotettavuuden kannalta oleelliset näkökohdat
Teoksessa: Välimäki, M., Same, T., Dunkel, L. Human Kinetics, Champaign. 2012. Journal of Bone and Mineral Research 26, 1729–1739. Archives of Disease in Childhood 90:373–378. 2005. Davies, JH., Evans, BAJ., Gregory, JW. 2015. Laukkanen, A., Joensuu, L., Ihalainen, JK., ym. Oxford Textbook of Children’s Sport and Exercise Medicine, 3rd edn. 1994. Reference values of aortic pulse wave velocity in a large healthy population aged between 3 and 18 years. 2009. Evolution of the immune system in humans from infancy to old age. Predicting adult stature without using skeletal age: the Khamis-Roche method. Stagi, S., Cavalli, L., Iurato, C., ym. Proceedings of the Royal Society Biological Sciences 282, 20143085 . 2018 Motoristen taitojen ja lihasvoiman vuorovaikutus lapsuudessa ja nuoruudessa. Taylor, SJ.,Whincup, PH., Hindmarsh, PC., ym. Helsinki: Duodecim, pp 510–569 Hidvégi, EV., Illyés, M., Benczúr, B, ym. ed. Normaalijapoikkeavakasvu. painos. Journal of Hypertens 30, 2314–2321 Khamis, HJ., Roche, AF. (toim.) 2017. Garland Science, Taylor & Francis. Liikunta&Tiede. 2001. Simon, AK., Hollander, GA., McMichael, A. Reference values of pulse wave velocity in healthy children and teenagers. Paediatric Exercise Immunology : health and clinical applications. 2017. Macpherson, AJ., de Agüero, MG., Ganal-Vonarburg, SC. 2013. 2012. Malina, RM., Bouchard, C., Bar-Or, O. Murphy, K. Growth, Maturation, and Physical Activity, 2. O’Brien, TD., Reeves, ND., Baltzopoulos, V., ym. (toim) Endokrinologia, 2. How nutrition and the maternal microbiota shape the neonatal immune system. Bone metabolism in children and adolescents: main characteristics of the determinants of peak bone mass. 2011. 2010 Mechanical properties of the patellar tendon in adults and children. Dunkel L. Janeways’sImmunobiology, 12th edn. Pediatrics 94, 504– 507. Children’s exercise physiology, 2nd edn. Human Kinetics, Champaign. Hypertension 56, 217–224. Rowland, TW. 2010. Oxford University Press, Oxford Baxter-Jones, ADG., Faulkner, RA., Forwood, MR., ym. Performance of a new pubertal self-assessment questionnaire: a preliminary study. Paediatric and Perinatal Epidemiology 15, 88–94 Timmons, BW. ExerciseImmunologyReview 11, 108–144.. Reusz, GS.,Cseprekal, O., Temmar, M., ym. 29 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA LÄHTEET: Armstrong, N., van Mechelen, W. Saari, A., Sankilampi, U., Hannila, M-L., ym. 2014. Bone mass acquisition in healthy children. 2004. New Finnish growth references for children and adolescents aged to 20 years: Length/height-for-age, weight-for-length/height, and body mass index-for-age. 2011 Bone mineral accrual from 8 to 30 years of age: An estimation of peak bone mass. 2005. Annals of Medicine 43, 235–248. Journal of Biomechanics 43, 1190–1195. Clinical Cases in mineral and bone metabolism 10, 172–179. Nature Reviews Immunology 17, 508–517
Ku va : A N TE R O A A LT O N E N. 30 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Suomessa fyysisten kuntoerojen kasvu on ollut voimakkaampaa pojilla kuin tytöillä
Heikosti kehittyneet motoriset taidot ja puutteellinen lihasvoima voivat vähentää lasten ja nuorten halua ja kykyä osallistua fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan. 2008). 2011) ja hyvät motoriset taidot edesauttavat lihasvoimaa kehittäviin fyysisiin aktiviteetteihin, kuten kiipeilyyn, hyppimiseen sekä iän ja kypsyystason Suomalaisten lasten ja nuorten motoriset taidot ovat heikentyneet jonkin verran 2000-luvun alusta 2010-luvulle. 31 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Teksti: ARTO LAUKKANEN, LAURA JOENSUU, ARJA SÄÄKSLAHTI, JOHANNA K. IHALAINEN, PERTTI HUOTARI, EERO A. Suurin osa varhaisja keskilapsuuden motorisia taitoja ja lihasvoimaa kehittävästä toiminnasta on omaehtoista ja vapaata leikinomaista fyysistä aktiivisuutta. Motorisella taidolla tarkoitetaan sellaisia ominaisuuksia ja tahdonalaisten liikkeiden muodostamia kokonaisuuksia, joiden avulla voidaan toimia sujuvasti ja energiaa säästäen erilaisissa arjen ja vapaa -ajan tehtävissä hyvinkin erilaisissa ympäristöissä (Malina, Bouchard, ja Bar-Or 2004). Motoriset perustaidot ja lihasvoima eivät ole erillisiä kokonaisuuksia, vaan niiden keskinäinen yhteys on selkeä jo lapsuudessa (Kuva 1), sillä riittävä lihasvoima luo perustan motorisille taidoille (esimerkiksi hyppääminen, loikkiminen, kiipeäminen, heittäminen sekä nopeat juoksupyrähdykset) (Faigenbaum ja Macdonald 2017; Cattuzzo ym. Motorisella oppimisella tarkoitetaan harLasten motoriset taidot ja lihasvoima eivät kehity perimän määrittämään täyteen potentiaaliinsa ilman mahdollisuuksia harjoitella liikkumista erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Lisäksi ne voivat haitata iänmukaisia fyysisiä leikkejä (esimerkiksi kiipeilytelineissä toiminen), vähentää vapaa-ajan aktiivisuutta (esimerkiksi liikunnalliset harrastukset) sekä urheiluharrastuksiin osallistumista (laskenut valmius aloittaa harjoittelu) ja lisätä tukija liikuntaelimistön, aineenvaihdunnan ja valtimotautien vaaraa myöhemmin elämässä (Smith ym. Motoriset taidot ja lihasvoima – määritelmiä ja kehittyminen lapsuudessa ja nuoruudessa Sekä motoriset taidot että lihasvoima ja -kestävyys ovat moniulotteisia ja osin monitulkintaisia kokonaisuuksia. Heikkenemistä on havaittu liikkumistaidoissa ja liikkeiden yhdistelyssä sekä pojilla että tytöillä.. Lihasvoimaa lisäävän liikunnan on havaittu parantavan motorisia taitoja (Behringer ym. 2016). HAAPALA Motoristen taitojen ja lihasvoiman vuorovaikutus lapsuudessa ja nuoruudessa mukaiseen voimaharjoitteluun osallistumista (Armstrong ja van Mechelen 2017). 2014; Faigenbaum, Rebullido, ja MacDonald 2018; Stodden ym. M otoristen perusja lajitaitojen kehittyminen ja riittävän lihasvoiman ja -kestävyyden hankkiminen lapsuudessa (<13 vuotta) ja nuoruudessa (?13 vuotta) ovat keskeisiä osa-alueita lasten ja nuorten kasvussa ja kehityksessä. Motorisella kehityksellä puolestaan tarkoitetaan jatkuvaa ja iän myötä etenevää motorisen käyttäytymisen muutosta
Rajoiteteorian mukaan motorisen kehityksen tiellä on aina jokin näihin kolmeen tekijään liittyvä rajoite (engl. 2004). 2004). Motorisia taitoja kehittävä fyysinen aktiivisuus, kuten esimerkiksi kiipeily, hyppyleikit ja leikkimielinen painiminen, tukevat myös lihasvoiman kehittymistä. rate limiter) (Newell 1986). Lasten monipuolisen hermo-lihasjärjestelmän harjoittelun toteuttamisesta kuvataan tarkemmin esimerkiksi Myerin ja työtovereiden (2011) artikkelissa. 2012). Lapsilla motoristen taitojen harjoittelu korostuu varhaisja keskilapsuudessa, jonka jälkeen näitä taitoja harjoitellaan ja hiotaan yhä sulavammiksi ja tarkoituksenmukaisemmiksi. Pojat ovat keskimäärin parempia heittotaidoissa jo kolmevuotiaina ja tytöt puolestaan tasapainotaidoissa erityisesti keskilapsuudesta eteenpäin (Malina ym. Juoksunopeudessa ja ketteryydessä sukupuolierot alkavat näkyä murrosiässä 12–14 vuoden iässä (Malina ym. Mukailtu (Faigenbaum, Rebullido, and MacDonald 2018). 2004). Motorinen kehitys Motorinen kehitys tapahtuu yksilö-, tehtäväja ympä ristötekijöiden dynaamisen vuorovaikutuksen tuloksena (Roberton 1989). Motorista kehitystä ja lihasvoimaa selittävät tekijät Sekä hermo-lihasjärjestelmän motoriset valmiudet että lihasvoima kehittyvät kasvun ja kypsymisen aika na jopa ilman erityistä harjoittelua. Liikunnan puutteen/fyysisen inaktiivisuuden, motoristen taitojen ja lihasvoiman keskinäiset yhteydet. Lasten moto risen kehityksen kannalta keskeisiä ovat motoriset perustaidot, jotka voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tasapainotaidot, liikkumistaidot ja välineenkäsittelytaidot. Lisäksi rajoitteet muuttuvat kasvun, kypsymisen ja kehityksen myötä sekä vaihtelevat taidosta riippuen. Murrosiän kasvupyrähdyksen jälkeen poikien lihasvoima on noin kaksi kertaa suurempi kuin tytöillä (Armstrong ja van Mechelen 2017). Ketteryys, juoksunopeus, kiinniottaminen, vauhditon pituus, pituusheitto ja tasapainotaidot kehittyvät sekä tytöillä että pojilla huomattavasti varhaislapsuudesta keskilapsuuteen. KUVA 1. 2004). 2018). Vaikka jokin tekijä tai systeemi voi olla kehityksen kannalta toista tärkeämpi tiettynä ajankohtana, kaikki systeemit vaikuttavat lopputuloksen muovautumiseen keskinäisen vuorovaikutuksen kautta. Suurin osa tällaisesta varhaisja keskilapsuuden motorisia taitoja ja lihasvoimaa kehittävästä toiminnasta on omaehtoista ja vapaata leikinomaista fyysistä aktiivisuutta. 2011; Logan ym. Fysiologisten erojen lisäksi nämä sukupuolierot saattavat selittyä kulttuurin sukupuolittuneisuudella, joka ohjaa erilaisten motoristen taitojen harjoittamista (Thomas, Campbell, ja Elliott 2010). Vaikka joidenkin tutkimusten mukaan pojilla on tyttöjä suurempi puristusvoima jo 3-vuotiaana, ennen murrosiän kasvupyrähdystä sukupuolierot lihasvoimassa ovat verrattain pieniä. Lihasvoiman kehitys on nopeinta vähän murrosiän kasvupyrähdyksen jälkeen; pojilla 13–14-vuoden ja 11–12-vuoden iässä. Yksilöön liittyvät rajoitteet jaetaan rakenteellisiin (pituus, paino, kehon suhteet, rakenne, luusto, lihaksisto) ja toiminnallisiin (kognitiivinen, sosiaalinen, emotionaalinen, motorinen) rajoitteisiin, ympäristöön liittyvät yleisiin (painovoima, lämpötila, alusta) ja spesifeihin (esimerkiksi kulttuurin normit, arvot, asenteet sekä tuki ja kannustus) rajoitteisiin, sekä tehtävään liittyvät tavoitteisiin (suoritusmalli), sääntöihin (kuinka suoriudutaan) ja välineisiin (millä ja/ tai minkä avulla suoriudutaan) liittyviin rajoitteisiin. Lihasvoimalla tarkoitetaan luustolihaksen kykyä tehdä työtä ulkopuolista vastusta vastaan väsymättä ja se voidaan jakaa esimerkiksi maksimivoimaan, nopeusvoimaan ja kestovoimaan (Malina ym. Motorinen kehitys etenee vauvaiän (0–1-vuotta) tahdonalaisen liikkumisen oppimisesta (esimerkiksi konttaaminen ja ryömiminen) vähitellen motoristen perustaitojen kehittymiseen (kävely, juoksu, hyppääminen, heittäminen ja kiinniottaminen). Motoristen taitojen kehitys tasaantuu tytöillä usein murrosiässä (esimerkiksi ketteryys, juoksunopeus, pituusheitto, hyppääminen), mutta pojilla kehitys jatkuu yleisesti 18-vuoden ikään saakka (Malina ym. Poikien tyttöjä suurempi lihasvoima selittyy pitkälti poikien suuremmalla kehon rasvattoman pehmytkudosmassan määrällä eikä niinkään lihaksen laadullisilla eroilla (Armstrong ja van Mechelen 2017). Absoluuttinen lihasvoima kasvaa lähes lineaarisesti varhaislapsuudesta puberteetin alkamiseen saakka pojilla ja puberteetin loppuvaiheeseen tytöillä. 32 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA joittelun tai kokemuksen kautta tapahtuvaa, suhteellisen pysyvää, motorisen taidon parantumista. Ohjatumman ja valvotumman hermolihasjärjestelmän harjoittelun aloitusajankohdaksi on ehdotettu 7–10 ikävuotta riippuen kypsyystasosta ja kognitiivista valmiuksista. On kuitenkin huomioitava, etteivät motoriset taidot ja lihasvoima kehity perimän määrittämään täyteen potentiaaliinsa ilman mahdollisuuksia harjoitella liikkumista, motorisia taitoja ja lihasvoimaa erilaisissa ympä ristöissä ja tilanteissa (Faigenbaum ja Macdonald 2017; Myer ym. Motoristen perustaitojen on oletettu kehittyvän 6–7 ikävuoteen mennessä, mutta merkittävällä osalla nykylapsista motorisissa perustaidoissa havaitaan puutteita vielä 9–10-vuoden iässä (Meester ym
Motoristen taitojen ja lihasvoiman muutokset lapsilla ja nuorilla Alle 13-vuotiaiden tasapainotaitojen, ketteryyden ja heittotaitojen on havaittu heikkenevän viimeksi kulu neiden 30-vuoden aikana. Esimerkiksi sama pihakivi toimii lapsella aluksi kiipeilyja myöhemmin hyppypaikkana kehon ominaisuuksien ja motorisen kehityksen myötä. 2010).. 2011). 2004). Kehon rasvapitoisuus, ylipaino ja lihavuus ovat käänteisesti yhteydessä lasten motorisiin taitoihin (Robinson ym. Lapsilla voimantuotto suhteessa lihaksen poikkipinta-alaan näyttäisi olevan pienempää suhteessa murrosikäisiin ja aikuisiin. Suorituskyky joissain lihasvoimaa ja nopeutta vaativissa testiosioissa näyttäisi kuitenkin parantuneen 1970ja 1980luvuilta 2010-luvulle tultaessa (Vandorpe ym. 2004). Ylipainon ja motoristen taitojen yhteys näyttäisi olevan kaksisuuntainen, sillä ylipainoisuus ennustaa huonompia motorisia taitoja ja toisaalta huonot motoriset taidot ylipainoisuuden kehittymistä 5–13-vuotiailla lapsilla (D’Hondt et al. Toisaalta tyttöjen välineenkäsittelytaidot näyttäisivät kehittyneen. Heikkenemistä on havaittu liikkumistaidoissa ja liikkeiden yhdistelyssä sekä pojilla että tytöillä (Huotari ym. 2009). 2011). 2015; Haapala ym. 2017). Ympäristössä havaitut tarjoumat muuttuvat kasvun, kehityksen ja kypsymisen mukanaan tuomien yksilöllisten ominaisuuksien muutosten myötä, ja näin ollen uusien motoristen taitojen oppiminen mahdollistuu. Motorinen toiminta vaikuttaa siihen, kuinka havainnoimme ympäristöä. Kehon painon on havaittu selittävän lihasvoiman muutosta pojilla mutta ei tytöillä. 2010; Cohen ym. Toisen keskeisen näkökulman mukaan informaation käsittelyn ja toiminnan kehä (englanniksi perception-action approach) suuntaa yksilön motorista toimintaa ja tätä kautta motorista kehitystä (Gibson 1979; Gibson 1966). 2016; D Hondt ym. Aktiivisesti liikuntaa harrastavilla nuorilla kuntoominaisuuksien taso vartalon lihasvoimaa ja ketteryyttä vaativissa testeissä on nykyisin jopa parempi kuin aikaisemmin (Huotari ym. 2018; Heikinaro-Johansson 2011). 2011; Roth ym. Nämä sukupuolierot voivat selittyä tyttöjen poikia suuremmalla rasvamassan lisääntymisellä murrosiässä sekä tyttöjen lihasmassan kasvun tasaantumisella 14–16-vuoden iässä (Malina ym. Lihasvoima Kehon painon, lihasmassan ja lihaksen poikkipintaalan lisääntyminen selittävät suuren osan absoluuttisen lihasvoiman lisääntymisestä kasvun ja kypsymisen aikana. Esimerkiksi aikui set näkevät yliopiston luentosalissa useimmiten tarjouman istumiselle ja vastaavasti, riippuen omasta liikuntahistoriastaan, lapset näkevät luentosalissa tarjoumia kiipeämiselle ja piiloleikeille. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että lapset eivät pysty rekrytoimaan motorisia yksiköitä yhtä tehokkaasti kuin murrosikäiset ja aikui set (Armstrong ja van Mechelen 2017). Suomessa fyysisten kuntoerojen kasvu on ollut voimakkaampaa pojilla kuin tytöillä. 33 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Yksilötasolla tämä voi ilmetä esimerkiksi niin, että juoksuja hyppytaidon oppimisessa hermolihaksiston kasvu ja kypsymisnopeus voivat rajoittaa kehitystä pienillä lapsilla ja myöhemmällä iällä rajoitteet voivat liittyä emotionaalisiin (esimerkiksi pelon tunteet), kognitiivisiin (esimerkiksi leikkisääntöjen ymmärrys ja havainnointitaidot) tai sosiaalisiin (esimerkiksi kaverin puute) tekijöihin. 2011). 2014) samalla kun motorisilta taidoiltaan heikkojen lasten osuus on kasvanut (esimerkiksi Vandorpe ym. Tämän näkökulman mukaan ihmiset havainnoivat ympäristöään ja sen mahdollistamia toimintaedellytyksiä, tarjoumia, yksilöllisistä lähtökohdistaan, ja suuntaavat toimintansa niiden perusteella. 2011). Poikien keskivartalon lihasvoimassa ja -kestävyydessä on kehittynyt positiivisesti, mutta toisin kuin kansainvälisissä vertailuissa, alaraajojen lihasvoima ja tehontuotto 5-loikkatestissä näyttäisi jonkin verran heikentyneen (HeikinaroJohansson 2011). Hermoston kypsyminen yhdessä lihaksen poikkipinta-alan kasvun kanssa vaikuttaa lihasvoiman kehittymiseen. Joissain tutkimuksissa on havaittu myös yläraajojen ja keskivartalon lihas voiman ja -kestävyyden heikentyneen (Roth ym. 2010; Huotari ym. Nämä sukupuolierot selittyvät lihaskasvua tukevien hormonien, kuten testosteronin, erityksen suurempana lisääntymisenä pojilla kuin tytöillä (Malina ym. Murrosiässä pojilla on yleensä parempi lihasvoima ja enemmän lihasmassaa kuin tytöillä. Painoindeksin ja motoristen taitojen yhteys havaitaan jo varhaislapsuudessa ja jo 4-vuotiaana mitatun painoindeksin on havaittu olevan käänteisesti yhteydessä myöhempään motorisen taitavuuden tasoon (Laukkanen ym. Suomalaisten lasten ja nuorten motoriset taidot ovat heikentyneet jonkin verran 2000-luvun alusta 2010-luvulle. 2010). Viime vuosikymmeninä lasten ja nuorten ylipainoisuus on lisääntynyt (Ng ym. Negatiiviset muutokset motoristen taitojen osalta näyttäisivät johtuvan motorisilta taidoiltaan heikkojen lasten osuuden kasvamisella ja hyvien osuuden vähentymisellä 1970-luvulta 2010-luvulle tultaessa (Vandorpe ym
2009. Meester, AD. & Lucas, WA. Scandinavian Journal of Public Health 38, 739–747. & Lenoir, M. Ré, AHN. Ogunleyem AA, & Sandercock, GRH. Boston: Houghton Mifflin. 1989. Motor Competence and Health Related Physical Fitness in Youth: A Systematic Review. 2016. Stodden, D. D’Hondt, E. Relationship between Motor Skill and Body Mass Index in 5to 10-Year-Old Children. Garcia, C. van Mechelen, W. Robinson, LE. Quest 60, 290–306. Newell, KM. A Developmental Perspective on the Role of Motor Skill Competence in Physical Activity: An Emergent Relationship. When to Initiate Integrative Neuromuscular Training to Reduce Sport-Related Injuries in Youth?” Current Sports Medicine Reports. Teoksessa Motor Development in Children: Aspects of Coordination and Control, Toim. Ahnert, J. Bouchard, C. 2016. Heikinaro-johansson, P. 1966. 2011. & MacDonald, JP. ym. Tanghe, A. Research Quarterly for Exercise and Sport 81, 432–41. Delextrat, A. De Bourdeaudhuij, I. Is There a Secular Decline in Motor Skills in Preschool Children. Bergeron, MF. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 28, 1121–1129. HAAPALA, FT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Biolääketieteen yksikkö Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: eero.a.haapala@jyu.fi LÄHTEET: Armstrong, N. & Lenoir, M. & Nupponen, H. Secular Trends in Muscular Fitness among Finnish Adolescents. 2014. Champaign: Human Kinetics. Effects of Strength Training on Motor Performance Skills in Children and Adolescents: A Meta-Analysis. Adapted Physical Activity Quarterly 26, 21–37. Rudisill, ME. IHALAINEN, LitT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: johanna.k.ihalainen@jyu.fi PERTTI HUOTARI, LitT Lehtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pertti.huotari@jyu.fi EERO A. Cattuzzo, MT. Rebullido, TR. Journal of Sports Sciences 34, 1699–1706. Growth, Maturation, and Physical Activity. Oxford: Oxford University Press. Väistö, J. de Sousa Moura, M. The KörperkoordinationsTestFür Kinder: Reference Values and Suitability for 6–12-Year-Old Children in Flanders. Morgan, PJ. Heikinaro-Johansson, P. & Stodden, D. Identifying a Motor Proficiency Barrier for Meeting Physical Activity Guidelines in Children. Roberton, MA. & Bar-Or, O. Pediatric Exercise Science 20, 186–206. Schneider, W. The Health Benefits of Muscular Fitness for Children and Adolescents: A Systematic Review and Meta-Analysis.” Sports Medicine 44, 1209–1223. 2011. & Lenoir, M. 2017. Obesity 19, 1999–2005. Ten-Year Secular Changes in Muscular Fitness in English Children. Ng, M. Pesola, AJ. & D’Hondt, E. Thomson, B. Machado Melo, BM. Thomas, KT. Global, Regional, and National Prevalence of Overweight and Obesity in Children and Adults during 1980–2013: A Systematic Analysis for the Global Burden of Disease Study 2013. Mauer, S. Campbell, AC. & Hewett TE. Tompuri, T. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 20, 670–678. & Haerens, L. Child: Care, Health and Development 38, 305–315. Lopes, VP. Huotari, P. Current Sports MedicineReports 17, 45–47. Deforche, B. eds. Behringer, M. Graetz, N. Journal of Science and Medicine in Sport 21, 58–62. Developmental Gender Differences for Overhand Throwing in Aboriginal Australian Children. Ekelund, U. Matthys, S. 2004. Gentier, I. Watt, A & Jaakkola, T. Goodway, JD. Goodway, J. Gibson, JJ. Smith, JJ. Ferkel, R. Dos Santos, RH. & Lubans, DR. 10, 155–66. Weight Loss and Improved Gross Motor Coordination in Children as a Result of Multidisciplinary Residential Obesity Treatment. Pediatric Inactivity Triad: A Risky PIT. Body Mass Index in the Early Years in Relation to Motor Coordination at the Age of 5–7 Years. Malina, RM. The Senses Considered as Perceptual Systems. Constraints on the Development of Coordination. The Lancet 384, 766–781. Faigenbaum, AD. 2018. Logan, SW. Robinson, M. Pion, J. Obinger, M. Roth, K. Laakso, L. 3rd ed. Motor Competence and Its Effect on Positive Developmental Trajectories of Health. & Hebestreit, H. Brage, S. 2017. Philippaerts, R. 2008. Vaeyens, R. True, L. Best, TM. ed. Robinson, LE. Lefevre, J. Liikunnan Oppimistulosten Seuranta-Arviointi Perusopetuksessa 2010. Amsterdam: Martin Nijhoff. 2011. Stodden, DF. Roberton, MA. Getting the Fundamentals of Movement: A Meta-Analysis of the Effectiveness of Motor Skill Interventions in Children. Mullany, EC. Fundamental Movement Skills in Adolescents: Secular Trends from 2003 to 2010 and Associations with Physical Activity and BMI. Fleming, T. Laukkanen, A. & Garcia, LE. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 2, 378–388.. Myer, GD. Wade MG & Whiting HTA, 341–61. & Elliott, BC. Huotari, P. Brian, A. ActaPaediatrica 100, 175–177. ActaPaediatrica 106, 696–697 Gibson, JJ. Langendorfer, SJ. 2010. 2011. Eather, N. D’Hondt, E. Faigenbaum, AD. 34 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA ARTO LAUKKANEN, LitT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arto.i.laukkanen@jyu.fi LAURA JOENSUU, LitM Tohtorikoulutettava Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: laura.joensuu@likes.fi ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT Yliopistotutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja.saakslahti@jyu.fi JOHANNA K. ym. Deforche, B. De Bourdeaudhuij, I. & Sääkslahti, A. Adiposity, Physical Activity and Neuromuscular Performance in Children. 1979. VomHeede, A. 2012. 2017. 2. Haapala, EA. Plotnikoff, RC. 2014. Dynapenia : It’s Not Just for Grown-Ups Anymore. 2018. Wilson, AE. Boston: Houghton Mifflin. Margono, C. &Mester, J. Graf, C. Taylor, MJD. Finni, T. Ford, KR. 1986. Stodden, DF. Matthews, M. Faigenbaum, AD. Motor Development: Recognizing Our Roots, Charting Our Future. Oxford Textbook of Children’s Sport and Exercise Medicine. Ruf, K. Sports Medicine 45, 1273–84. 2010. Voss C. Westgate, K. Sports 5, 49. & Macdonald, JP. Logan, SW,.Rodrigues, LP. Faigenbaum, AD. Vandendriessche, J. 2018. 2011. De Araújo, RC. 2015. Kujala, UM. Lintu, N. An Ecological Approach to Visual Perception. Quest 41, 213–233. Vandorpe, B. 2011. Santos De Oliveira, I. 2010. Barnett, LM. Journal of Science and Medicine in Sport 19, 123–129 Cohen, DD
Ku va : G O R IL LA /K AT JA K IR C K E R 35 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Lasten ja nuorten hyvä kestävyyskunto on yhdistetty alhaisempaan sydänja verisuonitautien sekä tyypin 2 diabeteksen riskitekijöiden tasoon, parempaan psykososiaaliseen hyvinvointiin sekä parempaan tiedolliseen toimintaan ja koulu menestykseen.
Näiden erojen lisäksi voi samaakin protokol laa noudattavien testien välillä esiintyä vaihtelua eri tasoilla käytettyjen sukkuloiden määrässä. Queens University of Belfast (QUB) protokollassa, jota hyödynnetään Kasva Urheilijaksi testistössä, ensimmäisen tason juoksunopeus on 8,0 kilometriä tunnissa. Kaikis sa protokollissa alkunopeuksia seuraavilla tasoilla juoksunopeus kasvaa 0.5 km/h 1 (Tomkinson ym. 2011; Armstrong ja McNarry 2016). lapsen ja nuoren kyky ylläpitää submaksimaalista rasi tustasoa on myös käytännöllinen kestävyys kunnon mittari, jota voidaan arvioida esimerkiksi kaasujen vaihtokynnyksen (gas exchange threshold, GET), ventilatorisen kynnyksen tai veren laktaat tipitoisuuden (laktaattikynnys) muutosten avulla. VO 2max ei kuvaa kestävyyskunnon kaikkia osa alueita. Kestävyyskunnon mittaaminen Kahdenkymmenen metrin viivajuoksu on yleisin lasten ja nuorten kestävyyskunnon arvioimiseen käytetty kenttätesti ja se kuuluu esimerkiksi Fitness Gram, Eurofit, AlphaFit ja PREFITM testistöihin ja suomalaiseen Move!fyysisen toimintakyvyn seu rantajärjestelmään. Lisäksi. VO 2max kuvataan usein Fickin yh tälön avulla, jossa VO 2max kuvaa sydämen minuutti tilavuuden (sydämen iskutilavuus x sydämen lyönti taajuus) ja maksimaalisen valtimolaskimohappieron yhteissummaa. (Le ger ym. VO 2max kuvaa verenkierto ja hengityselimistön kykyä kul jettaa happea työskenteleville luustolihaksille sekä luustolihaksen kapasiteettia hyödyntää happea kuor mituksen aikana. HAAPALA Lasten ja nuorten kestävyyskunto Kestävyyskunto on yksi tutkituimmista terveyteen ja suorituskykyyn yhdistetyistä fyysisen kunnon osa-alueista lapsilla ja nuorilla. Lapsilla ja nuorilla, jotka harvoin liikkuvat maksimaalisella hapenkulutuksen tasolla ja joiden liikunta on intervallityyppistä ja kuormittavuu deltaan vaihtelevaa, hapenkulutuksen kinetiikkaa on alettu pitää hengitys ja verenkiertoelimistön sekä luustolihaksen ”tosielämän” haasteita kuvaa vana mittarina (Armstrong ym. Kestävyyskunnon mittaamiseen, sitä koskevien mittaustulosten tulkintaan, kestävyyskunnon harjoitettavuuteen sekä kestävyyskunnon terveysvaikutusten tutkimiseen lapsilla ja nuorilla liittyy yhä haasteita. 36 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Teksti: NIINA LINTU, LAURA JOENSUU, ALAN BARKER, KATE SANSUM, TIMO A. 2017) (kts 2.2). 2003). VO 2max :n saavuttamisen kriteerinä pidetään usein hapenkulutuksen tasautumista huoli matta kuormituksen lisääntymisestä. Hapenkulutuksen kinetiikka kuvaa hengitys ja verenkiertoelimistön sekä luustolihak sen kykyä kuljettaa ja käyttää happea sekä mukautua supistuvien luustolihassolujen vaihtelevaan energi ankulutukseen (Armstrong ja Barker 2009). Lege rin ym. 1984) julkaisemaan testiprotokollaan, jossa 20 metrin matkaa juostaan edestakaisin äänimerkin tahdissa ja vaadittu juoksunopeus kasvaa portaittain noin minuutin välein. VO 2peak :n on katsottu olevan luotettava maksimaalisen aerobisen tehon mittari (Armstrong ja Welsman 2008). Testi perustuu Legerin ym. Testi päättyy, kun testattava ei enää pysy äänimerkin tahdissa. 50–90 prosen tilla lapsista ja nuorista tätä tasannetta ei kuitenkaan havaita, ja siksi lasten hapen ottokyvystä puhuttaessa käytetään usein termiä huippuhapenkulutus (VO 2peak ) (Armstrong ja Welsman 1994). Eri testeil K estävyyskunto on moniulotteinen eri omi naisuuksista muodostuva kokonaisuus, jota on mitattu ja määritelty monin eri ta voin. Testistä on muodos tunut kolme yleistä versiota, jotka poikkeavat tois taan tasojen pituuden ja nopeuden suhteen. VO 2peak arvon käyttöä lasten ja nuorten maksimaalisen aerobisen tehon mittarina on kuitenkin kritisoitu ja VO 2max :n varmistamiseksi on suositeltu supramak simaalista varmistustestiä (Barker ym. (1984) mukaan ja AlphaFit protokollissa ensim mäisen tason nopeus on 8,5 kilometriä tun nissa ja Eurofitprotokollassa, jota hyödynnetään Move!seurantajärjestelmässä, ensimmäisen tason juoksunopeus on 8,0 kilometriä tunnissa ja toisen tason 9,0 kilometriä tunnissa. LAKKA, PERTTI HUOTARI, EERO A. Maksimaalinen hapenottokyky (VO 2max ) kuvaa suurinta mahdollista hapenkulutuksen tasoa maksimaalisessa kuormituksessa ja sen ajatel laan olevan paras kestävyyskunnon mittari. 2011; Bham mar ym. Hapenkulutuksen kinetiikkaa, kaasujen vaihtokyn nystä, ventilatorista kynnystä ja laktaatin muutoksia liikunnan aikana on käsitelty tarkemmin tämän leh den artikkelissa Haapala ja Ihalainen (2018)
Erilaisia kuormi tusprotokollia on paljon ja monilla laboratorioilla on omat kuormitusprotokollansa. 2017). Lisäksi kestävyys sukkulajuoksutestin tulosta voi parantaa ilman muu tosta VO 2max :ssä (Harrison ym. Polkupyöräergometri mah dollistaa esimerkiksi tarkemman verenpaineen ja sydänsähkökäyrän mittaamisen kuin juoksumatto. Viivajuoksutestillä arvioi tu VO 2max korreloi myös kohtuullisesti mitatun VO 2max :n kanssa, mutta yhteys on heikompi lapsilla kuin aikuisilla. 2017). Lapsilla ja nuorilla yleisesti käytettyjä juoksumattoja polkupyöräergometriprotokollia.. Viivajuoksun on todettu olevan hyvin toistetta va ja sen käytettävyys kenttäolosuhteissa on hyvä (Tomkinson ym. 2018). TAULUKKO 1. ovat julkaisseet pol kupyöräergometritestin aikana mitatun VO 2peak :n suomalaiset viitearvot 9–11vuotiailla lapsille (Lintu ym. Testitulosten tulkinnassa on hyvä huomioida, että fysiologisten kestävyysominaisuuksien lisäksi viivajuoksu mittaa yleistä suorituskykyä, motivaatiota ja biomekaanisia ominaisuuksia (Armstrong 2017) sekä rasvakudok sen määrää (Joensuu ym. 37 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA lä saatujen tulosten vertailussa tulisikin ensisijaisesti ottaa huomioon testissä saavutettu nopeus (kilomet riä tunnissa) juostun ajan, sukkuloiden määrän tai eri tavoin arvioidun VO 2max :n sijaan. Polkupyöräergometri mahdollistaa paremmin myös työkuorman mittaamisen kuin juoksumatto ja pol kupyöräergometrillä voidaan luotettavasti mitata 6–7vuotiaiden lasten VO 2peak arvo (Tompuri ym. 2018). 2017). Juok sumattotestiin liittyy kuitenkin kaatumisen riski ja lasten tulee antaa totutella juoksumatolla kävelyyn riittävästi ennen varsinaista kuormituskoetta. Lintu ym. Juoksumatolla Brucen ja Balken protokollat ja niiden modifikaatiot ja polkupyöräergometrillä Godfreyn, McMasterin ja Jamesin protokollat ovat yleisesti lapsilla ja nuorilla käytettyjä kuormitusmalleja (Taulukko 1) (Rowland ym. 2015). Polku pyöräergometrin satulan koon, satulakorkeuden, Protokolla Kuormitusmalli Työkuorman lisäys Juoksumatto Muokattu Balke Portaittainen Juoksunopeus pysyy samana koko testin ajan (Yleensä 4,8–5,6 km/t). 2015) Maksimaalisen hapenottokyvyn mittaaminen laboratorio-olosuhteissa Seuraavassa kuvataan VO 2max :n mittaamisen erityis kysymyksiä lapsilla ja nuorilla nousujohteisen kuor mituskokeen aikana. Riip pumatta ergometrivalinnasta, suoritusmotivaation ja keskittymiskyvyn ylläpitämiseksi lasten kuormi tuskokeiden tulisi kuormittaa hengitys ja verenkier toelimistöä maksimaalisesti 8–12 minuutissa (Row land ym. Juoksumaton kaltevuus lisääntyy 2,0–2,5 % /2 min Polkupyöräergometri Godfrey Portaittainen Ramppi Vaihtelee lapsen pituuden mukaan 1 : <125 cm = 10 W/min (1 W/6 s) 125–150 cm = 15 W/min (1 W/4 s) >150 cm = 20 W/min (1 W/3 s) McMaster Portaittainen Vaihtelee lapsen pituuden mukaan: ?119,9 cm = 12,5 W/2 min 120–139,9 cm = 25 W/2 min 140–159,9 cm = 50 W/2 min ?160 cm (poika) = 50 W/2 min ?160 cm (tyttö) =25 W/2 min James Portaittainen Vaihtelee lapsen kehon pinta-alan mukaan (aloitustyökuorma 33 W): <0,99 m 2 = 16,5 W/3 min 1,0–1,19 m 2 = 33 W/3 min ?2,0 m 2 = 49,5 W/3 min W = Wattia; 1 suluissa esitetty työkuorman lisääntyminen ramppi-kuormituskokeessa, jossa työkuorma nousee lähes lineaarisesti. 2015). Lasten ja nuorten kuormituskokeen toteutta miseen pätevät samat perusperiaatteet kuin aikui sillakin. 2017; Takken ym. Useissa tutkimuksissa VO 2max on selittänyt noin 50 prosenttia viivajuoksutulosten vaihtelusta (MayorgaVega ym. Lasten kuormituskokeen toteuttamisisessa pitää huomioida lasten pienempi koko ja kognitiivinen kehitystaso. Kuormituskokeen eteneminen tulee selittää lapselle selkeästi jännityksen vähentämi seksi sekä väärinkäsitysten välttämiseksi. Ergometrin valintaan vaikuttaa kuormi tuskokeen aikana tehtävät muut mittaukset sekä testauksen tarkoitus. Juoksumatto voi olla kuitenkin oikea valinta varsinkin pienemmille lapsille, joille kävely ja juoksu ovat luonnollisempia tapoja liikkua kuin pyöräily ja joiden reisilihasten voima voi rajoittaa suorituskykyä verenkierto ja hengityselimistöä enemmän. Kestävyyskuntoa voidaan arvioida myös ilman hengityskaasuanalyysia muun muassa pol kupyöräergometrillä ja juoksumatolla suoritetussa kuormituskokeessa
Nämä rajaarvot voivat kuitenkin aliarvioida VO 2max :ia lapsilla (Barker ym. Supramaksimaalinen varmistustesti on hyvin siedetty ja tarjoaa objektiivisen tavan arvi oida VO 2max :n saavuttamista kuormituskokeessa, joka on erityisen tärkeää liikuntaohjelmien tehok kuuden arvioimisessa (Poole ja Jones 2017).Vaikka supramaksimaalinen testi on suositeltu, osalla lap sista ja nuorista (n. Juoksumatot ovat yleensä sopivia lapsille ja nuorille, mutta niihin suositellaan kaiteita tai valjaita turvallisuuden lisäämiseksi. Pitkittäistutkimuksissa, joissa kestävyyskunnon kehitystä on seurattu samoil la lapsilla usean vuoden ajan, on havaittu VO 2max :in KUVA 1. Liian suuri suukappale/suun ja nenän peittävä maski lisää kertaalleen hengitetyn ilman si säänhengitystä, altistaa vuodoille ja mittausvirheille. 10–30 %) se ei kuitenkaan pysty varmistamaan VO 2max :ia (Barker ym. Kestävyyskunnon muutokset kasvun ja kypsymisen aikana Perimä selittää noin 50 prosenttia VO 2max :n vaihte lusta yksilöiden välillä aikuisilla (Malina ym. Varmistus testissä käytetään yleensä työkuormaa, joka vastaa 105–110 % nousujohteisessa kuormituskokeessa saavutetusta työkuormasta (Barker ym. Muutokset absoluuttisessa maksimaalisessa hapenotto kyvyssä Absoluuttinen VO 2max kasvaa kahdeksan ja 16 vuo den iän välillä pojilla keskimäärin 150 prosenttia ja tytöillä 80–98 prosenttia. 2004) ja perimä vaikuttaa myös kestävyyskunnon kehitty miseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Varmistustestiä voidaan hyödyntää myös juok sumattotestien tulosten varmistamisessa. 2017). 2017). Koska lasten kuormituskokeiden kesto on verrattain lyhyt, VO 2 :n keskiarvoistamiseen suositellaan 15–20 sekunnin ja maksimissaan 30 sekunnin intervalleja (Rowland ym. Myös hengi tyskaasujen mittaamisen käytetty laitteisto tulee olla lapsille sopi va. Seuraavassa ei käsitellä perimän vaikutusta VO 2max :iin, mutta on hyvä muistaa, että perimä selittää lapsen ja nuoren kasvua ja kypsymistä sekä kestävyyskuntoa. Testi sisältää 2–3 minuutin alkulämmittelyjakson ja 8–12 minuutin nousujohteisen kuormituksen uupumukseen saakka sekä supramaksimaalisen varmistustestin kuormitustasolla, joka vastaa 105–110 prosenttia nousujohteisessa kuormituskokeessa saavutetusta työkuormasta.. 2011; Poole ja Jones 2017) ja siksi lyhyttä supramaksimaalista testiä, jos sa työkuorman suuruus säilyy muuttumattomana, on käytetty varmistamaan erityisesti nousujohteisen polkupyöräergometritestin VO 2max tulosta (Kuva 1). 2011; Poole ja Jones 2017). 6 mmol/L1) ja subjek tiivisia (esimerkiksi koordinaation heikkeneminen, hikoilu) rasitustason indikaattoreita (Takken ym. 2011; Robben ym. 38 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA poljinkampien pituuden ja kädensijojen tulee olla lapsilla sopivia. Testin maksimaalisuuden arviointi Vaikka VO 2peak usein kuvaa maksimaalista aerobista tehoa, ilman säännönmukaista VO 2 :n tasautumis ta maksimaalisen kuormituskokeen aikana, testin maksimaalisuuden määrittämiseen on käytetty eri laisia fysiologisia (esimerkiksi hengitysosamäärä [RER] >1,0 tai >1,1, syke 195 lyöntiä minuutissa tai >85 prosenttia arvioidusta maksimisykkeestä, veren laktaattipitoisuus . 2013). Supramaksimaalisen VO 2max -tuloksen varmistustestin sisältävän nousujohteisen polkupyöräergometritestiprotokollan eteneminen
2011). Päivittäisen fyysisen aktiivisuuden ja VO 2max arvon välisissä yhteyksissä on huomioitava myös se, että fyysisen aktiivisuuden ja erityisesti reippaan fyysisen aktiivisuuden määrä vähenee iän lisääntyessä, kun taas VO 2max puoles taan kasvaa tai pysyy samana (Eisenmann ja Wickel 2009; Armstrong ym. Sukupuolten välisiä eroja kestävyyskunnossa selittää varsinkin murrosiän aikana runsaampi lihas massan lisääntyminen pojilla kuin tytöillä. Tytöillä absoluuttisen maksimaalisen hapenottoky vyn kasvu näyttäisi tasautuvan noin 14vuoden iässä (Armstrong ja McManus 2017). Joissain tutkimuksissa on myös havaittu, että maksimikuormituksessa valti molaskimohappiero on noin 17 prosenttia pienem pi tytöillä kuin pojilla, mutta tutkimusta aiheesta on vielä vähän. (Armstrong ja Mc Manus 2017). 2011; Armstrong 2017). Kehon kokonaispainon sijasta lihasmassaa pidetään fysiologisesti parhaana tapana suhteuttaa VO 2max kehon kokoon (Loftin et al. Tyttöjen VO 2max :n laskua selittää suureksi osaksi tyttöjen runsaampi rasvamassan lisään tyminen kasvun ja kypsymisen aikana. 2016). Lihasku dos lisää hapenkäyttöä kuormituksen aikana ja lisää laskimopaluuta sydämeen ja siten edistää sydämen minuuttitilavuuden kasvua (Rowland ja Unnithan 2013). 2014). Siinä missä poikien kehon painoon suhteutettu VO 2max pysyy vakaana ja tytöillä laskee, kestä vyysjuoksusuorituskyky paranee sekä tytöillä että pojilla (Rowland 2013; Armstrong 2017). Pojilla VO 2max :n on jois sain tutkimuksissa havaittu kasvavan nopeimmin murrosiän kasvupyrähdyksen aikana eli noin 13–15 vuotiaana. Sukupuolten välinen ero suure nee iän lisääntyessä sen ollessa 10vuotiailla lapsilla noin 12 prosenttia16vuotiailla nuorilla noin 35 pro senttia. Kun kehon kokonaispaino kontrolloidaan allometrisen mallinnuksen avulla, poikien VO 2max :n on havaittu kasvavan lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen ja tytöil lä 11–13 ikävuoteen saakka, jonka jälkeen VO 2max pysyy tasaisena sen sijaan että se laskisi (Welsman ym. 1996). Lihasmassalla jaka minen poistaa useimmissa tapauksissa myös kehon koon vaikutuksen VO 2max :n (Kuva 2D). Kestävyyskunnon suhteuttaminen kehon kokoon allomet rian avulla Koska lihasmassa ei aina ole kaikissa tutkimuksissa ja käytännön työssä helposti mitattavissa, voidaan kehon koon vaikutus VO 2max :iin ottaa huomioon erilaisilla tilastollisilla menetelmillä. Tulokset eivät kuitenkaan ole yksiselittei siä, sillä osassa tutkimuksista suurin VO 2max :n kas vu on havaittu kolme vuotta ennen murrosiän kas vupyrähdystä ja joissain tutkimuksista puolestaan yksi vuosi murrosiän kasvupyrähdyksen jälkeen. Tässä artik kelissa käsitellään VO 2max arvon suhteuttamista kehon kokoon loglineaarisen allometrian avulla. Sukupuolten väliset erot kestävyyskunnossa Poikien kestävyyskunto on noin kuusi prosenttia tyttöjen kestävyyskuntoa korkeampi 6–8 vuoden iäs sä (Lintu ym. Kehon koon vaikutus kestävyyskuntoon VO 2max on vahvasti yhteydessä sekä lihasmassaan (Kuva 2A) että kehon kokonaismassaan (Kuva 2B). VO 2max :n muutos ei siten yksin selitä kestävyysjuoksukyvyn muutoksia kasvun aikana, vaan lapsen kasvaessa ja kypsyessä esimerkiksi juoksun taloudellisuus ja anaerobinen kapasiteetti paranevat sekä kehon koko kasvaa, ja nämä tekijät ovat yhteydessä parantunee seen kestävyysjuoksukykyyn. Lisäksi poikien runsaammalla reippaal la liikunnalla voi olla merkitystä kestävyyskunnon eroissa sukupuolten välillä, mutta lapset ja nuoret harvoin liikkuvat kestävyyskuntoa parantavalla te holla (Armstrong ym. Lii kuntaharjoittelun on kuitenkin johdonmukaisesti havaittu parantavan VO 2peak :iä 8–9 prosenttia, mut ta liikunnan kuormittavuuden tulee olla korkeampi lapsilla kuin aikuisilla harjoitusvaikutusten aikaan saamiseksi (Armstrong ym. Muutokset kehon kokoon suhteutetussa maksimaalisessa hapenottokyvyssä Kun VO 2max suhteutetaan kehon kokonaispainoon, poikien keskimääräinen VO 2max pysyy melko vakaa na noin 48–52 mL/kg 1 /min 1 kahdeksan ja 18ikä vuoden välillä, mutta tyttöjen keskimääräinen VO 2max laskee noin 45:stä 35:een mL/kg 1 /min 1 . Kestävyyskunnon muutosten tulkinnassa pitää ottaa huomioon myös se, että VO 2max :n kehitys ei kuvaa esimerkiksi kestävyysjuoksukyvyn kehitys tä. 1998). Sukupuolieroja selittävä tekijä voi olla myös poikien korkeampi hemoglobiinipitoisuus, mutta tulokset ovat ristiriitaisia. Yksilöiden välisen vertailun mahdollistamiseksi tu lee käyttää kehon koon huomioivaa VO 2max muut tujaa. 39 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA kehittyvän pojilla lapsuudesta aina 18vuoden ikään saakka (Armstrong ja Welsman 1994, 2001b; Arm strong ja McManus 2017). Rasvattoman pehmytkudosmassan lisääntymisen on puolestaan havaittu olevan hyvin vahva VO 2max :n muutosta selittävä tekijä lapsilla ja nuorilla kasvun aikana (Armstrong ja Welsman 2001b). VO 2max :n muuttujan, jossa kehon koko on otettu asianmukaisesti huomioon, ei tulisi kuiten kaan olla yhteydessä jakajaansa. Tutkimusnäyttö rasvattomaan pehmytku dosmassaan tai lihasmassaan suhteutetun VO 2max :n kehityksestä poikittais tai pitkittäistutkimuksista on vähäistä, mutta ihopoimumittauksen perusteella arvi oidun rasvattoman massan on havaittu poistavan kehon kokonaispainoa paremmin kehon koon vai kutuksen VO 2max :iin myös pitkittäistutkimuksissa (Janz ym. Lineaarisen regressiomallinnukseen ja pitkittäistut kimuksissa käytettyyn monitasomallinnukseen voi. Yleisimmin kehon koko huomioidaan jakamalla VO 2max kehon kokonaispainolla, jolloin kehon painon ja kehon painolla jaetun VO 2max :n välille muodostuu voimakas negatiivinen korrelaatio (Kuva 2C), mikä voi johtaa virheellisiin tulkintoihin. 2011; Haapala ja Ihalai nen 2018). Luustolihas on liikunnan aikana aineenvaihdunnallisesti aktiivinen kudos, joka myös lisää laskimopaluuta, sydämen lyöntitaajuutta ja sydämen minuuttitilavuutta ja on siten VO 2max :ä määrittävä tekijä. Ke hon kokonaispainon käyttöä kehon koon huomioi misessa on kuitenkin kritisoitu pitkään (Armstrong ja Welsman 1994)
Allometrinen loglineaarinen mallinnus kuvaa suhteellista käyräviivaista yhteyttä kahden muuttu jan välillä ja se voidaan esittää kaavalla Y/X b . Kehon koon huomioimisen merkitys Kehon koon huomioonottaminen on erityisen tär keää, kun tutkitaan kestävyyskunnon yhteyksiä terveyteen. Esimerkiksi kehon painolla jaettaessa tämän kulmakertoimen oletetaan olevan 1, jolloin kehon paino ja VO 2peak kasvaisivat suorassa suhteessa, mutta kulmakerroin voi väestöstä riippuen vaihdella 0,30:sta yli yhteen (Loftin et al. Myöskään allometris ten menetelmien käyttö ei täysin poista kehon ras vapitoisuuden vaikutusta tutkittaessa kehon painolla jaetun VO 2peak :in ja terveyden yhteyksiä, sillä kehon paino sisältää sekä lihasmassan että rasvamassan. Tällä tavalla normalisoitu VO 2peak ei ole yhteydessä kehon pai noon, jolloin allometrian voidaan katsoa poistaneen kehon koon vaikutuksen VO 2peak :iin. Loftin ym. Tätä kulmakerrointa käytetään kehon painon eksponenttina, jolloin VO 2peak esitetään arvona mL/kg 0,49 /min 1 . (2016) suosittelevat allometristen menetelmien käyttöä myös silloin, kun lihasmas salla jaettu VO 2peak on yhteydessä jakajaansa eli lihasmassaan, kuten pojilla kuvassa 2D. Kehon koon vaikutus huippuhapenkulutukseen ja eri suhteuttamistapojen kyky poistaa kehon koon vaikutus huippuhapenkulutukseen 9–11-vuotiailla lapsilla. Esimerkissä käytetyssä Lasten liikunta ja ravitsemus tutkimuk sen aineistossa sukupuoli ja ikävakioitu kulmaker roin oli 0,49, joka tarkoittaa sitä, että VO 2peak kasvaa hitaammin kuin kehon paino. Esimerkissä käytetyssä aineistossa sukupuoli ja ikävakioidun VO 2peak :in ja lihasmassan välinen kulmakerroin on 0,77, jolloin kehon koosta riippumaton muuttuja muodostetaan nostamalla lihasmassa (kg) potenssiin 0,77 (VO peak mL/kg 0,77 /min 1 ), jolloin VO 2peak jaettuna lihasmassalla (kg 0,77 ) ei ole yhteydessä li hasmassaan. Käytännössä logarit misessa allometriassa tarkastellaan logaritmimuun nettujen VO 2peak arvon ja kehon kokoa kuvaavan muuttujan välistä kulmakerrointa pienimmän ne liösumman menetelmällä lineaarisessa regressiomal lissa. Kaa vassa eksponentti b kuvaa näiden kahden muuttujan välisen yhteyden kaarevuutta. On huomioitava, että VO 2peak jaettuna kehon painolla on suuresti riippuvainen kehon ras vapitoisuudesta, joka puolestaan on voimakkaasti yhteydessä valtimotautien riskitekijöihin. VO 2peak jaettuna ja tarvittaessa allometrisesti mal linnetulla pehmytkudosmassalla paitsi poistaa kehon koon vaikutuksen VO 2peak arvoon myös on tehokas KUVA 2. Tulokset perustuvat Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen aineistoon.. 40 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA tutustua esimerkiksi seuraavien artikkelien avulla (Welsman ym. 1996; Armstrong ja Welsman 2001a). 2016). Tästä joh tuen kehon painolla jaetun VO 2peak :in yhteydet ter veyteen usein ylikorostuvat, koska se kuvaa osittain myös kehon rasvapitoisuutta
2013). julkaisematon havain to). 2.1 ja 3.1 näiden toimintatapojen ongelmallisuudesta). 2010; Armstrong ym. 2016; Haapala ym. Lisäksi motivaatioteki jät, tottumattomuus maksimaaliseen suoritukseen, motoristen taitojen heikkeneminen sekä monet muut tekijät voivat selittää 20 metrin kestävyyssuk kulajuoksutulosten heikkenemistä. Suoraan mitatun VO 2max/peak :n terveyteen liittyvistä rajaarvoista tiedetään vielä vähän , mutta alle 44 mL/kg 1 /min 1 on havaittu oleva yhteydessä kohonneeseen kardiometaboliseen koko naisriskiin 9–11vuotiailla pojilla ja tytöillä (Agbaje ym. 2011; Laurson ym. Paremman viivajuoksutuloksen sekä kehon painoon suhteutetun maksimaalisen työkuorman (W max ) on havaittu vähentävän yli painon haitallista vaikutusta kardiometaboliseen kokonaisriskiin ja insuliini resistenssiin (Nyström ym. Suurin osa näistä tutki muksista on kuitenkin käyttänyt kestävyyskunnon mittaamiseen joko viivajuoksutestiä tai suhteutta nut kestävyyskunnon kehon painoon (kts. Kehon painolla suhteutetulla VO 2peak :llä on kuitenkin paikkansa, sillä se antaa arvion kestävyyssuorituskyvystä sekä toimintakyvystä, eli kyvystä juosta pidempään ja nopeammin ja toimia arjessa väsymättä liikaa, jotka ovat keskeisiä elementtejä lasten ja nuorten arjes sa sekä liikunnan harrastamisessa (Armstrong ym. 2017; Haapala ym. Vaikka tulokset eivät 2000luvulla ole enää heikenty neet merkittävästi, ero heikoimpien ja parhaimpien tulosten välillä on kasvanut (Palomäki ym. Näyttö VO 2max/peak :n muutoksista laajoissa väestö pohjaisissa aineistoissa on vähäistä, mutta eräiden tutkimusten mukaan VO 2max/peak ei ole muuttunut merkittävästi huolimatta viivajuoksutulosten heik kenemisestä (Eisenmann ja Malina 2002; Armstrong ym. Vaikka tulokset eivät yksiselitteisesti tue käsitystä lasten ja nuorten kestävyyskunnon laskusta, fyysinen toimintakyky näyttäisi heikentyneen. VO 2peak :illä, joka oli alle 35 mL/kg 1 /min 1 , puolestaan havaittiin olevan yhteys kohonneeseen valtimojäykkyyteen nuorilla, mutta vastaava yhteyttä ei havaittu kehon rasvattomaan massaan suhteute tulla VO 2peak :lla (Haapala ym. 2017).. Korkeampi rasvattomaan pehmytkudosmassaan tai rasvattomaan massaan suhteutettu kestävyyskunto on kuitenkin yhdistetty joustavampiin valtimoihin sekä lapsilla että nuorilla (Veijalainen ym. Toinen, joskin harvemmin käytetty muuttuja otettaessa huomioon kehon koko on seisomapituus, jonka on havaittu poistavan yhteyden kehon rasvamassaan 6–8vuoti ailla lapsilla (Tompuri ym. 2018) sekä parempaan tiedolliseen toimintaan ja koulumenestykseen (Donnelly ym. 2003; Huotari ym. Lisäksi rasvattomaan pehmytkudosmassaan suhteutetulla VO 2peak :illä, joka oli alle 63 mL/min, oli heikko yhteys kohon neeseen kardiometaboliseen kokonaisriskiin pojilla mutta ei tytöillä (Agbaje ym. 2011). Arvioiden mukaan lisääntynyt ylipainoi suus selittää 20 metrin viivajuoksutulosten heikke nemisestä 40–60 prosenttia. 41 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA keino vähentää kehon rasvapitoisuuden vaikutusta kestävyyskunnon terveysyhteyksiin. 2011). 2016), parempaan psykososiaaliseen hyvinvointiin (Ikävalko ym. W max suhteutettuna rasvattomaan pehmytkudosmassaan ei kuitenkaan ollut yhteydessä kardiometaboliseen riskiin tai insu liiniresistenssiin normaalipainoisilla eikä ylipainoi silla lapsilla (Kemppainen 2018). 2018) riippumatta kehon rasvaprosentista. 2011; Ahn ym. 2016) lapsilla ja nuorilla. 2005; McMurray ym. 2018), vähäisempiin kiputiloihin (Vierola ym. Kardiometabolisen kokonaisriskin ennaltaehkäi syn kannalta riittäväksi VO 2max :n rajaarvoksi kes tävyyssukkulajuoksutestin tulosten perusteella on arvioitu 40–44 mL/kg 1 /min 1 pojilla ja 35–40 mL/ kg/min tytöillä riippuen iästä (Adegboye ym. 2014). 2011). Kestävyyskunnon suhteuttaminen lihasmassaan tai rasvattomaan massaan heikentää huomattavasti kestävyyskunnon ja terveyden indikaattorien välis tä yhteyttä (Shaibi ym. julkaisematon havainto). Kehon painolla suhteuttaminen näyttäisi liioittelevan kestävyyskun non merkitystä metabolisen oireyhtymän ja insulii niresistenssin ehkäisyssä. Lasten ja nuorten kestävyyskunnossa tapahtuneet muutokset viime vuosikymmeninä Väestöotoksissa toteutettujen pitkittäistutkimusten mukaan lasten ja nuorten kestävyyskunto 20 met rin viivajuoksutestillä mitattuna on heikentynyt maailmanlaajuisesti viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana; huomattavin muutos on tapahtunut kuiten kin 1980luvulta 2000luvulle tultaessa (Tomkinson ym. 2015). Kestävyyskunto ja hyvinvointi Eri tavoin mitattu hyvä kestävyyskunto on yhdis tetty alhaisempaan sydän ja verisuonitautien sekä tyypin 2 diabeteksen riskitekijöiden tasoon (Lang ym. 2011). 2017; Kemppainen 2018)
Fysiologiset vasteet liikuntaan lapsilla ja nuorilla. Donnelly, JE. Jones, AM. Williams, CA. Teoksessa: Armstrong, N., van Mechelen, W. Sport Medicine 45, 969–983. 2015. 2018. Nupponen, H. ym. Lankhorst, K. 2001. Armstrong, N. McNarry, M. 2009. Peak oxygen uptake in relation to growth and maturation in 11to 17–year-old humans. LAKKA, LT Professori Biolääketieteen yksikkö Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: timo.lakka@uef.fi PERTTI HUOTARI, LitT Lehtori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pertti.huotari@jyu.fi EERO A. Pediatric Exercise Science 28, 171–177. 2017. Huotari, PRT. Bernhardt, V. 2010. Janz, K. Laakso, L. Tomkinson, G. Mahoney, L. 2016. 2013 Scaling of VO2max and Its Relationship With Insulin Resistance in Children. Medicine & Science in Sports & Exercise 48, 1197–1222. Finni, T. Gill, ND. Longitudinal analysis of scaling VO2 for differences in body size during puberty : the Muscatine Study. McMurray, R. Babb, TG. de Groot, J. The biological basis of physical activity in children: revisited. Harrell, J. British Journal Sports Medicine 44:968–72. Secular trends in aerobic fitness performance in 13-18-year-old adolescents from 1976 to 2001. Aerobic fitness and its relationship to sport, exercise training and habitual physical activity during youth. Medicine & Science in Sports & Exercise 49, 702–710. 498–503. Laukkanen, JA. 1998. Armstrong, N. Teoksessa: Armstrong, N., van Mechelen, W. Aerobic fitness. Exercise and Sport Science Reviews 22, 435–476 Armstrong, N. Ihalainen, JK. Ikävalko, T. 2018. European Journal of Applied Physiology 2018 (hyväksytty julkaistavaksi) Harrison, CB. Ahn, B. 2017. Health-related correlates of psychological well-being among girls and boys 6-8 years of age: The Physical Activity and Nutrition in Children study. Wickel, EE. J. Castelli, D. Oxford University Press, Oxford, pp 495–568 Armstrong, N. 42 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA NIINA LINTU, FT Tutkijatohtori Biolääketieteen yksikkö Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: niina.lintu@uef.fi LAURA JOENSUU,LitM Tohtorikoulutettava Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: laura.joensuu@likes.fi ALAN BARKER, PhD Senior lecturer in paediatric exercise and health Children’s Health and Exercise Research Centre, University of Exeter Sähköposti: a.r.barker@exeter.ac.uk KATE SANSUM, Undergraduate student Research student Children’s Health and Exercise Research Centre, University of Exeter Sähköposti: k.sansum@exeter.ac.uk TIMO A. Haapala, EA. 2016. Takken, T. Development of Aerobic Fitness in Young Team Sport Athletes. British Journal of Sports Med 45, 722–728. Kujala, UM. Research Quarterly for Exercise and Sport 88, 130–148. (eds) Paediatric Exercise Science and Medicine, 2. Armstrong, N. American Journal of Human Biology 14, 699–706. European Journal of Applied Physiology 85, 546–551. 2017. 1994. Verification of maximal oxygen uptake in obese and nonobese children. Kujala, UM. Eisenmann, JC. 2011. Ekelund, U. Secular trend in peak oxygen consumption among United States youth in the 20th century. Armstrong, N. Liikunta & Tiede. Kilding, AE. HAAPALA, FT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Biolääketieteen yksikkö Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: eero.a.haapala@jyu.fi LÄHTEET: Adegboye, AR. 2017. Stickford, JL. Malina, RM. Physical Activity, Fitness, Cognitive Function, and Academic Achievement in Children. 2008. Welsman, J. Armstrong, N. European Journal of Preventive Cardiology 24, 1102–1111. ym. Pediatric Exercise Science 21, 130–147. Armstrong, N. J Paediatr Child Health 54, 506–509. Barker, AR. ym. Witt J. British Journal of Sports Medicine 45, 849–58. Recommended aerobic fitness level for metabolic health in children and adolescents: a study of diagnostic accuracy. Welsman, J. Assessment and Interpretation of Aerobic Fitness in Children and Adolescents. painos. Bhammar, DM. Top 10 Research Questions Related to Youth Aerobic Fitness. McManus, A. Lehto, S. Oxford University Press, Oxford. Aerobic Fitness and Trainability in Healthy Youth: Gaps in Our Knowledge. The associations of cardiorespiratory fitness, adiposity and sports participation with arterial stiffness in youth with chronic diseases or physical disabilities. Pediatric Exercise Science 25, 43–51 Armstrong, N. British Journal of Sports Medicine 45. 2011. (eds) Oxford Textbook of Children’s Sport and Exercise Medicine. Oxygen Uptake Kinetics in Children and Adolescents : A Review. Establishing maximal oxygen uptake in young people during a ramp cycle test to exhaustion. Peak oxygen uptake, ventilatory threshold, and arterial stiffness in adolescents. Eisenmann, JC. Barker, AR. Haapala, EA. Medicine & Science in Sport & Exercise 30, 1436–1444. 2018. 2011. Burns, T. Froberg, K. Aerobic fitness. Kinugasa, T. Hillman, CH. Pediatric Exercise Science 21, 257–272 Haapala, EA. 2009. Lintu, N. Anderssen, SA. Welsman. 2002. ym
ym. Rowland, T. 2013. McMurray, RG. Olds, TS. Lintu, N. Journal of Sports Science 33, 588–596. ym. Lindi, V. Jones, AM. 1996. 43 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Joensuu, L. Abe, T. Clinical Physiology and Functional Imaging 38, 645–651. ym. Pro gradu. 2017. 2004. Diabetes Care 40, 1580–1587. Tompuri, T. Sports Medicine 1451–1460. Sports Medicine 33, 285–300. ym. 2014. 2018. Bar-Or, O. Harms, CA. 2013. European normative values for physical fitness in children and adolescents aged 9–17 years: results from 2 779 165 Eurofit performances representing 30 countries. Nevill, AM. Unnithan, V. 2016. 2018. Viitasalo, A. Journal of Pain 17, 845–853. 2017. Syväoja, H. Measurement of the Maximum Oxygen Uptake (VO 2max ): VO 2peak is no longer acceptable. Nyström, CD. Annals of the American Thoracic Society 14, 123–128 Tomkinson, GR. Suominen, AL. ym. Systematic review of the relationships between 20m shuttle run performance and health indicators among children and youth. Lintu, N. Lakka, TA. 2003. Bonis, M. Robben, KE. Haapala, EA. European Journal of Applied Physiology 115, 235–243. Oxygen Uptake and Endurance Fitness in Children, Revisited. 2018. Aguilar-Soto, P. Cruz, M. American College of Sports Medicine, North American Society of Pediatric Exercise Medicine (eds). 2013. Cardiopulmonary exercise testing in pediatrics. Scaling peak VO 2 for differences in body size. Hosick, PA, Bugge, A. Expression of VO2peak in Children and Youth, with Special Reference to Allometric Scaling. Savonen, K. ym. Human Kinetics Shaibi, G. Capacité Aérobie Des Québécois de 6 Á 17 Ans Test Navette de 20 Métres Avec Paliers de 1 Minute. Growth, Maturation, and Physical Activity, 2. Vierola, A. ed. 2011. Welk, GJ. Pediatric Exercise Science 25, 84–100. European Journal of Sport Science (julkaistu verkossa) Kemppainen, T. 2016. Janssen, I. Malina, RM. Maximal oxygen uptake validation in children with expiratory flow limitation. American Journal of Preventive Medicine 41,111– 116. 2011. Kallio, J. Human Kinetics, Champaign Mayorga-Vega, D. 2014. Bouchard, C. 2018. Eisenmann, JC. Huotari, P. Tompuri, T. Takken, T. Armstrong, N. Journal Sport Science and Medicine 14, 536–547. 2016. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 26, 943–950. Cardiorespiratory performance and physical activity in normal weight and overweight Finnish adolescents from 2003 to 2010. Palomäki, S. Heikinaro-Johansson, P. Lambert, J. Veijalainen, A. Atkinson, F. Poole, DC. Loftin, M. Lang, JJ. ym. Van Brussel, M. Cardiovascular fitness and haemodynamic responses to maximal cycle ergometer exercise test in children 6–8 years of age. Journal of Applied Physiology 122, 997–1002. 2017. Viitasalo, A. Rowland, TW. Journal of Science and Medicine in Sport 21, 383–397. Martínez-Vizcaíno, V. ym. Ball, G. Poole, DC. Tompuri, T. Measures of cardiorespiratory fitness in relation to measures of body size and composition among children. Objectively measured physical activity, body composition and physical fitness: Cross-sectional associations in 9to 15-year-old children. Stroke Volume Dynamics During Progressive Exercise in Healthy Adolescents. Viciana, J. Development of youth Aerobic Capacity Standards using receiver operating characteristic curves. Cazorla, G. 2015. Poitras, V. Pediatric Exercise Science 25, 173–185. 2005. Lintu, N. Carver, KD. Welsman, JR. Jyväskylän yliopisto. Tomkinson, GR. 1984. Laitinen, T. Lintu, N. 2015. Sothern, M. Leger, L. Laurson, KR. 2015. Kestävyyskunnon ja kehon rasvapitoisuuden yhteydet metaboliseen oireyhtymään ja insuliiniresistenssiin 6–8-vuotiailla lapsilla. Tompuri, T. Rowland, T. Léger, LA. Associations of sedentary behavior, physical activity, cardiorespiratory fitness and body fat content with pain conditions in children: the PANIC study. ym. Henriksson, P. Belanger, K. Medicine & Science in Sport Exercice 37, 922–928. A pooled analysis. ym. British Journal of Sports Medicine (julkaistu verkossa) Tomkinson, GR. Journal of Sports Science 32, 652–659. Annals of Human Biology 38, 647–54. ym. Importance of proper scaling of aerobic power when relating to cardiometabolic risk factors in children. & Tremblay, MS. Cardiovascular fitness and the metabolic syndrome in overweight latino youths. Bongers, BC. Associations of cardiorespiratory fitness, physical activity, and adiposity with arterial stiffness in children. Clinical Physiology and Functional Imaging 35, 469–477. Pediatric Exercise Science 25, 508–514. Goulet, A. Secular trends in the performance of children and adolescents (1980-2000): an analysis of 55 studies of the 20m shuttle run test in 11 countries. Cardiopulmonary Exercise Testing in Children and Adolescents, Champaign. Canadian Journal of Applied Sport Science 9, 64–69. ym. Cardiorespiratory fitness, respiratory function and hemodynamic responses to maximal cycle ergometer exercise test in girls and boys aged 9–11 years: the PANIC Study. Does cardiorespiratory fitness attenuate the adverse effects of severe/morbid obesity on cardiometabolic risk and insulin resistance in children. CriterionRelated Validity of the 20-M Shuttle Run Test for Estimating Cardiorespiratory Fitness: A Meta-Analysis. 2017. 2017. Medicine & Science in Sports & Exercise 28, 259–265.. Relation of oxygen uptake to work rate in prepubertal healthy children – reference for VO 2 /W-slope and effect on cardiorespiratory fitness assessment. Tompuri, T
44 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Voimaharjoittelun sopivuutta esimurrosikäisille on usein epäilty, koska lihaskasvu ennen murrosiän hormonaalisia muutoksia on vähäistä. Voimaharjoittelun on kuitenkin havaittu olevan turvallista sekä tehokasta lihasvoiman, nopeusvoiman, motoristen taitojen sekä aineenvaihdunnanja valtimotautien riskitekijöiden parantamiseksi sekä tukija liikuntaelimistön vammojen ehkäisemiseksi. Kuva: ANTERO AALTONEN
Esimerkiksi 6–8-vuotiailla lapsilla systolinen verenpaine nousee vain noin 130 mmHg:iin maksimaalisen polkupyöräergometritestin aikana (Lintu et al., 2014). 1995). Lapsilla myös iskutilavuuden muutokset ovat samankaltaisia kuin aikuisilla. Samaan aikaan kasvanut vasemman eteisen ja vasemman kammion välinen paine-ero ylläpitää verenvir tausta vasempaan kammioon. IHALAINEN Fysiologiset vasteet liikuntaan lapsilla ja nuorilla Lasten ja nuorten vasteet liikuntaan ja liikuntaharjoitteluun ovat osin samankaltaisia kuin aikuisilla. Odotetusta poikkeava verenpainevaste ei kuitenkaan heijastunut maksimaaliseen suorituskykyyn eikä aiheuttanut verenkiertoelimistön epänormaalista toiminnasta johtuvia oireita testin aikana. Yli 20 prosentilla tytöistä ja pojista systolisessa verenpaineessa havaittiin tasaantuminen maksimaalisen kuormituskokeen aikana. Linnun ym. Systolisen verenpaineen tasautuminen ja jopa lasku maksimaaT ämä artikkeli keskittyy erityisesti lasten ja aikuisten välisiin eroihin fysiologisissa vasteissa aerobisen liikunnan ja voimaharjoittelun aikana. Maksimaalisten pyrähdysten ja intervalliharjoittelun on havaittu parantavan maksimaalista hapenottokykyä (VO 2max ) ja valtimoterveyttä lapsilla ja nuorilla. Systolinen verenpaine nousee sekä lapsilla että aikuisilla liikunnan aikana. Joissain tutkimuksissa iskutilavuuden on kuitenkin havaittu kasvavan aina maksimikuormitukseen saakka harjoitelleilla nuorilla. Pystyasennossa tehdyssä liikuntasuorituksessa iskutilavuus nousee intensiteetin noustessa 40–50 prosenttiin VO 2max :stä. Aerobisen liikunnan ja voimaharjoittelun lisäksi on hyvä muistaa, että lapsille tyypillinen liikunta sisältää usein lyhyitä intensiteetiltään maksimaalisia pyrähdyksiä (Bailey ym. 45 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Teksti: EERO A. vuus ei muutu merkittävästi makuulla tehdyssä harjoituksessa, pystyasennossa havaittu iskutilavuuden kasvu näyttäisi johtuvan tehostuneesta laskimopaluusta (Rowland&Unnithan, 2013; Rowland, 2005). Iskutilavuuden kasvuun ja ylläpitoon kuormituksen aikana vaikuttaa pääasiassa sydämen tehokkaampi supistuminen. HAAPALA, JOHANNA K. Toisaalta esimerkiksi liikunnan annosvastesuhde maksimaalisen hapenottokyvyn (VO 2max ) kehittämiseksi eroaa jonkin verran aikuisista. Koska iskutila. Samoin kuin aikuisilla, lasten sydämen minuuttitilavuus ja sydämen lyöntitaajuus nousevat lähes lineaarisesti liikunnan kuormittavuuden lisääntyessä aina maksimaaliseen kuormitukseen saakka. (2014) tutkimuksessa havaittiin, että kaikilla lapsilla systolinen verenpaine ei nouse kuormituksen lisääntyessä. Lisäksi tällainen harjoittelu näyttäisi olevan lapsille ja nuorille hyvin soveltuvaa lasten ja nuorten nopeam man palautumisen vuoksi (Armstrong ja van Mechelen, 2017). Systolisen verenpaineen nousu lapsilla on huomattavasti pienempää kuin aikui silla. Lasten ja nuorten vasteet akuuttiin aerobiseen liikuntaan Taulukossa 1 on kuvattu liikuntafysiologian kannalta keskeisimpiä hengitysja verenkiertoelimistön eroja lasten ja aikuisten välillä. Lisäksi jopa kymmenellä prosentilla lapsista systolinen verenpaine laski rasituskokeen lopussa. Myös verenkierron perifeerinen vastus pienenee noin 60%:a liikunnan aikana verrattuna lepotilaan pienten valtimoiden laajenemisen ja kapillaariverkon rekrytoinnin myötä (Rowland, 2008). Kuormittavuuden noustessa korkeam maksi, iskutilavuus ei enää nouse merkittävästi. Liikuntaharjoittelun perusperiaatteet kuten ylikuormitus, progressio, spesifisyys ja yksilölliset vasteet sekä liikunta-adaptaatioiden palautuvuus pätevät niin lapsilla, nuorilla kuin aikuisilla. Lapsilla sydämen vasemman kammion loppudiastolinen tilavuus pysyy joko samana tai laskee lievästi nousujohteisen aerobisen liikunnan aikana
Liikuntafysiologian kannalta keskeisimpiä fysiologisia eroja lasten ja aikuisten välillä. Edellämainittujen muuttujien lisäksi perinnöllinen taipumus vasteisiin on yksi keskeinen liikuntaharjoittelun aikaansaamiin vasteisiin vaikuttava tekijä, mutta lapsilla ja nuorilla tutkimusnäyttö on vielä vähäis tä (Armstrong ja van Mechelen, 2017). Selityksenä lasten nopeammalle VO 2 -vasteelle on pidetty lasten aikuisia parempaa luustolihaksen oksidatiivista kapasiteettia, lihakseen korkeampaa verenvirtausta ja suurempaa valtimo-laskimo happieroa (a-v O 2 diff.) sekä pienempää II-tyypin lihassolujen aktivaatiota (Armstrong ja Barker, 2009; Armstrong ja van Mechelen, 2017). Liikuntaharjoitteluinterventiot, joissa on havaittu positiivisia muutoksia VO 2max :ssä, ovat sisältäneet yleensä 3–4 viikoittaista 40–60 minuutin mittaista harjoitusta (Armstrong ja Barker, 2011). Aerobisen liikuntaharjoittelun vaikutukset maksimaaliseen hapenottokykyyn, anaero biseen kynnykseen VO2kinetiikkaan Liikuntaharjoittelun on havaittu parantavan VO 2max :ia 5–6 prosenttia, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta (-10 – +25 %). Esimurrosikäisillä lapsilla VK on keskimäärin 71–75 prosenttia VO 2max :stä ja puberteetin päättyessä 45–65 prosenttiin VO 2max :stä. Tätä epälineaarisen nousun pistettä kutsutaan ventilatoriseksi kynnykseksi (VK), joka vastaa suunnilleen anaerobista/laktaattikynnystä/kaasujenvaihtokynnystä. Niissä tutkimuksissa, joissa liikuntaharjoittelulla on ollut positiivisia vaikutuksia VO 2max :n, parannus on ollut noin 8–10 prosenttia (Baquet, Van Praagh, & Berthoin, 2003). 46 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA lisessa kuormituksessa näyttäisikin olevan osalla terveistä lapsista normaali fysiologinen vaste, joka voi johtua korostuneesta perifeerisen vastuksen pienemisestä. Mukailtu lähteestä (Takken, Bongers, Van Brussel, Haapala, & Hulzebos, 2017). Myös VO 2 -kinetiikka, eli hengitysja verenkiertoelimistön kyky sopeutua nopeasti muuttuvaan lihassolujen hapentarpeeseen, on lapsilla nopeampaa kuin aikuisilla erityisesti levosta siirryttäessä raskaaseen liikuntaan. Muutos johtuu anaerobisen aineenvaihduntakapasiteetin kehittymisestä puberteetin aikana (Garofano, 2018). Anaerobisen energia-aineenvaihdunnan lisääntyessä VE kasvaa nopeammin kuin VO 2 elimistön hiilidioksidipitoisuuden kasvun seurauksena. Samoin kuin aikuisilla, myös lapsilla ventilaatio (VE) kasvaa lineaarisesti yhdessä VO 2 :n kanssa, mutta lasten VE on aikuisia korkeampi annetulla intensiteettitasolla. Nopeampi VO 2 -vaste kuormituksen alussa on yhteydessä lihasten korkeanenergiaisten fostaattivarastojen säilymiseen ja vähäisempään uupu miseen (Armstrong ja Barker 2011). Liikun. Samoin kuin aikuisilla, tästä vaihtelusta suuri osa selit tyy lapsen ja nuoren VO 2max :n lähtötasosta. Tästä eteenpäin tässä artikkelissa käytetään yksinkertaisuuden vuoksi anaerobista kynnystä. Myös harjoittelun useus, kesto ja intensiteetti sekä sitoutuminen, motivaatio testin aikana ja testiin totut tautuminen vaikuttavat interventioiden aikaansaamiin tuloksiin (Armstrong ja Barker, 2011). Fysiologinen muuttuja Ero aikuisten ja lasten välillä Sydän ja verenkiertoelimistö VO 2max , L / min -1 Matalampi VO 2max , mL / kg -1 / min -1 Korkeampi Submaksimaalinen syke, lyöntiä / min Korkeampi Maksimisyke, lyöntiä / min Korkeampi Iskutilavuus, mL / lyönti Matalampi Sydämen minuuttitilavuus suhteessa osuuteen VO 2max Matalampi Valtimo-laskimo happiero Korkeampi Lihaksen verenvirtaus Korkeampi Systolinen ja diastolinen verenpaine, mmHg Matalampi Sydänlihaksen hapenpuute Harvinainen Hengityselimistö Kertahengitystilavuus, L Matalampi Hengitysfrekvenssi Korkeampi Maksimiventilaatio Matalampi Ventilaation hyötysuhde, V E / VO 2 Matalampi Lihaskudos Rasvanhyödyntäminenenergia-aineenvaihdunnassa Korkeampi Hiilihydraattienhyödyntäminenenergia-aineenvaihdunnassa Matalampi Maksimilaktaattipitoisuuskuormituksessa Matalampi Glukolyyttinenkapasiteetti Matalampi Palautuminenkuormittavastaliikunnasta Nopeampi TAULUKKO 1
Mekanismi näiden havaintojen takana on vielä epäselvä, mutta se saattaa liittyä parantuneeseen hapenkuljetukseen ja tehostuneeseen hapen hyödyntämiseen työskentelevissä lihaksissa. Interventiotutkimuksissa joissa on havaittu positiivisia vaikutuksia VO 2max :iin, kuormitustaso on vastannut 85– 90 prosenttia maksimisykkeestä ja selkeimmät hyödyt on havaittu harjoiteltaessa lähes maksimaalisella intensiteetillä (Armstrong ja Barker, 2011; Baquet ym. Voimaharjoittelua voidaan toteuttaa hyvin erilaisilla tavoilla. Myöskään voimaharjoittelun aikaansaaman lihaskasvun vaikutusta voimatasojen nousuun ei voida täysin sulkea pois – on vaikea erotella onko lihaskasvu harjoittelun vai normaalin kasvun seurausta (Faigenbaum, Kramer, & Blimkie, 2009). Mekanismi parantuneen anaerobisen kynnyksen taustalla on näyttää olevan vähäisempi laktaatin muodostuminen, joka voi johtua vähäisemmästä glykolyyttisestä glykogeenin käytöstä tai nopeutuneesta VO 2 -kinetiikasta. Erot normaalipainoisten ja ylipainoisten lasten välillä voivat johtua normaalipainoisten lasten alun perinkin nopeammasta VO 2 vasteesta verrattuna ylipainoisiin lapsiin. Harjoittelun vaikutukset lihasvoiman näyttäisivät kuitenkin tehostuvan murrosiässä (Behringer ym., 2010; Faigenbaum, Kramer, & Blimkie, 2009). Harjoitelleilla lapsilla ja nuorilla VO 2 -vaste rasittavaan liikuntaan on nopeampi kuin harjoittelemattomilla lapsilla ja nuorilla. Tavoiteltaessa VO 2max :n kehittymistä liikunnan intensiteetin tulisi lapsilla olla korkeampi kuin aikuisilla. Tämän vuoksi lasten ja nuorten voimaharjoittelun tulisikin ensisijaisesti painottua motoriseen kehittymiseen ja taidon oppimiseen. Murrosiän hormonaalisten muutosten (esimerkiksi testosteronin lisääntyminen murrosiässä erityisesti pojilla) vuoksi voimaharjoittelun vaikutus lihaskasvuun lisääntyy murrosiässä ja sen jälkeen (Faigenbaum, Kramer, & Blimkie, 2009). Aerobinen liikuntaharjoittelu nostaa absoluuttista anaerobista kynnystä, mutta suhteessa VO 2max :iin tulokset anaerobisen kynnyksen muutoksista ovat ristiriitaisia. Myös motoristen yksiköiden käskytys voi parantua voimaharjoittelun seurauksena. Voimaharjoittelun pitkäaikaisvaikutukset lihasvoimaan Voimaharjoittelu 2–3 kertaa viikossa kuormilla, jotka vastaavat 60–80 prosenttia maksimivoimatasoista (2–3 sarjaa, 8–15 toistoa/sarja), on lisännyt lihasvoimaa lapsilla ja nuorilla riippumatta kypsyystasosta (Behringer, vomHeede, Yue, &Mester, 2010; Faigenbaum, Kramer, &Blimkie, 2009). McManus ym. Voimaharjoittelun aikaansaamat positiiviset muutokset jänteiden jäykkyydessä voivat myös selittää voiman kehittymistä voimaharjoittelun seurauksena. Myös laktaatin hyödyntäminen muissa kudoksissa voi parantua oksidatiivisten entsyymien toiminnan parantuessa. Lisäksi muun muassa Kansainvälinen olympiakomitea suosittelee voimaharjoittelua nuorille urheilijoille loukkaantumisriskin vähentämiseksi (Bergeron ym. (2005) havaitsivat erityisesti korkeaintensiivisen intervalliharjoittelun parantavan anaerobista kynnystä. Voimaharjoittelu näyttää parantavan motoristen yksiköiden rekrytointia ja erityisesti tyypin II lihassolujen rekrytointia. Perinteisen voimaharjoittelun lisäksi esimerkiksi kuntopalloharjoittelulla on havaittu myönteisiä vaikutuksia lihasvoimaan 16-vuotiailla nuorilla (Ignjatovic, Markovic, & Radovanovic, 2012). 47 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA nan intensiteetti on keskeisin liikuntaharjoitteluun VO 2max -vasteita määrittävä tekijä. 2015). Voimaharjoittelu Voimaharjoittelun sopivuutta esimurrosikäisille on usein epäilty, koska lihaskasvu ennen murrosiän hormonaalisia muutoksia on vähäistä. Hermoston mukautuvuus näyttää selittyvän suurimmaksi osaksi lihasvoiman kehittymistä lapsilla ennen murrosikää. Lisäksi liikuntaharjoittelun on havaittu nopeuttavan VO 2 vastetta ylipainoisilla, mutta ei normaalipainoisilla, 9-vuotiailla lapsilla (McNarry, Lambrick, Westrupp, &Faulkner, 2015). Tutkimusnäytön perusteella VO2max näyttäisi myös olevan harjoitettava ominaisuus kaikkina ikäkausissa (Armstrong ja Barker, 2011). Voimaharjoittelun on kuitenkin havaittu olevan turvallista sekä tehokasta lihasvoiman, nopeusvoiman, motoristen taitojen sekä aineenvaihdunnanja valtimotautien riskitekijöiden parantamiseksi sekä tukija liikuntaelimistön vammojen ehkäisemiseksi (Michael Behringer, Heede, Matthews, &Mester, 2011; Faigenbaum, Lloyd, MacDonald, & Myer, 2016; Smith ym., 2014). Pääasiallinen mekanismi parantuneen VO 2max :n taustalla on kasvanut iskutilavuus ja sitä kautta lisääntynyt sydämen minuuttitilavuus. Verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan akuutit vasteet voimaharjoitteluun Lapsilla ja nuorilla, samoin kuin aikuisilla, isometrinen lihastyö nostaa systolista ja diastolista verenpainetta sekä sykettä mutta muutokset iskutilavuudessa Liikunnan intensiteetti on keskeisin liikuntaharjoitteluun VO 2max -vasteita määrittävä tekijä.. 2003). Lisäksi veritilavuus, parantunut perifeerisen lihaspumpun toiminta sekä tehostunut paikallinen hapenkuljetuksen säätely saattavat osin selittää parantunutta VO 2max :ia lapsilla. VO 2 -kinetiikasta interventiotutkimuksia on vähän
2011. Faigenbaum, A. 2009. Effects of Resistance Training in Children and Adolescents: A Meta-analysis. Endocrine response to resistance training in children. S., MacDonald, J., & Myer, G. Oxygen Uptake Kinetics in Children and Adolescents : A Review. Baquet, G., Van Praagh, E., &Berthoin, S. Acute Cardiometabolic Responses to Medicine Ball Interval Training in. 2010. D., Lloyd, R. The level and tempo of children´s physical activities: an observational study. Armstrong, N., & van Mechelen, W. Faigenbaumin ja työtovereiden tutkimuksessa havaittiin positiivinen annosvaste suhde köysiharjoittelun (ropetraining) sekä kuntopalloharjoittelun aikana sydämen lyöntitaajuudessa ja VO 2 :ssä suhteessa aktii viseen lihasmassaan ja liikelaajuuteen 7–11-vuotiailla lapsilla (Faigenbaum, Kang, Ratamess, Farrell, Ellis, et al., 2018; Faigenbaum, Kang, Ratamess, Farrell, Golda, et al., 2018). Bailey, R., Olson, J., Pepper, S., Porszasz, J., Barstow, T., & Coo per, D. 48 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA ovat pieniä (Rowland, 2005). Näiden tulosten perusteella voimaharjoittelun vasteet verenkiertoelimistössä ovat samankaltaisia lapsilla kuin aikuisilla. Youth resistance training: updated position statement paper from the National Strenght and Conditioning Association. VO 2 kasvaa voimaharjoittelun (perinteinen, köysiharjoittelu eli rope training) aikana 7–13-vuotiailla tytöillä ja pojilla (Faigenbaum, Kang, Ratamess, Farrell, Golda, ym., 2018; Harris et al., 2017). Sports Medicine, 33, 1127–1143. Akuutit vasteet testosteroni-pitoisuuksissa ovat murrosikäisillä pojilla pienempiä kuin aikuisilla. D., Kang, J., Ratamess, N., Farrell, A., Ellis, N., Vought, I., & Bush, J. Journal of Strength and Conditioning Research, 32, 1197–1206. Kramer, W. Sekä IGF-1 että kasvuhormoni lisääntyvät akuutin voimaharjoituksen jälkeen sekä murrosikäisillä että esimurrosikäisillä pojilla, mutta kroonisia muutoksia IGF-1ja kasvuhormonitasoissa ei yleensä havaita. R. R. Tutkimustieto on puutteellista etenkin tytöillä tehtyjen tutkimusten osalta (Falk and Eliakim 2014). Lisäk si murrosikäisillä pojilla ei kroonisia muutoksia testosteronipitoisuuksissa ole havaittu, mutta esimurrosikäisillä pojilla on havaittu pieni testosteronipitoisuuksien kasvu. Voimaharjoittelun ei ole myöskään havaittu vaikuttavan lasten insuliinipioisuuteen (Falk and Eliakim 2014). Faigenbaum, A. 2018. Endurance Training and Aerobic Fitness in Young People. HAAPALA, FT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Biolääketieteen yksikkö ItäSuomen yliopisto Sähköposti: eero.a.haapala@jyu.fi JOHANNA IHALAINEN, LitT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: johanna.k.ihalainen@jyu.fi LÄHTEET Armstrong, N., & Barker, A. M. F., Mountjoy, M., Armstrong, N., Chia, M., Côté, J., Emery, C. D., Kang, J., Ratamess, N., Farrell, A., Golda, S., Stranieri, A., … Bush, J. Vom, Matthews, M., &Mester, J. British Journal of Sports Medicine, 50, 3–7. Akuutit ja krooniset hormonaaliset vasteet voimaharjoitteluun Lasten ja nuorten voimaharjoitteluun aikaansaamia hormonaalisia vasteita on tutkittu melko vähän. EERO A. Effects of strength training on motor performance skills in children and adolescents: a meta-analysis. International Journal of Exercise Science, 11, 886–899. Bergeron, M. Tutkimusnäyttö adrenaliini ja noradrenaliinivasteiden eroista lasten ja aikuisten välillä on epäyhtenäistä (Falk and Eliakim 2014). Esimerkiksi kortisolipitoisuudet näyttäisivät nousevan enemmän murrosikäisillä pojilla kuin tytöillä. Medicine and Sport Science, 56, 59–83. Faigenbaum, A. Blimkie, C. 2003. 2015. 2017. Behringer, M., Heede, A. Br J Sports Med, 49(13), 843–851 Faigenbaum, Avery D. 2011. Lisäksi erilaiset koko kehoa aktivoivat voimaharjoittelun muodot voivat kuormittaa verenkiertoja hengityselimistöä samalla tavoin kuin kestävyystyyppinen liikunta. Medicine & Science in Sports & Exercise, 27(7), 1033–1041. Oxford: Oxford University Press. A., ...& Malina, R. International Olympic Committee consensus statement on youth athletic development. 2018. 1995. Behringer, M., vomHeede, A., Yue, Z., & Mester, J. Nau ja työtoverit havaitsivat 35–48 prosentin kasvun systolisessa verenpaineessa, 55–72 prosentin kasvun diastolisessa verenpaineessa ja 65–72 prosentin nousun sykkeessä riippumatta nostetun kuorman määrästä suhteessa maksimikuormaan, kun suoritukset tehtiin uupumukseen saakka (Nau, Katch, Beekman, & Ii, 1990). Acute Cardiometabolic Responses to a Novel Training Rope Protocol in Children. Pediatric Exercise Science, 26, 404–422.. 2009. (Eds.). Pediatric Exercise Science, 21, 130–147. Citius, Altius, Fortius: Beneficial effects of resistance training for young athletes: Narrative review. Armstrong, N., & Barker, A. Pediatrics, 126, e1199–e1210. 2016. Lapsilla laktaatin lisääntyminen verenkierrossa voimaharjoittelun seurauksena on vähäisempään kuin aikuisilla (Rubin et al., 2014). Oxford Textbook of Children’s Sport and Exercise Medicine (3rd ed.). Pediatric Exercise Science, 23, 186–206. 2014. Endurance training and elite young athletes. Systolisen verenpaineen on havaittu nousevan myös dynaamisessa voimaharjoittelussa 6–16-vuotiailla lapsilla ja nuorilla. J Strength Con Res, 23, 60–79. D. Falk, B., &Eliakim, A. Lopuksi, hormonaaliset vasteet näyttäisivät eroavan jonkin verran tyttöjen ja poikien välillä
J. McManus, A. Champaign: Human Kinetics. J., Eather, N., Morgan, P. Sports Medicine, 38(7), 541–551. W. Sports Medicine 44(9):1209–1223 Takken, T., Bongers, B. L. C., & Mac farlane, D. International Journal of Sports Medicine, 26, 781–786. 2017. 2015. 2014. Acute lntraarterial Blood Pressure Response to Bench Press Weight Lifting in Children. H. 2017. R. L., Katch, V. Rowland, American College of Sports Medicine, & North American Society for Pediatric Exercise Medicine (Eds.), Cardiopulmonary exercise testing in children and adolescents (pp. 199–223). 2018. Harris, N. Cardiopulmonary exercise testing in pediatrics. R., &Lubans, D. D. M., Markovic, Z. 49 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Garofano, R. P., Yung, T. M., Pham, H., Ng, J., Adams, E., & Judelson, D. Improving aerobic power in primary school boys: A comparison of continuous and interval training. Rowland, T. J., Plotnikoff, R. M., &Radovanovic, D. B., Me rien, F. Stroke Volume Dynamics During Progressive Exercise in Healthy Adolescents. 1990. Ignjatovic, A. Pediatric Exercise Science, 25, 173–185. H., & Ii, M. Echocardiography and circulatory response to progressive endurance exercise. K., Logan, G. M., Warbrick, I. A. J. The influence of a six-week, high-intensity games intervention on the pulmonary oxygen uptake kinetics in prepubertal obese and normal-weight children. K., Dulson, D. Rubin, D. Lintu, N., Tompuri, T., Viitasalo, A., Soininen, S., Savonen, K., Lindi, V., & Lakka, T. Journal of Strength and Conditioning Research, 26, 2166–2173. PediatrExercSci, 2(1), 37–45. A., Castner, D. L., Beekman, R. R. Acute responses to resistance and high-intensity interval training in early adolescents. W. H., Leung, M. 2013. 2014. Rowland, T. Teoksessa: T. 2014. 2012. Journal of Strength and Conditioning Research, 31(5), 1177–1186. A. C., Van Brussel, M., Haapala, E. The Health Benefits of Muscular Fitness for Children and Adolescents: A Systematic Review and Meta-Analysis. Annals of the American Thoracic Society 14, 123–128. R. Hormonal and Metabolic Responses to a Resistance Exercise Protocol in Lean Children, Obese Children, and Lean Adults. .. Journal of Sports Sciences, 32, 652–659. Nau, K. Other measures of aerobic fitness. Cardiovascular fitness and haemodynamic responses to maximal cycle ergometer exercise test in children 6–8 years of age. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism, 40, 1012–1018. A., & Hul zebos, E. Rowland, T., &Unnithan, V. Children’s exercise physiology (2nd ed.). 2005. Pediatric Exercise Science, 26(4), 444–454. 2008. Smith, J. C., Faigen baum, A. S. M., Cheng, C. D., & Lubans, D. Effects of 12-week medicine ball training on muscle strength and power in young female handball players. McNarry, M. Champaign: Human Kinetics. A., Lambrick, D., Westrupp, N., & Faulkner, J. 2005
50 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Lasten liikkumiseen kuumassa ja kylmässä ympäristössä liittyvät vaikutukset lämmönsäätelyyn ja näiden toimintakykyja terveyshaitat voidaan ehkäistä hyvällä suunnittelulla sekä asianmukaisella suojautumisella. Kuva: ANTERO AALTONEN
Lämmönsäätelyyn vaikuttavat kehon mittasuhteiden ja kudoskoostumuksen (rasva ja lihakset) lisäksi sukupuoli ja ikä. TAMMELIN Lasten liikkuminen kylmässä ja kuumassa lämmönsäätelyn erityispiirteitä vaikutuksia toimintakykyyn ja terveyteen sekä näiden aiheuttamien riskien hallintakeinoja. Lasten kehosta siirtyy lämpöä Lapset eroavat paitsi fysiologialtaan, myös käyttäytymiseltään aikuisista. Lisäksi lukuisat yksilölliset tekijät, kuten ikä, koko, kehon koostumus ja muoto, fyysinen kunto ja terveys muovaavat sitä, kuinka kylmä tai kuuma ympäristö vaikuttaa lapseen lämmönsäätelyyn liikunnan aikana (Hassi & Ikäheimo 2013). Lasten lämmönsäätely liikuttaessa kylmässä ja kuumassa ympäristössä Lasten lämmönsäätelyyn liikunnassa vaikuttavat ensisijaisesti ympäristöolosuhteet, liikunnan intensiteetti, muoto ja kesto sekä pukeutuminen. Läheisesti lämpöoloihin ja lämmönsäätelyyn liittyviä ympäristötekijöitä ovat tuuli, sade, kosteus, liukkaus, pimeys ja auringonsäteily. S uomessa vuodenaikojen vaihtelu on rikkaus ja mahdollistaa lasten monipuolisen lajiharjoittelun ja kilpailemisen. Ympärivuotiseen liikuntaan liittyy huomattava lämpötilan vuodenaikaisvaihtelu kireistä pakkasista kesähelteisiin. Tämän takia tarvitaan aikuisia, jotka huolehtivat lapsista ja tunnistavat haitallisen kehon jäähtymisen tai lämpenemisen signaalit ja tuntevat suojautumisen keinot.Tässä artikkelissa kuvataan lasten lämmönsäätelyä liikunnassa kylmässä ja kuumassa ympäristössä. Kehon koko vaikuttaa sekä kehon lämmöntuotantoon että -luovutukseen. IKÄHEIMO, SIRKKA RISSANEN, TANJA RISIKKO, TUIJA H. Lasten ihon pinta-ala suhteutettuna painoon on suurempi kuin aikuisilla, mikä vaikuttaa merkittävästi lämmönsäätelyyn (Taulukko 1). Teksti: TIINA M. Kuvaamme myös lämpöolosuhteiden. Ulkolajien kirjo on laaja ja näihin kuuluvat muun muassa talvella jääpelit, laskettelu, lumilautailu, hiihto, talvipyöräily ja kesällä jalkapallo, pesäpallo, yleisurheilu ja suunnistus. Liikkuessa lämpötilan vaikutuksia voi lisäksi muovata ilmanlaatua heikentävät siiteja katupöly, mutta näiden yhteyttä lämmönsäätelyyn ei tunneta. Lasten lämmönsäätelyn erityispiirteet tulee huomioida, jotta he voivat nauttia liikkumisesta, harjoitella ja kilpailla eri lajeissa vaihtelevissa sääolosuhteissa turvallisesti ja toimintakykynsä säilyttäen. 51 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Lasten kehosta siirtyy lämpöä ympäristöön ensisijaisesti niin sanotun kuivan lämmönluovutuksen (lämpösäteily, johtuminen ja kuljettuminen) kautta, kun taas aikuisilla tämä tapahtuu ensisijaisesti hikoilemalla. Lapset eivät välttämättä osaa tunnistaa haitallisen jäähtymisen, lämpenemisen tai nestevajeen signaaleja
Sen sijaan lasten suurempi pinta-ala-painosuhde voi johtaa siihen, että lämpöä siirtyykin kuumassa ympäristöstä tehokkaammin elimistöön päin,mikä voi johtaa liialliseen kehon lämpenemiseen (Rowland 2005). Kuumassa ympäristössä ylipainoisten ja hoikkien lasten lämmönsäätelyvasteissa ei näyttäisi olevan merkittäviä eroja (Leites ym. Koska lapsen kehon sisäosien lämpötilan nousu ei tuota samanveroista hikoilua kuin aikuisilla, tämä voi altistaa lapset liialliseen elimistön lämpenemiseen ja verenkiertoelimistön kuormittumiseen. Lasten kuumansietokykyä levossa ja liikunnassa on pidetty pitkään alhaisempana kuin aikuisten. Esimurrosikäisten poikien lämmönsäätelytehokkuus voi olla jopa parempi kuin aikuisten esimerkiksi pyöräillessä kuumassa, mutta kuivassa ympäristössä (Inbarym. Korkea ilman suhteellinen kosteus vaikeuttaa hien kautta tapahtuvaa lämmönluovutusta, koska hiki (ja lämpö) ei pääse haihtumaan ympäristöön vaan jää ihon pinnalle. Sydämen työmäärä suhteessa aineenvaihdunnan tasoon. Lapsilla vähän alhaisempi. Pojat hikoilevat tehokkaammin kuin tytöt (Bar-Or & Rowland 2004). Tämän takia lasten lämmönsäätely voi olla jopa tehokkaampaa kevyessä liikunnassa kuin aikuisten kosteissa olosuhteissa, jolloin kuiva lämmönluovutus on tärkeää ja verta riittää pintaverenkiertoon (Falk & Dotan 2008). Lapset, joilla kuiva lämmönluovutusmekanismi on vallitseva hikoilun sijasta, hyötyvät tällaisissa oloissa. Korkeampi iholämpötila johtunee suuremmasta kuivan lämmönsiirron osuudesta. Kuumassa kehon sisäosat lämpenevät vähemmän. 2004). 2013; Sehl ym. Liikunnan intensiteetti vaikuttaa veren jakautumiseen työskenteleville lihaksille ja siihen, mitä jää jäljelle pintaverenkiertoon ja kuivaan lämmönluovutukseen. Lisäksi lasten suhteessa pienempi verimäärä ja lämmön siirtyminen ympäristöön ja voi haitata liikuntasuoritusta kuumassa (Falk 1998). Erot hien erityksestä ovat suuremmat poikien ja miesten kuin tyttöjen ja naisten välillä (Bar-Or 1980) ja esimerkiksi hormonit, kuten testosteroni ja prolaktiini vaikuttavat hikirauhasten toimintaan ja hien koostumukseen. 2016). Viimeaikaisten tutkimusten perusteella lasten lämmönsäätely näyttäisi kuitenkin olevan vähintään yhtä tehokasta kuin aikuisilla liikkuessa lämpimässä, mutta ei liian kuumassa ympäristössä (Falk & Dotan 2011, Rowland 2008, Bar-Or & Rowland 2004) ja jos esimerkiksi lämmöntuotanto suhteutetaan painoon (Leites ym. Lapsen kasvun ja kypsymisen myötä myös lämmönsäätelystrategia muuttuu. Lasten lämmönsäätely kylmässä Kylmässä ympäristössä lapset ovat lämmönsäätelyssä aikuisiin verrattuna epäedullisessa asemassa kehonsa suuren pinta-ala-painosuhteensa ja nopeamman jäähtymisen takia. Hikoilutehokkuus. Lapsilla alhaisempi (murrosiän keskivaiheille asti). Kehon aineenvaihdunnallinen lämmöntuotto suhteessa painoon käveltäessä tai juostessa. 2004). Vähäisempi hikoilu vähentää myös kehon kuivumisen riskiä (Falk & Dotan 2008). Lämpimässä ympäristössä harjoiteltaessa tai leikittäessä lapset pystyvät poistamaan suuremman osan elimistön lämmöstä, ja siten säilyttämään lämpötasapainon, sekä kuivan lämmönluovutuksen keinoin että hikoilun kautta (Inbar ym. Lapsen kylmänsietokyky on heikoimmillaan alle Muuttuja Verrattuna aikuisiin Vaikutukset lämmönsäätelyyn Kehon pinta-ala suhteessa painoon Lapsilla suurempi Kehosta hukkautuu lämpöä enemmän kylmässä. Pienempään hieneritykseen voi myös olla syynä hikirauhasten pienempi koko, niiden alhaisempi aineenvaihdunnallinen kyky tai vaste lämpötilan kohoamiseen (Falk 1998). TAULUKKO 1. Alhaisempi lämmönsiirto kuljettumalla kehon keskiosista pintaosiin; mahdollisesti rajallisempi hapen kuljetus raskaassa liikunnassa kuumassa Muokattu Bar-Or (1980) mukaan. Lasten lämmönsäätelyn erityispiirteitä.. Lämpöneutraalissa ympäristössä lasten kehon syvempien osien lämpötila on samansuuruinen, mutta ihon lämpötila korkeampi kuin aikuisilla (Falk 1998). Lämpötilan lisäksi ilman kosteus ja liikunnan intensiteetti vaikuttavat lämmönsäätelyyn. 52 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA ympäristöön ensisijaisesti niin sanotun kuivan lämmönluovutuksen (lämpösäteily, johtuminen ja kuljettuminen) kautta, kun taas aikuisilla tämä tapahtuu ensisijaisesti hikoilemalla (Rowland 2005, Or-Bar & Rowland 2004). Lasten vähäisempi hikoilu johtuu alemmasta hikirauhasten hieneritysnopeudesta, eikä niiden määrästä (Bar-Or & Rowland 2004). Lasten lämmönsietokyky on hyvä myös liikuttaessa miedommissa ympäristön lämpötiloissa suuren pinta-ala-painosuhteen ja kohonneen pintaverenkierron sekä vähäisemmän hikoilun myötä. Lapsilla suurempi Suurempi tarve hukata lämpöä ympäristöön. Alhaisempi kostean lämmönluovutuksen tehokkuus ja kehon sisäosien lämpenemisen riski lämpimässä ympäristössä. Myös ihonalainen rasvakerros on lapsilla ohut ja eristää vähemmän kylmältä. 2012). Koska vesi johtaa lämpöä ihmisestä ympäristöön noin 25-kertaa paremmin kuin ilma (Bar-Or & Rowland 2004), erityisesti laihoilla pikkulapsilla kehon sisäosien lämpötila voi laskea huomattavasti lapsen uidessa kylmässä vedessä (Sloan & Keatinge 1973)
Auringonpistos voi kehittyä suojaamattomaan päähän kohdistuneesta auringonpaisteesta. 2011). Tämä käynnistää lihasvärinän, joka aikuisella voi tuottaa lämpöä 2–5 kertaa lepoaineenvaihduntaa enemmän. 1996), mikä voi viitata viivästyneeseen kehon lämmöntuoton käynnistymiseen. Lasten pienemmän lihasmassan vuoksi lämmöntuotto lihasvärinän avulla kylmäaltistuksessa myös on vähäisempää kuin aikuisilla. Pitkään kestänyt altistuminen kylmälle ympäristölle, johon voi liittyä riittämätön liikunnassa tuotettu lämpö tai riittämätön vaatetuksen lämmöneristävyys, voi johtaa kehon sisäosin jäähtymiseen (Hassi & Ikäheimo 2013). 1996, Smolander ym. Pahimmillaan heikentynyt toimintakyky voi liikkuessa johtaa tapaturmiin. Lapsilla yleinen ihosairaus, atooppinen ihottuma, voi pahentua esimerkiksi kuumassa hikoiltaessa tai toisaalta talviaikaisen kuivan sisäja. Lapsilla paleltumaherkkiä alueita ovat korvanlehdet, kädet ja jalat. 53 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA 10-vuotiaana. Näitä ovat ulkoisista syistä aiheutuvat talviajan liukastumiset, mutta myös itse liikuntasuoritukseen liittyvät venähdykset tai revähdykset (Hassi & Ikäheimo 2013). Samanaikainen kylmän ja kuivan ilman hengittäminen supistaa hengitysteitä ja voi heikentää niiden toimintaa (Koskela 2007). Hikoilun myötä myös menetetyt kehon suolat voivat johtaa yhdessä kuivumisen kanssa huonovointisuuteen, väsymykseen, päänsärkyyn ja lihaskramppeihin. Tietyt sairaudet voivat heikentää lasten lämmönsäätelyä kylmässä ja kuumassa ympäristössä. Kehon kuivuminen voi myös vaikuttaa keskittymiseen, valppauteen ja lyhytkestoiseen muistiin. Lämpöuupumus puolestaan kehittyy asteittain ja on seurausta kuumassa ympäristössä tapahtuvasta nesteja suolavajauksesta, joka johtuu hikoilusta ja riittämättömästä nesteiden nauttimisesta. Kylmä ympäristö voi laskea paljaan ihon lämpötilan alle nollaan asteeseen, jolloin ihon pintaosien kudos jäätyy ja muodostuu pakkasenpurema. 2009), mutta lapsilla vakavampia paleltumia on todettu lähinnä puutteellisen valvonnan takia (Ikäheimo 2017). 2011). 2016), mutta tätä ei ole tutkittu lapsilla. Kuuma ympäristö voi heikentää hikoilutehokkuutta ja kylmä ympäristö kehon lämmöntuottoa diabetesta sairastavilla (Kenny ym. Pitkäkestoinen kevyt liikunta tai paikallaanolo kylmässä on kuitenkin riittämätön lämmöntuoton kannalta ja voi johtaa lapsen kehon jäähtymiseen. 1992). Pahimmillaan liikkuminen kuumassa voi aiheuttaa lämpösairauksia. On syytä muistaa, että paleltuma on palautumaton kudosvaurio, josta voi aiheutua jälkivaivoja pitkäksi aikaa, mutta on täysin ehkäistävissä etukäteissuunnittelulla ja oikealla suojautumisella. Suomessa pinnalliset paleltumat ovat melko yleisiä sekä nuorilla että aikuisilla (Juopperi 2006; Mäkinen ym. Joskus hengitysteiden jäähtyminen ja kuivuminen voi lisätä myös yläja alahengitysteiden infektioiden, kuten flunssien, korvatai nielutulehdusten esiintymistä (Mäkinen ym. Sen oireita voivat olla päänsärky, ärtymys, pahoinvointi ja huimaus. 2015). Vaikutukset voivat voimistua raskaammassa liikunnassa ja talviurheilulajeissa, kuten hiihdossa ja luistelussa, joissa hengitetään sekä nenän että suun kautta. Liikkuessa kylmässä paleltumariski lisääntyy erityisesti tuulisessa säässä, mutta myös ulkoliikuntalajeissa, joihin sisältyy kova nopeus ja viima (Castellani& Young 2012). Lasten toimintakyky ja terveys liikuttaessa kylmässä ja kuumassa Liikkuminen kylmässä Lasten liikkuminen kylmässä voi johtaa kehon pintaosien ja lihastenkin jäähtymiseen. Lasten liikkuessa kuumassa voi riittämätön nesteiden nauttiminen johtaa kuivumiseen ja tätä kautta kehon syvälämpötilan kohoamiseen, sydämen työmäärän kasvuun, sekä lihasten aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan muutoksiin. Se heikentää fyysistä ja psyykkistä toimintakykyäja voi lisätä tapaturmariskiä. 2009). Kylmän ilman hengittäminen saattaa aiheuttaa haasteita liikkumisen aikana. Liikuntasuorituksen aikana kylmässä lasten suurempi aineenvaihdunta suhteessa painoon tuottaa lämpöä ja se on yleensä riittävä ylläpitämään kehon lämpötilaa. Esimurrosikäisillä rasvan määrä alkaa vähitellen lisääntyä. 2014). Nämä ominaisuudet ovat tärkeitä esimerkiksi joukkuepelisuorituksissa (Morrison & Sims 2014). Jo vähäinen jäähtyminen voi heikentää tukija liikuntaelimistön toimintakykyä vaikuttamalla lihaksiston kestävyyteen, voimantuottoon, tehoon, notkeuteen ja koordinaatioon (Racinais& Oksa 2010). Kehon kuivumisen seurauksena fyysinen toimintakyky voi heikentyä (Sawka ym. Lapsilla lihasvärinä näyttäisi alkavan myöhemmin kuin aikuisilla (Anderson ja Mekjavic, 1996). 2014). Tämä voi jäähtymisen jatkuessa kehittyä syvemmäksi kudos vaurioksi, paleltumaksi (Ikäheimo 2017). Tutkimusten mukaan lapset sopeutuvat kylmään samassa määrin kuin aikuiset, mutta hieman hitaammin (Falk & Dotan 2011). Säännöllinen liikkuminen kylmässä (esim. Lämpöhalvaus on hengenvaarallinen tila, jossa kehon syvien osien lämpötila on kohonnut yli +42°C (Hassi & Ikäheimo 2013, Hassi ym. Kylmä ilma supistaa hengitysteitä ja voi aiheuttaa tuntemuksia työläämmästä hengittämisestä. Samaan aikaan lasten kehon sisälämpötila voi kuitenkin laskea enemmän kuin aikuisilla (Inoue ym. Liikkuminen kuumassa Tietty määrä lämpöä voi olla hyväksi lihaksistolle ja erityisesti lyhytkestoiselle suorituksille, jossa tarvitaan räjähtävää voimaa. hiihto) voi myös aiheuttaa astmaa lapsilla (Carlsen ym. Kuitenkin kuumassa ympäristössä, koko kehon lämmetessä ja lihasten lämpötilan kohotessa ?40°C alkaa niiden toiminta heikentyä (Racinais & Oksa 2011). Erityisesti astmaa tai allergista nuhaa sairastavat lapset ja nuoret voivat saada erilaisia hengitystieoireita, kuten yskää, lisääntynyttä limaneritystä tai hengityksen vinkumista (Hyrkäs ym. Hengitystiesairauksien (astma, aller ginen nuha) kulku ja oireilu pahenee erityisesti kylmässä, mutta myös kuumassa ympäristössä (Näyhä ym. Kylmässä lasten iholämpötila on alhaisempi voimakkaamman pintaverenkierron supis tumisen takia (Inoue ym
Sen sijaan tauolla kannattaa varata esimerkiksi untuvatakki taukotakiksi ja istuinalusta. Villapohjaiset sukat ovat sopivimmat kylmissä oloissa ja märät sukat vaihdetaan kuiviin. Käsineet Suojaavat käsiä jäähtymiseltä ja kastumiselta. Jalkineet Hidastavat tai estävät jalkojen jäähtymistä. Paksut pohjalliset eristävät lämmön johtumista jalkapohjista maahan. Lasten kylmänsuojavaatetuksen osiot ja niiden tarkoitus liikunnassa.. 2015). Villatai silkkineuloksella on kylmässä puuvillaa paremmat kosteudenkäsittelyominaisuudet. Liikuntatapahtumien ajoituksessa räjähtävän voimantuoton suoritukset (lyhyet juoksumatkat) sopivat lämpimään ympäristöön, kun taas kestävyyttä vaativissa liikuntatapahtumissa on hyvä välttää kuuminta ajankohtaa päivässä. Kylmänsuojavaatetuksessa noudatetaan yleisesti kerrospukeutumista, jota säädellään liikkumisen rasitustason mukaan (Risikko & Marttila-Vesalainen 2006) (Taulukko 2). Uloimpana vaatekerroksen kankaat, jotka on laminoitu tai sivelty vedenpitävällä, joko vesihöyryä läpäisemättömällä (PVC) tai läpäisevällä kalvolla tai sivelyllä (esimGoretex ja muut vastaavat tuotemerkit). Suojaa tuulelta ja hetkelliseltä vähäiseltä sateelta. Villaiset tai silkkiset aluskäsineet pitävät kädet kuivina. Talvipyöräilyssä ja laskettelussa kypärä ja lasit ovat tarpeen. Lasten herkkä iho ja silmät on tärkeä suojata auringolta aurinkovoiteen ja aurinkolasien avulla ulkona pidempään oleskeltaessa. 2016). Lasten pää on syytä suojata päähineellä liialliselta auringonsäteilyltä. Märät käsineet vaihdetaan kuiviin. ulkoilman myötä (Atooppinen ekseema. Välikerroksena runsaasti ilmaa sisältävät villaneulokset, kuten polyesterifleece sekä nukattu puuvillaneulos (”college”). Uloimpana vaatekerroksena tiiviiksi kudotut kankaat, kuten mikrokuitusekä vesihöyryä läpäisevät kalvolla laminoidut tai sivellyt materiaalit (esim. Lasten liikunta ja suojautuminen sääolosuhteilta Lasten liikkumisessa kylmässä tai kuumassa ympäristössä ratkaisevassa asemassa on etukäteissuunnittelu, joka usein on vanhempien, opettajien, valmentajien tai muiden lapsista huolta pitävien tehtävä. 54 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Kylmänsuojavaatetus Tarkoitus Sisin kerros (esim. Lisäksi on tärkeä suunnitella sopiva liikkumisen tauotus, jolloin erityisesti kuumassa, mutta myös kylmässä on tärkeä pitää riittävästi juomataukoja, jotta vältetään kuivuminen. Kuumassa ympäristössä liikkuessa puolestaan vaatetus on kevyt ja materiaalit hikoilukosteutta pois iholta siirtäviä. Päähineen alla oleva kypärämyssy tai ylös vedetty putkihuivi hidastaa myös kasvojen ihon jäähtymistä. Uimakoulujen ja uintitapahtumien yhteydessä tulee muistaa, että lapsilla on suurempi riski koko kehon jäähtymiselle (Bar-Or & Rowland 2004, Sloan & Keatinge 1973). Tämä tarkoittaa suunnitellun toiminnan ja sääolojen huomioimista valittaessa vaatetusta tai muita suojavarusteita, liikunnan ajoittumista, raskaustasoa ja kestoa, sekä tarvittavaa nesteytystä ja ravitsemusta (Racinais ym. Lisäsuojaa antaa takin väljä huppu. Pitää ihon kuivana siirtäen hikoilukosteutta ulompiin kerroksiin ja ympäristöön. Suojaavat tai hidastavat pään alueen jäähtymistä. Vaaleat kankaat vähentävät auringon säteilylämpökuormaa (Kuumainfo 2018). Eristävät kehon lämpöä hukkautumasta ympäristöön. Windstopper ja Softshell). Kuivumista on havaittu, jos lasten nesteytyksestä ei erikseen huolehdita (Naughton & Carlsson 2008). Aikuisen on lasta puettaessa kuitenkin varottava lapsen ylipukemista omien lämpötuntemustensa mukaan, sillä lapsi tuottaa liikkuessaan paljon lämpöä. 2011). Käypä hoito -suositus. Pään suojaaminen tuulenja sateenpitävällä päähineellä, joka peittää korvat, kaulan ja niskan. ohut villaneulos, silkkitrikoo, polyesteritai polypropeeniurheilualusasu). Jalkineiden tulee olla paksupohjaisia ja riittävän kokoisia, jotta niihin jää eristävää ilmatilaa, eivätkä jalkaterät ole puristuksissa. Lopuksi, erilaiset vammat lapsilla (esimerkiksi tapaturmasta aiheutunut selkäydinvamma, kehitysvamma) ovat erityisen herkkiä mahdollisen muuttuneen lämmönsäätelyn ansiosta sekä kylmälle että kuumalle ympäristölle (Hassi ym. On tärkeää, että leikkivän ja liikkuvan lapsen vaatteiden pukeminen ja riisuminen on helppoa, eikä niissä ole kiinni takertuvia osia. Kylmässä ympäristössä on syytä asettaa pakkasraja raskaammalle, pitkäkestoiselle liikunnalle, johon voi liittyä hengitysteiden haitallinen jäähtyminen ja kuivuminen. Kädet suojataan liikkumisen rasituksen mukaan joko käsineillä tai levossa kintailla. Kuumassa ympäristössä voi myös olla tarpeen välttää liian monia saman päivän aikana tapahtuvaa peliä (esim. Suojaavat sateelta. UV-suojatut uima-asut ovat niin ikään toimivia. TAULUKKO 2. peliturnaukset) toimintakyvyn ja turvallisuuden takaamiseksi (Bergeron 2009). Aktiivisemmassa liikunnassa ja harjoituksessa pelkkä kuoriasu on riittävä.Kevyesti topattu talvihaalari tai kaksiosainen päällysasu on sopiva valinta pienillä lapsilla kovemmilla pakkasilla ja kevyemmässä liikunnassa, jos liikunnan tuottama lämpö on riittämätön
Bongers, C.C., Hopman, M.T., Eijsvogels, T.M. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi Bar-Or, O. Champaign, IL: Human Kinetics. Kuumassa on tärkeä huolehtia lasten riittävästä nesteytyksestä jo ennen kuin janon tunne kehittyy, koska vedenhukka lisääntyy hikoilun kautta. Lapsilla juoman maku on tärkeä, koska tällä voidaan paremmin taata riittävät nestemäärät (Rowland ym. 1998. Carlsen, K.H., Hem, E., Stensrud, T. Children’s thermoregulation during exercise in the heat – a revisit. Sports Medicine 39 (7), 513–522. Samoin ärtyisyys, päänsärky, huonovointisuus ja sekavuus voivat johtua liiallisesta kuuman ympäristön aiheuttamasta lämpökuormasta (Hassi ym. Falk B. Effects of thermal stress during rest and exercise in the pediatric population. British Journal of Sports Medicine 46(11),788–791. Koska sekä kylmä että kuuma ympäristö voivat vaikuttaa lämmönsäätelyyn (Kenny ym. TIINA M. Aihepiiri koskettaa läheisesti vanhempia, huoltajia ja valmentajia, jotka huolehtivat lapsista liikuntaja urheilutilanteissa. 2012. 2015). & Dotan, R. Veden lisäksi tulee pitkäkestoisissa liikuntasuorituksissa huolehtia myös lisäsuolan saannista. 2011, Wilk ym. European Journal of Applied Physiology Occupational and environmental Physiology 74 (5), 404-410. From physiological principles to health care applications. Kylmässä liikkuessa voi esimerkiksi astmaa sairastavien lasten olla hyvä käyttää hengitysteitä avaavia lääkkeitä ja tarvittaessa käyttää hengityssuojainta ja siten suojata hengitysteitään jäähtymiseltä. International Journal of Sports Medicine 01 (2), 53–65. W. Lisäjäähdytys eri tekniikoilla voi olla tarpeen esimerkiksi pitkäkestoisissa kilpailutapahtumissa (Bongers ym. Varhaiskasvattajat ja opettajat hyötyvät tästä tiedosta päivittäisten ulkoiluja liikkumistilanteiden ääressä päiväkodeissa ja kouluissa sekä järjestäessään ulko-opetusta. & Rowland, T. Basel, Karger, 2011, vol 56, pp 126–149. 2011, Ikäheimo 2017, Kylmäinfo 2017). Falk, B. Nesteitä tulisi tämän takia nauttia säännöllisesti ja tällöin lämmin juoma voi maistua paremmin kuin kylmä. Hyvällä suunnittelulla liikkumaan Lasten liikkumiseen kuumassa ja kylmässä ympäristössä liittyvät vaikutukset lämmönsäätelyyn ja näiden toimintakykyja terveyshaitat voidaan ehkäistä hyvällä suunnittelulla sekä asianmukaisella suojautumisella. 2017 Cooling interventions for athletes: An overview of effectiveness, physiological mechanisms, and practical considerations. 2016. Youth sports in the heat: recovery and scheduling considerations for tournament play. 2011). Applied Physiology, Nutrition and Metabolism 33 (2), 420–427. Health and performance challenges during sports training and competition in cold weather. 2008. & Dotan, R. Atooppinenekseema. 1998). & Mekjavic, I.B. 1996. Tämän takia nesteytyksen tulee tapahtua ennen liikuntatapahtumaa, sen aikana ja siitä palautuessa, jotta voidaan estää liiallinen kehon lämpötilan nousu ja varmistaa toimintakyvyn säilyminen (Rowland ym. 2009. Pediatric exercise medicine. 2011 Temperature Regulation and Elite Young Athletes. TAMMELIN, FT Tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi LÄHTEET: Anderson, G.S. Sports Medicine 25(4), 221–240. In: Armstrong N, McManus AM (eds): The Elite Young Athlete. 2011. 2017, Racinais ym. 55 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Vaatetuksen lisäksi käyttäytymisellä voidaan merkittävästi vaikuttaa liikkumiseen eri lämpöolosuhteissa. Suomen lääkärilehti 22 (68), 1652–1657.. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen, Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen, Atopialiiton ja Iholiiton asettama työryhmä. 2011).Sääolosuhteiden vaikutukset ihmisen fysiologiaan ja liikkuvaan ihmiseen on sopivaa oppisisältöä lasten ja nuorten valmentajien koulutukseen sekä opettajien että oppilaiden liikunnan ja terveystiedon opetukseen. 2016) diabetesta sairastavilla lapsilla, tulee heidän lääkityksensä sovittamisesta liikkumiseen huolehtia. Temperature (Austin) 4(1), 60–78. Lapsista huolta pitävien tulee tunnistaa, että ihon pinnan kipu, tunnottomuus tai vaalea läiskä ovat kaikki merkkejä haitallisesta jäähtymisestä, jolta tulee heti suojautua (Hassi ym. Asthma in adolescent athletes. 2004. Bar-Or, O. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (viitattu 6.8.2018). Myös kylmässä voi kuivuminen olla ongelma, koska virtsaneritys kasvaa (Sawka ym. Hassi, J., Ikäheimo, T.M. 2013. Bergeron, M.F. 1980. IKÄHEIMO, FT Yliopistotutija Ympäristöterveyden ja Keuhkosairauksien tutkimuskeskus Oulun yliopisto Sähköposti: tiina.ikaheimo@oulu.fi SIRKKA RISSANEN, FT Erikoistutkija Työterveyslaitos Oulu Sähköposti: sirkka.rissanen@ttl.fi TANJA RISIKKO, TkT Johtaja Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Jyväskylän yliopisto Sähköposti: tanja.risikko@chydenius.fi TUIJA H. Käypä hoito -suositus. British Journal of Sports Medicine 45 (16), 1266–1271. Climate and the exercising child – a review. Med Sport Sci. Tämän lisäksi vammaiset lapset voivat tarvita erityistä tukea (Hassi ym. Castellani, J.W., Young, A.J. Kuumassa ympäristössä on ihovaurioiden välttämiseksi syytä suojata liikkuva lapsi liialliselta UV-säteilyltä. Thermoregulatory responses of circum-pubertal children. Erityistä huomiota kaipaavat maahanmuuttajaperheiden lapset, joiden vanhemmilla ei ole edellytyksiä ohjeistaa ja neuvoja liikkumiseen eri sääolosuhteissa. Falk, B. 2015) ja janon tunne heikkenee. 2011; Kuumainfo 2018). Ympäristölämpötilan vaikutus terveyteen
Vaatteet ja haasteet. Responses of obese and non-obese boys cycling in the heat. 2008. Racinais S, Alonso JM, Coutts AJ, Flouris AD, Girard O, González-Alonso J, Hausswirth C, Jay O, Lee JK, Mitchell N, Nassis GP, Nybo L, Pluim BM, Roelands B, Sawka MN, Wingo J, Périard JD. http://www.kuumainfo.fi/materials/TerveydenhuollonKylmakuumaEopas.pdf Hyrkäs, H., Jaakkola, M.S., Ikäheimo, T.M., Hugg, T.T., Jaakkola, J.J. Juopperi, K. 2011. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 2010 20 (Suppl. Thermoregulatory responses of prepubertal boys and young men in changing temperature linearly from 28 to 15 degrees European Journal of Applied Physiology and Occupational Physiology 72 (3), 204–208. Cold temperature and low humidity are associated with increased occurrence of respiratory tract infections. Terveydenhuollon kylmää ja kuuma -opas. Thermoregulation in children, exercise, heat stress and fluid balance. Näyhä, S., Rintamäki, H., Donaldson, G., Hassi, J., Jousilahti, P., Laatikainen, T., Jaakkola, J.J., Ikäheimo, T.M. Temperature and neuromuscular function. 2014. Sports Medicine 41 (4), 279–288. Ikäheimo, T.M. (toim.) 2011. Consensus recommendations on training and competing in the heat.Britisj Journal of Sports Medicine 49(18):1164–73. Naughton, G.A., Carlson, J.S. Journal of Pediatry162 (5), 1054–1060. 2015. 1998. Cham, Switzerland. 2010. Väitöskirja. Responses of obese and lean girls exercising under heat and thermoneutral conditions. 2005. Saatavilla: http://www.kylmainfo.fi/ lapset-lapsiperheet/ Kuumainfo. 2004. Rowland T. Occurrence and prevention of frostbites in children. Sloan, R.E.G. Sawka, M.N., Cheuvront, S.N., Kenefick, R.W. European Journal of Public Health. & Marttila-Vesalainen, R. International Journal of Sports Medicine 33(6), 497–501. 11 (1), 58–65. Racinais, S.& Oksa, J. 2015. 3), 1–18. Reducing the risk of heatrelated decrements to physical activity in young people. Inoue, Y., Araki, T., Tsujita, J. Occurrence of frostbite in the general population--work-related and individual factors.ScandinavinaJournal of Work & Environmental Health. Teoksessa: Szente, J. 2007. 1992. Viitattu 5.7. 2013. 2014. Viitattu 5.7. Koskela, H.O. Springer International Publishing, 131–142. Risikko, T. 2008. 2009. 35(5), 384–393. Hypohydration and Human Performance: Impact of Environment and Physiological Mechanisms. 24 (4), 620–626. Tampereen yliopisto. Cooling rates of young people swimming in cold water. 56 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LAPSI, KASVU, KEHITYS JA LIIKUNTA Hassi, J., Ikäheimo, T.M., Kujala, V. Exercise tolerance in a hot and humid climate in heat-acclimatized girls and women.International Journal of Sports Medicine 27 (12), 943–50. Journal of Applied Physiology 105(2), 718–724. 2014. 2006. Tampereen yliopiston julkaisuja 1145. Rowland, T. 3 (1), 119–145. Journal of Science and Medicinein Sport. &Keatinge, W.R. Respiratory Medicine 108 (1), 63–70. Thermoregulation in boys and men exercising at the same heat production per unit body mass. Paleltumavammojen esiintyvyys sekä riskitekijät nuorilla ja nuorilla aikuisilla. 2016. Inbar, O., Morris, N., Epstein, Y., Gass, G. 2017. 2018. 2006. Comparison of thermoregulatory responses to exercise in dry heat among prepubertal boys, young adults and older males. Morrison, S.A., Sims, S.T. 2009. W. RespiratoryMedicine 103 (3), 456–462. Journal of Applied Physiology 72 (4), 1589–1594. Temperature (Austin). 2nd Ed. Consistency in preventing voluntary dehydration in boys who drink a flavored carbohydrate-NaCl beverage during exercise in the heat. Thermoregulation during exercise in the heat in children: old concepts revisited. Smolander, J., Bar-Or, O. Heat-related thermal sensation, comfort and symptoms in a northern population: the National FINRISK 2007 study. Sehl, P.L., Leites, G.T., Martins, J.B., Meyer, F. International Journal of Circumpolar Health 66 (2), 91-100. Mäkinen T.M., Jokelainen, J., Näyhä, S., Laatikainen, T., Jousilahti, P., Hassi, J. Multidisciplinary perspectives and interventions. Champaign, IL: Human Kinetics. Sports Medicine 45 (Suppl 1), S51–60. Korhonen, O., Ilmarinen, J. Kylmäinfo. Kenny, G.P., Sigal, R.J., McGinn, R. 2018. 2012. Asthma and allergic rhinitis increase respiratory symptoms in cold weather among young adults. 1996. Experimental Physiology 89, 691–700. Cold air-provoked respiratory symptoms: the mechanisms and management. Rowland, T. (toim.)Assisting children caught in human crises and environmental disasters. 1973. Thermoregulation during rest and exercise in the cold in preand earlypubes-cent boys and young men. Leites, G.T., Sehl, P.L., CunhaGdos, S., DetoniFilho, A., Meyer, F. 2006. International Journal of Sport Nutrition and Exercise 8 (1), 1–9.. Wilk, B., Kriemler, S., Keller, H., Bar-Or, O. Body temperature regulation in diabetes. 2016. European Journal of Applied Physiology 116 (7), 1411–1419. AnnalesKinesiologiae 5 (1), 41–55. Children’s Exercise Physiology. Mäkinen, T.M., Juvonen, R., Jokelainen, J., Harju, T.H., Peitso, A., Bloigu, A., Silvennoinen-Kassinen, S., Leinonen, M., Hassi, J. Journal of Applied Physiology 35 (3), 371–375. Helsinki, WSOY/Oppimateriaalit. Rivera-Brown, A.M., Rowland, T.W., Ramírez-Marrero, F.A., Santacana, G., Vann, A. Fluid replacement requirements for child athletes. Saatavilla: http://www.kuumainfo.fi/ lapset-lapsiperheet/ Leites, G.T., Cunha, G.S, Obeid, J., Wilk, B., Meyer, F., Timmons, B.W
Vertailuna mainittakoon, että Tampereen yliopistossa on opiskelijoita suunnilleen sama määrä, mutta henkilökuntaa puolet vähemmän. Toiminnan keskeiseksi vahvuudeksi lasketaan rahoituksen myöntäminen hankkeille, jotka eivät koskaan läpäisisi konservatiivisempaa vertaisarviointijärjestelmää. Muutamassa vuodessa alle kymmenen henkilön pikkulabrasta on tullut 60 henkilön suuruinen johtava tutkimuslaboratorio. Puettavan robotiikan kehittämiseen myönnetty neljän miljoonan dollarin DARPA -rahoitus on vauhdittanut myös Biodesign-laboratorion kasvua. Arvioilta jopa 85–90 prosenttia DARPA-hankkeista epäonnistuu. Teknillisellä alalla opiskelu painottuu luonnollisesti laboratorioympäristöön. On opiskelijoiden etu, jos samanlaista opetusta pystytään jatkossakin järjestämään myös suomalaisissa yliopistoissa. Selkeimmät erot suomalaiseen yliopistoon tulevat hyvin esiin ennen kaikkea opetuksen ja tutkimuksen resursseissa, organisaatiorakenteissa sekä perinteiden vaalimisessa. Erityisen mielenkiintoista amerikkalaisessa huippuyliopistossa on korkean riskin rahoitusmahdollisuudet, jollaisia on tarjolla visionääreille huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Harvard sijaitsee pienessä Cambridgen kaupungissa Bostonin kyljessä eikä yliopisto itsekään ole kovin suuri. Kaksinkertainen opettaja-opiskelija suhde suomalaisiin yliopistoihin verrattuna mahdollistaa yksilöllisemmän ohjauksen pienryhmissä, mikä tietysti on laadukasta ja kallista opetusta. Alempaa korkeakoulututkintoa opiskelevia on noin 6 700, jatkotutkintoa suorittavia 15 300 ja henkilökuntaa noin 4 700. Tämä tarkoittaa, että vuodessa yli 2,5 miljardia dollaria veronmaksajien rahoja valuu epäonnistuneisiin hankkeisiin; tarkoituksella. Aika näyttää, päädytäänkö onnistuneiden vai epäonnistuneiden hankkeiden koriin. Huippujulkaisujen perusteella voisi olettaa hankkeen olevan ilman muuta menestys. Tunnetuin riskirahoitusta myöntävä taho lienee DARPA (DePuettava robotiikka ei vielä ole aito vaihtoehto perinteisille liikkumisen apuvälineille.. Askel laboratorioympäristön ulkopuolelle on kuitenkin pitkä, eikä puettava robotiikka ole toistaiseksi aito vaihtoehto perinteisille liikkumisen apuvälineille. Samalla avautui mahdollisuus tarkastella huippuyliopiston toimintaa käytännössä. Se on hinta, jonka amerikkalainen yhteiskunta on valmis maksamaan mahdollisuudesta synnyttää uraauurtavaa tiedettä ja innovaatiota pysyäk seen huipulla. JUHA-PEKKA KULMALA, LitT Vieraileva post-doc tutkija, Harvard Biodesign Laboratorio Akatemian kliininen tutkija, HYKS Liikelaboratorio Sähköposti: juha-pekka.kulmala@hus.fi N Ä I N M A A I L M A L L A L iityin Harvard Design laboratorion tiimiin viime tammikuussa tarkoituksenani perehtyä puettavan robotiikan käyttöön liikkumisen avustamisessa. Lupa epäonnistua on kuitenkin elementti, joka mahdollistaa menestyksen. Yllätyksekseni laboratorio-opetus on muistuttanut hieman biomekaniikan kurssien labrademoja, jotka ainakin ennen vanhaan mahdollistivat teorian konkretisoitumisen käytännön tekemisen kautta. Isot resurssit näkyvät myös tutkimuksessa muun muassa hankerahoituksen suuruudessa ja pitkäjänteisyydessä. 57 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: JUHA-PEKKA KULMALA Huippuyliopistossa voidaan toteuttaa hankkeita, joilla on suuri mahdollisuus epäonnistua fense Advanced Research Projects Agency), jonka rajoittamaton toimivapaus mahdollistaa lupaavimpien hankkeiden valinnan ilman ulkopuolista vertaisarviointia
Yhä useampi suomalainen elää vuosikymmeniä työelämästä luopumisen jälkeen, eikä ole yhdentekevää millaisessa kunnossa näitä vuosia vietetään. Myös muutosten taustalla vaikuttavat tekijät kiinnostavat. Tavoitteellinen kilpaurheilu jäi kuitenkin opiskelujen myötä, mutta muutamaa vuotta myöhemmin löysin itseni uudelleen numerolappu rinnassa maratonin lähtöviivalta. Jatkoin maisteriopintoihin Jyväskylän yliopistossa. Parhaillaan hän johtaa laajaa, monivuotista FIREA-tutkimusta, jossa tarkastellaan miten eläköityminen vaikuttaa elintapoihin ja liikkumiseen. Sopiva paikka löytyi Kansanterveyslaitoksesta (KTL, nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL) ja ryhdyin tekemään väitöskirjaa KTL:n Terveys 2000 ja Mini-Suomi -tutkimusten aineistoilla aiheenani ikäihmisten lihavuus ja sen yhteys liikkumisvaikeuksiin. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. 58 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 L Ä H I K U V A S S A S A R I S T E N H O L M Aktiivisten eläkevuosien koordinaatteja kartoittamassa Akatemiatutkija Sari Stenholmia on aina kiinnostanut terveen ikääntymisen taustalla olevat tekijät ja niiden edistäminen. Sen jälkeen kisakokemuksia on kertynyt monista kestävyysurheilutapahtumista, Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Olen Sari Stenholm, akatemiatutkija Turun yliopistossa Kansanterveystieteen oppiaineessa. Vuosien varrella olen reissannut sekä Helsingin että Tampereen suuntaan, mutta tällä hetkellä työmatka taittuu onnekkaasti pyörällä kymmenessä minuutissa. Olen paljasjalkainen turkulainen ja lukuun ottamatta Jyväskylässä vietettyjä opiskeluvuosia ja ulkomaan vuosia, koti on ollut Turussa. Väittelin vuonna 2007 Jyväskylän yliopistossa gerontologian ja kansanterveyden oppiaineesta. Ku va : H A N N A O K SA N E N /T U R U N Y LI O P IS TO. Valmistuin vuonna 2004 ja siinä vaiheessa oli selvää, että haluan suorittaa myös tutkijan ”ajokortin” eli tehdä väitöskirjan. Telinevoimistelusta jatkoin yleisurheiluun, jossa pääsin tunnustelemaan arvokilpailujen maailmaa nuorten sarjoissa 400 metrin juoksussa. Peruskoulutukseltani olen fysioterapeutti, mutta kiinnostuin tutkimustyöstä jo fysioterapiaopintojen aikana. Opiskeluvuosina työskentelin apulaistutkijana Työterveyslaitoksella ergonomia-aiheisessa tutkimusprojektissa, jossa tein myös graduni. Palasin THL:lle vuoden 2009 lopussa, saimme perheenlisäystä vuonna 2010 ja siirryin Turun yliopistolle Kansanterveystieteen yksikköön erikoistutkijaksi vuonna 2013, jossa työskentelen edelleen. Tutkijaksi kasvoin NIA:n vuosien aikana. Heti väitöksen jälkeen lähdimme mieheni kanssa postdoccaamaan Yhdysvaltoihin. Työskentelin kaksi vuotta Yhdysvaltojen National Institute of Healthin, National Institute on Agingissa (NIA) Baltimoressa, Marylandissa. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli liikunnan ja urheilun täyttämää: pihapelejä, ohjattuja harjoituksia ja ohjaajana ja valmentajana toimimista. Minulla oli osaava ja kokenut ohjaajakolmikko, professori Taina Rantanen (Jyväskylän yliopisto), tutkimusprofessori Seppo Koskinen ja tilastotieteilijä Erkki Alanen (KTL), joita saan kiittää tutkimuskipinän syttymisestä. Olin erittäin onnekas – pääsin mukaan ikääntymistutkimuksen huippunimen Luigi Ferruccin tutkimusryhmään. Pääsin työskentelemään alani huippututkijoiden kanssa, tutustuin uusiin tutkimusaineistoihin ja epidemiologisiin menetelmiin, opin tutkimuksen tekemisen ”meininkiä” ja ennen kaikkea loin yhteistyöverkostoja, joista on ollut paljon iloa ja hyötyä postdoc-vuosien jälkeen
Yksi keskeisistä kiinnostuksen kohteistamme on liikunnassa tapahtuvien muutosten selvittäminen ihmisten siirtyessä työelämästä eläkkeelle. Vaikka uuteen ja tuntemattomaan hyppääminen on joskus arveluttanut, olen tyytyväinen, että olen uskaltanut haastaa itseäni ja mennä välillä epämukavuusalueellekin. On siis ollut luontevaa, että liikunta-asiat ovat kiinnostaneet myös ammatillisesti. Esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on meillä helpompaa kuin usalaisilla kollegoillani ja elämään mahtuu muutakin kuin työ. Tutkimusryhmässäni on osaavia ja innokkaita henkilöitä, ja voin luottaa, että tutkimus etenee suunnitelmien mukaan. Rahoitushakemusten kirjoittaminen vie enenevässä määrin aikaa tutkimusartikkelien kirjoittamiselta. Nykypäivänä tutkijan lienee mahdotonta suunnitella uraansa kovin tarkasti ja suoraviivaisesti tutkijavakanssien vähäisyydestä ja rahoituksen epävarmuudesta johtuen. Tutkimukseni painottui kuitenkin pitkään iäkkäiden fyysiseen toimintakykyyn ja sen edellytyksiin, ja vasta viime vuosina tutkimukseni kohteena on varsinaisesti ollut liikunta. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. REACT-hankkeessa kohdejoukkona ovat juuri äskettäin eläkkeelle siirtyneet henkilöt. Olemme kiinnostuneita myös liikuntaympäristöissä tapahtuvista muutoksista, ja tähän pureudumme GPS-mittausten ja haastattelujen avulla. Ryhmässäni on tällä hetkellä kaksi postdoc-tutkijaa, kaksi täysipäivästä väitöskirjatutkijaa ja kolme tutkimushoitajaa-/avustajaa, jotka osallistuvat tiedonkeruuseen ja aineiston käsittelyyn. Koko tutkimusurani ajan olen ollut kiinnostunut tekijöistä, joihin vaikuttamalla voisimme edistää ja parantaa terveenä ikääntymisen edellytyksiä. Olen ikuisesti kiitollinen väitöskirjaohjaajalleni professori Taina Rantaselle, joka yllytti ja kannusti minua lähtemään ulkomaille. USA:ssa vietetyt vuodet antoivat uudenlaista perspektiiviä tutkimuksen tekemiseen, opettivat itsenäisyyttä, ja kotiin tuomisina oli uusien taitojen ja tietojen lisäksi paljon uusia yhteistyökumppaneita. Kyselyaineistoihin pohjautuvien havaintojemme pohjalta näyttää siltä, että eläkkeelle siirtyminen aiheuttaa muutoksia vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudessa ja istumisen määrässä. FIREAn päätarkoituksena on selvittää elintavoissa, terveydessä ja toimintakyvyssä tapahtuvia muutoksia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä eläkkeellesiirtymisiässä. Esimerkiksi viime kesänä vietin viisi viikkoa Bostonissa Harvardin yliopistossa. Urheiluharrastus on antanut paljon hienoja kokemuksia, urheilukentältä löytyi myös puoliso ja juuri nyt parasta on koko perheen yhteiset ulkoilut pyöräillen, juosten, patikoiden tai kompassin kanssa. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Mukana on yli 6600 tutkittavaa. Ehkä vielä jonain päivänä… Pyrin kuitenkin säännöllisesti tekemään lyhempiä tutkimusvierailuita kollegoiden luokse ylläpitääkseni yhteistyöverkostoja ja saadakseni uusia virikkeitä omaan tutkimukseen. Tutkijaurani kannalta tärkein päätös on ollut lähteä ulkomaille työskentelemään väittelyn jälkeen. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Itse olen aina pyrkinyt keskittymään meneillään oleviin tehtäviin ja tekemään asiat mahdollisimman hyvin tulevaa liikoja murehtimatta. Tämän mittaamiseen käytämme ranteessa ja reidessä pidettäviä kiihtyvyysantureita. Selvitämme, voidaanko heti eläköitymisen jälkeen toteutetulla liikuntainterventiolla lisätä fyysisen aktiivisuuden määrää ja toisaalta vähentää sedentaarisuutta. 59 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 enimmäkseen triathlonista. Kun mahdollisuuksia on tullut eteen, olen harkiten tarttunut uusiin haasteisiin. Tämän lisäksi ohjaan viittä väitöskirjatutkijaa, joiden tutkimus pohjautuu FIREA-aineistoon. Miksi se kiinnostaa. Tämä oli yksi syy, miksi palasimme Suomeen emmekä ole lähteneet pidemmälle vierailulle uudestaan, vaikka mahdollisuuksia olisikin ollut. FIREA-hankkeen kasvaessa ja edetessä työtehtäväni ovat painottuneet entistä enemmän resurssien turvaamiseen. Tekemiemme objektiivisten 24 tunnin kiihtyvyysanturimittausten myötä myös sedentaarisuus ja uni kiinnostavat tällä hetkellä. Työskentelen akatemiatutkijana ja johdan Finnish Retirement and Aging Study (FIREA) tutkimushanketta (www.utu.fi/firea), jonka käynnistimme vuonna 2013. Koska Eläkkeelle siirtyminen on potentiaalinen ajankohta elintapojen kohentamiselle ja liikunnan lisäämiselle.. Hyödyllisiä harharetkiä. Opin myös arvostamaan asioita, jotka ovat meillä Suomessa hyvin. Tiedonkeruumme on hyvin intensiivinen ja dataa kertyy paljon, sillä toistamme kyselyt ja mittaukset henkilöillä ennen ja jälkeen eläköitymisen yhteensä neljä kertaa. Onneksi tulostakin on tullut ja hankkeen tulevaisuus näyttää valoisalta, kiitos Suomen Akatemian, opetusja kulttuuriministeriön, Juho Vainion Säätiön ja Työsuojelurahaston. Nyttemmin toimin yhä enemmän myös ”toppatakkiosastolla” Turun Urheiluliiton triathlonjaoston hallituksessa sekä seuratoimijana pojan suunnistusharrastuksessa Turun Suunnistajissa. Sattuman puuttumista peliin. FIREAn ohella meillä on menossa Suomen Akatemian ja OKM:n rahoittama REACT-aktiivisuusinterventio, jota johdamme yhdessä tutkijatohtori Tuija Leskisen kanssa
Yhä useampi elää 20 osa jopa 30 vuotta eläköitymisen jälkeen, joten ei ole yhdentekevää yksilölle eikä yhteiskunnalle missä kunnossa työelämän jälkeiset elinvuodet vietetään. Tutkijaurani kannalta tärkein päätös oli lähteä ulkomaille. Parhaillaan tutkimme esimerkiksi liikunnan ja univaikeuksien välisiä yhteyksiä. Tavoitteemme on tuottaa käytännönläheistä tietoa esimerkiksi siitä, miten liikkumattoman ajan korvaaminen osittain kevyellä aktiivisuudella on yhteydessä terveysvasteisiin. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Olen tyytyväinen, että olen uskaltanut tehdä ratkaisevilla hetkillä (jälkikäteen katsottuna) oikeita valintoja, jotka ovat avanneet minulla uusia portteja ja mahdollistaneet etenemisen tutkijanuralla. FIREA-tutkimuksessa tutkimme parhaillaan päiväaikaisia aktiivisuusprofiileja sekä koko vuorokauden aktiivisuuskäyttäytymistä ja niissä tapahtuvia muutoksia. Eläköitymisen yhteydessä näkyvät muutokset elintavoissa tarjoavat myös mielenkiintoisia mahdollisuuksia tutkia liikunnan yhteyksiä terveyteen ja muihin elintapoihin simuloiduissa koeasetelmissa hyödyntäen seurantatutkimusaineistoa. Näitä ovat olleet väitöskirjan aiheen valinta, postdoccaamaan lähteminen, työpaikan vaihtaminen yliopistolle sekä oman tutkimushankkeen käynnistäminen. Myös akatemiatutkijarahoituksen saaminen vuonna 2015 oli iso juttu ja se vauhditti oman tutkimusryhmän perustamista. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutuksia. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Vapaa-ajan lisääntyminen ja työn kuormitustekijöiden poistuminen voivat antaa mahdollisuuden elintapojen kohentamiseen ja liikunnan lisäämiseen. Olisi hienoa, jos yhä useampi innostuisi huolehtimaan omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan viimeistään eläkkeelle siirtymisen yhteydessä, ja siten ylläpitämään tulevien vuosien terveyt tä ja toimintakykyä. Ryhmämme aktiivisuusmittariekspertti erikoistutkija Anna Pulakka ja väitöskirjatutkijat Saana Myllyntausta ja Kristin Suorsa ovat päässeet jo alkuun aktiivisuusja unidatan analysoinnissa ja olemme saaneet ensimmäisiä mielenkiintoisia tuloksia. USA:ssa vietetyt vuodet antoivat uudenlaista perspektiiviä tutkimuksen tekemiseen.. On hienoa työskennellä fiksujen ja kivojen ihmisten kanssa. Arvostan pohjoismaisen gerontologiayhdistyksen myöntämää lupaavan nuoren tutkijan palkintoa vuonna 2014, koska valinnan tekivät alan senioritutkijat. Erilaiset mittalaitteet ovat avanneet uusia mahdollisuuksia tutkia ihmisten liikkumista ja nukkumista ympäri vuorokauden. Näen eläkkeelle siirtymisen yhtenä potentiaalisena ajanjaksona. Yritämmekin tutkimuksissamme löytää tekijöitä, jotka ovat yhteydessä myönteisiin muutoksiin liikunnassa ja muissa elintavoissa sekä etsiä keinoja muutosten tukemiseen. Monen vuoden työ tuli näkyväksi ja sitä oli hienoa juhlistaa tutkimusryhmän kanssa. 60 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 elintapojen muuttaminen on tunnetusti hyvin vaikeaa, aloin miettiä olisiko jotain luonnollista vaihetta, jolloin elintapojen muuttaminen voisi olla hieman helpompaa. Näiden lisäksi kakkukahvien arvoinen tapahtuma oli FIREA-tutkimuksen ensimmäisen artikkelin hyväksyminen tämän vuoden alkupuolella. En haikaile ajassa taaksepäin. Olen myös tosi iloinen ja ylpeä tutkimusryhmäläisten menestymisestä hyvien artikkeleiden julkaisemisessa ja rahoituskilpailussa sekä heidän kehittymisestään tutkijoina
Sosiaalinen media avasi uuden näkymän myös liikunnan sosiaalisten verkostojen toimintaan ja viestintään. Liikuntateknologiasta on tullut monille erottamaton osa liikunnan harrastamista. Yhteiskunnallisestise nähdään yhtenä ratkaisuna kaikissa länsimaissa havaittuun fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen ja siitä seuraavaan fyysisen kunnon heikkenemiseen, joka uhkaa paitsi kansanterveyttä niin myös terveydenhuollon budjetteja. Suurin osa liikuntateknologian tutkimuksesta onkin keskittynyt liikuntateknologian ja liikuntamotivaation suhteeseen sekä sen rooliin liikuntasuositusten noudattamisessa.Lisäksi liikuntateknologiaa on tutkittu mittalaitteena. Yhtäältä on tutkittu liikuntaKuva: GORILLA/FOLIO IMAGES. Liikuntateknologiaan kohdistuu suuria odotuksia. M eillä monilla on ranteessamme jokin älylaite, jonka avulla voi seurata aktiivisuutta tai mitata liikuntaa. Myös yhä älykkäämmiksi kehittyneet kännykät seuraavat usein sensoreillaan jokapäiväistä elämäämme. Mitä vakavammin ja suoritussuuntautuneemmin liikuntaan suhtaudutaan, sitä yleisempää ja intensiivisempää on myös liikuntateknologian käyttö. Samalla liikuntateknologian käytöstä ja liikunnasta itsestään on tullut entistä julkisempaa. 61 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: PANU MOILANEN Älyä liikkujan ranteessa ja taskuissa Noin kolmannes suomalaisista käyttää jotain liikuntateknologian sovellusta
Sykemittarista sosiaaliseen mediaan Vaikka liikuntateknologia kansainvälisessä keskustelussa voikin tarkoittaa melkein mitä tahansa liikuntaan liittyvä teknologista ratkaisua, Suomessa liikuntateknologialla tarkoitetaan nykyisin lähes yksinomaan erilaisia digitaalisia informaatioteknologian sovelluksia, joita käytetään liikunnan yhteydessä. Mitä me odotamme liikuntateknologiaa. Noin kolmannes suomalaisista käyttää jotain liikuntateknologian sovellusta. 62 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 teknologian tuottaman mittaustiedon luotettavuutta, toisaalta liikuntateknologiaa on käytetty mittaamaan fyysistä aktiivisuutta monenlaisissa koeasetelmissa. Monille liikuntateknologiasta tulee ensimmäisenä mieleen sykemittari. Ensimmäisen sykemittarin markkinoille tulosta on kulunut lähes neljäkymmentä vuotta. Liikuntateknologia on kaikkiallista teknologiaa: teknologiaa, joka on kietoutunut arkemme osaksi, ja jota käytetään ajasta ja paikasta riippumatta käytännössä kaikkialla. Samalla liikuntateknologian käytöstä ja liikunnasta itsestään on tullut entistä julkisempaa. Yksi tapa viestiätätä on käyttää tuotteita, jotka kertovat käyttäjänsä aktiivisuudesta. Käyttöön vaikuttaa merkittävästi myös liikunnallinen minäpystyvyys. Älypuhelinten erilaiset sensorit sekä mahdollisuus kehittää niitä hyödyntäviä sovelluksia loivat erilaisille liikuntaa mittaaville ja tallentaville sovelluksille lähes rajattomat mahdollisuudet. Kiinnostavaa on, että syntymävuosi jakaa suomalaisia suhteessa liikuntateknologian käyttöön: rajakohtana on syntymäkohortti 1971–1972, johon kuuluvia kutsutaan usein Commodore-sukupolveksi. Sykemittari ranteessa voi siis kertoa paitsi liikkumisesta ja teknologian todellisesta käytöstä, niin myös siitä, että yksilö haluaa viestiä olevansa kunnon liikuntakansalainen. Tämän sukupolven lapsuudessa teknologiamaisema alkoi muuttua myös muuten: esimerkiksi NMT-verkko otettiin käyttöön 1981 ja satelliittitelevisio tuli täydentämään kahta valtakunnallista televisiokanavaa. Olemme oppineet, että kunnon kansalaisen tulee liikkua ylläpitääkseen terveyttään ja varmistaakseen, ettei muulle yhteiskunnalle aiheudu haittaa hänen saamattomuudestaan ja laiskuudestaan. Voimakkaimmin liikuntateknologian käyttöön vaikuttaa suhde liikuntaan: mitä vakavammin ja suoritussuuntautuneemmin liikuntaan suhtaudutaan, sitä yleisempää ja intensiivisempää on myös liikuntateknologian käyttö. Ne vaikuttavat myös liikuntaan ja liikuntateknologian käyttöön. Kunnon liikuntakansalainen käyttäjänä Suomi on yhteiskuntana edelleen moneen muuhun yhteiskuntaan verrattuna suhteellisen homogeeninen arvoiltaan ja asenteiltaan. Liikunnallinen minäpystyvyys. Onko teknologia muuttanut liikuntaa ja sen harrastamista. Teknologia on sen jälkeen kehittynyt valtavasti, ja nykyisin liikuntateknologiatuote koostuukin yleensä itse fyysisestä laitteesta, ohjelmistoista ja digitaalisista palveluista. Itkonen ja Kauravaara (2015) ovat hahmotelleet liikuntakansalaisen käsitteen, jolla he tarkoittavat sitä, että ”fyysisen aktiivisuuden tulisi toteutua jokaisessa kansalaisessa ja jossa yksilöitä kannustetaan harjoittamaan omaa kehoaan kansakunnan ja itsensä hyväksi”.Tämä voidaan nähdä ”kunnon liikuntakansalaisuutena” ja siihen liittyvinä velvollisuuksina suomalaisessa yhteiskunnassa. Liikuntateknologian ja sen käyttäjien – meidän taval listen liikkujien – suhdetta ei kuitenkaan ole juuri tutkittu. Kunnon liikuntakansalaisuutta – todellista tai näyteltyä – voidaan tuoda esille myös liikuntateknologian käytöllä. Käyttäjät ovat monessa suhteessa läpileikkaus suomalaisista: sukupuoli, sosioekonominen ryhmä tai tulotaso eivät näyttäisi vaikuttavan liikuntateknologian käyttöön. Liikuntateknologia on viimeisen vuosikymmenen aikana muuttanut muotoaan ratkaisevasti. Tutkimukseni perustulos on, että liikuntateknologiaa käytetään monipuolisemmin kuin mitä on uskottu: liikuntateknologiaa ei käytetä vain oman liikunnan tai fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen, vaan mittaaminen on vain osa käyttäjyyden kokonaisuutta. Niillä voidaan mitata, tallentaa ja analysoida niin liikuntaan kuin muuhunkin fyysiseen aktiivisuuteen liittyvää dataa sekä jalostaa sitä käyttäjän tarpeiden mukaisesti. Tutkin väitöskirjassani liikuntateknologian käyttäjyyttä: siis sitä, mikä selittää liikuntateknologian käyttöä, miksi ja mihin liikuntateknologiaa käytämme ja millaisia tehtäviä me liikuntateknologialle annam me. Kunnon liikuntakansalaisuus toteutuu luonnollisimmin aktiivisena liikuntana, mutta se heijastuu yksilöiden elämässä myös muuna toimintana, jolla tuodaan esille kunnon liikuntakansalaisena elämistä – tai ainakin halua elää niin. Nämä seikat ovat todennäköisesti olleet omiaan saamaan tämän sukupolven suhtautumaan teknologiaan mutkattomasti arjen luonnollisena osana. Commodore-sukupolvi on ensimmäinen sukupolvi, jonka lapsuuteen jo kuului kotitietokone: 1980-luvun alusta alkaen suomalaiskoteihin alettiin hankkia kotitietokoneita, ja sellainen löytyi useimpien lasten ja nuorten lähipiiristä – jos ei itseltä, niin ainakin naapurista. Merkittävimpiä muutosvoimia tässä suhteessa ovat olleet älypuhelimien ja niiden ekosysteemien muodostuminen sekä sosiaalisen median synty. Oma liikunta käytön keskeisin konteksti Liikuntateknologian käytön keskeisin konteksti on käyttäjän oma liikunta: se, miksi ja miten hän liikkuu ja kuinka hän liikunnan kokee. Sosiaalinen media taas avasi uuden näkymän myös liikunnan sosiaalisten verkostojen toimintaan, tapahtumiin ja viestintään. Mihin me käytämme liikuntateknologiaa ja kuinka se pystyy vastaamaan siihen kohdistuviin. Ketkä käyttävät liikuntateknologiaa
Vastaavasti liikuntateknologian käyttöä estävät tunne siitä, että teknologia häiritsee itse liikuntasuoritusta, sen käytön vaivalloisuus ja toiminnan epävarmuus sekä teknologian tuottaman tiedon liiallisuus. Teknologian avulla osoitetulla sitoutumisella voi myös edetä lajin sosiaalisen maailman sisemmille tasoille. Varsinkin monimutkaisempien teknologiatuotteiden koetaan kuuluvan vain hyväkuntoisten ja urheilullisten ihmisten käyttöön. Riippuvuutta liikuntateknologiasta pidetään kielteisenä ilmiönä: on hyvin tyypillistä kertoa selviytymistarinoita siitä, kuinka liikuntateknologia on aiheuttanut riippuvuuden, josta käyttäjä sitten on onnistunut pääsemään eroon. Kun sosiaalisuus on lisäksi merkittävä osa lähes kaikkea inhimillistä toimintaa – myös liikuntaa – on luonnollista, että liikuntateknologia on liikuntaan ja siihen liittyvään sosiaalisuuden keskeinen välit täjä ja liikunnan sosiaalisen maailman muodostaja ja muovaaja. 63 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 tarkoittaa sitä, millaisina yksilö pitää omia kykyjään ja onnistumisen mahdollisuuksiaan liikunnan parissa niin, että hän pystyy liikkumaan toisaalta omasta mielestään riittävästi, tavoitteellisesti ja merkityksellisesti, toisaalta taas ympäröivän yhteisön mielestä uskottavasti. Sosiaalisuus määrittää käyttöä Sosiaalisuus on yksi ihmisen perustarpeista: esimerkiksi Maslowin tarvehierarkiassa sosiaaliset tarpeet ovat kolmannella tasolla heti fysiologisten ja turvallisuuden tarpeiden jälkeen. Myös se, ettei liikuntateknologia pystykään vastaamaan siihen kohdistuviin odotuksiin, vaikuttaa sen käytön jatkumiseen kielteisesti. Käyttäjät toivovat tietoa ja palvelua Liikuntateknologiatuotteita hankitaan oman liikunnan ratkaisuiksi, joiden avulla halutaan varmistua Huipputarkkojen mittareiden sijaan käyttäjät kaipaisivat henkilökohtaisia liikkumisen ratkaisuja, digitaalisia henkilökohtaisia valmentajia.. Tässä voidaan hyödyntää liikuntateknologiaa eräänlaisena rooliasusteena. Joissakin lajeissa – esimerkiksi triathlonissa – liikuntateknologian käyttö on merkittävä lajiyhteisöön liittymisen tapa.Omien harjoitusten tallentaminen, jakaminen ja niistä keskustelu auttavat paitsi harjoittelun suunnittelussa niin tarjoavat myös kaivatun sosiaalisen ulottuvuuden usein yksinäiseen puurtamiseen – satojen kilometrien polkemiseen maanteillä ja tuhansien kaakeleiden laskemiseen uimahallissa. Teknologia estää ja edistää Myös teknologiaan itseensä liittyvät tekijät vaikuttavat liikuntateknologian käyttöön. Tätä käsitystä tukee myös liikuntateknologiaan liittyvä viestintä ja markkinointi, joissa teknologian käyttäjät esitetään yleensä nuorina, kauniina ja urheilullisina. Käyttöön vaikuttavat yksilön yleinen teknologia-asenne, siihen liittyvä kokemus teknologisesta minäpystyvyydestä sekä teknologian käyttöön liittyvät käyttäjäkokemukset. Jos liikuntasuoritusta ei ole mitattu, sitä ei ole myöskään tehty – suoritus tuntuu ikään kuin menetetyltä. Mitä parempi yksilön liikunnallinen minäpystyvyys on, sitä todennäköisemmin hän käyttää myös liikuntateknologiaa. Liikuntateknologia voi aiheuttaa jopa riippuvuutta, jolloin siitä saattaa tulla tärkeämpää kuin itse liikunnasta: liikunnan harrastamisen ja teknologian välille syntyy erittäin voimakas ajatuksellinen ja toiminnallinen yhteys niin, ettei liikunta ilman liikuntateknologiaa ole käyttäjän kokemuksen mukaan mielekästä tai ääritapauksissa edes mahdollista. Kuva voi joko vastata todellisuutta tai olla osittain tai täysin keinotekoinen. Siihen vaikuttavat yksilön liikuntaan liittyvät kokemukset, erilaiset lajitaidot ja se, millaisia odotuksia ja oletuksia ympäröivä sosiaalinen maailma kohdistaa liikuntaan ja liikunnallisuuteen. Teknologia on nykyisin yhä useammin myös sosiaalisuuden ja sosiaalisen välittäjä. Liikuntateknologian käyttö voi olla myös itsensä esittämistä. Mitä varmempi ihminen on itsestään kyvykkäänä teknologian käyttäjänä, sitä todennäköisemmin hän haluaa ainakin kokeilla liikuntateknologian sovelluksia ja ottaa niitä pysyväänkin käyttöön, jos käyttäjäkokemukset ovat riittävän positiivisia. Se muovautuu monien tekijöiden summana. Erilaisten teknologioiden käyttöön liittyen on tunnistettu joukko edistäjiä ja estäjiä, jotka vaikuttavat myös liikuntateknologian käyttöön. Nämä käyttäjäkokemukset pitävät sisällään paitsi tuotteiden teknisen käytettävyyden, niin myös erilaisia tunteita ja elämyksiä, esimerkiksi häpeää, iloa ja turhautumista. Se tarkoittaa, että yksilö pyrkii luomaan itsestään kuvan, jollaisena hän haluaa muiden näkevän hänet ja viestii tämän kuvan kannaltaan merkityksellisille muille. Omasta liikunnallisuudestaan epävarmat ihmiset eivät välttämättä uskalla tai halua käyttää liikuntateknologiaa, vaikka juuri heille siitä saattaisi olla kaikkein eniten apua ja hyötyä. Liikuntateknologian käyttöä edistävät koettu luotettavuus, joustavuus, responsiivisuus, tarkkuus ja teknologian tarjoaman tiedon laatu
LÄHDE: Itkonen, H., & Kauravaara, K. Syntymävuosi jakaa suomalaisia suhteessa liikunta teknologian käyttöön: rajakohtana on syntymäkohortti 1971–1972, Commodore-sukupolvi. Usein käyttäjät odottavat liikuntateknologialta huomattavasti enemmän kuin mitä se loppujen lopuksi pystyy tarjoamaan. Sen kehityksen alkuvaiheessa käyttäjät olivat tyypillisesti henkilöitä, joilla oli osaamista myös anatomiasta ja fysiologiasta, mutta nykyisin vaikkapa sykemittari saattaa löytää tiensä käytännössä kenen tahansa käyttöön. Uudenlaisten liikkumisen ratkaisuiden tekijöitä olisi tarjolla paljon. Kilpaurheilun varjo näkyy kuitenkin edelleen. Kohti liikkumisen muutosta. Ne syntyvät monien eri tekijöiden summana: niihin vaikuttavat toisaalta teknologian valmistajien toimenpiteet, media, käyttäjän kannalta merkityksellisten muiden mielipiteet ja toisaalta myös käyttäjän omat uskomukset siitä, mihin kaikkeen liikuntateknologia voisi pystyä. Liikuntateknologia-alan yritysten kannattaisikin rohkeasti avata omien tuotteidensa tuottama tieto kaikkien kiinnostuneiden käyttöön. Teknologiaan suhtaudutaan mutkattomasti arjen luonnollisena osana.. Ehkä tämän seurauksena liikuntateknologia voisi jatkossa nykyistä paremmin vastata yhteen siihen kohdistuvista suurimmista odotuksista – siihen, että me suomalaiset liikkuisimme enemmän. Tilanne on tässä suhteessa viime vuosien aikana parantunut, mutta tekemistä riittää edelleen. Avoin data ja joukkoistaminen mahdollisuuksia Liikuntateknologia on saanut alkunsa kilpaurheilun maailmassa, josta se on valunut myös tavallisten liikkujien käyttöön. Liikuntateknologian juuret ovat kilpaurheilussa. Huipputarkkojen mittareiden sijaan käyttäjät kaipaisivat henkilökohtaisia liikkumisen ratkaisuja, digitaalisia henkilökohtaisia valmentajia. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Liikunta on hyvä esimerkki alueesta, jolla sitoutuneiden harrastajien osaamista, innovatiivisuutta ja ennakkoluulottomuutta voidaan hyödyntää joukkoistamisen avulla. Tätä ei kuitenkaan aina muisteta: esimerkiksi sykearvojen tulkinta saattaa vaatia jopa kuntotestin tekemistä sykerajojen määrittelemiseksi, vaikka oman sykkeensä käyttäytymisen toki oppii ajan kuluessa jollain tasolla myös tuntemaan. Käyttäjän liikuntateknologiaan kohdistuvat odotukset liittyvät niihin tehtäviin, joita sille on annettu. Liian usein liikuntateknologia on nykyisinkin lähinnä mittaamista ja numeroita, joiden todellinen merkitys jää monelle käyttäjälle mysteeriksi. Väitöskirja on luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7233-2. Vaikka avoin inno vointi ja parviäly ovatkin monilla aloilla jo arkea , niin liikuntateknologiassa niitä ei vielä hyödynnetä niin paljon kuin olisi mahdollista. Teoksessa Liikunta kansalaisten elämänkulussa Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedistämisestä (ss. Näin saisimme käyttöömme nykyistä monipuolisempia ja kekseliäämpiä liikuntateknologiaan perustuvia palveluita, jotka tekisivät liikuntateknologiasta kiinnostavaa ja hyödyllistä yhä useammille. 64 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 siitä, liikutaanko riittävästi, liian vähän vai liikaa; onko liikunta teholtaan sopivaa sekä onko liikunnalla toivottuja vaikutuksia, jotka vastaavat yksilön liikunnalle asettamia tavoitteita. Tässä suhteessa liikuntateknologia vastaa yksilöiden tarpeisiin usein melko huonosti: teknologian tuottama tieto ei useinkaan ole tavalliselle suomalaiselle riittävän ymmärrettävää, minkä lisäksi liikuntateknologiaan kohdistuvat odotukset ja niiden perusteella sille annetut tehtävät ovat usein epärealistisia. Liikuntateknologian käyttäjät haluavat liikuntateknologialta elämäänsä ja omaan liikuntaansa sellaista varmuutta, kannustusta ja motivointia, jota he voisivat saada esimerkiksi henkilökohtaiselta valmentajalta. PANU MOILANEN, KTT, LitM Lehtori Informaatioteknologian tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: panu.moilanen@jyu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjaan ”Kannustin, koriste ja liikkujan kaveri – Tutkimus liikuntateknologian käyttäjyydestä”. 8–16). 2015
L iikkumisen taloudellisuus on eräs tärkeim mistä kestävyyssuorituskykyä selittävistä tekijöistä maksimaalisen hapenottokyvyn ja anaerobisen kynnyksen lisäksi. Mutta onko Kuva: GORILLA/WAVE BREAK MEDIA. Mutta ovatko nämä asiat näin selkeitä. Tässä artikkelissa käydään läpi mekanismeja taloudellisuuden taustalla ja selvite tään, mitä tämä paljon puhuttu ja kaikkien tuntema taloudellisuus itse asiassa pitää sisällään. Tämä on jo itsessään mielenkiintoista, mutta lisäksi se paljastaa ihmisen eri liikkumisten erityisominaisuuksia, kuten elastisuuden käyttöä. Siksi sen optimoiminen ja tutkiminenovat olennaisia asioita urheiluharjoittelussa. Urheilusuorituskyvyn lisäksi taloudellisuudella voidaan verrata ihmisten (ja eläinten) erilaisia liik kumismuotoja keskenään yrittäessä selvittää eri liik kumismuotojen energiatehokkuuksia. ”Kaikkihan” tietävät, että taloudellisuus on ener giankulutusta kuljettua matkaa kohti. 65 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: PEKKA MATOMÄKI Liikkumisen taloudellisuus on monen tekijän summa Liikkumisen taloudellisuuden mittarina käytetään energiankulutusta kuljettua matkaa kohti. Tiedämme myös, että taloudellisuus paranee harjoittelulla
Varhaisissa tutkimuksissa EPOC laskettiinkin Liikkumismuoto Nopeus (km/h) Kuvaus Energiankulutus (kcal/kg/km) Konttaus 2,3 2,9 Uinti 3,6 Krooli, kokeneet uimarit 1,6 Uinti 3,6 Rintauinti, kokeneet uimarit 3,9 Juoksu 8 – 16 1,0 Kävely 4 – 5 0,7 Luistelu 20 Jäähallissa 0,6 Hiihto 7 Hiihtoputkessa, suksimalli vuodelta 1300, kuntoilijat 0,9 Hiihto 16 Perinteinen tyyli, hiihtoputkessa, suksimalli vuodelta 2004, kuntoilijat 0,5 Hiihto 16 Vapaahiihto, hiihtoputkessa, suksimalli vuodelta 2004, kuntoilijat 0,45 Pyörätuoli 5 Koripallokentällä 0,4 Pyöräily 21 ”HighWheeler”-pyörä vuodelta 1870 0,25 Pyöräily 21 Kilpapyörä vuodelta 1980 0,17 Moottoroituja Farmariauto 80 2000 -luvulta 0,3 Suihkulentokone 950 Boieng777-200-IGW vuodelta 1997 0,4 Juna 110 Pendolino ja dieselveturi 0,06 Lähteet: (Wilson 1973; Sparrow & Newell 1994; Sparrow ym. Useimmi ten se mielletään kehon ruoasta saaduksi, liikkumi sen aikaiseksi kokonaisenergiankulutukseksi. Ja niinhän se kehittyykin. Eri liikkumismuotojen kokonaisenergiankulutuksia liikuteltavaan massaan suhteutettuna kilometriä kohti.. Toinen perustelu EPOCin huomioimiselle on se, että palautuminen urheilu suorituksesta on hyvin olennainen osa liikuntaa ja liikkumista ja se potentiaalisesti paranee harjoitte lulla. Mutta miksi se kehittyy. Taloudellisuus on liikkumisen energiankulutus kul jettua matkaa kohti. 66 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 tälle vaihtoehtoja. Muunnoksissa on käytetty ekvivalenttia, jossa 1 L/min hapenkulutus vastaa 4,92 kcal/min energiankulutusta. Vai onko. Ja tässä optimoinnissa se yhdistelee yksilöllisessä suhteessa muun muassa energiankulutuksen, vammariskin ja lihasväsymyksen minimointia. En simmäinen ongelma kohdataan jo siinä mitä tarkoi tetaan liikkumisen energiankulutuksella. 2004; Ardigo ym. Voitaisiinkin nähdä, että etenkin raskas liikkuminen käyttäisi hieman lainaenergiaa, jota maksetaan takaisin EPOCmuo dossa liikkumisen jälkeen. Edempänänostetaan esille, ettei energian kulutus sen paremmin kuin nykyisin käytettävä talou dellisuuden määritelmäkään ole selviö, vaan ennemminkin paras olemassa olevista vaihtoehdois ta. 2001; Hall ym. 2006). Ilman näitä ”esitoimenpiteitä” kun ei liik kumisessa voitaisi energiaa tuottaa. Mitä on energiankulutus. Paraneeko se itsestään (itse optimoituminen) suljetussa kopissa harjoitellessa vai pitääkö turvautua valmentajan neuvoihin. Itseoptimoituminen toimii tiettyyn pisteeseen saakka, mutta parhaim paan lopputulokseen päästäkseen voidaan tarvita ulkopuolistakin apua. 2005; Formenti ym. Ja miksi tähän määritelmään on päädytty. Vaikeampi kysymys on, tulisiko kokonaisener giankulutuksessa huomioida myös potentiaalisesti hyvinkin kuormittavan liikkumisen jälkeinen yli määräinen, takaisin lepotilaan pääsemiseen tarvit tava energiankulutus, niin sanottu EPOC eli excess post exercis eoxygen consumption. Yleinen tieto on myös, että taloudellisuus kehit tyy harjoittelulla. 2000; Minetti ym. Mutta tätä tulkintaa käytettäessä voitaisiin kysyä tulisiko kulutettuun kokonaisenergiaan laskea mukaan myös se energiankulutus, joka on käytettykun ruoka on pureskeltu, nielty, pilkottu ja kuljetettu energiava rastoihin. Autolla on oletettu 1 kg polttoainetta vastaavan 10300 kcal/min energiankulutusta ja auton painoksi on otettu 1500 kg ja matkakulutukseksi 6,0 l/100 km. TAULUKKO 1. Näitä ei yleensä kuitenkaan oteta huomioon; tuntuisihan se hieman erikoiselta, jos juoksijan taloudellisuus paranisi sillä, että hän opettelisi tehokkaamman tavan pureskella makaronia. 2005; Barbosa ym. Tullaan näkemään, että harjoittelun seurauksena keho pyr kii itsenäisesti itseoptimoimaan liikkumista. Sehän on selvä
Taulukkoon 1 on merkitty eri liikkumismuoto jen taloudellisuuksia. Kaksi seikkaa puhuu hyötysuhdetta vastaan. Lisäksi näem me, että pyöräily on ollut jo 1800luvulta saakka energiatehokkain tapa liikkua omin voimin, ja että uinti ei ole ihmisille kovin energiatehokas liikku mismuoto. Tuloksena on itselle räätälöitynyt oma yksilöllinen liikkumistapa, jonka optimoinnissa on painotettu mm. Vaihtoehtoja taloudellisuudelle. Näistä perustelluin talou dellisuuden mittari, etenkin eri liikkumismuotoja vertailtaessa, lienee painoon ja matkaan suhteutettu energiankulutus (kcal/kg/km), varsinkin jos ajatel laan liikkumista päämääräkohtaisena (Sparrow & Newell 1998): paljonko yksilö joutuu kuluttumaan energiaa liikuttamaansa massaa kohden päästäk seen määränpäähänsä. Esimerkiksi kokonaishyötysuhde pyöräilylle on 20–30 prosenttia (Tokui & Hirakoba 2007), kävelylle 30–40 prosent tia (Cavagna & Kaneko 1977) ja juoksulle 40–50 prosenttia (Cavagna ym. 67 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 mukaan taloudellisuutta selvitettäessä. Taloudellisuuden monimuotoisuutta ja sopimuk sellisuutta voi esitellä nostamalla tarkasteluun vaih toehto nimeltään kokonaishyötysuhde, joka laske taan kaavalla W/E kok , jossa tehty mekaaninen työ W jaetaan kokonaisenergiankulutuksella E kok . Vaihteluväli on suhteellisen suurta – pyöräilyn noin 0,2 kcal/kg/km arvosta konttaamisen 2,9 kcal/kg/km arvoon. Käytännössä sisäisen työn määrittäminen jätetään toisinaan kokonaan laskematta. Kuitenkin, niin tässä artikkelissa kuin useimmissa muissakin, liikkumisen kokonaisenergiankulutusta tarkastelta essa huomioidaan vain akuutti nykytilan energian kulutus. energiankulutusta, vammautumisriskiä ja lihasväsymystä.. Kumpi mittari on oikeassa. Tuntuisihan se jälleen hieman erikoiselta, jos juoksijan taloudel lisuus paranisi sillä, että juoksun aiheuttamat lihas vauriot korjautuisivat tehokkaammin. Tämä on puhdas prosenttiluku ja se kertoo periaatteessa kuin ka hyvällä hyötysuhteella ihminen muuntaa käyttä mänsä energian liikkumiseen,vastaavalla tavalla kuin auton hyötysuhde kertoo kuinka hyvin moottori muuttaa bensan energianauton liikkumisenergiaksi. Se kuulostaa hyvältä, helpolta ja ilmeiseltä tavalta arvioida liikkumisen tehokkuutta, muttasesisältää monin paikoin vaikeita ongelmia. Juoksu on taas siitä mielenkiintoinen tapaus, että sen taloudellisuus pysyy jotakuinkin muuttumattomana eri nopeuk silla; 9 km/h nopeudella juoksun energiankulutus kilometriä kohti on sama kuin 14 km/h nopeudella. Taloudellisuuden mittarina energiankulutus Seuraava pohdittava asia on, miten energiankulutus ja kuljettu matka otetaan huomioon. Ensin näkin, hyötysuhteen mekaaninen työ on vai kea laskea tarkasti monissa liikkumisen muodoissa. Tosin tämä ei anna oikeutta historiallisille suksille, joiden optimaalisin toimintaympäristö lienee umpihanki.Lopuksi huo mautettakoon, että junan pienen kulutuksen selittää sen suuri massa ja pieni liikkumiskitka. Yleensä tämä vielä kirjataan painokiloon suhteutettuna (joko kcal/ kg/km tai kcal/kg/min). Ladulla hiihdet täessä historiallisilla, 700 vuotta sitten käytetyillä, suksilla energiankulutus oli noin kaksinkertainen nykypäivän suksiin verrattuna. Eräs selitys tälle näennäiselle ristiriidalle on se, että hyötysuhdetarkastelu ei ota huomioon varsinai sesti etenemiseen vaikuttavia komponentteja, vaan Harjoitus hioo tekniikkaa. Näistä luvuista voi taisiin päätellä juoksun olevan kolmesta luetelluista etenemistavoista energiatehokkain pyöräilyn ollessa tehottomin. Lisäksi uinti on vahvasti tekniikkalaji; eri yksilöiden välinen ero taloudellisuudessa voi olla yli 200 prosenttia (Sparrow2000). Maltillisissa kuormituksissa energiankulutus voidaan korvata hapenkulutuksella, koska lähes kaikki energia tuotetaan hapen avulla. Esimerkiksi juoksussa tarvitaan hidasliikekameraa, jolla mekaanista työtä laskettaessa rekisteröidään jokaisella juoksuaskeleella painonpisteen vertikaa liheilahtelusta seuraava niin sanotun ulkoisen työn määrä ja lisäksi raajojen liikkumisesta aiheutuva niin sanotun sisäisen työn määrä. Kuitenkin, järjestys näiden liikkumis muotojen energiankulutuksissa matkaan suhteutet tuna (Taulukko 1) onkin päinvastainen. Kokonaisenergiankulutus liikkumisessa ei ole kovin yksiselitteistä, koska ihmiskeho ei ole suljettu systeemi vaan sen energiakierto on riippuvainen niin menneisyydestä kuin tulevaisuudestakin. Hiihto taas on vahvasti välinelaji. Nykyään tätä lähestymistä ei kuitenkaan enää suosita. 1964) . Käytännössä nykyään käytetään kokonaisenergiankulutusta mi nuuttia tai kuljettua kilometriä kohti. Vaikka edellä esitelty energiankulutuksellinen tapa ilmoittaa taloudellisuus on yleisesti käytetty, se ei tarkoita, etteikö vaihtoehtoisiakin tapoja olisi. Toisekseen, hyötysuhde saattaa vääristää liikku miseen käytettävää energiankulutusta
Minimiperiaa te ennustaisikin näin tapahtuvan, koska keho haluaa minimoida energiankulutuksen. Esimerkiksi paikallaan hyppelyn hyötysuhde voi olla yli 40 prosenttia(Kyröläinen ym. Yleisesti sanotaan, että juoksun taloudellisuus para nee juoksemalla. Ja tosiaan, useimmissa polku pyöräilytutkimuksissa hyötysuhdetta käytetäänkin huomattavasti enemmän kuin energiankulutusta minuuttia kohti. Minimiperiaate ja stabiilisuusajattelu antavat myös selitysmalleja muihinkin käytännön kysymyksiin. Esimerkkinä tästä on liikkumisen koordinaation muutos vauhdin kasvaessa (Sparrow ym. Tai ehkä ennemminkin keho, yksilön tietoisuudesta riippumatta, pyrkii tähän. Toisaalta siinä lä hes kaikki tuotettu mekaaninen energia suuntautuu pyörän ketjujen välityksellä etenemisliikkeeksi ja on siten kauppamatkalle hyvin energiatehokas vaih toehto. Miksi taloudellisuus paranee harjoittelulla. (Sparrow & Newell 1998). Erityisesti harjoittelun alkuvaiheessa taloudel lisuuden kehitys on korostunutta. Eräs tällainen on minimiperiaate, jonka mukaan harjoi tellessaan yksilö pyrkii nimenomaisesti pääsemään liikkeissään minimaaliseen energiankulutukseen. Pyöräily on ollut jo 1800-luvulta saakka energiatehokkain tapa liikkua omin voimin.. Nähdään siis, että vaikka energian kulutuksellinen tapa on hyväksi todettu yleisenä mittarina, lajikohtaisesti voidaan löytää muitakin vähintään yhtä perusteltuja tapoja. Siitä huolimatta paikallaan hyppely ei ole ymmärrettäväs ti kovin energiatehokas tapa etenemiseen kauppa matkoille. Ihmiset (ja eläimet) vaihtavat luonnostaan kävelystä juoksuksi hyvinkin tarkkaan siinä vauhdissa, jossa kävelyn energiankulutus (kcal/kg/km) kasvaa yhtä suureksi kuin juoksun, ks. Niiden li säksi voidaan pohtia myös laajempia syitä sille miksi harjoittelu johtaa parempaan taloudellisuuteen. Eli tämän ajatuksen mukaan harjoitellessa motorinen taito liikkeessä kehittyy, jolloin parempi taloudellisuus tulisi ikään kuin sivutuotteena. Mui takin ehdotettuja teorioita on, ja ne pohjautuvat esimerkiksi mukavuuden maksimointiin (tai mielle tyn ponnistelun, ratedperceivedexertion RPE, mini moimiseen) ja minimaaliseen nivelten vääntömo menttien muutokseen. (2002) näyttivät miten kym menen harjoituskertaa riitti tuottamaan muutoksia soutamistekniikassa lajia ennen harjoittamattomille: tuotettu huippuvoima pysyi tasaisempana vedos ta toiseen, soudun koordinaatio oli hallitumpaa ja lihasten aktivaatio (EMG) oli pienempää ollen merkkinä tehokkaammasta lihasrekrytointitavasta. Mutta voidaanko sanoa mitkä me kanismit johtavat tähän. 2012), konttaamisessa 18 harjoituskerran jälkeen +13 prosenttia(Sparrow & Newell 1994) ja pyöräilyssä 18 harjoituskerran jälkeen +11 prosenttia(Hintzy ym. Lajia ennen harrastamattomille onkin havaittu huomattavia parannuksia taloudellisuudessa pienessä ajassa: soudussa kymmenen harjoituskerran jälkeen +9 prosenttia (Lay ym. 68 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 siinä tarkastellaan yksinomaan mekaanista työtä. 2002), juoksussa noin 20 har joituskerran jälkeen +8 prosenttia(Moore ym. Edelleen, pyöräilyn kokonaishyötysuhde itsessään on pieni verrattuna juoksun vastaavaan, koska polkemistyössä ei lihasten elastisia kom ponentteja juurikaan hyödynnetä. 2004), koska siinä, kuten juostessakin, lihasten sisäiset elastiset kompo nentit varastoivat alas tultaessa energiaa antaakseen sitä jälleen käyttöön hypyn ylösnousuvaiheessa. Kun lisäksi polkupyöräilyssä ulkoinen työ on helppo mitata poljetusta tehosta, on kokonais hyötysuhde itse asiassa hyvinkin mielekäs käytettävä polkupyöräilytyössä. Itseoptimoitumalla parasta taloudellisuutta. 2005). Sanalla sanoen, soutuliike oli harjoittelun jälkeen stabiilimpaa ja taloudellisempaa – kumpi onkaan sitten seurausta kummasta. kuva 1(A). Näistä teorioista minimiperiaate ja stabiilisuus ajattelu näkyvät korostuneimmin tutkimuksissa. Toinen teoria on stabiili suusajattelu; harjoitellessa opitaan liikkeeseen sta biilimpi liikerata, joka johtaa parempaan taloudelli suuteen. Eri lajeissa voidaan aina löytää yksityiskohtaisia syitä siitä, mikä lajispesifisessä tekniikassa ja fysiolo giassa on muuttunut harjoittelun myötä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet sen intuitiivises ti selvän asian, että harjoittelu parantaa liikkumisen taloudellisuutta. 2000). Myös stabiilisuus ajattelu sopii selitykseksi liikkumistavan vaihdolle: kävelyssä koettu stabiilisuus heikkenee nopeuden kasvaessa liian suureksi ja ihminen siirtyy juoksuun, jossa hän tuntee stabiilisuuden olevan parempi. Minimiperiaatekin tukee tätä ho Kävely vaihtuu juoksuksi siinä vauhdissa, jossa kävelyn energiankulutus kasvaa yhtä suureksi kuin juoksun. Esimerkiksi Lay ym
Tällä viitataan siihen kuinka yksilöt hienosäätävät ja muokkaavat liik kumisensa mekaniikkaa harjoittelun edetessä opti moidumpaan suuntaan ilman ulkopuolisia ohjeita tai mallioppimista (Sparrow & Newell 1998). kuva 1(B). Edelleen, toisena esimerkkinä, ammattipyöräilijät käyttävät pyöräil lessään huomattavasti suurempaa pyöritysnopeutta kuin kuntoilijat. Esimer kiksi Nummela (2017) argumentoi aikuisurheilijoi den tulosparannuksen kestävyysjuoksussa tule van lähes yksinomaan taloudellisuuden paranemisesta, minkä valossa taloudellisuuden kehittymisen voi daan nähdä olevan jopa päättymätön prosessi. Tämä korkea pyöritysnopeus kuitenkin minimoi lihasväsymystä (Tietsuo ym. Voidaankin sanoa, että itseoptimoi tumisen tuloksena saadaan itselle räätälöitynyt oma yksilöllinen liikkumistapa, jonka optimoinnissa on painotettu yksilöllisessä suhteessa ainakin energian kulutusta, vammautumisriskiä ja lihasväsymystä. Tähän liittyy vahvasti niin sanottu itseoptimoituminen. Niinpä itseoptimointi johtaa varmasti jonkinlai seen välioptimitilaan, mutta ei välttämättä parhaim paan optimitilaan, johon päästäkseen voidaan tarvita ulkopuolistakin opastusta. Juoksunkin taloudellisuus kehittyy parhaiten juuri sillä vauhdilla, jolla harjoitellaan (Daniels & Daniels 1992). Ei tiedetä loppuuko tällainen prosessi tietyn harjoittelumäärän jälkeen vai jatkuuko se määrättömän kauan. Edelleen, taloudellisuus on altis harjoittelun spesifi syydelle siinä missä mikä tahansa muukin ominai suus. Itseoptimoituminen ei kuitenkaan tarkoita välttä mättä yksinomaan taloudellisuuden optimoimista, vaan mukana voi olla muitakin tekijöitä. Nähdään, että luonnollisesti käytetty askelpituus on hyvin lähellä taloudellisinta. 69 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 kemaa; keho pyrkii minimoimaan energiankulutuk sen harjoittelun seurauksena. Pienemmät voimat kun aiheutta vat pienempiä rasituksia niveliin. Yleisenä huomiona tiedetään, että ihminen juoksee ja kävelee sillä askel tiheydellä ja askelpituudella, joka on hänelle talou dellisin (Cavanagh & Williams 1982), ks. Mukaillen artikkelista (Brisswalter & Mottet 1996). Esimerkiksi kierähdys tyylin opetellut korkeushyppääjä pärjää todennä köisesti kierähtämällä paremmin kuin kokeillessaan floppausta ensimmäistä kertaa. 1996), ja antaa esimer kin itseoptimoitumisen väsymisen minimoivasta komponentista. Näin ollen voitaisiin esittää arvelu, että käve lyn ja juoksun taloudellisuus kehittyy par haiten juuri niillä askeltiheyksillä ja askelpituuksille, joita käytetään. Monimuotoinen taloudellisuus Taloudellisuuden tutkimuksen vaikeudesta kerto nee se, ettei ole lainkaan tavatonta, että tutkittaessa kymmenienkin fysiologisten ja biomekaanisten teki KUVA 1. Itseoptimoitumisen yhteydessä voitaisiin myös kyseenalaistaa sitä, johtaako se aina parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Onkin esi tetty esimerkiksi, että juoksussa vertikaalisten reak tiovoimien väheneminen harjoittelun edetessä voisi johtua vammariskin minimoimisesta ennemmin kuin taloudellisuuden maksimoimisesta (Sparrow & Newell 1998). Mukaillen artikkelista (Cavanagh & Williams 1982).. Itse asiassa, he saattavat käyttää jopa 40 prosenttia suurempaa pyöritysnopeutta kuin mikä olisi energiankulutuksellisesti edullisin. (B) Askelpituuden vaikutus juoksun hapenkulutukseen kahdella henkilöllä, sekä taloudellisesti optimaalisin (X) ja henkilön suosima (•) askelpituus. Siitä huolimatta pitkällä aikavälillä floppauksen opettelu tulisi to dennäköisesti olemaan korkeushyppääjälle tehok kaampi hyppytapa, vaikkei hän itseoptimoitumalla siihen olisikaan koskaan edennyt.Vastaavalla tavalla valmentajan neuvot ja opastukset juoksutekniikasta saattavat auttaa kestävyysjuoksijaa parempaan talou dellisuuteen kuin mihin hän yksinään lenkkipoluilla yltäisi. Riittävällä harjoittelulla esimerkiksi pienemmän askelpituuden käyttäminen voisikin lopulta johtaa parempaan talou dellisuuteen. Toisin sanoen, käytetyn askeltihey den ja pituuden taloudellisuus ei olisikaan itseop timoinnin tulos, vaan seurausta tuon nimenomai sen askeltiheyden ja pituuden suuresta käytöstä. (A) Kävelyn ja juoksun hapenkulutuskäyrät sekä vaihtonopeus jolloin vaihdetaan kävelystä juoksuun: minimiperiaatteen ennustama nopeus (X) ja tutkittavien suosima nopeus (•)
Hintzy, F., Mourot, F., Perrey, S. Energy Cost and Stride Duration Variability at Preferred Transition Gait Speed Between Walking and Running, Canadian Journal of Applied Physiology, 21(6), 471–480. P. Movement economy, preferred model and pacing, in Sparrow, W. & Williams, K. 2017). ym. & Zamparo, P. & Daniels, N. A., Hughes, K. 2002. 2005. Biological sciences/The Royal Society, 272(1572), 1561–1569. L., Sipilä, S., Takala, T. Moore, I. S. 1977. L. & Minetti, A. 2004. A. Mechanisms for improved running economy in beginner runners, Medicine and Science in Sports and Exercise, 44(9), 1756–1763. A. A., Saibene, F. A. The effect of stride length variation on oxygen uptake during distance running, Medicine and Science in Sports and Exercise, 14(1), 30–35. P. E. R. 2012. 1973. Tämä voi osaltaan vaikeuttaa eri tekijöiden vaikutuksien tutkimista taloudellisuuteen, kun tutkittavat eivät ole harjoitel leet teoreettisesti ”parasta” liikemallia, jolloin heidän kohdallaan vuosikausia hiottu ”vääränlainen” liike malli saattaa näyttää hyvinkin taloudelliselta. Effects of power training on mechanical efficiency in jumping, European Journal of Applied Physiology, 91(2–3), 155–159. S., Sparrow, W. Tokui, M. Sparrow, W. Lundby, C. 1998. Daniels, J. S., Jones, A. 1982. Minetti, A. Z. & Newell, K. (toim.) Energetics of human activity. 2004. Biomechanics and energetics of basketball wheelchairs evolution, International Journal of Sports Medicine, 26(5), 388–396. & Toshio, M. & Dixon, S. V. & Newell, K. J. Hall, C., Figueroa, A., Fernhall, B. Human locomotion on snow: determinants of economy and speed of skiing across the ages., Proceedings. From bipedalism to bicyclism: evolution in energetics and biomechanics of historic bicycles, Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences, 268, 1351–1360. Running economy of elite male and elite female runners, Medicine & Science in Sports & Exercise, 24(4), 483–489. Sparrow, W. & Mottet, D. Mechanical work in running, Journal of Applied Physiology, 19, 249–256. Kestävyyssuorituskykyä suorituksen taloudellisuutta parantamalla, Liikunta & Tiede, 54(6), 22–26. & Kaneko, M. Cavagna, G. L., Colac, P., Cardoso, C., Silva, J. & O’Dwyer, N. 2001. Physiological, biochemical, anthropometric, and biomechanical influences on exercise economy in humans, Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, 27(12), 1627–1637. Juoksun taloudellisuus pysyy jotakuinkin muuttumattomana eri nopeuksilla; 9 km/h nopeudella juoksun energiankulutus kilometriä kohti on sama kuin 14 km/h nopeudella.. Cavanagh, P. R. M. 1992. E., Pinkerton, J. M. Metabolic energy expenditure and the regulation of movement economy, Psychonomic Bulletin & Review, 5(2), 173–196. & Le Rossignol, P. & Vilas-Boas, J. Lay, B. Evaluation of the energy expenditure in competitive swimming strokes’, International Journal of Sports Medicine, 27(11), 894–899. Effect of internal power on muscular efficiency during cycling exercise, European Journal of Applied Physiology, 101, 565–570. Brisswalter, J. J. Kyröläinen, H.,Avela, J., McBride, J. 1996. Barbosa, T., Fernandes, T., Keskinen, K. Energy expenditure and motor performance relationships in humans learning a motor task, Psychophysiology, 31, 338–346. 2017. A., Hughes, K. Cavagna, G. Sparrow, W. & Margaria, R. 2005. & Komi, P. 1996. Energy expenditure of walking and running: Comparison with prediction equations, Medicine and Science in Sports and Exercise, 36(12), 2128–2134. Effect of endurance training on different mechanical efficiency indices during submaximal cycling in subjects unaccustomed to cycling, Canadian Journal of Applied Physiology, 30(5), 520–528. A. & Hirakoba, K. P. &Tordi, N. M., Koskinen, S., Andersen, J. 2000. Champaign (Il): Human Kinetics, 96–123. 70 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 jöiden vaikutuksia taloudellisten ja epätaloudellisten liikkujien välillä, ei löydetä lainkaan selittäviä teki jöitä (Lundby ym. Nummela, A. 2005. M., Russell, A. & Minetti, A. 2007. Optimal pedaling rate estimated from neuromuscular fatigue for cyclists, Medicine and Science in Sports and Exercise, 28(12), 1492–1497. Wilson, Z. Voisikin sanoa, ettei yhdessäkään liikkumismuodossa ole selkeää ”parasta” liikemallia, vaan jokainen yksilö hioo omaa liikkumistapaansa omanlaiseen suuntaansa ja muokkaa siitä käyttämäl leen tekniikalle ”parhaimman”. Tietsuo, T.,Yoshifumi, Y., Takaishi, O. 2006. 1964. 2017. PEKKA MATOMÄKI, FT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pmatomaki@gmail.com LÄHTEET Ardigo, L.P., Goosey-Tolfrey, V. P. 1994. Formenti, F., Ardigò, L. E. M. E. Practice effects on coordination and control, metabolic energy expenditure, and muscle activation, Human Movement Science, 21(5–6), 807–830. Tämä johtunee siitä, että taloudellisuus on loppujen lopuksi hyvin monien tekijöiden summa. Bicycle Technology, Scientific American, 228(3), 81–91. F. Mechanical work and efficiency in level walking and running, Journal of Physiology, 268(3), 467–481. & Kanaley J
71 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: KATI KAURAVAARA Aikuisliikkuja ja urheiluseuratoiminnan vetovoimatekijät Kuva: ANTERO AALTONEN
Tausta tuo merkitystä ja merkityksiä elämään, auttaa ymmärtämään itseä, antaa yhteisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tarjoaa samaistumismahdollisuuksia. Niin kutsuttu COM-B-malli (Michie ym. Kulttuuriset normit vaikuttavat myös siihen, mitä tiedostamatta tai tiedostaen mielletään itselle sopiviksi teoiksi oman hyvinvoinnin edistämiseksi ja missä järjestyksessä. Eri ryhmien välillä on eroja, ja usein asioiden ymmärtämistä helpottaa, jos ymmärtää ryhmien välisiä eroja, mutta myös samankaltaisuuksia sekä ryhmien välisiä suhteita. Nämä vaikutteet mahdollistavat toiminnan toteutumisen, mutta eivät kuitenkaan välttämättä johda toimintaan. 72 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 toimintaan ja haluaa jatkaa sitä. Tällainen toiminta kiteytyy aikuisliikunnan laatutekijöihin urheiluseuratoiminnassa: liikkuja keskiössä, monipuolisuus ja yhteisöllisyys, joiden toteutuessa urheiluseuran arjessa on perusteltua väittää, että urheiluseura kykenee tukemaan liikkujan hyvinvointia kokonaisvaltaisesti(Ks. Se voi olla ratkaiseva tekijä, kun aikuinen liikkuja valitsee urheiluseuran harjoitukset tai liikuntaryhmän yksityisen sektorin liikuntapalvelun tai omatoimisen harjoittelun sijaan. Kategoriat auttavat myös näkemään, milloin yhdenvertaisuuden toteutumiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. 2011; suomeksi myös esimerkiksi Aittasalo 2017; Hankonen 2017) tarjoaa mahdollisuuden selittää (liikunta) käyttäytymistä ja lisää ymmärrystä siitä, kuinka (liikunta)käyttäytymiseen voi vaikuttaa. Malliin on sisällytetty kolme eri käyttäytymisteorioissa tavalla tai toisella esiin nostettua ihmisen käyttäytymiseen (behavior = B) vaikuttavaa asiaa: kyvykkyys (capability = C), tilaisuudet (opportunity = O) ja motivaatio (motivation = M) (kuva 2). Uiminen ei kuitenkaan ole mahdollista, ilman, että (O) paikkakunnalla on uimahalli tai järvi, lapsille on lastenvahti, uiminen on sosiaalisesti hyväksyttävää, henkilöllä on uimapuku ja hän kehtaa pukeutua siihen. Liikkuja keskiössä Psykologisista perustarpeista autonomian ja omaehtoisuuden tarve liittyy vahvasti urheiluseurojen aikuisliikunnan laatutekijään liikkuja keskiössä. Toiminta, jossa nämä tarpeet täyttyvät, on sisäisesti motivoitunutta. Samaan aikaan moni asia liikkumisen rinnalla vaikuttaa hyvinvointiin, ja ihminen saattaa käydä kamppailua siitä, minkälaisilla valinnoilla ja missä järjestyksessä hän pystyy ja haluaa omaan hyvinvointiinsa kokonaisuudessa vaikuttaa niillä resursseilla, joita hänellä on käytettävissään. kuva 1). U rheiluseurat voivat tarjota aikuiselle mielekkään liikkumista tukevan sosiaalisen ympäristön ja tukea hyvän elämän toteutumista. Jotta esimerkiksi uiminen (B) on mahdollista, ihminen tarvitsee kykyjä ja osaamista (C) eli uimataidon (tietotaito), sellaisen kunnon, jotta jaksaa tehdä töitä pysyäkseen pinnalla ja voidakseen edetä radalla sekä ymmärryksen siitä, kuinka uimahallissa toimitaan (sosiaalisen normiston tunteminen). Liikkuja on paitsi ryhmänsä edustaja, myös yksilö. Itsemääräämisteoriassa (eli itseohjautuvuusteoria, Deci & Ryan 2000) tunnistetaan ihmisen kolme psykologista perustarvetta: (1) autonomian ja omaehtoisuuden tarve eli tarve kokea toiminta omaehtoisena ja itse valittuna (”päätän itse”), (2) pätevyyden ja kyvykkyyden tarve eli tarve käyttää omia kykyjä, etsiä optimaalisia haasteita ja parantaa omia taitoja (”osaan”) sekä (3) yhteenkuuluvuuden ja liittymisen tarve (”minusta pidetään”). Meillä jokaisella Yhteisöllisyys on urheiluseuratoiminnan vahvuus aikuisliikunnassa. Itsemääräämisteorian ja COM-B-mallin avulla lisää ymmärrystä Edellytyksenä sille, että organisoitua liikkumista voidaan hyödyntää aikuisen hyvinvoinnin tukemisessa, on se, että aikuiselle syntyy sisäinen motivaatio liikkua ja hän haluaa liikkua urheiluseurassa. KUVA 1: Aikuisen hyvinvointia tukevat tekijät liikunnassa, aikuisliikunnan laatutekijät urheiluseuratoiminnassa ja laadukkaan urheiluseuratoiminnan vaikutuksia yhteiskuntaan. Joskus meidät kuitenkin kategorisoidaan ryhmiin, joihin emme koe kuuluvamme. On arvokasta tuntea kuuluvansa niihin kategorioihin, joihin mieltää kuuluvansa. Usein sisäi sesti motivoitunut ihminen on sitoutunut. Se, mitä ihminen katsoo itselleen tärkeäksi ja hyvinvoinniksi, on myös kulttuuriin sidot tua. Siten urheiluseura, joka tukee näitä perustarpeita, tukee sisäsyntyistä, omaehtoista motivaatiota. Lisäksi toteutuakseen uiminen vaatii ihmiseltä motivaatiota (M) eli uimisella tulee olla jokin merkitys ihmiselle. Jotta ihminen kokisi liikkumisen mielekkääksi hyvinvoinnin välineeksi, hänen tulee kuitenkin löytää, ymmärtää ja haluta ymmärtää liikunnan ja hyvinvoinnin välinen yhteys
Liikkujan lähtökohdat huomioon ottamalla urheiluseuroilla on hyvät mahdollisuudet tukea myös kyvykkyyden ja pätevyyden tunnetta (”osaan”) esimerkiksi tarjoamalla onnistumisen mahdollisuuksia sopivan tasoisissa ryhmissä ja minimoimalla suorituspaineet. Siten onkin tärkeää, että liikkuja nähdään myös yksilönä, eikä pelkästään sukupuolensa, ikäryhmänsä, koulutustaustansa, sosioekonomisen asemansa, sairaustai vammaryhmänsä, etnisen taustansa tai muun kategorian edustajana. Monipuolisuuden toteutuminen aikuisliikunnassa COM-B-mallin (Michie ym. Urheiluseura voi tarjota liikkujalle (tai potentiaaliselle liikkujalle) molempia. KUVA 2: COM-B-malli (Michie ym. Tavoiteltavasta kohderyhmästä tai jo toiminnassa mukana olevista jäsenistä tulee tietää tarpeeksi, jotta voidaan järjestää heille mielekkäitä toiminnanmuotoja mielekkäällä tavalla. Tarvitaan syvempää ymmärrystä kohderyhmän näkökulmasta.Urheiluseura, joka tukee autonomian tarvetta (”päätän itse”) eli esimerkiksi ottaa mukaan suunnittelemaan, tarjoaa vaihtoehtoja ja mahdollisuuden päättää osallistumisen tavoista ja on kiinnostunut jäsenten ajatuksista ja toiveista, tukee sisäsyntyistä motivaatiota liikkumiseen. Malli tarjoaa mahdollisuuden selittää (liikunta)käyttäytymistä ja lisää ymmärrystä siitä, kuinka (liikunta)käyttäytymiseen voi vaikuttaa 73 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 on myös erilaisia ennakkokäsityksiä ryhmistä ja kategorioista. Liikkujan asettaminen keskiöön tarkoittaa yksilön ymmärtämistä myös niin, että liikkuja huomioidaan oman elämänsä parhaana asiantuntijana ja päätöksentekijänä omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Ryhmät ovat kuitenkin usein heterogeenisempiä kuin ajattelemme siitä huolimatta, että ryhmään kuuluvia yhdistävät tietyt, joskus hyvinkin näkyvät, asiat. Kun ollaan kiinnostuneita ihmisestä, halutaan huomioida hänen taustansa siltä osin kuin se on mahdollista. Siten kukaan ei määrittele ylhäältä päin tai puolesta, kuinka, miten, missä tai kenen kanssa aikuisen tulisi liikkua tai ylipäänsä, liikkuuko aikuinen. Ryhmiin liitetyt stereotypiat eivät pidäkään aina paikkaansa. Usein käy niin, että vaikka kartoituksen jälkeen tarjotaan ihmisille sitä, mitä he ovat toivoneet, ihmisten toiveet eivät realisoidukaan osallistumiseksi. Kyse ei ole pelkästään siitä, että kartoitetaan liikkujien tarpeita. 2011). 2011) mukaan merkitys ja motivaatio eivät vielä riitä, jotta ihminen jatkaisi käyttäytymistään tai muuttaisi sitä eli liikkuisi tai liikkuisi nimenomaan urheiluseurassa.Ihminen tarvitsee myös kykyjä ja osaamista sekä tilaisuuksia ja mahdollisuuksia. Kyvykkyys kannattaa nähdä tässä laajasti esimerkiksi tietoina, taitoina, fysiologisina ja psyykkisinä ominaisuuksina, joita voi kehittää ja jotka kaikki lisää vät liikkujan mahdollisuuksia ja valmiuksia. Kun urheiluseuran toiminta on suunniteltu aikuisliikunnan laatutekijän monipuolisuus sisältöä vastaa
https://www.olympiakomitea.fi/seuratoiminta/aikuisten-harrastaminen-seuroissa/tietoa-aikuisten-harrasteliikunnasta/) on laatinut lajistaan terveysprofiilin, jossa analysoidaan lajin terveysvaikutuksia ja riskitekijöitä laaja-alaisesti ja rakennetaan malleja turvalliseen ja monipuoliseen oheisharjoitteluun. Yksi urheiluseuratoiminnan vahvuuksista onkin tarjota yhteisöön kuulumisen kokemuksia ja antaa mahdollisuus oppia toisten kanssa yhdessä olemisesta, ylläpitää sosiaalisia suhteita ja lisätä ymmärrystä niistä. Fyysinen kehittyminen liittyy esimerkiksi kuntoon, terveyteen ja toimintakykyyn. Urheiluseurassa yhteisöllisyys ja vuorovaikutus ovat usein läsnä niin liikuntahetkien ja -harjoitusten aikana kuin myös pukuhuoneissa ennen ja jälkeen liikunta-aktiivisuuden. Psykologisista perustarpeista yhteenkuuluvuuden ja liittymisen tarve on voimakkaimmin esillä aikuisliikunnan laatutekijässä yhteisöllisyys. Urheiluseura voi järjestää ohjatun liikuntaharjoituksen, tarjota tiloja ja puitteita tai välineitä ja varusteita. Urhei luseurasta voi muodostua henkisesti turvallinen ympäristö, jossa aikuinen voi oppia kuinka tietyssä liikuntapaikassa käyttäydytään, miten välineitä ja varusteita huolletaan ja minkälaisessa järjestyksessä asiat tapahtuvat. Lisäksi, vaikka urheiluseura voi vaikuttaa niukasti liikkujan sosiaaliseen ympäristöön kotona tai työssä, se voi vaikuttaa siihen, että urheiluseuraympäristössä vuorovaikutus on myönteistä ja kannustavaa ja asenne liikuntaa kohtaan on myönteinen. Ainakin seitsemän urheilujärjestöä (ks. 74 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 vaksi eli kokonaisvaltaisesti liikkujan kehittymistä tukevaksi, sen on mahdollista lisätä liikkujan osaamista ja kyvykkyyttä. Tekemiselle syntyy merkitys. Urheiluseuran järjestämän aikuisliikunnan lisäarvo omatoimiseen liikkumiseen verrattuna on erityisesti siinä, että urheiluseurassa on mahdollista huomioida monipuolisesti eri osa-alueet, joilla ihminen voi kehittyä. Lajitaitojen oppiminen voi olla myös väline tavoittaa jotakin muuta. Urheiluseuran kannattaa kartoittaa liikkujien osallistumisen esteitä ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Keskeistä on tukea kehittymistä ja oppimista jokaisen liikkujan oman potentiaalin suunnassa. Voi olla, että yhteisöllisyyttä ei ole osattu nostaa urheiluseurojen erityisvahvuudeksi. Myös esimerkiksi kulttuurisiin ja taloudellisiin esteisiin on mahdollista vaikuttaa, jos ne tunnistetaan ja tiedostetaan ja vaikuttamiseen on halua. Uuden taidon oppiminen on haastavaa, mutta onnistuessaan todennäköisesti tuo tyydytystä, edistää henkistä hyvinvointia, elämänhallintaa, toimijuutta ja vapautta. Taidollinen kehittyminen viittaa motorisiin taitoihin, kehonhallintaan, lajitaitoihin ja psyykkisiin taitoihin. Yhteisöllisyys urheiluseurojen vahvuus Urheiluseura tarjoaa liikkujalle myös tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, joita liikkuja COM-B-mallin mukaan tarvitsee jatkaakseen liikkumistaan tai aloittaakseen vaikkapa uuden lajin. Se edellyttää yksilön ymmärtämistä, jotta tarjottu toiminta vastaa hänen tasoaan, on sopivan haastavaa, mutta ei liian vaativaa ja ohjaa sinne suuntaan, jonne liikkujalla on haluja mennä. Siten voidaan ottaa huomioon esimerkiksi eri vähemmistöön kuuluvien henkilöiden kulttuurisia tarpeita. Yhteisöllisyyteen huomion kiinnittämisellä ja yhteisöllisyyden roolia entisestään vahvistamalla urheiluseuroille voi löytyä ratkaiseva erottautumistekijä siihen, miksi aikuinen liikkuja valitsisi urheiluseuran harjoitukset tai liikuntaryhmän ennemmin kuin esimerkiksi yksityisen sektorin liikuntapalvelun tai omatoimisen Aikuisliikunnan laatutekijät urheiluseuratoiminnassa – liikkuja keskiössä, monipuolisuus ja yhteisöllisyys – mahdollistavat sen, että urheiluseuratoiminnalla voidaan vastata aikuisen tarpeisiin ja käsityksiin hyvästä elämästä.. Esimerkiksi sukelluksen oppiminen voi mahdollistaa luontokuvaamisen veden alla. Jotta liikunnan harrastaminen olisi motivoivaa ja ylipäänsä mahdollista yleensä tai tietyn lajin osalta, on tärkeää ymmärtää liikuntatilanteeseen liittyviä normeja, käyttäytymissääntöjä ja tapoja toimia. Esimerkiksi jos yksinhuoltajaisä tarvitsee lapsenvahdin liikkumishetkensä ajaksi, voi urheiluseura järjestää aikuisten kuntokoulun aikaan lapsille omaa liikuntatoimintaa. Tiedollinen oppiminen liittyy puolestaan esimerkiksi lajisääntöihin, taktisiin ja teknisiin asioihin ja oman kehon toiminnan aikaisempaa parempaan ymmärtämiseen. Esimerkiksi kehonhallinnan voi nähdä taitona, jota voi opetella, mutta myös tietovarantona ja ymmärryksenä, jota voi kehittää. Se, että saa käsityksen siitä, miten joku liike, suoritus tai harjoitus tulee tehdä; ymmärtää, missä liikkeen tulisi tuntua ja minne suorituksen kohdentua ja tietää, miksi liikettä tai harjoitusta kannattaa tehdä, tukee motivaatiota. Tällöin ihminen oppii ymmärtämään oman kehonsa toimintaa aikaisempaan paremmin. Ymmärrys omasta kehosta ja taito käyttää sitä optimaalisesti ovat merkityksellisiä myös liikuntaharjoitusten ulkopuolella arjen askareissa ja työssä. Näin tapahtuessa ihmisen kyvykkyyden eli kompetenssin tarve (”minä osaan”) tyydyttyy. Lajitaitojen oppiminen voi olla liikkujalle itsetarkoitus: halu oppia entistä paremmaksi lajitaitajaksi, halu toteuttaa itseään
75 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 harjoittelun. Tänä vuonna 2018 Olympiakomitea, lajiliitot ja liikunnan aluejärjestöt lanseerasivat urheiluseurojen laatuseuraohjelman, Tähtiseura-ohjelman, jonka tavoitteena on kehittää suomalaista urheiluseuratoimintaa. Koski, P. Miten motivoida kohti hyvinvointia. Ohjelmassa Tähtiseura-laatumerkkiä voi hakea lasten ja nuorten toimintaan, aikuisten liikuntatoimintaan sekä huippu-urheiluun. Jos organisoitu liikunta tukee aikuisen hyvää elämää, aikuinen osallistuja todennäköisesti jatkaa liikkumista ja motivoituu harrastamiseen urheiluseurassa. Helsinki: Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry. & West, R. European Commission. Report. 2011. Sport and physical activity. Hankonen, N. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:25. Aikuisliikunnan laatutekijät korostavat urheiluseurojen vahvuuksia ja erityisosaamista ja toteutuessaan nostavat esille urheiluseurojen yhteiskunnallista merkittävyyttä. Vaikka aikuisliikunnan kehittäminen urheiluseuroissa ei ole ollut aina itsestään selvyys, moni seura on kautta aikojen järjestänyt aktiivisesti aikuisliikunnan ryhmiä ja kehittänyt aikuisliikunnan toimialaa. Korkeakouluopiskelijoista puolestaan 21,8 prosenttia liikkuu liikuntajärjestössä tai urheiluseurassa (Saari ym. Saari, J.; Ansala, J.; Pulkkinen, S.& Mikkonen, J. Siten laatutekijät tukevat aikuisen liikunnallista elämäntapaa, ja liikunta vaikuttaa osallistujan hyvinvointiin myönteisesti myös niiltä osin, mitä liikkuja ei ehkä itse ole tullut toivoneeksi tai ajatelleeksi. 3. Korkeakoululiikunnan suositusten toteutuminen ja opiskelijoiden liikunta-aktiivisuus. Aikuisliikunta urheiluseuroissa Erään arvion mukaan suomalaisissa urheiluseuroissa on yli 2,5 miljoonaa jäsenyyttä, ja monet seurojen jäsenistä ovat jäseniä useammissa seuroissa (Koski & Mäenpää 2018, 49). Helsinki. 2017. Varsinaista lasten ja nuorten urheilun laatuseurasertifikaattiin (Sinettiseura-tunnus) verrattavaa aikuisliikunnan laatuseurasertifikaattia ei kuitenkaan ole ollut ennen kuluvaa vuotta kuin Suomen Voimisteluliitto ry:llä, joka myönsi Priima-laatuseurasertifikaatteja vuosina 2007–2017. Raportti on luettavissa Olympiakomitean verkkosivuilla https:// www.olympiakomitea.fi/aikuisetseuroissa. Asiantuntijatyö liikkujan polun aikuisuusvaiheesta (Kauravaara 2018). Psychological Inquiry 11 (4), 227–268. & Mäenpää, P. 2014, 40). The “what” and “why” of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. 2014. The behavior change wheel: A new method for characterizing and designing behavior change interventions. Special Eurobarometer 472. LÄHTEET Aittasalo, M. Liikuntaja urheiluseurat tarjoavat aikuisliikkujille lajiharjoitusten lisäksi erilaisia harrasteryhmiä, aloittelijoiden kursseja sekä tapahtumia ja leirejä. Urheiluseuroissa tapahtuvasta aikuisten liikunnan harrastamisesta on vain hajanaista tutkimustietoa. 2017. European Commission. 2000. Aikuisliikunnan laatutekijät urheiluseuratoiminnassa – liikkuja keskiössä, monipuolisuus ja yhteisöllisyys – mahdollistavat toteutuessaan sen, että urheiluseuratoiminnalla voidaan vastata aikuisen tarpeisiin ja käsityksiin hyvästä elämästä. Teoksessa K. Suomalaisen liikuntaja urheiluseurat muutoksessa 1986–2016. Käyttäytymisen muutospyörä – työkalu liikunnan edistämiseen. Korkeakoululiikunnan barometri 2013. Deci, E. 2018. Käyttäytymismuutosinterventiot terveyden edistämiseksi. KATI KAURAVAARA, LitT Yrittäjä, tutkija ja liikunnanedistämisen asiantuntija Sähköpostiosoite: Kati.kauravaara@liikuntafysio.fi Tämä artikkeli perustuu Olympiakomitean julkaisemaan asiantuntijatyöhön Liikunta ja urheilu aikuisen hyvinvoinnin tukena. Motivaatiopsykologian perusteet. Implementation Science 6 (42). M. Michie, S.; van Stralen, M. 2018. & Ryan, R. Tuoreen Eurobarometrin mukaan 13 prosenttia tutkimukseen osallistuneista 15 vuotta täyttäneistä suomalaisista on urheiluseuran jäsen (European Commission 2018, T31). M. Nurmi (toim.) Mikä meitä liikuttaa. täysin uudistettu painos. Lisäksi seurat tarjoavat mahdollisuuksia harrastaa monipuolisesti kilpaurheilua veteraanikilpailuista masters-kilpailuihin ja palloilusarjojen ylädivisiooneihin. Myös kyvykkyyden ja pätevyyden tarve (”osaan”) voi yhteisöllisessä toiminnassa toteutua, sillä oma toiminta saa uusia merkityksiä suhteessa toisiin oli kyse sitten tavoitteellisesta kilpaillen harrastamisesta tai joukkuepelistä. Liikunta & Tiede 54 (4), 58–61. L. Voi olla, että yhteisöllisyyttä ei ole osattu nostaa urheiluseurojen erityisvahvuudeksi.. Osa aikuisten liikuntatoiminnasta toteutetaan hankerahoituksella, joka mahdollistaa uusien ideoiden kokeilemisen. Jyväskylä: PS-kustannus, 202–221. Salmela-Aro & J.-E. Viime vuosikymmenen aikana liikuntaja urheiluseurat ovat ottaneet aikaisempaa vahvempaa roolia myös hyvinvointia edistävien liikuntapalvelujen tuottamisessa työpaikoille
Erityisesti järjestösektorilla alaa leimaa kuitenkin edelleen johtamisen ja johtamisverkostojen miehisyys. Tämä on herättänyt tarpeen tutkia johtajien uria ja niillä menestymistä liikunta-alan organisaatioissa. (Turpeinen & Hakamäki 2018). Keskeinen liikuntajohtamisen muutostekijä on myös naisten määrän kasvu johtajina. Aiempi tutkimus liikunta-alan Liikuntajohtajiksi palkatut miehet ovat useammin ex-kilpaurheilijoita, naiset korkeammin koulutettuja. Tasa-arvon parantaminen on tärkeää liikunta-alan kilpailukyvyn, tehokkuuden ja eettisyyden parantamisessa.. 76 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti ja kuva: PÄIVI AALTO-NEVALAINEN Menestyminen liikunta-alan johtamisurilla vaatii naisilta enemmän ponnistelua P alkattujen liikuntajohtajien määrä on noussut, liikunta-ala on ammattimaistunut ja liikunnan yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut viime vuosikymmeninä. Urheilijatausta selittää korkeampaa palkkaa
Miesliikuntajohtajat olivat keskimäärin naisliikuntajohtajia iäkkäämpiä, mikä selittänee osan eroista taustatekijöissä. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat tätä kuvaa, erityisesti miesliikuntajohtajien kohdalla. Liikuntajohtajat harrastivat runsaasti liikuntaa, valtaosa liikuntajohtajista oli harrastanut kilpaurheilua lapsena ja nuorena, he seurasivat liikuntaa aktiivisesti ja suurin osa liikuntajohtajista oli toiminut liikunta-alan muissa tehtävissä, kuten valmentajana tai kouluttajana. Toisin sanoen, esimerkiksi saman ikäinen, saman koulutustason omaava ja yhtä paljon työtunteja tekevä naisliikuntajohtaja sai vähemmän palkkaa kuin miesliikuntajohtaja. Tässä artikkelissa keskitytään tulosten raportointiin erityisesti palkan ja liikuntaan liittyvien tekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen liikuntajohtajat, erityisesti naiset, olivat melko korkeasti koulutettuja, mikä ei kuitenkaan yksin ole johtamisosaamisen tae. Tämä artikkeli perustuu tutkimukseen, jossa tarkasteltiin ylimpinä, palkattuina liikuntajohtajina toimivien naisten ja miesten uramenestystä palkan (objektiivinen uramenestys), uramenestystyytyväisyyden sekä työ-, perheja yksityiselämän tasapainon (subjektiivinen uramenestys) suhteen. Aineiston naisliikuntajohtajilla oli miesliikuntajohtajia keskimäärin korkeampi koulutus, kun taas miesliikuntajohtajilla korostui liikuntaan liittyvät tekijät. Yllättävää oli, että vaikka työkokemus selitti liikuntajohtajien palkkaa, niin johtamiskokemus taas ei. Työkokemus selitti liikuntajohtajien palkkaa, johtamiskokemus taas ei.. Ammattimainen johtamisosaaminen on organisaatioiden kannalta paitsi elintärkeää niin myös keskeinen kilpailukykytekijä. Tulokset indikoivat, että naiset tarvitsevat miehiä korkeamman koulutuksen saavuttaakseen ylimmän liikuntajohtajan tehtävän. Tästä tutkimuksesta nousee joitain huomioita aiheeseen. 77 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 johtamisen tasa-arvosta on rajoittunut lähinnä naisja miesliikuntajohtajien määrien tarkasteluun, mikä on näkökulmana liian kapea aihepiirin tutkimiselle. Liikunta-alalla ammattimaisen johtamisosaamisen vaje. Naisliikuntajohtajat olivat miesliikuntajohtajia keskimäärin korkeammin koulutettuja, useammin naimattomia ja heillä oli vähemmän lapsia. Naisliikuntajohtajat tekivät keskimäärin enemmän kotitöitä ja heillä oli ollut enemmän urakatkoja verrattuna miesliikuntajohtajiin. Mediaania (50 prosentin desiiliä) korkeammissa desiileissä naisja miesliikuntajohtajien keskiarvopalkat luokkarajoissa erkanivat toisistaan, ollen 90 prosentin desiilin kohdalla jo noin 2 000 euroa kuukaudessa miesliikuntajohtajien hyväksi. Kokkonen & Pyykkönen 2011; Laakso 2016; Lipponen 2017). Uramenestyksen mahdollistavat tekijät olivat naisliikuntajohtajilla monin osin epäedullisemmalla tasol la. Työn ja perheja yksi tyiselämän tasapainottaminen näytti sujuvan molem milla sukupuolilla yhtä hyvin. Useiden tutkimusten (esim. Aiempi tutkimus on luonut kuvan, että liikuntaalan johtajien uramenestyksen taustalla on vahva toimijuus oman alan sisällä, esimerkiksi urheilijana, valmentajana tai luottamushenkilönä (esim. Keskimääräinen bruttopalkka oli naisliikuntajohtajilla 3 942 €/kk ja miesliikuntajohtajilla 4 439 €/kk (palkkaero 11 %). Julkisella sektorilla naisja miesliikuntajohtajien palkoissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, kun taas kolmannella sektorilla ero oli 960 euroa miesliikuntajohtajien hyväksi (palkkaero 17 %). Palkoissa oli runsaasti vaihtelua eri työnantajatyyppien välillä. Liikuntajohtamista on siis perusteltua tutkia laajaalaisemmin molempien sukupuolten näkökulmista ja tasa-arvon kannalta. Naisliikuntajohtajille pienempää palkkaa Tulokset kertovat, että vaikka naisliikuntajohtajilla oli ”kaikki sama” kuin miesliikuntajohtajilla, he saivat keskimäärin alhaisempaa palkkaa verrattuna miesliikuntajohtajiin, erityisesti kolmannen sektorin organisaatioissa. Toisin sanoen, sukupuolten väliset erot olivat korkeimmillaan palkkahaitarin yläpäässä. Tulokset osoittivat, että naisja miesliikuntajohtajien välillä on monia eroja niin uramenestyksessä, uramenestystekijöissä kuin niiden välisissä yhteyksissä. Liikunta-alaa on kritisoitu ammattimaisen johtamisosaamisen puutteesta ja johtamisosaamisen alhaisesta arvostuksesta (esim. Syvempien johtopäätösten tekemiseksi tarvitaan lisätietoa liikuntajohtajien koulutusaloista ja koulutuksen laadusta sekä tarvittavan johtamisosaamisen eri muodoista. Naiset tyytymättömämpiä uramenestykseensä Naisliikuntajohtajat olivat keskimäärin miesliikuntajohtajia tyytymättömämpiä uramenestykseensä, mikä näytti johtuvan lähinnä naisten alhaisemmasta tyytyväisyydestä palkkaansa. Tulos saattaa indikoida sitä, että käytännössä hankittua johtamisosaamista ei nähdä erityisen tärkeänä liikuntajohtajalle. Naisja miesliikuntajohtajista 50 prosenttia sai palkkaa noin 4 000 €/kk tai vähemmän. Lisäksi tutkittiin lukuisia uramenestyksen taustatekijöitä sekä niiden yhteyksiä uramenestykseen. Laakso 2016). On siis aihetta pohtia, miksi naisten osuus ylimmistä liikuntajohtajista ei ole suurempi
Tämä kertoo osaltaan kilpaja huippu-urheilijoiden korkeasta arvostuksesta liikunta-alalla Suomessa. Uratutkimusta on tehty paljon kansainvälisesti (Ng, Eby, Sorensen & Feldman 2005) ja tutkimushaara löytyy myös Suomesta (Heikkinen 2015; Lämsä & Savela 2017). Korkeammalla liikunnan harrastamisen tasolla lapsena ja nuorena löydettiin yhteys liikuntajohtajien korkeampaan palkkaan niin naisilla kuin miehillä. Urheilijataustaisille parempaa palkkaa Parhaita palkan selittäjiä muuttujien kahdenvälisessä tarkastelussa olivat koulutus, työnantajasektori ja työtunnit. Liikuntaorganisaatioiden ylimpien palkattujen johtajien rekrytoinneista ja palkoista päättävillä tahoilla on vastuu urien ja palkkauksen tasa-arvosta. Alan substanssiosaaminen on tärkeää työelämässä ja johtamisessa, mutta on ongelmallista, mikäli substanssimeriitit saavat vaa’assa liian suuren painoarvon verrattuna muodolliseen koulutukseen ja ammattimaiseen johtamisosaamiseen. Lisäksi on syytä varmistaa nykyisten johtajien johtamisosaamisen hyvä taso ja huolehtia heidän täydennyskoulutuksestaan. Tämä vähintäänkin haastaa pohtimaan, voisiko nykyistä parempi ammattimainen johtamisosaaminen olla avain alan tulevaisuuden menestykseen. Uramenestysilmiön ymmärtäminen voi auttaa yksilöitä itselleen merkityksellisen uramenestyksen hahmottamisessa ja omien uriensa tehokkaammassa johtamisessa. Naisten menestyminen liikunta-alan johtamisurilla vaatii siis miesten menestymistä enemmän ponnisteluja. Tähän näyttäisi oleva selvä tarve (ks. PÄIVI AALTO-NEVALAINEN, KTT, LitM, ft Uramenestystutkija Kulttuuriasiainneuvos Opetusja kulttuuriministeriö Sähköposti: paivi.aalto-nevalainen@kolumbus.fi Artikkeli pohjautuu kirjoittajan 18.5.2018 tarkastettuun johtamisen väitöskirjaan ”Vertaileva tutkimus naisja miesjohtajien uramenestyksestä liikunta-alalla”. Toisin sanoen, mitä korkeamman tason kilpaurheilija oli kyseessä, sitä todennäköisemmin liikuntajohtajan palkka oli parempi. Käytännön havainnot osoittavat, että nykyisiä tai uransa päättäneitä menestyviä urheilijoita rekrytoidaan liikuntaalan työtehtäviin. Menestyksellinen urheilu-ura voi siis olla meriitti niin liikuntajohtamisessa kuin työurilla yleensä. hyvien johtajien ja työntekijöiden pitämisessä, kehittämisessä ja rekrytoimisessa kuin myös organisaation menestyksen parantamisessa. Modernissa liikuntajohtamisessa rekrytointi ja palkkaus eivät voi perustua stereotyyppisiin käsityksiin naisista ja miehistä johtajina. 78 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Koski & Heikkala 2006; Laakso 2016; Lipponen 2017; Vuolle 2010; 2013) mukaan liikunta-ala hyötyisi nykyistä ammattimaisemmasta johtamisosaamisesta. Keskeinen ongelma on, että naisliikuntajohtajilla on miesliikuntajohtajia korkeampi koulutus, mutta he ovat liikuntajohtajina vähemmistössä ja saavat vähemmän palkkaa. Korkeammalla koulutuksella ja työtunneilla sekä kolmannella sektorilla työskentelyllä verrattuna julkisella sektorilla työskentelyyn oli yhteys korkeampaan palkkaan molemmilla sukupuolilla. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Business and Economics.Teos löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7400-8. Nämä yhteydet olivat voimakkaampia miesliikuntajohtajilla verrattuna naisliikuntajohtajiin. Tutkimustiedolla, tiedolla johtamisella ja ohjaamisella, asian määrätietoisella esillä pitämisellä sekä ”tasa-arvo kaikissa politiikoissa” -ajattelulla voidaan aikaansaada hyviä tuloksia. Sen sijaan liikunta-alalla johtajien uratutkimuksen perinne on vielä nuori, erityisesti Suomessa (Laakso 2016). Tasa-arvon kannalta on problemaattista, että samanlaiset ominaisuudet eivät johda samanlaiseen palkkaan. Asenteisiin ja tietoisuuteen on mahdollista vaikuttaa. Organisaatioiden kannalta ilmiön ymmärtäminen taas on hyödyllistä henkilöstöjohtamisen työkaluna . Muutoksen lähtökohta on ylimmän johdon kiinnostus ja halu muuttaa sukupuolijakaumia ja palkkaepätasa-arvoa sekä niihin johtavia stereotypioita ja toimintakäytäntöjä. myös Mäkinen & Lämsä 2017; Ojajärvi & Valtonen 2016). Maailmanlaajuisestikin liikunta-alan johtajien uramenestykseen kohdistuvia tutkimuksia on tehty vain muutamia (esim. Sagas & Cunningham 2004). Muita ongelmia ovat naisliikuntajohtajien miesliikuntajohtajia keskimäärin korkeampi kotitöiden ja urakatkojen määrä sekä naisliikuntajohtajien hyötyminen tehdyistä työtunneista, koulutuksesta, verkostoitumisaktiivisuudesta ja kolmannella sektorilla työskentelystä palkassa miesliikuntajohtajia vähemmän. Tämän tutkimuksen tuottaman tiedon avulla liikuntaorganisaatioissa on mahdollista kehittää toimintaa eettisemmäksi ja vastuullisemmaksi tasaarvon näkökulmasta. On selvää, että liikunta-alan johtajia rekrytoivien päättäjien kannattaisi jatkossa korostaa ammattimaisen johtamisosaamisen merkitystä liikuntajohtajien valin takriteerinä. Korkeammalla verkostoitumisaktiivisuudella ja puolison suuremmalla sosiaalisella tuella oli yhteyttä parempaan palkkaan miesliikuntajohtajilla, kun taas naisliikuntajohtajilla yhteyttä ei löytynyt. Ilmiön tunnistaminen on muutoksen avain Kokonaisuudessaan tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että liikuntajohtajien uramenestys ei ole Suomessa kaikilta osin tasa-arvoista – ei mahdollisuuksien, eikä lopputulosten tasa-arvon kannalta
Personnel Psychology 58 (2), 367–408. (In)Significant others: the role of the spouse in women and men managers’ careers in Finland. Tutkimusaineistona oli 329 liikuntajohtajaa, mikä on yli puolet koko liikuntajohtajien perusjoukosta. Hyväksytty julkaistavaksi. Helsinki: Suomen Liikunta ja Urheilu. 2013. Aineisto analysoitiin IBM SPSSja Mplus-ohjelmilla tilastollisten perustunnuslukujen, faktorianalyysin ja yleisen lineaarisen mallin (General Linear Model GLM) avulla.. Laakso, N. Koski, P. 2006. 2017. & Cunningham, G.B. Does having “the right stuff” matter. Sav e Th e Da te NÄIN TUTKITTIIN T utkimuskohteena oli ylin palkattu johto suomalaisissa liikunta-alan organisaatioissa julkisella ja kolmannella sektorilla. Julkisella sektorilla kohteina olivat valtio, kunnat ja liikunnan koulutusorganisaatiot. 2016. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 13. Ojajärvi, S. 2018. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 7. Liikunnasta väitelleiden tohtorien urakehitys. Lämsä, A-M. Academic dissertation. & Savela, T. Jyväskylä Studies in Business and Economics 166. Gender differences in the determinants of career success among intercollegiate athletic administrators. 2011. Menestyksen polulla – huippu-urheilun ulkoinen arviointi. & Valtonen, S. & Heikkala, J. Akateeminen väitöskirja. & Hakamäki, M. Määrällisen poikkileikkaustutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä syksyllä 2013. Lipponen, K. Vuolle, P. Kasvaen, ajautuen, sattumalta vai pyrkimällä. Liikunta ja tasa-arvo 2017. Sex Roles 50 (5/6), 411–421. & Feldman, D.C. SLU:n raportteja. Urheilujohdon eliittiin etenemisen kertomuksia. Predictors of objective and subjective career success: a meta-analysis. 2005. Kolmannella sektorilla puolestaan valtakunnallisen ja alueellisen tason liikuntajärjestöt sekä muut liikunta-alan yhdistykset ja säätiöt. 2015. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2017:1. 2010. Katsaus sukupuolten tasaarvon nykytilaan liikunta-alalla. Liikunnan ja terveyden uralla – vuosina 1984-2008 valmistuneiden liikuntaja terveystieteiden maistereiden sekä työelämässä toimivien liikunnanohjaajien (AMK) urakehitys. Vuolle, P. Kokkonen, J. Jyväskylä Studies in Business and Economics 158. 2004. Kihun julkaisusarja nro 56. Turpeinen, S. 2016. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 24. The Effects of Leadership Development on Women’s Career Success. 2017. Vastaajista 38 prosenttia oli naisliikuntajohtajia ja 62 prosenttia miesliikuntajohtajia. Jakauma heijastaa hyvin perusjoukon sukupuolijakaumaa. Suomalainen urheilujohtaja itse asiassa kuultuna. Liikuntajärjestöjen johtaminen. International Journal of Human Resource Management and Development. 79 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 LÄHTEET Heikkinen, S. Mäkinen, J. & Pyykkönen, T. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:6. Ng, T.W.H., Eby, L.T., Sorensen, K.L. 2017. & Lämsä, J. Kilpaja huippuurheilun tutkimuskeskus KIHU. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 2. Väestön luottamus Olympiakomiteaan. Hyvä hallintotapa liikunta-alalla. Sagas, M
Paino tippui ja aloin olla suhteellisen tyytyväinen olotilaani. Hyvin nopeasti huomasin, että tämä laji oli minua varten. Sitä ei sitten kauan tarvinnutkaan pohdiskella, koska omien ennätysten tekeminen salilla oli parasta mitä tiesin. SAARA LAINE, FM, FAF Personal trainer Turun Yliopisto Projektitutkija, Valtakunnallinen PET -keskus, TYKS Sähköposti: saalaiy@utu.fi O PI SK EL IJ A O U N AS TE LE E L öysin oman intohimoni urheiluun vasta ai kuisiällä. Tunteesta, että tekee asioita, joissa on oikeasti hyvä. Mistä tämä intohimo kumpuaa. On myös kehitelty erilaisia harjoittelumuo toja, kuten HIIT (eng.high-intensity interval training), joiden avulla liikunta on paremmin sovitettavissa kiireiseen elämäntyyliin. Olin todella ylpeä suorituksestani ja kilpailuviettini oli herännyt, mutta itse kilpailu ei kuitenkaan tuntunut omalta ja olin taas lähtöpisteessä. Olin harjoitellut kotona kahvakuu lan kanssa ja huomasin pitäväni siitä ja sen tuomista vaikutuksista kehooni. Se taas voisi lisätä onnistumisen kokemuksia sekä tuoda motivaatiota jatkuvaan harrastamiseen. Erinäisten vaiheiden kautta päädyin lopulta klassiseen voimanostoon, jossa myös kilpailen tällä hetkellä SMtasolla. Nuorempana harrastin pidempään ratsastusta, mutta sen jäätyä pois mikään laji ei oikein sytyttänyt minua niin paljon, että olisin jaksanut tehdä sitä kovinkaan kauan. Aloitin lenkkeilyn ja muu tin myös ruokavaliotani. En voisi olla valintaani tyyty väisempi. Personoidussa lääketieteessä (personalized medicine) hoito pyritään räätälöimään yksilöllisesti eri tutkimusmenetelmiä käyttämällä. Oli pakko pysähtyä miettimään mikä siinä kun tosaliharjoittelussa oikeasti antaa minulle eniten. Lääketiede on menossa kohti henkilökohtaisem paa hoitoa. Mikä saa ihmisen innostumaan jostain ja palaamaan siihen aina uudes taan ja uudestaan. Miksi niin moni kuitenkin valitsee liikkumattomuuden, eikä käytä tutkittua tietoa hyväkseen. Esikoistyttäreni syntymän jälkeen painoni oli noussut jo huolestuttaviin lukemiin. Ihmisen koko genomin sekvensoinnin (ihmisen kaikkien geenien emäsjärjestyksen selvit täminen) jälkeen on voitu selvittää eri sairauksien geneettisiä variaatioita ja pystytty vertaamaan niitä tähän referenssigenomiin. Myös hoitoa on voitu pyrkiä räätälöimään potilaan geneettisen profiilin mukaisesti. Urheilun aloittaminen voi olla monelle alussa vai keaa ja oman lajin löytäminen aikaa vievää, niin kuin omassa tapauksessanikin oli. Voimaharjoittelu tuli elämääni kuin salama kirk kaalta taivaalta. 80 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: SAARA LAINE Urheilusta intohimo ”Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthuasism” – Winston Churchill mään itsensä. Pidin lenkkeilystä, mutta tuntui, että sen avulla en saanut sellaista kehoa jonka halusin enkä myöskään sellaisia haasteita, joissa oli sin voinut kokea olevani oikeasti hyvä. Mitä ratkaisuja voisi olla vielä tarjolla. Moni voi myös luovut taa ennen kuin se oma laji ja potentiaali siihen on edes löytynyt. Parhaassa tapauksessa se sytyttäisi into himon urheiluun, jota edes pienet vas toinkäymiset eivät pystyisi sammuttamaan. Jotain kuitenkin puuttui. Tämä voisi lisätä ihmisten innostusta lähteä kokeilemaan uusia lajeja. Tämä taas johti painon nousuun ja tyytymättömyyteen omaa kehoani kohtaan, mikä taas heijastui myös henkiseen hyvinvointiini. Monet tietävät, että liikunta on hyväk si terveydelle niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Oman kokemuksen mukaan kyse on onnistumisen tunteesta ja siitä, että pystyy ylittä Tulevaisuudessa geneettistä informaatiota voitaisiin käyttää hyväksi myös liikuntaneuvonnassa.. Tulevaisuudessa geneettistä informaatiota voi taisiin käyttää hyväksi myös liikuntaneuvonnassa. On paljon tutkimuksia, joiden avulla on pystytty todentamaan liikunnan positiiviset vaikutukset sekä terveyden edistämisessä, että sairauksien ennaltaeh käisyssä. Näin on saatu tärkeää tietoa eri sairauksista ja voitu kehittää myös uusia lääkkeitä. Geneettisen informaation käytöllä on ollut suuria vaikutuksia tällä alalla. Päätin että asialla oli tehtävä jotain. Oli myös aikoja jolloin en liikkunut yhtään. Osallistuin vain vajaan vuoden harjoittelun jälkeen ensimmäisiin fitnesskisoihini. Myös harjoitusohjelmat voitaisiin räätälöidä yksi löllisesti. Voimanostosta tuli minulle intohimo, jota ilman en pystyisi enää elämään. Juoksukunnon kehittyessä päätin osallistua erinäisiin juoksutapah tumiin ja kun ylitin maaliviivan, tunne oli todella mahtava. Sitä ennen liikkumiseni oli ollut säännöllisen epäsäännöllistä. Hankin valmentajan, joka teki minulle kuntosaliohjelman ja ruokavalion. Asiak kaan geneettisen perimän avulla voitaisiin selvittää mitkä lajit hänelle parhaitensoveltuisivat
Olen halunnut myös omalta osaltani edistää naisten asemaa liikunnassa ja urheilussa eri rooleissa aina seuraja liittotoiminnasta lähtien. Samaan aikaan naisten oikeudet ovat kuitenkin nousseet keskusteluun ja saaneet valtavasti tukea. Naisten oikeudet ovat ottaneet maailmalla ja osin Suomessakin takapakkia. On mielestäni tärkeää huomata, että emme ole pelkästään naisia tai miehiä, vaan samaan aikaan on monia identiteettejä. Hän on sittemmin haastanut kansainvälisen yleisurheiluEMERITA IHMETTELEE Suomalaisessa urheilussa tehdyt tasa-arvoteot ovat oikeansuuntaisia. Ihmisoikeudet ja YK:n Agenda2030:n kestävän kehityksen tavoitteet eivät voi toteutua täysimääräisesti ilman naisten oikeutta terveyspalveluihin. Mutta ennen kaikkea oli hyödyllistä kannustaa eri yhteisöjä ja yksittäisiä ihmisiäkin tekemään lupauksia tasa-arvon rakentamiseksi tulevaisuuden Suomelle. Osallistuin viime toukokuussa Gaboronessa Botswanassa järjestettyyn 7. Seksuaalija lisääntymisterveysoikeudet eivät toteudu edes eri Euroopan unionin maissa. Lupasimme tällöin apumme ja tukemme seuraavalle IWG-puheenjohtajamaalle Botswanalle. Oli tärkeää vertailla maatamme sukupuolten tasa-arvonäkökulmasta sadan vuoden ajalta ja iloita edistysaskeleista. IWG-maailmankonferenssin suojelijana ja kunniatoimikunnan puheenjohtajana ja samoin myös Suomessa järjestetyssä World Gymnaestradassa 2015. Mukana oli yli tuhat osallistujaa 80 maasta, paljon osallistujia Afrikasta ja suuri dele gaatio myös Suomesta. Toiveenamme oli tietysti sata lupausta. Toimin Helsingissä 2014 järjestetyn 6. Liikunta ja urheilu ovat välttämättömiä meille kaikille terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. 81 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: TARJA HALONEN Naisilla oikeus tasa-arvoiseen ja turvalliseen urheiluun ja liikuntaan S atavuotiaan Suomen juhlinnassa oli viime vuonna monia hyviä oivalluksia.Olin mukana Naisjärjestöjen Keskusliiton ja TANEn yhteisyrityksessä ”Sata tasa-arvotekoa”. IWG-maailmankonferenssiin keynote-luennoitsijana aiheena naisten terveys ja hyvinvointi ja erityisesti seksuaalija lisääntymisterveys ja -oikeudet. Suomi urheilun tasa-arvon vahvana kansainvälisenä toimijana ja aiemman konferenssin järjestäjänä oli monin tavoin näkyvästi esillä. IWGkonferenssissa puhujana oli myös kaksinkertainen 800 metrin olympiavoittaja Caster Semenya. On sääli, jos tätä tilannetta ei käytettäisi hyväksi. Niitä tuli aika paljon enemmän ja saimme myös joukon liikunnan ja urheilun tasa-arvotekoja. Kuva: LASSE KELTTO. IWG-konferenssissa esillä oli myös naiseuden määrittely urheilussa. Jatkamme työtä kannustaaksemme lupausten täyttämiseksi ja oikeiden mallien löytämiseksi
Urheilun IWG-tasa-arvojulistuksen Brighton plus Helsinki 2014 on allekirjoittanut 589 urheilun eri tahoa. Tulokset näky vät jo nyt ja tasa-arvoteot ovat laajentuneet myös muihin medioihin. #MeToo -kampanja on tehnyt näkyväksi vuosikymmeniä hiljaisesti hyväksyttyä tai siedettyä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä. Yle urheilun tasa-arvoteko katsoa omaa toimintaansa tasa-arvolasien läpi oli upeaa. On tärkeää, että Opiskelijoiden liikuntaliitto on puuttunut korkeakouluopiskelijoiden EM-kilpailuissa suomalaisurheilijoiden kokemaan vakavaan seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan.Tytöillä ja naisilla on oltava oikeus määrätä omasta kehostaan. 82 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 liitto IAAF:n testosteroniarvojen mittaamisesta naisjuoksijoilta kansainväliseen urheilun vetoomustuomioistuin CAS:iin ja pitää uutta sääntöä naiseuden määrittelemisestä epäoikeudenmukaisena. Allekirjoittajina on muun muassa Kansainvälinen olympiakomitea (IOC) ja Kansainvälinen Paralympiakomitea (IPC). Pidän tärkeänä, että kaikilla ihmisillä on yhdenvertaiset oikeudet ihmisarvoon ja ihmisoikeuksiin. Toisekseen he lupasivat tehdä parannuksen. Toivoisin myös yritysten huomaavan naisurheilun potentiaalin ja tukevan laajemmin naisten urheilua. Meillä on loistava tilaisuus nostaa Suomen mainetta sukupuolten välisen tasa-arvon maana. Ensinnäkin he huomasivat olleensa epätasaarvoisia sekä ohjelmien määrän että laadun suhteen. Tulkaa kaikki mukaan tasa-arvotekoja tekemään! PRESIDENTTI TARJA HALONEN IWG-maailmankonferenssin 2014 suojelija ja kunniatoimikunnan puheenjohtaja, Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta -foorumin puheenjohtaja. Oli hienoa, että suomalainen media tarttui tekoihin. Ratkaisu tulee vaikuttamaan naisten urheiluun. Suomalaisen liikunnan ja urheilun on sitouduttava kansainvälisiin tasaarvotavoitteisiin sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi urheilun päätöksenteossa ja valmennuksessa sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen häirinnän poistamisessa urheilusta. Mutta se myös velvoittaa meitä. On lupaavaa, että esimerkiksi naisjääkiekkoilijat ovat saaneet nyt myös taloudellista tunnustusta menestyksekkäästä työstään. Gaboronessa hyväksytty #IWGBotswanaBig5 -toimintaohjelma muistuttaa linjausten toimeenpanon merkityksestä. Heillä on oltava samat oikeudet ja mahdollisuudet liikkua ja urheilla turvallisesti ja vailla pelkoa. Myös urheilussa tarvitaan nollatoleranssi kaikkeen väkivaltaan, väkivallasta ja häirinnästä vapaita ympäristöä, tiloja ja käytäntöjä. Suomalaisessa urheilussa tehdyt tasa-arvoteot ovat oikeansuuntaisia
Esimerkiksi kesäolympialaisiin osallistuvien joukkuei. Osallistujia oli muun muassa urheilujärjestöistä, Yleltä, opetusja kulttuuriministeriöstä, tasaarvoinstansseista ja kaupungeista. Suomalaiset aktiivisina Suuri osa konferenssin osallistujista tuli luonnollisesti Afrikasta, etenkin Botswanasta. Hänen lisäkseen pääsalin lavalla suomalaisista esiintyi Kansainvälisen Olympiakomitean tasa-arvopalkinnon vuonna 2017 saanut pitkän linjan urheiluvaikuttaja Birgitta Kervinen. Presidentti Tarja Halonen kuului konferenssin kunniavieraisiin avaten puheenvuorollaan koko konferenssin. Suomalaiset tekivät hienoa yhteistyötä jo ennen konferenssia, minkä tuloksena oli suomalaisten oma kahden tunnin sessio ja esittelypiste tapahtumassa. Kutsu sessioon tavoitti satakunta osallistujaa kuuntelemaan esimerkkejä Suomessa tehtävästä tasa-arvotyöstä valituilla kolmella osa-alueella. 82 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti ja kuva: SARI TUUNAINEN Helsingistä Gaboroneen – tasa-arvo etenee urheilussa A JA S S A K ansainvälisen naisurheiluverkoston IWG:n maailmankonferenssi keräsi yli tuhatpäisen osallistujajoukon Gaboroneen Botswanaan toukokuussa 2018. Suomalaisten organisoimassa rinnakkaissessiossa ’Helsingistä Gaboroneen’ oli kolme teemaa: johtaminen, valmennus ja näkyvyys. Valmennuksen tasa-arvon osalta kehitys näyttäisi olevan vaatimatonta ainakin huippu-urheilussa. Konferens si toi esiin urheilun tasa-arvon edistysaskeleita – etenkin niitä, joita on otettu viimeisen neljän vuoden aikana eli Helsingissä järjestetyn konferenssin jälkeen. Valmennuksen tasa-arvo haasteena Johtamisen tasa-arvoon liittyvissä esityksissä oli posi tiivinen vire. Kansainvälisistä lajiliitoista myös IAAF oli esillä – yleisurheilun kattojärjestön kerrottiin korjaavan hallintoaan tasa-arvoiseksi. Yhteenvetona esitettiin myös selkeät strategiset tavoitteet tuleville vuosille. Kauempaa matkanneista Suomen delegaatio oli suurin, yhteensä 32 henkilöä. Esimerkiksi uusi-seelantilainen entinen pelaaja, nykyisin naisten jalkapallon johtajana FIFAssa työskentelevä Sarai Bareman kertoi matkastaan jalkapallon miehisessä organisaatiokulttuurissa, jossa FIFAa ravistellut lahjusskandaali avasi ovet lajin kehittämiseksi myös naisten osalta
Suomen Valmentajien ja palloilulajien ylpeyden aihe, Valmentaa kuin nainen -hanke, esiteltiin tällaisten toimien menestystarinana koko konferenssiyleisön edessä. Varsin pian julistukselle saatiin runsaasti allekirjoittaneita organisaatioita. Tutkimus on ollut osa IWG:tä erityisen painokkaasti, kun yliopistoihmiset vastasivat Japanin ja Australian konferensseista. Konferenssi järjestettiin toista kertaa Afrikassa – ensimmäinen oli Windhoekissa Namibiassa 1998.. Euroopan luku tässä yhteydessä on 11 prosenttia, eikä kehitystä ole tapahtunut – osuus oli sama Riossa 2016 kuin neljä vuotta aiemmin Lontoossa. Sitoutuneiden henkilöiden ja konferenssiosallistujien joukkoon kaivattiin myös lisää miehiä. Urheilun tasa-arvojulistuksen ”Brighton plus Helsinki 2014” on tänä päivänä allekirjoittanut 589 urheilutahoa. SARI TUUNAINEN Toiminnanjohtaja (sij.) Suomen Valmentajat ry Sähköposti: sari.tuunainen@suomenvalmentajat.fi den valmentajista naisia on 8–15 prosenttia riippuen maanosasta. Laajan verkoston rakentaminen on onnistunut nimenomaan tiettyjenhenkilöiden sitoutumisen vuoksi. Tärkeänä tahona näiden joukossa oli Kansainvälinen Olympiakomitea. Gaboronesta oli Suomesta suuri delegaatio edustaen useita organisaatioita. Haasteitakin matkan varrella on ollut ja on yhä. Botswanan konferenssi ei tieteellisesti tarjonnut kovinkaan paljoa, sillä rinnakkaissessioiden esitykset kertoivat valtaosin hyvistä käytännöistä ja toimenpiteistä, ei tutkimuksista. Brightonin konferenssin antina tehtiin julistus, joka on kestänyt aikaa, sillä päivityksiä siihen tehtiin vasta 20 vuoden jälkeen Helsingissä. Ei-stereotyyppinen naisten medianäkyvyys, sisältäen sosiaalisen median, listattiin ensimmäiseksi strategiseksi tavoitteeksi konferenssin ”perinnössä”, joka kantaa nimeä IWG BOTSWANA BIG 5. Tasa-arvotyötä verkostona vuodesta 1994 lähtien Konferenssin päätösjuhlassa eteen kutsuttiin eri puolilla vuosien varrella IWG:n toimintaa edistäneitä naisia. Verkoston toimintaan kaivataan vieläkin laajempaa ja sitoutuneempaa yhteistyötä maailmanlaajuisesti. IWG:n kehitysraportti kuitenkin kertoo, että valmennukseen liittyvät tasa-arvotoimet ovat lisääntyneet. Muun muassa Venäjä ja Kiina eivät juurikaan ole olleet aktiivisia ja haasteena on saada naisia näistä maista mukaan toimintaan. Konferenssiyleisö jakoi myös yhteisen toiveen saada naisurheilu paremmin näkyväksi mediassa. 83 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 IWG:n pitkäaikainen vaikuttaja ja ensimmäisen konferenssin järjestelyistä vastannut tohtori Anita White, jonka nimikkosäätiö urheilun tasa-arvon edistämiseksi toimii Chichesterin yliopistossa,kertoi ajan olleen oikea, kun ensimmäinen maailmankonferenssi järjestettiin ja verkosto sai alkunsa 1994 Brightonissa
heinäkuuta 2018.. ECSS kongressi pidettiin palkitussa Convention Centre Dublinissa 4.–7. 84 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 23
Itse osallistuin lihaskasvun tukemista ravitsemuksen avulla käsittelevään sessioon. Luc Van Loon Maastrichtin yliopistosta piti lennokkaan puheenvuoron, jossa korosti lihasaktiivisuuden merkitystä ravinnon proteiinien imeytymiselle. Hän puhui neuromuskulaarisista tekijöistä, jotka vaikuttavat ikääntyvän ihmisen käden hienomotoriseen säätelyyn. Kaikille tarkoitetuissa esityksissä pohdittiin erityisesti ihmisten käyttäytymistä, ja miten liikunnan osoitetut terveyshyödyt saataisiin käytännössä toteutumaan. Niukka liikunnallinen elämäntapa nousi vahvasti esille useammissakin sessioissa. Aiheiden kirjo oli laaja. Lihasatrofiassa kasvun myötä muodostuneet uudet tumat näyttäisivät säilyvän harjoittelun lopettamisen jälkeen, vaikka lihassolu pienenee. Andrew Philp Garvan instituutista Australiasta kertoi A urinkoiseen Dubliniin kokoontui 4.– 7.7.2018 lähes ennätysmäärä tutkijoita ja liikunta-alan asiantuntijoita European College of Sport Science 23. Erinomaisessa maksasessiossa kuulimme maksan merkityksestä harjoitteluadaptaatiossa ja uusimpia tuloksia maksan ja luurankolihasten välisestä signaloinnista muun muassa Tübingenin yliopiston Cora Weigertin sekä Kööpenhaminan yliopiston Henriette Pilegaardin kertomana. Muistilla hän ei tarkoita motorisen taidon muistamista, joka tapahtuu keskushermostossa. Tauon jälkeen uudelleen harjoittelussa lihaskasvu tapahtuu sen vuoksi nopeammin ja helpommin kuin ensimmäisellä kerralla. Ei ole varmaa, kuinka kauan tumat säilyvät, mutta isotooppitutkimusten perusteella lihassolun ikä voi olla noin 15 vuotta. Minulla oli kunnia tulla valituksi pitämään suullista esitystä yhteensä 1998 hyväksytyn abstraktin jouUutta oli myös näkemys, että lihassolulla on ”muisti”.. vuotuiseen kongressiin. Hän kertoi uusia näkemyksiä lihassolujen kasvusta, jonka mukaan lihassolulla on ”muisti”. Ihmisten käyttäytymistä ohjaavat niin monet perityt ja ympäristön ohjaamat tekijät, että pelkkä terveyshyötyjen tunnistaminen ei riitä ohjaamaan käyttäytymisen muutosta. Tiettyjen ruokaja ravintoaineiden vaikutuksesta mitokondrioiden toimintaan ja aerobiseen energiaaineenvaihduntaan saatiin myös vahvistusta. Liikunta lisää merkitsevästi ravinnon proteiinien imeytymistä ja lisää proteiinisynteesiä. Tapahtumassa oli lähes 3 000 osallistujaa ja esitysten määrä oli vaikuttava: kutsuesityksiä 113, suullisia esityksiä yli 1 300 ja postereita 772. 85 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti ja kuva: TANJA SJÖROS ECSS 2018 – Liikuntatiede keihäänkärkenä A J A S S A kosta. Ulf Ekelund Norjan urheilukorkeakoulusta kuitenkin muistutti, että uusimman seuranta-aineistoihin perustuvan näytön valossa kannattaisi panostaa enemmän reippaan liikunnan harrastamisen edistämiseen kuin istumisajan vähentämiseen sinänsä. Hän muistutti vanhoista äidin opeista ”istu suorassa ja pureskele kunnolla!” sillä molemmat vaikuttavat siihen, miten proteiinit saadaan ravinnosta lihaskasvuun. Kongressin teemana oli ”Sport science at the cutting edge”, joka monitulkintaisuudessaan tuntui viittaavaan aiheiden moninaisuuteen ja myös liikunnan jo kiistattomaan merkitykseen terveyden edistäjänä. Vajavaisesta näytöstä huolimatta monissa maissa pyritään vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen ja vähentämään istumisaikaa. Ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä sessioita oli useita. Myokiineista on jo puhuttu paljon, mutta myös hepatokiinit ja metaboliitit todennäköisesti osallistuvat tähän prosessiin. Kristian Gundersen Oslon yliopistosta piirsi oppikirjojen kuvia lihaskasvusta uudelleen. Varsinaista viisasten kiveä ei tässä kuitenkaan liene löydetty. Tämä muisti on lihaksen aikaisemman koon muistamista. Nykykäsityksen mukaan edelleen 20g proteiinia pitäisi riittää proteiinin saanniksi harjoittelun jälkeen, sillä tätä suuremmista määristä on vain minimaalinen hyöty verrattuna mahdollisiin haittatekijöihin. Ensikertalainen oli ihmeissään väkimäärästä ja esitysten paljoudesta, samanaikaisten sessioiden välillä oli usein vaikea valita, koska kiinnostavaa kuultavaa oli niin paljon. Professori Roger Enoka Coloradon yliopistosta keräsi suuren joukon kuulijoita
Kongressin sosiaalinen ohjelma, kuten perinteinen Bengt Saltin Run ja kongressin päätösjuhla Guinness Storehousessa keräsivät paljon osanottajia. Kuitenkin juuri urheilijat ja aktiiviliikkujat käyttävät eniten antioksidanttivalmisteita. Tämä havaittiin diabeetikoilla ja sydämen vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla jopa ilman harjoittelua. Antioksidanttipitoisella ravinnolla ei ole havaittu olevan haitallisia vaikutuksia, mutta antioksidanttilisien käyttöä tulisi erityisesti harjoittelukaudella välttää. Epikatekiinipitoinen suklaa lisäsi yhdessä tutkimuksessa mitokondriotiheyttä ja elektronisiirtoketjun proteiinien pitoisuutta mitokondrioissa. Kongressin hyvä tunnelma ja ohjelman monipuolisuus saavat monet varmasti kokoontumaan uudelleen yhteen ensi vuonna Prahassa! TANJA SJÖROS, TtM Väitöskirjatutkija Valtakunnallinen PET-keskus, Turun Yliopisto Sähköposti: tanja.sjoros@utu.fi. Se heikentää harjoittelun aiheuttamaa adaptaatiota, ja varsinkin harjoittelukaudella liiallisesta antioksidanttien käytöstä on jo joissain tutkimuksissa osoitettu olevan haittaa sekä lihasvoiman että hapenottokyvyn kasvulle. Mari Carmen Gomez-Cabrera Valencian yliopistosta varoitti urheilijoita käyttämästä ylimäärää antioksidantteja, kuten ctai e-vitamiinia. Niissä tutkijoilla oli tilaisuus tavata vanhoja tuttuja, suunnitella yhteistyötä ja löytää uusia tuttavuuksia. 86 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 hyviä uutisia suklaan ystäville. Oksidatiiviselle stressille oli varattu oma sessio torstaiaamuna
Nyt tutkimukseen osallistuu yli 40 Euroopan maata, Yhdysvallat ja Kanada. Liikunta & Tiede onnittelee ja toivottaa emeritus päätoimittajalleen antoisia eläkevuosia. Tut kimus on laajin näin pitkäkestoinen nuoria koskeva kansainvälinen vertaileva terveyskäyttäytymistut kimus maailmassa. Hän oli käynnistämässä 1980luvun alussa kan sainvälistä vertailevaa tutkimusta 11–15vuotiaiden koululaisten terveyskäyttäytymisestä ja koetusta terveydestä. Professori Kannaksen tutkimustyö on kohdistunut erityisesti kouluikäisten nuorten terveyskysymyk siin. 86 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Ku va : P ET TE R I K IV IN IE M I. Professori Kannas toimi Liikunta & Tiede lehden päätoimittajana vuosina 2002–2004. WHO koululaistutkimusnimellä tun netussa projektissa oli aluksi mukana Suomen lisäksi kolme Euroopan maata. Professori Kannas toimi WHO Koululaistutkimuksen Suomen osatutkimuksen joh tajana lähes 30 vuotta. Jäähyväisluennon aiheena oli Nuorten ter veyttä ja yliopiston hyvää edistämässä – tuokioku via viideltä vuosikymmeneltä. Viime vuosina Kannas on tutkijaryhmänsä kanssa paneutunut myös terveystietooppiaineen kehittä mistutkimukseen, sekä terveyttä edistävän urheilu seurakonseptin kehittämiseen ja tutkimiseen. A J A S S A Professori Lasse Kannas eläkkeelle yväskylän yliopiston terveyskasvatuksen pro fessori Lasse Kannas siirtyi eläkkeelle 1.9.2018
Jos wattipyörällä vedän 5 x 1 min maksimiteholla, onko se ”vain” 5 min liikuntaa. pii: E1015. Minulla on itsellänikin mielessä enemmän kysymyksiä kuin selkeitä vastauksia: Miten lihaskunnon ja tasapainon harjoittamisen kannalta luokitellaan hiihto, uinti tai maastopyöräily. (2) Salin K, Hirvensalo M, Magnussen CG ym. Odotan mielenkiinnolla, minkälaisen keskustelun tämä aiheuttaa sen jälkeen, kun sen ydintulokset julkaistaan kansainvälisessä lehdessä. 2017 Sep 5;14(9). Pohjoismaisella tasolla on laadittu ravitsemussuosituksia vuodesta 1980 ja seuraava yhteinen projekti tuottaa uudet suositukset vuonna 2022. P O H D I T T U A M eitä ravitsemustutkijoita on moitittu siitä, ettemme ole yksimielisiä ravitsemussuosituksista. Viime vuonna julkaistussa artikkelissa jyväskyläläinen tutkijatohtori Kasper Salin kollegoineen (2) arvioi LASERI-tutkimuksen seuranta-aineiston perusteella, että puolet tämän tutkimuksen otoksesta liikkui riittämättömästi. Entä uusi arvioi siitä, että 2 minuutin pätkät riittävät liikunnan terveyshyötyjen saamiseksi: mitä se tarkoittaa suositusten kannalta, sillä suositusten laatimisessa tätä ei ole huomioitu. Kääntäen: 90 % väestöstä liikkuu tämän mukaan riittämättömästi. Tommi Vasankarin johdolla julkistettiin huhtikuussa arvio liikkumattomuuden taloudellisista seurauksista (1). Jos aloite tulisi Suomesta Liikuntatieteellisen Seuran, Liikuntalääketiede Suomen ja OKM:n yhteisenä, sillä voisi samalla olla myös poliittista painoarvoa. Ehkä nyt olisi kuitenkin aina liikuntatutkijoiden kerätä kokoon ihan oma laaja ryhmänsä, joka alkaisi työstää pohjoismaisia liikuntasuosituksia. Otan kaksi esimerkkiä. Raportin aihe on todella tärkeä. 87 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: MIKAEL FOGELHOLM Liikuntasuositukset pohdintaan – mielellään pohjoismaisena tieteellisenä konsensuksena Terveysliikunnan suosituksen määrittäminen on entistä vaikeampaa, vaikka – tai siksi että – tiedämme asioista enemmän. 10 %. Miten suhtautua liikemittareihin, jotka eivät esimerkiksi mittaa pyöräilyä tai kuntosaliharjoittelua. Arvio perustui päivittäisten askelten lukumäärään <5000. Mutta nyt liikunnan alalla on kehkeytymässä samantapainen väestöä hämmentävä tutkimustiedon tulkintojen erimielisyys – ja ihan tutkijapiirin sisäisen epämääräisyyden takia. Kaksi sivua myöhemmin tähän ilmestyy lisävaatimuksena kahdesti viikossa kuntosaliharjoittelua – ilmeisesti > 30 min kerralla, tosin tätä ei selkeästi sanota. Int J EnvironRes Public Health. Pitäisikö minimisuosituksia korottaa. Entä miten tilastoidaan arvioinnissa HIIT-harjoittelu. 25 % väestöstä, mutta kun vaatimukseen lisättiin lihaskuntoharjoittelu, oli lukema enää n. Tehtävä pitää ottaa vakavasti ja saada riittävän laaja konsensus, jotta lopputuloksella on merkitystä. Asiahan on tärkeä myös tieteellisesti, ei vain poliittisesti. Vaikka ero suositusten määrittelyssä vaikuttaa pieneltä, sen merkitys riittämättömästi liikkuvien arvioinnissa on huomattava. Perinteinen media on aivan iloisesti esitellyt sekä Vasankarin että Salinin arvioita sen ihmeellisemmin hämmästelemättä lukemien erilaisuutta.. Changes in Daily Steps and Body Mass Index and Waist to Height Ratio during Four Year Follow-Up in Adults: Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Jos pyöräilen 10 h viikossa ja käyn kerran kuntosalilla, onko tämä riittämättömästi. MIKAEL FOGELHOLM, ETT Ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto LTS:n puheenjohtaja Sähköposti: mikael.fogelholm@helsinki.fi VIITTEET: (1) Vasankari T, Kolu P (toim.): Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Vasankarin raportissa määritellään aluksi ”riittävä fyysinen aktiivisuus” perinteisesti: yli >75 min/vk rasittavaa tai >150 min/vk reipasta liikuntaa. Miten ihmiset voivat seurata ja arvioida omaa ”pätkäliikuntaa”. UKK-instituutin arvion mukaan riittävästi kestävyysliikuntaa harrasti n. Liikunnasta on näissä suosituksissa tehty lyhyt yhteenveto parilla viime kierroksella. Pidän moitteita väärinä, sillä ravitsemustutkijat ovat oikeastaan varsin yksimielisiä lähes kaikista ravitsemuksen ja terveyden yhteyksistä – erilaisten ”someravintoasiantuntijoiden” kärjekkäät mielipiteet ovat vain sotkeneet tilannetta tavalla, johon meillä tutkijoilla ei ole ollut keinoja riittävästi vastata. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018
https://doi.org/10.1016/j.smr.2017.08.001. Vapaaehtoisista tarkasteltiin erikseen aikuisharrastajia ja junioreiden vanhempia. Hyvä taloustilanne vähensi ihmisten innokkuutta vapaaehtoistyöhön ja vastaavasti talousongelmat lisäsivät vapaaehtoistyön määrää.Tutkimusten perusteella voinee siis tulkita, että vapaaehtoistyöhön osallistutaan erityisesti silloin, kun se nähdään välttämättömäksi toiminnan toteutumisen kannalta. OUTI AARRESOLA, LitT Tutkija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: outi.aarresola@kihu.fi L iikuntapolitiikan haasteena on vähäinen näyttöön perustuva empiirinen tutkimus. Julkishallinnossa on käytetty muutoksen teoriaa esittämään, kuinka kehittämisohjelma aiotaan toteuttaa ja miten asetetut tavoitteet saavutetaan. & Breuer, C. Seuroille tämä on siinä mielessä hyvä uutinen, että seuraorganisaatioon pystytään vaikuttamaan, mutta seuran toimialueella asuvien ihmisten taustoihin ei. Mielenkiintoista on, että seuran sosiaalisten tilaisuuksien määrä nosti erityisesti vanhempien vapaaehtoistyöhön osallistumista: yksi lisätilaisuus vuodessa lisäsi vapaaehtoistyötä keskimäärin 1,4 tuntia kuukaudessa vapaaehtoista kohden. Eräs tärkeä johtopäätös Swierzyn ja kumppaneiden tutkimuksessa oli, että tilastollisesti vapaaehtoistyön määrän vaihtelua selittivät paremmin seuraorganisaatioon liittyvät tekijät kuin yksilön sosiodemografiset muuttujat. Myös suunnittelulla oli vaikutusta: jos seuralla on strateginen linja, vapaaehtoistyön määrä oli korkeampi niissä seuroissa kuin muissa. The impact of organizational capacity on voluntary engagement in sports clubs: A multi-level analysis. Nämä yksit täiset projektit eivät ole aina pystyneet tuottamaan koko hankkeen edellyttämää näyttöön perustuvaa tietoa. Käytetyn lähestymistavan vahvuutena oli keskustelu tavoitelluista tuloksista ja niiden saavuttamisesta sidosryhmien kanssa, mikä helpottaa yhteisen työskentelypohjan luomista. 2018. Kapasiteetin osa-alueita urheiluseurassa ovat ihmiset, talous, suhteet ja verkosto, infrastruktuuri ja prosessit sekä suunnittelu ja kehittäminen. Tutkimus selvitti organisaatioon liittyvien kapasiteetin osa-alueiden vaikutusta vapaaehtoistyöhön. Into on pienempi puolestaan silloin, jos vapaaehtoisten suhteellinen osuus on jo ennalta suuri. Lisäksi syy-seuraus -suhteiden selvittämisen avulla pystyttiin kyseenalaistamaan, mitä tavoitteita pystytään todella saavuttamaan ja arvioimaan. Walesissa sovellettiin tätä teoriaa vähän liikkuvien aktivoimiseksi suunnattujen liikuntaohjelmien toteuttamiseen ja arvioimiseen sekä tutkittiin lähestymistavan soveltamisen vahvuuksia ja rajoitteita. Siinä analysoitiin hankkeiden suunnitelmat ja raportit, haastateltiin rahoittajia, päättäjiä sekä projektityöntekijöitä ja järjestettiin työpajoja sekä havainnoitiin hankkeiden toimintaa. LÄHDE: Swierzy, P., Wicker, P. Tätä haastetta on pyritty ratkaisemaan toistuvasti kehittämisohjelmilla, jotka jakavat hankeavustuksia yksittäisille projekteille. Tulosta voi tulkita myös niin, että urheiluseura on ihmisille tärkeä ja sen toiminta halutaan turvata. Saksalaiset tutkijat Swierzy, Wicker ja Breuer keksivät tarkastella vapaaehtoistyön määrää suhteessa urheiluseuran kapasiteettiin. Tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti junioreiden vanhemmat olivat innokkaampia tekemään vapaaehtoistyötä jäsenmäärältään pienessä seurassa kuin suuressa seurassa. 88 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Urheiluseuran vapaaehtoistyö lisääntyy pakon edessä Muutosteoria liikuntapolitiikan apuna T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n m a a i l m a s t a V apaaehtoistyöstä urheiluseuroissa on oltu tutkimuskentällä kiinnostuneita pitkään. Tutkimus kohdistui 296 urheiluseuraan ja näiden 1222 vapaaehtoiseen. Käytetty lähestymistapa lisäsi päättäjien ja projektityöntekijöiden ymmärtämystä siitä, mitä he olivat tavoittelemassa, kuinka suunnittelivat sen toteu. Sport Management Review 21, 307–320. Tutkimuksessa havaittiin myös, että muutoksen teorian hyödyntäminen saattaa jättää huomiotta ennalta suunnittelemattomia tuloksia, jotka saattavat olla merkityksellisiä. Kapasiteetilla tarkoitetaan urheiluseuran kykyä tuottaa tavoitteidensa mukaista toimintaa. Tutkimus toteutettiin 2015–2017 yhteistyössä 11:n eri projektin kanssa. Toisaalta syy-seuraus -suhteiden käyttö auttoi yksinkertaistamaan intervention tehokkuuden analysointia, mutta samalla se saattoi jättää huomiotta liikuntapolitiikkaa muotoilevia ja rajoittavia yleisiä poliittisia vaatimuksia
LÄHDE. https://doi.org/10.1080/19406940.2018.1476397 ANNA-KATRIINA SALMIKANGAS, LitT Yliopistotutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anna-katriina.salmikangas@jyu.fi Kohderyhmät jäävät usein ulkopuolisiksi liikunnan kehittämisohjelmien suunnittelussa.. 89 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 tuksen ja mitä he pystyivät projekteissaan todella arvioimaan. Bolton Nicola, Steve Martin, Clive Grace & Sandra Harris. Tällainen saattaa olla tilanne, jossa liikunta-aktiivit suunnittelevat liikunnan aktivointiohjelmia vähän liikkuville. 2018. Implementing a theory of change approach to research sport participation programmes targeting ‘hard to reach’ groups, International Journal of Sport Policy and Politics, DOI: 10.1080/19406940.2018.1476397. Tulevissa kehittämishankkeissa tarvitaan ymmärtämystä vähän liikkuvien elämästä. Tutkijat toimivat itse muutosagentteina, jotka auttoivat tutkimuksessa mukana olevia oman toimintansa kehittämisessä. Kehittämisohjelmien tehokkaan suunnittelun ja toteutuksen haittapuolena on se, että kehittämisohjelmien kohderyhmä saattaa jää helposti huomiotta. Usein kohderyhmän kokemusmaailma on hyvin erilainen kuin ohjelmaa suunnittelevien
European Physical Education Review, 24(2): 152–164. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a K uormittavalla liikunnalla on lukuisia ter veysvaikutuksia ja suositusten mukaan kouluikäisten tulisi liikkua kohtuullisen kuormittavalla tasolla vähintään tunti päi vässä. Tässä tutkimuksessa oppilaat olivat merkitsevästi aktiivisempia päivinä, jolloin koulupäivään kuu lui liikuntatunti. Tutkimukseen osallistui 53 oppilasta (iän ka = 11,65; poikia 17, tyt töjä 36) kolmesta eri koulusta. Koulun liikuntatunnit olivat kestoltaan 50 minuuttia, sisältönä oli palloilu ja opetus tapahtui erillisissä tyttöjen ja poikien opetusryhmissä. Englantilainen tutkimusryhmä selvitti päivittäi sen fyysisen aktiivisuuden vaihtelua sen mukaan, kuuluiko koulupäivään liikuntatunti. LÄHDE: Kerr C, Smith L, Charman S, Harvey S, Savory L, Fairclough S, Govus A. Koehenkilöiden fyy sistä aktiivisuutta mitattiin viiden päivän ajan akse lometrillä. Koululiikunnan vahvuus on, että siihen osallis tuvat kaikki oppilaat, myös ne jotka jättävät vapaa ehtoisuuteen perustuvan koulun muun liikunnan väliin. Kansallisen hyvinvoinnin nimissä on jalkau tettu useita fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen täh tääviä toimenpideohjelmia, mutta toistaiseksi kou luliikunnan osuutta lasten ja nuorten päivittäisessä kokonaisaktiivisuudessa on tutkittu vähemmän. Passiivista aikaa oli tuolloin tunti Liikuntatuntien tuomalla fyysisellä aktiivisuudella voidaan vaikuttaa etenkin passiivista arkea elävien oppilaiden terveyteen ja hyvinvointiin.. 2018. Liikuntatuntien tuomalla fyysisellä aktiivisuudella voidaan vaikuttaa etenkin passiivista arkea elävien oppilaiden terveyteen ja hyvinvointiin. Tämä tutkimus osoittaa, että koululiikunnalla on suora vaikutus päivittäiseen fyysiseen aktiivisuu teen ja etenkin kuormittavan liikunnan määrään. Physical education contributes to total physical activity levels and predominantly in higher intensity physical activity categories. 89 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: NELLI LYYRA Fyysisen aktiivisuuden suositukset voidaan saavuttaa lisäämällä koululiikuntaa vähemmän ja koululiikunta lisäsi kuormittavan lii kunnan määrää noin puolituntia molemmilla suku puolilla. Kaikki tutkimukseen osallistuneet oppilaat saavuttivat fyysisen aktiivisuuden suosituksen päivi nä, jolloin koulussa oli liikuntatunti
Journal of Teaching in Physical education, 37: 133–143, 2018. Tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän liikunnanopettajaa ja 208 yläkouluikäistä oppilasta. Opettajien sisältöosaamista tuettiin 4–6 tunnin pitui sella sulkapallon lajikoulutuksella. Tulokset osoittavat, että lajitaitoihin ja tietoihin spesifisti kohdistuva koulutus parantaa kyseisen aiheen opetusta myös pedagogisesta näkökulmasta. Koululiikunta voi parhaim millaan tukea myönteisen kehonkuvan syntymistä, mutta pahimmillaan lisätä nuoren tyytymättömyyttä omaan kehoon. Laadukas pedagogiikka ja tavoitteen mukaiset harjoitteet johtavat puolestaan siihen, että oppilaat tekevät näillä tun neilla kolminkertaisen määrän oikeita suorituksia, verrattuna tilanteeseen, jossa opetettava sisältö on opettajalle vieras. Liikuntavarusteet ovat usein paljastavia ja toisen sukupuolen katseet tai kommentit voivat lisätä tyytymättömyyttä omaa kehoa kohtaan. Interventiot, joissa liikunnanopetuksessa on paino tettu yksilöllistä osaamista ja keskitytty tarkastele maan oman kehon toimintaa erilaisten rentoutushar joitusten avulla, ovat kokemusten mukaan lisänneet oppilaiden tyytyväisyyttä omaan kehoon ja auttaneet näkemään oman kehon myönteisessä valossa. NELLI LYYRA, LitT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi. The influence of content knowledge on pedagogical content knowledge: An evidence-based practice for physical education. European Physical Education Review, 24(2): 255-265, 2018. Lisäksi liikuntatunnilla oppilaat ovat alttiita keholliselle vertailulle. Myönteisen kehonkuvan tukeminen on opetus suunnitelman mukainen tavoite, jonka saavuttami sessa koululiikunnalla on luonteva rooli. Liikunnassa osaaminen tai osaamattomuus ovat näkyviä ja keho on katseiden kohteena. Tutkimus koostui kolmesta koulun arjessa toteutetusta interventiosta ja ensisijaisena tutki musmenetelmänä käytettiin liikuntatuntien obser vointia. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvitettiin opettajan sisältöosaamisen, pedagogisen osaamisen sekä oppilaan oikeiden suoritusten määrän yhteis vaihtelua. Lisäksi opettaja käyttää enemmän aikaa oikeaan suo ritukseen ohjaamiseen, jolla oli selvä yhteys oppi laiden oppimiseen. Koululiikunnalla on myös myönteisiä vaikutuksia. Toistaiseksi kehonkuvaa on tutkittu koululiikunnan näkökul masta vain vähän ja lisää tutkimustietoa tarvitaan esimerkiksi opettajan ja opetussisältöjen vaikutuk sesta. Tut kimusryhmän mukaan riittävän sisältöosaamisen varmistaminen on hyvä kehitys, jolla taataan kaikille oppilaille mahdollisuudet oppia. Kehonkuva muodostuu siitä, mil laisena itsensä näkee sekä asenteesta omaa kehoa kohtaan. LÄHDE: Kim I, Ward P, Sinelnikov O, Ko B, Iserbyt P, Li W, Curtner-Smith M. Tutkimustieto voi parhaimmillaan luoda tie topohjan koululiikuntainterventioille, jotka auttavat nuoria suhtautumaan itseensä arvostaen. LÄHDE: Kerner C, Haerens L, Kirk D. Toinen koululiikun taan liittyvä kriittinen tila on pukuhuone. Understanding body image in physical education: Current knowledge and future directions. 90 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Liikunnanopettajan hyvä sisältöosaaminen ennustaa laadukkaampaa pedagogiikkaa Koululiikunta on nuoren kehonkuvalle sekä uhka että mahdollisuus O pettajan sisällönhallinta on yhteydessä parempiin pedagogisiin ratkaisuihin lii kuntatunnilla. Myönteinen kehonkuva on arjen voimavara, mutta vääristynyt kehonkuva on merkittävä riski nuoren hyvinvoinnille. Tutki musryhmä käsittelee kehonkuvan ja koululiikunnan välisiä yhteyksiä kirjallisuuden valossa. Vaatteiden vaihtaminen muiden katseiden alla voi olla kiusal lista ja joillekin jopa merkittävin syy olla pitämättä koululiikunnasta. Yhdysvalloissa on määritelty kansallinen stan dardi valmistuville liikunnanopettajille ja liikuntaa opettaville opettajille, joissa esitetään liikunnan opettajakoulutuksessa opetettavat sisältöalueet ja osaamisvaatimukset (SHAPE America 2017). Tutkijat esittävät sekaryhmäopetuksen olevan haaste kehonkuvan kannalta. K ehonkuva on yksilön käsitys omasta ke hostaan. Kun opettaja hallitsee lajin ja osaa määritellä taidol liset tavoitteet, tunnit etenevät johdonmukaisesti ja yksittäisissä harjoitteissa hyödynnetään jo opittua. Koululiikunta on ainoa opetussuunnitelman mukainen oppiaine, jossa oppilasta arvioidaan ke hon liikkeen ja toiminnan pohjalta
Onnistunut tunteiden säätely ja joustavien selviytymisstrategioiden käyttäminen saattaa siis vähentää epätoivottua käyttäytymistä kentän laidalla. DOI: 10.1123/jsep.2017-0318 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a I so osa vanhempien kommenteista lastensa jalkapallokentän laidalla on positiivisia tai koostuu ohjeista, mutta mukaan mahtuu valitettavan usein myös negatiivista huutelua tuomareille, vastustajille, toisille vanhemmille, valmentajille tai pelaajille. 91 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Tunneälystä on hyötyä kentän laidalla täminen oli positiivisesti yhteydessä kehumiseen/ kannustamiseen ja negatiivisesti yhteydessä kielteisiin ja loukkaaviin kommentteihin. Journal of Sport and Exercise Psychology, 40, 153-162. Teques ja tutkimusryhmä selvittivät jalkapalloa pelaavien lasten vanhempien (n=323) käyttämien selviytymiskeinojenvälillistä vaikutusta vanhempien tunneälyyn ja jalkapallokentän laidalla tapahtuvaan verbaaliseen käyttäytymiseen. Psyykkisten taitojen harjoittelun tulisi keskittyä psyykkiseen palautumiseen hyödyntäen esimerkiksi rentoutumista, hengitysharjoituksia ja biopalautetta.. Enemmän joustavia selviytymiskeinojakäyttävät vanhemmat taas huutelivat vähemmän negatiivisia kommentteja. Tutkijat ehdottivat, että tunteiden säätelyä ja joustavia selviytymiskeinoja olisi tulevaisuudessa hyödyllistä opettaa vanhemmille. Ylimenokaudella päämääränä on fyysinen ja psykologinen lepo sekä urheilijoiden aktiivisuuden ylläpito, jotta he olisivat valmiita, kun seuraava valmistavakausi alkaa. Psyykkisten taitojen tulisi keskittyä lajiin ja ympäristötekijöihin sekä kilpailuun ja suoritukseen valmistaviin ja niiden aikana tapahtuviin rutiineihin. Joukkueurheilussa fokus tulisi tässä vaiheessa olla joukkueen koheesion, kommunikaation, johtamisen, ryhmädynamiikan ja pelaajien välisten suhteiden kehittämisessä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös keskittymiseen, itseluottamukseen, lihasten rentoutumiseen ja biopalauteharjoitteluun sekä palautumiseen harjoitusten ja kilpailuiden jälkeen. Psyykkisen harjoittelun tulisi siis tässä vaiheessa keskittyä fyysiseen ja psyykkiseen lepoon, palautumiseen, päivittäisen ja viikoittaisen motivaation ylläpitämiseen, keskittymiseen väsyneessä tilassa ja selkeään tavoitteiden asetteluun.Kilpailukautta lähestyttäessä olisi tärkeää harjoitella psyykkisiä taitoja ja strategioita, jotka edesauttavat lajin vaatimien fyysisten, teknisten ja taktisten taitojen kehittämistä. Lisäksi valmistavalla kaudella tulisi käyttää opeteltuja psyykkisiä taitoja harjoittelussa, tunnistaa yksilöiden ja joukkueiden heikkouksia ja kehittää optimaaliset kilpailuun valmistavat rutiinit. Harjoittelun tärkeimpänä tavoitteena tulisi olla opeteltujen psyykkisten taitojen ja strategioiden siirtäminen harjoitusja kilpailutilanteisiin. Joukkueen hävitessä paljon ei-joustavia selviytymiskeinojakäyttävät vanhemmat huutelivat todennäköisemmin kielteisiä ja loukkaavia kommentteja. Mediating effects of parents’ coping strategies on the relationship between parents’ emotional intelligence and sideline verbal behaviors in youth soccer. Kilpailukaudella tärkeimpänä päämääränä on kehittää urheilijoiden motorisia ja psykologisia taitoja kilpailuissa huippusuorituksen saavuttamiseksi. Joustavien selviytymiskeinojen käytPsyykkisen valmistautumisen tulisi olla kiinteä osa harjoittelua T yypillisesti harjoittelukausi jaetaan valmistavaan-, kilpailuja ylimenokauteen, joihin kaikkiin on sisällytetty fyysisen, teknisen, taktisen ja psyykkisen valmistautumisen vaiheet. Urheilijaa tulisi myös altistaa monipuolisesti kilpailuun liittyviin ympäristötekijöihin. Blumenstein ja Orbach ehdottivat, että psyykkisen harjoittelun tulisi aikaisempaa paremmin tukea harjoitusjakson päämääriä.Valmistavalla kaudella urheilija harjoittaa kykyään kestää kovaa kuormitusta. Psyykkisten taitojen harjoittelun on osoitettu vaikuttavan positiivisesti suoritukseen niin yksilöurheilijoilla kuin joukkuelajeissakin. Tulokset osoittivat, että vanhemmat, jotka säätelivät tunteitaan hyvin, käyttivät useammin joustavia (esimerkiksi hyväksyminen, huumori, positiivinen uudelleen muotoilu) ja harvemmin ei-joustavia (kieltäminen, itsesyyttely, päihteiden käyttö) selviytymiskeinoja. Tutkijat tarkkailivat 9–13-vuotiaiden lasten vanhempia 30 jalkapalloottelussa turnauksen aikana ja otteluiden jälkeen vanhemmat täyttivät tunneälyn ja selviytymiskeinojen mittarit. 2018. LÄHDE: Teques, P., Calmeiro, L., Martins, H., Duarte, D., & Holt, N. Siitä huolimatta psyykkinen harjoittelu usein erotetaan muusta harjoittelusta eikä siinä huomioida kauden jaksotusta, tavoitteita ja sisältöä. Yksilöurheilijoilla psyykkisen harjoittelun tulisi keskittyä kilpailussa tarvittaviin muuttujiin, kuten itseluottamukseen, itsesäätelyyn ja keskittymiseen
He muistuttivat, että liikuntapsykologian alan ammattilaista tulisi hyödyntää ohjelman suunnittelussa ja toteutuksessa. Valmentajan antamien ohjeiden tulee painottua kehittymiseen ja palautteen keskittyä muutokseen ja taitojen kehittämiseen. Valmentajan tulee myös tarjota urheilijoille mahdollisuuksia harjoitella välittämistä. 2018. LÄHDE: Hook, R., & Newland, A. Valmentaja voi ohjata urheilijoita tähän suuntaa kehottamalla heitä tuomaan esiin mielipiteensä ja omat haasteensa muita kunnioittavalla tavalla. Valmentajan tulee arvioida pelaajia yksilöllisesti perustuen heidän henkilökohtaiseen suoritukseensa ja kehitykseensä. Joukkueen koheesio eli yhtenäisyys voidaan jakaa tehtäväja sosiaaliseen koheesioon. Valmentajan on kuitenkin tärkeää muistaa antaa urheilijoiden itse asettaa tavoitteet itselleen ja joukkueelle ja vain valvoa, että tavoitteet ovat realistisia. Lisäksi valmentajan tulee kannustaa urheilijaa uskaltamaan myös epäonnistua pyrkiessään kehittymään. Valmentajan tulee siis antaa arvoa urheilijoiden henkilökohtaiselle ja kollektiiviselle kehittymiselle. Lisäksi valmentajan tulee antaa urheilijoiden omistaa joukkue. O ptimaalisen urheilukokemuksen ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi urheilijan psykologisten perustarpeiden (autonomia, pätevyys ja yhteenkuuluvuus) tulisi täyttyä. Valmentajan tulisi siis kehittää urheilijoista johtajia ja kannustaa urheilijoita tekemään aloitteita ja ottamaan vastuuta. Välittävä ilmapiiri myös tukee urheilijoiden hyvinvointia ja tunteiden säätelyä sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Välittävässä ilmapiirissä urheilijat nauttivat toiminnasta ja sitoutuvat siihen, heillä on positiivinen asenne valmentajia kohtaan ja he osoittavat välittävänsä toisistaan. Tehtäväkoheesion edistäminen onnistuu esimerkiksi korostamalla joukkueen yhtenäisyyttä, yhteistyötä ja veljeyttä tai sisarellisuutta. Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa pyritään luomaan pätevyyden tunnetta keskittymällä yrittämiseen ja kehittymiseen. Aluksi valmentaja voi antaa pelaajien esimerkiksi valita varusteidensa värin, mutta pyrkiä asteittain pääsemään tilanteeseen, jossa urheilijat tekevät päätöksiä harjoitteluun, kilpailuun ja osallistumiseen liittyen. Tämän seurauksena urheilijoiden sisäinen motivaatio kasvaisi ja he pysyisivät motivoituneina myös pitkällä aikavälillä. DOI: 10.1080/1612197X.2018.1478872 Miten valmentaja voi tukea urheilijan hyvinvointia. Pelaajien arvioiminen keskenään saa pelaajissa aikaan epävarmuutta, ahdistusta ja epäonnistumisen pelkoa. DOI: 10.1080/21520704.2018.1463328 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com. Hook ja Newland tarjosivat tähän käytännön neuvoja valmentajille. 92 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Blumenstein ja Orbach viittasivat useisiin tutkimuksiin, joissa psyykkisen harjoittelun sovittaminen osaksi muuta harjoittelua on osoittautunut tehokkaaksi. Luodakseen välittävän ilmapiirin joukkueessa, valmentajan tulee tutustua jokaiseen urheilijaan niin urheilijana kuin ihmisenä. 2018. Periodization of psychological preparation within the training process. Journal of Sport Psychology in Action. Valmentajan palautteen tulee olla autonomiaa tukevaa ja muutokseen suuntaavaa. Valmentajan tulee kuunnella urheilijoiden tarpeita, osoittaa empatiaa ja tukea heitä tavoitteiden saavuttamisessa. Sosiaalista koheesiota edistääkseen valmentaja tulee edistää avoimuuden ja luottamuksen tunnetta esimerkiksi kutsumalla urheilijat kotiinsa sekä suunnitella hauskuutta ja rentoutta harjoitusten ja kilpailuiden sisälle esimerkiksi musiikin tai ryhmäytymistehtävien avulla. Lisäksi, valmentajien tulee kaiken aikaa käyttäytyä roolimallina sille miten haluaa urheilijoiden käyttäytyvän. Täydellisyyteen pyrkiminen ja virheistä rankaiseminen johtaa ahdistuksen ja epävarmuuden tunteisiin. Urheilijan autonomiaa tukeakseen valmentajan tulee ottaa urheilijat mukaan päätöksentekoon ja tarjota heille valintamahdollisuuksia. Valmentajan tulisi siis kertoa mikä urheilijan suorituksessa on vialla, ottaa huomioon urheilijan näkökulmaja tarjota urheilijalle vaihtoehtoja miten muokata suoritustaan. Tehtäväkoheesion edistäminen auttaa täyttämään urheilijoiden pätevyyden tarvetta ja sosiaalisen koheesion edistäminen auttaa täyttämään urheilijoiden yhteenkuuluvuuden tarvetta. A basic needs coaching paradigm for coaches of intercollegiate and high school athletes. Välittävässä ilmapiirissä valmentaja korostaa yhdessä saavutettua menestystä sekä kannustaa urheilijoita hyväksyntään ja kaikkien mukaan ottamiseen. Valmentajan tulisi tukea urheilijan autonomiaa, luoda tehtäväsuuntautunut ja välittävä ilmapiiri, ja kehittää ryhmän koheesiota. LÄHDE: Blumenstein, B., & Orbach, I. International Journal of Sport and Exercise Psychology. Myös tavoitteiden asettaminen edistää tehtäväkoheesiota
Luovaa ratkaisua vaativien tehtävien virheet jopa lisääntyivät jalkojen lepuutustilanteessa. 2018 Aug 4. Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa ja seisomisen terveysvaikutuksiin uskovat voivat tästäkin tutkimuksesta huolimatta jatkaa istumisen välttelemistä seisomalla. Tämä suoritettiin antamalla tutkittavien käyttöön eräänlainen jalkatuki, jossa he pystyivät lepuuttamaan jalkojaan. Musculoskeletal and Cognitive Effects of a Movement Intervention During Prolonged Standing for Office Work. Saunders ja kumppanit selvittivät Sports Medicine – tiedelehdessä julkaistussa katsauksessaan, että liikunnan intensiteetti ei välttämättä ole olennainen tekijä pitkittyneen istumisen terveyshaittojen neutraloinnissa. Myös tutkittavien henkinen tila häiriintyi seisomisen keston pidentyessä, samanlaisesti molemmissa tilanteissa. doi: 10.1177/0018720818783945. Ja näitä tutkimuksia on muka muitakin, joiden mukaan seisomiseen yhdistyy usein selkäkipua, jalkojen epämukavuutta ja puutumista ja turpoamista. Seisomisenhan piti pelastaa maailma kun istuminen tappaa. The Acute Metabolic and Vascular Impact of Interrupting Prolonged Sitting: A Systematic Review and MetaAnalysis. Katsauksen mukaan vaikutuksia voisi ilmetä, mutta nämä täytyy toki todeta tieteellisesti pitkäkestoisissa satunnaistetuissa kontrolloiduissa interventioissa. [Epubahead of print].. 93 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Teksti: ILKKA HEINONEN Eikö seisominen olekaan välttämättä paras ratkaisu istumisen välttämiseen. Tämän ja muiden tutkimusten perusteella voi silti olla keholle parempaa välttää ja katkottaa istumista kunnolla liikkeelle lähtemisen keinoin. Mutta nyt uusi tutkimus sanoo, että seisoessa kehoa alkaa särkeä ja sitä enemmän, mitä kauemmin seisoo. [Epubahead of print] T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a M istä näitä tutkimuksia oikein tulee. LÄHDE: Saunders TJ, Atkinson HF, Burr J, MacEwen B, Skeaff CM, Peddie MC. Sports Med. Tutkijat valitsivat analyysiinsä vain sellaisia tutkimuksia, joissa yhtäjaksoista istumista tuli koehenkilöille yli kolme tuntia. Pitkittynyt istuminen johtaa aterianjälkeisiin kohonneisiin glukoosi – ja insuliinipitoisuuksiin, mutta kun tätä istumista katkotaan liikunnalla, pitoisuuksien nousu estyy, eikä liikunnan teholla ole merkitystä. Tätä jalkojen lepuutus/vaihtelukoetta verrattiin tilanteeseen, jossa vain seisottiin molemmilla jaloilla kahden tunnin ajan. Tutkijat itsekin mainitsevat, että on epäselvää kuinka monelle ihmiselle tulee näin paljon yhtämittaista istumista tosielämässä. Nämäkin kokeet on suoritettu laboratoriossa ja ne ovat hyvin lyhytkestoisia, joten nähtäväksi jää, pystyvätkö ihmiset omatoimisesti katkomaan istumistaan terveysvaikutteisesti pitkäkestoisissa istumisen välttämisen interventioissa. 2018 Jul1:18720818783945. HumFactors. LÄHDE: Baker R, Coenen P, Howie E, Lee J, Williamson A, Straker L. On parempi katkottaa istumista lähtemällä kunnolla liikkeelle o hyvin kevytkin liikunta auttaa akuutisti kumoamaan istumisen haittavaikutuksia Seisominen ei välttämättä ole riittävää aktiviteettia kumoamaan istumisen haittavaikutuksia, mutta uuden systemaattisen katsauksen ja metaanalyysin mukaan jo kevytkin liikunta on. doi: 10.1007/s40279-018-0963-8. Tätä jalkatukea he käyttivät siten, että joka viides minuutti he lepuuttivat sillä vasenta tai oikeaa jalkaansa, ja tämän kymmenen minuutin jälkeen seisoivat viisi minuuttia normaalisti molemmilla jaloilla. Kaiken tämän pohjalta tutkijat ajattelivat, että seisomista voisi helpottaa sillä, että säännöllisin väliajoin liikuttelisi hieman jalkoja. Tutkimusten tulosten mukaan kehon epämukavuus lisääntyi kaikissa kehon osissa keston mukaan samanlaisesti molemmissa tilanteissa. Vaikutusta on myös veren triglyseridipitoisuuksiin, mutta liikunnan vaikutus ei näy niissä niin nopeasti kuin glukoosissa ja insuliinissa, vaan ilmenee vasta 12–16 tuntia intervention jälkeen
Asia riippuukin liikunnan määrästä, eli jos liikuntaa harrastaa yli tunnin päivässä, niin istumisen määrällä ei ole enää vaikutusta kuolleisuuteen. 94 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Liikunta tehoaa kuin tehoaakin istumisen haittojen kumoamiseen! I stumisen haittavaikutuksista puhuvat tutkijat haluavat usein tuoda esiin, että istumisen vaikutuksia ei voi kumota harrastamalla liikuntaa. Totuuden nimissä tunti liikuntaa päivässä olisi hyvä ja aivan tehtävissä oleva tavoite kenelle tahansa. LÄHDE: Ekelund U, Brown WJ, Steene-Johannessen J, Fagerland MW, Owen N, Powell KE, Bauman AE, Lee IM. 2018 Jul 10. Do the associations of sedentary behaviour with cardiovascular disease mortality and cancer mortality differ by physical activity level. Näilläkin puheilla on tietysti oma pohjansa ja tulokset riippuvat aina koeasetelmista, mutta viimeistään Ekelundin ja kumppaneiden Lancet -tiedelehdessä 2016 julkaisema suuri tutkimus kumosi sen myytin, etteikö myös liikunnalla voisi kumota istumisen haittoja, jopa täysin. Kuitenkin tieto siitä, että myös liikunta auttaa, on tuonut itse asiassa suurta helpotusta myös muun muassa opiskelijoiden keskuuteen, jotka tietävät lukemisen ja keskittymisen johtavan usein paikallaanoloajan lisääntymiseen, mutta stressiä ja terveyttä voi vaalia sitten vaikkapa opiskelijaliikunnan parissa. [Epubahead of print]. pii: bjsports-2017-098963. Yleisesti ottaen istuminen lisäsi kuolleisuutta etenkin niillä, jotka eivät harrastaneet liikuntaa, mutta yhteys kaikkosi, jos harrasti liikuntaa. Liikunta näyttääkin olevan varsin aikatehokas keino kumoamaan istumisen haittoja. Monet istumistutkijat sanovat, että liikunnan määrä on useimmille niin suuri, että on epärealistista puhua liikunnan puolesta istumisen haittojen kumoamisessa. Br J Sports Med. A systematic review and harmonised meta-analysis of data from 850 060 participants. doi: 10.1136/bjsports-2017-098963. Uudessa tutkimuksessaan Ekelund, I-Min Lee ja kumppanit selvittivät asiaa lisää 850 000 ihmisen aineistossa ja havaitsivat, että liikunta toden totta modifioi istumisen ja sydäntautija syöpäkuolleisuuden välillä. Tutkijoiden mukaan kohtalaisen ja reippaan liikunnan määrää tulisikin lisätä väestössä. Istumista kannattaa toki välttää ja katkottaa päivän mittaan, vaikka liikuntaa tulisi harrastettua hyvin ja reippaasti myös vapaa-aikana. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku Tunti liikuntaa päivässä olisi hyvä ja aivan tehtävissä oleva tavoite kenelle tahansa.. Jos siihen pystyvät ruuhkavuosissa ja epävarmoissa pätkätöissä elävätkin, niin sen luulisi olevan helppoa kuin heinän teko etenkin vakaissa elämäntilanteissa surffaileville. Lisäksi tutkijat ehdottavat, että terveyshaittojen kumoaminen liikunnan avulla voisi sopia etenkin niille ihmisille, jotka joutuvat syystä tai toisesta istumaan paljon päivittäin
Lisätietoja: Väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2381, Tampere University Press, Tampere 2018. – Elämäntapahtumat, kuten raskaus, ovat otollinen aika liikunta-aktiivisuuden edistämiselle, ja jo pienikin parannus kestävyyskunnossa näyttäisi olevan hyödyllistä elämänlaadun kannalta, Engberg sanoo. Raskas työ ennustaa vanhuusiän tukijaliikuntaelinsairauksia MSc Prakash K.C.:n työterveyden alan väitöskirja ” Työperäinen altistus keski-iässä ennustaa tukija liikuntaelinsairauksia sekä liikuntaja toimintarajoitteisuutta vanhuudessa” tarkastettiin 8.6.2018 Tampereen yliopistossa. Aiempien tutkimusten mukaan raskaudenaikaisella liikunnalla on useita terveyshyötyjä. Aikuisiän henkisesti ja fyysisesti raskaalla työllä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia ja ne voivat lisätä tukija liikuntaelinten sairauksien riskiä. Vastaväittäjänä T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t. 95 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Raskaus vähentää liikuntaaktiivisuutta TtM Elina Engbergin väitöskirja ”Liikunta, raskaus ja henkinen hyvinvointi: tarkastelussa raskausdiabeteksen riskiryhmä” tarkastettiin 2.6.2018 Helsingin yliopistossa. Se saattaa muun muassa ehkäistä raskausdiabetesta ja vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin. Tutkimusaineistona käytettiin FLAME-pitkittäistutkimusta suomalaisista kuntien työntekijöistä. Väitöskirja on luettavissa E-thesis -palvelussa. Elämäntapahtumien vaikutusta lii kunta-aktiivisuuteen selvitettiin kokoa malla yhteen aiheesta tehdyt tutkimukset terveillä aikuisilla. Osa tutkimukseen osallistuneista naisista sai ravitsemusja liikuntaohjausta alkuraskaudesta siihen asti, kun synnytyksestä oli kulunut vuosi. Lisääntyneen toimintarajoittuneisuuden korkean riskin ryhmään kuuluivat myös työprofiilit, joita naisilla luonnehti fyysisesti vähemmän vaativa toimistotyö ja miehillä esimiestyö teknisissä ammateissa. Nämä sairaudet johtavat liikkuvuuden vähenemiseen ja siitä seuraaviin merkittäviin fyysisiin vaurioihin, jotka heikentävät toimintakykyä ja itsenäisen elämän edellytyksiä myöhemmällä iällä. Lisätietoja: Elina Engberg, elina.engberg@helsinki.fi. Kahden samanaikaisen työperäisen altistuksen yhteisvaikutus on niin ikään tärkeää huomioida ihmisten ollessa vielä työelämässä. Lisäksi tutkittiin 482 raskaana olevaa ja 39 raskautta suunnittelevaa naista, joilla oli suurentunut raskausdiabeteksen riski sekä 358 yleiseen väestöön kuuluvaa raskaana olevaa naista. Lisää tutkimuksia tarvitaan selvittämään, voidaanko raskaudenaikaisella elintapaohjauksella parantaa henkistä hyvinvointia. – Naiset, joilla on suurentunut riski sairastua raskausdiabetekseen, ovat myös alttiita masennukselle. Työperäisten altistusten taso ja altistusten yhteisvaikutukset keskiiässä ennustavat vahvasti tukija liikuntaelinsairauksia sekä liikuntaja toimintarajoitteisuutta vanhuudessa sekä miehillä että naisilla. Lopputulemat suhteutettiin tukija liikuntaelinsairauksiin sekä liikuntaja toimintarajoitteisiin. Väitöstutkimuksessa käytetyt työn altistukset ovat peräisin lähtötilanteesta vuonna 1981 ja tulokset suurimmalta osin seurannasta. Väitöstutkimuksessa käytettiin altistuksista työn koettua kuormittavuutta, tukija liikuntaelinten (biomekaanista) kuormitusta, vuorotyötä sekä yksityiskohtaista keski-iän työnkuvausta. Kilpa-alppihiihtäjien säärija polvimurtumat ovat lisääntyneet LL Antti Stenroosin väitöskirja ”Alpine sports injuries in Finland: A retrospective analysis of skiing and snowboarding injuries” tarkastettiin 8.6.2018 Helsingin yliopistossa. ja sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1890, Tampere University Press 2018. Vastaväittäjänä toimi professori Andreas Holtermann (National Research Centre for theWorking Environment, Tanska) ja kustoksena professori Clas-Håkan Nygård. Merkittävät elämäntapahtumat, kuten raskaus, vaikuttavat vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen, eikä liikuntaaktiivisuus usein palaa raskautta edeltävälle tasolle raskauden jälkeen. Keski-iän työprofiili, jota luonnehti suurempi tukija liikuntaelimiin kohdistuva rasitus, ennusti vahvasti arjen toimien rajoitteisuutta myöhemmällä iällä kummallakin sukupuolella. Eroa masennusoireissa selittävät myös taustatekijät, kuten painoindeksi ja tulotaso. Tässä ryhmässä koettu terveys parani, mutta ero kontrolliryhmään ei ollut merkittävä. Teos julkaistaan sarjassa Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis. Väitöksen tarkoituksena oli tutkia yhteyksiä keski-iän työperäisten altistusten ja vanhuuden tukija liikuntaelinsairauksien sekä liikuntaja toimintarajoitteisuuden välillä hyödyntäen pitkittäistutkimusta, joka seurasi suomalaisia kuntatyöntekijöitä lähes 30 vuoden ajan. Yhteensä 6257 (vastausaste 85%) julkisen sektorin 44–58-vuotiasta työntekijää useista Suomen kunnista osallistui FLAME-kyselyyn vuonna 1981. Väitöstutkimuksessa tunnistettiin neljä liikuntarajoitteiden kehityskaarta, matala pysyvä, matala nouseva, korkea nouseva ja korkea pysyvä. Heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä se saattaa vaikuttaa sekä raskausdiabeteksen ehkäisyyn että hoitoon sitoutumiseen. Heitä seurattiin 28 vuoden ajan neljänä eri ajankohtana, vuosina 1985 (N=5556), 1992 (N=4534), 1997 (N=3815) ja vuonna 2009 (N=3093). Naisten masennusoireita, terveyteen liittyvää elämänlaatua sekä koettua terveyttä ja vapaa-ajan liikuntaaktiivisuutta kysyttiin lomakkeilla, ja raskautta suunnittelevien naisten kestävyyskunto selvitettiin mittaamalla maksimaalinen hapenottokyky polkupyöräergometritestin aikana. Väitöstutkimuksen mukaan raskaus diabeteksen riskiryhmään kuuluvilla naisilla kestävyyskunto ja liikunta-aktiivisuus olivat positiivisesti yhteydessä elämänlaatuun jo raskauden suunnitteluvaiheessa.Toisaalta korkean riskin naisilla oli alkuraskaudessa enemmän masennusoireita kuin raskaana olevilla yleisesti
Liikunta ja hyvä kunto voivat siis ehkäistä ääreishermoston toiminnan heikentymistä jo ennen tyypin 2 diabeteksen toteamista.. Säärimurtumien määrä kilpa-alppihiihtäjillä oli huomattavasti suurempi kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Vakavia, henkeäuhkaavia päävammoja syntyy eniten matalissa pienissä kaupunkikeskuksien rinteissä ja kaupunkialueilla lumilautaillessa tai lasketellessa. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and SocialResearch numerona 617, 54 s., Jyväskylä 2018, ISSN 0075-4625, ISBN 978-951-39-7449-7. Isojärven väitöstutkimus osoittaa, että säännöllinen liikunta ja hyvä kunto edistävät ylipainoisen henkilön ääreishermoston terveyttä. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Henrik Gustafsson (Karlstad University, Ruotsi) ja kustoksena professori Kaisa Aunola. Tulokset osoittivat, että osa nuorista koki uupumusoireita jo lukion alussa ja oireet lisääntyivät kouluvuoden aikana. LL Antti Stenroos kartoitti väitöstyössään sekä harrastusettä kilpa-alppihiihdossa ja lumilautailussa tapahtuvien loukkaantumisten määrää, tyyppiä ja vammamekanismejavuosina 2006–2012. Lisätietoja: Matilda Sorkkila matilda.2.sorkkila@jyu.fi . Suurin osa vammoista johtuu kaatumisesta rinnealueella; kaatumiset hyppyreissä ovat kuitenkin yleensä vakavampia. Tutkimuksessa hyödynnettiin useita erilaisia tutkimusotteita ja menetelmiä tutkitusta ilmiöstä mahdollisimman kattavan kuvan saamiseksi. – Vaikuttaa siltä, että nuoret uupuvat ensisijaisesti opiskeluun ja koulunkäyntiin liittyvien paineiden alla, ja tämä leviää vuoden aikana myös urheilun osa-alueelle. Tutkimuksessa todettiin myös, että ennen tyypin 2 diabeteksen puhkeamista oireettomilla ylipainoisilla on jo nähtävissä negativiisia muutoksia ääreishermoston toiminnassa. Alppihiihtäjillä yleisin säärimurtumatyyppi on niin sanottu varrenkierteinen murtuma, ja toiseksi yleisin murtumatyyppi on polvennivelpinnanmurtumat. Urheilijoiden ja heidän vanhempiensa korkeat odotukset yhdellä alueella, esimerkiksi urheilussa, suojasivat uupumiselta kyseisellä alueella, mutta olivat yhteydessä korkeampaan uupumisriskiin toisella osa-alueella, esimerkiksi koulutyössä. Myös kilpa-alppihiihtäjillä yleisin vamma on polven nivelsidevamma, mutta heillä lähes yhtä yleisiä olivat säärenalueen murtumat. Väitöstutkimus koostui neljästä osatutkimuksesta, joissa käytettiin samaa kuudesta suomalaisesta urheilulukiosta kerättyä urheilulukiolaisten aineistoa, koostuen 391 urheilulukiolaisesta sekä 448 vanhemmasta. Vammojen kokonaismäärä on Suomessa alhaisempi kuin Keski-Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, mutta vastaava kuin muissa Pohjoismaissa. Yllättävää löydöksissä oli, että alkuun kouluun liittyvä uupumusasteinen väsymys siirtyi myös urheilun osa-alueelle. – Aikaisemmat tutkimukset on tehty ennen niin sanotun ”tiimalasisuksen” yleistymistä, Stenroos huomauttaa. Tilaukset: Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi, e-julkaisuna http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7450-3. Vastaväittäjä toimi dosentti Arja Uusitalo, Helsingin urheilulääkäriasema, Työterveyslaitos ja kustoksena professori Raija Korpelainen. Myös polvinivelen sisäisten murtumien määrä on suurempi kuin aikaisemmin julkaistuissa tutkimuksissa. – Säärimurtumien määrä kilpaalppihiihtäjillä on huolestuttavan suuri, ja se on kasvanut aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna, Stenroos sanoo. Suurin osa laskettelijoiden saamista päävammoista on melko lieviä, mutta neljännes niistä on vakavia tai jopakriittisiä. fi/handle/10138/235189 Oppimistavoitteet ja tuki ehkäisevät urheilulukiolaisen uupumista LitM Matilda Sorkkilan väitöskirja ”Development of sport and school burnout among Finnish student-athletes across the first year of upper secondary school: Different methodological perspectives” tarkastettiin 13.6.2018 Jyväskylän yliopistossa. Käytännön kannalta tämä on merkittävä löydös. Urheilulukioissa olisi hyvä kiinnittää huomiota nuorten sosiaaliseen tukeen sekä riittävään vapaa-aikaan ja lepoon. Urheilulukiolaisten jaksamista saattaisikin tukea, jos opettajat ja valmentajat kannustaisivat oppilaita kohti yksilöllistä kehitystä ja painottaisivat vähemmän kilpailua. Voitaisiin myös miettiä, olisiko urheilulukiolaisten kouluvaatimuksia mahdollista vähentää tai pakollisia kursseja korvata esimerkiksi ajanja stressinhallintakeinojen opettelulla. Tutkimus paljasti, että Suomessa tapahtuu noin yksi (0.98) loukkaantuminen 10 000 hissinousua kohden. Laskettelijoilla yleisin vamma on polven nivelsidevamma, kun taas lumilautailijoilla vammautuu yleisimmin ranne. Lisätietoja: Väitöskirja on luettavissa E-thesis -palvelussahttps://helda.helsinki. Mikäli oikeaa uupumisen lähdettä ei löydetä, vaan hoidetaan ensisijaisesti esimerkiksi urheilu-uupumusta, vaikka kyse on alun perin uupumuksesta koulussa, voi hoito olla tuloksetonta ja uupumisoireet voivat pitkittyessään kehittyä esimerkiksi masennukseksi, Sorkkila pohtii. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin oireilun taustalla vaikuttavia tekijöitä. Lu mi lautailijoilla polvennivelpinnanmurtumat olivat yleisin murtumatyyppi. Liikunta ja hyvä kunto edistävät ylipainoisen henkilön ääreishermoston terveyttä Ttm, KTM Henri Isojärven väitöskirja ”Sokeriaineenvaihdunnan, fyysisen aktiivisuuden ja kunnon yhteys ylipainoisten henkilöiden ääreishermoston toimintaan.” tarkastettiin 9.6.2018 Oulun yliopistossa. LitM Matilda Sorkkilan väitöskirjassa tutkittiin urheilulukiolaisten kouluja urheilu-uupumusoireiden eli uupumisasteisen väsymyksen, kyynistymisen ja riittämättömyyden tunteiden kehitystä ensimmäisen kouluvuoden aikana. 96 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 toimi dosentti Petri Virolainen (Turun Yliopisto) ja kustoksena professori Teppo Järvinen. Tutkimuksessa ilmeni, että nuorten henkilökohtaiseen kehitykseen ja taidonhallintaan liittyvät oppimistavoitteet koulussa ja urheilussa suojasivat heitä kyynistymiseltä ja riittämättömyyden tunteilta samalla osa-alueella, kun taas muiden voittamiseen liittyvät suoritustavoitteet olivat yhteydessä kyynistymiseen koulussa
Kahden viikon interventio sisälsi kuusi ohjattua harjoituskertaa, jotka suoritettiin kuntopyörällä. LitM FM Sanna Honkala selvitti väitöstutkimuksessaan kahden intensiteetiltään poikkeavan liikuntaharjoittelun vaikutuksia rasvakudoksen ja aivojen sokerija rasvahappoaineenvaihduntaan sekä sydämen rasvoittumiseen terveillä ja insuliiniresistenteillä henkilöillä. – Tutkimuksemme perusteella näyttäisi siltä, että sekä intervalliharjoittelu että tasasykkeinen harjoittelu ovat tehokkaita liikuntamuotoja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa. Tyypin 2 diabetes on merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Tautiin liittyvä sokeritasapainon häiriö vaikuttaa haitallisesti ääreishermoston toimintaan jo ennen varsinaisen diabeteksen puhkeamista. Tutkimuksessa saatiin myös uutta näyttöä siitä, että insuliiniresistenteillä henkilöillä vatsaontelon sisäisen viskeraalirasvan sekä ihonalaisen subkutaanirasvan sokeriaineenvaihdunta on heikentynyt verrattuna terveisiin tutkittaviin. Merkittävä havainto oli, että HIIT-harjoitteluun kuitenkin tottuu nopeasti. Niin paljon kuin on ihmisiä, on erilaisia liikkujia. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-29-7306-4 Liikunnan intensiteetti säätelee endorfiinien vapautumista ja liikunnan aikaansaamia tuntemuksia FM Tiina Saanijoen väitöskirja ”Neurobiology of physical exercise: Perspectives on psychophysiological effects and opioidergic neurotransmission” tarkastettiin 16.6.2018 Turun yliopistossa. Liikuntaharjoittelu näyttäisi lisäävän rasvakudoksen insuliiniherkkyyttä, jolloin sokeriaineenvaihdunta lisääntyy. Tutkimuksen toinen tavoite oli selvittää, onko kovatehoisen intervalliharjoittelun ja tasasykkeisen harjoittelun välisessä harjoitusvasteessa eroja kohdekudoksissa. Tutkimusmenetelmänään Honkala käytti positroniemissiotomografiaa (PET) yhdistettynä rakenteelliseen magneettija tietokonetomografiakuvantamiseen. Lisätietoja: Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/urn:isbn:9789526219158. Lisätietoja: Sanna Honkala sanhon@utu.fi. – Erityisen kiinnostavaa oli, että diabeetikot ja esidiabeetikot vaikuttivat tottuvan HIIT-harjoitteluun jopa. Tutkittavat satunnaistettiin kahteen harjoitusintensiteetiltä eroavaan ryhmään, joista toinen oli HIIT-harjoitteluryhmä ja toinen tasasykkeinen harjoitteluryhmä. Näin kokivat niin liikunnallisesti passiiviset terveet kuin tyypin 2 diabetesta tai sen esiastetta sairastavat aikuisetkin. Ääreishermoston toimintakykyä mitattiin hermoratatutkimuksella. Tyypillinen taudin komplikaatio on ääreishermoston toiminnan heikentyminen, mikä voi oireilla raajoissa kipuna ja tunnottomuutena. Väitöskirjatutkimukseni perusteella näyttäisi siltä, että kovatehoinen intervalliharjoittelu saa aikaan nopeamman vasteen kestävyyskunnossa ja vaikuttaa alentavasti aivojen sokeriaineenvaihduntaan kaikilla aivojen alueilla insuliiniresistenteillä henkilöillä, mitä ei ole havaittavissa tasasykkeisen harjoittelun jälkeen, Honkala tiivistää. FM Tiina Saanijoki selvitti väitöstutkimuksessaan kovatehoisen intervalliharjoittelun (high-intensityintervaltraining, HIIT) ja perinteisen, terveyssuositusten mukaisen kohtuukuormitteisen liikunnan aikaansaamia tuntemuksia aikaisemmin liikuntaa harrastamattomilla terveillä sekä tyypin 2 diabeetikoilla ja esidiabeetikoilla kahden viikon treenijakson aikana. Tunnemuutosten vauhdikas positiivinen kehitys kertoo nopeasta fyysisestä ja henkisestä sopeutumista säännöllisesti toistuvaan rankkaankin liikuntaharjoitteluun. Ylipainoisia tulee kannustaa liikkumaan, sillä vähäiselläkin liikunnan lisäyksellä voi olla positiivinen vaikutus myös ääreishermoston toimintaan. Tutkimuksen perusteella liikuntaharjoittelu hyödyttää sekä terveitä että tyypin 2 diabetesta tai sen esiastetta sairastavia henkilöitä, Honkala kertoo. Väitöstutkimus osoittaa, että terveyden kannalta tehokas kovatehoinen intervallitreeni HIIT tuntuu odotetusti huomattavasti raskaammalta ja epämiellyttävämmältä kuin perinteinen kestävyysharjoittelu. Havaintoni viittaavat siihen, että jo kahden viikon liikuntaharjoittelulla voidaan vähentää sydäntä ympäröiviä rasvamassoja sekä vaikuttaa aivojen ja rasvakudoksen aineenvaihduntaan. Liikuntahistoria selvitettiin kyselyllä ja nykyinen fyysinen aktiivisuus mitattiin askelmittarilla. Olisikin tärkeintä, että jokainen tunnistaisi itselleen sopivimmat ja motivoivimmat tavat liikkua, Honkala summaa. Vastaväittäjänä toimi professori Heikki Kainulainen (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Pirjo Nuutila. Tutkimukseen osallistui aiemmin liikuntaa harrastamattomia, keski-ikäisiä naisia ja miehiä, joilla oli esi-diabetes tai tyypin 2 diabetes. – Tyypin 2 diabetekseen liittyvä insuliiniresistanssi on yhteydessä aineenvaihdunnallisiin muutoksiin muun muassa lihaksessa ja maksassa, mutta myös vähemmän tutkituissa kudoksissa, kuten aivoissa ja rasvakudoksessa. 97 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 Tutkimukseen osallistui 40 ylipainoista (painoindeksi keskimäärin 34) henkilöä, joiden keski-ikä oli 49 vuotta. Saanijoki tarkasteli myös endorfiinien vapautumisen yhteyttä liikunnan aikaansaamiin mielialavaikutuksiin sekä ruuan palkitsevuuteen. Lisäksi Saanijoki tutki aivokuvantamismenetelmiä hyödyntäen liikunnan intensiteetin vaikutusta endorfiinien vapautumiseen. Kestävyyskunto mitattiin polkupyöräergometritestillä. Jo kahden viikon liikuntaharjoittelu saa aikaan muutoksia aivojen ja rasvakudoksen aineenvaihdunnassa LitM, FM Sanna Honkalan väitöskirja “Adiposetissue and brainmetabolicadaptations to sprint interval training and moderate-intensity continuous training; studies in healthy and insulinresistant subjects” tarkastettiin 15.6.2018 Turun yliopistossa. Jo muutaman treenikerran jälkeen positiiviset tuntemukset harjoittelun jälkeen kääntyivät nousuun ja stressin tunne puolestaan laskuun. Vastaväittäjänä toimi professori Minna Huotilainen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Juhani Knuuti. Intervalliharjoittelu koostui 30 sekunnin työjaksoista, joiden välissä levättiin neljä minuuttia, kun taas perinteinen harjoittelu koostui tasaisesta yhtäjaksoisesta pyöräilystä. Honkala totesi, että ylipainoisilla tyypin 2 diabetesta tai sen esiastetta sairastavilla tutkittavilla sydäntä ympäröivien rasvojen määrä on lähtötilanteessa lisääntynyt verrattuna terveisiin koehenkilöihin
Liikunnan intensiteetti säätelee endorfiinien vapautumista aivoissa. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunta voi muokata ruokamielitekoja suuntaan jos toiseen, Saanijoki kertoo. Ihalaisen väitöstutkimuksessa päästiin ensimmäistä kertaa tekemään suoritustekniikan mittauksia todellisessa kilpailutilanteessa. Liikuntaa vähentäneillä vyötärö suureni yhtä paljon kuin alun perinkin vain vähän liikkuneilla. -Tarkasteltaessa pelkästään geneettisesti identtisiä kaksospareja, joissa toinen parin jäsen oli lisännyt ja toinen vähentänyt liikunta-aktiivisuutta, havaittiin selvä ero siinä, paljonko vyötärö kasvoi, Rottensteiner kertoo. – Suurempi endorfiinien vapautuminen liikunnan jälkeen ennusti suurempia herkkuvasteita. Vastaväittäjänä toimi professori Raija Korpelainen (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Urho Kujala. Kilpailutilanteessa psyykkinen kuormitus ja stressi vaikuttavat merkittävästi suoritukseen. Niillä koehenkilöillä, joilla tunnin aerobisen treenin jälkeen hyvänolon tuntemukset ja euforisuus lisääntyivät, havaittiin myös endorfiinien vapautumista. Energiavaje saatetaan kompensoida syömällä herkkuja, joita endorfiinien vapautumisen myötä voi kovasti tehdä mieli, Saanijoki kiteyttää. Löydös voi osaltaan selittää myös sitä, miksi liikunta yksinään, ilman syömisen tarkkailua, ei välttämättä ole paras laihdutuskeino. Tutkimuksessa nähtiin, että nuorten aikuisten vyötärönympärys kasvoi 10 vuoden seuranta-aikana. HIIT-harjoitus lisäsi koehenkilöissä negatiivisia tuntemuksia, mikä oli yhteydessä endorfiinien vapautumiseen. Vastaväittäjänä toimi professori Øyvind Sandbakk (Norwegian University of Science and Technology, Norja) ja kustoksena professori Vesa Linnamo. Väitöstutkimuksen mukaan ampumaurheilijoiden ammuntatekniikka heikkenee kilpailutilanteessa lähes kaikilla tutkituilla osa-alueilla. Ampumahiihdossa liipaisun puhtauden merkitys. Lisäksi poikkileikkaustutkimuksessa havaittiin, että kolmekymppisten vyötärö oli sitä pienempi mitä useampaa liikuntalajia he kertoivat harrastavansa. Väitöskirjassa tutkittiin myös tarkemmin kymmentä 32–36-vuotiasta geneettisesti identtistä mieskaksosparia, joissa kaksoset erosivat toisistaan vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden suhteen viimeisen kolmen vuoden ajan, mutta ei vielä nuoruudessa. Rottensteiner tutki väitöskirjassaan vapaa-ajan liikuntatottumusten ja keskivartalon rasvoittumisen yhteyksiä nuorilla aikuisilla kaksosilla. Yksilöllinen vaihtelu koehenkilöiden välillä oli kuitenkin suurta. Lisätietoja: Tiina Saanijoki tiina.saanijoki@utu.fi . Vatsaontelonsisäisen rasvan määrä oli myös yhteydessä sokeriaineenvaihduntaa kuvaaviin muuttujiin näillä terveillä miehillä. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, PhysicalEducation and Health, University of Jyväskylä, 2018, 113 p., ISSN: 0356-1070; 271, ISBN: 978-951-39-7471-8 (nid.), ISBN 978-951-39-7472-5 (pdf) Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7472-5 Kilpailutilanne heikentää ampumaurheilijoiden ammuntatekniikkaa LitM Simo Ihalaisen biomekaniikan väitöskirja “Technical determinants of competitive rifleshooting performance” tarkastettiin 9.7.2018 Jyväskylän yliopistossa. Erittäin raastavassa treenissä endorfiinien tarkoitus on todennäköisesti auttaa elimistöä kestämään kovan treenin aiheuttamaa fyysistä ja henkistä stressiä. Tämä erittäin kiinnostava havainto voi osaltaan selittää, miksi liikunnan jälkeen tietyt ruuat voivat tuntua houkuttelevammilta kuin toiset. Tulokset voivat siten kannustaa jatkamaan alussa hyvin raskaaltakin tuntuvaa liikuntaharrastusta, Saanijoki toteaa. Ammuntalajeissa menestyminen vaatii vakiintuneen ja äärimmilleen hiotun ammuntatekniikan. Näin ollen liikunnan aiheuttamat niin positiiviset kuin negatiivisetkin tuntemukset näyttävät välittyvän osin saman välittäjäainejärjestelmän kautta, Saanijoki kertoo. – Yllättävää oli, ettei tunnin aerobinen treeni saanut aikaan merkittävää endorfiinien vapautumista. Havainto on tärkeä, koska nimenomaan diabeetikot ja esidiabeetikot hyötyisivät valtavasti säännöllisestä liikunnasta. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-29-7283-8 Liikuntatottumukset näkyvät vyötäröllä kolmekymppisenä TtM Mirva Rottensteinerin väitöskirja ”Leisure-time physical activity habits and abdominal adiposity in young adulthood – Twin cohort and co-twin control studies” tarkastettiin 29.6.2018 Jyväskylän yliopistossa. Se voi aktivoitua esimerkiksi herkullisesta ruokamainoksesta, ja mieliteon vastustaminen voi olla vaikeaa. Yhteys säilyi, vaikka tuloksissa huomioitiin liikunnan kokonaismäärä ja ruokavalion terveellisyys. – Mielihyvän ennakointi ja odotus aktivoivat voimakkaasti aivojen mielihyväjärjestelmää. HIIT-harjoitus sai aikaan voimakkaan endorfiiniryöpyn terveillä liikunnanharrastajilla, kun taas tavanomainen, liikuntasuositusten mukainen tunnin mittainen aerobinen harjoitus ei saanut aikaan vastaavaa. Tutkimuksessa ilmeni myös, että endorfiinien vapautuminen tunnin aerobisen harjoituksen jälkeen oli yhteydessä aivojen mielihyväjärjestelmän aktivoitumiseen herkullisia ruokakuvia katsottaessa. Kaksosveljillä ei havaittu eroa ravitsemuksessa. Keskeisimmät osumatarkkuuteen vaikuttavat osatekijät oli mahdollista löytää tutkimuksessa käytetyn laajan testiaineiston avulla, joka koostui huippuampujien noin 20 000 laukauksesta. 98 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 paremmin kuin terveet koehenkilöt. Lisätietoja: Mirva Rottensteiner, mirva.rottensteiner@jyu.fi. Mitä enemmän endorfiineja vapautui, sitä enemmän aivot aktivoituivat herkkukuvista. Tulokset osoittivat, että vähemmän liikkuville kaksosille oli kertynyt selkeästi enemmän vatsaontelonsisäistä rasvaa kuin heidän perimältään identtisille mutta liikunnallisesti aktiivisille veljille. Vähiten se kasvoi niillä, jotka lisäsivät liikuntaa tai pysyivät liikunnallisesti aktiivisina. Kaksosveljien välillä ei kuitenkaan ollut eroa painoindeksissä. Mallissa tärkeimmät ammuntatekniset osa-alueet olivat pidon vakaus, tähtäyksen tarkkuus, liipaisun ajoitus ja liipaisun puhtaus. Liikunta-aktiivisuuden muutokset nuorella aikuisiällä näkyvät vyötärönympäryksessä, ja vähäinen liikunta kolmekymppisenä on yhteydessä suurempaan vatsaontelonsisäisen rasvan kertymiseen perinnöllisestä taipumuksesta riippumatta, selviää Mirva Rottensteinerin väitöskirjasta
Mitä myönteisempi kehonkuva oli tanssi-liiketerapiaryhmän jälkeen, sitä matalampia oirepisteitä potilas sai seurantamittauksessa kolmen kuukauden kuluttua, eli hänen vointinsa oli parempi. Systemaattisella harjoittelulla voidaan kehittää kaikkia tutkimuksessa havaittuja ammuntatekniikan osa-alueita. Linkki väitöskirjan pdf-versioon: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7503-6 Muistisairaat hyötyvät säännöllisestä liikunnasta LL Hannareeta Öhmanin väitöskirja ”Effect of exercise on cognition, physical functioning, fallrate, and neuropsychiatric symptoms in people with dementia” tarkastettiin 10.8.2018 Helsingin yliopistossa. Potilaille vertaistuki ja kehon kokemuksellisen tason käsitteleminen ovat tärkeitä. Erityisesti tutkimuksissa, joiden kohderyhmänä olivat lievää muistitoimintojen heikentymistä sairastavat iäkkäät henkilöt, todettiin positiivinen yhteys liikuntaharjoittelun ja muistitoimintojen välillä. Vastaväittäjänä toimi professori Sherry Goodill (DrexelUniversity, USA) ja kustoksena professori Raimo Lappalainen. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan kymmenen tanssi-liiketerapiaryhmää. Osana väitöstutkimustaan hän toteutti systemaattisen katsauksen, johon koottiin 22 satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta liikunnan vaikutuksista muistitoimintoihin lievästä muistin heikentymisestä tai muistisairaudesta kärsivillä henkilöillä. Kehonkuvassa on tallentuneena yksilön kehollistettu tapa olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Ammuntatekniikan harjoittelun lisäksi Ihalainen kannustaa panostamaan harjoittelussa psyykkisten taitojen kehittämiseen. Potilas tulee kohdata kokonaisvaltaisesti ja huomioiden hänen kehonkokemuksensa siinä kontekstissa, että ihminen on monitahoinen, sopeutuva, muuttuva systeeminen olento, joka on kehollaan aina vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tässä tutkimuksessa sovellettiin kehonkuvan kolmijakoista mallia, missä siihen sisältyy keho-itseys, kehomuisti ja olemusseikat. Testitilanteessa mitattu pidon vakaus selitti noin 50 prosenttia kauden parhaasta kilpailutuloksesta. Ryhmiin löytyy motivoituneita osallistujia ja potilaat hyötyvät hoidosta. Valmentajat ja ampujat voivat mitata tärkeimpiä tässä tutkimuksessa esitettyjä ammuntatekniikan muuttujia käyttämällä kaupallisia ammunnanharjoittelulaitteistoja. Keho alkaa tuntua turvallisemmalta. Masennuspotilaat osallistuivat tanssiliiketerapiaryhmiin oman motivaationsa pohjalta. Kotiharjoittelijat kuntoilivat omassa kodissaan fysioterapeutin ohjaamina, kun taas 10 hen. Tutkimuksen tuloksena muodostui ilmakiväärin ammuntatekniikan malli, joka selitti 81 prosenttia osumatarkkuudesta. 040 805 3978 tai myynti@library.jyu.fi ja yliopiston verkko kauppa. Tanssi-liiketerapia on yksi luovien taideterapioiden muoto, joka perustuu vuorovaikutukseen, liikkeeseen ja keskusteluun. Useimmille potilaille kehokeskeinen lähestymistapa masennuksen hoitoon oli uusi. Tanssi-liiketerapiaryhmien kestona 12 kertaa 90 minuuttia tuotti myönteisiä tuloksia, ja tällaisia ryhmäjaksoja on julkisen terveydenhuollon puitteissa mahdollista toteuttaa. Liipaisun puhtaudelle tarkoitetaan tähtäyspisteen liikkumista liipaisuvaiheen viimeisillä hetkillä. Lääketieteen lisensiaatti Hannareeta Öhman tutki tuoreessa väitöstutkimuksessaan liikunnan vaikutuksia muistisairailla henkilöillä. Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7468-8 Tanssiliiketerapia hoitaa masennusta muuttamalla kehonkuvaa myönteisemmäksi PsM Päivi Pylvänäisen väitöskirja ”Dancemovement therapy in the treatment of depression: change in body image and mood – a clinical practicebased study” tarkastettiin 7.8.2018 Jyväskylän yliopistossa. Pylvänäinen tutki väitöstyössään tanssi-liiketerapian ryhmämuotoista käyttöä masennuksen hoidossa. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, PhysicalEducation and Health, University of Jyväskylä, 2018, 62 p., ISSN 0356-1070; 270, ISBN: 978-951-39-7467-1 (nid.), ISBN 978-951-39-7468-8 (pdf). Jos oireilu ei ole ehtinyt jatkua niin kauan, että toimintakyky on laskenut hyvin heikoksi, masennuksen hoito tuottaa lyhytkin hoitojakso vointia parantavia tuloksia. Myynti yliopistokauppa Soppi puh. Hyvää käytäntöä masennuksen hoidossa on se, että kehollisuus huomioidaan. Kehonkuvan myönteinen muutos selitti keskimäärin 33 prosenttia masennusoireilun vähenemisestä. Tutkimus osoitti, että tanssi-liiketerapiaryhmien tuottama kehonkuvan muuttuminen positiivisemmaksi liittyi masennusoireilun vähenemiseen. Masennuksen hoidossa on tärkeää luoda turvallisia, vuorovaikutuksellisia toimintaympäristöjä, joissa ihmisellä on mahdollisuus oppia yhteistyötä kehonsa ja tietoisuutensa kanssa, ja joissa voi oppia luottamaan siihen informaatioon, mitä kehossaan havaitsee. Tutkimus toi esiin, että on tärkeää ymmärtää masennus kehon ja mielen tilassa ilmenevänä vaikeutena olla suhteessa itseen ja ympäristöön. Tutkittavia oli yhteensä 220, ja heidät jaettiin kolmeen samansuuruiseen ryhmään: kotiharjoittelijat, ryhmäharjoittelijat sekä verrokkiryhmä. Tanssi-liiketerapia näyttää vahvistavan psyykkistä joustavuutta siten, että yksilö tulee parempaan yhteyteen kehollistetun kokemuksensa kanssa ja osaa olla tietoisempi kehollisten tuntemustensa ja reaktioidensa toimintakuvioista ja niiden vaihtoehdoista. Lisätietoja: Päivi Pylvänäinen, paivi.pylvanainen@tanssiterapia.fi Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and SocialResearch numerona 621, 92 s., Jyväskylä 2018, ISSN 978-951-39-75029 (nid.) ISBN 978-951-39-7503-6 (PDF), ISSN 0075-4625. Omaa tilaa on mahdollisempaa kuvailla myös sanallisesti, jolloin kokemusten käsittelemiseen tarjoutuu monipuolisempia mahdollisuuksia. Tutkimukseen sisältyi myös satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus, jossa selvitettiin 12 kuukauden ohjatun liikuntaharjoittelun vaikutuksia kotona asuvilla Alzheimerin tautia sairastavilla henkilöillä. Ammuntatestien tuloksilla oli myös selkeä yhteys kaudella ammuttuihin kilpailutuloksiin. Ampumahiihdossa liipaisun puhtaus selitti jopa 60 prosenttia osumatarkkuudesta, Ihalainen toteaa. Ryhmiä tarjottiin julkisen terveydenhuollon avomielenterveyspalvelujen psykiatrian yksiköissä, osana klinikan hoitomuotojen valikoimaa. Lisätietoja: Simo Ihalainen, simo.ihalainen@kihu.fi. 99 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 korostui ilmakivääriammuntaan verrattuna
Lievää Alzheimerin tautia sairastavilla päivittäisen toimintakyvyn heikentyminen oli merkitsevästi hitaampaa liikuntaryhmässä kuin verrokkiryhmässä, Öhmann toteaa. Tutkimusaineiston miehet ovat vielä suhteellisen nuoria, joten pidempi seuranta on tarpeen, jotta tuloksista voidaan tehdä tarkempia päätelmiä. Peräsuolisyövän osalta työliikunnan tuoma suoja oli alhaisempi – miehillä 13 prosenttia (tilastollisesti merkitsevä), ja naisilla seitsemän proisenttia (ei tilastollisesti merkitsevä). Väitöskirja on luettavissa E-thesis–palvelussa. – Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että muistisairaat henkilöt hyötyvät säännöllisestä, yksilöllisesti toteutetusta liikunnan harjoittelusta. Vuonna 1958 syntyneiden miesten kohorttitukimusta varten kerättiin terveyttä ja fyysistä kuntoa koskevia tietoja heidän varusmiespalvelunsa ajalta. Normaalipainoisten, mutta huonossa kunnossa olleiden miesten riski sairastua mihin tahansa syöpään oli myös tilastollisesti merkitsevästi suurentunut, riskin nousu oli 18 prosenttia, verrattuna normaalipainoisiin ja hyvässä kunnossa olleisiin miehiin. Alhaisempi riski voi johtua terveistä elämäntavoista, erityisesti huippu-urheilijoiden vähäisemmästä tupakoinnista sekä hyvästä fyysisestä kunnosta. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1911, Tampere University Press 2018.. 100 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 4 / 2018 gen ryhmät harjoittelivat päivätoimintakeskuksissa kahden fysioterapeutin johdolla. Keskimatkanjuoksijoilla oli liki puolet alhaisempi syöpäilmaantuvuus verrattuna muuhun väestöön. Miehillä, joilla oli työhön kuuluvaa fyysistä rasitusta, oli merkitsevästi pienempi riski sairastua eturauhassyöpään kuin miehillä, joilla sitä ei ollut ollenkaan. Tutkimuskokonaisuudessa selvitettiin asiaa kahdessa suomalaisessa aineistossa, joista yksi oli vuonna 1958 syntyneet miehet ja toinen oli suomalaiset huippu-urheilijat, sekä suuresta pohjoismaisesta työperäistä syöpää tutkineesta (NOCCA = Nordic OccupationalCancer) aineistosta kerätyistä syöpätapauksista. Lisätietoja: Hannareeta Öhman, hanna.ohman@elisanet.fi. Hyvässä tai erinomaisessa kunnossa varusmiespalveluksen aikana olleilla miehillä oli selvästi alentunut riski sairastua syöpään myöhemmällä iällä, riskin alenema oli 18 prosenttia. Kahdessa pohjoismaisessa tutkimuksessa tutkittiin yhteyttä työn fyysisen rasittavuuden ja paksuja peräsuolen sekä eturauhassyövän ilmaantuvuuden välillä. Tutkittavat jaettiin eri ryhmiin työn kuormittavuuden perusteella, ja syöpien ilmaantuvuutta verrattiin ryhmään, jolla ei ollut merkittävää koettua fyysistä rasitusta työssä. Erityisesti tutkittiin miesten paksuja peräsuolen ja eturauhasen syöpien ilmaantuvuutta. Hyvin matala syöpäriski todettiin myös pitkänmatkanjuoksijoilla (43 % alhaisempi), ja hyppääjillä (40% alhaisempi). Lisätietoja: Väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta UniversitatisTamperensis; 2402, Tampere University Press, Tampere 2018. Naisilla suurin suojavaikutus todettiin poikittaisen paksunsuolen alueella, mutta tämä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. – Yksilöllisellä, tutkittavan kotona toteutetulla liikuntaharjoittelulla todettiin positiivisia vaikutuksia toiminnanohjaukseen vuoden harjoittelujakson jälkeen. Tulokset olivat samanlaiset ennen PSA-mittausten yleistymistä 1990-luvulla ja niiden yleistyttyä 1990-luvun alun jälkeen. Työn suuri kuormittavuus suojasi tilastollisesti merkitsevästi paksu-ja peräsuolen syöviltä eniten niitä miehiä, jotka kuuluivat työn rasittavuudessa ylimpään kymmenykseen (suolistosyöpiä oli 26% vähemmän) verrattuna ryhmään jolla ei ollut työssä merkittävää koettua fyysistä rasitusta. Edennyttä Alzheimerin tautia sairastavien ryhmässä liikuntaharjoittelu vähensi merkittävästi kaatumisia verrokkeihin nähden 12 kuukauden seurannassa. Fyysinen aktiivisuus ja syöpäilmaantuvuus LL Jorma Sormusen väitöskirja ”Fyysinen aktiivisuus ja syöpäilmaantuvuus, erityisesti kolorektaalija eturauhassyöpä miehillä” tarkastettiin 24.8.2018 Tampereen yliopistossa. Miehillä, jotka kuuluivat työn rasittavuudessa ylimpään kymmenykseen, todettiin laskevan paksunsuolen alueella liki 40 prosenttia vähemmän syöpiä kuin verrokkiryhmällä. Liikunta on turvallinen ja helposti toteutettava osa hyvää muistisairauden hoitoa. Erityisen suuri työliikunnan suojavaikutus oli laskevan paksunsuolen alueella. Liikunta – ja verrokkiryhmien välillä ei kuitenkaan ollut merkitsevää eroa neuropsykiatrisissa oireissa. Sormunen tutki fyysisen aktiivisuuden ja kunnon vaikutuksia syöpäilmaantuvuuteen. Suomalaisten huippu-urheilijamiesten syöpäilmaantuvuutta seurattiin vuodesta 1986 vuoteen 2010. Vastaväittäjänä toimi professori Pekka Puska ja kustoksena professori Eero Pukkala. Se tuo muiden positiivisten vaikutustensa lisäksi mukanaan myös iloa ja elämänlaatua, Öhmann sanoo. Niillä miehillä, jotka olivat tämän lisäksi ylipainoisiakin, riski oli vielä tätäkin suurempi (tilastollisesti merkitsevä riskin nousu 30%). Keuhkosyöpää huippuurheilijoilla oli 60 prosenttia vähemmän kuin muulla väestöllä. Eturauhassyövän riski oli alentunut noin kymmenellä prosentilla kaikissa tutkituissa ryhmissä, joissa oli työrasitusta, verrattuna niihin, joilla ei ollut merkittävää koettua fyysistä rasitusta työssä. Tämän jälkeen heille haettiin syöpäilmaantuvuustiedot vuoden 2014 loppuun asti. Naisten osalta todettu suojavaikutus oli pienempi (suolistosyöpiä todettiin 13% vähemmän ylimpään kymmenykseen kuuluvilla naisilla). Kokonaissyöpäilmaantuvuus oli huippu-urheilijoilla merkitsevästi pienempi kuin muulla väestöllä, riski oli 11 prosenttia vähäisempi