57 (4 ) 4/ 20 • 10 eu ro a T E E M A : Liikkumisympäristöt Ministeri Saarikko: LIIKUNNAN RAHOITUS TURVATTAVA Erillinen huippu-urheilulaki sekoittaisi pakan RAKAS, KALLIS OLYMPIASTADION
Liikkumisympäristöjä käsittelevä teemanumeromme korostaa elinympäristön vaikuttavan väestötasolla enemmän liikkumiseen kuin rakennettujen liikuntapaikkojen. Kuntia on kannustettu koko 2000-luvun korotetulla valtion avustuksella rakentamaan ja kehittämään lähiliikuntapaikkoja, mutta samaan aikaan on mahdollista, että niitä on koulujen mukana myös menetetty. Kouluverkon kattavuudella pyritään ensisijaisesti takaamaan koulutuksellinen tasa-arvo: jokaisella lapsella tulisi olla oikeus laadukkaaseen perusopetukseen asuinpaikasta riippumatta. LIKES:in selvitysten mukaan korkeintaan kilometrin pituisia koulumatkoja lapset ja nuoret kulkevat verrattain hyvällä prosentilla omin voimin (73 %), mutta jo kolmen–viiden kilometrin taipaleilla fyysisesti aktiivisten koulumatkoMe liikuntaihmiset ajattelemme helposti, että liikunnan harrastaminen on paras lääke vähäisestä liikkumisesta aiheutuviin ongelmiin. Kaadettua pikkumetsää ei talon tai parkkipaikan alta takaisin saa. Koulupihojen lähiliikuntapaikat ovat ulkojäiden ohessa lasten ja nuorten yleisimmin käyttämiä vapaa-ajan liikkumisen paikkoja etenkin alakouluiässä (VALO 2015). Enemmän hätkähdytti tulevaisuuden ennuste. Pääosin onkin lakkautettu alle 50 oppilaan kouluja. Kotikulmat ja koulutai työmatka vaikuttavat liikkumisen määrään enemmän kuin tehokkainkaan liikunnan edistäminen. Uutinen ei yllättänyt, sillä kyläkoulujen lakkautuksista ja niiden ympärillä käydyistä taistoista on kerrottu paikallislehdissä jatkuvasti. Parhaita liikuttajia ovat liikkumiseen ohjaavat ratkaisut asuinalueilla, liikenteessä ja työpaikoilla. Yli viiden kilometrin matkoilla perusopetuksen oppilaat ovat oikeutettuja maksuttomaan koulukuljetukseen. Koska koulumatkat toistuvat arjessa säännöllisesti, on merkittävää, istuuko lapsi autossa vai ulkoileeko raittiissa ilmassa. Entä mitä tapahtuu lakkautettujen koulujen liikuntapaikoille. Lakkautukset voivat kuitenkin vaikuttaa eri tavoin ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointiin. Joukkoliikenteen vaikutukset lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen eivät ole täysin yksiselitteisiä, kuten Pesola ja kanssakirjoittajat tämän lehden artikkelissaan osoittavat. jouko.kokkonen@lts.fi. Useissa maakunnissa koulujen määrä on puolittunut vuosina 2000–2018. Osalla oppilaita lakkautukset pidentävät koulumatkaa. Korona-aika on saanut suomalaiset lähtemään luontoon ja havahduttanut huomaamaan, miten mukavaa lähiluonnossakin on liikuskella. Muutenkin valmius kulkea kouluun omin voimin esimerkiksi talvella hiipuu selvästi matkan pidentyessä. Joillekin resepti toimii, mutta kaikki eivät halua harrastaa liikuntaa. 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 JOUKO KOKKONEN Liikkuminen on enemmän kuin pelkkää liikuntaa SANNA PALOMÄKI Monen koulun piha hiljenee jen osuus laskee alle puoleen. Lakkautusten perussyyt tuntuvat sinällään ymmärrettäviltä. Niistä tai edes mahdollisista säästöistä kuntataloudessa on varsin vähän tutkittua tietoa. On arvioitu, että jopa puolet monen lapsen ja nuoren päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta kertyy koulumatkoista. Jos koulujen vähenemistä ei kansallisesti tai alueellisesti hillitä ja lakkautukset jatkuvat samaa tahtia myös seuraavat 20 vuotta, päädytään nykyisen 2 300 peruskoulun koulun sijaan 1 300 kouluun. Viheralueiden ja metsiköiden arvo on syytä ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelussa. Tuntuu kuin liikkumisen kokonaiskuva ei olisi vieläkään hahmottunut kaikille liikuntaihmisille. Suuresta liikuntaharppauksesta on turha haaveilla, mutta pienin askelin liikkuminen voi lisääntyä niin yksilöillä kuin yhteiskunnassa. Saavutettavuuden näkökulmasta on arvioitu, että matka lähiliikuntapaikalle tulisi olla alle kaksi kilometriä ja niin turvallinen, että kouluikäinen lapsi pystyy kulkemaan sen itse kävellen tai pyöräillen. Vanhempien autokyydillä kulkevien lasten osuus on kasvanut jonkin verran, vaikka monet koulut ovat mm. sanna.h.palomaki@jyu.fi P Ä Ä K I R J O I T U S Elokuun alussa Yle uutisoi Opetushallituksen kouluverkkoselvityksestä, jossa peruskoulujen määrän todettiin laskeneen merkittävästi koko 2000-luvun ajan. Lisäksi kuntien on pakko etsiä säätökohteita heikentynyttä taloudellista tilannetta paikatakseen. Koulujen oppilasmäärät kasvaisivat keskimäärin yli kolmeensataan, ja isot yli 700 oppilaan koulut yleistyisivät. Liikkuva koulu -toimissaan pyrkineet edistämään aktiivista koulumatkaliikkumista. Liikunnanedistäjät ovat toki puhuneet fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän laskusta ja sen kansantaloudelle aiheuttamasta laskusta, mutta he ovat tarjonneet patenttiratkaisuksi lisää ohjattua liikuntaa. Lapsia on vähemmän, eikä kaikkiin kouluihin riitä oppilaita. Muiden kuin tietoisen harrastamisen kerryttämän liikkeen arvo onkin vähitellen huomattu
Tässä numerossa: 2 PÄÄKIRJOITUS: Monen koulun piha hiljenee 2 Liikkuminen on enemmän kuin pelkkää liikuntaa 4 AJASSA 7 VÄITÖSUUTISET 7 POLTTOPISTEESSÄ: Rakastettu ja inhottu pyöräilijä 9 Annika Saarikko: Veikkauksen toimintaedellytykset turvattava 12 Miksi huippu-urheilulakia ei tarvita. Fyysisen kunnon mittaaminen -sivusto (fkm.fi) tarjoa tietoa näyttöön perustuvasta kuntotestauksesta. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 99 Liikunta & Tiede Liikuntatieteellinen Seura Liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933 LTS:n henkilöjäseneksi voivat liittyä kaikki liikuntatieteestä kiinnostuneet. Paino: PunaMusta, Forssa Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 42 euroa Vuositilaus: 45 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytettyjen kuvien henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelien aiheisiin, ellei kuviin viitata tekstissä. Jäsen saa Liikunta & Tiede -lehden vuosikerran sekä alennuksia seuran julkaisuista ja tapahtumien osallistumismaksuista. 42 Liikennepolitiikka haastaa liikuntatieteilijöitä tieteidenväliseen yhteistyöhön 45 Luonnon kutsu voimistunut 48 Urheilun ympäristöajattelua leimaa ihmiskeskeisyys 51 Koronavaikutuksista nähty liikunta-alalla vasta pieni osa 54 Kuntien liikuntapalveluiden tulevaisuus: laaja-alainen yhteistyö korostuu 58 Olympiastadion – rakas, kallis kansallismonumentti 62 EMERITUS IHMETTELEE: Harrastetaanko Muumilaaksossa liikuntaa. 15 Uusi työkalu kouluikäisten terveyden lukutaidon mittaamiseen 19 Medioituminen vaikuttaa liikuntakulttuuriin 22 LÄHIKUVASSA: Tutkijatohtori Elina Hasanen 24 TUTKIMUSUUTISIA TEEMA: Liikkumisympäristöt 32 Liikuntaympäristönä koko kaupunki 35 Tieto ei taivu itsestään pyöräilypolitiikaksi 37 Maksuton joukkoliikenne: Uhka vai mahdollisuus lasten liikkumisessa. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsen maksuista www.lts.fi. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 3 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Sanna Palomäki (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Toimituskunta: Päivi Berg Arto Hautala Ilkka Heinonen Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Timo Ståhl Kannen kuva: Antero Aaltonen Ulkoasu: Antero Airos Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. LTS:n kotisivuilta (lts.fi) löytyy väyliä liikuntatiedon lähteille. LTS viestii: @LTSfi @LTSfi. 57. 64 POHDITTUA: Liikkumisvajeen korjaaminen vaatii ajatusten ravistelua 65 ARVIOITUA 70 Välähdyksiä vuosien takaa: Stadion 50 vuotta sitten VERTAISARVIOITUA: 71 Lasten ajankäyttö ja fyysinen aktiivisuus 79 Viekö älypuhelin aikaa liikunnalta. Vuoden mittaan jäsenille lähetetään 6–8 uutiskirjettä
Kun museo tarkoitti aiemmin vitriineihin sijoitettuja esineitä ja tekstejä sekä niiden lisänä videoita kuvaruuduilla, asetelma on uudessa Urheilumuseossa päinvastainen. Ulkoisesti näkyvän muutoksen taustalla on vielä merkittävämpi näkökulman vaihdos. MATTI HINTIKKA tuottaja Urheilumuseo matti.hintikka@urheilumuseo.fi Eriarvoi suuden tila Suomessa 2020 Yhteiskuntamme varallisuusja tuloerot kasvavat. Liikuntaja terveystieteiden näkökulmasta huomio kiinnittyy kasvatustieteen dosentti Tuomas Zacheuksen artikkeliin nuorten kokemasta rasismista koulussa ja vapaa-ajalla. Raportti tarkastelee tuoreimman tiedon valossa sosioekonomista eriarvoisuutta ja ihmisten kokemuksia eriarvoisesta kohtelusta. Saman katon alla on jatkossakin tarjolla monipuolinen kokoelmapalveluiden kirjo. Kuva: Urheilumuseo saamaan kumppaneiksi suomalaisen urheilun kärkinimet tunnetuimmista maailmantähdistä alkaen. 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 A J A S S A Uusi Urheilumuseo – tunteita ja tutkittuja taustoja Urheilumuseo siirtyy syksyllä uuteen aikaan Helsingin Olympiastadionilla. Liikkuvaa kuvaa näkyy kaikkialla ja sitä täydentävät huolella harkitut nostot mittavasta esinekokoelmasta. Lopulta urheilussa kiinnostavinta ovat tunteet, jotka syntyvät menestyksen hetkistä, karvaista tappioista – ja yllätyksistä. Raportin toimittaneen Maija Mattilan mukaan on tärkeää puhua eriarvoisuuden ulottuvuuksista yhdessä, sillä ne kietoutuvat toisiinsa. Ohi sen nousevat elämykset. Tukevan perustan tähän tarjoaa museon oma tutkimustyö, joka puolestaan nojaa sekä suomalaiseen että kansainväliseen urheiluhistorian tutkimukseen. SALLA KARJALAINEN, VTM tiedeviestijä Liikuntatietellinen Seura salla.karjalainen@lts.fi Raportti on luettavissa Kalevi Sorsa -säätiön sivuilla www.sorsafoundation.fi: https://sorsafoundation.fi/ wp-content/uploads/2020/08/Eriarvoisuus2020_web2.pdf. Urheilumuseon palvelut Helsingin Olympiastadionilla avautuvat vähitellen syksyn aikana, ja uuteen näyttelyyn pääsee tutustumaan lokakuussa. Urheilumuseo ei tyydy vain esittelemään ja kertaamaan elämyksellisiä muistoja, tapahtumia ja esineitä, vaan aineisto sijoitetaan urheiluhistorialliseen kontekstiin. Kilpaurheilun sankarisaavutusten rinnalle nousevat esiin erityisesti liikunnan tilat niin rakennetussa ympäristössä kuin luonnossakin. Raportin kirjoittamiseen osallistui 20 tutkijaa eri yliopistoista, Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Eriarvoisuuden vähentäminen on yhdenvertaisen yhteiskunnallisen osallistumisen edellytyksien vahvistamista. Kronologisesta, eri lajeja ja vuosikymmeniä hierarkkisesti esitelleestä näyttelystä on siirrytty temaattiseen tarkasteluun. Mitalilistauksien ja aikajanojen ympärille rakentuva esitystapa on niin ikään mennyttä. Arkiston asiakirjat, kirjat, lehdet sekä valokuva-arkisto tarjoavat niin tutkijoille kuin kaikille kiinnostuneille aineistoa läpi suomalaisen urheilun ja liikunnan historian. Urheilumuseo on ainutlaatuinen kokonaisuus koko maailmassa. Työhön on onnistuttu Urheilumuseon uusi näyttely oli rakenteilla elokuussa 2020. Sukupuolentutkimuksen yliopistolehtori, dosentti Hannele Harjunen valottaa artikkelissaan puolestaan ruumiin kokoon liittyvää sukupuolittunutta syrjintää. Tämä käy ilmi Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemasta Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 -raportista. Epäasiallinen kohtelu näkyy myös nuorten liikuntaharrastuksissa. Urheilu museossa nämä tunnekokemukset herätetään henkiin. Harjunen peräänkuuluttaa kehojen moninaisuuden ymmärtämistä ja yhdenvertaisuutta
Jouko Kokkonen & Kati Kauravaara (toim.) Liikuntatieteellinen Seura ISBN 978-952-5762-15-0 ISSN 0356-746X K ok k on en & K au ra va ar a (to im .) E ria rv ois uu de n k as vo t lii k u n n as sa A J A S S A Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa tamien kohteiden kävijämäärät ovat kasvaneet vuosittain keskimäärin kolme prosenttia vuodesta 2000 lähtien. Korjausvelkaa jää Metsähallituksen mukaan jäljelle saman verran. Artikkeleita edeltävä Hannu Itkosen johdantoteksti sijoittaa eriarvoisuuden laajempiin yhteiskunnallisiin yhteyksiinsä. Teemojen katsominen rinnakkain näyttää tekstit uudessa valossa: kysymys ei enää olekaan yksittäisten ryhmien erityispiirteistä, vaan yhteiskunnallisista käytännöistä, joissa samantyyppiset prosessit toistuvat. Lisäksi retkeilypalvelujen kunnostamiseen ja kehittämiseen sekä luonnonhoitoon, luonnontilan ennallistamiseen ja luontoinventointeihin on suunnattu tulevaisuusinvestointirahoitusta 19,2 miljoonaa euroa. Toinen kokonaisuus valottaa sitä, miten institutionaalinen toiminta saattaa tuottaa eriarvoisuutta. Kolmas osio käsittelee elämänehtojen eriarvoisuutta. Metsähallituksen Luontopalveluiden hoidossa olevia huonokuntoisia retkeilyrakenteita korjataan vuosina 2019–2020 yli 16 miljoonalla eurolla. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisema kokoelma sisältää kymmenen artikkelia, jotka luotaavat laajan ilmiökokonaisuuden eri ulottuvuuksia. Ympäristöministeriön perusrahoitus Metsähallituksen Luontopalveluille kasvoi edellisvuodesta 7,5 miljoonaa euroa. Kuva: Antero Aaltonen Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa -artikkelikokoelma tuo näkyväksi liikuntakulttuurissa katveeseen jääneen ilmiökentän. Se pyritään kuromaan umpeen lähivuosina. Teos on jaettu temaattisesti kolmeen kokonaisuuteen. Metsähallituksen hoiKuva: Antero Aaltonen. Painetun teoksen voi tilata hintaan 30 euroa Tiedekirjasta. Ensimmäisessä tarkastelussa on valtaväestön liikuntakulttuurin suhde vähemmistöjen liikkumiseen ja kulttuuristen odotusten merkitykset eriarvoisuuden perustana. He nostavat esiin sekä yksittäisten tekstien keskeisiä päätelmiä että erityisesti artikkeleissa risteäviä ja toistuvia teemoja. Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa on luettavissa LTS:n kotisivuilla. Hyvät retkeilyrakenteet helpottavat luontoon tutustumista ja suojaavat luontoa ihmisten kulkua ohjaamalla. Monia eriarvoisuuden ilmentymiä jää käsittelemättä, mutta tekstit kertovat vastaan sanottamattomasti, että liikunnankaan kentillä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole itsestäänselvyys. Vuonna 2020 käyntiluvut ovat nousseet vielä nopeammin koronaepidemian aikana. Kati Kauravaara ja Eva Rönkkö pohtivat yhteenvetotekstissään aihepiiriä artikkelien herättämien ajatusten pohjalta. Toimiva retkeilyinfra parantaa myös luontomatkailuyritysten toimintaedellytyksiä. Teos osoittaa, että liikunnankin kentillä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen on vielä pitkä tie kuljettavana. Artikkelikokoelman kymmenen artikkelia kartoittavat laajan ilmiökokonaisuuden eri ulottuvuuksia. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 5 Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa tuo näkyväksi liikuntakulttuurissa katveeseen jääneen ilmiökentän. Monien suomalaisten liikkumista estävät tai haittaavat kulttuuriset käytännöt, sukupuolija ulkonäköstereotypiat ja yhteiskunnalliset rakenteet. www.lts.fi/tutkittua-sovellettua/tutkittua/eriarvoisuus.html Metsähallituksen hoitamia retkeily palveluja kunnostetaan mittavasti Kansallispuistojen ja monien muiden suosittujen valtion luonnonsuojelualueiden retkeilypalveluja kunnostetaan laajasti
Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2020:1. Liikunnan rahavirrat Suomessa 2005, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:19. Tuloksia verrataan vuoteen 2005, jolloin tehtiin edellinen vastaava selvitys. Koronapandemian akuutit vaikutukset liikuntatoimialaan. Liikuntaja urheilukulttuurimme on vahvasti perinnesidonnaista. Jos eläisimme täydellisten ja yhteismitallisten tilastojen maailmassa, molemmat tarkastelut tuottaisivat suurin piirtein sama summan. ” K A LE V I H EIN IL Ä Liik un ta ja yli op ist ou ra kri itt ise nä ha as te en a ISBN 978-952-5762-14-3 Heinila_kannet.indd 1 Heinila_kannet.indd 1 27.5.2020 14.03 27.5.2020 14.03 Heinilä ruotii tiedemaailmaa ja liikuntakulttuuria Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, mikä antaa mahdollisuuden tarkentaa aiempia tuloksia. Siirryttyäni eläkkeelle olen jatkanut erityisesti liikuntakulttuurimme kehityksen kriittistä tarkkailua. Sen korvaa puoli päivää kestävä webinaari. Valtion liikuntaneuvoston toteuttaman selvityksen perusteella tiedämme, että vuoden 2020 koronapandemia leikkasi myös liikunnan taloutta. Valtion liikuntaneuvosto (2020). Urheilukisojen katselu televisiosta ei ole liikuntaa, mutta liikunnan talouteen se kytkeytyy, koska televisioyhtiö maksaa kisaorganisaatiolle televisiointi¬oikeuksista. 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 A J A S S A Liikunnan talouden volyymi tutkimustarkasteluun Liikunnan talouteen pureutuvassa tutkimuksessa selvitetään, mikä on liikunnan ja urheilun talouden volyymi vuonna 2018. Missä esimerkiksi kulkee tanssin ja kuntoliikunnan raja. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisemassa kirjassa Heinilä tarkastelee kriittisesti 1960–1980-lukujen tiedeja yliopistopolitiikkaa. Tarkastelu keskittyy aiem pien vuosien tilanteeseen, mutta tavoitteena on tehdä myös katsaus koronakriisin vaikutuksista liikunnan ja kilpaurheilun talouteen. Liikuntaja yliopistoura kriittisenä haasteena on myynnissä Tiedekirjassa (tiedekirja.fi). Luetaanko hyötyliikunta ja sitä tukevat investoinnit, kuten pyörätiet, liikunnan talouden piiriin. Kysynnän näkökulmasta tarkastellaan muun muassa kotitalouksien urheiluvälineisiin ja vaatteisiin käyttämiä rahamääriä sekä liikunnan palveluihin, kuten kuntosalikortteihin, suuntaamaa kulutusta. Tarjonnan näkökulmasta selvitetään esimerkiksi, miten paljon urheilukaupat myyvät urheilutarvikkeita, tai millä volyymilla kuntosalit pyörittävät toimintaansa. Hän analysoi purevasti myös liikuntakulttuurin kehitystä viimeisimpien vuosikymmenien aikana. Lisäksi voi kysyä, kuuluuko laiton toiminta aidosti liikunnan piiriin. Suuret yhteiskunnalliset muutokset, mutta myös kansainvälisen urheilun kehitys edellyttäisivät liikuntakulttuurimme uudistumista. Käynnistyvään tutkimukseen osallistuu myös Kuva: Antero Aaltonen KALEVI HEINILÄ Liikuntaja yliopistoura KRIITTISENÄ HAASTEENA Yliopistolaitos oli ajautunut 1970-luvulla uusvasemmistolaisen opiskelijaliikkeen paineessa murrosvaiheeseen. Virtuaalitilaisuus käsittelee erityisesti koronaepidemian vaikutuksia liikuntaan ja urheiluun.. Kohteena ovat liikunnan ja urheilun rahavirtojen keskeiset reitit sekä kysynnän että tarjonnan näkökulmasta. Vanhan liiton yliopistomiehenä ryhdyin osaltani puolustamaan perinteistä opetuksen ja tutkimuksen vapautta ja samalla tieteellisen asiantuntemuksen tärkeyttä yliopiston hallinnossa. Lopulta yliopiston perinteinen vapaus onnistuttiin säilyttämään. Juhannuksen alla 96 vuotta täyttäneen Heinilän mukaan viihteellistyneen huippu-urheilun pintakuohut peittävät mediassa liikuntakulttuurin oleelliset kysymykset, kuten kasvatuksellisuuden ja kansalaisten liikkumisen. Eri epätarkkuuksista johtuen realistinen tavoite on, että tulokset ovat samaa suuruusluokkaa. Tutkimuksen rahoittaa opetusja kulttuuriministeriö, ja sen toteuttaa Liikuntatieteellinen seura yhteistyössä Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) kanssa. Merkittävä haaste on myös liikunnan piirin rajaaminen. Alustava olettama on, että yksityisten palveluntarjoajien rooli liikunnan taloudessa on kasvanut, samoin ammattiurheilun ja kaupallisin perustein toimivien liigojen talouden volyymi. Liikuntafoorumin tilalla verkko seminaari Kouvolassa lokakuun lopussa järjestettäväksi suunniteltu kansallinen liikuntafoorumi on siirretty vuodella eteenpäin. Osa liikunnan talou desta, lähinnä doping-aineiden kauppa, on laitonta, joten siitä ei voi olla luotettavia tilastoja. Emeritusprofessori Kalevi Heinilältä ilmestyi kesäkuussa teos Liikuntaja yliopistoura kriittisenä haasteena. Kyseessä on siis kahteen tarkasteluvuoteen sidottu poikkileikkaus. Edellisessä tutkimuksessa epävarmuus koski etenkin seuroja, urheilujärjestöjä ja huippu-urheilua, joista ei ollut kattavia tilastoja tai tutkimuksia. TIMO ALA-VÄHÄLÄ timo.ala-vahala@juritele.fi LÄHTEET Ala-Vähälä, Timo (2009). Liikuntaan liittyvä viestintä, etenkin televisiointioikeuksiin liittyvä kauppa, onkin keskeinen osa liikunnan taloutta
Hannele Polun väitöskirja "Associations of hearing difficulties, life-space mobility, quality of life and depressive symptoms among older adults" tarkastettiin 29.5.2020 Jyväskylän yliopistossa. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 7 Liikunnan valtiontukeen tulossa suuria leikkauksia Valtiovarainministeriön elokuussa julkistama vuoden 2021 budjettiesitys merkitsisi toteutuessaan yli 40 miljoonan euron leikkauksia liikunnan ja urheilun valtiontukeen. Liikuntabudjetin lopullinen suuruus määritellään budjettineuvotteluissa, jotka päättyvät lokakuun alussa 2020. Kuulolaitteen käytön hyödyllisemmäksi arvioineet henkilöt liikkuvat enemmän kuin kuulolaitteesta vähemmän hyötyä kokevat. Katri Kostamon väitöskirja "Hyöty liikuntaan kannustavana, arkiliikunta hyötyjä tuovana Keskiasteen opiskelijoiden tulkintoja liikkumisensa lisääntymisestä" tarkastettiin 16.6.2020 Helsingin yliopistossa. YTM Veera Koskinen tutki sosiologian väitöskirjassaan hyvinvoinnin edistämistä koskevia asenteita ja kulutuskäytäntöjä yli 50-vuotiaiden kokemusten perusteella. Toisaalta tieto siitä, että kevytkin liikunta on hyödyksi, vaikuttaa motivoivan etenkin vähemmän liikkuvia nuoria. A J A S S A. Sopiva kuulolaite tukee ikääntyneiden liikkumista ja elämänlaatua TtM, PsM Hannele Polku selvitti gerontologian ja kansanterveyden väitöstutkimuksessaan ikääntyneiden ihmisten kuulovaikeuksien ja kuulolaitteesta koetun hyödyn yhteyttä liikkumiseen ja elämänlaatuun. Tämä näkyy myös hyvinvoinnin edistämiseen liittyvissä asenteissa ja kuluttamisessa. Kyky suodattaa informaatiotulvaa ja ymmärtää lukemaansa on tietotulvassa yhä tärkeämpää. V ä i t ö s u u t i s e t Wellness-ajattelu vaikuttaa hyvinvoinnin edistämiseen Kokonaisvaltaiseen itsehoivaan kannustava hyvinvointisuuntaus eli ”wellness” näkyy hyvinvointikeskustelussa ja kulutuskulttuurissa. Väitöskirjan verkkoversio: https://jyx.jyu.fi/ handle/123456789/69003. Väitöskirjan verkkoversio: https:// jyx.jyu.fi/handle/123456789/68971. Omakohtaiset oivallukset lisäävät nuorten liikkumista VTM Katri Kostamo tarkasteli sosiaalipsykologian väitöstutkimuksessaan, millaiset liikuntaan liitetyt merkitykset voivat innostaa nuoria lisäämään liikkumistaan. Pelkkä terveyshyötyjen korostaminen ei kuitenkaan riitä. Lisäksi hän tarkasteli liikkumisen yhteyttä masennusoireiden esiintymiseen. Nuorten terveyden lukutaitoa voidaan nyt mitata Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tietoa on saatavilla valtavasti. Sillä voidaan verrata nuorten terveyden lukutaitoa myös kansainvälisesti. Ehdotus perustuu Veikkauksen tämän vuoden rahapelituottojen laskuun, jota koronaepidemia on vauhdittanut. Wellness-kulutus koetaan tärkeäksi myös, koska elämän halutaan säilyvän omatoimisena mahdollisimman pitkään. Elintason nousu ja elinajanodotteen pidentyminen ovat muokanneet ikääntyvien elämäntyylejä aktiivisemmiksi. Liikunnan ja urheilun valtionrahoitus on kasvanut sekä nimellisesti ettäreaali arvoltaan vuoteen 2020 saakka. Health Literacy for School-aged Children (HLSAC) -mittari mahdollistaa kouluikäisten terveyden lukutaidon arvioinnin Suomessa. Reaaliarvo oli 112 miljoonaa euroa, joten leikkaukset merkitsisivät toteutuessaan paluuta euroajan alkupuolen tasoon. Asianmukaisilla apuvälineillä, kuten sopivalla kuulolaitteella, voidaan lievittää kuulon heikentymisen aiheuttamia vaikeuksia, ja tukea samalla ikääntyneiden aktiivista osallistumista yhteiskunnan toimintaan. LitL Olli Paakkari selvitti terveyskasvatuksen väitöstutkimuksessaan lasten ja nuorten terveyden lukutaitoa ja kehitti sen mittaamiseen soveltuvan työkalun. Liikuntaan liittyy monenlaisia merkityksiä, jotka voivat olla erilaisia eri elämänvaiheissa. Olli Paakkarin väitöskirja "Developing an instrument for measuring health literacy among school-aged children" tarkastettiin 27.5.2020 Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan verkkoversio: https://helda.helsinki.fi/ handle/10138/314775. Vuonna 2003 liikuntabudjetin kokonaissumma oli 90 miljoonaa euroa ja vuonna 2020 loppusumma oli 163 miljoonaa euroa. Esimerkiksi personoidut hyvinvointipalvelut, -teknologia ja -elämykset ovat tulleet osaksi arkielämää ja itsehoitoa. Liikunnasta koetut hyödyt näyttävät kannustavan nuoria liikkumaan enemmän. Veera Koskisen väitöskirja ”Building skills for lifelong wellness: An empirical study on the wellness-oriented lifestyle” tarkistettiin 21.8.2020 Jyväskylän yliopistossa. Vähentynyt liikkumisaktiivisuus on yhteydessä suurempaan masennusoireiden määrään. Väitöskirjan verkkoversio: https://jyx.jyu.fi/ handle/123456789/70994
Sen sijaan soraa voisi käyttää suosituilla polkureiteillä kosteiden paikkojen vahvistamiseen. Sekä polkujuoksijoiden että maastopyöräilijöiden kannalta tämä ei ole hyvää ympäristön kehitystä. Ainakin pääkaupunkiseudulla käytettävissä olevien polkujen määrä on oman tuntumani mukaan vähentynyt. Kunnat esittävät tukevansa lähimetsien monimuotoista käyttöä, mutta tämä ei ilmeisesti koske maastopyöräilyä – ainakin Vantaalla jokainen uusi luonnonsuojelualue tarkoittaa vähemmän polkuja pyöräilyyn. Ei ehkä täysin. Jos kaupunkipyöräilyn kehittäminen on kuntien lempilapsi, maastopyöräilyssä asiat eivät ole aina näin positiivisia. 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 P O L T T O P I S T E E S S Ä RAKASTETTU JA INHOTTU PYÖRÄILIJÄ Toistakymmentä vuotta sitten lähiliikuntapaikkojen rakentaminen oli iso liikuntapoliittinen juttu. MIKAEL FOGELHOLM ravitsemustieteen professori Helsingin yliopisto LTS:n puheenjohtaja mikael.fogelholm@helsinki.fi On vaikea ymmärtää, miten polkua pitkin pyöräily kuluttaisi metsää yhtään enempää kuin sienestäminen, marjastaminen ja suunnistaminen.. Kaikki on siis pyöräilyn kehittämisessä hyvin. Kokonaisuudessaan tämä ei onnistu. Helsingin kantakaupunki on tosin vieläkin aika hankala pyöräilijälle, eivätkä isot kehityshankkeet Hämeentiellä tai Lauttasaaren sillalla paranna tätä asiaa. Peruste on ehkä vahvimmin ollut ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta samalla huolehditaan myös kansanterveydestä. Soran käyttäminen on myös kestävämpi ratkaisu kuin lankkupolku, joka hyvin nopeasti alkaa lahota ja vähintäänkin kahden lankun välinen rako muuttuu nopeasti pyöräilijälle vaarallisen isoksi. Metsähallitus perustelee esimerkiksi leveää uraa Kuusijärven ja Bisajärven välillä sillä, että kävelijät haluavat liikkua rinnakkain. Minun on vaikea ymmärtää, miten polkua pitkin pyöräily kuluttaisi metsää yhtään enempää kuin sienestäminen, marjastaminen ja suunnistaminen. Niinpä Vantaa ajaa maastopyöräilijät kokonaan pois poluilta luonnonsuojelualueilla. Oikeanpuoleinen liikenne kokonaisuudessaan helpottaisi yhdessä oloa kevyenliikenteen väylillä niin keskustassa kuin lähimetsien ulkoilureiteillä. Kävelijät saavat tällä hetkellä valita kumman puolen tahansa kävelyväylästä, riippumatta siitä, jaetaanko sitä pyöräilijöiden kanssa tai ei. Autojen nopeuksien hidastaminen antaisi myös enemmän turvaa vauhdikkaimmille pyöräilijöille siirtyä ajoradalle. Pyöräilijän on mahdotonta jokaisen kävelijän kohdalla arvata, mihin tämä juuri sillä hetkellä on siirtymässä. Jos kunta laatisi reittiopasteita arkojen ja suojeltavien alueiden läpi, se ohjaisi kaikkia polkuja käyttäviä pysymään niillä ja näin sekä liikunnan että luonnon monimuotoisuus säilyisivät parhaiten. Nämä pulmat vähenevät, jos pyöräily voidaan kokonaan erottaa autoilusta ja jalankulusta. Tässä on haastetta, sillä pyöräilijät tuntuvat olevan harvinaisen inhottuja. Toinen mielenkiintoinen asia on se, että nykyisin halutaan metsäpolkuja tai vanhoja hiihtouria muuttaa leveiksi sorapäällystetyiksi ulkoilureiteiksi. Kävelijöiden mielestä pyöräilijät liikkuvat liian kovaa ja holtittomasti, ja autoilijoiden mukaan pyörät ajoradalla ovat vain tien tukkeena. Liikkumisen kannalta fyysisen ympäristön lisäksi myös sosiaalinen ympäristö on tärkeä. Ymmärrän jotenkin tämän, mutta vanhallakin vähän epätasaisemmalla väylällä tämä olisi ollut mahdollista. Näin vähenisi sekä pyöräilijöiden että kävelijöiden tarve kiertää mutainen kohta, joka tietenkin luo uutta polkua tai leventää vanhaa. Viime vuosina samanlaisen kehitysroolin on saanut kaupunkipyöräily. Suomalaisten kaupunkien pyöräily-ympäristö on kansainvälisestikin arvioituna hyvä – meillä on paljon pyöräilyyn tarkoitettuja väyliä ja liikkuminen on loppujen lopuksi varsin turvallista. Etenkin Vantaa on ottanut hyvin nihkeän kannan, koska kunnan virkamiesten mukaan maastopyöräilijät pilaavat metsät luomalla runsaasti uusia polkuja. Lopputulos näyttää olevan se, että kävelijät ovat ihan missä sattuu
Jokaisella suomalaisella tulee olla siksi mahdollisuus valita itselleen sopiva tapa pitää huolta terveydestään liikkumalla. Kuumimpiin aiheisiin kuuluu Veikkauksen asema, josta on käyty jo yli vuoden ajan keskustelua. Miten tämä tapahtuu, ratkeaa syksyn budjettiriihessä. Sanankäyttö on etenkin sosiaalisessa mediassa ollut ajoittain kiivasta. Saarikko vastaa lyhyesti kysymykseen siitä, johtaako Veikkaustuottojen aleneminen pysyvään budjettirahoitukseen liikunnan ja urheilun osalta: asiasta ei ole vielä päätetty. – Veikkaus tuottaa valtion budjettiin noin miljardi euroa vuositasolla. Suomessa ei siten olla siirtymässä esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan käytössä olevaan rahapeliyhtiöille avoimeen toimilupapohjaiseen järjestelmään, jossa toimijat maksavat lisenssistä. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 9 L Liikunta & Tiede kysyi ministeriltä sähköpostitse liikuntakulttuurin ajankohtaisista asioista. Saarikko pitää välttämättömänä, että hallitus päättää budjettiriihessä Veikkauksen tuoton alenemisen paikkaamisen lisäksi toimista, jotka vahvistavat yhtiön toimintaedellytyksiä ja vähentävät rahapelaamista ulkomaille. Tiedeja kulttuuriministeri Annika Saarikko: Kansanedustaja Annika Saarikko palasi elokuussa 2020 tiedeja kulttuuriministeriksi. – Näen välttämättömänä, että budjettiriihessä päätämme tuoton aleneman paikkaamisen lisäksi niistä pitkän tähtäimen toimista, joilla vahvistamme Veikkauksen toimintaedellytyksiä ja vähennämme suomalaisten rahapelaamista ulkomaille. – Sanna Marinin hallituksen tavoite rahapelijärjestelmän osalta on kirjattu selkeästi hallitusohjelmaan ja seison sen takana. Raha peli yhtiön yksinoikeusasemaa kyseenalaistavat mielipiteet ovat voimistuneet, ja yhtiön on sanottu keräävän pelihaitoista kärsivien kustannuksella ”verirahoja”. Veikkaus arvioi, että sen vuoden 2021 tuoton alentumisen vaikutus on opetusja kulttuuriministeriön osalta 140 miljoonaa euroa. Lähiympäristön merkitys liikkumisessa korostuu Hallituksen liikuntapolitiikan näkökulmasta tärkein tavoite on Saarikon mukaan liikunnallisen elämäntavan tukeminen. Keskustelu järjestelmän oikeutuksesta ja tulevaisuudesta on mielestäni täysin ymmärrettävä. En ole itse nähnyt todisteita siitä, että monopolia purkamalla vähentäisimme peliongelmia. Saarikko muistuttaa, että hallitus päätti jo keväällä, että koronan vaikutukset vuoden 2020 veikkaus tuottoihin kompensoidaan täysmääräisenä. Samaan aikaan rahapelit tuottavat myös paljon pahoinvointia rahapeliongelmaisille ja heidän läheisilleen. Ministerinpestille paluun lisäksi Saarikkoa on pitänyt liikkeellä Keskustan puheenjohtajaehdokkuus, joka johti valintaan Oulun puoluekokouksessa. Saarikon mukaan yksinoikeusjärjestelmää ei olla purkamassa. Näen, että tällaista muutosta järjestelmäämme ajavat ovat perusteluvastuussa aiheesta, sanoo Saarikko. – Liikunnallisen kokonaisaktiivisuuden lisääminen onkin ollut valtiollisen liikuntapolitiikan jatkuva johtotähti. Kuva: Lauri Heikkinen / Valtioneuvoston kanslia, CC-BY-4.0 Veikkauksen toimintaedellytykset turvattava. Olemme yhdessä sitoutuneet pelihaittojen vähentämiseen sekä Veikkauksen kanavointikykyisen yksinoikeusaseman vahvistamiseen
Saarikko korostaa, että tällä tähdätään erityisesti lasten, iäkkäiden ja erityisryhmien liikkumisen kannalta keskeisten arjen lähiympäristöjen lisäämiseen. Uskon, että urheilua ja kulttuuria tarvitaan arjen vastapainoksi erityisesti nyt, Uskon, että urheilua ja kulttuuria tarvitaan arjen vastapainoksi erityisesti nyt.. – Kesän aikana käynnistynyt toiminta on rajoituksista huolimatta ollut hyvin seurattua. Koronakriisin myötä monen ihmisen elinpiiri kaventui ainakin kevään ajaksi kodin lähiympäristöön. LIPOKO käsittelee myös valtakunnallisia, poikkihallinnollisia liikunnanedistämisohjelmia eli Liikkuvat-ohjelmia, joihin kuuluvat osakokonaisuuksina Liikkuva perhe, Liikkuva varhaiskasvatus, Liikkuva koulu, Liikkuva opiskelu, Liikkuva aikuinen ja Ikiliikkuja. Tällöin moni löysi elämän sisällön ja merkityksen yhä vahvemmin omatoimisesta liikkumisesta ja luonnossa liikkumisesta. Työn alla ovat olleet LIKOPO:n alaisuuteen nimettävien työryhmien valmistelu, valtakunnallisten yhteisten liikuntasuositusten ja niiden valmisteluprosessien käsittely sekä Liikkuvat-ohjelmiin tutustuminen. Hänen erityissuosikkinsa on suomalainen perinnelaji hiihto. 1 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 Tämä on kaikkien väestöryhmien hyvinvoinnin lisäämistä tukeva tavoite ja sen merkitys korostuu erityisesti näin korona-aikana, jolloin arkiliikunnan ja harrastamisen rutiinit ovat saattaneet muuttua. Valmistelu on edennyt hyvin, joskin koronapandemian tuomat rajoitukset vaikuttavat myös Suomen harrastamisen malliin. – Uskon, että useille ihmisille on kirkastunut entisestään liikkumisen merkitys arjen terveyden, hyvinvoinnin, sekä elämän sisällön kannalta. Siinä ovat edustettuna keskeiset ministeriöt ja liikunta-alan valtakunnalliset organisaatiot. Saarikko kertoo olevansa innokas talviurheilulajien seuraaja. Hallitusohjelmaan sisältyy tavoite arkiliikunnan ja ulkoilun edellytysten parantamisesta. Pidän tärkeänä, että ministeriö vahvistaa tämän kokonaisuuden merkitystä myös valtionavustusten harkinnassaan. Arvokisojen ja perinteisten urheilutapahtumien peruuntumiset näkyivät ja tuntuivat suomalaisten keväässä. Käsittelyyn ovat tulossa myös ministeri Lauri Tarastin selvitys huippu-urheilulain tarpeellisuudesta sekä harrastamisen Suomen malli. Olen todella iloinen siitä, että urheilutapahtumia on voitu kesällä järjestää erityistä varovaisuutta ja hallituksen suosituksia noudattaen. Virtuaalisen Harrastusviikon aikana lapset ja nuoret pääsevät kokeilemaan ja tutustumaan harrastusmahdollisuuksiin uusien digija etämuotojen kautta. Samalla poikkihallinnollisuus on vahvistunut. – On hyvä kuitenkin muistaa, että poikkihallinnollisuus on niin meillä ministeriössä kuin monella muulla toimijalla osa jokapäiväistä työtä. Hänen mukaansa on löydettävä keinoja suojella erityisen haavoittuvassa asemassa olevaa ikäryhmää, mutta mahdollistettava samalla kohtuullisen aktiivisuuden ylläpitäminen. Selonteosta selkänojaa Saarikko näkee, että liikuntapoliittinen selonteko on tuonut liikkumista ja liikuntaa edistäville tahoille tarpeellista selkänojaa viedä asioita yhä pontevammin eteenpäin. Mallin ensimmäinen vaihe pilotteineen käynnistyy vielä vuoden 2020 aikana. Liikunnan ja urheilun kulttuurin tulee kehittyä aikamme mukana, linjaa Saarikko. Kesäisin ministeri suuntaa myös pesäpallo-otteluihin. Syyskaudella keskeistä on LIKOPO:n työsuunnitelman valmistelu hallituskaudelle. Toiseksi liikuntapolitiikan ydintavoitteeksi Saarikko nimeää tasa-arvoja yhdenvertaisuustyön vahvistamisen. Opetusja kulttuuriministeriö asetti vuoden 2020 alussa hallitusohjelman mukaisesti poikkihallinnollisen Liikuntapolitiikan koordinaatioelimen (LIPOKO). Hallitusohjelmasta nousee myös Liikkuva koulu -ohjelman toimintatavan levittäminen elämänkulun eri vaiheisiin ja ikäryhmiin. Koronakriisi syventää liikkumisen eroja Poikkeukselliset olot vaikuttavat myös fyysiseen aktiivisuuteen. Saarikko sanoo kantavansa erityistä huolta koronakevään ja syksyn mahdollisesti mukanaan tuomien uusien rajoitusten vaikutuksista ikäihmisiin. Jalkapalloa Saarikko on opetellut katsomaan lajista kiinnostuneen miehensä seurassa. Mikä on huippu-urheilun (kansallinen) merkitys vuonna 2020. LIPOKO on kevätkaudella järjestäytynyt sekä käsitellyt liikuntapolitiikan ajankohtaisia kiireellisiä kysymyksiä. – Harrastamisen Suomen mallissa ei ole kyse yksin liikuntaharrastuksista, vaan kaikenlaisten harrastusten tuomisesta osaksi lasten ja nuorten koulupäivää. Liikkuva ja fyysisestä kunnostaan huolta pitävä ihminen on virkeämpi ja toimintakykyisempi niin kotona, työssä kuin vapaa-ajalla. Liikunta on Saarikon mielestä paras tapa pitää huolta niin kehon kuin mielenkin toimintakyvystä. – Viimeisten vuosien aikana olemme nähneet, että liikunnan ja urheilun eettisyyteen, turvallisuuteen ja vastuullisuuteen liittyvät kysymykset ovat nousseet julkiseen keskusteluun. – Kuluneet koronakevät ja -kesä ovat osoittaneet sen, että huippu-urheilu on yhä meille suomalaisille sydäntä lähellä oleva asia. Saarikko viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan koronakriisi on polarisoinut väestön liikkumista entisestään. Esimerkiksi kouluille ei nyt syksyn aikana toivota ”ulkopuolisia” aikuisia, joten muun muassa Harrastusviikko toteutetaan virtuaalisena, kertoo Saarikko. Saarikko näkee, että huippu-urheilulla on myös entistä tärkeämpi elinkeinopoliittinen rooli. Paljon liikkuvat ovat lisänneet liikkumistaan ja vähän liikkuvilla se on vähentynyt. Urheilun ympärille syntynyt tapahtumateollisuus on kasvanut Suomessakin voimakkaasti viime vuosina. Lo mien jälkeen koulujen ja töiden alettua yhä useampi vaikuttaa myös ottaneen omakseen fyysisesti aktiiviset kulkutavat työ-, koulu-, opiskeluja asiointimatkoilla. Ryhmä koordinoi eri hallinnonalojen liikuntapoliittisia tavoitteita sekä keskeisiä ja ajankohtaisia liikkumista, liikuntaa ja urheilua käsitteleviä kysymyksiä
Omat lapset saavat liikkumaan Eturivin poliitikon työ on tunnetusti kiireistä. Enteitä huonommista ajoista on näkynyt, mutta liki kolmanneksen leikkausta kukaan ei osannut aavistaa. Ulkoilmasta nauttiminen perheen kanssa tuo ihanaa vaihtelua pitkiin, kokousten täyttämiin työpäiviin. Talousliberalismin kannattajien mielestä rahapelituotoin rahoitettu kansalaistoiminta on tehotonta ja joutaakin kuolla, ellei toimintaan löydy rahoitusta. Veikkauskriitikot ovat kovasanaisesti tulkinneet rahapelien tuotoista riippuvaisten järjestöjen Veikkauksen asemaa koskevat kannanotot syöttiläiden vinkumiseksi. Tätä me yhdessä urheiluliikkeen kanssa yritämme ratkoa. Liikuntapaikkarakentamiseen, tutkimukseen ja urheiluopistoille ohjattu raha hyödyttää suurelta osin nimenomaan urheilijoita. Kun kansan karttuisasta kädestä siirtyi yhtiölle vuosi vuodelta enemmän rahaa, niin edunsaajatkin hyötyivät. On täysin mahdollista, että ensi vuodestakin tulee välivuosi kansainvälisten arvokisojen osalta, mikä vaikuttaa vääjäämättä huippu-urheiluun. Liikuntabudjettia on pienitty ei suinkaan juustohöylällä, vaan lihakirveellä. Ilta-Sanomat 25.6.2020. Saarikon mielestä on enemmän kuin toivottavaa, että huippu-urheilutapahtumien järjestämiseen löytyy uusia ratkaisuja. Sopisiko elämääni työmatkojen kulkeminen pyörällä. Asiasta riemuitsivat yhtiötä kärjekkäästi peliriippuvuuksista piittaamattomasta toiminnasta arvostelleet. Kommentti: Kansalaistoiminnan ymmärrys hukassa veikkauskeskustelussa Valtiovarainministeriön budjettiesitys vuodelle 2021 tarjoaa kylmää kyytiä liikunnalle ja urheilulle. Niin liikunnassa, kulttuurissa kuin nuorisotyössä on paljon toimintaa, josta ei millään ilveellä synny bisnestä. Toinen ajoittuu 2000-luvulle, kun jakosuhdelaki vakiinnutti liikunnan osuuden liki neljännekseen Veikkauksen tuotoista. https://www.is.fi/muutlajit/art2000006552341.html. ”Mummorullat” ja perinteiset veikkauspelitkin jauhoivat kuitenkin aluksi euroja ennätystahtiin, mikä piti kaikki edunsaajat tyytyväisinä. Liikuntabudjettia ruoti kesällä populistisesti Ilta-Sanomat (25.6.2020), jonka tulkinnan mukaan urheilijat saavat siitä vain murusia. On myös syytä muistaa, että julkinen sektori on siirtänyt palvelujen tuottamista järjestöille 1990-luvulta lähtien. Järjestöt elävät arvostelijoiden mielestä köyhiltä kerätyillä ylimääräisillä veroilla ja toimivat laiskasti. Vähemmälle huomiolle on jäänyt veikkauskritiikkiin usein sisältyvä kansalaistoiminnan väheksyntä. Veikkauksen, Raha-automaattiyhdistyksen ja Hippoksen sulauduttua yhdeksi yhtiöksi vuonna 2017 liikuntaja urheilupiireissä pelättiin eniten ”Rahiksen” perinteisten edunsaajien voivan porskuttaa muiden kustannuksella. Valtion veikkausvoittovaroista ja sittemmin rahapelien tuotosta jakamat liikuntamäärärahat ovat kasvaneet koko 2000-luvun viime vuoteen saakka. Vähälle huomiolle jäivät sekä peliriippuvuuteen kohdistuvan arvostelun voimistuminen että ulkomaille suuntautuvan nettipelaamisen kasvu. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 1 kun arjessamme on ollut poikkeuksellisia huolia ja murheita. Tekisinkö iltauutisia katsoessa jumpan olohuoneessa. Liikkuminen on myös erinomainen tapa rakentaa ja ylläpitää minulle hyvin tärkeää luontosuhdetta. Hän sanoo ar jen liikkumisensa rakentuvan lastensa ympärille. Tämä näkemys sivuuttaa täysin sen, että esimerkiksi monien urheilujärjestöjen ja soveltavan liikunnan toimijoiden on mahdotonta toimia markkinaehtoisesti. Kävisinkö ulkoilemassa tai kuntosalilla lapsen harrastuksen aikana. Pelimerkkien tasainen virta tuuditti liikuntaväenkin uskomaan avustusten olevan ikuisia. Näen, että urheiluja kulttuuritapahtumilla on tärkeä rooli kansakuntamme kriisinkestävyyden lujittajana. Tämän vuoksi kisojen ja otteluiden järjestämiseen on löydettävä kestävät ratkaisut pandemia huomioiden. JOUKO KOKKONEN Vesa Rantanen, Tämän takia 1,5 prosenttia on suomalaisen urheilun kiusallisin luku. Vanhentuneelta tuntuu ylipäätään ajatus siitä, että liikuntabudjetti olisi olemassa ennen kaikkea urheilijoita varten. Liikuntakulttuuri on kokenut kaksi veikkausrahojen kasvuloikkaa. Väite jätti varjoonsa sen, että valtio rahoittaa urheilemisen edellytyksiä vuosittain kymmenillä miljoonilla euroilla. Peliautomaattien sulkeminen aiheutti miljoonien tulonmenetykset. – Minulle on tärkeää, että lapseni oppivat liikunnallisen elämäntavan ilot jo nuorena. Ensimmäinen osui loton tuloon 1970-luvulla. JOUKO KOKKONEN Sidonnaisuusilmoitus: Liikuntatieteellisen Seuran rahoitus perustuu suurelta osin opetusja kulttuuriministeriön liikuntatieteellisille tutkimusja tiedonvälitysyhteisöille jakamiin rahapelituottoihin. Koronakriisi läväytti Veikkauksen tilanteen laajempaan tietoisuuden. Kansalaistoimijat pystyvät sen sijaan tuottamaan palveluja edullisesti. Tämä on haitannut kansalaistoimijoiden asemasta ja merkityksestä käytävää keskustelua. Aktiivisuus arjessa löytää helpommin paikkansa, kun omassa rosterissa on erilaisia tapoja tuoda liikunta osaksi jokaista päivää, sanoo Saarikko. Eri asia on, pitääkö toimintaa rahoittaa rahapelituotoista vai budjettivaroista. Koronan aiheuttamien rajoitusten kestoa ei tiedä kukaan. – Voisinko ottaa tavaksi käydä lenkillä ennen työpäivän alkua tai lounastauolla. Liikuntavinkkinä kiireisille liikuntaja urheiluasioista vastaava ministeri kannustaa pohtimaan, miten liikunnan saa ujutettua osaksi arkea. Muutoksen enteitä ei osattu lukea, vaikka niitä oli ilmassa. – Urheilijoiden on voitava valmentautua tavoitteellisesti ja täysipainoisesti arvokisoihin. Myös monopolinmurtajat ovat nähneet tilanteen vievän heidän toivomaansa suuntaan kohti toimilupajärjestelmää. Ministerinpestille paluun lisäksi Saarikon pitää jatkossa kiireisenä Keskustan puheenjohtajuus. Liikkuisimmeko yhdessä perheen kanssa lähiliikuntapaikalla tai lähimetsässä
Huippu-urheilijat ovat ammattilaisia, muut kilpaurheilijat amatöörejä. 1 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 L MIKSI HUIPPU-URHEILULAKIA EI TARVITA. Kuva: Antero Aaltonen. Arvokilpailuja voivat enää järjestää suurvallat ja arabimaat. Esitin otsikolle kuusi perustetta: 1. 3. Näin minäkin ajattelen. Erillinen huippu-urheilulaki sekoittaisi turhaan pitkään myllerryksessä ollutta järjestökenttää. 4. Media seuraa pääasiassa huippu-urheilua ja sen myötä sponsorit osallistuvat kansainväliseen huippu-urheiluun aivan eri summilla kuin muuhun kilpaurheiluun. 2. 5. Huippu-urheilun ja muun kilpaurheilun arvot ovat etääntymässä. Kansa tarvitsee niitä. Urheilurakentamisessa urheilujohtajia vaivaa suu ruudenhulluus. Liikunta & Tiede -lehdessä 4/2017 ilmestyi artikkelini ”Huippu-urheilu on eriytynyt myös kilpaurheilusta”. 6. Huippu-urheilun erityistarpeet ovat turvattavissa täydentämällä liikuntalakia. Kemiallinen valmennus on huippu-urheilussa huipussaan. Totesin lisäksi, että viihdeteollisuudessa on tänään kaksi suurta lohkoa: pop-musiikki ja huippu-urheilu
Liikuntalaissa huippu-urheilu esiintyy neljässä kohdin lähinnä käsitteessä ”huippu-urheilun edistäminen”. En siten ryhtynyt harkitsemaan Olympiakomitean muuttamista julkisoikeudelliseksi yksiköksi. Esitin, että nämä kysymykset siirrettäisiin käsiteltäviksi tämän vuoden alussa perustetussa liikuntapolitiikan koordinaatioelimessä, jonka puheenjohtaja on ylijohtaja Esko Ranto, ja jossa on edustettuna yhdeksän ministeriötä. Huippu-urheilulaki muuttaisi valtasuhteita Keskeinen havainto on myös se, että kun urheilun keskusjärjestö Valo ry yhdistettiin Suomen Olympiakomi teaan siitä tuli koko suomalaisen liikunnan keskusjärjestö. En kannata vastuun siirtämistä huippu-urheilusta nykyistä enemmän urheilujärjestöiltä valtiolle. Olisi myös mahdollista, että huippu-urheilulain nojalla perustettaisiin kokonaan uusi valtion tukema yksikkö huippu-urheilun edistämiseksi. Huippu-urheilu olisi yhtäällä ja ”muu” liikunta toisaalla, joskin Olympiakomitean suojissa. Näin myös ehdotan tehtäväksi kahdessa liikuntalain pykälässä. Miksi. Annetuissa vastauksissa käsiteltiin enimmäkseen vain opetusja kulttuuriministeriön hallinnonalan ulkopuolisia säännöksiä muun muassa työsuhteesta, sosiaaliturvasta, eläkkeistä ja rangaistuksista. Pidän tätä jakoa edelleen perusteltuna. Päädyin selvityksessäni siten siihen tulokseen, että erillinen huippu-urheilulaki ei nykyoloissa ole tarpeellinen eikä tarkoituksenmukainen. Julkisoikeudellisessa yksikössä jouduttaisiin pohtimaan muun muassa hallintolain soveltamista, muutoksenhakua ja asiakirjojen julkisuutta julkisoikeuden näkökulmasta. Samassa urheiluseurassa on useimmiten lasten ja nuorten urheilua, harrasteliikuntaa sekä kilpaja huippu-urheilua. Erillinen huippu-urheilulaki todennäköisesti vaikuttaisi Suomen urheilun perusrakenteeseen: valtio vastaa liikunnan, myös huippu-urheilun, yleisten edellytysten luomisesta valtionhallinnossa ja yleisemminkin ja itse toiminta tapahtuu liitoissa, seuroissa ja muissa vapaan kansalaistoiminnan järjestöissä. Olisiko se yleensä mahdollista. Järjestöllinen ”soutaminen ja huopaaminen”, mihin tässä saatettaisiin joutua, ei ole järkevää. Jäisikö huippu-urheilua koskemaan sekä liikuntalaki että erillinen huippu-urheilulaki, vai pyyhittäisiinkö huippu-urheilu pois liikuntalain säännöksistä. Liikuntalaki sisältää tarvittavat säännökset kaikenlaisesta liikunnasta mainiten erikseen huippu-urheilun. Ei ole tarkoituksenmukaista säätää kokonaan uutta lakia, jos halutut muutokset ovat tehtävissä voimassa olevaan lakiin. Olisi tietenkin mahdollista, että huippu-urheilulakiin koottaisiin vain tietyt toiminnot, kuten esimerkiksi valmennuskeskukset ja urheiluakatemiat. Tällöin osa Olympiakomitean nykyisistä tehtävistä voitaisiin erotella huippu-urheilulakiin, ellei suurempaa tehtävien siirtoa pidettäisi mahdollisena. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 3 Jos näitä ajatuskulkuja seuraa, olisin voinut päätyä selvityksessäni huippu-urheilulain tarpeellisuudesta (valtioneuvoston julkaisuja 2020:15) erillisen huippu-urheilulain kannalle. Liitoissa ja seuroissa suoritetaan suurin osa huippu-urheiluun liittyvästä toiminnasta eikä sitä käy erottaminen muusta toiminnasta. Tällöin lajiliittojen valtionavustus jakaantuisi omituisesti kahden eri lain mukaisesti. Suomen urheilun järjestörakennetta ei tule yhtä mittaa muuttaa. Huippu-urheilun juuret ovat juuri niissä. Valikoiduille urheiluja liikuntajärjestöille lähettämässäni kyselyssä, johon sain 40 vastausta, esitin myös kysymyksen, mistä huippu-urheilulaissa tulisi säätää. Edellä mainittu lopputulos olisi täyttänyt toimeksiantoni huippu-urheilulain tarpeellisuuden selvittämisestä. Tulisiko lajiliittojen valtionavustuksesta huippu-urheilun osuus erottaa jaettavaksi huippu-urheilulain nojalla. Lajiliitot ja seurat ilmeisesti kuitenkin jäisivät kaikissa vaihtoehdoissa liikuntalain piiriin. Eikä siihen itse asiassa ole tarvettakaan, sillä mahdolliset lisäsäännökset huippu-urheilusta ovat hyvin otettavissa liikuntalakiin. Silloin lain nimeksi sopisi paremmin laki eräistä toiminnoista huippu-urheilun edistämiseksi. Huippu-urheilu esiintyy laissa neljässä kohdassa ja valtioneuvoston asetuksessa liikunnan edistämisestä vielä kolmesti. Muutos olisi suurehko sekä periaatteellisesti että käytännössä. Jos erillinen huippu-urheilulaki säädettäisiin, olisi ratkaistava, mitä tämä merkitsee liikuntalaille ja sen nykyiselle kokonaisuudelle, mutta myös Olympiakomitealle. Miten huippu-urheilun erityistarpeet voisi huomioida. Mutta tähän tulokseen en voinut tulla. Kun valtiovalta kuitenkin oli osoittanut sekä liikuntapoliittisessa selonteossa että hallitusohjelmassa erityistä mielenkiintoa huippu-urheiluun, katsoin aiheelliseksi tarkastella huippu-urheilun edistämistä etenkin liikuntalain kannalta. Huippu-urheilun erottaminen lailla muusta liikunnasta merkitsisi lainsäädännöllisesti ja kenties myös urheilujärjestöllisesti Suomen Olympiakomitean toiminnan jakaantumista asiallisesti lähes samaan tapaan kuin ennen Valo ry:n ja Olympiakomitean yhdistymistä eli paluuta vanhaan jakoon. Asiaperusteisesti huippu-urheilua on vaikea erottaa muista liikunnan osista. Joka tapauksessa joitakin liikuntalain säännöksiä jouduttaisiin sisällyttämään huippu-urheilulakiin esimerkiksi tavoitteista (2 §) ja valtionavuista (14-15 §). Näissä malleissa seurauksena saattaisi olla – paitsi lainsäädännön hajaantuminen – julkisen vallan lisääntyvä puuttuminen Olympiakomitean toimintaan. Niiden paikka ei olisi huippu-urheilulaissa, vaan muussa lainsäädännössä. Liikuntalain 3 §:n mukaan huippu-urheilulla tarkoite. Mahdollisesta erillisestä laista riippumatta huippu-urheilu liittyy joka tapauksessa urheilun lajiliittojen ja seurojen toimintaan, tavalliseen kilpaurheiluun ja nuorten valmennukseen. Erillisen huippu-urheilulain aiheuttamat edellä todetut rakenteelliset seuraamukset eivät puolla uuden lain säätämistä. Miten huippu-urheilulaissa eroteltaisiin Olympiakomitean ja lajiliittojen sekä vammaisurheilun suhteet
Sen sijaan säädettäisiin valtionavustusten rahoituksesta neutraalisti Veikkauksen tuoton ja muiden valtion talousarvion määrärahojen kesken. LAURI TARASTI ministeri oikeustieteen lisensiaatti lauri.tarasti@kolumbus.fi Päädyin esittämään, että liikuntalakiin lisättäisiin viisi huippu-urheilun edistämisen keskeistä tavoitetta.. Tavoitteista oma momenttinsa liikuntalakiin Huippu-urheilun tavoitteet otettaisiin liikuntalain uuteen 14 §:n 2 momenttiin. Esimerkiksi käsitykseni mukaan olisi harkittavissa, että urheilijoiden kykyjen ja taitojen monipuolistamiseksi jokaiselle urheiluakatemian urheiluyläkouluun tulevalle valittaisiin kulloinkin myös toinen laji harjoiteltavaksi tilanteen mukaan, sivulaji, joka tukisi päälajissa kehittymistä. Huippu-urheilijoiden ja heidän valmentajiensa apurahajärjestelmä on toimiva, jos siihen on riittävät taloudelliset edellytykset, mistä on pidettävä huolta. 1 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 taan kansallisesti merkittävää sekä kansainväliseen menestykseen tähtäävää tavoitteellista urheilutoimintaa. Tavoitteet esimerkkeineen ovat: 1. Esimerkiksi vaikka koulutusta on monipuolisesti saatavissa, Olympiakomitean kannattaisi harkita, miten keskitettyä tietoa valmennuksesta voitaisiin entistä paremmin kerätä ja jakaa ammattivalmentajille. Vaikuttaa eettisesti hyväksyttävällä tavalla valmennuksen teknologisiin, fysiologisiin ja lääketieteellisiin keinoihin sekä valmennuksen asiantuntijapalveluihin. Olympiakomitea tulisi näin ensimmäistä kertaa mainituksi liikuntalaissa. Toinen selvitykseeni sisältyvä lainmuutos koskisi liikuntalain 16 §:ä, josta poistettaisiin vaatimus liikuntalain valtionavustusten suorittamisesta pääasiallisesti Veikkauksen tuotosta. 2. Huippu-urheilun edistämisestä ei ole mitään määrittelyä. Ministeriölle kuuluva valvontaja tarkastusoikeus Olympiakomiteaan nähden säilyisi, ja tarkastusoikeus tulisi koskemaan myös sen myöntämien avustusten saajia. Päädyin monien keskustelujen ja oman kokemukseni perusteella esittämään, että liikuntalakiin lisättäisiin viisi huippu-urheilun edistämisen keskeistä tavoitetta. Esimerkiksi KIHUssa tulisi tietää, missä valmennuksen teknologisia keinoja voitaisiin tutkia ja kehittää KIHUn lisäksi, sillä useimmiten siinä vaaditaan ulkopuolista erityisasiantuntemusta. Esimerkiksi opetusja kulttuuriministeriön tulisi käsitykseni mukaan selvittää, miten huippu-urheilijalla ammattimaisen huippu-urheilujakson vaikutukset opintoihin voidaan minimoida. Sen sijaan liikuntajärjestöjen suurta valtionapupäätöstä liikuntalain 12 §:ssä ei voida siirtää, koska merkittävää julkisen vallan käyttöä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan siirtää vain viranomaiselle. Tutkittuani huolellisesti perustuslain 124 §:n tulkintaa ja keskusteltuani oikeuskanslerin kanssa ehdotan, että urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten valtionavustukset siirretään Olympiakomitean päätettäviksi sen mukaan kuin opetusja kulttuuriministeriön pääluokkaan valtion talousarviossa merkitään. Tukea huippu-urheilutapahtumien järjestämistä. Käsitykseni mukaan nämä tavoitteet olisi syytä esittää liikuntalain 2 §:n 2 momentin yleisten tavoitteiden lisäksi. Tästä olisi hyötyä huippu-urheilun järjestämisessä ja valtionavustuksia myönnettäessä. 3. Edistää nuorten urheilijoiden mahdollisuuksia huippu-urheiluun. Syynä tähän on tietenkin Veikkauksen tuoton todennäköinen merkittävä väheneminen. 4. Turvata huippu-urheilijoiden talous valmentautumiseen. Sallitussa fysiologisten ja lääketieteellisten keinojen käytössä Suomi on jäänyt huippu-urheilun edistämisessä kansainvälisesti jälkeen. Lopuksi on syytä mainita tarkoituksestani selventää pysyvästi valtionavustuksissa opetusja kulttuuriministeriön ja Olympiakomitean valtuudet. Myöskään huippu-urheilijalle maksettavaa verovapaata valmennusja harjoitteluapurahaa ei voida siirtää verovapauden vuoksi. Kehittää valmennuksen ja valmentajien tietoa ja taitoa. Tähän liittyy erinomainen urheiluakatemiajärjestelmämme (16 000 opiskelijaa). Säännös vastaisi tosi asiallista asiantilaa. Se on puute menestykseen pyrittäessä. Esimerkiksi opetusja kulttuuriministeriön rahoituksen yhteistyöryhmän tulisi ottaa käsiteltäväkseen valtionavustuksen käyttöön ja ylijäämän palautukseen liittyvät ongelmat ja pyrkiä löytämään niihin ratkaisut ottamalla huomioon valtionavustuslain 11 ja 26 §:n tarjoamat mahdollisuudet. Opetusja kulttuuriministeriölle ja Olympiakomitealle kuuluu nyt päättää, mihin toimiin ryhdytään selvitykseni johdosta. Samalla esitin joukon konkreettisia käytännön toimia harkittavaksi kunkin tavoitteen yhteydessä. 5. Näihin tavoitteisiin liittyy merkittävä Olympiakomiteaa koskeva ehdotus, jonka mukaan komitean tehtävänä on tukea huippu-urheilua edistävien tavoitteiden toteuttamista. Tässä tulisi laajentaa huippu-urheiluyksikön, KIHUn ja liikuntalääketieteen keskusten toimintakenttää
Esimerkiksi kansainvälinen Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD (2018) on nostanut terveyden lukutaidon yhdeksi avaintekijäksi tulevaisuuden yhteiskunnassa pärjäämiseksi. Sen avulla pystyttiin tarkastelemaan ensimmäistä kertaa kouluikäisten terveyden lukutaitoa väestötasolla Suomessa. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 5 K Kuva: Antero Aaltonen Uusi työkalu kouluikäisten terveyden lukutaidon mittaamiseen Jyväskylän yliopistossa on kehitetty uusi erityisesti kouluikäisten koetun terveyden lukutaidon mittaamiseen soveltuva väline. 2005).. Mittari mahdollisti myös suomalaisten ja muiden eurooppalaisten nuorten terveyden lukutaidon vertailemisen. Suomalaiset pärjäävät tässä kisassa hyvin. Tieteen lisäksi myös muussa yhteiskunnallisessa toiminnassa terveyden lukutaidon merkitykseen on kiinnitetty aiempaa suurempaa huomiota. Kiinnostus terveyden lukutaidon tutkimiseen on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Kiinnostuksen nousu on ymmärrettävää, koska terveyden lukutaidolla on osoitettu olevan yhteyttä moneen terveyden kannalta oleelliseen tekijään. Alhainen terveyden lukutaito on yhdistetty muun muassa heikompaan terveydentilaan ja koettuun terveyteen, riskikäyttäytymiseen eri terveystottumusten suhteen, lisääntyneeseen kuolleisuuteen, lääkkeiden ja terveyspalvelujen runsaampaan käyttöön sekä vaikeuksiin tulkita terveyteen liittyvää informaatiota (Berkman ym. 2011; Howard ym
Nämä ovat terveyteen liittyvät tiedot, käytännön taidot, kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus. Neljännessä vaiheessa suoritettiin pilottitutkimus (N = 401, Suomi), mikä sisälsi myös toistomittauksen (N = 117, Suomi). Viides ja viimeinen vaihe käsitti mittarin viimeistelyn (N = 3853, Suomi) ja sen kansainvälisen toimivuuden tutkimisen (N = 1468, Suomi, Puola, Slovakia, Belgia). Terveyden lukutaidon mittaamisessa ei aina olla edetty metodisesti kestävästi, ja mittareita on myös kehitelty ilman kokonaisvaltaista taustateoriaa. Ajantasaisen väestötasoisen tiedon keräämiseksi on tärkeää kehittää eri kohderyhmille sopivia terveyden lukutaitoa mittaavia välineitä. Sukupuolittain tarkasteltuna tyttöjen terveyden lukutaidon taso oli korkeampi kuin pojilla. Uusi mittari muotoutuu Mittarin kehitysprosessin ensivaiheessa tapahtui terveyden lukutaidon käsitteellistäminen, ja toisessa vaiheessa tarkasteltiin mittausmenetelmän valintaa. Sekä sukupuolten että ikäryhmien välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä. Näin voidaan lisätä eri väestöryhmien välistä ja väestöryhmien sisäistä terveyden tasa-arvoa. Tutkimuksessa käytetyssä käsitteellisessä viitekehyksessä terveysosaaminen rakentuu viidestä laajasta osa-alueesta. Uuden kouluikäisille tarkoitetun mittari tarve Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää moniulotteinen, eri maissa käytettäväksi soveltuva ja teoriaan perustuva mittari kouluikäisten terveyden lukutaidon mittaamiseen. 1 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 Terveyden lukutaidon taso vaikuttaa siis sekä yksilöiden että yhteiskunnan toimintaan. Sitä tulee tehdä näkyväksi mittaamalla, mikäli haluamme osallistua sitä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja siten vaikuttaa terveyteen liittyvään päätöksentekoon. Lapset ja nuoret ovat yksi väestöryhmä, jonka terveyden lukutaidon mittaamiseen on suunnattu viimeisten vuosien aikana enenevästi huomiota, koska lapsuuden ja nuoruuden aikana luodaan perusta aikuisiän terveyden lukutaidolle. Tutkimuksessa luotiin terveyden lukutaidon tason tarkasteluun kynnysarvot, joiden perusteella tutkittavat voidaan luokitella matalan, kohtalaisen tai korkean terveyden lukutaidon omaaviin. Jokaisessa vaiheessa otos koostui 13ja 15-vuotiaista oppilaista. Niissä on havaittavissa tietyiltä osin hierarkkisia piirteitä, ja ne muodostavat yhdessä laajenevan kokonaisuuden. Vaikka lapsille ja nuorille suunnattuja mittareita on olemassa, puuttui terveyden lukutaidon mittari, joka täyttää yhtä aikaa tietyt kriteerit: • mittari perustuu testattavissa olevaan käsitteelliseen viitekehykseen, • on riittävän yksinkertainen, jotta sitä voidaan käyttää osana laajempia väestötutkimuksia, • on kokonaisvaltainen eli tutkii terveyden lukutaitoa moniulotteisena ilmiönä eikä liity mihinkään spesifiin terveysaiheeseen, • toimii eri konteksteissa, toisin sanoen mahdollistaa kansainvälisten vertailujen tekemisen ja • on validoitu juuri sillä kohderyhmällä, johon sitä aiotaan käyttää jatkossa. Lisäksi se auttaa tunnistamaan ja muokkaamaan tekijöitä, jotka mahdollistavat oman ja muiden terveyden edistämisen ja ylläpitämisen. Terveysosaaminen rakentuu viidestä laajasta osa-alueesta: terveyteen liittyvät tiedot, käytännön taidot, kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus.. Tämä osaaminen mahdollistaa tietoisten ja tarkoituksenmukaisten terveyteen liittyvien valintojen ja päätösten tekemisen. Parhaiten toimivien väittämien etsiminen ja lopullisen 10 väittämää sisältävän HLSAC (Health Literacy for School-aged Children) -mittarin rakentaminen tapahtui jakaumatarkastelujen, sisäisen konsistenssin (Cronbachin ?), konfirmatorisen faktorianalyysin, mallin sopivuuden estimoinnin (?2, RMSEA, CFI, TLI, SRMR) ja väittämien sisällöllisen tarkastelun avulla (Kuvio 1). Mittarin viimeistelyä varten kerättiin kansallisesti edustava otos 359 koulusta. Kolmantena vaiheena oli väittämien ja vastausskaalan luominen. Mittauksista saadun tiedon pohjalta voidaan tehdä perusteltuja poliittisia päätöksiä, suunnitella vaikuttavampia interventioita ja suunnata niitä oikeille kohderyhmille. Terveyden lukutaito ymmärretään moniulotteisena, kompleksina ja holistisena rakenteena, jossa edellä kuvatut osa-alueet ovat osittain päällekkäisiä toistensa kanssa. Suomalaisista 13–15-vuotiaista vastaajista noin joka kymmenennellä oli alhainen terveydenlukutaidon taso, vajaalla 60 prosentilla oli kohtalainen terveyden lukutaidon taso, ja noin kolmasosa vastaajista koki terveyden lukutaitonsa olevan korkealla tasolla (Kuvio 2). Terveyden lukutaito – haastava mittauskohde Jotta terveyden lukutaitoa voidaan mitata, tulee ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan. Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli käsitteellinen viitekehys (Paakkari & Paakkari 2012), jossa terveyden lukutaito määritellään kyvyksi hankkia, rakentaa, arvioida ja käyttää sellaista tietoa, jonka pohjalta ihminen pystyy ymmärtämään syvemmin itseään, muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa terveyden näkökulmasta. Ikäryhmien välisessä vertailussa 9.-luokkalaisten terveyden lukutaidon taso osoittautui korkeammaksi kuin 7.-luokkalaisilla
HLSAC-mittarin ja sen osa-alueiden sisäinen konsistenssi (?), väittämien lataukset sekä R 2 -arvot Kuvio 2. luokka 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Matala terveyden lukutaito Kohtalainen terveyden lukutaito Korkea terveyden lukutaito. luokka 8.5 59.4 32.1 Tytöt 7. luokka 10.4 54.8 34.8 Pojat 9. Koetun terveyden lukutaidon tasot sukupuolittain ja luokka-asteittain jaoteltuna (%) 9.3 56.7 34.0 Kaikki 6.0 56.5 37.5 Tytöt 9. luokka 12.4 56.1 31.5 Pojat 7. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 7 Kuvio 1
& Paakkari, O. 1 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 Kansainvälistä vertailua Aineisto mittarin kansainvälisen toimivuuden testaamiseksi kerättiin Suomesta, Puolasta, Slovakiasta ja Belgiasta. The impact of low health literacy on the medical costs of medicare managed care enrollees. Viimeisten vuosien aikana tähän asiaan on kiinnitetty lisähuomiota ja korostettu invarianssin testaamisen tärkeyttä mittarin tulosten vertailtavuuden kannalta. Tulokset osoittivat, että mittari sopii kouluikäisten terveyden lukutaidon mittaamiseen, ja sen avulla on mahdollista vertailla koettua terveyden lukutaitoa eri maiden välillä. Developing an Instrument for Measuring Health Literacy among School-Aged Children. https://www.oecd.org/education/2030/ E2030%20Position%20Paper%20(05.04.2018).pdf , 7.6.2020. Siten kyseessä oli kansallisesti merkittävä avaus, jonka tuloksia pystytään hyödyntämään myös kansainvälisesti. Tutkimuksessa selvitettiin ensimmäisen kerran suomalaisnuorten terveyden lukutaitoa väestötasolla. & Parker, R.M. 2005. Education 2030. Myös 15-vuotiaiden ryhmässä ilmeni tilastollisesti merkitseviä maiden välisiä eroja (Suomi>Slovakia, Suomi>Puola, Suomi>Belgia, Puola<Slovakia). OECD Publishing. Health literacy as a learning outcome in schools. 2020. Health Education, 112 (2), 133-152. Pätevä ja luotettava terveyden lukutaidon mittausmenetelmä luo pohjan terveyden lukutaidon tasojen arvioinnille, terveyteen liittyvälle päätöksenteolle sekä interventioiden kohdentamiselle. N Keskiarvo Keskihajonta Suomi, 13-vuotiaat 176 32,45 5,28 Suomi, 15-vuotiaat 175 33,11 5,37 Puola, 13-vuotiaat 341 30,30 5,08 Puola, 15-vuotiaat 301 30,85 4,94 Slovakia, 13-vuotiaat 173 31,12 4,90 Slovakia, 15-vuotiaat 118 31,33 4,59 Belgia, 15-vuotiaat 184 29,33 5,15 Kaikki 1468 31,02 5,18. Terveyden lukutaidon keskiarvojen erot olivat parivertailujen mukaan tilastollisesti merkitseviä (Suomi>Puola, Suomi>Slovakia, Puola>Slovakia) 13-vuotiaiden ryhmässä. Luettavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8171-6 LÄHTEET Berkman, N.D., Sheridan, S.L., Donahue, K.E., Halpern, D.J. Tärkeintä on, että mittarilla on merkitystä lasten ja nuorten terveyden lukutaidon ja siten heidän terveytensä kannalta. Terveyden lukutaidon (HLSAC) keskiarvot ja keskihajonnat neljässä Euroopan maassa. Mittarin invarianssia eli taustalla olevien rakenteiden samankaltaisuutta eri maiden ja ikäryhmien välillä selvitettiin moniryhmäfaktorianalyysin avulla. Kansainvälisessä neljän maan vertailussa suomalaisnuorten terveyden lukutaidon taso oli korkeampi kuin vertailumaissa (Taulukko 1). Taulukko 1. Annals of Internal Medicine, 155 (2), 97–107. University of Jyväskylä. Low health literacy and health outcomes: an updated systematic review. OECD. Usein mittareiden, myös terveyden lukutaitoa mittaavien mittareiden invarianssin vain oletetaan toteutuvan, eikä sitä todellisuudessa testata. The future of education and skills. OLLI PAAKKARI, TtT lehtori Jyväskylän yliopisto Liikuntatieteellinen tiedekunta Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Artikkeli perustuu väitöskirjaan: Paakkari, O. 2011. Tutkimuksessa kehitetty mittari on osa laajaa kansainvälistä WHO-Koululaistutkimusta, ja instrumenttia on jo käytetty useissa kymmenissä maissa. Siten mittari voi vaikuttaa toimivalta, vaikka se ei välttämättä sovellu ryhmien välisten vertailujen tekemiseen. Invarianssitestissä todennettiin konfiguraalinen ja metrinen mittausinvarianssi. JYU Dissertations 223. Tällöin tiedetään, millaisella varauksella tuloksia mahdollisesti tulee tulkita. & Crotty, K. Riittävän terveyden lukutaidon omaavilla yksilöillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan ja muiden terveyteen sekä terveyden tasa-arvoon. Paakkari, L. Mittaamisen kehittäminen on keskeistä myös terveyden lukutaidon tutkimuksen edistymisen kannalta. 2012. Tuloksena toimiva mittari Tutkimuksen keskeisin tulos oli teoreettisesti perustellun, monipuolisesti terveyden lukutaidon osa-alueita mittaavan kymmenen väittämää sisältävän HLSAC-mittarin kehittäminen. Howard, D.H., Gazmararian, J. The American Journal of Medicine, 118 (4), 371–377. 2018
Medioituminen (mediatization) on kahden viime vuosikymmenen aikana noussut viestintäja mediatutkimuksen kentällä yhteiskunnallista ja kulttuurista muutosta jäsentäväksi teoreettiseksi ja analyyttiseksi, joskin hyvin kiistellyksi, avainkäsitteeksi (ks. Vahvan tulkinnan mukaan mediat ovat itsenäisiä vaikutusvaltaisia instituutioita, jotka sekä palvelevat toisia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia toimialoja, kuten politiikkaa tai urheilua, että toimivat autonomisesti omien tavoitteidensa ja arvojensa mukaisesti (Ampuja ym., 2014; Frandsen, 2020). Tämä artikkeli esittelee Frandsenin (2020) ja Kopecka-Piechin (2019) tulkintoihin nojautuen, miten medioitumisen voidaan katsoa muuttavan liikuntakulttuureita yksilö-, yhteisöja organisaatiotasoilla. Liikuntasosiologisessa tutkimuksessa käsite on noussut ajoittain esille huippu-urheilun ja erityisesti sen kulutukseen liittyvien muutosten kuvausten yhteydessä (esim. Heikon tulkinnan mukaan medioituminen on moniulotteista ja kontekstisidonnaista ja ilmentyy täten eri tavoin eri sosiaalisilla ja kulttuurisilla kentillä (Ampuja ym., 2014; Kopecka-Piech, 2019). Medioitumisen heikon tulkinnan mukaan on mahdotonta puhua eri medioiden läpileikkaavasta medialogiikasta, joka lineaarisesti ohjaa muiden instituutioiden toimintaa (Ampuja ym., 2014). Hutchins, 2016; Skey, Stone, Jenzen & Mangan, 2018). Vahvan tulkinnan mukaan medioiden muutosvoima syntyy erityisesti siitä, että toiset instituutiot alkavat toimia medialogiikan ehdoilla (Ampuja ym., 2014; Hjarvard, 2008). Kuva: Antero Aaltonen. Medioituminen tulisikin ennemmin nähdä metaprosessina, joka globalisaation, yksilöllistymisen ja kaupallistumisen tavoin ja niihin nivoutuen muokkaa yhteiskuntia ja kulttuureita (Krotz, 2007). Medioitumisen käsite viittaa siihen, miten yksilöiden ja yhteiskunnan toiminta muuttuu yhä mediavälitteisemmäksi ja riippuvaisemmaksi medioista. Medioitumisen avulla pyritään selittämään yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia, mediaympäristön muutoksia ja näiden muutosten keskinäisiä suhteita (Ampuja ym., 2014; Hepp & Krotz, 2014). Medioitumisen käsite tarjoaa mahdollisuuden kuvata ja ymmärtää liikuntakulttuurin muutosta. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 9 M Medioituminen vaikuttaa liikuntakulttuuriin Mediavälitteisyyden merkityksen kasvu ulottuu myös liikuntakulttuuriin. Suomalaisessa kirjallisuudessa medioiden roolia huippu-urheilussa on tarkasteltu muun muassa suhteessa tuotteistumiseen ja kaupallistumiseen (Itkonen ym., 2018) sekä suhteessa urheilun tapahtumiin, tiloihin ja tunnetalouteen (Kolamo, 2018). Laajempi teoreettinen keskustelu koko liikuntakulttuurin medioitumisesta on kuitenkin vasta alkamassa kahden vuosikymmenen vaihteessa ilmestyneen teoksen, Kirsten Frandsenin Sport and Mediatization (2020) ja Katarzyna Kopecka-Piechin Mediatization of Physical Activity: Media Saturation and Technologies (2019), myötä. Ampuja ym., 2014). Pohjana käytän kahtiajakoa medioitumisen vahvasta ja heikosta tulkinnasta (ks. Ampuja, Koivisto & Väliverronen, 2014; Lunt & Livingstone, 2016)
Toisaalta e-urheilun logiikka vaikuttaa perustavanlaatuisesti liikuntaja urheiluinstituutioon. Hepp & Krotz, 2014) ruohonjuuritasolla kiinnittämällä huomiota viestintäteknologioiden materiaalisiin ominaisuuksiin ja yksilötason prosesseihin. Medioitumisen vaikutuksista liikuntakulttuuriin ei täten ole Kopecka-Piechin mukaan mielekästä yrittää muodostaa yhtenäistä kokonaiskuvaa. 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 Vahva tulkinta: mediaympäristö suuntaa kaikkea toimintaa Frandsen (2020) lähestyy liikuntakulttuurin medioitumista vahvan tulkinnan kautta. Kopecka-Piech perustelee heikkoa tulkintaa sillä, että saturaation käsite on mahdollista operationalisoida medioituneiden maailmojen (mediatized worlds, ks. Organisaatioiden nykytilan analyysissa hän kuvaa, miten liikuntaja urheiluorganisaatiot ovat reagoineet mediaympäristön muutoksiin ja uusiin haasteisiin eri tavoin. Frandsenin mukaan tämä on osoitus siitä, että medioitumisen myötä “olennaiset ontologiset kysymykset, kuten ‘mitä on media?’ ja ‘mitä on urheilu’ ovat paitsi hyvin relevantteja myös toisiinsa liittyviä, sillä mediavälitteiden viestintä on integroitunut ja muovaa liikunnallisia käytänteitä usein eri tavoin”. van Dijck & Poell, 2013) yhtäältä mahdollistaa, että saman lajin harrastajat löytävät toisensa ja toisaalta yhdistää liikkujat kaupallisten tahojen kanssa. Suhtautumistavat, joihin vaikuttavat muun muassa organisaation koko, resurssit, prioriteetit ja ulkoiset toimijat, ovat muokanneet liikuntaja urheiluorganisaatioiden sisäisiä rakenteita ja täten vieneet organisaatioita eriäviin suuntiin. Hän käyttää analyyttisenä lähtökohtanaan saturaation ja desaturaation käsitteitä. Haasteet liittyvät Frandsenin mukaan sekä sisällönjakeluun että tapaan, jolla yksittäinen mediatuotos puhuttelee yleisöään. Mediat ja viestintäteknologiat eivät täten ainoastaan muokkaa ja lisää viestinnällisiä rakenteita liikuntakulttuurin sisällä ja liikunnan toimiympäristössä; ne myös synnyttävät itsessään uusia lajeja. Sen sijaan on merkityksellistä verrata medioituneiden maailmojen välisiä eroavaisuuksia, jotka muokkautuvat liikuntamuotojen erityispiirteiden mukaisesti ja ilmentyvät ennen kaikkea yksilöiden käytänteiden tasolla. Heikon tulkinnan mukaan medioituminen on moniulotteista ja kontekstisidonnaista.. Vain pieni osa liikkujista hyödyntää sosiaalista ja digitaalista mediaa laajemmin sekä omassa käytössään että sosiaalisessa kanssakäymisessä. Frandsen argumentoi, että medioituminen vauhdittaa vapaa-ajan itseorganisoituneen liikunnan harrastamista, vahvistaa liikuntakulttuurin kaupallistumista ja haastaa muodollista demokraattista järjestäytymismallia, joka “on historiallisesti ollut Pohjoismaisen liikuntaja urheiluinstituution selkäranka”. Frandsen käsittelee liikunnan ja urheilun institutionaalista ja kulttuurista muutosta useassa eri kontekstissa. Digitaalinen ja sosiaalinen media haastavat vuorostaan television ylivaltaista asemaa suhteessa liikuntaja urheiluinstituutioon. Hän tulkitsee elämismaailmojen muodostuvan joko liikuntalajien tai vapaa-ajan liikkujien käyttämien liikuntateknologioiden ympärille. Frandsen nostaa esille myös e-urheilun, jonka asteittainen integroituminen osaksi perinteisten liikuntaja urheiluorganisaatioiden toimintaa ensinnäkin kuvaa, miten liikuntaja urheiluinstituution logiikka muuttaa elektronisen urheilun käytänteitä ja arvoja. Heidän fyysisen aktiivisuutensa voidaan katsoa medioituneen syvemmällä tasolla. Kopecka-Piech tarkoittaa saturaatiolla ”määrällisesti ja laadullisesti arvioitua mediainfrastruktuurin, -laitteiden ja -sisältöjen esiintymistä ja toimintaa ihmisten elinympäristössä”. Heikko tulkinta: yhtenäistä kuva mahdoton muodostaa Kopecka-Piech (2019) lähestyy liikuntakulttuurin medioitumista heikon tulkinnan kautta. Huippu-urheilutapahtuman historiallisessa analyysissa hän osoittaa, kuinka mediaympäristön muutokset ja erityisesti television mukanaan tuoma medialogiikka ovat vuosien kuluessa muuttaneet tapahtuman taloudellisia ja organisatorisia rakenteita sekä yleisön kokemusta tapahtumasta. Kopecka-Piech tähdentää, että medioitumisen mekanismit ovat erilaisia liikuntakulttuurin eri elämismaailmoissa. Saturaation taso ja liikuntakäyttöön valikoituneet teknologiat, sovellukset ja palvelut vaihtelevat yksilöiden ja lajien väleillä. Vapaa-ajan liikuntaa käsitellessään Frandsen väittää, että myös yksittäisten liikkujien digitaalisen median käyttö reflektoi verkottuneen median mukana tuomia laajempia kulttuurisia ja sosiaalisia muutoksia. Desaturaatio voidaan vastaavasti nähdä medioiden käytön ja merkityksen vähentymisenä tai poisjäämisenä. Suuri osa vapaa-ajan liikkujista hyödyntää liikuntateknologioita lähinnä henkilökohtaisesti ja heidän kohdallaan voidaan Kopecka-Piechin mukaan puhua liikunnan kevyestä medioitumisesta. Yksi esimerkki tästä on sosiaalisen ja digitaalisen median hyödyntäminen liikunta-aktiviteettien organisoinnissa. Saturaatiotarkastelun kautta on Kopecka-Piechin mukaan mahdollista ymmärtää syvemmin, miten ja miksi liikuntateknologioiden käytöstä on muodostunut monille liikkujille “normi, ainaisesti läsnä oleva ja siten näkymätön osa jokapäiväistä elämää”. Kopecka-Piech näkee, että Vahvan tulkinnan mukaan mediat ovat itsenäisiä vaikutusvaltaisia instituutioita. Institutionaalinen lähestymistapa sopii Frandsenin mielestä muutoksen analyysiin, koska liikunta ja urheilu tunnistetaan laajalti olemassa olevana vaikutusvaltaisena instituutiona, ja koska Pohjoismaissa sekä mediaettä liikuntaja urheiluinstituutiot ovat historiallisesti rakentuneet yhtäläisille hyvinvointivaltiomallin mukaisille arvoille ja periaatteille. Frandsen kuvaa, kuinka sosiaalisen median yhdistävyyden logiikka (logic of connectivity, ks
2020. Itkonen, H., Ilmanen, K., Matilainen, P. 2008. Liikuntakulttuurisen muutoksen tarkastelu medioitumisteorian kautta antaa uusia näkökulmia sen ymmärtämiseen. Suuren ja monisäikeisen muutoksen hahmottaminen vaatii useita eri tutkimusnäkökulmia. Mediatization and sport: A bottom-up perspective. Teoksessa A. Tutkimuskentän monipuolistaminen vakiinnuttaa medioitumisen käsitteen operatinalisointia ja auttaa hahmottamaan laajemmin, miten medioituminen ilmentyy liikunnan ja urheilun eri kulttuureissa ja konteksteissa. The Mediatization of Society. van Dijck, J., & Poell, T. Heikon tulkinnan mukainen medioitumisen analyysi tuo esiin merkityksellisiä eroja liikkujien ja liikunnan alakulttuurien väleillä. 2013. Frandsen, K. Vahvan tulkinnan mukainen analyysi havainnollistaa, miten perusteellisesti medialogiikka vaikuttaa niin toiminnan ja järjestäytymisen muotoihin kuin liikunnan ja urheilun kuluttamiseen. Media, Culture & Society, 38, 420–436. 2016. London: Palgrave Macmillan, 1–15. 2014. “We don’t need no stinking smartphones!” Live stadium sports events, mediatization, and the non-use of mobile media. Kopecka-Piechin mukaan desaturaatio voidaan nähdä samanaikaisesti sekä yksilöiden pyrkimyksenä paeta koko elämän medioitumista että yhä syventyvän medioitumisen syklin luonnollisena osana. Media & viestintä, 37(2), 22–37. Kopecka-Piech todistelee, että näiden erojen kautta on mahdollista ymmärtää, mitkä mekanismit ajavat muutosta ja mikä on yksittäisten vaikuttavien alakulttuurien tai yksilöiden osuus muutosprosessissa. Medioitumisen tutkimuksessa on Frandsenin ja Kopecka-Piechin mukaan täten tärkeää huomioida erilaiset reagointitavat, joihin voivat kuulua lisääntynyt medioiden käyttö tai sisällöntuotanto, uusien viestintätapojen ja -ympäristöjen hyödyntäminen, ja eri syistä johtuva mediakulutuksen tai -tuotannon vähentäminen tai siitä vetäytyminen. Hepp, A., & Krotz, F. 2014. Tampere: Vastapaino. Frandsen ja Kopecka-Piech tähdentävät, että mediat eivät toimi eristyksissä toisista sosiaalisista muutosprosesseista ja vaikuttajista. Mediatization of Physical Activity: Media Saturation and Technologies. Jyväskylän yliopisto. Hän painottaa, että “medioituminen ei ole homogeenista eikä aina yhtä intensiivistä, koska se ei perustu ennalta sovituille vaan dynaamisille mekanismeille, joista jotkut saavat aikaan vastaliikkeitä”. 2019. Krotz (toim.), Mediatized worlds. Se koskettaa ja muuttaa niin vapaa-ajan liikkujien ja huippu-urheilijoiden kuin liikuntaja urheiluorganisaatioiden toimintaa, järjestäytymistä ja rakenteita. The Meta-Process of ‘Mediatization’ as a Conceptual Frame. 2008. Krotz, F. Media urheilun tulkkina ja tekijänä. Mediaurheilu – tunnetalouden dynamo. Liikuntatieteiden laitoksen tutkimuksia 1/2008. Kopecka-Piech, K. VEERA EHRLÉN tohtorikoulutettava Kielija viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto veera.ehrlen@jyu.fi LÄHTEET Ampuja, M., Koivisto, J., & Väliverronen, E. Tämän seurauksena osa liikkujista saavuttaa kyllääntymisen pisteen ja alkaa karsia teknologioita liikkuakseen itseisarvoisesti ja tietoisesti itseään kuunnellen. Skey, M., Stone, C., Jenzen, O., & Mangan, A. Global Media and Communication, 3(3), 256–260. Lanham: Rowman & Littlefield. Hepp & F. Understanding social media logic. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 2 1 liikuntakulttuurin medioitumisen tarkastelussa on tästä syystä lähdettävä liikkeelle yksilötason heterogeenisten prosessien tarkastelusta ja havaittava se vaikutus, joka vähemmistöllä liikkujista on liikunta-aktiviteettien, liikekielen ja liikuntalajien muutokseen. Nordicom Review, 29(2), 105–134. Medioituminen: iskusana, analyyttinen työkalu vai uusi paradigma. Saturaation lisäksi Kopecka-Piech tarkastelee desaturaatiota osana liikuntakulttuurin medioitumista. Media, Culture & Society, 38(3), 462–470. 2007. 2018. Frandsenin näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että tutkijoiden on hahmotettava, mitkä kaikki logiikat vaikuttavat tutkimuskenttään, ja mikä on medioiden osuus kokonaiskuvassa. & Jaskari, L. Hjarvard, S. 2018. Is ‘mediatization’ the new paradigm for our field. A commentary on Deacon and Stanyer (2014, 2015) and Hepp, Hjarvard and Lundby (2015). Kolamo, S. Milton Park, Abingdon, Oxon: Routledge. Sport and Mediatization. Hutchins, B. Yksi tällainen mekanismi on se, että liikuntateknologioiden lisääntynyt käyttö saattaa tehdä vapaa-ajasta työnomaista suorittamista. A Theory of the Media as Agents of Social and Cultural Change. Kopecka-Piechin mielestä tutkijoiden ei ole mahdollista tehdä koko tutkimuskentän kattavaa analyysia, vaan vertailevia havaintoja tutkimuskenttään kuuluvista erilaisista medioituneista maailmoista. Mediat ja niiden alati vaihtuva tarjonta ja uudet muodot ovat jatkuvasti läsnä ja saatavilla arjessa, mutta yksilöiden ja organisaatioiden tavat vastata mediaympäristön yltäkylläiseen tarjontaan vaihtelevat. Frandsenin mielestä liikuntakulttuurin muutoksesta puhuttaessa on puolestaan nähtävä yksilöitä ja alakulttuureita pidemmälle ja tarkasteltava laajemmin kulttuurin rakenteellista muutosta. Mediatized worlds – understanding everyday mediatization. Lunt, P., & Livingstone, S. Niiden toiminta on nivoutunut vallitseviin normeihin ja mekanismeihin, jotka ovat erilaisia eri sosiaalisilla ja kulttuurisilla kentillä. Media and communication, 1(1), 2–14.. Communication & Sport, 6(5), 588–604. Tulkintojen yhtymäkohdat ja erot Frandsen ja Kopecka-Piech ovat yhtä mieltä siitä, että liikuntakulttuurin medioituminen on monitahoinen ja monenkirjava prosessi, jota digitaalinen ja sosiaalinen media vauhdittavat ennennäkemättömällä tahdilla. 2016. Niin ylhäältä alas kuin alhaalta ylös suuntautuvat lähestymistavat täsmentävät käsitystä siitä, mitä tarkoitamme puhuessamme liikunnan ja median alati muuttuvasta ja toisiinsa nivoutuneesta suhteesta
Tuuria on tarvittu myös valmistumisen jälkeen, jotta työtä alalta on löytynyt aina uudeksi pätkäksi. Harrastin liikuntaa koko lapsuuden, ja omassa urheiluseurassa tein nuorena vähän töitäkin. Lähdin opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon alun perin kieliä, mutta heti ensimmäisenä lukukautena alkoi silloinen liikuntahallinto kiinnostaa enemmän kuin englantilainen filologia. 2 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 O L Ä H I K U V A S S A Tutkijatohtori Elina Hasanen: Verkostot ja sattumat suunnanneet urapolkua Elina Hasanen on edennyt tutkijapolullaan työtä tekemällä ja osin sattumien kautta. Olen liikunnan yhteiskuntatieteiden tutkija Jyväskylän yliopistosta. Kuka olet. Miten ja miksi löysit uran liikunnasta. Tällä hetkellä on tutkijatohtorin työtä näköpiirissä useaksi vuodeksi eteenpäin. Nyt jo suunnilleen puolikkaan verran elämää on oma ja perheeni koti ollut Jyväskylässä. Tutkijatohtoria työllistävät pikkulasten digilaitteiden käytön ja lähiöiden liikkumismahdollisuuksien tutkimus. Minuksi muuten olen tullut ensin pitkälti Mäntyharjussa ja siellä muun muassa pesäpallojoukkueessa, joka pysyi koossa hienosti läpi nuoruuden. Hieman hengästyttää, mutta on myös hurjan kiinnostavaa ja opettavaista tarkastella liikuntaa yhtä aikaa monesta vinkkelistä. Hasanen on mukana myös useassa muussa hankkeessa. – Monta innostavaa tutkimusta on käynnissä. Kuva: Tuomo Kohvakka. Viimeisimmän vuosikymmenen kuluessa väitöskirjan ja muiden tutkimustöiden myötä minusta on pikkuhiljaa tullut tutkija. Oli tuuriakin: jos liikunnan pääsykokeissa olisi seuraavana kesänä hiihdetty ja uitu kuten useimmiten, olisin luultavasti jäänyt rannalle ja jatkanut nöyrästi kieltenopettajan ammattia kohti
Luontohankkeen päätösseminaarissa tulosten esitys yhdessä koululaisten kanssa sai rahoittajan edustajan liikuttumaan, ja sitä voisi leikillisesti pitää riemukkaana saavutuksena tieteen popularisoinnin saralla. Luontoliikuntatutkimus puolestaan on mielessä mielekkäänä työnä, jossa oma osaaminen ja asiantuntemus osuivat nappiin tilaajan tarpeisiin. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Miksi nämä tutkimusaiheet kiinnostavat. Urapolun kulkua tuli pohdittua alkuvuodesta, kun tapasimme pitkästä aikaa opiskelukavereiden kanssa. Liikkumisympäristöjen teema on ollut jossakin osassa lähestulkoon kaikissa tutkimuksissa, joissa olen sittemmin ollut mukana. Väitöksen jälkeen taisin leijua ilmassa muutaman päivän; osasin olla ne päivät todella tyytyväinen saavutukseen ja tuotokseenkin. Aloittelevalle tutkijalle oli tärkeää käväistä akateemisen maailman ulkopuolella tunnistamassa ammatillista osaamistaan. Mitä kaikkea vaaditaan, jotta perheiden yksityisautoilu junioreiden valtavien varustekas sien kanssa ympäri kaupunkiseutua voisi vähentyä ja lasten aktiiviset kulkutavat yleistyä. Alansa huiput eivät luultavasti olisi kokeneet sellaista keskustelua hekään aivan ajan hukkana. Jääkiekon juniorijoukkueen ja koko yhteisön kestävään liikkumiseen pureutuva osuus Jyväskylässä on herkullinen toimintatutkimus. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 2 3 Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Aiheesta on koossa suomalainen aineisto 1950-luvulta nykypäivään. Aiheen pähkäily on minulle ajankohtaista muutenkin, kun kotona pyörii pikkulapsiperheen arki kaikkine nintendoineen. Teen sitä yhdessä Arja Sääkslahden ja Hanna Vehmaksen sekä kansainvälisen hankkeen koordinaattoritahon kanssa opetusja kulttuuriministeriön rahoituksella. Mieleenpainuvinta oli kohdata haastatteluissa yli neljänkymmentä erilaista ja ainutlaatuista nuorta omissa ympäristöissään. Väitöstutkimuksessa tarkastelin nuorille merkityksellisiä liikkumisympäristöjä ja tiloja, Metsähallitukselle tutkin kouluikäisten luonnossa liikkumista, pyöräilyn tutkimusten tiimoilta on tullut mukaan liikenneympäristön näkökulma, pikkulapsiperheiden tarkastelun myötä koti, ja viimeisimpänä kohteena on lähiö kokonaisuutena. Alkupuolen tähänastisesta urasta työskentelin liikuntasuunnittelun ja -hallinnon tehtävissä, pisimpään Jyväskylän kaupungilla. Alkusyksystä on myös kääritty hihat ministeriöiden Lähiöohjelmaan 2020–2022 kuuluvassa Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö -tutkimushankkeessa liikunnan yhteiskuntatieteiden ja Lipaksen porukan sekä Helsingin yliopiston maantieteilijöiden kanssa. Poikkeusolot ovat tuottaneet tutkimukseen aikamoisen vertailuasetelman, sillä ehdimme kerätä ensimmäisen aineiston ennen koronakevättä ja kysely toistetaan vielä kahtena syksynä. Kunnallisalan kehittämissäätiön apurahalla olen tutkinut kuntien tietotarpeita ja tiedolla johtamista pyöräilyn edistämisessä. Pyöräilyn ja kestävän liikkumisen tutkimukseen on päästy käsiksi liikuntatieteellisessä tiedekunnassa vasta hiljattain saatujen rahoitusten ja yhteishankkeiden myötä, ja jatkoa toivotaan (ks. Olisi varmasti ollut omalle työlle eduksi pyrkiä aina ensimetreiltä asti nykimään guruja hihasta ja kysymään ”tyhmiä”. Omassa tarinassani huomasin toistelevani sattuman ja tuttujen ammattilaisten verkoston osuutta siinä, millaisiin töihin olen milloinkin päätynyt. Jonkinlaista samalla reitillä etenemistä voi nähdä, kun etsii, vaikka suunnitelmallisuus onkin ollut hankalaa. Päätyönä on parhaillaan Syntyjäänkö diginatiivi. Pikkulasten digilaitteiden käyttöön liittyvän tutkimuksen tuloksia kohtaan on jo etukäteen osoitettu paljon kiinnostusta, mikä tuntuu tutkijoista tietenkin hienolta. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Lähiötutkimuksessa liikutaan segregaation ehkäisemisen ja liikkumisen paikkojen yhdenvertaisen saavutettavuuden teemoissa. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Ne olivat arvokkaita vuosia, kun työmaalla oli ympärillä kokeneita tekijöitä ja laaja näkymä liikunnan kirjoon ja liikunnan mahdollistamiseen erilaisille kohderyhmille. Mikä on ollut huippuhetki urallasi. Edellisten ohessa on ollut työn alla kaksi pyöräilyaiheista tutkimusta. Kertoilimme nykyisille opiskelijoille uratarinoitamme. Vierestä seuraan mielenkiinnolla STYLEeli Liikunnallinen elämäntapa kestävän kasvun aikaansaajana -hanketta. Kun työttömyys uhkasi ja liikuntatieteellisen kolmikko Hannu Itkonen, Kalervo Ilmanen ja Mikko Simula kannusti, niin lähdin hakemaan opetusja kulttuuriministeriön rahoitusta väitöstutkimukselle. tämän lehden teemaosuus). Hankkeeseen myös kuuluu toimintatutkimuksellinen osa, jossa tutkitaan paikkatiedon käyttöä asuinalueiden liikkumisympäristöjen suunnittelussa osallistaen muun muassa Helsingin ja Jyväskylän kaupunkia ja kansalaistoimijoita. ELINA HASANEN, LitT tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto elina.hasanen@jyu.fi. Entä tärkein saavutuksesi. Liikuntatoimessa työskentely varmasti antoi siihen pohjaa, ja ehkä myös itse nostan sen esiin. Yhdessä syntyi riittävän hyvä hakemus, ja vaihdoin polkua, aloin syventyä nuorten omaehtoiseen liikkumiseen ja tutkimuksentekoon. Näillä tutkimuksilla voi kokea tekevänsä omaa pientä osaansa myös ilmastonmuutoskamppailuissa. Yleisesti kaikesta tehdystä näyttää aina seuranneen jotain hyvää, vähintään viiveellä. Toiseksi olen mukana kansainvälisessä tutkimuksessa pyöräilytaidon oppimisesta. Miten toimintakulttuuria voidaan muuttaa. -tutkimus pikkulasten digilaitteiden käytöstä ja sen yhteyksistä liikkumiseen. Hyödyllistä olisi varmasti myös ollut hakeutua säännöllisemmin vuorovaikutukseen tieteenalan rajan yli ja kansainvälisesti, sillä se on aina ollut antoisaa oman tutkimuksenteon kannalta. Olen tehnyt yhden ison urapolun vaihdoksen
Tutkimus suoritettiin hiirillä, joten löydökset pitää vielä varmistaa ihmiskokein, mutta asetelma oli seuraava: keski-ikäiset tai vanhat hiiret juoksivat yönsä juoksupyörässä ja niiden verta kerättiin talteen. Science 10 Jul 2020: Vol. Verensiirto paransi liikkumattomien hiirien muistia ja älykkyyttä lähes yhtä hyväksi kuin se oli juoksua harrastaneilla hiirillä. 2 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 T U T K I M U S U U T I S I A Biotieteet ILKKA HEINONEN ilkka.heinonen@utu.fi Liikunta parantaa aivoterveyttä maksan kautta Liikunnan tiedetään olevan hyväksi aivojen terveydelle ja älykkyydelle. Smith, Cesar I. Se auttanee esimerkiksi hillitsemään tulehdusta ja vähentää veren hyytymistä ja sitä kautta edistää aivoterveyttä. Villeda. Aivoissa muodostuu muun muassa uusia hermosoluja ja hiussuonistoa, joiden kautta suotuisat vaikutukset välittyvät. Löydöksen ja sen vaikutusten vuoksi lääkekehittäjät olivatkin heti innoissaan tutkimuksesta. Jos muisti ja älykkyys paranevat, hiirikokeen voidaan uskoa olevan totta myös ihmisillä. Vihdoinkin voitaisiin kenties kehitellä lääke, joka parantaa aivoterveyttä ilman, että sitä kohentaakseen tarvitsisi urheilla. Kuva: Antero Aaltonen LÄHDE Alana M. DOI: 10.1126/science.aaw2622. 369, Issue 6500, pp. Blood factors transfer beneficial effects of exercise on neurogenesis and cognition to the aged brain. Lääkkeen kehityksessä voi silti vielä mennä aikaa, joten sitä odotellessa kannattaa jatkaa liikkumista. Kramer, Katherine E. Casaletto, Joel H. Horowitz, Xuelai Fan, Gregor Bieri, Lucas K. Sanchez-Diaz, Adam B. Tulokset olisi hyvä myös toistaa ottamalla verta liikuntaa harrastavan 70-vuotiaan kehosta ja antamalla sitä saman ikäisen, mutta liikuntaa harrastamattoman vereen. Tämän jälkeen tätä verta ruiskutettiin kahdeksan kertaa kolmen viikon ajan sellaisiin vanhoihin hiiriin, jotka eivät olleet juosseet juoksupyörässä. Schroer, Geraldine Gontier, Kaitlin B. Tutkijat halusivat selvittää, mikä aine veressä sai aikaan aivotoimintaparannukset, ja mistä sitä vereen erittyi. Juoksua harrastaneilla hiirillä oli veressään paljon tätä entsyymiä ja kun tutkijat ruiskuttivat sitä juoksua harrastamattomien hiirten vereen, niin muistija älykkyyskokeiden tulokset olivat taas lähes yhtä hyviä kuin juosseiden hiirten verta saaneiden vanhojen hiirten. Vaikutuksia saavat aikaan paikallisesti välittyvät hermoja verisuonikasvutekijät, mutta uuden tutkimuksen mukaan signaaleja tulee myös muista kudoksista, kuten maksasta, vaikka se aika uskomattomalta saattaa kuulostaakin. Williams, Saul A. 167–173. He havaitsivat vaikutusten johtuvan eräästä tietystä entsyymistä (glycosylphosphatidylinositol specific phospholipase D1, Gpld1) ja paikansivat erityspaikaksi maksan. Kyseistä entsyymiä ei näytä olevan juurikaan aivoissa, joten se ei todennäköisesti vaikuta suoraan aivoissa vaan välitysmekanismit ovat toisenlaisia
Hyvin toimiva immuunipuolustus on keskeinen mm. LÄHDE Wu J, Weisshaar N, Hotz-Wagenblatt A, Madi A, Ma S, Mieg A, Hering M, Mohr K, Schlimbach T, Borgers H and Cui G: Skeletal muscle antagonizes antiviral CD8+ T cell exhaustion. Tämä voi johtua siitä, että tutkijat eivät pitäneet käyttämäänsä istumisen määrittelyä kovin hyvänä, koska se ei mm. syöpää ja erilaisia muita kroonisia infektioita vastaan taisteltaessa. Tämä nähtiin myös Hallgrenin ja kumppaneiden tutkimuksessa, jossa vähintään 1–2 kertaa viikossa tapahtuvan liikunnan osoitettiin olevan negatiivisesti yhteydessä useasti toistuviin masennusja ahdistusoireisiin. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 2 5 T U T K I M U S U U T I S I A Istuminen pyyhkii pois hyvän kunnon mielenterveyteen tuomat hyödyt Liikunta ja hyvä kunto on yhdistetty monesti tutkimuksissa hyvään aivoterveyteen, ja vähäisempään masennusja ahdistustaipumukseen. kirjojen lukemisen positiivisesti yhteydessä mielen terveyteen. Hiirillä tehtävät kokeet ovat edelleen yllättävän yleisiä jopa liikuntatieteellisissä tutkimuksissa, vaikka fysiologiset ja etenkin anatomiset erot ihmiseen ovat ilmeiset, ja eläinkokeista on yritetty päästä eroon. pystynyt erottelemaan sitä, miten koehenkilöt pääosin istuivat. Näin elimistöllä on paremmat reservit puolustautua. Associations of exercise frequency and cardiorespiratory fitness with symptoms of depression and anxiety a cross-sectional study of 36,595 adults. Mental Health and Physical Activity, in press Lihasmassalla immuniteettireserviä Tehokas lihasvoimaharjoittelu lisää lihasmassaa, jolla näyttää olevan aiemmin ymmärrettyä suurempi rooli myös immuniteettia ajatellen. Mitä suurempi lihasmassa, sitä paremmin hiiret selvisivät infektiosta. Tämä aine puolestaan ”käskee” immuunipuolustukselle tärkeitä T-solujen esiasteita asettumaan luurankolihaksiin. LÄHDE Hallgren M, Kandola A, Stubbs B, Nguyen TTH, Wallin P, Andersson G, Ekblom-Bak E. Tutkijat viittaavat aikaisempiin tutkimuksiin, joissa television katselun on havaittu olevan negatiivisesti, mutta mm. Kaikki istuminen ei siis luultavasti ole aina pahasta, etenkään mielenterveyttä ajatellen. Jokainen voi kuitenkin myös itse edistää lääkeja terveystiedettä ottamalla osaa kaikkiin tutkimuksiin, joihin vain on mahdollista päästä mukaan soveltuvuuskriteerit täyttäen. Näin eläinkokeita tarvittaisiin tulevaisuudessa mahdollisimman vähän. Mielenkiintoisella tavalla tätä yhteyttä ei kuitenkaan nähty kuntoon liittyen, kun vapaa-ajan istumisen määrä ja muita mahdollisesti sekoittavia tekijöitä otettiin myös huomioon. Tutkimuksen tulosten perusteella mielenterveyttä ajatellen olisi kenties tärkeämpää vain lähteä ulos harrastamaan sitä liikuntaa mistä tykkää kuin vaalia mahdollisimman hyvää maksimaalista hapenottokykyä. Vaikka liikunnan harrastaminen ja kestävyyskunto korreloivatkin tutkimuksessa (r = 0,32), niin hyvä kunto ei näyttäisi olevan ehdoton edellytys hyvän mielenterveyden vaalimisessa. Tämä ilmenee uudesta saksalaistutkimuksesta. Näin ne ovat ikään kuin varastossa ja suojassa krooniselta infektiolta, mutta voivat vapautua elimistön käyttöön, kun varsinaiset toiminnalliset T-solut ehtyvät infektiota vastaan taisteltaessa. Science Advances 2020; DOI: 10.1126/sciadv.aba3458 Olisi kenties tärkeämpää vain lähteä ulos harrastamaan sitä liikuntaa mistä tykkää kuin vaalia mahdollisimman hyvää maksimaalista hapenottokykyä.. Tutkijat eivät juurikaan pohtineet, miksi vapaa-ajan istumisen määrä heikensi kunnon ja masennusja ahdistusoireiden välisen yhteyden olemattomiin. Kokeessaan tutkijat tartuttivat hiirille erään viruksen ja huomasivat, että luurankolihaksista erittyy interleukiini-15 -välittäjäainetta
Polttopallossa väkivalta saa oikeutuksensa, kun sitä ei kiistetä ja väkivallan tekijöitä rankaistaan vain kevyesti, jos lainkaan. Kulttuurinen imperalismi esiintyy tilanteissa, joissa käytänteet jatkuvat kuten aina ennenkin; luokan dominoivat oppilaat määräävät kontrollin ja muiden oppilaiden tehtävänä on seurata. Väkivalta ei ole niinkään fyysistä, vaan henkistä, jossa toista pyritään esimerkiksi alistamaan, halveksumaan tai eristämään. Nelivuotiseen tutkimusprojektiin osallistui yhteensä 180 oppilasta. Projektin aikana huomio kiinnittyi eritoten polttopalloon ja tuntien aikana esiintyneisiin tilanteisiin. Tutkimuksessa seurattiin erilaisia invaasiopelien tunteja ja niiden kehittelyitä. Välittämisen etiikan näkökulmasta pelissä toteutuu myös uhriutuminen ja heikom pien oppilaiden maalittaminen. Butler (2020) kollegoineen halusi selvittää, miten koululiikunta voisi kehittää eettisen toiminnan periaatteita. Peliä tarkasteltiin välittämisen etiikan, sorron vastaisen kasvatuksen etiikan ja hyve-etiikan näkökulmasta. Nämä viestit ovat hyvin erilaisia kuin muissa kilpailullisissa peleissä, jotka korostavat toisten kunnioittamista, tiimityötä, yhteistyötä ja turvallista reilua peliä. Oppilaita haastateltiin sekä ennen pelejä että pelien jälkeen. Heikommat oppilaat kokivat, ettei heillä ollut sananvaltaa luokassa ja vahvemmat oppilaat hyödynsivät tilannetta. Vaikka lapset voivat oppia paljon etiikasta erilaisia pelejä pelaamalla, on aiheellista pohtia, mitä he tarkkaan ottaen oppivat pelatessaan polttopalloa. Mikäli oppilas ei osoita riittävää kyvykkyyttä hänet voidaan syrjäyttää pelissä, ja jättää huomiotta tai ottaa kohteeksi pelissä. Kuva: Antero Aaltonen. 2 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 T U T K I M U S U U T I S I A Pedagogiikka KASPER SALIN kasper.salin@jyu.fi Opettaako polttopallo tahattomasti sortoa. Jokaisella yksilöllä on oltava mahdollisuus harjoittaa urheilua kokematta minkäänlaista syrjintää ja olympiahengen mukaisesti, joka edellyttää keskinäistä ymmärrystä, ystävyyttä ja yhteisvastuuta reilun pelin hengessä.” Pelien kautta kasvattaminen voi edistää ystävyyttä, yhteisvastuuta ja reilun pelin hengen mukaista toimintaa. Tämä luo voimattomuuden tunteen, joka jatkuu pelitilanteessa. Polttopalloa voidaan tarkastella lähemmin eettisesti kolmesta eri näkökulmasta: välittämisen etiikka, sorron vastaisen kasvatuksen etiikka ja hyve-etiikka. Toisaalta on mahdollista, että pelit voivat opettaa myös vihamielisyyttä, erimielisyyttä ja sitä, kuinka suurimmat ja häikäilemättömimmät yksilöt selviytyvät. Polttopallo sotii pahasti välittämisen etiikkaa vastaan, sillä polttopallossa oppilaat oppivat, että välittämisen laiminlyönnistä palkitaan ja toisen ”vahingoittaminen” ja epäinhimillistäminen on hyväksyttävää. Kansainvälisen olympiakomitea toteaa urheilun ja etiikan yhteydestä seuraavasti: ”Urheilu on ihmisoikeus. Sorron vastaisen kasvatuksen näkökulmasta tarkasteltuna polttopallossa toteutuvat sorron viisi muotoa: hyväksikäyttö, syrjäytyminen, voimattomuus, kulttuurinen imperialismi ja väkivalta
European Physical Education review, Online first. Sovellus voi lieventää tyttöjen fyysisen aktiivisuuden vähentymistä viikonloppuisin. Vyötärö-pituus-suhdetta hyödynnettiin selvittämään keskivartalolihavuuden ja motorisen pätevyyden yhteyttä. Laadullinen aineisto paljasti myös, että mobiilisovellus voi lisätä fyysistä aktiivisuutta edistäen autonomian tunnetta, fyysisen aktiivisuuden seurantaa ja vertaisten fyysisen aktiivisuuden tarkkailua. https://doi. Henrique kollegoineen (2020) halusi selvittää esikouluikäisten lasten keskivartalolihavuuden ja motorisen pätevyyden yhteyttä. LÄHDE Seah, M.L.C., & Koh, K.T. Puhelinsovelluksen mahdollisuudet tyttöjen fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä Fyysisen aktiivisuuden suositusten saavuttaminen on osoittautunut tytöille haasteellisemmaksi kuin pojille etenkin viikonloppuisin. Näin ollen lasten motorisia taitoja kehittävät interventiot on aiheellista toteuttaa sekä fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi että motoristen taitojen kehittämiseksi. fyysisen aktiivisuuden kestoa, kuljettua matkaa, nopeutta ja kulutettuja kaloreita. (2020). Ikä ja liikkumistaidot olivat käänteisesti yhteydessä keskivartalolihavuuteen, eli vanhemmilla lapsilla ja paremmat liikkumistaidot omaavilla lapsilla oli vähemmän keskivartalolihavuutta. LÄHDE Butler, J., Burns, D.P., & Robson, C. Yhteensä 472 alle kouluikäistä brasilialaista lasta (3–5-vuotiaita, keski-ikä 4,6 vuotta, 52,5 % poikia) osallistui tutkimukseen, jossa selvitettiin motorista pätevyyttä Test of Gross Motor Development-2 -mittaristoa hyödyntämällä. Seah ja Koh (2020) halusivat selvittää, miten tehokas puhelinsovellus voi olla fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä. Viime aikoina on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota lasten ylipainon ja motorisen pätevyyden yhteyteen. Is motor competence associated with the risk of central obesity in preschoolers?. Mikäli polttopalloa pelataan, tulisi opettajan luoda sääntöja välinesovelluksin ilmapiiri, joka takaa oppilaalle fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallisen tunteen. The efficacy of using mobile applications in changing adolescents girls’ physical activity behaviour during weekends. (2020). Riittämättömän fyysisen aktiivisuuden vaikutukset terveyteen voivat olla pitkäaikaisia ja näin ollen interventiot, jotka pyrkivät lisäämään nuorten fyysistä aktiivisuutta ovat erityisen tervetulleita. Vaikka mobiilisovellukset voivat lisätä aktiivisuutta, niiden toimintoja tulisi miettiä tarkkaan, jotta ulkoa ohjaavat palkkiot muuttuisivat ajan myötä sisäistä motivaatiota tukeviksi. Tämä ero johtui todennäköisimmin uutuusvaikutuksesta. org/10.1177/1356336X20915936 Heikommat motoriset taidot yhteydessä lasten keskivartalolihavuuteen Lasten lihavuus, mukaan lukien varhaislapsuuden ylipaino on kansainvälinen terveysongelma, koska se lisää sairauksien yhteisesiintymistä, joka jatkuu nuoruuteen ja aikuisuuteen. (2020). Määrälliset tulokset osoittivat, että koeja kontrolliryhmien välillä oli merkittävä ero askelmäärissä toisella koeviikolla. Sovellus kannustaa, asettaa yksilöllisiä tavoitteita ja luo myös sosiaalisen tukiverkoston. Neliviikkoiseen tutkimukseen osallistui 36 tyttöä, jotka olivat 15-vuotiaita. Älypuhelimet ovat jatkuvasti läsnä nykynuorten elämissä. Dodgeball: Inadvertetly teaching opression in physical and health education. Näin ollen ne tarjoavat oivallisen välineen fyysisen aktiivisuuden seuraamiseen. European Physical Education Review. Otoksen pojista 54 prosentilla ja tytöistä 46,4 prosentilla oli keskivartalolihavuutta. Tutkijat tarkastelivat myös saavutettuja hyötyjä, haittoja ja haasteita. American Journal of Human Biology, 32(3). Tutkimus kuitenkin osoitti myös, että sovelluksen hankalat toiminnot eivät välttämättä kannusta liikkumaan. Tutkimus osoitti, että motoristen taitojen kehittäminen lapsuudessa on tärkeää keskivartalolihavuuden ehkäisyssä. MapMyFitness -sovellusta hyödyntämällä tutkijat halusivat selvittää tyttöjen aktiivisuutta viikonloppuisin. Samaan aikaan kun koulut etsivät kuumeisesti keinoja vähentää syrjintää, fyysistä ja psyykkistä kiusaamista, sekä pyrkivät parantamaan vähemmistöjen asemaa, tuntuu kohtuuttomalta, että liikunnanopetuksessa kannustetaan tällaiseen peliin. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 2 7 T U T K I M U S U U T I S I A Kirjoittajien mukaan peli, jossa on tarkoitus käyttää ihmisiä kohteina, on rinnastettavissa laillistettuun kiusaamiseen ja tarjoaa piilotetun opetussuunnitelman, joka suvaitsee sortoa ja siihen jopa rohkaistaan. LÄHDE Henrique, R.S., Stodden, D.F., Fransen, J., Fietoza, A.H., Ré, A.H.N., Martins, C.M.L., dos Prazeres, T.M.P., Cattuzzo, M.T. Sekä koeettä kontrolliryhmä latasi puhelimeen erikseen askeleita mittaavan sovelluksen, jonka tuloksia vertailtiin ryhmien välillä. Sovellus seuraa mm. Online first
Merkittävä vaikutus oli varmasti myös urheilemisella, joka itsessään auttoi kohtaamaan fyysisen ja emotionaalisen uupumuksen. Epäviralliset roolit saattavat olla yksi urheilijoiden persoonallisuutta ja suoritusta yhdistävä polku. Urheilijoiden elämä, suunnitelmat ja rutiinit menivät uusik si. DOI: 10.1080/1612197X.2020.1802612 Älä sivuuta joukkueen epävirallisia rooleja Epäviralliset roolit, kuten koomikko, sosiaalinen kokoonkutsuja tai häirikkö, vaikuttavat merkittävästi urheilujoukkueen suoritukseen. LÄHDE di Fronso, S., Costa, S., Montesano, C., Gruttola, F. The effects of COVID-19 pandemic on perceived stress and psychobiosocial states in Italian athletes. Epävarmuutta ovat aiheuttaneet sosiaalinen eristäytyminen, epätietoisuus urasta ja tulevien kilpailuiden karsintaprosessit. 2 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 T U T K I M U S U U T I S I A Psykologia HANNA-MARI TOIVONEN hanna-mari.h-m.toivonen@jyu.fi Naisja noviisiurheilijat kärsivät pandemiasta eniten COVID-19-kriisi iski Italian urheiluun tuhoisin seurauksin. Di Fronso tutkimusryhmineen selvitti, kuinka laajasti vaikea tilanne vaikutti italialaisten kilpaurheilijoiden elämään. Kim tutkimusryhmineen selvitti urheilijoiden persoonallisuuspiirteiden ja heidän omaksumiensa epävirallisten roolien välistä yhteyttä. Tämä oli odotettua, sillä huippu-urheilijat ovat yleensä tottuneempia käsittelemään vastoinkäymisiä ja säätelemään tunteitaan. Ilmiön ymmärtäminen auttaa käsittelemään monimutkaista ryhmädynamiikkaa ja edesauttaa tehokkaiden roolirakenteiden luomista joukkueissa. Naiset kuitenkin arvioivat sekä kokemansa stressin että suoritukselle haitalliset psykobiososiaaliset tilansa korkeammiksi kuin miehet. Lisäksi tutkijoita kiinnosti sukupuolen, lajin ja kilpatason merkitys. Toisaalta ulospäinsuuntautuneet ei-tunnolliset urheilijat nimettiin usein myös häiriköiksi. Tulokset paljastivat, että pandemia vaikutti hyvin haitallisesti sekä naisettä miesurheilijoiden kokemaan stressiin ja psykobiososiaalisiin tiloihin lajista riippumatta. Psykobiososiaalisilla tiloilla viitataan kahdeksaan toisiinsa liittyvään tilannekohtaiseen, monimuotoiseen ja dynaamiseen ihmisen kokonaisvaltaista toimintaa kuvaavaan tilaan. G., Morgilli, L., Robazza, C. Sekä kansallisen että kansainvälisen tason huippuurheilijat kokivat vähemmän stressiä ja heidän suoritukselle hyödylliset psykobiososiaaliset tilansa olivat korkeammat kuin yliopistoja aluetason kokemattomilla urheilijoilla. Tulokset osoittivat, että ulospäinsuuntautuneisuus yhdistettiin muita persoonallisuuspiirteitä useammin positiivisiin epävirallisiin rooleihin, joita ovat koomikko, sanallinen johtaja ja sosiaalinen koollekutsuja. Tämä ei yllätä, sillä tutkitusti naisilla on tapana mietiskellä negatiivisia mielialojaan ja tilanteita, kun miehet kääntävät ajatuksensa pois asiasta. & Eys, M. The antecedents and outcomes of informal roles in interdependent sport teams. D., Ciofi, E. DOI: 10.1037/spy0000179. Tutkimukseen osallistui 1 132 italialaisurheilijaa, jotka vastasivat sähköiseen kyselyyn kuukausi Italian yhteiskunnan sulkeutumisen jälkeen. & Bertollo, M. Tutkijat suosittelevat täsmällisten hyvinvointikäytäntöjen kehittämistä etenkin naisja noviisiurheilijoiden tueksi. Koomikon rooli eli huumori oli positiivisesti yhteydessä joukkueen tehtäväkiinteyteen. Toisaalta naisurheilijat saattavat olla huolissaan toimeentulostaan. International Journal of Sport and Exercise Psychology. Tutkimukseen osallistui 286 urheilijaa 16:sta eri joukkueesta. Sport, Exercise, and Performance Psychology, 9(3), 277-291. Tutkijat eivät yllättyneet, sillä ulospäinsuuntautuneet urheilijat ovat yleensä paljon esillä ja siten he saavat mahdollisesti rooleja herkemmin. Lisäksi päänvaivaa ovat tuottaneet harjoitusmahdollisuuksien ja -kumppaneiden puute. Tutkijat uskoivat, että liian monta sanallista johtajaa tai sanallisen johtajan puuttuminen vähentävät tyytyväisyyttä, kun taas yhteen tai kahteen sanallisen johtajaan ollaan tyytyväisempiä. LÄHDE Kim, J., Godfrey, M. Tämän vuoksi epävirallisten roolien muodostumisprosessia ja siihen liittyviä tekijöitä tulisi tutkia. Yllättäen sanallisten johtajien rooli vaikutti negatiivisesti joukkueen integraatioon. He vertasivat urheilijan stressin määrää ja suoritukselle haitallisia ja hyödyllisiä psykobiososiaalisia tiloja samoilla mittareilla ennen pandemiaa kerättyihin tietoihin. Kohteena oli myös epävirallisten roolien vaikutus joukkueen koheesioon, urheilijoiden tyytyväisyyteen ja aikomukseen jatkaa urheilua. 2020. Stressaava tilanne vaikuttaa urheilijoiden psykobiososiaalisiin tiloihin, mikä heijastuu suorituksiin. 2020
Why do new members stop attending health and fitness venues. Säännölliset käynnit jäsenyyden ensimmäisinä kuukausina näyttävät auttavan vakiinnuttamaan harjoittelun tavaksi. Keväällä ja syksyllä liikuntakeskukseen liittyneet jäsenet kävivät liikuntakeskuksissa useammin myös vuoden päästä liittymisestä kuin kesällä ja talvella aloittaneet jäsenet. Tulokset osoittivat käyntikertojen laskevan merkittävästi vuoden edetessä. Lisäksi arkirutiineihin vaikuttavat muutokset, kuten talvinen sää ja kesälomat, todennäköisesti vaikeuttivat pysyvän liikuntatottumuksen muodostumista. Psychology of Sport and Exercise Psychology. The importance of developing frequent and stable attendance behavior. Tutkijat kuitenkin uskovat, että suosituinta keskustassa sijainnutta liikuntakeskusta käytettiin eniten, koska se sijaitsi lähellä työpaikkoja. Ensimmäisen kuukauden aikana kertoja kertyi jäsentä kohti keskimäärin seitsemän, kuudennen kuukauden kuluessa enää kaksi ja viimeisenä kuukautena alle yksi. Sukupuolten välillä ei ilmennyt merkittävää eroa, mikä poikkeaa aiemmista tutkimushavainnoista. Liikuntakeskuksissa on selvästi tarvetta tukea käyttäytymisen muutosta, jotta liikkumisesta tulisi vahva tapa useammille jäsenyyden hankkineille. Ne jäsenet, jotka kävivät liikuntakeskuksissa useimmiten ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, olivat ahkerimpia myös viimeisellä vuosineljänneksellä. Ilmeisesti monet talvella alkavat jäsenyydet liittyvät uudenvuodenlupauksiin. & Womack R. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 2 9 T U T K I M U S U U T I S I A Jäsenyyden viimeisten kolmen kuukauden aikana vanhemmille jäsenille kertyi käyntikertoja enemmän kuin nuoremmille, mikä saattaa selittyä sosiaalisilla tekijöillä sekä muiden vastuiden määrällä. Käyntien lisäksi tutkimuksessa huomioitiin ikä, sukupuoli ja postinumero. Vuoden loppuessa suurin osa jäsenistä ei siis juurikaan käyttänyt liikuntakeskusta.. Kesällä alkavat jäsenyydet yhdistyvät kesäkuntoon, jolloin käyttäytymisen muutos ei ole pysyvää – etenkään, jos tuloksia ei synny. 2020. Rand tutkimusryhmineen seurasi vuosijäsenyyden hankkineiden henkilöiden (n = 1726) käyntikertoja kuudessa englantilaisessa liikuntakeskuksessa. Ilmeisesti liikuntakeskusten lastenhoitoja muut palvelut, kuten personal trainerit ja uimaohjaajat, auttavat poistamaan useita aiemmissa tutkimuksissa tunnistettuja liikunnan esteitä. Myöskään etäisyys liikuntakeskukseen ei vaikuttanut käyntimääriin. DOI: 10.1016/j.psychsport.2020.101771 Kuva: Antero Aaltonen Liikuntakeskuksen jäsenyys ei sitouta liikkumaan Liikuntakeskukset ovat periaatteessa erinomaisia paikkoja lisätä väestön liikuntaa, mutta niiden käyttöä on tutkittu melko vähän. Tutkijoilla ei kuitenkaan ollut tietoa jäsenten liikuntakäyttäytymisestä liikuntakeskuksen ulkopuolella. LÄHDE Rand, M., Goyder, E., Norman, P
Kuva: Suomen Olympiakomitea. Lisäksi he analysoivat valintaprosessia ja vaaleja edeltäneeseen ehdokasasetteluun liittyvää taustatyötä. 3 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 Yhteiskuntatieteet ANNA-KATRIINA SALMIKANGAS anna-katriina.salmikangas@jyu.fi T U T K I M U S U U T I S I A Rakenteelliset syyt estävät naisten valinnan lajiliittojen päätöksentekijöiksi Sukupuolikiintiöitä koskevaa säännöstöä uudistettiin Ranskassa vuonna 2014, koska naisten osuus urheilulajiliittojen päätöksenteossa ei ollut lisääntynyt. LÄHDE Caprais, A., Sabatier, F. (2020): Electoral competition and gender quotas: dearth of female applicants or structural resistance. Jos jompaakumpaa sukupuolta oli enemmän kuin 25 prosenttia, niin tähän sukupuoleen kuuluville varattiin vähintään 40 prosenttia paikoista. Sukupuolikiintiöiden ei katsottu koskevan etukäteen viran puolesta jaettuja paikkoja. Lisäksi ne pitävät yllä perinteistä sukupuolijakaumaa ja heijastavat maskuliinisia johtamistapoja. Hallituksiin ehdolle asetetut naisehdokkaat olivat korkeammin koulutettuja ja nuorempia kuin miesehdokkaat. Ranskalaiset tutkijat arvioivat, miten kiintiöt ovat edistäneet sukupuolten suhteellista osuutta päätöksentekoelimissä. & Rubi, S. Sukupuolikiintiöt vähentävät piilosyrjintää, mutta rekrytointitapojen pitäisi muuttua, jotta ne eivät tuottaisi uudenlaista epätasa-arvoa. Suomen Olympiakomitean Johtaa kuin nainen -kurssin osanottajia eduskuntatalon portailla. Yhtenä syynä sukupuolikiintiöiden vähäiseen vaikutukseen on pidetty naisehdokkaiden pientä määrää henkilövaaleissa. Naisjäsenten vähäiseen määrään olivat syynä rakenteelliset seikat, kuten ehdokkaiden rekrytointi ja valintaprosessit. Kulissien takana tapahtuva valmistelutyö oli yksi tärkeimmistä selittäjistä. Suurimmat naisten osuudet päätöksentekoelimissä olivat vähemmän arvostettujen urheilulajien organisaatioissa. Sukupuolijakaumaa vinouttivat myös etukäteen määritellyt hallituspaikat aluejärjestöille, joissa paikan sai miesjohtaja. Silloisia sukupuolikiintiöitä pidettiin lähinnä symbolisena ja riittämättömänä toimenpiteenä, jonka noudattamatta jättämisestä ei rangaistu. Tämä osoittautui virheelliseksi tiedoksi, koska joillakin järjestöillä oli jopa valittavien määrää enemmän naisia ehdokkaina vaaleissa. Kyseisissä henkilövaaleissa käytettiin sukupuolikiintiötä, jonka mukaan vähintään 25 prosenttia hallituspaikoista oli varattava sukupuolelle, jonka osuus oli pienempi kuin neljännes. Kansallisten urheilujärjestöjen hallituksissa naisten määrä on kasvanut sukupuolikiintiöiden ansiosta kuitenkin nopeammin kuin kansainvälisissä järjestöissä. Tutkimuksen kohteena oli urheilun lajiliittojen hallitusten jäsenehdokkaiden rekrytointi ja valinta vuosina 2016–2017. Tosin siirtymäkauden aikana lajiliitot pystyivät halutessaan soveltamaan suhteellisuusperiaatetta, jolloin hallituspaikat jakautuivat koko jäsenistön sukupuolijakauman mukaan. Erityisesti hallituksen puheenjohtajilla ja heidän verkostoillaan oli suuri valta seuraajansa ja uusien jäsenten rekrytoinnissa ja valitsemisessa. International Journal of Sport Policy and Politics, DOI: 10.1080/19406940.2020.1782966. Sukupuolikiintiön ilmoittama vähimmäismäärä nähtiin usein myös maksimimääränä, jolloin useampia kyseistä sukupuolta edustavia henkilöitä ei valittu, vaikka ehdokkaita olisi ollut tarjolla. Epäviralliset ehdokkaiden rekrytointija valintakäytännöt estävät sukupuolikiintiöiden toteutumisen
Videoklippien jakaminen tuo esiin fanittamisen globaalin ja monimuotoisen luonteen, mikä voisi kasvattaa urheilulähetysten markkina-arvoa. Katsoja voi jakaa kotona kuvaamaansa materiaalia suoraan lähetysten tuottajille, jotka sijoittavat sen esimerkiksi pelitaukojen aikana esitettäviin videosyötteisiin aiemmin käytettyjen tekstiviestien ja tviittien lisäksi. Edellä mainitulla tavalla voidaan huomioida paikan päällä seuraavia suurempi fanijoukko tapahtuman urheilulähetyksessä. LÄHDE McSweeney, M. & Naha, S. Videoklippien jakaminen tuo esiin fanittamisen globaalin ja monimuotoisen luonteen, mikä voisi kasvattaa urheilulähetysten markkina-arvoa.. Uuden julkisjohtamisen vahvuutena on nähty hanketoiminnan parempi onnistuminen liikunnan marginaaliryhmien ta voittamisessa verrattuna perinteisiin julkishallinnon hankkeisiin. Nykyteknologia älypuhelimineen mahdollistaa fanien osallistumisen ottelutapahtumaan kotisohvilta. (2020) Innovating Canadian sport policy: towards new public management and public entrepreneurship. Vuonna 2002 keskeisiä periaatteita olivat urheilijaja osallistujakeskeisyys, palvelujen saatavuuden, johtamisen ja tasa-arvon edistäminen sekä julkisen edun huomiointi. Päätöksentekijöiden pohdittavaksi jää, keiden kanssa muodostetaan kumppanuuksia, mitä yksityistetään, ja miten julkisen liikuntapolitiikan toteuttaminen yrittäjämäisesti vaikuttaa liikunnan marginaaliryhmiin. International Journal of Sport Policy and Politics, DOI: 10.1080/19406940.2020.1775678. Tuloksena saattaa olla taloudellinen epätasa-arvo, jolloin kansalaiset nähdään kuluttajina demokraattisen kansalaisuuden sijaan. Näin mahdollistetaan fanien osallistuminen tapahtuman tuottamiseen, jolloin he ovat mukana ikään kuin katsojina stadioneilla teknologian avulla. LÄHDE Majumdar, B. Keskeistä tällöin on asiakastyytyväisyys ja saadut tulokset, minkä seurauksena julkinen etu voi olla ristiriidassa markkinavoimien kanssa. Esimerkkeinä ovat kameroiden sijoittaminen pelaajien pukuhuoneisiin kuvaamaan urheilijoiden keskittymistä ja heidän tunteidensa esittämistä reaaliaikaisesti onnistuneiden suoritusten jälkeen. Offlineja online-tyyppisten fanien yhdistämisellä voidaan lisätä heidän yhteenkuuluvuuttaan ja aktiivisuuttaan sekä vähentää eri tavalla peliä seuraavien fanien eriarvoisuutta. Vuoden 2012 linjauksissa korostui uusi julkisjohtaminen, mikä näkyi seurannan ja arvioinnin painottamisena sekä yhteistyön tekemisenä julkisen sektorin ulkopuolisten kumppanuusryhmien kanssa. Lisäksi toiminnan kohde on perinteistä liikuntasektoria, urheilijoita ja liikuntaan aktiivisesti osallistuneita laajempi, eikä julkisen edun huomioimista ollut kirjattu päätavoitteeksi. (2020) Live sport during the COVID-19 crisis: fans as creative broadcasters, Sport in Society, 23:7, 10911099, DOI:10.1080/17430437.2020.1776972 Kanadalaista liikuntapolitiikkaa kehitetty uuden julkisjohtamisen avulla Vuosien 2002 ja 2012 aikana Kanadassa tehtyjen liikuntapoliittisten linjausten vertailu osoittaa, että liikuntapolitiikka kohdistuu nykyisin laaja-alaisemmin sekä huippu-urheilun että kuntoliikunnan kehittämiseen. & Safai, P. Toisaalta uusi julkisjohtaminen perustuu uusliberalismiin, jossa keskeisiä elementtejä ovat kilpailu, valinta, yrittäminen ja yksilöllisyys. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 3 1 T U T K I M U S U U T I S I A Fanit halutaan monipuolistamaan television urheilulähetyksiä Koronaviruksen aiheuttama pandemia keskeytti urheilun seuraamisen stadioneilla, mutta antoi mahdollisuuden miettiä uusia osallistumistapoja urheilutapahtumiin. Tähän liittyy ajatus, että kaikki yhteiskunnan jäsenet omaisivat samat mahdollisuudet ja keinot menestyä yhteiskunnassa, mikä ei pidä paikkaansa. Ratkaisuksi tutkijat ehdottavat katsojien, fanien ja pelaajien aiempaa aktiivisempaa osallistumista lähetyksiin. Majumdar ja Naha pohtivat artikkelissaan, miten voidaan lieventää tyhjien stadionien aiheuttamaa urheilutapahtumien tunnelman laskua ja pitää yhteyttä aktiivisiin faneihin
3 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t LIIKUNTAYMPÄRISTÖNÄ KOKO KAUPUNKI Kävely ja pyöräily omassa asuinympäristössä ovat luonteva tapa saada terveyttä ja kuntoa ylläpitävää arkiliikuntaa. Kuva: Antero Aaltonen. Käytännössä tällaisen liikkumisen lisääminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi, koska nykyiset kaupunkiympäristöt eivät tue sitä. Muutokseen tarvitaan kokonaisvaltaista ajattelua
WHO on todennut, että väestön keskittyessä voimakkaasti kaupunkeihin rakennetulla ympäristöllä on tärkeä asema fyysisen aktiivisuuden tukemisessa. Odotusten vastaisesti edes asumisen keskittyminen kaupunkiseuduille ja keskustoihin ei ole kääntänyt kehitystä. (WHO 2017) Kävelyä ja pyöräilyä kutsutaan aktiivisiksi liikennemuodoiksi, koska ne ovat paitsi liikennettä myös liikuntaa. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 3 3 O T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t Olen pyöräillyt ja kävellyt lähes kaikki arjen matkani koko elämäni ajan, mutta siitä huolimatta en mielelläni aja omalla kotikadullani. Kun saavun kotikadulleni, hyppään pois pyörän päältä ja talutan sen asuintaloni luo. Kadun varressa on pysäköityjä autoja, joten sinne ei pysty pyörällä väistämään. Autokaupunki ei ole jälkikäteinen luonnehdinta, vaan 1950ja 1960-lukujen kaupunkija liikennesuunnittelijat varautuivat ennen muuta autoilun lisääntymiseen kaikkien muiden liikennemuotojen kustannuksella. Jotta kaupungeista tulisi hyviä ympäristöjä kävelylle ja pyöräilylle, yli kuuden vuosikymmenen autoistumis kehitystä pitäisi aktiivisesti pyrkiä muuttamaan suunnittelun ja rakentamisen keinoin. Kaupunkeja alettiin määrätietoisesti muuttaa autokaupungeiksi tilanteessa, jossa aktiivisia muotoja oli valtaosa liikenteestä. Tällainen liikunta on parhaimmillaan saumaton ja miellyttävä osa elämää, mutta monet ympäristötekijät vaikuttavat sen mahdollisuuksiin ja olosuhteisiin. (Oldenziel et al 2016) Turussa purettiin kaksi kolmasosaa keskustan rakennuksista, jotta kaduille voitiin rakentaa lisäkaistoja sekä pysäköintipaikkoja au. Pyöräkaistaa tai -tietä ei ole. Kotikatuni ei ole hyvä liikkumisympäristö, koska sen suunnittelussa on ajateltu lähinnä motorisoitua liikennettä. Toiseksi autoistuminen ei ole tapahtunut sattumalta, vaan kaupunkien Autokaupunki ei ole jälkikäteinen luonnehdinta, vaan 1950ja 1960-lukujen Kaupunkija liikennesuunnittelijat varautuivat ennen muuta autoilun lisääntymiseen kaikkien muiden liikennemuotojen kustannuksella. (Kallioinen 2002, 100) Niiden tukemisesta on siitä lähtien puhuttu liikennesuunnittelussa ja -politiikassa sekä valtakunnallisesti että paikallisesti, mutta pyöräilyn ja kävelyn osuus on 2000-luvulla edelleen kuitenkin laskenut ja yksityisautoilun osuus noussut. Pyöräilystä ja kävelystä on kerätty vain vähän tilastotietoa, joten olen tutkinut niiden osuuksia esimerkiksi tuhansista valokuvista. Pyöräileminen tuntuu stressaavalta ja pelottavalta. Historiallinen tarkastelu tekee selväksi kaksi asiaa: Ensinnäkin Suomen kaupungeissa on kertaalleen vallinnut tilanne, jossa aktiiviset kulkumuodot olivat hallitsevia. Autojen kaupunkia rakentamassa Olen tutkinut kaupunkiliikenteen historiaa Suomessa 1900-luvun toisella puoliskolla. Liikunnan puute aiheuttaa vuosittain suoraan ja epäsuorasti miljardiluokan kulut Suomen kansantaloudelle, minkä takia fyysisen aktiivisuuden lisääminen hyödyttää paitsi yksilöitä myös yhteiskuntaa. Kävely puolestaan säilyi yleisenä, mutta sen olosuhteet kurjistuivat. rakennettua ympäristöä on massiivisin keinoin muokattu autoilua suosivaksi ja tämä kehitys jatkuu yhä. Kävelyn ja pyöräilyn kutistuvat osuudet Kaikki ihmisen elinympäristöt ovat potentiaalisia liikkumisympäristöja. Liikenneja viestintäministeriön vuonna 2018 julkaisema Valtakunnallinen kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma nimeää kansalaisten terveyden, fyysisen toimintakyvyn ja kunnon ensimmäisenä niistä syistä, joiden takia kävelyä ja pyöräilyä olisi lisättävä voimakkaasti. Tämä ei ole sattumaa vaan pitkän historiallisen kehityksen tulosta. Katu on melko kapea ja sillä on paljon autoliikennettä. (Männistö-Funk 2020) Turussa tapahtuneet muutokset noudattelivat pitkälti samaa kaavaa kuin muissakin eurooppalaisissa kaupungeissa. Esimerkiksi Turussa polkupyörät olivat 1950-luvun lopulla ylivoimaisesti suurin ajoneuvoryhmä keskustan liikenteessä, mutta 1970-luvulle tultaessa pyöräily oli jo marginalisoitunut liikennemuotona. Käveleminenkään ei silti ole kovin mukavaa autojen melussa kapealla jalkakäytävällä, jolla kaksi kävelijää ei mahdu kunnolla ohittamaan toisiaan. Vaikka sekä kävelyä että pyöräilyä harrastetaan lenkkeilyn muodossa, suuri osa molemmista on arjen ja vapaa-ajan siirtymiä, asioiden hoitamista sekä yhdessäoloa. Vaikka kadulla periaatteessa on mahdollista pyöräillä ja kävellä, se ei siihen kannusta, päinvastoin. (Liikennevirasto 2018, 9; Liikenneja viestintäministeriö 2018, 2) On tarpeen tarkastella pitkää aikaväliä, jotta voitaisiin ymmärtää, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Autot ajavat nopeasti, pyöräilijöiden tahtia puolestaan hidastaa loiva, mutta pitkä ylämäki. Monet autoilijat pyrkivät hitaan pyöräilijän ohi, vaikka tilaa on niukasti. Liikenteen jatkuva motorisoituminen on yksi keskeinen syy tähän. Kävelyä ja pyöräilyä on pidetty monesta syystä kannatettavina liikennemuotoina viimeistään 1990-luvun alusta saakka. Arjen fyysinen aktiivisuus on terveyden ja toimintakyvyn kannalta tärkeää, mutta sen määrä on kutistunut lähes olemattomiin
Helsinki: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Helsinki: Liikenneja viestintäministeriö. (Lundin 2008) Vaikka kävelyä ja pyöräilyä on viime vuosikymmeninä pyritty tukemaan esimerkiksi rakentamalla pyöräväyliä ja kävelykatuja, kokonaisuutena kaupunkien infrastruktuuri ja liikennejärjestelmien kehitys on jatkunut motorisoitua liikennettä helpottavalla ja aktiivisia liikennemuotoja vaikeuttavalla linjalla. Teoksessa Emanuel, M, Schipper, F. Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. 2002. 2020. Kaupunkiteoreetikko Jane Jacobs kirjoitti jo vuonna 1961, että yhdysvaltalaisissa kaupungeissa kävelyn ja muun aktiivisen kaupunkiliikkumisen tiloja ja mahdollisuuksia oli pala palalta uhrattu motorisoitumiselle, kunnes jäljellä olivat vain rippeet. 3 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t toille. TIINA MÄNNISTÖ-FUNK, FT, dosentti Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Turun yliopisto tiiman@utu.fi LÄHTEET Jacobs, J. Erityisolot ovatkin antaneet mahdollisuuden tarkastella uusin silmin tilakäytäntöjä ja sitä, millaiseen liikkumiseen kaupunkiympäristöt kutsuvat. Introduction: Historical perspectives on pedestrians and the city. (Pooley et al 2019) Nykyisessä julkisessa keskustelussa kävelyn ja pyöräilyn edistäminen nähdään usein ideologisena valintana tai identiteettikysymyksenä, vaikka sen hyödyt ovat yksilöille, yhteisöille ja kokonaisille yhteiskunnille täysin kiistattomat identiteetistä ja ideologiasta riippumatta. Liikennejärjestelmät ja kaupunkirakenteet oli jo ehditty rakentaa monelta osin uuteen uskoon, ja ne tukivat ennen muuta autoilua. Pooley, C., Emanuel, M., Männistö-Funk, T., & Norton, P. 2003. Oldenziel, R, Emanuel, M, de la Bruhèze, A. Urban History, 1–7.. Männistö-Funk, T. (Jacobsen 2003) Käytännössä liikenneturvallisuutta on kuitenkin tavoiteltu esimerkiksi kuljettamalla lapsia autolla kouluun ja harrastuksiin. VATT-keskustelualoitteita 267. Kohti liikkuvampaa kaupunkia Koronapandemian aikana monet eurooppalaiset suurkaupungit ovat varanneet entistä suuremman osan kaupunkiympäristöstä kävelylle ja pyöräilylle. (toim.), Invisible Bicycle: Parallel Histories and Different Timelines. Aktiivisten liikennemuotojen vähentyessä syntyy itseään ruokkivia kehiä, jotka johtavat yhä motorisoituneempaan liikkumiseen. The Death and Life of Great American Cities. Kaikki voivat pohtia, miten kävelyn ja pyöräilyn voisi ottaa paremmin huomioon erilaisissa käytännön ratkaisuissa, olipa kyse sitten taloyhtiöstä, koulusta, työpaikasta tai harrastustoiminnasta. New York: Berghahn, 172–198. Asenteet, puheet ja teot ovat tärkeä osa myönteistä arkiliikuntaympäristöä. Liikennevirasto 2018. Injury Prevention 2003:9, 205–209. Lähiöi hin ja kauppakeskuksiin syntyi uusia kävelyja pyöräily-ympäristöjä, mutta yhdessä nämä tilalliset muutokset tekivät yhä vaikeammaksi ja epämiellyttävämmäksi hoitaa arjen liikkuminen pääasiassa kävellen tai pyöräillen. 1961. (Oosterhuis 2019) Siksi monilla pienilläkin teoilla on merkityksensä kävelyn ja pyöräilyn normalisoimisessa ja positiivisten käytäntöjen luomisessa niiden ympärille. Liikenneja viestintäministeriö 2018. Teoksessa Männistö-Funk, T., & Myllyntaus T. Recovering Sustainable Mobility Practices: A Visual History of Turku’s Streetscape 1950–1980. 2019. Kävelyn ja pyöräilyn on todettu olevan keskimäärin sitä turvallisempaa, mitä enemmän kävelijöitä ja pyöräilijöitä liikenteessä on. Samalla pyrittiin hajauttamaan kaupunkirakenne esimerkiksi perustamalla asumalähiöitä kauas keskustasta. Eindhoven: Foundation for the History of Technology. Kouluissa saatetaan jopa kieltää pieniä koululaisia saapumasta pyörällä, vaikka turvallisuusongelma ei synny heidän pyöräilystään, vaan koulujen lähistön moottoriliikenteestä. Pyöräilyä pidettiin vanhanaikaisena, häviävänä liikennemuotona ja jopa kävelyn tarvetta pyrittiin suunnittelussa minimoimaan. Sen sijaan niiden vähentyminen on usein tapahtunut sinänsä hyvää tarkoittavien toimien sivutuotteena. Kallioinen, J. Asenteet ja infrastruktuuri kulkevat usein käsi kädessä. Helsinki: Liikennevirasto. Henkilöliikennetutkimus 2016: Suomalaisten liikkuminen. L. (toim.) A U-Turn to the Future: Sustainable Urban Mobility since 1850. 2019. Pyöräilyn institutionaalinen asema liikennesuunnittelussa. Kun kävely ja pyöräily marginalisoituvat, niitä ei enää nähdä itsestään selvinä ja tavallisina valintoina, mikä vähentää niitä entisestään. Ne voivat herättää huomaamaan myös, ettei aktiivisten liikennemuotojen lisääntyminen tapahdu itsestään. New York: Random House Jacobsen P. Entrenched Habit or Fringe Mode: Comparing National Bicycle Policies, Cultures and Histories. Euroopan kaupungeissa ei kuitenkaan edetty yhtä pitkälle, ja jo 1960-luvun lopulla autokaupungin ideaa alettiin myös kyseenalaistaa. Oosterhuis, H. (Jacobs 1961) Pyöräily oli jo vuosikymmeniä aikaisemmin hävinnyt Amerikassa liikennemuotona, ja samaa odottivat tapahtuvaksi liikennesuunnittelijat Euroopassa, pidettiinhän Amerikkaa esikuvana. Modernistisen suunnittelun ihanteena oli mahdollisimman tehokas liikkuminen, mikä tarkoitti motorisoitua liikennettä. & Veraart, F. Myös suunnittelun normit lukitsivat yhteiskuntaa autoiluun perustuviin järjestelmiin. Safety in numbers: More walkers and bicyclists, safer walking and bicycling. Aktiiviset liikennemuodot eivät käänny kasvuun pelkästään pyöräilyja kävelyväyliä lisäämällä, vaan kaupunkeja ja yhdyskuntia pitää kokonaisuutena tarkastella siltä kannalta, millaiset mahdollisuudet ne antavat omin lihasvoimin tapahtuvalle liikkumiselle. Leiden: Brill, 48–97. & Oldenziel R. Monissa maissa pyöräily elpyi hiukan 1970-luvulta lähtien ja sai uudenlaista asemaa kuntoilumuotona, vaikkei koskaan noussut lähellekään entisiä lukemiaan. (toim.) 2016. Cycling Cities: The European Experience: One Hundred Years of Policy and Practice. Hyviä ratkaisuja ruokkii myönteinen suhtautuminen kävelyyn ja pyöräilyyn eli niiden näkeminen arvokkaina ja normaaleina liikennemuotoina
Tietopohjaisessa politiikassa tieto toimii neuvoa-antavana taustana ja tukena. Tiedon hyödyntämisen ongelmat kunnissa viittaavat siihen, että pyöräilyn politiikkaprosessia ei vauhditeta vain kokoamalla lisää tietoa. Liikennepolitiikan toimeenpanossa työskentelevien henkilöiden käsitysten perusteella ongelmakohtia on olemassa olevan tiedon hankinnassa ja jalostamisessa, seurantatiedon muodostamisessa sekä tiedon siirtymisessä toimijoiden välillä. Tietopohjaisuuden haaste Siirtymä kohti kestäviä kulkumuotoja kuuluu ympäristökysymyksiin, joita kutsutaan viheliäisiksi ongelmiksi. Tarkastelun kohdentamiseen on vaikuttanut ajankohtainen tutkijoiden ja asiantuntijoiden käymä keskustelu tiedeneuvonnasta. Pyöräilyn edistämistarkoituksiin tuotetun informaation ohjausvaikutus sellaisenaan on väKuva: Antero Aaltonen. Ratkaisujen etsiminen ja muutoksen aikaansaaminen ei onnistu aiemmin käytössä olleilla keinoilla vaan vaatii aiem paa enemmän monen sektorin ja alan tiedon yhdistämistä. (Ks. Tekemämme havainnot vahvistavat käsitystä siitä, että päätöksenteossa on hankalaa noudattaa tiedolla johtamisen periaatteita sillä tavalla kuin tutkimustietoon perustuvien politiikkaohjelmien toimeenpaneminen edellyttäisi. Ilmiö on herättänyt tiedonsosiologisesti orientoituneiden tutkijoiden mielenkiinnon. Bromley 2004) Pyrkimyksenä on ollut muodostaa ymmärrys siitä, miten eri tavoin tiedon tuottamisen, jakamisen ja soveltamisen tavat nivoutuvat pyrkimyksiin muuttaa vallitsevia kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia rakenteita. Tiedon käytettävyyttä ja käyttöä kestävän liikkumisen politiikkaprosessissa analysoiva kotimainen tutkimustoiminta on käynnistynyt. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 3 5 Y T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t Tieto ei taivu itsestään pyöräilypolitiikaksi Ilmastoja ympäristöpolitiikasta juontuvat, koko yhteiskunnalle esitetyt muutosvaatimukset ovat synnyttäneet monenlaisia tietotarpeita. esim. Yhteiskunnallisen ympäristöhallinnan kehittämisen ja muutosprosessien hallinnan on ymmärretty edellyttävän tukevaa tietopohjaa. Meneillään olevassa tutkimuksessa on noussut esiin kuntien pyöräilypolitiikan tietopohjaisuutta rajoittavia tiedon käytettävyyteen liittyviä ongelmia. Ensi vaiheessa huomio on suuntautunut siihen, miten pyöräilyn edistämistoimia tukeva tutkimusja selvitystieto on otettu käyttöön kuntien liikennepoliittisessa päätöksenteossa. Heidän tarkastelunsa ja pohdintansa ovat kohdistuneet tieteellisen tiedon ja yhteiskunnallisen muutosprosessin suhteeseen. Julkishallinto, elinkeinoelämä ja kansalaisyhteiskunta kaipaavat täsmällistä tietoa muun muassa eri toimintojen ympäristökuormituksista sekä tehokkaista keinoista parantaa niiden ekotehokkuutta. Kuntien ja virkamiesten mahdollisuudet tiedon hyödyntämiseen vaikuttavat vaihtelevan suuresti; aikataulu ja käytännöt jättävät viranhaltijoille harvoin tilaa politiikkaohjelmiin kytkeytyvälle ja valmiisiin tietolähteisiin nojautuvalle päätöksenteon valmisteluprosessille. (Kuosmanen & Sivonen 2020.) Tietopohjaisen politiikan mahdollisuudet on tiedostettu myös valtionhallinnossa. (GSDR2019, 111–112.) Tieto itsessään ei sanele poliittisia ratkaisuja, mutta hyvä tietopohja mahdollistaa sen, että päättäjät tunnistavat päätöstensä todennäköiset vaikutukset. Julkishallinnon päätöksentekoa tukevan tiedeneuvonnan vahvistaminen on sisällytetty Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaan (Valtioneuvosto 2019)
artikkeli Liikennepolitiikka haastaa liikuntatieteilijöitä tieteidenväliseen yhteistyöhön tässä numerossa.). https://journal. Tutkimusparadigma hahmottuu Kestävän liikkumisen politiikkaa tukeva suomalainen monitieteinen tutkimusparadigma on hahmottumassa. 2015. 2020. Gaudeamus. Sektoreihin jakautunut hallintamalli on haaste pyöräilypolitiikan tietopohjaisuudelle. Pyöräilyn politiikkaprosessissa tarvitaan tiedeneuvonnan toimia, jotka integroituvat prosessin eri vaiheisiin. 6. Boston: Pearson. 3. Kuosmanen, J. Tiedeneuvonnan tulisikin mahdollistaa tiedon soveltajien laaja näköala kulkumuotoihin eri sektoreiden rakenteisiin kytkeytyvinä sosiaalisina käytäntöinä. Valtioneuvosto 2019. Tiedeneuvonta on vuorovaikutusta Tiedeneuvonnan käsitettä käytetään jäsentämään tieteen ja politiikan välistä suhdetta. (Kuosmanen & Sivonen 2020.) Politiikkaprosessia on kuvattu neuvotteluina, joissa erilaiset toimijat, tieto sekä arvot kohtaavat ja kamppailevat vallasta. 2014. Tutkimustiedon käyttö ja väärinkäyttö. & Sivonen, M. Kunnissa poikkihallinnolliset työryhmät voivat toimia tietoa eri sektoreille välittävänä ja merkitykselliseksi jalostavana tahona. Kraft, M. GSDR2019. H. (Hannigan 2014; Kraft 2015.) Politiikkaprosessiin integroitu tiedeneuvonta tarkoittaisi jatkuvaa toimijaverkoston vuorovaikutusta, jossa haetaan yhteisymmärrystä politiikan tavoitteista ja keinoista. ELINA HASANEN, LitT tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto elina.hasanen@jyu.fi KATI HYVÄRINEN, HTM liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelija Jyväskylän yliopisto Kestävän liikkumisen asiantuntija Traficom (virkavapaalla) kati.hyvarinen@traficom.fi JONNE SILONSAARI, LitM projektitutkija Jyväskylän yliopisto jonne.e.silonsaari@jyu.fi MIKKO SIMULA, LitT yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto mikko.simula@jyu.fi LÄHTEET Bromley, S. https:// valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma. 2004. Olennaista olisi tiedon jalostaminen eri sektoreilla käyttökelpoiseksi ja päätöksentekijöihin vaikuttavaksi. On erityisen tärkeää kehittää tutkimusasetelmia, joissa kävelyn ja pyöräilyn edistämistä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, monimenetelmällisesti ja tieteidenvälisyyttä tavoitteleviin viitekehyksiin pohjautuen. Tieteidenvälisiin synteeseihin pyrkivä tutkimusyhteistyö avaa mahdollisuuksia laaja-alaisesti kävelyn ja pyöräilyn politiikkaprosesseja palvelevan tutkimustiedon tuottamiselle sekä tutkimusresurssien käytön tehostamiselle. Routledge: Lontoo ja New York, 77-117. E. London: Routledge. Ihannetilassa asiaankuuluvat toimijat, sidosryhmät, päättäjät ja tieteentekijät ovat mukana vuorovaikutuksessa ja arvokeskustelussa koko politiikkaprosessin ajan. Neuvottelujen lopputulos eli toimintapolitiikka määräytyy sen mukaan, millaisella tiedolla ongelma konstruoidaan, miten kohdattu haaste merkityksellistetään, tavoite asetetaan ja keinot perustellaan, sekä millaisella tiedolla toimenpiteiden vaikuttavuutta katsotaan voitavan arvioida. Political ideologies and the environment. Viime aikoina tästä aiheesta käytyä keskustelua on kohdennettu tiedeneuvonnan käsitteen avulla. 2019. fi/tt/article/view/89791 Raivio, K. Global Sustainable Development Report 2019: The Future is Now – Science for Achieving Sustainable Development. Environmental policy and politics. New York: United Nations. Goldblatt (toim.) Knowledge and the social sciences: theory, method, practise. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Environmental sociology. Tarvitaan tiedon käytettävyyteen liittyviä koulutuksellisia elementtejä, jotka rakentavat siltoja tiedon tuottajien ja soveltajien välisen kuilun yli. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Tutkimuksen suuntaaminen rakentuu dialogille tutkijoiden ja muun toimijaverkoston välillä. Tieteellisen tiedon hyödyntäminen poliittisten ratkaisujen pohjana edellyttää tiedon tuottajien ja soveltajien yhteistyön vahvistamista. https://sustainabledevelopment. 3 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t häinen. Kansainvälisesti tarkasteltuna kävelyn ja pyöräilyn tutkimustoiminta on maassamme vielä pienimuotoista, ja ulkomailla erilaisissa poliittisissa järjestelmissä tehtyjä toimenpiteitä koskevan tiedon soveltamiseen suomalaisessa yhteiskunnassa liittyy monenlaisia rajoitteita. painos. painos. (Raivio 2019, 20, 110.) Päätöksenteon tietopohjan vahvistaminen edellyttää siis tiedon tuottamisen lisäksi tiedon tuottajien ja kuluttajien – tutkijoiden, virkamiesten ja päätöksentekijöiden – vuorovaikutuksen kehittämistä. Kun informaatiota on runsaasti, haasteena on tietyissä olosuhteissa relevantin tiedon poimiminen, sen luotettavuuden arviointi ja ymmärrettäväksi tekeminen. Näytön paikka. Tieteessä Tapahtuu, 38 (1). Politiikkaprosessin etenemistä ja jatkuvuutta voidaan edesauttaa ylläpitämällä tiedonvaihtoa ja keskustelua sektorirajat ylittävässä verkostossa. un.org/content/documents/24797GSDR_report_2019.pdf Hannigan, J. Teoksessa D. Tutkimussuunnan rakentaminen sisältää myös käsitteellistämistä; tarvitaan liikuntaja liikennesektoreilla käytettyjen liikkumisen käsitteiden yhteensovittamista sekä yhteiskuntatieteellistä kehystämistä. Kokonaisvaltainen tieto ihmisen arjen sosiaalisista kytkennöistä ja riippuvuuksista on asettunut esimerkiksi liikennesektorilla tarvitun insinööritiedon perspektiivin ulkopuolelle (ks. Tiedeneuvonta poliittisen päätöksenteon tukena
Maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksista lasten ja nuorten fyysiseen kokonaisaktiivisuuteen tai harrastusten saavutettavuuteen ei kuitenkaan vielä ole juurikaan tutkimusnäyttöä. Tämä on aiheuttanut kiivasta keskustelua: väheneekö lasten liikkuminen, vai voiko maksuttomuus jopa parantaa harrastusten yhdenvertaista saavutettavuutta. Maailmanlaajuisesti useat kaupungit ovat kokeilleet osittain tai kokonaan maksuttomia henkilöliikenteen palveluja liikkumiseen liittyvänä perusoikeutena. Myös Suomessa muutama kaupunki tarjoaa maksuttoman joukkoliikenteen kaikille lapsille koko päiväksi ympäri vuoden. Lisäksi opiskelijoiden ja eläkeläisten joukkoliikenteen käyttöä tuetaan alennuksin. Joukkoliikenteen käyttöön sisältyy aina fyysistä aktiivisuutta: pysäkille täytyy kävellä ja bussissa voi seistä. 2015). Kansainvälisen tutkimusnäytön perusteella joukkoliikenteellä kuljettujen koulumatkojen kävelyosuudet eivät eroa yläkouluikäisillä kävelymatkan pituuden ja keston suhteen kokonaan kävellyistä matkoista. (Voss ym. Suomessa perusopetuslaki takaa maksuttoman koulukyydin, jos koulumatka on yli viisi kilometriä. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 3 7 M T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t Maksuton joukkoliikenne: Uhka vai mahdollisuus lasten liikkumisessa. Joukkoliikennettä ei usein pidetä aktiivisena kulkumuotona, mutta sen käyttö edellyttää monesti kävelyä lähtöpaikassa ja määränpäässä. Kuva: Antero Aaltonen
Sosiaalinen ja itsenäinen bussimatka Joukkoliikenteen vaikutuksia ja saavutettavuutta tutkittaessa on tärkeää huomioida lasten ja nuorten näkökulLapsille ja nuorille paikasta toiseen liikkuminen voi olla myös sosiaalinen kokemus: he liikkuvat kavereidensa, sisarustensa tai lemmikkiensä kanssa.. Useissa kokeiluissa joukkoliikenteen käyttö on lisääntynyt, mutta vastoin odotuksia usein kävelyn, ei autoilun kustannuksella (Cats ym. Vuorokaudessa keskimääräinen matkasuorite oli 26,3 kilometriä, josta lähes 18 kilometriä kuljettiin autolla, hieman alle 2 kilometriä kävellen tai pyörällä ja runsaat 3 kilometriä joukkoliikennevälinein (Henkilöliikennetutkimus 2016, 83). Toisaalta maksuton joukkoliikenne voi lisätä iäkkäämpien fyysistä aktiivisuutta ja vähentää ylipainoa (Webb ym. 2016). 2011; Fyhri & Hjorthol 2009; Kallio ym. Suomessa lasten arkinen liikkuminen on lähiympäristössä melko itsenäistä ja yhdenvertaista. (Harinen 2012, 170–171.) Joukkoliikenteen saavutettavuus on positiivisesti yhteydessä koulun jälkeisiin harrastuksiin osallistumiseen nuorilla (Palm & Farber 2020). Lapset liikkuvat itsenäisesti vähän erityisesti pienissä kaupungeissa ja maaseudulla, jossa julkiset kulkuyhteydet ovat pikkuhiljaa huonontuneet (Kyttä ym. 3 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t Maksuttomuus, joukkoliikenteen käyttö ja fyysinen aktiivisuus Maksuttoman joukkoliikenteen kokeilut tarjoavat mahdollisuuden tutkia saavutettavuuden vaikutuksia fyysiseen aktiivisuuteen. 2013). 2013; Green ym. 2017). Kyselytulokset joukkoliikenteen käytön lisääntymisestä kävelyn kustannuksella eivät pysty riittävästi erottamaan joukkoliikenteeseen liittyvää kävelyosuutta. 2018). 2014). Yhdenvertainen ja itsenäinen liikkuminen joukkoliikenteen perusteluna Lasten itsenäinen liikkuminen (children’s independent mobility, CIM) tarkoittaa vapautta liikkua ilman aikuisen valvontaa. 2019, 50). Keskusta-alueilla lapset ja nuoret käyttävät joukkoliikennettä runsaasti ja itsenäisesti, mutta kävelevät ja pyöräilevät vapaa-ajan paikkoihin vähemmän kuin esikaupungeissa (Broberg ym. Tutkimuksessa ei tosin otettu huomioon joukkoliikenteeseen yhdistyvää kävelyä, ja siten kävelyn kokonaisaikaa. Pitkillä matkoilla joukkoliikenteen käyttö voi lisätä fyysistä aktiivisuutta sen korvatessa autoilua, koska pitkät matkat kuljetaan todennäköisemmin autolla kuin pyörällä tai kävellen (Owen ym. Toisaalta joukkoliikennematkan aktiivisuus kertyy pääosin pysäkille ja sieltä pois kävelystä, eikä matkan pituus itsessään vaikuta fyysisen aktiivisuuden määrään (Owen ym. Tallinnassa maksuttoman joukkoliikenteen myötä 15–19-vuotiaiden kävelyn osuus supistui 23 prosentista 13 prosenttiin (Cats ym. 2015; Tuuva-Hongisto ym. Tämä rajoittaa alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvien lasten harrastamista (Brockman ym. Joukkoliikenne ei siten vaikuta fyysiseen aktiivisuuteen suoraviivaisesti. 2009; Sallis ym. 2000). 2012; Laverty ym. 2012). Helsingin ja Tampereen kaupunkiseutujen pientaloalueilla lapset käyttävät joukkoliikennettä selvästi harvemmin kuin tiiviimmin rakennetuilla alueilla, mutta aktiivisten kulkumuotojen ja itsenäisen liikkumisen osuus on niillä suurempi (Sarjala ym. 2012). Mikäli joukkoliikenne toimii kouluaikojen ulkopuolella lähinnä kutsutai palveluliikennetaksein, ne palvelevat harvoin nuorten harrastuskuljetuksia. Lontoossa alle 18-vuotiaille tarjotut maksuttomat bussimatkat eivät lisänneet bussin kokonaiskäyttöä, mutta alle kilometrin pituisten kävelymatkojen korvaaminen bussikyydeillä lisääntyi (Edwards ym. Kodin välittömän lähiympäristön ulkopuolelle liikkuminen on lapsille eriarvoisempaa kuin muilla ikäryhmillä: he ovat pidemmillä matkoilla riippuvaisempia aikuisista, jotka järjestävät ja kustantavat matkat tai kuljetuksen. Vuoden 2018 LIITU -tutkimuksen mukaan 23 prosenttia liikuntaa urheiluseuroissa harrastamattomista lapsista ja nuorista ilmoitti syyksi kyydin puutteen (Blomqvist ym. 2016). Osallistumiseen liikuntaharrastuksiin saattavat vaikuttaa perheen käytettävissä olevat tulot sekä mahdollisuus käyttää autoa. Kävelyn kokonaisaika tai aktiivinen matka-aika ei silti vähentynyt, mutta automatkat sekä autolla kuljettu kokonaismatka pienenivät (Edwards ym. Lyhyillä matkoilla se voi korvata aktiivisempia kulkumuotoja, ja vähentää fyysistä aktiivisuutta. Lapset ja nuoret (6–17-vuotiaat) kulkivat vuoden 2016 henkilöliikennetutkimuksen mukaan päivittäisistä matkoistaan lähes puolet kävellen ja pyörällä, auton kyydissä reilun kolmanneksen ja joukkoliikenteellä kymmenesosan. 2017). Toisaalta yli viiden kilometrin päässä heitä kiinnostavista paikoista asuvat lapset käyttävät aktiivisia kulkumuotoja paljon vähemmän (Børrestad ym. 2016). Yhdyskuntarakenne vaikuttaa lasten liikkumiseen. 2013). Vapaa-ajan toimintaa järjestetään ensisijaisesti kuntakeskuksissa, joihin syrjäkyliltä on autottomille liian pitkä matka. Pysäkit ja päätiet ovat tavallisesti kaukana kodeista, jolloin matka kouluun alkaa taksilla kotipihasta tien varteen ja jatkuu bussilla kouluun
2015). Study protocol for comparing children’s activity between two Finnish towns with and without free public transit. Jotkut kuitenkin jatkoivat liikkumista kävellen, koska bussia olisi joutunut odottamaan tai se olisi ollut täynnä. Heille paikasta toiseen liikkuminen voi olla myös sosiaalinen kokemus: lapset liikkuvat kavereidensa, sisarustensa tai lemmikkieläintensä kanssa (esim. Does free public transit increase physical activity and independent mobility in children. Osalla bussikyydit kuitenkin lisäsivät kävelymatkoja, joita ei olisi tehty, jos matkat olisi kuljettu autolla. luokalle, että nämä matkustivat tavallisesti ryhmissä vanhempien, sisarusten ja ystävien kanssa (myös Mikkelsen & Christensen 2009). Monet nuoret käyttivät busseja lyhyillä 3–4 pysäkin matkoilla maksuttomuuden ja nopeuden vuoksi. Tulokset osoittavat, että bussilla matkustaminen voi olla nuorille sekä fyysisesti että sosiaalisesti aktiivista. Kullman 2010; Mikkelsen & Christensen 2009; Nansen ym. Tutkimusidea versoi Mikkelin kaupungin vuoden 2017 tekemästä päätöksestä tarjota alaja yläkoululaisille kokonaan maksuton joukkoliikenne sekä menettelyn herättämästä, yhä jatkuvasta keskustelusta. Lasten liikkumista muotoilevat yhtäältä vastavuoroiset neuvottelut ajassa, kun lapsi etsii aktiivisesti mahdollisuuksia liikkua, ja toisaalta kompromissit pyrkimyksissä vanhempien vaatimuksiin ja perheen rutiineihin. 2020. Nuoret myös liikkuivat bussissa kavereidensa luo, seisoivat, vaikka istuminenkin olisi ollut mahdollista, juoksivat bussien perässä sekä oppivat itsenäistä liikkumista kaupungissa. Puolestapuhujista maksuton joukkoliikenne pienentää niin erillisten koulukuljetusten kuin vanhempien tarvetta kyyditä lapsiaan sekä lisää harrastusten saavutettavuuden yhdenvertaisuutta, johtaen näin lisääntyneeseen fyysiseen aktiivisuuteen. Vastustajien mukaan maksuton joukkoliikenne vähentää lasten pyöräilyä ja kävelyä. Tutkimuksessa verrataan Mikkelissä ja Kouvolassa asuvien 10–12-vuotiaiden fyysistä aktiivisuutta ja itsenäistä liikkumista. Tutkimuksesta on julkaistu protokolla-artikkeli: Pesola, A., Hakala, P., Berg, P., Ramezani, S., Villanueva, K., Tuuva-Hongisto, S. BMC Public Health 20, 342 https://bmcpublichealth.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12889-020-8385-6 Kuva: Antero Aaltonen. Bussimatkaan liittyi myös enemmän sosiaalisuutta – se mahdollisti kavereiden tapaamisen ja helpotti harTätä tutkitaan FREERIDE on vuosina 2019–2022 toteutettava poikkileikkaustutkimus (rahoittaja OKM), jonka tavoite on tarkastella maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksia objektiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen. & Laatikainen, T.E. 2014). 2015) Jones kumppaneineen (2012) tarkasteli haastatteluin, fokusryhmin ja havainnoiden bussilla matkustamisen ja hyvinvoinnin yhteyksiä Lontoossa, jossa bussimatkat olivat 12–18-vuotiaille nuorille maksuttomia (ks. (Nansen ym. myös Green ym. Nansen ryhmineen (2015, 473) havaitsi tutkiessaan lasten liikkumisen siirtymää 6. Ronkainen, J. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 3 9 T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t ma. luokalta 7
(Jones ym. LAATIKAINEN, TT tutkijatohtori, FREERIDE XAMK, Active Life Lab & Aalto-yliopisto tiina.laatikainen@aalto.fi LÄHTEET Blomqvist, M., Mononen, K., Koski, P. Kulkumuotoihin vaikuttavat yhdyskuntarakenteen erot näkyvät myös henkilöliikennetutkimuksessa. Maksuttomuuteen liittyy useita haasteita, joista ensimmäinen on talous. 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t rastusten saavutettavuutta. Matkat taitetaan autolla, jos yhdyskuntarakenne ja palveluverkko ovat hajanaisia ja välimatkat pitkiä. Maailman terveysjärjestö WHO:n kehittämän HEATtyökalun (kävelyn ja pyöräilyn terveysvaikutusten taloudellinen arviointi) kaltaisia arviointimenetelmiä voitaisiin hyödyntää myös joukkoliikenteen terveysvaikutusten taloudellisessa arvioinnissa. Maksutonta joukkoliikennettä ajavat tahot pitävät sitä yleishyödykkeenä samaan tapaan kuin esimerkiksi vesija jätehuoltopalveluja, jolloin joukkoliikenne tulisikin maksaa yleisistä verotuloista tai oikeudenmukaisemmasta alueellisesta verostrategiasta. 2008). Sosiaalinen aspekti on havaittu myös Suomessa tutkittaessa syrjäkylien nuorten koulumatkoja: pitkät bussimatkat tarjoavat mahdollisuuden sosiaalisuuteen kavereiden kanssa ja monille matkat ovat ainoa arkinen yhteisen vapaa-ajan toimintakehys (Harinen 2012, 176–177). Lasten itsenäinen liikkuminen on vähentynyt ja korvautunut yksityisautoilulla (Fyhri ym. 2013; Fyhri ym. 2014; Thøgersen & Møller 2008). Martin (toim.). Koko väestöllä pyöräily ja kävely on yleisintä kaupunkialueilla sekä maaseudun paikalliskeskuksissa ja vähäisintä kaupungin läheisellä sekä harvaan asutulla maaseudulla. & Page, A.S. Sen vaikutukset vapaa-ajan harrastamiseen ovat tärkeä tutkimuskohde sekä fyysisen aktiivisuuden että harrastusten saavutettavuuden yhdenvertaisuuden näkökulmista. Suomessa koulujen määrä on pienentynyt 27 prosentilla vuosina 2000–2011. 2005; Ekelund ym. 2013. ARTO PESOLA, LitT tutkimuspäällikkö, FREERIDE-hankkeen vastaava tutkija XAMK (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu), Active Life Lab arto.pesola@xamk.fi PÄIVI BERG, VTT, dosentti projektitutkija, FREERIDE XAMK, Juvenia – Nuorisoalan tutkimusja kehittämiskeskus paivi.berg@xamk.fi PIRJO HAKALA, TtM-opiskelija, hyvinvointiteknologian insinööri projektitutkija, FREERIDE XAMK, Active Life Lab pirjo.hakala@xamk.fi JOUNI KALLIO, LitT tutkija Likes jouni.kallio@likes.fi TIINA E. Lasten itsenäinen liikkuminen osana liikennepoliittista päätöksentekoa Lasten itsenäinen ja aktiivinen arkiliikkuminen ja muu organisoimaton fyysinen aktiivisuus ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä (Dollman ym. Teoksessa S. Yhdyskuntarakenteen voidaan nähdä kietoutuvan täten myös lasten ja nuorten joukkoliikenteen käytön sosiaaliseen ulottuvuuteen, ei ainoastaan aktiiviseen ja itsenäiseen liikkumiseen. 2011). Sama trendi näkyy myös vapaa-ajalla, kun organisoituun liikuntaan ja muihin harrastuksiin osallistuvien lasten määrä on kasvanut (Laakso ym. Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen (2016) mukaan kävely ja pyöräily ovat keskeisiä lapsille lyhyillä matkoilla ja auto hallitsee pitkillä matkoilla. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Physical environmental characteristics promoting independent and active transport to children’s meaningful places. Erityisesti näillä alueilla olisi hedelmällistä tarkastella joukkoliikenteen saavutettavuuden parantamisen vaikutuksia lasten ja nuorten sekä aikuisten kulkumuotovalintoihin, ei ainoastaan kansanterveydellisistä, vaan myös yhdenvertaisuuteen liittyvistä ja ekologisista syistä. Tämä vaatinee kuitenkin, että maksuttoman joukkoliikenteen mahdollisista terveyshyödyistä saadaan lisää laadukasta tutkimusnäyttöä. 2013; Mehtäläinen ym. BMC Public Health 9, 3–9.. Joukkoliikennettä käytetään selvästi eniten kaupunkialueilla ja vähiten harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla. 2019. Tutkimusta tarvitaan myös maksuttoman joukkoliikenteen käyttöönotosta ja houkuttelevuudesta kulkumuotona, sillä sen rooli esimerkiksi yksityisautoilun korvaajana on edelleen epäselvä, ja usein tulokset ovat jääneet odotettua heikoimmiksi (Cats ym. 2008). Kokko & L. 2012, 607–608). “Get off the sofa and go and play”: Family and socioeconomic influences on the physical activity of 10–11-yearold children. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 47–55. LIITUtutkimuksen tuloksia 2018. Applied Geography 38, 43–52. Joukkoliikenteen käytön kasvu voi parhaimmillaan edistää kansanterveyttä lisääntyneen fyysisen aktiivisuuden myötä. (Scheurer 2018, 179–184.) Maksuttoman joukkoliikenteen järjestäminen voi olla taloudellinen investointi, mutta tarkasteluun tulisi sisällyttää myös julkiseen liikenteeseen liittyvät näkymättömät taloudelliset ja ekologiset hyödyt. Pidentyneiden koulumatkojen myötä vanhempien kouluun kuljettamien alakoululaisten osuus on kasvanut 16 prosentista 20 prosenttiin (Turpeinen ym. Broberg, A., Salminen, S., & Kyttä, M. 2011; Kyttä ym. Itsenäisen liikkumisen ja aktiivisten kulkumuotojen tukeminen onkin keskeistä lasten päivittäisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Urheilu ja seuraharrastaminen. Maksuttomaan joukkoliikenteeseen liittyvää tutkimusta tarvitaan kaikissa ikäryhmissä ja monista näkökulmista. 2009. 2015). Brockman, R., Jago, R., Fox, K.R., Thompson, J.L., Cartwright, K. 2017; Nordfjærn ym. Auton käytön keskimääräinen osuus vuorokaudessa tehdyistä matkoista oli reilusti yli 70 prosenttia kaupungin kehysalueilla, kaupungin läheisellä maaseudulla sekä harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla. & Kokko, S. 2011; Laakso ym
Cats, O., Susilo, Y.O., Reimal, T. 2009. 67 (8), 641–647. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 15 (1), 1–10. On the buses: a mixed-method evaluation of the impact of free bus travel for young people on the public health. 18 (5), 703–710. 2013. 2013. & Green, J. & Millett, C. Preventive Medicine Reports 2(December), 65–70. Health & Place 18 (3), 605–612. International Journal of Circumpolar Health. Jones., A., Steinbach, R., Roberts, H., Goodman, A. Thøgersen, J., & Møller, B. Transportation Research Part F: Traffic Psychology and Behaviour, 27, 90–98. British Journal of Sports Medicine 39 (12), 892–897. Is Children’s Mobility Really Independent. Ekelund, U., Tomkinson, G., Armstrong, N. 179–184. 2005. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 131 & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos & Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta, 170–179. Fyhri, A., Hjorthol, R., Mackett, R.L., Fotel, T.N. & McKay, H. Matkalla kouluun. & Bere, E. Teoksessa: E. Liikenneviraston tilastoja 1/2018. Sarjala, S., Broberg, A., & Hynynen, A. Kyttä, M., Hirvonen, J., Rudner, J., Pirjola, I. & Laatikainen, T. 2012. The last free-range children. & Jones A., Roberts, H., Kelly, C., Nellthorp, J., Wilkinson, P. Transitional geographies: making mobile children. & Pere, L. European Physical Education Review 14 (2), 139–155. Value Capture: Linking Public Transport to Land Value. Helsinki: Jyväskylän yliopisto ja Suomen Kuntaliitto. 2015. Children and youth transport in different urban morphological types. Mikkelsen, M.R. & Wilkinson, P. 2010. Children’s interdependent mobility: compositions, collaborations and compromises, Children’s Geographies, 13 (4), 467–481. & Tam melin, T. J Epidemiol Community Health 66(2), 176–180.. Public Health Research 2 (1), 1–206. 2018. Rethinking passive transport: Bus fare exemptions and young people’s wellbeing. Fyhri, A. Owen, C.G., Nightingale, C.M., Rudnicka, A.R., van Sluijs, E.M.F., Ekelund, U., Cook D.G. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 271. Kullman, K. 2012. & Millett, C. Scheurer, J. Edwards, P., Steinbach, R., Green, J., Petticrew, M., Goodman, A. & Hjorthol, R. Harinen, P. Evidence for secular trends in children’s physical activity behaviour. Loppuraportti. Vehkalahti & S. Social & Cultural Geography 11 (8), 829–846. Children’s active travel and independent mobility in four countries: development, social contributing trends and measures. Medicine & Science in Sports & Exercise 32(5), 963–975. Seasonal and socio-demographic determinants of school commuting. 2014. 2011. Nordfjærn, T., ?im?eko?lu, Ö., & Rundmo, T. 2011. Breaking car use habits: The effectiveness of a free one-month travelcard. Green, J., Steinbach, R., Jones, A., Edwards, P., Kelly, C., Nellthorp, J., Goodman, A., Roberts, H., Petticrew, M. 2009. & Norton, L. Turpeinen, S., Lakanen, L., Hakonen, H., Havas, E. Montreal: Black Rose Books. & Farber, S. And Why We Don`t Pay To Ride Elevators. 2008. Laakso, L., Telama, R., Nupponen, H., Rimpelä, A. Active commuting to school in Finland, the potential for physical activity increase in different seasons. 2000. Dellheim & J. PLoS One 7(2), e30932. 2015. Journal of Transport Geography 47, 1–12. Nansen, B., Gibbs, L., MacDougall, C., Vetere, F., Ross, N.J. British Journal of Sports Medicine 45 (11), 859–865. Nuorten elinolot -vuosikirja 2012. & Kyttä M. Children’s independent mobility to school, friends and leisure activities. A review of correlates of physical activity. 2020. Tuuva-Hongisto, S., Pöysä, V. Henkilöliikennetutkimus 2016. Myllyniemi (toim.) Lapset ja nuoret instituutioiden kehyksissä. Pitkä koulumatka nuorten vapaa-ajan puitteistajana. Journal of Transport and Land Use 9 (2), 87–103. Liikennevirasto, Liikenne ja maankäyttö. Palm, M. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 4 1 T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t Børrestad, L.A.B, Andersen, L.B. & McKendrick, J. & Tammelin, T. The role of public transit in school choice and after-school activity participation among Toronto high school students. 2016. The role of deliberate planning, car habit and resistance to change in public transportation mode use. Mennään bussilla. Sallis, J.F., Prochaska, J.J. Transportation, 35(3), 329-345. 2012. Travel Behaviour and Society 19(August 2019), 219–230. & Whincup, P.H. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu-sarjan julkaisu nro 99. Journal of Transport Geography 17 (5), 377–384. Transportation 44, 1083–1104. 2008. Trends in leisure time physical activity among young people in Finland, 1977-2007. Dollman, J., Norton, K. Health impacts of free bus travel for young people: evaluation of a natural experiment in London. 2015. A Study of Children’s Mobility Combining Ethnography and GPS/Mobile Phone Technologies. Prince (Eds.) Free Public Transport. Free bus passes, use of public transport and obesity among older people in England. Transport Policy. In J. Syrjäkylien nuoret – unohdetut kuntalaiset. The prospects of farefree public transport: evidence from Tallinn. Helsinki 2018. Travel to School and Physical Activity Levels in 9–10-Year-Old UK Children of Different Ethnic Origin; Child Heart and Health Study in England (CHASE). 2013. Associations of increases in public transport use with physical activity and adiposity in older adults. 2014. Preventive Medicine 52 (2),133–135. What proportion of youth are physically active. Webb, E., Netuveli, G. & Christensen, P. 2016. School-travel by public transit: rethinking active transportation. & Armila, P. Journal of Epidemiology and Community Health. 75 (1), 33319. Peruskoululaisten koulumatkat ja aktiivisten kulkutapojen edistäminen. Measurement issues, levels and recent time trends. Kallio, J., Turpeinen, S., Hakonen, H. Voss, C., Winters, M., Frazer, A. Mehtäläinen, J., Jokinen, H. 2012. 2017. Children’s independent mobility in Finland in the 1990s and 2010s. 2018. Kuntarakenne muutoksessa – entä koulutuspalvelut. 2011. Mobilities 4 (1), 37–58. & Välijärvi, J. Laverty, A.A., Webb, E., Vamos, E.P. 2016. Pekkarinen & K. & Taylor, W.C
Autoilu on vuosikymmenien saatossa juurtunut keskeisiin yhteiskunnallisiin toimintoihin, ja yhteiskuntien autoriippuvuuden katkaiseminen on monimutkainen yhteiskuntapoliittinen kysymys (Urry 2004). Tällä hetkellä liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkijat ovat mukana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Liikunnallinen elämäntapa kestävän kasvun aikaansaajana (STYLE) -hankkeessa, jossa tuotetaan tieteidenvälistä ymmärrystä aktiivisista ja kestävistä kulkutavoista kuuden tutkimuslaitoksen voimin. Käyttäytymisen muutokseen pyrkivässä poikkihallinnollisessa ympäristö-, liikenneja liikuntapoliittisessa muutosprosessissa yhteen tieteenalaan nojaava toimintapolitiikka ei kuitenkaan riitä. Tutkimuksen tavoitteena on ollut tuottaa kokonaisvaltainen näkemys alan toimijaverkostoista ja politiikkaprosesseista kartoittamalla avaintoimijoiden käsityksiä politiikkaohjelmien ohjausvaikutuksista sekä tietotarpeista ja tiedon integroitumisesta kuntien poliittisen päätöksenteon valmisteluun. Liikuntatutkijoista liikennetutkijoiksi ja päin vastoin Perinteisesti liikennesuunnittelu ja sitä kautta ihmisten jokapäiväinen liikkuminen ovat perustuneet pitkälti insinööritieteelliselle liikennetutkimukselle, joka tuottaa teknisiä ratkaisuja logistisiin ongelmiin. Liikuntatutkijoita on osallistettu kestävän liikenteen asiantuntijaverkostoihin siksi, että paradigmassa povataan suurta roolia kävelyn ja pyöräilyn kaltaisille aktiivisille kulkutavoille. Keskustelujen myötä on vahvistunut ymmärrys ympäristö-, liikenneja liikuntapolitiikan yhtenevistä intresseistä. Nämä vaikutukset eivät ole vain abstrakteja kuvitelmia vaan tuottavat merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia joka päivä (Gössling 2019). 4 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 P T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t Liikennepolitiikka haastaa liikuntatieteilijöitä tieteidenväliseen yhteistyöhön Suomen valtion ilmastoja ympäristöpoliittiset sitoumukset edellyttävät yhteiskunnan kaikilta sektoreilta ja tasoilta toimenpiteitä vallitsevien kestämättömien käytäntöjen muuttamiseksi. Tämän vuosituhannen aikana Suomessa on käynnistynyt lukuisia valtakunnallisesti koordinoituja sektorija teemakohtaisia muutosprosesseja sekä kehitetty sektorirajat ylittäviä ajattelutapoja ja verkostoitumisen malleja. Samalla on tunnistettu tarve kehittää liikenneja liikkumiskäyttäytymisen muutoksiin keskittyvää tieteidenvälistä tutkimusta, sillä vaikka niin kutsuttua arkiliikuntaa onkin tutkittu, liikuntatieteen alalla ei ole Suomessa toistaiseksi luotu merkittäviä tieteidenvälisiä avauksia liikennetutkimuksen suuntaan tai yhdistetty aktiivisia kulkutapoja ympäristöja kestävyystieteellisiin näkökulmiin. Työssä tarvitaan myös liikunnan ja liikenteen tutkijoiden yhteistyötä. Liikenteen toimintapolitiikan kenttä on avautunut yhä enemmän poikkihallinnolliseksi yhteistyöksi. Liikunnan yhteiskuntatieteiden oppiaineessa on viime vuosina käynnistetty kestävän ja aktiivisen liikenteen tutkimusta. Yksi merkittävin ilmastoja ympäristöpoliittinen prosessi tähtää yksityisautoiluun perustuvan henkilöliikennejärjestelmän muuttamiseen (SVT 2017; VTT 2018). Liikkumisen ohjaus ja laajentuneet toimijaverkostot Yksi lähiaikojen merkittävimmistä haasteista on poikkihallinnollisen politiikkaprosessin organisoiminen laajan toimijaverkoston kesken. Kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi tämä järjestelmä aiheuttaa huomattavan osan liikenteen terveydelle haitallisista pienhiukkaspäästöistä. Lisäksi se vie paljon arvokasta kaupunkitilaa sekä välillisesti vähentää väestön arkitoimintoihin liittyvää fyysisen aktiivisuuden määrää. Politiikkatavoitteista juontuviin oikeudellisiin ja moraalisiin velvoitteisiin on myös reagoitu. Liikenneinfran suunnittelun rinnalle on kuluneen vuosikymmenen aikana maailmalta Suomeen
Liikenteen murros tuottaa jatkuvasti myös uutta liiketoimintaa. Toiminnan keinot ja tavoitellut vaikutukset sijoittuvat monelle hallinnonalalle ja koskettavat useita yhteiskunnan sektoreita. Aluetasolla poikkihallinnollista kävelyn ja pyöräilyn edistämistä tehdään muun muassa ELY-keskusten ja kuntien liikenneturvallisuustyössä. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 4 3 T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t tullut muun muassa liikkumisen ohjauksen monimuotoinen liikennepolitiikan toimintalohko. Oman poikkihallinnollisen kokonaisuutensa muodostavat myös valtion ja suurten kaupunkiseutujen väliset maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämisen MAL-sopimukset. Kaupunkipyörät ja sähköpotkulaudat vaativat kunnilta koordinointia ja uutta ajattelua liikkumisen järjestämisessä.. Ministe riön Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma (Jääskeläinen 2018) sisältää mitattavat tavoitteet näiden kulkumuotojen edistämistoimille kuin myös poikkihallinnollisuuden kehittämiselle. Tekninen toimi on useimmiten vastuutahona (Turunen 2019), mikä osoittaa asioiden painottuvan väylien rakentamiseen ja ylläpitoon. Ympäristöministeriön, työja elinkeino ministeriön, opetusja kulttuuriministeriön, maaja metsätalousministeriön, valtiovarainministeriön sekä sosiaalija terveysministeriön hallinnonaloilla on kaikilla vastuualueensa kestävien ja aktiivisten kulkutapojen edistämisessä. Paikantamiseen ja alustatalouteen perustuvat mobiilipalvelut ohjailevat liikkumista, ja liikenKuva: Antero Aaltonen Liikenteen murros tuottaa uutta liiketoimintaa. Paikallisesti monista pyöräilyseuroista, asukasyhdistyksistä ja muista kansalaistoimijoista on muodostunut merkittäviä liikennepoliittisia vaikuttajia, jotka tekevät työtä pitkäjänteisesti yli valtuustokausien. Kaupunkipyörien, sähköpotkulautojen ja muiden Maas (Mobility as a Service) -palveluiden yleistyminen vaatii kunnilta liiketoiminnan koordinointia ja uudenlaista ajattelua liikkumisen järjestämisessä (Pangbourne ym. Alueellinen liikennejärjestelmäsuunnittelu on puolestaan maakuntien välistä, maakunnallista ja seudullista yhteistyötä, jossa kävelyn ja pyöräilyn painoarvo vaihtelee alueittain. Valtionhallinnossa päävastuu kävelyn ja pyöräilyn edistämisestä on liikenneja viestintäministeriön hallinnonalalla. Myös työnantajat, palveluiden tuottajat, tapahtumajärjestäjät ja muut liikennettä tuottavat tahot pohtivat yhä enemmän omia liikkumisen ohjaustoimiaan. 2020). Kansalaistoimijoiden osalta keskeisissä rooleissa kansallisen tason toimijaverkostossa ovat Pyöräilykuntien verkosto ry ja Pyöräliitto ry. Yhdyskuntasektorin lisäksi asioita käsitellään ympäristö-, sosiaalija terveys-, liikuntaja sivistyssektoreilla. Kunnissa tehdään merkittävä osa konkreettisista kävelyn ja pyöräilyn olosuhteisiin ja asukkaiden kulkumuotoihin vaikuttavista päätöksistä
Viitattu 20.6.2020. 2019 (toim.) Pyöräilyn olosuhteet Suomen kunnissa 2018. European Platform on Mobility Management. & Metzler, D. Viitattu 25.6.2020. Politiikkaprosessin jatkuvuuden ja sitä kautta toimenpiteiden vaikuttavuuden kulkutapamuutokseen pitkällä tähtäimellä voi kyseenalaistaa, sillä nykyisellään työ on pääosin hankevetoista. https:// www.motiva.fi/ratkaisut/kestava_liikenne_ja_liikkuminen/ liikkumisen_ohjaus Pangbourne, K., Mladenovi?, M. & Milakis, D. VTT 2018. N., Stead, D. 2017. Kävelyja pyöräilypolitiikan suunta muotoutuu sen mukaan, mitkä toimijat ja sektorit ovat läsnä ja pitävät valtaa niissä neuvottelupöydissä, joissa arvotetaan erilaisia liikenne-, ympäristöja liikuntapoliittisia näkemyksiä ja tietoa (ks. Tieto ei taivu itsestään pyöräilypolitiikaksi tässä numerossa). http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-243-549-1 Liikennevirasto 2018. Liikkumisen ohjaus. Liikkumisen ohjaus viittaa ”pehmeisiin” keinoihin, joita ovat mm. erilaiset viestinnän, markkinoinnin, kestävien liikkumispalveluiden suunnittelun ja kokeilun sekä toimijoiden yhteistyön koordinoinnin keinot. Toisaalta tarvitaan myös entistä parempi ymmärrys tiedon hyödyntämisestä kunnallisissa ja valtakunnallisissa politiikkaprosesseissa. Transportation research part A: policy and practice 131, 35–49. (EPOMM 2020; Liikennevirasto 2018; Motiva 2020).. Viitattu 20.6.2020. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut. Hankkeet ovat kunnille olennainen, mutta lyhytkestoinen talousja henkilöresurssi. (toim.) 2018. LIISA 2019 laskentajärjestelmä. Liikenneja viestintäministeriön julkaisuja 5/2018. Lisäksi kunnat ovat erilaisia esimerkiksi yhdyskuntarakenteeltaan, tähänastiselta kävelyja pyöräilypolitiikaltaan ja siten myös tarkoituksenmukaisilta tavoitteiltaan. Kuntapäättäjien ja viranhaltijoiden mahdollisuudet toimeenpanna pyöräilyn edistämisen valtakunnallisia linjauksia vaihtelevat paikallisesti. The ’system’ of automobility. Raja liikkumisen ohjauksen ja muiden liikennepolitiikan keinojen välillä ei kuitenkaan ole tarkka. Helsinki: Liikenneja viestintäministeriö. Liikkumisen ohjauksen toimintaympäristökartoitus. Theory, Culture & Society 21, (4-5), 25-39. 2004. Hallinnonaloja leikkaavan yhteistyön vaatimuksen ja toimijaverkoston laajentumisen tulisi muokata kestävän liikenteen politiikkaprosesseja. Motiva 2020. http://lipasto.vtt.fi/liisa/ aikasarja.htm Mitä on liikkumisen ohjaus. http://www.stat.fi/til/ khki/2017/khki_2017_2018-12-11_tie_001_fi.html Turunen, M. Helsinki: Tilastokeskus. http://epomm.eu/old_website/index.phtml?Main_ID=820 Gössling, S., Choi, A., Dekker, K. 4 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t nealan konsultit tarjoavat palveluitaan eri toimijoiden käyttöön niin liikenneinfran kuin liikkumisen ohjauksenkin saralla. Viitattu 25.6.2020. ELINA HASANEN, LitT tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto elina.hasanen@jyu.fi KATI HYVÄRINEN, HTM liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelija, Jyväskylän yliopisto Kestävän liikkumisen asiantuntija Traficom (virkavapaalla) kati.hyvarinen@traficom.fi JONNE SILONSAARI, LitM projektitutkija Jyväskylän yliopisto jonne.e.silonsaari@jyu.fi MIKKO SIMULA, LitT yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto mikko.simula@jyu.fi LÄHTEET EPOMM 2020. 2019. Questioning mobility as a service: Unanticipated implications for society and governance. Kestävän ja aktiivisen liikenteen edistämisen sekä tutkimuksen tiedontarpeita tulisi arvioida nykyistä monipuolisemmin. 2020. Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. https://www.kkiohjelma.fi/ filebank/2859-POSK_2018_KEVYT.pdf Urry, J. The social cost of automobility, cycling and walking in the European Union. Ecological Economics, 158: 65-74, https://doi.org/10.1016/j. Siitä, miten liikkumisen ohjaus teoriassa ja käytännössä määritellään, käydään edelleen jossain määrin keskustelua. Liikkumisen ohjauksella (Mobility Management) tarkoitetaan kestävän liikkumisen edistämistä ja henkilöautoliikenteen kysynnän hillintää vaikuttamalla liikennejärjestelmän käyttäjien asenteisiin, valintoihin ja käyttäytymiseen. Suomen tieliikenteen päästöjen kehitys. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, Kunnossa kaiken ikää (KKI) -ohjelma. Helsinki. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 54/2018. Sekä liikkumisen ohjauksen että tieteidenvälisen liikennetutkimuksen rahoituspohja on vielä kapea ja usein vailla tärkeää jatkuvuutta. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 349. ecolecon.2018.12.016 Jääskeläinen, S. Liikkumisen ohjauksen politiikkaprosessit Politiikkaa tehdään vaihtelevissa konteksteissa monenlaisten toimijoiden kesken
Suosituimmissa paikoissa väkeä on ollut liikkeellä jopa liikaa. Myös Eteläja Itä-Suomessa toimivien virkistysalueyhdistysten ylläpitämille alueille suuntasi enemmän väkeä kuin aikaisempina vuosina. Muun muassa maastopyöräilyn, melonnan, polkujuoksun, suppailun ja suunnistuksen suosio on noussut. Suomalaiset intoutuivat keväällä koronarajoitusten tultua voimaan liikkumaan luonnossa niin lähiympäristössään kuin kauempana sijaitsevissa luontokohteissa. (Aalto 2020) Kävijämäärät nousivat myös Etelä-Suomen kansallispuistoissa ja muissa Metsähallituksen ylläpitämissä kulttuurija luontokohteissa. Itsekin poimin ämpärillisen mustikoita ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen. Googlen keräämien tietojen perusteella ulkoilun määrä kasvoi pääkaupunkiseudulla koronarajoitusten tultua voimaan 149 prosenttia. Luvuissa näkyy Lapin kevättalven matkailusesongin katkeaminen alkuunsa. Kuva: Antero Aaltonen Suomen sisäisten matkustusrajoitusten poistuttua kotimaan kohteet ovat korvanneet matkapäivityksissä eksoottiset maailmankolkat. Luontoliikunnan ja luonnossa liikkumisen ennestään nousussa ollut arvostus on kasvanut koronaepidemian aikana. Myös talousmetsät ja kansallispuistot ovat merkittäviä liikkumisen paikkoja. Metsät, metsiköt ja puistot ovat löytäneet myös ne, jotka eivät ole vähään aikaan maastoon lähteneet. Kesämökkija venekaupan vilkastuminen kertovat osaltaan lomaja vapaa-ajan sisältöjen muuttumisesta. Lapin kansallispuistojen kävijämäärät sen sijaan romahtivat keväällä (Luokkala 2020), mutta ovat palautuneet kesällä. Ne kokivat suoranaisen kävijäryntäyksen keväällä. Välttämättömyydestä on tullut hyve. Kolilla kävi heinäkuussa lähes joka päivä. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 4 5 S T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t Luonnon kutsu voimistunut Lähiluonto on yksi suomalaisten tärkeimmistä liikkumisympäristöistä. Seudun ulkoilualueista Kuusijärven, Mustavuoren, Uutelan ja Vaakkoin kävijämäärät kasvoivat keväällä mobiilidatan perusteella kaksin–kolminkertaisiksi. Metsähallituksen kasvukeskusten saavutettavissa olevien kansallispuistojen ja suojelualueiden kävijämäärät kasvoivat tammi–huhtikuussa 2019 edellisvuoteen verrattuna 38–301 prosenttia (Metsähallitus 2020). Ihmiset ovat etsineet iltaja viikonloppumenoilleen korvaavia muotoja. Tavoitteellisen luontoliikunnan ohella on lisääntynyt luonnossa liikkuminen ja kotimaan luontokohteisiin tutustuminen. Tungosta riitti myös lähija ulkoliikuntapaikoilla. Sisältöä tapahtumatyhjiöön Luonnossa liikkuminen on saanut nostetta tapahtumatyhjiöstä, joka on vasta vähitellen alkanut täyttyä yleisötilaisuuksilla. Kasvimaat ja puutarhapalstat ovat kokeneet arvonnousun. Sosiaalisessa mediassa on esitelty entistä enemmän komeita marjasienija kalansaaliita
Myönteisellä ilmiöllä on kääntöpuolensa. Ulkoilusta suurin osa suuntautuu lähimetsiin. Luontoliikunnan ja luonnossa liikkuminen ovat saaneet nostetta koronaepidemian aiheuttamista rajoituksista. Kaksi kolmesta liikkumiskerrasta tapahtuu Euroopan unionin liikuntabarometrin perusteella ulkona. (Karlsson 2020; Kokkonen 2019) Luonnossa liikkumiseen vaikuttavat myös matkailutrendit. Korona-aikakauteen sopeutumista helpottikin osaltaan se, että suomalaiset liikkuivat jo ennestään paljon ulkona. Luonnossa saa heidän mukaansa kulkea ajatuksissaan ja siitä voi nauttia kaikilla aisteilla. Ulkoilu antaa heille sopivan oman tilan liikkua. Kotimaanmatkailun voi ennakoida säilyvän korkealla tasolla myös lähivuosina. Ulkoiluetiketin julkituomiselle on tarvetta, joten Suomen Latu, Metsähallitus ja Suomen Uimaja hengenpelastusliitto ovat julkaisseet ohjeita ulkoilijoille. Yli puolen kilometrin päässä kotoaan sijaitsevia kohteita nimenneet vastaajat ovat fyysisesti aktiivisempia kuin 250– 500 metrin etäisyydellä liikkuvat puhumattakaan vähemmän aktiivisista. Tietoisuus matkailun ympäristövaikutuksista oli kasvussa jo ennen koronapandemiaa, joka toi ympäristökuormituksen näkyväksi lentomatkailun romahduksen myötä. Poikkeusoloissa monille suomalaisille on syntynyt luontosuhde tai se on elpynyt. (Raatikainen 2018) Ulkona liikkumiseen houkuttelevat puistot, kävelyreitit ja palvelut sopivalla etäisyydellä lisäävät iäkkäiden fyysistä aktiivisuutta. Luonnon merkityksen stressinlieventäjä ja elvyttävänä paikkana voi olettaa korostuneen koronaepidemian tuottaman ahdistuksen aikana. Myös gerontologit muistuttivat toistuvasti hallitustasolta ohjeistetun liikkumattomuuden kielteisistä vaikutuksista. (Portegijs ym. 2019) Suomalaisten lähimetsä sijaitsee noin 700 metrin päässä (Tuunanen 2014). Internet-pohjaisen kartan avulla 79–84-vuotiailta jyväskyläläisiltä kerätty tieto kertoo myös, että liikkumissäde kuvaa laajemminkin toimintakykyä. Osa näistä ihmisistä haluaa pitää vielä etäisyyttä muihin peläten tautien leviämistä. esimerkiksi Sarpakunnas 2020). (Sievänen & Neuvonen 2010) Metsiköt ja viheralueet ovat yleensä helposti saavutettavissa. Nuuksion kansallispuistossa Espoossa on järjestetty juhlia yötä myöten ja jopa kaadettu puita. Esimerkiksi Sydänliiton jäsenet ovat aktiivisia luonnossa liikkujia. Luonto on yksi sen kesT E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t Korona-aikakauteen sopeutumista helpotti osaltaan se, että suomalaiset liikkuivat jo ennestään paljon ulkona.. Esille ovat nousseet myös jokamiehenoikeuden sisältö ja ulkoiluun liittyvät vastuukysymykset luonnossa liikkujien määrän kasvaessa. He kokevat luontoliikunnan hyvinvoinnilleen merkitykselliseksi. Etenkin nuoremmilla kansalaisilla yhteys luontoon on usein ohut. Suosituimpia ulkoilumuotoja ovat kävely, luonnossa oleskelu, uinti, luonnontuotteiden keräily ja pyöräily. Erityisen tärkeä on luonnon elvyttävä ja psyykkistä hyvinvointia edistävä vaikutus. (Neuvonen ym. Suosituilla ulkoilupaikoilla ja myös kansallispuistoissa on esiintynyt roskaamista sekä nuotioja yöpymispaikkojen väärinkäyttöä. Karlssonin mukaan osa ihmisistä on löytänyt pandemian aikana ulkoilun helppouden ja itselle sopivat ulkoilukohteet. ”Ulkonaliikkumiskielto” herätti arvostelua hyväkuntoisten ikäihmisten parissa (Ks. Lähiluonto tarjoaa monia mahdollisuuksia liikunnanopetukseen. Järjestön jäsenmäärä on kasvanut, vaikka toiminta on jäänyt puoleen normaalivuosista. 4 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 yli tuhat ihmistä, mikä ruuhkautti alueen (Rummukainen 2020). Yksi vaihtoehdoista on elämysja seikkailupedagoginen luontoliikunta, joka mahdollistaa monipuolisen ja oppilaslähtöisen luonnossa liikkumisen (Marttila 2016). Liikuntasaleja on otettu opetusja ruokailukäyttöön, mikä estää sekä koululiikunnan että urheiluseurojen harjoitusten järjestämisen tiloissa. Luonnossa liikkujien määrää vähensi koronarajoitusten alkuvaiheessa yli 70-vuotiaille ja riskiryhmille ehdottomassa sävyssä esitetty vaatimus pysyä kotona. Esimerkiksi kasvien tunnistus, marjastus tai tulenteko eivät ole kaikille tuttua toimintaa. He haluavat jatkaa ulkoilua myös tulevaisuudessa. (Färding 2020). Jokamiehenoikeuden ansiosta koko Suomi on tietyin rajoituksin yhtä suurta ulkoilualuetta. Helposti saavutettavaa ja esteetöntä lähiluontoa tarvitaan myös kaikkien väestöryhmien yhdenvertaisen liikkumisen turvaamiseksi. Kaikissa niissä nousee kärkeen kävely, joka on ollut mahdollista poikkeusoloissakin. Suomen Ladun toiminnanjohtaja Eki Karlsson arvioi, että luontoliikunnan määrä voi jäädä pysyvästi 20–30 prosenttia korona-aikaa korkeammalle tasolle. (Marttila 2016) Luonto on osalle suomalaisia outo ja jopa pelottava kokemus. Liikkumisen merkitys toimintakyvyn säilyttämisessä ja sairauksissa toipumisessa on suuri. Vehmas 2010). (Kokkonen 2019) Toisaalta luontosuhteen arvo on kirkastunut monille, kun luonnossa liikkumisen, virkistäytymisen, rentoutumisen, maisemien ihailemisen ja arkielämään tarjoaman vaihtelun merkitys on korostunut (vrt. (esimerkiksi Kallunki 2020) Lähiluonnon arvo korostunut Suomalaisille kertyy vuosittain 850 miljoonaa ulkoilukertaa. Helsinkiläisillä keskimääräinen etäisyys viheralueelle on 300 metriä. Luonnossa liikkuminen koetaan myös suorittamispakosta vapaana toimintana. (European Union 2018) Samansisältöisiä tuloksia on saatu eri tutkimuksissa. (Borodulin & Wennman 2020; Ruuskanen 2019) Lähiluonnon merkitystä korostaa myös koulujen sisäliikuntamahdollisuuksien kaventuminen koronavarotoimien vuoksi. Vehmaksen (2010) liikuntamatkailua käsittelevän tutkimuksen mukaan luonto oli haastatteluille rauhoittava paikka, jota ilman ei voi elää. 2020) Hiipuuko luonnon vetovoima koronan hellittäessä
2020. Ulkoilu ja luontoliikunta – monen ministeriön tontilla. Suomen Latu. Metlan työraportteja 212. Metsähallitus. 2019. Liikunta & Tiede 56 (6), 77–86. Jyväskylän yliopisto. https://www.lts.fi/media/lts_julkaisut/lts_selvityksia/ulkoiluja-luontoliikunta-web.pdf Luokkala, P. Liikuntamatkalla Suomessa. & Higham, J. T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t. Elämysja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus. Neuvot ja ohjeet on kyettävä tarjoamaan helppokäyttöisinä digipalveluina. 2020. Kolin kansallispuistossa Lieksassa taotaan kävijäennätyksiä – katsele ja kuuntele kansallispuiston tarinaa, https://yle.fi/uutiset/3-11461528 (Luettu 18.8.2020) Ruuskanen, T. The Low-Carbon Imperative: Destination Management under Urgent Climate Change. Kaupunkiluonto asukkaiden liikunnan edistäjänä Helsingissä. Gössling, S. Liikunta & Tiede 57 (1). & Neuvonen, M. Liikkujakenttä on yhä hajaantuneempi ja sen tarpeet ovat pitkälle eriytyneitä. & Tyrväinen, L. https://www.lts.fi/liikunta-tiede/artikkelit/ suomalaiset-pysykaa-kotona-ohjeen-toinen-puoli European Union. 2020. Kävijämäärät alan toimijoiden digipalveluissa ovat moninkertaistuneet. 2019. Luonnossa liikkumista tukee osaltaan jokamiehenoikeuksien sisällöstä tiedottaminen. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/536119 Marttila M. (Luettu 18.8.2020) Portegijs E., Keskinen KE, Eronen, J., Saajanaho, M., Rantakokko, M. https://www.lapinkansa.fi/kansallispuistojen-kavijamaaratromahtivat-kevaall/2596695 (Luettu 18.8.2020) Sievänen, T. Valtioneuvoston periaatepäätös toimintaohjelmasta luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi 13.02.2003. (toim.). 2018. 2016. Matkojen suuntautuminen Suomeen vähentää lentomatkailun aiheuttamaa kuormitusta, mutta lisää päästöjä kotimaassa, ja rasittaa suosituimpien matkakohteiden luontoa. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 15. Myös muista ulkoiluolosuhteista, kuten kalastusmahdollisuuksista, lintutorneista ja retkeilyja melontareiteistä kaivataan helpommin saatavaa ja laadukkaampaa tietoa. 2014. Older Adults Physical Activity and the Relevance of Distances to Neighborhood Destinations and Barriers to Outdoor Mobility. 2020. Färding, A. Borodulin, K. FinTerveys 2017: Liikuntaan käytetty aika lisääntynyt. Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma. (Kokkonen 2019; vrt. Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi. 2020. (Kokkonen 2019) JOUKO KOKKONEN LÄHTEET Aalto, M. Toisaalta muuttuvat tarpeet avaavat mahdollisuuksia luontoliikuntayrityksille. 2010. https://yle.fi/ uutiset/3-11326002 (Luettu 19.8.2020) Karlsson, E. (Powerpoint-esitys) Kokkonen, J. Matkailun ja palveluiden rakenteisiin muutos vaikuttaa, jos omatoimimatkailijoina kotimaassaan liikkuvat suomalaiset muuttavat tottumuksiaan ja alkavat käyttää tarjolla olevia paikallisia palveluja. Luontoliikuntaa ja luonnossa liikkumista koskee sama ilmiö kuin liikunta laajemminkin – erikoistuminen. Journal of Travel Research, 10.7.2020. 2020. Luontoliikunnan hyvinvointivaikutukset ja positiivinen mielenterveys Sydänliiton jäsenten kokemina. https://1598889.169.directo.fi/@ Bin/2a237de295a5b8b0996c4cd68596ae67/1597827085/ application/pdf/588668/Eurobarometer_2018_Sport%20and%20 physical%20activity.pdf (Luettu 19.8.2020) Tuunanen, P. Front. 2020. 2020. Studies in Sport, Physical Education and Health 143. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 4 7 keisimmistä osatekijöistä. Perinteinen kävelylenkkeily edelleen suosituin koko kansan liikuntaharrastus. Studies in Sport, Physical Education and Health 237. Jyväskylän yliopisto. Kansallispuistojen kävijämäärät romahtivat keväällä — kesäksi odotetaan uutta nousua, Lapin Kansa 9.6.2020. Suomen Ladulla kasvuprosentti oli keväällä 300 ja ennestään vähemmän tunnetulla Uuden maan virkistysalueyhdistyksellä peräti 700. Uusi ilmiö aiheuttaa tuhoa ja häiriötä Nuuksion kansallispuistossa: juhlintaa läpi yön, luontoon ”raahattu musiikkivehkeitä”. & Wennman, H. https://journals.sagepub.com/doi/ full/10.1177/0047287520933679 (Luettu 19.8.2020) Kallunki, E. Työhön kannattaa panostaa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, sillä ulkoiluedellytyksiä parantamalla on mahdollista lisätä liikkumisen kokonaismäärää. Kuukausittaiset käyntimäärät 2019-2020 valituilta suojeluja retkeilyalueilta, 25.5.2020. Ulkoilua helpottavat muun muassa hyvät opasteet ja kartat, reittien kunnossapito ja esteettömyydestä huolehtiminen. Raatikainen, T. Public Health 8:335. 2019. & Rantanen, T. Vapaa-ajan valintoja jälkimodernissa yhteiskunnassa. Tämän ovat osaltaan osoittaneet kokemukset koronapandemian ajalta. Kangas, K., Ojala, A. Tämä aiheuttaa päänvaivaa julkisia palveluita tarjoaville Metsähallitukselle ja kunnille. Neuvonen, M. Vehmas, H. Helsingin Sanomat 17.7.2020. Joukkoliikenneyhteyksien järjestäminen kansallispuistoihin ja virkistysalueille on tärkeää sekä ympäristön että yhdenvertaisuuden näkökulmista. ”Suomalaiset, pysykää kotona” -ohjeen toinen puoli. Toteutuminen 2003–2012. Special Report 472. YLE 30.4.2020. Sport and Physical Activity. Helsingin Sanomat 16.5.2020. Matkapuhelindata kertoo, miten luonnossa liikkumisen suosio on räjähtänyt Helsingin seudulla. Gössling & Higham 2020) Tiedonjano on kasvanut Ulkoilua ja luonnossa liikkumista kohtaan tunnetun kiinnostuksen nousu näkyy myös internetissä. Rummukainen, A. Yli 70-vuotiaiden kunto on koronarajoitusten aikana vaarassa rapistua – Liikuntatutkija: ”Kannattaa tehdä tikusta asiaa ja nousta tuolilta usein”. 2020. Kansalaisetkin etsivät verkkosivuilta tietoa ulkoilukohteista ja -palveluista. http://tilastokeskus.fi/ tietotrendit/artikkelit/2019/perinteinen-kavelylenkkeily-edelleensuosituin-koko-kansan-liikuntaharrastus-1/ (Luettu 18.8.2020) Sarpakunnas, J. Korona-pandemian vaikutukset ulkoiluun. 2020. (Karlsson 2020) Luonnossa liikkumisen suosion kasvu on korostanut tarvetta saada maanlaajuisesti ajantasaista ja käyttäjäystävällistä karttapaikkatietoa virkistysalueista
Ihmisillä on siis suoria moraalisia velvollisuuksia tällaisia olioita kohtaan, eikä niitä saa kohdella mielivaltaisesti. Biosentrinen ajattelutapa sen sijaan ei katso luonnon arvon rajoittuvan sen ihmiselle tuottamiin hyötyihin, vaan luonto ja luontokappaleet nähdään itseisarvoisesti tärkeinä. Tässä artikkelissa pohdin urheilun ympäristösuhdetta ja sitä, miten urheilussa voitaisiin ilmastonmuutosta lähestyä. Ihmisten ja luonnon välitöntä tai välillistä arvoa voidaan tarkastella moraalisen merkityksellisyyden käsitteen kautta. (Oksanen 2012, 141–175) Miksi urheilun tulee välittää luonnosta. Koiran moraalinen arvo ja siihen kohdistuvat teot eivät tällöin määrity ihmisen kautta.. Luonnontieteellisten faktojen lisäksi meidän tulisi kyetä asettamaan toimintamme laajempaan viitekehykseen. Miksi meidän tulee myös urheilussa toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. (Oksanen 2012, 174–175) Toisin sanoen moraalisesti merkityksellinen olio on itseisarvoisesti tärkeä. Ympäristöetiikan tärkeimpiä tehtäviä onkin ”hyvin perusteltujen suositusten esittäminen ja arvoarvostelmien tekeminen” (Oksanen 2012, 93–94). Ympäristöetiikka urheilun ympäristösuhteen määrittämisen tueksi Artikkelin ingressissä esitettyihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää huomion hetkellistä etäännyttämistä luonnontieteellisestä faktatiedosta urheilun ilmastolle aiheuttamista haitoista ja sen suuntaamista ympäristöetiikkaan. Antroposentrisen ajattelutavan omaavien mielestä ihmisellä on luonnossa erityisasema ja lupa käyttää luontoa hyväkseen haluamallaan tavalla. Käsite voidaan ymmärtää huomioon otettavuutena moraalisessa mielessä (Goodpaster 1997), jolloin arvioitaessa moraalisesti merkityksellisiin olioihin kohdistettuja ja vaikuttavia tekoja ei viitata muihin olioihin. Sen sijaan biosentristin mielestä myös koira on moraalisesti merkityksellinen olio, jolloin potkaiseminen on väärin sitä itseään kohtaan. Monien mielestä urheilussa ollaan kuitenkin vasta alussa ympäristönäkökulman tunnistamisessa, eikä konkreettisia toimenpiteitä ole tehty tarpeeksi. Se ”tarkastelee järjestelmällisesti, miten luontoa, luonnossa eläviä olentoja ja luonnon järjestelmiä pitää kohdella”. ”Kansainvälinen urheiluliike toimii yhä kuin ympäristörikollinen”, totesi Manu Myllyaho Yle Urheilun (2019) viime vuonna julkaisemassa urheilun ja ilmastonmuutoksen välistä suhdetta käsittelevässä artikkelissa. Ihmisen potkaistessa toisen ihmisen lemmikkiä, ajattelee antroposentristi eli ihmiskeskeisesti maailmaa katsova potkun olevan moraalisesti väärin koiran omistajaa eli ihmistä kohtaan. Myös antroposentristi voi olla kiinnostunut luonnonsuojelusta: ympäristöä tulee tällöin suojella, koska luonto tuottaa ihmiselle arvoa välillisesti esimerkiksi sen kauneuden tai virkistäytymismahdollisuuksien kautta. Ympäristöetiikka on luonteeltaan normatiivista etiikkaa eli se pyrkii muodostamaan käsityksiä ja ohjeistuksia siitä, miten meidän tulisi olla ja elää. Ympäristöetiikka lähtee liikkeelle siitä, että samoin kuin muukin yksilön toiminta, myös luonnon kohteleminen on moraalisten normien ja sääntöjen ohjailemaa toimeliaisuutta. Ympäristöhuolen voimistuminen on saanut monet liikuntaja urheiluorganisaatiot reagoimaan tilanteeseen strategisella tasolla asti. Urheilua ja ilmastonmuutosta koskevaan keskusteluun onkin viime vuosina tullut mukaan aiempaa kriittisempi äänensävy. Millainen on meidän ympäristösuhteemme. Regan (1985) tuo käsitteen näkyväksi esimerkillään lemmikkikoiran potkaisemisesta. 4 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 K T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t Urheilun ympäristöajattelua leimaa ihmiskeskeisyys Ympäristöhuoleen liittyvän keskustelun keskiössä ovat pitkään olleet tieteelliset arviot ilmastonmuutoksen vaikutuksista, joiden kautta on voitu tehdä suosituksia uudenlaisista ja ympäristön kannalta kestävämmistä toimintatavoista. Yksi ympäristöetiikan perustavaa laatua oleva problematisointi kulkee ihmiskeskeisen eli antroposentrisen ajattelutavan ja ei-ihmiskeskeisen eli biosentrisen ajattelutavan välillä
Niin ikään positiivisten ympäristötekojen taustalla saattavat olla esimerkiksi imagolliset tekijät (ks. (Oksanen 2012, 176.) Urheilun suhde ympäristöönsä Urheiluliikkeessä luontoja ympäristöasioita on tarkasteltu lähinnä niin sanotun riskidiskurssin kautta, jolloin keskustelu on kietoutunut ilmastonmuutoksen urheilulle tuottamien uhkakuvien ympärille. Moraalinen ohjenuora ”älä tapa” on riittämätön, ellei samalla määritellä, kenen ja millaisten olioiden suhteen tätä ohjetta on noudatettava. Moraalinen kehotus kohdella eläimiä hyvin ei kuitenkaan perustu eläimen arvoon sinänsä, vaan eläinten julman kohtelun on katsottu muun muassa vahingoittavan ihmisen hyväntahtoisuuden ja inhimillisyyden ominaisuuksia. Eläintä kiduttava muuttuisi vähitellen sisältä kylmäksi ja tunteettomaksi, ja ennen pitkää ihminen alkaisi kohdella myös toisia ihmisiä huonosti. Yhdysvaltojen ammattilaisliigojen kontekstissa jonkinlaisena ekologisuuden ja kestävän kehityksen mallioppilaana pidetyn NHL:n laatiman ympäristöohjelman lähtökohtana toimii lajikulttuurille ominaisten ja välttämättömien olosuhteiden säilyttäminen. Ilmaston lämpenemisen on katsottu johtavan esimerkiksi talviurheilu lajien näivettymiseen, jolloin etenkin näissä lajiyhteisöissä on tunnettu kovaa huolta lajien jatkuvuudesta ja tulevaisuudesta. (Simula & Oja 2019.) Ympäristökysymyksen hallintaa liikuntajärjestöissä tutkineen Turpeisen (2012, 101) mukaan ympäristön huomioiminen näkyykin lähinnä oman lajin toimintaedellytysten turvaamisena. Samanlaisia esimerkkejä löytyy lisää sekä kansainvälisten että kotimaisten liikuntaja urheiJääkiekon miesten pääsarjan Liigan ympäristöohjelma painottaa myös toimia lajin tulevaisuuden kannalta. Liikuntaja urheiluorganisaatioissa on kuluvalla vuo situhannella alettu yhä ponnekkaammin ottaa huomioon myös ympäristöasioita ja määritelty oman toiminnan suhdetta ympäristöön, mikä näkyy etenkin organisaatioiden strategiatyössä. Kuvakaappaus Liigan sivustolta.. Ulkona ja etenkin luonnonjäillä pelaaminen on vaarassa loppua Etelä-Suomessa ilmastonmuutoksen seurauksena. Toistaiseksi liikuntaja urheiluorganisaatioissa ei olla oltu kovinkaan halukkaita ottamaan ympäristöherättäjän tai maailmanparantajan roolia, vaan järjestöt ovat keskittyneet pääasialliseen tehtäväänsä eli oman lajin eduista huolehtimiseen, johon myös tehdyt ympäristötoimet on liitetty (Turpeinen 2012, 102). L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 4 9 T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t Edellä kuvailtu omistamiseen perustuva käsitys moraalisesta toiminnasta on muiden ihmiskeskeisten ajattelusuuntien tapaan ollut suosittu tyyli ajatella luonnon ja ihmisen välistä moraalista suhdetta. esim. Filosofian klassikkoajattelijoista jo Immanuel Kant ja John Locke ovat tulleet pohtineiksi, ettei eläimiä tohtisi kohdella aivan miten vain. Suomen jääkiekon miesten pääsarjan Liigan kiitelty ympäristöohjelma painottaa myös toimenpiteiden tärkeyttä lajin tulevaisuuden kannalta. Ilman käsitystä moraalisista toimijoista ja moraalisen toiminnan kohteista eettinen pohdinta jää vaille käytännön merkitystä. (Kant 1997, 212; Locke 1914, 171.) Pohdinta moraalisesta merkityksellisyydestä on välttämätöntä eettisessä keskustelussa. Tuomela 2020; Simula, Itkonen & Matilainen 2014; Turpeinen 2012). Eri järjestöjen strategiset ympäristölinjaukset asemoituvat riskidiskurssin mukaisiksi: meidän on toimittava ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, jotta oma urheilulajimme säilyisi tulevaisuudessakin
Pro gradu -tutkielma. Olisi naiivia vaatia urheiluliikkeeltä täyskäännöstä ihmiskeskeisestä ympäristösuhteesta kokonaan biosentriseen ajatteluun. Toisaalta on pohdittu ihmiskeskeisen ajattelun ympäristönsuojelussa olevan jopa muita tapoja tehokkaampaa, kun ihmisyksilöiden omien etujen uhattu asema kannustaa heitä toimimaan (ks. Yle Urheilu. Simula, M. Kohti ekologisesti kestävämpää urheilua, mutta miten. 2020. Myllyaho, M. Kuvitellaan, että talvilajiemme jatkuvuudelle löytyisi jokin ilmastosta riippumaton turva, esimerkiksi keinomateriaaleista valmistetut suorituspaikat. Teoksessa P. Oksanen 2012, 164–165). Ovatko urheilutähdet ympäristörikollisia vai voivatko he pelastaa planeetan. 2020. On pohdittava yhä uudelleen, mitkä ovat perimmäiset motiivimme ympäristön kannalta kestävien toimintatapojen luomisessa. 2019. 2019. Simula, M., Itkonen, H. Innanen 2008, 82–83), jolloin ihmistä ja luontoa ei tarvitsisi nähdä ja kokea erillisinä ja tosilleen vastakkaisina asioina. Pitkässä juoksussa meidän olisi kuitenkin hyvä löytää ympäristösuhteellemme ja luonnonsuojelulle myös muunlaisia perusteita ja oikeutuksia kuin oma etumme. Ympäristön kokeminen ihmislähtöisesti ei rajoitu urheiluun. esim. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Ympäristökysymyksen hallinta liikuntajärjestöissä. Muutamia mietteitä kasvatuksesta. Moraalisesti merkityksellisenä olemisesta. 2012. Liikunta & Tiede 56 (5), 26–29. Tampereen yliopisto. 5 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 luorganisaatioiden ympäristöön liittyvistä kannanotoista (ks. 2012. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:3. & Oja, S. https://yle.fi/ urheilu/3-10619199 Oksanen, M. Liikuntaja urheiluorganisaatiot ovat vasta alkaneet harjoitella ympäristön kannalta kestävämpiä toimintamalleja, minkä vuoksi monissa yhteyksissä urheilulta on vaadittu isompia rakenteellisia muutoksia toivottujen ympäristövaikutusten aikaansaamiseksi. Koko nyky-yhteiskuntamme perustuu vahvalle ihmiskeskeiselle ympäristöajattelulle, eikä urheilu ole tässäkään mielessä säännön vahvistava poikkeus. Viitattu 31.7.2020. Kant, I. Ympäristöministeriö. Oxford: Blackwell, 13-26. 1914. Pro gradu -tutkielma. 1997. Tuomela, J-M. Rakenteellisten muutosten toteuttaminen vaatii myös ympäristöajattelun systemaattista muokkaamista. Ihanteena luontokeskeisyys – Kotkan kuudesluokkalaisten luontosuhteet. Talviurheilu kuolee Suomestakin, jos nyt ei herätä. The Case for Animal Rights. Ympäristöetiikan perusteet. & Matilainen, P. Pro gradu -tutkielma. esim. Viimeisimmän luontosuhdebarometrin mukaan luonnon ensisijaisesti ihmisen käyttöä varten näkevien osuus on pienessä kasvussa (Ympäristöministeriö 2020). Locke, J. T E E M A : L i i k k u m i s y m p ä r i s t ö t On pohdittava yhä uudelleen, mitkä ovat perimmäiset motiivimme ympäristön kannalta kestävien toimintatapojen luomisessa.. 1997. Liigaorganisaatiot ympäristöjohtajina ja vastuuviestijöinä – haastattelututkimus liigajohdon näkemyksistä ympäristöjohtamisesta ja ympäristövastuusta viestimisestä. Ympäristöasioiden hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä. Ääripäästä toiseen hyppäämisen sijaan meidän tulisi pyrkiä näkemään ihmiskeskeiset arvot uudella tavalla (ks. Innanen, P. 1985. 2014. Rauhala-Hayes (toim.) Ympäristöfilosofia. esim. Tällaisessa ajattelussa ympäristö koetaan välillisesti tärkeäksi, ja sen tuhoutuminen nähdään haitallisena ensisijaisesti ihmisille koituvien negatiivisten seurausten takia. Kysely suomalaisten luontosuhteesta. Liikuntakulttuuri ei pääse karkuun ympäristöpolitiikkaa. Lectures on Ethics. Regan, T. Jyväskylän yliopisto. SAMULI OJA, LitM pelaaja miesten Korisliigassa Uudenkaupungin Korihait samulioja@gmail.com LÄHTEET Goodpaster, K. 2008. Jos ympäristöhuolemme perustuu täysin ihmiskeskeiselle ajattelulle, ei meidän olisi enää perusteltua toimia ympäristön suojelemiseksi, kun oman toimintamme jatkuvuus on jo turvattu. Turpeinen, S. Tällainen toimintajärjestys on jo arkiymmärryksenkin puitteissa järkeenkäypää: jääkiekkoväelle tuskin löytyy kannustavampaa motiivia hillitä ilmastonmuutosta kuin uhka oman urheilulajin loppumisesta. Ihmiskeskeinen ajattelu ympäristönsuojelussa on kaksiteräinen miekka. Turpeinen 2012). Sisällönanalyysi lajiliittojen ympäristöasiakirjoista. Liikuntaja terveystieteiden tiedekunta. New York: Cambridge University Press. Helsinki: Gaudeamus. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Tampere: Gaudeamus, 179–196. Teoksessa M. Huoli oman toiminnan jatkuvuudesta ympäristönsuojelun perusteena edustaa vahvasti ihmiskeskeistä eli antroposentristä ympäristösuhdetta ja asennoitumista ilmastonmuutokseen. Kauppakorkeakoulu ja liikuntatieteellinen tiedekunta. Singer (toim.) In Defense of Animals. E. Oksanen & M. Kenties maltillinen askel ihmiskeskeisestä ympäristöajattelusta poispäin vauhdittaisi matkaamme kohti ekologisesti kestävämpää urheilua
Liikunta-alan toimijakentällä tapahtuu todennäköisesti merkittäviä muutoksia tulevina vuosina. Useissa järjestöissä talousvaikutukset näkyvät vasta syksyn 2020 aikana. Kaikkia muutoksia ei pystytä ennakoimaan, sillä kun koronan myötä tapahtui jotain ennalta arvaamatonta, luvassa on todennäköisesti lisää ennalta-arvaamattomuuksia (YLE 2020). Viidennekselle urheiluseuroista aiheutui kuitenkin paljon tai erittäin paljon ongelmia. Sen sijaan työntekijöitä lomautti merkittävä osa kolmannen sektorin toimijoista (27 % järjestöistä ja 54 % seuroista, joissa palkattuja työntekijöitä) sekä etenkin yritykset, joista reilut puolet käynnisti lomautuksia. Järjestöt menettivät maalis-toukokuussa 2020 arviolta 11,4 miljoonaa euroa (nettomenetykset 2,1 M€). Moneen toimijaan korona vaikuttanee toden teolla vasta myöhemmin. Liikunta-alan yritysten tilanne näyttäytyy kuitenkin monelta osin heikommalta kuin yritysten tilanne keskimäärin Suomessa. Alan yrityksistä 40 prosentin liikevaihto laski vähintään 75 prosenttia. Manner-Suomen kuntien liikuntapalveluille aiheutuneet tulonmenetykset maalis–toukokuulta 2020 olivat arviolta 22?23 miljoonaa euroa. Yhdistyspohjaisten seurojen tulonmenetykset (maalis–toukokuu 2020) olivat arviolta yhteensä 76 miljoonaa euroa (nettomenetykset 47 M€). Lajiliitoissa ja muissa liikuntajärjestöissä koronakriisi vaikutti erityisesti huippu-urheiluun, tapahtumiin, leireihin ja näytöksiin sekä kilpailutoimintaan. Toisaalta korona on kiihdyttänyt niitä myönteisiä ja kielteisiä muutoksia, jotka olivat käynnissä jo ennen koronaaikaa, kuten digitalisaatio, eriarvoistuminen ja luonnossa liikkumisen lisääntyminen. Valtaosa (80 %) yhdistyspohjaisista urheiluseuroista selvisi kevään rajoituksista melko vähillä ongelmilla. Vakavimmin koronasopeutukset iskivät liikunta-alan yrityksiin, joiden toimintaedellytyksiä rajoitukset heikensivät pääosin erittäin paljon, ja monet joutuivat keskeyttämään toimintansa kokonaan. Erot kuntien liikuntapalveluissa kasvavat. Yritysten tilanteissa on kuitenkin merkittäviä eroja. Jos koronarajoituksia joudutaan uudelleen kiristämään, yhä useampi liikunta-alan toimija on merkittävissä vaikeuksissa. Koulutuskeskusten maalis–toukokuun nettomenetykset olivat arviolta yhteensä noin kuusi miljoonaa euroa. Erilaista maksullista palvelutoimintaa (kuten matkailuja ravintolapalvelut) korona vaikeutti erittäin merkittävästi. Koronapandemia ja -rajoitukset vaikuttivat liikunta-alan toimijoihin hyvin eri tavoin maalis-toukokuussa 2020. Kuntien nettomenetykset eivät ole arvioitavissa, mutta toiminnan keskeyttäminen näytti pienentäneen kunnissa enemmän tuloja kuin vähentäneen menoja. Koronarajoitukset pysäyttivät niiden asiakasvirrat lähes kokonaan. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 5 1 K Koronavaikutuksista nähty liikunta-alalla vasta pieni osa Koronakriisi vaikutti liikunta-alaan hyvin vaihtelevasti keväällä 2020, mutta voittajia ei löydy. Etenkin vapaaehtoisvoimin toimivat pienet seurat pystyivät jatkamaan toimintaansa koronarajoitusten jälkeen lähes normaalisti. Koronakriisin vaikutuksia on vielä kesällä 2020 mahdotonta arvioida laaja-alaisesti. Keväällä tehdyt merkittävät talouden sopeuttamistoimet näyttävät pääosin pelastavan alan toimijoita kriisin akuuttivaiheessa. Toisaalta kriisi on vaikuttanut myös positiivisesti liikunta-alaan: moni toimija otti merkittävän digiloikan ja kehitti etäpalveluitaan, mikä voi parantaa liikuntapalveluiden saavutettavuutta jatkossa. Osakeyhtiöpohjaisten seurojen tilanne muodostui vielä kriittisemmäksi. Keskusten vapaata sivistystyötä, urheiluakatemiaja valmennuskeskustoimintaa korona vaikeutti pääosin merkittävästi. Loppulasku riippuu kriisin pituudesta, yleisen taloustilanteen kehittymisestä ja siitä, kuinka nopeasti asiakkaat palaavat palveluiden ja harrastusten pariin. Ne kunnat, joilla oli mahdollisuus reagoida kriisiin (esimerkiksi tarvittavat henkilöstöresurssit), muokkasivat nopeasti. Miltä liikunta-alan toimijakenttä näyttää koronan jälkeen. Esimerkiksi tanssiliikunta-, liikuntapaikka-, ohjauspalvelusekä kuntosaliyritysten tilanteisiin korona vaikutti pääosin merkittävästi, mutta moni ratsastusja golfkenttäyritys saattoi jatkaa toimintaansa lähes normaalisti. Ongelmiin joutuneita yhdistyspohjaisia seuroja yhdistivät raskaat kiinteät kulut, tulorahoituksen nopea vähentyminen ja talouspuskurien puuttuminen. Loppulaskua mahdoton tietää Koronakriisi ei aiheuttanut vielä keväällä 2020 kovin paljon irtisanomisia liikunta-alalla. Tosin pelkästään jo yleisen taloustilanteen heikentyminen tullee aiheuttamaan monelle toimijalle haasteita. Kunnat sulkivat keskeiset liikuntapalvelunsa keväällä 2020 ulkoiluja luontoliikuntapaikkoja lukuun ottamatta. Kuntien liikuntapalvelut näyttävät selviytyneen koronakriisin akuuttivaiheesta pääsääntöisesti hyvin. Koronakriisi on vaikuttanut merkittävästi myös liikunnan koulutuskeskuksiin (urheiluopistot)
Tämä kehitys tekee yhä useammista seuroista haavoittuvaisia koronan kaltaisen äkillisen poikkeustilan aikana. Valtakunnallisten liikuntajärjestöjen tulevaisuuteen vaikuttaa keskeisesti epidemian kesto. Perinteisesti yhdistysten on oletettu tähtäävän taloudessaan nollatulokseen. Jos ja kun kunnat jatkavat etäpalveluiden kehittämistä, kuntien liikuntapalvelut voivat olla entistä laajemmin kuntalaisten saavutettavissa. Tulevina vuosina haasteita on odotettavissa niin julkisessa taloudessa kuin kotitalouksien maksukyvyssä, mikä voi hidastaa seuratoiminnan ammattimaistumiskehitystä. Lisäksi seuratoiminnan elinvoimaisuuteen vaikuttaa se, miten suuri osa harrastajista ja seuratoimijoista palaa mukaan toimintaan tauon jälkeen. Lisäksi valtaosa kunnista arvioi liikuntaolosuhteiden kunnostamistarpeen tai korjausvelan merkittäväksi ongelmaksi jo ennen koronakriisiä (SmartSport 2020). Kriisi heikentää entisestään kuntataloutta, kun verotulot vähenevät ja terveysmenot kasvavat. Koronakriisin aikana seurojen tilannetta on helpottanut kuntien hyvin joustava liikuntapaikkamaksuja avustuspolitiikka. Mikäli kunnat joutuvat kiristämään maksuja avustuspolitiikkaansa tai leikkaamaan liikuntainvestointejaan, vaikuttaa se myös yhdistysten toimintaan. Varautumista kehitettävä kansalaistoiminnassa Liikunnan kansalaistoiminta selvisi koronapandemian akuuttivaiheesta kokonaisuutena melko hyvin. Kuva: Jouko Kokkonen. Koronan laaja-alaiset vaikutukset kuntien liikuntapalveluihin nähdään todennäköisesti vasta myöhemmin kuntatalouden yleisen heikentymisen myötä. Velkaisten seurojen oli vaikeaa kestää poikkeustilanteen aiheuttamaa tulovirran pienentymistä edes hetkellisesti. Seuratoiminnan talousvolyymi ja päätoimisten työntekijöiden määrä nousivat vauhdilla 2010-luvulla (Koski & Mäenpää 2018). Kuntien tietoisuus liikunnan ja ulkoilun merkityksestä on vahvistunut 2010-luvulla (Kokkonen 2019). Elinvoimaisilla kuntien liikuntapalveluilla on merkitystä kuntalaisten lisäksi myös muille toimijoille, kuten liikuntaa edistäville yhdistyksille. Ennaltaehkäisevien ja terveyttä edistävien palveluiden tarve on jatkossa yhä suurempi, kun erityisesti heikkokuntoisten ikääntyneiden ja muiden tukea tarvitsevien henkilöiden liikkuminen on vähentynyt koronarajoitusten myötä. Nähtäväksi jää, mitkä ovat ammattimaistumisen mahdollisen hidastumisen ja toisaalta taloustilanteen tiukentumisen vaikutukset harrastamisen hintaan seuroissa. Nopeasti ongelmiin ajautuneiden urheiluseurojen taustalla oli useimmiten vähäinen talouspuskurien määrä. Poikkeustilanteisiin reagointi vaati seuroissa osaamista, mikä korostaa ennakoivan taloudenpidon ja varautumisen merkitystä tulevaisuudessa. Tulevina vuosina moni kunta voi joutua leikkaamaan liikuntapalveluista, nostamaan käyttömaksuja ja lykkäämään investointeja esimeriksi liikuntapaikkarakentamisen osalta. Pienet kunnat voivatkin joutua supistamaan jo ennestään vähäisiä palveluitaan, mikä voi entisestään kasvattaa kuntien välisiä eroja liikuntapalveluissa. 5 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 toimintaansa poikkeusoloihin sopivaksi, kuten käynnistivät digitaalisia etäpalveluita sekä panostivat ulkoilun ja luontoliikunnan mahdollisuuksiin. Koronan myötä ulkoilun ja luontoliikunnan merkitys tullee entisestään vahvistumaan myös kuntien liikuntapalveluissa. Vahingot kasvavat, jos lisenssimyynti, kilpailuja koulutustoiminta ja taItähelsinkiläinen FC Kontu (sininen peliasu) sai korona-avustusta 30 000 euroa. Tätä yleistävää tulkintaa onkin jatkossa perusteltua arvioida uudelleen. Edellä mainitut toimet näyttäytyisivät ristiriitaisilta tilanteessa, jossa palveluiden ja investointien tarve ei ainakaan vähene. Tilanteesta kärsisivät eniten ne, joille julkisilla liikuntapalveluilla on erityistä merkitystä, kuten ikääntyneet ja toimintarajoitteiset henkilöt. Erityistä huolta herättää liikuntapalveluiden tulevaisuus pienissä kunnissa, joissa palvelut ja voimavarat olivat vähäiset jo ennen korona-aikaa. Kuitenkin pieni osa urheiluseuroista ja liikuntajärjestöistä koki jo sen aikana huomattavia toiminnallisia ja taloudellisia haasteita. Monissa näissä kunnissa on myös paljon vanhusväestöä. Talouspuskurit on voitu tulkita julkisia avustuksia jaettaessa merkiksi, että seuraa ei ole tarvetta avustaa
Lisäksi esimerkiksi terveysja lähikuluttamistrendien vahvistuminen, kuten esimerkiksi matkailussa lähiaktiviteettien suosion kasvu, ovat myönteisiä trendejä liikunta-alan yritysten näkökulmasta. 2020. Koronakriisi sai seurat ja järjestöt luomaan uusia toimintatapoja. Liikuntaolosuhteiden strateginen kehittämistyö kunnissa. väestön liikuntamahdollisuuksiin, alan muiden toimijoiden toimintaedellytyksiin, kuten seurojen olosuhteisiin, sekä alan työllistämismahdollisuuksiin ja osaamistarpeisiin. Valtiolta koronatukea liikunnalle ja urheilulle Opetusja kulttuuriministeriö jakoi kesäkuussa yhteensä 9,4 miljoonaa euroa korona-avustuksia urheiluseuroille, lajiliitoille, kilpasarjoille ja liikunnan koulutuskeskuksille. Tulevaisuudentutkijat: Viranomaisten ja yritysten pitäisi varautua yllättäviin muutoksiin – koronakriisi tulee muuttamaan markkinavoimien ja valtion suhdetta. Tulevaisuudessa korostuu entistä enemmän erilainen virtuaalityö. Seurat ja järjestöt kehittivät digitaalisia välineitä koulutuksen, harjoittelun ja jopa kilpailujen järjestämiseksi. Alan työllisyyden ja työsuhteiden kannalta epävarmuus tullee lisääntymään ja osaamistarpeet muuttuvat. SAKU RIKALA, HTM suunnittelija Valtion liikuntaneuvosto Sähköposti: saku.rikala@minedu.fi MINTTU KORSBERG, LiTM, hallintotieteiden väitöskirjatutkija pääsihteeri Valtion liikuntaneuvosto Sähköposti: minttu.korsberg@minedu.fi Teksti perustuu selvitykseen Koronapandemian akuutit vaikutukset liikuntatoimialaan (valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2020:1), jonka valtion liikuntaneuvosto toteutti toukokuussa 2020. Seuroille myönnetty 3,9 miljoonaa euroa jakautui 577 hakijalle. Lisäksi alalla nähtäneen erilaisia yritysjärjestelyitä. Myös yleisen taloustilanteen heikentyminen voi vaikuttaa pitkään järjestöjen talouteen, jos yritysten panostukset urheiluyhteistyökumppanuuksiin vähenevät. Avustus on tarkoitettu aikavälillä maalis–toukokuussa aiheutuneisiin kustannuksiin, joiksi laskettiin esimerkiksi toimitilavuokrat ja henkilöstökulut. YLE. Suomalaiset liikuntaja urheiluseurat muutoksessa 1986?2016. 2020. 2019. Into liikunta-alan yrittäjyyteen voi kokea ainakin väliaikaisesti kolauksen. LÄHTEET Kokkonen J. Etäyhteyksin toteutettu valmennus ja alueellisesti järjestetyt kilpailut säästävät matkustusaikaa sekä mahdollisesti vähentävät toiminnan ilmastovaikutuksia. (toim.) 2019. Epidemia ei välttämättä synnytä uusia trendejä, vaan kiihdyttää jo olemassa olevia, kuten terveys-, verkkokauppaja lähikuluttamistrendejä sekä virtuaalisen neuvonnan suosion kasvua (Suvanto-Harsaae 2020). Liikunta-alan yrityskentän muutokset vaikuttavat todennäköisesti mm. Tutustu selvitykseen osoitteessa www. Suomalaiset aikuiset, erityisesti naiset, käyttävät yksityisten liikunta-alan yritysten palveluja (Mäkinen 2019), joiden tarjonta ja hinnoittelu voivat muuttua. Vaikka valtaosa yrityksistä kykenisi jatkamaan toimintaansa, liikunta-alan yrityskenttä tullee muuttumaan merkittävästi tulevina vuosina. Toisaalta muutoksia ei pidä liioitella: lähitulevaisuus on todennäköisesti yllättävän samanlainen kuin lähimenneisyys (Suvanto-Harsaae 2020). 2018. Jouko Kokkonen. (toim.). Selvityksen tiedot on kerätty liikunta-alan toimijoille toukokuun alussa lähetetyillä kyselyillä. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 5 3 pahtumat eivät palaudu normaaleiksi syksyllä. Rajoitustoimien purun jälkeen joissain lajeissa kilpailutoiminta käynnistettiin uusilla paikallisilla ja alueellisilla ratkaisuilla. Valtakunnallisille liikunnan koulutuskeskuksille OKM myönsi koronatukia lähes 1,5 miljoonaa euroa. & Mäenpää, P. Koski, P. liikuntaneuvosto.fi. Osa joutuu lopettamaan toimintansa, jotkut yrittäjät siirtyvät palkkatyöhön, ja monen yrityksen toiminta jatkuu uudenlaisella toimintaja ansaintamallilla. SmartSport. Etäyhteydenpito voi tiivistää järjestöjen ja seurojen välistä vuorovaikutusta. Nämä voimistuvat trendit tulevat muuttamaan myös liikuntatoimialaa ja sen yritysten toimintaa. Talouselämä 2.5.2020. SmartSportin julkaisuja 2020:1. Ulkoilu ja luontoliikunta – monen ministeriön tontilla. Korona kiihdyttää trendejä ja paljastaa heikkoudet työtavoissa: ”Projektit, jotka normaalisti ovat vieneet kuukausia, on saatu kasaan päivissä tai viikoissa”. Joukkuelajien kahden ylimmän tason kilpasarjat, niistä vastaavat lajiliitot ja taustayhtiöt saivat yhteensä 2,4 miljoonaa euron avustukset. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:25. 2020. YLE 15.4.2020. Lisäksi OKM ohjasi aluehallintovirastoille lähes 1,7 miljoonaa euroa edelleen jaettavaksi paikallisille seuroille, jotka ovat kehittäneet muun muassa etävalmennusta ja digiohjausta koronarajoitusten aikana. Selvitys nykytilanteesta ja kehittämistarpeista. Lisäksi liikuntajärjestöissä herättää huolta rahapelituottojen pienentymisen mahdolliset vaikutukset järjestöjen valtionavustuksiin tulevina vuosina. Liikuntatieteellisen Seura tutkimuksia ja selvityksiä nro 15. Näiden uusien toimintatapojen hyödyntämistä jatkettaneen myös poikkeusolojen jälkeen. Tukea sai 274 seuraa. Mäkinen, J. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Suvanto-Harsaae, S. Aikuisväestön liikunnan harrastaminen, vapaaehtoistyö ja osallistuminen 2018. Liikunta-alan yrityskenttään vaikuttaa myös koronan myötä vahvistuvat trendit. Yrityskentän muutos kiihtyy Liikunta-alan yrityksistä ainakin puolet arvioi varmasti selviytyvänsä koronapandemiasta, ja lopuistakin reilu kolmannes arvioi ehkä selviävänsä
Urakkaan vaikutti maamme maatalousvaltaisuus, joka jarrutti teollistumista ja kaupungistumista. Julkishallinnon muutosaallot Hallinta. Liikunnallista hyvinvointia on pyritty jakamaan tasaisesti kaikille. Kun liikuntatarpeet kasvavat ja tietoisuus voimavarojen rajallisuudesta vahvistuu, voimistuu paine etsiä uusia malleja. Suomalaista hyvinvointivaltiota on rakennettu 1950-luvulta lähtien. Tätä on vaikeuttanut 1990-luvun talouslaman vauhdittama kuntien eriytymiskehitys, joka on johtanut suuriin eroihin palvelutuotannossa. Lama teki näkyväksi asukkaiden liki rajattomat liikuntatarpeet, joihin kunnilla on varsin rajalliset voimavarat vastata. Liikuntaan on kohdistunut myös vahvoja yhteiskunnallisia painotuksia. 5 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 S Kuntien liikuntapalveluiden tulevaisuus: laaja-alainen yhteistyö korostuu Kuntien merkitys kansalaisten liikkumisen edistäjänä on kiistaton. Huhtanen ja Itkonen (2018) ovat peilanneet niitä suhteessa suomalaiseen sosiaalipolitiikkaan. Kuntien kohtuuhintaiset ja hyvät liikuntapalvelut ovat osa yhteiskuntamme kehitystarinaa. Samalla kun 1960-luvulla rakennettiin hyvinvointivaltiollista sosiaalipolitiikkaa, alettiin työstää julkista liikuntapolitiikkaa. Toisiaan ovat seuranneet perinteinen julkishallinto (Public Administration, PA), uusi julkisjohtaminen (New Public Management, NPM) ja uusi julkinen hallinta (New Public Governance, NPG, Kuvio 1). Teollistumisen ja kaupungistumisen edetessä sekä palvelualan kehittyessä vapaa-aika lisääntyi. Muita hallinnonuudistusten perusteita ovat käytännön ongelmien ratkaiseminen, sisäisen ja ulkoisen toimintakyvyn parantaminen sekä hyvän hallintotavan vahvistaminen (Airaksinen 2009, 37–39). Vuonna 1965 säädetty työaikalaki johti viisipäiväiseen työviikkoon siirtymiseen. Kuntien hallintouudistusten kolme aaltoa Monimutkaistuva yhteiskunta kysyy hallinnolta muutosvalmiutta. Julkishallintoa on uudistettu (Hakari 2013, Osborne 2006 ja Peters 2011) kolmessa aallossa. Kun sosiaalipolitiikassa tavoiteltiin kohtuullista elintasoa ja työllisyyttä, niin liikuntapolitiikan merkittävä tavoite oli edistää kansan terveyttä. Voidaan sanoa, että Suomi siirtyi 1960-luvulla melko suoraan maatalousmaasta palveluyhteiskunnaksi, sillä teollisuuden osuus oli työllistäjänä maataloutta ja palveluita pienempi (Työja elinkeinoministeriö 2019, 13). Muuttuva toimintaympäristö kysyy kuitenkin keinoja, joilla kuntalaisten tarpeisiin vastataan. • Lakisääteisyys • Huomio sääntöihin ja ohjaukseen • Byrokratia • Politiikan ja hallin non erottaminen • Professioiden valta palvelu tuotannossa • Hallinnon vahva asema professioihin ja poliitikkoihin nähden • Yritysmäiset johtamistavat • Panosten ja tuotosten kontrolli, suorituskyvyn mittaaminen, auditointi • Markkinat, kilpailu ja sopimusohjaus • Yhteisöt ja verkos tot politiikan toteuttajina • Hallinnon ulkopuolisten ja sisäisten verkostojen hyödyntäminen palvelutuotannossa • Huomion kiinnittäminen ulkoisiin proses seihin uuden julkisjohtamisen korostamien sisäisten prosessien sijaan Lähde: Hakari 2013, 41 Perinteinen julkishallinto (PA) Uusi julkis johtaminen (NPM) Uusi julkinen hallinta (NPG) Kuvio 1. Vapaa-ajan lisääntyminen loi paineita muodostaa sitä sääntelevä valtion politiikkasektori sekä rakentaa kunnallisia vapaa-ajan palveluita
Muutokset näyttäytyvät varsinkin pienissä kunnissa talouden sopeuttamisena ja eräänlaisena selviytymistaisteluna. Hänen taitonsa olivat ratkaisevassa roolissa paikallisen liikunnan kehittymisessä. Siirtyminen valvonnasta ohjaukseen ja koordinointiin kertoo pyrkimyksestä edetä perinteisestä hallinnosta kohti moniäänisempää uutta julkista hallintaa. Lama pakotti etsimään kustannustehokkaita tuotantomalleja. Valtion ja kuntien tehtäväksi tuli luoda edellytyksiä liikunnalle ja pääasiallisen järjestämisvastuun saivat liikuntajärjestöt. Myös palvelujen ulkoistamiseen alettiin suhtautua vakavasti. Nykyisen lain mukaan opetusja kulttuuriministeriö vastaa liikuntapolitiikan yleisestä johdosta, yhteensovittamisesta ja kehittämisestä. Liikuntapalveluiden järjestäminen on kirjattu kunnille. Taulukko 1. Uusi julkinen hallinta korostaa tästä poiketen monitoimijaisuutta ja tasa-arvoista moniäänisyyttä (taulukko 1). Asiakkaiden pyyteet vaihtuivat kuntalaisten intresseiksi ja lähtökohtana oli korostetusti heidän hyvinvointinsa edistäminen. Pienissä kunnissa liikunnalla ei ole välttämättä omaa viranhaltijaa. Tämän jälkeen lama vähensi rakentamista ja lisäsi kuntien halua yhteistyöhön naapurien kanssa. Liikunnasta vastaavan ministeriön roolin kehitys näkyy liikuntalakeja vertaamalla. (Hakari 2013, 38–39) Hallinnon muutokset vahvistavat kuntien eriytymistä. Taantuvilla alueilla ongelmana ovat kustannukset ja palvelujen turvaaminen, kasvavilla kaupunkiseuduilla toimivan yhdyskuntarakenteen luominen sekä riittävän talouskasvun varmistaminen (Meklin & Pekola-Sjöblom, 2012). Oman toiminnan arviointi, tilaaja–tuottaja -mallit sekä sopimusohjaus kuuluvat tähän aaltoon. Kuntien liikuntatoimet eriytyneet Kuntien eriytyminen vaikuttaa liikuntapalvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen. Vuonna 1980 opetusministeriön tehtäväksi on kirjattu liikuntatoiminnan yleinen johto ja valvonta. Yhteistyö korostunut Kuntien liikuntatoimissa korostettiin 2000-luvun ensikymmenellä tuottavuutta ja palvelujen laatua. Kokkonen (2010, 365) arvioi liikuntarakentamisen olleen kansalaisia eniten koskettava liikuntapolitiikan muoto. reittien ylläpito) Liikunta strategisena valintana Kunnissa on liikuntalain nojalla huolehdittu suunnittelusta, kehittämisestä sekä tukemisesta liikunnan viranhaltijan johdolla. Tästä näkökulmasta voidaan kuntien pyrkimyksiä analysoida valtakunnallisen liikuntapolitikan toteuttamisen kannalta. Vuonna 1980 voimaan tullut liikuntalaki jäsensi ensi kertaa liikuntakulttuurin toimijoiden työnjaon ja tehtävät. Malli korosti liikunnan johtavan viranhaltijan valmiuksia syventää vuoropuhelua ja yhteistyötä. Politiikan ja hallinnon eriyttämisen sijaan tärkeintä on vuorovaikutus. Kuntien eriytyminen on jatkunut pitkään. Uuden julkisjohtamisen oppien mukaisesti kunnat etsivät kustannustehokkaampia tapoja järjestää palveluitaan. Hallinnon sisäisen tehokkuuden rinnalla korostuu vaikuttavuus kuntalaisten näkökulmasta. Samalla yhteiskunta on monimutkaistunut ja sirpaloitunut, mikä on tuonut paikallistasolle projektit ja hank. Erityisen paljon uusia liikuntapaikkoja valmistui 1970ja 1980-luvuilla (LIPAS, 2020). (Lindell 2017, 62). Hallinnonuudistuksen aallot ja kuntien liikuntatoimi Perinteinen julkishallinto (PA) Uusi julkisjohtaminen (NPM) Uusi julkinen hallinta (NPG) Lähtökohtana liikuntalain 1980 työnjako Lähtökohtana toiminnan sopeuttaminen, rajalliset resurssit Lähtökohtana ”ison kuvan” hahmottaminen ja oma rooli siinä Liikunnalla oma viranhaltija Liikuntapalvelujen ulkoistaminen tai osaulkoistaminen Liikkumisympäristön kehittäminen Liikuntapaikkojen rakentaminen Tilaaja-tuottajamallit Hybridihankkeet Seurojen avustaminen Seutuyhteistyön tiivistäminen (esim. Liikuntalaki antaa tavoitteet ja suuntaviivat, mutta jättää liikuntapolitiikan käytännön toimet auki. Sekä valtio että kunnat panostivat rakentamiseen hyvinvointivaltion kasvuvuosina. Pelisääntöjen vakiinnuttaminen lainsäädännöllä on esimerkki perinteisen julkishallinnon tavasta ottaa haltuun liikunnan moniulotteinen toimintakenttä. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 5 5 Uusi julkisjohtaminen tarttui byrokratiaan ja tehottomuuteen yritysten opein. Liikuntapolitiikka on muuttunut yhteiskunnan mukana ja se on vaikuttanut osaltaan kuntien palveluihin. Tämä merkitsee siirtymistä organisaatioiden uudistamisesta yhteisöjen kehittämiseen sekä asiakastarpeiden määrittelystä yhteisön osallistumiseen. Sen mukaan julkinen hallinto tarvitsee monimutkaisia asioita ratkoessaan yhteistyötä eri sektoreiden, hallintotasojen, sidosryhmien ja kansalaisten kanssa. Myös liikunnan päätöksenteko on järjestetty kunnissa joko osana isompaa lautakuntaa tai omana lautakuntanaan. Sen sijaan laki korostaa valtion ja kuntien vastuuta liikunnan edellytysten luomisesta. Kun tarkastellaan liikuntaa kuntalaisten hyvinvointia tukevana ennaltaehkäisevänä toimintana, havaitaan liikuntapalveluiden merkittävä potentiaali. Isoissa kaupungeissa henkilöstöä on edelleen runsaasti. Uuteen liikuntalakiin (2015) ei enää sisälly varsinaista työnjakoa. Lisäksi kiinnitetään huomiota kuntalaisten luottamuksen lisäämiseen läpinäkyvillä prosesseilla ja demokraattisella dialogilla. Lisäleikkauksiin ei ole mahdollisuuksia, eivätkä kuntaliitoksetkaan välttämättä auta. Asiakkaiden intressit olivat tärkeä lähtökohta managerialistisessa ajattelussa. Liikuntaa on tuettu erityisesti välillisesti liikuntapaikkoja rakentamalla ja edullisilla tilavuoroilla. (Karimäki 2006, 142, 148). Uusi julkinen hallinta sisältää uuden julkisjohtamisen aineksia, mutta tarkastelee kuntaa ja kuntalaisia laajemmin (Hakari 2013,36). Paikallisessa hallinnassa luodaan edellytyksiä yhteisön jäsenten osallistumiselle. Yritysmaailmasta omaksutun mallin haastoi palvelulähtöisyys, jossa uutta julkista hallintaa ennakoiden painotettiin liikunnan eri sektoreiden yhteistyötä. Taantuvissa väestötappiokunnissa on kustannukset ja palvelut karsittu minimiin
Muuttuva toimintaympäristö Huolimatta heikosta taloustilanteesta kuntien merkitys on suuri asukkaiden liikuttamisessa sekä liikunnan edellytysten luomisessa. Viime kevään aikana tulot ovat ehtyneet erilaisten rajoitusten johdosta. Sosiaalija terveydenhuollon palvelujen ja rakenteiden uudistus (sote-uudistus) vaikuttaa maakuntarakenteisiin, mutta vaikuttaa myös kuntiin. Mikäli kaavailut toteutuvat, tulee kuntien elinvoima-, sivistysja hyvinvointirooli jatkossa korostumaan. Liikunnan vuosittaiset käyttömenot kunnissa ovat yhteensä noin 750 M€, mikä on viisi kertaa enemmän kuin valtion vuotuinen liikuntabudjetti. Liikuntatoimet ovat myös kääntäneet katsetta organisaatioidensa ulkopuolelle. Lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun sekä erityisesti joukkuelajien harrastamisen sidos asuinpaikkaan vahvistuu väestön ikääntymisen, syntyvyyden laskun ja sisäisen muuttoliikkeen takia. Kuntakenttää koettelee myös koronavirus. Tähänkin heijastuu kansalaisten kulutustottumusten yksilöllistyminen ja omaehtoisuuden kasvu. Harrastamisen polarisoitumisen (Itkonen ym. (Valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta 2018, 2). Liikuntarakentajana on perinteisesti toiminut julkinen sektori ja kunnat omistavat pääosan liikuntapaikoista. Lapset harrastavat ahkerasti liikuntaseuroissa, mutta jäävät murrosiässä herkästi pois toiminnasta (Esim. Ilmastonmuutos panee pohtimaan, miten tarjontaa sekä kunnossapitohenkilöstön työtehtäviä pitäisi muokata, kun lumitalvet vähenevät. Ne määrittelevät osaltaan, miten hyvin liikuntatoimi vastaa uuden julkisen hallinnan vaatimuksiin. Kehittämisessä on vahvistunut 2010-luvulla strateginen ote: liikunta tunnistetaan poikkihallinnollisesti edistettävänä ja se sisältyy yhä useammin kuntastrategioihin (TEA-viisari, 2020). Liikunnan korvaavat muut harrastukset ja ajanvietto kavereiden kanssa. Kunnat ovat edelleen mukana, mutta liikuntapaikkojen omistusja rahoittamismallit vaihtelevat eri sektoreiden kesken. Liikuntatoimet keräävät vapaa-aikasektorin merkittävimmän vuotuisen tulokertymän. Korjausvelan kasvaessa kunnat eivät enää voi investoida uusiin liikuntapaikkoihin. Hyvinvointia ja terveyttä edistävä liikunta on valtion liikuntapolitiikan kärjessä ja kunnat ovatkin osaltaan toteuttaneet sitä. Myös maahanmuuttajien liikunnan järjestämistarve vaihtelee eri puolilla Suomea. Tällaisia ovat muun muassa lasten ja nuorten fyysisen kokonaisaktiivisuuden väheneminen sekä liikkumisen polarisaatio ja tasa-arvon toteutuminen. Liikuntakulttuurin eriytyminen 1980-luvulta lähtien on tehnyt näkyväksi mm. Digitalisaation ja sosiaalisen median paineet näkyvät koko valtakunnassa esimerkiksi päivittäisessä asiakaspalvelussa ja kasvavassa tarpeessa kertoa liikuntapaikkojen ylläpitotoimista heti. Ympäristön, rakenteiden ja kulutustottumusten muutosten lisäksi liikuntatoimet painivat liikuntakulttuurin perusongelmien kanssa. Kuntien rahoitusmahdollisuuksien kavennuttua ovat erilaiset hybridihankkeet korvanneet osittain omarahoitteisen liikuntarakentamisen. Poikkihallinnollinen yhteistyö (esimerkiksi lähiliikuntapaikat) ja laaja-alainen liikkumisympäristön kehittäminen ovat korostuneet. 5 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 keet, joiden kautta valtakunnallista liikuntapolitiikkaa on toteutettu kunnissa. Kuva: Antero Aaltonen. Liikuntatoimet ovat jakaneet avustuksensa vapaaehtoissektorille, mutta olosuhteiden luomisessa ammattiurheilun tarpeet ja toiveet ovat osaltaan johtaneet uusiin rahoitusratkaisuihin. Puron aho 2014, 73–74). Liikuntatoimet ovat sopeuttaneet toimintaansa kuntakentän sekä liikunnan kokonaisuuteen. Nuorten työstämiä liikuntatuotteita löytyy useista kaupungeista. Sekä valtio että kunnat panostivat liikuntarakentamiseen hyvinvointivaltion kasvuvuosina. Liikunta osana sivistyspalveluita sekä toisaalta ennaltaehkäisevänä hyvinvointipalveluna voi nousta myös hyvällä tavalla esiin aiempaa selvemmin. Liikuntatoimet joutunevat paikkailemaan menetyksiä vielä tulevina vuosina. 2018, 121) edessä liikuntatoimet ovat yhtä hankalassa tilanteessa kuin koko liikuntaväki. Uutta osaamista tarvitaan, sillä kumppanuudet ja yhteistyö korostuvat. Miten esimerkiksi organisoimattoman liikunnan kaipaamat tilat ja vuorot saadaan järjestettyä. ammattiurheilun rakentumisen. Kunnilla on merkittävä tehtävä liikuntapolitiikassa, mutta yhteiskunnan ja elinympäristön muutokset aiheuttavat epävarmuutta palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen. Uudessa tilanteessa kullakin sektorilla on omat rahoitusongelmansa, joten rakentaminen toteutuu yhä useammin niiden yhteistyönä. Billisin (2010) mukaan hybridisaatiossa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori ottavat vaikutteita toistensa toimintamalleista. Ainakin rakentamalla nuorten toiveiden mukaisia liikuntapalveluja heille sopivaan aikaan. Miten liikuntatoimi voi vaikuttaa tähän. Liikunnan asemaan vaikuttaa paikallisen liikuntatoimen osaaminen ja aktiivisuus
Kunnallistieteellinen aikakauskirja 2/2006, 139–150. Tähän liittyy globaalien, valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten muutostekijöiden analysointi sekä niiden heijastusvaikutusten hallinta. 377–387. 2010. Billis, D. Erilaisten liikkumisen edistämisohjelmien ja -strategioiden kehittäminen on hyvä tapa kannustaa yhteistyöhön. Pitkänen, L. P. Peters, G. 2006. 2017. 2011. Itkonen, H. Johtopäätökset. Tämä voi synnyttää poikkihallinnollista osaamista, jonka luonteva lähtökohta voisi olla liikuntatoimessa. Billis (toim.) Hybrid Organizations and the Third Sector: Challenges for Practice, Theory and Policy. 16.6.2020. 16.6.2020 Työja elinkeinoministeriö. Viime kevään koronavirus on esimerkki ennalta-arvaamattomasta ongelmatilanteesta, joka koskee myös liikuntatoimia. 2017. Towards a theory of hybrid organizations. Työja elinkeinoministeriön näkemys Suomen työmarkkinoista. 2015. 8, No. & Pekola-Sjölom, M. (toim.) Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. LIPAS. Julkinen hallinto ja julkinen johtaminen. The New Public Governance. Suomen Kuntaliitto. Liikunnan edistämisessä onkin jatkossa ensiarvoista, että tiedontuottamisen prosesseissa vahvistuu poikkihallinnollisuus ja kansalaisten osallisuus. 2018. Hankala hallintouudistus. Meklin, P. (toim.) Tutkimuskatsaus liikuntapoliittisen selonteon tausta-aineistoksi. Tietoa kuntien terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyöstä. Väitöskirja. & Viinamäki, O-P. Finlex. Liikuntalaki 984/1979. Acta Wasaensia, 385. ARI KARIMÄKI kuntatoimen asiantuntija SmartSport osuuskunta ari.karimaki@smartsport.fi LÄHTEET Airaksinen, J. Liikuntakasvatuksen laitos. Väitöskirja. Jos uudistusja kehittämistyössä unohdetaan moniäänisyys ja haetaan kompromisseja ja konsensusta, päädytään helposti vanhan kertaamiseen, eikä löydetä innovatiivisia ratkaisuja. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että liikkumisympäristön kokonaisvaltaisen kehittämisen tulee olla paikallisen hyvinvoinnin edistämisen keskiössä. Yksittäinen seurantatutkimus ei kuitenkaan anna riittävää kuvaa liikunta-aktiivisuudesta, sillä olennaista on seurata muutoksia, jotta toimenpiteiden vaikutusta voitaisiin arvioida. 2018. Tampereen yliopisto. Viranhaltijoiden kyky hahmottaa kokonaisuutta ja toimia verkostoissa määrittelee pitkälti liikuntatoimen onnistumista. https://teaviisari.fi/teaviisari/fi/tulokset?view=LIISit&y=2018&y=2016&y=2014&y=2012&y=2010&r=KOKOMAA&chartType=pointer&cmp=r. Lindell, J. Finlex. & Itkonen, H. Tiedon avulla tulee sitouttaa viranhaltijoita ja päätöksentekijöitä laaja-alaisesti edistämään liikkumista. Vaasa. 2018.. Työja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019, 4. Kokkonen, J. & Aarresola, O. Muutosjohtajuuden pirullinen puoli. 2006. Väitöskirja. Liikuntapalvelujen muutos 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. Puronaho, K. Helsinki. Huhtanen, K. Lähitulevaisuus (esimerkiksi sote-uudistus) haastaa liikuntatoimen pohtimaan omaa rooliaan paikallisten hyvinvointipalvelujen ketjussa. Lehtonen, K. Teoksessa Itkonen, H. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:6, 120–130. Drop-out vai throw-out. Osborne, S. Teoksessa D. Acta Wasaensia 375. 2015. Kuntalaki 410/2015. Palvelulähtöinen hallintomalli kunnallisessa liikuntatoimessa. Valtio liikuntarakentamisen linjaajana. 3, s. & Aarresola, O. Uusi julkinen hallinta – kuntien hallinnon uudistusten kolmas aalto. Parasta Artun mitalla II. Hakari, K. Tutkimus Tampereen toimintamallista. Poikkeusaika nosti esiin ulkoilun ja ulkoliikunnan merkityksen uudella tavalla. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 5 7 Miten tästä eteenpäin. Valtakunnallinen ja julkinen liikunnan paikkatietojärjestelmä. Nuorten johtajien eettiset profiilit – Q-metodologinen tutkimus eettisestä johtajuudesta uuden sukupolven määrittämänä. Jyväskylän yliopisto. Tampereen yliopisto. Myös liikuntahallinnon uudistus on strategioiden, tulkintojen, ideoiden ja intressien välistä vuorovaikutusta ja kamppailua. Public Management Review, Vol. Liikuntalaki 390/2015. (toim.) 2012. Finlex. (toim.). Acta Wasaensia No 238. https://www.lipas.fi/tilastot/rakennusvuodet. 2013. Teoksessa Itkonen, H. Tärkeintä on laajentaa näkökulmaa ja saada liikunta kuntastrategiaan, sillä liikunnan edistäminen on koko kunnan asia. Ilmanen, K. 2010. Lehtonen, K. Esimerkiksi säännöllisesti toteutettava liikuntabarometri on hyvä tapa ratkaista asia. Jyväskylä. Karimäki, A. Comparative public administration: after new management, what. Basingstoke: Palgrave Macmillan, 46–69. & Laine, A. Kun muu liikuntatoiminta oli pysähdyksissä, metsät ja erilaiset reitit olivat tehokäytössä. Liikuntalain mukaan kunnan tulee arvioida asukkaittensa liikunta-aktiivisuutta. Jatkossa hallinto ja liikunnan viranhaltijat ovat selvemmin osa moniäänistä kehittämisverkostoa. Väitöskirja. TEA-viisari. Paras-ARTTU -ohjelman tutkimuksia nro 23. (Airaksinen 2009, 192-194) Yksittäisissä liikuntatoimissa lähtökohtana on ison kuvan hahmottaminen. Lähiliikuntapaikat vaativat kunnissa usean hallinonalan (esimerkiksi liikunta/kaavoitus/viheralueet/tilatoimi/opetus/varhaiskasvatus) yhteistä suunnittelua ja toteuttamista. Aidossa moniäänisyydessä tunnistetaan oman osaamisen ja asiantuntemuksen olevan vain yksi mahdollisuus muiden joukossa. Globaalit muutokset (esimerkiksi ilmastonmuutos) muovaavat jo paikallisia liikuntapalveluita. 2009. Suomalaisen sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan vuoropuhelu 1920–80-luvuilla. Acta Universitatis Tamperensis 1397. Valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta. Teoksessa Hyyryläinen, E. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 165. 2019. Yksi tapa rakentaa uutta osaamista on laatia paikallinen lähiliikuntapaikkasuunnitelma tai -ohjelma. Tutkimus lasten ja nuorten liikunnanharrastusten kustannuksista. Liikunta & Tiede 111-119. Helsinki. Acta Universitatis Tamperensis 1871. B. Helsinki. Tutkimuksia 1/2015. Verkoston johtajuus vaihtelee tilanteen ja asetettujen tavoitteiden mukaan. Opetusja kulttuuri ministeriön julkaisuja 2014:5
5 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 A Olympiastadion – rakas, kallis kansallismonumentti Olympiastadion on kansallinen monumentti, jolle annetut merkitykset ovat olleet sidoksissa aikaansa. – Stadionrakennukselle on, nyt kun venäläinen sotaväki on maastamme karkoitettu, valmistunut lähelle kaupunkimme keskusta suuri tyhjä sija, josta on saatava urheilun tyyssija. Menestys nosti suomalaisten tulkinnan mukaan Suomen urheilevien kansakuntien eliittiin, johon kuuluminen velvoitti tekemään stadionin. Stadionia tehtäessä Suomi ei ole ollut köyhä eikä kipeä. (Uusi Suometar 10.8.1918) Myös ruotsinkielinen urheiluväki oli liikkeellä stadionasiassa. Alkuperäisen vuoden 1938 stadionin puhtaan funktionalistiset linjat erottuvat parhaiten A-katsomossa ja tornissa. Lukuisien muutostöiden tuloksena stadionista on kehittynyt pala palalta yhä monipuolisempi urheiluja liikuntapaikka sekä toimi tilojen kokonaisuus. Suomalaisen stadionin rakentaminen venäläisten rakennuttamalle kasarmialueelle olisi vertauskuvallisesti merkinnyt voittoa entisestä itäisestä isännästä. Urheilutoimittaja Walter Flander ehdotti, että Suomeen perustettaisiin Ruotsin Centralförening för idrottens främjande i Sverige” -yhdistyksen mallin pohjalta kaksi urheilun hyväksi toimivaa yhdistystä, suomenja ruotsinkieliset. Sisällissodan jälkeen Pihkala ehdotti Helsingin KisaVeikkojen koollekutsumassa tilaisuudessa stadionin rakentamista Kamppiin Turun kasarmin harjoituskentän paikalle, jossa sijaitsee nykyisin kauppakeskus. Pihkala perusteluissa kaikui itsenäistyneen Suomen ääni. (Flander 1918) Yhtiöstä säätiöön Suomen puheenjohtaja ja Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckell yritti 1920-luvun alussa toteuttaa stadionin osakeyhtiönä, mutta hanke raukesi. Yhdistykset voisivat tehdä yhteistyötä muun muassa stadionin saamiseksi Helsinkiin. Ajatus stadionin rakentamisesta Helsinkiin alkoi itää Tukholman vuoden 1912 olympiakisojen tuloksena. Hän ei luopunut ajatuksesta, vaan teetti vuonna 1926 luonnokset Pallokentän eteläpuolelle sijoitetusta stadionista, jolle oliKuva: Jouko Kokkonen. Arkkitehti Bertel Jung ja Suomen Voimisteluja urheiluliiton (SVUL) urheiluneuvoja Lauri Pihkala hahmottelivat vuonna 1916 paikaksi Kaisaniemen kenttää, jolla oli jo pitkät perinteet urheilukäytössä
Suorituspaikoiltaan stadion oli maailman huipputasoa. Ehdotus saikin erittäin paljon julkisuutta kautta maan. Kilpailun voittaja Onni Johannes Enroth olisi sijoittanut stadionin kaupunginpuutarhan pohjoispuolelle. Varsinainen rakentaminen alkoi kesällä 1936, jolloin peruskiven muuraukseen osallistui muun muassa Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) puheenjohtaja Henri de Baillet-Latour. Ajatuksena oli rakentaa samalla Suomen itsenäisyyttä kunnioittava monumentti. Toinen Arkkitehtitoimisto Cronstedt, Schultz & Röneholmin luonnos stadionista ympäristöineen vuodelta 1926. Säätiön perustamisella luotiinkin pohjaa suomalaiselle tavalle toteuttaa urheilurakentamisen suurhankkeita, joihin ovat osallistuneet valtio, kunta ja urheilujärjestöt. (Heikkilä 2000) Stadion nousee Tivolinmäelle Helsingin kaupunginvaltuusto päätti syyskuussa 1929, että stadion nousee Urheilukadun, Nordenskiöldinkadun, rautatien ja Helsinginkadun rajaamalle alueelle. Alustavat suunnitelmat laati nouseva arkkitehtitähti Alvar Aalto. Stadionhanke herätti kiinnostusta myös varsinaisen urheilupiirien ulkopuolella. Ensimmäinen vaihe valmistui 1938. Valtion rahoituspiikki aukesi, kun eduskunta myönsi joulukuussa 1928 miljoona markkaa stadionhankkeen alkurahoitukseksi. Stadionin rakentaminen hidastui olympiahaun epäonnistuttua. Kokonaisuuteen kuului erillinen pyöräilyrata. Vihkiäisissä 12.6.1938 puhui tasavallan presidentti Kyösti Kallio: ”Tämä stadionin pystyttäminen ja tämä päivä on yhtenä todistuksena, että Suomen sydän sykkii nykyään yksimielisempänä kuin ehkä koskaan ennen. Hanke kaatui paikan ahtauteen ja epäkäytannöllisyyteen ja myös siihen, että Stadionsäätiö piti kiinni omista sijoituskaavailuistaan. Katsomoihin mahtui noin 26 000 katsojaa, vaikka itäkatsomon kohdalla ammotti sadan metrin aukko. Maanrakennustyöt valmistuivat marraskuussa 1935. Säätiö toi muuten täysin kahtiajakautuneen urheiluliikkeen saman pöydän ääreen. Pohdinnat raukesivat Helsingin saatua järjestettäväkseen 1940 olympiakisat, kun Tokio joutui luopumaan isännyydestä Japanin hyökättyä Kiinaan. Sen pohjalta järjestetyn jatkokilpailun voittivat arkkitehdit Yrjö Lindegrén ja Toivo Jäntti. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 5 9 si mahtunut 30 000 katsojaa. Työväen urheiluliiton (TUL) tavoitteena oli järjestää stadionilla työläisolympialaiset. Ajankohta oli suotuisa 1920-luvun talouskasvun ansiosta. Stadion-säätiö arvioi paikan liian tuuliseksi ja piti parempana paikkana Pallokentän itäpuolista Tivolinmäkeä. Säätiön hallitus päätti tammikuussa 1928, että stadion olisi rakennettava Eläintarhan alueelle. Sosiaalidemokraatit ja maalaisliitto aloittivat vuonna 1937 punamultayhteistyön, jonka vertauskuvaksi kansakunnan yhteisvoimin rakentama urheiluareena sopi hyvin. Stadionin nimestä käytiin keskustelua, jossa olivat esillä vaihtoehtoina muun muussa Suomen stadion, Vapauden stadion, Itsenäisyysstadion ja Itsenäisyyden stadion. Hallitusta alkoi johtaa von Frenckell, joka hoiti tehtävää 50 vuotta kuolemaansa saakka. Aikaisemmat yritykset olivat osoittaneet, ettei stadion toteudu ilman julkisen vallan osallistumista. Urheiluväkeä kiinnostivat stadionin myötä avautuvat suurkilpailuiden järjestämismahdollisuudet. Sen kehittäminen ja kohottaminen vaatii asettumaan kylki kyljen viereen.” Stadionin rakentamisaikana Suomen poliittinen ilmapiiri muuttui huomattavasti. (Heikkilä 2000; Kokkonen 2007) Stadion-säätiö julisti uuden kilpailun 20 000–25 000 katsojan stadionista. (Arkkitehti 8/1926) von Frenckellin tarkoituksena oli ilmiselvästi panna vauhtia stadionsuunnitelmiin. Stadionin rakentaminen alkoi heidän työnsä pohjalta 12. Helsinki tavoitteli tosissaan vuoden 1940 kesäolympiakisoja, jotka sai kuitenkin KOK:n Berliinissä pitämässä kokouksessa Tokio. Kuva: Arkkitehti 8/1926. Itsenäisyyden Liitto laati oman suunnitelmansa, jossa stadion olisi sijoitettu Tähtitorninmäelle. Stadionista oli tulossa olympiastadion. Ja niin tuleekin sykkiä, sillä me itsenäistynyt sukupolvi olemme vastuussa esi-isien perinnöstä. Huhtikuussa työmaalla teki perustustöitä jo 346 miestä, jotka pääsivät työttömyystöihin. Valtuusto myönsi varat aatekilpailuun, jossa oli luonnosteltava 25 000 katsojan stadion ja urheilupuistoalue. helmikuuta 1934. Stadion-asia alkoi edetä, kun Helsingin kaupunki, Suomen valtio ja tärkeimmät urheilujärjestöt yhdistivät voimansa ja perustivat Stadion-säätiön vuonna 1927. Kaupunginvaltuusto asettui maaliskuussa 1932 säätiön kannalle. SVUL:n johto halusi saada olympiakisat Suomeen
6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 maailmansota esti kuitenkin kisojen pitämisen. Olympiakisojen jälkeen stadionilla ei tehty merkittäviä muutostöitä ennen 1970-lukua. Kisoihin rakennettiin myös 20 000 katsojan puiset lisäkatsomot, jotka jäivät vajaakäytölle ja aiheuttivat osaltaan viralliseen tilinpäätökseen kirjatun 174,8 miljoonan markan (5,7 M€) tappion. Sukupuoleen ja puolueväriin katsomatta haluaa täällä jokainen omalta osaltaan vaikuttaa Stadionin. Lisäksi Helsinki oli saamassa vuoden 1943 Työläisolympialaiset, joiden järjestäjänä olisi toiminut TUL. Kumiasvalttia oli tosin käytetty kenttien päällysteenä jo 1960-luvulla. (Kokkonen 2007) Stadion valmiiksi olympiahuumassa Rakennustyöt vauhdittuivat olympiaisännyyden varmistuttua heinäkuussa 1938. Uusi jyhkeä pääposti otettiin käyttöön 1939. (Kokkonen 2007) Stadionin laajennus ja muu kisapaikkojen rakentaminen nielivät lisäksi kisojen alusvuosina käytännössä kokonaan liikuntapaikkarakentamiseen ohjatut veikkausvoittovarat. Kisojen päänäyttämö oli siten valmiina, kun KOK myönsi kesäkuussa 1947 Helsingille vuoden 1952 kesäkisojen järjestämisoikeudet. (Kokkonen 2010) Toteutunut olympiaisännyys tuo isoja muutoksia Stadion kärsi jonkin verran vaurioita jatkosodan aikaisissa pommituksissa. Tukholman stadionin piirtänyt Torben Grut olisi tosin halunnut rakennuttaa paljon mahtavamman urheiluareenan, aikaansaamiseksi maahamme, sillä täällä oivalletaan urheilun merkitys varttuvan kansan voimana. Pysyvissä katsomonosissa oli 27 000 paikkaa. Vahingot oli kuitenkin suhteellisen helppo korjata. Päärahoittajia toimivat Helsingin kaupunki ja Suomen valtio. (Naisten Ääni 1929) Vetoomus oli sikäli erikoinen, että suhtautuminen naisurheiluun oli Suomessa penseää 1920–1930-luvuilla. Helsingin ilme muuttui muutoinkin 1930-luvulla merkittävästi. Säätiö rahoitti rakentamista myymällä Stadion-tavaramerkin käyttöoikeuksia. Stadion-tunnuksella myytiin muun muassa, virvoitusjuomia, kahvia, margariinia, näkkileipää, paitoja, polkupyöriä, pukuja, tupakkaa ja vaneria. Peruskorjaus ajoittui Stadion vuonna 1938. Stadionin ulkonäkö vakiintui olympiakisojen puukatsomoiden purkamisen jälkeen 50 vuodeksi. Olympiarakentaminen alkoi vuonna 1948 puukatsomon purkutöillä. Myyntituloja kertyi vuoden 1943 loppuun mennessä 6,5 miljoonaa markkaa. Koko kansan hankkeen stadionista teki laajamittainen varojenkeruu, joka alkoi jo 1920-luvulla. Suunnitelma rakentaa tekojää stadionille jäi idea-asteelle 1960-luvun puolivälissä. 1950-luvun puoliväliin mennessä stadionille valmistui lisää toimistotilaa ja liikuntasaleja. Vaikka stadion oli olemassa, niin sitä oli korjattava ja laajennettava. (Kokkonen 2010) Urheilupyhäkkö ja konserttiareena Stadion rapistui vähitellen ja oli 1980-luvun lopussa perusteellisen korjauksen tarpeessa. Yleisurheilun EM-kisoihin 1971 valmistuivat tartan-päällysteiset juoksuradat ja suorituspaikat ensimmäisenä areenana Suomessa. (Kokkonen 2010) Muutostöiden seurauksena puhdaslinjaisin funkisilme katosi osittain, vaikka suunnitelmia olivat laatimassa Toivo Jäntti ja Yrjö Lindegrén. Helsingin stadionista tuli jo alkuperäisessä muodossaan suurempi kuin Tukholmaan 1912 valmistunut. Tätä vaihetta täydensi retkeilymajan rakentaminen pohjoiskaarteeseen 1960-luvun alussa. Valkoinen stadion oli yksi nykyaikaistuvan Suomen vertauskuvista. Naisten Äänen mukaan naisten velvollisuus oli ostaa Stadion-kahvia, josta myynnistä kertyi tuloja 50 penniä (16 senttiä / 1,5 %) jokaiselta myydyltä kilolta. Pääosa suomalaisilta kerätyistä varoista tuli Stadion-merkin käyttöoikeuksien myynnistä. Betonikatsomoiden laajennustöiden jälkeen stadionilla oli 40 000 istumaja 10 000 seisomapaikkaa. Kuva: Urheilumuseo mutta Ruotsilla ei ollut 1910-luvun alussa varaa toteuttaa hänen näkyään täysimittaisena. – Stadion-hankkeen takana on Suomen kansa yksimielisenä. (Kokkonen 2012) Hiljattain itsenäistyneessä Suomessa julkisten rakennusten vertauskuvallinen merkitys oli erityisen suuri. Naiset eivät päässeet kilpailemaan edes Suomen mestaruuksista vuosina 1924–1944. Kisojen jälkeen säätiö keskittyi stadionin sisätilojen hyödyntämiseen toimistoja urheilukäytössä. TUL:n mestaruuskilpailuissa naiset sen sijaan saivat kilpailla muutamissa yleisurheilulajeissa. Takasuoran aukon täytti betonikatsomo ja puusta valmistui olympiakisoja varten tilapäisiä lisäpaikkoja syksyllä 1939. SVUL:n ja Suomen naisten liikuntakasvatusliitto katsoivat etenkin yleisurheilun olevan naisille sopimatonta. Stadionin ensimmäisen vaiheen rakentaminen maksoi noin 23 miljoonaa markkaa ja täydentäminen runsaat 13 miljoonaa markkaa (yhteensä noin 12,5 M€). Pääkaupunkiin oli valmistunut eduskuntatalo ja Stockmannin tavaratalo 1931, Lasipalatsi ja Naistenklinikka 1934, Messuhalli 1935 ja Tilkan sotilassairaala 1936. Katsomoon olisi mahtunut 62 000 ihmistä. Sen merkeissä halutaan pikku pyyteistä vapaana yksimielisenä kansana työskennellä, vetosi Naisten Ääni
2010. 1998 Naisten jalkapallon EM-kisat 2009 Konsertit: Rolling Stones (1970, 1995, 1998, 2003, 2007), Michael Jackson (1997), Bruce Springsteen (2003, 2008 ja 2012), Madonna (2012) ja Cheek (2014) World Gymnaestrada 2015. Runsaat 30 000 paikkaa riittävät hyvin käytännössä kaikkiin urheilutapahtumiin, joita Suomessa voi kuvitella järjestettävän. Salminen R. http://www.elka.fi/aikakone/ index.php/2017/10/23/olympiastadion-mainoksissa/ LÄHTEET Alaja, E. Naisten Ääni 11–12/1929. Stadion rakennettiin käytännössä uudelleen lukuun ottamatta vuonna 2011 korjattua tornia. (Esimerkiksi Kokkonen 2010) Uuden stadionin olisikin saanut tehtyä pienemmällä rahalla kuin mitä stadion kaikkine lisärakentamisineen lopulta vaati. En svensk idrottsfond. Avajaisissa tehtiin stadionin yleisöennätys 70 452 katsojaa. Elinkeinoelämän keskusarkisto. Stadion Helsinkiin. & Stolzmann, J. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/30/ mot-paljastaa-olympiastadionin-rakentajien-karun-kohtelunmaksamattomia (Luettu 24.8.2020) Uusi Suometar 10.8.1918. Olympiastadionin todellinen hinta. 2020. suhs.fi/wp-content/uploads/2017/05/Heikkilä-Pauli-Alvar-Aallonitsenäisyyden-muistomerkki-SUHS-vsk-2000.pdf Kokkonen, J. Torni olisi voinut jäädä pystyyn muistoksi entisajoista. Suuri juoksu. Flander, W. Evankelista Billy Grahamin vierailut 1954 ja 1987 Jääpallon ensimmäiset MM-kilpailut 1957 Olli Mäki–Davey Moore nyrkkeilyn MM-ottelu 1962 Pikaluistelun MM-kilpailut 1948 ja 1964 Yleisurheilun EM-kisat 1971, 1994 ja 2012 Suomen kommunistisen puolueen 60-vuotisjuhla 1978 Yleisurheilun MM-kisat 1983 ja 2005 Suomi–Hollanti -maaottelu 1989 (Jalkapallo-otteluiden yleisöennätys, 46 127) Paavo Suuri. Valtio liikuntarakentamisen linjaajana. (Kokkonen 2010) Stadion muuttui vuosina 2016–2020 moderniksi monitoimiareenaksi. Finskt Idrottsblad 33–34/1918. 2007. 165. Kokkonen, J. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 6 1 1990-luvun lamavuosiin. Ehdotus stadioniksi Helsinkiin. Yleisurheilun EMja MM-kisoihin stadion riittää, samoin jalkapallon EM-kisojen lohkopeleihin. Kansainvälinen media joutui työskentelemään kontteihin rakennetuissa tilapäistiloissa stadionin ulkopuolella. MM-kisahaun yhteydessä väläytetty stadionin kattaminen typistyi itäkatsomon ylle tehdyksi lipaksi. Laskut maksavat puoliksi Helsingin kaupunki ja Suomen valtio. JOUKO KOKKONEN Olympiastadioniin liittyviä mainoksia 1930–1950-luvuilta. Huomattava osa liikuntapaikkarakentamiseen tarkoitetuista veikkausvoittovaroista oli jälleen ohjattava stadionin kunnostukseen. Suuri uni -ooppera. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro. Konserttipaikkana stadionista tuli rocktähtien maailmankiertueiden vakiopaikka Suomessa. Olympiastadion. Helsinki: WSOY ja Suomen Olympiakomitea. Jättimäiseksi kasvaneiden urheilutapahtumien voimistunut kritiikki voi myös lisätä kiinnostusta pienempiä ja olemassa olevia areenoita kohtaan. (Alaja 2020) Rakennuskustannukset karkasivat käsistä ja nousivat hankkeen alussa kerrotusta 200 miljoonasta jopa 350 miljoonaan euroon. 2020. Olympiakisoja Suomessa ei voida nykymuodossaan pitää niiden kalleuden vuoksi. http://www. Ulkomaisen työvoiman asumisolot, palkanmaksun epäselvyydet ja työsuhteet joutuivat kriittisen tarkastelun kohteeksi. Olympiastadionin käyttöön niin kisapaikkana kuin konserttija tapahtuma-areenana vaikuttaa tulevaisuudessa myös koronapandemian aikana uudelleen muotoutuva suhde yleisötapahtumiin. Stadionin sähköjärjestelmä ei sen sijaan riittänyt konsertteihin, vaan eteläkaarteen toimistojen ikkunoiden alle ilmestyivät tuon tuosta dieseliä käryttävät aggregaattikontit. Arkkitehti 8/1926. 1918. Yleisurheilun MM-kisat 2005 osoittivat Olympiastadionin olevan monessa suhteessa pieni ja ennen kaikkea vanhentunut suurtapahtuman järjestämiseen. ”Oikeiden olympiakisojen maa.” Teoksessa Tikander Vesa & Viita Ossi, Sadan vuoden olympiadi. Hanketta rasitti myös se, että työmailla ei noudatettu kaikilta osin Suomen työlainsäädäntöä. Katsomot saivat katon ja maan alle valmistui mittava määrä uusia liikuntatiloja. (Kokkonen 2010) Maratonportti laajeni rekalla ajettavaksi, jotta rock-yhteyden yleistyneiden stadionkiertueiden järjestäminen onnistuisi. (Salminen & Stolzmann 2020) Olympiastadionin korjaaminen herätti arvostelua jo ennen toteutumistaan. Poimintoja Stadionin suurtapahtumista Suomi–Ruotsi–Saksa -maaottelu 1940 Vasemmistopuolueiden yhteinen vappujuhla 1945 Työväen Urheiluliiton liittojuhlat 1946 Suomen Voimisteluja Urheiluliiton suurkisat 1947 Olympiakisat 1952. MOT 30.3.2020. Helsinki: Teos. Arvostelijoista kärkkäimmät olisivat räjäyttäneet Olympiastadionin ja rakentaneet uuden uljaan urheilu areenan kauemmaksi keskustasta. 2000 Alvar Aallon itsenäisyyden muistomerkki. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 2000. Stadionia oli tarkoitus kehittää jo tuolloin nykyaikaiseksi tapahtuma-areenaksi, mutta kaavailut jäivät suurelta osin toteutumatta. Heikkilä, P. Epävarmoista tulevaisuudennäkymistä huolimatta stadion kuuluu kansallisena monumenttina lähtemättömästi suomalaiseen mielikuvamaisemaan. Rahoista valtaosa upposi betonirakenteiden korjaukseen. Helsingin Olympiastadion on yksi niistä maailman olympianäyttämöistä, joka on aidosti kiinnostava matkailukohde
Velodromin edessä edelleenkin oleva hulppea palloilupuisto. Näitä kysymyksiä on ansiokkaasti tarkasteltu Teijo Pyykkösen toimittamassa ”Liikuntaympäristöt kulttuuriperintönä – opas arviointiin” -raportissa, jonka LTS on julkaissut vuonna 2013. LIPAS-järjestelmän tietokanta kertoo, että Suomessa on lähes 40 000 liikuntapaikkaa. Kiireettömät kävelyt metsäpoluilla ja ajatuksen rientoa virittävät lukukokemukset ovat tuottaneet myös tutkimuksellisia assosiaatioita ja ideoita, usein pyytämättä ja kokijansa yllättäen. Suksivauriot olivat sitäkin suuremmat. Liikuntakisailun ja urheilemisen ensiareenat olivat pari pientä urbaania puistikkoa, kallioinen lähimetsä sekä Luonnonympäristö ja kirjastot ovat kansalaisten terveysasemia siinä missä terveyskeskuksetkin. COVID-19 viruksen varjostamien kuukausien aikana suomalaisten luonnossa liikkuminen ja kirjojen lukeminen näyttävät lisääntyneen. Asuimme lähellä Taivaskallion ulkoilualuetta. Kaunokirjallisuuden lukemista liikuntalasit silmillä voidaan myös opettaa ja opiskella. Kunpa tietäisi, minkälaisia mielikuvia ja muistijälkiä ne jättävät pieneen kuulijaan – toivottavasti terveyttä edistävää ja liikuntaan motivoivaa perimätietoa. Niin on käynyt myös minulle. Kirjallisuus hengittää tarinoista. Sen sijaan raportin kiinnostava ja runsas kuvitus viritti emerituksen muistelemaan ja jatkamaan ihmettelyään enemmän tarinan ja lukemisen näkökulmasta. Jäin koukkuun tähän kaunokirjallisuuden teemaan tutustuessani hiljattain kirjallisuuden tutkija Mika Hallilan viime vuonna ilmestyneeseen teokseen Savumerkkejä. Siitä leiskauttelimme toistakymmentä metriä pitkiä hyppyjä melko vähin lihasvaurioin tavallisilla hiihtosuksilla. En siis lähde niistä viisastelemaan. On ollut kiinnostavaa ja palkitsevaa kokea, kuinka merkityksellisiä ja tärkeitä tarinat liikuntakokemuksista ja liikuntaympäristöistä voivat olla lapsille. Tutkimuskysymysten tulokulmien potentiaalinen kirjo olisi rikas ja antava. Entäpä liikuntaympäristöjen talousvaikutukset, kaavoituskinastelut ja konsensukset, ihmisten diskurssit suurista liikuntarakentamisen hankkeista, argumentaatioanalyysit poliittisista päätöksistä. Liikuntaympäristöjen tutkimus terveyden edistämisen viitekehyksessä ei ole kuitenkaan vielä kuulunut liikuntatutkimuksen valtavirtaan. Luonnonympäristön, rakennetun ympäristön ja kulttuuriympäristön merkityksestä liikuntakäyttäytymiseen ja terveyteen on saatu lisääntyvää tutkimusevidenssiä. 6 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 E M E R I T U S I H M E T T E L E E Harrastetaanko Muumilaaksossa liikuntaa. Tiedämme siis paljon liikunnan harrastamisen olosuhteista. Tuusulantien ja Pohjolankadun risteyksen naapurustossa, kallioisella kukkulalla, oli siihen aikaan puinen hyppyrimäki. Aloitin koulunkäynnin 1950-luvun lopulla Käpylän kansakoulussa, joka sijaitsi aivan Olympiakylän ja Kisakylän kupeessa. Kerta toisensa jälkeen lastenlapsemme pyytävät iltasadun sijasta, ”kerro vaari niistä hyppyrimäkija nyrkkeilykehäjutuista”. Molemmat toimeliaisuudet ovat terveyttä edistäviä ja arjen voimavaroja vahvistavia. Luonnonympäristö ja kirjastot ovat kansalaisten terveysasemia siinä missä terveyskeskuksetkin. Tupakointi suomalaisessa kirjallisuudessa 1800-luvulta 2000-luvulle. Kumpulan maauimala mahdollisti uimataidon oppimisen. Kesällä 1962 uimalan nurmikkoalueen takamaille pystytettiin nyrkkeilykehä, jossa Olli Mäki piti harjoitteluleiriään valmistautuessaan MM-otteluun yhdysvaltalaista Davey Moorea vastaan. Opin Hallilan tutkimuksesta muun muassa, että myös Muumilaaksossa tupakoitiin. Miten liikuntaympäristöjä pitäisi kehittää, ylläpitää ja uudistaa. Relevanttia tutkittavaa olisi yllin kyllin. Muumipappa ja Nuus. Me innokkaat ja uteliaat pikkupojat saimme bokrailla nyrkkeilystarojen hikiset hanskat käsissämme sillä aikaa, kun mestarit kävivät virkistäytymässä altaalla. Perusteita olisikin esittää liikuntaympäristöjen tutkimus yhdeksi painoalueeksi laaja-alaisen ympäristön terveystutkimuksen osa-alueena. Hänen soveltamaansa semioottista lähestymistapaa voisi käyttää myös analysoitaessa tapoja, joilla liikuntaa, urheilua ja liikuntaympäristöjä kuvataan kaunokirjallisuudessa. Sen sijaan tutkimuksen kohteena nuo tekstit ovat olleet vähäisemmässä määrin. Näihin mukaviin ja mieliinpainuviin nyrkkeilykehäkokemuksiin nähden oli erikoista, että kirjoitin Stadion-lehdessä vuonna 1978 julkaistussa artikkelissani ”Urheilun eettisiä ongelmia” varsin kriittisiä huomioita nyrkkeilystä. Myös kaunokirjallisuudessa liikuntaa ja urheilua on kuvattu runsain mitoin. Ainakin taannoin liikuntatieteellisen tiedekunnan kurssitarjottimella oli tarjota opintojakso ”Kaunokirjallisuus urheilun tulkkina”, osaavana opettajanaan Esa Sironen. Paljon vähemmän tiedämme näiden paikkojen, tilojen ja ympäristöjen käytöstä, käyttökokemuksista ja vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin
Näissä liikunta ja urheilu ovat teoksen ydin ja sen käyttövoima. Saisi lastenlapsillekin lisää liikunnallisia tarinanaiheita. Kaunokirjallisuudessa löytyy paljon esimerkkejä temaattisesta liikuntaja urheiluproosasta. Kuitenkin yksittäinen anekdootti, parin virkkeen mittainen hetken maisemointi ja siitä välittyvä tunnelma voivat olla vavahduttavia. Muumipappa myös viljeli tupakantaimiaan. Muumiteokset ovat innostaneet aiemmin muitakin tutkijoita ja opinnäytetyöntekijöitä. Tälläkin tavalla ohikulkevalle, sivulliselle katselijalle voi liikkujista ja liikuntaympäristöstä välittyä voimaannuttavia hyvinvointikokemuksia. Claes Andersson kirjoittaa itsestään kolmannessa persoonassa viimeiseksi jääneessä kirjassaan Seuraavaksi Jätkäsaari: – Parasta, mitä hän tiesi, oli istua aamiaisen jälkeen työpöydän ääressä korkealla kahdeksannessa kerroksessa, josta näki vihreälle jalkapallokentälle. Samanlaisia tuntemuksia on noussut monesti itsellenikin katsellessani monen vuosikymmenen ajan pienten koululaisten kirmailua yliopiston kampuksen kentällä. Useimmissa kaunokirjallisuuden teksteissä liikuntakokemukset ja kuvaukset liikkujista ovat kuitenkin vain välähdyksenomaisia kuriositeetteja, sivujuonteita. Kentällä vilisi pikkulapsia, ja he kaikki toivat mieleen hänet itsensä samanikäisenä. Entäpä, jos jatkossa tutkimuskohteeksi otettaisiin terveyttä edistävät tottumukset Muumilaaksossa. Kiinnostavaa oli se tapa, jolla tutkija tulkitsi tupakoinnin representaatioita Tove Janssonin muumiteksteissä. Harrastavatko muumit liikuntaa ja minkälaisissa liikuntaympäristöissä. Hän oli Jyväskylän yliopiston vararehtori vuosina 1994–1997 ja tiedekunnan dekaani 1989 –90 ja 2005–2017. LASSE KANNAS, LitT, KM terveyskasvatuksen emeritusprofessori Jyväskylä Sähköposti: lasse.kannas@jyu.fi Kirjoittaja työskenteli liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 1974–2018. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 6 3 kamuikkunen polttivat piippua. Vuosina 2002-2004 Kannas toimi Liikunta & Tiede -lehden päätoimittajana.
Liikkumisen puutteen vakavat seuraukset ovat johtaneet toimiin, jotka laajentavat liikuntapolitiikkaa liikkumispolitiikaksi ja yhä useamman hallintokunnan tai toimijan agendalle. Liikkumisessa kaupunki voi olla infran rakentaja, kaupunkiympäristön moderni kehittäjä, ohjatun liikunnan järjestäjä, tietoisuuden ylläpitäjä ja muuttaja, kannustaja ja ohjaaja, kansalaistoiminnan ja järjestökentän tukija, kasvattaja, sivistäjä ja terveyden lukutaidon ylläpitäjä. Tieto on painava, sillä suuri osa ihmisistä ei miellä itseään liikunnalliseksi, eikä myöskään päätä aloittaa liikuntaharrastusta. Liikkumismahdollisuuksia kehitetään pyöräliikenteen väylien, koulupihojen, kulttuurin ja vapaa-ajan olosuhteiden ja varhaiskasvatusympäristöjen muodossa. Päiväkotien ja koulujen pihat, puistot, pyöräilyväylät, toimistotilat tai taloyhtiöiden pihat tunnistetaan yhä paremmin liikkumisen paikoiksi. Tämä viisaus johtaa myös liikuntaja liikkumisolosuhteissa todellisten kynnyskysymysten äärelle. Osa ihmisistä ratkaisee arjessaan asiat hetki kerrallaan eikä pitkäjänteisesti tulevaisuuden terveysseuraamuksia pohtien. Rollaattorilla ja pyörätuolilla kulkemista haittaavat katukivetykset ja kynnykset. Jos haluamme lisätä fyysisen aktiivisuutta, on vaikea osoittaa, mikä ympäristö ei liittyisi asiaan. Fyysinen aktiivisuus riippuu tutkitusti muun muassa liikuntapaikkojen saavutettavuudesta, liikkumisympäristön esteettömyydestä ja turvallisuudesta sekä kodin etäisyydestä työpaikoista, kouluista ja muista palveluista. Kaikki eivät kuitenkaan koskaan hikiliiku vapaa-ajallaan. Hyvä herättäjä tähän on valveillaoloaika. Tiimin jäsenet kohtasivat yli sata ikäihmistä haastatteluiden ja testausten parissa kauppakeskuksissa, terveysasemilla, palvelukeskuksissa, kirjastoissa ja työväenopistoissa. Parhaimmillaan ihminen ei tiedosta liikkumisensa lisääntyneen. Olemme tottuneet mieltämään liikkumisen urheilusuorituksiksi, juoksukouluiksi ja ohjatuksi liikunnaksi. Älä katso elämää liikunnan läpi, vaan liikuntaa elämän läpi, kirjoittivat Esa Rovio ja Teijo Pyykkönen vuonna 2014. Jo valmiiksi rakennettuja tiloja pystytään virikkeellistämään teippauksin, liikkumisvälinein, kalustejärjestelyin tai liikkumiseen kannustavin viestein. Valtaosa aikuisten ja osin myös lasten ja nuorten valveillaolosta kuluu istuen tai makuulla. Fyysistä ympäristöä voi tarkastella aktivoivien ja liikkumista estävien tekijöiden kautta. MINNA PAAJANEN liikkumisohjelman projektipäällikkö Helsingin kaupunki minna.paajanen@hel.fi P O H D I T T U A Liikkumisvajeen korjaaminen vaatii ajatusten ravistelua. 6 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 Arkiliikkumisen lisääminen ja istumisen vähentäminen ovat eri asioita kuin vapaa-ajan liikunnan edistäminen. Liikkumisen korostaminen ei vähennä liikunnan arvoa. Tämä tekee katuja liikennesuunnittelijoista, kaavoittajista, päiväkotien ja koulujen tilapalveluiden työntekijöistä ja HR-asiantuntijoista liikkumisen portinvartijoita. Moni kokee liikkumisen helpommin lähestyttäväksi. Kuuluu tai ei, ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta pääasia on, että joku tuo liikkumisen sellaistenkin toimijoiden asialistalle, jotka eivät miellä itseään liikkumisen edistäjiksi. Liikkumista estäviin tekijöihin tarttuminen edellyttää pitkäjänteistä yhteistyötä eri hallintokuntien kesken. Helsingin kaupunki pääsi kiinni ikäihmisten kokemiin liikkumisen esteisiin toteuttaessaan yhdeksän kuukautta kestäneen innovaatio-ohjelman yhteistyössä Harvardin yliopiston ja Bloomberg Philantrophies -säätiön kanssa. Jos tavoittelemme lisää liikuntaa, tunnistamme helposti lajien harrastuspaikat. Ohjelmaan nimettiin 11 kaupungin työntekijän tiimi, joiden toimenkuvat vaihtelivat strategisista kehittämistehtävistä digipalveluihin, ja maankäytönsuunnittelusta ikäihmisten kotihoitoon ja kulttuurin ja vapaa-ajan palveluihin. Kerätty tieto osoitti, että liikkeelle lähtemisen voivat estää esimerkiksi kotitalosta puuttuva hissi, kaiteeton porraskäytävä tai heikosti valaistu ympäristö. Elinympäristö ohjaa ihmisten arkiliikkumista voimakkaammin kuin asenteet ja valinnat. Epäsiisti ja vähävirikkeinen ympäristö ei houkuttele kävelemään. Ympäristön liikkumisesteet eivät ole vain liikkumiskysymyksiä, vaan vaikuttavat kokonaisvaltaisesti ikäihmisten yksinäisyyden kokemukseen, itsenäisesti pärjäämisen tunteeseen ja toimintakykyyn. Jos ihminen on päivittäin valveilla 14 tuntia, kertyy siitä viikossa 98 tuntia. Vääräleukaisesti, mutta silti osuvasti voisi kysyä, kuuluuko kauppaan kävely tai seisomaan nousu kokouksessa liikuntatoimijoiden vastuulle. Askelten määrä kasvaa, kun niin rakennettua kuin rakentamatonta ympäristöä kehitetään liikkumiseen houkuttelevaksi, esteettömäksi ja turvalliseksi. Helsinki on tarttunut liikkumattomuuteen pohtimalla rooliaan kaupunkilaisten liikuttajana uudelleen. Liikunta merkitsee jatkossakin tuhansille onnistumisen elämyksiä, ystävyyssuhteita ja omien rajojen koettelua. Erityisesti tämä koskettaa olosuhteiden kehittämistä. Säännöllisen reippaan ja rasittavan hikiliikunnan terveysvaikutukset ovat kaikista vankimmat. Liikunnallisen teon todennäköisyys kasvaa, jos samalla voi säästää aikaa, rahaa tai hermoja: pyörällä ehdin perille, kävellen lepuutan hermojani ruuhkabussissa istumisen sijaan tai kokouksessa voin oikaista puutuneen selän pystypöydän äärellä. Osa ei uskalla lähteä liikkeelle, koska kulkureitillä ei ole penkkiä, jolla levähtää. Vaikka merkittävä osa ihmisistä harrastaa vapaa-ajan liikuntaa – lapsista ja nuorista jopa 80 prosenttia – vain osa heistäkin liikkuu terveytensä kannalta riittävästi
Stadionin merkitys rakentuu osin. Paikoin kaveritarinat tuntuvat väkinäisiltä, jopa noloilta, kuten: ”Olympiastadionin louhittuun maaperään asti kantautui lokakuussa 2017 romanttisia uutisia: ” Heike Drechsler ja Arto Bryggare sanoivat toisilleen ’Tahdon’, ’Ich will’.” Tiedä sitten paljonko tällaiset tarinat kiinnostavat sen enempää nuorempaa kuin vanhempaa polvea. Liikuntaneuvos Erkki Alajan kokoama Olympiastadion-kirja on ylistys kaikelle sille, mitä Olympiastadionilla on yli 80 vuoden aikana tapahtunut. Alaja onkin onnistunut saamaan haastattelujen kautta muisteluja yli sadalta urheilijalta ja urheiluvaikuttajalta. Kuvatoimituksesta vastannut Pekka Jyrkiäinen esittelee Olympiastadionia ja etenkin sen sankareita yli sadalla valokuvalla. Sen sijaan korostetaan kuinka Stadion valittiin ”vuoden 2018 korjausrakennustyömaaksi” ja kuinka ”uudistamistyö perustuu erittäin mittavaan ja huolelliseen taustatyöhön”. Kustantajan tiedotteen mukaan ”Alaja halusi tehdä mittavan haastatteluja kuva-aineiston pohjalta tarinakirjan, jota myös nuorempi polvi lukisi”. Olympiastadion ansaitsee historiateoksen Tunnustettu brittiläinen sosiaalitieteilijä ja maantieteilijä Doreen Massey korostaa, ettei paikkaa tule ymmärtää staattiseksi ja pysähtyneeksi, vaan se muotoutuu ajassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. ”Urheiluväen suhtautumisessa Olympiastadioniin on ripaus siitä tunteesta, joka tosiuskovaisella on kirkkoon”. Mediassa laajasti käsiteltyä ulkomaisten työntekijöiden oikeuksien polkemista ei tuoda esiin saati kommentoida. Olympiastadion on aiheena niin ainutlaatuinen ja kansallisesti tärkeä, että se kaipaisi Alajan kirjaa perusteellisemman tarkastelun. Teksti on peittelemätöntä Stadion-säätiön visioiden ja suunnitelmien ihailua. Elämänkerrat luokitellaan tietokirjallisuuden piiriin. Usein tulos on lakonista toteamista: ”Ottelun tuomitsi Väinö Niemi ja Stadionille oli saapunut 3 021 katsojaa.” Toimintaympäristön muutosten arviointiin, tulkintoihin tai yhteenvetoihin Alaja ei rohkene. Urheilumarkkinoinnin spesialistina tunnettua Alajaa kiinnostavat eniten tarinat. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 6 5 A R V I O I T U A K i r j a Stadiontarinoita Erkki Alaja: Olympiastadion Kustannusyhtiö Teos 2020. Olympiastadion-kirjaa ei ehkä pitäisi arvioida tietokirjana, vaan jonkinlaisena aikajanaja tarinateoksena. Nygrén halusi koota ”muistojen albumia”. Remontin alkuperäisen budjetin ylittyminen 50 prosentilla ohitetaan maininnalla . Toisaalta Alaja itse ilmoittaa esipuheessa, että ”kirjaa voisi kutsua Olympiastadionin elämänkerraksi”. Ne tarjoavat lukijalle tarpeellisia hengähdystaukoja. Näin arvioi Olympiastadionin isännöitsijä (1964?88) Jorma Lindell vuonna 1988 Helge Nygrénin Suuri areenateoksessa. Lukijaa lähes 400-sivuisen kirjan tapahtumalistaus hengästyttää. Seuraavalla vuosikymmenellä Nygrénin työtä jatkoi Voitto Raatikainen (Meidän kaikkien Stadion, 1994). Niiden varaan kirjan myyntikin lienee laskettu. Samaan kappaleeseen mahtuvat esimerkiksi jalkapallo-ottelu HJK?Liverpool, Jari Sillanpään 50-vuotisjuhlat ja Eläköön Koirat! -tilaisuus. Alaja tyytyy vuosikertomuksista poimittujen tapahtumatietojen esittelyyn. Arvio on kestänyt hyvin aikaa. ei sentään kiittävällä. Myöskään Olympiastadionilla ei ole vain yhtä identiteettiä, vaan monia. Nyt Alaja kertaa Nygrénin ja Raatikaisen läpikäymät vuodet ja liittää perään Olympiastadionin viime vuosikymmenten tapahtumat ja sankarit. Saavutus on tunnustuksen arvoinen . Vain ulkoisesti näkyvien etappien ja sattumusten kirjaaminen ei kuitenkaan riitä elämänkerraksi. Alajan hehkutus huipentuu viimeisessä luvussa, jossa liki 20 sivun verran esitellään Olympiastadionin perusparannusja uudistamishanketta (2016?20). Tapahtumien ja lukujen jäsentämätön vyörytys tekee järkevän otsikoinnin jokseenkin mahdottomaksi. Pitäisi kertoa enemmän ja syvemmin, taustoittaen ja arvioiden. Lukujen väliotsikot tuntuvat arvotuilta. siitä huolimatta, ettei yhdenkään mukaan otetun muistikuvan anneta horjuttaa kirjan perusideaa: kunnianosoitusta Olympiastadionille ja Stadion-säätiölle. 384 sivua. Teemat ja osanottajamäärät vaihtuvat tiuhaan
Luonnossa liikkuminen tekee jokaiselle hyvää. Myös kuvituksen ja taittotyön laatu vaihtelee läpi teoksen jättäen vaikutelman huolimattomasta lopputuloksesta. RIITTA-ILONA HURMERINTA tiedeviestijä Liikuntatieteellinen Seura riitta-ilona.hurmerinta@lts.fi henkilökohtaisten muistojen ja mieltymysten sekä sosiaalisten kohtaamisten kautta. Kirjaa orjallisesti noudattava päätyy väsäämään hassunhauskasti nimettyjä ruokia: karhumuorin sosekeittoa ja kanin kokkaresämpylöitä tai kalamiehen kolmioita ja peikkopirtelöä. Metsäretki-kirja ei auta aikuista vastaamaan alakoululaisen tivatessa, ovatko metsän aluskasvit samoja kuin mummolan ruukkusaniaiset. Takakannen mukaan ”kirja korostaa rentoa yhdessäoloa, luonnosta nauttimista ja hyvää, kiireetöntä elämää”. Suorittamiseksi menee. ainakaan takavuosina . 2010-luvun nuorille Cheekin konsertti Stadionilla on varmasti ollut erilainen paikkakokemus kuin Suomi?Ruotsi-maaottelu edelliselle sukupolvelle. Jano sammui kotimehulla, joka nautittiin neliskanttisesta eväspullosta. Kun kolmivuotias jämähtää polulla ihmettelemään pilkutonta leppäkerttua, on vastaus täplien puuttumiseen kaivettava googlettamalla. Talvikki Lyytisen tuore kirja Metsäretki – Lasten kanssa luontoon osuukin hyvin tähän aikaan. siitä miten stadionilla ja sen ulkopuolella toimivat suhtautuvat toisiinsa, miten paikalliset tavoitteet ja laajemmat (jopa globaalit) virtaukset törmäävät tai yhdistyvät. Naisille tai vammaisurheilijoille Olympiastadion on tuskin ollut . Toteutuessaan muutos on merkittävä, sillä aiemmin Stadion on ollut kaupungin varjelluimpia paikkoja. Myös samaan tapahtumaan osallistuneet ovat saattaneet kokea ”Stadionin hengen” eri lailla. Ohjatumpaa toimintaa ja virikkeitä kaipaavalle teoksesta löytyy runsaasti puuhavinkkejä. Metsäänhän voi mennä säällä kuin säällä. Lyytinen listaa muun muassa, mitä lapselle hyvässä metsässä pitäisi olla. Se, miten Stadionista viestitään (minkälaisia merkityksiä sille annetaan) heijastuu ajatteluumme. Kiireettömyys tuntuu utopistiselta, jos toteuttaa teoksen eväsohjeita kaiken muun lähtötohinan keskellä. TEIJO PYYKKÖNEN teijo.pyykkönen@gmail.com. Kirjoitustyyli on välillä turhan selittävää, valmiiksi pureskeltua ja yksityiskohtaisen ohjeistavaa. 160 s. Teoksen 160 sivuun on tosin ahdettu liikaa asiaa. Raitis ilma ja metsän ihmeet tarjoavat aisteille ärsykkeitä iästä riippumatta. Tämä tuntui hyvin vieraalta. Stadionista on luvattu tehdä avoin kohtauspaikka paikallisille ja matkailijoille myös tapahtumien ulkopuolella. Oleellista on ajan ja vuorovaikutuksen tarkastelu: minkälaisten sosiaalisten prosessien kautta Olympiastadion on rakentunut . Voi olla, että metsäretken alkuvaiheessa lapsia pitää hieman kannustaa havainnoimaan ja tutustumaan luontoon, mutta ulkoilu olkoon täynnä löytämistä, yllätyksiä, kokeilua ja ihmettelyä. Kirja kainalossa tehdyllä testikerralla lapsikatras ei luettuja leikkejä juurikaan kuunnellut, vaan metsässä rymisteltiin, kivillä kiipeiltiin ja kasvillisuutta kummasteltiin omatoimisesti. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan rentoutumista luontoon ja retkiseuraan keskittyen – ilman kirjaa. Toistaiseksi Olympiastadionista on onnistuttu kertomaan lähinnä urheiluväen ehdoilla ja staattisen paikkakäsityksen pohjalta: ”Legenda eläköön!” Olympiastadionin merkitys ja paikkatunne rakentuvat myös Stadionin ja Stadionin ulkopuolisen välisestä dialogista . Se, miten käsitämme Stadionin, on koko ajan muutoksessa ja saa uusia merkityksiä ihmisten sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Talvikki Lyytinen: Metsäretki – Lasten kanssa luontoon Karttakeskus 2020. Bonuksena oli korvapuusti. Omassa lapsuudessani 80-luvulla herkkuevääksi kelpasi voipaperiin kääritty ruisleipäpala juustolla ja kurkulla. Harmi, ettei teos tarjoa apua luonnon herättämiin kysymyksiin. Hyödyllisiä ovat myös huomiot ensiapulaukun sisällöstä ja turvallisesta retkeilystä sekä muistutus, että kasveille ja eläimille on annettava omaa rauhaa. Olympiastadionilla ei ole itsenäisyyttä. ja rakentuu. Askeleita Olympiastadionin uudenlaiseen ymmärtämiseen ollaan ottamassa Stadionin remontin myötä. Osallistuminen ”yhteisten muistojen” keräämiseen on ollut säädeltyä. Ehkä joku tarvitsee virikeoppaan suunnatessaan lasten kanssa metsään. Paikan merkitys muotoutuu paitsi oman kokemuksen myös meille kerrotun kautta. Kuluneena koronakeväänä meitä on muistutettu luontomme ainutlaatuisuudesta ja kannustettu retkeilemään lähimetsissä. 6 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 A R V I O I T U A K i r j a Tarvitaanko metsäretkelle opaskirjaa. Ehkä nyt varastoon joutaa myös ”Stadionin nurmelle astuminen ehdottomasti kielletty”-kyltti. samanlainen eldorado kuin vammattomille miesurheilijoille. Kirjasta löytyy tietoa jokamiehenoikeuksista ja vinkkejä liikkumiseen kaikkina vuodenaikana
Aktiiviharrastajat mitä ilmeisemmin hakevat tietoa omasta pyöräilytyypistään alan erikoiskirjallisuudesta sekä muista tietolähteistä ja vertaisryhmistä. Konkelit, mankelit, cyclocrossit ja fättärit ovat esimerkkejä tämän päivän pyöräilysanastosta, jota kirja ansiokkaasti avaa. Monipuolisuudestaan huolimatta teosta lukiessa jää askarruttamaan se, kenelle ja mitä tarkoitusta varten kirja on loppujen lopuksi kirjoitettu. Nyt vastaukset esimerkiksi Miten syntyy rakkaus pyöräilyyn. Luvut käsittelevät pyöräilyä hyvin laaja-alaisesti erilaisten pyöräja pyöräilytyyppien esittelystä sekä pyöränhuoltovinkeistä aina pyöräilyolosuhteiden ja -kulttuurin vaikutuksiin. Mielenkiintoista on myös lukea perinteisestä joka polkijan joposta, joka on vuosikaudet pitänyt pintansa suomalaisten suosituimpana pyörätyyppinä. Teos sisältää reilut 200 sivua, jotka jakaantuvat yhdeksään päälukuun. sisältö jää jokseenkin irralliseksi, eikä täysin vastaa otsikon kysymykseen. Toisaalta, jos teos tavoittelee pyöräilyä entuudestaan vähän harrastavien kansalaisten aktivointia, olisi siihen kaivannut viitteitä pyöräilyn terveysja ympäristövaikutuksista sekä esimerkiksi tilastotietoa harrastajien ja pyöräilyteiden määristä eri puolilla maailmaa. Suomenkielisenä se ei myöskään sovellu kansainvälisten vieraiden tai esimerkiksi opiskelijoiden tietolähteeksi. Päälukujen otsikointiin olisi niin ikään kaivannut täsmällisyyttä. Näin ollen lähimmin teos muistuttaa yleistajuista lukupakettia ylipäätään pyöräilystä kiinnostuneille ja soveltuu esimerkiksi koululaisten oppikirjaja taustamateriaalikäyttöön. Allekirjoittaneenkin on erityyppiseen pyöräilyyn hurahtaneena helppo samaistua teoksesta aistittavaan pyöräilyhuumaan sekä liputtaa teoksessa esiteltyjen pyöräilyn edistämistoimenpiteiden puolesta. Sisältö on informatiivinen ja ilmentää nykypyöräilyn monimuotoistumista. Kirja on kirjoitettu ennen korona-aikaa, jonka kuluessa pyöräily ja pyörämyynti ovat lisääntyneet entisestään Suomessa ja eri puolilla Eurooppaa. Tämä osuus havainnollistaa hyvin sitä, että maantieteelliset olosuhteet, väestötiheys sekä elintaso ja liikuntakulttuuri vaikuttavat toimivaan pyöräilyverkoston muotoutumiseen. -tyyppisiin kysymyksiin jäävät pintapuolisiksi ja perustuvat kaikesta päätellen kirjoittajien omiin kokemuksiin. Kaikesta päätellen teos ei ole akateeminen tutkielma, eikä nojaa tieteellisiin tutkimuksiin. Matti Hirvonen, Sanna Ojajärvi ja Martti Tuulenheimo: Pyöräilyn ilo – monta hyvää syytä pyöräillä Minerva Kustannus Oy 2020. Pyörien huoltoa koskevat muistilistat ovat sinällään hyödyllisiä, mutta mahtaako nimenomaan tämä kirja tarttua huoltovinkkejä etsivän lukemiseksi. P yöräilyn ilo – monta hyvää syytä pyöräillä on Minerva Kustannus Oy:n keväällä 2020 julkaisema yleistajuinen teos pyöräilystä. Muun muassa näistä syistä johtuen kirjasta jää vaikutelma, että on kirjoitettu teos suomalaisille itsestäänselvyyksistä. Se ei myöskään vaikuta pyöräilyn harrastekirjalta, sillä yksittäisten pyöräilynmuotojen esittely jää melko pintapuoliseksi. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 6 7 A R V I O I T U A K i r j a Pyöräilystä monipuolisesti – mutta kenelle. HANNA VEHMAS liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto hanna.m.vehmas@jyu.fi. Lisäksi teos esittelee pyöräilyn suomalaisia ja eurooppalaisia mallikaupunkeja. Voikin todeta, että kansalaisilla on koronan jälkeisessä elämässä jopa entistä useampia syitä pyöräillä kuin mitä tässä teoksessa esitellään. Esimerkiksi pääluvun Kuka hyötyy pyöräilystä. Nämä seikat vaikeuttavat hiukan lukemista, joskin teos yleisesti ottaen on varsin helppolukuinen. 208 s. Esimerkiksi lasten pyöräilyä on käsitelty kokonaisen pääluvun verran, mutta muiden ikäryhmien pyöräilyyn ei syvennytä yhtä paljon. Varsinaiseksi pyöräilyn edistämistai markkinointimateriaaliksi kirja vaikuttaa niin ikään liian vaisulta. Laajin pääluku käsittelee ajankohtaisia pyörien ja pyöräilyn eri muotoja. Jäsennys päälukuihin sinällään rytmittää lukemista, mutta toisaalta luvut eivät sisältönsä puolesta etene erityisessä loogisesti, vaan ovat pikemminkin yksittäisiä pyöräilyn eri osa-alueiden esityksiä. Vaikka pyöräilyolosuhteissa on Suomessa varmasti parantamisen varaa, voidaan suomalaisten pyöräilyja muitakin ulkoliikuntamahdollisuuksia pitää kansainvälisesti verrattuna erittäin hyvinä. Pyöräily voidaan mieltää uinnin ohella suomalaisten perustaitoksi riippumatta siitä, harrastaako pyöräilyä tai pyöräileekö hyötyliikkuakseen. Kirja henkii intohimoa ja iloa pyöräilyä kohtaan
Kinnardilta ja hänen Alma-vaimollaan ei ollut vaikeuksia saada lapsia. Kaikkein eniten eliitti paheksui pelaajille maksettuja palkkioita. Antero Heikkinen, Seppo Hentilä, Kalervo Ilmanen, Hannu Itkonen ja Leena Laine. Skotlantilainen Fergus Suter ( Kevin Guthrie) siirtyy Pohjois-Englannin Darweniin tehdastyöhön ja ennen kaikkea pelaamaan jalkapalloa. Eliittiä edustaa Arthur Kinnaird ( Edvard Holcroft), jolta löytyy aristokraattisia pelitovereitaan enemmän ymmärrystä työväenluokkaiselle jalkapallokulttuurille. Otteluosuuksista käy kuitenkin ilmi, että työmiesten kekseliäs pelitapa vie voiton perinteisiin tarrautuvista herrasmiehistä. Jalkapallo ilmestyy kuvaan riittävän usein. Ensinnäkin Kupila väittää, että suomalaisen urheiluhistorian kirjoittajat olisivat kulkeneet pitkälti väärillä urilla rakentaessaan urheilun kansallista kertomusta. 155 s. Itsekin olen aihepiiriä käsitellyt useammassakin yhteydessä. Elmo-lehden toimituspäällikkö Jari Kupila pöyhii Rata auki -teoksessaan suomalaista urheiluhistoriaa railakkaalla otteella. Suurin osa dramaattisista käänteistä on keksittyjä ja sivujuonet vievät kerronnan kauaksi jalkapallosta. Tyyli toimii pikapyrähdyksinä, mutta alkaa pitkässä juoksussa hiukan uuvuttaa. Henkilöhistoriaankin on lisätty mausteita. Katsoin kaikki kuusi jaksoa 13-vuotiaan juniorifutaajan kanssa, eikä hänkään erityisemmin pitkästynyt. Nostan esiin kaksi väitettä. Kuusi osaa, osien kesto 43–55 minuuttia Kuusiosainen The English Game kertoo löyhästi jalkapallon varhaishistoriasta, jossa työväenluokkaiset seurat alkoivat 1870-luvulla tosissaan tavoitella Englannin cupin voittoa. JOUKO KOKKONEN. Kupilan tulkinnan mukaan ”urheiluhistoriasta on vaikea löytää yhtä rankkaa poliittista provokaatiota!” No, Suomenkin joukkueelta sellainen löytyy vuodelta 1912, jolloin joukkue marssi vastoin nimenomaista sopimusta Tukholman stadionille helsinkiläisten naisvoimistelijoiden lipun jäljessä. Sarjan perusasetelman on kehitellyt Downton Abbeyn luoja Julian Fellowes. Kyllä ammattilaisuudesta ovat kirjoittaneet aikaisemmin mm. Selväksi tulee kamppailu yläluokkaisen amatöörijalkapallon ja työväenluokkaisen ammattilaisuuteen kurottavan pelin välillä. Sarja antaa heikkouksineenkin aavistuksen siitä, miten syvälle jalkapallo on kutoutunut englantilaiseen kulttuuriin, ja miksi näin tapahtui. 6 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 K i r j a Poleeminen pikakurssi suomalaisen urheilun vaiheista Jari Kupila: Rata auki! Suomalaisen urheilun 100 läpimurtoa Elmo-lehti / Lehtimoguli Oy. Ja ammattilaisuudesta alkaa kehittyä englantilaisen jalkapallon valtavirta. Käsikirjoitus Julian Fellowesin johtama tiimi. 2020. Aikakauden miljööt on toteutettu brittitapaan hyvin. Tiivistäen ja kärjistäen he ovat sivuuttaneet 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ammattilaisuuden sivujuonteena, eivätkö ole osanneet antaa sille täyttä arvoa. Sarjaan on poimittu tapahtumia useammalta vuodelta, vaikka se näyttää kuvaavan yhtä pelikautta. Kerronta soljuu sinänsä jouhevasti. Jalkapallokohtauksia sarjassa on yllättävänkin vähän, mikä ei välttämättä ole huono asia. Hän tykittää kysymyksiä ja väitteitä tiukalla tahdilla. Syöttöpeli ja laitojen käyttö osoittautuu tehokkaammaksi kuin puskeminen väellä ja voimalla keskeltä. Taistelua käydään hienoilla illallisilla ja Englannin jalkapalloliiton toimistossa vähintään yhtä paljon kuin pelikentillä. Räyhäkkä ote saa lukijan ajoittain inttämään vastaan mielessään vastaan. Netflix 2020. Upseerismies osallistui nykyaikaiseen viisiotteluun ja sijoittui seitsemänneksi. A R V I O I T U A T e l e v i s i o Jalkapallon historiaa vapaasti tulkittuna THE ENGLISH GAME Ohjaajat: Birgitte Staermose, Tim Fywell. Birgitte Staermose ja Tim Fywell ovat ohjanneet katsomisenarvoisen sarjan. Fellowes tiimeineen ei näytä pitäneen oikeaa tapahtumakulkua riittävän kiinnostavana. Toiseksi Antwerpenin olympialaisten osalta Kupila väittää, että Suomen joukkue olisi voitu heittää ulos kisoista, jos Kansainvälinen olympiakomitea olisi saanut tietää lipunkantajan olleen Saksassa sotilaskoulutuksen saanut jääkärikapteeni Emil Hagelberg. Suter tuli Darweniin tekemään muuraustöitä, ei tehtaaseen. Näin, vaikka jalkapalloa ei kovin montaa minuuttia kahden täyden ottelun ja yhden puoliajan mittaisessa paketissa nähdäkään. Toisinaan vastakarva nousee tulkinnoista ja joskus myös ylitulkinnoista. Pelivälähdykset osoittavat jälleen kerran, miten vaikea urheilua on näytellä uskottavasti. Peliä hallinneet yläluokkaiset nahkakuulanpotkijat suhtautuivat nuivasti rahvaan pyrintöihin. Kupila juoksuttaa tekstiä Elmo-lehdestä tutulla tyylillään
L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 6 9 KÄY SISÄÄN TIETEEN OMAAN VERKKOKAUPPAAN WWW.TIEDEKIRJA.FI T u t k i m u s t a j a t i e t o a T i e d e k i r j a s t a ! L ö y d ä t m y ö s L i i k u n t a t i e t e e l l i s e n s e u r a n j u l k a i s u t m e i l t ä . Ja vaikka urheilupiireissä oli paljon saksalaismielisiä, niin Suomessa saksalaissuuntaus oli jäänyt vähemmistöön vuoden 1919 eduskuntavaaleissa. Olympiaurheilu ei olisi saavuttanut yhtä merkittävää asemaa, ja muu urheilu olisi saanut enemmän tilaa. Paremmin perustein voi sanoa, että KOK:lle oli pääasia saada Suomi mukaan kisoihin. Lähdekirjallisuudesta teoksesta ei silti löydy lainkaan tietoja. Tekstistä tihkuu läpi laaja lukeneisuus yhdistyneenä kerrottuun ja kuultuun perinteeseen. Tahdin järjestössä määränneille Ranskalle ja Englannille olivat arvokkaita kaikki siteet, Kupilan mukaan olympiakeskeinen ajattelu on kuljettanut suomalaista urheilua. Nuori tasavalta haki kansainvälistä näkyvyyttä, jota urheilumenestys saattoi tuoda. Kupilan hyvin kirjoitettu kirja panee ajatusluutumat liikkeelle. Kupilalla on työn alla väitöskirja, jonka työstöprosessia Rata auki! on osa. Suomalainen urheiluelämä olisi saattanut ottaa Kupilan mukaan tyystin toisen suunnan, jos Suomen joukkue olisi heitetty pois kisoista. Nimenomaan kuljettanut, sillä aatteellista ja päämäärätietoista johtajuutta urheilusta on löytynyt keskimäärin vähän. Sopii hiukan epäillä. Tuoreet näkökulmat tutuista käsityskuluista haastavat lukijan pohtimaan omia näkemyksiään ja tulkintojaan, mikä on teoksen kiistaton ansio. JOUKO KOKKONEN joilla Suomea saatiin kytkettyä maailmansodan voittajiin. Kupilaa viehättää hypoteettisten kehityskulkujen pohdinta, minkä hän itsekin myöntää. A R V I O I T U A Vuoden 1920 lippuprovokaatiolla oli merkitystä lähinnä suomalaisille itselleen. Urheilupuheelle on muutenkin ominaista monia muita elämänaloja runsaampi jossittelu, joka on oleellinen osa jälkipelejä. Tohtoroitumisvaiheessa pääsemme siis tutustumaan lähteisiinkin. Tutkimuksellisesti jossittelulla itsessään ei ole isoa arvoa, mutta se voi auttaa näkemään toteutuneiden tapahtumien vaihtoehtoja.
Ne olivat tehneet suomalaisista ankaran varautuneita. Sanomalehtien urheilusivut tukivat nationalistisia ihanteita osittain uusin sanoin ja ilmauksin. – Sanomalehdistön käyttämä urheilukieli on perinyt tyylinsä kansallisen itsetuntomme nousun ajoilta, jolloin se oli yksi niitä keinoja, joiden avulla suomalaistuttiin ja juostiin maatamme maailmankartalle. Muilla kulttuurin aloilla on nykyaika tiedostettu ja kieli rationalisoitunut, tiivistynyt ja selkiytynyt. Silti tehtävää riitti paljon etenkin henkisellä puolellla. – Hänen on vaikea ilmaista sisimpiä tunteitaan, ja jos hän sen tekee, se saa tavallisesti välinpitämättömän tai väkivaltaisen muodon. Asenteiden muuttaminen ei käy nopeasti. Koripallovalmentaja Robert Petersen käsitteli Stadion-lehdessä 4/1970 suomalaisia joukkueurheilijoina. Liikuntakulttuurissa sanomaa väritti sen sijaan Kivimäen mukaan kansallisromantiikka. Kuva: LTS:n arkisto. – Sillä, että nähdään TV:n välityksellä maailman parhaiden jalkapalloilijoiden pelaavan tai että saadaan Carl Brewerin kaltaisia urheilijapersoonallisuuksia, tullaan edistymään, mutta todellinen läpimurto tapahtuu vasta sitten, kun suomalaiset oppivat, ettei ole synti näyttää tunteitaan, jännittyä, kiihottua pelistä, olla riippuvainen muista. 7 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 V ä l ä h d y k s i ä v u o s i e n t a k a a Tuleeko suomalaisista joukkueurheilijoita. Urheilusivujen kieli poikkesi huomattavasti sanomalehtien muusta ilmaisusta. Petersenin mukaan joukkueurheilu näytti olevan pääsemässä Suomessa lapsenkengistään. Anna-Maija Kivimäki ruoti urheilujournalismia otsikolla Urheilukieli – kielenkäytön takapiha. Sama koski Kivimäen mielestä urheilukieltä, johon pesiytyi helposti kuluneita kliseitä. Kaksi vuosikymmentä Suomessa asunut Petersen koki, että maantiede ja historia olivat jättäneet syvät jäljet suomalaisuuteen. Perusteellisemmin Kivimäki tarkasteli Helsingin Sano mien urheilusivuja kolmen viikon ajalta. ”Naisliikkujien Kisakenttä” oli edelleen sokeasti vanhahtavan aatteellisuuden äänitorvi. Kivimäki totesi Pertti Hemánukseen tukeutuen, että urheilujournalistiikan runsas kysyntä oli lisännyt sen tarjontaa ja runsas tarjonta edelleen kysyntää. Suomalainen on vuosisatoja taistellut itsenäisyydestään ja arvostaa sitä yli kaiken. Hän omaksuu hitaasti uusia asioita. Tästä esimerkkeinä seuraavat otsikot: ”Pauli Nevalan keihästerveiset: ’Helsingin poikien syötävä vielä rutosti ruisvelliä’ tai Lisävoimia pellin alle: Kinnuselle uusi ajokki.” Kivimäki arvioi klassisen filolo gian professori Paavo Nummisen eduskuntaa koskeneen analyysin pohjalta urheilukielen tason heikentyneen. Hänen oli opittava näyttämään tunteitaan ja ymmärtämään, ettei toimiminen osana joukkuetta vienyt mahdollisuuksia tehdä henkilökohtaisia aloitteita. Päivälehtien urheilupuheenparsi oli peräisin vuosikymmenien takaa. JOUKO KOKKONEN Stadion 50 vuotta sitten "Siihen aikaan kun isä hiekalla pelasi..." Jalkapallo-olosuhteita 1970-luvulla. – Aineiston perusteella osoittautui urheilu-uutisen silmiinpistävimmäksi ominaisuudeksi kieliasun huolimattomuus, kiireen sanelema hätiköinti, joka ilmeni alatyylinä ja arki-ilmausten käytössä. Suomalainen urheilija oli Petersenin mielestä opetettava luopumaan itsepäisestä itsenäisyydestään ja toimimaan joukkueen tavoitteiden hyväksi. Nummisen mukaan eduskuntapuheenvuoroissa sattuvat ja mojovat sanonnat yleistyvät nopeasti ja muuttuvat maneereiksi
The contents and properties of the efficacious action not allowed would be worth examining both in preschools and in the future studies. All age groups spent most of their time in daily routines (1–7-year-olds: 41%; 4–5-year-olds: 35%; 6–7-year-olds: 26%), which were ineffective in generating MVPA, as were tasks, reading and material play. Sähköposti: anna-liisa.kyhala@helsinki.fi (yhteyshenkilö). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten ajankäyttöä ja vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta lasten eri toiminnoissa varhaiskasvatuspäivän aikana sekä sitä, miten eri toiminnat herättävät vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta kolmessa eri ikäryhmässä (1–3-vuotiaat; 4–5-vuotiaat; 6–7-vuotiaat). juoksu) ja roolileikki (itsellä rooli) ja 6–7-vuotiailla lisäksi sääntöleikki (esim. Physically active play (e.g. V E R T A I S A R V I O I T U A LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten ajankäyttö ja fyysinen aktiivisuus 7 1 TIIVISTELMÄ Kyhälä A-L., Reunamo, J., Valtonen, J., & Ruismäki H. The variation was the highest in rule play. Pitkien hoitopäivien aikana lasten tulisi saada suurin osa päivittäisestä 60 minuutin vähintään kohtuukuormitteisesta fyysisestä aktiivisuudesta, jonka suositusten mukaisesti pitäisi jakautua tasaisesti pitkin päivää. Liikunta & Tiede 57 (4), 71–78. Kasvattajien tulisi sisällyttää fyysistä leikkiä ja roolileikkiä päiväkodin yleisiin toimintoihin kaikille ikäryhmille ja sääntöleikkiä erityisesti 6–7-vuotiaille. lelulla). Significant differences in time-spent in the activities and in MVPA among the age groups were found. dodgeball), specifically in 6–7-yearolds. +3582941 911. Vaihtelu oli suurinta sääntöleikissä. Children’s activities were classified to 11 different categories and the intensity level in each time interval was categorized into three levels. Asiasanat: lapset, vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus, varhaiskasvatus, ajan käyttö, toiminnat. The role of early childhood education (ECE) is significant in children’s physical activity. Children’s time use and moderate-to-vigorous physical activity in early childhood education. Fyysisesti tehokkaan kielletyn toiminnan (ohjeiden rikkominen) sisältöjä ja ominaisuuksia kannattaisi tarkastella sekä päiväkodeissa, että tulevissa tutkimuksissa. Siltavuorenpenger 10, PL 8, 00014 Helsingin yliopisto. Lapsia havainnoitiin systemaattisesti 6 aamupäivän ja yhden iltapäivän ajan. Tutkimukseen osallistui 2879 lasta 13 Etelä-Suomen kunnasta. Käsikirjoitusten arvioinnista vastaa toimitusryhmä, johon kuuluvat Sanna Palomäki (päätoimittaja), Katja Borodulin, Hannu Itkonen, Kari L. Young children should engage in moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) for at least 60 minutes per day, which – according to the recommendations – should be spread throughout the day, including the ECE days. Keywords; children, at least moderate-to-vigorous physical activity; early childhood education, time use, activities AJANKÄYTTÖ JA VÄHINTÄÄN KOHTUUKUORMITTEINEN FYYSINEN AKTIIVISUUS LASTEN TOIMINNOISSA VARHAISKASVATUKSESSA Anna-Liisa Kyhälä, LitM, Helsingin yliopisto / Kasvatustieteellinen tiedekunta. Havaintoja kertyi yhteensä 51 427. It is important that the educators include physically active play and role play in all common activity settings for all age groups, and rule play, especially for 6–7-year-olds. Jyrki Reunamo, KT, Helsingin yliopisto. Heikosti vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta herättivät päivittäiset rutiinit, tehtävät, lukeminen ja esineleikki (esim. Parhaiten vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta kerryttivät kaikilla fyysinen leikki (esim. ABSTRACT Kyhälä A-L., Reunamo, J., Valtonen, J., & Ruismäki H. Kaikissa ikäryhmissä eniten aikaa kului päivittäisissä rutiineissa (1–3-vuotiaat: 41 prosenttia; 4–5-vuotiaat: 35 prosenttia; 6–7-vuotiaat: 26 prosenttia). 2020. P. Lasten toiminnat luokiteltiin 11:een eri kategoriaan ja lisäksi toimintojen aikainen fyysisen aktiivisuuden intensiteettitaso kirjattiin. Ikäryhmien välillä havaittiin merkittäviä eroja toiminnoissa vietetyssä ajassa sekä vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden määrässä. Liikunta & Tiede 57 (4), 71–78. polttopallo). running) and role play (the player has a role) accumulated the greatest amount of MVPA in all age groups, as did rule play (e.g. The purposes of this study were to explore children’s time use and MVPA in children’s activities and to see which activities are the most efficacious for MVPA in three different age groups (1–3-year-olds; 4–5-year-olds; 6–7-year-olds) during ECE days. Juha Valtonen, FT, Helsingin yliopisto.. Heikki Ruismäki, FT, Helsingin yliopisto. Keskinen, Jouko Kokkonen (toimittaja), Tiina Kujala ja Kati Lehtonen. Kirjoitusohjeet ja arviointiprosessin kuvaus ovat luettavissa osoitteessa www.lts.fi. Aineisto analysoitiin ristiintaulukoinnin ja z-testin avulla. 2020. Ajankäyttö ja vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus lasten toiminnoissa varhaiskasvatuksessa. Käsikirjoituksia otetaan arviointiprosessiin kaksi kertaa vuodessa: tämän vuoden jättöajat ovat 31.3.2020 ja 30.9.2020. The children were systematically observed for 6 mornings and for one afternoon. Liikunta & Tiede julkaisee vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita painettuna ja verkkosivuilla, joilla ovat luettavissa kaikki artikkelit vuodesta 2008. The data of 51,427 observations were analysed using cross-tabulation and a z-test. Varhaiskasvatuksella on merkittävä rooli lasten päivittäisen fyysisen aktiivisuuden rakentajana. Altogether, 2,879 children participated in this study in Southern Finland
2013; Brown ym. 2013; Soini ym. Paikallaanolon tauottamiseksi ja pitkien istumisjaksoja välttämiseksi, lapsilla tulisi olla mahdollisuus fyysiseen aktiivisuuteen koko varhaiskasvatuspäivän ajan. 2016). Tarkastelemalla kaikkea lasten toimintaa varhaiskasvatuspäivän aikana saadaan tietoa siitä, minkä verran lasten toiminnat sisältävät fyysistä aktiivisuutta ja minne aktiivisuutta lisääviä toimenpiteitä pitäisi kohdistaa. Tilanne Suomessa on vastaava (Jämsen ym. Päiväkodin yleisillä toiminnoilla viitataan tässä päiväkodin yhteiseen ohjelmaan (”lukujärjestys”), joka on suunnilleen samanlainen kaikissa päiväkodeissa, sisältäen suoraa kasvatusta eli opetusta sisällä tai ulkona (aikuisen aloittamaa, suunniteltua toimintaa), ohjattua tai tuettua leikkiä, vapaata leikkiä sisällä tai ulkona, perushoitoa, ruokailua ja siirtymätilanteita. Tässä artikkelissa käsitteitä liikkuminen, fyysinen aktiivisuus ja aktiivisuus käytetään samassa merkityksessä. 2014; Kyhälä ym. Suositusten mukaan vähintään kohtuukuormitteisen liikunnan tulisi jakautua tasaisesti pitkin päivää, myös lyhyemmät paikallaanolon jaksot tulisi tauottaa, ja yli tunnin mittaisia istumisjaksoja tulisi pyrkiä välttämään (Opetusja kulttuuriministeriö 2016). 2012). Sen sijaan, päiväkodissa tapahtuvaa laaja-alaista lasten toimintojen tarkastelua ei toistaiseksi juurikaan ole tehty. Termillä varhaiskasvatus viitataan tässä tutkimuksessa alle kouluikäisille järjestettyyn esiopetukseen ja varhaiskasvatukseen, joka Suomessa toteutetaan suurimmaksi osaksi päiväkodissa (Suomen virallinen tilasto 2019). Menetelmällä on määritelty tekijöitä, jotka ennustavat lasten kokonaisliikkumisen ja vähintään keskiraskaan liikkumisen määrää ulkoleikkien ja sisäleikkien aikana päiväkodeissa (esim. Lisäksi on tutkittu sosiaalisten tekijöiden, kuten ryhmän koon ja aktiivisuuden välisiä yhteyksiä (Brown ym. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on raportoinut, että lasten päiväkodissa vietetyn päivän pituus on keskimäärin seitsemän tuntia, mutta osalla lapsista jopa kymmenen tuntia (OECD 2018). Lapsille kertyy fyysistä aktiivisuutta päiväkodissa kuitenkin paljon muissakin kuin varsinaisissa liikunta-aktiviteeteissa. 2018), ja selvitysten mukaan erityisesti vähintään keskiraskaan liikkumisen määrä näyttää jäävän liian alhaiseksi (Soini ym. 2014; Tucker 2008). Howie ym. Suomessa lapset ovat varhaiskasvatuksen piirissä jopa seitsemän vuotta. (2006) kehittivät OSRAC-P havainnointimenetelmän, jonka avulla voidaan tarkastella lasten fyysisen aktiivisuuden ja eri tilannekohtaisten tekijöiden (eri liikunta-aktiviteetit; sijainti; alulle panija; ryhmän rakenne ja kannustus) välisiä suhteita päiväkodissa. (2009) tutkivat lasten liikuntakäyttäytymisen ja sosiaalisten ja ympäristötekijöiden välisiä yhteyksiä päiväkodissa OSRAC-P menetelmällä. Tässä tutkimuksessa käytimme Reunamon havainnointimenetelmää (Reunamo ym. 2014b), joka on yksinkertaisempi kuin OSRAC-P menetelmä ja suunniteltu suomalaiseen päiväkotiympäristöön. (2014) eivät löytäneet eroja 3-vuotiaiden päiväkotilasten vastaavassa aktiivisuudessa arkipäivien ja viikonlopun välillä, mutta toisessa suomalaisessa tutkimuksessa (Kyhälä ym. Ennen menestyksellisiä interventioita on tärkeä tietää mitä lapset varhaiskasvatuksessa oikeasti tekevät, kuinka paljon he viettävät aikaa erilaisissa toiminnoissa ja kuinka aktiivisia nämä lasten eri toiminnot ovat. (2012) tarkastelivat arkipäivien ja viikonlopun päivien aktiivisuuksien eroja ja löysivät lasten vähintään kohtuukuormitteiselle aktiivisuudelle mallin, jossa se on korkeimmillaan arkisin ja viikonloppuisin keski-iltapäivästä iltaan. 2017; Poitras ym. Vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus tarkoittaa tässä esim. Lasten ajankäyttöä ja fyysistä aktiivisuutta lasten toiminnoissa päiväkodissa ovat Suomessa tutkineet Reunamo ja kollegat (2014a). Suomessa Soini ym. Vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden määrän on todettu vaihtelevan eri päiväkodeissa ja lisääntyvän sekä opettajan ohjauksessa, että vapaan leikin aikana (Gordon 2013; Van Cauwenberghe ym. (2013) selvittivät fyysistä aktiivisuutta siirtymien yhteydessä, ja Brown ym. On. Maailmanlaajuisten (WHO 2019) fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaisesti yli 3-vuotiaiden, ja Suomen suositusten mukaisesti kaikkien alle 8-vuotiaiden lasten (Opetusja kulttuuriministeriö 2016) tulisi saada tämä päivittäinen annos vähintään kohtuukuormitteista (eli vähintään keskiraskasta) fyysistä aktiivisuutta osana koko päivän 180 minuutin kokonaisaktiivisuutta. 2009). Lapsilla tulisi olla tilaisuus liikkua kaikissa päiväkodin yleisissä toiminnoissa, mikä saattaisi lisätä myös lasten vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta (Tonge ym. 2016), sekä erilaisten päiväkodin liikunta-aktiviteettien (esim. juokseminen, hyppääminen, kiipeäminen) aikaansaamia aktiivisuustasoja (Howie ym. Varhaiskasvatusta toteuttavan päiväkodin merkitys suositusten toteutumisessa on suuri (Van Cauwenberghe ym. Brown ym. Lasten toiminta määritellään tässä tutkimuksessa sellaiseksi havaittavaksi toiminnaksi, jota lapsi todellisuudessa tekee. (2013) vertailivat fyysisesti aktiivisten lasten ajankäyttöä erilaisissa fyysisissä aktiviteeteissa; Pate ym. 7 2 LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten ajankäyttö ja fyysinen aktiivisuus JOHDANTO Tutkimusten mukaan 60 minuuttia päivässä vähintään keskiraskasta liikkumista on terveyden edistämisen, ja erilaisten pitkäaikaissairauksien riskien ehkäisemisen kannalta suositeltava vähimmäismäärä lapsille (Carson ym. 2009). Aktiivisuuden jakaantumista lyhyisiin pätkiin tukee se, että lasten fyysinen aktiivisuus on luonteeltaan intervallityyppistä, lyhyiden korkeampi-intensiteettistenja kevyempien aktiviteettien vaihtelua (Bailey ym. 2009). Päiväkotipäivään kohdistuneissa tutkimuksissa on esitetty, että lasten kokonaisaktiivisuutta edistävät esimerkiksi motoriset perustaidot ja liikkuminen ulkona (Sääkslahti ym. 2016). 2009). 2018) lapset olivat aktiivisempia arkisin kuin viikonloppuisin, mikä voisi antaa viitteitä siitä, että arkipäivinä lasten ollessa päiväkodissa aktiivisuus on suurempaa kuin viikonloppuisin. Useiden viimeaikaisten kansainvälisten tutkimusten mukaan noin puolet alle kouluikäisistä lapsista viettää valveillaoloaikansa enimmäkseen fyysisesti passiivisissa toiminnoissa, eivätkä saavuta suositeltuja päivittäisen fyysisen aktiivisuuden määriä (Tucker 2008; Verloigne ym. 2013; Tucker ym 2017). 2012). Pienten lasten fyysisen aktiivisuuden määrää ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu vielä suhteellisen vähän verrattuna kouluikäisiin. 2009; Ward ym. 2016). Van Cauwenberghe ym. Myös ulkoleikki, avoin tila sekä ympäristön muokkaaminen lisäävät tutkimusten mukaan vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden määrää, samoin kuin riittävät, vaihtelevat ja kannettavat välineet, (esimerkiksi pallot), pyörälliset lelut (työnnettävät leikkiautot), kiinteät telineet, sekä lyhyehköt useammin toistuvat interventiojaksot (Gordon ym. Esimerkiksi perushoitotilanteessa päiväunien aikana lapsi saattaa lähteä juoksemaan, siirtymätilanteessa lapset voivat leikkiä sääntöleikkiä, ja suorassa kasvatustilanteessa tehdä jotakin kiellettyä (esimerkiksi toisten häiritseminen). Brown ym. juoksua ja muuta ponnistelua vaativaa havaittua fyysistä toimintaa, kuten kiipeilyä ja hyppelyä. 2018), sekä opettajien ja kasvattajien mahdollisuus osallistua fyysisen aktiivisuuden tukemiseen tähtäävään koulutukseen (Brown ym. Tarvitaan laaja-alaista varhaiskasvatuspäivään sijoittuvaa lasten toimintojen, ajankäytön ja fyysisen aktiivisuuden välistä tutkimusta, jotta fyysisen aktiivisuuden suositusten mukainen tavoitetila olisi helpompi saavuttaa
Lisäksi käsiteltiin erilaisia havainnointiin liittyviä tekijöitä. MENETELMÄT Tutkimusaineisto Tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudulla keväällä 2015 osana Helsingin yliopiston Orientaatioprojekti-nimistä tutkimusja kehittämishanketta. Kirjallinen suostumus saatiin 2879 lapselta. Havainnointi tapahtui viiden minuutin jaksoissa niin, että kaksi minuuttia jakson alussa tutustuttiin lapsen tilanteeseen, minuutin ajan havainnoitiin ja kaksi minuuttia käytettiin havaintojen kirjaamiseen varsinaisen havainnoin jälkeen (ei yhtä aikaa havainnoitaessa). todennäköistä, että eri ikäiset lapset viihtyvät eri tavalla erilaisissa toiminnoissa ja saavat niissä eri tavoin fyysistä aktiivisuutta. (11) Muu toiminta (ei sovi muihin luokkiin, esim. Jos lapsi ei ollut paikalla, valittiin listalta seuraava ja myöhemmin saapuneet havainnoitiin heidän tultuaan päiväkotiin, luettelon mukaisessa järjestyksessä. Havainnointietäisyyden tuli olla sellainen, että ei häiritse, mutta on selvillä lapsen tilanteesta. Koulutuksen aikana havainnoitsijoille opetettiin integriteetin periaatteet; autonomian ja yksityisyyden huomioiminen ja kunnioittaminen sekä tarpeettoman vahingon aiheuttamisen välttäminen tutkimukseen osallistuville (Tenk 2019). Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla lapsia päiväkodin normaaleissa toiminnoissa. sekavuus, paljon muutoksia, ei selkeää rakennetta). (3) Esineleikki ja kokeilu materiaaleilla ja leluilla (esimerkiksi hiekkalaatikolla, paperilla). 2014b). Tarvittaessa oli mahdollista pitää lyhyt tauko, joka ei saanut toistua samanlaisena peräkkäisinä päivinä. Katsekontaktia ei tietoisesti pyrittäisi ottamaan, mutta lapsille vastattaisiin, jos nämä esittäisivät tilanteeseen liittyviä kysymyksiä havainnoijan tehtävästä. Lapsi saattaa muuttaa toimintaansa useita kertoja havainnoinnin aikana, jolloin lapsen pääasiallinen toiminta tuli koodata lomakkeeseen. (4) Fyysinen leikki tai aktiviteetti (juoksu, kiipeäminen, keinuminen, hyppiminen, riehuminen, tanssi, harjoitus). kirjaa). Tutkimukseen osallistui 194 varhaiskasvatusyksikköä 13 eri kunnasta. Osallistuvien ryhmien koko oli 4–33 lasta (M = 18,4, SD = 4,9). Varsinaisesta havainnointipäivästä ei ilmoitettu etukäteen. Tapauksissa, joissa ryhmä jakautui eri toimintoihin, valittiin havainnoitavaksi suurempi ryhmä. (8) Yhdessäolo muiden kanssa (esimerkiksi hengailee/kävelee kavereiden kanssa, juttelee kiipeilytelineellä). Toiminnan muuttuessa havaintoperiodin aikana, ohjeena oli valita periodin pääasiallinen toiminta seuraavalta listalta: (1) Roolileikki tai mielikuvaleikki (leluilla tai itsellä on rooli). Yhdestä päiväkodista osallistui vain yksi satunnaisesti arpomalla valittu lapsiryhmä. (10) Päivittäiset rutiinit: lapsi toimii päiväkodin yleisissä toiminnoissa, mutta lapsen toiminta ei sovi yllä oleviin luokkiin 1-9 (esimerkiksi lapsi syö ruokailussa, pukeutuu ulos lähdettäessä). Havainnointi suoritettiin kuutena aamupäivänä kello 8.00–12.00 ja yhtenä iltapäivänä kello 12.00–16.00 välisenä aikana. (7) Toiminta ilman kiintopistettä tai kunnon kontaktia muihin (esimerkiksi kuljeskelu, etsiminen, odottelu), ei kiintopistettä. (5) Lukeminen (opettaja lukee tai lapsi itse lukee/selaa esim. Tutkimukseen osallistuvan lapsiryhmän huoltajille tai vanhemmille lähetettiin kirjallinen huoltajan suostumuslomake, jossa selvitettiin tutkimuksen käytännön toteutus, sekä mahdollisuus vetäytyä tutkimuksesta missä vaiheessa tahansa. Havainnoitsijoilla oli mukanaan kansio, joka sisälsi numeroidun luettelon lapsista, havainnointiohjeen ja -lomakkeen. (6) Tehtävä (esimerkiksi kotitehtävä, kynä–paperityöt, pukemisen harjoittelu, lorun opettelu, taidon harjoittelu). Helsingin yliopiston ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin toimikunta puolsi tutkimuksen toteuttamista vuonna 2016. Päätöksen osallistumisesta teki joissakin kunnissa varhaiskasvatusyksikkö, joka suositteli, että kaikki yksiköt osallistuisivat tutkimukseen osana kunnan varhaiskasvatuksen palauteja kehittämistoimintaa. LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten ajankäyttö ja fyysinen aktiivisuus 7 3. (2) Sääntöleikki (esim. Jos toimintaa oli mahdoton määritellä, se kehotettiin merkitsemään kohtaan ”muu toiminta”. Yhden päivän aikana kertyi 49 havaintojaksoa. Havainnointi Havainnoinnin suorittivat osallistuvien ryhmien lastentarhanopettajat, jotka ennen sitä osallistuivat neljään kokopäiväiseen koulutustilaisuuteen, joissa havainnointia harjoiteltiin luentojen, videoiden ja keskustelujen avulla. Luokiteltaessa lapsen toimintaa havainnoitsijat valitsivat luettelosta järjestyksessä ylhäältä lähtien ensimmäisen toimintaan sopivan mahdollisuuden. Lasten nimiä ja tunnistetietoja ei rekisteröity missään vaiheessa tutkimusaineistoon, vaan lapsista tehtiin luettelo, jossa jokaiselle oli annettu oma numero, jota käytettiin jokaisessa tutkimuksen vaiheessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri ikäisten lasten ajan käyttöä ja vähintään kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta varhaiskasvatuspäivän aikana lasten toiminnoissa, sekä tarkastella, miten eri toiminnat tukevat vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden toteutumista. Lasten toiminnat Lasten toimintojen luokittelu pohjautuu Reunamon havainnointimenetelmään (Reunamo et al. Systemaattisen virheen välttämiseksi havainnointi aloitettiin joka päivä luettelon eri kohdasta. pallopeli, lautapeli, elektroninen peli, kilpailu, pysyvät säännöt). (9) Kielletty toiminta (esimesimerkiksi ohjeiden rikkominen, kiusaaminen, häirintä). Joissakin kunnissa yksiköt valittiin satunnaisotoksella halukkaiden joukosta tai valitsemalla jokin tietty alue, jonka kaikille yksiköille tarjottiin mahdollisuus osallistua. Koulutuksessa pyrittiin kiinnittämään huomiota havaintojen rutinoitumisen aiheuttamaan riskiin, joka lisää systemaattisen virheen mahdollisuutta. Ohjeena oli vastata lyhyesti ja totuudenmukaisesti, mutta korostettiin sitä, että lapsen ei tulisi olla tietoinen siitä, että hän on havainnoitavana. Osallistuvat lapset olivat iältään 1–7-vuoden ikäisiä (M = 4,7 vuotta, SD = 1,7 vuotta), joista poikia 1209 (42 prosenttia), ja tyttöjä 1069 (37,1 prosenttia), 601 tapauksessa (20,9 prosenttia) lapsen sukupuolta ei raportoitu. Havainnointi tapahtui listan mukaisessa satunnaisesti valitussa numerojärjestyksessä. Lasten ikäryhmät jakautuivat tutkimuksen kohderyhmien mukaan seuraavasti: 25,2 prosenttia 1–3-vuotiaita, 31,9 prosenttia 4–5-vuotiaita, ja 42,9 prosenttia 6–7-vuotiaita. Vain yhden vaihtoehdon voi valita kerralla. Tutkimuksen tarkoitus. Havainnoitsija havainnoi havainnointiparinsa lapsiryhmää seitsemän satunnaisesti valitun päivän ajan tammi-toukokuussa 2015. esineleikki ja kokeilu materiaaleilla ja leluilla on esineleikki. Aktiivisuustason määrittämisessä vähintään kohtuukuormitteiseen aktiivisuuteen riitti lyhyempikin ponnistelu jakson aikana. Alla olevassa listassa italicilla on merkitty kunkin kategorian lyhennetty versio, jota käytetään tekstissä ja taulukossa, esim
1–3v. Lasten ajankäyttö (kaikki havainnot) ja vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden osuus kaikesta vähintään kohtuukuormitteisesta fyysisestä aktiivisuudesta eri toiminnoissa 1–3-vuotiailla, 4–5-vuotiailla ja 6–7-vuotiailla. Nominaaliasteikollisten (lasten toiminnat) ja järjestysasteikollisten (ikäryhmät, fyysisen aktiivisuuden intensiteetin tasot) muuttujien välisten suhteiden tarkastelussa menetelmänä oli ristiintaulukointi, jossa käytettiin Bonferroni-korjausta ja tulosten riippumattomuutta testattiin z-testillä. 6–7v. Tarkasteltaessa ikäryhmien välisiä prosenttiosuuksien eroja kaikissa havainnoissa (vietetty aika) ja vähintään kohtuukuormitteisessa fyysisessä aktiivisuudessa merkitsevyystaso oli 0,05. Reliabiliteetin testaus (lapsen toiminta ja fyysinen aktiivisuus) tapahtui suorittamalla 620 parittaista havainnointia varsinaisen havainnointijakson aikana, niin että jokaisella oli parina koulutettu havainnoitsija, jonka havaintoja ei kuitenkaan sisällytetty tutkimuksen otokseen, vaan ainoastaan reliabiliteetin arviointiin. Ikäryhmästä riippumatta lapset viettivät eniten aikaa rutiineissa, joiden osuus laski aina siirryttäessä nuoremmasta vanhempaan ikäryhmään, ja vanhimmassa ikäryhmässä lapset osallistuivat 14 prosenttia vähemmän rutiineihin nuorimpaan ikäryhmään verrattuna. Lasten osallistuminen lisääntyi iän myötä tehtävissä, lukemisessa, sääntöleikissä ja yhdessäolossa (p < ,05). Kaikki havainnot Vähintään kohtuukuormitteinen aktiivisuus Ikäryhmät Lasten toiminnat 1–3v. Edellä mainituista suurimmat erot osallistumisessa havaittiin sääntöleikissä sekä lukemisessa ja yhdessäolossa (p < ,05). Lasten osallistuminen toimintoihin vaihteli merkittävästi ikäryhmittäin niin, että 1–3-vuotiailla rutiinien jälkeen seuraavaksi suosituimmat toiminnat järjestyksessä olivat: esineleikki, fyysinen leikki ja ei kiintopistettä; 4–5-vuotiailla roolileikki, fyysinen leikki ja esineleikki; 6–7-vuotiailla tehtävät, fyysinen leikki ja roolileikki. Toiminnat, joissa lapsia havainnoitiin harvemmin, olivat lukeminen, yhdessäolo, muu toiminta, kielletty toiminta, ja sääntöleikki, joka tosin vanhimmalla ikäryhmällä sijoittui toimintojen yleisyydessä keskivaiheille. 4–5v. TULOKSET Kuinka paljon lapset viettävät aikaa eri toiminnoissa eri ikäryhmissä. 2009; Finn ym. (2) Kevyt fyysinen aktiivisuus (esimerkiksi kävely, koko kehon liikkeet, venyttely, tasapainoilu). (n) (13 027) (16 463) (21 937) (1 127) -1 854 (2 561) Rutiinit 40,5a 35,2b 26,2c 3,4ab 3,6b 2,3a Fyysinen leikki 9,7a 11,4b 11,1b 61,5a 61,2a 57,4b Esineleikki 13,2a 9,9b 9,7b 8,5a 5,7b 3,4c Roolileikki 9,3a 11,5b 9,8a 10,9a 11,2a 8,8b Tehtävä 4,9a 8,0b 14,5c 1,0a 1,3a 1,7a Ei kiintopistettä 9,5a 7,9b 7,7b 3,7a 3,9a 2,9a Lukeminen 3,4a 4,4b 5,5c 0,3ab 0,1b 0,5a Sääntöleikki 2,0a 3,4b 6,8c 2,0a 5,6b 15,5c Yhdessäolo 3,1a 4,3b 4,9c 3,5a 3,6a 3,6a Muu 2,2a 2,2a 2,7b 1,2a 1,6a 2,1a Kielletty 2,2a 1,7b 1,4c 4,1a 2,3b 1,8b Yhteensä (%) 100 100 100 100 100 100 Eri alaindeksi viittaa tilastollisesti merkitsevään eroon sarakeprosenteissa (p < 0,05, z-testi, parivertailussa käytetty bonferroni-korjausta). Vastaavaa kolmiportaista fyysisen aktiivisuuden arviointia on käytetty myös aiemmissa päiväkoti-ikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta selvittäneissä havainnointitutkimuksissa (muun muassa Brown ym. 2002). Myös fyysisen aktiivisuuden intensiteetin luokittelussa luokkien sisäinen korrelaatio (ICC) oli hyväksyttävä, eli tässä tapauksessa 0.744 (p < 0.0005) (McHugh 2012). (3) Vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus, (esimerkiksi. juoksu, ponnistelua vaativa fyysinen toiminta kuten kiipeily, hyppely, hiihto). Analyysiyksikkönä käytettiin havaintojen määrää (n = 51 427), joka mahdollisti koko datan käytön. 4–5v. Tulokset ilmoitettu prosentteina. 6–7v. Cohenin Kappa osoittautui hyväksyttäväksi lasten toimintojen luokittelussa, ollen 0,706 (p < 0,0005). 7 4 LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten ajankäyttö ja fyysinen aktiivisuus. Tilastolliset menetelmät Tulosten analysoinnissa käytettiin IBM Statistical Package for the Social Sciences (SPSS) for Windows -ohjelmaa (versio 25) (IBM Corporation, Armonk, NY, USA). Sääntöleikin prosentuaalinen osuus yli kolminkertaistui nuorimman ja vanhimman ikäryhmän välillä, Myös osallistuminen tehtäviin (esikouluikäisten toiseksi yleisin toiminta) lähes kolminkertaistui nuorimman ja vanhimman ikäryhmän välillä (p < ,05) (Taulukko). Sama kirjain kahdessa tai kolmessa sarakkeessa tarkoittaa, että sarakeprosentit eivät eroa toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Tarkastelemalla taulukon vasenta puolta (kaikki havainnot) nähdään lasten ajankäyttö eli osuus, jonka lapset viettivät kyseisessä toiminnassa. Fyysisen aktiivisuuden intensiteetti Lapsen fyysinen aktiivisuus luokiteltiin jokaisessa havainnointiperiodissa seuraavan asteikon mukaisesti: (1) Erittäin kevyt fyysinen aktiivisuus eli fyysinen passiivisuus (esimerkiksi makaaminen, istuminen, syöminen, lukeminen paikallaan, television katselu)
Vastaavia tutkimuksia on toistaiseksi vähän, mutta nämä tulokset tukivat aiempia havaintoja siitä, että huomattava osa lasten päivästä kuluu rutiineissa, jotka eivät nosta lasten kohtuukuormitteisen liikunnan määrää juuri lainkaan (Brown ym. 2008). heikoin), lukeminen (4–5-vuotiailla heikoin) ja tehtävät (kaikissa ikäryhmissä heikoin vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden herättäjä). ja 6–7-vuotiailla 6.). Yhdessäolo muiden kanssa nosti aktiivisuutta nuorimmassa ryhmässä (4.), tehokkuuden laskiessa tasaisesti vanhemmissa ikäryhmissä (4–5-vuotiailla 5. Tehokkain vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden synnyttäjä oli fyysinen leikki, jossa sen osuus kaikesta vähintään kohtuukuormitteisesta aktiivisuudesta oli tilastollisesti merkittävästi suurempi kahdessa nuorimmassa ikäryhmässä verrattuna 6–7-vuotiaiden ryhmään (p < ,05). Vähiten kohtuukuormitteista aktiivisuutta herättivät rutiinit (4–5-vuotiailla 2. tehokkain). kaikki havainnot: 2,2 prosenttia). 4–5v.VKK 6–7v. Kun rutiineihin lisätään esineleikki ja tehtävät, lasten niissä viettämän ajan osuus kasvoi 1–3-vuotiailla lähes 60 prosenttiin (näiden yhdessä muodostama osuus kaikesta vähintään keskiraskaasta liikkumisesta 13 prosenttia). 2006; Reunamo ym. Vastaava yhteenlaskettu osuus 4–5-vuotiailla oli 53 prosenttia (osuus kaikesta vähintään keskiraskaasta liikkumisesta 11 prosenttia) ja myös 6–7-vuotiaat viettivät yli 50 prosenttia ajastaan rutiineissa, esineleikeissä ja tehtävissä (osuus kaikesta vähintään keskiraskaasta liikkumisesta noin 7 prosenttia) (taulukko). tehokkain ja vanhemmissa ryhmissä 4. Roolileikki puolestaan herätti aktiivisuutta tehokkaasti kaikissa ikäryhmissä (nuorimmilla 3. 2016; Vitiello ym. Tämä ei kuitenkaan suoraan kerro toiminnan tehokkuudesta suhteessa toisiin toimintoihin, koska lapset osallistuvat eri toimintoihin eri määriä. Lepääminen ja päiväunet ovat välttämättömiä lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta ja lapset nukkuvat päiväunet, jos siihen annetaan mahdollisuus, vielä noin viisivuotiaina (Ward ym. Ajank. = Ajankäyttö, VKK = vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus. Sen sijaan tarkastelemalla rinnakkain, suhteessa toisiinsa, havaitun vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden osuutta (%) ja kaikkien havaintojen osuutta (%) kyseisessä toiminnassa, nähdään toiminnan suhteellinen tehokkuus. Kielletty toiminta osoittautui nuorimmassa ikäryhmässä fyysisen leikin jälkeen seuraavaksi tehokkaimmaksi aktiviteetiksi (havaittu vähintään kohtuukuormitteinen aktiivisuus: 4,1 prosenttia vs. 1–3v.VKK 4–5v. Esineleikissä ei juurikaan havaittu vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa tarkastelimme lasten ajankäyttöä varhaiskasvatuksessa sekä sitä, miten vähintään kohtuukuormitteinen aktiivisuus jakaantuu lasten eri toimintoihin ja mitkä lasten toiminnat ovat tehokkaimpia vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden herättäjiä eri ikäisten lasten ryhmissä, ja toisaalta, missä aktiivisuutta olisi hyvä lisätä. Kielletyssä toiminnassa nuorimmat lapset saivat 4,1 prosenttia kaikesta päivittäisestä vähintään keskiraskaasta aktiivisuudesta, vaikka sen osuus on 2,2 prosenttia kaikista havainnoista (taulukko, kuvio). Yhdessäolon osuus kaikista havainnoista lisääntyi, mutta sen sisältämä vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden osuus pysyi suunnilleen samana (Kuvio 1). Lasten ajankäyttö (%) viidessä tehokkaimmin vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta herättävässä toiminnassa ja niissä saadun vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden osuus (%) kaikesta vähintään kohtuukuormitteisesta fyysisestä aktiivisuudesta 1–3-vuotiailla, 4–5-vuotiailla ja 6–7-vuotiailla. Tosin alle neljävuotiailla se oli kuudenneksi tehokkain vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden herättäjä, mutta osuus laski merkittävästi molemmissa vanhemmissa ikäryhmissä (p < ,05). Muu toiminta sijoittui tehokkuudessa toimintojen keskivaiheille. Tehokas fyysisen aktiivisuuden nostaja oli myös sääntöleikki, joka kahdella vanhimmalla ikäryhmällä oli toiseksi tehokkain toimintamuoto, mutta nuorimmassa ikäryhmässä vasta viidenneksi tehokkain. Esimerkiksi nuorin ikäryhmä vietti päivästään yli 40 prosenttia rutiineissa ja vain 3,4 prosenttia ikäryhmän kaikesta päivittäisestä vähintään keskiraskaasta aktiivisuudesta tapahtui niiden aikana. Ajank. Reunamo & Kyhälä (2016) havaitsivat tutkimuksessaan, että varhaiskasvatuspäiväsLIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten ajankäyttö ja fyysinen aktiivisuus 7 5 Kuvio 1. Ajank. Tässä tutkimuksessa päiväunia ei eroteltu muista rutiineista, ja osittain siitä syystä rutiinien osuus on suuri, erityisesti nuoremmissa ryhmissä. 6–7v.VKK Ajank. Tarkastelemalla taulukon oikeaa puolta (havaittu vähintään keskiraskas aktiivisuus) näemme minkä osuuden (%) kaikesta varhaiskasvatuspäivän aikaisesta vähintään kohtuukuormitteisesta aktiivisuudesta lapset saivat eri toiminnoissa. Miten eri toiminnat tukivat vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden toteutumista eri ikäryhmissä. Myös vanhemmissa ryhmissä se oli kolmanneksi tehokkain. Sääntöleikissä kerätty vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden osuus moninkertaistui nuorimmasta vanhimpaan ikäryhmään siirryttäessä (p < ,05). Kuitenkin muissa rutiineissa on usein toistuvia tilanteita, kuten siirtymät, joissa kohtuukuormitteisen aktiivisuuden määrää voitaisiin lisätä. Fyysinen leikki Yhdessäolo Roolileikki Sääntöleikki Kielletty 10 20 30 40 50 60 70 1–3v. 2012)
Vertaisten vaikutus vaatii kuitenkin tarkempia tutkimuksia eri alaryhmiin kohdistuen, sillä Ward ym. Aiemmat tulokset roolileikin fyysisestä tehokkuudesta ovat ristiriitaisia. Kaiken kaikkiaan eri ikäryhmiä houkuttavia ja aktivoivia materiaaleja ja välineitä pitäisi tulevaisuudessa tutkia ja kehitellä lisää. (2009) havaintojen kanssa siitä, että päiväkodin fyysiset aktiviteetit sisältävät huomattavasti enemmän vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta, kuin päiväkodin muut toiminnat. Aktiivisuutta voitaisiin lisätä jopa lukutuokioon, esimerkiksi houkuttelemalla lapsia liikkumaan tekstiä mukaillen ja matemaattisten taitojen harjoittelua voitaisiin tehdä liikuntasalissa liikunnan keinoin. Brownin ym. Tämä kertoo siitä, että sääntöleikin merkitys kasvaa esikoulukouluikään tultaessa merkittävästi, kun lapset siirtyvät leikin kehityksessä roolileikistä sääntöleikkiin 5–6-vuotiaina (Helenius & Lummelahti 2013). 2013; Gordon ym. Kun lapset toimivat keskenään yhdessäolon merkeissä, vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden määrä oli korkea, mikä on osittain linjassa Reunamon ym. 2013). Suhteellisen vähän muutoksia ikäryhmien välillä havaittiin roolileikissä ja fyysisessä leikissä, joiden osuudet kaikista havainnoista olivat suurimmat 4–5-vuotiailla. 2018). (2009) esittivät, että ulkona tapahtuva roolileikki herättää huonosti vähintään keskiraskasta aktiivisuutta verrattuna muihin ulkona tapahtuviin konteksteihin, kuten avoimeen tilaan, kiinteisiin telineisiin, pyörillä varustettuihin leluihin, palloihin ja muihin välineisiin. Lisäämällä välineisiin kokoa ja painoa, ne luultavasti saisivat lapset ponnistelemaan ja käyttämään enemmän voimaa ja lisäisivät samalla myös vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta. (2014a) havaintojen kanssa. Esikouluikäiset käyttivät nuorempia enemmän aikaa muussa toiminnassa (jossa ero näkyi vain nuorimpaan ikäryhmään verrattuna), tehtävissä, lukemisessa, sääntöleikeissä ja yhdessäolossa. Tulevaisuudessa olisi tärkeä selvittää tarkemmin mistä tämä toiminta johtuu ja minkälaisia yhteyksiä sillä on esimerkiksi muihin lasten toimintoihin, aivojen toiminnan ohjaukseen ja opettajan toimintaan. Näistä vähintään keskiraskaan aktiivisuuden määrä lisääntyi merkitsevästi vain sääntöleikissä. Esimerkiksi yhdessä lasten kanssa etukäteen sovittu liikuntatehtävä voisi toimia näissä tilanteissa ja vähentää lasten toimetonta aikaa, jonka suureen määrään ovat kiinnittäneet huomiota myös Winsler & Carlton (2003) ja Early ym. Kumpikaan toiminta ei sisältänyt juurikaan vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta, vaikka tutkijoiden ja fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaisesti siihen pitäisi olla mahdollisuuksia kaikissa oppimistilanteissa (Tonge ym. Tästä huolimatta, nuorimpienkin lasten ryhmässä se oli viidenneksi tehokkain vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden herättäjä. Tämä ehkä osittain selittää sen miksi rutiineissa kulutettu aika väheni siirryttäessä vanhempiin ikäryhmiin, erityisesti esikouluikäisillä. tä noin 6 prosenttia oli erilaisia siirtymiä ja 15 prosenttia ruokailutilanteita, joihin yleensä liittyy odottelua. Pate ym. (2012) poikkileikkaustutkimusten kanssa. Lisäksi kaikkien havaintojen osuudet sääntöleikissä erosivat kaikkien ryhmien välillä suoraan verrannollisesti lasten ikäryhmiin. Tulos tukee Brownin ym. Esineleikki näyttäisi tarjoavan mahdollisuuksia aktiivisuuden lisäämiseen, sekä yleisyytensä, että vähäisen aktivointikykynsä perusteella, mikä on linjassa Reunamon ym. Tällainen toiminta saattaa olla esimerkiksi sääntöleikki, joka oli toiseksi tehokkain esikouluikäisten lisäksi myös 4–5-vuotiailla. Nuoremmissa ryhmissä se oli yhtä tärkeä vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden rakentajana. (2016) esittivät kirjallisuuskatsauksessaan, että kavereiden positiivisesta vaikutuksesta on olemassa vain heikkoa näyttöä. Yllättävä havainto oli, että nuorimmat lapset viettivät kymmenesosan päivästään ilman kiintopistettä tai kunnon kontaktia muihin, eli heillä ei ollut käsitystä siitä mitä tapahtuu, mitä he haluaisivat tai mitä heidän pitäisi tehdä. Sääntöleikissä havaittu muutos ikäryhmien välisessä vähintään kohtuukuormitteisessa aktiivisuudessa oli suurin havaittu muutos kaikissa toiminnoissa. Väheneminen voi johtua osittain siitä, että lapsille tarjoutuu kehittyvien taitojen myötä uusia, ikäryhmää kiinnostavia mahdollisuuksia vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden kartuttamiseen. Ikäryhmien välisiä eroja ei tietääksemme ole aiemmin tutkittu, mutta tässä otoksessa esikouluikäiset lapset saivat vähiten kohtuukuormitteista aktiivisuutta esineleikissä ja hyötyisivät eniten siihen kohdistuvista interventioista. Vaikutukset voivat kuitenkin heidän mukaansa olla hyvin erilaisia riippuen lasten iästä, sukupuolesta, kavereiden määrästä ja lapsen yleisestä aktiivisuustasosta. Tosin kyseisissä tutkimuksissa selvitettiin kavereiden vaikutusta yleisesti kaikissa toiminnoissa, kun taas tässä tarkasteltiin vain lasten ei-tavoitteellista vapaamuotoista yhdessäoloa, jota ei voitu kirjata muuksi toiminnaksi. Toisaalta, myös tässä tutkimuksessa näitä toimintoja vastaavat aktiviteetit (fyysinen leikki ja sääntöleikki) olivat fyysisesti tehokkaampia kuin roolileikki. Tulos on linjassa Brownin ym. Myös nämä tilanteet voisivat tarjota lapsille mahdollisuuksia lyhyisiin aktiivisuuden hetkiin. Joka tapauksessa, yhdessäolo oli nuorimpien lasten neljänneksi tehokkain toiminta ja vanhemmissakin ryhmissä toimintojen keskivaiheilla. pukeminen ja ruokailu). Kiinnostava havainto tässä tutkimuksessa oli se, että fyysisen leikin merkitys vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden muodostumisessa väheni esikouluikäisten ryhmässä. (2014a) tutkimuksessa roolileikki ulkona sen sijaan oli tehokas vähintään keskiraskaan aktiivisuuden herättäjä, ja tässä käsillä olevassa tutkimuksessa, kun kontekstia ei ollut eritelty, roolileikki kaiken kaikkiaan oli yksi fyysisesti tehokkaimmista lasten toiminnoista kaikissa kolmessa ikäryhmissä. Myös molemmilla vanhemmilla ryhmillä siihen kului huomattavasti enemmän aikaa, kuin esimerkiksi lukemiseen. Brown ym. (2010). Aiemmissa kirjallisuuskatsauksissa onkin esitetty, että ympäristöön kohdistuvat muutokset, kuten välineiden lisääminen ja kannettavat välineet voisivat lisätä vähintään kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta (Hodges ym. 7 6 LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten ajankäyttö ja fyysinen aktiivisuus. (2009) havaintoja siitä, että lapset leikkivät sääntöleikkiä hyvin vähän, mutta silloin kun he osallistuvat siihen, se on usein erittäin tehokas aktiivisuuden nostaja. Monet rutiineista ovat välttämättömiä taitoja, joita lapset harjoittelevat ja oppivat sekä kotona, että päiväkodissa jo varhain (esim. Tällaiseen tavoitteettomaan toimintaan ja käyttäytymiseen olisi hyvä kiinnittää päiväkodissa huomiota ja pyrkiä vähentämään sitä seuraamalla lasten käyttäytymistä ja auttamalla heitä löytämään kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa toimintaa. (2008) esittivätkin, että kouluiän lähestyessä päiväkodit alkavat painottaa akateemisia aktiviteetteja muiden toimintojen tilalla. Tämä voi selittää sitä, miksi lasten osallistuminen lisääntyi tehtävissä ja lukemisessa nuorimmasta vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Fyysinen leikki oli ylivoimaisesti paras kohtuukuormitteisen aktiivisuuden lähde kaikissa ikäryhmissä. 2016; Opetusja kulttuuriministeriö 2016). On mahdollista, että vanhemmat saattaisivat kyseenalaistaa tämän ilman perusteluita fyysisen aktiivisuuden positiivisista vaikutuksista lapsen keskittymiseen ja akateemisiin taitoihin, joita tutkimuksissa on tuotu esiin (Diamond 2015; Mavilidi et al. (2014a) ja Lehdon ym. (2009) tutkimuksessa tarkasteltiin tosin vain ulkona tapahtuva sääntöleikkiä, (games), kun tässä tutkimuksessa sääntöleikkiin kuului myös sisällä tapahtuva sääntöleikki, esimerkiksi lautapeli ja elektroninen peli. Reunamon ym
A., McIver, K. Medicine & Science in Sports & Exercise, 27(7), 1033–1041. Child Development, 80(1), 45–58. R. Emme kuitenkaan tiedä mikä aiheutti lasten kulloiseenikin toimintaan ajautumisen, esimerkiksi johtuiko se opettajan aloitteesta vai lapsen omasta valinnasta. New York: McGraw-Hill. Vaikka kielletty toiminta oli harvinaista kaikissa ikäryhmissä, se herätti hyvin vähintään kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta, kuten myös Reunamon ym. M., Iruka, I. Diamond, A. Aiemmissa tutkimuksissa, jotka ovat käsitelleet vuodenaikojen vaikutusta, Finn ym. 1995. ulkona tapahtuvan vapaan leikin määrään. 2006. Effects of physical exercise on executive functions: Going beyond simply moving to moving with thought. Talvella ympäristön mahdollistamat toiminnat ovat hyvin erilaisia kuin kesällä ja myös lasten pukeutuminen saattaa vaikuttaa aktiivisuuteen. Päiväkotien ohjelma on myös iltapäivisin juuri lepohetken vuoksi suhteellisen samanlainen eri päivinä ja retket ym. C., Olson, J., Pepper, S. Tässä tutkimuksessa se oli fyysisen leikin jälkeen toiseksi tehokkain mukana olleista toiminnoista nuorimmilla lapsilla. LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten ajankäyttö ja fyysinen aktiivisuus 7 7. 2010. A., McIver, K. A., & Pate, R. Finn, K., Johannsen, N., & Specker, B. L., Dowda, M., Addy, C. H., Pfeiffer, K. Tulevaisuudessa olisikin hyödyllistä selvittää, minkälaista vaihtelua maan eri osien välillä on, ja mistä se voi johtua. Koska emme tässä tutkimuksessa tarkastelleet vuodenaikavaihtelua, nämä tulokset ovat talven, kevään ja alkukesän keskiarvoja ja vuodenaikojen aiheuttama vaihtelu täytyy ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa. J., & Cooper, D. Havainnointia suoritettiin tammikuusta toukokuuhun, mikä nostaa esiin kysymyksen vuodenaikavaihtelun huomioimisesta. Heikkoutena voidaan myös pitää sitä, että havaintoja tehtiin enemmän aamupäivinä (6 aamua) kuin iltapäivinä (1 iltapäivä), mikä saattaa iltapäivän lepohetken vuoksi nostaa vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden määrää korkeammaksi, verrattuna tilanteeseen, jossa iltapäiviä olisi havainnoitavana yhtä monta. Tämän tutkimuksen vahvuutena voidaan pitää suurta havaintojen määrää. Kaikille ikäryhmille, mutta erityisesti 1–3-vuotiaille eniten mahdollisuuksia siihen näyttivät tarjoavan yleisimmät toiminnat: perushoito-, ruokailuja siirtymätilanteet eli rutiinit; kynä–paperi tehtävät 6–7-vuotiaille ja esineleikki 4–7-vuotiaille. L., & Pate, R. Parhaiten lasten vähintään kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta herättivät fyysinen leikki, roolileikki, ja kielletty toiminta kaiken ikäisillä, sääntöleikki 4–7-vuotiailla, ja yhdessäolo muiden kanssa 1–3-vuotiailla. Tutkimme tämän vaikutuksen painottamalla iltapäivän otoksen kuudella, mikä ei aiheuttanut muutoksia tilastollisiin merkitsevyyksiin. Nuorimman ja kahden vanhemman ikäryhmän välinen ero voi johtua siitä, että vanhemmat lapset ymmärtävät ohjeita ja kieltoja paremmin. 2009. U., Ritchie, S., Barbarin, O. Social and environmental factors associated with preschoolers’ nonsedentary physical activity. opetuksen, ohjatun leikin ja rutiinien lomaan. Vaikka tutkimus on otoskooltaan ja havaintojen määrältään suuri, se edustaa lähinnä vain Etelä-Suomea, mitä voidaan pitää heikkoutena. Systematic review of the relationships between physical activity and health indicators in the early years (0-4 years). 2017. J. Factors associated with physical activity in preschool children. Kasvattajien tulisi huolehtia lasten paikallaanolon jaksojen tauottamisesta ja vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden tasaisesta jakautumisesta koko varhaiskasvatuspäivälle. C., Crawford, G. The level and tempo of children’s physical activities: An observational study. Annals of Sports Medicine and Research, 2(1), 1011. Early Childhood Research Quarterly, 25(2), 177–193. Päiväkodin olosuhteet, lähiympäristö, ja sää saattavat olla hyvinkin erilaisia eri osissa maata ja voivat vaikuttaa paljon esim. Kielletty toiminta oli kaikista toiminnoista harvinaisin (poikkeuksena nuorimmat lapset, jotka osallistuivat suunnilleen saman verran sääntöleikkeihin). Carson, V., Lee, E.-Y., Hewitt, L., Jennings, C., Hunter, S., Kuzik, N., … Tremblay, M. Lisäksi, kielletyn toiminnan eri muotojen ja aktivoivien ominaisuuksien tarkempi tarkastelu saattaisi antaa hyödyllistä tietoa pienten lasten aktiivisuuden luonteesta ja antaa mahdollisuuksia lasten osallisuuden lisäämiseen. Varsinaiset tulokset on kuitenkin laskettu ilman painotusta. 2015. R. Assessing preschool children’s physical activity: The observational system for recording physical activity in children-preschool version. Brown, W. L., Porszasz, J., Barstow, T. Hesketh ym. S. Research Quarterly for Exercise and Sport, 77(2), 167–176. C. (2014a) tutkimuksessa keskimäärin kaikilla 1–7-vuotiailla. Kunnat valitsivat satunnaisesti osan, tai suosittelivat kaikkia tai jonkin tietyn alueen päiväkoteja osallistumaan tutkimukseen. Early, D. Päiväkodeissa olisi ehkä syytä miettiä, ovatko kaikki kiellot tarpeen, ja olisiko kielletyissä leikeissä jotakin sellaista mitä voisi ottaa mukaan sallittuihin leikkeihin, vaikka ensin opettajan kanssa kokeillen ja turvallisuustekijät huomioiden. 2012. H., Pfeiffer, K. M., ,,, Pianta, R. A., Winn, D.-M. C. Tätä olisikin hyvä tutkia tarkemmin, jotta nähdään minkä verran lapset itse voivat vaikuttaa omiin valintoihinsa ja sitä kautta omaan fyysiseen aktiivisuuteensa ja miten se on yhteydessä aktiivisuuden tasoon Toiseksi, tulokset eivät ole täysin yleistettävissä alueen 1–7-vuotiaisiin päiväkotilapsiin, koska päiväkotien otanta tapahtui kuntien päätöksestä, johtuen kuntien varhaiskasvatustoimen kehittämisja palautejärjestelmästä, jonka avulla kunnat voivat hyödyntää tutkimustuloksia toiminnassaan. Helpoiten se onnistuu toiminnoissa, joissa lapset viettävät paljon aikaa, mutta eivät saa juurikaan vähintään kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta. Tulosten valossa näyttää siltä, että varhaiskasvatuspäivä tarjoaa useita mahdollisuuksia lisätä eri ikäisten lasten vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden määrää. How do pre-kindergarteners spend their time. M. Brown, W. 2002. & Goodway, J. (2014) havaitsivat vain vähäisiä eroja lasten kevyessä aktiivisuudessa. LÄHTEET Bailey, R. The Journal of Pediatrics, 140(1), 81–85. Understanding motor development: infants, children, adolescents, adults. L., Dowda, M., Almeida, M. Toisaalta tutkimuksen tarkoitus oli antaa poikkileikkaus siitä mitä varhaiskasvatuksessa tapahtuu silloisella tutkimusja kehittämishankeen alueella, ja siihen saimme vastauksen, kuten myös siihen, mitkä toiminnat aktivoivat eri ikäisiä lapsia parhaiten. Gender, ethnicity, and income as predictors of experiences in pre-kindergarten classrooms. erityisohjelma tapahtuu aamupäivien aikana, jolloin vaihteluakin on aamupäivisin enemmän. Gallahue, D., Ozmun, J. Opettajille ja muille kasvattajille suunnattu koulutus fyysisen aktiivisuuden merkityksestä sekä keinoista lisätä näitä lyhyitä lapsen fyysiselle aktiivisuudelle tunnusomaisia ja tärkeitä aktiivisuuspyrähdyksiä pitkin varhaiskasvatuspäivää voisi auttaa tavoitteen toteutumisessa. (2002) eivät havainneet lainkaan eroja vuodenaikojen välillä, ja Soini ym. Tämä onnistuu sijoittamalla eri ikäryhmille näitä parhaiten aktivoivia toimintoja esim. BMC Public Health, 17 (5), 854. (2017) esittivät, että näitä lasten aktiivisuutta estäviä kieltoja asetetaan erityisesti turvallisuuden, mutta toisinaan myös säätilan vuoksi. Tutkimus antoi tietoa eri ikäisten lasten ajankäytöstä ja vähintään kohtuukuormitteisesta fyysisestä aktiivisuudesta varhaiskasvatuksessa
Suomen virallinen tilasto (SVT): Esija peruskouluopetus [verkkojulkaisu]. 2016b. & Malmstrom, S. & Lummelahti, L. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 14(1), 120. In A. 2014b. Pate, R. Procedia Social and Behavioral Sciences, 45, 277–283. Early Child Development and Care, 184(4), 617-632. Journal of Physical Activity & Health, 10(2), 170–175. Interrater reliability: The kappa statistic. Liikunta ja tiede, 53 (6), 49-55. Biochemia medica, 22(3), s. Early Child Development and Care, 184(4), 589–601. L. 2012. 2016. L., Jones, R. Poitras, V. Early Education and Development, 14:2, 155-178. 3-4-vuotiaiden lasten fyysinen aktiivisuus päiväkodissa eri vuodenaikoina sekä varhaiskasvattajan kannustuksen yhteys lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Winsler, A. Preschool children are more physically active and less sedentary on weekdays compared with weekends. Geneva, Sveitsi. The ethical principles of research with human participants and ethical review in the human sciences in Finland. 2017. Barriers and facilitators to young children’s physical activity and sedentary behaviour: A systematic review and synthesis of qualitative literature. 2016a. and Carlton M.P. Howie, E. Pediatric Obesity, 8(2), 142–149. Physical activity during early childhood education day. Directly observed physical activity levels in preschool children. a9h. Ward, S. Variation in children’s classroom engagement throughout a day in preschool: Relations to classroom and child factors. Correlates of children’s objectively measured physical activity and sedentary behavior in early childhood education and care services: A systematic review. (2012). Early Childhood Research Quarterly, 27(2), 221–230. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016: 22. 2012. Pate, R. K., Brown, W. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 13(1), 69. 2014a. 77–83. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuden suositukset. Reunamo, J. H., Dowda, M., McIver, K. A. 2016. Tonge, K. Finland. Creativity in day care. 2019. 2012. F., Alkon, A., & Lee, K. Opetusja kulttuuriministeriö. Ministry of Education and Culture 2016:22. M. Variation in population levels of sedentary time in European children and adolescents according to cross-European studies: A systematic literature review within DEDIPAC. Finnish National Board on Research. The physical activity levels of preschool-aged children: A systematic review. A., Bélanger, M. M., Carson, V., Chaput, J.-P., Janssen, I., …Tremblay, M. WHO (World Health Organization) 2019. 2018. Reunamo, J., Hakala, L., Saros, L., Lehto, S., Kyhälä, A-L., & Valtonen, J. 2018. M., Downer, J. Physical activity behaviors of highly active preschoolers. McHugh, M. Children’s peer relations and children’s physical activity. 2013. Seasonal and daily variation in physical activity among three-year-old Finnish preschool children. Mavilidi, M.-F., Okely, A., Chandler, P., Louise Domazet, S., & Paas, F. (2013). & Kyhälä, A-L. Obesity Reviews, 18(9), 987–1017. Sääkslahti, A., Niemistö, D., Nevalainen, K., Laukkanen, A., Korhonen, E. Van Cauwenberghe, E., Labarque, V., Gubbels, J., Bourdeaudhuij, I., & Gardon, G. Early Years, 34(1), 32–48. 2016. Vitiello, V. Jämsen, A., Villberg, J., Mehtälä, A., Soini, A., Sääkslahti, A., & Poskiparta, M. Lehto, S., Reunamo, J., & Ruismäki, H. Preventive Medicine, 89, 129–139. Journal of Early Childhood Education Research, 2013. L., & Pate, R. Physical activity in preschool children with the transition to outdoors. M., Gay, C., Anders, T. 2017. OECD (2018), Family Database, OECD -Social Policy Division -Directorate of Employment, Labour and Social Affairs, retrieved 24.02.2019 from https://www.oecd.org/els/soc/PF3_2_Enrolment_childcare_preschool.pdf Opetusja kulttuuriministeriö. Verloigne, M., Loyen, A., Van Hecke, L., Lakerveld, J., Hendriksen, I., De Bourdheaudhuij, I., …van der Ploeg, H. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuden suosituksille. 2018. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.6.2020]. Soini, A., Tammelin, T., Sääkslahti, A., Watt, A., Villberg, J., Kettunen, T., Mehtälä, A., & Poskiparta, M. M., Johnson, A. Ward, T. H., & Addy, C. Relationship between eating behaviors and physical activity of preschoolers and their peers: A systematic review. Reunamo, J., Lee, H-C., Wang, L-C., Ruokonen, I., Nikkola, T. WHO guidelines on physical activity, sedentary behavior and sleep for children under 5 years of age. 2013. & Juutinen-Finni, T. H., Mitchell, J., & Addy, C. S. Preschooler’s physical activity levels and associations with lesson context, teacher’s behavior, and environment during preschool physical education. Journal of Pediatric Psychology, 33(6), 666–672. F., Donovan, D., & Carrier, N. 2013. Liikunta & Tiede 56 (2–3). R., Dowda, M., Brown, W. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016: 21. 276–282. 2013. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/pop/index.html Tenk. 2016. 2014. D. Leikin käsikirja. & Carron A. E., Booren, L. R., McIver, K., Dowda, M., Brown, W. Sleep and napping patterns in 3-to-5-year old children attending full-day childcare centers. Journal of Experimental Child Psychology, 166, 502–519. Jyväskylä: PS-kustannus. Tucker, P., Vanderloo, L. Systematic review of the relationships between objectively measured physical activity and health indicators in school-aged children and youth. 2008. A., & Okely, A. Early Childhood Research Quarterly, 23(4), 547–558. Kyhälä, A.-L., Reunamo, J., & Ruismäki, H. Integrity TENK guidelines 3/2019. P. M., Burke, S. Effectiveness of physical activity interventions for preschoolers: A Meta-Analysis, Research Quarterly for Exercise and Sport, 84:3, 287-294. R., Lakshman, R., & van Sluijs, E. M., Irwin, J. 2016. Immediate and delayed effects of integrating physical activity into preschool children’s learning of numeracy skills. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 13(1), 50. 89-100, 117-120, 157-162 Hesketh, K. E., Borghese, M. Journal of School Health, 78(8), 438–444. ISSN=1799-3709. 3–10-vuotiaiden lasten motoriset perustaidot. F. 2008. Rintala, P., Sääkslahti, A., & Iivonen, S. 2008. Gordon, E., Tucker, P., Burke, S. Sääkslahti (Ed.), Scientific justification for the recommendations for physical activity in early childhood. Applied Physiology, Nutrition & Metabolism, 41, S197–S239. R. P. Journal of Early Childhood Education Research, 7(1), 100–126. D., Gaston, A., Driediger, M., & Timmons, B. J., Gray, C. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. T., & Williford, A. Impact of the supporting physical activity in the childcare environment (space) intervention on preschoolers’ physical activity levels and sedentary time: A single-blind cluster randomized controlled trial. 2016. Early Childhood Research Quarterly, 27(2), 210–220. Päiväkotien liikuntaolosuhteiden yhteys lasten motorisiin taitoihin. 7 8 LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Lasten ajankäyttö ja fyysinen aktiivisuus. Children’s physical activity in day care and preschool. 2003 observations of children’s task activities and social interactions in relation to teacher perceptions in a child-centered preschool: Are we leaving too much to chance. W. Tucker, P. Helenius, A
Jyväskylän yliopisto ja LIKES-tutkimuskeskus. The results are however interesting as many previous questionnaire-based studies have found no association. 050-4016964, sanna.h.palomaki@ jyu.fi. In male students, no statistically significant associations were found between physical activity and smartphone usage. Snapchatia käytettiin vuorokaudessa keskimäärin lähes kaksi tuntia. Being able to regulate one’s smartphone usage can be an important skill for young people for enhancing physical activity and well-being. Smartphone usage in everyday life was associated to lower physical activity in female students both during a normal week (r=-0,28, p=0,017) and the preceding week (r=-0,25, p=0,03). In addition, participants responded to a questionnaire on physical activity. The observed associations between smart phone usage and physical activity in female students are suggestive as the relatively small number of samples as well as the lack of potential covariates limits the analysis of the results. PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto, p. Miesopiskelijoilla älypuhelimen käyttöajan ja fyysisen aktiivisuuden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Altogether 105 students from four high schools participated in the study. The use of smartphones and its association with the physical activity of children and adolescents have been researched quite little in Finland, and internationally. & Palomäki S. The data was analysed by using a univariate and repeated measures ANOVA, Pearson correlation coefficients and LOESS-regression model. Tässä tutkimuksessa selvitettiin 15–19-vuotiaiden nuorten älypuhelimen käytön määrää ja sen yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen. Lukiolaisista 11,5 prosenttia kertoi liikkuvansa liikuntasuositusten mukaan vähintään tunnin päivittäin siten, että syke nousee ja hengästyy. Only 11.5 per cent of the respondents stated that they were physically active for at least one hour each day as recommended to youth in physical activity guidelines (physical activity causing and increased heart rate or momentary shortness of breath). The top three applications used by high school students were Snapchat, Instagram and YouTube. Älypuhelimen käytön säätely voi olla nuorille tärkeä fyysistä aktiivisuutta ja hyvinvointia edistävä taito. Nuorten älypuhelimen käytön ja fyysisen aktiivisuuden yhteydet. Keywords: physical activity, smartphone, adolescents, high school students. Smartphones were used for an average of four hours and 40 minutes per day. Liikunta & Tiede 57 (4), 79–85. Lisäksi osallistujat vastasivat fyysistä aktiivisuutta koskevaan kyselyyn. Liikunta & Tiede 57 (4), 79–85. The participants’ smartphone usage was measured objectively during six days by using smartphone applications that measure and report how and when a smartphone is being used. Älypuhelinta käytettiin keskimäärin neljä tuntia ja 40 minuuttia vuorokaudessa. LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Viekö älypuhelin aikaa liikunnalta. Älypuhelimen käyttöä ja sen yhteyttä lasten ja nuorten liikkumiseen on tutkittu sekä Suomessa että kansainvälisesti vielä varsin vähän. Viekö älypuhelin aikaa liikunnalta. Aineiston analysoinnissa käytettiin monisuuntaista ja toistettujen mittausten varianssianalyysiä, Pearsonin korrelaatiokertoimia ja LOESS-mallinnusta. Älypuhelimen käyttöä mitattiin objektiivisesti siihen tarkoitetun sovelluksen avulla kuuden vuorokauden ajan. The association between smartphone use and physical activity in Finnish high school students. Sanna Palomäki, LitT (yhteyshenkilö). Janne Pietilä, LitK, Jyväskylän yliopisto. Havaitut yhteydet naisopiskelijoiden älypuhelimen käytön ja fyysisen aktiivisuuden välillä ovat suuntaa-antavia, sillä suhteellisen pieni otoskoko sekä mahdollisten sekoittavien tekijöiden puuttuminen analyyseista rajoittavat tulkintaa. 2020. Lukiolaisten kolme käytetyintä sovellusta olivat Snapchat, Instagram ja YouTube. Asiasanat: fyysinen aktiivisuus, liikunta, älypuhelin, nuoret, lukiolaiset ABSTRACT Lahti, J., Pietilä, J. Erityisesti 15–16-vuotiailla naisilla sekä älypuhelimen arki(r=-0,64, p=0,001) että viikonloppukäyttö (r=-0,54, p=0,005) korreloi negatiivisesti fyysiseen aktiivisuuteen. In female students, using a smartphone for more than four hours per day seemed to suggest lower physical activity. 2020. & Palomäki S. Älypuhelimen arkikäyttö oli yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen naisopiskelijoilla sekä tavallisella viikolla (r=-0,28, p=0,017) että edeltävällä viikolla (r=-0,25, p=0,03). 7 9 VIEKÖ ÄLYPUHELIN AIKAA LIIKUNNALTA. This study investigates 15– 19-year olds high school students’ smartphone usage and its associations with their physical activity. NUORTEN ÄLYPUHELIMEN KÄYTÖN JA FYYSISEN AKTIIVISUUDEN YHTEYDET Joel Lahti, LitM, Jvväskylän yliopisto. Naisopiskelijoilla yli neljän tunnin päivittäinen älypuhelimen käyttö näytti viittaavan vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen. Tulos on kuitenkin kiinnostava, koska useissa aiemmissa kyselyihin perustuneissa tutkimuksissa vastaavaa yhteyttä ei ole löydetty. TIIVISTELMÄ Lahti, J., Pietilä, J. Both everyday usage of a smartphone (r=-0,64, p=0,001) as well as smartphone usage during the weekend (r=-0,54, p=0,005) had a negative correlation to physical activity among 15 to 16-year old female students specifically. Tutkimukseen osallistui 105 opiskelijaa neljästä eri lukiosta. Snapchat was used on an average for almost two hours during one day
2015 Barkley & Lepp 2016). Kouluterveyskyselyn mukaan lukiolaisista miehistä vain noin 16 prosenttia ja naisista 11 prosenttia liikkuu vähintään tunnin päivittäin (THL 2017). Kokko, henkilökohtainen tiedonanto 7.–8.11.2018). Suosituksen tarkoituksena on ollut määritellä fyysisen aktiivisuuden minimimäärä, jolla vähäisestä liikunnasta terveydelle aiheutuvia haittavaikutuksia olisi mahdollista estää. Suomessa asuvat 13–29-vuotiaat (n=6247) käyttivät vuonna 2019 sosiaalista mediaa 15–20 tuntia viikossa, mikä oli noin puoli tuntia enemmän kuin vuonna 2016. uudempien ruutujen, kuten tietokoneen, videopelien, tablettien ja älypuhelinten terveysvaikutuksista tiedetään melko vähän (Kenney & Gortmaker 2017). 2016) ja voivan auttaa liikuntasuositusten saavuttamisessa (Towne ym. TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -MENETELMÄT JA -AINEISTO Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lukiolaisten älypuhelimien käytön ja fyysisen aktiivisuuden määrää sekä niiden välisiä yhteyksiä. Townen ym. 2015). 2010) ja ylipainon lisääntymiseen (Hancox & Poulton 2006). 2008), niskaja hartiakipuihin (Siekkinen ym. Molemmat sovellukset seurasi. 2019). Muutamissa aikaisemmissa tutkimuksissa älypuhelinten runsaan käytön on havaittu vaikuttaneen negatiivisesti fyysiseen kuntoon (Lepp ym. Vähäisen liikkumisen lisäksi runsas ruutuaika voi johtaa riittämättömään yöuneen (Kenney & Gortmaker 2017), tukija liikuntaelimistön rasitustiloihin ja lihasjännityksiin (Heinonen ym. 8 LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Viekö älypuhelin aikaa liikunnalta. Kaikki tiedot kerättiin anonyymisti ilman nimiä, ja opiskelija kirjoitti lomakkeelle taustatiedoista vain iän, luokka-asteen sekä sukupuolen. Suomalaisista nuorista 24 prosenttia on yrittänyt vähentää älypuhelimen käyttöä siinä kuitenkaan onnistumatta (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2019). 2015). Iso osa nuorten älypuhelimen käytöstä on sosiaalisen median palveluiden käyttöä (Ebrand Suomi Oy 2019), jonka on puolestaan havaittu olevan yhteydessä istuen vietettyyn aikaan (Sandercock, Alibrahim ja Bellamy 2016). Tutkittavista 77 oli naisia ja 28 miehiä. Älypuhelimen käyttö tapahtuu usein pienissä ajanjaksoissa ja kokonaiskäyttöaika kertyy useista eri pituisista jaksoista (Andrews ym. 2016), huonoon hengitysja verenkiertoelimistön kuntoon (Lepp ym. Barkley ja Lepp (2016) sekä Fennel ym. (2017) tutkimuksessa alle kuuden tunnin päivittäinen älypuhelimen käyttö näytti jopa olevan yhteydessä vähäisempään liikuntaan verrattuna niihin, jotka käyttivät älypuhelimiaan yli kuusi tuntia päivässä. 2019). Tutkimuksissa on havaittu, että älypuhelimen käyttö painottuu useimmilla vapaa-ajan toimintoihin, kuten sosiaalisen median palveluihin, eikä niinkään koulutai työtehtäviin (Lepp ym. Muutamissa tutkimuksissa liikuntaan kannustavien ja liikuntaa mittaavien älypuhelin sovellusten on todettu hieman lisäävän fyysistä aktiivisuutta (Coughlin ym. 2013; Rebold, Lepp, Sanders & Barkley 2015; Sandercock, Alibrahim & Bellamy 2016) ja lisäksi on havaittu yhteyksiä haitallisiin terveystottumuksiin kuten vähäiseen uneen ja sokerijuomien käyttöön (Kenney & Gortmaker 2017). Toistaiseksi ns. Älypuhelimen käyttöä mitattiin kuuden vuorokauden ajan älypuhelinsovelluksella ja fyysistä aktiivisuutta selvitettiin kyselyllä. 2010). Älypuhelimen käyttö on yhtä hyvin mahdollista sekä sohvalla istuen tai maaten että fyysisesti aktiivisena seisten, kävellessä ja jopa juostessa. Älylaitteet kulkevat ihmisillä nykyään mukana lähes kaikkialle heräämisestä aina nukkumaan menoon saakka (Lemola ym. Tutkimukseen osallistuminen oli opiskelijoille täysin vapaaehtoista. Kuitenkin tiedetään, että iän lisääntyessä sekä fyysisen aktiivisuuden että ruutuajan suositukset täyttyvät heikommin (Kokko ym. Älypuhelimen käytön kuuden päivän seurantajakso toteutettiin Android-puhelimilla YourHour -sovelluksella ja iPhonen omalla ruutuaikasovelluksella. Tutkimusaineisto kerättiin loppusyksyn 2018 ja talven 2019 aikana. Liikuntasuorituksen aikana puhelimeen puhumisen tai tekstaamisen on havaittu laskevan juoksutai kävelynopeutta sekä alentavan sykettä (Rebold ym. Suomessa kaikille 7–18-vuotiaille suositellaan liikuntaa vähintään 1–2 tuntia päivässä, pitkien istumisjaksojen välttämistä sekä ruutuajan rajoittamista korkeintaan kahteen tuntiin päivässä (Heinonen ym. Kuitenkin tutkimustulokset älypuhelimen käytön ja fyysisen aktiivisuuden yhteyksistä ovat vielä vähäisiä ja osin ristiriitaisia (Coughlin ym 2016; Towne ym. Esittelimme tutkimukseen osallistumisen mahdollisuutta 9 opiskelijaryhmälle, ja keskimäärin noin joka neljäs opiskelija lähti mukaan kustakin ryhmästä. Lisäksi selvitettiin, mitä sovelluksia lukio-opiskelijat älypuhelimella käyttävät. 2017). Olimme ennen tutkimuksen tekemistä yhteydessä Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskukseen ja aineiston keruussa toimittiin sieltä saadun ohjeistuksen mukaisesti (M. Aineistonkeruu suoritettiin Keski-Suomessa, jotta tutkijoiden oli mahdollista ohjeistaa opiskelijat paikan päällä oppilaitoksissa, ja lisäksi käydä lukioissa vielä toistamiseen seurantajakson päätyttyä keräämässä kyselylomakkeet. 2017). Tutkimukseen osallistui 105 lukiolaista, jotka olivat iältään 15–19-vuotiaita (keski-ikä 16,9). Ruutuaikaa, etenkin television katselua ja sen yhteyksiä fyysiseen aktiivisuuteen ja terveyden riskitekijöihin on tutkittu paljon (Hardy ym. 2013). Näyttäisi kuitenkin siltä, että suurin osa, jopa 87 prosenttia, älypuhelimen käytöstä tapahtuisi istuen (Fennel ym 2019). Myös opiskelijoiden vanhemmille lähetettiin Wilma-viesti, jossa kerrottiin tutkimuksesta ja siihen osallistumisesta. 2018). Lapsilla runsaan ruutuajan on havaittu olevan yhteydessä myös heikompaan kognitiiviseen suoriutumiseen (Walsh ym. Eettisen ennakkoarvioinnin tekemistä ei edellytetty, mutta älypuhelinten seurantasovellusten tietosuojakäytännöt ja käyttöoikeudet tuli suomentaa ja antaa kaikille opiskelijoille luettavaksi ennen suostumuslomakkeen allekirjoittamista ja tutkimukseen osallistumista. Älypuhelimiin on myös saatavilla useita erilaisia liikunta-aktiivisuutta seuraavia ja tallentavia sovelluksia sekä erilaisia digitaalisia liikuntapelejä. 2013) sekä aineenvaihdunnallisten riskitekijöiden (Hardy ym. Tutkijat olivat yhteydessä yhdeksään keskisuomalaiseen lukioon, joista neljästä saatiin lupa tulla esittelemään tutkimusta opiskelijoille. Nykynuorten on mahdollista selvitä arjestaan hyvin vähäisellä liikkumisella, sillä joka viides lukiolainen liikkui alle 30 minuuttia vuorokaudessa reippaasti, kun liikkumista seurattiin liikemittareilla (Siekkinen ym. Viikonloppujen runsas ruutuaika varhaisteini-iässä oli Engbergin ym (2019) mukaan yhteydessä korkeampaan painoindeksiin myöhemmällä iällä. 2008). JOHDANTO Noin 99 prosentilla 16–24-vuotiaista suomalaisista on käytössään älypuhelin (Tilastokeskus 2018). (eBrand Suomi Oy 2019.) Pohjoismaalaisista 18–24-vuotiaista 52 prosenttia kokee itse käyttävänsä älypuhelinta liikaa (Deloitte 2017). (2019) havaitsivat älypuhelimen käytön lisäävän istuen vietettyä aikaa, mutta yhteyttä fyysisen aktiivisuuden määrän ja älypuhelimen käytön välillä ei ilmennyt. Kolmesta neljään tuntia päivässä sosiaalisen median palveluita kulutti 13–22-vuotiaista nuorista 16 prosenttia. 2018). Kyselyihin perustuneissa tutkimuksissa yhteyttä ei ole aina löydetty (Barkley & Lepp 2016; Fennel ym
Aktiivisimpia olivat 17-vuotiaat, jotka ilmoittivat liikkuvansa 4,6 päivänä viikossa vähintään tunnin. Älypuhelimen käyttöön liittyvät kysymykset suunnittelimme ja testasimme itse, koska vastaavanlaisia ei löytynyt valmiina. Älypuhelimen käytön ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä tarkasteltiin ensin Pearsonin korrelaatiokertoimilla, jotka analysoitiin myös sukupuolen ja iän mukaisissa ryhmissä. Naisja miesopiskelijoiden erot eivät tilastollisesti merkitseviä.. Opiskelijaa pyydettiin miettimään erikseen sekä 7 edellisen päivän että tavallisen viikon osalta, kuinka monena päivänä hän oli liikkunut vähintään 60 minuuttia päivässä. Mittausjakso sisälsi sekä arkiettä viikonloppupäiviä. Kaikki analyysit tehtiin IBM SPSS 24 -ohjelmalla. Menetelmän etuna on se, että muuttujien yhteydelle ei oleteta mitään tiettyä funktionaalista muotoa, vaan muoto estimoidaan aineistosta. LOESS-käyrä perustuu ei-parametriseen lokaaliin regressioanalyysiin, jota voidaan hyödyntää myös käyräviivaisten yhteyksien analysoinnissa ja silloin kun yhteydet eivät ole kovin selviä. Suosituksen saavuttaneiden prosenttiosuus oli sama sekä tavallisella että edellisellä viikolla, ja muutenkin erot näiden kahden kysymyksen välillä olivat pieniä. Fyysisen aktiivisuuden ja älypuhelimen käytön eroja sukupuolten ja eri ikäryhmien välillä analysoitiin monisuuntaisella varianssianalyysillä, jolloin sukupuoli ja ikä voitiin huomioida analyysissä samanaikaisesti. 8 1 vat kaikkia puhelimella käytettyjä sovelluksia sekä niihin käytettyä aikaa minuutteina, josta saatiin päiväkohtaiset älypuhelimen käyttömäärät. Kysymykseen ”Kuinka paljon sinulle kertyi älypuhelimen käyttöaikaa viimeisen 6 täyden vuorokauden aikana?” opiskelijat vastasivat merkitsemällä seurantasovelluksen näyttämän ajan minuutteina jokaisen mittauspäivän kohdalle varatulle viivalle. Lisäksi kysyttiin tavallisen viikon osalta, kuinka monena päivänä viikossa liikkuminen sisältää rasittavaa liikuntaa, ja miten paljon rasittavaa liikuntaa yhteensä (tunneissa) kertyy. Sen jälkeen LOESS-mallinnuksella pyrittiin vielä hahmottamaan muuttujien yhteyksiä visuaalisesti, sekä tarkastelemaan löytyykö LOESS-käyrän avulla älypuhelimen käytölle sellaista raja-arvoa, jonka jälkeen tutkittavien fyysinen aktiivisuus alkaa vähetä. Iän omavaikutus oli lähellä merkitsevää (p=0,055). LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Viekö älypuhelin aikaa liikunnalta. TULOKSET Lukiolaisten fyysinen aktiivisuus Vain 11,5 prosenttia 15–19-vuotiaista lukiolaisista (n=104) saavutti fyysisen aktiivisuuden suositukset, eli he ilmoittivat liikkuvansa vähintään tunnin päivittäin niin, että syke nousee ja hengästyy (kuvio 1.). Kuvio 1. Hyvin vähän eli 0–2 päivänä tunnin liikkui lähes joka viides lukiolainen. Mittausjakson pituutta määritteli ensisijaisesti se, että käytetyt sovellukset tallensivat pisimmillään kuuden vuorokauden jakson älypuhelimen käyttöä. Fyysisen aktiivisuuden suosituksen (vähintään tunti liikuntaa päivässä) toteutuminen tavallisella viikolla lukioopiskelijoilla (n=104). Lisäksi opiskelijoita pyydettiin kirjoittamaan kolme eniten käyttämäänsä sovellusta niin, että käytetyin on ensimmäisenä ja ilmoittamaan myös näihin sovelluksiin käytetty aika. Ikämuuttujaa käytetiin siis analyysistä riippuen joko jatkuvana (kovariaattina) tai luokiteltuna seuraavasti: 15–16-vuotiaat (n=28), 17-vuotiaat (n=57) ja 18–19-vuotiaat (n=18). Tutkijat ohjeistivat seurantasovellusten käytön lukiolaisille luokissa seurantajaksoa edeltävänä päivänä, samoin kuin myös seurantatietojen kirjaamisen kyselylomakkeelle, joka toteutettiin ohjatusti heti mittausjakson päättymisen jälkeisenä päivänä. Varianssinanalyysin mukaan sukupuolella (p=0,545) ei ollut omavaikutusta, eikä sukupuolella ja iällä yhdysvaikutusta (p=0,306) fyysisen aktiivisuuden suosituksen saavuttamisessa. Opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta selvitettiin kysymyksillä ja vastausvaihtoehdoilla, jotka olivat samoja kuin vuoden 2016 LIITU-tutkimuksessa (Kokko ym. 2016). Nuorimman (15–16-vuotiaat) ja vanhimman (18–19-vuotiaat) ikäryhmän opiskelijat ilmoittivat liikkuvansa keskimäärin 3,9 päivänä viikossa. Noin puolet lukiolaisista ilmoitti liikkuvansa tunnin vähintään viitenä päivänä viikossa tavallisen viikon aikana. Naisopiskelijoille kertyi vähintään tunti fyysistä aktiivisuutta keskimäärin 4,2 päivänä tavallisen viikon aikana, ja miesopiskelijoille 4,4 päivänä. Älypuhelimen arkija viikonloppukäytön eroja tarkasteltiin toistettujen mittausten varianssianalyysillä sukupuolen mukaisissa ryhmissä ja tutkittavan ikä kovariaattina. Tukeyn post hoc -testin mukaan ikäryhmien aktiivisuus ei poikennut tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Rasittavaa liikuntaa kertyi lukiolaisille keskimäärin kolmena päivänä viikossa
Miehet käyttivät arkipäivinä älypuhelinta keskimäärin 17 minuuttia enemmän kuin naiset, mutta viikonloppuna ero kääntyi toisinpäin naisten käyttäessä älypuhelinta 24 minuuttia miehiä enemmän. Rasittavan liikunnan tunteja naisille kertyi viikossa keskimäärin 4,0 tuntia ja miehille 4,4 tuntia. Älypuhelimen viikonloppukäytössä ikäryhmien väliset erot olivat pienempiä. Naisten ja miesten älypuhelimen käyttöajoissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja kokonaiskäytössä (p=0,395), arkena (p=0,643) tai viikonloppuna (p=0,289) (kuvio 2). Kuvio 2. Naisja miesopiskelijoiden erot eivät tilastollisesti merkit seviä.. Naisopiskelijat viettivät jonkin verran miehiä enemmän aikaa Snapchatissä ja Instagramissa. Sukupuolten väliset erot suosituimpien sovellusten käytössä eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Edellisen viikon fyysisen aktiivisuuden yhteys älypuhelimen käyttöön (min/6vrk) naisja miesopiskelijoilla LOESS-havaintokuviossa. Kuitenkin tarkasteltaessa naisia ja miehiä erikseen havaittiin merkitseviä yhteyksiä vain naisopiskelijoilla, joilla älypuhelimen arkikäyttö ja tavallisen viikon (r=-0,28, p=0,017) sekä edellisen viikon (r=-0,25, p=0,030) fyy8 2 LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Viekö älypuhelin aikaa liikunnalta. Yhteenvetona voidaan siis todeta, ettei naisja miesopiskelijoiden tai eri ikäryhmiin kuuluvien lukiolaisten liikkuminen eronnut tilastollisesti merkitsevästi toisistaan tässä aineistossa. Nuorimmassa ikäryhmässä (15–16-vuotiaat) arkikäyttö pysytteli keskimäärin neljässä tunnissa, mutta vanhimmassa ikäryhmässä (18–19-vuotiaat) arkikäyttöä kertyi jo viisi tuntia. Toistettujen mittausten varianssianalyysissa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa arkija viikonloppukäytön välillä (p=0,452), eikä sukupuolella (p=0,063) tai iällä (p=0,463) yhdysvaikutusta. Puhelimen käytössä oli myös suuria yksilöllisiä eroja: pisin yhden vuorokauden aikana mitattu käyttöaika oli 12 tuntia 30 minuuttia ja lyhin 24 minuuttia. Toiseksi eniten aikaa meni YouTubessa (1 tunti 15min/vrk) ja kolmanneksi eniten Instagramissa (1 tunti 3min/vrk). Viikonloppuisin älypuhelinta käytettiin vain noin 13 minuuttia enemmän kuin arkipäivinä. Erityisesti naisopiskelijoilla puhelimen käyttö näytti kasvavan iän mukana lineaarisesti ja 18–19-vuotiaat naisopiskelijat käyttivät puhelinta lähes kuusi tuntia päivässä. Älypuhelimen käytön ja fyysisen aktiivisuuden yhteys Koko tutkimusjoukkoa tarkasteltaessa havaittiin lukiolaisten älypuhelimen arkikäytöllä ja tavallisen viikon fyysisellä aktiivisuudella heikko, mutta tilastollisesti merkitsevä negatiivinen korrelaatio (r=-0,20, p=0,047). Lukiolaisten suosituimmat sovellukset olivat sosiaalisen median palveluita ja niistä eniten aikaa käytettiin Snapchatissä, keskimäärin 1 tunti 45 min vuorokaudessa. Kuvio 3. Sukupuolella ja iällä ei havaittu rasittavan liikunnan suhteen tilastollisesti merkitseviä päätai yhdysvaikutuksia. Älypuhelimen käyttö arjessa näytti lisääntyvän jossakin määrin iän mukana, mutta ikäryhmien väliset erot eivät muodostuneet tilastollisesti merkitseviksi (p=0,433). Miehet puolestaan käyttivät YouTubea hieman naisia enemmän. Lukiolaisten älypuhelimen käyttö Lukiolaiset käyttivät älypuhelinta keskimäärin 4 tuntia ja 40 minuuttia vuorokaudessa, ja kolmasosa vastaajista jopa kuusi ja puoli tuntia vuorokaudessa. Älypuhelimen keskimääräinen päivittäinen käyttö aika (h) arkena ja viikonloppuisin lukio-opiskelijoilla (n=101). Kaikissa kolmessa ikäryhmässä rasittavaa liikuntaa harrastettiin noin neljä tuntia viikossa
Rasittavaa liikuntaa tutkituille kertyi keskimäärin hieman yli neljä tuntia viikossa. Siihen, miksi älypuhelimen käytön ja fyysisen aktiivisuuden yhteydet havaittiin vain naisopiskelijoilla, voi olla useita syitä. Erilaisten selittävien ja sekoittavien tekijöiden huomioiminen olisikin tärkeää, kun jatkossa tutkitaan älypuhelinten käytön yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen. Ajankäytön ohessa nuorten liikkumiseen vaikuttavat monet tekijät kuten vanhempien ja kavereiden tuki, koettu liikunnallinen pätevyys, aikaisempi liikunnan harrastaminen ja ympäristön mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen (Biddle ym. Vain 11,5 prosenttia tutkituista lukiolaisista ylsi päivittäisen fyysisen aktiivisuuden suositukseen, mikä on samankaltainen tulos kuin aiemmissa kyselytutkimuksissa, joissa suosituksen saavuttaneiden osuus on ollut 8–13 prosenttia lukiolaisista (THL 2017; Vekara 2018). Lukiolaisten suosituimpien sovellusten listalle yltäneistä 35 älypuhelinsovelluksesta yksikään ei ollut liikuntaan liittyvä. Tulokset herättävät pohtimaan paitsi nuorten ajankäyttöä niin myös sitä, miten ruutuaika suositukseen tulisi suhtautua. 8 3. Näyttäisi siltä, että lukiolaisten älypuhelimen käyttö on pääosin erilaista “hupikäyttöä”: yhteydenpitoa kavereiden kanssa, videoiden ja kuvien katselua sekä jakamista, eivätkä nuoret ainakaan yleisesti käyttäneet älypuhelinta liikkumisensa seuraamiseen tai edistämiseen. Sovellukset rekisteröivät älypuhelimen käytöksi kaiken sellaisen käytön, jossa näyttö oli aktiivisena. Mahdollisesti lukiolaiset harrastavat liikuntaa useita kertoja viikossa, mutta päivittäiset arjen toiminnot eivät tue suosituksen täyttymistä riittävästi. Taustalla olevat aktiiviset soLIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Viekö älypuhelin aikaa liikunnalta. Miesten LOESS-käyrästä ei hahmotu samankaltaista yhtä laskevaa trendiä. Iso osa nuorten välisestä vuorovaikutuksesta tapahtuu nykyisin internetvälitteisesti, ja on tavallista, että läheisiin ystäviin ja perheenjäseniin ollaan yhteydessä useita kertoja päivässä erilaisten sovellusten kautta (Kokko ym. Tutkimuksemme mukaan runsaampi älypuhelimen käyttö näytti olevan yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen naisopiskelijoilla. Se, miksi sosiaalinen media on erityisesti nuorten suosiossa voi johtua osin siitä, että sosiaalisessa mediassa saatava huomio, kuten ”tykkäykset” tai kavereiden positiiviset kommentit koetaan usein palkitseviksi. Ikäryhmä tarkastelussa havaittiin kohtuullisen vahvat negatiiviset korrelaatiot 15–16-vuotiaiden naisten tavallisen viikon fyysisessä aktiivisuudessa ja älypuhelimen arki(r=-0,64, p=0,001) sekä viikonloppukäytössä (r=-0,54, p=0,005). 2015). Tutkimuksemme mukaisen keskimääräisen älypuhelimen käytön ja 2000-luvun alussa syntyneiden elinajanodotteen (Findikaattori 2019) mukaan laskettuna älypuhelimen käyttämiseen kuluisi nykynuorilta noin 15 vuotta elämästä. Nuorten aivojen tiedetään olevan erityisen herkkiä sosiaaliselle palautteelle. 2015). Tutkimukseemme osallistuneista lukiolaisista 95 prosentilla kahden tunnin ruutuaikasuositus ylittyi pelkästään älypuhelinta käyttäen. (Moisala & Lonka 2019.) Some ja nuoret 2019 -kyselyssä yli kolmannes suomalaisista nuorista aikuisista arvioi olevansa riippuvainen sosiaalisesta mediasta (Ebrand Suomi Oy 2019). Havaintokuviosta nähdään, että naisopiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta kuvaava käyrä alkaa kääntyä alaspäin kohdassa 1500min/6vrk, mikä tarkoittaa runsasta 4 tunnin puhelimen käyttöä päivittäin. Ihmisten ajankäytöstä kilpailevat arjessa monet muutkin toiminnot, kuin liikkuminen ja älypuhelimen käyttö. Tämä tukee aiempaa näyttöä siitä, että älypuhelimen kokonaiskäytöstä jopa puolet voi kertyä alle puolen minuutin jaksoista (Andrews ym. Miehillä vastaavia tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei havaittu. LOESS-mallinnuksen mukaan yli neljän tunnin menevä päivittäinen älypuhelimen käyttö indikoi naisilla vähäisempää fyysistä aktiivisuutta. Rasittavan liikunnan ja älypuhelimen käytön välillä merkitseviä yhteyksiä ei havaittu kummallakaan sukupuolella, eikä eri ikäryhmissä. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lukiolaisten nuorten fyysistä aktiivisuutta ja älypuhelimen käyttöä sekä näiden yhteyksiä. Runsas älypuhelimella vietetty aika voi ”olla pois” esimerkiksi opiskeluun tai töihin käytetystä ajasta, kavereiden tapaamisesta, keskusteluista perheen kanssa, kotitöistä tai muista harrastuksista. Älypuhelimen omistaa nykyään lähes jokainen nuori ja päivittäiset käyttömäärät näyttävät olevan hyvin suuria: lukiolaisilla älypuhelimet olivat käytössä keskimäärin 4 tuntia 40 minuuttia vuorokaudessa. 2019). (Ebrand Suomi Oy 2019.) Yhdysvaltalaisten 13–17-vuotiaiden suosituimmiksi sovelluksiksi ovat osoittautuneet tämän tutkimuksen kaltaisesti YouTube, Instagram ja Snapchat (Andersson & Jiang 2018). 2019). On myös havaittu, että älypuhelinta paljon käyttävät viettävät vähemmän aikaa sovellusten parissa yksittäisillä käyttökerroilla, mutta käyttökerrat toistuvat tiheästi (Tossel ym. On esitetty, että älypuhelimen käytön itsearvioitu aika voi olla noin tunnin todellista käyttöaikaa vähemmän (Andrews ym. Lisäksi aikaisemmista ruutuaikatutkimuksista tiedetään, että miehillä runsaskaan tv:n katselu ei aina indikoi vähäisempää fyysistä aktivisuutta, vaikka naisilla yhteys on tämän kaltainen (Yang ym. sinen aktiivisuus korreloivat negatiivisesti. Tulkinta on kuitenkin kyseenalaista, koska korrelaatiotarkastelu ei osoittanut yhteyttä miesten älypuhelimen käytön ja fyysisen aktiivisuuden välillä, ja miesopiskelijoita oli tutkimuksessa mukana verrattain vähän (n=28). Lukiolaisten kolme suosituinta älypuhelinsovellusta (Snapchat, YouTube ja Instagram) olivat kaikki sosiaalisen median palveluita, ja sovellusten käyttö oli hyvin samankaltaista kuin muillakin Suomessa asuvilla nuorilla. Ensinnäkin miesopiskelijoiden vähäinen osallistuminen tutkimukseen on voinut vaikuttaa siihen, että sattumalla on osuutta heidän tuloksissaan. Esimerkiksi Tampereen seudulla toteutetun kyselyn mukaan toisen asteen opiskelijat kulkevat koulumatkojaan jalkaisin ja pyörällä 30 prosenttia vähemmän kuin perusopetuksen oppilaat (UKK-instituutti 2019). 2011). Saman ikäryhmän naisilla myös edellisen viikon fyysinen aktiivisuus korreloi negatiivisesti älypuhelimen arki(r=-0,47, p=0,018) ja viikonloppukäyttöön (r=0,43, p=0,017). Miesten fyysinen aktiivisuus näyttäisi vähenevän selvästi vasta älypuhelimen päivittäisen käytön ylittäessä 6 tuntia 15 minuuttia. Tämän tutkimuksen merkittävin vahvuus oli se, että älypuhelimen käyttöä tutkittiin seurantasovelluksen avulla. LOESShavaintokuvion avulla pyrittiin hahmottamaan tutkittujen muuttujien yhteytä tarkemmin ja etsittiin mahdollista älypuhelimen käytön kynnysarvoa, jonka ylittäminen olisi yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen (kuvio 3). Snapchat oli ajallisesti käytetyin sovellus, vaikka se tarjoaa ajallisesti lyhyintä sisältöä. 2015). Tosin Whatsapp oli tutkituilla lukiolaisilla vasta viidenneksi suosituin sovellus, kun se SoMe ja nuoret -kyselyssä oli sovelluksista suosituin. Tilastokeskuksen mukaan 15–24-vuotiaat käyttävät keskimäärin neljää sosiaalisen median palvelua ja somen seuraaminen on monilla jatkuvaa (Kohvakka & Saarenmaa 2019). Kahden tunnin ruutuaikasuositus tuntuu todennäköisesti monesta nuoresta jopa epärealistiselta saavuttaa, eivätkä kaikki välttämättä pidä sitä tavoiteltavana. Joidenkin kohdalla mielihyvää tuottavan palautteen tavoittelusta voi tulla yhä pakonomaisempaa ja suhde sosiaaliseen mediaan saattaa kehittyä jonkin asteiseksi riippuvuudeksi
2018. Teens, Social Media & Technology 2018. & Gill, J. 2016). (2012) tutkimusta, jossa älypuhelimen viikonloppukäytön ja kevyen sekä keskiraskaan fyysisen aktiivisuuden välillä oli negatiivinen yhteys. 2019. Meidän tutkimuksessamme lukiolaiset käyttivät älypuhelimiaan lähes yhtä paljon arkisin ja viikonloppuisin, ja naisopiskelijoilla havaittiin yhteyksiä fyysiseen aktiivisuuteen niin puhelimen arkikuin viikonloppukäytöllä. Aiemmissa kansainvälisissä kyselytutkimuksissa ei ole aina löydetty yhteyttä fyysisen aktiivisuuden ja älypuhelimen käytön välillä (Barkley & Lepp 2016; Fennel ym. 2015. Mainituista rajoituksista huolimatta tutkimuksellamme on uutuusarvoa, sillä Suomessa vastaavaa tutkimusta ei meidän tietoomme ole vielä tehty. Ebrand Suomi Oy ja Oulun kaupungin sivistysja kulttuuripalvelut. & Tomás, J. Lisäksi älypuhelimen toimintaa mitattiin kuuden vuorokauden ajan, jotta opiskelijat unohtaisivat tai jättäisivät tutkimuksen huomiotta eivätkä näin vaikuttaisi älypuhelimensa käyttöön. 2012. Fyysinen aktiivisuus arvioidaan siis usein itse suuremmaksi, kuin mitä liikemittarit mittaavat toteutuneeksi. Objective vs. 2019; Lepp & Barkley 2019) lukuun ottamatta Devis-Devisin ym. Celis-Morales, C., Perez-Bravo, F., Ibanez, L., Salas, C., Bailey, M. Barkley, J. 2015). More than just a phone – A study on Nordic mobile consumer behaviour. Computers in Human Behavior 90, 53–59. Fennel, C., Barkley, J. (2012) tutkimuksessa älypuhelimen käyttö vähensi fyysistä aktiivisuutta vain viikonloppuisin ja tutkijat päättelivät tämän johtuvan siitä, että älypuhelin kilpailisi liikunnan kanssa etenkin silloin, kun nuorilla on enemmän vapaa-aikaa. Tilastokeskuksen mukaan sosiaalisen median käyttäjiä on runsaasti kaikissa väestöryhmissä lukuun ottamatta vanhimpia eläkeläisiä (Kohvakka & Saarenmaa 2019). Taustatietoina tutkittavilta kerättiin ainoastaan ikä, luokka-aste ja sukupuoli. siinä, miten hyvin ne tunnistavat erilaisia liikkumisen tapoja kuten pyöräilyn, portaiden kiipeämisen, lihaskuntoharjoittelun tai uinnin (Celis-Morales ym. Biddle, S., Atkin, A., Cavill, N. Tutkimuksessa ei esimerkiksi huomioitu tutkittavien sosioekonomista asemaa, vaikkakin voidaan olettaa, että lukio-opiskelijat ovat jo jossakin määrin sosioekonomisesti valikoitunut joukko. Nuorten älypuhelinten käytöstä emme löytäneet sosioekonomisen aseman huomioivaa suomalaista selvitystä. Journal of Adolescent Health 66, 559–566. Heavy screen use on weekends in childhood predicts increased body mass index in adolescence: a three-year follow-up study. A review of smartphone applications for promoting physical activity. objektiivisesti. Vaikka mittarit tavoittavat liikettä varsin tarkasti, on niilläkin rajoituksensa mm. The relationship between cell phone use, physical activity, and sedentary behavior in adults aged 18–80. & Piwek, L. Silti itsearviointiin liittyy riski fyysisen aktiivisuuden ylitai aliarviointiin. 2019). Tutkimuksessamme havaittu lukiolaisten älypuhelimen keskimääräinen päivittäinen käyttöaika oli vain hieman vähäisempi, kuin yhdysvaltalaisilta yliopisto-opiskelijoilta mitattu käyttöaika (5,05 h) (Andrews ym. Taustatietojen niukkuus ja mahdollisten sekoittavien tekijöiden puuttuminen analyyseista on voinut osaltaan vaikuttaa tuloksiin. Cellular telephone use during free-living walking significantly reduces average walking speed. Tällöin voitaisiin selvittää tarkemmin, miten älypuhelimen käyttö vaikuttaa eri tehoiseen fyysiseen aktiivisuuteen ja eri paikallaan olemisen muotoihin: seisomiseen, istumiseen ja makaamiseen. Tutkimuksen rajoituksista on huomioitava etenkin otokseen liittyvät tekijät. 2012. & Lepp, A. 2016. https://www.pewresearch.org/internet/2018/05/31/teens-social-media-technology-2018/ (20.2.2020) Andrews, S., Ellis, D., Shaw, H. 2019. Pew Research Center, Internet and Technology. LIITU -tutkimuksen 2018 kyselyssä 15-vuotiaista 19 prosenttia arvioi saavuttaneensa fyysisen aktiivisuuden suosituksen edeltävällä viikolla, eli liikkui vähintään tunnin reippaasti päivittäin (Kokko ym 2019). Jacobs Journal of Community Medicine 2 (1), 21. Brief report: Association between socio-demographic factors, screen media usage and physical activity by type of day in Spanish adolescents. Liikunnan harrastamisen osalta on näyttöä, että vanhempien korkeampi koulutus ja suuremmat tulot ovat yhteydessä perheen nuorten runsaampaan liikkumiseen (Palomäki ym. Computers in Human Behavior 56, 29–33. 2016. Coughlin, S., Whitehead, M., Sheats, J., Mastromonico, J. BMC Research Notes 9, 915. & Jiang, J. Journal of Adolescense 35 (1), 213–218. vellukset eivät kerryttäneet älypuhelimen käyttöaikaa. 2012). Beyond Self-Report: Tools to Compare Estimated and Real-World Smartphone use. Osallistuneiden miesopiskelijoiden määrä (n=28) oli melko pieni verrattuna naisiin (n=77), ja eri ikäryhmien koot olivat varsin pieniä. 2019. https://ebrand.fi/somejanuoret2019/ (4.2.2020.) Engberg, E., Figueiredo, Renaje A.O., Rounge, Trine B., Weiderpass, E. Deloitte Global Mobile Consumer Survey: The Nordic Cut 2017. https://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/fi/Documents/technology-media-telecommunications/GMCS%202017_digital_nordic_cut_final.pdf Devis-Devis, J., Peiró-Velert, C., Beltrán-Carrilo, V. self-reported physical activity and sedentary time: effects of measurement method on relationships with risk biomarkers. & Smith, S. PLOS ONE 10(10): e0139004. Syitä kieltäytymiseen ei selvitetty, mutta voidaan arvella, että seurantasovelluksen asentaminen puhelimeen on voinut rajoittaa joidenkin osallistumista, koska oma puhelin ja sen käyttö saatetaan kokea henkilökohtaiseksi asiaksi. 2011. 2017. Correlates of physical activity in youth: a review of quantitative systematic reviews. Samassa tutkimuksessa liikemittareilla mitattuna vain 10 prosenttia 15-vuotiasta nuorista saavutti fyysisen aktiivisuuden suosituksen (Husu ym 2019). & Lepp, A. & Foster, C. Fyysistä aktiivisuutta selvitettiin aikaisemmin käytetyillä kysymyksillä, joista on tehty myös luotettavuustarkasteluja (Ng ym. Elinajanodote. PLOS ONE 7 (5): e36345. & Lepp, A. Mobile phone use among college students is a sedentary leisure behavior, which may interfere with exercise. Runsaat älypuhelimen käyttöajat antavat kuitenkin jo itsessään aiheen suosittaa niin nuorille kuin aikuisillekin oman hyvinvoinnin tueksi älypuhelimella käytettävän ajan säätelyä ja kohtuullisena pitämistä. On mahdollista, että tutkimuksesta poisjääneiden tulokset poikkeaisivat jollakin tavalla nyt tutkitusta joukosta. & Viljakainen, H. https://findikaattori.fi/fi/46 (23.3.2020) 8 4 LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Viekö älypuhelin aikaa liikunnalta?. Findikaattori. Kaikki vastaajat olivat keskisuomalaisia lukiolaisia, joten tulokset eivät suoraan ole yleistettävissä kaikkiin suomalaisiin nuoriin. Suomessa asuvien 13–29-vuotiaiden nuorten sosiaalisen median palveluiden käyttäminen ja läsnäolo 2019. Barkley, J. Devis-Devis ym. International Review of Sport and Exercise Psychology 4 (1), 25-49. Älypuhelimen käytön tapoja ja syitä olisi tärkeää tutkia myös laadullisesti tarkemmin, jotta ymmärrettäisiin paremmin sen käytön merkityksiä ja houkuttelevuutta eri-ikäisen näkökulmista. Deloitte. Tässä artikkelissa esitetyt tulokset ovat suuntaa antavia ja kaipaavat vielä vahvistusta tulevilta tutkimuksilta. Joka tapauksessa jatkossa tarvittaisiin myös tutkimuksia, jossa sekä fyysinen aktiivisuus että älypuhelimen käyttö olisi mitattu ns. 2016b. Tutkimusaineistoa kerättäessä havaittiin, että opiskelijaryhmissä oli monia, jotka eivät halunneet osallistua tutkimukseen. 2019. LÄHTEET Anderson, M
Kokko & L. https://www.ukkinstituutti.fi/terveysliikuntanyt/aihe/ajankohtaista/795/ koulumatka-_ja_liikkumiskysely_arkiliikunnan_maara_vahenee_tampereen_seudulla (26.3.2020) Vekara, L. T. 2019. & Saarenmaa, K. Moisala, P. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. & Mehtälä, A. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 10 (79). Teoksessa S. Liikunta & Tiede 53 (4), 92–98. 2015. 2016. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille. 2015. Accessing physical acitivity among young adults attending a university: the role of sex race/ethnicity, technology use, and sleep. Koulumatkaja liikkumiskysely: Arkiliikunnan määrä vähenee Tampereen seudulla. (2019). 2017. LIITU –tutkimuksen tuloksia 2018. Siekkinen, K., Kankaanpää, A., Kulmala, J. & Tammelin, T. Cell phone use predicts being an “active couch potato”: results from a cross-sectional survey of sufficiently active college students. 2019. 2013. Lemola, S., Perkinson-Gloor, N., Brand, S., Dewald-Kaufmann, J. Sandercock, G., Alibrahim, M. Martin (toim) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Teoksessa S. https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktktilasto/ktk1/summary_paivliikunta?alue_0=87869&alue_0=235597&alue_0=235780&alue_0=235885&alue_0=235976&alue_0=235955&alue_0=235679&alue_0=235592&alue_0=235959&alue_0=235649&alue_0=235866&alue_0=235939&alue_0=235794&alue_0=235875&alue_0=235918&alu e_0=235998&alue_0=236127&alue_0=235658&alue_0=235602&alue_0=235598&indi_0=ind73&vuosi_0=v2017&sukupuoli_0=143998&kouluaste_0=161123# (17.2.2020) Tilastokeskus. Teoksessa T. H., Helajärvi, H., Palomäki, S., Salin, K., Hutri-Kähönen, N., Raitakari, O. Palomäki, S., Laherto, L., Kukkonen, T., Hakonen, H. 2018. Vanhempien hyvä koulutusja tulotaso on yhteydessä nuorten liikkumiseen etenkin urheiluseuroissa. Ng, K., Hämylä, R., Tynjälä, J., Villberg, J., Tammelin, T., Kannas, L., & Kokko, S. Vähintään tunnin päivässä liikkuvat. 2018. H. & Poulton R. Digital Health 5, 1–8. & Vasankari, T. Kokko & L. UKK-instituutti 2019. Itsearvioitu liikunta-aktiivisuus, ruutuaika ja sosiaalinen media sekä liikkumisen seurantalaiteet ja –sovellukset. International Journal of Interactive Mobile Technologies 2(9) 37–43. J. Teoksessa S. Exploring Smartphone Addicition: Insights from Long-Term Telemetric Behavioral Measures. Ruokoniemi (toim.) Lapset, nuoret ja älylaitteet – Taiten tasapainoon. Walsh, J., Barnes, J., Cameron, J., Goldfield, G., Chaput, J-P., Gunnell, K., Ledoux, A-A., Zemek, R., & Tremblay, M. & Grob, A. Yang, X., Lounassalo, I., Kankaanpää, A., Hirvensalo, M., Rovio, S., Tolvanen, A., Biddle, S. & Mäenpää, P. Kosola, M. Tuloksia lukiolaisten fyysisestä aktiivisuudesta ja ajatuksista liikkumisen lisäämisestä. 2015. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 17–25. Fyysisen aktiivisuuden yhteys opiskelu-uupumukseen ja opiskeluintoon lukiolaisilla. Associations between 24 hour movement behaviours and global cognition in US children: a cross-sectional observational study. https:// liikkuvakoulu.fi/sites/default/files/lisaa_liiketta_opiskelun_tueksi_tutkimustiivistelma.pdf (23.2.2020) THL. & Vasankari, T. Preventive Medicine Reports 4, 162–168. LIKES-tutkimuskeskus. & Bellamy, M. Rebold, M., Lepp, A., Sanders, G. http://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2019/whatsapp-suosituin-some-on-suomalaisten-arkea-ian-mukaan-vaihdellen/ (6.8.2020) Kokko, S., Hämylä, R., Husu, P., Villberg, J., Jussila, A-M., Mehtälä, A., Tynjälä, J. Nuorten mediakysely. 2018. Lisää liikettä opiskelun tueksi. Journal of Physical Activity and Health 16, 1078–84. 2016. 2017. Helsinki: Tilastokeskus. & Lonka, K. Kouluterveyskysely. & Tammelin, T. Karvinen (toim.) Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7– 18-vuotiaille. & Baur, L. 2019. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 29–40. Hakonen, H., Kulmala, J. https:// www.mll.fi/nuorten-median-kaytto/ (10.2.2020) Moisala, M. & Barkley, J. http://www.stat.fi/til/sutivi/2018/sutivi_2018_201812-04_tie_001_fi.html (1.2.2020) Tossel, C., Kortum, P., Shepar, C., Rahmati, A. & Tammelin, T. college students. Archives of Pediatrics and Adolescent Medicine 164 (7), 643–649. Väestön tietoja viestintätekniikan käyttö 2018. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Liikunta & Tiede 53 (1), 54–59. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimuksen aineistonkeräys ja menetelmät 2016. International Journal of Obesity 30, 171–175. Terveysliikunta nyt. 2017. Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry, 16–31. Kenney, E. Objektiivisesti mitatun liikkumattoman ajan yhteys 10–12-vuotiaiden niska-hartiakipuihin. 2018. Älylaitteet ja aivojen kehitys: Aivot kehittyvät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. & Mehtälä, A. 2006. Siekkinen, K. Associations between trajectories of leisure-time physical activity and television viewing time across adulthood: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. 8 5. Hancox RJ. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. WhatsApp suosituin – some on suomalaisten arkea iän mukaan vaihdellen. PLoSONE 10(5): e0125029. Pro gradu -tutkielma. & Zhong, L. Husu, P., Jussila, A-M., Tokola, K., Vähä-Ypyä, H. & Benden, M. 2019. Watching television is associated with childhood obesity: but is it clinically important. Martin (toim) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Screen time and metabolic risk factors among adolescents. 2010. The relationship between cell phone use, physical and sedentary activity, and cardiorespiratory fitness in sample of U.S. Tammelin & J. Lepp, A., Barkley, J., Sanders, G., Rebold, M. Kohvakka, R. 2019. Test-retest reliability of adolescents’ self-reported physical activity item in two consecutive surveys. Objektiivisesti mitatun paikallaanolon, liikkumisen ja unen määrä. Archives of Public Health 77, 9. 2019. Jyväskylän yliopisto. & Gates, P. Duodecim, 8–21. Journal of Youth and Adolescense 44 (2), 405–418. & Barkley, J. Towne, S., Ory, M., Smith, M., Peres, S., Pickens, A., Mehta, R. Teoksessa: Kokko, S. LIIKUNTA & TIEDE 57 / 4-2020 • TUTKIMUSARTIKKELI Viekö älypuhelin aikaa liikunnalta. & Tammelin, T. The impact of cell phone use on the intensity and liking of a bout of treadmill exercise. Heinonen, O., Kantomaa, M., Karvinen, J., Laakso, L., Lähdesmäki, L., Pekkarinen, H., Stigman, S., Sääkslahti, A., Tammelin, T., Vasankari, T. 2016. Media device ownership and media use: Associations with sedentary time, physical activity and fitness in English youth. BMC Public Health 17, 721. LIITU –tutkimuksen tuloksia 2018. 2019. Kokko, S., Martin, L., Villberg, J., Ng, K. & Gortmaker, S. Adolescents’ Electronic Media Use at Night, Sleep Disturbance, and Depressive Symptoms in the Smartphone Age. 2008. Hardy, L., Denney-Wilson, E., Thrift, A., Okely, A. United States Adolescents` Television, Computer, Videogame, Smartphone and Tablet Use: Associations with Sugary Drinks, Sleep, Physical Activity and Obesity. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. The Lancet, Child & Adolescent Health 2 (11), 783–791. 2016. Lepp, A. The Journal of Pediatrics 182, 144–149
/tapahtumat POIMI KALENTERIIN! Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2020 -kilpailun virtuaalinen naalisessio on katsottavissa webinaarina torstaina 3.12.2020. #LLtutkimuskilpailu2020 Osallistu virtuaaliseen vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2020 -kilpailuun! Järjestäjä: Liikuntatieteellinen Seura Yhteistyössä: Helsingin Urheilulääkäriasema | Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHU | Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos | Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka | Paavo Nurmi -keskus, Turku | Tampereen Urheilulääkäriasema | Suomen Fysioterapeutit | Helsingin yliopisto | Jyväskylän yliopisto | Oulun yliopisto | Turun yliopisto www.lts. Abstraktien jättöaikaa on jatkettu ja abstraktit tulee jättää 1.10.2020 klo 16.00 mennessä. Ohjelmassa lisäksi puolen päivän edestä ajankohtaisia ja kiinnostavia liikuntalääketieteen luentoja.. Tutkimuskilpailun tulokset esitellään webinaarissa ja tallenteina torstaina 3.12.2020 Abstraktilomake, kilpailun ohjeet ja lisätietoja virtuaalitapahtuman ohjelmasta löydät osoitteesta www.lts. Kilpailuun voi osallistua 1.1.2020 jälkeen julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Koronavirusepidemian vuoksi Liikuntalääketieteen päivät siirtyvät vuodella eteenpäin. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2020 -kilpailu järjestetään kuitenkin virtuaalisesti
#KTP21 Liikuntakeskus Pajulahti Järjestäjät: Liikuntatieteellinen Seura ja Liikuntatieteellisen Seuran kuntotestauksen asiantuntijaryhmä Yhteistyössä: Liikuntakeskus Pajulahti Posterinäyttely Päivillä toivotaan esiteltäväksi kuntotestaamiseen liittyviä tutkimustuloksia sekä hankkeita. Tiivistelmät tulee jättää 24.3.2021 mennessä sähköpostitse: jonne.kamsula@lts.?. Valmennuksen ekstrapäivä 17.4. Suomenkieliset tiivistelmät julkaistaan osallistujille jaettavassa www-materiaalissa. Posterit voivat olla joko tieteellisiä, käytännöllisiä/ammatillisia tai menetelmiä/hankkeita esitteleviä
Kaikilla ei kuitenkaan ole tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa. Monien suomalaisten liikkumista estävät tai haittaavat kulttuuriset käytännöt, sukupuolija ulkonäköstereotypiat ja yhteiskunnalliset rakenteet. Tekstit tuovat esiin liikuntakulttuurin karun todellisuuden. Artikkelikokoelman kymmenen artikkelia kartoittavat laajan ilmiökokonaisuuden eri ulottuvuuksia. Näin ollen pelkillä liikuntaja urheiluväen toimilla ei eriarvoisuutta kyetä poistamaan.” ” Liikuntapolitiikassa maahanmuuttajaluokittelu synnyttää sosiaalisia kategorioita, poikkeavuutta ja toiseutta.” ” Henkilökohtaisen avun tarvetta liikunnan harrastamisessa ei ole nähty tarpeelliseksi kartoittaa.” Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 175 Hinta 30 euroa (+toimituskulut) Tilaukset: www.tiedekirja.fi Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa tuo näkyväksi liikuntakulttuurissa katveeseen jääneen ilmiökentän. Syrjivät asenteet, valtavirtaistavat käytännöt ja piintyneet ajattelutavat tulevat ilmi, kun liikuntaa katsotaan vähemmistöjen näkökulmasta. Jouko Kokkonen & Kati Kauravaara (toim.) Liikuntatieteellinen Seura ISBN 978-952-5762-15-0 ISSN 0356-746X K ok k on en & K au ra va ar a (to im .) E ria rv ois uu de n k as vo t lii k u n n as sa. Teos osoittaa, että liikunnankin kentillä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen on vielä pitkä tie kuljettavana. ”Eriarvoisuus ei ole marginaali-ilmiö, vaan monia koskettava laaja yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ilmiö.” ” Liikunnan eriarvoisuus liittyy usein yhteiskunnan yleisempään eriarvoisuuteen. Jouko Kokkosen ja Kati Kauravaaran toimittama Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa kertoo tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden esteistä ja haasteista kymmenestä näkökulmasta. Liikunta kuuluu Suomen perustuslaissa jokaiselle turvattuihin perusoikeuksiin