Vapaavuori: Olympiakomitean otettava isompi rooli Liikuntatieteellisestä valmistuneet työllistyvät hyvin Tutkitun liikuntatiedon haastajat T E E M A : Kasvatus ja koulutus 58 (4 ) 4/ 21 • 10 eu ro a
On kuitenkin arvioitu, että noin kolmannes 15–64 -vuotiasta ei osaa uida uimataitomääritelmän mukaisesti eli 200 metriä yhtäjaksoisesti, josta 50 metriä selällään. Uimahallikäyntien aikana opitaan myös sitä, miten hallissa toimitaan turvallisesti ja muut huomioiden. Nuoremmissa ikäluokissa tilanne on vanhempia parempi, sillä 1960–70-luvuilta lähtien niin uimahalliverkosto kuin uinninopetuskin on kehittynyt merkittävästi. Niin opiskelijat kuin opettajat eri kouluasteilla joutuvat jälleen sopeutumaan siihen, ”mitä päivä tuo tullessaan”. Suomen uimaja hengenpelastusliiton (SUH) mukaan vesillä liikkumisen riskejä ei aina tiedosteta riittävästi, pelastusliivit unohtuvat, omia taitoja ja jaksamista arvioidaan epärealistisesti tai vesille lähdetään nautituista alkoholiannoksista huolimatta. 58. Yksi konkreettisimmista keinoista hukkumisten välttämiseksi on väestön uimataidon parantaminen, mutta rinnalle tarvitaan myös asennekasvatusta. Löydät vastauksia esimerkiksi siihen, miten opettaja voi lisätä nuorten autonomian kokemuksia liikunnassa (Polet ym.) tai miten suomalaislasten motoriset taidot eroavat asuinpaikan ja sukupuolen mukaan (Niemistö). Kaipaan aitoja kohtaamisia ja toivon, ettei pelkän etäopetuksen varaan jouduttaisi yliopistoissakaan. Syksyä ja koulujen alkamista varjostaa heikentynyt koronatilanne ja sen tuoma epävarmuus. Viime aikoina uinninopetusta ovat estäneet myös korona-ajan etäopetus ja uimahallien sulkemiset. Osassa kouluja uintitunteja järjestetään vähän tai ei lainkaan, vaikka valtakunnallinen opetussuunnitelma siihen velvoittaa. Merkittävää on se, että liikuntatunneilla opetetaan uintitekniikoiden lisäksi vesipelastustaitoja, kuten pelastusvälineiden käyttöä, kylkiuintia ja sukeltamista. Toura ja Sääkslahti kuvaavat liikunnanopettajaksi kehittymistä ja Laine ym. raportoivat, miten liikuntatieteellisestä valmistuneet työllistyvät ja millaisia osaamistarpeita he kokevat. Sinällään positiivisella ilmiöllä on valitettavan mustat reunat, sillä hukkumistilastoissa liikuttiin myös 2000-luvun ennätyslukemissa. Monet uskovat, että tuhansien järvien Suomessa lähes tulkoon kaikki osaavat uida. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 SANNA PALOMÄKI Helteet herättivät huolen uimataidoista Kesän pitkät hellejaksot saivat suomalaiset hakeutumaan rannoille ja vesiaktiviteettien pariin. sanna.h.palomaki@jyu.fi. 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 P Ä Ä K I R J O I T U S Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Sanna Palomäki (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Teeman toimittaja: Sanna Palomäki Toimituskunta: Päivi Berg, Arto Hautala, Ilkka Heinonen, Terhi Huovinen, Mikko Julin, Markku Ojanen, Eila Ruuskanen-Himma, Timo Ståhl Kannen kuva: Helsinkiläisessä Katajanokan ala-asteen koulussa luokanopettaja Paula Pitkänen ohjaa kuudesluokkalaisia monipuolisiksi liikkujiksi. Kuva: Juha Laitalainen Ulkoasu: Antero Airos Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Koulujen vesiliikunnanopetuksella tavoitetaan nekin lapset ja nuoret, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta ole uimaan opettelua kannustaneet ja järjestäneet. LIKES:in tutkimuksen mukaan kuudesluokkalaisista keskimäärin 76 prosenttia on uimataitoisia, mutta huomattavaa oli, että uimataitoisten osuus jäi vain 63 prosenttiin niissä kouluissa, joissa uinnin opetusta ei järjestetty lainkaan (Hakamäki 2016). Tämän lehden teema-artikkeleissa käsitellään vesiliikunnanopetuksen (Saari ym.) lisäksi monipuolisesti erilaisia liikuntakasvatuksen ja koulutuksen aiheita. Paino: PunaMusta, Forssa Tilaukset: puh: 010 778 6600 / fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 42 euroa / Vuositilaus: 45 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytettyjen kuvien henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelien aiheisiin, ellei kuviin viitata tekstissä. Ihannetilanteessa jokaisella koululaisella olisi mahdollisuus vesiliikuntataitojen opetteluun useamman kerran vuodessa, mutta valitettavasti näin ei aina ole. Jopa noin neljännes kunnista laistaa koululaisten uinninopetuksesta siksi, ettei siihen ole varattu riittäviä määrärahoja
Tutkittua tietoa tarvitaan, mutta liikuntavalistuksen hyvää tarkoittava yliannostus voi johtaa jopa tiedon torjuntaan. Jäsen saa Liikunta & Tiede -lehden vuosikerran sekä alennuksia seuran julkaisuista ja tapahtumien osallistumismaksuista. Järjestön päätuote, kesäkisat, keräsi sankat yleisöjoukot televisioiden ääreen eri puolilla maailmaa. Vastustuksesta suli tosin huomattava osa, kun japanilaisurheilijat alkoivat menestyä laajalla rintamalla. Mitalikamppailuissa Yhdysvallat voitti lopulta Kiinan. Taulukossa kiinnittää huomiota erityisesti 17 miljoonan asukkaan Alankomaiden 36 mitalia. Kansainvälinen olympiakomitea osoitti jälleen jääräpäisyytensä toimivan ainakin tiettyyn rajaan saakka. Yliopistotutkija Jaana Parviainen käsittelee artikkelissaan tiedon ja liikunnan edistämisen suhdetta. 9 Jan Vapaavuori: Entä jos olympiakisoja ei olisi. jouko.kokkonen@lts.fi Tässä numerossa: 2 PÄÄKIRJOITUS: Helteet herättivät huolen uimataidoista 3 TOIMITTAJALTA : Toki oli olympialaiset 4 AJASSA 7 VÄITÖSUUTISET 8 POLTTOPISTEESSÄ: Inkluusio – mahdollisuuksia ja onnistumisia. 76 ARVIOITUA VERTAISARVIOIDUT TUTKIMUSARTIKKELIT 82 Liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitykset 91 Pyöräilytaidon oppimista selittävät tekijät JOUKO KOKKONEN @LTSfi @LTSfi LTS viestii:. Maa menestyi yhtä hyvin kuin Italia, Ranska ja Saksa. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 3 Liikuntatieteellinen Seura Liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933 LTS:n henkilöjäseneksi voivat liittyä kaikki liikuntatieteestä kiinnostuneet. soturin tiestä 14 Härästä haaraketjuisiin aminohappoihin: Urheiluravitsemus antiikin Kreikasta nykypäivään 19 Liikuntaneuvonnan suositukset lähtevät asiakkaan tarpeista 22 Ohjattu liikunta tukee eturauhassyöpää sairastavan miehen hyvinvointia 25 LÄHIKUVASSA: Timo Jaakkola: ”On palkitsevaa kouluttaa tutkitulla tiedolla” 26 TUTKIMUSUUTISIA TEEMA: Kasvatus ja koulutus 34 Viisivuotinen koulutus luo pohjan liikunnanopettajaksi kasvamiselle 38 Autonomiaa tukeva liikunnanopetus 42 Motorisissa taidoissa eroja Suomen eri osissa 45 Luokkatilan vaikutus lasten fyysiseen aktiivisuuteen 47 Liikunta-alan korkeakoulutetut työllistyvät hyvin 52 Hukuttaako resurssipula vesiliikunnan opetuksen yläkouluissa ja toisella asteella. Vai yritys säästää rahaa. Vuoden mittaan jäsenille lähetetään 6–8 uutiskirjettä. 74 VASTAVALMISTUNUT OUNASTELEE: Mikä nimike toisi liikunta-alalta ammattikorkea koulusta valmistuneiden osaamisen esille. Antwerpenin vuoden 1920 kisojen aikana riehui vielä espanjantauti, mutta yleisö pääsi silti seuraamaan tapahtumia. Koskaan aikaisemmin kilpailuja ei ole käyty tyhjien katsomoiden edessä pandemiaoloissa. Vuosi 2021 on myös tutkitun tiedon teemavuosi, jonka aikana on hyvä pohtia tiedon käyttöä ja merkitystä. Puheenjohtaja Jan Vapaavuoren tavoitteena on nostaa järjestönsä profiilia ja tuoda liikkumisen edistäminen näkyvästi esiin sen toiminnassa. Suomessa Olympiakomitea uudistaa strategiansa syksyn 2021 aikana. LTS:n kotisivuilta (lts.fi) löytyy väyliä liikuntatiedon lähteille. Toki oli olympialaiset Tokiossa järjestetyt olympiadin kisat jäävät monessa mielessä olympiahistoriaan. 12 Japanilainen urheilu pyristelee pois bushidosta . 70 Stadion 50 vuotta sitten 71 POHDITTUA: Autonomia, kansainvälisyys ja pitkäjänteisyys kilpaja huippu-urheilutiedon perustana 72 POHDITTUA: Vieläkö perinteiset urheilumenestyksen mittarit toimivat. 57 Tiede ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen: Liikkumiseen vaikuttavia päätöksiä tehdään kaikkialla yhteiskunnassa 59 Tietämättömyyden uhkat ja mahdollisuudet liikuntatieteessä 62 Eettinen johtajuus päivittäisessä urheiluvalmennuksessa 65 Yhteistyöllä lisää liikettä 67 Kuinka mitata lasten liikkumista. Vapaavuori on tottunut ajamaan asioita tarmokkaasti. On kiinnostavaa nähdä, miten huippu-urheilukylki edellä edennyt järjestö tarttuu liikkumisteemaan. Fyysisen kunnon mittaaminen -sivusto (fkm.fi) tarjoaa tietoa näyttöön perustuvasta kuntotestauksesta. Japanissa isäntämaan väestöstä ennen näkemättömän suuri osa vastusti kisojen pitämistä. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsen maksuista www.lts.fi
Maailmalla kiinnostusta herättävä pohjoismainen yhteistyö sai erityishuomiota tapahtuman yhteydessä järjestetyissä kahdessa Nordic Panel -keskustelutuokiossa. Terho saavutti Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueessa pelaajana olympiapronssia 1998 ja 2010. Komission puheenjohtaja kuuluu myös KOK:n hallitukseen. Terhon mukaan komission merkitys on kasvanut voimakkaasti, mitä hän pitää hyvänä kehityssuuntana. Soveltavan liikunnan tapahtumiin ovat kuuluneet havaintoesitykset, jossa osallistujat pääsevät tekemään ja kokeilemaan asioita käytännössä. Australialaisen Social Inclusion Clubin järjestämä Kenz Quiz tarjosi päivittäin tietovisoja, jotka olivat hauskoja ja opettavaisia. Virtuaalisella tapahtumalla oli potentiaalia tavoittaa paljon enemmän osallistujia kuin fyysisellä tapahtumalla. Terho voitti vaalissa venäläisen ex-seiväshyppääjän Jelena Isinbajevan. Soveltavan liikunnan ytimessä on olosuhteiden muokkaaminen siten, että ne palvelevat kaikkia osallistujia. Esteettömyys ja saavutettavuus ovat tärkeitä teemoja soveltavassa liikunnassa. Hän uskoo voivansa nostaa tehtävässä esiin arvoja, joita pitää suomalaisena tärkeänä. Historiallisen ISAPA:sta teki myös se, että se järjestettiin korona-ajan takia ensimmäistä kertaa kokonaan virtuaalisesti. Toisessa keskustelussa esiteltiin soveltavan liikunnan inkluusion edistämistä kansallisissa liikuntaorganisaatioissa. Kuva: Wikipedia Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta järjesti juhannuksen 2021 alla International Symposium of Adapted Physical Activity (ISAPA) -tapahtuman. Tapahtumaan osallistui lähes 400 kongressivierasta 44 eri maasta. . Nordic Panel -keskusteluiden tallenteet on julkaistu LTS:n soveltavan liikunnan sivuilla. Special Olympics Eurasia toteutti mukaansa tempaavan osuuden, jossa seminaarivieraat laitettiin hikoilemaan musiikin tahdissa. Hän toimi urheilijoiden äänen vahvistamiseksi KOK:ssa. KOK:n pitkäaikainen suomalaisjäsen Peter Tallberg oli aloitteellinen urheilijakomission perustamisessa. Neljä päivää inspiroivaa ohjelmaa Online ISAPA tarjosi kattavan katsauksen soveltavan liikunnan maailmaan. Tapahtumassa oli seitsemän pääpuhujaa, kaksi pohjoismaista paneelikeskustelua, 19 innovatiivista sessiota, 62 suullista esitystä, 76 posteriesitystä sekä kolme sosiaalista tapahtumaa. 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 A J A S S A Online ISAPA 2021 toteutui vahvasti verkossa Tapahtuma todisti, että myös verkossa voi tapahtua merkityksellisiä kohtaamisia, kokea yhteisöllisyyttä ja elämyksiä. Ensimmäisessä aiheena olivat soveltavan liikunnan apuvälineet pohjoismaissa. KOK:n toinen suomalaisjäsen on kansanedustaja Sari Essayah. Terho valittiin urheilijakomissioon ja KOK:n jäseneksi Pyeongchangin talviolympialaisissa 2018. Tapahtuma toteutettiin ensi kertaa Suomessa. Nordic Panel -keskustelut: www.lts.fi/ tutkittua-sovellettua/soveltava-liikunta/ isapa-nordic-panel.html Emma Terhosta KOK:n urheilijakomission puheenjohtaja Emma Terho valittiin elokuussa Tokion olympiakisojen aikaan Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n urheilijakomission puheenjohtajaksi. Toteutus tulee olemaan hybridimalli, jossa yhdistyvät fyysinen sekä virtuaalinen ulottuvuus. Tunnuslause sai uutta sisältöä olosuhteiden pakosta, kun tapahtuma päädyttiin koronapandemian takia siirtämään kokonaan verkkoon. Järjestelytoimikunta päätti ottaa virtuaalitapahtuman järjestämisen positiivisena uudistumisen paikkana. Kovatasoisen tieteellisen ohjelman lisäksi tapahtumassa oli panostettu myös sosiaaliseen ohjelmaan. Seuraavan ISAPA-tapahtuman järjestää uusiseelantilainen Otagon yliopisto yhteistyössä ranskalaisen Mooven virtuaalialustalla kanssa kesällä 2023. Virtuaalitapahtumassa niiden toteuttaminen vaatii uutta otetta. ISAPA:n mottona oli ”Quality Partnerships in Adapted Physical Activity – Stronger Together”. Halusimme tutkia, mitä uusia mahdollisuuksia virtuaalinen tapahtuma tarjoaa. Toimikuntaan kuulunut liikuntatieteiden erityisasiantuntija Vilja Sipilä Liikuntatieteellisestä Seurasta sanoo, että järjestäjät lähestyivät uutta tilannetta saavutettavuuden näkökulmasta. Sipilän mukaan neljän päivän virtuaalinen kongressi onnistui hyvin.. Komission edellisenä puheenjohtajana toimi zimbabwelainen Kirsty Coventry
Tähän on havahduttu myös urheilumaailmassa. Opiskelijoille on tarkoitus tarjota tieteeseen tukeutuva kokonaisuus, joka vastaa myös työelämän osaamistarpeisiin. Erityisen tärkeää on arvioida Olympiakomitean rooli KIHUn rahoituspäätöksessä. – On hienoa ja tärkeää, että omaa toimintaa pyritään tarkastelemaan ja tekemään paremmin. KIHUn eri roolit elävät edelleen sekä laitoksen sisällä että yhteiskumppanien käsityksissä. ulkopuolisten verkostojen ja kansainvälisten yhteyksien parempaa hyödyntämistä. KIHUn arviointi: www.liikuntaneuvosto.fi/2021/06/16/ kihun-arviointi-valmistunut Huippu-urheilun tutkimusja kehitystoiminta on kesäkuussa 2021 valmistuneen arvioinnin mukaan Suomessa hajautunutta ja heikosti resursoitua. ”RESPO-opiskelut” aloitti syyskuussa 20 opiskelijaa. Tavoitteet ovat korkealla. KIHUn toiminnan kehittämiseksi ehdotetaan mm. – Meillä on taustalla ja mukana matkassa kymmenien urheiluorganisaatioiden yhteistyöja sidosryhmäverkosto. Suomalaisen huippu-urheilun tutkimusja kehittämistoimintaan tarvitaan arvioinnin perusteella uutta strategiaa, selkeämpää työnjakoa ja lisää yhteistyötä. Liikuntafoorumin teemana on tänä vuonna liikunnan arvo, jota käsitellään monipuolisesti eri näkökulmista. Niiden kanssa keskustellen koulutuksen sisältö ja tavoitteet asetetaan niin, että meiltä valmistuu tulevaisuuden parhaita urheilujohtajia, kertoo ohjelman johtaja Hanna Vehmas liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. Muutos on kuitenkin kesken. Liikuntafoorumi pohtii liikunnan arvoa Kahdeksas Kansallinen liikuntafoorumi järjestetään 1.–2.11.2021 Kouvolassa. Ammuntaan, purjehdukseen, beach volleyhyn, maalipalloon, purjehdukseen ja yhdistettyyn hiihtoon suuntautui kuhunkin alle 10 prosenttia asiantuntijatyöstä. Se painottuu fyysiseen suorituskykyyn ja kestävyyslajeihin. Tämä koskee urheilua niin yksilötasolla kuin laajemminkin aina maailmanlaajuisiin ongelmiin saakka. Sen toteuttavat yhteistyössä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta ja kauppakorkeakoulu. KIHUn osaaminen on pääosin hyvätasoista. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 5 A J A S S A Jyväskylän yliopistossa aloitettu vastuullisen urheilujohtamisen maisteriohjelma Syyskuussa alkanut ohjelma on ensimmäinen monitieteinen urheilujohtamisen maisterikoulutus Suomessa. Arvioinnissa suositellaan, että KIHU viestisi paremmin tavoitteistaan ja toiminnastaan. Vastuullisuus on megatrendi, joka läpäisee koko yhteiskunnan. Alkavassa koulutuksessa vastuullisuus ei ole erillinen kurssi, vaan perustavanlaatuinen arvo ja ajattelutapa, sanoo ohjelman johtaja Suvi Heikkinen kauppakorkeakoulusta. Lisätietoa Liikuntafoorumista 2021: www.kymli.fi/kansallinen-liikuntafoorumi/mika-on-foorumi Kuva: Jouko Kokkonen KIHUn arviointi: roolia selkeytettävä yleisurheiluun. Merkittävin osuus KIHUn asiantuntijatyöstä kohdistuu maastohiihtoon ja. Luvassa on keskustelua liikuntapolitiikan eri näkökulmista. Arvioinnin teetti Valtion liikuntaneuvosto ja sen toteutti Owal Group Oy. Tapahtuma järjestetään voimassa olevat terveysturvallisuusohjeet huomioiden. Lisäksi foorumissa ovat esillä liikuntapolitiikan ajankohtaiset asiat ja katsaus päättyneeseen huippu-urheilun olympiadiin. Opetusja kulttuuriministeriön ja Olympiakomitean ohjaussuhde KIHUun kaipaa selkeyttämistä. Koronatilanteen johdosta muutokset foorumin järjestelyihin ovat mahdollisia. Vuonna 1991 toimintansa aloittanut alan keskeinen toimija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU on muuttunut tieteellisestä tutkimuslaitoksesta huippu-urheilun palveluorganisaatioksi. Yhteistyölajeista suurin osuus KIHUn asiantuntijatyöstä kohdistui vuosina 2013–2019 maastohiihtoon (noin 25 %) ja eri yleisurheilulajeihin (noin 20 %). Myös maailmalta, muun muassa Egyptistä ja Yhdysvalloista, tulleet opiskelijat ovat päässeet saapumaan Suomeen. Liikuntafoorumin järjestävät yhteistyössä valtion liikuntaneuvosto, opetusja kulttuuriministeriö, Yleisradio, Veikkaus, Suomen Olympiakomitea, Suomen Paralympiakomitea ja Suomen Kuntaliitto. Liikuntafoorumin 2021 paikallisena järjestäjäkumppanina toimii Kymenlaakson Liikunta ry (KymLi). Foorumiin voit osallistua niin paikan päällä kuin etänä
Tarkoituksena on luoda kokonaisvaltainen näkemys urheilijan suorituskyvyn tukemiseen ja terveyden edistämiseen. Aiheena on ”Liikuntaja urheilusektori murroksessa – johtamisen ja hallinnon tila ja tulevaisuus”. Tervetulleita ovat myös hyvinvoinnin parissa johtamisja hallintotieteellistä tutkimusta tekevät. Päivät toteutetaan joka tapauksessa hybriditapahtumana, jolloin tapahtumaan voi osallistua myös etäyhteydellä. Tarjolla on yhteensä 12 työryhmää, jotka käsittelevät hallintoa ja kuntia eri näkökulmista. Päivien teemana on ”Lisää suorituskykyä! – terve ja menestyvä urheilija”. Lisäksi näkökulmana on laaja-alaisemmin liikuntahallinnon kysymykset yhteiskunnan eri sektoreilla. Parkkarin edeltäjä Urho Kujala jäi eläkkeelle. lokakuuta saakka. 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Liikuntalääketieteen päivät joulukuun alussa Liikuntalääketieteen päivät järjestetään tänä vuonna, mikäli mahdollista, 1.–2.12.2021 Helsingissä. lokakuuta ja abstraktihaku ovat avoinna 6. Pyeongchangin olympiakisoissa vuonna 2018. Työryhmät ja tarkempi ohjelma: https://events.tuni.fi/hktp2021 Jari Parkkarista liikuntalääketieteen professori Jyväskylän yliopiston liikuntalääketieteen professoriksi on valittu 1.8.2021 alkaen LT, dosentti Jari Parkkari. Kujala toimi virassa vuodesta 2003 alkaen. Parkkari on toiminut Suomen joukkueen lääkärinä mm. Työryhmässä tarkastellaan liikuntaja urheilujohtamista laaja-alaisesti yksittäisinä johtamistaitoina, urakehityksenä, verkostosuhteina ja valtarakenteina. Valintaa valmistelleen asiantuntijaryhmän mukaan Parkkarin tutkimusprofiili ja tavoitteet sopivat erinomaisesti tiedekunnan tavoitteisiin liikuntalääketieteen sekä urheiluvalmennuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisessä. Ilmoittautuminen päättyy 31. Urho Kujala (vas.) ja Jari Parkkari. Liikuntalääketieteen päivät 2021: www.lts.fi/tapahtumat/lltp21/info.html Liikunta mukana hallinnon ja kuntatutkimuksen tiedepäivillä Hallinnon ja kuntatutkimuksen tiedepäivät 2021 järjestetään 17.–19.11.2021 Tampereen yliopistolla ja verkossa. Ohjelmassa on myös Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2021 -kilpailu. Hän siirtyi liikuntatieteelliseen tiedekuntaan UKK-instituutista. Korona tilanteen heikentyessä päivät siirtyvät tarvittaessa kokonaan virtuaalisiksi. Työryhmän vetäjinä toimivat erikoistutkija Kati Lehtonen (LIKES) ja Marianne Mikkonen (Tampereen yliopisto). @JYUsport_health. Erityisosaamisekseen hän lukee ovat infektiot, allergiat ja astman, suorituskyvyn heikentymisen, alipalautumisja ylikuormitusoireet, selkävaivat sekä rasitusperäiset että äkilliset tukija liikuntaelimistön vammat. Yksi päivien työryhmistä paneutuu liikuntaan ja urheiluun
Asuinympäristön piirteiden ja kaupunkisuunnittelun yhteys fyysisen aktiivisuuden muutokseen)” tarkastettiin 11.6.2021 Oulun yliopistossa. Longitudinal associations between neighborhood characteristics, urban planning processes, and physical activity (Rakennettu ympäristö ja väestön fyysinen aktiivisuus. Riikka Holopaisen fysioterapian väitöskirjan ”Exploring the meaning of the biopsychosocial approach in the management of musculoskeletal conditions. Liikunnan harrastaminen ja ulkona vietetty aika sekä temperamenttipiirteet, kuten lapsen aktiivisuus ja kyky ylläpitää tarkkaavaisuutta, tukevat motoristen taitojen oppimista. Mielenterveyden edistämisen ammattilainen tarvitsee vahvoja yhteistoimintataitoja LitM, MA Nina Tammisen väitöstutkimuksen mukaan ammattilaisten vahvat yhteistoimintataidot ovat välttämättömiä mielenterveyden edistämisen toimenpiteiden onnistumiselle. Mielenterveyttä edistetään arjen eri toimintaympäristöissä, jolloin verkostoituminen ja kumppanuussuhteiden luominen organisaatioja sektorirajat sekä tieteenalat ylittäen on keskeistä. Asuinympäristön yhdyskuntarakenteen korkeampi tiiviys, toimintojen sekoittuminen (esimerkiksi asuminen, työpaikat, kaupalliset palvelut ja vapaa-ajan määränpäät) ja tieverkoston risteysten lukumäärä lisäsivät kävelyä ja pyöräilyä ja vähensivät autoilua. Selkäkipuinen jää usein tyhjän päälle – hoidossa merkitykselliset kohtaamiset tärkeitä TtM Riikka Holopaisen väitöstutkimuksen mukaan moni selkäkipuinen kokee, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi terveydenhuollossa. Kirsi Keskisen gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja ”Features of the physical environment, walking difficulty, and physical activity in old age” tarkastettiin 11.6.2021 Jyväskylän yliopistossa. Samalla sovellusten suosio muuttaa liikuntakulttuuria kaupallisemmaksi ja haastaa perinteisenseuratoiminnan. Lasten motorisissa taidoissa on Suomessa alueellisia eroja Alle kouluikäiset lapset kokevat yleensä olevansa hyviä liikkujia. Mikko Kärmeniemen kansanterveystieteen väitöskirja ”The built environment as a determinant of physical activity. fi/handle/123456789/75987. Väitöskirjan verkkoversio: https://jyx. Mäkisillä teillä reipas liikkuminen oli vähäisempää. Veera Ehrlénin journalistiikan väitöskirja ”Communal Pulse across Media: Digital Networked Communication and Communality in Recreational Sport Cultures” tarkastettiin 17.6.2021 Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan verkkoversio: https://jyx.jyu.fi/ handle/123456789/75883. LitM Veera Ehrlén tutki väitöskirjassaan, miten vapaa-ajan liikunnan harrastajat hyödyntävät sosiaalista mediaa keskinäisessä viestinnässään. Kävelymahdollisuudet ja luontoympäristöt kannustavat iäkkäitä ihmisiä liikkumaan DI Kirsi Keskinen selvitti väitöstutkimuksessaan, millaisissa ympäristöissä asuville iäkkäille ihmisille kertyy runsaammin reipasta liikkumista. Donna Niemistön liikuntapedagogiikan väitöskirja ”Skilled Kids Around Finland: Motor Competence and Perceived Motor Competence of Children in Childcare and Associated Socioecological Factors” tarkastettiin 18.6.2021 Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan verkkoversio: https://jyx.jyu.fi/ handle/123456789/76181. LitM Donna Niemistön väitöstutkimuksen mukaan motorisissa taidoissa on kuitenkin alueellisia eroja Suomen sisällä: maaseudulla asuvilla lapsilla motoriset taidot ovat verrokkiryhmiä paremmat. Kävelyä hyvin mahdollistava infrastruktuuri ja monentyyppisiä elinympäristöjä sisältävä luontotai viheralue liikuttivat iäkkäitä enemmän. jyu.fi/handle/123456789/75738.. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 7 V ä i t ö s u u t i s e t Hyvä toimintakyky ja lihaskunto ylläpitävät luustoa Säännöllinen, intensiivinen liikunta ylläpitää terveen luun mukautumiskykyä ja ehkäisee ikääntymiseen liittyvää luuston heikkenemistä. Väitöskirjan verkkoversio: http://jultika.oulu.fi/Record/ isbn978-952-62-2954-6. Tuuli Suomisen gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja ”Adaptive Responses of Aging Bone to Physical Exercise: Masters Athletes and Patients with Hip Fracture as a Research Model” tarkastettiin 18.6.2021 Jyväskylän yliopistossa. Patients’ and physiotherapists’ perspective” tarkastettiin 4.6.2021 Jyväskylän yliopistossa. Verkkoviestintä tukee liikuntaharrastusta mutta lisää kaupallisuutta Liikuntasuoritusten ja -kokemusten jakaminen verkossa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja kannustaa liikkumaan. Mäkisyys myös kasvatti kävelyvaikeuksien ilmaantumisriskiä. LitM Tuuli Suomisen väitöstutkimuksen tulosten mukaan hyvä toimintakyky ja lihasten kunto ovat tärkeitä myös erityisen haurasluisten iäkkäiden henkilöiden, kuten lonkkamurtumapotilaiden luuston kunnon ylläpidolle. Ammattilaiset tarvitsevat riittävää koulutusta ja tukea toteuttaakseen kokonaisvaltaisempaa, biopsykososiaalista lähestymistapaa kivun hoidossa. Nina Tammisen terveyskasvatuksen väitöskirja «Mental health promotion competencies in the health sector” tarkastettiin 1.6.2021 Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan verkkoversio: https://jyx.jyu. Väitöskirjan verkkoversio: https:// jyx.jyu.fi/handle/123456789/76012. Toisaalta yksikin merkityksellinen kohtaaminen saattaa muuttaa suunnan. Väitöskirjan verkkoversio: https://jyx.jyu.fi/ handle/123456789/76069. Verkkoviestintä tukee liikuntaharrastusta, kun viestintä on vuorovaikutteista, viestijät tuntevat toisensa ja harrastavat liikuntaa vähintään satunnaisesti yhdessä. Kaupunkija liikennesuunnittelu vaikuttavat väestön fyysiseen aktiivisuuteen LitM, KTM Mikko Kärmeniemen väitöstutkimus osoitti, että kaupunkija liikennesuunnittelu vaikuttavat merkittävästi väestön fyysiseen aktiivisuuteen
En ollut kurssini priimus, mutta olin utelias ja kaipasin tutkittua tietoa opettamiseen. 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 P O L T T O P I S T E E S S Ä Työssäni Paralympiakomiteassa kohtaan kahdenlaisia nuoria. Toimet voivat olla erilaisia toimintavälineitä ja avustajia, joilla osallistuminen ja osallisuus mahdollistetaan. Tunnin aikana voi käyttää mallin jokaista osaa tai rakentaa opetus esimerkiksi niin, että käyttää alussa avointa toimintaa, sen jälkeen erillistä ja rinnakkaista ja lopettaa jälleen avoimeen toimintaan. Minusta tärkeintä inkluusion toteutumisessa on huomioida yksilölliset tukitoimet. RIIKKA JUNTUNEN, LitM LTS:n puheenjohtaja Paralympiakomitean pääsihteeri riikka.juntunen@paralympia.fi Inkluusio – mahdollisuuksia ja onnistumisia. Tuen tarpeessa olevia oppilaita on noin joka neljäs – avaammeko ovet kaikille, vai kiinnitämmekö huomioimme vain valittuihin. Inkluusion toteutuminen on kiinni valinnoistamme. Inkluusiossa tärkeintä on osallisuus ja yksilölliset tukitoimet, joilla osallistuminen mahdollistetaan. Opettaja opettaa lapsia ja nuoria, ei lajia. Jos inkluusio on todella näin helppoa, niin miksi se silti on arjessa vaikeaa. Tai liikuntatunnit kuluivat välinevarastossa tai avustajan kanssa kävellessä. Yksinkertaistetusti: integraatiossa yksilön pitää sopeutua ympäröivään tilaan ja tilanteisiin. Inkluusiossa ympäristö on osallistumisen mahdollistaja kaikille. Pitää ymmärtää, että inkluusio ei ole säästökeino, vaan tapa toimia, jotta jokainen voi oppia ja olla osallinen. Kenenkään ei tarvitse sopeutua. Ensimmäistä ryhmää ei tarvitse motivoida, he ovat innostuneita ja haluavat kokeilla eri lajeja. Tässä asuu viisaus. Toiset kokevat, että koulun liikunnanopettaja oli se, joka otti mukaan ja kannusti liikkumaan ja urheilemaan. Hän mahdollisti kokemuksen olla liikuntatunneilla yksi muista oppilaista. On hienoa, kun saa itse kokea onnistumisen tunteita – mutta vielä hienompaa, kun niitä voi mahdollistaa muille. Rinnakkaista toimintaa voi olla telinerata, jossa on erilaisia rinnakkaisia vaihtoehtoja esimerkiksi pyörimiselle: tukkipyörintä, kuperkeikka eteen/taakse tai puolivoltti. Sovelletussa toiminnassa vaikkapa yleisurheilussa voidaan käyttää eri välineitä: keiloja, palloja ja keihäitä. Ihan jokaiselle. Kun keskiössä on liikkuja, oppija ja tärkeintä on oppiminen, ollaan polulla, joka johtaa onnistumisiin. Oma kiinnostukseni paraurheilua kohtaan syntyi Jyväskylässä opintojen aikana, soveltava liikuntakasvatus vei mennessään, koululiikuntaa kaikille -aatos upposi minuun. Joskus näistä ei ole tietoa, joskus syynä on resurssien, siis rahan ja ajan puute. Kuinka helppoa onkaan mennä sen taakse, ettei ole alan asiantuntija – mutta mitä jos kyse onkin todella asenteesta. Vai yritys säästää rahaa. Toiseen ryhmään kuuluvat ovat löytäneet innostuksen liikuntaan jostain muualta kuin koulusta. Toiset taas sanovat, että eivät olleet liikuntatunneilla mukana ollenkaan. Liikuntapedagogiikka antoi kivijalan, jolla seisoa ja miettiä, miten ihan jokainen oppilas innostuisi liikunnasta. Se tarjosi valmiudet pohtia, mitä voisi tehdä, jotta jokainen saisi mahdollisuuden kokea samanlaisia mahtavia uuden oppimisen tunteita ja yhdessä onnistumisia, mitä itse olen saanut kokea liikunnan parissa. Parhaana käytännön työkaluna olen kokenut inkluusion kirjon. Mallin osia ovat avoin, erillinen, sovellettu ja rinnakkainen toiminta. Integraatiossa huomion keskipisteenä on vamma ja ihmisen puutteet toimintakyvyssä. Koulumaailman inkluusio, jokaisen mahdollisuus osallistua, on askel kohti yhteiskuntaa, jossa jokainen on tärkeä . Malli auttaa liikuntatunnin suunnittelussa – oli sitten mukana tuen tarpeessa olevia oppilaita tai ei. Pauli Rintala totesi joskus opintojeni aikana, että ”jokainen osaa, jos asenne on oikea”. Vuoden 1994 Salamancan julistuksessa nostettiin esiin uusi käsite, inkluusio, jolla haluttiin korvata integraatio. Erillisestä toiminnasta esimerkiksi sopii liikuntasali, jonka toisella puolella pelataan pallopeliä ja toisessa osassa tanssitaan tai tehdään kuntopiiriä. Inkluusion kirjo konkretisoi sen, että jokainen voi toimia oman osaamisensa mukaan. Koulumaailman inkluusio, jokaisen mahdollisuus osallistua, on askel kohti yhteiskuntaa, jossa jokainen on tärkeä.. Mikään malli ei toimi ilman osaavaa opettajaa, joka kykenee opettamaan. Taitava opettaja osaa soveltaa sääntöjä, vaihtaa välineitä ja muuttaa kentän muotoa ja maalien määrää. ja jossa jokaiselle on paikkansa. Inkluusio hiipi suomalaiseen koulumaailmaan 1990-luvulla. Avoimessa toiminnassa kaikki osallistuvat yhtä aikaa samaan tehtävään, kuten alkuleikkeihin tai rentoutumiseen
Hän hakee lisää liikettä kaikilla tasoilla. Sen tietää myös ”Janne”. Japani ei voinut kasvo. Tunnelma Tokiossa oli erikoinen, kun maailman parhaat urheilijat kilpailivat tyhjien katsomoiden edessä. Hankala tehtävä, voisi sanoa. Tokion olympiakisojen 2020/2021 jälkimaun voi Vapaavuoren mukaan tulkita hapanimeläksi. Jan Vapaavuori haluaa nostaa Suomen Olympiakomitean profiilia liikuntapoliittisena toimijana. Silti kisojen läpivienti oli Vapaavuoren mielestä oikea päätös. Kuulumiset vaihtuvat lennosta ja rento sanailu soljuu. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 9 Jan Vapaavuori: Entä jos olympiakisoja ei olisi. On helppo nähdä, että ”Janne” on ottanut komitean kotikentäkseen. Kuva: Salla Karjalainen Olympiakomitean puheenjohtajaksi marraskuussa 2020 valittu Vapaavuori liikkuu Sporttitalolla kuin kotonaan. Olympiakisoja ja -liikettä on hänen mielestään arvosteltu sekä syystä että suotta
Muut Pohjoismaat kiisivät kuitenkin mitalitilastossa karkuun. Kansainvälisillä kentillä paljon liikkuneen Vapaavuoren mielestä olympialiikkeen julkisuuskuvassa korostuvat liiaksi kielteiset asiat. Opetusja kulttuuriministeriön mukaan on taas aika arvioida huippu-urheilun tilaa. KOK suuntaa merkittävän osan olympiakisojen tuotoista eri maiden olympiakomiteoille ja urheilumuodoille. Lisäksi suurin osa suomalaisurheilijoista ylsi vähintään omalle tasolleen. Hän vertaa olympialiikettä Yhdistyneisiin Kansakuntiin: maailmanjärjestöllä Jan Vapaavuori (s. 1 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 jen menettämisen takia jättää kisoja järjestämättä, vaikka enemmistö japanilaisista vastusti kisojen järjestämistä. Kuva: Salla Karjalainen. ”Yksi enem män kuin Riossa”, Vapaavuori muistuttaa. Yhteiskunnan kurinalaisuuden ansiosta korona ei ryöstäytynyt käsistä. Hän sanoo komitean olevan valmis osallistumaan arvioinnin toteutukseen. Helsingin pormestari 2017?2021 Euroopan investointipankin varapääjohtaja 2015?2017 Elinkeinoministeri 2012–2015 Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja 2011–2012 Asuntoministeri 2007–2011 Kansanedustaja 2003–2015 Oikeustieteen kandidaatti 1989 Puoluekanta: kokoomus Juossut neljä maratonia, parhaimmillaan neljän tunnin pintaan. Suomi ei pysty yksinään Vapaavuoren mielestä muuttamaan KOK:n suuntaa, mutta yhdessä Pohjoismaiden ja Länsi-Euroopan maiden kanssa Suomella on mahdollista vaikuttaa järjestön toimintaan. Olympiakisat osoittivat taas maailmalaajuisen vetovoimansa, vaikka soraääniä kuului tavallista enemmän kisojen aikana. Lisäksi olympialaisten osanottajamäärä on rajattu kesäkisoissa 10 500 ja talvikisoissa 2 900 urheilijaan. Vapaavuori myöntää, että KOK on monimutkainen yhteisö, jonka likikään kaikki jäsenet eivät pidä tärkeinä demokratiaa tai tasa-arvokysymyksiä. 1965) Suomen olympiakomitean puheenjohtaja 2020. Hän nostaa esiin Emma Terhon valinnan KOK:n urheilijakomission puheenjohtajaksi. Kansainvälisen olympialiikkeen suunnasta on keskusteltu paljon. Suomalaisten suoritukset herättivät paikan päällä käyneessä puheenjohtajassa enemmän iloa kuin surua, vaikka mitaleita kertyi lopulta kaksi himmeintä. Vapaavuori pitää arviointia tervetulleena. Terholla on KOK:n hallituksen jäsenenä mahdollisuus vaikuttaa urheilijoiden asemaan ja myös olympialiikkeen käytännön toimintaan
Esimerkiksi kansallinen ja kansainvälinen kilpailutoiminta vaatii tuekseen lajiliittoja. Etenkin lasten ja nuorten harrastustoiminnan arvo on piirtynyt terävänä. Liikuntabudjetti koituu monelta osin myös urheilijoiden hyväksi. Hän näkee kuitenkin, että olympiakomitean on otettava suurempi rooli suomalaisessa liikuntakulttuurissa kaikilla sen osa-alueilla – huippu-urheilussa, kilpaurheilussa, liikunnassa ja liikkumisessa. Ja siinä liikkumisella on iso merkitys.”. Ja siinä liikkumisella on iso merkitys. JOUKO KOKKONEN ”Meillä on Suomessa huipputason sairaudenhoito. Liikunta ja urheilu ovat joutuneet osittain sijaiskärsijöiksi, mutta Olympiakomitean ei kannata Vapaavuoren jäädä makaamaan tuleen, vaan arvioida muuttunutta tilannetta realistisesti. Ennaltaehkäisy on unohtunut. Vapaavuori puhui syksyllä 2020 puheenjohtajakampanjassaan voimallisesti liikkumisen edistämisen puolesta. Tutkimus on myös syventänyt liikkumisen merkityksen ymmärtämistä. Vapaavuori myöntää, että asiasta on monta mieltä, miestä ja naista. Hän on silminnähden tyytyväinen pohtiessaan aloitteensa merkitystä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa tiedontarpeet elävät, mikä on tutkimuksen ja tutkijoiden kannalta ongelmallista. Luulen, että se vaikuttaa kaikkein eniten hyvinvointiini. Vapaavuori näkee, että koronapandemia on tuonut liikkumisen merkityksen uudella tavalla esiin. Kun järjestetyssä liikunnassa on ollut pakkotaukoja, niin se on heijastunut koko yhteiskuntaan. Olympiakomitean valmisteilla olevaan strategiaan liikunta ja liikkuminen tulevat hänen mukaansa sisältymään. Karsittavaakin voi löytyä, mutta ilman rakenteita ei tulla toimeen. Mutta ei terveydenhoito. – Kymmenen tuhannen askeleen täyttymistä seuraan. Ei yksin liikunnan, vaan myös sosiaalisten suhteiden kautta. Viikon mittaan kertyvillä liikuntakerroilla on oma merkityksensä, mutta kaikkein tärkeimmäksi hän nimeää arkisen liikkumisensa. Ja yhtä lailla liikunnan harrastajia. Rahakin ratkaisee Suomalaisessa liikuntakulttuurissa on puhuttu paljon Veikkauksesta, jonka toimintaa ravistelevat sekä korona että yhtiön toiminnan eettisestä oikeutuksesta käytävä keskustelu. Vapaavuori katsoo tilannetta laaja-alaisesti. Lasten ja nuorten liikunnassa on mukana myös paljon aikuisia, joiden elämään toiminta tuo osaltaan sisältöä. Koulut ja päiväkodit lähtivät oitis mukaan, kaupunkisuunnittelussa oltiin myös valmiita osallistumaan, mutta sosiaalija terveyspuoli liikkui hitaammin. Kaikki puolueet ovat näennäisen liikuntamyönteisiä, mutta suuret sanat ovat hänen mukaansa näkyneet vain pieninä tekoina. Soteuudistusta on Vapaavuoren mielestä suunnannut liikaa erikoissairaanhoito ja akuuttiajattelu. Ennaltaehkäisy on unohtu nut. Mutta ei terveydenhoito. Vapaavuori näkeekin, että tuloksia pitää malttaa odottaa. – Jos katsotaan esimerkiksi liikuntapaikkarakentamista, niin se hyödyttää myös urheilijoita. Hänen mielestään suoriin urheilija-apurahoihin tuijottaminen antaa väärän kuvan kokonaisuudesta. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 1 1 on merkityksensä, vaikka sen asema ja oikeutus kyseenalaistetaan KOK:n tapaan. Valtion liikuntabudjetin kohdentumista on arvosteltu rajusti. – Helsingin kokoisessa kaupungissa ei ole maailmanlaajuisestikaan toteutettu vastaavaa. Suora budjettirahoitus toisi tiettyä jatkuvuutta, mutta toisaalta se kaventaisi jossain määrin liikuntaja urheiluliikkeen autonomiaa. Liikkumisohjelman tapaista ajattelua tarvitaan hänen mukaansa koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Liikuntapoliittiseen keskusteluun Vapaavuori kaipaa lisää syvyyttä. Ohjelma ei ole välttämättä saanut kaupunkilaisia hetkessä liikkeelle, mutta on ravistellut kaupungin hallintoa miettimään, miten liikkumista voidaan lisätä. – Meillä on Suomessa huipputason sairaudenhoito. Veikkauksen tilannetta Vapaavuori katsoo liikuntaja urheiluväen näkökulmasta. Vapaavuoren mukaan päällekkäisistä toiminnoista ja hallinnosta voidaan aina puhua. mutta miten. Vuonna 2017 muodostettu ”uusi Veikkaus” toi mukanaan Raha-automaattiyhdistykseen liittyvät ongelmat, joita ei osattu liikuntapiireissä ottaa huomioon. Vapaavuori pohtii hetken ennen kuin antaa liikkumisvinkkinsä. Helsingin kaupungin pormestarina vuosina 2017–2021 toimiessaan Vapaavuori pani liikkeelle liikkumisohjelman. Tyhjiö täyttyisi jollain muulla, pohtii Vapaavuori. – Mitä meillä olisi, jos olympiakisoja ei olisi. Kärjistetysti on väitetty, että turha hallinto, joutavat liikutteluohjelmat ja tyhjäntoimittajat syövät kuormasta, eikä urheilijoille riitä kuin roposia. Lisää liikkumista . Vapaavuoren mukaan Olympiakomitea pystyy elämään joko kokonaan budjettirahoituksen pohjalta tai nykyja budjettimallin yhdistämällä. Huipulle on vaikea päästä ilman välittömästi käytettävissä olevaa dataa ja syvällisempää tutkimustietoa. Koronasta korkoa liikuntaan. Kilpailuiden järjestäminen ja valmentajakoulutus eivät 2020-luvulla toteutuisi nykyisessä laajuudessaan talkootyönä. Tutkimustiedon merkitys on Vapaavuoren mielestä korostunut sekä liikunnassa että urheilussa
Hänen pitää kunnioittaa ja totella valmentajaansa täysin, eikä hän saa koskaan valittaa. Urheilijat olleet sotureita Pelaajan pitää japanilaisessa perinteisessä urheiluajattelussa omistautua joukkueelleen kuin kotipaikkakunnalleen tai isänmaalleen. Ajatuksen oli samalla puolustaa koko koulun tai yliopiston kunniaa – tarvittaessa nyrkein. He eivät valita, vaan odottavat valmentajan olevan auktoriteetti, joka käskee. Yliopistopeleissä satakunta vuotta sitten nujakoitiin huolella. Kärsimyksen ja loppuun ajamisen ajatuksena oli, että heikot sortuvat elon tiellä, mutta vahvoista tulee yhä vahvempia. Opiskelija-baseballin pitää olla itsekurin baseballia, jossa tavoitellaan totuutta, kuten zen-buddhalaisuudessa. Sen pitää olla enemmän kuin harrastus. Ajatus oli näyttää, että Japani on omotenashin eli vieraanvaraisuuden suurvalta. -podcastsarjaan, hän totesi, että hänen valmentamansa japanilaiset urheilijat ovat loputtoman auliita harjoittelemaan. Lajin katsottiin sopivan japanilaisten pirtaan: baseball oli Japanissa ennen kaikkea yhteistyötä ja kollektiivinen ponnistus, jossa yksilö uhrautui joukkueen eteen. Tokion olympialaisia odotettiin maassa innolla. Japanilainen baseballa, yakyu, ammentaa lisäksi samasta soturin tiestä kuin judo, sumo tai karate. Kurinalainen, auktoriteettiuskoinen ja järjestäytynyt yhteiskunta. Urheilijat eivät koe sitä negatiiviseksi. 1 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Japanilainen urheilu pyristelee pois bushidosta . ”Urheilu on osa kansallista identiteettiä. Sitten tuli pandemia. Monessa tapauksessa sen pitää olla kivun ja rajun kohtelun baseballia. Ajatusta ei ole edelleenkään saatu kitkettyä japanilaisesta urheilusta. Kun haastattelin Japanin tyttöjen jääkiekkomaajoukkuetta valmentanutta Arto Sieppiä Mitä ihmettä Japani!. Kovuus kuulunut urheiluun Kun bushidota sovellettiin joukkueurheiluun, se sai vielä lisää ulottuvuuksia. Kymmenet tuhannet ihmiset ostivat lippuja ja halusivat mukaan olympiahumuun. Vahva sielu syntyy kovasta harjoittelusta. Baseballin tarkoitus ei ole parantaa kuntoa vaan hioa sielua. soturin tiestä Japanilaiset ovat urheiluhullua kansaa. Suuri huipentuma Japanin olympialaisille oli baseball-kultamitali kisojen toiseksi viimeisenä päivänä. Ja harrastajia riittää. Ajatus oli heittää palloa, kunnes käsi ei enää nouse, ja juosta, kunnes jalat eivät enää liiku. Olympiakisojen alla Japanin nuorten urheilijoiden kohtelu nousi ihmisoikeusjärjestöjen nostamana esiin: Human Rights Watch raportoi lasten fyysisestä, seksuaalisesta ja henkisestä kaltoinkohtelusta sekä valmentajien harjoittamasta väkivallasta. Baseball oli paitsi syöttäjän ja lyöjän välinen kamppailulaji myös kollektiivinen ponnistus. Valmentaja ehdoton auktoriteetti Perinteisesti Japanissa yksilön sijaan korostuu joukkue. Valmentaja on valmentaja, kouluttaja on kouluttaja ja vanhempi ihminen on vanhempi ihminen”, Sieppi sanoi.. Ensimmäinen Waseda–Keio-yliopisto-ottelu pelattiin vuonna 1903. Soturin tiestä ammentanut valmennus oli spartalaisen raakaa: lapset ja nuoret kärsivät. Laji sai kuitenkin vahvan jalansijan. Nitoben määrittelemänä samuraietiikan ideaalit ovat: oikeamielisyys, rohkeus, hyvyys tai säälintunne, kohteliaisuus, vilpittömyys, kunnia, uskollisuus ja itsehillintä. Vain jatkuvalla kyynelten, veren ja hien viljelyllä voi pelaaja saavuttaa tämän, kirjoitti Suishu Tobita (1886?1965), japanilaisen baseballin jumalaksikin kutsuttu valmentaja ja baseball-analyytikko. . Kun baseball tuli 1800-luvun lopussa Japaniin, maassa ei tunnettu sanaa urheilulle. Suuressa maassa lajien kirjo on valtava. Säännöllinen harjoittelu sopii heidän juttuunsa. Baseball on soturin tien, bushidon, kaltainen laji, jossa tarkoitus on myös moraalinen kasvu. Baseball on Japanissa sumoakin suositumpi laji. Kun kisahuuma alkoi ja televisiossa japanilaisurheilijat ottivat mitalin toisensa jälkeen, kisoihin suhtauduttiin taas myötämielisemmin: ei ollut urheilijoiden vika, että hallitus ei saanut pandemiaa kuriin ja rokotuksia käyntiin. Ja jo kolme vuotta myöhemmin yliopistojen rehtorit joutuivat puuttumaan toistuviin tappeluihin. Yksilölajeissakin tärkeää on suhde muihin: senpaihin (vanhempi urheilija), senseihin (valmentajaan) ja koko ryhmään. Ennen kisoja jopa 80 prosenttia japanilaisista halusi siirtää tai perua olympialaiset. Suuri joukko vapaaehtoisia ryhtyi opiskelemaan englantia pari vuotta ennen kisoja. Baseball kasvoi opiskelijaurheilusta. Vuonna 1900 julkaistu Inazo Nitoben teos Bushido, the Soul of Japan selittää länsimaiselle lukijalle japanilaisuutta bushidon koodin pohjalta, jota samuraisotilaiden tuli noudattaa elämässään
Kun baseball-joukkue pelaa huonosti, valmentaja lisää harjoittelua, ei lepoa. Tällä kaudella japanilainen baseball-pelaaja Shohei Ohtani on ollut Yhdysvalloissa ilmiömäinen. Muutos on käynnissä, mutta se tapahtuu hitaasti. HEIKKI VALKAMA, VTM toimittaja/kirjailija heikki.valkama@yle.fi Kuva: iStock. 27 kultaa, 14 hopeaa ja 17 pronssia. Lopussa Selleckin hahmo kuitenkin nöyrtyy ja ryhtyy pelaamaan japanilaisten ehdoilla. Nuoria lukiolaispelaajia ei harjoituteta enää (kaikkialla) henkihieveriin ja heidän heittokäsiään säästellään. Euroopan huippusarjoissa pelaa japanilaisia jalkapalloilijoita. Urheilussa pitää olla usein röyhkeä, luova ja itsekeskeinenkin. Valitettavasti valmennettaviaan pahoinpitelevät valmentajat eivät ole täysin historiaa. Kuten Human Rights Watchin on todennut, matkaa japanilaisella valmennuskulttuurilla on vielä, mutta suunta on oikea. Haluan kasvattaa pelaajia ihmisinä baseballin kautta, se on tämän joukkueen tavoite. Siinä missä vielä 1980-luvulla se, että valmentaja läimäytti, oli aivan normaalia, se ei ole enää hyväksyttyä. Ja harrastajia riittää monenlaisiin lajeihin. Maddon näki, että Ohtanin japanilainen harjoittelumäärä oli liian suuri. Kohti pehmeämpää kollektiivisuutta Japanilainen urheilu pyristelee myös väkivaltaisesta bushidosta irti. Näpyt eivät kuulu amerikkalaisessa baseball-kulttuurissa koville lyöjille, sluggereille. Kulttuurimuurien ja erikoisuuksien rinnalla kutakuinkin jokainen Yhdysvalloista tullut ammattilainen toteaa samaa: japanilaiset harjoittelevat liikaa. Elokuvassa Mr. Tätä kirjoittaessa Ohtani johtaa koko liigan homerun-tilastoa. . Olympiakisojen aikaan haastattelemani tokiolaisen alakouluikäisten baseball-valmentaja Takanori Sakamoto korosti hauskuutta. Kollektivistinen tavoite ei ollut kadonnut, spartalaiset ajatukset kylläkin. Suuressa maassa lajien kirjo on valtava. Hän on suuri tähti ja kunnarin lyöjä. Kun valmentaja käskee näpyttämään, pelaaja ei suostu. Baseball (1992) Tom Selleckin esittämä amerikkalainen baseballin pelaaja siirtyy Japaniin pelaamaan, Nagoyan Chunichi Dragons -joukkueeseen. Ammattilaisissakin levon merkitystä, palautumista ja kokonaisvaltaista harjoittelua on osattu korostaa yhä enemmän. Ajatus siitä, että lääke kaikkeen on harjoittelun lisääminen, on ollut bushido-kulttuurissa vahva. Joukkue ensin, sitten minä Japanin urheilun vahvuudet ovat olleet myös sen heikkouksia. Elokuva on mainio esimerkki erilaisten urheilukulttuurien törmäyksestä. Hän ajautuu valmentajan kanssa konfliktiin, koska pelaa japanilaisen kollektiivisen yakyuun (japaniksi baseball) sijaan amerikkalaista yksilökeskeistä baseballia. Mutta samalla kertyi rullalautailun ja lainelautailun kaltaisten luovien lajien mitaleja, joukkueurheilumitaleja koripallosta, softballista ja baseballista. Baseballissa opittu tulee käyttöön myös ihmisyyden tiellä, Sakamoto sanoo. Esimerkiksi Sports Illustrated -lehden mukaan Ohtani on jopa parempi kuin Babe Ruth. Tosin edelleen ammattilaisbaseballin parissa on vaikkapa Tokyo Giantsin Masumi Kuwatan kaltaisia syöttö valmentajia, joiden mukaan nykysyöttäjät treenaavat Japanissa liian vähän ja lepäävät liikaa. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 1 3 Valmentajan auktoriteetti on ehdoton. Hän on haastatellut kirjaan lukuisia Japanissa pelaavia ammattilaisia sekä valmentajia. Väkivalta ei ole enää ok. Robert Whiting kirjoittaa japanilaisesta baseballista teoksessaan You Gotta Have Wa (1989). Jalkapalloilijan pitää haluta tehdä maali ja riistää pallo itselleen. Hän on ensimmäisenä baseball-pelaajana sit ten legendaarisen Babe Ruthin pärjännyt sekä syöttäjänä että lyöjänä. Yksi syy Ohtanin menestykseen on hänen valmentajansa Joe Maddonin antama käsky: harjoittele vähemmän, keskity pelaamiseen. Tästä kertoo myös japanilaisten Tokion olympialaisissa voittamat 58 mitalia. Toki tämä kulttuuri on muuttumassa, mutta hitaasti. Se on näkynyt lajissa kuin lajissa. Totta kai joukossa on yksilömitaleja judosta ja painista. Baseball-pelaajan on kyettävä lyömään sempai, vanhempi pelaaja, ja riistämään häneltä pelipaikka
Väitetään, että kuuluisa painija Milon saattoi joskus syödä kokonaisen härän. Lisäksi etenkin kestävyyssuoritus on ollut kohtuullisen helppo mallintaa laboratorioasetelmissa ja myös kenttätutkimuksissa. Ravitsemuksen merkitystä urheilussa on tutkittu eniten kestävyysja voimalajeissa. Energiantarpeen suureneminen vaikuttaa etenkin rasvan, proteiinien ja hiilihydraattien, mutta myös joidenkin suojaravintoaineiden tarpeeseen. Aluksi havaintojen, mutta myöhemmin interven tioiden avulla opittiin, että sairastumista voitiin ehkäistä sitrushedelmillä. 1900-luvun alusta on kuitenkin jäänyt elämään paljon hienoja tutkimuksia, mm. Vaikka härän syöminen lienee vahvasti liioiteltua perimätietoa, on tarina toisaalta kiinnostava: se kertoo, että jo tuolloin oletettiin ruoan olevan merkittävä asia urheilijan suorituskyvyn kannalta. Lihasbiopsiat osoittivat, että uupumus liittyi hyvin vähäiseen lihasten glykogeenipitoisuuteen. 1 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Härästä haaraketjuisiin aminohappoihin: Urheiluravitsemus antiikin Kreikasta nykypäivään Lihastyö kuluttaa energiaa ja tuottaa lämpöä, joka lisää nestehukkaa. Lisäksi, mitä enemmän jonkun lajin suoritus sisältää taidollisia ja taktisia elementtejä, sitä hankalampaa on tutkia ravitsemuksen yhteyttä suoritukseen. Molemmissa lajiryhmissä ravitsemuksella on jo perusfysiologisesti tärkeä merkitys. lihaksiin varastoituneen glukoosin eli glykogeenin määrää. Atwaterin kertoimet) ja Harris-Benedictin kaavat perusaineenvaihdunnan arvioimiseksi. Näistä fysiologisista lähtökohdista on helppo ymmärtää, että ruokavaliolla ja ravitsemustilalla on oleellinen merkitys suorituskyvylle ja palautumiselle. Yksi johtavia tutkijoita oli saksalainen professori Justus von Liebig. Menetelmä oli lihasbiopsia, jonka avulla voitiin tutkia mm. Jos antiikin Kreikassa pohdittiin urheilua ja ravitsemusta, ei lähtökohtana ollut tieteellinen tieto sen enempää fysiologiasta kuin ravitsemuksesta ylipäätänsä. Liikuntaan ja urheiluun liittyvän hiilihydraattiaineenvaihdunnan pioneerit olivat ruotsalaiset Bengt Saltin, Eric Hultman ja Lars Hermansen (Bergström, Hermansen, Hultman & Saltin 1967). Ravintoaineisiin ja nimenomaan energiankulutukseen liittyvä fysiologinen tutkimus yleistyi 1800-luvun lopussa. Asiaa ei osattu selittää, mutta esimerkiksi sitruunoiden ja appelsiinien arveltiin sisältävät ”antioskorbuuttista tekijää”. Hiilihydraatit ja suorituskyky Toisen maailmansodan aikoihin tehtiin ensimmäisiä kokeellisia tutkimuksia sokerin annon merkityksestä kestävyyssuorituskyvylle. Verrattuna tavanomaiseen ja etenkin tavallista matalampaan glykogeenipitoisuuteen, ”tankatuilla” lihaksilla jaksettiin pidemmälle. Hiilihydraattitankkaus levisi etenkin maratonjuoksijoiden keskuuteen.. Lisäksi mahdollisesti uskottiin proteiinien suuren saannin parantavan nimenomaan voimaa. Myöhemmin tämä tunnistettiin ja nimettiin askorbiinihapoksi eli C-vitamiiniksi. Ensimmäiset ravitsemustutkimukseen viittaavat kokeilut toteutettiin merimiehillä 1700-luvun puolessavälissä (Carpenter 2012). Tulokset olivat myönteisiä, mutta niiden fysiologinen selittäminen ei silloisen tiedon valossa vielä onnistunut (Helge 2017). Jossain vaiheessa urheilijoiden keskuudessa levisi into syödä hyvin lihapitoisesti (Grivetti & Applegate 1997). He tutkivat nuoria miehiä, jotka tekivät erittäin pitkiä, uupumukseen johtavia kestävyyssuorituksia. energiaravintoaineiden energiasisällöstä (ns. Valitettavasti hän teki tutkimuksissaan vääriä johtopäätöksiä, jotka vuosia johtivat muita tutkijoita harhaan: von Liebigin mukaan tärkein energiaravintoaine oli proteiini, ei siis hiilihydraatti tai rasva, kuten nykyisin tiedetään (Sportscience History Makers Liebig). Usein pitkien merimatkojen aikana merimiehet sairastuivat vakavasti skorbukseen eli keripukkiin. Urheiluravitsemuksen kannalta yksi menetelmä sai aikaan varsinaisen vallankumouk sen. Antiikin Kreikan olympialaisten urheilijoiden ruokavalioista ja -valinnoista on lähinnä anekdoottitietoja. On luultavaa, että suurin osa urheilijoista söi jonkinlaista Välimeren ruokavaliota, jossa on erilaisia kasviksia ja kalaa, mutta myös juustoa ja lihaa (Diets of Athletes at the Ancient Olympics). Ravitsemustiede otti kuitenkin suuria harppauksia 1900-luvun puolessa välissä ja heti sen jälkeen. Kun miehet söivät runsaasti hiilihydraatteja muutaman päivän ajan, lihasten glykogeenipitoisuus kohosi jopa lähtöarvoja korkeammaksi. Kaikissa lajeissa kytkentä ravitsemukseen ei ole yhtä ilmeinen ja merkittävä kuin esimerkiksi maratonjuoksussa tai painonnostossa
D-vitamiinin niukkuutta esiintyy urheilijoilla, mutta sekin lienee enemmän yleiseen liittyvä asia – samanlaisia tuloksia havaitaan myös. Proteiinilisän merkitys näyttää lähinnä kosmeettiselta. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 1 5 Kuva: Antero Aaltonen Kestävyyssuorituksessa hikoillaan ja suuren nestehukan tiedetään heikentävän suorituskykyä. Kuinka paljon tämä oikeasti suurentaa lihasmassaa kovan voimaharjoittelun aikana, mitä tarkoittaa ”kova voimaharjoittelu” ja mikä merkitys on ruokavalion proteiinien saannilla tähän vasteeseen ovat kysymyksiä, joihin ei vielä ole selkeitä vastauksia. 1992). virtsan ja hien avulla typen eritys. stabiileja eli pysyviä isotooppeja (Davies 2020). Vitamiinit ja kivennäisaineet Suojaravintoaineista on selvästi eniten urheiluun ja liikuntaan liittyen tutkittu rautaa. Proteiinit ja voima Usko voimaa ja lihasmassaa vaativien lajien urheilijoiden suureen proteiinitarpeeseen lienee pisimpään elänyt myytti. Vaikka yleisesti uskotaan, että urheilijoilla on verrokkiväestöä enemmän raudanpuutosta, tutkimustulokset ovat olleet varsin ristiriitaisia. Tähän on ainakin hyvä fysiologinen perustelu, koska rauta hemoglobiinissa kuljettaa happea lihaksille ja se on näin energia-aineenvaihdunnan kannalta aivan keskeinen ravintoaine. Niinpä rautapillereiden käyttö vain varmuuden vuoksi ei ole perusteltua. Vaikka tämä tutkimus jatkuu edelleen, suuret harppaukset otettiin viime vuosituhannen loppuun mennessä. Omassa väitöskirjassani vuodelta 1992 tutkin raudan lisäksi sinkin, magnesiumin, C-vitamiinin, sekä B-1, B-2 ja B-6 vitamiinien tasetta urheilijoilla (Fogelholm, Himberg, Alopaeus, Gref, Laakso & Lehto et al. Muiden suojaravintoaineiden tasetta urheilijoilla ei ole kovin paljon tutkittu, todennäköisesti siksi, ettei sopivia osoittimia ole runsaasti. Uudemmat tutkimukset eivät käytännössä ole muuttaneet tätä näkemystä. Sokerit voivat olla monotai disakkarideja, tai pidempiketjuisia maltodekstriineja. Näissä tutkimuksissa ei havaittu viitteitä siitä, että urheilijoilla olisi puutoksia sen yleisemmin kuin verrokkiväestöllä. Kun tarve on vahvasti sidoksissa energian saantiin, saa urheilija tyydytettyä proteiinien lisätarpeen syömällä ravitsemussuositusten mukaista ruokaa. 1970-luvulla alettiin kuitenkin tutkia myös hiilihydraattien annon merkitystä suorituksessa ja etenkin ihanteellisen urheilujuoman koostumusta. Oleellista on koostumus, jossa juoman osmoottinen paine ei nouse liian suureksi, jotta se hidastaisi imeytymistä. Rautaa koskeva tutkimus sai uuden ulottuvuuden, kun veren hemoglobiinipitoisuuden rinnalla alettiin käyttää rautavarastojen suuruutta kuvaavaa seerumin ferritiiniä myös urheilijoita koskevissa tutkimuksissa, erityisesti 1980-luvulla. Ehkä kiinnostavampi ja uudempi havainto koskee proteiinien tai aminohappojen saannin ajoittumisen yhteyttä proteiinisynteesiin: ilmeisesti harjoittelun aiheuttama proteiinikatabolia saadaan nopeimmin palautettua anaboliseksi nauttimalla 20–25 grammaa välttämättömiä aminohappoja välittömästi harjoittelun jälkeen (Wilson & Wilson 2006). Entisessä Itä-Saksassa suositeltiin urheilijoille jopa 3–4 g/kg päivittäisiä tarpeita. Tämä tarkoitti asetelmaa, jossa mitataan hyvin tarkasti proteiinin saanti rajattuna ajankohtana, ja samalta ajalta mm. Koska proteiineissa on typpeä sisältävä aminoryhmä, jota elimistö ei pysty käyttämään, kertoo typen eritys hyvin tarkasti proteiinien hajotuksesta. Silloin ymmärrettiin, että juoman imeytymisen ja suorituksen aikaisen hiilihydraattien saannin kannalta juoman optimisokeripitoisuus on 5–8 prosenttia (Burke, Jeukendrup, Jones & Mooses 2019). Vertaamalla saantia ja hajotusta voidaan päätellä proteiinien tarve. Proteiinien tarvetta tutkittiin aluksi ns. typpitasapainomenetelmällä. Naisurheilijoilla rautatase on miesurheilijoita huonompi (Parks, Hetzel & Brooks 2017), mutta kuukautisten verenhukka lienee paljon merkittävämpi tekijä rautataseen kannalta kuin urheileminen sinänsä. Uudempi, 1990-luvulla yleistynyt tekniikka hyödynsi ns
Tulokset ovat kuitenkin varsin lajispesifejä. Selvää näyttöä näiden suojaravintoainelisien merkityksestä suorituskyvyn parantajana ei ole saatu. Eri ihmisten vasteet kofeiinille ovat kuitenkin hyvin erilaiset. On mahdollista, että 1–2 viikkoa poikkeuksellisen raskaan suorituksen jälkeen C-vitamiinilisä vähentää ylempien hengitysteiden infektioiden ilmaantuvuutta (Hemilä & Chalker 2013). Hiilihydraattilisä Pitkän kestävyyssuorituksen aikana, palautuminen Proteiinitai aminohappolisä Palautuminen voimaharjoittelusta Vitamiinit ja kivennäisaineet Puutostilojen korjaamiseen, harvoin merkitystä ennaltaehkäisynä (ruokavalio yleensä riittää) Kofeiini Voi parantaa suorituskykyä useissa lajeissa, esim. Pitkäaikainen käyttö. anaero bista kynnystehoa eli noin tunnin suorituksissa. Tyypillisesti annostus on 5 päivän ajan 20–25 g/pv (5 g annoksina). mitokondrioiden tasolla (Ristow, Zarse, Oberbach, Klöting, Birringer & Kiehntopf et al. C-, Dja erilaisia B-vitamiineja, sekä sinkkiä, magnesiumia ja kromia. Punajuuressa on nitraattia, jonka synnyttämä typpioksidi (NO) laajentaa verisuonia. Voimaharjoittelua kreatiinilisä ilmeisesti tehostaa, joskin osa havaitusta lihasmassan kasvusta selittyy sillä, että kreatiini sitoo itseensä vettä ja tätä kautta suurentaa rasvatonta kehonpainoa. Pitkäaikainen käyttö. Urheiluun liittyvää suojaravintoainetutkimusta on kuluneen puolen vuosisadan aikana tutkittu runsaasti satunnaistetuilla supplementaatioasetelmilla. Tutkimuksia on kuitenkin myös tehty muista ravintolisistä ja osa tuloksista on mielenkiintoisia: mahdollisuuksia ainakin jonkin asteiseen suorituskyvyn parantumiseen on olemassa (taulukko 1). Akuutti käyttö. kestävyyslajit ja palloilu. Käytön ohjeistus on 4–6 grammaa päivittäin vähintään kahden viikon ajan. Suorituskyvyn parantaminen ravintolisillä Suorituskykyä ei ainakaan yleisesti voi parantaa antamalla ylimääräisiä annoksia vitamiineja tai kivennäisaineita. Esimerkiksi annos-vastesuhteesta tarvitaan enemmän tietoa.. Alkujaan hypoteesina oli, että kofeiini vapauttaa vereen rasvahappoja, jotka syrjäyttävä osan lihasten muutoin käyttämästä glykogeenista. Osin samat ruotsalaiset tutkijat, jotka 1960-luvulla ”keksivät” hiilihydraattitankkauksen, löysivät 1990-luvulla kreatiinilisästä suorituskykyä parantavia vaikutuksia (Hultman, Söderlund, Timmons, Cederblad & Greenhaff 1996). Punajuurimehu Voi parantaa suorituskykyä noin tunnin kestävässä maksimaalisessa suorituksessa. Näin kofeiinilisä voisi säästää pitkissä suorituksissa lihaslykogeenia käytettäväksi viimeisten kilometrien aikana. Ei ole myöskään vahvaa näyttöä siitä, että lisä-D-vitamiini parantaisi suorituskykyä, ellei urheilijalla ole vakavaa D-vitamiinin puutosta. Akuutti käyttö. Tämän jälkeen on ylläpito 5 g/pv annoksella. Henkilökohtaisia eroja vasteissa. Kreatiini Voi parantaa suorituskykyä, jos lyhyet rasitusja palautumisjaksot vuorottelevat. Beeta-alaniini Voi parantaa suorituskykyä anaerobisissa lajeissa. 2019). Toisaalta on myös havaittu, että ylimääräinen C-vitamiini voi häiritä solutason sopetutumismekanismeja mm. Näissä on annettu mm. Suorituksen jälkeen fosfokreatiinitaso lihaksissa palautuu vähitellen, mutta tätä voidaan tehostaa antamalla useiden päivien ajan kreatiinilisää. Kofeiini on nykyisin poistettu kiellettyjen aineiden listalta. Tämä hypoteesi ei kuitenkaan saanut tukea mekanismitutkimuksista. Yleensä kofeiinia otetaan kerta-annoksena noin tunti ennen kilpailun alkua, mutta on myös mahdollista käyttää pienempiä annoksia jatkuvasti pitkän suorituksen aikana. Kriittisimmillään hapen kuljetus on suorituksissa, joiden teho on lähellä ns. Uudempi havainto liittyy punajuurimehuun ja kestävyyssuoritukseen (Domínguez, Cuenca, Maté-Muñoz, García-Fernández, Serra-Paya & Estevan et al. 1 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 verrokkiväestöllä (Wici?ski, Adamkiewicz, ?niegocki, Podhorecka, Szyhcta et al. 2015). Lisäksi on osoitettu, että kofeiini parantaa suorituskykyä kestävyyslajien lisäksi hyvin monen muun tyyppisissä suorituksissa (Tarnopolsky 2010; Guest, VanDusseldorp, Nelson, Grgic, Schoenfeld & Jenkins et al. kuinka pitkään jaksaa kymmenen sekunnin maksimaalisia rasituksia saman mittaisella palautuksella) paranee. Beeta-alaniini on pääosin 2000-luvun alussa tehdyissä tutkimuksissa hypoteesien mukaisesti havaittu parantavan suoritusta nimenomaan lajeissa, joissa anaero binen energiantuotanto on suurta ja joiden kesto on 1–4 minuuttia (Trexler, Smith-Ryan, Stout, Hoffman, Wilborn & Sale et al. Havainnon käytännön merkitys on jonkin verran epäselvä, koska esimerkiksi sadan metrin juoksun erien ja finaalien väli on niin pitkä, että varastot todennäköisesti palautuvat ilman kreatiinilisää (Tarnopolsky 2010). Taulukko 1. Tutkimusten perusteella etenkin jaksoittainen suorituskyky (esim. Beeta-alaniini on aminohappo, jolla on antioksidanttivaikutuksia ja se myös säätelee solutason happo-emästasapainoa. 2021.) Ilmeisesti kofeiinin merkitys liittyy vahvimmin keskushermoston stimulaatioon ja piristävään vaikutukseen. 2021). Tutkimuksia ei kuitenkaan ole kovin runsaasti ja siksi tuloksia on vielä pidettävä alustavina. Tämä voi ainakin teoriassa parantaa hapen kulkeutumista solutasolle. 2013). Vaikuttava annos on 3–6 mg/kehon painokilo, yli 8 mg/kg annoksilla hyödyt saattavat jopa vähentyä. 2017). Yhteenveto ravintolisien merkityksestä urheilussa Ravintoaine Kenelle, missä tilanteessa. Lisäksi on huomioitava, että useimmat tutkimukset on tehty kansallisen tason urheilijoilla tai opiskelijoilla, joten tulosten yleistäminen huippu-urheiluun on tehtävä varsin varovaisesti. Kofeiini on toinen pidempään tutkimuksen kohteena ollut ravintolisä, jota on käytetty urheilusuorituksen parantamiseen jo noin sadan vuoden ajan (Guest, VanDusseldorp, Nelson, Grgic, Schoenfeld & Jenkins et al. Punajuurimehuja käyttäneet tutkimukset ovat tuoneet tälle hypoteesille jonkin verran myönteistä näyttöä. Fosfokreatiini on lihaksen välitön energianlähde, jota käytetään etenkin räjähtävissä suorituksissa ensimmäisten sekuntien aikana
Viime vuosina on tähän liittyen otettu käyttöön uusi käsite ”suhteellinen energiavajaus” (relative energy deficiency in sports). Niinpä tilastollinen voima saattaa olla riittämätön, etenkin kun huomioidaan, että urheilussa jo hyvin Kuva 1. Urheilijoiden ravitsemustutkimuksen haasteet ja tulevaisuus Urheilijoiden ravitsemustutkimuksessa on monia haasteita, joista luettelen mielestäni neljä keskeistä. Osa A: ihmisen geenit, mikrobisto ja metabolomi (aineenvaihduntaprofiili) johtavat siihen, että sama ruokavalio aiheuttaa erilaisia vasteita. 2014). Käsiteen avulla on haluttu korostaa, että kyse on omaan kulutukseen ja tarpeeseen nähden ainakin hetkittäin riittämättömästä energiansaannista, vaikka absoluuttinen saanti olisi liikuntaa harrastamattomalle täysin riittävä. Urheilijoiden syömishäiriöt ovat tyypillisempiä naisilla, mutta niitä esiintyy myös miesurheilijoilla, varsinkin painon kannalta herkissä lajeissa (Mountjoy, Sundgot-Borgen, Burke, Carter, Constantini, & Lebrun et al.). Jälkimmäisissä painorajat ovat ehdottomia, jotta urheilija voi osallistua kilpailuun. Osa B: Jos osaamme laatia näiden ominaisuuksien perusteella henkilökohtaisia ruokavalioita, yhden ihanteellisen vasteen saavuttaminen voi olla ainakin teoriassa mahdollista. Tulosten merkitys huippu-urheilussa voi tämän takia olla kyseenalainen. Vaikka mitään tarkkoja rajoja ei voida asettaa, että selvää, ettei 165-senttinen mies menesty koripalloilijana, 60-kiloinen urheilija ei työnnä kuulaa 20 metriä eikä 120-kiloinen mies juokse maratonia lähelle kahta tuntia. Useita (henkilökohtaisia) vasteita Yksi ruokavalio Genomi Mikrobisto Metabolomi A Henkilökohtaiset ruokavaliot Yksi (ihanteellinen) vaste Genomi Mikrobisto Metabolomi B. On ensiksikin varsin haastavaa saada tutkittaviksi kilpaurheilijoita, kansainvälisistä huippu-urheilijoista puhumattakaan. Toiseksi, tutkimukset ovat usein rasittavia ja jopa epämiellyttäviä, ja siksi on haasteellista saada monta osallistujaa. Alhaisen painon liiallinen korostaminen, kehonkoostumusmittausten tarkkuuden ja merkityksen liioittelu, sekä painoon ja kehon ulkomuotoon liittyvät viattomatkin huomautukset ovat riskitekijöitä, jotka pitäisi syömishäiriöille herkistä lajeista karsia kokonaan pois. Naisurheilijoilla näissä lajeissa havaitut syömishäiriöt tai häiriintynyt syöminen (syömishäiriöiden lievempi muoto) esiintyvät usein hormonihäiriöiden ja heikentyneen luuston kanssa (Mountjoy, Sundgot-Borgen, Burke, Carter, Constantini & Lebrun et al. Lievätkin syömishäiriöt voivat olla fyysisesti ja psyykkisesti vaarallisia, joten molemmilla sukupuolilla niiden ehkäisy on tärkeää. voimistelu), hypyissä ja painoluokkalajeissa. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 1 7 Urheilijoiden painonhallinta ja syömishäiriöt Eri lajit asettavat hyvin erilaisia vaatimuksia huippusuorituksen kannalta “ihanteellisille” kehon mitoille, kuten pituudelle, painolle ja näiden suhteelle. Norjassa professori Jorunn Sundgot-Borgenin johdolla alettiin tutkia urheilijoiden pyrkimyksiä vähentää kehon painoa ja siihen liittyviä syömishäiriöitä 1990-luvulla (Sundgot-Borgen 1993). Henkilökohtaisen ravitsemuksen periaate. Alhainen kehon paino (absoluuttisesti tai pituuteen suhteutettuna) on yksi suorituskykyyn liittyvistä tekijöistä kestävyyslajeissa, esteettisissä lajeissa (mm. Niinpä tutkimuksia tehdään useammin harrastelijatason urheilijoilla tai opiskelijoilla
Iron Deficiency and Anemia among Collegiate Athletes: A Retrospective Chart Review. 2010;57 Suppl 2:1–8. Tätä vaihtelua voidaan selittää geeneillä, suolistomikrobiston koostumuksella ja aineenvaihdunnallisella profiililla eli metabolomilla (Sport Nutrigenomics 2020; Vandeputte 2020) (kuva 1). https://www.topendsports. 2006. 2020. Int J Sport Nutr Exerc Metab. Tämä voi aiheuttaa ristiriitaa suhteessa asiantuntijoiden näkemykseen. Parks RB, Hetzel SJ, Brooks MA. 1997. Wilson J, Wilson GJ. MIKAEL FOGELHOLM ravitsemustieteen professori Helsingin yliopisto mikael.fogelholm@helsinki.fi LÄHTEET Bergström J, Hermansen L, Hultman E, Saltin B. 2017. A high carbohydrate diet remains the evidence based choice for elite athletes to optimise performance. Carpenter KJ. Int J Sport Nutr. 2012. 2021 Jan 2;18(1):1. 2012;61(3):259–64. 2015;12:30. Stable isotopes: their use and safety in human nutrition studies. The IOC consensus statement: beyond the Female Athlete Triad--Relative Energy Deficiency in Sport (RED-S). https://www.sportsci.org/ news/history/liebig/liebig.html (Luettu 4.8.2021) Sundgot-Borgen J. Caffeine and creatine use in sport. 2017. Sport Nutrigenomics: Personalized Nutrition for Athletic Performance. Yksi kiinnostavimmista, mutta samalla haastavimmista tutkimusja kehittämiskohteita liittyy henkilökohtaiseen ravitsemukseen (personalized nutrition). 1997 May;127(5 Suppl):860S-868S. From Olympia to Atlanta: a culturalhistorical perspective on diet and athletic training. J Am Coll Nutr. Ann Nutr Metab. 2021. Jos tutkija antaa konkreettisia neuvoja, häntä pidetään yleensä hyvänä asiantuntijana – riippumatta siitä, kuinka hyvin neuvot perustuvat tieteelliseen näyttöön. Effects of Beetroot Juice Supplementation on Cardiorespiratory Endurance in Athletes. Trexler ET, Smith-Ryan AE, Stout JR, Hoffman JR, Wilborn CD, Sale C, et al. Dietary protein requirements and adaptive advantages in athletes. 1 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 pienet erot tai parannukset omaan suorituskykyyn voivat ratkaista mitalien kohtalon. Nutrients. 2019. 2009 May 26;106(21):8665–70. Hultman E, Söderlund K, Timmons JA, Cederblad G, Greenhaff PL. com/nutrition/events/ancient-olympics.htm (Luettu 4.8.2021). 1993 Mar;3(1):29–40. 2019;6:8. Tutkijoilta odotetaan usein näkemyksiä ja neuvoja siitä, miten urheilijat voivat ravitsemuksella parantaa suorituskykyään. 2020 Dec 1;78(12 Suppl 2):66–74. International society of sports nutrition position stand: Beta-Alanine. 2013. A Systematic Review. 1992. Disordered eating and eating disorders in male elite athletes: a scoping review. Kolmanneksi, monia urheilusuorituksia on vaikeaa kuvata tutkimukseen soveltuvilla, toistettavilla testeillä. 2006 Jun 5;3:7–27.. Proc Natl Acad Sci U S A. Joitakin edistysaskeleita on jo saavutettu, mutta vielä tällä hetkellä ollaan varsin kaukana todellisesta henkilökohtaisesta ravitsemuksesta. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, miten pitäisi mitata ja mallintaa suorituskykyä esimerkiksi jääkiekossa, judossa tai tenniksessä. Ristow M, Zarse K, Oberbach A, Klöting N, Birringer M, Kiehntopf M, et al. Davies PSW. Br J Sports Med. 2012. Guest NS, Horne J, Vanderhout SM, El-Sohemy A. 2019 Mar 1;29(2):117–29. 2017 Aug;49(8):1711–5. Guest NS, VanDusseldorp TA, Nelson MT, Grgic J, Schoenfeld BJ, Jenkins NDM, et al. Wici?ski M, Adamkiewicz D, Adamkiewicz M, ?niegocki M, Podhorecka M, Szychta P, et al. Hemilä H, Chalker E. 2012 Aug;108 Suppl 2:S158-167. 2017 Jan 6;9(1):E43. Personalized Nutrition Through The Gut Microbiota: Current Insights And Future Perspectives. Valitettavasti tämä on vaikeaa jo yksin geenien, mikrobien ja metaboliittien sisältämän valtavan tietomäärän takia. Antioxidants prevent health promoting effects of physical exercise in humans. Sportscience History Makers Liebig. 1967 Nov;71(2):140–50. Tarnopolsky MA. Nutr Rev. 2017. The discovery of vitamin C. 2019. Burke LM, Jeukendrup AE, Jones AM, Mooses M. Fogelholm GM, Himberg JJ, Alopaeus K, Gref CG, Laakso JT, Lehto JJ, et al. 1992 Apr;11(2):181–91. Diet, muscle glycogen and physical performance. 2019 Nov 19;11(11):E2826. International society of sports nutrition position stand: caffeine and exercise performance. J Physiol. 1993. Kestävyyslajit ovat tässä mielessä poikkeus ja ehkä osin tämän takia suurin osa urheilijoiden ravitsemustutkimuksista käyttää kestävyyteen perustuvia malleja ja menetelmiä mittaamaan suorituskykyä. Muscle creatine loading in men. Domínguez R, Cuenca E, Maté-Muñoz JL, García-Fernández P, Serra-Paya N, Estevan MCL, et al. Karrer Y, Halioua R, Mötteli S, Iff S, Seifritz E, Jäger M, et al. Urheiluravitsemuksen tutkimukseen liittyy myös vahvoja kaupallisia intressejä ja odotuksia esimerkiksi valmentajien ja urheilujohtajien taholta. Ann Nutr Metab. Contemporary Nutrition Strategies to Optimize Performance in Distance Runners and Race Walkers. Kyse on tästä: sama ruokavalio johtaa eri ihmisillä erilaisiin vasteisiin, joita voidaan mitata esimerkiksi veren kolesterolipitoisuudella, painolla tai fyysisellä suorituskyvyllä. J Nutr. Nutrients. Vitamin C for preventing and treating the common cold. J Int Soc Sports Nutr. 2014. J Appl Physiol (1985). 2013 Jan 31;(1):CD000980. 2014 Apr;48(7):491–7. 2010. Acta Physiol Scand. J Int Soc Sports Nutr. 1985/1996. BMJ Open Sport Exerc Med. Grivetti LE, Applegate EA. 2020 Mar;74(3):362–5. 2020. Contemporary issues in protein requirements and consumption for resistance trained athletes. J Int Soc Sports Nutr. Guest NS, Horne J, Vanderhout SM, El-Sohemy A. 2015. Helge JW. Cochrane Database Syst Rev. Med Sci Sports Exerc. Br J Nutr. 2020;6(1):e000801. Prevalence of eating disorders in elite female athletes. Eur J Clin Nutr. Vandeputte D. Tavoitteena on oppia ymmärtämään näiden ominaisuuksien avulla, minkälainen on kullekin yksilölle ihanteellinen ruokavalio. 2020. Diets of Athletes at the Ancient Olympics. 2017. Impact of Vitamin D on Physical Efficiency and Exercise Performance-A Review. 1967. 2017 May 1;595(9):2775. Keskustelua myös vaikeuttaa se, että usein ravintoainelisien valmistajat sponsoroivat urheilijoita, jotka tietenkin kehuvat tuotetta ja sen vaikutuksia. 1996 Jul;81(1):232–7. Dietary and biochemical indices of nutritional status in male athletes and controls. Front Nutr. Mountjoy M, Sundgot-Borgen J, Burke L, Carter S, Constantini N, Lebrun C, et al. Phillips SM
Lisäksi hallituksen tavoitteena on nostaa liikunnallista kokonaisaktiivisuutta kaikissa ikäryhmissä. Suositukset ohjaavat kehittämään liikuntaneuvontaprosessia sekä rakentamaan palveluketjua, jossa terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvat tavoitetaan, tunnistetaan ja liikkuminen otetaan puheeksi sekä ohjataan asiakas neuvontaan (kuvio 1). Taustalla ovat myös Liikuntapoliittinen selonteko ja valtioneuvoston periaatepäätös hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisestä. Valtakunnalliset suositukset on suunnattu erityisesti liikuntaneuvonnan toteuttajille sekä kehittäjille. Se tähtää pysyvään muutokseen, joka vaikuttaa terveyteen ja elämänlaatuun. Liikuntaneuvonnan valtakunnalliset suositukset tukevat ja vahvistavat näitä elintapaohjauksen suosituksia. Liikkuva aikuinen -ohjelman koordinoima liikuntaneuvonnan asiantuntijafoorumi koostuu valtionhallinnon, tutkimuslaitosten, oppilaitosten, kuntien, maakuntien ja järjestöjen asiantuntijoista. Kuva: Antero Aaltonen Kuvio 1. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 1 9 Liikuntaneuvonnan suositukset lähtevät asiakkaan tarpeista Kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden liikuntaneuvontaa varten ovat valmistuneet ensi kerran suositukset. Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto PALKO julkaisi vuonna 2020 terveydenhuoltoon elintapasuosituksen, joka koskee potilaita, joiden ravitsemukseen ja liikkumiseen liittyvät elintavat ovat jo johtaneet korkeaan riskiin sairastua kansantauteihin. Keinona on ehkäistä kansansairauksia sekä lisätä matalan kynnyksen elintapaohjausta ja muita ennaltaehkäiseviä toimia. Neuvonnan tulee olla asiakaslähtöistä, vuorovaikutteista ja tavoitteellista. Niillä pyritään parantamaan ja yhtenäistämään liikuntaneuvonnan laatua. Suositusten taustalla ovat tutkittu tieto, asiantuntijatyö sekä kenttätyöstä ammennetut hyvät käytännöt ja kokemukset. Laadukas liikuntaneuvonta vaatii monialaista yhteistyötä, joten suositukset koskevat laajasti eri ammattiryhmiä. Liikuntaneuvonnan palveluketju (Liikkuva aikuinen -ohjelma) Omatoiminen ja/tai ohjattu liikkuminen Liikuntaneuvontaprosessi Ohjaus/lähete liikuntaneuvontaan Liikkumisen puheeksiottaminen Terveytensä kannalta liian vähän likkuvien tavoittaminen ja tunnistaminen. Tavoitteena liikunnallinen elämäntapa Suositusten tärkeimpänä taustatekijänä on pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa ilmaistu tavoite edistää hyvinvointia ja vähentää eriarvoisuutta. Liikuntaneuvonnan valtakunnalliset suositukset on laadittu yhteistyössä monialaisen asiantuntijaryhmän kanssa
2021. Aittasalo 2016) Kyvykkyys Motivaatio Tilaisuudet LIIKUNTANEUVONTA Käyttäytymisen muutosta tukevat menetelmät Käyttäytymistä selittävät tekijät Liikkumisen lisääntyminen Käyttäytyminen Terveys Elämänlaatu. Koska liian vähäisen liikkumisen vaikutukset ovat huomattavia, tulee liikkumisen tukemisen olla osa elintapaja pitkäaikaissairauksien ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Liikuntaneuvonta on osa kokonaisvaltaista elintapaohjausta Liikuntaneuvonta toteutuu useimmiten kunnan liikuntapalveluissa ennaltaehkäisevänä hyvinvointipalveluna tai terveydenhuollossa osana elintapaohjausta (kuvio 3). Palveluketjua voidaan pitää vaikuttavana vain, jos sen osat toimivat saumattomasti yhdessä. Liikunnallinen elämäntapa lisää terveyttä ja hyvinvointia sekä työja toimintakykyä, ja siten vähentää terveyspalvelujen käyttöä. Päämääränä ei siis ole vaikuttaa suoraan tai heti asiakkaan liikkumiseen, vaan tukea pysyvää muutosta vaikuttamalla käyttäytymistä selittäviin tekijöihin (kuvio 2). Suositusten mukaan neuvojalla pitää olla laajaa tietämystä liikkumisen terveysvaikutuksista ja vähäisen liikkumisen terveyshaitoista sekä ymmärrystä käyttäytymisen muutosprosessista. Liikuntaneuvonta interventiona (mukaillen Haukkala ym. Noin 80 prosenttia suomalaisista aikuisista ei liiku terveytensä kannalta riittävästi. Suositeltava liikuntaneuvonta noudattaa viiden A:n periaatetta, joka on todettu hyväksi käytännöksi liikkumisen lisäämistä tukevassa neuvontatyössä (Estabrooks ym. Sen tulee olla yksilöllistä. Myös runsas istuminen ja muu paikallaanolo ovat terveydelle haitallisia (Käypä hoito -suositus 2016). Liian vähäinen liikkuminen ja huono kunto heikentävät elämänlaatua sekä lisäävät ennenaikaisen kuoleman riskiä. Liikuntaneuvonnan hyödyt yltävät siis yksilötasoa laajemmalle eli myös yhteiskuntatasolle. Onnistunut liikuntaneuvonta vaatii liikuntapalveluiden ja terveydenhuollon rinnalle yhteistyötä myös kolmannen sektorin, kansalaisja työväenopistojen ja yksityisten toimijoiden palvelun tarjoajien kanssa. Suosituksena tavoitteellinen ja yksilöllinen prosessi Liikuntaneuvonta on liikunta-alan tai terveydenhuollon ammattilaisen antamaa ohjausta liikunnalliseen elämäntapaan. 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Suosituksille vankat perusteet Elintapojen muutoksista ja liikkumisen lisäämisestä hyötyvät erityisesti henkilöt, joilla on kohonnut riski sairastua pitkäaikaissairauksiin (STM 2020). Toimijoiden välille on luotava yhteys, jotta asiakas saa riittävän tuen ja mahdollisuudet elintapojensa muuttamiseen. Kuvio 2. Palvelu sisältää ohjausta liikunnalliseen elämäntapaan sekä muiden terveellisten elintapojen pariin. 2003). Tapaamisia tarvitaan kuitenkin useita, sillä elintapojen muuttaminen vaatii aikaa ja muutos sisältää useita vaiheita (STM 2020). Läpikäymällä kaikki vaiheet pyritään vaikuttamaan asiakkaan motivaatioon, kyvykkyyteen ja tilaisuuksiin muuttaa elintapojaan ja lisätä liikkumistaan. Asiakkaan tarpeet, toiveet, pystyvyys ja tavoitteet määrittävät prosessin sisällön ja keston. Neuvonta tähtää pysyvään muutokseen, joka vaikuttaa pitkällä aikavälillä terveyteen ja elämänlaatuun. Neuvonta kohdistuu erityisesti väestöön, jolle liikkuminen ei ole ollut merkityksellistä tai tavoiteltu päämäärä. Terveyden kannalta liian vähäinen liikkuminen aiheuttaa Suomessa vuosittain vähintään 3,2 miljardin euron kustannukset (Vasankari ja Kolu 2018). Kuntatasolla tämä tarkoittaa kymmenien, jopa satojen miljoonien eurojen kustannuksia vuodessa. Monialainen ja -ammatillinen liikuntaneuvonta voi kohentaa väestön terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentää terveysmenoja. Tavoitteellinen liikuntaneuvonta on yksi keino vähentää liikkumattomuudesta syntyvää taloudellista taakkaa sekä lisätä hyvinvointia. Neuvontaprosessin sisältämät vaiheet ovat: lähtötilanteen kartoitus (Assess), tiedonvaihto (Advice), tavoitteenasettelu (Agree), suunnitelman tekeminen (Assist) sekä seuranta ja palautteen antaminen (Arrange). Liikuntaneuvonta etenee vaiheittain Koska liikuntaneuvonta on aina asiakkaan tarpeisiin räätälöity kokonaisuus, ei prosessin kestoa voida etukäteen määritellä. Neuvonnan tulee olla tavoitteellista asiakkaan ja liikuntaneuvojan välistä yhteistyötä, jossa pyritään lisäämään asiakkaan kyvykkyyttä, motivaatiota ja tilaisuuksia liikkua enemmän. Suositusten mukainen liikuntaneuvonnan palveluketju tarkoittaa monen osapuolen tiivistä yhteistyötä, jossa jokainen tietää tehtävänsä ja vastuunsa ja kaikilla on yhteinen päämäärä. Onkin perusteltua luoda jokaisen työikäisen suomalaisen arkeen mahdollisuuksia liikkua
THL:n asiantuntijat 1.10.2019. Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Liikuntaneuvonnan suositukset ja siihen liittyvä lisämateriaali ovat odotettu työkalu palvelun kehittämiseen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Liikuntaneuvonnan valtakunnalliset suositukset: liikuntaneuvonta.fi/ ammattilaisille LÄHTEET Aittasalo, M. 2019. Toivottavasti liikuntaneuvonnan toimijat hyödyntävät suosituksia ja tavoite neuvonnan yhtenäisyydestä saavutetaan. 2003. Suosituksissa liikuntaneuvonnan arviointi jaetaan prosessin toteutumisen arviointiin sekä neuvonnan vaikutusten arviointiin. Kuvio 3. SARI KIVIMÄKI kehittämispäällikkö Liikkuva aikuinen -ohjelma sari.kivimaki@liikkuvaaikuinen.fi Liikuntaneuvonnan suositukset ”Etukeno – Liikuntaneuvonta on uusi musta” -verkkotapahtumassa. On tärkeää sopia palveluketjun toimijoiden rooleista eli ketkä ovat vastuussa kirjausten tekemisestä ja tilastoinnista, sekä mitä ja miten terveydenhuollossa ja liikuntapalveluissa kirjataan. Näistä 148 kunnasta 24 toteuttaa liikuntaneuvontaa hanketuella ja 124 kuntaa on jo vakiinnuttanut palvelun (Liikkuva aikuinen -ohjelma). https://d2htbfmhc6rwjj.cloudfront.net/ attachments/f/d/4/04b62aa3d4d09a6659cffb8b418a8.pdf Vasankari, T. & Kolu, P. Neuvonnan vaikutusten osa-alueet ovat 1) liikuntaneuvonnan vaikutus pystyvyyteen muuttaa liikkumistottumuksia, 2) vaikutus liikkumiseen sekä 3) vaikutus paikallaanoloon. Palko, systemaattinen kirjallisuuskatsaus elintapainterventioiden osatekijöistä ja vaikuttavuudesta korkean riskin henkilöillä. 2016. Liikuntaneuvonnan vaikutusten todentaminen tukee sitä, että palvelu vakiintuu ja resurssit turvataan. Suositusten mukaan liikuntaneuvonnan kirjaamisen ja tilastoinnin tulee sisältyä arviointiin. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016. JAMA 2003;298:2913–16 Haukkala, A., Hankonen, N. https://liikuntaneuvonta.fi/ajankohtaista/ tyoikaisten-liikuntaneuvonnan-tila-2020-selvitys/ STM 2020. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon tiedonsiirto palveluketjun toimijoiden välillä, tietojen hyödynnettävyys ja tietosuoja. Arvioimalla neuvonnan vaikutuksia ammattilainen voi tarkastella, saako neuvonta aikaan haluttuja muutoksia ja tukeeko se asiakkaan tavoitteita. Seuraamalla muutoksia tehdään saavutetut tulokset näkyviksi asiakkaalle ja tuetaan motivaatiota. http://www.tyofysioterapeutit.fi/wordpr/wpcontent/ uploads/2016/06/Aittasalo-Minna-Periaatteita-jakäytäntöjätyöikäisten-liikuntaneuvontaan.pdf Aittasalo, M. Vuonna 2020 työikäisille kohdennettua poikkihallinnollista liikuntaneuvontaa on joka toisessa (50 %) Manner-Suomen kunnassa. Kansallisena tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä kaikissa kunnissa ja/tai hyvinvointialueilla on poikkihallinnollinen liikuntaneuvonta. Physical activity promotion through primary care. Sosiaalipsykologia terveyskäyttäytymisen tutkimuksessa. & Konttinen, H. Suositus pitää sisällään arvioitaviin osa-alueisiin määritellyt mittarit. Miten tuen potilasta muuttamaan liikkumistottumuksiaan. Estabrooks, P.A., Glasgow, R.E. Lääkärilehti 2019; 74:2660–2662a. (toim.) 2018. Käypä hoito -suositus. & Dzewaltowski, D.A. Liikkuva aikuinen -ohjelman luotsaama Liikuntaneuvonnan kehittämisfoorumi on luonut liikuntaneuvonnan itsearviointimateriaalin kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden käyttöön. 2012. Työfysioterapeutit ry:n kevätopintopäivä 12.5.2016. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi Liikkuva aikuinen 2021. Lisäksi verkkosivuilla on aiheesta kuukausittain ajankohtaisartikkeleita. Suosituksissa kannustetaan potilastietojärjestelmän hyödyntämisen. Arviointilomakkeen avulla ammattilaiset pääsevät tarkastelemaan neuvontaprosessin nykytilaa ja liikuntaneuvonnan palveluketjun toimivuutta. Arviointi tekee liikuntaneuvonnan tarpeellisuuden ja vaikutukset näkyväksi myös päättäjille ja johdolle. Liikuntaneuvonta.fi-verkkosivustolla on taustatietoa suositusten rinnalle sekä säännöllisesti päivittyvä materiaalipankki ammattilaisen työn tueksi. 2016. Säännöllisen itsearvioinnin avulla neuvonnan kehittämiskohteet on helppo tehdä näkyviksi. Tallenne tapahtumasta on katsottavissa Liikkuva aikuinen -ohjelman YouTube-kanavalla. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018. Suositusten pohjalta kehitetään tulevaisuudessa työkaluja ja koulutuksia, jotka tukevat käytännön liikuntaneuvontatyötä. Periaatteita ja käytäntöjä työikäisen liikuntaneuvontaan. Arvioinnin osa-alueet ovat 1) kohderyhmän tavoittaminen, 2) asiakkaiden sitoutuminen, 3) liikuntaneuvonnan vaiheiden toteuttaminen sekä 4) liikuntaneuvonnan hyödyllisyys. Psykologia, 47, 396–409. Liikuntaneuvonta on osa elintapaohjausta (Liikkuva aikuinen -ohjelma) (Maakunnan) sosiaalija terveyspalvelut Kunnan ennaltaehkäisevät/ hyvinvointipalvelut Elintapaohjaus Liikuntaneuvonta. Liikuntaneuvonnan nykytila ja tulevaisuus Vuosittain julkaistava Liikuntaneuvonnan tila Suomessa -selvitys kuvaa työikäisten neuvonnantilaa ja kehitystä Suomessa. Liikunta. Työikäisten liikuntaneuvonnan tila. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 2 1 Arviointi ohjaa neuvonnan laatua ja kehittymistä Liikuntaneuvontaprosessin seuranta ja arviointi ohjaavat toimintaa, varmistavat sen laatua ja auttavat kehittämään toimintaa. Vuosittain liikuntaneuvonta käynnistyy 10–20 uudessa kunnassa
2015; Uth ym. 2018; Golsteijn ym. Vaikutukset näkyivät veren luustospesifisen merkkiaineen parantumisena, mikä kuvastaa luuston parantunutta aineenvaihduntaa ja luunmuodostusaktiviteettia. Fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen paransi painonhallintaa, mikä näkyi kehon rasvapitoisuuden alenemisena (Bjarre ym. 2018; Kim ym. 2018; Owen ym. 2015.) Liikunnan myönteinen vaikutus miesten toimintakykyyn näkyi miesten fyysisessä aktiivisuudessa. Liikunnalla on tärkeä merkitys eturauhassyövästä selviytymisessä ja hoitojen aiheuttamien haittojen lievittämisessä ja ehkäisyssä. Sopiva määrä ohjattua harjoittelua vaikuttaa syöpäpotilaan fyysiseen, sosiaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin. (Uth ym. 2017; Thorsen ym. Harjoittelukertoja oli kaksi tai kolme viikossa. Toteutetut liikuntainterventiot Tutkimuksissa käytetyt liikuntainterventiot koostuivat jalkapalloharjoituksista, voimaharjoittelusta ryhmässä, kotona tapahtuvasta ohjatusta harjoittelusta sekä ryhmäliikunnasta kehon omaa painoa hyödyntäen. 2 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Ohjattu liikunta tukee eturauhassyöpää sairastavan miehen hyvinvointia Liikunta voi kohentaa monin tavoin eturauhassyöpää sairastavan miehen elämänlaatua. 2011; Winter-Stone ym. 2016.) Liikunta ehkäisi haitallisia muutoksia luustossa ja hidasti luustokadon etenemistä (Galvão ym. Ryhmässä liikkuminen vähentää miehen sosiaalista eristäytymistä ja lievittää ahdistusta ja stressiä sekä parantaa terveyteen liittyvää elämänlaatua. 2018; Owen ym. (Galvão ym. Lähes kaikissa interventioissa harjoitteluaika pidentyi, teho nousi ja lihasvoima sekä tasapaino paranivat (Galvão ym. Interventioihin osallistui 60?478 miestä, joiden ikä vaihteli 50–85 vuoden välillä. Osallistujia kehotettiin harrastamaan liikuntaa myös ohjattujen harjoittelukertojen välillä ja muistutettiin pitämään välillä lepopäiviä. Fyysinen kunto voi laskea ja muutokset elimistössä vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja mielialaan. Eturauhassyöpä on neljänneksi yleisin syöpä maailmassa ja miesten yleisin syöpä Suomessa (Pitkäniemi 2018). 2016) ja kokonaispainon (BMI) laskuna (Galvão ym. 2017). 2016; Winters-Stone ym. Kaikissa tutkimuksissa osallistujille tehtiin fysiologiset mittaukset sekä interventioettä kontrolliryhmissä lähtötilanteessa, intervention puolivälissä ja sen päätyttyä. 2018; Norris ym. 2015). Interventiot kestivät lyhimmillään kolme kuukautta ja pisimmillään 12 kuukautta. Tämän kirjallisuuskatsaukseen perustuva artikkeli kuvaa aikaisemman tutkimustiedon pohjalta eturauhassyöpää sairastaville miehille toteutettuja liikuntainterventioita ja niiden vaikutuksia miesten hyvinvointiin. 2015;11 Winter-Stone ym. Voimaharjoittelu lisäsi myös lihasmassan määrää miesten kehossa. Eturauhassyövän pitkäaikainen hormonihoito aiheutti osalle miehistä merkittävää lihasatrofiaa eli lihasten surkastumista sekä lihasten toimintahäiriöitä. Ohjattu liikunta pienensi miesten alttiutta luunmurtumille ja tapaturmille. 2016; Winters-Stone ym. Suotuisat fyysiset vaikutukset Liikunnan vaikutus miesten fyysiseen hyvinvointiin ilmeni kehon koostumuksen muutoksina ja toimintakyvyn parantumisena. Liikunta ehkäisee hormonihoidon (androgeenideprivaatiohoito, ADT) haitallisia vaikutuksia lihassoluihin ja luun mineraalipitoisuuteen alentaen näin murtumariskiä. 2010). (Bjarre ym. 2012; Winter-Stone ym. 2019; Kim ym. Hoitojen aikaansaama jatkuva androgeenipuutos näkyi myös alentuneina testosteronitasoina, mikä vaikutti lihaksiin ja niiden toimintaan. 2011.) Voimaharjoitteluun painottuvalla liikuntainterventioilla saatiin lisättyä lihassolujen kokoa ja niiden kasvua, ja sillä ehkäistiin ADT-hoidon haitallisia vaikutuksia lihasten kokoon ja toimintaan. 2019; Thorsen ym. Liikunnan ansiosta painonhallinta paranee ja laskee kehon rasvapitoisuutta. 2019; Thorsen ym. Hyvinvoinnin osa-alueet ovat fyysinen, sosiaalinen ja henkinen (Vaarama ym. Voimaharjoittelun ansioista myös kehon lihasmassa lisääntyy. (Bjarre ym. 2016.) Säännöllinen ohjattu liikunta vähintään kahdesti viikossa vaikutti myönteisesti koko kehon luiden mineraalipitoisuuteen ja luun aineenvaihduntaan. Tarkastelimme tutkimuksista löytyviä liikunnan vaikutuksia miesten hyvinvointiin aikaisempaan teoreettiseen viitekehykseen perustuen. 2016).. Etenkin miehillä, joiden fyysinen aktiivisuustaso oli luokiteltu lähtötilanteessa matalaksi tai kohtalaiseksi, liikunnan vaikutus kehon rasvapitoisuuteen ja kokonaispainon laskuun oli merkittävä (Bjarre ym. 2012; Winter-Stone ym. Kirjallisuuskatsauksen perusteella parhaan vasteen antaa kaksi harjoituskertaa viikossa. 2012; Uth ym. Eturauhassyöpään sairastuminen ja sen hoidot aiheuttavat monenlaisia muutoksia miehen hyvinvointiin. 2019)
2015). Liikunnan vaikutus henkiseen hyvinvointiin ilmeni mielen tasapainon ja elämän hallinnan parantumisena. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 2 3 Näin tutkittiin Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. 2018). 2018; Norris ym. 2015; Winter-Stone ym. Yhteenkuuluvuuden tunnetta edistivät sosiaalisen kanssakäymisen lisääntyminen (Galvão ym. 2011; Galvão ym. 2016). Mielenterveyden kohentuminen lisäsi mielen tasapainoa (Bjarre ym. Tietokantarajausten jälkeen hakutulos oli 161 viitettä. 2018; Norris ym. 2018) ja koettua stressiä sekä lisäsi onnellisuuden tunnetta ja elinvoimaa (Norris ym. 2011; Golsteijn ym. 2018; Golsteijn ym. Liikunnalla oli myös kardiometabolista terveyttä parantava vaikutus (Owen ym. Turvallisuuden tunteen parantuminen lisäsi itsenäistä toimintaa (Winter-Stone ym. Tiedonhaku tehtiin asiasanaja vapaasanahauilla Cinahlja Medline-tietokantoihin. Liikunnan lisääminen edisti eturauhassyövästä toipumista (Golsteijn ym. 2019). Miehiä ahdistivat syövän sijainti, eturauhassyöpäspesifisen antigeenin (PSA) arvo ja pelko syövän uusiutumisesta (Galvão ym. 2016). 2016), sillä miehet tunsivat saavansa ja pystyvänsä itse antamaan vertaistukea muille ryhmäläisille esimerkiksi pelatessaan jalkapalloa (Bjarre ym. Voimaharjoittelun ansiosta miehet saavuttivat kolmessa kuukaudessa riittävän fyysisen aktiivisuuden tason, mikä tarkoittaa ?150min aerobista liikuntaa viikon aikana ja voimaharjoittelua kaksi kertaa viikossa. Aineisto analysoitiin deduktiivisen sisällön analyysin avulla. 2018; Winters-Stone ym. 2016). 2016). Osallistujat kokivat vertaistuen tärkeäksi (Winter-Stone ym. 2018). Mielen tasapainoa paransi liikunnan myönteiKuva: Antero Aaltonen Liikunta lievitti eturauhas syövän aiheuttamaa ahdistusta.. 2018). 2016; Winter-Stone ym. 2017). 2016). Kohtalaisen tai voimakkaan fyysisen aktiivisuuden todettiin vähentävän riskiä sairastua moniin pitkäaikaissairauksiin (Golsteijn ym. Miehet tunsivat pystyvänsä hallitsemaan omaa elämäänsä sairastumisesta huolimatta (Winter-Stone ym. Miehet tunsivat sairauden hoitoon liittyvän väsymyksen vähentyneen (Galvão ym. Liikunta lievitti eturauhassyövän hoitoon liittyviä haittavaikutuksia ja oireita (Galvão ym. Suotuisat sosiaaliset ja henkiset vaikutukset Liikunta lisäsi miesten turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä kautta sosiaalista hyvinvointia. Haku rajattiin vuosiin 2010–2020, englanninkielisiin, vertaisarvioituihin tutkimusartikkeleihin ja artikkeleiden sähköiseen saatavuuteen. Sisäänottokriteerien mukaisesti valittavien artikkelien tuli käsitellä eturauhassyöpää ja ohjattua liikuntaa. 2015; Owen ym. 2012; Uth ym. Liikunta lievitti ahdistusta (Galvão ym. 2018; Norris ym. 2018; Norris ym. Toimintakykyä edisti osaltaan potilaiden vastustuskyvyn parantuminen, mikä osaltaan vähensi sairastamisalttiutta (Galvão ym. 2017; Thorsen ym. 2018; Winter-Stone ym. 2019; Norris ym. 2015) ja muilta liikuntaryhmäläisiltä saatu vertaistuki (Winter-Stone ym. 2015). Kirjallisuuskatsaukseen mukaan valikoitui 11 kansainvälistä tutkimusartikkelia. 2018). 2015). Lihasvoiman ja lihasmassan lisääntyminen etenkin jaloissa näkyi parantuneena tasapainona ja hyppykorkeuden lisääntymisenä (Kim ym. 2016) ja palautti toimintakykyä. Keskustelut vertaisten ja ohjaajien kanssa tarjosivat tietoa ja emotionaalista tukea sekä vähensivät sosiaalisen eristäytymisen tunnetta (Galvão ym. 2015). Tiedonhaussa käytettiin seuraavia hakusanoja: prostate cancer, prostatic neoplasms, exercise, physical activity, resistance training. 2011; Galvão ym. (Galvão ym
F., Poulsen, M. J., Bolman, C., Volders, E., Peels, D. B., Petersen, T. & Seppä, K. U., Girgis, A., Lepore, S. 2016). F., Maddalozzo, G. Osteoporosis International 27 (4), 1507?1518. Terveydenhuoltohenkilöstön, eturauhassyöpään sairastuneiden miesten ja heidän läheistensä tietoisuutta liikunnan myönteisistä vaikutuksista hyvinvoinnille on lisättävä. The Effect bone outcomes of home-based exercise intervention for prostate cancer survivors receiving androgen deprivation therapy: A pilot randomized controlled trial. Tilastoraportti Suomen syöpätilanteesta. 2019. Efficacy and safety of a modular multi-modal exercise program in prostate cancer patients with bone metastases: A randomized controlled trial. ANU HAUTA-AHO, TtK, sh yhteiskuntatieteiden tiedekunta terveystieteet, hoitotiede Tampereen yliopisto anu.hauta-aho@tuni.fi EEVA HARJU, TtT, sh yhteiskuntatieteiden tiedekunta terveystieteet, hoitotiede Tampereen yliopisto eeva.harju@tuni.fi Artikkeli perustuu Anu Hauta-ahon Tampereen yliopistossa tekemään kandidaatintutkielmaan Ohjatun liikunnan vaikutus eturauhassyöpäpotilaan hyvinvointiin. & Dalla Via, J. R., Cormie, P., Spry, N., Chambers, S. Miehet kokivat masennuksensa vähentyneen ja mielenterveytensä parantuneen (Golsteijn ym. H., Yoon, S. 2016. Jos liikunnan turvallisuus näkökohdat mietityttävät, asia kannattaa rohkeasti ottaa puheeksi hoitavan lääkärin tai hoitohenkilökunnan kanssa. Pitkäniemi, J., Malila, N., Virtanen, A., Degerlund, H., Heikkinen, S. Efficacy of a multicomponent exercise programme and nutritional supplementation on musculoskeletal health in men treated with androgen deprivation therapy for prostate cancer (IMPACT): Study protocol of a randomised controlled trial. 2 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 nen vaikutus terveyteen liittyvän elämänlaatuun (Bjarre ym. 2015; Owen ym. & Beer, T. A., Taaffe, D. L., Via, J. 2011; Kim ym. Usein varsinkin hormonihoitoa saavia potilaita perheenjäsenet varoittelevat liikkumisesta, vaikka ”parasta” hoitoa olisi monipuolinen liikunta. S., Raastad, T., Courneya, K. (toim.). A., Newton, R. Football compared with usual care in men with prostate cancer (FC Prostate Community Trial). He kertoivat voivansa unohtaa jalkapalloa pelatessaan olevansa syöpäpotilaita (Bjarre ym. Uth, J., Hornstrup, T., Christensen, J., Christensen, K., Jørgensen, N., Schmidt, J., Brasso, K., Jakobsen, M., Sundstrup, E., Andersen, L., Rørth, M., Midtgaard, J., Krustrup, P. 2017. K., Peddle-McIntyre, C., Baker, M., Denham, J., Joseph, D., Groom, G. Sports Medicine 49 (1), 145?158. 2015. Murtumariski toki nousee, jos potilaalla on esim. Miehet tunsivat liikunnan kautta hallitsevansa ja ottavansa vastuun omasta terveydestään. BMC Cancer 12 (1), 123. 2011) ja kognitiivisen toimintakyvyn paranemisena (Owen ym. A randomized controlled trial on the effectiveness of strength training on clinical and muscle cellular outcomes in patients with prostate cancer during androgen deprivation therapy: Rationale and design. & Courneya, K. A., Dieckmann, N. Normaalia arkiliikuntaa, aerobista harjoittelua ja turvallisesti toteutettua voimaharjoittelua voinnin sallimissa rajoissa voi turvallisesti suositella. 2018; Norris ym. S., Dieckmann, N. 2017). & Karvonen S. Syöpähoitojen toteutus jo sinänsä vaatii potilaalta riittävää kuntoa, joten liikunta ei ole näin ollen vaarallista. H. Vaarama, M., Moisio, P. & Song, H. Kolme kertaa viikossa tapahtuva harjoittelu lisäsi arkuutta ja vammoja sekä aiheutti kyllästymistä toistuvaan voimaharjoitteluun. M. Prostate Cancer and Prostatic Diseases; Prostate Cancer Prostatic Dis 18 (3), 281?287. D., Millar, J. Galvão, D. Psycho-Oncology 27 (1), 199?207. R., Midtgaard, J., Krustrup, P., Johansen, C., Rørth, M., Brasso, K., Tolver, A., Christensen, J. 2018. Archives of Physical Medicine & Rehabilitation 96 (1), 7?14. C., Bennett, J. Suomen Syöpäyhdistys, Helsinki 2020. LÄHTEET Bjerre, E. & Newton, R. B. 2018; Norris ym. Golsteijn, R. L., Fraser, S. 2018. 2010. 2016. Helsinki: Yliopistopaino. H., Eriksen, A. 2012. J., North, S. & Beer, T. J., Stiller, A., Mihalopoulos, C., Gardiner, R. BMC Cancer 11 (1), 517. Trials 18, 1?16. Cancer Nursing 4 (5), 379?388. International Journal of Behavioral Nutrition & Physical Activity 15 (1), N.PAG. M., Choi, Y. (Norris ym. F. Owen, P. A., de Vries, H. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. H., Madsen, S. Winters-Stone, K., Lyons, K., Dobek, J., Dieckmann, N., Bennett, J., Nail, L., Beer, T., Winters-Stone, K., Lyons, K. etäpesäkkeitä luuston kantavissa rakenteissa. 2019; Galvão ym. H., Seong, D. Benefits of partnered strength training for prostate cancer survivors and spouses: results from a randomized controlled trial of the Exercising Together project. 2018). Syöpä 2018. Thorsen, L., Nilsen, T. Suomalaisten hyvinvointi. K. A., Taaffe, D. Randomized controlled trial of a peer led multimodal intervention for men with prostate cancer to increase exercise participation. Winters-Stone, K., Dobek, J. 2018. F., Bennett, J. & Lechner L. S., Skovlund, E. S., Østergren, P. D. Short-term efficacy of a computer-tailored physical activity intervention for prostate and colorectal cancer patients and survivors: A randomized controlled trial. & Helge, E. S. K., Bell, G. & Borre, M. & Fosså, S. & Chambers, S. M., Livingston, P. Efficacy of recreational football on bone health, body composition, and physical functioning in men with prostate cancer undergoing androgen deprivation therapy: 32-week follow-up of the FC prostate randomised controlled trial. Galvão, D. W. J., Daly, R. 2015.) Ryhmässä liikkuminen paransi miesten elämän hallinnan tunnetta, mikä ilmeni miesten kokeman tautitaakan lievittymisenä (Galvão ym. Viikoittaisten harjoittelukertojen määrän lisääminen kahdesta kolmeen ei kuitenkaan parantanut henkistä hyvinvointia. 2017). Resistance training reduces disability in prostate cancer survivors on androgen deprivation therapy: Evidence from a randomized controlled trial. 2011. A pragmatic multicentre randomized controlled trial. F., Ryan, C. 2018; Galvão ym. Liikunta kannattaa ottaa osaksi hoitoa Säännöllinen liikunta vaikutti myönteisesti eturauhassyöpään sairastumisen hyväksymiseen (Galvão ym. U. Journal of Cancer Survivorship 10 (4), 633?644.. Effects of resistance training frequency on physical functioning and quality of life in prostate cancer survivors: a pilot randomized controlled trial. Kim, S. D., Choi, E., Song, Y. A. Suomen Syöpäyhdistyksen julkaisuja nro 93. 2019.) Ohjattu, kaksi kertaa viikossa tapahtuva liikunta vaikuttaa myönteisesti eturauhassyöpää sairastavien miesten fyysiseen, sosiaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin ja se kannattaa ottaa osaksi hoitoa. Liikuntainterventioon osallistuneet miehet kokivat kolmen viikoittaisen liikuntakerran pahentavan syövästä aiheutuvia oireita ja vievän aikaa muilta aktiviteeteilta. M., Mundell, N. 2015. R., Occhipinti, S. D., Jørgensen, A. 2015; Winter-Stone ym. M. Norris, M
Tämän hetken merkittävin tutkimusprojekti minulla on seurantatutkimus, jossa tutkitaan 11–19-vuotiaiden lasten ja nuorten edellä mainittujen muuttujien kehittymistä ja yhteyksiä. Yleisesti ottaen tutkin koululiikuntaa, liikunnan lukutaitoa, lasten ja nuorten liikkumista, motorista oppimista, fyysistä toimintakykyä ja liikuntamotivaatiota. Mikä on ollut huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutuksia. On palkitsevaa kouluttaa opettajia ja muita liikunnan ohjaajia tutkitulla tiedolla, jota oma tutkimusryhmä on tuottanut. Asiaa edisti vielä se, että paikkakunnallani oli muutama liikunnalla opiskeleva, jotka kannustivat hakemaan opiskelemaan Jyväskylään. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Haluaisinkin laittaa alulle tutkimusprojektin, jossa luotaisiin esimerkiksi aktiivinen luokkahuone ja tutkittaisiin, miten sellaisessa opiskelu edistää koulussa menestymistä, mutta myös liikkumista sekä fyysistä toimintakykyä. Hoidin perusliikunnan ja motorisen oppimisen tehtävää vuoteen 2020, jolloin minut valittiin liikuntapedagogiikan ja liikunnan lukutaidon tenure track -apulaisprofessuuriin. Pitkä projekti tulee päätökseen ja on juhlan aika. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Harrastin nuorena miehenä yleisurheilua ja pidin kaikenlaisesta liikunnasta. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Akateeminen taustani siis on ollut hyvin opetuspainotteinen. Vakiopaikan yliopistonlehtorina sain 2005. Post doc -vaiheessa viettäisin pidemmän kauden ulkomaisessa yliopistossa huippututkimusryhmän kanssa.. Miksi tutkimusaihe kiinnostaa. Olin tuolloin viimeistä kesää kesätöissä Olkiluodon ydinvoimalan työkaluvarastossa, kun liikunnalta soitettiin. Samoin tutkimusryhmämme pyrkii systemaattisesti toteuttamaan interventiotutkimuksia, joissa pyritään selvittämään, millä menetelmillä pystyttäisiin vaikuttamaan lasten ja nuorten hyvinvointiin. Olen 48-vuotias Eurajoella syntynyt progressiivisen rockin ystävä, joka muutti Jyväskylään opiskelemaan liikunnanopettajaksi vuonna 1993. Harrastuksiani ovat monenlainen liikunta, kalastus ja mökkeily. Mikä sinua työllistää parhaillaan. L Ä H I K U V A S S A Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Vastavalmistunut liikunnanopettaja siirtyi yliopistouralle. Otin tarjouksen vastaan ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ystävyys tahtoo kuitenkin säilyä ja akateeminen yhteistyö jatkua. Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme lasta. Hoidin koko jatko-opintojeni ajan erilaisia liikuntapedagogiikan lehtoraatteja. Valmistuin liikunnanopettajaksi vuonna 1998 ja tarkoitukseni oli etsiä koulutusta vastaavaa työtä. Aloin pian tehdä jatko-opintoja ja valmistuin liikuntatieteen tohtoriksi 2002. Huippuhetkiä ovat ne, kun joku oma tohtorikoulutettavani saa työnsä valmiiksi ja väittelee. Opiskelupaikkaa valitessa olikin aika luontevaa pyrkiä liikunta-alalle. Aihe on siis hyvin ajankohtainen. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Projektissa on mukana yksi post doc -tutkija ja kaksi tohtorikoulutettavaa. Lasten ja nuorten liikkumisen määrä on vähentynyt ja sitä kautta heidän fyysinen toimintakykynsä heikentynyt. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 2 5 Timo Jaakkola: ”On palkitsevaa kouluttaa tutkitulla tiedolla” Apulaisprofessorina Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa työskentelevän Timo Jaakkolan urasuunnitelmat muutti Olkiluodon ydinvoimalan työkalu varastoon tullut puhelu. Liikkumisen, fyysisen toimintakyvyn ja koulumenestyksen yhteydet on tutkimusaihe, joka on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän. Kysyttiin, tulisinko tekemään lyhyen liikuntapsykologian lehtoraatin sijaisuuden
(2021) Virtual games meet physical playground: exploring and measuring motivations for live esports event attendance. E-urheilun harrastepelaaminen lisää parhaimmillaan sosiaalista vuorovaikutusta, mutta se ei korvaa paikan päällä e-urheilun parissa tapaamisen luomaa yhteisöllisyyttä. DOI: 10.1080/17430437.2021.1890037. Kokemukseen vaikuttavat tapahtuman mukaansatempaava ilmapiiri, katsojista muodostuva yhteisö, pelaajien ja joukkueiden fanittaminen. W. Myös perinteisissä urheilutapahtumissa voitaisiin pohtia katsojien osallistumisen lisäämistä vastaavilla tavoilla. LÄHDE Pu, H., Xiao, S. 2 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 T U T K I M U S U U T I S I A Yhteiskuntatieteet ANNA-KATRIINA SALMIKANGAS anna-salmikangas@jyu.fi E-urheilutapahtumat lisäävät yhteisöllisyyttä E-urheilutapahtuman seuraaminen paikan päällä tarjoaa erilaisen yhteisöllisyyden kokemuksen kuin tapahtuman seuraaminen kotikoneelta. Pu, Xiao ja Kota kehittivät e-urheilutapahtuman katsojien motivaatiota selvittävän mittarin tutkiessaan kahden kansainvälisen League of Legends -pelin kutsukilpailun katsojia sekä Yhdysvalloissa että Taiwanissa. Sport in Society. Näissä tapahtumissa huippupelaajien pelien seuraamisen lisäksi on tärkeää myös oma osallistuminen, oli se sitten pelaamista, uusien pelikavereiden löytämistä, pukeutumista pelin suosikkihahmoksi tai fanitapaamisia. & Kota, R. Myös omien pelitaitojen oppiminen ja kehittäminen kiinnostavat katsojia, joista noin 80 prosenttia myös itse harrastaa e-urheilua. Tästä syystä e-urheilulle on jo rakennettu omia areenoja ja lisää suunnitellaan. Heidän tutkimuksensa vahvisti tapahtuman fyysisten olosuhteiden ja teknologian merkitystä katsojien yhteisöllisen kokemuksen luomiseksi. Kuva: Wikipedia
Tulokseen päätyivät Mogaji, Badejo ja Millisits tutkiessaan Iso-Britanniassa ammattilaisena tai puoliammattilaisena urheilevia naisia. Yksilöurheilijat pystyvät paremmin hallitsemaan taloudellista hyvinvointiaan kuin joukkueurheilijat, joiden tilanteeseen vaikuttaa yleensä koko joukkueen suoritus. (2021) Tracking oneself for others: communal and selfmotivational value of sharing exercise data online. LÄHDE Mogaji, E., Abigail Badejo, F., Charles, S. Naisurheilijoiden taloudelliseen hyvinvointiin vaikuttavia tekijät jakautuvat neljään ryhmään. Tällöin sen yhteisöllisyyttä luova tunne ja motivoiva vaikutus saavat käyttäjät unohtamaan median valvovan ja käyttäjiään hyödyntävän luonteen. Polkujuoksun uusyhteisölliset liikkujat ovat integroineet mediavälitteisen viestinnän osaksi harrastustaan. Tästä huolimatta liikuntaja urheiluseurat voisivat harkiten hyödyntää sosiaalista mediaa aiempaa enemmän harrastajaverkoston muodostamisessa ja ylläpitämisessä unohtamatta kuitenkaan fyysisten tapaamisten merkitystä. Veera Ehrlén keräsi sosiaalisen median käyttöä koskevan aineiston suomalaisilta polkujuoksijoilta verkkokyselyllä ja teemahaastatteluilla. Näin tapahtuu, kun kyseessä on vastavuoroinen vuorovaikutus verkossa ainakin osittain liikkujan tuntemien henkilöiden kanssa. (2021) Financial well-being of sportswomen. DOI: 10.1080/02614367.2020.1869289. Sosiaalinen media liikkumisen tukena Omasta liikuntaharjoituksesta saatavan tiedon jakaminen muille sosiaalisen median avulla voi tukea liikunnan harrastamista. 13(2), 299-319, DOI: 10.1080/19406940.2021.1903530. Taloudellinen hyvinvointi tarkoitti tutkimuksessa naisurheilijan mahdollisuutta ylläpitää haluamaansa elintasoa, tehdä realistisia tulevaisuuden suunnitelmia ja olla taloudellisesti itsenäinen. Lisäksi tarvitaan mahdollisuus tavata toisia alustan käyttäjiä myös kasvokkain. Tämä vaatii toimia kaikilta urheilussa mukana olevilta, niin urheilumedialta kuin urheilujohtajilta, ja myös naisurheilijoilta itseltään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat sukupuolten väliseen epätasa-arvoon liittyvät asiat, kuten naisten pienemmät rahapalkkiot ja vähäinen medianäkyvyys. Kolmas tekijä on naisurheilijoiden niukka elintaso, jolloin he joutuvat asettamaan toimeentulon varmistamisen hyvän harjoittelun edelle. Leisure Studies. LÄHDE Ehrlén, V. Näin syntynyt verkostomainen järjestäytyminen täyttää liikkumisen sosiaaliset tarpeet ja saattaa jopa korvata perinteisiä liikuntayhteisöjä, kuten urheiluja liikuntaseuroja. Muutoin sosiaalisen median käyttö on lähinnä viihteellistä tiedonjakamista. Sosiaalisen median integroiminen osaksi harrastusta on lisännyt liikunnan kaupallisuutta ja individualismia. Viimeisen ryhmän muodostavat urheilijaan liittyvät piirteet, kuten ulkonäkö tai urheilulaji. International Journal of Sport Policy and Politics. Tulevaisuuden huippu-urheilun menestys edellyttää naisurheilijoiden taloudellisen hyvinvoinnin huomioimista itse urheilun lisäksi. Sosiaalisen median integroiminen osaksi harrastusta on lisännyt liikunnan kaupallisuutta ja individualismia.. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 2 7 T U T K I M U S U U T I S I A Taloudellinen hyvinvointi mahdollistaa naisten urheilu-uran Taloudellisesti hyvinvoiva naisurheilija pystyy erinomaisiin urheilusuorituksiin ja on kannustava esimerkki tuleville huippu-urheilijoille. Sen avulla käyttäjät voivat luoda hetkellisen kokemuksen tiettyyn alakulttuuriin ja verkostoon kuulumisesta, mikä edelleen saa käyttäjät kiinnittymään käytettyihin sosiaalisiin medioihin. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat etniseen vähemmistöön kuuluvat vammaisnaisurheilijat. Sosiaalinen media voi olla myös identiteetin rakentamisen väline. Tukitoimien kohdentamisessa on sukupuolen lisäksi huomioitava yksilöja joukkueurheilu, urheilijan etninen tausta sekä vammaisnaisurheilijat. & Millisits, J. Toisen ryhmän muodostavat vähäiset tai riittämättömät tukitoimet
Dynaamiseen ekologiaan pohjautuva oppimiskäsitys voisi auttaa lapsia ja nuoria kehittämään taitoja ja toimintatapoja, jotka ovat monipuolisempia ja paremmin sopeutuvia eri ympäristöihin. Toisena esimerkkinä tutkijat ehdottavat, että perinteisen koko kentän sisäkoripallon opettamisen sijaan katukoripallon ja siihen liittyvien ilmiöiden opettaminen voisi vastata paremmin lasten ja nuorten vapaa-ajallaan tarvitsemia tietoja ja taitoja koripallosta. Tutkijat käyttävät dynaamiseen ekologiaan perustuvasta opetustavasta nimitystä ”pehmeä” pedagogiikka, jossa painottuu opettajan ja oppilaan välinen yhteistyö ja oppilaan itsesäätelytaitojen oppiminen. Näin liikunnanopetus voisi vastata paremmin sille asetettuun tavoitteeseen edistää lasten ja nuorten liikuntaan kasvamista. Kilpauintia vastaavien uintitekniikoiden opettamisen tutkijat jättäisivät uintiseurojen vastuulle, sillä kyseisiä taitoja hyödynnetään lähinnä kilpauintiin tähtäävissä ympäristöissä ja niillä on vähän sovellusarvoa sen ulkopuolella. 2 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 T U T K I M U S U U T I S I A Pedagogiikka ARTO LAUKKANEN arto.i.laukkanen@jyu.fi Kuva: Antero Aaltonen Ekologinen lähestymistapa vie liikuntatunnit koulun ulkopuolelle Liikunnanopetuksessa tulisi nykyistä enemmän hyödyntää lapsille tyypillistä tapaa oppia liikkumaan monipuolisissa ympäristöissä etsimisen, kokeilemisen, löytämisen, keksimisen ja soveltamisen kautta. sille tyypillisistä pienpeleistä ja pelimuodoista, tuntien siirtämisestä pala palalta enemmän katukoripallon harrastamista vastaaviin ympäristöihin ja ideaalitapauksessa paikalliseen katukoripallotoimintaan sisään pääsemisen avustamisesta. An ecological dynamics conceptualisation of physical ‘education’: Where we have been and where we could go next. Lähestymistapa auttaisi monikansallisen tutkijaryhmän mukaan kasvattamaan lapsille ja nuorille itseohjautumisen valmiuksia ja mahdollisuuksia kiinnittyä paremmin koulun ulkopuolisiin liikuntamahdollisuuksiin ja -ympäristöihin. 2021. Esimerkiksi uinninopetuksessa tulisi vaiheittain suosia luonnonvesiä ja sitä vastaavia oppimisympäristöjä, joissa vedestä pelastautumistaidot voisivat muodostaa keskeisen oppisisällön. Tutkijat esittävät kolme esimerkkiä teoreettisen esityksensä tueksi. Katukoripallon opettaminen voisi koostua mm. Physical Education and Sport Pedagogy 26(3), 293–306.. Toteutuakseen tällainen oppimisprosessi vaatii oppilaalta vastuunottamista ja aktiivista ympäristön oppimismahdollisuuksien havainnoimista, ja niiden hyödyntämistä oman toiminnan suuntaamisessa. Opettamisessa korostuu ympäristön huolellinen suunnittelu, jotta oppijan, ympäristön ja tehtävän välille muodostuu toimintaa ja oppimista stimuloivaa vuorovaikutusta. LÄHDE Rudd, J.R., Woods, C., Seifert, L & Davids, K. Uimahallissa opitut taidot siirtyvät vain osin luonnonvesiin, joissa vesiliikuntataidot voivat olla tärkeitä pelastautumistaitoja
Esimerkiksi liikuntasalin hämärä valaistus ja eri tiloissa työskentely rohkaisivat oppilaita ilmaisemaan itseään vapaammin. & Larsson, H. Tutkimukseen osallistui 54 alakoulusta yhteensä 3 360 oppilasta, jotka olivat 7?8-, 9?10ja 11?12-vuotiaita. Tutkimukseen osallistui kolmesta koulusta yhteensä 68 yläkoulun oppilasta ja heidän neljä liikunnanopettajaansa. Koulun ja koulumatkojen liikkumista edistäviä ympäristötekijöitä selvitettiin rehtoreille kohdistetuilla kyselyillä, joissa kartoitettiin laajasti liikunnanedistämisen toimenpiteitä ja käytänteitä koulussa ja koulumatkoilla. Esteettiset, luovat ja ilmaisulliset lähestymistavat jäävät usein marginaaliin jopa tanssin opetuksessa. Esteettiset, luovat ja ilmaisulliset lähestymistavat jäävat usein marginaaliin jopa tanssin opetuksessa.. Lisäksi aktiivisen koulumatkojen kulkemisen (esimerkiksi pyöräillen tai kävellen) havaittiin olevan oppilailla kolme?viisi kertaa todennäköisempää riippuen siitä, tukiko ympäristö keskimäärin vai paljon aktiivista koulumatkaliikkumista. LÄHDE Mattsson, T. Liikunnanopetuksessa painottuvat lajitekniikat ja tämä pätee myös tanssin opettamiseen. 2021. Tutkimuksen tulokset tukevat käsitystä, että liikuntaa edistävään ympäristöön ja toimintakulttuuriin panostaminen koulussa ja koulumatkoilla voi merkittävästi vaikuttaa lasten liikkumisen kokonaismäärään. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 2 9 T U T K I M U S U U T I S I A Luovan tanssin opettaminen vaatii riskinottamiseen ohjaamista Ruotsalaisissa yläkouluissa toteutetussa pedagogisessa interventiotutkimuksessa havaittiin, että luovan tanssiin oppimista kuvastivat oppilaiden lisääntyvät mahdollisuudet ja vastuu omien ratkaisujen tuottamiseen. Fraser, P., Le, H., Bliss, J., Rennie, C., Orellana, L. Videoanalyysi pohjautui John Deweyn kohtaamisperustaiseen oppimiskäsitykseen sekä käytännölliseen tietoteoriaan. Epätavallisen musiikin käyttö ohjasi ja rohkaisi oppilaita stereotyyppisistä tanssityyleistä irrottautumiseen. Luovan tanssin opettaminen voi olla yksi merkittävä tapa kääntää perinteinen opettajajohtoinen opetustilanne enemmän oppilasjohtoiseksi ja omaehtoiseksi oppimistilanteeksi. Oppilaiden fyysistä aktiivisuutta mitattiin kiihtyvyysantureilla (Actigraph) ja koulumatkojen kulkemista selvitettiin oppilaille suunnatulla kyselyllä. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 18:79. Koulun ympäristötekijät vaikuttavat suotuisasti liikkumiseen Australian Victorian alueen alakouluissa toteutettu tutkimus osoitti, että erityisesti tytöt hyötyvät liikkumista suosivasta kouluympäristöstä. LÄHDE Crooks, N., Alston, L., Nichols, M., Bolton, K.A., Allender, S. Osasyynä tähän on se, että osa liikunnanopettajista kokee epävarmuutta tanssiopetuksessa. 2021. Erityisen tärkeää voi olla koulumatkojen aktiivisen kulkemisen kehittäminen, sillä fyysisesti aktiivisesti koulumatkansa kulkevat lapset todennäköisemmin saavuttavat suositellun liikuntamäärän. Luovan tanssin opettamisessa keskeiseksi nousi asteittain lisääntyvään riskinottoon ohjaaminen. Tilastollisissa mallinnuksissa huomioitiin oppilaiden sukupuoli, koulun koko ja tyyppi sekä sosioekonominen koostumus. Liikunnanopettajille järjestettiin Rudolf Labanin kehittelemään liikeanalyysin pohjautuva luovan tanssin koulutus, jonka pohjalta heidän pitämiänsä luovan tanssin liikuntatunteja (8 kpl) videoitiin ja analysoitiin. Association between the school physical activity environment, measured and self-reported student physical activity and active transport behaviours in Victoria, Australia. & Strugnell, C. Physical Education and Sport Pedagogy 26 (2), 123–136. Liikunnanopettajien kyvykkyyttä toteuttaa luovan tanssin opetusta yläkouluissa on kuitenkin mahdollista parantaa. Liikkumisympäristöltään keskimääräiseksi arvioiduissa kouluissa tytöt liikkuivat objektiivisesti mitatusti 2,3 kertaa todennäköisemmin suositellun 60 minuuttia päivässä verrattuna liikkumisympäristöltään heikoiksi arvioiduissa kouluissa käyviin tyttöihin. ‘There is no right or wrong way’: exploring expressive dance assignments in physical education
Masennusta oli yli 30 prosentilla urheilijoista, ahdistusta yli 18 prosentilla ja syömishäiriöitä yli 8 prosentilla. urheilulaji, ikä, maajoukkuevuosien määrä, olympialaisiin osallistumishistoria ja terveydentila. Henkilöt, jotka kokevat istuvansa runsaasti suhteessa vertaisiinsa, saattavat kokea olevansa vähemmän terveitä, mikä puolestaan voi lisätä stressiä. Nuoret aikuiset kertoivat istuvansa keskimäärin hieman yli 11,5 tuntia arkipäivinä ja vähän yli 11 tuntia viikonloppuna. Huipulla pitkään urheilleet kokivat myös vähemmän stressiä ja heidän itsetuntonsa oli korkeampi kuin korkeimmalla tasolla vähemmän aikaa kilpailleiden. International Journal of Sport and Exercise Psychology. Kysely toteutettiin joulukuussa 2019 ja sillä selvitettiin urheilijoiden stressiä, harjoituskuormaa, sosiaalista tukea, selviytymiskeinoja, itsetuntoa, masennusta, ahdistusta ja syömishäiriöitä. Lisäksi osallistujat arvioivat viikolla ja viikonloppuna istumiseen käyttämänsä ajan. Iän karttuessa stressin määrä ja masennuksen ja ahdistuksen oireet kuitenkin vähenivät. Myös vertailu eri maiden urheilijoiden välillä olisi tärkeää. A., Sabiston, C. Tutkimukseen osallistui 374 nuorta aikuista, jotka vastasivat kyselyyn verkossa. Myös normiviikonloppuna runsaasti istuvat kokivat vertaisiaan enemmän stressiä. LÄHDE Sick, K., Rollo, S., & Prapavessis, H. DOI: 10.1016/j.psychsport.2021.102018 Runsas istuminen stressaa Sickin ja tutkimusryhmän tutkimuksessa henkilöt, jotka tavallisen viikon aikaan istuivat runsaasti, olivat stressaantuneempia kuin vähemmän istuvat. Psychology of Sport & Exercise, 57. Myös harjoituskuorma ja selviytymiskeinojen vähäisyys lisäsivät masennusta ja ahdistusta. Syömishäiriöt olivat vähäisempiä urheilijoilla, jotka olivat aiemmin osallistuneet olympialaisiin ja jotka olivat kilpailleet huipulla pitkään. Exploring the relationship between adults’ perceptions of sedentary behaviours and psychological stress: Is your mindset stressing you out. Keskimäärin osallistujat kokivat istumisen määrän suhteessa vertaisiinsa samaksi viikolla ja viikonloppuna. Masennus oli vähäisempää niillä urheilijoilla, jotka oli jo valittu olympiajoukkueeseen. Osallistujat arvioivat kokemaansa stressiä ja istumiseen tyypillisesti käyttämäänsä aikaa viikolla ja viikonloppuna suhteessa samanikäisiin vertaisiin. (2021). Lisäksi urheilijoita pyydettiin kertomaan mm. Prevalence of symptoms of common mental disorders among elite Canadian athletes. LÄHDE Poucher, Z. Tutkijoiden mukaan kanadalaisilla huippuurheilijoilla saattaa olla muuta väestöä suurempi riski sairastua mielenterveyshäiriöihin. Tulosten mukaan masennus, ahdistus ja syömishäiriöt korreloivat keskenään. Viikolla vastaavaa eroa koetun stressin määrässä ei kuitenkaan ilmennyt. DOI: 10.1080/1612197X.2021.1948586. Vastaavia tuloksia on saatu tutkittaessa käsityksiä fyysisen aktiivisuuden määrästä. 3 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 T U T K I M U S U U T I S I A Psykologia HANNA-MARI TOIVONEN hanna-mari.h-m.toivonen@jyu.fi Syömishäiriöt olivat vähäisempiä urheilijoilla, jotka olivat aiemmin osal listuneet olympialaisiin, ja jotka olivat kilpailleet huipulla pitkään. Mielenterveysongelmat yleisiä kanadalaisilla huippu-urheilijoilla Poucher ja tutkimusryhmä osoittivat, että jopa yli 40 prosentilla kanadalaisista huippu-urheilijoista on yksi tai useampi mielenterveydellinen häiriö. Tutkijoiden mukaan tulokset tukevat aiempia tutkimuksia ajattelutavan vaikutuksesta terveyskäyttäytymiseen. (2021). Tutkijoiden mukaan tulokset auttoivat kartoittamaan olympiaurheilijoiden tarvitsemaa tukea ja mahdollistavat jatkossa oikeanlaisen tuen tarjoamisen. Sähköiseen itsearviointikyselyyn vastasi 186 Tokion olympialaisiin tai paralympialaisiin valmistautuvaa eri lajeja edustavaa huippu-urheilijaa. Koko vastaajajoukosssa stressi koettiin pääsääntöisesti keskinkertaiseksi viikolla ja viikonloppuna. A., Tamminen, K. M., Cairney, J., & Kerr, G. Heiltä kysyttiin myös mielenterveydestä ja käytetyistä hoitomenetelmistä. Stressi lisäsi mielenterveysongelmia, samoin sosiaalisen tuen puute ja alentunut itsetunto
Kun muutama urheilija harjoitteli toisessa seurassa kuin muut, niin he kokivat olonsa yliopiston yleisurheilujoukkueessa ulkopuolisiksi. Kapteenit eivät edistäneet joukkueen kiinteyttä, joten epäviralliset johtajat ottivat heidän roolinsa. Joukkueen pienentyessä sen kiinteys parani. Haastateltavat nostivat myös esiin joukkueen johtajuusongelmat. Pienempi ryhmäkoko mahdollisti läheisempien ihmissuhteiden muodostumisen. Urheilijat seurasivat vain oman sukupuolensa kilpailusuorituksia. Journal of Sport & Exercise Psychology, 43, 248–258. B., Allan, V., & Martin, L. DOI: 10.1123/jsep.2020-0296 Kuva: Antero Aaltonen. Saizewin ja tutkimusryhmän mukaan kiinteän yleisurheilujoukkueen peruspilari on urheilijoiden sitoutuminen joukkueen normeihin ja päämääriin. (2021). L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 3 1 T U T K I M U S U U T I S I A Miten yleisurheilijoista rakennetaan kiinteä joukkue. C. Eri alaryhmät yhdistyivät lopulta tiiviiksi joukkueeksi. Kanadalaisen yliopiston yleisurheilujoukkueeseen kuului yhteensä 114 urheilijaa, jotka kilpailivat lyhyillä juoksumatkoilla, hyppy-, heittoja kestävyyslajeissa sekä moniotteluissa. Alaryhmiä syntyy väkisin, mutta jäsenten toimintaan niissä ja joukkueessa tulisi kiinnittää huomiota. Kiinnostus tiettyä lajia kohtaan, välineistä riippuvat harjoittelupaikat ja eri aikaiset kilpailut hajottivat joukkuetta. Samojen lajien urheilijat viettivät enemmän aikaa yhdessä ja heistä tuli toisilleen läheisempiä. LÄHDE Saizew, K., Evans, M. Vuorovaikutus joukkueen jäsenten välillä on ensisijaisen tärkeä joukkueen toiminnan kannalta. Kuppikuntia syntyi myös eri lajien välille. Joukkueen suuri koko johti väistämättä alaryhmien kehittymiseen. Tutkijoiden mukaan jaettu johtajuus olisikin kannattavaa, koska epäviralliset johtajat voivat vaikuttaa joukkueen toimintaan ja kaventaa kuppikuntien välisiä kuiluja. Alkukauden yllättävä valmentajavaihdos aiheutti sekasortoa joukkueessa. Joukkueeseen kuului aluksi yli sata urheilijaa, joten harjoittelu tapahtui pienemmissä ryhmissä. Kauden edetessä joukkue pieneni ensin 62 urheilijaan, toisessa vaiheessa 47 urheilijaan ja lopulta vain 22 urheilijaan. Valmentajat eivät olleet kiinnostuneita kaikista joukkueen jäsenistä ja puhuivat pahaa toisista valmentajista. A seasonlong examination of team structure its implications for subgroups in individual sport. Haastateltavat pitivät kauden aloitustapahtumaa tärkeänä, koska se auttoi joukkueen jäseniä tutustumaan toisiinsa ja kommunikoimaan keskenään. Tutkijat haastattelivat joukkueesta 11 yleisurheilijaa ja neljää valmentajaa kauden alussa ja lopussa. Urheilijat harjoittelivat yliopiston lisäksi myös urheiluseuroissa. Muutoin virallista ryhmäytymistä ei juurikaan ollut, vaikka sitä olisi kaivattu läpi kauden. Yleisurheilussa on monia rakenteellisia tekijöitä, jotka voivat jakaa joukkuetta kuppikuntiin esimerkiksi sukupuolen, eri lajien ja joukkueen koon perusteella. Samalla yksilöiden persoonallisuudet ja identiteetti pääsivät vahvemmin esiin, ja henkilökohtaista tukea oli enemmän tarjolla. Sitoutumisessa on keskeistä perusteellinen ryhmäyttäminen, jaettu johtajuus ja tehokas kommunikointi avulla. Haastateltujen mukaan alaryhmiin jakaminen tuki kuuluvuuden tunnetta, mutta osa joukkueen jäsenistä jäi sen vuoksi täysin vieraaksi. Kilpailuihin sisältyvä sukupuolijako jakoi joukkuetta kuppikuntiin
Kahdessa tuoreessa laajassa tutkimuksessa havaittiin, että fyysinen aktiivisuus voi vähentää SARSCoV-2 infektioiden, vakavien tautimuotojen ja Covid-19 -virukseen liittyvien kuolemien vaaraa. Vaaratekijöitä vakavalle, sairaalahoitoa vaativalle taudinkuvalle ovat muun muassa korkea ikä, tupakointi, lihavuus ja sydämen ja verenkiertoelimistön sairaudet. Physical inactivity is associated with a higher risk for severe COVID-19 outcomes: a study in 48 440 adult patients. Esimerkiksi Sallisin ja työtovereiden analyyseissä fyysisen aktiivisuuden suositusten jatkuva täyttäminen oli merkittävämpi vakavien Covid-19 -tautimuotojen sekä -kuolleisuuden ennustaja kuin monet krooniset kansansairaudet. Erityistä Leen ja kumppaneiden tuloksissa oli, että ainoastaan fyysisen aktiivisuuden suositukset sekä kestävyysliikunnan että voimaharjoittelun osalta täyttäminen oli yhteydessä vähäisempään infektioriskiin, vakavaan taudinkuvaan, lyhyempään sairaalahoidon tarpeeseen sekä Covid-19 -kuolleisuuteen. Online ahead of print. Tulosten yhteneväisyys kuitenkin antaa hyvän yleiskuvan fyysisen aktiivisuuden merkityksestä. Lee ja kumppanit tutkivat yli 75 000 korealaista aikuista. hyvän käsihygienian ja turvavälien sekä muiden perusohjeiden ohella. Online ahead of print.. Erilaisten rajoitusten ja sulkutilojen aikana tulosten käytännön merkitys on suuri. Kestävyysliikunnan tai voimaharjoittelun suositusten täyttyminen yksinään ei vähentänyt riskiä infektioon tai vakavampiin oireisiin. 3 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 T U T K I M U S U U T I S I A Lääketiede EERO A. Sallis ja työtoverinsa puolestaan keräsivät tietoa vain kestävyystyyppisestä fyysisestä aktiivisuudesta useampaan otteeseen. British Journal of Sports Medicine http://dx.doi.org/10.1136/bjsports-2021-104080. Huolimatta rokotekattavuuden parantumisesta, tartuntoja, niihin liittyviä oireita ja sairaalahoitoa vaativia tautimuotoja, ja Covid-19:n liittyviä kuolemantapauksia ei ole pystytty kokonaan välttämään. He havaitsivat, että jatkuvasti kestävyystyyppisen fyysisen aktiivisuuden suositukset täyttävillä oli pienin riski sairaalahoitoon ja matalin Covid-19-kuolleisuus verrattuna satunnaisemmin tai vähän liikkuviin. British Journal of Sports Medicine http://dx.doi.org/10.1136/bjsports-2021-104203. Silloinkin, kun sulut ja rajoitukset ovat välttämättömiä, fyysisen aktiivisuuden mahdollistaminen ja siihen kannustaminen on tärkeää pandemian hillinnässä ja siitä selviämisestä . Molemmissa tutkimuksissa fyysistä aktiivisuutta mitattiin kyselylomakkeilla, joten tulokset eivät välttämättä ole aivan vertailukelpoisia liikemittareilla toteutettuihin tutkimuksiin. Physical activity and the risk of SARS-CoV-2 infection, severe COVID-19 illness and COVID-19 related mortality in South Korea: a nationwide cohort study. LÄHTEET Lee, SW, Lee J, Moon SY, Jin HY, Yang JM, Ogino S, Song M, Hong SH, Hhayda RA, Kronbichler A, Koyanagi A, Jacob L, Dragioti E, Smith L, Giovannucci E, Lee IM, Lee DH, Lee KH, Shin YH, Kim SY, Kim MS, Won HH, Ekelund U, Shin JI, Yon DK. Sallis ja työtoverien aineistona olivat lähes 50 000 amerikkalaisen aikuisen tiedot. HAAPALA eero.a.haapala@jyu.fi Kuva: Jaana Selander/ Kiuruvesi-lehti Suositusten mukainen liikkuminen voi pienentää vakavien Covid-19-oireiden riskiä Covid-19 -pandemia on jatkunut puolitoista vuotta. Sallis R, Young DR, Tartof SY, Sallis JF, Sall J, Li, Q, Smith GN, Cohen DA
Methodological Considerations for Studies in Sport and Exercise Science with Women as Participants: A Working Guide for Standards of Practice for Research on Women. Vaikka suurin osa fyysisen suorituskyvyn ja selkäkipujen välisiä yhteyksiä tarkastelleista tutkimuksista on poikkileikkaustutkimuksia, näyttö paremman vartalon ojentajalihasten lihaskestävyyden selkäkivuilta suojaavasta roolista perustui kahteen pitkittäistutkimukseen. Katsauksen tekijät nostivatkin esiin, että useimmat tutkimuksissa on käytetty hyvin heterogeenisiä fyysisen suorituskyvyn ja selkäkipujen mittausmenetelmiä. LÄHDE Noll M, Kjaer P, Mendonca C, Wedderkopp N. https://doi.org/10.1002/ejp.1850. Harjoitusvaikutusten optimointiin ei ehkä koskaan löydy yhtä oikeaa totuutta. Silti Nollin ja työtovereidensa järjestelmällisessä katsausartikkelissa fyysinen suorituskyvyn yhteydet 6–19-vuotiaiden lasten ja nuorten selkäkipuihin olivat hyvin heikkoja. Naisia koskevan liikuntatutkimuksen haasteet on tunnistettu. On jopa yllättävää, että naisten liikuntafysiologiassa on yhä läpikäymättömiä alueita, vaikka naisten huippuja harrasteurheilu on yleistä ja liikunta on hyvin kaupallistettu yhteiskunnassa. Sports Medicine 2021;51:843–861. Elliot-Sale työtovereineen on julkaissut liikuntatutkimusta koskevan ohjeistuksen, joka pyrkii edistämään naisten urheiluun ja liikuntaan keskittyvää tutkimusta sekä parantamaan sen laatua. Tutkijat kuitenkin pohtivat myös käänteisen kausaliteetin mahdollisuutta: selkäkipu voi heikentää vartalon ojentajien voimaa ja lihaskestävyyttä. Fyysiseen suorituskykyyn panostamisen sijasta lapsia ja nuoria tulisi kannustaa liikkumaan monipuolisesti. Fyysinen suorituskyky on keskeinen tekijä fyysisesti aktiivisessa ja toimintakykyisessä kasvussa. Online ahead of print. Motor performance and back pain in children and adolescents: a systematic review. Järjestelmälliset katsaukset tarjoavat koottua tietoa ja niihin liittyy yhä useammin näytön asteen arviointi. Kaikki naiset eivät ole samanlaisia. Tutkimus perustui järjestelmälliseen kirjallisuushakuun, jonka perusteella 25 tutkimusraporttia sisällytettiin katsaukseen. Sen lisäksi, että luonnollinen hormoniprofiili vaihtelee, siihen vaikuttavat myös kehon ulkopuoliset keinot, kuten hormonaalinen ehkäisy. Heidän luonnollisetkin suku puolihormoniprofiilinsa vaihtelevat huomattavasti elämänkaaren aikana.. Miehillä tehdyistä tutkimuksista saatujen tulosten suora hyödyntäminen naisia koskevassa urheiluvalmennuksessa, liikunnanohjauksessa ja tutkimuksessa voi johtaa siihen, että naisurheilijoiden ja -liikkujien koko potentiaalia ei pystytä hyödyntämään. Näitä seikkoja tulisi pyrkiä kontrolloimaan ja ottamaan huomioon tutkimuksissa, jolloin voidaan vähentää hormonaalisten tekijöiden vaikutusta tuloksiin. Naisen fysiologia haastaa liikuntatutkijat Liikuntatutkimus on miesten maailma. Suuri osa liikuntatieteellisistä tutkimuksista vuosien varrella on toteutettu miesosallistujilla. Nollin ryhmä totesi kuitenkin, että parempi vartalon ojentajien lihaskestävyys näyttäisi liittyvän vähäisempiin selkäkipuoireisiin. Artikkelissa todetaan, että kaikki naiset eivät ole samanlaisia ja heidän luonnollisetkin sukupuolihormoniprofiilinsa vaihtelevat huomattavasti elämänkaaren aikana. European Journal of Pain 2021. Samalla terveyden kannaltakin merkittävät vasteet liikuntaan ja harjoitteluun jäävät edelleen ymmärtämättä. Tämä johtuu osin siitä, että naisen fysiologia hormonaalisine vaihteluineen on tuonut tutkijoille menetelmällisiä ja tulosten tulkintaan liittyviä haasteita. Tuleva tutkimus auttaakin meitä ymmärtämään paremmin, miten esimerkiksi kuukautiskierto vaikuttaa harjoitusvasteisiin. Niiden tarjoama tieto perustuu kuitenkin olemassa oleviin ja katsaukseen hyväksyttyihin alkuperäisjulkaisuihin. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 3 3 T U T K I M U S U U T I S I A Fyysinen suorituskyky ei näy lasten ja nuorten selkäkivuissa Selkäkivut ovat verrattain yleinen vaiva jo lapsilla ja nuorilla. Koska fyysisen suorituskyvyn ja selkäkipujen välinen yhteys on heikko, erilaisia suorituskykymittareita ei ole tällä hetkellä syytä käyttää yksinään ennustamaan lasten ja nuorten selkäkipuja. LÄHDE Elliot-Sale KJ, Minahan CL, Janse de Jonge XAK, Ackerman KE, Sipilä S, Constantini NW, LeBrun CM, Hackney AC. Silti tutkijoiden ja käytännön valmentajien on hyvä tiedostaa naisten ja miesten väliset fysiologiset erot ja pyrkiä ottamaan ne huomioon
3 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s Kuva: Antero Aaltonen Viisivuotinen koulutus luo pohjan liikunnanopettajaksi kasvamiselle Käytännön opetusharjoittelut ovat kiinteä osa liikunnanopettajakoulutusta ja tukevat opiskelijoiden ammatillista kehittymistä. Harjoittelun kanssa yhtäaikainen opetusfilosofian työstäminen täydentää oppimiskokemusta tarjoamalla väylän oman toiminnan reflektointiin.
Opettajan ensisijaisena tavoitteena on tukea oppilaan oppimista ja kasvattaa liikunnalliseen elämäntapaan. Tuona aikana koulutuksen sisällöt ovat kehittyneet vastaamaan kunkin ajan tarpeita. Yksi keskeisistä koulutuksen kehittämisen teemoista on kysymys siitä, miten koulutuksella voidaan turvata opiskelijan kokonaisvaltainen kasvaminen opettajaksi. 2012; Nupponen 2017). Lisäksi oppimiseen vaikuttavat kontekstuaaliset ja henkilökohtaiset tekijät. Tulosten luotettavuutta lisättiin tukemalla niitä aiemmalla tutkimustiedolla.. Aineopintojen aikana opettajaksi kasvaminen konkretisoituu harjoittelun päätteeksi kirjoitettavaan henkilökohtaiseen opetusfilosofiaan. Toisena opiskeluvuotena vastuu opetuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta lisääntyy ja opiskelijat pääsevät harjoittelemaan opettamista eri liikuntaympäristöissä oman turvallisen opiskelijaryhmän kanssa – ”opetustekniikkaa” eli didaktisia taitoja opiskellen. Opetussuunnitelma ja arviointi -opintojaksolla tutustutaan opettajan työtä ohjaaviin lakeihin, asetuksiin ja opetussuunnitelmiin. Pro gradu -tutkimukseni (Toura 2020) antoi vahvistusta oppimisen mallille liikunnanopettajaopiskelijoiden kokonaisvaltaisen kehittymisen kuvaajaNäin tutkittiin Emma Toura selvitti pro gradu -tutkielmassaan (2020) liikunnanopettajaopiskelijoiden ammatillista kehittymistä kasvatustieteen perusja aineopintojen osana kirjoitettuja opetusfilosofioita vertaillen. Tässä artikkelissa pureudutaan lähinnä niihin keskeisimpiin opintojaksoihin, jotka sisältävät opetusharjoitteluita. Nämä kaikki osa-alueet ovat yhteydessä oppimistuloksiin, jotka edelleen vaikuttavat uusien oppimisprosessien syntyyn. Vuosien varrella koulutuksen kehittämistarpeita on selvitetty monipuolisesti erilaisilla menetelmillä, esimerkiksi keräämällä suoraan opiskelijoilta opintojaksokohtaista palautetta sekä haastattelemalla jokainen opiskelija henkilökohtaisesti opintojen päättyessä. Tähän on pyritty esimerkiksi sisällyttämällä opintoihin erilaisia opettajan työhön liittyviä käytännön harjoitteluja jo heti koulutuksen alusta lähtien. Myös ”päättöharjoitteluksi” kutsuttu opintokokonaisuus sijoittuu useimmiten joko neljänteen tai viidenteen opiskeluvuoteen. Kasvatustieteen perusopinnot sijoittuvat liikunnanopettajakoulutuksen alkuun, ja aineopinnot suoritetaan opintojen loppupuolella. Kummikouluharjoittelun jatkumona ajoittuu ensimmäinen Normaalikoulussa suoritettava harjoittelujakso, jonka aikana opiskelijat aloittavat myös oman opetusfilosofiansa työstämisen. Sen ytimessä ovat oppimistavat, oppimisen säätely, tiedot ja uskomukset sekä motivaatio. Ammatillinen kehittyminen koskettaa koko persoonaa Opettajaopiskelijan ammatillisen kehittymisen kokonaisvaltaisuutta voidaan kuvata Vermuntin ja Endedijkin (2011) kehittämällä opettajan oppimisen ja kehittymisen mallilla. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Tutkiva opettaja -kurssi, jonka myötä opiskelijat pääsevät näkemään ja analysoimaan opetustaan videolta. Viikon teemana on oppilaasta opettajaksi siirtyminen ja tutustuminen liikunnanopettajan työhön. Siksi oppilaantuntemusta ja oikeiden oppilaiden kohtaamista harjoitellaan kummikouluissa, joissa opiskelijat opettavat samaa alakoulun luokkaa koko toisen opiskeluvuoden syksyn ajan. Kolmantena vuonna opiskelijat kohtaavat ja opettavat eri ikäisiä oppilaita eri oppimisympäristöissä ja liikuntamuodoissa. Niiden muodostamissa raameissa harjoitellaan tavoitteellista liikuntakasvatusta ja koulunpitoaa. Liikunnanopettajaopiskelijoiden opetusharjoittelut kruunavat koko lukuvuoden mittaiset opettajan pedagogiset aine opinnot. Harjoittelukokemukset rakentavat opettajuutta Liikunnanopettajakoulutus on monipuolinen, erilaisista opintokokonaisuuksista rakentuva maisteritason yliopistotutkinto. Vasta koulutuksen aloittanut opiskelija ei välttämättä osaa aavistaa, miten monia erilaisia oppilaille näkymättömiä asioita opettajan työnkuvaan ja vastuihin sisältyy. Mäkelä ym. Tutkimukseen osallistui neljä Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan opiskelijaa, jotka tekivät opettajan pedagogiset aineopinnot keväällä 2018. Laadullinen tutkimus oli otteeltaan kerronnallinen ja aineisto analysoitiin hyödyntäen sisällönanalyysiä. Valmistuvien opiskelijoiden opetusfilosofiat kuvastavat syvimmillään sitä, minkälaisia liikunnanopettajia koulutuksesta astuu työelämään, ja ne tarjoavat erinomaisen pohjan tarkastella liikunnanopettajaopiskelijoiden ammatillista kehittymistä. Opetusfilosofia pitää sisällään tiedot ja uskomukset oppimisesta sekä opettamisesta ja sen kirjoittaminen auttaa opiskelijaa jäsentämään omaa opettajuuttaan, siihen liittyviä arvoja sekä toimintatapoja. Nykyisessä liikunnanopettajakoulutuksessa opiskelijan huomio pyritään kiinnittämään opettajuuteen jo ensimmäisenä lukuvuonna, joka pitää sisällään muun muassa yhden viikon kestävän kouluvierailuviikon. Tänä aikana opitaan vähitellen tunnistamaan oppilaiden yksilöllisyyttä ja suunnittelemaan opetusta heidän tarpeistaan lähtien. Analyysivaiheessa aineisto pelkistettiin, ryhmiteltiin, luokiteltiin ja käsitteellistettiin. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 3 5 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa on koulutettu liikunnanopettajia yli 50 vuotta. Aika ajoin jo työelämään siirtyneiltä liikunnanopettajilta on kerätty koulutusja työtyytyväisyystietoja sekä arvioitu koulutussisältöjä työelämätarpeiden näkökulmasta (esim. Sisällön analyysiä tehtiin aluksi aineistolähtöisesti, mutta analyysirungon muodostuttua se muotoutui teoriaohjaavaksi. Systemaattisella palautteen keruulla koulutuksessa tunnistettuja kehittämisen kohteita on kriittisesti arvioitu ja muutettu vastaamaan tutkittua tietoa sekä ajankohtaisia liikunnanopetuksen ja opettajan työn vaatimuksia. He saavat arvokasta kokemusta siitä, mitä erityispiirteitä esimerkiksi metsämaasto, vesi, jää ja musiikki tuovat opettamiseen
Opetusfilosofioita vertailemalla voitiin havaita, että opiskelijoiden yleinen kyky jäsentää tietoa oli kehittynyt koulutuksen aikana ja he pystyivät rakentamaan aineopintovaiheen opetusfilosofioistaan loogisempia kokonaisuuksia. Jatkossakin on kiinnitettävä huomiota siihen, että liikunnanopettajakoulutuksessa hyödynnetään oppimisen eri väyliä tehokkaasti ja toisiinsa linkittyen, sillä integratiivisen pedagogiikan mukaisesti opettajaopiskelijat oppivat teoreettista-, käytännön-, itsesäätelyja sosiokulttuurista tietoa hyödyntäen (Heikkinen ym. Kontekstuaalisia tekijöitä käsiteltiin muun muassa mainitsemalla itselle merkityksellisiä kursseja sekä korostamalla kanssaopiskelijoiden tärkeyttä. Opetusfilosofia toimii yhtenä ammatillisen kasvun apuvälineenä ja luo pohjaa opettajan päätöksenteon sekä toiminnan taustalla vaikuttavalle pedagogiselle ajattelulle (Palomäki 2009). Pedagogisen ajattelun ja opetusfilosofian rakentuminen mahdollistavat liikunnanopettajaopiskelijoiden ammatillisen kehittymisen ja niitä tarkastelemalla pystytään myös todentamaan koulutuksen aikaisia muutoksia. 2011). Opiskelijat painottivat oppimistavoista käytännönkokemusten merkitystä, pitivät tärkeänä oppimisen säätelyn taitoja, kuten oman oppimisen reflektointia ja kuvasivat laajasti opettamiseen liittyviä tietojaan sekä uskomuksiaan. Mitä paremmin ymmärrämme ammatillisen kehittymisen etenemistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä, sitä paremmin koulutusta pystytään kehittämään opiskelijoiden ja yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi. Tämä kehityskulku on hyvin linjassa myös opintoihin liittyvien harjoittelujen painopisteiden kanssa. Ei voida olettaa, että opetus vaikuttaa kaikkiin opiskelijoihin samoin ja liikunnanopettajankouluttajien tuleekin huomioida tämä opetusta suunnitellessaan. Kuva: Emma Toura. Lisäksi he kokevat ympäröivät kontekstuaaliset tekijät omasta näkökulmastaan. Tutkimuksessa piirtyi selvästi esiin kehityskulku omia liikkumistaitoja, omaa liikuntasuhdetta sekä henkilöhistoriaa käsittelevästä perusopintovaiheen opiskelijasta kohti ainedidaktisia ja kasvatuksellisia näkökulmia painottavaa aineopintovaiheen opiskelijaa. 3 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s na, sillä opetusfilosofioissaan opiskelijat kuvasivat omaa kehitystään mallin osa-alueiden mukaisesti. Uskon tämän asian korjautuvan tulevai suudessa, kun opetuskokemusta kertyy lisää.” Kaikki tutkimukseen osallistuneet opiskelijat painottivat käytännönkokemuksen merkitystä opettajaksi kasvun tiellä ja perusopintovaiheen opetusfilosofioissa monet opiskelijat peräänkuuluttivat käytännön opetuskokemuksen vähäisyyttä. Sisällöllisesti perusopintovaiheen opetusfilosofiat keskittyivät enemmän oman menneisyyden tarkasteluun ja reflektointiin, ja aineopintovaiheessa käsiteltiin nykyhetkeä ja käännettiin katseita tulevaan. Tutkimus osoitti, että liikunnanopettajaopiskelijat kehittyivät opintojensa aikana Fullerin ja Brownin (1975) opettajaopiskelijan huolenaiheita koskevan teorian mukaisesti. Lisäksi he nostivat teksteissään esiin oman henkilösekä kouluhistoriansa merkityksen. Myös omilta aiemmilta opettajilta tai harjoittelua ohjanneilta opettajilta saatu kokemusperäinen tieto koettiin arvokkaaksi ja lisäksi aineopintovaiheessa omien näkemysten tukeminen teoriatiedolla oli kehittynyt huomattavasti. ”Tämä johtuu varmasti vielä melko vähäisestä opetuskoke muksestani; joudun vielä keskittymään melko paljon opetet tavaan sisältöön ja vuorovaikutukseen keskittyminen saattaa jäädä vähemmälle. Erityisesti opetusharjoittelut ja niiden myötä kertyneiden kokemusten reflektointi nähtiin hyödylliseksi. Opiskelijoiden ajattelu muuttui itseä ja tunnin organisointia koskevista huolista kohti oppilaita ja oman opetuksen vaikutuksia käsitteleviä teemoja. Opetusfilosofia ammatillisen kehittymisen tukena ja todentajana Opetusfilosofian kirjoittaminen opetusharjoitteluiden kanssa samanaikaisesti auttaa opiskelijoita yhdistämään teoriatietoa ja käytännön kokemuksen kautta kertynyttä tietoa oman opettajuutensa viitekehykseksi. Erityisesti opetusharjoittelut ja niiden myötä kertyneiden kokemusten reflektointi nähtiin hyödylliseksi. Opiskelijan ammatillinen kehittyminen on aikaa vievä ja kokonaisvaltainen prosessi, joka koskettaa opiskelijan koko persoonaa (Kagan 1992). Jokainen opiskelija aloittaa koulutuksen erilaisista lähtökohdista: heillä on erilaiset oppimistavat, motivaattorit ja he säätelevät oppimistaan eri tavoin
M. (toim.) Teacher education. J. Uusia opetussuunnitelmia laadittaessa tulisi ottaa huomioon opiskelijoiden kokemukset käytännön harjoitteluiden hyödyllisyydestä ammatillisen kehittymisen edesauttajina. Eilertsen, & D. & Endejik, M. T., Tynjälä, P. 2016. 2011. & Kiviniemi, U. Nupponen, K. Toura, E. EMMA TOURA, LitM, Jyväskylän yliopisto ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT Liikuntapedagogiikan apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto LÄHTEET Fuller, F. Mäkelä, K., Hirvensalo, M., Palomäki, S., Herva, H. Vermunt, J. Wall, C. H. R. Pro gradu -tutkielma. Kagan, D. Opettajuuden kulmakiviksi katsottiin kuuluvan opiskelijoiden kuvaukset omasta opettajuudestaan sekä opettamisessa tärkeiksi kokemistaan teemoista. Liikunta & Tiede 49 (1), 67?74. Professional growth among preservice and beginning teachers. Palomäki, S. Studies in Sport, Physical Education and Health 142. Koulutuksen on tärkeää tukea liikunnanopettajaopiskelijoiden asteittaista kehittymistä oppilaan asemasta, ainedidaktisen osaamisen kautta kohti kokonaisvaltaista liikuntakasvattajan roolia. Koulutuksen suunnittelussa on tulevaisuudessakin huomioitava, että opiskelijoiden kehittymistä tuetaan kokonaisvaltaisesti, kaikki opettajan oppimisen ja kehittymisen mallin osa-alueet huomioiden. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 3 7 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s ”Toki, kuten olen harjoitteluidenkin aikana päässyt konkreet tisesti kokemaan, joissain tilanteissa opettajajohtoinen ope tus on toimiva ratkaisu, mutta mieluummin pyrin näkemään oppijan aktiivisena osallistujana ja suunnittelemaan opetus tani sen mukaan.” ”Toisaalta erittäin tärkeänä pidän myös kollegoiden, niin muiden aineiden opettajien kuin myös muiden liikunnan opettajien, kanssa puhumista.” Sisällöllisesti opetusfilosofioista nousi esiin viisi pääteemaa: ihmisja oppimiskäsitys, arvot, liikunnanopetuksen tavoitteet ja opettajuuden kulmakivet. Heikkinen, H. Juuri näiden syvään juurtuneiden uskomusten muokkaaminen on yksi opettajankoulutuksen haasteista (Wall 2016). Opettajaksi opiskelevien pedagoginen ajattelu ja ammatillinen kehittyminen liikunnanopettajakoulutuksessa. From student to teacher: changes in preservice teacher educational beliefs throughout the learning-to-teach journey. 2011. Teacher Development 20 (3), 364–379.. 2017. G. Voidaan silti pohtia, tulisiko jatkossa kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka liikunnanopettajakoulutuksen avulla voidaan vaikuttaa yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen tason ongelmiin, kuten liikkumattomuuteen ja sen seurannaisvaikutuksiin. 2012. & Brown, O. Rotterdam: Sense Publishers, 91–112. Jyväskylän yliopisto. L. Liikuntatieteiden laitos. Koulutuksen rakennetta ja sisältöjä tulee tarkastella kriittisesti, jotta jatkossakin pystytään tarjoamaan korkeatasoista liikunnanopettajakoulutusta. 1992. Chicago: University of Chicago Press, 25–52. Liikunnanopettajien työtyytyväisyys. Becoming a teacher. F. D. D. Jyväskylän yliopisto. Yhtä lailla tärkeää on kerätä tietoa siitä, kuinka opiskelijat kokevat koulutuksen ja millaiset eväät se antaa heille tulevaisuuden työelämään. NSSE 74th yearbook, part 2. Integrative pedagogy in practicum: Meeting the second order paradox of teacher education. Suomessa on tehty verrattain vähän liikunnanopettajaopiskelijoiden ammatillisen kehittymisen tutkimusta, vaikka ammattitaitoisen liikunnanopetuksen mahdollisuudet lasten ja nuorten aktivoimisessa ja terveyden edistämisessä on yleisesti tunnustettu. Ensimmäisen kahden opiskeluvuoden aika na olen kuitenkin päässyt kehittämään omaa opettajuuttani ja varmasti jotkin käsitykset ’hyvästä’ liikunnanopettajas ta ovat vahvistuneet ja jotkin käsitykset puolestaan jääneet takaalalle.” Liikunnanopettajakoulutuksen tavoitteet täyttyvät pääosin Peilattaessa tutkimuksen tuloksia liikunnanopettajakoulutuksen tavoitteisiin voidaan havaita, että opiskelijat kehittyivät suurimmaksi osaksi asetettujen tiedollisten, taidollisten sekä asennetavoitteiden suuntaisesti. Teoksessa M. & Laakso, L. Liikunnanopettajaopiskelijoiden ammatillinen kehittyminen koulutusvaiheessa – opetusfilosofioiden näkökulma. Tutkimusjoukkona oli neljä opiskelijaa, joten tulosten perusteella ei tule tehdä liian suuria johtopäätöksiä. 2020. Mattson, T.V. Liikuntatieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. 2009. Liikunnanopettaja nähdään nykyään yhä enemmän kouluyhteisössä kokonaisvaltaisena hyvinvoinnin edistäjänä, jonka tulisi olla tietoinen yhteiskunnallisista vaikuttimista sekä liikunnan kansanterveydellisestä roolista. Silmiinpistävää oli kuitenkin laajemman yhteiskunnallisen näkökulman puuttuminen opetusfilosofioiden teksteistä. Ryan. Rorrison (toim.) A practicum turn in teacher education. Pro gradu -tutkielma. Learning and Individual Differences 21 (3), 294–302. ”Kun aloitin opiskelut yliopistossa, oli minulla omasta mie lestäni selkeä kuva siitä, millaiseksi liikunnanopettajak si haluan tulla. Teoksessa K. Patterns in teacher learning in different phases of the professional career. Aihealueena tämä ei ole liikunnanopettajaksi opiskelevien opetusfilosofioiden ydinainesta, joten se saattaa helposti jäädä pohdintojen ulkopuolelle. Review of Educational Research 62 (2), 129–169. Uskomuksiin pystytään vaikuttamaan luomalla opiskelijoille mahdollisuuksia tarkastella, mitä he ovat tuoneet koulutukseen mukanaan, tarjoamalla tilalle luotettavaa tutkimukseen perustuvaa tietoa sekä mahdollisuus siirtää uusi tieto osaksi omaa käytännön opetustoimintaa. Noviisiopettajasta ammattilaiseksi – liikunnanopettajan urapolku ja työtyytyväisyys. 1975. Kaikilla sisältöalueilla tapahtui isoja muutoksia opintojen edetessä, joka kertoo siitä, että liikunnanopettajakoulutuksella todella pystytään vaikuttamaan opiskelijoiden opetusajatteluun ja koulutusta edeltäneisiin uskomuksiin
Itseohjautuvuuden ja oppimaan oppimisen taitojen kehittymisen kannalta on tärkeää tuntea mekanismeja, joiden kautta yksilö rakentaa toimintansa motivaatiota. Tällaiset T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s suorat tai sisäistetyt ulkoapäin tulevat kannustimet tai yllykkeet eivät kuitenkaan yleensä johda laadukkaaseen toimintaan sitoutumiseen tai psyykkiseen hyvinvointiin (Ryan & Deci, 2017). Sisäisesti motivoituneen yksilön toimintaa ja tavoitteita säätelevät kiinnostus, ilo ja mielihyvä käyttäytymistä kohtaan. Kokonaisuuden kannalta myös muiden elämänalueiden motivaatiota säätelevillä tekijöillä on merkitystä– autonominen motivaatio perheen parissa vietettyä aikaa kohtaan saattaa olla ristiriidassa aikaa vievän liikunnallisen, mutta autonomisesti motivoituneen aktiviteetin kanssa. Kontrolloiduille motivaation muodoille on luonteenomaista, että yksilön omaehtoisuuden eli autonomian kokemuksella on vähän sijaa toimintaa ohjaavana tekijänä. On kuitenkin huomionarvoista, että usein toimintaamme ohjaavat samanaikaisesti useat motiivit. Liikunnanopettajia voidaan kouluttaa oppilaiden perustarpeita tukeviksi, mistä hyötyvät niin oppilaat kuin opettajatkin. Esimerkki liikuntaan liittyvästä palkinnosta on vanhempien antaman viikkorahan sitominen liikunnan määrään tai opettajan kehu liikunta-aktiivisuuden johdosta. Nämä motivaation muodot ovat sitoutuneen ja yksilön hyvinvointia tukevan toiminnan taustalla (Ryan & Deci, 2017). Yksilön toiminta on autonomisempaa silloin, kun sosiaalisesti yhteisössä arvostettujen asioiden ohella hänen omat arvonsa sekä toiminnasta saavutettava koettu hyöty ovat käyttäytymisen pontimina. Ihannetilanne: liikunta lähtee itsestä Kaikkein autonomisin motivaation muoto on sisäinen motivaatio. Tämänkaltaiset toiminnan vaikuttimet edustavat itsemääräämisen teoriassa autonomisen motivaation muotoja. Autonomisesti motivoituneet yksilöt paneutuvat esimerkiksi liikuntaan syvällisemmin ja perusteellisemmin. Koulun ympäri juokseminen epätoivottavan käytöksen seurauksena on esimerkki rangaistuksesta kumpuavasta liikuntamotivaatiosta. Motivaation laajapohjaisuus, johon sisältyy sekä kontrolloituja että autonomisia motiiveja, on toimintaan sitoutumisen kannalta parempi motivaatioprofiili kuin pääsääntöisesti kontrolloituihin motivaatioelementteihin perustuva motivaatioprofiili. Ympäristön paineet liikuttajina Yksilön toiminnan vaikuttimina eivät myöskään välttämättä tarvitse olla konkreettiset palkinnot tai rangaistukset . Keskeistä on oppilaan ohjaaminen tiedostamaan omat tapansa oppia ja käyttämään tätä tietoa oppimisensa edistämisessä. Yksilön motivaatio toimintaa kohtaan voi juontua täysin ulkoapäin kontrolloiduista tekijöistä kuten palkinnoista ja rangaistuksista, jotka seuraavat yksilön toimintaa tai toimimattomuutta. 3 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Autonomiaa tukeva liikunnanopetus Oppilaiden psykologisia perustarpeita eli autonomiaa, kyvykkyyttä ja yhteenkuuluvuutta tukeva liikunnanopetus voi tuottaa omaehtoista ja sisäsyntyistä motivaatiota koululiikuntaa ja vapaa-ajan liikuntaa kohtaan. Esimerkiksi halu miellyttää opettajaa tai puolisoa, häpeän tunne omasta kehosta tai syyllisyys passiivisesta elämäntavasta voivat toimia liikuntamotivaation lähteenä. Perustarpeita edistävä liikunnanopetus tukee liikunnallista elämäntapaa ja siihen sitoutumista. Itsemääräämisteoriaa käytetään selittämään yksilön toiminnan (kuten liikuntakäyttäytymisen) motivaatiota erityisesti silloin kun ollaan kiinnostuneita motivaation laadusta ja sisäsyntyisyyden asteesta (Ryan & Deci, 2017). Oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas oppii toimimaan yhä itseohjautuvammin (OPH, 2014, 17). Yksilön ja ympäristön yhteensopivuus on parhaimmillaan silloin, kun yksilö sitoutuu vahvasti toimintaan pitäen sitä itsearvoisesti tärkeänä sulauttaen sen osaksi omaa identiteettiään ja toimintaansa. Nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan oppimaan oppimisen taidot, tietoinen oppimisprosessi ja itseohjautuvuus muodostavat perustan tavoitteelliselle ja elinikäiselle oppimiselle (Opetushallitus, OPH 2014, 17). tarve tulla hyväksytyksi sekä sosiaalisesti sisäistetyt velvollisuuden, häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat myös merkittäviä yksilön tekoihin vaikuttavia tekijöitä. Autonomisten motivaation muotojen on havaittu olevan kontrolloituja motivaation muotoja voimakkaammin yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen (Owen ym., 2014). Parhaimmillaan meidän onkin mahdollista kokea puhdasta omistautumista ja liikunnan riemua, jota luonnehtii Csikszentmihalyin (1990) popularisoima Flown käsite. Terveysja hyvinvointimotiivit liikuntakäyttäytymisen taustalla edustavat hyötymotiiveja, kun taas vahva identifioituminen liikkujaksi edustaa identiteetistä ja omasta arvopohjasta kumpuavia motiiveja. Esimerkiksi yritysten rahalliset kannusteet harrastaa liikuntaa saattavat entisestään innostaa liikunnan pariin, vaikka yksilö olisi jo ennestään autonomisesti motivoitunut liikkumaan. Oppilaan kiinnostuksen kohteet, arvostukset, työskentelytavat sekä muun muassa kokemukset ohjaavat oppimisprosessia ja motivaatiota liikuntatunneilla
2019 pohjalta). Autonomiaa tukevassa kannustamisessa on oleellista, ettei oppilaalle anneta positiivista palautetta opettajan miellyttämisestä tai tottelemisesta, vaan oman kyvykkyyden täysivaltaisesta toteuttamisesta ja hyvästä yrittämisestä. Autonomia Kyvykkyys 4. Opettajia on onnistuttu kouluttamaan menestyksellisesti enemmän autonomiaa tukeviksi ja vähemmän kontrolloiviksi (Cheon ym., 2012). Autonomia Yhteenkuuluvuus 2. Ei-kontrolloivan ja informatiivisen kielen käyttäminen Opettaja välttää kontrolloivan ja pakottavan kielen käyttöä, mutta kommunikoi selvästi oppilaisiin liikuntatunnilla kohdistuvat odotukset. Avaintekniikka Opettajan toimet Oppilaan kokemus Oppilaan toteutuva perustarve 1. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 3 9 kiinnostuksensa ja henkilökohtaisen arvostuksen sekä omistautumisen vuoksi, mikä puolestaan tuottaa esimerkiksi positiivisia subjektiivisia kokemuksia, pitkäjänteistä toimintaa ja hyviä arvosanoja (Howard ym., 2021; Jang ym., 2016). Näiden kolmen perustarpeen toteutuminen on tärkeää myös onnistuneen liikunnanopetuksen kannalta. Oppilaiden kannalta autonomiaa tukevalla liikunnan opetuksella on havaittu lukuisia hyötyjä kuten suurempaa työskentelyyn sitoutumista, parempaa koettujen taitojen kehitystä, vahvempia liikkumisaikomuksia ja akateemista suoriutumista (Cheon & Reeve, 2013). Autonomia Kyvykkyys 6. Kielteisten tuntemusten hyväksyminen Opettaja ei väheksy tai jätä huomiotta oppilaan negatiivisia kokemuksia liikunta tunnilla vaan keskustelee niistä. Informatiivinen palaute, joka sisältää konkreettista tietoa esimerkiksi oppilaan suoriutumisesta, auttaa oppilasta hahT E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s Taulukko 1. Kyvykkyys viittaa siihen, että yksilö saa osaamisen ja pätevyyden kokemuksia toiminnassaan. Autonomiaa tukevassa opetuksessa keskeistä on esimerkiksi oppilaiden ohjaaminen ja kannustaminen yksilön omaehtoisuutta ja oma-aloitteisuutta tukevalla tavalla käskyttävän ja komentavan, opettajan tottelua korostavan tavan sijaan. Oppilaiden autonomiaa tukevan opetustyylin on myös havaittu olevan yhteydessä esimerkiksi opettajien työtyytyväisyyteen ja itseluottamukseen (Cheon ym., 2020). Yhteenkuuluvuuden perustarve toteutuu silloin, kun yksilö kokee tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi osana yhteisöään käsillä olevan toiminnan kontekstissa. Autonomia Kyvykkyys 3. Vaihtoehtojen tarjoaminen Opettaja tarjoaa mahdollisuuksien puitteissa vaihtoehtoja sekä vaihtelua liikuntatunneilla tehtäviin harjoitteisiin. Oppilaan asemaan asettuminen Opettaja pyrkii samaistumaan oppilaan kokemukseen ja perustaa opetustaan siihen osoittaen ymmärtävänsä oppilaan kokemuksia. Oppilas kokee tulevansa huomioiduksi kokonaisena ihmisenä iloineen ja murheineen. Itsemääräämisteorian mukaan yksilö kokee autonomista motivaatiota silloin kun kolme psykologista perustarvetta toteutuvat toiminnan yhteydessä. Oppilas kokee valinnanvapautta. Koska motivaatio on itsemääräämisteorian mukaan vahvasti sosiaalisesti määräytynyt ilmiö, on liikuntatuntien ilmapiirillä sekä oppilaiden perustarpeita tukevalla opetuksella potentiaalisesti merkittävä motivaatioilmapiiriä autonomiseksi muokkaava vaikutus. Dialogitaidot vahvistuvat. Autonomia 7. (2019) määrittelivät aikaisempaan tutkimukseen perustuvia autonomiaa, kyvykkyyttä ja yhteenkuuluvuutta tukevan liikunnanopetuksen avaintekniikoita. Autonomia. (Taulukko 1) Kaikille esitetyille tekniikoille on tavalla tai toisella yhteistä oppilaan asemaan asettuminen, joka on myös määritelty taulukossa ensimmäiseksi avaintekniikaksi. Jyväskylän yliopiston Petals-tutkimuksessa Polet ym. Tekniikoita voidaan hyödyntää kolmella tavalla: 1) ohjeiden annossa ja selittämisessä, 2) palautteenannossa sekä 3) häiriökäyttäytymistä ja motivaatio-ongelmia käsiteltäessä. Liikuntatunneilla tehtävien suoritusten perustelut ovat myös tärkeä osa autonomiaa tukevaa opetusta, koska oppilas osaa tällöin hahmottaa toiminnan mielekkyyden tai perustellun järkevyyden pelkän opettajan käskyjen noudattamisen sijaan. Oppilaan oma ajattelu aktivoituu. Perustarpeita tukevan opetuksen avaintekniikat (muokattu Polet ym. Autonomia tarkoittaa kokemusta siitä, että toiminnan vaikuttimena on yksilön oma tahto ja valinnanvapaus. Autonomia Yhteenkuuluvuus 5. Oppilas kokee voivansa tehdä harjoituksia omaan tahtiin. Liikunnanopetus ja motivointi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (OPH, 2014, 148, 273, 433) 1?9-vuosiluokkien liikunnanopetuksen tehtäväksi kuvaillaan “vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin tukemalla fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä sekä myönteistä suhtautumista omaan kehoon”. Kysymysten ja vastausten käyttäminen Opettaja aktivoi ja haastaa oppilaita keskustelun kautta. Kärsivällisyyden osoittaminen Opettaja antaa oppilaille riittävästi ja painostamattomalla tavalla aikaa suoritusten tekemiseen. Esimerkiksi liikuntatunnin sisällön ja tavoitteiden perusteleminen parantaa oppilaiden mahdollisuuksia löytää itselleen merkityksellinen tulokulma aiheeseen. Oppilas kokee annettavat ohjeet selkeinä, mutta painostamattomina. Näitä perustarpeita ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus. Perusteleminen Opettaja kommunikoi liikuntatunneilla tehtävät harjoitteet kertomalla ”mitä tehdään” mutta myös ”miksi tehdään”. Oppilas kokee tulevansa huomioiduksi ja kohdelluksi inhimillisesti ja aidosti. Liikunnanopetuksessa keskeistä on yksittäisiin liikuntatunteihin liittyvien positiivisten kokemusten synnyttäminen ja liikunnallisen elämäntavan tukeminen (OPH, 2014). Perustelut viestittävät oppilaalle toiminnan merkityksen, jonka hän voi liittää omiin arvostuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Usein tarpeeksi haastavat tehtävät, jotka eivät ole kuitenkaan liian vaikeita, ovat omiaan tuottamaan kyvykkyyden kokemuksia
Tällöin liikunnanopettaja toimii oppitunnilla ohjaajana, tukijana ja kannustajana. Kontrollin ja kaaoksen luonnehtimalle opetukselle on tyypillistä selkeän struktuurin puute ja opettajajohtoisuus, jossa ei niin ikään ole juuri tilaa oppilaiden autonomialle tai muille perustarpeille. Autonomiaa tukevan opetuksen vastakohtana on kontrolloiva opetus, kun taas strukturoidun oppimisympäristön vastakohtana on kaoottinen oppimisympäristö. Struktuurilla tarkoitetaan tässä opetusjärjestelyjä ja opettajan itse, tai mahdollisesti yhdessä oppilaiden kanssa, oppimisympäristölle määrittämiä ohjeistuksia, sääntöjä ja toimintatapoja. Luonnollisesti niin autonomian tukemisen kuin myös struktuurin luomisen tavat muokkautuvat oppilaiden oppimisen ja mm. kaaoksen) ulottuvuuksien yhdistelmistä muodostuu Aeltermanin ym. Vahvasti strukturoitua ja kontrolloitua opetusta luonnehtii tiukka opettajajohtoisuus yhdistettynä selkeisiin sääntöihin sekä toimintatapoihin, jolloin oppilaan autonomialle ei jätetä juurikaan tilaa. esittävät autonomiaa tukevan pedagogiikan ja selkeän struktuurin yhdistelmän muodostavan toivottavimman lähtökohdan liikunnanopetukselle. (2018) pohjalta. Autonomian (vs. Aelterman ym. kontrollin) ja struktuurin (vs. Vapaa-ajan liikkumisen tukeminen liikuntatunneilla Petals-tutkimus osoitti suomalaiset liikunnanopettajat jo lähtökohdiltaan varsin hyvin autonomiaa tukeviksi, eikä opettajille annetulla oppilaiden perustarpeita tukevalla koulutuksella ollut vaikutusta oppilaiden vapaa-ajan liikuntaan tai tarkasteltaviin psykologisiin vastemuuttujiin kuukauden toteutusjakson jälkeen (Schneider ym., 2020). (2019) hahmottelema opetuksen nelikenttä, joka on esitetty kuviossa 1. Opettajan dominanssia ja suoritusvaatimusten selkeyttä korostava opetus Opettajan dominanssia korostava opetus selkeiden raamien puuttuessa Opettajan ohjaavaa roolia ja oppilaiden autonomista motivaatiota korostava sekä selkeiden raamien sisällä tapahtuva opetus Välinpitämättömyyttä ja ”kaikki käy” mentaliteettia korostava opetus selkeiden raamien puuttuessa Struktuuri Kaaos Kontrolli Autonomia Katajanokan ala-asteen oppilaita pihafudiksen parissa. Jotta autonomiaa tukeva opetus ei liukuisi kaaokseen, on struktuurin luominen eli selkeiden sääntöjen, rajojen ja toimintatapojen sopiminen tärkeää. Keskeistä on autonomiaa tukevan opetuksen erottaminen oppisisällölle ja oppimisympäristölle luodusta rakenteesta eli struktuurista. Tyypillinen huoli autonomiaa tukevan opetuksen toteuttamisen kohdalla liittyy struktuurin puutteeseen, eli tilanteeseen, jossa oppilaille annetaan vapaus tehdä mitä vain. työskentelytaitojen kehityksen mukaan. Kuva: Juha Laitalainen Autonomisesti motivoituneet yksilöt paneutuvat liikuntaan syvällisemmin ja perusteelli semmin.. Autonomiaa tukeva opetus tarvitsee siis tuekseen selkeän rakenteen, jonka puitteissa oppilaat voivat toteuttaa omaehtoisuutta turvallisesti opettajan tukiessa heitä toimissaan parhaansa mukaan. Toisen asteen oppilaiden vapaa-ajan liikuntaa määrittelee T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s Kuvio 1. Selkeä opetusjärjestys antaa tilaa autonomialle Oppilaiden perustarpeita ja erityisesti autonomiaa tukeva opetus voi herättää kysymyksen siitä, missä määrin sitä toteutettaessa saatetaan luisua opetukseen ilman sääntöjä, kuria ja rajoja. 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 mottamaan sen, missä hän on hyvä ja mitä hän voi tehdä oppiakseen lisää. Sovellettu Aelterman ym. Opetuksen autonomian ja struktuurin nelikenttä. Toisaalta kärsivällisyyden osoittaminen on häiriökäyttäytymisen ja motivaatio-ongelmien käsittelemisen kannalta yksi keskeisimmistä avaintekniikoista, sillä niin myönteiset kuin myös kielteiset tuntemukset vastaanottava opettaja viestittää hyväksyvänsä oppilaiden yksilölliset tuntemukset ja olevansa valmis huomioimaan ne tasaveroisesti
Nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja, (2019:1). S. (2013). Opettajien toiminnan observaatiotutkimuspilotin tulosten perusteella on kiinnostavaa, että opettajat eivät vaikuttaisi juuri lainkaan yhdistävän liikunnanopetuksessa opetettavia sisältöjä oppilaiden vapaa-ajan liikuntaan (Polet ym., 2020). Schneider, J., Polet, J., Hassandra, M., Lintunen, T., Laukkanen, A., Hankonen, N., Hirvensalo, M., Tammelin, T., Törmäkangas, T., & Hagger, M. Tool for observing autonomy supportive and controlling behaviors in physical education. Liitu-tutkimuksen tuloksia 2020. Using physical education to promote out-of school physical activity in lower secondary school students–a randomized controlled trial protocol. Toward an integrative and fine-grained insight in motivating and demotivating teaching styles: The merits of a circumplex approach. Liikunnanopetuksen sanallinen viestintä kohdistui lähes pelkästään liikuntatunnilla tehtäviin harjoitteisiin eikä esimerkiksi siihen, miten oppilaat voisivat hyödyntää opetettavia taitoja vapaa-ajallaan tai miten opetettavat taidot auttavat oppilaita toimimaan jokapäiväisessä elämässään. T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s. Nykykäsityksen mukaan autonomiaa tukeva pedagogiikka yhdistettynä riittävään oppimisympäristön struktuuriin luo optimaaliset mahdollisuudet omaehtoisen, elämänmittaisen liikuntainnostuksen sytyttämiseen. Do the benefits from autonomysupportive PE teacher training programs endure. M., & Deci, E. The journal of experimental education, 84(4), 686?701. Jang, H., Reeve, J., & Halusic, M. Kokko, S., & Martin, L. (2017). Presentation in selfdetermination theory in Finland online symposium on June 9, 2020. Psychology of Sport and Exercise, 14, 508?518. Opetushallitus (2014). Journal of Educational Psychology, 111(3), 497. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 4 1 mahdollisesti liikunnanopettajien toimien sijaan tai ohella esimerkiksi vanhempien tai ikätovereiden tuki ja toiminta sekä ympäristön tarjoamat liikuntamahdollisuudet ja -tilaisuudet. Howard, J.L., Bureau, J.S., Guay, F., Chong, J.X.Y., Ryan, R. Perspectives on Psychological Science. (2020). S. M. Self-determined motivation and physical activity in children and adolescents: A systematic review and meta-analysis. L. Cheon, S. Y., & Lonsdale, C. Liikunnanopetuksen mahdollisuuksia tukea oppilaiden motivoitumista liikuntaan omaehtoisesti ja sisäisesti tulisikin jatkossa selvittää lisää, sillä iän myötä omaehtoisen liikunnan merkitys korostuu (Kokko ym., 2021). Experimentally based, longitudinally designed, teacher-focused intervention to help physical education teachers be more autonomy supportive toward their students. (2021, toim.). Saatavilla https://www.oph.fi/fi/ koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelmanperusteet#52e4bd9c. Csikszentmihalyi, M. Olisikin tärkeää pohtia keinoja, joilla liikunnanopetuksen vaikutus fyysiseen aktiivisuuteen ulottuisi myös oppilaiden vapaa-ajalle. A new autonomy-supportive way of teaching that increases conceptual learning: Teaching in students’ preferred ways. (1990). (2014). S. Flow: The psychology of optimal experience (Vol. (2018, toim.). JUHO POLET, LitM väitöskirjatutkija liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto juho.j.polet@student.jyu.fi ARTO LAUKKANEN, LitT yliopistonlehtori liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto TARU LINTUNEN, LitT professori (emerita) liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Petals-tutkimuksessa käytetyt psykologisia perustarpeita tukevan liikunnanopetuksen koulutusmateriaalit ja harjoitukset. (2020). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. www.fidiproimpact.com/material-1 LÄHTEET Aelterman, N., Vansteenkiste, M., Haerens, L., Soenens, B., Fontaine, J. When teachers learn how to provide classroom structure in an autonomy-supportive way: Benefits to teachers and their students. Preventive medicine, 67, 270?279. H., Reeve, J., & Moon, I. Owen, K. Testing a physical education-delivered autonomy supportive intervention to promote leisure-time physical activity in lower secondary school students: the PETALS trial. H., & Reeve, J. Viitattu 23.6.2021. (2021). (2016). (2019). Toisaalta, vaikka tällainen eksplisiittinen vapaa-ajan liikuntaan kohdistuva viestintä liikuntatunneilta puuttui, oppilaiden itsearviointien perusteella liikunnanopettajien heille kohdistama tuki suuntautui myös vapaa-ajan liikuntaa määrittävien perustarpeiden tukemiseen. R., & Reeve, J. Tosiasiassa kuitenkin tiedetään, että lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus kokonaisuutena laskee johdonmukaisesti peruskoulun aikana (Kokko & Martin 2018) ja vielä toisella asteellakin (Kokko ym., 2021). 1990). Polet, J., Hassandra, M., Laukkanen, A., Lintunen, T., Schneider, J., & Hagger, M-S. BMC public health, 20(1), 1?19. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2021:1. Cheon, S. R., Ng, J. Itseohjautuvuuden taitojen oppiminen nähdään yhtenä nykyisen perusopetuksen oppimiskäsityksen kulmakivenä ja liikunnanopetuksen kohdalla tämä tarkoittaa viime kädessä liikunnalliseen elämäntapaan kasvamista (OPH, 2014, 17, 148, 273, 433). BMC public health, 19(1), 1?15. A one-year followup investigation. Ryan, R. H., Reeve, J., & Vansteenkiste, M. (2012). Vähäinen liikkuminen ja siihen liittyvät ongelmat todennäköisesti lisääntyvät yhteiskunnassa ja asettavat täten yhä suurempia odotuksia liikunnanopetukselle ja sen roolille kasvattaa hyvinvoivia ja liikkuvia kansalaisia. Liikunnanopetus voi parhaimmillaan edesauttaa lapsia ja nuoria oppimaan ja sisäistämään omaehtoisia liikkumisen tapoja ja merkityksiä. (2020). New York: Harper & Row. (2019). Guilford Publications. Vammalan kirjapaino. B., Smith, J., Lubans, D. Polet, J., Hassandra, M., Lintunen, T., Laukkanen, A., Hankonen, N., Hirvensalo, M., Tammelin, T., & Hagger, M. Cheon, S. Student motivation and associated outcomes: A meta-analysis from self-determination theory. Teaching and teacher education, 90, 103004. Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. Journal of Sport and Exercise Psychology, 34, 365?396. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Kokko, S., Hämylä, R., Martin, L
Satunnaistamisessa huomioin päiväkodin maantieteellisen sijainnin sekä alueen asukastiheyden. Pallonkäsittelytaidoista esimerkkeinä voivat olla pallon heittäminen, potkaiseminen, ja kiinniottaminen. Osallistuminen oli kaikille vapaaehtoista. Liikkumistaitoja ovat esimerkiksi kävely, juoksu, laukka ja hyppely. Liikunnan harrastaminen ja ulkona vietetty aika sekä temperamenttipiirteet, kuten lapsen aktiivisuus ja kyky ylläpitää tarkkaavaisuutta, tukevat motoristen taitojen kehittymistä. Maaseudun lapsilla on parhaat motoriset taidot Suomessa. Toisin sanoen, tunteeko lapsi olevansa hyvä liikkumaan. Nämä kaksi mittaria täydensiKuva: Antero Aaltonen. 4 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s Motorisissa taidoissa eroja Suomen eri osissa Lasten motoriset taidot paranevat iän myötä. Maaseudun lapsilla parhaimmat motoriset taidot Motoriset taidot mittasin kahdella eri mittarilla (Test of Gross Motor Development –kolmas versio [TGMD-3; Ulrich 2019] ja Körperkoordinationstest für Kinder [KTK; Kiphard & Schilling 2007]). 2015), mutta myös kokemus omasta motorisesta pätevyydestä yhdistyy siihen, kuinka helposti lapsi lähtee mukaan liikuntaleikkeihin. Tutkimukseen osallistui 945 lasta (ka 5,42 vuotta, poikia 473, tyttöjä 472) huoltajineen, mutta aineiston koko vaihteli osatutkimuksittain, lähinnä käytetystä mittarista riippuen. 2008; Robinson ym. Tutkimuskohteena lapset kautta Suomen Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena oli ensisijaisesti tuottaa tietoa suomalaisten päiväkotilasten motorisista taidoista sekä koetusta motorisesta pätevyydestä. Tutkin myös ulkona vietetyn ajan ja liikuntaharrastamisen määrän yhteyttä motorisiin taitoihin ja koettuun motoriseen pätevyyteen. Motoriset perustaidot tarkoittavat hienoja karkeamotorisia taitoja, joihin myöhemmät taidot ja liikkuminen perustuvat. Motoriset taidot ja fyysinen aktiivisuus ovat hyvin läheisessä vuorovaikutuksessa (Stodden ym. Asukastiheyden perusteella 6 päiväkotia sijaitsi pääkaupunkiseudulla, 17 kaupungeissa, 7 taajamissa sekä 7 maaseudulla. (Gabbard 2016; Gallahue ym. Tutkimukseen osallistui yhteensä 37 päiväkotia, joista 17 sijaitsi Etelä-Suomessa, 13 Keski-Suomessa ja 7 Pohjois-Suomessa. Koetulla motorisella pätevyydellä tarkoitetaankin sitä, minkälaisiksi lapsi kokee omat motoriset taitonsa (Estevan & Barnett 2018). pyöräilyssä, luistelussa ja jäisellä tiellä liikkumisessa. Ne voidaan jakaa liikkumis-, pallonkäsittelyja tasapainotaitoihin. 2012). Erityisesti tutkin lapsen iän, sukupuolen sekä fyysisen ympäristön välisiä eroja suhteessa motorisiin taitoihin ja koettuun motoriseen pätevyyteen. Tasapainoja koordinatiiviset taidot näkyvät arkielämässä mm. Toissijaisesti selvitin laajemmin, mitkä sosioekologiset tekijät ovat yhteydessä motorisiin taitoihin ja koettuun motoriseen pätevyyteen. Keräsin väitöskirjan aineiston vuosina 2015?2016 eri puolilta Suomea satunnaistetulla ryväsotannalla, joka mukaili WHO-Koululaistutkimuksen kyselyn satunnaistamisen mallia (World Health Organization 2020) osana Opetusja Kulttuuriministeriön rahoittamaa Taitavat tenavat -tutkimushanketta
Varsinkin silloin, jos opeteltava taito on monimutkainen tai muulla tavalla vaativa. 2018; Iivonen & Sääkslahti 2014). Temperamentilla tarkoitetaan lapsen biologista ja yksilöllistä reagointitapaa. Lisäksi alueellisia eroja löytyi ulkona vietetyssä ajassa päiväkotipäivän jälkeen sekä liikunnan harrastamisen määrässä. Molemmilla sukupuolilla näyttää siis olevan omat vahvuudet liikkumiseen liittyen. Jokaisen kasvattajan on hyvä tiedostaa tämä, sillä sukupuoleen liittyvät tulokset tukevat aikaisempaa kansallista ja kansainvälistä päiväkotilasten motoristen taitojen tutkimusta pitkältä ajalta, tulokset herättävät kysymyksen: Olemmeko onnistuneet liikuntakasvattajina innostamaan lapsia sukupuolesta riippumatta erilaisten taitojen harjoittelun pariin ja luomaan heille tasavertaisia mahdollisuuksia kokeilla liikkumista lapsen omista mielenkiinnon kohteista käsin vapaana yhteiskunnan oletusarvoista. Myös kansainvälisissä liikuntaharrastusten tutkimuksissa on löydetty samankaltaisia tuloksia (Barnett ym. Tyttöjen ja poikien välillä motorisissa taidoissa on jonkin verran eroja: pojilla pallonkäsittelyja tytöillä liikkumisja osittain tasapainotaidot ovat vahvemmat. Tutkimukseni mukaan lapset osallistuvat keskimäärin noin kerran viikossa liikuntaharrastukseen, mutta harrastusten sisällöt erosivat sukupuolten välillä. Myös harrastusmaksujen kanssa painiville vanhemmille voi olla lohduttavaa huomata, että alle kouluikäinen lapsi hyötyy eniten motoristen taitojen kehittymisen näkökulmasta spontaaneista mahdollisuuksista päästä helposti ja nopeasti liikkumaan lähiympäristössä. 54 pistettä). 2020). Asukastiheyden perusteella tarkasteltuna maaseudun lapset viettivät eniten aikaa ulkona päiväkotipäivän jälkeen. Ikä ei silti pelkästään selitä motoristen taitojen kehittymistä vaan siihen tarvitaan riittävästi kannustusta, tilaa ja aikaa sekä liikkumisen mahdollisuuksia. 2012). Pojilla yleisimmät harrastukset olivat jalkapallo, jääkiekko ja salibandy, paini sekä itsepuolustuslajit, kuten judo ja karate. On tärkeää huomioida, että aiemman kansainvälisen tutkimustiedon mukaan nämä erot taidoissa eivät varhaislapsuudessa välttämättä liity biologisiin tai fysiologisiin eroihin sukupuolten välillä (Gallahue ym. Yksilöllisen reagointitavan merkitys motorisiin taitoihin Väitöskirjani tuotti myös uutta tietoa lapsen yksilöllisen reagointitavan merkityksestä suhteessa motoristen taitojen oppimiseen. Hän myös reagoi nopeasti ja spontaanisti . Tulosten mukaan Suomen sisäisiä alueellisia eroja oli lasten motoristen taitojen tasossa asukastiheyden perusteella. 46 pistettä) ja pallonkäsittelytaitoihin (pallon lyönti kahdella kädellä ja mailalla (”pesäpallolyönti”), lyönti yhdellä kädellä (”tennislyönti”), pomputus, potkaisu, kiinniotto ja heitto alaja yläkautta, yhteensä max. (Niemistö ym. Ja mikä parasta: se ei maksa mitään. Tulosten perusteella voidaan suosittaa, että kaikilla lapsilla tulisi olla mahdollisuuksia ulkoilla mielekkäässä ja turvallisessa ympäristössä sekä osallistua liikuntaharrastuksiin asuinpaikkaan katsomatta. Sekä ulkona vietetty aika päiväkotipäivän jälkeen (r=0.122, p<0.001) että liikuntaharrastaminen (r=0.226, p<0.001) olivat yhteydessä lasten parempiin motorisiin taitoihin. (Niemistö ym. Temperamenttipiirteiden yhteyttä motorisiin taitoihin voidaan selittää esimerkiksi sillä, että arjessa temperamentiltaan aktiivinen lapsi todennäköisesti myös liikkuu enemmän, jos saa siihen mahdollisuuksia. 2013; Tietjens ym. Maaseudun lapsilla oli parhaimmat motoriset taidot TGMD-3 –mittarilla mitattuna. 2020). Siksi on hyvä pohtia, voivatko nämä erot juontaa juurensa erilaisista odotuksista, oletuksista ja toimintamalleista, joita ympäristö ja yhteiskunta sukupuoliin edelleen liittää (Eather ym. Myös tarkkaavaisuus ja erityisesti sen ylläpitäminen ovat tärkeitä motorisen taidon harjoittamisen kannalta, sillä uutta oppiakseen on pystyttävä keskittymään. KTK-mittarilla mitattiin 5?7-vuotiaiden lasten koordinaatiota ja tasapainotaitoja neljällä eri osiolla: Tasapainoilua takaperin eri levyisillä puomeilla, esteen yli kinkkausta molemmilla jaloilla, sivuttaishyppelyä ja sivuttaissiirtymistä. 2019). Liikunnan harrastaminen (p=0,97, 55 % koko aineistosta) oli yhtä yleistä eri sukupuolilla, mutta niiden sisällöt erosivat toisistaan. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 4 3 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s vät toisiaan, sillä TGMD-3 on motoristen taitojen laadun mittari yli 3-vuotiaille lapsille. Löydökset temperamentista ja motoristen taitojen yhteydestä voivat tuntua loogisilta, mutta näitä yhteyksiä ei oltu kansallisesti eikä kansainvälisesti vielä laajemmin tutkittu päiväkotilapsilla. Tulosten pohjalta voidaan pohtia, miten lapsen temperamentti heijastuu vanhemman vuorovaikutukseen – jos lapsi keskittyy suhteellisen helposti ja uppoutuu omaan tekemiseen, luultavasti vanhempi pyrkii. ja motoriset taidot kehittyvät toistojen myötä huomaamatta. Tytöillä yleisimmät liikuntaharrastukset olivat baletti, tanssi, telinevoimistelu ja joukkuevoimistelu sekä jalkapallo, luistelu, ringette, hiihto, ratsastus ja yleisurheilu. Temperamenttipiirteistä aktiivisuus sekä tarkkaavaisuuden ylläpitäminen olivat yhteydessä motoristen taitojen kehitykseen (Niemistö ym. Temperamentiltaan aktiivisten lasten vanhemmat voivat myös etsiä useammin lapselle tapoja purkaa energiaa, jolloin vanhempi saattaa huomaamattaan tukea enemmän aktiivisemman lapsen tarvetta liikkua. Alueellisia eroja ei löytynyt KTK-mittarilla. Pääkaupunkiseudun lapset harrastavat eniten liikuntaa Sekä ohjatun liikunnan harrastamista että päiväkotipäivän jälkeen ulkona vietetyn ajan määrää kysyttiin lasten huoltajilta kyselylomakkeella. Sen 13 eri osiota on jaettu kahteen kategoriaan: liikkumistaitoihin (juoksu, laukka eteenpäin, yhdellä jalalla hyppääminen, vuorohyppely, vauhditon pituushyppy, sekä laukkaaminen sivuttain, yhteensä max. 2020). Pääkaupunkiseudun ja Etelä-Suomen lapset osallistuivat eniten ohjattuihin liikuntaharrastuksiin. Huoltajien vastausten perusteella pojat ulkoilevat enemmän kuin tytöt (p=0,001). Myös uinti, sirkus ja telinevoimistelu kuuluivat poikien yleisimpien harrastusten listalle. Tytöillä ja pojilla omat vahvuudet Lasten motoriset taidot paranevat odotetusti iän myötä, sillä lapsi saa enemmän toistoja liikkumisesta, mikä heijastuu parempaan motoriseen taitotasoon
Quest 60 (2): 290–306. 7th ed. Göttingen: Beltz-Test. Sports Medicine 45 (9): 1273–84. Gallahue, D., Ozmun, J., & Goodway, J. Väitöskirjatutkimus vahvistikin käsitystä siitä, että alle kouluikäiset lapset kokevat olevansa hyviä liikkumaan juuri sellaisina kuin ovat. 2020. New York: McGraw-Hill Education. 2019. Gabbard, C. KörperkoordinationsTest Für Kinder. & Schilling, F. 2015. Conceptualising and testing the relationship between actual and perceived motor performance: A cross-cultural comparison in children from Australia and Germany. ”Kyllä mä olen tosi hyvä juoksemaan, kato vaikka!” Tutkin myös 5?7-vuotiaiden lasten koettua motorista pätevyyttä, jota mitattiin the Pictorial Scale of Perceived Movement Skill Competence (PMSC; Barnett ym. Stodden, D., Goodway, J., Langendorfer, S., Roberton, M., Rudisill, M., Garcia, C., & Garcia, L. Robinson, L., Stodden, D., Barnett, L., Lopes, V., Logan, S., Rodrigues, L., & D’Hondt, E. World Health Organization. 2020. Motor competence and its effect on positive developmental trajectories of health. Journal of Sports Sciences 38 (1): 1–13. Retrieved from http://www.hbsc.org/. 2019). Iivonen, S. New York: Guilford Press. Tämä voi edesauttaa terveen ja myönteisen koetun motorisen pätevyyden luomista. Environmental correlates of motor competence in children The Skilled Kids study. (Harter 1999). 2012. Lifelong motor development. 2020. Väitöstutkimuksessani tutkin sitä, minkälainen ympäristö tukee lasten motorisen taitojen kehityksen tarpeita. Lapsen kognitiivinen kapasiteetti ei vielä riitä alle kouluikäisenä arvioimaan omia taitoja täysin realistisesti (Harter 1999). Iän myötä omien taitojen arviointi muuttuu realistisemmaksi, joka voi vähentää lapsen tarvetta kokeilla rajojaan. Understanding motor development: Infants, children, adolescents, adults. International Journal of Environmental Research and Public Health 16 (11), 1989. Lasten koetussa motorisessa pätevyydessä ei myöskään ollut eroja erilaisten asuinpaikkojen välillä, sillä se oli korkea kaikilla asuinalueilla maantieteellisestä sijainnista tai asukastiheydestä riippumatta. Face validity and reliability of a pictorial instrument for assessing fundamental movement skill perceived competence in young children. Examiner’s manual. Niemistö, D., Barnett, L.M., Cantell, M., Finni, T., Korhonen, E., & Sääkslahti, A. DONNA NIEMISTÖ, LitT projektitutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto donna.m.niemisto@jyu.fi Artikkeli perustuu Niemistön liikuntapedagogiikan väitöskirjaan “Skilled Kids around Finland: The Motor Competence and Perceived Motor Competence of Children in Childcare and Associated Socioecological Factors”, joka tarkastettiin 18.06.2021 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. International Journal of Environmental Research and Public Health 17 (7): 2548. 2014. Child, family and environmental correlates of children’s motor skill proficiency. Wolters Kluvert. Austin Texas: Pro-Ed. Käsitys omasta taitotasosta alkaa olla lähempänä varsinaista todellista motorista taitotasoa. Socioecological correlates of perceived motor competence in 5to 7-year-old Finnish children. 2019. Kiphard, E. 2015. Lasten koetun motorisen pätevyyden kokonaisarvio laski hieman, mutta ei merkitsevästi, lapsen kasvaessa (Niemistö, Barnett, ym. Collaborative cross-national survey. Fundamental movement skills: Where do girls fall short. Tämä kuvastaa erinomaisesti sitä, minkä vuoksi motorisia perustaitoja kuvataan liikkumisen rakennuspalikoiksi ja toisaalta sitä, mikä merkitys koetulla motorisella pätevyydellä on motorisen taidon kehityksen näkökulmasta katsottuna. 2018. 2008. JYU Dissertations 394, 190 s., Jyväskylä 2021, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-8691-9 (PDF) http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8691-9. A developmental perspective on the role of motor skill competence in physical activity: An emergent relationship. Eather, N., Bull, A., Young, M., Barnes, A., Pollock, E., & Morgan, P. Lisäksi mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä suurempi merkitys on kavereilla sekä aikuisen ohjaavalla palautteella. 2., überar. Preschool children’s fundamental motor skills: A review of significant determinants. Tietjens, M., Barnett, L., Dreiskämper, D., Benjamin Holfelder, B., Utesch, T., Lander, N., Hinkley, T., & Schott, N. & Sääkslahti, A. Preventive Medicine Reports 11: 191–5. 2015) for young children -mittarilla. Sinnikkyys yrittää lannistumatta mahdollistaa motoristen taitojen kehittymisen lapsen iän karttuessa. Barnett, L., Hinkley, T., Okely, A., & Salmon, J. Niemistö, D., Finni, T., Haapala, E.A., Cantell, M., Korhonen, E., & Sääkslahti A. Early Child Development and Care 184 (7): 1107–26. Noin seitsemän vuoden tietämillä vanhemmat voivat osittain huokaista helpotuksesta, sillä liikkumisen turvallisuuden kannalta tarkasteltuna lasten odotetaan alkavan liikkua turvallisemmin omiin taitoihinsa nähden. Journal of Science and Medicine in Sport 16 (4): 332–6. Niemistö, D., Finni, T., Cantell, M., Korhonen, E., & Sääkslahti, A. LÄHTEET Barnett, L., Ridgers, N., Zask, A., & Salmon, J. 2013. 2019. 1999. Health behaviour in school-aged children. 2007. Harter, S. 4 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s antamaan lapselle tilaa tekemisen syventymiseen. Tämä on tärkeää, jotta lapset jatkavat taidon opettelemista, vaikka eivät heti onnistuisikaan. 7th edition. A novel investigation of object-control skill execution in primary-school aged girls. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 29 (5): 753-65. Ulrich, D. The construction of the self: A developmental perspective. Referred: 27.09.2020. Ja vastaavasti toisinpäin, eli jos lapsen on vaikea keskittyä, vanhempi saattaa ottaa aktiivisemman ja ohjaavamman roolin lapsen oppimisprosessissa. Iän, sukupuolen, temperamentin ja koetun motorisen pätevyyden lisäymmärryksen motoristen taitojen kehittymisestä tuottaa varhaiskasvattajille ja vanhemmille tietoa ja pedagogisia välineitä lapsen motorisen kehityksen edistämiseen. Tämä on tärkeä kehityksellinen vaihe, jotta lapsi jaksaa yrittää aina uudelleen ja uudelleen lannistumatta. Journal of Science and Medicine in Sport 18 (1): 98–102. 2016. Motoriset perustaidot puolestaan mahdollistavat muut myöhemmät tavat liikkua ja osallistua peleihin ja leikkeihin. Individual, family, and environmental correlates of motor competence in young children: Regression model analysis of data obtained from two motor tests. Test of gross motor development–third edition
Kuitenkin esimerkiksi LIITU 2018 -tutkimuksen mukaan lapset ja nuoret viettivät keskimäärin puolet valveillaoloajastaan istuen tai makuulla. CHIPASE-tutkimuksen kouluosiossa ei havaittu avoimessa ja perinteisessä luokkatilassa suuria systemaattisia eroja liikkumisen määrässä. 2015). 2014). Koulut ovat tärkeitä intervention kohteina, sillä lapset ja nuoret viettävät suuren osan päivistään koulussa. Comparison of Classroom-based Sedentary Time and Physical Activity in Conventional Classrooms and Open Learning Spaces Among Elementary School Students. Luokkatilan tyypistä riippumatta opettajilla vaikuttaisi olevan merkittävä rooli oppilaiden liikkumiseen oppituntien aikana. Frontiers in Sports and Active Living 2021. Toisaalta koulupäivien aikana eurooppalaiset 10–12-vuotiaat viettävät 65–70 prosenttia ajasta fyysisesti passiivisena ja liikkuivat vain 5 prosenttia ajasta absoluuttisesti määritetyllä reippaalla tai rasittavalla kuormittavuustasolla (van Stralen ym. Esimerkki perinteisestä A) ja avoimesta (B) luokkatilasta. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 4 5 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s Luokkatilan vaikutus lasten fyysiseen aktiivisuuteen Lapset ja nuoret viettävät suuren osan ajastaan koulussa. 2015). DOI:10.3389/fspor.2021.626282 B A Luokkatilan fyysinen ympäristö Uusimman peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden käyttöönoton jälkeen vuodesta 2016 alkaen kouluympäristöjä on rakennettu ja vanhoja luokkatiloja on muutettu avoimiksi, monikäyttöisiksi ja joustaviksi oppimisympäristöiksi, jotka on suunniteltu tukemaan oppilaiden autonomiaa ja itsesäädeltyä oppimista (Opetusja kulttuuriministeriö, 2014; Niemi 2020; Saltmarsh ym. Sen sijaan taukoja passiivisesti vietetystä ajasta kertyi enemmän avoimessa tilassa. (Webster ym. Liikuntatuntien ja välituntien lisäksi koulupäiviin on pyritty lisäämään liikuntaa myös muun opetuksen lomaan käyttämällä fyysisesti aktiivisia opetusmenetelmiäja lisäämällä fyysisesti aktiivisia siirtymiä ja taukoja. On huomioitava, että näissä vanhemmissa tutkimuksissa, tai CHIPASE-tutkimuksen kouluosiossa ei ole hyödynnetty Haapalan ym. Nämä avoimet tilaratkaisut voivat joustavuutensa,. Kuva julkaistu aiemmin: Hartikainen, J, Haapala EA, Poikkeus AM, Lapinkero E, Pesola A, Rantalainen T, Sääkslahti A, Gao Y, Finni T. Lapsille ja nuorille suositellaan monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään 60 minuuttia päivässä välttäen runsasta ja pitkäkestoista paikallaan oloa (Liikkumissuositus 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille, 2021). Vaikka potentiaalisten terveysvaikutusten lisäksi oppituntien aikaisella fyysisellä aktiivisuudella on havaittu olevan yhteyttä myös oppimiseen ja tehtäväsuuntautuneiseen käyttäytymiseen, opettajat kokevat usein esimerkiksi luokkatilan fyysisten tilojen ja välineiden riittämättömyyden haasteena liikkumisen lisäämisessä (Watson ym. Kuva 1. 2019). (2020) tuloksia, joiden mukaan lasten omavauhtista juoksua voidaan käyttää rasittavan liikkumisen yksilöllisten raja-arvojen määrittämiseen. Suomen kouluissa on 2020-luvulla käytössä sekä perinteisiä että avoimia tilaratkaisuja. 2017; Michael ym
Improving Schools, 16(3), 209?222. https://doi.org/10.1038/s41598-020-67983-7 Hartikainen, J, Haapala EA, Poikkeus AM, Lapinkero E, Pesola A, Rantalainen T, Sääkslahti A, Gao Y, Finni T. TAIJA JUUTINEN FINNI, LitT, dosentti professori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto taija.m.juutinen@jyu.fi EERO A. Associations of Classroom Design and Classroom-Based Physical Activity with Behavioral and Emotional Engagement among Primary School Students. Validity of traditional physical activity intensity calibration methods and the feasibility of self-paced walking and running on individualised calibration of physical activity intensity in children. A., Egan, C. doi; /10.1016/j.jsams.2013.04.019 Webster, C. Se, miksi oppilaiden liikkumista rajoitettiin avoimessa tilassa, jäi toistaiseksi hämärän peittoon. 2014; Michael ym. L. Fyysisen aktiivisuuden edistamisen esteet voivat liittyä esimerkiksi ulkoisten tukitoimien, resurssien ja ajan puutteeseen, sekä opettajien henkilökohtaisiin taitoihin ja näkemykseen fyysisen aktiivisuuden merkityksestä lasten oppimisen ja terveyden kannalta (Michael ym. https://doi.org/10.3390/su13148116 Liikkumissuositus 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Putting “structure within the space”: Spatially un/responsive pedagogic practices in open-plan learning environments. 2013; Saltmarsh ym. Scientific reports 2020, 10:11031. 2015. Luokkatilan tyypistä riippumatta opettajilla vaikuttaisi olevan merkittävä rooli oppilaiden luokkatiloissa tapahtuvan liikkumisen suhteen, sillä rajoittava toiminta oli yhteydessä vähäisempään kevyeen fyysiseen aktiivisuuteen, kun taas opettajajohtoiset fyysisesti aktiiviset tauot olivat yhteydessä kohtalaisen ja rasittavan liikunnan määrään (Hartikainen ym. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, https://www.oph.fi/sites/default/ files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_ perusteet_2014.pdf (8.6.2021) Saltmarsh, S., Chapman, A., Campbell, M., & Drew, C. HAAPALA, FT, dosentti yliopistonlehtori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto JANI HARTIKAINEN, LitM väitöskirjatutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto LÄHTEET Campbell, M., Saltmarsh, S., Chapman, A., & Drew, C. Comparison of Classroom-based Sedentary Time and Physical Activity in Conventional Classrooms and Open Learning Spaces Among Elementary School Students. CHIPASE:n koulututkimuksessa selvitimme eroja kolmasja viidesluokkalaisten oppilaiden kiihtyvyysmittarilla mitatun passiivisen ajan ja fyysisen aktiivisuuden määrässä oppituntien aikana erilaisissa luokkatiloissa. DOI:10.3389/fspor.2021.626282 Hartikainen J, Poikkeus A-M, Haapala EA, Sääkslahti A, Finni T. 2021b. doi:10.1177/1365480213501057 Haapala EA, Gao Y, Vanhala A, Rantalainen T, Finni T. 2020. 2021a, Hartikainen ym. doi:10.1111/obr.12285. Odotimme oppilaiden olevan avoimissa tiloissa fyysisesti aktiivisempia ja liikkuvan enemmän verrattuna perinteisissä luokkatiloissa opiskeleviin ikätovereihin. Issues of teacher professional learning within ‘non-traditional’classroom environments. Journal of Science and Medicine in Sport, 17(2), 201-206. Frontiers in Sports and Active Living 2021a. M., Y?ld?r?m, M., Wulp, A., Te Velde, S. 2015. Lisäksi havainnoimme oppitunneilla opettajan oppilaisiin kohdistamia ohjeistuksia liikkumisen suhteen. Tuloksiemme perusteella oppilaiden passiivisen ajan ja fyysisen aktiivisuuden määrässä ei ollut juurikaan eroa avoimien ja perinteisen tilojen välillä, mutta paikallaan olon katkaisevien taukojen määrä oli suurempi avoimissa tiloissa (Hartikainen ym. 2020. L., & Erwin, H. Measured sedentary time and physical activity during the school day of european 10-to 12-year-old children: The ENERGY project. Todennäköisesti syyt liittyivät oppilaiden suurempaan määrään avoimessa tilassa, haasteisiin avoimien tilojen vaatimuksiin sopeutumisessa, sekä opettajien kokemiin mahdollisiin esteisiin fyysisen aktiivisuuden edistämisessä (Cambell ym. Michael, R. Facilitators and barriers to movement integration in elementary classrooms: A systematic review. J. 2014. Chinapaw, M. doi: 10.1080/00131911.2014.924482 van Stralen, M. Sustainability 2021b, 13, 8116. Hypoteesiemme vastaisesti viidesluokkalaiset oppilaat olivat jopa passiivisempia avoimissa tiloissa, mikä johtui mahdollisesti opettajien rajoittavasta toiminnasta oppilaiden liikkumisen suhteen (Hartikainen ym. Research Quarterly for Exercise and Sport, 90(2), 151-162. A., Russ, L., Vazou, S., Goh, T. 2021ab). 2014. D., Webster, C. 2019). 2013. Integrating movement in academic classrooms: Understanding, applying and advancing the knowledge base. arvioitavana). A., Nilges, L., Brian, A., Johnson, R., & Carson, R. 2019). Obesity Reviews, 16(8), 691?701. Tutkimusta olisikin hyvä suunnata erityisesti opettajien kokemusten ja työskentelytapojen selvittämiseen erilaisissa luokkatiloissa myös fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta. ‘The best guess for the future?’ Teachers’ adaptation to open and flexible learning environments in Finland, Education Inquiry, doi: 10.1080/20004508.2020.1816371 Opetusja kulttuuriministeriö. . . 2021. 4 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s kalusteidensa ja pedagogisten ratkaisujen puolesta tarjota mahdollisuuksia oppilaiden fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Educational Review, 67(3), 315?327. J., Verloigne, M., Doessegger, A., . 2019. 2021a. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisusarja 2021:19. doi: 10.1080/02701367.2019.1571675 Niemi K. arvioitavana)
Ajattelu ja toimintatapojen muutokseen lukeutuvat esimerkiksi moninaistuvat työurat, työtä raamittavien verkostojen korostuminen, muutosvalmius, elämän ylikuumentumisuhka ja kyky päivittää omaa osaaKuva: Antero Aaltonen. Viime vuosina valtaosa suomalaisista on kokenut mullistuksia työelämässä koronapandemian takia, mutta on myös muita muutostrendejä. Koulutushaarasta riippumatta vastaajat esimerkiksi kokivat koulutuksessa saadut tietotekniset valmiudet riittämättömiksi. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 4 7 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s Liikunta-alan korkeakoulutetut työllistyvät hyvin Liikuntatieteellisen tiedekunnan koulutusja osaamistarvekyselyn mukaan alalta valmistuneet ovat työllistyneet hyvin. Työterveyslaitos nimeää Hyvinvointia työstä 2030luvulla -julkaisussa (2020) neljä muutosvoimaa. Valtaosa on löytänyt työpaikan liikuntaalalta. Työelämän osaamistarpeet muuttuvat kuitenkin vauhdilla. Opetusja kulttuuriministeriön vuonna 2017 asettama osaamisen tulevaisuuspaneeli on lausunut suomalaisen koulutusjärjestelmän kaipaavaan päivitystä. (Opetusja kulttuuriministeriö 2018.) Tilausta koulutustarjonnan päivitykselle ja joustavuuden lisäämiselle on, sillä muutosvoimat muokkaavat työelämää vauhdilla. Kyse on laajamittaisesta jatkuvan oppimisen reformista, joka on kirjoitettu ohjaavaksi tekijäksi yliopistojen uuteen rahoitusmalliin
Vastaajilta kysyttiin viiden eri tekijän merkityksestä työllistymiseen (asteikko 1–5). Teknologiset muutokset ovat johtaneet siihen, että ihmistyövoiman tarve on vähentynyt ja toimintamahdollisuudet kaventuneet. Työväestön ikääntymisen ja monimuotoistumisen myötä työnantajien tulee edistää ja tukea henkilöstörakenteen kulttuuris-etnistä monimuotoisuutta ja työntekijöiden osaamisen kehittämistä sekä vahvistaa tukitoimia työpaikoilla. Ilmastonmuutos edellyttää työpaikoilta kykyä sopeutua ja uudistaa toimintakulttuuria monitahoisin toimenpitein. Tarkoituksena oli selvittää koulutuksen antamia valmiuksia, työelämän muuttuvia osaamistarpeita ja työllistymistä. Tekstissä hyvinvointija liikuntateknologian maisteriohjelmien vastaajia tarkastellaan yhtenä ryhmänä.. (Hyvinvointia työstä 2030-luvulla, 2020.) Nämä megatrendit vaikuttavat myös liikunta-alojen työelämään. Valtaosa vastaajista (88 %) oli tullut valituksi 1–5 työpaikkaan, sisältäen työtarjoukset, joita ei ollut otettu vastaan. Iso kysymys: miten liikuntatieteellinen koulutus vastaa työelämän tarpeita. Lisäksi ammattikenttää muokkaavat useat alakohtaiset muutosvoimat, esimerkiksi keskustelu liikuntapedagogiikan opiskelijavalintojen sukupuolikiintiöistä. Saatua tutkimustietoa käytetään tiedekunnan koulutustarjonnan uudistamisessa. Alle vuoden työttömänä olleita oli runsas kolmannes (37 %). Tässä koulutusja osaamistarvekyselyssä selvitettiin osittain samoja asioita kuin aiemmin, mikä mahdollistaa aineistojen välisen vertailun. Tätä selittää pääosin se, että lähes 13 prosenttia vastaajista oli valmistunut vasta aineistonkeruuvuonna (2020). Millainen on yleiskuva työllistymisestä ja työtilanteesta. Lisäksi selvitettiin työllistymiseen vaikuttaneita tekijöitä ja tiedusteltiin vastaajien tyytyväisyyttä työuraansa, ammattitaitoonsa ja oman osaamisen hyödyntämiseen nykyisessä työssä. 4 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s mista. Työnantajan kokemus tai tuntemus liikuntatieteellisestä koulutuksesta koettiin näistä merkittävimmäksi yhdessä oman harrastuneisuuden kanssa, mutta niidenkään keskiarvo (2,8) ei yltänyt kuin niukasti yli asteikon puolivälin. Tämä kasvattaa korkeasti koulutetun työvoiman tarvetta tulevaisuudessa, johon voidaan vastata koulutusja osaamistason nostamisella. Hyvinvointija liikuntateknologian maisteriohjelmien vastaajat on esitetty taulukossa omina ryhminään koulutusohjelmien erilaisuuden vuoksi, vaikka he ovatkin valmistuneet joko biomekaniikasta, liikuntafysiologiasta tai valmennusja testausopista. Liikuntabiologian sekä hyvinvointija liikuntateknologian alumnit ovat nyt ensimmäistä kertaa tällaisen tutkimuksen kohteena. Oppiaine* (n) LPE (225) LYT (75) BME (22) LFY (27) VTE (38) HTE (14) LTE (18) Yhteensä Työskennellyt pääosin/osittain liikunta-alalla (%) 84/13 67/25 46/32 52/41 79/21 36/14 28/28 73/20 Työnantaja (%) Kunta 76 17 9 11 18 7 28 48 Valtio, korkeakoulu 7 15 36 26 18 29 11 13 Itsenäinen yrittäjä 3 3 11 21 6 5 Yritys 5 21 32 22 24 50 33 15 Yhdistys 5 44 18 22 16 14 11 16 Muu 4 5 7 3 11 4 Työpaikan löytäminen vaikeaa tai erittäin vaikeaa (%) 11 36 63 67 47 36 61 28 * LPE = liikuntapedagogiikka; LYT = liikunnan yhteiskuntatieteet; BME = biomekaniikka, LFY = liikuntafysiologia, VTE = valmennusja testausoppi; HTE = hyvinvointiteknologia; LTE = liikuntateknologia. Yliopistojen uraseurantaa maistereille ja tohtoreille tehdään uraja työelämäpalvelujen valtakunnallisen Aarresaari-verkoston yhteistyönä, jossa myös Jyväskylän yliopisto on mukana. Eri oppiaineiden vastaajien työskentely liikunta-alalla, nykyinen työnantaja ja työpaikan löytämisen vaikeus. Oppiainekohtaiset tiedot vastaajien työskentelystä liikunta-alalla kokonaan tai osittain, nykyisestä työnantajasta sekä työpaikan löytämisen vaikeudesta on koottu taulukkoon 1. Samalla ihmisten luovuuden ja sosiaalisen älykkyyden merkitys osaamispääomana on korostunut. Tutkintoon sisältyneen harjoittelun (2,5), vertaisverkostoitumisen (2,2) ja opinnäytetyön aiheen (1,8) merkitys jäi asteikon puoliväliin tai Taulukko 1. Noin puolet (51 %) ei ollut ollut valmistumisen jälkeen ollenkaan työttömänä. Täsmällisempi oppiainekohtainen koulutusja osaamistarvekartoitus edellyttää kuitenkin erillistä tiedonkeruuta. Vajaa kymmenes (8 %) ei ollut vielä tullut valituksi yhteenkään työpaikkaan. Vastaajista noin puolet (51 %) oli hakenut valmistumisen jälkeen alle viiteen työpaikkaan, vajaa neljännes (23 %) 5–10 työpaikkaan ja runsas neljännes (26 %) yli kymmeneen työpaikkaan. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutettiin syksyllä 2020 koulutusja osaamistarvekysely, johon pyydettiin vastauksia vuosina 2010–2020 tiedekunnan suomenkielisistä koulutusohjelmista maisteriksi valmistuneilta liikuntabiologian, liikuntapedagogiikan ja liikunnan yhteiskuntatieteiden alumneilta sekä kahden liikuntabiologiaan kytkeytyvän maisteriohjelman, hyvinvointija liikuntateknologian, alumneilta. Seitsemän prosenttia oli ollut työttömänä 1–2 vuotta ja kaksi prosenttia yli kaksi vuotta. Vastaavaa informaatiota on edellisen kerran julkaistu liikunnan yhteiskuntatieteilijöistä vuonna 2016 (Laine & Ilmola) sekä liikuntapedagogiikasta vuonna 2011 (Huhtiniemi & Mäkelä)
Ainoastaan liikuntapedagogiikka valmistaa opiskelijoita suoraan tiettyyn ammattiin, valtaosan valmistuneista päätyessä liikunnan ja terveystiedon opettajiksi. Vastaajista vajaa kolmannes (30 %) oli suorittanut tai oli suorittamassa muita korkeakoulututkintoja, noin kymmenes tohtorintutkintoa ja vajaa kaksi kolmasosaa ilmoitti, ettei ole suorittanut valmistumisensa jälkeen opintoja.. Ensimmäinen työpaikka oli löytynyt noin puolella (48 %) julkisen haun kautta. Yli puolet (58 %) vastaajista oli aineistonkeruuajankohtana vakituisessa kokopäivätyössä ja noin viidennes (21 %) määräaikaisessa kokopäivätyössä. Osuus on hieman pienempi kuin koko vastaajajoukossa (12 %). Noin kuudennes (16 %) oli päätynyt liikunta-alalle tehtäviin, jotka eivät vastanneet kiinnostuksen kohteita. Tutkintoon sisältynyt harjoittelu oli edesauttanut seitsemää prosenttia liikuntapedagogiikan vastaajista ensimmäisen työpaikan löytymisessä. Muulle alalle omaehtoisesti hakeutuneiden määrä oli yhtä suuri kuin koko vastaajajoukossa. Liikuntabiologian koulutusohjelmista valmistuu biomekaniikan, liikuntafysiologian sekä valmennusja testausopin asiantuntijoita. Liikunnan yhteiskuntatieteissä koulutetaan liikunnan ja vapaa-ajan asiantuntijoita erilaisiin hallintoja johtotehtäviin. Vastauksia saatiin 419 (vastausprosentti 35). Vastaajajoukko koostui liikuntapedagogiikan kandidaattija maisteriohjelman (87 %) ja aikuiskoulutuksen maisteriohjelman (13 %) suorittaneista. Aineistonkeruu tapahtui vuoden 2020 marras-joulukuussa. Omaehtoisesti muulle kuin liikunta-alalle oli hakeutunut runsas kymmenes (11 %). Liikuntapedagogiikan alumneista yli puolet koki, että asiantuntijuutta vastaavan työn löytyminen oli helppoa tai erittäin helppoa. Liikuntapedagogiikan vastaajista 86 prosenttia työskenteli liikunta-alalla. Liikuntapedagogiikan vastaajissa ovat mukana myös liikuntapedagogiikan maisteriohjelmasta (aikuiskoulutus) valmistuneet. Tuloksia tarkasteltaessa on syytä huomioida se, että oppiaineiden tutkinnot ovat varsin erilaisia. Vastaajat olivat (asteikko 1–5) keskimäärin melko tyytyväisiä tähänastiseen työuraan (4,0) ja omaan ammattitaitoon (4,0). Muita korkeakoulututkintoja suorittaneiden tai suorittavien osuus (25 %) vastasi melko hyvin koko vastaajajoukkoa, mutta tohtoriopintoihin hakeutuneiden (4 %) määrä oli alhaisempi kuin koko vastaajajoukossa. Neljännes (25 %) arvio työn vaatimustason olevan koulutustasoa alhaisempi ja vastaavasti runsaan neljännes (27 %) arvioi työn koulutustasoa vaativammaksi. Kaksi vastaajaa ei halunnut kertoa sukupuoltaan ja yksi vastaaja edusti muuta sukupuolta. Alhaisimpia arvioita saivat kodin ja koulun välinen yhteistyö (2,4), hankeja projektityöskentely (2,6), digitalisaation hyödyntäminen (2,7) sekä monikielinen ja kulttuurien välinen osaaminen (2,8). Kyselylinkki julkaistiin liikuntatieteellisen tiedekunnan verkkosivuilla, useissa liikunta-alaan liittyvissä sosiaalisen median kanavissa ja lisäksi alumneja tavoiteltiin henkilökohtaisin yhteydenotoin. Nykyisen työn palkkaukseen oltiin hieman tyytymättömämpiä (3,5). Täydennyskoulutuksen Näin tutkittiin Vuosina 2010–2020 valmistui 1 190 kohderyhmään kuuluvaa maisteria, joista mahdollisimman moni pyrittiin tavoittamaan sähköisellä kyselyllä. Liikuntapedagogiikan koulutus oli tarjonnut vastaajille vähintäänkin keskitasoa (asteikko 1–5) olevat valmiudet useimpiin kysyttyihin tehtäviin, tietoihin ja taitoihin. Liikunnan ja terveystiedon opettajat Liikuntapedagogiikan koulutusohjelmassa on tähän asti ollut käytössä sukupuolikiintiöt ja myös tähän kyselyyn vastaukset jakautuivat naisten (47 %) ja miesten (53 %) kesken hyvin tasaisesti. Näiden lisäksi aineistossa oli osa-aikatyössä olevia (6 %), yrittäjiä (5 %), muunlaisissa työsuhteissa olevia (4 %) ja työelämän ulkopuolella olevia (3 %). Kuusi prosenttia oli työllistynyt muulle alalle, koska liikunta-alalta ei ollut löytynyt kiinnostuksen kohteita vastaavia töitä. Vain prosentti oli päätynyt pois liikunta-alalta, koska ei ollut löytänyt sieltä kiinnostavaa työtä. Vastaajista 51 prosenttia oli miehiä ja 48 prosenttia naisia. Vastaukset jakautuivat oppiaineittain seuraavasti (suluissa vastausprosentti): liikuntapedagogiikka 225 (30 %), liikuntabiologia sekä hyvinvointija liikuntateknologia 119 (39 %) ja liikunnan yhteiskuntatieteet 75 (53 %). Yhteensä runsas puolet vastaajien työpaikoista sijaitsi joko Uudellamaalla (34 %) tai Keski-Suomessa (20 %). Muut liikuntatieteellisistä tutkinnoista ovat niin sanottuja generalistitutkintoja, jotka tarjoavat yleisempiä valmiuksia toimia erilaisissa asiantuntijatehtävissä, mutta eivät suoraan valmista tiettyyn ammattiin. Hyvinvointija liikuntateknologian maisterikoulutuksista valmistuneet sijoittuvat esimerkiksi liikuntaa, terveyttä ja hyvinvointia edistäviin sekä teknologiaosaamista edellyttäviin asiantuntijatehtäviin. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 4 9 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s sen alle. Henkilökohtaiset suhteet olivat auttaneet neljäsosaa ensimmäiseen työpaikkaan. Noin puolet (48 %) koki nykyisen työn vaatimustason vastaavan koulutustasoa. Liikunta-alan ulkopuolelle oli omaehtoisesti hakeutunut 11 prosenttia. Vastaajista 62 prosenttia kertoi päässeensä heitä ensisijaisesti kiinnostaneisiin liikunta-alan työtehtäviin
Liikunta-alan ulkopuolelle oli päätynyt viidennes ja näistä noin puolet omaehtoisesti. Toisaalta yrittäjyysja esimiestaitoihin saadut valmiudet olivat keskimäärin melko riittämättömät. Avovastauksissa alumnit toivoivat enemmän käytännön harjoittelua ja työelämäyhteyksiä. Monilta osin voidaankin todeta, että koulutuksen tarjoamat valmiudet vastaavat työelämän vaatimuksia. Työssä tarvittavien tietojen ja taitojen osaamisen kannalta vastaajat arvioivat silti paljon korkeammalle työkokemuksen (4,7) kuin koulutuksen (3,7) merkityksen. Täydennyskoulutustarpeista nousivat esille johtaminen sekä taloushallinto ja -suunnittelu. Parhaat valmiudet vastaajat kokivat koulutuksen antaneen liikunnanopetuksen organisointiin, omiin lajija motorisiin taitoihin, esiintymistaitoihin sekä tunneja vuorovaikutustaitoihin. 5 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s näkökulmasta esiin nousi näistä digitalisaation hyödyntäminen (43 % vastaajista). Osuus on merkittävästi suurempi kuin koko vastaajajoukossa (12 %). Tarpeissa erilaisille valmiuksille korostuivat opetuksen organisointi (4,7), oppilaiden motivointi (4,6), tunneja vuorovaikutustaidot (4,7), oppilaiden yksilöllinen huomiointi (4,6) ja esiintymistaito (4,6). Liikuntabiologia sekä hyvinvointija liikuntateknologia Liikuntabiologian oppiaineista (biomekaniikka, liikuntafysiologia sekä valmennusja testausoppi) valmistuneista vastaajista 56 prosenttia oli miehiä. Sekä liikuntabiologit että hyvinvointija liikuntateknologian vastaajat olivat koko vastaajajoukon tavoin keskimäärin melko tyytyväisiä tähänastiseen työuraan ja omaan ammattitaitoonsa. Parhaat valmiudet vastaajat kokivat koulutuksen antaneen kirjalliseen ilmaisuun, organisointikykyyn, itseohjautuvuuteen ja oma-aloitteisuuteen sekä akateemiseen asiantuntijuuteen. Yhteiskuntatieteilijät olivat hakeneet valmistumisensa jälkeen keskimäärin enemmän työpaikkoja kuin koko vastaajajoukko. Toisaalta vain yksi liikunnan yhteiskuntatieteilijä ilmoitti olevansa työelämän ulkopuolella. Muutoin suurimmiksi täydennyskoulutustarpeiksi koettiin oppilaiden innostaminen/ motivointi liikuntaan (50 %), oppilasarviointi (46 %) ja oppilaiden yksilöllisyyden huo miointi (46 %). Selvästi alle keskitason jäi ainoastaan yrittäjyys (1,9) ja keskitason tuntumaan esimiestaidot (2,4), taloushallintoja suunnittelu (2,5) sekä IT-taidot (2,7). Suurin osa (89 %) vastaajista oli pystynyt hyödyntämään koulutuksessa saatuja tietoja ja taitoja työelämässä vähintään kohtalaisesti. Muihin kuin liikunta-alan töihin haettaessa koulutuksesta mainittiin olleen hyötyä esimerkiksi työhyvinvoinnin tuntemuksessa, tutkimusosaamisessa, medialukutaidossa ja kriittisessä ajattelukyvyssä. Muita korkeakoulututkintoja suorittaneiden tai suorittavien (32 %) ja tohtoriopintoihin hakeutuneiden (9 %) osuudet olivat sen sijaan yhtä suuret kuin koko vastaajajoukossa. Liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutus oli tarjonnut vastaajille vähintäänkin keskitasoa (asteikko 1–5) olevat valmiudet useimpiin kysyttyihin tehtäviin, tietoihin ja taitoihin. Yhteiskuntatieteilijöiden tapaan liikuntabiologeista noin viidennes oli hakeutunut liikunta-alan ulkopuolelle, heistä noin puolet omaehtoisesti. Julkisen haun kautta työllistyneitä (43 %) oli hieman koko vastaajajoukkoa (48 %) vähemmän. Työuran kannalta eri tietojen ja taitojen merkitystä arvioidessaan tarpeellisimmaksi koettiin organisointikyky (4,5). Kokopäivätyössä olevien osuus oli runsaat neljä viidesosaa (81 %). Osuudet ovat suurin piirtein samansuuruiset kuin koko vastaajajoukossa. Myös vertaisverkostoitumisen ja muiden henkilökohtaisten suhteiden kautta ensimmäisen työpaikan saaneita (30 %) oli koko vastaajajoukkoa (35 %) vähemmän. Vain yksi ilmoitti olevansa työelämän ulkopuolella.. Liikunnan yhteiskuntatieteilijät Liikunnan yhteiskuntatieteen vastaajista suhteessa suurempi osa oli naisia (61 %) kuin koko vastaajajoukosta. Työuran kannalta eri tietojen ja taitojen merkitystä arvioidessaan tarpeellisimmiksi koettiin organisointikyky (4,5) ja kirjallinen ilmaisu (4,4), joten ainakin niiden osalta koulutuksen tarjoamat valmiudet korreloivat työelämän vaatimusten kanssa. Toisaalta vastaajat kuitenkin arvioivat työssä tarvittavien tietojen ja taitojen osaamisen kannalta työkokemuksen (4,6) merkityksen korkeammalle kuin koulutuksen (4,2). Kokonaisuudessaan koulutus oli antanut joko melko tai erittäin hyvät valmiudet akateemisiin taitoihin kuten kriittiseen ajatteluun/tiedon lukutaitoon (liikuntabiologit 4,6; hyvinvointija liikuntateknologia 4,0), tutkimustyöhön (4,4; 3,8) ja tutkimusmetodologiaan (4,2; 4,0) sekä itseohjautuvuuteen/oma-aloitteisuuteen (4,0; 3,7). Harjoittelu oli edesauttanut liikunnan yhteiskuntatieteilijöistä lähes kolmannesta (32 %) löytämään ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan. Liikuntabiologit sekä hyvinvointija liikuntateknologian alumnit löysivät muita vastaajia vähemmän töitä julkisen haun kautta (33 %; 41 %). Omaa osaamista täydentävää koulutusta liikuntabiologian sekä hyvinvointija liikuntateknologian alumnit olivat kiinnostuneet saamaan urheilun ja liikunnan data-analytiikasta (41 %; 47 %), valmennuksen psykologiasta (40 %; 20 %), hyvinvointiosaamisesta tai -valmennuksesta (32 %; 44 %) ja kliinisestä liikuntafysiologiasta (39 %; 22 %). Liikuntabiologeja auttoi työnYhteiskuntatieteilijät olivat hakeneet valmistumisensa jälkeen keskimäärin enemmän työpaikkoja kuin koko vastaajajoukko. Liikuntabiologeista peräti neljännes oli jatkanut opintojaan kohti tohtorin tutkintoa ja hyvinvointija liikuntateknologian vastaajistakin runsas kymmenes (13 %)
Avointen vastausten perusteella osa heistä oli palannut aiemman työnantajan palvelukseen. Vastaajat toivat myös esille, että tiedekunnan näkyvyys ja tunnettuus vaikuttivat työllistymiseen. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Kaiken kaikkiaan työnantajan kokemus tai tuntemus liikuntatieteellisestä koulutuksesta koettiin merkittävimpänä tekijänä työllistymisen kannalta (3,0; 2,5). Aiempaan tutkimukseen (Laine & Ilmola, 2016) verrattuna liikunnan yhteiskuntatieteilijöillä kolmannen sektorin osuus työllistäjänä oli lisääntynyt ja julkisen sektorin osuus vähentynyt. Tämä selittyy osittain työmarkkinoilla: opettajien työt painottuvat muita oppiaineita voimakkaammin kuntasektorille. Tästä saattaisi olla siinäkin mielessä hyötyä, että ainakin liikunnan yhteiskuntatieteilijöillä opintojen aikainen työharjoittelu on edesauttanut työllistymisessä. Puolet vastaajista oli työllistynyt heti valmistumisen jälkeen ja kolmannes alle vuodessa. Liikunnanopettajat valmiina työelämän tuuliin. & Ilmola, R. (2018). Opetusja kulttuuriministeriö. Nikander, J., Haapamäki, J., & Tuominen-Thuesen, M. Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla – vuosina 2000–2014 valmistuneiden maistereiden sijoittuminen työelämään. Koulutushaarasta riippumatta vastaajat kokivat, että koulutuksessa saadut valmiudet olivat riittämättömiä juuri IT-taidoissa. Kahta generalistitutkintoa keskenään verrattaessa liikunnan yhteiskuntatieteilijät olivat sijoittuneet liikuntabiologeja enemmän kolmannelle sektorille ja liikuntabiologit vastaavasti liikunnan yhteiskuntatieteilijöitä enemmän yliopistoihin ja yrityksiin. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö.. Laine, A. Tulos on varsin odotettu, sillä liikuntapedagogiikan koulutusohjelmassa opiskellaan liikunnan ja terveystiedon opettajan ammattiin. Työelämäyhteyksien lisääminen koulutukseen olisi perusteltua, sillä merkittävä osa valmistuneista koki henkilökohtaisten kontaktien vaikuttaneen työllistymiseen. Jatkuvan oppimisen Suomi. Osuus oli selvästi suurempi kuin liikunnan yhteiskuntatieteiden (67 %), liikuntabiologian (62 %) sekä hyvinvointija liikuntateknologian (31 %) alumneilla. Hyvinvointija liikuntateknologian opiskelijoista 28 prosenttia oli saanut töitä muulla tavoin. Liikuntabiologiaa opiskelleet kaipasivat opinnoilta enemmän harjoittelua ja työelämäyhteyksiä. Liikunta & Tiede 53 (1), 60–67. Liikunnan yhteiskuntatieteissä harjoittelu oli auttanut erityisesti ensimmäisen työpaikan saamisessa, kun taas liikuntabiologiassa korostuivat henkilökohtaset suhteet. Liikuntatieteellisen tiedekunnan uusimmassa opetussuunnitelmassa (2020–2023) mainittuihin haasteisiin on jo vastattu, sillä esimerkiksi liikunnan ja terveystiedon opettajakoulutuksessa on nykyisin digitalisaation hyödyntäminen opetuksessa -opintojakso. Teknologian tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistarpeet liikunta-alan työtehtävissä asettavat vaatimuksia alan korkeakoulutukselle (Nikander, Haapamäki & Tuominen-Thuesen 2020). Julkisen haun rooli ensimmäisen työpaikan saamisessa oli liikuntapedagogiikassa (56 % vastaajista) suurempi kuin liikunnan yhteiskuntatieteissä (43 %), hyvinvointija liikuntateknologiassa (41 %) sekä liikuntabiologiassa (33 %). Osaamisen tulevaisuuspaneelin kannanotto. Hyvinvointia työstä 2030-luvulla. Koulutusalojen erilaisuus nousi selvästi esille työllistymisessä. Raportit ja selvitykset 2020:27. Liikuntapedagogiikan alumneista 84 prosenttia oli työskennellyt pääosin liikunta-alalla. Helsinki: Työterveyslaitos. Vierivä kivi ei sammaloidu – liikunta-ala murroksessa. Tämä tuli esille myös työllistymisessä, sillä ainoastaan noin 11 prosenttia liikunnan ja terveystiedon opettajakoulutuksesta valmistuneista koki omaa asiantuntijuutta vastaavan työn löytämisen vaikeaksi tai erittäin vaikeaksi. (2020). Vastaavasti liikuntabiologian sekä hyvinvointija liikuntateknologian puolella työllistyminen asiantuntijuutta vastaaviin tehtäviin koettiin huomattavan vaikeaksi (taulukko 1). L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 5 1 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s saannissa lajitausta (24 %) ja henkilökohtaiset suhteet (32 %). 7 %). (2016). Opinnäytetyön aihe edesauttoi työpaikan löytymistä liikuntabiologeilla ja hyvinvointija liikuntateknologian koulutusohjelmasta valmistuneilla enemmän kuin koko vastaajajoukolla (11 %; 16 % vs. ANTTI LAINE, LitT, dosentti Yliopistotutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto antti.laine@jyu.fi KASPER SALIN, LitT, dosentti Yliopistonlehtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto kasper.j.salin@jyu.fi TAIJA JUUTINEN (FINNI), LitT, dosentti Professori, varadekaani Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto taija.m.juutinen@jyu.fi LÄHTEET Huhtiniemi, M., & Mäkelä, K. Näiden lisäksi yrittäjyysja esimiestaitoihin liittyvät valmiudet koettiin riittämättömiksi liikunnan yhteiskuntatieteiden, liikuntabiologian sekä hyvinvointija liikuntateknologian koulutusohjelmissa. Opetushallitus. Liikunnan ja terveystiedon opettajat kokivat harjoittelulla olleen vain vähän merkitystä työllistymiseen, vaikka sen merkitys ammattiin sosiaalistumisessa onkin merkittävä. Kaikkien koulutusalojen opetussuunnitelmiin on puolestaan sisällytetty kaksi asiantuntijuuden kehittymiseen keskittyvää opintojaksoa, joille on jatkossa mahdollista ottaa mukaan muun muassa yrittäjyyteen, taloushallintoon ja esimiestaitoihin harjaannuttavia sisältöjä. Liito, 2011(4), 50–51. (2011). Pohdinta ja johtopäätökset Liikuntatieteellisen tiedekunnan koulutusja osaamistarvekyselyn tulokset kertovat valmistuneiden työllistyneen hyvin. (2020)
5 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s Hukuttaako resurssipula vesiliikunnan opetuksen yläkouluissa ja toisella asteella. Yläkouluissa ja toisella asteella veteen pääsy ei kuitenkaan ole nykyisinkään itsestään selvää. Uinninopetuksesta löytyy mainintoja koulujen toimintakertomuksista 1950-luvulta lähtien. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.) Lukion opetussuunnitelmaan (2019) vesiliikunta on kirjattu yhdeksi keskeiseksi kurssisisällöksi. Vuoden 2017 uimataitotutkimuksen mukaan kuudesluokkaKuva: Susanna Saari. Kyseiset taidot tulee ottaa huomioon myös liikunnan arvioinnissa. Vuodesta 2016 uimaja vesipelastustaidot ovat olleet ainoita liikunnan lajitaitoja, jotka on opetussuunnitelmassa erikseen mainittu. Vuonna 2010 yhdeksäsluokkalaisista pojista 84 prosenttia ja tytöistä 82 prosenttia ilmoitti osaavansa uida 200 metriä (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 91). Ammatillisten tutkintojen perusteissa vesiliikuntaa ei mainita lainkaan
(SUH 2021b.) Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliitto (SUH) edistää merkittävästi uinninopetusta ja vesiturvallisuutta. Uimahallin sijainti tai puuttuminen, ja tästä johtuvat kuljetuskustannukset sekä ajankäyttö olivat merkittävimmät syyt siihen, miksi vesiliikunnanopetusta ei järjestetty. Niiden opettajien prosenttiosuudet, jotka ilmoittivat vesiliikunnanopetuskertoja olevan 0, 1?2 tai vähintään 3. Välineetöntä pelastamista ei tulisi opettaa, jotta pelastajan oma turvallisuus ei ole pelastustilanteessa uhattuna. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 5 3 laisista 76 prosenttia täytti pohjoismaisen uimataitomääritelmän (Hakamäki 2017), jonka mukaan henkilö, joka pudottuaan syvään veteen ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen (SUH 2021a). Vain noin kolmannes vastaajista ilmoitti opettavansa vesiliikuntaa kolmesti tai useammin. Vesiliikuntatunnit yläkoulussa ja lukiossa. Tämä prosenttiosuus on hieman matalampi kuin aiemmissa tutkimuksissa (vrt. Ne varataan ensisijaisesti alakoulujen uinninopetukseen, seurojen toimintaan sekä vesijumppiin, joten joskus allasvuoroja ei riitä yläkoulujen ja toisen asteen oppilaitosten tarpeisiin. SUH korostaa vesipelastustaitojen opetuksessa välineen kanssa pelastamista. Olen koittanut taistella vesiliikunnan puolesta, mutta vaikut taa siltä, ettei kaupungin liikuntatoimi ota asiaa hoitaakseen. Vähäisiä tunteja käytetään harvoin vesiliikuntaan. Olen taistellut kaikki 3 vuotta, jotka olen tässä talossa ollut, että uinti olisi saatava mukaan opetukseen, mutta ei. Olen jopa ehdottanut, miten ja missä ajassa yläkoulun luokat pystyisivät suorittamaan uinnit, mutta kukaan ei ota asiaa hoitaakseen.” Ammatillisen koulutuksen perustutkinnoissa liikuntaa opetetaan kaikille yhteisenä vain osana Työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitäminen -opintojaksoa, jossa kontaktiopetusta on yleensä noin 15 tuntia. Suomessa hukkuu vuosittain 100?150 ihmistä, mikä on asukaslukuun suhteutettuna selvästi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Mahdollisesti tämän vuoksi kyselyyn vastasi vain 14 (6,2%) ammatillisissa oppilaitoksissa työskentelevää opettajaa. uimaopettajia, jotka usein vastaavat alakoulujen uinninja vesiturvallisuuden opetuksesta. Uimataito mahdollistaa myös monipuolisen vesiliikunnan harrastamisen terveysja kuntoliikunnan näkökulmasta läpi iän toimintakyvyn rajoitteista huolimatta. Vesiliikunnan opetus kysyy työtä Kyselyyn vastanneista liikunnanopettajista 12 prosenttia (n = 27) ilmoitti, ettei heidän oppilaitoksessaan järjestetä lainkaan vesiliikunnan opetusta. luokka Lukio (LI1) 60 50 40 30 20 10 14,8 49,7 35,5 14,1 49 36,8 16,3 49,1 47,6 49,2 34,5 3,3 kertaa 1–2 kertaa 3 kertaa tai enemmän T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s. Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 90; Hakamäki 2017), joissa jopa neljänneksen kunnista on havaittu laiminlyövän uinninopetusvelvoitetta. 7. SUH kouluttaa mm. Uimataito kuuluu olennaisena osana vesiturvallisuustaitoihin, joskaan se ei yksinään riitä hukkumiskuolemien ennaltaehkäisyyn. ”Lähinnä talous ja rahoituspuoli sekä johdon mielipide. Niissä yläkouluissa, joissa järjestettiin vesiliikunnan ja vesiturvallisuuden opetusta, opettajat kertoivat, että uimahallissa oli mahdollista käydä yleensä 1–2 kertaa (49 %) lukuvuodessa (kuvio 1). Yhdessä kunnassa lukio sai varata allasvuoroja vasta klo 14 jälkeen, mikä aiheutti sen, ettei kaikkien liikuntaryhmien kanssa voitu käydä uimahallissa. Uima taito x kunnan oppilailla on olematon. luokka 8. On mahdollista, että pienempi osuus johtuu vastaajajoukon valikoitumisesta. Aivan pelottaa.” Monet opettajat kokivat, että allasvuoroja on vaikea saada. luokka 9. ”Keskellä päivää vuoroja pitää olla eläkeläisten vesijum pille ja vapaauinnille, jonka vuoksi kouluille ei varata ratoja. Liikunnanopettajat puolestaan ovat avainasemassa etenkin yläkoulussa ja toisella asteella nuorten uimaja vesipelastustaitojen edistämisessä. Lukion opettajista lähes puolet (49 %) ilmoitti, ettei heidän ole mahdollista järjestää vesiliikunnan opetusta lainkaan ja noin puolet (48 %) kertoi käyvänsä liikuntaryhmien kanssa kerran tai kahdesti uimahallissa kahden Kuvio 1
T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s. Vain kolme prosenttia lukion opettajista ilmoitti, että vesiliikuntakertoja oli kolme tai enemmän. Vesiliikunnan sisällöt Yläkoulu % Toinen aste % 7. Noin neljännes lukion vesiliikuntatunneista kului vesipelastustaitojen harjoitteluun ja neljännes peleihin. Etenkin toisella asteella vesiliikuntatunneille osallistujia on jo selvästi vähemmän (lukiossa noin 64 %, ammatillisessa noin 22 %). lk 9. Vesiliikuntatuntien sisällöt Vaihtelevat ja monipuoliset sisällöt motivoivat oppilaita osallistumaan, ja vesiliikuntaan sisältyy tänä päivänä paljon muutakin kuin uintitekniikoiden opetusta. Vastaajista 77,5 prosenttia työskenteli yläkouluissa, 37 prosenttia lukioissa ja 6,2 ammatillisissa oppilaitoksissa. Opettajien vastausten perusteella uintitekniikoiden harjoittelu painottuu vielä seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla, mutta silloinkin vain vajaa puolet tuntien ajasta käytettiin tekniikkaharjoitteluun (taulukko 1). Lauritsalon (2014) mukaan nuoret toivovat koululiikuntaan vaihtelua ja erilaisia liikuntamuotoja, joita he voisivat ajatella tulevaisuuden harrastuksiksi. Yhden opettajan mukaan oppilaista noin ”70–80 % osallistuu, mutta suurin osa vain puoleen uintikerroista. Monipuolisten ja mielekkäiden tuntisisältöjen suunnittelua voi vesiliikunnassa kuitenkin vaikeuttaa se, että opetusryhmälle on varattavissa vain yksi uintirata, joka saattaa olla keskellä allasta. Opettajista noin puolet (46,9 %) ilmoitti opettavansa tyttöjen liikuntaa, neljännes (23,3 %) poikien liikuntaa ja 74,1 prosenttia ryhmiä, joissa oli sekä tyttöjä että poikia. Uinti ei kuulu kaikkein suosituimpien koululiikuntalajien joukkoon yläkoulussa (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2010, 89; Salonen & Valkonen 2020, 41), mutta oppilaiden mielipiteet jakautuvat eli toiset pitävät vesiliikunnasta paljonkin ja toiset eivät lainkaan (Lauritsalo 2014). Silloinkin oli selvästi nähtävissä osallistumisen notkahdus siirryttäessä seitsemänneltä (73 %) kahdeksannelle (66 %) luokalle. lk 8. Lisäksi uinti ja muut vesija ranta-aktiviteetit ovat kesäajanvietteinä suosittuja myös nuorten keskuudessa, mikä korostaa vesiturvallisuuden opetuksen merkitystä. Edellä mainittuihin prosenttiosuuksiin vaikuttaa se, että osa liikunnanopettajista työskentelee samaan aikaan sekä yläkoulussa että lukiossa, ja he voivat opettaa sekä erillisryhmiä että sekaryhmiä. 5 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Vesiliikuntatunneille osallistuminen Opettajien mukaan seitsemäsluokkalaiset osallistuivat aktiivisimmin vesiliikuntatunneille (76 %), jonka jälkeen osallistuminen vähenee jonkin verran ollen 70 prosentin luokkaa kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla (kuvio 2). Vesipelastustaitojen harjoittelun osuus oli suurin yhdeksännellä luokalla (31 %). Vapaata, nuorten itse valitsemaa toimintaa sisältyi toisen asteen vesiliikuntatunteihin hieman enemmän kuin yläkoulussa. Vesiliikuntatuntien sisältöjä yläkoulussa ja toisella asteella. Taulukko 1. Tällöin etenkin turvallinen eriyttäminen voi olla mahdotonta, koska radan toisessa päässä eivät jalat ylety pohjaan. Ja että, noin 20–30 % on säännönmukaises ti poissa.” Vuoden 2010 liikunnan oppimistulosten seurantaarvioinnin tuloksiin verrattuna osallistumisaste ei ole yläkoululaisilla merkittävästi muuttunut. lk LI1-kurssi LI2-kurssi Ammatillinen Uintitekniikka 47 40 31 35 28 20 Vesipelastus 22 26 30 25 25 20 Pelit ja leikit 20 18 19 24 27 23 Hypyt 14 14 13 15 16 15 Vesijumppa 12 15 16 17 16 20 Vesijuoksu 13 11 14 23 19 17 Vapaa toiminta 16 16 18 20 24 30 Näin tutkittiin Keväällä 2021 toteutettiin kysely vesiliikunnan opetuksen järjestämisestä ennen koronan tuomia rajoituksia yläkouluissa ja toisella asteella yhteistyössä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan, Suomen Uimaopetus-ja Hengenpelastusliiton ja Liikunnanja terveystiedonopettajien liiton (Liito ry) kanssa. Kyselyyn vastasi 229 liikunnanopettajaa, joista suurin osa oli naisia (70,2 %). Prosentit kuvaavat opettajien arviota siitä, minkälaisen osuuden tuntien ajasta he käyttävät eri sisältöihin. Lukiossa uintitekniikan harjoittelu painottui hieman enemmän ensimmäisellä pakollisella kurssilla kuin toisella. pakollisen liikuntakurssin aikana. Noin viidennes yläkoulun vesiliikuntatuntien ajasta käytettiin peleihin ja leikkeihin sekä runsas kymmenesosa hyppyihin, vesijumppaan, vesijuoksuun ja vapaaseen toimintaan
(Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 90.) Salosen ja Valkosen (2020) pro gradu-työn (n = 230) mukaan 36 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista kertoi, ettei ollut käynyt vesiliikuntatunneilla koko yläkoulun aikana. Yhdeksäsluokkalaisista vain noin 28 prosenttia tytöistä oli tuntenut olonsa varmaksi ryhmässään vesiliikuntatuntien aikana, kun taas poikien vastaa prosenttiosuus oli 74 (Salonen & Valkonen 2020, 42). Myös sukupuoli-identiteettiin liittyvät kysymykset ja edellä mainittu yksityisyyden suojan puuttuminen yhdessä vähentävät osallistumista vesiliikuntatunneille. Opettajien mukaan yleisimpiä syitä osallistumattomuuteen ovat nuorten huono itsetunto ja häpeä omasta kehosta. Alastomuus pukuja suihkutiloissa, joissa harvoin on yksityisyyden suojaa sekä uimapuvussa oleminen aiheuttavat ahdistusta ja epämiellyttäviä tunteita. luokka Lukio (LI1) Lukio (LI2) Ammatillinen oppilaitos 75,7 69,2 70,2 64,2 63,4 21,8 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100. Vain 29 prosenttia kertoi osallistuneensa kaikille tunneille. luokka 8. T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s Joustavat mahdollisuudet allasvarauksiin ja yksityisyyden suojaa lisäävät ratkaisut uimahalleissa voisivat lisätä nuorten osallistumista vesiliikunnanopetukseen. Oman uima-asun puuttuminen voi muodostaa esteen osallistumiselle, sillä moni nuori ei mielellään käytä laina-asuja. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 5 5 Tyttöjen osallistuminen väheni enemmän kuin poikien siirryttäessä kahdeksannelta yhdeksännelle luokalle. Alakoulussa osallistutaan yleensä vielä innokkaasti, mutta yläkoulussa murrosiän myötä osallistumisessa ilmenee enemmän haasteita. Uimahallin muiden asiakkaiden kielteiset kommentit, joita voi tulla allastiloissa tai suihkutiloissa peseydyttäessä, koetaan epämiellyttävänä. Kuvio 2. Tämä vähentää opettajien mukaan oppilaiden osallistumista tunneille, eikä tilanne parantunut, vaikka opetusta altaalla olisi annettu tyttöjen ja poikien omissa ryhmissä. (Salonen & Valkonen 2020, 42.) Mikä estää nuoria osallistumasta. Liikunnanopettajat olivat huolissaan joidenkin huoltajien negatiivisesta asenteesta vesiliikuntaa kohtaan, mikä osaltaan vaikuttaa nuorten osallistumishalukkuuteen. Myös kulttuuriset tai uskonnolliset taustatekijät saattoivat opettajien mukaan estää vesiliikuntatunneille osallistumisen. Nuoret saattavat kokea kiirehtimisen stressaavaksi, koska he tarvitsisivat aikaa myös hiusten kuivaamiseen ja laittautumiseen uinnin jälkeen. Vesiliikuntatuntien toteutusta voi haitata myös matkat koululta hallille sekä tästä aiheutuva kiireen tuntu. Opettajien arvio vesiliikuntaan osallistuvien oppilaiden määrästä. luokka 9. Vastanneista liikunnanopettajista 74 prosenttia ilmoitti opettavansa sekaryhmiä, jolloin opetusta annetaan kaikille oppilaille samassa ryhmässä sukupuoleen katsomatta. Oppilaat olivat kertoneet opettajilleen, että huonot kokemukset aiemmilta vesiliikuntatunneilta heikensivät heidän osallistumismotivaatiotaan. Resurssien puutteen jälkeen selkeästi merkittävin haaste vesiliikunnan opetuksessa on nuorten haluttomuus osallistua tunneille. Myös mielenterveyden häiriöt, ahdistuneisuus ja viiltelyjälkien peittely ovat osallistumisen esteenä. Syynä saattoivat olla esimerkiksi liian uintitekniikkapainoinen opetus, oman vuoron pitkä odottelu ja uintitulosten ajanotto. ”Liikunnanopetus sekaryhmissä on uintitaitoa heikentä vä muutos, joka huolestuttaa minua suuresti liikunnanleh torina. 7. Uintitaito on henkivakuutus, jonka puuttuminen on pahimmillaan suuri menetys niin henkilökohtaisella kuin yh teiskunnan tasolla.” Uimataidottomuus tai häpeä heikosta uimataidosta sekä suoranainen veden pelko lisäävät osallistumattomuutta etenkin, jos käytettävissä oleva tila ei tue eriyttämistä
Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliiton tutkimusraportti. Pohjoismainen uimataidon määritelmä. 2017. Helsingin kaupungin tilastotoimisto 20 1951/52. Nuorten on tärkeää oppia tunnistamaan omat taitonsa ja rajansa luonnon vesillä liikuttaessa esimerkiksi uidessa, suppaillessa tai veneillessä. & Heikinaro-Johansson, P. Lauritsalo, K. Määräykset ja ohjeet 2014: 96. Nuorten kanssa puhuttiin myös opetussuunnitelman tavoitteista ja yleisesti vesiliikunnan hyödyllisyydestä. Viitattu 2.8.2021 https://www.suh.fi/tiedotus/hukkumistilastot SUH 2021a. Yhdessä kaupungissa pystyttiin järjestämään yhteistyössä lähikoulujen kanssa suljettuja vuoroja tytöille. Aina tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. Myös yksityisyyden suojan huomioiminen uimahallien uudisja korjausrakentamisessa edistää nuorten osallistumista opetukseen ja lisää yhdenvertaisuutta. Opetushallitus. Oppilaiden uimataitoerot ovat erittäin suuria. Viitattu 7.8.2021. Koulutuksen seurantaraportit 2011: 4. (Helsingin Sanomat 2021). Myös SUH on mediassa vedonnut päättäjiin, jotta resursseja kohdennettaisiin paikkaamaan koulujen uinninopetusvajetta, jota oli jo ennen koronan tuomia rajoitteita. Opetushallitus. Suomen hukkumistilasto on synkkä, sanoo uimaopetusliitto – WHO:n mukaan eniten hukkuvat alle viisivuotiaat. Jyväskylän yliopisto. Tässäkin asiassa liikunnanopettajat tekevät arvokasta työtä, kun he tukevat nuorten itsetuntoa ja positiivisen kehonkuvan muodostumista, ja luovat psyykkistä turvallisuuden tunnetta edistäviä toimintatapoja uimahalliympäristöön. Opettajat keskustelivat ennen vesiliikuntatunteja oppilaiden tuntemuksista ja oman kehon hyväksymisestä koko ryhmän kesken, ja tarvittaessa he kävivät henkilökohtaisia keskusteluja. Jos liikunnanopetus muutoin oli sekaryhmissä, niin vesiliikuntakerrat pyrittiin järjestämään erillisryhmissä. Viitattu 7.8.2021. Opetuslaitokset 1955. Taloustutkimus Oy. ”Usually I like school PE, but…”: scholl physical education described in Internet discussion forums. Viitattu 7.8.2021. Liikuntatieteellinen tiedekunta. https://yksa.disec.fi/Yksa4/download/ 143828044942300/file/fd48a0b9-9930-458a-a99c-a39ac7863f97 Palomäki, S. Jyväskylä, Finland: University of Jyväskylä. Lukion opetussuunnitelma (LOPS). Viitattu 7.8.2021. & Valkonen, M. Allastiloihin annettiin mahdollisuus tulla pyyhe päällä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS). Uimaja vesiturvallisuusopetusta tarvitaan koko oppivelvollisuuden ajan Vaikka uimataito saavutetaan yleensä jo alakouluiässä, niin uimaja vesiturvallisuustaidot tarvitsevat tukea myös yläkoulussa ja toisella asteella. Liikunnanopettajat toivoivat joustavaa yhteistyötä uimahallin henkilöstön kanssa sekä muiden asiakkaiden ymmärrystä vesiliikunnan opetusta kohtaan. Liikunnanopettajat käyttivät runsaasti erilaisia tapoja tukiessaan nuorten osallistumista vesiliikuntatunneille. Toinen merkittävä ongelma vesiliikunnan opetuksen tavoitteiden toteutumiselle on nuorten osallistumattomuus vesiliikuntatunneille. Olisikin tärkeää, että yläkoulujen käytössä olisi myös reunaratoja tai riittävästi matalaa aluetta, jossa jalat ylettyvät pohjaan. Uimahallien asiakastyytyväisyysbarometrin mukaan etenkin 15–34-vuotiaat kaipaavat selkeästi lisää yksityisyyden suojaa tarjoavia ratkaisuja (Uimahallien asiakastyytyväisyys 2020). 5 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Miten nuorten osallistumista voi tukea. Kuudesluokkalaisten uimataito Suomessa. Tällöin kaikilla nuorilla olisi yhdenvertainen mahdollisuus osallistua vesiliikuntaan heikosta uimataidosta huolimatta. Hukkumistilastot. Opettajat eivät voi kaikissa peruskouluissa ja lukioissa valitettavasti toimia opetussuunnitelman mukaisesti ja toteuttaa uinninja vesipelastustaitojen opetusta resurssien puutteen vuoksi. Likes. Joissain kaupungeissa uimaopettaja avusti vesiliikuntatunneilla, mikä auttoi myös turvallisessa ja taitotason mukaisessa eriyttämisessä. Yksityisyyden suojaa opettajat pyrkivät lisäämään antamalla oppilaiden käyttää erillisiä pukukoppeja ja yksityissuihkuja, jos näitä oli uimahallissa käytettävissä. Myös suihkutiloihin menoa porrastettiin ja annettiin tarvittaessa mahdollisuus peseytyä eri aikaan kuin muut. Viitattu 7.8.2021. Tavoitteena oli luoda ryhmään positiivinen ja hyväksyvä ilmapiiri, jotta jokainen uskaltaisi olla oma itsensä. 2014. https://www.suh.fi/files/3091/Uimahallien_ asiakastyytyvaisyys_2020_Raportti_PDF.pdf T E E M A : K a s v a t u s j a k o u l u t u s. Kahdeksan kymmenestä veneilyonnettomuuksissa hukkuneista olisi pelastunut, jos pelastusliivit olisi puettu päälle oikein (SUH 2021b). https://www.suh.fi/toiminta/uimaopetus Uimahallien asiakastyytyväisyys 2020. Viisitoistavuotiaat saavat itsenäisesti ohjata moottorivenettä, joten etenkin yläkouluikäisten on tärkeää saada vesiturvallisuusopetusta. SUH 2021b. 2011. https://www.likes.fi/wp-content/ uploads/2020/03/2575-likes_uimataitoesite_210x210_web_01.pdf Helsingin Sanomat 2021. Järjestely mahdollisti paremmin myös maahanmuuttajatyttöjen osallistumisen vesiliikunnan opetukseen. Studies in Sport, Physical Education and Health 207. Opetushallitus. 2019. Yhdeksäsluokkalaisten koettu vesipätevyys. Jotkut opettajat järjestivät vesiliikunnasta myös tukiopetusta ja korvauskertoja, mutta kaikissa kunnissa tämä ei ollut mahdollista liikunnanopettajien toiveista huolimatta. 2020. SUSANNA SAARI, LitM yliopistonopettaja, liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto susanna.p.saari@jyu.fi KASPER SALIN, LitT yliopistonlehtori, liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto SANNA PALOMÄKI, LitT yliopistonlehtori, liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto LÄHTEET Hakamäki, M. 2014. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Määräykset ja ohjeet 2019:2a. Salonen, L
Samalla on huomioitu liikunnan merkitys kansanterveyden ja kansantalouden kannalta. Erityisesti vähiten liikkuvien liikkuminen on vähentynyt. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 5 7 Tiede ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen: Liikkumiseen vaikuttavia päätöksiä tehdään kaikkialla yhteiskunnassa Tiedeja kulttuuriministeri Antti Kurvinen kannattaa liikunnan ja urheilun sekä muiden edunsaajien rahoituksen siirtämistä yleisiin budjettivaroihin vuodesta 2024 alkaen. Ministeri muistuttaa, että ihmisten liikuntamahdollisuuksiin vaikuttavia päätöksiä tehdään lähes kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Kurvisen mukaan LIPOKOn työ on lähtenyt liikkeelle suunnitellusti. – Lisäksi työja koulumatkaliikunnan vähentymisellä on ollut merkittäviä vaikutuksia työja kouluikäisten liikkumiseen. Koronarajoitukset ovat osaltaan vahvistaneet liikkumisen polarisaatiota. Keväällä 2021 ensimmäisellä varsinaisella hakukierroksella myönnettiin 17 miljoonaa euroa avustuksia 235 kunnalle. Kuva: Katarina Koch. Kurvinen pitää tärkeänä, että fyysisen aktiivisuuden edistäminen, liikunta ja urheilu sisältyvät hallitusohjelmaan poikkihallinnollisesti. Avainkysymys on, miten saadaan ihmiset takaisin liikkumaan arjessa sekä palaamaan takaisin liikuntaharrastusten pariin, sanoo Kurvinen. Liikuntapolitiikan poikkihallinnollisen koordinaatioryhmän (LIPOKO) pyrkii osaltaan edistämään liikkumista laaja-alaisesti. Pidän erittäin tärkeänä, että menestystarinaksi osoittautunutta Liikkuva koulu -ohjelmaa on lähdetty laajentamaan koko elämänkaarelle. Liikuntapoliittisesti kaikkein tärkeimpänä asiana Kurvinen pitää fyysisen aktiivisuuden lisäämistä kaikissa ikäja väestöryhmissä. Koordinaatioryhmässä on mukana 11 ministeriötä, Kuntaliitto ja eri asiantuntijaja koulutusorganisaatioiden edustajia. Kunnianhimoisena tavoitteena on sovittaa liikkumiseen vaikuttavat erilaiset näkökulmat yhteen. Varsinaisen liikuntapolitiikan ohella muun muassa terveyspolitiikan linjaukset, liikennekysymykset, kaupunkisuunnittelu, koulutus ja maanpuolustus vaikuttavat ihmisten liikkumiseen. Sote-uudistuksen Kurvinen näkee vaikuttavan liikuntapolitiikkaan melko vähän. Pilottivaiheeseen osallistui 112 kuntaa. Isot liikkumispäätökset tehdään paikallisesti Lasten ja nuorten harrastamisen ”Suomen mallin” valmistelu etenee Kurvisen mukaan hyvin. – Valtion ja julkisen sektorin tärkein tehtävä on luoda edellytykset sille, että jokaisella suomalaisella on mahdollisimman pieni kynnys liikunnan ja liikkeen määrään lisäämiseen. Liikkuva-ohjelmat tuovat liikunnan osaksi arkea lapsuudesta ikäihmisiin. Elokuussa avattiin harrastamisen Suomen mallin yhteyspiste, joka tukee ja auttaa kuntia ja harrastustoiminnan järjestäjiä lasten ja nuorten toivomien harrastusten toteuttamisessa
– Mittarit ja vertailupohja huippu-urheilussa ovat myös aina kansainvälisiä, emme voi itse päättää,mikä on huippu-urheilua, ja mille tasolle vaatimustaso urheilussa tulisi asettaa. Pääsin seuraamaan muun muassa ammuntaa, jousiammuntaa, uintia ja purjehdusta. Viimeksi tämä näkyi suurena kiinnostuksena Tokion olympialaisia kohtaan, ja ilona suomalaisten menestyksestä kisojen aikana. – Käyn lenkillä ja kuntosalilla sekä teen voimisteluliikkeitä, kuten lankutuksia ja punnerruksia kotona ja työmatkoilla. Meillä ei ole käytössä sellaisia varoja, joilla tuoton alenema kyetään täysimääräisesti kompensoimaan. Joudumme siis ainakin vuosina 2022 ja 2023 nipistämään liikunnan ja urheilun määrärahoja, sanoo Kurvinen. 5 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Kunnan ja tulevien hyvinvointialueiden yhteisiä palveluja ovat esimerkiksi liikuntaneuvonta ja soveltavan liikunnan palvelut. Uudistus on tarkoitus toteuttaa vuoden 2024 alusta alkaen. Korona-aika on pienentänyt yhtiön tuottoja, mikä on herättänyt liikunnan ja urheilun kentillä huolta. Soteuudistuksen myötä kuntien rooli elinvoiman, liikunnan ja hyvinvoinnin edistäjinä korostuu. Nykyisin hän harrastaa lajeja, jotka sopivat parhaiten osaksi kiireistä arkea. Viimeksi olin kannustamassa suomalaisurheilijoita Tokion olympialaisissa. Kurvinen sanoo ymmärtävänsä hyvin viime aikoina kasvaneen huolen peliriippuvuudesta, jota hän pitää yhtä vakavana sairautena kuin alkoholismia tai huumeriippuvuutta. Pesäpalloa ja lankutusta Kurvisen lempilaji on supisuomalainen pesäpallo, jota hän on juniorina pelannut. Tämä toisi hänen mukaansa ennustettavuutta ja selkeyttä suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja tieteen rahoitukseen. Hänen mukaansa huippu-urheilun merkitys suomalaisille on pysynyt tutkimusten ja kyselyjen perusteella suurena. Oma liikuntavinkkini on, että omista liikuntasuorituksista kannattaa pitää kirjaa. Huippu-urheilun tilan arviointi on Kurvisen mukaan tulossa Tokion olympialaisten ja paralympialaisten jälkeen. Veikkauksen alentuneen tuoton vaikutusta liikunnan ja urheilun rahoitukseen ei ole helppo paikata. Näkyvänä ja globaalina toimintana urheilu voi osaltaan vaikuttaa ihmiskunnan yhteisten haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuskysymysten ratkaisemiseen. Hän sanoo seuraavansa pesäpalloa edelleen aktiivisesti. Ainakin minua se on motivoinut liikkumaan aiempaa enemmän. Hän muistuttaa, että urheilu toimii osana yhteiskuntaa. Huippu-urheilu elää ajassa Huippu-urheilun Kurvinen näkee olevan osa kulttuuria. Näin voidaan tavoittaa entistä paremmin niitä ihmisiä, jotka eivät liiku tällä hetkellä laisinkaan. Esimerkkeinä hän mainitsee e-urheilun hyväksymisen valtionavustuksen piiriin sekä padelin ja frisbeegolfin suosion voimakkaan kasvun. Kuntien rooli ”liikuntajohtajina” vahvistuu entisestään. Kurvinen pitää tärkeänä myös eettisten kysymysten, kuten yhdenvertaisuuden edistämisen, epäasiallisen käytöksen ja seksuaalisen häirinnän kitkemisen pitämistä esillä. Liikunnan rahoitus siirrettävä suoraan budjettirahoitukseen Veikkauksen asemasta on puhuttu paljon viime aikoina. – Hallituksessa on sovittu, että Erkki Liikasen työryhmän esitysten pohjalta selvitetään edunsaajien rahoituksen kokonaisvaihtoehdot vuoden 2021 loppuun mennessä. – Pidemmällä tähtäimellä sote-uudistuksen välilliset vaikutukset liikuntaan voivat olla merkittäviä. Veikkausrahoituksen turvin toimivissa järjestöissä epävarma tilanne on herättänyt huolta. Edunsaajien rahoitus on kuitenkin eri kysymys kuin Veikkaus-yhtiön asema. Olen oppinut laittamaan liikuntasuorituksiani ylös exceliin. Tulevaisuudessa nousee entistä enemmän keskusteluun myös arvokisojen myöntäminen maihin, joiden yhteiskunnallinen demokratia ja ihmisoikeudet eivät toteudu. Hallitusohjelmassa on linjattu, että rahapelihaittojen hillitsemiseksi rahapelipolitiikalla turvataan Veikkaus Oy:n kanavointikykyinen yksinoikeus. JOUKO KOKKONEN ”Pidän myös tärkeanä, että sosiaali ja terveydenhuolto saadaan vahvemmin mukaan liikkeen edistämiseen.”. Paikallisella tasolla tehdään tärkeimmät päätökset liikunnan ja liikkeen lisäämiseksi. Soten jatkovalmistelussa on pidettävä huolta siitä, että nämä palvelut pelaavat jatkossakin. Vaikka uudet lajit valtaavat alaa, kansainvälinen kilpailu kiristyy edelleen myös perinteisissä lajeissa, ja kilpailussa mukana pysyminen edellyttää yhä vahvempaa panostusta. – Suomalaiset janoavat huippu-urheilusta myös menestystä. Huippu-urheilun määritelmä ja sisällöt elävät Kurvisen mielestä vahvasti myös ajassa. – Muuten seuraan monipuolisesti suomalaisurheilijoiden edesottamuksia eri lajeissa. Kurvinen korostaa, että Veikkauksen tuotot edunsaajille pitää siirtää jaettavaksi suoraan valtion budjetin kautta. – On selvää, että kun Veikkauksen tuloutus on kolmanneksen aiempaa pienempi, joudutaan miettimään hyvin tarkasti sitä, miten ongelmaa voidaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti ratkoa. Hänen mukaansa rahapelihaitat on otettu huomioon vakavammin kuin aiemmin. Pidän myös tärkeänä, että sosiaalija terveydenhuolto saadaan vahvemmin mukaan liikkeen edistämiseen. Lapsuuden ja nuoruuden pesäpalloharrastuksen Kurvinen sanoo jättäneen vahvan kipinän liikuntaa ja urheilua kohtaan
Episteeminen epäoikeudenmukaisuus liikunnassa Moniarvoisuuden lisääntyminen on ravisuttanut perinteisen asiantuntijuuden ja institutionaalisen tiedon val. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 5 9 Tietämättömyyden uhkat ja mahdollisuudet liikuntatieteessä Liikuntatieteessä on uskottu tiedon valistavaan ja motivoivaan vaikutukseen ihmisten liikuntakäyttäytymisen muuttamisessa. Onko liikuntatiede keskittynyt liiaksi tietoon ja puhunut liian vähän tietämättömyydestä. Oli syy mikä hyvänsä, voidaan joka tapauksessa väittää, että liikuntatiedettä vaivaa itseymmärryksen puute sen osalta, miksi tieto ei muuta ihmisten käyttäytymistä. Tutkijoiden mukaan laihat tulokset johtuvat siitä, että liikuntavalistuksessa ei ole tarpeeksi ymmärretty vähän liikkuvien kokemuksia, näkökulmaa ja lähtökohtia (mm. Moniarvoisuuden lisääntyminen liikunnan kentällä on nostanut esiin kysymyksen, kenen tieto on arvokasta, ja keitä pidetään tietämättöminä. Esimerkiksi liikuntafysiologia ”kovana” biotieteenä edustaa perinteisen luonnontieteen ideaalia, joka tuottaa objektiivisia tuloksia ja kitkee tietämättömyyttä empiirisen täsmätutkimuksen avulla. Digitalisaatio ja sosiaalinen media ovat mahdollistaneet liikuntadatan tuottamisen ja jakamisen, mutta samalla myös disinformaation levittämisen uudella tavalla. Viime vuosina tiedonsosiologit ja filosofit ovat väittäneet, että tietämättömyys ei ole vain tiedon poissaoloa, vaan on olemassa lukuisia erilaisia tietämättömyyden muotoja, joista osa on haitallisia, osa harmittomia ja osa jopa tarpeellisia (Gross & McGoey 2015). Voisiko yhtenä ratkaisuna on uudenlainen liikuntatiedon moniarvoisuuden tunnistaminen. Biotieteisiin pohjautuva tieteellinen tieto on hallinnut liikunnanopetusta, urheiluvalmennusta ja terveysliikuntaa koskevia suosituksia ja ohjelmien tekemistä. Viime vuosina tietämättömyyden tutkimuksesta (ignorance studies) on muotoutunut monitieteinen tutkimusalue, jossa tietämättömyyttä on tutkittu sekä teoreettisena että empiirisenä kysymyksenä. Liikuntatiede kaipaa uuden laista ymmärrystä tietämättömyyden eri muodoista. Perinteisesti tietämättömyys on määritelty tiedon puutteena, jota on pidetty vahingollisena asiantilana. Yhden totuuden liikuntatiedettä. Tietämättömyys voi toki olla monella tavalla haitallista, varsinkin jos tahallisesti levitetään valheellisia käsityksiä. Toistaiseksi liikuntatieteen alalla tietämättömyyden tutkimus on ollut vähäistä (Campbell 2021), vaikka se voisi olla hyödyllinen episteeminen harjoitus myös liikunnan ja urheilun kannalta. Keskityn tässä artikkelissa kolmeen tietämättömyyden muotoon, jotka liikuntatieteen piirissä näyttävät kiinnostavalla tavalla liittyvän toisiinsa: tiedolliseen epäoikeudenmukaisuuteen, liikuntadatan tuottamaan ylirationaalisuuden ongelmaan ja disinformaation jakamiseen sosiaalisen media kautta. Tällainen tietämättömyys on hyödyllistä, jotta voidaan arvioida, mitä on tiedettävissä ja millä keinoin tuntemattomista asioista voidaan tietoa hankkia. Asiantuntijuuden kannalta esimerkiksi riittävän osaamisen ja tietämyksen lisäksi on tärkeää tunnistaa oman asiantuntijuuden rajat ja rajoitukset: mitä ei osaa tai ei tarvitse tietää. Se on ollut yhden totuuden tiedettä, jonka tutkimustulosten perusteella laaditut kansalaisten terveysliikuntaa koskevat suositukset ovat usein selväpiirteisiä liikunnan harjoittamisen määrää koskevia imperatiiveja. Liikuntatieteen perinteinen valistukseen perustuva tietokäsitys lähestyy liikuntaa ylhäältä alaspäin, jossa tutkimuksen pohjalta tuotetut käyttövalmiit tulokset siirretään kaikkia kansalaisia koskeviksi liikuntapiirakoiksi. Vuosia jatkunut kansalaisten valistus liikunnan terveysvaikutuksista ja liikunnallisten elintapojen tärkeydestä ei ole silti tuonut toivottavaa muutosta ihmisten käyttäytymiseen. Samalla tarvitaan näkemystä siitä, millaisia tulevaisuuden uhkia ja mahdollisuuksia tietämättömyyteen liittyy terveysliikunnassa. Tietämättömyys on myös ennakkoedellytys tutkimuksessa, jotta tutkija pystyisi tunnistamaan sen, mitä ei vielä tiedetä. Entäpä jos tieto ja data eivät johdakaan toivottuun asenteiden muutokseen tai voivat jopa muuttua liikunnan esteeksi. Kauravaara 2013; Pyykkönen 2014)
Liikuntatiede terveystieteiden osa-alueena ei ole toistaiseksi joutunut samanlaiseen turbulenssiin kuin esimerkiksi ravitsemustiede, jonka pohjalta tuotetut ravitsemissuositukset ovat johtaneet ankaraa väittelyyn erilaisten ruokavalioiden paremmuudesta. Yksi terveysliikunnan pinnan alla kytevä kiista asiantuntijoiden ja maallikoiden välillä liittyykin siihen, miten liikuntatiede suhtautuu lihavuuteen ja toisaalta millaista syrjintää ja paheksuntaa lihavat ihmiset kokevat liikunnan parissa. 1 Intersektionaalisuudella tarkoitetaan, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat sukupuolen ohella monet muutkin erot, kuten yhteiskuntaluokka, ikä, alkuperä ja seksuaalinen suuntautuminen. Tietämättömyyden kannalta biointensiivisen tiedon korostuminen johtaa helposti omien kokemusten sivuuttamiseen tai niiden pelkkään välineelliseen tarkasteluun erilaisten liikunnan määrällisten tavoitteiden suhteen. Digitaalisten laitteiden avulla kerätty biodata alkaa ohjata arkielämän toimia kuten erilaiset päiväkohtaiset askelmäärätavoitteet, nukuttujen tuntien määrä tai juodut vesilitrat. 2011), lihavuus (Harjunen 2019) tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen (Kokkonen 2018) usein tuottavat aikuisten liikuntakulttuurissa ulossulkemisia, vähättelyä ja syrjintää (Aho & Huumonen 2020). Esimerkiksi sukupuoli, ikä, luokka tai ruumiin koko voivat vaikuttaa siihen, miten subjektiin suhtaudutaan episteemisenä toimijana eli miten luottavana tai epäluotettavana hänen tietoaan pidetään. Liikuntatiedon voimakas polarisaatio yhtäältä kokemukselliseen tietoon ja toisaalta datavetoiseen tietoon voi tulevaisuudessa synnyttää yhä enemmän erilaisten tärkeikKuva: Antero Aaltonen. Kun elämänhallinta perustuu datavetoiseen toimintaan, syntyy turhautumista, kun laitteiden tuottama data ei näytä riittävän tarkalta. Digitaalisten laitteiden tuottamat aktiivisuusgrafiikat kalorienkulutuksesta unenmäärään voivat aiheuttaa myös laitteiden käyttäjille ongelmia. On vain ajan kysymys, milloin roihahtaa keskustelu siitä, kenen tiedolla on väliä liikuntatieteessä ja missä määrin terveysliikuntasuositusten taustalla vaikuttava monoliittinen tietokäsitys on kestävällä pohjalla moniarvoisessa yhteiskunnassa. Tuotetun liikuntadenialismin nousu. Tällaiseen dataintensiiviseen toimintaan kytkeytyy yksi tietämättömyyden paradokseista: mitä enemmän tieto lisääntyy, samassa suhteessa lisääntyy joukko uusia tuntemattomuuksia, joista puolestaan syntyy pakottava tarve saada tarkempaa tietoa. Keskustelu intersektio naalisuudesta 1 on nostanut liikuntatieteen kentällä esiin uusia kysymyksiä. Määrällisten tavoitteiden saavuttaminen päivässä voi johtaa pakkomielteiseen ylirationaalisuuteen. Datavetoisen liikuntatiedon ylirationaalisuus Liikuntatieteen yhden totuuden tietokäsitys on johtamassa terveysliikunnan kannalta uudenlaiseen polarisaatioon: samaan aikaan kun moniarvoisuutta korostavan keskustelun myötä kokemukselliselle tiedolle vaaditaan aiempaa korostuneempaa asemaa liikuntatieteessä, biotieteisiin pohjautuva liikuntatieto on yhä datavetoisempaa, jossa jokaista liikettä mitataan tarkasti erilaisilla digitaalisilla laitteilla. Tietämättömyyden tutkimuksen piirissä on yhä enemmän kiinnitetty huomiota tiettyjen ihmisryhmien epäoikeudenmukaisiin ja sortaviin piirteisiin, tiedollisen epäoi keudenmukaisuuden muodossa (Fricker 2007). Tietämys on monimuotoistunut ja hajautunut, samalla se on muuttunut hauraammaksi ja kiistanalaisemmaksi. Digitalisaatio on tehnyt harrastajien liikuntatiedosta yhä datavetoisempaa, kun jokaisesta liikuntasuoritteesta voidaan tuottaa joukko seurantaja vaikutusarvioita. Niitä on suositeltu liikuntaan motivoivina laitteina, mutta osalle itsensä mittaaminen voi kehittyä datariippuvuudeksi (Parviainen 2016). Episteeminen epäoikeudenmukaisuus yhtenä tietämättömyyden muotona tarkoittaa, että joku ei tunnista tai väheksyy toisen tietämystä vallitsevista ennakkoluuloista johtuen. Tietämättömyys tuottaa ahdistusta ja myös kyvyttömyyttä toimia ilman laitteiden antamaa dataohjausta. Kenen tiedolla merkitystä liikuntatieteen kentällä. Keitä syytetään tai syyllistetään tietämättömyydestä. 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 taa, mikä näyttäytyy julkisuudessa erilaisia kiistoina asiantuntijoiden ja maallikoiden välillä. Keitä pidetään tietämättöminä ja miksi. Liikuntaa koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi maahanmuuttajatausta (Zacheus ym. Kansainväliset kampanjat kuten MeToo ja Black Lives Matter ovat herättäneet vastakaikua myös suomalaisella liikuntakentällä (Aho & Huumonen 2020). Infoähkystä ja kognitiivisesta kuormituksesta on puhuttu pitkään, mutta datavetoinen liikuntatieto johtaa helposti ylirationaalisuuden harhaan ja liiallisen varmuuden (overconfidence) tavoitteluun terveyttä edistävissä elämäntavoissa
Vahvistusharhoja (confirmation bias) esiintyy, kun aihetta koskevia tekstejä etsiessään ihmiset ovat taipuvaisia lukemaan lähteitä, jotka puoltavat ja vahvistavat heidän ennakkokäsityksiään. Oxford: Oxford University Press. Eri tieteenalojen avulla tuotetun ja tutkitun tiedon merkitys on edelleen tärkeässä asemassa liikunnan kentällä. Kuuluisimpia esimerkkejä systemaattisesti tuotetusta epäilystä on tupakkayhtiöiden tupakoinnin vaarojen piilottelu ja vuosikymmeniä kestänyt viivytystaistelu tupakoinnin rajoittamista vastaan (Oreskes & Conway 2010). Naiset paitsiossa. Disinformaatiota levittämällä se voi haitata tai edistää tiettyjä toimia yhteiskunnassa aina kulloisenkin intressin mukaan. Aivan yhtä tärkeää on tunnistaa relatiivisuuden vaarat sen osalta, että kaikki eivät ole yhtä oikeassa. LIKES-tutkimuskeskus. Ei ole myöskään täysin mahdoton ajatus, että terveysliikunta tai jokin sen osa-alue politisoituu tulevaisuudessa tavalla, että sen ympärille kehittyy voimakasta denialismia ja liikuntaa koskevaa disinformaation jakamista. Liikunta & Tiede 55(6), 96–102. Fat Studies 8(2), 173–186. Esimerkiksi omakohtaiset kokemukset sairauksista, sairaalabyrokratia, väärät diagnoosit, hoitomuodot, rokotteiden sivuvaikutukset tai hoitovirheet ovat kirvoittaneet samanlaisia kokemuksia jakavat perustamaan tukija vertaisryhmiä asian tiimoilta. Teoksessa: Matthias Gross & Linsey McGoey (toim.) Routledge International Handbook of Ignorance Studies (s. Exercising Exclusions: Space, Visibility, and Monitoring of the Exercising Fat Female Body. Gross, Matthias & McGoey, Linsey (2015). Miten tunnustaa tietämättömyyden muodot. 320–7. Quantified bodies in the checking loop: Analysing the choreographies of biomonitoring and generating big data. Oma ryhmänsä on suuren joukon seuraajia saavat mm. Parviainen, Jaana (2016). Pyykkönen, Teijo (2014). JAANA PARVIAINEN , FT yliopistotutkija Tampereen yliopisto jaana.parviainen@tuni.fi LÄHTEET Aho, Kaisa-Riitta & Huumonen, Hanna (2020). Introduction. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 276. https://www.lts.fi/media/lts_julkaisut/impulssit/imp_28_netti_ korj270114.pdf Zacheus, Tuomas; Koski, Pasi & Mäkinen, Suvi (2011). Harjunen, Hannele (2019). Tietämättömyyden strategiseen hyödyntämiseen liittyy ajatus, jonka mukaan omat vaikuttimensa ja voittonsa naamioiva eturyhmä voi luoda vastakkainasettelua erilaisten ryhmien välille. Instagram-tähdet ja bloggaajat, jotka oman maailmankuvansa pohjalta välittävät voimakkaita käsityksiään ja uskomuksiaan terveyteen liittyen. Disinformaatiota levitetään varsinkin voimakkaita tunteita herättävissä kysymyksissä kuten ravinnon, rokottamisen ja maahanmuuton osalta. Liikuntatieteen tulevaisuuden kannalta kriittinen kysymys on, miten se tunnistaa tietämättömyyden eri muodot. Viitattu 21.6.2021. Lontoo: Routledge. Maahanmuuttajanaisten liikunnan tunnuspiirteitä Suomessa. Lay participation with medical expertise in online self-care practices: Social knowledge (co)production in the Running Mania injury forum. Viitattu 21.6.2021 https://jyx.jyu.fi/ dspace/bitstream/handle/123456789/41747/978-951-790-343-1_ Likes_vaitos14062013.pdf?sequence=1 Kokkonen, Marja (2018). Miten huomioidaan kokemuksellinen tieto osana liikuntaohjelmia ja suosituksia sekä millainen rooli annetaan yhteiskunnalliselle moniarvoisuudelle sekä erityistietämykselle, joka kumpuaa ihmisten erilaisuudesta. DOI: 10.1016/j.socscimed.2021.113880 Fricker, Miranda (2007). Polarisaation suhteen molemmissa ryhmissä oletettavasti koetaan, että liikuntatieteen perinteinen kansanvalistukseen perustuva imperatiivi ei vastaa heidän tietotarpeisiinsa. He tulkitsevat helposti monitulkintaista aineistoa omaa näkemystään tukevasti. Campbell, Patricia (2021). Intohimoisesti asiaansa suhtautuvissa sosiaalisen median vertaisryhmissä yhteisesti tuotetun tiedon avulla voidaan haastaa liikunta-alan asiantuntijoiden kuten opettajien, valmentajien ja tutkijoiden auktoriteettia liikuntatiedon portinvartijoina. Epistemic Injustice: Power and the Ethics of Knowing. New York: Bloomsbury Press. Laajalle levinnyt ilmastonmuutosdenialismi on yksi esimerkki, kuinka yleistä mielipidettä voidaan peukaloida luomalla tutkijoiden välille tekaistuja kiistoja. Oreskes, Naomi & Conway, Erik M (2010). Social Science & Medicine 277(2):113880. Tällaisella moniarvioisuudella liikuntatieteen ytimessä on kiire, sillä myös liikuntatiedettä uhkaa erilaiset denialismin ja disinformaatiokampanjan vaarat. Human Technology 12(1): 56–73. 1–14). Liikuntatieteellisen seuran impulssi nro 28, 6–12. Tiedon kannalta on tärkeää, että liikuntatieteessä ei torjuta ulkotai sisäpuolelta tulevaa kritiikkiä huuteluna ja leimata sitä ideologiseksi asenteeksi, tietämättömyydeksi tai hysteriaksi. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 6 1 si koettujen aiheiden ympärille keskittyviä vertaisryhmiä. Seksuaalivähemmistöjen häirintä joukkueessa tai liikuntaryhmässä: henkisen pahoinvoinnin näko?kulma. Toistaiseksi liikuntatieteen piirissä ei ole noussut julkisuuteen repiviä kiistoja asiantuntijoiden ja maallikoiden välillä toisin kuin monilla muilla terveyden aloilla.. Merchants of Doubt: How a Handful of Scientists Obscured the Truth on Issues from Tobacco Smoke to Global Warming. Liikuntapolitiikka kaipaa intersektionaalista ohjausta. Mitäs sitten jos ei liikuta: etnografinen tutkimus nuorista miehistä. Tietämättömyyden tutkimuksessa tätä on kutsuttu ”tahalliseksi tietämättömyydeksi” erotettuna tahattomasta tai viattomasta tietämättömyydestä. Sosiaalinen media mahdollistaa väärän informaation jakamisen uudella tavalla. Liikunta & Tiede 48(1), 63–70. Toistaiseksi liikuntatieteen piirissä ei ole noussut julkisuuteen repiviä kiistoja asiantuntijoiden ja maallikoiden välillä toisin kuin monilla muilla terveyden aloilla. Kauravaara, Kati (2013). Aikuiskasvatus 4/2020, s. ”Liikuntaa – periaatteessa joo, mutta...” Teoksessa Esa Rovio, Anita Saaranen-Kauppinen & Teijo Pyykkönen (toim.) Liikuntakynnyksen yli -ohjelmista ihmisen kohtaamiseen
Eettinen johtajuus . Hän kykenee ohittamaan oman edun tavoittelun yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Valmentajat kokevat kuitenkin olevansa yksin kohdatessaan eettistä päätöksentekoa sivuavia kysymyksiä. Hyvä johtaja pystyy epäitsekkäästi harkitsemaan ja käyttämään itsenäisesti päätöksentekokykyään. Eettinen johtajuus ilmenee johtajan normatiivisesti hyväksyttävän käytöksen ja ominaisuuksien yhdistelmänä (Brown ym. Päättäjät toimivat organisaation, johdon ja kollegojen vaikutusten sekä rajoitusten välimaastossa. Merkittäviä ovat myös velvollisuuteen ja vastavuoroisuuteen perustuvat sosiaalisen vaihdon prosessit (Mayer ym. Valmentajat tulkitsevat eettistä johtajuuttaan omien toimintojensa kautta ja vuorovaikutuksena sekä toiminnan että prosessin näkökulmasta. (Wright & Quick 2011, 977.) Eettinen sokeus johtaa epäeettisiin päätöksiin Usein ajatellaan, että yksilön tapa toimia riippuu luonteenpiirteistä, ja tehdyt päätökset ovat harkittuja ja perustuvat päätöksen riski-hyötysuhteeseen. Yksilöt oppivat tarkkailemalla ja myöhemmin toistamalla havaitsemiansa roolimallien tai johtajien uskottavia arvoja ja käyttäytymismalleja (Mayer ym. Eettinen johtajuus vaikuttaa johdettaviin myös sosioemotionaalisen vaihdon, kuten reiluuden ja luottamuksen osoitusten kautta. 2005, 117; Mayer ym. 2009, 2–3). (White & Rezania 2019, 460.) Eettistä pohdintaa vaativissa tilanteissa ihmiset tukeutuvat toisiinsa etsiessään ratkaisuvaihtoehtoja. He kaipaavat vertaistukea sekä urheilijoiden ja seuran tukea. Tämä yhdistettynä palkitsemisja rangaistusjärjestelmään selittää johtajien eettisen käyttäytymisen valumisvaikutusta johdettaville (Brown & Treviño 2006, 607; Mayer ym. 2005, 120). Eettisyyden positiivinen näkökulma on jäänyt sivuun. Urheilukulttuuri on kuitenkin muuttunut ja siinä ovat korostuneet ammattimaisuus ja talous, jolloin tavoitteena on voitto hinnalla millä hyvänsä (Thompson & Dieffenbach 2016, 507). mitä se on. 6 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Eettinen johtajuus päivittäisessä urheiluvalmennuksessa Urheilussa kohdataan monenlaisia eettisiä asioita. Eettistä johtajaa kuvaavia luonteenvahvuuksia ovat nöyryys, ystävällisyys, kiitollisuus ja anteeksiantavaisuus. Yhteisesti sovittujen arvojen tukemaa avointa, kahdensuuntaista kommunikointia arvostavan ilmapiirin suosiminen kuuluu hyvään johtajuuteen ja eettiseen käyttäytymiseen. Valmentaja, joka kyseenalaistaa äänekkäästi tuomaripäätöksiä tai osoittaa huomattavaa kunnioituksen puutetta tuomaritoimintaa tai vastusta kohtaan valmennettaviensa edessä edesauttaa myös pelaajien vastaavaa käytöstä. 2005, 117; Mayer ym. Useat näistä, kuten rasismi, sanallinen ja fyysinen väkivalta ja epäasiallinen käyttäytyminen ovat universaaleja ongelmia myös urheilun ulkopuolella. 2014, 637.) Valmentajat vaikuttavat vahvasti urheilijoiden moraaliajatteluun. Urheilu on parhaimmillaan turvallinen ympäristö kasvaa ihmisenä. (Loland 2011, 15–16, 20–21.) Valmentajat päättävät tavoitteista ja toimintastrategioista niin itselleen kuin urheilijoille. 2009, 3–4). Urheilun etiikkaa on medioissa käsitelty kuitenkin pääosin juuri näiden negatiivisten ilmiöiden ja yksittäisten ylilyöntien kautta. Seuroissa johtavassa asemassa toimivilla on vastuu ennakoida ja huolehtia turvallisen ja eettisen toimintaympäristön ylläpitämisestä. Urheiluvalmentamiseen liittyvä eettinen johtajuus ilmenee käytännöissä, ilmapiirissä ja ympäristössä. Tämä on lisännyt eettisesti kestävän käyttäytymisen arvioinnin merkitystä urheilussa. 2009, 11; Treviño ym. Nämä ominaisuudet yhdistettynä elinvoimaan ja psyykkiseen hyvinvointiin auttavat johtajaa inspiroimaan, ylläpitämään ja muuttamaan johdettavien asenteita ja uskomuksia sekä positiivisesti kannustamaan suoriutumista annetuissa tehtävissä. Samaan aikaan he toimivat eri sidosryhmien kanssa. Hyvä luonne ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita eettisesti hyväksyttävää käy. He määrittelevät yhtä lailla suoritukseen liittyvät standardit kuin motivaatioilmaston ja -standardit. (Brown ym. Toisaalta valmentaja, joka osoittaa omalla toiminnallaan ja puhetavallaan kunnioitusta kohdattavaa joukkuetta kohtaan ja huomauttaa tai rankaisee pelaajia, jotka toimivat toisin, kannustaa pelaajia omaksumaan saman kunnioittavan asenteen vastustajiaan kohtaan. 2009, 11.) Seuran arvot ja valmennuskulttuuri vaikuttavat pohdintaan. Se tarjoaa mahdollisuuden opetella elämän taitoja, kuten tiimityötä, sitoutumista ja suhtautumista onnistumiseen tai epäonnistumiseen sekä harjoitella riskinottoa (Hemphill 2011, 113–114). 2009, 3). He myös arvioivat suoriutumista ja ohjaavat urheilijan käyttäytymistä. (Brown ym
(Sezer ym. Lähestymistavaltaan hermeneuttis-fenomenologisessa tutkielmassa huomio kohdistui elettyihin kokemuksiin. Saatu aineisto analysoitiin kuusivaiheisella temaattisella analyysillä. Aineisto koottiin hankkeeseen osallistuneilta, yli 16-vuotiaiden joukkueita valmentavilta viideltä valmentajalta puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Vuorovaikutus valmentajan kanssa vaikuttaa enemmän johdettavan eettisiin käsityksiin ja käyttäytymiseen. Valmentajia tulisi Näin tutkittiin Pro Gradu -tutkielman ”Ethical Leadership in Everyday Sports Coaching” tarkoituksena oli selvittää, miten eettinen johtajuus ilmenee arjen urheiluvalmennuksessa, ja tulkita valmentajien käsityksiä omasta tehtävästään eettisinä johtajina. Tämän vastuuntunnon myötä urheilijat kokevat, että heidän panostuksensa on tärkeää ja toiset ovat riippuvaisia heistä, mikä motivoi menestymään. Tällaiset urheilijat ilmaisevat mielipiteensä halukkaasti ja ovat todennäköisempiä osallistumaan ja puuttumaan asioihin, jotka vaikuttavat joukkueen suoritukseen ja yleisesti elämänlaatuun. Lisäksi ihmiset voivat myös jättää huomioimatta toisten epäeettisen käytöksen, mikäli se hyödyttää heitä itseään. Tavoitteena oli löytää hyviä, positiivisia käytäntöjä eettisyyden edistämiseksi päivittäisvalmennuksessa. (McNamee 2011, 25, 39; Thompson & Dieffen bach 2016, 509.) Mayer ym. Moraalinen päättely ei toimi tilannekohtaisen paineen tai siihen vaikuttavien voimien takia. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 6 3 töstä. Tiedostamattomat asenteet voivat ohjata toimimaan omia arvojaan vastaan. 2011, 324–325.) Ihmiset ovat alttiita eettiselle sokeudelle. Valmentajia auttaisivat vertaisryhmät, joissa he voivat keskustella eettisestä päätöksenteosta. Useilla kansallisilla ja kansainvälisillä urheiluorganisaatioilla on omat eettiset koodistonsa, mutta ne eivät voi auttaa valmentajia jokaisessa tilanteessa, sillä ne ovat laadittu ei-toivottujen tekojen ja niihin reagoimisen kautta. Valmentajien eettistä osaamista vahvistettava Valmentajien eettinen toiminta ja eettinen johtajuus valuu urheilijoille ja näkyy urheilijoiden vastuuntuntoisuutena. Ihminen voi toimia epäeettisesti tiedostamattaan ilman, että hän tunnistaa mitään haittaa tai väärää. Lisäksi se auttaa valmentajia kehittymään työssään. Kyse on eettisestä sokeudesta, jolloin ihminen ei erota eettisiä näkökulmia. Kohderyhmänä tutkielmassa olivat suomalaiset palloilulajien naisvalmentajat Suomen Valmentajat ry:n vuosina 2013–2019 toteuttamasta Valmentaa kuin nainen -hankkeesta. Urheilujohdon tulisikin tukea valmentajien eettistä johtajuutta. Ihminen saattaa ylläpitää tiedostamattaan kuvitelmaa tasapuolisuudestaan ja arvioida virheellisesti itsensä objektiivisemmaksi kuin muut. (Palazzo ym. (Kuvio 1.) Tarvitaan tukea, reflektointia ja avointa toimintaympäristöä Puuttumiskeinojen, tukemisen ja itsereflektoinnin kulttuurin luominen kehittää urheilua turvallisemmaksi ja positiivisemmaksi ympäristöksi oppia elämän taitoja. 2015, 77–78.) Itsereflektointi, kahdensuuntainen palautteenanto, positiivinen vahvistaminen ja jatkuva itsensä kehittäminen voivat edistää eettistä käyttäytymistä ja auttaa vähentämään eettistä sokeutta urheiluvalmennuksessa. Fenomenologian määriteltiin olevan eettiseen johtamiseen liittyvien kokemusten ilmenemistä valmentajien elämismaailmoissa ja hermeneutiikan tulkittujen kokemusten ja merkitysten tulkintaa. (2009, 10) toteavat, etteivät eettiset koodistot vaikuta johdettavien toimintaan. Eettisen sokeuden tilassa yksilö hylkää tiedostamattaan omat arvonsa ja periaatteensa. Positiivisen joukkuehengen ylläpitäminen ja parhaansa tekemiseen kannustaminen, virheiden ja kehittymisen salliminen ja asioihin puuttuminen nopeasti edistävät urheilijoiden eettistä käyttäytymistä. Koodistot ovat keino puuttua epäeettiseen toimintaan, jonka perusteella toimijaa voi rangaista. Kuva: Antero Aaltonen. Käyttäytymissäännöt suuntaavat valmentajien ja urheilijoiden huomiota eettisiin asioihin, mutta sääntöjen tulee olla johdonmukaisia koko seuran toiminnassa. (White & Rezania 2019, 469–470.) Valmennuksen eettinen johtajuus edesauttaa urheilijoita menestymään. Oikeudenmukaisuuskäsitys voi perustua itsekeskeisyydelle ja perustua omien intressien ylläpitämiseen
Treviño, L.K., den Nieuwenboer, N.A. Organizational Behavior and Human Decision Processes, 97(2), 117?134. AULI KORHONEN, KM, tradenomi (yamk) toiminnanjohtaja Suomen Tanssiurheiluliitto auli.korhonen@dancesport.fi Tutkimusraportti: Korhonen, A. 2006. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2006.10.004. Teoksessa A.R. The impact of coaches’ ethical leadership behaviour on athletes’ voice and performance. Ethics & Behavior, 26(6), 507?523. Thompson, M., & Dieffenbach, K. Measuring professional ethics in coaching: Development of the PISC-Q. Filosofinen tiedekunta, Kasvatustieteiden ja psykologian osasto. Hardman & C. Annual Review of Psychology, 65(1), 635?660. 2011. Organizational Behavior and Human Decision Processes, 108(1), 1?13. The role of character in ethical leadership research. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20210305. Hemphill, D. Hardman & C. Teoksessa A.R. Ethics and Sport. Oxon: Routledge, 23?41. Ethical Leadership: A Social Learning Perspective for Construct Development and Testing. Kuva 1. Tällaisessa ilmapiirissä on sallittua kysyä ja suositeltavaa pyytää apua ja ohjausta. McNamee, M. 2009. Ethics and Sport. LÄHTEET Brown, M.E., Treviño, L.K., & Harrison, D.A. 2011. The Leadership Quarterly, 22(5), 975?978. & Hoffrage, U. 2011. Test of a Trickle-down Model. Eettinen johtajuus urheiluvalmennuksessa (Korhonen 2021). 6 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 kouluttaa kulttuuriin, jossa on turvallista myöntää, ettei heillä ole aina valmiita vastauksia. Journal of Business Ethics, 109(3), 323?338. Teoksessa A.R. Vaikka urheilu on vain pieni osa yhteiskuntaa, niin on muistettava, että yhteiskunnan perussäännöt koskevat myös tätä kontekstia. Aikuiskasvatustiede. Current Opinion in Psychology, 6, 77?81. Sport, Business and Management: An International Journal, 9(5), 460?476. The Leadership Quarterly, 17(6), 595?616. (Un)Ethical Behaviour in Organizations. Olisikin löydettävä keinot, että puuttumisesta ei aiheudu ilmoittajalle negatiivisia vaikutuksia. Itä-Suomen yliopisto. Discussion. 2015. 2021. Jones (toim.) The ethics of sports coaching. Ethics and Sport. & Quick, J.C. Sezer, O., Gino, F. Celebrating trust. Tutkimustiedon perusteella on vain vähän mekanismeja, joilla voidaan puuttua matalalla kynnyksellä eettisiin kysymyksiin tai eettiseen sokeuteen. Ethical Leadership in Everyday Sports Coaching. doi: 10.1016/j.leaqua.2011.07.015. 2016. 2019. & Treviño, L.K. Loland, S. Mayer, D.M., Kuenzi, M., Greenbaum, R., Bardes, M. Tukitoimia korostava kulttuuri kehittää eettistä johtajuutta valmennusympäristön kontekstissa. Oman työn ja valmennusfilosofian arviointi kehittää valmentajan vuorovaikutustataitoja ja parantaa valmennuksen käytäntöjä. Hardman & C. Mahdollisten omien sokeiden kohtien tunnistamiseksi ja asioiden paremmin havainnoimista auttaa itsereflektointi. Hyvä ja kunnioittava vuorovaikutus ja kommunikointi, hyvät tavat ja hyvä käytös ovat arvokkaita jokaisessa tilanteessa, myös urheilussa ja valmentamisessa. doi: 10.1016/j.copsyc.2015.03.030. & Salvador, R. Brown, M.E. 2014. How Low Does Ethical Leadership Flow. 2005. The normative aims of coaching. Itsereflektion kulttuuri Alhaisen puuttumiskynnyksen kulttuuri Tukemisen kulttuuri EETTINEN JOHTAJUUS VALMENNUKSESSA Valmennuskäytännöt Valmennusilmapiiri Valmennusympäristö Valmentaja yksilönä Valmennus vuorovaikutuksena Valmentaja verkostoissa kyky ja halu itsereflektioon myönteinen vahvistaminen tuki VALMENTAJAT EETTISINÄ JOHTAJINA kulttuuri arvot palautteen anto ja vastaanottaminen jatkuva itsensäkehittäminen. 2011. Tämä hyödyntäisi myös urheilijoita, sillä avoimessa ja turvallisessa ympäristössä he voisivat paineitta nostaa asioita esille pelkäämättä kasvojensa tai maineensa menettämistä. & Bazerman, M.H. 2011. doi: 10.1080/10508422.2015.1060578. Ethical leadership: A review and future directions. Ethical Blindness. Oxon: Routledge, 104–115. https://doi.org/10.1016/j.obhdp.2005.03.002. Virtues and rules in the ethical conduct of sports coaches. Wright, T.A. White, S. & Kish-Gephart, J.J. https://doi.org/10.1007/ s10551-011-1130-4. Jones (toim.) The ethics of sports coaching. https://doi.org/10.1108/SBM-11-2017-0079. Oxon: Routledge, 15?22. Palazzo, G., Krings, F. https://doi.org/10.1016/j.obhdp.2008.04.002. Eettisyys ja eettinen johtaminen ovat ajankohtaisia teemoja. & Rezania, D. Ethical blind spots: explaining unintentional unethical behaviour. Sport-smart persons. doi: 10.1146/annurev-psych-113011-143745. Jones (toim.) The ethics of sports coaching. Pro gradu -tutkielma
Aikaisemmassa erityisliikuntaa kuntiin hankkeessa (2015) havaittiin jo seurojen kiinnostus toimintarajoitteisten liikuttamiseen. Kuntien myöntämissä seuratuissa soveltavalle liikunnalle on merkittäviä eroja (Sipilä 2019). Soveltavan liikunnan yhteistyöllä kohti yhdenvertaisia liikkumisen mahdollisuuksia SLKK-hankkeen tavoitteena on erityisliikunnanohjaajan työnkuvan päivittäminen vastaamaan kuntien soveltavan liikunnan tulevia tarpeita. Kunnissa liikuntatoimen kehittämisen ongelmana on talousresurssien riittämättömyys (Norra, Karimäki & Pekkala 2020). Ala-Vähälä 2021, Pyykkönen & Rikala 2018). SLKK-hanke tukee kuntia soveltavan liikunnan kehittämisessä. Liikuntatieteellinen Seura ja Paralympiakomitea tekevät soveltavan liikunnan hankkeiden osalta yhteistyötä, jotta toimintarajoitteisille olisi tarjolla monipuolisesti erilaisia liikkumisen mahdollisuuksia. Kuntien taloustilanne vaatii soveltavan liikunnan järjestämistä uudelleen ja yhteistyön lisäämistä (ks. Kunnissa soveltavaa liikuntaa on tuotettu jo 1980-luvulta lähtien. Liikuntamäärät eivät täytä soveltavaa viikoittaista liikkumisen minimisuositusta (UKK-Instituutti 2020). L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 6 5 Yhteistyöllä lisää liikettä Liikuntatieteellisen Seuran Erityisliikunnanohjaa ja – kohti soveltavan liikunnan kehityskumppanuutta -hanke (SLKK) ja Paralympiakomitean Avoimet ovet -hanke (AO) pyrkivät molemmat edistämään soveltavan liikunnan mahdollisuuksia. Kuntien avustuksella seurojen kynnys tarjota soveltavaa liikuntaa madaltuu ja liikkumismahdollisuudet lisääntyvät. Myös seuroissa soveltavan liikunnan tarjonta on lisääntynyt uusien harrastajien myötä. Molemmat hankkeet ovat saaneet rahoitusta opetusja kulttuuriministeriöltä. Soveltavan liikunnan palveluiden kehittämisessä katse suuntautuu liikuntaja urheiluseuroihin. Avustuksien myöntökriteereillä voitaisiin ohjata seuratoimintaa tukemaan kaikille avoinSoveltavan liikunnan palveluiden kehittämisessä yhteistyön merkitys korostuu. Yhteistyön keskiössä ovat toimintarajoitteiset liikkujat. Monet liikkujat eivät tiedä, että heillä on mahdollisuus osallistua oman paikkakuntansa seuratoimintaan liikkujana tai vapaaehtoisena. AO-hankkeessa autetaan liikuntaja urheiluseuroja soveltavan liikunnan toiminnan käynnistämisessä, kehittämisessä ja urheilijapolun luomisessa. Yksi tavoitteista on kaksinkertaistaa toimintarajoitteisten liikkujien määrä seuroissa, mikä vaatii töitä kysynnän ja tarjonnan kohtauttamisessa. Erityisryhmiin kuuluvien määrä kasvaa väestön ikääntyessä sekä tunnistettaessa useampia vähemmistöjä. Yhteisenä tavoitteena hankkeilla on toimintarajoitteisten fyysisen aktiivisuuden lisääminen. Erityisliikunnan resursseja on tarkoitus ohjata kunnissa uudelleen. Hankkeiden tekemä selvitys paljasti, että toimintarajoitteisista liikkujista 35 prosenttia liikkuu korkeintaan kahtena päivänä viikossa ja alle 2 tuntia viikossa (Saari 2021). Hanke auttaa seuroja ottamaan soveltavan liikunnan osaksi toimintaansa. Kuva: Jaana Selander / Kiuruvesi-lehti. (Rikala 2015.) AO-hankkeeseen osallistuu mukana liikunnan aluejärjestöjä, lajiliittoja ja yli 60 pilottiseuraa 19 lajista. Kunnan sisäistä yhteistyötä kehitetään eri hallinnonalojen kesken, lisäksi erityisliikunnanohjaajat tekevät enemmän yhteistyötä paikallisen yhdistyksien, seurojen ja järjestöjen kanssa
Liikuttaako. 2018. Soveltavan liikunnan kokeilu kunnissa 2019-2020. Kouvolassa suunnitteilla on esteettömiä leikkipuistoja perheiden lähiliikuntapaikoiksi. Luettavissa: https://www.smartsport.fi/uploads/1/2/1/5/121595256/kuntien_ liikuntapalveluiden_haasteet_ja_mahdollisuudet_ kysely__2020__-_p%C3%A4%C3%A4tulokset.pdf. Yleisimmin toimintarajoitteisten harrastamisen estää sopivan ryhmän puute. Työikäisten toimintarajoitteisten keskuudessa yksityinen palveluntarjoaja on suosituin. 2021. Lisäksi AO-hankkeen tapaisella rahoituksella tuetaan soveltavan liikunnan käynnistämistä ja kehitystyötä liikuntaja urheiluseuroissa. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 12. & Pekkala J. Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä. (toim.) 2021. Luettavissa: https://www.lts.fi/media/lts_soveltava-liikunta/eriku/ kohti-yhdenvertaisia-kuntien-liikuntapalveluita-loppuraportti.pdf Roitto R. Liikuntamuodon olisi oltava kiinnostava, edullinen, ajankohdaltaan sopiva ja lähellä. UKK-instituutti. Tutkitusta tiedosta tukea käytännön työhön Liikuntaja urheiluseuroista 66 prosenttia järjestää toimintaa toimintarajoitteisille. Rovaniemellä käynnistyi keväällä 2021 soveltavan liikunnan monilajikerho yhteistyössä Rovaniemen liikuntatoimen sekä viiden urheiluseuran kanssa, Avoimet Ovet -hankeverkoston myötä. Osalla hankepaikkakunnista kokeillaan myös yhteisen harrastuskalenterin luomista kunnan ja muiden soveltavan liikunnan toimijoiden kesken, mikä lisää soveltavan liikunnan tarjontaa paikkakunnalla. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:2. Erityisliikunnanohjaaja – kohti soveltavan liikunnan kehityskumppanuutta -hankkeen ensimmäinen vuosi. (Käsikirjoitus) Norra J., Karimäki P. 2021. Helsinki kouluttaa kaikki liikuntapaikkojen työntekijät yksiköissä huolehtimaan esteettömyydestä ja saavutettavuudesta omassa työssään. Seuratoiminnan kehittämistuki (seuratuki). Tämä vuoksi vähemmälle huomiolle jäävät ne toimintarajoitteiset kuntalaiset, jotka liikkuvat omatoimisesti tai eivät liiku terveyden ja toimintakyvyn tukemiseksi riittävästi. Kohti yhdenvertaisia kuntien liikuntapalveluita. Ohjattujen ryhmien osalta tarjonnan monipuolistuminen ja laajentuminen kunnissa on seurayhteistyön tuotosta. Soveltava viikoittainen liikkumisen suositus aikuisille, joiden liikkuminen on jonkin verran vaikeutunut/jotka kävelevät apuvälinettä käyttäen/ jotka liikkuvat pyörätuolilla. 6 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 ta liikuntakulttuuria. NINA PELTONEN hankekoordinaattori Paralympiakomitea nina.peltonen@paralympia.fi RIIKKA ROITTO hankekoordinaattori Liikuntatieteellinen Seura riikka.roitto@lts.fi LÄHTEET Ala-Vähälä T. 2021. 2020. Kuntien tukimuodot liikuntaja urheiluseuroille ja liikunta-alan yhdistyksille kaikille avoimen liikunnan toteuttamiseksi. Luettavissa: https://ukkinstituutti.fi/ liikkuminen/liikkumisen-suositukset/soveltavat-liikkumisensuositukset/. Sipilä V. Erityisliikunnanohjaajat tavoittavat kuntien ohjattujen liikuntaryhmien kautta pääosin iäkkäitä liikkujia ja määrällisesti noin viidenneksen toimintarajoitteisista. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 20. & Rikala S. 2019. Useilla paikkakunnilla kuntien soveltavasta liikunnasta vastaavat ovat toimineet kehittämiskumppaneina urheiluseuroille, jotka ovat käynnistäneet soveltavan liikunnan toimintaa seurassaan. Pyykkönen T. Soveltavaa liikuntaa kehitettäessä ympäristön esteettömyys ja monipuoliset lähiliikuntapaikat ovatkin tärkein tapa tukea terveyden kannalta riittävää liikkumista. Opetusja kulttuuriministeriö. Myös valtio jakaa liikuntaja urheiluseuroille kehittämistukea, jonka perusteina painotetaan mm. Erityisliikunnanohjaajien työajasta yli puolet kuluu ryhmien ohjaamiseen sekä toiminnan suunnitteluun ja organisointiin (Roitto 2021). (Saari 2021.) SLKK-hankkeen pilottikunnissa toimintarajoitteisista 66 prosenttia harrastaa omatoimista liikuntaa lähiympäristössä kuten puistoissa, kevyen liikenteen väylillä tai kuntien ylläpitämillä liikuntapaikoilla. Saari A. Erityisliikunnanohjaajien tulevaisuuden työtehtävät kunnissa. Poikkihallinnollisella yhteistyöllä kunnassa voitaisiin tavoittaa toimintarajoitteisia liikkujia ja saada uusia asiakkaita liikuntapalveluihin ja seuroihin.. Kuntien liikuntapalveluiden tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet -selvitys. Luettavissa: https://minedu.fi/-/seuratoiminnankehittamistuki-seuratuki-. Helsinki. Poikkihallinnollisella yhteistyöllä kunnassa voitaisiin tavoittaa toimintarajoitteisia liikkujia ja saada uusia asiakkaita liikuntapalveluihin ja seuroihin. Paralympiakomitean raportti 2021:1. Rikala S. Hankkeiden hyvät käytännöt Poikkihallinnollisten työryhmien myötä kunnissa soveltavan liikunnan kehittäminen jakautuu useille viranhaltijoille. monikulttuurisuuden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistämistä, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä tasavertaisia mahdollisuuksia harrastaa (OKM 2021). Erityisliikuntaa kuntiin 2013-2015 -hankkeen loppuraportti. 2015. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma. Toimintarajoitteisille henkilöille suunnatun Liikkujakyselyn ja Seurakyselyn raportti. Tyypillisemmin urheiluseuroissa on mukana alle 19-vuotiaita toimintarajoitteisia. Soveltaen liikkumalla hyvinvointia. Kehittämistyö näkyy jo kunnissa. 2020. Erityisliikunnanohjaajien asiantuntijuutta voisi hyödyntää monipuolisemmin, ja edistää siten toimintarajoitteisten omaehtoista liikkumista
Absoluuttisena kuormittavuustasona yli kuuden MET:in liikkumista pidetään rasittavana. Kasvun ja kypsymisen myötä myös motoriset taidot kehittyvät ja liikkumisen taloudellisuus paranee, jolloin samalla absoluuttisella kuormittavuustasolla liikkumisen kuormittavuus pienenee. Ystäväni sen sijaan jatkaa juttelua kuin hän ei olisi mä keä huomannutkaan.” Esimerkki osoittaa, että fysiologiset vasteet liikuntaan, kuten sykkeen kohoaminen, hikoileminen ja hengästyminen, ilmenevät yksilöllisesti riippuen fyysisestä kunnosta. Fysiologisesti yksilöllisenä rasittavan liikkumisen rajana pidetään ventilaatio-/laktaattikynnystä, jonka ylityttyä liikuntaa ei pystytä jatkamaan pitkään, koska anaerobisen energiantuoton osuus kasvaa (Armstrong & Barker 2009; Mahon & Cheatham 2002). Tytöillä absoluuttinen VO 2max kasvaa murrosikään ja pojilla aina varhaisaikuisuuteen saakka, mutta kehon painoon suhteutettu VO 2max pysyy pojilla vakaana ja laskee tytöillä (Lintu ym. ”Pitkän päivän istuttuani lähden ystäväni kanssa kä velylenkille. Viikoittaisen liikkumisen suosituksen (2019) mukaan liikkuminen on reipasta, kun pystyy puhumaan hengästymisestä huolimatta. Vaikka yksilölliset erot ovat huomattavia, ei reippaalle liikkumiselle ole olemassa tutkimuskäyttöön vakiintunutta ja yksilölliset erot huomioonottavaa raja-arvoa, jota voitaisiin hyödyntää väestöpohjaisissa mittauksissa. Tasamaaston muuttuessa ylämäkipoluksi jou dun avaamaan takkia, tulee kuuma. Kasvun myötä absoluuttinen suorituskyky paranee, jolloin samalla absoluuttisella kuormitustasolla liikkuminen, esim. Hengästymisen aste onkin yksi helpoimmista ja yleisimmin käytetyistä tavoista huomioida aktiivisuuden aiheuttama yksilöllinen kuormitus arjen liikuntaneuvonnassa. Tutkimuskirjallisuudessa reippaan liikkumisen yksilöllisenä rajana on tyypillisesti pidetty 46?63 prosenttia maksimaalisesta hapenottokyvystä (VO 2max ) tai absoluuttisesti lepoenergiankulutuksen kerrannaistasoa 3?5,9 MET (MET, metabolic equivalent of task, 1 kcal/kg/h, 3,5 mL/ kg/min) (Garber ym. Tulokset tuovat esiin lasten iän, sukupuolen, kehon koon, kehon koostumuksen ja kuntotason vaikutuksen fyysisen aktiivisuuden kuormittavuutta arvioidessa. kävely 6 km/h, tapahtuu pienemmällä osuudella VO 2max :sta nuorilla suhteessa lapsiin. Aerobisen ja anaerobisen energiantuoton suhteet muuttuvat iän lisääntyessä ja sitä myöten ventilaatiokynnyksen ilmaantuminen aikaistuu suhteessa VO 2max :n absoluuttisen ventilaatiokynnyksen kasvaessa (Rowland ym. Kuva: Antero Aaltonen. Mäen päällä sydän lyö tiheämmin, kainalot ovat kostuneet ja hengästyttääkin hie man. Rasittavaksi se muuttuu, kun puhuminen on hankalaa hengästymisen vuoksi. Alle 13-vuotiailla paikallaanolon mittaamiseen tutkimus antoi kiihtyvyysmittarille soveltuvat raja-arvot käytettäväksi laajemmissa väestötutkimuksissa. 2017). Jos pienellä lapsella 8 km/h juokseminen vaatii maksimaalista suoritusta, nuorelle tämä voi olla reipasta liikkumista (Kuva 1). Lasten liikkumisen yksilöllinen kuormittavuus Lapsilla rasittavan liikkumisen raja tulee vastaan myöhemmin suhteessa maksimaaliseen hapenottokykyyn (71–75 %VO 2 ) kuin aikuisilla, koska esimurrosikäiset lapset hyödyntävät enemmän aerobisia energiantuottomekanismeja. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 6 7 Kuinka mitata lasten liikkumista. Alakouluikäisten lasten liikuntaan ja liikkumattomuuteen keskittynyt CHIPASE-tutkimus toteutettiin Opetusja kulttuuriministeriön rahoittamana vuosina 2016?2020. 2011). 2018)
Tämä voi johtua siitä, että reippaan liikunnan yksilöllinen raja-arvo ei ole yhteydessä mihinkään selkeään fysiologiseen rajaan tai tapahtumaan, toisin kuin rasittava liikunta, joka on yhteydessä ventilaatiokynnykseen. Samanaikaisesti liikkumista mitattiin kiihtyvyysmittareilla. 2021b). 2021c). 2017). CHIPASE-tutkimuksen laboratoriomittauksien tuloksia CHIPASE-tutkimuksessa etsimme uusia tapoja luokitella lasten fyysinen aktiivisuus eri kuormitustasoille. Yksilöllinen kuormitustaso määritettiin polkupyöräergometritestissä ventilaatiokynnyksen ja hapenkulutuksen reservin avulla (Haapala ym. Koska fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen liittyy monia heikkouksia, pyrimme etsimään myös uusia keinoja liikunnan yksilöllisen kuormittavuuden huomioimiseen. Lasten keho on jatkuvassa muutoksessa kasvun ja kypsymisen osalta, mutta kehon koon muutoksia ja eroja ei usein oteta huomioon liikunnan mittaamisessa. 2017, kuva 1). Näiden lisäksi olemme havainneet, että motoriset taidot vaikuttivat fyysisen aktiivisuuden yksilöllisen kuormittavuuden mittaamiseen. Kuten kuva 1 osoittaa, absoluuttiset raja-arvot voivat tarkoittaa eri ihmisillä hyvin erilaista fysiologista kuormitusta, mikä hankaloittaa tulkintoja esimerkiksi liikunnan terveydellisistä hyödyistä. Kuva 1. 2020). Näitä eroja ei kuitenkaan havaittu kiihtyvyysmittarin avulla (Haapala ym. Tutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden kuormittavuutta on arvioitu yleensä joko kiihtyvyysmittausten tai energiankulutuksen arvioiden kautta, jolloin kiihtyvyysmittareille on luotu ikäryhmäspesifejä absoluuttisia raja-arvoja, joita on validoitu erilaisissa etukäteen valituissa tehtävissä, joiden kuormittavuustaso on tutkijoiden osalta päätetty ennakkoon (Migueles et al. Kovakuntoisempi henkilö (yllä) selviytyy samasta absoluuttisesta kuormituksesta suhteellisesti helpommalla kuin heikompikuntoinen (alla). Tulokset osoittavat, että fyysinen kunto vaikuttaa absoluuttisiin raja-arvoihin pääsemiseen siten, että absoluuttisesti samaksi arvioidulla kuormitustasolla parempikuntoiset lapset kuormittuvat vähemmän (Haapala ym. Tutkimuksen aikana lapset tekivät vaihtelevia tehtäviä eri kuormittavuustasoilla istumisesta porraskävelyyn ja ripeään juoksuun juoksumatolla. 6 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Absoluuttisia MET-arvoja käytettäessä heikompikuntoiselle 3 MET liikkumistaso on huomattavasti rasittavampi kuin hyväkuntoiselle (Kujala ym. 2020). CHIPASE-tutkimuksessa suhteellinen kuormittavuus eri aktiviteeteissa oli matalampaa vanhemmilla, pidemmillä ja lihaksikkaammilla lapsilla verrattua muihin (Haapala ym. MET-arvot kertovat fyysisen kuormituksen absoluuttisesta rasittavuudesta, jonka avulla liikkuminen tyypillisesti luokitellaan kevyeen, reippaaseen ja rasittavaan liikkumiseen.. Prosenttiosuudet kuvaavat kuormittavuuden prosentuaalista osuutta yksilön maksimaalisesta suorituskyvystä. 2020). Lisäksi lapset tekivät maksimaalisen polkypyöräergometritestin. Nämä tulokset antavat ymmärtää, että kiihtyvyysmittarilla mitattu liikunta saatetaan yliarvioida suuremmilla ja vanhemmilla lapsilla, koska heidän on helpompi saavuttaa annetut absoluuttiset rajat vähäisemmällä ponnistelulla suhteessa maksimikapasiteetistaan. Toisaalta havaitsimme myös, että vanhemmilla lapsilla MAD-arvo 4 km/h kävelyn aikana oli matalampi kuin nuoremmilla lapsilla, ja 8 km/h juoksun, ruutuhyppelyn ja omavauhtisen juoksun aikana MAD-arvot olivat vanhemmilla lapsilla suurempia. Absoluuttisiin arvoihin perustuva fyysisen aktiivisuuden luokittelu ei huomioikaan fyysisen aktiivisuuden tuomaa yksilöllistä harjoitusvastetta. 2021c). Tulosten perusteella lasten omavauhtista juoksua voidaan hyödyntää rasittavan liikkumisen yksilöllisten raja-arvojen määrittämiseen (Haapala ym. Elimistön fysiologisia vasteita mitattiin monipuolisesti hyödyntäen sydämen lyöntitaajuutta, hapenkulutusta ja lihasaktiivisuutta. Jatkotutkimuksessa havaitsimme, että hyväkuntoiset lapset liikkuivat matalammalla suhteellisella tasolla eri aktiviteeteissä, mutta absoluuttiset MET-arvot tai kiihtyvyyteen perustuvat mean amplitude deviation (MAD) -arvot eivät eronneet hyvä ja huonokuntoisten lasten välillä huolimatta siitä, että suhteellinen kuormitustaso oli hyväkuntoisilla lapsilla matalampi. CHIPASE-tutkimuksessa havaittiin, että absoluuttinen kuormittavuustaso, oli se esitetty MET -arvoina tai absoluuttisina kiihtyvyyden raja-arvoina, luokitteli huomattavan osan lapsista väärin verrattuna yksilölliseen kuormittavuustasoon (Haapala ym. CHIPASE-tutkimuksessa kehon rasvaprosentilla ei ollut selkeää vaikutusta kuormittavuuteen, joka voi johtua siitä, että tutkittavat lapset olivat suhteellisen normaalipainoisia (Haapala ym. Toisaalta reippaan liikunnan mittaamisessa omavauhtinen kävely ei tuonut lisäarvoa. 2021b). Tämän vuoksi liikunnan kuormittavuuden luokittelun tutkiminen on tarpeellista
Lapsilla paikallaanolon havaittiin kuormittavan reisilihaksia korkeintaan 12% maksimaaliseen lihasaktiivisuuteen verrattuna. Lihasten aktiivisuutta mittaamalla pääsemme siis lähemmäksi fysiologisia vaikutusprosesseja. Children’s physical activity and sedentary time compared using assessments of accelerometry counts and muscle activity level. Campbell, M., Saltmarsh, S., Chapman, A., & Drew, C. M., Pietilä, J., Myllymäki, T., Mutikainen, S., Föhr, T., Korhonen, I., Helander, E. 2018, 2019). Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019: 1.. Lisäksi eri kokoiset lapset saavuttavat samassa tehtävässä hyvin erilaisia kuormittavuustasoja, joita ei saada havainnoitua kiihtyvyysmittareilla, ja joissain tapauksissa kiihtyvyysmittarit antavat kuormittavuudesta jopa päinvastaisin kuvan. Esimerkiksi lapsi, jonka maksimikapasiteetti on 14 MET, saavuttaa 3 ja 4 MET:n rajan vähemmällä ponnistelulla kuin lapsi, jonka maksimikapasiteetti on 8 MET (kuva 1). Opetusja kulttuuriministeriön julkaisusarja 2021:19. R. Scientific Reports 2021c. Frontiers in Sports and Active Living 2021a. Sustainability 2021b, 13, 8116. * Haapala EA, Gao Y, Hartikainen J, Rantalainen T, Finni T. & Martin, L. Improving Schools, 16(3), 209?222. Viikoittainen liikkumisen suositus 18–64-vuotiaille. DOI:10.3389/fspor.2021.626282 Kujala, U. Journal of Sport Science 2021b. Associations of age, body size, and maturation with physical activity intensity in different laboratory tasks in children. Accepted. Tulos osoitti, että aivan tavallisilla, terveillä suomalaisilla veren rasvojen profiili on edullisempi, jos lihaksia aktivoidaan enemmän pitkin päivää riippumatta reippaan ja rasittavan liikunnan määrästä. Liikkumalla terveyttä – askel kerrallaan. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 6 9 Suosituksia tehdessä ja niitä tulkitessa on hyvä ymmärtää, että samaa absoluuttista kuormittavuustasoa käytettäessä kaikki lapset eivät ole samalla viivalla. Aikuisväestöllä olemme aiemmin tutkineet liikkumattomuutta mittaamalla lihasten sähköistä aktiivisuutta ja sen puutetta reisilihaksista. Vaikka CHIPASE-tutkimus osoitti, että fyysisen aktiivisuuden kuormituksen arvioimisessa yksilöllisyyden huomioiminen on eduksi, istumiskäyttäytymisen mittaamisessa hapenkulutus, lihasaktiivisuus ja liikemittarilla mitattu kehon liike olivat yhtä tarkkoja menetelmiä (Gao ym. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/tsm2.198 * Haapala EA, Gao Y, Rantalainen T, Finni T. Translational Sports Medicine 2021a, 4:56-64. (2013). Physical Activity: Absolute Intensity versus Relative-to-Fitness-Level Volumes. Havaitsimme, että henkilöillä, joilla lihakset olivat eniten passiivisia, veren triglyseridipitoisuus oli suurempi ja HDL-kolesterolin määrä pienempi kuin niillä, jotka aktivoivat enemmän reisilihaksia päivän aikana (Pesola ym. (2009). Associations of fitness, motor competence, and adiposity with the indicators of physical activity intensity during different physical activities in children. Associations between cardiorespiratory fitness, motor competence, and adiposity in children. Validity of traditional physical activity intensity calibration methods and the feasibility of self-paced walking and running on individualised calibration of physical activity intensity in children. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Issues of teacher professional learning within ‘non-traditional’ classroom environments. Paikoillaannolon mittaaminen eri menetelmin Istumiskäyttäytymiseen, ja erityisesti sen terveysriskeihin vaikuttamiseksi on erittäin tärkeää pystyä mittaamaan istumista ja liikkumattomuutta tarkasti. https://doi.org/10.7717/peerj.5437. Frontiers in Physiology 2019, (7)10:997. https://doi.org/10.3390/su13148116 * Hartikainen, J, Haapala EA, Poikkeus AM, Lapinkero E, Pesola A, Rantalainen T, Sääkslahti A, Gao Y, Finni T. Quantity and Quality of Exercise for Developing and Maintaining Cardiorespiratory, Musculoskeletal, and Neuromotor Fitness in Apparently Healthy Adults: Guidance for Prescribing Exercise. R., Franklin, B. https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/ aikuisten-liikkumisen-suositus/ (8.6.2021) Liikkumissuositus 7-17-vuotiaille lapsille ja nuorille. 2015). doi:10.1177/1365480213501057 * Gao Y, Haapala EA, Vanhala A, Sääkslahti S, Rantakokko M, Laukkanen A, Pesola AJ, Rantalainen T, Finni T. Kiihtyvyysmittarien käytön helppouden vuoksi niitä onkin järkevää hyödyntää laajemmissa tutkimuksissa. (toim.) 2019. Pediatric Exercise Science, 21, 130?147. CHIPASE-tutkimuksessa selvitettiin kattavasti lasten jokapäiväisessä elämässä ilmeneviä lihasaktiivisuusja kiihtyvyystasoja (Gao ym. haittojen aiempaa paremman tutkimuksen, ja toisaalta tuo esiin samassa fyysisessä kouluympäristössä elävien lasten istumiskäyttäytymisen erot terveyden näkökulmasta. Medicine & Science in Sports & Exercise 49; 474–481. Comparison of Classroombased Sedentary Time and Physical Activity in Conventional Classrooms and Open Learning Spaces Among Elementary School Students. PeerJ 2018, 6:e5437. Tarkempi kuva lasten istumiskäyttäytymisestä mahdollistaa toisaalta liialliseen istumiseen yhteydessä olevien terveys ym. Medicine & Science in Sports & Exercise, 43, 1334?1359. https://doi.org/10.3389/fphys.2019.00997 * Gao Y, Melin M, Mäkäräinen K, Rantalainen T, Pesola AJ, Laukkanen A, Sääkslahti A, Finni T. TAIJA JUUTINEN FINNI, LitT, dosentti Professori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto EERO A. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. 2021. Armstrong, N., Barker, A. Oxygen Uptake Kinetics in Children and Adolescents: A Review. Scientific reports 2020, 10:11031. 2018). P. E., Blissmer, B., Deschenes, M. J., Lee, I-M., Nieman, D. (2017). Associations of Classroom Design and Classroom-Based Physical Activity with Behavioral and Emotional Engagement among Primary School Students. LIITU 2018: Kokko, S. https://doi.org/10.1080/02640414.2021.1876328 * Haapala EA, Gao Y, Vanhala A, Rantalainen T, Finni T. UKK-instituutti, 2019. Garber, C. https://doi.org/10.1038/s41598-020-67983-7 * Hartikainen J, Poikkeus A-M, Haapala EA, Sääkslahti A, Finni T. * Haapala EA, Gao Y, Lintu N, Väistö J, Vanhala A, Tompuri T, Lakka TA, Finni T. A., Lamonte, M. Sedentary thresholds for accelerometry-based mean amplitude deviation and EMG amplitude in 7-11 years old children. HAAPALA, FT, dosentti Yliopistonlehtori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto JANI HARTIKAINEN, LitM Väitöskirjatutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Tutkimuksen kaikki julkaisut löytyvät projektin sivuilta: https://staff.jyu.fi/Members/finni/chipase-projekti LÄHTEET * CHIPASE-tutkimuksen julkaisut. C., Swain, D
D., Cheatham, C. Mahon, A. doi: 10.1080/00131911.2014.924482 van Stralen, M. (2014). A., Egan, C. (2018) Lasten ja nuorten kestävyyskunto. ja ehkä ennen kaikkea tulevaisuudessa . (2019) Comparability of published cut-points for the assessment of physical activity: Implications for data harmonization. Toimistopäällikkö Heikki Klemola opetusministeriöstä esitteli liikuntasuunnittelun tuloksia Suomessa. Measured sedentary time and physical activity during the school day of european 10-to 12-year-old children: The ENERGY project. Heinilä totesi, että käsitysten muuttaminen ei ole helppoa. Länsisaksalainen Jürgen Dieckert käsitteli liikuntaa lomalla. Michael, R. doi; /10.1016/j.jsams.2013.04.019 Webster, C. L., & Erwin, H. Med. M., Lakka, T. D., Webster, C. (2002). Hänen mukaansa urheilun totalistumiskehitys eteni vauhdilla. Asetelmaa ruokki osaltaan tiedotusvälineiden kansalliseen näkökulmaan rajoittuva toiminta. J. (2015). Putting “structure within the space”: Spatially un/responsive pedagogic practices in open-plan learning environments. Kuva: Väinö Kerminen / Keravan museo Stadion 50 vuotta sitten. C. Kansojen välisen yhteisymmärryksen näkökulmasta tilanne oli Heinilän heikentynyt. Scand. Kalevi Heinilä pohti urheilun merkitystä kansojen keskinäisen ymmärryksen kannalta. Lisäksi Heinilä kaipasi yleistä urheilua koskevaa käyttäytymissäännöstöä ja yhteisymmärrystä kilpailun saattamisesta yhtäläiselle tasolle. Hän ihmetteli Stadion-lehden numerossa 4/1971 sitä, etteivät osallistujat halunneet toimittaa mitään ennakkomateriaalia. Hänen mukaansa ”lomalla harrastettu liikunta ei saa muodostua uudeksi työksi”. Suomessa pidettiin syyskuussa 1971 järjestön ”Liikunta ja vapaa-aika” -seminaari, jonka järjestelyistä huolehti LTS. Integrating movement in academic classrooms: Understanding, applying and advancing the knowledge base. Human Kinetics Inc. Ventilatory Threshold in Children: A Review. A. Sports 29, 566–574 doi: 10.1111/sms.13356 Niemi K. J., Verloigne, M., Doessegger, A., . 7 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Lintu, N., Joensuu, L., Barker, A. Hänen mukaansa 50?60-vuotiaiden liikuntamuodoiksi sopivat kuntovoimistelu ja erilaiset pelit, kuten golf, keilailu, lentopallo ja tennis. J. A., Russ, L., Vazou, S., Goh, T. (2017) Cardiopulmonary Exercise Testing in Children and Adolescents. Educational Review, 67(3), 315?327. (2019). doi: 10.1080/02701367.2019.1571675 Migueles, J. Hän toi esille myös toiminnan ja sen tulosten arvioinnin tarpeellisuuden. doi:10.1111/obr.12285 V ä l ä h d y k s i ä v u o s i e n t a k a a Edistääkö urheilu kansojen keskinäistä ymmärrystä. R., Sansum, K. Tämä haittasi Laakson mielestä aiheista käytävää keskustelua etenkin suurissa seminaareissa. Tämän vuoksi suurten ja runsaasti voimavaroja omaavien maiden asema oli vahvistunut. Research Quarterly for Exercise and Sport, 90(2), 151-162. L. Chinapaw, M. A., Nilges, L., Brian, A., Johnson, R., & Carson, R. Koululaisia liikuntatunnilla Kanniston koulun edustalla Keravalla toukokuussa 1975. Facilitators and barriers to movement integration in elementary classrooms: A systematic review. M., Y?ld?r?m, M., Wulp, A., Te Velde, S. Seminaarikulttuurissa oli 1970-luvun alussa päätoimittaja Rauno Laakson mukaan paljon kehittämistä. Yksittäisten urheilijoiden saavutusten sijaan painopiste oli siirtynyt osallistujamaiden urheiluja yhteiskuntajärjestelmien voiman osoittamiseen. Jugoslavialainen Drago Ulaga tarkasteli vanhenevien ihmisten liikuntaa. on osata suhtautua kriittisesti urheilun rooliin yhdistävänä tekijänä maailmassa. Hänen mukaansa 20 prosenttia kuntia oli laatinut liikuntasuunnitelman, joka ei kuitenkaan yleensä ollut 1970-luvun alun tarpeiden vaatimalla tasolla. W., American College of Sports Medicine, North American Society of Exercise Medicine. . (2020) ‘The best guess for the future?’ Teachers’ adaptation to open and flexible learning environments in Finland, Education Inquiry, doi: 10.1080/20004508.2020.1816371 Opetusministeriö (2014).Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/ perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf (8.6.2021) Rowland, T. Heinilä korosti, että urheilukeskeisestä suunnittelusta on edettävä ihmiskeskeiseen liikuntasuunnitteluun. H. Liikunta & Tiede, 55, 35?43. Hän esitti ratkaisuksi urheilun arvojen yhdistämistä Yhdistyneiden Kansakuntien ihanteisiin. Urheilun ylistäminen ei kuitenkaan riitä. Heinilän teksti liittyi ICSPE:n Sveitsissä järjestettyyn ”Massatiedotuksen osuus kansojenkeskisen ymmärryksen edistämisessä urheilun välityksellä” -seminaariin. Journal of Science and Medicine in Sport, 17(2), 201-206. Sci. Pediatric Exercise Science, 14, 16-29. . Saltmarsh, S., Chapman, A., Campbell, M., & Drew, C. et al. (2015). Kaikkein tärkeintä tällä hetkellä . Haapala, E. – Jokainen harras urheilumies ja urheilujohtaja näyttää luottavan siihen myyttiin, että urheilu on jonkinlainen runsaudenlähde: kaikkea urheiluun liittyvää ja kaikkia urheilun tuotteita pidetään pelkästään hyvinä. Obesity Reviews, 16(8), 691?701. Stadion 4/1971 raportoi laajasti. A., Huortari, P
Tiedon ja tutkimuksen taso niin yksittäisten tutkijoiden kuin organisaatioiden kohdalla määrittyy kansainvälisessä toiminnassa. Tieto, tutkimus ja tietäminen ovat kilpaja huippu-urheilun kilpailutekijöitä. Tilanne ei olisi ongelmallinen, jos Suomen yliopistoissa ja tutkimusyhteisöissä olisi monitieteistä, kattavaa ja laajaa kilpaja huippu-urheilututkimusta. Arviointi kuitenkin osoittaa, että tilanne on lähes päinvastainen ja tutkimusrahoituksen saaminen huippu-urheiluun onnistuu usein parhaiten silloin, kun huippu-urheilu on välineellinen osa jotakin muuta tutkimusta. Kansainväliset tutkimuskumppanuudet ja -ryhmät sekä julkaisutoiminta tekevät näkyviksi ja mahdollisiksi kansallisen tietovarannon, tutkimustoiminnan ja organisaatiot . Tilanne on sama kuin urheilussa: harjoittelun aloittaminen juuri kisojen edellä tapahtuu liian myöhään. Jälkimmäisessä sain olla mukana reilut kaksi vuotta joulukuuhun 2019 saakka. Akateemisen tutkimuksen hitaus ei kuitenkaan saa olla peruste sille, ettei sitä tehdä. Arviointi toi kuitenkin esille kilpaja huippu-urheilun tutkimustoiminnan ja tietokäsityksen jäsentymättömyyden ja siksi on syytä pohtia kilpaja huippu-urheilua tiedon ja tiedepolitiikan näkökulmasta. Tässä tilanteessa Suomen ainoan kilpaja huippu-urheilua vielä tutkivan instituution (KIHU) muuttaminen ennen kaikkea tukiurheilijoiden ja huippu-urheilun palveluorganisaatioksi on tiedepoliittisesti kohtalokasta. Lähtökohta pohtia tiedon ja kilpaja huippu-urheilun suhdetta syntyi valtion liikuntaneuvoston teettämästä Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) arvioinnista. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 7 1 P O H D I T T U A Autonomia, kansainvälisyys ja pitkäjänteisyys kilpaja huippu-urheilutiedon perustana Owal Group oy:n tekemän arvioinnin mukaan KIHUsta on tullut huippu-urheilun palveluorganisaatio, ja sen tekemä tieteellinen tutkimus on vähentynyt. Mutta kansainväliselle huipputasolle tähtäävää urheilua ei voi tukea pelkästään kansallisella tutkimuksella. Myös valtion budjetissa tiederahoitusta uhkaavat leikkaukset. Tiedon ja tutkimuksen hyödyntäminen kilpaja huippu-urheilussa edellyttää yhteisesti ymmärrettyä käsitystä siitä, mitä tieto eri tilanteissa tarkoittaa. Kilpaurheilu ei enää kuulu itsestään selvästi urheilupuheen käsitteistöön ja sisältöihin, vaikka suurin osa liikuntajärjestöjen toteuttamasta toiminnasta on paikallista ja kansallista kilpaurheilua ilman tavoitteita kansainvälisestä arvokisamenestyksestä. Samalla ajanjaksolla, ja huippu-urheilun muutosprosessin tuloksena on syntynyt nykyinen Olympiakomitea, jonka huippu-urheiluyksikkö johtaa ja koordinoi suomalaista huippu-urheiluverkostoa. Tiivistäen ja yksinkertaistaen: KIHUn tietotuotanto on suuntautunut entistä pontevammin tukiurheilijoiden harjoittelun seurantaan ja soveltavaan tutkimukseen. Näkökulmaani laajentaa myös ura 1990-luvun olympiaurheilijana, 16 vuoden työ liikunnan ja urheilun tutkijana sekä luottamustoimet Suomen hiihtoliiton johtokunnassa ja KIHUn hallituksessa. Tilanteen vakauttamiseksi ja rahoituksen turvaamiseksi on pidettävä kiinni vähintäänkin nykyisistä instituutiorajoista ja toteutettava riittävän laaja-alaista koko kilpaja huippu-urheilua hyödyttävää tutkimustoimintaa. Ne eivät ole käsitteellisiä synonyymejä toisilleen, mutta nivoutuvat toisiinsa kiinteästi muodostaen laaja-alaisen perustan liikuntakulttuurille. Sen sijaan voi pohtia sitä, miten jo nykyistä strategiaa aiemmin valittu toiminnan kärki eli mitalijahti on vaikuttanut huippu-urheilun tietotuotantoon. En analysoi tässä artikkelissa ensisijaisesti arvioinnin tuloksia tai KIHUn roolia. Pois kielestä, pois mielestä, pois tiedosta Kohdistan pohdintani tietoisesti sekä kilpaettä huippu-urheiluun. Olympiakomitean (2020) strategian mukaan järjestö toimii mahdollistajana laajalle liikuntakulttuurille ja toteuttajana huippu-urheilulle. Urheilijan ja yksilön tuominen keskiöön on typistänyt tietotarpeet pääosin päivittäisvalmennuksen suorituskykydataksi. Heitä on Suomessa alle 300. Lisäksi kilpaja huippu-urheilututkimus menettää entistä suuremman osan autonomiastaan, kun tutkimusta tehdään nykyistä tiukemmassa hallinnollisessa sidoksessa Olympiakomiteaan eli huippu-urheilujärjestelmän sisältä käsin. Selvitykset ja soveltava tutkimus riittävät tiettyyn pisteeseen asti niin päätöksenteossa kuin urheilun arjessa. Urheilun ja urheilijoiden arjen tukena toimivan asiantuntijatoiminnan (muun muassa harjoittelun seuranta tai psykologipalvelut) laadukkuus saa selkänojan ja uskottavuuden alan kansainvälisestä huippututkimuksesta, jota on tehtävä myös suomalaisissa tutkimusalan yhteisöissä. Strategiaan kirjatut huippu-urheilutavoitteet ovat erittäin mitaliorientoituneita. Kenen tiedosta puhutaan. Kesäkuussa 2021 julkaistun arvioinnin toteutti Owal Group Oy (VLN 2021). Tutkijana olen huolissani kahdesta asiasta, joista ensimmäinen on kilpaja huippu-urheilun kansainvälisen tason akateemisen tutkimuksen sisältö ja laajuus. Toiminnallisesti erityisen huomion kohteena ovat huippu-urheiluyksikön valitsemat Huippuvaiheen ohjelman tukiurheilijat, jotka ovat potentiaalisia arvokisamitalisteja tai lajinsa kansainvälisellä huipulla. Suoraa syy-seuraussuhdetta urheilujärjestelmän rakenteen, huippu-urheilu-käsitteen ja -tiedon välille ei voi esittää. Osin ihan oikeutetusti.. myös yksittäiset tutkijat. Kilpaurheilun poistuminen urheilupuheesta on vähentynyt samaan aikaan kun aihepiirin tutkimus eli 2010-luvun alusta lähtien. On selvää, että hitaasti etenevä akateeminen tutkimus ei palvele urheilun arjen akuuteissa ongelmissa. Ratkaisuna ei ole harjoittelun jättäminen tekemättä vaan sen aloittaminen hyvissä ajoin. Kuuluin ohjausryhmään liikuntaneuvoston tutkimus-, ennakointija arviointijaoksen jäsenenä
Tuotetun tiedon pitää olla yhteiskun nallisesti relevanttia ja palvella päätöksentekoa. Oláhin tunnettuus on kiistatonta, kun puhumme ih. ”Pentti” on myös päässyt kertomaan ajatuksistaan perinteisessä TV:ssä esimerkiksi Arto Nybergin suositussa keskusteluohjelmassa ja tehnyt pelaamisesta itselleen ammatin. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2021:2. Suomalaisen kilpaja huippu-urheilun kansainvälinen kilpailukykytekijä on ja tulee olemaan tiedon autonomisuus, tutkimuksen kansainvälisyys sekä kyky ymmärtää kilpaja huippu-urheilun välinen kulttuurinen, käsitteellinen ja tiedollinen yhteys osana kehittyvää liikuntakulttuuria. LIITU-tutkimuksen tuloksia, 120–128. Sanomattakin on selvää, ettei tämän tiedon kanssa pärjää rahoitusneuvotteluissa tai urheilusysteemejä analysoivissa vertailututkimuksissa. Nuorten liikunnassa ja urheilussa kokema syrjintä sekä arvot ja arvostukset. Suomen tunnetuimmasta pöytätennispelaajasta ei ole epäilystäkään. Teoksessa S. Tästä näkökulmasta esimerkiksi urheilufysiologinen tutkimus nivoutuisi tukemaan yhtä kansallisen liikuntapolitiikan keskeistä tavoitetta eli menestyvää huippu-urheilua. Tieto osaksi liikuntapoliittisen tavoitteen saavuttamista. Oláhin tunnettuutta ei käy kiistäminen. 2021. Hän on tietenkin Benedek Oláh, unkarilaislähtöisten vanhempien Suomessa syntynyt mailataituri. Vuoristoharjoittelun vaikutusten tutkiminen ja siitä syntyneet havainnot eivät auta perustelemaan huippu-urheilun yhteiskunnallista merkitystä. Mihin urheilijaryhmään tai ilmiöön lajiliiton pitäisi investoida ”tietorahansa”. Strategia 2024. Luettavissa: Strategiset elementit: tilannearvio (olympiakomitea.fi). Lähes kaikissa urheilulajeissa ongelmallista on nuorten hidas eteneminen kansainväliselle huipulle aikuisten sarjoihin siirryttäessä. Rahoitusperusteiden näkökulmasta päätöksentekoon soveltuvan tutkimuksen painoarvoa olisi siis syytä pohtia uudelleen eri tieteenalojen tasapuolisuuden vuoksi. Tieto oli ja on edelleen sekä harjoittelun seurannan perusta että valmennusprosessin työkalu. 2020. Olympiakomitea. Hidastaako etenemistä toimimaton valmennussysteemi, arvovalinnat vai kenties molemmat. Martin (toim.) Nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Vieläkö perinteiset urheilumenestyksen mittarit toimivat. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto & Opetusja kulttuuriministeriö. Mistä siis kiikastaa. Eri tieteenalat soveltuvat päätöksenteon taustaksi eri tavoin. Katsoessani tiedon merkitystä urani eri vaiheissa aihe konkretisoituu seuraavasti: olympiaurheilijana minulle oli tärkeintä tieto itsestäni ja omasta suorituskyvystäni sekä hyvinvoinnistani. Jos näillä käsitteillä on eri merkitys järjestelmän eri toimijoille, ei tiedolta ja tutkimukselta voi odottaa kovin paljon. Liikunnalla ja urheilulla on toistaiseksi ollut omia tutkimusyhteisöjä kuten KIHU, työnantajani Likes tai UKK-instituutti. Kilpailu tutkimusrahoituksesta on kovaa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Uusimman Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa -tutkimuksen (LIITU) mukaan eläinten oikeudet ovat lukioikäisille nuorille tärkeämpiä kuin suomalaisten urheilijoiden kansainvälinen menestys (Laine, Salasuo & Matilainen, 2021). 7 2 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 P O H D I T T U A Toinen huolenaiheeni on, että meillä ei ole kilpaja huippu-urheilussa jaettua yhteistä käsitystä siitä, mitä tiedolla tarkoitetaan ja kenelle sitä tuotetaan. Voi hyvin sanoa, että syntymävuodesta. 1.7.2021. Hämylä, L. Rahoittajien olisikin hyvä miettiä, voiko liikuntaja urheilututkimuksen yhteiskunnallista relevanssia arvioida liikuntapoliittisen tavoitteen saavuttamisen kannalta. VLN 2021. Hyvä signaali on, että tutkimusyhteisöjen kesken on syntymässä uusia rakenteellisia kokonaisuuksia. Kokko, R. Vai onko sittenkään. Tästä ovat esimerkkinä Likesin ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yhdistymisneuvottelut. Rion hyvin sujuneet olympiapelit, ylivoimaiset Suomen mestaruudet, Finlandia Openin voitto ja erinomaiset otteet Ranskan kovassa ammattilaisliigassa ovat tehneet seinäjokisesta tähden, joka on melko tuttu niin Urheiluruudun katselijoille kuin päivälehtien urheilusivujen lukijoillekin. Kilpaja huippu-urheilun tutkimus, tietotuotanto ja tietäminen ovat sidoksissa urheiluväen itse tuottamaan ymmärrykseen siitä, kuka on urheilija, mikä on järjestelmä ja mitä on urheilu. Kilpaja huippu-urheilun näkökulmasta huonoa on, jos tietotuotanto ja tutkimus menettävät ulkopuolisen tarkkailijan roolinsa ja urheilijoiden arjesta tulee tiedonintressiä liiaksi määrittävä tekijä. Lajiliiton luottamushenkilönä minua kiinnostaa esimerkiksi ymmärrys nuorten yhteiskunnallisista arvoista ja niiden merkityksistä siirryttäessä nuoruudesta aikuisuuteen. Tarkempi analyysi aiheesta olisi ehdottoman tärkeää. & Matilainen, P. Liikunnassa ja urheilussa tämä tarkoittaa kansallista liikuntapoliittista päätöksentekoa. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) arviointi. KATI LEHTONEN, LitT erikoistutkija Likes kati.lehtonen@likes.fi LÄHTEET Laine, A., Salasuo, M
Sekin on paljon, sillä lajin kilpailulisenssin omistaa vain noin 1 300 suomalaista. Miten tekijät itse asian kokevat. Kun tulemme 2000-luvun kasvatteihin ja vielä paremmin nykyisiin ala-asteikäisiin, kaikki heittää häränpyllyä. Vastaavaa kontrastia ei taida muista lajeista löytyä. Juttu on kasvanut yllättävän isoksi. Pöytätennisliiton kenttäpäällikkö Taneli Keinonen osaa kertoa, että lajin koulukierroksien yleisin kysymys on ”tiiätsä Pongfinityn”. Pelkästään maaliskuussa 2021 Pongfinityn videoita katsottiin Suomessa lähes 140 000 kertaa. Suomi-pingiksen maailmanlaajuinen some-ilmiö Miikka O´Connorin, Emil Rantatulkkilan ja Otto Tennilän YouTube-kanava Pongfinity on täysin poikkeuksellinen ilmiö suomalaisessa urheilumediakentässä. Näillä alustoilla seuraajia on yhteensä 2,2 miljoonaa. – Lähdimme liikkeelle enemmän vain omaksi huviksemme ja kertoaksemme, kuinka hauskaa pingiksen pelaaminen voi olla. Urheilun seuraamisen näkökulmasta Pongfinityn vertaaminen Benedek Oláhiin on mielenkiintoista. Kuten myös se, että Pongfinityn Emiliä, Miikkaa ja Ottoa ei tunneta seurojen tai lajin erikoisliitonkaan edustajina edes niiden kautta. Pongfinity on Suomen ylivoimaisesti suurin YouTuben urheilukanava kaikki lajit huomioiden. Ainakin osasyy tähän on Pongfinity, jonka ansiosta monet ”uudet” pöytätennisihmiset ovat löytäneet tiensä lajin pariin. Yli 55-vuotiaita on vain 3,5 prosenttia. Ja oliko ennen paremmin vai huonommin. Se voi olla yllättävä ja merkityksellinen ajatus koko kilpaja huippu-urheilun kannalta. Mekin olemme esimerkiksi aloittaneet välinemyynnin. Viime vuonna julkaistuista noin 50 videosta neljä viidestä keräsi yli miljoona katselukertaa. Mikä ihmeen Pongfinity, kysyvät puolestaan 1900-lukulaiset, urheiluihmisetkin. Monella lajilla, esimerkiksi pöytätenniksellä, on jo nyt tilanne, jossa seurojen harrastajamäärät eivät selitä ollenkaan vaikkapa välinekauppiaiden myyntilukuja. Joku saattaa muistaa myös Grefbergin sisarukset 1980-luvulta, mutta siinäpä se pöytätenniksen osalta sitten onkin. Pongfinityn suosio ei jää vain YouTubeen, sillä kolmikko operoi myös Facebookissa, Instagramissa ja TikTokissa. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 7 3 P O H D I T T U A misistä, jotka ovat syntyneet menneellä vuosituhannella. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että tempuista kiinnostuneet ovat lähes poikkeuksetta poikia. Yhtäkkiä ”kovin” onkin hän, jolla on eniten seuraajia somessa. Enää urheilumenestys ei olekaan sitä, että Benedek Oláh nousee pöytätenniksen arvolistalla kohti maailman kärkeä. Aikaa katseluun on käytetty yhteensä 1,23 miljardia minuuttia (20 miljoonaa tuntia). Heistä juuri kukaan ei tunnista Benedek Oláhia. Ja traditionalistille yhtä hankala nieltävä kuin e-urheilun mieltäminen urheiluksi. Kaikki (iäkkäämmät) laji-ihmisetkään eivät tiedä koko ilmiön olemassaolosta. Heidät tiedetään somesta. Pöytätennistä pelataan seuroja enemmän kodeissa, mökeillä, nuorisotaloilla, asuntoyhtiöissä ja vaikka työpaikoilla. Mitä on urheilumenestys. Sen sijaan Pongfinityn ”tietävät kaikki”. Kanavalla on 2,5 miljoonaa tilaajaa ja kolmikon saavuttamat sosiaalisen median tunnusluvut ovat muutenkin miltei käsittämättömiä. Tilaajista suomalaisia on yksi prosentti eli noin 25 000. Eikä edes pinttyneimpien ”lajiniilojen” vakuuttelua siitä, että lajin kansainvälisestä koosta, Kiinan mahdista, painoluokkien puuttumisesta tai muista syistä johtuen pöytätenniksen olympiakullan voittaminen on hankalinta, mitä suomalaisessa yksilöurheilussa voi kuvitella. Voi hyvin olla, että perinteiset urheiluihmiset joutuvat vielä tarkistamaan käsityksiään mitalien merkityksestä. Vai niin, että jatkossa urheilijoiden tunnettuutta ei enää mitatakaan päivälehtien palstamillimetreistä. Alustan algoritmimuutos tai uudistuva lainsäädäntö voi osua meihin, mutta toisaalta alalla on myös huimia mahdollisuuksia. Tajuamme hyvin, että ala muuttuu koko ajan. Käykö niin, että Pongfinityn katsojat muuntuvat vanhemmalla iällä ”perinteisimmiksi”. ESKO HEIKKINEN LitM, MBA Suomen Pöytätennisliiton puheenjohtaja esko.heikkinen@sptl.fi. Pongfinityn yleisöstä 40 prosenttia on 18-24-vuotiaita ja 70 prosenttia alle 35-vuotiaita. Esimerkiksi Jyväskylässä ja Rovaniemellä lajin kasvu perustuu nimenomaan Pongfinityn temppuvideoihin, joita lapset haluavat itsekin tulla kokeilemaan. Pongfinityn videoita on katsottu yhteensä lähes puoli miljardia kertaa (478 000 000) ja suosituinta yksittäistä videota 40 miljoonaa kertaa. Se on merkittävä tieto ja myös etu lajin erikoisliitolle ja seuroille. Koskaan ei tiedä, kuka sattuu näkemään meidät ja mitä uusia avauksia se tuo, kertoo Emil Rantatulkkila
Liikunnaohjaajasta tulee ensimmäisenä mieleen ryhmäliikunnanohjaaja, joka työskentelee esimerkiksi liikuntakeskuksissa. asteen ammatillisen liikunnanohjauksen perustutkinnon liikuntaneuvoja-tutkintonimikkeen. Suoritin opinnot töiden ja lastenhoidon lomassa monimuoto-opintoina. V A S T A V A L M I S T U N U T O U N A S T E L E E Valmistuin joulukuussa 2020 liikunnanohjaajaksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta. Lehmusto kiteyttää kirjoituksessaan erinomaisesti sen, mistä myös me opiskelijat puhuimme pitkin opintojaksoja. On päivänselvää, että opiskelu olisi ollut hyvin erilaista, jos opetus olisi jouduttu toteuttamaan ilman lähitapaamisia. Haaga-Helian opettajat onneksi ymmärsivät ryhmässä piilevän asiantuntijuuden, sillä jokaisella meillä oli sekä opetettavaa toisillemme että opittavaa toisiltamme. Opintojen ajoitus osui koronapandemian kannalta otolliseen aikaan, sillä ainoastaan viimeinen yhteinen lähiopetusjaksomme oli muutettava etätoteutukseksi. Nykyinen tutkintonimike ei ota huomioon valmistuneiden asiantuntijaja kehittämisosaamista sekä valmiutta toimia vastuullisissa tehtävissä liikunnan, hyvinvoinnin ja urheilun toimialoilla. Tutkintonimikkeen suhde ammatti-identiteettiin Liikunnanohjaaja-tutkintonimikkeen kuvaavuus opintosisällöistä on puhuttanut opiskelijoita ja valmistuneita jo vähintään kaksi vuosikymmentä. Ratkaisua voi lähteä kahdesta erilaisestä näkökulmasta. Pitkällä aikavälillä liikunta-alan ammattilaisilla riittää edelleen tehtävää ja työ on sellaista, joka ei tekemällä lopu ja jonka yhteiskunnallinen merkitys tulee jatkuvasti kasvamaan. Ensimmäinen vaihtoehto olisi keksiä uusi tutkintonimike, joka soveltuisi myös työelämän ammattinimikkeeksi. Me monimuoto-opiskelijat olemme olleet kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvässä asemassa, sillä monella meistä on ollut työpaikat ja verkostot jo vuosia liikunta-alalla. Toinen vaihtoehto olisi luoda liikunta-alalle sopiva yleisnimike, joka viittaa alan asiantuntijuuteen. Valmistuminen opinnoista koronakriisin keskelle on oma lukunsa. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli kaikkein antoisinta ammatillisenkin kehittymisen kannalta. Opiskelijaryhmämme koostui monenikäisistä enemmän tai vähemmän kokeneista liikunta-alan ammattilaisista. Liikuntapaikkoja on suljettu ja töitä on peruuntunut. Opintojen suuntautumisvaihtoehtoina voi olla esimerkiksi urheilujohtaminen, kilpaja huippu-urheilu, kuntoja terveysliikunta, soveltava liikunta ja liikuntapalvelujen tuottaminen. Etäopinnot eivät mahdollista yhteismajoituksia, pelailuja iltaisin, spontaaneja keskusteluja ja yhteisiä lounashetkiä. Eri suuntautumisvaihtoehdot tuottavat aina hieman erilaisia asiantuntijoita samalla tavalla kuin vaikkapa tradenomeista löytyy markkinoinnin ja viestinnän, taloushallinnon tai tapahtumatuotannon osaajia. Opintojen alussa käytettiin melko paljon aikaa ryhmäytymiseen ja tutustumiseen. Uudet rekrytoinnit ovat oletettavasti monessa yrityksessä jäissä. Millaisia ammattilaisia me liikunnanohjaajat (amk) olemme. Liikunnan ja hyvinvoinnin lehtori Teemu Lehmusto nosti hiljattain aiheen esille Helsingin Sanomien (30.4.2021) mielipidepalstalla kirjoittamalla siitä, kuinka harhaanjohtava tutkintonimike voi vaikeuttaa työllistymistä. Etäopinnot korkeakouluissa ovat jatkuneet jo yli vuoden, ja poikkeustilanne vaikuttaa jatkuvan pitkälle tulevaisuuteen tavalla tai toisella. Akavalaisen ammattiliiton, Nuorisoja Liikunta-alan asiantuntijat ry:n (Nuoli) toiminnanjohtaja Petteri Piirainen vastasi Lehmuston kirjoitukseen (HS 11.5.2021) nostaen esiin myös urheiluopistojen 2. Ongelma on yleisesti tiedostettu ja tutkintonimikkeen vaihtamisen tarpeesta vallitsee melko suuri yksimielisyys. Lähiopetusta Vierumäellä oli kerran yhdessä tai kahdessa kuukaudessa kahdesta kolmeen päivään kerrallaan. Piirainen kuvailee nykytilannetta, jossa työnantajat hakevat liikunnanohjaustyöhön yhtälailla liikunnaohjaajia (amk) ja liikuntaneuvojia, eikä korkeakoulutasoista osaamista tunnisteta perustason työtehtävään viittaavasta tutkintonimikkeestä johtuen. Vastaavia amk-tason nimikkeitä ovat esimerkiksi sairaanhoitaja, kätilö, ympäristösuunnittelija, osteopaatti ja fysioterapeutti. Tällöin tutkintonimike on tuskin koskaan sama kuin työ. On vaikea arvioida, miten vauhdikkaasti omat opintoni olisivat sujuneet ilman vertaisryhmän luomaa kannustavaa ja yhteisöllistä ilmapiiriä. 7 4 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 Mikä nimike toisi liikunta-alalta ammattikorkea koulusta valmistuneiden osaamisen esille. Opintojen viimeistely ja opinnäytetyön tekeminen olisivat joka tapauksessa olleet itsenäistä työskentelyä. Varsinaiseen liikunnanohjaajan ammattiin valmistutaan toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta, jossa looginen tutkintonimike olisi liikuntaneuvojan sijasta liikunnanohjaaja. Näitä ovat monet -nomi-päätteiset nimikkeet kuten tradenomi, restonomi, sosionomi ja medianomi. Lehmusto kirjoittaa siitä, kuinka tutkintonimike tukee ammatti-identiteetin syntymistä sekä kiinnittymistä opintoihin ja työelämään. Kuka tahansa voi nimittää itseään liikunnanohjaajaksi, sillä moni – myös minä itse – tein liikunnanohjauksia jo vuosia ennen opiskelujen aloittamista. Yksi opintojen tärkeä anti oli verkostoituminen ja toinen toisiltamme oppiminen. Asiaa ei kuitenkaan olla saatu korjattu siksi, että uutta täydellistä nimikettä ei ole vielä kukaan keksinyt
Vuoden 2014 kannanotossaan yhdistys ehdotti uudeksi tutkintonimikkeeksi liikuntapedagogia. Liikuntatieteellisestä tiedekunnasta valmistuu liikuntatieteiden kandidaatteja. Jos liikunta-alan ammattikorkeakoulututkinnossakin päädyttäisiin nomi-päätteeseen, voisi vaihtoehtona olla esimerkiksi sporttinomi, liikuntanomi, athlenomi tai fysionomi. Samantyyppinen ratkaisu – ja toimivaksi osoittautunut – tehtiin nuoriso-ohjaajan nimikkeen kanssa, joka muutettiin yhteisöpedagogiksi. ANNA HOLOPAINEN liikunnanohjaaja (amk) sorvali@msn.com Liikunnaohjaajasta tulee ensimmäisenä mieleen ryhmäliikunnanohjaaja, joka työskentelee esimerkiksi liikuntakeskuksissa. Monelle varmaankaan ei ole selvää, että esimerkiksi vestonomin taustalta paljastuu latinan vaatetta merkitsevä sana. Loppuosa nomi palautuu kreikkaan, ja tutkintonimikkeiden yhteydessä sen voisi ajatella tarkoittavan jotakin harjoittavaa tai hoitavaa. Voisiko se olla joku nomi. Samalla selvitetään muun muassa sitä, miten tutkintonimikkeet ovat vaikuttaneet työllistymiseen. Fysionomista ensimmäisenä tulee mieleen fysioterapia ja fysiologia, jotka myös valuvat selvästi ohi aiheen. Nimikkeiden alkuosan on tarkoitus kuvata kutakin erikoisalaa, ja se voi olla lainaa vaikkapa englannista (tradenomi) tai latinasta (hortonomi). Ammattinimikkeeksi soveltuva tutkintonimike toimisi näissä työtehtävissä vedenjakajana ammattitehtävien (ammattitutkinnot) ja vaativien ammattitehtävien (AMK-tutkinnot) välillä. Toisaalta alkuosa ei välttämättä palaudu suoraan mihinkään kieleen. Näistäkin vaihtoehdoista on löydettävissä enemmän ongelmia kuin mahdollisuuksia: sporttinomi on liian arkityylinen, liikuntanomissa suomen kielen ja -nomi-päätteen yhdistäminen ei ole luontevaa, athlenomissa ongelmana on ääntäminen ja kirjoitusasu sekä se vie mielikuvia turhaan voimailuun ja tietynlaiseen ruumiinrakenteeseen (atleetti, atleettinen). Suurin osa liikunnan toimialan työtehtävistä sijoittuu ruohonjuuritasolle, yksilöja ryhmätason toiminnan pariin. Hyvä uutinen on, että aiheeseen liittyen on valmisteilla projektia, jossa Nuorisoja Liikunta-alan asiantuntijat yhdessä Liikuntatieteellisen seuran, Urheiluopistot ry:n, Suomen Ammattivalmentajat SAVAL ry:n, Suomen Liikunnan Ammattilaisten ja liikunnan AMK-verkoston (verkostoa hankkeessa edustaa KAMK) kanssa iskevät viisaat päänsä yhteen ja tutkivat perinpohjaisesti liikunnan tutkintonimikkeiden uudistamista. Toisaalta esimerkiksi tradenomi on yleisesti tiedetty ja tunnistettu tutkintonimike, todennäköisesti sen yleisyyden vuoksi. Ongelmalliseksi näen kuitenkin sen, ettei liikunta-alan tutkinnossa korostu opettajuus tai kasvatuksellinen puoli, joihin pedagogi-sana viittaa. Nomi-päätteiset nimikkeet ovat vakiintuneita ammattikorkeakoulujen tutkintonimikkeisiin. Tässä ongelmana on, että kandidaatti on perinteisesti varattu yliopistossa suoritettavalle alemmalle korkeakoulututkinnolle. Näin on esimerkiksi restonomin tapauksessa. Resto-alku ei ole latinaa, kreikkaa tai englantiakaan. Nuoli on kannattanut ensimmäistä vaihtoehtoa, jossa tutkintonimike soveltuisi toimimaan myös ammattinimikkeenä. Vierasperäinen alku voi myös olla suurelle osalle kielenkäyttäjiä aivan tuntematon, jolloin ammattinimikkeen haltijan osaaminen jää hämärän peittoon. Ne ovat lainasanoja, joissa on aineksia eri kielistä. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 7 5 elämän titteli, jolloin nimike antaa enemmän joustoa erilaisiin työtehtäviin. Erilaiset kandidaatti -loppuiset nimikkeet perustuisivat toiselle vaihtoehdolle alan yleisnimikkeestä: liikunta-alan kandidaatti tai vaikka liikunnan ja urheilun kandidaatti. Kuka tahansa voi nimittää itseään liikunnanohjaajaksi.. Kandidaatin käyttämistä kuitenkin tukee se, että ammattikorkeakouluopinnot rinnastetaan Suomessa kandidaatin tutkintoon silloin, kun arvioidaan työnhakijan virkakelpoisuutta. Ilmeisesti taustalla väikkyvät englannin tai ruotsin ravintolaa merkitsevät sanat, mutta yhteys jää melko viitteelliseksi
Samalla teos antaa eväitä kriittisille pohdinnoille, joita tarvitaan epäkohtien havaitsemiseen ja poistamiseen. Alalta on puuttunut kuitenkin suomenkielinen yleisteos. Lukija jää ihmettelemään mikä tässä on kanssakirjoittajaksi merkityn Mika Saukkosen panos. Hän on myös toiminut lukuisissa tiedeja järjestökenttien luottamustoimissa. Liikkumisen sosiologia pyöräyttää parhaimmillaan liikkeelle ajatuskelan siitä, millaiset voimat yhteiskuntaamme pitävät kasassa ja mitä se tarkoittaa maailman – tai liikkumisen ja urheilun – muuttamisen kannalta. Liikkumisen sosiologinen tarkastelu lisää ymmärrystämme siitä, miten nykyinen todellisuutemme on rakentunut. Sosiologia tekee yhteiskunnalliset keskinäisriippuvuudet näkyviksi. 192 s. On harmillista, että Saukkosen omaääniset virkkeet Annimarista rajoittuvat esipuheeseen. Ne tarjoavat työuria, merkityksellistä vapaa-aikaa, viihdettä, elämäntapoja ja yhteisöjä. Kun nuori Annimari huitelee ympäri maailmaa eikä tuloja juuri ole, lukija alkaa. Ruotsalaislääkäri jättää jopa yhden leikkauksen laskuttamatta. Itkonen tekee sosiologiseen tiedetraditioon perustuen lavean katsauksen liikkumisen toteuttajiin, tekijöihin, tiloihin, tulkitsijoihin ja tulevaisuuteen. Kuka käyttää asiantuntijavaltaa liikunnassa ja urheilussa. Michael Burawoyn mukaan sosiologian sisäinen työnjako hahmottuu myös neljään muuhun tiedon tyyppiin: professionaaliseen, päätöksentekoa tukevaan, julkiseen ja kriittiseen tietoon. Luulisi hänelle kertyneen jotain omakohtaista sanottavaa kirjan päähenkilöstä. Tämän teoksen kirjoittajana hän on suomalaisen liikuntasosiologian kentällä enemmän kuin paikallaan. Niiden kautta tavoittelemme hyvinvointia, terveyttä, elämyksiä ja kokemuksia. Itkonen on liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopistossa ja liikuntasosiologian sekä liikunnan kulttuurihistorian dosentti Itä-Suomen yliopistossa. Se on toki hyödyllistä luettavaa myös muiden tieteenalojen toimijoille, poliittisille päätöksentekijöille ja median edustajille. Päivätai vuosikirjamainen elämän läpikäynti vahvistaa kuvan Annimarin kasvusta koulukiusatusta urheilijatytöstä poikkeuksellisen kansainväliseksi, lujatahtoiseksi, sisukkaaksi ja lahjakkaaksi urheilijaksi – ja lahjakkaaksi manipulaattoriksi. Itkosen teos hahmottaa kattavasti, mitä liikuntasosiologia voi tarjota eri tiedontarpeisiin. Teos sisältää mielenkiintoista tietoa poikkeukselliselta urheilijapolulta, mutta myös sälää, joka ei laajemmassa perspektiivissä nousisi mukaan. Samalla Itkonen peräänkuuluttaa liikuntasosiologian itsereflektiota tutkimusalan tilanteesta ja merkityksestä, jota on ”syytä pohtia lakkaamatta myös tulevaisuudessa”. Liikuntasosiologialla on pitkät perinteet, sillä saksalainen Heinz Risse käytti ensimmäisenä urheilusosiologian käsitettä sata vuotta sitten. Sosiologia, tuo ihana, yleinen yhteiskuntatiede! Erityisen kiinnostavaa on, kuinka vallitsevat totuudet liikunnasta ja urheilusta ovat muodostuneet. Uskon teoksen toimivan monelle sosiologiaa tuntemattomalle hyvänä, herättelevänä ensikosketuksena. Liikuntasosiologian professori Hannu Itkosen Liikkumisen sosiologia -kirja herättelee pohtimaan liikuntaa ja urheilua osana yhteiskunnallista muutosta. 7 6 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 A R V I O I T U A K i r j a Liikkuminen muuttuu ja muovautuu yhteiskunnan mukana Hannu Itkonen: Liikkumisen sosiologia Vastapaino 2021. Miten ikuisilta tuntuvat totuudet muuttuvat, ja kuinka niiden hyväksyminen ja hyväksyttäminen nojaa intressiorientoituneeseen poliittiseen kamppailuun. Sisältöä on helppo peilata omaan kokemusmaailmaan. Ajankohtaisista esimerkeistä Tokion olympialaisista tiedämme, että paineita ja tarvetta muutoksille on olemassa. Tästä olisi kiinnostavaa lukea enemmänkin. Tieteellisesti vertaisarvioitu Liikkumisen sosiologia on oiva kotimainen johdatus aiheeseen liikunnan yhteiskuntatieteitä opiskelevalle tai aiheesta muuten kiinnostuneelle. Teos kuvailee myös yhteiskuntatieteellisen liikuntatutkimuksen sisällöllisiä ja menetelmällisiä muutoksia. Monet uurastavat liikuntakulttuurin vapaaehtoistoiminnoissa. Annimari ei tee poikkeusta. 269 s. SALLA KARJALAINEN K i r j a Aitajuoksijan päiväkirjaa Annimari Korte & Mika Saukkonen: Yli kaikkien aitojen Tammi 2021. Liikunta ja urheilu koskettavat ihmisiä ja yhteiskuntaa lukuisin tavoin. Teoksessaan Itkonen käyttää tietoisesti liikkumisen käsitettä kuvatakseen fyysistä aktiivisuutta ja siihen kytkeytyviä näkökulmia. Myös joidenkin tapaustai tutkimusesimerkkien tarkempi analysointi olisi ollut paikallaan. Niin tuhannet kerrat miehet häntä auttavat, ja naisetkin. Liikkumisen sosiologia esitteleekin monipuolisesti eri vinkkeleitä, ja puhuttelee liikunnasta ja urheilusta kiinnostunutta usealla tasolla. Tämä ei ole kirja, vaan pikemminkin päiväkirja. Itkonen kaartaa teoksessaan pitkän matkan sosiologian klassikkoteoreetikoiden esittelystä yhteiskunnallisiin tulevaisuuskuviin paikallisin, globaalein ja glokaalein esimerkein. Liikkumisen sosiologia herättääkin sosiologiaan jo aiemmin tutustuneessa lukijassa toiveen liikuntakulttuurin isojen kysymysten syvällisemmästä pohdinnasta. Se auttaa käsitteellistämään liikunnan ilmiöitä. Itkonen ei täysin ole kyennyt välttämään yleisesitysten ikuista riesaa: tarkastelu jää toisinaan pinnalliseksi. Kohdalleni ei ole osunut vielä yhtään uraansa jatkavasta urheilijasta tehtyä kirjaa, jolla olisi myyntimenestystä ja fanikirjaa monipuolisempia motiiveja. Samalla myös markkinatalous ja media elävät liikunnasta ja urheilusta
Nimi poikineen Huomiota ovat herättäneet lukuisat (urheilija)poikaystävät. Vähempikin olisi riittänyt. Urheilussa sallitaan tekoja, jotka muualla yhteiskunnassa eivät ole hyväksyttäviä. Vuoden 2020 kohdalla Annimari alkaa itsekin laskea sen vuoden terveysongelmia ja huomaa olleensa jo yli kymmenen kertaa magneettikuvauksessa ja kortisonipiikkikiintiökin alkoi olla täynnä. Eikä sitä, että hänen espanjalaisvalmentajansa Rafael Blanquerin valmennettavista yksi on kärähtänyt kaksikin kertaa. Yhtä paljon kuin päiväkirja, teos on sairaskertomus. Lopussa on laaja tulosja kuvaliite. Asia ei urheilijalle ole kuitenkaan ihan yksinkertainen. Urheilulajeille ominaiset säännöt ovat yksi niistä seikoista, mikä tekee urheilusta urheilua. & Parent, Brendan (Eds.): The Ethics of Sport Oxford University Press 2016. Tällaiseen toimintaan jopa kannustetaan. Tällainen toiminta ei ole kuitenkaan moraalisesti väärin, emmekä paheksu kädellä pelaajaa samalla tavoin kuin sellaista urheilijaa, joka tarkoituksella vahingoittaa toista ottelun tuoksinassa. Nyt mennään vain vuosi vuodelta eteenpäin päiväkirjassa . Pelikentällä kaverin saa tö. Syksyllä 2020 Annemari sai SUEK:lta postia, koska hänen näytteestään oli löytynyt glukokortikoidia. Toisaalta tahallinen pallon pelaaminen kädellä, esimerkiksi MM-finaalissa, herättää varmasti katsojissa monenlaisia tunteita. 544 s. Pallon pelaaminen kädellä on vastoin jalkapallon sääntöjä ja teosta seuraa sanktio. Annimari joutuu tavan takaa sairaalaan, milloin urheilun vuoksi, milloin allergioiden, milloin kohellettuaan tai oltuaan huono-onninen muuten vaan. yhä yksityiskohtaisemmin läpimurtovuosiin tultaessa. Hän ei kuitenkaan itse pohdi lahjakkuuttaan. Valmentajien ja muutaman läheisen suuhun kirjaan on laitettu arvioita ja kuvauksia Annimarista. Kova on vaatimustaso miespika-aitureille päästä lähelle Annimaria: kolmelta 13 sekunnin alittajalta se on onnistunut. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 7 7 A R V I O I T U A ihmetellä, että mistä rahat, kun samaan aikaan on jatkuvia magneettikuvauksia ja sairaalareissuja. Urheilu heijastaa yhteisiä arvojamme ja toisaalta muokkaa niitä. Harjoittelun ylilyönneissä Annimari näyttää muistuttavan toista luontaista lahjakkuutta, Mona-Liisa Malvalehto/Nousiaista. Annimari tuntuu keränneen lähelleen urheilijoita kuin hunaja kärpäsiä. Toisaalta pelaajalle tehdään selväksi, että vastustajan saa kaataa, mikäli taklaustilanteessa osuu ensimmäisenä palloon. Virhe livahtaa kuitenkin siinä, kun hän nimeää Maurice Greenen dopingista kärähtäneeksi. Kaksi kertaa hän loukkaa itsensä harjoituksen, kun tekee valmentajan kiellosta huolimatta vielä yhden ylimääräisen treenin. Terveys taka-alalla Kirjaan olisi kaivannut kokoavia ja arvioivia jaksoja niin terveysongelmista kuin harjoittelusta. Asia kuittautui vamman (takareiden jänteen tulehdus) hoitoon liittyvänä sallittuna piikityksenä. HANNU PELTTARI tietokirjailija hannuspurs@icloud.com K i r j a The Ethics of Sport – laajan artikkelikokoelman filosofinen ydin jää ontoksi Caplan, Arthur L. Nimitykitystä kirjassa riittää siinäkin mielessä, että tarinoiden tiheässä ihmisjoukossa esiintyy aivan oudoiksi jääviä nimiä. Joskus pelkkiä etunimiä. Teksti antaa esimerkin nuorille urheilijoille siitä, kuinka sairaana ja huonovointisenakin Annimari menee harjoituksiin. Dopingista puhumista Annimari ei kaihda ja tekee selväksi oman kantansa. Aitajuoksijoiden ja monen muun urheilijan saavutukset Annimari kirjaa ylös täsmälleen ja tarkasti. Säännöt kertovat, mikä on sallittua ja mikä ei. Lukija kyllä joutuu sitä pohtimaan, kun hän 2017 aloitettuaan uran uudelleen juoksee parin kuukauden treenillä 100 metrin aidat 13,80, kun vuosien takainen ennätys oli 13,46. Loppua kohden Annimari avautuu rahaongelmista ja vanhemmat ja isoäiti ovat usein merkittävimpiä sponsoreita. Sekin tuntuu kiusalliselta, kun kirjassa annetaan puheenvuoroja aitajuoksijan suosikkitoimittajille. Ensimmäisiä asioita, mitä aloitteleva jalkapalloilija oppii, on, että palloa ei saa pelata kädellä ja että vastustajaa ei saa vahingoittaa. Nykyaktiivien jono on lyhyt. Onkohan annettu kuva välivuosien täydellisestä treeni tauosta ihan kohdillaan. Annimari Korte on itse media-alalle kouluttautunut ja myös työskennellyt eri medioissa. Kirja sisältää aikamoista urheilumaailman ”namedroppingia” Yhdysvaltojen ammattiurheilijoista, ammattinyrkkeilyn maailmanmestariin ja yleisurheilun Kuka kukin on -osastoon. Kirjan teksti on sujuvaa, mistä kiitos. Lukija putoaa jo uran alkuvuosina kaikkien vammojen kyydistä. Hän ei sanomansa mukaan suostu kiellettyjen aineiden käyttäjäksi. Kirja ei peittele, että häntä San Diegossa valmentaneella Larry Wadella on dopingtahra. Vaan kun sisällön tavoitetaso ei ole ollut erityisen kunnianhimoinen, niin jää kirjasta valju kokonaiskuva. Siksi häiritseekin erityisesti se, että hän mainitsee riitelynsä joidenkin toimittajien kanssa, mutta ei avaa yhtään substanssia
Entinen Veikkaus Oy, Raha-automaattiyhdistys (RAY) ja Fintoto yhdistettiin vuoden 2017 alussa, ja nimeksi valittiin Veikkaus Oy. Antavatko uudenlaiset kengät kohtuutonta etua juoksulajeissa. Mikä on sallittua ja miksi. ”Veikkauksen tarkoituksena on tuottaa peleillä iloa”, vakuutetaan Veikkauksen nettisivuilla. Tätä näkökulmaa Larsen haluaa kirjallaan vahvistaa. Pohdinnan kohteena ovat niin paraurheilijoiden asema kuin kysymykset siitä, miten junioriurheilijoiden turvallisuutta voisi edistää, mikä on ammattilaisurheilijoiden merkitys roolimalleina tai miten geeniteknologiaan tulisi urheilussa suhtautua. Tai näin ainakin takakansi lupaa. Erityisesti johdannon puuttuminen tekee kokonaisuudesta hämmentävän. Tällaisten kysymysten pohtimiseen The Ethics of Sport ei valitettavasti tarjoa juurikaan työkaluja, ja tästä syystä teosta ei voi suositella johdantona urheilun etiikkaan. Epäselväksi jää, millä perusteilla teoksen teemat on valittu ja miksi filosofian näkökulma jää ohueksi. Artikkelin myötä kallistuin kannalle, että metsästys ei voi olla urheilua. Mikä on valmentajan vastuu. Miten sukupuolensa korjanneen urheilijan suoritusta tulisi arvioida lajeissa, joissa miehet ja naiset kilpailevat eri sarjoissa. Ihmettelen myös sitä, miksi toimittajat eivät olleet kirjoittaneet teokseen minkäänlaista johdantoa tai antaneet kirjaan omaa panostaan uuden artikkelin muodossa. Mitä on reilu peli. The Ethics of Sport on kuitenkin kahdella tapaa ongelmallinen teos. Reilun pelin, kirjoittamattomien sääntöjen, epäurheilijamaisen käytöksen ja oikeudenmukaisuuden kysymykset nousevat urheilukentillä usein esiin. Ensimmäinen ongelma liittyy toteutukseen, toinen varsinaiseen sisältöön. Kysymys siitä, mitä urheilu itse asiassa on, ja kuvaukset menetelmistä, joita urheilumetsästyksessä käytetään, saivat pohdintani liikkeelle. Artikkelikokoelma on nimekkäiden tutkijoiden toimittama ja julkaisijana on laadukkaista akateemisista teoksista tunnettu Oxford University Press. Huomion myötä alkoi keskustelu siitä, kuinka ”vähäosaisilta riistetään varoja Veikkauksen hyväosaisille edunsaajille”. Yksittäisten kysymysten taustalla piilevät laajemmat ja syvemmät kysymykset. Tekikö valmentaja oikein laittaessaan nuoren pelaajan suorittamaan ratkaisevan rangaistuspotkun. Kehän ulkopuolella sama toiminta tuomitaan. Esimerkkejä tällaisista kysymyksistä ovat amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliigan NFL:n kyvyttömyys reagoida aivotärähdyksiin, korruptio Penn State -yliopistossa sekä tummaihoisten urheilijoiden rooli ”valkoisten miesten lajeissa”. Itselleni kirjan kiinnostavinta antia olivat juuri ne harvat artikkelit, joissa laajempi näkökulma nousi esiin. Sen sijaan se tarjoaa katsauksen etenkin Yhdysvaltojen urheilumaailmaan ja esittelee kiinnostavia yksittäistapauksia, jotka muistuttavat urheilun eettisten kysymysten monipuolisuudesta. Valtio-omisteinen Veikkaus epäilemättä tuottaa toisaalle iloa ja toisaalle murhetta. Larsen on eri mieltä. Hänen mukaansa Veikkauksen tarkoituksena on tuottaa rahaa, minkä sivutuotteena syntyy murhetta ja riippuvuutta. Useimmat kirjassa esiin nostetut kysymykset ovat lähtökohtaisesti kiinnostavia. Onko urheilu tie hyvään elämään. Lähes kolmekymmentä artikkelia sisältävässä teoksessa käsitellään laajoja teemoja, kuten sukupuolen, rodun ja vallan merkitystä urheilussa. Kustannettu joukkorahoituksella Mesenaatin kautta 2021. Toisille lukijoille teoksen ansiona saattaa kuitenkin näyttäytyä juuri se, että urheilun eettisiä ongelmia pohditaan konkreettisten yksittäistapausten kautta. ”Jos innostuja olisi ammatti, sopisi Senja Larsen omasta mielestään sellaiseen työhön todella hyvin” (yle.fi 22.1.2021). Urheilussa on siis monenlaista oikeaa ja väärää. Vaikka teemat ovat laajoja, niin teos keskittyy tarkastelemaan varsin rajattuja eettisiä kysymyksiä ja tekee tämän erityisesti amerikkalaisen yhteiskunnan näkökulmasta. Tämä tekee kokonaisuudesta epätasaisen. Puolitiehen jäänyt toimitustyö näkyy kirjan sisällössä. Filosofian saama pieni rooli on etiikkaa käsittelevässä teoksessa erikoinen valinta. Onko urheilijalla velvollisuus olla hyveellinen ihminen. Näistä lähtökohdista omiin silmiini pisti se, että kirjan kaikki artikkelit ovat aiemmin julkaistuja, osa varsin vaatimattomissa julkaisuissa. 313 s. Nämäkin ovat kiinnostavia aiheita, mutta urheilun etiikan nimellä kulkevalta julkaisulta olisi toivonut laajempia näkökulmia. Pian yhdistymisen jälkeen laskettiin, että kauppoihin ja baareihin hajasijoitetuilla peliautomaateilla – jotka ovat erityisesti köyhimpien ja eri tavoin ongelmaisten kansalaisten suosiossa – kerätään jopa kolmasosa Veikkauksen tuotosta. Nyrkkeilykehässä ihminen voi lyödä toista ihmistä päähän, jolloin seurauksena on kehuja ja tunnustusta, kenties kultaisen mitalin arvoisesti. ANTTI KUUSELA, FT filosofi ja lehtori, joka parhaillaan tutkii urheilun filosofiaa antti.kuusela@uteliaisuus.fi K i r j a Iso paha Veikkaus Senja Larsen: Veikkauskratia – kuinka Suomesta tuli riippuvainen peliriippuvaisista. Tämäkin urheilukilpailuiden täyttämä kesä on osoittanut, että eettiset kysymykset ovat urheilussa jatkuvasti läsnä. Asetelman muutos edellyt. Urheilun etiikkaa tarkastellaan monipuolisesti vuonna 2016 julkaistussa The Ethics of Sport -kirjassa. Larsen on kokenut viestinnän ammattilainen, jonka viimeisin innostus kohdistuu suomalaisten rahapelaamiseen ja siinä erityisesti peliriippuvuuteen ja Veikkaus Oy:n toimintaan. 7 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 A R V I O I T U A näistä kumoon, koulun pihalla lähtökohtaisesti ei
Larsenin kirjoitustapa ilmentää hänen sanomaja viikkolehtitaustaansa. Vaikka tyhjäkäyntiä on järjestöissäkin, niiden toimintaa voi luonnehtia laaja-alaiseksi ja vuosikymmenten aikana hioutuneeksi. ”Kulttuurin yhteiskunnallisesta tärkeydestä ei ole epäilyksiä. Larsen asettaa vastapariksi peliongelmaiset ja ”Veikkausperheen” (poliitikot ja järjestötoimijat), mutta sivuuttaa kokonaan järjestötoiminnan kohteet: keitä he ovat ja paljonko heitä on, joita järjestöt auttavat toimillaan. Paineet muuttaa rahapelijärjestelmää ovat kasvussa. A R V I O I T U A. Larsen on selvästi puolensa valinnut ja siitä innostunut – jopa liikaa. Kiinnostavia kysymyksiä riittää: miten raha . Hän viittaa muun muassa Liikasen työryhmän raporttiin Suomalainen rahapelijärjestelmä muutoksessa . Tiivistys noin 200-sivuun olisi riittänyt sanoman perillemenoon. Larsen kirjoittaa kuinka Veikkauksen edunsaajiin lukeutuvat kansalaisjärjestöt eivät nykyjärjestelmässä ole niinkään vastuullisia kansalaisille kuin heille veikkausrahaa jakaville ministeriöille. Tähän maailmaan Larsen ei näytä tutustuneen. Kirjan loppuun Larsen on vielä liittänyt Hikipediaan ko. Toistaiseksi asiaan ei ole ollut intohimoja. Lopuksi on ilo lainata Larsenin yhtä päätelmää: ”Julkisen talouden tarkoituksena ei ole valtion tulojen maksimointi vaan hyvinvoinnin lisääminen.” TEIJO PYYKKÖNEN teijo.pyykkonen@gmail.com S e l v i t y s Liikunnan taloudesta vaikea saada otetta Timo Ala-Vähälä, Jari Lämsä, Jarmo Mäkinen & Sanna Pusa: Liikunnan talous Suomessa vuonna 2018 Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 19. Peliriippuvaisia ja järjestöjen asiakkaita ei tietenkään tule asettaa vastakkain, vaan tarkastella kokonaisuutta: miten parhaiten onnistutaan auttamaan kaikkia heitä, jotka erilaisia tukimuotoja tarvitsevat. Esimerkiksi suoria lainauksia Veikkauksen johtajan seminaaripuheista tuskin yksikään toimittaja olisi jättänyt hyödyntämättä, siksi herkullisia ne ovat. Veikkaus Oy:n toiminnasta Larsenilla ei ole mitään hyvää sanottavaa. tulevaisuuden vaihtoehtoja (2021) ottamatta kuitenkaan kantaa sen suosituksiin. Järjestöt herättelevät, organisoivat ja auttavat siellä, mihin julkinen sektori ei ylety, eikä markkinoita kiinnosta. Liikunta on olemukseltaan kulttuurin kumppani, joten Korkmanin analyysi toiminee myös liikunnan alueella. Kappaleet ovat lyhyitä ja otsikoita on paljon: 313-sivuisessa kirjassa 259. kuvan miltä Suomi näyttäisi, jos Veikkauksen ja RAY:n tuotoilla ei olisi tuettu kansalaisten hyvinvointia. Esimerkiksi liikunnan ja urheilun veikkausrahat tulivat vuosikymmenten ajan etupäässä jalkapallopelien lopputulosten veikkaamisesta ja 1970-luvun alusta alkaen erityisesti Lotosta. Toistoiltakaan ei vältytä. Veikkauskratiasta puuttuu erityisesti yksi luku ja sen myötä paljon. Miten nykytilanteesta tulisi Larsenin mielestä edetä. Larsenin päätelmä on, että ”omaa etua maksimoidaan yleisen sijaan”. Kuka piirtäisi . muuttaa liikuntaa, minkälaiset ovat liikuntamarkkinoiden rakenteet, minkälaista liikuntaa julkisen vallan kannattaa tukea saavuttaakseen tavoitteensa jne. Samalla hän tulee vetäneeksi mattoa oman tekstinsä alta: oltiinko tässä sittenkään tosissaan vai haluttiinko lennokkaalla tekstillä vain härnätä. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 7 9 täisi poliitikoilta uusia linjauksia. Tekstin tilkkutäkkimäisyys haittaa kokonaisuuden hahmottamista. Vaikka liikuntaa ja sen tukemista on vaikea perustella eksakteilla talousluvuilla, on liikuntaa syytä tarkastella myös taloudellisena ilmiönä. Siksi järjestöjen on pakko silittää Veikkausta. Liiallinen innostus näkyy myös kirjan alaotsikossa. Nykyään nämä pelit luokitellaan lähes harmittomiksi ”ei-punaisiksi” peleiksi toisin kuin markettien koukuttavat rapapelikoneet. Päättäjät ovat aktiivisesti mukana Veikkauksen tai sen edunsaajien toiminnoissa, mikä tuo heille rahaa, valtaa ja arvostusta. Veikkauksen ympärille on muodostunut järjestötoimijoiden heimo, joka elää veikkausrahalla. Timo Ala-Vähälä on ollut keskeinen tutkija 2000-luvun selvityksissä. Larsenin kirjaa täydentämään . ”Veikkausrahalla elävät järjestöt ovat politiikan farmiliiga, johon sijoittuu myös entisiä poliitikkoja”, tiivistää Larsen Mikael Jungneria lainaten. Osa järjestöistä ja poliitikoista on jo ilmaissut valmiutensa muutoksiin. Nyt tuntuu, että kirjoittaja on halunnut varmistamalla varmistaa asiansa: Veikkaus on paha, piste. 62 s. Entä jos Veikkauksen edunsaajat eivät tekisi sitä mitä tekevät. Kaikissa puolueissa on päättäjiä, joiden sidonnaisuudet nykyiseen veikkausmaailmaan hillitsevät muutoshaluja. 2021. Joka tapauksessa Veikkauskratia on ajankohtainen ja sillä on paikkansa keskustelun ja keskustelijoiden kiihdyttäjänä. Hänen mukaansa Veikkauksen markkinointistrategia suorastaan manipuloi peliongelmaisia: Veikkaus vakuuttaa olevansa hyväntekijä, ja pelaajien sopii ajatella itsestään samoin. tai sen puute . Opetusja kulttuuriministeriö on tukenut liikunnan ja talouden tutkimusja selvitystyötä 1990ja 2000luvuilla sekä nyt (2020?21). Sen tukemiselle on päteviä perusteluja”, sanoo taloustieteen emeritusprofessori Sixten Korkman (HS 19.2.2019) ja jatkaa: ”On kuitenkin vaikea määrittää kuinka paljon kulttuuria tulisi tukea.” Kun pitkän linjan talousvaikuttaja nostaa kädet pystyyn kulttuurin taloudellisen arvon mittaamisessa, on siihen uskominen. Vuonna 1938 aloittanut RAY ja etenkin vuonna 1940 perustettu Veikkaus olivat pitkään aika lailla eri organisaatioita kuin tämän päivän Veikkaus Oy. Tätä taustaa vasten vuoden 2017 fuusio oli urheilulle ja liikunnalle imagotappio. otsikolla kirjoitetun irvailutekstin Veikkaus Oy:stä. Se näkyy jo kirjan otsikossa Veikkauskratia, joka on lainattu Hikipedian satiirisivuilta. Larsenille on riittänyt nykytilan epäkohtien alleviivaus. Kirja ei kerro ”kuinka Suomesta tuli riippuvainen peliriippuvaisista”, vaan keskittyy nykytilan kuvaamiseen pelihaittojen näkökulmasta. Toki tähän Larsenilta löytyy todistusvoimaa
Liikunnan taloutta olisi mielekästä selvittää liikunnan osa-alueittain. Vaikea on uskoa, että kotitalouksien merkitys olisi ohentunut samalla kun yhteiskunnassa vastuita on siirretty julkiselta vallalta kansalaisille itselleen, yksityisten liikuntapalveluiden kysyntä ja tarjonta ovat kasvaneet, seuraosallistuminen kallistunut ja liikuntamatkailu vilkastunut. Sanasto on helppoa ja vähänkin erikoisemmat sanat selitetään. Puhti ei ole riittänyt miettiä mitä sitten, jos esimerkiksi liikunnan talouden volyymi on 3?4,5 miljardia euroa kuten raportissa todetaan. seuratoimintaan osallistuminen, luottamus jne.). Mielenkiintoista olisi jatkossa lukea myös jakaumavaikutuksista: kuka hyötyy liikunnan rahavirroista . ”Jotta liikunnan taloudellinen arviointi olisi mahdollista, on tiedettävä mihin liikunnalla pyritään, mitä liikuntaan sijoitetuilla varoilla saavutetaan ja kuka nauttii tuloksista”, kirjoittivat taloustieteilijät Hannu Valtonen, Pekka Rissanen ja Markku Pekurinen alan tutkimusuraa avanneessa kirjassaan Liikunta?Talous?Kulttuuri (1993). Satu-Maria Ruotsalainen kirjoittaa aiheista hyvin konkreettisesti ja helppotajuisesti. Epäsuoria vaikutuksia on vaikea mitata, mutta ne saattavat hyvinkin olla merkittävämpiä kuin liikunnan suorat talousvaikutukset. Se, toimitaanko tehokkaasti tavoitteisiin nähden, on vähintään yhtä tärkeä talouskysymys kuin paljonko rahaa käytetään. Viimeinen pääluku koostuu laajasta leikkipankista. suorien ja epäsuorien . 8 L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 A R V I O I T U A Ala-Vähälän ja kumppaneiden tuoretta selvitystä Liikunnan talous Suomessa vuonna 2018 haluaisi kiittää lukuisista laskutoimituksista, jollei raportti olisi juuri niiden vyörytyksen takia raskas omaksua. Liikunta on hyvä sijoitus vain, jos siihen sijoitetut varat lisäävät ajateltua vaikutusta enemmän kuin samaisten varojen muut käyttötavat. al. Epäsuorien vaikutusten selvittämiseen tarvittaisiin ainakin terveystieteellisen ja sosiologisen analyysin yhdistämistä taloustieteelliseen. Joka tapauksessa liikunnan ja urheilun kustantaa . Liikunnan todellinen taloudellinen merkitys näkyy kuitenkin vasta kokonaisyhteiskunnallisten vaikutusten . Tuntuu, etteivät tekijät itsekään luota laskelmiinsa, sillä lähes säännönmukaisesti niihin on lisätty reunahuomautuksia: todennäköisesti on näin, mutta voi olla toisinkin. kuka enemmän ja kuka vähemmän. Vielä rohkenen oudoksua Ala-Vähälän ryhmän yhtä keskeistä johtopäätöstä. Ruotsalainen on selvästi pitänyt mielessä, ettei läheskään kaikilla kerhonohjaajilla, nuorisotyönohjaajilla, harrastusohjaajilla tai lasten valmennustoiminnassa mukana olevilla ole välttämättä minkäänlaista liikunta-alan koulutusta. Liikunnan ja urheilun suora kansantaloudellinen merkitys lienee noin 1?2 prosenttia. Eikä tarvitsekaan. Sen mukaan kotitalouksien liikuntaan käyttämät varat olisivat 2000-luvulla dramaattisesti pudonneet, ja kotitalouksien osuus liikunnan rahoituksesta olisi enää noin 40 prosenttia (tosin tällekin prosenttiosuudelle esitetään vahvoja varauksia). Rahavirrat kuvaavat resurssien käyttöä, mutta eivät osoita liikunnan tuloksia. kautta. Hyppää hippaa on monipuolinen motoristen taitojen harjoittamisen opas kouluikäisten lasten kanssa työskenteleville. Kansantalouden tilinpito ei ole asia, joka vanhenee kuin päivän sanomalehti, joten ko. Teos koostuu neljästä pääluvusta, joissa käsitellään motoristen perustaitojen ja fyysisen kunnon osa-alueita, erilaisia ohjaustapoja ja ryhmänhallintataitoja sekä ohjauksen suunnittelua ja tuntirakenteita. Urakka on ollut mittava ja ehkä uskokin on ollut koetuksella. Epäsuoriin vaikutuksiin ei raportissa puututa. Voiko rahavirroista ylipäätään päätellä paljoakaan. Suomen kansa. julkaisu ei ole yltänyt Ala-Vähälän ja kumppaneiden raporttiin . Esimerkiksi urheilumenestykseen tähtäävät toimet ovat erilaisia kuin ikäihmisten terveyttä tukevat liikuntatoimet. Luvut eivät kerro käytetäänkö liikuntaan liikaa, sopivasti vai liian vähän resursseja. Jopa päinmakuu-sana selvennetään vatsallaan makaamiseksi. Mitä jos volyymi olisi 2,5 tai 5 miljardia euroa. ei edes lähdeluetteloon. Mielenkiintoista olisi katsoa mitä Ala-Vähälän ryhmän laskelmat kertoisivat Valtosen ja kumppaneiden käyttämässä tulkintakehikossa. Silloin nyt tehdyt laskelmat voisivat hyödyttää myös liikuntapolitiikan toimijoita ja muita soveltajia. Aiemmassa (2008) analyysissaan Ala-Vähälä päätyi noin 70 prosenttiin eli suunnilleen samaan kuin Valtonen et. veroilla, rahapelejä pelaamalla, kuluttamalla . (1993). Leikkivinkeistä voi olla hyötyä myös kouluikäisten lasten vanhemmille, jos jälkikasvua haluaa ohjata perinteisten pihaleikkien pariin. julkaisun ohittamista ei voi perustella sen julkaisuvuodella. Toisaalta raportin tekijöitä ymmärtää: tulkintaan on vaikea ryhtyä, kun liikunnan ja urheilun tavoitteet ovat moninaiset ja osin keskenään kilpailevia. Tekijät ovat varmasti ahkeroineet kuukauden jos toisenkin laskentatyössä. TEIJO PYYKKÖNEN teijo.pyykkonen@gmail.com K i r j a Selväsanainen lasten liikuttamisopas Satu-Maria Ruotsalainen: Hyppää hippaa – motoristen taitojen leikkikirja Lasten Keskus 2020. Tekijät ovat halunneet yksityiskohtaisesti kertoa kaiken laskemansa. Kappaleet ovat lyhyitä ja eri aiheista kerrotaan vain aivan oleellisimmat asiat menemättä liikaa yksityiskohtiin. Lukuja ja lukujen lukuisia tulkintavarauksia esitetään tiuhaan kokonaiskuvan kustannuksella. Merkitystä on myös liikunnan ja urheilun elämystalousvaikutuksilla (omakohtainen osallistuminen, urheilutapahtumien seuraaminen). Teoksen tietoja ja liikuntaleikkejä voi hyödyntää esimerkiksi liikuntakerhoissa, harrastemaailmassa ja leiritoiminnassa. Liikunnan ja urheilun avulla on mahdollista kasvattaa sekä inhimillistä pääomaa (osaaminen, koulutus, kokemus, luovuus jne.) että sosiaalista pääomaa (verkostoihin, mm. Valitettavasti ko
Perinteisten pihaleikkien ja hippojen lisäksi teoksesta löytyy 2000-lukua. Kaksi kertaa EM-pronssimitalille yltäneen Kuosmasen syrjäyttäminen nostatti vastavyörytyksen, jonka tuloksena Painiliiton hallitus päätti järjestää ylimääräisen karsinnan kaksi viikkoa ennen kisoja. Korona-ajallakin oli osuutta asiaan: kevään 2020 karsintoihin olisi osallistunut Kuosmanen. Karsintaturnaukset ovat kovia, vain voitolla pääsee jatkoon. Kuosmanen voitti ja lähti kisoihin. Katsoja saa myös aavistuksen siitä, miten otteluihin valmistaudutaan 2020-luvulla. Kuosmanen ehti kartuttaa ennen kisoja hiukan lisämassaa, mutta menestystä ei tullut lähes 20 kiloa painavampien huippumiesten kanssa kamppaillessa. Taustoitukseksi esitetään väläyksiä molempien lapsuudesta. Myös käytännön soveltamiseen kaipaisi lisää ohjeita. Kaksinkertainen olympiamitalisti Yli-Hannuksela elää tunteella mukana otteluissa, mikä lisää dokumentin imua. Pistelaskusta ja säännöistä kertova tekstitys auttaa painista vähemmän perillä olevaa katsojaa pysymään mukana otteluissa. Ruotsalainen kirjoittaa osallisuudesta ainoastaan yhden sivun. Lisädraamaa tuo se, että Kuosmanen päättää yrittää olympiapaikkaa raskaassa sarjassa (130 kg). Matolle ei hypätä suoraan pukuhuoneesta. Elias Kuosmanen ja Arvi Savolainen ovat kamppailleet viime vuosina tasapäisesti kreikkalais-roomalaisen painin 97 kilon sarjassa. Osallisuus ei kuitenkaan tarkoita säännöttömyyttä tai rajattomuutta, eikä sitä, etteikö vastuu toiminnasta olisi lopulta aina aikuisella. L I I K U N TA & T I E D E 4 2 2 1 8 1 olla, sillä monissa tapauksissa tärkeintä on, että lapset saadaan pidettyä liikkeessä turvallisessa ympäristössä ja että heillä on mahdollisuus kokeilla erilaisia liikkumistapoja ja välineitä. 59 min. Urheiluelokuvien tapaan taustalla soi kohtalonomainen musiikki. Tokion matka kahdelle herättää taatusti ajatuksia niin penkkiurheilijan kuin tosissaan menestystä tavoittelevien mielessä. Hyppää hippaa esittelee myös lapsilähtöiset opetustyylit, mutta suppeat kuvaukset eivät ehkä riitä siihen, että ilman alan koulutusta työskentelevä ohjaaja ymmärtäisi tai uskaltaisi ottaa niitä käyttöön. Yle Urheilu 2021. Hän onnistuu myös sen saavuttamaan itseään yli 20 kiloa painavampien urheilijoiden kanssa otellessaan. Kerronta on vauhdikasta, mutta silti suomalaisen vähäeleistä. Painissa mukaan otetaan 16 painijaa sarjassaan. Aloitteleva ohjaaja valitsee usein vaistomaisesti turvallisimmilta ja tutuimmilta tuntuvat ohjaajakeskeiset opetustyylit. Amerikassa vastaavasta asetelmasta olisi revitelty paljon enemmän. Toivottavasti mahdollisimman moni ohjaaja malttaisi kuitenkin myös lukea kirjasta myös muuta tietoa ohjaustyönsä uudelle tasolle nostamiseksi. Se ei riitä kertomaan tarpeeksi aiheesta, eikä asiasta ensimmäistä kertaa lukeva ehkä vakuutu osallisuuden tärkeydestä. Ero näkyy ottelukuvauksissa. Kun tietää, että motoriset perustaidot koostuvat tasapaino-, liikkumisja välineenkäsittelytaidoista, osaa paremmin huomioida toiminnassa nämä kaikki osa-alueet ja ymmärtää monipuolisen liikunnan merkityksen. Tokion matka kahdelle. Tubettajahipassa kerätään itselle mahdollisimman monta seuraajaa, selfie-hipassa hassutellaan poseerauksilla ja pizzaboxissa läpsitään kuvitteellisia pitsalaatikoita toisten käsistä. Painissakin on tarjolla kohti unelmaa ponnistellessa Winston Churchillia mukaillen hiukan verta, paljon hikeä ja toisinaan kyyneliä. JOUKO KOKKONEN A R V I O I T U A. Harva dramatisointi kuitenkaan yltää samaan tunnelmaan kuin tämä vähän rosoinen dokumentti. Tässä oikeat ottelut toimivat kerrontaa vauhdittavana voimana. Olympiakisoihin ei 2020-luvulla todellakaan pääse urheilemaan turistina. Hän itse arvelee ratsastuksen ja maatilan töiden luoneen osaltaan monipuolista liikunnallista pohjaa. Kuosmasen ja Savolaisen olympiataipaleelle mahtuu myös suomalaista järjestötoimintaa huonoimmillaan esittelevä kohtaus. Yli-Hannuksela valitsi kesällä 2019 Savolaisen MM-edustajaksi. Dokumentti tarjoaa väläyksiä huippu-urheilijan arjesta. Kolmanneksi päähenkilöksi nousee Painiliiton kreikkalais-roomalaisen painin vastuuvalmentaja Marko Yli-Hannuksela, jonka paikka molempien painijoiden välissä ei ole ollut helppo. Valmennustiimi käy läpi videoilta vastustajien heikkouksia ja vahvuuksia. Ohjaustyössä Ruotsalainen kehottaa valitsemaan erilaisia opetustyylejä ja huomioimaan lasten osallisuuden. Helpoimmillaan Hyppää hippa -kirjasta voi poimia kivoja uusia leikkejä ja pelejä lapsiryhmien kanssa kokeiltavaksi. Myös lasten osallisuuden lisääminen voi tuntua riskialttiilta. Savolainen harrasti lapsena poniratsastusta, mistä hän sai yläasteelle siirryttyään kuulla ”ponipojaksi” nimittelyä. Olympiamatka vei Savolaisen pronssiotteluun, jossa tuli tappio. Ohjaajalla saattaa käydä mielessä kauhukuvia siitä, kuinka auktoriteetti murenee samaa tahtia kuin lasten päätösvalta lisääntyy. Kuosmanen ja Savolainen ovat harjoitelleet yhdessä, ja miesten välit ovat kaikesta huolimatta hyvät. Kuitenkin jo pienellä perustietojen lisäyksellä ohjaaja voi nostaa ryhmänsä toimintaa astetta monipuolisemmaksi ja suunnitelmallisemmaksi. Dokumentin välittämä kuva huippu-urheilusta on kova ja rujo, mutta toisaalta myös innoittava. Molemmat arvioivat kovan kilpailuasetelman kehittäneen heitä painijoina. ANNA HOLOPAINEN liikunnanohjaaja (AMK) sorvali@msn.com D o k u m e n t t i Kurkistus kovan väännön maailmaan Kuosmanen vs. Kuosmanen pelasi puolestaan lapsena jalkapalloa. Savolainen. Kuosmanen on pitkään ollut hiukan niskan päällä, mutta Savolainen väänsi itsensä vuoden 2021 alussa olympiakarsintoihin ja lopulta Tokion kisoihin. Niitä on vaikea näytellä, mikä usein jarruttaa urheiluelokuvan kulkua
Kertomusaineisto analysoitiin fenomenografisesti etsimällä teksteistä merkitysilmauksia ja ryhmittelemällä ne kuvauskategorioiksi. Kategorioiden välinen vaihtelu näkyi seuraavissa teemoissa: a) yleinen kokemus opiskeluajasta, b) ammatillinen kehittyminen, c) työllistyminen ja ura, d) muu elämä sekä e) psyykkiset tarpeet. Päivi Tynjälä, KT, Jyväskylän yliopisto. Liikunta & Tiede julkaisee vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita painettuna ja verkkosivuilla, joilla ovat luettavissa kaikki artikkelit vuodesta 2008. Keywords: sport industry, career narratives, phenomenography. Anita Malinen, KT, Jyväskylän yliopisto. Raija Hämäläinen, KT, Jyväskylän yliopisto. Leena Aarto-Pesonen, LitT, Jyväskylän yliopisto. 2021. Variations between these categories were identified through five themes: a) general experience of studies, b) professional development, c) employment and career, 5) life outside work and 6) psychological needs. Kutsussa osallistujia pyydettiin kirjoittamaan tutkimusta varten oma urateemainen elämäntarinansa. 2021. Käsikirjoituksia otetaan arviointiprosessiin kaksi kertaa vuodessa. & Hämäläläinen, R. Opintojen merkitys ei ollut vain ammatillinen, vaan koulutus kietoutui osaksi elämäntarinaa monin eri tavoin. Koulutus voitiin nähdä (1) pettymyksenä, (2) välineenä, (3) käytännöllisenä valintana, (4) mahdollistajana, (5) tavoitteellisena reittinä tai (6) kokonaisvaltaisena uudistajana. They responded to an open writing invitation to graduates from graduation years 2004–2015. Kertomusten avulla oli mahdollista tavoittaa koulutukselle annetut merkitykset suhteessa uran muotoutumisen monitahoisuuteen. Narratives enabled exploring the meanings attributed to education in relation to the complexity of career development. Sähköposti: kaisa-mari.p.jama@student.jyu.fi (yhteyshenkilö). TIIVISTELMÄ Jama, K-M., Tynjälä, P., Aarto-Pesonen, L., Malinen, A. Liikunta & Tiede 58 (4), 82–90. Liikunta & Tiede 58 (4), 82–90. PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. 040-769 2848. Keskinen, Jouko Kokkonen (toimittaja), Tiina Kujala ja Kati Lehtonen. P. The results showed that the meanings attributed to sport degree studies were divided into six categories that varied in regards of content. Liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitykset valmistuneiden elämänkertomuksissa – fenomenografinen analyysi. In the invitation they were asked to write their personal career-oriented life stories. The education was experienced as (1) disappointment, (2) instrument, (3) practical choice, (4) enabler, (5) goal-oriented route, and (6) holistic reformer. Asiasanat: liikunta-ala, urakertomukset, fenomenografia ABSTRACT Jama, K-M., Tynjälä, P., Aarto-Pesonen, L., Malinen, A. Meanings of sport degree education in the life stories of graduates – phenomenographical analysis. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla, millaisia laadullisesti erilaisia merkityksiä liikunta-alan tutkinnon suorittaneet antoivat alan tutkintokoulutukselle urateemaisissa elämänkertomuksissaan. Johtopäätöksenä todettiin, että kategorioiden välisissä eroissa keskeisiksi nousivat kirjoittajien kokemukset siitä, millaisia muutoksia koulutus on saanut aikaan itsessä ja omassa elämässä. Meaning of education was not only related to professional life but intertwined with life in many ways. V E R T A I S A R V I O I T U A 8 2 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitykset LIIKUNTA-ALAN TUTKINTOKOULUTUKSEN MERKITYKSET VALMISTUNEIDEN ELÄMÄNKERTOMUKSISSA – FENOMENOGRAFINEN ANALYYSI Kaisa-Mari Jama, LitM, Jyväskylän yliopisto / Kasvatustieteiden laitos. It was concluded that a key element in meaningfulness was the perception of how the studies have changed oneself and one’s life. Liikunta-alan koulutukselle kertomuksissa annetut merkitykset jakautuivat kuuteen kategoriaan, jotka erosivat toisistaan sisällöllisesti. Seuraavat jättöajat ovat 30.9.2021 ja 31.3.2022. Käsikirjoitusten arvioinnista vastaa toimitusryhmä, johon kuuluvat Sanna Palomäki (päätoimittaja), Katja Borodulin, Hannu Itkonen, Jari Kanerva, Kari L. The aim of this paper was to describe the qualitative variation in different meanings that the graduates attributed to the formal sport education as a part of their career-oriented life narratives. Kirjoitusohjeet ja arviointiprosessin kuvaus ovat luettavissa osoitteessa www.lts.fi. 60 graduates of sport degree programmes in vocational upper secondary and higher education took part in the study. & Hämäläläinen, R. The data was analyzed using phenomenography, that is by finding meaningful expressions from the data and then grouping them into categories of description. Tutkimukseen osallistui 60 liikuntaneuvoja-, liikunnanohjaaja(AMK tai YAMK) tai liikuntatieteiden maisteri -tutkinnon vuosina 2004–2015 suorittanutta henkilöä, jotka vastasivat avoimeen kirjoituskutsuun
Tarinoiden avulla yksilöt antavat merkityksiä menneille tapahtumille ja kytkevät ne sosiaaliseen kontekstiin. myös esim. Koulutuksen on koettu tuottavan sekä substanssiin liittyvää osaamista että yleisiä työelämätaitoja (Hall ym. 2015, 1232). 2019, 892; Minten & Forsyth 2014, 98). 2015, 7–8; Sleap & Reed 2006, 52.) Minten (2010, 77) huomautti, että valmistuneet eivät sitoudu työhönsä, jos he kokevat, ettei heidän osaamistaan hyödynnetä riittävällä tavalla. Suomessa Vuolle (2013, 28, 45) raportoi, että urheilu-ura tai henkilökohtainen kiinnostus liikuntaan olivat merkittäviä perusteita koulutusvalinnalle. Alan tutkintonimikkeet ovat ammatillisessa peruskoulutuksessa liikuntaneuvoja, ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaaja (AMK ja YAMK) sekä yliopistokoulutuksessa liikuntatieteiden kandidaatti, maisteri ja tohtori. Ammatillisena lisäkoulutuksena voi suorittaa liikunnan ja valmennuksen ammattitutkinnon sekä valmennuksen erityisammattitutkinnon. 2016; Schlesinger ym. Harjoittelujen on toistuvasti raportoitu olevan merkittäviä kokemuksia työllistymisen ja ammatillisen kehittymisen näkökulmasta (Hall ym. Koulutustason on havaittu vaikuttavan paitsi työllistymiseen ja palkkaukseen, myös sosiaaliseen statukseen, hyvinvointiin ja asenteisiin (Easterbrook ym. 2009, 240). (2015, 1234) tutkimuksessa tutkinto nähtiin työllistymisen edellytyksenä erityisesti kouluympäristössä, kun taas muualla liikunta-alalla tai alan ulkopuolella työskentelevät eivät pitänet tutkintoa työllistymisensä kannalta välttämättömänä. Koulutuksen vaikutus voi olla myös lannistava: Iso-Britanniassa tutkinnon koettiin parantavan työllistettävyyttä, mutta samalla luottamus työpaikan saamiseen väheni opintojen edetessä (Beaumont ym. 2012, 220-221; Vuolle 2013, 29). 2019, 892–898; Sleap & Reed 2006, 53–55). Tässä tutkimuksessa ura ymmärrettiin subjektiivisena kokemuksena. Schlesingerin ym. Uratutkimuksen teoria onkin kehittynyt ammatinvalinnan psykologiasta merkitysten rakentamiseen (meaning-making) työn kautta (Bujold 2004, 471–472). Alan koulutuksia tarjoavat myös yksityinen ja kolmas sektori. Yksilö ei kuitenkaan voi tarkkaan ennakoida, miten koulutus tulee omaan uraan ja elämään vaikuttamaan. (Savickas 2005, 43.) Narratiivien käyttöä on pidetty yhtenä ratkaisuna nykyaikaiseen uratutkimukseen, sillä niiden avulla on mahdollista tavoittaa uran muotoutumiseen liittyvä monitahoisuus. Kertomukset uratutkimuksen välineenä Pitkien, vakaiden työsuhteiden muututtua epätyypillisemmiksi uratutkimus on tarvinnut uusia lähestymistapoja, sillä perinteiset urateoriat pohjautuvat oletuksiin sekä yksilön ominaisuuksien että työpaikkojen muuttumattomuudesta (Savickas ym. (2019, 892–893) huomauttivat, ettei valmennustyön saamiseen tarvita alan tutkintoa, ja että tutkinnoilla on valmennuksen kentällä heikko uskottavuus. Koulutus voi esimerkiksi avata silmiä uusille urasuunnitelmille (Hall ym. Liikunta-alan koulutuksen merkitykset yksilön näkökulmasta Liikunta-alan koulutukseen hakeutumisen motiiveiksi on raportoitu laajemman ja syvemmän osaamisen hankkiminen, parempi palkkaus, tietylle uralle pääseminen tai yleisempi työllistymismahdollisuuksien parantaminen ja laajentaminen (Hall ym. LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitykset 8 3 JOHDANTO Liikunta-ala uravalintana Liikunta-ala on kasvanut työllistäjänä Suomessa voimakkaasti (ESSA-Sport 2019, 18). (Savickas 2005, 43.) Monia vallitsevia urateorioita on kuitenkin kritisoitu siitä, että ne korostavat liiaksi yksilön rationaalista päätöksentekoa eivätkä siten vastaa elettyä todellisuutta (Pryor &. Aiemmissa tutkimuksissa jopa huomattavan osan valmistuneista on raportoitu vaihtaneen alaa. Näistä merkittävimpiä ovat personal trainer -kurssit, erilaiset lisenssikoulutukset sekä lajiliittojen valmennuskoulutukset. (Cohen & Mallon 2001, 56.) Esimerkiksi Savickas (2005) on lähestynyt urakehitystä narratiivisesta näkökulmasta. Vaikka työllistyminen ja osaamisen kehittyminen ovat koulutuksen keskeisiä päämääriä, se ei yksilön näkökulmasta ole koulutuksen merkityksen koko kuva. Myös Turnerin ja Nelsonin (2009, 18–20) tutkimuksessa tuli esiin, että kentällä edellytetään lajiliittojen myöntämiä todistuksia, vaikka korkeakoulutetut itse pitävät korkeakoulututkintoa ammatillisen kasvun kannalta olennaisimpana. Liikunta-alan työpaikoista kilpailevat myös muut kuin liikunta-alan koulutuksen suorittaneet, sillä liikunnanopettajia lukuunottamatta muodollisia pätevyysvaatimuksia on vain vähän (Kaiser & Beech 2012, 292, 297–298, ks. Objektiivisesti määriteltynä ura voidaan ymmärtää sarjana työpaikkoja. (2018, 1245) tutkimuksessa vastaava luku oli yli 90 prosenttia. Liikunta-alan tutkinto yksin ei välttämättä riitäkään mielekkääseen työllistymiseen: Sleap ja Reed (2006, 52) raportoivat, että 80 prosenttia liikuntatieteitä opiskelleista oli osallistunut lisäkoulutukseen valmistumisensa jälkeen, Bernal-Garcían ym. Haverinen 2019). Tärkeimpiä alanvaihdon syitä ovat olleet riittämätön palkka, rajoitetut työja uramahdollisuudet sekä kiinnostus muita aloja kohtaan. Tutkintoon johtavaa valmennuskoulutusta tutkineet Hall ym. Savickasin ym. Siten liikunta-alan urat ovat tyypillisesti vaihtelevia ja monimuotoisia, pois lukien liikunnanopettajat, joiden urat ovat useammin perinteisen uran määritelmää mukailevia (Minten & Forsyth 2014, 99). Subjektiivinen ura tarkoittaa puolestaan sitä, miten nämä kokemukset nivoutuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jonka voi muotoilla merkitykselliseksi kertomukseksi. (Minten & Forsyth 2014, 98; Schwab et al. 2019, 896; Laine & Ilmola 2016, 65; Mordal-Moen & Green 2014, 811–812; Palomäki 2009, 60-61; Sleap & Reed 2006, 54, 56; Van Schalkwyk ym. 2016, 5). Hänen mukaansa urat rakentuvat yksilöiden asettaessa merkityksiä ammatilliselle toiminnalleen ja työhön liittyville kokemuksilleen sekä tehdessä valintoja, joiden avulla he ilmaisevat itseään. 2019, 889–892; Turner & Nelson 2009, 11). Urapolkuihin liikunta-alalla liittyvät haasteet on tunnistettu myös kansainvälisesti. Tutkinnot ovat pääasiassa generalistitutkintoja, joilla ei ole selvää profiilia työmarkkinoilla. Koulutus on siten tärkeä vaikutin urien ja elämänkulun muotoutumisessa myös muuten kuin pelkän työllistymisen näkökulmasta. (2009, 240) mukaan tutkimuksen tulisi lähestyä uria yksilöllisinä käsikirjoituksina perinteisten vaihemallien sijaan. Tarinoiden avulla tavoitetaan myös eri vaiheiden väliset siirtymät ja katkokset. Minten ja Forsyth (2014, 95, 98, 101) huomauttavat, ettei ole perusteltua olettaa, että kaikki liikunta-alan tutkintoja suorittavat tavoittelevat uraa liikunta-alalla, vaan opiskelulle voi olla myös muita motiiveja, kuten liikunnasta nauttiminen. Norjalaisten liikunnanopettajien on raportoitu kokeneen koulutuksen merkityksen lähinnä lajitaitojen ja didaktisen osaamisen kehittämisessä (Dowling 2011, 210–211, 218; Mordal-Moen & Green 2014, 814–815)
Näiden seikkojen vuoksi oli mielekästä tutkia tutkintokoulutukselle annettuja merkityksiä tekemättä tarkkaa rajanvetoa eri koulutusten välille. Pryorin ja Brightin (2003; 2014) työurien kaaosteoria (chaos theory of careers, CTC) ottaa huomioon sen, ettei ura muodostu vain yksilön rationaalisista valinnoista, vaan siihen vaikuttavat muutkin asiat, kuten toiset ihmiset, olosuhteet ja sattuma. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä valmistuneiden opintoja urakokemuksista ja siten edistää liikunta-alan koulutusten ja työelämän kehittämistä. Näin yksilön uratapahtumien laajempi konteksti sekä rationaalisten valintojen ulkopuoliset seikat tulevat näkyviksi. Lisäksi suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa eritasoisten koulutusten yhdistelemisen joustavasti. Monet liikuntaneuvojat hakeutuvat ammattikorkeakouluun ja liikunnanohjaajat (AMK) yliopistoon jatkamaan liikunta-alan opintoja (Vuolle 2013, 53). Suomenkielisessä tutkimuskäsitteistössä tarina (story) on vakiintunut viittaamaan kertomuksen tapahtumakulkuun, kun taas kertomus (narrative) on tarinan tekstuaalinen toteutuma (Ryan 2005, 347). Esimerkiksi tämän tutkimuksen osallistujista 38 prosentilla oli kokemusta useammasta kuin yhdestä liikunta-alan tutkintokoulutuksesta, ja elämänkertomuksissa eri koulutuksia ei välttämättä eroteltu toisistaan. Tämän artikkelin lähtökohtana oli, että koulutukselle annetut merkitykset voivat kytkeytyä myös muihin elämän tapahtumiin, minkä vuoksi koulutukselle annettuja merkityksiä haluttiin tarkastella kertomusten avulla. Muilla tutkinnoilla vastaavat luvut olivat liikunnanohjaaja (AMK) 25 (34), liikunnanoh8 4 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitykset. Teorian mukaan yksilöt, kuten maailma yleensäkin, ovat monimutkaisia, avoimia ja mukautuvia systeemejä, jotka ovat herkkiä muutokselle. Bright 2003; 12–13, 2014, 4). Kertomusta kirjoittaessaan yksilöt valikoivat ne ainekset muistoista kokemuksista ja tulevaisuuden toiveista, joita he itse pitävät tarinan kannalta merkityksellisinä, ja kokemukset saavat merkityksen suhteessa ihmisen muuhun elämään. Millaisia merkityksiä liikunta-alan tutkinnon suorittaneet antavat tutkintokoulutukselle. Siksi tässä tutkimuksessa käytetään arkikielessä tutumman elämäntarina-sanan sijaan käsitettä elämänkertomus viitattaessa aineistoksi tuotettuihin kertomuksiin. Miten erilaiset koulutukselle annetut merkitykset eroavat toisistaan laadullisesti. Vastauksia saatiin 68, joista 60 oli tarinamuotoisia, täytti asetetun valmistumisvuosikriteerin ja hyväksyttiin aineistoksi. Yksilön ura rakentuu siten yhden systeemin (yksilön) ja muiden systeemien (muut ihmiset, organisaatiot, kulttuuri, rakenteet, ympäristö) vuorovaikutuksessa. Mukaan kutsuttiin henkilöitä, jotka olivat suorittaneet liikuntaneuvojan, liikunnanohjaajan (AMK tai YAMK) tai liikuntatieteiden maisterin tutkinnon vuosien 2004–2015 välillä. Näin ollen urat eivät perustu vain yksilön valintoihin eivätkä ole lineaarisia tai helposti ennustettavia. Kirjoituskutsuun oli liitetty apukysymyksiä, joita sai halutessaan hyödyntää, mutta kutsussa korostettiin kirjoittajan valinnanvapautta. Toisaalta rajaus vuoteen 2015 asti varmisti sen, että osallistujat olivat jo ehtineet saada perspektiiviä opintoihinsa vähintään kahden vuoden ajan valmistumisensa jälkeen. Kaikilla tasoilla koulutetaan urheiluvalmentajia. Epäselvissä tapauksissa taustatietoja, lähinnä suoritettuja tutkintoja, hyödynnettiin analyysin aikana selventämään kertomusten juonikulkuja. Jotta opintojen merkitystä voitiin tarkastella urien kaaosteorian mukaisesti osana elämää ja suhteessa toisiin ihmisiin, kontekstiin ja sattumiin, käytettiin aineistona osallistujien kirjoittamia urateemaisia elämänkertomuksia. Liikuntaneuvojan tutkintonimike otettiin käyttöön vuonna 2001 koulutuksen muuttuessa kolmivuotiseksi, joten vuonna 2004 kaikki valmistuneet olivat liikuntaneuvojia (J. Merkityksiä tutkittaessa on juonen lisäksi tärkeää ymmärtää elämänkertomuksen arvioivia osia, joissa kirjoittaja ilmaisee sitä, miten tapahtumat tulisi ymmärtää (Linde 1993, 71–72). Osallistujia pyydettiin mukaan avoimella kirjoituskutsulla, jota jaettiin oppilaitosten alumnilistojen, alan ammattiliittojen sähköpostilistojen sekä sosiaalisen median kautta. Aarto-Pesonen 2013; Palomäki 2009). Kutsussa osallistujia pyydettiin kirjoittamaan oma urateemainen ja vapaamuotoinen elämäntarinansa. Muita alan tutkintoja on tarkasteltu lähinnä selvityksissä, joissa on tarkasteltu valmistuneiden koettua osaamista sekä työhön sijoittumista (Ala-Vähälä 2012; Laine & Ilmola 2016; Lappalainen 2009; Tuomela 2006; Vuolle 2013). Aiempi tutkimus on pitkälti rajautunut tarkastelemaan koulutusta ammatillisesta näkökulmasta. Kirjoitusten pituus vaihteli 27 sanasta 1946 sanaan (ka. Vaikka eri liikunta-alan tutkintokoulutukset ovat erityyppisesti profiloituneita, työmarkkinoilla on käytännössä paljon päällekkäisyyttä (Ala-Vähälä 2012, 43; Lappalainen 2009, 19; Vuolle 2013, 53). Tutkimuksen aineistona käytetyt urateemaiset elämänkertomukset kerättiin syyskuun 2018 ja helmikuun 2019 välillä. Liikuntaneuvojatutkinnon korkeimpana liikunta-alan tutkintona ilmoitti suorittaneensa 15 osallistujaa (yhteensä tutkinnon raportoi 23 vastaajaa). Elämänkertomus ei siis ole objektiivinen kuvaus siitä, mitä tapahtui, vaan kokijan näkemys siitä, mikä on itselle merkityksellistä. Leivo, henkilökohtainen tiedonanto, 13.12.2018). Potentiaalisille osallistujille tarkoitetussa kirjoituskutsussa käytettiin tutumpaa käsitettä elämäntarina. Esimerkiksi sekä liikuntaneuvojat että liikunnanohjaajat (AMK) työllistyvät usein liikunnanohjaustehtäviin, vaikka korkeakoulutettuina jälkimmäiset voivat hakeutua osin samoihin asiantuntijatehtäviin kuin yliopistossa koulutetut (Ala-Vähälä 2012, 34–35). 37 vastaaja kertoi opiskelleensa yhden liikunta-alan tutkinnon, kun taas 23 oli opiskellut useampaa liikunta-alan tutkintoa. Lisäksi osallistujilta kysyttiin kohdejoukon kuvaamiseksi taustatietoina ikää, sukupuolta, suoritettuja tutkintoja, työskentelikö henkilö kirjoitushetkellä liikunta-alalla sekä arkistointilupaa. TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -AINEISTO JA -MENETELMÄT Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millaisia laadullisesti erilaisia merkityksiä liikunta-alan tutkinnon suorittaneet antoivat alan opinnoille urateemaisissa elämänkertomuksissaan. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Vastaajista naisia oli 37 ja miehiä 23, muita 0. 2. Suomessa suurin osa liikunta-alan koulutustutkimuksesta on keskittynyt liikunnanopettajakoulutukseen (esim. Ura ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä, vaan työhön liittyvät tapahtumat ovat yhteydessä muun elämän tapahtumiin. Aikarajauksella pyrittiin varmistamaan, että tutkimus kohdistuisi nykyaikaisiin, 2000-luvun tutkinto-ohjelmiin. 504 sanaa). Tarinalla puolestaan viitataan kertomuksen tapahtumakulkuun. McAdamsin (2001, 101) mukaan elämänkertomus on henkilökohtainen kertomus, jossa elettyä elämää reflektoidaan, ja jossa tapahtumat saavat merkityksen suhteessa toisiinsa. 31 vuotta). Ikä vaihteli 22–51 vuoden välillä (ka
Lähtökohtana on, että eri yksilöt voivat kokea ja ymmärtää yhteisen todellisuuden eri tavoin. Nämä käsitykset ymmärretään merkityksenantoprosesseina. Tutkinnon arvo nähtiin joskus jopa kielteisenä: ”Koulutustani on piiloteltu, etteivät muut työntekijät (esim. Alustavia kategorioita vertailemalla identifioitiin myös teemat tai ominaisuudet, joiden perusteella eri kategoriat erosivat toisistaan. personal trainerit) tuntisi oloaan huonoksi, --.” Opintoihin käytetty aika saatettiin kokea velvoitteena pyrkiä työllistymään liikunta-alalle silloinkin, kun alan sopivuus itselle oli jo kyseenalaistettu. Fenomenografian periaatteiden mukaisesti kuvauskategoriat jäsentyvät hierarkkiseksi tulosavaruudeksi (taulukko 1), jossa sisällöltään syvällisin tai kompleksisin kategoria on sijoitettu oikeaan reunaan. Nämä erilaiset koulutukselle annetut merkitykset erosivat toisistaan seuraavien viiden teeman mukaisesti: yleinen kokemus opiskeluajasta, ammatillinen kehittyminen, työllistyminen ja ura, muu elämä sekä psykologiset tarpeet. Analyysi toteutettiin fenomenografisesti. Puutteita koettiin esimerkiksi aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisessa. Analyysiä jatkettiin palaamalla yksittäisten koodien tasolle tarkastamaan, että ne sopivat sekä siihen kategoriaan että variaation teemaan, johon ne oli sijoitettu. TULOKSET Osallistujien antamat merkitykset liikunta-alan koulutuksesta jakautuivat kuuteen kategoriaan: he kokivat koulutuksen 1) pettymyksenä, 2) välineenä, 3) käytännöllisenä valintana, 4) mahdollistajana, 5) tavoitteellisena reittinä tai 6) kokonaisvaltaisena uudistajana. Pettymys saattoi kohdistua opintojen sisältöön tai toteutustapaan. Uramahdollisuudet arvioitiin heikoiksi ja koulutuksen mielekkyys kyseenalaistettiin: ”Turhautti, koska olinhan opiskellut ammatin, mutta tein samoja työtehtäviä kouluttamattomien lukiolaisnuorten kanssa, ilman säännöllistä työaikaa tai kuukausipalkkaa.” Pettymys-kategoriassa koulutuksen merkitykset muun elämän kannalta jakautuvat oman liikunnan ilon katoamiseen ja riittämättömään elantoon. Ilmaisujen merkitys analysoitiin suhteessa kertomukseen, johon ne kuuluivat (Marton 2005, 153–154). Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli luonnehtia laadullisia eroja liikunta-alalta valmistuneiden opiskeluja urakokemuksissa. ”Jouduin kuitenkin menemään eri LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitykset 8 5. Fenomenografian avulla on siis mahdollista saada selville, millaisia merkityksiä tutkimuksen kohteena olevalle ilmiölle annetaan. Koska fenomenografiassa tarkoituksena ei ole tuottaa yksilötason kuvauksia vaan saada selville aineistossa esiintyvä vaihtelu (Marton 2005, 153–154), seuraavassa vaiheessa kiinnostus suuntautui yksittäisten kertomusten sijaan ilmaisujen ja koodien muodostamaan kokonaisuuteen. Opettajien kiireellisyys ja välinpitämättömyys oli välillä hyvinkin räikeää.” Pettymykset työllistymisen ja uran osalta olivat moninaisia. Liikunta-alan koulutus pettymyksenä Ensimmäisessä kategoriassa liikunta-alan koulutus koettiin pettymyksenä. Koodiryhmien samanlaisuutta ja erilaisuutta tarkastelemalla sekä ryhmiä yhdistelemällä luotiin alustavat kuvauskategoriat, jotka kuvasivat erilaisia tapoja kokea liikunta-alan koulutuksen merkitys. Toisaalta koettiin myös, ettei tutkinto ole tuottanut riittävää osaamista, pätevyyttä tai kontakteja työllistymiseen. Pettymykseen vaikuttivat myös esimerkiksi ristiriidat odotusten ja todellisuuden välillä, kuten yksi osallistujista kuvasi: ”[Opiskelupaikan] opintosuunnitelma vaikutti todella mielenkiintoiselta kokonaisuudelta paperilla, mutta todellisuudessa siitä aiheutui melko suuri pettymys, --. Samoin tuotiin esiin, miten eri kategoriat sisällöllisesti eroavat toistaan. Tämän jälkeen merkityssisällöltään yhtenevät koodit ryhmiteltiin. jaaja (YAMK) 5 (5), liikuntatieteiden kandidaatti 2 (4), liikuntatieteiden maisteri 12 (13) ja liikuntatieteiden tohtori 1 (1). Usein koettiin, ettei koulutusta vastaavaa työtä ole tarjolla, tai ne eivät ole mielekkäitä työtehtävien, palkkauksen tai työaikojen suhteen. Osa maisterintutkinnon suorittaneista ei maininnut alempaa tutkintoa lainkaan, joten kandidaattien todellinen kokonaismäärä lienee tässä ilmoitettua suurempi. Kategoriat eroavat toisistaan laadullisesti viiden variaation teeman mukaisesti, jotka on nimetty taulukon ensimmäisessä sarakkeessa. Tämän jälkeen aineisto koodattiin etsien siitä tutkimuskysymyksen kannalta olennaisia ilmaisuja. (Marton 2005, 144, 153–154; Åkerlind 2005a, 322–323.) Analyysin tuloksena erilaiset tavat kokea liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitys jäsentyivät kuvauskategorioiksi, jotka eroavat toisistaan keskeisten piirteidensä suhteen. Lisäksi neljä osallistujaa ilmoitti maisteritutkinnon ja yksi YAMK-tutkinnon olevan kesken jo olemassa olevan alemman tutkinnon lisäksi. 11 vastasi ”muu”, mikä avovastauskentän mukaan tarkoitti esimerkiksi sitä, että vastaaja oli osin liikunta-alalla. Suurta koodien määrää jäsenneltiin visuaalisesti lajittelemalla sisällöltään samantyyppisiä koodeja lähekkäin. Fenomenografisen tutkimuksen tavoitteena on systemaattisesti kuvata, millaisia tietyn ilmiön ymmärtämisen tai kokemisen tapoja tietyssä ryhmässä esiintyy, sekä miten nämä tavat ovat suhteessa toisiinsa (Åkerlind 2005a, 322). Irrallisiksi jääneitä koodeja tarkasteltiin suhteessa muihin ryhmiin, ja ryhmittelyä sekä nimeämisiä tehtiin tarvittaessa uudestaan, jotta jokainen koodi oli sijoitettuna sitä kuvaavan otsikon alle. Aluksi kertomukset luettiin läpi useaan kertaan, jotta aineistosta ja yksittäisistä kertomuksista muodostui kokonaiskäsitys. Näitä kutsutaan fenomenografiassa variaation ulottuvuuksiksi tai variaation teemoiksi (Åkerlind 2005b, 152). Fenomenografiassa tutkimuskohteena ovat ihmisten kokemukset ja käsitykset, ei todellisuus sinänsä. Ensimmäinen kategoria on luonteeltaan kielteinen. Yleistä kokemusta opiskeluajasta kuvattiin kielteisesti. Kategoriat jäsenneltiin taulukoksi, jossa ryhmittely tuli näkyviin myös teemojen suhteen. Tämän jälkeen kategoriat muuttuvat myönteisiksi, ja vasemmalta oikealle taulukossa siirryttäessä merkityksen intensiteetti yksilön elämässä kasvaa. Kategoriat ja teemat nimettiin alustavilla otsikoilla. Tulososassa jokaista kategoriaa tarkastellaan lähemmin keskittyen kussakin kuitenkin kiinnostavimpiin ja monitahoisimpiin teemoihin. Samoin kaikki koodeihin liitetyt aineistokatkelmat käytiin järjestelmällisesti läpi. Analyysi mukaili kirjallisuudessa esitettyjä vaiheita (Marton 2005, 153–154, Åkerlind 2005a). Analyysin tuloksena kaikki aineistossa esiintyvät erilaiset liikunta-alan koulutukselle annetut merkitykset oli jäsennelty systemaattisesti rakentuneeksi kokonaisuudeksi, jossa erilaiset ymmärtämisen tavat on esitetty kategorioina suhteessa toisiinsa. Vastaajista 36 ilmoitti toimivansa liikunta-alalla, ja 13 oli vaihtanut kokonaan alaa. Kategoriat eivät kuvaa yksilöitä, vaan sitä variaatiota, miten jokin asia koetaan tai ymmärretään tietyssä tutkittavien joukossa
Ammatillinen kehittyminen nähtiin koulutuksen tuottamien työelämässä tarvittavien taitojen kautta. Kuuluvuuden tunteen osalta opintojen sosiaalinen puoli ei toiminut voimavarana: ei-tyypillisen opintopolun läpikäyminen aiheutti joillekin irrallisuuden kokemuksen vastakohtana muiden opiskelijoiden tiiviille sosiaalisille suhteille. Liikunta-alan koulutus käytännöllisenä valintana Käytännöllisen valinnan kategoriassa itse liikunta-alan arvostus tulee esiin, kun edellisessä kategoriassa merkitykset eivät ole alasidonnaisia. Harrastusten muuntaminen ammatiksi houkutteli: ”Lisäksi olen itse ollut aina liikunnallinen ja tuolloin olin kova kuntosaliharjoittelija, ja kuvittelin liikunta-alan olevan personal trainingia ja lihasten pumppailua.” Liikunta-ala ei kuitenkaan välttämättä ollut selviö, vaan se saatettiin valita myös paremman vaihtoehdon puuttuessa, tai parempana vaihtoehtona verrattuna johonkin muuhun uravalintaan. Koulutusta kuvattiin itselle aiheutuneiden seurausten kautta. Koulutusta kuvattiin oman urheilu-uran jättämän aukon täyttämiseksi silloin, kun kilpaura oli päättynyt. Myös muu kuin substanssiosaaminen, kuten esiintymistai kielitaito, koettiin merkityksellisenä. Mielikuvat liittyivät sekä yliopisto-opiskeluihin ylipäätään että liikuntatieteellisen tiedekunnan vaikean sisäänpääsyn maineeseen: ”Ajattelin myös tuohon aikaan, että yliopisto-opinnot ovat fiksumpia ihmisiä varten enkä siksi uskaltanut ajatellakaan hakemista niihin.” Liikunta-alan koulutus välineenä Toiseen eli väline-kategoriaan siirryttäessä liikunta-alan koulutusta ei enää koettu kielteisenä, mutta sen rooli oli välineellinen. Tulosavaruus Variaation teemat Kategoriat: Liikunta-alan tutkintokoulutus on 1 pettymys 2 väline 3 käytännöllinen valinta 4 mahdollistaja 5 tavoitteellinen reitti 6 kokonaisvaltainen uudistaja yleinen kokemus opiskeluajasta opinnot kielteisinä kokemuksina opinnot arkeen vaikuttajana opinnot mukavuusalueella opinnot elämyksenä opinnot työläänä mutta antoisana opinnot veivät mukanaan ammatillinen kehittyminen epävarmuus osaamisesta muodollinen pätevyys ammatillisten taitojen oppiminen ammatillisen ymmärryksen laajeneminen koulutuksen ja työn integroi tuminen ammatillisen identiteetin transformaatio työllistyminen ja ura heikot uramahdollisuudet uran välivaihe liikunnallisen elämän luonteva jatkumo työllistymisen mahdollistuminen haluttuun työhön pääseminen uraunelmien toteuttaminen muu elämä elämän hankaluudet raha elämäntilanteeseen sopiva ratkaisu opitun hyödyntäminen arjessa oman urheilemisen edistäminen henkinen pääoma psyykkiset tarpeet jäävät täyttymättä ulkoinen hyväksyntä turvallisuuden tunne autonomian, pystyvyyden ja kuuluvuuden kokemukset aktiivinen haasteiden etsiminen merkityksellisten ihmissuhteiden luominen. Etenkin nuorella iällä perheen vaikutus voi olla vielä vahva. alalle töihin, että voin maksaa laskuni (tunteja ei ollut säännöllisesti tarpeeksi) --.” Psyykkiset tarpeet jäivät pettymys-kategoriassa täyttymättä. Tärkeäksi saatettiin kokea sekin, että opiskelujen toteutustapa mahdollisti työssäkäynnin läpi opiskelujen. Tämä tuli esiin lähinnä liikuntatieteellisen tiedekunnan kohdalla. Kokemus opiskeluajasta kuvattiin sen kautta, miten opinnot vaikuttivat omaan arkeen. Sävy on myönteinen, mutta koulutuksen merkitys ilmenee enemmän olemassa olevan elämänpolun jatkamisen kuin elämän muuttumisen kannalta. Psyykkisten tarpeiden osalta välineellisyys näkyy siinä, että koulutusvalinnalla tavoiteltiin ulkoista hyväksyntää. Liikunta-alan opinnot olivat hyvä keino muiden tavoitteiden saavuttamiseen, koska alan opintoja ja työtä pidettiin mukavana tai helppona. Osallistujat korostivat muodollista pätevyyttä, kuten eräs osallistujista totesi: ”AMK-tutkinto on tosin mahdollistanut paperilla tietyn koulutustason työnhakuun.” Opinnoista saatu todistus oli väline, joka mahdollisti työllistymisen tai jatko-opintoihin pääsemisen. Koulutus on ennen kaikkea käytännöllinen ja omalla mukavuusalueella pysyttäytymistä painottava ratkaisu. Opintoihin saatettiin lähteä harrastusmielellä, tai niitä pidettiin väliaikaisratkaisuna omaa suuntaa etsiessä. Toisaalta opinnot mahdollistivat myös sivutoimisten töiden saamisen silloin, kun rahaa tarvittiin jonkin muun uratavoitteen saavuttamiseen. Välineellisyys työllistymisen ja uran teemassa tarkoitti sitä, että liikunta-alan opintoihin ei hakeuduttu toiveena ura liikunta-alalla, vaan opintojen kautta saavutettiin jokin toinen tavoite. ”Tavallisen” tai ”paperisen” opiskelun sijaan liikunta-ala kuulosti toiminnalliselta ja mielekkäältä vaihtoehdolta. Aineistossa esiin nousi erityisesti vanhempien odotusten täyttäminen. Ammatillisen kehittymisen näkökulma rajoittui lähinnä suoritettuun tutkintoon. Osalle harrastus oli jo aiemmin muuttunut työksi, kuten valmentamiseksi, ja siten työhön kouluttautuminen tuntui järkevältä. Opiskeluaikaan liitettiin myös juhliminen ja iltapelit opiskelukavereiden kanssa. Opintoihin lähdettiin ikään kuin jatkamaan hauskaa, harrastuspainotteista elämää. Kielteiset käsitykset pärjäämisestä tulivat esiin mielikuvissa omasta kyvykkyydestä suhteessa opiskeluoikeuden saamiseen tai opinnoissa pärjäämiseen. Opiskelu saattoi edistää tai muuttaa omaa harrastamista tai palauttaa kilpailemisen pariin. Tyypillistä oli luetella saatua osaamista oppiaineittain tai kuvata ammatin vaatimia perusvalmiuksia: ”Opinnot antoivat minulle opit anatomian ja fysiologian perusteista, ryhmien ohjaamisen käytännöstä, uintiopettajan pätevyyden, tanssitaidon ja tutustuttivat monen lajin perusteisiin käytännön näkökulmasta.” Työllistymisen ja uran osalta koulutusvalintaa kuvattiin usein liikunnallisen elämän luonnollisena jatkumona niin opiskelupaikan kuin opiskelujen sisällöllisten valintojen osalta. 8 6 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitykset Taulukko 1
Yksittäiset kokemukset eivät aina olleet myönteisiä, mutta niiden seuraukset koettiin merkityksellisinä, kuten eräs osallistuja kuvasi: ”Vaikka opetustyyli koulussa ei minulle sopinutkaan, ala tuntui omalta.” Harjoittelut koettiin oviksi työelämään, ja verkostoitumisen merkitystä korostettiin myös muuten, kuten yrittäjyyteen ryhtymisessä. Aina koulutusvalinnan taustalla ei siis ollut täsmällistä visiota alalla työskentelystä, vaan koulutus saattoi olla reitti ”johonkin parempaan”, kuten esimiestason tehtäviin. Usein koulutus sisälsi tapahtumia tai sisältöjä, jotka johtivat oivalluksiin uusista kiinnostuksen kohteista tai kokemukseen oman uran löytämisestä: ”Opinnäytetyöni liittyi kuitenkin oppimisen ja liikunnan yhteyksiin, josta sitten tuli jatkossa urani punainen lanka.” Psyykkisten tarpeiden osalta tyypillisiä olivat kokemukset, jotka vahvistivat tunnetta autonomiasta, omasta pystyvyydestä ja joukkoon kuulumisesta. Opintoihin hakeuduttiin nimenomaan täydentämään omaa osaamista työn vaatimusten tai omien uratoiveiden mukaisesti. Osallistujat korostivat omaa koulutusvalintaa muista erottuvana, itsenäisenä ratkaisuna suhteessa perheeseen tai kavereihin. Kategoriassa korostuvat koulutuksen myötä elämään tulleet myönteiset asiat, jotka ovat luonteeltaan ei-suunniteltuja. Esiin nousi myös vertailu aiempiin opintokokemuksiin, jolloin joko opintojen käytäntöpainotteisuus tai sisältö mahdollistivat odottamattoman positiivisen kokemuksen itsestä opiskelijana. Liikunta-alan koulutus tavoitteellisena reittinä Tässä kategoriassa esiin nousevat suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus, ja koulutus nähtiin tavoitteellisena reittinä haluttuun päämäärään. Näitä kokemuksia liitettiin paitsi opintoihin yleensä, myös tiettyihin opinnoissa koettuihin käännekohtiin, esimerkiksi harjoitteluihin tai opinnäytetyöhön. Tärkeitä olivat myös kokemukset, joissa koulutuksesta hankittua osaamista pääsi hyödyntämään työelämässä, myös muulla kuin liikunta-alalla. Pätevyyden tunteen osalta yleistä oli kuvailla kokemuksia, joissa oma pystyvyys oli yllättänyt. Luokkahenkeä kuvattiin hyväksi, mikä mahdollisti rennon sosiaalisen kanssakäymisen ja tunteen kuulumisesta yhteisöön tai paikkaan. Sattumankin merkitys saattoi olla iso: alan opintoihin saattoi yksinkertaisesti tarjoutua sopiva mahdollisuus, johon päätettiin tarttua: ”Pomoni ehdotti liikuntaneuvojan koulutusta oppisopimuksella ja se olikin mukava tarjous.” Muun elämän osalta korostui koulutusvalintojen tekeminen muun elämän perusteella. Myös uuden oppiminen motivoi hakeutumaan koulutukseen, ja käyty koulutus saattoi toimia valmistavana itseluottamuksen tuoLIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitykset 8 7. Koulutuksen merkitys urasuunnittelussa ja reittinä työllistymiseen on luonnollisesti keskeinen. Joillekin ammattikorkeakoulutus oli suunniteltu välivaihe matkalla liikunnanopettajaksi: ”Liikunnanohjaajan koulutus ei tuntunut tarjoavan minulle selkeää urapolkua, eikä se koskaan ollut minulle se mieluinen ammatti, vaan ainoastaan väylä päästä kouluttautumaan liikunnanopettajaksi.” Psyykkisten tarpeiden osalta keskeiseksi nousi aktiivinen hakeutuminen haasteiden pariin. ”YAMK-opintojen aikana opin niin paljon uutta, ymmärrykseni työelämää ja eri aloja kohtaan kasvoi, opin uusia työmenetelmiä, verkostoiduin ja sain varmuutta omaan osaamiseeni, sitä ammattitaitoa.” Työllistymisen ja uran näkökulmasta koulutus on luonnollisesti merkittävä mahdollistaja, mikä tuli esiin moninaisissa kuvailuissa siinä, millä suunnittelemattomilla tavoilla koulutus on vaikuttanut työllistymiseen ja uraan. Kouluttautumisen motiiveja kuvattiin myös yleisemmin kuten haluna jakaa opittua tai vaikuttaa asioihin tulevaisuudessa. Syynä kouluttautumiselle oli sopivan kokoisten haasteiden ja itsensä kehittämisen kautta saavutettavat pätevyyden kokemukset. Turvallisuuden tunteeseen pyrittiin opiskelupaikan ja opintosisältöjen valintojen kautta: ”Vaikka periaatteessa suoritin vain kahden vuoden maisteritutkinnon [pääaine], mahtui noihin vuosiin opintopisteitä tuplasti: --. Myös koulutuksen alkamisen ajankohta suhteessa oman elämän tapahtumiin saattoi olla koulutusvalintaan vaikuttava asia. Näin jälkeenpäin taaksepäin katsoessani voin todeta, että kenties tämä mahdollisuuksien haaliminen oli epävarmuutta siitä, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä.” Liikunta-alan koulutus mahdollistajana Tässä kategoriassa liikunta-alan koulutuksen koetaan selvästi muuttaneen elämää myönteiseen suuntaan, kun edellisessä kategoriassa koulutus lähinnä mahdollisti olemassa olevan elämän jatkuvuuden. Oppilaitoksen sijainti parisuhteen, perheen tai harrastuksen kannalta oli usein tärkeä tekijä, mutta myös opintojen toteutustapa vaikutti valintaan: ”Kun sijaisuus loppui, lähdin opiskelemaan [paikkakunnalle] (oli perheen näkökulmasta mahdollista, koska oli aikuisille suunnattu monimuotokoulutus) --.” Psyykkisten tarpeiden osalta koulutuksella oli turvaa tuova merkitys. Toisaalta se oli toivetyö, johon eri koulutusten kautta pyrittiin. Hyvän me-hengen ja opiskelutovereilta saadun vertaistuen koettiin myös edistäneen opintojen suorittamista sekä etenemistä työuralla myös opintojen jälkeen. Ammateista opettajuus nousi erityisesti esiin. Erityisesti harjoittelujen ja opinnäytetöiden merkitys työelämästä oppimisen paikkana tuli esiin. Kilpaurheilijan uraan verrattuna alan muihin töihin kouluttautuminen nähtiin realistisempana vaihtoehtona, ”oikeana ammattina”. Kun edellisessä kategoriassa ammatillinen kehittyminen nähtiin koulutuksen tuottamina taitoina, tässä kategoriassa korostui ammatillisen ymmärryksen laajeneminen sekä liikunta-alasta että itsestä ammattilaisena. Opintojen yhteensovittaminen perhe-elämän kanssa oli keskeistä. Koulutuksen liitettiin intensiivisiä myönteisiä merkityksiä, vaikka koulutusta ei koettu itsestään selvänä onnen tuojana, eli haluttuja päämääriä ei aina saavutettu. Tyypillisesti koulutusta kuvattiin tavoitteellisena reittinä tietynlaiseen, kiinnostavaan työhön, tai ylipäätään liikunta-alalle. Toisaalta kuuluvuuden tunteet olivat merkittäviä, mikä tuli esiin muun muassa vertailuna aiempiin opiskelukokemuksiin, kuten eräs osallistuja kirjoitti: ”Liikunnalta koin ensimmäisen kerran löytäneeni henkisen kotini ja samanhenkisen porukan.” Sosiaalinen rentoutuminen, yhteenkuuluvuuden tunne ja vertaistuki osoittautuivat tärkeiksi. Ammatillisen kehittymisen osalta korostettiin opintojen ja työn yhteyttä. Myös usko kohtalon johdatukseen opiskelupaikan vastaanottamisessa tuli esiin. Alan sisällä koulutusvalintaa tehdessä puntaroitiin myös eri koulutustasojen sopivuutta itselle, ja näin esimerkiksi ammattikorkeakoulu saattoi tuntua luontevalta valinnalta suhteessa mielikuvaan itsestä opiskelijana ja työssä. Opettajuus oli vertailukohta, ja koulutus oli reitti johonkin sellaiseen alan työhön, joka ei ole opettajuutta. Koulutus koettiin mahdollisuutena työllistymiseen ylipäätänsä, tai tietyn mielekkään työn tai jatko-opiskelupaikan mahdollistajana. Myös halu tietyn kohderyhmän tai tiettyjen aihealueiden kanssa työskentelyyn saivat hakeutumaan koulutukseen. Tulevaisuus tuntui epävarmalta, eikä uratoiveista tai -mahdollisuuksista ollut selvää käsitystä, mihin opinnot tarjosivat mahdollisuuden saada helpotusta
Lisäksi esiin tulivat koulutusvalinnalla tavoiteltu ulkoinen hyväksyntä sekä turvallisuuden tunteen saavuttaminen. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä koulutuksen merkityksestä esittämällä kokonaisvaltaisen jäsennyksen niistä moninaisista tavoista, joilla liikunta-alan koulutus vaikuttaa yksilöön ja hänen elämäänsä. Sen sijaan suuremmat myönteiset muutokset näkyivät koulutukselle annetun roolin intensiteetissä. Tätä en ollut aikaisemmin miettinyt. Kuka minä olen. Tulokset osoittivat, että liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitys ei ole vain ammatillinen, vaan koulutus kietoutui osaksi elämää monin eri tavoin. jana seuraaviin koulutuksiin hakiessa. Tarkastelemalla kategorioiden välisiä eroja voitiin tunnistaa, millaiset kokemukset tuottivat tunteen siitä, että koulutus on omassa elämässä erityisen merkityksellinen. Tässä keskeiseksi muodostui opintojen itseisarvoinen merkitys sekä opintojen sytyttämä, voimakas motivaatio, joka sai etenemään opinnoissa suunniteltua pidemmälle. Koska ammatillinen kehittyminen on koulutuksen merkittävä päämäärä, voidaan tähän teemaan kiinnittää erityistä huomiota. Identiteetillä, itsesäätelytaidoilla ja reflektiolla sekä aidon työelämän sosiokulttuurisella ympäristöllä on todistetusti merkitystä työhön liittyvässä oppimisessa (esim. Tynjälä 2013). Opiskeluaikaa kuvattiin siten, että opinnot ”vain veivät mukanaan”. Syvemmän tason muutoksen saaminen ei ole itsestäänselvyys, sillä norjalaisten liikunnanopettajaopiskelijoiden on raportoitu näkevän koulutuksen merkityksen lähes pelkästään liikuntataitojen ja -didaktiikan oppimisen kautta, ja kokemus voi syntyä identiteetin tasolla jo opintojen aikana tai jopa ennen sitä (Dowling 2011, 210–211, 218; Mordal-Moen & Green 2014, 814–815). Analyysin perusteella merkityksellisyyden kokemus yhdistyi kokemukseen myönteisestä muutoksesta. 2019, 889–892; Turner & Nelson 2009, 11) sekä oma urheilu-ura ja liikunnasta nauttiminen (Minten & Forsyth 2014, 98; Vuolle 2013, 28, 45). Toisaalta koulutus antoi mahdollisuuden tyydyttää omaa kunnianhimoa ja näyttämisen halua, mistä mainittiin erityisesti liikuntatieteellisen tiedekunnan kohdalla: ”Olen aina tiennyt, että Jyväskylässä on liikuntatieteellinen tiedekunta ja sinne on todella vaikea päästä opiskelemaan. Varmaan yksi syy hakemiselle oli näyttämisen halu: minä pystyn pääsemään liikunnalle, vaikken olekaan liikunnallinen erityislahjakkuus.” Liikunta-alan koulutus kokonaisvaltaisena uudistajana Viimeisessä kategoriassa koulutus on muuttanut siihen osallistujan elämää perustavanlaatuisesti myönteiseen suuntaan. Tässä tutkimuksessa toistuivat monet aiemmissa tutkimuksissa havaitut koulutukseen hakeutumisen motiivit kuten työllistymismahdollisuuksien parantaminen, tietylle uralle pääseminen, osaamisen kartuttaminen, palkkauksen parantaminen (Hall ym. Muistan kurssin, jossa käytiin läpi itsetuntemusta ja itsestä oppimista. Koulutukseen pääseminen itsessään oli unelmien täyttymys, tai se mahdollisti unelma-ammattiin kouluttautumisen. Edellä mainittujen, luonteeltaan tavoitteellisten merkitysten lisäksi koulutukselle annettiin kuitenkin paljon myös sellaisia merkityksiä, jotka olivat luonteeltaan ennakoimattomia. Liikunta koettiin elämäntehtävänä, ei vain työnä, ja koulutus antoi mahdollisuuden toteuttaa itseään ja toimia oman intohimon parissa. Suoraan lukiosta tulleena ujona pikkukylän tyttönä uskon, että [paikkakunta] oli minulle paras tapa aloittaa liikunnanopettajanidentiteettini kypsyttäminen. Toisaalta tämän tutkimuksen tulokset ovat linjassa ammatillisen oppimisen tutkimuksen kanssa. Aiheesta ja tässä kehittymisestä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta riittää, että totean tämän olleen merkittävin asia, kun mietin, miksi olen tässä missä nyt olen.” POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämä fenomenografinen tutkimus toi esiin liikunta-alan koulutuksen erilaisten merkitysten kirjon alalla opiskelleille. Unelmien muodostumiseen olivat vaikuttaneet myös ammatilliset esikuvat, ja koulutus oli siten mahdollisuus tulla oman esikuvan kaltaiseksi. Siten esimerkiksi identiteettitason muutokset tai kumppanin löytyminen koettiin kaikkein merkittävimpänä. Mikäli yksilö koki, ettei koulutus saanut aikaan muutosta itsessä, urassa tai muussa elämässä, koulutus koettiin pettymyksenä. Sain rauhassa totutella korkeakouluopiskeluun ja itsenäiseen elämään, kasvattaa tietämystäni ja taitojani liikunnan parissa, tehdä virheitä ja kasvattaa itseluottamusta sekä kokemusta työskentelystä liikunnan parissa. Kyse ei siis ole vain hienosta kokemuksesta tai ammatillisen päämäärän saavuttamisesta, kuten edellisissä kategorioissa. Hänen opeistaan olen saanut eniten elämääni varten. Koulutuksen koettiin mahdollistaneen henkisen kasvun, ja se koettiin antoisaksi elämää, ei vain työtä varten. Tulosten perusteella opintojen merkityksellisyyden kokemusta voidaan lisätä kohdentamalla huomio käytännön tietojen ja taitojen lisäksi osaamisen muihin ulottuvuuksiin, kuten asenteeseen, itseluottamuksen vahvistamiseen, itsensä kehittämisen taitoihin sekä ammatilliseen identiteettiin. Tulosavaruuden tarkastelu kokonaisuudessaan vahvistaakin Mintenin ja Forsythin (2014, 95, 98, 101) huomiota siitä, ettei koulutukseen aina välttämättä hakeuduta tavoitellen 8 8 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitykset. Tämä kaikki lisäsi uskoani siihen, että minun tulevaisuuteni on liikunnan parissa.” Ammatillisen identiteetin kehittyminen näkyi myös vertailuna muihin, kuten eräs osallistujista kuvasi toivoessaan työelämältä tulevaisuudessa enemmän arvostusta: ”Välillä tuntuu melko loukkaavalta, kun viiden vuoden alan opiskelusi asetetaan samanarvoisiksi kuin spartan gear -kahvakuulaohjaajan koulutus.” Työllistymisen ja uran osalta koulutus sai merkityksen uraunelmien toteuttajana. Muun elämän kannalta koulutus nähtiin ennen kaikkea henkisen pääoman antajana. Erityisesti pettymysja mahdollistaja -kategoriat ovat tällaisia, samoin osa kokonaisvaltainen uudistaja -kategorian merkityksistä. Ammatillista kehittymistä kuvattiin ammatillisen identiteetin transformaationa eli ammatillinen kehittyminen ymmärrettiin kokonaisvaltaisena ammatti-identiteettiä muokkaavana prosessina. ”Vaikka tiesin koko ajan haluavani nimenomaan liikunnanopettajaksi, en voi tänä päivänä kuin olla tyytyväinen suuntaan, johon elämä minut tuolloin vei. Liikunta-ala ei enää ollut vain työtä, vaan merkitys kietoutui itseen kokonaisvaltaisesti. Arvojen muokkautuminen, itsetuntemuksen kehittyminen sekä nöyryyden ja sivistyksen lisääntyminen olivat koulutuksen tuomia asioita, joita arvostettiin korkealle. Opinnot koettiin 1) pettymyksenä, 2) välineenä, 2) käytännöllisenä valintana, 4) mahdollistajana, 5) tavoitteellisena reittinä tai 6) kokonaisvaltaisena uudistajana. ”Opettajista [Nimi] on jäänyt parhaiten mieleen
Journal of Hospitality, Leisure, Sport & Tourism Education 19, 1–9. Hankalista kokemuksista oli voinut seurata jotakin myönteiseksi koettua, kuten itselle paremmin sopivan alan löytyminen. 2009. Fenomenografisen analyysin tulos on tutkijan löytämä jäsennys aineistosta. 2015, 7) sekä alan sääntelemättömyyttä (Kaiser & Beech 2012, 292). Kategoria heijastelee liikunta-alalla aiemmin tunnistettuja haasteita, kuten rajoitetuiksi koettuja työllistymismahdollisuuksia (Minten & Forsyth 2014, 98; Schwab ym. Kuppens, T. Toinen yhteiskunnallisesti kiinnostava tutkimustulos on koulutuksen kokeminen pettymyksenä, sillä opiskeluissa koetut umpikujat sopivat huonosti yhteiskunnassa vallitsevaan keskusteluun työurien pidentämisestä. Journal of Vocational Behavior 64, 470–484. Analysis of labour market realities and challenges in the sport and physical activity sector. Merkityksen löytäminen onkin narratiivisen ura-ajattelun vahvuus (Savickas ym. Pitkittäistutkimuksella taas olisi mahdollista tutkia, miten yksilön koulutukselle antamat merkitykset muuttuvat ajan kuluessa. Ala-Vähälä, T. Professional profile of graduates with a degree in physical activity and sports science in Spain. ESSA-Sport. Riippuvuutta voidaan fenomenografisessa tutkimuksessa kuitenkin arvioida siten, että esitetyt kategoriat tulisi olla muidenkin tunnistettavissa. Kun tunnistetaan pettymyksen kokemuksista seuranneet myönteiset muutokset elämässä, on helpompi hyväksyä ne osaksi omaa uraa. Constructing career through narrative. Using stories as a methodological tool in careers research. Social Indicators Research 126 (3), 1261–1298. Esimerkiksi valmistuneiden sijoittumisen seurannan ja koulutustutkimuksen olisi hyvä ottaa huomioon opiskelijoiden moninaiset motiivit aiempaa selkeämmin. Analyysissä eritasoisia koulutuksia ei ole eritelty toisistaan, joten tulokset eivät sellaisenaan koske jokaista koulutusta erikseen. Finland. Liikuntaneuvojien ja liikunnanohjaajien työurat tutkinnon suorittamisen tai opintojen keskeyttämisen jälkeen. pitkää uraa liikunta-alalla. Uraja työtyytyväisyyden kannalta onkin tärkeää, että yksilö kokee pystyvänsä hyödyntämään tutkinnon tuottamaa osaamista työssään (Schwab ym. 2012. 2016. National Report. 2018. https://www.essa-sport.eu/wp-content/uploads/2020/01/ ESSA_Sport_National_Report_Finland.pdf, 20.7.2021 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitykset 8 9. Näin pettymykset muuttuvat merkitykselliseksi osaksi tarinaa, jolla on tyytyväinen kertoja. Samasta aineistosta voi tehdä useampia jäsennyksiä riippuen tutkijan omasta ymmärryksestä. Pettymys yhdistyy kokemukseen epäonnistumisesta. & Fernández-Ponce, J.M. Valtion liikuntaneuvosto. Studies in Sport, Physical Education and Health 192. Tulosten uskottavuutta ja vahvistettavuutta pyrittiin varmistamaan avoimella kirjoituskutsulla ja sen laajalla levittämisellä. Beaumont, E. Collier-Reed, B.I. Samoin aineisto on tuotettu tietyssä hetkessä, ja eri aikana kirjoitetuista kertomuksista voisi olla löydettävissä erilaisia merkityksiä. Jatkossa olisikin kiinnostavaa vertailla, miten eritasoisille koulutuksille annettavat merkitykset eroavat toisistaan. 2001. International Studies of Management & Organization 31 (3), 48–68. Kertomusten tuottaminen kutsun perusteella vaatii kuitenkin osallistujilta tiettyä aloitteellisuutta sekä motivaatiota kirjoittamiseen, mikä väistämättä on johtanut osallistujien valikoitumiseen. Kiinnostava tulos tässä tutkimuksessa oli, että jotkut yksilöt antoivat kielteisille kokemuksille myönteisiä merkityksiä. ESSA-Sport 2019. Tavoitteena oli kerätä riittävän suuri ja heterogeeninen aineisto, jotta erilaiset kokemukset tulisivat aineistossa esiin ja tutkijan ennakkokäsitysten merkitys pienenisi (Shenton 2004, 65–66, 72). LÄHTEET Aarto-Pesonen, L. Esiin nousi myös se, että liikunta-alan opinnot koettiin vastakohtana ”tavalliselle opiskelulle”. & Richardson, S. Education as Change 13 (2), 339–355. & Berglund, A. (Collier-Reed ym. Tulokset eivät ole siirrettävissä muille aloille tai kansainvälisesti erilaisiin ympäristöihin. Tulosavaruuden moninaisuuden perusteella voidaan olettaa, ettei avoimeen kutsuun liittyvä riski pelkkien ääripään kokemusten esille tulosta toteutunut. Bernal-García, A. Reflections on trustworthiness in phenomenographic research: Recognising purpose, context and change in the process of research. 2009, 343; Marton & Pong 2005, 147.) Tämän mahdollistamiseksi tässä tutkimuksessa tulokset aineistokatkelmineen sekä metodin kuvaus on esitetty niin yksityiskohtaisesti kuin tilan puitteissa on mahdollista. 2011. Epäonnistumisia ei voi välttää, ja siksi olisi hyvä nähdä niiden myönteiset mahdollisuudet (Pryor & Bright 2012). Gedye, S. Varsinkin liikunnanohjaaja (AMK) -tutkinnon suorittaneiden turhautuminen on tullut esiin myös aiemmin (Ala-Vähälä 2012, 43; Vuolle 2013, 52). Pérez-Villalba, M. Cohen, L. Jyväskylän yliopisto. Dowling, F. Ingerman, Å. The education effect: Higher educational qualifications are robustly associated with beneficial personal and socio-political outcomes. Tämän tyyppinen harrastuksellisuuden kysymys lienee erityisen oleellinen liikuntaja taidealoilla. Bujold, C. Easterbrook, M.J. 2016. Journal of Physical Education and Sport 18, 1243–1247. ‘Are PE teacher identities fit for postmodern schools or are they clinging to modernist notions of professionalism?’ A case study of Norwegian PE teacher students’ emerging professional identities. Aihe on tärkeä liikunta-alan tutkimuksen ja kehittämisen näkökulmasta. Sport, Education and Society 16 (2), 201–222. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012:4. 2015, 6; Minten 2010, 77). 2013. Myös yksilön näkökulmasta opiskelujen kokeminen pettymyksenä on luonnollisesti epätoivottua. Koulutuspoliittinen arvokysymys sen sijaan on opinto-ohjauksen ja opiskelijavalinnan näkökulmasta se, missä määrin opintojen suorittaminen harrastusmielessä on toivottua, ja millä tavoilla koulutukseen käytetyt resurssit ohjautuvat yhteiskunnan hyväksi. Tämä tutkimus rajoittui käsittelemään tiettynä ajankohtana tuotettuja kertomuksia tutkijan ymmärryksen kautta. & Manstead, A.S.R. Grimaldi-Puyana, M. ”Tää koulutus ei oo tehnyt musta pelkkää jumppamaikkaa”: substantiivinen teoria aikuisoppijan ammatillisen kasvun holistisesta prosessista liikunnanopettajakoulutuksessa. 2009, 243). Pryor ja Bright (2012, 70) kuitenkin huomauttavat työurien kaaosteorian pohjalta, että myös urien kontekstissa ihmisten tulisi odottaa epäonnistuvansa säännöllisesti, koska maailma on niin monimutkainen, että sen tapahtumien ennakoiminen ja niihin vaikuttaminen on vaikeaa. 2004. & Mallon, M. Vaikka tulosavaruudessa ammatillinen kehittyminen sekä ura olivat tärkeitä teemoja, kokonaisuudessa tulivat näkyviin myös esimerkiksi opintojen elämyksellisyys, oman liikunnallisuuden tukeminen sekä liikunta-alan koulutus uran välivaiheena tai sivutoimisen toiminnan mahdollistajana. Tulosten perusteella voisikin pitää mahdollisena, että narratiivinen uraohjaus voisi parantaa erityisesti niiden yksilöiden hyvinvointia, jotka kokevat koulutuksen pettymyksenä. ‘Am I employable?’: Understanding students’ employability confidence and their perceived barriers to gaining employment. My brilliant career
Haverinen, S. 2013. & Vickery, W. Åkerlind, G. The theory and practice of career construction. 2005a. Managing Leisure 15 (1), 67–82. Education for Information 22, 63–75. 2005. Use them or lose them: A study of the employability of sport graduates through their transition into the sport workplace. London: Routledge, 344–348. & Forsyth, J. Herman, M. Views of sport science graduates regarding work skills developed at university. African Journal for Physical, Health Education, Recreation & Dance 18, 214–226. Kajaanin ammattikorkeakoulu: Kajaanin ammattikorkeakoulun julkaisusarja B, raportteja ja selvityksiä 12. The careers of sports graduates: Implications for employability strategies in higher education sports courses. 2010. 2012. Conditions for the career entry of Swiss sports science graduates. Van Schalkwyk, P. Studies in sport, physical education and health 142. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 42–70. Schlesinger, T. Teoksessa: J.A. Transition from graduation to employment: A qualitative exploration of sport management graduates’ experiences. Savickas, M.L. Putting theory and research to work. Shenton, A. Pryor, R.G.L. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Savickas, M.L. Mordal-Moen, K. 2005. & Bright, J.E.H. Life designing: A paradigm for career construction in the 21st century. 2009. Minten, S. Graduate perceptions of a UK university based coach education programme, and impacts on development and employability. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 7. The chaos theory of careers. Minten, S. Nota, L. Rossier, J. Tuomela, J. 2005. McAdams, D.P. Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla – vuosina 2000–2014 valmistuneiden maistereiden sijoittuminen työelämään. Journal of Vocational Behavior 75 (3), 239–250. Timmerman, D. Marton, F. Webb (toim.) Qualitative research in education: Focus and methods. Dauwalder, J. Åkerlind, G. 2013. 2003. Pryor, R.G.L. Palomäki, S. Marton, F. & Nelson, L.J. The value of failing in career development. Niymbanira, F. Bowden & P. Cowan, D.T. Vuolle, P. Katsaus liikunnanohjaajien (AMK) koulutukseen ja työhön. Dustin, D. Liikuntatieteellinen Seura ry. 2016. Opettajaksi opiskelevien pedagoginen ajattelu ja ammatillinen kehittyminen liikunnanopettajakoulutuksessa. European Journal for Sport and Society 9 (4), 287–304. ym. 1993. SCHOLE: A Journal of Leisure Studies and Recreation Education 30 (2), 1–11. Pryor, R.G.L. Higher Education Research & Development 24 (4), 321–334. Review of General Psychology 5 (2), 100–122. & Pong, W.Y. Green (toim.) Doing developmental phenomenography. Teoksessa: S.D. International Journal of Coaching Science 3 (2), 3–28. Toward a 3-P model of workplace learning: A literature review. Jyväskylän yliopistosta vuonna 2005 valmistuneiden maistereiden sijoittumisen seuranta. Strategies for ensuring trustworthiness in qualitative research projects. 2001. & Bright, J.E.H. Kuka tahansa voi kutsua itseään personal traineriksi ja viedä rahasi, vaikka alaa on pantu kuriin – 6 vinkkiä, joilla tarkistat PT:n taustat ja löydät sopivan. Sleap, M. 2014. International Journal for Educational and Vocational Guidance 12 (1), 67–79. Teoksessa: R.R. Ryan, M. 2015. Career paths in sport management. 2015. Journal of Hospitality, Leisure, Sport & Tourism Education 15, 94–102. 2014. Sport, Education and Society 19 (6), 806–823. Liikunnanohjaajien työllistyminen vuosina 2002–2008 sekä liikunnanohjaajien kokemuksia ammattikorkeakoulutuksesta ja työelämän vaatimuksista. Hall, E.T. 2012. The chaos theory of careers (CTC): Ten years on and only just begun. Narrative. Australian Journal of Career Development 12 (3), 12–20. 2009. 2012. & Reed, H. 2005. Phenomenography: a research approach to investigating different understandings of reality. Variation and commonality in phenomenographic research methods. & Beech, J. Laine, A. 2004. Liikunta & Tiede 53 (1), 60–67. Jyväskylän yliopisto. Studer, F. London: RoutledgeFalmer, 140–160. ym. 9 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Liikunta-alan tutkintokoulutuksen merkitykset. Teaching in Higher Education 11 (1), 47–61. 2006. New York: Oxford University Press. The psychology of life stories. 2009. https://yle.fi/ uutiset/3-11082656, 12.5.2021. Higher Education Research & Development 24 (4), 335–348. Schwab, K.A. Australian Journal of Career Development 23 (1), 4–12. & Ilmola, R. Linde, C. ‘You don’t need a degree to get a coaching job’: Investigating the employability of sports coaching degree students. 2006. Lappalainen, L. Life stories: The creation of coherence. Physical education teacher education in Norway: The perceptions of student teachers. 2019. & Surujlal, J. On the unit of description in phenomenography. Duarte, M.E. Sport, Education and Society 24 (8), 883–903. Ryan (toim.) Routledge Encyclopedia of Narrative Theory. Tynjälä, P. Ways of experiencing being a university researcher. 2019. Perspectives of sport-related labour market and employment research: The need for a specific approach. Brown & R.W. Sherman & R.B. 2005b. & Bright, J.E.H. 2014. 2009. & Green, K. Liikunnan ja terveyden uralla – vuosina 1984–2008 valmistuneiden liikuntaja terveystieteiden maistereiden sekä työelämässä toimivien liikunnanohjaajien (AMK) urakehitys. Legg, E. Kaiser, S. Vocations and Learning 6 (1), 11–36. Sport in Society 18 (10), 1222–1244. Tanner, P. Teoksessa: D. Lent (toim.) Career development and counceling. Melbourne: RMIT Publishing, 145–155. Turner, D. S. & Nagel, S. Jahn & M
Liikunta & Tiede 58 (4), 91–98. Suomalaislapsille pyöräilytaito mahdollistaa merkittävän itsenäisen liikkumisen tavan ja edesauttaa elinpiirin laajentumista. 2021. The results revealed that the learning age of cycling decreased by about 1.5 years from the 1950s to the 2010s. Sähköposti: arto.i.laukkanen@jyu.fi (yhteyshenkilö). Yhteiskunnan tasolla pyöräilyn merkityksissä korostuvat väestön arkiliikunnan lisääminen ja kestävän liikenteen edistäminen. However, little is known about the factors associated with learning cycling skills. Tämä tieto olisi tärkeää, jotta mahdollisimman monelle voitaisiin jo varhaisella iällä tarjota mahdollisuus omaksua pyöräilyn kautta fyysisesti aktiivinen ja ekologisesti kestävä elämäntapa. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mitkä yksilö-, ympäristöja tehtävätekijät selittävät pyöräilytaidon oppimista. Avainsanat: Polkupyörä, pyöräily, oppiminen, lapsuus, fyysinen ympäristö, opettaminen ABSTRACT Laukkanen, A., Hasanen, E., Matilainen, P. The aims of this study were to investigate which individual, environmental and task factors explain cycling skills and to understand the relationship between the learning decade of cycling skills and learning age. This knowledge would be important for providing as many people as possible at an early age with the opportunity to adopt a physically active and ecologically sustainable lifestyle through cycling. In addition to learning age and time, information was collected on cycling teachers, physical training environments and the initial equipment used in training. Data (N = 929) were collected via an online survey of the adult population concerning themselves and their children. LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Pyöräilytaidon oppimista selittävät tekijät 9 1 PYÖRÄILYTAIDON OPPIMISTA SELITTÄVÄT YKSILÖ-, YMPÄRISTÖJA TEHTÄVÄTASON TEKIJÄT 1950–2010-LUVUILLA Arto Laukkanen LitT, Jyväskylän yliopisto / Liikuntatieteellinen tiedekunta. Cycling, which is one of the most popular physical activities among people in Finland, promotes everyday physical activity and sustainable transport. Aineisto (N = 929) kerättiin verkkokyselynä aikuisväestöltä koskien heitä itseään sekä heidän mahdollisia lapsiaan. Pertti Matilainen, FM, Jyväskylän yliopisto. The individual-, environmentaland task-related factors of learning cycling skills from the 1950s to the 2010s. Trend changes were observed in teachers and physical environmental factors over the decades, but they did not significantly explain the learning age. Elina Hasanen, LitT, Jyväskylän yliopisto. Cycling skills allow Finnish children to move independently and contribute to expansion of the living environment. Liikunta & Tiede 58 (4), 91–98. Lisäksi selvitettiin pyöräilytaidon oppimisajankohdan yhteyttä oppimisikään. However, learning age was not significantly explained by the time of learning itself but rather by the first equipment used in learning (8.6%, p < .001). Pyöräilytaidon opettelua helpottavat välineet, erityisesti potkupyörät, vaikuttavat liittyvän pyöräilytaidon varhaisempaan oppimisikään ja mahdollistavat näin tämän liikkumisen muodon aiempaa nuoremmille lapsille. Keywords: Bicycle, cycling, learning, childhood, physical environment, teaching. Tulokset paljastivat, että pyöräilytaidon oppimisikä on laskenut noin 1,5 ikävuodella 1950-luvulta 2010-luvulle. P. Keskussairaalantie 4, 40014 Jyväskylän yliopisto. 040 805 3611. 2021. Equipment that facilitates the learning of cycling skills, particularly balance bikes, seems to be associated with an earlier cycling learning age, allowing this form of movement for younger children. Pyöräilytaidon opettajissa ja fyysisissä ympäristötekijöissä havaittiin trendimuutoksia vuosikymmenten välillä, mutta ne eivät selittäneet merkitsevästi oppimisiässä havaittua vaihtelua. TIIVISTELMÄ Laukkanen, A., Hasanen, E., Matilainen, P. Tulokset analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla käyttäen kuvailevia analyysejä sekä yksisuuntaista kovarianssianalyysiä. Pyöräilytaidon oppimiseen liittyvistä tekijöistä tiedetään kuitenkin hyvin vähän. Potkupyörällä opettelun aloittaneiden havaittiin oppineen pyöräilytaidon merkitsevästi varhaisemmin kuin muilla ensivälineillä opetelleiden. The results were analysed with SPSS statistical software using descriptive analyses and one-way covariance analysis. Those who started learning on a balance bike learned cycling skills significantly earlier than those who learned with other instruments. Pyöräily on yksi suomalaisten yleisimmistä liikkumismuodoista. Oppimisikää ei kuitenkaan selittänyt merkitsevästi oppimisen ajankohta itsessään vaan ennen kaikkea opettelussa käytetty ensiväline (8,6 %, p < ,001). Tietoa kerättiin oppimisiän lisäksi oppimisen vuosikymmenestä, pyöräilyn opettajista, fyysistä harjoitteluympäristöistä sekä harjoittelussa käytetystä ensivälineestä. Pyöräilytaidon oppimista selittävät yksilö-, ympäristöja tehtävätason tekijät 1950–2010-luvuilla
Esimerkiksi pyöräilytaidon oppimisen kannalta yksilötason rajoite voi liittyä kehon epäsuotuisiin mittasuhteisiin, kun jalkojen pituus ei riitä polkimilla polkemiseen. Pyöräilemään oppimiseen liittyvistä muutoksista ja oppimisiän yhteydestä edellä mainittuihin tekijöihin ei kuitenkaan ole tutkittua tietoa. Pyöräilyn tiedetään olevan yhteydessä esimerkiksi parempaan sydänja verenkiertoelimistön kuntoon sekä matalampaan kokonaisja syöpäkuolleisuuteen ja syöpäsairastavuuteen (Oja ym. Pyöräilyyn liittyvät toimintamahdollisuudet ja valinnat ovat sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan ja siinä tapahtuviin fyysisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön muutoksiin (Cox 2019, 11–12; Oosterhuis 2016). Rajoiteteorian mukaan motorinen oppiminen määrittyy yksilö-, ympäristöja tehtävätekijöihin liittyvien rajoitteiden (eng. 2018). Etenkin potkupyöriä markkinoivat yritykset mainostavat potkupyöräilyn edesauttavan pyöräilytaidon oppimista (esim. 2011), joten tällä voi olla vaikutusta myös pyöräilytaidon oppimiseen. Pikkulasten leikin ja liikkumisen sosiokulttuurisen ympäristön keskeisiä muutoksia ovat myös sisarusten määrän väheneminen 1950-luvun jälkeen (Meinander 2010, 230), suomalaisvanhempien lastenhoitoon käyttämän ajan huomattava lisääntyminen 1980-luvulta 2010-luvulle sekä isien osuuden kasvu lastenhoitoon käytetyssä ajassa (Miettinen & Rotkirch, 76). Suomen valtioneuvosto perustelee pyöräilyn edistämistä paitsi vaikutuksilla kansanterveyteen myös vaikutuksilla ilmastonmuutoksen hillintään, talouteen, liikenteen toimivuuteen ja turvallisuuteen, elinympäristön viihtyisyyteen sekä väestön yhdenvertaisuuteen (Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma, 2018, 8–12). Pyöräilytaidon heikkous rajoittaa etenkin motoristen taitojen oppimisen vaikeuksista kärsivien lasten itsenäistä liikkumista (Ulrich ym. Tiedetään, että aiempi motorinen harjoitus edesauttaa samankaltaisiksi tiedostettujen ja koettujen motoristen taitojen oppimista (Drews ym. Lapsuudessa ja nuoruudessa koulumatkaliikunta muodostaa merkittävän osan päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta (Kallio ym. Fyysisten ympäristötekijöiden on havaittu selittävän jopa 30 prosenttia 6–11-vuotiaiden hollantilaislasten kävellen ja pyöräillen tehdyistä matkoista (de Vries ym. Tämä olettamus voi liittyä siihen, että potkupyöräilyssä voidaan nähdä olevan paljon samankaltaisuutta tavallisella pyörällä ajamiseen verrattuna. rate limiter) mukaan. 2013). LIKEaBIKE). 9 2 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Pyöräilytaidon oppimista selittävät tekijät. Aiemman tutkimuksen mukaan pikkulasten leikin paikat ovat rajautuneet ja eriytyneet yhtä jalkaa moottoriliikenteen lisääntymisen kanssa sekä kaupunkisuunnittelun pyrkiessä turvaamaan ulkoleikin ympäristöt lähellä koteja (Moll & Kuusi 2019). 2011). Pyöräilytaidon onkin ajateltu olevan perustavanlaatuinen fyysistä aktiivisuutta pitkin elämää edistävä motorinen taito, jonka oppimiseen tulisi panostaa siinä missä motoristen perustaitojenkin, eli tasapaino-, liikkumisja välineenkäsittelytaitojen, oppimiseen (Hulteen ym. Lisäksi on viitteitä siitä, että motorisilta taidoiltaan heikkojen lasten osuus on kasvanut vuosikymmenten saatossa (Vandorpe ym. Pyöräilytaidon oppimista eri aikakausina käsitteleviä aiempia tutkimuksia ei ole löydettävissä. Sosiaalinen ympäristö voi toisaalta rajoittaa pyöräilytaidon oppimista esimerkiksi niin, ettei lapsi saa riittävästi tukea ja kannustusta pyöräilyn opetteluun vanhemmiltaan (Ducheyne ym. 2012). 2016). Lopulta lapsi on riittävän valmis harjoittelemaan tavallisella pyörällä, ja pyöräilytaidon oppiminen jatkuu soveltamalla taitoja erilaisiin ympäristöihin. Pyöräilytaidon oppimista selittäviä tekijöitä voidaan jäsentää motorisen oppimisen rajoiteteorialla (Newell 1986). Pyöräilytaidon oppimista selittäviin tekijöihin tuo oman ulottuvuutensa tarkasteluajankohta. 2010). Maurasen (2007, 133) mukaan pyöräilyn harjoittelu oli vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tavallista aloittaa aikuisten pyörällä. Fyysinen ympäristö voi rajoittaa pyöräilytaidon oppimista myös esimerkiksi silloin, kun välimatkat ovat pitkät tai liikenneolosuhteissa on puutteita (Pavelka ym. Tehtävätasolla erilaiset apuvälineet, kuten pyörään liitettävät apupyörät, tai potkupyörät voivat edesauttaa pyöräilyssä tarvittavien taitojen opettelua ennen siirtymistä tavallisella pyörällä ajamiseen. 2018). 2012) tai vanhemmat kokevat lapsen pyöräilyja liikennetaidot liian heikoiksi itsenäisesti liikkumisen kannalta (Ghekiere ym. Merkitsevimpiä pyöräilymäärää selittäviä tekijöitä de Vriesin ja kollegoiden (2010) tutkimuksessa olivat pyöräteiden, vapaa-ajanviettopaikkojen (kuten lähipuistot) ja suojateiden määrä. Esimerkiksi siirryttäessä kaksipyöräiseen potkupyörään ilman polkimia lapsi pääsee harjoittelemaan pyörän hallintaa ja ohjaamista lähes tavanomaista pyöräilyä vastaavalla tavalla mutta hyödyntäen jalan maahan kohdistamaa tukipinta-alaa. Lasten pyöräilyn paikka liikenteessä on myös muuttunut, kun 1970-luvulta asti on rakennettu vain kevyelle liikenteelle rakennettuja väyliä ja sittemmin myös erotettu pyöräilyä kävelystä (Kallioinen 2002, 72–91). 1900-luvun puolivälistä alkaen lapsen oman, sopivan kokoisen pyörän hankinnasta tuli yhä tavallisempaa (Mauranen 2005, 309). (Van der Kloof 2019.) Vaikka pyöräilytaidon oppimisen usein ajatellaan tapahtuvan luonnostaan, niin pyöräilyja liikennetaidot voivat jäädä heikoiksi ja rajoittaa lasten ja nuorten itsenäistä pyöräilyä (Ghekiere ym. Pikkulasten liikkumisen fyysinen ympäristö yleisesti on merkittävästi muuttunut viime vuosisadan puolivälistä lähtien maaseudulta kaupunkeihin ja taajamiin muuton (Meinander 2010, 230–231) sekä rakennetun asuinympäristön tiivistymisen (Saarikangas 2002, 67) myötä. 2011). Pyöräilytaidon oppimiseen liittyvien tekijöiden muutoksiin lukeutuu myös välineiden kehitys. 2011). Liikuntaharrastuksiin ja terveelliseen elämäntapaan kasvattaminen nousi vanhemmuuden kulttuurisiin ihanteisiin 1980-luvun tienoilla (Salasuo & Ojajärvi 2013, 177–178), mikä on saattanut lisätä vanhempien kiinnostusta lapsen pyöräilytaitoon ja välineisiin. Toisaalta sukupuoli voi olla yksilötason rajoite, sillä poikien tiedetään kansainvälisten tutkimusten perusteella pyöräilevän tyttöjä enemmän (Borrestad ym. Pyöräilytaidon oppimista voidaan tarkastella lapsuuden motoristen perustaitojen oppimisen kehyksessä. Motoriset perustaidot nähdään oppimisprosessin tuotoksena, joka etenee alkeisvaiheen ja harjoitteluvaiheen kautta tasolle, jossa taito on opittu ja suhteellisen automatisoitunut (Goodway, Ozmun & Gallahue 2019). Toisaalta heikoksi koetun liikenneturvallisuuden tiedetään rajoittavan pyöräilyn mahdollisuuksia erityisesti lapsilla (Bell 2020). Pyöräilyn perustaidot mahdollistavat ympäristön havainnoinnin ja muun liikenteen mukana liikkumisen sekä myöhemmin itsenäisen pyörällä kulkemisen ja erilaisten pyöräilymuotojen harrastamisen. Pyöräilytaidon oppimisen alkeisvaiheessa taitoon tutustutaan tyypillisesti hyvin stabiilien välineiden kuten kolmipyöräisten polkumopojen avulla, ja vähitellen stabiliteettia tukevia elementtejä vähennetään. JOHDANTO Polkupyöräilyn (tästä lähtien pyöräily) taito muodostaa perustan kirjolle liikkumismuotoja urheiluharrastuksista arjen kulkumuotoihin. 2018)
Liikenteessä pyöräilemisen oppiminen rajautuu siis pois tarkastelusta. Tilastollisista tarkasteluista rajattiin pois tapaukset, jotka eivät olleet vielä oppineet pyöräilytaitoa (n = 63). Kysely sisälsi vastaajaa ja hänen mahdollisia lapsiaan (enintään kahta) koskevat kysymykset pyöräilytaidosta (”Osaatko ajaa polkupyörällä?”), oppimisiästä (”Montako vuotta olit [lapsesi oli], kun opit [lapsi oppi] ajamaan polkupyörällä itsenäisesti. Tämän jälkeen suomalaiset tutkijat yhteistyössä viimeistelivät suomenkielisen kyselyn yksinkertaiselle ja ymmärrettävälle yleiskielelle yhteistyössä tutkimusyhteisön muiden asiantuntijoiden kanssa. Samasta perheestä pyydettiin kuitenkin vain yhden henkilön vastaavan. 1950-luvulta 2010-luvulle oppimisikä laski keskimäärin noin 1,5 vuodella. Pyöräilyn opettelussa käytetyistä välineistä otetiin tarkasteluun vain ensiväline, sillä alustavat tarkastelut osoittivat sen olevan vahvimmin yhteydessä pyöräilyn oppimisikään. Pyöräilytaidon oppimisikää vertailtiin suhteessa oppimisen ajankohtaan vuosikymmenien tasolla. MiesLIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Pyöräilytaidon oppimista selittävät tekijät 9 3. Kuviossa 1 on esitetty keskihajonnat selkeyden vuoksi vain aikuisen ja lapsen oppimisiän osalta. Toisessa vaiheessa kansainvälinen tutkijaryhmä, mukana myös tämän artikkelin kirjoittajista EH ja AL, tarkisti testauksen perusteella muokatun kyselyn soveltuvuuden eri maihin. Lopuksi pyöräilytaidon oppimisikää verrattiin eri ensivälineitä käyttäneiden välillä Kruskall-Wallisin testillä. Tilastollinen analyysi Tilastolliset analyysit suoritettiin IBM:n SPSS-tilasto-ohjelmalla (versio 26.0, SPSS Suomi, Espoo, Suomi). Kyselyn laadinnan ensimmäisessä vaiheessa se testattiin yhdessä maassa (485 testaajaa). Suomen aineistoon saatiin 494 vastausta maassa asuvilta tai maassa syntyneiltä vastaajilta. Tutkimukselle hankittiin eettisen toimikunnan hyväksyntä Lissabonin yliopistossa (Faculty of Human Kinetics, nro 22/2019). Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p < ,05. Kyselyyn saattoi vastata kymmenellä kielellä, kuten suomeksi. Voit tarvittaessa käyttää desimaalilukua 0,5”), opettelussa käytettyjen välineiden käyttöjärjestyksestä (”Numeroi käyttämäsi pyörät aikajärjestyksessä: potkupyörä [ei polkimia eikä apupyöriä]; polkupyörä, jossa on 2 apupyörää; polkupyörä, jossa on 1 apupyörä; tavallinen polkupyörä [jossa on polkimet ja ei ole apupyöriä]), opettelun paikoista (”Valitse kaikki sopivat vaihtoehdot: katu ja maantie; jalkakäytävä tai yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä; piha; leikkipuisto; puisto tai metsä; parkkipaikka; erillinen pyörätie tai jalkakäytävästä erotettu pyörätie; en muista; muu”) ja opettajista (”Valitse sopiva vaihtoehto: opettelin yksin; isä; äiti, molemmat vanhempani; vanhempieni ystävät; kaverini; muut perheenjäsenet; opettelin liikuntaharrastuksen parissa; en muista; muu”) sekä sukupuolesta (aikuinen: mies, nainen, muu / en halua vastata; lapsi: poika, tyttö, muu / en halua vastata). Tutkimushankkeessa pyöräilytaidolla tarkoitetaan kaksipyöräisellä polkupyörällä ilman apupyöriä ajamisen motorista taitoa. Pyöräilytaidon oppimisiässä havaittiin selvä laskeva trendi 1950-luvulta 2010-luvulle (Kuvio 1). Kysely toteutettiin verkossa LimeSurvey-alustalla. Pyöräilytaidon oppimisiän eroja eri vuosikymmenten välillä selvitettiin yksisuuntaisella kovarianssianalyysillä (ANCOVA), jossa huomioitiin oppijan sukupuoli, ensiväline, opettaja(t), fyysinen ympäristö ja oppijaa koskeva subjekti (lapsi / aikuinen itse). 1950ja 1960-luvuilla pyöräilemään oppineet olivat alle 10 prosentin osuudella aineistossa aliedustettuina verrattuna myöhemmillä vuosikymmenillä pyöräilytaidon oppineisiin. Esimerkiksi aineistonkeruun soveltumista Suomeen parannettiin lisäämällä opettelun paikkojen vastausvaihtoehtoihin luontoympäristö ja liikenneväylien tarkempi jaottelu. Aineiston hankinta Verkkokysely oli avoin 18 vuotta täyttäneille henkilöille. Sukupuolekseen ”muu” ilmoittaneita oli 1,1 prosenttia aineistosta. Lisäksi haluttiin selvittää pyöräilytaidon oppimisen mahdollista muutosta vuosikymmenten saatossa ja sitä, selittääkö oppimisen ajankohta oppimisikää. Vastaamisen kestoksi arvioitiin 5–15 minuuttia lasten lukumäärästä riippuen. Kovariaatit valittiin sillä perusteella, että ne edustavat motorisen oppimisen yksilö(sukupuoli, oppijan subjekti), ympäristö(opettaja, fyysinen ympäristö) ja tehtävätekijöitä (ensiväline) (Newell 1986) ja niiden voidaan siksi olettaa olevan yhteydessä pyöräilytaidon oppimiseen. Kyselyn tausta Tutkimusaineisto kerättiin osana Lissabonin yliopiston koordinoimaa L2Cycle-tutkimushanketta, jossa tarkastellaan pyöräilytaidon oppimiseen liittyviä tekijöitä eri maissa. Kun lapsia koskevat vastaukset laskettiin mukaan erillisinä tapauksina, aineisto sisälsi kaikkiaan 992 tapausta. Oppimisiän laskevassa trendissä näkyi 1980-, 1990ja 2000-lukujen kohdalla tasaantumisvaihe, jonka jälkeen 2010-luvulle tultaessa oppimisikä osoitti jälleen laskevaa trendiä. Suomalaisten vastaukset kerättiin kolmen kuukauden aikana joulukuun 2019 alusta maaliskuun 2020 alkuun. Naispuoliset pyöräilytaidon oppineet olivat hieman yliedustettuina aineistossa (55,2 %) verrattuna miespuolisiin (43,7 %). Huomionarvoista on, että vanhempien itseään koskeva arvio oppimisiästä osoitti päinvastaista eli nousevaa trendiä 1990ja 2000-luvuilla. Aineiston hankinnassa käytettiin kansainvälisesti yhdenmukaista kyselyä. Pyöräilytaidon oppimiseen liittyvä ymmärrys olisi tärkeää, sillä ymmärtämällä oppimista selittäviä tekijöitä voidaan edistää tämän perustavanlaatuisen liikuntataidon oppimista varhaisella iällä ja edistää liikunnallisen elämäntavan muodostumista. TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -MENETELMÄT JA -AINEISTO Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä yksilö-, ympäristöja tehtävätekijät selittävät pyöräilytaidon oppimista. Pyöräilytaidon oppimisiässä tapahtuneiden muutosten havainnollistamiseksi muodostettiin viivakuvaaja, jossa esitetään erikseen kunkin tarkasteltavan vuosikymmenen keskimääräinen oppimisikä erikseen naisja miespuolisten vastaajien kesken sekä vanhempien itseään koskevan arvion ja heidän lastaan koskevan arvion kesken. Pyöräilytaidon varhainen oppiminen ja siten mahdollistuva runsaan harjoitusmäärän kerryttäminen jo varhaislapsuudessa voi edistää niin liikuntaharrastuneisuutta kuin pikkulapsiperheiden ja koululaisten pyörällä liikkumistakin ja tuottaa siten terveysja muita hyötyjä yksilöille ja yhteiskunnalle. TULOKSET Pyöräilytaidon oppimista koskevan aineiston jakautuminen vuosikymmenittäin ja sukupuolittain on esitetty taulukossa 1. Kyselylinkkiä jaettiin Suomessa tutkimuksen toteuttajan, kansallisten ja paikallisten pyöräilyn kansalaistoimijoiden, liikenneja viestintäministeriön sekä yksityishenkilöiden sähköisillä viestintäkanavilla kuten sosiaalisen median (Twitter ja Facebook) julkaisuin, tiedottein sekä postituslistoilla
9 4 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Pyöräilytaidon oppimista selittävät tekijät. Pyöräilytaidon opettelussa käytetty ensiväline vuosikymmenittäin. Vuosikymmen Sukupuoli Oppijan subjekti Yhteensä Nainen / tyttö Mies / poika Muu Aikuinen Lapsi 1950-luku 11 17 28 28 1960-luku 46 37 83 83 1970-luku 70 44 1 102 13 11 1980-luku 124 74 2 153 47 200 1990-luku 107 69 2 97 81 178 2000-luku 60 63 2 30 95 125 2010-luku 95 102 3 200 200 Yhteensä 513 406 10 493 436 929 2,5 3,5 4,5 5,5 6,5 7,5 1950-luvulla 1960-luvulla 1970-luvulla 1980-luvulla 1990-luvulla 2000-luvulla 2010-luvulla Ik ä (v uo tt a) Aikuinen Lapsi Nainen/tyttö Mies/poika 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Tavallinen polkupyörä (jossa on polkimet ja ei ole apupyöriä) Polkupyörä jossa on 1 apupyörä Polkupyörä jossa on 2 apupyörää Potkupyörä (ei polkimia eikä apupyöriä) 19 50 -lu vu lla 19 60 -lu vu lla 19 70 -lu vu lla 19 80 -lu vu lla 19 90 -lu vu lla 20 00 -lu vu lla 20 10 -lu vu lla Kuvio 2. Taulukko 1. Pyöräilytaidon oppimisikää koskevan aineiston osallistujat vuosikymmenittäin. Kuvio 1. Pyöräilytaidon keskimääräinen oppimisikä vuosikymmenittäin
2010-luvulle tultaessa potkupyörästä vaikuttaa suhteellisen lyhyessä ajassa tulleen suosituin pyöräilytaidon opettelun ensiväline, joskin apupyörien käyttäminen tavallisen polkupyörän apuna oli edelleen suhteellisen yleistä 2010-luvulla. Pyöräilytaidon opettelun paikaksi ilmoitettiin yleisimmin piha kaikilla tarkastelluilla vuosikymmenillä (Kuvio 4). Erillinen pyörätie tai jalkakäytävästä erotettu pyörätie, leikkipuisto, puisto tai metsä sekä parkkipaikka ovat yleistyneet pyöräilytaidon harjoittelun paikkoina vuosikymmenten aikana. Yksisuuntainen ANCOVA-mallinnus osoitti, että pyöräilytaidon oppimisen ajankohdalla (vuosikymmen) ei ollut merkitsevää omavaikutusta oppimisikään (p > ,05) (Taulukko 2), vaikkakin parivertailut paljastivat oppimisiän olevan 2010-luvulla merkitsevästi 2000-lukua matalamman (dataa 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% 1950-luvulla 1960-luvulla 1970-luvulla 1980-luvulla 1990-luvulla 2000-luvulla 2010-luvulla Opetteli yksin Isä Äiti Molemmat vanhemmat Kaverit Muut perheenjäsenet Opetteli liikuntaharrastuksen parissa En muista 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% 1950-luvulla 1960-luvulla 1970-luvulla 1980-luvulla 1990-luvulla 2000-luvulla 2010-luvulla Piha Katu tai maantie Jalkakäytävä tai yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä Erillinen pyörätie tai jalkakäytävästä erotettu pyörätie Leikkipuisto Puisto tai metsä Parkkipaikka En muista LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Pyöräilytaidon oppimista selittävät tekijät 9 5 Kuvio 3. Tulosten mukaan tavallinen polkupyörä ilman apuvälineitä oli vallitseva ensiväline 1950ja 1960-luvuilla. Kahdella apupyörällä varustettu polkupyörä oli tämän jälkeen vallitseva ensiväline neljän vuosikymmenen ajan, aina 2000-luvulle asti. Sen sijaan molempien vanhempien osallistumisesta on muodostunut vuosikymmenten saatossa selvästi yleisin pyöräilytaidon opetusmuoto. Pyöräilytaidon opettajissa on havaittavissa selviä yleisyyseroja eri vuosikymmenten välillä. Katu tai maantie ilmoitettiin toiseksi yleisimmäksi paikaksi aina 1970-luvulle saakka, jonka jälkeen jalkakäytävä tai yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä jakoi kakkossijan yleisimpänä ympäristönä 2000-luvulle asti. Tulosten mukaan muut perheenjäsenet opettivat pyöräilytaitoa vielä noin 10 prosentissa tapauksista 1950–1970-luvuilla, mutta näiden osuus on hävinnyt lähes olemattomiin 2000–2010-luvuilla. Pelkästään isä on ollut tärkeimmän opettajan roolissa huomattavasti yleisemmin kuin pelkästään äiti kaikilla tarkastelluilla vuosikymmenillä. Suosituin pyöräilytaidon opettelussa käytetty ensiväline on vaihtunut kahteen kertaan 1950ja 2010-lukujen välissä (Kuvio 2). Kuvio 4. Pyöräilytaidon opetteluun käytetty fyysinen paikka.. Kokonaisuutena vaikuttaa siltä, että pyöräilytaidon opettelussa käytettävien erilaisten fyysisten paikkojen määrä on lisääntynyt vuosikymmenten aikana. Pyöräilytaidon opettaja(t) vuosikymmenittäin. Yhden apupyörän polkupyörää käytti pyöräilytaidon opettelussa vain harva. Yksin opettelun raportoitiin olleen vielä 1950–1960-luvuilla yleisin tapa oppia pyöräilytaito, jonka jälkeen yksin opettelu on harvinaistunut ja 2000-luvulle tultaessa käytännössä hävinnyt. Sen jälkeen 2010-luvulla jalkakäytävä tai yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä oli selvästi toiseksi yleisin harjoittelun ympäristö. puolisten ja naispuolisten keskimääräiset pyöräilytaidon oppimisiät noudattivat samankaltaista laskevaa trendiä, joskin miespuolisten oppimisikä oli johdonmukaisesti hieman naispuolisten oppimisikää matalampi
Tulokset osoittavat, että potkupyörällä harjoittelu mitä ilmeisimmin edistää merkittävästi pyöräilytaidon oppimista. Pyöräilytaidon oppimista selittävät tekijät. Lisäksi haluttiin tutkia pyöräilytaidon oppimisen mahdollista muutosta vuosikymmenten saatossa ja sitä, selittääkö oppimisen ajankohta (vuosikymmen) oppimisikää. Vanhempien halukkuutta liikuntavälineiden hankintaan on todennäköisesti lisännyt liikuntaharrastuksiin ja terveelliseen elämäntapaan kasvattamisen nousu vanhemmuuden ihanteisiin (ks. Potkupyöräily mahdollistaa siten tasapainon ja välineenhallinnan harjoittelun ennen näiden komponenttien integroimista motorisesti haastavaan ja pyöräilylle ominaiseen voimantuottotapaan, eli polkimien polkemiseen (Cox 2019, 64). Salasuo & Ojajärvi 2013, 177–178). ei esitetä tässä). Muutosta ei kuitenkaan tilastollisesti merkitsevästi selittänyt oppimisen vuosikymmen vaan ennen kaikkea pyöräilyn opetteluun liittyvä tehtävätekijä, eli opettelussa käytetty ensiväline. Potkupyöräilyä vastaavaa tapaa, eli ”pyörällä kävelyä” on hyödynnetty menestyksekkäästi myös maahanmuuttajataustaisten aikuisten pyöräilytaidon opettamisessa (van der Kloof 2015). Tulokset osoittivat, että pyöräilytaidon oppimisikä on laskenut keskimäärin 1,5 vuotta 1950-luvulta 2010-luvulle siirryttäessä. Tilastollinen merkitsevä vaikutus (1 %) oppimisikään oli myös sillä, koskiko oppimisikä kyselyyn vastaajan lasta vai vastaajaa itseään. Tämän tutkimuksen löydökset tukevat Maurasen (2007, 141, 155–156; 2005, 309) havaintoja siitä, että 1900-luvun puolivälistä alkaen on yhä useampien suomalaislasten saatavilla ollut lapsille soveltuvia välineitä. Tähän liittyen havaittiin, että oppijaa koskevalla subjektilla (lapsi / aikuinen itse) oli tilastollisesti merkitsevä, joskin vähäinen (1,2 %) omavaikutus oppimisikään. Yleisellä tasolla on havaittu, että aiempi motorinen harjoittelu edesauttaa samankaltaisiksi tiedostettujen ja koettujen motoristen taitojen oppimista (Drews 2013). Osa kyselyyn vastanneista arvioi oman pyöräilytaidon oppimisiän lisäksi oman lapsen pyöräilytaidon oppimisikää. Elintason kohoaminen alkoi 1960–1970-luvuilla sallia useimmille perheille lasten omien pyöräilyvälineiden hankinnan, polkupyörävalmistajien lapsiperheisiin kohdistuva markkinointi lisääntyi (Mauranen 2005, 174, 309), ja liikuntavälineisiin liittyvä kuluttaminen lisääntyi yhteiskuntaluokkaan katsomatta myös 1900-luvun lopun vuosikymmeninä (Zacheus 2008, 247–252). Vanhemmat arvioivat oppineensa pyöräilemään itse keskimäärin 5,16-vuotiaana ja lasten oppineen 4,57-vuotiaana. Potkupyöräilyn ja polkupyöräilyn välille samankaltaisuutta synnyttävät lähes identtinen ajoasento (lukuun ottamatta jalkoja) sekä painonsiirtoon perustuva tasapainon hallinta ja tätä kautta hyvin samankaltainen välineenhallinta. 2011), joten pyöräilytaito voikin edustaa suhteellisen itsenäistä ja erillistä motorisen taidon ja oppimisen osa-aluetta. On tärkeää huomata, että vaikka pyöräilytaidon oppimisessa ensivälineellä vaikuttaisi olevan itsenäinen tärkeä roolinsa, niin muutokset välineiden käytössä, kuten apupyörien ja sittemmin potkupyörien yleistyminen, kytkeytyvät laajempiin lasten leikin ja liikkumisen sosiokulttuurisen ympäristön ja lapsiperheiden elämäntapojen muutoksiin. Erityisesti potkupyörää ensivälineenä käyttäneet oppivat pyöräilytaidon merkittävästi varhaisemmin kuin apupyörillä varustettua polkupyörää tai polkupyörää ilman apupyöriä ensivälineenä käyttäneet. Potkupyörää ensivälineenä käyttäneillä pyöräilyn oppimisikä oli tilastollisesti merkitsevästi matalampi kuin kahdella apupyörällä varustettua pyörää (Kruskal-Wallis H = 165,58, p < ,001) ja tavallista pyörää ensivälineenä käyttäneillä (Kruskal-Wallis H = 383,73, p < ,001). Suurimman oppimisikää selittävän omavaikutuksen havaittiin olevan opettelussa käytetyllä ensivälineellä, jonka selitysosuus selitti lähes 9 prosenttia (p < ,001) pyöräilyn oppimisiässä havaitusta kokonaisvaihtelusta. Myös kahdella apupyörällä varustettua pyörää ensivälineenä käyttäneillä oppimisikä oli merkitsevästi matalampi kuin tavallista pyörää ensivälineenä käyttäneillä (Kruskal-Wallis H = 218,15, p < ,001). Kokonaisuudessaan käytetty ANCOVA-malli selitti 16,3 prosenttia pyöräilytaidon oppimisiästä (Taulukko 2). Lisäksi on syytä huomata, että lasten motorisissa taidoissa on keskimäärin tapahtunut hienoista heikentymistä 1970-luvulta 2000-luvulle (Vandorpe ym. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä yksilö-, ympäristöja tehtävätekijät selittävät pyöräilytaidon oppimista. Nämä samankaltaisuudet mahdollistavat edelleen sen, että potkupyörällä pystytään ajamaan lähes kaikissa samoissa ympäristöissä kuin tavallisella polkupyörälläkin. Vanhempien rooli lasten leikissä ja liikkumisessa on toisaalta laajenTaulukko 2. Muuttujat Tyypin III neliöiden summa df Keskineliö F p ?² Ajankohta (vuosikymmen) 12.401 6 2.067 1.706 0.117 0.012 Sukupuoli 4.301 1 4.301 3.549 0.060 0.004 Ensiväline 96.822 1 96.822 79.903 0.000 0.086 Opettaja(t) 0.658 1 0.658 0.543 0.462 0.001 Fyysinen ympäristö 0.584 1 0.584 0.482 0.488 0.001 Oppija lapsi / aikuinen itse 12.504 1 12.504 10.319 0.001 0.012 9 6 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Pyöräilytaidon oppimista selittävät tekijät. Pyöräilytaidon oppimisiät olivat keskimäärin 4,11 vuotta potkupyörää, 4,83 vuotta kahdella apupyörällä varustettua pyörää ja 5,79 vuotta tavallista pyörää ensivälineenä käyttäneillä. Lasten pyöräilytaidon oppimisikä arvioitiin johdonmukaisesti vanhempien omaa ja muiden vastanneiden aikuisten oppimisikää matalammaksi. Vaikka pyöräilytaidon opettajissa ja fyysisissä ympäristötekijöissä havaittiin selkeitä muutoksia vuosikymmenten välillä, niin ne eivät merkitsevästi selittäneet pyöräilytaidon oppimisikään liittyvää vaihtelua. Tulokset osoittivat, että ensiväline selitti pyöräilytaidon oppimisiän vaihtelusta lähes yhdeksän prosenttia, kun vastaavasti oppimisen vuosikymmen selitti vaihtelusta vain yhden prosentin verran. Yhteenvetona voidaan todeta, että pyöräilytaidon oppimiseen liittyvät yksilö-, ympäristöja tehtävätekijät ovat muuttuneet huomattavasti 1950ja 2010-lukujen välillä, mutta vain opettelun ensiväline näyttäisi tilastollisesti merkitsevästi selittävän oppimisiässä havaittavaa vaihtelua
Näitä epävarmuustekijöitä pyrittiin huomioimaan tilastollisessa mallinnuksessa parhaalla mahdollisella tavalla, esimerkiksi ottamalla pyöräilytaidon oppijan subjekti mukaan yhdeksi selittäväksi tekijäksi. Näiden olettamusten testaamiseksi vaaditaan pitkittäistutkimuksia. Erityisiä haasteita muistamisen suhteen voivat olla pitkä aikaväli pyöräilytaidon oppimisajankohtaan (esim. On todennäköistä, että molempien vanhempien ja lasten lisääntyneen yhteisen ajankäytön seurauksena myös pyöräilytaidon opetteluun käytettävä aika on lisääntynyt. 2013) ja siksi tämä ikäkausi on otollinen vaihe syventää pyöräilyn perustaidoista liikenteessä kulkemisen taitoihin. Useat vaikutukset ovat todennäköisesti välillisiä ja useiden eri tekijöiden väliseen vuorovaikutukseen perustuvia. Lapsen varhaisella pyöräilemään oppimisella voi olla lisäksi vanhemmille itselleen merkityksellisiä seurauksia, sillä lapsen pyöräilytaidon kehittyessä tarve hänen kuljettamiseensa kärryillä, pyörän turvaistuimella tai muilla tavoin vähentyy. Myös opettelun ympäristöjen monipuolistuminen voidaan liittää liikenneympäristön muutokseen. Viime vuosikymmeninä lähiliikuntapaikkoihin panostaminen (Liikuntapaikkarakentamisen suunta-asiakirja, 2014, 8) on tuonut asuinalueille erilaisia omaehtoisen liikunnan paikkoja, joissa on usein tilaa myös pyöräilyn harjoittelijoille. Lisäksi Suomessa kerättyä aineistoa voidaan pitää kohtuullisen suurena, joka mahdollisti oppimisikää selittävien tekijöiden tutkimisen luotettavasti määrällisin menetelmin. Vaikkei opettajilla siis todettu merkitsevää itsenäistä vaikutusta lasten pyöräilytaidon oppimisikään tässä tutkimuksessa, niin on tärkeää huomata, että pyöräilyn oppiminen tapahtuu aina vuorovaikutuksessa sosiaalisen kontekstin kanssa (Cox 2019, 63–64). lasten vai aikuisten polkupyörä?) tulisi selvittää jatkossa tarkemmin, sillä lasten pyörät alkoivat yleistyä Suomessa vasta 1950-luvulla (Mauranen 2005, 309). Tutkimuksen rajoitteena voidaan pitää osallistujien muistamiseen perustuvaa tietoa ja sen luotettavuutta. Voi olettaa, että varhainen pyöräilytaidon oppiminen ja sitä kautta pyöräilyn perustaitojen ja liikennetaitojen harjaantuminen vahvoiksi kouluikään mennessä lisää lapsen itsevarmuutta ja vanhempien luottamusta esimerkiksi koulumatkojen itsenäiseen pyöräilyyn (Weiss 2013). Nykyisellään pienlapsiperheiden arjessa pyöräilyn merkitys arjen kulkumuotona on vähäinen; siihen viittaa vain 5 prosentin kulkumuoto-osuus 30–44-vuotiailla 2010-luvun alussa (Somerpalo ym. Tuloksissa näkyvä vanhempien roolin kasvu pyöräilyn opettelussa kytkeytynee myös sisarusten määrän vähentymiseen (ks. Kiitokset: Haluamme osoittaa kiitokset kaikille tutkimukseen osallistuneille henkilöille. Varhaislapsuudessa liikunta-aktiivisuus keskimäärin kasvaa iän myötä (Sääkslahti ym. Meinander 2010, 230). 1990-luvulta alkaen pyöräilyn turvallisuudelle ja sujuvuudelle on tehty tilaa myös autoliikenteen kustannuksella, esimerkiksi nopeusrajoituksin. Tämä mahdollisti pyöräilytaidon oppimiseen vaikuttavien tekijöiden tutkimisen teorialähtöisesti ja aiempaan tutkimusnäyttöön pohjautuen. Oman pihan todettiin olleen pysyvästi yleisin pyöräilytaidon opettelun paikka, ja tämä vahvistaa käsitystä siitä, että kodin välitön lähiympäristö on pienten lasten keskeisin motoristen taitojen opettelun ympäristö (Laukkanen & Rannikko 2010). Kulttuuritaustan voi olettaa olevan yksi pyöräilytaidon oppimiseen vaikuttavista tekijöistä (Newell 1986). Toisaalta otoksen kattavuus eri vuosikymmeniltä ei ollut riittävä siihen, että ajankohdan ja ensivälineen välistä interaktiota oppimisiän suhteen olisi voitu luotettavasti selvittää. 2015, 23–24). Erilaisten kevyen liikenteen väylien määrä kuusinkertaistui 1970-luvun puolivälistä vuoteen 2000. Se lienee myös kasvattanut vanhempien tietoisuutta lapsen tarvitsemasta oppimisen tuesta. Lasten pyöräilyn yleisyyden edistämisen kannalta olisikin jatkossa olennaista kehittää ymmärrystä siitä, millaisten kehityksellisten mekanismien kautta eri tekijöiden vaikutukset pyöräilytaidon oppimiseen ja pyöräilyn yleisyyteen välittyvät ja mikä näiden vaikutusten merkitys on pitemmällä aikavälillä. Pyöräilytaidon opettelun ensivälineen laatua (esim. On kuitenkin epäselvää tutkimustiedon puuttuessa, kuinka paljon varhaisesta pyöräilytaidon oppimisesta on pitkällä aikavälillä etua esimerkiksi koulumatkapyöräilyssä ja mihin nämä mahdolliset edut perustuvat. valtaosin Suomessa syntyneistä ja oletettavasti pyöräilystä kiinnostuneista. Vastaavasti viivästynyt pyöräilytaidon oppiminen ja sitä kautta lyhyeksi jäävä perusja liikennetaitojen harjoitteluaika voi olettaa laskevan lapsen itsevarmuutta ja vanhempien luottamusta ja tätä kautta todennäköisyyttä pyörällä koulumatkojen itsenäiseen kulkemiseen koulu-uran alussa ja myöhemminkin. Jatkossa olisi tärkeää saada kansallisesti edustavaa tietoa ja myös Suomeen muuttaneiden ja täällä pyöräilemään oppineiden tilanteesta. Kiitämme myös Rita Cordovilia Lissabonin yliopistosta ja hänen organisoimaansa kansainvälistä L2Cycle-tutkimushanketta, jonka osana tämä pyöräilytaidon oppimisen kansallinen tutkimus toteutettiin. 1970-luvulta kevyen liikenteen olosuhteet alkoivat saada painoarvoa liikennesuunnittelussa, ja lasten pyöräilyn turvallisuutta pyrittiin lisäämään sijoittamalla se jalkakäytävien puolikkaille. Kadun tai maantien hyödyntämisen yleisyyden huomattava väheneminen 1950–1960-lukujen vaihteessa selittynee pyöräilyn heikentyneellä asemalla autoistuneessa katukuvassa (Mauranen 2007, 167). Moll & Kuusi 2019). Tutkimuksen vahvuudet ja puutteet Tutkimuksen vahvuuksina voidaan pitää kansainvälistä, erityisesti motoriseen oppimiseen keskittyvää, tutkijaverkostoa, joka yhteistyössä suunnitteli ja toteutti tutkimuksen. LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Pyöräilytaidon oppimista selittävät tekijät 9 7. Yhteenvetona voidaan todeta, että pyöräilytaidon oppimiseen todennäköisesti vaikuttavat useat yksilö-, ympäristöja tehtävätason tekijät, joiden suoraa vaikutusta on vaikea todentaa. Tämä lapsilähtöisyyttä korostava trendi on monella tapaa vauhdittanut lapsiperheiden elämäntapojen muutosta. tunut myös riskiajattelun vahvistuessa, sillä se on sälyttänyt vanhemmille vastuuta lasten valvonnasta ja turvallisuudesta (Moll & Nevalainen 2018). 1950-luku) ja lisäksi itseään ja toisen ihmisen (lapsen) oppimiseen liittyvien tekijöiden muistaminen tasapuolisesti. Keskeinen muutos on ollut 1980-luvulta 2010-luvulle vanhempien lastenhoitoon käyttämän ajan huomattava lisääntyminen ja tasa-arvoistuminen vanhempien välillä (Miettinen & Rotkirch 2012). On myös hyvä huomioida, että tämän tutkimuksen otannassa ei pyritty edustavuuteen, josta johtuen otos koostui mm. Pyöräilytaidon oppimista selittävinä tekijöinä fyysiset ympäristötekijät eivät nousseet tilastollisesti merkitseviksi, vaikka niiden havaittiinkin osin muuttuneen ja monipuolistuneen vuosikymmenten saatossa. (Kallioinen 2002, 82–92.) Pyöräilytaidon harjoittelun fyysisten ympäristöjen monipuolistuminen selittyy myös sillä, että vuosikymmenten mittaan tapahtunut kaupungistuminen on vienyt lapsiperheet tiiviin yhdyskuntarakenteen ympäristöihin, joissa on enemmän rajattuja ja erikseen nimettyjä paikkoja leikille ja liikunnalle (mm
L. Puusta pelikentille: varhaisvuosien fyysisten ja sosioemotionaalisten ympäristötekijöiden yhteys 7-vuotiaiden lasten motorisiin perustaitoihin ja liikunnan itsearviointeihin. Opetusja kulttuuriministeriö. 2016. Urban Histori 48 (1), 125– 42. 2013. Cycling, modernity and national culture. Whiting (toim.) Motor Development in Children: Aspects of Coordination and Control. Social History 41 (3), 233-248, DOI: 10.1080/03071022.2016.1180897 Pavelka, J., Sigmundová, D., Ham . Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. Building children’s independent and active lifestyles. Built Environmental Correlates of Walking and Cycling in Dutch Urban Children: Results from the SPACE Study. Cycling: A Sociology of Vélomobility. Van der Kloof, A. 2016. Liikunta & Tiede 50 (2–3), 27–31. International Journal of Circumpolar Health 75 (1). International Journal of Environmental Research and Public Health 7 (5), 2309–2324, https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/ PMC2898051/pdf/ijerph-07-02309.pdf, 27.3.2021 Ducheyne, F., Bourdeaudhuij, I., Spittaels, H. https://ecf.com/ sites/ecf.com/files/VanderKloof.A_Building_childrens_independent_ and_active_lifestyles.pdf, 27.3.2021. Individual, social and physical environmental correlates of’ never’ and’ always’ cycling to school among 10 to 12 year old children living within a 3.0 km distance from school. & Van Cauwenberg, J. Burlington, MA: Jones & Bartlett Learning. Liikuntapaikkarakentamisen suunta-asiakirja. LIKEaBIKE. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 4. Yhteistä aikaa etsimässä. Teoksessa T. M., Stodden, D. & Kalman, M. Active transport among Czech school-aged children. C. 2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 48–75. 2015. & Gallahue, D. Sukupolvia liikkeessä – fyysisestä pakkoaktiivisuudesta liikkumattomuuteen. & Iivonen, S. 2010. & Tammelin, T. 2012. 2013. Moll, V. A .B., Andersen, L. Tunturi (toim.) Eletty ja muistettu tila. Syrjämaa & J. Pyöräilyn institutionaalinen asema liikennesuunnittelussa. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 21 (3), 378–388. Liikunnallisen lapsuuden askelmerkit asetetaan jo päiväkotiiässä. & Carver, A. 2011. Acta Universitatis Palackianae Olomucensis Gymnica 42(3), 17–26. https://doi.org/10.3402/ijch.v75.33319 Kallioinen, J. de Vries, S.I., Hopman-Rock, M., Bakker, I., Hirasing, R. 2011. Constraints on the Development of Coordination. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. Lessons learned trough training immigrant women in the Netherlands to cycle. Lontoo ja New York: Routledge. Amsterdam, the Netherlands: Marting Nijhoff, 341–361. Meinander, H. 2019. & Lubans, D. Teoksessa Peter, Cox (toim.) Cycling Cultures. & van Mechelen, W. Elämäntavat sukupolvien murroksissa. 2012. Seasonal and socio-demographic determinants of school commuting. Journal of Motor Learning and Development 1 (2), 38–44. VATT-keskustelualoitteita 267. 2013. 2015. 2008. Liikuntatieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto. Journal of Science and Medicine in Sport 20(3), 267–272. ík, Z. 2018. Active commuting to school in Finland, the potential for physical activity increase in different seasons. Korjattu painos. Zacheus, T. Elore, 25(2), https://doi.org/10.30666/ elore.77213, 27.3.2021 Newell KM. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 32/2015. The Körperkoordinationstest für Kinder: reference values and suitability for 6–12-year-old children in Flanders. & Hornyak, J. 2010. 2002. Back to the future: Research trends in youth motivation and physical activity. Salasuo, M. https://www.likeabike.co.uk/, 27.3.2021 Mauranen, T. Merkityksellinen tila: lähiöasuminen arkkitehtuurin, asukkaiden, menneen ja nykyisen kohtaamisena. F. 1986. 2019. Wade & H. Van der Kloof, A. Children’s Motor Skill Learning Is Influenced by Their Conceptions of Ability. ”Silloin oli ihan normaalia, että lapset kulkivat itsekseen tarhaan ja sieltä kotiin”: Muistitietoaineistojen itsenäiset kaupunkilaislapset. Kallio, J., Turpeinen, S., Hakonen, H. & Rotkirch, A. E. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9:142 Drews, R., Chiviacowsky, S. Oja, P., Titze, S., Bauman, A., de Geus, B., Krenn, P., Reger-Nash, B. Ghekiere, A., Deforche, B., Carver, A., Mertens, L., de Geus, B., Clarys, P., Cardon, G., De Bourdeaudhuij, I. Helsinki: Helkama Bica Oy ja Kustannusosakeyhtiö Otava. From city streets to suburban woodlands: the urban planning debate on children’s needs, and childhood reminiscences, of 1940s–1970s Helsinki. 2002. & Nevalainen, L. Perhebarometri. Helsinki: Väestöliitto. Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, 111–180. Weiss, M. Health benefits of cycling: a systematic review. Pediatric Exercise Science, 25(4), 561–572. Teoksessa Häkkinen, Antti, Puuronen, Anne, Salasuo, Mikko & Ojajärvi, Anni, Sosiaalinen albumi. Helsinki: Liikenneja viestintäministeriö. & Kohlenberger, T. 2012. Helsinki: WSOY. https://www.doria.fi/bitstream/ handle/10024/148217/k267.pdf?sequence=1 Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-549-1, 27.3.2021 Laukkanen, A. 2010. & Kuusi, H. Helsinki: Liikennevirasto. Mauranen T. Helsinki: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. M., Morgan, P. Turun yliopiston julkaisuja C 268. Liikenneja viestintäministeriön julkaisuja 5/2018. & Cardon, G. 2013. R. & Krankka, A. Väestöntutkimuslaitos, katsauksia E 42/2012. & Lenoir, M. J., Barnett, L. Pyöräilyanalyysi henkilöliikennetutkimuksen aineistosta – Pyörämatkat, pyöräilijät ja pyöräilyn valintaan vaikuttavat tekijät. LÄHTEET Bell, L., Timperio, A., Veitch, J. R. Suomen historia. Preventive Medicine 52 (1), 133–135 Cox, P. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 21 (4), 496–509. Physical Activity Benefits of Learning to Ride a Two-Wheel Bicycle for Children With Down Syndrome: A Randomized Trial. Individual, social and neighbourhood correlates of cycling among children living in disadvantaged neighbourhoods. Vandorpe, B., Vandendriessche, J., Lefevre, J. & Bere, E. & Rannikko, O. 2005. Miettinen, A. Lapsiperheiden ajankäyttö 2000-luvulla. Goodway, J., Ozmun, J. & Ojajärvi, A. Physical Therapy 91 (10), 1463–1477. Journal of Science and Medicine in sport 23 (1), 157–163 Borrestad, L. Ulrich, D., Burghardt, AmR., Lloyd, M., Tiernan, C. Sääkslahti, A., Soini, A., Mehtälä, A., Laukkanen, A. Oosterhuis, H. B. 2011. Understanding motor development: infants, children, adolescents, adults, 8th ed. Insights into children’s independent mobility for transportation cycling—Which socio-ecological factors matter. Kongressiesitys, Velo-city 2019, Dublin. https://doi.org/10.1017/S096392681900083X Moll, V. 2014. Sports Medicine 48, 1533–1540. Linjat, rakenteet ja käännekohdat. 2018. 2020. Teoksessa: M. Somerpalo, S., Kallio, R., Lehto, H. 2019. 2017. 9 8 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 4-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Pyöräilytaidon oppimista selittävät tekijät. Pion, R., Vayens, S., Philippaerts, R. & Wulf, G. Ajatte tuulenkeveydellä! Teoksessa Pyörällä halki aikojen – Velomania, Tampereen museoiden julkaisuja 98, Tampere: Vapriikki, 95–171. Hopeasiipi – Sata vuotta Helkamaa. Hulteen, R. DOI: 10.5507/ ag.2012.014 Saarikangas, K. 2018. 2019. Pro gradu tutkielma. Development of Foundational Movement Skills: A Conceptual Model for Physical Activity Across the Lifespan. 2011. Chester, UK: University of Chester Press, 78–104
Järjestäjä: Liikuntatieteellinen Seura Yhteistyössä: Helsingin Urheilulääkäriasema | Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHU | Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos | Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka | Paavo Nurmi -keskus, Turku | Tampereen Urheilulääkäriasema | Suomen Fysioterapeutit | Helsingin yliopisto | Jyväskylän yliopisto | Oulun yliopisto | Turun yliopisto Katso tarkempi ohjelma www.lts. Tule päivittämään tietosi, keskustelemaan ja tapaamaan muita alan toimijoita liikuntalääketieteen verkoston tärkeimpään vuosittaiseen kohtaamiseen Suomessa! Viimeinen ilmoittautumispäivä on torstai 11.11.2021. Tapahtumaan voi osallistua myös etäyhteydellä. Lisää suorituskykyä! – terve ja menestyvä urheilija #LLTP21 XXVIII Liikuntalääketieteen päivät 1.–2.12.2021 Original Sokos Hotel Presidentti, Helsinki www.lts.. Päivien tarkoituksena on luoda kokonaisvaltainen näkemys urheilijan suorituskyvyn tukemiseen ja terveyden edistämiseen. Suomenkielinen abstrakti tulee jättää 22.9.2021 klo 16.00 mennessä. /tapahtumat. /tapahtumat Tervetuloa mukaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2021 -kilpailuun! Kilpailuun voi osallistua 1.1.2021 jälkeen julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Abstraktilomake ja kilpailun ohjeet löytyvät osoitteessa www.lts
Ihminen on kokonaisuus, jonka hyvinvointiin liikunta vaikuttaa. Erinomaisen fyysisen kunnon ja tekniikan ohella on tunnettava itsensä, kehitettävä jatkuvasti psyykkisiä taitojaan ja osattava nauttia tekemisestään. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 169 (3. ”Urheilupsykologia on läsnä jokaisessa kohtaamisessa urheiluympäristössä ja sen oppeja voi soveltaa myös muissa toimintaympäristöissä.”. painos) Hinta 40 € (+toimituskulut) Jäsenet ja opiskelijat 30 € (+toimituskulut) Myynti: www.tiedekirja.fi ”Jokainen kohtaaminen on psyykkistä valmennusta” Urheilupsykologian perusteet auttaa ymmärtämään urheilun ja liikunnan ilmiöitä, kehittämään psyykkisiä taitoja sekä parantamaan suorituksia psyykkisen valmentautumisen tekniikoiden avulla. Jokaisen on hyvä ymmärtää miten urheilussa voi päästä huippusuorituksiin. Hyödyllistä luettavaa yhtä hyvin huippu-urheilijoille ja valmentajille kuin liikunnan harrastajille ja ohjaajille