Liikunta & Tiede 5/2002 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Liikunta • • suo1aa Ja , kuntouttaa •• •• SYDANTA •• •• KUN VAHANKIN •• •• ON RIITT AV ASTI Psyykkinen hyvinvointi ja liikunta Terveysliikunta tepsii VERENPAINEESEEN
Varoituksen sanoja on jo esitetty. Onko tiederaportointi tosiaan niin nerokasta, että se vuodesta toiseen pystyy lyömään markkinoiden mielikuvatehtailijat niiden omassa lajissa kansalaisten kiinnostuksen herättämisessä. *** Myös liikuntalääketiede kiinnostaa. Tutkittu tieto tulee varmasti olemaan myös liikuntatiedotuksen alueella välttämätön, mutta ehkä ei riittävä ehto. Voiton lääketieteelle takasi tutkimuksen tekijöiden mukaan sen läheisyys ihmisten omaan elämään. Loistava nykyisyys ei kuitenkaan takaa auvoista huomista. Tulos osoittaa Liikuntalääketieteen keskusten onnistuneen päivien ohjelman kokoamisessa. Palautteen keskeinen ja järjestäjille mieleinen viesti oli, että reilusti yli 90 % vastanneista arvioi päivien sisällön, kiinnostavuuden, asiantuntemuksen ja tieteellisyyden erinomaiseksi tai hyväksi. Liikuntatieteen ja liikuntalääketieteen tiedonvälityksessä on 2 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 hyvä pitää tuntosarvet herkkinä ja aistia huomisen heikkoja signaaleja. Lääkemääräyksiä ja TV-houkutuksia TEIJO PYYKKÖNEN yksyllä 2001 julkaistun Tiedebarometrin mukaan 62 % suomalaisesta ilmoitti seuraavansa aktiivisesti tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa koskevia asioita. 64-66 Rhinoceros Oy Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n virallinen tiedotus lehti Paino: Vammalan Kirjapaino Tilaukset: puh 09-4542 720, fax: 09-45427222 Kestotilaus 29 euroa Vuosit ilaus 32 euroa 39. Liikuntalääketieteen Päivät soveltuvat hyvin alan kehityksen ja ilmiöiden arvioimiseen: mikä on totta, mikä tarua. Vaikka lukua saattaa kaunistaa sosiaalinen suotavuus eli tieteestä kuuluu olla kiinnostunut, tarjoaa se hyvän lähtökohdan tieteen tiedotukselle. Palautelukujen lämmössä päivien järjestäjien luulisi olevan helppo tuuletella. Tämä Liikunta & Tiede -lehden numero tarjoaa laajan raportin päivistä myös niille, jotka eivät tällä kertaa mahtuneet mukaan. Kiinnostavimmaksi tieteenalojen vertailussa nousi lääketiede. vuosikerta ISSN 0358-7010. Liikuntalääketieteen tulosten raportoinnissa on kohtalokasta oikaista tai yleistää. Riittävätkö tämän päivän tiedetarjoilut tulevaisuudessa. Tämä puoltaa jatkamista tarkalla, alan tieteellisen raportoinperinteen linjalla. Valtaisa ja tasoltaan kirjava tietotarjonta etenkin sähköverkoissa pakottanee kilpailemaan tiedon lisäksi myös kiinnostavuudella ja sovellettavuudella. 09-45427222 e-mail: lts@stadion fi 1 nternet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Lasse Kannas (vast) . Toisaalta etenkin Internetin ja television kautta haastetaan lääketiedettä tosissaan. Näissä välineissä on jo nyt tarjolla jos jonkinlaisia kansalaisia kiihottavia ja helposti tilattavia itsehoitovempaimia, jotka lupaavat paitsi vaivojen parannusta myös hemmotella heikot vahvoiksi ja taikoa rumat kauniiksi. "Mitä hyötyä?" on kysymys, johon tulee jatkossa aina varautua. Vastanneista 73 % ilmoitti seuraavansa sitä. *** Terveys on kaikille vakava ja tärkeä asia. Liikunta &Tiede 5/2002 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, ete läkaarre 00250 Helsinki puh 09-4542720 fax. Lokakuussa pidetyt XI Liikuntalääketieteen Päivät "Reseptillä liikuntaa'' keräsivät paikalle enemmän väkeä kuin yhteen isoon saliin mahtui. Maistiaisia tästä saatiin myös Liikuntalääketieteen Päivillä: vaikka lähes 80 % vastanneista piti päivillä jaetun tiedon sovellettavuutta tasoltaan erinomaisena tai hyvänä, niin 16 % arvioi sovellettavuuden välttäväksi. Heinonen ReiJo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kuvat: Antero Aaltonen, Sakari Viika Ulkoasu: koodi s. Verkottuva maailma ei enää olisikaan niin tiedekeskeinen ja -uskoinen kuin ennen. Teijo Pyykkönen Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Mikael Fogelholm Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Mistä on oikeasti hyötyä. Mitkä ovat oikeita, mitkä vääriä reseptejä. Päivien osanottajille jaettiin palautelomake, jonka palautti täytettynä lähes sata osallistujaa (34 % ) . Jyvät on syytä erottaa akanoista
Liikunta sijoittuu varsin hyvin eri elintapamuutoksia verrattaessa. Myönteisiä mielialavaikutuksia tuottaa lähes mikä tahansa kohtalaisen aktiivinen, myönteiseksi koettu liikunta. Entiset huippu-urheilijat pärjäävät muita vähemmillä lääkkeillä iäkkäänä. Teijo Pyykkönen 67 L TS sivu. Sudhir Kuri 17 Syke kertoo. Seuran puheenjohtajana jatkaa Pauli Vuolle, varapuheenjohtajaksi valittiin Antti Uutela.. Urho Kujala 20 XI Liikuntalääketieteen päivät: LUENTOTIIVISTELMÄT JA ABSTRAKTIT 57 Urheilun megatapahtumista elämys ja aktiivi matkoihin. Liikuntamatkailu erikoistuu. Liikunnasta on merkittävää hyötyä infarktista toipumisessa ja sydänpotilaiden kuntoutuksessa. Huono fyysinen kunto on sydänja verisuonisairauksia ennustava tekijä samaan tapaan kuin kohonnut verenpaine, tupakointi, korkea kolesteroli, diabetes tai lihavuus. Samuli Nissinen 18 Terveitä päiviä näkyvissä. Sen vaikutus on lähes samaa luokkaa kuin yhdellä verenpainelääkkeistä. Liikunnan psykologiset vaikutusmekanismit ovat yhä arvoitus. Jari Laukkanen 16 Vuoden 2002 parhaat liikuntalääketieteen tutkimukset: Huono kestävyyskunto on aivohalvauksen riskitekijä. Jämäkäksi ja räväkäksi luonnehdittu Mattila korostaa mieluummin tekemistä kuin näkymistä. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus Teijo Pyykkönen 4 Kun vähänkin on tarpeeksi. Tärkeää on, että liikkuja mieltää toiminnan hyvinvointia edistäväksi. Markku Ojanen 10 Terveysliikunta tepsii kohonneeseen verenpaineeseen. Sykkeen palautuminen ennustaa toipumista potilailla, jotka ovat selviytyneet sydäninfarktista. Hanna Vehmas 61 Enemmän kuin akrobatiaa. Katriina Kukkonen-Harjula 13 Hyvä kunto suojaa liikunta kuntouttaa sydäntä. Tyypillinen liikuntamatkailija haluaa tulla kohdelluksi yksilönä eikä massaturistina. Matti Luoma 64 Raija Mattila valmentaa liikuntayksiköstä tulevaisuuden tietojoukkuetta. Alhainen maksimaalinen hapenottokyky on yhtä merkittävä aivohalvauksen riskitekijä kuin kohonnut verenpaine, korkea veren LDLkolesteroli, tupakointi ja lihavuus. Hän haluaa kehittää liikuntayksikköä tulevaisuutta ennakoivana asiantuntijajoukkona, joka ohjauksessaan nojaa erityisesti tiedon jakamiseen . Etenkin kestävyyslajeja harrastaneilla on myös vähemmän kroonisia sydänsairauksia ja vanhuustyypin sokeritautia. Nyt liikunta ei ole itsetarkoitus, vaan osa näyttelijäntyötä. Turkan aikana juostiin ja punnerrettiin. Raija Mattila ei tyydy opetusministeriön liikuntayksikön leidimäiseksi keulakuvaksi. Seppo Kumpulainen opettaa liikuntaa Teatterikorkeakoulussa ja valmistelee väitöskirjaa näyttämöliikunnasta
PSYYKKINEN HYVINVOINTI JA LIIKUNTA: TEKSTI: MARKKU OJANEN 4 LIIKUNTA& TIEDE5/2002 Kun vähänkin on riittävästi
Liikunnan psykologiset vaikutusmekanismit ovat yhä arvoitus. Eniten on tutkittu liikunnan vaikutuksia masennukseen. LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 5. Tärkeää on, että liikkuja mieltää toiminnan hyvinvointia edistäväksi. Pari kolme kertaa viikossa tuntuu riittävän eikä kesto ole kovin oleellinen asia. Myönteisiä mielialavaikutuksia tuottaa lähes mikä tahansa kohtalaisen aktiivinen liikunta
TEKSTI: MARKKU OJANEN L iikunnan psykologiset vaikutusmekanismit ovat yhä arvoitus. Kuviossa 1. Tavallisten ihmisten keskuudessa luottamus liikunnan psykologisiin vaikutuksiin on vahva. Ohjelma kohotti naisten mielialaa, mutta miehillä muutokset olivat vähäisiä ja ristiriitaisia. Kontrolloituja tutkimuksia onkin viime vuosina tehty runsaasti. Tutkimukseen osallistuneet arvottiin liikuntaja kontrolliryhmään. Kyseessä oli normaaliryhmä, josta karsittiin mielenterveyden ongelmista kärsivät. Hapenkulutus nousi miehillä kummassakin ryhmässä 4%, mutta naisilla oli nousua vain liikuntaryhmässä (5%) . Suosituksia ja reseptejä annetaan uskoen, että liikunta vaikuttaa myönteisesti myös psyykkiseen hyvinvointiin tai mielenterveyteen. Eniten on tutkittu liikunnan vaikutusta masennukseen. Liikunnan ei tarvitse olla aerobista. cross-lagged panel analysis) osoittavat, että vaikutukset käyvät yhtä hyvin liikunnasta hyvinvointiin kuin hyvinvoinnista liikuntaan (Ojanen, 1994; Nyman & Ojanen, 2000). Kyseessä on 497 henkilön suuruinen otos erään suuren yrityksen työntekijöistä. Tekemissäni tutkimuksissa (Ojanen, 1994; Nyman & Ojanen, 2000) tyypillinen korrelaatio on ollut .25 .35. Klenin, Jylhän, Järvikallion ja Kulmalan (1997) tutkimuksessa oli mukana 154 keski-ikäistä miestä ja naista. Korrelaation arvoksi tuli .33. Tämä kävi ilmi XI Liikuntalääketieteen päivillä, jossa esimerkiksi infarkti-, verenpaine-, astma-, keuhkoahtautumaja reumapotilaat saivat omat liikuntareseptinsä. Ei siis ole ihme, jos vaikutuksia saadaan myös rentoutuksella, sosiaalisilla kontakteilla tai vaikkapa paastolla. Ohjelmien ominaisuudet peittyvät sosiaalipsykologisten tekijöiden alle. Korrelaatio ei kuitenkaan kerro vaikutuksen suuntaa. Tulos voidaan pelkistää näin: Keskimäärin positiivisia mielialavaikutuksia jollekin ryhmälle tuottaa lähes mikä tahansa kohtalaisen aktii100 80 20 <b O oeqs i, . Maaperä liikuntaohjelmien toteuttamiselle on hyvin otollinen. Dunn ja Blair (1997) toteavat katsauksessaan, että väestötutkimuksissa liikunnan määrällä on ollut positiivinen yhteys hyvinvointiin. Vaikka tutkimusten metodinen laatu ei välttämättä ole aina kovin korkea, liikunnan myönteisiä vaikutuksia ei ole syytä epäillä. Liikuntaohjelmat synnyttävät aina odotuksia, jotka voivat olla olennaisin osa vaikutusta. on esitetty yllä mainitun ryhmän pistediagramma. Tarjolla on paljon haastattelututkimuksia, joissa tulos on ollut, että liikunnan harrastaminen on yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. Ryhmään kuuluneet laativat ohjaajan kanssa itselleen liikuntaohjelman. Aktiivisesti liikkuvia ei otettu mukaan. Kahden viikon mittainen liikuntaohjelma tapahtui kuntoutuslaitoksessa. Liikkumista ja mielialaa seurattiin kahden vuoden ajan. Meta-analyysit ja haasteet Kontrolloiduista tutkimuksista on tehty useita metaanalyysejä (Craft & Landers, 1998; Lawlor & Hopker, 2001; Buckworth & Dishman, 2002), jotka tukevat tulkintaa, että liikunta edistää hyvinvointia. <88 N:497 0-----------------20 40 60 80 100 Liikunta-aktiivisuus Kuvio 1. Oletetut vaikutukset ovat sekä lyhytaikaisia että pitkäaikaisia (alleviivatut). Kyselyjen (Ojanen, 1994) mukaan liikunta edistää monin tavoin hyvinvointia. Liikkumattomuus ennakoi seurantatutkimuksissa masennusta. Toistetut mittaukset (ns. Alla esitetty prosenttiluvut kuvaavat kolmea myönteistä vastausvaihtoehtoa. Kuitenkaan ei ole näyttöä siitä, että yhteys perustuu liikunnan intensiteettiin. Liikuntaryhmän naisista liikuntaa lisäsi 90% ja miehistä 75%, vertailuryhmässä vastaavat prosenttiluvut olivat naisilla 20% ja miehillä 55%. On tärkeää, että liikkuja mieltää harjoittamansa toiminnan liikunnaksi ja/tai hyvinvointia edistäväksi. Hyvinvointi oli kuuden graafisen muuttujan summa. Jos 6 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 liikunnan intensiteetti on kovin vähäistä, ei liikuntaa yleensä tulkita hyödylliseksi. Korrelaatioon vaikuttaa mm. Hyvin monien sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon suositellaan liikuntaa. Liikunan ja hyvinvoinnin pistediagramma (N:497).. Tarvitaan tutkimuksia,joissa liikunnan vaikutuksia tutkitaan kokeellisesti. Tiedämme suunnilleen, millä ehdoilla vaikutus saadaan esiin mutta mikä käynnistää prosessin ja missä järjestyksessä mitäkin tapahtuu on epäselvää. Tämän päätuloksen lisäksi ei tulosta voida paljonkaan tarkentaa. parantaa mielialaa auttaa rentoutumaan edistää mielenterveyttä antaa vaihtelua parantaa stressinsietoa vie ajatukset ikävistä asioista kohottaa itsetuntoani 97 % 94% 91 % 89 % 87 % 86 % 77 % Mitä enemmän tutkimukseen osallistunut henkilö liikkui, sitä vahvemmin hän uskoi liikunnan psykologisiin vaikutuksiin. ryhmän luonne ja mittarien laatu. Ryhmä koostui henkisen työn tekijöistä. Kyseessä on pikemminkin liikuntakertojen yhteys hyvinvointiin. Liikuntaa oli mitattu yhdellä graafisella 0-100 -asteikolla. Liikunnan myönteiset vaikutukset terveyteen on jo uskottavasti osoitettu. Mitä tutkimus kertoo
5. MIELIALA -paha olo -onnellisuus -pelko -toivo -suru -rohkeus -häpeä -ilo -syyllisyys -kiitollisuus -suuttumus -rakkaus -kateus -kiinnostus -halveksunta -innostus -inho -helpotus -hämmästys -sääli Emootio LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 7. Kun monissa tutkimuksissa masennus on ollut tutkimuksen kohteena, on se eettisesti perusteltua, mutta siitä huolimatta myös käsitteellisen tason pohdinta on tarpeen. Positiivisille tuloksille voidaan asettaa neljä ehtoa: 1. Muutoksia haetaan emootioiden ja kognitioiden alueilta. Pari, kolme kertaa viikossa tuntuu riittävän eikä kesto ole kovin oleellinen asia. Usein tutkijat jakavat emootiot vain kahteen ryhmään, joista toista nimitetään positiivisiksi ja toista negatiivisiksi emootioiksi. Rentoutus, hieronta, meditaatio ja lepo ovat terapiaa siinä kuin liikun takin (Weinberg, Jackson, Kolodny, 1988; Buckworth & Dishman, 2002) 8. Kolmas vaikutuksia ehkäisevä tekijä on edellä mainittu liikunnan pakonomaisuus. Mikä niissä on olennaista. 6. Tämä ei riitä vaan emootioita on syytä erotella tarkemmin. Tavallisimmat menetelmät ovat olleet BDI, POMS ja STAI. Armeijan käyneet voivat kertoa, että sinänsä terveellinen aamulenkki ei välttämättä piristä mielialaa. 2. Neljäs tuloksia ehkäisevä tekijä on odotusten kielteisyys, joka usein liittyy pakonomaiseen liikuntaan. Positiiviset odotukset ovat yhteydessä tuloksiin. Psykologiset muutokset alkavat nopeasti ennen kuin liikunnalla vielä voi olla fysiologisia vaikutuksia (Desharnais, Jobin, Cöte, Levesque, & Godin, 1993). Seuraavat yksittäiset tulokset ovat erityisen kiinnostavia: 9. Esimerkiksi seuraava jaottelu on tavallinen: suuttumus, häpeä, halveksunta, inho, paha olo, pelko, hämmästys, kiinnostus ja ilo (Caprara & Cervone, 2000, ss. Perusemootioiden lukumäärästä ja laadusta ei ole yksimielisyyttä. Mitä ovat hyvät emootiot ja kognitiot. Fysiologiset muutokset ovat tuloksellisissakin ohjelmissa usein vähäisiä (Desharnais ym. Arvoituksellisia tuloksia on paljon, kuten seuraavasta luettelosta käy ilmi. 1995) sekä myös tanssiterapia ovat tuloksellisia (Ritter & Graff Low, 1996), liikunta on käsitteenä ymmärrettävä laajasti. Seuraavassa esimerkkejä kummastakin. 3. Liikunnan avulla saatu tulos masennuksen hoidossa oli yhtä hyvä kuin kognitiivisella terapialla, mutta ryhmä, joka sai näitä molempia, ei edennyt sen paremmin (Fremont & Craighead, 1987) 10. 109). 4. Monet tutkimukset on tehty niin, että on poimittu hyllystä sopivia lomakkeita ja asia on ollut ikään kuin sillä selvä. Jos jokin ryhmä jo ennestään harrastaa paljon liikuntaa, lisäyksellä saattaa olla jopa kielteinen vaikutus. 1997). Tässä luettelossa on vain kaksi selvästi myönteistä emootiota, kun taas selvästi kielteisiä on kuusi. vinen, pääosin myönteiseksi koettu liikunta, jota toteutetaan systemaattisesti vähintään muutamia kertoja viikossa edellyttäen, että ryhmän lähtötaso on normaalin tason alapuolella. (Desharnais ym. 1993). 2. Emootiot ja mielialat. 1995; Buckworth & Dishman, 2002, 131142) 7. Työliikunnan määrä ei ole yhteydessä hyvinvointiin (Ojanen, 1994). Tämä on sikäli perusteltua, että nämä kaksi ovat keskeisiä hoitoa vaativia tiloja. Hyvinvoinnin käsite Tutkimuksiin on useimmiten rynnätty pohtimatta, mistä hyvinvoinnissa on kysymys. 3. Psykologiset muutokset eivät korreloi fysiologisiin muutoksiin (Simons & Birkimer, 1988; Norris, Carroll & Cochrane, 1990). Ainakin toistaiseksi liikuntaohjelmalle asetetut ehdot ovat siis kovin väljiä. Tutkimus on keskittynyt pahan olon poistamiseen ja osittain myös pelon tai ahdistuksen vähentämiseen. Kun liikuntaa verrattiin sosiaaliseen yhdessäoloon (2x20min/vk 6 viikon ajan) tulos oli sama kuin liikunnasta saatu hyöty (McNeil, LeBlanc & Joyner, 1991) Kun liikunnan terveysvaikutukset edellyttävät kohtalaisen intensiivistä liikuntaa ja kertojakin saisi olla useampia kuin kolme, liikunnan käsite alkaa hämärtyä silloin, kun puhutaan psyykkisistä vaikutuksista. Toinen itsestäänselvyys on liikunnallinen vajaus. 287-290). 4. Liikunta auttoi siinä kuin lääkehoitokin, mutta jälleen molempien yhteistulos oli sama kuin kummankin erikseen (Blumenthal, 1999) 11. Yleisesti ottaen ihmisten odotuksen liikuntaan nähden ovat kuitenkin hyvin myönteisiä. Kun esimerkiksi tai chi (Brown ym. Lyhytaikaiset muutokset ovat mahdollisia, mutta kestävät muutokset eivät ole todennäköisiä. Kohderyhmällä tulee olla selkeä hyvinvointivajaus. Kevyt anaerobinen liikunta on ollut tuloksellista (Brown ym. 287-290). Koettu kunnon muutos ennakoi positiivisia tuloksia (Tuson & Sinyor, 1993, s. Jos jokin ryhmä jo voi hyvin, tulee mittareissa katto vastaan eikä muutoksia tule tai sitten on operoitava suurilla ryhmillä, jotta merkitseviä eroja saadaan aikaan. Joissakin tutkimuksissa normaaliryhmätkin ovat edistyneet (Pauly, Palmer, Wright, & Pfeiffer, 1982), mutta ainakin yhtä usein tulokset ovat olleet niukkoja (Lennox, Bedell & Stone, 1990). 1993; Klen ym. Tavoitteena on, että liikunta tuottaisi hyviä emootioita ja kognitioita ja vastaavasti huonot emootiot ja kognitiot vähenisivät tai jopa häviäisivät. Eräiden tutkimusten mukaan nämä ovat toisistaan riippumattomia tunteita (Caprara & Cervone, 2000, ss. KOGNITIOT EMOOTIOT Hyvä Kestän, jaksan Ilo, onni, rauha, viihdyn, uskon mielihyvä, innostus, toivon, rakastan tyytyväisyys, vireys arvostan, kunnioitan rakkaus uskallan Huono Vältän, varon, epäilen, Pelko, ahdistus, viha arkailen, pelkään, katkeruus, häpeä, väheksyn, luovun uupumus, väsymys torju n Sekä kognitioita että tunteita voidaan kirjoittaa lisää. Haasteellisia tutkimustuloksia 1. Silti mikä tahansa tehokas aerobinen liikunta ei ilman muuta edistä psyykkistä hyvinvointia. Mitä näistä liikunta tai terapia yleensä voi muuttaa parempaan suuntaan. Pakkoliikunta saa aikaan pikemminkin hyvinvoinnin alenemista kuin kohoamista
Miksi liikunta, joka kiihottaa ja jopa rasittaa organismia, lievittää pahaa oloa ja edistää hyvää oloa. Tilan antaminen ja myönteinen luopuminen nöyryys vaatimattomuus kohtuullisuus 2. Kyseessä on sekä itsensä arvostaminen että oman vahvuuden kokeminen. Lähtevätkö emootiot ensin liikkeelle vai kognitiot. Sen sijaan ei ole olleenkaan itsestään selvää, että jokin raju ja vaativa liikunta tuottaa saman kokemuksen. Kognitiot. Jollakin tavalla usko, että liikunta auttaa, saa liikkujan tuntemaan olonsa paremmaksi. Hyvä kognitio on myös mielekkyyden ja tarkoituksen kokemista, missä usein taustalla on jokin usko tai elämänkatsomus. Mikä toistuvissa liikuntaepisodeissa on sellaista, että ainakin emootioissa ja mahdollisesti myös kognitioissa tapahtuu myönteisiä muutoksia. Yksi liikunnan vaikutusten tulkinta perustuu siihen, että se edistää hallinnan kokemusta, itsearvostusta ja -luottamusta. Perustuuko liikunnan vaikutus kulttuurin antamaan tukeen, tuloksen saamiseen vai ohjelma läpi viemiseen. Prosessi synnyttää tuloksellisuuden ja mielekkyyden kokemuksen, jolla voi olla myös pitkäaikaisvaikutuksia. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset ennenkin ole etsineet mielihyvää ja onneakin, mutta koska kulttuurit olivat yhteisöllisiä, niissä asetettiin etusijalle sellainen toiminta, joka edisti yhteistä hyvää. Arvostus Hyväksyntä ITSE ltsearvostus, -hyväksyntä ja kunnioitus MUUT Arvostus Kunnioitus Suvaitsevaisuus ITSELUOTTAMUS LUOTTAVAISUUS Vahvuus Valmius Koettu taitavuus ja tehokkuus Tuen kokeminen Yhteenkuuluvuus Kun ihminen arvostaa itseään ja muita, pitää itseään taitavana ja tehokkaana sekä uskoo saavansa muilta tukea ja apua, voidaan sanoa, että hänellä on "hyviä kognitioita". Samalla oletetaan, että negatiiviset kognitiot ovat näiden vastakohtia. Optimismin merkittävyys perustuu siihen, että optimistinen ihminen hyväksyy itsensä ja uskoo mahdollisuuksiinsa. Monissa tapauksissa Vaikutukset ovat merkittäviltä osin kulttuurin antamien tulkintojen mukaisia. Positiivisista tunteista tyytyväisyys ja onnellisuus ovat mielialoja, kun taas kiinnostus ja sääli kohteisiin liittyviä tunnetiloja. Varsinkin hyväosaiset käyttivät asemaansa hyväkseen ja edistivät omia henkilökohtaisia tavoitteitaan. Tähän kysymykseen emme osaa vastata. Kirsch (1990, 104) kuvaa odotusten vaikutuksia näin: "Usko, että tulen voimaan paremmin saa olon tuntumaan paremmalta. Tunteet eroavat pysyvyyden suhteen. Irwin Kirschin (1990) odotusteoria on yksi uskottava tulkinta. Positiivisella puolella kohteen valinta ei ole yhtä helppo. Mikä liikunnassa aiheuttaa myönteisiä emootioita. Tarjolla on monia psykologisia käsitteitä, kuten selviytymiskeinot, tulkintatyylit, minän pystyvyys, asenteet, odotukset, uskomukset, motiivit, tavoitteet, pyrkimykset, kertomukset, elämänkatsomukset ja uskonnolliset tulkinnat. Näin varsinkin silloin, kun kyseessä on aidosti hauska ja leikinomainen liikunta. Erityisen paljon on tutkittu optimismia ja kestävyyttä (hardiness). Fysiologiset tapahtumat ovat psykologisten prosessien tulosta, joskin ne puolestaan vaikuttavat tunteisiin ja kognitioihin. Tämä taas johtaa positiiviseen tunnetilaan. Tässä on hyvä perustelu sille, miksi juuri paha olo ja pelko todella ovat tärkeitä interventioiden kohteita. Arvojen ja arkielämän välillä oli usein suuri kuilu. Vaikutusten kesto ja suunta Se, että jokin liikuntaepisodi tuottaa mielihyvän kokemusta, on vielä mahdollista ymmärtää. Seuraavassa positiiviset kognitiot tiivistetään neljään luokkaan. Vaikutuksia on selitetty lukuisilla fysiologisilla mekanismeilla (Buckworth & Dishman, 2002), mutta nämä tuskin riittävät selityksiksi, koska tulkinnoilla on suuri merkitys. Hyveet. Kaikilla näillä alueilla on tehty jäsennyksiä ja jaotteluita. Yhteyden vahvistaminen ja lujittaminen sitoutuminen uskollisuus rakkaus 3. Elämänuskon lisääminen oikeudenmukaisuus totuus rohkeus 4. Toistuuhan liikunta usein hyvin samassa muodossa ja voisi odottaa, että vähitellen tapahtuu adaptaatiota niin, että positiiviset reaktiot vähenevät. Edelleen on epäselvää, missä järjestyksessä jotakin alkaa tapahtua. Auttaminen ja tukeminen kohteliaisuus 8 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 lempeys armeliaisuus Aina viime vuosisadalle asti hyveet olivat niitä, joihin elämässä tuli pyrkiä. Kognitioita on kuitenkin paljon ja niitä on vaikea jäsentää. Emootioiden ja kognitioiden lisäksi elämässä näkyvät hyveet, joita tutkimuksissa on vaikea mitata vaikka ne ovat arkisen elämän kannalta tärkeitä asioita. Voidaan erottaa neljä hyveiden ryhmää: 1. Kuitenkin juuri pitkäaikaisvaikutukset ovat arvoituksellisia. Positiivinen odotus käynnistää toivoa ja uskoa, jonka jälkeen aivot erittävät endorfiineja. Jos liikunnan oletetaan vahvistavan hallintaa ja itseluottamusta, se vahvistaa niitä.. Minäkeskeiset tavoitteet ovat koko ajan korostuneet hyveiden kustannuksella. Ihminen voi olla jatkuvassa pahan olon tilassa, mutta halveksunta ja inho liittyvät lähes aina kohteisiin. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, missä määrin on kysymys samansukuisista asioista
& Kolodny, K. (1990). The effect of exercise on depressive symptoms in the moderately depressed elderly. Johtopäätökset (1) Liikunnan fyysiset ja biologiset vaikutukset tunnetaan varsin hyvin, mutta liikuntaa psykologisena ilmiönä on vaikea hahmottaa. The effect of a 14-week employee fitness program on selected physiological and psychological parameters. McNeil, J.K., LeBlanc, E.M. Jos liikunnan oletetaan vahvistavan hallintaa ja itseluottamusta, se vahvistaa niitä, jos sen oletetaan vahvistavan kuuliaisuutta ja rohkeutta, se antaa niitä. (2) Psyykkinen hyvinvointi on psykologisena käsitteenä laaja-alainen. Liikunnan avulla on edistetty kauneutta, yksinkertaisuutta, puhtautta, rohkeutta, kuuliaisuutta, uskollisuutta ja ennen kaikkea yhteisöllisyyttä. (2001). & Kulmala, A. Effects of dance/movement therapy: A meta-analysis. Seraganian (toim.) Exercise psychology: The influence of physical exercise on psychological processes. & Cochrane, R. & Sinyor, D. Simons, C.W. Prosessi kuitenkin ilmeisesti lähtee liikkeelle odotuksista eikä esimerkiksi biofysiologisista tapahtumista. Champaign, IL: Human Kinetics. Klen, T., Jylhä, A., Järvikallio, K. (1993). New York: John Wiley. Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran moniste nro 19. Ohjelmien ominaisuudet peittyvät sosiaalipsykologisten tekijöiden alle. (1988). 204-5), mutta mikä käynnistää prosessin ja missä järjestyksessä mitäkin tapahtuu on epäselvää. Mittareissa painottuu suorastaan itsestäänselvyytenä yksilökeskeinen näkökulma. (1982). Archives of lnternal Medicine, 159, 2349-2356. Aerobic exercise and the placebo effect: A controlled study. Morgan (toim.) Physical activity & Mental health, ss. Huoltoliiton julkaisuja 1/9. Desharnais, R., Jobin, J., Cöte, C., Levesque, L. (1995). International Journal of Sport Psychology, painossa. Journal of Psychosomatic Research, 34, 629-636. MARKKU OJANEN Professori, Psykologian laitos, Tampereen yliopisto puh: 03-2156582 sähköposti: psmaoj@uta.fi Lähdeluettelo Brown, D.R., Wang, V., Ward, A., Ebbeling, C.B., Fortlage, L., Puleo, E., Benson, H. (1997). The effect of exercise on clinical depression and depression resulting from mental illness. Medicine and Science in Sport and Exercise, 27, 765-775. (1996). Norris, R., Carroll, D. Hyvinvointi on kuitenkin myös kognitioita ja toimintaa. The Arts in Psychotherapy, 23, 249-260. & Godin, G. Kun on mahdotonta tuottaa placeboliikuntaa (Ojanen, 1994), ei liikunnan vaikutuksia sinänsä voi saada esiin. Laitoskuntoutuksen ja omakohtaisen kunto-ohjelman vaikutukset liikuntaan, fyysiseen kuntoon ja psyykkiseen hyvinvointiin. Journai of Occupational Medicine, 24, 457-463. Pääasiassa on tutkittu liikunnan vaikutuksia kielteiseen mielialaan, erityisesti depressioon. Ojanen, M. British Medical Journal, 322, 1-8. & Birkimer, J.C. The Sport Psychologist, 2, 202-211. (2002). Journal of Psychosomatic Research, 34, 367-375. Fremont & Craighead (1987). & Hopker, S.W. Liikuntaohjelmat synnyttävät aina odotuksia, jotka voivat olla olennaisin osa vaikutusta. The effect of exercise on normal mood. & Joyner, M. Kun prototyyppinen liikunta perustuu ennen muuta energian kuluttamiseen, psykologisessa mielessä liikunta voi olla lähes mitä tahansa shakin ja juoksemisen välillä. Ei siis ole ihme, jos vaikutuksia saadaan myös rentoutuksella, sosiaalisilla kontakteilla tai vaikkapa paastolla. Aerobic exercise and cognitive therapy in the treatment af dysphoric moods. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. ( 4) Liikunnan psykologiset vaikutusmekanismit ovat yhä arvoitus. muutos uskomuksessa ja mielialassa riittää katkaisemaan noidankehän, joka vallitsee kognition ja emootion välillä ja kääntää sen myönteiseksi kehäksi. Journal of Psychosomatic Research, 32, 63-75. Liikunta ja psyykkinen hyvinvointi. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura. Kirjoituksen alussa kuvatut odotukset liittyivät yksilön emootioihin ja kognitioihin. A key to effective psychotherapy. (2001). Pauly, J.T., Palmer, J.A., Wright, C.C. & Ojanen, M. (2000). & Blair, S.N. Ritter, M. (2000). LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 9. Onko psykologisten vaikutusten kannalta olennaista se, että jokin asia koetaan liikunnaksi vai onko olemassa jokin toiminnallinen tai fysiologinen raja-arvo, joka tulee ylittää, ennen kuin liikunnalla on psykologisia vaikutuksia. & Graff Low, K. Jos odotukset kohdistuvat tällaisiin asioihin, on syytä olettaa, että liikunnan tulokset ovat sen mukaisia. Buckworth, J. Tiedämme suunnilleen, millä ehdoilla vaikutus saadaan esiin (Ojanen, Svennevig, Nyman & Halme, 2001, ss. & Rippe, J.M. (1990). & Stone, A.A. An exploration of factors predicting the effects of aerobic conditioning on mood state. Yksi mahdollinen tulkinta on Kirschin (1990) odotuksia korostava teoria. Tuson, K.M. Effects of exercise training on older patients with major depression. Psychology and Aging, 6, 487-488. Cagnitive Therapy and Research, 112, 241-251. Blumenthal, J.A., Baybak, M.A., Moore, K.A., Creighead, W.E., Herman, S., Khatari, P., Waugn, R., M.A. Changing expectations. (1998). Nyman, M. Personality. Craft, L.L. Teoksessa W.M. Joko ajatellaan niin, että liikunnalla ei muita vaikutuksia olekaan tai sitten muita mahdollisuuksia ei ole huomattu. Vaikutukset ovat merkittäviltä osin kulttuurin antamien tulkintojen mukaisia. (1993). Ojanen, M. Pacific Growe: Brooks/Cole. (1990). & Krishnan, K.R. Kirsch, 1. Liiku oikein, voi hyvin. & Landers, D.M. (1991). Kokemus paremmasta olosta kohottaa itseluottamusta, mikä puolestaan parantaa mielialaa." Kysymys on kulttuurin antamista viesteistä. Vaikka hyveiden arvioinnin tielle ei lähdettäisikään, on syytä ottaa mukaan seuraavia alueita edustavia mittareita: itsearvostuksen ja -hyväksynnän mittarit positiivisia mielialoja kuvaavat mittarit mielekkyyden kokemista kuvaavat mittarit (3) Kokeellisen tutkimuksen hyödyllisyyttä on yliarvioitu varsinkin silloin, kun tutkitaan liikunnan vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin. The effectiveness of exercise as an intervention in the management of depression: systematic review and meta-regression analysis of randomized controlled trials. & Dishman, R.K. (1993) On the affective benefits of acute aerobic exercise: Taking stock after twnty years of research. (1997). & Cervone, D. Journal of Sport & Exercise Psychology, 20, 339-357. Exercise psychology. Ojanen, M., Svennevig, H., Nyman, M, Halme, J. Chronic psychological effects of exercise and exercise plus cognitive strategies. & Pfeiffer, G.J. Teoksessa P. Mielenterveyspotilaiden tupakointi, terveyskäyttäytyminen ja hyvinvointi. Dunn, A.L. Washington: Taylor & Francis. (1999). Suuri ongelma on siinä, että lähes samanaikaisesti tapahtuu monia asioita emootioiden, kognitioiden ja biofysiologian tasolla. Weinberg, R., Jackson, A. Historian kuluessa liikunta on yleensä nähty hyveiden välikappaleena. Yleensä liikunnan vaikutuksia on tutkittu kapea-alaisesti. Lawlor, D.A. The effects of aerobic and anaerobic training on fitness, blood pressure, and psychological stress and well-being. (1988). Napolitano, Forman, L.M., Appelbaum, M., Doraiswamy, P.M. Exercise prescription. Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 149. 49-62. The relationship of massage and exercise to mood enhancement. (1994). Psychosomatic Medicine, 55, 149-154. Caprara, G.V. Lennox, S.S., Bedell, J.R. Cambridge: Cambridge University Press. Determinants, dynamics, and potentials. Can the true effects of exercise on psychological variables be separated from placebo effects
Elintapahoitoja tarvitaan myös lääkehoitoa käytettäessä, jolloin ne voivat vähentää lääketarvetta. Erityisesti lievästi kohonneen verenpaineen (systolinen verenpaine alueella 140-159 tai diastolinen 90-99 mmHg) hoito on ensisijaisesti lääkkeetön. Normaali lepoverenpaine tarkoittaa systolista painetta alle 130 ja diastolista alle 85 mmHg. TERVEYSLIIKUNTA tepsii kohonneeseen verenpaineeseen TEKSTI: KATRIINA KUKKONEN-HARJULA, Liikunta sijoittuu varsin hyvin eri elintapamuutoksia verrattaessa. Sen vaikutus on lähes samaa luokkaa kuin yhdellä verenpainelääkkeistä. Kohonneen verenpaineen eli hypertension ehkäisyn 10 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 ja hoidon perustana on edelleen elintapahoito eli lääkkeettömät hoitomuodot kuten liiallisen suolan ja alkoholin käytön vähentäminen, laihduttaminen sekä liikunnan lisääminen. Hypertension lääkehoidon yleinen aloitusraja on systo linen verenpaine 160 tai diastolinen paine 100 mmHg tai enemmän. Verenpainetaso voidaan luotettavasti määrittää neljänä eri päivänä tehdystä kahdesta peräkkäisestä mittauksesta, kun ne tehdään ohjeiden mukaisesti. Mikäli on muita merkittäviä sai. T uore tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuva kohonneen verenpaineen hoitosuositus on ilmestynyt tänä vuonna Duodecimseuran ns. Sykkeen seuranta liikunnan aikana ei ole välttämätöntä, tärkeintä on lisätä päivittäisiä askeleita. Käypä Hoito -suosituksena (Suomen Verenpaineyhdistys ry 2002). Aiemmin liikuntaa harrastamattomille keski-ikäisille tai sitä vanhemmille on päivittäin vähintään puolen tunnin kävely, jonka voi tarvittaessa pilkkoa muutamaan lyhyempään jaksoon
Runsaan alkoholinkäytön vähentäminen (vähennys 3-4 annosta/pv) pienentää kohonnutta verenpainetta keskimäärin 3-4/2 mmHg. 2002). Yleinen kohonnen verenpaineen ohella ilmenevä vaaratekijä on lihavuus. Useimmiten tutkimuksissa on käytetty verenpaineen kertamittausta. Valitettavasti harjoitteluohjelmia ei ole tarkemmin kuvailtu meta-analyysissä. Verenpaine pienenee enemmän (-18 ... Hyväksymiskriteerit täyttäviä tutkimuksia oli 54, joissa oli yhteensä 2419 aikuista koehenkilöä, sekä normaalipaineisia että hypertensiivejä. Fagard (2201) myös vertaili intensiteetiltään erilaisten harjoitteluohjelmien vaikutusta verenpaineeseen ja totesi, että jo teho 50 % maksimaalisesta suorituskyvystä (siis kohtalainen teho) on riittävä pienentämään lepoverenpainetta. Meta-analyysin perusteella lepoverenpaine pienenee keskimäärin noin 3 tai 4 mmHg (Whelton ym. 12-16 tuntia liikuntaharjoituksen (vähintään kohtuutehoinen) jälkeen. suotuisa muutos voi olla ohimenevä vaikka lihomista ei tapahtuisi, jos ravinnon Na-määrä suurenee. Riippumatta hoitomuodosta verenpaineen tavoitetaso on alle 140 ja alle 85 mmHg. Wheltonin ym. Rauramaa ym. Ruokailuja liikuntatottumusten pysyvä muuttaminen voi olla vaikeaa Elintapahoitojen vaikutusta lepoverenpaineeseen on arvioitu systemoitujen katsauksien (erityisesti metaanalyysien) avulla, jotka perustuvat pääosin satunnaistettuihin kontrolloituihin kokeisiin (RCT). 2002). Ylipainoisen laihtuminen vähäenergiaisella ruokavaliolla 3-9 % alkupainosta aiheuttaa n . (2002) meta-analyysissä tarkasteltiin kestävyysliikuntaa RCT-asetelmissa. Tuoreimman meta-analyysin perusteella liikuntaharjoittelu pienentää lepoverenpainetta noin 3 tai 4 mmHg (Whelton ym. post-exercise hypotension, jonka aiheuttavat sekä neuraaliset tekijät että paikalliset verisuonia laajentavat tekijät (Halliwill 2001 , MacDonald 2002). Toisaalta heti liikuntasuorituksen jälkeen ei kannata mitata verenpainetta vaan vasta levon jälkeen. Myös lihaskuntoeli kuntosaliharjoittelu saattaa vähentää kohonnutta verenpainetta samansuuntaisesti kuin kestävyysliikunta (Kelley ja Kelley 2000). Harjoittelun aiheuttama verenpaineen nettoero oli normotensiiveillä -4,0/-2,3 ja hypertensiiveillä -4,9/-3,7 mmHg. Liikunta siis muistuttaa verenpainelääkettä, jota myös on nautittava säännöllisesti päivittäin. Harjoittelun aiheuttamat lepoverenpaineen muutokset ilmenevät melko nopeasti, jopa 8 viikossa,jolloin välttämättä vielä kunnossa ei voida mitata muutosta. Vaikutus kestää n. Harjoittelututkimusten perusteella kestävyystyyppinen liikuntaharjoittelu pienentää sekä lepoettä kuormitusverenpainetta niin terveillä (ei kohonnutta verenpainetta) kuin myös niillä, joiden verenpaine on koholla. Mikäli on samanaikaisesti diabetes tai munuaissairaus, tavoitetaso on vieläkin tiukempi. Nettoero oli systolisen paineen osalta -3,8 (95 %:n luottamusväli -5,0; 2,7) ja diastolisen -2,6 (-3 ,4; -1,8) mmHg (Whelton ym. Nämä molemmat voivat olla osa ns. 2002). Kyseessä on ns. Harjoitteluohjelman mediaanikesto oli 12 viikkoa (minimikestovaatimus 2 viikkoa). Se on suuri, jos sepelvaltimotautiin sairastumisvaara arvioidaan yli 20 prosentiksi seuraavan 20 vuoden aikana. 2002) . -20/-7.. Em. Rentoutusohjelmien pitkäaikaisesta edullisesta vaikutuksesta verenpaineeseen ei ole riittävästi tutkimuksia (Suomen Verenpaineyhdistys ry 2002). rauksia, lääkehoidon aloitusraja on alhaisempi (140 ja 90 mmHg tai enemmän). muutoksen nettoero, joka saadaan vähentämällä vertailuryhmän (ei liikuntaa) verenpaineen muutos hoitokokeen (intervention) aikana liikuntaryhmän vastaavasta muutoksesta. Ilmiö on ns. Harjoittelun jälkeen painon väheni keskimäärin 0,4 kg, joten laihtuminen sinänsä ei selitä verenpainemuutosta. Jos on käytetty koko vuorokauden verenpaineen mittausta (ambulatorinen mittaus mukana kannettavalla laitteella), todetut muutokset ovat olleet muutaman mmHg:n pienempiä (Pescatello ja Kulikowich 2001). Ruokasuolan käytön vähentäminen kymmenestä viiteen grammaan päivässä (vastaa yhtä teelusikallista eli natriumina 2000 mg) vähentää hypertensiivisten verenpainetta keskimäärin 6/4 mmHg (systolinen/diastolinen). .-9 mmHg) kuin krooninen harjoitteluvaikutus on. Kun valitaan kohonneen verenpaineen hoitoa, on huomioitava myös muut mahdolliset sydänja verisuonitautien vaaratekijät ja arvioitava ns. Tutkimuksissa saatu verenpaineen muutos on ollut vaihteleva, koska koehenkilöiden terveydentila ja käytetyt harjoitteluohjelmat ovat olleet erilaisia. Yksi syy tulosten vaihtelevuuteen voi olla geneettinen polymorfismi, josta on vähitellen tulossa lisätietoa (esim. (2002) tutkimukseen. 2000 mg:n päivittäinen kaliumlisä vähentää verenpainetta 3/2 mmHg ja vastaavasti 1000 mg kalsiumia vähentää systolista verenpainetta 1 mmHg. 3/3 mmHg:n suuruisen verenpaineen pienenemisen. Eri elintapahoitotutkimuksien vertailu on vaikeaa ja pitkäaikaisvaikutukset voivat olla vähäisemmät kuin lyhytkestoisissa tutkimuksissa (Ebrahimja Davey Smith 1998). Hieman aiemmin julkaistussa Fagardin me ta-analyysissä (2001) päästiin lähes samanlaiseen lopputulokseen verenpaineen muutoksista verrattuna Wheltonin ym. Syynä on tietysti se, että molemmat analyysit ovat kirjallisuushaussa löytäneet lähes samat tutkimukset vaikka hyväksymiskriteerit ovat olleet hieman erilaiset. kokonaisvaara. Alussa verenpaine oli 127/77 mmHg (mediaani). Em. Fagard (2001) on analysoinut myös liikunnan akuuttia vaikutusta verenpaineeseen. Säännöllisesti, kohtuukuormituksella, kestävyysliikuntaa USA:ssa on jo viime vuosikymmenellä annettu erityiLIIKUNTA & TIEDE 5/2002 11. Kestävyysharjoittelu tutkitusti tehokasta, lihaskuntoharjoittelun vaikutuksista viitteitä Epidemiologisissa tutkimuksissa runsaasti liikkuvien henkilöiden verenpaine on vähän liikkuvia pienempi ja heillä on vähäisempi vaara saada myöhemmin kohonnut verenpaine (Surgeon General 1996). aineenvaihdunnallista oireyhtymää (metabolista syndroomaa) , joka altistaa sepelvaltimotaudin lisäksi myös aikuistyypin eli tyypin 2 diabetekseen (Uusitupa 2001). Koehenkilöiden alkupaino oli 69,3 kg (mediaani) ja kehon painoindeksi 25,4
Position stand. Community control of hypertension. Hypertension 2000;35:838-843 MacDonald JR. Verenpainelääkkeistä erityisesti beetasalpaajat pienentävät sykettä levossa että liikunnan aikana. Liikunta hyvä lisä elintapahoidossa Tutkimusten perusteella (Surgeon General 1996). Med Sci Sports Exerc 1993;25(10) Ebrahim S, Davey Smith G. Näitä voi kysellä käyttämällä ns. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Physical activity and health: A report of the Surgeon General. Liikunta on hyvä lisä hoidettaessa kohonnutta verenpainetta, joka on ylipainon varsin yleinen seuralainen. nen verenpaineliikuntasuositus (ACSM 1993), jossa teho on 40-70 % maksimaalisesta hapenkulutuksesta tai 55-80 % maksimaalisesta sykkeestä. Staffileno ym. Kuopio 2002. Duodecim 2002:118;110-126 (oikaisu Duodecim 2002:118;327). (väitöskirja) Kelley GA, Kelley KS, Progressive resistance exercise and resting blood pressure. Duodecim 2001;117621-632 Whelton SP, Chin A, Xin X, Je J. The accumulative effects of physical activity in hypertensive post-menopausal women. meta-analyysien tulosten perusteella. Pienempi teho riittää alussa varsinkin iäkkäämmille tai vähän liikuntaa aiemmin harrastaneille. Liikunta ja ruokavalio ovat metabolisen oireyhtymän täsmähoitoa. Käypä hoito -suositus. J Cardiovasc Risk 2001 ;8:283-290 Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä. Omat tuntemukset ovatkin tärkeä ohjenuora. Atlanta, GA: U.S. A study of trends in Finland with special emphasis on lifestyle modification . Physical exercise and blood presssure with reference to the angiotensinogen M235T polymorphism. Vaikka tutkimuksissa todetut lepoverenpaineen muutokset liikunnalla ovat keskimäärin muutaman mmHg:n suuruisia ja tuntuvat pieniltä, niillä on kansanterveydellisesti suuri merkitys 12 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 erityisesti yhdistettynä muihin elintapamuutoksiin kuten usein on tavoitteena yksittäistä henkilöä hoidettaessa. KATRIINA KUKKONEN-HARJULA, Liikuntalääketieteen dosentti ja erikoislääkäri vanhempi tutkija, UKK-instituutti Tampere puh: 03-282922, sähköposti: katriina.kukkonen-harjula@uta.fi Kirjallisuutta American College of Sports Medicine (ACSM). Med Sci Sports Exerc 2001 ;33: 1855-1861 Rauramaa R, Kuhanen R, Lakka TA, Väisänen SB, Halonen P, Alen M, Rankinen T, Bouchard C. Effect of aerobic exercise on blood pressure: a meta-analysis of randomized controlled trials. Physiol Genomics 2002;10:71-77 Staffileno BA, Braun LT, Rosenson RS. Lääketiede 280. Borgin asteikkoa (asteikko 6-20). Tällöin ei maksimisykettä voi arvioida iän perusteella vaan se on mitattava uupumukseen asti tehdyssä kuormituskokeessa. Verenpaineen osalta ei ole paljon tietoa arkiliikunnasta tai ns. Potential causes, mechanisms, and implications of post exercise hypotension. Department of Health and Human Services. Lihaskuntoharjoittelu sopii siis myös harjoittelumuodoksi, mielummin kuntopiirityyppisenä (pienehköt painot ja runsaasti toistoja) eikä ainoana harjoittelumuotona vaan yhdistettynä kestävyyslajeihin. Käytännön ohje aiemmin liikuntaa harrastamattomille keski-ikäisille tai sitä vanhemmille on päivittäin vähintään puolen tunnin kävely, jonka voi tarvittaessa pilkkoa muutamaan lyhyempään jaksoon. 2001). Muutamien tutkimuksien perusteella verenpainemuutokset ovat lähes samansuuruisia verrattuna tavanomaiseen pitempikestoiseen liikuntaan (ks. Tämä suositus on edelleen käyttökelpoinen uudempien em. A meta-analysis of randomized controlled trials. Ann lntern Med 2002;136:493-503. Lajeiksi sopivat erilaiset kestävyysliikuntamuodot. Olennaista on kuitenkin myös muuttaa ruokailutottumuksia mahdollisen liiallisen suolan ja alkoholin käytön sekä energian vähentämiseksi. Eri elintapamuutoksilla aikaansaatua verenpaineen vähenemää vertailtaessa liikunta sijoittuu siis varsin hyvin vaikutus on lähes samaa luokkaa kuin yhdellä verenpainelääkkeellä. Em. Liikuntakertoja ehdotetaan 3-4 viikossa ja suorituksen kesto vähintään 30 minuuttia kerrallaan. Physical activity, physical fitness and hypertension. Lowering blood pressure: a systematic review of sustained effects of non-pharmacological interventions. Terveydenhuollossa käytettävä elintapaneuvonta kaipaa edelleen kehittämistä (käsiteltävät aiheet ja niihin ehdotetut ratkaisut, oheismateriaali, kirjaus potilasasiakirjoihin, ryhmähoito) (Kastarinen 2002), jotta paras mahdollinen hyöty voitaisiin saavuttaa. Kuntosaliharjoittelun tehon määrittämisessä ei voi käyttää pelkkää sykettä, koska se suurenee vähemmän kuin kestävyysliikunnassa. The aftereffects of dynamic exercise on ambulatory blood pressure. Laajempi versio lnternetissa taustakatsauksineenwww.duodecim.fi/kh U.S. Ylipainoisella 5-10 %:n pysyvä painon vähentäminen on tavoite, jolla voidaan vähentää monia sydänja verisuonitautien vaaratekijöitä. J Public Health Med 1998;20:441-448 Fagard RH. Aiemmin pelättiin kuntosalieli lihaskuntoharjoittelun suurentavan liiaksi verenpainetta harjoittelun aikana, mutta tarkoilla invasiivisilla mittauksilla (verenpaine mitattu suonen sisältä) verenpaineen ei ole todettu kohoavan liiallisesti kuntopiirityyppisen harjoittelun aikana. Sykkeen seuranta liikunnan aikana ei ole välttämätöntä, tärkeintä on lisätä päivittäisiä askeleita. pätkäliikunnasta eli lyhyemmistä kuin puolen tunnin yhtäjaksoisista liikuntasuorituksista. Department of Health and Human Services, Centers for Disease Control and Prevention, National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion, 1996 Uusitupa M. Med Sci Sports Exerc 2001 ;33(6, suppl):484-492 Halliwill JR Mechanisms and clinical implications of post-exercise hypotension in humans. Exercise characteristics and the blood pressure response to dynamic physica l train ing. ACSM:n kestävyysliikuntasuosituksen (1993) tehoalueet pätevät myös verenpainelääkkeitä käyttäville. Jos halutaan määrittää tavoitesykealue, on kuitenkin otettava huomioon sykkeeseen vaikuttava lääkitys. Kohonneen verenpa ineen hoito. J Hum Hypertension 2002;16:225236 Pescatello LS, Kulikowich JM. Exerc Sports Sci Rev 2002; 29:65-70 Kastarinen M
LIIKUNTA JA SYDAN: Hyvä kunto suojaa liikunta kuntouttaa TEKSTI: JARI LAUKKANEN Hyvä fyysinen kunto vähentää sydänja verisuonisairauksien vaaraa sekä niistä aiheutuvaa ennenaikaisen kuoleman riskiä. F yysisen aktiivisuuden sepelvaltimoita suojaavasta anti-aterogeenisesta vaikutuksesta on saatu lisävahvistusta kontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista. Joissakin tutkimuksissa kuntoutusta saaneissa ryhmissä on todettu vertailuryhmiä pienempi uusien infarktien määrä ja parempi ennuste. Liikunta kuntouttaa infarktin jälkeen Euroopan kardiologiyhdistyksen (European Society of Cardiology) suositusten mukaan jokaisen sepelvaltimotautiin sairastuneen potilaan tulisi osallistua liikunnallisen kuntoutukseen. Maksimaalinen hapenottokyky näyttää ennustavan kuntoutumisen tuloksellisuutta jopa paremmin kuin muut tunnetut sepelvaltimotaudille ominaiset löydökset rasituskokeessa tai kliinisessä tutkimuksessa. Huono fyysinen kunto on sydänja verisuonisairauksissa ennustava tekijä samaan tapaan kuin kohonnut verenpaine, tupakointi, korkea kolesteroli, diabetes tai lihavuus. Sairastetun sydäninfarktin jälkeen liikunta joudutaan useimmiten toteuttamaan lyhytkestoisina jaksoina ja alkuvaiheessa varsinkin sairaalaolosuhteissa hyvässä valvonnassa. Sydänpotilaiden kuntoutuksessa on kuitenkin melko vähän tutkimustietoa siitä voidaanko hyvin lyhyillä (5-10 min) liikuntatuokioilla riittävän usein suoritettuna päivittäisten askareiden yhteydessä saada sama vaikutus ennusteeseen kuin harrastamalla liikuntaa kerralla pidempään, jos liikunta-aktiivisuuden kokonaismäärä viikkoa kohden säilyisi kuitenkin samana. Liikunta, joka LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 13. Liikunnan riskit ovat suurimmat ja kuntotaso alhainen juuri tässä vaiheessa. Kuolemaan johtaneissa sydäninfarkteissa ja äkillisissä sydänkuolemissa on todettu merkitsevä ero kuntoutusryhmän ja verrokkien välillä (Fletcher G 2001). Tässä tutkimuksessa todettiin, että parempi fyysinen kunto ennusti lähes lineaarisesti ja johdonmukaisesti parempaa selviytymistä ja että 1 MET parempi tulos kuormituskokeessa vähensi kuoleman riskiä keskimäärin 12 %. Tutkimuksissa (Vanhees L 1994) on havaittu, että esimerkiksi niillä sydämen vajaatoimintapotilailla, joiden maksimaalinen hapenottokyky oli yli 14 mU kg minuutissa(> 4 MET) oli selvästi parempi ennuste verrattuna potilaisiin, joilla se oli tätäkin alhaisempi. Ne henkilöt, joiden maksimaalinen hapenottokyky oli korkein selviytyivät parhaiten kuntoutusvaiheen jälkeen. Toisaalta myös sellaiset ihmiset, jotka ovat jo olleet liikunnan harrastajia voivat saada lisähyötyä runsaammasta liikunnasta erityisesti silloin, jos heillä ei ole liikuntaa rajoittavaa sairautta tai muuta estettä tukija liikuntaelimistössä. Liikunnasta on merkittävää hyötyä myös infarktista toipumisessa ja sydänpotilaiden kuntoutuksessa. Fyysisen kunnon kohentamisella saavutettaisiinkin eniten hyötyä juuri huonokuntoisimpien ryhmässä (Laukkanen] 2001). Muutamat tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvä fyysinen kunto ja vähintään kohtuullinen määrä liikuntaa säännöllisesti toteutettuna parantaa verisuonten endoteelin toimintaa ja näin pienentää sepelvaltimotaudin riskiä (Schuler G 1992, Hambrecht R 2001). (European Society of Cardiology 2001) Sydäninfarktin jälkeisen sepelvaltimotaudin kuntoutuksen ja hoidon keskeisiä tavoitteita ovat uuden akuutin sydäntapahtuman välttäminen, omatoimiseen selviytymiseen kannustaminen ja laitoshoidon välttäminen. Kansanterveydellisestä näkökulmasta on ilahduttavaa, että jo hyvinkin vähäinen aktiivisuuden lisäys aiemmin inaktiivisilla henkilöillä on erittäin hyödyllistä. Fyysinen aktiivisuus itsenäisesti tai yhdistettynä vähärasvaiseen ruokavalioon ja muihin suotuisiin elämäntapamuutoksiin on vähentänyt sepelvaltimoiden kalkkeutumista ja ateroskleroosin etenemistä. Tuore tutkimus (MyersJ, 2002) osoitti että, fyysinen kunto on eräs vahvimmista tulevaa ennustetta määräävistä tekijöistä potilailla, jotka oli lähetetty sairaalatutkimuksiin sydänongelmien takia. Liikunnasta on merkittävää hyötyä sydäninfarktin jälkeisessä toipumisvaiheessa ja sydänpotilaiden kuntoutuksessa. Myös elämänlaatu ja fyysinen kapasiteetti kohenivat merkittävästi sydänsairaudesta huolimatta. Sydäninfarktin jälkeisen kuntoutuksen ja toipumisen onnistumista on tarkasteltu uusiutuvien sydäninfarktien ja kuolleisuuden perusteella. Potilaiden ennuste on parantunut sekä toimintaja suorituskyky on kohentunut kuntoutuksen aikana. Toipumiseen kevyttä, säännöllisesti ja pienin annoksin Yleiset liikuntasuositukset kehottavat harrastamaan vähintään 30 minuuttia liikuntaa useimpina päivinä viikossa. Toisaalta he raportoivat, että potilailla joiden fyysinen kunto oli heikoin (alle 5 MET , < 17.5 mUkg minuutissa) oli kaksi kertaa suurempi kuoleman vaara verrattuna niihin joiden suorituskyky oli yli hyvä (yli 8 MET)
Tässä vaiheessa liikunnan tulisi olla vielä pääosin kevyttä. Hyvin matala suorituskyky, tyypilliset sydänpotilaan oireet edellyttävät useampia valvottuja liikuntakertoja ennen omatoimisen liikunnan aloittamista.. Liikuntaa tulisi kuitenkin olla 3-4 kertaa viikossa noin 20-30 minuutin jaksoissa edellyttäen, että fyysinen peruskuntotaso on vähintään kohtuullinen. Tällainen toteutuisi parhaiten esimerkiksi sydänpotilaiden kuntoutuslaitoksessa hyvin valvotuissa olosuhteissa. Kuormituskoe tehdään melko usein sairastetun sydäninfarktin ja tyypillisen iskeemisen sydäntapahtuman jälkeen, kun arvioidaan jatkotoimenpiteiden tarvetta riskipotilailla. Joissakin tapauksissa jopa EKGmonitorointia on ehdotettu alkuvaiheessa lisäseurantavälineeksi. joittamaan useimmiten näiden AHA:n suositusten ja tavoitteiden toteuttamista. Tehotaso turvalliseksi Varhaisesta kuormituskokeen perusteella voidaan antaa suosituksia 14 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 liikunnan harrastamisesta. nostaa sykettä vain vähän lepotasoon nähden on riittävän tehokasta välittömässä sydäninfarktin jälkeisessä toipumisvaiheessa. Sopivin liikunta heti sydäninfarktin jälkeen sairaalassa tai muussa hoitopaikassa on esimerkiksi lyhyissä jaksoissa tapahtuva kävely sisätiloissa, jatkossa myös muu kevyt liikunta. Se palvelee myös jatkotoimenpiteidenja hoitojen suunnittelua. Vaikeimmin sairaita sydänpotilaita tulisi ohjata alussa muutamia kertoja, jotta liikunta toteutuisi heille optimaalisella tavalla ilman suuria riskejä. Suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä resurssit tulevat rasairastaneilla potilaille onnistuneen akuutin vaiheen hoidon jälkeen. Kun potilas tulee sairastelun sydäninfarktin jälkeen kontrollikäynnille noin kuukauden kuluttua, voidaan liikuntaohjeita antaa esimerkiksi seuraavalle 3-6 kuukauden ajalle. Kuormituskokeessa voidaan todeta millä kuormituksella iskemiaa tai oireita ilmenee. Jos erityisen korkean riskin ryhmissä kuormituskoetta ei voida jostakin syystä tehdä, suositellaan ainakin 6-12 valvottua ja opastettua liikuntakertaa ennen liikuntaohjelman aloitusta. Kuormituskoe ei ole aivan välttämätön liikunnan sopivan tehon määrittelemiseksi niillä henkilöillä, joilla on jo aiempaa kuntoilutaustaa, ellei ole jotain muuta syytä tarkempaan tutkimukseen. Perinteisten sepelvaltimotaudin riskitekijöiden rekisteröiminen ja potilaan ennusteen arviointi fyysinen kunnon ja aktiivisuuden perusteella on hyödyllistä. Liikuntaa voi suositella useimmille sydäninfarktin KUORMITUSKOE ANTAA LISATIETOA M aksimaalinen hapenkulutu s (VO2max) tai epäsuorasti arvioitu fyysinen suorituskyky kuormituskokeen aikana ovat melko helposti rekisteröitäviä ennusteellisia mittauksia. sydäninfarktin koosta, mahdollisista komplikaatioista ja muista sairauksista. Tämä totutteluvaihe voi kestää ensimmäisen viikon jälkeisestä ajasta vähintään noin kuukauden ajan. Diagnostiikassa tulee aina arvioida käytetyn rasitusmallin ja lääkkeiden vaikutukset saatuihin tuloksiin. Varhaisessa kuntoutusvaiheessa oireet ja kliiniset löydökset määrittävät sopivan liikunnan rasittavuuden ja määrän. Sitä tasoa ei tulisi ylittää liikuntaharjoittelun aikana. Myöhemmin tehotasoa voidaan nostaa. Ohjeiden mukaan erityisesti niitä sydänpotilaita, joilla on tiedossa oleva sepelvaltimotauti tai korkea sairastumisriski pitäisi ohjata sopivan liikunnan harrastamiseen. Infarktista toipuminen kestää muutamasta viikosta useaan kuukauteen. Tälle vaiheelle ei voi tarjota tarkkaa yleisohjetta liikunnasta, koska toipuminen tapahtuu eri tavoin riippuen mm. Kuormituskokeella saadaan lisätietoa potilaan sepelvaltimotaudin vaikeudesta ja mahdollisista liikuntarajoitteista. Tarvittaessa voidaan tehdä vielä maksimaalinen kuormituskoe 2-3 kk kuluttua. Akuutin sydäntapahtuman jälkeen varhainen kuormituskoe tehdään yleensä ennen sairaalasta tapahtuvaa kotiuttamista eli noin viikon kuluessa sairastetusta iskeemisestä sydäntapahtumasta. Hyvin matala suorituskyky, tyypilliset sydänpotilaan oireet sekä huono sydämen vasemman kammion toiminta edellyttäisi tätä useampia valvottuja liikuntakertoja ennen omatoimisen liikunnan aloittamista. Lääkärin tarkastusta ja tarvittaessa kuormituskoetta suositellaan varsinkin yli 45 vuotiaille miehille ja yli 55 vuotiaille naisille joilla on kaksi tai useampia perinteisiä riskitekijöitä tai diabetes ennen kuin rasittavampaa ohjelmoitua liikuntaohjelmaa aloitetaan. Fyysisen suorituskyvyn mittauksella ja sen huomioimisella voidaan antaa entistä tarkempaa tietoa potilaan ennusteesta, ja tarjota entistä tarkemmat ohjeet sopivan liikunnan tehosta ja määrästä. American Heart Association (AHA, Fletcher G 2001) on julkaissut omat suosituksensa sydänpotilaiden liikunnan harrastamisesta. Esimerkiksi iskemian esiintyminen jo vähäisellä kuormituksella ja matala suorituskyky, tai toisaalta iskemiaja vasemman kammion alentunut toiminta ovat jatkotutkimuksia puoltavia löydöksiä. Toisaalta myös jo pelkkä riskitekijöiden kasautuminen voi olla aihe tarkempaan tutkimiseen ja kuormituskokeeseen ennen liikunnan aloittamista .. Voidaan kuitenkin sanoa, että liikunnan tulisi olla alkuvaiheessa varsin matala tehoista ja oireiden asettamat rajoitteet huomioivaa
Erityisesti korkean riskin sydänpotilailla liikuntaan saattaa liittyä myös joitakin vaaroja, koska liikunta aiheuttaa voimakkaan rasituksen sairaassa sydämessä. Oma-aloitteellisuuteen tulee kannustaa. Arch lntern Med 2001, 161 :825-831. LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 15. Circulation 2001 ;104: 1694-1740. Laukkanen JA, Lakka TA, Rauramaa R, et al.: Cardiovascular fitness as a predictor of mortality in men. Effects on progression of coronary disease. Schuler G, Hambrecht R, Schlierf G, et al.: Regular physical exercise and lowfat diet. Noin puolen vuoden kuluttua, potilas voi liikkua melko pitkälle yleisten liikuntasuositusten mukaisesti, jos sydäntilanne on vakiintunut. Verenpaineen tavoitearvot ovat alle 140/90 mmHg. Optimaalisen liikunnan määrä on yksilöllistä ainakin siihen saakka kunnes potilaan tilanne on vakiintunut. Näin ollen liikunnan hyödylliset vaikutukset eivät toteudu pelkästään reseptejä määräämällä, vaan tarvitaan hyvin toimiva käytännön toteutus ja organisaatio, kuten yleensäkin näyttöön perustuvien ja yleisesti hyväksyttyjen hoitomuotojen kohdalla. Liikunnalla voidaan nostaa hyvän eli HDL kolesterolin määrää. Vanhees L, Fagard R, Thijs L, Staessen J, Amery A. JARI LAUKKANEN, LL Kansanterveyden tutkimuslaitos, Kuopion yliopisto Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos puh: 017-162960, sähköposti: jariantero.laukkanen@uku.fi Viiteluettelo Albert CM, Mittleman MA, Chae CU, et al.: T riggering of sudden death from cardiac causes by vigorous exertion. al.: Effect of exercise on coronary endothelial function in patients with coronary artery disease. Silloin 1-2 liikuntakertaa viikossa voisi olla jopa ripeämpää liikuntaa. Sopivia liikuntalajeja ovat aerobiset kestoliikuntamuodot kuten kävely, sauvakävely, hiihto ja soutu. Eur Heart J 2001 ;22: 125135. Tyypin II diabeteksen ehkäisy on tärkeää, koska sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ennakoivat myös valtimosairauden kehittymistä. Omia mieltymyksiä liikuntamuotojen suhteen tulee suosia ja monet hyötyliikuntamuodot ovat myös käyttökelpoisia.s Liikunnan rajoitukset ja riskit Sydänja verisuonisairaudet ovat monen riskitekijän seurausta ja sepelvaltimotauti voi alkaa kehittyä jo varhaisella iällä ilman mitään oireita. Prognostic significance of peak exercise capacity in patients with coronary artery disease. Lääkärit voivat tarjota potilailleen liikuntareseptejä, mutta toisaalta niiden käytännön ohjeita ja oikeaa toteutumista voivat tarkistaa ja tarpeen mukaan myöhemmin tarkentaa myös muut terveydenhuollon henkilöt. Kohtuukuormitteinen liikunta on yleensä turvallisinta, äkillinen hyvin rasittava liikunta voi lisätä riskiä huonokuntoisilla potilailla. Liikuntaa ei voi suositella potilaille, joilla on sydänlihasiskemiaa jo hyvin pienellä kuormitustasolla eli alle 2 MET:n tai alle 50 W:n kuormalla, epästabiili rintakipuoire eli rintakivun ilmaantuminen herkästi vähäisessäkin liikkeessä tai jopa levossa. Sokeritasapainon häiriöt ja siihen usein liittyvä ylipaino tulee hoitaa. Muita vasta-aiheita liikuntaharrastukselle ovat vaikeat läppävuodot tai oireita aiheuttava vaikea vasemman kammion vaajatoiminta, runsas kammioperäinen rytmihäiriötaipumus, äskettäin sairastettu sydänlihastulehdus, huono sokeritasapaino tai suuret laskimotukokset. Huolellisen verryttelyn tärkeyttä ennen ja jälkeen rasituksen ei koskaan korosteta liikaa. N Engl J Med 2000;342:454-460. Fletcher GF, Balady GJ, Amsterdam EA, et al.: Exercise standards for testing and training: a statement for healthcare professionals from the American Heart Association. Liikuntaresepti auttaa motivoimaan Liikuntareseptien avulla voidaan yrittää motivoida sydänpotilaita entistäkin aktiivisempaan kuntoutukseenja sitä kautta yhä parempaan selviytymiseen iskeemisen sydäntapahtuman jälkeen. Liikuntaohjeiden valvonnassa tarvitaan koko hoitohenkilöstön panosta ja liikuntafysiologista asiantuntemusta sekä sujuvaa yhteistyötä. Sydämen lisääntynyt kuormitus voi aiheuttaa rintakipua ja vaajatoiminnan pahenemista mutta toisaalta aina oireita ei esiinny varoittavana merkkinä. Hyvään sepelvaltimotautipotilaan ennaltaehkäisevaan hoitoon ja kuntoutukseen kuuluu ehdottomasti tupakoinnin lopettaminen, liikunnan lisääminen ja vähärasvainen ruokavalio. Hyvä ammattitaito korostuu myös siinä, että tarjotut liikuntaohjeet ottavat huomioon potilaan kokonaistilanteen, elinolosuhteita ja liikunnan käytännön toteuttamismahdollisuuksia unohtamatta. European Society of Cardiology, working group on cardiac rehabilitation and exercise physiology: Recommendations for exercise trainingin chronic heart failure patients. Liikunnan rasittavuuden tulisi olla ainakin 10-15 lyöntiä alhaisemmalla tasolla siitä syketaajuudesta, jolla tyypillisiä sydänoireita tai iskeemisiä löydöksiä potilaalla esiintyy. Sydänlihaskin voi oppia sietämään rasitusta ja lievää hapenpuutetta omaa aineenvaihduntaansa sopeuttamalla. Hambrecht R, Wolf A, Gielen S, et. J Am Coll Cardiol 1994;23:358-363. N Engl J Med 2000, 343:1355-1361. Säännöllinen ja matalatehoinen liikunta vähentää riskejä. Valtaosalle sepelvaltimotautipotilaista nykyiset terveysliikunnan suositukset soveltuvat hyvin. Seerumin LDL kolesterolin tasoon tulee kiinnittää huomiota. Circulation 1992;86:111. Ensimmäisinä kuukausina sairastetun sydäninfarktin jälkeen liikunnan tulee olla pääosin kevyttä. Myers J, Prakash M, Froelicher V, et al.: Exercise capacity and mortality among men referred for exercise testing. Alkuvaiheessa riittävän turvallisen ja sopivan liikunnan teho on sydänpotilaalla 40-60 % maksimaalisen hapenkulutuksen tasosta (40-75 % sykereservistä). Tulevaisuudessa suuri osa sydäninfarktin sairastaneista potilaista on varsin iäkkäitä. Tutkimusten perusteella tiedetään, että äkillinen voimakas fyysinen rasitus aiheuttaa kohonneen sydänperäisen äkkikuoleman riskin. N Engl J Med 2002;346:793-801
Myös insuliinin toiminta paranee liikunta-aktiivisuuden myötä. Korkea verenpaine aiheuttaa muutoksia verisuonten sisäpinnalla ja sileän lihaksen toiminnassa isojen aivojen verisuonissa. Joissakin tutkimuksissa on osoitettu, että fyysisen aktiivisuuden ja aivohalvausriskin välinen suhde olisi U-muotoinen. Myötävaikuttavista tekijöistä arvioitiin tupakointia, alkoholin kulutusta, verenpainetta, veren sokeria sekä sosioekonomista asemaa. Rasva-aineenvaihdunnan tekijöistä mm. Kuri Sudhir 1, Laukkanen Jari A. Täytyy myöskin muistaa, että kovatehoinen harjoittelu kehittää eniten maksimaalista hapenottokykyä, mikä ominaisuutena itsessään vähentää aivohalvausriskiä. 1,2, Sivenius Juhani 4, Salonen Jukka T. Säännöllinen puolen vuoden ajan toteutettu reipas liikunta kohottaa hapenottokykyä sen verran, että aivohalvausriski alenee 17 %. Maksimaalinen hapenottokyky määritellään sydämen työntämän verimäärän ja valtimon ja laskimon happipitoisuuden eron mukaan. korkea veren LDL-kolesterolin on todettu alenevan parhaiten vähärasvaisella ruokavaliolla ja aerobisella kestävyysliikunnalla. Jotkut ihmiset harjoittelevat edelleenkin kovatehoisesti, eikä heidän joukossaan esiinny sen enempää aivohalvaustapauksia. Sen takia voimavaroja tulisi suunnata ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, joista liikunta on hyvä ja tehokas tapa. Hapenottokyvyn kehitykseen vaikuttavat harjoitustausta, liikunnan määrä ja intensiteetti. Jatkotutkimuksilla olisikin mielenkiintoista selvittää, paranevatko hyväkuntoiset huonokuntoisia paremmin aivohalvauksesta ja onko hyväkuntoisilla aivohalvauspotilailla vähemmän toispuolihalvauksen oireita. Eri riskiryhmille optimaalista liikunnan määrää ja intensiteettiä ei ole tutkimuksissa pystytty löytämään. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että kohonnut verenpaine, korkea veren LDL-kolesteroli, tupakointi, lihavuus ja alkoholin käyttö lisäävät aivohalvauksen riskiä, mutta nyt on osoitettu myös alhaisen maksimaalisen hapenottokyvyn olevan yhtä merkittävä aivohalvauksen riskitekijä. Fyysistä aktiivisuutta selvitettiin huomioimalla liikunnan kesto ja intensiteetti sekä tutkittavan kehonpaino. Jos testejä olisi tehty seurantajakson aikana useampia, tutkimuksesta olisi saatu selville myös vuosien mittaan hapenottokyvyssä tapahtuneet muutokset. Harjoittelulla voidaan hapenottokykyä parantaa, mutta kunnon kohenemiseen vaikuttavat myös lähtötilanne, harjoittelun annostus ja perinnölliset tekijät. Hapenottokyky on iän, sukupuolen, rodun, perimän ja fyysisen aktiivisuuden summa. Riskiryhmälle kannattaa suositella alkuun mitä tahansa liikuntaa. Testi tehtiin polkupyöräergometrillä ja testin aikana mitattiin hengityskaasut, joista analysoitiin maksimaalinen hapenottokyky. Sen mukaan kovatehoinen harjoittelu saattaisi jopa lisätä aivohalvausriskiä. Jo 3,5 ml/kg/min nousu hapenottokyvyssä vähentää 17 % riskiä. Maksimaalista hapenottokyvyn avulla voidaan luokitella ihmiset eri sydänja verisuonitautien riskiryhmiin. Seuranta kesti keskimäärin 11 vuotta. Hyvällä maksimaalisella hapenottokyvyllä on todistettu olevan muitakin hyödyllisiä vaikutuksia. Tutkimus valittiin Vuoden liikuntalääketieteelliseksi tutkimukseksi 2002 XI Liikuntalääketieteen Päivillä 10.-11.10.2002 Helsingissä. Jos lähtötaso on alhainen, kehitystä saattaa tapahtua paljonkin ja lyhyessä ajassa. Tutkimusjakson aikana tapahtui 110 aivohalvausta. Kestävyysliikunta ja sen myötä parantunut hapenottokyky ehkäisee verenpainetaudin, sepelvaltimotaudin ja verisuonten ahtautumien ohella myös aivohalvauksia. Myös kuntoutusja sairaalassaoloaika saattavat olla lyhyempiä hyväkuntoisilla. Kurlin tutkimus todistaa sen, että nimenomaan alhainen maksimaalinen hapenottokyky ( < 25,2 ml/kglmin) lisää selvästi aivohalvausriskiä. Toisaalta muita sydänja veri16 LIIKUNTA & TIEDE 5(,!002 suonitautien riskitekijöitä omaaville henkilöille suositellaan kevyttä harjoittelua. Maksimaalista hapenottokykyä pidetään verenkiertoja hengityselimistön kunnon hyvänä mittarina Tutkimukset todistavat Aikaisemmissa tutkimuksissa on löydetty yhteys fyysisesti kuormittavan työn tai vapaa-ajan liikunnan ja vähentyneen aivohalvausriskin välillä. Hapenottokyvyssä perimän osuudeksi on arvioitu 25-40 % . Tämä saattaa johtaa hyytymien muodostumiseen, aivojen paikalliseen hapenpuutteeseen ja edelleen aivohalvaukseen. Yleensä isoissa tutkimuksissa hapenottokykyä on arvioitu koehenkilöiden kirjallisten raporttien perusteella, mutta Kurlin tutkimuksessa kaikkien maksimaalinen hapenottokyky mitattiin suoralla polkupyöräergometritestillä. Lähtöhetkellä mitattiin heidän maksimaalinen hapenottokykynsä suoralla maksimaalisella hapenottokyvyn testillä. Kuitenkaan teorialle ei ole löydetty pitäviä todisteita. Verenpainetta alentaa kevyt tai reipas liikunta. Kahdestakymmenestä ikävuodesta alkaen hapenottokyky yleensä laskee 5-15 % jokaista vuosikymmentä kohden. Liikunnasta lääke Aivohalvaus on merkittävä kansanterveydellinen ongelma Suomessa ja sen hoito on verrattain kallista. Välillisesti se vaikuttaa muihin riskitekijöihin, kuten korkeaan verenpaineeseen, lihavuuteen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. Se vähentää sydänja verisuonisairauksia ja hidastaa verisuonten ahtaumien kehittymistä. 1,2, Rauramaa Rainer 2,3, Lakka Timo A. 1 Kardiorespiratorinen kunto ja aivohalvauksen vaara 1 Kansanterveyden tutkimuslaitos, Kuopion yliopisto, 2 Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos, 3 Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen osasto, Kuopion yliopistollinen sairaala, 4 Neurologian klinikka, Kuopion yliopistollinen sairaala ja Neuron, Kuopio. Sudhir Kurlin tekemässä seurantatu tkimuksessa (2002) aivohalvausriskiä arvioitiin 2011 keskiikäiseltä itäsuomalaiselta mieheltä. Referointi: Tarja Nykänen. XI Liikuntalääketieteen päivät •• VUODEN 2002 PARHAAT LIIKUNTALAAKETIETEEN HYVÄ KESTÄVVYSKUNTO VÄHENTÄÄ AIVOHALVAUSRISKIÄ Aivohalvaus on sepelvaltimotaudin ohella merkittävä hoitokustannuksia aiheuttava sydänja verisuonisairaus
Rasitustestin yhteydessä voidaan mitata myös sykkeen palautuminen ensimmäisen minuutin aikana rasituksen päätyttyä. Nissisen tutkimuksen mukaan hidastunut palautuminen on yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen. Tulppo, PhD, Heikki V. Mäkikallio, MD, Tapio Seppänen, PhD, Jari M. Rasitustestistä palautumisen seurantaan tarvitaan apuvälineeksi vain sykevariaatiota tallentava sykemittari, jolloin menetelmä on helppo ja nopea toteuttaa jopa jokaisen rasitustestin yhteydessä. Infarktin jälkeen mitataan myös muita tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston toimintaa kuvaavia muuttujia, kuten baroheijasteherkkyys ja sykkeen seuranta 24 tunnin ajalta. Nissisen tutkimuksen tuloksiin vaikuttaa se, että siihen ei osallistunut niin huonokuntoisia potilaita, jotka eivät olisi pystyneet suorittamaan polkupyöräergometritestiä. 24 tunnin sykenauhoituksesta lasketaan peräkkäisten sydämenlyöntien välisen ajan vaihtelua. Potilaat olivat testiä tehtäessä beetasalpaajalääkityksessä. Samuli 1. Nissisen (2002) tutkimuksessa oli mukana 229 akuutista sydäninfarktista selvinnyttä potilasta. Tutkimus sai toisen palkinnon Vuoden 2002 liikuntalääketieteen tutkimus kilpailussa XI Liikuntalääketieteen Päivillä 10-11. Baroheijasteherkkyys testissä seurataan miten verenpaine korreloi sykkeen nousuun, kun laskimoon ruiskutetaan sykettä nostavaa ainetta (fenyyliefriiniä). Nissinen, BM, Timo H. 10 Helsingissä. Huono sykkeen palautuminen on lisännyt kuoleman riskiä muissakin tutkimuksissa, mutta useimmissa tutkimuksissa ei ole ollut mukana sydäninfarktipotilaita. Palkitut liikuntalääketieteen tutkijat Samuli Nissinen, Sudhir Kuri ja Urho Kujala. Tutkimuksissa, joissa infarktipotilaita on ollut mukana, potilasjoukko on ollut niin hajanainen, että tuloksia on vaikea verrata tiettyyn osajoukkoon, kuten esimerkiksi akuutin sydäninfarktin sairastaneisiin. Kuolleilla potilailla havaittiin huono sykkeen palautuminen rasitustestissä. Tiedetään, että sairaassa sydämessä sykevaihtelu on pienempää kuin terveessä. SYKKEEN PALAUTUMINEN ENNUSTAA TOIPUMISTA SYDÄNINFARKTIPOTILAILLA Huono sykkeen palautuminen rasituksesta on yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen potilailla, jotka ovat selvinneet akuutista sydäninfarktista. Testi aloitettiin 25 W kuormalla ja kuormaa nostettiin kolmen minuutin välein aina 25 W kerralla. Kotiuttamista edeltävä rasitustesti on yleinen menetelmä arvioitaessa sydänlihaksen kuntoa ja samalla potilaan yleiskuntoa. Rajakohdaksi määriteltiin 12 lyöntiä minuutissa, jolloin kaikilla niillä, joiden syke hidastui alle 12 lyöntiä minuutin aikana, oli kliinisillä tiedoilla vakioituna yli nelinkertainen riski kuolla kuin niillä, joiden syke laski enemmän kuin 12 lyöntiä. Ehkä juuri siitä syystä baroheijasteherkkyydessä eikä 24 tunnin sykeseurannassa näkynyt suuria muutoksia. Huikuri, MD. TUTKIMUKSET Kunto kertoo sydäninfarktista toipumisesta, aivohalvausriskistä ja lääkkeiden käytöstä ikääntyneenä. Beetasalpaajat ovat yleisesti käytettyjä lääkkeitä sydänja verisuonitautien hoidossa, sillä ne laskevat sykettä levossa ja rasituksessa ja laskevat verenpainetta. Toisaalta tiedetään, että huonokuntoisilla infarktipotilailla, jotka eivät rasitustestiä kykene tekemään, on huonompi ennuste kuin potilailla, jotka kykenevät rasitustestiin. Heart Rate Recovery after Exercise as a Predictor of Mortality among Survivors of Acute Myocardial lnfarction, Division of Cardiology, Kardiologian osasto, sisätautien klinikka, Oulun yliopisto. Baroheijasteherkkyydessä ja 24 tunnin sykeseurannassa ilmenneet erot eivät olleet niin selviä kuin sykkeen palautumisessa havaittu ero. Tapanainen, MD, Mirja Salo, Msc, Mikko P. Sydäninfarktin diagnosoimiseksi heillä tuli olla kaksi seuraavista löydöksistä: rintakipu, kohonneet sydänlihasentsyymien pitoisuudet tai muutoksia EKG-käyrässä. Tärkeää olisi pystyä etsimään korkean riskin potilaat suhteellisen hyväkuntoisten joukosta, joita nykyään sydäninfarktipotilaissa on yhä enemmän. Sykkeen palautumista seurattiin levossa 10 minuuttia testin lopettamisen jälkeen ja palautumisarvot laskettiin jokaiselle minuutin jaksolle. Täytyy huomioida, että tutkimuksen suhteellisen pieni potilasmäärä voi heikentää tuloksien yleistämistä. Referointi: Tarja Nykänen LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 17. Seurantajakson (31 ± 13 kk) aikana 17 potilasta kuoli. Muuttujan perusteella saadaan käyttökelpoista tietoa sydäninfarktipotilaan selviytymisennusteesta. Rasitustesti tehtiin 5-18 päivää sydäninfarktin jälkeen. Tämä yksinkertainen muuttuja voidaan mitata laajasti käytössä olevan rasitustestin yhteydessä, joka tehdään kaikille sydäninfarktipotilaille ennen kotiuttamista
Entisillä urheilijoilla esiintyi vähemmän kroonisia sydänsairauksia ja vanhuustyypin sokeritautia kuin verrokkiryhmässä. .. Astmaa ja keuhkoahtaumatautia esiintyi entisillä huippu-urheilijoilla verrokkeja vähemmän. .. Nykypäivän urheilija samat terveysedut odotettavissa. XI Liikuntalääketieteen Päivillä Helsingissä 11.10. Vitamiineja ja hivenaineita entiset urheilijat sen sijaan käyttävät muita runsaammin. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella huippu-urheilijoiden ryhmää ja selvittää käytetyllä koeasetelmalla liikunnallisen elämäntavan merkitystä laajemminkin. Osasyynä tähän voi olla liikunnan yleistä toimintakykyä parantava ja kipuilua vähentävä vaikutus. Vuonna. Niinpä uhkakuva siitä, että kovan rasituksen aikana usein oireilevat urheilijat olisivat ikääntyessään keuhkosairaita näyttävät saatujen tulosten valossa epätodennäköisiltä. VAHEMMILLA LAAKKEILLA IAKKAANA Nuorena huipputasolla urheilleet ja aikuisikänsä liikuntaa harrastaneet käyttävät ikäännyttyään muuta väestöä vähemmän pitkäaikaista lääkitystä. Vertailuryhmässä liikuntaa puolestaan harrasti koko aikuisikänsä vain 1 7 prosenttia. Yhteiskunta säästää huomattavia summia hoitokustannuksissa vähentyneen sairastavuuden ansiosta etenkin kun verrataan kestävyysurheilijoita vertailuryhmään. .. Lääkkeiden ja sairaanhoitopalvelujen käytön eroilla on merkitystä niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Urheilijat jaettiin kolmeen eri ryhmään: kestävyyslajien harrastajiin (kestävyysjuoksu, murtomaahiihto, n =279) , sekaryhmään, jossa harjoittelu koostui kestävyysja voimaharjoittelusta (jalkapallo, jääkiekko, koripallo, yleisurheilun hyppyja sprinttilajit n= 983) sekä voimala j eihin, joissa harj oi ttel u koostui pääosin voimaharjoittelus18 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 ta (painonnosto, paini, nyrkkeily, yleisurheilun heittolajit n= 764). Urheilusta ei kroonista astmaa. Tarkastelun kohteena olivat vuosina 1970-1998 myönnetyt erityiskorvattavat lääkitykset. Tarvitsevatko liikunnan suurkuluttajat muita lääkkeitä. .. Kaikki entiset urheilijat eivät kuitenkaan saaneet liikuntaa harrastamalla tätä sairastumisriskiä yhtä alhaiselle tasolle. .. Kestävyyslajien harrastajilla tulos oli selvin. .. Toistaiseksi ei tiedetä, millainen syy-seuraus yhteys tällä on terveyteen. Entiset urheilijat kertoivat jatkavansa vapaa-ajan liikuntaa koko aikuisiän ajan huomattavasti useammin kuin verrokit. Vaikka urheilu lisää nivelrikkoja, on urheilijoiden särkylääkkeiden käyttö vanhalla iällä muuta väestöä vähäisempää. Päätös edellyttää lääkärin todistusta sairaudesta sekä KELAn asiantuntijalääkärin lausuntoa. Helsingin urheilulääkäriasemalla ja Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, miten urheiluharrastus huipputasolla nuorena ja sitä usein seuraava liikunnallinen elämäntapa ennustaa lääkkeiden ja toisaalta vitamiinien ja hivenaineiden käyttöä myöhäisemmällä iällä. Urheilijat ovat tottuneet etsimään erilaisia keinoja hoitaakseen terveyttään ja parantaakseen suorituskykyään. Tutkimusryhmä käsitti vuoden 1970 alussa elossa olevat miespuoliset urheilijat, jotka olivat edustaneet Suomea kansainvälisissä kilpailuissa vuosien 1920-1965 välisenä aikana tietyissä lajeissa (n=2026) sekä sukupuolen, iän ja asuinpaikan suhteen kaltaistetut verrokit, jotka oli luokiteltu täysin terveiksi varusmiespalveluksen alku tarkastuksen yhteydessä (n=1401). Sairauksien esiintyvyyttä ja lääkkeiden käyttöä selvitettiin kartoittamalla KELAn erityiskorvattavien lääkehoitojen yleisyyttä verenpainetaudin, kroonisen sydämen vajaatoiminnan, sepelvaltimotaudin, sokeritaudin ja astman osalta. Vuoden 2002 liikuntalääketieteen tutkimus kilpailussa kolmannen palkinnon sai Urho Kujalan, Seppo Saman ja Jaakko Kaprion tutkimus sairauksien esiintymisestä ja lääkkeiden ja lisäravinteiden käytöstä. .. Sydänsairauksien ja sokeritaudin muita vähäisempään esiintymiseen entisillä kestävyysurheilijoilla vaikuttavat niin perintötekijät, liikunnan jatkuminen kuin muut urheiluharrastukseen kytkeytyvät terveystottumukset. Vitamiineja ja hivenaineita entiset urheilijat ovat tottuneet käyttämään muuta väestöä runsaammin. Kestävyysurheilu suojaa sydänsairauksilta Vuonna 1985 tehdyssä kyselytutkimuksessa kartoitettiin liikuntaharrastusta sekä eräiden muiden lääkkeiden ja vitamiinien ja hivenaineiden käyttöä. Runsas vitamiinien ja hivenaineiden käyttö lienee esimerkki tästä. Sekä pitkäaikaislääkityksen tarve sydänsairauksien ja diabeteksen vuoksi että särkylääkkeiden ja vatsahappolääkkeiden käyttö oli entisillä urheilijoilla alhaisempaa kuin vertailuryhmässä. Tulokset puoltavat näkemystä, että intensiivinen liikunnan harrastus ei aiheuta kroonista astmaa. XI Liikuntalääketieteen päivät Terveitä päiviä näkyvissä: •• •• •• ENTISET HUIPPU-URHEILIJAT PARJAAVAT MUITA .. Etenkin kestävyyslajeja harrastaneilla on myös vähemmän kroonisia sydänsairauksia ja vanhuustyypin sokeritautia. Kestävyyslajien harrastajista heitä oli 68 prosenttia, joukkuelajeja harrastavista 63 prosenttia ja voimalajien harrastajista 60 prosenttia. .. Esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa ja sokeritautia kestävyyslajien harrastajilla esiintyi noin puolta vähemmän kuin verrokkiryhmässä. Myös särkylääkkeiden ja vatsahappoja alentavien lääkkeiden tarve oli entisillä urheilijoilla kaikissa ryhmissä verrokkeja vähäisempää. Liikuntaa suositellaan reseptillä lääkkeeksi. Esimerkiksi voimalajien harrastajilla metabolisen oireyhtymän riski on suunnilleen samaa luokkaa kuin muussa väestössä
Luun lujuusindeksillä mitattuna painonnostajien värttinäluut olivat vahvempia kuin kontrolleilla. Tutkimustiivistelmä on luettavissa Liikuntatieteellisen Seuran internetsivuilla www. Säästöä lisää myös se, että entiset urheilijat käyttävät muuta väestöä merkittävästi vähemmän sairaalahoitoja. stadion. Painonnostohan altistaa yläraajan luut suurille vääntövoimille ja alaraajoihin kohdistuu etupäässä puristavaa kuormitusta. Tutkimukseen osallistui 14 kansallisen ja kansainvälisen tason painonnostajanaista sekä kontrollihenkilöinä 14 opiskelijaa. 10. fi/L TS. Luuston lujuutta voidaan tarkastella luun rakenteen, koon ja tiheyden perusteella. Tutkimus Urho Kujala, Seppo Sama, Jaakko Kaprio : Lääkkeiden ja lisäravinteiden käyttö entisillä urheilijoilla sai kolmannen palkinnon XI Liikuntalääketieteen Päivillä 10-11. Referointi.' Tarja Nykänen LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 19. Calcif Tissue lnt. Tutkimuksessa urheilijoiden lähtötilanteen liikunnan harrastus on validilla tavalla rekisteröity. Esimerkiksi tähän summaan jo muutamankin prosentin alennus olisi merkittävä säästö, mikä todennäköisesti toteutuisi jos kaikki harrastaisivat vähänkin enemmän liikunta. Painonnostajilla kuoriluun poikkipinta-ala oli suurempi kaikissa muissa mitatuissa luunkohdissa paitsi reisiluun päässä. Tutkimus palkittiin parhaan posterin palkinnolla XI Liikuntalääketieteen Päivillä 10-11. Perifeerisellä tietokonetomografialla mitattiin luun koostumusta, rakennetta ja tiheyttä värttinäluun keskikohdasta ja sen sekä reisiluun päästä ja sääriluun keskikohdasta. Vuoden 2002 liikuntalääketieteen tutkimus -kilpailussa. Bone response ta long-term mechanical loading is site-specific and may vary from size enlargement ta increased cortical thickness and trabecular density A pOCT study in fenale weightlifters. Pitkäaikainen painonnostoharjoittelu siis lisää luun uudismuodostusta ja samalla luun lujuutta. 2002;70(6)'469-74. Painonnostajien vahvemmat värttinäluut selittyvät pääasiassa suuremmasta luusta, erityisesti paksummasta luun kuoresta. 2001 sairausvakuutus maksoi korvauksia kaikkiaan 28 miljoonasta reseptistä ja lääkemääräyksen keskimääräinen hinta oli 44 euroa. Sen sijaan painonnostajien reisiluu oli tiheämpi, mutta luun koossa ei ollut eroja ryhmien välillä. Heinonen A, Sievänen H, Kannus P, Oja P, Vuori 1. Värttinäluun ja reisiluun päässä hohkaluu (luukudosta ja luuydintä) oli tiheämpää painonnostajilla kuin kontrolliryhmällä. Tämä merkitsi 1,23 miljardin kustannuksia. Naispainonnostajilla tehdyssä tutkimuksessa heidän reisi-, säärija värttinäluunsa olivat lujemmat kontrolliryhmään verrattuna. Suomessa on nyt noin 400 000 alle 20-vuotiasta nuorta, jotka kuuluvat urheiluseuroihin. Helsingissä. Luiden keskiosissa poikkipinta-ala näyttää kasvavan vääntökuormituksessa, kun taas luiden päissä puristava kuormitus lisää luun tiheyttä. Referointi: Leena Nieminen Lisätietoja: Dosentti URHO KUJALA Helsingin urheilulääkäriasema Mannerheimintie 17 00250 Helsinki puh: 09-4342100 sähköposti: urho.kujala@helsinki.fi PURISTAVA KUORMITUS LISAA LUUN MASSAA Luuston mekaaninen kuormittaminen näyttää lisäävän luuston lujuusominaisuuksia. 10. Viime vuosikymmeninä urheilu on muuttunut ammattimaisemmaksi ja huippu-urheiluun on myös kytkeytynyt uusia menetelmiä, jotka voivat vaikuttaa urheilijoiden myöhempään terveyteen. Tutkimus osoittaa, että nuori, joka on 1900-luvun alkupuollella aloittanut kestävyysharjoittelua sisältävän urheilun ja jatkanut liikunnallista elämätapaa iän myötä liikunnan intensiteettiä hiljalleen alentaen on saavuttanut merkittäviä terveyshyötyjä. Jääkin nähtäväksi eroavatko myös nykypäivän huippuurheilijat vanhalla iällä samalla tavalla edukseen vähemmän sairastavina kuin nyt tutkitut ikäluokat
Maksimaalinen hapenottokyky nousee iäkkäilläkin muutaman kuukauden kohtuullisella kestävyysharjoittelulla 7-38 %. On vielä epäselvää pätevätkö yleisesti käytössä olevat liikuntaohjeet (ACSM 2000) myös yli 75-vuotiailla pitkäaikaissairaille. XI Liikuntalääketieteen päivät Luentotiivistelmät ANTERO KESÄNIEMI Liikunta tärkeä osa terveydenhuoltoa Liikuntaan liittyy suuri joukko tärkeitä terveyshyötyjä. Iäkkäillä terveydentila ja toimintakyky vaihtelevat yksilöittäin erittäin paljon. Asuinympäristö tulisi tehdä mahdollisimman turvalliseksi ja liikuntaa motivoivaksi. Voimaharjoittelu olisi ideaalisinta toistaa 2 kertaa viikossa. Tarvitaan myös liikuntaja terveydenhuoltohenkilöstön saumatonta yhteistyötä. Valitettavasti suurin osa voimaja kestävyysharjoittelu tutkimuksista on tehty alle 75-vuotiailla valikoiduilla koehenkilöillä, joilla ei ole merkittäviä pitkäaikaissairauksia. Sixth edition. Lihasvoima voi parantua harjoittelulla 90-vuotiaillakin yli kaksinkertaiseksi. päivässä. MAURI KALLINEN Fysiatrian ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Kinkomaan sairaala, Jyväskylä E-mail: mauri.kallinen@ksshp.fi American College of Sports Medicine IACSM). JAMA; 284: 342-349, 2000. Voimaharjoittelussa tulisi välttää hengityksen pidättämistä ( valsalvausta) ponnistuksen aikana verenpaineen liiallisen kohoamisen ja sydänja verenkiertoperäisten komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Jotta liikunnan täysipainoiset vaikutukset sairauksien ehkäisyssä saadaan toteutettua tarvitaan kolmen toimenpiteen malli: 1) väestöstrategia eli toimenpiteet, joilla autetaan koko väestöä lisäämään liikuntaa, 2) toimenpiteet henkilöillä, joilla on vaaratekijöitä, joiden hallintaan liikunta vaikuttaa edullisesti (primaaripreventio),ja 3) toimenpiteet erilaisten sairauksien yhteydessä, jolloin estetään sairauksien eteneminen ja ylläpidetään toimintakykyä (sekundaaripreventio) ANTERO KESÄNIEMI, Professori, Oulun yliopisto, Sisätautien klinikka MAURI KALLINEN Liikuntaa senioreille Alaraajojen lihasvoima heikkenee keski-iän jälkeen miehillä ja naisilla 14-16 % kymmenessä vuodessa. Iän, sukupuolen, ravitsemustilan ja sairauksien 20 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 ei ole todettu vaikuttavan voimaharjoittelun tuloksellisuuteen. Voimaharjoittelun tehona voidaan käyttää tasoa 12-13 Borgin asteikon mukaisesti (hieman rasittava) sisältäen yhden sarjan 8-10 liikettä ja näistä kussakin 10-15 toistoa. On toistaiseksi vaikea sanoa vaikuttavatko ikä, sukupuoli, ravitsemustila tai sairaudet kestävyysharjoittelun tuloksellisuuteen. lmproving cardiovascular fitness by strength or endurance training in elderly women. Philadelphia 2000. ACSM's guidelines for exercise testing and prescription. Fiatarone MA, et al. ACSM:n suositusten mukaisesti (ACSM 2000) iäkkäillekin voidaan suositella kohtuukuormitteista ( 40-60 % maksimaalisesta hapenottokyvystä) kestävyysliikuntaa 30 min. Effect on skeletal muscle. Tätä kehitystä voidaan jarruttaa sopivan liikunnan avulla. Tupakoimattomuudella, lihavuuden välttämisellä ja liikunnalla voidaan todennäköisesti pidentää toimintakykyistä elämän loppuvaihetta. Kestävyysominaisuutta kuvaava maksimaalinen hapenottokyky alenee 30 vuoden iästä alkaen miehillä ja naisilla 522 % kymmenessä vuodessa . Longitudinal muscle strength changes in older adults: influence of muscle mass, physical activity, and health. Liikuntaan liittyy myös aikuistyypin diabeteksen ja obesiteetin pieneneminen ja aikuistyypin diabetespo tilaiden metabolisen kontrollin paraneminen. Lihasvoiman pienentyminen on riippuvainen lihasmassan laskusta. Exercise conditioning in the elderly coronary patient. istumasta ylösnousu, kävely portaissa) saattavat vaatia maksimaalista ponnistusta. Lisähyötynä säännöllisellä liikunnalla saavutetaan vanhusten toimintakyvyn paraneminen ja itsenäisen selviytymisen lisääntyminen. Osalla iäkkäistä päivittäisetkin toiminnot (esim. JAMA 1990; 263: 3029-3034. Epidemiologisten tutkimusten perusteella kohtuullisesti liikuntaa harrastavilla erityisesti sydänja verenkiertoelinten sairauksien aiheuttama kuoleman riski alenee. Hirvensalo M, et al. Sports Med 1995; 20: 41-52.17. Sydämen maksimaalisen syketiheyden aleneminen ja muut ikääntymismuutokset sydänja verenkiertoelimistössä sekä energia-aineenvaihdunnassa heikentävät kestävyysominaisuuksia. Liikunnalla on erittäin suuri merkitys kaikkien keskeisten kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Liikunnalla on keskeinen vaikutus tärkeisiin sydänja verisuonisairauksien vaaratekijöihin kuten verenpaineen alenemiseen, plasman lipidiprofiilin paranemiseen ja edullisiin muutoksiin veren hyytymisessä ja hemostaattisissa tapahtumissa. Maksimaalisen suorituskyvyn mittaamiseen saattaa liittyä myös teknisiä ongelmia, jotka näkyvät toistomittauksissa suurina yksilökohtaisia vaihteluina alkuja loppumittausten välillä. Fyysinen suorituskyky ja toimintakyky heikkenee väistämättä ikääntyessä. Osa iäkkäistä hyötyy myös ohjatusta liikunnasta. A population-based, randomized controlled trial. Liikuntaa runsaasti toteuttavilla on myös pienempi todennäköisyys joutua depressiivisiin sairauksiin. J Gerontol 2001, 56 B52095217 . Voimaharjoittelun osalta suositellaan tukija liikuntaelimistön rasitusvammojen välttämiseksi harjoittelua alhaisemmalla teholla ensimmäiset 8 viikkoa. Perinnölliset tekijät saattavat vaikuttaa harjoitteluvasteisiin. Kallinen M, Markku A [Erratum: Alen M.]. Gill TM, et al. Physical exercise in old age: an eight-year follow-up study on involvement, motives, and obstacles among persons age 65-84. Yleisesti voidaan suositella iäkkäille liikkumattomuuden välttämistä ja päivittäistä arkiliikuntaa toimintakyvyn ja terveyden ylläpitämiseksi. Fyysisesti aktiivisten määrä säilyy samana tai hieman nousee ikääntyessä. High-intensity strength training in nonagenarians. Role of exercise stress testing and safety monitoring for older persons starting an exercise program. Aging, physical activity and sports injuries: an overview of common sports injuries in the elderly. Fyysisesti passiivisempien liikunta-aktiivisuus pyrkii alenemaan ikääntyessä. J Am Geriatr Soc 1987; 35 121-124. Tarvitaan yksilöllisiä liikuntaohjeita, joissa myös turvallisuusnäkökohdat on huomioitu. Pitkäaikaissairaudet heikentävät edelleen lihasvoimaa, kestävyyttä ja fyysisen kuormituksen sietoa. Harjoittelun vaikutuksissa on iäkkäillä suuria yksilöllisiä eroja. Iäkkäillä sydänpotilailla kestävyysharjoittelulla on kuitenkin todettu vastaavia edullisia muutoksia veren rasvoissa ja sydänja verenkiertoelinten kunnossa kuin nuoremmilla potilailla. Säännöllinen liikunta liittyy kokonaiskuolleisuuden, fataalin ja ei-fataalin kardiovaskulaarisairauden ja sepelvaltimotaudin pienenemiseen. Age and Ageing 2002; 31: 247-254.. Kallinen M, et al. Liikunnan vaikutukset ovat yleensä ottaen päinvastaisia ikääntymismuutoksille. Ades PA, et al. Näyttö liikkumisen käyttämiseksi hoidossa on vahva ja riittävä, joskin annosvasteen tarkempi selvittäminen edellyttää jatkossa lisätutkimuksia. Liikunnan on havaittu liittyvän myös paksunsuolensyövän ja osteoporoosin vähenemiseen. On jopa esitetty, että iäkkäät hyötyvät nuorempia enemmän alhaisista liikunta-annoksista ja vastaavasti liikunnan vaarat ja haitat tulevat myös esiin nopeammin suuremmilla liikuntaannoksilla. Lippincott Williams & Wilkins. J Aging Phys Act 1998; 6: 157-168. Hughes VA. Mikäli iäkkään henkilön toimintakyky ja rasituksensieto on vahvasti alentunut, päivittäiset liikunta-annokset voidaan jakaa lyhyempikestoisiin (5-10) harjoittelurupeamiin
Liikkumisen monipuolinen hyödyllisyys ei itsestään selvyytenä perustu enää vain keskisormen näyttöön tukeutuvaan lähestymistapaan vaan peräti A-luokan tieteellisyysnäytötkin ovat esitettävissä. Se ei juurikaan onnistu "kaikki heti" -hurmahengellä varustettuna vaan enemmänkin Paasilinnan "Onnellinen mies" -periaatteella. Montgomery H, et al. Kaasujen vaihduntaan osallistumaton tilavuus, ansailma, voi olla vaikeissa tapauksissa erittäin suuri, jopa useita litroja. Elintapamarkkinointi on ikuista kuten läskit ja timantitkin. Prologi oli tarpeellinen siksi, että lääkärin itsensä on tykönänsä pohdittava, pitääkö hän liikkumista merkittävänä ja mikä ylipäänsä on lääkärin osuus elintapaneuvonnassa ("minua ei muuten sitten tartte tulla neuvomaan"). Liikkumisresepti on merkittävä innovaatio. Ellei elintapamarkkinointiin katso tarvitsevansa aikaa, on syytä peilin edessä tarkastella lääkärin rooliaan ja suuntautumistaan. Jos potilaan hapetus on jo levossa huonontunut, käyttöön voidaan ottaa lisähapen käyttö. Yhden asian liikkeet ovat yleensä tuhoisia. " Usko. Kysynkin narsistiseen sävyyn itseltäni: miltä tuntuu. TAPANI KIMINKINEN Maalaislääkäri, Saarijärvi HEIKKI TIKKANEN Liikunta resepti keuhkoahtaumatautipotilaalle Taustaa sairaudesta Keuhkoahtaumatauti on keuhkosairaus, jolle on tyypillistä hitaasti etenevä, pääosin palautumaton hengitysteiden ahtauma ja sen seurauksena hidastunut uloshengitysilman virtaus. Aging, health risks, and cumulative disability. Paffenbarger RS, et al. Samaan hengenahdistukseen saakka on kuitenkin korostettava elintapamarkkinoinnin merkitystä. Kansainvälisesti sairaudesta eniten käytetty nimi on COPD ( Chronic Obstructive Pulmonary Disease). Marin M. Tabermann) Nimimerkki: Eivät terveet tarvitse parannusta, vaan sairaat mutta kylläkin toimintakykyä ylläpitävää toimintaa. Movement and sport during the life-span. N Eng J Med 1998; 338 1035-1041. Vaikka yksilöiden reviirit ovatkin laajentuneet aina globaaleiksi asti, eivät niiden merkitsemiseen perinteisesti liittyneet apuvälineet sukset, sauvat, potkukelkat, veneet, polkupyörät ole enää alkuperäisellä tavalla lihasharjoitusta palvelevassa käytössä. Muutaman kerran jälkeen täyttäminen on helppoa. Myös perinnöllinen aineenvaihduntahäiriö, alfa-1-antitrypsiinin puu te, lisää riskiä sairastua erityisesti, jos henkilö tupakoi. Physical activity, all-cause mortality, and longevity of college alumni. COPD:ssä hengityksen ilmavirtauksen rajoittuminen aiheutuu sekä ilmateiden ahtautumisesta että keuhkolaajentumaan liittyvästä hengitysteiden kasaanpainumisesta, mikä johtuu keuhkokudoksen kimmoisuuden alentumisesta ja kudoksen velttoudesta. Asiakas on useimmiten metabolisen oireyhtymän uhri. 1) Lääkärinkin on oltava motivoitunut. N Engl J Med 1986; 314: 605-613. COPD:n kansantaloudellinen merkitys, esiintyvyys ja terveydenhuollon palvelujen kulutus heijastaa väestön tupakointitapoja 20 30 vuoden viiveellä. Mikäli halutaan todellisia tuloksia, perinteinen lääketieteellinen lähestymistapa ei enää riitä. Muuta asetta, muuta avainta avata suljettu ovi ja päästä sisälle ei ole tässä olemassaolossa olemassa " (T. Hoidon perusteet Koska tärkein COPD:tä aiheuttava tekijä on tupakointi, sen lopettaminen on myös tärkein hoitokeino. Nykytilanteessa aika vastaanotolla on todellakin kortilla. Vaikka työpaikkani kollegat saivat huippukoulutuksen, he tekivät seuranta-aikana vain yhden korkeintaan kaksi reseptiä (tuskin sitäkään, ellei tutkijoiden ratsiakäynti olisi ollut sovittuna tiedossa). Asiat on oleellistettava, kohdennettava, priorisoitava ja annettava niille oma merkityksensä. Toiminnallinen keuhkotilavuus on kuitenkin pienentynyt johtuen pienten, perifeeristen hengitysteiden salpaantumisesta. Metabolinen sanahirviö koko komeudessaan, hypertonia ja osteoporoosi ilmentävät jäävuoren huipulla ihmisen luontaiseen kehitykseen kuulumattomina alati pahenevaa tulevaisuuden terveydenhuollon haastetta. Liikkumisresepti on yksi lääkärin työkalu potilaan ja itsensäkin motivoinnissa. Resepti lisää yhteistyömahdollisuuksia fysioterapiaosaston ja liikuntapalveluiden tuottajien kanssa. Ei voi olla minkään tasoinen ihme, että elintapojen näinkin nopea muuttuminen aiheuttaa väestölle terveysongelmia geeniperimän jyrkästi ihmetellessä, mikseivät koodit olekaan päivitettyjä. Tyyppipotilaat käyvät säännöllisesti vastaanotolla, jolloin yhden käynnin teemaksi voi ottaa liikunnan. Vita JA, et al. Kohteen voi mielessään poimia jo etukäteen päivän listalta. Ei pidä ylenkatsoa rooliaan. Lääkkeet ja kehittyvä teknologia kokovartalotomografioineen ovat kieltämättä loistavia. Medikalisoidumme liikkumattomuudessamme. 4) Pidänkö elintapoihin vaikuttamismahdollisuuksia vähäisinä. COPD on hitaasti etenevä, parantumaton sairaus, mutta lääkehoidolla voidaan lievittää sairauden oireita. 2) Onko aikaa. Sille on saatava motivoituneet käyttäjät sekä motivoitavissa olevat noudattajat. Asia on yrittämisen väärtti. Lisäksi käytössä ovat anti-inflammatoriset (kortisoni) lääkkeet, limaa irrottavat lääkkeet ja tarvittaessa antibiootit. Liikunnan merkitys hoitomuotona Liikkumattomuus ei ole yhteydessä COPD:n keuhkomuutosten syntyyn eikä fyysinen harjoittelu paranna LIIKUNTA & TIEDE 512002 21. Eläkeikäisistä COPD potilaita on tällä hetkellä kaikkiaan noin 200 000. Mikäli itseltäni edellytettäisiin jonkin pienen yksittäisen suoritteen liittämistä vastaanottooni, tuskin äkkiä motivoituisin. 5) Poikkeuksetta reseptin saajat ovat olleet innostuneita. Pääasia lienee liikkeen syntyminen vähintään jossakin. Lääkärin imagossa on munaa. Kun lääkkeiden määräämättömyyttä voidaan joskus pitää taitovirheenä miksei sitten elintapamarkkinoinnin välttämistä. Sairauteen liittyy kolme tekijää: krooninen keuhkoputkitulehdus, ilmateiden ahtauma sekä keuhkolaajentuma. Yksin se ei riitä. Jos asiaan ei usko, on vaikeaa motivoitua. Keuhkolaajentumassa eli emfyseemassa keuhkojen ilmatilavuus on lisääntynyt, koska lähinnä keuhkorakkulat ovat pysyvästi laajentuneet ilman sidekudoslisää. Lancet 1999; 353: 541-545. Angiotensin-converting-enzyme gene insertion/deletion polymorphism and response to physical training. Tärkein COPD:tä aiheuttava tekijä on tupakointi. Anamnestiset tiedot hyödyntyvät ohjeosiota laadittaessa. Tunteen on parempi välittyä potilaalle aitona. Kroonisessa keuhkoputkitulehduksessa eli kroonisessa bronkiitissa, jossa oireena on pitkäaikaista limannousua keuhkoista, voi ilmetä tai olla ilmenemättä ilmateiden ahtaumaa. Se luontevoittaa parisuhteen mukaan saamisen ja ylipäänsä liikuntaasian esille ottamisen "mitäpä jos". TAPANI KIMINKINEN Terveyskeskuslääkäri n kokemuksia liikkumisreseptin käytöstä Liikkuminen on aktiviteetti, joka minimissään mahdollistaa omatoimisen perustarpeiden tyydyttämisen (syömisen, juomisen, tarpeilla käynnin sekä suvun jatkamiseen liittyvät toiminnot esivalmisteluineen). Yksinkertaisista asioista ei sovi tieteellisyyden sädekehää tavoitellen tehdä turhan monimutkaisia. Rutinoidusti aikaa liikkumisreseptin työstämiseen menee minulta muutama minuutti. Keskeinen sija hoidossa on keuhkoputkia avaavilla lääkkeillä oireiden lievittäjänä. 3) Resepti on selkeä. Tähän mennessä olen antanut viitisenkymmentä liikkumisreseptiä (uskoakseni eniten Suomessa). Väestön ikääntyminen katalysoi merkittävästi tätä prosessia pitäen komiteat hereillä. Liikkuminen oli esiurbaanikaudella välttämätön väline nykyään vain harrastus kilpailemassa muiden vapaa-ajan viettotapojen kanssa. COPD on melko harvinainen vielä alle 50vuotiailla mutta 55 ikävuoden jälkeen esiintyvyys nousee nopeasti. Studies in Education, Psychology and Social Research 42, University of Jyväskylä, Finland, 1988. Ainakaan kukaan ei ole vielä lyönyt. Tutkiva teollisuus on tuottanut apteekin tiskille erinomaisia lääkkeitä, joiden tehon osoittavien standardien vaativin verbaalinen ponnistus liittynee tutkimusten lyhenteiden kehittelyyn (I hope). Elintapamuutosten avulla saadaan lääkkeitä parempi teho yhdessä vieläkin parempi. Kuitenkin asian esille otto voi käynnistää muutoskaskadin. Lisäksi on joukko muita tekijöitä, joilla saattaa olla osuutta sairauden synnyssä
Fyysisen harjoittelun merkitys COPD potilaalle on tämän syöksykierteen loiventamisessa aivan kuten tupakoinnin lopettaminen loiventaa keuhkotoimintojen heikkenemistä. Harjoittelu tulisi tapahtua alussa mielellään lähes päivittäin noin 20-30 min jaksoissa, alussa lyhyempinäkin jaksoina parikin kertaa päivässä. Näiden harjoitteiden lisääminen luo vaihtelua muuhun harjoitteluun. Lisäksi muun lääkityksen tulee olla optimaalisella tasolla ja potilaan tulee ymmärtää lääkkeiden käytön merkitys. Hengenahdistusoiretta tulee seurata ja tavoitteena on sen lievittäminen 2-3 kk harjoittelun aikana. Liikuntaa järjestävien tahojen ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä edistetään kannustamalla terveysliikuntaryhmien perustamiseen mm. Jos potilaan tila vaatii happihoitoa, tulee erityistä huomiota kiinnittää lihasvoimanja määrän ylläpitoon, jotta vähäinenkin liikuntakyky säilyisi pitkään sairauden edetessä, sillä pelkkä happihoito ei tähän vaikuta vaikka oireita lievittääkin. Alussa hengenahdistuksen syynä voi olla obstruktio ja siis ventilaation riittämättömyys, myöhäisemmässä vaiheessa kaasujen vaihdunta on heikentynyt johtaen aluksi huonoon hapetukseen (desaturaatioon) ensin rasituksessa ja lopulta myös levossa. Eli kohderyhmänä ovat ne henkilöt, jotka eniten hyötyvät liikkumisen lisäämisestä. Hanke käynnistyi vuonna 2001, jonka aikana reseptilomaketta ja koulutusta testattiin kaksivaiheisessa pilottiprojektissa. Hanke on kouluttanut lääkäreitä ympäri Suomea ns. Tämän jälkeen sovitaan yhdessä liikkumisen terveysperusteet tai tavoitteet, jotka voivat olla esimerkiksi painon hallinta, verenpaineen alentaminen tai yöunen laadun parantaminen. Rasitukseen liittyvä hengenahdistus on sairauden alussa tunnusomainen oire, joka yleensä johtaa fyysisen aktiviteetin vähenemiseen. Hengitysja verenkiertoelimistön mutta myös lihasten suorituskyvyn ylläpitoon ohjelmoidaan uintia, kävelyä ja pyöräilyä, joissa suoritustaso on 11-13 subjektiivisella 6-20 rasitusasteikolla. Potilas puolestaan saa yksilöllisen lääkärin allekirjoittaman ohjeen siitä, kuinka hänen jatkossa tulisi liikkua. 3 x 5-10) toistoilla isohkoilla lihasryhmillä 2-3 kertaa viikossa. Sekä liikkumattomuus että huono hapetus johtavat lihasmassan pienenemiseen, mikä entisestään syventää syöksykierrettä. Siitä lähtien on Liikkumisreseptejä ja sen käytön opasta voinut tilata Lääkäriliitosta. Tämä tarkoittaa sairauden asteen ja laadun tarkkaa selvitystä ennen liikuntareseptin määräämistä. aluekouluttajiksi, jotka pitävät Liikkumisreseptin käyttöönottoon liittyvää koulutusta omalla alueellaan. Rasituskoe olisi hyvä suorittaa alussa kliinisenä rasituskokeen tai mikäli mahdollista spiroergometriana, jotta suorituskykyä rajoittavat tekijät tulevat kokeessa selville. Liikkumisreseptiin täytettävät kohdat ovat: 1) potilaan tämän hetken liikkuminen, 2) liikkumisen terveysperusteet tai tavoitteet, 3) liikkumisohje 4) lisäohjeetja 5) liikkumisen toteutumisen arviointi ja seuranta. Lisätietoja hankkeesta ja järjestettävästä koulutuksesta saa osoitteesta www.liikkumisresepti.net ja projektipäällikkö Timo Ståhlilta, puh. Rasitukseen liittyvät oireet ja voiman puute lihaksissa johtavat lopulta omatoimisuuden alenemiseen sekä masennukseen. Resepti sisältää liikuntaneuvonnan ydinkohdat, joten potilaan neuvonta tapahtuu suullisesti samalla, kun lääkäri kirjoittaa itse reseptiä. Liikkumisen toteutumista voi lääkäri arvioida esimerkiksi seuraavan vastaanottokäynnin yhteydessä. Varsinaiseen ohjeosioon kirjataan suositeltavat liikkumismuodot sekä niiden useus, kesto ja rasittavuus. Tavoite Liikkumisresepti-hankkeen tavoitteena on lisätä nykyisiä suosituksia vähemmän liikkuvien henkilöiden fyysistä aktiivisuutta. Liikuntaa lääkkeeksi määrättäessä on myös huomioitava mahdolliset bronkiittien pahenemisjaksot sekä yleiset ohjeet liikunnasta hengitystieinfektioiden yhteydessä. Toimipaikkakohtaisissa koulutustilaisuuksissa onkin toivottavaa, että siihen osallistuvat kaikki liikuntaneuvontaan osallistuvat henkilöt esim. Aluekouluttajien lukumäärää ja maantieteellistä kattavuutta parannetaan järjestämällä toinen aluekouluttajien koulutustilaisuus tammikuussa 2003. fysiotera peu ti t ja terveydenhoitajat. Harjoittelun edetessä voidaan potilaan tilasta ja suorituskyvystä riippuen nostaa joko intensiteettiä (alussa siis noin 40-60 % maksimista) ja hieman lyhentää kestoa tai lisätä harjoitteen kestoa ja pitää rasitustaso samana. Lihasja nivelnotkeuteen sekä neuromuskulaariseen toimintaan kuten tasapainon hallintana tulee myös kiinnittää huomiota harjoittelussa. Sen avulla lääkäri voi toteuttaa neuvonnan suunnitelmallisesti ja yksilöllisesti lyhyessäkin ajassa. Pilottiin osallistui neljä terveyskeskusta ja kaksi työterveyshuoltoa. Eniten Liikkumisreseptejä ovat tilanneet terveyskeskukset ( 45%) ja työterveyshuollot (29%). Tällä tarkoitetaan kaikkia neuvontaan osallistuvia henkilöitä aina ryhmien ohjaajiin saakka. TIMO STÅHL Projektipäällikkö Jyväskylän Yliopisto PEKKA KANNUS. Kyse on siitä millaiset resurssit paikallistasolla on ja miten asiat järjestetty. Myös ns. mistä esitelehtisestä löytyy lisäinformaatiota tai ohjata potilas fysioterapeutin luokse lisäohjeiden saamista varten. Liikuntareseptin periaatteet Liikuntareseptiä COPD potilaalle määrättäessä on huomioitava yksilöllisyys. Tällä hetkellä aluekouluttajina on 18 lääkäriä seitsemästä kaupungista. Liikuntaneuvonnan laatua pyritään parantamaan Liikkumisreseptin ja sen käyttöönottoon liittyvään koulutuksen avulla. Liikkumisresepti-hankkeen toimesta on syksyn 2002 aikana kartoitettu 71 kunnan terveysliikuntaryhmät Keski-Suomessa, Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Savossa. Viimeisessä kohdassa "Toteutumisen arvioinnissa ja seurannassa" sovitaan neuvonnan jatkuvuudesta. Tavoitteeseen pyritään parantamalla liikuntaneuvonnan laatua, lisäämällä sen määrää, ja edistämällä liikuntaa järjestävien tahojen ja terveydenhuollon yhteistyötä. Puolen vuoden aikana reseptejä on tilattu yhteensä 460 blokkia eli 9200 kappaletta. Lihasvoiman ja -massan ylläpidossa suositeltua on käyttää matalaa (50-70 % määritetystä maksimista) vastustasoa useilla (esim. Koulutuksen tarkoituksena on perehdyttää lääkäri reseptin käyttöön ja selkeyttää toimipaikan liikuntaneuvonnan palveluketjua. Myös syke voidaan määrittää jos potilaalla on sykemittari käytössään. COPD:ssä itse keuhkosairautta tai vaikuta sairauden etenemiseen. Joissain tutkimuksissa on saavutettu sekä aerobisella että lihasvoimaharjoittelulla samantasoinen oireiden lievittyminen ja suorituskyvyn paraneminen, joten potilaan tilasta ja käytettävissä olevista laitteista riippuen kumpikin harjoittelumuoto on sopiva. 0503286911, stahl@pallo.jyu.fi. Tausta ja tuloksia Liikkumisresepti-hanketta toteuttavat Suomen Reumaliitto, Jyväskylän yliopiston terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Kunnossa kaiken ikää -ohjelma, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Sydänliitto ja UKK-instituutti. Liikkumisresepti julkistettiin Pohjolan lääkäripäivillä helmikuussa 2002. Liikkumisresepti on kehitetty lääkäreiden liikuntaneuvonnan apuvälineeksi. HEIKKI TIKKANEN Dosentti, erikoislääkäri Helsingin Urheilulääkäriasema 22 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 TIMO STÅHL Liikkumisresepti Mikä on Liikkumisresepti. Sen sijaan harjoittelun seurannassa soveltuu esimerkiksi 6-minuutin kävelykoe ja muut suoritustestit. Erityisen merkittävää tämä on siksi, että harjoitteluohjelmista putoaminen tapahtuu yleensä COPD:n hetkellisissä pahenemisvaiheissa, joissa fyysinen aktiviteetti vähenee oireiden vuoksi. Potilaan aiempaa ja nykyistä liikuntataustaa sisältävien esitietojen lisäksi liikuntareseptin suunnittelussa auttavat keuhkojen toimintako keiden ja suoritetun rasituskokeen tulosten arviointi. terveysliikuntaa järjestävien tahojen edustajan olisi hyvä olla paikalla kertomassa paikallisista terveysliikuntaryhmistä, joihin potilas voidaan tarvittaessa ohjata. Tarkoituksena on, että lääkäreillä/toimipaikassa olisi tieto kunnan terveysliikuntaryhmistä, joihin potilas voidaan ohjata. Lisäohjeet-kohdassa voidaan osoittaa esim. Liikkumistottumuksien selvittämisen perusteella määritetään onko potilaan sen hetkinen liikkuminen terveyden kannalta riittävää. Seurannan voi toteuttaa myös terveydenhoitaja, fysioterapeutti tai esimerkiksi liikunnanohjaaja. Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelman tuella, tiedottamalla terveysliikuntaryhmistä ja virittämällä kuntia kokoamaan terveysliikuntaryhmänsä yhteiseen kalenteriin
2002, Orchard & Best 2002). 11999) Loading of healing bone, fibrous tissue, and muscle: implications for orthopaLIIKUNTA& TIEDE S/2002 23. Tyyppi III kollageeni korvautuu yhä enemmän tyyppi I kollageenilla ja sen säikeet alkavat reorganisoitua vetosuunnan mukaiseksi. Immobilisaatio vai varhainen, kontrolloitu mobilisaatio: kokeelliset tutkimukset Yllä mainittujen periaatteiden mukaisesti tehdyt pehmytkudosten paranemista tutkivat kokeelliset työt ovat lähes yksimielisesti päätyneet siihen tulokseen, että varhainen, kontrolloitu mobilisaatio johtaa nopeampaan toipumiseen ja kaikin puolin parempaan loppu tulokseen kuin immobilisaatio (Buckwalter 1995, Buckwalter & Grodzinsky 1999, Kannus 2000, Kannus ym. Tämä minimoi kivun, turvotuksen, inflammaation ja verenvuodon ja tarjoaa siten mahdollisimman hyvät olosuhteet kudoksen paranemisprosessille. 2000). 1995; Zwipp, 1995; Kaikkonen ym. Vaihe on hidas: kollageenisäikeiden normaali vetolujuus saavutetaan noin 6-8 viikon kohdalla, mutta koko kudoksen normaalin vetolujuuden saavuttaminen voi kestää jopa yli vuoden (Noyes 1977, Ng ym. 2. 2002). 2000). 1999, Ego! ym. Ei kuitenkaan sääntöä ilman poikkeusta: tarkkaa harkintaa tarvitaan tiettyjen (epästabiilien) murtumien hoidossa, tietyissä postoperatiivisissa tilanteissa (fiksaation pettämisen pelko) ja tietyissä rustovaurioissa, jos vaurio sijaitsee painoakantavalla nivelpinnalla. Tulesuudet tuulet: Tarvitaanko immobilisaatiota. Toisena vaatimuksena on vaurioalueen suojaaminen ja immobilisaatio 1-3 viikon ajaksi vammasta. Yhteenveto Vastauksena esitelmän otsikossa esitettyyn kysymykseen voidaan todeta, että lukuun ottamatta vammanjälkeistä välitöntä inflammaatiovaihetta akuuttien pehmytosavammojen hoidossa tarvitaan varsin harvoin immobilisaatiota (kipsaus, kiinteä tukilasta ymv.). Näyttö ja näkemykset ovat aika yhteneväisiä niin lihas-, jänne, ligamenttikuin rustovammoissa. 1984, Connolly 1998, Mäenpää 1998, Stoffelen & Broos 1998, Ross ym. Vähemmän vaurioituneet kudosten ja nivelten osat voidaan mobilisoida jo aiemmin, usein jo paranemisen proliferaatiovaiheessa. Biorheology 17, 95-100 Buckwalter, J. Liikunnan ja urheilun tehostuessa ja ammattimaistuessa myös vammojen kuntoutuksessa ei enää hyväksytty pitkiä poissaoloja vaan alettiin hakea keinoja nopeampaan ja parempaan toipumiseen ja tässä suhteessa alettiin erityisesti miettiä tarvitseeko vammautunut raaja posttraumaattista tai postoperatiivista immobilisaatiota vai voisiko sitä alkaa kuntouttaa heti vamman tai leikkauksen jälkeen ilman raskaita kipsausvaiheita. 2002). 3. 1984, Hurme 1991, Kannus ym. Inflammaatio eli tulehdus on reaktio akuutille solu-kalvovauriolle ja plasman vuotamiselle vaurioalueelle ja niitä seuraaville vasokonstriktiolle, iskemialle ja kudoshypoksialle. Tärkeää on myös, että mikään kudosalue ei joudu alttiiksi liian pitkälle immobilisaatiolle, jonka atrofioittavat vaikutukset tunnetaan niin lihaksessa, jänteessä, ligamenteissa, rustossa ja luussa Qärvinen 1976, Noyes 1977, Akeson ym. Esimerkiksi kokeellisissa lihasvammoissa paras lopputulos on saatu, kun lyhyttä 3-5 päivän alkuvaiheen immobilisaatiota on seurannut kontrolloitu mobilisaatio Qärvinen 1976, Hurme 1991, Järvinen & Lehto 1993, Kääriäinen 2001). 1994; Holch ym. 1992a&b, Järvinen & Lehto 1993, Buckwalter 1995, Jozsa & Kannus 1997, Kannus ym. Kliinisesti se näkyy turvotuksena, punoituksena, kohonneena kudoslämpötilana, kipuna ja toimintakyvyn menetyksenä. Kudosvaurion paranemisvaiheet Jotta vammasta toipumista voisi ymmärtää ja mahdollisesti sitä jopa nopeuttaa, täytyy tietää miten ja missä aikataulussa akuutin kudosvaurion paraneminen normaalisti tapahtuu. Kolmantena vaatimuksena on, että kudosvaurion paranemisen maturaatioja remodellaatiovaiheeseen liitetään alusta alkaen mukaan vaurioalueen kontrolloitu venytys ja mobilisaatio. Suojaaminen ja tuen ta ehkäisee lisäverenvuotoa, sekundaarivammoja (reruptuuroita) ja liian aikaista vammautuneiden kudososien venyttymistä kun taas alkuvaiheen immobilisaatio takaa fibroblastien optimaalisen proliferaation ja kollageenisäikeiden tuotannon. 1994; Thermann ym. Inflammaatio koostuu kudosturvotuksesta eli ödeemasta, tulehdussolujen kertymisestä vaurioalueelle, fibriinieksudaatiosta ja kapillaarien turpoamisesta ja tukkeutumisesta. 4. Lupaavia tuloksia on myös saatu rustovaurioiden, nivelten totaaliluksaatioiden ja dislokoitumattomien murtumien hoidossa (Salter ym. Journal of Orthopaedic Research 13, 155-156. 1996 & 1999; Mortensen ym. 1984, Hurme 1991, Kannus ym. Neljäs vaatimus perustuu siihen tosiasiaan, että 6-8 viikkoa vammasta uudet kollageenisäikeet sietävät vetorasitusta jo varsin hyvin ja siksi hoidon ja kuntoutuksen tavoitteeksi voidaan laittaa paluu urheiluun ja liikuntaan. Immobilisaatio vai varhainen, kontrolloitu mobilisaatio: kliiniset tutkimukset Myös kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa akuutin vamman jälkeisen varhaisen mobilisaation on todettu johtavan immobilisaatiota nopeampaan toipumiseen ja paluuseen liikuntaharrastusten pariin ilman, että hoidon pitkäaikaistulos olisi vaarantunut (Häggmark & Eriksson, 1979; Salter ym.1984; Zwipp ym. 1992a&b,Järvinen & Lehto 1993, Buckwalter 1995,Jozsa & Kannus 1997, Kääriäinen 2001, Kannus ym. Liian aikainen vaurioalueen mobilisaatio voi johtaa uusintavammoihin ja kudoksen heikentyneeseen vetolujuuteen (liiallinen tyyppi III kollageenin tuotanto). 1997). 1996; Karlsson ym. Buckwalter, J.A. Välittömästi vamman jälkeen aina 7 päivään asti (inflammaatiovaihe) vaurioaluetta tulee hoitaa levon ja KKK-periaatteen mukaisesti. Akuutin kudosvaurion hoitoperiaatteet Tuntien edellä mainitut kudosvaurion paranemisen periaatteet ja vaiheet tutkijat ja alan asiantuntijat ovat asettaneet akuutin vamman hoidolle neljä vaatimusta Oärvinen 1976, Noyes 1977, Salter ym. A. 1992; Eiff ym. & Woo S.L-Y. Proliferaatioeli solujen ja kudosten uudismuodostusvaiheessa tyyppilöydöksiä ovat aluksi fibriinihyytymät ja voimakas vaurioituneiden kudosten fagosytoosi (tulehdussolut) ja sitten kiihkeä solujen uudismuodostus (fibroblastit, myofibroblastit, lihassolut, synoviaalisolut) ja kudosten uusiutuminen (kapillaarit, tyyppi III ja I kollageeni, muut ECM proteiinit, GAGs). 1999, Messner & Roos 2000, Ego! ym. 1986; Sandberg ym. 1980, Salter ym. 2002): 1. On syytä kuitenkin muistaa, että sidekudoksen lopullinen paraneminen voi kestää hyvinkin pitkään, jopa yli vuoden. & Grodzinsky, A.J. Tulokset ovat olleet varsin samansuuntaiset niin nilkan ja polven ligamenttivammoissa kuin jännevammoissa koskien myös postoperatiivista hoitoa. Sen sijaan hyvän hoidon kulmakiviä ovat inflammaatiovaiheen jälkeinen asteittainen, kontrolloitu mobilisaatio, varhainen painovaraus ja ohjattu lihasharjoittelu. Solut muuttuvat aktiivisista muodoistaan passiivisemmiksi (fibroblastit alkavat muistuttaa fibrosyyttejä). Vaiheen lopussa alkuperäinen fibriinihyytymä alkaa olla kokonaan korvautunut tiiviimmällä ja pysyvämmällä rakenteella, jota nimitetään granulaatiokudokseksi. 1987; Kannus & Renström, 1991; Saleh ym. Pehmytosavammoissa syntyneen kudosvaurion paranemista on tutkittu runsaasti ja tällä hetkellä vallitsee varsin laaja yksimielisyys siitä, että se koostuu kolmesta perättäisestä, osittain päällekkäisestä vaiheesta: 1) inflammaatiovaihe (0-5-7pv), 2) proliferaatiovaihe (72lpv) ja 3) maturaatioja remodellaatiovaihe (2lpv-12kk) Oärvinen 1976, Noyes 1977, Järvinen & Lehto 1993, Buckwalter 1995, Jozsa & Kannus 1997, Kannus 2000, Kääriäinen 2001, Kannus ym. Pekka Kannus Professori Tapaturmatutkimusyksikkö, UKKinstituutti, Lääketieteen laitos, Tampereen yliopisto Kirjallisuutta Akeson, W.H., Amiel, D. (1995) Should bone, soft tissue, and joint injuries be treated with rest or activity. Ennen vanhaan vammojen ja tapaturmien kuntoutuksessa ei tavattu pitää kiirettä: vammautunut raaja kipsattiin yleensä useiksi viikoiksi ja itse kuntoutusprosessitkin olivat hitaanlaisia, koska uskottiin, että lepo parantaa vammautuneet kudokset. (1980) lmmobility effects on synovial joints: the pathomechanics of joint contracture . Vamman maturaatioja remodellaatiovaiheessa vaurioalueen proteoglykaanivesi pitoisuus laskee ja granulaatiokudoksen ja kapillarien määrä vähenee
11999) Treatment of simple elbow dislocation using an immediate motion protocol. American Journal of Sports Medicine 15, 270-274. & Wippermann, B. Kannus, P. Operation, east, or early controlled mobilization. 11976) Healing of a Crush lnjury in Rat Striated Muscle with Special Reference to Treatment of Early Mobilization and lmmobilization. A prospective study. 11977) Functional properties of knee ligaments and alterations induced by immobilization. Journal of Bone and Joint Surgery 82-B, 246-249 Eiff, M.P., Smith, A.T. Jozsa, L., & Kannus, P. Abstract book p. Järvinen, M., & Lehto, M.U.K. Järvinen, M. Connolly, J.F. Karlsson, J., Eriksson, B.I. Basic science and clinical studies coincide : active Treatment approach is needed after a sports injury. American Journal of Sports Medicine 22, 83-88 Häggmark, T. Mäenpää H. Academic Dissertation, University of Turku, Turku, Finland. & Broos, P 11998) Minimally displaced distal radius fractures: do they need plaster treatment. 11995) Functionelles Behandlungskonzept der frischen Achillessehnenruptur. Academic Dissertation, University of Tampere, Tampere, Finland. Clinica l Journal of Sports Medicine 12, 3-5. (2002) Guest editorial. TUOMO PIENIMÄKI Shock-wave ja muut uudet virtaukset Esityksen aihepiiri on rajattu ns. 1999) mukaan tukija liikuntaelinten vaivoissa ultraäänihoidon tehosta ei ole varmaa näyttöä, ainoastaan lateraalisen epikondyliitin osalta lisätutkimuksia suositetaan. Orthopäde 15, 446-453. & Westlin, N. 11998) The dislocating patella. & Jensen, P.E. Ongelma tutkimustuloksia tulkittaessa on myös se, että kivun hoidossa päästään tilastollisesti merkittäviin tuloksiin kivun vähenemisessä esim. Noyes, F.R. (19911 Regeneration of lnjured Skeletal Muscle: An Experimental Study in Rats. edic practice. 12000) Editorial : Articular cartilage. & Tscherne, H. Journal of American Academy of Orthopaedic Surgeons 7, 291-299. Remobilization and prevention of immobilization atrophy.Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 2, 164-176. 2. The management of muscle strain injuries: an early return versus the risk of recurrence. 11987) Hinged east after knee ligament surgery. Ultraäänihoito on tällä hetkellä varmasti käytetyin fysikaalinen ns. The effect of early mobilization and immobilization on the healing process following muscle injuries Sports Medicine 15, 78-89. Tässä esityksessä käsitellään sähkökipuhoitoja ja sähkötutkimusta, laseria, arvioidaan ultraäänen käyttömahdollisuuksia ja esitellään uusinta tulokasta, shokkiaaltohoitoa. (19991 Early mobilization versus immobilization after ankle ligament stabilization. 11997) Human Tendons. VAS-janalla (esim. Ng, G., Oakes, B., Deacon, 0., et al. Academic Dissertation, University of Turku, Turku, Finland. Kannus, P. 11984) Clinical application of basic research on continuous passive motion for disorders and injuries of synovial joints Journal of Orthopedic Research 1, 325342. Thermann, H., Zwipp, H. Academic Dissertation, University of Tampere, Tampere, Finland. konehoito, joka on saanut vankan sijan paitsi yksittäisenä hoitona myös esihoitona erilaisille fysioterapeuttisille hoidoille ja toimenpiteille. 83, 1995. & Vuori, l.(1992a) The effects of training, immobilization and remobilization on musculoskeletal tissue. (20001 Functional outcome of surgery for fractures of the ankle. TNS kuten muutkin kipuhoidot on usein yhdistetty muihin hoitoihin ja joissakin tutkimuksissa on vaikea erotella puhdasta TNS-vaikutusta. & Roos, H. Clinical Orthopaedics and Related Reserach 326, 194-202. (1994) Nonoperative traetment of acute Achilles tendon ruptures: a clinical concept and experimental results. Consultant 7, 602-612 Egol, K.A., Dolan, R. (19951 Mini battle: treatment of Achilles tendon rupture. Kaikkiaan 38 tutkimusta käsittäneen systemoidun kirjallisuuskatsauksen (van der Windt ym. Salter, R.B., Hamilton, H.W. Journal of Bone and Joint Surgery 73, 305-312. Human Kinetics, Champaign, IL, USA. Tulos ei sinällään sulje pois sitä, etteikö ultraääni sopisi esimerkiksi esihoidoksi muille hoitotoimenpiteille. Kannus, P., Jozsa, L., Renström, P., Järvinen, M., Kvist, M., Lehto, M., Oja, P. 12000) lmmobilization or early mobilization after an acute soft-tissue injury. Karlsson, J., Lundin, 0., Lind, K. American Journal of Sports Medicine 27,308-311. Orchard, J. Zweijahresergebnisse einer prospektiv-randomisierten Studie. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 2, 1 00-118. 11986) Therapie der frischen fibularen Bandruptur. & Renström, P. & Eriksson, E. & Ove, P.N. Unfallchirurgie 98, 21-32. (1993). & MacFarlane, A. Fysikaalisista sähkökipuhoidoista TNS (TENS) on ehkä laajimmin tutkittu ja myös useissa tutkimuksissa todettu placebohoitoa tehokkaammaksi kipujen lievityksessä. Kannus P, Parkkari J, Järvinen TLN, Järvinen TAH, Järvinen M. (20021 A short review. 9:stä 7:een) prosentuaalisesti huikeassa määrin ja tämä on tilastollisesti myös merkitsevä muutos, mutta potilas on edelleen varsin kipeä eikä hoito sinällään ole erityisen paljon auttanut. Kannus, P., Jozsa, L., Renström, P., Järvinen, M., Kvist, M., Lehto, M., Oja, P & Vuori, 1.11992b) The effects of training, immobilization and remobilization on musculoskeletal tissue. Non-operative functional treatment. Training and immobilization. Kaikkonen A, Kannus P, Järvinen M. Saleh, M., Marshall, P.D., Senior, R. Pääpaino on ollut kroonisen kivun hoitotutkimuksissa. Sports, Exercise and lnjury 1, 18-22 Hurme, T. Sandberg, R, Nilsson, B. Messner, K. A prospective, randomised comparison of management in a east or a functional brace. & Smith, G.E. Ross, G., McDevitt, E.R., Chronister, R. Stoffelen, D. Laserhoito keikkuu itsepintaisesti erilaisissa yhteyksissä hoitona myös urheilutraumatologian ja tule-vaivojen 1. & Best, T. 11996) Early functional treatment for acute ligament injuries of the ankle joint. (19981 Hazards of immobilizing musculoskeletal injuries: why ice is nice and motion is lotion. Hoitojen vaikuttavuutta ja tehoa arvioitaessa on myös muistettava ns. fysikaalisiin "konehoitoihin", niiden uusiin virtauksiin ja viimeisimpiin näyttöihin hoitojen tutkituista vaikutuksista. Zwipp, H. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 9, 299-303. 11996) Surgery versus functional treatment in ankle ligament tears. & Koval K.J. (1979) Cylinder or mobile east brace after knee ligament injury. Mortensen, N.H., Skov, 0. Kääriäinen, M. The Second Congress of EFORT, Specialty day of EFOST, Munich, Germany, July 4, 1995. Physician and Sportsmedicine 28, 55-63 . Journal of Bone and Joint Surgery 74-B, 206-209. Alan ongelmana näyttää olevan luotettavien hoitotutkimusten puute ja monet perinteisetkin ja laajasti käytetyt fysikaaliset hoidot on tutkittu puutteellisesti, jos kriteerinä pidetään kontrolloitua tutkimusasetelmaa. Zwipp, H., Tscherne, H., Hoffmann, R. Fysikaaliset hoidot voidaan jakaa termisiin hoitoihin ja sähkökipu/sähköärsytyshoitoihin sekä mekaanisiin hoitoihin. & Zwipp, H. Anatomy, Physiology, and Pathology. (1994) Early mobilization versus immobilization in the treatment of lateral ankle sprains. (1997) Long-term study of the biochemistry and biomechanics of anterior cruciate ligament-patellar tendon autografts in goats. & Swärd, L. (2001) Adhesion and Biomechanics in Regenerating Skeletal Muscle. (19991 Early motion 24 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 of the ankle after operative treatment of a rupture of the Achilles tendon: a prospective, randomized clinical and radiographic study. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 10, 183185. M . Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 6, 341-345. (19911 Treatment for acute tears of the lateral ligaments of the ankle. Scand J Med Sci Sports, submitted for publication. kombinoitujen hoitoasetelmien aiheuttamat vaikeudet, jolloin yksittäisen hoidon vaikutusta on vaikea arvioida. Clinical Orthopedics and Related Research 123, 210-242. & Wedge, J.H. Journal of Trauma, lnjury, lnfection & Critical Care 44, 503-505. A prospective, randomised comparison with plaster treatment. American Journal of Sports Medicine 7, 48-56 Holch, M, Biewener, A., Thermann, H. Journal of Orthopedic Research 14, 851-856. (19921 The Sheffield splint for controlled early mobilisation after rupture of the calcaneal tendon. & Styf, J. Journal of Bone and Joint Surgery 81-A, 983-990
Ensin mainittu hoitomuoto on matalaenergistä kipuhoitoa. Hoidoissa on saatu kontrolloiduissa tutkimuksissa (ei-suomalaisissa) hyviä tai kohtalaisia tuloksia (Rompe ym. 2002) Ortopedinen manuaalinen terapia (OMT) on manuaalista terapiaa toteuttavien fysioterapeuttien tavaramerkki. 1996), joskin Suomessa raportointitulokset ovat olleet vaihtelevia. 7-10 vrk:n välein 3 kertaan saakka ja hoitoindikaatioina mainitaan erilaiset tendiniitit ja insertiittivaivat kuten esim. fysikaalisten "konehoitojen" tehoa tulisi tutkia kontrolloiduissa asetelmissa enemmän. Uusimpana tulokkaana on Suomessa tosin Euroopassa jo yli 10 vuotta käytetty ns. Arch Phys Med Rehabil. Tässä lähestymistavassa korostetaan tukija liikuntaelimien toimintahäiriön tutkimista tutkittavan oireiden selvittämiseksi ja niiden hoitamiseksi. Koulutuspaikkoina ovat OMT Keskus Helsingissä ja Kouvolan Manuaalinen Terapia Kouvolassa. J Clin Laser Med Surg 1998Jun;16(3):145-51. Voisi ennustaa sähkö(kipu)hoidoille uutta tulemista lähivuosina. Myös Hakerin ym (1991) tutkimuksen perusteella epikondyliitin hoidossa ei ns. ) Ortopedinen manuaalinen terapia (OMT) on TULE-ongelmien fysioterapiaa, jossa tutkitaan ja hoidetaan lihasten toimintaa sekä nivelten yleistä että spesifiä liikkuvuutta osana ihmisen fyysistä toimintakykyä. TUOMO PIENIMÄKI L T, Fysiatri, Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka Kirjallisuutta Van der Windt DAWM, van der Heijden GJMG, van den Berg SGM, ter Riet G, de Winter AF, Bouter LM. Fysioterapeutti toimii koulutuksensa pohjalta yhteistyössä muun terveydenhuoltohenkilöstön kanssa ja käyttää myös nivelmobilisoinnin ja manipuloinnin osalta terveydenhuollossa vakiinnutettua terminologiaa. Ultrasound therapy for musculoskeletal disorders: a systematic review. Kuten referensseistä näkyy, useita menetelmiä on tutkittu lateraaliepikondyliitin hoidossa ilmeisesti hoitokohteen helpon saavutettavuuden takia, vaikkakaan ko. (SOMTY ry. Pitkä OMT-koulutus on ensisijaisesti fysioterapeuttien erikoistumiskoulutusta. 2002) SOMTY ry on perustettu toimimaan yhdyssiteenä ortopedisestä manuaalisesta terapiasta kiinnostuneille fysioterapeuteille ja lääkäreille sekä kehittämään, tekemään tunnetuksi ja opettaman ortopedista manuaalista terapiaa. Yleensä hoito toistetaan n. Sekä Norjassa että Australiassa alkunsa saaneet oppisuunnat ovat saaneet alkuinnoituksensa Englannin ja Keski-Euroopan osteopaattisilta, kiropraktisilta ja manuaalisen lääketieteen koulukunnilta 1950-luvun alussa. (SOMTY ry. Hoitolaitteet esim. (Markku Paatelma). 2000 iskuun saakka. Suomessa toteutettava OMT pohjautuu pitkälti norjalaisten fysioterapeuttien Freddy Kaltenbornin ja Olaf Evjenthin konseptiin. Lisäksi järjestetään teemapäiviä eri aiheista ja klinikkapäiviä kertaamaan sekä syventämään perehdytyskurssien tietoja ja taitoja. Kehitettävä laite voi mahdollistaa kynnysarvomittauksen hyödyntämisen kuntoutuksen seurannassa ja myös potilaan "sähköprofiilin" arvioinnissa yhtenä uutena muuttujapakettina, kun esim. alueella. paineilmavasara) tai pietsosähköisen kiteen värähtelyn (vrt. SML Y kuuluu osana kansainväliseen manuaalisen lääketieteen lääkäriyhdistykseen (FIMM). n. SMLY järjestää yhdessä SOMTYn kanssa vuosittaiset syysopintopäivät ja keväisin viikon kestävän erikoiskurssin manuaalisesta terapiasta sekä useita muita koulutustilaisuuksia. SOMTY ry on Suomen Fysioterapeuttiliiton erikoisalayhdistys ja hyväksyttiin pitkän OMT koulutuksen myötä kansainvälisen fysioterapeuttijärjestön WCPT:n OMT-alajärjestöön, IFOMT (International Federation of Orthopaedic Manipulative Therapists). tulosten ennustearvon ja kliinisen paranemistuloksen ja kynnysarvojen välillä. perehdytyskursseissa, jotka pyrkivät kehittämään manuaalisia taitoja tutkia ja hoitaa tukija liikuntaelin (TULE) ongelmia. 8-10 iskua/min yhteensä esim. Tutkimustulokset ovat vielä osin arvioimatta mm. Menetelmiä on näin ollen jo lähes 40 vuotta sovellettu ja kehitetty fysioterapiaan soveltuviksi sekä alkuperämaissa että kansainvälisesti. Rompe JD, Hopi C, Kullmer K, Heine J, Burger R. Vastaavina opettajina toimivat Markku Paatelma fysioterapeutti OMT, THM ja Tuija Mänttäri fysioterapeutti OMT Koulutuksen kesto on 140 opintoviikko (opintoviikko = LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 25. SMLY puolestaan toimii lääkäreiden ja erikoislääkäreiden parissa manuaalisen terapian tekemiseksi tunnetuksi, järjestää alan koulutusta ja kursseja. Analgesic effect of extracorporeal shock-wave therapy on chronic tennis elbow. (SOMTY ry. Myöskään näiden eri hoitomuotojen kudosvaikutuksia ei kaikin osin tunneta lainkaan ja mahdollisen paranemisprosessin teoreettinen tausta hoitomenetelmää käytettäessä on epäselvä. Kun nivelmobilisointia ja -manipulointia toteutetaan osana fysioterapiaa on lähestymistapa sekä tutkimisen että terapian osalta toiminnallinen ja laajaalainen. 2002) Koulutus Ortopedisen manuaalisen terapian tunnetuksi tekemisestä ja kehittämisestä Suomessa on vastannut 1969 perustettu Suomen Ortopedisen Manuaalisen Terapian Yhdistys ry (SOMTY ry) jo yli 30 vuotta. munuaiskivien murskaus) kautta. JUKKA PEKKA KOURI Manuaalinen terapia (OMT, SOMTY, SMLY ... Lisäksi oli tyypillistä, että mm. Cyriaxin toimiessa tutkintoarvioijana. SML Y:n jäsenmäärä on 280 jäsentä. Haker EH, Lundeberg TC.Lateral epicondylalgia : report of noneffective midlaser treatment. FAM-projektissa pääideana oli tutkia kudosten sensorisia, motorisia ja kipukynnysarvoja interferenssivirran taajuuksilla 10 -100 Hz. Laadukkaat tutkimukset näyttävät kuitenkin puuttuvan ja mm. Myös suuri haaste tällä saralla olisi sähköhoitojen tarkempi tutkiminen, koska hoitomuotoina ne näyttävät hyödyllisiltä kivun hoidossa ja myös erilaisissa stimulaatiosovelluksissa. epikondyliitti, plantaarifaskiitti ja olkapään kalkkitendiniitit. Hoitoaika on muutamia minuutteja käsittäen esim. Treatment of medial and lateral epicondylitis -tennis and golfer's elbowwith low level laser therapy: a multicenter double blind, placebo-controlled clinical study on 324 patients. Ensimmäiset manuaalisen terapian loppututkinnot Norjasssa suoritettiin 1955 lääkäri J. Koulutuksen pääpaino on ns. sairaus ei ehkä ole tutkimuksellisesti eikä konehoitomenetelmien käytön kannalta paras. Simunovic Z, Trobonjaca T, Trobonjaca Z. hoitolinjaa valitaan. (1998) laajassa (n= 283 vs 41) kontrolloidussa tutkimuksessa saatiin merkitsevä lievittyminen tenniskyynärpääoireissa, mutta ongelmaksi muodostui se, että kontrolliryhmä oli väärin muodostettu bilateraalisista tapauksista, eikä tuloksista voi vetää yksiselitteisiä johtopäätöksiä laserin ja placebon tehon eroavuuksista. Markkinoille tullut ESWT näyttää kohtuullisen lupaavia tuloksia, jotka täsmentynevät myöhemmin. JBJS (Br) 1996;78-8:233-7. (SOMTY ry. Loppuyhteenvetona on todettava että ns. Parhaita tuloksia näyttää saadun plantaarifaskiitissa. Hoidon vaikutusta selitetään hyperstimulaatioanalgesia-tyyppisen vaikutuksen ja porttikontrolliteorian kautta. Pain 81 (19991 257-271. OMT sisältää myös ohjauksen omatoimiseen harjoitteluun ja ongelmien uusiutumisen ehkäisyyn. fibromyalgia, aivohalvaus, niskaja selkäkipupotilaat) suhteessa terveisiin koehenkilöihin todettiin. SOMTY ry järjestää vuosittain syysopintopäivät yhdessä SMLY:n (Suomen manuaalisen lääketieteen yhdistys ry) kanssa. 2002) Fysioterapeuttien piirissä voidaan kansainvälisesti erottaa ainakin kolme manuaalisen nivelkäsittelyn oppisuuntaa. aktiivisessa niskakuntoutuksessa kynnysarvot nousivat kuntoutuksen aikana. Tässä ns. 1991 Nov;72(12) 984-8. Simunovicin ym. Vaikkakin tulokset ovat olleet "pelottavan" hyviä maailmalla, nähtäväksi jää millaisen aseman ESWT saa fysikaalisten hoitojen joukossa jatkossa. paineilmakompressorilla toimivat maksavat tällä hetkellä lähes 30 000 euroa. "shokkiaalto-hoito" eli "ESWT" (extracorporeal shock-wave treatment), jossa hoidettavaan kudokseen kohdistetaan mekaanista iskuenergiaa, joko paineilman ( vrt. SOMTY ry valvoo Ortopedisen manuaalisen terapian koulutusta. Spontaanilla paranemistaipumuksella on suuri merkitys monissa tule-järjestelmän taudinkuvissa mikä vaikeuttaa tulkintoja. Nämä ovat englantilainen Cyriaxin menetelmä, norjalainen manuaalinen terapia sekä australialainen Maitlandin menetelmä. Olen itse ollut mukana TEKESin rahoittamassa projektissa, jossa tutkittiin interferenssivirran sovellusmahdollisuuksia testausja hoitolaitteena. "midlaserista" ole hyötyä. Mittauksen toistettavuus muodostui hyväksi ja eroja eri sairausryhmissä (mm
SIMO TAIMELA L T, dosentti; ylilääkäri DBC International, Helsinki (simo.taimela@dbc.fi) 1 1.. JUKKA PEKKA KOURI Fysiatri, yleislääket.erikoislääkäri Ylilääkäri, Kuntoutus-Orton, Kipupoliklinikka SIMO T AIMELA Liikuntaresepti selkäsairaalle Selkävaivat jaetaan yleensä kolmeen pääluokkaan: välilevyn pullistumasta johtuviin, joukkoon harvinaisia spesifisiä diagnooseja ja epäspesifisiin selkävaivoihin. 'Sairauteen liittyvien' tekijöiden on hiljattain havaittu olevan merkittävämpiä selkäkivun kroonistumisen ennustajina kuin 'yksilöön liittyvien'. Selän terveyden kannalta kamppailuja törmäyslajien harrastamisesta on varmaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Luennolla käydään läpi manuaalisen terapian mahdollisuuksia kivun hoidossa, teoreettista taustaa näille hoitomuodoille sekä nykyistä Evidence Based -tietoa manuaalisen terapian mahdollisuuksista niskaja selkä-kivun hoidossa. Tällöin pienikin lisäys mielekkäissä liikunta-aktiviteeteissa on hyödyllistä. Liikunnan uskotaan osaltaan estävän "vajaakuntoistumista" ja nopeuttavan "paluuta" normaaleihin aktiviteetteihin ja työhön. Sen sijaan liikunnan hyödystä osana pitkittyvän, kroonisen ja postoperatiivisen selkäkivun hoitoa ja moniammatillista kuntoutusta on vahva näyttö. On epätodennäköistä, että iäkkään, eläkehakuisen potilaan selkäongelma korjaantuisi yksin "liikuntareseptillä". Vaivojen kestoon perustuvaa ryhmittelyä voidaan tosin pitää kyseenalaisena, koska toisaalta valtaosa selkäkivuista on intermittoivaa, toisaalta kivun kesto on sairauden ilmentymänä vähämerkityksinen verrattuna vaikkapa oireiden voimakkuuteen tai terveyspalvelujen käyttöön. Toisin sanoen, mitä useampia selkäkipuepisodeja on ollut aiemmin, mitä voimakkaampi kipu ja siitä aiheutuva haitta ovat, mitä laajemmalle kipu säteilee, sitä todennäköisempää on kivun uusiutuminen tai kroonistuminen. On syytä pitää mielessä, että tutkittua tietoa siitä, mikä olisi tehokkain omatoiminen liikuntamuoto tai sen annostelu selkävaivoissa, on kovin vähän. Oikea informaatio, erityisesti tieto taudin yleensä hyvästä paranemistaipumuksesta, vähentää ahdistuneisuutta ja parantaa tyytyväisyyttä hoitoon. On suuri haaste saada liikkumiseen pelokkaasti suhtautuva selkäpotilas aktivoitua. Siksi onkin mahdollista että "liikuntareseptin" tarkka sisältö tarkentuu pian, kun uutta tietoa aiheesta kertyy. Pitkän OMT-koulutuksen suorittaneita on Suomessa 13 7 henkilöä. Edellä mainitut ensimmäisen selkäkipuepisodin riskitekijät näyttävät kuitenkin olevan varsin vähämerkityksisiä selkäkivun kroonistumisen ennustajina. Selkävaivojen suuri kansanterveydellinen ja -taloudellinen merkitys ei ensisijaisesti johdu niiden aiheuttamista kivusta ja haitasta, toimintakyvyn heikentymisestä tai rappeumasta. Vielä ei varmuudella tiedetä, miten merkitseviä nämä häiriöt ovat selkävaivojen kroonistumisen kannalta, mutta on syytä huomata, että keskivartalon lihasten aktivaatio ja kontrolli tuskinpalautuvat matalaintensiteettisellä aerobisella liikunnalla, mutta lienevät parannettavissa spesifillä (koti)harjoitteluohjelmalla. Selkävaivojen taustalla on useita riskitekijöitä, jotka ovat erilaisia ensimmäiselle selkäkivulle ja kivun kroonistumiselle. Ajallisen keston perusteella selkäkivut jaetaan akuutteihin ( < 1 kk), pitkittyneisiin ( 1-3 kk) ja kroonisiin (> 3 kk). Kipua voivat selittää myös useat samanaikaisesti esiintyvät ja vielä keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevat riskitekijät (työja vapaa-ajan fyysinen kuormitus, geneettinen alttius, epäedulliset elintavat, psyykkinen kuormitus). Tarkka diagnoosi pystytään antamaan vain noin viidennekselle selkävaivoista. Toisaalta suojaavat tekijät (suotuisat elin tavat, motorinen taito) voivat vähentää haitallisten tekijöiden vaikutusta. Lukuisat tutkimukset ovat hiljattain osoittaneet häiriöitä mm. Tehokas kuntoutus tulee aloittaa viiveittä tilan kroonistuessa. Toisaalta voidaan myös kyseenalaistaa tarve ennaltaehkäistä sinänsä vähämerkityksisiä ohimeneviä selkäkipuja, joita esiintyy lähes kaikilla. Iskiaksen tai muun välilevysairauden perusteella korvattiin vuonna 1999 lähes 600 000 sairauspäivää. Sen sijaan on realistista odottaa liikunnalla olevan vaikutusta lievää tai keskivaikeaa kipua ja haittaa aiheuttavaan toistuvaan selkäongelmaan. Kiistatta tärkeää olisi voida ehkäistä selkäkivun kroonistuminen ja sen seurannaisilmiöt. Akuutin alaselkäkivun ollessa kyseessä tulee välttää vuodelevon suosittamista ja kannustaa potilasta jokapäiväisiin toimiin kivun sallimissa rajoissa. Systemaattisen "käyttäymisterapian" hyödystä osana selkäkivun hoitoa onkin vahva näyttö. Yhteenveto: Spesifiä hoitoa vaativat selkäkivun vakavat syyt ja vaikeat hermojuuren kompressiotilat tulee tunnistaa varhain. Moderni selän fysioterapia korostaa näiden häiriöiden korjaamista aktiivisella liikehoidolla; tämä lähestymistapa onkin yleistynyt selkävaivojen hoidossa viime vuosina. On tärkeää ymmärtää mihin tekijään halutaan ja voidaan vaikuttaa. Jotta liikunnan vaikutukset olisivat parhaat mahdolliset, pitäisi harjoittelusta tulla elämäntapa ja osa päivittäistä tai viikoittaista rutiinia. Selkäongelmien tärkeimmät ilmentymät ovat kivut, toimintakyvyn rajoittuminen, rakenteiden rappeutuminen, sairauspoissaolot sekä ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen. Erityisesti pelot liikkumista ja kuormittumista kohtaan ennustavat kroonistumista ja niiden muutokset ovat annos-vastesuhteessa aktiivisesta hoidosta koettuun hyötyyn. vartalon sensorimotorisessa kontrollissa ja rankaa stabiloivien toonisten lihasten toiminnassa selkäpotilailla. Liikunnan ei ole laajoissa kohorttitutkimuksissa osoitettu ennaltaehkäisevän selkävaivoja, tosin kohtuullisesta liikunnasta ei ole merkittävää hait26 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 raakaan selälle osoitettu. Toisaalta tämä kysymys on vähämerkityksinen siksi, että valtaosa harjoittelusta hyötyvistä henkilöistä ei osallistu mihinkään terveyttä edistävään liikuntaan. 40h) ja se toteutetaan monimuoto-opetuksen Koulutusta valvoo SOMTY ry. Tärkeämpää on tunnistaa ja hoitaa kroonistuva selkäongelma riittävän ajoissa, systemaattisesti motivoida liikkumista pelkäävä selkäpotilas aktivoitumaan, ja etsiä potilaalle oma, yksilöllinen, turvallinen ja hyvältä tuntuva tapa liikkua ja harjoitella. Kuitenkin myös psykologisilla ja -sosiaalisilla tekijöillä on itsenäistä ennustearvoa selkävaivojen kroonistumisen ennustajana. Yleiskuntoa ja lihaskestävyyttä parantava harjoittelu yhdessä muiden työja toimintakykyä palauttavien toimenpiteiden kanssa edistää toipumista. Selkävaivojen aiheuttamat vuosittaiset julkisen sektorin kustannukset ovat miljardiluokkaa ja ne aiheutuvat pääasiassa kroonisesta selkäkivusta. (SOMTY ry.2002). Näiden sairauksien hoitokustannuksetkin ovat toissijaisia työpoissaoloista ja ennenaikaisesta eläkkeelle siirtymisestä aiheutuvien kustannusten rinnalla. Liikkumisella on myös merkitystä hoidon tai kuntoutuksen jälkeen hoitotulosten pysyvyydelle. Potilaan tilanteen laaja selvittely ja aktiivinen kuntoutus suositellaan aloitettavaksi, kun merkittävä selkäkipu on kestänyt kuusi viikkoa. Siten "liikuntatai liikkumisreseptin" tulisi kuulua olennaisena osana selkäpotilaan hoitosuunnitelmaan. Sen vuoksi on erittäin tärkeää löytää jokaiselle oma, yksilöllinen ja hyvältä tuntuva tapa liikkua ja harjoitella; tämä on tärkeämpää kuin määritellä optimaalinen "liikuntaresepti" selkäsairaalle. Vuoden 1998 lopussa oli työkyvyttömyyseläkkeellä runsaat 46 000 henkilöä selkäsairauksien perusteella. Nämä ilmentymät ovat osittain yhteydessä toisiinsa, mutta niillä on osittain eri syyt. Tämä on syytä pitää mielessä kun "liikuntareseptillä" pyritään vaikuttamaan selkävaivan kulkuun. Silti krooninen "selkäsairaus" on merkittävä ongelma yhteiskunnalle. Kävely ja juoksu näyttävät pahentavan säteilykipuoireita. Koska vertailututkimuksia eri liikuntatyyppien ja/tai annostusten tehosta selkävaivoissa ei ole, on vaikeaa suositella yksiselitteistä "liikuntareseptiä" selkäsairaalle. Koska sekä riskitekijät että akuutti selkäkipu ovat niin yleisiä, voi olla vaikeaa löytää keinoja ennaltaehkäistä ensimmäistä selkäkipuepisodia muutoin kuin edistämällä yleisesti terveydelle edullista elämäntapaa. Pitkän ajan ennuste pitkittyneilläkin selkävaivoilla on useimmiten hyvä, vaikka hankala vaihe voi kestää useita vuosia. On myös näyttöä siitä, että liikkumisen monitorointi kontrollikäynnein ja puhelinseurannalla parantaa hoitotulosta verrattuna pelkkään "liikkumisreseptin" kirjoittamiseen. Spesifistä liikuntaharjoittelusta ei ole hyötyä akuutissa selkäkivussa, vaan normaalien toimintojen jatkamista ja vuodelevon välttämistä suositellaan tällöin, tosin pelkkä suositus pysyä aktiivisena on ainoana hoitona varsin tehoton
Duodecim 1999; 115(16): 1727. Aerobinen liikunta, esimerkiksi reipas kävely, vesivoimistelu parantavat hapenottokykyä ja lihaskuntoa, pyöräily parantaa hapenottokykyä, kohdennettu voimaharjoittelu parantaa esim. Jos ei oteta mukaan hormonikorvaushoitoa, osteoporoosilääkkeitä käyttää Suomessa noin 25 000 30 000 ihmistä. He menettävät kuukaudessa saman verran mineraalia kuin välittömästi menopaussin jälkeen naiset vuodessa. Sen jälkeen luuta menetetään ja erityisesti naisilla vaihdevuosien alkaessa muutaman vuoden ajan luun menetys on voimakasta, kunnes se noin 60 ikävuoden jälkeen jatkuu suurin piirtein samaa vauhtia kuin miehilläkin. Hilde G, ym. Tällöin sen pitäisi erityisesti vahvistaa luustoa siellä, missä vaarallisimmat murtumat esiintyvät, kuten reisiluun yläosassa ja lannerangassa. Niveliä tukevan lihaksiston heikkous taas voi pahentaa nivelten instabiliteettia ja johtaa paheneviin nivelkipuihin, vääriin kuormituksiin, sekä joka nopeuttaa nivelten vaurioitumista. Duodecim 1998; 114(19): 2004. Guzman J, ym .. Aktiiviin tulehdukseen liittyy myös yleisoireita, väsymystä, lämpöilyä, joskus laihtumista, joskus myös lievää lihastulehdusta. Spine 2000 Nov 1 ;25(21 ):2784-96 van Tulder MW, ym. Aikaisemmissa tutkimuksissa on myös osoitettu, että nivelreumapotilaiden pitkäaikainen ennuste on huono: potilailla on lisääntynyt kuolleisuus väestöverrokkeihin verrattuina; erityisesti kardiovaskulaariset syyt ovat olleet ylikuolleisuuden taustalla. reisilihasten voimaa ja tätä kautta lisää liikuntavarmuutta ja vähentää kipua. Spine 2002 May 15;27(10):1102-9 Philadelphia Panel evidence-based clinical practice guidelines on selected rehabilitation interventions for low back pain. Liikunta on tällainen, mutta tehoaako se. MARJATTA LEIRISALO-REPO HYKS ESKO ALHAVA Liikuntaresepti osteoporootikolle Osteoporoosi on salakavala tauti. Exercise therapy for low back pain: a systematic review within the framework of the cochrane collaboration back review group. Ei ole olemassa tutkimusta, jossa osoitettaisiin liikunnan estävän osteoporoottisia murtumia. Ylikuolleisuuden riskitekijöinä ovat olleet erityisesti huono toimintakyky, ja aktiivi moniniveltulehdus. Ideaalinen liikuntaresepti Liikuntareseptin tulisi olla sellainen, että se todella estää osteoporoottisia luumurtumia. Phys Ther2001 Oct:81(10):1641-74 Taimela S. Ilmeisesti tulevaisuudessa ei estrogeenia tulla käyttämään pelkästään osteoporoosi indikaatiolla. Se on pitkään oireeton ja ensimmäinen merkki siitä saattaa olla osteoporoottinen murtuma. Multidisciplinary bio-psycho-social rehabilitation for chronic low back pain.Cochrane Database Syst Rev 2002;(1 ):CD000963 Heliövaara M. Selkäkipu vai -vaiva. Kirjallisuutta: Alaselän sairauksien hoitosuositus. Se tulee hiljaa kuin varas yöllä. Reseptin tulisi olla sellainen, että se motivoisi nuoria, keski-ikäisiä ja vanhuksia, niin naisia kuin miehiäkin. Erot ovat 1 2 % luokkaa. Selkävaivojen riskitekijät ja ehkäisy. Lähinnä kysymys on siitä, että harjoituksella pystytään estämään luukatoa, mutta ei lisäämään luun määrää. Nämä solut ilmeisestikin reagoivat herkästi paineen muutoksille ja kun ne ovat yhteydessä toisiinsa kanaaliverkoston avulla, välittäjäaineet etupäässä kuljettavat viestiä eteenpäin osteoblasteille sekä osteoklasteille, jotka toiminnallaan muokkaavat luuta kuormituksen mukaisesti. Hyvin tavallinen kliininen ongelma on murtuman yhteydessä syntyvä osteoporoosi, joka liittyy kipsi-immobilisaatioon. Luun huippumassa on saavutettu jo nuorella aikuisella, jonka jälkeen on suhteellisen vakaa tilanne luun tiheydellä mitattuna parin vuosikymmenen ajan. Aikaisemmin katsottiin, että niveltulehduksen aktiivissa vaiheessa potilaiden hoitoon kuuluu lepo ja tulehtuneiden nivelten kuormituksen ja käytön välttäminen, kunnes niveltulehdus on rauhoittunut. Luun mineraalipitoisuus vastaa noin 80 90 % luun fysikaalisesta lujuudesta. On myös näyttöä, että nivelreumapotilaiden kunto kohenee samalla tavoin kuin verrokkihenkilöiden. Nämä tutkimukset on tehty enemmän tai vähemmän valikoituneille ryhmille. Tuoreet tutkimukset osoittavat, että nivelreumapotilaan säännöllinen liikunta ei pahenna nivelkipuja, ei lisää taudin aktiviteettiä, eikä nopeuta nivelten vaurioitumista. Aktiivin tulehdusvaiheen aikana potilaille kehittyy nopeasti myös luun tiheyden alenemaa. Mitä liikuntaa sitten kannattaa määrätä nivelreumapotilaalle. Miranda H, ym. Multidisciplinary biopsychosocial rehabilitation for subacute low back pain in working-age adults: a systematic review within the framework of the Cochrane Collaboration Back Review Group. Lääkkeillä pystytään lisäämään luuntiheyttä ja myös vähentämään keskeisiä osteoporoottisia murtumia, joita ovat nikamien ja lonkan murtumat. Viime vuosina on käynyt yhä selvemmäksi se, että osteosyytit eli kypsät luusolut, jotka sijaitsevat luukudoksen sisällä, omaavat keskeisen roolin luun kasvun ja remodelaation säätelyssä toimiessaan painereseptoreina. Sekä koe-eläimillä että ihmisillä on osoitettu immobilisaation aiheuttavan osteoporoosia. Yksinkertaisia, halpoja ja ilman sivuvaikutuksia omaavia hoitomuotoja tarvitaan. Liikunnan tuomien nivelja lihaskuntoon kohdistuvien suorien vaikutusten lisäksi aerobinen liikunta parantaa myös kardiovaskulaarista suorituskykyä, minkä voidaan olettaa olevan pitkällä aikavälillä edullista myös potilaiden pitkäaikaisennusteen kannalta. Resepti tulisi olla käyttäjälleen miellyttävä, jotta hoito tulisi toteutetuksi. Osteoporoottisia murtumia tapahtuu vuodessa kaiken kaikkiaan Suomessa yli 30 000:lle ihmiselle ja osteoporoosia sairastavien määräksi arvioidaan 300 000 400 000. Spine 2001 Feb 1 ;26(3):270-81 MARJATTA LEIRISALO-REPO Liikuntaresepti reumaatikoille Nivelreuma on yleissairaus, joka voi aiheuttaa niveltulehduksen lisäksi tulehdusmuutoksia nivelten läheisissä kudoksissa, esimerkiksi jännetupissa. Kuorimittavan liikunnan on osoitettu terveillä vaikuttavan luun haurastumista hidastavasti; vastaavanlaista suoraa tutkimustietoa ei ole käytössä nivelreumapotilailla, mutta oletettavasti mekanismi toimii myös heillä. Selkäsairaudet-konsensuskokouksen hoitosuositusryhmä. Osteoporoosin ehkäisemiseksi on kehitetty hoitomenetelmiä sellaisiksi, että potilas pääsee varaamaan mahdollisimman aikaisin ja siten estetään luukatoa. Advice to stay active as a single treatment for low back pain and sciatica. Behavioral treatment for chronic low back pain: a systematic review within the framework of the Cochrane Back Review Group. Tyypillisiä osteoporoottisia murtumia ovat värttinäluun pään, olkaluun kaulan, nikamien ja reisiluun yläosan murtumat. Avaruuslentäjillä, jotka ovat pitkään painottomuudessa, mineraalikato on huomattavaa. Duodecim 1999; 115(16) 1695. Päinvastoin, säännöllinen liikunta lisää lihasvoimaa, nivelten liikeradat paranevat, ja potilaiden toimintakyky paranee. Jos verrataan näin saatuja tuloksia lääkehoitoihin, joissa viimeisimmät parLIIKUNTA & TIEDE 5/2002 27. lndividual factors, occupational loading, and physical exercise as predictors of sciatic pain . Estrogeenihoitoon liittyy rinta-, kohdun runko-osan ja munasarjasyövän riski sekä tromboemboolisia ongelmia. Duodecim 1999; 115(16): 1661 van Tulder M, ym .. On olemassa kontrolloituja tutkimuksia, joissa on osoitettu saatavan sopivalla harjoittelulla luun tiheyden eroja harjoitteluryhmän ja kontrolliryhmän välillä. Tällainen lepo johtaa kuitenkin nopeasti pahenevaan lihaskataboliaan ja sitä kautta lihasten heikkouteen. Me emme tiedä miten nämä kuormitusharjoitukset tehoavat satunnaisessa väestössä. On olemassa selvää tieteellistä näyttöä siitä, että luuston kehityksen ja kasvun aikana luuston kuormittaminen yhdessä oikean ravinnon kanssa on keskeinen asia optimaalisen luun huippumassan saavuttamiseksi. Cochrane Database Syst Rev 2002;(2):CD003632 Karjalainen K, ym. Kun mineraalitiheys on huomattavasti alentunut, luun kestävyys voi pettää ja se voi murtua pienenkin vamman seurauksena. Spine 2001 Feb 1 ;26(3):262-9 Malmivaara Aja Airaksinen 0. Selkävaivan konservatiivinen hoito. Lonkkaluun murtuma on erittäin vaarallinen, koska siihen liittyy noin 20% ylikuolleisuus ensimmäisen vuoden aikana ja se on kansantaloudellisesti ja kansanterveydellisesti vaikea ongelma
A randomized trial comparing aerobic exercise and resistance exercise with a health education program in older adults with knee osteoarthritis. On olemassa monia hyötyliikunnan muotoja, joita menneet sukupolvet ovat joutuneet työkseen tekemään pysyäkseen hengissä. Occupational activity and the risk of hip osteoarthritis. 1995, Healy ym. Effectiveness of exercise therapy in patients with osteoarthritis of the hip or knee. Tukirangan rappeutumissairauksia ei pystytä hoitamaan riittävän tehokkaasti, varsinkin, kun väestön ikärakenne muuttuu yhä vanhemmaksi. Exercise recommendations after total joint replacement. Knee osteoarthritis in former runners, soccer players, weight lifters, and shooters. Ongelmana on, että tutkimuksia muiden nivelten osalta on vähän. Sen sijaan jos potilas on yli 75-vuotias ja on saanut lonkkamurtuman kaatuessaan, hän ei enää harjoittelusta juuri hyödy luustonsa puolesta. uinti, pyöräily, rauhallinen kävely) ovat suositeltavia. Määrättäessä liikuntareseptiä potilaalle tulee ottaa huomioon hänen sen hetkinen suorituskykynsä sekä mieliharrastuksensa, joista hyvinkin löytyy sellaista, jolla voi estää osteoporoottisia murtumia. URHO KUJALA Helsingin urheilulääkäriasema Kirjallisuutta: Anderson JJ, Felson DT. Elämä on muuttunut liian helpoksi ja Juusto on reagoinut Wolfin lain mukaan. 2001). 1995). juoksu, jalkapallo, pesäpallo, koripallo, mailapelit) ei suositella (McGrory ym. Athletic activity after total knee arthroplasty. Osteoarthritis of the weight bearing joints of the lower limbs in former elite male athletes. 2001). haimmat tulokset on saatu kombinoimalla parathormonija aminobisfosfonaattihoito, on lääkehoidon teho luuntiheydellä mitattuna lähes kymmenkertainen. Liikunnan merkitys osteoporoosin ennaltaehkäisyssä ja myös hoidossa on ennen kaikkea lihaskunnon ja tasapainon ylläpitämisessä, joka estää kaatumistapaturmia ja siten murtumia. Tekonivelen kanssa kannattaa liikkua maltillisemmin. On viitettä siitä, että kevyempikin liikunta voi vauhdittaa nivelrikon etenemistä silloin, jos nivelessä on jo ikääntymiseen liittyviä degeneratiivisia muutoksia ja iän myötä korjautumisprosessit ovat hidastuneet (Kujala ym. 1996, Kujala ym. Jos potilaalla on osteoporoosin vaaratekijöitä ja hän on saanut esimerkiksi keski-ikäisenä rannemurtuman, on todennäköisesti liikunnan lisäämisellä mahdollisuus saada huomattavaa hyötyä. Entä terapeuttiset harjoitukset tai liikunta sitten kun nivelessä onjo selvästi radiologisesti havaittava nivelrikko. A systematic review of randomized clinical trials. Ann Rheum Dis 1996;55:680-682 Kujala UM, Kaprio J, Sarna S. Arthritis Rheum 1995; 38: 53946 Kettunen JA, Kujala UM, Kaprio J, Koskenvuo M, Sarna S. Olisi syytä käynnistää laaja kansallinen tukija liikuntaelin terveysprojekti,johon liittyisi sekä väestötason interventiotutkimuksia että yleistä terveysvalistusta, jotta selviäisimme edessä olevista ongelmista. Clin Orthop 2000;380:65-71. Factors associated with osteoarthritis of the knee in the first national health and nutrition examination survey (HANES 1) Evidence for an association w ith overweight, race, and physica l demands of work. Myös polven nivelrikkoa koskevien tutkimusten ongelmana on se, että tutkimukset ovat lyhytkestoisia ja kahden pitkäkestoisemman tutkimuksen perusteella ryhmien väliset erot varsin nopeasti laimenevat tai häviävät harjoitusohjelman tai seurannan jatkuessa yli puoli vuotta (Ettinger ym. Asiantuntijoiden näkemysten mukaan liikuntamuodot, jotka eivät aiheuta voimakasta tärähdystä tai nivelvammariskiä (esim. McGrory BJ, Stuart MJ, Sim FH. Näin yleinen toimintakyky ja "elintasosairauksien" synnyn riski pienenee. Mayo Clin Proc 1995;70:342-348. 2000). Van Baar ME, Dekker J, Oostendorp RAB, Bijl D, Voorn ThB, Bijlsma JWJ. 1997, van Baar ym. Samoin hän voi käyttää lonkkasuojaimia, joilla on osoitettu hyvä teho murtumien estossa. Tätä kysymystä on selvitelty tähän mennessä hieman yli 20:ssä satunnaistetussa kliinisessä kokeessa (RCT), joista noin 15 voidaan luokitella hyvätasoisiksi (kts. A systematic review. Kuster MS. 1999 ja Fransen ym. 1994, Kujala ym. Suositukset voivat muuttua, jos tekonivelten materiaali muuttuu oleellisesti tulevaisuudessa. JAMA 1997;277:2531. Therapeutic exercise for pople with osteoarthritis of the hip or knee. Am J Sports Med 2001, 29: 2-8 Van Baar ME, Assendelft WJJ, Dekker J, Oostendorp RAB, Bijlsma JW. En usko, että osteoporoosiongelmia pystytään hoitaman pelkästään farmakologisin tai operatiivisin keinoin. J Rheumatol 2002;29: 1737-1745. Effectiveness of exercise in patients with osteoa rt h r it i s of the hip or knee: nine months' follow up. Am J Epidemiol 1988; 128: 179-189 Cooper C, Campbell L, Byng P, Croft P, Coggon D. 2002). Erilaisten liikuntahoitojen välillä, kuten kävelyohjelma verrattuna lihasvoimaharjoitusoh28 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 jelmaan, ei ole todettu eroa. Vastapainona tulee muistaa, että liikunta ylläpitää nivelten liikkuvuutta ja lihasvoimaa, mikä on tärkeää toimintakyvyn kannalta riippumatta nivelrikon asteesta (Kettunen ym. A review of the current literature and proposal of scientifically based guidelines. ESKO ALHAVA Kirurgian professori Kuopion yliopisto URHO KUJALA Liikuntaresepti artroosipotilaalle Nivelet yleensä kestävät kohtuullista liikuntaa, mutta niveltapaturmia aiheuttava liikunta ja erittäin rasittava liikunta ja raskas työ voivat lisätä nivelrikon riskiä (Anderson ja Felson 1988, Cooper ym. Näiden tutkimusten perusteella on vahva näyttö siitä, että lievää polven nivelrikkoa potevilla potilailla 1-3 kuukauden mittainen liikuntahoito vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä. 1995), mutta tätä aihetta on huonosti tutkittu. van Baar ym. Ann Rheum Dis 2001 ;60:1123-1130. Kun sitä ei riittävästi kuormiteta, se suurena elimenä alkaa näivettyä. Arthritis Rheum 1999;42:1361-1369. Ettinger WH, Burns R, Messier SP, Applegate W, Rejeski WJ, Morgan T ym. Yhteenvetona voi todeta, että nivelrikkoa potevan potilaan on hyvä pitää toimintakykyä yllä parhaiten hänelle sopivalla liikunnalla, joka ei sisällä voimakkaita tärähdyksiä eikä korkeaa tapaturmien riskiä. Liikunnan merkitys tulee korostumaan väistämättä osteoporoosin profylaksiassa. Hän tietenkin hyötyy siitä, että hänen lihaskuntoaan ja tasapainoaan voidaan korjata, joka estää kaatumista. Sports Med 2002;32:433-445.. Lower-limb function among former elite male athletes. Healy WL, lorio R, Lemos MJ. BMJ 1994; 308 231-4 Kujala UM, Kettunen J, Paananen H, Aalto T, Battie CM, lmpivaara 0, Videman T, Sarna S. Jo pienet kuormituserot, kuten muutokset kävelyvauhdissa tai juoksuvauhdissa, voivat oleellisesti vaikuttaa tekonivelestä irtoavien hiukkasten määrään ja edelleen tekonivelen kulumiseen ja biologisen kudoksen reaktioihin (Kuster 2002). Fransen M, McConnell S, Bell M. Sen sijaan voimakasta tärähdystä tai korkean vammariskin sisältävää liikuntaa (esim. Myöskään satunnaistettuja tutkimuksia, jotka vastaisivat siihen, mitä tapahtuu (radiologisen) nivelrikon etenemiselle, ei ole. Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on vakavassa kriisissä. Participation in sports after hip and knee arthroplasty: Review of literature and survey of surgeon preferences. esim. Liikunnan vaikutuksia potilailla, joilla jo on tekonivel, on huonosti tutkittu
Johtopäätökset: Työmatka-, asiointi-, ja hyötyliikunnan aikana polvivammariski on lähes kymmenen kertaa pienempi kuin kuntoliikunnan tai -urheilun aikana. Johtopäätökset: Tässäkin tutkimuksessa havaittiin hyväkuntoisten lentäjien kärsivän TULE-ongelmista. Hassinen, P. Menetelmät: Vuosina 2000-2001 Ilmavoimien sotilaslentäjät osallistuivat (N=289) ammatillista fyysistä suorituskykyä arvioiviin erityistesteihin (Oksa, Rintala, Kuronen 1997; Rintala ja Kuronen 1998; Rintala 2002) Sotilaslääketieteen laitoksen Ilmavoimaosastolla Keskussotilassairaala Tilkassa. Normaaliväestöön verrattuna lentäjien hyvä lihasvoima ei näyttäisi riittävästi suojaavan lentäjää ympäröivien voimien ja epäfysiologisten liikkeiden aiheuttamalta kaularangan stabiliteetin heikkoudelta. Tässä ikäryhmässä vammainsidenssit sekä miehillä (0. Liikuntaharrastuksista tiedusteltiin kaikki harrastetut lajit, mukaan lukien työmatka-, asiointija hyötyliikunta, sekä liikuntaan käytetty aika. Kaularangan ja vartalon fleksioja extensiosuuntaisissa lihasvoimamittauksissa yli puolella koehenkilöistä voima tasot jäivät alle keskiarvon. Valtaosa, 84% (n=239) polvivammoista tapahtui kuntoliikunnan tai -urheilun aikana. Tutkimukseen osallistui 147 henkilöä (80 miestä, 67 naista) alunperin valituista 198 henkilöistä. 92% (n=3363) alkuperäisotoksesta lupautui mukaan tutkimukseen. Polvivammojen esiintyvyyttä ikäja sukupuoliryhmittäin tarkasteltaessa havaittiin, että selvän riskiryhmän muodostivat 15-24 -vuotiaat kuntoliikkujat ja -urheilijat. 1 Rovaniemen ammattikorkeakoulu/ Lihashallintastudio, Rovaniemi 2Lapin Lennosto/Lapin llmatorjuntarykmentti, Rovaniemi 311mavoimien Esikunta, Tikkakoski M. Polvivammariskit 1000 harrastettua tuntia kohden olivat työmatkaja asiointiliikunnassa 0.06, hyötyliikunnassa 0.04 ja kuntoliikunnassa ja -urheilussa 0.44. Yleisimmät vammatyypit olivat erilaiset jänteiden, lihasten tai limapussien tulehdukset (43%) sekä haavat, kolhut ja ruhjeet (33%). Pelkästään fyysisen suorituskyvyn kehittämisen ohella lentäjien liikunnassa tulisi korostaa lihashallinnan, taitavuuden ja liikkuvuuden osuutta sekä altistaa harjoittelussa mm kaulan ja niskan lihaksistoa yllättävään kuormituksen vaihteluun hermotuksen parantamiseksi. XI Liikuntalääketieteen päivät Abstraktit Haapasalo Heidi1, Parkkari Jari 1, Kannus Pekka2,3, Natri Antero 1, Lapinleimu lsmo2, Järvinen Markku3 Polvivammat 15-7 4-vuotiailla suomalaisilla liikunnanharrastajilla Tutkimuksen tarkoitus: Tämän prospektiivisen seurantatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää polvivammojen esiintyvyyttä ja luonnetta 15-74-vuotiailla suomalaisilla. Suorituskykytestitulokset ja BPM-indeksit käsiteltiin SPSS-tilasto-ohjelmalla suorina jakaumina, ristiintaulukoina ja riippuvuuslukuina. Tulokset: Liikunnan energiankulutus oli miehillä 884 kcal/vko ja naisilla 693 kcal/vko. Menetelmät: Satunnaistettu väestöotos (n=247) 70-74-vuotiaita miehiä ja naisia. 73/l000h) että naisilla (0.65/lO00h) olivat selvästi korkeammat kuin missään muussa ikätai sukupuoliryhmässä. Vaikka polvivammariski harrastustunteja kohden työmatkatai kuntokävelyssä on varsin pieni, suuren harrastetuntimäärän takia neljännes kaikista polvivammoista sattuu näiden kahden liikuntamuodon aikana. 1, Niemi K. 1, Pahtaja v. Tutkimushenkilöiden tuli vuoden ajan pitää kirjaa harrastamistaan liikuntalajeista, sekä niiden aikana tapahtuneista vammoista. 12% polvivammoista raportoitiin tapahtuneeksi kilpaurheilun yhteydessä. Vammaksi määriteltiin joko uusi, akuutti tapahtuma tai rasitusperäinen kiputila, josta aiheutui henkilölle merkittävää subjektiivista haittaa. Lihasvoima sinänsä yksinään ei näyttäisi riittävästi suojaavan vaivoilta, mutta korkeat voima tasot auttavat lentäjää pitämään itsensä työkykyisenä oireidenkin vallitessa. Tulokset: Ainoastaan yhden koehenkilön asento seistessä oli optimaalinen. Tästä joukosta osa (N=21) Rovaniemellä Lapin Lennostossa palvelevista lentäjistä osallistui BPM (Back Pain Monitor)konseptilla toteutettuun lihastasapainokartoitukseen Rovaniemen ammattikorkeakoulun Lihashallintastudiolla. Vammoista tiedusteltiin niiden anatominen sijainti, tyyppi, vakavuus, tapahtuma-aika ja -paikka, sekä mahdolliset vammaan johtaneet syyt. Lihaskireyttä esiintyi normaalia enemmän myös lonkan koukistajien alueella. Tasapaino korreloi BMI:n (r=0.287, p<0.001), vyötärön ympäryksen LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 29. Miesten polvivammaaltteimmat lajit olivat squash (7.3), judo (3.5) ja kaukalopallo (2.1), naisilla vastaavasti sähly (2.4), luistelu (2.2) ja koripallo (2.0). 68% polvivammoista oli akuutteja tai uusia vammoja, loput 32% rasitusperäisiä tai vanhan vamman uusiutumisia. Määrällisesti eniten polvivammoja (n=71, 25%) tapahtui kuntokävelyn (0.30/l00Oh) tai työmatkakävelyn (0.05/lO00h) aikana. Kehon koostumuksen mittareina käytettiin vyötärön ympärysmittaa ja kehon painoindeksiä (BMI). Tyypillisin ongelma oli eteentyöntynyt pään asento, kyfoottinen rintaranka ja ylilordoottinen lanneranka. Tulokset: Vuoden aikana seurattavassa kohortissa raportoitiin 283 polvivammaa, joiden osuus oli 15% kaikista vammoista. Kaularangan liikkuvuudet ylittivät lähes koko koehenkilöjoukolla vertailuarvojen ylärajan. Tutkimushenkilöt haastateltiin puhelimitse kolme kertaa, neljän kuukauden välein. Kymmenen polvivammoille altteinta liikuntalajia olivat: squash (5.4 vammaa/1000 tuntia), judo (2.2), kaukalopallo (2.1), sähly (2.0), paini (1.8), lentopallo (1.4), luistelu (1.1), jalkapallo (1.1), jääkiekko (1.1) ja yleisurheilu (1.1). Polvivammat jakautuivat varsin tasaisesti miesten ( 48%) ja naisten (52%) välillä. Lähes puolet (49%) vammoista aiheutti vähintään yhden päivän mittaisen poissaolon työstä tai opiskelusta. Istumatyö ja puutteellinen ergonomia aiheuttanevat lonkan koukistajien kiristymistä ja lanneselän pyöristymistä, jota vielä pahentaa Geli kiihtyvyyskuormitus. Hämäläinen 1993; Rintala 1994; Rintala ja Korte 2001) on huomattu, että TULE-oireita kokevat myös fyysisesti hyväkuntoiset sotilaslentäjät. Lihastasapainokartoitus saattaisikin olla tarpeellinen koko lentävälle henkilöstölle vähintäänkin peruskoulutusvaiheessa ja useita kertoja virkauran varrella ammatillisten TULE-oireiden ennaltaehkäisemisessä ja vähentämisessä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimukseen valittiin väestörekisteristä satunnaisotos 15-74-vuotiaita suomalaisia. Kehon painoindeksi oli ;,25 miehistä 71 %:lla ja naisista 73%:lla sekä ;,30 miehistä 23%:lla ja naisista 36%:lla. Aikaisemmissa tutkimuksissa (mm. Rauramaa, Fyysisen aktiivisuuden ja kehon koostumuksen yhteys tasapainoon ikääntyneillä Tarkoitus: Tutkia fyysisen aktiivisuuden ja kehon koostumuksen yhteyttä tasapainoon ja kävelyyn ikääntyneillä miehillä ja naisilla. Fyysinen aktiivisuus ja kunto arvioitiin kyselylomakkeilla. 3 Sotilaslentäjien ammatillinen fyysinen kunto ja lihastasapaino Tausta: Sotilaslentäjien ammatilliset TULE-ongelmat kohdistuvat lähinnä selkärankaan. Polvivammojen ilmaantuvuus laskettiin 1000 harrastettua tuntia kohden erikseen miehille ja naisille kuudessa ikäryhmässä (15-24v, 25-34v, 35-44v, 45-54v, 55-64v, 65-74v). Lakka, R. Tasapainon mittaamisessa käytettiin standardoituja kenttätestejä. Komulainen, T.A. Sotilaslentäjän työ vaatii hyvän kaularangan liikkuvuuden. Laajoilla liikeradoilla liikkuvan kaularangan vaurioitumisen todennäköisyys monensuuntaisissa kiihtyvyysja hidastuvuusvoimissa kasvaa huomattavasti. 1Tampereen Urheilulääkäriasema, 2UKKlnstituutti, 3TaY, TAYS Kirurgian klinikka, Tampere Hannola H. Pahimmillaan vaiva yltää virallisesti luokitelluksi ammattitaudiksi asti. 2 ja Rintala H. Erityinen riskiryhmä on alle 25-vuotiaat kuntoliikkujat ja -urheilijat
Sykemittarilla kontrolloitu 8 viikon kestävyysharjoittelu ( viisi kertaa viikossa 45±15 min kerrallaan) oli teholtaan 70-80% maksimisykkeestä. Tulokset: Aktiiviryhmässä V02max (keskiarvo±SD) kasvoi 8 viikon harjoittelun jälkeen (43±7 vs. Harjoitteluryhmää rohkaistiin jatkamaan harjoittelua itsenäisesti 10 kuukauden ajan. Lihasnäytteet otettiin heti ja 4 päivää kuormituksen jälkeen. Korrelaatioissa ei ollut miesten ja naisten välillä tilastollisesti merkitseviä eroja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten 8 viikon säännöllinen harjoittelu muuttaa sydämen sykevaihtelun dynamiikkaa, ja toisaalta seurata vuoden kuluttua miten pysyviä muutokset ovat olleet. Liikunta jaettiin nuoruuden (12-20 ikävuotta), viimeisen vuoden aikaiseen ja elinaikaiseen liikuntaan ja nämä edelleen aerobiseen, voimatyyppiseen ja muuhun liikuntaan. Komulainen Lihassolukalvon ja supistuvan koneiston varhaisvaiheen muutokset eksentrisen kuormituksen jälkeen Tutkimuksessa selvitettiin eksentrisen kuormituksen aiheuttamia varhaisvaiheen muutoksia rotan raajalihassolun supistuvan koneiston ja solukalvon rakenneproteiineissa. Huikuri2, M .P. 2.9±1.4, p<0.05), mutta palasi lähtötasolle vuoden jälkeen (3.7 ±1.9, NS). Häiriöt näissä rakenteissa saattavat puolestaan johtaa lihassäikeiden altistumiseen nekroottisille muutoksille. Dystrofiinin osien värjäytymismuutokset saattavat heijastaa dystrofiinin segmentaalista vaurioherkkyyttä tai mahdollista irtikytkentää äkillisessä fyysisessä rasituksessa. Erityisesti tutkimme nuoruuden ja aikuisiän liikuntaa sekä geneettisiä tekijöitä myöhempien verenpainetasojen ennustajina. Immunohistokemiallisilla kaksoisvärjäyksillä selvitettiin supistuvan koneiston (aktiini), solukalvoa tukevien rakenteiden (dystrofiini; C-terminaalinen pää ja rod domain) ja solukalvon (~-dystroglykaani) muutoksia. Nissilä3 ja H.V. Hui kuri et al. Kaksoisvärjäyksen avulla voitiin todeta dystrofiinin rakennehäiriöiden ilmenevän C-termi-naalisessa päässä ennen rod domainia. 70 identtiseltä ja 75 epäidenttiseltä miespuoliselta kaksosparilta, joilla ei ollut diabetestä tai verenpainetai muuta sydänlääkitystä, mitattiin sormenpääverenpaine 5 minuutin keskiarvona Finapres-verenpainemittarilla standardoiduissa olosuhteissa. 64±7, p< 0.001), mutta kasvoi takaisin lähtötasolle vuoden jälkeen (68±9, NS). 1 i . (1 pieneni 8 viikon harjoittelun jälkeen (1.33±0.17 vs. 24 tunnin keskisykkeessä (67±8, 63±5, 64±6) tai LF/HF-suhteessa (3.3±1.7, 2.5±1.0, 2.6±1.1) ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia mittauskertojen välillä. Hautala 1,2, T.H. (r=-0.260, p<0 .001) ja maksimaalisen hapenottokyvyn (r=0.374, p<0.001) kanssa. Menetelmät: 24 tervettä vähän liikuntaa harrastavaa miestä arvottiin harjoittelu(n=18) ja kontrolliryhmään (n=6). Sydämen lyönnit taltioitiin 24 tunnin ajalta ennen harjoittelua, 8 viikon harjoittelun jälkeen ja vuoden seurannan jälkeen. Eksentrisessä kuormituksessa mekaaninen stressi kohdistuu lähinnä supistuvaa koneistoa tukeviin välikokoisiin filamentteihin ja solukalvolla sitä tukeviin erikoistuneisiin komplekseihin. Mäkikallio 1,2, R.T. Koeasetelmassa supistus ( 4 x 60 = 240 krt, välissä 5 min tauko, kesto kaikkiaan noin 30 min) tapahtui stimuloimalla rotan pohjehermoa teräselektrodilla. Aktiinissa, ~-gystroglykaanissa ja dystrofiinin C-terminaalisessa osassa havaittiin rakennehäiriöitä heti kuormituksen jälkeen. 1 Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu, 2Oulun Yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulu, 3Polar Electro, Kempele T.M. DFAmenetelmä on herkempi menetelmä kuin syke tai perinteiset sykevaihtelumuuttujat arvioimaan sydämen sykevaihtelun dynamiikassa tapahtuvia muutoksia fyysisen harjoittelun jälkeen. Koehenkilöiden tupakointi, alkoholinkäyttö, kahvinjuonti sekä kroonisten sairausten esiintyminen ja lääki1 I· 1. Johtopäätökset: Fyysinen aktiivisuus ja kehon koostumus vaikuttavat merkittävästi tasapainon hallintaan ja kävelyyn ikääntyneillä miehillä ja naisilla. Drost, J. 1.25±0.14, p<0.01) ja pysyi lähtötasoa alempana seurantajakson jälkeen (1.28±0.14, p<0.05). (1 pieneni 8 viikon harjoittelun jälkeen (1.38±0.18 vs. Säännöllisen harjoittelun vähentämisen vaikutuksia sydämen autonomiseen säätelyyn ei tunneta. LF/HF-suhde laski 8 viikon harjoittelun jälkeen (3 .6±2.1 vs. Kävelyaika korreloi BMI:n (r=0.330, p<0.001) ja vyötärön ympäryksen (r=0.237, p<0.01) kanssa. Vastakkainen raaja toimi kontrollina. Tutkimuksemme tarkoituksena oli arvioida perinnöllistenja ympäristötekijöiden yhteyksiä verenpainetasoihin. Eksentrinen kuormitus aiheutti tyypillisen viivästyneen lihasvaurion, joka havaittiin selkeinä histopatologisina muutoksina ja ~-glukuronidaasin aktiivisuuden huomattavana nousuna neljän päivän kuluttua kuormituksesta. Tulppo 1,2 Harjoittelun vaikutukset sydämen sykevaihtelun dynamiikkaan: 12 kuukauden seurantatutkimus Tutkimuksen tarkoitus: Vähäinen sydämen sykevaihtelu on itsenäinen sydänsairauksia ennustava tekijä (1). Circulation 26; 97(20):2031-6, 1998. 45±4, p<0.001), mutta palasi lähtö tasolle vuoden seurannan jälkeen ( 40±4, p<0.001). Koehenkilöt joiden maksimaalinen hapenottokyky (V02max) laski yli 5% seurantajakson lopussa määriteltiin passiivisiksi. 1.. Tämä sydämen terveyden kannalta positiivinen harjoitusvaikutus katoaa harjoittelun vähentämisen tai lopettamisen myötä. Spektrimenetelmällä analysoitiin 24 tunnin ajalta sykevaihtelun korkea(HF, 0.15-0.04 Hz) ja matalataajuiset (LF, 0.04-0.15 Hz) komponentit. Dystrofiinin osoitettiin vaurioituvan helpommin C-terminaalisesta osastaan kuin rod domain -alueelta. 1.28±0.17, p<0.001), mutta kasvoi takaisin lähtötasolle vuoden seurannan jälkeen (1.37±0.18, NS). Heikkilä, M.K.C. LI KES-tutkimuskeskus, Jyväskylä Maastrichtin yliopisto, Hollanti Miika Hernelahti1, Esko Levälahti2, Riitta Simonen2, Jaakko Kaprio2, Urho Kujala 1, Arja Uusitalo-Koskinen3, Tapio Videman4 Nuorena ja aikuisena harrastettu liikunta sekä perimä verenpainetta ennustavina tekijöinä On olemassa viitteitä siitä, että osa liikunnan ja matalien verenpainetasojen havaitusta yhteydestä saattaa olla seurausta geneettisestä valikoitumisesta. Biokemiallisen vauriomuuttujan (~-glukuronidaasiaktiivisuus) ja rutiinimikroskopian avulla arvioitiin lihassoluvaurion määrää. Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos A.J. Säännöllinen kestävyysharjoittelu muuttaa sydämen sykkeen autonomista säätelyä, mikä on havaittavissa sykkeen laskuna ja sykevaihtelun lisääntymisenä. Passiiviryhmässä V02max kasvoi 8 viikon harjoittelun jälkeen ( 41±4 vs. Supistuneita lihaksia kuormitettiin eksentrisesti (nilkkakulman muutos 50°). Koehenkilöt haastateltiin kartoittaen kunkin elinaikainen (12 ikävuodesta alkaen) vapaa-ajan liikunta sekä työn fyysinen rasittavuus. Hesselink, M.R. Laukkanen2,3, S. Kontrolliryhmällä ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia missään 30 LIIKUNTA& TIEOE S/2002 muuttujassa. Lisäksi Detrended Fluctuation Analysis (DFA)-menetelmää käytettiin arvioitaessa sydämen sykkeen fraktaalisuutta ((1). 24 tunnin keskisyke laski (72±7 vs. 48(7, p<0.001) ja säilyi korkealla tasolla vuoden jälkeen (48±7, p<0.001). Seurantajakson lopussa harjoitteluryhmä jaettiin aktiiviseen (n= 7) ja passiiviseen (n=ll) ryhmään. Johtopäätökset: Kestävyysharjoittelu lisää sydämen autonomisen säätelyn vagaalista aktiivisuutta. Välittömästi eksentrisen kuormituksen jälkeen havaittiin rakennemuutoksia kaikissa tutkituissa proteiineissa, mikä kertoo näiden proteiinien keskeisestä asemasta reagoida koeasetelmassa käytettyyn kuorrnitustapaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu että, sydämen sykkeen (1 on terveellä koehenkilöllä ~1.0, lievässä sydänsairaudessa -1.5 ja vaikeassa sydänsairaudessa ~0.5
Geneettinen mallinnus tehtiin verenpainetta merkitsevällä tavalla selittäville liikuntamuuttujille. Heistä 23 % raportoi saaneensa vain liikuntaan liittyviä kehotuksia, 9 % vain varoituksia, 34 % sekä kehotuksia että varoituksia ja 34 % ei muistanut saaneensa lainkaan liikuntaneuvoja. Pasanen 1, M. Samanaikaisesti sekä kehotuksia ja varoituksia raportoineet olivat yleisemmin liikunnallisesti aktiivisia, ja heillä oli yleisemmin sydän ja verenkiertoelimistön sairauksia, astmaa, tukija liikuntaelimistön oireita ja liikkumisvaikeuksia. Mallit vakioitiin sosiodemografisilla tekijöillä ja terveydenhuoltokäyntien määrällä. Energiankulutus laskettiin Weirin (1949) kaavalla: energiankulutus (kcal*min') = 3,941 (V02 l*min') + l,106*VCO2(l*min'). Tulee kuitenkin huomioida, että nuoruuden liikunnan ja aikuisiän verenpainetasojen välillä on osittainen geneettinen yhteys. Naisilla paras arvioi saatiin sekä käyttämällä sykereserviä että nettosykettä, kokonaisvirhe oli tuolloin 0,92 kcal*min'(3,85 kJ*min'). Johtopäätökset: Sykkeeseen perustuva energiankulutuksen ennuste tarkentuu, kun sykkeen sijasta ennustemallissa käytetään nettosykettä tai sykereserviä. Nuoruuden aerobisen liikunnan yhteys mataliin aikuisiän verenpainetasoihin on uusi havainto. Osallistujilta kysyttiin, oliko terveydenhuoltohenkilökunta kehottanut harrastamaan liikuntaa tai varoittanut heitä tietyistä fyysisistä aktiviteeteistä. Menetelmät: Tutkimuksessa oli mukana 79 tervettä koehenkilöä, 39 miestä (keski-ikä 40,8[sd 9,l]v., BMI 25,8 [2,6] kg*m·', VO2 max 44,0 [6,7]ml*kg*min 1 ja 40 naista (38,4 [9,5]v., 23,2 [3,5] kg*m', 36,9 [5,6]ml*kg*min'. Johtopäätökset: Suuri osa iäkkäistä tutkituista oli saanut sekä kehotuksia että varoituksia. Mittauksiin kuului kaksiosainen testi, jonka ensimmäisessä vaiheessa, ns. Nuoruuden aerobinen liikunta, tupakointi ja kahvinjuonti olivat käänteisessä yhteydessä systoliseen verenpaineeseen. kevyen fyysisen aktiivisuuden mittauksissa (1-3 MET), koehenkilöt liikuttivat kolmea kevyttä painoa neljän työtason välillä istuen ja seisten 28 min:a. Miehillä paras arvio saatiin kun ennusteessa käytettiin sykereserviä pelkän syketiedon sijasta, kokonaisvirhe oli tuolloin 1,34 kcal*min'(5,60 kJ*min'), nettosykettä käytettäessä virhe oli 1,37 (5,73 kJ*min'). Eniten varoituksia saivat ne, joilla oli sydän ja verenkieroelimistön sairauksia. Pituus, paino ja rasvaprosentti mitattiin. Lisäksi tulisi selvittää mahdollisuutta ehkäistä aikuisiän kohonnutta verenpainetta kasvuiän liikunnalla. Selittävien muuttujien yhteydet systoliseen ja diastoliseen verenpaineeseen analysoitiin yksilöillä regressioanalyysillä. Kaksosmalleissa nuoruuden aerobinen liikunta selitti 6 % ja elinaikainen aerobinen liikunta 2 % diastolisen paineen variaatiosta. Tulokset: Energiankulutuksen arviointiin käytettiin aiemmassa tutkimuksessa kehitettyjä ennusteyhtälöitä. Muut liikunnan osa-alueet eivät olleet yhteydessä verenpainetasoihin. Muina muuttujina ennustemallissa ovat olleet sukupuoli, kuormituksen teho ja kehon paino. Energiankulutuksen arvio perustuu sydämen sykkeeseen. Sydämen syketallennus tehtiin elektrokardiografialla EKG Max-1, Marquette Electronics (Milwaukee, USA). Koehenkilöiden keski-ikä oli 50 vuotta (vaihteluväli 35-70). Int J Sports Med 1999; 20:438-443 ja Hiilloskorpi ym. Varoituksia tulisi siten antaa mahdollisimman vähän ja tarkoituksenmukaisesti. Molempien osioiden aikana koehenkilöiden hengityskaasut tallennettiin henkäys henkäykseltä Sensormedics Vmax 29 ( California, USA) hengityskaasuanalysaattorilla. Hiilloskorpi1, M. Lisäksi tutkitaan sairauksien, toimintakykyvaikeuksien ja liikunnallisen aktiivisuuden yhteyttä saatuihin neuvoihin. Tutkimuksen mittaukset olivat samat, joihin perustuen ennusteyhtälöt oli aiemmassa tutkimuksessa kehitetty. Varoitukset voivat myös aiheuttaa liiallista varovaisuutta jopa kohtuullisessa päivittäisessä rasituksessa ja johtaa lopulta fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen minimaaliseksi. Edellisessä tutkimuksessa havaitsimme että ennuste tarkentuu, kun pelkän reaaliaikaisen sykemuuttujan sijasta käytetään sykereserviä [lO0*(syke lepo HR) / (maksimisyke leposyke)] tai reaaliaikaisen sykkeen ja leposykkeen erotusta (syke leposyke) (nettosyke). Kokonaisvirhe oli 1,78 kcal*min' (7,44 kJ*min') miehillä ja 1,44 (6,02 kJ*min 1) naisilla, kun ennustemallissa käytettiin reaaliaikaista sykettä. Logistista regressioanalyysiä käytettiin kehotusten ja varoitusten muistamiseen liittyvien tekijöiden selvittämiseen. 1 UKK Instituutti, 2Polar Electro Oy, 3Tampereen Urheilulääkäriasema Mirja Hirvensalo, Litl 1,2, Eino Heikkinen LKT, LitM1,3, Taru Lintunen, LitT2, Taina Rantanen, Liff1,3 Liikunta neuvonta terveydenhuollossa kehotukset ja varoitukset iäkkäiden jyväskyläläisten raportoimina Tutkimuksen tarkoitus: Iäkkäät henkilöt, joilla on sairauksia ja toimintakykyvaikeuksia, ovat vaarassa passivoitua fyysisesti. tykset selvitettiin. 1 Suomen Gerontologian Tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto 2 Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto 3 Terveystieteen laitos, Jyväskylän yliopisto LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 31. Laukkanen2, H. Aineisto kerättiin 662:lta 73-92-vuotialta iäkkäältä henkilöltä vuonna 1996. Fogelholm 1, R. Mittausten toisessa vaiheessa koehenkilöt tekivät maksimaalisen, nousujohteisen kävelyrasituksen. 1 Helsingin Urheilulääkäriasema, Kliininen laitos, Helsingin yliopisto 2Kansanterveystieteen laitos, Helsingin yliopisto 3Kliininen fysiologia, Kuopion yliopistollinen sairaala 4University af Alberta, Alberta, Canada H. Mikäli löydöksemme voidaan toistaa muissa aineistoissa, tulisi nämä tiedot ottaa huomioon liikunnan ja verenpaineen yhteyksien tutkimustulosten tulkinnassa. Terveydenhuoltohenkilökunnalla on hyvä mahdollisuus tukea monisairaiden iäkkäiden henkilöiden liikunnallista aktiivisuutta. Terveydenhuollon asiantuntijan varoitus voi olla kehotusta määräävämpi iäkkään henkilön tehdessä päätöstä aktiivisuuden aloittamisesta. Metodit: Tämä väestötasoinen, poikkileikkaustutkimus on osa Ikivihreät -projektia. Liikuntaan liittymättömästä variaatiosta perimä selitti 21-25 % ja yksilölliset ympäristötekijät 62-63 %. Tämä voi aiheuttaa sekaannusta neuvojen tulkinnassa. Med Sci Sports Exerc 2001; Voi 33, Nr 5 Suppl: 251) ennusteyhtälöt energiankulutuksen (kcal*min') arviointiin sekä liikunnan että kevyesti kuormittavan fyysisen aktiivisuuden aikana. Kinnunen2, A. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia neuvoja iäkkäät ihmiset muistavat terveydenhuoltohenkilökunnalta saaneensa. Diastolista painetta ja nuoruuden aerobista liikuntaa selittävät geneettiset tekijät korreloivat keskenään (rg =-0.63). Vastaavasti systolisen verenpaineen variaatiosta nuoruuden liikunta selitti 1 %, perimä 33 % ja yksilölliset ympäristötekijät 65 %. He olivat myös muita vanhempia. Mänttäri3 Energiankulutuksen ennustemallin validaatiotutkimus laboratorio-olosuhteissa Tutkimuksen tarkoitus: Aiemmissa tutkimuksissamme olemme kehittäneet (Hiilloskorpi ym. Kehotuksia harrastaa liikuntaa saivat ne, joilla oli tukija liikuntaelimistön sairauksia ja liikuntakykyongelmia. Systolista painetta ja nuoruuden liikuntaa selittävät geneettiset tekijät korreloivat myös keskenään, tosin heikommin (rg=-0.29). Elinaikainen ja nuoruuden aerobinen liikunta sekä kahvinjuonti olivat käänteisessä yhteydessä diastoliseen verenpaineeseen. Tulokset: Kaikkiaan 88 % tutkitusta oli ollut kontaktissa terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa edellisen vuoden aikana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli testata ennusteyhtälöiden validiteetti laboratorio-olosuh-teissa kevyestä fyysisestä aktiivisuudesta maksimaaliselle kuormitustasolle asti, kun sykemuuttujana on reaaliaikainen syketieto, sykereservi tai nettosyke. Se, että henkilö ei raportoinut lainkaan liikuntaan liittyviä ohjeita oli yleisintä niillä tutkituilla, jotka olivat liikunnallisesti passiivisia, ja joilla oli muita vähemmän sairauksia ja toimintakykyvaikeuksia
Johtopäätökset: Sykeja sykevaihtelumittausten perusteella parasympaattinen tonus oli kohonnut akuutin harjoitusmäärän kasvun vaikutuksesta leirin lopussa alkumittauksiin verrattuna. Lihaksen hapenkulutus oli samalla tasolla molempien rasitusten aikana ( vaiheittainen 5. Viisi vuorokautta kestäneen leirin aikana harjoitusmäärä kasvoi leiriä edeltävän harjoitusjakson n. ___ i;:;-;:=:-i.--1 1000 ;--::::1=800 600 400 Syke 2 ~b ( _ _.__._ RRI istuen RRI seisten Erotus i-s 32 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 vat auttaa harjoittelun kuormittavuuden seurannassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla lihasten veren-virtausta, verenvirtauksen heterogeenisuutta ja happiekstraktiota vaiheittaisessa ja jatkuvassa staattisessa yhden jalan rasituksessa. Näiden seurauksena lihaksen happiekstraktio oli merkitsevästi alhaisempi jatkuvassa kuin vaiheittaisessa rasituksessa (0.37 ± 0.22 ja 0.30 ± 0.23, p=0.036, n=6). Tähän tutkimukseen osallistui kymmenen tervettä miestä. Juoksutestin tulosparannuksen perusteella voidaan todeta lyhyenkin harjoitusjakson tuottaneen positiivisen harjoitusvasteen. Urheilijat tekivät ortostaattisen testin sekä makuulta seisomaan että istumasta seisomaan leirin ensimmäisenä ja viimeisenä aamuna. Yli 15 % tasolla maksimivoimasta tehty jatkuva staattinen rasitus lisää lihaksen sisäistä painetta ja huonontaa verenvirtausta ja siten lihaksen hapensaantia. Lihaksen verenvirtaus oli merkitsevästi korkeampi jatkuvassa kuin vaiheittaisessa rasituksessa (95 ±26 ja 147 ±53 ml/ kg/ min, p<0.001, n=lO). Sydänlihaksella on suurempi hapenkulutus kuin luurankolihaksilla sekä levossa että rasituksessa mikä saattaa viitata erilaiseen energiantarpeeseen rasituksen aikana. Takala, Juhani Knuuti ja Pirjo Nuutila Lihasten verenvirtaus, verenvirtauksen heterogeenisuus ja happiekstraktio vaiheittaisessa ja jatkuvassa staattisessa rasituksessa Verenvirtaus on tärkein lihaksen hapensaantiin vaikuttava tekijä. Esa Hynynen, Niilo Konttinen, Heikki Rusko Harjoitusmäärän kasvun vaikutuksia sykevaihteluun nuorilla kestävyyurheilijoilla Sykevaihtelua käytetään autonomisen hermoston aktivaation indikaattorina. Neljällä tutkittavalla toisen hapenkulutuksen mittauksen sijaan yhtäjaksoisen rasituksen tehoa nostettiin 10 %:iin maksimivoimasta ja mitattiin verenvirtaus. 9 ± 1. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia akuutin harjoitusmäärän kasvun vaikutuksia nuorten kestävyysurheilijoiden sykevaihteluun, suorituskykyyn sekä subjektiivisiin kuormittuneisuus-/palautumistuntemuksiin. Harjoitusmäärän kasvun vaikutus sykeväleihin (RRI) 1400 -.-, 1200 ,+--.!:=:,__ ___ ....,,.,,,,.,... ylirasitustilan ehkäisyä ajatellen. Maksimaalisen hapenottokyvyn on havaittu olevan yhteydessä sykevaihteluun ja harjoittelu voi kasvattaa sykevaihtelua ainakin ei-urheilijoilla. Leirin jokaisena aamuna urheilijat täyttivät lyhyen kyselyn, joka koski edeltävän vuorokauden tuntemuksia harjoittelun kuormittavuuteen ja siitä palautumiseen liittyen. Tulokset: Ortostaattisessa testissä havaitut sykeja sykevaihtelumuutokset olivat voimakkaammat istumasta seisomaan testissä kuin makuulta seisomaan testissä. Lihasten verenvirtaus ja hapenkulutus mitattiin positronemissiotomografialla ( 15o-H2o ja 15o-O2) ensin vaiheittaisen isometrisen rasituksen aikana (2 s työ/ 2 s lepo, 10% maksimivoimasta) ja sitten yhtäjaksoisen rasituksen aikana (5% maksimivoimasta). Fyysinen rasittuneisuus koettiin kovempana ja palautuminen heikompana leirin viimeisenä aamuna ensimmäiseen verrattuna. Sykevaihtelumittaukset voiKuva 1. Rasitusintensiteetin vaikutus sydämen ja luurankolihaksen sokerinkulutukseen ihmisellä Luurankolihasten sokerinkulutus lisääntyy rasituksen kasvaessa, mutta ei tiedetä tapahtuuko näin sydänlihaksessa. Kun rasitustaso kaksinkertaistettiin jatkuvassa staattisessa rasituksessa, lihaksen verenvirtaus kasvoi selvästi (140 ± 60 vs 216 ± 44 ml/ kg/min) Nämä tulokset osoittavat, että jatkuva matalatehoinen jatkuva staattinen kuormitus huonontaa lihaksen happiekstraktiota ja kasvattaa lihaksen verenvirtausta verrattuna samalla rasitustasolla tehtyyn vaiheittaiseen staattiseen rasitukseen. Menetelmät: Tutkimukseen osallistui seitsemäntoista 1820 -vuotiasta hiihtäjää, jotka kuuluivat Suomen Hiihtoliiton aluevalmennusryhmään. Sykevaihtelumittauksista voi olla hyötyä mm. Keskimääräinen istumasekä seisontasyke olivat alempana ja istumisen sekä seisomisen aikainen korkeataajuuksinen sykevaihtelu (HFP) korkeammalla leirin viimeisenä aamuna ensimmäiseen aamuun verrattuna (Kuvat 1 ja 2). Harjoitusmäärän kasvun vaikutus korkeataajuuksiseen sykevaihteluun (HFP) 6 lnHF~ 2 lnHFP istuen lnHFP seisten 1. Lisäksi urheilijat juoksivat 5 km testijuoksun submaksimaalisella syketasolla leirin ensimmäisenä ja viimeisenä iltana. Kalliokoski, Marko S. Subjektiiviset tuntemukset juoksutestissä sekä harjoittelun kuormittavuuden sekä palautumistilan arvioissa viittaavat, toisin kuin sykemittaukset, rasittuneisuuteen ja väsymykseen. Valtakunnallinen PET-keskus ja sisätaudit, TYKS/T urun yliopisto, Turku Jukka Kemppainen, Toshihiko Fujimoto, Kari K. 9 ml/ kg/ min ja jatkuva 6.2 ±1.9 ml/ kg/ min, p=0.599, n=6). Sykevälidata kerättiin Polarin VNV sykemittareilla ja analysoitiin Polar Precision Performance 2.1 ohjelmistolla (Polar Electro™, Kempele). Ortostaattinen testi istumasta seisomaan vaikuttaa olevan herkempi osoittamaan muutoksia autonomisen hermoston vasteissa harjoitteluun kuin perinteinen makuulta seisomaan nousu. 1-1 1/2 tunnista 2 1/2-3 tuntiin päivässä. KIHU Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä Kari K. Matalampitehoisen staattisen rasituksen vaikutukset lihasten verenvirtaukseen tunnetaan huonommin. Kalliokoski, Tapio Viljanen, Pirjo Nuutila, Juhani Knuuti. Nämä muutokset voivat osaltaan selittää sitä, miksi kevytkin jatkuva staattinen kuormitus aiheuttaa helposti väsymistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten sydämen ja luurankolihasten sokerinkulutus eroaa eri kuormitusinKuva 2. Laaksonen, Teemu 0. Juoksutestin aika oli lyhyempi, mutta juoksun aikainen fyysinen rasittuneisuus (RPE) korkeampi leirin viimeisenä iltana verrattuna leirin ensimmäiseen iltaan
Nissilä3, H. 1984). Tulokset: Koehenkilöiden maksimaalinen suorituskyky parani harjoituskaudelta kilpailukauteen +2.0±8.0 % vaihteluvälin ollessa -13 %:sta +14 %:iin. Sydämen sykevälit mitattiin levossa (5-min) , passiivisessa kallistuskokeessa (80°, 5-min) sekä jokaiselta kuormalta sauvakävelytestissä. Tämä saattaisi selittää varsinaisten imusuonten vähäistä määrää lihaksissa. /1998) Cancer Res. Lepomittauksiin verrattuna sydänlihaksen sokerinkulutus oli kaksinkertainen 30 %:n (p = 0.056) ja 55 %:n (p<0.05) rasitustasoilla. Kinnunen3, H.V. Imusuonten määrä lihaksessa oli selvästi pienempi kuin verisuonten. On mahdollista, että verisuonet, joissa esiintyy VEGFR-3:a, ovat normaalia läpäisevämpiä nesteille ja isoille molekyyleille, ja niillä olisi siten imusuonten kaltaisia ominaisuuksia. Mittaukset suoritettiin hiihtäjien harjoituskaudella (syyskuu 2001) ja kilpailukaudella (tammikuu 2002). Koehenkilöinä tutkimuksessa oli nuoria terveitä miehiä, joilta otettiin lihasbiopsia kaksoiskantalihaksesta. Maksimaalisen suorituskyvyn muutos korreloi passiivisessa kallistuskokeessa havaittuun sykkeen muutokseen (r=-0.63, p=0.012) sekä lyhytaikaisen sykevaihtelun muutokseen (r=0.60, p=0.018). Jussila ym. Sauvakävelytestiä jatkettiin koehenkilön uupumukseen saakka ja testin kesto kuvasi maksimaalista suorituskykyä. Värjätyt näytteet tutkittiin valoja konfokaalimikroskoopeilla. Sydämen ja reisilihasten PET -kuvaukset tehtiin välittömästi liikuntasuorituksen päätyttyä. Mäkikallio2, S. Korkeampien rasitustasojen aikana, laktaattitasojen noustessa merkittävästi, korrelaatio oli heikompi. VEGFR-3, jonka on todettu olevan imusuonten endoteelille spesifi terveessä täysikasvu isessa kudoksessa Uussila ym. Peräkkäisten leikkeiden värjäyksellä spesifeillä merkkiaineilla voitiin raajalihasnäytteestä erottaa verija imusuonet. Rasitus jatkui tämän jälkeen vielä 25 minuuttia. Hautala 1,2, T.H. Menetelmät: Tutkimukseen osallistui 15 kansallisen tason hiihtäjää (8 miestä 21±4 vuotta; 7 naista 17±1 vuotta) sekä 10 ei-kilpaurheilevaa kont-rollihenkilöä. [ 18F]FDG injisoitiin tutkimushenkilön kyynärlaskimoon 10 minuutin kuluttua rasituksen alkamisesta. 7°) , vagaalista aktivaatio ta mittaavan lyhytaikaisen sykevaihtelun muutoksen ja maksimaalisen suorituskyvyn muutoksen välinen korrelaatio oli 0.81 (p<0.001), kun vastaava korrelaatio sydämen sykkeelle oli heikompi (r=-0.68, p=0.005). Nyt kehitetyn menetelmän avulla on jatkossa mahdollista tutkia liikunnan aikaansaaman angiogeneesin lisäksi myös mahdollista lymfangiogeneesiä lihaksessa. 1 . Sykevä leis tä laskettiin keskisyke ja Poincare plot-menetelmällä lyhytaikaista sykevaihtelua mittaava muuttuja (SDl), jonka on todettu olevan paras non-invasiivinen menetelmä kuvaamaan sydämeen kohdistuvaa vagaalista aktiivisuutta fyysisen kuormituksen aikana. Kuormalla, jolla hapenkulutus oli 34±3 ml·kg-1 miff 1 (nopeus 6.5 km/h, kulma 4. Reisilihasten vaste kuormitukselle oli erilainen. Onnistunut harjoitusjakso ilmenee sykkeen laskuna ja erityisesti sykevaihtelun lisääntymisenä submaksimaalisen kuormituksen aikana. Tilastollisessa analyysissä verrattiin maksimaalisen suorituskyvyn muutosta sykkeen ja sykevaihtelun muutoksiin harjoituskaudelta kilpailukauteen. Tulokset osoittivat, että ihmisen kaksoiskantalihaksessa imusuonet sijaitsevat perimysiumissa lihassolukimppujen välissä, useimmiten pienten valtimoiden ja laskimoiden vieressä. Liikunnan yhteyksien selvittäminen lihaksen verija imusuoniston rakenteeseen myös erilaisissa lihassairauksissa sekä mm. Kontrollihenkilöillä ei havaittu korrelaatiota suorituskyvyn muutoksen ja autonomisen hermoston testien välillä. 1 Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu 2Oulun Yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulu 3Po/ar Electro, Kempele LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 33. Näihin rasitustasoihin verrattuna sokerinkulutus laski merkittävästi 75 %:n rasitustasolla (p<0.01). Nämä tulokset osoittavat, että sydämen sokerinkulutus lisääntyy matalan ja kohtalaisen rasituksen aikana verrattuna lepotilanteeseen, mutta laskee merkitsevästi korkealla rasitusintensiteetillä. /1984) Microvasc Res 28:95112 Sting/ & Stembera /1974) Lymphology 7·760-168 LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä ja Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto A, Kiviniemi1, A.J. Lihasten sokerinkulutuksen mittaamiseen käytettiin positroniemissiotomografiaa (PET) ja 18fluori-leimattua deoksiglukoosia ([ 18F]FDG). Johtopäätökset: Muutokset sydämen vagaalisessa aktiivisuudessa passiivisen kallistuskokeen ja fyysisen kuormituksen aikana ovat yhteydessä pitkäaikaisen kestävyysharjoittelun onnistumiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko sydämen vagaalisen säätelyn muutokset yh-teydessä suorituskyvyn muutoksiin kestävyysurheilijoilla. Myocardial and skeletal muscle glucose uptake during exercise in humans. diabeteksessa ja ateroskleroosissa olisi tärkeää, sillä näissä sairauksissa lihaksen verenkierto ja tilavuussäätely ovat usein häiriintyneet. Autonomisen säätelyn yhteyttä kestävyyssuorituskykyyn urheilijoilla ei sen sijaan vielä tarkasti tunneta. Huikuri2 and M.P. 1998), värjäytyi kuitenkin lihaksessa myös joissakin verisuonissa. Tässä tutkimuksessa kehitettiin immunohistokemiallinen värjäysmenetelmä verija imusuonten erottamiseksi ihmisen raajalihasnäytteistä käyttäen uusia spesifejä vasta-aineita, ja selvitettiin imusuonten määrää ja jakautumista lihaksessa. J Physiol. Neljältä koehenkilöltä laskettujen alustavien tulosten perusteella 400-500 lihassolua kohden oli 900-1200 kapillaaria, 10-20 pientä valtimoa, 10-25 pientä laskimoa, mutta vain 2-4 imusuonta. Kaksitoista tervettä miestä tutkittiin levon aikana ja 14 miestä tutkittiin 35 min kestäneen polkupyörärasituksen jälkeen kolmena eri mittauspäivänä, kolmella eri rasitustasolla. Tulos viittaa siihen, että sydänlihaksen lisääntynyt energiatarve voimakkaan rasituksen yhteydessä korvataan muista energianlähteistä kuin glukoosista, esimerkiksi laktaatista. Rasitustasot vastasivat 30, 55 ja 75%:ia maksimaalisesta hapenottokyvystä. Merkitsevät korrelaatiot havaittiin maksimaalisen suorituskyvyn muutoksen ja submaksimaalisen kuormituksen aikana mitatun sykkeen ja erityisesti sykevaihtelun välillä. Valtakunnallinen PET-keskus, Turun Yliopisto, PI 52, 20521 Turku Riikka Kivelä, Eino Havas, Veikko Vihko Raajalihaksen imusuonisto voidaan erottaa lmmuno-histokemiallisella värjäyksellä Liikunnan yhteyksiä raajalihaksen kapillarisaatioon ja verisuonten uudismuodostukseen (angiogeneesi) on tutkittu runsaasti viime vuosina, mutta imusuoniston rakenteesta ja sen uudismuodostuksesta (lymfangiogeneesi) lihaksessa ei ole juurikaan tietoa. 58: 15991604 Skalak ym. Leikkeet (6µm) värjättiin immunohistokemiallisesti käyttäen seuraavia vasta-aineita: Vascular Endothelial Growth Factor Receptor-3 (VEGFR-3, imusuonet), PAL-E (laskimot), CD 31 (verija imusuonten endoteeli) sekä dystrofiini (lihassolukalvot). Kapillaaritilassa ei havaittu imusuonia, mikä on samansuuntainen rotilla tehtyjen havaintojen kanssa (Sting! &: Stembera 1974; Skalak ym. Levossa ja pienimmällä rasitustasolla sydämen sokerinkulutus korreloi negatiivisesti veren rasvahappotasojen kanssa. Tulppo1,2 Kestävyysharjoittelun onnistuminen on yhteydessä sydämen vagaaliseen säätelyyn Tutkimuksen tarkoitus: Kestävyysurheilijoilla sydämen toimintaa säätelevä vagaalinen aktiivisuus on hyvin voimakasta, mikä ilmenee matalana leposykkeenä ja suurena sykevaihteluna. 1 tensiteeteillä. 2002 Ju/ 15;542/Pt 2):403-472. Sokerinkulutus oli kuitenkin suurempi kuin lepotilanteessa, vaikkakaan ero ei ollut merkitsevä (p=0.18). Sokerinkulutus lisääntyi merkitsevästi levosta rasitustason kasvaessa aina 55 % intensiteettiin saakka (p<0.001) ja lähes merkitsevästi myös kahden korkeimman intensiteetin välillä (p=0.065)
Kuormitettu luu oli kasvanut ulkomitoiltaan (periosteaalisesti); puolierot kuoriluun pinta-alassa olivat 20% (KA) ja 9% (AA), eikä ydinontelon pinta-ala eronnut kummallakaan ryhmällä. Saija Kontulainen 1, Harri Sievänen 1, Pekka Kannus 1,2, Matti Pasanen 1 ja likka Vuori1 kasvuiässä aloitettu liikunta VAHVISTAa LUUSTOA luultua ENEMMAN Tietokonetomografiatutkimus tennisja squashpelaajanaisten olkaja värttinäluiden välisistä luuston massa-, tiheys-, rakenneja lujuuspuolieroista Tarkoitus Kuvata kuormituksen tuottamia muutoksia luun rakenteessa, koostumuksessa ja lujuudessa, sekä tutkia harjoittelun aloitusiän vaikutusta näihin luun lujuutta määrittäviin tekijöihin. Pitkien luiden päissä kuten ranteessa myös hohkaluun tiheys näyttää lisääntyvän kuormituksen seurauksena, etenkin pituuskasvun päätyttyä. Pelaamisen luuta vahvistava vaikutus on jopa kaksinkertainen, jos harjoittelu on aloitettu kasvuiässä. Pelaajat jaettiin kahteen ryhmään harjoittelun alkamisen suhteen; kasvuiässä aloittaneiden (KA) ryhmässä (N=37) pelaaminen oli aloitettu viimeistään kuukautisten alkamisen aikaan (keskimääräinen aloitusikä 10.6 v) , aikuisena aloittaneiden (AA) ryhmä (N=27) koostui pelaajista, jotka olivat aloittaneet tennistai squashharjoittelun vähintään vuosi menarken jälkeen (aloitusikä 26.3 v). Postikyselylomakkeella selvitettiin elinaikainen fyysinen kuormitus työssä ja vapaa-aikana, fyysinen ja psyykkinen toimintakyky, kalsiumin saanti eri ikävaiheissa, tupakointi ja alkoholin käyttö eri ikävaiheissa, kuukautisten ja vaihdevuosien alkamisiät, terveydentila ja lääkitys. 1 UKK Instituutti, Tampere, 2Tampereen vliopiston lääketieteellinen tiedekunta ja TA YS Viite: Kontulainen S, Sievänen H, Kannus P, Pasanen M, Vuori 1 EFFECT OF LONG-TERM IMPACT-LOAOING ON MASS, SIZE, ANO ESTIMATED STRENGTH OF HUMERUS ANO RAOIUS OF 34 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 FEMALE RACOUET-SPORTS PLAYERS A Peripheral Ouantitative Computed Tomography study between Young and Old Starters and Controls . Riski-suhdeanalyyseja varten naiset jaettiin tertiileihin nykyisen painoindeksin (BMI) mukaan. Journal of Bone and Mineral Research 2002; in press. Videonauhoilta analysoitiin jokaisen 5-vuotisikäluokan 3-4 nopeimman juoksijan (miehet n=37, naiset n=33) nopeuskäyrät, askelpituudet, askeltiheydet, kontaktiajat ja lentoajat juoksun kolmessa päävaiheessa (kiihdytysvaihe, maksiminopeuden vaihe, nopeuden vähenemisen vaihe). Juoksunopeuden aleneminen iän myötä liittyi molemmilla sukupuolilla askelpituuden lyhenemiseen, kun taas askeltiheys säilyi lähes muuttumattomana vanhimpaan ikäryhmään saakka. Tulokset: Laihojen naisten (BMI s25.1) kantaluun BUA -arvot ja ranteen luuntiheysarvot olivat alemmat kuin painavammilla naisilla (BUA p<0.0001, BMD p<0.0001). 1 % korkeampi vähemmän kuormitetussa kädessä jokaisella ryhmällä. Tutkimus osoitti, että ikään liittyvät erot veteraanipikajuoksijoiden juoksunopeudessa ovat samankaltaisia kiihdytysvaiheessa, maksiminopeuden vaiheessa sekä nopeuden vähenemisen vaiheessa. Kuoriluuntiheys (tilavuuteen nähden) oli n. Tämä luun koon kasvu johti 26% suurempaan pelikäden luun lujuusindeksiin kasvuiässä aloittaneilla, kun aikuisena aloittaneilla vastaava puoliero oli 11 %. Tulokset Olkaluun varressa käsienvälinen luumassapuoliero oli 19% kasvuiässä ja 9% aikuisena pelaamisen aloittaneilla. Ainoastaan luumassa ja hohkaluun tiheys sekä DXA:lla mitattu luuntiheys olivat kasvuiässä aloittaneilla verrokkeihin nähden 5-9% suuremmat. Huippunopeuden vaiheessa miesten juoksunopeus (vanhin nuorin ikäryhmä) oli 6.4-10.4 m.s-1, askelpituus 1.59-2.21 m, askeltiheys 4.06-4. Menetelmät Olkaluun varren sekä ranteen luuston ominaisuuksia mitattiin perifeerisellä tietokonetomografia (pQCT)ja luuntiheysmittaus (DXA)-laitteilla 64:ltä tennis-ja squashpelaajanaiselta, sekä 27:ltä ikä-, pituusja painovakioidulta vertailuhenkilöltä. Perinteisen DXA-luuntiheysmittauksen kahteen ulottuvuuteen rajoittuva tekniikka näyttää aliarvioivan kuormituksen vaikutusta luun vahvuuteen, etenkin jos liikunta on aloitettu kasvuiässä. Tutkimus tehtiin veteraanien EM-kisoihin osallistuneille pikajuoksijoille (naiset 35-87 v, miehet 40-88 v). Ikään liittyvät nopeuserot olivat samansuuruisia juoksun eri vaiheissa, keskimäärin 2.53.0 % vuodessa sekä miehillä että naisilla. Raija Korpelainen, TtM, 1,5,6 Juha Korpelainen, LT,2 Jorma Heikkinen, LKT,3 Kalervo Väänänen, LKT,4 Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, LKT,5,6 Laihojen, normaalipainoisten ja lihavien naisten elintavat väestöpohjainen kohorttitutkimus 1222 ikääntyneen naisen osteoporoosin riskitekijöistä Tutkimuksen tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten elintavat koko eliniän aikana ovat vaikuttaneet yli 70 vuotiaan naisen ranteen ja kantaluun luuntiheyteen. pQCT:lla mitatut luun lujuusarvot: kasvuiässä pelaamisen aloittaneiden DXA-luuntiheyspuoliero oli 14% suurempi verrokkeihin ja 7% suurempi aikuisena aloittaneisiin nähden. Ikä ja sukupuolierot 100 metrin lajisuorituksessa liittyvät ensisijaisesti askelpituuden lyhenemiseen ja askelkontaktiajan pitenemiseen. 7), heikko itsearvioitu liikkumiskyky (RR 1.9; 95% luottamusväli 1.2-3.0), 1 1 1 1. 70 Hz ja kontaktiaika 15298 ms, ja naisten vastaavasti 5.2-8.9 m.s-1, 1.30-1.99 m, 4.01-4.47 Hz ja 180-103 ms. Johtopäätökset Pelikäden putkiluun varsi vahvistuu kasvattamalla luun kokoa. Juoksun biomekaanisten ominaisuuksien määrittämiseksi 100 metrin finaalit videoitiin kahdella high-speed -kameralla (200 Hz) käyttäen 10 metrin välimatkamerkkejä. Askelkontaktiaika, joka korreloi negatiivisesti maksimaaliseen juoksunopeuteen (miehet r= -.66, naiset r= -.73), piteni, kun taas lentoaika, joka korreloi positiivisesti sekä askelpituuteen (miehet r= .62, naiset r= .74) ettäjuoksunopeuteen (miehet r=.37, naiset r= .48), lyheni iän myötä. Kantaluun osteoporoosin riskitekijöitä laihojen naisten ryhmässä olivat vähäinen vapaa-ajan liikunta 30 ja 50 vuoden iässä ja nykyisin (RR 1.5; 95% luottamusväli 1.0-2.4; RR 1.5, 95% luottamusväli 1.12.6; RR 1.7, 95% luottamusväli 1.12. Sadan metrin juoksun loppuajat (s) vaihtelivat miehillä 10.93:n ( 40 v) ja 18.18:n (85 v) välillä ja naisilla 12.36:n (41 v) ja 22.08:n (87 v) välillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusjoukon muodostivat 1222 kotona asuvaa naista, joiden keski-ikä tutkimushetkellä oli 72 vuotta. Päävastemuuttujat olivat kantaluun lujuutta kuvaava BUA (broadband ultrasound attenuation, Sahara) ja distaalisen ja ultradistaalisen radiuksen luuntiheys (bone mineral density, BMD, DXA), jotka mitattiin kultakin tutkittavalta yhden kerran vuosina 1997-1998. DXA:lla mitatut luuntiheyden (pinta-alaa kohden) puolierot olivat selvästi pienemmät kuin em. Marko Korhonen 1, Harri Suominen 1, Antti Mero2 Veteraanipikajuoksijoiden maksimaalinen juoksunopeus Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ikään liittyviä eroja veteraanipikajuoksijoiden juoksunopeudessa ja askeltekniikassa sekä selvittää tekijöitä, jotka ovat yhteydessä suorituksen heikkenemiseen vanhetessa. Aikuisena aloittaneilla pelaajilla hohkaluuntiheys sekä DXA-luuntiheys olivat 7% verrokkeja suuremmat. 1 Tervevstieteiden laitos, Jvväskvlän vliopisto; 2Liikuntabiologian laitos, Jvväskvlän vliopisto. Juoksuajat heikkenivät tasaisesti iän myötä noin 70 vuoden ikään asti, jonka jälkeen erot lisääntyivät. Myös kuormitettu värttinäluu oli kooltaan kontrolliluuta suurempi, etenkin kasvuiässä pelaamisen aloittaneilla, joskin yksilöllinen vaihtelu ranteen kuormitusvasteissa oli huomattava. Kasvuiässä pelaamisen aloittaneilla puoliero luun lujuusindeksissä oli verrokkeihin nähden 22% suurempi, ja aikuisena aloittaneisiin nähden tämä ero oli 14%
ACE 1/D polyrnorfiaa on pidetty suorituskykyyn yhteydessä olevana perintötekijänä. Näihin tekijöihin voidaan vaikuttaa, ja toimenpiteitä tulee kohdistaa erityisesti ikääntyneisiin, fyysisesti passiivisiin laihoihin naisiin. kahvin juonti .e:5 kuppia/päivä (RR 1.7; 95% luottamusväli 1.1-2.7). ACE 1/D geenipolyrnorfian määrittämiseksi DNA eristettiin valkosoluista ja analysoitiin PCR-menetelmällä. Johtopäätökset: ACE 1/D polyrnorfia ei ole yhteydessä suorituskykyyn eikä kohtuu-intensiteettisen liikunnan harjoitusvasteeseen keski-ikäisillä miehillä. 1 Oulun liikuntalääketieteellinen klinikka, 2 Neurologian klinikka, Oulun yliopisto, 3 Osteoporoosiklinikka, Oulun Diakonissalaitos,4 Biolääketieteen laitos, Turun yliopisto 5 Yleislääketieteen ja kansanterveystieteen laitos, Oulun yliopisto, 6 Oulun yliopistollinen sairaala Raimo Kuhanen 1, Sari B. Lihasvoimatestit uusittiin liikuntaintervention lopussa. Koko eliniän jatkuva vapaa-ajan liikunta, kevyt fyysinen rasitus työssä, tyypin 2 diabetes ja verenpainetauti näyttävät suojaavan laihoja naisia osteoporoosilta, kun taas heikko liikkumiskyky ja runsas kahvin juonti näyttävät lisäävän laihojen naisten osteoporoosiriskiä. 1 Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos 2 Kliinisen kemian osasto, KYS 3 Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, KYS Laukkanen Jari A., 1,2 Kuri Sudhir, 1 Pukkala Eero,3 Rauramaa Rainer,2 Salonen Jukka T.1 Fyysinen kunto, elintavat ja syöpäsairaudet keskiikäisillä miehillä Tausta:. Aiemmissa kestävyyskuormituksen aikaista imunestevirtausta selvittäneissä tutkimuksissa koehenkilöinä on kuitenkin pääasiallisesti ollut urheilijoita, joten fyysisesti niukasti aktiivisten henkilöiden imunestekierron vasteita kuormitukseen ei tunneta. 1. Nämä tulokset olivat vakioitu iällä, seurannan aloitusvuosilla ja useilla sekoittavilla tekijöillä (alkoholin kulutus, tupakointi, sosio-ekonominen asema, lihavuus, ruokavalion energian saanti, kuitujen ja rasvojen käyttö ruokavaliossa). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voidaanko fyysisellä kunnolla ja muilla tärkeillä elintavoilla vaikuttaa miesten yleisimpien syöpäsairauksien ilmaantuvuuteen. Fyysisen kunnon, liikunnan, ravitsemuksen ja muiden elintapatekijöiden mittaukset on tehty vuosina 19841989. Päätulokset: Tässä tutkimuksessa todettiin, että hyvä fyysinen kunto (VO2max >33.2 ml/kg/min, ylin kolmannes) vähensi syöpäriskiä 39 % (95 % luottamusväli 59-9 %, p=0.016) ja kuolleisuutta syöpäsairauteen 53 % (95 % luottamusväli 75-11 %, p=0.020). Vähintään kohtuullisen määrän liikuntaa harrastavien (energian kulutus > 2500 kcal viikossa) hyväkuntoisten miesten syöpäriski oli pienentynyt 41 %. Fyysisellä kunnolla, liikunnalla ja ravitsemuksella voi olla merkitystä yleisimpien syöpäsairauksien etiologiassa. Väisänen 1,2, Timo A. 140:lle 54-65 -vuotiaalle miehelle tehtiin isometrinen maksimaalinen lihasvoima testi ja suora ergometritesti tutkimuksen alussa. Johtopäätökset: Elintavat näyttävät vaikuttavan eri tavoin laihojen ja normaalipainoisten/lihavien naisten kantaluun ja ranteen luuntiheyteen. Laitoksen kuntosali oli käytettävissä koko ajan ja aerobisen harjoittelun tehoa kontrolloitiin sykemittarilla. Johtopäätökset: Liikunnan harrastaminen, terveelliset ruokailutottumukset ja tupakoimattomuus yhdessä hyvän fyysisen kunnon kanssa ovat tärkeitä tekijöitä syöpäsairauksien ehkäisyssä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli verrata kesLIIKUNTA & TIEDE 5/2002 35. Kuitenkin tutkimushenkilöt, joilla tämä positiivinen yhteys on osoitettu, ovat olleet erittäin valikoituneita (kansainvälisen tason urheilijat). Tulokset: Aerobinen kynnys (keskiarvo±SD) nousi liikuntaryhmässä (14.4±3.6 vs.16.5±4.1 ml•kg· 1 •min· 1; n=64, p<0.001) ja pysyi ennallaan vertailuryhmässä (13 .9±3.3 vs.13.7±3.4 ml•kg-I•miu1; n=63, p=0.743). Aiemmissa epidemiologisissa tutkimuksissa on todettu, että liikunta vähentää paksusuolen syöpään sairastumisen riskiä ja saattaa ehkäistä myös keuhko-, rintaja eturauhassyöpää muutamien tutkimusten mukaan. Tutkimusmenetelmät: Tutkimus perustuu edustavaan 2268 keski-ikäisen ( 40-61 vuotta) miehen väestöotokseen. Suomen syöpärekisteri, Helsinki Pirita Leppänen2, Riikka Kivelä1,2, Jarmo Toivanen3, Veikko Vihko 1, Eino Havas 1,2 Raaja lihaksen imunestevirtaus kuormituksen aikana kestävyysurheilijoilla ja fyysisesti vähän aktiivisilla miehillä Raajalihaksen imunestevirtauksen on havaittu lisääntyvän merkittävästi liikunnan aikana. Tutkimukseen valituilla miehillä ei ollut syöpää seurannan alkaessa. Aerobinen kynnys nousi liikuntaryhmässä II(1.2±2.4 ml•kg· 1 •min· 1; n=l0), ID(2.9±3.0 ml•kg· 1 •miu-1; n=30) ja DD-genotyypillä (1.5±2.4 ml•kg 1 •min1;n=24) (p=0.126 ryhmienvälillä). Hyväkuntoiset miehet (290 miestä), joilla oli myös muita suotuisia elintapoja (tupakoimattomuus, kohtuullinen ruokavalion energian saanti, liikunnan energian kulutus >2500 kcal ja kesto >2 tuntia viikossa) oli 64 % (95 % luottamusväli 81 29 %, p<0.001) pienentynyt riski sairastua syöpään seurannan aikana. Osteoporoosilta suojasivat fyysisesti kevyt työ (RR 0.4; 95% luottamusväli 0.2-0.8), tyypin 2 diabetes (RR 0.3; 95% luottamusväli 0.1-0.9) ja verenpainetauti (RR 0.5; 95% luottamusväli 0.3-0.8). Tutkittujen miesten välillä 3.5 ml/kg/min (= 1 MET) parempi tulos kuormituskokeessa oli yhteydessä 27 % pienempään maha-suolikanavan syöpien riskiin, ja myös keuhkosyövän riski pieneni (15 %) tilastollisesti merkitsevästi. Liikuntaryhmään arvotuille annettiin yksilöllinen harjoitusohjelma ja sen toteutumista seurattiin liikuntapäiväkirjoilla ja liikuntahaastatteluilla. Ei myöskään tiedetä, adaptoituuko raajalihaksen imunestejärjestelmä pitkäaikaisen fyysisen harjoittelun seurauksena. Myöskään isometrinen maksimivoima sekä maksimivoimatason muutos eivät olleet yhteydessä tähän geneettiseen vaihteluun. Tämän jälkeen miesten terveydentilaa on seurattu yli 12 vuotta, ja seurannan aikana todettiin 193 syöpätapausta ( 4 7 maha-suolikanavan syöpää ja 31 keuhkosyöpää). Prospektiivisia tutkimuksia tarvitaan vahvistamaan tämän tutkimuksen tulokset. Huomattavaa on, että näiden miesten ryhmässä todettiin vain yksi maha-suolikanavan syöpä, mutta ei yhtään keuhkosyöpätapausta. Tyypin 2 diabetes suojasi laihoja naisia myös sekä distaalisen että ultradistaalisen radiuksen (RR 0.3; 95% luottamusväli 0.1-0.8; RR 0.1; lv 0.1-0.5) osteoporoosilta. Tämän vuoksi liikunnallisten elintapojen korostaminen on keskeistä terveydenhuollossa, ja näihin tekijöihin vaikuttamalla on mahdollista vähentää väestön syöpäsairastavuutta. Selvitimme satunnaisesti valituilla keski-ikäisillä miehillä, onko ACE 1/D polyrnorfialla yhteyttä kuntotekijöihin ja toisaalta onko tällä polyrnorfialla vaikutusta harjoitusvasteeseen. Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos, 3. ACE 1/D polyrnorfia vaikuttaa ACE-entsyyrnin plasmapitoisuuten siten, että pitoisuus on korkeampi D-alleelin kantajilla verrattuna 1-alleelin kantajiin. Lakka 1, Rainer Rauramaa 1,3 ACE geenipolymorfia ja fyysinen kunto kontrolloitu satunnaistettu liikuntainterventio keski-ikäisillä miehillä Tutkimuksen tarkoitus: Reniiniangiotensiinijärjestelmässä angiotensiinia konvertoiva entsyymi (ACE) säätelee verenpainetasoa, plasmavolyyrnia ja elektrolyyttitasapainoa. Ergometritesti uusittiin vuosittain intervention aikana. Kansanterveyden tutkimuslaitos, Kuopion yliopisto, 2. Yksikään valituista altistemuuttujista ei ollut yhteydessä kantaluun BUA-arvoon tai ranteen luuntiheyteen muissa EMI -luokissa. Menetelmät: Tämä tutkimus on osa DNASCO-tutkimusta, joka on .kontrolloitu viiden vuoden kohtuu-intensiteettinen liikuntainterventio
Kuusi mieskilpapyöräilijää (kestävyysharjoitustausta 8,8±3,7 v) ja neljä harjoittelematonta miestä pyöräilivät 45 minuutin ajan tasatehoisesti (52,5±1,2% maksimitehosta). Toisaalta onnistunut painonhallinta esti hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuuden nousun laihdutuksella saavutetusta matalammasta tasosta. Täten onnistunut laihdutuksen jälkeinen painonhallinta säilyttää pienentyneen ateroskleroosiriskin. Tulokset: Laitteiden mittaamat FVC, FEV1 ja PEF erosivat toisistaan keskimäärin 5.1 %, 7.2 % ja 7.1 %. Kutakin raajaa käsiteltiin yksittäisenä havaintona (Npyör = 12, Neiharj=8). Parhaiksi puhalluksiksi valittiin kaksi parasta puhallusta, joiden FVC (nopea vitalikapasiteetti) ja FEV1 (sekuntikapasiteetti) eivät eronneet yli 5% toisistaan (American Thoracic Society 1987). Johtopäätökset: Laihdutusjakso vähensi merkittävästi ox-LDL:n määrää. Keskimääräiset absoluuttiset virheet laitteiden välillä olivat vastaavasti 0.131, 0.12 lja 0.29 Vs. Absoluuttisissa kuormituksen aikaisissa arvoissa ei ryhmien välillä ollut eroa. Raportoituja vertailututkimuksia eri laitteiden välillä on kuitenkin tehty valitettavan vähän. Vertailuun valittu henkäys koostettiin molemmista puhalluksista siten, että siihen tulivat paras FVC, FEV1 ja PEF. Laitteiden väliset erot asettuivat 95 % todennäköisyydellä väleille 0.10 0.62 1, -0.05 0.63 1 ja -0.17 1.42 1/s vastaavasti. Koehenkilöt: Valintakriteereinä oli miessukupuoli, ikä 35 50 vuotta, BMI > 30, vyötärön ympärys> 100 cm, liikunnan 36 LIIKUNTA& TIEDES/2002 harrastustiheys korkeintaan 1 krt/vko, ei säännöllistä lääkitystä. Albumiinin poistumanopeuden avulla voidaan arvioida kudoskohtaista imunestevirtausta. Keuhkojen virtaustilavuusmittausten tulokset riippuvat käytetyistä mittalaitteista Tarkoitus: Dynaamiseen spirometriaan on tarjolla kaupallisia laitteistoja ja analysointiohjelmistoja usealta laitevalmistajalta. tävyysurheilijoiden ja harjoittelemattomien henkilöiden imunestekierron vasteita kuormitukseen ja havaintojen perusteella tehdä päätelmiä mahdollisesta raajalihaksen imunestekierron toiminnallisesta adaptoitumisesta. Imunestevirtaus määritettiin seuraamalla gammakuvausten avulla koehenkilöiden molempien jalkojen uloimpaan reisilihakseen injisoidun, radioaktiiviseksi leimatun albumiinin (99mTc-HSA) poistumaa injektiopaikalta (%/ min). Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti, Kaupinpuistonkatu 1, 33500 Tampere Yhteystiedot: Ari Mänttäri Tampereen Urheilulääkäriasema Kaupinpuistonkatu 1 33500 Tampere Puh. 14 % ja 22 vs. 2 vastaavat vähenemät olivat 14 vs. Mänttäri A, Laitinen J, Parkkari J. Harjoitelleiden koehenkilöiden imunestevirtauksen vaste kuormitukseen oli aikaisempien tutkimusten mukainen (Havas ym. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko kahden markkinoilla olevan dynaamiseen spirometriaan soveltuvan laitteen mittaamia tuloksia käyttää keskinäiseen vertailuun. Päätulokset: LJ:n aikana paino ja oxLDL väheni koko ryhmässä keskimäärin 14 ja 27 % (molemmat, p<0.001). 36 % (p<0.001) (alaryhmien väliset muutosten erot p<0.001 ja p=0.008). PHJ:n ja kahden seurantavuoden aikana paino ja ox-LDL nousivat koko ryhmässä keskimäärin 11 ja 26 % (p<0.001 molemmissa). Gammakuvauksia suoritettiin kuormituksen aikana 15, 30 ja 45 minuutin kohdalla sekä levossa ennen ja jälkeen kuormituksen. Tulkinta: Tämän tutkimuksen mukaan Vmax29 antaa keskimäärin 5-7 % suurempia virtausja tilavuusarvoja kuin MetaMax 3B. UKK-instituutti, Tampere. Tutkittujen laitteiden virtaus-tilavuusmittauksien keskinäiseen vertailuun on syytä suhtautua varauksellisesti. 1 LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä, 2Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto ja 3Keski-Suomen keskussairaala, Jyväskylä Linna M, Borg P, Kukkonen-Harjula K, Fogelholm M, Ahotupa M, Vasankari T J. Tämän jälkeen koehenkilöitä seurattiin kahden vuoden ajan. 14 % (p<0.001) ja 6 % (p=0.006) vs. Koehenkilöiden keskimääräinen ikä oli 36 (±12) vuotta, pituus 172 (±11) cm ja paino 68 (±13) kg. Menetelmät: 8-viikon mittaista matalaenergisillä laihdutusvalmisteilla toteutettua laihdutusjaksoa (LJ) seurasi 6 kuukauden painonhallintajakso (PHJ). Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan erojen varmentamiseksi. Molemmat laitteet kalibroitiin ennen jokaista mittausta samalla 3-litran kalibrointipumpulla (Hans Rudolph 3.0 volume calibration syringe, Kansas City, USA). Ennen varsinaisia mittauksia koehenkilöt harjoittelivat puhalluksia niin pitkään, kunnes suoritus opittiin ja puhallukset vakiintuivat. Tulokset viittaavat raajalihaksen imunestejärjestelmän toiminnalliseen adaptoitumiseen fyysisen harjoittelun seurauksena. Vmaxissa virtauksia aistii massavirtausanturi ja MetaMaxissa turbiini. Vastaavat nousut alaryhmissä 1 ja 2 olivat 2 % (ns.) vs. Havas E ym. Harjoittelemattomilla koehenkilöillä albumiinin poistuma nopeus pysyi samana koko kuormituksen ajan (0,21±0,01%/ min). MetaMax 3B antoi pienempiä arvoja. Tutkimus toteutettiin poikkileikkausasetelmana. Paavo NurmiKeskus, Urheilulääketieteen yksikkö, MCA-laboratorio, Fysiologian laitos, Turun yliopisto, Turku. 29 % (p<0.001 kaikissa) (ei eroa alaryhmien välillä). Ox-LDL määritettiin analysoimalla LDL-kolesterolin konjugoituneiden kaksoissidosten (dieenien) määrä. Laihduttamisen ja onnistuneen painonhallinnan avulla voidaan vähentää hapettuneella LDL:llä mitattua ateroskleroosiriskiä Tutkimuksen tarkoitus: Selvittää laihduttamisen ja painonhallinnan yhteys hapettuneen LDL-kolesterolin määrään (ox-LDL) liikapainoisilla miehillä. Mittauskertoja oli viisi: alussa, LJ:n jälkeen, PHJ:n jälkeen sekä ensimmäisen ja toisen seurantavuoden jälkeen. Painon nousu laihdutuksen jälkeen aiheutti myös ox-LDL:n pitoisuuden lisääntymisen. 2000), sen sijaan harjoittelemattomien ryhmässä virtaus säilyi kuormituksessa tasaisena eikä juuri poikennut lepoarvosta. Vertailtavina laitteistoina olivat laboratoriokäyttöön tarkoitettu SensorMedicsin Vmax29 (CA, Yorba Linda, USA) ja kenttäkäyttöön soveltuva Cortexin kannettava MetaMax 3B (Leipzig, Saksa). 03-2829 333, fax 03-2829 200 s-posti: ari.manttari@uta.fi. Myös puhallukset joiden PEF (uloshengityksen huippuvirtaus) erosi yli 10% hylättiin. Kuormituksen jälkeinen lepoarvo ( 40 minuutin kuluttua) oli harjoitelleilla merkitsevästi alhaisempi kuin kuormituksen aikaiset arvot, mutta harjoittelemattomilla ero ei ollut merkitsevä. Sen lisäksi, että analysoimme tulokset kaikilla 68:lla, jaoimme koehenkilöt kahteen alaryhmään niin, että alaryhmässä 1 oli 20 parhaiten painonsa LJ:n jälkeen säilyttänyttä (painon lisäys korkeintaan 6.2 kg) ja alaryhmässä 2 loput 48 (painon lisäys 6.2 23.1 kg). Pyöräilijöillä poistumanopeus nousi ensimmäisten 15 minuutin aikana huippuunsa (0,24±0,09 %/ min), laski tämän jälkeen tasaisesti ja oli aikavälillä 30-45 minuuttia erittäin merkitsevästi huippuarvoa alhaisempi (0,14±0,06 %/ min, P=0.001). Menetelmät: Tutkimuksen koehenkilöt (n=21, 10 naista ja 11 miestä) olivat terveitä aikuisia. 90 aloittaneesta miehestä 68 (76 %) oli mukana loppuun asti. Absoluuttisten lepoarvojen (harjoitelleet 0,09±0,05 %/ min, harjoittelemattomat 0,15±0,05%/ min) ero oli merkitsevä (P=0.02). Alaryhmissä 1 vs. Varsinaiset maksimaaliset uloshenkäykset tehtiin laitevalmistajien ohjeiden mukaisesti, satunnaisessa järjestyksessä ensin joko Vmaxilla tai MetaMaxilla. (2000) Exp Physiol 85: 863-8. Kliinisiin mittauksiin tulisi käyttää samoja analysointiohjelmistoja ja samalla periaatteella toimivia virtausantureita tai sitten käytössä tulisi olla tutkittua tietoa siitä miten ja mihin suuntaan tuloksia on tulkittava eri laitteilla. Virtausantureiden erottelukyky ja toistettavuus ovat laitevalmistajien mukaan riittävät hengitysfunktion seurantaan
Tutkimushypoteesimme mukaan GA-potilailla todettu PCr-puute aiheuttaa myös ääreishermoston toiminnan vajausta neuropatiaa jo todettujen lihasja keskus-hermostolöydösten LIIKUNTA& TIEDE S/2002 37. Pajala Satu 1, Era Pertti2, Koskenvuo Markku3, Kaprio Jaakko4, Tolvanen Asko5, Heikkinen Eino 1, Rantanen Taina 1 Perimä ja ympäristötekijät maksimaalisen kävelynopeuden vaihtelun selittäjänä 6476-vuotiailla kaksosnaisilla Tutkimuksen tarkoitus: Tutkimuksessa selvitettiin geneettisten ja ympäristötekijöiden selitysosuutta kävelynopeudessa ilmenevästä vaihtelusta kun maksimaalista kävelynopeutta mitattiin ilman toista tehtävää sekä suoritettaessa kävelyn aikana manuaalista tai verbaalista tehtävää. Johdanto: Liikunta ja liikkumisen luihin kohdistamat voimat on tärkein luiden kokoa, muotoa ja sisäistä rakennetta säätelevä tekijä. Luut mukautuvat vallitsevaan kuormitukseen termostaatin tavoin kuormituksen lisääntyessä luiden koko ja mineraalimäärä kasvaa ja kuormituksen vähentyessä luuta poistetaan. 1999). Tutkimuksen tarkoitus: Selvittää, säilyykö kasvuiässä liikunnan avulla aikaansaatu luulisä aikuisikään, jos liikuntakuormitus lopetetaan pian nopeimman kasvun jälkeen. Potilailla on tyyppi 11 lihassolujen atrofia sekä sokeuteen johtava silmänpohjan rappeuma, lieviä keskushermoston toiminnan häiriöitä ja atrofisia muutoksia aivoissa (Heinänen et al. PCr merkitys ja toiminta lihaksessa tunnetaan hyvin. Kreatiinista muodostuva kreatiinifosfaatti (PCr) on äärimmäisen tärkeä nopea energialähde lihassolussa. Tutkimustulos on merkittävä iäkkäiden itsenäisen liikkumisja toimintakyvyn säilymisen kannalta. lntervention Quoksutuksen) päätyttyä C1,ja EX-rotat lopetettiin ja muiden ryhmien eläimet jätettiin vapaiksi häkkeihinsä 14, 28 tai 4 2 viikon ajaksi. Iän vaikutus vaihtelun selittäjänä oli 2-6%. PCr:n ja sen puutteen merkitys ihmisen hermoston aineenvaihdunnassa on kuitenkin selvittämättä. GA-tauti on harvinainen suomalaiseen tautiperintöön kuuluva aminoha ppo -aineenvaihd unnan häiriö. Ilari Pajamäki, Pekka Kannus, Tuomo Vuohelainen, Harri Sievänen, Juha Tuukkanen, Markku Järvinen ja Teppo LN Järvinen Säilyykö kasvuiässä liikunnan avulla aikaansaatu luulisä aikuisikään, jos liikunta lopetetaan. Suurin osa kävelynopeuden vaihtelusta tämän tutkimuksen 64-76-vuotiailla naisilla selittyi ympäristötekijöillä. Reisiluiden kaulan pinta-ala (A), mineraalimäärä (BMC) ja tiheys (BMD) määritettiin pQCT-tietokonetomografia -laitteistolla (Stratec XCT 960A, Norland Stratec) ja reisiluun kaulan lujuus (F max) mekaanisen aineenkoestuskoneen (LR5K, J.J. Pää tulokset: 14 viikon juoksutuksen jälkeen juoksuryhmän (EX) rottien reisiluun kaulan pinta-ala (A) oli +25%, mineraalimäärä (BMC) +28%, mineraalitiheys (BMD) + 11 % ja mekaaninen lujuus (Fmax) +30% korkeampi verrattuna kontrollirottiin (Ci,). Näiden menetelmien toistettavuus on osoittautunut erinomaiseksi (toistomittausten variaatiokerroin CV = 2.2%, 3.9%, 2.1 % ja 6.0%). Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunta kasvuiässä vahvistaa luita, mutta nykytietämyksen valossa on edelleen epäselvää, säilyvätkö nämä liikunnan positiiviset luustovaikutukset, mikäli kuormitus lopetetaan. Tulosten tilastollisessa analyysissä (kontrolli vs. Kolmannessa testissä kävelyn aikana suoritettiin verbaalista tehtävää ja viimeisessä testissä tutkittava käveli lattiaan merkittyä kapeaa rataa pitkin. Jyväskylän Yliopistossa järjestettyihin mittauksiin osallistui 102 monotsygoottista (MZ) ja 115 ditsygoottista (DZ) paria. Nämä muutokset kuitenkin häviävät vähitellen, mikäli liikunta kokonaan lopetetaan ja täten vaikuttaa siltä, että luustoa kuormittava liikunta tulisi ottaa pysyväksi elämäntavaksi, jotta kasvuiässä liikunnan avulla saavutetut luustomuutokset säilyisivät. MZ sisarusten korrelaatiot olivat kaikissa kävelytesteissä korkeampia kuin DZ sisarusten korrelaatiot, viitaten siihen, että geneettiset tekijät selittävät ainakin osin kävelynopeuden vaihtelua. Kapeaa rataa kävelyn vaihtelusta 20 % selittyi geneettisillä tekijöillä mutta kävelytestissä, jossa suoritettiin verbaalista tehtävää ei tässä aineistossa voitu havaita geneettisten vaikutusten osuutta vaihtelun selittäjänä. Menetelmät: 100 urosrottaa satunnaistettiin neljän viikon ikäisinä neljään kontrolli(Ci,, c ,., (42, c 56, n=l0 jokaisessa ryhmässä) ja neljään juoksutus/juoksu tus + vapaa mobilisaatio (EX, EX+ DCi,, EX+ DC,., EX+ DC,,, n=l5 jokaisessa ryhmässä). Lloyd) avulla. Koska kävelynopeuteen näyttävät vaikuttavan merkittävämmin ympäristötekijät, kuten harjoittelu, voitanee kävelyyn vaikuttaa esimerkiksi kuntoutusinterventioilla paremmin, kuin jos kävely olisi vahvasti geneettisten vaikutusten määräämää. Kirurgian klinikka/TAYS ja TaY, UKK-instituutti ja Anatomian laitos/OY Katja Peltola, Olli J Heinonen, Satu Jääskeläinen, Björn Falck, Kirsti Näntö-Salonen, Olli Simell Onko kreatiini myös hermoston energianlähde. Kuitenkin on huomioitava, että tutkimuksen aineiston koko ei riitä välttämättä paljastamaan kaikkea additiivisten geneettisten tekijöiden vaikutusta kävelynopeuteen. Johtopäätökset: Perimän osuus kävelynopeudessa ilmenevän vaihtelun selittäjänä ikääntyneillä naisilla on tämän tutkimuksen tulosten mukaan melko pieni. Tutkimusjoukko ja menetelmät: Tutkimus kuuluu Finnish Twin Study on Agingprojektiin. Kaksosille ei-yhteiset ympäristötekijät eli yksilölliset kokemukset, kuten oma työ tai sairaudet, selittivät 4 366% vaihtelusta kävelytesteissä. Tilastolliset analyysit suoritettiin STATA ja MX tilasto-ohjelmilla. Ensimmäisessä testissä kävely suoritettiin ilman toista tehtävää, toisessa testissä kävelyyn liitettiin manuaalinen tehtävä. Myös hermosolujen toiminta vaatii nopeaa ja tehokasta energiantuottoa. Laboratoriomittauksiin kutsuttiin 414 naiskaksosparia (64-76 v.) Helsingin Yliopiston Suomen kaksoskohorttitutkimuksen rekisteristä. Testissä, jossa kävelyn aikana suoritettiin manuaalista tehtävää perimä selitti 11 % vaihtelusta. MZ ja DZ kaksosparien variansseihin ja kovariansseihin perustuvan geneettisen mallinnusanalyysin tulokset osoittivat additiivisten geneettisten tekijöiden selittävän 10 % ilman toista tehtävää mitatun maksimaalisen kävelynopeuden vaihtelusta. Johtopäätökset: Kasvuiässä suoritettu liikunta aikaansaa merkittäviä muutoksia reisiluun kaulan kokoon, massaan ja mekaaniseen lujuuteen. Tulokset: MZ ja DZ kaksosparit eivät eronneet toisistaan iän, painon, pituuden, kävelynopeuden tai terveydentilan suhteen. juoksutettu) käytettiin paritonta (non-paired) t-testiä alfa-tasolla 5% (p<D.05). /Jyväskylän Yliopisto, Terveystieteiden laitos; Suomen Gerontologian Tutkimuskeskus, 2 LIKES -tutkimuskeskus, Jyväskylä; Metitur Oy, Palokka, 3 Turun Yliopisto, Kansanterveystieteen laitos, 4 Helsingin Yliopisto, Kansanterveystieteen laitos; Kansanterveyslaitos, Helsinki, 5 Jyväskylän Yliopisto, Psykologian laitos. Ensimmäisessä seurantapisteessä (14 viikkoa juoksutuksen lopettamisen jälkeen) juoksutuksen aikaansaamat muutokset olivat vielä osittain säilyneet: A + 17%, BMC +18%ja Fmax +11% (EX+DCi,vs. Juoksutusryhmille aloitettiin viikon totuttelujakson jälkeen varsinainen 13 viikkoa kestävä juoksumattoharjoittelu, joka oli nousujohteista ja suoritettiin viitenä päivänä viikossa. Kaksossisarusten yhteiset ympäristötekijät eli ns "perhetekijät" selittivät testityypistä riippuen 34-4 7% kävelynopeuden vaihtelusta. Kaikissa testeissä, joissa suoritettiin samanaikaisesti toista tehtävää maksimaalinen kävelynopeus oli hitaampaa kuin kävelynopeus ilman tehtävää. c,.), mutta tämän jälkeen muutoksen vähitellen katosivat siten, että 42 viikon seurannassa ei enää ollut todettavissa mitään eroja kontrollija juoksuryhmien välillä. Olemme aiemmin raportoineet, että GA-potilaiden lihaksen ja aivojen PCrpitoisuus on vain puolet normaalista. Maksimaalinen kävelynopeus mitattiin 10 metrin matkalta. Tämä tekee GA-taudista ainutlaatuisen ihmisen kreatiinipuutteen mallin
Tämä saattaa teoriassa johtua PCr puutteen aiheuttamasta energiantuoton häiriöstä hermosoluissa. Johtopäätökset: Jo tunnettujen lihasja keskushermostolöydösten lisäksi GA-tautia sairastavilla potilailla on ääreishermoston vaurio. Kun mallit vakioitiin iällä, pituudella, painolla ja rodulla, SVS-kuolleisuuden RR laski 2.17:ään (95% CI 1.26-3.73) alimmassa ja 1.56:een (95% CI 0.892. Yhteys ei kuitenkaan selittynyt yleisimpien kuolemaan johtavien sairauksien olemassaololla alkumittausten aikana. Sairauksien, fyysisen inaktiivisuuden, tupakoinnin, Interleukin-6:n, C-reaktiivisen proteiinin, seerumin albumiinin, tahattoman painonlaskun ja depressio-oireiden lisääminen malliin ei muuttanut riskiestimaattej a. Tuloksista käytettiin maksimija keskiarvovääntöä sekä työmäärää. Käden puristusvoimatestien avulla voidaan löytää henkilöitä, joiden terveys on vaarassa heikentyä. Tulokset olivat parempia 90 asteen kulmanopeudella. Tulos arvioitiin ?-osaisella V AS-janapohjaisella kipuja toimintakykykyselyllä, kipupiirroksella, painekipukynnyksillä, isometrisellä käden puristusvoimamittauksella sekä yläraajojen isokineettisellä voimamittauksella, jossa kulmanopeus oli 90 ja 180 astetta/s ja mitattiin ranteen fleksio ja ekstensio ja kyynärvarren pronaatio ja supinaatio. Päätulokset: Puolella potilaista [n=21 (53%); 12 miestä; keski-ikä 37 vuotta, 17-74 vuotta] oli ENMG:ssä poikkeavuuksia. Peruslaboratoriokokeilla suljettiin pois tavalliset neuropatiaa aiheuttavat sairaudet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko täsmälleen samansisältöinen harjoitusohjelma tehokas myös mediaaliepikondyliitin hoidossa. Kokonaiskuolleisuuden osalta tulokset olivat samankaltaisia. Menetelmät: 15 mediaaliepikondyliittipotilasta, 4 miestä, 11 naista, keski-ikä 43.7 vuotta ja oirekesto 45 viikkoa, hoidettiin progressiivisella 4-portaisella yläraajojen kotiharjoitusohjelmalla 8 viikon ajan. Myöskään oletetut lihasvoiman alenemiseen kroonisissa sairauksissa johtavat mekanismit, kuten inflammaatio, inaktiivisuus, huono ravitsemustila ja depressiivisuus eivät selittäneet lihasvoiman ja kuolleisuuden välistä yhteyttä. Isokineettinen vääntövoima ja -työ ranteen fleksiossa paranivat merkitsevästi molemmissa harjoitusryhmissä, samoin kyynärvarren pronaatioväännöt ja -työ mediaaliepikondyliitissa. Värinätuntokynnys oli poikkeava seitsemällä potilaalla ja kylmä-lämpötuntokynnykset olivat poikkeavat neljällä potilaalla, mikä viittaa sekä ohuiden että paksujen hermosäikeiden vaurioon. Potilaille tehtiin ENMG sekä värinäja kylmä-lämpötunnon kvantitatiivinen määritys ääreishermoston toiminnan selvittämiseksi. Lihasvoiman ja kuolleisuuden välinen yhteys selittyneekin muilla kuin sairauksista fysiologisiin vaurioihin johtavilla mekanismeilla. Tulokset: Viiden vuoden seurannan aikana 149 henkilöa kuoli sydänja verisuonitauteihin (SVS , koodit 390459), 59 syöpään (koodit 140-239), 38 hengityselinsairauksiin (koodit 462519) ja 90 muihin sairauksiin. Suomen Gerontologian Tutkimuskus, JY, Jyväskylä, Laboratory of Epidemiology, Demography and Biometry, NIA, NIH, Bethesda, MD, USA, National Research Institute (INCRA), Florence, ltaly, Johns Hopkins Medical lnstitutions, Baltimore, MD, USA LL Pirjo Rintala 1, Dos Eero Pukkala2, Dos Veikko Vihko 1 Liikunta ja rintasyöpä Tutkimuksen tarkoitus: Selvittää tapaus-verrokki asetelmalla, voiko liikunnan harrastaminen pienentää rintasyöpävaaraa ja sisältyykö asetelmaan epidemiologisessa tutkimuksessa mahdollista valikoitumistai muistamisharhaa. Menetelmät: Liikunnan harrastamista ja muita rintasyöpävaaraan vaikuttavia elämäntapatekijöitä kysyttiin vuosina 1991 ja 1992 rintasyöpään sairastuneilta 1449:ltä alle 62 -vuotiaalta naiselta sekä heidän normaaliväestöstä poimituilta ikäkaltaistetuilta verrokeiltaan. Tulokset: Lopullinen tutkimukseen hyväksyttyjen parien lukumäärä oli. lisäksi. Ultraäänihoidosta ei ollut hyötyä. Kuolinsyyt saatiin kuolintodistustuksista kansainvälisen tautiluokituksen mukaan jaoteltuina. Syöpäkuolleisuus ei ollut yhteydessä käden puristusvoimaan. 1 Oulun aluetyöterveyslaitos, 2 Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka, 3Fysiatrian klinikka, Oulun yliopistollinen sairaala. Aikaisemmin randomoidusti ultraäänellä (n=l9) ja täsmälleen samalla progressiivisella harjoitusohjelmalla (n=20) hoidetut lateraaliepikondyliittipotilaat toimivat historiallisina kontrolleina. Johtopäätökset: Iäkkäiden toiminnanvajauksista kärsivien naisten keskuudessa käden puristusvoima ennusti SVSja hengityselinsairauskuolleisuutta ja kokonaiskuolleisuutta. Harjoitteluohjelmaa voidaan suosittaa mediaaliepikondyliitin hoitoon. Muutokset olivat lieviä, mutta tyypillisiä aksonaaliselle polyneuropatialle. Taina Rantanen (1,2), Stefano Voipato (2), Luigi Ferrucci (3), Eino Heikkinen (1), Linda P Fried (4), Jack M Guralnik (2) Käden puristusvoima tautispesifisen ja kokonaiskuolleisuuden ennustajana iäkkäillä naisilla: mekanismia etsimässä Tarkoitus: Tämän 'Womens' Health and Aging Study' -osatutkimuksen tavoittena oli tarkastella käden puristusvoiman ja kokonaissekä tautispesifisen kuolleisuuden yhteyttä iäkkäillä toiminnanvajauksista kärsivillä naisilla. Kaiken kaikkiaan hoito vaikutti kipuun ja yläraajan toimintakykyyn mediaalisessa epikondyliitissa samankaltaisesti kuin lateraalisessa, jossa tulokset olivat kuitenkin jonkin verran parempia. 71) keskimmäisessä voimatertiilissä ylimpään verrattuna. Heinänen K et al, Eur J Clin lnvest 1999; 29(5):426-3 Paavo Nurmi -keskus, Fysiologian laitos, Turun Yliopisto; Lastenklinikka, Kliininen Neurofysiologia sekä Keskuslaboratorio, Turun Yliopistollinen keskussairaala, Turku Tuomo Pienimäki1,2 , Tuula Tarvainen3, Pertti Siira3 ja Heikki Vanharanta3 Progressiivinen harjoitus mediaaliepikondyliitin hoidossa Tarkoitus: Progressiivinen neliportainen harjoitus on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu hyödylliseksi hoidoksi kivun, yläraajan toimintakyvyn ja työkyvyn paranemisen kannalta lateraalisessa epikondyliitissa. Lisäksi selvitettiin, selittyykö lihasvoiman ja kuolleisuuden välinen yhteys kuolemaan johtavien sairauksien, inflammaation, huonon ravitsemustilan, liikunnallisen inaktiivisuuden, tupakoinnin ja depressio-oireiden esiintyvyydellä. Johtopäätökset: Lateraaliepikondyliittiin alunperin kehi38 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 tetty progressiivinen harjoitusohjelma on tehokas myös mediaalisen epikondyliitin hoidossa, joskin tulokset ovat lateraalisessa hieman parempia. Potilaat olivat GA-tautia lukuunottamatta terveitä, ja varmistimme, että kaikilla oli taudin aiheuttava geenivirhe. Menetelmät: Prospektiivinen väestötökohorttitutkimus, johon osallistui 919 eriasteisista toiminnavajauksista kärsivää 65-101 -vuotiasta naista. Suhteellinen kuolemanvaara (RR) SVS:iin oli alimmassa lihasvoimatertiilissä 3.21 (95% luottamusväli, CI, 2.00-5.14) ja 1.88 (95% CI 1.11-3.21) keskimmäisessä tertiilissä parhaimpaan voimatertiiliin verrattuna. Hengityselinsairauskuolleisuuden RR alimmassa voimatertiilissä verrattuna parhaimpaan tertiiliin oli 2.38 (95% CI 1.09-5.20) ja muun kuolleisuuden 2.59 (95% CI 1.59-4.20). Menetelmät: Tutkimme ääreishermoston toimintaa 40 GA-potilaalla (ikä 5-74 v, 21 miestä, 19 naista). Tulokset: Kokonaiskipu VAS-janakyselyssä parani 27 % (p<0.05), lepoja rasituskipu 28 % (p=0.01) ja työkyky 30 % (p=0.01), kipupiirros 33 % (p<0.05), mediaalisen epikondylin painekipukynnys kohosi 50% (p=0.0008) ja puristusvoima parani 15 % (p=0.04) harjoituksen aikana mediaaliepikondyliitissa. Kuolleisuutta seurattiin viiden vuoden ajan. Käden puristusvoima mitattiin dynamometrillä alkumittauksissa. Fysioterapeutti opetti ja kontrolloi hoidon etenemisen 2 viikon välein. Hoito on myös halpa ja helppo toteuttaa asianmukaisessa ohjauksessa
Suhteellisen suuri perimän vaikutus viittaa siihen, että interventioiden ja harjoittelun (kuten aerobisen liikunnan tai voimaharjoittelun) mahdollisuus vaikuttaa selän toimintakykyyn saattaa olla rajallinen. Johtopäätökset: Akillesjänne käyttää veren glukoosia energiakseen ja akillesjänteen glukoosinkäyttöä voidaan mitata PET:n avulla. Polkupyörärasituksen jälkeen mitattiin nelipäisen reisilihaksen, akillesjänteen sekä lyhyen pohjeluulihaksen glukoosinkäyttö positroniemissiotomografialla (PET). Lyhyen pohjeluulihaksen glukoosinkäyttö oli kuitenkin akillesjänteen glukoosinkäyttöä suurempaa LOW(p < 0.05) ja HIGH-tasoilla (p < 0.05). Koehenkilöt pyöräilivät pp-ergometrilla kolmena eri päivänä vähintään kahden päivän välein kerran kullakin kolmesta rasitus tasosta 30 % (LOW) , 55 % (MID) ja 75 % (HIGH) maksimaalisesta hapenottokyvystä. Laaksonen1, Riitta Parkkola4, Juhani Knuuti1 and Michael Kjaer5. Akillesjänteen glukoosinkulutus oli 7.1 ± 1.5, 6.6 ± 1.1 ja 6.0 ± 1.1 µmol.kg 1 .miu1 ja lyhyen pohjeluulihaksen 13.3 ± 5.4, 11.4 ± 5.4 ja 11.5 ± 2.9 µmol.kg· 1 .miu1 eri rasitustasoilla (LOW, MID ja HIGH). Kalliokoski1, Tapio Viljanen1, Marko S. Johtopäätökset. hiihto, hölkkä) 20-vuotiaana harrastettuna näytti pienentävän vaihdevuosien jälkeisen rintasyövän vaaraa ( vaarasuhde 0.59 verrattuna liikuntaa harrastamattomiin, 95% luottamusvälit 0.21-1.63, vakioituna sekoittavien tekijöiden suhteen). Tämän tutkimuksen perusteella jännekudoksen glukoosinkäyttö on huomattavasti vähäisempää verrattuna luustolihaksen glukoosinkäyttöön fyysisen rasituksen aikana eikä jänteen glukoosinkäyttö kasva rasitusintensiteetin kasvaessa. 5Liikuntalääketieteen yksikkö, Bispebjergin sairaala, Kööpenhamina, Tanska. /Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos, Jyväskylä, 2Helsingin yliopisto, Kansanterveystieteen laitos, Helsinki, 3University of Alberta, Faculty of Rehabilitation Medicine, Edmonton, Canada Jama Saarinen1, Pirjo Nuutila1,2, Toshihiko Fujimoto1,3, Jukka T. Akillesjänteen ja lyhyen pohjeluulihaksen glukoosinkäytössä ei havaittu muutoksia eri rasitustasojen välillä. LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 39. Aikuisiän ympäristötekijät, kuten liikunnan harrastaminen ja raskas fyysinen työ, yhdessä perimän kanssa vaikuttivat eniten psykofyysiseen nostokykyyn. 844. Yhteenvetona voidaan todeta että se, mitä nämä selän toimintakykytestit mittaavat, vaihtelee suuresti. Tällä hetkellä ei kuitenkaan tiedetä, missä määrin itse jännekudos käyttää glukoosia energiaksi rasituksen aikana. Vähemmän kuormittavan liikunnan harrastamiseen liittyi 14-%20% alentunut rintasyöpävaara. Perimällä oli päärooli isokineettisessä nostossa. Nelipäisen reisilihaksen glukoosinkäyttö kasvoi rasituksen intensiteetin myötä merkitsevästi ja oli merkitsevästi (p < 0.001) suurempaa kuin akillesjänteen tai lyhyen pohjeluulihaksen glukoosinkäyttö kaikilla kolmella rasitustasolla. Selän staattiseen kestävyyteen vaikuttivat eniten erilaiset ympäristötekijät, kuten terveys, aerobinen liikunta ja voimaharjoittelu. Kuormituksessa aktiivisen luustolihaksen glukoosinkäyttö kasvaa rasitusintensiteetin kasvaessa. Johtopäätökset: Liikunnan harrastaminen saattaa suojata vaihdevuosien rintasyövältä, mutta tapaus-verrokki tutkimuksissa on otettava tarkoin huomioon elämäntapatekijöitä koskevien mahdollisten valikoitumisja muistamisharhojen osuus. Kemppainen1, Kari K. Lisäksi yksityiskohtaisella haastattelulla koottiin tiedot muun muassa elämänaikaisesta liikunnan harrastamisesta. Kymmenen minuutin kuluttua rasituksen alkamisesta koehenkilön kyynärlaskimoon injisoitiin sokerikulutuksen merkkiainetta, 18fluori-leimattua fluorodeoksiglukoosia ( [18F]FDG). Ympäristötekijät selittivät isokineettisen nostovoiman vaihtelusta 35%, psykofyysisen nostovoiman vaihtelusta 49% ja selän staattisen kestävyyden vaihtelusta 61 %. Tämän tutkimuksen tarkoituksen oli mitata akillesjänteen glukoosinkäyttöä ja verrata sitä luurankolihaksen glukoosinkäyttöön rasituksen aikana. Tulokset: Koehenkilöiden syke ja veren laktaattipitoisuus kasvoivat merkitsevästi eri rasitustasojen välillä (p < 0.001). FDG kertyi rasituksen aikana lihaksiin ja akillesjänteeseen ja sen kulutus voitiin laskea PET-kuvista. Testien väliset korrelaatiot vaihtelivat kohtuullisesta heikkoon. Tutkittavat ja menetelmät: Helsingin yliopiston Kansanterveystieteen laitoksen ylläpitämästä väestöpohjaisesta kaksoskohortista valittiin 35-69-vuotiaita mieskaksosia. Päätulokset: Perimän osuus kokonaisvaihtelusta oli isokineettisessä nostovoimassa 39%, psykofyysisessä nostovoimassa 33% ja selän staattisessa kestävyydessä 5%. Aineisto käsittää 122 identtistä (monozygoottista) ja 131 epäidenttistä (dizygoottista) kaksosparia, joille suoritettiin isokineettinen ja psykofyysinen nostotesti sekä selän staattinen kestävyystesti. Akillesjänteen ja luustolihaksen glukoosin käyttö fyysisen rasituksen aikana positroniemissiotomografialla mitattuna Tutkimuksen tarkoitus: Lihastyön ja jänteiden kuormituksen on osoitettu lisäävän verenvirtausta ja aineenvaihduntaa jännettä ympäröivillä alueilla. Vain isokineettisen nostotestin eri osien, huippuvoiman ja työn, välillä oli selvä yhteys (0.70). Menetelmät: Tutkimukseen osallistui kahdeksan tervettä miestä. Fyysisesti kuormittavin liikunta (esim. 3Liikuntalääketieteen laitos, Tohokun Yliopisto, Sendai, Japani. Merkkiaineen injisoinnin jälkeen polkupyörärasitusta jatkettiin vielä 25 minuuttia. 1 Valtakunnallinen PET-keskus, 2sisätaudit ja 4diagnostinen radiologia, TYKS(Turun yliopisto, Turku. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida erikseen perimän sekä yhteisen lapsuudenajan ympäristön ja erillisten aikuisiän ympäristöjen suhteellista merkitystä kolmea eri selän toimintakykytestiä määräävinä tekijöinä hyödyntäen niin sanottua klassista kaksostutkimusasetelmaa. Pohdinta: Isokineettinen nostovoimatesti näyttää olevan mittari, joka parhaiten arvioi todellista subjektiivista suorituskykyä tutkittaessa selän toimintakykyä. Huomioitavaa on kuitenkin, että tässä tutkimuksessa käytetty kuormitusmalli ei välttämättä lisää jänteen rasitusta intensiteetin kasvaessa. Erilaisia selän toimintakykytestien tuloksiin vaikuttavia tekijöitä ei kuitenkaan vielä täysin tunneta. Plasman glukoosipitoisuudessa ei havaittu eroja eri mittauskertojen eikä eri rasitustasojen välillä. On siis tärkeää valita testi, joka vastaa parhaiten kiinnostuksen kohteena oleviin kysymyksiin. 1 LIKES-tutkimuskeskus 2 Suomen Syöpärekisteri Ropponen A.1, Levälahti E.2, Kaprio J.2, Videman T.3, Battie MC.3 Perimän, liikunnan harrastamisen ja muiden ympäristötekijöiden vaikutus isokineettiseen ja psykofyysiseen nostovoimaan ja selän staattiseen kestävyyteen Tutkimuksen tarkoitus: Selän toimintakykytestejä käytetään yleisesti arvioitaessa työkykyä sekä liikuntaharjoittelun ja kuntoutuksen vaikutuksia. Rintasyöpäpotilaat tuntuivat arvioivan nuoruuden aikaisen kuntonsa paremmaksi kuin verrokit. Tilastolliset analyysit suoritettiin käyttäen Mx-ohjelman polkuanalyysimalleja, jotta saatiin varianssikomponenttien estimaatit
Useinkaan harjoittelututkimuksiin ei ole hyväksytty mukaan laitoksissa asuvia ja erilaisista sairauksista kärsiviä iäkkäitä henkilöitä. Suoritukseen käytetty matka lyheni harjoitusryhmässä keskimäärin -28.2% verrattuna kontrolliryhmän -9.8% keskimääräiseen muutokseen, mutta merkitseviä ryhmän ja ajan välisiä yhdysvaikutuksia ei havaittu. Näköpalautteeseen perustuvan harjoittelun avulla tutkittavat paransivat tahdonalaista asennon hallintaa, joka näkyi myös toiminnallisesta testistä suoriutumisessa. Tasapainoharjoittelua tulisikin suunnata iäkkäille laitoksissa asuville henkilöille, joilla on usein asennon hallintaan liittyviä ongelmia. 1, Rauramaa R. Mittauksiin kuuluivat staattiset ja dynaamiset voimalevyllä tehtävät testit sekä Bergin toiminnallinen tasapainotesti. Korkea submaxHR ja jyrkkä submaksimaalisen syketaajuuden nousu yhdessä esiintyessään saattavat olla yhteydessä sympaattisen hermoston suhteelliseen yliaktiivisuuteen submaksimaalisessa kuormituksessa. Miehillä (n=86), joilla oli korkea submaxHR ja jyrkkä submaksimaalisen syketaajuuden nousu (>60 %, korkein tertiili), oli 7.0-kertainen (2.6-18.6) sepelvaltimotautikuoleman riski, ja 5.3-kertainen (2.3-12.1) kardiovaskulaarikuoleman riski verrattuna miehiin, joilla oli normaali submaxHR. Tarkastelimme, miten 20 eri liikuntalajin harrastaminen 14-vuotiaana oli yhteydessä liikunta-aktiivisuu. Ei kuitenkaan tiedetä, miten eri liikuntalajien harrastaminen nuorena vaikuttaa liikunnan jatkumiseen aikuisiälle. Bergin tasapainotestissä harjoitusryhmän pistemäärä parani keskimäärin 6.9% verrattuna kontrolliryhmän 0.7% muutokseen (ANOVA yhdysvaikutus p=0.003). 00 välillä. Johtopäätökset: Hengitysosamäärän perusteella määritetty korkea submaksimaalinen sykintätaajuus lisää kardiovaskulaarija sepelvaltimotautikuoleman riskiä keski-ikäisillä miehillä. Testeistä arvioitiin eteentaakseja sivusuuntainen huojunnan nopeus ja vauhtimomentti. Harjoittelun progressio toteutettiin käyttämällä vaikeampia alkuasentoja sekä lisäämällä liikelaajuutta ja liikenopeutta. Menetelmät: Kahden palvelukodin naispuolisista asukkaista (n= 72) koottu vapaaehtoisten tutkittavien ryhmä (N= 27) satunnaistettiin harjoitteluryhmään (N=20) ja kontrolliryhmään (N= 7). Pennington Biomedical Research Center, Baton Rouge, USA 40 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 Sanna Sihvonen, Sarianna Sipilä, Pertti Era Tasapainoharjoittelun vaikutukset palvelukodissa asuvien ikääntyneiden naisten asennon hallintaan Tarkoitus: Tasapainoharjoittelun on todettu parantavan asennon hallintaa kotona asuvien, suhteellisen terveiden ikääntyneiden henkilöiden keskuudessa. 1, Lakka T.A. Staattiset testit sisälsivät kolme mittausasentoa: 1) jalat vierekkäin 2) jalat yhdessä ja 3) jalat semitandem asennossa, jotka kaikki tehtiin silmät auki ja kiinni. Suoritukseen kulunut aika ja matka mitattiin. 1,2, Salonen J.T. Tasapainonmittaukset suoritettiin ennen harjoittelun aloittamista (kaksi mittauskertaa) ja kahden viikon ja neljän viikon harjoittelun jälkeen. Harjoitteluryhmäläiset osallistuivat kolme kertaa viikossa 20-30 minuuttia kestäviin yksilöllisesti suunniteltuihin tasapainoharjoituksiin, jotka toteutettiin voimalevypohjaisen tietokoneohjatun tasapainon mittausja harjoituslaitteiston (Good Balance, Metitur Oy, Palokka) avulla. SubmaxHR määriteltiin sykintätaajuutena hengitysosamäärän (RQ) arvolla 0.95, ja submaksimaalisen sykintätaajuuden nousu määriteltiin sykintätaajuuden suhteellisena nousuna RQ-arvojen 0.90 ja 1. Mukaanotto kriteereihin kuuluivat yli 70 vuoden ikä, kyky seistä paikallaan ilman tukea, kyky nähdä tietokoneen näyttöruudulta tuleva palaute ja kyky toimia mittaamiseen ja harjoitteluun liittyvien ohjeiden mukaisesti. Tutkimuksessa selvitettiin, miten osallistuminen eri liikuntalajeihin nuorena on yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen ja eri liikuntamuotojen harrastamiseen aikuisena. Tutkimuksen tarkoitus: Aktiivista liikkumista nuorena pidetään tärkeänä pysyvien liikuntatottumusten muodostumiseksi . Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää neljän viikon mittaisen näköpalautteeseen perustuvan tasapainoharjoittelujakson vaikutuksia palvelukodissa asuvien ikääntyneiden naisten asennon hallintaan. Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos, PL 35, Agora, 40251 Jyväskylä Tuija Tammelin1, Simo Näyhä2, Andrew Hills3 ja Marjo-Riitta Järvelin 2,4 Mitkä liikuntalajit nuoruudessa edistävät parhaiten elinikäistä liikunnan harrastamista. Kansanterveyden tutkimuslaitos, Kuopion yliopisto, 3. Tutkituilla miehillä ei ollut tiedossa olevaa sepelvaltimotautia, eivätkä he käyttäneet beeta-salpaajalääkitystä. Toisaalta poikkileikkausaineistoissa sykintätaajuuden jyrkkä nousu submaksimaalisessa kuormituksessa on ollut yhteydessä kardiovaskulaarisairauteen. Tulokset: Tutkittavien ryhmien välillä ei havaittu merkitseviä eroja alkumittausten tasapainotesteissä lukuun ottamatta dynaaminen testi 1 suoritusaikaa (p=0.042). Samalla menetelmällä määritetty submaksimaalisen sykintä taajuuden nousunopeus muovaa kuitenkin submaxHR:n ja kuolleisuuden välistä yhteyttä voimakkaasti. Johtopäätökset: Tämän tutkimuksen tulosten mukaan palvelukodissa asuvat, suhteellisen heikkokuntoiset iäkkäät naiset hyötyivät spesifistä tasapainoharjoittelusta. 1. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tutkia hengitysosamäärän perusteella määritetyn submaksimaalisen sykintätaajuuden yhteyttä kardiovaskulaarija sepelvaltimotautikuolleisuuteen, ja muovaako submaksimaalisen sykintätaajuuden nousunopeus tätä yhteyttä. Savonen K. Harjoitteluryhmä paransi jalat yhdessä seisten silmät auki ja kiinni sekä semi-tandem asennossa silmät auki seisten testeissä vauhtimomentin tulosta merkitsevästi kontrolliryhmään verrattuna (ANOVA, yhdysvaikutus p=0.023-0.042). Dynaamisissa testeissä harjoitteluryhmän naiset lyhensivät suoritusaikaa keskimäärin -35.9 % kun kontrolliryhmän muutos oli keskimäärin 0.6% (ANOVA yhdysvaikutus p=0.031-0.193). Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos, 2. Vastaavat riskit miehillä (n=269), joilla oli korkea submaxHR ja normaali submaksimaalisen syketaajuuden nousu (<60 %), olivat 2.1 (0.7-6.1) ja 1.7 (0.7-3.8). Dynaamisissa painonsiirtotehtävissä, joita oli kolme erilaista, tutkittavan tuli siirtää omaa voimavaikutuksien keskipistettään näyttöruudulla näkyvää rataa pitkin. Päätulokset: Keskimääräisen seuranta-ajan (11.3 vuotta) kuluessa tapahtui 103 kuolemaa, joista 43 oli kardiovaskulaarikuolemia, ja näistä 28 aiheutui sepelvaltimotaudista. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineiston muodostivat 7794 miestä ja naista, jotka vastasivat liikuntakyselyihin 14ja 31-vuotiaina Pohjois-Suomen kohortti 1966:n seurantatutkimuksissa. Menetelmät: Tutkimus perustuu edustavaan, satunnaisesti valittuun 1064 oireettoman keski-ikäisen ( 42-61 vuotta) miehen väestöotokseen. 2, Rauramaa T. 1,2,3, Laukkanen J.A. 1 Hengitysosamäärään perustuva submaksimaalisen sykkeen arviointimenetelmä ennustaa kardiovaskulaarikuolleisuutta miehillä Tarkoitus: Korkean sydämen submaksimaalisen sykintätaajuuden (submaxHR) on osoitettu lisäävän kardiovaskulaarikuoleman riskiä. Coxin regressioanalyysissä miehillä (n=355), joilla oli korkea submaksimaalinen sykintätaajuus (submaxHR>l33 lyöntiä minuutissa (bpm) , korkein tertiili), oli 3.3-kertainen (95 % luottamusväli 1.4-7.5) sepelvaltimotautikuoleman riski, ja 2.3-kertainen (1.2-4.5) kardiovaskulaarikuoleman riski verrattuna miehiin, joilla oli normaali submaxHR ( <133 bpm) iällä, tutkimusvuodella, maksimaalisella hapenottokyvyllä ja useilla tunnetuilla kardiovaskulaarisairauden vaaratekijöillä vakioinnin jälkeen. Sykintätaajuus mitattiin EKG:stä oirerajoitteisen maksimaalisen kuormituskokeen aikana
Kunto-, painoja lipidimittaukset tehtiin lähtöhetkellä, 4, 8 ja 12 kuukauden intervention jälkeen. Tulokset: Miehillä osallistuminen nuorena yleisimpiin palloilulajeihin Qääkiekko, jalkapallo, lentopallo), raskaimpiin kestävyyslajeihin (hiihto, juoksu, suunnistus), sekä yleisurheiluun ja kamppailulajeihin, ja vastaavasti osallistuminen juoksuun, suunnistukseen, yleisurheiluun, pyöräilyyn, voimisteluun ja ratsastukseen, oli yhteydessä aktiiviseen tai erittäin aktiiviseen liikkumiseen aikuisena (OR-luvut vaihtelivat välillä 1.3-3.8). inaktiivinen) ja eri liikuntamuotojen harrastamiseen 31-vuotiaana käyttäen monimuuttujaista logistista regressioanalyysiä. Lisäksi selvitettiin löytyykö lihasvoimalta ja lihaksen poikkipinta-alalta yhteistä geneettistä tekijää. HDL-kolesterolin lähtötason mukaan henkilöt interventioryhmässä jaettiin neljään alaryhmään sekä miehissä että naisissa. 1 Oulun aluetyöterveyslaitos, 2Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, Oulun yliopisto, 3School of Human Movement Studies, Oueensland University of Technology, Australia, 4Oepartment of Epidemiology and Public Health, lmperial College Faculty of Medicine, London, United Kingdom K. Iän vaikutus nilkan ojennusvoimaan oli 2% ja poikkipinta-alaan 0.4%. Johtopäätökset: Tutkimuksen tulokset osoittavat, että geneettisten tekijöiden osuus lihaksen poikkipinta-alan vaihtelun selittäjinä oli merkittävä, kun taas lihasvoimassa ympäristötekijöiden osuus oli erittäin merkittävä. Nilkan ojennusvoimassa parien sisäinen korrelaatio MZ kaksosilla oli ICC= 0.512 (p<0.001) ja DZ kaksosilla ICC= 0.435 (p<0.001). Nilkan ojennusvoimassa havaitusta vaihtelusta 6% selittyi geneettisillä tekijöillä, 45% yksilöllisillä ja 49% yhteisillä ympäristötekijöillä . Koehenkilöt: Tutkimusryhmä muodostui 238 terveestä, lääkkeettömästä, työikäisestä aikuisesta, joista 170 (97 miestä and 73 naista) randomisoitiin interventioryhmään ja 68 (28 miestä and 40 naista) kontrolliryhmään. Liikuntalääketieteen instituutti, Suomen Urheiluopisto; Paavo Nurmi -keskus ja fysiologian laitos, Turun yliopisto. Lihasvoimaja poikkipinta-alamittauksiin osallistui 94 MZ ja 94 DZ kaksosparia iältään 63-75 vuotta. 1 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto 2 KuntoutumisJa liikuntakeskus Peurunka, Laukaa 3 Suomen Gerontologian Tutkimuskeskus, Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto 4 Kansanterveystieteen laitos, Helsingin yliopisto; Kansanterveyslaitos, Helsinki 5 Kansanterveystieteen laitos, Turun yliopisto 6 Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto Tiainen Sanna, Vasankari Tommi 12 kuukauden liikuntaohjelma lisäsi eniten HDL-kolesterolin pitoisuutta matalan HDL-kolesterolin lähtöhetkellä omaavilla henkilöillä (randomisoitu, kontrolloitu tutkimus) Tutkimuksen tarkoitus: Selvittää HDL-kolesterolin lähtötason vaikutusta HDL-kolesterolin pitoisuuden muutoksiin 12-kk liikuntainterventiossa. 735 (p<0.001) ja DZ kaksosilla ICC= 0.324 (p<0.001). Painoja kuntomuutokset eri HDL-alaryhmissä eivät eronneet tosistaan. Geneettisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden osuutta lihasvoimaan ja poikkipintaalaan mallinnettiin Mx-ohjelmalla. Kontrolliryhmä osallistui vain mittauksiin. Johtopäätökset: HDL-kolesterolin ja kokonais-kolesterolin lähtötaso vaikuttaa merkittävästi HDL-kolesterolin pitoisuuden muutoksiin liikunta-ohjelman aikana. Menetelmät: Tutkimus on osa The Finnish Twin Study on Aging (FITSA)hanketta, jonka järjestäjinä ovat Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitos, Suomen Gerontologian Tutkimuskeskus ja Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitos. Isometrinen nilkan ojennusvoima mitattiin dominoivalta puolelta dynamometrillä (Metitur LTD, Palokka, Suomi), jossa testattava oli istuma-asennossa lonkka 90° kulmassa, polvi koukistettuna 10-20° ja nilkka 90° kulmassa. Nilkan ojennusvoimalle ja säären alueen lihasten poikkipinta-alalle löytyi yhteinen geneettinen tekijä. Lihasten poikkipinta-alassa parien sisäinen korrelaatio MZ kaksosilla oli ICC= 0. 7) verrattuna nuoriin, jotka osallistuivat urheiluun harvemmin kuin kerran viikossa. Rantanen3 Nilkan ojennusvoima ja säären alueen lihasten poikkipinta-ala iäkkäillä kaksosnaisilla Tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää geneettisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden vaikutusta nilkan ojennusvoimaan ja säären alueen lihasten poikkipinta-alaan iäkkäillä monotsygoottisilla (MZ) ja ditsygoottisilla (DZ) kaksosilla. Johtopäätökset: Osallistuminen nuorena intensiivisiin kestävyyslajeihin, kuten hiihtoon, juoksuun ja suunnistukseen, ja toisaalta tiettyihin lajeihin, jotka vaativat ja kehittävät monipuolisia liikuntataitoja, kuten yleisurheiluun ja miehillä palloiluun, vaikutti edistävän parhaiten aikuisiän liikuntaaktiivisuutta. Menetelmät: lnterventioryhmässä koehenkilöt osallistuivat 12-kk pituiseen liikuntaohjelmaan, jossa viikoittaisen matalaintensiteettisen liikunnan määrä oli 100-180 minuuttia viikossa (ohjattua liikuntaa 2-4 kertaa kuukaudessa). Säären alueen lihasten poikkipinta-ala mitattiin dominoivalla puolelta XCI 200TM pQCTskannerilla (Stratec Medizintechnik, Birkenfeld, Saksa) sääriluun puolivälistä ja poikkipinta-ala analysoitiin Bonalyse 1.3 tietokoneohjelmalla (Bonalyse OY, Jyväskylä, Suomi). Lähtöhetkellä korkeimman HDLkolesterolin (>l. Sipilä 1, M. Tolvanen6 ,T. Osallistuminen urheiluun nuorena kaksi kertaa viikossa tai useammin, liikuntalajia huomioimatta, oli yhteydessä aktiiviseen liikkumiseen aikuisena. Alen2, E. Päätulokset: HDL-kolesterolin pitoisuus suureni eniten alaryhmässä, jolla oli lähtöhetkellä matalin HDL-kolesteroli: naisilla 22 % (p=0.003) ja miehillä 16 % (p<0.0001). Tiainen1, S. LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 41. Osallistuminen nuorena hiihtoon, juoksuun tai suunnistukseen oli yhteydessä jonkin kestävyystyyppisen liikuntamuodon harrastamiseen aikuisena, ja miehillä osallistuminen nuorena palloilulajeihin oli yhteydessä jonkin palloilulajin harrastamiseen 31-vuotiaana. 7 mmol/1) omaavilla naisilla HDL-kolesteroli laski 10 % intervention aikana, mutta kun lasku suhteutettiin kokonaiskolesterolin laskuun, kokonaiskolesteroli:HDL-kolesteroli-suhteessa ei ollut muutosta. Siten tässä työssä käytetystä määrältään kohtuullisesta ja intensiteetiltään mata-lasta liikuntaohjelmasta näyttäisivät hyötyvän eniten henkilöt, joilla on suurin tarve HDL-kolesterolin nostamiseen (matala HDL ja huono kokonaiskolesteroli: HDL-kolesteroli suhde). Tässä tutkimuksessa HDLkolesterolin pitoisuus suureni ja kokonaisko-lesteroli: HDL-kolesteroli -suhde pieneni selvim-min henkilöillä, joilla HDL-kolesterolin pitoisuus alussa oli pienin. Kokonaiskolesteroli:HDL-kolesteroli -suhde pieneni kahdella lähtöhetkellä matalimman HDLkolesterolin omaavalla ryhmällä: naisilla alaryhmissä HDL alussa <1.1 ja HDL 1.1-1.4 suhde laski 11 % (p=0.028) ja 8 % (p=0.040) , ja miehillä HDL alussa <1.0 ja HDL 1.0-1.3 suhde laski 12 % (p=0.001) ja 10 % (p=0.008), vastaavasti. Kaprio4, M.Koskenvuo5, A. Tulokset: MZ ja DZ kaksosten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa lihasvoimaja poikkipinta-alatuloksissa. Heikkinen3, J. teen (aktiivinen tai erittäin aktiivinen vs. Osallistuminen mihin tahansa urheiluun koulun jälkeen kaksi kertaa viikossa oli yhteydessä aktiiviseen liikkumiseen aikuisena (miehet: OR 2.0, luottamusväli 1.5-2.6 ja naiset: OR 1.9, luottamusväli 1.5-2. Tutkimuksen koehenkilöt valittiin Suomen kaksoskohorttitutkimukseen (Finnish Twin Cohor Study) vuodesta 1975 osallistuneista naiskaksosista. Mitä useammin osallistuttiin urheiluun 14-vuotiaana sitä voimakkaampi oli yhteys aktiiviseen liikkumiseen 31-vuotiaana. Kontrolliryhmässä ei havaittu paino-, kuntotai lipidimuutoksia tutkimuksen aikana. Poikkipinta-alassa geneettisten tekijöiden osuus vaihtelun selittäjinä oli 7 4% ja ympäristötekijöiden osuus 26%. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että perimä määrää suurelta osin lihaksen koon, mutta fyysisellä aktiivisuudella on suuri merkitys lihasvoiman kehittymiseen ja sen säilymiseen
7 ± 0.6 vuotta). Tätä havaintoa ei voida selittää barorefleksin takaisinkytkentäjärjestelmän aiheuttamaksi, koska neuraalinen sympaattinen aktiivisuus säilyi merkitsevästi lähtötasoa alemmalla tasolla vaikka syke ja verenpaine olivat saavuttaneet lepotason alfa-reseptorien salpauksen jälkeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää veressä kiertävän korkean noradrenaliinipitoisuuden vaikutusta keskushermostosta lähtevään neuraaliseen sympaattiseen säätelyyn. Koska tämän randomoidun, kontrolloidun kliinisen tutkimuksen tulokset eivät olleet yhtä positiiviset kuin äskettäin julkaistujen eläinkokeiden tulokset, lisätutkimukset ovat ehdottomasti tarpeen ennen kuin minkäänlaisia kliinisiä suosituksia vibraatiokuormitukselle voidaan antaa. Humoraalisessa sympaattisessa aktivaatiossa noradrenaliini vapautuu lisämunuaisen ytimestä ja vaikuttaa verenkierron kautta kohde-elimiin. Tutkimuksen alussa ja lopussa koehenkilöiltä rekisteröitiin lepokaikukardiogrammit vasemmassa kylkiasennossa ja ne analysoitiin A.S.E:n (American Society of Echocardiography) suositusten mukaan. Menetelmät: Fysiologinen annos noradrenaliinia (100 ng•kg· 1 (miu1) annettiin jatkuvana infuusiona (i.v.) kahdeksalle terveelle henkilölle kymmenen minuutin ajan. Tulokset: 8 kk:n vibraatio-interventio onnistui hyvin ja oli kuormituksena turvallinen käyttää. Kuormituksen aikana verenkierron säätely tapahtuu sekä neuraalisen että humoraalisen säätelyn avulla. Hughson3, T.H. Neuraalinen sympaattinen aktiivisuus laski (10±2 vs. Neuraalisessa sympaattisessa aktivaatiossa noradrenaliini vapautuu sympaattisista hermopäätteistä kohdeelimeen ja osittain myös verenkiertoon. Noradrenaliini infuusiota jatkettiin ja samanaikaisesti noradrenaliinin vaikutus verenkiertojärjestelmään kumottiin alfa-reseptorien salpaajalla (Phentolamine). pQCT-mittaukset distaali tibiasta ja tibian varresta, sekä DXA-mittaukset lannerangasta, reisiluunkaulasta, kantaluusta, ja ranteesta, suoritettiin intervention alussa ja sen jälkeen. Tutkimuksen koehenkilöinä oli viisitoista kansallisen tason miespuolista maasto hiihtäjää (ikä 15. Tulppo1,2, K. V. Jatkotutkimuksissa tulisi vaihdella vibraatiokuormituksen laatua, voimakkuutta, taajuutta ja kestoa. Muihin suorituskykytai tasapainotesteihin vibraatiokuormituksella ei ollut vaikutuksia. Kimerly4, A. Sitä vastoin korkea noradrenaliinipitoisuus veressä aiheutti neuraalisen sympaattisen aktiivisuuden säilymisen lepotasoa alempana (4±2 purskahdusta/min) riippumatta lepotasolle palautuneesta verenpaineesta ja sykkeestä. Sillä ei kuitenkaan ollut vaikutuksia luun massaan, rakenteeseen tai lujuuteen missään mitatussa luustopisteessä. Alfasalpaajaa annosteltiin siten, että verenpaine ja syke saavuttivat lepotason. Huikuri1. Saila Torvinen1,2, Pekka Kannus1,2, Harri Sievänen 1, Tero AH Järvinen2, Matti Pasanen1, Saija Kontulainen 1, Arja Nenonen1,2, Teppo LN Järvinen2, Timo Paakkala2, Markku Järvinen2, likka Vuori1 Vibraatiokuormituksen vaikutukset luustoon, fyysiseen suorituskykyyn ja tasapainoon: 8 kk:n randomoitu, kontrolloitu interventiotutkimus Tausta: Viimeaikaiset eläinkokeet ovat antaneet viitteitä, että vibraatiokuormitus olisi tehokas tapa parantaa luun massaa ja lujuutta. Mäkikallio1, H. L. Lisäksi mitattiin jokaiselle sydämen lyönnille verenpaine ja sydämen syke. Gelb4, R. 2±1 purskahdusta/min, P<0.01) verrattuna lepotasoon. Tutkimusasetelma: 56 koehenkilöä (21 miestä, 35 naista, 19-38v.) satunnaistettiin joko vibraatiotai kontrolliryhmään. Suorituskykytestit (hyppykorkeus, alaraajojen isometrinen ojennusvoima, käden puristusvoima, viivajuoksu, tasapainolevy) sekä nilkkanivelen MR! tutkimus tehtiin alussa ja 8 kk:n intervention jälkeen. 108±4 mmHg, P<0.01) ja sydämen sykkeen laskun verrattuna lähtötasoon (62±8 vs. 1 Oulun Yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulu, 2Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu, 3University af Waterloo, Waterloo, Kanada, 4University af Western Ontario, London, Kanada, . Sen sijaan 8 kk:n vibraatioharjoittelu aikaansai 7.8 % nettohyödyn hyppykorkeuteen kontrolliryhmään verrattuna (95%CI 2.8-13.1 %, p=0.003). Sympaattinen aktiivisuus ilmenee purskahduksina (burst). Johtopäätökset: 8 kk vibraatiokuormituksella ei ollut vaikutusta luun massaan, rakenteeseen tai lujuuteen. Tulokset: Noradrenaliinin infuusio aiheutti verenpaineen kasvun (keskipaine 82±3 vs. Verenpaine (84±5 mmHg) ja sydämen syke (62±8 lyöntiä/min) laskivat lepotasolle, kun noradrenaliinin verenkiertojärjestelmään kohdistuva vaikutus kumottiin alfa-reseptorien salpaajalla. Tutungi4, D. Tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 8 kk kestävän vibraatiokuormituksen (Kuntotäry, Erka Oy, Kerava) käyttöturvallisuus, sekä sen vaikutukset luun massaan, rakenteeseen ja lujuuteen, fyysiseen suorituskykyyn ja tasapainoon nuorilla, terveillä aikuisilla. Koehenkilöiden hyppykorkeus parani vibraatioharjoittelun jälkeen, mutta muihin suorituskykytesteihin vibraatioharjoittelulla ei ollut vaikutuksia. kuormituksen vaikutuksia tutkia myös kasvuikäisillä ja ikäihmisillä. Koska vibraa-tiokuormituksella uskotaan olevan positiivisia vaikutuksia myös fyysiseen suorituskykyyn ja tasapainoon, ei ole ihme, että vibraatiokuormitus on viime aikoina herättänyt suurta mielenkiintoa luututkijoiden keskuudessa mahdollisena osteoporoosia ehkäisevänä ja hoitavana kuormitusmuotona. 1 UKK-instituutti, Tampere 2 Tampereen yliopisto ja yliopistollinen sairaala, Tampere 42 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 Mikko P. Viidentenä vuonna lepokaikukardiogrammit ja VO2max mitattiin kolmen erilaisen harjoituskauden aikana: peruskuntokausi 1 (PKl) touko-kesäkuussa, peruskuntokausi 2 (PK2) elosyyskuussa ja kilpailuihin valmistava kausi (KVK) marras-joulukuussa. Mikäli nuorille ja terveille sopiva turvallinen ja tehokas kuormitusmalli löytyy, voitaisiin ko. Tämä tekniikka on suora neuraalisen sympaattisen aktiivisuuden mittausmenetelmä. VO2max määritettiin juoksumatolla uupumukseen asti suoritetussa progressiivisessa sauvakävelytestissä. Johtopäätökset: Korkea veren noradrenaliinipitoisuus inhiboi neuraalista sympaattista aktiivisuutta. Neuraalinen sympaattinen aktiivisuus mitattiin mikroelektrodi tekniikalla peroneus hermosta. Korkea veren noradrenaliinipitoisuus inhiboi neuraalista sympaattista aktiivisuutta Tutkimuksen tarkoituss: Korkean noradrenaliinipitoisuus veressä havaitaan esimerkiksi kovatehoisen liikunnan aikana. Veressä kiertävä noradrenaliini inhiboi neuraalista sympaattista säätelyjärjestelmää todennäköisesti keskushermoston kautta. Maastohiihtäjien harjoittelu muuttui kuuden vuoden aikana 4 7 4 ± 58 h · vuosi 1 :sta 527 ± 62 h ·vuosi· 1 :iin (n.s.).. Luumarkkerit eivät myöskään muuttuneet intervention aikana. 52±7 lyöntiä/min, P<0.01). Randomoidut, kontrolloidut kliiniset tutkimukset pitkäaikaisen vibaatiokuormituksen turvallisuudesta sekä sen vaikutuksista luustoon ja suorituskykyyn kuitenkin puuttuvat. Veressä kiertävän humoraalisen noradrenaliinin vaikutuksia neuraaliseen sympaattiseen säätelyjärjestelmään ei kuitenkaan tunneta. Tummavuori Margareetta ja Rusko Heikki Kuuden vuoden kestävyysharjoittelun vaikutus sydämen kokoon ja maksimaaliseen hapenottoon nuorilla kestävyysurheilijoilla Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuuden vuoden aikana tapahtuvia sydämen koon ja toiminnan ja maksimaalisen hapenoton (VO2max) muutoksia nuorilla kestävyysurheilijoilla. Luumarkkerit (OC, PINP, CTx, TRAP5b) määritettiin intervention alussa, ja 3, 6, ja 8 kk:n kuluttua intervention alkamisesta. Vibraatioryhmäläiset harjoittelivat 8 kk:n ajan ( 4min/vrk, 3-5x/vko, värinän frekvenssi 25-45 Hz, arvioitu kiihtyvyys 2-8g) vertikaalisesti värisevällä vibraatiolevyllä. Shoemaker4, E
Koehenkilöt arvottiin harjoitteluryhmään [n=l3, keski-ikä 60±3 vuotta] ja harjoittelemattomaan kontrolliryhmään [n=l3, 59±4 vuotta]. 2001a). kg--1 68.6±2.9 71.6±4.8 p<0.05 68.4±4.3 72.9±3 .9 min-1 ~ ~ + ml . viikon kohdalla. Strength training induced adaptations in neuromuscular function of premenopausal w omen w ith fibromyalgia: comparison with healthy women. Kaikukardiografiset tulokset. Taulukko 1. visu us lisääntyi merkitsevästi (p<0.001) sekä isometrisessä että konsentrisessa suorituksessa (esim. Oikean quadriceps femoris -lihaksen poikkipinta-ala määritettiin magneettikuvauksella 15 eri kohdasta suhteessa lihaksen pituuteen. 2001 a. VO2max parani merkitsevästi kuuden vuoden aikana (p<0.05, p<0.001) ja eri harjoittelukausien aikana (p<0.01, p<0.001) (Taulukko 1). Liikuntaa suositellaan osaksi FM-potilaiden hoitoa, sillä erityisesti aerobisen liikunnan on todettu lievittävän potilaiden oireita ja parantavan heidän fyysistä toimintakykyään. Selective muscle hypertrophy, changes in LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 43. Intensiivisen voimaharjoittelun todettiin soveltuvan hyvin myös ikääntyville FM:a sairastaville naisille ja sitä voidaan suositella osaksi FM-potilaiden hoitoa ja kuntoutusta. Iskutilavuus (SV) korreloi VO2max:n (1 · mill'') kanssa kuuden vuoden tutkimuksen alussa (r = .55, p<0.05) ja lopussa (r = .78, p<0.001) ja PKl:n (r = .69, p<0.01) ja PK2:n (r = .56, p<0.05) aikana, mutta ei enää KVK:n aikana. Isometrinen ja konsentrinen alaraajojen ojennusvoima, keskiarvoinen maksimaalinen tahdonalainen sähköinen aktiivisuus (EMG) vastus medialis (VM) ja vastus lateralis (VL) -lihaksista sekä maksimaalinen porrasnousuaika mitattiin molemmilta ryhmiltä harjoittelujakson alussa ja lopussa sekä harjoitteluryhmältä lisäksi 7. ja 14. 0. Maksimaalinen porrasnousuaika nopeutui (p<0.01), kipupisteiden määrä väheni (p<0.05) ja fyysinen toimintakyky (HAQ) parani (p<0.05) merkitsevästi harjoitteluryhmällä. Häkkinen K, Pakarinen A, Kraemer WJ, Häkkinen A, Valkeinen H, Alen M. Kontrolliryhmällä ei ollut merkitsevää muutosta yhdessäkään edellä mainituista muuttujista. Kipu, väsymys ja unen laatu arvioitiin janalla (0-100 mm) sekä fyysinen toimintakyky Health Assessment Questionnaire -kyselylomakkeella molemmilta ryhmiltä harjoittelujaksoa ennen ja sen jälkeen. vuosi 6. Maksimaalinen EMG-aktiiKVK Anova 5.3±0.5 p<0.01 J_ 72.9±3 .5 p<0.001 _,L_ 304.6±14.9 p<0.001 -+ KVK Anova 5.78±0.39 n.s. Häkkinen A, Häkkinen K, Hannonen P, Alen M. 2001 b. 220.3±32.8 n.s. Lisäksi postmenopausaalisten FM-naisten fyysinen toimintakyky parani ja kipupisteiden lukumäärä väheni. Intensiivinen voimaharjoittelu johti ikääntyvillä FM-potilailla samanlaisiin hermo-lihasjärjestelmän toiminnallisiin ja rakenteellisiin muutoksiin kuin terveillä ikääntyvillä (Häkkinen ym. Myös vasemman kammion loppudiastolinen läpimitta (EDO), väli(SWTd) ja takaseinämä (PWTd) , vasemman kammion massa (LVM) ja iskutilavuus (SV) kasvoivat (p<0.001) kuuden vuoden aikana, mutta eri harjoituskausien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja kaikukardiografisissa muuttujissa (Taulukko 2). Nämä tulokset ovat samansuuntaisia myös premenopausaalisilla FM-naisilla tehdyn tutkimuksen tulosten kanssa (Häkkinen ym. Reumatologi tutki kipupisteiden lukumäärän. 92.2±13 .3 n.s. vuosi t-test PKl PK2 _ J _ --!-1 EDD(cm) 5.33±0.31 5.81±0.45 p<0.001 5.72±0.38 5.77±0.34 ~ J + SWTd(cm) 0.85±0.05 1.00±0.10 p<0.001 0.97±0.07 0.99±0.08 t+ PWTd(cm) 0.83±0.05 0.94±0.09 p<0.001 0.96±0.08 0.95±0.10 LVM(g) 161.1±22.1 225.5±34.3 p<0.001 216.6±29.1 220.8±23.0 -+SV (ml) 73.4±10.3 95 .5±16.5 p<0.001 88.8±18.0 91.6±14.7 Harjoittelukausien aikana harjoitteluun käytetyt tunnit vähenivät (p<0.001) PKl:stä PK2:een ja edelleen KVK:hon siirryttäessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää intensiivisen voimaharjoittelun vaikutuksia postmenopausaalisten FM-potilaiden neuraaliseen aktivaatioon, lihasmassaan, lihasvoimaan, toimintakykyyn sekä subjektiivisiin oireisiin. VM 62±51 % ja 59±41 %). Ann Rheum Dis 6011 ):21-26. vuosi t-test PKl PK2 1 · min -1 4.5±0.4 5.2±0.4 p<0.001 5.1±0.6 5.3±0.5 ++-ml. Subjektiiviset oireet lievenivät harjoitteluryhmällä, mutta muutokset eivät olleet merkitseviä. Tulokset osoittavat, että sekä rakenteellisia että toiminnallisia muutoksia tapahtuu sydämessä iän ja harjoittelun myötä. 0.99±0.08 n.s. Tutkimukseen osallistui 26 vapaaehtoista postmenopausaalista FM:a sairastavaa naista, joilla sairaus oli diagnosoitu keskimäärin 8.3±5.4 vuotta sitten. Harjoitteluryhmän reisilihaksen poikkipinta-ala kasvoi 3-6±3-7 % (p<0.001-0.01). Kuitenkin viidentenä vuonna harjoituskausien aikana tapahtuvien VO2max :n muutosten perusteella näyttäisi siltä, että toiminnallisia muutoksia yhä tapahtuu maksimirasituksessa. Harjoittelujakson aikana harjoitteluryhmän alaraajojen isometrinen ojennusvoima lisääntyi 50±55 % (p<0.001) ja konsentrinen voima 42±42 % (p<0.001). VO2max 0. kg-2/3 276.0±13.1 299.2±22.6 p<0.001 286.9±21.8 304.2±15.5 min-1 Taulukko 2. 0.94±0.10 n.s. vuosi 6. KIHU Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä Heli Valkeinen1,2, Arja Häkkinen3, Pekka Hannonen4, Olavi Airaksinen5, Lea Niemitukia6, Markku Alen7, Keijo Häkkinen2 Kuntosaliharjoittelun vaikutukset ikääntyvien fibromyalgianaisten hermolihasjärjestelmään ja subjektiivisiin oireisiin Fibromyalgia (FM) on krooninen kipuoireyhtymä, minkä syitä ei tunneta. 20016). Voimaharjoittelun vaikutuksista ja soveltuvuudesta FM-potilaille on toistaiseksi vähän tietoa. Viidennen ja kuudennen vuoden pienet muutokset kaikukardiografisissa muuttujissa viittaisivat siihen, että lähestytään sydämen koon kehittymisessä ylärajaa. Maksimaalisen hapenoton (V02max! tulokset. Harjoitteluryhmä osallistui 21 viikon ajan 2 kertaa viikossa ohjattuun kuntosaliharjoitteluun, jonka intensiteetti oli 40-80 % koehenkilöiden yksilöllisestä maksimivoimasta
Menetelmät: 11 tervettä hyväkuntoista miestä (ikä 22-29) kävelivät peräkkäisinä päivinä 8 h kävelylenkin (syke 120130). Gibbons3, Esko Vanninen4, Jaakko Kaprio2, Markku Koskenvuo2, 5. Alaraajojen toimintakyvyssä ei tapahtunut muutoksia. Vastaavasti LDL-kolesterolin pitoisuus ei muuttunut ensimmäisen päivän aikana, mutta väheni 15 % kahden päivän kävelyn jälkeen (p=0.0074). Testipäivinä henkilöt nauttivat kontrolloidusti normaalin aamupalan, lounaan ja päivällisen. Testosteronija kortisolipitoisuuksien muutokset olivat pieniä, mutta lutenisoivan hormonin pitoisuus laski toisen ja kolmannen marssin jälkeen 31 % säilyen neljännen päivän alentuneella tasolla. Kalsiumpitoinen ruokavalio selitti 1 % reisiluun kaulan luuntiheydestä ja vastaavasti elämänaikainen liikunta 1 % lanneselän luuntiheydestä. Ox-LDL:LDL-kolesteroli -suhde laski ensimmäisenä päivän jälkeen 17 % (p=0.05), mutta ero ei ollut enää kahden päivän kävelyn jälkeen merkitsevä (14 %, NS). Aineisto kerättiin vuosina 1993 (pilotti, n= 6) ja 1994 (varsinainen tutkimus, n = 15) Hollannin Nijmegenissä järjestettävän "Neljän Päivän Marssin" aikana terveiltä, 23 58 -vuotiailta suomalaisilta miessotilailta. Perhettäisyyden ja aikuisiän liikunnan vaikutukset luuntiheyteen miehillä Taustaa. Battie1,2, Laura E. Vasankari Tommi, Vuorimaa Timo, Ahotupa Markku Akuutti pitkäkestoinen (8 H + 8 H) kävely vähensi hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuutta terveillä hyväkuntoisilla miehillä Tutkimuksen tarkoitus: LDL-kolesterolin hapettumisen tiedetään lisäävän sen aterogeenisyyttä. Seerumin lipidien ohella mitattiin hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuutta (LDLfraktion konjugoidut dieenit), jonka on todettu assosioi tuvan konventionaalisia lipidejä paremmin mm. Työperäinen fyysinen kuormitus ja tupakointi eivät olleet yhteydessä luuntiheyteen. Tämä tutkimus osoitti hyväkuntoisten miesten pystyvän marssimaan neljän päivän ajan noin 60 prosentin teholla maksimaalisesta hapenotosta. Liikuntalääketieteen instituutt( Suomen Urheiluopisto; Paavo Nurmi -keskus ja fysiologian laitos, Turun yliopisto. Tutkimus tukee johtopäätöstä, että jo akuutti matalaintensiteettinen, pitkäkestoinen liikunta vaikuttaa positiivisesti lipidiriskitekijöihin ja siten ateroskleroosiriskiin vähentämällä myös aterogeenisen, hapettuneen LDL-kolesterolin määrää LDL-fraktiossa. Valitsimme 105 identtistä miespuolista kaksosparia, joissa veljekset erosivat toisistaan merkittävästi epäiltyjen osteoporoosin riskitekijöiden suhteen. Tavoite. LIKES-tutkimuskeskus. J Appi Physiol. Seerumin trigyseridin pitoisuus väheni 22 % (p=0.0068) ja HDL-kolesterolin suureni 12 % (p=0.0006) kahden kävelyn jälkeen. Verinäytteet otettiin henkilöiltä ennen ja välittömästi jälkeen kävelyn molempina päivinä. Ruokavalion, tupakoinnin ja liikunnan vaikutukset luuntiheyteen näyttävät pääosin jo sisältyvän perimään ja/tai nuorena omaksuttuihin elintapoihin. 91 (2):569-80. Sen sijaan ikä ja perhettäisyys yhdessä selittivät 73% luun tiheyden vaihtelusta sekä reisluun kaulassa että lannerangassa. Johtopäätökset: Pitkäkestoinen matalaintensiteettinen akuutti liikuntasuoritus vähentää LDL-kolesterolin ja triglyseridin lisäksi myös hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuutta. Sydämen ja verenkiertoelimistön kuormittumista mitattiin marssin aikaisella sykeseurannalla. Alaraajojen toimintakykyä mitattiin kipukyselyllä, maksimaalisilla ponnistushypyillä ja nivelten liikelaaju ustesteillä sekä ympärysmittauksilla. Kävelyn aikana henkilöt joivat vain vettä. Katekoliamiinien eritysnopeudet osoittivat kasaantuvaa sympatoadrenaalista kuormittumista. Albertan yliopisto, Edmonton, Kanada 1; Helsingin yliopisto, Kaksostutkimus, Helsinki2; Washingtonin yliopisto, Seattle, USA3; Kuopion yliopistollinen sairaala, Kuopion yliopisto4; Turun yliopisto5 Väänänen likka Päivittäin toistetun pitkäkestoisen kävelyn fysiologiset vasteet Tämän puolikokeellisen kenttätutkimuksen tarkoitus oli kuvata sydän ja verenkiertosekä tukija liikuntaelimistön että autonomisen hermoston ja hormonitoiminnan vasteita päivittäin toistettuun pitkäkestoiseen kävelysuoritukseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin akuutin pitkäkestoisen liikuntasuorituksen vaikutusta LDL:n hapettumiseen. Follikkelia stimuloivan hormonin pitoisuus laski koko ajan toisesta päivästä lähtien. sepelvaltimotaudin aseeseen, kaulasuonten intima median paksuuteen ja endoteelifuktioon. Päivittäinen kävelymatka oli ensimmäisenä vuonna 41 km ja toisena 46 km. Ensimmäisen päivän jälkeen kipu tuntemukset lisääntyivät merkitsevästi säilyen koholla koko marssitapahtuman ajan. Aikaisem-missa tutkimuksissa on havaittu, että vuosia harrastettu kestävyysliikunta ja 10-kk liikuntainterventio vähentävät hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuutta. Sen sijaan, jos voidaan tuloksellisesti vaikuttaa ruokavalioon ja liikuntaan perheyksikössä, aikaansaadaan lapsissa todennäköisesti läpi elämän kestävä edullinen vaikutus luuntiheyteen. Aamulla mitattu leposyke nousi koko jakson ajan. Arvioida liikunnan, ruokavalion ja tupakoinnin merkitys luuntiheyden kannalta 35-69 -vuotiaiden miesten keskuudessa sen jälkeen kun perhettäisyyden (painon, perimän ja lapsuuden olosuhteiden yhteisvaikutus) on otettu huomioon. Hormonitoiminnan vasteina analysoitiin seerumin testosteroni-, kortisolija gonadotropiinipitoisuuksia sekä virtsan katekoliamiinien eritysnopeutta. Kävelyt suoritettiin alkukesästä klo 8-16 aikaan. Päätulokset: Hapettuneen LDL-kolesteolin (ox-LDL) pitoisuus väheni ensimmäisen päivän kävelyn aikana 16 % (p=0.0029) ja kahden päivän kävelyn jälkeen 24 % (p=0.0021). Osteoporoosin ehkäisyn pääkohdat ovat liikunnan, runsaasti kalsiumia sisältävän ruokavalion ja tupakoimattomuuden edistäminen, joskin kiistaton näyttö näiden vaikuttavuudesta käytännössä puuttuu. Yhteenveto. Tulokset. Kalsiumpitoinen ruokavalio oli yhteydessä reisiluun kaulan luuntiheyteen; ruumiin paino ja elämänaikainen kestävyysurheilun ja pallopelien harrastustiheys liittyivät sekä reisiluun kaulan että lanneselän luuntiheyteen. Koska pysyvien elintapamuutosten aikaansaaminen aikuisiässä on haasteellista, jäävät mahdollisuudet aikuisiässä vaikuttaa edullisesti luuntiheyteen elintapoja muuttamalla hyvin rajoitetuiksi. Autonomisen hermoston toiminnan säätelyä tutkittiin ortostaattisella sykereaktiotestillä. Kävelynopeus vaihteli viidestä seitsemään kilometriä tunnissa. 44 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 Tapio Videman1,2, Michele C. Tämä tutkimus osoitti, että aivolisäke-kives-akseli, lukuun ottamatta follikkelia stimuloivan hormonin ja katekoliamiinien eritystä, sopeutuu toistettuun pitkäkestoiseen kävelyyn. EMG and force, and serum hormones during strength training in older women. Immunofluorometrisen ana1 ysoin timenetelmän herkkyyden ansiosta voitiin osoittaa follikkelia stimuloivan hormonipitoisuuden jatkuva lasku. 1 Terveystieteiden laitos ja 2Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä, 3Fysiatrian osasto Ja 4Sisätautien osasto, Keski-Suomen keskussairaala, Jyväskylä, 5Fysiatnan klinikka ja 6Kliinisen radiologian osasto, Kuopion Yliopistollinen sairaala, Kuopio, 7Kuntoutumisja liikuntakeskus Peurunka, Laukaa. Menetelmät ja Aineisto
Se vastaa omalta osaltaan vammaishuippu-urheilun edunvalvonnasta, aktiivisesta kansainvälisestä vaikuttamisesta ja vammaishuippu-urheilun viestinnästä ja mielikuvista. Tämä on luonnollisesti lisännyt myös tiedotusvälineiden kiinnostusta vammaisurheilua kohtaan varsinkin johtavissa vammaisurheilumaissa. Sydney ja Salt Lake City osoittivat, että suomalaiset arvokisamitalit ovat yhä tiukemmassa ja yhä harvempien urheilijoiden varassa. Tällä hetkellä vammaisurheilussa ei ole yhtään edes osa-aikaista valmentajaa, joten tulevaisuudessa maajoukkueiden päävalmentajien palkkaus on yksi keskeisiä kysymyksiä. Paralympiayhdistyksen päätavoite on turvata suomalaisen vammaishuippu-urheilun menestyminen kansainvälisesti laajalla rintamalla. Suomen Paralympiayhdistys vastaa Suomen vammaishuippu-urheilusta ja sen kehittämisestä. Strategia 2000-luvulla Suomen Paralympiayhdistys on yhdessä jäsenjärjestöjensä (Suomen Invalidien Urheiluliitto, Näkövammaisten Keskusliitto ja Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu) saanut 2vuotisen strategiatyön ensimmäisen vaiheen päätökseen. Esimerkiksi Saksasta ei vielä 1984 kisoissa ollut yhtään toimittajaa, kun Sydneyn paralympialaisissa 2000 tiedotusvälineiden edustajia oli jo 89. fi TOIMITTAJA LEENA NIEMINEN SUOMALAINEN VAMMAISURHEILU Takana loistava tulevaisuus. us1vut l ts@stad i on. Tämä tarkoittaa toimintaedellytysten luomista mahdollisimman monelle lajille ja urheilijalle, eettisesti ja taloudellisesti kestävälle pohjalle rakennettua toimintamallia sekä kokonaisvaltaista vastuunkantoa urheilijoista. Sydneyn paralympialaisissa 11 urheilijaa jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä ja Salt Lake Cityssä oli talvikisojen historian ensimmäinen doping-käry. Paralympiayhdistys tukee vammaishuippu-urheilun valmennustoimintaa, vastaa valmennustuen tulosperusteisesta suuntaamisesta, sekä paralympialaisiin liittyvistä valmisteluista. Jatkossa onkin lisättävä toimia myös puhtaan vammaisurheilun puolesta niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Edelleen tavoitteena on selventää vammaishuippu-urheilun roolia Olympiakomitean laatimassa Huippu-urheilu 2000-luvulla strategiassa ja liittää se näin osaksi koko suomalaista huippu-urheilua myös konkreettisella tasolla. Sydneyssä kesäkisojen ja Salt Lake Cityssä talvikisojen osalta sama kisaorganisaatio vastasi ensimmäistä kertaa niin olympialaisten kuin paralympialaistenkin järjestelyistä. Sydneyn paralympialaisten avajaiset olivat myös Australian katsotuin yksittäinen TV-ohjelma vuonna 2000. Valitettavasti kolikolla on aina kääntöpuolensa.Kilpailun kiristyessä myös käytettävät keinot ovat koventuneet. Mitaleja on kahmittu roppakaupalla niin kesäkuin talviparalympialaisista. Vammaishuippu-urheilun kehittämistä pitää viedä eteenpäin yhteistyössä etenkin Olympiakomitean, lajiliittojen, valmennuskeskusten, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen, Jyväskylän yliopiston ja vammaisurheilukentän kanssa. Suomalaisella vammaisurheilulla on pitkät ja kunniakkaat perinteet. Jotta jatkossakin voitaisiin turvata paralympiamenestys, pitää vammaishuippu-urheiluun löytyä huomattavan paljon lisää resursseja. Paralympiayhdistyksen tehtävänä on myös vammaishuippuurheilun riittävien toimintaedellytysLIIKUNTA & TIEDE 5/2002 45. Ensimmäiset paralympialaiset pidettiin 1960 ja niihin osallistui 23 maata ja 400 urheilijaa. Kansainvälinen Paralympiakomitea (IPC) perustettiin 1989 Soulin kisojen jälkeen ja yhteistyö olympialiikkeen kanssa on koko ajan tiivistynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että vammaishuippu-urheilu huomioidaan sekä välittömissä että jatkuvissa kehi ttämis toimenpiteissä vuosien 2002-2006 aikana. Maajoukkueurheilijoiden keskiikä on koko ajan noussut (Salt Lake Cityssä 40), joten tulevaisuudessa tulee panostaa uusien lahjakkaiden urheilijoiden löytymiseen ja heidän huipulle viemiseensä. Urheilua täydestä sydämestä Vammaishuippu-urheilu on tullut yhden tiensä päähän Suomessa. Vammaisten arvokilpailujen taso on koventunut. Menestyäkseen huipulla vammaisurheilijat tarvitsevat kokonaisvaltaisen urheilulle omistautumisen lisäksi ammattimaiset resurssit, taustaorganisaatiot ja olosuhteet. Muita keskeisiä toimenpiteitä matkalla kohti Areenaa 2004 ja Torinoa 2006 ovat valmentautumisen laadun nostaminen, maajoukkueiden leirityksen lisäys ja riittävän kansainvälisen kilpailukokemuksen hankkiminen. Paralympialiike näki päivänvalon 1948, jolloin järjestettiin ensimmäiset vammaisten kansainväliset kilpailut Stoke Mandervillessä. Myös tulostaso ja välinekehitys ovat edenneet huimaa vauhtia. Kehitys on ollut nopeaa ja Sydneyn paralympialaisissa osanottajamaita oli jo 123 ja urheilijoiden määrä on vakiintunut noin 4000 paikkeille. Kilpaurheilu on kehittynyt sosiaalisesta kanssakäymisestä tavoitteelliseksi ja määrätietoiseksi huippu-urheiluksi. Strategian tavoitteena on antaa raamit suomalaiselle vammaishuippu-urheilulle, lisätä vammaishuippu-urheilun arvostusta ja toimintaedellytyksiä Suomessa ja selkeyttää vammaisurheilun työnjakoa. Konkreettisena toimenpiteenä Suomen Paralympiayhdistys on kutsunut yhdessä Opetusministeriön, Olympiakomitean ja Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen kanssa suomalaiset huippu-urheilutahot yhteistyöfoorumiin marraskuussa tavoitteena kehittää ja laatia suomalaisen vammaishuippu-urheilun suuntaviivoja
Jyväskylässä Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen järjestämä kansainvälinen huippu-urheilun Science for Success kongressi, jossa ensimmäistä kertaa mukana oli sekä olympiaettä paralympiateema. Suomessa vammaisurheilijoiden ja lajiliittojen välistä yhteistyötä on urheilijaja valmentajatasolla ollut joissakin lajeissa jo pitkään, esimerkkinä Pihtiputaan Keihäskarnevaalit, jossa Paralympiayhdistyksen maajoukkueheittäjät ja valmentajat ovat olleet Tällä hetkellä vammaishuippu-urheilussa ei ole yhtään edes osa-aikaista valmentajaa. Vammaisurheilututkimusta tehdään maailmalla vielä verraten vähän ja Suomesta se on puuttunut toistaiseksi lähes kokonaan. Myös Suomen Ampumaurheiluliiton kanssa käynnistetään ensi vuonna yhteistyöprojekti maajoukkueiden välillä. Naapurimaassamme Norjassa käynnistettiin 1996 projekti tavoitteena siirtää vammaisurheilu vammattomien lajiliittojen vastuulle ja tänä syksynä on siirto toteutettu neljän lajin osalta ( hiihto, jousiammunta, jalkapallo ja pöytätennis). Para l ym pia yhdistys käynnisti tänä vuonna yhteistyöprojektin myös Suomen Hiihtoliiton kanssa. 46 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 mukana toiminnassa. Vaikka suuri osa vammattomilla urheilijoilla tehdyistä tutkimusja kehitystyön tuloksista on sovellettavissa vammaisurheiluun, vaativat tietyt erityispiirteet esimerkiksi välineiden osalta jatkossa myös vammaishuippu-urheilun tutkimuksen ja erilaisten kehittämisprojektien aktivointia. ten ja resurssien varmistaminen ja tulevaisuuden turvaaminen nuorten/ uusien urheilijoiden huippu-urheiluun tähtäävän valmennuksen kehittämisen kautta. Ajatuksena on toiminnan tehostaminen ja resurssien parempi hyödyntäminen, sillä huippu-urheilun valmennuksellinen osaaminen, uusin tieto-taito ja ammattitaitoisimmat valmentajat löytyvät pääsääntöisesti lajiliitoista. Kaksi Paralympiahiihtäjää ovat mukana Hiihtoliiton valmennusringissä ja kokemukset molemmin puolin ovat olleet erittäin positiivisia. Vammaisurheilussa menestyneissä maissa yhteistyö vammaisten ja vammattomien urheilijoiden ja lajien välillä on tiivistä. Esimerkkeinä mainittakoon Australia, jossa yleisurheilun maajoukkueet ovat täysin integroituneet. Jatkossa on tarkoitus myös muiden lajien osalta käynnistää yhdessä vammaisurheilujärjestöjen kanssa lajikohtaiset kehittämissuunnitelmat. Ainoana lajiliittona Suomen Ratsastajainliitto vastaa kokonaisuudessaan vammaisratsastajien maajoukkueen toiminnasta. Suomen Paralympiayhdistys LEENA PAAVOLAINEN Valmennuspäällikkö, vt. pääsihteeri puh: 09-87750678 sähköposti: leena.paavolainen@paralympia.fi. Esimerkiksi Australiassa yleisurheilun maajoukkueet ovat täysin integroituneet. Valmennuskeskusten osalta yhteistyöprojektit on käynnistetty Kuortaneen ja Pajulahden kanssa ja Kuortaneen Valmennuskeskus lähtee Opetusministeriön tukemana kehittämään vammaishuippu-urheilun testausja seurantajärjestelmää. Integraatio yhteistyön mahdollisuudet Vammaisurheilussa kansainvälisesti menestyneissä maissa yhteistyö vammaisten ja vammattomien urheilijoiden ja lajien välillä on viime vuosina voimakkaasti kehittynyt. Erinomainen esimerkki integraatiosta oli myös 2.-4.10
Gullstrandin mukaan yksi mahdollinen eettinen ongelmatilanne voi syntyä tilanteesta, jossa urheilija joutuu osallistumaan sopimuksen edellyttämiin testeihin vastoin tahtoaan säilyttääkseen taloudellisen tukensa. Uusikylän tutkimustulosten mukaan sisäisten tekijöiden osalta lahjakkuuden kehittymisessä auttavat muun muassa nuoren urheilijan ehdoton rakkaus omaa lajia kohtaan, itseluottamus, sitkeys ja kunnianhimo. Näitä testejä eivät välttämättä koske samat säännöstöt kuin muuta liikuntatieteellistä tutkimusta. Marraskuussa 2002 hän aloittaa työnsä Suomen Salibandyliiton nuorisopäällikkönä. Ympäristötekijöiden osalta merkittävintä oli vanhempien antama tuki. Kulomaa toimii myös Jyväskylän yliopiston eettisen toimikunnan puheenjohtajana. Kongressin muita aiheita olivat urheilussa esiintyvä vilppi; lahjakkuuksien löytäminen ja valmennus, biomekaniikan hyväksikäyttö huippuvalmennuksessa, vammaisurheilijoiden valmennus ja huippusuoritus/en psykologia. Niistä tärkein on vanhempien ymmärtävä ja tukeva suhtautuminen, eivät niinkään rahapalkkiot tai muut aineelliset kannustimet, Uusikylä sanoo. Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän jokainen urheilija on otettava yksilöllisesti huomioon. On tärkeää löytää optimaalinen tasapaino lahjakkuutta kehittävien sisäisten ja ulkoisten tekijöiden välillä, Uusikylä painottaa. Olen harjoitellut aina vammattomien kanssa, mutta heidän kanssaan samaan tekniseen suoritukseen pääseminen löytyi loputtoman työnteon kautta, jota tein pitkälti yksin, sanoo Tanja Kari. Vertailuryhminä oli lahjakkaita nuoria muusikoita ja peruskoulun matematiikkakilpailussa menestyneitä nuoria. Useimmat urheilijat pitävät testausta positiivisena asiana, sillä se antaa hyvän pohjan tehokkaan harjoitusohjelman rakentamiselle. Se oli avain hyvään tekniseen ja taloudelliseen suoritukseen, hän sanoo. Syitä testaushaluttomuuteen voi olla monia: tilapäisesti alhainen motivaatio, kilpailuaikataulujen yllättävät muutokset tai tilapäisesti heikentynyt suorituskyky. Kari on voittanut paralympialaisten hiihdossa kymmenen kultaa, yhden hopean ja yhden viesti pronssin vuosina 1992-2002. Yksilöllisyyttä vammaisurhe1lijoiden valmennukseen Valmentajat saattavat keskittyä valmennusryhmään tulevan vammaisurheilijan vammaan liikaakin. Koulun vaikutuksen lahjakkuuden kehittymiseen tutkitut nuoret sen sijaan kokivat vähäiseksi. Kaupallisuuden, urheiluteknologian ja sitä tuottavan teollisuuden kasvu näkyy urheilun muuttumisena yhä enemmän palkkatyöksi. Ympäristötekijöistä merkittävämmässä osassa ovat nuorille tärkeät aikuiset: vanhemmat, valmentajat ja opettajat. Aiheesta esitelmöi kongressissa ruotsalainen liikuntatieteen tutkija Lennart Gullstrand, jonka työhön kuuluu myös urheilijoiden suorituskyvyn testaaminen. Urheilijan seuralta, liitolta, olympiakomitealta tai yritykseltä saamalle tuelle voi olla olemassa ehtoja, jotka on kirjattu urheilijan ja tuen antajan allekirjoittamaan sopimukseen. Viisaat vanhemmat ja valmentajat jättäytyvät suosiolla sivuosaan tukijan ja opettajan rooliin. Tällöin tarvitaan myös tästä syntyvien eettisten ongelmien pohdintaa, Kulomaa sanoo. SISAINEN MOTIVAATIO TARKEINTA NUORTENLAHJ~KKUUDEN KEHITTYMISESSA TEKSTI: JUKKA MUUKKONEN Oma sisäinen motivaatio ja intohimo lajia kohtaan on tärkein lahjakkuuden kehittymiseen vaikuttava tekijä, ilmenee Helsingin yliopiston kasvatustieteen professorin Kari Uusikylän tutkimuksesta. liikuntatieteellisessä ja lääketieteellisessä tutkimuksessa yleensäkin. Testien tarkoituksena on tuottaa tietoa nykyisen suoritustason analysointia ja tulevan harjoitusohjelman suunnittelua varten. Lajitekniikan kannalta ratkaisee paljon, millainen vamma urheilijalla on. Konferenssin pääjärjestäjinä olivat Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU ja Suomen olympiakomitea. Säännöllinen testaaminen on sovitettu yhteen harjoitusja kilpailukalentereiden kanssa ja sitä pidetään kiinteänä osana huippu-urheilua. Tämä voi johtaa testaamisesta vastaavaa henkilöä ja instituutiota koskeviin eettisiin ongelmiin, Kulomaa sanoo. Voidaan kysyä, miksi jotkut lahjakkaat nuoret lopettavat urheilun kokonaan. Esimerkiksi hiihdossa käden puuttuminen ei estä normaalia jalkatekniikkaa, mutta saattaa jättää kaiken työn jaloille. LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 47. Vammaa koskeva tieto on avuksi valmennuksessa, mutta pohjimmiltaan valmennus tulisi vain yksinkertaisesti sopeuttaa jokaisen urheilijan yksilöllisiin tarpeisiin. Ratkaiseva kehitys itselläni oli ylävartalon oikean tekniikan löytäminen hiihdossa. Tanja Kari on tästä samaa mieltä. Tutkimukseen osallistui 72 pelaajaa Suomen jalkapallomaajoukkueista ja 114 lupaavaa nuorta suomalaista yleisurheilijaa. Urheilijoiden testaamiseenkin tarvitaan eettisiä sääntöjä Urheilua ja liikuntatieteellistä tutkimusta koskevat säännöt ja etiikka olivat esillä kilpa-ja huippu-urheilun Science for Success -kongressissa Jyväskylässä lokakuun alussa. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat 15-18 -vuotiaita. Etiikkakeskustelun varapuheenjohtajana toiminut molekyylibiologian professori Markku Kulomaa piti erityisen mielenkiintoisena urheilijoiden testaukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. .. Lisäksi tutkimusta varten kerättiin kvalitatiivisia tietoja 19:ltä uimarilla ja jalkapalloilijalta, jotka edustivat Suomen kansallista kärkikastia. Kongressissa nousi esiin kysymys, pitäisikö urheilijoiden testauksessa käyttää samoja eettisiä periaatteita kuin Science for Success -kongressi järjestettiin Jyväskylässä lokakuussa. Joissakin lajeissa ulkoiset motivaatiotekijät saattavat muodostua liian hallitseviksi liian aikaisin. Vanhempien ja valmentajien on kuitenkin ratkaistava yksilöllisesti jokaisen nuoren kohdalla, kuinka paljon ulkoista motivaatiota nuori tarvitsee kehittyäkseen. Ilman palavaa sisäistä halua ei pääse huipulle, mutta tätä sisäistä motivaatiota voidaan tukea ulkoisilla motivaatiotekijöillä. Jos ulkoiset motivaatiotekijät korostuvat liikaa, sisäinen motivaatio saattaa sammua. Myös vammaisurheilijan valmentajan tulisi keskittyä siihen, mitä urheilija pystyy tekemään, eikä siihen, mitä hän ei pysty tekemään
Sen parantamisessa voisi olla hauska tavoite suomalaisille liikuntaj ärj estöille. Raija Laukkasen yhteistyössä singaporelaisten tutkijoiden kanssa tekemä tutkimus osoitti, että UKK-kävelytesti on otettu innokkaasti käyttöön myös terveysliikunnan edistämisen välineenä tässä aasialaisessa suurkaupungissa. Tutkimusraporttien yksi keskeinen viesti oli, että arkiympäristön antamat mahdollisuudet vaikuttavat oleellisesti liikunnan säännöllisyyteen. ukkinstituutti. Kampanjansa sivutuotteena naapurit tekivät Guinnessin ennätysten kirjaan päässeen aerobic-ennätyksen (64 782 henkilöä harrastamassa samanaikaisesti aerobiciä tunnin ajan). Terveysliikunnan edistäminen on oma erityinen osaamisalueensa ja tämän vaalimiseksi tarvitaan, näin symposiumissa yleisesti toivottiin, toistuvia tapaamisia saman teeman ympärillä. Professori Michael Sjöström esitti tuoreita mittaustuloksia väestön fyysisestä aktiivisuudesta. ' Evidence-based' -käsitettä on pyritty siirtämään myös terveyden edistämiseen, joka tarkoittaa laaja-alaista vaikuttamista terveyden edellytyksiin, niin elintapoihin, elinolosuhteisiin kuin sosiaalisiin järjestelmiin. Nykyisin Genevessä työskentelevän, PohjoisKarjala -projektista tunnetun, professori Pekka Puskan osallistuminen terveysliikunnan edistämisen tieteelliseen kokoukseen oli johdonmukaista mm. .. Ruotsin kansanterveyslaitoksen tutkijat puolestaan raportoivat onnistuneesta valtakunnallisesta terveysliikunnan edistämisWHO on julistanut vuoden 2002 terveysliikunnan teemavuodeksi tunnuksella 'Move for your health' kampanjastaan, jonka suunnitteluun käytiin ottamassa oppia mm. Tarvitsemme siis nykyistä parempaa tutkimusta eri väestöryhmien liikuntaaktiivisuudesta ja ehkä myös annettujen suositusten tarkentamista. suomalaisesta Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelmasta. Vastaukseni kuuluu: Kohtuullisen hyvin. 'best practices') ja aikaisemman tiedon hyödyntäminen uuden toiminnan suunnittelussa. Näitä olivat (a) luotettava näyttö edistämisen tarpeesta (liikunnan terveysvaikutukset ja väestön liian vähäinen fyysinen aktiivisuus) , (b) liikunnan ymmärtäminen käyttäytymisenä ja fyysisen aktiivisuuden eri muotoja ohjaavien tekijöiden ja käyttäytymisen muuttumiseen liittyvien prosessien tunteminen, (c) valittujen strategioiden, menetelmien ja keinojen soveltuvuuden arviointi, (d) vaikutusten ja tulosten tunnistaminen ja mittaaminen, (e) kertyvän kokemuksen välittäminen (ns. Helsinki, September 1-2, 2002. Myös lapsia koskevat tutkimustulokset olivat kiinnostavia: Kiihtyvyysmittarilla mitattuna enemmistö ruotsalaislapsista liikkuu enemmän kuin kansainväliset lapsia koskevat minimisuositukset edellyttävät. Samaa aiheesta esitettiin myös muita tutkimusraportteja; esimerkiksi Sylvia Titzen Itävallassa tekemä tutkimus osoitti, että säännöllisesti kuntoilua harrastavilla naisilla lenkkeilypolulle oli lyhyempi matka kuin satunnaisesti lenkkeilyä harrastavilla. siksi, että WHO on julistanut vuoden 2002 terveysliikunnan teemavuodeksi tunnuksella 'Move for your health'. Entä kestikö kokouksen punainen lanka, järjestäjien analyysi näyttöön perustuvan terveysliikunnan edistämisen komponenteista, puhujien arviot teema-alueen sisällöstä ja nähtävillä olevista edistämisen tutkimusja kehittämistarpeista. SEPPO MIILUNPALO Järjestelytoimikunnan pj UKK-instituutti PL 30, 33501 Tampere puh: 03-2829226 sähköposti: uksemi@uta.fi International Symposium on Health Enhancing Physical Activity {HEPA). Sen seurauksena terveydenhuollon käyttöön laaditaan systematisoituihin kirjallisuuskatsauksiin perustuvia hoitosuosituksia sekä kansainvälisesti että Suomessa. Ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaminen on kuitenkin monimutkaisempaa kuin lääkärien toteuttamaan hoitomuodon valintaan vaikuttaminen ja siksi ei ole itsestään selvää, minkälaista pitäisi olla esimerkiksi näyttöön perustuva terveysliikunnan edistäminen. fi. NAVTTOON PERUSTUVA TERVEVSLIIKUNNAN EDISTAMINEN komponentit puntarissa TEKSTI: SEPPO MIILUNPALO Evidence-based' eli käsite tieteelliseen näyttöön perustuvasta hoidosta on syntynyt lääketieteen parissa 1980ja 90-lukujen taitteessa. Tämä määrä kertyi kuitenkin hyvin lyhyistä, alle minuutin kestävistä liikkeistä. Evidence-Based Promotion af Physical Activity. Symposium ohjelma rakennettiin arvioimaan niitä elementtejä, jotka järjestäjien käsityksen mukaan olivat tärkeitä näyttöön perustuvassa terveysliikunnan edistämisessä. He arvioivat myös lähiympäristönsä viihtyisämmäksi ja turvallisemmaksi. Sen sijaan yhtäjaksoisia vähintään kymmenen minuuttia kertyviä aktiivisuuden jaksoja kertyi vain harvoille, ja ani harvalla kertyi yli puoli tuntia liikuntaa yli kymmenen jaksoista. Tämän hetken parhaimpana liikkeen mittarina pidetyllä kiihtyvyysmittarilla tehdyt mittaukset osoittivat, että enemmistöllä ruotsalaisista aikuisista kertyy päivittäin terveysliikuntasuositusten 48 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 määrittelemät puoli tuntia fyysistä aktiivisuutta. Kokouksen luentotiivistelmät ovat luettavissa UKK-Instituutin internetsivuilta www. Tästä aiheesta piti katsauksen professori Neville Owen Australiasta. Parhaiden käytäntöjen systemaattisesta kokoamisen merkityksestä puhui WHO:n ei-tarttuvien tautien ehkäisyn ja terveyden edistämisen yksikön johtaja Pekka Puska
Åstrand kritisoi melko voimakkaastikin Tim Noakesin viime vuosina esittämiä teorioita siitä, että rajoittava tekijä löytyisikin aivoista. Esityksissä osoitettiin liikuntakuntoutusjakson hyötyjä monelta eri kannalta sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille. HARJOITTELULLA GENEETTISIA .. Useat viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että pitkäkestoinen suuritehoinen fyysinen rasitus (maratontai ultramaratonjuoksu, täyden matkan triathlon, ym.) saattaa aiheuttaa tilapäistä nousua hyvin spesifeissä sydänlihasvauriomarkkereissa, troponiini I:ssä (Tnl) ja T:ssä (TnT). KARI KALLIOKOSKI, FT, LitM Valtakunnallinen PET-keskus, TVKS/TV, Turku sähköposti: kari.kalliokoski@tyks.fi LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 49. .. Myös harjoitettavuudessa, elimistön kyvyssä mukautua harjoitteluun, on suuria eroja ja geneettiset tekijät näyttävät selittävän 45-50% yksilöiden välisistä eroista. 3) Verenpainetautia sairastavat urheilijat tulisi tarkastaa ja hoitaa tarkasti suositusten mukaisesti. Geneettiset tekijät näyttävät selittävän 45-50 prosenttia yksilöiden välisistä eroista. 2) Terveystarkastuksia tulisi tehdä säännöllisesti harrastuksen aikana. Tri Antonio Pelliccia esitteli uusia tutkimustuloksia urheilun vaikutuksista sydämeen. Tämän vuonna 1992 alkaneen tutkimuksen projektijohtajana on viime vuosina toiminut suomalainen Tuomo Rankinen. Hänen mukaansa urheilijoilta löydetään huomattavasti useammin patologisia EKG-muutoksia kuin patologisia rakenteellisia muutoksia sydämessä. Kansainvälisen urheilulääketieteen yhdistyksen FIMS:n (Federation Internationel de Medicine du Sport) 27. Tutkimuksen mukaan geneettiset tekijät selittävät noin 40 % vaihtelusta maksimaalisessa hapenottokyvyssä. Siksi pitkäkestoisen kovan rasituksen on epäilty aiheuttavan jopa sydänlihasvauriota ja olevan vaarallista sydämelle. Professori Per-Olof Åstrandin puhui kunnialuennossaan maksimaalista hapenottokykyä rajoittavista tekijöistä. Lisäksi tarvitaan tietysti paljon harjoittelua. 4) Jos verenpainetauti ei parane hoidolla, urheilijalta/kuntoilijalta tulisi kieltää kilpailuihin osallistuminen. Saksalaistutkijat ehdottivat kuitenkin, että Tnl:n ja TnT:n nousu saattaisi johtua rasituksen aiheuttamasta vapaiden radikaalien lisääntymisestä, mikä puolestaan aiheuttaisi sydänlihassoluissa vähäisessä määrin olevien vapaiden Tnl:n ja TnT:n vapautumisen verenkiertoon. .. Liikuntakuntoutus tehoaa sydämen vajaatoimintaan Yksi kongressin tärkeistä teemoista oli kuntoutus. Tri Bach! esitteli myös termin SeDS = "Sedentary Death Syndrome" kuvaamaan yhä lisääntyvän liikkumattomuuden vaikutuksia ihmisiin. Per-Olof Åstrand, Per Renström, James Skinner, Steven Blair ja Antonio Pelliccia. Hollantilainen tutkimusryhmä osoitti mm., että hapenoton adaptoituminen rasituksen alussa intensiteetin vaatimalle tasolle on nopeutunut näillä potilailla 6 kk:n kuntoutusjakson jälkeen samoin kuin aiemmin on osoitettu terveillä harjoitelleilla. maailmankongressi järjestettiin 5-9. Silti ympäristötekijöillä, kuten harjoittelulla on suurempi vaikutus. Hyvin mieleen jäänyt toteamus oli tri Bachiin ehdotus, että liikkumattomuus ei ole ihmisen normaalitila, vaan viimeisten vuosisatojen aikana tapahtunut muutos käyttäytymisessä, ja että tämä tulisi ottaa huomioon tutkimusten "kontrolleja" valitessa. TEKIJOITA SUUREMPI MERKITYS SUORITUSKYKYYN TEKSTI: KARI KALLIOKOSKI Geneettiset tekijät selittävät noin 40 prosenttia vaihtelusta maksimaalisessa hapenottokyvyssä. kesäkuuta Budapestissa. Lisäksi he osoittivat, että lihasmassa ja voima ennustavat paremmin kuormituskapasiteettia kuin sydämen toiminta. Tulevaisuus näyttää voidaanko sellaista lopulta osoittaa löytyvän. Tri Zoltan Unkarista esitteli tapausselostuksen pitkään kestävyysjuoksua harrastaneesta, mutta korkeasta verenpaineesta kärsineestä viisikym ppises tä miehestä, joka oli kuollut äkkikuolemaan. Hän esitteli suurimman koskaan tästä asiasta tehdyn tutkimuksen, HERIT AGE-tutkimuksen (http://www.pbrc.edu/Heritage/ home.htm), tuloksia. Yleinen näkemys tässä asiassa on, että elimistön kyky viedä happea lihaksille, lähinnä siis sydämen minuuttitilavuus, on ratkaisevin hapenottokykyä rajoittava tekijä. Kestävyyslajien parhaimmat urheiluhuiput ovat heitä, joilla on perinnöllisesti korkea hapenottokyky ja lisäksi perinnöllisesti hyvä harjoitettavuus. Hän painotti muutamia tärkeitä kohtia, joita tulisi ottaa huomioon kestävyyslajeja harrastettaessa: 1) Urheilijoiden/kuntoilijoiden tulisi tutkituttaa terveytensä ennen harrastuksen aloittamista. HERITAGE-tutkimuksen tuloksia esitteli James Skinner urheilulääketieteen maailmankongressissa Budapestissa. Heidät tulisi siis valita liikkuvien joukosta. Silti ympäristötekijöillä, kuten harjoittelulla on suurempi vaikutus. Kutsuttuina esitelmöitsijöinä paikalla olivat mm. Myös elimistön kyvyssä mukautua harjoitteluun, on suuria eroja. Silti "urheilijan sydämen" erottaminen patologisesta tapauksesta on hankalaa. Tri Mosterdin mukaan magnetokardiografialla voisi olla hyödyllinen lisäväline tähän erottamiseen. HERITAGE geenien vaikutus suorituskykyyn Kongressin parhaita esityksiä oli tri James Skinnerin pitämä luento geenien vaikutuksesta suorituskykyyn ja harjoitettavuuteen. Tämä aiheuttaisi havaitun nousun näissä markkereissa rasituksen jälkeen, mutta ei olisi sinänsä merkki sydänlihasvauriosta
Useita mahdollisia lihavuusgeenejä on tutkittu, mutta vielä ei voida sanoa tarkasti, mitkä geenit altistavat lihavuudelle. Liikunnan positiivisia vaikutuksia terveyteen ylipainoisilla on yleisesti pidetty seurauksena painonpudotuksesta ja painonhallinnasta. Sama pätee myös suorituskyvyn mittaamiseen. Suorituskyky vaihtelee paljon eri vuorokauden aikoina ja lisäksi siihen vaikuttaa lukematon määrä muita seikkoja harjoittelun lisäksi. Kovinkaan yksityiskohtaisiin ohjeisiin ei kuitenkaan tässäkään esityksessä menty. Vertailemalla eri muuttujien vasteita suhteessa aikaan, harjoitusmäärään tai suorituskykyyn selvisi, että monet muuttujat esimerkiksi suhteessa harjoittelun määrään saattavat harjoittelukauden alussa käyttäytyä täysin eri tavalla kuin muuna ajankohtana. Toinen tärkeä seikka esityksessä oli se, että käytettävien kenttätestien soveltuvuus on myös syytä testata laboratoriotestein, jos se vain suinkin on mahdollista. European College of Sport Science -kongressissa Ateenassa 24.-28. Banister, (Kanada), joka on tehnyt pitkän päivätyön urheiluvalmennuksen saralla, esitti ajatuksiaan juoksuharjoittelusta ja kuinka siitä palaudutaan kilpailuun niin, että urheilija saa esiin parhaan suorituskykynsä. Harjoittelun sisältö voi olla hyvinkin yksinkertainen, mutta harjoitusvastusta (harjoituksen kestoa tai tehoa) pitää nostaa porrasmaisesti säännöllisesti. Professori Mester painotti, että ylikunto tilan määrittämisessä/seurannassa voidaan mitata satoja eri muuttujia, mutta silti emme välttämättä tiedä tarkasti, mikä on urheilijan sen hetkinen tila. .. SUORITUSKYVYN VAIHTELU El VAIN HARJOITTELUSTA JOHTUVAA TEKSTI: MARKO LAAKSONEN European College of Sport Science -kongressin symposiumissa aiheena oli urheilijoiden harjoittelu ja sen seuranta erilaisin menetelmin. Näin ollen on siis tärkeää muistaa suorituskykyä mitat50 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 laessa, että saatamme mitata suorituskykyä sellaisena hetkenä, jolloin suori tu sky ky näyttää olevan täysin muuttumaton tai jopa huonontunut verrattaessa edelliseen mittauskertaan, vaikka itse asiassa urheilijan suorituskyky todellisuudessa olisikin parantunut. Lisäksi hän perustellusti pyysi kiinnittämään huomiota urheilijoiden harjoitustilan seurannassa siihen, teemmekö vain ikään kuin poikkileikkaustutkimuksia vai vaihtoehtoisesti niin sanottuja aika-sarjaanalyysejä. JALJILLA TEKSTI: RIIKKA KIVELÄ Lihavuuden syntyyn vaikuttavat monet geenit yhdessä ympäristötekijöiden kanssa. Hänen perusideansa juoksuharjoittelussa on se, että harjoittelu etenee ns. Lisäksi kenttätestien pitää luonnollisesti olla mahdollisimman lajinomaisia. Toinen esiintyjä oli Liverpoolin John Mooresin yliopiston professori Thomas Reilly, joka on tutkinut urallaan paljon jalkapalloilijoita erilaisin laboratorioja kenttätestein. Näiden muuttujien yhtäaikainen käsittely on mahdotonta, ja lisäksi lähes jokaisella muuttujalla on oma vaihtelunsa, esimerkiksi eri vuorokauden aikoina. Horowitz (Division ofKinesiology, The University of Michigan, Ann Arbor Michigan, USA).. Simopoulos (The Center for Genetics, Nutrition and Health, Washington DC, USA) , Labros S. Pieniä askeleita pieniä muutoksia Kolmas esiintyjä, Eric W. Professori Mester esitti oivallisesti kuinka vajavaiset menetelmät meillä on käytössämme urheilijoiden harjoittelun seurannassa, vaikka teknologian kehittyminen onkin tuonut mukanaan valtavasti uusia mittareita. step-bystep -periaatteella. Kuitenkin viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet liikunnan vaikuttavan rasvaaineenvaihduntaa ja terveyttä edistävästi jo ilman painon alenemistakin. Tämän jälkeen harjoittelun vastusta on lisättävä seuraavaksi kuukaudeksi. Banisterin mukaan kaikki muuttujat, joihin pyrimme vaikuttamaan harjoittelulla, saavuttavat jonkin ajan kuluttua tasanteen, plateaun, jos harjoitusärsykettä ei muuteta. Puhujina olivat professori Joachim Mester Kölnin yliopistosta (Saksa), professori Thomas Reilly Liverpoolista, Englannista ja Eric W. Symposiumin kutsuttuina luennoitsijoina olivat Artemis P. Karkeasti ottaen Banister jakaa harjoittelun 28 päivän harjoitteluosioon, jota seuraa muutaman päivän lepojakso. Banister Kanadasta. Reillyn ajatusten mukaan niin laboratoriokuin kenttätestejäkin kehitettäessä on erityisen tärkeää selvittää lajin vaatimukset mitattavissa muuttujissa. 2002 pidetyssä symposiumissa, käsitteltiin lihavuuden geneettistä taustaa sekä liikunnan vaikutuksia rasvaaineenvaihduntaan normaalipainoisilla ja ylipainoisilla. Hän nimesikin harjoitusajatuksensa niin sanotuksi step changing -harjoitteluksi: "jos otat pieniä askeleita saavutat pieniä muutoksia; jos otat suuria askeleita saavutat suuria muutoksia." Banister siis rohkaisee harjoittelemaan kovaa ja muistuttaa, että harjoittelussa pitää väsyä! MARKO LAAKSONEN LITM tutkija Valtakunnallinen PET-keskus Turku sähköposti: marko.laaksonen@tyks.fi LIHAVUUDEN SYIDEN JA SEURAUSTEN .. Tästä syystä emme voi siis välttämättä olla täysin varmoja siitä, miten mikäkin muuttuja vaihtelee eri harjoitusärsykkeiden mukaan ellemme mittaisi "kaikkea" in vivo, mikä on luonnollisesti täysin mahdotonta. Sidossis (Laboratory of Nutrition and Clinical Dietics, Harokopio University, Ateena, Kreikka) sekä Jeffrey F. Hän otti esimerkiksi kahdelle tria thlonis tille tehdyn tutkimuksen, jossa urheilijoilta mitattiin päivittäin kymmeniä erilaisia muuttujia (hormonit, syke, suorituskyky jne.) useiden viikkojen ajan. 7
Todennäköisyys lihavuuteen kasvaa, mitä lihavampi toinen tai molemmat vanhemmista ovat. Rasvojen käytön säätely ylipainoisilla Vaikka kaikentyyppisen lihavuuden on todettu altistavan monille sairauksille, on keskivartalolihavuuden havaittu olevan erityisesti yhteydessä moniin aineenvaihdunnallisiin sairauksiin. Liikunta alentaa sekä plasman että lihaksen triasyyliglyserolipitoisuuksia jo ilman painonpudotustakin, ja voi näin ollen toimia ylipainoisilla ennaltaehkäisevänä tekijänä sydänja verisuonitaudeille sekä diabetekselle. Geenit vaikuttavat alttiuteen sairastua ja ympäristötekijät lopullisesti määräävät, kuka kyseiselle sairaudelle alttiista yksilöistä varsinaisesti sairastuu. Lihavuus on usean eri geenin ja ulkoisten tekijöiden yhteisvaikutus. Geneettisen taustan tunteminen voi tulevaisuudessa auttaa ehkäisemään ja hoitamaan lihavuutta, mutta vielä tällä hetkellä geneettisen testauksen käyttö lihavuuden hoidossa ja ehkäisyssä ei ole mahdollista, koska tutkimustulokset eivät ole yhteneviä sen osalta, mitkä geenit varmasti liittyvät lihavuuden kehittymiseen. Korkean plasman triasyyliglyserolipitoisuuden, mikä on usein yhteydessä keskivartalolihavuuteen, on todettu olevan riskitekijä sydänja verisuonisairauksille. Lääketutkimuksien yhteydessä on jo aiemmin havaittu, että yksilöt reagoivat eri tavoin samaan hoitoon. Nyt myös ravitsemustutkimuksissa on alettu selvittää yksilöllisiä vasteita ruokaan ja ravintoaineisiin. Näillä henkilöillä on havaittu lisääntynyttä rasvojen pilkkomista rasvakudoksesta, jolloin rasvojen kuljetus maksaan ja lihaksiin kasvaa. Lähes kaikilla kroonisilla sairauksilla on geneettinen komponentti, myös lihavuudella. Jos äidin tai isän painoindeksi on välillä 35,0-39,9 on lapsella jo 3-4-kertainen riski, ja kun painoindeksi ylittää 40, kasvaa lihavuuden todennäköisyys lapsella yli viisikertaiseksi. Jos kudokset eivät kykene hapettamaan sinne kuljetettuja rasvahappoja, rasvaa varastoituu maksaan ja lihaksiin, tai rasvahapot prosessoidaan muita kuin hapettavia aineenvaihduntareittejä pitkin, mikä puolestaan voi johtaa muihin aineenvaihdunnan häiriöiTodennäköisyys lihavuuteen kasvaa sitä mukaa, mitä lihavampi toinen tai molemmat vanhemmista ovat. Perheitä tutkittaessa on havaittu, että jos ainakin toinen vanhemmista on hieman ylipainoinen (BMI 25,029,9), on lapsella kaksinkertainen todennäköisyys ylipainon kehittymiseen kuin normaalipainoisten vanhempien lapsella. Useita geenejä on tutkittu mahdollisina lihavuutta aiheuttavina tekijöinä. Perimän osuutta lihavuuteen tarkastelleiden tutkimusten mukaan 25-70 % yksilöllisistä eroista kehon painossa tai painoindeksissä johtuu geneettisistä tekijöistä. Geenit ja ympäristö Perinnöllisyyden osuutta lihavuuteen on tutkittu viime vuosina runsaasti. Uudet DNA-analyysitekniikat ovat mahdollistaneet entistä paremmat mahdollisuudet selvittää geenien osuutta lihavuuden synnyssä. Liikunnan vaikutukset triasyyliglyserolipitoisuuksiin ja lihavuuteen Triasyyliglyseroli on varastorasvan pilkkomisesta elimistössä syntyvä rasvahappoja sitova molekyyli. Tätä uutta tutkimusaluetta kutsutaan nimellä Nutrigenomics. Yhdistetyn liikunnan ja painon pudotuksen vaikutuksia triasyyliglyserolipitoisuuksien alentamiseen ja sen myötä insuliinisensitiivisyyden ja veren rasva-arvojen parantamiseen tulisikin jatkossa tutkia tarkemmin sekä miehillä että naisilla. Perinnöllisyyden osuus energiankulutuksen eroissa yksilöiden välillä on merkittävä löydös, sillä joissakin tutkimuksissa on havaittu, että suurella osalla ylipainoisista ei energiansaanti ollut suurempi kuin normaalipainoisilla. Erot löytyvät näissä tapauksissa siis energiankulutuksesta ja voivat osaltaan olla geneettisiä. Perheitä tarkasteltaessa on usein vaikea tietää, johtuuko samanlainen ruumiinrakenne geeneistä vaiko ympäristöstä (ravintotottumuksista), koska molemmat ovat perheen sisällä yleensä yhteneväisiä. Samoin on raportoitu selkeitä eroja miesten ja naisten välillä. Näistä tunnetuimpia ovat leptiinin ja leptiinireseptoreiden geenit sekä ApoE, jossa ilmenevien erojen on todettu olevan yhteydessä mm. Tämä korostaa säännöllisen liikunnan hyötyä rasva-aineenvaihdunnan edistämisessä. LIIKUNTA& TIEDE5/2002 51. Pelkällä geeniperimällä ei siis voida lihavuutta selittää, vaan aina vaaditaan myös ympäristötekijöiden yhteisvaikutus. Geenien uskotaan vaikuttavan sekä energian saantiin ravinnosta että energiakulutukseen. Lihavuuden osalta tärkeimmät ympäristötekijät ovat ravintoja liikuntakäyttäytyminen. kolesterolitasoihin sekä insuliiniresistanssiin. Jos äidin tai isän painoindeksi on välillä 35,0-39,9 on lapsella jo 34-kertainen riski, ja kun painoindeksi ylittää 40, kasvaa lihavuuden todennäköisyys lapsella yli viisikertaiseksi. Tarkkoja syitä keskivartalolihavuuden aiheuttamalle triasyyliglyserolipitoisuuksien nousulle ei vielä tunneta, mutta viimeaikaisten uusien mittausmenetelmien ansiosta on voitu havaita normaalija ylipainoisten eroavan triasyyliglyserolin vapau tumisessa ja poistamisessa verenkierrosta. Uusimpien tutkimusten mukaan yksi tärkeimmistä syistä siihen on rasvojen käyttöönoton ja hapettamisen säätelyn häiriöt henkilöillä, joilla on vatsanalueen lihavuutta. Liikunnan vaikutus ilmenee 12-24 tuntia suorituksen jälkeen ja säilyy jopa 72 tuntiin asti. Vaihteluväli on iso eri tutkimuksista saatujen tulosten välillä. Vatsanalueen lihavuuden on myöskin havaittu olevan yhteydessä kohonneisiin lihaksen triasyyliglyserolipi toisu uksiin, mikä puolestaan on suorassa yhteydessä insuliiniresistanssiin ja voi johtaa aikuistyypin diabetekseen
Rasvan varastoituminen lihaksiin ja maksaan puolestaan aiheuttaa insuliiniresistanssia, hyperlipidemiaa sekä lisää sydänja verisuonisairauksien riskiä. Suurimmillaan tämä näkökulmaero on joidenkin kirjan alkupuolella esiteltyjen vammojen tai sairauksien liikuntaosuuksien ja Mikko Palsion mielestäni mainion erityisliikunnan arvokirjoittelun välillä. Rasvakudoksen vaste rasvan hajottamista sääteleville hormoneille ja rasvakudoksen verenkierto eroaa normaalija ylipainoisilla henkilöillä selvästi. Tammerpaino, Tampere 2002 ISBN 957-8982-64-3 ISSN 0356-746X "Uusi erityisliikunta" on laaja ja asiaa usealta näkökulmalta käsittelevä teos. Kirjassa on edelleen vertaan tässä aikaisempiin "Erityisliikunta I ja II" kirjoihin paljon kirjoittajia, mutta Mälkiä tai Rintala tai molemmat ovat melkein kaikessa mukana, ja lienevät käsitelleet nekin tekstit, joissa eivät ole itse kirjoittajina. Ehkä tästä syystä kirja on lähestymistavaltaan ja kieleltään osin hyvinkin lääketieteellinen, välillä selkeän liikuntakasvatuksellinen. Todella mielenkiintoista oli havaita kirjan sisällä olevia eroja lähestymistavoissa erityisliikuntaan. rahoitus, kilpaurheilu). Opiskelijoiden kommentit käsittelivät pääasiassa tätä kirjan avauskappaletta: "Teksti oli erittäin monipuolinen ja esittelee eri otsikoiden alla hyvin useita sairauksien ja vammojen alalajeja!" "Alun lukeminen edellyttää hyvää perustietoa alasta." "Tosi hyvät oli jokaisen luvun alussa listat avainsanoista, joiden selitykset löytyivät kirjan lopusta. Tällöin etenkin kestävyystyyppisellä liikunnalla voitaisiin parantaa ylipainoisten henkilöiden rasva-aineenvaihduntaa, ja ehkäistä lihavuuteen liittyvien sairauksien syntyä. Perusteellisesti vammoista ja sairauksista Vammojen ja sairauksien syitä ja esiintyvyyksiä ja niiden aiheuttamia hidasteita on esitelty hyvinkin perusteellisesti. hin. Jäsentely selkeä, näkökulmat kiinnostavat Kirja on jäsennelty selkeästi: ensin käsitellään vammoja ja sairauksia, niiden piirteitä sekä liikunnan tavoitteita ja toteuttamista kullekin ryhmälle. Erityisliikunnanohjauksen näkökulmasta juuri tässä sekä aikaisemmin ainakin näkövammaisten liikuntaa koskevassa osiossa on liikunnan ohjaukseen liittyviä seikkoja käsitelty sellaisella tarkkuudella, josta voisi ajatella liikunnanohjaajaopiskelijan todella hyötyvän.. Rasvahappojen heikentynyt hapetus ylipainoisilla voi olla seurausta myöskin alentuneesta fyysisestä aktiivisuudesta, joka on usein yhteydessä lihavuuteen, eikä niinkään itse lihavuudesta. oppikirjaksi liikuntaja fysioterapia-aloille. .. Helpotti opiskelua." Jotenkin erityisliikuntakouluttajana on hankala mieltää, että erityisliikunnan yhteydessä puhutaan "potilaista", kuten jossain kohtaa on tapahtunut. Ikääntyneiden liikuntaa on käsitelty kirjan jäsentelyyn sopivasti elämänkulku -osiossa. RIIKKA KIVELÄ, LitM, farmaseutti Tutkija LIKEStutkimuskeskus Jyväskylä sähköposti: riikka.kivela@LIKES.fi 52 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 "UUSI ERITYISLIIKUNTA" LIIKUNNANOHJAAJAKOULUTUKSEN .. Tekstin laatu ei nimittäin "pompi" samalla tavalla kuin edeltäjässään. Kirja on tarkoitettu mm. Opiskelijat kirjoittivat osana tenttiään käsityksiään lukemastaan ja heidän kommenttejaan on myös ohessa kursiivilla. vuosikurssin opiskelijoita, jotka osana erästä valinnaista erityisliikunnan kurssia tenttivät kirjaa. harjoittelun perusteet, ohjauksen perusteet), kolmannessa sovellettuja liikuntamuotoja ja lopuksi kerrotaan alaan liittyvistä toimintajärjestelmistä (esim. Toisessa osassa käsitellään toiminnan yleisiä perusteita (esim. Tässä arvioinnissa olen käyttänyt hyödykseni 2. Kuin ratsastusterapian ja vammaisratsastuksen ero: ulkopuoliselle touhu saattaa näyttää täsmälleen samalta, mutta toisessa toiminnan vetäjä onkin ensisijaisesti antamassa terapiaa vammoihin tai sairauksiin ja toisessa vetäjä yrittää ensisijaisesti ohjata ja opettaa mukavan ja mielenkiintoisen harrastuksen pariin. Tekstit ovat jossain määrin eri painotuksilla eri luvuissa. NAKOKULMASTA TEKSTI: JYRKI VILHU Esko Mälkiä, Pauli Rintala: Uusi Eerityisliikunta Liikunnan sovellukset erityisryhmille Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 754. Liikunnan vaikutuksia rasva-aineenvaihdunnan mekanismeihin ylipainoisilla ei vielä tunneta tarkasti, mutta tutkijat uskovat liikunnalla olevan positiivisia vaikutuksia rasva-aineenvaihdunnan säätelyyn sekä normaaliettä ylipainoisilla
Tähän mennee ainakin 10-15 vuotta. Liikuntamuodot laajasti esillä Tulevien liikunnanohjaajien (amk) käsissä tullee eniten kulumaan sovellettuja liikuntamuotoja käsittelevät sivut. Osallistumisympäristöissä nuoret saavat ideoida, suunnitella ja käyttää päätösja toteutusvaltaa heitä itseään koskevissa asioissa. Aikuiset ovat mukana tukemassa ja neuvomassa nuoria. Nuoret ja heitä tukeneet aikuiset arvioivat tutkimuksessa sekä osallistumista yhteistyöhön projektin aikana että kokonaisuudessaan toteutettua projektia ja lopputuloksen laatua. Selvää tietoa, josta hyötyy jokainen hallintotyyppisiä tehtäviä töissään tekevä. On hyvät perusteet todeta, että toivoisi kirjan löytyvän jokaisen liikunnanohjaajan käsikirjastosta. Lopuksi pari opiskelijakommenttia, joista opettaja on samaa mieltä: "Kirja oli mielenkiintoinen ja tieto tuntui olevan, ja varmasti olikin, alan uusinta tietoa. Tässä osiossa on myös runsaahko kuvitus, valokuvia ja selkeitä piirroksia. " Kirjan soveltuvuus oppikirjana liikunnan alan ammattikorkeakoulutukseen: Peruskursseille (pakollisille): Näillä kursseilla haetaan näkökulmaa siihen, mistä on erityisliikunnassa ylipäätään on kysymys. Liikuntamuotoja on esitelty laajasti ja myös aivan uusia sovelluksia on ehtinyt mukaan (spinning, puhallustikka, ... JYRKI VILHU Ammatillisessa erikoistumiskoulutuksessa (täydennyskoulutuksessa): koko kirja tentittäväksi tai muutoin opiskeltavaksi. Hallintoa, rahoitusta, toimintajärjestelmiä, koulutusta, tutkimusta, kv. Nuorilla epäonnistumisen kokemukset liittyivät siihen, että aikuiset eivät olleet osanneet toimia niin, että nuorissa olisi syntynyt ja säilynyt osallisuuden tunne tunne omasta pätevyydestä ja tärkeydestä. Tosin joitakin, luulisin ainakin opiskelijalle hankalia sanoja, on sanastosta unohtunut (klaudikaatio, remodellaatio, ... "Uusi Erityisliikunta" tulee olemaan alan suomenkielinen perusteos suunnilleen sen aikaa, kun sen nimi alkaa tuntua hassulta. Liitteet ovat myöskin hyvin perustellut ja uudet, viimeiset vuodelta 2001. ) . Valinnaisille kursseille: kurssista riippuen kirja tarjoaa mainioita vaihtoehtoja opiskeltaviksi asioiksi. Kirjassa on aivan loistavat kirjallisuusviitteet. Tutkimus kuuluu liikunnan sosiaalitieteiden alaan. ). Aikuiset olivat esimerkiksi tehneet nuorten projektin valmiiksi ilman nuoria, jolloin projektia ei tunnettu omaksi. Kun yhteistyö onnistuu nuoret kokevat olevansa yhteisön jäseniä ja ottavat vastuuta kanssaihmisistä ja elinympäristöstään. 2002. vilhu@lamk.fi Kunta ja nuoret: VUOROVAIKUTUSTA JA OSALLIS.1:JJJTTA VOI KEHITTAA FM Anu Gretschelin liikuntasuunnittelun ja -hallinnon väitöskirjan Kunta nuorten osallisuusympäristönä nuorten ryhmän ja kunnan vuorovaikutussuhteen tarkastelu kolmen liikuntarakentamisprojektin laadun arvioinnin keinoin tarkastettiin 19.6. Vastaväittäjänä toimi dosentti Kimmo Jokinen ja kustoksena professori (ma.) Kimmo Suomi. Hakemisto toimii hyvin ja sanasto on tärkeä, ellei välttämätön osa tätä kirjaa. Aikuiset ovat suunnitelleet ja toteuttaneet koulut, nuorisotalot, puistot ja uimarannat ja LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 53. Kirjassa on selkeä jäsentely, ja lukujen alussa ilmenee hyvin sen sisältö." "Näin liikunnanohjaajaopiskelijan näkökulmasta tautien synty oli selitetty liian yksityiskohtaisesti. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Sitä oli kyllä jonkin verran, mutta ... Itseäni olisi palvellut paremmin lyhyemmät taudinkuvaukset ja pidemmät selitykset, miten vamma/sairaus aiheuttaa vaikeuksia liikunnassa, ja minkälainen ja miten ohjattu liikunta olisi hyvää. Tutkimuskunnat Jyväskylän maalaiskunta, Helsinki ja Kempele ovat kehittäneet nuoria varten erityisiä osallisuusympäristöjä kuten Nuorten Ääni ja Pikkuparlamentti, joissa toteutetaan erilaisia elinympäristöön liittyviä projekteja. Alaan suuntautuville (syventyville): aineistoksi sopii kirja kokonaisuudessaan. yhteistyötä ja liikkumisesteetöntä rakentamista on käsitelty on käsitelty faktisen selkeästi. Nuori on ollut kunnissa monella tapaa vain asiakkaan roolissa. Liikunnan lehtori (erityisliikunta) Lahden ammattikorkeakoulu Liikunnan laitos 15560 Nastola sähköposti: jyrki. Lukeminen oli miellyttävää, mutta osittain (varsinkin alussa) melko vaikeaselkoinen vaikeine sanoineen." "Kirja sopii nimenomaan opiskelukäyttöön, koska se on täynnä f aktatietoa yksityiskohtaisesti. Anu Gretschel tarkastelee väitöstutkimuksessaan kuinka kunta voi omalla toiminnallaan herättää, tukea tai estää nuorten osallistumista omaan elinympäristönsä ja kuntansa asioiden hoitoon. Nuorille päätösja vaikutusvaltaa Gretschel toteaa, että nuorten vaikuttaminen kunnan asioihin ei ole kiinni ainoastaan nuorten mahdollisesta halusta vaikuttaa vaan myös siitä, miten kuntien työntekijät ja päättäjät ottavat nuoret mukaan päätöksentekoon. Olisiko kilpaurheilu jäsentynyt paremmin liikuntamuotojen soveltamisen yhteyteen. Hän on ottanut vastaan valmiita palveluja niin päiväkodissa, koulussa kuin nuorisotiloissakin. Vanhimmat ovat niinkin tuoreita kuin 80-luvun lopulta ja uusimmat 2001 ! (kirja julkaistiin keväällä 2002). Ne seuraavat kirjan jäsentelyä ja ovat tosi laajat ja tuoreet. FM Anu Gretschelin mukaan nuorten ja kuntien välistä vuorovaikutussuhdetta voidaan kehittää monin eri tavoin kuntien luomien nuorten osallistumisympäristöjen avulla. Näille kursseille on ehkä tarkoituksenmukaisempiakin aineistovaihtoehtoja,joita löytyy kirjan laajasta kirjallisuusluettelosta
Terveydenhuollon asiantuntijan varoitus voi olla kehotusta määräävämpi iäkkään henkilön tehdessä päätöstä aktiivisuuden aloittamisesta. 'Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa' Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää myös mahdollisuutta edistää iäkkäiden ihmisten liikunta-aktiivisuutta tutkimalla terveydenhuoltohenkilökunnalta saatua liikuntaneuvontaa ja sen yhteyttä lisääntyneeseen liikuntaharrastukseen. Tutkittava saattoi raportoida esimerkiksi, että häntä oli neuvottu harrastamaan kävelylenkkeilyä, mutta välttämään voimakasta rasitusta. Varoituksia varottava Liikuntaneuvonnan sisältöä tutkittiin seurantamittauksessa tutkimuksen osanottajien ollessa 73-92-vuotiaita. Erityisesti liikkumiskyvyltään heikentyneet hyötyivät liikunnallisesta aktiivisuudesta. Lisäksi joka kymmenes vastaaja raportoi saaneensa pelkästään varoituksia. 040 516 9189, sähköposti:anu.gretschel@humak.edu LIIKUNTA PITAA 54 .. Yhteys kuolleisuuteen ja avuntarpeeseen sekä terveydenhuolto liikunnan edistäjänä tarkastettiin 19.10. Tilanne, jossa tutkittavat saivat ikään kuin vastakkaisia liikuntaneuvoja, voi aiheuttaa sekaannusta neuvojen tulkinnassa. .. Terveydenhuolto henkilökunnalta saatu neuvonta osoittautui merkittäväksi tekijäksi iäkkäänä aloitetun uuden liikuntaharrastuksen selittäjänä. Kolme neljäsosaa tutkituista harrasti kävelyä vielä seurannan päättyessä. Yhä suurempi osa ilmoitti liikuntaharrastuksensa esteeksi huonon terveydentilan. Toisaalta iäkkäiden henkilöiden tärkein ilmoitettu syy ohjattuun liikuntaan osallistumiselle oli terveyden ylläpitäminen. Tutkimuksessa saatiin vahva todiste siitä, että nuoruuden kilpaurheiluharrastus ennusti voimakkaasti aktiivisena säilyvää liikuntaharrastusta vielä hyvinkin iäkkäänä ja että tämä yhteys oli riippumaton pitkäaikaissairauksista. Tutkimuksessa mukana olleet kunnat ovat luoneet kiinnostavia ja luovia menetelmiä nuorten kanssa ideointiin ja projektien toteuttamiseen, ja menetelmistä on saatu myönteisiä kokemuksia. Liikuntaharrastuksen kansanterveydellistä merkitystä tutkittiin selvittämällä liikuntaharrastuksen ja liikkumiskyvyn yhdysvaiku tusta avuntarpeeseen ja kuolleisuuteen. Tutkittaessa liikuntaharrastuksen pysyvyyttä miehistä 35 %:n ja naisista 12 %:n arvioitiin pysyneen hyvin aktiivisina. Kotivoimistelun harrastuksen aloitti kahdeksan vuoden seurannan aikana kolmasosa ja ohjatuissa liikuntaryhmissä harrastamisen kymmenesosa aikaisemmin näissä liikuntamuodoissa passiiviseksi ilmoittautuneista henkilöistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 65-84-vuotiaiden henkilöiden liikuntaharrastuksen muutosta, pysyvyyttä sekä liikunnan harrastamisen syitä ja esteitä vuonna 1988 ja kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1996. Vaikka liikuntaharrastus kaiken kaikkiaan vähenikin kahdeksan vuoden seurannan aikana, kotivoimistelu ja ohjattuihin liikuntaryhmiin osallistuminen säilyttivät hyvin asemansa. Lääkäriltä tai fysioterapeutilta saatu neuvo lisäsi harrastuksen aloittamisen todennäköisyyttä monikertaisesti verrattuna tutkittaviin, jotka eivät raportoineet neuvoja. Tämä on kuitenkin ensimmäinen tutkimus, jossa havaittiin, että fyysisen aktiivisuuden positiivinen vaikutus LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 eloonjäämiseen ja itsenäisyyden säilyttämiseen oli erityisen merkittävä niillä, joiden toimintakyky jo oli heikentynyt. ISSN 03561070; 85 ISBN 951-39-1211-6. 2002 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. niiden toiminnot. Vaikka liikuntaharrastus vähenikin selvästi kahdeksan vuoden seurannan aikana, väheneminen todennäköisesti hidastui Ikivihreät -pro. Teosta saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. Ohjeiden saamisen merkitys korostui pitkäaikaissairauksia sairastavilla henkilöillä. Tulokset vastaavat aikaisempia tutkimustuloksia, joissa liikkumiskyvyn heikentymisen on todettu ennustavan kuolleisuutta. .. Kävelylenkkeily väheni huomattavasti vasta vanhemman ikäryhmän tutkituilla, 83-92-vuotiaana. Liikkumiskyky ja liikuntaharrastus osoittautuivatkin merkittäviksi kuolleisuuden ja avuntarpeen selittäjiksi. IKAANJVVAI\I IHMISEN ITSE NAISENA LitL Mirja Hirvensalon liikuntapedagogiikan väitöskirjan Liikuntaharrastus iäkkäänä. Vastaväittäjänä toimi dosentti (LT) Ilkka Vuori ja kustoksena professori (LitT) Lauri Laakso. Tutkittavat olivat myös saaneet aikaisempaa useammin ohjeen osallistumiselle terveydenhuoltohenkilökunnalta. Ohjatuissa liikuntaryhmissä liikuntaa harrasti joka kymmenes iäkkäistä jyväskyläläisistä. Teos on julkaistu Jyväskylän yliopiston sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health, numero 85, 236 s, Jyväskylä 2002. Kansanterveyden kannalta tutkimus on tärkeä, jotta voitaisiin löytää keinoja tukea iäkkäiden ihmisten aktiivisuutta ja itsenäistä selviytymistä mahdollisimman pitkään. 'Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa' Kävelylenkkeily oli iäkkäiden jyväskyläläisten suosituin liikuntamuoto. Varoituksia tulisi siten antaa mahdollisimman vähän ja tarkoituksenmukaisesti. (014) 260 3487, sähköposti:myynti@!ibrary.jyu.fi. Kuitenkin seurantamittauksessa 83-92-vuotiaiden ikäryhmästä yli 40 % liikkui vain päivittäisiä askareita tehdessään. Lisätietoja: Anu Gretschel, puh. Tuloksista ilmeni, että noin kolmasosa tutkituista oli saanut sekä kehotuksen että varoituksen liikuntaan liittyvissä asioista
Harjoittelun aloitusiällä ei ollut vaikutusta luulisän pysyvyyteen. jektissa toteutettujen kotivoimistelukampanjan ja ohjatun liikunnan lisäämisen johdosta. Kontulainen arvioi myös naispelaajien harjoittelun alkamisiän vaikutusta luun rakenteeseen ja vahvuuteen. Sitä saa Jvväskvlän vliopiston kirjaston julkaisuvksiköstä, puh. Hän selvitti pitkäaikaisen kuormituksen vaikutuksia luun rakenteeseen, luumassaan ja luutiheyteen sekä arvioituun luun vahvuuteen. Ranteessa peliharjoittelu oli tuottanut hienoisen luun koon suurentumisen lisäksi myös jonkin verran tiheämmän hohkaluun. Lisätietoja: Mirja Hirvensalo, puh 0456724306, 014-2602119 sähköposti: Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sports, Phvsical Education and Health numero 87, xxs., Jvväskvlä, Universitv of Jvväskvlä, 2002, ISSN 03561070; 87, ISBN: 951-39-1245-0. Neuvonnan kehittäminen onkin jatkossa merkittävimpiä toimintakyvyn edistämiseen liittyviä haasteita. HYOTYA LUUSTOLLE LitM Saija Kontulaisen liikuntafysiologian väitöskirja Training, detraining and bone. Pelikäden suurempi mineraalimassa oli seurausta isommasta luusta, kun taas kuoriluun tiheys oli järjestelmällisesti hieman matalampi kuormitetumman käden luussa, myös vertailuhenkilöillä. Liikuntaa suositellaankin osteoporoosin ja osteoporoottisten murtumien ehkäisyyn. Kuormituksen vaikutukset luuston massaan, rakenteeseen ja arvioituun vahvuuteen sekä liikunnalla hankitun luulisän pysyvyyteen harjoittelun vähentyessä) tarkastettiin 19.10.2002 liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa. Varoitukset voivat lisätä liikkumisen turvallisuutta, mutta ne voivat myös olla liikkumista huomattavasti rajoittavia ja johtaa näin lisääntyneeseen toiminnanvajavuuteen. Neljän ja viiden vuoden seurannat miesja naispelaajilla osoittivat, että huolimatta selvästä harjoittelumäärän laskusta keskimääräinen pelikäden luulisä oli säilynyt ennallaan. Vastaväittäjinä toimivat professori Cameron Blimkie (Kanada) ja dosentti, ylilääkäri Magnus Karlsson (Ruotsi) sekä kustoksena professori (ma) Kari Keskinen. Huomattava määrä iäkkäistä jyväskyläläisistä aloitti uuden liikuntaharrastuksen ohjatuissa ryhmissä tai kotona voimistelun. Kontulainen selvitti, että liikunnan tuoma luulisä myös säilyy useita vuosia, vaikka liikuntaa olisikin vähennetty. Tennispelaajien käsien välisiä luustopuolieroja hän mittasi perifeerisellä tietokonetomografialla sekä luuntiheysmittauslaitteella olkaluun yläosasta, varresta ja alaosasta sekä värttinäluun varresta ja ranteesta. Tutkimus osoitti, että luuston mineraalimäärän muutoksesta suurin osa selittyy kasvulla, ja että LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 55. Suuri osa tämän tutkimuksen osanottajista raportoi liikuntaan liittyviä varoituksia. Koska liikuntaharrastuksesta oli erityisesti hyötyä toimintakyvyltään heikentyneiden jaksaessa pysyä aktiivisina, juuri heille on tarjottava sopivia liikkumisen mahdollisuuksia niin poistamalla esteitä kotiympäristöstä kuin järjestämällä kuljetuksia liikuntapaikoille. Liikunnan luuta vahvistava vaikutus osoittautui noin kaksinkertaiseksi, jos harjoittelu oli aloitettu kasvuiässä verrattuna aikuisena aloittaneisiin, Kontulainen osoitti. Kontulainen tutki, kuinka liikunta vaikuttaa luun vahvuuteen. Pelikäden vahvuus oli seurausta luun rakenteen parantumisesta, kun luumassalisä oli kertynyt biomekaanisesti tarkoituksenmukaisesti juuri luun ulkopinnalle. Saija Kontulainen tutki väitöskirjassaan fyysisen kuormituksen vaikutuksia luustoon ja vaikutusten pysyvyyttä harjoittelun vähentyessä. Luuliikuntainterventioiden jälkeisten seurantojen tulokset olivat samansuuntaisia. Lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien turvaaminen on siten sekä kansanterveydellisesti että yksilön elämän kannalta tärkeä asia. Effect of exercise on bone mass and structure and maintenance of the exercise-induced bone gain (Fyysisen harjoittelun ja sen vähentämisen vaikutukset luustoon. .. Neuvonnan sisältöön tulee kiinnittää erityisesti huomiota. Miespelaajilla olkaluun yläosassa ja värttinäluun varressa myös ydinontelon pinta-ala oli suurempi kuormitetussa kädessä. Hän havaitsi, miten mailapelaajilla pelikäden kuormitettu olkaluu oli kasvanut paksuutta verrattuna vastakkaisen käden olkaluuhun. Liikunnan luuta vahvistava vaikutus on siis selkeästi parempi kasvuiässä kuin sen jälkeen. Myös terveydenhuoltohenkilökunnan neuvonta sai ihmiset aloittamaan uusia liikuntaharrastuksia vielä vanhanakin. Kaikkein aktiivisimmat liikunnanharrastajat olivat harrastaneet jo lapsuudessaan intensiivistä liikuntaa ja sosiaalistuneet näin harrastamaan liikuntaa koko ikänsä. Olkavarren kuoriluu ei ollut tiheämpää kuormitetussa kädessä. 014-2603487, LIIKltNNASTA ON PITKAAIKAISTA .. Fyysinen kuormitus on tärkeää luun terveydelle ja liikunnalla voidaan lisätä luun massan määrää. Harjoittelun aloitusiällä ei ollut vaikutusta luulisän pysyvyyteen. Esipuberteettiikäisten tyttöjen seurannassa tutkittiin, eroaako luuston mineraalimäärän kasvu yhdeksän kuukauden hyppely-harjoitteluun osallistuneilla tytöillä vertailu tyttöihin nähden vielä vuoden kuluttua intervention päättymisestä. Kontulainen tutki myös liikunnan tuottaman luulisän pysyvyyttä harjoittelun vähentyessä tai liikunnan lopettamisen jälkeen. Suurentunut koko kuormitetussa luussa oli seurausta luun ulkomittojen laajentumisesta (periosteaalinen kasvu). Kasvuiässä pelaamisen aloittaneilla puoliero luun lujuusindeksissä oli verrokkeihin nähden 22 % suurempi, kun taas aikuisena aloittaneisiin nähden tämä ero oli 14 %. Sekä kasvuiässä että aikuisena pelaamisen aloittaneilla vasteet olkaluun varressa olivat samankaltaisia, mutta muutosten suuruudessa oli selvä ero. Kontulainen tutki tennistä pelaavia naisia ja miehiä
kuormituksen tuoma luulisä ilmeni lannerangassa vielä vuosi intervention päättymisestä. Pöyhönen määritti myös veden vastusvoimia koehenkilöiden suorittamien polven ojennus-koukistusliikkeiden aikana. Tämäntyyppistä vesiharjoitetta voidaan suositella esimerkiksi polven nivelsidevaivoista kärsiville henkilöille. Mittaukset suoritettiin yksittäisten ojennusja koukistusliikkeiden aikana, jolloin vedessä ei ollut virtauksia sekä toistosuoritusten aikana, jolloin jatkuva liike aiheutti vesimassojen eri suuntiin tapahtuvan virtauksen. Lisäksi vesiharjoittelun seurauksena harjoitettavien lihasten massa kasvaa. HARJOITTELU VEDESSA ON TEHOKASTA TERVEILLE JA VOI AUTTAA POLVIVAIVOIHIN THM Tapani Pöyhösen fysioterapian väitöskirjan Hennolihasjärjestelmän toiminta vedessä suoritettavien polviharjoitteiden aikana tarkastettiin 24.8.2002 Jyväskylän yliopistossa. 951-39-1240-X Kirjaa saa Jvväskvlän vliopiston kirjaston julkaisuvksiköstä, puh. Vedessä tapahtuvaa voimatyyppistä harjoittelua voi suositella sekä terveille että polven ongelmista kärsiville henkilöille. Jvväskvlä. Huomiota tulisi kiinnittää etenkin lasten ja nuorten liikkumiseen, painottaa Kontulainen. Koehenkilöiden säären liikenopeudet määritettiin vedenalaisilla videokuvauksilla ja vastusvoimat laskettiin yleisen nestevakion perusteella. Koeryhmä osallistui 10 viikkoa kestävään progressiiviseen voimatyyppiseen vesiharjoitteluun, jonka tarkoituksena oli lisätä polven ojentajaja koukistajalihasten suorituskykyä. Vastaväittäjinä toimivat tri Bente Danneskiold-Samsoe (Parker Instituutti, Tanska) ja professori Hubrecht Martin Toussaint (Free University Amsterdam) sekä kustoksena professori Esko Mälkiä. Pöyhönen selvitti polven ojentajaja koukistajalihasten aktiivisuusmalleja polven ojennus-koukistusliikkeiden aikana. Tulokset osoittivat, että veden maksimaalinen vastusvoima oli miehillä 21,0 4,6 kg ja naisilla 14,5 3,0 kg käytettäessä vastussaappaita. Veden vastus oli lähes kolminkertainen verrattuna maksimaaliseen vastukseen, joka kohdistui paljaaseen jalkaan liikesuorituksen aikana. /014) 260 3487, mailto:mvvnti@!ibrary.jvu.fi 56 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 .. Polven ojentajien ja erityisesti koukistajien lihasmassa kasvoi 4-6% harjoittelun seurauksena. Huolimatta vesiliikunnan ja hydroterapian suosiosta aihetta ei ole juuri tutkittu tieteellisesti. Tapani Pöyhönen selvitti väitöstutkimuksessaan vedessä tapahtuvan harjoittelun perusteita erityisesti hermolihasjärjestelmän toiminnan osalta sekä määritti veden vastusvoimia polven harjoitteiden aikana. Lisätietoja: Saija Kontulainen, puh /03) 2829 111 tai 040-5245 097 (5.11.2002 asti) mailto:saija.kontulainen@uta.fi Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Phvsical Education and Health numerona 88, 71s, Jvväskvlä 2002, ISSN 0356-1070;8, ISBN. Vesiharjoitteiden rasittavuutta voidaan lisätä suurentamalla säären pinta-alaa ja muotoa sekä ottamalla huomioon liikkeiden suoritussuunta veden nosteeseen nähden. Tutkimuksessa havaittiin, että vesiharjoittelun seurauksena polven ojentajien ja koukistajien isometrisesti ja isokineettisesti mitatut vääntövoimat lisääntyivät merkitsevästi (5-13 %) sekä samanaikaisesti mitatut lihasten sähköiset aktiivisuudet lisääntyivät 19-27%. Sitä saa Jvväskvlän vliopiston kirjaston julkaisuvksiköstä, puh. Tutkimuksen mukaan isometrisen supistuksen aikana lihasten sähköinen aktiivisuus alenee vesiolosuhteissa verrattuna vastaaviin mittaustuloksiin maaolosuhteissa. /014) 260 2171, 050 563 1878, mailto.povhonen@maila.jvu.fi Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Phvsical Education and Health, ISSN 0356-1070;87, ISBN 951-39-1247-7. Pöyhönen havaitsi, että polven toistosuoritus virtaavassa vedessä noudattaa ihmisen luonnollisen liikkumisen mallia, jossa lihas vuorotellen venyy ja supistuu. Lisätietoja: Tapani Pövhönen, puh. Liikunta on ensiarvoisen tärkeää luun vahvistajana, etenkin kasvuikäisillä, mutta myös täysikasvuinen luu hyötyy kuormituksesta. Hän tutki myös 10 viikkoa kestävän vesiharjoittelun vaikutuksia polven ojentajaja koukistajalihasten voimantuottoon, lihasten sähköiseen aktiivisuuteen ja lihasten kokoon. /014) 260 3487, mailto:mvvnti@library.jvu. Lisäksi hän määritti veden tuottamia vastusvoimia. Vastaavasti aikuisilla naisilla, luuliikunnan avulla saavutettu etu luun mineraalitiheydessä verrokkeihin nähden oli säilynyt vielä kolme ja puoli vuotta harjoittelun lopettamisen jälkeen. fi.. Veden vastusta lisättiin erikokoisten vastuskenkien avulla. Dynaamisten polviharjoitusten osalta tulokset osoittavat, että veden virtausominaisuuksien ja nostevoimien sekä veden vastusta lisäävien laitteiden käyttö parantaa hermolihasjärjestelmän suorituskykyä. Tutkimussarjaan osallistuneet koehenkilöt olivat terveitä 25-35-vuotiaita naisia ja miehiä, koska terveitä henkilöitä tutkimalla saatu tieto luo perustan tarkoituksenmukaisille sovellutuksille fysioterapiassa. Lisäksi liikunnan tuoma luulisä säilyy, vaikka harjoittelu vähentyisi. Universitv af Jvväskvlä, 2002, 77 p. Vesiharjoittelua käytetään yhä enenevässä määrin kuntoiluja terveysliikuntamuotona sekä aktiivisen fysioterapian menetelmänä. Projektin viimeisessä vaiheessa 24 tervettä naista jaettiin koeja kontrolliryhmään
Liikuntamatkailun avulla voidaan edistää myös alueellista ja paikallista matkailua kansallisten urheilulajien kautta. Gibsonin mukaan liikuntamatkailu on yksi tärkeimmistä uusista matkailun markkina-alueista ekoja perinnematkailun ohella. Esimerkiksi Manchesterin kaltaiselle, matkailullisesti vähemmän houkuttelevalle kohteelle urheilutapahtuman järjestäminen tarjosi hyvän tilaisuuden kaupungin imagon edistämiseen laajemminkin. Talviolympialaiset Salt Lake Cityssa, jalkapallon MM-kisat Etelä-Koreassa ja Japanissa sekä Kansainyhteisön kisat Manchesterissä ovat esimerkkejä liikuntamatkailun mittasuhteista tänä päivänä. Suomalaisia esimerkkejä matkailua edistävistä urheilutapahtumista on ainakin Neste Ralli osana rallin MMmittelöä. Toinen suomalaisittain mielenkiintoinen urheilutapahtuma tulee olemaan jääkiekon MM-kisat, jotka vuonna 2003 järjestetään Suomessa. Hyvänä esimerkkinä globaalista liikuntamatkailusta ovat urheilun megatapahtumat. Tyypillinen liikuntamatkailija haluaa tulla kohdelluksi yksilönä eikä massaturistina L iikuntamatkailu eli sport tourism oli ensimmäistä kertaa yhtenä pääteemoista eurooppalaisen liikuntahallinnon verkoston EASM:in (European Association for Sport Management) kongressissa Jyväskylässä 4.7.9.2002. Gibsonin mukaan liikuntamatkailu tarvitsee tulevaisuudessa globaalia näkökulmaa sekä matkailumarkkinoinnin, tutkimuksen ja koulutuksen alueilla. Gibson mainitsee näistä esimerkkeinä mm. Gibsonin mukaan urheilutapahtumiin liittyvän matkailun tekee mielenkiintoiseksi se, että mielikuva matkakohteesta (destination image) rakentuu yhä useammin nykyään maan tai valtion sijasta pikemminkin tiettyyn kaupunkiin, alueeseen tai paikkakuntaan. Globaalien urheilutapahtumien järjestäminen voi toimia myös keinona edistää nimenomaan paikkakuntaja tapahtumaimagoa. Urheilutapahtumien hyödyntämistä alueen matkailuimagon markkinoinnissa ei tulisi Gibsonin mukaan kuitenkaan rajoittaa vain urheilun megatapahtumiin tai -lajeihin, kuten olympialaisiin tai jalkapalloon. Amerikassa kisamatkailun taloustutkimusta Euroopassa kulttuuristen vaikutusten Liikuntamatkailun kansainvälisiä tutkimuksia alettiin tehdä noin parikymmentä vuotta sitten. Alueellisilla urheilutapahtumilla voi Gibsonin mukaan olla myös kaupunkialueita ja -suunnittelua elvyttävä vaikutus laajemminkin. Myös golfja tennistapahtumat ovat saaneet globaalia ulottuvuutta turnausten kiertäessä ympäri maailmaa. Tästä on hyvänä esimerkkinä keväällä 2002 käydyt neuvottelut MM-rallin osakilpailun säilymisestä Jyväskylässä. Rallilla on Jyväskylän kaupungille ja sen lähialueille taloudellista merkitystä. Apulaisprofessori Heather Gibson Floridan yliopistosta otti key note -puheenvuorossaan esille erityisesti liikuntamatkailun globaaleja yhteyksiä. Vaikka ralli onkin muuttanut nimeään pääsponsorin mukaan, voidaan sillä kuitenkin nähdä olevan suurta merkitystä nimenomaan Jyväskylän kaupungin matkailuimagon edistämisessä. Liikuntamatkailusta tekee mielenkiintoisen ja ainutlaatuisen nimenomaan se, että siinä yhdistyy kaksi tämän päivän ehkä merkittävintä kansainvälistä vapaa-ajan toimialaa. rugbyn ja kriketin, joiden kansainvälistä huomiota on pyritty lisäämään järjestämällä pelikausi siten, että otteluita pelataan maapallon eri puoliskoilla eri vuodenaikaan, jolloin voidaan hyödyntää pitkää kesäkautta. LIIKUNTAMATKAILU: Urheilun megatapahtumista ELAMYS-ja AKTIIVlmatkoihin TEKSTI: HANNA VEHMAS Liikuntamatkailijoiden osuudeksi arvioidaan tällä hetkellä noin 10-30% kaikesta matkailusta Liikuntamatkailutuotteissa tulee tapahtumaan voimakasta erikoistumista ja erilaistumista, sillä tuotepaketteja on pystyttävä rakentamaan vaativille ja toisistaan hyvin paljon poikkeaville asiakkaille. Nähtäväksi jää, minkälainen vaikutus kisojen järjestämisellä peräti kolmella eri paikkakunnalla tulee olemaan Helsingin ja erityisesti pienempien ottelupaikkakuntien Tampereen ja Turun matkailuimagoon. Matkailu ja erityisesti urheilutapahtumiin liittyvä matkailu on muuttumassa matkailuksi esimerkiksi Barcelonaan, Lontooseen tai vaikkapa Salt Lake Cityyn, Espanjan, Iso-Britannian tai Yhdysvaltojen sijaan. Varsinaisesti liikuntamatkailun tutkimuksesta alettiin kuitenkin puLIIKUNTA & TIEDE 5/2002 57
hua vasta 1990-luvun alkuvuosina. Liikuntamatkailuun liittyvät tutkimukset ovat edustaneet selkeimmin joko pohjoisamerikkalaista, australialaista/uusseelantilaista tai eurooppalaista suuntausta. Liikuntamatkailun kansainvälistä tutkimuskenttää on luonnehtinut selkeä mielenkiinnon kahtiajako. Edelleen, pohjoisamerikkalainen tutkimus on ollut pikemminkin urheilutapahtumien eri vaikutusten ja erityisesti taloudellisten vaikutusten arviointiin keskittyvää, kun taas Euroopassa on keskitytty liikuntamatkailun sosiaalisiin ja kulttuurisiin vaikutuksiin sekä moti. 58 LIIKUNTA& TIEDES/2002 Eurooppalaisissa tutkimuksissa puolestaan tutkimuskohteena on perinteisesti ollut aktiivinen liikuntamatkailu, jolla tarkoitetaan matkailijan omatoimista osallistumista kilpaurheiluun tai virkistysliikuntaan. Esimerkiksi yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa tutkimusten huomio on ensisijaisesti kiinnittynyt urheilutapahtumamatkailuun eli ns. passiiviseen liikuntamatkailuun
Tästä huolimatta liikuntamatkailun yliopistotasoinen koulutus nähdään yhdeksi tärkeäksi tulevaisuuden alaksi. Kansainvälinen olympiakomitea KOK järjesti yhteistyössä Maailman matkailuorganisaatio WTO :n kanssa konferenssin (World Conference on Sport & Tourism) Barcelonassa helmikuussa 2001. Liikuntamatkailua opiskelleet yliopisto-opiskelijat voivat oman kiinnostuksensa mukaisesti suuntautua periaatteessa samoille aloille kuin liikuntatai matkailuja vapaa-ajantieteitä opiskelleet yleensäkin. Vuosien 2002 ja 2004 välisenä aikana voivat brittiläisen Lutonin, ranskalaisen Montpellierin ja Jyväskylän yliopiston liikunta-alan opiskelijat yhdessä kanadalaisten Albertan, Manitoban ja Reginan yliopistojen kanssa toteuttaa liikuntamatkailuun liittyvää opiskelijavaihtoa. Näin on esimerkiksi Otagon yliopistossa Uudessa-Seelannissa. Alan tutkimukselle on vielä runsain mitoin haasteita lähitulevaisuudessa. --------------vaatiotekijöihin. Vierumäen urheiluopisto, mutta ainakaan suomalaisissa yliopistoissa animateur-opintoja ei juurikaan järjestetä. Tällä hetkellä on jo melko paljon yksittäisiin maihin ja alueisiin keskittyvistä tapaustutkimuksia, mutta kansainvälisten vertailujen ja niiden pohjalta tehtyjen globaalien yleistysten ja johtopäätösten määrä on vielä vähäinen. liittyviä matkailijan turvallisuusja terveysnäkö•• Jatkuu seuraavalla sivulla KOULUTUS HAKEE KOTIPESAA L iikuntamatkailun kansainvälinen yliopistotasoinen koulutus on tällä hetkellä verrattain vähäistä. Tuorein aloite kansainvälisen liikuntamatkailun koulutuksen kehittämiseksi käynnistettiin EU:n ja Kanadan koulutustuilla vuoden 2001 lopussa, kun kolme eurooppalaista ja kolme kanadalaista yliopistoa sai rahoitusta liikuntamatkailuun keskittyvien opiskelijavaihtojen ja intensiivikurssien järjestämiseksi. Konferenssiin osallistui noin 800 liikuntaja matkailualan asiantuntijaa yli sadasta eri maasta ympäri maailmaa. Liikuntamatkailun pääteemana konferenssissa oli nimenomaan alan tutkijoiden verkostoitumisen sekä pohjoisamerikkalaisten ja eurooppalaisten tutkimussuuntausten lähenemisen tärkeys. Vuonna 2001 järjestettiin liikuntamatkailun kansainvälisen tutkimuksen kehittymisen kannalta ainakin kaksi merkittävää tapahtumaa. Konferenssi oli yhtäältä merkittävä kannanotto liikuntamatkailun kansainvälisen huomion saavuttamiseksi, mutta toisaalta myös tilaisuus, jossa liikuntamatkailun tutkimustarpeita yksityiskohtaisesti esiteltiin ja perusteltiin. Myös alan tieteellinen julkaisutoiminta on vilkastunut viime vuosina. Tutkimuksia aktiivisesta ja passiivisesta liikuntamatkailusta tehdään entistä enemmän molemmilla mantereilla. Muutamat alempaa korkeakoulututkintoa tarjoavat yliopistot, esimerkiksi Thracen yliopisto Kreikassa on ottanut liikuntamatkailua sivuavia opintoja ohjelmiinsa niin sanotun animateurkoulutuksen ja -tutkimuksen puitteissa. (ks. Vaikka näistä yliopistoista Lutonin yliopistoa lukuun ottamatta kaikki tarjoavat liikuntamatkailun opintoja osana muita liikuntaja vapaa-aikahallinnon opintoja, nähdään projekti tärkeänä pilottina alan yliopistokoulutuksen kehittämisessä. Liikuntamatkailua voi jo kuitenkin opiskella melko monessa yliopistossa muutamien aineiden tai ainekokonaisuuksien puitteissa, yhdistettynä joko liikunta tieteisiin tai matkailun ja vapaaajan tieteisiin. Tällä hetkellä varsinaisia liikuntamatkailun pääainekoulutusohjelmia tarjoavat ainoastaan Lutonin yliopisto Iso-Britanniassa ja Southern Cross yliopisto Australiassa. Tyypillisesti liikuntamatkailun yliopistokoulutus onkin osa liikuntahallinnon tai -kasvatuksen opintoja. Haasteena voidaan pitää myös kansainvälisten vertailevien tutkimushankkeiden käynnistämistä, joiden edellytyksenä on muun muassa matkailun tilastoinnin kehittäminen kansainvälisiä vertailuja palvelevaksi. Olympic Review 2001.) Brittiläinen vapaa-ajan tutkimuksen verkosto LSA (Leisure Studies Association) järjesti Iso-Britanniassa toisen merkittävän liikuntamatkailun kansainväliset tutkijat koonneen konferenssin heinäkuussa 2001. Turvallista, terveellistä, ekologista liikuntamatkailua. Suomessa animateur-koulutusta antaa mm. Lähitulevaisuudessa tarvitaan tutkimusta yhtäältä turvallisuusnäkökulmista ja toisaalta kestävän kehityksen periaatteista. Gibsonin mukaan edellä mainittu kahtiajako on kuitenkin kaventumassa. LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 59. linkkiä onkin jo eräissä tutkimuksissa (mm. Liikuntamatkailun tämän hetkinen tutkimus on vielä joko liikunnan ja urheilun tai matkailun lähtökohdista kumpuavaa. Turvallisuusnäkökulmilla tarkoitetaan tässä sekä matkustamiseen ja tapahtumien järjestämiseen liittyviä turvallisuusseikkoja että varsinaiseen liikuntamatkailutuotteeseen tai -palveluun, esimerkiksi koskenlaskuun, moottorikelkkailuun, kiipeilyyn tms. Barcelonan tilaisuutta tieteellisemmin painottunut tapahtuma järjestettiin yhteistyössä Lutonin yliopiston kanssa. Vaikka liikunnan ja matkailun yhdistävää ns. Gibson mainitsee esimerkkeinä liikuntamatkailua käsittelevistä lehdistä muiden muassa vuodesta 1993 sähköisesti ilmestyneenJournal of Sport Tourism -lehden sekä erikoisnumerot Sport Management -alan lehdissä. Bui-Xuan & Pigeassou 1999) etsitty, ei liikuntamatkailu omana itsenäisenä tutkimusalueenaan ole vielä saanut jalansijaa
University of Montpellier 1. Standeven, Joy & De Knop, Paul (1999). Liikunnan harrastaminen vaihtelee myös maittain ja eri ikäryhmissä. Volume 17, No 2, 155-170. Eläkeläisten osuus liikuntamatkailussa tulee kasvamaan, mikä myös asettaa uusia haasteita matkailupalvelujen kehittämiselle. Joitain arvioita liikuntamatkailun tulevaisuudesta on kuitenkin tehty. kulmia. Päähuomio passiivisessa urheilutapahtumamatkailussa tulisi taas entistä enemmän kiinnittää tapahtumien globaalin imagon etsimiseen. vehmas@sport.jyu.fi Lähteet: Bui-Xuan, G & Pigeassou, C. 'Sport & Tourism' Portfolio. Liikuntamatkojen kohdemaina on muun matkailun tavoin yhä useammin uudet, avautumassa olevat markkinataloudet, kuten esimerkiksi Venäjä, Kiina ja muut Aasian maat. Uudet trendit ja entistä houkuttelevammat matkailunmuodot ja tuotteet voivat syrjäyttää liikuntamatkailun suosion. (1998). Sport Tourism: Global Connections. Gibson, Heather J. Onko liikuntamatkailun kehityttävä massaturismiksi, jotta se olisi taloudellisesti, tutkimuksellisesti tai julkisen matkailun kehittämistyön kannalta mielenkiintoista. Nähdäänkö esimerkiksi kansallisten erityispiirteiden huomioonottaminen matkailupalvelujen kehittämisessä ja markkinoinnissa globalisaation vastustamisena. Onko liikuntamatkailupalvelujen kehityttävä globaaliin suuntaan, jotta niillä olisi menestymisedellytyksiä. Sport Tourism. Tulevaisuuden liikuntamatkailijan sanotaan myös olevan entistä vaativampi asiakas palvelun laadun suhteen, tyypillinen liikuntamatkailija haluaa tulla kohdelluksi yksilönä eikä massaturistina. Kestävän kehityksen periaatteet ovat mielenkiintoisia pohdittaessa liikunnan ja urheilun ympäristövaikutuksia sekä matkailun sosio-kulttuurisia vaikutuksia. Matkailusta aiheutuu jo sinänsä ympäristön kuormitusta ja saastuttamista. Epistemological issues in sports tourism: a challenge for a new scientific field. Unpublished working paper. Human Kinetics.. Määrän arvioidaan kasvavan tulevaisuudessa. Myös liikuntapaikkojen rakentaminen ja urheilutapahtumien järjestäminen sekä liikuntamatkailun suuntautuminen yhä useammin entuudestaan koskemattomille luonnonalueille kuormittaa luontoa. HANNA VEHMAS, VTM Liikuntasosiologian assistentti Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto puh: 014-2602037 sähköposti: hanna. Gibson, Heather. (mm. (1999). Kysynnän nopea kasvu alalla saattaa johtaa tuotteiden kopiointiin, laadunvalvonnan heikkenemiseen ja siten turvallisuusriskien ottamiseen. Liikuntamatkailu rasittaa ympäristöä. Kestävän 60 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 kehityksen periaatteiden huomioonottaminen erityisesti ympäristönsuojelussa on myös tulevaisuuden haaste. Liikuntamatkailuun voidaan myös arvioida liittyvän tietynasteista spontaanisuutta; yhä useammin liikuntamatkojen kesto on lyhyt, lähinnä viikonloppu tai pitkä viikonloppu. Gibson 1998, 160, 165; Standeven & De Knop 1999, 342-348.) Liikuntamatkailutuotteissa tulee tapahtumaan voimakasta erikoistumista ja erilaistumista, sillä tuotepaketteja on pystyttävä rakentamaan vaativille ja toisistaan hyvin paljon poikkeaville asiakkaille. (Standeven & De Knop 1999, 342348.) Tulevaisuuden liikuntamatkatuotteiden ja -palvelujen haasteena on terveydellisten ja turvallisuustekijöiden huomioiminen sekä turvallisuusriskien minimoiminen. Ala on riippuvainen yleisistä matkailun, talouden ja kansainvälisen politiikan suhdanteista. XXVll-38, April-May 2001, International Olympic Committee, 5-27. Active Sport tourism: who participates. nostalgiamatkailun tutkimuksessa puolestaan olisi matkailijaja kohdeprofiloinnin lisäksi mielenkiintoista pohtia ja arvioida tämän matkailunmuodon merkitystä nimenomaan globalisaation vastareaktiona. Kysymys herää, onko liikuntamatkailulla ylipäätään tulevaisuutta ilman kansainvälisten vaatimusten huomioonottamista. Edelleen, liikuntamatkailijoiden profiilin arvioidaan muuttuvan entistä moni-ilmeisemmäksi, mikä saattaa muovata tämän hetkistä liikuntamatkailijasta piirrettyä jossain määrin elitististä muotokuvaa. The Journal of Leisure studies. Gibsonin mukaan aktiivinen liikuntamatkailu tarvitsee tulevaisuudessa entistä enemmän tutkimuksia yksittäisten lajien, kuten esimerkiksi alppihiihdon ja golfin aiheuttamista sosio-kulttuurista ja ympäristöllisistä vaikutuksista. Erityisesti urheilutapahtumiin liittyvä matkailu on muuttumassa matkailuksi esimerkiksi Barcelonaan, Lontooseen tai vaikkapa Salt Lake Cityyn, Espanjan, Iso-Britannian tai Yhdysvaltojen sijaan. Mitä globaalilla liikuntamatkailutuotteella tai globalisaation suunnalla tässä yhteydessä tarkalleen ottaen tarkoitetaan, jäi Gibsonin esityksessä kuitenkin määrittelemättä. Key note presentation at the 10th EASM (European Association for Sport Management) Congress in Jyväskylä, Finland, September 6, 2002. Olympic review (2001). Ns. (2002). Liikuntamatkailun muodosta, matkailijan kansallisuudesta ja matkailun tilastointitavasta riippuen liikuntamatkailijoiden osuudeksi arvioidaan tällä hetkellä noin 10-30% kaikesta matkailusta. Proposal to the special theme issue "Foundation of Sports Tourism"
Liikunta ei ole itsetarkoitus, vaan osa kokonaisuutta, näyttelijäntyötä. Osa sieti kidutusta hampaat irvessä. Jotkut palvoivat ankaraa opettajaa sankarinaan. Liikkumisen pelko Kun tuore näyttelijäopiskelija aloittaa opinnot Teatterikoulussa Kumpulainen törmää toistuvasti samaan vanhaan ongelmaan. Rajat olivat tiukat, eikä niistä tingitty. Muutamat lähtivät koulusta ovet paukkuen. Koulun oppilaat juoksevat cooperin-testin yhä edelleen, tosin tällä kertaa omasta vapaasta tahdostaan ja ilman tulospakkoa. Turkan metodi on monessa suhteessa hirveän mielenkiintoinen ja hieno. Poikien piti juosta 12 minuutin aikana 3000 metriä ja tyttöjen 2500 metriä. Näyttelijöiden liikunnanopetus ainakin Helsingin Teatterikoulussa on poikkeuksellisen monipuolista. Samalla tavalla kuin heistä pitäisi tulla itsenäisiä, omasta työstään vastaavia näyttelijöitä. H aluaisin että oppilaistani tulisi itsenäisiä liikkujia. Oppilaat ovat opiskelleet ainakin aikidoa, flamencoa sekä stunttityötä. Nyt testi juostaan heti opintojen alussa alkavalla liike/ääni-jaksolla sekä kuusi viikkoa myöhemmin jakson lopussa. Myöhemmässä vaiheessa näyttelijät tanssivat, miekkailevat ja harjoittelevat akrobatiaa. Jenkkaa lenkkipolulla Mielenkiintoinen näyttelijän liikkumistapa ja fyysinen toiminta ei välttämättä ollenkaan perustu hyvään, loistavaan koordinaatioon, akrobaattisiin tai muihin erityisiin liikunnallisiin taitoihin, vaan nimenomaan siihen ominaislahjakkuuteen, mikä liittyy näyttelemiseen, Kumpulainen korostaa. Puhuttiin jopa Turkan opetuslapsista. Yritän koko ajan saada oppilaan uteliaisuuden heräämään. Turkka oli ankara opettaja, isähahmo joka valvoi tarkasti oppilaidensa tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Koulussa järjestetään myös erilaisia lyhytkursseja. Mikä tahansa liikuntamateriaali on hyväksi näyttelijälle, jos näyttelijä itse muuntaa liikemateriaalin sopivaksi siihen, mitä tavoittelee. Samalla tehdään havaintoja, onko se tehty työ ollut itsenäistä, Kumpulainen sanoo. Mutta itse vierastin sitä valtavan autoritääristä perusasetelmaa. Liike/ääni-jakson aikana tutkitaan miten fyysistä kuntoa, tässä tapauksessa maksimaalista hapenottokykyä voidaan systemaattisesti kehittää kuuden viikon aikana. Hiki virtasi, oppilaat pelkäsivät ja media kauhisteli mestarin julmia menetelmiä. Liike/äänijaksolla oleellista on nimenomaan liikunnan, puheen ja osittain jopa laulunopetuksen yhdistäminen samoille tunneille. Välillä aina mietin, miksi meille tulee oppilaiksi LIIKUNTA & TIEDE 5/'2002 61. Kun valta vaihtui, myös Kumpulainen sai ideansa paremmin esiin. Nyt ilmapiiri koulussa on erilainen. Tunneille ei ollut pääsyä, jos testi oli suorittamatta. Koulutuksen aikana perehdytään juoksemisen eri tekniikoihin, hypätään korkeutta ja pituutta sekä perehdytään erilaisiin heittoja nostotapoihin. Opettelemme esimerkiksi polkan askelta ja analysoimme mitä siinä on yhteistä puolivoltin vauhtiaskeleen ja sen ponnistuksen kanssa, Kumpulainen kertoo. Turkka ja Cooper pelottivat Ehkä kuuluisin Turkan kauden pelote oli Cooperintesti. Oppilaat eivät suinkaan olleet laiskoja, siitä olin aivan vakuuttunut, koska näin sen hyvin läheltä, Kumpulainen vakuuttaa. Näyttämöliikunta on kuin akrobatiaa •• enemman TEKSTI: MATTI LUOMA, KUVAT: SAKARI VIIKA Teatterin tekemisessä on olennaista ymmärtää, että mielenkiintoinen liikkuja lavalla ei ole sama asia kuin fyysinen virtuoosi, sanoo Seppo Kumpulainen. Hän myös valmistelee parhaillaan väitöskirjaa suomalaisesta näyttämöliikunnasta. Malli tuotti monelle nuorelle suurta ahdistusta. Moni asia teatterikoulun liikunnanopetuksessa on vuosien varrella muuttunut. -Yritän olla asiantuntija, joka tarjoutuu käytettäväksi tässä itsetutkiskeluprosessissa, jota tämä opiskelu on. Kumpulainen on opettanut liikuntaa Helsingin Teatterikorkeakoulun oppilaille jo parikymmentä vuotta. Jouko Turkan aikana juostiin ja punnerrettiin. Juoksutreenien ohessa tanssitaan vaikkapa jenkkaa pitkin metsäpolkuja. Lähtökohta oli, että on tällainen ankara isä, joka epäilee opiskelijoita mahdollisesta laiskuudesta. Peruskoulun ja lukion liikunnanopetuksen runtelemat nuoret tuntevat pelkoa liikuntaa kohtaan. Turkan käyttämä oppilaiden näännyttämistaktiikka sai Kumpulaisen pohtimaan uusia keinoja koulun liikuntakasvatuksen muuttamiseksi
Mikä tahansa liikuntamateriaali on hyväksi näyttelijälle, jos hän itse muuntaa sen taivoitteisiinsa sopivaksi. Kumpulainen korostaa että liikuntakasvatus ja huippu-urheilu ovat erittäin kaukana toisistaan. Pitäisi yrittää hyvin ymmärtäväisellä katseella nähdä niiden suojamuurien läpi. Oppilaiden mielissä elää jatkuvasti nämä samat kauhut kilpailemisesta ja siitä, että on aina valittu viimeisenä pesäpallojoukkueeseen. Liian usein opettaja joutuu järjestyspoliisin rooliin. Samalla Kum. Suomalainen hakee oppia Euroopasta Parhaillaan Kumpulainen valmistelee väitöskirjaa, jonka aiheena on näyttämöliikunta. On niin oleellisen tärkeää, että lapsi tai nuori otetaan huomioon kokonaisena persoonana. Liikunnanopettajan tehtävä on vaikea. Väitöskirjassa hän tutkii, kuinka suomalainen näyttämöliikunnan opetus on kehittynyt vuodesta 1965 tähän päivään. motivoiva liikunnanopetus voisi toteutua. Nykyisissä olosuhteissa itsestään epävarman oppilaan motivoiminen aktiiviseksi liikkujaksi on aika hurja tehtävä, Kumpulainen myöntää. niin paljon liikunnan vihaajia. Samalla hän myöntää, että olosuhteet kouluissa ovat usein erittäin hankalat. -Jos ajattelen omaa kehitystäni, myös minulta on kulunut todella pitkä aika tämän asian oivaltamiseen. Oppilasryhmät ovat suuria ja liikuntatunteja on aivan liian vähän, jotta yksilöllinen, 62 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 --------Yritän saada oppilaan uteliaisuuden heräämään
Oleellista on liikunnan, puheen ja jopa laulunopetuksen yhdistäminen. Haastatteluiden perusteella näyttäisi, että neuvostoliittolaiseen näyttämöliikuntaperinteeseen ei ole ollut juuri minkäänlaista koulutuksellista yhteyttä. LIIKUNTA & TIEDES/2002 63. Tarkiainen tuli Teatterikoulun liikunnan opettajaksi vuonna 1965. Suomessa näyttämöliikunnan opettajina voimistelunopettajilla on ollut erittäin vahva rooli. Muualla Euroopassa opettajina ovat toimineet useammin liikuntaan erikoistuneet näyttelijät sekä tanssijat. Aina on ollut joku entusiasti, joka on lähtenyt opiskelemaan ulkomaille ja samalla uudet opit ovat levinneet Suomeen, Kumpulainen kertoo. ]alkanen ja Tarkiainen kehittivät yhdessä pitkään muun muassa näyttämötaisteluiden opetusta. Kumpulainen on itsekin opiskellut itäisen tradition mukaisessa koulussa Sofian teatterija filmi-instituutissa Bulgariassa yhden lukuvuoden 1982-83. pulainen vertaa suomalaista koulutusta eurooppalaiseen traditioon. Hän toi kouluun akrobatian. kylän yliopistosta. Tarkiainen oli huippuvoimistelija ja muun muassa Portugalin maajoukkueen valmentaja. Eli millaisia vaikutteita suomalaiset ovat Euroopasta hakeneet. Jo sitä ennen hän oli valmistunut liikunnanopettajaksi JyväsLiike/ääni -jakson aikana tutkitaan miten fyysistä kuntoa voidaan kehittää. Kumpulaisen mukaan yllättävää on, että entisen Neuvostoliiton vaikutus suomalaiseen näyttämöliikuntatraditioon on verrattain vähäinen. Kumpulaisen mukaan erityisesti Antti Tarkiaisella on ollut erittäin suuri vaikutus suomalaisen näyttämöliikunnan opetuksen kehittämiseen. Meillä on ollut hyvinkin vankat siteet Eurooppaan jo aina 1950-luvulta asti. Tarkiainen myös opiskeli Pariisissa Jacques Lecoqin koulussa pantomiimia ja fyysistä ilmaisua. Tarkiaisen lisäksi samoihin aikoihin koulussa opettivat voimistelunopettaja ja tanssija Elsa Sara sekä miekkailunopettaja Kauko ]alkanen. Vaikka Teatterikoulu muuten radikaalivaiheessaan 1970luvulla otti paljonkin aatteellisia vaikutteita idästä
Hän haluaa kehittää liikuntayksikköä tulevaisuutta ennakoivana asiantuntijajoukkona, joka ohjauksessaan nojaa erityisesti tiedon jakamiseen. Nykyään panostetaan suurempien linjojen vetämiseen ja uskotaan informaatio-ohjauksen riittävyyteen, tiivistää Mattila. Opetusministeriö avasi ja valvoi tietä kansainväliseen yhteistyöhön. Raija Mattila valmentaa liikuntayksiköstä tulevaisuuden tietojoukkuetta Teksti:TEIJO PYYKKÖNEN, piirrokset: ARTO NYYSSÖNEN Raija Mattila ei tyydy opetusministeriön liikuntayksikön leidimäiseksi keulakuvaksi. Mattilaa sen sijaan vieroksutaan, koska hänen ansionsa ovat paljolti ulkomaisilla kentillä hankittuja. Ministeriö on Mattilan mukaan nykyään aivan eri työpaikka kuin hänen aloittaessaan 1970-luvun lopussa. Liikunnan eri mahdollisuudet ymmärretään nykyään paljon paremmin kuin takavuosina. Ehkä syynä oli se, että kummatkin hakijat ovat eittämättä päteviä ja pystyviä. aija Mattilan ja Timo Haukilahden kisatessa opetusministeriön liikuntayksikön johtajan paikasta keväällä 2002, hätäisimmät näkivät kamppailussa värikkään ja armottoman liikuntapolitiikan uuden tulemisen. Ulkomaille mentiin Mattilan uran alkuaikoina vain ministeriön kautta. Maailma on vihdoin avautunut, miksi me pyrkisimme sulkemaan sitä, hän kysyy. Yhteiskunnan yksilökeskeisyys !/J on hänen mielestään nakerta. Suomen Urheilulehden "Musta Hevonen" kirjoitti toukokuussa ilmoille urheilun järjestöjyrien julkisen toiveen ja syvimmän pelon: virkaa hoitanut Haukilahti on ehtinyt tulla tutuksi ja kelpaa urheiluväelle laidasta laitaan. Aiemmin ei myöskään harrastettu nykyisenkaltaista yhteiskunnallisen vastuun ottamista eli päätösten sitomista hallitusohjelmaan tai yhteisesti haluttuun hyvinvointikehitykseen. Jämäkäksi ja räväkäksi luonnehdittu Mattila korostaa mieluummin tekemistä kuin näkymistä. Hän on nähnyt maailman muuttuvan ja liikunnan sen mukana: 23 vuotta valtionhallinnossa siitä 21 vuotta liikuntakysymysten pa64 LIIKUNTA&TIEDES/2002 rissa. Sitä ennen seitsemän vuotta Liikuntatieteellisessä Seurassa "liikuntapolitiikan oppikoulussa''. Vielä mukana oleville liikunta-aktiiveille on jäänyt vapaaehtoistyöksi kohtuuttoman raskas tehtävä, toteaa Mattila. Ennen hakemuksia tutkittiin suurennuslasilla ja liikuntaväki pidettiin ruodussa resurssiohjauksella. Myös liikuntayksikön karavaani kulkee ilman räksytystä. Sitoutuminen liikunnan vapaaehtoistyöhön on löystynyt ja lyhentynyt. Tästä Mattila ei osaa olla huolissaan. Liikuntaparatiisista Mattila löytää myös varjoja. Mattila valittiin, mutta pulinat jäivät vähiin. Toki johtajan valintaprosessi lisäsi virtaa yksikön käytäväkeskusteluihin, mutta se vasta outoa olisi ollut, jos valinnasta ei olisi irronnut jutun juurta, kuittaa eräs liikuntayksikön henkilökuntaan kuuluva johtajakeskustelun vaikutukset. Parempaan suuntaan on Mattilan mielestä mennyt myös ymmärrys liikuntakulttuurin olemuksesta ja tavoitteista. Ennen oli ennen, mutta nyt on nyt Kokemuksen puutteesta Mattilaa ei ainakaan voi syyttää. Nykyään liikuntayhteisöt hoitavat suhteensa ulkomaille suoraan ohi valtiovallan. Liikuntakulttuurin moninaisuus tuottaa toki lisää työtä ja koordinointiongelmia, mutta samalla liikuntakulttuurista jokainen voi löytää itselleen sopivaa iloa ja harrastetta. Tuilessani ministeriöön liikunnan kansainväliset yhteydet hoidettiin lähestulkoon kaikki valtionhallinnon kautta Suomen virallisen ulkopolitiikan mukaisesti, Mattila muistelee. Valitusvirsiin ei löydy särmikkäitä säkeitä. Mattilan kansainvälisiä ansioita ei toki kiistetä, mutta sitä pelätään, että kansainvälisyyden vuoksi osa suomalaisen urheilun niukkuudesta jaetaan pian Bangladeshin hockeyvarusteisiin, hehkutti Musta Hevonen
Mattila ei kuitenkaan näe tarvetta parantaa ministeriön julkisuuskuvaa erityisillä julkisuuskampanjoilla. Ilme värähtämättä Mattila totesi: kolme vuorokautta. Tuntematon hotelli oli varattu ministeriön kautta ja ilmeisesti puhelinluetteloa satunnaisesti selaamalla. Hallinto on aina jonkin verran jäljessä elävästä elämästä, mutta näin se turvaa pysyvyyttä, linjakasta jatkuvuutta, Mattila toteaa. Liikuntayksikön sisältä irtoavat lähes identtiset arvioit: jämäkkä, toimeen tarttuva, pitkäjänteinen, hyvä kuuntelemaan, muutosten hallitsija. Turhan hötkyilyn välttäminen ei hänen mielestään kuitenkaan merkitse sitä, etteikö ministeriö voisi olla eturivissä kun tulevaisuutta hahmotellaan. Vaikka laatusanat putoilevat ilman pienintäkään diivailua, asia on pakko tarkistaa. Hän näkeekin työyhteisönsä mielellään laadun varmistajana. Yhteisyyden uusi löytäminen on yksi tämän päivän liikunnan suurimpia haasteita, Mattila linjaa. Jo pari vuosikymmentä sitten Mattilaan tutustunut ja liikuntapolitiikassa toiminut vaikuttaja kuvaa Mattilan olleen jo tuolloin "suora ja reilu gimma", joka ei ole myöhemminkään sortunut ylinaisellisiin hörhöilyihin tai teeskentelyyn. Reilu gimma, pedantti bossi Mattila ei halua arvioida itseään johtajana, mutta kertoo kyllä tulokset testeistä, joita hänelle on työurallaan tehty useita: päättäväinen, luotettava, oikeudenmukainen, kokonaisuudet hahmottava, .... Sivulause osoittaa, että Mattilan vierailu opetusministeriön taideja kulttuuriperintöyksikön johtajana vuosina 2000-02 ei ollut turha. Ministeriön liikuntayksikkö toimii järjestöjen ja yhteisöjen kautta, luomme edellytyksiä yhteiskunnallisesti perustellulle liikuntatoiminnalle. Ministeriön tehtävänä on turvata olevaa ja hyväksi havaittua. On ymmärrettävää, että kansalaisten käsitykset ministeriön tekemisistä saattavat jäädä yksipuolisiksi ja puutteellisiksi, hän tunnustaa. Esimerkin hän tarjoilee ':~ Ranskaan suuntautuneelta viralliselta liikuntamatkalta joskus 1980luvun alusta. Liikuntayksikön tehtäväkenttä ulottuu koko väestöön, joten emme voi poukkoilla kulloinkin äänekkäimmän intressiryhmän mukaan. nut myös liikunnan yhteisöllisyyttä, joka aiemmin kuului olennaisena osana liikuntaseuratoimintaan. Sen sijaan liikuntakentän aktiivisilta toimijoilta Mattila edellyttää koko liikuntakulttuurin kattavaa näkemystä eikä vain omien intressien esiintuomista. Nykyään ministeriöltä odotetaan taloudellisen tuen ohella entistä enemmän tietotukea. Liikuntayksikkökin on otsikoissa yleensä vain silloin kun media kaipaa selitystä ongelmiin. Vaikka peräänkuulutamme keskustelua ja kuuntelemme perusteltua kritiikkiä, niin kaikenlaisiin median innolla ruokkimiin keskusteluihin emme halua puuttua, rajaa Mattila. Tällaisten asioiden vastakkainasettelu on poliitikkojen työtä, virkamiehet tulevat mukaan vasta kun keskustellaan "oman" hallinnonalan sisällä. Mattila on tyytyväinen yksikkönsä alttiuteen ja kykyyn keskustella liikuntakysymyksistä. Vaikka Mattila on pettynyt Olympiastadionin kattamisesta käydyn keskustelun tasoon erityisesti tiedotusvälineissä, hän kysymättä ilmoittaa kannattavansa takasuoran katsomon kattamista jos rakennustaiteelliset arvot otetaan huomioon. Tulevaisuuden ennakointi ja siihen liittyvän tiedon kerääminen ovat olennainen osa informaatio-ohjausta, muistuttaa Mattila. Yksikön viranhaltijoita haastatellaan, kun poliitikko päättää hänelle läheisen golfkentän tuesta, suomalainen narahtaa dopingista tai jonkun stadionin katolle ei löydy maksajaa. "Muuten olen sitä mieltä, että Stadion tulisi kattaa" Opetusministeriö on kuten valtionhallinto yleensä kansalaisille etäinen eikä sen maine ole ehkä parhain mahdollinen. Nyt ministeriöstä löytyy myös kykyä kirjoittaa asiat auki, tunnustaa pitkään ministeriön toimintaa seurannut ja papereita lukenut liikuntavaikuttaja. Strategioita ja suunnitelmia syntyy. Mattila on hänen mukaansa aina sopeutunut sujuvasti ja nopeasti muuttuneisiin , olosuhteisiin. Ehkä vielä on otettava etäisyyttä ja haettava arvioita valtionhallinnon ulkopuolelta. LIIKUNTA & TIEDE 5/2002 65. Vastaanottovirkailija katsahti hieman pitkään huolellisen näköistä naista ja kahta miestä, mutta kysyi tavanomaiseen tapaan: montako tuntia. Ministeriön edustajana Mattila johdatti kolmihenkisen suomalaisvaltuuskunnan Pariisissa lentoasemalta hotelliin. Näkemystä ministeriössä on aina löytynyt. Hän ei mielellään lähtisi punnitsemaan sitä, tulisiko yhteiskunnan varoja käyttää syöpäpotilaiden hoitoon tai Olympiastadionin kattamiseen. Hotelli sattui sijaitsemaan keskellä punaisten lyhtyjen aluetta, mutta koska huoneet oli varattu ja maksettu, valtuuskunta astui Mattilan johdolla sisään
Mattilalla ei koskaan ole ollut nuoren vihaisen naisen maineessa, vaikka on väriä tunnustanut ja naisia puolustanut. Liikunnan vientituotteiksi Mattila kelpuuttaisi suomalaisen tavan ymmärtää liikunnan laajat terveysym. Valta ei vapauta vastuusta Mattila ei epäile hetkeäkään kun kysytään onko virkamiehellä valtaa. Valitettavasti palaute on meillä usein yksisilmäistä, hän toteaa. Kerron mielelläni suomalaisesta liikkuvasta kansasta ja vapaaehtoisuuteen pohjautuvasta kansalaistoiminnasta. Voin ylpeyttä peittelemättä kertoa suomalaisten liikuntapaikkaja urheiluopistoverkostoista. Ja kehtaan häpeämättä kehua huippu-urheilijoitamme, listaa Mattila. __ ,f ... I \ t i I t ' l tilainen poliitikko Benjamin Disraeli jo 1800-luvulla. Vaikka Mattila on tunnetusti rohkea ja rempseäkin, niin työasioissa hänellä on taipumusta olla pedantti, pilkut hän haluaa kohdalleen, muistelee eräs Mattilan entisistä esimiehistä. Ehkä se on taannut maineen "hyvänä jätkänä". Jos hän ei sitä tee, sen tekevät kyllä valtionapua hakeneet, Mattila uskoo. 1 i t } l \ Liikuntayksikön strategiset kärki hankkeet (1) • Liikunnan kansalaistoiminnan elinvoimaisuus muuttuvassa toimintaympäristössä (2) • Lasten ja nuorten eettisesti ja kasvatuksellisesti kestävä liikunta (3) • Aikuisväestön ja ikääntyvien terveyden sekä työja toimintakyvyn edistäminen liikunnan avulla (4) • Huippu-urheilun eettisen perustan vahvistaminen ja huippu-urheilujärjestelmän kehittä1 J minen , (Liikuntayksikön strategia 2001-03) ,;_,.--~· ... tusministeriön liikuntayksikkö edistää koko J.l väestön hyvinvointia liikunnan avulla johta1 maila, kehittämällä ja koordinoimalla edellyJ tysten luomista liikuntakulttuurissa. Huolissaan hän on suomalaisen koululiikunnan tilasta ja arkiliikunnan vähentymisestä. Päätöksenteossa millään tiedolla ei ole hänen mukaansa erityisasemaa toisen suhteen. Suomalaisessa liikunnassa on niin paljon hyvää, että mieLlelläni vietän sen parissa jäljellä olevan työ2 urani. Virkamies käyttää esityksensä tukena sitä tietoa, mikä annetun ajan puitteissa on mahdollista. Kentällä on aina huomattavasti enemmän odotuksia valtiovallan suuntaan kuin on mahdollista tehdä myönteisiä päätöksiä. Myös suomalaiset voisivat Mattilan mielestä oppia jotain ulkomailta. Tottakai virkamiehellä on valtaa ja joskus paljonkin. vaikutukset ja sen, että vähäinenkin liikunta on hyväksi. Ehkä jotain räväkkyyteen viittaavaa myös Mattila tunnistaa itsestään, koska arvelee yksikkönsä odottavan häneltä jotain uutta, ehkä jotain reipasta ja yllättävääkin. Päätökset tehdään virkamiesten esityksistä ja usein niiden mukaisesti, hän muistuttaa. Liikuntayksikössä kuten muuallakin on nykyään niin kiireinen työtahti, ettei virkamiehille jää useinkaan aikaa tutustua syvällisesti alan kehitystrendeihin ja tutkimuksiin, hän huokaa. Liikuntamatkailu ollaan Suomessa vasta löytämässä ja ulkomailta voisi tuottaa toimivia esimerkkejä siihenkin. Jo pienillä asioilla voidaan saada näkyvää aikaan aina ei tarvitse reuhtoa täysillä ja tuntitolkulla. Mattila ei usko, että valta pääsee humalluttamaan liikunnan virkamiestä. Jokaisessa tapauksessa tieto ja kokemukset, johon esitykset perustetaan, punnitaan erikseen. Tulevaisuutensa Mattila näkisi mielellään liikuntatyön parissa. Toki kaikilla on oikeus arvioida ministeriön ratkaisuja ja perusteluja, mutta itse en jaksa innostua arvostelusta, jonka tavoitteena on vain kriitikon omien tavoitteiden turvaaminen. -'Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä valtionhallinnossa tehdään, olemme kansalaisille vastuullisia ja heitä varten olemassa. Myös kouluikäisten liikuttamiseen on ulkomailta opittavissa ideoita suomalaisten ratkaisujen pohjiksi, Mattila arvelee. Mattila ei kuitenkaan pelkää, että liikunnan virkamiesten valta olisi hiipumassa, vaikka heidän tekemisiään arvioidaan avoimemmin kuin takavuosina. Toisaalta suomalaisessa liikunnassa ·~ on vielä sen verran tehtävää, että siinä riittää hommaa jäljellä oleviksi työvuosiksi, arvelee Mattila.. Eniten analyyttistä ja arvioivaa palautetta Mattila toivoisi tutkijayhteisöiltä, koska heillä pitäisi olla parhaat edellytykset hahmottaa kokonaisuuksia ja suhteuttaa eri tekemiset laajempiin yhteyksiin. Iän myötä Mattila on myös tullut varovaisemmaksi, mikä toisaalta lienee ihmisille tyypillistä, hän jatkaa. Eväät seitsemän vuoden onnehen Mattila ei kansainvälisillä neuvottelukentillä häpeä olla suomalainen. ,~~--y~~~,_y,-.,. Liikuntapaikkarakentamisen alueella on maailmalla tehty paljon mielenkiintoisia ja poikkeavia ratkaisuja, joista osalla voisi olla sovellusarvoa Suomessakin. Virkamiehen kannalta sellainen tieto, joka taipuu helposti päätöksenteon perusteeksi, on tietysti tervetullutta, Mattila analysoi. .. Vastuullinen virkamies joutuu koko ajan punnitsemaan tekemisiään. Valtionhallinnon toimenpiteiden arviointi on hänen mielestään tervetullutta. Mitä enemmän teistä puhutaan, sitä vähemmän teillä on valtaa, totesi englanr ~:;::~io~l l"' Valtioneuvoston strategisena yksikkönä ope1 6 6 LIIKUNTA & TIEDE 5/2002
Hän toimii laboratorionjohtajana ja yksikön vetäjänä Kansanterveyslaitoksen terveyden edistämisen tutkimusyksikössä. VASTAUS LÄHETYS Sopimus 00250-4 3 00003 Helsinki. Stadion, Eteläkaanre, 00250 Helsinki tai faksaa (09 4542 7222) sähköpostita (tuula.valli.lts@stadion.fi) tai soita (09 4542 720) toimistoomme. 1961) on valittu Liikuntatieteellisen Seuran viestintäpäälliköksi. * Laboratorionjohtaja Antti Uutela, vpj. 014-2602033, vuolle@pallo.jyu.fi opiskelijavuosit ilaus 22 euroa/2003O (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Liityn Liikuntatieteelliseen Seuraan jäseneksi 30 euroa /2003 opiskelijajäseneksi 21 euroa /2003 ( edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi t ai valokopio siitä) Muutan tilaukseni jatkuvaksi O Peruutan tilaukseni O Eroan L TS:n jäsenyydestä Muutan osoitteeni O alkaen / 2003 Lah jatilauksen saaja / Uusi osoite Sukunimi Jakeluosoite Posti numero Puhelin Tilauksen maksaja / Vanha osoite / Osoitelipuke Sukunimi Jakeluosoite Posti numero Puhelin Alleki~oitus Etunimi Postitoimipaikka Et unimi Postit oimipaikka Täytä lomake ja lähetä tietosi Liikuntatieteelliseen Seuraan, os. Viestintäpäällikön toimi tuli avoimeksi viestintäpäällikkö Arto Tiihosen siirryttyä lokakuussa 2002 tutkijaksi Lahden ammattikorkeakouluun Liikuntainstituutti Pajulahteen. Lisätietoja: pääsihteeri Teijo Pyykkönen, puh. Liikuntatietellinen Seura, Stadion, Eteläkaarre, FIN-00250 Helsinki * tel 09 4542 720 * fax 09 -4542 7222, * sähköposti: lts@stadion.fi * internet: http://www.stadion.fi/LTS Pauli Vuolle jatkaa Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtajana 2003 Professori Pauli Vuolle on valittu Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtajaksi vuodeksi 2003. Liikuntatieteellisen Seuran hallitus vuodelle 2003 (suluissa henkilökohtainen varajäsen): * Professori Pauli Vuolle, pj. Hän on toiminut seuran puheenjohtajana myös vuonna 2002. Vuolle (s.1939) on Jyväskylän yliopiston liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen johtaja. Seuran varapuheenjohtajaksi vuodeksi 2003 on valittu valtiotieteen tohtori ja sosiaalipsykologian dosentti Antti Uutela (s. 09 4542 721 1, 040-524 9401, teijo.pyykkonen.lts@stadion.fi tai puheenjohtaja Pauli Vuolle, puh. liikuntatoimenjohtaja Jouni Airola) * Palvelujohtaja Jukka Viitasalo (koulutusohjelmajohtaja Erkka Westerlund) JARI KANERVA VIESTINTÄPÄÄLLIKÖKSI Filosofian maisteri Jari Kanerva (s. *Koulutusjohtaja Reijo Häyrinen (opiskelija Susanna Lahtela) * Erikoistutkija Pasi Koski (opiskelija Henri Latonen) * Ylilääkäri Urho Kujala (ylilääkäri Olli Heinonen) * Yhteyspäällikkö Merja Palkama (assistentti Hanna Vehmas) * Järjestösihteeri Erkki Partanen (nuorisopäällikkö Tanja Kari) P a I v e Tilaan Liikunta & Tiede -lehden O ITSELLENI LAHJAKSI vuositilaus 35 euroa/2003 kestotilaus 31 euroa/2003 * Projektipäällikkö Tuula Segercrantz (rehtori Kristiina Tuhkanen) * Erikoistutkija Jaana Suni (vt. 1946). Hän työskentelee Suomen Urheilumuseosäätiössä osastonjohtajana vastuualueinaan Suomen Urheilukirjaston ja Tietopalvelun toimintojen johtaminen. Kiitos! Liikuntatieteellinen Seura ry. Kanerva aloittaa seuran palveluksessa 2.1.2003
Suomi kiittää.. ' Opetusministeriö jakaa tänäkin vuonna veikkausvarat n. Se on joka päivä yli miljoona euroa. 380 miljoonaa euroa taiteelle, urheilulle,, tieteelle ja nuorisotyölle