Liikunta & Tiede 5/2004 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Parhaat kiitokset XIII Liikuntalääketieteen päivien osanottajille ja vesiliikunnan tutkijoille ja kehittäjille, joiden työn tuloksista raportoimme tämän lehden palstoilla. Vesi stimuloi lasten kokonaisvaltaista kehitystä. Vesiliikuntaa käsittelevälle tiedolle tuntuu olevan tarvetta. LIIKU NTALAAKETI EDE JA VESI LIIKUNTA TERVEYDEN ASIALLA KARI L. Nuorille tutkijoille päivät ovat tärkeä väylä liikunta(lääke)tieteen maailmaan ja erinomainen foorumi tutkimustiedon tieteelliselle esittämiselle omalla 2 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 äidinkielellä ennen kansainvälisille areenoille siirtymistä. Tämän lehden sivuilla kerrotaan, miten vesielementtiä voidaan käyttää harjoitteluja toimintaympäristönä. Suomessa koulutusta kuitenkin arvostetaan korkealle ja sitä on tarjolla ammattitaidon kehittämiseksi tulevaisuudessakin. keskinen@! ts. Vesi-ihmisten määrän todettiin kasvavan vuosi vuodelta ja päivillä esitelty visio miljoonasta suomalaisesta vesiliikkujasta on lähellä toteutumistaan. Kymenlaakson Keskussairaalassa Kotkassa vesiliikuntaan erikoistunut tutkija Tapani Pöyhönen toteaa artikkelissaan, että vesi niveliin kohdistuvaa kuormitusta vaimentavana on erityisen sopiva harjoitteluympäristö henkilöille, joille maalla liikkuminen on rajoittunutta tai kivuliasta. Vauvauinnin positiiviset vaikutukset havaintomotorisissa taidoissa näkyvät jopa kolmeen ikävuoteen asti, kirjoittaa aiheesta väitöskirjaa Jyväskylän yliopistoon valmisteleva Arja Sääkslahti. Vuosittaisella kilpailulla halutaan tehdä liikuntalääketiedettä tunnetuksi ja edistää Suomessa tehtävää korkeatasoista tutkimustyötä. Niiden joukosta asiantuntijoista koostuva raati on seulonut esille neljä parasta, joista yksi palkitaan päivien aikana vuoden liikuntalääketieteellisenä tutkimuksena. Päivillä esitellään yleisöluentojen ohella yhteensä 56 tutkimusta. Vesi soveltuu harjoitteluympäristöksi niin erityistukea vaativille kuin terveille. Lukuisat maailmanluokan urheilutähdet ovat saaneet helpotusta ongelmiinsa suomalaisen tietotaidon avulla. KESKINEN uomi on tunnettu osaavista ja taitavista urheilulääkäreistään. kari. Xlll Liikuntalääketieteen päivät ovat vuoden päätapahtuma liikuntalääketieteellistä tietoa tarvitseville. fi Ruusl<a en-H1mma. · Tietoa ja taitoa voidaan kehittää korkeatasoisella peruskoulutuksella ja jalostaa huippuunsa oikein suunnatulla erikoistumiskoulutuksella. Helsingin Biomedicum lääketieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen keskuksena tarjoaa oivan ympäristön tälle jo perinteitä omaavalle tapahtumalle. Lukijoille toivotan hyvää syksyn jatkoa ja ilmojen viiletessä raikkaita liikuntahetkiä kehon ja mielen virkistykseksi. Liikuntalääketieteen erikoiskoulutuksen jatkuminen ei aina ole ollut itsestään , selvää, vaan se on joutunut kamppai"iemaan asemastaan. Ensimmäiset vesiliikunnan tutkimuksen ja kehitystoiminnan neuvottelupäivät syyskuussa Jyväskylässä tarjosivat tuhdin tietopaketin vesiliikunnasta ja sen merkityksestä. "Liikuntalääkärit ovat avainasemassa terveyden edistäjinä", toteaa sosiaalija terveysministeri Sinikka Mönkäre tämän lehden sivuilla
Eri sairauksien hoitosuosituksissa liikunta esiintyy mm. Marja Päivinen 58 Laadukas elämä on tahtolaji.Tutkimukset ovat jälleen tuoneet vakuuttavaa näyttöä liikunnan myönteisistä vaikutuksista mm. Jari Parkkari 59 Kuudesluokkalaisten uimataito kohentunut. elintapahoitoihin, joita tarvitaan monen sairauden ehkäisyssä ja hoidossa. Vesi on pehmeä harjoitteluympäristö erityisesti henkilölle, joille maalla tapahtuva harjoittelu on kivuliasta. Arja Sääkslahti 64 Mieshormonit syynä naisurheilijoiden kuukautishäiriöihin. Vastaava näyttö olisi tablettimuotoiselle lääkkeelle riittävä sen laaja-alaiselle määräämiselle. Vesi stimuloi lasten kokonaisvaltaista kehitystä . kohonneen verenpaineen, aikuisten lihavuuden ja astman Käyp_ä hoito -suosituksissa. Kari L. Uhrin reaktiot ovat arvaamattomia ja halu pelastaa itsensä keinolla millä hyvänsä on suuri. Katriina Kukkonen-Harjula 9 Vedessä vauva oppii. Veden kemia ja hydrodynaamiset ominaisuudet vaikuttavat paitsi vesiliikkujan elimistön toimintoihin myös hänen kokemusmaailmaansa ja käyttäytymiseensä . Tapani Pöyhönen 12 Soveltava uinninopetus tekee taitavaksi vedessä. Vesipelastuksessa piilee riski myös pelastajan kannalta. Hypoandrogenismista näyttäisi olevan hyötyä suorituskyvylle . Vesitaito on kyky nauttia vedessä ja veden alla olemisesta mutkattomasti ja pelkäämättä. Jaana Kuusela ja Katja Rajata 60 Hengenpelastajalta vaaditaan kestävyyttä ja tekniikkaa. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Vesielementti vapauttaa liikkumaan tavalla, joista useimmat erityistukea tarvitsevat uimarit voivat kuivalla maalla vain uneksia. Liikunta kuuluu ravitsemuksen ohella ns. kakkostyypin diabeteksen ja murtumien ehkäisyssä . Kuudesluokkalaisten uimataito näyttää kohentuneen neljässä vuodessa. Noin 77 prosenttia 12-vuotiaista lapsista omaa riittävän uimataidon. Kari L. Keskinen 4 Vesiliikunnan tutkimus on käytännön ja tieteen vuoropuhelua. Minna Tanskanen AJASSA 65 ICSSPE toimii liikuntatieteen edusmiehenä. Vauvauinnin vaikutus havaintomotorisissa taidoissa näkyy jopa kolmeen ikävuoteen asti. Syynä voi olla myös mieshormonien liikatuotanto, hypoandrogenismin. Vesi ja sen käyttö muodostaa oman perustutkimuksen erityisalueensa, joka kattaa käytännössä kaikki perustieteenalat, fysiikan, kemian, matematiikan, sosiologian ja filosofian. Pauliina Juntunen 62 Käypään hoitoon kuuluu myös liikunta. Soveltavan uinnin opetusta erityistu kea tarvitseville uimarei lle. Terhi Huovinen. Uinti sopii astmaatikoille. Uintiharjoittelu parantaa ylävartalon lihaksiston toimintaa, mikä vahvistaa liikkuvuutta ja tehostaa astmaatikon hengitystä. Keskinen 7 Vesi on lempeä kuntoutusympäristö.Vesiharjoittelua käytetään yhä enemmän niin kuntoutuksessa kuin kuntoiluja terveysliikuntamuotonakin. Maaret Nevalainen 13 Uinti kuntouttaa astmaatikkoa. Terhi Huovinen 69 Soveltavan uintitekniikan opas. Lauri Tarasti LUETTUA 66 Ui Kunnolla. Naisurheilijoiden kuukautishäiriöt on aiemmin selitetty pääasiassa niukasta ravinnosta ja kovasta harjoittelusta johtuvaksi. likka Keskinen 68 Taitavaksi vedessä. Siksi on tärkeätä valita tekniikka, jolla pelastaja ei aseta itseään vaaralle alttiiksi
on käytännön ja tieteen vuoropuhelua 4 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 Vesiliikunnan tutkimus on maailmanlaajuista ja monipuolista. Vesi ja veden käyttö muodostaa oman perustutkimuksen erityisalueensa, joka kattaa käytännössä kaikki perustieteenalat, fysiikan, kemian, matematiikan, sosiologian ja filosofian.
Käyttäytymis-yhteiskuntatieteelliset tutkimukset olivat selvänä vähemmistönä. Veden kemia ja hydrodynaamiset ominaisuudet vaikuttavat paitsi vesiliikkujan elimistön toimintoihin myös hänen kokemusmaailmaansa ja käyttäytymiseen. Pääosin samaa kohderyhmää kiinnostava toinen maailmanlaajuinen kongressisarja on World FINA Medical Congress. Perustutkimusta tarvitaan soveltavan liikuntatutkimuksen mahdollistamiseksi, sen perusteiden selvittämiseksi. Luotettavuudeltaan perustutkimustasoinen tieto on kuitenkin omaa luokkaansa. Kongressin sisältö on pääasiallisesti uintiurheiluun keskittyvä, mutta se hyväksyy ohjelmistoonsa myös vesiliikuntaan laajemmin liittyviä teemoja. Kongressin lähestymistapa on tieteellinen, mutta siinä on mukana myös uintiurheilun valmentajille LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 5. Toisen merkittävän päälinjan muodostivat ihmisen fysiologiaan ja lääketieteellisiin seikkoihin liittyvät tutkimukset. Kompromisseja joudutaan kuitenkin tekemään aina kun kokeita tehdään ihmispopulaatioilla. Muiden keskeisenä tavoitteena on soveltavan tiedon välittäminen ja esittely. Biomekaniikkaa ja tekniikka-analyysejä Jan Pieter Clarys (1996) analysoi yhteensä 685 pääasiassa uintiliikuntaan liittyvää tutkimusraporttia (taulukko 2). Kongressin taustayhteisö on World Commission of Sport Sciences (WCSS), jolla on kiinteä yhteys toiseen maailman katto-organisaatioon (International Council of Sport Sciences and Physical Education, ICSSPE). Kuvailevia tutkimuksia tarvitaan erityisesti ongelmien hahmottamiseksi ja varsinaisten tutkimusaiheiden tunnistamiseksi. Vesiliikunnasta voidaan ammentaa luotettavaa tietoa parhaiten sellaisilla kokeellisilla aineistoilla, jotka ovat hyvin kontrolloituja ja kohdejoukot satunnaistettuja. Seuraava tapahtuma järjestetään Portossa Portugalissa heinäkuussa 2006. Kongressin lähestymistapa on tieteellinen, mutta mukana on aina myös altaalla tapahtuvia menetelmällisiä demonstratioita ja kulloisestakin järjestäjästä riippuen myös käytännön työssä toimiville suunnattuja luentoja ja demonstraatioita. Näiden peer review arviointiin perustuvien artikkelien aihepiirit olivat pääasiallisesti biologisiin tieteisiin liittyviä, biomekaaniset uinnin tekniikka-analyysien muodostaessa suurimman osuuden. Kohderyhmät osallistuvat tutkimuksiin vapaaehtoisuuden pohjalta, jolloin tutkimuksen kriittisyys on vaarassa. International Symposium Biomechanics and Medicine in Swimming on nimestään huolimatta täysimittainen koko vesiliikuntaa laajasti esittelevä maailmanlaajuinen kongressi. Vasta veden fysikaalisten ominaisuuksien tunteminen avaa mahdollisuudet tutkia niitä lainalaisuuksia, joihin vesiliikunta perustuu eli esimerkiksi veden ja siinä liikkuvan ihmisen interaktioon vaikuttavia tekijöitä. Kuitenkin vain kaksi näistä on perusteiltaan tieteellisiä. Sen taustayhteisönä toimii kansainvälinen uimaliitto (FINA) ja sen lääketieteellinen toimikunta (FINA Medical Committee). ------------Kuva: Petri Puromies T ietokantahaku avainsanalla "swimming" avaa kymmenien tuhansien lähteiden aineistot. Määrällisesti pienin osa tutkimusta on perustutkimusta. Siinä missä perustutkimuksen antama tieto on yleensä huonosti, jos ollenkaan, suoraan sovellettavissa vesiliikuntaan, ovat empiirisen tutkimuksen tulokset yksiselitteisesti vesiliikuntaa kuvaavaa. Paitsi tutkimusjulkaisuja on vesiliikunnan alalla useita eri järjestöjen koordinoimia kansainvälisiä konferensseja, joissa tutkimuksia raportoidaan. Tutkimuksessa voidaan erottaa eri tasoja (taulukko 1). Vesiliikunnan kentän tunteminen on tärkeää ja siksi tason 4 käytännölliset kenttätutkimukset ovat yleisiä vaikkakaan eivät yleensä pysty antamaan tieteellisesti pätevää tietoa. Perusteita selvittäviä soveltavia tutkimuksia oli viidennes (hydrodynamiikka, menetelmät, biokemia, lämmönsäätely jne)
taso Soveltavat tutkimukset hyvin kontrolloituja voluntaarisia aineistoja • 3. Tällä hetkellä on tekeillä kaksi vesiliikuntaa käsittelevää liikuntakasvatuksen alan väitöskirjaa, Arja Sääkslahden vauvauintiin ja Tommi Pantzarin uinnin opettamiseen liittyvä. Tutkimukselle otollisia ympäristöjä on olemassa lisäksi liikuntalääketieteen keskuksissa Jyväskylässä, Tampereella, Oulussa, Turussa, Helsingissä, Kuopiossa sekä työterveyslaitoksissa eri puolilla maata. Tärkein tutkimuslaitos on Jyväskylän yliopiston liikunta ja terveystieteiden tiedekunta, jossa on julkaistu tähän mennessä kaksi väitöskirjaa, runsaat 50 pro-gradututkielmaa ja yli 100 kandidaatin tutkielmaa. Suomen vesiliikuntatutkijoilla on hyvä yhteistyöverkosto, jonka edelleen kehittämiselle on valmiudet ja yhteinen tahtotila olemassa. Suomessa on pieni, tieteellisesti edistyksellinen joukko tutkijoita, jotka ovat aktiivisia toimijoita myös kansainvälisillä tiedefoorumeilla. 8% • Antropometria 7 % • Menetelmät 5 % • Biokemia 4 % • Lämmönsäätely 3 % • Psykologia 3 % • Liikuntakasvatus • Muut 5 %. Uintitutkimusten aihepiirit • Biomekaniikka 20 % • Fysiologia 18 % • Lääketiede 16 % • Hydrodynamiikka 9 % • EMG/ lihasmek. Empiiriset tutkimukset tapahtumien havainnointiin perustuva tiedon keruu Taulukko 2. suunnattua aineistoa. Kansainvälisten uintiurheilun liittojen tilaisuuksissa sekä kansallisissa tapahtumissa on vuosittain runsaasti vesiliikuntaa käsitteleviä tutkimusten esittelyitä. taso Käytännölliset kenttätutkimukset kontrolloimattomat vaikutusten mittaukset, testaus • 5. Suomen ensimmäinen väitös vesiliikunnasta 1732 Myös Suomessa on runsaasti aktiivista vesiliikunnan tutkimusta. KARI L.KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura sähköposti: kari.keskinen@lts.fi 6 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 Taulukko 1. Muista yliopistoista opinnäytteitä ovat tuottaneet ainakin Kuopion yliopisto (fysiologia, liikuntalääketiede) ja Helsingin yliopisto (liikuntalääketiede) . Samoin useat isot kansainväliset tieteelliset yhdistykset kuten European College of Sport Sciences (ECSS) ja International Society of Sport Biomechanics (ISBS), järjestävät vesiliikuntaan liittyviä erillissymposioita, work shopeja ja istuntoja. Uinninopetuksen ja hengenpelastuksen alalla toimii pohjoismainen laadukas kongressisarja, jossa kongressi järjestetään eri pohjoismaissa 2-3 vuoden välein. Vanhin Suomessa julkaistu vesiliikunnan väitöskirja on Nikolai Hasselbomin vuonna 1732 Turussa julkaistu teos "Propositiones Philophicae de Arte Natandi", jossa käsiteltiin uimataidon olemusta. taso Kuvailevat tutkimukset ominaisuuksia ja vasteita kuvaavat aineistot • 4. Tutkimuksen tasot • 1. taso Perustutkimus hyvin kontrolloituja randomisoituja aineistoja • 2. Kotkan keskussairaalassa toimii hyvätasoinen vesiliikunnan tutkimuslaboratorio Tapani Pöyhösen ja ylilääkäri Jukka Savolaisen johdolla. Seuraava tapahtuma pidetään Indianapolisissa USA:ssa lokakuussa 2004
Myös refleksien toiminta näyttää vedessä vaimenevan. Veden paine tehostaa hengitystoimintaa ja imunestekierto näyttää myös lisääntyvän, mikä vähentää turvotusta esimerkiksi nilkkaja polvinivelessä. Vastus tehoaa Veden tiheys on lähes tuhatkertainen verrattuna maaolosuhteisiin. Vastussaapas lisäsi vastusvoimaa merkitsevästi (miehet 210 ± 46 N, naiset 146 ± 30 N). Tämän seurauksena syketaajuus vedessä on levon ja rasituksen aikana noin 10-15 lyöntiä matalampi. Vedenalaisilla mittauksilla on selvitetty polven ojentajaja koukistajalihasten sähköistä toimintaa (elektromyografia eli EMG), säären / jalkaterän liikenopeuksia sekä vastusta harjoitteiden aikana. Tällöin sydämen iskutilavuus kasvaa eli sydän pumppaa yhdellä lyönnillä enemmän verta kuin maalla. Tulosten perusteella veden maksimaaliset vastusvoimat ojennuksen aikana paljaalla jalalla olivat melko alhaiset eli 89 ± 34 N miehillä ja 45 ± 15 N naisilla. Maalla isometrisesti ja isokineettisesti mitatut polven ojennusvoimat olivat suuremmat kuin vedessä. Kuitenkin tutkimusta vesiliikunnan ja -kuntoutuksen fysiologisista ja biomekaanisista perusteista, harjoittelun annostelusta sekä vaikutuksista on toistaiseksi tehty varsin vähän. Yhteenvetona todetLIIKUNTA & TIEDE 5/2004 7. Veden liikkeisiin tuottama vastus (drag) muodostuu tiheyden, turbulenssin, veden virtauksen, raajan pinta-alan ja liikenopeuden yhteisvaikutuksesta. Turbulenssi on liikkuvan raajan taakse muodostuva sarja pyörteitä, jotka "imevät" raajaa taaksepäin vastustaen liikettä. Veden vastus lisääntyy liikkeen kohdistuessa nostetta vastaan ja vähenee liikkeen ollessa nosteen suuntainen. Se puolestaan mahdollistaa nopean mobilisaation ja harjoittelun esimerkiksi tukija liikuntaelimistön ongelmista kärsiville. Veden erityisominaisuuksien yhteisvaikutuksesta hermolihas-järjestelmän toiminta näyttää muuttuvan. Näillä ilmiöillä saattaa olla myönteistä merkitystä kuntoutuksen kannalta esimerkiksi jäykkyydestä eli spastisuudesta kärsivillä neurologisilla potilailla tai lihasten kireydestä kärsivillä henkilöillä. V eden tiheys, noste, hydrostaattinen paine ja virtausominaisuudet vastustavat liikkeitä ja vähentävät merkitsevästi niveliin kohdistuvaa rasitusta. Raajan liikkuessa sen ympärille muodostuu vesikerros, joka osaltaan lisää vastusta. Vedessä liikenopeuden kaksinkertaistuessa vastus nelinkertaistuu. Mittaukset suoritettiin yksittäisen polven ojennusja koukistusliikkeen aikana, jolloin vedessä ei ollut virtauksia sekä toistosuoritusten aikana, jolloin säären jatkuva liike aiheutti vesimassojen eri suuntiin tapahtuvan virtauksen. Raajan pinta-alaa ja liikenopeutta säätelemällä vastusta voidaan suurentaa tai pienentää. Seisova ihminen painaa noin 40-50 prosenttia maalla mitatusta painosta, kun vesi ulottuu lantion korkeudelle. Vedessä vallitsee maan vetovoimalle vastakkainen voima eli noste. Lisäksi harjoittelu "syvässä" vedessä osaltaan lisää vastusta. Nosteen vaikutuksesta tukija liikuntaelimistöön kohdistuvat nivelvoimat vähenevät dramaattisesti. Teksti:TAPANI PÖYHÖNEN Vesi on LEMPEÄ • • •• KUNTOUTUSYMP ARISTO Vesiharjoittelua käytetään yhä enemmän niin kuntoutuksessa kuin kuntoiluja terveysliikuntamuotonakin. Rintakehän korkeudelle ulottuva vesi vähentää henkilön painon noin 30 prosenttiin ja kaulan tasolle ulottuva noin 10 prosenttiin "maapainosta". Neurofysiologisen taustan selvittäminen vaatii kuitenkin lisää tutkimusta. Myös hengitysja verenkiertoelimistön vaivoista kärsiville vesi on oivallinen harjoitteluympäristö. Esimerkiksi samansuuruisen isometrisen voimantuoton aikana lihaksen sähköinen aktiivisuus vedessä alenee merkitsevästi verrattuna maalla suoritettuihin identtisiin mittauksiin. Fysiologisesti hydrostaattinen paine lisää verenkierron laskimopaluuta alaraajoista ja vatsaontelosta rintaonteloon. Vesi on pehmeä harjoitteluympäristö erityisesti henkilölle, joille maalla tapahtuva harjoittelu on kivuliasta. Kuitenkin koukistusliikkeessä maalla mitattujen voimien ja vedessä vastussaappaan tuottamien vastusvoimien välillä ei ollut merkitseviä eroja. Vesi kantaa, vastustaa ja stimuloi Vedessä vallitsee hydrostaattinen paine, joka suurenee syvemmälle mentäessä. Lisäksi veden virtaus eri suuntiin esimerkiksi polven ojennus-koukistusliikkeessä lisää vastusta erityisesti liikesuunnan vaihtuessa
Vedessä sydän sykkii verkkaisemmin Sydämen syketaajuus on useiden tutkimusten mukaan keskimäärin 10-15 lyöntiä alhaisempi vedessä kuin maaolosuhteissa. Neuromuscular function during knee exercises in waterwith special reference to hydrodynamics and therapy. Vesi aktivoi lihastoimintaa Polven vesikuntoutuksen vaikuttavuutta on tutkittu vähän, mutta esimerkiksi eturistisideleikkauksesta toipuvilla vesiharjoitteluun osallistuneiden polven arvioitu toimintakyky on todettu merkittävästi paremmaksi kuin "maaryhmäläisillä". Alustavien tutkimustulosten mukaan terveillä parasympaattisen hermoston aktiivisuus lisääntyy merkitsevästi veteen upottamisen aikana lepotilanteessa. Tällä ilmiöllä saattaa olla merkitystä suunniteltaessa vedessä toteutettavia kuntoutusohjelmia. 9th annual congress of the European Collage 01 Sport Science, Clermont-Ferrand, France.. Terveillä henkilöillä (naiset, n=24) toteutettu satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus (harjoittelu n=l2, kontrolli n=12) osoitti, että kymmenen viikon voimatyyppinen vesiharjoittelu lisäsi polven ojentajien ja koukistajien isometristä ja dynaamista voimantuottoa, lihasaktiivisuutta sekä harjoitettujen lihasten poikkipinta-alaa merkitsevästi. Pöyhönen T,, Hautala A,, Keskinen K,, Kyröläinen H., Savolainen J., Tulppo M. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto (väitöskirjatyö). (2002). Myös tekonivelleikatuilla vesikuntoutus, joka sisältää kävely-, vesijuoksusekä voimaharjoitteita, on tuottanut myönteisiä tuloksia erityisesti kävelyn ja lihastoiminnan aktivoinnissa. tiin, että raajan liike vedessä on lihastoiminnan ja liikenopeuden osalta toiminnallinen ja esimerkiksi vastussaappailla veden vastus voidaan moninkertaistaa. Erityisesti polven koukistajalihasten parantunut suorituskyky ja lisääntynyt lihasmassa on syytä huomioida. Sykevaihtelua määrittelemällä saadaan tietoa sydämen kunnosta esimerkiksi sydäninfarktipotilailla. Tarvitaan kuitenkin vielä runsaasti tutkimusta sykevaihtelusta rasituksen aikana ja eri potilasryhmillä, ennen kuin merkittäviä kliinisiä johtopäätöksiä voidaan tehdä. Verenpaineen osalta huomattavia eroja maan ja veden välillä ei ole raportoitu. Henkilökohtaiset erot ovat suuria ja ne johtuvat esimerkiksi veden lämpötilasta, upotussyvyydestä sekä asennosta. Harjoitusohjelmassa vastusta lisättiin progressiivisesti erikokoisilla vastuskengillä ja saappailla. Heillä todetaan usein korkea syke ja pieni sykevaihtelu, joka osaltaan johtuu kohonneesta sympaattisen hermoston aktiivisuudesta. Sydämen sykevaihtelu tarkoittaa autonomisen hermoston sympaattisen (nostaa sykettä) ja parasympaattisen (laskee sykettä) hermoston yhteisvaikutusta peräkkäisiin sydämen lyönteihin. Cardiovascular autonomic function during head-out water immersion. Tämän seurauksena sykevaihtelu lisääntyy. TAPANI PÖYHÖNEN, TtT, ft, Kuntoutusja kipupoliklinikka Kymenlaakson keskussairaala sähköposti: tapani.poyhonen@kymshp.fi KIRJALLISUUS : Pöyhönen T. Monet ihmiselimistön fysiologiset ilmiöt saattavat vedessä muuttua dramaattisesti. (2004). Vesi on pehmeä harjoitusympäristö etenkin henkilöille, joille maalla tapahtuva harjoittelu on rajoittunutta tai kivuliasta. Useimmiten muutokset ovat positiivisia, mutta tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta, jotta 8 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 veden ominaisuuksia voidaan tehokkaasti käyttää hyväksi kuntoutuksessa
Täällä siitä on kasvanut yli 20-vuotisen historiansa aikana erittäin suosittu lapsiperheiden harrastus. Suomessa vauvauinti määritellään perheen yhteiseksi iloiseksi leikkihetkeksi lämmitetyssä vedessä. Suomeen vauvauinti tuli keväällä 1981. Nykyään sitä harrastaa yli 10 % syntyvistä lapsista ja eri puolilla Suomea kaikki vauvauintitoimintaan soveltuvat altaat ovat aktiivisesti käytössä. Tyypillisin vedenalainen jalkojen liikemalli on ns. Sitä ohjaa Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliiton (SUH) kouluttama täysi-ikäinen ohjaaja. Noin yhden vuoden ikäisillä uimareilla tyypillisimpiä liikkeitä ovat rytmikkäät ja symmetriset jalkojen koukistus-ojennusliikkeet, jotka vaativat erittäin paljon voimaa. McGraw (1939) huomasi vauvojen tekevän veden alla refleksinomaisia uintiliikkeitä. Nuorimmilla lapsilla havaitaan "sytytin" -liikemalli, jossa toisen jalan jalkapohja hankaa suorana olevan jalan säärtä vastaan. Kuva: Jukka Nikkilä Refleksitorisia liikkeitä veden alla Ensimmäinen vauvoihin ja veteen liittyvä tutkimus julkaistiin jo kauan ennen varsinaisen vauvauintitoiminnan alkua. Vauvauinnin voi aloittaa, kun vauva on vähintään kolmen kuukauden ikäinen ja hänellä on painoa viisi kiloa. Vesi stimuloi lasten kokonaisvaltaista kehitystä. Vauvauinnin juuret ulottuvat 1960-luvun Pohjoisja Etelä-Amerikkaan, Australiaan sekä Saksaan. V auvauinniksi (infant swimming) kutsutaan alle kaksivuotiaille lapsille suunnattua ohjattua toimintaa vedessä. polkupyöräilyliike, jota tekevät kaikenikäiset vauvauimarit. (Wielki & Houben 1978; Numminen & Sääkslahti 1995.) Saksalainen Liselott Diem tutki 3-6 -vuotiaiden lasten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Amerikassa ja Australiassa vauvauinti kehittyi, koska vanhemmat halusivat lisätä lastensa vesiturvallisuutta. Noin 1 ½-vuotiaasta neljävuotiaaksi lapsi voi osallistua perheuintiin (toddler swimming) . Sen sijaan Saksassa lähtökohtana oli luoda lapsille stimuloiva oppimisympäristö, jossa uimataito harjaantui muun toiminnan ohessa. Hän vertasi uintia harrastaneiden lasten kehitystä LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 9. Vauvauinnin vaikutus havaintomotorisissa taidoissa näkyy jopa kolmeen ikävuoteen asti. Myöhemmin vauvojen vedenalaisia liikkeitä on analysoitu tarkemmin ja löydetty useita toisistaan poikkeavia refleksinomaisia liikemalleja. Vasta-alkaneilla on myös jalkojen epäsymmetrisiä koukistusja ojennusliikkeitä
American Academy of Pediatrics (2000) on asettanut suositukset, joita noudattamalla vauvauinnin mahdolliset riskit voidaan minimoida. Refleksin laukaisijana toimii "Laryngeal chemoreflex (LCR)". Sykemuutokset pienenivät vauvojen vanhetessa (Goksör, Rosengren & Wennergren 2002). Pitkittäistutkimukset ovat kalliita,. Toisessa tutkimuksessa Numminen ja Sääkslahti (1999) osoittivat, että 3-4 kuukauden iässä aloitettu vauvauinti tuki motorista kehitystä enemmän kuin esimerkiksi 5-6 kuukauden ikäisenä aloitettu vauvauinti. Myöhemmät tutkimukset olivat Diemin tulosten kanssa samansuuntaisia, mutta vauvauinnin stimuloivaa vaikutusta ei pystytty osoittamaan yhtä selvästi. Vaikka vauvauinti on suosittu lapsiperheiden harrastus, tutkimuksille on ollut hyvin vaikeaa saada rahoitusta. Rahoituksen puuttuminen on johtanut siihen, että tutkimuksia on tehty pääsääntöisesti oman työn ohella suhteellisen pienillä budjeteilla. Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliitto valvoo vauvauintitoiminnan turvallisuutta Suomessa. esittävät myös, että sukellusrefleksin saattaa laukaista LCR tai kasvojen kolmoishermoon liittyvä refleksi ("Trigeminal diving response" eli TDR). Goksör ym. Vesi innostaa liikkumaan Veden erilaiset ominaisuudet (kuten lämpötila, paine, vastus, noste ja väreily) aktivoivat lapsia (Langendorfer, Bruya & Reid 1987; Sääkslahti & Numminen 1997). Ruotsalaisessa tutkimuksessa vauvat olivat yhden 30 minuuttia kestäneen uintituokion aikana aktiivisia keskimäärin 4.5 min (vaihteluväli 1 -11 minuuttiin) (Engström 1984). Tämä pitkittäistu tkimus osoitti, että vauva uinnilla oli vaikutusta vielä kolmevuotiaina lasten havaintomotorisiin taitoihin, mutta sen jälkeen vauva uinnin vaikutusta ei enää voitu osoittaa Qämsen 2000; Tanhuanpää 2000). jumppaa harrastaneiden sekä ohjattua liikuntaa harrastamattomien lasten kehitykseen. Tutkimus osoitti, että kaikki lapset olivat oppineet uimaan ennen seitsemään ikävuotta. Saman tutkimuksen mukaan noin 10 sekuntia sukelluksen päättymisen jälkeen vauvojen hengitys palautui normaaliksi. Myöhemmin ilmestyneessä tutkimuksessa sukellusrefleksin aiheuttama syk10 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 keen lasku on havaittu kaikilla alle vuoden ikäisillä vauvoilla. Tutkimus julkaistiin ensin saksan kielellä ja huomattavasti myöhemmin vielä englanninkielisenä. Näissä myöhemmin tehdyissä tutkimuksissa lapset olivat 3 -12 kuukauden ikäisiä ja seurantajaksojen pituus vaihteli muutamasta kuukaudesta yhteen vuoteen. Numminen ja Sääkslahti jatkoivat vauvauimareiden sekä heidän verrokkipariensa kehityksen seuraamista seitsemään ikävuoteen saakka. Hän kuvasi sukellusrefleksin laukeavan sen jälkeen, kun lapsen takanieluun menee vettä. Vedessä liikkumisen ja sukeltamisen fysiologiset vaikutukset Rosen (1984) analysoi sukeltavien vauvojen sydämen sykkeitä. Suomalaisessa tutkimuksessa lapset olivat aktiivisia 25 75 % uintiajasta eli 723 minuuttia (Numminen & Sääkslahti 1994). Mitä seuraavaksi. Hän havaitsi, että vesi stimuloi lasten kokonaisvaltaista kehitystä. Uimataidon lisäksi varhaiset uintikokemukset olivat edesauttaneet vahvan tunnesiteen muodostumista veteen ja vesiliikuntaan. Vauvauinti ei vaikuta vauvojen yleiseen terveydentilaan Vaikka vauvauinnin harrastamiseen voidaan liittää terveyttä heikentäviä riskitekijöitä (Langendorfer 1990), vauvauintia harrastaneet lapset olivat yhtä terveitä kuin vauvauintia harrastamattomat lapset (Ahrendt 2002). Alle kuuden kuukauden ikäisillä vauvoilla syke laski dramaattisesti refleksin laukaisemisen jälkeen, mutta palautui ennalleen noin 14 sekunnin kuluttua. Aktiivisuudessa esiintyvät erot saattoivat vaikuttaa myös aikaisemmin mainittuihin eroihin lasten kehitystu tkimuksissa. Vauvauintia harrastaneille lapsille muodostuu erityinen suhde veteen Karvonen ja Sääkslahti (2003) keräsivät kuvailevaa aineistoa retrospektiivisesti Suomen ensimmäisiltä vauvauimareilta sekä heidän vanhemmiltaan. (Diem 1982.) Tämä vauvauintitutkimusten klassikoksi muodostunut tutkimus innosti useita tutkijoita selvittämään tarkemmin, miten vesi vaikuttaa lasten motoriseen kehitykseen (Langendorfer 1974; Plimpton 1985; Sääkslahti 1993; Moulin 1996; Ahrendt 2002). Yksi tutkimukseen osallistuneista nuorista kuvasi omaa suhdettaan veteen: "Uiminen rauhoittaa ja veden alla muu maailma sulkeutuu pois." Vauvauinninohjaajat voivat tietoisesti tukea turvallisuuden tunteen syntyä kannustamalla vanhempia aktiiviseen vuorovaikutukseen lapsensa kanssa ja suuntaamalla aikuisten huomiota lasten yksilöllisten ominaisuuksien huomioimiseen (Erbaugh 1987). Nämä tekijät saattoivat vaikuttaa tulosten eroavaisuuksiin. Siitä johtuu myös, että useat tutkimustulokset jäävät julkaisematta englanninkielisissä tieteellisissä aikakausilehdissä. Vauvat odottavat veteen pääsyä innokkaasti, sillä sykelukemat ovat korkeimmillaan uintituokion alussa ja vastaavasti alhaisimmillaan uintituokion lopussa (Karvonen, Sauro & Lehtosalo 1983; Cirigliano & Leveroni 1993; Numminen & Sääkslahti 1994). Tulos tukee Erbaughin (1986) tekemiä johtopäätöksiä. Uintituokion aikana mitatut sykemittaukset ovat osoittaneet, että uinti ei stressaa vauvoja emotionaalisesti. Suuret erot tulosten välillä antavat aiheen olettaa, että vauvauinnin ohjaajilla on suuri merkitys siihen, kuinka paljon vanhemmat kannustavat tai aktivoivat vauvoja liikkumaan ja leikkimään vedessä
New York: AMS Press, 61-74. Se saattaisi johtaa myös siihen, että entistä useampi suomalainen oppisi uimaan ennen koulun alkua. The Ohio State university: University microfilms international. 1986. & Sääkslahti, A. 1978. Descriptions of the leg movements of infants in an aquatic environment. Facilitating aquatic motor development: A review of developmental and environmental variables. 1982. Karvonen, P., Sauro, R. Kuva: Jukka Nikkilä ne vievät paljon aikaa ja sitouttavat tutkijan hyvin pitkiksi ajoiksi. 1984. Helsinki : Lasten Keskus . American Academy of Pediatrics. 20 vuotta suomalaista vauvauintia kansainvälinen juhlakonferenssi 18 20.1.2002 Helsinki, Suomi. 1990. 1997. Moulin, J.-J. 1983. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 489-491. Humbrey (toim.) Advances in Motor Development Research 1. Diem, L. 1939. Unpublished master thesis, Purdue Univerity. lnvestigacion Aplicada a la Matronataci6n, abril de 1993, Buenos Aires, Argentiina . New York: AMS Press, 219-235. 1993. 2002 . & Reid, A. & Wennergren, G. Vauva uinti ja 1-7-vuotiaiden lasten havaintomotorinen kehitys. Swimming behaviour of the human infant. Clark and J.H. 1996. & Sääkslahti, A. 1974. Bradycardic response during submersion in infant swimming . Liikuntapedagogiikan pro gradu-tutkimus. & Sääkslahti,A. Keskinen, P. Erbaugh, S.J. Engström, L.-M. Clark ja J.H . & Leveroni, A. 1995. 1987. The effects of water and land early experience programs on the motor development and movement comfortableness of infants aged 6 to 18 months. Komi ja P. XVth congress of the international Society of Biomechanics 2.-6.7.1995. Rosen, K.G. LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 11. Collogue international: actualite de la recherche en Education Physique et Sportive·: 9-11.3.1996 Universite Paul Sabatier, Toulouse. Hollander (toim.) Biomechanics and Medicine in Swimming VIII. Journal of Pediatrics 15, 485-490. 2000. lnriktning och effecter. 1985. Numminen, P. Numminen, P. 2003. Langendorfer, S., Bruya, L. Swimming programs for infants and toddlers. lnfant swimming at the German sport university in Cologne An overview about methods, contents and scientific studies. Langendorfer, S. Wielki, C. 1987. Cirigliano, P. Tällä voitaisiin vähentää veteen liittyvien ennakkoluulojen ja pelkojen syntymistä. Acta Paediatrica 91, 307-312. Early motor stimulation and persona! development. Motoristen perustaitojen kehitys vauvauintia harrastaneilla ja eiharrastaneilla lapsilla. 1984. Läkartidningen 81 (341, 2923-2927. Karvonen, P. Vauvauimariperheiden muistoJa ja kokemuksia. Monitoreo de la actividad fisica en ninos de hasta 5 anos en piscine. Effets des pratiques aquatiques precoces sur le developpement de la motricite chez le jeune enfant. Uinti 5/2003, 60-61. & Lehtosalo, J. ARJA SÄÄKSLAHTI Tutkija, vauva-ja perheuinninohjaaja sekä -kouluttaja Jyväskylän yliopisto sähköposti: arja.saakslahti@norssi.jyu.fi LÄHTEET Ahrendt, L. Yks, Kaks ja sukellus. Koko maailmaa ajatellen voidaan todeta, että suomalainen vauvauintityö on tutkimustyön ohella tuottanut Suomeen korkeatasoisen koko perhettä yhdistävän harrastuksen. Tanhuanpää, S. McGraw, M.B. lnfants in waterly environment. Pediatrics, 105 (4), 868-870. Parent-child interactions during an informal swimming session. Teoksessa J.E. Läkartidningen 81 (34), 2922. Humbrey (toim.) Advances in Motor Development Research 2. Teoksessa J.E. & Houben, M . Langendorfer, S. Goksör, E., Rosengren, L. Journal of Physical Education, Recreation, and Dance 53, 23-25. Aquatic experiences for young children : evaluating risks and benefits. Vauvauinti perheen yhteinen harrastus. & Numminen P. 2002. (toim.) Biomechanics and Medicine in Swimming Champaign, IL: Human Kinetics, 66-71. Teoksessa K. Effects of aquatic training on swimming skill development of preschool children. 2000. Water as a stimulant for infant's motor development. Teoksessa A.P. Jyväskylän yliopisto. Rahoitusta vaatisivat myös kansainväliset vertailututkimukset, jotka olisivat erinomainen keino etsiä vauvauintiin liittyviä kulttuurisista tekijöistä riippumattomia ydinasioita. Perceptual and Motor Skills 62, 439-446. 2000. Jämsen, M. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkimus, Jyväskylän yliopisto. Kuitenkin vain siten voidaan saada luotettavaa tietoa vauvauinnin todellisista vaikutuksista. Sääkslahti, A. Plimpton, C. Jyväskylä, Suomi. Hollander ym . 1999. The effect of tactile stimulation using water and gross motor exercise on the motor development of 6to 9 mon.th old infants. Väitöskirja. Reaktionsmönster vid dykövning. Pediatric Exercise Science 2, 230243. Ohjaajien ja lasten vanhempien taitoja tulisi suunnata nykyistä enemmän yksilöllisempään lapsen temperamentin huomioimiseen. Tehy 22, 36-38. Erbaugh, S.J
Projekti pyrkii poistamaan tiedollisia, taidollisia ja rakenteellisia uinnin harrastamisen esteitä niin, että erityisryhmiin lukeutuvilla henkilöillä on mahdollisuus harrastaa uintia säännöllisesti omassa lähiympäristössään haluamallaan tasolla. Vesiliikuntaa voi myös harrastaa myös luonnonvesissä. Se tuo liikkumiseen täysin uuden ulottuvuuden ja laajentaa liikekokemuksia ja liikkumisen mahdollisuuksia huomattavasti. Projektia hallinnoi SUH. Liiton kouluttamat erityisuimaopettajat ja uintiavustajat ovat mahdollistaneet monen erityistukea tarvitsevan uimarin uimaan oppimisen ja muun vesiliikuntaharrastuksen etenemisen. Harrasteuinnin projektia rahoittavat Opetusministeriö ja Sosiaalija terveysministeriö. Projektilla pyritään myös nostamaan tieto-taito tasoa ja vaikuttamaan asenteisiin siten, että erityistukea tarvitsevien uimareiden ohjaaminen mahdollistuisi myös normaaleissa uintiryhmissä. Harrasteuintiprojektia toteuttavat SUH:n kanssa yhteistyössä: Näkövammaisten Keskusliitto (NKL), Suomen Invalidien Urheiluliitto (SIU), Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu (SKLU) ja Suomen Uimaliitto (SUiL). Projektin tavoitteena on, että uimarit saisivat asiantuntevaa opetusta haluamallaan tavalla elämänsä eri vaiheissa, halutessaan vaikka kilpauintiin saakka. Erityistukea tarvitsevien uimareiden uinnin tavoitteena on, että jokainen uimari oppii hänelle parhaiten soveltuvan tavan liikkua vedessä ja mahdollisuuksiensa mukaan eri uintilajeja. Se vaatii erityistukea tarvitsevilta uimareilta pitkäjännitteistä harjoittelua ja kärsivällisyyttä taitojen saavuttamiseksi. Harrasteuintia kehitetään kolmen vuoden projektilla Erityisuinnin juhlavuonna 2004 käynnistyi kolmivuotinen harrasteuinnin kehittämisprojekti. Uinnista kiinnostuneet vammaiset henkilöt eivät aina löydä osaavaa jatko-ohjausta tai itselleen soveltuvaa ryhmää. 12 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 V esi kumoaa painovoiman ja antaa mahdollisuuden liikkumisen kolmiulotteisessa ympäristössä. Useille erityistukea tarvitseville uimareille ei riitä että he pysyvät veden pinnalla ja osaavat uinnin alkeet. Uiminen on kokonaismotorisesti vaativa laji. Vesiliikuntaan luetaan uinnin lisäksi hengenpelastus, sukellus, taitouinti, vesipelit ja -leikit, kilpauinti, vesivoimistelu sekä vesijuoksu. Luonteva harrastuspaikka voi löytyä esimerkiksi paikkakunnan uimaseurasta. Vesielementti vapauttaa liikkumaan tavalla, joista useimmat erityistukea tarvitsevat uimarit voivat kuivalla maalla vain uneksia. Harrasteuintiprojekti pyrkii luomaan edellytyksiä erityistukea tarvitsevien henkilöiden säännölliselle uinnin harrastamiselle. Uimataidon/vesitaidon varmentuminen ja positiivinen palaute tuottavat iloa ja mielihyvää, mikä on omiaan lisäämään mielenkiintoa itse lajiin. Vesi virittää kaikki aistimme oppimiseen. Teksti: MAARET NEVALAINEN Soveltava uinninopetus tekee taitavaksi vedessä Jokaisella tulee olla mahdollisuus oppia kunnolliset vesitaidot. Lisäksi mukana ovat Liikuntatieteellinen Seura (LTS), Foklhälsan ja Soveltava liikunta, SoveLi ry. Veden terapeuttisten ominaisuuksien lisäksi allasympäristö on uimareille vaativa, haasteellinen, virikkeellinen ja virkistävä ympäristö. Vesitaito on kyky nauttia vedessä ja veden alla olemisesta mutkattomasti ja pelkäämättä. Allasharjoittelu tarjoaa uimareille runsaasti tasapaino-, asentoja lihasja tuntoaistimuksia sekä näköja kuuloaistimuksia. Erityistukea tarvitsevien uimareiden uinnin ohjauksessa huomioidaan uimareiden liikkumisen tarpeet ja yksilölliset oppimisen mahdollisuudet sekä vammojen lääketieteelliset taustat uinninopetusta ajatellen. Uinnin harrastamista pitäisi haluttaessaan voida jatkaa harrastusryhmissä tai vaikkapa kilpauintitasolle asti Vuosi 2004 on Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliiton (SUH) erityisuinnin 20-vuotis juhlavuosi. SUH:n soveltavan uinninopetuksen perustana on normaali uinninopetus, jota jokaisella suomalaisella on mahdollisuus saada uimakoulussa. Erityisuinnista kartoitus Suomessa ei ole aiemmin kartoitettu erityisuimareiden uimataitoja, vaikeavammaisten vesitaitoja, ikä
Uinnin kuten muunkin liikunnan avulla astmaatikoiden lääkityksen tarpeen on myös havaittu vähentyneen. 1999 vietettiin SUH:n erityisuinnin teemavuotta ja järjestettiin kansainvälinen erityisuinnin seminaari. Hengitysrytmi määräytyy käsivetojen mukaan. Erityisuinnin koulutus alkoi 1970-luvun alkuvuosina ns. 1989 järjestettiin SUH:n ensimmäinen laajamittainen vammaisten uimareiden uintitekniikoita tarkasteleva koulutus. Leirien yhteydessä SUH koulutti erityisuimaopettajia aina vuoteen 2001. Uidessa lämmin ja kostea ilma helpottavat oireita ja pölytön vesiympäristö soveltuu harjoitteluun allergisille ja astmaatikoille. ryhmiä ja ryhmäkokoja. Seminaarin seurauksena SUH:oon perustettiin vammaisuintityöryhmä. Sisäänhengitys tapahtuu nopeasti läheltä veden pintaa ja uloshengitys on hidas loppua kohden kiihtyvä puhallus veteen. Uinnin on myös todettu parantavan astmaatikon kuntoa. MAARIT NEVALAINEN SUH:n harrasteuintiprojektin koordinaattori sähköposti: maarit.nevalainen@suh.fi Halliwickista erityisuintiin Vammaisten kilpauintitoiminta käynnistyi Suomessa 1950-luvulla. Hän aloitti uimaharjoitukset Lontoon ulkopuolella sijaitsevassa Hal!iwickin vammaisille tytöille tarkoitetussa koulussa 1940-luvun lopussa. 1984 toteutettiin Järvenpään invalidien ammattioppilaitoksessa ensimmäinen vammaisten uinnin ohjaajakoulutus, nykyisin nimeke on erityisuimaopettaja. joka vastasi sittemmin alan koulutuksesta. Nuorten aktiivisesti harjoitelleiden uimareiden hengityselimistön toiminnan on tutkimuksissa havaittu paranevan. Uintitoiminta oli pitkään suunnattu aikuisiällä vammautuneille, joilla jo oli uimataito ennen vammautumistaan. Lisäksi uintiharjoittelun luonne tukee kestävyysharjoittelua. Uintiharjoittelu parantaa ylävartalon lihaksiston toimintaa, mikä vahvistaa liikkuvuutta ja tehostaa astmaatikon hengitystä. Alussa koulutusta järjestivät mm. Teksti: MARJA PÄIVINEN Uinti kuntouttaa astmaatikkoa Uinti sopii astmaatikoille. Menetelmä sopi mainiosti myös normaaliin uinninopetukseen. 1983 SUH järjesti vammaisuintiseminaarin, jossa esiteltiin vammaisten uinninopetuksen ja vesiliikunnan kehitystä ja järjestämistä Suomessa. Kilpauimareiden hengitystoimintaa käsittelevässä tutkimuksessamme havaitsimme, että terveillä LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 13. Halliwick -mentelmän käyttöönoton myötä. Folkhälsan ja CP-liitto. Tähän ovat syynä vesi ympäristönä ja lajin asettamat vaatimukset. Suomen Uimaliiton tilaston mukaan vuonna 2003 oli erityisuintia 20 uimaseurassa, yhteensä 384 uimaria. jonka yhtenä alueena oli vammaisten uintija vesiliikunnan kehittäminen. Yksittäiset ohjaajat ovat kuitenkin pitäneet tarkkaa seurantaa ryhmäläisistään. Ilman kulku keuhkoihin helpottuu, kun hengitysteiden vastus vähenee ja astmakohtaukset lievenevät. Menetelmän luoja oli Englantilainen hydrodynamiikan insinööri James MacMillan. 1985Alan keskeinen opas Vapaana Vedessä-Vammaisten uinninopetus julkaistiin suomenkielellä. 1976 1979 Liikuntatieteellinen seura toteutti valtakunnallisen erityisryhmien liikunnan kokeiluja tutkimusprojektin. Syksyllä 2004 harrasteuintiprojektissa kartoitetaan uimaseurojen tarpeita erityistukea tarvitsevien uimareiden osalta. Vuotta 2004 vietetään SUH:n erityisuinnin juhlavuotena sekä käynnistettiin kolmevuotinen erityistukea tarvitsevien uimareiden harrasteuint1projekti ja ensimmäinen erityisuinnin tekniikkakurssi. Uloshengityksessä vesi aiheuttaa vastusta ja samalla tehostaa hengitystyötä. Samana vuonna käynnistyi myös yhteistyö Suomen Invalidien Urheiluliiton ( SIU) kanssa vammaisten lasten alkeisuintileirien järjestämisessä. Kehoa ympäröivän veden aiheuttama paine, voimakas lämmönjohtuminen, elimistön asento vaakatasossa, sekä kasvojen oleminen vedessä vaikuttavat hengittämiseen. Systemaattinen uintiavustajakoulutus käynnistyi samana vuonna. 1992 Vammaisuinnin ohjaajakoulutus laajeni Järvenpään leirin lisäksi eri puolilla Suomea järjestettäväksi kurssitoiminnaksi. Menetelmän tarkoituksena oli kehittää uimarin kykyä toimia itsenäisesti vedessä ja oppia lopuksi yksilöllinen uintitapa. A stman oireita ovat hengityksen vinkuminen, hengenahdistus, yskä sekä limaneritys hengitysteissä
2003 Astman ja allergian sekä rasitusastman kaltaistenhengitysoireiden yleisyys ja ilmeneminen SM-kilpailutason uimareilla Liikuntalääketieteen päivät (Abstrakti) Yli-Pirilä, Hirvonen, Halonen, Jauhiainen, Korpi, Nuutinen, Kokotti, Päivinen, Kujala, Raunemaa 2003 Uimahallien ilman aerosolipitoisuudet ja koostumus, ilmanjako, vedenkäsittely sekä uimahallin käyttäjien hengitystiealtistuminen 2002 Kuopion Yliopiston Ympäristötieteiden Laitosten Monistesarja 13/2003 Kujala U. Samansuuruista astman ilmenemistä on havaittu myös muissa kestävyyslajeissa. Mitä aiemmin mahdollinen astma todetaan, sitä paremmin sitä pystytään hoitamaan. 2001 Uimareiden maksimaalinen ventilaatio Levossa ja rasituksessa. uimareilla uloshengityksen tehokkuutta kuvaava sekuntikapasiteetti oli noin seitsemän prosenttia korkeampi kuin samaa ikää, kokoa ja sukupuolta vastaava viitearvo. Näitä oireita havaitessaan valmentajan, vanhemman ja uimarin itsensä on tärkeää ottaa asia vakavasti ja hakeutua tutkimuksiin. virtaustilavuusspirometria, PEF seuranta sekä astmarasituskoe. 40 prosenttia kilpauimareista raportoi saaneensa hengitysoireita harjoittelussa. (Päivinen, Kujala, Tikkanen 2002) Kilpauimareille tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että kaikki uimarit, joilla oli lääkärin diagnosoima astma oli myös lähisukulaisella todettu astma. Vähiten oireita ilmeni halleissa, joissa oli alhainen lämpötila ja korkea ilman kosteusprosentti (Uimahallitutkimus Päivinen, Kujala, Tikkanen, Raunemaa, Yli-Pirilä 2003) MARJA PÄIVINEN Tutkija Helsingin urheilulääkäriasema sähköposti: mpaivine@welho.com 14 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 KIRJALLISUUS: Päivinen M., Keskinen K.L, Tikkanen H.O. Tutkimuksia ovat mm. Suomalaisille kilpauimareille tekemässämme tutkimuksessa astman kaltaisia hengitysoireita raportoitiin eniten maksimaalisen hapenoton harjoitteissa sekä maitohapollisissa harjoitteissa. (Abstract) Päivinen M., Keskinen K.L.,Tikkanen H.O., Peltonen J. (Päivinen, Keskinen, Tikkanen 1999) Rasitusastmareaktio aiheutuu yleisimmin rasitettaessa noin 90 prosentin teholla (maksimaalisesta sykkeestä) noin 6-8 minuutin kuluttua rasituksen alkamisesta. Uimarin iällä tai harjoituskertojen määrällä viikossa ei ollut merkitystä oireiluun. Hengitysoireita harjoittelussa eniten ilmoittivat ne uimarit, joiden perheenjäsenellä oli todettu astma. On kuitenkin hyvä huomioida, että hiljattain sairastettu hengitystietulehdus tai flunssa saattaa aiheuttaa tilapäisiä astmankaltaisia oireita useiden viikkojen ajan. Myös harrastustaso vaikutti oireiden raportoimiseen. Tyypillisimmin astmareaktio tapahtuu noin 6-8 minuutin kuluttua rasitettaessa 90 prosentin tasolla maksimaalisesta sykkeestä. Tämä voisi viitata kilpauimareiden harjaantuneeseen ja veteen tottuneeseen hengitykseen tai uintiin valikoituneiden henkilöiden luontaiseen kykyyn, jossa vitaalikapasiteetin lasku on veteen mennessä pienempi. Lisäksi tarvittava lääke olisi hyvä pitää saatavilla. Astmassa on luonteenomaista keuhkoputkien vaihteleva supistumisherkkyys, joka osaltaan voi aiheuttaa ajoittaisia suorituskyvyn muutoksia. Liikuntalääketieteen päivät (Abstrakti) Päivinen M., Keskinen K.L., Tikkanen H.O. (Päivinen, Keskinen, Tikkanen 1999) Uimahallitutkimuksessa useiden eri uimahallien käyttäjäkyselyissä ilmeni, että uimahalleissa astman kaltaisia oireita raportoitiin sitä enemmän, mitä useammin ja kauemmin altaassa vietettiin aikaa ja mitä pidempi matka uitiin. Esimerkiksi pitkät yhtäjaksoiset vauhtikestävyyssarjat on hyvä ohjelmoida intervallityyppisiksi. Vilustumisherkkyys on astmaatikoilla hieman suurempi kuin muilla ja flunssan jälkeen harjoittelu on syytä aloittaa tavallista varovaisemmin.. 1999 Asthma and Exercise-lnduced Asthma Symtoms in Participants of the 1998 National Swimming Championships of Finland The Xlllth FINA World Sports Medicine Congress. Vedessä uimareiden maksimaalinen uloshengitystilavuus, vitaalikapasiteetti, pieneni maalla mitatuista arvoista 3, 7 prosenttia, joka oli vähemmän kuin aiemmin kirjallisuudessa on esitetty (6-11 prosenttia). (joissa ventilaatiokin oli suurin ja hengitys on kiivainta.) Nopeusharjoittelussa ja kevyessä kestävyysharjoittelussa hengitysoireita raportoitiin vähiten. Toistuvat hengitystieinfektiot, poskiontelontulehdukset ja keuhkoputken tulehdukset saattavat myös viitata astmaan. 2002 Dynaamiset keuhkotoiminnat kilpauimareilla maalla ja vedessä sekä maksimaalisen uintikuormituksen yhteydessä. Liikuntafysiologian Pro Gradu tutkielma Päivinen M., Keskinen K.L., Tikkanen H.O. Harjoittelua suunnitellessa on tärkeää, että valmentaja ottaa huomioon astmaattisen uimarin tilan levon ja harjoittelun rytmittelyssä. Valmentajan on hyvä tietää kuinka toimia mahdollisen astmakohtauksen sattuessa. 2004 Evidence of exercise therapy in the treatment of cronic dicease based on at least tree randomised controlled trials summary of published systematic reviews Scand J Med Sci Sports in press ASTMA El YLEENSÄ OLE RAJOITE KILPAURHEILULLE Astman oireita ovat hengenahdistus, hengityksen vinkuminen, yskä ja limaneritys hengitysteissä. Lisäksi suhteeton väsymys rasitukseen nähden ja suorituskyvyn yllättävä lasku voivat olla merkki astmataipumuksesta. Myös hengitysilman lämpötila, kosteus ja ilmassa mahdollisesti mukana olevat allergeenit tai kemikaalit ovat tutkimusten mukaan vaikuttaneet astmareaktion voimakkuuteen. (Päivinen, Keskinen, Tikkanen 2002) Kova ja pitkä rasitus vaikuttaa Suomenmestaruuskilpailuihin osallistuneille kilpauimareille tekemässämme tutkimuksessa lääkärin diagnosoima astma oli 16 prosentilla tutkituista. Astmatutkimuksessamme kilpauimarit raportoivat eniten astman kaltaisia oireita maksimaalisen hapenotonsekä maitohappoharjoitteissa, eli uinnissa käytössä olevilla tehoalueilla fil ja IV
Liikuntalääketieteen koulutukseen pitäisi selvästi medisiinisten kysymysten lisäksi saada aikaisempaa enemmän terveyden edistämisen teorioita ja käytännön menetelmiä, arvioi sosiaalija terveysministeri Sinikka Mönkäre. Urho Kujala 18 Miksi kansa ei liiku mitä on tehtävissä. Heinonen 24 Uimarin olkapää Peter Halen 26 Tenniskyynärpää ja golfaajan kyynärpää Timo Raatikainen 27 Palloilijan nivunen Harri Selänne 30 Sosiaalija terveysministeri Sinikka Mönkäre: Liikuntalääkärit avainasemassa terveyden edistäjinä. Olli J. Markku Ojanen 19 Lihavuus ja diabetes Pertti Mustajoki 20 Osteoporoosi Pekka Kannus 22 Miten liikunnan ja urheilun tutkimus on hyödyttänyt lääketiedettä. 32 Abstraktit LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 15. •• •• •• •• XIII LIIKUNTALAAKETIETEEN PAIVAT XIII Liikuntalääketieteen päivien suunnittelutoimikunta: Jari Parkkari (pj.) ylilääkäri UKK-instituutti Kaupinpuistonkatu 1 33500Tampere Rainer Rauramaa ylilääkäri Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Haapaniemenkatu 16 70110 Kuopio Heikki Tikkanen ylilääkäri Helsingin Urheilulääkäriasema Mannerheimintie 17 E 00250 Helsinki Tiina Heinonen (siht.) koordinaattori Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki XIII Liikuntalääketieteen päivien raportin toimitus: Tiina Heinonen Leena Nieminen 28.-29.10.2004 16 Aiheuttaako liikkumattomuus terveysriskin
Se, mitä on liikkumattomuus, voidaan määritellä monella eri tavalla. Lisäksi tiedetään, että hyvään kestävyyskuntoon ja vähäiseen ylipainoon assosioituu suotuisammat metabolisen syndrooman riskitekijätasot. Vaikka havainnoivissa seurantatutkimuksissa nähdään, että lähtötilanteen liikuntaharrastuksen määrän ja useiden tulevien sairauksien ilmaantumisen välillä on vahva yhteys, mm. Yksilöt eroavat tässä suhteessa toisistaan. suomalaisessa kaksoskohorttiin perustuvassa tutkimuksessa lähtötilanteessa terveitä tutkittavia oli 15 902 ja seuranta-aika 18 vuotta (Kujala ym. Tässä yhteenvedossa jaetaan liikunnan/liikkumattomuuden ja terveyden välisiä yhteyksiä selvittävät tutkimukset kolmeen ryhmään: 1. Doseresponse issues ... Liikunnan vaikutuksia sairauksien riskitekijöihin selvittävät interventiotutkimukset 3. =-=c > =-=c Q. kaksostutkimus on osoittanut, että osa tästä yhteydestä selittyy perimän aiheuttamalla valikoitumisella. Toisaalta lisääntyvä tietomme perimästä kertoo, että liikkumattomuus ei aiheuta terveysriskiä samalla tavalla kaikille ihmisille. 2002). Heikkoutena havainnoivissa tutkimuksissa on se, että varmuutta syy-seuraus -suhteista ei voida osoittaa. tupakointi, alkoholin käyttö ja ravitsemustottumukset. Liikunnan yhteyksiä sairauksien syntyyn selvittävät havainnoivat seurantatutkimukset 2. .... Tällä hetkellä ei voida sanoa kuinka suuri osa liikunnan ja tulevien sairauksien välisistä yhteyksistä on itse liikunnan positiivista vaikutusta ja kuinka suuri osa johtuu perimän aiheuttamasta valikoitumisharhasta (Kujala ym. 2: LU LU .... Täydellisen liikkumattomuuden vaikutuksia selvittävät tutkimukset Liikunnan yhteyksiä sairauksien syntyyn selvittävät havainnoivat seurantatutkimukset Väestöä havainnoivissa seurantatutkimuksissa rekisteröidään liikunnan määrä tietyllä ajan hetkellä ja sitten seurataan sairauksien ilmaantumista tämän jälkeen. ->< 16 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 URHO KUJALA Aiheuttaako liikkumattomuus terveysriskin. Liikunnan vaikutuksia sairauksien riskitekijöihin selvittävät i nterventiotutki m u kset Liikunta-interventiotutkimuksissa voidaan mitata sairauksien riskitekijä tasoja ennen ja jälkeen liikunl. Ihmisen fyysinen kunto on merkittävältä osin perinnöllisten tekijöiden määräämä ja ihmisten, jotka ovat perimältään hyväkuntoisia, on helppo harrastaa liikuntaa. Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT) jotka selvittävät liikunnan vaikutuksia sairauksien syntyyn tai sairauksien hoitomahdollisuuksia liikunnalla 4. On siis todennäköistä, että perinnöllisistä syistä hoikka ja hyvän kestävyyskunnon omaava harrastaa liikuntaa enemmän kuin ylipainoinen huonon kestävyyskunnon omaava. LU =-:: =-=c =-=c ..... Tämän geeniperimän muotoutumishistorian ja liikuntatutkimuksen pohjalta näyttää siltä, että ainakin istumatyötä tekevien tulisi olla vapaa-ajallaan fyysisesti aktiivisia. Ensinnäkin tätä pohdintaa vaikeuttavat monet muut terveystottumukset ja niiden rekisteröintiin liittyvät ongelmat. Geeniperimän muutoksille tämä ajanjakso on aivan liian lyhyt ja siksi ihmisen perimän ja luontaisen fyysisen aktiivisuuden määrän välillä on nykyisin epäsuhta. 1998). Tällaiset seurantatutkimukset osoittavat varsin yhtäpitävästi että lähtötilanteen runsas liikunnan harrastus on yhteydessä pienempään sairastumisriskiin ja riskiin kuolla ennenaikaisesti. Geeniperimämme on siis sellainen, että sopiva fyysinen aktiivisuus on terveydelle edullista. Erityisesti sepelvaltimotaudin, tyyppi 2 sokeritaudin ja ennenaikaisen kuoleman osalta liikunnan ja riskin välillä näyttää olevan myös annos-vaste -suhde: mitä enemmän liikut lähtötilanteessa sitä pienempi on riski (kts esim. Näitä sekoittavia tekijöitä ovat mm. , 2001). Sinä ajanjaksona jona ihmisen geeniperimä pääosin on valikoitunut, on ihminen yleensä joutunut rasittamaan itseään fyysisesti, erityisesti liikkumaan paljon jalan. LU .... Tässä yhteenvedossa ei tarkastella näitä määritelmiä, vaan sitä mitä erityyppiset tutkimukset yleensä kertovat liikunnan hyödyistä ja haitoista ja mitkä ovat erityyppisten tutkimusten vahvuuksia ja heikkouksia. 2: ::, =-:: ..... Viimeisen sadan vuoden aikana ihmisen luonnollinen fyysinen aktiivisuus on vähentynyt koneellistumisen ja muiden ympäristön muutosten myötä. Lisäksi tulkintaa tehtäessä ongelmana on perimän aiheuttama valikoituminen. Havainnoivien seurantatutkimusten vahvuutena ovat suuret aineistot ja pitkät seuranta-ajat; esim
Tämä aleneminen on varsin samanlaista kaikenikäisillä ja sekä miehillä että naisilla. Täydellisen liikkumattomuuden vaikutuksia selvittävät tutkimukset Täydellinen vuodelepo laskee nopeasti lihasvoimaa ja sillä on monia muita vaikutuksia tukija liikuntaelimistöön (Bloomfield 1997). Diabetes Care 1997;20 537-544. Doseresponse issues ... Scand J Med Sci Sports, 2004; painossa. Kuntoutuksen kannalta oleellista on myös se, että vuodelepo vaikuttaa myös hermostoon ja kardiovaskulaarisiin reflekseihin niin, että vuodelevon jälkeen tasapainon ylläpito on vaikeampaa. Maksimaalinen hapenottokyky alenee viikon vuodelevon aikana 5-10% ja kuukauden vuodelevon aikana noin 25%. Lisäksi jonkin verran näyttöä on mm. esim. Kujala UM, Kaprio J, Koskenvuo M. Lasku pystytään estämään varsin hyvin, jos vuodelepojakson ajaksi voidaan ohjelmoida esimerkiksi harjoittelua kuntopyörällä puoli tuntia kahdesti vuorokaudessa. On mm. siitä, että liikunta parantaa autonomisen hermoston tasapainoa, verisuonten supistelutaipumusta/joustavuutta, sekä vähentää inflammaatiota eli tulehdusreaktiota, verihiukkasten sakkautumista, hapettuneen LDL-kolesterolin määrää ja verisuonisairauksille altistavaa homokysteiinipitoisuutta. taohjelman. Yleensä liikkumattomuuden vaikutuksia ennestään liikkuville ihmisille on tutkittu vähemmän kuin liikkumisen vaikutuksia ennestään liikkumattomille ihmisille. RCT:n heikkoutena on se, että ne yleensä kohdistuvat pieniin joukkoihin ja seurannat ovat lyhyitä. Toisinaan unohdetaan että täydellisellä vuodelevolla on vaikutuksia myös sydänja verenkiertoelimistölle ( Convertino 1997). Relationship of leisure-time physical activity and mortality: the Finnish twin cohort. lnterventiotutkimusten heikkoutena on se, että ne yleensä kohdistuvat pieniin joukkoihin ja seurannat ovat lyhyitä. Sen sijaan on viime vuosina julkaistu erittäin paljon RCT:tä, joissa on testattu liikuntahoitoja eri sairauksia sairastaviin potilaisiin (Kujala 2004). Cardiovascular consequences of bed rest: effect on maximal oxygen uptake. Huolellisesti suunnitellulla liikunnalla on voitu myös hieman alentaa sydämen vajaatoimintaa ja sepelvaltimotautia potevien potilaiden kuoleman riskiä. Effects of diet and exercise in preventing NIDDM in people w ith impaired glucose tolerance. Am J Epidemiol 2002;156:985-993. Tutkimukset harvoin rekisteröivät itse taudin ilmaantumista ja siten yksittäisessä riskitekijässä todetun muutoksen ja taudin ilmaantumisen välinen yhteys jää osin auki. Nämä tutkimukset osoittavat, että sopivilla liikuntahoidoilla voidaan parantaa monia eri sairauksia sairastavien potilaiden fyysistä kuntoa ja toimintakykyä sekä vähentää eräissä sairauksissa myös oireilua. Pan XR, Li GW, Hu YH, ym. The Da Qing IGT and Diabetes Study. Tämän johdosta taudin astetta kuvaavissa mittareissa nähdään harvoin ryhmäeroja. Kujala UM, Kaprio J, Sama S, Koskenvuo M. Tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella voidaan sanoa, että yksilöllisesti sopivasti annostellusta liikunnasta on useimmille ihmisille monenlaisia terveyshyötyjä, mutta saavutettavissa oleva hyöty ja mahdolliset liikuntaan liittyvät lisääntyneet riskit vaihtelevat yksilöittäin. Jo ajoittain pystyasennossa tapahtuva vähäinenkin liikkuminen jarruttaa hapenottokyvyn laskunopeutta. sydämen iskutilavuuden, verenkierron verivolyymin ja lihaksiston kapillaaritiheyden lasku. 1997). Ennestään huonokuntoisilla vanhuksilla suorituskyvyn putoaminen voi olla kuntoutusvaiheen toteutuksen kannalta merkittävä. Modifiable risk factors as predictors of all-cause mortality: The roles of genetics and childhood environment. Hyväkuntoisilla urheilijoilla pudotus voi vuodelevon alkuvaiheessa olla prosentuaalisesti suurempikin. osoitettu että, liikunta parantaa fyysistä kuntoa ja sydämen funktiota, nostaa HDL kolesterolia, insuliini-sensitiivisyyttä ja sydämen sähköistä stabiliteettia sekä alentaa verenpainetta ja rasvaprosenttia. JAMA 1998;279440-444. Convertino VA. Nämä tutkimukset ovat selvittäneet ansiokkaasti sitä, millä eri mekanismeilla liikunta voi alentaa varsinaista sairauden ilmaantumisen riskiä (kts. Med Sci Sports Exerc 2001 ;33(suppl 6) S345-S64 l Kujala UM. Dose-response issues concerning physical ativity and health: an evidence-based symposium. , 2001). Keskeisinä syinä maksimaalisen hapenottokyvyn laskuun vuodelevon aikana ovat mm. Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT) jotka selvittävät liikunnan vaikutuksia sairauksien syntyyn tai sairauksien hoitomahdollisuuksia liikunnalla Verenpainetasojen muutoksia selvittävien tutkimusten ohella on sairauksien ennaltaehkäisystä tehty oikeastaan vain yksi RCT jossa kontrollija liikuntaryhmän välisenä kontrastina on ainoastaan liikunta (Pan ym. URHO KUJALA Liikuntalääketieteen professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: urho.kujala@sport.jyu.f KIRJALLI SUUS Bloomfield SA. Med Sci Sports Exerc 1997;29197-206. Med Sci Sports Exerc 1997;29:191-196. Täydellisen liikkumattomuuden aiheuttamien muutosten laajempi tutkiminen olisi tarpeen. Tämän tutkimuksen mukaan tyyppi 2 diabetekseen sairastumisen riskiä voidaan siirtää liikunnalla. Evidence for exercise therapy in the treatment of chronic disease based on at least three randomized controlled trials summary of published systematic reviews. Yhteen raajaan kohdistuvat isometriset lihasharj oitukset ehkäisevät paikallista immobilisaation aiheuttamaa lihasatrofian syntyä, mutta jarruttavat vain vähän maksimaalisen hapenottokyvyn laskua. LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 17. Changes in musculoskeletal structure and fun ction with prolonged bed rest
Ratkaisu on periaatteessa yksinkertainen: liikunnan lisääminen ei edellytä muuta kuin että ottaa itseään niskasta kiinni ja lähtee lenkille tai pelaamaan jotakin pallopeliä. Tähän liittyy narsistisia piirteitä, mutta ehkä on parempi olla liikkuva narsisti kuin liikuntaa kantava nynnerö. Otsake antaa ymmärtää, että kansa ei liiku. Liikunnan avulla voi toteuttaa itseään ja saada muilta ihailua osakseen. Tutkimusten mukaan tämä orientaatio heikkenee tatieteellinen seura. Silti joillekin voi liikunta tarttua mukaan näilläkin kursseilla. Noista kolmesta uskottavin on syy, että ei pidä liikunnasta. Positive psychology. Ajankäyttö sen sijaan on useimmiten valintakysymys. MARKKU OJANEN Professori Tampereen yliopisto sähköposti: markku.ojanen@uta.fi KIRJALLISUUS: Carr, A. Mahdollisuuksia liikuntaan on paljon, kun vain haluaa niitä käyttää. Väestössä on paljon ihmisiä, jotka eivät liiku juuri olenkaan, mikä johtaa etenkin iän karttuessa terveysongelmiin. vaalimista edistävä keino on syrjäytymisen ennalta ehkäisy. Yleensäkin yhteiskunnan marginaaliin pudonneet ihmiset näkevät tulevaisuuden synkin värein tai kerta kaikkiaan tyhjänä. esimerkiksi vaikeiden mielenterveysongelmien myötä. Voit toteuttaa itseäsi liikunnalla ja voit saada jopa huippuelämyksiä! Hyvä valistuksen kohderyhmä ovat ne, joilla tuo "minä nyt" on huonossa kunnossa. Liikuntaa harrastavia on tutkimusten mukaan aika paljon. Kun ei jaksa, heikottaa, uuvuttaa, kolottaa ja puuskuttaa niin kuntoja kuntoutuskursseille osallistuminen alkaa kiinnostaa. Voiko näihin selityksiin luottaa. 1=~ > =~ Q. Tämäntapaisia viestejä on paljon tarjollakin ja joihinkin ne purevat. Moneen muuhun asiaan riittää aikaa. Ihmiset eivät hyväksy ankaria keinoja vapauksia arvostavassa kulttuurissa. Ei ole mitään järkeä vaalia terveyttään, jos kokee elämänsä turhaksi ja mielettömäksi. Näiden mukaan syitä on kolme: Ei ole aikaa liikuntaan, liikunta on kurjaa ja ei ole mahdollisuuksia liikuntaan. Liikunta on oiva mahdollisuus hallita omaa minuutta kehon avulla. Ongelma on siinä, että kun ihmisiä parin viikon ajan kaikin tavoin kannustetaan, tuetaan ja ohjataan, he voivat pudota kuin tyhjän päälle eikä sisäinen motivaatio pääse kehittymään. Kun näin ei tapahdu omasta aloitteesta, voiko asialle tehdä jotakin ja pitäisikö sille tehdä jotakin. shortcoming of social judgment. The science of happiness and human strengths. Kun elämä sujuu hyvin, miksi siihen pitäisi saada jotakin lisää. Pitääkö heitä ahdistaa kuvauksilla tulevaisuudesta, jossa heitä odottavat monenlaiset vaivat ja varhainen kuolema. Pohtimalla ensin kysymystä "Miksi kansa ei liiku" voidaan saada vihjeitä siihen, mitä on tehtävissä. Hove: Brunner & Routledge . Nisbett, R.E. Valitettavasti "minä nyt" voittaa usein "minä myöhemmän" tarjoamat upeat, mutta niin kaukana olevat kuvat terveestä sielusta terveessä ruumiissa. Ajattelemme, että tälle pitäisi tehdä jotakin, sillä vähäisestä liikunnasta (1) koituu itselle ikävyyksiä ja (2) yhteiskunta joutuu maksamaan seuraukset. Tällaisia kursseja on valtavasti tarjolla, joskaan niiden tulokset eivät pitkällä tähtäimellä ole kovin hyviä. Joka päivä liikuntaa ja terveitä elämäntapoja haittaavia houkutuksia on paljon. (2004). Kansa voidaan suorastaan lailla määrätä liikkumaan Spartan mallin mukaan tai sitten koetetaan käyttää mahdollisimman pehmeitä keinoja, sellaisia keinoja, joita on käytettykin viime vuosina. 2: LU LU 1LU 1LU ::ic =~ =~ _, 2: ::, ::ic _, ->< MARKKU OJANEN Miksi kansa ei liiku. Nisbettja Ross (1980) herättivät huomiota väitteellä, jonka mukaan ihmiset eivät ymmärrä oman toimintansa syitä. Hyvinvoivan ihmisen innostaminen liikuntaan on aika vaikea tehtävä. Liiku missä määrin ihminen uskoo tulevaisuuden tarjoavan jotakin myönoikein, voi hyvin. Helsinki: Liikunteistä ( Carr, 2004). Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. Jos kuitenkin tavoitteeksi asetetaan jokin sellainen liikunnan määrä, joka tuottaa maksimaalisen terveyshyödyn, liian vähän liikkuvien määrä on noin 3/4 väestöstä. Edellä kuvatun perusteella tärkein liikuntaa ja muutakin terveyden 18 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 1 '·. Mitä on tehtävissä. Monia mahdollisuuksia on tarjolla. Toiseksi tärkein on syrjäytyneiden ihmisten elämänotteen palauttaminen integroimalla heitä uudelleen yhteiskuntaan. Miksi tekisi sellaista, mikä on tylsää ja rasittaa tai jossa tuntee itsensä kehnoksi muihin verraten. Sen sijaan hyvinvoinvat, hyvätuloiset, koulutetut ihmiset suuntautuvat tulevaisuuteen ja ottavat usein vaarin terveyteen liittyvistä ohjeista. & Ross, L. Ainakin yhtä vahva liikunnan virittäjä on nykyajan ihmisen minäkeskeisyys. Aika ajoin vaikuttaa siltä, että liikunta on suorastaan kansalaisvelvollisuus siinä mielessä, että ajan hermolla olevan ihmisen pitää harrastaa liikuntaa. Toki maaseudulla halleja on vähemmän kuin kaupungeissa ja keskikaupungilla voi olla matkaa hyvälle hiihtoladulle, mutta myös kotona voi tehdä yhtä jos toista kuntonsa hyväksi. Monissa tutkimuksissa on kysytty ihmisten omia selityksiä. Englewood cliffs, NJ: Prentice Hall. (1980) Human inference Strategies and Hyvinvointia hyvinvoivalle . Näiden lisäksi on suuri joukko ihmisiä, jotka ihan itsekseen ottavat varteen ohjeista ja neuvoista tai kaverin puheista ja lähtevät liikuntaan mukaan. Liikuntapuhetta ja -kirjoitusta on tarjolla runsain mitoin. Gerard Wilden käsite tulevaisuusorientaatio tarkoittaa kokemusta siitä, Ojanen, M., Svennevig, H., Nyman, M, Halme, J. Toinen tapa on houkutella heitä liikuntaan kertomalla, mitä hyviä asioita heidän elämästään vielä puuttuu. (2001 )
Ohjaukseen on kuulunut liikunnan lisääminen, esimerkiksi suomalaisessa tutkimuksessa tavoitteena oli terveysliikunta (30 min. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duoliikapainoa muutaman kilon. Äskettäisen laajan seurantatutkimuksen mukaan TV:n katselun lisääntyminen 2 tuntia päivässä merkitsi 23 prosentin lisäystä lihavuuden ja 14 prosentin lisäystä diabeteksen ilmaantumiseen. Pelkkä liikuntaharjoittelu (tavallisimmin kestäKukkonen-Harjula K, Vuori 1. Laihduttamisen jälkeinen painonhallinta Liikunnan merkityksestä laihduttamisen jälkeisessä painonhallinnassa ei ole olemassa luotettavia tutkimuksia. Liikunta ja tyypin 2 diabeteksen hoito Pelkällä aerobisella liikunnalla saavutetaan melko vähäisiä muutoksia diabetes-potilaiden sokeritasapainossa. PERTTI MUSTAJOKI Lihavuus ja diabetes Liikunta vaikuttaa edullisesti sokeriaineenvaihduntaan. Kova näyttö elämäntapamuutosten tehosta on saatu viime vuosien vertailevista tutkimuksista. Loppujen lopuksi tärkein liikuntamuodon valintaperuste on, että potilas kykenee ja haluaa sitä harrastaa pysyvästi. Siksi lihavuuden Käypähoito-suositus ilmaisee asian seuraavasti: "Lisätty fyysinen aktiivisuus yhdistettynä vähäenergiaiseen ruokavalioon saattaa parantaa laihdutuksen jälkeistä painonhallintaa pelkkään ruokavalioon verrattuna". Koska tyypin 2 diabeteksessa sydänja verisuonitaudit ovat yleisiä, niiden ehkäisemiseksi myös aerobinen liikunta on tärkeää. Käypähoito-suositus 2002. Siten diabeteksen ehkäisyssä liikunnan lisäksi tärkeä on muutokset ruokavaliossa. Monet epidemiologiset havainnot osoittavat, että paljon liikkuvilla on ylipainoa vähemmän kuin niukasti liikkuvilla. www.kaypahoito.fi Eriksson J, Taimela S, Vuori 1. Käypähoito-suositus 2002. joissakin tulos paranee enintään muutaman kilon. Rekisterin lähes 800 henkilöstä 72 prosenttia ilmoitti harrastavansa liikuntaa vähintään 1000 kcal:n ja 52 prosenttia vähintään 2000 kcal:n edestä viikossa. JAMA 2003;289:1785-91. Tehokkaan elämäntapamuutosten ohjauksen on todettu huomattavasti vähentävän diabeteksen ilmaantuvuutta henkilöillä, joilla diabeteksen riski on suurentunut. Tässä on tärkeäksi noussut liikuntaharrastuksen lisäksi arkiliikunta. Liikunta aikuistyypin diabeteksen hoidossa. Amerikkalaiseen "Painonhallintarekisteriin" pääsee, jos on laihduttanut vähintään 14 kiloa ja pitänyt tuloksen vähintään vuoden. wwwkaypahoito.fi paranna laihdutustulosta verrattuna pelkkään ruokavalioon: joissakin tutkimuksissa ei eroa ole lainkaan, LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 19. Liikunta sairauksien ehkäisyssä, vyysliikunta) ilman ruokavaliomuutoksia vähentää hoidossa ja kuntoutuksessa. A descriptive study of indiviLaihduttaminen duals successful at long-term maintenance of substantial weight loss. PERTTI MUSTAJOKI Hyks, Peijaksen sairaala sähköposti: pertti. Lähtökohtana voidaan pitää, että vähäisempikin liikunnan lisääminen on aina hyödyllistä. Jokainen tunti reipasta kävelyä päivässä vähensi riskejä 24 ja 34 prosenttia. Television watching and other sedentary behaviors in relatieon tor isk of obesity and type 2 diabetes mellitus in women. Liikuntaharjoittelu decim 2004. Liikunta käytännössä Tutkimuksissa voidaan selvittää, minkälaatuinen ja kuinka intensiivinen liikunta vaikuttaa diabetekseen ja lihavuuteen. fi KIRJALLISUUS: Aikuisten lihavuus. Siten liikunta näyttää olevan itsenäinen diabetesta ehkäisevä tekijä. Käytännössä diabeteksen ehkäisyssä tärkeintä on painonhallinta, koska lihavuus ja diabeteksen riski kulkevat käsi kädessä. liikuntaa useimpina päivinä viikossa). Näissä tutkimuksissa liikunnan osuutta diabeteksen vaaran vähenemiseen on mahdoton arvioida, sillä henkilöt tekivät samalla muutoksia ruokavaliossa ja laihtuivat. Vaikka vankka tutkimusnäyttö puuttuu, on selvää, että energiankulutuksen lisääminen liikuntaa lisäämällä tukee painonhallintaa. Klem ML, Wing R, McGuire MT ym. Hyvä aerobinen kunto vähentää tyypin 2 eli aikuistyypin diabeteksen riskiä sekä normaalipainoisilla että lihavilla huonokuntoisiin verrattuna. Lääkl 1996;51 :2693 Hu FB, LiTY, Golditz GA ym. Suom. (myös Terveysportti ja Lääkärin CD-roml yhdistettynä vähäenergiaiseen ruokavalioon ei paljoa Aikuisten lihavuus. Voimaharjoittelu parantaa diabeetikoiden lihaskudoksen insuliiniherkkyyttä, jolloin sokeritasapaino paranee. Niihin perustuvia suosituksia ihmiset eivät läheskään aina pysty noudattamaan. Nykyisen käsityksen mukaan diabeetikoiden liikuntaohjaukseen tulisi sisällyttää lihaskuntoharjoittelu, jossa käytetään kevyitä painoja (50-60 prosenttia maksimisuorituskyvystä) ja runsaita toistoja ( 10-15). Am J Clin Nutr 1997;66:239-46. Merkittävään laihduttamiseen ei siis pelkkä liikunnan lisääminen riitä, vaan silloin tarvitaan aina myös ruoan energian vähentämistä. m ustajoki@ hus
Terveyshaitat ja ongelmat syntyvät, jos luu murtuu. Näin määritellen Suomessa olisi osteoporootikkoja jopa 400 000. Tämä on mahdollista, joskin vakuuttavaa tieteellistä näyttöä osteoporoosihypoteesin puolesta tai vastaan ei ole olemassa. reisiluun kaula) ei ole tottunut. naisten luuntiheyden. Osteoporoosista "kärsivien" määrää on vaikea arvioida, koska em. Näin ollen myös osteoporoosista "kärsivien" määrä maassamme riippuu ennen muuta siitä, mihin kohtaan luuntiheysjanaa osteoporoosikriteerin asetamme. UKK-instituutin tapaturmat ja osteoporoosi -yksikön epidemiologisissa aikasarjaseurannoissa on havaittu, että Suomessa ikäihmisten luunmurtumien ikävakioitu esiintymistaajuus eli keskimääräinen murtumariski on selvästi lisääntynyt viimeisen 30 vuoden kuluessa. Tällaisia sopimuksenvaraisia osteoporoosin määritelmiä on kuitenkin tehnyt mm. luukadon määritelmä ei anna mitään numeerista arvoa sille, milloin pienentynyttä luumassaa ja heikentynyttä luun rakennetta pitäisi alkaa kutsua osteoporoosiksi. Liikuttaessa lui_hin kohdistuu aina puristus-, venytys-, vääntötai kiertokuormitusta, mikä aiheuttaa luukudoksen uudismuodostusta stimuloivan hetkellisen luun muodonmuutoksen. Tässä yhteydessä on kuitenkin korostettava, että ei ole olemassa mitään luuntiheyden aleneman selvää raja-arvoa tai raja-aluetta, jonka jälkeen murtumariski kasvaisi poikkeuksellisen nopeasti. 2 ::) -.... liikunnan avulla. .... :c:c > :c:c Q,. Asia on tärkeä, koska jos osoittautuu, että luukato on ikääntyneessä väestönosassa lisääntynyt, tulisi luukadon ehkäisyyn ja hoitoon panostaa entistä enemmän, esim. Naisilla luukato kiihtyy vaihdevuosien aikana munasarjojen estrogeenituotannon loputtua. Näistä liikunta on ainoa keino, joka voi tehokkaasti vaikuttaa sekä luuston kuntoon että ikäihmisen lihasvoimaan, liikkumisvarmuuteen ja kaatumisriskiin. Eri liikuntamuodoista luustoon vaikuttaa parhaiten iskutyyppiset kuormitukset eli nopeat kierrot, väännät, iskut, tärähdykset ja värähtelyt. Koska liikunta vaikuttaa myönteisesti vain kuormitetuissa luissa ja luun osissa, tulisi liikunnan olla koko luustoa monipuolisesti kuormittavaa. LLI :c:c :c:c .... Ei siis tiedetä, onko luukato lisääntynyt Suomessa tai muualla viimeisten vuosikymmenten aikana. Kokeellisten tutkimusten perusteella myös riittävän pitkä lepojakso toistosarjojen ja eri harjoituskertojen välillä näyttäisi olevan luun vahvistumisen kannalta tärkeätä. 2 LLI LLI .... Osteoporoosi on tavallisimmin ikääntymiseen liittyvä fysiologinen tapahtuma, mutta se voi johtua myös huonoista elintavoista (liikunnan puute, puutteellinen ravitsemus, tupakointi ja alkoholin liikakäyttö), tapaturmista, sairauksista, suurista leikkauksista tai tiettyjen lääkkeiden pidempiaikaisesta käytöstä. -->< 20 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 PEKKA KANNUS Näin annostelen liikuntahoitoa: osteoporoosi Osteoporoosissa eli luukadossa luun kokonaismassa on vähentynyt ja samalla luun rakenne on ohentunut, huokoistunut ja heikentynyt ja luun muoto muuttunut niin, että murtumariski on lisääntynyt. WHO, joka nimeää osteoporootikoiksi kaikki ne henkilöt, joiden DXA-laitteella mitattu luuntiheys (glcm2) on vähintään 2.5 keskihajontaa (noin 30%) alle nuorten terveiden 20-40v. Yhdeksi syyksi kaatumisten lisääntymisen ohella on epäilty ikäihmisten luuston kunnon heikentymistä vuosikymmenten saatossa (nk. Erityistä huomiota tulee kuitenkin kiinnittää painoa kantaviin liikuntamuotoihin, jotta kuormitusta saadaan riittävästi sinne missä vakavimmat murtumat. LLI .... Liikunta osteoporoosin ja murtumien ehkäisyssä Iäkkäiden luunmurtumien ehkäisykeinoista liikunta, ravitsemus (kalkki, D-vitamiini) ja terveet elintavat ovat laajasti hyväksyttyjä, turvallisia ja halpoja koko väestöön sovellettavissa olevia ehkäisymenetelmiä. Osteoporoosissa luukudos ja sen mineraaliaines sinällään ovat normaaleja vain niiden määrä on vähentynyt . osteoporoosihypoteesi). Tämän tyyppisissä harjoitteissa taistojen suuri lukumäärä ja harjoituskertojen pituus (eli kuormituksen kokonaismäärä) eivät näytä olevan luuston vahvistumisen kannalta ratkaisevia, vaan ratkaisevampaa näyttäisi olevan yksittäisten suoritusten luulle antamat huippukuormitteet varsinkin jos kuormitus on "epätyypillistä" eli tehdään liikkeitä, mihin luusto tai jonkin luun osa (esim. Osteoporoosi sinällään on varsin harvoin terveysongelma eikä yleensä aiheuta oireita. Annos-vastesuhteiden tarkka selvittäminen tarvitsee kuitenkin lisätutkimuksia. Tätä hypoteesia voitaisiin kuitenkin testata, mikäli tutkijaryhmät ympäri maailman toistaisivat 2000-luvulla ikäja sukupuoliryhmittäin ne laajat väestöjä koskevat luuntiheysmittaukset, joita tehtiin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla
Nuorten tyttöjen liikunnassa on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että harjoittelu ei aiheuta kuukautishäiriöitä, ravinnon saanti on riittävää eikä paino ala laskea liikaa. pallopelit sekä muut hyppelyjä, nopeita suunnanmuutoksia, pysäytyksiä ja kiihdytyksiä sisältävät lajit. Randomised controlled trial of effect of highimpact exercise on selected risk factors for osteoporotic fractures. Preventing fractures in elderly people. Suomen Lääkärilehti 2003;58:3755-3759. Heinonen A, Kannus P, Sievänen H ym. Kannus P, Haapasalo H, Sankelo M ym . Jos iäkkään liikkujan kaatumisriski on esimerkiksi liikuntaa aloitettaessa suuri, hänen on suositeltavaa käyttää tieteelliset testit läpäisseitä kilpimäisiä lonkkasuojaimia. ln: The Cochrane Library, lssue 3, Chichester, UK: John Wiley & Sons, Ltd, 2004. Minimimääränä pidetään kaksi harrastuskertaa viikossa eikä päivittäinenkään harrastaminen ole kielletty. 442-452. Kannus P. Samalla selviytyminen päivittäisistä toiminnoista helpottuu. Liikunta osteoporoosin ja osteoporoottisten murtumien ehkäisyssä. Heinonen A, Karinkanta S. Lancet 1996;348: 1343-1347. Myös aivohalvauksen vaara saattaa vähentyä. LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 21. Tuskin millään muulla luukadon ja kaatumisten ehkäisykeinolla voidaan saavuttaa näin paljon "muita terveyshyötyjä" ja siksi liikunnan tulisi olla keskeisessä asemassa suunniteltaessa ikäihmisten luukadon, kaatumisten ja niistä aiheutuvien vammautumisien ehkäisystrategioita. Maksimaalisen luustohyödyn saamiseksi liikuntaharjoittelun tulisi lisäksi olla säännöllistä, pitkäaikaista ja rasittavuudeltaan asteittain nousevaa, joskin näidenkin muuttujien osalta tarkat annos-vastesuhteet vaativat lisätutkimuksia etenkin liikuntakertojen keston ja taajuuden osalta. apuvälineitä. Näistä viimeisimmässä pelkkä säännöllinen reipas kävely näytti riittävän murtumariskin pienentämiseen ja kävelyn määrällä ja murtumariskillä oli selvä, käänteinen annosvastesuhde: mitä enemmän liikuntaa, sitä pienempi lonkkamurtumariski. Kirjassa: Vuori 1, Taimela S, toim. Tuoreessa amerikkalaisessa liikuntainterventiotutkimuksessa havaittiin, että iäkkäiden naisten selkärankamurtumien riskiä voidaan pienentää lähes 70 prosenttia säännöllisen selkälihasharjoittelun avulla. Osteoporosis prevention, diagnosis, and therapy. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 1999, s. Prevention of hip fracture in elderly people with use of a hip protector. Nuoremmilla, varsinkin kasvuikäisillä, liikunta sen sijaan pystyy lisäämään luuston mineraalimäärää ja kokoa ja siten luun lujuutta -jopa 40-50 prosenttia ja on mahdollista, että etenkin kasvuiässä liikunnan avulla hankittu luulisä ei kokonaan häviä, vaikka liikunta myöhemmin väheneekin. Etenkin nelipäisen reisilihaksen vahvistaminen on tärkeätä. Nämä lajit olisi hyvä ottaa huomioon niin koulukuin työpaikkaliikuntaa suunniteltaessa. Exercise for preventing and treating osteoporosis in postmenopausal women. Woolf AD, Åkesson K. Liikunnan terveydellinen merkitys. On nimittäin todettu, että nuorilla tytöillä liian rankka harjoittelu yhdistettynä laihduttamiseen haurastuttaa luustoa ja altistaa anoreksian puhkeamiselle ja rasitusmurtumille. Exercise training guidelines for the elderly. Ann lntern Med 1995;123:27-31. Kannus P, Parkkari J, Niemi S ym. Lopuksi kannattaa muistaa, että liikunnalla on luustoja lihasvaikutusten lisäksi useita muita edullisia terveysvaikutuksia: liikunta parantaa fyysistä kuntoa, vireystilaa ja unen laatua, ehkäisee lihomista, vähentää äkkikuoleman, sydäninfarktin, verenpainetaudin, aikuisiän diabeteksen, joidenkin syöpätyyppien (rinta, paksusuoli) vaaraa sekä pienentää aivotoimintojen ja yleisen toimintakyvyn heikkenemisen riskiä. BMJ 2003;327:89-95. PEKKA KANNUS Professori, ylilääkäri Lääketieteen laitos, Tay ja kirurgian klinikka TAYS sekä Tapaturmat ja osteoporoosi -yksikkö, UKK-instituutti sähköposti: pekka.kannus@uta.fi KIRJALLISUUTTA Bonaiuti D, Shea B, lovine R, Negrini S, Robinson V, Kemper HC, Wells G, Tugwell P, Cranney A. Effect of starting age of physical activity on bone mass in the dominant arm of tennis and squash players. JAMA 2001 ;285 785-795. Ikäihmisillä liikunta näyttäisi vaikuttavan luustoon enemmänkin luun massaa ja lujuutta ylläpitävästi kuin näitä ominaisuuksia parantavasti, mikä kuitenkin sinällään on varsin tärkeätä luukadon ja murtumien ehkäisemiseksi. (Cochrane Review). Liikuntasuositukset ja liikunnan annostelu Hyviä ikäihmisen luuston kuntoa, lihasvoimaa ja tasapainoa ylläpitäviä ja parantavia liikuntamuotoja ovat esimerkiksi kävely (myös portaat ylös ja alas ja epätasainen maasto), sauvakävely, hiihto, naisvoimistelu, tanssi ja ikäihmisten kotija ryhmävoimistelu. Liikuntalääketiede. BMJ 1999;318:205-206. Preventing osteoporosis, falls, and fractures among elderly people. Nuorille ja keski-ikäisille hyviä luuliikuntamuotoja ovat squash, tennis, sulkapallo, erilaiset valvotusti toteutetut voimailulajit, aerobic, voimistelu, lentopallo, jalkapallo, koripallo ym. Promotion of lifelong physical activity is essential. esiintyvät (nilkan ja polven alue, reisiluun tyviosa ja lanneranka). Kyseisistä liikuntamuodoista voi ikäihmiselle räätälöidä yksilöllisen, miellyttävän ja helposti toteutettavan liikuntareseptin. Löydös on linjassa useiden epidemiologisten seurantatutkimusten kanssa, jossa liikunnanharrastajien lonkkamurtumariskin on havaittu olevan 20-70 prosenttia pienempi kuin liikuntaa harrastamattomien. Evans WJ. N Engl J Med 2000;343:1506-1513. Onkin perusteltua sanoa, että kasvuikä on luuston massan, geometrian ja lujuuden parantamisen etsikkoaikaa, jota ei saa menettää. NIH Concensus Development Panel. Samoin liikkumisen tukena ja turvana voidaan käyttää keppiä, kävelysauvoja, rollaattoria ym. Tulos ei selittyne pelkästään nikamissa tapahtuneiden luumuutosten kautta vaan erityisesti vahvojen selkälihasten nikamille antamasta suojasta selkärangan vaativissa kuormitustilanteissa. Vuori 1. Med Sci Sports Exerc 1999;31: 12-17. Myös ikäihmisten kuntosaliharjoittelu on nykyään yleistä (seniorisalit) ja se on todettu heille fyysistä toimintakykyä parantavaksi, turvalliseksi harjoittelumuodoksi. Luustoa kuormittava liikunta olisi hyvä aloittaa viimeistään murrosiässä. Harjoitteissa suositellaan käytäväksi läpi kaikki suuret lihasryhmät (alaraajat, pakarat, selkä, vatsa ja yläraajat). Näitä tulee harrastaa useamman kerran viikossa mieluiten päivittäin ja osana päivittäisiä toimintoja
Kyllä liikunnan ja urheilun tutkimus on hyödyttänyt lääketiedettä niin kuin muitakin tieteen aloja. Kaikki USA:n huippulihasfysiologit tulivat pohjoismaihin, koska Amerikassa ei voinut ottaa terveiltä koehenkilöiltä lihaspaloja tutkimusnäytteiksi. Krogh tutkijakollegansa Lindhardin kanssa oli eri mieltä kuin AV Hill rasituksenaikaisesta hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihdunnasta. Evans 4 300m) ja siirsivät tietotaitonsa Tanskaan jonka korkein vuori on 201 metriä korkea. Urheiluvammojen hoitokäytännöt ovat muuttaneet huomattavasti yleisiäkin hoitoperiaatteita. Maailman kiinnostavimpien ja uusimpien tiedelöytöjen joukossa yli 10 sivua liikunnan ja urheilun teemaa sekä pääkirjoitus urheilusta. -)( OLLI J. Siellä se vastaus jälleen kerran oli. Olen ylpeä koska olen kiinnostunut rasitusfysiologiasta ja olen pohjoismaalainen. Hänen tutkimuksensa suuntautui lopulta rasituksen aikaiseen verenkierron ja hengityksen säätelyyn. Mielestäni pohjoismainen rasitusfysiologia on ollut maailman parasta. Aiheena oli lihaksen toiminta rasituksessa. Kun fysiologi Jonas Bergström "keksi" näytteenottoneulan lihaskudos ta varten ja biokemisti ja fysiologi Eric Hultman kehitti biokemiallisia analyysejä lihaskudokseen, tutkijavirran suunta vaihtui. Bostonin kuuluisassa Harvard Fatigue Laboratoryssa, jonne hän myös ohjasi useita pohjoismaalaisia tutkijoita. Tutkijavaihto oli vilkasta. HEINONEN Miten liikunnan ja urheilun tutkimus on hyödyttänyt lääketiedettä. 1930-luvulla nämä pohjoismaalaiset vierailijat suorittivat maailmanluokan korkean paikan tutkimusta USA:ssa (Mt. Krogh myös julkaisi ensimmäisenä kuvan rasitusergometristä kuntopyörästä. 1900-luvun alussa tanskalainen August Krogh oli kiinnostunut keuhkojen kaasujenvaihdosta ja hän myös kehitti tarkkoja mittalaitteita. Potilaat. Pohjoismaissahan se onnistui hyvin sotilailta ja urheilijoilta ja muilta innokkailta vapaaehtoisilta. Vuonna 1920 Krogh sai Nobelin palkinnon. Krogh vieraili mm. Se avasi yhteydet USA:n ja pohjoismaiden välillä. Kansikuvassa venyttelevä urheilija ja teksti "Testing human limits". Valitettavasti emme aina muista omia hienoja juuriamme. Maailman ehkä arvostetuin tiedelehti, Science: heinäkuun 2004 numero. Mutta tällä yhteistyöllä oli suuri merkitys. AV Hill ja fysiologi Meyerhof jakoivat vuoden 1922 Nobelin palkinnon. Rasitusfysiologian oleellinen osa on liikunnan ja urheilun tutkimus. Rasitusfysiologia (exercise physiology) hyvä perusta Anatomia (oppi rakenteesta) ja fysiologia (oppi toiminnasta) muodostavat lääketieteen perustan. Poikkesin elokuun alussa lääketieteelliseen kirjastoon ahmimaan tieteen ajankohtaisia saavutuksia uusista lehdistä. Nämä vierailut mahdollistivat edelleen jatkuvan kiinteän yhteistyön pohjoismaisten ja amerikkalaisten tutkijoiden välille. Vammojen tehokasta täsmähoitoa 22 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 Urheilija ei tervettä päivää näe. Tämä on tuonut runsaasti potilaita lääkäreiden vastaanotolle. Onko se hyödyttänyt vai haitannut
Tämä lääketieteen ala on siis soveltava ala, johon kaikki aiemmin kuvattu kuuluu saumattomasti. Valitettavasti se johtuu siitä, että nykyihminen ei enää liiku riittävästi. Voi 305 (nro 5684), 30 July, 2004 Åstrand P-O. Sykemittareista on jo siirrytty kokonaisiin rannetietokoneisiin. Liikuntalääketieteen avulla. Duodecim Voi 117 (nro6) 617-618, 2001 LIIKUNTA& TIEDES/2004 23. Käytännön kokemukset urheilijoiden pehmytkudosvammoista osoittavat, että paranemistulokset ovat paremmat ja kuntoutuminen nopeampaa, kun liikkumattomuus rajoitetaan mahdollisimman lyhytkestoiseksi ja kohdistetaan koskemaan koko raajan sijasta vain vammautunutta kudosrakennetta. Scand J Med Sci Sports Voi 1 (nro1 ), 3-9, 1991 Järvinen M. Liikkumattomuuden terveyshaitat ja ylipaino alkavat olla suuria kansanterveysongelmia. Liikuntalääketiede on Suomessa oma lääketieteen erikoisala, josta monet muut maat ovat syystäkin kateellisia. ovat toivoneet nopeata toipumista vammoistaan ja ovat olleet motivoituneita hoitamaan itseään tehokkaasti. Rasitusfysiologia, urheiluvammojen aktiivinen hoito, terveyden edistäminen ja sairauksien hoito liikunnan avulla rakentavat liikuntalääketieteen kokonaisuutta. HEINONEN Lääket.tri, ylilääkäri Paavo Nurmi -keskus, Fysiologian laitos, Turun Yliopisto sähköposti: olli.heinonen@utu.fi KIRJALLISUUS Science. Ei ole ihme, että Suomessa on kehitetty maailman parhaat sykemittarit ja mitä erilaisimpia ohjelmistoja niiden käyttöön. Urheiluvalmennuksessa kehitetyt lihasten toimintakykyä ja voimaa parantavat menetelmät, kuten isometrinen ja eksentrinen lihasvoimaharjoittelu, on otettu käyttöön kuntoutuksessa. Tämä on pitänyt keksiä nyt uudestaan. OLLI J. Onneksi on täsmäase liikuntalääketiede. Urheiluvammojen hoidon tutkimuksesta hyötyä kaikille. Suomalaiset ovat edelläkävijöitä myös liikuntalääketieteessä. Liikunta lääketiede terveyden ja liikunnan ytimessä Hippokrates totesi aikoinaan, että hyvään ja terveeseen elämään kuuluu liikunta. Hyvinvointiteknologia vempaimia ja sottaa Suomalainen teknologia on korkeatasoista. Urheiluvammojen hoitokäytännöt ovat muuttaneet huomattavasti yleisiäkin hoitoperiaatteita. Polvivammojen hoidossa erilaiset tuet ovat syrjäyttäneet polven täysin immobilisoivan kipsin. Ne kuvaavat jotakin tiettyä elimistön toimintoa ja siksi liikunnalla ja liikkumisen tutkimisella on ollut laitteiden kehittämisessä ratkaiseva merkitys. Urheiluvalmennuksessa kehitetyt lihasten toimintakykyä ja voimaa parantavat menetelmät, kuten isometrinen ja eksentrinen lihasvoimaharjoittelu, on otettu käyttöön myös urheiluvammojen jälkeisessä ja muussakin kuntoutuksessa. Kehittyneiden leikkausmenetelmien ja bio mekaniikan tarkentuneen tietämyksen ansiosta monien polvivammojen hoidossa on voitu kokonaan luopua ulkoisista tuista. Liikuntalääkärit pyrkivät edistämään terveyttä liikunnan avulla ja liikuntaa ymmärtämällä. Aiemmin hoidoissa käytettiin pitkällistä immobilisaatiota ja kipsaustakin käytettiin yleisesti myös lihas-, jänneja nivelsidevammoissa. Miten liikunnan ja urheilun tutkimus on hyödyttänyt lääketiedettä. Elektroniikan ja tietotekniikan osaaminen on maailman huippua. M.O.T. lnfluence of Scandinavian scientists in exercise physiology
:cc ::::.,. Erityisesti nuoria uimareita tulee kannustaa monipuoliseen liikuntaan (esim. Lihasparit toimivat mahdollisimman optimaalisesti ja olkanivelen stabiliteetti vahvistuu nivelen sisäisen alipaineen säilyessä ennallaan. Kivun ja mahdollisen toimintahäiriön aiheuttajasta termi ei sinänsä kerro mitään. Kaularangan alaosan ja rintarangan yläosan myötäliikkeet mahdollistavat käden täydellisen liikkeen käsivedon aikana. z: LU LU .... Diagnoosi "uimarin olkapää" kertoo yksinomaan, että kyse on olkapään alueen vaivasta. Uimari joutuu 1 1 1 1 1. Lapaluu toimii olkanivelkompleksin tukevana osana. :cc A. .... Olkanivelen kiertoliikkuvuuden lasketaan olevan 90 astetta sisäja ulkokierrossa, suuntaansa, yhteensä siis 180 astetta. luiden väliset nivelet, niitä liikuttavat lihakset, niveliä tukevat nivelsiteet ja toiminnallisesti myös kaulaja rintaranka. eräänlaisena liikesensorina, altistuu yliliikkuvuustilanteessa liialliselle kuormitukselle ja vammautumiselle. Kyseisellä liikelaajuudella on suora yhteys käsivedon pituuteen ja siten uintinopeuteen. telinevoimistelu, erilaiset pelit, juoksu) uintiharjoittelun lisäksi, jotta vartalon tukilihakset kehittyisivät monipuolisesti. Olkaniveltä tukevat ja vahvistavat useat nivelsiteet sallien nivelelle laajan liikkuvuuden. LU .... Näitä muita liikkuvuuksia ovat lapaluun liukuminen rintakehän päällä (scapulothorakaalinennivel), solisluun liike suhteessa lapaluuhun (acromioclaviculaarinivel) ja rintalastaan (sternoclaviculaarinivel). Kilpauimarilla käsivetoja voi olla jopa yli miljoona kauden aikana. >< 24 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 PETER HALEN Uimarin olkapää "Uimarin olkapää" termillä kuvataan uimarin tuntemaa olkaseudun kipua uintisuorituksen aikana. Eri tutkimusten mukaan kyseistä vaivaa esiintyy 30-40 prosentilla uimareista, joidenkin tutkimusten mukaan jopa 80 prosentilla. lnstabiliteetti johtaa helposti olkapään eri kudosten ärtymiseen käsivedon eri vaiheissa. Vartalon tuottaman kineettisen energian vähentyminen aiheuttaa huomattavan rasitusvammariskin olkapään kudoksille . Vartalolihasten harjoitteet on siksi järkevää sisällyttää kuivaharjoitteluun jo alusta pitäen. Syitä olkanivelen liialliseen liikkuvuuteen on mm. Olkanivelen liiallisen liikkuvuuden seurauksena kehittyy usein olkapään pinneoire eli impingement. z: ::, .... Hyvän uintitekniikan oppiminen vaatii hyvää kehon hallintaa. LU :cc :cc .... Uimarin olkapää oireyhtymä jaetaan eri luokkiin sen mukaan kuinka hankalia oireet ja toimintakyvyn rajoitukset ovat: A) Kipua vain harjoituksen jälkeen B) Kipua harjoituksen aikana ja sen jälkeen (ei varsinaista toimintahäiriötä) C) Kipua harjoituksen aikana ja sen jälkeen, haittaa jo uintia (toimintahäiriö) D) Olkakipu estää uimisen, kipua levossa ja häiritsee myös yöllä Kahdessa ensimmäisessä (A,B) vaiheessa uimari voi jatkaa uintiharjoittelua, ainakin sovelletusti, mikäli kuntoutustoimenpiteet on aloitettu. Olkakipua esiintyy naisilla ja miehillä, hallitsevalla ja ei-hallitsevalla puolella, kaikissa käsivedon vaiheissa, kaikilla matkoilla ja kaikilla harjoitustasoilla. Lavan oikea aikainen liikkuminen säilyttää olkaluunpään asennon vakiona suhteessa nivelmaljaan. Mielestäni väitteelle ei löydy mitään järkevää perustaa. Myös nivelmaljaa ympäröivä rustorengas (labrum glenoidale), joka toimii olkanivelessä mm. Olkanivelen toiminnalliseen anatomiaan liittyy koko hartiarenkaan alue. Lapaluulla on merkittävä rooli toimia dynaamisena linkkinä vartalon ja käden voimien välityksessä. Lapaluu on myös tukeva alusta kaikille siitä lähteville lihaksille. Mikäli tuo liikelaajuus ylitetään se aiheuttaa välittömästi kuormituksen lisääntymisen olkaniveltä ja lapaluuta tukeviin ja liikuttaviin rakenteisiin, joita ovat lihakset ja niiden jänteet ja nivelsiteet. Uinnin käsivetotekniikka eri uintityyleissä ei ylitä tuota liikelaajuutta missään vaiheessa vetosykliä. Hartiarenkaaseen kuuluvat lapaluu, solisluu, rintalasta, kylkiluut ja olkaluu sekä em. Nivelsiteet toimivat eräänlaisina "tuntosarvina" ja säätelevät liikkeiden aikana olkapään lihasten oikea-aikaista aktivoitumista ja rentoutumista. Eri kehon alueet (linkit) kykenevät liikkeiden ja asentojen avulla kehittämään, vahvistamaan ja välittämään voimia linkkien välityksellä kehon ääreisosiin. On esitetty, että uimarille olisi uintisuoritukseen hyötyä olkanivelen lisääntyneestä liikkuvuudesta jopa yli nivelen fysiologisen rajan. Olkanivelen hyvän liikkuvuuden mahdollistavat liikkeet muissa hartiarenkaan nivelissä, kaulaja rintarangassa. Olkanivelen liikkeisiin osallistuu parikymmentä lihasta, joiden oikeaaikainen toiminta on riippuvainen myös tukirangan (kaulaja rintaranka) asennosta, liikkuvuudesta ja hermotuksesta. Lapaluun liikkuvuuden on oltava mahdollisimman suuri, mutta lavan tulee liukua käsivedon aikana rintakehällä hallitusti. Lapaluun liikkuvuus taakse alas ja eteen ylös (retraktio-protraktio) ohjaa voimien välittymistä vartalosta yläraajaan: tämä vaikuttaa merkittävästi voimantuottoon. nivelkapselin takaosan kireys, perinnöllisesti löysä sidekudosrakenne, lapaluun ja olkanivelen liikkeiden alentunut liikeja asentoaisti, väärät olkaseudun lihasten venyttelytekniikat, heikko uintitekniikka ja käsivetotoistojen suuri määrä. Uimarin olkapään kipeytyminen arvellaan johtuvan olkanivelen lisääntyneestä liikkuvuudesta eli instabiliteetista. Olkapäävaivojen ennaltaehkäisyn tulee siis alkaa jo heti uintiuran alkumetreillä. Hankalimmissa tiloissa ( C ja D) on tarpeen pitää taukoa uintiharjoittelusta
Posture in patients with shoulder overuse injuries and healthy individuals. Uimarin olkapää on siis varsin yleinen vaiva, joskin uusimmat tutkimukset osoittavat, että sen esiintyvyys on vuosien mittaan vähentynyt. ·s Arthroscopy 1995;11 :180-184 8. Peltokallio, Pekka; Tyyppilliset Urheiluvammat, osa 11; Medipel Oy 2003. On paljon erilaisia tapoja harjoittaa uimarin vartalon lihaksia lisäämään ydintukea, jotta raajoista ja majoihin suuntautuva voimansiirto ja tuotto on mahdollisimman ihanteellista. Niitä on mm. A Discussion of Swimmer's Shoulder, Clinics in Sport Medicine; Volume 20. The role of the scapula. MD; The Role of the Scapula in Athletic Shoulder Function;The American Journal of Sports Medicine, Vol.26, No 2, 1998 11. Young JL, Herring SA, Press JM. Johnson, J.N., Gauvin, J., Fredericson, M .; Swimming Biomechanics and lnjury Prevention; Physician & Sportsmedicine, Jan2003, Voi. huoltaviin toimenpiteisiin, jotta joskus kovinkin invalidisoivalta olkapäävaivalta vältytään. Vartalon ydintuella (core strenght) on näin todella suuri merkitys kineettisen energian virtaamisessa kehon eri osien välillä eli propulsiivisen voiman tuotossa. Otetta veteen; LIKES-tutkimuskeskus 1999. kuivaharjoittelutekniikka. Greenfield B, Catlin PA, Coats PW, Green Ed, McDonald JJ, North C. LIIKUNTA& TIEOES/2004 25. ClinOrthop 330;202-207 9. Paine RM, Voight M. JOSPT 1995;21 (5):2874. 1996; 6: 132-144. Hulstyn MJ, Fedale PD. Edward 1. Aszmann OC, Dellon AL, Birely BT, McFarland EG 1996 lnnervation of the human shoulder joint and its implications for surgery. Malvela M . Shoulder injuries in the athlete. Weldon 111, Allen B. Valmennuksessa osataan aiempaa paremmin huomioida vaivalle altistavat tekijät. Kaikissa näissä on huomioitava, että hengitystekniikka on hyvä ja harjoitteen vaikeusaste vastaa uimarin vartalon taitoja voimatasoa. Se tulee aloittaa heti uintiuran alussa opettamalla hyvä uintija ns. Number 3. Bak K.; Nontraumatic Glenohumeral lnstability and Coracoacromial lmpingement in Swimmer; Scand.J. ClinOrthop 330;35-39 10. Liian vaikeilla harjoitteilla vain ylläpidetään ja lisätään huonoja liikeja asento tottumuksia tai jopa aiheutetaan rasitusvammoja kudosten ylikuormittumisen myötä. Mikäli uimarin olkapää kaikesta huolimatta kipeytyy, on viisasta selvittää syy välittömästi ja aloittaa asianmukainen kuntoutusohjelma yhteistyössä lääkärin ja fysioterapeutin kanssa. Richardson; Upper Extremity Overuse lnjuries in Swimming. J Orthop Sports Phys Ther. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. The influence of the spine on the shoulder in the throwing athlete. Wangsness CT, Ennis M, Taylore JG, Atkinson R. Uintimäärien kasvaessa on uintiharjoittelun ohessa syytä paneutua huolellisesti ns. Clinics .~ E 7. Neural anatoti: in Sports Med 1997;4 my of the glenohumeral ligaments, labrum, and subacromial bursa . 31, lssue 1 3. 13. uintiharjoittelun aikana ylläpitämään pitkänkin aikaa tilannetta, jossa raajoilla tukeudutaan kiinteään alustaan vain hetkittäin. Kibler W.B. teknisesti oikein suoritetut perusvoimisteluliikkeet, joissa harjoitteen vaikeusaste ei ylitä uimarin keskivartalon ydintukea, harjoitteet jättipallon kanssa, jooga, pilates jne. Med.Sci.Sports. 15, M.Pecina,I.Bojanic; Overuse lnjuries of the Musculoskeletal System; CRC Press, 2004. Nyland JA, Caborn DN, Johnson DL.The human glenohumeral joint: a proprioceptive and stability alliance. J Back Musculosceletal Rehabil 1996;7:5-17 5. 1998;6 50-61 6. 14. 1993;18(1 ):386-391 12. PETER HALEN Fysioterapeutti OMT Puistosairaalan Urheiluklinikka, Jyväskylä Suomen Olympiakomitea Suomen Uimaliitto sähköposti: peter.halen@psuk.fi KIRJALLISUUS: 1. July 2001 2. Warner, John J.P., Lephart, Scott, Fu, Freddie H 1996: Role of proprioception in pathoetiology of shoulder instability. Ennaltaehkäisy on tärkeää
Kiireisen atk-työrupeaman tai kesämökin aidan maalauksen aikana tai sen jälkeen alkanut paikallinen kipu uusii, kun kättä käytetään samantyyppiseen työskentelyyn, vaikka kevennettyynkin. Magneettitutkimuksilla on pystytty osoittamaan, että kyseisessä kohdassa esiintyy aluksi turvotusta ja myöhemmin osittaiseen säierepeämään ja arpimuodostukseen viittaavia löydöksiä. Tavaroiden nostelu ranteen ojennuksen avulla käy tuskalliseksi ja kipu voi vähitellen estää sekä työnteon, harrastukset että yöunet. Morris kuvasi jo vuonna 1882 kyynärseudun lateraalisen kivun tennispelaajalla, minkä jälkeen kyseistä vaivaa etiologiasta riippumatta on nimitetty tenniskyynärpääksi (Tennis elbow, TE) ja epäillyn patologian perusteella lateraaliseksi epikondyliitiksi. Alkuvaiheessa paikallisesti injisoitu kortikoidiannos voi tuoda dramaattisen parannuksen riittävän levon kanssa. z: LLI LLI .... Palpaatioarkuus löytyy lateraaliepikondylin distaalipuolelta ja vastustettu ranteen ojennus provosoi kivun. Lihasten kestävyyden parantaminen edesauttaa myöhemmin käden suorituskykyä ja rasituskestävyyttä, mutta liian aikaisin aloitetut harjoitteet estävät taudin luonnollisen paranemisen. LLI .... Väärä tekniikka ja ylimääräinen rasitus pois Golfaajan kyynärpää, jota myös heittäjän kyynärpääksi kutsutaan, on vastaava kiputila kyynärpään mediaalisen epikondylin eli koukistajalihasten origon alueella (epicondylitis medialis) . Kukaan varteenotettava keihäänheittäjä ei liene vetäytynyt kilpakentiltä terveen kyynärnivelen kanssa. Oireet ja diagnoosi ovat vastaavat kuin tenniskyynärpäässä, mutta vastakkaisella puolella. Ottaen huomioon taudin yleensä pitkä kehityshistoria, on myös paranemiselle varattava riittävästi aikaa. Tenniskyynärpäätukia on kehitetty kymmenittäin ajatuksella, että sen avulla pystyttäisiin estämään/ vähentämään lihasten kiinnittymiskohdan kuormittumista. TIMO RAATIKAINEN Käsikir. Tenniskyynärpäätyyppisestä tuesta voi olla apua, mutta yhtä tehokas se ei ole kuin vastapuolella. Kokemukseni mukaan paras apu saadaan tuista, joissa on tyyny (ilma tai geeli), jolla paine voidaan kohdistaa suoraan ECRB-lihaksen paksuimman osan päälle ja itse side 26 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 pitää niin löysällä, ettei se työskennellessä aiheuta laskimoverenkierron häiriötä. Mikään menetelmä ei ole saavuttanut ehdotonta suosiota. Tyypillisin kipuja aiheuttava työsuorite nykyään lienee näppäimistön ja hiiren käyttö ("hiirikyynärpää"). dos. Vastustettu ranteen koukistus provosoi kivun. Diagnoosi perustuu pitkälti tyypilliseen työ / rasitusanamneesiin ja kliiniseen löydökseen. .1 i 1 :c:c Q. Mitään selvää todistetta tälle teorialle ei ole, mutta käytäntö on kuitenkin osoittanut, että kunnollinen tuki helpottaa oireita ja jopa estää niiden palaamisen entisissä rasitteissa. Manipulaatiota, sähköshokkihoitoja ja erilaisia vaporisaattoreita on myös käytetty kiusallisen pitkäkestoisen tilan hoitoon, mutta kontrolloituja tuloksia niiden tehosta ei ole raportoitu. HYKS sähköposti: timo.raatikainen@hus.fi 1. Koska nykyään kyynärpään lateraalipuolen kivut esiintyvät huomattavasti yleisemmin työrasituksen kuin urheilun yhteydessä, on yleisesti hyväksytty käsitys, että kyseessä on joko toistuvan yksipuolisen tai epätavallisen äkillisen rasituksen aiheuttama kiputila painottuen ranteen lyhyen ojentajan (extensor carpi radialis brevis) kiinnityskohtaan. -->< TIMO RAATIKAINEN Tenniskyynärpää ja golfaajan kyynärpää Kyynärseudun rasituskivut ovat yleisiä ja pitkään tunnettuja ongelmia käden voimaa vaativissa liikuntalajeissa. Fysikaalinen hoito, lähinnä rentouttava hieronta ja venytykset, pehmittää ja rentouttaa kyynärvarren lihaksia ja rauhoittaa näin kireyttä niiden lähtökohdassa. Leikkaushoitoihin on syytä turvautua ainoastaan äärimmäisessä hädässä. LLI :c:c :c:c ... Vastaava trauma syntyy heittolajeissa, kun pallo, keppi tai kuula singotaan lentoon kyynärvartta vipuna käyttäen. Varsinkin keihäänheittäjillä rasitus voi johtaa täydelliseen koukistajien irtirepeytymiseen ja myöhemmin voimakkaaseen kalkkeu tumien ja irtopaloj en kehit tymiseen mediaalikondylin ympärille. Provosoivan rasituksen poistaminen, työ/harraste-ergonomiasta huolehtiminen ja riittävä lepo (viikkoja!) ovat ensisijainen hoito. Parenemiselle aikaa Tenniskyynärpään ainoa järkevä hoito on sen aiheuttajan eliminoiminen. Joissakin ammateissa TE on hyväksytty jopa ammattitaudiksi. Useat siteet toimivat valitettavasti enemmän verinäytteen otossa apuna käytettävän staassin tavoin ja pikemminkin pahentavat kipuja. Röntgenkuva on normaali, magneettikuvassa voi näkyä edellä mainittuja löydöksiä. Yhteistä niille onkin, että potilaan palattua entiseen aktiviteettiinsa kipu palaa ja arpi jää. Syyllisenä kipuun pidettiin paitsi sopimatonta otetta, mailan painoa ja rakennetta, kahvan paksuutta myös yksinkertaisesti liian kovaa rasitusta kohdistuen ranteen ja sormien ojentajalihasten origoon lateraaliepikondylin distaalipuolella. z: ::, ... Myös muita syitä, kuten lihaskalvon repeämää, lateraalisten nivelsiderakenteiden tulehdusta ja värttinähermon pinnettä on ajoittain epäilty tenniskyynärpään syyksi. Viime kädessä turvaudutaan usein leikkaushoitoon ja kuvastaen niiden tuloksellisuutta lukemattomia menetelmiä onkin kokeiltu: ojentajalihaksen pidennys, nivelkapselin avaus, värttinähermon vapautus, kyynärpään manipulointi, ojentajalihaksen irrotus ja puhdistus. Myös hoito seuraa samaa logiikkaa: väärä tekniikka ja ylimääräinen rasitus pois, riittävä lepo, fysikaalinen hoito ja asteittainen paluu rauhallisin voimaharjoittein. Syynä tähän kiputilaan on useimmiten yliannosteltu ranteen koukistusrasitus, kuten esimerkiksi apinan raivolla suoritetuissa golfharjoitteissa, kun saattokäden rannetta käytetään liian aktiivisesti
Alueen rakenteelliset ja anatomiset poikkeavuudet, lantioalueen lihasepätasapaino sekä urheilusuorituksen biomekaaniset LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 2 7. HARRI SELÄNNE Palloilijan n1vunen Kuva: Antero Aaltonen Nivusalueen vaivat ovat vaikeasti hoidettavia urheiluvammoja. Nivusalueen kipujen aiheuttajina voivat olla vauriot lähentäjälihaksissa, jännealueella tai lihasten kiinnityskohdissa, lantioalueen erilaiset biomekaaniset ongelmat, tulehdukset, luun murtumat, nivusalueen tyrät, hermopinteet, alaselän toimintahäiriöt tai gynekologiset tautitilat. Viimeaikainen tutkimus on lisännyt tietämystämme niiden taustatekijöistä, vammamekanismeista ja kuntoutuksesta. Pitkittyneen nivusvaivan taustalla on usein laajemman alueen toimintahäiriö, jonka hyvä hoito voi parhaiten toteutua moniammatillisen työryhmän (urheilija, kliinikko, radiologi, fysioterapeutti, valmentaja) yhteistyönä
pectineus ja m. Kirjallisuuden mukaan onnistuneen tyräleikkauksen jälkeen urheilijoista 65-90 prosenttia palaa kilpaurheilun pariin. Pitkittynyt nivusvaiva monen tekijän summa Pitempään kestäneessä nivusalueen vaivassa on usein löydettävissä monien eri kudosten ärsytystiloja tai tulehduksia. Aiheesta on ristiriitaista tietoa sillä esimerkiksi Meyers työtovereineen (2000) havaitsi, että tyrä on harvinainen syy urheilijan krooniselle nivuskivulle. Palloilijan tavallisimpia nivusvaivoja ovat lihasjänneliitoksen vammat, jotka paikantuvat erityisesti lähentäjä, lonkan koukistaja -lihasryhmiin. ->< Nivusalueen tyrä on yleistynyt. Sen on arveltu johtuvan voimaharjoittelun keskittymisestä liikaa alaraajan lihaksistoon, jolloin riittävä alavatsan lihasten vahvistaminen unohtuu. 2001). Gibbon (1999)_osoitti 120 nivuskipuisen urheilijan aineistossa MRI -tutkimuksen avulla, että suoran vatsalihaksen kiinityskohdalla ja lähentäjälihasten lähtökohdalla on selvä yhteys toisiinsa. Lähentäjälihaksen vammoille altistavia tekijöitä ovat lonkan liikerajoitukset (eten1 1. .... Lähentäjälihasten toimintahäiriöiden aiheuttamat nivusvaivat Conjoinned tendon, nivusalueen yhteinen jänneliitos, on kirjallisuudessa kuvattu sidoksena, joka muodostuu seuraavista rakenteista: lihasten obliquus internus abdominis ja m. Lähentäjälihakset lähtevät samasta paikasta, johon suora vatsalihas kiinnittyy Tästä syystä joillakin urheilijoilla lähentäjälihaksen vamma saattaa aiheuttaa kipuja alavatsan alueella. Myös muiden lihasten jänne-lihasliitosten vammat saattavat olla nivuskivun taustalla (musculus rectus abdominis, m . Palloilulajeissa esiintyviä lantiorenkaan epänormaaleja liikkeitä tapahtuu useimmiten potkutilanteissa. Tällöin voidaan puhua nivusalueen yleisestä toimintahäiriöstä paremminkin kuin yhdestä ainoasta diagnoosista. Eräässä 189 urheilijaa käsittävässä pitkittyneen nivusvaivan tutkimuksessa todettiin joka toisella tyrä ja 27 prosentilla useita nivusalueen patologioita samaan aikaan (Lovell G, 1999). Yliliikkuva lantiorengas altistaa urheilijaa lähentäjälihasten ja suoran vatsalihaksen ylikuormittumiselle ja vammautumiselle. Tapausten määrä tuntuu lisääntyneen ja sen on arveltu johtuvan parantuneesta 28 LIIKUNTA & TIEDE 512004 diagnostiikasta ja toisaalta voimaharjoittelun keskittymisestä liikaa alaraajan lihaksistaan, jolloin riittävä alavatsan lihasten vahvistaminen unohtuu. Seurauksena voi olla limapussin tulehdus, jolloin päähuomio hoidossa olisi suunnattava tuohon taustalla olevaan häiriötekijään eikä tyydyttävä paikallisen tulehduksen rauhoittamiseen esimerkiksi kortisoniinjektiolla. =ca: > =cc Q. 2001). Kontaktilajeissa nivusvamma voi syntyä vastustajan taklauksesta (Orava ym.1999). z: :::, lilC .... ( Condon R E) . Seuraavassa tarkastellaan lähemmin reiden lähentäjien lihasjänneliitoksen vaurioiden aiheuttamia nivusvaivoja. transversus abdominiksen ja transversus abdominiksen aponeurooseista lähtevistä säikeistä ja kulkee pitkin rectus abdominiksen ja sen tupen runkoa kohti tuberculum pubista. Jos vamma on suoran vatsalihaksen kiinnitysalueella, leikkausvoimat saattavat aiheuttaa nivusalueen nivelsiteen vaurioita ja altistaa nivustyrälle. Orchard työtovereineen (1998) totesi jalkapalloilijoilla tekemässään tutkimuksessa ultraäänessä tai herniografiassa todetun nivuskanavan takaseinän heikkouden olevan yhteydessä nivuskipuun, joskin myös oireettomilla pelaajilla saattoi vähäisemmässä määrin esiintyä näitä muutoksia. z: L&.I L&.I .... gracilis, m . Nivustyrän havaitsemiseksi voidaan käyttää hemiografiaa, tietokonetomografiaa tai ultraäänitutkimusta. rectus femoris) Nivusalueen tyrä yleistyvä vamma Nivusalueen tyrä on tyypillinen vamma urheilulajeissa, joissa esiintyy toistuvasti nopeita käännöksiä ja nopeuden muutoksia Tällaisia ovat jääkiekko, jalkapallo ja tennis. Tyrän syntymisen on arveltu liittyvän alavatsalihasten ja lähentäjälihasten väliseen voimaepätasapainoon. Tavallisimmat urheilijalla esiintyvät tyrät ovat nivustyrä, reisityrä ja nivusreisityrä (Sheri ym. Joku lantiorenkaan nivelistä (SI -nivelet ja symphysis pubis) voi olla instabiili, ja tämä aiheuttaa välittömästi muihin niveliin enemmän kuormitusta ja suurempia voimavektorien leikkausvoimia. virheet voivat olla altistavina tekijöinä. (Anderson ym. L&.I lilC :cc =cc .... Esimerkiksi reisiluun yläosan sivulla oleva limapussin tulehdus trochanter bursiittion lähes aina seurausta jostain biomekaanisesta häiriötekijästä tai kompensatorisesta mekanismista. L&.I .... Vaurio aiheutuu tuolloin liian suuren liikeradan vuoksi tapahtuvasta nivusalueen ylivenyttymisestä tai alaraajan pettämisestä urheilusuoritusten aikana esimerkiksi ponnistuksissa. Urheilijan nivusvamman taustalla on usein lantion ja vartalon yksipuolinen kierto ja yhdellä jalalla ponnistaminen
Nivusvammojen konservatiivinen hoito Mikäli nivuspotilaan hoito päätetään toteuttaa konservatiivisesti on kuntoutuksen oltava aktiivista ja sen pituuden tulisi perustua kudoksen paranemisesta tiedettyyn aikatauluun. Leikkauksesta hyötyvät eniten ne nivusvammoista kärsivät potilaat, joilla on vaurio lihaksen luisella kiinnitysalueella. Basic science and clinical studies coincide: active treatment approach is needed after a sports injury. Hölmich P, Uhrskou P, Ulnits L, Kanstrup IL, Nielsen MB. Groin pain associated with ultrasound finding of inguinal canal posterior wall deficiency in Australian Rules footballers. Effectiveness of active physical training as treatment for long-standing adductor-related groin pain in athletes: randomised trial. Spritzer, William E. Aust J Sci Med Sports 1995;27 7679. Albers, Charles E. Am J Sports Med 2000;28:28 . Lynch SA, Renström P A. Hölmich työtovereineen (1999) osoitti aktiivisen kuntoutuksen hyödyt ansiokkaassa tutkimuksessa, jossa hoitoajan pituus oli 12 viikkoa. Urheilijoiden nivusvaivat Suomen lääkärilehti 1999; 54:3075 3079. Ennen paluuta lajinomaiseen harjoitteluun tai kilpailuihin olisi varmistettava, että tätä kudosparanemisen aikataulua noudatetaan, potilaan lihasvoimat ovat palautuneet symmetrisiksi, liikkuvuus on normaalia ja ettei lajinomaisissa liikkeissä esiinny kompensatorisia mekanismeja. Nivusvammojen operatiivinen hoito Nivusvaivan hoitona on syytä harkita leikkausta, mikäli konservatiivinen hoito ei 6 8 viikon kuluttua ole vähentänyt oireita ja nivusvaivan etiologia puoltaa leikkausta. Kliinikon päätehtävänä on löytää mahdollisimman nopeasti ne potilaat, jotka hyötyvät leikkauksesta, motivoida urheilijaa konservatiivisen hoidon vaatimaan riittävän pitkään lepoon ja ajoittaa paluu urheiluun oikeaan ajankohtaan. Lovell G. Hoidon tulee perustua nivusvamman taustalla oleviin tekijöihin, joihin suunnatulla kuntoutuksella saadaan paras mahdollinen lopputulos (Lynch S 1999). Groin injuries in sport: treatment strategies Sports Med 1999 ;28 137 144. HARRI SELÄNNE, LKT Ylilääkäri, LIKES tutkimuskeskus sähköposti: harri.selanne@likes.fi KIRJALLISUUS Anderson K, Strickland M, Warren R. Tutkimista vaikeuttaa esimerkiksi se, että osa lähentäjälihaksista toimii lonkan koukistajina ja osa ojentajina riippuen kiinnittymiskohdasta. Kannus P, Parkkari J, Järvinen T L N, Järvinen TA H, Järvinen M. Skel Rad 2001;30 270. Lancet 1999; 353:439-43. kin ulkokierto), lihaskireydet (etenkin lonkan koukistajat ja tensor fascia lata) sekä lantion asento tai epästabiliteetti. Hip and Groin lnjuries in Athletes . LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 2 9. The diagnosis of chronic groin painin athletes : a review of 189 cases. Orchard JW, Read JW, Neophyton J, Garlick D. Am J Surg 1996;172:5 8. Kudoksen paranemisen yleistä aikataulua ei voi nopeuttaa ja kuntoutuksessa olisi muistettava sekä kollageenin vetolujuuden vähimmäisparanemisaika (6 viikkoa) että hermo lihas rakenteen paranemisen vaatima neljän viikon minimiaika (Kannus ym.). Condon R E: Reassessment of Groin Anatomy during the Evolution of Preperitoneal Hernia Repair. Am J Sports Med 2001 ;29: 521-533 . Scand J Med Sci Sports 2003;13:150-154. GibbonWW. Liian nopeasti urheilun pariin palaaminen saattaa johtaa vamman kroonistumiseen, jolloin hoitokin on vaikeampaa. Meyers WC, Foley D P, Garrett W E, Lohnes J H, Mandlebaum B R. Lancet 1999; 353:1444-1445. Pitkittyneen nivusvamman taustalla olevan tyrän (sportman·s hernia) operatiivisesta hoidosta on osoitettu myös olevan hyötyä, mutta tyrän diagnosointi on vaikeaa samoin kuin niiden potilaiden löytäminen, jotka tyräleikkauksesta hyötyvät. Groin painin athletes. Garrett Jr, William C. Sheri L. Meyers: MR findings in Athletes with pubalgia. Management of severe lower abdominal or inguinal pain in highperformance athletes. Urheilijan onkin muistettava, että oikotietä nopeampaan parantumiseen ei ole. Bjerg AM, Krogsgaard K. Brit J Sports Med 1998; 32:134139. Orava S, Rantanen J, Kujala U, Järvinen M
LU :.::: =cc =cc ..J z ::, :.::: -..J -->< 30 Liikuntalääkärit • avainasemassa terveyden edistäjinä Haastattelu:TIINA HEINONEN Liikuntalääketieteen erikoitumiskoulutusta tulee jatkaa. Järjestöistä saadaan sellaista asiantuntemusta, jota kunnissa ei ole. Terveyteen ei voi pakottaa, yksilöllä säilyy aina lopullinen valta ja vastuu omista tekemisistään. Hyvä esimerkki tästä on Terveyttä edistävän liikunnan neuvottelukunta eli TELI-neuvottelukunta. poliittisten päätösten epäjohdonmukaisuus, haasteiden ja resurssien epäsuhta sekä julkisen järjestelmän ja järjestöjen vastuunjaon epäselvyys. =cc > :cc 0.. UKK-instituutin ja Nuoren Suomen kanssa. Millaisena Te näette yhteiskunnan ja yksilön roolin ja vastuun terveyden edistämisessä. Vastuun jakaminen ja yhteistyö eri hallinnonalojen välillä on ministeriötasolla selvästi parantunut. LIIKUNTA & TIEDE 5/2004. Mitä mahdollisuuksia näette tällä saralla. Terveyden edistämisessä on siirrytty yksilölähtöisestä näkökulmasta laajempaan, myös ympäristön merkityksen huomioivaan toimintaan. Miten yhteistyö eri hallinnonalojen ja toisaalta julkisen järjestelmän ja järjestöjen välillä toimii. Terveys 2015-ohjelmassa korostetaan yhteiskunnan roolia sekä eri toimijoiden välistä yhteistyötä, mutta myös yksilön vastuuta. Niinpä järjestöillä onkin tulevaisuudessa aikaisempaa tärkeämpi merkitys palvelujen tuottajina. Terveysbarometri 2004 mukaan terveyden edistämisen tulevaisuutta ei nähty yhtä valoisana kuin aiemmin. LU .... 2. 1. Liikuntalääketieteen päivien pääteema on "Liikkumattomuus riski yksilölle ja yhteiskunnalle". Myös joissakin kunnissa on pystytty tehostamaan yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä. z LU LU .... Syinä mainittiin mm. Yhteiskunnalla tarkoitan tässä erityisesti valtionhallintoa ja kuntia, mutta myös kouluilla, työpaikoilla, terveydenhuollolla ja järjestösektorilla on yhteisöllinen osuutensa terveyden edistämisessä. Mukana ovat vahvasti myös liikenneja viestintäministeriö ja ympäristöministeriö. Huomiota pyritään yhä selkeämmin kiinnittämään siihen, että terveyden edistäminen tarjoaisi voimavaroja yksilöille, joilla siten on paremmat mahdollisuudet tehdä ja toteuttaa elämäänsä koskevia ratkaisuja. Järjestöt osaavat myös mobilisoida vapaaehtoistyöntekijöitä, mikä voi merkitä myös selvää säästöä tai ainakin mahdollistaa joitakin toimenpiteitä taloudellisesti tiukkoinakin aikoina. Molempien, yhteiskunnan ja yksilön panosta tarvitaan. . .... Esimerkiksi Keravalla on menossa osittain kaupungin, osittain valtion ja osittain yritysrahoitettu lähiliikuntapaikkaprojekti, jossa liikunta toimi ja kaupunki tekniikka ovat hyvässä yhteistyössä mm. Monissa kunnissa sektorirajat ovat edelleen vahvat, joten vaikka valonpilkahduksia on, kehittämistarpeita on vielä edessä. Yhteistyön herättämisessä KKI-hankkeella on varmasti ollut oma tärkeä osuutensa. Koulutukseen pitäisi selvästi medisiinisten kysymysten lisäksi saada aikaisempaa enemmän terveyden edistämisen teorioita ja käytännön menetelmiä, arvioi sosiaalija terveysministeri Sinikka Mönkäre. Yhteiskunta voi luoda edellytyksiä, antaa mahdollisuuksia ja kannustaa yksilön ratkaisuja. Sen sijaintipaikka on sosiaalija terveysministeriö, mutta puheenjohtajuus on opetusministeriöllä. "Terveydenhuolto on paikka, jossa etenkin vähän liikkuvia voitaisiin tavoittaa paremmin kuin muualla" Järjestöyhteistyö on liikunnan puolella saatu joissakin kunnissa hyvin käyntiin. Painotus vain pitäisi entistä selkeämmin muuttaa terveyden edistämisen ja terveysliikunnan suuntaan
Terveyden edistämistä ei voi kuitenkaan jättää pelkästään vapaaehtoistyön varaan. Kustannuksien hallinnassa katse on kääntymässä sairauksien ennaltaehkäisyyn. 3. Talvisin käyn sauvakävelyllä, uimassa, kuntosalilla, hiihdän murtomaata. fi/ikihyva) puitteissa ravitsemusterapeutin, jonka toiminta-alueena on koko sairaanhoitopiiri ja tehtävänä nimenomaan ehkäisevä työ, ei potilaiden hoito. Millaisina näette liikuntalääketieteen asiantuntijoiden mahdollisuudet toimia terveyden edistäjinä. 6. Liikuntalääketieteen koulutusta ei tulisi lopettaa. Liikuntaan erikoistuneet lääkärit t01m1vat luonnollisesti urheilulääkäriasemilla joiden nimi ehkä tulisi muuttaa liikuntalääkäriasemiksi mutta hyvä yleislääkäri, joka on erikoistunut myös liikuntalääketieteeseen, olisi arvokas kunnallisena terveyden ja terveysliikunnan edistäjänä. Liikuntalääketiede on oma lääketieteen erikoisalansa ja on ajoittain kamppaillut asemastaan. Lääkärillä on lisäksi oma asemaan ja ammattiin liittyvä auktoriteetti, jota hienovaraisesti voisi yrittää käyttää hyväksi ei tosin pakottamalla, Terveyteen ei voi pakottaa, yksilöllä säilyy aina lopullinen valta ja vastuu omista tekemisistään. palmenia. Toukokuusta syyskuun loppupuolelle pelaan golfia niin paljon kuin ehdin, eli noin 40 kierrosta. Viisi tiibettiläistä -liikkeet. Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa, että kaikki maat viettäisivät vuosittaista "Move for Health" -päivää. LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 31. Aina ei tarvita suuria resurssien lisäyksiä. Aikapula muodostaa yhden haasteen, ehkä myös terveyden edistämisen ja neuvonnan osaamisessa on vielä puutteita. 5. Oikean ryhmäohjauksen oppiminen ja käyttäminen voi säästää terveydenhoitajien aikaa ja antaa mahdollisuuksia myös ehkäisevien ryhmien perustamiseen. Paikoin on tehty rohkeita ratkaisuja. Painotus vain pitäisi entistä selkeämmin muuttaa terveyden edistämisen ja terveysliikunnan suuntaan. Mahdollisuudet terveyden edistämiseen ovat periaatteessa hyvät. Koulutukseen pitäisi selvästi medisiinisten kysymysten lisäksi saada aikaisempaa enemmän terveyden edistämisen teorioita ja käytännön menetelmiä. Mikä on Teidän näkemyksenne terveydenhuollosta ja sen painopisteistä tulevaisuudessa. Miten ennaltaehkäisevä terveydenhoito tulisi resurssoida. Yhteistyö on tärkeää, etenkin järjestösektorin kanssa. helsinki. Urheilijoiden vammoja hoitavat ortopedit, mutta lasten, työikäisten ja ikääntyvien liikunnan ja terveyden edistämisessä liikuntalääkärit voisivat olla avainasemassa. Jokainen päivä alkaa 10 15 minuutin venyttelyvoimistelulla, joka sisältää mm. Suomessa sitä ryhdytään vuonna 2005 viettämään tunnuksella "Liiku terveemmäksi". 4. uhkaamalla tai pelottelemalla. Terveydenhuollon kustannukset kasvavat. Terveydenhuolto on paikka, jossa etenkin vähän liikkuvia voitaisiin tavoittaa paremmin kuin muualla. Jonkin verran on kuntien terveydenhuollon ja työterveyshuollon satsattava ennaltaehkäisevään toimintaan, kuten liikuntaneuvontaan, laihdutusryhmiin, ehkäisevään ravitsemusneuvontaan, jne. Miten liikunta liittyy Teidän arkeenne. Liikkumisreseptin voi ottaa käyttöön hyvin pienillä ajallisilla ja taloudellisilla panostuksilla. Esimerkiksi Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri on palkannut Ikihyvä Päijät-Häme hankkeen (Ikääntyvien terveyden edistämisohjelma, www. Yhteiskunta voi toimillaan luoda edellytyksiä, antaa mahdollisuuksia ja kannustaa yksilön ratkaisuja, toteaa ministeri Mönkäre. Millaisena Te näette liikuntalääketieteen aseman, koulutuksen ja tutkimuksen terveydenhuoltojärjestelmässä ja liikunnan toimintakentässä. Kesällä en muuta liikuntaa kaipaa. Pyrin liikkumaan ainakin kolme kertaa viikossa
Nämä muuttujat laskettiin EKG:n amplitudeista kaavoilla: Cornell voltage = Ravi + Sv 3 ja oikean kammion hypertrofiaindeksi = Rv 1 + Sy 5. EKG-tuloksissa parempikuntoisilla oli korkeampi vasemman kammion hypertrofiaan viittaava Cornell voltage -indeksi (37 % ero ryhmien välillä, 95 % luottamusväli 8-66) sekä oikean kammion hypertrofiaindeksi (29 % ero ryhmien välillä, 95% luottamusväli 12-46). PÄÄ TULOKSET: Kaksoset jaettiin parempikuntoisiin ja huonompikuntoisiin Baecke: n kyselyn ja VO2max tulosten perusteella. 43.4 ± 6.7, p < 0.001). Selvitimme suuressa poikkileikkaustutkimuksessa vapaa-ajan liikunnan sekä itsearvioidun ja mitatun aerobisen kunnon yhteyksiä seerumin CRP:iin, sekä lihavuuden vaikutusta mitatun kunnon ja CRP:n väliseen yhteyteen. Aiempiin tutkimuksiin verrattuna oli hieman yllättävää, että tutkimuksessamme harjoittelun aiheuttamat erot nähtiin selvemmin sydämen sähköistä toimintaa mittaavalla EKG:lla kuin rakennetta mittaavalla UKG:lla. JOHTOPÄÄTÖKSET: ltsearvioitu ja kenttätestillä mitattu hyvä aerobinen kunto ovat yhteydessä mataliin CRP-tasoihin terveessä suomalaisväestössä. CRP-arvot 32 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 (mg/L) mitatuissa kolmessa kuntoluokissa olivat matalasta kuntoluokasta korkeaan: 0.53, 0.40 ja 0.29 miehillä. z ::, -.... Ei myöskään tiedetä, onko liikunnan yhteys CRP:iin riippumaton lihavuudesta. Mitatulla aerobisella kunnolla ja lihavuudella ei ollut yhdysvaikutusta CRP:iin. Mitattu aerobinen kunto oli käänteisessä yhteydessä CRP:iin kaikilla vyötärö-lantio-suhteen tasoilla (p<0.001). Tutkimukset sisälsivät lääkärintarkastuksen, liikunta-aktiivisuuskyselyn (Baecke et al.1982), EKGja UKG-tutkimukset sekä kuntotestin PP-ergometrillä (VO2maJ. ltsearvioidun kunnon CRP-pitoisuudet geometrisinä keskiarvoina (mg/L) heikosta kuntoluokasta parhaimpaan olivat: 0.61, 0.42, 0.36 ja 0.32. TUTKIMUSMENETELMÄT: Koehenkilöt olivat Nuorten Kaksosten Terveystutkimukseen osallistuneita vuosina 1975-1979 syntyneitä miespuolisia identtisiä kaksosia, jotka erosivat kaksosparin sisällä fyysisen aktiivisuuden perusteella toisistaan. Säännöllinen liikunta voi vähentää systeemistä tulehdusta ja tätä kautta ehkäistä sepelvaltimotautia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten eri elektro(EKG) ja ultraäänikardiografiset (UKG) muuttujat eroavat fyysisen aktiivisuuden ja kunnon suhteen eroavilla identtisillä kaksosilla. ->< ABSTRAKTIT BORODULIN KATJA 1, LAATIKAINEN TIINA 1, SALOMAA VEIKKO 1, JOUSILAHTI PEKKA1,2 Eri liikuntamuotojen ja aerobisen kunnon yhteydet C-reaktiivisen proteiinin tasoihin TAUSTA: Systeeminen tulehdusreaktio ja sitä mittaava seerumin C-reaktiivinen proteiini (CRP) ovat sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä. ltsearvioitu ja mitattu aerobinen kunto olivat käänteisessä yhteydessä CRP: iin sekä miehillä että naisilla (p<0.00 I). Vuosina 2000-2002 tehdyn kyselyn perusteella valittiin 26 kaksosparia, joissa parin sisällä veljekset erosivat fyysiseltä aktiivisuudeltaan merkittävästi. Analyysit vakioitiin iällä, vyötärö-lantio-suhteella ja tupakoinnilla. 1:cc > :cc Q., z LU LU 1LU 1LU :cc :cc .... Naisilla vastaavat luvut olivat: 0.75, 0.50, 0.41 ja 0.31. Näille 26 parille tehtiin tämän hetkistä liikuntaharrastuneisuutta ja terveyttä koskeva tarkempi puhelinhaastattelu. Vapaa-ajan liikuntatottumukset edeltävän 12 kuukauden ajalta ja itsearvioitu kunto kysyttiin lomakkeella. Tutkituista pareista yhdeksällä parilla oli vähintään 10 % ero maksimaalisessa hapenottokyvyssä ja heidät valittiin jatkoanalyyseihin. TULOKSET: CRP:n mediaani (kvartiilipoikkeama 25 %, 75 %) oli miehillä 0.33 (0.10, 1.13) mg/L ja naisilla 0.41 (0.10, 1.59). Liikunta jaettiin kolmeen osa-alueeseen: kunto-, työmatkaja hyötyliikuntaan, ja niille laskettiin energiankulutusta arvioiva metabolinen yksikkö (MET-tuntia/vko). Heiltä mitattiin vyötärö-lantiosuhde, seerumin CRP herkällä menetelmällä ja tehtiin lepotilassa maksimaalista hapenottokykyä (ml/kg/min) epäsuorasti mittaava Polar Kuntotesti (S810-sykemittari, Polar Electro Oy, Kempele). Baecke:n kyselyssä parempikuntoisilla oli korkeampi liikuntaharrastusindeksi ( 4. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat, että liikunta-aktiivisuuden erot, jotka ovat aiheuttaneet keskimäärin 18 % eron VO2max: ssa kaksosten välillä, näyttävät kasvattavan sydämen vasemman kammion massaa ja aiheuttavan huomattavia muutoksia EKG-muuttujissa. Liikuntaotoksen koko oli 9 200 henkilöä, josta 65 prosenttia osallistui. Naisilla vastaavat arvot olivat: 0.62, 0.44 ja 0.44. Puhelinhaastattelun ja osallistumishalukkuuden perusteella 12 kaksosparia valittiin tutkimukseen. 2.8 ± 0.8, p = 0.001) ja heillä oli myös 18.4 % suurempi VO2max (50.9 ± 5.1 vs. Lopulliset analyysit sisälsivät 4 296 tervettä miestä ja naista, joilta oli tieto kaikista analyyseissä käytettävistä muuttujista. 1 Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, 2 Kliinisen fysiologian laitos, Turun yliopisto 3 Paavo Nurmi -keskus, Turun yliopisto, 4Terveystieteen laitos, Jyväskylän yliopisto, 5 Kansanterveystieteen laitos, Helsingin yliopisto i. 4 ± 0.8 vs. Useimmat aikaisemmista tutkimuksista on tehty poikkileikkausasetelmalla toisistaan riippumattomilla koehenkilöillä, jolloin perimän vaikutusta tutkimustuloksiin ei ole kyetty sulkemaan pois. Liikunnan puutteen ja lihavuuden on todettu olevan yhteydessä kohonneeseen CRP-tasoon, vaikka väestötason tutkimuksia on toistaiseksi niukasti. UKG-tuloksissa suurin ero ryhmien välillä oli vasemman kammion massassa, joka oli parempikuntoisilla 9 % suurempi (95 % luottamusväli 0-19). Runsas kunto(p=0.002), työmatka(p=0.013) ja hyötyliikunta (p = 0.04 3) olivat yhteydessä mataliin CRP-pitoisuuksiin vain naisilla. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimusväestö koostui 25-74 -vuotiaista suomalaismiehistä ja -naisista, jotka poimittiin ositettuna satunnaisotantana väestörekisteristä kuudelta maantieteelliseltä alueelta. 1 Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto, Kansanterveyslaitos, Helsinki 2 Kansanterveystieteen laitos, Helsingin yliopisto HANNUKAINEN JARNA1, KUJALA URHO4,TOIKKA JYRl2, HEINONEN OLLI J3, KAPRIO JAAKKO5, KAPANEN JUKKA3, KALLIOKOSKI KARl1 Elektroja ultraäänikardiografiset erot liikunta-aktiivisuuden ja kestävyyskunnon suhteen eroavilla identtisillä kaksosilla TAUSTA: Liikunta aiheuttaa merkittäviä rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia sydämessä
Väestön ikääntyessä kaatumisten ja niihin liittyvien murtumien ehkäisyn merkitys korostuu entisestään. Tulokset: Vo2peak kasvoi KH:n jälkeen 8±6%, (p<0.001, vaihteluväli -5-+22%) . Tutkittavilta kysyttiin monipuolisesti selkäoireista, joiden perusteella heidät jaettiin kolmeen luokkaan: 1) tutkittavat, joilla ei ole merkittävää koettua selkävaivaa, 2) tutkittavat, joilla on ajoittaista koettua selkävaivaa ja 3) tutkittavat, jotka kokevat selkävaivojensa olevan toistuvia tai kroonisia. Puolet aloitti kontrolloidun 2 viikon VH:n 5 kertaa viikossa, 15 liikettä 8-12 toiston sarjoina uupumukseen asti. veturinkuljettajat) on todettu olevan selkeä lisääntynyt selkäkivun ja -tautien riski suhteessa altistumattomiin. Tutkittavilta mitattiin myös paino ja pituus, joiden perusteella laskettiin lihavuutta kuvaava BMI (body mass index). 1 Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu, 2 Oulun Yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulu, 3 Polar Electro Oy, Kempele HEIKKILÄ OLU1,5, KAIKKONEN KAISU1,2, KAIKKONEN HANNU1,2, KARPPINEN JARO3 .4 Fyysisen suorituskyvyn ja ylipainon yhteys selkävaivoihin TAUSTA: Selkävaivat ovat yleisiä ja niitä esiintyy noin miljoonalla suomalaisella vuosittain. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida voimaharjoittelun, tasapaino-hyppelyharjoittelun ja yhdistetyn voima-tasapaino-hyppelyharjoittelun vaikutusta murtumien tiettyihin riskitekijöihin, LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 33. Kontrolliryhmällä ei tapahtunut muutoksia. Harjoittelua seurasi 2 kuukauden harjoittelutauko, jonka jälkeen samat koehenkilöt harjoittelivat 2 viikon ajan eri harjoittelumuodolla kuin millä olivat aloittaneet. Vo 2 peak:n muutos kestävyysja voimaharjoittelun jälkeen. 1 Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka, 2 Oulun Yliopisto, Kansanterveystieteen Ja yleislääketieteen laitos, 3oulun Yliopisto, fysiatnan poliklinikka, 4 Työterveyslaitos, Helsinki, 5oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta HEINONEN ARl1,2, KARINKANTA SAIJA2, SIEVÄNEN HARRl2, UUSI-RASI KIRSTl2, PASANEN MATTI2, KANNUS PEKKA2,3 Monipuolinen liikuntaohjelma vähentää kaatumisten ja murtumien riskitekijöitä 70-80 vuotiailla naisilla Satunnaistettu kontrolloitu interventiotutkimus TAUSTA: Osteoporoottisten luunmurtumien määrä on lisääntynyt ja ikävakioitu esiintymistaajuus on kasvanut viime vuosikymmeninä niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen kutsuttiin 90 miespuolista 45 ± 3 -vuotiasta veturinkuijettajaa, joilla oli pitkäaikainen (15-30 vuotta) samankaltainen työhistoria. TUTKIMUSASETELMA: Tutkimukseen osallistui 91 tervettä vähän liikuntaa harrastavaa miestä ja naista ( 42±5 vuotta). KH:n yksilöllisen harjoitusvasteen (L',. Hyvä fyysinen suorituskyky saattaa suojata selkävaivoilta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Ylipaino lisää merkittävästi selkävaivojen esiintymistä 45vuotiailla veturinkuljettajilla. Työperäisten syiden katsotaan olevan yksi merkittävimmistä selkäsairauksien syistä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että voimaharjoittelulla (VH) voidaan vaikuttaa Vo2peakiin tehokkaammin kuin KH:lla niillä henkilöillä, jotka saavat heikon vasteen KH:lla. p<0.0001 20 r7 15 p<0.0001 p=~ p<0.0001 ?!r7 r7 r7 ! 10 J DL 5 n=18 n=19 n=18 n=18 Kestävyysharjoittelu Voimaharjoittelu Kuva 1. Selkävaivojen, ylipainon ja fyysisen suorituskyvyn yhteyttä tutkittiin tilastollisin menetelmin. Ylipainon on puolestaan todettu lisäävän selkäongelmia. Ylipaino huonontaa fyysistä suorituskykyä. Kvartiiliryhmien L',. Yli 30-vuotiaista suomalaisista 75 % on kokenut elämänsä aikana alaselkäkipuja. Vo2peak) perusteella koehenkilöt jaettiin kvartiileihin (1±3, 6±1, 9±1, 16±3 %, p < 0.0001). Tärinälle altistuvissa ammattiryhmissä (mm. Liikunta on näiden ongelmien lupaava ehkäisykeino, sillä sen avulla voidaan vaikuttaa useaan riskitekijään samanaikaisesti. Tutkittavan BMI vaikutti selvästi myös maksimaaliseen hapenottokykyyn, sillä BMI: n ja hapenottokyvyn välillä oli tilastollisesti vahva riippuvuus (P=0,001). Vo2peak VH:n ja KH:n jälkeen on esitetty kuvassa 1. PÄÄTULOKSET: Viitearvoihin perustuvien kuntoluokkien perusteella tarkasteltuna matalampiin kuntoluokkiin (~4) kuuluneilla oli enemmän haittaa aiheuttavaa selkävaivaa kuin ylempiin kuntoluokkiin (> 4) kuuluneilla. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten fyysinen suorituskyky (hapenottokyky) on yhteydessä selkävaivoihin ja toisaalta miten ylipaino vaikuttaa selkävaivoihin ja fyysiseen suorituskykyyn. HAUTALA ARTO J1,2, KIVINIEMI ANTTI 1,2, MÄKIKALLIOTIMO H1,2, KINNUNEN HANNU3, NISSILÄ SEPPO3, HUIKURI HEIKKI V2, TULPPO MIKKO p1,2 Yksilöllinen kuntomuutos kestävyysja voimaharjoittelun jälkeen: Satunnaistettu kontrolloitu cross-over tutkimus TAUSTA: Huono aerobinen kunto (Vo2peak) on itsenäinen kuolleisuutta ja sydänja verisuonisairauksia ennustava tekijä. Kestävyysharjoittelulla (KH) Vo2peak nousee -20% vaihdellen kuitenkin yksilötasolla -5 +40 %:n välillä. Työperäisiä riskitekijöitä voivat olla esim. Tutkittavilta mitattiin suora maksimaalinen hapenkulutus mattotestillä ylämäkikävelynä, ja saatu tulos luokiteltiin viitearvojen perusteella iän ja sukupuolen huomioivaan seitsemään (7) kuntoluokkaan. Puolet harjoittelijoista aloitti kontrolloidun 2 viikon KH:n 5 kertaa viikossa 40 min kerrallaan teholla 70-80% maksimisykkeestä. Koehenkilöt arvottiin harjoittelu(n= 73) ja kontrolliryhmään (n= 18). Vo2peak ei poikennut ryhmien välillä ennen kumpaakaan harjoitusjaksoa. staattiset työvaiheet (istuminen), toisto työ ja tärinä. Fyysisen aktiivisuuden on eläinkokeissa todettu lujittavan nikamia, välilevyjä ja lihaskudosta ja siten ennustavan selkävaivojen vähenemistä. Hyvän tuloksen hapenottokykytestissä saaneilla tutkittavilla oli vähemmän selkävaivoja kuin huonomman tuloksen saaneilla, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Yli 90%:ssa tapauksista murtuman välittömänä syynä on kaatuminen. Joka neljännellä (25,5 %) ylipainoisella tutkittavalla (BMI yli 25 kg/m2) oli toistuviksi tai kroonisiksi koettuja selkävaivoja, kun normaalipainoisista niitä oli vain noin joka kuudennella (17%)
Tutkittavien keskimääräinen harjoittelun kuormitus oli sykereserviin perustuen 53%, kun tavoite oli 50-85%. Iän lisääntyessä liikkumiskyky ja itsenäinen selviytyminen vaikeutuvat. Ryhmien välinen vertailu (efficacy eli per protocol analyysi) tehtiin erikseen myös niille, jotka osallistuivat harjoitteluun vähintään kaksi kertaa viikossa. kuten tasapainoon, lihasvoimaan, luun mineraalimassaan ja luun arvioituun lujuuteen, kotona asuvilla 70-78-vuotiailla naisilla. Liikuntaryhmät harjoittelivat ohjatusti 3 kertaa viikossa 12 kuukauden ajan. Sen lisäksi dynaaminen tasapaino ja ketteryys paranivat merkitsevästi (p < 0.001) enemmän tasapaino-hyppelyryhmällä (5 %; 2 %7%) ja yhdistetyllä ryhmällä (7%; 2 %-11 %) kuin kontrolliryhmällä. Alkumittausten jälkeen molemmille ryhmille opastettiin lajitekniikka. Tämän lisäksi lenkkiin kuului alkuja loppuverryttelyt. TUTKIMUSMENETELMÄT: 13 viikon kävelyharjoittelututkimukseen valittiin 116 vapaaehtoista 5060-vuotiasta tervettä, aiemmin vähän liikkunutta naista. MENETELMÄT: Tutkimushenkilöt olivat kotona asuvia, vuosina 1917-1941 syntyneitä (5579-vuotiaita vuonna 1996) kainuulaisia, miehiä ja naisia, jotka osallistuivat terveyskunto(yhden jalan seisoma, takaperin kävely, selän sivutaivutus, selän ojentajien dynaaminen toistotesti, askelkyykistys, 1 km:n kävely) ja liikkumiskykytesteihin (6.1 m:n kävely) vuonna 1996. Mittaria ei kuitenkaan saanut käyttää kävelyvauhdin määrittämiseen. Tutkittavien kuulumiset ja harjoituspäiväkirjat tarkistettiin viikottaisessa ohjaajatapaamisessa. Kävelyharjoittelun viikottaiseksi määräksi ohjattiin neljä kertaa 40 minuuttia kerrallaan. Harjoittelujakso onnistui molemmilta ryhmiltä hyvin. 1 UKK-instituutti, Tampere, 2 Tampereen Urheilulääkäriasema, 3oulun yliopisto HÄMÄLÄINEN PAULIINA 1,2, MALMBERG JARMO1,2, PASANEN MATTI1, MIILUNPALO SEPPO1,2,3, SUNI JAANA 1, LUOTO RIITTA 1,2 Terveyskuntoja liikkumiskykytestit itse ilmoitettujen liikkumisvaikeuksien ennustajina ikääntyvillä TAUSTA: Ikääntyvien lukumäärän on ennustettu lisääntyvän voimakkaasti tulevaisuudessa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa, että 12 kk:n yhdistetty voima-, tasapainoja hyppelyharjoittelu vaikuttaa parhaiten kaatumisten ja murtumien riskitekijöihin kotona asuvilla iäkkäillä naisilla. Kestävyyskunnon muutoksia kuvaavista mittareista leposyke laski molemmilla ryhmillä keskimäärin kaksi lyöntiä minuutissa ja maksimaalinen hapenotto suureni (VO 2 maJ 10%, myös vyötärön ympärysmitta pieneni molemmissa ryhmissä keskimäärin 3 cm. Reisiluun kaulan luuntiheys (BMD) mitattiin DXA-laitteella (Norland XR-26). BMD, luun poikkipinta-ala, kortikaalinen ala ja luun lujuusindeksi mitattiin säären varresta ja distaaliosasta perifeerisellä tomografialla (Stratec XCT 3000). Tämän osatutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella omatoimisen kävelyharjoittelun toteutumista, kun liikkujille opastetaan lajitekniikka, liikkumisen määrä terveysliikuntasuositukseen perustuen ja kuormitus liikkujan omaan tuntemukseen perustuen. Kävelynja sauvakävelyn teho ohjattiin sanallisesti: "kävele reippaasti niin, että hengitys kiihtyy". Tutkittavat ohjattiin myös noudattamaan PPPP-sääntöä, eli lenkin aikana "piti-pystyäpuhumaan-puuskuttamatta". Intentionto-treat analyysi voitiin tehdä 144 koehenkilölle. Koska hyvä alaraajojen lihasvoima ja kehon tasapaino ovat oleellisia myös yleisen toimintakyvyn ja päivittäisistä askareista selviytymisen kannalta, tulisi ikäihmisten päiväja viikko-ohjelmiin sisällyttää niin voimaharjoittelua kuin tasapaino-ketteryysja hyppelyharjoittelua. 1 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2UKK-instituutti, Tampere, 3Kirurg,an klinikka, Tampereen yliopisto ja Tampereen yliopistollinen sairaala 34 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 HIILLOSKORPI HANNELE1, KUKKONENHARJULA KATRIINA 1, MÄNTTÄRI ARl2, PASANEN MATTI1, LAUKKANEN RAIJA3, SUNI JAANA 1, FOGELHOLM MIKAEL 1, PARKKARI JARl2 Terveysliikuntasuositus toimii kävelyharjoittelun ohjauksessa 50-60-vuotiailla naisilla TAUSTA: Kävelyn suosio suomalaisten suosituimpana liikuntamuotona on vakaa. Toteutuneen harjoittelun kuormituksen arvioimiseksi tutkittavat tallensivat harj oi tuslenkkien syketiedot sykemittariin (M61, Polar Electro Oy). PÄÄTULOKSET: Alaraajojen ojennusvoiman lisäys oli tilastollisesti merkitsevästi (p=0.001) suurempi voimaryhmällä (13%; 95%:n luottamusväli; 3%-24%) ja yhdistetyllä ryhmällä (12%; 2%-23%) verrattuna kontrolliryhmään. Itse ilmoitettujen liikkumisvaikeuksien ilmaantumista selvitettiin vuonna 2002 tehdyllä postikyselyllä, jossa vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka hyvin he selviytyvät useamman kerrosvälin porrasnoususta ja 2 km:n kävelystä leväh1 1 1-·. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kenttäolosuhteisiin kehitetyt terveyskuntoja liikkumiskykytestit pystyvät ennustamaan itse ilmoitettujen liikkumisvaikeuksien ilmaantumista ikääntyvillä henkilöillä kuuden vuoden seurannan aikana. Dynaaminen tasapaino ja ketteryys mitattiin 8-juoksulla ja maksimaalinen alaraajojen ojennusvoima isometrisellä voimadynamometrillä. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Keski-ikäisten naisten kestävyyskunnon kehittämiseksi riittävä liikunnan kuormitus saavutetaan sekä kävellen että sauvakävellen, kun lajitekniikka ja harjoittelun määrä opastetaan ja harjoittelun kuormitus ohjataan liikkujan omaan tuntemukseen perustuen. 13,7 RPE-asteikolla asettui terveysliikunnan suositukseen, 11-16. Tutkimusmenetelmät: 149 naista arvottiin neljään ryhmään: 1) voimaryhmä, 2) tasapaino-hyppelyryhmä, 3) yhdistetty voima-tasapaino-hyppelyryhmä ja 4) kontrolliryhmä. Viime vuosien aikana perinteisen kävelyn lisäksi sauvakävely on lisännyt suosiotaan erityisesti keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten keskuudessa. Lisäksi tutkittavat arvioivat harjoittelun kuormittavuutta Borgin asteikkoon eli RPE-asteikkoon perustuen. TULOKSET: Loppumittauksiin osallistui 106 naista (54 SK, 52 K). Subjektiivinen tuntemus liikunnan tehosta, ka. Kuormituksen tulisi vastata 65%-90% maksimisykkeestä tai 50-85%:a osuutta sykereservistä (ACSM 1998). Terveyskunnon täsmäliikuntasuositus opastaa kestävyyskunnon kehittämiseksi liikkumaan 2-5 kertaa viikossa 20-60 minuuttia kerrallaan reippaasti. Tutkittavat harjoittelivat keskimäärin 46 kertaa, kun tavoiteharjoituskertojen määrä oli 49. Kun vertailu tehtiin ryhmien välillä niin, että analyysiin otettiin mukaan vain vähintään kaksi kerta viikossa harjoitelleet, säären varsiosan luun lujuuden muutos oli merkitsevästi (pSection O = 0.032) suurempi yhdistetyssä ryhmässä (1.9%; 0.1%-3.9%) verrattuna kontrolliryhmään. Naisista puolet satunnaistettiin sauvakävely(SK) ja toinen puoli kävelyryhmään (K). Intention-to-treat analyysin perusteella luussa tapahtuneet muutokset eivät poikenneet merkitsevästi liikuntaryhmien ja kontrolliryhmän välillä. Ryhmien välistä eroa testattiin kovarianssianalyysillä, iän ja mittausten välisen ajan ollessa kovariaatteina. Kaikki harjoitustiedot tallennettiin harjoituspäiväkirjaan
Heidät satunnaistettiin kolmeen eri ryhmään: 1. JUNTTILA HANNA 1,2, KAIKKONEN HANNU 1,2, KAISU KAIKKONEN 1 ,2, KEINÄNEN-KIUKAANNIEMI SIRKKA 2, OULUN LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINE N KLINIKKA 1, KANSANTERVEYSJA YLEISLÄÄKETIETEEN LAITOS, OULUN YLIOPIST0 2 Sykeohjatun kuntosaliharjoittelun vaikutus ylipainoisten painoon ja suorituskykyyn TAUSTA: Suomalaisten lihavuus on lisääntynyt lähes kaikissa ikäluokissa 1980ja 1990-luvuilla. Hampaiden lukumäärän ja lihasvoiman välillä havaittu korrelaatio viittaa siihen, että elämänaikaisen tulehdusaltistuksen vaikutukset saattavat kumuloitua vanhuudessa. -1,0kg, p= 0,001; -2,2 vs. Porrasnousuvaikeuksien ilmaantumisen kohonnutta riskiä ennustivat huono tulos askelkyykistyksessä ja selän ojentajalihasten dynaamisessa toistotestissä. Testitulosten yhteydet liikkumisvaikeuksien ilmaantumiseen analysoitiin Coxin regressiomallilla. tehostettu elintapaohjaus (n=40), 2. tehostettu elintapaohjaus ja sykeohjattu kuntosaliharjoittelu (n=20) ja 3. 1 UKK-instituutti, Tampere, 2 Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos, 3 Kiipulasäätiö, Kiipulan kuntoutuskeskus, Turenki HÄMÄLÄINEN PIIA 1 ,2, RANTANEN TAINA3, KESKINEN MARJA 4, MEURMAN JUKKA H. Tutkimusten mukaan hyvässä fyysisessä kunnossa olevien ylipainoisten henkilöiden ennenaikaisen kuoleman riski on pienempi kuin huonokuntoisten normaalipainoisten. Ylipaino lisää kuolleisuutta ja altistaa useille sairauksille. 1 Suun terveys lihasvoiman heikkenemisen ennustajana iäkkäillä ihmisillä TAUSTA: Viime aikoina on tutkittu vilkkaasti veren tulehdusmarkkereiden (IL-6, TNF-a) merkitystä sarkopenian ja toiminnanvajausten riskitekijänä, mutta tulehduksen alkuperästä ei ole yleensä tietoja. Nämä infektiot lisäävät hampaan menettämisen riskiä, minkä vuoksi puuttuvien hampaiden lukumäärää voi pitää aiemman elämän aikaisen tulehdusaltistuksen kuvaaja. -0,3, p=0,001) ja teoreettinen VO2max LIIKUNTA & TIEDE 512004 35. ryhmästä 15 henkilöä. Aerobista kuntoa voidaan kehittää mm. Analyysiin otettiin mukaan vain ne henkilöt, joilla ei ollut itse ilmoitettuja liikkumisvaikeuksia vuonna 1996 (ei kävelyvaikeuksia n= 788, ei porrasnousuvaikeuksia n= 64 7). 7) kuin niillä, joilla oli terveet ikenet (-11.9% SE 3.1, p=0.015). Suun terveydellä saattaa olla huomattava vaikutus fyysiseen toimintakykyyn iäkkäillä ihmisillä. Maksimaalinen hapenkulutus (VO 2 max), paino ja BMI mitattiin alku tilanteessa ja 3 kuukauden kuluttua alkumittauksesta. Sukupuoli, ikä, siviilisääty, koulutus, kotikunta, tupakointi, alkoholin käyttö, fyysinen aktiivisuus, päivittäinen kävely ja painoindeksi vakioitiin mahdollisina sekoittavina tekijöinä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tähän satunnaistettuun, kontrolloituun tutkimukseen valittiin lehti-ilmoituksen perusteella 80 työikäistä (18-64-vuotiasta) henkilöä, joiden BMI oli yli 30. JOHTOPÄÄTÖKSET: Takaperin kävely, 1 km:n kävely, askelkyykistys ja selän ojentajalihasten dynaaminen toistotesti olivat vahvimmin yhteydessä itse ilmoitettujen liikkumisvaikeuksien ilmaantumiseen. Aerobinen kunto on yksi fyysisen kunnon tärkeimmistä osa-alueista. Helppokäyttöisyytensä ansiosta näitä testejä voidaan suositella perusterveydenhuollon käyttöön tunnistamaan ikääntyviä henkilöitä, joiden liikkumiskyky on vaarassa heikentyä. ryhmästä 17 ja 3. Myös kykenemättömyys selän ojentajalihasten toistotestin suorittamiseen lisäsi porrasnousuvaikeuksien ilmaantumisen riskiä. kontrolliryhmä (n=20). Hampaiden lukumäärä ei ennustanut lihasvoiman muutosta, vaikka poikkileikkausasetelmassa miehillä havaittiin negatiivinen korrelaatio. Käden puristusvoima on helppo lihasvoimatesti, joka korreloi myös muiden lihasryhmien voimaan. 1 Hammaslääketieteen laitos, Helsingin yliopisto, 2 Hammas-, suuja leukakirurg1an poliklinikka, Keski-Suomen keskussairaala, 3suomen gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, 4 Jyväskylän kaupungin hammashuoltopalvelut, sosiaalija terveyspalvelukeskus. PÄÄTULOKSET: Käden puristusvoima aleni viiden vuoden seuruun aikana enemmän niillä, joilla oli parodontiitti (-28.3 % SE 5. JOHTOPÄÄTÖKSET: Suun tulehdus nopeutti lihasvoiman heikkenemistä, mikä lisää toiminnanvajauden riskiä iäkkäillä ihmisillä. Havaintoa saattavat selittää tulehdusalueelta verenkiertoon leviävät sytokiinit, joiden yhteydestä sarkopeniaan on aiempaa näyttöä. Loppumittaukseen saapui 1. ryhmästä 32, 2. Viiden vuoden kuluttua 79 henkilöä osallistui lihasvoiman mittaukseen uudelleen. MENETELMÄT: Osana laajempaa hanketta 193 BO-vuotiasta henkilöä osallistui käden puristusvoiman mittaukseen ja hammaslääkärin tekemään kliiniseen suun terveyden tarkastukseen. Lisäksi huono suun terveys saattaa heikentää ravitsemustilaa lisäten siten lihasvoiman heikkenemisen riskiä. harjoituksilla, joissa suuret lihasryhmät työskentelevät dynaamisesti. Sytokiinien määrää veressä kohottavat myös hammasperäiset infektiot, joita tiedetään olevan lähes puolella iäkkäistä ihmisistä. ryhmässä paino ja BMI laskivat (-7,2kg vs. Kävelyaika 1 km:n testissä oli yhteydessä kävelyvaikeuksien ilmaantumiseen vain vuosina 1932-1941 syntyneillä henkilöillä. PÄÄTULOKSET: 1. Lopullisissa ennustemalleissa selittäjinä olivat kaikki yksittäin liikkumisvaikeuksiin yhteydessä olleet testit. Tässä tutkimuksessa selvitettiin hampaiden lukumäärän ja parodontiitin yhteyttä käden puristusvoimaan poikkileikkausasetelmassa sekä prospektiivisesti viiden vuoden seuruun aikana. Analyysien perusteella sekä takaperin kävelytestin että 1 km: n kävelytestin tulokset olivat yhteydessä kävelyvaikeuksien ilmaantumiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää henkilökohtaisen, tehostetun elintapaohjauksen ja sykeohjatun kuntosalilaitteilla tapahtuvan harjoittelun vaikutusta painoon ja maksimaaliseen suorituskykyyn henkilöillä, joiden painoindeksi (BMI) on yli 30. TULOKSET: Kävelyvaikeuksien ikävakioitu ilmaantuvuus 100 henkilövuotta kohti oli miehillä 3.1 ja naisilla 3.8. tämättä. Porrasnousuvaikeuksien ilmaantuvuus oli vastaavasti 3.6 ja 4.8. Kykenemättömyys suorittaa takaperin kävelytestiä sekä testin suorittaneilla huono testitulos lisäsivät vaikeuksien ilmaantumisen riskiä. Ryhmään 2 kuuluvat harjoittelivat kuntosalilla 3 kertaa/vk 12 viikon ajan sykeohjatusti 40 min kerrallaan syketasolla 70-80% HRmax, laitevastuksella 20% 1 RM. Sekoittavina tekijöinä tilastotieteellisissä malleissa vakioitiin pituus, paino, kroonisten sairauksien lukumäärä sekä fyysinen aktiivisuus
Epäonnistuneiden naisten Shvarz & Reibold (1990) kuntoluokka oli yhtä kuntoluokkaa alempana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, vaikuttaako testausinterventio 50-vuotiaiden kaupungin työntekijöiden fyysisen kunnon kehitykseen ja aktivoiko testaukseen osallistuminen liikunnan harrastuneisuuden lisäämistä. Miesten tulokset olivat tilastollisesti (p<0.05) naisten tuloksia parempia ppe-testissä mitatussa VO2max, VE ja RPE muuttujissa. Helsingin kaupungin liikuntaviraston henkilöstöliikunta tarjosi maksuttoman uusintatestauksen kaupungin työntekijöille, jotka osallistuivat kuntotestaukseen vuonna 2002. koehenkilöt edustivat Shvarz & Reibold (1990) kuntoluokituksessa hyvää tai erinomaista kestävyyskunnon tasoa. Fyysisen kunnon heikentymisestä huolimatta pitäisi työkyvyn säilyä useimmiten 65 ikävuoteen asti, myös fyysistä kestävyyttä vaativissa työtehtävissä. +2,0 ml/kg/min, p=0<0.001). Naisten Bla oli hp-testin jälkeen 9 % matalampi ja miesten 33% korkeampi kuin ppe-testissä. Molemmissa testeissä mitattiin myös HR (Polar® Elektro), BLa (Accusport®) korvanlehdestä, RPE (6 20) tuntemuksia ja suoritusaika. ryhmässä merkitsevästi enemmän kuin kontrolliryhmässä (-9,8 kg vs. ryhmässä sekä teoreettinen että mitattu VO2max lisääntyivät 1. ryhmässä sekä mitattu että teoreettinen VO2max lisääntyivät kontrolleihin verrattuna ( +5,3 ml/kg/min vs. Koehenkilöinä oli 10 naista (28,4 ± 9,42 vuotta) ja 7 miestä (27,0 ± 8,54 vuotta). JOHTOPÄÄTÖKSET: Uinninvalvojalta vaaditaan korkeaa VO2 tasoa tai monipuolisia vedessä liikkumisen taitoja, jotta hp-testi on mahdollista läpäistä. JUNTUNEN PAULIINA 1,2, VEIKKO LOUHEVAARA 1, KESKINEN KARI L.3,4 Hengenpelastustestin fyysinen kuormittavuus TAUSTA: Kuluttajaviraston ohjeen Dnro 2002/52/3709 mukaan uinninvalvojien tulee suoriutua tämän tutkimuksen kohteena olevasta hengenpelastustestistä (hp-testi) kerran vuodessa. +2,6 ml/kg/min, p=0,034; +6,4 ml/kg/min vs. Koska testi on kehitetty 1960-luvulla ulkovesiolosuhteisiin, eikä sen koehenkilölle aiheuttamasta kuormituksesta ole olemassa tutkittua tietoa, haluttiin tässä tutkimuksessa selvittää hp-testiä suorittavien koehenkilöiden hengitysja verenkiertoelimistön kuormittuminen maksimaalisessa polkupyöräergometritestissä (ppe-testi) sekä heidän fyysinen suorituskykynsä hp-testissä. Fyysinen kunto mitattiin submaksimaalisen Tunturin T-Ware polkupyöräergometritestin avulla. Miehillä ei löydetty merkitsevyyttä, kun tulokset 2002 olivat 38,7 ml/kg/min ja vuonna 2003 37,6 ml/kglmin. TUTKIMUSMENETELMÄT: Helsingin kaupungin liikuntapoliittisen ohjelman kehittämishankkeeksi vuodelle 2002 otettiin helsinkiläisten vuonna 1952 syntyneen ikäluokan kestävyyskuntotestaus. +6,4 ml/kg/min, p=0,002; +2,9 ml/kg/min vs. Pelastustehtävät jatkuvat vedestä nousemisen jälkeen ja siksi työkyvyn pitäisi riittää myös niiden hoitamiseen. ryhmään verrattuna merkitsevästi enemmän (+3,8 ml/kg/min vs. Rasvaprosenteissa oli suuremmat muutokset: pnaiset=0,828 ja pmiehet< 0,0001. Maksimaalisissa polkemistehoissa naisilla ero vuoteen 2002 verrattuna oli merkitsevästi (p=0,029) laskenut (vuoden 2002 teho oli 145,4 W ja vuoden 2003 oli 140,4 W), mutta miehillä ei ollut tilastollista merkitsevyyttä (vuoden 2002 teho oli 230,3 W ja vuoden 2003 teho oli 225,5 W). Ko. nousi (+3,8 ml/kg/min vs +2,0 ml/kg/min, p=0,02) merkitsevästi enemmän kuin kontrolliryhmässä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Ylipainoisilla työikäisillä henkilöillä sykeohjattu kuntosaliharjoittelu yhdistettynä elintapaohjaukseen laskee painoa ja parantaa hapenottokykyä merkitsevästi. 2. 2. PÄÄTULOKSET: Tulokset osoittivat, että naisten fyysinen kestävyyskunto laski vuoteen 2003 mennessä merkitsevästi (p= 0,005 ): kun arvioidut keskiarvoiset maksimaaliset hapenkulutusarvot olivat vuonna 2002 naisilla 32,1 ml/kg/min ja vuotta myöhemmin 30,8 ml/kg/min. Pelkällä elintapaohjauksella on myös merkitystä, mutta vaikutus on pienempi. Lisäksi työn tunteminen rasittavaksi, kuntoliikunnan harrastaminen ja työmatkaan kulunut aika vaikuttavat merkittävästi keski-ikäisten fyysiseen kuntoon 1 Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 2Liikuntatieteellinen Seura, Helsinki 1. +5,3 ml/kg/min, p=0,025), mutta painon muutoksessa näiden ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Lisäksi tulokset osoittivat, että 50-vuotiaat Helsingin kaupungin työntekijänaiset ovat kiinnostuneempia fyysisen kuntonsa tilasta kuin miehet. Hp-testissä epäonnistumisen syitä olivat huono kestävyyskunto, puutteelliset uhrin kuljetustaidot sekä 4 m syvyyssukelluksen epäonnistuminen. Testiohje kuului: "Ui niin nopeasti kuin uisit todellisessa hengenpelastus tilanteessa." PÄÄTULOKSET: 5 naista ja 7 miestä läpäisivät hp-testin sallitussa ajassa. Yksilöllisistä liikuntaharrastuksista erityisesti kuntoliikunnan harrastamisella oli merkittävä positiivinen korrelaatio maksimaalisen hapenkulutuksen kanssa , kun r=0,227. Myös paino ja BMI laskivat 2. Hp-testi sisältää 36 LIIKUNTA & TIEDE 512004 8 osaa ja aikaraja on 3,40 min. Hp-testissä kuormittumista pyrittiin kuvaamaan näiden kahden testin tulosten vertailemisen avulla. Testissä ei saanut käyttää uimalaseja. Vuonna 2003 vastaavat arvot naisilla oli 34,2 ja miehillä 25,5. 1 Fysiologian laitos, Kuopion yliopisto, 2suomen uimaopetusja hengenpelastusliitto, 3Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 4Liikuntatieteellinen seura JÄRVELÄINEN H.1, KESKINEN KL 1,2 JA MEROA.1 1 nterventiotutki m us: keski-ikäisten miesten ja naisten maksimaalisen hapenottokyvyn kehitys puolen vuoden aikana TAUSTA: Kestävyyskunnon parhaimpana yksittäisenä fysiologisena mittarina pidetään kehon painoon suhteutettua maksimaalista hapenkulutusta (VO2max), joka heikkenee tutkimusten mukaan 25-vuotiaasta lähtien noin prosentin vuodessa. TUTKIMUSMENETELMÄT: Mittaukset suoritettiin Helsingissä, Turussa, Porissa, Tampereella ja Kuopiossa SUH:n uimaopettajien jatkokurssin yhteydessä 01/2001 11/ 2001 välisenä aikana. Naiset saivat vuoden 2002 arvokseen 31 ,6% ja miehet 23%. Hp-testin sallitussa ajassa suorittaneiden ja testissä epäonnistuneiden naisten VO2max tuloksen ero ppe-testissä oli 20 %. 10 koehenkilöä 14: stä koki kuormituksen hp-testissä raskaammaksi tai yhtä raskaaksi kuin maksimaalisessa ppe-testissä. -0,3, p<0.001). Kaupungin työntekijöitä testattiin vuonna 2002 159 ja heistä uusintamittauksiin vuonna 2003 ilmoittautui 76 henkilöä (60 naista ja 16 miestä). 1,0 kg, p<0.001;-3,0 vs. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että keski-ikäisten liikuntatottumuksiin ei pystytä vaikuttamaan ainoastaan testausintervention avulla. Verenpaineessa naisilla erot olivat tilastollisesti merkitsevä, kun p < 0,0001. Kuormitus Hp-testissä oli molempien sukupuolten kohdalla 75 % ppe-testissä mitatusta VO2max, 83% VE ja 95% HR tuloksista. VO2maxja VE (Cosmed® K4 RQ) mitattiin maksimaalisella kuormituskokeella (Ergoline® 800). Miehillä ei löydetty tilastollista merkitsevyyttä
30-vuotiaana harrastetun vapaa-ajan liikunnan määrällä on suuri merkitys liikunta-aktiivisuuden jatkumiselle myös 45-vuotiaana. Sen sijaan 45-vuotiaana mitattu VO2max oli merkitsevästi parempi 30-vuotiaana liikunnallisesti aktiivisilla ( 42,3 ±6 ml/min/kg) kuin inaktiivisilla (38,6 ± 7 ml/min/kg) p<0.05. PÄÄTULOKSET: Aktiivisuus vapaa-ajan liikunnassa 30-vuotiaana ennustaa erittäin hyvin liikunnallista aktiivisuutta myös 45-vuotiaana. Lisäksi 45-vuotiaana aktiivisten vyötärön ympärys (90,3 ± 8 cm) oli merkitsevästi pienempi kuin inaktiivisten (94,0±9 cm). Harjoitusta seuraavana aamuna HR ja HRV eivät eronneet harjoitusten välillä, mutta TvB:n kohdalla HR oli merkitsevästi (p<0,01) korkeampi sekä HFP ja TP merkitsevästi (p<0,01) alhaisempia kuin ennen harjoitusta. 1 Oulun Liikuntalääketietee/linen Klinikka, 20ulun Yliopisto, Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, 3oulun Yliopisto, fysiatrian poliklinikka, 4 Työterveyslaitos, Helsinki KAIKKONEN PIIA 1, MARTINMÄKI KAISU1, PULKKINEN AK11, RUSKO HEIKKl 1,2 Erilaisten harjoitusten akuutti vaikutus sykevaihteluun TAUSTA: Harjoitusten kuormittavuutta on perinteisesti mitattu mm. Logistisessa regressioanalyysissa verrattiin liikunnallisesti passiivisinta ryhmää muihin ryhmiin eri ikäkausina ja mallit vakioitiin tupakoinnilla ja nuoruusiän painoindeksillä. Nykykäsityksen mukaan lihavuus on seurausta paitsi lisääntyneestä energiansaannista niin myös vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta niin työssä kuin vapaa-aikana. Suora maksimaalinen hapenkulutus mitattiin mattotestillä ylämäkikävelynä. Tehon lisäykseen perustuva harjoitus aiheutti myös pidempiaikaisen autonomisen säätelyn järkkymisen kuin keston lisäykseen perustuva. Ainoastaan TvB:n jälkeen maitohappopitoisuus ei palautunut lähtötasolle akuutin 30 minuutin palautumisen aikana. Liikunnallisen aktiivisuuden taso 15-vuotiaana ei korreloi nykyisen mitatun hapenkulutuksen(VO2max) kanssa. Vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä huonoon fyysiseen kuntoon ja alhaiseen maksimaaliseen hapenkulutukseen. HRV:ssa palautumisen aikana tapahtuneet muutokset ovat samansuuntaisia maitohappopitoisuuden muutosten kanssa, mutta HRV: n palautuminen oli hitaampaa. Viiden % -yksikön tehon lisäys tyypilliseen tasavauhtiseen kestävyysharjoitukseen (TvA) aiheutti suuremman muutoksen akuutin 30 minuutin palautumisen aikaisessa HRV:ssa kuin 40% keston lisääminen. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen kutsuttiin 149 miespuolista veturinkuljettajaa (ikä 45±3v, pituus 178±6 cm, paino 81±10 kg), joilla oli pitkäaikainen (15-30 vuotta) samankaltainen työhistoria. PÄÄ TULOKSET: Levon ja alkuverryttelyn aikana HR ja HRV eivät eronneet harjoitusten välillä. KAIKKONEN KAISU 1,2 , KAIKKONEN HANNU 1,2, VANHALA MARJA 1,2, KORPELAINEN RAIJA 1 ,2, KARPPINEN JARO3 .4 Elinaikaisen liikuntaaktiivisuuden yhteys nykyiseen liikunta-aktiivisuuteen, suorituskykyyn ja vyötärön ympärysmittaan TAUSTA: Lihavuus on yksi keskeisimmistä Suomalaisista kansanterveysongelmista. Ne kuvaavat ensisijaisesti harjoituksen tehoa eivätkä huomioi harjoituksen keston aikaansaamaa kuormitusvaikutusta. Lisäksi tutkittavilta kysyttiin tupakointia ja painoa 20 vuotta sitten. Tässä tutkimuksessa selvitettiin voidaanko autonomista säätelyä kuvaavia sykevaihtelu(HRV-) muuttujia käyttää harjoituksen kuormittavuuden arvioimiseen tutkimalla harjoituksen tehon ja keston lisäämisen vaikutusta HRV-muuttujiin. Tuloksia voidaan käyttää hyväksi kuntoliikunnan ja kilpaurheilun harjoitusten kuormittavuuden ja harjoitusvaikutuksen suuruuden arvioinnissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden yhteyttä 15-vuotiaana, 30-vuotiaana ja tutkimushetkellä (noin 45-vuotiaana) fyysisesti kevyttä työtä tekevien miesten vyötärön ympärysmittaan, maksimaaliseen hapenkulutukseen (VO2max) ja nykyiseen vapaa-ajan liikuntaaktiivisuuteen .. Tulokset korostavat nuorena aikuisena (30-vuotiaana) omaksutun vapaa-ajan liikuntaharrastuksen tärkeyttä myöhemmällä iällä. Lisäksi tarkasteltiin liikunnallisen aktiivisuuden säilymistä eri ikäkausina. HRV ei palautunut harjoitusta edeltäneelle tasolle akuutin 30 minuutin palautumisen aikana minkään harjoituksen jälkeen ja HFP jäi merkitsevästi alhaisemmaksi TvB: n jälkeen (3.2±1.1 ln ms2) verrattuna TvA: han (5.1 ± 1.1 ln ms2) ja TvC:hen (4.7 ± 0.8 ln ms2). sykkeen, veren maitohappopitoisuuden ja hapenkulutuksen avulla. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimuksen koehenkilöinä oli kahdeksan kestävyysurheilua harrastavaa miestä (26±4 v, VO2max 60 ± 5 ml/kg/min), jotka tekivät juoksumatolla kolme erilaista tasavauhtista harjoitusta (TvA 2lmin/ 80% vVO2max, TvB 2lmin / 85 % vVO2max, TvC 30min / 80 % vVO2max). Tutkittavilta kysyttiin vapaa-ajan liikuntaaktiivisuutta 15ja 30-vuotiaana sekä tutkimushetkellä. Liikunta-aktiivisuus 15-vuotiaana näyttäisi säilyvän hyvin 30-vuotiaaksi ja myös 45-vuotiaaksi. Harjoituksen viimeisen minuutin aikana HR oli merkitsevästi korkeampi TvB:ssa kahteen muuhun harjoitukseen verrattuna, HRV:ssa merkitseviä eroja harjoitusten välillä ei sen sijaan havaittu. Veren maitohappopitoisuus oli merkitsevästi korkeampi TvB:n jälkeen (8.3 ± 0.5 mMol/1) verrattuna TvA: han (5.1 ± 2.3 mMol/1) ja TvC:hen (5.6 ± 1.2 mMol/1). Nykyinen liikuntaaktiivisuus on merkitsevin suorituskyvyn ja keskivartalolihavuuden kannalta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Aktiivisuus vapaaajan liikunnassa säilyy hyvin nuoruudesta aikuisikään. Levossa, harjoituksen ja akuutin 30 minuutin palautumisen aikana mitattiin hapenkulutus, veren maitohappopitoisuus ja syke, sekä lisäksi jokaisen harjoituksen yhteydessä kerättiin sykevälidataa 35 tunnin ajalta HRV-muuttujien (HFP 0,15-1 Hz; LFP 0,04-0,15 Hz; TP = HFP + LFP) laskemiseksi Short-time Fourier Transform -algoritmilla ja Firstbeat Technologies Oy:n ohjelmistoilla. 1 Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, Jyväskylä, 2 Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 3 7. JOHTOPÄÄTÖKSET: Autonomista säätelyä kuvaavia palautumisen aikaisia HRV-muuttujia voidaan käyttää harjoittelun kuormittavuuden mittaamiseen. Liikunnallinen inaktiivisuus 15-vuotiaasta 45-vuotiaaksi näyttäisi olevan vähemmän pysyvä ominaisuus (p=0.084) kuin liikunnallinen aktiivisuus mutta liikunnallinen inaktiivisuus 30-vuotiaana ennakoi inaktiivisuutta 45-vuotiaana (p=0.005). Tutkittavien paino, pituus ja vyötärönympärys mitattiin. 45-vuotiaana liikunnallisesti aktiivisten VO2max ( 4 3,8 ±6 ml/min/kg) erosi merkitsevästi liikunnallisesti inaktiivisten VO2max:sta (38,9 ± 6 ml/min/kg) p<0.005. Murrosiän aktiivisuus ei kuitenkaan ennusta hyvää suorituskykyä 45-vuotiaana
KARINEN HEIKKl 1, PELTONEN JUHA 1, TIKKANEN HEIKKl 1 Vuoristotaudin ehkäisy Ulugh Muztagh 2003 retkikunnan aikana TAUSTA: Vuoristoon matkustaminen edellyttää elimistön sopeutumista vähäisempään ilmanpaineeseen ja vähentyneeseen hapen osapaineeseen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Nämä tulokset osoittavat, että keskimäärin verenvirtaus ja hapenkulutus ovat hyvin yhteydessä toisiinsa lihasten välillä fyysisen rasituksen aikana. Mikäli sopeutumisreaktio epäonnistuu liian nopean nousun tai muiden syiden vuoksi, kehittyy akuutiksi vuoristotaudiksi (acute mountain sickness, AMS) kutsuttu tila. Muuttujien välisiä yhteyksiä testattiin ja kuvattiin ristiintaulukoimalla sekä x 2 -testillä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimus toteutettiin Ulugh Muztagh 2003 retkikunnan noustessa Tiibetin ylängölle 1300 m korkeudesta 4600 m korkeuteen 5 päivän aikana. JOHTOPÄÄTÖKSET: Nuoret olivat liikunnallisesti aktiivisimpia korkeimpaan tuloluokkaan kuuluvissa perheissä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui seitsemän kestävyyslajien urheilijamiestä (ikä 26 ±3 v, BMI 22.9±2.6 kg/m2, VO2max 67±3 mUkg/min) ja seitsemän urheilua harrastamatonta miestä (ikä 24±3 v, BMI 22.6±2.6 kg/m2, VO2max 46±6 mUkg/min). Tämä on yksi kestävyysharjoittelun aiheuttama sopeutumisilmiö, auttaen lihaksia käyttämään happea taloudellisemmin submaksimaalisen rasituksen aikana. Yhteiskunnan taloudellinen tuki nuorten liikunnalle lisäisi tasaarvoa nuorten mahdollisuuksissa osallistua liikuntaja urheilutoimintaan. Yleensä AMS parantuu itsestään 1-2 vuorokaudessa ja tärkein hoito on nousun keskeyttäminen tai laskeutuminen alemmaksi kunnes oireet ovat poistuneet. Lievä AMS on varsin tavallinen, arviolta yli 40 % kaikista 4 000 metrin korkeuden saavuttaneista kiipeilijöistä ja retkeilijöistä sairastuu jonkinasteiseen vuoristotautiin. 1 Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, 2lnstitute of Sports Medicine Copenhagen, Copenhagen Muscle Research Centre, Bispebjerg Hospital, Copenhagen, Denmark, 3 Sisätaudit, Turun yliopisto KANTOMAA MARK0 1, 2, TAMMELIN TUIJA3, TAANILA ANJA 1 Perheen kokonaistulojen yhteys 16-vuotiaiden nuorten liikunta-aktiivisuuteen TAUSTA: Jotta liikunnallisen elämäntavan muodostumista voitaisiin tehokkaasti edistää lasten ja nuorten keskuudessa, tarvitaan ajankohtaista tietoa liikunta-aktiivisuuteen liittyvistä tekijöistä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin valtimoveren happisaturaation (SpO2 %) ja leposykkeen mittaamisen käyttökelpoisuutta AMS:n ennakoimisessa. Valtimoveren SpO2 % mitattiin sormenpääpulssioksimetrillä sekä lepotilassa. Rasitustehon kasvaessa koko raajan hapenkulutus kasvaa yhtämittaa rasitus tehon ja veren virtauksen kasvun kanssa. Liikunnallisesti aktiivisiksi luokitellut nuoret harrastivat ripeää liikuntaa neljä tuntia viikossa tai enemmän. Yksilölliset vaihtelut ovat kuitenkin suuria ja verenvirtaus ja hapenkulutus näyttäisivät olevan paremmin yhteydessä toisiinsa kestävyysurheilijoilla kuin harjoittelemattomilla. Tutkituilta mitattiin reisilihasten verenvirtaus ja hapenkulutus yhden jalan vaiheittaisen staattisen kuormituksen aikana käyttäen tutkimusmenetelmänä positroniemissiotomografiaa. Vastaavasti erittäin vähän liikkuvia nuoria oli korkeimpaan tuloluokkaan kuuluvista 9% ja alimpaan tuloluokkaan kuuluvista 14% (p<0,001). ll, p<0.05). Tiedetään hyvin, että rasituksen aikana verenvirtaus jakautuu lihasten välillä ja sisällä epätasaisesti, mutta huonommin jakautuuko myös hapenkulutus epätasaisesti ja onko jakautuminen yhteydessä verenvirtauksen jakautumiseen. Perheen kokonaistulot selvitettiin vanhemmilta kyselylomakkeella (vastausprosentti 76 %) ja perheet jaettiin neljään tuloluokkaan. Korkeimman tuloluokan nuorista 32% ja alimman tuloluokan nuorista 18 % kuului urheiluseuraan ja osallistui urheiluseuran harjoituksiin (p< 0,001). Aikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että rasituksen aikana verenvirtaus ja hapenkulutus eivät välttämättä olisikaan kovin hyvin yhteydessä toisiinsa. Hapenkulutuksen ja veren virtauksen suhde vaihteli lihasten välillä paljon vähemmän urheilijoilla (CV 0.32 ± 0.12) kuin urheilua harrastamattomilla (CV 0.64±0.06, 38 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 p = 0.01). Vaikuttaisi siltä, että perheen taloudellinen tilanne on merkittävä nuorten liikunnan harrastamiseen liittyvä tekijä. Yksilöiden välillä korrelaatiot vaihtelivat kuitenkin suuresti hyvin huonosta erinomaiseen korrelaatioon ja keskiarvoisesti korrelaatio oli parempi urheilijoilla (r2=0.71±0.07) kuin urheilua harrastamattomilla (r2=0.40±0. 1 Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, Oulun yliopisto, 2Nuori Suomi Ry, 30ulun aluetyöterveyslaitos. Äskettäin osoitettiin, että verenvirtaus ja hapenkulutus ovat hyvin yhteydessä toisiinsa eri lihasalueilla ennen ja 30 minuuttia kovan fyysisen rasituksen jälkeen. Alkuvaiheen lievät oireet voivat jäädä huomioimatta jolloin voi kehittyä vakavampia muotoja AMS:sta kuten keuhkoödeema ja aivoödeema joissa kuolleisuus voi olla jopa 15 %. 12 kiipeilijästä 8 osallistui tutkimukseen ja heidän keski-ikä oli 33 v (vaihteluväli 23-47 v) ja maksimaalinen hapenottokyky ergometritesteissä 4 7 ml/kg/min (vaihteluväli 42 53 ml/kg!min). Verenvirtaus ja hapenkulutus mitattiin erikseen nelipäisen reisilihaksen eri osista (vastus lateralis (VL), vastus medialis (VM), vastus intermedius (VI) ja rectus femoris (RF)). PÄÄTULOKSET: Aktiivisesti liikkuvia nuoria oli korkeimpaan tuloluokkaan kuuluvista 43% ja alimpaan tuloluokkaan kuuluvista 32%. KALLIOKOSKI KARI K 1,2, KNUUTI J1, NUUTILA P 1, 3 Lihaksen verenvirtauksen ja hapenkulutuksen yhteys fyysisessä rasituksessa kestävyysharjoitelleilla ja harjoittelemattomilla miehillä TAUSTA: Verenvirtaus on tärkeä lihasten hapensaantiin vaikuttava tekijä, erityisesti fyysisessä rasituksessa. Niinpä tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää tarkemmin verenvirtauksen ja hapenkulutuksen yhteyttä lihasten välillä fyysisen rasituksen aikana. Tässä tutkimuksessa selvitettiin perheen kokonaistulojen yhteyttä nuorten liikunta-aktiivisuuteen. Nuoret jaettiin luokkiin ripeän liikunnan, kevyen liikunnan ja koulumatkaliikunnan harrastamisen perusteella. AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimusaineistona on Pohjois-Suomen (Oulun ja Lapin läänit) syntymäkohortti 1986 (n=94 79), joista 16-vuotiaana oli elossa 9340 nuorta (99 %) . PÄÄ TULOKSET: Kun laskettiin eri lihasten keskimääräiset verenvirtausja hapenkulutusarvot havaittiin melko vahva yhteys verenvirtauksen ja hapenkulutuksen välillä sekä urheilijoilla (r2=0.97, 0.017) että urheilua harrastamattomilla (r2=0.82, p=0.11). Nuorten liikunta-aktiivisuus 16-vuotiaana selvitettiin postikyselyllä, jonka vastausprosentti oli 77 %
Alaraajojen maksimaalinen ojennusvoima mitattiin isometrisellä dynamometrillä. Näistä 13 harrasti uintia, vesikävelyä tai vesijumppaa (53,8 ± 6,9 v, 178 ± 6 cm, 83,9 ± 8,4 kg) ja 13 pääasiassa käLIIKUNTA & TIEDE 5/2004 39. Jatkossa laajemmissa tutkimuksissa pyritään löytämään raja-arvot turvallisina pidettäville SpO 2 % arvoille eri korkeuksissa. Lisäksi dynaamista tasapainoa ja ketteryyttä kuvaava 8-juoksuaika parani yhdistetyn harjoittelun ryhmässä keskimäärin 5% (1-9%) verrattuna kontrolliryhmään (p=0.016). Dynaamista tasapainoa ja ketteryyttä mitattiin 8-juoksutestillä. Verisuonistossa kiertävästä verivolyymista on raajojen ja vatsaontelon laskimoissa levossa olevalla ihmisellä normaalisti noin 60%. PÄÄTULOKSET: Vuoristotautia esiintyi neljällä kiipeilijällä kahdeksasta (50 %) 3-4 päivän kuluessa nousun alettua. TUTKIMUSMENETELMÄT: Sataneljäkymmentäyhdeksän 7078 -vuotiasta kotona asuvaa naista satunnaistettiin neljään ryhmään: 1) voimaharjoittelu (n=37) , 2) tasapaino-hyppelyharjoittelu (n=37), 3) yhdistetty voimaja tasapaino-hyppelyharjoittelu (n=38) ja 4) kontrolliryhmä (n=37). 3) Yhdistetyssä voimaja tasapaino-hyppelyharjoitteluryhmässä alaraajojen maksimaalinen ojennusvoima lisääntyi voimaharjoitteluryhmän tavoin keskimäärin 11 % (2-20%) kontrolliryhmään verrattuna (p=0.002). Porrasnousun voimantuoton huipputeho lisääntyi heillä keskimäärin 29% (4-61 %) enemmän kontrolliryhmään verrattuna (p=0.017). TUTKIMUSMENETELMÄT: Koehenkilöiksi valittiin yhteensä 26 säännöllisesti useimpina viikonpäivinä liikuntaa harrastavaa kuntoliikkujaa. 2) Tasapainohyppelyharjoitteluryhmän alustaan kohdistuva voima (N/kg) tuolista ylösnousun aikana lisääntyi keskimäärin 25 % (9 43%,) enemmän kuin kontrolliryhmässä ja 19 % ( 4-36 %) enemmän kuin voimaharjoitteluryhmässä (p<0.001). Lisäksi mitattiin alustaan kohdistuvaa voimaa (N/kg) sekä voimantuoton huipputehoa (W/kg) porrasnousuja tuolilta ylösnousu testien aikana voimalevyanturin avulla. Tässä satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa tarkasteltiin 6 kuukautta kestäneen voima-, tasapaino-hyppelysekä yhdistetyn voima ja tasapainohyppelyharjoittelun vaikutuksia ikääntyneiden naisten alaraajojen lihasvoimaan ja tehoon sekä dynaamiseen tasapainoon ja ketteryyteen. Onhan ikääntyneiden arjessa runsaasti tilanteita, jossa vaaditaan nopeaa asennon korjaamista. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä että rasituksen jälkeisen SpO 2 %:n mittauksen avulla voidaan havaita ajoissa AMS:n kehittyminen ja reagoida oikea-aikaisesti sairastumiseen esimerkiksi pitämällä lepopäiviä tai toimittamalla sairastuneet kiipeilijät alas. Ryhmien välisiä eroja analysoitiin intention-to-treat periaatteen mukaisesti kovaranssianalyysilla, kovariaatteina alkumittaus sekä ikä ja mittausten välinen aika. Ohjattu, progressiivisesti etenevä liikuntaharjoittelu toteutettiin 3 kertaa viikossa 6 kuukauden ajan. että kevyen rasituksen (50 m reipas kävely) jälkeen ja leposyke sykemittarilla maaten. Alaraajojen lihasheikkous on merkittävä tekijä heikentyneelle toimintaja liikuntakyvylle sekä kaatumiselle. Lisäksi voimantuoton huipputehon (W/kg) lisäys oli tasapainohyppelyharjoitteluryhmässä 30% (-151 %) suurempi kontrolliryhmään verrattuna (p=0.032). Myös alaraajojen heikentynyt voimantuottoteho sekä nopeus vaikeuttaa nopeiden asennonkorjausliikkeiden suorittamista ja lisää siten kaatumisriskiä. Vuoristotaudin kehittymistä arvioitiin Lake Louise kyselykaavakkeella. Veden paine tehostaa laskimoiden tyhjentymistä ja paluuveren virtausta kohti sydäntä veren ohjautuessa suuriin verisuoniin rintakehän sisäpuolelle. Kolmen osalta oireet olivat lieviä ja menivät odottamalla ohi ja he kykenivät jatkamaan kiipeilyä 6929 m huipulle asti. Sydän-verenkiertoelimistön vaste veteen upottamiseen ja veden alla tapahtuvaan asennon muutokseen vesiliikuntaa harrastavilla ja harrastamattomilla miehillä ja naisilla TAUSTA: Veteen meneminen kuormittaa ihmiselimistöä. SpO 2 % laskivat odotetusti kiipeämisen edetessä mutta terveitä selkeästi suurempi rasituksen aikainen SpO 2 % lasku näytti ennakoivan lepomittausta paremmin vuoristotautiin sairastumista, ero oli selvin kolmantena päivänä 4 320 m korkeudessa (p=0,028). Yhden oireet olivat keskivaikeat ja hän joutui keskeyttämään nousun 4 600 m korkeudessa. Kaatumisten ennaltaehkäisemiseksi on tärkeää tunnistaa harjoittelumuodot, jotka parantavat paitsi lihasvoimaa ja tasapainoa, lisäävät myös voimantuottotehoa ja -nopeutta. Tällä tutkimuksella haluttiin selvittää poikkeaako säännöllisesti vesiliikuntaa harrastavien kuntoilijoiden reaktio veteen vesiliikuntaa harrastamattomiin kuntoilijoihin verrattuna. Lieväoireisen AMS:n jälkeen kiipeilyä voi turvallisesti jatkaa mutta tilanne vaatii tarkkaa seurantaa. Tutkimus antaa perusteita kehittää edelleen keinoja ennakoida ja välttää vuoristotaudin kehittyminen ja tehdä siten ylävuoristokiipeilystä 1 Helsingin Yliopisto, Liikuntalääketieteen yksikkö KARINKANTA SAIJA 1, HEINONEN ARl1, 2, SIEVÄNEN HARRl1, UUSI-RASI KIRSTl1, KANNUS PEKKA 1,3 Ikääntyneiden naisten kaatumisen riskitekijöihin voidaan vaikuttaa tehokkaimmin yhdistetyllä voima, ketteryysja hyppely-harjoittelulla TAUSTA: Ikääntymisen myötä hermostossa ja tukija liikuntaelimistössä tapahtuvat muutokset heikentävät tasapainoa. 1,2, KESKINEN OSSI P.1, RODRiGUEZ FERRANA.3, PÖYHÖNEN TAPANI 4. JOHTOPÄÄTÖKSET: Ikääntyneillä kotona asuvilla naisilla harjoittelu, joka yhdistää voimasekä tasapainoja hyppelyharjoitteita, on varsin tehokas tapa parantaa niin lihasvoimaa ja tehoa kuin dynaamista tasapainoa ja ketteryyttä. Tämän seurauksena sydämen iskutilavuus kasvaa ja sykintätaajuus yleensä pienenee. Veden alla tapahtuvalla asennon muutoksella ei ole havaittu olevan oleellisia lisävaikutuksia verenkierrossa. Edelleen porrasnousussa alustaan kohdistuva voiman lisäys oli yhdistetyn harjoittelun ryhmässä keskimäärin 16% (3-30%) suurempi kuin kontrolliryhmässä ja 13% (0-26%) suurempi kuin voimaharjoitteluryhmässä (p=0.005). Samalla volyymilla suoritettu pelkkä voimatai tasapaino-hyppelyharjoittelu ei näytä olevan yhtä tehokasta. Leposyketasoissa ei sairastuneiden ja terveenä pysyneiden välillä ollut tilastollista eroa. 1 UKK-instituutti, Tampere, 2 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 3Kirurgian yksikkö, Tampereen yliopisto ja Tampereen yliopistollinen sairaala KESKINEN KARI L. Kirjallisuudessa on viitteitä, että runsas vesiliikunnan harrastaminen saattaisi muuttaa ihmiselimistön reaktiota veteen menoon ja siellä tapahtuvaan asentomuutokseen. PÄÄTULOKSET: 1) Voimaharjoitteluryhmällä alaraajojen maksimaalinen ojennusvoima lisääntyi keskimäärin (95 % luottamusväli) 11 % (2-20 %) kontrolliryhmään verrattuna (p=0.002)
Tutkimuksella haettiin vastauksia kysymykseen: Kuinka paljon voima-, nopeussekä nopeuskestävyysharjoitteita pelaajien pitää tehdä pelikauden aikana, jotta kyseiset ominaisuudet säilyisivät koko pelikauden ajan. Tavoitteena on, että pelaajien voimaja nopeusominaisuudet sekä nopeuskestävyys pysyisivät koko pelikauden ajan harjoituskaudella saavutetuilla tasoilla. tulokset Rinnallevedon toistosuorituksen laskivat molemmilla ryhmillä seurantajakson aikana. Esitietojen keräämisen jälkeen koehenkilöt asettuivat makuulle rauhoittumaan muutamien minuuttien ajaksi. Tutkimme juniorijääkiekkoilijoiden voimaja nopeusominaisuuksissa sekä nopeuskestävyydessä tapahtuvia muutoksia harjoitusja pelikauden aikana. Altaan reunalla ollessaan heillä oli päällään kylpypyyhe ja vedestä tulon jälkeen heidän ihonsa kuivattiin avustajan toimesta. Vedessä olon jälkeen koehenkilöt siirtyivät uima-altaan reunalle, jossa makuu ja seisonta jälleen toistuivat. lskutilavuus (0 2 pulssi) kasvoi 20-30%. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Makuuasennoilla oli kuivan maan ja veden välillä eroa ainoastaan 3 lyöntiä (61,5 ± 13,1 v 58,5 ± 12,7 v 56,3 ± 56,3), mutta seisonnassa 12 lyöntiä (73,3 ± 13,2 v 61,0 ± 10,7 v 66,0 ± 9,1). PÄÄTULOKSET: Ryhmien reaktio asennon muutokseen oli samanlainen. Kun mittaus suoritettiin vedessä, SBP laski ja DBP pysyi samana vedessä tehdyn asennon muutoksen seurauksena. Veteen menon aiheuttamat muutokset näkyivät lisäksi vedestä nousun jälkeisissä mittauksissa selvänä jälkivaikutuksena. Sydämen työtä (MCW) arvioitiin syke-paine tulon avulla (SBP X HR). Juoksuvedoista ja loikista analysoitiin suoritusten parhaat ja keskiarvot. Tämän jälkeen he olivat makuulla 5 min, nousivat seisomaan ja seisoivat paikallaan 5 min. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vesi vaimensi tehokkaasti asennon muutoksen normaalisti kuivalla maalla aiheuttaman ortostaattisen reaktion. velyä, juoksua tai muuta maalikuntaa (44,9 ± 7,2 v, 177 ± 10 cm, 79,2 ± 14,8 kg). Syke pysyi matalalla myös vedestä nousun jälkeen ollen yli 2 lyöntiä matalampi kuin vedessä mitattu ja yli 5 lyöntiä matalampi kuin ennen veteen menoa. Altaan reunalta he siirtyivät uima-altaaseen, jossa viivyttiin makuulla ja seisten 5 min kummassakin asennossa. Vesiliikkujien DBP arvot olivat trendinomaisesti matalampia kuin maaliikkujilla. Kuopion yliopisto, Fysiologian laitos, Kuopio 1.. Koeryhmien harjoitusmäärien perusteella todettiin, että kaksi oheisharjoitusta viikossa ei riitä harjoituskaudella saavutettujen tasojen ylläpitämiseksi. PÄÄTULOKSET: Ryhmien välisessä vertailussa 3 x 4 x 40 m vetojen keskiarvo oli huhtikuussa (p=0,041) ja vatsalihasten tulokset elokuussa (p=0.026) sekä joulukuussa (p=0.005) tutkimusryhmällä merkitsevästi verrokkeja parempi. Kokeen jälkeen koehenkilöiden lämmön/kylmän tuntemukset kirjattiin asteikolla 3 = kuuma, = neutraali, -3 = kylmä. Jääkiekossa pelikausi on pitkä ja on havaittu, että pelaajien voimaja nopeusominaisuudet sekä nopeuskestävyys heikkenevät pelikauden aikana. TUTKIMUSMENETELMÄT: Koehenkilöinä (n = 61) olivat Kalpan Aja B-junioreita. Mittaukset suoritettiin toukokuussa, elokuussa, joulukuussa ja huhtikuussa. HR, SBP, DBP ja MCW kasvoivat makuulta seisomaan noustessa altaan reunalla, mutta vedessä ei kummallakaan ryhmällä havaittu merkitsevää muutosta lukuarvoissa. Veteen meneminen sen sijaan alensi sykettä merkitsevästi. HR lukuarvot eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi ryhmien välillä, mutta vesiliikkujien HR arvot olivat kaikissa tilanteissa systemaattisesti matalampia kuin maalla liikkujien. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan voitu vahvistaa, että aiempi vesiliikkuminen aiheuttaisi poikkeavaa reaktiota veteen menemiseen vesiliikuntaa harrastamattomiin kuntoilijoihin verrattuna. Yksilölliset erot olivat suuria. Ryhmien vertailussa vedessä runsaasti liikkuvien reaktio ei poikennut kuivan maan liikkujista vaikka HR, DBP ja MCW arvot olivatkin lukuarvoiltaan systemaattisesti matalampia. Vaikka verenpaineet kasvoivatkin veteen menon seurauksena, laski MCW molemmilla ryhmillä ja olivat kaikissa olosuhteissa vesiliikkujilla matalammat kuin maaliikkujilla. Koehenkilöt suorittivat kuusivaiheisen kokeen. Jalkakyykystä, rinnallevedoista ja penkkipunnerruksesta analysoimme koehenkilöiden absoluuttiset sekä painoon suhteutetut tulokset ja niiden keskiarvot. Koehenkilöt olivat pukeutuneena uima-asuun. Kokeen aikana mitattiin sydämen syketaajuus (HR) sykesykkeeltä Polar S-810 mittarilla, systolinen (SBP) ja diastolinen (DBP) verenpaine ja HR automaattisella Omron mittarilla (2 mittausta per 5 min) ja hengityskaasut henkäyshenkäykseltä Cosmed K4B2 analysaattorilla yhdessä sykesignaalin kanssa. Pelaajien fyysisiä ominaisuuksia mitattiin seuraavilla testeillä: vauhditon 10x5 -loikka, 3 x 4 x 40 m juoksuvedot, jalkakyykky, penkkipunnerrus ja rinnalleveto yhden toiston maksimisuorituksena sekä rinnallevedon väsymykseen asti tehtävä toistosuoritus 70 % maksimiarvosta olevalla painolla ja maksimaalinen vatsalihasten toistotesti 60 sekunnin aikana. Sekä SPB että DBP kasvoivat merkitsevästi asennon muutoksen seurauksena kuivalla maalla mitattuna. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoitti, että jääharjoittelun lisäksi pelaajien pitää tehdä pelikauden aikana voima-, nopeus-, ja nopeuskestävyysharjoitteita, jotta harjoituskaudella saavutettu kuntotaso säilyisi tai jopa kehittyisi. Tutkimusryhmän muodostivat Kuopion klassillisen lukion urheilululinjan ja liikuntapainotteisessa Pohjois-Savon ammattiopistossa opiskelevat pelaajat (n= 25) ja verrokkiryhmänä oli (n= 36) muut pelaajat. Joulukuussa verrokkiryhmällä laski merkitsevästi jalkakyykyn keskiarvon absoluuttiset (p=0.003) ja suhteelliset (p=0.000) tulokset sekä 10 x 5-loikkien keskipituus (p=0.002) ja loikkien parhaiden keskiarvo (p=0.000) huhtikuussa. Harjoituksia pitää olla 3-4 kertaa viikossa. Veteen meneminen kasvatti lievästi verenpainetta, mutta ei lisännyt sydämen tekemää työtä. Ilman lämpötila oli 27° C ja veden lämpötila 30° C. 1 Jyväskylän yliopisto, Liikuntabiologian laitos, 2uikuntatieteellinen Seura, 3aarcelonan yliopisto, INEFC, 4Kotkan Keskussairaala KETOLA JERRY, PEKKARINEN HEIKKI, HAKKARAINEN HARRI, SALMI JUKKA Juniorijääkiekkoilijoiden voimaja nopeusominaisuuksien sekä nopeuskestävyyden muutokset harjoitusja pelikaudella TAUSTA: Jääkiekkopelin luonteeseen kuuluvat nopeus ja räjähtävät suoritukset. Rinnallevedon suhteelliset tulokset laskivat verrokeilla merkitsevästi (p=0.025) joulukuussa. Kuivalla maalla seisomaan nousu lisäsi MCW arvoja 40 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 merkitsevästi, mutta vedessä seisomaan nousu ei aiheuttanut muutosta. Tutkimusryhmän pelaaajat tekivät pelikauden aikana oheisharjoitteita 3-4 ja verrokkiryhmän pelaajat 12 kertaa viikossa
JOHTOPÄÄTÖKSET: Diabetes vaikutti moniin verisuonten kasvutekijägeeneihin suonten kasvun kannalta epäedullisella tavalla. Tampereen yliopisto KIVINIEMI ANTTI M 1,2, HAUTALA ARTO J1,2, SEPPÄNENTAPIO3, MÄKIKALLIO TIMO H2, HUIKURI HEIKKI v2, TULPPO MIKKO P.1,2 Sykevaihtelun saturaatio terveillä ja sydäninfarktipotilailla TAUSTA: Sydämen peräkkäisten lyöntien välinen vaihtelu on yleisesti käytetty sydämen vagaalisen säätelyn mittausmenetelmä. VEGF-proteiinin muutokset olivat geenin ilmenemismuutosten kanssa samansuuntaiset. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella sykkeen ja sykevaihtelun välistä yhteyttä terveillä ja sydäninfarktipotilailla 24 tunnin sykevälien mittauksella. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, mitkä ovat ne molekyylitason mekanismit, joiden kautta diabetes vaikuttaa haitallisesti verisuoniin, ja että säännöllisen liikunnan avulla haitallisia vaikutuksia olisi mahdollista vähentää. Farmakologisissa autonomisen hermoston tutkimuksissa sykevaihtelun on kuitenkin havaittu vähenevän sykkeen laskiessa alle 50 lyöntiä/min. Saturoitunut ja lineaarinen ryhmä eivät poikenneet toisistaan 24 tunnin keskimääräisen sykevaihtelun suhteen terveillä eivätkä sydäninfarktipotilailla. Tutkimuksen jatkon tarkoituksena on ollut selvittää, ovatko muutokset samanlaisia muissa verisuonten kasvuun vaikuttavissa geeneissä ja ovatko muutokset samansuuntaiset myös geenien koodaamien proteiinien määrissä. Harjoitteluryhmät juoksivat juoksumatolla tunnin päivässä, viitenä päivänä viikossa yhden, kolmen tai viiden viikon ajan. 1 Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu, 2 Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto, 3Teknillinen tiedekunta, Oulun yliopisto. Jos polynomifunktion arvo muuttui aidosti kasvavasta aidosti laskevaksi R-R intervallin pidentyessä, R-R intervallin ja sykevaihtelun (HF) yhteys todettiin saturoituneeksi. Lisäksi kartoitettiin suomalaisten harrastajien fyysistä suorituskykyä. Keskimääräinen sykeväli (R-R, ms) ja sydämen peräkkäisten lyöntien välinen vaihtelu spektrianalyysillä (HF 0.15-0.4 Hz, ms2) laskettiin 5-min jaksoissa koko mittauksesta. TULOKSET: PCR-tulokset vahvistivat, että VEGF-geenin ilmeneminen oli diabeetikoilla vähentynyt puoleen, mutta harjoittelu nosti (p<0.05) sitä lähemmäs terveiden hiirten arvoja. 1 L/KES-tutkimuskeskus, 2Uikuntabiolog1an laitos ja Neuromuscular Research Center, Jyväskylän yliopisto, 3Lääketieteellisen teknologian instituutti'. Tärkeimpänä pidetyn verisuonten kasvutekijän VEGF: n muutokset havaittiin myös proteiinin määrässä. HF-arvojen ja vastaavien R-R intervallien välille muodostettiin regressioanalyysin avulla toisen asteen polynomifunktio. Tanssijoiden ja kontrolliryhmän fyysistä suorituskykyä; voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja liikkuvuutta, mitatLIIKUNTA & TIEDE 5/2004 41. VEGF-proteiinin pitoisuus määritettiin ELISAn avulla. Myös useiden muiden angiogeneesigeenien ilmeneminen laski diabeteksessa (esim. Lihasten hiussuonitiheys ja solukoko määritettiin immunohistokemiallisesti nelipäisestä reisilihaksesta. Lihassolukoko oli diabeettisillä hiirillä merkitsevästi pienentynyt, mutta kapillaari/solu -suhteessa ei havaittu tilastollista eroa. TULOKSET: R-R intervallin ja sykevaihtelun yhteys oli saturoitunut 35, lineaarinen 38 ja heikko 3 terveellä. Aiemmin havaitsimme tyypin I diabeteksen vähentävän verisuonten kasvutekijä VEGF-geenin ilmenemistä lihaksissa ja kestävyysharjoittelun lievittävän tätä muutosta. Lisäksi sykevaihtelu analysoitiin myös regressiokäyrän lineaariselta osalta, millä pyrittiin poistamaan saturaation vaikutus sykevaihtelumuuttujaan (HF index). Geenien ilmenemistä tutkittiin Affymetrix GeneChip® mikrosiruilla ja kvantitatiivisella PCR:lla. Liukoiset proteiinit ja RNA eristettiin pohjelihaksista (soleus+gastrocnemius+p lantaris). Lajin kilpailutoiminta on aktiivista, laji on myös saanut kaipaamaansa tunnustusta vakavasti otettavana taidemuotona. TUTKIMUSMENETELMÄT: Koehenkilöinä käytettiin yhdeksää 18-27-vuotiasta miespuolista suomalaista break-tanssijaa ja kontrolliryhmänä kahdeksaa samanikäistä liikunnallisesti aktiivista opiskelijaa. Kestävyysharjoittelu lievensi diabeteksen aiheuttamia muutoksia joidenkin geenien ilmenemisessä, mutta kaikkiin muutoksiin sillä ei ollut vaikutusta. Sydäninfarktipotilailla yhteys oli saturoitunut 9, lineaarinen 44 ja heikko 29 koehenkilöllä. Muutoin yhteys oli lineaarinen (r>0.5) tai heikko (r<0.5). Angiogeneesi-inhibiittori thrombospondiini -1 :n ilmeneminen taas oli merkitsevästi noussut diabeteksessa. MENETELMÄT: Sydämen sykevälit mitattiin 24 tunnin ajalta 76 terveeltä (23±4 vuotta, 54 miestä, 22 naista) ja 82 sydäninfarktipotilaalta (59±11 vuotta, 61 miestä, 21 naista). Lajisuorituksen kuormittavuutta mitattiin teettämällä tanssijoilla lajisuorituksia kilpailutilannetta vastaavilla palautuksilla mitaten samalla sydämen lyöntitaajuutta ja veren laktaattiarvoja. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sykevaihtelun saturaatiota ilmenee sekä terveillä että sydäninfarktipotilailla. Kun sykevaihtelu analysoitiin ainoastaan RR intervalleilta, joilla R-R intervallin ja sykevaihtelun yhteys oli lineaarinen (HF index), saturoituneella ryhmällä todettiin suurempi sykevaihtelu kuin lineaarisella ryhmällä sekä terveillä että sydäninfarktipotilailla. TAUSTA: Break-tanssin, 1970-luvulla syntyneen akrobaattisen katutanssin, suosio on viime vuosina jälleen lisääntynyt. Laji vetoaa myös sellaisiin nuoriin, jotka vieroksuvat perinteisempiä liikuntamuotoja ja urheiluseuratoimintaa. Kilpailujen videotaltioinneista määritettiin lajille tyypilliset suoritusten kestot ja palautumisajat. KONTTINEN JUSSI1, PEKKARINEN HEIKKI1, RITVANEN TIINA 1 Breaking lökäpöksyjen huippu-urheilua. Tämä aiheuttaa sydämen vagaalisen säätelyn aliarviointia perinteisillä sykevaihtelumuuttujilla mitattuna. Harjoittelu ei vaikuttanut thrombospondiini -l:n ilmenemiseen. HAVAS EINO1, KAINULAINEN HEIKKl3, VIHKO VEIKKO1 Tyypin I diabetes ja kestävyysharjoittelu: vaikutukset lihaksen verisuonistoon TAUSTA: Diabetes lisää merkittävästi riskiä sairastua sydänja verisuonisairauksiin. MENETELMÄT: Streptozotosiinilla aiheutetut tyypin I diabeettiset sekä terveet hiiret jaettiin kontrollija harjoitteluryhmiin (n=5). KIVELÄ RIIKKA 1,2, SILVENNOINEN MIKA 1,2, TOUVRAS ANNA-MARIA2, LEHTI MAARIT1. Sykevaihtelun on ajateltu lisääntyvän suorassa suhteessa vagaalisen aktiivisuuden kasvaessa. VEGF-B, VEGF reseptorit-1 ja -2, neuropiliini). Tämän tutkimuksen aiheena oli break-tanssin lajianalyysi fyysisten perusominaisuuksien osalta, erityisesti keskittyen energiantuottomekanismeihin ja kestävyysominaisuuksiin. Hypoteesina oli, että sydämen peräkkäisten lyöntien välinen vaihtelu saturoituu matalilla sykkeillä sekä terveillä että sydäninfarktipotilailla. Tästä syystä sykevaihtelua tulisi analysoida ainoastaan R-R intervalleilta, joilla sykkeen ja sykevaihtelun yhteys on lineaarinen
Tässä tutkimuksessa selvitettiin iän yhteyttä lihassolukoostumukseen pikajuoksijoilla. -0,6%, trochanter -1.6% vs. Tulokset analysoitiin intention-to-treat -periaatteella toistettujen mittausten varianssinalayysilla ja monimuuttujamenetelmillä. Tulokset viittaavat siihen, 12kk, 24kk ja 30kk kohdalla. Kontrolliryhmässä reisiluun kaulan ja trochanterin BMD laski jonkin verran enemmän kuin liikuntaryhmässä (kaula -1.1% vs. !-tyypin solujen poikkipinta-ala ei korreloinut ikään, mutta II-solujen koko pieneni merkitsevästi iän lisääntyessä (r=-.48, p<.001). Laktaattiarvot nousivat arvoon 11,6 mmol/1. Trochanteralueen mineraalimäärä (BMC) laski kontrolliryhmässä enemmän kuin liikuntaryhmässä (-7.7% vs. 1 Oulun liikuntalääketieteellinen klinikka, 2Neurologian klinikka, Oulun yliopisto, 3osteoporoosiklinikka, Oulun Diakonissalaitos, 4Biolääketieteen laitos, Turun yliopisto, 5 Yleislääketieteen ja kan. Normaalipainon ylläpitäminen on tärkeää ikääntyneillä naisilla myös luuston terveyden kannalta ja se tulisi huomioida terveysneuvonnassa. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen valittiin 18-85 -vuotiaita miesurheilijoita (n=84) , joilla oli pitkäaikainen nopeusharjoittelutausta ja jotka olivat tehneet kansallisen tason tuloksia pikajuoksumatkoilla. Lihassoluprofiilin hidastumisen on arveltu olevan yhteydessä nopeiden solujen rekrytoinnin vähenemiseen, mutta toistaiseksi ei tiedetä, missä määrin nopeustyyppiset harjoitusärsykkeet voivat ehkäistä lihassolujen vanhenemiseen liittyviä muutoksia. Kestävyyden alalajeista breakingissä korostuu nopeuskestävyys. Kantaluun ja ranteen luumassa väheni merkitsevästi molemmissa ryhmissä tutkimuksen aikana. -2.9%) (p<0.001). Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää, kuinka 30 kuukauden mittainen tömistelyja hyppelypainotteinen harjoittelu vaikuttaa yli 70-vuotiaiden naisten reisiluun pään, ranteen ja kantaluun mineraalimassaan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Pikajuoksijoiden nopeiden ja hitaiden lihassolujen keskimääräiset poikkipinta-alat olivat huomattavasti suurempia kuin vastaavanikäisten harjoittelemattomien miesten aikaisemmin raportoidut solukoot. TUTKIMUSMENETELMÄT: Kaikki valitulla alueella kotona asuvat 7274 -vuotiaat naiset kutsuttiin ranteen ja kantaluun luuntiheysmittauksiin, ja mittauksiin saapui 1222 naista. Eri solutyyppien suhteellinen lukumäärä oli samanlainen kaikissa ikäryhmissä. Ranteen, kantaluun ja reisiluun yläosan kuitenkin samansuuntaisia kuin muissakin luustomittaukset tehtiin intervention alussa, tutkimuksissa. Harjoituksista osa tapahtui ohjatuissa ryhmissä, ja pääosa harjoittelusta tapahtui ohjeiden mukaan päivittäin kotona. Myosiinin raskaiden ketjujen koostumus (MHC I, Ila, Ilx) tutkittiin SDS-PAGE geelielektroforeesi -menetelmällä. II-solujen pinta-alaosuus ja MHC II:n suhteellinen osuus vähenivät myös iän myötä (r=-.26 -.27, p<.05). Fyysiseltä kunnoltaan suomalaiset keskitason harrastajat eivät eroa liikunnallisesti aktiivisista opiskelijoista. Kaatumisen seurauksena tapahtuneita murtumia ilmaantui tutkimuksen aikana liikuntaryhmässä 6 ja kontrolliryhmässä 16 (p=0.01). Kilpailutilanteessa palautusajat suoritusten välillä vaihtelevat 20-30 sekunnista useisiin minuutteihin kilpailutyypin mukaan. 42 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 PÄÄTULOKSET: ATPaasi -värjäysten perusteella !-tyypin solujen suhteellinen lukumäärä oli keskimäärin 45 % ja niiden poikkipinta-ala 5740 µm 2. Aerobisen energiantuoton osuus lajisuorituksessa on pieni. Lihassolunäytteet otettiin vastus lateralis -lihaksesta biopsiatekniikalla. TULOKSET: Tutkimuksessa jatkoi loppuun saakka 69 (82%) naista liikuntaryhmässä ja 67 (88%) naista kontrolliryhmässä. Harjoitusmuoto osoittautui turvalliseksi. Suorituskertojen määrä ottelua kohti vaihtelee. I, Ila, Ilab ja Ilb -tyypin solujen suhteellinen osuus ja poikkipinta-ala määritettiin ATPaasija dystrofiinivärjäysten avulla. Kaatumisia ja että pikajuoksijoille ominainen intensiivinen harjoittelu ja hyvä nopeussuorituskyky ei estä nopeiden lihassolujen ominaisuuksien heikkenemistä vanhetessa. 77 .90, p<.001). Energiantuotollisesti lajissa korostuvat sekä anaerobinen teho että anaerobinen kapasiteetti. Liikunnan tehosta luukadon ehkäisyssä murtumia seurattiin. Ikääntyneillä tehtyjä tutkimuksia on kuitenkin vähän eikä väestöpohjaisia satunnaistettuja interventioita ole tehty. Vastaavat arvot Ila:n osalta olivat 33 % ja 6510 µm 2, Ilab:n 12 %ja 5470µm 2 ,ja Ilb:n 10%ja 4660µm 2. l Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2suomen Gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, 3Kuntoutus Peurunka, Laukaa, 4Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto KORPELAINEN RAIJA 1 ,5,6, KORPELAINEN JUHA 2, HEIKKINEN JORMA3, VÄÄNÄNEN KALERVO 4, KEINÄNENKIUKAANNIEMI SIRKKA 5,6 Törmäysharjoittelun vaikutus yli 70 -vuotiaiden naisten reisiluun pään mineraalimassaan väestöpohjainen, satunnaistettu, kontrolloitu 30 kuukauden interventio TAUSTA: Osteoporoottiset murtumat ovat merkittävä, nopeasti lisääntyvä kansanterveyden ja -talouden uhka kaikkialla länsimaissa. -0.3%) Monimuuttuja-analyyseissä merkittävin itsenäinen reisiluun pään BMD ja BMC -muutosta selittävä tekijä oli painon muutos. Suorituksen aikaiset sydämen lyöntitaajuuden huippuarvot nousivat ensimmäisen kierroksen 90 prosentista kuudennen kierroksen 96 prosenttiin maksimisykkeestä. ATPaasi -värjäyksellä määritettyjen I, Ila ja Ilb -solujen pinta-alaosuudet korreloivat merkitsevästi vastaavien myosiinien raskasketjujen kanssa (r=. 1 Kuopion yliopisto, Fysiologian laitos, Kuopio KORHONEN MARKO 1,2 ,ALEN MARKKU3, HÄKKINEN KEIJO 4, MERO ANTTl 4, SIPILÄ SARIANNA 1,2, SUOMINEN HARRl 1 Iän yhteys pikajuoksijoiden lihassolukoostumukseen TAUSTA: Tutkimukset harjoittelemattomilla henkilöillä ovat osoittaneet, että ikääntymiseen liittyvässä lihasatrofiassa nopeiden (tyyppi II) lihassolujen koko pienenee suhteessa enemmän kuin hitaiden (tyyppi I) . JOHTOPÄÄTÖKSET: Break-tanssi on laktinen intervallilaji. Mittausten perusteella kutsuttiin reisiluun pään densitometriaan kaikki ne, joilla ranteen luuntiheys (BMD) oli yli 2SD alle viitearvon (n=430). Kaikki ne naiset, joiden reisiluun kaulan BMD oli yli 2SD alle viitearvon (n=l60), määrättiin satunnaisesti joko liikuntaryhmään (n=84) tai kontrolliryhmään (n=76). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tömäysharjoittelu on ikääntyneillä turvallista ja saattaa hidastaa reisiluun yläosan luukatoa sekä ehkäistä kaatumisiin liittyviä murtumia. Vanhenemiseen liittyvät trendit (nopeiden solujen koon ja pinta-alaosuuden väheneminen) olivat on näyttöä, ja erityisesti tömäyseli impaktiharjoittelun on esitetty olevan tehokasta ja turvallista luuston kannalta. PÄÄTULOKSET: Tyypillisen breaktanssisuorituksen kesto on 20-30 sekuntia. tiin monipuolisilla testeillä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rotan extensor digitorum longus lihaksen (EDL) distaaliseen III jänteeseen kohdistuneen kolmen tunnin sähköstimulaatiomallilla toteutetun konsentrisen kuormituksen vaikutuksia lihaksen voimanvälitysketjun proteiineihin. Suullisesti annettu harjoitteluohje perustui koettuun tuntemukseen, ja sykkeen tarkkailua harjoituksen aikana pyydettiin välttämään. Seuraavassa esittelemme tulokset maksimaalisesta aerobisesta tehosta (VO2max, 'peak VO2'). Muutoksia havaittiin kaikkien tutkittujen proteiinien värjäytyvyydessä. santerveystieteen laitos, Oulun yliopisto, 6oulun yliopistollinen sairaala KUKKONEN-HARJULA KATRIINA 1, MÄNTTÄRI ARl2, HIILLOSKORPI HANNELE1, PASANEN MATTl1, LAUKKANEN RAIJA3, SUNI JAANA 1, FOGELHOLM MIKAEL 1, PARKKARI JARl3 Kävelyharjoittelu sauvoin tai ilman sauvoja satunnaistettu kontrolloitu tutkimus 50-60 -vuotiailla naisilla TAUSTA: Sauvakävely on lisännyt suosiotaan viime vuosikymmenenä erityisesti keski-ikäisten naisten keskuudessa. 1 LIKES-tutkimukeskus, 2lnstitute for Fundamental and Clinical Movement Sciences, Vrije Universiteit, Amsterdam, Hollanti, 3Uikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto MARTINMÄKI KAISU1, KETTUNEN JONI2, RUSKO HEIKKl1,3 Autonomisen säätelyn dynamiikka ortostaattisessa kokeessa TAUSTA: Aktiivista ortostaattista koetta käytetään rutiininomaisesti tutkittaessa autonomisen hermoston tilaa. Istumaja seisoma-asennoissa määritettiin LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 43. Rasituskoe tehtiin juoksumatolla kävellen, ensin 3 submaksimaalisella rasitustasolla sekä sauvoin että ilman (satunnaistettu aloitusjärjestys; kokonaiskesto 30 min) ja lopuksi lyhyt maksimaalinen osa. Vauriokohdat EHL:ssä, EDL:n ja EHL:n kontaktipinnassa sekä EDL:n ja TA:n kontaktipinnassa sijaitsivat melko lähellä lihaksen ulkoisia ja sisäisiä suuria sidekudoskomponenentteja, jotka ympäröivät suuria verisuonia ja hermoja. Jatkoanalyyseissä tarkastelemme, ovatko kahden kävelyharjoittelumuodon harjoittelaminiini-2). Seisomaan nousun jälkeinen, minuutissa ohimenevä, vaste jätetään yleensä sykevaihtelun osalta analysoimatta, koska konventionaalisilla menetelmillä voidaan määrittää sykevaihtelu vain stationaarisesta signaalista. Maksimisyke oli 175 (11) lnt-min-1 ja maksimaalinen hengitysosamäärä RQ 1,15 (0,05) , eikä niissä tapahtunut muutoksia harjoittelun aikana. VO2max-muutos (noin 10%:n suureneminen molemmissa ryhmissä) 13 viikon harjoittelun aikana oli kohtalainen. Paino väheni n. Tutkittaville opastettiin harjoittelutekniikka, ja harjoittelun intensiteetti ohjattiin suullisesti koettuun tuntemukseen perustuen ('reipas'). K -0,1 ml-min1-kg-l , LV -0,9; 1,1). 1 UKK-instituutti, Tampere, 2 Tampereen Urheilulääkäriasema, 30ulun yliopisto LEHTI MAARIT1, MAAS HUUB2, TIIHONEN VENDLA 1,3, HUIJING PETER2, KOMULAINEN JYRKl1 Pitkäkestoisen kuormituksen vaikutus lateraalisen voimanvälitysketjun proteiineihin TAUSTA: Lihassäikeissä tuotettu voima välittyy lihas-jänneliitoksen lisäksi viimeaikaisten biomekaanisten tutkimushavaintojen perusteella myös lateraalisesti lihasten välillä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Rotan vasemman takaraajan EDL:n distaaliseen III jänteeseen kohdistettiin 3 tunnin jaksottainen kuormitus (ICC). JOHTOPÄÄTÖKSET: Harjoitteluohjelma toteutui hyvin, vaikka kukin harjoitteli itsenäisesti. Rasituskokeen maksimiosan suoritustavalla (sauvoin tai ilman) ei ollut vaikutusta VO2max:iin tai sen muutokseen kummassakaan harjoitteluryhmässä (testija harjoittelutavan yhdysvaikutus, p=0.72). Sauvakävelyn harjoitteluvaikutuksista on kuitenkin edelleen vähän tutkimustietoa. 40 minuutin harjoittelukertoja oli neljästi viikossa. Tässä tutkimuksessa selvitetään, voidaanko uudella erityisesti dynaamisten sykevälisignaalien käsittelyyn kehitetyllä analyysimenetelmällä arvioida autonomisen säätelyn nopeaa muuttumista ortostaattisessa kokeessa. Joka harjoituskerran lopussa tutkittavat kirjasivat keskisykkeen (HR monitor M61, Polar Electro Oy). TUTKIMUSMENETELMÄT: 121 vapaaehtoista 50-60 -vuotiasta tervettä, aiemmin vähän liikkunutta naista satunnaistettiin sauvakävely(SK) tai kävelyryhmään (K). Lihassoluvaurioita arvioitiin jääleikkeistä immunohistokemiallisin menetelmin (titiini, desmiini, dystrofiini, sin menetelmin todettua lateraalista voiman välityksen ilmenemistä raajalihaksen fyysisessä kuormituksessa. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa VO2maxmuutoksessa (SK vs. PÄÄTULOKSET: Harjoittelun aloitti 116 naista (57 SK, 59 K), ja loppumittauksiin osallistui 106 naista (54 SK, 52 K). Harjoittelun intensiteetti oli 53% sykereservistä molemmissa ryhmissä. EDL sekä tibialis anterior ja extensor hallucis longus (TA+EHL) lihakset preparoitiin 3 tuntia kuormituksen lopettamisen jälkeen. Lateraalisten voimanvälitysreittien pitkäkestoinen kuormitus voi aiheuttaa vaurioita voimanvälitysreitin rakenteisiin solun tukirangasta tyvikalvoon. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää sauvoin tai ilman sauvoja toteutetun kävelyharjoittelun vaikutuksia kestävyysja muuhun terveyskuntoon. Mittaukset tehtiin alussa ja 13 viikon harjoittelun jälkeen. JOHTOPÄÄTÖKSET: EDL:n distaalisen III jänteen dynaamisen supistumisen aikana ainakin osa tuotetusta voimasta välittyy kuormitetusta lihas-jänne-kompleksista lateraalisesti lihaksen sisäisiä, lihasten välisiä ja lihaksen ulkoisia reittejä pitkin ympäröiviin lihaksiin. Tämä tutkimuksen luvasteet submaksimaalisella rasitustasolla havainnot vahvistavat aiemmin biomekaanisuuremmat (kuin maksimaalisen rasituksen vasteet) tai erilaiset (mahdollinen lajiero), kun harjoittelu ohjataan samalla tavoin. Harjoittelun aikana VO2max suureni 2,4 ml-min-l•kg-1 (95%:n luottamusväli, LV 1,7; 3,1) SK-ryhmässä ja 2,6 ml-min-1-kg-1 (LV 1,8; 3,3) K-ryhmässä (ANCOVA). 0,5 kg. PÄÄTULOKSET: ICC-kuormituksen jälkeen vaurioituneita lihassoluja havaittiin EDL:ssä sekä TA+EHL-kompleksissa. Harjoituksista rekisteröityjen keskisykkeiden perusteella keskimääräinen sykereservi vastasi kohtuukuormitteista liikuntaa. TUTKIMUSMENETELMÄT: Koehenkilöt (N=l8, miehiä, ikä 23,8±3 ,3 v) suorittivat istumasta seisomaan nousun (5 +3 min) kolmessa eri tilanteessa: normaalin säätelyn vallitessa, sympaattisen salpauksen (SS) jälkeen ja vagaalisen salpauksen (VS) jälkeen. Alussa VO2max oli keskimäärin 25,8 (SD 4,0) ml-min-1-kg-1 eli 1,75 (0,29) l-min-1 (n=l07)
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kouluajan kunto-ominaisuuksien ja liikunnanharrastuksen yhteyksiä TULEoireisiin ja polvivammoihin. 1 Sotilaslääketieteen laitos, Keskussotilassairaala, 2rampereen Urheilulääkäriasema, 3Kirurgian klinikka, Keskussotilassairaala MIKKELSSON LASSE1, KAPRIO JAAKKQ2, KAUTIAINEN HANNU3, MIKKELSSON MARJA3, NUPPONEN HEIM0 4 KUJALA URH0 4 Kouluajan kestovoima, notkeus ja fyysinen aktiivisuus jännitysniska-, selkäja polvivaivojen ennustajina: 25-vuoden seurantatutkimus TAUSTA: Muutamassa aikaisemmassa tutkimuksessa on raportoitu lapsuuden ajan lihasvoiman, notkeuden tai fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä aikuisiän alaselän tai niskan kiputiloihin. Lisäksi laskettiin nopeaa (L'lRRI 1 =RRii-RRimin, llHFP 1 =HFPi-HFPmin) ja hidasta reaktiivisuutta (L'lRRI 2 =RRic RRI 5 , llHFP 2 =HFPi-HFP 5) kuvaavat muuttujat. Naisille varusmiespalvelus on ollut mahdollista suorittaa vuodesta 1994. Tapaturmien ilmaantuvuus oli 113.3 (95% luottamusväli 108. Laskua oli 26%. PÄÄTULOKSET: Istumasta seisomaan nousu aiheutti RRIja HFP-arvoissa voimakkaan laskun ja hetkellisen minimin, minkä jälkeen arvot nousivat seisoma-asennolle ominaiselle, istuma-asentoa matalammalle tasolle (p<0,001). Kouluiän liikuntaharrastus saattaa vähentää miesten riskiä saada selkäkipuja. Jatkossa olisi selvitettävä riskitekijät, jotka altistavat vammoille. Seisomaan nousuun ja lyhytaikaiseen seisoma-asennon ylläpitoon sopeudutaan pääasiassa vagaalisen säätelyn avulla. 1 Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, 2Firstbeat Technologies Oy, 3Liikuntabiolog1an laitos, Jyväskylän yliopisto MATTILA VILLE1, PARKKARI JARl2, KORPELA HEIKK1 1, PIHLAJAMÄKI HARRl 1, 3 Varusmiesten sairaalahoitoon johtaneet tapaturmat 1990-1999 TAUSTA: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varusmiesten sairaalahoitoon johtaneiden tapaturmien yleisyys, laatu ja vakavuus sekä näissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset vuosina 1990-1999. Kouluaikana liikuntaa harrastaneiden miesten riski saada selkäkipuja oli pienempi (VS 0,63; 95% LV 0,4-0,97) kuin niiden, jotka eivät harrastaneet liikuntaa. Polvivammojen riski oli suurempi parhaan kestovoimakolmanneksen miehillä verrattuna heikoimpaan kolmannekseen (VS 2,00; 95% LV 1,073,73). JOHTOPÄÄTÖKSET: Uudella sykevaihtelun laskentamenetelmällä voidaan arvioida autonomisen säätelyn nopeita muutoksia ortostaattisessa kokeessa. Palvelusaikana varusmiesten sairaanhoidosta vastaa puolustusvoimat. minuutin ajalta määritettiin em. TULOKSET: Miehillä kouluajan notkeimmalla kolmanneksella oli pienempi riski jännistysniska-oireisiin kuin jäykimmällä kolmanneksella (ikävakioitu vaarasuhde [VS] 0,52; 95% luottamusväli [LV] 0,28-0,94). 2 viimeisen minuutin ajalta sympaattisvagaalisena indeksinä keskimääräinen sykeväli (RRii ja RRI 5) ja vagaalisena indeksinä korkeataajuuksinen sykevaihtelu (HFPi ja HFP 5). SS kasvatti ja VS pienensi kaikkia RRIarvoja (p<0,001). Keskimääräinen sairaalahoidon kesto oli 3,4 vuorokautta. 7-118.0) tuhatta varusmiestä kohti vuonna 1990 ja vastaavasti 84.1 (95% luottamusväli 80.0-88.2) vuonna 1999. Vaikka suurin osa vammoista oli lieviä, erityisesti polven alueen vammojen ehkäisyyn tulee kiinnittää huomiota. Putoaminen (31,8%) oli yleisin vamman ulkoinen syy. TUTKIMUSMENETELMÄT: STAKESin ylläpitämästä hoitoilmoitusrekisteristä valittiin varusmiesten sairaalahoitoon johtaneet tapaturmat vuosina 1990-1999. VS pienensi nopeaa ja hidasta reaktiivisuutta (llRRI 1, p<0,001; llHFP 1, p<0,01; llRRI 2, p<0,01 ja llHFP2, p<0,05), mutta SS ei vaikuttanut merkitsevästi reaktiivisuuteen. Suo44 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 malaisista miehistä yli 80% suorittaa 6-12 kuukautta kestävän varusmiespalveluksen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Miehillä hyvä notkeus ja naisilla hyvä kestovoima kouluiässä voivat ehkäistä aikuisiän jännitysniskaoireita. Tapaturmat olivat yleisempiä kesällä ja syksyllä kuin talvella. Selvitettäessä TULE-oireiden ja polvivammojen ilmaantumista verrattiin kouluiän kuntotesteissä heikoimmin menestynyttä kolmannesta keskimmäiseen ja parhaaseen kolmannekseen. Tutkimuksessamme havaitut vammatyypit ja vammojen vakavuus vastaavat ammattiarmeijoiden vammaprofiileja. muuttujien minimiarvot (RRimin ja HFP min). Tapaturman määritelmänä käytettiin vuosien 1990-1995 osalta ICD-9 -koodeja (800-959) ja (990994) pois lukien vammojen myöhäisvaikutukset (905-909), vierasesineet (930-939) ja varhaiset komplikaatiot. HFPmin havaittiin ennen RRimin:a (13,2±6,3 s vs. Seisomisen 1. Jokaiselta varusmieheltä otettiin mukaan vain ensimmäinen tapaturma kyseisellä diagnoosilla. Kestovoimaltaan parhaimpaan kolmannekseen sijoittuvien naisten riski sairastua jännitysniskaoireisiin oli pienempi heikoimpaan kolmannekseen verrattuna (VS 0,60; 95% LV 0,39-0,91). Tuloksia voidaan soveltaa arvioitaessa autonomisen säätelyn tilaa liittyen urheilijoiden rasittuneisuuteen, työntekijöiden psyykkiseen kuormittuneisuuteen ja sydänsairauksiin. Toisaalta kouluiän hyvät kestovoimaominaisuudet lisäävät miesten polvivamman riskiä. PÄÄTULOKSET: Seuranta-aikana varusmiehille sattui 20016 sairaalahoitoon johtanutta tapaturmaa. Sykevaihtelun laskennassa käytettiin Short-time Fourier Transform -algoritmia, joka muodostaa sykevälisignaalista aikataajuus-jakauman. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkittavina olivat 520 miestä ja 605 naista, jotka olivat osallistuneet eteentaivutusja istumaannousutestiin ja vastanneet kyselylomakkeeseen vuonna 1976 (keskimäärin 14,6 v iässä) seka ( vastanneet kyselylomakkeeseen) vuonna 2001 (keskimäärin 39,6 v iässä). Jokaisen varusmiehen palvelukseen astumispäivän ja kotiutumispäivän perusteella laskettiin altistumisaika, joka oli yhteensä 213 500 henkilövuotta. 17,4±6,5 s seisomaan noususta, p<0,001). Tulevaisuudessa tulisi tutkia tarkemmin, voidaanko aikuisiän TULE-oireita vähentää lisäämällä kouluiässä notkeutta, kestovoimaa ja liikunnanharrastusta.. Vuodesta 1996 eteenpäin käytettiin ICD-10 -koodeja S ja T pois lukien vierasesineet (T15-T19), myrkytykset (T36-T65) ja komplikaatiot (T79-T98). Yleisimmät vamma tyypit olivat venähdykset (30%), murtumat (20%) ja ruhjeet (11%). Pääosa vammoista oli alaraajan vammoja (50%). Yleisimmät diagnoosit (ICD-9) olivat jalkaterän venähdykset (845) 15,4%, polven ja säären venähdykset (844) 8,3% ja patellan dislokaatio tai kierukkavamma (836) 6,3%. Kunto-ominaisuuksien yhteyttä polvivaivoihin ei ole kuitenkaan aiemmin tutkittu. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä laaja tapaturmaselvitys osoittaa, että huolimatta tapaturmien vähentymisestä vuosina 1990-1999, ne ovat silti yleinen sairaalahoidon syy varusmiespalveluksen aikana. SS kasvatti HFP min:a ja HFP 5 :a (p<0,05) ja VS pienensi kaikkia HFP-arvoja (p<0,001)
Toisen kävelyvauhdin sanallinen ohje kuului: "Tämän kävelyn pitää tuntua hieman rasittavalta, kävele tasaisesti ja reippaasti" ja kolmannen vastaavasti: "Tämän kävelyn pitää tuntua rasittavalta, kävele tasaisesti ja kovaa". PÄÄTULOS: Ennen leikkausta liikunnallinen aktiivisuus oli alempi (Rl: 4.5 ± 1.4; R2: 3.8 ± 1.2) kuin ennen vammaa (Rl: 6. Monimuuttuja-analyysissa judovammojen riskitekijöiksi osoittautuivat naissukupuoli (OR 2,61; 95 % LV 1,27-5,35) ja 14 19 vuoden ikä. Judovammat olivat enimmäkseen lieviä. 1 LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä, 2Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 3Jyväskylän yliopisto, 4KeskiSuomen keskussairaala, Jyväskylä MYÖHÄN EN TITA 1, PARKKARI JARl2, PEKKARINEN HEIKKl1 Judovammojen vuoden mittainen seurantatutkimus TAUSTA: Tämän prospektiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää judovammojen ilmaantuvuus, tyyppi, anatominen sijainti ja vakavuus. Näistä valtaosa oli polvi(25, 23% kaikista vammoista) ja nilkkavammoja (10, 9%). Kuitenkin myös vakavampia vammoja kuten sijoiltaanmenoja, lihasrepeämiä ja polven eturistisidevammoja sattui suuri määrä ja tämän vuoksi vammojen ehkäisyn tehostaminen on tarpeen. PÄÄ TULOKSET: Vammautumisia raportoitiin vuoden aikana kaikkiaan 111. Lisäksi tutkimuksella kartoitettiin judovammojen syitä ja riskitekijöitä. Vammainsidenssi 1000 henkilövuotta kohti oli naisilla 1087 ja miehillä 575. Selkävammoja sattui yhdeksän (8 %). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, eroaako liikunnallisen aktiivisuuden palautuminen 6 kk eturistiside-leikkauksen jälkeen standardoidun, voimaharjoittelupainotteisen harjoitusohjelman mukaan harjoitelleilla verrattuna tehostetun, tasapainoja koordinaatioharjoittelua painottavan ohjelman mukaan harjoitelleihin. Miehille ja naisille laskettiin vammautumisen ilmaantuvuus 1000:tta harrastajaa kohti. Lomakkeiden täyttämisestä ja palauttamisesta muistutettiin jokaista tutkimukseen osallistujaa kahdesti kuuden kuukauden välein joko henkilökohtaisesti tapaamalla tai postitse. Muutos oli tilastollisesti merkitsevä (F(7.8)=23.4, p=.000) ja samanlaista molemmissa ryhmissä (F(7.8)=1.2, p=.279). MENETELMÄT: 20 vapaaehtoista keskiikäistä naista tekivät terveystarkastuksen jälkeen maksimaalinen rasituskokeen juoksumatolla sauvakävellen. Seuraavalla käynnillä koehenkilöt suorittivat kenttäkävelyt 918 m kävelyradalla kolmella eri nopeudella satunnaisessa järjestyksessä sekä sauvoilla että ilman sauvoja. Koehenkilöiden hengiLIIKUNTA& TIEDES/2004 45. Judovammojen yleisimmät koetut syyt olivat tekniikkavirhe (25, 23%) tai vammakohdan heikkous (25, 23%). Judon tyyppivammoiksi osoittautuivat venähdyksetja nyrjähdykset (37, 33%). 1 Fysiologian laitos, Kuopion yliopisto, 2 Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti MÄNTTÄRI ARI1, HIILLOSKORPI HANNELE3, LAUKKANEN RAIJA4, ALIKOSKI JAANA2, VALVE RIIKKA2, PARKATTI HEIKKl4, PARKKARI JARl1 Sauvakävelyn ja kävelyn erot keski-ikäisillä naisilla JOHDANTO: Keski-ikäisten naisten yksi suosituimpia liikuntamuotoja on sauvakävely. JOHTOPÄÄTÖKSET: Judovammojen ilmaantuvuus on korkea, mutta suurin osa vammoista on lieviä. Kävelyn ja sauvakävelyn eroista on kuitenkin saatavilla kovin niukalti tutkimustietoa. Yläraajojen vammoista yleisimpiä olivat kyynärpäävammat (11, 10% kaikista vammoista). Liikunnallisen aktiivisuuden taso arvioitiin luokittelemalla tutkittavien pitämien harjoituspäiväkirjojen korkein aktiivisuus Tegnerin 10-luokkaisella aktiivisuusluokituksella ennen leikkausta ja viikottain 26 viikkoa leikkauksen jälkeen. Alkutai loppuverryttelyn puute koettiin vamman aiheuttajaksi yhdeksässä tapauksessa (8% vammoista). Tässä aineistossa ei havaittu eroja aktiivisuuden kehittymisessä standardoidun tai tehostetun harjoittelun ryhmien välillä. Vammaksi määriteltiin äkillinen tapaturma tai rasitusperäinen kiputila, joka alensi yksilön toimintakykyä tai aiheutti subjektiivista haittaa. Naisista 54% (25/46) ja miehistä 33% (35/106) sai vuoden aikana äkillisen tai rasitusvamman. Ensimmäinen kävely ohjattiin sanallisesti: "kävele tasaisesti ja rauhallisesti" ja sen piti tuntua "kevyeltä". Tulevaisuudessa tarvitaan judovammojen syntymekanismien yksityiskohtaista selvittämistä_sekä satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia judovammojen tehokkaiden ehkäisymenetelmien löytämiseksi. Aktiivisuus lisääntyi leikkauksen jälkeisestä viikosta (Rl: 2.6 ± 0.9; R2: 2.5 ± 1.2) kolmeen kuukauteen (Rl: 3.7 ± 0.7; R2: 4.4 ± 1.2) ja vielä hieman kuuteen kuukauteen mennessä (Rl: 4.5 ± 1.4; R2: 4.7 ± 1.3). 1 Liikuntakeskus Pajulahti, 2Helsingin yliopisto, 3Reumasäätiön sairaala 4Jyväskylän yliopisto MUSTALAMPI SIRPA 1, RAITA JUSSl2, MÄLKIÄ ESKO3, SELÄNNE HARRl1, KIVIRANTA ILKKA4 Liikunnallinen aktiivisuus etu ristisidelei kkau ksen jälkeen standardoidun ja tehostetun harjoittelun ryhmissä TAUSTA: Aiempien tutkimusten mukaan vammaa edeltäneeseen liikunta-aktiivisuuteen palataan keskimäärin 4-12 kk eturistisideleikkauksen jälkeen. Hengityskaasut kerättiin kannettavalla erkospirometrillä ( Cortex, Metamax 3 B, Leipzig, Saksa). 7 ± 2.2; R2: 6.4 ± 2.1). Tilastollisena menetelmänä käytettiin toistettujen mittausten ANOVAa. Vammaa edeltävä aktiivisuustaso selvitettiin haastattelemalla. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimus toteutettiin vuoden mittaisena seurantatutkimuksena ja tutkimushenkilöinä oli 152 (46 naista ja 106 miestä) eritasoista ja -ikäistä suomalaista judonharrastajaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli verrata kävelyn ja sauvakävelyn fysiologisia ja biomekaanisia vasteita keski-ikäisillä naisilla kenttäolosuhteissa. 42% naisten ja 41 % miesten vammoista aiheutti liikunnan tai työssäkäymisen keskeytymisen. Aktiivisuuden kehitystä ei tutkimuksissa ole seurattu systemaattisesti. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunnallinen aktiivisuus Tegnerin luokituksella mitattuna lisääntyy progressiivisesti leikkausta edeltäneelle tasolle 6 kk:ssa, mutta ei vielä saavuta vammaa edeltänyttä tasoa. Vammoista 28 (25%) sattui kilpailuissa. Tutkimushenkilöiden tuli täyttää vammalomake jokaisesta harjoittelua tai kilpailemista haittaavasta vammasta. Menetelmä erotteli vammat, jotka aiheuttivat liikunnan harrastamisen tai työssäkäymisen keskeytymisen. Vammoista 53 ( 48%) sijaitsi alaraajoissa. MENETELMÄT: Tutkimusryhmään kuului 32 eturistisideleikkaukseen menevää henkilöä (12 naista, 20 miestä), jotka satunnaistettiin ennen leikkausta standardoituun (Rl, n=l5) ja tehostettuun harjoitteluryhmään (R2, n=l 7)
Sen sijaan painoa kantamaton kuormitus (esim. nopeus, kevyt: 5.2 kertaa minuutissa (CI: 0.7 2.5, p=0.001) ja 1.6 ml x kg· 1 x min1 (CI: 0.7 2.5, p=0.001) , 2. Sen sijaan painonnoston tapainen voimakuormitus ei näyttäisi olevan reisiluun kaulalle yhtä tehokasta. reisiluun kaulan lujuutta. Jokaisen lävelyn lopussa koehenkilöillä kysyttiin rasituksen tuntemus RPE-steikolla 6-20 ja otettiin kapillaarinäyte sormenpäästä maitohappomäärityksiä varten. erector spinae) bilateraalisesti (Muscle tester ME 3000 P, Mega Electronics, Kuopio Suomi). Onko sauvakävely tehokkaampaa kuntoliikuntaa kuin tavallinen kävely keskiikäisillä naisilla. Tämän asian selvittämiseksi tarvitaan satunnaistettu, kontrolloitu liikuntainterventio. nopeus, kova: 3.8 kertaa minuutissa (CI: 0.0 7.6, p=0.048) ja 0.4 ml x kg-1 x min1 (ns.). tyskaasut kerättiin Metamax 3B:llä kaikista kävelyistä. Kyynärnivelen liike oli tavallisessa kävelyssä 17 astetta laajempi (p=0.000) kuin sauvakävelyssä. tarpezius, m. TULOKSET: Koehenkilöiden (n=19) keskimääräinen (±SD) ikä, kehon painoindeksi ja maksimaalinen aerobinen teho (V0 2 max) olivat: 53 (±3) vuotta, 24.8 (±2,7) kg x m-2 ja 34 (± 7) ml x kg1 x min-1. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää voidaanko kylmässä tehtävän toistotyön aiheuttamaa kuormittumista ja väsymistä pienentää hetkellisesti nostamalla työkuormitusta. Kylmässä tehtävä toistotyö kuormittaa työskenteleviä lihaksia enemmän ja aiheuttaa suuremman väsymyksen kuin lämpimässä tehtävä vastaava työ, kylmässä myös liikuntaelinoireita ja vaivoja ilmenee enemmän. Koko aineistossa kuormitustyyppi selitti 13% ja kehon paino ja pituus noin 50% reisiluun kaulan lujuuden kokonaisvaihtelusta isometrisen lihasvoiman selitysosuuden jäädessä alle 2%. Sauvakävelyn ja kävelyn kävelyaika, RPE ja veren maitohappopitoisuus eri nopeuksilla eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Työn aikana ranteen koukistajista ja ojentajista mitattiin lihassähköistä aktiivisuutta (EMG), josta analysoitiin EMG taukojen määrä (lyhyt lihaksen lepohetki), keskimääräinen EMG ja väsymisindeksi (laskettu ranteen koukistusvoimasta ja työn aikaisesta keskimääräisestä EMG aktiivisuudesta). EMG-aktiivisuudet rekisteröitiin 10 metrin matkalta neljästä lihaksesta (m. TULOKSET: Korkeaimpaktinen (esim. Ensimmäisellä kerralla työtä tehtiin 10% tasolla ranteen maksimaalisesta koukistusvoimasta (lOtyö) ja toisella kerralla työn kuormitusta kohotettiin hetkellisesti 4 minuutin välein 30 %:iin maksimaalisesta koukistusvoimasta (30työ• kaksi perättäistä koukistusta kyseisellä kuormalla). Erityisen tehokkaita näyttäisivät olevan kuormitustyypit, joihin sisältyy nopeita vaihtuvasuuntaisia liikkeitä ja hyppyjä. Muutokset johtuvat todennäköisesti ylävartalon lisääntyneestä lihasaktiivisuudesta sauvakävelyssä. Nivelkulmamuutokset tallennettiin videokameralla (Kodak Highspeed) ja synkronoitiin ja analysoitiin EMGsignaalin kanssa (Miromak, Berliini, Saksa). Eri urheilulajit oletettavasti kuormittavat luustoa eri lailla, mutta reisiluun tyviosan lujuuteen (lujuusindeksiin) parhaiten vaikuttavat kuormitustyypit ovat yhä edelleen paljolti tuntemattomia. luun mekaaninen kuormitus. Analyysiä varten urheilulajit luokiteltiin reisiluun kaulaan aiheutuvan kuormitustyypin mukaan korkea-impaktiseen kuormitukseen (lentopallo, aitajuoksu) , vaihtuvasuuntaiseen kuormitukseen (squash, jalkapallo, pikaluistelu, step-aerobic), voimakuormitukseen (painonnosto) , matala-impaktiseen kuormitukseen (suunnistus, hiihto) ja painoa kantamattomaan kuormitukseen (uinti, pyöräily). MENETELMÄT: Tutkimuksessa mitattiin 255 premenopausaalisen naisurheilijan (lentopalloilijoita, aitajuoksijoita, squashpelaajia, jalkapalloilijoita, pikaluistelijoita, aerobic-ohjaajia, painonnostajia, suunnistajia, hiihtäjiä, pyöräilijöitä ja uimareita) ja 30 verrokin reisiluun tyviosa DXA-laitteistolla. Tulokset analysoitiin HSA (Hip Structure Analysis) -ohjelmalla, jolla arvioitiin mm. Tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää eri kuormitustyyppien vaikutus reisiluun kaulan lujuuteen. Epäkäslihaksen maksimaalinen !EMG-aktiivisuus oli sauvakävelyssä 1.5 kertainen (p=0.011) tavalliseen kävelyyn verrattuna (p=0.011) ja leveän selkälihaksen ja kolmipäisen olkalihaksen vastaavasti 1.6 kertainen (p=0.032) ja 3.7 kertainen (p=0.004). 1 Tampereen Urheilulääkäriasema, 2 Rovaniemen Ammattikorkeakoulu, 3UKK-instituutti, 4Kuopion yliopisto 46 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 NIKANDER RIKU1, SIEVÄNEN HARR11, HEINONEN ARl 1 ,2, KANNUS PEKKA 1,3 Kuormitustyyppi on reisiluun kaulan lujuuden voimakas selittäjä TAUSTA: Luun lujuus selittyy luun mineraalimäärän ja geometrisen muodon kautta ja niihin molempiin vaikuttaa mm. nopeus, reipas: 4.5 kertaa minuutissa (CI: 0.9 8.0, p=0,16) ja 1.5 ml x kg· 1 x min1 (CI: 0.5 2.5, p=0.006) ja 3. latissimus dorsi ja m. PÄÄTULOKSET: Kokonaistyömäärä oli 8939±320 kg ja 94 76±339 kg lOtyö ja 30työ: n aikana, vastaavasti. Erot ovat kuitenkin huomattavasti pienemmät kuin aikaisemmin on raportoitu. Sauvakävely nosti tavalliseen kävelyyn verrattuna sykkeiden ja hapenkulutuksen keskiarvoa kolmella eri nopeudella seuraavasti; 1. JOHTOPÄÄTÖKSET: Mekaaninen kuormitus ja sen tyyppi ovat voimakkaita reisiluun kaulan rakenteen ja lujuuden määrittäjiä. EMG taukoja oli 30työ: n aikana ranteen koukistajissa 44% ja ojentajissa 37% enemmän kuin l0työ:ssä (p<0.05).. TUTKIMUSMENETELMÄT: Kahdeksan vapaaehtoista koehenkilöä teki 6 kahdenkymmenen minuutin (yhteensä 120 minuuttia) ranteen koukistus ojennus työjaksoa (koukistus joka kolmas sekunti) 4 °C:n lämpötilassa kaksi kertaa. triceps brachii, m. Luun rakenne ja lujuus ovat puolestaan selvästi yhteydessä luun murtumariskiin. squash) kuormitus olivat yhteydessä korkeimpaan ikä, pituusja painovakioituun reisiluun kaulan lujuuteen (22% ja 26% lujempi reisiluun kaula kuin verrokkeilla). 1 UKK-instituutti, Tampere, Jyväskylän yliopisto, Terveystieteen laitos, 2Jyväskylän yliopisto, Terveystieteen laitos, 3 Lääketieteen laitos, Tampereen yliopisto OKSA JUHA 1, KOIVUKANGAS ULLA2 Toistotyön aiheuttaman kuormittumisen ja lihasväsymyksen pienentäminen TAUSTA: Yksipuolisen toistotyön aiheuttamaa väsymystä pidetään riskitekijänä liikuntaelinoireiden ja vaivojen kehittymiselle. lentopallo) ja vaihtuvasuuntainen (esim. uinti) ei poikennut verrokeista lainkaan, ja yllättäen, vuosia jatkun,ut voimakuormitus (painonnosto) ei ollut tuottanut tilastollisesti merkitsevämpää lopputulosta kuin verrokit olivat saavuttaneet (painonnostajilla 12% ei-merkitsevä etu verrokkeihin nähden). JOHTOPÄÄTÖKSET: Sauvakävely nosti keski-ikäisten naisten kävelysykettä 2.6%:sta 4.9%:iin ja hapenkulutusta vastaavasti 2.5%: sta 10.8%:iin, kävelyvauhdista riippuen. Hypoteesina on, että lisäämällä kuormitusta hetkellisesti voidaan lihassäikeitä kuormittaa tasapuolisemmin, jolloin väsyminen olisi vähäisempää
TUTKIMUSMENETELMÄT: 194 monotsygoottista (MZ) ja 232 ditsygoottista (DZ) kaksosnaista kirjasi vuoden ajan kaatumisensa kalenteriin päivittäin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko estrogeenilla mekaanisen kuormituksen luussa aikaansaamaa vastetta säätelevää vaikutusta. Yhteneväisesti aikaisempien tulosten kanssa, tässä tutkimuksessa ei-geneettiset tekijät osoittautuivat pääasiallisiksi vammaan johtaneiden kaatumisten riskin selittäjiksi. Vammaan johtaneiden kaatumisten riskiä selittivät pelkästään ei-geneettiset tekijät. JOHTOPÄÄTÖKSET: Huolimatta suuremmasta kokonaistyömäärästä lihaksiston kuormittuneisuus ja väsyminen oli vähäisempää ja lihasten lyhyet lepo hetket yleisempiä, kun työn kuormittavuutta hetkellisesti nostettiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Geneettisten tekijöiden merkitys iäkkäiden naisten kaatumisriskin selittäjänä on melko pieni. Ei-geneettiset tekijät ovat usein sellaisia elinympäristöön ja elintapoihin liittyviä tekijöitä, kuten liikunta-aktiivisuus, joihin interventioilla voidaan vaikuttaa. Myös immobilisoitujen raajojen reisiluunkaulan mekaaninen lujuus oli merkitsevästi alhaisempi E+ (-25%, p=0.002) ja F (-35%, p<0.001) ryhmissä kontrolliraajoihin verrattuna. Kaatumisten riskitekijöitä on tutkittu melko paljon, mutta geneettisten tekijöiden yhteydestä kaatumisriskiin on vielä vähän tietoa. Estrogeenilla oli BMC:n kuormitusvastetta säätelevä stimuloiva vaikutus (interaktio p=0.025), mutta CSA:n ja Fmax:n kuormitusvasteessa ei havaittu eroa E+ ja Eryhmien välillä. 1 Suomen Gerontologian Tutkimuskeskus, Jyväskylän Yliopisto, 3 Kansanterveystieteenlaitos, Turun Yliopisto. Geneettisten tekijöiden merkitystä kaatumisriskin vaihtelun selittäjänä selvitettiin konkordanssija korrelaatiotarkasteluilla sekä geneettisellä mallinnuksella. 8-viikon immobilisaatio jakson jälkeen määritimme molempien alaraajojen reisiluunkaulan poikkileikkaus pinta-alan (CSA) ja mineraalimäärän (BMC) perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla (pQCT) sekä reisiluunkaulan lujuuden (Fmax) mekaanisen aineenkoestuslaitteen avulla. 4Kansanterveystieteenlaitos, Helsingin Yliopisto & Kansanterveyslaitos, Helsinki PAJAMÄKI 1 1,2, SIEVÄNEN H3, KANNUS p1,2,3, VUOHELAINENT1,2, JÄRVINEN TLN1,2 Estrogeeni ei säätele luuston vastetta mekaaniselle kuormitukselle TAUSTA: Liikunta ja liikkumisen luihin kohdistamat voimat on tärkein luiden kokoa, muotoa ja sisäistä rakennetta säätelevä tekijä. Tämän jälkeen kaikkien rottien vasen alaraaja kipsattiin kuormituksen poistamiseksi (L-) oikean alaraajan toimiessa kontrollijalkana (L +). TUTKIMUSMENETELMÄT: 30 kolmen viikon ikäistä naarasrottaa satunnaistettiin kahteen ryhmään: 1) rottien munasarjat paljastettiin jättäen ne paikalleen (E+, n=15) ja 2) rottien munasarjat poistettiin (F, n=l5). Tämä löydös painottaa luun tärkeimmän ominaisuuden eli lujuuden suoraa määrittämisen tarvetta lujuuteen vaikuttavien osatekijöiden (mineraalimäärä, mineraalitiheys ym.) sijasta/lisäksi oikeiden johtopäätösten tekemiseksi. 1 Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ja lääketieteellisen teknologian instituutti, Tampere, 2Tampereen yliopiston kirurgian klinikka, TAYS, Tampere, 3Luututkimusryhmä, UKKInstituutti, Tampere PELTOLA KATJA E1,2,3,TARNOPOLSKY MARK4, KALIMO HANNU5, SIMELL OLU2, HEINONEN OLLI J1 Normaali mitokondrion kreatiinikinaasi lihaksen kreatiinipuutteessa TAUSTA: Kreatiini (Cr) ja siitä muodostuva fosfokreatiini (PCr) ovat tärkeitä LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 4 7. Koska aiemmat kaatumiset ovat keskeinen uusien kaatumisten riskitekijä, jatkotutkimuksessa selvitetään onko geneettisillä tekijöillä merkitystä yksilöiden välisten erojen selittäjinä alttiudessa kaatua toistuvasti. Estrogeenia on yleisesti pidetty tärkeimpänä ei-mekaanisena luuston ominaisuuksia säätelevänä tekijänä ja on esitetty, että mekaanisen kuormituksen luuta muokkaava vaikutus olisi riippuvainen estrogeenista. PÄÄTULOKSET: Vuoden seurannan aikana 100 MZ ja 98 DZ kaksosta kaatui vähintään kerran. Geneettiset tekijät selittivät 34% yksilöiden välisistä eroista riskissä kaatua kerran vuoden aikana. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että estrogeeni osallistuu kuormituksen luun mineraalimäärää lisäävän vaikutuksen säätelyyn, mutta luun lujuuden ja siten, luun kokonaiskuormitusvasteen säätelyyn estrogeenilla ei ole vaikutusta. Näistä 64 MZ ja 54 DZ kaksosta sai kaatuessaan vamman. Analyyseja varten seurannan aineistosta muodostettiin seuraavat päätepistemuuttujat: 1) vähintään yksi kaatuminen vuoden aikana 2) vähintään yksi vammaan johtanut kaatuminen vuoden aikana. TULOKSET: 8-viikon immobilisaatio jakson seurauksena immobilisoitujen raajojen reisiluunkaulan mineraalimäärä (BMC: -42% E+ ja -35% F, molemmissa p<0.001) ja poikkileikkaus pinta-ala (CSA: -46% E+ ja 40% E-, molemmissa p<0.001) olivat merkitsevästi matalammat normaalisti kuormitettujen raajojen arvoihin verrattuna molemmissa tutkimusryhmissä. Pitkällä tähtäimellä vähäisempi kuormittuneisuus ja väsyminen voivat vähentää tai jopa ehkäistä kylmässä tehtävässä toistotyössä yleisesti esiintyviä liikuntaelinoireita ja vaivoja. 1 Oulun aluetyöterveyslaitos, Fysiologian laboratorio, 2 Oulun yliopisto, Biologian laitos PAJALA SATU1, ERA PERTTl1, KOSKENVUO MARKKU3, KAPRIO JAAKKO4, VILJANEN ANNE1, RANTANEN TAINA1 Geneettiset tekijät ja kaatumisriski iäkkäillä naisilla TAUSTA: Yli 65-vuotiaista joka kolmas kaatuu ainakin kerran vuoden aikana. Kaatumiset varmennettiin puhelinhaastattelussa. Iäkkäiden naisten kaatumisriskin ja erityisesti vammakaatumisten riskin pienentäminen näyttäisi siten mahdolliselta oikein kohdennettujen interventioiden avulla. Kalenteri postitettiin kuukausittain tutkimussihteerille. Kaatumisen seuraukset heikentävät usein iäkkään henkilön liikkumiskykyä ja mahdollisuuksia selviytyä itsenäisesti kotona. Ranteen koukistajien työn aikainen keskimääräinen EMG oli 13% ja väsymisindeksi 8% vähäisempi 30työ:ssä verrattuna l0työ: ön (p<0.05). Tämä osoittaa, että yksipuolisesti kuormittavan työn muuttaminen hetkellisesti monipuolisemmaksi (yksitoikkoisen työsyklin "särkeminen"), on lihaksen toiminnan kannalta edullista. Tässä tutkimuksessa selvitettiin geneettisten tekijöiden osuutta kaatumisriskin selittäjinä 63-76 vuotiailla naisilla
Wyss et al. 1 Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö/ Liikuntalääketieteen yksikkö, Helsingin yliopisto; 2School of Kinesiology, University of Western Ontario, London, Canada. Selvitimme lihaksen er-puutteen vaikutusta mteK-pitoisuuksiin ihmisellä tutkimalla 4 GA-potilaan ja 4 terveen, ikä-, liikuntaja sukupuolivakioidun verrokin lihassoluja. Muutoksia HVR-testin aikana tutkittiin toistomittausten varianssianalyysillä. Tutkimuslöydös selvittää ihmisen energia-aineenvaihdunnan fysiologisia mekanismeja ja sillä on merkitystä mitokondriotautien toistaiseksi epäselvien tautimekanismien tutkimukselle. Energia puutteeseen johtavissa mitokondriotaudeissa ihmisellä on todettu voimakasta mteK:n kertymistä soluun ja samanaikaisesti alentunutta er ja Per -pitoisuutta. Jatkotutkimuksissa tulee selvittää, onko havaitun suuruisella aivokudoksen hapettumisen laskulla vaikutusta esim. Täten lihassolun mteK-kertymien taustalla mitokondrion toimintahäiriöissä on muita mekanismeja, kuten esim. KEVIN2 Aivoja lihaskudoksen hapettuminen hengityksen kemosensitiivisyyttä tutkivan akuutin hypoksisen altistuksen aikana TAUSTA: Hengityksen kemosensitiivisyyden arviointiin käytetään HVR-testiä (hypoxic ventilatory response test). Lisäksi er ja Per osallistuvat lihasaineenvaihdunnan säätelyyn, ja kuljettavat solussa energiaa mitokondrioista solulimaan, jossa se käytetään lihassupistukseen (1). Mitokondriossa muodostuvan ATP:n energiasidos siirtyy mitokondrion kalvojen välissä olevan kreatiinikinaasin (mteK) avulla Per:lle kuljetettavaksi solun energiaa käyttäviin osiin. Aivokudoksen Hb 101 nousija TOI laski. Kudoksen alttiutta kärsiä heikkenevästä hapettumisesta valtimoveren happikyllästeisyyden laskun seurauksena kuvaava i'>TOI/i'>SpO2% -indeksi oli aivokudoksella suurempi (0,29 (0,14)) kuin lihaskudoksella (0,09 (0,10) (p=0.001)). Valtimoveren happisaturaatio (SpO2%) mitattiin pulssioksimetrillä korvalehdestä ja syke EKG-laitteella. MENETELMÄT: GA-tauti on perinnöllinen suomalainen tauti, jossa er-biosynteesin häiriö johtaa lihaksen erja Per-puutteeseen, näin tarjoten ei-farmakologisen er-puutemallin, ilman taustalla olevaa mitokondriotautia. 1. On epäselvää, johtuuko mteK:n kertyminen itse er-pitoisuuden alenemisesta, vai solun yrityksestä kompensoida energiapuutetta. vastus lateralis,M) hapettumista tutkittiin near-infrared spectroscopyn (NIRS) avulla määrittämällä konsentraatiomuutos kokonaishemoglobiinille (i'>Hb 101) ja kudoksen hapettumisindeksi (TOI). Verivirran nopeutta ( eBFV) keskimmäisessä aivovaltimossa mitattiin kallon läpi Doppler-ultraäänen avulla. HVR-testin aikana hengityskaasujen konsentraatiot mitattiin massaspektrometrillä ja ventilaatio (V E) virtausturbiinilla. TUTKIMUSMENETELMÄT: Koehenkilöiksi ilmoittautui 8 nuorta, tervettä ja liikunnallisesti aktiivista miestä. Toisaalta eläinmallilla, jolle on farmakologisesti aiheutettu er-puute, on myös todettu mteK:n kertymistä soluun. Alueellista isoaivojen (otsalohko,c) ja luurankolihaksen (m. Heikommin tunnettua on, mitä tapahtuu aivoja lihaskudoksen hapettumiselle akuutissa hypoksisessa altistuksessa. kognitiivisiin ja motorisiin toimintoihin. Lihaskudoksessa muutokset olivat saman suuntaisia, mutta eivät tilastollisesti merkitseviä (Taulukko). lihaksen nopeita energialähteitä. TAUSTA: Epikondyliitin hoitoja kuntoutustuloksen arviointi perustuu usein ns. TULOKSET: Potilailla oli selvä lihaksen kreatiinin puute; kokonaiskreatiinipitoisuus (er+Per) oli 55 % verrokkien kokonaiskreatiinista (ka±SD 92±20 mmol/mg vs. Myös Per-pitoisuus oli myös selvästi matalampi (68%) potilailla kuin verrokeilla (P<0.05). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alueellista isoaivojen ja luurankolihaksen hapettumista sekä alueellista aivoverenkiertoa HVR-testissä. Lihasbiopsianäytteistä tutkittiin biokemiallisesti Per-, erja ATP -pitoisuudet sekä Western blot -tekniikalla lihassolujen mteK -pitoisuus (2). PIENIMÄKI TUOMO 1, TARVAINEN TUULA2, SIIRA PERTTl2 JA VANHARANTA HEIKKl3 Mitä mittareita epikondyliittien arviointiin. Huolimatta selvistä eroista lihaksen kreatiinipitoisuuksissa, mteK-proteiinin määrä oli kuitenkin samanlainen GA-potilailla ja verrokeilla. Ennalta tiedetään, että normaaleihin kontrollihenkilöihin verrattuna kokeneet vuoristokiipeilijät ovat kemosensitiivisyydeltään herkempiä ja kestävyysurheilijat vähemmän sensitiivisiä. Tutkimuksen yllättävin havainto oli, että aivokudoksen kyky ylläpitää hapettumistaan akuutissa progressiivisessa hypoksiassa näyttää olevan huonompi kuin lihaskudoksella. 80:1107-1213, 2000 2. Physiol Rev. Lihassolun mteK:n fysiologiset säätelymekanismit ovat toistaiseksi epäselvät. Yläraajan alentunutta funktiota voidaan myös arvioida. Testissä seurataan hengityksen kiihtymistä suhteessa alenevaan hengitysilman ja valtimoveren happiosapaineeseen (PO2) noin 10 minuutin ajan. Hengityksen kemosensi-tiivisyyttä kuvaavan VE:SpO2% -suhteen muiden mitattujen muuttujien välillä ei havaittu tilastollista riippuvuutta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Löydöksemme mukaan kohtuullisesti alentunut lihaksen ertai Per-pitoisuus ei vaikuta lihaksen mteK-proteiinin määrään ihmisen lihaksessa. PÄÄTULOKSET: HVR-testin aikana SpO2% laski, ventilaatio, syke ja eBFV nousivat. Tarnopolsky et al Muscle Nerve 22: 1228-1233, 1999 1 Paavo Nurmi -keskus, Fysiologia, 2Lastentaudit, Turun Yliopisto, Turku; 3Neurotieteiden tutkimusohjelma, Helsingin Yliopisto, Helsinki: 40epts of Pediatrics and Medicine, McMaster University, 48 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 Kanada, 4 Patologia, Turun Yliopisto, Helsingin Yliopisto ja Uppsala Universitet PELTONEN JUHA 1,2, KOWALCHUK JOHN2, PATERSON DONALD2, DELOREY DARREN2, DUMANOIR GREG2, PETRELLA ROBERT2, SHOEMAKER J. hengitysketjun toiminnanvajaus. 149±18 mmol/mg, P<0.05). HVR-testi Alku PO2ET (mmHg) 101,5 (2,9) SpO2% 97,8(1,2) Ve (I/min) 12,9 (4,5) Syke ( krt/m i n) 69 (8) CBFV (cm/s) 53,4 (10,4) t.HbtotC (µM) -0,61 ( 1,43) t.HbtotM (µM) -0,08 (0,85) TOlc(¾) 63,3 (4,2) TOIM(%) 67,8 (4,2) (Keskiarvo (SD), * p<0.05) JOHTOPÄÄTÖKSET: Loppu 44,7 (3,3) * 76,9 (6,8) * 25,2 (8,6) * 82 (10) * 60,6 (11,6) * 2,35 (0,59) * 0,95 (1,76) 57, 1 (5,4) * 65,9 (4,2) Ventilaation, sykkeen ja aivoverenkierron kiihtyminen eivät kyenneet ylläpitämään aivokudoksen hapettumista lähtötasolla. manuaalisten testien käyttöön
Lisäksi mitattiin verenpaine maalla ja vedessä. Lihasvoiman ikäja sukupuolikohtaisten jakaumien perusteella tutkittavat jaettiin kolmeen yhtä suureen ryhmään. Hyvän hoitoja kuntoutustuloksen arviointi on usein ongelmallista esim. JOHTOPÄÄTÖKSET: Fyysinen aktiivisuus saattaa auttaa alentamaan heikkoon lihasvoiman liittyvää lisääntynyttä kuolemanriskiä. 0.7±0.4, p<0.001). akuuttien tapausten arviointiin jää epäselväksi.Jatkuvina muuttujina käytetyt mittarit (kipu, puristusvoima) eivät silti kuitenkaan paremmin kuvanneet kuntoutumistulosta. TUTKIMUSMENETELMÄT: 16 tervettä naista (33±9v) mitattiin istuma-asennossa maalla (27°C) ja kaulaan asti upotettuna vedessä (35°C). 1 Terveystieteiden Laitos, Jyväskylän Yliopisto 2 Suomen Gerontologian Tutkimuskeskus, Jyväskylän Yliopisto PÖYHÖNEN TAPANI 1, HAUTALA ARTO J 2, KESKINEN KARI L3.4, KYRÖLÄINEN HEIKKl3, SAVOLAINEN JUKKA 1, TULPPO MIKKO P 2 Sydämen autonominen säätely vedessä TAUSTA: Vedessä vallitseva hydrostaattinen paine lisää laskimoveren virtausta alaraajoista rintaonteloon, jolloin sydämen täyttyminen tehostuu ja iskutilavuus suurenee. 60±9 mmHg, p<0.05) LIIKUNTA& TIEDES/2004 49. Lihasvoimiltaan ylimpään tertiilin kuuluneilla fyysinen aktiivisuus ei systemaattisesti alentanut kuolemanriskiä. TULOKSET: Keskisyke laski vedessä (72±6 vs. 65±7 lyöntiä/min, p<0.001, vaihteluväli + 5 -19 lyöntiä/min). LF/HF -suhde laski vedessä (2.6±1.9 vs. Rasituskivun väheneminen korreloi merkitsevästi työkykyisyyteen (p<0.001), vastustettuun ranteen fleksio/ekstensiotestin muutokseen (p<0.01 ) ja isokineettisen suorituskyvyn muutoksiin (p<0.01). Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa ja hyödyntää kroonisten epikondyliittien kliinisessä seurannassa ja kuntoutuksessa 1 Työterveyslaitos, Oulu, 2oulun yliopistollinen sairaala, fysiatrian klinikka, 3Musculoskeletal Service, Leeds Community and Mental Health Organization, Leeds, UK PORTEGIJS E1, RANTANENT 1,2, SIPILÄ S 1 ,2, EINO HEIKKINEN 1, 2 Fyysisen aktiivisuuden ja lihasvoiman yhteys kuolleisuuteen iäkkäillä ihmisillä TAUSTA: Heikko lihasvoima ja vähäinen päivittäinen fyysinen aktiivisuus ovat tunnettuja korkeamman kuolleisuuden itsenäisiä riskitekijöitä. rasituskivun väheneminen tai puristusvoiman kasvu. Vähintään neljä tuntia viikossa kohtuullista ruumiillista toimintaa raportoineet henkilöt luokiteltiin fyysisesti aktiiviseksi ja muut fyysisesti passiiviseksi. 6.4±0.8 ln ms2, p=ns). Käden puristuksen, kyynärvarren koukistuksen, polven ojennuksen ja vartalon ojennuksen ja koukistuksen isometriset maksimivoimat mitattiin laboratoriossa. Potilaat kuntoutettiin käyttäen 4-portaista 8 viikon progressiivista harjoitteluohjelmaa. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan mekanismeista, joilla fyysinen aktiivisuus ja lihasvoima yhdessä vaikuttavat terveyteen ja kuolleisuuteen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lihasvoiman ja fyysisen aktiivisuuden yhteisvaikutusta kuolleisuuteen iäkkäillä ihmisillä. Puristusvoiman kasvu korreloi merkitsevästi vain isokineettisen suorituskyvyn muutoksiin (p<0.05), mutta ei lainkaan rasituskivun tai manuaalisten testien muutoksiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erilaisten mittareiden soveltuvuutta epikondyliitin kuntoutustuloksen arviointiin. Ikä, sukupuoli, kehon paino ja pituus, sairauksien lukumäärä, masennuksen esiintyminen, koulutustaso ja tupakointitausta vakioitiin tilastotieteellisissä malleissa. TULOKSET: Sekä heikko lihasvoima että vähäinen fyysinen aktiivisuus olivat itsenäisesti yhteydessä lisääntyneeseen kuolemavaaraan, mutta niiden vaikutus ei ollut additiivinen. Logistista regressiomallia käytettäessä tulos oli samansuuntainen ja osoitti vastustetun ranteen ekstensio/fleksiotestin parasta herkkyyttä myös palpaatiolöydökseen verrattuna. PÄÄTULOKSET: Vastustetun ranteen ekstensio/fleksiotestin muuttuminen negatiiviseksi näkyi useimpien mittareiden (8 kpl) merkitsevänä muutoksena (p<0.05) kuntotutuksen aikana, rasituskivun lasku hieman vähemmän (7 kpl) ja puristusvoiman nousu kaikkein vähiten (2 kpl). TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 66 unilateraalista epikondyliittipotilasta (18 miestä, 48 naista), joiden keski-ikä oli 43.3 vuotta, ja joista 51:lä oli lateraalinen ja 15:lla mediaalinen oireisto. Alimpaan lihasvoimatertiiliin kuuluneilla fyysisesti passiivisilla henkilöillä oli kaksinkolmenkertainen kuolemanriski ylimpään voimatertiiliin kuuluneisiin fyysisesti aktiivisiin henkilöihin verrattuna. Sykevaihtelun korkeataajuinen teho (HF, 0.15-0.4 Hz) kasvoi kaikilla koehenkilöillä vedessä (5.5±0.9 vs. Toisaalta dikotominen testi itsessään rajaa pois ne huomattavassa määrin kuntoutuneet, mutta edelleen lievästi oireilevat potilaat, joten testin soveltuvuus esim. Tulos oli samankaltainen riippumatta siitä mistä lihasryhmästä mitattua voimaa tarkasteltiin. 102±10 mmHg, p<0.05) ja diastolinen verenpaine (64±8 vs. Kuolemanriskit (RR) laskettiin Coxin regressioanalyysin avulla. 7.0±0.9 ln ms2, p<0001). Autonomisen hermoston toiminta tutkittiin sykevaihtelumenetelmällä. Hyväksi tulokseksi määriteltiin vähintään 35 mm:n (VAS) lasku rasituskivussa, puristusvoiman >20 %:n kasvu ja vastustetun ranteen ekstension/fleksion muuttuminen negatiiviseksi. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat, että vastustetun ranteen ekstensio/ fleksiotestin muuttuminen negatiiviseksi osoittaa hyvää ja laaja-alaista kuntoutumistulosta paremmin kuin esim. erilaisin kipuja lihasvoiman mittauksin. Puristusvoiman muutos vaikutti näistä kolmesta huonoimmalta mittarilta. Tulos arvioitiin epikondylien palpaatio-, Mill'sin, vastustetun ranteen ja 3.sormen ekstensioja fleksiotestien, VAS-pohjaisen kipukyselyn, kipupiirroksen, epikondylien ja Frohsen arkadin painekipukynnysten sekä isometrisen puristusvoiman ja ranteen ja kyynärvarren isokineettisen voimamittauksen keinoin. Sydämen sykkeen on raportoitu sekä laskevan että nousevan vedessä. Matalataajuinen teho (LF, 0.04-0.15 Hz) ei muuttunut maan ja veden välillä (6.2±0.9 vs. Selkein yhteys fyysisen aktiivisuuden ja alentuneen kuolemanriskin välillä nähtiin lihasvoimiltaan alimpaan tertiilin kuuluneilla henkilöillä. työkykyä määriteltäessä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin veteen upottamisen ja sydämen autonomisen säätelyn välisiä yhteyksiä. Sydämen lyönnit taltioitiin 5 min aikana maaja vesiolosuhteissa, ja ne analysoitiin spektrimenetelmällä. Vastustetun ranteen fleksio/ekstensiotestin muutos korreloi vahvimmin rasituskivun laskuun (p<0.001), kipukynnysten nousuun (p<0.01), isokineettisen suorituskyvyn kasvuun (p<0.05 0.01) ja puristusvoimamuutokseen (p<0.01). MENETELMÄT: Osana laajempaa hanketta, 562 itsenäisesti kotona asuvaa 75ja BO-vuotiasta jyväskyläläistä osallistui lihasvoimaa ja fyysistä aktiivisuutta selvittävään tutkimukseen, jonka jälkeen heidän kuolleisuuttaan seurattiin 10 vuoden ajan. Systolinen (106±12 vs
Sytokiinigeenien polymorfismi vaikuttaa infektiotautien torjuntakykyyn ja tautien vaikeusasteeseen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Rasitusmurtumien välttämiseksi varusmiesten liikuntakoulutuksen suunnittelu ja toteutus vaatii optimointia erityisesti palveluksen alkuaikana ja kesäkautena. Verija sylkinäytteet otettiin ennen rasitusta, heti sen jälkeen, lh, 4h ja 24 h rasituksen jälkeen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Autonomisen hermoston vagaalinen aktiivisuus (HF -teho) kasvaa ja sympaattinen aktiivisuus vähenee (LF/HF -suhde ja verenpaine) vedessä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Säännöllinen aerobinen liikunta hidastaa ateroskleroosin etenemistä keski-ikäisillä miehillä, jotka eivät käytä statiinilääkitystä. 2,6%:lla (vaihteluväli eri komppanioissa 0-24,2 %:lla) 3000 miehestä. Luun rasitusvammojen synnyssä on olennaista mekaanisen kuormituksen määrä. Ateroskleroosin eteneminen hidastui kolmannen interventiovuoden jälkeen. laskivat vedessä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Koehenkilöinä oli 46 vapaaehtoista, tervettä 18-40 -vuotiasta miespuolista kestävyysurheilijaa. Päätulokset: Murtumia todettiin saapumiserittäin 3 + 39 + 35 = 77 miehellä, keskim. Lisäksi tutkimme sytokiinigeenien polymorfismin aiheuttamia eroja vasteisiin ja mahdollisuutta käyttää maksimaalista rasitusta mallina myöhemmissä polymorfismitutkimuksissa. Keskisykkeen muutokset eivät olleet yhteydessä maalla mitattuun keskisykkeeseen (r=-46, p=ns) tai HF-tehoon (r=-36, p=ns). Keskisykkeen muutos oli yhteydessä maalla mitattuun LF-tehoon (r=54, p<0.05). Tarkoituksena oli tutkia lisätyn aerobisen liikunnan mahdollista ateroskleroosin etenemistä hidastavaa vaikutusta verrattuna tavanomaiseen fyysiseen aktiivisuuteen TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimushenkilöinä oli edustava väestöotos keski-ikäisiä miehiä, joiden ateroskleroosin etenemistä mitattiin karotisvaltimosta ultrasonografisesti tutkimuksen alkaessa ja sen jälkeen vuosittain toisesta vuodesta lähtien. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimus käsitti Porin Prikaatin V:n 1968 kaikki kolme saapumiserää, yhteensä noin 3000 miestä. Sekundaarianalyyseissä todettiin 40 % pienempi ateroskleroosin eteneminen liikuntaryhmässä (0.12 mm [95 % LV, -0.010-0.26 mm] kontrolliryhmään verrattuna (0.20 mm [LV 0.05-0.35 mm], kun tupakointi, LDL kolesteroli, systolinen verenpaine ja vyötärön ympärys oli vakioitu. 50 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 PÄÄTULOKSET: Primaarinalyyseissä ateroskleroosin progressiossa ei havaittu eroa liikuntaja vertailuryhmän välillä (p>0.2). Rasitusprotokollana oli maksimaalista suorituskykyä mittaava mattotesti, jossa nopeutta lisättiin 1 km/h kolmen minuutin välein. Koehenkilöillä, joilla oli korkea LF -teho maalla, oli suurempi keskisykkeen lasku kuin niillä henkilöillä, joilla oli matala LF -teho. Rakenteen, siviiliammatin ja Coopertestillä mitatun juoksukunnon perusteella murtumien saajia ei voinut ennustaa. Koehenkilöt toimivat omina kontrolleinaan eli toisella käyntikerralla otettiin samat näytteet samalla aikataululla ilman. Murtumia todettii pääasiassa peruskoulutuskaudella 2-3 kk:n aikana alokkaiden saapumisesta ja vähiten talvella hiihtokautena. Murtumien sijainti: Sääriluu 73,5%, reisiluu (varsi ja kaula) 10%, 2. Rasitusta jatkettiin kunnes koehenkilöt ilmaisivat etteivät pysty enää jatkamaan. Sytokiinit ovat elimistön immuunijärjestelmän keskeisiä säätelijöitä. jalkapöydänluu 6%, ulompi kehräsluu 4%, muut (kantaluu, häpyluu, istuinluu) 6,5%. Lisäksi teimme sekundaarianalyysit alaotokselle (n=125) niille miehille, jotka eivät käyttäneet s ta tiinilääki tys tä. Tutkimuksen käynnisti rasitusmurtumien suureksi todettu esiintyminen eräissä PorPr:n komppanioissa 1968 ja murtumien paikantuminen enimmäkseen muihin kuin jalkapöydänluihin. Rasitusmurtumiksi luokiteltiin kaikki rtg:ssä todetut tuoreet, eriasteiset murtumat. Tilastollisiin analyyseihin otettiin mukaan kaikki tutkimukseen satunnaistetut 140 miestä (intention to treat analysis). Sydämen syke laskee voimakkaammin vedessä niillä henkilöillä, joilla on suurin sympaattinen aktiivisuus (LF -teho) maalla. Tässä tutkimuksessa selvitimme maksimaalisen rasituksen aiheuttamia sytokiinivasteita veressä ja syljessä. ja 3. 1 Kymenlaakson keskussairaala, kuntoutusja kipupoliklinikka, Kotka, 2 Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu, 3uikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä, 4Liikuntatieteellinen seura, Helsinki RAURAMAA RAINER1,2, HALONEN PIRJO3, VÄISÄNEN SARI B1.4, LAKKA TIMO A 1,5, SCHMIDT-TRUCKSÄSS ARNO6, BERG ALOYS6, PENTTILÄ ILKKA M1.4, RANKINENTUOMO1,5, BOUCHARD CLAUDE5 Aerobinen liikunta ja ateroskleroosi miehillä kuusivuotinen kontrolloitu, satunnaistettu i nterventotutkim us TAUSTA: Vaikka säännöllistä liikuntaa onkin suositeltu kardiovaskulaarisairauksien ehkäisyyn, kontrolloituihin satunnaistettuihin tutkimuksiin perustuvaa tietoa liikunnan vaikutuksista ei ole väestötasolla. Tulokset tukevat suositusta säännöllisestä, vähintään puolen tunnin pituisesta kevyt-kohtuukuormitteista liikunnasta. 1 Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos, 2 Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen osasto, Kuopion yliopistollinen sairaala, 3lnformaatioteknologian keskus, Kuopion yliopisto, 4Kliinisen kemian osasto, Kuopion yliopistollinen sairaala, 5Pennington Biomedical Research Center, Baton Rouge, Louisiana, USA, 6Urheilulääketieteen Ja kuntoutuksen osasto, Freiburgin yliopisto, Saksa SALMELA LAURI / PORIN PRIKAATI, SÄKYLÄ Varusmiesten rasitusmurtumat TAUSTA: Luun rasitusvamma/murtuma alaraajassa on pitkäaikainen liikkumista rajoittava vaiva, jota esiintyy enimmäkseen varusmiehillä, urheilijoilla ja kuntoilijoilla. Testin kesto oli keskimäärin 29 minuuttia. SALONEN MIKA1, PARKKARI JARl1, KANNUS PEKKA2, PASANEN MATTl2, NENONEN ARJA2,3, VUORI ILKKA2, HURME MIKKO4 Maksimaalisen fyysisen rasituksen ja sytokiinigeenien polymorfismin vaikutus plasman sytokiinipitoisuuksiin ja syljen sytokiinija igapitoisuuksiin TAUSTA: Yleisen käsityksen mukaan liikunta lisää vastustuskykyä infektiotaudeille ja toisaalta intensiivinen ja toistuva harjoittelu lisää infektioriskiä
TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimuksessa käytettiin koe-eläiminä NMRI-hiiriä, joista osalle aiheutettiin tyypin 1 diabetes streptozotosiinilla. Geenien ilmenemistä mitattiin 12 000 geeniä sisältävällä mikrosirulla (Affymetrix GeneChip®). Nuoremmassa 50-58 -vuotiaiden naisten ryhmässä kaatuneilla naisilla oli enemmän terveyteen liittyviä ongelmia ja lääkkeiden käyttö oli yleisempää kuin samanikäisillä ei-kaatuneilla naisilla. Syljen IgA-pitoisuuksien käyttäytymisestä on aiemmin saatu hyvin vaihtelevia tuloksia rasituksen yhteydessä. Syljen IgA-pitoisuuksiin rasitus ei aiheuttanut merkitseviä eroja. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen mukaan kehon huojuntana mitattu tasapainonhallintakyky ei eroa suhteellisen hyväkuntoisten kotona asuvien kaatuneiden ja ei-kaatuneiden naisten välillä. Tässä tutkimuksessa ei merkitseviä muutoksia havaittu. Tyypin 1 diabetes heikentää lihassolujen enrgiantuottokykyä vähentämällä lihassolujen oksidatiivista kapasiteettia ja glukoosin käyttöä. Diabetes vähensi myös nopeille glykolyyttisille lihassoluille tyypillisten geenien ilmenemistä. 1 Kansanterveyslaitos, Helsinki; 2Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto SILVENNOINEN MIKA 1,2, KIVELÄ RIIKKA 1,2, LEHTI MAARIT1, TOUVRAS ANNA-MARIA 1,2, KONTRO HEIDl3, KOMULAINEN JVRKl 1, VIHKO VEIKKO 1, KAINULAINEN HEIKK13 Harjoittelu lievittää raajalihaksissa diabeteksen (tyyppi 1} aiheuttamia geenien ilmenemismuutoksia TAUSTA: Diabetes on maailmanlaajuinen ja nopeasti kasvava ongelma. Samoin aiemmin on ollut tiedossa , että IL-6 indusoi anti-inflammatorisen sytokiini IL-lra:n pitoisuuden hitaamman nousun. LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 51. rasitusta. Verija sylkinäytteiden sytokiinimääritykset tehtiin mikrobiologian ja immunologian laboratoriossa Tampereella ja syljen IgA-määritykset HYKS-diagnostiikassa. Rasitusja kontrollipäivien järjestys satunnaistettiin. 1 Tampereen Urheilulääkäriasema, 2 UKK-instituutti, 3Reumasäätiön sairaala, 4Mikrobiologian Ja immunologian yksikkö, Tampereen yliopisto SIHVONEN SANNA 1,2, ERA PERTTl 2 Tasapaino 50-68-vuotiailla tapaturmaisesti kaatuneilla ja ei-kaatuneilla naisilla TAUSTA: Iäkkäillä yli 70-vuotialla tapaturmaisesti kaatuneilla henkilöillä on todettu enemmän tasapainoon liittyviä ongelmia kuin samanikäisillä ei-kaatuneilla henkilöillä. Syljen IL-lra -pitoisuudessa ei tapahtunut merkitseviä muutoksia. Puolet terveistä ja diabeettisista eläimistä suoritti kestävyysharjoitteluohjelman, joka kesti 1, 3 tai 5 viikkoa. Erityisesti halusimme tietää, vaikuttaako kestävyysharjoittelu kyseisten geenien ilmenemiseen. Polymorfismin suhteen ei merkitseviä sytokiinipitoisuuksien eroja saatu esiin maksimaalisen rasituskokeen jälkeen. Hitaan myosiinin raskasketju Ib:n sekä rasvahappojen hapetukseen liittyvien geenien ilmeneminen laski vasta 5 viikon kuluttua diabeteksen aiheuttamisesta. Väheneminen havaittiin glykolyysin entsyymien geenien osalta kaikissa aikapisteissä ja nopean glykolyyttisen myosiiniraskasketju Ilb:n kohdalla vain kahdessa ensimmäisessä aikapisteessä. Harjoitteluohjelman jälkeen harjoitelleista hiirista ja vastaavista verrokeista preparoitiin näytteeksi pohjelihaskompleksi (gastrocnemius, soleus, plantaris). Polymorfismin aiheuttamia eroja sytokiinivasteissa ei saatu esiin maksimaalisella rasituskokeella. Tunti rasituksen jälkeen IL-6 -pitoisuus oli vielä 43% (95% LV 24-65%, p<0.001) korkeampi, mutta laski sen jälkeen nopeasti lepo tasolle. Syljen IL-6 -pitoisuus nousi heti rasituksen jälkeen 66% (95% LV 21-128%, p=0.002) korkeammaksi kuin levossa ja laski tunnin kuluessa lepotasolle. Näytteet säilytettiin pakastettuina analyysihetkeen saakka. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus oli ensimmäisiä kontrolloituja tutkimuksia, joka vahvisti aiemmissa tutkimuksissa havaitun proinflammatorisen sytokiini IL-6: n pitoisuuksien nopean nousun fyysisen rasituksen seurauksena. PÄÄTULOKSET: Veren interleukiini-6 -pitoisuus (IL-6) oli välittömästi rasituksen jälkeen 96% (95% luottamusväli (LV) 64135%, p<0.001) korkeampi kuin levossa verrattuna kontrollipäivän arvoihin. Viikon kestänyt kestävyysharjoittelu lievitti yleisesti diabeteksen aiheuttamia muutoksia. Eikaatuneet henkilöt olivat samanikäisiä naisia (n=97), jotka eivät olleet kaatuneet viimeisen 12 kk:n aikana. Lisäksi harjoittelu ja diabetes aiheuttivat vastakkaisia muutoksia lihassolutyyppien muuntumiseen vaikuttavissa geeneissä (kalmoduliini, ERRalpha, Mef2c). Veren IL-lra -pitoisuus oli heti rasituksen jälkeen 22% (95% LV 13-31%, p<0.001) korkeampi, mutta huippupitoisuus (86% korkeampi kuin levossa, 95% LV 60-116%, p<0.001) saavutettiin vasta 60 min rasituksen päättymisestä ja vielä 3h päättymisestä pitoisuus oli 44% korkeampi kuin levossa (95% LV 24-67%, p<0.001). PÄÄTULOKSET: Diabetes laski kaikissa aikapisteissä oksidatiivisille lihassoluille tyypillisten geenien (sitruunahappokierto, oksidatiivinen fosforylaatio, myoglobiini ja myosiinin raskasketju Ilx) ilmenemistä. Pitempiaikainen harjoittelu lievitti mitokondriaalisten entsyymien geenien ilmenemistä. PÄÄTULOKSET: Tasapainonhallintakyvyssä, joka arvioitiin kehon huojunnan avulla, ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja kaatuneiden ja ei-kaatuneiden naisten välillä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui ulkona tapaturmaisesti kaatuneita naisia (n=40), jotka olivat mukana laajemmassa tapaturmatutkimuksessa. Uusina havaintoina totesimme syljen IL-6 pitoisuuksien käyttäytyvän samansuuntaisesti kuin plasmassa, toisaalta IL-lra:n pitoisuudet syljessä eivät muuttuneet rasituksen seurauksena. Tutkittavat osallistuivat voimalevyllä tehtäviin tasapainomittauksiin sekä haastatteluun, joka käsitteli eräitä terveyteen liittyviä tekijöitä kuten pitkäaikaissairauksia, lääkkeiden käyttöä, huimausta, näköä, kuulaa ja fyysistä aktiivisuutta. Tässä tutkimuksessa selvitimme, millaisia muutoksia tyypin 1 diabetes aiheuttaa raajalihaksissa energiametabolian geenien ilmenemiseen ja selittävätkö ilmenemisen muutokset diabeteksen aiheuttamia energiametabolian ilmiöitä. On kuitenkin epäselvää voidaanko tasapainokyvyssä havaita heikkenemistä nuoremmilla tapaturmaisesti kaatuneilla henkilöillä. Nuoremmassa ikäryhmässä kaatuneilla naisilla oli enemmän terveyteen liittyviä ongelmia, jotka tulisi ottaa huomioon kun pyritään ehkäisemään tulevia kaatumisia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mahdollisia eroja tasapainonhallintakyvyssä ja eräissä terveyteen liittyvissä tekijöissä 50-68 -vuotiailla kaatuneilla ja ei-kaa tuneilla naisilla. Kestävyystyyppisellä harjoittelulla on päinvastainen vaikutus
JOHTOPÄÄTÖKSET: Sekä perintöettä ympäristötekijät ovat yhtä merkityksellisiä tekijöitä liikunnallisen elämäntavan taustalla aikuisilla miehillä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimus perustuu laajemman kokeellisen tutkimuksen alkumittaus-aineistoon. Nuoruusajan liikunta, kilpaurheiluun osallistuminen, koettu terveydentila, tupakointistatus ja kehon rasvaprosentti (Bioimpedanssi) selittivät elämänaikaisen liikunnanharrastuksen määrää. Alaraajojen ojentajalihasten nopeaa voimantuottoa arvioitiin vertikaalihypyn avulla. Koko kehon koostumus arvioitiin bioimpedanssin avulla. Additiiviset geneettiset tekijät selittivät vähemmän (3-20%) kuin dominoivat genettiset (23-53%) tekijät liikunnan harrastuksen ja harrastusta selittävien tekijöiden yhteisestä vaihtelusta. Bivariaattimalleissa noin puolet (56-57%) kunkin 52 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 selittävän tekijän ja liikunnan harrastuksen yhteisestä vaihtelusta selittyi perimällä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoitti, että terveillä vaihdevuosi-iässä olevilla naisilla reisilihasten ja koko kehon koostumuksella sekä lihasvoimalla on keskeinen merkitys alaraajojen lihasten nopeassa voimantuotossa. Tutkimukseen valittiin kyselyn ja sitä seuranneen kliinisen tutkimuksen perusteella 78 vaihdevuosien alkuvaiheessa olevaa 50-5 ?-vuotiasta naista. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kehon ja alaraajojen lihasten rakenteen ja koostumuksen sekä lihasvoiman yhteyttä vaihdevuosi-ikäisten naisten alaraajojen lihasten nopeaan voimantuottoon. of Rheumatology, Sports Medicine Research Unit, Copenhagen Univ. MENETELMÄT: Elämänaikainen liikunnanharrastus kerättiin strukturoidulla haastattelulla 14 7 monotsygootilta ja 153 ditsygootilta mieskaksosparilta (yhteensä 600 henkilöä), jotka olivat iältään 35-70 -vuotiaita (keskihajonta 8 vuotta). TULOKSET: Liikunnan harrastamisen vaihtelusta 51 % (95% Cl 29-63%) selittyi perimällä. Nopeaa voiman-tuottoa selittäviä tekijöitä on tutkittu varsin vähän iäkkäillä ihmisillä. 1 L/KES-tutkimuskeskus, Jyväskylä, 2 Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä, 3 Lääketieteellisen teknologian instituutti, Tampereen yliopisto, Tampere SIMONEN RIITTA 1, LEVÄLAHTI ESKO1, KAPRIO JAAKKO1, 2, VIDEMANTAPIO3, BATTIE MICHELE CRITES4 Perimä ja ympäristötekijät liikunnan harrastamisessa aikuisilla mieskaksosilla TAUSTA: Vaikka liikunnan harrastamisen terveyshyödyt ovat yleisesti tiedossa, vain noin puolet väestöstä liikkuu terveyssuositusten mukaisesti. Alentunut voimantuotto-nopeus on yhteydessä huonoon liikkumiskykyyn ja toistuviin kaatumisiin. Liikunnan harrastamisella ja sitä selittävillä tekijöillä (nuoruusajan liikunta, kilpaurheilu, koettu terveydentila, tupakointi ja rasvaprosentti) on osin yhteisiä altistavia geenejä, mikä on tärkeä tieto liikuntakäyttäytymisen ja liikunnan terveysvaikutusten genetiikan tutkimuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnan harrastamisen perinnöllistä vaihtelua sekä mahdollisia liikunnan harrastamisen ja sitä selittävien tekijöiden taustalla olevia yhteisiä perimätekijöitä. Tätä tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa ennaltaehkäiseviä ja kuntouttavia toimenpiteitä ja interventioita iäkkäiden ihmisten alaraajojen lihasten nopean voimantuoton ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Liikunnan ja diabeteksen yhteisvaikutusten tutkiminen geenien ilmenemiseen ja toimintaan saattaa johtaa uusiin tapoihin yhdistää farmakologinen hoito ja liikuntatottumukset. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tuloksiimme pohjautuva uusi hypoteesimme on, että diabeteksen aiheuttama hermostimulaation heikkeneminen (diabeettinen neuropatia) vähentää kalmoduliini-kalsineuriini-signalointia, mikä aiheuttaa hitaiden oksidatiivisten lihassolujen muuttumisen vähitellen nopeiksi glykolyyttisiksi soluiksi. Tämä puolestaan selittäisi muutokset energiametabolian entsyymien geenien ilmenemisessä. Kestävyysharjoittelulla on selkeä ja päinvastainen vaikutus kuin diabeteksella. 1 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto 2oept. PÄÄTULOKSET: Monimuuttujainen regressioanalyysi osoitti, että suuri reisilihasten tiheys (~=.242; p=.019) ja polven ojennusvoima (~=.247; p=.007) sekä nopeiden lihassolujen (Ilax+Ilx) suhteel-linen pinta-ala (~=.246; p=.007) ja alhainen kehon rasvan määrä (~=-.455; p<.001) olivat yhteydessä hyvään suoritukseen vertikaalihypyssä. 1 Kansanterveystieteen laitos, Helsingin yliopisto, 2Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto, Kansanterveyslaitos, 3 Faculty of Rehabilitation Medicine, University of Alberta, Edmonton, Canada 4oepartment of Physical Therapy, University of Alberta, Edmonton, Canada SIPILÄ SARIANNA 1, KOSKINEN SATU2, TAAFFE DENNIS1, TAKALATIMO3, CHENG SULIN1, RANTANENTAINA4, TOIVANEN JARMO5, SUOMINEN HARRl1 Lihasten ja kehon koostumuksen yhteys alaraajojen lihasten nopeaan voimantuottoon vaihdevuosi-ikäisillä naisilla TAUSTA: Lihasten kyky tuottaa voimaa nopeasti heikkenee iän myötä. Hospital at Bispebjerg, Denmark 3Liikuntalääketieteen klinikka, Oulun Diakonissalaitos 4Suomen gerontologian tutkimuskeskus 5Radiolog1an osasto, Keski-Suomen keskussairaala SJÖGRENTUULIKKl1, NISSINEN KARl2, SALME JÄRVENPÄÄ2V MARKKU OJANEN3, HEIKKI VANHARANTA4, ESKO MÄLKIÄ1 Fyysinen harjoittelu osana toimistotyötä harjoittelun ja ohjauksen vaikutus päänsäryn sekä niskan ja hartian oireiden voimakkuuteen ja yläraajojen lihasvoimaan Ryhmittäin satu n na istettu vaihtovuorokoe TAUSTA: Toimistotyöntekijöillä päänsärky ja niska-hartianseudun sekä alaselän oireilu on yleistä. Vastus lateralislihaksesta otetusta näytteestä analysoitiin !, Ila, Ilax, and Ilx lihassolujen suhteelliset pinta-alat. Oireiden hallitsemiseksi suositellaan fyysistä harjoittelua, vaikkakin. Tilastomenetelminä perimän ja ympäristötekijöiden vaihtelun analyyseissä käytettiin rakenneyhtälömallia, ja liikunnan harrastusta selittävät tekijät tutkittiin regressioanalyysein. Polven ojentajalihasten isometrinen voima mitattiin dynamometrillä ja reiden ja säären lihasten poikkipinta-ala ja tiheys tietokonetomografi-alla. Edellä mainitut tekijät selittivät yhdessä 45 % ponnistuskorkeudessa havaitusta vaihtelusta
VR-Yhtymän työntekijöistä yli 75%:lla on jossain työuransa vaiheessa selkävaivoja. Tilastollinen analyysi perustui lineaariseen sekamalliin. Koehenkilöt (n=90) olivat toimistotyöntekijöitä [keski-ikä 45. Tässä tutkimuksessa selvitimme taukovoimisteluna tapahtuneen progressiivisen lihasvoimaharjoittelun (30% lRM) ja ohjauksen vaikutusta päänsäryn, niskan ja hartioiden kivun tai epämukavuuden voimakkuuteen ja yläraajojen lihasvoimaan. Keskimäärin viiden viikon aikana päänsäryn voimakkuus aleni 0.64 CRl0 (95% CI 0.281.00) (p=0.001), eli 49% (95% CI 22-77). Ennen ja jälkeen intervention mitattiin niskan isometriset maksimivoimatasot sekä lihasaktiivisuus elektrtomyografialla (EMG;sternocleidomastoideus, erector spinae, trapezius) fleksioja ekstensiosuorituksessa. Koehenkilön päässä oli kypärä, johon kiinnitettiin ulkoinen kuorma lyhyen elastisen köyden päähän. Tulosmuuttujat, vaikutukset: selkäkivun intensiteetti (Visual Analog Scale, VAS), Oswestryja Pain and LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 53. Koehenkilöiden maksimaalisissa voimatasoissa ei tapahtunut tilastollisesti merkittävää muutosta intervention aikana. Kuorma vastasi fleksiossa oli 10% ja ekstensiossa 25% maksimivoimasta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Työaikana kevyellä lihasvoimaharjoittelulla sekä kehon asentoon ja liikkeisiin liittyvällä ohjauksella oli toimistotyöntekijöiden päänsäryn ja niskan oireiden voimakkuutta vähentävä ja yläraajojen voimaa lisäävä vaikutus. TUTKIMUSMENETELMÄT: Kahdeksan vapaaehtoista Ilmavoimien kadettia osallistui kuuden viikon mittaiseen harjoitusinterventioon, joka sisälsi seisten, istuen, vatsallaan, nelinkontin ja selin tehtyjä trampoliiniharjoitteita kahdesta kolmeen kertaa viikossa erillisen harjoitusohjelman mukaisesti. TUTKIMUSMENETELMÄT: Ryhmittäin satunnaistettu vaihtovuoro koe (cross-over) sisälsi 15-viikon fyysisen harjoittelujakson ja 15 viikon jakson, jolloin koehenkilöt eivät harjoitelleet. Tulosmuuttujat, toteutuminen: harjoituskerrat (päiväkirja) ja ohjatussa harjoittelussa käyntikerrat. PÄÄTULOKSET: Päivittäinen lihasvoimaharjoittelu ja ohjaus alensivat tilastollisesti merkitsevästi päänsäryn ja niskan oireiden voimakkuutta sekä lisäsi lihasvoimaa. Vastaavasti niskan oireiden voimakkuus aleni 0.42 CRlO, (95% CI 0.110.72) (p=0.002), eli 49% (95% CI 13-85). Katsomme, että tämä on kliinisesti merkitsevää. Testin aikana em kuormaa pudoteltiin 15 kertaa elastisen köyden pituudelta koehenkilön pitäessä kaularangan asennon vakaana. Sen vuoksi tämän tutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä parantamaan niskan alueen motorista hallintaa trampoliiniharjoittelun avulla sekä selvittä, voidaanko siten pienentää vakiokiihtyvyyden aiheuttamaa niskan kuormittumista. 1 l!masotakoulu, Kauhava; 20ulun aluetyöterveyslaitos, Oulu; 31/mavoimien Esikunta, Tikkakoski SUNI JAANA 1, RINNE MARJO 1, PASANEN MATT11, PARKKARI JAR11, NATRI A2, ALARANTA HANNU3 Kuntoveturi -satunnaistettu 12kk:n varhaiskuntoutusinterventio: toteutuminen ja vaikutukset 6kk:n harjoittelun jälkeen TAUSTA: Uusi biomekaaninen tieto (a) selkävammojen syntymekanismeista, (b) vartalon lihasten aktivoitumismalleista eri harjoitusliikkeissä ja niiden lanneselkään aiheuttamasta kuormituksesta sekä (c) selkäkivun vaikutuksesta vartalon lihasten hermostolliseen säätelyyn on tuottanut uusia näkemyksiä selkävaivojen ehkäisyyn ja kuntoutukseen. Oireiden voimakkuus mitattiin Borg CRl0 skaalalla ja yläraajojen lihasvoima 5RM testillä. Lisäksi neuvontaa ja ohjausta alaselän neutraaliasennon (lumbar neutral zone) hallinnasta. Tutkimuksissa käytetyt harjoitusvastukset ja -määrät ovat kuitenkin osoittautuneet liian suuriksi aiheuttaen niskakipuja ja yhdistettynä työn kuormitukseen ovat saattaneet jopa aiheuttaa keskeytyksiä lentopalvelukseen. Kuitenkin kuormitustestin aikaisessa lihastyössä havaittiin selvää kuormituksen pienenemistä, fleksiossa keskimäärin 8,1 % ja ekstensiossa 23,3%. työpaikalla toteutettujen harjoitusohjelmien vaikuttavuudesta on tutkittua tietoa vähän. TUTKIMUSMENETELMÄT: Miehet (n=l06), iältään 35-59 -vuotiaita, satunnaistettiin alkumittausten jälkeen harjoitu sryhmään(HAR) (n=52) ja vertailuryhmään (VER)(n=54). TULOKSET: Trampoliiniharjoittelun kiihtyvyyskuormitus oli välillä -1 +3,1 Gz ja harjoittelun onnistuminen arvioitiin tyydyttäväksi. 7 (SD 8.5)], joilla oli ollut 12 kuukauden aikana päivittäisten työtehtävien suorittamista estävää päänsärkyä (n=4 l) tai kipua tai epämukavuutta niskassa (n=37) tai hartioissa (n=41). Yläraajojen ojentajalihasten voima kasvoi 1.3 kg (95% CI 0.5-2.1) (p=0.001), eli 4% (95% CI 1-6). Harjoittelulla ei ollut vaikutusta hartioiden oireiden voimakkuuteen. Lisäksi toteutettiin kaularangan lihaksiston kuormitustesti EMG-seurannassa. Kyseisiä riskejä on pyritty pienentämään niskan alueen maksimaalista lihasvoimaa lisäämällä. 1 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 Matematiikan ja tilastotieteen laitos, Jyväskylän yliopisto, 3Leeds Musculoskeletal Service, Leeds England, 4Psykologian laitos, Tampereen yliopisto SOVELIUS ROOPE1, OKSA JUHA2, HALMET HEIKK12, RINTALA HARR13, SIITONEN SIMO3 Niskaan kohdistuvan kuormituksen pienentäminen trampoliiniharjoittelun avulla TAUSTA: Sotilaslentäjän niskan kulumamuutos on tietyin edellytyksin ammattitauti. Kiihtyvyysvoimien aiheuttama, jopa kahdeksankertainen painovoima saattaa johtaa lentäjän niskan vammautumiseen. Koehenkilö makasi pöydällä kypärä päässä hartia taso pöydän reunan tasolla joko vatsallaan (ekstensiokuormitus) tai selällään (fleksiokuormitus). Tutkimuksessa kontrolloitiin harjoittelun määrä ja muu fyysinen aktiivisuus (MET). KUNTOVETURI -tutkimuksen tavoite on vähentää selkäkipuja sekä niiden aiheuttamia toiminnan rajoituksia ja haittoja varhaiskuntoutukseen soveltuvassa joukossa VR-Yhtymän Länsi-Suomen alueen miestyöntekijöitä. Niskan hallinnan parantuminen, taidon lisääntyminen ja käyttämättä jäänyt voimareservi saattaisivat mahdollisesti suojata ennenaikaiselta tukija liikuntaelinongelmalta. Niskaan kohdistuvaa kuormitusta voitaisiin pienentää myös lihashallintaa parantamalla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vaikka maksimivoimantuotossa ei tapahtunut tilastollisesti merkittävää muutosta, kuormittumistestin aikainen kuormittumisen pieneneminen osoittaa, että trampoliiniharjoittelu parantaa niska-hartiaseudun lihasten motorista hallintaa. Interventio: Tasapainoa, asennon hallintaa, notkeutta ja vartalon lihasten kestävyyttä kehittävää harjoittelua 2 kertaa viikossa (kerran ohjatusti ja kerran omatoimisesti)
Maksimaalinen isometrinen polven ojennusvoima mitattiin dynamometrillä (Good Strength, Metitur LTD, Palokka, Suomi) ja alaraajojen voimantuottoteho Nottingham Leg Extensor Power Rig-laitteella. Koehenkilöt arvottiin harjoittelu(n= 73) ja kontrolliryhmään (n=18). Puolet harjoittelijoista aloitti kontrolloidun 2 viikon KH:n (5 kertaa viikossa) ja puolet kontrolloidun 2 viikon VH:n (5 kertaa viikossa). Keskimäärin kerran viikossa toteutuneella lihaskuntoharjoittelulla oli pieni positiivinen, mutta ei tilastollisesti merkitsevä, vaikutus selkäkipuihin ja toiminnan haittoihin, terveyskunnon parantamiseen liikuntaannos mitä ilmeisimmin oli liian vähäinen. 121±11 mmHg, p<0.001 ja 78± 7 vs. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin geneettistä mallinnusta (Mx-ohjelma) , jossa mitatun tekijän kokonaisvaihtelu jaetaan perimän sekä siskoille yhteisten että jokaiselle siskolle yksilöllisten ympäristötekijöiden selittämään vaihteluun. Geometriset keskiarvot alkuja 6kk:n mittauksissa olivat kivun intensiteetille (VAS, viimeiset 7 päivää) HAR:ssä 10.9 ja 7.1 ja VER:ssä 11.2 ja 10.3, ja ryhmien keskiarvojen suhde 0. Analyysit tehtiin intention-to-treat periaatteella. Voimaharjoittelun (VH) vaikutukset verenpaineeseen on huonosti tunnettu. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 101 monotsygoottista ja 116 ditsygoottista 63-76 -vuotiasta naiskaksosparia. 1 Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu, 2 Oulun Yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulu, 3Polar Electro OY, Kempele.. Vastaavat tulokset Oswestry -kyselystä olivat HAR:ssä 5.9 ja 4.5. Lievästi kohonneen verenpaineen ryhmässä (Q4) sekä systolinen että diastolinen verenpaine laski molemmilla harjoitusmuodoilla (kuva 1). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten geneettiset tekijät ja ympäristötekijät selittävät lihasvoimassa ja voimantuottotehossa havaittuja yksilöiden välisiä eroja. Interventio n vaikutukset selkäkipuun ja toiminnan haittoihin olivat suotuisan suuntaisia, muta muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. TUTKIMUSASETELMA: Tutkimukseen osallistui 91 tervettä vähän liikuntaa harrastavaa miestä ja naista ( 42±5 vuotta). TULPPO MIKK0 1, 2, HAUTALAART0 1, 2, KIVINIEMI ANTTI 1,2, KINNUNEN HANNU3, NISSILÄ SEPP03, MÄKIKALLIO TIM0 1, 2, HUIKURI HEIKKl2 Voimaja kestävyysharjoittelun vaikutukset verenpaineeseen TAUSTA: Aerobinen kestävyysharjoittelu (KH) laskee verenpainetta. Tilastolliset analyysit: virroista jakaumista johtuen laskettiin geometriset keskiarvot alkuja 6kk: n mittauksista sekä alkumittausten suhteen korjattu geometristen keskiarvojen suhde (HAR/VER) 6kk:n intervention jälkeen ja niiden 95% luottamusvälit (lv). Tasapainossa, notkeudessa tai lihaskestävyydessä HAR:n ja VER:n testitulokset eivät eronneet toisistaan 6kk:n seurantamittauksissa. Verenpaine mitattiin 10 min levon jälkeen automaattimittarilla (Omron M4). 54 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 TIAINEN KRISTINA 1, SIPILÄ SARIANNA 1, ALEN MARKKU2, HEIKKINEN EIN0 1 ,3, KAPRIO JAAKK04, KOSKENVUO MARKKU5, TOLVANEN ASK06, PAJALA SATU 1 ,3, RANTANEN TAINA 1 ,3 Alaraajojen voimantuottoteho ja isometrinen lihasvoima iäkkäillä naiskaksosilla TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS: Lihasvoima ja voimantuottoteho ovat tärkeitä toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä. 122±11 mmHg, p<0.05 ja 78± 7 vs. TULOKSET: Tutkimuksen keskeytti 6kk: n aikana 8 HAR:n (n=44) ja 6 VER:n (n=48) miestä. 1 Tervevstieteiden laitos, Jvväskvlän vliopisto, 2 Liikuntalääketieteen tutkimuslaitos, Kuopion vliopisto, 3suomen gerontologian tutkimuskeskus, Jvväskvlän vliopisto, 4Kansantervevstieteen laitos, Helsingin vliopisto, 5Kansantervevstieteen laitos, Turun vliopisto, 6 Psvkologian laitos, Jvväskvlän vliopisto. 76± 7 mmHg, p<0.001) ja KH (124±12 vs. Yli puolet yksilöiden välisistä eroista selittyi eri supistustavoille yhteisillä ja spesifeillä ympäristötekijöillä. Kontrolliryhmällä ei tapahtunut muutosta. Vastaavat osuudet ohjatuille harjoituskerroille olivat 11 % ja 41 % (tavoite 26 kertaa). JOHTOPÄÄTÖKSET: Mallinnuksella havaittu yhteinen geneettinen komponentti osoittaa, että osin samat geenit vaikuttavat alaraajojen isometriseen lihasvoimaan ja voimantuottotehoon. Ympäristötekijöiden huomattava selitysosuus vahvistaa edelleen fyysisen aktiivisuuden ja harjoittelun tärkeyttä iäkkäillä naisilla. 1 UKK-instituutti Tampere, 2 VR-Yhtvmä Oy, 3/nvalidiliiton Käpvlän Kuntoutumiskeskus. Disability Index (PDI) -kyselyt toiminnan haitoista ja valitut terveyskuntotestit (tasapaino, notkeus, lihaskestävyys). Toteutuminen: Harjoittelevista päiväkirjan perusteella 39% teki vähintään 75% tavoitteena olleista 52 harjoituskerrasta ja 55% vähintään 50%. 70 ja 1.08) ja PDI -kyselystä HAR:ssä 5.8 ja 4.5 ja VER:ssä 5.9 ja 5.2., keskiarvojen suhde 0.80 (0.58 to 1.12). ja VER:ssä 5.9. Harjoittelua seurasi 2 kuukauden harjoittelutauko, minkä jälkeen harjoittelu toistettiin eri harjoitusmuodolla ( Cross-Over asetelma). Koehenkilöt jaettiin kvartiileihin ennen harjoittelua mitatun systolisen ja diastolisen verenpaineen mukaan (kuva 1.). PÄÄTULOKSET: Tulokset osoittavat, että mitatuille tekijöille yhteinen geneettinen komponentti selitti 48% (95% CI 33-60%) isometrisen polven ojennusvoiman ja 32% (95% CI 17-46%) alaraajojen voimantuottotehon yksilöiden välisistä eroista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kontrolloidun VH:n ja KH:n vaikutusta verenpaineeseen. Myöhemmin raportoitavat tulokset 12kk:n interventiosta antavat lisää tietoa toteutettavuudesta ja vaikutuksista. TULOKSET: VH (124±11 vs. Vaikka voima ja voimantuottoteho ovat yhteydessä toisiinsa, niiden taustalla vaikuttavista mahdollisesti yhteisistä geneettisistä tekijöistä ei ole aikaisempaa tietoa. ja 5.2, keskiarvojen suhde 0.87 (0. 76±8 mmHg, p<0.001) laski verenpainetta koko harjoitusryhmällä. 70 (95% lv 0.43 ja 1.13). JOHTOPÄÄTÖKSET: Pitkäaikaista sitoutumista vaativa säännöllinen lihaskuntoharjoittelu kahdesti viikossa osana omaa vapaaajan toimintaa oli harjoitusten ja ohjauksessa käyntien lukumäärän osalta vaikea toteuttaa. Loput 64% voimantuottotehon vaihtelusta selittyi supistustavalle spesifeillä ympäristötekijöillä. Molemmille supistustavoille yhteinen ympäristötekijä selitti 52% (95% CI 40-67%) isometrisessä lihasvoimassa ja 4% (95% CI 1-10%) voimantuottotehossa havaituista yksilöiden välisistä eroista. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa, että 2 viikon suositusten mukaisella voimaharjoittelulla sekä diastolinen että systolinen verenpaine laskee lievästi hypertensiiv1sillä henkilöillä. Yhteinen geneettinen komponentti selittyy ainakin osittain molemmille supistustavoille yhteisillä fysiologisilla tekijöillä
TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistuneet ikäihmiset kuuluivat leikki(ikä 67.0±5.3 vuotta, n=23) tai harjoitteluryhmään (ikä 70.5±3.9 vuotta, n=35). Liikunta auttaa myös ikäihmisten psyykkiseen hyvinvointiin, lisää sosiaalisia kontakteja ja antaa virikkeitä ja sisältöä elämään. 75 C: '20 C LD O> O> 70 C: "' .s 9 110 :§ 65 <I) 105 c3 60 (/) 01 02 TUMMAVUORI MARGAREETTA 1, NUMMELAARl 1, LAUKKANEN RAIJA2, LAAKKONEN JUHA 3 03 Leikkitoiminnan vaikutukset ikäihmisten fyysiseen kuormittuvuuteen ja henkilökohtaiseen tuntemukseen TAUSTA: Huomattava osa ikääntymiseen liittyvästä suoritusja toimintakyvyn alenemisesta johtuu liikunnan vähentymisestä ja keventymisestä. Leikkiminen koostui verryttelystä, leikkiradasta (ratal ja rata2), toimintaradasta, trampoliinihyppelys04 o, ,o 03 04 tä ja potkulautailusta. Fyysisen suorituskyvyn arvioimiseksi mitattiin alaraajojen maksimaalinen isometrinen voima ja voimantuotto, ketteLIIKUNTA & TIEDE 5/2004 55. Koska väsyminen ja eri kehon osien rasittuminen leikkimisen jälkeen oli hyvin vähäistä, voitaisiin ryhmäkoon pienentämisellä ja ohjelman paremmalla suunnittelulla odotusaikoja eri leikkikentän kohteisiin lyhentää ja täten leikkimisen fyysistä rasittavuutta lisätä. Tutkimuksessa leikkiryhmä leikki sisälle rakennetulla leikkikentällä kolmella eri tavalla: ohjaajan tekemän ohjelman mukaan yksin ja esikouluikäisten lasten kanssa sekä lasten kanssa ilman ohjausta. C 120 C [I O> O> 10 C 115 .s (Tulppo ym.: 2 110 " 105 .!l! 60 Voimaja kes(/) 01 02 03 04 o, 02 03 °' tävyysharjoittelun vaikuKestävyysharjoittelu tukset verenp=0.005 p=0.005 0, " 0, paineeseen.) 95 :r: "' :r: E '"" ·rn m E 90 m E E O> 135 O> 85 C: '30 C 80 m ·1o 'iij rn 0. Myös liikunta voi vähentää luunmurtumien vaaraa hidastamalla luukatoa ja parantamalla luun rakennetta, mutta erityisesti se parantaa fyysistä suorituskykyä, kehon hallintaa ja tasapainoa, ja siten vähentää kaatumisia ja kaatumisten aiheuttamia murtumia. Kyselykaavakkeella selvitettiin väsyminen leikin ja kävelyn jälkeen sekä kehon eri osien rasittuminen ja kipeytyminen kuten myös viihtyminen leikin aikana. Kyselykaavakkeen vastauksissa ainoa merkitsevä ero (p<0.05) oli se, että leikkiryhmäläisten jalat väsyivät vähiten lasten kanssa ilman ohjausta leikittäessä. Ikäihmisten erilainen "harjoittelutausta" vaikutti leikkimisen aikaiseen sykkeeseen: harjoitteluryhmä oli tottunut tasapainoa vaativiin tehtäviin, lihasten ja luiden kuormittamiseen, leikkiryhmä leikkimiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. 79 m/s). 1 Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHUJ, Jyväskylä, 2 Polar Electro Oy, Kempele 3Lappset Group Oy, Rovaniemi V UUSI-RASI KIRSTI1, SIEVÄNEN HARRI1, HEINONEN ARl 1, 2, KANNUS PEKKA 1 ,3, VUORI ILKKA 1 Luu ja fyysinen suorituskyky 15 kk alendornaatti -hoidon ja liikuntaharjoittelun päätyttyä: 12 kk mittaisen satunnaistetun, kontrolloidun kokeen seuranta TAUSTA: Ikääntyvän luun mineraalikato on osteoporoottisten murtumien vaaratekijä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lasten kanssa leikkiminen ei ollut fyysisesti niin rasittavaa kuin yksin leikkiminen, koska lasten kanssa leikkiminen sisälsi odotustaukoja eri leikkikohteisiin pääsemiseksi. Osteoporoosin hoitoon on kehitetty lääkkeitä (mm. Kuva 1. Voimaharjoittelu Verenpaineen 0, p=0.034 p<0.0001 145 " 0, 95 " muutokset :r: :r: E 140 E 90 voimaja kesE 135 E O> O> 85 tävyysharjoitC 130 C 80 [) iij 125 'iij 0. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, säilyykö alendronaattihoidon ja hyppyjä sisältävän liikunnan avulla saavutettu hyöty lääkehoidon ja ohjatun liikunnan päätyttyä. Ryhmät olivat olleet ohjatussa leikkitoiminnassa mukana kerran viikossa puoli vuotta ennen tutkimuksen alkua. Harjoitteluryhmä leikki vain yksin ohjaajan ohjaamana. Harjoitteluryhmän kävelyn (1.68 m/s) aikainen syke oli korkeampi kuin verryttelyn (p<0.01) ja rata2:n (p<0.05) aikana ja matalampi trampoliinin (p<0.05) ja potkulautailun aikana (p<0.05). Toimintarata ja potkulautailu olivat yhtä kuormittavia kuin kävely, trampoliini oli kuormittavampaa (p<0.05) kuin kävely. Lannerangan ja reisiluun kaulan mineraalimäärä (BMC) mitattiin DXA:lla. Lasten kanssa leikittäessä syke oli alempi (p<0.05) leikkiradoilla kuin kävelyssä (1. telun jälkeen. alendronaatti) , jotka lisäävät luumassaa ja vähentävät murtumia. "' LI] 0. Leikkiryhmän sykkeet olivat keskiarvoisesti (n.s.) korkeammat kaikissa leikkitoiminnan kohteissa kuin harjoitteluryhmän sykkeet. TUTKIMUSMENETELMÄT: Intervention alussa 164 vaihdevuosi-ikäistä naista (keski-ikä 53 ,5±2,5 v.) satunnaistettiin neljään ryhmään: 1) 5 mg alendronaattia/pv + liikunta, 2) 5 mg alendronaattia/pv, 3) plasebo + liikunta, 4) plasebo. Ohjaajan tarve ikäihmisten viihtymisen kannalta tuli esille siinä, että leikkiminen ohjattuna yksin ja lasten kanssa viihdytti enemmän kuin ilman ohjausta tapahtuva vapaamuotoinen leikkiminen lasten kanssa. Heistä 152 suoritti intervention loppuun ja 102 osallistui seurantamittauksiin. 0. Leikkiryhmällä kävely (1.77 m/s) oli rasittavampaa (p<0.01) kuin verryttely ja leikkiradoilla liikkuminen yksin leikittäessä. Sekä leikkimisen että kävelyn ajalta tallennettiin syke sykemittarilla (S810, Polar Electro Oy). Säännöllisen liikunnan avulla voidaan parantaa sydänja verenkiertoelimistön ja lihasten kuntoa, tasapainon hallintaa, koordinaatiokykyä, reaktionopeutta ja muita havaintomotorisia taitoja ja vaikuttaa lihasmassan säilymiseen ja luiden lujuuteen. Jokaisen noin tunnin mittaisen leikkituokion jälkeen tutkittavat kävelivät 600 metriä haluamallaan nopeudella. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten eri tavoilla toteutettu leikkitoiminta vaikuttaa ikäihmisten fyysiseen kuormittuvuuteen ja henkilökohtaiseen tuntemukseen. PÄÄTULOKSET: Leikkiryhmällä yksin leikkiessään oli korkeammat keskiarvo-, minimija maksimisykkeet kuin lasten kanssa leikittäessä ratal:ssä ja toimintaradalla (p<0.01). Interventio kesti 12 kk ja seuranta-aika oli 15 kk
1 UKK-instituutti; Tampere, 2Terveystieteen laitos, Jyväskylän yliopisto, 3 Kirurgian osasto, Tampereen yliopisto ja Tampereen yliopistollinen sairaala VAINIONPÄÄ AKl 1· 2·3, KORPELAINEN RAIJA 1, VIHRIÄLÄ ERKKl2 ,4, RINTAPAAVOLA ANNEU5, LEPPÄLUOTO JUHANl3, JÄMSÄTIMO2 Liikunnan intensiteetin ja määrän vaikutus luuntiheyteen TAUSTA: Iskuja sisältävien liikuntalajien on todettu olevan tehokkaita luukadon ehkäisyssä, mutta tehokkaimman liikunnan tarkkaa laatua ja määrää ei tiedetä. Reisiluun kaulan BMD-muutoksen ja liikunnan aiheuttamien iskujen suhteellisen lukumäärän välillä oli merkitsevä positiivinen yhteys kiihtyvyysalueilla 3.9-5.3 g (r=0.343, p=0.006), 5.4-7.2 g (r=0.402, p=0.001) ja 7.3-9.2 g (r=0.334, p=0.007). Liikunta paransi lihasvoimaa, ketteryyttä ja aerobista kuntoa intervention aikana, mutta hyöty menetettiin ohjatun liikunnan päätyttyä. 12 kk: n liikuntaharjoittelu lisäsi lihasvoimaa [8,7 % (3,7 %; 14 %) ], ketteryyttä [2,0 % (0,3 %; 3,7 %) ja aerobista kuntoa [3,1 % (0,1 %; 6,2 %) ], mutta ei vaikuttanut merkitsevästi lannerankaan tai reisiluun kaulaan. Harjoitusmuoto osoittautui turvalliseksi. TULOKSET: Alendronaatti lisäsi BMC:tä lannerangassa keskimäärin 3,9 % (95 % luottamusväli 2,2 %; 5,7 %) ja reisiluun kaulassa 2,1 % (0,9 %; 3,4 %). Harjoittelun päätyttyä suorituskyky heikkeni sekä harjoittelijoilla että harjoittelemattomilla, ja vaikka harjoittelijoiden suorituskyky oli 15 kk myöhemmin hieman lähtötilannetta parempi, ryhmien välinen ero ei ollut enää merkitsevä. Liikuntaryhmä osallistui runsaasti hyppyharjoitteita sisältävään harjoitusohjelmaan ja kontrolliryhmä jatkoi normaalia elämäänsä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Alendronaatti esti luukatoa, mutta saavutettu hyöty väheni hoidon päätyttyä,ja 15 kk myöhemminjäännöshyötyä oli enää lannerangassa. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET: Päivittäisten iskujen intensiteetti on merkittävä luuntiheyteen vaikuttava tekijä, mutta optimaalisesti vaikuttavan liikunnan tyyppi vaihtelee eri luuston osissa. Siitä huolimatta 15 kk lääkityksen lopettamisesta lannerangan BMC oli vielä 3,2 % (1,0 %; 5,4 %) suurempi kuin plaseboryhmän, mutta reisiluun kaulassa saavutettu hyöty oli kadonnut. Reisiluun yläosaan voidaan vaikuttaa luuntiheyttä vahvistavasti liikunnalla, joka sisältää päivittäin noin 50-100 alaraajaan kohdistuvaa iskua intensiteetiltään yli 3.9 g. Lineaarisessa regressioanalyysissä merkitseviä itsenäisiä luuntiheyden muutoksen selittäjä harjoitusten intensiteetin (kiihtyvyysalueiden) lisäksi oli lähtötilanteen BMD. AINEISTO JA MENETELMÄT: Tähän 12 kuukauden mittaiseen väestöpohjaiseen, satunnaistettuun, kontrolloituun liikuntainterventioon osallistui 120 naista (ikäjakauma 35-40 -v), jotka jaettiin satunnaisesti kont56 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 rolliryhmään (KR; n=60),ja liikuntaryhmään (LR; n=60). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen kuormitus on tehokkainta eri luuston osille. 1 Oulun Diakonissalaitos, Liikuntalääketieteellinen klinikka, 2 Oulun yliopisto, Lääketieteen tekniikan laitos, 3oulun yliopisto, Fysiologian laitos, 4Oulun yliopisto, Optoelektroniikan ja mittaustekniikan laboratorio, 5Newtest Oy, Oulu. ryys ja aerobinen kunto. Liikunnan aiheuttamien iskujen intensiteettiä mitattiin 33 kiihtyvyysalueella välillä 0.3-9.9 g. Myös trochanterin ja Wardin kolmion alueella yli 3.9 g:n kiihtyvyysalueet korreloivat merkitsevästi luustomuutosten kanssa. Luuntiheys (BMD) mitattiin lannerangasta (Ll-L4), lonkasta ja ranteesta DXA-laitteella ja kantaluusta ultraäänilaitteella. Tarvittava iskujen intensiteetti voidaan saavuttavaa normaaleilla hyppyja juoksuharjoitteilla. On ilmeistä, että saavutettujen hyötyjen säilyttämiseksi alendronaatti-hoitoa ja liikuntaa tulee jatkaa. Luustomuutokset olivat suuremmat henkilöillä, joilla oli matala lähtötilanteen BMD. Kantaluussa sen sijaan matalat kiihtyvyystasot (1.1-2.4 g) korreloivat positiivisesti luustomuutoksen kanssa, ja lannerangassa taas korkeammat kiihtyvyydet (yli 5.4 g). TULOKSET: Tutkimuksen suoritti loppuun 80 koehenkilöä, ja kattavat tiedot liikunnan laadusta ja määrästä saatiin 64 (KR 30/LR 34) henkilöltä. Tutkittavat kantoivat liikunnan laatua ja määrää mittavaa kiihtyvyysanturiin perustuvaa mittaria (Newtest Oy, Oulu) päivittäin lantiollaan tutkimusjakson ajan. Kun lääkitys lopetettiin, luun menetysnopeus palautui samalle tasolle kuin plaseboryhmässä. Tulokset analysoitiin korrelaatioanalyysilla ja lineaarisilla monimuuttuja-analyyseilla koko aineistossa ilman ryhmäjakoa niin, että kiihtyvyysalueet oli jaettu kuuteen luokkaan (0.3-1.0 g, 1.1-2.4 g, 2.5-3.8 g, 3.9-5.3 g, 5.47.2 gja 7.3-9.2 g)
Valiokunnan kokoonpano vuonna 2004: Jari Parkkari (pj.) ylilääkäri UKK-instituutti Kaupinpuistonkatu 1 33500Tampere Olli Heinonen ylilääkäri Paavo Nurmi -keskus Kiinanmyllynkatu 10 20520Turku Tiina Heinonen (siht.) koordinaattori Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaa rre 00250 Helsinki Rainer Rauramaa ylilääkäri Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Haapaniemenkatu 16 70110 Kuopio Harri Selänne ylilääkäri LI KES-tutki muskeskus, Lääketieteenkl i n ikka Rautpohjankatu 10 40700 Jyväskylä Timo Takala ylilääkäri Oulun Liikuntalääketieteel linen klinikka lsokatu 43 90100 Oulu Heikki Tikkanen ylilääkäri Helsingin Urheilulääkäriasema Mannerheimintie 17 E 00250 Helsinki Lisätietoja: Tiina Heinonen (09) 4542 7217 040-53 888 59 tiina .heinonen @lts.fi www.lts.fi liikuntatieteellinen Seura Tervetuloa lisätietoja: Tiina Heinonen (09) 4542 7217 040-53 888 59 tiina.heinonen@lts.fi www.lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 5 7. Liikuntalääketieteen valiokunta toimii Liikuntatieteellisen Seuran asiantuntijaelimenä. Seuran ja valiokunnan yhteisenä tehtävänä on seurata ja edistää liikuntalääketieteellistä toimintaa Suomessa
ikääntyminen, lihaskunnon ja liikkumiskyvyn heikentyminen, kävelyalustan liukkaus, näön tarkkuutta heikentävä harmaakaihi ja unija rauhoittavat lääkkeet. Suhteellisesti ilmaistuna sama tehokkuusluku saadaan kuitenkin näyttämään houkuttelevalta (suhteellisen riskin alenema em. Esimerkiksi bisfosfonaatti osteoporoosilääkkeiden määrääminen perustuu tutkimuksiin, joissa lääkityksen on havaittu estävän 70-80 -vuotiaiden osteoporoottisen luun omaavien henkilöiden murtumia yhden prosentin absoluuttisella teholla. lääketeollisuus on havainnut tämän epäkohdan ja huolehtii nykyään varsin runsaasti suomalaislääkäreiden kouluttamisesta. kakkostyypin diabeteksen puhkeamisen, valtimoiden ateroskleroosin etenemisen ja murtumien ehkäisyssä. Ihmisen elämä on pitkälti tahtolaji. Kokemuksesta tiedän, että kuntatyönantajien jatkoja täydennyskoulutusmäärärahat ovat minimaalisen pienet, mm. Kaatumisen tai putoamisen vakavuuteen vaikuttavat kaatumisen korkeus ja suunta sekä alustan kovuus. Kesäkuussa kuuntelin kansainvälisessä kongressissa laadukkaan suomalaisen satunnaistetun tutkimuksen tuloksia, jossa liikuntaharjoittelulla oli saatu merkitsevästi vähennettyä ikäihmisten kaatumisia. T ällä hetkellä mm. tutkimuksissa noin 50prosenttia). Kaatumisriskiä lisäävät mm. JARI PARKKARI Ylilääkäri, dosentti XIII Liikuntalääketieteen päivien järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti sähköposti: jari.parkkari@uta.fi. vanhemmista, aviopuolisosta, työstä, työyhteisöstä ja perintötekijöistä ja apua haetaan tehokkaassa webbiyhteiskunnassa liian helposti liikunnan sijaan pilleripurkista. Kysyjä kertoi asuvansa samoilla leveysasteilla Ruotsissa ja ihmetteli mm. sitä, että 40 prosentilla suomalaisvanhuksista oli depressiolääkitys! ! Samoin kuin murtuma-alttiudelle, myös mielen ongelmillekin olisi olemassa ja syytä osata käyttää nykyistä enemmän muita tutkitusti toimivia hoitoja ehkäisykeinoja. Tänä päivänä syitä ongelmiin etsitään liian helposti mm. Niinpä, kun korkean riskin vanhusryhmässä aloitetaan bisfosfonaattilääkitys, yhden lonkkamurtuman ehkäisy tulee nykyhinnoin maksamaan yhteensä noin 150.000 euroa. Kun tiedetään, että 85 prosenttia kaikista ikäihmisten murtumista sattuu henkilöille, joiden luu ei ole yhtä huonolaatuista, herää kysymys mitä murtumien lääkkeellinen ehkäisy maksaakaan matalamman riskin ryhmissä, joissa yhden murtuman ehkäisemiseksi on hoidettava suurempi joukko ihmisiä. kolumni Laadukas elämä on tahtolaji 58 LIIKUNTA & TIEDE 5/2()()4 Teksti: JARI PARKKARI Satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset ovat kuluneen vuoden aikana tuoneet jälleen vakuuttavaa näyttöä liikunnan myönteisistä vaikutuksista mm. Vastaava näyttö olisi tablettimuotoiselle lääkkeelle riittävä sen laaja-alaiselle määräämiselle. yliopistollisen sairaalan erikoistuvalla lääkärillä on tätä varten käytössä noin 500 euroa vuosittain. mieliala, lipidija osteoporoosilääkkeitä määrätään maassamme valtavat määrät. Osteoporoosia merkittävämpi murtumien välitön riskitekijä ovat kaatumiset. Eräs kuulija ihmetteli esityksen jälkeen tutkimukseen osallistuneiden suomalaisvanhusten lääkitysten runsasta määrää. Potilaiden ja yhteiskunnan kannalta tämä ei aina välttämättä ole se paras vaihtoehto. On hyvä muistaa, että jokainen meistä on loppuen lopuksi vastuussa omasta terveydestään
Vain prosentti 12-vuotiaista ei osaa lainkaan uida. Tutkimuksessa kysyttiin lapsilta uimataidon lisäksi, missä he ovat oppineet uimaan. Vuonna 2000 tätä tutkimusta edeltävän tutkimuksen mukaan 80 prosenttia kouluista järjesti uinninopetusta oppilailleen. Jll C: <:( KATJA RAJALA Suunnittelija LIKES-tutkimuskeskus sähköposti: katja.rajala@likes.fi LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 5 9. Sekä tytöistä että pojista noin 19 prosenttia osasi omien sanojensa mukaan uida 50 metriä millä tahansa tyylillä. Alle kymmenen prosenttia kuudesluokkalaisista kertoi oppineensa uimaan koulun uinninopetuksen yhteydessä. Kysely lähetettiin viidesosaan maamme ala-asteista. Vähintään 25 metriä osasi uida noin kolme prosenttia tytöistä ja noin neljä prosenttia pojista. Tilanne näyttää varsin hyvältä aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Kuudesluokkalaisten uimataitoa selvitettiin keväällä 2004 opettajille lähetetyn postikyselyn avulla. Erään opettajan mukaan näitä oppilaita ei tahdo saada mukaan koulun uintitunneillekaan. 1! Tämän vuoksi olisi erittäin tärkeää saada kaikki _g oppilaat uimataitoisiksi jo paljon aikaisemmin, heti e koulun ensimmäisillä luokilla. Käytännön uintitestien mukaan suomalaislapset eivät ainakaan liioittele uimataitoaan, päinvastoin he C: saattavat jopa aliarvioida omaa osaamistaan. Tutkimukseen liittyneiden käytännön uintitestien perusteella voidaan päätellä, että heikko uimataito saattaa olla hyvinkin arka asia murrosiän kynnyksellä oleville lapsille. Teksti: JAANA KUUSELA JA KATJA RAJALA Kuudesluokkalaisten uimataito kohentunut Tutkimuksen mukaan noin 77 prosenttia 12-vuotiaista lapsista omaa riittävän uimataidon. L asten uimataitoa on selvitetty Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliiton, LIKEStu tkimuskeskuksen ja opetushallituksen yhteistyönä. Uimataidon puute arka asia Tämän tutkimuksen mukaan 88 prosenttia kouluista järjestää uinninopetusta. Vanhempien tärkeä rooli lastensa uimaan opettamisessa tuli esille myös edellisessä, vuonna 2000 tehdyssä tutkimuksessa. Viidennes lapsista oli hankkinut uimataitonsa jossakin vapaaehtoisessa uimakoulussa. Opettajien vastausten perusteella suurimmat esteet uinninopetuksen järjestämiselle kuudesluokkalaisille ovat etäisyys lähimmälle uimahallille, uinninopetuksen painottuminen nuoremmille kuin kuudesluokkalaisille sekä uintiin varattujen taloudellisten resurssien riittämättömyys. Uimakouluilla ja koulujen uinninopetuksella on kuitenkin merkittävä rooli uinnin harjoittelussa niin, että lapsen uimataito kehittyy riittäväksi ja teknisesti oikeaksi. Tyttöjen uimataito on aavistuksen parempi kuin poikien, sillä tytöistä 78 prosentilla ja pojista 75 prosentilla on riittävä uimataito. Lähtökohtana oli uimataidon pohjoismainen määritelmä: lapsi on uimataitoinen, jos hän syvään veteen jouduttuaan osaa uida yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään. Heikon uimataidon omaavat oppilaat eivät ilmaantuneet testipäivänä kouluun lainkaan. Kuudesluokkalaisten uimataito näyttää kohentuneen selvästi neljässä vuodessa, sillä vuonna 2000 toteutetun tutkimuksen mukaan 67 prosenttia kuudesluokkalaisista oli uimataitoisia. Lisäksi Jyväskylässä tehtiin käytännön uimataitotestit, joiden tavoitteena oli selvittää, miten hyvin oppilaiden oma käsitys uimataidostaan vastaa todellisuutta. Yli puolet kyselyyn osallistuneista kuudesluokkalaisista kertoi oppineensa uimaan vanhempiensa ja sukulaistensa seurassa. Vastausprosentti oli uusintakyselyn jälkeen 76
Uhrin reaktiot ovat arvaamattomia ja halu pelastaa itsensä keinolla millä hyvänsä on suuri. Siksi on tärkeätä valita tekniikka, jolla pelastaja ei aseta itseään vaaralle alttiiksi. Teksti: PAULIINA JUNTUNEN Hengenpelastaj alta vaaditaan kestävyyttä ja tekniikkaa 60 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 Kuva: Petri Puromies Vesipelastuksessa piilee riski myös pelastajan kannalta
Koehenkilöt saivat valita käytettävän uintipotkun ja oman vartalon asennon. Valittua potkua ja vartalon asentoa tuli käyttää molemmissa mittauksissa. Kun yhdessä yksittäisessä potkussa on tehoa, etenee pelastaja-uhri -ketju liu'un aikana suuremmin rasittumatta. Tyypillisimmin hengenpelastuskoulu tuksessa opetetut potkut ovat saksitai rintauinnin potkuja. PAULIINA JUNTUNEN ft, TtM, SUH:n kouluttaja sähköposti: paujuntu@hytti.uku.fi Suomessa uinninvalvojien ammattitaidon testaamisessa käytettävä hengenpelastustesti löytyy osoitteesta: http://www.kuluttajavirasto.fi/user/ loadFile.asp?id=3946 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 61. Kuitenkin on selvää, että pelastustilanteeseen tulisi aina mennä kelluttavan apuvälineen kanssa. Kuljetuksista tehtiin myös 2-dimensionaalinen videokuvaus veden alla, joka tullaan analysoimaan Motus Peak Performance -ohjelmalla. Kehojen välissä ei ole energiataloudellista kuljettaa suurta vesimassaa. Uima-altaassa tapahtuneissa pelastustilanteissa 26 prosentissa uhri oli yrittänyt käydä kiinni pelastajaan ja järvestä pelastettaessa luku oli 39 prosenttia. Toinen käsi oli vapaa molemmissa tekniikoissa tekemään uintiliikettä. Samalla mahdollistuu tarkka hengenpelastuksen kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen lajianalyysi hengenpelastajan ja uhrin etenemisestä. H engenpelastus on tässä kontekstissa vesipelastusta, jossa uimaopettajatai hengenpelastajakoulutuksen saanut henkilö kuljettaa ilman kelluttavaa apuvälinettä vedessä tajuttomaksi tekeytynyttä, oikeaa ihmistä. Miten teholtaan erilaiset uintipotkut riittäisivät kuljettamaan ruumiinrakenteeltaan erilaisia, erikokoisia ja eri painoisia uhreja. Riittävä vauhti takaa myös sen, että uhrin on mahdollista nousta lähemmäksi pintaa, jolloin pelastajan ei tarvitse häntä nostaa. seuraavaa. Koehenkilöiden aika, käytetyt vedot, sydämen sykintätaajuus, veren maitohappopitoisuus ja RPEtuntemukset mitattiin. Kuljetettaessa kylkiuinnilla pelastajan kehon on mahdollista auttaa nostamaan uhri lähemmäksi pintaa, joka tekee uinnista aina taloudellisemman. Lisäksi yksi tehokas potku pienentää kokonaispotkujen määrää, joka vaikuttaa suoraan energiankulutukseen. Pelastajan fyysisen kuormittumisen selville saamiseksi toteutettiin koe, jossa koehenkilöt käyttivät kahta erilaista uhrin kuljetustekniikkaa: kämmenote niskasta ja kallonpohjasta, jota käytetään mm. Alustava fysiologisten tulosten analyysi vaikuttaa siltä, että ylirinnan -kuljetusote on niska-kallonpohja -otetta kuormittavampi. Amerikkalaisessa tutkimuksessa analysoitiin 482 hengenpelastajan suorittamia pelastustapahtumia. Saksalaisia tutkimuksia on olemassa Klaus Danielin ja Jurgen Klauckin (Deutsche Sporthochschule, Köln) toimesta. uhrin vartalon upotessa vaaka-suoraan asentoon etenemissuuntaan nähden. Vedessä tapahtuva hengenpelastus saanut vähän huomioita tutkijoilta. Pelastajan ja uhrin kehot tulisivat olla mahdollisimman lähellä toisiaan. Tilastollisia testejä ei ole vielä tuloksista tehty: Käytetyn otteen lisäksi kuljetusuinnin merkittävin tekijä näyttäisi olevan käytetyn potkun teho. Verrattaessa kahta erilaista uhrista tarttumisja kuljetustekniikkaa toisiinsa havaittiin mm. Lähellä pintaa olevat virtaviivaiset kehot eivät muodosta etenemisvastusta samalla tavoin kuin esim. Kiinni käyvää uhria profiloitaessa havaittiin, että uhri oli saman tai suurempikokoinen kuin pelastaja, useimmiten mies, uimataidoltaan heikko ( < 25 m) ja tilanne tapahtui yli 3 (25 m) metriä kuivalta maalta. Koehenkilöt kuljettivat uhria 50 m. Ensimmäisissä pelastustilanteissaan 32 prosenttia (N=118) pelastajista oli käyttänyt jotain heitettävää tai ojennettavaa apuvälinettä ja 38 prosenttia (N= 14 2) oli pelastanut uhrin käyttämällä BCRs:a. Nämä kysymykset ovat todellisessa esim. Koska uhrin kannalta on myös tavoiteltavaa nopea pääsy kuivalle maalle saamaan mahdollista ensiapua, tulee kuljetustekniikan samanaikaisesti olla siis nopea ja tehokas. avovedessä tapahtuvassa vesipelastustilanteessa merkityksellisiä molempien selviämisen kannalta. Tulevaisuuden tutkimushaasteita Kuljetustekniikkaa analysoivan tutkimussarjan jälkeen jää kuitenkin epäselväksi, millä tavoin oikeasti tajuton ihmisuhri kelluisi, millä tavoin tajuttoman ja mahdollisesti hengittämättömän ihmisen vartalo, jonka keuhkoissa ei myöskään olisi ilmaa, uppoaisi vedenpinnan alle ja näin ollen aiheuttaisi lisävastusta pelastajan etenemiseen ja millaista kuljetusotetta tulisi todellisuudessa käyttää, jotta uhrin kasvot jäisivät pinnalle. Koska pelastaja ja uhri muodostavat ikään kuin paketin, tulisi tämä "paketti" saada mahdollisimman lähelle pintaa. sellainen, joka kuormittaa kuljettajaa fyysisesti vähiten. Suoritukseen käytetty aika ja lähes kaikki fysiologiset muuttujat tukevat tätä tulosta. australialaiset suosivat tajuttoman uhrin kuljetuksessa. Hengenpelastuksessa käytettävien otteiden vertailua Hyvä kuljetustekniikka on mm. Toinen merkittävä tekijä on pelastajan ja uhrin vartaloiden yhteisasento vedessä. hengenpelastuskilpailuissa muovisen torsonuken kuljetuksessa sekä ylirinnan-ote, jota mm. Hyvä pelastusote on sellainen, jossa ensisijaisesti uhrin kasvot pysyvät pinnalla ja näin uhrin hapensaanti mahdollistuu, ja joka ei kuitenkaan aiheuta pelastajalle lisäkuormitusta. Englanninkielinen termi on body contact swimming rescue (BCRs)
Lääkärin tietokantoihin kuuluu myös muita tietokantoja kuten sairaanhoitopiirien alueellisia hoito-ohjelmia. terveysportti.fi). Käypä hoito -suosituksen aiheen valinnan perustana ovat mm. Paljonko Suomen terveydenhuollossa sitten kaikkiaan tarvitaan hoitosuosituksia määräksi on veikkailtu n. Käypä hoito toimii Suomalainen lääkäriseura Duodecimin suojissa, ja muina rahoittajina ovat Sosiaalija terveysministeriö, sairaanhoitopiirit ja Raha-automaattiyhdistys. elintapahoitoihin, joita tarvitaan monen sairauden ehkäisyssä ja hoidossa. Näyttöön perustuvissa hoitosuosituksissa tehdään ensin kattava kirjallisuuuden haku, arvioidaan kriittisesti löytynyt tutkimustieto ja määritellään keskeiset kliiniset päätöksentekokohdat, jotka sairauden hoidossa tulevat esille. Sähköisessä muodossa ns. Lääkärin käsikirja -hanke aloitti toimintansa n. K äypä hoito -hanke viettää tänä syksynä 10-vuotisjuhlaansa. englanninkielinen versio tulee ensi vuoden alussa. Näihin kohtiin laaditaan kirjallisuuden perusteella taustakatsaukset, joissa esitellään tutkimustulokset ja yhteenvetona näytön aste. Käypä hoito -suositukset julkaistaan sekä sähköisesti Internetissä (www.kaypahoito.fi) että paperimuodossa Duodecim-lehdessä. Eniten liikuntaa käsitellään Kohonneen verenpaineen (ilmestynyt vuonna 2002), Aikuisten lihavuuden (2002; suositus koskee vain hoitoa) ja Dyslipidemioiden (2004) Käypä hoito -suosituksissa. Lääkärin. Sähköinen muoto on laajempi ja sisältää myös taustakatsaukset tutkimusnäytön vahvuudesta. 200-300 suositusta, jotka siis käsittelisivät useimmin esiintyvien sairauksien hoitoa. Käypä hoito -järjestelmässä näytön aste on neliluokkainen (A-D), jossa A tarkoittaa vahvaa, B kohtalaista ja C niukkaa tutkimusnäyttöä. Koska on kyse jonkun sairauden hoitosuosituksesta, on selvää, että liikunnasta tai fyysisestä aktiivisuudesta on Käypä hoito -suosituksissa melko harvoja mainintoja. Hoitosuositukset on tarkoitettu hoitopäätöksen tueksi sekä terveydenhuoltohenkilöstölle että potilaalle. Lisäksi liikuntamainintoja löytyy tukija liikuntaelinsekä hengitystiesairauksien suosituksista (Nivelreuma, Alaselän sairaudet, Osteoporoosi, Astma, Keuhkoahtaumatauti). Käyvän hoidon tarkoituksena on tehdä tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuvia (eli siis evidence-based, EBM) kansallisia hoitosuosituksia (clinical guidelines) (Kaila ja Nuutinen 2003). Eri sairauksien hoitosuosituksissa liikunta esiintyy mm. Hoitosuositusten perusteella voidaan tehdä edelleen alueellisia hoitoohjelmia ja luoda palveluketjuja. D-luokan näyttö tarkoittaa tilannetta, jossa pätevää tutkimustietoa ei ole, vaan on vain asiantuntijoiden paras arvio. Käypä hoito -hoitosuositus voi käsitellä myös diagnostiikkaa, ehkäisyä ja kuntoutusta varsinaisen hoidon lisäksi. seuraavat seikat • onko kyse keskeisestä kansanterveysongelmasta, • käytetäänkö sairaudessa kalliita tai uudehkoja hoitotai tutkimusmenetelmiä, joista on niukasti tietoa, tai • onko hoitokäytännöissä alueellista vaihtelua. Tällä hetkellä on valmiina reilut 50 Käypä hoito -suositusta, tekeillä on kolmisenkymmentä ja päivitettävänä on ·parikymmentä aihetta. kohonneen verenpaineen, aikuisten lihavuuden ja astman Käypä hoito -suosituksissa. Näyttöön perustuvien hoitosuosituksien yksi tärkeä periaate on myös se, että suosituksia päivitetään säännöllisesti. Nykyisellään suosituksia on runsaasta 1200 eri aiheesta (katso www. Lääkärin käsikirjassa on tavoitteena koota sähköiseen muotoon taustakatsauksineen sekä kirjaksi lyhyesti hoitosuosituksia avohoidossa toimivalle yleislääkärille. Teksti: KATRIINA KUKKONEN-HARJULA Käypään hoitoon kuuluu myös liikuntaa Kuva: Antero Aaltonen 62 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 Liikunta kuuluu ravitsemuksen ohella ns. puoli vuosikymmentä ennen Käypä hoito -hanketta. Kirjaa on käännetty myös muille kielille, mm. Miten Käypä hoito -suosituksissa käsitellään liikuntaa
Mistä muualta löytyy kriittisesti arvioitua 1 ii ku ntatutki m ustietoa. fi/suomi/eho/j ulkaisut/ehosisa llys31. Raportin valmisteluun ja näytön arviointiin on osallistunut myös suomalaisia asiantuntijoita (ks. Raportti löytyy kokonaisuudessaan Internetissä (www.dh.gov.uk/PublicationsandStatistics/Publications) Kaila M, Nuutinen L. Duodecim 2003;1 19: 867-71 KesäniemiA. Vaikka tietomme annosvaikutuksesta ovat edelleen vajavaisia, on kokouksesta syntynyt julkaisu varsin hyödyllinen, koska siinä on mm. www.terveysportti.fi > lääkärin tietokannat. ACSM on 2000-luvun alussa kerännyt näytön liikunnan ja terveyden välisistä annos-vaste-suhteista (ks. (Viimeinen päivitys 29.6.2003) Oja P. Tieteellisessä kirjallisuudessa löytyy nykyään jo kohtuullisen runsaasti näyttöä fyysisen aktiivisuuden suojaavasta vaikutuksesta monessa verenkiertoelimistön, aineenvaihdunnan ja liikuntaelimistön sairaudessa. Tietokannassa: Lääkärin käsikirja. yksityiskohtaisesti dokumentoitu, mistäaiheista tarvitaan lisätutkimuksia. Tunnetuimpia ovat yhdysvaltalaisen American College of Sports Medicine (ACSM) järjestön suositukset. Ison-Britannian terveysministeriössä on hiljattain valmistunut tieteellisen näyttöön perustuva selvitys liikunnan terveysvaikutuksista, jonka perusteella on tehty liikuntasuositukset mm. KATRIINA KUKKONEN-HARJULA liikuntalääketieteen dosentti ja erikoislääkäri, vanhempi tutkija UKK-instituutti sähköposti: katriina.kukkonen-harjula@uta.fi KIRJALLISUUTTA Department of Health. Mitä kuuluu, Käypä hoito. Millainen liikunta edistää terveyttä. Kustannus Oy Duodecim. Koko väestöä koskevat terveysliikunnan edistämiseen tähtäävät suositukset ovat tulleet myöhemmin, samoin kuin erilaiset 'liikuntahoitosuositukset', joissa fyysistä aktiivisuutta käytetään osana sairauksien hoitoa tai ehkäisyä. Terveydenhuollon ja liikunnan alan ammattilaisia tarvitaan suunnittelemaan hoitosuositusten perusteella yksilöllinen liikkumisohje, jonka tavoitteet (mihin sairauksien vaaratekijään tai sairauteen ja mihin terveyskunnon osa-alueeseen keskitytään) ja toteutustapa muotoillaan yhdessä asiakkaan kanssa. Esim. http://pre20031103. Cochrane-tietokannasta (www.cochrane.org) löytyy hakusanoilla 'physical activity' tai 'physical exercise' 24 systemaattista kirjallisuuskatsausta. Katsausten aihepiirit ovat seuraavanlaisia sepelvaltimotaudin kuntoutus katkokävely sydämen vajaatoiminnan kuntoutus aivohalvaus astma; bronkiektasiat (keuhkoputkien laajentumatauti); kystinen fibroosi raskaus unihäiriöt yli 60-vuotiailla HIV/ AIDS tupakoinnin lopettaminen itsetunnon parantaminen lapsilla ja nuorilla nivelreuma alaselän kipu osteoporoosin eli luukadon esto ja hoito vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla lonkan tai polven nivelrikko liikunnan kuormittavuus nivelrikon hoidossa fibromyalgiaoireyhtymä krooninen rasitusoireyhtymä (fatigue syndrome) alaraajojen rasitusmurtumien esto ja hoito nuorilla nilkan nivelsidevammojen ehkäisy juoksijoiden pehmytkudosvammojen ehkäisy akuutin ja kroonisen Akilles-jännetulehduksen hoito ikääntyvien lihasvoimaharjoittelu toimintakyvyn parantamiseksi Monessa katsauksessa keskeisenä yhteisenä piirteenä liikunnan terveysvaikutuksien ilmenemiselle on fyysisen aktiivisuuden säännöllisyys (päivittäin tai lähes päivittäin) ja kohtuullinen kuormittavuus. terveelle väestölle, ja ne koskivat eri kuntoalueiden parantamista. stm . Koska hoitosuositukset kirjaavat tutkimusnäytön erilaisista hoidoista, on ymmärrettävää, että minkään hoidon osalta ei löydy yksityiskohtaisia suoritusohjeita. Oja 2004) . Kesäniemi 2003). Väestön liikunnan edistämisen kannalta ns. htm Sosiaalija terveysministeriö. Liikunta on elintapahoitoa Liikunta kuuluu ravitsemuksen ohella ns. Duodecim 2003;119:1819-22 Kukkonen-Harjula K, Vuori 1, Liikunta sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. elintapahoitoihin, joita tarvitaan monen sairauden ehkäisyssä ja hoidossa. Ammattilaisia tarvitaan myös seuraamaan ohjelman toteuttamista. Terveysliikunnan paikalliset suositukset. Miten liikuntasuositukset eroavat sairauksien hoitosuosituksista. Vähäinenkin fyysinen aktiivisuus on terveyden kannalta parempi kuin ei ollenkaan. Oma kansallinen terveysliikuntasuosituksemme (Sosiaalija terveysministeriö 2001) perustuu pitkälti USA:n korkeimman lääkintäviranomaisen suositukseen vuodelta 1996, mutta suosituksen soveltamiseksi on laadittu paikalliset ohjeet (Sosiaalija terveysministeriö 2000). "Ainakin viisi kertaa viikossa·: Liikunta ja Tiede 2004; 41(3): 14-5 Sosiaalija terveysministeriö, Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö 2001. STM:n julkaisuja 2000:1 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 63. Lontoo 2004. Suosituksia on enenevästi tehty näyttöön perustuen, jolloin siis ensin tehdään haun perusteella löytyneestä kirjallisuudesta systemoitu katsaus. Kukkonen-Harjula ja Vuori 2003). Eri puolilla maailmaa on laadittu useamman vuosikymmenen ajan liikuntasuosituksia (exercise recommendations) , jotka oli alun perin suunnattu ns. At least live a week. terveysliikuntasuositus (niin aikuisille kuin lapsillekin vähintään puoli tuntia mieluiten päivittäin) on kattava ja käypä ohje. eri ikäryhmille. käsikirjasta löytyy 'liikunta' -sanan haulla 7 aihetta (mm
Tärkein mieshormoni on testosteroni, jota miehillä valmistuu pääasiassa kiveksissä. Tämä puolestaan johtaa alentuneeseen follikkelia stimuiloivan hormonin (FSH) ja lutenoisoivan hormonin (LH) eritykseen aivolisäkkeestä ja edelleen alentuneeseen veren estrogeeni ja progesteroni pitoisuuteen. Kuukautishäiriöt juontavat juurensa hypotalamisesta amenorrheasta, jossa sukupuolihormoneja vapauttavan hormonin (GnRH) tuotanto hypotalamuksesta on estynyt. Lisäksi herkästi erehdytään arvelemaan lihaksikkaiden naisurheilijoiden kuukautishäiriöiden syyksi vilppikeinoja. Tähän asti intensiivisen harjoittelun, vähäisen energian saannin ja kovan harjoittelun aiheuttavan stressin on uskottu vaikuttavan voimakkaasti hypotalamisen amenorrhean kehittymiseen. munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS, polycystic ovary syndrome). Tauti kalvaa tehden tuhojaan urheilijan sitä huomaamatta , kunnes ... luu murtuu. Lopputuloksena ovulaatio estyy (anovulaatio) ja kuukautiset jäävät pois (amenorrhea). Normaalisti munasarjoissa kehittyy loppuun asti ja puhkeaa yksi munarakkula kuukausittain. Hypoandrogenismista näyttäisi olevan hyötyä suorituskyvylle. Androgeenit ovat mieshormoneja, joita valmistuu lisämunuaisen kuorikerroksessa, miehillä kiveksissä ja naisilla jonkin verran myös munasarjoissa. Molemmilla ilmenee enemmän tai vähemmän kuukautishäiriöitä,joista amenorrheassa kuukautiset ovat jääneet kokonaan pois ja oligoamennorrheassa kuukautiset ilmoittavat silloin tällöin olemassaolostaan. Lopulta estrogeenihormonin vähyys elimistössä heikentää luuston kuntoa ja altistaa murtumille. Amenorrhea urheilijoiden 24-tunnin hormoniprofiilissa kortisolija kasvuhormonipitoisuudet olivat koholla sekä LHja prolaktiinipitoisuus alentunut. Oireyhtymän riskitekijöitä katsotaan olevan intensiivinen harjoittelu, vähäinen energiansaanti, alhainen kehon paino ja/tai rasvaprosentti, psyykkinen stressi sekä urheilijan nuori ikä (kasvuikäinen / nuori aikuinen) ja esiintymistai kestävyyslaji. "The female athlete triad" Naisurheilijan oireyhtymä "The female athlete triad" on leviävä kulkutauti naisurheilijoiden parissa. Hyperandrogenismi voi olla peräisin joko munasarjoista tai lisämunuaisista, tai molemmista. Syynä voi olla myös mieshormonien liikatuotanto, hypoandrogenismin. Rickenlundin ja Hirschbergin tutkijaryhmä seurasi amenorrhea, oligoamennorrhea ja normaalit kuukautiset omaavien kestävyysurheilijoiden urheilijoiden sekä normaalit kuukautiset omaavien kontrolleiden vuorokautista hormonieritystä. Hirschbergin viittasi Laughlinin & Yenin tutkimukseen, jossa urheilijoilla, joilla kuukautiset olivat jääneet pois ei havaittu energiansaannissa eroja kuukautiset omaaviin urheilijoihin ja kontrolliryhmään. Sen sijaa näillä urheilijoilla rasvojen saanti oli 50 prosenttia vähäisempää kuin kuukautiset omaavilla urheilijoilla ja toisaalta merkitsevästi suurempi hiilihydraattien ja kuitujen saanti. Hypoandrogenismi on näiden androgeenien liikatuotantoa naisilla. Lisämunuaisen kuorikerros tuottaa vain niukasti testosteronia, mutta sitäkin runsaammin heikommin vaikuttavia androgeeneja. Kun eroja amenorrhea urheilijoiden ja kuukautiset omaavien urheilijoiden välillä ei välttämättä ole aina kokonaisenergiansaannissa, niin voisiko taustalla olla muita syitä. 64 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 Aihetta käsitteli tutkija Angelica Linden Hirschbergin kongressissa "?th Scandinavian Congress of Sport Medicine and Science in Sports", Tukholmassa maalikuussa 2004. Munasarjaperäistä liikatuotantoa aiheuttaa mm. Teksti: MINNA TANSKANEN Mieshormonit syynä naisurheilijoiden kuukautishäiriöihin. Merkittävin löydös oli, että epäsäännöllisesti kuukautisvuotoja saavilla (oligoamennorrhea) urheilijoilla vuorokautinen testosteronin eritys oli huomattavasti korkeampi verrattuna kokonaan ilman kuukautisia. Myöskin naisten verenkierrossa on huomattavia määriä androgeeneja. Naisurheilijoiden kuukautishäiriöt on aiemmin selitetty pääasiassa niukasta ravinnosta ja kovasta harjoittelusta johtuvaksi. Tähän kolmiodraamaan kuuluvat syömishäiriöt, kuukautishäiriöt ja osteoporoosi. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymässä munasarjoissa kehittyy useita munarakkuloita, jotka eivät kuitenkaan puhkea. Lihaksikas ja laiha kuukautishäiriöinen Lihaksikkaitten naisurheilijoiden maskuliinisia piirteitä on hämmästelty, kuten myös langanlaihoja urheilijanaisia
Sen sijaan oligoamennorrhea urheilijoilla lisääntynyt testosteronin tuotanto viittaisi toisenlaiseen mekanismiin, esim. Rickenlund, A,, Carlstrom, K., Ekblom, B., Brismar, T.B., von Schoultz, B,, Hirschberg, A.L.. Lisäksi hypoandrogenismista näyttäisi olevan hyötyä fyysiselle suorituskyvylle. hypoandrogeenisen ryhmän. Liikunta näyttää jossain määrin vahvistaneen asemaansa maailmalla viime vuosina. Naisurheilijoiden kuukautishäiriöt on aikaisemmin selitetty pääasiassa energiavajeesta johtuvasta hypotalamisesta estosta. hypoandrogenismiin eli mieshormonien liikatuotantoon. Joten tästä hypoandrogeenisesta tilasta näyttäisi olevan hyötyä suorituskykyyn. Se peittää kattavasti liikuntatieteen useimmat alat ja myös maantieteellinen kattavuus on parantunut uusien aasialaisten ja afrikkalaisten jäsenyhdistysten myötä. suuremmat androgeenipitoisuudet kuin säännölliset kuukautiset omaavilla, kontrolleilla sekä muilla kuukautishäiriöisillä urheilijoilla. Hirschberg, A., L.. Teollisuusmaissa, etenkin USA:ssa, on liikalihavuus siihen liittyvine sairauksineen noussut suuren luokan terveyskysymykseksi. Vuosi 2005 on YK:n julistama erityisvuosi lnternationalYear of Sport and Physical Education. Nutritional and endocrinemetabolic aberrations in amenorrheic athletes The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism 81 (12):4301-9. Hypoandrogenism an alternative mechanism behind menstrual disturbances in female atheletes. Tämä hypoandrogeeninen ryhmä omasi myös merkitsevästi suuremman luun tiheyden ja paremman maksimaalisen hapenoton kuin muut kuukautishäiriöiset urheilijat, joiden androgeenitasot olivat normaalit. Lisäksi hypoandrogeenisen ryhmän rasvaton kehopainon oli muita suurempi. yleiskokouksensa Thessalonikissa Kreikassa 6.8.2004 juuri ennen Ateenan olympiakisoja. Fertil Steril. 2003. Teksti: LAURI TARASTI ICSSPE toimii liikuntatieteen edusmiehenä ICSSPE on vahvistanut asemaansa liikuntatieteen merkittävänä kansainvälisenä toimijana. ICSSPEssä on nyt 250 jäsentä, missä on lisäystä kahdelta viime vuodelta 20. Suhteet Kansainväliseen olympiakomiteaan, UNESCOon ja Maailman terveysjärjestöön WHO:hon ovat hyvät. ICSSPE järjestää tuolloin liikuntakasvatuksen toisen maailmankonferenssin (World Summit on Physical Education). ICSSPE on säilyttänyt ja jopa vahvistanut asemaansa liikuntatieteen merkittävimpänä kansainvälisenä järjestönä. 1996. Yhdistettäessä kuukautishäiriöiset kestävyysurheilijanaiset 8:lla 25:stä oli mm. ICSSPE osallistuu helmikuussa 2005 Bad Bollissa Saksassa pidettävään kansainväliseen forumiin Sports and Development, jossa pääpuhujana on mainittu YK:n erityisneuvonantaja Adolf Ogi. Aasiassa kiinnostusta on lisännyt Pekingin olympiakisat. Ja hypoandrogenismin tiedetään osittain johtuvan munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä (PCOS). Sen hoitamisessa liikunnalla on oleellinen merkitys. LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 65. 2004. Vuosi 2005 on YK:n julistama erityisvuosi International Year of Sport and Physical Education. 7th Scandinavian Congress of Sport Medicine and Science in Sports, Tukholma, 25.-27.3.2004. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism 89(2):702-707. YK:ssa on herännyt kiinnostusta liikuntaan ja urheiluun, etenkin kehitysyhteistyössä ja rauhan turvaamisessa. Liikunta terveyden edistämisen kärjessä Maailman terveysjärjestössä WHO:ssa liikunta on päässyt merkittävään asemaan viime keväänä hyväksytyssä strategiassa Global Strategy on Diet, Physical Activity and Health. jaane1s11n, kestävyysurheilijoihin ja kontrolleihin. Rickenlund, A,, Thoren, M., Cartström, K., von Schoultz, B., Hirschberg, A.L.. Hyperandrogenicity is an alternative mechanism underlying oligomenorrhea or amenorrhea in female athletes and may improve physical performance. Fyysisen kunnon merkittävästä laskusta on Suomessa hyvänä tai oikeammin huonona varottavana esimerkkinä varusmiesten kunnon romahtaminen. ICCSPE eli International Council of Sport Science and Physical Educationpiti 21. Neljäs UNESCO:njärjestämä urheiluministereiden kokous MINEPS IV pidetään joulukuussa 2004 Ateenassa. ICSSPE järjestää tuolloin toisen maailmankonferenssin liikunnanopetuksesta (World Summit on Physical Education) ilmeisesti Kiinassa. Diurnal Profiles of Testosterone and Pituitary Hormones Suggest Different Mechanisms for Menstrual Disturbances in Endurance Athletes. Samainen tutkijaryhmä havaitsi myös ns. MINNA TANSKANEN, LitM Opettaja Jyväskylän yliopisto sähköposti: minna.tanskanen@sport.jyu.fi LÄHTEET: Laughlin, G.A., Yen, S.S.. Pääsihteeri on nimennyt erityisneuvonantajakseen liikuntakysymyksissä sveitsiläisen Adolf Ogin. Tutkimustuloksiinsa viitaten Linden Hirschberg antaa vaihtoehtoiseksi syyksi hypoandrogenismin, joka voi olla munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä (PCOS) johtuvaa. UNESCO:ssa on vireillä kansainvälisen antidopingsopimuksen laadinta (International Convention Against Doping in Sport), josta luonnoksia on jo ollut liikuntajärjestöissä ja jäsenmaissa lausunnolla. Joten amenorrhea urheilijoilla kuukautishäiriöt voisivat enemmän liittyä energiavajauksesta johtuvaan hypotalamiseen estoon. Ja kuitenkin LH:n, prolaktiinin, kasvuhormonin ja kortisolin eritys oli näillä oligoamennorrhea urheilijoilla verrattavissa kestävyysurheilijoihin ja kontrolleihin. Sopimus, joka täydentää WADA:n hyväksymää Maailman antidopingkoodia on tarkoitus saada hyväksytyksi UNESCO:ssa lokakuussa 2005. 79(4):947-55
Kirjoja on tehty ainakin uinnin opettamisesta, vauvauinnista, kilpauinnista, avantouinnista, luontouinnista ja erityisryhmien uinnista. Edita, 2004, ISBN 951-37-4120-6 PAULA RIT U E#NARHI SUUY I PH LI NEN Uintipiirejä on viimeisen kymmenen vuoden aikana hemmoteltu lukuisilla suomalaisilla kirjoilla. Sitä juhlitaan tuolloin Pekingissä järjestettävässä PreOlympic Congressissa. Tästä englantilaiset ovat kuitenkin toista mieltä, sillä Thevontin kirjaa pidetään noin sata vuotta aiemmin (1587) ilmestyneen Everard Digbyn kirjan De arte natandi kopiona. Kansainvälinen puheenjohtajuus Antti Uutelalle Liikuntatieteellisen Seuran varapuheenjohtaja, KTL:n Terveyden edistämisen tutkimusyksikön päällikkö.dosentti Antti Uutela, on valittu International Society of Behavioural Medicine -järjestön puheenjohtajaksi. ICSSPE:n puheenjohtajana toimii siihen saakka professori Gudrun Doll-Tepper Berliinistä, jolloin hänen menestyksekäs 11-vuotinen kautensa sääntöjen mukaan päättyy. kongressin jälkeen. Osa näistä kirjoista on suunnattu opettajille ja osa itse harrastajille. Kirja alkaa mukavalla koosteella uinnin historiasta, jossa osoitetaan, että uimataitoa on arvostettu kautta aikojen. Historiaosaan on myös lisätty liitteeksi taulukko uintiennätyksistä kautta aikojen. huipputaitajaan, mestariin tai maisteriin. Siinä on tehtävää ICSSPE:lle sen täyttäessä 50 vuotta vuonna 2008. Hän aloitti toimikautensa Mainzissa 26.-28.8.2004 pidetyn järjestön 8. Koulutukseltaan Kaivosoja on varatuomari. Uinnin puolestapuhujiksi nostetaan esimerkiksi Rousseau ja Pestalozzi. Erityisen kansainvälisen Move for Health-päivän viettäminen vuodesta 2002 alkaen kuuluu tähän WHO:n uuteen stratregiaan. Tähän muutokseen ICSSPE:n tulee osallistumaan aktiivisesti liikunnan edusmiehenä. Uinnissa termi viittaa yli 25-vuotiaisiin kilpauimareihin, joskin termin määritelmää pyritään hivuttamaan hieman amerikkalaiseen suuntaan, jossa masters-uinti tarkoittaa kaikkea aikuisten kuntouintia. Taulukko kertoo havainnollisesti uintiaikojen pa. 66 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 Teksti: ILKKA KESKINEN UI KUNNOLLA KUNTOUIMARISTA MASTERSUIMARIKSI Paula Ritanen-Närhi, Sulevi Pellinen Ui kunnolla. Liikunnan kannalta edellä kuvaamani kehitys on positiivista. Suomessa Liikuntatieteellisen seuran aloitteesta Liiku terveemmäksi -päivän viettämiseen Maailman terveyspäivän yhteydessä ryhdytään ponnekkaasti vuonna 2005. Liikunnan ymmärtäminen korkealla poliittisella tasolla olennaiseksi osaksi kansanterveyttä, erääksi keinoksi kehitysyhteistyössä ja myötävaikuttavaksi tekijäksi rauhan turvaamisessa tulee aikaa myöten vaikuttamaan liikunnan asemaan. Meidänkin on mahdollista tutkia Digbyn kirjaa ja sen hienoa puupiirroskuvastoa näköispainoksena Nicolas Ormen kirjassa Early Brittish swimming 55 BC-1719 AD (1983, University of Exeter). Sana masters urheilussa viittaa esim. Kari Puronaho EASM:n pääsihteeriksi Tutkija Kari Puronaho Jyväskylän yliopistosta on valittu EASM:n (European Association for Sport Management) järjestön pääsihteeriksi seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi vuoden 2005 alusta lähtien. Riitta Kaivosoja (s. LAURI TARASTI Hallintoneuvos Korkein hallinto-oikeus sähköposti: lauri.tarasti@om.fi Kirjoittaja on ICCSPEn hallituksen jäsen NIMITYKSIÄ Riitta Kaivosojasta ylijohtaja opetusministeriöön Opetusministeriön kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osaston päällikkönä toimivan ylijohtajan virkaan on nimitetty varatuomari, hallitusneuvos Riitta Kaivosojan 1.12.2004 lukien. Kaivosoja on toiminut vuodesta 1997 lähtien osaston kehittämisja palveluyksikön päällikkönä sekä useiden toimialan kehittämiseen liittyvien työryhmien jäsenenä ja puheenjohtajana. 1957) on työskennellyt opetusministeriössä vuodesta 1990 lukien, aluksi suunnittelijana ja ylitarkastajana kouluosastolla sekä vuodesta 1996 lukien hallitusneuvoksena kulttuuriosastolla, sittemmin kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osastolla. Kirjan "Ui kunnolla" käyttäjäksi toivotaan kuntouimareita ja masters-uimareita, mutta kirjan toivotaan kastuvan myös uintia opettavien käsissä. Ensimmäiseksi uintioppaaksi mainitaan, 1696 julkaistu, ranskalaisen Thevontin kirja
Krooliuinnin kuvissa olisi pitänyt tarkemmin miettiä miesuimarin pään asentoa: nyt pää on liikaa pystyssä ja kasvot suoraan eteenpäin. Kuvattaessa startteja esitellään kaksi yleisintä kilpauintistarttia, mutta hyvin yleinen startti mastersuimareilla on myös ns. Nämä auttavat varmasti lukijaa paremmin hahmottamaan oikean tekniikan sekä myös korjaamaan syntyneitä virheitä. Kirjassa annetaan silti perusteita uinnin kestävyys ja nopeusharjoitteluun, vesivoimisteluun sekä myös hieman venyttelyyn ja kuivalla tehtäviin harjoituksiin. Tuollainen asento vääntää vartaloa pystyyn ja aiheuttaa jännitystä niskan lihaksissa. Kellumisen selittämisessä on pientä haparointia. Urheilu vammoista puhuttaessa nostetaan esille lähinnä kilpauimaria koskevat vaivat, kuten uimarin olkapää ja rintauimarin polvet. Lisäkuvia olisi toivonut vielä scullaustekniikoista ja uhrin hinauksessa käytettävästä saksipotkusta. Termit vatsakrooli ja käsivetolauta aiheuttavat myös pientä hämmennystä. käsienheilautuslähtö. Nimenomaan tässä kirjassa tuo määrittely on hieman erikoista, sillä silloinhan koko kirja käsittelee erityisryhmien uintia. Uimari tarvitsee lasit Uimarin varusteet on lyhyt, mutta tärkeä kappale ja siinä on nostettu esiin tärkeä viesti. Tärkein väline ovat uimalasit. Tyypillisin virhe on nilkkojen liian aikainen ojentaminen heti potkun alkuvaiheessa. Kun kirjassa puhuttiin uinnissa tarvittavista välttämättömistä apuvälineistä, niin tätä kirjaa voidaan hyvin suositella tuohon välttämättömien uinnin apuvälineiden joukkoon. Suomalaisessa uintikuntoilussa on aina ollut kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan uinnissa ei tarvita mitään välineitä. Maksimivoimaharjoitteluahan ei tarvitse tehdä maksimipainoilla, joten tuollainen pelko on turhaa. Parhaimmillaan iloinen kilpailu tuo lisäpotkua harjoitteluun ja luo uusia ystävyyssuhteita saman harrastuksen parissa toimivien harrastajien kesken. Uintitekniikkojen yhteydessä on myös kuvattu tyypillisimmät virheet ja niiden korjaaminen. Tekniikkaa ei voi siis korvata voimalla tai kestävyydellä. Tällaiset vaivat on helppo ehkäistä muuttamalla uintitekniikkaa, lisäämällä verryttelyä tai vaikkapa vaihtamalla rintauinti vesijuoksuksi. Lisäksi olisi ollut hyvä käsitellä kuntouimarin niska ja selkävaivat, jotka aiheutuvat pään ylhäällä pitämisestä rintauinnissa. Maksimivoimaharjoittelua pelätään suotta ajatellen, että se ehkä aiheuttaa vammoja. Käsitys on kuitenkin väärä. Jotta uinti olisi miellyttävää, monipuolista ja tehokasta, välineet ovat tarpeellisia ja jopa välttämättömiä. Ui kunnolla kirja on mainio lisä suomalaiseen uintikirjastoon. Lisäksi kuvituksina on käytetty piirroskuvia. Liitteenä olevien tilastojen valossa voisi pikemminkin sanoa, että huippukunnossa oleva seitsemänkymppinen uimari ui kovempaa kuin hyväkuntoinen kaksikymppinen ei uimari. Pitäisivätköhän ne sittenkään paikkaansa. Harjoitteluosuus olisi silti voinut olla laajempi. Vaikka uintitekniikat on kuvattu asiantuntevasti, niin kannattaisi vielä miettiä terminologiaa eli puhutaanko kädestä, kämmenestä vai sormista, päästä vai kasvoista, koirasta vai myyrästä, kylkikäännöksestä vai kahden käden käännöksestä. Uintikuntoilijan terveydestä ja terveyden vaalimisesta puhutaan kirjassa paljon. Se tarjoaa kuntoilijalle hyvän peruspaketin uintiharjoitteluun houkutellen samalla monipuolistamaan uintiharjoittelua ja jopa osallistumaan ikäistensä seurassa kilpauintitapahtumiin. Mukana olisi, venyttelyjen lisäksi, voinut olla kuntosalilla uinnin kannalta keskeiset perusliikkeet eri päälihasryhmille. Tekniikat on kuvitettu erinomaisilla vedenalaisten ja vedenpäällisten valokuvien kuvasarjoilla. Rintauinnin potkutekniikassa olisi ollut hyvä kertoa paremmin nilkkojen asennoista potkun eri vaiheissa. Hyvää tekniikkaa ei kestävyys korvaa Erityisryhmien uinti kappaleessa on erikoista huomata, että tässä yhteydessä myös ikääntyneet uimarit eli masters-uimarit ovat erityisryhmiä. ILKKA KESKINEN Masters-uimari Lehtori, liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto sähköposti: ilkka.keskinen@sport.jyu.fi LIIKUNTA& TIEDES/2004 67. Kaikki eivät pysty kellumaan vaaka-asennossa vaikka tekisivät mitä. otelähtö. Tämä on monesti uimarille paljon helpompi kuin esim. Toisaalta puhutaan ansiokkaasti uinnin riskeinä olevista erilaisista pitkäaikaissairauksista kuten astma, diabetes, epilepsia ja sydänsairaudet ja toisaalta uinnin aiheuttamista pikkuvaivoista ja urheiluvammoista. Hassua tässä yhteydessä on myös mainita, että hyväkuntoinen nelikymppinen on paremmassa kunnossa kuin huonokuntoinen kaksikymppinen. Käännöksiä kuvattaessa olisi hyvin voinut mainita myös kylkikäännöksen selkäuinnin käännöksenä, koska se on monelle paljon helpompi kuin volttikäännös. Kuntosaliharjoittelussa voisi lisäksi korostaa kestävyysharjoittelun ohella myös nopeusja maksimivoiman kehittämistä. On jopa muutamia, jotka eivät kellu lainkaan. Uinti-, starttija käännöstekniikkojen kuvailu käsittää kirjan sisällöstä lähes kolmanneksen. Samassa kappaleessa on erikoisesti esitetty uinnin erilaiset vaikutukset miehiin ja naisiin. Kellunta-asento riippuu ruumiinrakenteesta eli lihas-, rasvaja luukudosten suhteellisesta osuudesta kehossa ja luonnollisesti keuhkojen ilmamäärästä. Jos nilkan asennot ovat väärät, ei potku vie mihinkään. Lisäksi uimalasien käyttö lasten uimaan oppimisessa helpottaa huomattavasti veteen tutustumista. rantumisesta niin Suomessa kuin maailmallakin. Parhaiten luonnollisesti kelluvat pulskat ja huonoimmin laihat ja lihaksikkaat. Ne mahdollistavat miellyttävän kasvojen kastelun, oikean hengitystekniikan, vedenalaisten uintiliikkeiden arvioinnin ja virtaviivaisen asennon. Käsienheilautuslähtöä käytetään yleisesti myös viesteissä. Kirjassa painotetaan aivan oikein hyvän tekniikan merkitystä uintisuorituksessa
Kaiken kaikkiaan Taitavaksi vedessä -kirja on asiantuntemuksella kirjoitettu ja kuvitettu. Ehkä valintaan on vaikuttanut allas, jossa työskennellään: kuvissa veden pinta ulottuu avustajan kainaloihin hänen seistessään pohjassa. Kirja edistää uinnin alkeiden tavoitteellista ja teknistä opettamista eritystukea tarvitseville lapsille. Vaikka välineet eivät olekaan itsetarkoitus, niillä on lasten uinnin opetuksessa paitsi uimaria tukeva, myös motivoiva merkitys. Valinta on hyvin linjassa kirjan suorituskorosteiselle tyylille. Välineet mahdollistavat usein erityistukea tarvitsevalle lapselle itsenäisen liikkumisen vedessä ja houkuttavat leikin voimalla huomaamattomasti harjoittelemaan vaativiakin taitoja. Uintivälineillä itsenäiseen liikkumiseen Kirjoittajat suhtautuvat ennakkoluulottomasti erilaisten uintivälineiden käyttämiseen opetuksessa. Tehtävät on selitetty ja kuvattu selkeästi ja soveltamiseen annetaan vinkkejä. Kuitenkin jäin kaipaamaan lyhyttä esittelyä tai edes värikästä kuvaa erilaisista vesileluista. Kirjan loppuun on liitetty uinnin seurantalomake, joka auttaa seuraamaan lapsen taitojen kehittymistä. Onhan lelujen kanssa peuhaaminen oleellinen osa uimaan oppimista ja sitä paitsi hauskaa! Noin viidesosa kirjasta on omistettu uintimerkkien suorittamiselle. Teksti:TERHI HUOVINEN TAITAVAKSI VEDESSÄ Taitavaksi vedessä. Kuvitus on havainnollinen ja täyttä asiaa. Tällainen osallisuutta edistävä lähtökohta viehättää ja sopii nykyiseen soveltavan liikunnan oppimiskäsitykseen. Kirjoittajat toteavat esipuheessaan, että Taitavaksi vedessä esittelee uinnin alkeiden opettamista lähtemättä liikkeelle diagnooseista tai toimintakyvyn rajoitteista. Esittämistapa viittaa vahvasti yksilöopetuksena tapahtuvaan uinnin opetukseen. Millaisin leikein ja pelein edistetään vammaisten lasten osallistumista yhteiseen toimintaan. Kirjoittajat, Kira Durchman ja Mari Jokitalo, ovat itse vastanneet kuvien ottamisesta, mikä näkyy kuvakulmien valinnan asiantuntemuksena: oleelliset yksityiskohdat erottuvat selkeästi ja lukijan on helppo kuvien perusteella löytää oikeanlaiset avustusotteet. Kirjassa kannustetaankin etsimään kullekin sopiva tapa edetä vedessä. TERHI HUOVINEN Erityisliikuntapedagogiikan lehtori Jyväskylän yliopisto sähköposti: terhi.huovinen@sport.jyu.fi. Miten annetaan ohjeita avustajille opetus tilanteessa. Leikki on tärkeä osa kaikkien lasten elämää. Myös kuvitus vahvistaa avustajan roolia: kirjan noin 300 kuvasta suurimmassa osassa esiintyy paitsi uimari, myös avustaja. Jos suorittamisesta ja seurannasta ei tehdä liian totista, merkkisuoritukset kannustavat lasta harjoittelemaan ja lomakkeet auttavat opettajaa opetuksen suunnittelussa. Systemaattinen eteneminen ja avustaminen Kira Durchman & Mari Jokitalo Ruskeasuon koulu Tammer-Paino, 2004, 131 s. Pienet kuvat tukevat ytimekästä tekstiä ja esittävät vaihe vaiheelta opetuksen etenemistä. Tekstissä avustaja on se, joka suunnittelee tunnin ja tekee päätöksen opetuksen etenemisestä. Miten eriytetään ja yksilöllistetään harjoitteita samalla huolehtien sosiaalisista tavoitteista ja vedessä touhuamisen riemusta. Pirkko Järveläisen tekemä taitto on ajoittaisesta levottomuudestaan huolimatta onnistunut: kuvat ja teksti muodostavat kiinteän kokonaisuuden, jota on helppo seurata. Avustajan rooli korostuu kirjassa. Miten edistää vammaisten lasten osallistumista . Kirjassa annetaan vinkkejä paitsi uinnin opettamiseen, runsaasti myös avustajan työskentelyyn. Kuten kirjan nimi alaotsikoineen kertoo, Taitavaksi vedessä esittelee käytännönläheisesti ja systemaattisesti edeten uinnin alkeiden opettamista erityistukea tarvitseville uimareille. Soveltavaa uinnin opetusta erityistukea tarvitseville uimareille. 68 LIIKUNTA & TIEDE 5/2004 Vaikka vesileikkejä alkeisopetukseen on löydettävissä muista kirjoista, joidenkin itsenäisyyttä tukevien hauskojen harjoitteiden esittely matalassa vedessä olisi ollut perusteltua myös tässä kirjassa. Olisin kaivannut tekstiin myös vinkkejä ryhmää ohjaavan uimaopettajan toimintaan: miten järjestetään ryhmäopetusta eritasoisille uimareille. Onkin ilahduttavaa, että välineet ovat kirjassa laajasti esillä. Olisiko lasten itsenäisesti tekemiä harjoitteita ja leikkejä voinut esittää enemmän. Kaikenlainen vesiliikunta on erityistukea tarvitseville henkilöille tärkeä liikunnan harrastamisen ja myös kuntoutuksen muoto. Uintivälineet tukevat ja n10tivoivat erityistukea tarvitsevaa lasta. Taitavaksi vedessä sopii käsikirjaksi soveltavaan uinnin opetukseen leikinomaisempien vesiliikuntakirjojen rinnalle. Ne rnahdollistavat itsenäisen liikkmnisen vedessä ja houkuttavat leikin voirnalla harjoittelernaan vaativiakin taitoja
Lähtökohtaisesti ajatus sopii Suomessa tavoitteena olevaan inklusiiviseen, osallistavaan liikuntakulttuuriin. Olisin kaivannut näihin taulukoihin myös vinkkejä siitä, millaisia ohjeita valmentaja voi antaa vaikkapa spastiselle uimarille ko. ohjaamisen ja rytmisen suorittamisen vaikeus "ohitetaan" virhettä korjattaessa. Opas sopii sellaisille uinnin parissa työskenteleville henkilöille, joilla on jo perustiedot uintitekniikoista ja valmentamisesta ja jotka haluavat laajentaa osaamistaan vammaisuinnin puolelle. Vaaleansiniset otsikot rytmittävät napakkaa tekstiä, jossa tiiviisti esitetään ydinasiat. Esimerkiksi, jos selkäuinnin käsivedossa "ei ole tuulimyllyä", minkä seurauksena "uinti on töksähtelevää", millaisen pedagogisen ohjeen voi uimarille antaa virheen korjaamiseksi. Mustavalkoiset piirroskuvat havainnollistavat tekniikoiden oleellisia piirteitä. Pieneen sivumäärään on mahdutettu tuhti paketti tietoa erityisuintivalmennuksen tueksi. Opas toiminee kuitenkin mainiona oppimateriaalina esimerkiksi erityisuinnin tekniikkakursseilla tai valmentajakoulutuksessa. Opas sisältää lyhyen katsauksen elimistön fysiologisiin muutoksiin vedessä ja uinnin hydromekaniikkaan. Siinä käydään läpi eri uintitekniikoiden soveltamista, annetaan perustietoa erilaisista vammoista sekä kerrotaan lyhyesti vammaiskilpauimareiden luokittelusta ja vammaiskilpauinnin säännöistä. Ehkä tämä opas osaltaan auttaa tuon kynnyksen madaltamisessa. Aloittelevalle ohjaajalle tekniikoiden ja virheiden kuvaukset eivät välttämättä aukene pelkän kirjan pohjalta. Ohjaajalähtöisen valmennuksen sijasta painotetaan uimarin vahvuuksista lähtevää valmennusta. Tällaiset vinkit todennäköisesti auttaisivat ohjaajia ja valmentajia antamaan palautetta vammaisuimareille. Miten Uimaseuroja kannustetaan ottan1aan toimintaansa mukaan myös erityistarpeita omaavia uinnin harrastajia. Soveltavan uintitekniikan opas onnistuu kuitenkin eleettömällä tyylillään vakuuttamaan: jokaiselle on löydettävissä taloudellisin ja vieläpä kilpailusääntöjen mukainen uinti tekniikka. Kirjan värimaailma ja kuvitus on konstailemattoman selkeä. Valitettavasti inkluusion toteutuminen kaatuu usein monenlaisiin asenteellisiin ja käytännöllisiin esteisiin. Alfabox, 2004 Soveltavan uintitekniikan opas on SUH:n erityisuinnin juhlavuoden julkaisu, joka esittelee erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden uintia alkeistasolta edettäessä kohti vaikkapa kilpauintiharrastusta. Usein tiedon ja käytännönläheisten vinkkien puute nostaa valmentajien ja seura-aktiivien kynnystä hyväksyä joukkoonsa erilaisia toimijoita. vamman aiheuttama motorisen LIIKUNTA& TIEDE 512004 69. Teksti:TERHI HUOVINEN SOVELTAVAN UINTITEKNIIKAN OPAS Mari Jokitalo & Kati Suhonen Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliitto ry. Oppaan ulkoasu viestii vammaisten uimareiden itsestään selvästä osallistumisesta yleiseen uintikulttuuriin mielestäni mitä mainiointa asennekasvatusta uintivalmennuksen parissa työskenteleville! Kirjoittajat kannustavat uimaseuroja ottamaan toimintaansa mukaan erityistarpeita omaavia uinnin harrastajia. TERHI HUOVINEN Erityisliikuntapedagogiikan lehtori Jyväskylän yliopisto terhi.huovinen@sport.jyu.fi Tekniikoiden kohdalla esitetään pitkä lista yleisimpiä virheitä ja niiden vaikutuksia uimiseen. Kirjoittajat korostavat, että tietämys vesielementistä on uintivalmentajalle tärkeämpää kuin tarkka tietämys erilaisista vammoista. virheen minimoimiseksi. Piirroksissa esiintyvät atleettiset hahmot uivat täydellisellä tekniikalla, kansikuvassa kauhovat uimarit kuin olympialaisissa konsanaan, takakannessa hymyilevät suorituksiinsa tyytyväiset urheilijat
• Hinta 9,20 € (postilähetyksiin lisätään toimituskulut) "Suomalaisuuden kuvaajat urheilu ja rehellisyys menetettiin molemmat samalla kerralla ja se tuntui luissa ja ytimissä asti." "Urheilu on yksi niistä suomalaisen identiteetin rakennuspuista, joka on joutunut antamaan tilaa uusille identiteetin lähteille." "Niille, joille urheilu oli merkittävä osa identiteettiä, liiallinen viihteellisyys aiheutti uhan, kun taas vapaammin urheiluun suhtautuvat halusivat urheilun tarjoavan yhä enemmän viihdettä ja dramatiikkaa." Tilaukset ja lisätietoja: Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, etelä kaarre, 00250 Helsinki, sähköposti toimisto@lts.fi, internet www.lts.fi, puhelin (09) 4542 7221, faksi (09) 4542 7222 liikunllltieteellinen Seura 4 Stadion, etelä kaarre • 00250 Helsinki • FINLAND • te/. lNT. Suomalaisen, maailmanennätystasoisen liikuntapaikkaverkoston toteutuminen vuosikymmenten saatossa lienee ollut valtion liikuntapolitiikan tärkein saavutus ja linjaus jo 1930-luvulta alkaen. Liikuntatieteellisen Seuran uutuusjulkaisuja loka-marraskuussa 2004 Erkki Vasara Valtion liikuntahallinnon historia • Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 157,426 s. " Joel Juppi Pääsihteerin päällimmäiset muistelmat • Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 158, 196 s. Myös Kalevi Olin oli mukana. Sain häneltä lentomatkojen aikana asiantuntevaa opastusta vaalitaktiikasta edessä olevia kunnallisvaaleja ajatellen. + kuva liite • Hinta 18 €, LTS:n jäsenille 15 € (postilähetyksiin lisätään toimituskulut) ''. + 358 9 4542 720 • fax /NT. lCSPE:n Etelä-Korean kokouksessa vuonna 1988 oli mukana TUL:n pääsihteeri Ossi Sjöman, joka tuki ja edesauttoi allekirjoittanutta merkittävästi ICSPE:n hallituksen vaaliprosessissa. Sain tuolloin hallitusvaalissa ylivoimaisesti eniten ääniä. 84 s. Sivistysvaltiossa tieteen tukeminen on jo sellaisenaan arvo, mutta kyse on ollut muustakin. Niitä tuli niin paljon, että järjestön varapuheenjohtaja John Coghlan, joka oli melkoinen huuliveikko, sai aiheen huudella vaalin jälkeen: "Joel Juppi to the President of Finland, Joel Juppi to the President of Finland ... Tehdyn työn ansiosta liikunnan harrastajien joukkoon on saatu suuri joukko henkilöitä, joille on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Kolmas tärkeä linjanveto on ollut liikuntatieteellisen tutkimuksen aktiivinen tukeminen 1960-luvulta alkaen. + liitteet • Hinta 38 €, LTS:n jäsenille 34 € (postilähetyksiin lisätään toimituskulut) ''. TUL:n piirissä näyttikin ICSPE:n toiminnan arvostus olevan suurempi kuin SVUL:ssa. + 358 9 4542 7222 • e-mail toimisto@lts.fi • internet www.lts.fi. Erityisliikunnan tukemisen taustalla on ollut suomalaisen yhteiskunnan yleinen pyrkimys tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen. .. Olin ehdokkaana Keravalla .... Tieteen saralla on tehty tutkimusta, jota myös liikuntahallinto on tarvinnut omien ratkaisujensa taustalla .... .. Opetusministeriö on kahdeksan vuosikymmenen aikana onnistunut useissa linjanvedoissaan. " Sari Kopra Mäntyrannan tahrasta Lahden skandaaliin Urheilu ja suomalainen identiteetti dopingtapausten valossa 1972-2001 • Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XXIII, n. ". Toinen, viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana korostunut linjaus on ollut erityisliikunnan aktiivinen edistäminen
Ammattilaisten käyttämä kuntotestausohjelmisto Tutustu: www.tamromedlab.com/selfcare Fitware Pro Tamro Medlab Oy, Self Care PL 11, Rajatorpantie 41 B, 01641 Vantaa Asiakaspalvelu Puh . 020 445 4775, 020 445 4784 Faksi 020 445 4765 medlab.selfcare@tamro.com