Keskinen Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Pilvikki Heikinaro-Johansson Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija l_aukkanen Markku Ojanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kuvat: Antero Aaltonen Ulkoasu: Jonna JunttilaNKP Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Emme liiku riittävästi. Sen hyvinvointia ja arjen hallintaa tukevan voiman tuntee jokainen aktiiviliikkuja. Poliittisessa päätöksenteossa voimavarojen suuntaamisesta kilpaillaan kovilla argumenteilla. Varsinkin aikuistyypin diabeteksen lisääntymisennuste on dramaattinen. Tätä todistavat sekä eri-ikäisille suunnatut liikunta-aktiivisuuskyselyt että suurelta osin liikunnan puutteesta aiheutuvia sairauksia potevien kansalaisten määrän kasvu. Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: (09) 4542 720 fax: (09) 4542 7222 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 42. Terve lapsi ja nuori liikkuu vapaaehtoisesti ja paljon, jos siihen annetaan hyvät ja kannustavat mahdollisuudet.Jos koulupäivään ei sisälly riittävästi liikuntaa, paine riittävän liikunta-annoksen saamiseksi kohdistuu vapaa-aikaan. Sielläkin vastauksen soisi jo olevan niin selvä, että jatkokysymyksenä voidaan Kekomäen tavoin tuoda päättäjien pöydälle tuttu kärjistys "laajennetaanko terveyskeskusta vai rakennetaanko kirkonkylään palloiluhalli?" sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Liikunta &Tiede 5/2005 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: (09) 4542 720 fax: (09) 4542 7222 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (vast.) Kari L. KESKINEN T odistusaineisto liikunnan terveydellisistä hyödyistä aikuisille on vakuuttava. Näin vaikuttavalla liikunnan myönteisten vaikutusten luettelolla aloitti pääkirjoituksensa lokakuussa 2005 ilmestynyt tieteellinen aikakauslehti Scandinavian J ournal of Medicine & Science in Sports. Martti Kekomäki kysyy liikuntalääketieteen päivien esitelmässään kannattaako liikunta. Jokamiehen ja -naisen oikeuksiin kuuluu oikeus olla liikkumatta 2 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 jos siltä tuntuu. Liian monesta tuntuukin. Myönteinen vastaus tuntuu itsestään selvältä. Vaikutukset kohdistuvat lapseen erityisen voimakkaasti fyysisten kunto-ominaisuuksien kehittymisenä normaalin kasvun ja kehityksen rinnalla. Liikunta ehkäisee aineenvaihdunnallisia sairauksia kuten sepelvaltimotautia, verenpainetautia, korkeaa kolesterolipitoisuutta ja 2 tyypin diabetesta. Lehti kuitenkin toteaa, että vastaavaa ja yhtä vankkaa todistusaineistoa lasten liikunnan terveyshyödyistä ei ole jos vertailupareiksi valitaan lapsuusajan liikunta ja myöhemmän aikuisiän terveys. Liikunnan terveyshyödyistä kertynyt tutkimustieto on vakuuttava. Samalla kun luettelemme liikunnan terveyshyötyjä ja ohjeistamme lapsiamme liikunnan pariin, meidän tulisi muistaa, ettei suomalainen käskien liiku. Tämän lehden ilmestyessä käynnistyvillä XIV Liikuntalääketieteen päivillä, Helsingissä Biomedicum -keskuksessa, pohditaan lasten liikunnan erityiskysymyksiä terveyden näkökulmasta. Akuutit liikunnan terveyshyödyt ovat lapsilla kuitenkin samalla tavalla selkeät kuin aikuisillakin. Valistuksen ja julistuksen suhteen on löydettävä oikea tasapaino. vuosikerta ISSN 0358-7010 t 1 i j j f j. Siitä kilpailevat kuitenkin niin monet muutkin asiat, että liikunnan määrä alkaa vääjäämättömästi vähentyä. Liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia myös luukatoon liittyvien luunmurtumien, depressioiden ja eräiden syöpien ehkäisyssä. SATSAUS LASTEN LIIKUNNAN EDISTÄMISEEN KANNATTAA KARI L
Leikin pikkujättiläinen. Naisille liikunnalla on erityinen merkitys raskausaikana ja vaihdevuosi-iässä. Ki loja ei pidä nostaa erilliseksi teemaksi. Heinonen 49 Nuoret ja tanssi Kasvupyrähdys altistaa vammoille M itä nuorempi tanssija, sitä tärkeämpiä ovat oikeat liiketottumukset ja oikea lihasten käyttö. Risto Telfima, Xiaolin Yang 7 Turun koulut liikkeelle Turun koulut liikkeelle -hankkeella tuetaan koulujen toimintakulttuurin ja -ympäristön kehittämistä liikunnalliseen aktiivisuuteen kannustaviksi. Jukka Laitakari LUETTUA 55 Vipusen uudet virret. Kuvaan ei mahdu nuoren arkielämän kokonaisuus. Esa Sironen 56 Englantilaisuuden äärellä. Pohdittavia kysymyksiä voisivat olla yksilön oikeus määrätä omasta elämästään ja liikkumisestaan, eri ihmisten liikkumisratkaisujen kunnioittaminen sekä yhteiskunnan velvollisuus tarjota liikkumismahdoll isuuksia tasapuolisesti kaikille. Varsin vähän on muuttunut vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa. Juha Vuorinen 58 D niin kuin DDR Erkki Vetten niemi 59 Soveltavan liikunnan apuvälineet Toni Piispanen 60 MS ja liikunta Seija Alanen TUTKITTUA 61 Jalkapallon lumo XIV LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 14 Kannattaako liikunta Martti Kekomäki 15 Liikunta, ravitsemus ja lasten lihavuus Mikael Fogelholm 17 Liikkuvan lapsen allergia ja astma Anna Pelkonen 19 Liikunnan merkitys kasvavalle luustolle Ari Heinonen 22 Lasten murtumien erityispiirteitä Jussi Rantanen 23 Uudet lajit uudet vammat Jari Parkkari 24 Biologisen iän huomioon ottaminen lasten liikunnassa Harri Selänne 26 Nuoren urheilijan tie huipulle lahjakkuutta ja valintoja Kari Niemi-Nikkola 28 Abstraktit. Riitta Asanti, Anu Oittinen 9 Nuoret ja lihavuus -Arkielämän kokonaisuudessa avaimet painonhallintaan Painoasioista puhutaan usein vain laihduttamisen ja painonhallinnan sanastoin . Monet yleisimmistä tanssin aiheuttamista vammoista ilmenevät ensi kertaa murrosiässä. Kuva joka ihmisille välittyy lehdistä ja sähköisistä viestimistä on aivan toinen. Pertti Mustajoki 48 Arviota arvioinnista Olli J. Reetta Rönkkö TAPAHTUNUTTA 51 XV Valtakunnalliset terveysliikuntapäivät: Liikunta hyvinvoinnin lähde naisen elämän murrosvaiheissa Liikunta on laajakirjoinen lääke eri elämänvaiheissa. Yksityiskohdat ovat tarkentuneet ja mukaan on otettu ohjeita myös liikunnasta. Vaikka lii kuntaa on suositeltu odottaville äideille, Suomessa ei ole virallisia ohjeita raskauden aikaiselle liikunnalle. Eija Savolainen POHDITTUA 53 Terveyssivistys on monen osasen summa Terveyssivistykseen sisältyy myös eettistä pohdintaa . 4 Nuoruuden aktiivisuudesta vankat eväät liikunnalliseen aikuisuuteen Laseri -tutkimuksen tulokset korostavat säännöllisen, pysyvän ja intensiivisen liikunnan merkitystä nuorella iällä. Raili Väli maa, Kristiina Ojala 11 Dieettikeskustelu mediassa Paljon hälyä, vähän tietoa Tänä syksynä ilmestyi Suomalaisten ravintosuositusten uusi painos. Aikuisiän aktiivisuutta ennustivat etenkin urheiluseuran harjoituksiin ja kilpailuihin osallistuminen, liikunnan intensiteetti ja nuorimmilla koulun liikunta-arvosana. Kehonhallinta on avainasemassa vammojen enna ltaehkäisyssä. Laihdutuskuurilla hoidetaan seurausta eikä syytä; liian vähä istä kulutusta energiansaantiin verrattuna
Vasta parin viime vuosikymmenen aikana on tullut tuloksia luotettavista pitkittäistutkimuksista, joista yksi merkittävimpiä on Suomalaisten lasten ja nuorten sepelvaltimotaudin riskit eli Laseri-tutkimus. Kuitenkin tutkimustietoa siitä, missä määrin ja miten lapsuuden ja nuoruuden liikuntaharrastus on yhteydessä aikuisiän liikuntaan, on ollut kovin vähän. Teksti: RISTOTELAMA, XIAOLINYANG Nuoruuden aktiivisuudesta vankat eväät liikunnalliseen aikuisuuteen Laseri -tutkimuksen tulokset korostavat säännöllisen, pysyvän ja intensiivisen liikunnan merkitystä nuorella iällä. Yhtenä maailman laajimmista lääketieteellisistä tutkimuksista Laseri käynnistettiin vuonna 1980, jolloin yli 3500 3-, 6-, 9-, 12-, 15ja 18-vuotiasta tyttöä ja poikaa osallistui tutkimukseen viidellä alueella (Helsinki, Tampere, Turku, Kuopio ja Oulu ympäristöineen). Aikuisiän aktiivisuutta ennustivat etenkin urheiluseuran harjoituksiin ja kilpailuihin osallistuminen, liikunnan intensiteetti ja nuorimmilla koulun liikuntaarvosana. Erikoista oli myös se, että. L iikunnallisen elämäntavan edistäminen lienee tärkein liikuntapolitiikan ja liikuntakasvatuksen tavoite. Liikunnan pysyvyyttä koskevassa tutkimuksessa on ollut mukana neljä vanhinta kohorttia, jotka 1980 olivat 9-18vuotiaita ja vuonna 2001 30-29-vuotiaita. Mittaukset toistettiin 1983, 1986, 1989, 1992 ja 2001. On paljon uskomuksia ja käsityksiä siitä, että liikunnallisen elämäntavan perusta luodaan jo varhain lapsuudessa tai viimeistään kouluiässä. Laseri-tutkimuksen ainutlaatuisuus perustuu pitkään seuranta-aikaan, useisiin mittauksiin myös nuoruudessa, monen ikäkohortin seurantaan ja monitieteiseen tutkijajoukkoon, mikä on antanut mahdollisuuden tutkia monia liikuntaan liittyviä tekijöitä
LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 5. Mukana oli myös aikuisten harrastamia lajeja, kuten juoksu, kävely, uinti, lentopallo ja voimistelu. Aktiivisten aikuisten osuus (%) vuonna 2001 vuoden 1980 aktiivisuuden mukaan. Mielenkiintoista on se, että eri ikäryhmien välillä ei ole eroa. Vain nuoruudessaan aktiiviseen kolmannekseen kuuluvat erottuvat muista aikuisiän aktiivisuudessa. Nuoruuden ja aikuisiän liikunta-aktiivisuuden väliset korrelaatiokertoimet. Lajit vaihtelivat sukupuolen ja iän mukaan. Organisoituun urheiluun osallistuminen näyttää olevan hyvä aikuisiän liikunnan selittäjä. Nuorilta kysyttiin myös liikuntalajeja, joihin he olivat osallistuneet. Korrelaatiot ovat korkeampia miehillä kuin naisilla, mutta eivät kovin korkeita heilläkään. Liikunta-aktiivisuutta on mitattiin vuonna 1980 lyhyellä kyselylomakkeella, jossa kysyttiin liikuntaharrastuksen useutta ja intensiteettiä, osallistumista urheiluseuran harjoituksiin ja kilpailuihin, vapaa-ajan vieton aktiivisuutta, kouluja työmatkan kulkemistapaaja 9-15 -vuotiailta liikunta-arvosanaa koulussa. 18 39 0.33** 0.26** * p<0.05, ** p<0.01 Tuija Tammelinin väitöskirjatutkimus tukee tätä havaintoa, joskin hän havaitsi, että tietyn tyyppinen liikunta, esimerkiksi kestävyysliikunta ennustaa kestävyystyyppistä liikuntaa aikuisiässä (Tammelin 2004). Liikunta yhdeksän vuoden iässä ennustaa liikuntaa 30 vuoden iässä yhtä hyvin kuin 18 vuoden iästä 39 vuoden ikään, vaikka liikunnan mittaaminen kyselymenetelmällä 9-vuotiailla on katsottu epäluotettavaksi. on käytetty hyväksi Laseritutkimuksen ainutlaatuista mahdollisuutta jakaa tutkittavat ryhmiin nuoruusiän pitempiaikaisen, tässä tutkimuksessa kolmen vuoden, ak% 100 80 60 40 20 Ikä 9-1 2 15-1 8 • Passii1.1set = kuuluivat passii1.1seen kolmannekseen 1980 Aktii1.1set = kuuluivat aktii1.1seen kolmannekseen 1980 Aktiivisuus 1980 • Passii1.1set Aktii1.1set Kuvio 1. Myös keskiryhmään kuuluvat erottuvat passiivisista. Harrastus ei välttämättä jatku samassa lajissa nuoruudesta aikuisikään. Tärkeää on pysyvä harrastus nuoruudessa Aikaisemmissa seurantatutkimuksissa on verrattu yleensä yhtä nuoruuden liikunnan poikkileikkaustilannetta aikuisiän liikuntaan. Parhaita ennustajia olivat urheiluseuran harjoituksiin ja kilpailuihin osallistuminen, liikunnan intensiteetti ja nuorimmilla koulun liikuntanumero. korrelaatioiden muodossa olevia tuloksia. Miten varhainen liikunta ennustaa aikuisten liikuntaa. Aikuisten liikunnasta kysyttiin vuonna 2001 liikunnan intensiteettiä, intensiivisen liikunnan useutta ja tuntimäärää viikossa, liikuntatapahtumien kestoa ja osallistumista organisoituun liikuntaan. Miehet Naiset Ikäväli 9 30 0.35** 0.17* 12 33 0.33** 0.23** 15 36 0.44** 0.14ns. Aktiivisten aikuisten osuus (%) vuonna 2001 vuoden 1980 ja 1983 aktiivisuuden mukaan. Se on havaittu monessa muussakin tutkimuksessa. Katsoimme valikoivan regressioanalyysin avulla, mitkä kyselyssä esiintyneet liikuntamuuttujat ennustavat parhaiten aikuisiän kokonaisaktiivisuutta. Kuten taulukosta 1 näkyy korrelaatio nuoren iän ja aikuisen liikunnan välillä on merkitsevä kaikissa ikäryhmissä paitsi naisilla 15 ja 36 ikävuosien välillä. % 100 80 60 40 20 o~==::1= Ikä 9 -12 15-18 Aktiivisuus 1980-83 • Passii1.1set Aktii1.1set • Passii1.1set = kuuluivat passii1.1seen kolmannekseen sekä 1980 että 1983 Aktii1.1set = kuuluivat aktii1.1seen kolmannekseen sekä 1980 että 1983 Kuvio 2. Vain 3033-vuotiaiden miesten ryhmässä ilmeni, että jääkiekkoilijoiden, jalkapalloilijoiden ja muiden joukkueurheilijoiden fyysinen aktiivisuus oli suurempi kuin juoksua, pyöräilyä tai muita lajeja harrastavilla. Näiden tietojen perusteella muodostettiin yksinkertaiset liikuntaindcksit laskemalla yhteen osiot painottaen niitä yhtäläisesti. 21 vuoden jälkeen tutkimukseen osallistui 63,5 prosenttia alkuperäisestä joukosta. Kuviossa 2. Kuvio havainnollistaa taulukon 1. On puhuttu käsitteestä "carry over value". Lisätietoa korrelaatioihin verrattuna on se, että vain nuoruuden liikunnan aktiivinen kolmannes erottuu passiivisista ja keskimäärin aktiivisista (muut) . Yhteys nuoruuden ja aikuisiän liikunnallisuuden välillä on vahvempi pojilla kuin tytöillä. 15-18 vuotiaiden tyttöjen liikunta ei ole yhteydessä aikuisiän liikuntaan. Aikuisiän liikunta ei ole nuoruudessa harrastetuista lajeista riippuvainen. Kohtuullisesti nuorena liikkuvat eivät erotu aikuisena passiivista. Nuoruuden kolmivuotisen aktiivisuuden ja passiivisuuden ero on erittäin selvä, varsinkin pojilla. Liikuntakasvatuksen yhteydessä on esiintynyt käsityksiä, joiden mukaan lapset ja nuoret tulisi ohjata sellaisten liikuntamuotojen pariin, joita aikuisena voi harrastaa. Selityksenä voi olla opettajan antama liikuntanumero ja urheiluseuran harjoitukset, jotka lapsetkin helposti voivat muistaa. Parhaimmillaan nuoruusiän liikunta selittää aikuisiän liikunnan vaihtelusta 19 prosenttia (15-vuotiaat pojat) . Näin on tehty myös kuviossa 1. Nuoruuden passiivisten ja keskimääräisesti liikkuvien (muut) välillä ei ole eroa. Selityksenä voi olla se, että harrastaminen on säännöllistä, intensiivistä ja osalla myös useita vuosia jatkuvaa. Millainen liikunta antaa eväitä aktiiviseen elämäntapaan. Liikunta on ollut mukana kaikissa mittauksissa. Nuoruudessa lajien välillä oli merkitseviä eroja harrastajien fyysisen aktiivisuuden määrässä. Laserissa nuoret ryhmiteltiin suosituimman lajin mukaan ryhmiin siten, että lajiin tuli vähintään 18 tapausta/ikäryhmä. Taulukko 1. Aikuisiässä eroja ei kuitenkaan ollut
Toivottavasti se ei johda vapaiden urheilupaikkojen katoamiseen. Myös omaehtoinen liikunta voi olla tärkeää myöhemmän elämäntavan kannalta, jos siihen on hyvät mahdollisuudet. Laseri -tutkimuksen tulokset korostavat erityisesti säännöllisen pysyvän ja intensiivisen liikunnan merkitystä nuorella iällä. On kuitenkin syytä muistaa, että nuorisourheiluun jollain lailla osallistuneita on paljon, mutta pitempään siellä viihtyviä vähemmän. Nähdään, että ero nuoruusiässä pitkään aktiivisesti liikuntaa harrastaneitten ja toisaalta passiivisten välillä heijastuu selvästi aikuisiän liikuntaan. Samoin organisoidun nuorisourheilun merkitys korostuu . RistoTelama, LitT Liikuntakasvatuksen emeritusprofessori Jyväskylä sähköposti: risto.telama@sport.jyu.fi Xiaolin Yang, LitT Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Jyväskylä sähköposti: xiaolin.yang@likes.fi Nuorisourheiluun jollain lailla osallistuneita on paljon, mutta pitempään siellä viihtyviä vähemmän. Onhan havaittu, että organisoituun liikuntaan osallistuneilla on parempi fyysinen kunto kuin omaehtoisesti harrastaneilla. Liikuntaharrastus kouluiässä hyvä välitavoite liikuntakasvatukselle Se, että kouluiän liikunta ennustaa aikuisiän liikuntaa on Laserin lisäksi osoitettu jo melko monessa muussa luotettavassa pitkittäistutkimuksessa. Lisäksi organisoidussa liikunnassa kehittyy taito ainakin yhdessä lajissa, mikä puolestaan vaikuttaa minäkäsitykseen ja motivaatioon. Suomessa on näkynyt keskieurooppalainen suuntaus organisoiden urheilun lisääntymisenä nuorten keskuudessa. Tutkimukset sinällään tukevat käsitystä, että liikuntaharrastus kouluiässä on hyvä liikuntakasvatuksen välitavoite, ja että kouluikäisten liikuntaan kannattaa panostaa. tiivisuuden ja passiivisuuden mukaan. Vaikka pelkät korrelatiiviset yhteydet eivät olekaan voimakkaita, on niilläkin suuri kansanterveydellinen merkitys. Nuorisourheilun vaikutus perustuukin ilmeisesti siihen, että se lisää liikunnan säännöllisyyttä ja pysyvyyttä sekä ilmeisesti myös intensiteettiä. Oleellista on miten urheilussa viihdytään ja pysytään. Pojilla erot ovat lisäksi varsin suuret. Toinen havainto on se, että passiivisina pysyneet eroavat ryhmästä muut, joka käsittää keskimääräisesti aktiiviset ja myös aktiivisuuttaan vähentäneet tai lisänneet kolmen seurantavuoden aikana. 6 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005. Oleellista on miten urheilussa viihdytään ja pysytään
Hanke on kestänyt runsaan vuoden. Koulumatkaliikuntaa kehittämään on kouluissa ideoitu esimerkiksi koulumatkakarttoja, lasten koulumatkaa turvaavia "liikennemummoja ja -vaareja" . Kyse on esimerkiksi välituntiliikuntavälineistä, pihaleikkikoulutuksista, pihaolosuhteiden kehittämisestä. f i/ca rdio/you ngfi n n sstu dy Teksti: RIITTAASANTl,ANU OITTINEN TURUN KOULUT LIIKKEELLE Turun koulut li ikkeelle -hankkeella tuetaan koulujen toimintakulttuurin ja -ympäristön kehittämistä liikunnalliseen aktiivisuuteen kannustaviksi. Selkeiden, konkreettisten tavoitteiden kirjaaminen kaikille ymmärrettävällä tavalla ja niiden "myyminen" eri kouluasteille on suuri haaste. Siellä etsitään keinoja lisätä mahdollisuuksia nuorten omissa kaveriporukoissa liikkumiseen tai henkilökohtaiseen liikuntaneuvontaan oppilaan lähtökohtien mukaan. T austalla on yleinen huoli lasten ja nuorten vähäisestä liikkumisesta ja sen aiheuttamista terveys-ja hyvinvointiongelmista. American Journal of Preventive Medicine, 2005, 28,3,267-273 risto.telama@sport.jyu.fi Laseri tutkimuksesta yleensä : www.med. Koulujen tukena on kaupungin eri hallintokuntien edustajista koottuja työryhmiä. Tavoitteena on, että liikunnan avulla lisätään lasten ja nuorten hyvinvointia ja koulussa viihtymistä vuoden 2007 loppuun mennessä. & Raitakari, 0. LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 7. Koulujen kerhotoiminnassa etsitään toimintaa, joka aktivoisi liikunnallisesti passiivisia lapsia. välituntiliikunnan aktivointi. Turun kokemuksen mukaan erityishuomiota tarvitaan yläasteiden, lukioiden ja ammatti-instituutin saamiseksi mukaan projektiin, jossa tavoitellaan muutoksia koulun toimintakulttuurissa ja uudelleenajattelua oppiainerajojen yli. Physical activity from childhood to adulthood; a 21-year tracking study. Liikunta ja tiede 2004, 1, 22-25 Telama, R., Yang, X, Viikari, J., Välimäki, 1., Wanne, 0. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida hankkeen toteutusta, koulujen muutosprosesseja sekä toteutettavien interventioiden vaikuttavuutta. Innokkaimmin mukaan ilmoittautuivat ala-asteiden opettajat, joille yhteistyö kaupunkitasolla oli tutumpaa aikaisemmista projekteista. Nuorten aikuisten liikuntaaktiivisuus rakentuu lapsuudessa. Hankkeen ohjausryhmän muodostavat Turun kaupungin keskeisten hallintokuntien päälliköt sekä Nuori Suomi ry:n ja Turun yliopiston edustajat. Hankkeesta tulee tehdä näkyvä ja pysyvä. Hankkeeseen liittyy laaja tutkimusohjelma, jossa on mukana tutkijoita Turun yliopiston lääketieteellisestä, kasvatustieteellisestä ja yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta. Koulut tekevät, hanke tukee Toimintafilosofiana on, että vain koulujen omista lähtökohdista ponnistavien prosessien kautta voidaan vaikuttaa koulujen toimintakulttuurin muuttumiseen. utu. Hankkeessa on mukana 18 ala-astetta, kolme yläastetta ja lukiota sekä Turun ammatti-instituutin yksiköitä. Tietoa liikunnasta, terveydestä ja hyvinvoinnista annetaan hankkeen internet-sivuilla www.koulutliikkeelle.fi sekä koulun ja kodin välisessä kanssakäymisessä nuorimmilla lapsilla käytettävässä reissuvihossa. Ylä-asteiden, lukioiden ja ammattiinstituutin maailma on täysin erilainen. Ala-asteen luokille lahjoitettiin liikuntavälineitä sisältävät välituntikorit ja kannustettiin lapsia uusien leikkien keksimiseen. Lähteet: Tammelin, T. Ala-asteilla esille nousseita kehittämistarpeita on mm
työkumpp. Esimerkiksi hankkeessa mukana olevien alaasteiden kaikkiin luokkiin lahjoitettiin toukokuussa liikuntavälineitä sisältävät välituntikorit. avulla. Tästä on esimerkkinä pyrkimys luoda kaupungille oma koulupihojen kehittämisen strategia. Rivityyppi vai sporttifriikki yhteysopettajaksi. Liikkumisen edellytyksiä halutaan kehittää sekä olosuhteisiin vaikuttamalla että toimintakulttuuria muuttamalla. Pelkkien suunnitelmien kirjaaminen ei tunnu riittävän motivoivalta. Elokuussa koulun alkaessa jaetut "liikuntareissarit" muistuttivat hankkeesta jokaista oppilasta ja myös lasten koteja. Samaan aikaan se vaikuttaa myös koko kaupungin tasolla päätöksenteossa, strategiatyössä ja toimintatapojen ja -käytäntöjen muokkaamisessa. Useissa kouluissa on korien jakamiseen liitetty esimerkiksi uusien leikkien keksimistä. strategioihin, toimintatapoihin Rahoitus vaikuttaminen Kansall. Pienillä konkreettisilla toimenpiteillä tuetaan laajan kokonaisuuden etenemistä. Kohderyhmänä ovat kaikki lapset, erityisesti vähän liikkuvat lapset ja nuoret. Koulut liikkeelle -hankkeen pyrkimyksenä on pysyvien käytäntöjen ja toimintamallien luominen. Hanke oli näin konkretisoitunut. Kaupunkitasolla hankkeen etenemistä on edesauttanut kaupungin johdon sitoutuminen hankkeeseen. Kouluissa toimivat yhteysopettajat ovat keskeisessä asemassa. Hankkeen ensimmäisen vuoden keskeisin huomio on ollut, että laajan hankkeen etenemiselle keskeistä on uusien ideoiden konkretisoiminen (em. Kaupunkitasolla pyritään etsimään uusia ratkaisuja yhdessä eri hallintokuntien kanssa. Hankkeen tunnetuksi tekeminen motivoi kouluja mukaan lähtemiseen. liikennemummot ja vaarit koulumatkaliikunnan tukena, reissuvihko terveyden edistämisen välineenä, koulu pihojen kehittämisohjelma). Apulaiskaupunginjohtaja johtaa ohjausryhmää. Tämä osaltaan on vaikuttanut siihen, että eri hallintokuntien virastopäälliköt ovat tietoisia hankkeesta ja hanketta on näin helpompi viedä eteenpäin eri kaupungin eri hallintokunnissa. Samaan aikaan se vaikuttaa myös koko kaupungin tasolla päätöksenteossa, strategiatyössä ja toimintatapojen ja -käytäntöjen muokkaamisessa. Opettajat odottavat nopeita konkreettisia tuloksia. Hankkeesta tulee tehdä näkyvä ja pysyvä. Hanke tukee koulukohtaisia prosesseja koulutuksen, materiaalien, tuotteiden jne. Riitta Asanti, KT Erikoistutkija Turun yliopisto sähköposti: riitta.asanti@utu.fi Anu Oittinen, Litl Projektipäällikkö Koulut liikkeelle -hanke, Turun kaupunki sähköposti: anu.oittinen@turku.fi HANKKEEN VAIKUTTAMISEN TASOT KOULUTASO Omat lähtökohdat & odotukset Osallistuminen Osallistaminen Toimintaprosessi Yhteiset intressialueet Tuotteet Materiaalit Koulutukset Verkostot, yht.työ Päätöksentekoon, Yht. Hanke on selkeytynyt myös siten, että se ei ole "sporttihanke". & KVUusien ideoiden hankkeet hankkeistaminen Tutkimustiedon rt urku m hyödyntäminen Hanke tukee koulukohtaisia prosesseja koulutuksen, materiaalien, tuotteiden jne. avulla. Joissakin kouluissa on osoittautunut, että hyvä yhteysopettaja on "rivityyppi", joka omasta eikä lasten mielestä ole lainkaan "sporttifriikki". 8 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005. Oppilaille on myös annettu tehtäväksi luoda yhteisiä pelisääntöjä välineiden käyttövuoroista ja vastata välineiden säilyttämisestä
Kuvaan ei mahdu nuoren arkielämän kokonaisuus. Lihavuuden hoito on hankalaa ja hoidon pitkäaikaistulokset ovat varsin vaatimattomia. Ylipainoisuuden raja-arvoina käytettiin Colen ym. Tärkeätä onkin painon kertymisen ehkäiseminen ennen kuin se karkaa lihavuuden asteelle (Lahti-Koski 2001). Kiloja ei pidä nostaa erilliseksi teemaksi. Lasten ja nuorten ylipainoisuus on yleistynyt monissa länsimaissa. (2000) kansainväliseen käyttöön kehittämiä lasten ja nuorten ikäja sukupuolispesifejä painoindeksikriteereitä, jotka vastaavat aikuisilla käytettyjä LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 9. Teksti: RAILIVÄLIMAA, KRISTIINA OJALA NUORET JA LIHAVUUS: Arkielämän kokonaisuudessa avaimet painonhallintaan Painoasioista puhutaan usein vain laihduttamisen ja painonhallinnan sanastoin. Vuonna 2002 kansainväliseen WHO-Koululaistutkimukseen (Health Behaviour ih School-aged Children study, HBSC, http://www.hbsc.org/) osallistuneiden maiden 15-vuotiaiden nuorten väliset erot ylipainoisuuden esiintyvyydessä olivat suuret. (Hakanen, Saarilehto 2000). L ihavista murrosikäisistä 75-80 prosenttia on lihavia myös aikuisena. Laihdutuskuurilla hoidetaan seurausta eikä syytä; liian vähäistä kulutusta energiansaantiin verrattuna
Ruokavalinnat antavat nuorelle myös mahdollisuuden valintoihin, itsensä toteuttamiseen, aikuisten uhmaamiseenkin. Vaikka painoindeksin mukainen ylipaino olikin pojilla yleisempää kuin tytöillä, kasaantuivat huolet omasta painosta voittopuolisesti tyttöjen harteille. (Välimaa, Ojala 2004.) Laihduttamiset pannaan. Pahimmassa tapauksessa tällainen kuuriluontoinen laihduttaminen johtaa ylensyömisen ja paastoamisen kierteeseen, joka on terveydelle vaarallista ja johtaa usein painon nousuun. (Ojala ym. Erityisen rankkaa median lietsoma hoikkuuden ihannointi on ylipainoisille nuorille-suurin osa tämän tutkimuksen nuorista, jotka painoindeksin mukaan olivat ylipainoisia, piti itseään lihavana, laihdutti tai piti sitä tarpeellisena. Laihduttamisen tulokset vaihtelevat eikä ylipainon jos sitä on ylipäätänsä ollut laihduttamista aloittaessa poissa pysyminen "kuurin" seurauksena ole taattua. Ylipainon jatkuvaa kertymistä laihdutuskuurit eivät ratkaise kuin väliaikaisesti. Iän myötä pojilla korostui itsensä liian laihana pitäminen, mikä oli selvästi yleisempää vanhemmissa kuin nuorimmassa ikäryhmässä. 2003a.) Laihduttaminen ja nuoret ovat monestakin syystä ongelmallinen yhdistelmä. Laihduttamiseen käytetyillä keinoilla on yhteyksiä muuhunkin terveyskäyttäymiseen. Kaikkina tutkimusajankohtina pojat pitivät itseään sopivan kokoisena yleisemmin kuin tytöt. Yhtäältä tulokset ilmentävät nuorten vastaamisen tapaa, vastatessa pitää näyttää olevansa tietoinen ajan vaatimuksista. Ruokavalintojen ja syömisen keinulauta voi pongahtaa liian tiukasta itsekurista ja suupalojen vahtimisesta täydelliseen välinpitämättömyyteen. (Mulvihill ym. Hyvin vähän liikkuvilla tytöillä oli kolminkertainen todennäköisyys käyttää tupakoinnin lisäämistä painonhallintakeinona kuin aktiivisesti liikkuvilla tytöillä. Erityisesti nuorille suunnatuissa mainoksissa leikitellään välittömällä tarpeen tyydytyksellä, himokkuudella ja tiettyyn ryhmään kuulumisella. Tytöt myös laihduttivat yleisemmin kuin pojat. Kärjistäen voisi sanoa, että laihdutuskuurilla hoidetaan seurausta eikä syytä; liian vähäistä kulutusta energiansaantiin verrattuna. Vuoden 2002 WHO-Koululaistutkimuksessa lähes joka toinen 13ja 15vuotiaista tytöistä oli mielestään liian lihava, tosin itseään lihavina pitävien osuudet laskivat hieman tutkimusjakson loppupuolella vuodesta 1998 vuoteen 2002. Nuoruusiän kehitys jo sinällään lisää itsetarkkailua ja oman kropan vertailua vallitseviin ihanteisiin. 2004.) Lihavuus yleistyi 1990-luvun lopulla WHO-Koululaistutkimuksen vuosien l 984-2002aineistojen perusteella painoindeksin keskiarvo nousi myös suomalaisilla 11-, 13ja 15-vuotiailla pojilla ja tytöillä. Erityisesti lihavuus yleistyi 1990-luvun jälkipuoliskolla 13ja 15vuotiailla nuorilla. Mutta toisaalta ne heijastavat nuorten ajankohtaisia painohuolia. Nuoret ovat piinallisenkin tietoisia painoistaan, vaikka kaikki eivät pidäkään ylipainoa ongelmana. Näillä tavoilla on yhteyksiä muuhunkin (terveyteen liittyvään) toimintaan, sillä esimerkiksi hyvin vähän liikkuvilla tytöillä oli kolminkertainen todennäköisyys käyttää tupakoinnin lisäämistä painonhallintakeinona kuin aktiivisesti liikkuvilla tytöillä. ( Ojala ym. Myös osa niistä nuorista, jotka olivat normaalipainoisia tai jopa sen alle, pitivät itseään liian lihavina ja laihduttivat. Vuoden 2002 aineistossa suomalaisista tytöistä oli ylipainoisia noin 8 ja pojista 1 7 prosenttia, lihavia tytöistä oli prosentin verran, pojista 1-3 prosenttia. Jo sanana laihduttaminen on leimaava, hoikistuminen vaikuttaa käyttökelpoisemmalta. Harvinaisinta ylipainoisuus oli itäisen Euroopan maiden eli Baltian maiden, Venäjän ja Ukrainan alueella. Näiden jossain vaiheessa laihduttamista kokeilleitten nuorten ilmoittamat painonhallintakeinot olivat pääosin terveellisiä, mutta myös paastoaminen ja oksentaminen mainittiin. Tavallinen arki tärkeää Nuoret ovat hyvin tietoisia ylipainoisuuden kielteisestä leimasta. Tätä puoltaa myös esimerkiksi se, että organisoidun. sukupuoleen, tupakoimattomuuteen, aktiiviseen liikuntaharrastukseen ja perheen varallisuuteen, mutta myös perheen käytäntöihin: säännöllinen ateriointi ja perheen ruokailu yhdessä ennustavat säännöllistä kasvisten syömistä vielä 9-luokkalaisilla nuorilla. Ruokavalinnat tiivistetään osaksi identiteettiä. Aiheena paino on herkkä ja ennaltaehkäisyn lähestymistavoissa tämä on otettava huomioon. Näyttäisi siltä, että laihduttamiseen käytetyt keinot ryhmittyvät "terveellisempiin" eli hitaisiin ja epäterveellisiin menetelmiin sekä tytöillä että pojilla. 2003b). Median ylikorostunut ulkonäkökeskeisyys vielä entisestään lisää nuorten ulkonäköpaineita. Viisitoistavuotiaista suomalaistytöistä 15 prosenttia ilmoitti olevansa laihdutuskuurilla kyselyhetkellä vuonna 2002 ja noin yksi kolmesta 13ja 15-vuotiaasta tytöstä oli mielestään laihdutuskuurin tarpeessa (Välimaa, Ojala 2004). Painoasioista puhutaan usein vain laihduttamisen ja painonhallinnan sanastoin, tähän kuvaan ei mahdu nuoren arkielämän kokonaisuus. Painonhallinnankin kannalta tärkeä, kasvisten säännöllinen syöminen on yhteydessä mm. Yleisintä ylipainoisuus oli USA:ssa, missä kolmannes pojista ja viidesosa tytöistä oli ylipainoisia. Kuitenkin, jos halutaan edistää normaalipainon voittokulkua, pitää ottaa huomioon nuorten tavallinen arki heidän jokapäiväisissä ympäristöissään. Mukavinta olisi, jos koko painoa ei tarvitsisi ajatella toisin sanoen ruokavalion ja liikunnan suhde olisi sellainen, ettei ylipainoa kertyisi nyt eikä myöhemminkään. Painoa ei pidä nostaa erilliseksi teemaksi, vaan on rakennettava esimerkiksi monipuolisia mahdollisuuksia liikuntaan ja muuhun vapaa-ajan toimintaan lähellä nuorten asuinympäristöjä. Laihduttamiset olivat olleet useimmiten lyhytaikaisia, alle viikon kestäneitä pyrähdyksiä, mutta joukosta löytyi tyttöjä, joiden vuodesta puolet oli kulunut laihdutuskuurilla. 25 kg/m2 ylipainoisuuden ja 30 kg/m2 lihavuuden painoindeksirajoja. "Laihdutustyö" on nuorille tuttua, sillä jossain vaiheessa WHO-Koululaistutkimuksen kyselyä edeltäneen vuoden aikana laihdutuskuurilla oli ollut noin puolet 10 LIIKUNTA & TIEDE 512005 13ja 15-vuotiaista tytöistä ja reilu 10 prosenttia pojista. 15-vuotiaista pojista noin viidesosa piti itseään liian laihana, myös itsensä liian lihavana pitäminen oli yhtä yleistä
Järjestetty liikunta on perustunut pitkälti kilpaurheilun painotuksille, kilpailu ei kuitenkaan itsessään ole merkityksellinen asia kovinkaan monelle nuorelle, vaan nuoret hakevat liikunnasta ennen kaikkea mielekästä, kehittävää ja yleisesti hyväksyttyä tapaa mukavaan yhdessäoloon muiden nuorten kanssa (Koski, Tähtinen 2005). Body image, weight control and body weight. Kuva joka ihmisille välittyy lehdistä ja sähköisistä viestimistä on aivan toinen. Liikunnan merkitys nuoruudessa. uusi työväline elintapojen muutosta tukevaan terveysneuvontaan. Koski P, Tähtinen J. Välimaa R, Ojala K. Nuorisotutkimus 2005:23:3-21. 55-78 . 9th European Nutrition Conference. Terveydenhoitaja 2004;37(7):15-17. Nordic Council of Ministers, Copenhagen 2004. Lahti-Koski M. Poskiparta, M, Kasila K, Kettunen T, Liimatainen L, Vähärsarja K. Establishing a standard definition for overweight and obesity worldwide : International survey. Tänä vuonna eräs perhelehti kertoi parin aukeaman jutussaan, miten stressiä voi poistaa tietyillä vitamiineilla ja maitohapattamalla säilötyillä vihanneksilla, hormonit hyrräävät valkosipulilla ja chilipippurilla, ja sisäinen naishirviö saadaan kuriin tummalla riisillä ja kokojyväpastalla. Tyttöjen painonpudottaminen , painonhallintakeinot ja liikunta-aktiivisuus. Nämä uutiset eivät kerro, että kalat ovat muuten terveellisiä ja että hyödyt ylittävät moninkertaisesti mahdolliset haitat. Kerrotaan myös uutisia, miten tietyt ruoka-aineet ovat joissakin tutkimuksissa osoittautuneet terveellisiksi. WHO Polocy Series: Health policy for children and adolescents, lssue 4. Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto 2004. Abstraktikirja. Family and individual factors related to the Finnish adolescents' fruit and vegetable consumption. Copenhagen: WGO Regional Office of Europe 2004. Hakanen M, Saarilehto S. Annals of Nutrition & Metabolism 2003b;47:456. Ojala K, Välimaa R, Villberg J, Tynjälä J, Kannas L. Ojala K, Välimaa R, Tynjälä J, Villberg J, Kannas L. Kaitosaari T, Rönnemaa T, Viikari J, Lagström H, Niinikoski H, Hakanen M, Simell . Lasten lihavuus Pitäisikö ja voidaanko sitä ehkäistä ja hoitaa. Yksityiskohdat ovat tarkentuneet ja mukaan on otettu ohjeita myös liikunnasta. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta . liikunnan ja nuorten liikuntaan kohdistaman kysynnän välillä on todettu olevan melkoinen kuilu. Myös nuorten elämän arkisiin rytmeihin on syytä kiinnittää huomiota, vai kuulostaako liian vanhanaikaiselta ehdottaa toimintaa ja lepoa sopivassa suhteessa ja ruokaa ruoka-aikoina, mielellään ruokapöydässä eikä sohvalla tai tietokoneen ääressä (Nordic Nutrition Recommendations 2004). 120-129. Varsin vähän on muuttunut vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa. Teoksessa L Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Nord 2004:13. Teksti: PERTTI MUSTAJOKI DIEETTI KESKUSTELU MEDIASSA PALJON HÄLYÄ, VÄHÄN TIETOA Tänä syksynä ilmestyi Suomalaisten ravintosuositusten uusi painos. lntegrating nutrition and physical activity 4th edition . Liikunta & Tiede 2003a;40:66-73. IIITerve kunta -päivät 26.-27.12000. Ravitsemustieto kun näyttää olevan jatkuvassa käymistilassa. Teoksessa C Currie, C Roberts, A Morgan ym. Erikoinen uusi virtaus on ruoka-aineiden esittely eräänlaisinahoitovalmisteina. Body mass index among adults in Finland: Trends and determinants. LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 11. Nordic Nutrition Recommendations 2004. (toim ) Young people's health in context: international report from the HBSC 2001/01 survey. Raili Väli maa Lehtori, tutkija Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos sähköposti: raili.valimaa@sport.jyu.fi Kristiina Ojala Tutkija Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos sähköposti: kristiina.ojala@sport.jyu.fi Lähteet: Cole TJ, Belizzi MG, Flegal KM, Dietz WH. Varhaisen ravitsemusneuvonnan vaikutus lasten seerumin rasva-arvoihin Ja kasvuun STRIP-projektissa. Stakes ja Suomen kuntaliitto. U utisissa esitetään usein yksittäisiin ruokiin liittyviä vaaroja. Pitäisikö ruveta syömään tummaa suklaata ja juomaan punaviiniä. British Medical Journal 2000;320:1240-1243. Makkaroissa on nitraatteja, kaloissa liikaa elohopeaa ja muita myrkkyjä. Nuorten paino, laihduttaminen Ja painon kokeminen 1984-2002. Suomen Lääkärilehti 2005 60:21-26. Publications of the National Public Health Institute A12, 2001 Mulvihill C, Nemeth A, Vereecken C
Tiedottaminen on liiketoimintaa ja tiedotusvälineiden tehtävä on tuottaa rahaa. Ruokaviihde myy Jos tiedotusvälineitä ja yhteiskunnan päättäjiä on uskominen, elämme nykyään tietoyhteiskunnan aikaa. Tietoyhteiskuntamandra ei vakuuta millään alalla, mutta eritoten dieeteistä puhuttaessa se tuntuu melkein irvokkaalta. Tuossa massassa on pääasiassa mielipiteitä, tietona esitettyjä uskomuksia ja muuta hälyä. Sana laihdutuskuuri näyttää poistuneen käytöstä ja tilalla käytetään yhä enemmän painonhallintaa. Pertti Mustajoki, LKT Professori HYKS, Peijaksen sairaala sähköposti: pertti. LIIKUNTA & TIEDE 5/2005. Missään lehdessä en ole nähnyt pohdittavan, onko eri muotidieeteillä eroja tehossa. mustajoki@pine.pp.fi Uudet ravitsemussuositukset "Suomalaiset ravitsemussuositukset ravinto ja liikunta tasapainoon" löytyvät netistä www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta /ravitsemussuositukset). Niinkin älytöntä ideaa kuin veriryhmädieettiä, joka sai laihdutuslimbo antipalkinnon pari vuotta sitten, onnistuttiin julkisuuden voimalla myymään yli 20 000 kappaletta. Miten tämä iskulause sopii dieettikeskusteluun mediassa. Julkisuus on välttämätön kirjan markkinoinnille, ja julkisuutta ne näyttävät saavan kosolti. Tässä on vain yksi mutta. Niiden kohdalla voisi pikemminkin puhua epä tietoyhteiskunnasta. Erilaisia dieettejä esitellään, mutta kukaan ei kerro lukijalle, miksi pitäisi nyt aloittaa glykemiaindeksidieetti, kun viime vuonna kehuttiin Atkinsiä ja sitä aikaisemmin Montignacia. Painonhallitsijoiden tyytyväisyyttä lisää, että heille ilmaantui sokeritautia huomattavasti vähemmän kuin vertailuhenkilöille. Vaikea kuvitella, että massamedian kautta välittyvä informaatio lisäisi ihmisten tietoa ravinnosta. Tekijöistä kukaan ei ole ravitsemuksen asiantuntija, eikä dieettien vaikutuksia yleensä ole tieteellisesti tutkittu. Syysnn1oti, sisustus ja kosnietiikka ovat aika 12 viatonta viihdettä. Lähes säännön mukaan kuvaan kuuluu oikeiden ravitsemustutkijoiden ja heidän työnsä mollaaminen. Ruoalla sattuu olemaan tärkeä paikka ihmisten terveyden kannalta. Uusi dieetti putkahtaa kotimaan mediaan silloin, kun ulkomailla paljon julkisuutta saanut dieettikirja käännetään suomeksi. Milloin ilmaantuu se rohkea lehti, joka ilmoittaa laihduttaneelle julkkikselle, että tulee vuoden päästä uudestaan. Juttujen sisällöstä laihdutuskuuriajattelu ei kuitenkaan ole mihinkään hävinnyt. Näissä dieettikirjoissa on yhteisiä piirteitä. Mutta jos Suomen yli kahta miljoonaa lihavaa houkutellaan dieettien lupauksilla umpikujaan johtaville sivupoluille, se on vakavampi juttu. Nyt kun laihduttamisvaiheesta on kohta kymmenen vuotta, painoero näyttää edelleen säilyvän. Edelleen otsikot kertovat, että se ja se julkkis laihdutti kuudessa viikossa ennätysmäiset viisitoista kiloa. Ainoa löytämäni ohje dieettien valintaan oli erään suuren naistenlehden elokuun numerossa. Dieettien perusteiksi poimitaan valikoituja aineenvaihdunnan tapahtumia ja tutkimuksia, jotka näyttävät tukevan esitettyjä ideoita. Tulosta ei saatu millään dieetillä, vaan tavallisella suositusten mukaisella ruoalla. Ehkä suurin hämmennys liittyy erilaisten muodissa olevien dieettien esittelyyn. Viime aikojen hittejä ovat olleet Montignac, Zone, glykemiaindeksi sekä ikivihreä Atkins ja sen kotimainen versio Heikkilän dieetti. Muutama vuosi sitten suuri suomalainen tutkimus osoitti, että virallisten ravitsemussuositusten mukaista ohjausta saaneet koehenkilöt laihtuivat neljä kiloa enemmän kuin vertailuhenkilöt. Pikatulosten sijasta saatiin todellista painonhallintaa. Nlutta _jos Suornen yli kahta rniljoonaa lihavaa houkutellaan dieettien lupauksilla 1nnpikujaan johtaville sivupoluille., se on vakavarnpi juttu. Mainitsematta jätetään ne tutkimukset, jotka eivät lainkaan sovi dieetin ideologiaan. Tehdään juttu siitä, miten painonhallinta on onnistunut. Dieetti horoskooppimerkin mukaan. Siinä prinsessa Dianan astrologi kertoi, että dieetti kannattaa valita horoskooppimerkin mukaan. Jos ruokaviihde myy, sitä julkaistaan. Syysmuoti, sisustus ja kosmetiikka ovat aika viatonta viihdettä
XIV Liikuntalääketieteen Päivät 27 .-28.10.2005 Suunnittelutoimikunta: Olli Heinonen (pj.) Paavo Nurmi -keskus, Turku Harri Selänne LIKES -tutkimuskeskus, Jyväskylä Luennot 15 Kannattaako liikunta Martti Kekomäki 16 Liikunta, ravitsemus ja lasten lihavuus Mikael Fogelholm 18 Liikkuvan lapsen allergia ja astma Anna Pelkonen 20 Liikunnan merkitys kasvavalle luustolle Ari Heinonen 23 Lasten murtumien erityispiirteitä Jussi Rantanen 24 Uudet lajit uudet vammat Jari Parkkari 26 Biologisen iän huomioon ottaminen lasten liikunnassa Harri Selänne 28 Nuoren urheilijan tie huipulle lahjakkuutta ja valintoja Kari Niemi-Nikkola 30 Abstraktit Timo Takala Oulun Diakonissalaitos, Liikuntalääketieteen klinikka Tiina Heinonen (siht.) Liikuntatieteellinen Seura
Lähempi tarkastelu voi tuottaa hieman toisenlaisen tuloksen. Valikoimattomaan väestöön suunnattuja verrokein valvottuja ja vähintään vuoden mittaisia interventiotutkimuksia on raportoitu harvoja. Tulokset ovat varmasti herkkiä monelle paikallistekijälle, kuten liikuntaan sopiville kaavoitusratkaisuille, mikä pienentää niiden validiteettia sekä sille edellä viitatulle tavalle, miten liikunta tarkkaan ottaen järjestetään. Selvitys saa minut toivomaan, että Suomessa aletaan täyttää pontevasti selvää tiedollista aukkoa. Sitä vastoin säännöllinen liikunta lisäsi koettua energisyyttä niin tuntuvasti, että laatupainotettujen elinvuosien mittari osoitti kummassakin aivan "kilpailukykyisiä" kustannuksia. Vasta näiden tietojen yhdistämisen kautta voidaan määritellä liikunnan kustannushyötysuhde ja, vertaamalla sitä voimavarojen vaihtoehtoisiin käyttömuotoihin, vastata otsikon kysymykseen. Tutkimussuunnitelmia tehtäessä muistettakoon nimenomaan sosiaalisen tuen arvo. Kannattavuuslaskelmat ovat varmasti herkkiä tälle kustannustekijälle, koska liikuntaa voitaneen jollakin toisella strategialla järjestää oman ymmärrykseni mukaan tuntuvasti pienemminkin kustannuksin. Martti Kekomäki Professori HUS sähköposti: martti.kekomaki@hus.fi On välttämätöntä saada käsitys siitä, minkälaisia ovat liikunnan tuottamat hyödyt ja minkälaisia yhteiskunnallisia voimavaroja näiden hyötyjen tuottaminen kulloinkin sitoo. Pari niistä täyttää hyvän tutkimuksen kriteerit. Kärjistäen voitaisiinkin sanoa, että näin tuotetuissa yhtälöissä tuodaan päättäjien pöydälle uudelleen klassinen kysymys, laajennetaanko terveyskeskusta vai rakennetaanko kirkonkylään palloiluhalli. Sosiaalinen tuki (social support) osoittautui kustannustehokkaimmaksi erillisstrategiaksi kohdejoukon liikuntatottumuksiin vaikutettaessa. Lisäksi on huomattava, että liikuntatilaisuuksien järjestäminen oli kummassakin tutkimuksessa yllättävän kallista, monia euroja yhtä liikuntakertaa kohden. Kummankaan mukaan liikunta ei pidentänyt koeja verrokkihenkilöiden elinikää eikä vähentänyt heidän sairastavuuttaan. t:<( > =< CL Z Teksti: MARTTI KEKOMÄKI w w tw w :<( :<( ..J z ::> :::; Kannattaako liikunta. 14 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005. Liikunnan tavoitteellinen edistäminen kuuluu myös poliittisen päätöksenteon piiriin ja se sitoo voimavaroja aivan samalla tavalla kuin sen kanssa kilpailevat kohteetkin. Tutkimusten harvalukuisuuden selittänee, paitsi alkukappaleessa kuvattu "itsestäänselvyys" , myös tutkimustekniset vaikeudet: liikkumisaktiivisuus vaihtelee väestössä suuresti, ja valikoitumisen eliminointi on vaikeata; interventio edellyttää elintapojen tietoista muuttamista, minkä jokainen tietää ongelmalliseksi; tutkimukseen tulisi sitoutua vuosiksi, jos kuolleisuusja sairastavuuserot halutaan luotettavasti selvittää; tulokset tulisi lisäksi diskontata aika vaihtelevalta ajanjaksolta. Juuri "porukka" on tässä ollut se sosiaalinen tuki, joka on halki vuosikymmenen pitänyt yllä liikuntatottumusta ja taannut tavattoman määrän uutta energiaa ja arjen elämänhallintaa. Otsikon kysymys voi tuntua tarpeettomalta: liikunnan myönteisistä terveysvaikutuksista kertovat niin monet havainnoivat ja muutaman sairauden kohdalla myös interventiotutkimukset, että vastauksen luulisi kuuluvan itsestäänselvyyksien kategoriaan. Tärkeimpiä minulle soitettuja puheluita oli se, jossa minut kutsuttiin ikäisteni lenkkiporukkaan. Tietotekninen haku yhdistelmistä cost-benefit, cost-utility ja exercise tuottaa pettymyksen. Sen vuoksi on välttämätöntä saada käsitys siitä, minkälaisia ovat liikunnan tuottamat hyödyt ja minkälaisia yhteiskunnallisia voimavaroja näiden hyötyjen tuottaminen kulloinkin sitoo
Toisaalta samanaikaisesti mm. Suurimmat erot havaittiin 5-loikassa ja sukkulajuoksussa. Väsyminen oli liikapainoisilla merkitsevästi useammin syynä olla harrastamatta liikuntaa. Kaikkein aktiivisimpien liikapainoisten (luokka 5) fyysinen kunto oli yleensä huonompi kuin kahden aktiivisimman normaalipainoisten luokan (luokat 4 ja 5), yhtä hyvä kuin keskiaktiivisilla normaalipainoisilla (luokka LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 15. Liikunnan harrastaminen oli yleisempää normaalipainoisilla sekä urheiluseuroissa että omaehtoisesti. Ikävä kyllä useissa tutkimuksissa ruoankäyttöä ei ole tutkittu, joten liikunnan itsenäinen rooli voi olla hieman vähäisempi kuin mitä ainakin uskaliaimmat väittävät. Osa urheiluseura toiminnasta on saattanut syrjäyttää spontaaneja liikunnan muotoja, kuten pihaja metsäleikkejä. Euroopan tilastossa suomalaiset lapset ja nuoret ovat keskivälillä. Toisaalta pitkäaikaissairauksien riskitekijöitä (esim. N otkeustestiä (istuen varpaisiin kurottaminen) lukuun ottamatta kaikki fyysisen kunnon ominaisuudet olivat huonompia liikapainoisilla. Television, videoiden, DVD-elokuvien katselu sekä tietokoneen ja pelikonsolien käytön lisääntyminen on mitä ilmeisimmin myös vähentänyt fyysistä aktiivisuutta. Fyysinen aktiivisuus jaettiin analyysissä viiteen luokkaan. liikuntakyvyn ja fyysisen kunnon heikkenemisenä, unihäiriöinä sekä psykososiaalisina ongelmina, kuten heikentyneenä fyysisenä minäkuvana, koulukiusaamisena, ystävien puuttumisena jne. Lasten ja nuorten syömistottumukset ovat muuttuneet selkeästi: mm. Normaalipainoiset pojat ja tytöt hakivat liikunnasta liikapainoisia enemmän fyysisyyttä, kilpailua ja fyysisen kunnon ja ulkonäön parantamista. UKK-instituu tin ja Opetushallituksen yhteistyötutkimuksessa on verrattu 15-vuotiaiden normaalija liikapainoisten koululaisten fyysistä aktiivisuutta, kuntoa ja liikuntaan liittyviä ajatuksia ja asenteita (Fogelholm, Stigman, Huisman, Metsämuuronen, julkaisematon). Teksti: MIKAEL FOGELHOLM Liikunta, ravitsemus ja lasten lihavuus Lasten ja nuorten lihavuus on viime vuosina puhuttanut sekä tutkijoita, terveydenhuollon henkilöstöä, että vanhempia, opettajia, poliitikkoja ja suurta yleisöä. Pitkittäistutkimukset liikunnan ja lihomisen yhteydestä eivät ole täysin johdonmukaisia, mutta yleisimpien tulosten mukaan television katselu (ainakin > 2 tuntia päivässä) ja vähäinen liikunta ovat edistävät lihomista. Hyvin runsas (> 2 kertaa viikossa) ja säännöllinen pikaruokien käyttö on kuitenkin kytketty nuorten lihomiseen ulkomaisissa seurantatutkimuksissa. Tarkemmat analyysit kertovat lisäksi, että lihavat lapset ovat aikaisempaa lihavampia. Jos ja kun lihomisen ajatellaan olevan seuraus kulutusta suuremmasta energiansaannista, on viime vuosina ilmeisesti tälle tasapainolle tapahtunut jotain. Toisaalta on huomattava, että lihominen sinänsä vaikuttaa liikuntakykyyn, fyysiseen kuntoon, fyysiseen minäkuvaan ja liikuntaan liittyviin asenteisiin. korkea kolesterolipitoisuus, kohonnut verenpaine, heikentynyt glukoosinsieto, jne.) havaitaan lihavilla lapsilla selkeästi enemmän normaalipainoisiin lapsiin verrattuna. Vaikka ainakin Suomessa lasten ja nuorten ja etenkin tyttöjen urheiluseura toimintaan osallistuminen on jopa lisääntynyt, on samanaikaisesti runsaasti energiaa kuluttavien kestävyyslajien suosio vähentynyt. Liikapaino on kuluneen vajaan 30 vuoden aikana 2-3kertaistunut alle 10 prosentista nykyiseen lähes 20 prosenttiin. Sen sijaan esimerkiksi ystävyys, joukkuepelit ja rentoutuminen olivat yhtä usein syynä liikunnan harrastamiseen normaalija liikapainoisilla. Eniten lihavuutta on Etelä-Euroopassa ja Isossa-Eri tanniassa. Kehitys ei Suomessa poikkea muista Pohjoismaista. Sen sijaan nuorten terveystapatutkimuksen valtakunnalliset aineistot antavat mahdollisuuden kuvata nuorten (1218-vuotiaiden) suhteellisen painon kehittymistä 1970-luvun puolesta välistä saakka. Lasten ylipaino vaikuttaa arjen toimintoihin Aikuisilla lihavuuteen liittyy lisääntynyt sairastavuus, heikentynyt toimintakyky ja jopa lisääntynyt kuolleisuus. Suomalaisten ala-asteikäisten lihavuudesta ja sen kehittymisestä ei ole järjestelmällistä tutkimusaineistoa. Fyysinen aktiivisuus on vuosien saatossa muuttunut ja osin vähentynyt. virvoitusjuomien, hampurilaisten, perunalastujen ja makeisten syönti on lisääntynyt. Lasten ja nuorten lihavuuden selkeämmät haittavaikutukset näkyvät kuitenkin päivittäisissä toiminnoissa, mm. Syitä lasten ja nuorten lihomiseen on etsitty samankaltaisista asioista kuin aikuisillakin. maitotalousvalmisteet ovat muuttuneet vähärasvaisemmiksi. Normaalipainoiset harrastavat enemmän Vähäinen liikunta on joka tapauksessa yksi tärkeä syy lasten ja nuorten lihomiseen. Tämä esitys on katsaus lasten ja nuorten lihavuuden ja liikapainon yleisyyteen ja yleistymiseen, lihavuuden seurauksiin ja syihin sekä erilaisiin toimenpiteisiin, joiden avulla ainakin arvellaan voitavan ehkäistä lasten ja nuorten lihomista. Lapsilla ja nuorilla lihavuuteen liittyvät terveysongelmat eivät näy yhtä selkeästi terveydenhuoltoa kuormittavina sairauksina. Ruokakulttuurin suurista muutoksista huolimatta ruoankäyttötutkimukset eivät ole voineet osoittaa energiansaannin lisääntyneen
.... Trudeau F, Shephard RJ. Lancet 2005;365 36-42. :<( > :<( a.. Flodmark C-E, Lissau 1, Pietrobelli A. Sports Med 2005;35:89-105.. Primaariehkäisyn kulmakiviä ovat kaiken järjen mukaan liikasyönnin rajoittaminen ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen (tai iän mukana tapahtuvan passivoitumisen ehkäisy). Mitään "näyttöön perustuvaa menetelmää" ei ikävä kyllä ole. w j:: w :<( :<( ....1 z :::, :::; > x 3) ja parempi kuin inaktiivisilla normaalipainoisilla (luokat 1 ja 2). seuraavia toimenpiteitä (järjestys on mielivaltainen): • pienemmät virvoitusjuomien, perunalastujen ja makeisten annoskoot • epäterveellisen ruoan mainoskielto televisiossa ja mahdollinen korotettu verotus (ongelmana ovat rajatapaukset mikä on terveellistä, mikä epäterveellistä!) • koulujen virvoitusjuomaja makeisautomaattien kieltäminen • terveellisten välipalojen tarjoaminen kouluissa Lasten ja nuorten liikunnan edistämiseksi taas on ehdotettu seuraavia toimenpiteitä: . Lancet 2005;366:301-7. Kimm SY, Glynn NW, Obarzanek E, ym. Contribution of school programmes to physical activity levels and attitudes in children and adults. Tulokset osoittavat, että lihavuus heikentää kestävyyttä, lihaskuntoa ja koordinaatiota, ja että hyvin runsaalla fyysisellä aktiivisuudella lihavuuden haittavaikutus on vain osittain kompensoitavissa. z w w .... Passivoituminen jo kouluiässä ei lupaa hyvää Mitä sitten pitäisi tehdä lasten ja nuorten lihomisen ehkäisyksi ja liikapainon haittavaikutusten torjumiseksi. Erratum in: Lancet 2005;365:1030. Sekä määrällisesti että laadullisesti riittävä liikunta taas voi hillitä aikuisena painon nousua ja ainakin se edistää liikapainoisen terveyttä ja fyysistä toimintakykyä. Jos liikapainoiset lapset ja nuoret syrjäytyvät liikunnasta kouluaikana, on ennuste painon ja terveyden kehittymiselle huono. Kautiainen S. Mikael Fogelholm, ETT, Johtaja, UKK-instituutti sähköposti:mikael.fogelholm@uta.fi 16 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 Kirjallisuus: Caballero B. Relation between the changes in physical activity and body-mass index during adolescence: a multicentre longitudinal study. . • • • • liikuntatuntien määrää lisätään (lienee kuitenkin vaikeaa) liikuntatuntien sisältöä muutetaan monipuolisemmaksi ja houkuttelemaan erityisesti liikunnallisesti vähemmän lahjakkaita lapsia, kuten liikapainoisia lisätään välituntien ja muiden tuntien käyttöä fyysisen aktiivisuuden edistäjinä koulupihojen kehittäminen lähiliikuntapaikoiksi lasten ja nuorten liikkumisen ja sen turvallisuuden huomioiminen kuntasuunnittelussa (mm. Ruoan osalta on ehdotettu mm. Trends in adolescent overweight and obesity in Nordic countries. lnt J Obes 2004;28 S90-5. Child and adolescent obesity: Why we need to fight! Acta Paediatrica 2005;94(suppl 448):4-7. Pereira MA, Kartashov AI, Ebbeling CB, ym. Obesity prevention in children : opportunities and challenges. Scand J Nutr 2005;49:4-14 . Fast-food habits, weight gain, and insulin resistance (the CARDIA study) : 15-year prospective analysis. kevyenliikenteen väylien reitit, autojen nopeusrajoitukset, katujen ylitykset, lähimetsien säilyttäminen, jne.) koulujen liikunnallisen iltapäivätoiminnan kehittäminen urheiluseuratoiminnan kehittäminen niin, että murrosiän "drop-out" vähenee ja harrastuksenkaltainen liikunta lisääntyy Ehkäisytoimenpiteisiin panostamisen rinnalla on hyvä olla realisti ja alkaa suunnitella miten liikapainoisten lasten liikuntaa voidaan edistää.
Säännöllinen fyysinen aktiivisuus on välttämätöntä lasten normaalille kasvulle, hengitysja verenkiertoelimistön kunnolle, lihasvoimalle, notkeudelle ja motorisille taidoille. Useille astmaatikoille riittää lääkityksestä huolehtimisen lisäksi se, että kasvot suojataan kylmältä. Liikunta kasvuiässä vahvistaa luita ja tukikudoksia, jolloin aikuisiässä luiden tiheys on mahdollisimman suuri. Säännöllinen fyysinen harjoittelu vähentää astmalapsilla ja nuorilla sairaalahoitoja, astmaoireita, koulusta poissaoloja, lääkärikäyntejä ja astmalääkityksen tarvetta. Huolestuttavaa on, että suuntaus näyttäisi olevan sama Suomessakin aikuisilla ja osalla nuorista. Liikunnan merkitys lapsen kehitykselle on sitä suurempi, mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Fyysinen aktiivisuus on jo lapsuudessa myönteisellä tavalla yhteydessä seerumin lipideihin ja ennustaa aikuisiän aktiivista elämäntapaa. infektiot). Kansainvälisen ISAAC-tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa astmanuorista ilmoitti saavansa rasitukseen liittyviä oireita viikoittain. Ajoittaisiin oireisiin käytetään joko pelkkää bronkodilatoivaa lääkitystä tarvittaessa tai kuurinluonteista anti-inflammatorista lääkitystä. Lievän jatkuvaoireisen astman hoitona on säännöllinen anti-inflammatorinen lääkitys, johon tilanteen vaikeutuessa voidaan liittää yli 4-vuoden ikäisillä lapsilla pitkävaikutteinen beeta2-agonisti ja kaikilla lapsilla vaihtoehtoisesti leukotrieeninsalpaaja. Tämä edellyttää yksilöllistä hoitosuunnitelmaa, joka tehdään yhdessä lapsen tai nuoren, vanhempien ja hoitavan lääkärin kanssa juurin tämän astmaatikon erityispiirteet huomioon ottaen. Vähitellen ilmaantuvaa jaksamattomuutta, hengenahdistuksen tunnetta, suorituskyvyn huononemista, väsymystä ja haluttomuutta voi olla vaikea yhdistää rasitukseen. Liikuntasuositukset eivät toteudu ja ylipaino lisääntyy. Ongelmana oli se, että muu väestö harrasti liikuntaa liian vähän. Merkittävin lapsuusiän krooninen sairaus astma on lapsilla ja nuorilla tyypillisimmillään vähäoireinen, mutta oireet saattavat keskittyä juuri rasitusja liikuntatilanteisiin, ja usein astmaan liittyy myös allerginen nuha. Erityisen tärkeää on huolehtia lasten ja nuorten astmalääkityksestä ja liikuntarajoituksia tulee suositella vain tarkoin harkituissa tilanteissa (esim. Säännöllisen liikunnan merkitystä astmaatikolle on tutkittu erityisesti nuorilla astmaatikoilla. Liikuntaharrastus kohentaa kuntoa, mutta ei paranna keuhkojen toimintaa levossa. Liikunta vähenee kouluiän aikana, ja varsinkin pojat jakautuvat iän LIIKUNTA & TIEDE 512005 17. Liikunta vaikuttaa positiivisesti itsetuntoon ja henkiseen hyvinvointiin. Ilman nopeita ja voimakkaita hengitystieoireita astmadiagnoosi voi viivästyä jopa vuosia johtaen liikunnasta luopumiseen ja painonnousuun. Lapsen ja nuoren tulisi pystyä liikkumaan ja urheilemaan astman haittaamatta eikä lääkehoidolla saisi olla sivuvaikutuksia. Liikunnalla on myös tärkeä tekijä lasten ja nuorten painonhallinnassa. Kylmä ilma lisää monessa tilanteessa hengitystieoireita. Teksti:ANNA PELKONEN Liikkuvan lapsen allergia ja astma Aikuisen elämä ilman liikuntaa on normaalia ja hyväksyttävää, mutta lapselle liikunta on tunnusomaista ja fyysinen passiivisuus poikkeuksellista. Lapsille ja nuorille suositellaankin päivittäin monipuolista liikuntaa vähintään 60 minuuttia, johon kuuluu sekä kevyttä että ehdottomasti myös kuormittavaa liikuntaa. Jo alle kouluiässä liikunnan määrässä on suuria eroja. Tuoreessa USA:ssa aikuisastmaatikoilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin astmaatikkojen harrastavan liikuntaa yhtä paljon kuin muukin väestö. Säännöllinen harjoittelu vähentää oireita Astman hoidon tavoitteena on normaali elämä ja pyrkimys turvata keuhkojen toiminta kaikissa tilanteissa, niin flunssan, pakkasen kuin kovan fyysisen rasituksenkin aikana. Nuoruudessa korostuvat liikunnan yhteydet minäkäsitykseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Fyysisellä harjoittelulla pyritään suorituskyvyn nostoon ja vähentämään herkkyyttä rasituksen laukaisemalle keuhkoputkien supistumiselle ja siten vaikuttamaan yleiseen elämänlaatuun. Liikunta ja urheilu kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen ja jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus liikkua. Liikuntaan liittyvät astmaoireet ovat yleisiä, mutta niitä ei ole aina helppo tunnistaa. Astmalääkityksen perustana on diagnoosin jälkeen antiinflammatorinen inhaloitava kortikosteroidi, joka vähentää keuhkoputkien astmatulehdusta ja supistumisherkkyyttä. Oireet ilmaantuvat vähitellen Lapsille ja nuorille liikkuminen ja liikunnan harrastaminen ei ole tietoista terveyden vaalimista, eivätkä he harrastaessaan ajattele kuntoaan, vaan liikkuvat, koska liikunta tuo iloa ja tyydytystä. Ne astmaatikot, jotka ovat erityisen herkkiä kylmälle ilmalle, voivat turvautua hengitysilman lämmittimeen
Allergisesta nuhasta kärsivistä noin 40 prosentilla on myös astmaoireita, joten on tärkeää selvittää allergisen nuhan aiheuttaja ja hoitaa se. Allerginen nuha tulee siis diagnosoida ja hoitaa huolella, jotta lapsen ja nuoren normaali fyysinen aktiviteetti säilyisi. Suomalaisten lasten ja nuorten liikunta tänään. Suomalaiset ravitsemussuosituksetravinto ja liikunta tasapainoon. Urheilevan nuoren diagnoosi ja lääkitys dokumentoitava huolella Yhä useampi lapsi ja nuori osallistuu urheiluseuroissa ohjattuun, entistä vaativampaan liikuntaan. On esitetty kysymys, aiheuttaako urheilu astmaa, koska huippu-urheilijoilla, nimenomaan tietyissä lajeissa, esiintyy astmaa enemmän kuin väestössä normaalisti. Allergisen nuhan on todettu liitännäisoireineen huonontavan elämänlaatua samassa määrin kuin kohtalaisesti oireita aiheuttavan astman. Suomessa dopingvalvonnasta vastaava Suomen Antidopingtoimikunta (ADT) vaatii, että näitä lääkkeitä käyttävät urheilijat tekevät toimikunnalle ilmoituksen. J Allergy Clin lmmunol 2001 ;108(Suppl) 5):147-334. Paikallisesti annosteltavien kortikosteroidien ilmoitusvelvollisuus koskee kansainvälisellä tasolla urheilevia. Allerginen tulehdusreaktio nenän limakalvolla liittyy inflammaatioon keuhkoputkissa. Allergic rhinitis and its impact on asthma . Jos oireet eivät pysy lääkityksellä kurissa, voidaan harkita siedätyshoitoa, jolla saavutetaan yleensä hyvä hoitovaste. Tätä allergiaa kutsutaan vehnä-rasitusanafylaksiaksi. Monet osallistuvat myös kansainvälisiin kilpailuihin. Bousquet J, van Cauwenberge P, Khaltaev N. Huolestuttavaa on, että suuntaus näyttäisi olevan sama Suomessakin aikuisilla ja osalla nuorista. Varsin yleinen koivun siitepölyallergia ja sen aiheuttama nuha vaikeuttaa koulusuorituksia ja myös liikuntasuorituksia keväällä. Vehnä-rasitusallergisten on syytä huolellisesti välttää vehnää, ohraa ja ruista. Nuorista astmaatikoista noin 80 prosentilla on myös allerginen nuha. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005 The international Study ofAsthma andAllergies in Childhood (ISAAC) Steering Committee. Astma tai allergiat eivät rajoita liikuntaa eivätkä urheilua, jos tauti on todettu ja asianmukaisesti hoidettu. :<( > :<( a.. Lääketieteellisin perustein näiden käyttö on kuitenkin sallittua. Useimmat potilaat hoidetaan oireenmukaisilla lääkkeillä. Worldwide variation in prevalence of symptoms of asthma, allergic rhinoconjuctivitis and atopic eczema: ISAACLancet 1998;351 1225-32. Hoidossa pyritään eliminoimaan allergeeni potilaan ympäristöstä, jos se on mahdollista. LIIKUNTA & TIEDE 5/2005. Ford ES, Health GW, Mannino DM ym. Vähän liikkuvia astmalapsia ja nuoria tulisi kannustaa lisäämään fyysistä aktiivisuuttaan . Kaikenikäisillä, niin lapsilla, nuorilla kuin aikuisilla tulee korostaa liikunnan tärkeyttä. Sport Med 2005;35:127-41. Geenien vaikutukset ovat siis tärkeitä, mutta lopputulokseen voi itse vaikuttaa. w j::: w :<( :<( ....1 .! 2 ::> ::J ::! >< mukana lähes täysin passiivisiin ja erittäin aktiivisiin. Chest 2003;124:434-37. .... hiihtoharrastus ei näytä lisäävän väestötasolla astmariskiä. Vehnäallergia voi aiheuttaa hengenvaarallisen allergisen reaktion rasituksen yhteydessä. Kilpaurheilutoimintaan osallistuva astmaatikko joutuu tekemään ilmoituksen astman hoitoon käytettävistä beeta2-agonisteista ja inhaloitavista korstikosteroideista, koska nämä ovat urheilussa kiellettyjen aineiden listalla. Barr RG, Cooper DM, Speizer FE et al beeta2-adrenoceptor polymorphism and body mass index are associated with adult-onset asthma in sedentary but not active women . Kuitenkaan esim. Ilmoituksen jälkeen urheilija saa ADT:lta kirjallisen luvan käyttää lääkkeitään urheillessa. Astman diagnostiikka ja hoito. Allergista nuhaa on noin 20 prosentilla lapsista. Käypä hoito. Chest 2001 ;120: 1474-9. Duodecim 2001 ;117:1382-8. Astmadiagnoosi ja oheisselvitykset tulee aina tehdä huolella ja dokumentoida tutkimustulokset erityisesti urheilevan astmalapsen tai nuoren ollessa kyseessä. Ongelmana oli se, että muu väestö harrasti liikuntaa liian vähän. Sen sijaan fyysinen passiivisuus näyttäisi lisäävän riskiä sairastua astmaan ainakin tietyn geneettisen perimän omaavilla. Anna Pelkonen, LT, Lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri HUS, Helsinki sähköposti: anna.pelkonen@hus.fi Kirjallisuus: Telama R, Välimäki 1, Nupponen H ym. Liikuntasuositukset eivät toteudu ja ylipaino lisääntyy. 2 w w .... Effect of physical conditioning on children and adolescents with asthma . Welsh L, Kemp J, Roberts RGD. Siitepölyallergisten astmaatikkojen astmaoireet lisääntyvät usein siitepölyaikana, jolloin heidän lääkitystään on mahdollisesti tehostettava. Tuoreessa USA:ssa aikuisastmaatikoilla tehdyssä tutkimuksessa 18 todettiin astmaatikkojen harrastavan liikuntaa yhtä paljon kuin muukin väestö. Duodecim 2000: 116:2568-84. Leisure-time physical activity patterns ampng US adults with asthma
Luuston massa, koko ja arkkitehtuuri jatkavat kasvuaan noin kahteenkymmeneen ikävuoteen asti (Haapasalo ym. Kannus ym.(1995) osoittivat, että tennispelaajilla, jotka olivat aloittaneet pelaamisen ennen kuukautisten alkamista, pelikäden ja toisen käden välinen luuston mineraalimassan ero oli kaksinkertainen verrattuna kuukauLIIKUNTA & TIEDE 5/2005 19. Teksti: ARI HEINONEN Liikunnan merkitys kasvavalle luustolle Luuston kehitystä säätelevät useat tekijät kuten geneettiset ja hormonaaliset tekijät sekä ravitsemus ja mekaaninen kuormitus. Liikuntainterventiot ovat lisänneet luun mineraalimäärää useissa luuston kohdissa tytöillä (Heinonen ym. 2005). Tavanomaisessa kuormitustilanteessa "mekanostaatti" on tasapainossa, mutta kuormituksen lisääntyessä uutta luuta muodostetaan. 1999). 2005). Luuston ensisijainen tehtävä on kestää painovoiman ja lihasten aiheuttamia voimia ja toimia vipuina liikkumisessa. 2000; Morris ym. 1998; Khan ym. Mikä on liikunnan merkitys normaalille luuston kasvulle. Siten esim. Missä iässä liikunta vaikuttaa tehokkaimmin. 2000). Useat katsaukset ovat päätyneet selkeään johtopäätöksen, että fyysinen aktiivisuus lapsuudessa vahvistaa luustoa (Barr ja McKay 1998; Khan ym. Laadukkaita interventiotutkimuksia liikunnan vaikutuksesta lasten ja nuorten luustoon on julkaistu useita. Isku tyyppinen kuormitus,jossa luuhun kohdistuvat voimat muuttuvat nopeasti, on osoittautunut tehokkaimmaksi luuston kannalta. Avaintekijä positiiviselle luustovasteelle on normaalin päivittäisen kuormituksen ylittävä rasitus. 2001) . 1996). Lisäksi tytöillä kuukautisten alkaminen luumassan kasvupiikin kanssa ajoittuu samaan ikävaiheeseen (McKay ym. 2005). Sen sijaan kuormituksen vähentyessä luun uudismuodostus hidastuu (Frost 1987). Luustoon vaikuttavat interventiot ovat sisältäneet juoksua ja/tai hyppelyä 20-40 minuuttia kerrallaan, 2-3 kertaa viikossa. 1998). 2000; McKay ja Heinonen 2001; Parfitt 1994). Lisäksi 4-8-vuotiailla voimistelijatytöillä havaittiin kahden vuoden seurannassa luun mineraalimassan olevan suurempi kuin kontrollitytöillä (Laing ym. Luiden lopullinen massa, geometria ja arkkitehtuuri määräytyvät kuitenkin mekaanisen kuormitusympäristön kautta. 2000; McKay ym. 2001; Nordström ym. 2000) sekä esipuberteetissa olevilla (5-10 vuotta) tytöillä ja pojilla (Fuchs ym. 1997) ja pojilla (Bradney ym. Nopeinta luumassan kasvu on tytöillä n. Pituuskasvun huippu ajoittuu noin puolivuotta aikaisemmaksi kuin luumassan huippu kasvu (Bailey ym. Miten luusto adaptoituu kuormituksen. Luulla on kyky adaptoitua jatkuvaan mekaaniseen kuormitukseen siten, että se parhaimmin kestää samantyyppistä rasitusta tulevissa tilanteissa. Myöhemmin Frost (Frost 1987) selitti luun adaptoitumista mekaaniseen kuormitukseen "mekanostaattiteoriansa" avulla. 1998). Retrospektiiviset tutkimukset ovat osoittaneet, että luun vaste mekaaniselle kuormitukselle on edullisempaa lapsuudessa ja nuoruudessa kuin aikuisena (Bass ym. Toisin sanoen hyppely ja painonnosto näyttäisivät olevan tehokkaimpia fyysisen aktiivisuuden muotoja (Heinonen ja Karinkanta 2003). Tehokkainta liikunta näyttäisi olevan nopean kasvun aikana sekä tytöillä että pojilla, ja tytöillä erityisesti ennen kuukautisten alkamista. 1998; McKay ym. Liikunnan positiiviset luustovasteet ovat vaihdelleet koululiikuntaan lisätyn luuliikunnan yhden prosentin vaikutuksesta (McKay ym. Saksalainen ortopedi Julius Wolff havainnoi jo yli 100 vuotta sitten luiden mukautuvan niihin kohdistuvaan kuormitukseen joko vahvistumalla tai heikentymällä. Uusimmissa tutkimuksissa on havaittu, että lapsilla ja nuorilla liikunnan aikaansaama luustohyöty säilyy; jos liikuntaharjoittelua jatketaan vaikkakin alhaisemmalla intensiteetillä ja vähäisemmällä määrällä (Fuchs ja Snow 2002; Kontulainen ym. Myös fyysisen aktiivisuuden tyypillä on merkitystä. Lisäksi tuoreessa 14 vuoden seurantatutkimuksessa osoitettiin lapsuudessa ja nuoruudessa harrastetun liikunnan hyödyn säilyvän ainakin aikuisuuteen (Baxter-Jones ym. Mekaaninen kuormitus saa aikaan luussa pieniä muodonmuutoksia (lyhentymistä, venymistä tai kiertymistä), jotka fysikaalisten ja kemiallisten tapahtumien kautta vaikuttavat luun metaboliaan ja siten luun rakenteeseen. 2000) step-aerobic harjoittelun viiden prosentin vaikutukseen (Heinonen ym. tiettyjen lajien urheilijoilla on poikkeavan vahvat luut (Suominen 1993; Vuori ja Heinonen 2000; Vuori 2001). Edellä mainittujen positiivisten muutos lisäksi, tärkeä kysymys on liikunnan luustomuutosten pysyvyys. 12,5 ikävuoden tienoilla ja pojilla noin 1,5 vuotta myöhemmin, mutta pojilla luumassa kasvaa enemmän kuin tytöillä (318 ± 58 g/v tytöillä ja 404 ± 96 g/v pojilla) (Bailey 1997)
Ruotsalaisessa tutkimuksessa (Linden ym. G., Mundt, C. Liikuntaa tulisi harrastaa 3-5 kertaa viikossa. Barr, S. 1998 'Nutrition, exercise and bone status in youth', lnt J Sport Nutr 8121 124-142. Bradney, M., Pearce, G., Naughton, G., Sullivan, C., Bass, S,, Beck, T., Carlson, J. Liikunta oli tavanomaista koululiikuntaa eikä se sisältänyt mitään erityisiä luuta kuormittavia asioita. J. 1999 'The University of Saskatchewan Bone Mineral Accrual Study: A six year longitudinal study of the relationship of physical activity to bone mineral accrual in growing children', J Bone Miner Res 14(10) 16721679. Nämä havainnot on osoitettu myös interventiotutkimuksissa, joissa fyysisen aktiivisuuden nettovaste (2-5%) lannerangan ja reisiluun kaulan mineraalimassassa oli selvin varhaispuberteetissa tai ennen kuukautisten alkamista (Fuchs ym. Koeja kontrolli ryhmän liikunta poikkesi vain liikunnan useuden suhteen toisistaan. Koululiikuntaa tulisikin olla riittävästi. Lukukauden jälkeen koeryhmän mineraalimäärä oli parantunut merkitsevästi verrattuna kontrolliryhmään. Liikunnan kestoksi ACSM suosittelee 1020 min kerrallaan (2 kertaa päivässä tai useammin saattaa olla tehokkaampaa). D., Hardy, A. z w w tw w :<( :<( ...J ;:!; z ::::, Luuston terveyteen voidaan vaikuttaa lisäämällä koululiikuntaa tai tekemällä lyhytkestoisia luustoa kuormittavia harjoituksia koulupäivän aikana. tisten alkamisen jälkeen aloittaneiden pelaajien yläraajojen puolieroon. 1987 'Bone "mass" and the "mechanostat": A proposal', Anatomical Record 219: 1-9. Kuitenkin näyttöä liikunnan positiivisesta vaikutuksesta lasten ja nuorten luustoon on kertynyt, jotta liikunta suosituksia voidaan antaa. A., McKay, H. 2002). and Seeman, E. 1997 'The Saskatchewan Pediatric Bone Mineral Accrual Study Bone mineral acquisition during the growing years', lnt J Sports Med 18: S191-S194. and Faulkner, R. 2005) koululiikunnan määrää kasvatettiin yhdestä päivästä (6090 minuuttia viikossa, kontrolliryhmä) viiteen päivään viikossa ( 40 minuuttia viisi kertaa viikossa, koeryhmä) 8-vuotiailla tytöillä ja pojilla (n= 221). 1999; Vuori 2001). A., Mirwald, R. Siten kasvuiässä, etenkin murrosiässä, liikunnan tavoitteeksi luuston terveyden kannalta tulee asettaa mahdollisimman korkea luuston huippumassan saavuttaminen (Heinonen ja Karinkanta 2003) . Aikuisilla ja iäkkäämmillä liikunnan vaikutus luustoon (n. Liikuntasuositukset lasten ja nuorten liikunnalle Koska luuston vaste on erilainen eri ikävaiheissa, liikunnan tavoitteet on asetettava erilaisiksi. 2001; Heinonen ym. K. 1998 'Moderate exercise during growth in prepubertal boys: Changes in bone mass, size, volumetric density, and bone strength: A controlled prospective study', J Bone Miner Res 13(12): 1814-1821 Frost, H. t:<( > :et 0. M. 2002 'Gains in hip bone mass from high-impact training are maintained: a randomized controlled trial in children', J Pediatr 141 (3) 357-62. L., Faulkner, R. A. 2004). Bailey, D. 1998 'Exercise before puberty may confer residual benefits in bone density in adulthood: Studies in active prepubertal and retired female gymnasts', J Bone Miner Res 13(3): 500-507 Baxter-Jones, A. American College of Sports Medicine (ACSM) on laatinut vuonna 2004 liikuntasuositukset luuliikunnaksi lapsille ja nuorille (Kohrt ym. A. I. 1 %) on myös merkitsevä, mutta selvästi vähäisempi kuin puberteetissa (Wolff ym. M. and Snow, C. Bass, S., Pearce, G., Bradney, M., Hendrich, E., Delmas, P. Ari Heinonen Professori Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto sähköposti: ari.heinonen@sport.jyu.fi Lähteet: Bailey, D. Junioritennispelaajia tutkimalla havaittiin, että tämä ero alkaa näkyä selvästi varhaispuberteetissa (Haapasalo ym. 2000; Mackelvie ym. Nämä kaksi tutkimusta osoittavat, että lisäämällä koululiikuntaa tai tekemällä lyhytkestoisia luustoa kuormittavia harjoituksia koulupäivän aikana, voidaan vaikuttaa luuston terveyteen. L., Crocker, P. and Seeman, E. Neljän vuoden seurannan jälkeen koeryhmän vuosittainen luun mineraalimassa muutos oli merkitsevästi suurempi koeryhmän lannerangassa sekä tytöillä että pojilla ja reisiluunkaulassa tytöillä. Lapsille ja nuorille suositellaan kohtalaisesti intensiivisesti luustoa kuormittavaa isku tyyppisiä liikuntalajeja kuten voimistelu ja lajit, jotka sisältävät hyppimistä ja juoksua (esim. 2001; Petit ym. K., Bauer, J. and Bailey, D, A, 2005 'Longitudinal Study of the Relationship of Childhood Physical Activity to Adult Bone Mineral Content', Journal of Bone and Mineral Research 20(Suppl 1 I S4. Osteoporoosin primaariprevention kannalta tärkein elämän vaihe on siis kasvuikä. ( 1 1 · 1:. and McKay, H.A. Varsinaisten liikuntatuntien ohella voisi olla lyhyempiä, mutta useasti viikossa toteutettavia terveysliikuntatuokioita. A., Mirwald, R. Terveysliikuntatuokiot eivät vaatisi varsinaisia liikuntavarusteita, vaan sen tavoitteena olisi virkistäytyminen ja vaikka luuston kuormittaminen. Luuliikunta ja koululiikunta Kahdessa tuoreessa tutkimuksessa koulun normaalia liikuntaa lisättiin tai opinto-ohjelmaan sisällytettiin luuliikuntaosioita. Fuchs, R. Fuchs, R. Koska luuston terveyden ja osteoporoottisten murtumien ehkäisyn kannalta tärkeimmät vuodet ovat lapsuudessa, koululiikunnan merkitys luuston terveyden kannalta korostuu erityisesti. and Snow, C. M. Vaikka liikunnan merkitys luun lujuuden kannalta lapsilla ja nuorilla on selvä, liikunnan annostelu luuston ja murtumien ehkäisyn kannalta optimaalisesti on edelleen jonkin verran epäselvää. R. A. 2001 'Jumping improves hip and lumbar spine bone mass in prepubescent children: a randomized controlled trial', J Bone Miner Res 16(1): 148-56. Kanadalaisessa tutkimuk20 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 sessa esipuberteetissa olevat lapset tekivät aina välituntikellon soidessa (3x/päivässä) kymmenen hyppyä. 1998). Lisäksi on tärkeä muistaa, että liikunta tuo selkeästi myös muita terveyshyötyjä. 2000). E. jalkapallo, koripallo, lentopallo, step-aerobic) sekä voimaharjoittelua alle 60 % teholla yhden toiston maksimista (lRM) arvioituna. (Lehtonen-Veromaa ym. D
R. J., Hall, D. and Vuori, 1. Nordström,A., Olsson,T. A., Khan, K. L., Hopper, J. 2002 '.A randomized school-based jumping intervention confers site and maturity-specific benefits on bone structural properties in girls: a hip structural analysis study', J Bone Miner Res 17131 363-72. and Heinonen, A. J., Heinonen, A., Khan, K. 2000 '.A 1-year prospective study on the relationship between physical activity, markers of bone metabolism, and bone acquisition in peripubertal girls', J Clin Endocrinol Metab 85(101: 3726-32. LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 21. B. An overview of crosssectional athlete studies', Sports Med 16151: 316-30. 2000 '.Augmented trochanteric bone mineral density after modified physical education classes: a randomized school-based exercise intervention study in prepubescent and early pubescent children', J Pediatr 136(21: 156-62. 2003 'Liikunta osteoporoosin ja osteoporoottisten murtumien ehkäisyssä .' Suomen Lääkärilehti 58: 3755-3759. and Yingling, V. 1998 'Effect of long-term unilateral activity on bone mineral density of female junior tennis players: J Bone Miner Res 13(21: 310-9. Heinonen, A., Sievänen, H., Kannus, P., Oja, P., Pasanen, M . A., Petit, M. J., Harcourt, P. W., Prior, J. 1993 'Bone mineral density and long term exercise . M. and Viikari, J. C., Barr, S. Linden, C., Gardsell, P., Ahlborg, H. M ., Wilson, A. Khan, K., McKay, H. Blackwell Science. Mackelvie, K. andWark, J. McKay, H. McKay, H. Wolff, 1., van Croonenborg, J. Lehtonen-Veromaa, M., Mottonen, T., lrjala, K., Nuotio, 1., Leino, A. 2001 '.A schoolbased exercise intervention augments bone mineral accrual in early pubertal girls', J Pediatr 139141: 501-7. and Khan, K. and Vuori, 1. L., Forwood, M . W. and Vuori, 1. A. 1996 'Development of mass, density, and estimated mechanical characteristics of bones in Caucasian females·, J Bone Miner Res 11(111: 1751-60. American College of Sports Medicine suosittaa lapsille ja nuorille kohtalaisesti luustoa kuormittavia iskutyyppisiä liikuntalajeja kuten voimistelu ja lajit, jotka sisältävät hyppimistä ja juoksua {esim. 2001 'Growing bones : How important is exercise?' International SportMed Journal 2. A., Little, K. Parfitt, A. Kannus, P., Haapasalo, H., Sankelo, M ., Sievänen, H., Pasanen, M ., Heinonen, A., Oja, P. A., MacKelvie, K. McKay, H. A., Schutz, R. Kohrt, W. M., Bloomfield, S. and Vuori, 1. C., Kostense, P. 1994 'The two faces of growth: Benefits and risks to bone integrity', Osteoporosis lnt 4: 382-398. A. R., Modlesky, C. 2004 '.American College of Sports Medicine Position Stand physical activity and bone health', Med Sci Sports Exerc 36(111 1985-96. Suominen, H. Drinkwater (edl Women and Sport., Voi. Morris, F. R. and Wark, J. M. A., Bailey, D. Khan, K. and Twisk, J. J., Flicker, L., Crichton, K. Liikuntaa tulisi harrastaa 3-5 kertaa viikossa. M . S. 1998 'Peak bone mineral accrual and age of menarche in adolescent girls: A six-year longitudinal study', J Pediatr 133: 682-687. M., O'Connor, P. E. Kontulainen, S., Kannus, P., Haapasalo, H., Sievänen, H., Pasanen, M ., Heinonen, A., Oja, P. D. 1998 'Self-reported ballet classes undertaken between 10 and 12 years of age and hip bone mineral density', Osteoporosis lnt 8 165-173. Heinonen,A. L., Carlson, J. R., Kannus, P. D. and Nordström, P. S. Laing, E. D. Haapasalo, H., Kannus, P., Sievanen, H., Pasanen, M ., Uusi-Rasi, K., Heinonen, A., Oja, P. A., Haapasalo, H., Bennell, K. 2005 'lnitial years of recreational artistic gymnastics training improves lumbar spine bone mineral accrual in 4to 8-year-old females', J Bone Miner Res 20(31: 509-19. D. and Lewis, R. and Crocker, P. Voi XX: International Olympic Committee. L., Naughton, G.A., Gibbs,J. and Beck, T. and Karinkanta, S. 1. A., Mirwald, R. M ., Bennell, K. M. J., Kemper, H. Petit, M. and Faulkner, R. M. J. and Heinonen,A. J. L., Nowson, C., Sherwin, A. 2001 'Good maintenance of exercise-induced bone gain with decreased training of fema le tennis and squash players: a prospective 5-year follow-up study of young and old starters and controls', J Bone Miner Res 16121: 195-201. D., Nelson, M . 1997 'Prospective 10-month exercise intervention in pre-menarcheal girls: Positive effects on bone and lean mass', J Bone Miner Res 12: 1453-1462. 1995 'Effect of starting age of physical activity on bone mass in the dominant arm of tennis and squash players', Ann lntern Med 123 27-31. Vuori, 1. 1999 'The effect of exercise training programs on bone mass: a metaanalysis of published controlled trials in preand postmenopausal women', Osteoporos lnt 9(11 1-12. Vuori, 1. 2005 '.A School Curriculum Based Exercise Program lncrease Bone Mineral Accrua l in Boys and Girls during Early Adolescence-Four Years Data from the POP-Study (Pediatric Osteoporosis Prevention Studyl a Prospective Control led lntervention Study in 221 Children', Journal of Bone and Mineral Research 20(Suppl 11: S4. L., Davison, K. jalkapallo, koripallo, lentopallo, step-aerobic}. 2001 'Dose-response of physical activity and low back pain, osteoarthritis, and osteoporosis', Med Sci Sports Exerc 3316 Suppll: S551-86; discussion 60910. and Karlsson, M . A., McKay, H. andWark, J. 2000 'High-impact exercise and bones of growing girls : a 9-month controlled trial', Osteoporos lnt 11 (121: 1010-7. 2000 'Sport and bone', in B. 2000 ' Does childhood and adolescence provide a unique opportun ity for exercise to strengthen the skeleton ?' J Sci Med Sport 3(21: 150-64. 2005 'Bone gained from physical activity and lost through detraining: a longitudinal study in young males', Osteoporosis International 16(71: 835-841. J., McKay, H
Epifyysivammoihin liittyy klassinen ns. Voimasiirtoketjun "heikoin lenkki" on kasvuiässä luu, ei sidekudos. Valitettavasti lääkärin täytyy lasten murtumia hoitaessaan pitää mielessä myös pahoinpitelyn mahdollisuus. Kasvulevyvammoja ei ymmärrettävästi täyskasvuisilla todeta, vaikka samojen luualuiden murtumia esiintyy aikuisillakin. Murtumien operatiivinen hoito on kuitenkin yleistymässä myös lapsilla. Tai lasta vaivaa murtumille altistava yleissairaus, esimerkiksi osteogenesis imperfecta -niminen luuston kehityshäiriö, luun pehmentymistauti eli osteomalacia tai jopa luun haurastumistaipumus eli osteoporoosi. luun kystasta eli "rakkulasta". Kasvukauden loppuvaiheessa, esipuberteetista eteenpäin, operatiivinen murtumahoito noudattaa aikuisten murtumien hoidon periaatteita. Varsin tavallinen menetelmä on taipuisien ydinnaulojen, esim. Myös lapsilla voi esiintyä patologisia, eli sairauteen liittyviä murtumia, jotka voivat olla seurausta paikallisesta luuprosessista, esim. Jussi Rantanen ortopedi, dosentti Mehiläinen, Turku sähköposti: jussi.rantanen@mehilainen.fi 1. Lasten murtumien diagnostiikkaan ja hoitoon liittyy tiettyjä ominaispiirteitä. Luiden päissä, ns. Perussääntö on, että murtumaepäilyä pitää aina verrata terveestä puolesta tehtyyn tutkimukseen, varsinkin leikki-ikäisillä. Kaikkein merkittävintä on epifyysien eli avointen kasvulevyjen vammoihin liittyvä problematiikka. Samalla uudet liikuntavälineet ja urheilulajit, rullaluistelu, potkulautailu, skeittaus, snoukkailu, trampoliini, cmx ja vastaavat nuorten vauhtiharrastukset lisäävät vammoja. Lapsen luun varsimurtuma paranee jopa sivu-sivua vasten, pieni lyhennys on hyväksyttävää, jopa toivottavaa, koska luun pituuskasvu usein stimuloituu luutumisen jälkeen. LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 Lasten murtumien diagnostiikka on usein haastavaa. Siksi diagnostiikassa tarvitaankin varsin usein lisätutkimuksia, ultraääntä, anestesiassa suoritettavaa läpivalaisua tai magneettikuvausta. 22 Liikennetapaturmaisten murtumien määrä on vähentynyt autojen turvalaitteiden kehittymisen myötä. Immobilisaatio on usein hieman relatiivinen ja yleensä varsin lyhytaikainen. Usein murtuma saa luutua siihen asentoon, mihin trauma sen jättää. Lapsilla murtumien paranemiseen liittyy myös kaksi erityispiirrettä. Samalla uudet liikuntavälineet ja urheilulajit, rullaluistelu, potkulautailu, skeittaus, snoukkailu, trampoliini, cmx ja vastaavat nuorten vauhtiharrastukset lisäävät vammoja. Lasten murtumien etiologia on viime vuosina jonkin verran muuttunut. Z Teksti: JUSSI RANTANEN w w 1w Lasten murtumien :,et ·~ erityispiirteitä z :::, Murtumat ovat tavallisia vammoja myös aikuisilla, mutta erityisesti lapsilla. Lapsilla nivelsideja jännevauriot ovat harvinaisia. Toisaalta varsinkin raajojen pitkien luiden varsimurtumiin liittyy usein pituuskasvun kiihtyminen, joka voi johtaa jopa useiden senttien pituuseroon raajojen välillä. Toinen lasten murtumille ominainen piirre on ns. Lapsilta saatu selitys vamman synnystä on epäselvä, varsinkin leikkiiässä kipu ja pelko tekevät kliinisen tutkimuksen vaikeaksi ja epäluotettavaksi. Siinä luun varren paksu luukalvo eli periosti säilyy ehjänä, vaikka luun kuorikerros murtuukin. Kovin tarkkaan anatomiseen asennonkorjaukseen ei yleensä ole tarvetta, ellei kyseessä ole kasvualueen murtuma. Nancyn naulojen, käyttö sekä yläettä alaraajan pitkien luiden murtumien hoidossa. Jos murtuman asennon korjausta tarvitaan, suoritetaan se yleensä leikkaussalissa yleisanestesiassa. Myös perusröntgentutkimusten tulkinta on vaikeaa, varsinkin pikkulapsilla laajat rustoiset luutumattomat alueet kun ovat röntgen-negatiivisia. Liikennetapaturmaisten murtumien määrä on vähentynyt autojen turvalaitteiden kehittymisen myötä. pajunvitsaeli greenstick murtumatyyppi. Tilastojen mukaan 16 ikävuoteen mennessä noin 40 prosenttia pojista ja 30 prosenttia tytöistä joutuu kärsimään luunmurtuman. Siksi nivelsiteiden ja jänteiden luisten kiinnityskohtien irtautumat ovat tavallisia. Jopa 25 prosenttia lasten ja nuorten tapaturmista on luunmurtumia. Toisaalta varsinkin leikki-iässä kasvun potentiaali korjata vakaviakin luunmurtuman jälkeisiä virheasentoja on usein hämmästyttävä. Valtaosa lasten murtumista hoidetaan konservatiivisesti. Toisin kuin aikuisilla, lapsen murtuman kiinnityssysteemin ei tarvitse olla täysin jäykkä, sitä voidaan myös täydentää kipsi-immobilisaatiolla. Salter-Harris luokittelu, joka on edelleen hyvin käyttökelpoinen ja relevantti erityisesti murtumien ennusteen määrittelyssä. 1:<t 2: :,et 0. hohkaluualuilla käyttökelpoisia ovat ohuet metalliset piikit, joiden kasvulevyille aiheuttama sekundaarivaurio on mahdollisimman vähäinen
Rullaluistelun suosio on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana kasvanut voimakkaasti maailmanlaajuisesti. Tyyppivamma rullaluistelussa on rannemurtuma. Yhdysvalloissa trampoliinivammoista on tehty useita epidemiologisia tutkimuksia. Sairaalahoitoa tarvitsevat vammat ovat kuitenkin usein vakavampia kuin monessa muussa lajissa. Tästä huolimatta suojaverkon käyttö ei ole toivotulla tavalla lisääntynyt. Trampoliini on ilmestynyt viimeisen viiden vuoden aikana monen omakotitalon takapihalle. Epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että salibandyvammoja esiintyy paljon ja ne voivat olla vakavia. Golf on tehdyissä tutkimuksissa kuulunut turvallisimpien liikuntalajien joukkoon. Vammojen vakavuutta lisäävät kova vauhti ja alustan kovuus. Kaatuminen on tavallisin vammautumisen syy ja yläraajavammojen osuus käsittää noin puolet kaikista vammoista. Harrastajat eivät aluksi tiedosta uusien lajien riskejä ja riskitilanteita. Myös aivotärähdysten osuus on lisääntynyt rinteissämme huolimatta kypärän käytön yleistymisestä. Teksti: JARI PARKKARI Uudet lajit uudet vammat Liikunta tapa turma t ovat suurin vammoja aiheuttava tapa turmaluokka Suomessa. Murtumien määrä laskettelurinteissämme on kaksinkertaistunut 1980-lukuun verrattuna. Salibandy sisältää monia vammoille altistavia tekijöitä, kuten nopeita liikkeelle lähtöjä, äkillisiä jarrutuksia ja käännöksiä sekä vaarallisia kontakteja vastustajan, kaukalon laitojen, mailan tai pallon kanssa. Lumilautailijoiden ja suksilla loukkaantuneiden vammaprofiili on erilainen. Suomessakin harrastajia on useita satoja tuhansia. Yleisin suksivamma on polven vääntövamma (28 %). Näiden lajien kohdalla sääntöjen noudattaminen ja varusteiden taso eivät myöskään aina täytä turvallisuusnormeja. Yleisin lautailuvamma on rannevamma (53 %) ja näistä murtumia on 71 %. Yhdysvalloissa yli 60 prosenttia sairaalassa hoidetuista lasten avomurtumista sattuu rullalautailussa. Suurin osa vammoista on lieviä eivätkä ne vaadi lääkärin hoitoa. Jos nykykehitys jatkuu, golf on nousemassa Suomen suosituimmaksi mailapeliksi. Laji on vamma-alttiimpi kuin tavallinen pyöräily. Lasten ja nuorten aloittaessa golfin harrastamisen on erittäin tärkeää opettaa heille lajin turvallisuusohjeet. Yhdysvalloissa golfmailan aiheuttamat päävammat ovat lapsilla yleisin syy neurokirurgiseen hoitoon. Golf on yksi maamme nopeimmin suosiota lisänneistä lajeista myös lasten ja nuorten keskuudessa. Lumilautailun suosion lisääntyminen on lisännyt vakavia vammoja. Lukuisat tutkimusraportit päätyvät asiantuntijoiden suositukseen kieltää trampoliinin käyttäminen lasten leluna. Suomessa sattuu vuosittain yli 330.000 liikuntatapaturmaa ja määrä lisääntyy koko ajan. Vuonna 2004 Suomessa oli rekisteröityneitä golfareita 105.000. Lumilautailun yleistyminen ei yksinään selitä muutosta, koska aivotärähdysten osuus on ollut samaa tasoa suksilla laskijoilla ja lautailijoilla. Salibandy on nuori joukkuepalloilulaji, joka on nopeasti kasvattanut suosiotaan. Lajin suosion kasvaessa myös vammojen määrä on moninkertaistunut. BMX eli polkupyörämotocrossi on lisännyt maassamme nopeasti suosiotaan. Tyyppivammoja golfissa ovat selän toiminnalliset kivut sekä olkapään, kyynärpään ja ranteen rasitusvammat. Rullalautailussa vammaprofiili on samankaltainen kuin rullaluistelussa. Kesäaikana sairaaloiden ensiavussa työskentelevät henkilöt ovat kertoneet, että suurin osa lasten murtumista sattuu trampoliinilla. Suurin syy liikuntavammojen lisääntymiselle lienee kuitenkin liikunnan harrastamisen lisääntyminen, mikä kansanterveyden kannalta katsotaan nykytiedon valossa myönteiseksi kehitykseksi. Erityisesti polven eturistisidevammoja sattuu salibandyssa huolestuttava määrä. Myös pallon ja mailan aiheuttamia silmävammoja esiintyy yleisesti. Rullalautailussa suojien käyttö on kuitenkin vähäisempää ja lajiin liittyvät temput, kuten esimerkiksi käsijohteilla laskeminen lisäävät vammaenergiaa ja tätä kautta vammojen vakavuutta. LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 23. Tyyppivammoja ovat yläraajan murtumat ja kaularankavammat. Kaatumisja törmäystilanteissa vammaenergiat ovat usein suuria ja vakavien vammojen, kuten ohjaustangon aiheuttamien vatsavammojen, murtumien sekä pääja kaularankavammojen riskit ovat tässä lajissa keskimääräistä korkeampia. Kasvu johtunee osaksi uusien "muotilajien" esiinmarssista. Salibandyssa vastaava luku oli 10.9, rullaluistelussa 5.0, laskettelussa 4,1 ja aerobicissa 3,1. Useimmiten syynä on ollut trampoliinilta putoaminen. Vuoden mittaisessa suomalaisessa kohorttitutkimuksessa golfin pelaajille sattui 0.3 vammaa tuhatta harrastustuntia kohti
lnt J Sports Med 2004;25:209-216. Am J Phys Med Rehabil. Saman kalenteri-iän omaavilla lapsilla ja nuorilla saattaa tämä ero elimistön kypsyysasteessa eli biologisessa iässä olla useita vuosia (Perheentupa 1979). Golf injuries-common and potentially avoidable J Sci Med Sport. Puhuttaessa lapsen ja nuoren elimistön kypsyysasteesta käytetään ilmaisua biologinen ikä. Biologisen iän huomioon ottaminen lasten liikunnassa Iällä tarkoitetaan puhekielessä kalenteri-ikää eli kronologista ikää. Trampoline injuries of the cervical spine. Luiden diafyysit luu tuvat jo kohdussa, minkä jälkeen tapahtuu epifyysien luutumista puberteettiin. Smith GA. Suom Lääkäri! 2000;552079-2082. Kasvuikäisten potkuja rullalautavammat. Rullaluisteluvammat ja niiden ehkäisy. A prospective one-year follow-up of a population cohort comparing the injury risk in various commuting and lifestyle activities, and recreational and competitive sports. Taming the little tigers. Vertailuaineistona voidaan käyttää erilaisia kuvakarttoja, esimerkiksi Greulichin ja Pylen radiologista atlasta (1959) . Adv Nurse Pract 2005;13(6) 59-60, 62 . Urheilua harrastavan lapsen biologisen iän määrittäminen olisi hyvin tärkeää, sillä esimerkiksi joukkueen sisällä harjoitteiden vaikuttavuus eri urheilijoilla poikkeaa huomattavasti biologisen iän eroista johtuen. Väisänen J, Parkkari J, Kuume T, Kannus P. Salonen M, Parkkari J, Kannus P. 2005;33(4):568-73. Suom Lääkäri! 2005; 60: 667-71. Am J Sports Med. 2001 Aug;80(8):608-13. Duodecim 2003;119:1049-52. Myöhemmässä kehitysiässä olevan urheilijan keho kestää myös kuormitusta paremmin ja palautuminen on nopeampaa. Urheilussa syntyvät aivovammat. Suom Lääkäri! 2004; 59: 3889-95. Senturia YD, Morehead T, LeBailly S, Horwitz E, Kharasch M, Fisher J, Christoffel KK. Sarkola T, Schalamon J, Nietosvaara V. Jari Parkkari, Ylilääkäri, dosentti Tampereen Urheilulääkäriasema sähköposti: jari.parkkari@uta.fi Kirjallisuus: Black GB,Amadeo R. Onnistumisen ilo jää pois ja harjoittelu tuntuu raskaalta. Orthopedic injuries associated with backyard trampoline usein children. Luustoikä on sekä kasvuvaiheen että murrosiän kehitystapahtumien ajankohdan ja myös jäljellä olevan kasvun keston määrittäjä. Fradkin AJ, Cameron PA, Gabbe BJ. Teksti: HARRI SELÄNNE Parkkari J, Kannus P, Natri A, Lapinleimu 1, Palvanen M, Heiskanen M, Vuori 1, Järvinen M: Active Living and lnjury Risk. Luustoiällä tarkoitetaan sitä ikää, jona vertailuaineiston luuston röntgenologinen kypsyysaste vastaa tutkittavan luuston kypsyysastetta. Brown PG, Lee M. Suom Lääkäri! 2005;60(6):655-659 Parkkari J, Kannus P, Fogelholm M. Pediatric fractures during skateboarding, roller skating, and scooter riding. Lasketteluvammat Suomessa lumilautailu murtaa ranteita . Motivaation kanssa saattaa tulla ongelmia, koska kovastakaan harjoittelusta huolimatta kehitystä ei tapahdu siinä määrin kuin vieressä harjoit24 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 televalla joukkuetoverilla, jonka lihakset kasvavat eri tavalla. Arch Pediatr Adolesc Med 1997;151 (5):485-9. A case-control study. 2005;8(2):163-70. Liikuntavammatsuurin tapaturmaluokka Suomessa. Trampolines, children, and strokes . Golf-related head injuries in children . Lisäksi vammautumisriski kasvaa, mikäli elimistö ei ole vielä biologisesti sopeutunut esimerkiksi maksimivoiman harjoitteluun. lnt J Sports Med 2001 ;22:531-536. Zalavras C, Nikolopoulou G, Essin D, Manjra N, Zionts LE. Lisäksi on tärkeää, että asianmukaisten suojavarusteiden käyttöä ja lajin turvallisuusohjeiden noudattamista valvotaan. Paloneva J. A prospective one-year follow-up study. Biologisen iän määritys Biologisen iän määrittämiseksi on käytettävissä useita keinoja, joista tarkin lienee luustoiän määrittäminen. Brian R, Glazer G. Can J Surg 2003;46(3):199-201. lnjuries to children in the United States related to trampolines, 1990-1995 a national epidemic . Bicycle-riding circumstances and injuries in school-aged children. Pediatr Neurosurg 2000;32(4) 170-5. Pediatrics 1998;101 (3 Pt 1 ):406-12 Snellman K, Parkkari J, Kannus P, Leppälä J, Vuori 1, Järvinen M: Sports injuries in floorball. Wechsler B, Kim H, Hunter J. Lasten ja nuorten aloittaessa uutta liikuntalajia on ensiarvoisen tärkeää, että heille ja heidän vanhemmilleen kerrotaan lajiin liittyvät riskit ja riskitilanteet
Hormonaaliset muutokset Esipuberteetissa kasvu on pääasiassa kasvuhormonin säätelemää kun taas puberteetissa kasvu ja kypsyminen johtuvat pääasiallisesti steroidihormonien vaikutuksesta. Normaaliin murrosiän kehitykseen liittyy laaja yksilöllinen vaihtelu. Tämän jälkeen poikien absoluuttisen hapenottokyvyn kasvu on selvästi voimakkaampaa kuin tytöillä. Puberteetissa epija diafyysit kasvavat yhteen. Ulkoisten sukupuolimerkkien kuvaamiseen käytetään Marshall ja Tannerin luomaa astejakoa (1969 , 1970). Joskus häpykarvoitus voi ilmaantua ennen rintojen kasvua. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että ennen murrosikää aloitettu intensiivinen fyysinen harjoittelu hidastaa pituuskasvua, mutta loppupituuteen sillä ei ole vaikutusta vaan se näyttäisi määräytyvän geneettiseltä pohjalta ( Österback 1991, Damsgaard 2000). 0.2 nmol/1). Toisaalta, puberteetti-ikä on erinomainen aika intensiiviseen voimaharjoitteluun, koska elimistöllä on tuolloin hyvä valmius erityyppisten voimaominaisuuksien parantamiseen ja myös hapenottokyvyn kasvuun. Tiedetään, että sukupuolinen kehitys on vaarassa viivästyä niillä tytöillä, jotka aloittavat intensiivisen harjoittelun ennen murrosikää. Tyttöjen ja poikien välillä ei tässä hapenottokyvyssä ole juurikaan eroa 12 ikävuoteen asti. Ennen murrosikää lihasmassa kasvaa yhdensuuntaisesti kehon muun kehityksen kanssa. Testosteronin tuotanto on lapsuudessa hyvin vähäistä (n. Tässä iässä suositellaan hyvin kohtuullista voimaharjoittelua, koska hennot nivelet ja kehittymässä olevat luiden kasvulevyt saattavat vaurioitua kovassa kuormituksessa. Tytöillä yhtä voimakasta androgeenierityksen lisäystä ei tapahdu vaan arvot vaihtelevat alueella 1-6 nmol/1 (Mero A 1998). Nykyisin ollaan yksimielisiä siitä, että GnRH:n pulssittaisen erityksen lisääntyminen stimuloi gonadotropiinien (LH ja FSH) eritystä johtaen steroidihormonien tuotannon lisäykseen ja sukupuolirauhasen toiminnan käynnistymiseen. 30 prosenttiin. Karvoitus ilmaantuu yleensä viimeisenä. Rintarauhasen kehitys on useimmilla tytöillä ensimmäinen merkki murrosiän alkamisesta, nuppuaste ilmaantuu vaihdellen ikävälillä 8-13 vuotta, keskimäärin 10,8vuotiaana. Hypotalamus on prepuberteetissa ja puberteetin käynnistyessä keskeinen säätelykeskus. Kuukautiskierron häiriöiden on osoitettu vaikuttavan haitallisesti luun mineraali pitoisuuteen ja näin lisäävän osteoporoosija murtumariskiä (Drinkwater 1984). Harjoittelun vaikutukset pituuteen, lihasmassan kasvuun ja aerobiseen kapasiteettiin. Mielenkiintoista on se, että kestävyysharjoittelua toteuttaneet tytöt ovat kaikissa ikäryhmissä lähempänä saman ikäisiä poikia kuin harjoittelemattomat tytöt harjoittelematLIIKUNTA & TIEDE 5/2005 25. Menarke ajoittuu lähes aina kasvupyrähdyksen jälkeiseen kasvun hidastumisen vaiheeseen. Murrosiän aikana tapahtuu pojilla voimakas testosteronierityksen lisäys, jolloin pitoisuus kohoaa aikuisen miehen tasoille (n. 16 ikävuoteen tullessa ero poikien hyväksi on kasvanut n. Pojan puberteetin alkamisesta kertovat kivesten ja kivespussien suureneminen ikävälillä 9,5-13,5 vuotta, penis kasvaa keskimäärin vuotta myöhemmin. Varhaispuberteetissa poikien luuston kypsyminen on keskimäärin kaksi vuotta hitaampaa kuin tyttöjen, mutta ero vähenee iän myötä. Absoluuttinen hapenottokyky ja aerobinen energianmuodostuskapasiteetti lisääntyy iän ja koon myötä sekä harjoittelemattomilla tytöillä että pojilla aina aikuisikään asti. Intensiiviseen harjoitteluun liittyy tytöillä myös syömishäiriön vaara. asti. Epifyysilinjan luutuminen on täydellistä rannekuvissa pojilla runsaan 17 ja tytöillä vajaan 17 vuoden iässä (Andersen, 1968; Krögman, 1977). 20-30 nmol/1)
Kirjassa: Lasten ja Nuorten Harjoittelu, Jyväskylä, Gummeruksen kirjapaino, 140-141 Nuoren urheilijan tie huipulle lahjakkuutta ja valintoja Urheilupiireissä tutun sanonnan mukaan huippu-urheilijaksi pyrkivän tärkein valinta on osata valita oikeat vanhemmat. Vanhempien lastensa puolesta tekemillä valinnoilla on ratkaiseva vaikutus niihin eväisiin, joilla mahdollista myöhempää urheilijauraa voidaan ryhtyä 26 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 rakentamaan. Arch Dis Child 45, 13-23. Sanonnassa on paljon viisautta. Peruslähtökohta menestykselle urheilussa on fyysi1 1. Arch Dis Child. 2000. p. Stanford University Press, Stanford, Cal.,Stanford University Press. z w w 1w j:: w :<( =:5 z :::::, :::i > x tornia poikia. Forssa: Aurasen kirjapaino, 95 103. Radiographic atlas of skeletal development of the hand and wrist. Acta Paediatr Scand. Huippu-urheilun näkökulmasta lahjakkuuden osatekijöitä on useita. Petersen J.H. Biologinen ikä ja lasten harjoittelu Lasten ja nuorten valmennuksessa olisi tärkeä muistaa, että kehon ominaisuudet kehittyvät hitaasti, eri ikäkausina ja vaativat pitkäjännitteistä ja ammattimaista työtä heidän ohjaajiltaan. Suppl.185 Damsgaard R., Bencke J., Matthiesen G. Motoriset taidot, liikunnalliset ja terveelliset toimintamallit opitaan lapsuudessa kotona. Drinkwater, B.L., Nilson K. (Vuorimaa 1990). Ilman systemaattista, oikeaan ikäkauteen kohdennettua harjoittelua ei nykypäivänä kestävyyslajeissa nousta kansainväliselle huippu tasolle. Sanontaan sisältyy toinenkin totuus vanhemmuudesta. ls prepubertal growth adversely affected by sport. Teoksessa: Pediatric Anaerobic performance, USA, 241-250. VuorimaaT, MeroA, 1990, Kestävyys ja sen harjoittaminen. 2.p. En tosin epäile, etteikö jossain oltaisi valmiita puuttumaan myös tähän rajoitteeseen, kunhan keinot siihen löydetään. 1:<( > =et 0. Riippumatta lahjakkuudesta, vain harva huippu-urheilijaksi pyrkivä nuori voi elää muutoin kuten ikätoverinsa ja tehdä samaan aikaan urheilun huipulle tarvittavan määrän pohjatyötä. 1968. Perheentupa, J., Kantero, R-L., 1975 Murrosiän somaattinen kehitys ja sen häiriöt. Mero Antti, 1998, Power and Speed Training During Childhood. Teoksessa: Kasvu ja Kehitys. N Engl J Med 311, 277-81. Näitä liiallisen harjoittelun aiheuttamia haittavaikutuksia voidaan yrittää ehkäistä biologisen iän määrittämisellä ja siten oikein kohdennetuilla harjoitteilla. Skeletal maturation of Danish school children in relation to height, sexual development and social conditions. 2. Krogman,W.M., 1977 Redefining the assessment of physical growth.Clin. Greulich, W.W., Pyle, S.I,, 1959. Kolmas totuus sanonnassa on valintojen välttämättömyys. Lahjakkuus -mitä se on. & Chesnut,C.H. Lihasmassan kasvu ja hapenottokyvyn kehittyminen edellyttävät elimistöltä tiettyä valmiutta. Liikunnallinen elämäntapa perheessä ei ole vain urheiluhullujen vanhempien vouhotusta, vaan hyvän perinteen siirtoa tuleville sukupolville. 1 1 1. Marshall W,A,, Tanner J.M., 1970 Variations in the pattern of pubertal changes in boys. Bone mineral content of amenorrhoeic and eumenorrheic athletes. Variations in pattern of pubertal changes in girls. 1989. Siten pyritään ehkäisemään liian aikaisin aloitetun intensiivisen harjoittelun aiheuttamat haitat ja saavuttamaan paras lopputulos sekä urheilussa kehittymisen että yksilön oman kasvun ja kehityksen kannalta. 44, 291-303. Pediatr.16:763. Med Sci Sports Exerc 10, 1698-1703. Marshall W.A., Tanner J.M., 1969. Harri Selänne, LKT ylilääkäri, LIKES sähköposti: harri.selanne@likes.fi KARI NIEMI-NIKKOLA Kirjallisuus: Andersen, E. Varhain aloitetulla ja säännöllisesti toteutetulla kestävyysharjoittelulla näyttäkin olevan juuri tyttöjen fysiologisen valmiuden kehittymiselle erittäin suuri merkitys. Sanonnan ironia kuvaa erinomaisesti urheilun olemusta. Liiallinen harjoittelu saattaa aiheuttaa jopa pysyviä vaurioita luuston kasvuvyöhykkeissä, nivelrakenteissa ja häiriöitä etenkin tyttöjen hormonitasapainossa. & Muller J. Motorisen kehittymisen ja suorituskyvyn rajat ovat pitkälle jo geeneissämme määritettyjä, emmekä voi niihin enää jälkikäteen urheilusääntöjen puitteissa vaikuttaa
Toisaalta suomalainen yhteiskunta ja omaksumamme länsimaiset arvot määrittävät puitteet, joissa valintoja voidaan tehdä. Suomalainen aikuistuva nuori urheilija on vielä melko yksin näiden elämäänsä ja huippu-urheilu-uraansa koskevien suurten ratkaisujen äärellä. Merkittävimmät vaikuttajat ovat vanhemmat ja lähiympäristö. Omasta mielestäni huippu-urheilijaksi aikovan nuoren tärkein luonteenpiirre on pitkäjänteisyys. Motorisen oppimisen kykyeroja on varmasti jokainen valmentaja havainnut, mutta mekanismi ei ole yhtä yksiselitteinen kuin vaikkapa fysiologisessa lahjakkuudessa. Edellä kuvattua harjoitustaustaa vasten nuoret urheilijat joutuvat käytännössä tekemään valintoja aina myös päivittäisen aikataulunsa osalta. Oma näkemykseni on, että ellei lapsi ole tottunut päivittäiseen liikuntaan puitteet ja laji ovat sivuseikkoja ennen kymmentä ikävuotta, laajasti maailmalla harrastetuissa ja kilpailluissa lajeissa menestysjunaan ei enää pääse. Silti menestyvä soutaja on aina keskimäärin vaikkapa menestyvää painonnostajaa pidempi ja ulottuvampi. Aisteissamme ja ärsykkeiden prosessointitavoissamme on varmasti yhtä selkeitä eroja kuin tukija liikuntaelimistössämme tai aineenvaihdunnassamme, mutta aiempien oppimiskokemusten määrä ja monipuolisuus vaikuttavat yhtä merkittävästi taitojen kehittymiseen kuin lahjakkuus. Keskimäärin nuorten arvokisamitalistit ovat olleet ns. Harjoitustaustan pituudessa on kuitenkin huomattavia eroja. Eniten harjoittelevat kestävyysurheilijat, uimarit ja hiihtäjät, useat jopa yli 1000 tuntia vuodessa. LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 27. Tukiohjelmassa olevat nuoret harjoittelevat keskimäärin 650 tuntia vuodessa, ja harjoitusmäärän kasvu on ollut noin 50 lisätuntia vuodessa. Urheilumenestyksen lahjakkuustekijöiksi myös nimettyjä, mutta edellisiä vielä kompleksisempia tekijöitä ovat psyykkinen ja sosiaalinen lahjakkuus. Lajikohtaiset vaatimukset ja kova kansainvälinen kilpailu edellyttävät aikaisia ja selkeitä valintoja, jotta edellytykset kansainväliselle huipulle säilyvät. Ohjelmaan valittujen kartoituksessa on pyritty löytämään tekijät, jotka ennustavat tulevaa menestystä parhaiten. Lähtökohtana oli ainoa selkeä mittari: lajitulos ja sen kehitys. Harjoitusmäärä vastaa suunnilleen esimerkiksi Suomen maastohiihdon A-maajoukkueiden tämänhetkisiä keskiarvoja. nen, fysiologinen tai motorinen lahjakkuus. Nuoren urheilulliset valinnat Lahjakkuustekijät ovat välttämätön, mutta eivät riittävä ehto urheilumenestykseen pääsemiseksi. Tulokset osoittavat, että lahjakkaat erottuvat harjoitusvaikutuksen osalta selkeästi keskiarvosta. Käytännössä tämä usein edellyttää menestystä hakevalta urheilijalta myös siirtymistä lajin kannalta parempiin olosuhteisiin ja laadukkaampaan valmennukseen. Suuri osa näistä tekijöistä saadaan annettuna, geeneissä. Tärkeätä on, että urheilullisesti lahjakkaan nuoren kehitysjännite saadaan pidettyä optimoituna ja että valmennukselliset puitteet ovat riittävän korkeatasoisia. Se on vaikea ikävaihe kasvavan nuoren elämässä. keskitasoinen urheilijalahjakkuus menee muutamassa vuodessa huippulahjakkaan, mutta vailla valmentajaa tai etävalmennuksessa harjoittelevan ikätoverinsa ohi pysyvästi. ohjelmoidussa valmennuksessa 56 vuotta ennen menestystään. Fysiologisen lahjakkuuden osalta tutkimusta on tehty. Tämä tarkoittaa ikävaihetta 1215 vuotta. Nykynäkemyksemme on, että systemaattisessa päivittäisvalmennuksessa harjoitteleva, ns. Lajikohtaisesti merkittävin vaikutus on tietysti aikuisiän antropometrialla, vaikka poikkeuksia onkin kaikissa lajeissa. Fyysinen lahjakkuus ilmenee osin jo neuvolakortista, oman ikäluokan keskiarvoa nopeampi kasvu antaa etulyönnin ikäkausiurheilussa, millä saattaa olla urheilun kannalta myönteisiä vaikutuksia myös psyyken kehitykseen. Olympiakomitea käynnisti vuonna 1997 nuorten tukiohjelman, jonka avulla pyritään tukemaan nuoria (15-23v) lahjakkuuksia saavuttamaan potentiaalinsa. Viime vuosina valintaprosessissa on pantu yhä enemmän painoa valmennusprosessin tilan ja päivittäisvalmennuksen laadun osalle, jopa ikäkausitulosten kustannuksella. Huippu-urheilussa menestyneitä urheilijoita yhdistäviä luonteenpiirteitä voidaan kuvata, mutta kasvavan nuoren psyyke on ongelmallisempi. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka kysymyksiin, milloin tulisi erikoistua lajiin ja voiko harrastaa monipuolisesti, kuinka paljon harjoittelua on paljon. Varsinaiset tietoiset huippu-urheilulliset valinnat voidaan tehdä onnistuneesti vasta kun nuori pystyy ne itse tekemään. Kari Niemi-Nikkola Valmennuksen johtaja Suomen Olympiakomitea sähköposti: kari.niemi-nikkola@noc.fi Huippu-urheilijaksi aikovan nuoren tärkein luonteenpiirre on pitkäjänteisyys. Vaikein vaihe nuoren urheilijan uralla on ymmärrettävästi opiskelun aloittamisvaihe 1 720 -vuotiaana, jolloin useimmat elämän palapelin palaset joudutaan arvioimaan uudelleen: valmennus, harjoituspaikat, opintojen joustavuus, asuminen, päivittäinen ruokailu, ystävät ja vapaa-ajan vietto, talous ja monet muut tekijät. Oleellista on, että lapsella on 10 ikävuoteen mennessä runsaasti liikunnallisia kokemuksia ja vahva oma halu fyysiseen rasitukseen. Kahdeksan vuoden aikana valintaprosessia on kehitetty ja tietoa kerätty runsaasti, mutta edelleenkin kriteereiden ennustearvo on vain kohtuullinen. Erikoistumisen ikää selvästi merkittävämpi tekijä on, että lajitaitojen aihiot opitaan riittävän aikaisin ja mahdollisimman oikein
Tehostettu elintapaohjaus (ETO), 2. AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laihtumisen ja liikunnan vaikutusta työikäisten ylipainoisten rasvaja sokeriaineenvaihduntaan. Lämpösokkiproteiinit ovat valkuaisaineita, jotka kykenevät korjaamaan vaurioituneita valkuaisaineita, suojaamaan soluja hapetusstressiä, hapenpuutetta ja muita uhkatekijöitä vastaan. Ryhmiin ETO+Ll ja ETO+L2 kuuluvat harjoittelivat kuntosalilla sykeohjatusti 3 kertaa viikossa 12 viikon ajan. Tavoitteenamme oli kuvata siinä tapahtuvat muutokset sekä selvittää, voidaanko alfa-lipoaatilla vaikuttaa lämpösokkiproteiinituotantoon. Tutkittavilta määritettiin lähtötilanteessa, 3 kk ja 9 kk kohdalla seerumin HDL-kolesteroli ja insuliinipitoisuus sokerirasituskokeen 2 tunnin arvosta. Näin voi tapahtua esim. Tämän merkityksen selvittämiseksi tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia. Pelkkä elintapaohjauskin voi vaikuttaa merkitsevästi HDL-pitoisuuteen. fi BERGSTRÖM MATTI, IKONEN PIA Lapsen aivojen huomioiminen liikunnan kasvatuksessa TAUSTA: Aivotutkimus osoittaa, että meissä toimivat aikuisena paitsi miehen ja naisen aivopuoliskot, myös lapsen aivot, ellei niiden toiminta ole estynyt kasvatuksen aikana. 1:<( > :<( . Laihtumisen pitkäaikaisvaikutuksia insuliinija HDL-pitoisuuksiin ei kuitenkaan tiedetä. Fyysinen harjoittelu parantaa antioksidatiivista puolustusjärjestelmää, ja HSP-proteiinit toimivat palauttaen valkuaisaineet toimivaan muotoon, kuten olemme aikaisemmin osoittaneet luurankolihaksessa, maksassa ja sydämessä. Suurin muutos tapahtui kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin myös painonpudotus oli merkittävin. PÄÄTULOKSET: Mittaus HDLO (SD) HOL3 (SOI HDL9 (SD) lnsulO (SD) lnsul3 (SD) lnsul9 (SOI (SD) Paino3 (SOI Paino9 (SOI Ryhmä ETO 134 (0.44) 1.4(03) 15 (0.4) 85.2 (64 0) 57.8 (50 8) 628 (572) 98.5(140) 882 (120) 892 (131) ETO+Ll 12(03) 13 (02) 1.4 (03) 74.0 (523) 437 (330) 37.0 (311) 997 (118) 892 (103) 892(107) ETO+L2 Kontrolli 15 (03) 1.4(03) 15(03) 1.4(02) 17(0.4) 1.4(02) 79.6 (50.4) 96.8 (637) 54.1 (29 8) 102 (47.1) 487(189) 1270 (962) 1011 (166) 965(155) 927 (110) 99.0(160) 913 (101) 100 (16.3) Paino laski kaikissa interventioryhmissä merkitsevästi seuranta-aikana (p<0.001). Kontrolliryhmän paino nousi hieman koko seuranta-ajan (p=0.4 36). Alfa-lipoaatti vähentää äkilliseen liikuntasuoritukseen liittyvää HSP-vastetta, mikä voi tarkoittaa, että Alfa-lipoaatti vähentää metabolista stressiä. MENETELMÄT: Wistar-rotat randomisoitiin seuraavasti: 8 viikon kestävyysharjoittelu, äkillinen liikuntasuoritus, streptotsotosiinidiabetes, lipoaattisupplementaatio (150 mglk.g, 8 viikkoa). Kontrolliryhmän keskimääräinen insuliiniarvo nousi seuranta-aikana (p<0.04). Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka, Kansanterveysja yleislääketieteen laitos, Oulun Yliopisto timoauti@mail. Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että laihtuminen ja liikunta vaikuttavat suotuisasti glukoositasapainoon ja veren kolesterolipitoisuuksiin. Sokerirasituskokeen 2 tunnin insuliiniarvo laski molemmissa liikuntaryhmissä merkitsevästi alkutilanteeseen verrattuna (ETO+Ll, p=0.007 ja ETO+L2, p=0.002). TAVOITE: Tässä tutkimuksessa selvitettiin rotan kokeellisessa diabetesmallissa alfa-lipoaatin, äkillisen liikuntasuorituksen ja 8 viikon kestävyysharjoittelun vaikutus munuaisen lämpösokkiproteiinituotantoon. Kokeellinen diabetes laski HSP72:n, HSP90:n ja HSP60:n määrää voimakkaasti eikä kestävyysharjoittelulla ollut palauttavaa vaikutusta. Tehostettu elintapaohjaus ja sykeohjattu kuntosaliharjoittelu painonpudotusvaiheessa (ETO+Ll) ja 3. Fysiologian laitos, Kuopion yliopisto mustafa.atalay@uku.fi AUTIOTIMO, KAIKKONEN KAISU, KAIKKONEN HANNU, VANHALA MARJA, JUNTTILA HANNA, KORPELAINEN RAIJA, KEINÄNEN-KIUKAANNIEMI SIRKKA Laihtumisen ja liikunnan vaikutus työikäisten ylipainoisten rasvaja sokeriaineenvaihduntaan TAUSTA: Lihavuus on yksi merkittävimmistä kansantaudeistamme ja lisääntyy nopeasti lähitulevaisuudessa. HDL -pitoisuus nousi kaikissa interventioryhmissä merkitsevästi (ETO, p<0.012; ETO+Ll p=0.001; ETO+L2, p<0.001), mutta pysyi ennallaan kontrolliryhmässä. Äkilliseen liikuntasuoritukseen liittyvä lisääntynyt lämpösokkiproteiinituotanto voi myöskin viitata lisääntyneeseen soluvaurioon. tyypin 2 diabetekselle ja sydänja verisuonitaudeille. Kontrolliryhmä. oulu. Insuliininpuutosdiabetes aiheuttaa jo taudin varhaisessa vaiheessa kohde-elinvaurioita, joissa munuaisen merkitys on keskeinen. Tehostettu elintapaohjaus ja sykeohjattu kuntosaliharjoittelu painon hallintavaiheessa (ETO+L2) 4. painottamalla liiak1 1 I' 1. Tutkimukseen valittiin lehti-ilmoituksen perusteella 80 ylipainoista (BMl>30 kg/m2) työikäistä (18-64-vuotiasta) henkilöä, jotka satunnaistettiin neljään ryhmään: 1. TULOKSET: Kestävyysharjoittelu lisäsi HSP72:n määrää munuaiskudoksessa ja äkillinen liikuntasuoritus tehosti tätä vaikutusta entisestään ei-diabeetikkorotilla. student. JOHTOPÄÄTÖKSET: Yhdenmukaisesti aiempien tutkimustemme kanssa tässä tutkimuksessa insuliininpuutosdiabetes laski sytoprotektiivisten lämpösokkiproteiinien 28 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 määrää munuaiskudoksessa, mikä saattaa osaltaan selittää diabetekseen liittyvän nefropatian. Alfa-lipoaatti on fysiologinen antioksidantti, joka suojaa soluja hapetusstressiltä ja normalisoi diabeteksen aiheuttamia haitallisia muutoksia lämpösokkiproteiinien tuotannossa luurankolihaksessa, sydämessä ja maksassa. Alfa-lipoaatti esti HSP72:n lisääntymisen äkillisessä liikuntasuorituksessa diabeetikkorotilla. 0.. ETO-ohjaukseen sisältyi 10 henkilökohtaista ohjauskäyntiä yhdeksän kuukauden aikana. Kestävyysharjoittelulla ja äkillisellä liikuntasuorituksella on voimakas vaikutus lämpösokkiproteiinituotantoon, joskin diabeteksessa tämä suotuisa vaikutus vähenee. Lihavuuteen liittyy erilaisia rasvaja sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä, jotka altistavat mm. z w w 1w w :<( :<( ..J z :) :::i > x ABSTRAKTIT ATALAV MUSTAFA, LAAKSONEN DAVID, LAPPALAINEN JANI, OKSALA NIKU Liikuntaharjoittelun ja fysiologisen antioksidantin, alfa-lipoaatin vaikutukset munuaisen stressiproteiineihin rotan kokeellisessa diabetesmallissa TAUSTA: Insuliininpuutosdiabeteksessa elimistö altistuu lisääntyneelle hapetusstressille ja valkuaisaineiden hapettumistuotteille. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sykeohjatulla harjoittelulla voidaan vaikuttaa positiivisesti ylipainoisten työikäisten serumin HDLja insuliiniarvoihin
Mikäli tätä ei huomioida, estetään lapsen aivojen luontainen pyrkimys nähdä liikunnan suorituksen kokonais-tarkoitus ja sen arvo, sekä estetään kyky nähdä eri mahdollisuuksia tarkoituksen saavuttamiseksi. Koehenkilöistä 8 oli terveitä ja 3:lta oli akillesjänne operoitu totaaliruptuuran jälkeen. SOL ja FHL lihasten toiminnallinen suhde ei muuttunut kuntotusjakson aikana, vaikka voimantuotto kasvoi. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat, että nilkan ojennusvoiman paraneminen akillesjänneleikkauksen jälkeen voi johtua paitsi kolmipäisen pohjelihaksen toiminnan palautumisesta myös syvempien plantaariflexoreiden, kuten FHL lihaksen kompensoivasta roolista. finni@sport.jyu.fi HALME TITTA, PARKKISENNIEMI SUSANNA, KUJALA URHO, NUPPONEN HEIMO 3-8 -vuotiaiden lasten painoindeksin yhteydet vauhdittoman pituushypyn ja sukkulajuoksun tuloksiin TAUSTA: Painoindeksillä (BMI) on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan negatiivinen yhteys liikunnan määrään ja laatuun, vaikkakin tutkimuksia nuorten lasten osalta on vähän. Liikunnan säätelyn kannalta katsoen tulos osoittaa miesten keskittyvän pääasiassa liikkeiden tekniseen suorittamiseen, naisten keskittyvän pääasiassa liikkeiden arvomerkitykseen, ja lasten keskittyvän liikkeiden valinnaisten mahdollisuuksien löytämiseen, sekä liikkeiden kokonaisvaltaisuuteen. Tässä tutkimuksessa olemme analysoineet lapsen aivojen ominaisuuksia käyttäytymisen ja liikunnan säätelyssä, vertaamalla niitä miehen ja naisen aivojen vastaaviin ominaisuuksiin. leikissä. Brain Management Oy juliasbrain@kolumbus.fi ovat tämän voiman kasvun taustalla. Tämä osuus voi vaihdella yksilöiden välillä ja olla erilainen eri liikesuorituksissa. NMRC, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto taiJa. Oletettaessa yhtä suuri kontribuutio molemmilla lihaksilla, suhdeluvun tulisi olla 1.9 (±0.2) lihasten vipuvarsien pituudet huomioiden. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kolmipäisen pohjelihaksen ja syvempien pohjelihasten suhteellista voimantuottoa submaksimaalisessa isometrisessä nilkan ojennuksessa. EUROFIT). TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimusaineisto koostuu satunnaisesti valittujenJyväskylän, Oulun, Rovaniemen ja Turun kaupungeissa ja ympäristökunnissa sijaitsevien 20 päiväkodin ja 15 koulun lasten (n=l211) fyysismotorisista testituloksista, joista tässä yhteydessä raportoidaan vauhdittoman pituushypyn ja sukkulajuoksun (3-4 -vuotiailla 6 x 10 m, 5-8 -vuotiailla 10 x 10 m) tulokset. Mikäli kasvatus sallisi lapsen-aivojen toiminnan säilymisen aikuisuuteen, olisivat nämä ominaisuudet yhä käytettävissä. Ikäja sukupuolivakioidusti tarkasteltuna ylimmän painoindeksitertiilin lapset saivat merkitsevästi (p< 0.001) heikompia vauhdittoman pituushypyn ja sukkulajuoksun tuloksia kuin alaja keskitertiilien lapset. Kuvista analysoitiin soleus (SOL), gastrocnemius ja flexor hallucis longus (FHL) lihasten distaalipäiden nopeudet ja maksimiliike kullakin aktivaatiotasolla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tuloksista voidaan vetää se johtopäätös, että liikunta-kasvatuksessa lasta ei tule pakottaa liiaksi ja liian varhain liikkeiden ja suoritusten tekniseen ja tiedolliseen sisältöön. Näitä ominaisuuksia tarvitaan myös myöhemmässä, aikuisiän liikunnassa ja urheilussa. REGGIE, SINHA SHANTANU Nilkan ojentalihasten aktivaatiostrategiat ovat erilaisia terveillä ja akillesjänne-potilailla TAUSTA: Nilkan ojentajista kolmipäisen pohjelihaksen osuuden kokonaisvoimantuottoon on raportoitu olevan 65 ja 85 % välillä. Soleuksen ja FHL -lihasten välinen suhde sekä nopeudessa, että maksimiliikkeessä laskettiin. Pohjelihasten liikenopeutta toistuvien supistus-rentoutus syklien aikana mitattiin käyttäen proximaali-distaali-suunnassa nopeuskoodattua vaihe-kontrasti magneettikuvausta (velocity-encoded cine phase-contrast MRI). si tieto-kasvatusta koulussa. Liikunta ja sen mentaalinen ohjaus mielikuvituksessa ovat lapselle ominainen tapa toimia, esim. Potilaita mitattiin heti, kun he olivat saaneet luvan varata painoa operoidulle jalalle, sekä sen jälkeen kahden viikon välein kahdeksanteen viikkoon saakka. Lasten kehon paino ja pituus, joiden perusteella heille laskettiin painoindeksi, mitattiin fyysismotoristen testien yhteydessä vuosina 20012003. Akillesjännepotilailla suhdeluku oli alle 1, joka kertoi FHL lihaksen suuresta osuudesta voimantuottoon. Selvitimme tässä tutkimuksessa 3-8 -vuotiaiden lasten painoindeksin vähän tutkittuja yhteyksiä vauhdittoman pituushypyn ja sukkulajuoksun tuloksiin. Tutkiessamme aivojen tajuntaa tietokonesimulaation avulla sekä ajattelua ja yksilön käyttäytymisen ohjausta, olemme kehittäneet aivojen limbisen syteemin, neuromentaalisen "Minän", matemaattisen mallin, missä lapsen aivoilla on oma osuutensa. TUTKIMUSMENENTELMÄT: Pohjelihasten välistä koordinaatiota tutkittiin 20 % ja 40 % voimatasoilla isometrisestä nilkan ojennusmaksimista (n=ll). Näin ollen lapsen kyky valita sopivia mahdollisuuksia ei pääse kehittymään. Tämä tutkimus osoittaa myös, että yksilölliset erot lihasten välisessä koordinaatiossa tulisi ottaa huomioon laskettaessa yksittäisten lihasten tuottamia voimia. Sekä terveillä, että potilailla vasemman ja oikean jalan lihasten välinen koordinaatio oli samanlainen (symmetrinen toiminta). SOL-FHL suhdeluku vaihteli 0.4 ja 9.6 välillä. Vauhdittoman pituushypyn ja sukkulajuoksun tulosten katsotaan kuvaavan fyysismotorista suorituskykyä (kts. PÄÄTULOKSET: 3-8 -vuotiaiden lasten painoindeksin ikäja sukupuolivakioitu korrelaatiokerroin oli merkitsevä sekä vauhdittoman pituushypyn (r= -0,20, p< 0.001) että sukkulajuoksun (r= 0,17, p< 0.001) tulosten kanssa. Nilkan voimantuoton parantumista pidetään yleisesti hyvänä mittarina lihastoiminnan palautumisessa akillesjännevamman jälkeen. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimuksessa testattiin liikuntaan valmistavaa ajattelua 30 aikuisella (22 miestä, 8 naista) ja 12 lapsella FINNITAIJA, HODGSON JOHN A., LAI ALEX M., EDGERTON V. Kuitenkaan ei ole selvää, että juuri kolmipäi(ikä 6-16 vuotta) antamalla toimintaa vaatinen kantalihas, ja sen parantunut toiminta via sanallisia käskyjä ja rekisteröimällä niiden tuottaman ajattelun kulkua, matemaattisen mallin mukaisen tietokone-ohjelman avulla; tulos saatiin myös sanallisessa muodossa. Täten pelkkä nilkan ojennusvoiman mittaus ei kerro luotettavasti lihastoiminnan palautumisesta kolmipäisessä pohjelihaksessa akillesjännevamman jälkeen. Johtopäätöstämme tukee huippu-urheilija Lasse Virenin kuvaus saavuttamiensa voittojen taustasta: Niiden saavuttaminen oli mahdollista vain edeltävän taktisten menetelmien arvioinnin ja suunnittelun avulla sekä näiden mahdollisuuksien valinta ja toteutus oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tämä luku kertoo lihasten välisestä suhteellisesta vaikutuksesta nilkan ojennusvoimaan. Analyysissä kiinnitettiin huomio ajatussisällön jakautumiseen Minä-avaruuden kolmelle ulottuvuudelle: 1) Arvo-sisällölle, 2) Tietosisällölle ja 3) Mahdollisuus-sisällölle. PÄÄTULOKSET: Tulokset osoittivat, että miespuoliset yksilöt ovat taipuvaisia käyttämään toimintaan valmistavassa ajattelussaan tieto-sisältöä, naispuoliset arvo-sisältöä ja lapset mahdollisuus-sisältöä, arvo-sisällön ohella. Olemme havainneet, että liiallinen tietopainotteisuus suosii miehille ominaista loogis-tiedollista ajattelun tyyppiä. Tätä tulisi käyttää hyväksi lasten liikuntakasvatuksessa. Kolmeja kuusivuotiaiden ryhmissä kesLIIKUNTA & TIEDE 5/'2005 29. PÄÄTULOKSET: Terveillä koehenkilöillä havaittiin suuria yksilöllisiä eroja eri lihasten rekrytoinnissa isometrisessa työssä. esim. Tutkimuksen oletuksena oli, että yksilöiden välillä on huomattavia eroja lihasten toimintamalleissa ja että akillesjännepotilailla syvempien pohjelihasten rooli voimantuotossa on suurempi kuin terveillä
z w w w j:: w :=.=: :<( =s z :) :=.=: :::; > x kitertiilin sekä 4-5ja 7-8 -vuotiaiden ryhmissä kevyimmän tertiilin lapset saavuttivat parhaat vauhdittoman pituushypyn tulokset. Genotyypin vaikutus sykkeen palautumiseen korostuu kestävyysharjoittelun jälkeen. Tuloksista ajettiin suorat jakaumat ja varianssianalyysillä selvitettiin eri testikertojen välistä tilastollista eroa. Mittaukset toteutettiin ennen ja jälkeen harjoitteluinterventiota. Tutkimuksen hypoteesina oli, että CHRM2 geenin polymorfia on yhteydessä sykkeen palautumiseen. Keskimääräinen kestävyystaso on heikentynyt molemmissa vertailuryhmissä, koululaisilla 59 sekuntia eli 11 % (p=.000) ja varusmiehillä 257 metriä eli 11 % (p=.000). Vuonna 1976 testiin osallistui 442 poikaa ja vuonna 2001 347 poikaa. Varusmiesten Cooperin testin keskiarvo oli vuonna 1989 2688 metriä (SD= 26 m) ja vuonna 2004 2431 metriä (SD= 39m). Yksilöiden väliset erot harjoitteluvasteessa ovat kuitenkin suuria. Sukkulajuoksussa ylimmän painoindeksitertiilin lasten tulokset olivat ikäryhmiensä heikoimmat 4-8 -vuotiaana. JOHTOPÄÄTÖKSET: Nuorten miesten kestävyys on selvästi heikentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana samankaltaisesti sekä koululaisilla että varusmiehillä. Kestävyysharjoittelun jälkeen ero sykkeen palautumisessa genotyyppien välillä lisääntyi: sykkeen palautuminen oli harvinaisemmilla C/C kantajilla 12 bpmja C/T kantajilla 6 bpm heikompi verrattuna yleisempiin T/T kantajiin (P=0.001). Perimän osuus harjoitusvasteissa on merkittävä. TUTKIMUSASETELMA: Tutkimukseen osallistui 95 tervettä vähän liikuntaa harrastavaa miestä ja naista ( 42±5 vuotta). Keskimäärin parhaat tulokset saavutettiin 3ja 5-6 -vuotiaiden ryhmien keskitertiilissä sekä 4ja 7-8 -vuotiaiden ryhmien alatertiilissä. Ylimmän painoindeksitertiilin lapset eivät keskimäärin olleet ylipainoisia, mutta saavuttivat silti alempiin painoindeksitertiileihin kuuluvia lapsia heikompia tuloksia vauhdittamassa pituushypyssä ja sukkulajuoksussa etenkin vanhimmissa tutkituissa ikäryhmissä. Hyvä kestävyys on myös merkittävä yleisen toimintakyvyn ylläpitäjä. Kestävyyttä mitataan väestöön nähden laajimmin Suomessa kahdessa suuressa instituutiossa, koululaitoksessa ja Puolustusvoimissa. Eri puolilta Suomea palvelukseen astuneiden varusmiesten (17-20 v) kestävyyttä mitattiin 12 minuutin juoksutestillä (ns. huotari@sport.jyu.fi 1i 1. Sykkeen 30 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 palautuminen mitattiin 60 sekuntia maksimaalisen kuormituksen jälkeen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Alhaisen syntymäpainon yhteys heikkoon fyysismotoriseen suorituskykyyn voi selittää sitä, miksi alimman painoindeksitertiilin kolmevuotiaiden lasten suorituskyky ei ollut ikäryhmänsä paras. hautala@merikoski.fi HUOTARI PERTTI, RINTALA HARRI Kestääkö kunto. Iän myötä painoindeksin ja fyysismotorisen suorituskyvyn välinen negatiivinen yhteys muuttui lineaarisemmaksi. TULOKSET: Koululaisten 2000 metrin juoksun keskiarvoaika oli vuonna 1976 9.20 minuuttia (SD= 1.49 min) ja vuonna 2001 10.19 minuuttia (SD= 2.12 min). Tämän jälkeen testitulokset jaettiin kvartiileihin molempien mittauskertojen osalta sekä koululaisten että varusmiesten ryhmässä. LIKES-tutkimuskeskus, Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikkö LINET titta.halme@likes.fi HAUTALA ARTO J, RANKINEN TUOMO, KIVINIEMI ANTTI M, MÄKIKALLIO TIMO H, HUIKURI HEIKKI V, BOUCHARD CLAUDE, TULPPO MIKKO P Sykkeen palautuminen kuormituksen jälkeen on yhteydessä asetyylikoliinireseptorigeenin (chrm2) polymorfiaan TAUSTA: Heikentynyt sykkeen palautuminen fyysisen kuormituksen jälkeen on riskitekijä sydänperäiselle äkkikuolemalle. Fyysisen aktiivisuuden määrään ja kestävyyden kehittämiseen tulisikin kiinnittää erityistä huomioita nuorten ja varhaisaikuisten liikuntakasvatuksessa. TUTKIMUSMENETELMÄT: Koululaisten (13-17 v) kestävyystasoa mitattiin 2000 m:n juoksutestillä vuosina 1976 ja 2000 17 eri koulussa ympäri Suomea. Kestävyysharjoittelu parantaa sydämen sykkeen palautumista fyysisen kuormituksen jälkeen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan miespuolisten nuorten kestävyyden jakautumista murrosiässä olevien koululaisten ja asevelvollisuutta suorittavien varusmiesten keskuudessa 1970-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Kvartiileihin jaettu tulosjakauma osoittaa myös heikompien tulosten määrällisesti lisääntyneen molemmissa ryhmissä samankaltaisesti. Otos kuvaa melko hyvin 13-20 -vuotiaita suomalaisia nuoria miehiä. Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu arto. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa, että DNA sekvenssin vaihtelu asetyylikoliinireseptorigeenissä ( CHRM2) säätelee maksimikuormituksen jälkeistä sydämen sykkeen palautumista terveillä koehenkilöillä. Vuonna 1989 testiin osallistui 151 ja vuonna 2004 171 nuorta miestä. Asetyylikoliinireseptori ( CHRM2) säätelee sydämen sykkeessä tapahtuvia muutoksia. Fyysismotorinen suorituskyky on yksi leikkeihin osallistumisen edellytys ja voi vaikuttaa siten lapsen sosiaalisiin ja psyykkisiin kokemuksiin ja kehitykseen. TULOKSET: Sykkeen palautuminen kuormituksen jälkeen ennen kestävyysharjoittelua erosi introni S:n rs324640 genotyyppien välillä (C/C -33±10, C/T -33±7 ja T/T -40±11 lyöntiä minuutissa (bpm), P=0.008). Kahden viikon kontrolloitu kestävyysharjoittelu toteutettiin 5 kertaa viikossa 40 min kerrallaan teholla 70-80% maksimisykkeestä. :<( > :<( 0.. Samanlainen yhteys havaittiin CHRM2 geenin eksoni 6:n rs8191992 genotyyppien välillä sekä ennen kestävyysharjoittelua (P=0.025), että sen jälkeen (P=0.005). Heikentyminen kuvastaa jonkinlaista nuorison fyysisen aktiivisuuden muutosta ja tämä ilmiö voi kansanterveydellisessä mielessä ennustaa yhä lisääntyvää riskiä tukija liikuntaelinsairauksiin sekä sydänja verisuonitauteihin altistumista. Katzmarzyk, Malina & Bouchard 1999). koululaisten ja varusmiesten kestävyyskunnon muutoksia vuodesta 1976 vuoteen 2004 TAUSTA: Aerobisen kestävyyden ja terveyden välisistä yhteyksistä on tutkimuksellista näyttöä (esim. Kansanterveydellisessä mielessä aerobisen kestävyyden taso heijastelee suomalaisten fyysistä aktiivisuutta ja sitä kautta mahdollista sairastuvuusriskiä. Koehenkilöt arvottiin harjoittelu(n=80) ja kontrolliryhmään (n=15). Cooperin testi) vuosina 1989 ja 2004 Luonetjärven varuskunnassa Tikkakoskella. Osaryhmällä (n=54) , jolta käytettävissämme oli syntymäpainotieto, assosioitui alhainen syntymäpaino heikkoihin testituloksiin. Jyväskylän Yliopisto, Liikuntatieteiden laitos, Jyväskylä pertti
Osallistujista 64 saivat veloituksetta käyttöönsä liukuesteet (7 erilaista merkkiä) ja 29 osallistujaa sai nastoittaa veloituksetta omat jalkineensa. Liukkaudesta johtuvien kaatumisten seurauksena korkeassa tapaturmariskissä olevat, etenkin postmenopausaali-ikäiset naiset, saavat usein vakavia vammoja, kuten erilaisia luunmurtumia. Koska liukuesteitä ja nastakenkiä ei käytetty kaikissa ulkotilanteissa tutkimuksen aikana, ei niiden merkitystä tapaturmien torjunnassa voida varmuudella osoittaa. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimushenkilöt olivat itsenäisesti liikkuvia, vuosina 1917-1941 syntyneitä (55-79-vuotiaita vuonna 1996) kainuulaisia miehiä ja naisia, jotka osallistuivat terveyskuntotesteihin [6,1 m:n kävely, porrasnousu, takaperinkävely, selän sivutaivutus, selän ojentajalihasten dynaaminen toistotesti, askelkyykistys ja 1 km:n kävely] sekä vuonna 1996 että vuonna 2002 (n=606). Ulkoisesti jalkineeseen laitettavien liukuesteiden tai nastakenkien hyödyistä ja haitoista on vain vähän tutkittua tietoa. UKK-instituutt( Tampere Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos, Tampere pauliina. Lisäksi aktiiviset naiset kävelivät 6,1 m:n matkan keskimäärin nopeammin kuin inaktiiviset naiset. Seuranta-aikana sattui kolme vakavaa tapaturmaa, joista yhdessä oli liukuesteet jalassa, ja kahdeksan läheltä-piti -tilannetta, joista kolmessa oli liukuesteet ja kahdessa nastakengät jalassa. Analyysimenetelminä käytettiin toistettujen mittausten varianssianalyysia sekä kovarianssianalyysia. MENETELMÄT: Vapaaehtoisia osallistujia oli 93 ja he olivat Taitavat Suutarit ry:n jäsenliikkeiden (Helsinki, Vantaa, Pori, Porvoo, Seinäjoki, Mikkeli, Oulu) asiakkaita. Ne mahdollistavat ikääntyneiden ulkona liikkumisen liukkaillakin keleillä. Työterveyslaitos, Työturvallisuusosasto pauliina.juntunen@ttf.fi LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 31. Osallistujat täyttivät samanlaiset, strukturoidut kyselylomakkeet molempien seuranta jaksojen jälkeen sekä ilmoittivat mahdollisesta tapaturmasta tai läheltä-piti -tilanteesta lomakkeella, jonka tietoja täydennettiin puhelinhaastattelussa. HÄMÄLÄINEN PAULIINA, SUNI JAANA, PASANEN MATTI, MIILUNPALO SEPPO Fyysisen aktiivisuuden ja sen muutosten yhteydet terveyskuntoon kuuden vuoden seurantatutkimus ikääntyneillä TAUSTA: Liikkumiskyky ja itsenäinen selviytyminen heikkenevät iän lisääntyessä. TULOKSET: Liukuesteitä ja nastakenkiä pidettiin mieluiten kävelylenkeillä ja jalan kaupungilla asioitaessa. Jo pelko kaatumisesta pitää ikääntyneen väestön talvisaikaan sisätiloissa, jolloin liikunnan positiivisia terveysvaikutuksia on mahdotonta saavuttaa. Nastakenkiä käyttäneiden naisten keski-ikä oli 59,8 vuotta ja miesten 55,9 vuotta. Seurantajakson aikana lisääntynyt aktiivisuus oli yhteydessä parantuneeseen terveyskuntoon sekä vartalon ojentajalihasten kestovoimassa että alaraajojen toimintakyvyssä. Liukuesteiden suurimmat haitat olivat niiden tekninen tai mekaaninen ongelma kuten nastojen irtoaminen, liukuesteen rikkoutuminen sekä vaikeus pukea niitä päälle. Aikaisemmin inaktiivisilla henkilöillä aktiivisuuden lisääminen parantaa terveyskuntoa myös myöhemmällä iällä. Myös liikkumisen mahdollisuus säällä kuin säällä, reipastahtisuus liikkumisessa sekä normaalin juoksuja kävelytekniikan ylläpitäminen koettiin hyötynä. Koko kuuden vuoden seurannan ajan aktiivisina olleilla henkilöillä oli inaktiivisiin henkilöihin verrattuna keskimäärin paremmat tulokset porrasnousussa, selän ojentajalihasten dynaamisessa toistotestissä ja 1 km:n kävelyssä. Tutkimuksen jälkeen 24 paria käytettyjä liukuesteitä ja kahdet nastoitetut jalkineet arvioitiin. Seurantajakson aikana aktivoituneet miehet ja naiset paransivat suoritustaan selän ojentajalihasten dynaamisessa toisto testissä, ja aktivoituneet naiset myös porrasnousutestissä. Osallistujat käyttivät liukuesteitä ja nastakenkiä 2 x 45 päivän mittaisten seurantajaksojen ajan (15.114.4.2005) normaalissa liikkumisessaan aina, kun se tuntui heistä sopivalta. Kuuden vuoden aikana tapahtuneiden aktiivisuusmuutosten yhteyksiä terveyskuntoon analysoitiin neljän aktiivisuusluokan välillä (koko ajan aktiiviset, aktivoituneet, inaktivoituneet ja koko ajan inaktiiviset). Tulosten perusteella voidaan todeta, että fyysisen aktiivisuustason säilyttäminen ylläpitää ikääntyvien terveyskuntoa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liukuesteidenja nastakenkien käyttö näyttää poistavan pelkoa talvisaikaan ulkona liikkumista kohtaan ja lisäävän pitoa alustaan. Tutkimuksessa haluttiin selvittää liukuesteiden ja nastakenkien: • turvallisuutta (pito alustaan, tasapainon hallinta, sattuneet tapaturmat ja läheltä-piti -tilanteet) • käytettävyyttä (käyttötilanteet, pukemisen/riisumisen helppous, kulutuskestävyys, tekninen toimivuus, hyötyjä ja haittoja) • käyttäjien kokemuksia vertailevan aineiston kokoamiseksi. Jotta liikkuminen liukkailla keleillä olisi mahdollista ja turvallista, tulisi jalkineen ja kävelypinnan välistä pitoa lisätä. Nastakenkien suurimmiksi haitoiksi koettiin huoli lattiapintojen rikkoutumisesta sekä, ettei niitä voi käyttää kaikkialla. Tarkempia tietoja nastoitetuista jalkineista kuten nastojen määrää, sijaintia, paikallaan pysyvyyttä ja kulumista kerättiin myös kyselylomakkeella. Myös fyysisen aktiivisuuden on todettu vähentyvän iän myötä. Liukuesteitä käyttäneiden naisten keski-ikä oli 55,7 vuotta ja miesten 57,2 vuotta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Alkutilanteessa fyysisesti aktiivisilla henkilöillä oli parempi terveyskunto kuin inaktiivisilla henkilöillä seurannan sekä alkuettä lopputilanteessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten alkutilanteen fyysinen aktiivisuus ja seuranta jakson aikana aktiivisuudessa tapahtuneet muutokset olivat yhteydessä terveyskuntotestien tuloksiin kuusi vuotta myöhemmin. hamalainen@uta.fi JUNTUNEN PAULIINA, GRÖNQVIST RAOUL Tuovatko liukuesteet ja nastakengät ikääntyneiden talviliikkumiseen turvallisuutta. PÄÄTULOKSET: Alkutilanteessa fyysinen aktiivisuus oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä terveyskuntotestien tuloksiin: aktiivisilla miehillä ja naisilla oli 6,1 m:n kävelynopeudessa, selän ojentajalihasten dynaamisessa toistotestissä ja 1 km:n kävelynopeudessa keskimäärin paremmat tulokset kuin inaktiivisilla miehillä ja naisilla. Lisäksi aktiivisilla naisilla oli porrasnousutestissä keskimäärin parempi tulos kuin inaktiivisilla naisilla. Alkutilanteen aktiivisuuden yhteyksiä terveyskuntoon analysoitiin kahden aktiivisuusluokan välillä (aktiiviset = ripeää liikuntaa vähintään kerran viikossa ja lisäksi muuta liikuntaa; inaktiiviset = ei ripeää liikuntaa viikoittain). Hyötyinä sekä nastakenkien että liukuesteiden käyttäjät kokivat turvallisuuden lisääntymisen, kaatumisen pelon vähentymisen, pidon paranemisen ja kaatumisen/liukastumisen estämisen. TUTKIMUKSEN TAUSTA Talvikelissä liikuttaessa lisääntyvät liukastumisten ( 4 7 %) ja kaatumisten (25 %) määrät verrattuna kesäolosuhteisiin. Fyysinen aktiivisuus mitattiin molempina vuosina kyselylomakkeella
JOHTOPÄÄTÖKSET: Kotona asuvien, lähtötilanteessa vielä hyvän fyysisen toimintakyvyn omaavien iäkkäiden naisten toimintakyvyn heikkenemistä voidaan selvästi ehkäistä yhdistämällä voimaharjoittelu tasapainoja hyppelyosioita sisältävään harjoitteluun. Tässä tutkimuksessa VEGFproteiineista ainoastaan VEGF-B:n ekspressio muuttui (väheni) kovan mekaanisen kuormituksen seurauksena tutkituissa aikapisteissä. 7 indeksipistettä), pysyi ennallaan tasapaino-hyppelyharjoitteluryhmässä (0.1) ja parani hieman sekä voimaharjoittelu(1.4) että yhdistetyn harjoittelun ryhmissä (3.5). Keskimääräinen muutosero yhdistetyn harjoittelun ryhmän sekä kontrolliryhmän välillä oli 10 % (95 % luottamusväli: 0-22 %, p=0.047). Kliinisissä tutkimuksissa sydämen vagaalista säätelyä kuvaava korkeataajuinen sykevaihtelumuut. Fyto-indeksi voi saada arvoja Oja 100 välillä; mitä korkeampi indeksi, sitä parempi fyysinen toimintakyky. VEGF-proteiiniperhe on tunnetuin verija imusuonten kasvuun vaikuttavista proteiiniperheistä. kivela@likes.fi KIVINIEMI ANTTI M., TULPPO MIKKO P., HAUTALA ARTO J., MÄKIKALLIOTIMO H., TIINANEN SUVI, SEPPÄNEN TAPIO, HUIKURI HEIKKI V. :<( > :<( 0. Liikuntaryhmät harjoittelivat kolme kertaa viikossa ohjatusti ja progressiivisesti edeten 12 kuukauden ajan. TULOKSET: Kuten oletettua näiden kotona asuvien tutkittavien itsearvioitu fyysinen toimintakyky (Fyto-indeksin keskiarvo eri ryhmissä 82.0-84.6) oli alkumittauksessa huomattavasti parempi kuin samanikäisen suomalaisen naisväestön keskiarvo (Fytoindeksi 45.1-54.1). Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää kovan mekaanisen hyppelykuormituksen vaikutuksia verija imusuonten kasvutekijöihin sekä ECM:n proteiineihin, jotka vaikuttavat verisuonten kasvuun ja ECM:n koostumukseen. Harjoitusohjelmien hyvä toteutuvuus ja terveysongelmien vähäinen määrä osoittivat liikuntaohjelmien olevan turvallisia ja sopivan aikaisemmin vähän harjoitelleille iäkkäille naisille. Kontrollija harjoitteluryhmien terveydentilassa ei ollut eroja intervention aikana (p=0.995). JOHTOPÄÄTÖKSET: Kova mekaaninen kuormitus aiheuttaa muutoksia lihaksen ECM:n geeniekspressiossa. Ekstrasellulaarimatriksin proteiinien C yr6 l ja CTGF geeniekspressio kasvoi merkitsevästi (p<0.01) 30 min kuormituksen jälkeen ja Cyr61:n osalta ekspressio oli yhä kohonnut 2 päivää kuormituksen jälkeen (p<0.05). Itsearvioitu fyysinen toimintakyky määritettiin standardoidun RAND-36 terveyteen liittyvän elämänlaatukyselyyn sisältyvän Fyysinen toimintakyky -indeksin (Fyto-indeksi) avulla. Kun analyysiin otettiin mukaan vain vähintään 2 kertaa viikossa harjoitelleet (efficacy-analyysi), itsearvioitu fyysinen toimintakyky parani yhdistetyn harjoittelun ryhmässä keskimäärin 11 % (-1-24 %) ja tasapaino-hyppely-harj oi ttel uryhmässä keskimäärin 12 % (0-26 %) kontrolliryhmään verrattuna (p=0.027). MENETELMÄT: Sataneijäkymmentäyhdeksän 70-78 -vuotiasta, kotona asuvaa naista satunnaistettiin neljään ryhmään: 1) voimaharjoittelu, 2) tasapaino-hyppelyharjoittelu, 3) yhdistetty voima-tasapaino-hyppelyharjoittelu ja 4) kontrolliryhmä. Lihaksen geeniekspressiota tutkittiin kvantitatiivisen PCR:n avulla. Heikentynyt liikkumisja toimintakyky lisää kaatumisriskiä ja johtaa lisääntyneeseen kotiavun tarpeeseen ja ennen pitkää myös laitostumiseen. Harjoitteluun osallistuttiin hyvin: voimaharjoitteluryhmäläiset osallistuivat keskimäärin 7 4 %:iin, tasapaino-hyppelyharjoitteluryhmäläiset 59 %:iin ja yhdistetyn harjoittelun ryhmäläiset 67 %:iin tarjotuista harjoittelukerroista. Tämän vuoksi onkin tärkeää löytää keinoja, joilla pystyttäisiin tehokkaasti ja turvallisesti ehkäisemään iäkkäiden toimintakyvyn heikkenemistä. TULOKSET: Eksentrinen, konsentrinen sekä isometrinen maksimivoima heikkeni (p<0.05) ja subjektiivinen lihaskipu lisääntyi (p<0.05) kuormituksen seurauksena. Huonokuntoisemmilla harjoittelun vaikutukset voivat olla vieläkin suuremmat. Cyr61 ja CTGF, joiden ekspressio oli lisääntynyt kuormituksen jälkeen, osallistuvat ECM:n muokkaukseen sekä verisuonten kasvun säätelyyn. LIKES-tutkimuskeskus Liikuntabiologian laitos ja Neuromuscular Research Center, Jyväskylän yliopisto riikka. z w w w i== w :<( =:3 .! z :::, ::::i > x KARINKANTA S, HEINONEN A, SIEVÄNEN H, UUSI-RASI K, KANNUS P Yhdistetty voimaja tasapaino-hyppelyharjoittelu ennaltaehkäisee fyysisen toimintakyvyn heikkenemistä kotona asuvilla ikääntyneillä naisilla: satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus TAUSTA: Hyvä toimintakyky on ensiarvoista vielä kotona asuvalle ikääntyneelle. UKK-instituutti, Tampere saija. karinkanta@uta.fi KIVELÄ RIIKKA, SELÄNNE HARRI, KOMI PAAVO, VIHKO VEIKKO, KYRÖLÄINEN HEIKKI Uuvuttavan hyppelykuormituksen vaikutukset verija imusuonten kasvutekijöiden geeniekspressioon raajalihaksessa TAUSTA: Ekstrasellulaarimatriksin (ECM) muokkaus sekä verisuonten kasvutekijöiden määrän lisääntyminen ovat edellytyksiä verisuonten kasvulle. Kuormitus koostui sadasta yhdellä jalalla suoritetusta maksimaalisesta pudotushypystä kelkkaergometrissä, jonka jälkeen koehenkilöt jatkoivat yhtäjaksoista hyppelyä uupumukseen asti. Ryhmien välisiä eroja analysoitiin kovarianssianalyysilla, kovariaatteina alkumittaus sekä ikä ja mittausten välinen aika. Kahdentoista kuukauden intervention jälkeen Fytoindeksi heikkeni hieman kontrolliryhmässä 32 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 (muutos: -1. Maksimaalinen polvenojennusvoima mitattiin ennen, heti jälkeen sekä 2 vuorokautta kuormituksen jälkeen. lntention-to-treat analyysi voitiin tehdä 144 tu tkittavalle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten voimaharj oi ttel u, tasa paino-hyppelyharj oittelu ja niiden yhdistelmä vaikuttavat ikääntyneiden kotona asuvien naisten itsearvioituun fyysiseen toimintakykyyn. Fyysisen kuormituksen ja/tai hypoksian tiedetään aikaansaavan verisuonten kasvutekijöiden ilmentymistä sekä verisuonten uudismuodostusta lihaksissa. Kuormitus laski verisuonten kasvutekijöistä VEGF-B:n ekspressiota 30 min jälkeen (p<0.05) , mutta ei vaikuttanut VEGF-A:n eikä imusuonten kasvutekijöiden VEGF-C:n ja VEGF-D:n ekspressioon kummassakaan aikapisteessä. Uusi sykevaihtelumenetelmä ennustaa sydänperäistä äkkikuolemaa sydäninfarktipotilailla TAUSTA Sydämen vagaalisella aktiivisuudella on osoitettu olevan rytmihäiriöiltä suojaava vaikutus eläintutkimuksissa. Fyysisen kuormituksen yhteydessä on aiemmin tutkittu ainoastaan VEGF-A:n ekspressiota, jonka on todettu lisääntyvän etenkin kestävyystyyppisen kuormituksen seurauksena. Lihasbiopsiat otettiin vastus lateraliksesta 30 min ja 2 vrk kuormituksen jälkeen sekä kontrollinäyte kuormittamattomasta jalasta. Ryhmien välinen vertailu tehtiin erikseen myös niille, jotka osallistuivat harjoitteluun vähintään kaksi kertaa viikossa (efficacy-analyysi) . MENETELMÄT: Koehenkilöinä oli kahdeksan nuorta miestä (ikä 25,6 ± 3,9 v.)
Sykevaihtelun saturaatio ja fyysinen aktiivisuus aiheuttavat yhdessä metodologisen ongelman sydämen vagaalisen aktiivisuuden mittaamisessa perinteisillä sykevaihtelumenetelmillä. Saturaation ja fyysisen aktiivisuuden vaikutusten poistamiseksi HFarvojen keskiarvo laskettiin R-R intervalleilta 82-92 % maksimaalisesta R-R intervallista (Vindex, !n ms2). Toisaalta ne tarjoavat myös työvälineitä urheiluseuroille terveyden edistämistoimintansa kehittämiseen. Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto sami. Siinä tutkija yhteistyössä kahden asiantuntijaryhmän (11 terveyden edistämisen ja 16 urheiluseuratoiminnan asiantuntijaa) kanssa pyrki löytämään konsensuksen olennaisimmista terveyttä edistävän urheiluseuran kriteereistä. Kriteerien laadintaa ohjasi pääasiassa Ottawa Charter (WHO 1986), mutta myös Whitelaw ym. tärkein) ja seura edistää urheiluvammojen ennaltaehkäisyä (26. Tutkimustietoa on erittäin vähän siitä, missä määrin pitkäaikainen nopeaan lihassolukkoon kohdistuva harjoittelu voi vähentää lihassolujen ja voimantuoton vanhenemiseen liittyviä muutoksia. Toisaalta tärkeimpien joukosta poistippuneissa kriteereissä oli mm. Toiseksi, nauhoituksen aikainen fyysinen aktiivisuus laskee sykevaihtelun korkeataajuista komponenttia. Voimantuoton hidastumisen on todettu harjoittelemattomilla henkilöillä liittyvän nopeiden lihassolujen atrofiaan ja myosiinin nopeiden raskasketjujen osuuden vähenemiseen. Tähän käsitteistöön on lisätty nykyaikaa kuvaava termi "hyvinvoinnin tie". Siinä urheiluseuroilta odotetaan vahvempaa roolia koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan osatekijänä, myös terveyden edistämisen osaalueella. Tämä johtuu osittain siitä, että sykevaihtelu saturoituu levon aikana. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksessa saatiin esille tärkeimmät terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerit. Toisaalta, kun kriteerien laadinnan lähtökohtana oli Ottawa Charterin viisi terveyden edistämisen strategia osa-aluetta, tulee kriteerilistaa vielä muokata, jotta kaikilta Ottawa Charterin osa-alueilta olisi kriteerejä mukana. Kriteerit ovat toistaiseksi yleistasoisia. Esimerkiksi molempien asiantuntijaryhmien mielestä kolme tärkeintä kriteeriä olivat 1) terveyden edistäminen huomioidaan käytännön valmennustoiminnassa 2) seuran valmentajat ja muut toimihenkilöt näyttävät omalla käyttäytymisellään esimerkkiä lapsille ja nuorille sekä 3) Seuran säännöissä ja/tai toimintaperiaatteissa on kirjattuna tavoitteena jokin seuraavista: hyvinvointi, terveyden edistäminen, terveyskasvatus tai terveet elämäntavat. Toistaiseksi urheilua on käytetty joidenkin yksittäisten terveysaiheiden ja -tottumusten (mm. Tutkimusaineisto koostui asiantuntijaryhmien kolmen eri kierroksen kyselylomakkeiden vastauksista. Kokonaiskuolleisuus seurannan aikana oli 13% (n= 74) ja sydänperäinen äkkikuolleisuus 3% (n=l 7). TAUSTA: Suomalaista liikuntakulttuurin kehitystä on kuvattu "kilpailun tie" (19501970) ja "kunnon tie" (1970-1980) termeillä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 590 potilasta ( 451 miestä, 139 naista, ikä 61±10 vuotta), joille tehtiin 24-h Holter-nauhoitus 5-14 vrk sydäninfarktin jälkeen. Samalla kun huippu-urheilu eriytyy omaksi osa-alueekseen omine erityispiirteineen (kilpailullisuus, ammattimaisuus), lasten ja nuorten urheilu sekä aikuisten harrastuspainotteinen liikunta hakevat toimintaansa arvoperustaa eri suunnasta. Liikuntalääketieteen tutkimusyksikkö, Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu Kardiologian osasto, Oulun yliopisto, Oulu antti. LihassolunäytLIIKUNTA & TIEDE 5/2005 33. alkoholin ja huumeiden käyttö, tarttuvat taudit) ennaltaehkäisyprojekteissa, muttei laaja-alaisesti terveyden edistämisen toimintaympäristönä. Monimuuttuja-analyysissä, jossa huomioitiin ikä, sydämen systolinen funktio sekä diabetes, Vindex ennusti itsenäisesti sydänperäistä äkkikuolemaa (RR: 4.2, 95% CI: 1.2-15.2, p<0.027). PÄÄTULOKSET: Tutkimuksen aikana asiantuntijat arvioivat yhteensä 81 kriteeriä. Urheiluseuratoimintaa ei myöskään ole juuri tutkittu toimintaympäristölähtöisen terveyden edistämisen näkökulmasta. Täten kriteerilista on käyttökelpoinen tutkimuksen seuraavissa vaiheissa. Lisäksi mittarien avulla voidaan tulevaisuudessa määritellä missä määrin jokin urheiluseura on terveyttä edistävä. kiviniemi@merikoski.fi KOKKO SAMI, KANNAS LASSE, VILLBERG JARI Terveyttä edistävä urheiluseura mitä se tarkoittaa. Kriteerien tärkeyden lisäksi asiantuntijat arvioivat kolmannella kierroksella kriteerien toteuttamisen helppoutta/vaikeutta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin iän yhteyttä lihassolurakenteeseen ja voimantuotto-ominaisuuksiin systemaattisesti harjoitelleilla nopeusurheilijoilla. tuja (HF, 0.15-0.4 Hz) ei kuitenkaan ole kyennyt ennustamaan rytmihäiriöperäisen sydänkuoleman riskiä 24-h Holter-nauhoituksista. Muita analysoituja sykevaihtelumuuttujia olivat R-R intervallien keskihajonta (SDNN, ms) sekä matalataajuinen sykevaihtelu (LF, 0.04-0.15 Hz, ms2). TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimuksen tarkoituksena oli määritellä tärkeimmät terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerit. Tutkimuksessa päästiin konsensukseen viidestätoista olennaisimmasta terveyttä edistävän urheiluseuran kriteeristä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää menetelmä, jossa nämä virhelähteet ovat huomioitu, sekä testata tämän uuden menetelmän kliinistä sovellettavuutta sydänperäisten äkkikuolemien ennustamisessa sydäninfarkti potilailla. kokko@sport.jyu.fi KORHONEN MARKO, ALEN MARKKU, HÄKKINEN KEIJO, SIPILÄ SARIANNA, MERO ANTTI, VIITASALO JUKKA, SUOMINEN HARRI Ikääntymisen vaikutus lihassolurakenteeseen ja voimantuottoominaisuuksiin nopeusurheilijoilla TAUSTA: Biologiselle vanhenemiselle on tunnusomaista nopean voimantuottokyvyn heikkeneminen, mikä heijastuu normaaliin liikkumiseen ja toimintakykyisyyteen. PÄÄTULOKSET: Keskimääräinen seurantaaika oli 39±14 kk. tärkein). JOHTOPÄÄTÖKSET: Uudella tavalla 24-h nauhoituksesta analysoitu korkeataajuinen sykevaihtelu (Vindex) on itsenäinen sydänperäisten äkkikuolemien ennustaja. SDNN, LF tai perinteisesti analysoitu HF eivät itsenäisesti ennustaneet sydänperäistä äkkikuolemaa monimuuttuja-analyysissä. Korkeataajuinen sykevaihtelu (HF, ms2) sekä keskimääräinen R-R intervalli (ms) analysoitiin 5-min jaksoissa koko nauhoituksesta. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa kriteereille laadittavien mittareiden avulla niiden käytännön merkitystä saadaan selvennettyä. (2001), Kannaksen (2000) sekä Allardtin (1976) terveyden edistämisen ja hyvinvoinnin mallit. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen valittiin 18-84 -vuotiaita miesurheilijoita (n=91) jotka olivat tehneet kansallisen tason tuloksia pikajuoksumatkoilla. Tutkimus toteutettiin Delphi -menetelmällä. Yksittäisenä muuttujana Vindex ennusti voimakkaimmin sydänperäistä äkkikuolemaa (RR: 6.0, 95% CI: 1.7-20.7, p=0.005). vammojen ennaltaehkäisyyn liittyviä kriteerejä, kuten seura huolehtii, että sen tapahtumissa on aina riittävät ensiaputarvikkeet (21. Tämä vahvistaa vagaalisen säätelyn merkitystä sydäntä kuolemaan johtavilta rytmihäiriöitä suojaavana tekijänä. Asiantuntijat arvioivat kriteerien olevan melko vaikeasti toteuttavissa
z w w tw j:: w :<( :<( ...J z ::> :::::; ::: X teet otettiin vastus lateralis -lihaksesta biopsiatekniikalla. Tulokset analysoitiin intention-to-treat -periaatteella toistettujen mittausten varianssinalayysilla ja monimuuttujamenetelmillä. Kaatumisia ja murtumia seurattiin. Harjoitusmuoto osoittautui turvalliseksi. Koska voimantuottonopeuden hidastumisen on todettu olevan tärkeä liikkumisja tasapainovaikeuksien taustatekijä, tulisi jatkotutkimuksissa selvittää, miten harjoittelu voitaisiin optimoida ikääntyvien ihmisten voimantuottokyvyn kannalta. J Appi Physiol 1998; 84: 1341, J Gerontol 1998; 53: B415,Acta Physiol Scand 2001; 171: 51, Can J Appi Physiol 2002; 27: 213). Alaraajojen ojentajalihaksiston hitaiden (1) ja nopeiden (IIA, 11B) lihassolujen pinta-ala sekä isometrinen maksimaalinen voimantuottonopeus 40ja 70vuotiailla pikajuoksijoilla verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin harjoittelemattomilla miehillä (Häkkinen ym . Eri solutyyppien suhteellinen lukumäärä oli samanlainen kaikissa ikäryhmissä, mutta II -tyypin solujen (II A+AB+B) pinta-alaosuus pieneni iän lisääntyessä (r=-0.21, p=0.046). 34 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 M < 1: 6 2, "' cii ro 4 c ·c_ C :::, 2 "' "' "' .c :.:; ~25 M °': 20 z -;15 :::, (l) §-10 C :§ 5 :::, c "' E ·o > 40 V 70 V Pikajuoksijat D l IIA 118 40 V 70 V Harjoittelemattomat Kuva 1. 1-, IIA-, IIABja IIBtyypin solujen poikkipinta-ala ja suhteellinen osuus määritettiin ATPaasi-värjäyksellä. Absoluuttinen (r=0.28, p=0.01) ja maksimivoimaan suhteutettu voimantuottonopeus (r=0.27, p=0.012) korreloivat positiivisesti myosiinin nopeiden raskasketjujen (MyHC IIa + IIx) kanssa. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Suomen Gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto marko. korhonen@sport.jyu.fi KORPELAINEN RAIJA, KORPELAINEN JUHA, HEIKKINEN JORMA, VÄÄNÄNEN KALERVO, KAIKKONEN KAISU, KEINÄNEN-KIUKAANNIEMI SIRKKA Pitkäkestoisen harjoittelun vaikutus yli 70 -vuotiaiden naisten lonkkamurtumien riskitekijöihin väestöpohjainen, satunnaistettu, kontrolloitu 30 kuukauden interventio TAUSTA: Lonkkamurtumat ovat merkittävä, nopeasti lisääntynyt kansanterveyden ja -talouden uhka kaikkialla länsimaissa. Myosiinin raskaiden ketjujen koostumus (MyHC I, IIa, IIx) tutkittiin SDS-PAGE geelielektroforeesi -menetelmällä. Liikuntaryhmän kävelynopeus ja -kestävyys parani verrattuna kontrolliryhmään (p<0.001). Jalkalihasvoima parani liikuntaryhmässä ja heikkeni kontrolliryhmässä (p<0.001). Vartalon huojunta lisääntyi kontrolliryhmässä seurannan aikana enemmän kuin liikuntaryhmässä (toistettujen mittausten ANOVA, p<0.001). Kaatumiseen liittyneitä murtumia tapahtui seuranta-aikana liikuntaryhmässä 6 ja kontrolliryhmässä 16 (p=0.019). PÄATULOKSET: Hitaiden !-tyypin solujen keskimääräinen poikkipinta-ala ei korreloinut ikään, mutta nopeiden IIA-, IIABja IIB -tyypin solujen koko pieneni merkitsevästi iän myötä (r=-0.45-0.52, p<0.001). Veteraanipikajuoksijoiden lihassolujen keskimääräiset poikkipinta-alat sekä maksimivoima ja voimantuottonopeus olivat kuitenkin huomattavasti suurempia kuin aikaisemmin tutkituilla vastaavanikäisillä harjoittelemattomilla miehillä (kuva 1). Yleinen käsitys on, että liikunnalla voidaan vaikuttaa luuntiheydestä riippumattomiin lonkkamurtuman riskitekijöihin. Hitaan MyHC I:n suhteellinen osuus kasvoi iän myötä (r=0.28, p=0.006) kun vastaavasti nopeista MyHC IIx:n osuus pieneni (r=-0.24, p=0.025) ja MyHC IIa säilyi muuttumattomana. MENETELMÄT: Kaikki alueella asuvat 72-74 -vuotiaat naiset (n=l690) kutsuttiin luuntiheysmittauksiin. TULOKSET: Liikuntaryhmässä jatkoi loppuun saakka 69 (82%) naista ja kontrolliryhmässä 67 (88%) naista. 18 17 _ 16 § 15 B, 14 ,5 i 13 ! 12 >, °8 11 CO 10 190 C 1so g ,10 1160 gi 150 :;a 140 -lr:Exercise group -TControl group 1 , ___ vT /T p<0001 ~ r------.,-* l 1 l 12 18 24 30 Time (Months) -lr:Exercise group -TControl group ~ i-------l T ~ ri--·r-r ~ p<0.001 ----12 18 24 30 Time (Months). Alaraajojen ojentajalihasten maksimivoimaa sekä absoluuttista (N/s) ja suhteellista (% maksimivoimasta/s) maksimaalista voimantuottonopeutta mitattiin isometrisessä suorituksessa dynamometrin avulla. Vartalon huojunta seisomaasennossa, Timed Up and Go -testi, alaraajojen ojentajalihasten maksimaalinen isometrinen voima, 30 metrin kävelyaika, kahdessa minuutissa kävelty matka ja puristusvoima mitattiin intervention alussa, 12kk, 24kk ja 30kk kohdalla. Kaikki ne, joilla ranteen ja reisiluun pään luuntiheys oli yli 2SD alle viitearvon, ja jotka täyttivät muut sisäänottokriteerit (n=l60), satunnaistettiin liikunta(n=84) ja kontrolliryhmään (n=76). JOHTOPÄATÖKSET: Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että pikajuoksua systemaattisesti harjoitelleilla urheilijoilla ikääntyminen johtaa tyypilliseen nopeiden solujen koon ja myosiinin nopeiden raskasketjujen osuuden vähenemiseen, mikä on yhteydessä lihaksiston voimantuottonopeuden hidastumiseen. ATPaasi -värjäyksellä määritettyjen I, IIA ja IIB -solujen pinta-alaosuudet korreloivat merkitsevästi vastaavien myosiinien raskasketjujen kanssa (r=0.81-0.92, p<0.001). Aiemmat interventiot on kuitenkin toteutettu pääasiassa vapaaehtoisilla, luustoltaan terveillä naisilla, ja interventiot ovat olleet lyhytkestoisia. Iän lisääntyessä maksimivoima heikkeni (r=-0.62, p<0.001) ja voimantuoton absoluuttinen (r=-0.63, p<0.001) ja suhteellinen nousunopeus (r=-0.22, p=0.043) hidastuivat. Liikuntaryhmä osallistui 30 kuukauden ajan ohjattuun ryhmäliikuntaan ja teki päivittäin kotiharjoituksia. Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää, kuinka 30 kuukauden mittainen hyppely-, tasapainoja lihasvoimaharjoittelu vaikuttaa ikääntyneiden luukatoa sairastavien naisten tasapainoon, lihasvoimaan, kävelynopeuteen ja -kestävyyteen. t:<( > :<( a.. Tämä antaa viitteitä siitä, että vanhenemiseen liittyvää lihassolujen atrofiaa ja voimantuotto-ominaisuuksien heikkenemistä voidaan minimoida nopeusvoimatyyppisillä harjoitusärsykkeillä
Heistä 2313 vastasi 14ja 2017 17-vuotiskyselyyn. mRNA-tasolla titiinin, desminin ja dystrofiinin vasteet kuormitukseen olivat keskenään erilaiset. 21.8 kglm2. 17.5 kglm2, 14-vuotiaana 19.6 vs. Soittoharrastus murrosiän keskivaiheilla on yhteydessä pienempään ylipainoisuuden riskiin murrosiän loppupuolella. 19.5 kglm2 ja 17-vuotiaana 21.9 vs. korpelainen@od/, fi LAJUNEN HANNA-REETTA, KESKI-RAHKONEN ANNA, PULKKINEN LEA, ROSE RICHARD J., RISSANEN AILA, KAPRIO JAAKKO Poikien teini-iän harrastusten yhteys ylipainoisuuteen aikuisuuden kynnyksellä TAUSTA: Lasten ja nuorten ylipainoisuus yleistyy myös Suomessa. Liikunnan on huomattu olevan yhteydessä pienempään ylipainoisuuden riskiin poikkileikkausasetelmassa, mutta pitkittäistutkimusten tulokset ovat vaihtelevia. Muiden harrastusten kuin liikunnan ja television tai videoiden katselun yhteyksiä ylipainoisuuteen ei ole juurikaan tutkittu. Immunohistokemiallisten värjäysten (tit, des, dys) ja biokemiallisen vauriomuuttujan (~-glukuronidaasin aktiivisuus) avulla arvioitiin lihassoluvaurion määrää ja reaaliaikaisella PCR:llä (tit, des, dys) geenien ilmenemistä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Esimurrosikäisten poikien urheiluharrastus vähentää ylipainoisuuden riskiä murrosiässä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Koeasetelmassa rotat juoksivat (alamäki 13,5°, 17 m/min) yhteensä 90 minuuttia 1 (Rl) tai 5 (R5) kertaa (harjoitusten välissä 14 vrk palautusjakso). Urheilua 11-vuotiaasta 14-vuotiaaksi harrastaneiden vs. jatkaneiden painoindeksien keskiarvot olivat 11vuotiaana 17. Oulun liikuntalääketieteellinen klinikka Yleislääketieteen ja kansanterveystieteen laitos, Oulun yliopisto Oulun yliopistollinen sairaala rai}a. Muita riskitekijöitä olivat soittoharrastuksen lopettaminen ja kuvataideharrastuksen tai lukemisen aloittaminen. poikien, jotka eivät harrastaneet urheilua 11eikä 14-vuotiaina painoindeksien keskiarvot olivat 11-vuotiaana 17.5 vs. Kansanterveystieteen laitos, Helsingin yliopisto hanna-reetta. lihassolukalvon vaurioita. Titiinin geeniekspressio ei lisääntynyt Rl jälkeen, mutta kohosi 96 h R5:n jälkeen, desmiinin mRNA-pitoisuus kohosi R5 jälkeen vain vähän Rl:een verrattuna ja dytrofiinin mRNA-pitoisuus oli koholla samaan tapaan sekä Rl:n että R5:njälkeen. TUTKIMUSMENETELMÄT: Väestöpohjaisesta otoksesta 2620 poikaa vastasi ensimmäiseen kyselyyn harrastuksista 11-vuotiaana. lajunen@helsinki.fi LEHTI MAARIT, KALLIOKOSKI RIIKKA, KOMULAINEN JYRKI Toistuvan kuormituksen vaikutukset solutukirangan proteiineihin: titiini, desmiini ja dystrofiini TAUSTA: Fyysinen rasitus harjoitteluun tottumattomissa lihaksissa voi aiheuttaa eriasteista vaurioitumista mm. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat edeltävän kuormituksen aiheuttavan muutoksia, jotka suojaavat sarkomeerin, välikokoisten filamenttien ja solukalvon tukirangan proteiineja vaurioita. 17.9 kglm2, 14-vuotiaana 19.1 vs. 74) pienensivät ylipainoisuuden riskiä 17vuotiaana. 19.1 kg/m2 ja 17-vuotiaana 21.7 vs. Ylipaino määriteltiin itseilmoitetun painon ja pituuden avulla lasketun painoindeksin perusteella käyttäen poikien ikäspesifisiä painoindeksirajoja (Cole et al BM] 2000;320:1240-3). 21.6 kg/m2. Nämä tulokset olivat vakioituja alkuperäisellä painoindeksillä, puberteettiasteella ja vanhempien koulutustasoilla. Näytteet otettiin m. Erot geenien ilmenemisessä saattavat olla osoitus näiden proteiinien eri tehtävistä kuormitusta seuraavan vaurion korjaantumisessa sekä kyseessä olevien lihassolurakenteiden mukautumisessa lisääntyneeseen fyysiseen rasitukseen. PÄÄTULOKSET: Akuutti alamäkijuoksu (Rl) aiheutti merkittävän lihassoluvaurion, joka havaittiin selkeinä mikroskooppisina muutoksina tiliini-, desmiinija dystrofiinivärjäyksissä sekä -glukuronidaasin aktiivisuuden merkitsevänä nousuna. 2,0 1,9 Exercise group ..-Control group l ~1,8 E i---rl ~+ ----f~ i1,7 1,6 11,5 1,4 12 18 24 30 Time (Months) 12 --lfExercise group --..Control group 11 T 10 ;~ i--J § 8 9 ~ -p<0.001 *·------+---ir 1 1 l " C m a. Eksentrisen lihastyön määrän on todettu olevan keskeisessä asemassa edellä mainittujen muutosten synnyssä. Kuvataideharrastus ja ajanvietto kavereiden kanssa kotona 14-vuotiaana olivat yhteydessä suurempaan ylipainoisuuden riskiin 17-vuotiaana. 21.9 kglm2. :::, " 7 ;:: 12 18 24 30 Time {Months) JOHTOPÄÄTÖKSET: Valittu harjoitusohjelma osoittautui turvalliseksi ja vaikutti merkitsevästi kaikkiin valittuihin luuntiheydestä riippumattomiin lonkkamurtuman riskitekijöihin. Useasti toistetun alamäkijuosun (R5) jälkeen näitä muutoksia ei havaittu. Säännöllisen videoiden katselun lopettaminen ja nuorten tapaamispaikoissa oleskelun lisääntyminen olivat yhteydessä pienempään ylipainoisuuden riskiin. 19.6 kg/m2 ja 17-vuotiaana 21.8 vs. Urheilun 11-14-vuotiaana lopettaneiden vs. PÄÄTULOKSET: Urheilun harrastaminen 11-vuotiaana (odds ratio eli OR 0.64, 95% luottamusväli 0.41 0.98) ja 11-vuotiaasta 14-vuotiaaksi (OR 0.48, 0.27 0.86) pienensi ylipainoisuuden riskiä 14-vuotiaana. Tässä tutkimuksessa selvitimme poikien urheilun ja useiden muiden harrastusten pitkittäisyhteyksiä ylipainoisuuteen. Soittoharrastuksen lopettaminen 11-12(OR 2.0, 1.1-3.9) tai 1417-vuotiaana lisäsi riskiä (OR 3.6, 1.310) . Painoindeksin keskiarvo 11-vuotiaana urheilua harrastavilla oli 17.6 vs. Urheilu 11-14 -vuotiaana ei ollut merkitsevästi yhteydessä ylipainoisuuteen 17-vuotiaana. Myös poikien vanhemmille lähetettiin kyselylomakkeet. Urheilun lopettaminen 11-14-vuotiaana (OR 3.4, 2.0 5.7) lisäsi ylipainoisuuden riskiä. quadriceps f emoris -lihaksen punaisista osista 4, 48 ja 96 tuntia viimeisen kuormituksen jälkeen. 7 vs. Liikuntaohjaus tulisi sisällyttää rutiininomaisesti ikääntyneiden naisten terveysneuvontaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää toistuvan alamäkijuoksun (eksentrisesti painottunut kuormitus tulkittavaan lihakseen) vaikutuksia titiinin (tit, sarkomeerin osa), desmiinin (des, liittää rinnakkaiset sarkomeerit toisiinsa) ja dystrofiinin (dys, solukalvon tukirangan osa) geenien ilmenemiseen sekä vaurio herkkyyteen ja siten niiden merkitystä fyysiseen kuormitukseen sopeutumisessa. Soittoharrastus 14-vuotiaana (OR 0.58, 0.38 0.90), 11-vuotiaasta 14-vuotiaaksi (OR 0.47, 0.26-0.82) ja 14-vuotiaasta 17-vuotiaaksi (OR 0.41, 0.230. LIKES-tutkimuskeskus maarit.lehti@likes.fi LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 35. 17.9 kglm2 ei urheilijoilla, 14-vuotiaana 19.3 vs
Lisäksi luun lujuus (Fmax) oli suurempi juosseilla kuin verrokeilla ko. Kysely lähetettiin 72 194 nuorelle, joista 57 297 (79%) vastasi. Reisiluun varressa minkään ikäryhmän juoksijoiden ja verrokkien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja missään pQCTtai mekaanisissa arvoissa. Ikääntyessä luun lujuus laskee ja ei-traumaattisten murtumien määrä lisääntyy. Seurantatutkimuksia isoilla aineistoilla ei ole toteutettu. Kasvavilla tämä johtuu nopeasta kasvusta ja hitaammasta luuston kehityksestä (adaptational lag) ja Vanhoilla vähentyneestä luontaisesta liikkumisesta. Juoksija-ryhmät aloittivat 14 viikon mittaisen juoksumattoharjoitusjakson 5 viikon (Kasvavat), 4 7 viikon (Aikuiset) tai 75 viikon (Vanhat) ikäisenä. Verrattaessa verrokkirottien reisiluun kauloja eri ikäryhmien välillä, havaittiin, että luun lujuus suhteessa eläimen kokoon on suurimmillaan Aikuisilla rotilla. 1:<( > :<( a. Harold Frostin mukaan luu kykenee toimimaan termostaatin tavoin: lisäämään luuta kohtiin, joissa sitä tarvitaan ja poistamaan kohdista, joissa sitä ei tarvita ja täten säilyttämään tasapainon luun kuormituksen ja lujuuden välillä (mekanostaatti-teoria). On esitetty, että tämä voisi johtua luun heikentyneestä kyvystä mukautua vallitsevaan kuormitukseen. Identtinen harjoitusohjelma, jossa kuormituksen suuruus on suoraan verrannollinen eläimen kokoon, aiheuttaa täten enemmän muodonmuutoksia (strain) Kasvavien ja Vanhojen rottien luihin. Nuorten liikunnan parissa toimivien valmentajien, fysioterapeuttien sekä lääkäreiden onkin syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota liikuntatapaturmien ehkäisyyn. PÄÄTULOKSET: Seuranta-aikana nuorille sattui 7711 (11 % nuorista) sairaalahoitoon johtanutta tapaturmaa. Ohjelma oli kaikille ikäryhmille identtinen ja koostui 10 minuutin progressiivisesta harjoituksesta neljästi viikossa. Kuitenkin on vain vähän tietoa siitä, mikä on vakavan vamman. v.leppanen@uta.fi MATTILA VILLE, PARKKARI JARI, KOIVUSILTA LEENA, NUMMI TAPIO, KANNUS PEKKA, RIMPELÄ ARJA Aktiivinen liikunta urheiluseurassa on nuorilla sairaalahoitoon johtaneen tapaturman vahvin ennustaja TAUSTA: Nuorten tapaturmien riskitekijöitä selvittävät tutkimukset on pääasiallisesti aiemmin tehty käyttäen poikkileikkausasetelmaa. Yleisimmät vammatyypit olivat säären tai polven alueen venähdyksetja revähdykset (11,4%), nilkan tai jalkaterän venähdykset (8,3%) sekä polvilumpion sijoiltaanmeno tai polven kierukkavamma (8,1 %). Reisiluun kaulan poikkileikkauspinta-ala (tCSA) ja mineraalimäärä (tBMC) lisääntyivät juoksumattoharjoituksen seurauksena Kasvavilla ja Vanhoilla rotilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kasvavien ja Vanhojen rottien reisiluiden kaulat reagoivat lisääntyneeseen kuormitukseen, mutta Aikuisilla rotilla vastaavaa ei tapahtunut. Prospektiivisen kohorttitutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää nuorten tapaturmaisen sairaalahoidon sosiodemografisia ja terveyteen sekä terveystottumuksiin liittyviä riskitekijöitä. Sairaalahoitoon johtaneiden tapaturmien insidenssi oli 10,3 (95% luottamusväli 10,0-10,5) 1000 henkilövuotta kohti. Tulokset analysoitiin käyttäen Coxin-mallia . Henkilötunnuksen avulla tiedot yhdistettiin seuranta-ajalta STAKES:n ylläpitämään sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteriin. TUTKIMUSMENETELMÄT: 133 urosrottaa satunnaistettiin kuuteen ryhmään: Kasvavat juoksijat (n=l5), Aikuiset juoksijat (n=29) ja Vanhat juoksijat (n=32) sekä Kasvavat verrokit (n=lO), Aikuiset verrokit (n=23) ja Vanhat verrokit (n=24 ). Ikääntyminen ei tämän tutkimuksen mukaan vähennä luun kykyä mukautua uuteen kuormitusympäristöön vaan tulokset ovat täysin selitettävissä mekanostaatti-teorian avulla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Laaja seurantatutkimuksemme osoitti, että aktiivinen urheilu urheiluseurassa on nuorten sairaalahoitoon johtaneiden tapaturmien vahvin ennustaja. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin ANOVA-testiä, jossa rotan paino ja reisiluun pituus olivat kovariaatteina. TUTKIMUSMENETELMÄT: Otos koostui Nuorten Terveystapatutkimukseen vuosina 1979-1997 osallistuneista 14-18-vuotiaista nuorista. Tytöillä vahvimmat ennustajat olivat oli aktiivinen (4-5 krt/vko) urheilu urheiluseurassa (HR 2,4; 95% CI:2,0-2,9), pitkäaikaissairaus (HR 1,4; 95% CI:1,2-1,7) ja huono koulumenestys (HR 1,4; 95% CI: 1,1-1,6). Toisaalta, Kasvavien ja Vanhojen verrokkien luiden lujuus oli alhaisempi suhteessa eläimen kokoon kuin Aikuisilla. 36 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 ikäryhmissä (p=0.055 ja p=0.087). Kaikissa ikäryhmissä juoksijat olivat painoltaan kevyempiä kuin vastaavat verrokit. Lääketieteen laitos, Tampereen yliopisto Tampereen yliopistollinen sairaala, Ortopedian ja traumatologian klinikka alli. Pojilla vahvin sairaalahoitoon johtaneen tapaturman ennustaja oli aktiivinen ( 4-5 krt/vko) urheilu urheiluseurassa (HR 1,9; 95% CI: 1,8-2,1), huono koulumenestys (HR 1,4; 95% CI: 1,3-1,6) ja päivittäinen tupakointi (HR 1,3; 95% CI: 1,21,4). Nuorten Terveystapatutkimus on postikyselynä toteutettu tutkimus, joka on sisältänyt kysymyksiä nuoren sosiodemografisesta taustasta, terveydentilasta ja terveystottumuksista. Harjoitusohjelman jälkeen kukin ryhmä ja vastaava verrokkiryhmä (säätelemättöminä häkeissään) lopetettiin ja reisiluut kerättiin talteen. Terveystieteen laitos, Tampereen Yliopisto Tampereen Urheilulääkänasema ville.mattila@uta.fi MIKKOLA TUIJA, SIPILÄ SARIANNA, PORTEGIJS ERJA, SAKARI-RANTALA RITVA, KALLINEN MAURI, ALEN MARKKU, KIVIRANTA ILKKA, PEKKONEN MIKA, HEINONEN ARI Luun volumetrinen mineraalitiheys ja geometriset ominaisuudet ovat alentuneet lonkkamurtuman jälkeen murtuneessa alaraajassa TAUSTA: Alaraajavammat johtavat luun mineraalitiheyden (aBMD, g/cm2) alenemiseen vammautuneessa majassa ja ovat siten osteoporoosin riskitekijä. Reisiluiden varsien keskikohdat ja reisiluiden kaulat kuvattiin pQCT-laitteella, minkä jälkeen varret koestettiin kolmipistetaivutuksella ja kaulat kompressio testillä ma teriaalinkoes tuslai t teella. Päävastemuuttuja oli sairaalahoitoon johtanut tapaturma. PÄÄTULOKSET: Rottien kuolleisuusosuudet olivat 0%, 28% ja 57% (Kasvavat, Aikuiset ja Vanhat). Sen sijaan Aikuisilla luu on jo luonnostaan riittävän lujaa, eikä sillä ole tarvetta vahvistua. Sen sijaan Aikuisilla rotilla juosseiden ja verrokeiden välillä ei ollut eroja missään reisiluun kaulan ominaisuuksia kuvaavissa muuttujissa. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, säilyttääkö luusto kykynsä mukautua siihen kohdistuviin voimiin koko elämänkaaren ajan. 2! w w 1w .:= w :<( :<( ..., i! 2! :::, :::; > x LEPPÄNEN OLLIV., PAJAMÄKI ILARI, JOKIHAARA JARKKO, SIEVÄNEN HARRI, KANNUS PEKKA, JÄRVINEN TEPPO LN Ikääntyminen ei vähennä luuston kykyä sopeutua lisääntyneeseen kuormitukseen TAUSTA: Pystyäkseen kestämään muun muassa luonnollisen kasvun aiheuttaman kuormituksen lisääntymisen luulla on kyky mukautua kulloiseenkin kuormitusympäristöön. Kohortin keskimääräinen seuranta-aika oli 10,3 vuotta ja kokonaisseuranta-aika 749,434 henkilövuotta. Tällöin myös niiden tarve mukautua uuteen kuormitusympäristöön on suurempaa
Spesifin polviharjoittelun ajasta liikkuvuusharjoittelua oli eniten, seuraavaksi lihasvoimaharjoittelua ja vähiten tasapainoja koordinaatioharjoittelua. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lonkkamurtuman jälkeen tibian lujuus näyttäisi olevan alentunut murtuneessa alaraajassa, mikä johtuu tibian distaaliosassa alentuneesta hohkaluun tiheydestä ja varsiosassa alentuneesta kortikaalisen luun poikkipinta-alasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vBMD:n ja geometristen ominaisuuksien puolieroa sääriluussa lonkkamurtuman jälkeen ja selvittää mahdolliseen luun puolieroon yhteydessä olevia tekijöitä. LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä sirpa.mustalampi@likes.fi NIKANDER RIKU, SIEVÄNEN HARRI, HEINONEN ARI, KANNUS PEKKA Eri liikuntakuormituksien, kehon painon ja luun vääntömomenttien vaikutus yläja alaraajojen luiden rakenteeseen TAUSTA: Eri lajit kuormittavat luustoa eri lailla ja sillä on puolestaan selvä vaikutus nuorten urheilijoiden luiden rakenteeseen ja mekaaniseen lujuuteen. Perifeerisen tomografian (pQCT) avulla määritettiin molempien alaraajojen sääriluun distaalija varsiosasta vBMD ja geometriset ominaisuudet. Tämä voi merkitä kohonnutta uuden murtuman riskiä lonkkamurtuman jälkeen. Kuntoutus-ohjelmaan sitoutumista ja toteutunutta harjoittelua seurattiin viikottaisten harjoituspäiväkirjojen avulla puolen vuoden ajan leikkauksesta. ,· seuraus luun lujuuden kannalta oleelliseen volumetriseen tiheyteen (vBMD, g/cm3) tai luun geometriseen rakenteeseen. Lisäksi mitattiin polven isometrinen ojennusvoima, alaraajojen ojennusteho (Nottingham power rig), porrasnousuaika sekä 10 m kävelyaika ja arvioitiin tutkittavien fyysinen aktiivisuus Yale Physical Activity -haastattelun avulla. Tulokset: Murtuneen puolen sääriluun distaaliosassa luun kokonaistiheys (-5 ,8%, p<0,001), hohkaluun tiheys (-4,5%, p=0,001), ja polaarinen hitausmomentti (-6,9%, p<0,001) olivat merkitsevästi alhaisempia kuin ei-murtuneen puolen. Porrasnousuaika, fyysinen aktiivisuus, puoliero alaraajojen ojennustehossa ja ikä selittivät sääriluun varsiosan kokonaispinta-alan puolierosta 80%. Fyysisen aktiivisuuden ja liikkumiskyvyn yhteys puoli eroon luun lujuuden kannalta tärkeissä muuttujissa viittaa hyvän toimintakyvyn palautumisen ja fyysisen aktiivisuuden tärkeään rooliin vakavan vamman jälkeisessä kuntoutuksessa. Yksilöllisesti tehostetussa ryhmässä tasapainoja koordinaatioharjoittelun määrä ja muun kuin spesifin polviharjoittelun määrä oli suurempi kuin standardoidussa ryhmässä, muutoin harjoittelumäärissä ei ollut eroja ryhmien välillä. Yksilöllisesti tehostetun kuntoutusohjelman avulla saavutetaan kuitenkin parempi subjektiivinen toimintakyky kuin standardoidulla ohjelmalla. 45 % potilaista oli palannut vammaa edeltäneelle liikunnallisen aktiivisuuden tasolle 12 kk aikana leikkauksesta. Yksilöllisestä vaihtelusta huolimatta kuntoutusohjelmien painotukset säilyvät alkuperäisen kaltaisina. Vuoden kuluttua leikkauksesta subjektiivinen toimintakyky oli standardoidussa ryhmässä 79 (SD 16) ja yksilöllisesti tehostetussa ryhmässä 95 (SD 6) (p=0.003). TAUSTA: Omatoimiseen harjoitteluun perustuvat kuntoutusohjelmat ovat osoittautuneet yhtä tehokkaiksi kuin ohjattuun harjoitteluun perustuvat ohjelmat eturistisideleikkauksen jälkeen. Standardoidussa ohjelmassa kaikille ohjattiin samanlainen kotiharjoitteluohjelma, jossa pääpaino oli lihasvoimaharjoittelussa suljetun kineettisen ketjun harjoitteilla ja jossa suunnanvaihtoja tai hyppelyjä sisältävään liikuntaan paluu sallittiin puolen vuoden jälkeen leikkauksesta. Murtuneen alaraajan ojennusteho (-21 %, p=0,002) ja polven ojennusvoima (15%, p=0,005) olivat merkitsevästi alhaisempia kuin ei-murtuneen alaraajan. Kuitenkin tiedetään hyvin vähän siitä, miten potilaat toteuttavat näitä kotiharjoitteluohjelmiaan ja millaisella ohjelmalla saavutetaan parhaimmat kuntoutumistulokset. Tilastollisina menetelminä käytettiin riippuvien otosten t-testiä ja regressioanalyysia. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto tumamors@cc.jyu.fi MUSTALAMPI SIRPA, MÄLKIÄ ESKO, KAUTIAINEN HANNU, SELÄNNE HARRI, KIVIRANTA ILKKA Harjoittelu eturistisideleikkauksen jälkeen käyttäen standardoitua tai yksilöllisesti tehostettua kotiharjoittelu-ohjelmaa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa, että suurin osa potilaista noudattaa saamiaan ohjeita ensimmäiset 6 viikkoa eturistisideleikkauksesta, mutta muokkaa kuntoutusohjelmaansa sen jälkeen omatoimisesti. Lisäksi määritettiin henkilöiden harjoitushistoria, lihasten suorituskyky ja kalsiumin saanti. 68 % tutkittavista noudatti täysin tai lähes täysin saamiaan ohjeita ensimmäisen 6 viikon ajan, 35 % kolmen kuukauden ajan ja vain yksi henkilö koko 6 kk ajan leikkauksen jälkeen. Subjektiivista toimintakykyä mitattiin VAS:lla ja liikunnallisen aktiivisuuden palautumista Tegnerin 10-portaisella luokituksella vuosi leikkauksesta. TUTKIMUSMENETELMÄT: 42 eturistisideleikkaukseen menevää potilasta (14 naista, 28 miestä, keski-ikä 33 v.) satunnaistettiin joko standardoituun tai yksilöllisesti tehostettuun kuntoutusohjelmaan. Porrasnousuaika oli vahvin itsenäinen sääriluun varsiosan kortikaalisen pinta-alan puolieron selittäjä (R2=0,27). Liikunnallisen aktiivisuuden palautumisessa ei ollut eroa ryhmien välillä. Kilpaurheilijoiden ja verrokkien välisiä eroja testattiin kovarianssianalyysin (kovariaatteina ikä, pituus ja paino) ja LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 37. Selvitimme poikkileikkausasetelmassa, miten erilainen kuormitustyyppi sekä lihasvoiman ja kehon painon seurauksena luuhun kohdistuva vääntömomentti selittävät nuorten naisurheilijoiden luiden rakennetta. Tässä tutkimuksessa selvitimme, kuinka hyvin potilaat noudattivat saamiaan ohjeita eturistisideleikkauksen jälkeen, miten he harjoittelivat ja mille tasolle subjektiivinen toimintakyky ja liikunnallinen aktiivisuus oli palautunut vuosi leikkauksesta. Suurimmalla osalla potilaista on jonkin asteista liikunnallisen aktiivisuuden vajausta vielä vuosi leikkauksesta. Sääriluun distaaliosan kortikaalisessa pinta-alassa (0,2%, p=0, 749), varsiosan kortikaalisessa tiheydessä (-1,3%, p=0,095) ja kortikaalisen pinta-alan ja kokonaispinta-alan suhteessa (-1,3%, p=0,280) ei havaittu merkitsevää puolieroa. MENETELMÄT: Kolmekymmentäyksi iältään 60-85-vuotiasta (75,2± 7,1 v.) miestä ja naista,joilla oli ollut lonkkamurtuma puolesta vuodesta viiteen vuotta aiemmin (2,9±1 ,6 v.), rekrytoitiin Keski-Suomen keskussairaalan potilasrekisteristä. MENETELMÄT: Yhteensä 113 nuoren naisurheilijan (lentopalloilijoita, aitajuoksijoita, mailapelaajia, jalkapalloilijoita ja uimareita) sekä 30 kuntoliikuntaa harrastavan verrokin sääriluun, värttinäluun ja olkaluun varren keskikohta sekä nilkka ja ranne mitattiin perifeerisellä tietokonetomografialla (pQCT) luun rakenteen ja vääntölujuuden arvioimiseksi. PÄÄTULOKSET: Kuntoutusohjelman noudattaminen oli samanlaista molemmissa ryhmissä. Eturistisiteen korjausleikkaus tehtiin hamstring-tekniikalla. Yksilöllisesti tehostetussa ohjelmassa oli lisäksi päivittäin tasapainoja koordiaatioharjoittelua ja harjoittelun progressio oli yksilöllinen. Molemmissa ryhmissä yli puolet kokonaisharjoitteluajasta oli kevyttä liikuntaa (Tegner 1-5), kuten kävelyä. Sääriluun varsiosassa puolestaan luun kokonaispinta-ala (3,5%, p=0,004), kortikaalisen luun pinta-ala (-4,2%, p=0,001), ja polaarinen hitausmomentti (-4,7%, p=0,001) olivat merkitsevästi alhaisempia kuin ei-murtuneen puolen. Satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus
Väsymys määritettiin ranteen koukistajien työn aikaisen EMG amplitudin kasvun ja ranteen maksimaalisen koukistusvoiman pienenemisen avulla. Oulun aluetyöterveyslaitos Juha. Kohottamalla hetkellisesti toistotyön intensiteettiä voitiin mikrotaukojen määrää lisätä kylmässä 44 % ranteen koukistajissa ja 37 % ranteen ojentajissa (p<0,05). Tämä ilmenee lihasten ns. Tutkimuksissa mitattiin rasvaprosentti, pituus, paino sekä vartalon ojentajien, koukistajien ja kiertäjien maksimaalinen staattinen voima. Liikunnan aiheuttama kuormitus onkin tärkeä sekä painoa kantavien alaraajojen että pääosin lihasten avulla kuormitettavien yläraajojen luiden rakenteeseen vaikuttava tekijä. Keskimääräinen paino oli vastaavasti 75,4 kg (SD 13,21) ja 59,9 kg (SD 9,58). Poikien keskimääräinen pituus oli 178,0 cm (SD 6,84) tyttöjen 164,5 cm (SD 6,07). Keskimääräinen painoindeksi oli. Erityisen tehokkaasti kuormitus näytti lisäävän kuoriluun paksuutta. Lapsilla ja nuorilla tehdyissä tutkimuksissa alaselkäkivun elinaikainen esiintyvyys vaihtelee 31 %:n ja 51 %:n välillä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kylmän aiheuttamaa mikrotaukojen vähenemistä (joka viittaa lihaksen toiminnan kannalta epäedulliseen säievariaation vähenemiseen) sekä kuormittumisen ja väsymisen kasvua voidaan ehkäistä vaihtelemalla toistotyön monotonista rytmiä, kohottamalla hetkellisesti toistotyön intensiteettiä. oksa@ttl.fi PAALANNE NIKO, KORPELAINEN RAIJA, KAIKKONEN KAISU, KARPPINEN JARO Vartalon maksimaaliseen staattiseen lihasvoimaan vaikuttavat tekijät ja niiden yhteys alaselkäkivun esiintyvyyteen nuorilla TUTKIMUKSEN TAUSTA: Suurin osa suomalaisista aikuisista on potenut alaselkäkipua jossain elämänsä vaiheessa. Esimerkiksi isku tyyppistä kuormitusta runsaasti saaneilla mailapelaajilla oli 27% ja aitajuoksijoilla 44% suurempi sääriluun taivutusvastus kuin verrokeilla. 1:<( ::= :<( CL 2 w w 1w .:: w ::.::: :<( :<( ..J .! 2 ::, ::.::: luun rakenteen selittäjiä regressioanalyysin avulla. Kaikki vastanneet (11=2029/68 %) kutsuttiin suorituskykymittauksiin. Lihastyön niveliin aiheuttama vääntömomentti puolestaan selitti yläraajojen luiden vahvaa rakennetta kehon painon tuottamien voimien puuttuessa. Kaikille lähetettiin talven 2003-2004 aikana postikysely sekä kaksi uusintakyselyä niille, jotka eivät vastanneet. TUTKIMUKSEN TARKOITUS: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vartalon maksimaalista staattista lihasvoimaa selittäviä tekijöitä ja niiden yhteyttä alaselkäkivun esiintymiseen nuorilla. Kun painoa kantava kuormitus puuttui, ainoastaan lihasten voimantuottokyvystä johtuva nivelmomentti oli yhteydessä urheilijoiden yläraajojen vahvaan luurakenteeseen (selitysosuus 6-26%). JOHTOPÄÄTÖKSET: Kehon painon kannattelun ja lihasten suorituskyvyn luihin aiheuttama vääntömomentti sekä iskutyyppinen liikunnallinen kuormitus olivat selvästi yhteydessä nuorten naisurheilijoiden alaraajojen vahvaan luurakenteeseen. Tutkittaville jaettiin mittausten yhteydessä toinen kyselylomake, jolla selvitettiin alaselkäkivun esiintyminen koko elämän aikana ja edellisen kuukauden aikana, tupakointi sekä liikunnan määrä ja laatu. TULOKSET: Urheiluharrastus näkyi erityisen selvästi kuoriluun paksuuntumisena. TUTKIMUSMENETELMÄT: Kahdeksasta lihaksesta tutkittiin EM G:n avulla lihasten mikrotaukojen määrää 2 tuntia kestävän työsimulaation (makkaran pakkaus) aikana 19 °C ja 4 °C lämpötiloissa. Alaselkäkivun yhteyttä vatsaja selkälihasten voimaan on selvitetty useissa tutkimuksissa, mutta yhteys on edelleen epäselvä. UKK-instituutti, Tampere rinikand@cc.jyu.fi OKSA JUHA, SORMUNEN ERJA, KOIVUKANGAS ULLA, RISSANEN SIRKKA, RINTAMÄKI HANNU Lihasten toimintakykyä kylmässä voidaan ylläpitää vaihtelemalla toistotyön intensiteettiä TAUSTA: Toistotyön aiheuttamat ylirasitusoireetja vaivat ovat merkittävä kansantaloudellinen kustannus. Tulokset analysoitiin ristiintaulukoimalla ja logistisella regressioanalyysillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vaikuttaako kylmä lihasten mikrotaukojen määrään ja voidaanko lihasten toimintakykyä ylläpitää vaihtelemalla toistotyön intensiteettiä. TULOKSET: 18.8.2005 mennessä tutkimuksiin osallistui 700 nuorta, joista 305 oli poikia ja 395 tyttöjä. PÄÄTULOKSET: Työsimulaation aikana 4 °C:ssa lihasten mikrotauot vähenivät kuudessa lihaksessa 10.4-67.9 % (p<0,05) verrattuna työhön 19 °C:ssa. Monipuolisemmalla työkuormituksella voitaneen vähentää ylirasitusoireitaja vaivoja. Kehon painon ja lihasten suorituskyvyn luuhun aiheuttama vääntömomentti selitti 29-50% ja eri urheilulajien aiheuttama kuormitustyyppi 8-25% useimpien sääriluun rakennetta kuvaavien muuttujien yksilöiden välisestä vaihtelusta. Kylmässä tehtävä toistotyö aiheuttaa enemmän ylirasitusoireitaja vaivoja kuin vastaava työ lämpimässä. Lisäksi tutkittiin kylmässä ( 4 °C, 2 tuntia) tehtävän ranteen kevyen koukistus-ojennus toistotyön (10 %MVC) ja hetkellisesti 4 minuutin välein kohotetun työn intensiteetin (10 + 30 %MVC) vaikutusta lihasten mikrotaukojen määrään, kuormittumiseen ja väsymiseen. Kylmän yleistä lihasten toimintakykyä heikentävän vaikutuksen ohella tähän voi olla syynä kevyen toistotyön aiheuttama yksipuolinen lihaskuormitus, jolloin työhön rekrytoidaan ainoastaan erittäin matalan ärsytyskynnyksen omaavia lihassäikeitä. J Bone Miner Res, submitted for publication, 2005. Nikander R, Sievänen H, Heinonen A, Kannus P Influence of loading modality and estimated joint moments on structure of non38 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 weight-bearing and weight-bearing bonesA pQCT study of adult female athletes. Urheilijoiden, myös uimareiden, yläraajojen luiden rakenne oli selvästi sidoksissa kuormitustyyppiin, esimerkiksi uimareilla oli 19% ja lentopalloilijoilla 27% vahvemmat yläraajan luut kuin verrokeilla. Lisäksi keskimääräinen EMG aktiivisuus oli 13 % (p<0,05) ja väsymysindeksi 8 % pienempi (p<0,05) ranteen koukistajissa hetkellisesti kohotetun työn aikana verrattuna samana pysyvään työn tasoon. AINEISTO JA MENETELMÄT: Oulu Back Studyn (OBS) tutkimusjoukon muodostavat Oulusta sadan kilometrin säteellä asuvat nuoret (n=2969),jotka kuuluvat Pohjois-Suomen 1985-1986 syntymäkohorttiin. Kilpa urheilijoilla, lukuun ottamatta uimareita, sääriluun rakenne oli selvästi verrokkeja parempi. mikrotaukojen vähenemisenä
Tytöt ja pojat jaettiin liikunta-aktiivisuuden mukaan kolmeen ryhmään: vähän liikkuvat, jonkin verran liikkuvat ja paljon liikkuvat (liikunta-aktiivisuusindeksin alin, keskimmäinen ja ylin kolmannes). pojilla 23,8 (SD 3,83) ja tytöillä 22,2 (SD 3,27) Tutkimusjoukosta alaselkäkipua oli elinaikana ollut 452:lla (64,6 %). Pojista 104 (34,3 %) ja tytöistä 141 (35,9 %) raportoi alaselkäkivusta edellisen kuukauden aikana. Tässä tutkimuksessa selvitimme retrospektiivisesti salibandyvammojen ilmaantuvuutta, vammatyyppejä ja riskitekijöitä naispelaajilla. Nuorten (n = 558; 264 tyttöä, 294 poikaa) raportoiman vapaa-ajan liikunnan tehon, keston ja useuden avulla laskettiin vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta kuvaava indeksi (MET h/vk, vaihteluväli 0-93.35). Vammojen ehkäisyssä tulisi keskittyä nilkkaja polvivammojen vähentämiseen. Rasvaprosentti, painoindeksi, pituus ja liikunta-aktiivisuus eivät näytä olevan yhteydessä selkäkivun esiintymiseen vaikka ne vaikuttavatkin kehon painoon suhteutettuun vartalo lihasten suorituskykyyn. Sarjakaudella vammojen ilmaantuvuus oli 2.6/1000 harjoitusja pelituntia (95 % luottamusväli 2.2-2.9) ja peruskuntokaudella 1.8 (95 % luottamusväli 1.4-2.1). oulu. 32.6 MET h/ vk). Sen sijaan liikunta-aktiivisuusindeksin raja-arvo vähän liikkuvilla tytöillä oli vain 5.0 MET h/vk, kun taas vähän liikkuvien poikien liikunta-aktiivisuusindeksin raja-arvo oli~ 19.5 MET h/vk. Nuorten ollessa 13-vuotiaita heidän vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutensa arvioitiin kyselylomakkeen avulla (n = 565). Nivelsiderepeämistä noin puolet (11/24) oli polven sisäisiä ristisiderepeämiä (3.5 % kaikista vammoista). Tupakointi on merkittävä nuorten alaselkäkivun esiintyvyyttä selittävä tekijä, mutta sillä ei ole yhteyttä vartalon lihasten voimaan. Sydän tutkimuskeskus Paavo Nurmi -keskus, Fysiologian laitos katja.pahkala@utu.fi PASANEN KATI, PARKKARI JARI, HEINONEN ARI, KANNUS PEKKA Salibandyvammojen ilmaantuvuus, vammatyypit ja riskitekijät naispelaajilla TAUSTA: Salibandyn harrastaminen on lisääntynyt voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa. Pojilla kipua oli ollut 195:llä (63,9 %) ja tytöistä 257:llä (65,1 %). Suositun ja vauhdikkaan lajin varjopuolena on kuitenkin suuri vammojen esiintyminen. Salibandyvammojen epidemiologiaa selvittäviä tutkimuksia tarvitaan vielä lisää, jotta saataisiin tarkempaa tietoa vammojen riskiteLIIKUNTA & TIEDE 5/2005 39. Maalivahdeilla vammojen ilmaantuvuus oli sarjakaudella 4.4/1000 harjoitusja pelituntia (95 % luottamusväli 3.0-5.8), puolustajilla 2.5 (95 % luottamusväli 1.8-3.1) ja hyökkääjillä 2.1 (95 % luottamusväli 1.7-2.5). Lomakkeet tarkastettiin tutkimuskäynnin aikana ja puuttuvat tiedot täydennettiin. Altistusaikaan suhteutettuna vammojen ilmaantuvuus koko vuoden ajalta oli 2.1 vammaa 1000 harjoitusja pelituntia kohti (95 % luottamusväli 1.9-2.3). Lihasvoimaan olivat positiivisesti yhteydessä ripeä liikunta vähintään kolme kertaa viikossa, matala rasvaprosentti ja BMI alle 25. Pelaajat täyttivätkyselylomakkeen,jolla kerättiin tietoa pelaajien taustamuuttujista, suojavarusteiden ja tukitoimenpiteiden käytöstä, aikaisemmin sattuneista vakavista urheiluvammoista sekä lokakuun 2003 ja syyskuun 2004 välisenä aikana harjoitteluun ja kilpapeleihin käytetystä ajasta sekä salibandyvammoista. 31.3 MET h/vk) ja paljon liikkuvilla pojilla (2'. Ojennus-koukistussuhde ei myöskään ollut yhteydessä selkäkivun esiintymiseen. STRIP -tutkimuksen alkaessa siihen mukaan tulleiden perheiden lapset olivat seitsemän kuukauden ikäisiä. Suurin osa vammoista oli alaraajavammoja (82 %). Millään näistä ei ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttä alaselkäkivun esiintymiseen. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 28 naisten salibandyjoukkuetta (n=394) kolmelta ylimmältä sarjatasolta. Vartalon maksimaalisella staattisella lihasvoimalla ei ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttä selkäkivun esiintymisen kanssa. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tämä tutkimus on osa jo 15 vuotta jatkunutta prospektiivista STRIP -tutkimusta (Varhaislapsuudessa alkanut sydänja verisuonitautisairastuvuuden ehkäisy -projekti). student. PÄÄTULOKSET: Pojat liikkuivat enemmän kuin tytöt kaikissa aktiivisuusryhmissä (Manu-Whitney U-test). Huoli lasten ja nuorten liikunnan vähäisyydestä ja sen mahdollisesta yhteydestä mm. Vammoista 61 % oli äkillisiä ja 39 % rasitusvammoja. Kun 5.0 MET h/vk ilmoitetaan energian kulutuksena, kolmannes tytöistä kulutti viikottaisessa vapaa-ajan liikunnassaan energiaa vain noin 1100 kJ JOHTOPÄÄTÖKSET: Joka kolmannen 13vuotiaan tytön vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus oli erittäin vähäistä vastaten alle kymmenen minuutin reipasta kävelyä päivässä. Vakavimpia vammoja olivat nivelsiderepeämät (8 % kaikista vammoista), luunmurtumat (2 %) ja sijoiltaan menot (1 %) . Tämän tutkimuksen tavoitteena oli osana laajaa pitkittäistutkimusta selvittää Turussa ja sen lähialueilla asuvien 13-vuotiaiden nuorten vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta. Salibandy sisältää monia urheiluvammoille altistavia tekijöitä, kuten nopeita liikkeelle lähtöjä, äkillisiä jarrutuksia ja käännöksiä sekä vaarallisia kontakteja vastustajan, kaukalon laitojen, mailan tai pallon kanssa. Vähän liikkuviin nuoriin ja erityisesti tyttöihin tulisi kohdistaa aktiivisia toimenpiteitä vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden lisäämiseksi. Salibandyvammojen merkitseviä riskitekijöitä olivat aikaisemmat vakavat vammat, aikaisemmasta vammasta jäänyt haitta, kuukautisten epäsäännöllisyys, harjoittelun määrä ja kilpa pelien suuri määrä sekä maalivahdin pelipaikka. Liikunta-aktiivisuusindeksin raja-arvot olivat samanlaiset paljon liikkuvilla tytöillä (2'. Salibandyvammaksi määriteltiin salibandyn harjoittelun tai kilpapelin yhteydessä sattunut äkillinen vamma tai rasitusvamma, joka esti pelaajaa osallistumasta harjoituksiin tai kilpapeleihin vähintään vuorokauden ajan. Salibandyvammoihin liittyviä tutkimuksia on tehty hyvin vähän. Koko vuoden osalta salibandyvammojen ilmaantuvuus oli 810 vammaa tuhatta pelaajaa kohti. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa, että salibandyvammat ovat yleisiä naispelaajilla. Ainoa tekijä, joka oli merkitsevästi yhteydessä alaselkäkivun esiintymiseen, oli päivittäinen tupakointi. Sukupuoli ja vartalon maksimaalinen staattinen lihasvoima eivät näytä olevan yhteydessä alaselkäkivun esiintymiseen. Tyypillisimmät vamma-alueet olivat nilkka (35 %) ja polvi (23 %) ja yleisin vammatyyppi oli nyrjähdys (37 %). ylipainon ja huonon kunnon yleistymiseen on herättänyt runsaasti keskustelua maassamme. TULOKSET: Vuoden aikana sattui 319 salibandyvammaa ja 55 % pelaajista loukkaantui. Ero selittynee sillä, että tutkittavat olivat tässä aineistossa hieman vanhempia kuin aiemmissa tutkimuksissa. Sarjakaudella ilmaantui 505 vammaa/1000 pelaajaa ja peruskuntokaudella 330 vammaa/1000 pelaajaa. fi PAHKALA KATJA, HEINONEN OLLI J., LAGSTRÖM HANNA, HAKALA PAULA, SILLANMÄKI LAURI, SIMELL OLLI Huomio tytöt! suomalaisnuorten vapaaajan liikunta-aktiivisuus TAUSTA: Liikunnallisella elämäntavalla on monia myönteisiä vaikutuksia terveyteen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Selkäkivun esiintyvyys oli tässä tutkimuksessa hieman korkeampi kuin nuorilla aikaisemmin tehdyissä tutkimuksissa. Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka Oulun Yliopisto, fysiatrian klinikka nikopaal@mail
Tuloksia verrattiin puristusvoimaan, ranteen ja kyynärvarren isokineettiseen suorituskykyyn, kyynärpään painekipukynnyksiin sekä VAS-pohjaisen kipuja haittakyselyn tuloksiin. Taulukko 1. Kun potilaat jaettiin neljään kvartiiliin, densitometriarvojen perusteella, korkeampiin arvoihin liittyi merkitsevästi suurempi puristusvoima ja isokineettinen suorituskyky sekä suurempi rasituskivun määrä ja kääntäen pienempi puristusvoiman lasku verrattuna terveeseen käteen. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tämän kontrolloidun tutkimuksen aineistona olivat 107 iältään 50-60-vuotiasta miestä, jotka satunnaistettiin harjoittelu-(n=54) tai vertailuryhmään (n=53). Max. VO2max lisääntyi harjoitteluryhmässä 1. Maksimaalinen happipulssi parani kolmen vuoden aikana harjoitteluryhmässä, mutta väheni hieman vertailuryhmässä. Naisten miehiä matalammat densitometriarvot voivat liittyä rakenteellisiin tekijöihin tai primaaristi jo pienempään vaurioalueeseen. Tämän tiedon pohjalta olisi mahdollista selvittää myös vammojen ehkäisymahdollisuutta . Koska taudinkuvaan liittyy paikallisia irritatiivisia piirteitä isotooppikuvauksen mahdollisuudet vaikuttavat mielenkiintoisilta. Ikääntymisen arvellaan pidentävän QT-intervallia. Ergospirometria tehtiin tutkimuksen alussa ja vuosittain sen jälkeen. Sensijaan kipukyselyn ja painekipukynnysten mittaustuloksissa ei muutoin ollut merkittäviä eroja eri densitometrikvartaalien välillä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat, että densitometrimenetelmällä todetut korkeat kertymät kroonisen epikondyliitin isotooppikartoituksessa näyttävät liittyvän merkitsevästi parempaan puristusvoimaan ja isokineettiseen käden suorituskykyyn kuin matalat kertymäarvot ja myös funktionaalinen lasku on korkean kertymän tapauksissa pienempi verrattuna mataliin. Mahdollisia yhteyksiä isotooppikuvantamislöydösten ja kliinisten, voimaja kipumittausten tulosten välillä ei ole tutkittu. happivo 2max pulssi RPP lepo QT QTc Imi/kg/ Imi/kg/mini lmmHgxmini HRmax) min·l) lms) lms) Harjoitteluryhmä Ov 31±7 19.8±4 82±14 422±30 420±23 1 V 33±7*** 21.0±4*** 79±17 422±29 421±24 3v 32±7 20.6±4* 77± 12* 415±23* 409± 15*** 5v 30±7 20.2±4 77± 15* 419±33 415±6** Vertailuryhmä Ov 31±7 19.6±3 76±20 420±23 419±18 1 V 31±7 19.7±3 79±17 420±24 423± 17 3v 29±7** 19.0±3* 81± 16* 421±25 422±20 5v 28±7*** 19.5±6 80±16 420±21 419±19 *p<0.05, **p<D.001, ***p<0.001 Kuopion Liikuntalääketieteen Tutkimuslaitos merja.perhonen@fimnet.fi PIENIMÄKI TUOMO, TAKALO REIJO, KARPPINEN JARO Isotooppi kuvauksen densitometrianalyysi kroonisessa epikondyliitissa TAUSTA: Epikondyliitin diagnoosi perustuu pääasiallisesti kliiniseen tutkimukseen. Tämä havaintomme saattaa osittain selittää säännöllisen harjoittelun kammioperäisiltä rytmihäiriöiltä suojaavaa vaikutusta. Radiologiset ja muut kuvantamismenetelmät MRI-tutkimusta lukuun ottamatta ovat osoittautuneet suhteellisen vähäarvoisiksi menetelmiksi tarkemmassa paikallisessa diagnostiikassa ja vaivan luokittelussa. z w w .... Arvoista laskettiin epikondylus/olkaluu-suhde jokaiselle epikondylille. 550 MBq of 99mTc hydroxymethane-diphosphonaatti-injektion (99mTc -HDP) jälkeen. :<( > =< 0. Harjoitteluryhmälle annettiin ohjeeksi toteuttaa aerobista liikuntaa, jonka kuormitustaso oli 40-60 % maksimaalisesta hapenottokyvystä (VO2max), viisi kertaa viikossa 45-60 min päivässä viiden vuoden ajan. w i= w :<( =:3 i! z :) kijöistä ja vammamekanismeista. Oireilevien epikondylien tuloksia verrattiin terveiden raajojen ja saman käden vastakkaisen epikondylin välillä. Aerobinen harjoittelu lisää sydämen vagaalista aktiivisuutta ja saattaa lisätä sykevaihelua. Kvartaalit olivat vertailukelpoisia sukupuolijakauman sekä iän, pituuden, painon ja dominanssin suhteen. vuoden aikana, jonka jälkeen se pysyi muuttumattomana; vertailuryhmässä se väheni 9±10%:lla viiden vuoden aikana. PÄÄTULOKSET: Oireilevien kyynärpäiden densitometriarvot olivat 33 % korkeammat (p=0.0001) verrattuna terveisiin vastaaviin epikondyleihinja 24 % (p=0.0016) korkeammat verrattuna saman käden vastakkaiseen epikondyliin (lateraalinen vs mediaalinen) miehillä. Luuston gammakuvaukset suoritettiin heille i.v. Myös paikallisten luumuutosten arviointi luuston gammakuvauksella on huonosti tutkittu tässä rasitussairaudessa. Naisilla vastaavat erot olivat 11 (ns) ja 17 % (ns) ja naisten absoluuttiset oireilevien epikondylien densitometriarvot olivat n. JOHTOPÄÄTÖKSET: Säännöllinen kevytkuormitteinen aerobinen harjoittelu lyhensi 40 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 QT-intervallia keski-ikäisillä miehillä. QT-intervalli mitattiin lepo-EKG:n kanavilta II, V2, V4 ja V5, ja sykekorjattu QT-aika (QTc) laskettiin Bazett'n kaavalla. Leposykkeessä ei tapahtunut muutoksia, mutta levossa mitattu syke-painetulo (RPP) väheni harjoitteluryhmässä 9±11 % ja nousi vertailuryhmässä. Kyynärpäät kuvattiin posteriorisesta suunnasta. 15 % (p=0,25) matalammat kuin miehillä, vaikka terveiden epikondylien arvot olivat samalla tasolla. .... Luun metaboliakuvat otettiin 3 tuntia injektiosta käyttäen 10 minuutin keräysaikaa ja hienopiirto-kollimaattoria. Tulokset voivat viitata ylirasituksen aiheuttamaan paikalliseen vaurioon, jonka jo primaaristi suurempi voimankäyttö on aiheuttanut, vaikkakin löydöksen intensiteetti ei liity suureen funktionaaliseen haittaan lainkaan. Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti, Tampere kati.pasanen@uta.fi PERHONEN MERJA, LAKKA TIMO, TOIVONEN LAURI, RAURAMAA RAINER Kestävyystyyppinen liikunta lyhentää qtintervallia ja ylläpitää sydämen funktiota keskiikäisillä miehillä TAUSTA: QT-intervallin pidentyminen liittyy kammioperäisiin rytmihäiriöihin, sepelvaltimotautiin ja sydänperäisiin äkkikuolemiin. Tulokset. Harjoittelu ylläpiti happi pulssia ja VO2max:a, joka tukee käsitystä, että liikunta estää ikääntymiseen liittyvää heikentyvää sydämen toimintaa. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimuksen osallistui 59 potilaasta (30 naista, 19 miestä, keski-ikä 44 ,9 vuotta, oirekesto 41,4 viikkoa), joilla oli toisen käden krooninen epikondyliitti. Luun metaboliavaiheen kertymä kvantitoitiin filmeistä käyttämällä X-Rite 331 B/W Transmission Densitometriä (X-Rite, Incorporated, Grandville, Michigan, USA). Havaintomme näissä helposti mitattavissa muuttujissa tuottaa lisätietoa säännöllisen liikunnan äkkikuolemilta suojaavista mekanismeista. Sekä QTettä QTc-intervalli lyhenivät merkittävästi harjoitteluryhmässä, mutta pysyivät muuttumattomina vertailuryhmässä. Säännöllisen aerobisen liikunnan vaikutuksia QT-intervalliin normaali väestössä ei tunneta. Vertailuryhmä ei saanut erityisiä liikuntaohjeita. TULOKSET: Taulukossa 1 on esitetty päätulokset ennen harjoittelua sekä 1, 3 ja 5 vuoden harjoittelun jälkeen
voivat auttaa epikondyliitin kvantitoinnissa ja kroonisten tapausten arvioinnissa sekä kuntoutuksen suunnittelussa. Vastaavasti CHD-ryhmässä kardiovaskulaarikuolleisuus väheni 31 % (95 % CI 8 %-48 %, p=0.01) ja sepelvaltimotautikuolleisuus väheni 33 % (95 % CI 9 %-51 %, p=0.01) jokaista 36 watin (1 SD) lisäystä WL 100:ssa kohden. Turun Yliopisto essi.rautava@utu.fi SAVONEN KAI, LAKKA TIMO, LAUKKANEN JARI, RAURAMAA TUOMAS, SALONEN JUKKA T., RAURAMAA RAINER Suorituskyky syketaajuudella 100 lyöntiä/ min ja kardiovaskulaarikuolleisuus TAUSTA: Autonomisen hermoston parasympaattinen osa säätelee sydämen syketaajuuden nousua rasituskokeen alussa perustasolta syketaajuudelle 100/min saakka. Ryhmässä C luun BMC kasvoi 1,65 g (95 % luottamusväli 0. Ryhmässä A (n=30) liikunta väheni yli 50 %, ryhmässä B (n=30) enemmän kuin 25 %, mutta vähemmän kuin 50 % kolmen vuoden seurantakäyntiin verrattuna. Myös lannerangan BMC:n kasvu oli eniten liikkuvilla suurempi kuin muilla ryhmillä ( 49 ,1 % vs. 40,0 %). Tässä seurantatutkimuksessa oli mukana 1772 miestä, joille tehtiin lähtötilanteessa maksimaalinen oirerajoitteinen kuormituskoe polkupyöräergometrillä. Tässä peripubertaalisten tyttöjen pitkäaikaistutkimuksessa selvitimme seitsemän vuoden seurannassa liikunnalla saavutetun luustovaikutuksen säilymistä ja liikuntatottumusten muutoksen vaikutusta huippuluumassaan. Liikuntaharrastuksen säilyminen läpi elämän on tärkeää myös luuston kannalta. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen valittiin edustava otos itäsuomalaisia keskiikäisiä (42-61 vuotta) miehiä Kuopiosta ja sen ympäristökunnista. Tutkimuksessa todettiin, että matala WL100 oli tupakoinnin jälkeen toiseksi tärkein myöhemmän kardiovaskulaaritai sepelvaltimotautikuoleman itsenäinen vaaratekijä. PÄÄTULOKSET: Ei-CHD-ryhmässä kardiovaskulaarikuolleisuus väheni 44 % (95 % CI 16 %-63 %, p=0.005) ja sepelvaltimotautikuolleisuus väheni 60 % (95 % CI 29 %-77 %, p=0.002) jokaista 31 watin (1 SD) lisäystä WL 100:ssa kohden. Neljän viimeisen seurantavuoden aikana reisiluun kaulan BMC:n kasvu (luun pinta-alan, painon, pituuden muutoksen ja iän suhteen vakioituna) oli suurinta eniten liikkuvien ryhmässä verrattuna keskimmäisen ja vähäisimmän fyysisen aktiivisuuden ryhmiin (24,0 % vs. 25-3. TUTKIMUSMENETELMÄT: Vuonna 1997 tutkimukseen otettiin 191 tervettä 9-15-vuotiasta tyttöä. Lisäksi liikuntaharrastustaan vähentäneiden ja sitä jatkaneiden ryhmien tuloksia verrattiin toisiinsa. 05 g, p=0.015) enemmän kuin ryhmässä A. Työterveyslaitos, Oulu tuomo.pienimaki@ttl.fi RAUTAVA ESSI, LEHTONEN-VEROMAA MARJO, MÖTTÖNEN TIMO, KAUTIAINEN HANNU, KAJANDER SAMI, HEINONEN OLLI J,, VIIKARI JORMA Liikunnan määrän vähentyminen ja saavutetun luumassan säilyminen: nuorten naisten seitsemän vuoden seurantatutkimus TAUSTA: Vaikka suurin osa yksilön luumassasta määräytyy perintötekijöiden perusteella, ympäristötekijöillä on tärkeä itsenäinen merkitys luumassan kehittymisessä. 46,8 % vs. Ryhmässä C (n=82) liikunnan määrä pysyi entisellään tai jopa lisääntyi. Tiedetään, että parasympaattisen hermoston aktiivisuus on käänteisessä yhteydessä kardiovaskulaarikuoleman vaaraan. Reisiluun kaulassa vastaava ero oli 0,20 g (95 % luottamusväli 0.050.35 g, p=0.004). Suorituskyky syketaajuudella 100/min (WL100) määritettiin lineaarisesti interpoloimalla. Erityisesti tärähdyksiä, iskuja ja vääntöjä sisältävän liikunnan on osoitettu olevan hyödyllistä luuston terveyden kannalta. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään: a) ei iskeemisiä muutoksia rasituskokeenaikaisessa EKG:ssä eikä sepelvaltimotautia anamneesissa (ei-CHD-ryhmä, n=ll 41); ja b) iskeemisiä muutoksia rasituskokeenaikaisessa EKG:ssä ja/tai sepelvaltimotauti anamneesissa (CHD-ryhmä, n=631). Hypoteesimme oli, että syketaajuudella 100/min rasituskokeessa saavutettava kuormitustaso (WL100) kuvaa sekä parasympaattisen hermoston aktiivisuutta että kardiorespiratorista suorituskykyä, ja sen myötä ennustaa myöhempää kardiovaskulaarikuolleisuutta. Kasvu ja kehitys, liikuntamäärä sekä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti selvitettiin ja rekisteröitiin aluksi puolen vuoden välein, mutta myöhemmin harvemmin. Kliinisessä käytössä WL100:n etuja ovat: matala submaksimaalinen kuormitustaso ehkäisee maksimaaliseen kuormittamiseen liittyviä mahdollisia komplikaatioita ja tutkittavan motivaatioon liittyviä ongelmia; lyhyen palautumisajan takia testi on mahLIIKUNTA & TIEDE 512005 41. Edelleen tiedetään, että alhainen kardiorespiratorinen suorituskyky ilmenee matalana rasituskokeessa saavutettavana kuormitustasona vakioidulla syketaajuudella, ja että alhainen kardiorespiratorinen suorituskyky ennustaa kardiovaskulaarikuolleisuutta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä seurantatutkimus osoittaa, että nuorena liikunnalla hankitun vahvan luuston ylläpitämiseen tarvitaan jatkuvaa liikuntaharrastusta. Keskimääräisen seuranta-ajan (11.5 vuotta) kuluessa todettiin 97 kardiovaskulaariperäistä kuolemantapausta, joista 72 aiheutui sepelvaltimotaudista. Alussa joukkoon kuului 66 voimistelijaa, 65 juoksijaa ja 60 urheilua harrastamatonta tyttöä. Tyttöjen, joiden liikuntamäärä väheni yli 50 %, luun mineraalimassa ja tiheys vähenivät reisiluun kaulassa, kun taas liikuntaa jatkaneiden ryhmässä nämä arvot lisääntyivät. Lannerangan BMD kasvoi 0.03 glcm 2 (0.050.08 glcm2,p=0.004) enemmän ryhmässä C verrattuna ryhmään A. Tutkimuksen toisessa osassa henkilöt ryhmiteltiin 7-vuotisseuranna kohdalla havaitun liikunnan määrän vähentymisen mukaan. WL 100:n ja kardiovaskulaarikuolleisuuden yhteyttä tutkittiin Coxin regressioanalyysillä, kovariaatteina mallissa olivat ikä, tutkimusvuosi, alkoholinkulutus, BMI, tupakointi, diabetes, LDL-kolesterolipitoisuus, lepoverenpaine, todettu kardiovaskulaarisairaus (muu kuin sepelvaltimotauti, ei-CHD-ryhmässä) ja beetasalpaajalääkitys (CHD-ryhmässä). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä väestötutkimus osoittaa, että kehittelemämme uusi rasituskoemuuttuja, kuormitustaso syketaajuudella 100/min (WL 100), ennustaa voimakkaasti myöhempää kardiovaskulaarikuolleisuutta sekä sepelvaltimotautia sairastamattomilla, että sitä jo sairastavilla keski-ikäisillä miehillä. 7 vuoden seurantakäynnillä mukana oli vielä 142 tyttöä. 20,2 % vs. 15,7 %). Lisäksi CHD-ryhmässä kokonaiskuolleisuus väheni 30 % (95 % CI 14 %-44 %, p=0.001) jokaista 36 watin lisäystä WL100:ssa kohden. Luuston huippuluumassan sekä luuntiheyden muutosta seurattiin mittaamalla luun mineraalimassa (bone mineral content, BMC) ja tiheys (bone mineral density, BMD) lannerangasta ja reisiluun kaulasta kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla (dual-energy X-ray absorptiometry, DXA) kaikkiaan neljästi. PÄÄTULOKSET: Liikunnan harrastus lisäsi luun mineraalimassaa (BMC) ja tiheyttä (BMD). Lannerangan ja reisiluun kaulan vakioitu BMC:n muutos kolmen ja seitsemän vuoden välillä analysoitiin erikseen näissä liikuntaryhmissä. Koehenkilöt jaettiin tertiileihin koko seuranta-ajan liikunnan määrän suhteen ja tuloksia tarkasteltiin näissä ryhmissä
JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksessa todettiin uuden neuvontapainotteisen alaselkävaivojen liikuntaintervention vähentävän selkäkivun voimakkuutta ja parantavan tutkittavien omaa arviota työssä selviytymi. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen valittiin 106 rautatieammatissa toimivaa 35-59 -vuotiasta miestä, jotka olivat kokeneet selkäkipuja viimeisen 3 kk:n aikana, mutta joilla ei ollut vakavia toiminnanhaittoja. Kipujanalla mitattu selkäkivun intensiteetti väheni 12 kk: n jälkeen harjoitusryhmässä 39 % enemmän kuin vertailuryhmässä (n=45) viimeisenä 7 päivänä (p=0.03 7) ja 2 kk:na (p=0.052). PÄÄTULOKSET: Lihaskuntoharjoittelu ja neuvonnassa käynnit toteutuivat seuraavasti: 34 % harjoitusryhmän miehistä (n=40) harjoitteli koko vuoden ajan keskimäärin vähintään kerran viikossa (tavoite 2 kertaa) ja ohjatussa harjoittelussa vähintään kerran kahdessa viikossa kävi 25 % (tavoite kerran viikossa), muut näitä vähemmän. Urheilijat koostuivat 40 lajista, jotka luokiteltiin seitsemään lajiryhmään; esteettiset-, teho-, taito-, kestävyys-, painoluokka-, voima/ nopeusja palloilulajit. Tampereen yliopisto, Psykologian laitos marjo. JOHTOPÄÄTÖKSET: Suomalaiset naisurheilijat ajattelevat painoaan ja laihduttamista paljon, mutta lajiryhmien välillä on eroja. 1=< > =< 0. Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos savonen@hytti.uku.fi SILTALOPPI MARJO, HIILLOSKORPI HANNELE, BORG PATRIK Naisurheilijat huolestuneita painostaan TAUSTA: Moniin kilpaurheilulajeihin liittyy tekijöitä, jotka lisäävät tarvetta painon tarkkailuun ja laihduttamiseen. TULOKSET: Tutkimusaineiston urheilijoiden keski-ikä oli 21 vuotta ja painoindeksi (EMI) oli 21,4 ± 2,3. Tulosmuuttujat olivat (1) selkäkivun intensiteetti (VAS-kipujana) viimeisen 7 päivän ja 2 kk:n aikana, (2) toiminnanhaittaa kuvaavat indeksit (Oswestry ja PDI), (3) koettu työssä selviytyminen seuraavan viiden vuoden aikana tukija liikuntaelimistön osalta ja ( 4) valitut terveyskunnon mittaukset. Naisurheilijoista tyytymättömiä tai melko tyytymättömiä painoonsa oli 25 %. vs. -16 %yks.; p=0.028). Muutosten erot ryhmien välillä analysoitiin kovarianssianalyysilla ja logistisella regressionanalyysilla intentionto-trea t-periaa tteella. Tässä 12 kk:n pituisessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin selkävaivojen varhaiskuntoutukseen kehitetyn neuvontapainotteisen liikuntaintervention vaikuttavuutta. Urheilijoista 36 % ajatteli laihduttamista enemmän kuin "usein" ja 69 % halusi olla kevyempiä kuin olivat; 10 % halusi laihtua kilon, 49 % 2-5 kgja 10 % yli 6 kiloa. Kivun uusiutumisen ehkäisy mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on tärkeää epäspesifien alaselkävaivojen pitkittymisen ehkäisyssä. Liikehallintaa, notkeutta ja vartalonlihasten tukitoimintaa kehittävällä lihaskuntoharjoittelulla ja alaselän neutraaliasennon hallintaan liittyvällä neuvonnalla pyrittiin korjaamaan selkäkipujen tyypillisesti aiheuttamia liikehäiriöitä ja ehkäisemään selkäkipujen uusiutumista. TUTKIMUSMENETELMÄT: Kyseessä oli suomalaisille huippu-urheilijoille suunnattu, postitse tehty kyselytutkimus, johon vastasi 42 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 240 naista (67 % lähetetyistä). Näitä tekijöitä voivat olla lajisuorituksen estetiikan ja ulkonäön korostuminen, painoluokkalajien painorajojen tavoittelu, ylikorostuneet uskomukset kevyen kehon positiivisista vaikutuksista suorituskykyyn, tiukat kilpailuasut, loukkaantumiset ja hyvin nuorena alkanut ohjelmoitu harjoittelu. Urheilijoista 22 % koki, että laji vaatii liikaa painonhallinnan tai ravitsemuksen kannalta. Esteettisissä ja painoluokkalajeissa vastaava luku oli 36 %. Huoli painosta ja siihen liittyvät syömiskäyttäytymisen häiriöt ovat yhteydessä heikompaan mielialaan, koettuun terveyteen ja koettuun kehittymiseen urheilijana. Syömiskäyttäytymisen häiriintymisen ja fyysisen harjoittelun yhdysvaikutuksena urheilijalla voi ilmetä ongelmia terveydessä, yleisessä hyvinvoinnissa ja suorituskyvyssä. Toiminnanhaittaa kuvaavien indeksien arvot olivat tutkimuksen alussa varsin alhaiset koko tutkimusjoukossa, eikä niissä tapahtunut muutoksia seuranta-aikana. Havaittu yhteys kardiovaskulaarikuolleisuuteen saattaa välittyä parasympaattisen hermoston aktiivisuuden ja maksimaalisen kardiorespiratorisen suorituskyvyn kautta. siltaloppi@uta.fi SUNI JAANA, RINNE MARJO, NATRI ANTERO, PASANEN MATTI, PARKKARI JARI, ALARANTA HANNU Satunnaistetun kontrolloidun neuvontapainotteisen liikuntaintervention vaikuttavuus alaselkäkipujen uusiutumisen ehkäisyssä TAUSTA: Noin kolmasosalla yli 30 vuotta täyttäneistä suomalaisista on ollut selkäkipuja viimeisen kuukauden aikana. z w w 1w i= w =< =< ..J z ::> ::i > x dollista toistaa tiheästi; ja muuttuja voidaan määrittää helposti myös tutkittavilla, joiden suorituskyky on alentunut. Harjoitusryhmässä tavoitteena oli harjoitella 12 kk:n ajan yhteensä 2 kertaa viikossa, kerran fysioterapeutin ohjauksessa ja kerran omatoimisesti. Myös niiden tutkittavien osuus, jotka arvioivat työkykynsä huononevan seuraavan 5 vuoden kuluessa, väheni 12 kk:n jälkeen tilastollisesti merkitsevästi enemmän harjoitusryhmässä kuin vertailuryhmässä (-37 %-yks. Myöskään terveyskunnon muutoksissa ei havaittu eroja ryhmien välillä. Vastaajista 41 % kertoi pyrkivänsä yleensäkin rajoittamaan syömistään. Painontarkkailu ja laihduttaminen voivat johtaa syömiskäyttäytymisen häiriintymiseen tai jopa kliinisesti diagnostisoitavaan syömishäiriösairauteen. Eniten syömisen rajoittamista tapahtui esteettisten (51 %) ja voima/ teho (50 %) lajien edustajilla. 4 7 % aineiston urheilijoista pudotti painoaan kilpailukaudelle, yksittäisiin kilpailuihin tai muusta syystä. Alkumittausten jälkeen tutkittavat arvottiin harjoitus(n=52) ja vertailuryhmään (n=54). Tyytymättömyydellä painoon, laihduttamisen ajattelemisella ja pyrkimyksellä rajoittaa syömistä oli tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä esimerkiksi koettuun yleiseen terveyteen, kehittymiseen urheilijana, urheilusta saatuun iloon, stressiin, alakuloisuuteen ja ärtyneeseen oloon. Valmentajien ja huoltajien tulee tiedostaa painonhallinnan korostamisen riskit ja tukea urheilijan tervettä syömiskäyttäytymistä. 75 % aineiston urheilijoista vastasi, että urheilu on ollut syynä heidän laihduttamiseensa. Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten naisurheilijoiden tyytyväisyyttä omaan painoon, laihduttamista, syömisen rajoittamista sekä näiden yhteyttä koettuun mielialaan, terveyteen ja urheiluun. Tyytyväisimpiä painoonsa olivat teholajien urheilijat ja tyytymättömimpiä esteettisten lajien urheilijat
Tämän neljä vuotta kestäneen pitkittäistutkimuksen tarkoituksena oli selvittää: 1) voidaanko lasten vanhempiin suunnatulla liikuntainterventiolla vaikuttaa 3-7-vuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden määrään ja 2) vaikuttaako interventio lasten havaintomotorisiin ja motorisiin taitoihin sekä 3) onko fyysinen aktiivisuus yhteydessä sydänja verisuonitautien riskitekijöihin alle kouluikäisillä lapsilla. Suomalaisten nuorten aerobista kuntoa ei ole aiemmin mitattu väestön terveystutkimuksissa ja viitearvot maksimaalisen hapenottokyvyn osalta puuttuvat. Vanhemman kohortin (K66) 31-vuotistutkimuksessa aerobinen kunto mitattiin submaksimaalisella step-testillä. Vauhdikkaiden leikkien ja triglyseridien negatiivinen yhteys oli korkein kuusivuotiailla tytöillä. Jo varhaislapsuuden liikunnan tehostaminen näyttää vaikuttavan suotuisasti ateroskleroosin kehittymisen riskitekijöihin. MENETELMÄT: Koehenkilöt valittiin satunnaisesti Turun seudulla käynnissä olevasta tutkimushankkeesta (n = 1062) . tammelin@ttl fi LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 43. Tutkittavat myös kokivat neuvontapainotteisen lihaskuntoharjoittelun miellyttäväksi toteuttaa. Oulun aluetvötervevslaitos tuija. JOHTOPÄÄTÖKSET: Submaksimaalisten kuntotestien suorittaminen onnistui osana laajaa väestöpohjaista terveystutkimusta. 31 -vuotiaista osallistui 6033 henkilöä (71 % kutsutuista) ja heistä 5497 suoritti step-testin. TUTKIMUSMENETELMÄT: PohjoisSuomen 1986 ja 1966 syntymäkohorttien seurantatutkimuksissa kohortin jäsenten aerobinen kunto mitattiin terveystutkimuksen yhteydessä. Yleisimmät syyt kuntotestin tekemättä jättämiseen olivat akuutti sairaus, heikko terveydentila, nuorilla työikäisillä naisilla raskaus ja nuorilla haluttomuus testin suorittamiseen. Sydänja verisuonitautien riskitekijät analysoitiin päähankkeen osana. Lasten havaintomotorisetja motoriset taidot mitattiin APM-testistöllä (Numminen 1995). Keskimäärin kuusivuotiailla tytöillä vauhdikkaan leikin määrä laski seerumin kokonaiskolesterolia ja nosti HDUkokonaiskolesterolin suhdetta. Viisivuotiailla fyysisesti aktiiviset leikit olivat negatiivisesti yhteydessä systoliseen verenpaineeseen. On mahdollista, että alaselän neutraaliasennon hallinnan oppiminen ja opitun soveltaminen jokapäiväisessä elämässä olivat merkittäviä tekijöitä epäspesifien selkäkipujen uusitutumisen ehkäisyssä. sestään, vaikka lihaskuntoharjoittelu toteutui määrältään tavoiteltua huonommin ja tulokset analysoitiin intention-to-treat periaatteella. PÄÄTULOKSET: Terveystutkimuksen kenttäosioon osallistui 16-vuotiaista 6798 henkilöä (74 % kutsutuista) ja heistä 5375 suoritti polkupyöräergometritestin. Liikuntatieteiden laitos, Jvväskvlän vliopisto, 2STRIP-tutkimus, Svdäntutkimuskeskus, Turun vliopisto arja.saakslahti@norssi.jvu.fi TAMMELINTUIJA, REMES JOUKO, RINTAMÄKI HANNU, OKSA JUHA, KUJALA VEIKKO, ZITTING PAAVO, NÄYHÄ SIMO Aerobinen kunto 16ja 31vuotiailla TAUSTA: Heikko aerobinen kunto on yhteydessä kohonneeseen kokonais-ja sydäntautikuolleisuuden vaaraan. Interventioryhmän tytöillä oli heikommat havaintomotoriset taidot mutta paremmat liikkumistaidot kuin kontrolliryhmän tytöillä. UKK-instituutti, Tampere jaana.h.suni@uta.fi SÄÄKSLAHTI ARJA, NUMMINEN PIRKKO, VARSTALA VÄINÖ, HELENIUS HANS & VÄLIMÄKI ILKKA Liikuntaintervention vaikutus 3-7-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin sekä fyysisen aktiivisuuden yhteys sydänja verisuonitautien riskitekijöihin TAUSTA: Varhaislapsuudessa fyysinen aktiivisuus, havaintomotorisetja motoriset taidot sekä terveys ovat yhteydessä toisiinsa. Interventioryhmän pojilla oli paremmat havaintomotoriset taidot ja liikkumistaidot kuin kontrolliryhmän pojilla. Lasten vanhetessa interventiolasten vauhdikkaiden leikkien määrä kasvoi kun kontrolliryhmällä niiden määrä pysyi suhteellisen vakiona. Eri tekijöiden keskinäisiä yhteyksiä selvitettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Erityisesti kuuluminen aerobiselta kunnoltaan heikoimpaan viidennekseen on ollut amerikkalaisessa keski-ikäisessä väestössä riski verrattuna kuulumiseen ylempiin kuntoluokkiin. 7 vuotta vuonna 1994; n = 59 tyttöä ja 57 poikaa). Interventioryhmän lapsille suunnattiin heidän vanhempiensa välityksellä Banduran (1986) Sosiaalis-ko gnitii viseen teoriaan po h j au tuva liikuntainterventio. Lapset testattiin kaksi kertaa vuodessa vuosina 1994, 1995, 1996 ja 1997 sekä kerran vuonna 1998. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli mitata aerobinen kunto osana kahta laajaa väestön terveystutkimusta, tuottaa maksimaalisen hapenottokyvyn viitearvot suomalaisille nuorille ja nuorille työikäisille sekä arvioida submaksimaalisten kuntotestien soveltuvuus väestötutkimuksiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoitti, että 3-7-vuotiaiden lasten vanhempiin kohdistetulla liikuntainterventiolla voitiin lisätä lasten fyysistä aktiivisuutta. 1988). Kun muodostettuja viitearvoja verrattiin aiemmin julkaistuihin viitearvoihin niin havaittiin, että tässä pohjoissuomalaisessa aineistossa maksimaalisen hapenottokyvyn keskiarvo oli 16ja 31-vuotiailla miehillä sama, mutta 16-vuotiailla tytöillä 4 ml/kg/min alhaisempi ja 31-vuotiailla naisilla noin 2 ml/kg!min alhaisempi kuin Suomessa yleisesti käytössä olevissa maksimaalisen hapenottokyvyn viitearvoissa (Shvartz ja Reibold 1990). Fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen käytettiin aikajanapäiväkirjaa (muokattu Barr ym. Tytöillä runsas rauhallisen leikin määrä oli yhteydessä kehon painoindeksiin. Maksimaalinen hapenottokyky (keskiarvo ± keskihajonta) oli 16-vuotiailla pojilla 50 ± 5 ml/kg/min ja tytöillä 37 ± 5 ml/kg/min ja 31-vuotiailla miehillä 43 ± 5 ml/kg/min ja naisilla 34 ± 4 ml/kg!min. Lisäksi tuloksista muodostettiin viitearvot maksimaalisen hapenoton ja maksimikuorman (W) osalta kvintiililuokittain. Nuoremman kohortin (K86) 16-vuotistutkimuksessa aerobinen kunto mitattiin epäsuoralla submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä. PÄÄTULOKSET: Interventioryhmän lapset leikkivät enemmän ulkona kuin kontrolliryhmän lapset. Kontrolliryhmän 1 muodosti 59 (33 tyttöä ja 26 poikaa) sekä kontrolliryhmän kaksi 112 lasta (50 tyttöä ja 62 poikaa). Kontrolliryhmät 1 ja 2 eivät osallistuneet interventioon. Liikunta tutkimuksen interventioryhmän muodosti 116 lasta (keski-ikä 3. Keskimäärin neljävuotiailla pojilla ulkona leikin määrä oli positiivisesti yhteydessä seerumin HDL -kolesteroliin ja HDUkokonaiskolesterolin suhteeseen. Lisäksi otos 16-vuotiaita (n=90) ja 31-vuotiaita (n=123) suoritti laboratoriossa suoran maksimitestin submaksimaalisten kuntotestien tarkkuuden arvioimiseksi. Tulokset analysoitiin toistettujen mittausten ANOVA:lla sekä MIXED -menetelmällä
Barorefleksiherkkyyden palautumiseen kuormituksen jälkeen vaikuttavia tekijöitä ei tunneta. tulppo@merikoski.fi UUSI-RASI KIRSTI, SIEVÄNEN HARRI, HEINONEN ARI, VUORI ILKKA, KANNUS PEKKA Pitkäaikainen naisvoimisteluharrastus hidastaa ikääntymiseen liittyvää fyysisen kunnon alenemista ja luukatoa TAUSTA: Heikentynyt fyysinen suorituskyky ja luuston haurastuminen lisäävät ikäihmisen vaaraa kaatua ja saada osteoporoottinen murtuma. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hengitysja verenkiertoelimistön kunnon vaikutusta barorefleksiherkkyyden käyttäytymiseen akuutin fyysisen kuormituksen jälkeen. JOHTOPAATÖKSET: Lisääntynyt hapetusstressi saattaa olla osallisena ylikuormitustilan kehittymisessä. Ylikuormittuminen (pitkäaikainen stressitila/uupumustila) on seurausta vääristyneestä levon ja kokonaiskuormituksen suhteesta, jonka tunnusmerkkinä pidetään odottamatonta suorituskyvyn laskua lisääntyneestä tai ennallaan olevasta harjoittelusta huolimatta. Sitä vastoin tässä tutkimuksessa ylikuormitustilassa hapetusstressi levossa lisääntyi ja antioksidatiivinen puolustus ei reagoinut akuuttiin harjoituskuormitukseen. Sen sijaan fyysisen kuormituksen jälkeen barorefleksiherkkyys palautui lähtötasoon hitaammin huonokuntoisilla. t:<( > =< CL. Huonokuntoisella ryhmällä barorefleksiherkkyys ei palautunut lepotasolle 60 minuutin seurannan aikana. Tätä löydöstä ei havaittu ylikuormittuneilla urheilijoilla. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto minna. Liikuntalääketieteen tutkimusyksikkö, Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu mikko. TUTKIMUSMENETELMAT: Tutkimukseen osallistui 21 tervettä ja tupakoimatonta koehenkilöä (11 miestä ja 10 naista, ikä 34±9 vuotta). Tilastollisena menetelmänä käytettiin ryhmien välillä Mann-Whitney -testiä ja ryhmän sisällä Wilcoxon -testiä. Yksi harjoituskuormitus lisäsi merkitsevästi POST ORAC kontrolliurheilijoilla alussa (p<0.01) ja 6 kk:n jälkeen (p<0.05). 37±8 ml-kg·1-min-1, p<0.001). Hyväkuntoisella ryhmällä barorefleksiherkkyys palautui lähtötasoile 30 minuutin palautuksen jälkeen (10.9±6.4 ms-mmHg-1, p=0.096 verrattuna lähtötasoon). Tässä kuuden vuoden seurantatutkimuksessa tarkasteltiin, ylläpitääkö pitkäaikainen naisvoimisteluharrastus (vähintään 20 vuotta 2: 2 kertaa viikossa) luun massaa ja lujuutta sekä fyysistä suorituskykyä. TULOKSET: Barorefleksiherkkyys ei poikennut levossa hyväkuntoisen (15.3±12.4 ms-mmHg·1) ja huonokuntoisen (14.1±12.1 ms-mmHg1) ryhmän välillä (p=0.29). Säännöllisen harjoittelun on sitä vastoin havaittu lisäävän antioksidanttikapasiteettia tehostaen siten kudosten vastustuskykyä hapetusstressiä vastaan. Tässä tutkimuksessa mitattiin "oxygen radical absorbing capacity" (ORAC) ja proteiinien hapetusmarkkeri proteiinikarbonyylit (PC) kuvamaan antioksidanttikapasiteettia ja hapetustressiä ylikuormittuneilla urheilijoilla heidän ollessa vaikeassa ylikuormitustilassa (ALKU) sekä 6 kk:n aktiivisen palautumisen jälkeen. Barorefleksiherkkyyden palautuminen fyysisestä kuormituksesta on yhteydessä kestävyyskuntoon. Ylikuormittuneet urheilijat 1) kokivat odottamatonta fyysisen suorituskyvyn laskua ja väsymystä jopa yli kolmen viikon palauttavan jakson jälkeen, 2) harjoitusohjelma oli ollut ylikuormitustilaan sopiva (harjoitusmäärän ja intensiteetin runsaus ja lisäykset) ja 3) tutkimusten mukaan olivat muutoin terveitä. PAATULOKSET: PRE ALKU hapetusstressiä kuvaava proteiinikarbonyylipitoisuus oli ylikuormittuneilla urheilijoilla merkitsevästi korkeampi kuin kontrolliurheilijoilla 44 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 (p<0.01). Reisiluun. Lisäksi ORAC ja PC mitattiin kontrolliurheilij oilta. Barorekleksikaaren toimintaa kuvaavaa suuretta kutsutaan barorefleksiherkkyydeksi (ms-mmHg· 1). Tämä ylikuormittuneiden urheilijoiden heikentynyt antioksidatiivinen puolustuskyky voi olla seurausta elimistön epätasapainotilasta, jolloin elimistön korjausmekanismit eivät riitä ylläpitämään normaalia tasapainotilaa. TUTKIMUSMENETELMA T: Seitsemän ylikuormittunutta [2 naista ja 5 miestä, 26.7±5.9 v, BMI 23±2 kg!m2, VO2max 53±8 ml/kg!min] ja 10 tervettä kansallisen tason kontrolliurheilijaa [5 naista ja 5 miestä, 26.5±8.4 v, BMI 22±2 kg!m2, VO2max 57±8 ml/kg!min] tutkittiin. Verinäytteet ORACin ja proteiinikarbonyylien analysoimiseksi otettiin alussa ja 6 kk:n palautumisen jälkeen ennen (PRE) maksimaalista polkupyöräegometritestiä ja välittömästi sen jälkeen (POST). Lisääntynyttä hapetusstressiä ja vähentynyttä antioksidanttikapasiteettia on havaittu kroonisessa väsymysoireyhtymässä, joten se voisi olla yhtenä ylikuormitustilaan johtavana syynä tai sen seuraus, tosin vain vähän tieteellisiä todisteita on saatavilla. Alentunut barorefleksiherkkyys on itsenäinen henkeä uhkaavia rytmihäiriöitä ennustava tekijä. Esimerkiksi 30 minuutin palautuksen jälkeen barorefleksiherkkyys oli 7.5±3.6 ms-mmHg1 (p=0.03 verrattuna lepotasoon) ja 60 minuutin palautuksen jälkeen 9.1±7.8 ms-mmHg·1 (p=0.01 verrattuna lepotasoon). Aerobinen kunto on yhteydessä barorefleksiherkkyyden toimintaan fyysisen kuormituksen jälkeen TAUSTA: Barorefleksikaari on tärkein verenpaineen säätelyjärjestelmä. Barorefleksikaaren toimintaa voidaan mitata sydämen sykkeen ja verenpaineen välisestä vuorovaikutuksesta. Ryhmät eivät eronneet merkittävästi em. tanskanen@sport.jyu.fi TULPPO MIKKO P., KIVINIEMI ANTTI M., HAUTALA ARTO J., MÄKIKALLIOTIMO H., TIINANEN SUVI, SEPPÄNEN TAPIO, HUIKURI HEIKKI V. z w w tw w :::.::: :<( :~ z :::, :::.::: TANSKANEN MINNA, ATALAY MUSTAFA, UUSITALO ARJA Hapetusstressi ja antioksidanttikapasiteetti ylikuormittuneilla urheilijoilla TAUSTA: Hapetusstressiä syntyy kudoksen hapettavien tekijöiden ( vapaiden radikaalien) ja antioksidatiivisen puolustuksen tasapainon järkkyessä. Fyysinen kuormitus laskee akuutisti barorefleksiherkkyyttä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Kaikkiaan 217 naista (107 naisvoimistelijaa ja 110 liikuntaa harrastamatonta verrokkia) alun perin 233 tutkittavasta osallistui seurantamittauksiin kuusi vuotta myöhemmin, jolloin tutkittavien keski-ikä oli 68 (SD 5) vuotta. ominaisuuksien suhteen. Yksi harjoituskuormitus, riippuen sen tehosta ja intensiteetistä, aiheuttaa hapetusstressiä. EKG ja jatkuva verenpaine rekisteröitiin 10-min levon, 5-min kestävyyskuormituksen (75 % maksimaalisesta kuormasta) sekä tunnin palautumisen ajalta. Barorefleksiherkkyys laskettiin ristispektrimenetelmällä systolisesta verenpaineesta ja sydämen sykkeestä 5-min jaksoissa. Koehenkilöiden maksimaalinen hapenottokyky (Vo2max) mitattnn polkupyöräergometrillä. Ryhmät vakioitiin iän (3 7±8 ja 3 7±8 vuotta, p=ns) ja sukupuolen mukaan ( 4 naista ja 4 miestä molemmissa ryhmissä). Koehenkilöt jaettiin maksimaalisen hapenottokyvyn mukaan hyvä ja huonokuntoisiin (n=8+8, Vo2max 47±7 vs. Säännöllisen liikunnan tulisi lisätä puolustuskapasiteettia hapetusstressiä vastaan. JOHTOPAATÖKSET: Tässä tutkimuksessa barorefleksiherkyys ei eronnut hyvä ja huonokuntoisten välillä lepomittauksessa
uusi-rasi@uta.fi tiedot elämänaikaisesta työkuormituksesta, säännöllisestä (~ 2 kertaa viikossa, aerobinen liikunta, voimalajit tai muu liikunta) vapaaajan liikunta-aktiivisuudesta, kahvin ja tupakan kulutuksesta, ja kroonisista sairauksista 12 vuoden iästä haastatteluhetkeen. Terveys-sairaus-statuksella ei ollut vaikutusta geneettisen vaikutuksen ilmenemiseen kuin yhdessä sykevaihtelumuuttujassa eli matalataajuisen (LF) ja korkeataajuisen (HF) vaihtelun suhteessa. liikunnan suhteellista vaikutusta sykevaihteluun ja sen ilmenemiseen levossa. Tutkimuksessa selvitimme geneettisten ja ympäristötekijöiden mm. Lisäksi sydämen sähköistä aktiviteettia (EKG) mitattiin 5-minuutin ajan makuulla. Riskitekijöiden yhteyttä ylipainoon ja lihavuuteen selvitettiin logistisella regressioanalyysillä. PÄÄTULOKSET: Vapaa-ajan liikunnan määrä väheni seuranta-aikana molemmissa ryhmissä, mutta naisvoimistelijat olivat edelleen fyysisesti aktiivisempia kuin verrokit. Geneettinen vaikutus sykevaihtelun varianssiin oli 31-57 % eri muuttujien osalta. Kehon painoindeksi (BMI) laskettiin,ja kehon rasvaprosentti mitattiin biosähköisellä impedanssimenetelmällä. Multivariaattianalyyseissä BMI, rasvaprosentti, tupakointi, kahvin juonti, lääkitys ja krooniset sairaudet selittivät eri sykevaihtelumuuttujien varianssia 1-11 % (p<0.05-0.001). Lasten ylipainon ja lihavuuden riskiin liittyvät aktiivisuustekijät ovat taulukossa. Naisvoimistelijoiden TrD väheni noin puoli prosenttia ja verrokkien noin prosentin. Lasten ylipaino ja lihavuus määriteltiin kansainvälisten lapsen iän ja sukupuolen huomioivien BMIrajojen mukaan. Ryhmien välisen eron ja muutosten välisen eron tarkasteluun käytettiin kovarianssianalyysia, jossa kovariaatteina olivat ikä, pituus, paino ja hormonikorvaushoito. TUTKIMUSMENETELMÄT: 208 monotsygoottia (MZ) ja 296 ditsygoottia (DZ) mieskaksosta (104 MZ ja 173 DZ heistä oli terveitä ilman säännöllistä lääkitystä) tutketteryys väheni 3 % ja ponnistusvoima noin kittiin strukturoiduin haastatteluin sisältäen 10 %, mutta alaraajojen isometriset voimat säilyivät ennallaan. PÄÄTULOKSET: Koko ryhmän analyysissä MZ kaksosilla kaksosparien välillä oli hyvin merkitsevä korrelaatio eri sykevaihtelumuuttujissa, mutta DZ kaksosten välillä korrelaatiota ei ollut kuin yhdessä muuttujassa. Naisvoimistelijoiden reisiluun kaulan BMC oli keskimäärin 3,4 % (95 % luottamusväli 0,0 %; 6,9 %) ja luun taivutuslujuus 3,1 % (-0,4 %; 6,8 %) suurempi kuin verrokkien. Luumuutoksissa ei ollut ryhmien välistä eroa; kuuden vuoden aikana naisvoimistelijoiden reisiluun kaulan BMC ja Z vähenivät keskimäärin 3,5 % ja verrokkien noin 4 %. Tähän löydökseen ei vaikuttanut merkittävästi se tutkittiinko vain terveitä vai koko väestöotosperusteista keskimäärin keski-ikäisten mieskaksosten joukkoa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Naisvoimistelijoilla oli edelleen suuremmat ja vahvemmat luut ja parempi fyysinen suorituskyky kuin verrokeilla, mutta sen paremmin luuston kuin suorituskyvyn muutoksissa ei ollut ryhmien välistä eroa. Seurannan päättyessä naisvoimistelijoiden arvot olivat keskimäärin verrokkien lähtötilanteen tasolla, eli heidän luumassansaja fyysinen kuntonsa olivat noin 5-6 vuotta nuorempien vähän liikuntaa harrastavien naisten tasolla. Sääriluun varren kuoriluun tiheys (CoD) ja kuoriluun pinta-ala ( CoA) sekä distaalipään hohkaluun tiheys (TrD) mitattiin perifeerisellä tietokonetomografialla. Muita lapsen ylipainoon ja lihavuuden riskiin liittyviä tekijöitä olivat mm. Vastaavasti naisvoimistelijoiden sääriluun TrD oli 3,7 % (-0,2 %; 7,8 %), CoD 0,4 % (-0,3 %; 1,1 %) ja CoA 3,6 % (0,8 %; 6,4 %) suurempi kuin verrokkien. UKK-instituutti, Tampere kirsti. Naisvoimistelu on turvallinen ja kaikenikäisille sopiva liikuntamuoto, ja se saattaa merkittävästi vähentää osteoporoottisten murtumien vaaraa. TULOKSET: Lomakkeista 66,9 % palautettiin (855 / 1278),ja palautetuista lomakkeista 749:ssa oli lapsen nykyinen painoja pituustieto ja sukupuoli. MENETELMÄT: Kouluterveydenhoitajat jakoivat syksyllä 2005 ekaluokkalaisten lasten vanhemmille kyselylomakkeen, jossa selvitettiin mm. proksimaalipään mineraalimäärä (BMC) määritettiin kaksienergisen röntgensäteen absorptioon perustuvalla DXA-menetelmällä, ja luun taivutuslujuus (Z) arvioitiin HSA:lla (Hip Strength Analysis). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnan ja ruokavalion yhteyttä lasten ylipainoon 7-vuotiailla oululaisilla lapsilla. Sykevaihteluun vaikuttavat tekijät ja etenkään niiden suhteellinen osuus eivät kuitenkaan ole tiedossa. Työkuormitus ja vapaa-ajan säännöllinen liikunta eivät selittäneet merkitsevästi minkään sykevaihtelumuuttujan varianssia. lasten painonkehitystä sekä ruokailuja liikuntatottumuksia. Fyysisen suorituskyvyn arvioimiseksi henkilöiltä mitattiin alaraajojen ojentajalihasten maksimaalinen isometrinen voima ja voimantuotto (hyppytesti), ketteryys (8-juoksu) ja 2 km:n kävelyaika. Kahden kilometrin kävely vei keskimäärin minuutin kauemmin kuin kuusi vuotta aiemmin. Sääriluussa muutokset olivat pieniä. Ympäristötekijöiden, erityisesti ravitsemuksen ja fyysisen aktiivisuuden merkitystä lasten ylipainon kehittymisessä pidetään keskeisenä. vanhempien LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 45. Verrokkeihin verrattuna naisvoimistelijoiden suorituskyky oli edelleen parempi (ero ketteryydessä 7 % ja alaraajojen ponnistusvoimassa 9 %), mutta 6 vuoden muutos oli ryhmissä samanlainen. uusitalo@hus.fi VANHALA MARJA, KORPELAINEN RAIJA, KAIKKONEN HANNU, KAIKKONEN KAISU, NIKULA ANNA, SAUKKONEN TUULA, TAPANAINEN PÄIVI, KEINÄNENKIUKAANNIEMI SIRKKA 7-vuotiaiden oululaisten lasten ylipainoon ja lihavuuteen liittyvät riskitekijät TAUSTA: Lasten lihavuus on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Univariaattianalyysit tehtiin arvioimaan geneettisten ja ympäristötekijöiden vaikutusta sykevaihtelun varianssiin tutkimalla eri mallien (A; additiivinen geneettinen, D; domintti geneettinen, E; uniikin ympäristön vaikutus, ja yhdistettyjen mallien) sopivuutta dataan. Molemmissa ryhmissä UUSITALO ARJA, VANNINEN ESKO, LEVÄLAHTI ESKO, BATTIE MICHELE, VIDEMAN TAPIO, KAPRIO JAAKKO Sykevaihtelun geneettiset ja ympäristön vaikutukset tutkittuna keskimäärin keski-ikäisillä kaksosmiehillä TAUSTA: Sykevaihtelun mittaaminen on paljon käytetty epäsuora menetelmä sydämen autonomisen säätelyn laadun ja määrän kuvantamiseen. Vain terveiden ryhmässä työkuormituksella oli vaikutusta sykeväliin ( 4 %, p<0.05) ja vapaa-ajan liikunnalla LF määrään (1 %, p<0.05). Kuuden vuoden aikana CoA ei muuttunut kummassakaan ryhmässä, mutta CoD väheni noin 2 %. Tästä analysoitiin sykevaihtelu siihen tarkoitetulla analyysiohjelmalla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän kaksostutkimuksen perusteella geneettiset tekijät määräävät suurimman osan yksilöiden välisistä sykevaihtelueroista, kun taas mikään yksittäinen tutkittu ympäristötekijä, edes liikunta, ei vaikuttanut niin merkittävästi sykevaihtelun tasoon ja laatuun. 4,5 % lapsista oli lihavia ja 16,7 % ylipainoisia. AE malli sopi parhaiten dataan, eli sekä ympäristöllä että geeneillä on vaikutusta sykevaihtelun varianssiin. Sykevaihtelun määrän on ajateltu heijastavan sydämen ja yleisesti myös henkilön .terveyttä, ja olevan jopa ennusteellinen tekijä sydänsairauksissa. Kuopion yliopistollinen sairaala, Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede Helsingin yliopistollinen sairaala; Kliininen fysiologia Ja isotooppilääketiede, HUSLAB, Meilahti arja
Seerumin uraanipitoisuus väheni molemmissa ryhmissä (p<0.01 ja p<0.05; IGTslow ja IGTfast), kun taas elimistön proteiinien hapettumista ilmaisevien karbonyylien määrä väheni vain IGTfast-ryhmässä (p< 0.05). Henkisen hyvinvoinnin mittarina käytettiin validoitua Työstressikyselyä (TSK). Myös lisääntynyt vapaiden radikaalien muodostuminen on yhteydessä kohonneisiin veren sokerin arvoihin. PÄÄTULOKSET: Koska sukupuolella ja työn laadulla (toimisto vs. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikuntainterventiolla oli selvästi myönteinen vaikutus osallistujien henkiseen hyvinvointiin. Osaryhmäanalyyseissä lähtötilanteessa kaksi eniten stressioireita omannutta ryhmää vähensivät selvästi stressipisteitään (molemmissa p<0 .001), mutta kahdessa lähtöhetkellä vähiten oireita omanneessa ryhmässä ei havaittu muutoksia. Lihaskudosnäytteet otettiin vasemman alaraajan ulommasta reisilihaksesta ja henkilöt jaettiin solujakaumansa mukaan kahteen ryhmään: IGTslow (n=l0; nopeiden lihassolujen osuus -50 %) ja IGTfast (n=l2; nopeiden lihassolujen osuus 70 %) . Liikuntalääketieteen instituutti'. Tämä tutkimus selkeästi osoitti liikuntaintervention vaikuttavan myönteisesti stressioireisiin, psyykkisiin oireisiin ja henkisiin voimavaroihin erityisesti niillä jotka lähtötilanteessa voivat henkisesti huonoimmin. VENOJÄRVI MIKA, AUNO LA SIRKKA, PUHKE RAIVO, GLAD MINNA, HÄMÄLÄINEN HELENA, MARNIEMI JUKKA, HALONEN JUKKA-PEKKA, NUUTILA PIRJO, HÄNNINEN OSMO,ATALAY MUSTAFA Liikuntaja ravitsemusintervention vaste lihaksen lämpöshokkiproteiineihin keski-ikäisillä henkilöillä TAUSTA: Lämpöshokkiproteiineilla (HSP-proteiinit) on tärkeä rooli solujen puolustautuessa erityyppisiä stressiärsykkeitä, esimerkiksi hapetusstressiä, vastaan. Heidän työnsä oli joko toimistotyötä tai ruumiillista työtä. Neljän kuukauden intervention jälkeen henkiset voimavarat olivat myös vahvistuneet (p=0.011). Osallistujien ikä oli 24-62 vuotta. Liikunnan vaikutusta henkiseen hyvinvointiin ei ole aina tunnustettu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voidaanko vuoden mittaisella liikuntainterventiolla vaikuttaa pienten ja keskisuurten yritysten työntekijöiden henkiseen hyvinvointiin. Lapsen ylipainon ja lihavuuden riskiin liittyvät aktiivisuustekijät Ylipaino Lihavuus Vanhempien arvio lapsen aktiivisuudesta tarpeeksi aktiivinen 1 1 ei riittävän aktiivinen 3,61 (2,04;6,41) ,000 8,07 (3,76;17,36) ,000 TV:n katselu vähemmän 0,5-1 tuntia päivässä 1,39 0,69;2,81 ,358 0,54 1,91;1,53 0,250 > 1,5 tuntia päivässä 2,53 1,20;5,33 ,014 1,48 0,52;4,25 0,467 Vanhempien ja lapsen yhdessä liikkuminen usein -harvoin tai ei koskaan 1.76 (1,08;2,86) ,021 2,87 (1,00;8,25) ,041 VASANKARITOMMI, KETTUNEN OILI Vuoden liikuntainverventio vähensi stressioireita ja psyykkisiä oireita, sekä vahvisti henkisiä voimavaroja erityisesti lähtöhetkellä henkisesti huonoimmin voivilla työntekijöillä TAUSTA: Uusien sairaseläkkeiden suurimmaksi tautiryhmäksi on Suomessa noussut mielenterveysongelmat, tavallisimpana diagnoosina depressio. w j:: w :<( =:3 i! z :::> :::; > x ylipaino, lapsen vähäisempi unen määrä, lapsen hyvä ruokahalu, syöminen usein liian täydeksi, yksin oleminen koulun jälkeen, jonkun perheenjäsenen tupakointi sekä isän alhainen koulutus. vasankari@vierumaki.fi Elimistön hapetusstressiä (seerumin uraatti ja seerumin proteiinien karbonyylit) ja antioksidatiivista kokonaiskapasiteettia (Oxygen Radical Absorbance Capacity, ORAC) sekä lihaskudoksen puolustusjärjestelmän entsyymejä (tioredoksiini, TRX) ja HSP-proteiinien (HSP60 ja GRP75) ilmentymistä tutkittiin lähtötilanteessa sekä kahden vuoden kuluttua intervention aloittamisesta. Parhaiten interventiosta hyötyivät ne henkilöt, joilla lähtöhetkellä oli eniten oireita tai heikoimmat henkiset voimavarat. Edellä mainitut muutokset eivät korreloineet HbAlcpitoisuuden muutoksiin kummassakaan ryhmässä, vaikka näissä mo. säsi voimavarojaan merkittävästi intervention aikana (p<0.001), mutta lähtöhetkellä parhaat voimavarat omaavilla ryhmillä ei tapahtunut intervention aikana muutoksia. z w w .... Koehenkilöiden stressioireet ja psyykkiset oireet vähenivät TSK:n ko kysymysten vastausten summapistemäärällä mitattuna 12 kk:n intervention aikana (molemmissa p<0.001), mutta somaattisissa oireissa ei havaittu muutoksia. Fyysisen harjoittelun tiedetään parantavan ns. Interventio lisäsi myös GRP75-proteiinien määrää IGTslow-ryhmässä (p<0,05 ), mutta GRP75:n kasvu ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä IGTfast-ryhmässä (p=0.072). TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimusaineisto muodostui liikuntaja ravitsemusinterventioon osallistuneista, vapaaehtoisista, lihaskudosnäytteen ottoon suostuneista henkilöistä, joilla oli heikentynyt sokerinsietokyky (n=22). JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikuntaja ruokailutottumusten yhteyttä lasten ylipainon ja lihavuuden riskiin on vaikea selvittää kyselylomakkeilla. Tämän lisäksi interventioon kuului neljä kertaa neljän kuukauden välein pidetyt kahden päivän liikuntapäivät, joiden aikana suoritettiin myös fyysisen kunnon, kehon koostumuksen ja henkisen hyvinvoinnin mittaukset. Suomen Urheiluopisto Paavo Nurmi -keskus ja fysiologian laitos, Turun yliopisto tammi. Työhyvinvoinnissa henkinen hyvinvointi ja sen tukeminen onkin noussut kansallisesti merkittäväksi tavoiteltaessa kuluvan vuoden alusta nousseita eläkeikiä. Tutkimukseen osallistui 166 henkilöä, joista naisia oli 71 ja miehiä 95. :<( > =< 0. Intervention aikana aerobinen ja lihaskunto paranivat, sekä paino laski (keskimäärin 1,2 kg), mutta nämä eivät olleet yhteydessä henkisen hyvinvoinnin muutoksiin. ruumiillinen työ) ei ollut merkitystä, tulokset esitetään yhdistettynä. Heikentyneen HSP-puolustuksen on havaittu liittyvän diabetekseen sekä korkeaan veren glukoosipitoisuuteen. Tulokset analysoitiin käyttäen varianssianalyysiä ja pareittaista t-testiä. PitkäVastaavasti henkisten voimavarojen osalta aikaista veren glukoositasapainoa arvioitiin alussa vähiten voimavaroja omaava ryhmä liglykoituneen hemoglobiinin (HbAlc) avulla. Vanhempia tulisi kannustaa liikkumaan yhdessä lasten kanssa. antioksidatiivista puolustusjärjestelmää, jonka apuna HSP-proteiinit toimivat palauttaen valkuaisaineet toimivaan muotoon. 1 l 1 1 1 .... vanhala@odl.fi Taulukko. Koehenkilöt jaettiin 15-20 hengen ryhmiin, joissa he saivat ohjausta 1-2 kertaa kuukaudessa. lntervention tavoitteena oli lisätä osallistujien liikunnan määrää viikkotasolla noin 1 tunnilla. Vaikka liikunnan määrä ei ollut yhteydessä ylipainon tai lihavuuden riskiin, vanhempien arvio lapsensa aktiivisuudesta oli kuitenkin merkittävä lapsen ylipainon riskiin liittyvä tekijä. Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka, Oulu Oulun yliopisto, Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen Klinikka, Oulu marja. PÄÄTULOKSET: Kahden vuoden kuluttua intervention aloittamisesta HSP60-proteiinien määrä oli kasvanut molemmissa koe-ryhmissä (p<0,05) ja tämä kasvu korreloi positiivisesti ORAC:n ja TRX:n määrien muutoksiin IGTslow-ryhmässä. 46 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistuvat yritykset valittiin satunnaisotannalla laajasta Euroopan Sosiaalirahaston tukemasta työhyvinvointiprojektista
11.2006. Neljä parasta tutkimusta esitellään kongressin yhteydessä järjestettävässä suomenkielisessä finaali-istunnossa. Lihassolujakauman merkitystä tulisikin tutkia suuremmalla aineistolla, jossa liikunnan ja ruokavaliomuutosten vaikutukset pystytään luotettavasti erittelemään. Lisätietoja: www.lts.fi tiina.heinonen@lts.fi liikuntatieteellinen Seura LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 47. Vuoden liikuntälääketieteellinen tutkimus 2006 -kilpailu järjestetään perinteiseen tapaan. lemmissa ryhmissä HbAlc:n pitoisuus kuitenkin laski (p<0.05 ja p<0.01; IGTslow ja IGTfast). Kilpailuun osallistutaan suomenkielisellä abstraktilla ja kaikki hyväksytyt abstraktit julkaistaan Liikunta & Tiede lehdessä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lihaskuntoa ja voimantuoton nopeutta kasvattava liikuntaharjoittelu sekä ruokavaliomuutokset lisäsivät lihaskudoksen HSP60ja GRP75-proteiinien määriä ja vähensivät samanaikaisesti seerumin uraattipitoisuutta. Väestötutkimuslaboratorio, Kansanterveyslaitos, Turku Bioanalyytikan koulutusohjelma, Turun ammattikorkeakoulu Fysiolog1än laitos, Kuopion yliopisto mika. lGTslow-ryhmässä ilmennyt HSP60:n, ORAC:n ja TRX:n määrien kasvu tukee käsitystä, että liikuntaja ravitsemusinterventio parantaa antioksidatiivista puolustusjärjestelmää erityisesti henkilöillä, joilla on runsaasti hitaita lihassoluja reisilihaksessaan. Paras tutkimus saa Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2006 -palkinnon. Ryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja harjoittelumäärissä, painon muutoksissa eikä työn kuormittavuudessa tai aikaisemman liikunta-aktiivisuuden määrissä. venojarvi@turkuamk.fi Liil<untalääketieteen päivät 2006 XV Liikuntalääketieteen päivät järjestetään yhteistyössä Scandinavian Congress of Medicine and Science in Sports -kongressin kanssa Suomen Urheiluopistossa Vierumäellä 9.-12 .
Kun vielä lääkärit hankkivat kumppaneikseen muiden ammattiryhmien osaajia, vaikkapa liikunta tieteilij öitä, käyttäytymistieteilijöitä ja kasvatustieteilijöitä, niin eiköhän ala tapahtua. Kaikkia keskuksia tarvitaan ja jokainen niistä muodostaa alueellisen osaamiskeskuksen. Keskukset sijaitsevat yliopistokaupungeissa. Arviointiraportin tiivistelmä alkoi liikuntalääketieteen keskusten saamalla ansaitulla arvostuksella. Paavo Nurmi -keskus viettää ensi vuonna jo 50-vuotisjuhlia. Muu koulutus ja tiedotus suunnataan ensisijaisesti terveydenhuollon henkilökunnalle ja urheilijoille, mutta myös koko väestölle. Tämä on kansanterveyden kannalta ainoa mahdollinen linjaus. Keskukset on lueteltu ikäjärjestyksessä. "Tarkasteltaessa keskusten tehtäviä ja niiden merkitystä vallitsevassa toimintaympäristössä arviointiryhmä toteaa, että kaikki kuusi liikuntalääketieteen keskusta toteuttavat niille asetettuja tehtäviä tutkimuksen, koulutuksen ja viestinnän aloilla sekä alan palvelujen tarjoamisessa. Suomessa on kuusi liikuntalääketieteen keskusta: Paavo Nurmi -keskus Turussa, Helsingin Urheilulääkäriaseman Helsingissä, LIKES-tutkimuskeskus Jyväskylässä, Oulun liikuntalääketieteen klinikka Oulussa, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Kuopiossa sekä Tampereen urheilulääkäriasema Tampereella. Kilpaurheiluprofiilista on jo vuosia sitten luovuttu ja siirrytty liian vähän liikkuvien aktivoimiseen. Tutkimuksen kohteena ovat etenkin liikunnan ja terveyden väliset yhteydet ja liikuntavammat. Keskusten tulisi profiloitua liikunta-alan ja terveydenhuoltosektorin siltana" Tämä on mielenkiintoinen ajatus. Julkinen terveydenhuolto painii niin suurten haasteiden kanssa, että se tarvitsee apua terveyden edistämiseen. HEINONEN ARVIOTA ARVIOINNISTA L iikuntalääketiede on itsenäinen lääketieteen erikoisala. Liikuntalääketieteen keskuksilla on erityisosaamista ja erityisosaajia liikuntalääketieteen erikoislääkäreitä juuri tähän tehtävään. Näinä niukkojen resurssein aikana pelkään, että sillanrakentajalla on riski jäädä rajalle ei kenenkään maalle. Terveyssektori toteaa, että toiminta on erinomaista mutta kuuluu enemmän liikuntapuolelle. " Oikein oivallettu. Tutkimus on kansainvälisesti korkeatasoista ja kilpailukykyistä. Näissä tehtävissä näemme keskuksilla olevan jatkossakin ainutlaatuinen rooli maassamme. Ja juuri siinä liikuntalääketieteen keskukset ovat hyviä. Muutosta nimittäin. Vaikka ne ovatkin pieniä yksikköjä, ne muodostavat ainutlaatuisen yhteistyöverkoston. Liikuntalääketieteen keskuksilla on erityisosaamista ja erityisosaajia juuri tähän tehtävään.. kolumni Teksti: OLLI J. Keskukset ovat myös merkittäviä tieteellisiä jatkokoulutuspaikkoja. Liikuntalääketieteen yhteistä, valtakunnallista ja ainutlaatuista verkostoa tuleekin kehittää kokonaisuutena. Ne vastaavat liikuntalääketieteen erikoislääkärien koulutuksesta. Keskuksilla on kolme päätehtävää: tutkimus-, koulutusja tiedonvälityssekä palvelutoiminta. "Liikuntalääketieteen keskusten alueellista ja kansallista roolia tulisi terävöittää. Tämä on kansanterveyden kannalta ainoa mahdollinen linjaus. Liikuntalääketieteen keskukset todellakin toimivat sillanrakentajina liikuntaja terveyssektorin rajapinnassa. Liikunta toteaa hyvän toiminnan, joka kuuluu terveyspuolelle. Opetusministeriö teetti liikuntalääketieteen keskusten toiminnan arvioinnin vuoden 2005 alussa. Liikuntaan erikoistuneiden palvelujen; kuntotestauksen ja lääkäripalvelun, tarjoajana keskuksilla on tärkeä alueellinen merkitys. Olli J Heinonen Ylilääkäri, Paavo Nurmi -keskus sähköposti: olli.heinonen@utu.fi Kilpaurheiluprofiilista on luovuttu ja siirrytty 48 LIIKUNTA & TIEDE 512005 liian vähän liikkuvien aktivoin1iseen. Liikuntalääketiede tutkii liikunnan vaikutuksia terveyteen ja sairauksiin, liikunnan riskejä ja hyötyjä sekä liikunnan edistämistä terveillä ja sairailla. "Keskusten palvelutoiminnan tulisi ainakin osittain kohdistua ryhmiin, jotka ovat syrjäytyneet liikunnasta tai vaarassa syrjäytyä liikunnasta, mutta jotka nykyisen tutkimustiedon valossa hyötyisivät liikunnasta." Uskon, että juuri näin keskukset ajattelevat. Ja molempien sektorien resurssit säästyivät
Kehonhallinta on avainasemassa vammojen ennaltaehkäisyssä. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että tanssivien nuorten murrosikä alkaa hieman keskimääräistä myöhemmin, mutta alkamisajan vaihtelu on suurta myös ei-tanssivissa nuorissa. Kasvupyrähdys, jolla on eniten käytännön vaikutuksia tanssiharjoitteluun, ajoittuu tytöillä keskimäärin 11-13 vuodenja pojilla keskimäärin 12-14vuoden ikään. Ei-tanssivilla LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 49. Kasvu on usein myös epäsymmetristä niin, että oikea ja vasen puoli vuorotellen ohittavat toisensa pituudessa. M urrosiän alkamisessa on paljon yksilöllisiä eroja. Toisaalta aikainen murrosikä saattaa tuoda etua kasvupyrähdyksen jälkeen muita aikaisemman voiman kehittymisen myötä esimerkiksi kontaktija voimalajeissa. Puberteetin kehitys vie sekä tytöillä että pojilla useamman vuoden. Mitä nuorempi tanssija, sitä tärkeämpiä ovat oikeat liiketottumukset ja oikea lihasten käyttö. Esteettisissä taitolajeissa, kuten tanssissa, myöhäisestä murrosiän alkamisesta saatetaan siis joskus katsoa olevan hyötyä. Kasvupyrähdyksen aika on tilapäisen kömpelyyden aikaa, sillä hermosto ei pysy nopeasti kasvavien lihasten ja luiden kehityksessä mukana, vaan joutuu hieman myöhässä mukautumaan uusiin mittoihin. Mitä myöhäisemmäksi murrosiän alkaminen menee, sitä enemmän aikaa nuorella on kehittyä taidollisesti. Tytöillä rasvakudoksen osuus suurenee. Painopisteet ja rasvaprosentit karkaavat Tytöillä lantio levenee kasvupyrähdyksen aikana ja vartalosta tulee suhteessa pidempi kuin jaloista, koko kehon painopiste alenee. Teksti: REETTA RÖNKKÖ Nuoret ja tanssi: Kasvupyrähdys altistaa vammoille Monet yleisimmistä tanssin aiheuttamista vammoista ilmenevät ensi kertaa murrosiässä
Tasapainon ja koordinaation epävakauden takia nuorella saattaa olla hankaluuksia pirueteissa ja pitkissä tasapainoliikkeissä. naisilla tavanomainen rasvaprosentti on 20-25 prosenttia, balettitanssijoilla tyypillisesti pienempi, 18-20 prosenttia. Murrosiän muutosten aikaan luuston vahvistuminen on voimakasta. Suurin osa tanssivammoista kohdistuu jalkoihin tanssilajista riippumatta. Heillä rasvaprosentti laskee. Se voi jopa olla haitallista, kun ympäristö muutenkin luo paineita kehon muodolle. Ei-tanssivilla miehillä rasvaprosentti on tavallisesti 16-18, baletin miehillä 12-15 prosenttia. Vammariski vähenee kehonhallinnan parantuessa. Nuori tanssija tai opettaja saattaa kokea, että nuoren tanssitekniset kyvyt heikkenevät tänä aikana. Jos energian saanti on liian vähäistä ja kuukautiset puuttuvat, ei keho tuota estrogeeniä ja luu heikkenee. Vammoja aiheutuu 50 LI IKUNTA& TIEDE5/2005 "' Cf) C: C: Q) E :::, (f) puuttuvan lonkkanivelen ulkorotaation kompensaatioista muissa nivelissä. Tanssivammojen suurin yksittäinen syy on klassisen baletin vaatimus lonkkanivelen äärimmäiselle ulkorotaatiolle ("aukikierrolle"). Tanssitunnin muokkaaminen yksilöllisesti kasvupyrähdyksessä olevalle nuorelle olisi suotavaa. Luun vahvistumisprosessi voi murrosiässä kärsiä poikkeavasta syömiskäyttäytymisestä. Kasvupyrähdyksen aikaan polven alueella erityistä huomiota vaatii Osgood-Schlatterin tauti, jossa nelipäisen reisilihaksen kiinnitysalue sääriluussa ärtyy ja kipeytyy estäen polvillaan olemisen usein käytetyn asennon tanssissa. Yliliikkuvuuden on todettu olevan tukija liikuntaelimistön kipujen ja joissain tapauksessa myös vammojen riskitekijä. Se luun vahvuus, joka nuoruudessa kehittyy, on pohjana loppuelämän luun vahvuudelle. Kehonhallinnalla eteenpäin Kömpelyys, lihasten jäykkyys ja tasapainon heikkeneminen ovat kaikki kasvupyrähdykseen liittyviä tilapäisiä muutoksia. Fyysisyyden rajoittaminen ei tarkoita tanssijuuden rajoittamista, vaan kasvupyrähdyksen aikana voi hyvinkin keskittyä esiintyjyyden ja taiteilijuuden kehittämiseen. Luumineraalien kertyminen on huipussaan 9-15 -vuotiaana. Osteoporoosin myötä myös rasitusmurtumien riski kasvaa. Ongelmaksi liikerajoite tulee esimerkiksi nilkan tai varpaiden tyvinivelissä, joilta tanssissa vaaditaan paljon. Nilkan ja jalkaterän alueella rasitusvammoja tulee eniten nilkan takaosassa kulkeviin jänteisiin sekä rasitusmurtumina jalkapöydän luihin. Hurjimman kasvun aikana on kuitenkin syytä rajoittaa hankalimpia pitkiä tasapainoja ja suurta voimaa vaativia liikkeitä. Ongelma saattaa kestää parikin vuotta ja turhauttaa nuorta tanssijaa.. Ellei tätä muutosten aikaa huomioida harjoittelussa vammariski suurenee. female athlete triad -oireyhtymää kuin naisilla keskimäärin. Usein kyse on myös yleisestä nivelten yliliikkuvuudesta. On todennäköistä, että suurta liikkuvuutta vaativan tanssin pariin valikoituu lapsia ja nuoria, joilla on synnynnäistä yliliikkuvuutta. Myös selkä, erityisesti alaselkä on vammaaltis. Pojilla puolestaan levenevät hartiat ja alaraajat pitenevät suhteessa vartaloon, kehon painopiste nousee. Luun vahvistuminen ja hyvinvointi riippuu naisilla estrogeenin tuotannosta. Usein virheellisten kuormitusten ja vääntöjen kohteeksi joutuu myös polvinivel. Muita tanssivammojen riskitekijöitä ovat ikä (vanhemmilla tanssijoilla on enemmän vammoja), tanssiharjoittelumäärän kasvaminen ja tanssityylin nopea vaihtaminen, jalkineet (erityisesti kovakärkiset tossut) sekä esimerkiksi tanssilattian huono kunto ja laatu. Vammojen taustalla on usein nivelten linjausvirhe ja siihen liittyvä tanssi/liiketekniikan virhe. Tanssitekniikka vaatii rangalta äärimmäisiä liikeratoja. Sen oireisiin kuuluvat syömishäiriöt, kuukautisten puuttuminen sekä luitten haurastuminen. Se on tosin hankala toteuttaa ryhmässä, jossa on eri kehitysvaiheessa olevia nuoria. Rasitusvammat yleisimpiä Tanssissa yleisimpiä vammoja ovat rasitusvammat. Nuoren tanssijan rasvaprosentin mittaaminen ei ole välttämätöntä. Kehonhallintaharjoittelulla voidaan keskittyä vartalon stabilointiharjoituksiin ja kehittää yleisesti kehontuntemusta. Usein toistettuna ja vajaalla liikkeen hallinnalla suoritettuna nämä liikkeet aiheuttavat ylirasitusta, jopa rasitusmurtumia nikamiin. Esteettisiä lajeja (tanssi, voimistelu ja luistelu) harrastavilla naisilla esiintyy enemmän ns. Toisaalta myös liikerajoitteet aiheuttavat tanssissa ylirasitusta
Monesti yksipuolinen tanssiharjoittelu aiheuttaa lihasepätasapainoa nuoren tanssijan vartalossa. Nuorena hankittu luumassa luo pohjan luiden kestävyydelle läpi elämän. Nuoren tanssijan luottamus aiemmin jo pitkällekin saavutettuihin tanssijan kykyihin saattaa laskea. dottavia äitejä on Suomessa kannustettu liikuntaan jo 1980-luvulta lähtien, eikä raskautta ole pidetty esteenä fyysiselle aktiivisuudelle. Naisille liikunnalla on erityinen merkitys raskausaikana ja vaihdevuosi-iässä. Liikkeenja kehonhallinnan harjoittelu on avainasemassa vammojen ehkäisyssä. Onkin erityisen tärkeää kiinnittää huomiota nuoren tanssijan harjoittelun laatuun, määrään ja tekniikkaan jo ennen murrosikää ja kasvupyrähdystä. Onkin erityisen tärkeää, että nuorille tanssijoille annetaan tietoa murrosiän muutoksista ja autetaan heitä ymmärtämään, että ne ovat osa aikuiseksi (tanssijaksi) kasvua, ja että tässä myllerrysvaiheessa on kyse tilapäisestä olotilasta. Usein myös lannerangan yliojennus ja rintarangan suoristuminen liittyvät tyypilliseen "tanssijaryhtiin". Vartalon syvien lihasten voima on oleellinen niin lannerangan asennon kuin kokonaisvaltaisen liikkeenhallinnankin kannalta. Useat tanssivammat ilmenevät ensi kertaa juuri murrosiässä, 14-15 -vuotiaana. Tyypillisiä lihasepätasapainotiloja ovat lonkan ulkokiertäjäja loitontajalihasten voiman kehittyminen sisäkierron kustannuksella sekä lonkankoukistajaja pohjelihasten kiristyminen. Lihavuudesta on Suomessakin tullut merkittävä kansanterveysongelma, ja raskaus on yksi polku lihavuuteen, totesi professori mvs Riitta Luoto UKK-instituutista ja Tampereen Yliopistosta esityksessään Valtakunnallisilla terveysliikuntapäivillä syyskuussa. Terveellisen ja riittävästi energiaa tuovan ravinnon sekä muutenkin terveiden elämäntapojen korostaminen viimeistään tässä vaiheessa on ensiarvoisen tärkeää normaalin kehityksen takaamiseksi. Positiivisen minäkuvan ylläpitäminen voi olla vaikeaa, kun keho muuttuu vauhdilla. Kehon muodon muutokset, varsinkin naisilla, ovat usein ristiriidassa halutun ihanteen ja hoikkuuden vaatimuksen kanssa. Minäkuva mylleryksessä Nuoren tanssijan erityishaasteiden huomioiminen on tärkeää koko myöhemmälle mahdolliselle tanssijanuralle ja elämälle. Koko murrosikä ja kasvupyrähdyksen aika on nuorelle emotionaalisesti aaltoilevaa aikaa hormonaalisten ja fyysisten muutosten myllerryksessä. Mitä nuorempi tanssija on kyseessä, sitä suurempi vastuu on opettajalla ohjata tanssija oikeisiin liiketottumuksiin ja lihasten käyttöön. Viime vuosina tulevien ja tuoreiden äitien liikunnan lisääminen on noussutesiin uudessa valossa. Itsetuntokin saattaa kärsiä, sillä murrosikään mennessä nuori on jo ehtinyt kehittää itselleen voimakkaan mielikuvan tanssijuudestaan ja tanssijaihanteesta. Murrosiässä hankituista vammoista tulee helposti kroonistuvia, jopa loppuelämän vaivaavia ongelmia. Suomalaisten amen raskauden aikainen painonnousu on lisääntynyt keskimäärin yhden kilon 1960-luvulta 2000-luvulle tultaessa. LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 51. Reetta Rönkkö, MA (tanssikinesiologia), Tanssitaiteen maisteri Helsinki sähköposti: reetta.ronkko@kolumbus.fi Teksti: EIJA SAVOLAINEN XV Valtakunnalliset terveysliikuntapäivät U KK-i nstitu utissa: Liikunta hyvinvoinnin lähde naisen elämän rnurrosvaiheissa Liikunta on laajakirjoinen lääke eri elämänvaiheissa. Muu oheisharjoittelu ja kehonhuolto ovat tällöin keskeisiä vammojen ehkäisykeinoja
Erityisesti liikuntaa harrastamattornilla naisilla nämä muutokset nostavat 52 LIIKUNTA & TIEDE 512005 riskiä sairastua sepelvaltimotautiin, aikuistyypin diabetekseen ja osteoporoottisiin luunmurtumiin. Terveysliikuntaa vaihdevuosiikäisille Liikunnan vaikutuksista vaihdevuosiikäisten naisten terveyteen on olemassa vain vähän laadukasta tutkimusta. Ahdistuneisu11tta liikunta näyttäisi vähentävän yhtä paljon kuin rentoutusharjoitukset ja lääkkeet. Tutkimusjohtaja Kaisu Pitkälä esitteli Vanhustyön keskusliitossa toteutettua psykososiaalisen kuntoutuksen hanketta, jossa tutkittiin yli 75-vuotiaita yksinasuvia ikääntyneitä. Sopivasti kohdistetun liikunnan on todettu säilyttävän luun massaa ja lisäävän lihasvoimaa myös vaihdevuosi-ikäisillä. Fyysisen aktiivisuuden yhteys vähäisempään depression ilmenemiseen on nähty useissa väestötutkimuksissa. Myös mielialaan harjoittelu vaikutti positiivisesti. On arvioitu, että suosituksista huolimatta raskaana olevat naiset liikkuvat liian vähän. Lisäksi raskaana oleville voidaan suositella lihasvoiman ja notkeuden harjoittamista kaksi kertaa viikossa ( voimistelu, kuntosaliharjoittelu ja venytykset). Eija Savolainen Tiedottaja UKK-instituutti sähköposti: eija.savolainen@uta.fi. Siksi tarvitaankin satunnaistettuja, kontrolloituja liikuntaharjoittelututkimuksia, esitti liikuntalääketieteen ja työterveyshuollon erikoislääkäri Tuula-Maria Asikainen Satakunnan keskussairaalasta. Vaikka liikuntaa on suositeltu odottaville äideille, Suomessa ei ole virallisia ohjeita raskauden aikaiselle liikunnalle. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on kuitenkin vaikea sanoa, onko psyykkinen hyvinvointi seurausta liikunnallisesta aktiivisuudesta vai antaako hyvä fyysinen terveys mahdollisuuksia liikuntaan ja sitä kautta psyykkiseen hyvinvointiin. Sen sijaan liikunnan vaikutuksista verenpaineeseen, kudosten venyvyyteen, liikehallintaan ja rasvasekä sokeriaineenvaihduntaan on vain muutama tutkimus, joiden tulokset ovat osittain ristiriitaisia. Vaihdevuosiin liittyvä elimistön estrogeenipitoisuuden pieneneminen saattaa huonontaa naisen sydämen ja verenkiertoelimistön kuntoa, laskea lihasvoimaa, haurastuttaa luustoa ja aiheuttaa painonnousua. Liikunnalla on vaikutusta sydänja verenkiertoelimistön kuntoon, se auttaa ruokavalioon yhdistettynä painon hallintaa, lisää lihasvoimaa ja auttaa luumassan ylläpitämisessä. Eniten tutkimuksia on tehty liikunnan vaikutuksista sydän-ja verisuonielimistön kuntoon. Ensimmäiset tulokset liikuntaneuvonnan vaikuttavuudesta raportoidaan vuoden 2005 lopussa. Kaksi kolmasosaa tutkittavista jatkoi kävelyharrastusta tutkimuksen loputtuakin. Kahtena päivänä viikossa suositellaan lisäksi lihaskuntoharjoittelua ja venyttelyä suurimmille lihasryhmille. UKK-instituutissa on meneillään tutkimus Neuvonta, elintavat ja liikunta neuvolassa. Joillakin tutkittavilla liikunnalliset tavoitteet saattoivat ylittää psykososiaaliset tavoitteet, sillä liikuntaan liittyi selvästi kilpailua ja suorituspaineita. Niiden perusteella jo kohtuutehoisella liikunnalla on vaikutusta vaihdevuosi-ikäisille naisille. Hormonikorvaushoito ei vaikuttanut tuloksiin. Ahdistuneisuutta liikunta näyttäisi vähentävän yhtä paljon kuin rentoutusharjoitukset ja lääkkeet. Myös satunnaistetulla, kontrolloidulla asetelmalla tehdyt tutkimukset tukevat olettamusta. Puoli vuotta kestäneen tutkimusjakson tavoitteena oli sosiaalinen aktivoiminen ja yksinäisyyden lieventäminen, ja siten myös masennuksen ehkäisy, koska sosiaalinen eristäytyminen toimii depression välittävänä tekijänä. Senioriliikunta aivojen ja mielen terveydeksi Liikunnasta on hyötyä monien sairauksien ennaltaehkäisyssä myös ikääntyneillä. Iäkkäillä ihmisillä (55-80-vuotiailla) liikunta hidastaa älyllisen toimintakyvyn heikkenemistä. Kognitiivisissa testeissä liikuntaharrastuksen on todettu parantavan toiminnanohjausta, reaktionopeutta ja kognitiivista kontrollointia. Raskauden aikainen liikunta parantaa fyysistä suorituskykyä, kohentaa mielialaa, ehkäisee selkävaivoja, jalkojen turvotusta ja liiallista painonnousua sekä nopeuttaa synnytyksen jälkeistä palautumista. Mahdollista hormonikorvaushoitoa ei tutkimuksissa yleensä ole otettu huomioon. Ryhmäliikunta lievensi yksinäisyyttä ja toi uusia ystäviä, kognitio parani, ahdistus väheni, kävelynopeus kasvoi ja lääkärissäkäynnit vähenivät. Yhdysvalloissa annettu suositus noudattaa yleistä terveysliikunnan suositusta: Harrasta säännöllistä ja kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa mieluiten päivittäin vähintään 30 minuuttia päivässä (myös pätkissä). Riskialttiita lajeja raskauden aikana ovat pelit, raskaat urheilulajit ja sukellus, myös hölskyviä ja kohtua puristavia liikkeitä tulisi välttää. Laajat tutkimusten meta-analyysit osoittavat, että liikunnan vaikutus on suurin jo depressioon sairastuneilla, liikunnan ennaltaehkäisevää vaikutusta masennukseen on vaikea tutkia. Synnytyksen jälkeen liikunta auttaa palautumaan takaisin raskautta edeltävään painoon ja lisää fyysistä ja psyykkistä jaksamista. Sen lisäksi liikunnallinen aktiivisuus on erityisesti ikääntyneillä yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin, totesi tutkimusjohtaja, geriatrian dosentti Kaisu Pitkälä Vanhustyön keskusliitosta. Pätkäliikunta on yhtä tehokasta, ja aloittelevia liikkujia joskus haittaavat alaraajavaivat ovat silloin vähäisempiä. Erikoislääkäri Tuula-Maria Asikaisen tutkimuksessa aiemmin vähän liikkuneiden vaihdevuosi-ikäisten naisten kestävyyskunto kohentui säännöllisellä terveysliikunnalla (30 minuuttia ripeää kävelyä viitenä päivänä viikossa)
Tutkimustieto eri puolilta maailmaa kertoo saman tuloksen: puolen vuoden kuluttua liikunnan aloittamisesta yli puolet lopettaa sen kesken. Samalla hän ymmärtää että liika on aina liikaa ja että yksipuolinen tai liiaksi kuormittava liikunta voi myös haitata terveyttä. Nuoren on myös hyvä ymmärtää miten ja miksi eri käsitteet ovat kehittyneet. Jotta koulunsa aloittava nuori selviäisi tässä muuttuvassa ja osin kaoottisesta maailmasta, hän tarvitsee kosolti terveyteen liittyvää tietoa , ymmärrystä ja taitoa. Emme juuri tiedä tulevaisuudesta muuta kuin, että muutos ja muuttuneet olot ovat todennäköisiä. Pelkkä yksittäinen tiedon murunen tai yksittäisen käyttäytymiskaavan oppiminen eivät enää riitä. Teksti: JUKKA LAITAKARI Terveys sivistys on monen osasen summa Terveyssivistykseen sisältyy myös eettistä pohdintaa. Psykosomatiikka ja modernit kehoterapiat ovat tuoneet ihminen-ympäristö -vuorovaikutuksiin uusia ulottuvuuksia. Paitsi yksilön kannalta näiden vuorovaikutusten ymmärtäminen on tärkeää yhteiskuntasuunnittelulle. Tässä vuorovaikutuksessa liikkumisella on keskeinen rooli. Niitä voisivat olla liikkuminen, fyysinen aktiivisuus; liikunta, urheilu, kuntoliikunta; terveysliikunta, hyötyliikunta, arkiliikunta; fyysinen kunto ja sen osa-alueet, suorituskyky, toimintakyky, terveyskunto; lihas, verenkierto, hapenottokyky. Ihminen on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Esimerkiksi "terveysliikunta"-käsite on muotoiltu aivan viime vuosikymmenten tutkimustyön tuloksena, kun lukuisissa tutkimuksissa havaittiin, että jo kohtuullisella arkipäivässä tapahtuvalla liikunnallisella kuormituksella on selvä vaikutusta terveyteen. Terveyssivistynyt nuori on tietoinen arkipäivän liikkumisen ehdottomasta välttämättömyydestä omalle ja kanssaihmisten terveydelle. Liikkumattomalle liikunnan aloittaminen ja varsinkin sen ylläpito näyttää olevan kovin hankalaa. Terveys-, hyöty-, arki-, kuntoliikunnan käsiteviidakossa Mitä liikuntaan ja liikkumiseen liittyviä peruskäsitteitä ja määritelmiä nuoren tulisi tuntea. Hyväksyvässä ilmapiirissä annetulla pehmeän kosketuksen terapialla on autettu ihmisiä saamaan kosketusta näihin "pidäkkeisiin" ja lisäämään niin motoriikkaansa kuin edistämään tunteiden ilmaisua. Arkipäivän aktiivisuuden merkityksen ymmärtäminen on tärkeää. Terveyssivistystä omaavat päättäjät voisivat nykyistä paremmin ottaa ihmisen liikkumisen tarpeen huomioon asuinja työympäristöjä suunnitellessaan. Sille, jolle liikunnan harrastaminen on ollut koko elämänkaaren ajan itsestäänselvyys, liikuntamuu tosta koskevan tiedon painotus voi tuntua turhalta. Nuorille olisi hyödyksi oppia havaitsemaan ja arvioimaan toisaalta yhteiskunnan rakenteen liikkumisvastaisuuksia ja toisaalta niitä monia arkielämän tilanteita, joita voi hyödyntää liikkumisen lisäämiseksi. LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 53. Jo muutaman viikon vuodepotilaana olo osoittaa sen dramaattisesti. T erveyssivistys tarkoittaa sitä, että yksilö ymmärtää sekä itseään että ympäröivää maailmaa monipuolisesti ja pystyy tekemään sekä omaa terveyttään edistäviä että ympäristönsä terveysoloja edistäviä päätöksiä ja valintoja. Tunteiden varhainen estyminen saattaa heijastua lihasten syväjännityksinä, jotka vaikuttavat myöhemmin motoriikkaan. Pohdittavia kysymyksiä voisivat olla yksilön oikeus määrätä omasta elämästään ja liikkumisestaan, eri ihmisten liikkumisratkaisujen kunnioittaminen sekä yhteiskunnan velvollisuus tarjota liikkumismahdollisuuksia tasapuolisesti kaikille
Tarjotaan oikeata tietoa liikkumisen ja liikunnan hyödyistä, mutta ei liioitella sen merkitystä terveyden kokonaisuudessa. Ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusten ymmärtäminen liikkumisen näkökulmasta 3. Tiedon ja valintojen punnitsemiseen kasvaminen Kyky havaita liikkumiseen ja liikuntaan liittyviä terveysaspekteja tavallisissa arkipäivän tilanteissa on olennaista. Liikunnan ja liikkumisen perustaidot ja -valmiudet 5. Siihen kuuluu henkilökohtaisen terveyskäyttäytymisen koko spektri: ravinto, liikunta, psyykkinen hyvinvointi jne. Terveys on koko elämäntavan seurausta. Liikunnan suosittelussa huomioidaan yksilön taipumukset, henkilökohtaiset tavoitteet ja elämäntyyli. Tämä merkitsisi liikkumisen ja liikunnan kohdalla kolmea asiaa. Soveltamistaidot eri tilanteisiin: liikkumisen esteiden vastustaminen ja liikunnan mahdollisuuksien hyväksikäyttö 7. Eri urheilulajien sääntöjen ymmärtäminen puolestaan on tarpeen, jotta voi nauttia urheilusta katsojajoukossa. Häntä voidaan opettaa itse hakemaan tietoa eri lähteistä ja kanavilta. On syytä muistaa, ettei pelkkä liikunta luo terveyttä. Nuorille annetaan tilaisuuksia itse pohtia käsityksiään liikunnasta. Tietoisuus liikunnan historiallisista, kansainvälisistä ja yhteiskunnallis-kulttuurisista kytköksistä 10. Tässä kohdin terveystieteilijän ja liikuntakasvatuksen asiantuntijan mielipiteet mennevät ristiin. Terveys on myös suureksi osaksi rakentamamme yhteiskunnan tuottamaa. Ymmärrys liikunnasta terveyttä lisäävänä ja haittaavana tekijänä 4. Laitakari Ja J. Tiedekin voi erehtyä, mutta pystyy toisaalta korjaamaan itseään ja erehdyksiään. Korhonen, Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto 2000). Tiedonhankinta liikunnasta ja sen vaikutuksista 8. Tulisiko nuorille tarjota edeltä käsin hyväksi havaittuja asenteita ja etiikkaa liikuntaa kohtaan vai luottaa että he pystyvät sellaiset itse omatoimisesti kehittämään. Voimme esimerkiksi valita ja tietoisesti rakentaa kiireettömämpää ja tasa-arvoisempaa ja rikkaita liikuntamahdollisuuksia tarjoavaa yhteiskuntaa. Erityisesti tieteellisen tiedon luonne on hyvä ymmärtää: tieteellinen tieto kumuloituu ja tarkentuu ajan myötä monien yksittäisten tutkimusten kautta. seuraaviin aiheisiin: mikä on yksilön oikeus määrätä omasta elämästään ja liikkumisestaan; eri ihmisten liikkumisratkaisujen kunnioittaminen; yhteiskunnan velvollisuus tarjota liikkumismahdollisuuksia tasapuolisesti kaikille. Liikunnan peruskäsitteiden ja määritelmien tuntemus 2. Tähän kysymykseen löytyy vääjäämättä joukko perustaitoja, joista useimmat näyttävät itsestään selvyyksiltä, mutta joissa lähitulevaisuudessa voi alkaa ilmetä väestössä puutteita: kävely, juoksu; oikea kantaminen, nostaminen; uintitaito, maastohiihto, lumikenkäily, polkupyöräily. Vahvimmat ja kestävimmät asenteet syntyvät sisäistämällä. Terveystieteilijä kysyy yksinkertaisesti: mitä ovat sellaiset liikunnalliset perustaidot, joita ilman ei kertakaikkiaan elämässä tule toimeen. Soveltamistaidoissa ryhdytään tilanteiden arvioinnin pohjalta tosi toimiin: yksilö osaa hyödyntää liikuntaja liikkumistilaisuuksia ja tietoisesti sellaisia itselleen järjestää. Liikunnan perustaidot katoamassa. Ymmärrys liikunnan muutoksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä 9. Liikuntaa edistävät asenteet Terveyssivistyksen alakäsitteet sovellettuina liikuntaan ja liikkumiseen (J. Terveystieteilijälle tulee vielä mieleen joukko perinteisesti vähemmän "liikunnallisia" valmiuksia, kuten venyttelyn ja rentoutumisen taidot; yksinkertaisten lihaskuntoharjoitusten tekemisen taito. Nuori tarvitsee myös taitoa seurata liikuntaa koskevan tietämyksen muutoksia ja arvioida uuden tiedon luotettavuutta. Jukka Laitakari Terveyskasvatuksen professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: jukka.laitakari@sport.jyu.fi TERVEYSSIVISTYKSEN ALAKÄSITTEET Sovellettuina liikuntaan 1. Tilanteiden arviointitaidot: liikkumattomuuden houkutukset ja liikkumisen mahdollisuudet 6. Erityisesti eettinen pohdinta voisi 54 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 kohdistua mm. Liikunnan henkilökohtainen etiikka 11. Kyky havaita ei vielä tarkoita sitä, että havaittua sovellettaisiin käytäntöön, mutta se on soveltamisen ehdoton edellytys. Nuorta voidaan opettaa suhtautumaan kriittisesti yksittäiseen ja satunnaiseen tietoon esimerkiksi lehtien uutispalstoilla tai internetissä
Mutta pysyykö teos koossa, elossa. Pedagoginen, lasta kehittävä näkökulma onkin kirjassa hallitseva, mutta onneksi ei ainoa näkökulma. Helpotus oli suuri, kun kirjan keskeltä avattuani silmiin sattui hellyttäviä kuvia lumiukoista. Takakannen mukaan teos sisältää asiantuntija-artikkeleita leikin olemuksesta ja lumosta. Otsikon suuret, pelkistetyt kirjaimet ovat nekin tuttuja. Laajoin kaarin Nyman liikkuu artikkelissaan porkkananenän moraalista tyttöja poikaenkeleihin. Teoksessa kuuluu lasten ääni, toimittaja lupaa, ja totta se on. Martti Jukolan persoonallinen Urheilun pikkujättiläinen on vuosien saatossa taantunut Tuhat tähteä -tyyppisiksi tasapaksuiksi koosteiksi. Anto Leikolan analyysi jumalten leikeistä on klassikkoainesta. Onnistuneena pidän toimituskunnan ratkaisua tuoda esille omaa ja muilta kerättyä muisteluainesta lapsuuden leikeistä. Leikistä on julkaistu kirjoja hyllymetreittäin, pääasiassa toisiaan toistavia oppaita, mutta onhan tällä uutuudella toki kunnianhimoiset tavoitteet. Konteksteja joutui miettimään, eikä aina oivaltanut, mikä otteessa oli jyvänä. Äidin kasvot, jotka hän välillä peittää hiuksillaan, on yksi lapsen ensimmäisistä leluista. WSOY,2004. Opetettiinhan siinä jopa "Lapin kielen alkeita" ja kulkurilatinaa, jota erityisesti salakuljettajat viljelivät. Toimittanut Liisa Piironen. LIIKUNTA & TIEDE 512005 55. Yrjö Karilas jätti puolestaan ne saappaat, joihin tämän uutuuden toimittaja, taidekasvattaja Liisa Piironen astui. Siitä opin, että aikuiset oriit leikkivät varsojen kanssa toisin kuin tammat. Luova yksilö on usein androgyyni, Uusikylä tosin mieltä askarruttavasti kertoo, ja kirjailijoistahan sen näkee. Eeva Siltavuori muistelee vastasahatun laudan tuoksua, leikkimistään tyttönä poikajoukossa ja sitä, kuinka varhaislapsuuden kokemukset ovat ohjanneet hänen taiteellista työskentelyään aikuisena. Täytyy sanoa, että otin Leikin pikkujättiläisen käteeni hieman epäröiden. Jukka Pakkanen ei oikein pääse jalalle tämänkertaisessa futisjutussaan, ja jotenkin myös Kari Uusikylän ote lipsuu. Henkilökohtaisesti opin uutta myös Jari Sinkkoselta, joka erittelee äitien ja isien, tyttöjen ja poikien leikkejä. Puuttuuko jotakin. Vitsikkäästä Vipusesta on leikin pikkujättiläinen perinyt narratiivista otetta. Etukansi antaa ainakin minulle ristiriitaisen viestin. Mutta voi sentään, jo muutaman kuukauden iässä pikkutamma vastaa orin leikkihaasteeseen luimistelulla. Teksti: ESA SIRONEN VIPUSEN UUDETVIRRET PIKKUJÄTTILÄINEN ! /Oimit11111ut l.tiM l'iinmrn I WSOY Leikin pikkujättiläinen. Tosin viehättävällä tavalla. Tosiaan, tällaisilla värikkäillä muovisilla irtokirjaimilla lapsia ohjattiin kodeissa ja päiväkodeissa sanojen ihmemaahan. Muitakin helmiä kirjassa on, kuten Tuire Kaimion näkemyksellinen, maanläheinen artikkeli eläinten leikeistä. Suuret tähdet usein pettävät tällaisissa tilaustöissä, ja niin nytkin. Sen sijaan lukuisat ja pitkähköt sitaatit kaunokirjallisuudesta tuntuivat välillä raskailta. Entä sitten kokonaisuus. Pääkuva on tuttu jostakin, ja kirjaa selatessa selviää, että se on Grimmin satujen kuvitusta, liittyy siis leikin romanttiseen traditioon. Pohjoisen kansoja on turhaan surkuteltu pitkästä ja kylmästä talvesta, sillä jo keskiajalta tunnetaan reippaat lumilinnaleikit, jotka Olaus Magnuksen mukaan tekivät meistä urhoollisempia kuin etelämpänä asuvista. Karsintaa ja tiivistämistä olisi voinut tehdä myös artikkeleissa, joissa joskus tuntui, että asiassa ei edetä, vaan toistetaan abstraktisti, löysästi jo tiedettyä. Raisa Vuohelainen vie Goethen jäljissä aikamatkalle Rooman karnevaaliin, Frans Mäyrä ja kumppanit roolipeleihin ja virtuaalimaailman pyörteisiin. Edeltävä kooste leikkien, arvoitusten ja harrastusten opas nimeltä Antero Vipunen ylsi kuuteen painokseen, mutta alkoi kieltämättä vanhentua. Kansatieteilijä Harri Nyman on ollut "iloisen talven jäljillä". Pikkulapsilla varsinkin korostuu Sinkkosen mukaan leikkiminen vaaroilla, joista psyykkisesti uhkaavimpia ovat erilaiset erot. Juhani Aho, Algot Untola ja Arvid Järnefelt ovat saaneet kiitosta naisten sisäisen elämän kuvaajina. Toisaalta kirjoittajien pienikin herpaantuminen korostuu, sillä kirjassa on erinomaisen onnistuneita artikkeleita. Yhtään liikuntatieteilij ää leikki jättiläisen kirjoittajakuntaan ei ole mahtunut
Näin on synnytetty mitä villeimpiä kulttuurisia analyysejä ja tulkintoja, joiden pätevyyttä lukija on voinut mitata vain oman ymmärryksensä kanssa. Skotlanti ja Wales ovat saaneet oman parlamenttinsa. Sutton-Smith varsinkin halusi 1980-luvulla kaataa koko pöydän korostamalla, että leikit voivat olla myös alistavia, ilkeitä ja tuhoavia. Sen voi liikuntatieteilijä hyvällä omallatunnolla hankkia hyllyynsä kolmanneksi tässä mainittujen kahden antologian rinnalle. A Sensual History of English Football. (2005) Satelliittikanavien aiheuttama mediakentän uudelleenjärjestäytyminen on korostanut entisestään urheilun ympärillä olevaa voimakasta elämyskulttuuria. ESA SIRONEN, YTT Jyväskylä sähköposti: esa.sironen@jippii.fi 56 LI IKUNTA & TIEDE 5/2005 Teksti: JUHA VUORINEN ENGLANTILAISUUDEN ÄÄRELLÄ by the author of Briltiant Orange • A S.n1ual Hl1tory of Engli1h Football David Winner: Those Feet. Uusimpiinkin teoreettisiin yhteyksiin leikki liitetään, kuten "tunneälyyn" Sinkkosella ja "flow-kokemukseen" Uusikylällä. Valtakunnallinen leikki päivä esitellään, mutta ei kansainvälistä "New Games" -liikettä, jota OLL yritti rantauttaa Suomeen nimikkeellä "leikkipelit". Tämän johdosta englantilaisuuden itsereflektio on viimeisen vuosikymmenen aikana saanut uudet mittasuhteet, mikä on näkynyt myös aiheesta kirjoitettujen julkaisujen määrän eksponentiaalisessa kasvussa. Siksi tartuinkin poikkeuksellisen innokkaasti kulttuuriesseisti David Winnerin aihetta käsittelevään tuoree. Bloomsbury. Pelit ja leikit on yksi esillä olevan kirjan vanhemmista sisarteoksista, jossa muun muassa selvitettiin, voiko nauruun kuolla ja miksi mustalaisperinteessä ei tunneta sääntöleikkejä. Myös Marjatta Kalliala olisi ollut itseoikeutettu kirjoittaja, mutta hänellä on oma, Caillois-inspiroitunut teoksensa Enkeliprinsessa ja itsari liukumäessä ( Gaudeamus 1999). Sattumalta huomasin, että Olli Alho kirjoittaessaan taannoin uhkapeleistä kokoelmassa Pelit ja leikit (SKS 1981) ei maininnut Caillois'ta lainkaan, vaikka onnenpelit ovat ainoa kyseisen luokittelun laji, jota eläimet eivät tiettävästi harjoita. Parhaiten ilmiön hyödyntämisessä on kunnostautunut jalkapallo, jonka valttina ovat spektaakkelimaiset stadionit. Kirjalliseksi muoti-ilmiöksi on tullut tuon olemuksen selvittäminen, jolloin se on samalla pyritty liittämään yhteen jonkun tietyn kulttuurialueen stereotyyppisten piirteiden kanssa. Mikäpä olisi siis tässä tilanteessa luonnollisempaa kuin yhdistää tämä englantilaisuuden ajatteleminen Englannin kenties kestävimpään vientituotteeseen, eli jalkapalloon. Tämän johdosta jalkapallon "olemus" on ollut vapaata riistaa. Niin kuin leikkiin, niihin voi palata yhä uudelleen. Lajin kulttuurista aspektia on lisäksi lisännyt se, ettei äärimmäisen riisutuilla säännöillä pelattavaa peliä ole koskaan kyetty vangitsemaan yksilöidyksi suoritteeksi minkään pätevän tilastointimatriisin alle. Myös Bateson ja Sutton-Smith vilahtavat parissa, kolmessa tekstissä. Leikin pimeää, ruumiillista puolta esittelee Elina Paju, joukon ainoa sosiologi. Rudolf Koivu kuvineen on heistä näyttävin ja käytetyin. Yhtään liikuntatieteilijää leikkijättiläisen kirjoittajakuntaan ei ole mahtunut, ei myöskään varsinaista filosofia, joka olisi voinut olla esimerkiksi J akke Holvas. Ne tarjoavat juuriltaan reväistyille moderneille ihmisille mahdollisuuden löytää paikkansa yhteisössä, edes kahden tunnin ajaksi. Näillä kahdella kirjalla on myös yksi yhteinen kirjoittaja, Pekka Laaksonen, ja jopa samalla artikkelilla. Näin Yhdistyneen Kuningaskunnan kuvitteellinen keskus on kadottanut reuna-alueensa ilman, että olisi itse saavuttanut mitään poliittis-juridista identiteettiä. Häntä seuraavat ajatuksineen Huizinga, Piaget ja Vygotski. Muuten kokoelmat täydentävät oivallisesti toisiaan. Enemmänkin olisin kaivannut heitä, sillä molemmat ovat pyrkineet tuomaan uutta, tuoreuttavaa näkökulmaa klassiseen, humanistiseen leikin retoriikkaan. Kummit ja sisarkirjat Hiekkakuvaterapiasta voi joku saada visiota ja motivaatiota työhönsä kasvattajana, toinen ehkä Turun arkeologisista lelulöydöistä, mutta missä on kirjan punainen lanka. Jalkapallo taipuukin ylivoimaisen globaalin vaikuttamisensa kautta mainiosti kulttuurisen analysoinnin välineeksi. Tämä kaikki voidaan suhteuttaa samaan aikaan tapahtuneeseen Euroopan integraation vanavedessä edistyneeseen paikallisuuden korostamiseen, jonka seurauksena mm. Vain hän Frans Mäyrän ohella käyttää ranskalaisen pyhän sosiologiaa harrastaneen Roger Caillois'n osuvaa leikin jaottelua kilpailuun (agon), jäljittelyyn (mimikry), huimaukseen (ilinx) ja sattumaan (alea). Puuttuuko jotakin. Se on siis puhtaimmin inhimillistä. Karilas antoi aineistonsa virrata Vipusen vatsasta, tässä teoksessa taas esiin nousevat tietyt klassikot. Yleensä tämän kaltainen yhdistäminen on lähinnä tuottanut latteita itsestäänselvyyksiä, tuomatta ilmiöön ainuttakaan uutta näkökulmaa
Tuolta ajanjaksolta löytyvät myös englantilaisen jalkapallokulttuurin historiakäsityksen juuret. Näin jalkapallolla on Englannissa tärkeä kulttuuriperintöeli heritage-arvo. Toisin kuin hollantilaisen, on englantilaisen jalkapallon syntyhistoria selvitetty tarkoin monen teoksen voimalla. jo pitkään, ja temperamentiltaan vastaava tyyppi löytyy 150 vuotta vanhasta viihdelukemistosta. Tämän historioitsija Eric Hobsbawnin kehittelemän termin mukaan ilmiöön tai tapahtumaan luodaan harkituin symbolisin keinoin komea menneisyys, joka populaarilla tasolla saa autenttisuuden leiman. Yleensä sangen kirjallisella tasolla liikkuva Winner on konkreettisimmillaan selittäessään jalkapallotaktiikoiden muutosta. Tähän aspektiin Winner tarttuu fokusoidessaan tulkinnan koulujen ankaraan masturbaatiokieltoon. Jotta uudelleentulkintaa voisi harjoitta lankeamatta itsestäänselvyyksiin, pitäisi tarjota tuoreita näkökulmia. Manchester Unitedilla myyvä menneisyys Tämän jalkapallon heritage-luonteen kautta Winner kykenee selittämään myös sen, miksi juuri Manchester United on 1990luvun aikana noussut Englannin johtavaksi seuraksi. Näin Manchester Unitedin keskikentän irlantilaistaistelija Roy Keane on ollut olemassa arkkityyppinä Viktoriaaninen poikakirj allisuus tuotti ne miestyypit, joiden avulla nykyinen mediatodellisuus jo dramaturgisistakin syistä lokeroi jalkapallopersoonallisuuksia. Aikakautta hallitsi tunne äkillisestä romahduksesta. Koska lähestulkoon jokaisen englantilaisten seuran juuret yltävät jo yli sadan vuoden päähän, löytyy pikkuseuroiltakin historiastaan se "varttitunti" paistattelua menestyksen valokeilassa, joka on nyttemmin helppo myydä eteenpäin. Winner tarkastelee myös Englannin ja Italian kulttuurisuhteiden historiallista kehitystä jalkapallon kautta, mikä viime keväänä jälleen ajankohtaistui Heyselin tragedian laajasti markkinoidun 20-vuotismerkkipäivän kautta. Pojat oppivat jalkapallon avulla paitsi pelaamaan joukkueen hyväksi, myös kodifioimaan "reilun pelin" kautta viktoriaanisuuden kirjoittamattomat säännöt. Tuon kyseisen sankarin nimi sattuu olemaan muuten Royston Keene. Tapauksen narratiivistä arvoa lisää tämän surullisen tarinan onnellinen loppu. Hän osoittaa tuon kirjallisuuden tuottaneen ne pelaaja tyypit, joiden avulla nykyinen mediatodellisuus jo dramaturgisistakin syistä lokeroi jalkapallopersoonallisuuksia. seen teokseen Those Feet: A Sensual History of English Football, olihan tekijän viisi vuotta aiemmin ilmestynyt, hollantilaista jalkapalloa käsittelevä Brilliant Orange: The Neurotic Genius af Dutch Football (Bloomsbury 2000) ehtinyt jo nousta tämän kirjallisuusgenren pienimuotoiseksi klassikoksi. Ajattomuus ja staattisuus ovatkin leimanneet pitkään englantilaista jalkapalloa. Näin englantilainen jalkapallo oli vanhaa jo syntyessään. Perinnettä keksimässä 1800-luvulla Winner viihtyy myös käsitellessään miestyyppien tuottamisen mekanismeja viktoriaanisessa poikakirjallisuudessa. Winnerin haastatteleman saksalaistoimittajan Uli Hesse-Lichtenbergerin mukaan entisen talousihmeen historiatiedottomuuden juuret ovat pitkälti traumaattisessa 1940-luvussa. Näin tämä harjoituksen kautta tapahtuva kehon kontrolli vastasi koko siirtomaavallan hallittavuutta. Myös lajin historiallinen painolasti Alankomaissa näyttää kovin ohuelta suhteessa Englannin "antiikkisuuteen". Tämän arvon historioitsija David Lowenthal on tiivistänyt "uskontunnustukseksi menneelle". Tästä perspektiivistä tarkasteltuna ei liene täyttä sattumaa, että homoseksuaalisuus kriminalisoitiin Englannissa samana vuonna kun jalkapalloammattilaisuus laillistettiin. Tähän uskontunnustukseen liittyvät olennaisesti muistoesineet, joita mm. Winner suhteuttaa tätä jalkapalloilullisen kulttuuriperinnön hyväksikäyttöä muihin kulttuureihin, joista parhaaksi vastaesimerkiksi hän nostaa Saksan. Tämän historiattomuuden konkreettisena esimerkkinä toimii Euroopan suurimpiin seuroihin kuuluvan Borussia Dortmundin fanikauppa, jossa ei ole edes myynnissä otteluvideota joukkueen Mestarien liigan voitosta 1997, sillä "kukapa nyt haluaisi katsoa ottelua, josta tietää tuloksen". Seuran historiallisena valttina on vuoden 1958 lentoturma, jossa kahdeksan lahjakasta jalkapalloilijaa sai surmansa. nettihuutokauppa Ebay on tulvillaan. "keksityn tradition" piirteet. Teosten lähtökohdat ovat hyvin erilaiset. Sitä on jo pelkästään kirjailijan näkökulman vaihdos, jossa siirrytään vierasta kulttuuria tarkastelevasta antropologisesta havainnoinnista kohti introspektiivista tarkastelua. Muita kirjan teemoja ovat Englannin maajoukkueen ikuinen alisuorittaminen, sekä soccerati-genren eli omaelämänkerrallisen jalkapallokirjallisuuden buumin kriittinen arviointi. Kuten moni muukin 1800-luvulla kehitelty uutuus, täyttää myös jalkapallo ns. Siksi Winner palaa 1800-luvulle modernin jalkapallon viktoriaanisiin juuriin ja tarkastelee esseistisellä tyylillään niitä reunaehtoja, joiden kautta käsitys englantilaisuudesta ja jalkapallosta on synnytetty. Hengissä säilyneet pelaajat selviytyivät vielä saman kevään FA-cupin loppuotteluun. Se on muodostunut saarivaltakunnassa eräänlaiseksi pysyvyyden eläväksi symboliksi. United on Englannin kannatetuin seura, koska sillä on parhain ja myyvin menneisyys. Näihin sääntöihin kuului ennen kaikkea tunteiden hillitseminen. Jalkapallon antiikkisuus, eli "lehtevä sukupuu" sepitettiin muiden aikakauden "ajattomien symbolien" tapaan samalla hetkellä pelin keksimisen kanssa. Lopullisen kliimaksin tarina saa kymmenen vuoden päästä, seuran kyetessä voittamaan turmasta selvinneen managerin ansiosta ensimmäisenä englantilaisjoukkueena Euroopan Cupin. Tutkimus on korostanut miten jalkapallo toimi kurinpidollisena tekijänä 1800-luvun poikakouluissa. Tämä suhteutetaan britti-imperiumin suuruuden aikaan, joka projisoitiin muinaiseen Roomaan ja nimenomaan sen tuhoon. Yleensähän tämä muutos redusoidaan idealistis-yksilöllisellä tasolla muutamaan managerineroon, mutta tämän sijaan Winner LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 57
Kentänhoidon dramaattinen tehostuminen on tyystin hävittänyt takavuosien suomalaisistakin lauantai-illoista tutut mutakentät, ja samalla mahdollistanut aikaisemmin lähes toivottoman lyhytsyöttöpelin. Vain mäystimien varassa pertsaa suosiva kieliniilo yrittää vielä rakentaa plokkia tai jopa kontrata, tehdäkseen lopulta pelkät pylleröt eli suoraan sanottuna akat. Jalkapallokirjallisuuden yleisen tason huomioiden tämä jo itsessään tekisi siitä suositeltavan. Niiden pitäisi kai rakentua myös asialliselle kerronnalle. Määritelmät paljastavat, että hölkkäämisen tulee tapahtua nytkytellen, että hiihtäjän pitää osata käsitellä myös kuokkaa, ja että vain lentopalloilija kykenee valmistamaan jopa keinu tuolin. WSOY. Antero Raevuori on sitä vastoin altistunut korkeintaan jännetuppitulehdukselle Urheilusanakirjaa kootessaan. Tekijällä on ollut käytössään enemmän kuin jalkapallojoukkueellinen avustajia, asiantuntijoita ja yksi kappale oikein asiantuntijatarkastajiakin. Työvoiton jälkeen mutta Työväen Urheiluliittoa ennen saamme lukea, kuinka monta presidenttiä kaukomaiden jalkapalloilija on kätellyt. Tai ehkä pitäisi mieluummin puhua kehityksen seisahtumisesta: alppihiihdossa spoorin ja mogulin kaltaiset kielikukkaset muodostavat vielä vähemmistön, golfin kohdalta erottuu sentään jokunen mailatytön ja vesiesteen tapainen muinaisjäänne, kun taas freestylehiihto on äpäränimeään myöten silkkaa feikkiä, gappia ja misty 7:ää. Juha Vuorinen, FT Vapaa tutkija Helsinki sähköposti: juhavuo@sci.fi 58 LIIKUNTA & TIEDE 512005 Teksti: ERKKI VETTENNIEMI D NIIN KUIN DDR Antero Raevuori: Urheilusanakirja. Vaikka Winnerin esseistinen argumentointi ei aina kanna täysin uskottaviin johtopäätöksiin asti, on teos kirjoitettu hyvällä tyylitajulla. Air to faklet ja huukit lienee hyväksyttävä äidinkieltämme rikastuttamaan, mutta väliolympialaisille antaisin parin jab-lyönnin jälkeen häijyn foul-iskun ja lopulta esittelisin vanhan kansan arvostaman junttaheiton. Monikymmensivuinen lajihakemisto täyttää kirjassa sitäkin tärkeämpää tehtävää. Kuten englantilainen jalkapallo parhaimmillaan. Lähes pakolliseksi kirjan tekee sen eri kappaleiden sisällöt, jotka muodostavat mainion toisiaan täydentävän kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa. Yhdellä silmäyksellä voi nyt ottaa haltuun suomen kielen kehittymisen urheilullisissa yhteyksissä. Sanakirjat perinteisesti rakentuvat faktojen osumiselle kohdalleen. Kielitieteilijät kertonevat aiheesta lisää -ja ovat tietysti jo kertoneetkin. Sikäli kuin alan piirejä yhtään tunnen, joukossa on koripallojoukkueen verran niin sanottuja urheilukirjailijoita. Miksi tällaiset urheilukaskut eivät siis päätyneet aivan omien kansien väliin. Sivuille on kelpuutettu lähes neljätuhatta hakusanaa ja viitisenkymmentä urheilumuotoa. Kansikuvan riemuitsevin hahmo on urheilijatar, tennistähti, jonka käsivarsi on hauiksen kohdalta melko tarkasti oman reiteni paksuinen. Kun isoa pahaa kielipoliisia ei tarvitse odottaa vuosilomaltaan takaisin, kaikki kelpaa ja mikä tahansa menee läpi. Taitoluisteluepisodi lukeutuu Raevuoren sanoin "anekdootinomaisiin sattumuksiin ja tietoiskuihin", joita kirjaan on siroteltu ymmärtääkseni siksi, että urheiluaiheisen kirjallisuuden lukijan keskittymiskykyyn ei luoteta. Vuoden 1906 olympiakisojen ymmärtäminen ajankohtaistuu ensi keväänä, jolloin. 2005. Sellainen on sanakirjan tekijäkin, ja kun hän lainaa vanhaa tekstiään kertoessaan kaunoluistelun saapumisesta Suomeen, taiteellinen vaikutelma ei aivan korvaa teknisen puolen puutteita. Käryjä, pummeja ja ohilaukauksia Urheilusanakirja on ottanut erääksi tehtäväkseen terminologian vakiinnuttamisen. kiinnittääkin huomion siihen millä laajuudella moderni kentänhoito on vaikuttanut pelitapoihin ja -käsitykseen. Nainen on saattanut suorittaa useamman kuin yhden ässän eli läpisyötön, "jossa pallo osuu syöttöruutuun, mutta syötön vastaanottaja ei ehdi koskettaa palloa mailallaan". Näin löydämme lisäravinteiden ja liu'un välistä vanhan tarinan kesältä 1952
Projekti vakiinnutti toimintansa ja tarjoaa edelleenkin vammaisliikunnan ja -urheilun apuvälineiden kokeilua ja vuokrausta, tiedottaa välineistä ja tarjoaa koulutusta koko Suomen alueella. Erkki Vettenniemi sähköposti: e.vetteneniemi@webinfo.fi Kunta avustaa mm. Mute grab ei ehkä aivan vielä kuulu urheilulliseen yleissivistykseen, mutta heti seuraavalle termille eli mutkamäelle sopii toivoa uutta elämää, ja kun sen alla muurataan jo reilusti umpeen, sehän tietää suomen kielellä olevan tulevaisuutta myös funbowlingin ystävien parissa. Sen mukaan kunta voi korvata vammaisen henkilön päivittäisissä toimissa tarvitsemia välineitä, koneita ja laitteita. vietetään maamme olympia-avauksen ja samalla ensimmäisten kultamitalien 100-vuotisjuhlia. Näihin kysymyksiin löytyy vastauksia Osku Kuutamon ja Heidi Hölsömäen toimittamassa kirjassa Soveltavan liikunnan apuvälineet. Teksti:TONI PIISPANEN SOVELTAVAN Mutta riittäähän sitä asiaakin tuhansien termin edestä. Ateenalainen hakusana todistaa siitä kammosta, mitä urheilukirjallisuus ("myös kaunokirjallisesti urheilua käsittelevä kirjallisuuden laji") edelleen tuntee tutkimuksellista tekstiä kohtaan. Monesti erityisryhmiin kuuluva tarvitsee liikunnassaan apunaan välineitä. Miten se mörkö tällä kerralla sanoiksi puetaan. Jokaisella ihmisellä on oikeus liikuntaan ikään, sukupuoleen, ruumiin rakenteeseen tai vammaan katsomatta. LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 59. Mistä saisi lisätietoja. Sehän on "kemiallisten aineiden tai muiden lääketieteellisten menetelLIIKUNNAN APUVÄLINEET Osku Kuutamo, Heidi Hölsömäki (toim.) Edita, Helsinki 2005 . Harrastuskäyttöön tarvittavista apuvälineistä säädetään vammaisuuden perusteella järjestettäviä palveluja ja tukitoimia käsittelevässä laissa. Mitä seikkoja olisi otettava huomioon välinehankinnassa. Otan ja avaan sanakirjan uudelleen, välisarjan lukijana lasileukaa alaolankoukulta suojellen, ja vilkaisen aakkosten neljännen kirjaimen. Millaisia soveltavan liikunnan apuvälineitä olisi tarjolla. Kaunoluistelun varhaisvaiheet maassamme selvitti Kenth Sjöblom jo viime vuosituhannella, ja samoin löytyisi kättä hieman ojentamalla oikaisu Urheilusanakirjan muihin yksittäisiin käryihin, pummeihin eli ohilaukauksiin. mien käyttäminen urheilusuorituksen parantamiseksi, mihin suurelta osin perustui entisen Itä-Saksan (DDR) menestys 1970ja 1980-luvulla." Valitettavasti joudun jättämään määritelmän kesken, koska seuraavan lauseen sisällä väijyy niin rasistinen termi, että sivistysmaassa urheilukirjailijalle sanottaisiin ten and out. Bokrausta pidin ensin lyöntivirheenä, mutta ilmaisun toistuminen merkinnee boksauksen hävinneen puhekielestä uudemman ilmaisun tieltä. Olisiko joku urheilutietäjä silti ystävällinen ja esittäisi D-osaan ("erittäin vaikea liikeosa") lukeutuvan laskelman siitä, kuinka monta saksalaisen kemianteollisuuden vääryydellä voittamaa mitalia kuuluisi meidän tytöille ja pojille. Viimeisenkin urheilutietäjän ("urheilusta tavallista enemmän tietävä henkilö") pitäisi jo havahtua tosiasiaan, että Vernerit Weckman ja Järvinen kilpailivat erinomaisen virallisissa olympiakisoissa, joiden status vaihdettiin jälkikäteisellä päätöksellä,joka saattaa vuorostaan kohta tulla kumotuksi. Soveltuvan liikunnan apuvälineet kirja syntyi tarpeesta, joka nousi esiin vuosina 2001-2004 toteutetun Solia soveltavan liikunnan apuväline aikana. harrastusvälineiden hankintaa. Kirjaan on sisällytetty seitsemän eri sovelletun liikunnan muotoa käsittelevää kokonaisuutta ja lisäksi erillinen kokonaisuus välineiden hankinnasta ja lainauksesta. Kirja on helppolukuinen ja asiakokonaisuuksiin on yhdistetty mukavalla tavalla välineen asiantuntijan tai harrastajan kommentit. Kirjan suljettuani kohtaan jälleen tennistähtösen siron olkavarren
Tällaisia ovat mm. Uusia sairauksia ja vammoja ilmenee vuosittain. lihasten yhteistoimintahäiriöt, lämpöherkkyys ja näköoireet. MS-tauti alkaa usein hyvin nuorella iällä, yleisimmin 20-40 vuoden iässä, ja sen vaikutukset liikuntaja toimintakykyyn ovat hyvin vaihtelevia: Tauti voi heikentää liikuntakykyä nopeasti, mutta toisaalta se voi olla lähes oireeton jopa kymmeniä vuosia. Terveysliikuntaa myös sairastuneille MS-potilaiden liikuntatottumukset ja suosituimmat liikuntalajit eivät tutkimusten mukaan merkittävästi poikkea terveen väestön vastaavista. Vaikka tutkimukset on suurelta osin tehty terveellä väestöllä, ovat niiden tulokset sovellettavissa myös MS-potilaisiin, sillä säännöllisen liikunnan myönteiset vaikutukset esimerkiksi kestävyyskuntoon, lihaskuntoon, verenpaineeseen, painonhallintaan tai henkiseen hyvinvointiin välittyvät sairastuneilla samojen mekanismien kautta kuin terveilläkin. Kirjassa kuvataan perustellen näiden eri oiretyyppien kannalta tärkeimpiä harjoitustapoja. Toni Piispanen, LitM Projektipäällikkö Liikuntatieteellinen Seura sähköposti: toni.piispanen @lts.fi 60 LIIKUNTA & TIEDE 512005 Teksti: SEIJA ALANEN MS JA LIIKUNTA Anders Romberg: MS ja liikunta. Kirja painottuu kesäliikuntaan. Etenkin näissä MStaudin lievissä muodoissa liikunta voi olla pitkään ainoa tarvittava toimintakykyä ylläpitävä kuntoutusmuoto. Talviliikuntaa ja vesiliikuntaa käsitellään perustellusti vähemmän, sillä molemmista on ilmestynyt vastikään omat erilliset oppaansa. Myös pohdinta MS-taudin vaikutuksesta näihin liikunnan fyysisiin edellytyksiin on käyttökelpoista tietoa, joskin tutkimustulokset aihepiiristä ovat vielä korkeintaan suuntaa antavia. Tämä valinta tuntuu hiukan oudolta, sillä pelkkä tutkimusmenetelmien esittely ei aina juurikaan lisätietoa liikunnan harrastamisen perustaksi. Edellinen saman aihepiirin teos, Pekka Kankaanpään toimittama Vammaisliikunnan urheiluja apuvälineet -opas vuodelta 1994, on sekin edelleen hyvä opas, vaikka kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Samoin liikunnan fyysisiä edellytyksiä (kestävyyskunto, tukija liikuntaelimistön kunto, motorinen kunto ja kehon koostumus) koskeva kuvaus auttaa lukijaa ymmärtämään, miten monitahoisia liikunnan vaikutukset ovat ja miten monipuolisesti sitä tulisi harrastaa. Tästä johtuen kirjasta puuttuu joitakin muualla maailmassa markkinoilla jo olevia liikuntavälineitä. Liikuntavälineitä käsitellään enimmäkseen aikuisten näkökulmasta, mutta useimpia apuvälineitä on saatavilla myös lapsille. Välineitä on saatavilla myös huomattavasti aiempaa enemmän. MS-tautiin sisältyy myös oireita, joihin liikunnalla ei suoranaisesti voida vaikuttaa, mutta joiden huomiointi on liikuntaharrastuksen turvallisuuden kannalta tärkeää. Liikunnan harrastamisesta on ollut aiemmin virheellisiä käsityksiä, kuten sen oireita tai sairauden pahenemisvaiheita lisäävä vaikutus. Liikunnan positiivisilla vaikutuksilla on kuitenkin rajansa: Liikkumalla ei voi parantua MS-taudista. Tätä tekstin nopeaa vanhenemista ehkäisee osaltaan se, että sivuilta löytyy linkki tai ohjeistus mistä lisätietoja on saatavilla. Kirjan pyrkimyksenä onkin osoittaa liikunnan hyödyllisyys MS-tautia sairastaville ja poistaa MS-potilaiden liikunnan harrastusta koskevat harhakäsitykset. Liikunta ja oireet Liikunnalla voidaan hillitä monien MS-tautiin liittyvien oireiden toimintakyvylle aiheuttamaa haittaa, vaikka niitä ei voidakaan poistaa: väsymystä, lihasheikkoutta, spastisuutta, tasapainovaikeuksia, hengitystoiminnan häiriöitä, virtsarakon ja suoliston toiminnan häiriöitä ja masennusta voidaan lievittää liikunnan keinoin. Edita, Helsinki 2005. Näin on myös liikkumattomuudesta johtuvien haittojen laita. Tämä sinänsä mielenkiintoinen tieto ei kuitenkaan auta liikunnan suunnittelussa sen enempää MS-potilasta kuin terveydenhuollon ammattilaistakaan, sillä "siitä mitä on, ei voi päätellä mitään siitä, miten tulisi olla". Soveltavan liikunnan apuvälineet kirja toimii erinomaisen helppokäyttöisenä käsikirjana soveltavan liikunnan harrastajille sekä terveydenhuollon ja liikunta-alan toimijoille: fysioterapeu teille, toimintaterapeu teille, liikunnanohjaajille ja -opettajille sekä muille kuntoutusja hoitoalan ammattilaisille ja opiskelijoille. MS-potilaita koskevasta liikunnan vaikutuksia käsittelevästä tutkimuksesta kirjoittaja esittelee kriittisesti viimeaikaista tutkimusta, mutta lähinnä vain tutkimuskohteiden ja -menetelmien näkökulmasta. Varsinaisia tutkimustuloksia hän sanoo tuotavan esille muissa yhteyksissä. Myös tieto erilaisten. Soveltavan liikunnan apuvälineet -kirja on yleiskatsaus Suomessa tarjolla oleviin nykyisiin liikunnan apuvälineisiin. Iloa, elämänlaatua, toimintakykyä. Liikunnasta hyötyä ja huvia Liikunnalla on todettu olevan monia positiivisia vaikutuksia sekä ihmisen fyysisen toimintakyvyn että psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmista. Sen sijaan tieto yleisten terveysliikuntasuositusten, esimerkiksi UKK-instituutin liikuntapiirakan, soveltuvuudesta myös suurimmalle osaa MSpotilaista on tärkeä, sillä se antaa työkaluja liikunnan annostelun ja sisällön suunnitteluun. Tämä heijastuu myös uusien vammaisurheilulajien syntyyn ja välinekehitykseen
Hän myös esittelee joitakin liikunnan apuvälineitä kuvien avulla, mikä on oiva ratkaisu, sillä kuvat auttavat saamaan konkreettisen mielikuvan eri välineiden ominaisuuksista. Flow-kokemukset eivät ole automaattisia, vaan ne vaativat voimakasta psyykkisen energian panostamista "flow-toimintaan". Tämä tekee Englannin liigan joukkueiden faniuden kiinnostavaksi. Faniuteen liittyvä ylenpalttisuus ja kiihko näyttää usein jopa addiktiiviselta ja hallitsemattomalta. Jalkapallofaniuden traditio on Yleiset terveysliikuntasuositukset soveltuvat myös suurimmalle osaa MS-potilaista. LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 61. Harri Heinonen tarkastelee tutkimuksessaan faniutta ja suomalaisia jalkapallojoukkue Evertonin kannattajia. Englantilaisen jalkapallon seuraamisella on pitkä traditio Suomessa. Teosta saa kirjakaupoista. Kotiharjoittelua käsittelevässä osuudessa on yksi konkreettinen esimerkki MS-potilaalle suunnitellusta harjoitteluohjelmasta. Seija Alanen, TtM, ft Osastonhoitaja Tampereen yliopistollinen keskussairaala sähköposti: seija.alanen@pshp.fi siirtynyt ja suodattunut kulttuurista toiseen. Kuitenkin kirjasta jää hiukan pirstaleinen tunnelma: välillä kuvataan tutkimuksia, jotka koskevat tervettä väestöä ja välillä MS-potilaita koskevia tutkimustuloksia. Faniudessa on kyse äärimmäisen latautuneesta ja tunnepitoisesta suhteesta. Se on ollut vakioveikkauksen kohteena 1940luvulta lähtien ja televisiossa sitä on näytetty 1960-luvulta lähtien. sähköposti: Heinonen. 320 s. Fanius tuottaa voimakkaita ja erityisen nautinnollisia kokemuksia, joita fanit itse kuvaavat usein viittaamalla sellaisiin elämänalueisiin kuten uskonto ja rakkaus. Vastaväittäjänä toimi dosentti Tommi Hoikkala ja kustoksena professori Hannu Itkonen. com Jalkapallon lumo. Kokonaisuus saattaisi olla selkeämpi, jos sen kohderyhmä olisi rajattu joko ammattilaisiin tai sairastuneisiin. Kirjan tekijä antaa joitakin esimerkkejä eri vaiheisiin soveltuvista liikuntalajeista ja painottaa liikunnan harrastamisen turvallisuuden ja monipuolisuuden huomioinnin tärkeyttä. Kaiken kaikkiaan MS ja liikunta -kirja on kuitenkin hyvä perusteos MS-taudin ja liikunnan yhteensovittamisesta ja rohkaisee lukijoitaan kokeilemaan erilaisia liikuntaharrastuksia sekä antaa tilaa yksilöllisten mieltymysten huomioinnille harrastusten valinnassa. Lisätiedot: http://info.adm.jyu.fi/main/portti/tiedotteet/2005/09/3 775/show _announcement. Heinonen kuvaa näitä "huippukokemuksia" flow-käsitteellä. Tämän kaltaisia konkreettisia harjoitteluohjelmia olisi mielellään lukenut enemmänkin, vaikka "keittokirjan" kirjoittaminen ei ollutkaan kirjoittajan tavoitteena. lääkehoitojen vaikutuksesta liikunnan harrastamiseen sekä liikunnasta pahenemisvaiheiden aikana on hyödyllistä tietoa. Pieniä pulmia tuottaa myös kirjan laaja kohderyhmä: MS-tautia sairastavat, kuntoutuksen ja terveydenhuollon ammattilaiset ja opiskelijat. MS-tauti on etenevä sairaus ja liikunnan harrastuksen on mukauduttava sairauden eri vaiheisiin. ko nivominen muuhun tekstiin ja niiden merkityksen tulkinnan puute. hkj@l uukku. Jyväskylän yliopiston Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa. Iloa, elämänlaatua ja toimintakykyä Liikunnan harrastaminen tuo iloa, elämänlaatua ja toimintakykyä tässä suhteessa kirja onnistuu vakuuttamaan lukijansa. Pirstaleisuuden tuntua lisää tutkimustiedon osittain heikVÄITÖKSET YTM Harri Heinosen liikuntasosiologian väitöskirja 'Jalkapallon lumo tutkimus suomalaisesta Everton-f aniudesta" tarkastettiin 24.9. Atena kustannus Oy. Siitä on kehittynyt faneille yksilöllinen elämänstrategian projekti, jonka kautta etsitään uudenlaisia kiinnittymisen muotoja yhteiskuntaan ja kulttuuriin. ISBN 951-796-404-8. Urheilun seuraaminen on kaikille tuttua, mutta tuttuuden pinnan alta paljastuu kiehtova ja moniulotteinen maailma. Tutkimus suomalaisesta Everton-faniudesta. Vaikka seuraaminen on lähes puhtaasti mediavälitteistä, se tuottaa vahvoja fanija harrastajaidentiteettejä. Englantilaista joukkueita kannatetaan kansalliset ja kulttuuriset rajat ylittäen
. ................ i:!' ca ... Myös muu palaute on tervetullut. Voit osallistua äänestykseen myös osoitteessa www.lts.fi tai faxilla (09) 4542 7222. Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi Etunimi ............................ 62 LIIKUNTA & TIEDE 5/2005 Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 18.11.2005 mennessä. • n. . . . . sivulla .... . Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Liity nyt Liikuntatieteelliseen Seuraan oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi! liikuntatieteellinen Seura. ./. . . Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Esko Mälkiän ja Pauli Rintalan kirjoittamaa Uusi Erityisliikunta -kirjaa. Tilaan Liikunta & Tiede -lehden D Itselleni D Lahjaksi ...... . . sivulla ...... CI) CC ::> = CI) CC Q) "' CI) !:; w L.U = ::c Ei (/) Q) =:3 = <! = 3 .............. ..11-'"0 PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 5/05 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 1 2 3 ... Jakeluosoite ....................................... Puhelin Sähköposti .................... 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 44 eurolla (normaalihinta 54 euroa). . oe:c (/) s Ln 1-' .2! 8 CI) <! Ln oe:c .l!! en> i= ==M === (/) ~§8 c.. Liikuntatieteellisen Seuran jäsen edut • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 36 euroa) • Motion-lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 16 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista ! Esimerkiksi XVI 11 Kuntotestauspäivien osallistumismaksusta jäsenet saavat 35 euron alennuksen. . Posti numero .. .2005 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS:n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Posti numero Postitoimipaikka .. Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. ..................... ::> Q) .... . Muuta palautetta .................... . sivulla D Vuositilaus 36 euroa/2005 D Kestotilaus 32 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 22 euroa/2005 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 33 euroa/2005 D Opiskelijajäsenyys 22 euroa/2005 (edellyttää päätoimista opiskelua) DYhteisöjäseneksi 140 euroa (kysy lisää!) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni ........ ....... . . . . Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon. . Puhelin Sähköposti. Postitoimipaikka .......
020 445 4775 faksi 020 445 4765 medlab.selfcare@tamro.com •• ,'\.Tamro MED•LAB. Ammattilaisten käyttämä ku ntotesta uso h j e l m i sto myös opetuskäyttöön. Tutustu: www.kuntotesti.fi Meiltä myös Lactate Pro -la ktaatti mittari TamroMedlab Oy, Self Care PL 11, Rajatorpantie 41 B, 01641 Vantaa Asiakaspalvelu puh