Liikunta & Tiede 5/2006 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

marraskuuta Vierumäen urheiluopistolla järjestettävässä pohjoismaisessa VIII:ssa Scandinavian Congress of Medicine and Science in Sports -kongressissa. Suomella on terveyttä edistävän liikunnan osaajana ja EU:n puheenjohtajamaana mahdollisuus näyttää esimerkkiä ja ottaa liikunta ja terveyden edistäminen osaksi hyvää hallintoa kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Liikunnan rooli keskeisten kansanterveysriskien ehkäisyssä urheiluvammojen ohella on vahvasti esillä 9.-12. Terveysliikunta on hyvin esillä näissä suurissa hankkeissa. Liikunnan alalla työskentelevät ovat kokeneita terveyden edistäjiä ja yhteistyön tekijöitä eri hallintokuntien ja kolmannen sektorin kanssa. vuosikerta ISSN 0358-7010. Syyskuun lopussa pidettiin Kuopiossa puheenjohtajakauden terveyspoliittinen pääkonferenssi, johon kokoontui noin 300 poliitikkoa, asiantuntijaa ja virkamiestä. Monipuoliseen koulutukseen osallistuminen vahvistaa käytännön yhteistyötä. Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 43. Euroopan unioni on hyväksynyt viime vuoden lopulla ns. Kokousteemoina olivat terveyden tasa-arvo, ravitsemus ja liikunta pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä sekä alkoholi ja mielenterveys. vihreän kirjan. Se käsittelee terveellisten ruokatottumusten ja liikunnan edistämistä lihavuuden ja muiden pitkäaikaissairauksien ehkäisemiseksi. Toisaalta terveyden paranemisen pitäisi näkyä myös talouden kehittymisenä ja kasvuna. Terveys kaikkiin politiikkoihin on Euroopan Unionin puheenjohtajamaana nyt toimivan Suomen keskeisiä toimintateemoja. Terveyden pitäisi näkyä myös kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuten elintarviketeollisuudessa, maataloustuissa, kaupunkisuunnittelussa, liikennepolitiikassa ja mainonnassa. katriina.kukkonen-harjula@uta.fi Liikunta &Tiede ! 5/2006 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (vast.) 1_ Kari L. TERVEYS KAIKKEEN POLITIIKKAAN KATRIINA KUKKONEN-HARJULA erveys on jokapäiväinen asia. Maailman terveysjärjestö WHO on jo esittänyt oman toimintamallinsa. Se on ensimmäinen vaihe eurooppalaisen strategian luomiseksi. Tämän numeron teemana on liikuntalääketiede. Teemme jatkuvasti tietoisia tai tiedostamattomia valintoja, jotka joko edistävät tai heikentävät terveyttä. Keskinen 1 Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Pilvikki Heikinaro-Johansson Alexander Holthoer Terhi Huovinen Kirsi Hämäläinen Pasi Koski Raija Laukkanen Markku Ojanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kuvat: Juha Sorri, Antero Aaltonen Kansi: Juha Sorri Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Liikuntaan kannustavan ja liikunnan mahdollistavan arjen rakentaminen ei ole vain liikuntaväen asia
Vakavista vammoista huomattava osa on polven nivelsidevammoja. Murrosiän jälkeen vammariski kasvaa nopeasti. Ritva Nupponen 65 Exercise, health and mental health. Ei ole niinkään tärkeää miten liikkuu, kunhan liikkuu riittävästi ja päivittäin . Ritva Nupponen. Katriina Kukkonen-Harjula 4 Reipas liikunta lapsena on sydämen asialla. Kari Kalliokoski TAPAHTUNUTTA 64 Eino Havas LIKEsin johtoon. Liikunta ei yleensä aiheuta rytmihäiriötä, mutta se voi tuoda ne esille henkilöillä, joilla on niihin taipumusta. Hannele Hiilloskorpi, Patrik Borg, Marjo Silta/oppi 29 Vuoden 2006 paras liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailuun osallistuvat tutkimukset 47 Liikunta tepsii diabeteksen ehkäisyssä. LUETTUA 64 Terveyden edistäminen esimerkein. Tuoreessa eurooppalaisessa tutkimuksessa todetaan, että sydänterveyden kannalta se on liian vähän . Jari Parkkan; Hannele Hiilloskorpi, Kati Pasanen, Urho Kuja!a, Pekka Kannus 14 Taklausvammat jääkiekon ongelma. Kari Koivumäki 60 Esteetön liikuntaympäristö palvelee kaikkia uudet oppaat. Arja Sääkslahti 8 POLTTOPISTEESSÄ: Perustarpeiden kolmikanta horjuu. Riku Nikander 59 Kaikille avoimeen liikuntaan suositukset suunnan näyttäjinä. 61 Esteetön kouluympäristö luo mahdollisuuksia. Jääkiekossa vammat ovat harvinaisia alle 12-vuotiailla. Vielä muutama vuosikymmen sitten voimaharjoittelun katsottiin olevan haitallista verenpaineelle. Emerging relationships. David E. Huoli painosta on yleistä . Yli kolmasosa suomalaisista naisurheilijoista ja joka kymmenes miesurheilija ajatteli laihduttamista usein tai aina. Mitä tiheämpi luu on, sitä kauemmin kestää, ennen kuin luusto ikääntyessä haurastuu . Nina Nevala 63 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. Merja Perhonen 57 Liikunta huoltaa nuoren aikuisen luustoa. Ihmisen luut ovat vankimmillaan nuorena aikuisena. Kati Pasanen 23 Huippu-urheilijoitten runsas lääkkeiden käyttö altistaa haittavaikutuksille. Suomalaisten suositusten mukaan alle 8-vuotias lapsi tarvitsee joka päivä vähintään kaksi tuntia reipasta liikuntaa. Kari Keskinen 9 Liikuntavammojen ehkäisy alkaa riskitekijöiden tunnistamisesta. Vammoja voidaan ehkäistä tehokkaasti. Laaksonen 51 Verenpaine pysyy kurissa päivittäisellä liikunnalla. Miika Herne!ahti 55 Liikkujan sydämen rytmihäiriöt voivat olla oire sydänsairaudesta. Nykyään tiedetään, että näin ei ole. Tommi Vasan kari Olympiakomitean lääkäriksi. Jo kohtuukuormitteinen liikunta, kuten kävely, voi ehkäistä tyypin 2 diabetesta sekä sydänja verisuonisairauksia. Kansainvälisissä liikuntasuosituksissa lapsille suositellaan fyysistä aktiivisuutta tunti päivässä. Vammat ovat nuorilla myös lievempiä. Suomalaiset huippu-urheilijat käyttävät lääkärin määräämiä astma-, allergiaja tulehduskipulääkkeitä sekä antibiootteja 2-4 kertaa useammin kuin ikätoverinsa yleensä. Oleellista on tuntea eri lajeille tyypillisten vammojen riskitekijät ja syntymekanismit. Sopiva liikunta vahvistaa aikuisenkin luustoa merkittävästi. Antero Natri 19 Salibandyn pelaajan polvet joutuvat koville. Jouko Mölsä 17 Laskettelussa nilkkaja säärivammat vähentyneet polven vammat lisääntyneet. Salibandy on harrastajamäärien kasvun myötä noussut myös urheiluvammatilaston kärkeen . Antti Alaranta 27 Huippu-urheilijoitten laihduttaminen yleistä seuraukset huolestuttavat. 2 Pääkirjoitus
REIPAS LIIKUNTA lapsena on sydämen asialla 4 LIIKUNTA& TIEOE43 •5/2006
Suomalaisten suositusten mukaan alle 8-vuotias lapsi tarvitsee joka päivä vähintään kaksi tuntia reipasta liikuntaa. Koska fyysinen aktiivisuus on yksi käyttäytymisen piirre (Keltikangas-J ärvinen 2004), sitä on tutkittu myös lasten vanhempien ja kasvattajien arvioimana käyttäytymisenä. Se on myös potkuja lyöntitaidon kokeilua. Muutamissa tutkimuksissa liikuntaa on selvitetty myös erilaisilla teknisillä laitteilla, kuten syketai kiihtyvyysmittareilla (Kohl ym. Se on perustaitojen harjoittelemista eli kävelemistä, juoksemista, hyppäämistä, heittämistä ja kiinniottamista. (Pellegrini & Smith 1998; Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005). Fyysisen aktiivisuuden mittaaminen haasteellista Alle kouluikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaa tutkittaessa on tavallisimmin kuvattu lasten ulkona viettämää aikaa ja leikkimisen tai liikuntaleikkien määrää. Koululaisten aktiivisuuden mittaamisessa erilaiset tekniset mittarit ovat yleisempiä kuin nuorempien lasten tutkimisessa. Kuva: Antero Aaltonen Sydänja verisuonitaudit ovat edelleen merkittävimpiä kansantautejamme. Liikkumisen tarve on lapselle sisäsyntyistä, sillä lapsi tarvitsee liikuntaa normaalin kasvun ja kehityksensä tueksi. L asten liikunta on fyysistä aktiivisuutta. Fyysinen aktiivisuus on energiankulutusta, joka kuluu motorisia liikkeitä tekemällä ja toistamalla. 2000.) LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 5. (Kohl ym. Kansainvälisissä liikuntasuosituksissa lapsille suositellaan fyysistä aktiivisuutta tunti päivässä. Lapsille itselleen liikunta on leikkiä ja iloa, tutustumista omaan kehoon ja sen liikuttamiseen. Kouluikäisillä lapsilla lasten liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta on enimmäkseen kuvattu lasten harrastusten määrällä, television ja elektronisten laitteiden käyttämiseen kuluvalla ajalla, kouluun ja sieltä kotiin kulkemisen tavalla, mutta myös hengästyttävän liikunnan määrällä. Tuoreessa eurooppalaisessa tutkimuksessa todetaan, että sydänterveyden kannalta se on liian vähän. Jopa kolmevuotiaiden lasten sydänja verisuonistosta on löydetty sairastumiseen altistavia muutoksia. 2000 ). Fyysinen aktiivisuus lapsena on yhteydessä valtimosairauksien riskitekijöiden ilmaantuvuuteen myöhemmin elämässä
NASPE: n tuoreimman suosituksen mukaan lapsilla tulisi olla ohjattua liikuntaa 150 minuuttia viikossa. Tyttöjen ja poikien ulkoleikit ovat erilaisia. Sen mukaan lasten tuli liikkua joka päivä vähintään yhden tunnin ajan kohtuullisen rasittavalla intensiteetillä. Ensimmäiset altistavat muutokset näkyvät varhain Suomalaisten aikuisten merkittävimpiin kansantauteihin kuuluvat yhä edelleen sydänja verisuonitaudit. 2004). Tutkimuksissa sydänterveyttä kuvaavina muuttujina on käytetty pituutta ja painoa sekä niiden perusteella laskettua kehon paino indeksiä (BMI), painopersentiiliä, ihonalaisen rasvakudoksen määrää, verenpainetta, veren kolesterolipitoisuuksia kuten kokonaiskolesterolia, hyvää eli HDL-kolesterolia, pahaa eli LDL-kolesterolia sekä HDL-kolesterolin ja kokonaiskolesterolin suhdelukua. 2004; Åkerblom ym. Vuonna 1988 amerikkalainen liikuntalääketieteilijöiden järjestö eli American College of Sport Medicine (ACSM) suositteli lapsille 20 30 minuuttia päivässä hengästyttävää liikuntaa. Erilainen vaste näyttäisi viittaavan siihen, että tyttöjen ja poikien ulkoleikit ovat erilaisia. Siitä syystä lasten liikuntatutkimukset keskittyvätkin yleensä kouluikäisten lasten ja nuorten tutkimiseen. Fyysinen aktiivisuus heijastuu riskitekijöihin jo lapsilla Turun seudulla aloitettiin 1990-luvun alussa Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden interventioprojekti (STRIP). Lasten liikunnan määrää selvitettiin kaksi kertaa vuodessa yhden viikonlopun aikana täytettävällä aikajanapäiväkirjalla. 1999.) Aikuislähtöiset liikuntasuositukset Lapsille suositeltavan liikunnan määrä on muuttunut sen mukaan, mitä tutkijat ovat oppineet aikuisten liikunnan ja terveyden välisistä yhteyksistä. Maailmanlaajuinen lasten ohjatun liikuntakasvatuksen määrän väheneminen sai NASPE:n huolestumaan. Uusimmissa tutkimuksissa myös veren seerumin triglyseridipitoisuutta ja insuliinipitoisuutta on tutkittu. Sydänterveyttä ajatellen etenkin tyttöjä tulisi kannustaa ja rohkaista vauhdikkaisiin leikkeihin. Kansainvälisistä aktiivisuustutkimuksista poiketen STRIPliikuntatutkimukseen osallistuneiden tyttöjen ja poikien aktiivisuudessa ei ollut sukupuolten välisiä eroja. Muita riskitekijöitä ovat psyykkiset tekijät, ravitsemukselliset tekijät sekä vähäinen liikunnan määrä. 4-5-vuotialla pojilla ulkoleikkien määrä oli yhteydessä HDL-kolesterolin (r = 0.29*) ja HDUkokonaiskolesterolisuhteeseen (0.35**). Niiden mukaan lasten tulisi liikkua vähintään 30-60 minuuttia kaikkina tai vähintään useimpina päivinä viikossa. STRIP-projektin osana STRIP-liikuntatutkimuksessa selvitettiin alle kouluikäisten lasten (n = 155) fyysisen aktiivisuuden ja sydänja verisuonitautien riskitekijöiden mahdollisia yhteyksiä (Sääkslahti ym. Siitä syystä he ottivat uusimpaan suositukseensa mukaan myös näkökulman siitä, kuinka paljon lapsilla tulisi olla ohjattua liikuntaa. Esikoululaisilla tytöillä vauhdikkaiden leikkien määrä oli yhteydessä myös HDUkokonaiskolesterolin suhteeseen (r = 0.37**) ja triglyserideihin (r = -0.32*). Hieman yllättäen, fyysisen aktiivisuuden vaste olikin pojilla erilainen kuin tytöillä. Sydänterveyttä ajatellen tyttöjä tulisi kannustaa ja rohkaista vauhdikkaisiin. Department of Health and Human Services) täsmensi suosituksia vuonna 1996 siten, että kaikkien tulisi liikkua säännöllisesti vähintään 30 minuuttia kerrallaan useimpina päivinä viikossa (A report of the Surgeon General 1996). 2001) lisäsivät suositukseen lisämääreitä liikunnan intensiteetistä. (Viikari ym. Jotta opimme ymmärtämään paremmin liikunnan merkitystä lapselle, menetelmien rajoittuneisuus tulee huomioida, mutta sen ei pidä antaa vaikuttaa siten, että ilmiötä ei edes yritettäisi selvittää. 6 Mittausmenetelmien rajoittuneisuudesta johtuen lasten liikunnan tutkiminen on erityisen haastavaa. Sydänja verenkiertoelimistöä kuormittavat vauhdikkaat leikit olivat puolestaan yhteydessä alhaiseen kokonaiskolesteroliin (r = -0.23-0.34**). Sukupuolten välillä oli kuitenkin eroja siinä, miten aktiivisuus ja riskitekijät olivat yhteydessä toisiinsa. Kolmena seurantavuotena tytöillä rauhallisten sisäleikkien määrä liittyi kohonneeseen kehon painoindeksiin (korrelaatiokerroin r = 0.160.29*). Aktiivisuuden arviointi perustui siis lapsen vanhempien tekemiin havaintoihin lapsen liikkumisesta. Myöhemmin nämä yhteydet kuitenkin hävisivät ja 5-6-vuotiaille pojille tilalle tuli aktiivisuuden toistaiseksi vielä tuntematon yhteys systolisen verenpaineen kanssa (r = 0.25*-0.32**) . Jopa kolmevuotiaiden lasten sydänja verisuonistosta on löydetty sairastumiseen altistavia muutoksia (Raitakari 1999). Vuonna 2001 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2rffi julkaistut eurooppalaiset suositukset ( Cavill ym. Yhdysvaltalainen lääkintäviranomainen (U.S. Kaksi vuotta myöhemmin amerikkalainen liikuntakasvattajien järjestö National Association of Sport and Physical Education (NASPE) kirjasi ensimmäiset suoraan lapsille ja lasten kehitystarpeet huomioonottavat suositukset
Åkerblom, H., Viikari, J., Raita kari, 0. Temperamentti ihmisen yksilöllisyys. Studies in Sport, Physical Education and Health 104. Cavill, N., Biddle, S. Tracking of physical activity and physical fitness across the lifespan. 2006. Li ikuntaintervention vaikutus 3-7-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin sekä fyysisen aktiivisuuden yhteys sydänja verisuonitautien riskitekijöihin. (Yang 1997.) Kohtalaisen suuret pysyvyyskertoimet kuitenkin osoittavat, että myös liikuntaan liittyvillä elämäntavoilla on taipumus vakiintua jo lapsuuden aikana (Malina 1996). 54-76. 1996). &Trost, S. & Anderssen, S. Physical activity play: The nature and function of a neglected aspect of play. Koska elämäntavat alkavat muodostua jo varhaislapsuuden aikana, fyysisesti aktiivisen liikunnallisen elämäntavan alkuun ja ylläpitämiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Cardiovascular riskin Young Fin ns Study: general outline and recent developments. (Andersen ym. Sääkslahti, A., Numminen, P., Varstala, V., Helenius, H., Tammi, A., Viikari, J. Helsinki: WSOY Kohl, H., Fulton, J. 2000. Tutkijaryhmä päätyi toteamaan, että sydänterveyden kannalta nykyiset kansainväliset liikuntasuositukset ovat liian alhaiset. A multidisciplinary analysis of physical activity, sport participation and dropping out among young Finns a 12-year follow-up study. Liikunnan intensiteetin tulisi olla kohtalaista eli esimerkiksi samaa tasoa kuin kun kävellään neljän kilometrin matka tunnissa. Physical activity and clustered cardiovascular risk in children: a cross-sectional study (the European Youth Heart Study). Physical activity as a preventive measure for coronary heart disease risk factors in early childhood. Riskitekijöistä (systolinen verenpaine, triglyseridi, HDLja kokonaiskokonaiskolesterolin suhde, insuliini, ihopoimujen paksuus ja aerobinen kunto) muodostettiin yksi sydänja verisuonitautien riskiä kuvaava indeksimuuttuja. 1996. & Yu, A. Suomalaisten suositusten mukaan lapsi tarvitsee joka päivä vähintään 2 tuntia reipasta liikuntaa. 2005. Esimerkiksi suomalaisten lasten fyysinen aktiivisuus vaihtelee pojilla r = 0.50-0.80 ja tytöillä r = 0.40 -0.61 välillä. Kaikkien riskitekijöiden osalta pysyvyyden korrelaatiokertoimen suuruusluokka on tasoa r > 0.80 . Fyysistä aktiivisuutta kuvaava tracking-arvo vaihtelee enemmän. Jyväskylän yliopisto. & Sallis, J. Tutkimusryhmän mukaan fyysisesti aktiivisimpaan viidennekseen kuuluneiden lasten riskeihin verrattuna kolmeen vähiten liikkuvien ryhmään kuuluneiden riski oli selvästi kohonnut. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Yang, X. Malina, R. 1999. LIKES: Research Reports on Sport and Health 103. & Uhari, M. & Välimäki, 1. Sääkslahti, A. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 14, 143-149. Raitakari, 0. Medicine and Science in Sports and Exercise 28, 92-96. Aineisto oli kerätty Tanskasta, Virosta ja Portugalista. Niihin koottiin monialaisen asiantuntijatyöryhmän konsensussuositukset siitä, kuinka paljon ja minkälaista alle kahdeksanvuotiaiden lasten liikunnan tulisi olla, jotta se tukisi mahdollisimman monipuolisesti lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehittymistä. 1996. Risk factors for coronary heart disease in children and young adults. Suomessa sukupuolten väliset erot niin liikuntataidoissa kuin fyysisessä aktiivisuudessa eivät ole yhtä suuria kuin mitä muualta saadut tulokset antaisivat aiheen olettaa. Annals of Medicine 31, 33-40. leikkeihin ja pojille riittää kannustaminen runsaaseen ulkona leikkimiseen. (Sääkslahti 2005.) Koululaisten sydänterveys edellyttää uusia kansainvälisiä suosituksia Vastikään julkaistiin Andersenin tutkimusryhmän laaja (n = 1732) 9ja 15-vuotiaiden lasten sydänja verisuonitautien riskitekijöitä kuvaava poikittaistutkimus. Are sex differences in child motor activity level a function of sex differences in maturational status. Viikari, J., Niinikoski, H., Juonala, M., Raitakari, 0., Lagström, H., Kaitosaari, T., Rönnemaa, T., Simell, 0. Tracking of physical activity in young children. Lasten fyysinen aktiivisuus tutkittiin kiihtyvyyteen perustuvalla liikemittarilla (eli akselometrillä), jota lapset pitivät kahtena arkipäivänä ja viikonloppuna. 1998. 2004. 2006) Elämäntavat muotoutuvat varhain Sydänja verisuonitautien riskitekijöiden pysyvyyttä ('tracking') kuvaavat pysyvyyskertoimet (r) vaihtelevat vain hyvin vähän eri aikoina. (Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005.) ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT Lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja.saakslahti@sport.jyu.fi LÄHTEET: Andersen, L., Harro, M., Sardinha, L., Froberg, K., Ekelund, U., Brage, S. 2001. Maailmanlaajuiset yleistrendit ovat kuitenkin nähtävissä myös Suomessa: Lasten fyysinen aktiivisuus vähenee jo noin neljästä ikävuodesta eteenpäin ja liikunnallinen elämäntapa alkaa vakiintua jo varhaisista vuosista alkaen (Eaton &: Yu 1989; Pate ym. Heidän mukaansa koululaiset tarvitsevat fyysistä aktiivisuutta joka päivä 90 minuuttia. Child Development 69, 577-598. Child Development 60, 1005-1011. Eaton, W. 1989. 1999. 2004. Lancet 368, 299-304. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/1006 7. Pellegrini, A. Acta Paediatrica, Suppl 446, 34-42. Suomessa kaksi tuntia joka päivä Suomalaisilla lapsilla tehdyissä tutkimuksissa saadaan hieman erilaisia tuloksia kuin mitä muissa kulttuureissa tehdyissä tutkimuksissa. Health enhancing physical activity for young people: Statement of the United Kingdom expert consensus conference. Pediatric Exercise Science 13, 12-25. Sosiaalija terveysministeriö oppaita 2005:17. lmaging of subclinical atherosclerosis in children and young adults. & Smith, P. Huoli suomalaisten lasten liikunnan määrästä johti siihen, että vuonna 2005 Sosiaalija terveysministeriö julkaisi yhdessä Opetusministeriön ja Nuori Suomi ry:n kanssa Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. 1997. & Caspersen, C. Research Ouarterly for Exercise and Sport 67, Suppl, 48-57. Preventive Medicine 31, Suppl. 2004. Pate, R., Baranowski,T., Dowda, M . Annals of Medicine 31, Suppl.1, 45-54. Assessment of physical activity among children and adolescents: A review and synthesis. KeltikangasJärvinen, L
Suomen johtavat poliitikot ovat antaneet kansalaisten ymmärtää, että 70-80 %:n osuus vuosittaisesta miesikäluokasta riittäisi uskottavien puolustusvoimien miesvahvuudeksi. Ihminen pysyy hengissä syömällä ja juomalla. Suorituskyky paranee tai heikkenee jos muutoksia kohdistuu yhteenkin sen osatekijään. Vaikuttaa ilmeiseltä, että nuorten miesten liikunnan edistämiseen kiinnitetään tulevaisuudessa kasvavaa huomiota. Aseellisen palveluksen suorittaneiden osalta liikunta-asioiden pitäisi siis olla kunnossa. Asepalveluksessa tasa-arvo toteutuukin joukkojen marssiessa samassa tahdissa. Kuntokoulun käyminen jää oman aktiivisuuden varaan. Jaksaakseen liikkua, pitää ihmisen levätä. Elimistön suorituskyky on optimaalinen kun jokainen kolmikannan osa toteutuu päivittäin sopivassa suhteessa toisiinsa. Palveluksesta vapauduttuaan hänen on säilytettävä palvelusaikanaan omaksumansa osaaminen sekä ylläpidettävä fyysistä kuntoaan. Saadakseen ravintoa ihmisen täytyy liikkua. Perustarpeet muodostavat kolmikannan, jossa kukin sen osa riippuu toinen toisistaan. Siviilipalveluksen suorittavilta yhteiskunta ei vaadi korkeaa fyysistä suorituskykyä maata mahdollisesti kohtaavan kriisin varalta. varusmiesten vuosi vuodelta heikentyvästä fyysisestä suorituskyvystä vahvistavat, että Ollilan viesti on aiheellinen. Puolustusvoimat hoitaa tehtävänsä lupausten mukaisesti, sillä armeijassa nuorten miesten fyysinen suorituskyky yleensä paranee. Huomattava osa nuorten ikäluokista jää osattomaksi yhteiskunnan tarjoamasta liikuntainterventiosta ja he ovat tässä suhteessa epätasa-arvoisessa asemassa. Tutkimustulokset mm. KARI L. Jorma Ollila käytti loppukesästä puheenvuoron Suomen tasavallan presidentin foorumissa kiinnittäen huomiota nuorten miesten huonoon fyysiseen kuntoon. LIIKUNTA & TIEDE 43•512006 Keskustelu rauhanajan armeijan tarpeellisuudesta käy samanaikaisesti vilkkaana. Puolustusvoimat tarjoaa kaikille asevelvollisille tasavertaiset lähtökohdat palveluksen suorittamiseen. Puheenvuoro oli yllättävästä aiheesta ja noteerattiin painokkaasti valtakunnan mediassa. Heitä ei myöskään kutsuta kertausharjoituksiin kenttäkelpoisuuden toteamiseksi ja kehittämiseksi. Puolustusvoimat ilmoittaa olevansa maan suurin kuntokoulu. Perustarpeiden kolmikanta horjuu. Naiset mukaan lukien vain yksi kolmasosa nuorista ikäluokista suorittaisi Suomen suurimman kuntokoulun. Siviilissä yhteinen tahti puuttuu. Puolustusvoimien koulutustavoitteiden mukaan sotilaan on pyrittävä parhaansa mukaan omaksumaan ne tiedot ja taidot, jotka hänelle opetetaan. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että yhteiskunnan asettama vaatimus hyvän fyysisen suorituskyvyn ylläpitämisestä koskee jatkossa entistä pienempää miesvahvuutta. 8 Perustarpeiden kolmikanta horjuu L iikunta on ihmisen perustarve samalla tavalla kuin ravinto ja lepääminen. Entä sitten nuoret, jotka eivät suorita asepalvelusta. Sen tehtävänä on edistää asepalvelusta suorittavien fyysistä kuntoa ja tavoitteena on pysyvän liikuntakipinän sytyttäminen asevelvollisille
Kuva: Antero Aaltonen The gth Scandinavian Con r ~~--=---=-=--------.tiL:.. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 9. Oleellista on tuntea eri lajeille tyypillisten vammojen riskitekijät ja syntymekanismit. ess of Medicine and Science in SJ>orts Teksti: JARI PARKKARI, HANNELE HIILLOSKORPI, KATI PASANEN, URHO KUJALA, PEKKA KANNUS Vammojen ehkäisy alkaa riskitekijöiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta Liikuntavammoja voidaan ehkäistä tehokkaasti
julkaisuharha (tehottomaksi osoittautuneet ehkäisykeinot jäävät julkaisematta) saattaa antaa tilanteesta ja ehkäisymahdollisuuksista liian myönteisen kuvan (Parkkari ym. Lisäksi niiden arvioitiin aiheuttaneen 100 miljoonan euron tuotantomenetyskustannukset. Tässä yhteydessä on muistettava, että teipit ja tuet eivät korvaa vammautuneen raajan asentotunnon, lihaskunnon, tasapainon ja liikkuvuuden harjoittelua. Korkeavartisen koripallokengän ei ole havaittu suojaavan nilkkavammoilta (Barrett ym. Toisaalta on muistettava, että ns. FINLAND 006 The s th Scandinavian Con r -~~-.::::....::..------~ess of Medicine and Science in S1>orts Väärällä tavalla aggressiivinen pelityyli pitäisi karsia jo nuorisokoulutuksessa, jotta vammat vältettäisiin aikuisenakin. Lisäksi nilkkavamman jälkeisen valvotun kuntoutusohjelman on todettu vähentävän vammojen uusiutumisriskiä yli 70% (Halme ym. 2001). Aiheesta on tehty viisi satunnaistettua tutkimusta. Rannetuesta hyötyä lumilautailussa Norjalaisessa tutkimuksessa 2 515 lumilautailijaa satunnaistettiin käyttämään alumiinilla vahvistettua rannetukea ja 2 514 lautailijaa toimivat kontrollihenkilöinä. Tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa tasapainolautaharjoittelu 3-5 kertaa viikossa 10 minuuttia kerrallaan vähensi nilkkavammariskiä 44 % nuorilla koripalloilijoilla ja jalkapalloilijoilla (McGuine ja Keene 2006). 1999). Nilkkavammojen ehkäisystä on tehty myös useita satunnaistettuja tutkimuksia. Eri laji erilaiset vammat Liikuntavammojen ehkäisy tulisi perustua eri lajeille tyypillisten vammojen ja niiden syiden, riskitekijöiden ja syntymekanismien tuntemiseen sekä edelleen satunnaistettujen ja kontrolloitujen tutkimusten perusteella tapahtuvaan tehokkaiden ehkäisykeinojen valintaan. Liikuntavammat vähentävät liikunnasta saatavien hyötyjen kansanterveydellistä ja -taloudellista arvoa. Rannetuki ei vähentänyt tutkimuksessa ranteen murtumia (tukiryhmässä kolme murtumaa, kontrolliryhmässä 2 murtumaa), mutta näitä lievempien vammojen havaittiin vähenevän rannetukiryhmässä 72 % (R0nning ym. Kolmessa tutkimuksessa neljästä ehkäisyohjelmat vähensivät tutkimushenkilöiden liikuntavammariskiä. Tutkimuksen lopussa todettiin suojainryhmässä yksi vakava rannevamma ja verrokkiryhmässä vastaavasti yhdeksän. Ruotsalaisessa tutkimuksessa tasapainolautaharjoittelu ja nilkkatuen käyttö pudottivat aikaisemmin nilkan venähdysvammoja saaneiden henkilöiden uusintavammariskin aikaisemmin terveen nilkan omaavien tasolle (Tropp ym. Löydös viittaa siihen, että ryhmän edellisessä tutkimuksessa saatu hyvä vammojen torjuntateho perustui enimmäkseen tasapainolautaharjoitteluun. Tutkimusten mukaan tehokkaasti iskua vaimentavat jalkineet vähensivät alaraajojen rasitusmurtumarisLIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006 kiä 53 % (Gillespieja Grant 2001). 1985). 1993). Kilpaurheilussa yksilön terveyteen kiinnitetään liian usein huomiota vasta silloin, kun vammoja tai terveydellisiä ongelmia on jo syntynyt. Tutkimukset ovat osoittaneet, että niin inhimillisistä kuin taloudellisista syistä yhteiskunnan kannattaa panostaa liikuntavammojen ehkäisyyn. Samana vuonna liikuntatapaturmat aiheuttivat Suomessa 200 miljoonan euron välittömät kustannukset (Heiskanen ym. Tähän mennessä liikuntavammojen ehkäisystä on julkaistu 35 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. 2004). Näiden lisäksi on julkaistu useita kontrolloituja, mutta satunnaistamattomia tutkimuksia sekä kohorttija tapaus-verrokkitutkimuksia, joista osa antaa varsin luotettavaa tietoa liikuntavammojen ehkäisystä. 2001) . Vuonna 2003 maassamme tapahtui 338.000 liikuntavammaa. Saman tutkijaryhmän tuoreemmassa raportissa verrattiin tasapainolautaja lihasvoimaharjoittelua keskenään ja todettiin, että tasapainolautaryhmässä vammoja sattui 79 % lihasvoimaharjoitteluryhmää vähemmän (Wedderkopp ym. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi selkeä annos-vastesuhde siten, että vammariski pieneni suhteessa tasapainolautaharjoitteluun käytettyyn aikaan. 2001). Itävaltalaisessa tutkimukessa 721 lumilautailijaa satunnaistettiin kahteen ryhmään, siten että 342 laskettelijaa käytti rannesuojaa. sdl,. . 1999). 2004). Useat näistä tutkimuksista sisältävät monikohtaisen ohjelman ja siten yksittäisten ehkäisykeinojen tehon arviointi ei ole ollut mahdollista. Tanskalaisilla käsi palloilij oilla säännöllinen 10 15 minuutin tasapainolautaja lihasvoimaharjoittelu vähensivät alaraajojen vammautumisriskiä naispelaajilla yli 80% (Wedderkopp ym. Tasapainoharjoitteet vähentävät vamma-alttiutta Tärähdystä tehokkaasti vaimentavat jalkineet vähentävät merkittävästi alaraajojen rasitusvammariskiä. Tutkimus antaa viitet. 2003). Lisäksi arvioitiin, että liikuntavammojen ehkäisyn, valistuksen ja tutkimuksen kustannukset olivat maassamme alle puoli prosenttia tapaturmien välittömistä kustannuksista (Heiskanen ym. 10 L iikuntatapaturmat ovat suurin vammoja aiheuttava tapaturmaluokka Suomessa. Kuuteen eri tutkimukseen perustuen nilkkavammojen uusiutumisriskiä voidaan pienentää 51 % nilkan teippauksella ja nilkkatuella (Quinn ym
1994). 2005). LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 11. Jalkapallovammat kuriin teho-ohjelmalla Ruotsissa Ekstrandin ja työryhmän 1980-luvulla tekemässä satunnaistetussa tutkimuksessa jalkapalloilijoiden vammoja voitiin vähentää 75 % tehostetun ehkäisyohjelman avulla. 1985). Samanlaiseen johtopäätökseen päätyi Pope työryhmineen (2000) tutkiessaan venyttelyn vaikutusta alaraajavammoihin australialaisilla varusmiehillä. 1983). Vastaavat henkilöt 22 muussa laskettelukeskuksessa toimivat verrokkeina. • Puhtaasti paras ts. Hollantilainen työryhmä tutki kontrolloidulla, satunnaistetulla asetelmalla tehostetun alkulämmittelyn, loppuverryttelyn ja venyttelyn vaikutusta kestävyysjuoksijoiden vammautumisriskiin, mutta ei havainnut eroja ryhmien välillä (van Mechelen ym. Tuoreessa laadukkaassa norjalaistutkimuksessa monikohtainen ehkäisyohjelma vähensi nuorten käsipalloilijoiden vammariskiä 4 7 % (Olsen ym. vältä doping-aineita. Tästä syystä tämäntyyppiset laitataklaukset ovat jääkiekon säännöissä tiukasti kielletty (Mölsä 2004). • Liiku ja harjoita itseäsi monipuolisesti muista myös monipuolinen ravitsemus. • Käytä asianmukaisia suojaimia. Riskit hallintaa sääntömuutoksilla, vaaratilanteiden tunnistamisella Edellä kuvattujen satunnaistettujen tutkimusten lisäksi on useita muuntyyppisiä esimerkkejä onnistuneista vammojen ehkäisyprojekteista. Laskettelusiteiden aukeavuuden ja turvallisuuden testaus sekä kampanjointi turvallisista laskettelutavoista vähensi Ruotsissa lasketteluvammoja samanaikaisesti kun harrastajien määrä kasvoi (Danielsson ym. • Tee säännöllisesti lihasten, jänteiden ja nivelten asentotuntoa ja reaktiokykyä kehittävää harjoittelua (esim. 2000). Myöskään tässä tutkimuksessa yksittäisten ehkäisykeinojen tehoa ei voitu arvioida. Erityisesti kunnolla iskua vaimentavat ja alustalle sopivat jalkineet ovat tutkitusti tehokkaita estämään liikuntavammoja. Yksittäisten ennaltaehkäisykeinojen tehoa ei tutkimuksen perusteella voitu arvioida (Ekstrand ym. Myös hiihdonopettajien koulutus vammariskin tunnistamiseksi on tärkeää. Koulutuksen saaneiden henkilöiden ohjattavien parissa vakavat polvivammat vähenivät 62 % verrattuina kahden edellisen kauden vammamääriin. • Valmistaudu tulevaan kauteen parantamalla lihaskuntoa ja nivelten liikkuvuutta. 2002). Heille opetettiin myös oikeat reagointitavat vaaratilanteissa. • Hanki harrastamasi lajin vaatima peruskunto, perustaidot ja tekniikka. • Tiedosta, että riski vammautumiselle moninkertaistuu kontaktitilanteissa ja kilpaillessa. Samantyyppisellä mekanismilla voi jääkiekossa syntyä kaularankavamma jääkiekkoilijan iskeytyessä pää edellä laitaa päin, jos toinen pelaaja taklaa laitaa kohti kumartunutta pelaajaa. Amerikkalaisessa jalkapallossa esiintyvien kaularankavammojen yleisyys väheni merkittävästi 1970-luvulla Yhdysvalloissa, kun lajin säännöissä kiellettiin vaarallinen kypärän kärjellä tehtävä taklaus (Torg ym. Tanskalaisessa kestävyysjuoksijoilla toteutetussa tutkimuksessa ohjelma sisälsi juoksijoiden terveystarkastuksen, tehostetun lämmittelyn ja verryttelyn, yksilöllisesti valitut juoksu jalkineet, räätälöidyn harjoitteluohjelman ja helpon pääsyn lääkärin vastaanotolle. Yhdysvalloissa Ohion osavaltiossa toteutetussa satunnaistetussa tutkimuksessa monikohtainen seitsemän viikon mittainen ehkäisyohjelma vähensi naisjalkapalloilijoiden vammariskiä 53 % (Heidt ym. toimintakykyyn vaikuttavien aineiden vaikutuksen alaisena. 1985). Noin 4 000 hiihdonvalvojaa ja -opettajaa koulutettiin Yhdysvalloissa välttämään laskettelunaikaisia vaaratilanteita. • Lämmittele ja verryttele ennen liikuntasuoritusta tee pitkäkestoiset venytykset vasta liikunnan jälkeen. • Älä harrasta liikuntaa sairaana tai alkoholin ym. Ohjelma sisälsi: 1) pelaajien 20 minuutin alkulämmittelyn sekä 5 minuutin loppuverryttelyn, 2) säärisuojainten käytön, 3) aikaisemmin vammautuneiden nilkkojen teippauksen ennen harjoituksia ja pelejä, 4) ohjatun yksilöllisen vammojen kuntoutuksen, 5) jalkapalloa ei suositeltu vaikeaa polven löysyyttä (eturistisidevamma) omaaville, 6) "fair play" -pelitavan korostamisen ja 7) fysioterapeutin ja lääkärin osallistumisen joukkueen toimintaan. • Suhteuta liikuntasuoritus omaan kuntoosi lisää harjoittelua maltillisesti. s~ FINLAND 006 The sth Scandinavian Con r -~=-=-~~-------=-~ess of Medicine and Science in Sports tä rannesuojan hyödyllisyydestä lumilautailijoilla, vaikka ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä (Machold ym. Kanadassa sairaalahoitoon johtaneiden liikuntatapaturmien SUOSITUKSET LIIKUNTAVAMMOJEN TORJUMISEKSI • Tiedosta liikuntaan liittyvät riskit. • Noudata lajin sääntöjä sekä 'fair play' -henkeä. Ohjelma vähensi juoksijoiden vammautumisriskiä kilpailujen yhteydessä 51 %, mutta ei vaikuttanut harjoittelun yhteydessä tulleisiin vammoihin Uakobsen ym. Tieteellisesti tutkittuja, iskuenergiaa hyvin absorboivia ja ympäröiviin kudoksiin jakavia suojaimia (pehmustetut kilvet) kannattaa suosia (kypärä, lonkkasuojain, polvisuoja). • Käytä asianmukaisia jalkineita ja varusteita . vältä liian aikaista kuormittavan liikunnan pariin paluuta. • Tarkistuta aika-ajoin terveydentilasi ja hoida vanhat vammasi huolellisesti kuntoon, ts. 1995). Verrokkikeskuksissa vammamäärät säilyivät entisellään (Ettlinger ym. tasapainolautaharjoittelu). 1993)
Esimerkkeinä voidaan mainita kevyen liikenteen väylien rakentaminen sekä suojainten käytön edistäminen. Toisella tasolla ehkäisy kohdistuu yksilön sijasta ryhmiin. Väärällä tavalla aggressiivinen pelityyli joukkuelajeissa pitäisi karsia jo nuorisokoulutuksessa, jotta vammat vältettäisiin aikuisenakin. Jos lajiin kuuluu runsaasti kaatumisia tai kontakteja toiseen pelaajaan vammariski lisääntyy. Turvallisuustekijät tulee ottaa huomioon myös suunniteltaessa sisäja ulkoliikuntapaikkoja, liikkumisreittejä ja liikuntaohjelmia. S orts 1c1ne and Sc1ence m ~ 1,\/E TERVE URHEILIJA Kuva 1. . Teoriasta käytäntöön koulutuksella Liikuntaja urheiluvammojen ehkäisy on mahdollista, mutta se edellyttää riittäviä ja monipuolisia resursseja eli samanaikaisia usean eri tahon ponnistelu ja, lukuisia toimintalinjoja ja kullakin linjalla lukuisia yksittäisiä toimenpiteitä. . Ikäihmisillä kilpimäinen lonkkasuojain on myös tehokas liikunnan turvallisuutta edistävä keino. 12 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2ro3 vammoja. TASAPAINO-, LIIKEHAWNTA• JA LIIKKUVUUSHARJOITTELU LAJIN RJSKITEKIJÅT NUORI URHEILIJA -kasWn Ja kehityj<san ruonioimilen harjoitte-ussa NAISJA TYTTÖURHEILIJOIDEN ERITYISKYSYMYKSET RAVINTOASIAT LIHASHUOL TO JA PALAUTUMINEN YMPÅRJSTÖ JA OLOSUHDEASIAT REILU PELI -etl(et!J, säämöt. Kolmannen tason ehkäisyllä tarkoitetaan koko yhteiskuntaa koskevia päätöksiä ja toimia, joilla pyritään ehkäisemään urheiluja liikuntavammojen syntyä. Tapaturmia estävä muutos lajin säännöissä ja tyyppivammoista tiedottaminen ovat tämän tason ehkäisytoimia. Esimerkkeinä voidaan mainita tehokkaasti iskua vaimentavien suojavarusteiden ja jalkineiden käyttö, lihasten, jänteiden ja nivelten asentotuntoa ja reaktiokykyä parantava tasapainolautaharjoittelu sekä suunnitelmallinen ja valvottu vammojen hoito ja kuntoutus. anlktpirg L1ikuntavammojen ehka1syohjelma määrä putosi 25 prosenttia liikuntatapaturmien tutkimuksesta, tiedotuksesta ja koulutuksesta vastaavan yksikön toimenpiteiden ansiosta (Regnier ja Goulet 1995). Väkivaltainen pelityyli pois Lähes kaikissa lajeissa tapaturmariski kasvaa kilpailutilanteissa. Ensimmäisellä tasolla vammoja ehkäistään yksilöön kohdistuvilla toimenpiteillä. Uusintavammojen ehkäisyssä lääkärin ja fysioterapeutin tulisi omalla toiminnallaan kyetä estämään liian aikainen intensiiviseen liikunnan pariin palaaminen. Jyväskylän yliopiston Terveystieteiden laitoksella aloitti vuonna 2004 liikuntalääketieteen ja fysioterapian oppiaineiden yhteistyönä toimintansa tutkijaryhmä, joka tuottaa tutkimustietoa eri lajien vam. Joukkuelajeissa asiantuntevan tuomarin tulisi työskentelyllään kyetä eliminoimaan turhat vammariskit. Suomessa on käynnissä joitakin liikuntavammojen ehkäisyyn tähtääviä hankkeita. Kohteena yksilö, laji, yhteiskunta Liikuntaja urheiluvammojen ehkäisy yllä kuvatuilla menetelmillä voidaan jakaa kolmeen tasoon (Renström ja Kannus 1991). Taulukkoon 1 on koottu suosituksia liikuntaturvallisuuden lisäämiseksi. s ~ FINLAND 006 The s th Scandinavian Con r -~~__;.=--------'..:._ess ofMed· . Terve Urheilija -ohjelmaan kuuluu 10 osa-aluetta, jotka tukevat urheilijan hyvää terveyttä. Esimerkiksi kypärän käyttö pyöräillessä ja rullaluistellessa on vähentänyt pään lkäihmisillä kaatumisen varalta käytettävä lonkkasuojain on myös tehokas liikunnan turvallisuutta edistävä keino
Mölsä J. ln: Strauss RH (toim.) Sports Medicine, 2nd edition. Heidt RS, Sweeterman LM, Carlonas RL, Traub JA, Tekulve FX. lnjury Prevention 1995:1: 141-145. Ohjelman tarkoitus on koordinoida liikuntavammojen ehkäisyä maassamme. Supervision by doctor and physiotherapist. Danielsson K, Eriksson E, Johnson J, Lind E, Lundqvist S. Prevention of ankle sprains. Scand J Med Sci Sports 1999:9:41-47 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2[f.J3 13. Comparison of two intervention programmes in young female players in European handball with and without ankle disc. ln: The Cochrane Library, lssue 1, 2001. A method to help reduce the risk of serious knee sprains incurred in alpine skiing. Väitöskirja, Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 157 Jyväskylä: Kopi-Jyvä Oy, 2004:1 81. Pope RP, Herbert RD, Kirwan JD, Graham BJ. Wedderkopp N, Kaltoft M, Holm R, Froberg K. Jääkiekkovammat Epidemiologinen tutkimus jääkiekkovammoista Suomessa. Highversus low-top shoes for the prevention of ankle sprains in basketball players. Terve Urheilija -ohjelmaan kuuluu 10 terveyttä tukevaan harjoitteluun liittyvää osa-aluetta (kuva 1). Yhteistyössä lajin asiantuntijoiden kanssa valitaan osa-alueet joita yhdessä ryhdytään kehittämään. Scand J Med Sci Sports 1999:9:104-109. Wedderkopp N, Kaltoft M, Lundgaard B, Rosendahl M, Froberg K. Am J Sports Med 1995:23:531-537 Gillespie WJ, Grant 1. Am J Sports Med 1993:21 :582-585. Holme E, Magnusson SP, Becher K, BielerT,Aagaard P, Kjaer M . R0nning R, R0nning 1, GernerT, Engebretsen L. van Mechelen W, Hlobil H, Kemper HC, Voorn WJ, de Jongh HR. LiVE-ohjelman 'Terve Urheilija' -osaohjelman tavoitteena on edistää urheilijoiden hyvää terveyttä tukevaa valmennusja ohjausfilosofiaa maassamme. Scand J Med Sci Sports 2003:13:371-375. Am J Sports Med 2006:34:1103-1111. The effect of supervised rehabilitation on strength, postural sway, position sense and re-injury risk after acute ankle ligament sprain. A prospective randomized study. Philadelphia: WB Saunders, ss. A randomized trial of preexercise stretching for prevention of lower-limb injury Med Sci Sports Exerc 2000:32:271-277 Quinn K, Parker P, de Bie R, Rowe, Handoll H. (toim.) Skiing trauma and safety: Fifth international symposium, ASTM STP 860. Exercises to prevent lower limb injuries in youth sports: cluster randomised controlled trial. BMJ 2005:330:449-452. liikuntalääketieteen ja valmennusja testausopin opiskelijoiden maisterikoulutukseen. Prevention of soccer injuries. Sports Med 2001 :31 :985-995. lnterventions for preventing and treating stress fractures and stress reactions of bone of the lower limbs in young adults. Am J Sports Med 1985: 13(4):259-262. Prevention of injuries in young female players in European team handball. LiVE -ohjelmaa rahoittavat Opetusministeriö, Sosiaalija terveysministeriö ja Vakuutusyhtiöiden keskusliitto. JAMA 1985:254:3439-3443. J Trauma 2002:52:517-520. Näin uudet ammattilaiset saavat pohjaa ennaltaehkäisytyötä varten. Helsinki 2004. ls it possible to prevent sports injuries. Torg JS, Vegso JJ, Sennelt B, Das M. Renström P, Kannus P: Prevention of Sports lnjuries. Attempt to reduce the incidence of skiing injuries in Sweden. Machold W, Kwasny 0, Eisenhardt P, et al. Reduction of severe wrist injuries in snowboarding by an optimized wrist protection device: a prospective randomized trial. Olsen O-E, Myklebust G, Engebretsen L, Holme 1, Bahr R. Liikuntaturvallisuutta ja hyviä ravitsemustottumuksia edistävää tietoa viedään kentälle mm. Am J Sports Med 1983: 11: 116-120. Am J Sports Med 1993:21 (5):711719. McGuine TA, Keene JS. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos tutkimustiedonantoja 58. Jakobsen BW, Kroner K, Schmidt SA, Kjeldsen A.Prevention of injuries in long-distance runners. lnterventions for preventing ankle ligament injuries. Poliisiammattikorkeakoulun tiedotteita 29: 1-45. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc 1994:2:245-249. 307-329, 1991. JARI PARKKARI, LT Dosentti, ylilääkäri Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti Sähköposti: jari.parkkari@uta.fi HANNELE HIILLOSKORPI, LitM, ft LiVE-koordinaattori Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti Sähköposti: hannele.hiilloskorpi@uta.fi PASANEN KATI, TtM, ft LiVE -tutkija ja kouluttaja Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti Sähköposti: kati.pasanen@uta.fi URHO KUJALA, LT Liikuntalääketieteen professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: urho.kujala@sport.jyu.fi PEKKA KANNUS, LT Dosentti, ylilääkäri Tapaturmaja osteoporoosiyksikkö, UKK-instituutti Sähköposti: pekka.kannus@uta.fi KIRJALLISUUTTA: Barrett JR, Tanji JL, Drake C, Fuller D, Kawasaki RI, Fenton RM. Regnier G, Goulet C: The Ouebec Sports Safety Board: a governmental agency dedicated to the prevention of sports and recreational injuries. uudistuvan valmentajaja ohjaajakoulutuksen kautta (Valmentajaja ohjaajakoulutuksen kehittämishanke, VOK) . Parkkari J, Kujala UM, Kannus P. Ettlinger CF, Johnson RJ, Shealy JE. Review of controlled clinical trials and recommendations for future work. The efficacy of wrist protectors in preventing snowboarding injuries Am J Sports Med 2001 :29:581-585. The effect of a balance training program on the risk of ankle sprains in high school athletes. The national football head and neck injury registery. Am J Sports Med 2000:28:659-662. A prospective intervention study. (Cochrane Review). UKK-instituutti on aloittanut tänä vuonna valtakunnallisen liikuntavammojen ehkäisyohjelman (LiVE-ohjelma). Alkukartoituksen perusteella selvitetään kuinka eri osa-alueet on huomioitu kussakin lajissa. Toimet sisältävät tähän mennessä kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa havaittujen vammoja ehkäisevien keinojen välittämisen terveysliikkujien, kuntoilijoiden ja urheilijoiden tietoon ja käyttöön. Prevention of running injuries by warm-up, cool-down, and stretching exercises. Avoidance of soccer injuries with preseason conditioning. Tropp H, Askling C, Gillquist J. Aihepiiri on suosittu opinnäytetyöntekijöiden keskuudessa ja vuodesta 2005 alkaen vammojen ennaltaehkäisyyn liittyvä oppikurssi on sisällytetty mm. The gth Scandinavian Con r -~:....::.-_:__---------'l!..:..:ess of Medicine and Science in Sw:,orts mojen ennaltaehkäisyä varten. Kirjassa Johnson RJ, Mote CD Jr. Philadelphia, American Society ofTesting Materials 1985:326-337 Ekstrand J, Gillquist J, Liljedahl SO. ln: The Cochrane Library, lssue 1, 2001 Heiskanen M, Siren R, Aromaa K: Suomalaisten turvallisuus 2003. (Cochrane Review)
Teksti: JOUKO MÖLSÄ Taklausvammat jääkiekon ongelma 14 LIIKUNTA & TIEDE 43, 5 /2006 Kuva: Juha Sorri
1~ Lievät 6 Keskivaikeat "' "ö' 4 E E 2 1->JL < 11 12-14 15-19 20-24 25-29 >30 Ikäryhmä (vuotta) Kuvio 1. Näitä vammoja esiinJääkiekkovammojen vakavuus eri ikäryhmissä 12 10 "' t:i ..... Kaukalon laidan joustaLIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 15. Pitkäaikaisseurannassa vakavimpien vammojen ryhmään ovat kuuluneet polven nivelsideja kierukkavammat, nilkan tai jalkaterän murtumat, käden murtumat ja olkapäävammat. Yläraajan vammat ovat ainakin kahden tyyppisiä. Suomessa sattui vuosina 1980-1996 kahdeksan selkäydin vammaa jääkiekossa. :, i;; 8 "iu' "' äi 0.. Yläraajavammat, jopa murtumat, ovat yleisiä jääkiekkovammoja ja niiden esiintyvyys ja vakavuus nousevat jyrkästi iän myötä (kuvio 1). tyy 5-6 tuhatta pelaajatuntia kohden. Tällaisten vammojen osuus on jääkiekosta tehtyjen tutkimusten mukaan ollut alle 10 % (Lorentzon ym. Törmäykset toiseen pelaajaan ja iskut päähän lisääntyvät. taklaus-törmäysvammojen osuus on lisääntynyt merkitsevästi. Olkapään alueelle kohdistuu suuria isku-vääntövoimia, jotka aiheuttavat sekä olkaluun sijoiltaanmenoja, solisluun vammoja että vaikeitakin pehmytkudosvammoja. Vammatyyppinä on vakavimmissa tapauksissa kaularangan nikamamurtuma, ja seurauksena saattaa olla osittainen tai täydellinen halvaantuminen, tetratai paraplegia (Mölsä ym. Mailaniskusta aiheutuu noin 15 % ja kiekosta aiheutuu noin 8 % vammoista. Jääkiekon yläraajavammojen vakavuus eri ikäryhmissä. 1995.) Pieni kaukalo on vamma-alttiimpi areena Urheilutapaturmia ja niiden aiheuttamia vammoja voidaan ehkäistä yksilöön, kyseiseen lajiin ja laajimmillaan koko yhteiskuntaan kohdistuvien toimenpiteitten avulla. Aikaisemmin ne syntyivät etupäässä törmäyksestä laitaa vasten, mutta päähän kohdistuvien taklausten osuus vamman aiheuttajana on sittemmin noussut merkittäväksi (Honey 1998). S uuri osa (44 %) miestenjääkiekkovammoista syntyy taklauksen tai pelaajien välisen muun törmäyksen seurauksena. (Kujala ym. Suurin osa (60-80 %) vammoista on lieviä eikä poissaoloa seuraa välttämättä lainkaan (Mölsä 2004). 2003.) Polvivammat johtavat usein pitkäaikaiseen työkyvyttömyyteen ja jopa pysyvään haitta-asteeseen. 1993) Vammat ovat näin nuorilla myös lievempiä. Olkapää, polvet, aivotärähdykset jääkiekon vammakärkeä Tyypillisiä vammoja ovat olkapäävammat, polvivammat, lihasvammat, yläraajan murtumat, pään alueen tärähdysvammat, kasvojen alueen vammat ja niistä varsinkin silmäja hammasvammat ja pikku haavat (Sim ym. 1987). Ne tapahtuivat 1727-vuotiaille pelaajille eri sarjatasoilla. 2000; Tegner &: Lorentzon 1991). Murrosiän jälkeen vammariski kasvaa nopeasti, samoin vakavampia vammoja on lähes yhtä paljon kuin aikuisilla. Käden ja ranteen murtumat syntyvät tavallisesti mailaniskun tai kaatumisen seurauksena. Pään vammat, kuten aivotärähdykset eri asteisina, ovat yleisiä jo nuorten sarjoissa, yli 15-vuotiailla ja vanhemmilla. Useiden tutkimusten mukaan vammoja tapahtuu useammin pienemmissä kaukalossa (Wennberg 2005). Kaukalon koko vaihtelee jonkin verran eri maissa ja sarjoissa. Hammasvammat olivat vielä 1980-luvulle saakka tavallisia. Alle 12-vuotiailla vammat ovat harvinaisia (Björkenheim ym. Murtumia on noin 10 % vammoista ja lähinnä kasvojen alueelle kohdistuvia pikku haavoja on 8-11 %. The sth Scandinavian Con r _:~::-=__;=---=-=-----~~ess of Medicine and Science in S~orts Jääkiekossa vammat ovat harvinaisia alle 12-vuotiailla. Haavat kasvojen alueella ovat yleensä seurausta mailaniskusta tai kiekosta. 1988; Mölsä ym. Mekanismina on tavallisesti törmäys vastustajaan, jolloin tukijalka kiertyy ja polvinivel vääntyy. 1999). Vammat ovat tällöin useimmiten ruhjevammoja tai venähdysvammoja. Yhteiskunnallisella tasolla voidaan vaikuttaa rakentamalla liikuntapaikat turvalliseksi (Renström &: Kannus 1991, 307-29). (Kujala ym. (Mölsä 2004) Kun vamman vakavuutta arvioidaan sen mukaan kuinka pitkä sairaspoissaolo vammasta seuraa, voidaan vakavina pitää niitä vammoja, joista seuraa yli kuukauden työkyvyttömyys. Murrosiän jälkeen vammariski kasvaa nopeasti, samoin vakavampia vammoja on lähes yhtä paljon kuin aikuisilla. Vakavista jääkiekkotapaturmista 30 % kohdistui polven alueelle. Vammat ovat nuorilla myös lievempiä. Lajin sisällä voidaan muokata sääntöjä, kouluttaa tuomareita ja kehittää suojavarusteita. 1995; Mölsä ym. Vammaprofiili vaihtelee pelaajien iän mukaan. 1997; Mölsä ym. Vammamekanismina oli tavallisesti taklaus takaa päin ja sen seurauksena isku laitaa vasten pää edellä. Vammamekanismissa on tapahtunut huomattava muutos viimeisen 20-30 vuoden aikana, sillä juuri em. Silmävammat sen sijaan ovat jääneet pois lähes kokonaan
Philadelphia: WB Saunders. 1995. Merkittävää on myös laitaan kiinnitettävän pleksin materiaali. Eniten lisääntyivät lievät vammat. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 157. 1999. Sääntöjen noudattaminen ja niiden rikkomisesta seuraavat rangaistukset vaikuttavat pelaajien asenteisiin. Kasvosuojuksen käytön ei ole todettu lisäävän pään vammoja tai muita vammoja, vaikka aluksi epäiltiin, että se johtaisi jotenkin vaarallisempaan pelityyliin (Bensan ym. . 1991. Tiukalla erotuomaritoiminnalla on mahdollista vähentää tapaturmia, etenkin mailaniskujen aiheuttamia käsivammoja. Ice hockey injuries. Renström P & Kannus P. 2003. Taimela, S. Kaulasuojus minimoi luistimen terän aiheuttaman mahdollisen viiltovamman riskiä. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Mölsä JJ,Airaksinen 0, Näsman 0,Torstila 1. Kirjassa: Strauss RH, toim. Am J Dis Child 146, 741-7. Spinal cord injuries in ice hockey in Finland and in Sweden from 1980 to 1996. 1998. 1988. Taklaukset tuovat vammoja Taklausten aiheuttamat vammat ovat jääkiekon merkittävin ongelma. lnt J Sports Med 20, 64-7. 2004. Acta Orthop Scand 64, 459-61. 2005. 71.8 vammaa tuhatta harjoittelutuntia kohden. . Suojavarusteilla voidaan tiettyyn rajaan saakka pienentää törmäyksen aiheuttamaa iskuvoimaa. Vaikka yksilöön kohdistuvat toimenpiteet, kuten lääkärin suorittama terveystarkastus ennen kauden alkua, lämmittely, venyttelyt ja lihaskuntoharjoittelu tuntuvat tärkeiltä, ei jääkiekossa ole näyttöä niiden vaikutuksesta vammojen esiintyvyyteen (Parkkari ym. Wennberg R. Kujala, UM. Björkenheim J-M, Syvähuoko 1, Rosenberg PH. Analysis of a series of 760 injuries. Suom Lääkäri! 58, 71-7. The gth Scandinavian Con r -~::._=...--------~ess of AAed' . Nuorilla junioreilla se sen sijaan on ollut 1 -10 vammaa tuhatta ottelutuntia kohden. 1992; Kujala ym. Näiden vammojen osuus on lisääntynyt koko ajan ja niissä ikäluokissa, joissa taklaaminen aletaan sallia, vammafrekvenssi nousee nopeasti (Björkenheim ym. S orts vuudesta ja sen vaikutuksesta törmäysvoimiin on tehty kokeellisia tutkimuksia. Honey CR. Jääkiekkovammat epidemiologinen tutkimus jääkiekkovammoista Suomessa. 1987. Am J Sports Med 23, 458-61. Br J Sports Med 25: 87-9. 1995; Mölsä ym. 2003). A three-year prospective study. Vanhimmilla junioripelaajilla vammojen esiintyvyys on ollut 70-90 vammaa tuhatta ottelutuntia kohden. 16 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006 '"' 1cme and Sc1ence m KILPAILUN KIRISTYMINEN TUO VAMMOJA Miesten jääkiekko-otteluissa vammojen esiintyvyys on viime vuosina kansainvälisten tutkimusten mukaan ollut 50100 tuhatta ottelutuntia kohden. Tukia käytetään kuitenkin kuntoutuksen aikana ja leikkauksen jälkeen. Tuki ei kokonaan pysty estämään voimakkaan ulkoisen iskun aiheuttamaa nivelsidevammaa, varsinkaan eturistisidevammaa. A three-year prospective study of a Swedish elite ice hockey team. Children's ice hockey injuries. Am J Sports Med 31, 751-7. Br Med J 311, 1465-8. 1992. Stuart MJ & SmithA. Lorentzon R, Wedren H, Pietilä, T. Sääntöjen vastainen pelaaminen johtaa tapaturmaan ja pelaajan loukkaantumiseen yli 10 %:ssa taklaustapauksista (Mölsä 2004) . 1999. Clin J Sport Med 8, 43-6. Tegner V & Lorentzon R. Am J Sports Med 25, 495-9. 2000. JOUKO MÖLSÄ, LT Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Medivire Työterveyspalvelut Oy Jyväskylä Sähköposti: jouko.molsa@medivire.fi LÄHTEET: Bensan BW, Mohtadi NGH, Rose MS, Meeuwisse WH. painos. Acute injuries in soccer, ice hockey, volleyball, basketball, judo, and karate: analysis of national registry data. Harjoittelussa vammoja esiintyy vain 0. Mölsä JJ,TegnerY,Alaranta H, Myllynen P, Kujala UM. Kypärällä ja kasvosuojuksella voidaan lieventää päähän kohdistuvaa iskua ja siten iskun mahdollisesti aiheuttaman aivovamman vaikeusastetta. Hartiasuojukset ovat tyypillinen esimerkki tästä, mutta nekään eivät estä kaikkia olkanivelen vääntövammoja. Suomessa vammojen esiintyvyys nousi 1970-luvulta 1990-luvulle jääkiekon huipputasolla 1,5 kertaiseksi. Effect of ice surface size on collision rates and head impact at the World Junior Hockey Championships, 2002 to 2004. JAMA 282, 232832. 2003. Tähän voitaisiin vaikuttaa tiukentamalla sääntöjen tulkintaa ja tekemällä sääntömuutoksia, jotka lisäävät turvallisuutta. Am J Sports Med 16, 392-6. Mölsä J, Kujala U, Näsman 0, Lehtipuu T-P, Airaksinen 0. 1997. A prospective epidemiologic study. Sim FH, Simonet WT, Melton LJ, Lehn TA. 1991. lnjury profile in ice hockey from the 1970s through the 1990s in Finland. Nykyisin se on erittäin kovaa, joustamatonta muovia, johon törmääminen on aiheuttanut pään alueen vammoja. Ice hockey injuries in Finland. Brain injury in ice hockey. Clin J Sport Med 15: 67-72.. Väitöskirja. lnjuries to the upper extremity in ice hockey. Yleistynyt hammassuojusten käyttö on vähentänyt hammasvammoja moninkertaisesti. 1993; Brust ym. lnjuries in Junior A ice hockey. 1999). Kovemmat rangaistukset siistivät myös vammatilastoja Takaa päin lähellä laitaa tapahtuvan taklauksen tarkempi huomioiminen ja rangaistuksen koventaminen on todennäköisesti vaikuttanut siihen, että vakavia selkäydinvammoja ei ole esiintynyt Suomessa nyt 10 vuoteen. Sports medicine, 2. Liikuntavammat ja niiden ehkäisy. 1995. Am J Sports Med 28, 322-7. Myllynen, P. half face shields. Ice hockey injuries: incidence, nature and causes. lnjuries in competitive junior icehockey. 2003). Brust JD, Leonard BJ, Pheley A, RobertsW0. Prevention of sports injuries. 1993. Mölsä J, Kujala U, Myllynen P,Torstila 1, Airaksinen 0. Polvitukia vammojen ehkäisyssä käytetään vähän, eikä niiden vaikuttavuudesta ole tutkimusnäyttöä. Tuominen, R. Am J Sports Med 1Ci, 30-40. Mölsä J. lncidence, nature, and causes of ice hockey injuries. Ongelmia ei ole pystytty ratkaisemaan teknisesti. Orava, S. Antti-Poika, 1. Myös hyvä niskalihasten kunto lieventää iskun seurauksia. Head and neck injuries among ice hockey players wearing full face shields vs . Parkkari J, Kannus P, Kujala U, Palvanen M, Järvinen M. Samoin kovennettiin muutama vuosi sitten päähän kohdistuvan taklauksen rangaistuksia
Am J Sports Med.2001 ;29:581-585. Polvivammojen ehkäisyssä tämän välinekehityksen tai polvitukien käytön vaikutuksesta ei kuitenkaan ole saatu selvää näyttöä. Tässä on onnistuttukin siten, että nilkan ja säären vammojen osuus on merkitsevästi vähentynyt. Tätä mekanismia kutsutaan nimellä "phantom foot" . ANTERO NATRI, LT Dosentti, Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Mediklinikka Oy Tampere Sähköposti: antero.natri@mediklinikka.fi KIRJALLISUUS: Bladin C, McCrory P, PogorzelskiA. The efficacy of wrist protectors in preventing snowboarding injuries. Helmet use and risk of head injries in alpine skiers and snowboarders. J Trauma.2002;52:517-520. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 17. Skiing. Koehle ML, Lloyd-Smith R, Taunton JE. Sulheim S, Holme 1, EkelandA, Bach R. LippincottWilliams &Wilkins, Philadelphia 2001 , p. Lasketteluvammojen ehkäisyssä on pyritty kehittämään siteitä ja monoja. Ettlinger CF, Johnson RJ, Shealy JE. Vammojen esiintyvyys on samaa luokkaa sekä laskettelussa että lumilautailussa. Reduction of injuries in downhill skiing by use of an instructional ski-video: a prospective randomised intervention study. Lajin harrastajia arvioidaan olevan USA:ssa 15 miljoonaa ja maailmanlaajuisesti 200 miljoonaa. Skiing trauma and safety. Laskettelussa nilkkaja säärimurtumien osuus on vähentynyt huomattavasti jäykkien laskettelumonojen ansiosta. Machold W, Kwasny 0, Eisenhardt P, et al. Sen sijaan valistuskampanjoiden ja opetusvideoiden avulla on polvivammoja merkitsevästi kyetty vähentämään sekä Vermontin tutkijaryhmän että pohjoismaisen tutkimuksen mukaan. 2002;32:785-93. Yleisimmät vammamekanismit ovat: 1) Tilanne, jossa suksen kärjen sisäsivu painuu lumen sisään tai tarttuu rinteen epätasaisuuteen ja suksen kärki kääntyy ulospäin. Tällöin polveen tulee voimakas kiertoliike sisäänpäin suksen toimiessa vipuvartena. ln: Garret! WE, Kirkendall DT and Squire DL (eds). Natri A, Beynnon BD, Ettlinger CF, Johnson RJ. Johnson RJ, Ettlinger CF, Shealy JE. Skiing and snowboarding injuries Med Sport Sci. Proceedings of the Seventh International Symposium. . Kun se aiemmin oli 5-8 vammaa tuhatta hiihtopäivää kohti on nyt päästy tasolle 23 vammaa tuhatta hiihtopäivää kohden. Lajeille on ominaista suuret nopeudet ja suuri liike-energia, mikä lisää tapaturmariskejä. 2) Hypystä alas tullessa laskeutuminen tapahtuu yhdelle sukselle ja suksen kanta osuu rinteeseen ensin. Alpine ski injuries and their prevention. Tällöin hiihtojalkineen yläreuna työntää säärtä voimakkaasti eteenpäin ja aiheuttaa polveen voimakkaan vetoliikkeen. Skier injury trends. IN: Johnson RJ, Mote CD, Binet M-H, editors. Lumilautailulle tyypillisiä ovat ylävartaloon, erityisesti ranteisiin, olkapäähän ja päähän kohdistuvat vammat. Sports Med. Snowboarding injuries:current trends and future directions. Tällöin polvi kiertyy ulospäin ja vääntyy sisäsivulle ja laskettelija kaatuu eteenpäin. USA:ssa Vermontin yliopiston laajassa lasketteluvammatutkimuksessa on rinteissä tapahtuneen videoinnin avulla kyetty dokumentoimaan laskettelussa syntyvien polvivammojen syntymekanismit. 2004;34:133-139. A method to help reduce the risk of serious knee sprains incurred in alpine skiing. Principles and practice of primary care sports medicine. 2005;48:74-119. Hagel B. Am J Sports Med 1995: 23: 531-537. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc.1998;6: 194200. Reduction of severe wrist injuries in snowboarding by an optimized wrist protection device : a prospective randomized trial. Kaudella 20032004 Suomen hiihto keskuksiin tehtiin 2,6 miljoonaa laskettelukäyntiä. Natri A and Johnson RJ. S orts ,.-,e 1cme and ScIence m Teksti: ANTERO NATRI LASKETTELUSSA NILKKAJA SÄÄRIVAMMAT VÄHENTYNEET polven vammat lisääntyneet L askettelu ja lumilautailu ovat erittäin suosittuja talviurheilulajeja. Jama. 553-561 Ronning R, Ronning 1, GernerT, Engebretsen L. Natri A, Järvinen M, Kannus P, Niittymäki S, Aarnio J, Lindholm TS. Sports Med. Changing injury pattern of acute anterior cruciate ligament tears treated at Tampere University Hospital in the 1980s. Alpine ski bindings and injuries Current findings. Jorgensen U, Fredensborg T, Haraszuk J, Crone K-L. Scand J Med Sci Sports.1995; 5:100-104. . Erityisesti lumilautailussa on rannetukien ja kypärän käytön hyödyistä vammojen ehkäisyssä saatu tieteellistä näyttöä. Sport Med 1999:28:35-48. Philadelphia (PA): American Society ForTesting and Materials (ASTM), 1989: ASTM STP 1022 25-31. Laskettuvälineiden, erityisesti siteiden ja monojen kehityksen ansiosta tapaturmien esiintyvyys on yleisesti vähentynyt viimeisten 20 vuoden aikana. 3) Laskettelijan menettäessä yllättäen tasapainonsa ja kaatuessa taaksepäin polvet menevät koukkuun. Sen sijaa vakavien polvivammojen, joihin usein liittyy eturistisidevamma, osuus on huolestuttavasti lisääntynyt. The gth Scandinavian Con r ___:~ ::..=.___::.~------.:..ii!~ess of "" d" . 2006;22;295(8):919-24
18 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 51=
Lajin luonteesta johtuen alaraajat joutuvat kovaan kuormitukseen ja etenkin polviin kohdistuu pelitilanteissa suuria vääntövoimia. Polvivammoista yli puolet oli nivelsidevammoja. Vakavia polvivammoja sattui 3,5 prosentille pelaajista ja eturistisidevammojen ilmaantuvuus 100 pelaajaa kohti vuodessa oli 2,4. Myöhemmällä iällä nivelrikolle altistavia polven eturistisidevammoja sattuu salibandyssä huolestuttavan paljon. . Vuoden seurannan aikana heille sattui 120 vammaa, joista 22 % oli polvivammoja. S alibandyvammojen epidemiologiaa on Tampereen Urheilulääkäriasemalla tutkittu vuodesta 1997 lähtien ja parhaillaan on käynnissä satunnaistettu ja kontrolloitu tutkimus vammojen ehkäisystä. Suomessa salibandykaudella 199798 tehdyssä laajassa seurantatutkimuksessa oli mukana sekä naisettä miespelaajia (n=295) (Snellman ym. The gth Scandinavian Con r ~:..=.~ -!ii!._: ess ofMed· . Salibandy on vauhdikas ja impulsiivinen taitopeli, jonka tyypillisiin piirteisiin kuuluvat nopeat liikkeelle lähdöt, äkilliset jarrutukset ja käännökset sekä kontaktit vastustajan kanssa. 2001). Seitsemän vuotta myöhemmin pelkästään naisLIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 19. Suurin osa vammoista on lieviä. S orts 1c1ne and Science m Teksti: KATI PASANEN Salibandyn pelaajan polvet joutuvat koville Salibandy on harrastajamäärien kasvun myötä noussut myös urheiluvammatilaston kärkeen. Vakavista vammoista huomattava osa on polven nivelsidevammoja, jotka aiheuttavat pelaajalle jopa yli puolen vuoden tauon urheilusta tai pahimmillaan lopettavat koko urheilu-uran
Naisilla polven nivelsidevammat tapahtuvat miehiä yleisemmin ilman kontaktia. Mattoalustan vaikutus alaraajan ja alustan välisiin vääntövoimiin ei ole kaikilla yksilöillä yhtä suuri. Polven nivelsidevammojen ehkäisytoimenpiteet kannattaa kohdistaa pelaajien juoksutekniikkaan, lihasvoimaan ja kehon hallintaan. Naissukuhormoni estrogeeni lisää nivelsiteiden löysyyttä, minkä vuoksi naisilla nivelet ovat yleensä liikkuvammat kuin miehillä. . Vakavat ilman kontaktia tapahtuvat polvivammat, kuten eturistisiteen repeämät, ovat usein seurausta polven asennon hallinnan pettämisestä äkillisissä jarrutustilanteissa, suunnan muutoksissa, hypystä laskeutuessa tai laukaisutilanteessa. Sen asentoon ja biomekaniikkaan vaikuttavat myös muiden ketjun osien, kuten yläja keskivartalon, lonkan _ja nilkan asennot ja niiden kontrollointi. ( Chappell ym. Naisurheilijoille sattuu saman lajin harrastajien keskuudessa 4-6 kertaa enemmän polvivammoja kuin miehille. 2005). Polven eturistisidevammoja naisille sattuu 2-8 kertaa enemmän kuin saman lajin miesurheilijoille (Arendt ym. Riittämätön reiden takaosan lihasten aktivaatio äkillisessä pysähdyksessä tai hypystä laskeutuessa lisää sääriluun eteen-taakse -suuntaista liukuliikettä ja altistaa polven eturistisidevammalle. Hermolihasjärjestelmän toiminnan vajaus näyttäisi olevan varsin merkittävä polven nivelsidevammojen riskitekijä sekä naisilla että miehillä. Tutkimusten valossa näyttää siis siltä, että salibandyvammojen määrä Suomessa on lisääntynyt viime vuosien aikana ja samalla myös vakavien polvivammojen ilmaantuvuus on kasvanut. Askellusvirheiden korjaaminen sopivien jalkineiden tai tukipohjallisten avulla voi vähentää polven kuormittumista, mutta esimerkiksi polvitukien käytöstä ei ole tieteellistä näyttöä polven nivelsidevammojen ehkäisyssä. Kaikkia vammoja ei voida ehkäistä nykyistä useampia kyllä Polven nivelsidevammojen ilmaantumiseen vaikuttavia tekijöitä on paljon, eivätkä ne kaikki ole kontrolloitavissa. Mikäli urheilijalla on polvivammoille altistavia riskitekijöitä, kuten polven asennon hallinnan puutteita, saattaa pelialustasta tulla ratkaiseva tekijä vamman synnyssä. Pelitapahtumat, kuten pelissä esiintyvien kontaktien määrä, eivät ole hallittavissa eikä pelikentän alusta ole aina valittavissa. Tämän tutkimuksen mukaan vammariski on suurempi synteettisellä alustalla kuin parkettilattialla. 2003). Myös salibandyssä esiintyvien, ilman kontaktia tapahtuvien, polven nivelsidevammojen riskin vähentäminen lienee mahdollista panostamalla laadukkaaseen ja monipuoliseen fyysiseen harjoitteluun. Miehillä polven nivelsidevammat sattuvat useimmiten vartalokontaktitilanteissa vastustajan kanssa. 2006). . Vammojen ehkäisyyn tähtäävä säännöllinen ja monipuolinen harjoittelu tulisi aloittaa jo murrosiässä, tyttöjen kohdalla mieluummin jo ennen näkyvää murrosiän alkua eli noin 10-vuotiaana. 1995, Messina ym. Polven vammariskiä lisäävät anatomiset poikkeavuudet, nivelsiteiden löysyys, hermolihasjärjestelmän toiminnan vajaus sekä harjoitukselliset puutteet. Tutkimuksia erilaisten alustojen vaikutuksista salibandyvammojen riskiin ei ole vielä tehty, mutta Norjassa on tutkittu pelialustan vaikutuksia eturistisiteen vammariskiin käsipalloilijoilla (Olsen ym. : 1 i sdl,, FINLAND 006 The gth Scandinavian Con r __;~~__:.-------~ess of AAed' . Polven nivelsidevammojen riskit ja vammamekanismit ovat erilaisia miehillä ja naisilla Vammojen ilmaantuvuudessa ja vammamekanismeissa on suuria sukupuolten välisiä eroja. 2002.) Polvi on kehomme kineettisen ketjun yksi lenkki. Jos pelaaja ei pysty juostessaan hallitsemaan alaselän ja lantion oikeaa asentoa, ei hän kykene myöskään kontrolloimaan alaraajojensa toimintaa. orts. Naisurhei20 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2WJ "'' 1c,ne and Sc1ence m lijoilla takareiden lihasaktiivisuus ja voimataso on usein liian alhainen, jolloin reiden etuosan lihasten aktivaatio lisää eteen-taakse -liukuliikettä. Nivelsiteiden liiallinen löysyys heikentää nivelen asentotuntoa ja hallintaa (Hutchinson & Ireland 1995, Agel ym. 2004) . Naisilla polvi yleensä kiertyy vammautumishetkellä voimakkaasti sisäänpäin (dynaaminen valgus), jolloin polven nivelsiteisiin kohdistuu äkillinen leikkaava voima. Tällaisilla vammojen ehkäisyohjelmilla on saatu aikaan hyviä tuloksia monissa palloilulajeissa, kuten käsipallossa, koripallossa, jalkapallossa ja lentopallossa. 2000, Hewett ym. 1999, Gwinn ym. Vakavia polvivammoja sattui 5,6 prosentille pelaajista ja eturistisidevammojen ilmaantuvuus 100 pelaajaa kohti vuodessa oli 5,4. S pelaajille (n=3 74) tehdyn yhden pelikauden ( 6 kk) seurantatutkimuksen aikana sattui 172 vammaa, joista 27% oli polvivammoja (Pasanen ym. Synteettiset mattoalustat ovat yleistyneet salibandyssä. Rakenteellisista riskitekijöistä merkittävimpiä ovat polven suuri valguskulma (pihtipolvisuus) ja polven yliojentuminen, jotka ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä. Polven kontrollin pettämisen syitä ovat polven asentotunnon heikkous, huono lihasvoima, reiden lihastasapainon puutteet, alaraajojen puolierot voimassa, koordinaatiossa ja liikkuvuudessa sekä suoritustekniikkavirheet (Hughes & Watkins 2006). Polvivammoista yli puolet oli traumaattisia nivelsidevammoja, joista noin puolet sattui ilman kontaktia. Miehillä rakenteellisista syistä johtuen polven liiallinen kiertyminen ulospäin on yleisempää, jolloin rajussa pysähdyksessä tai käännöksessä nivelsiteet voivat vaurioitua
1999, Olsen ym. .. S orts •r• 1cme and Sc1ence m TASAPAINOA, JUOKSUTEKNIIKKAA, VOIMAA JA KETTERYYTT Ä Polven nivelsidevammoja voidaan ehkäistä tehokkaasti erikoisharjoitteiden avulla T utkimukset ovat kohdistuneet lähinnä joukkuepalloilulajeihin ja niissä on ollut mukana sekä miesettä naisurheilijoita. Monien pelaajien kohdalla harjoittelu koostuu lähinnä vain salibandyn lajiharjoittelusta. Viikko-ohjelmassa saisi olla lajiharjoitusten yhteydessä tai omina erillisinä harjoituksinaan riittävä määrä: • Kestävyysharjoittelua 0,5 -1 tuntia päivässä, 57x viikossa (mm. . 2005). alkuja loppuverryttelyt, lajiharjoitukset, juoksuharjoitukset) • Lihaskestävyysharjoittelua jokaisen harjoituksen yhteydessä, vähintään 3-5 x viikossa (mm. 1996, Hewett ym. Jaksorytmityksen avulla on mahdollista parantaa vuorotellen tiettyjä fyysisen kunnon osa-alueita, samalla kun muita ominaisuuksia pidetään yllä. Oikea suoritustekniikka määrää tärkeämpää Jo pelkästään monipuolisella fyysisellä harjoittelulla voi ehkäistä vammoja, kunhan harjoituksissa keskitytään oikeaan suoritustekniikkaan. Kimmoisuusharjoituksilla kehitetään nopeusvoimaa ja elastisuutta sekä samalla alaraajojen ja koko kehon koordinaatiota nopeissa liikesuorituksissa. Vapailla painoilla tapahtuva voimaharjoittelu kehittää voiman lisäksi myös tasapainoa ja kehon hallintaa. Säännöllinen ja ympärivuotinen eri ominaisuuksien harjoittaminen johtaa pysyviin rakenteellisiin muutoksiin ja mahdollistaa pelaajan suorituskyvyn jatkuvan kehittymisen. LIIKUtiTA & TIEDE 43 • 5/1006 21. Tähän monipuoliseen harjoittelukokonaisuuteen voi lisätä spesifejä vammojen ehkäisyyn tähtääviä harjoitteita. Toiminnallisilla keskivartalon lihaskestävyysharjoituksilla voidaan parantaa myös alaselän ja lantion hallintaa, mikä auttaa polven oikean asennon kontrolloinnissa. ed· . Harjoitusvuosi kannattaa jakaa 3-6 viikon pituisiin jaksoihin, joissa jokaisessa painotetaan 1-3 ominaisuutta. The gth Scandinavian Con r ~~=-=-~~------->i!..:.ess of ,. Hyvä kestävyysja lihaskunto on tärkeä lenkki niin äkillisten vammojen kuin rasitusvammojenkin ehkäisyssä. Fyysinen harjoittelu mielletään edelleen liian monessa salibandyjoukkueessa "kesäharjoitteluksi", jota toteutetaan parin kuukauden ajan ja oletetaan sen sitten tuottavan tuloksia läpi pitkän kauden. lämmittelyliikkeet, huoltavat harjoitukset, keppijumppa) • Liikkuvuusharjoittelua jokaisen harjoituksen yhteydessä, vähintään 3 5 x viikossa (mm. staattiset venytykset, dynaaminen liikeharjoittelu) • Kimmoisuusharjoittelua 1-3 x viikossa • Nopeusharjoittelua 13 x viikossa • Voimaharjoittelua 1-3 x viikossa Viikoittaisen harjoittelun sisällön ja kuormituksen ei tule kuitenkaan olla samanlaista viikosta toiseen, vaan harjoittelun painopistealueet vaihtelevat harjoituskauden ja harjoitusjaksojen mukaan. Monipuolista fyysistä harjoittelua tulisi kuulua viikoittaiseen harjoitusohjelmaan ympäri vuoden. Huonokuntoisella urheilijalla väsymys yllättää nopeammin ja väsyneenä vammariski kasvaa. Voimaharjoittelu vahvistaa myös jänteitä, nivelsiteitä ja luita. Harjoittelun tavoitteena on ollut parantaa polven asennon hallintaa harjoittamalla asentoja liiketuntoa sekä lisäämällä voimaa ja reaktionopeutta. . Säännöllisen harjoittelun avulla on esimerkiksi ilman kontaktia sattuvien polven nivelsidevammojen ilmaantuvuus saatu vähenemään 45-85 % (Caraffa ym. Väsyneenä vammariski kasvaa Vammojen ehkäisyssä on tärkeänä tekijänä oikein suunniteltu ja toteutettu harjoittelu (lajija fyysinen harjoittelu). Polvivammojen ehkäisyyn tähtäävät harjoitteluohjelmat ovat sisältäneet juoksutekniikka-, tasapaino-, ketteryys-, voimaja hyppelyharjoittelua
The effect of neuromuscular training on incidence of knee injury in female athletes. Snellman K, Parkkari J, Kannus P, Leppälä J, Vuori 1, Järvinen M. Puberty decreases dynamic knee stability in female athletes: a potential mechanism for increased ACL injury risk. Messina D, FarneyW, Delee J. Knee injury patterns among men and women in col legiate basketball and soccer. Suomen Lääkärilehti 2004 41 3889-3895. 0lsen 0, Myklebust G, Holme 1, Bahr R. Am J Sports Med 2000: 28: 98-102. Pasanen K, Parkkari J, Kannus P, Rossi L, Palvanen M, Natri A, Järvinen M. Liikuntavammat suurin tapaturmaluokka Suomessa. Vammojen ehkäisyyn tähtääviä harjoitteita tulee tehdä useita kertoja viikossa, sillä uusien motoristen taitojen oppiminen on hyvin hidasta, varsinkin jos harjoittelu alkaa vasta aikuisiässä. Am J Sports Med 1999: 27: 294-298. Harjoituksissa on hyödyllistä käyttää lajille ominaisia liikkumistapoja, liikenopeuksia, liikesuuntia, nivelkulmia ja lihastyötapoja. S Käytännöllinen tapa vammojen ehkäisyyn tähtäävien harjoitteiden toteutuksessa on tehdä niitä jokaisen alkuverryttelyn yhteydessä. J Bone Joint Surg Am 2004: 86A: 1601-1608. Salibandypelaajan alkuverryttely voi sisältää erilaisia juoksuja hyppelytekniikkaharjoitteita, tasapainolautaharjoittelua ja kevyitä voimaharjoitteluliikkeitä: • Juoksukoordinaatioharjoitukset Liikkumista eri suuntiin ja eri nopeuksilla • Tasapainoharjoitukset Tasapainolaudalla seisominen kahdella ja yhdellä jalalla ( vaikeusasteen lisäys erilaisten lisäliikkeiden kautta: esim. A prospective one-season follow-up. The gth Scandinavian Con r -~=--=--~-----___,ii!.=._ess of "Aed· . lnt J Sports Med 2001: 22: 531-536.. A 13-year Review. BMJ 2005: 26: 330:449. 2003. Scand J Med Sci Sports 13: 299 -304. Yksittäinen noin 20 minuutin pituinen alkuverryttelykerta voi muodostua esimerkiksi neljästä osiosta: juoksuverryttely (5 min), tasapainoharjoitukset (5 min), hyppelyharjoitukset (5 min) ja voimaharjoitusliikkeet (5 min). Prevention of anterior cruciate ligament injuries in soccer: a prospective controlled study of proprioceptive training. Am J Sports Med 2002: 30: 261-267 Gwinn D, Wilckens J, McDevitt E, Ross G, Kao T. Knee injuries in female athletes. Caraffa A, Cerulli G, Projetti M, Aisa G, Rizzo A. Chappell J, Yu B, Kirkendall D, Garrett W. The incidence of injury in Texas High School Basketball. proprioseptiikkaa, lihasten aktivoitumista, elastista energiantuottoa), samalla kun harjoitellaan kehon asennon ja liikkeen hallintaa lajinomaisissa liikesuorituksissa. Relationship between floor type and riski of ACL injury in team handball. Hutchinson M, lreland M. Sports Med 2006: 36 411-428. Oikean suoritustekniikan kulmakiviä ovat selän, lonkan, polven, nilkan ja jalkaterän oikeat asennot. The relative incidence of anterior cruciate ligament injury in men and women at the United States Naval Academy. Am J Sports Med 1999: 27: 699-705. maila ja pallo mukaan, hypyt laudalta toiselle) Kuntopallon heittoharjoitukset kahdella ja yhdellä jalalla seisoen • Hyppelyharjoitukset Kahdella ja yhdellä jalalla, hypyt ja loikat eri suuntiin • Voimaharjoitukset Takareiden eksentrinen voimaharjoitus (nordic hamstring) Kahden jalan ja yhden jalan kyykyt Keskivartalon lihaskestävyysharjoitukset Laadukas alkuverryttely virittää elimistön optimaaliseen tilaan tulevaa harjoitusta tai peliä varten. Am J Sports Med 1995: 23: 694-701. NCAA data and review of literature. Huolellinen ja yksilöllinen ohjaus etenkin alaselän neutraaliasennon ja polvi-varvas -linjan hallinnassa on alkuvaiheessa erityisen tärkeää. Exercises to prevent lower limb injuries in youth sports: cluster randomised controlled trial. Sports injuries in floorball: a prospective one-year follow-up study. Scand J Med Sci Sports (arvioitavana, 2006). Verryttelyn intensiteetin tulee nousta loppua kohti, mutta liikkeet on silti syytä tehdä maltillisesti. Knee Surg SportsTraumatol Arthrosc 1996: 4: 19-21. Arendt E, Dick R. Hewett T, Lindenfeld T, Riccobene J, Noyes F. HewettT, Myer G, Ford K. Sports Med 1995: 19: 288-302. A prospective study. A prospective study among male and female athletes. Polven oikean asennon hallinnan oppiminen nopeissa ja äkillisissä liikesuorituksissa vaatii yleensä kuukausien työn ja tuhansia toistoja. . A risk-factor model for anterior cruciate ligament injury. Oikeaan suoritustekniikkaan keskittyminen jokaisessa harjoituksessa on tärkeää väärin tehtynä harjoitus vain vahvistaa vanhaa virheellistä liikemallia ja mahdollisesti jopa lisää vammariskiä. 0lsen 0, Myklebust G, Engebretsen L, Holme 1, Bahr R. Parkkari J, Kannus P, Fogelholm M. lnjury risk in female floorball. A comparison of knee kinetics between male and female recreational athletes in stop-jump tasks. Anterior cruciate ligament injury in National Collegiate Athletic Association basketball and soccer. Liikesarjojen toistomäärät kannattaa pitää alhaisina ja keskittyä teknisesti puhtaisiin suorituksiin. Am J Sports Med 2005: 33: 524-530. . Hughes G, Watkins J. 22 LIIKUNTA & TIEDE 43 • o/2006 '"' 1cine and Sc1ence m KATI PASANEN, TtM fysioterapeutti Tutkija Tampereen Urheilulääkäriasema Sähköposti: kati.pasanen@uta.fi KIRJALLI SUUS: Agel J, Arendt E, Bershadsky B. Hengitysja verenkiertoelimistön aktivoimisen lisäksi lajinomaisten motoristen liikesuoritusten tarkoituksena on herätellä monipuolisesti hermolihasjärjestelmän toimintaa (mm
Joka kolmas oli käyttänyt reseptilääkettä viikon sisällä. Suomalaisten huippu-urheilijoiden terveyskäyttäytymistä selvittävä väitöskirja työ onkin ensimmäinen tutkimus, jossa on selvitetty useiden eri lajien urheilijoiden lääkitystä ja verrattu sitä otokseen samanikäisestä normaaliväestöstä. Urheilijat olivat keskimäärin 23-vuotiaita. Olympiakomitean tukiurheilijoihin kohdistuneella tutkimuksella haettiin vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Ovatko huippu-urheilijat perusterveitä, hyväkuntoisia atleetteja, joiden ei tarvitse käyttää lääkkeitä. Yleisimmin käytettyjä lääkkeitä olivat astmaja allergialääkkeet, tulehduskipulääkkeet ja antibiootit. Vertailuaineistona käytössä oli Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 -tutkimuksen 18-29-vuotiaiden aineisto (N=l503). Urheilijat käyttivät kaikkia näitä 2-4 kertaa yleisemmin kuin vertailuväestö. Kestävyyslajien urheilijat inhaloivat pitkiä aikoja suuria ilmamääriä (Helenius ja Haahtela 2000). Nopeusja voimalajien edustajat käyttävät tulehduskipulääkkeitä noin neljä kertaa useammin kuin muut urheilijat ja lähes kymmenen kertaa enemmän kuin muu samanikäinen väestö. Aineisto kerättiin pääsääntöisesti kesän 2002 aikana urheilijoiden kotimaan lajileireillä. Yleisurheilijat (pikaja aitajuoksijat, hyppääjät, heittäjät ja ottelijat; N=4 7) olivat nopeusja voimalajien suurin lajiryhmä. Tutkimuslomakkeen täyttö, analysointi ja tulosten raportointi tapahtui anonyymisti ja luottamuksellisesti. Vai onko niin, ettei urheilija tervettä päivää näe käyttää runsaasti lääkkeitä ja altistuu lääkeaineiden haittavaikutuksille. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat kaikki Suomen Olympiakomitean valmennustukea vuonna 2002 saaneet yksilöja joukkuelajien urheilijat. Tällöin nenän ilmaa suodattava, LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 23. Urheilijat jaettiin lajivaatimusten perusteella neljään ryhmään, joita olivat nopeusja voimalajit (N=l 13), kestävyyslajit (N=108) , taitolajit (N=73) jajoukkuelajit (N=l52). The gth Scandinavian Con r -~~-_;__-------'11!..:....:ess of Medicine and Science in Sports HUIPPU-URHEILIJA JA LÄÄKKEET: Runsas käyttö altistaa haittavaikutuksille Suomalaiset huippu-urheilijat käyttävät lääkärin määräämiä astmalääkkeitä, allergialääkkeitä, tulehduskipulääkkeitä sekä antibiootteja 2-4 kertaa useammin kuin ikätoverinsa yleensä. Kestävyyslajeista maastohiihto (N=l 7) , taitolajeista ammunta (N=l 4) ja joukkuelajeista jääkiekko (N=82) olivat suurimmat lajiryhmät. 2006). Astma ja allergiat kestävyyslajien urheilijoiden ammattitauteja Urheilijoista kolme neljästä (74,4 %) oli käyttänyt lääkärin määräämää lääkettä tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Näissä selvityksissä ei kuitenkaan ole ollut mukana vertailuaineistoa tavallisesta väestöstä. Kaiken kaikkiaan 494 urheilijasta 446 vastasi tutkimukseen vastausprosentin ollessa 90,3. Kun hengitettävä ilmamäärä ylittää noin 30 litraa minuutissa alkaa normaalin nenän kautta hengittämisen lisäksi myös suun kautta hengittäminen (Anderson ja Togias 1995). z <C CC :5 <C i: z <C U rheilijoiden lääkkeiden käytön yleisyyttä on tutkittu vain vähän. Huippu-urheilijoiden lääkkeiden käytöstä Olympialaisten yhteydessä on julkaistu kaksi tutkimusta (Corrigan ja Kazlauskas 2003; Huang ym
8,4 %; Alaranta ym. Astma onkin selvästi yleisempää urheilijoilla kuin normaaliväestöllä (13,9 % vs. . ruoansulatuskanavan ärsytystä ja keskushermoperäisiä haittoja kuten väsymystä ja sekavaa oloa. 1995a & 1995b). Tulehduskipulääkkeillä on useita haittavaikutuksia. Allergiaja astmalääkkeiden kohdalla ei kuitenkaan näyttäisi olevan liikakäyttöä koko urheilijaotoksen tasolla. 2001 ja 2002). 2003). Tulehduskipulääkkeet saattavat hidastaa rasitusmurtumien (Burd ym. Käyttö saattaa aiheuttaa mm. Joka viides urheilija oli saanut tulehduskipulääkkeistä haittavaikutuksia. Sydneyssä tulehduskipulääkkeitten käyttö vaarallisen runsasta Aiemmin urheilijoiden lääkkeiden käytöstä on kyselty suppeasti Sydneyn olympialaisissa dopingtestien yhteydessä (Corrigan ja Kazlauskas 2003). Asiaa on kuitenkin tutkittu yllättävän vähän ja lisätutkimuksia aiheesta kaivataan kovasti. Helenius työryhmineen (2002) teki 5 vuoden seurantatutkimuksen 42 huippu-uimarilla. Tulehduskipulääkkeiden ja antibioottien kohdalla saattaa olla kyse liikakäytöstä. Tulehduskipulääkettä ei pitäisi käyttää vaivoja ennalta ehkäisevästi eikä useaa valmistetta yhtäaikaisesti, koska lääkkeiden teho ei lisäänny, mutta haittavaikutukset moninkertaistuvat. Heillä ilmeni vatsaoireita, väsymystä, sekavaa oloa ja terävyyden häviämistä lihaksistosta. Joissakin tapauksissa antibioottikuureja saatetaan kirjoittaa urheilijalle varmuuden vuoksi jo ensioireiden ilmaannuttua, vaikka suurin osa hengitystieinfektioista onkin virusperäisiä eivätkä antibiootit tehoa niihin. 2001) paranemista. Urheilijoista astma oli yleisintä kestävyyslajien urheilijoilla (22,2 %) ja joukkuelajien urheilijoilla (14,5 %). Lääkärin määräämää annosta ei ole myöskään syytä ylittää. Allerginen nuha onkin yleisempää kestävyyslajien urheilijoilla (36,1 %) kuin muilla urheilijoilla (23,4 %) tai kontrolleilla (20,2 %; Alaranta ym. 1999; Bondesen ym. 2006). Käytetyt annokset olivat hyvin suuria ja useita eri tulehduskipulääkkeitä käytettiin yhtäaikaisesti. 2002), mutta myös lihasvammojen (Gilroy ym. Joka neljäs vastaaja kertoi käyttäneensä tulehduskipulääkkeitä edellisen kolmen päivän aikana. Nopeusja voimalajien urheilijat yleisimmin tulehduskipulääkkeiden käyttäjiä Nopeusja voimalajien urheilijat kärsivät muita urheilijoita useammin erilaisista nyrjähdyksistä ja lihasrevähdyksistä (Kujala ym. Astmaoireet kuitenkin pahenivat niillä uimareilla, jotka jatkoivat harjoittelua. Urheilijan kannalta tulehduskipulääkkeet vaikuttavat moniin asioihin, jotka eivät välttämättä ole kovinkaan LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006 oleellisia urheilua harrastamattoman näkökulmasta. Tämä saattaakin olla yksi syy taitolajien urheilijoiden melko vähäiseen astmalääkkeiden käyttöön. 2005). Keuhkoputkia avaavat kohtauslääkkeet saattavat aiheuttaa sydämen sykkeen nousua ja käsien vapinaa ja siten heikentää suorituskykyä lajista riippuen. Talvella hengitetty ilma on kylmää ja kuivaa, mikä ärsyttää keuhkoputkia. Kujala työryhmineen (2003) raportoi, että mm. astmalääkkeiden tarve oli entisillä huippu-urheilijoilla pienempi kuin saman ikäisellä verrokkiväestöllä. Geeleistä, linimenteistä, voiteista ja laastareista saa huomattavasti vähemmän haittavaikutuksia kuin suun kautta otettavista lääkkeistä. Tutkijat päättelivät, että lievää astmaa osoittavat oireet ovat seurausta kovasta uintiharjoittelusta ja ovat ainakin osittain palautuvia. Vaikka erityisesti urheilijat ovat olleet tulehduskipulääkkeiden suurkuluttajia jo vuosikymmenien ajan, tunnetaan lääkeryhmän solu tason vaikutukset vielä varsin huonosti. On mahdollista, että pitkäaikaisessa käytössä harjoitusvaste ja lihasten kasvu heikentyy. Urheilijat käyttävät edelleen melko yleisesti indometasiinia, joka aiheuttaa etenkin keskushermostohaittoja useammin kuin uudemmat lääkkeet. Nopeusja voimalajien urheilijoista neljä kymmenestä oli käyttänyt reseptilääkettä viikon sisällä kyselyhetkestä, ja joka viides nimenomaan tulehduskipulääkettä. Keskushermoston oireita oli urheilijoilla hieman useammin kuin vatsavaivoja. Tutkijat raportoivat urheilijoiden tulehduskipulääkkeiden vaarallisesta ylikäytöstä. Jottei tulehduskipulääkkeillä estettäisi elimistön omaa vammaa korjaavaa mekanismia, tulisi niiden käyttö akuuteissa lihasvammoissa rajoittaa vain muutamaan ensimmäiseen päivään (Helenius ja Alaranta 2006). Kesällä siitepöly, katupöly ja muut ilman epäpuhtaudet altistavat allergioille. 2001; Endo ym. Uimareilla, jotka lopettivat aktiiviuran tutkimuksen aikana, hengitystietulehdus väheni ja astman oireet helpottivat, jopa loppuivat. Tulehduskipulääkkeiden avulla yritetään jatkaa harjoittelua pienten vammojen ja kipu tilojen yhteydessä. He käyttävät tulehduskipulääkkeitä pieniin kiputiloihin, rasitusvammoihin ja revähdyksiin noin neljä kertaa useammin kuin muiden lajien urheilijat ja lähes kymmenen kertaa useammin kuin samanikäinen väestö yleensä (Alaranta ym. 24 The gth Scandinavian Con r ___:~:...:::..__:.-------..:...:ess of IIA d" . Tutkimustuloksia ei voida kuitenkaan yleistää tämän 1 J 1. Koska vain joka toinen allergisesta nuhasta kärsivä ilmoitti käyttävänsä siihen lääkitystä, alihoitokin on allergioiden kohdalla mahdollista. Tulehduskipulääkkeet vaikuttavat proteiinisynteesiä estävästi (Trappe ym. 2004) ja nivelsidevammojen (Elder ym. · s orts ,.-,e 1cme and Sc1ence m lämmittävä ja kosteuttava vaikutus vähenee
fi/julkaisut/far/farma/vk/alaranta LÄHTEET: Alaranta A, Alaranta H, Palmu P, Alha P, Pietilä K, Heliövaara M, Helenius 1. Allergy and asthma in elite summer sport athletes. Asthma medication in Finnish Olympic athletes: No signs of inhaled 15 2 -agonist overuse. Cyclooxygenase-2 inhibitor inhibits the fracture healing. Urheilijoiden lääkkeiden käyttöä suunniteltaessa tuleekin ottaa huomioon lääkkeiden mahdollisesti aiheuttamat välittömät ja pitkäaikaiset haitat, lääkkeiden yhteisvaikutukset sekä dopingsäädökset. J Physiol Anthropol Appi Human Sci 2002;21 :235-238 Gilroy DW, Colville-Nash PR, Chivers DW, Paul-Clark MJ, Willoughby DA. Med Sci Sports Exerc 2004;36:919-924 Alaranta A, Alaranta H, Heliövaara M, Alha P, Palmu P, Helenius 1. Effect of ibuprofen and acetaminophen on postexercise muscle protein synthesis. Esimerkiksi tulehduskipulääkkeitä käyttäneistä urheilijoista joka viides kertoi havainneensa kyseisten lääkeaineiden aiheuttaneen haittavaikutuksia. Kirjassa: Lääkkeet ja urheilu. Alaranta A, Helenius 1 (toim.) 2006 Painossa Huang S-H, Johnson K, Pipe AL. Urheiluvammojen lääkehoito. Skeletal muscle PGF2a and PGE2 in response to eccentric exercise: lnfluence of ibuprofen and acetaminophen. Lääkkeitten haittavaikutukset huomioitava Tutkimuksen tuloksia ei pidä kuitenkaan yleistää jokaiseen urheilijaan. Lääkkeitä käytettäessä tulee muistaa, että kaikilla lääkkeillä on omat haittavaikutuksensa, jotka voivat heikentää urheilijan maksimaalista suorituskykyä. Clin J Sports Med 2003; 13:33-40 Elder CL, Dahners LE, Weinhold PS. Ample use of medications in elite athletes. Saattaakin olla, että entisaikojen huippujen harjoittelu vastaa enemmän tämän päivän harrasteliikuntaa kuin huippu-urheilua. lnt J Sports Med 2006 (ln press) Anderson SD, Togias AG. Acute injuries in orienteers. http.//ethesis. lnducible cyclooxygenase may have anti-inflammatory properties. Dry air and hyperosmolar challenge in asthma and rhinitis. The use of dietary supplements and medications by Canadian athletes at the Atlanta and Sydney Olympic games. Medication use in athletes selected for doping control at the Sydney Olympics (2000). Joukossa on myös niitä, jotka käyttävät lääkkeitä niin vähän kuin mahdollista. J Clin Endocrinol Metab 2001 ;86:5067-5070 Trappe TA, White F, Lambert CP, Cesar D, Hellerstein M, Evans WJ. Acute injuries in soccer, ice hockey, volleyball, basketball, judo, and karate: analysis of national registry data. lnt J Sports Med 1995b; 16: 122125 Kujala UM, Sarna S, Kaprio J. Use of medications and dietary supplements in later years among male former top-level athletes. ANTTI ALARANTA, FaT Proviisori Farmasian tiedekunta Helsingin yliopisto Sähköposti: antti.alaranta@helsinki.fi Artikkeli perustuu farmasian tohtori Antti Alarannan väitös kirjaan "Medication use in Elite Athletes ;· joka on luettavissa kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston E-thesis -palvelussa. lndomethacin compared w ith localized irradiation for the prevention of heterotopic ossification following surgical treatment of acetabular fractures. J Bone Joint Surg Am 2001 ;83:1783-1788 Corrigan B, Kazlauskas R. Am J Physiol Cell Physiol 2004;287:C475483 Burd TA, Lowry KJ, Anglen JO. Arch lnt Med 2003;163:1064-1068 TrappeTA, Fluckey JD,White F, Lambert CP, EvansWJ. J Allergy Clin lmmunol 2002; 109:962-968 Helenius 1,AlarantaA. The sth Scandinavian Con r -~~--=--------___.z_:_ess of Medicine and Science in Sports päivän huippuihin, sillä urheilijoiden harjoittelu on koventunut ja muuttunut ammattimaisemmaksi. Effect of continuing or finishing high-level sports on airway inflammation, bronchial hyperresponsiveness, and asthma: a 5-year prospective follow-up study of 42 highly trained swimmers. The COX-2 pathway is essential during early stages of skeletal muscle regeneration. A cyclooxygenase-2 inhibitor impairs ligament healing in the rat Am J Sports Med 2001 ;29:801-805 Endo K, Sairyo K, Komatsubara S, Sasa T, Egawa H, Yonekura D, Adachi K, Ogawa T, Murakami R, Yasui N. J Allergy Clin lmmunol 2000;106:444-452 Helenius 1, Rytilä P, Sarna S, Lumme A, Helenius M, Remes V, Haatela T. Am J Physiol Endocrinol Metab 2002;282 E551-556 LIIKUNTA & TIEDE 43, 5/2006 25. helsinki. Kirjassa: Asthma and rhinitis, Busse WW, Holgate ST (Toim .) Boston: Blackwell Scientific Publications, 1995,ss.1178-11 95 Bondesen BA, Mills ST, Kegley KM, Pavlath GK. Allergic rhinitis and pharmacological managementin elite athletes. Clin J Sport Med 2006;16:2733 Kujala UM, Taimela S, Antti-Poika 1, Orava S, Tuominen R, Myllynen P. Nat Med 1999;5:698-701 Helenius 1, Haahtela T. Med Sci Sports Exerc 2005;37:707-711 Alaranta A, Alaranta H, Heliövaara M, Airaksinen M, Helenius 1. BMJ 1995a;311:1465-1468 Kujala UM, NylundT,Taimela S
>>:·'}, ··.··••···· . :.rt :3''8 Puolet tutkimukseen osallistu.~eista oli yriµi~yt pudottaa painoaan edellisen /vuoden aik~ ~ J Ongelmallista on, että vainhluutaman ~ilonkin painonpudotus saattaa johtaa monenlailiiin • syömiseen, hyvinvointiin ja terveyteen/liittyviin ongelmiin erityisesti naisilla. sc/,1,, FINLAND 006 26 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006 .";3\:•· ... . S~ 3 ~hlalaisurhei.l:!!oita/ koskevan tutkimuksen mukaa,:l'li kolmaso/z.l, naisurheilijoista ja joka kymrp~nes miesur.geilija ajatteli laihduttamista usein.tl l ina. 1. . ,> !Ii,: Huoli painosta on yleistä. ··· ............
Ongelmallista on, että pienenkin painon pudottamisen tavoittelu saattaa johtaa monenlaisiin syömiseen, hyvinvointiin ja terveyteen liittyviin ongelmiin erityisesti naisilla (Hiilloskorpi, 2004) (kuva 1). silloin kun se tapahtuu ilman ohjausta, valmentajan vaihdos, loukkaantuminen ja painoa koskevat huomauttelut (Sundgot-Borgen, 1994a). Painon tarkkailu ja laihduttaminen voivat johtaa syömiskäyttäytymisen häiriintymiseen tai jopa kliiniseen syömishäiriöön. . Kova harjoittelu ft psyykkinen stressi ft laihduttaminen aiheuttavat urheilijalle hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä ongelmia. Samansuuntaisia tuloksia on esitetty vastaavissa kansainvälisissä tutkimuksissa (Brownell 1995, Sundgot-Borgen ja Larsen,1993). Kestävyyslajeissa, kuten kestävyysjuoksussa, hiihdossa ja suunnistuksessa, tavoitellaan taloudellista lajisuoritusta. The s th Scandinavian Con r ____:~:...::...__;_=---------c.:..ess ofM d" . Kuva 1. Tällaisia lajeja ovat muun muassa voimistelulajit sekä taitoluistelut (Claessens ym., 1992). Näitä tekijöitä ovat muun muassa arvostelulajien estetiikan ja urheilijan ulkonäön korostuminen, painoluokkalajien painorajojen tavoittelu , uskomukset kevyen kehon positiivisista vaikutuksista suorituskykyyn, tiukat kilpailuasut, loukkaantumiset ja hyvin nuorena alkanut ohjelmoitu harjoittelu (Smolak ym, 2000; Sundgot-Borgen, 1994b; Sundgot-Borgen ja Torstveit, 2004). Ylimääräinen rasva on hyödytön painolasti, joka lisää aktiivisen lihaskudoksen työmäärää sekä pienentää aerobista kapasiteettia (Houtkooper ja Going, 1994, 52; Maughan, 1990; Wilmore, 1992). Norjassa tehdyn tutkimuksen mukaan neljä yleisintä syytä syömisongelmien kehittymiseen urheilijoilla ovat jatkuva laihduttaminen, erityisesti Psyykkinen stressi Fyysinen harjoittelu Laihduttaminen ------------------,---H-ormo -(e<_:_, _it_oi_m_li-•i~1 1 ==::~ i 1 1 ---_-:';'-.-~~-.-nti-_--~ i i ,----------, --------~ Kuukautiskierron häiriöt Luuston kunto Jaksaminen i Palautuminen H:~r:=~~ ! lnfektioherkkyys f Häiriintynyt syömiskäyttäytymtnen Syömishäiriö LIIKUNTA & TIEDE 43 • 512006 27. Suomalaistutkimuksen perusteella laihduttamiseen ei liittynyt lisääntynyttä syömishäiriöriskiä, mutta laihduttamiseen liittyviä muita, terveyteen, hyvinvointiin tai suorituskykyyn liittyviä tekijöitä on tutkittu hyvin vähän. Paino ja kehon kiinteys ovat kuitenkin merkittävässä roolissa myös useissa muissa lajiryhmissä. Yleinen käsitys on, että urheilulajeissa joissa kehon ulkomuoto vaikuttaa lajisuorituksen arviointiin, esiintyy syömisongelmia enemmän kuin muissa lajeissa. Kliinisesti diagnosoidut syömishäiriöt ovat harvinaisia myös urheilijoilla, sen sijaan huoli omasta painosta ja laihdutuksen yleisyys urheilijoiden keskuudessa on huolestuttava ilmiö. S e 1c,ne and Sc1ence m orts Teksti: HANNELE HIILLOSKORPI, PATRIK BORG, MARJO SILTALOPPI Suomalaisten huippu urheilijoiden laihduttaminen on yleistä: seuraukset huolestuttavat M oniin urheilulajeihin liittyy tekijöitä, jotka lisäävät painetta painon tarkkailuun ja laihduttamiseen. Vain muutama kilon tähden Syömiseen liittyvät ongelmat alkavat usein siitä, että halutaan laihtua muutama kilo. . Painoluokkalajeissa kilpailuun osallistumisen 1990-luvun puolivälissä suomalaisilla aikuisurheilijoilla ja balettitanssijoilla tehdyssä kyselytutkimuksessa yli puolet naisja miesurheilijoista oli laihduttanut ainakin kerran kuluneen vuoden aikana (Fogelholm ja Hiilloskorpi,1999). Urheilijalla tarve laihduttaa saa alkunsa joko valmentajan, testaajan tai jonkun muun painoon liittyvästä huomautuksesta, omasta halusta näyttää paremmalta tai uskosta suorituskyvyn paranemiseen pienen painonpudotuksen seurauksena. Teholajeissa, kuten yleisurheilun pikajuoksuissa, hypyissä ja otteluissa, kehon ylimääräinen massa rasvan muodossa hidastaa lajisuoritukselle ominaisia nopeita ja ketteriä liikkeitä (Reilly ja Secher, 1990)
Claessens,A. http://www.noc.fi/Suomen Olympiakomitea Reilly, T. (1995)The controversy over dieting. Thompson, R, A. Tutkimuksessa oli mukana 534 suomalaista huippu-urheilijaa 40 lajista. Sundgot-Borgen, J. 277-291 ). (2000) Female athletes and eating problems a meta-analysis. G. Champaign: Human Kinetics Publisher. Brownell & C. Brownell & C. D. & Hiilloskorpi, H. Hiilloskorpi, Liikkujan ravitsemus teoriasta käytäntöön (ss. B. New York: The Guilford Press.. HANNELE HIILLOSKORPI, LitM, ft Tutkija Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti Sähköposti: hannele.hiilloskorpi@uta.fi PATRIK BORG, ETM Tutkija UKK-instituutti Sähköposti: patrik.borg@uta.fi MARJO SILTALOPPI, PsM, KM Tutkija Tampereen Yliopisto, psykologian laitos Sähköposti: marjo.siltakorpit@uta.fi LÄHTEET: Brownell, K. Laihduttamisen ajattelu liittyi myös useisiin hyvinvointia heikentäviin tekijöihin. G. (1990) Physiology of sports: an overview Teoksessa T Reilly, N. Rodin & J. & Veer, F. New York: The Guilford Press Borg, P. Teoksessa 0. Laihduttamisen yhteyksiä muun muassa hyvinvointiin, urheilijan kehittymiseen ja kokemuksiin omasta terveydestä haluttiin selvittää UKK-instituutin ja Olympiakomitean yhteistyössä toteutetussa tutkimuksessa. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, 3, 150-155. D. Teoksessa K. Helsinki: Edita. Gatorade Sport Science Institute: Sports Science Exchange, 5. London: Chapman and Hall. M., Lefevre, J., Beunen, G., Stijnen, V., Maes, H. Medicine and Science in Sports and Exercise, 31 (2), 229-235. Useissa palloilulajeissa painon merkitys urheilusuoritukseen on vähäinen, tosin liikapainokaan ei ole suotavaa. L., Malina, R. (Toim.) Liikuntaravitsemus (ss. Hiilloskorpi, H. Teoksessa P Borg, M. & Sherman, R. Wilson, G. Tämä tutkimus tukee tarvetta kehittää valmentajille, urheilijoille sekä nuorten urheilijoiden perheille suunnattuja ravitsemuskoulutuksia ja yhteneväisiä käytäntöjä. Kyselyyn vastanneiden miesurheilijoiden painoindeksi (BMI) oli keskimäärin 21,4 ja naisten 23,3. 465-485). (1995) Eating disorders in athletes. Fogelholm, M. Nykyiseen painoonsa tyytyväisiä (usein tai aina) urheilijoita oli miehissä 87 % vastaajista, mutta naisissa merkitsevästi vähemmän (57 %). Sama heijastui toiveissa painonmuutosten suhteen: miesten keskimääräinen toive painonmuutoksessa oli pieni painonnousu (+0,4 kg), mutta naisilla toiveena oli keskimäärin 2,4 kg:n painonlasku. (1993) Pathogenic weight control methods and selfreported eating disorders in female elite athletes and controls. M. Williams (Toim.). Teoksessa K. painoluokkalajit) joita on vaikea erotella muista painonlaskusyistä. Houtkooper, L. Laihduttaja kokee olonsa huonoksi Urheilijat, jotka ajattelivat laihduttamista usein (116/511 urheilijaa, 23 % vastanneista) raportoivat kehittymisensä urheilijana heikommaksi kuin vähemmän laihtumista ajatelleet urheilijat: tämä näkyi arvioitaessa kehittymistä fyysisissä ominaisuuksissa, lajitaidoissa ja palautumisnopeudessa, mutta ei kuitenkaan raportoidussa kilpailumenestyksessä. Lahti: VK-kustannus. Disorders of modern society (ss. T. Physiology of Sports (ss. (2006) Urheilevan naisen ravitsemus. Laihduttamisen sijaan, urheilijan tulisi omaksua hyvän ruokavalion periaatteet. Medicine and Science in Sports and Exercise, 24, 755-763. Brownell, J. D. Eating, body weight and performance in athletes. Kaikkiaan 18 % vastaajista arvioi oman lajinsa vaativaan liikaa syömisen, painon tai molempien kannalta. Pelkkä laihduttamisen ajatteleminen on vahvasti yhteydessä urheilijan hyvinvointia ja kehittymistä heikentäviin tekijöihin. Lajit jaettiin kuuteen lajiryhmään. Sundgot-Borgen, J, (1994b) Risk and trigger factors for the development of eating disorders in female athletes. (2004) Syömishäiriöt liikunnan harrastajilla. Wilmore, J. H. & Going, S. Liikunta & tiede (abstrakti), 5, 42 . 191-196). D. Fogelholm & H. Fairburn (Toim). Siltaloppi, M., Hiilloskorpi, H. & Secher, N. (2005) Naisurheilijat huolestuneita painostaan. llander ym. B. Medicine and Science in Sports and Exercise, 26, 414-419. Does it affect sport performance. Vastaajien keski-ikä oli 22 vuotta ja heistä 31,6 % kuului Olympiakomitean tukiurheilijoihin, loput olivat oman lajinsa edustusryhmiin kuuluvia urheilijoita. 77-93). (1994a) Eating disorders in female athletes. & Borg, P. Smolak, L., Murnen, S. (1999) Weight and diet concerns in Finnish female and male athletes. Laihduttajia kaikissa urheilulajeissa Laihduttajia näyttää siis löytyvän kaikista urheilulajeista. 214-235). K. Etenkin naisurheilijoilla huoli painosta oli erittäin yleistä: 36 % naisurheilijoista ajatteli laihduttamista usein tai aina, kun miesten vastaava osuus oli 11 %. (1993) Helping athletes with eating disorders. Sundgot-Borgen, J. & Larsen, S. Sports Medicine, 17(3), 176-188. sdl,. Wilmore (Toim.). 87-91 ). Eating disorders and obesity (ss. H. (1994) Body composition: How should it be measured. Fairburn (Toirn.), Eating disorders and obesity (ss. Painonlasku ei myöskään jäänyt pelkäksi toiveeksi vaan 52 % urheilijoista (ei eroa miesten ja naisten välillä) ilmoitti yrittäneensä pudottaa painoaan edellisen vuoden aikana osin kyseessä ovat kuitenkin lajikulttuurille ominaiset painonmuutokset (mm. (1992) Growth and menarcheal status of elite female gymnasts. E. & Ruble, A. London Lea & Febiger. FINLAND 006 The gth Scandinavian Con r -~=--=-~-------'l!..:...:ess of Medicine and Science in Sports edellytyksenä on ennalta määrätyn painorajan alittaminen ennen kilpailua suoritettavassa punnituksessa. & Hiilloskorpi, H. Secher, P Snell & C. (1992) Body weight and body composition. 240 naista ja 294 miestä. Toivottu painonlasku naisilla oli merkitsevästi suurempi esteettisissä lajeissa, taitolajeissa ja palloilulajeissa verrattuna teho-, kestävyysja painoluokkalajien painotoiveisiin. Lajiryhmäjako tehtiin lajissa edellytettävien fyysisten ominaisuuksien sekä painoon ja ulkonäköön kohdistuvien lajivaatimusten perusteella. T. Samat urheilijat raportoivat merkitsevästi enemmän flunssapäiviä, vatsavaivoja sekä erilaisia negatiivista mielialaa kuvaavia tunneti28 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2003 loja ("pinna kireällä", alakuloa, stressiä, ärtyneisyyttä ja haluttomuutta). Teoksessa K. International Journal of Eating Disorders, 27, 371-380
Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Lääketieteenklinikka Timo Takala, Oulun Liikuntalääketieteellinen klinikka Heikki Tikkanen, Helsingin Urheilulääkäriasema Finalistikäsikirjoitusten arvioitsijat vuonna 2006: professori Pertti Kirkinen, Tampereen yliopisto professori Heikki Ruskoaho, Oulun yliopisto professori Jukka Pelkonen, Kuopion yliopisto Vuoden 2007 Liikuntalääketieteen Päivät ja Vuoden liikuntalääketieteellinen kilpailu 2007 lisätietoja kts. Kilpailun voittaja julkistetaan Vierumäellä Scandinavian Congress of Medicine and Science in Sports -kongressissa torstaina 9.11.2006 klo 12.30. Parhaat yhteispisteet saanut tutkimus on Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2006. www.lts.fi. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 29. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus kilpailun arviointiraati: Liikuntalääketieteen valiokunta Jari Parkkari, UKK-instituutti Olli Heinonen, Paavo Nurmi -keskus Rainer Rauramaa, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Harri Selänne, LIKES-tutkimuskeskus. s The sth Scandinavian Congress of Medicine and Science in Sports Vuoden 2006 paras liikuntalääketieteellinen tutkimus julkistetaan Scandinavian Congress of Medicine and Science in Sports -kongressissa iikuntatieteellinen Seura järjestää vuositL tain liikuntalääketieteen alan tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. Arviointien perusteella 4 parasta tutkimusta pääsi finaaliin, jossa täydelliset englanninkieliset käsikirjoitukset arvioi tätä tarkoitusta varten koottu erillinen raati. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2006 palkitaan 1000 euron stipendillä. Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 38 abstraktia
Murtumariskiä on voitu alentaa mm. Hautala AJ, Mäki kallio TH, Kiviniemi A, Laukkanen RT, Nissilä S, Huikuri HV,Tulppo MP (2004) Heart rate dynamics after controlled training followed by a home-based exercise program . Tutkimuksen ISRCTN numero on 07330512. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 12-kk:n hyppelyharjoittelun vaikutuksia virtsan karkailun esiintyvyyteen ja esiintymis-tiheyteen vaihdevuosi-ikäisillä naisilla. SJI!,, FINLANÖ 006 The gth Scandinavian Con r -~~--=--------....li!.:_ess of Nledicine and Science in Sports Liikuntaneuvonnan vaikutus päivittäisiin toimintoihin ja kotihoitopalvelujen käyttöön iäkkäillä henkilöillä: 2 vuoden satunnaistettu kontrolloitu tutkimus VON BONSDORFF M, LEINONEN R, KUJALA UM, HEIKKINEN E, TÖRMÄKANGAS T, HIRVENSALO M, RASINAHO M, KARHULA S, MÄNTY M, RANTANENT JOHDANTO Fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävillä interventioilla on todettu olevan positiivinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn, mutta niiden vaikutus toiminnanvajavuuteen sekä sosiaalija terveyspalvelujen käyttöön on edelleen epäselvä. Tulokset osoittavat, että toteutettavuudeltaan suhteellisen kevyiden liikuntaneuvontapalvelujen järjestäminen perusterveydenhuollossa voisi ennaltaehkäistä tai lykätä vaativampien ja kalliimpien terveydenhuollonpalvelujen käyttöä iäkkäillä kroonisesti sairailla inaktiivisilla henkilöillä. Virtsankarkailun ja hyppelyharjoittelun välisistä yhteyksistä on vähän tietoa. Tulppa MP, Hautala AJ, Mäkikallio TH, Laukkanen RT, Nissilä S, Hughson RL, Huikuri HV (2003) Effects of aerobic training on heart rate dynamics in sedentary subjects. Henkilöiden piti pystyä kävelemään vähintään 500 metriä ilman apua, harrastaa liikuntaa alle 3 kertaa viikossa, Mini-Mental State Examination (MMSE) testitulos> 21, ei kontraindikaatioita fyysiselle aktiivisuudelle ja allekirjoittanut suostumuksen tutkimukseen osallistumisesta. Tutkimukseen seulottiin mukaan kaikki valintakriteerit täyttävät 75-81-vuotiaat Jyväskylän kaupungin keskustan alueella asuvat henkilöt. JOHTOPÄÄTÖKSET Sympaattinen neuraalinen aktiivisuus, mitattuna mikroelektroditekniikalla, on yhteydessä maksimaaliseen fyysiseen suorituskykyyn. JOHTOPÄÄTÖKSET Liikuntaneuvonta osoittautui potentiaaliseksi keinoksi vähentää IADL toiminnanvajavuuden kehittymistä ja kotihoitopalvelujen käyttöä fyysisesti inaktiivisilla henkilöillä, joilla on varhaisia liikkumiskyvyn ongelmia. Kotihoitopalvelujen käytön riski oli 46 % pienempi koeryhmällä kuin kontrolliryhmällä (riski30 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2ro; suhde 0.54, 95 % luottamusväli 0.31-0.96). Interventio kuitenkin suojeli vaikeuksilta IADL -toiminnoissa niitä, joilla tutkimuksen alussa oli ollut liikkumiskyvyn ongelmia (p=0.08). Kotihoitopalvelujen käytön kumulatiivinen insidenssi oli pienempi koeryhmällä (6.6 %) kuin kontrolliryhmällä (11. TE oli yhteydessä BMI:hin (r= 0.56, P=0.003) ja SNA:han (r= 0.54, P=0.005). hyppelyä sisältävällä liikunnalla. 3. KIVINIEMI, TIMO H. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää keskushermostosta lähtevän neuraalisen sympaattisen aktiivisuuden yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn. 2. Autonomisen hermoston sympaattisen aktiivisuuden ja fyysisen suorituskyvyn välistä yhteyttä ei tunneta. MENETELMÄT Tutkimukseen osallistui 26 tervettä kestävyysjuoksua harrastavaa miestä (ikä 33±5 vuotta, BMI 24±1 kg!m 2, VO 2 max 58±5 ml•kg-l•min-1). Sympaattinen neuraalinen aktiivisuus on yhteydessä fyysiseen suorituskykyyn ARTO J. Virtsankarkailun esiintyvyyttä ja esiintymistiheyttä selvitettiin ky-selylomakkeella puolivuotta ennen harjoittelun alkua (0kk) sekä harjoittelun alku(6kk) ja loppu pisteissä (18kk). Analyysit tehtiin 'intention-to-treat' periaatteen mukaisesti. HAUTALA.ANTTI M. Eur J Appi Physiol; 3 289-297. TULOKSET Keskimääräinen SNA levossa oli 20±6 bursts/min (vaihteluväli 6-34). Päätepisteinä olivat vaikeudet IADL -toiminnossa ja kotihoitopalvelujen käyttö. Kun koehenkilöt jaettiin EMI-vakioituihin tertiileihin TE:n mukaan (TE 866±69, 994±30 ja 1154± 71 sekuntia, P <0.0001 ryhmien välillä), SNA oli merkittävästi alempi (P=0.032) parhaan maksimaalisen suorituskyvyn ryhmässä (16±5 bursts/min) verrattuna heikoimman suorituskyvyn ryhmään (23± 7 bursts/min). Hyppelyharjoittelun yhteys virtsankarkailuun vaihdevuosi-ikäisillä naisilla satunnaistettu kontrolloitu tutkimus ARI HEINONEN, EEVA-MAIJA PALONEN, KIRSTI UUSI-RASI, HARRI SIEVÄNEN, ESKO MÄLKIÄ, SUUN CHENG, PEKKA KANNUS JOHDANTO Osteoporoosiin ja kaatumisiin liittyvien murtumien määrä lisääntyy naisväestön ikääntymisen myötä. MÄKIKALLIO, SUVITIINANEN, TAPIO SEPPÄNEN, HEIKKI V. MENETELMÄT Yhteensä 130 vaihdevuosiikäistä naista (54 + 2 vuotta) satunnaistettiin hyppelyharjoittelu (N = 66) ja kontrolliryhmiin (N = 64). Hautala AJ, Makikallio TH, Kiviniemi A, Laukkanen RT, Nissila S, Huikuri HV,Tulppo MP (2003) Cardiovascular autonomic function correlates with the response to aerobic training in healthy sedentary subjects. Sympaattinen aktiivisuus (SNA) mitattiin mikroelektroditekniikalla peroneus hermosta 5 minuutin levon aikana. Virtsankarkailu voi saada naisen lopettamaan iskuja sisältävän lajin harrastamisen. Maksimaalisen juoksumattotestin kestoa (TE) käytettiin kuvaamaan maksimaalista fyysistä suorituskykyä. Osallistujat jaettiin tutkimuksen alussa liikkumiskyvyn perusteella niihin, joilla oli/ ei ollut liikkumiskyvyn ongelmia. Harjoittelu oli ohjattua aerobicstep-aerobic tyyppistä luuliikuntaa (hyppelyharjoittelua) kolme kertaa 1 1. MENETELMÄT Data on peräisin 2-vuotisesta satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta SCAMOB. Juoksun harrastajilla, joilla on vähän sympaattista aktiivisuutta levossa, on parempi maksimaalinen suorituskyky verrattuna juoksun harrastajiin, joilla on levossa paljon sympaattista aktiivisuutta. TULOKSET Kahden vuoden seurannassa vaikeudet IADL -toiminnoissa lisääntyivät koeja kontrolliryhmissä, mutta ryhmien välillä ajassa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p=0.16). VIITTEET 1. J Appi Physiol; 95: 364-372. Am J Physiol Heart Circ Physiol; 285: H1747-H1752. Esitämme tuloksia liikuntaneuvontaintervention vaikutuksista päivittäisten asioiden hoitamiskykyyn (IADL -toiminnot) sekä kotihoitopalvelujen käyttöön iäkkäillä kotona asuvilla inaktiivisilla henkilöillä. Koeryhmä (n=318) osallistui 2 vuoden yksilölliseen liikuntaneuvontainterventioon ja kontrolliryhmä (n=3 l 4) käytti normaaleja palveluja. BMI ja SNA eivät korreloineet keskenään (r= 0.29, P=0.150). TULPPO JOHDANTO Autonomisen hermoston parasympaattinen (vagaalinen) aktiivisuus on yhteydessä fyysiseen suorituskykyyn ja kestävyysharjoittelun jälkeiseen harjoitusvasteeseen (1, 2, 3). Keskimääräinen TE oli 1005±136 sekuntia (vaihteluväli 720-1260). HUIKURI, MIKKO P. 7 %) tutkimuksen 2 vuoden ja 6 kuukauden seurannan aikana (p=0.03)
Harjoittelun päättyessä virtsankarkailua esiintyi 41 %:lla harjoitteluja 43 %:lla kontrolliryhmäläisistä (p = 0.78). EKG and jatkuva verenpaine (Finapres, USA) rekisteröitiin kuormitusprotokollien aikana. Tässä tutkimuksessa verrattiin kahdentoista ylirasitustilaan ajautuneen urheilijan (6 miestä ja 6 naista, keskimääräinen ikä ± keskihajonta 25 ± 7 v) ja kahdentoista kontrolliurheilijan (6 miestä ja 6 naista, 24 ± 5 v) kognitiivista suorituskykyä sekä autonomisia vasteita fyysiseen ja kognitiiviseen tehtävään. Intervention alkaessa virtsainkarkailun esiintyvyys oli interventioryhmässä 38 % ja kontrolleilla 4 7 %, mutta ryhmien välillä ei ollut tilastollista eroa (p=.31). LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 31. Ylirasittuneet urheilijat tekivät enemmän virheitä kohtalaisessa (2,9 ± 1,7 % vs. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli verrata voima ja kestävyyskuormituksen aikaisia verenpainevasteita. Sydänpotilaiden turvallisen voimaharjoittelun laatimiseksi tarvitaan lisätutkimuksia. Sykevaihtelu analysoitiin aikaja taajuusmuuttujamenetelmillä sekä absoluuttisena että suhteessa omaan lepotasoon. Tällä voi olla erittäin tärkeä käytännön sovellusarvo suunniteltaessa turvallista voimaharjoitteluohjelmaa ikääntyville ja eri potilasryhmille. Sydämen sykeja verenpainevasteet voima ja kestävyys-kuormituksessa HEIDI JURVELIN,ANTTI M. Selvittämättä yhä jää, altistaako matala kognitiivinen suorituskyky ylirasitustilalle, vai alentaako ylirasitustila kognitiivista suorituskykyä. VIITTEET 1. Tutkimuksemme mukaan hyppyjä sisältävä luuliikunta voi kuulua tämän ikäryhmän naisten liikuntaharrastuksiin, mutta ohjelman suunnittelussa tulee huomioida totutellen tapahtuva aloittaminen ja iskukuormituksen asteittainen lisääntyminen. tarkemmin 1) RR-intervallit kerättiin ostostaattisen testin (fyysinen tehtävä), Stroop Color Word Testin (hidas, kohtalainen ja nopea kognitiivinen tehtävä) ja nopean tehtävän jälkeisen rentoutuksen aikana. 19 ± 14 % P<0,05). Myös autonomiset vasteet ostostaattiseen kokeeseen näyttävät häiriintyvän (2), mutta ylirasitustilaan ajautuneiden urheilijoiden kognitiivisesta suorituskyvystä tai autonomisista vasteista kognitiiviseen tehtävään ei ole tietoa. Voimakuormitus aloitettiin O kg:sta ja vastusta kasvatettiin 4 kg:n nostoilla kahden minuutin välein uupumukseen saakka. 1,7 ± 1,1 %, P<0,05) ja nopeassa (9,7 ± 6,5 % vs. Sydämen syke, systolinen ja diastolinen verenpaine mitattiin kolmen sydämenlyönnin ajalta jokaisen kuorman lopusta. . Korkeilla kuormitustasoilla sydämen työmäärä voimaharjoituksessa jää kestävyysharjoitusta pienemmäksi. Perusseurannan alkaessa (0kk) virt-sankarkailun esiintyvyys oli 38 % kummassakin tutkimusryhmässä. TULOKSET Matalataajuuksinen sykevaihtelu oli fyysisessä tehtävässä vähäisempää ylirasittuneilla kuin kontrolliurheilijoilla (1322 ± 955 ms2 vs. TULOKSET Naisista 122 (85%) vastasi kaikkiin seurantakyselyihin. Tutkimuksen hypoteesina oli, että voimakuormituksessa verenpaine nousee korkeammalle kuin kestävyyskuormituksessa samalla suhteellisella kuormituksella. Uusi löydös tässä tutkimuksessa on, että sekä kognitiivinen suorituskyky että autonomiset vasteet kognitiiviseen tehtävään madaltuvat ylirasitustilassa. MENETELMÄT Yhdeksän tervettä miestä (ikä 4 7±5 vuotta, BMI 26±2 kg-m2) osallistui tutkimukseen. Pollock et al. S orts "'' 1cme and Sc1ence m viikossa 12 kk:n ajan. Kestävyyskuormituksessa RPP oli korkeampi 60, 70 ja 80 %:n kuormitustasoilla voimakuormitukseen verrattuna (p=0.043, p=0.041 ja p=0.034, vastaavasti). (2000) Resistance Exercise in lndividuals With and Without Cardiovascular Disease: Benefits, Rationale, Safety, and Prescription An Advisory From the Committee on Exercise, Rehabilitation, and Prevention, Council on Clinical Cardiology, American Heart Association. Clin Physiol Funct lmaging 2004: 24: 10-18. Med Sci Sports Exerc 2006: 38: 313-317. Polkupyöräergometrillä tehty kestävyyskuormitus aloitettiin W: sta ja vastusta kasvatettiin kahden minuutin välein 25 W:lla uupumukseen saakka. Ylirasittuneiden urheilijoiden kokonaissykevaihtelu oli nopeassa tehtävässä korkeampi suhteutettuna makuulla mitattuun kokonaissykevaihteluun kuin kontrolliurheilijoiden (50 ± 47 % vs. Hynynen, E, Uusitalo, A, Konttinen, N, and Rusko, H. Decrease in heart rate variability with overtraining: assessment by the Poincare plot analysis. Ylirasittuneiden urheilijoiden autonomiset vasteet fyysiseen ja kognitiiviseen tehtävään sekä rentoutukseen ESA HYNYNEN, ARJA UUSITALO, NIILO KONTTINEN, HEIKKI RUSKO JOHDANTO Kardiovaskulaarinen autonominen säätely häiriintyy urheilijan ylirasitustilassa (1,2). Circulation: 101: 828-833. HAUTALA, MIKKO P.TULPPO Voimaharjoittelua suositellaan kestävyysharjoittelun ohella sydänpotilaiden kuntoutuksessa (1). VIITTEET 1. Verenpainevasteiden yhteyttä voimaja kestävyyskuormituksen välillä ei tunneta hyvin. Polvenojennuslaitteella (Hur Oy, Kokkola) toteutetussa voimakuormituksessa molemmilla jaloilla tehtiin 15 toistoa välttäen pidättämästä hengitystä (45 s kuorma, 75 s lepo). Myöskään 12 kk:n hyppelyintervention aikana virtsankarkailussa tapahtuneet esiintymistiheyden vaihtelut eivät eronneet ryhmien välillä (p=.10). MENETELMÄT Ylirasitustilan huolellisen diagnoosin jälkeen (kts. 2. . Systolinen tai diastolinen verenpaine eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan samoilla kestävyysja voimakuormituksen suhteellisilla kuormilla. JOHTOPÄÄTÖKSET Ylirasittuneiden urheilijoiden kardiovaskulaarinen autonominen säätely oli häiriintynyt fyysisen tehtävän aikana, kuten aiemmissakin tutkimuksissa (2). JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa säännöllinen hyppelyharjoittelu ei vaikuttanut vaihdevuosi-ikäisten naisten virtsanpidätyskykyyn. Virtsan karkailun esiintyvyys ei muuttunut koko seurannan (0-6-18kk) aikana merkitsevästi kummassakaan tutkimusryhmässä eikä siinä ollut ryhmien välistä eroa. JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että verenpainevasteet kestävyysja voimakuormituksen välillä eivät poikenneet toisistaan keveillä tai kohtuullisilla kuormitustasoilla. TULOKSET Sydämen syke oli kestävyyskuormituksen aikana voimakuormitukseen verrattuna korkeampi 50 % -100 %:n kuormitustasoilla (p=0.011-0.0001). 5,4 ± 3,0 %, P<0,05) kognitiivisessa tehtävässä. Mourot, L, Bouhaddi, M, Perrey, S, Cappelle, S, Henriet, M-T, Wolf, J-P, Rouillon, J-D, and Regnard, J. Heart Rate Variability during Night Sleep and After Awakening in Overtrained Athletes. The gth Scandinavian Con r ___.:~:....::..~=--------c:..ess of 11.aed· . Kokonaissykevaihtelun kasvu nopeasta kognitiivisesta tehtävästä rentoutukseen korreloi negatiivisesti nopean kognitiivisen tehtävän virheprosentin kanssa (r = -0,588, P<0,01). Sydämen työkuormaa (Rate Pressure Product; RPP) arvioitiin kertomalla systolisen verenpaineen arvot sydämen sykkeellä. KIVINIEMI, ARTO J. 2262 ± 1029 ms2, P<0,05). Virtsan karkailun esiinty-vyyden ja esiintymistiheyden muutoksissa ei ollut eroa ryhmien välillä harjoittelua edeltäneen 6 kk: n seurannan aikana (p=0.64)
High altitude medicine. LCR rotat olivat merkitsevästi painavampia (p<0.001) koko tutkimuksen ajan (ikä 2 kk 8 kk). Lisääntynyt lihasten hiusverisuonitus parantaa hapen, glukoosin ja insuliinin saantia ja sisäänottoa lihassoluissa. HCR rotat juoksivat vapaaehtoisesti n. Tällöin voidaan kii32 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2rffo peilynopeutta säätelemällä välttyä kiipeilyn keskeytymiseltä sairastuneen pelastustoimien vuoksi. MENETELMÄT Tutkimukseen osallistui 1 1 1 1:1 1 1. 4-kertaa enemmän. VIITTEET 1.Hultgren H. Aviat Space Environ Med. KIVINIEMI, ARTO J. Am .J.Med.Sci. Tutkimus on toteutettu opetusministeriön apurahan turvin. Soleus ja EDL lihaksista analysoitiin lihasten hiusverisuonitus. Hypoteesinamme oli, että perinnöllisesti matalaan suorituskykyyn liittyy alentunut gluukosin sieto ja että näitä molempia ominaisuuksia voidaan selittää matalan suorituskyvyn omaavien rottien pienemmällä lihasten verisuonikapillaaritiheydellä. HAUTALA, HANNU KINNUNEN, MIKKO P.TULPPO JOHDANTO Sydämen vagaalista säätelyä kuvaava korkeataajuinen sykevaihtelu on yhteydessä aerobisen harjoittelun seurauksena tapahtuviin muutoksiin kestävyyskunnossa (1). Southwestern lnternal Medicine Conference: pulmonary complications of high-altitude exposure. RIIKKA KIVELÄ, MIKA SILVENNOINEN, MAARIT LEHTI, RITA RINNANKOSKI, MERI VUENTO, NIINA MUTANEN, LAUREN G. Paastoglukobsi oli korkeampi LCR rotilla (5.7 ± 0.3 mmol/1 vs. Sykevaihtelumenetelmien soveltuvuutta aerobisen harjoittelun päivittäiseen ohjaamiseen on kuitenkin tutkittu vähän. RSpO2ja ExSpO2 mitattiin kaikilta koehenkilöillä 3500 ja 4300 m korkeudessa. 85%, p<0.02) välillä oli merkittävä. JOHTOPÄÄTÖKSET Matalan ja korkean aerobisen kapasiteetin rotat erosivat toisistaan selvästi maksimaalisessa suorituskyvyssä, vapaaehtoisen juoksun määrässä ja kehon painossa, vaikka ne olivat eläneet identtisissä olosuhteissa. Sydämen sekä soleus ja EDL lihasten kehon massaan suhteutetut painot olivat suurempia HCR rotilla. 4300 m korkeudessa tapahtuvan sairastumisen uhka oli nähtävissä jo 3500 m korkeudessa sillä ero sairastuneiden ja terveiden RSpO2 (88% vs. 5.2 ± 0.3, p<0.01), mutta glukoositoleranssitestissä ei ollut tilastollista eroa. Energian saanti oli molemmilla ryhmillä samanlaista normaalihäkkioloissa, mutta HRC rotat söivät enemmän kuin LCR rotat, kun häkissä oli juoksu pyörä. Mikäli sopeutumisprosessi epäonnistuu, voi kehittyä akuutiksi vuoristotaudiksi (acute mountain sickness, AMS) kutsuttu tila jota esiintyy kun noustaan nopeasti yli 2500 m korkeuteen. Arterial oxygen saturation for prediction of acute mountain sickness. POHDINTA Tulosten perusteella näyttää siltä, että alentunut ExSpO2 rasituksen jälkeen ennustaa paremmin akklimatisoitumisen ongelmia kuin RSpO2. 1994 3.Roach RC, Greene ER et al. Tässä tutkimuksessa käytettiin 18. Tällainen 50 m kävelytesti on helppo toteuttaa vuoristoolosuhteissa ja se auttaa havaitsemaan ajoissa kehitteillä olevan AMS:n. KOCH, STEVEN L. TULOKSET AMS:n esiintyvyys oli 44% (27i61). Rotilta mitattiin maksimaalinen juoksusuorituskyky, vapaaehtoisen juoksun määrä, energian saanti, antropometrisia muuttujia sekä glukoosin sietokyky. sukupolven naarasrottia (n=24). Hultgren Publications, Stanford California 1997 2.Hsia C. Lake Louise kyselylomaketta käytettiin AMS: n diagnosoimiseksi. TULOKSET Maksimaalinen juoksusuorituskyky oli 615 % parempi HRC rotilla. Koch LG, Britton SL. Retkikunnat nousivat 4-9 vrk aikana 1200 m korkeudesta 4300 m korkeuteen. Suurempi hiusverisuonitus raajalihaksissa voi olla yksi selitys paremmalle aerobiselle kapasiteetille sekä alhaisemmalle paastoglukoosille HCR rotilla. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko rasituksenjälkeinen happisaturaation (ExSpO2) mittaaminen parempi tapa havaita kehittyvä AMS. MENETELMÄT Matalan ja korkean perinnöllisen suorituskyvyn rottakannat tehtiin parittamalla aina edellisen sukupolven parhaat (HCR) ja heikoimmat juoksijat (LCR) keskenään (2). Mielenkiintoista oli, että LCR rottien paino putosi juoksujakson aikana, mutta HCR rottien ei, koska LCR rotat eivät lisänneet energian saantiaan verrattuna normaaliin häkkielämään. AMS paranee yleensä itsestään muutamassa päivässä, mutta jos oireet jätetään huomioimatta, se voi pahentua nopeasti johtaen hengenvaaralliseen aivoja/tai keuhködeemaan (2). LCR rottien paino laski vapaaehtoisen juoksujakson aikana. Akklimatisoitumista seurattiin mittaamalla veren happisaturaatiota sormenpääpulssioksimetrillä sekä levossa että kohtuullisen rasituksen (50 m kävely sykkeellä 150/min) jälkeen eri korkeuksissa. Hemoglobiinissa ja hematokriitissa ei ollut eroja ryhmien välillä. MENETELMÄT Tutkimus toteutettiin kuuden kiipeilyretkikunnan aikana ja koehenkilöitä oli 6l(keski-ikä (SD) 32 v (6.5) ja VOmax 57 (8.5) ml/kg!min) . Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli testata päivittäiseen sykevaihtelun mittaamiseen perustuvan yksilöllisen harjoitteluohjelman aiheuttamia vasteita aerobisessa kestävyyskunnossa. Vaikka erot AMS:iin sairastuneiden ja terveiden välillä olivat merkitseviä, tarvitaan vielä lisää tietoa turvallisina pidettävistä saturaatiotasoista ja niiden muutoksista eri korkeuksissa. 90%, p<0.04) ja ExSpO2 (81 % vs. _ T~h~e~s~th-=s~c=a~n~d_in_a_v_i_a_n_C~o~n..:..l:..res.s of Nledicine and Science in S orts Vuoristotaudin ennaltaehkäisy veren happisaturaatiota seuraamalla HEIKKI KARINEN, JUHA PELTONEN, HEIKKI TIKKANEN JOHDANTO Vuoristokiipeily korkeassa ilmanalassa vaatii elimistöltä sopeutumista eli akklimatisoitumista sekä vähäisempään ilmanpaineeseen että vähentyneeseen hapen osapaineeseen (1). HCR rotilla oli merkitsevästi suurempi kapillaaritiheys sekä kapillaari/solu suhde soleuksessa (p<0.01) ja kapillaari/solu -suhde EDL:ssa (p<0.05). 1998 Onko perinnöllinen aerobinen suorituskyky yhteydessä lihaksen hiusverisuonitukseen ja glukoosin sietoon. Ero vuoristotautiin sairastuneiden (n=27) ja terveenä pysyneiden (n=34) välillä RSpO2 (79% vs.86%) ja ExSpO2 (72% vs.80%) oli merkitsevä (p<0.001) 4300 m korkeudessa. VIITTEET 1.Wisleff U et al. Veren lepohappisaturaation (RSpO2) mittausta on esitetty yksinkertaiseksi keinoksi akklimatisaation seuraamiseksi (3). Science 2005: 307:418-420 2. Physiol Genomics 2001: 5:45-52 Kestävyysharjoittelu n yksilöllinen ohjelmointi sykevaihtelun avulla ANTTI M. BRITTON, VEIKKO VIHKO, HEIKKI KAINULAINEN JOHDANTO Perinnöllisesti matalan aerobisen suorituskyvyn rotilla on havaittu sydänja verisuonitautien ja metabolisen oireyhtymän riskitekijöiden lisääntyvän verrattuna korkean suorituskyvyn rottiin(l)
TULOKSET PRE-ryhmällä kestävyyssuorituskyky parani (ennen: 917±152 s, jälkeen: 981±148 s, p=0.004). pnä ja palautuen lähtötasolle 10. Seerumin erytropoietiinin konsentraation (EPO), retikulosyyttien lukumäärän (Ret) , hematokriitin (Hkr) , hemoglobiinin (Hb) ja punasolujen lukumäärän (RBC) määritystä varten otettiin verinäytteet 0., 1., 3., 5., 6., 7., 8. pnä, ja siten laskennallisen PV:n suureneminen 6. 46.5±3.4 %, p<0.001) että Hb (151±10 vs. ja 10. plantaris) geenilastumenetelmällä (Affymetrix GeneChip MG_U74A V2) ja reaaliaikaisella PCR:llä. S orts 25 tervettä ja liikunnallisesti aktiivista miestä (ikä: 33±7 vuotta, maksimaalinen hapenkulutus: 4.33±0.40 l/min, 55±4 ml/kg/min). päivän aamuina. Näistä kaksi oli matalatehoista (65 % maksimisykkeestä) ja neljä kovatehoista harjoitusta (85 % maksimisykkeestä). Sykevaihtelun mittaaminen voi olla käytännöllinen apuväline kestävyysharjoittelun optimoinnissa yksilötasolla. Harjoitteluryhmät juoksivat 1, 3 tai 5 viikon jakson juoksumatolla (1 h /vrk/ 21 m/min). Maksimaalinen hapenkulutus ei kasvanut PRE-ryhmällä harjoitteluintervention aikana (ennen: 4.29±0.29 l/min, jälkeen: 4.36±0.34 l/min, p=0.430). pnä ja oli vielä 3. Tässä tutkimuksessa selvitettiin diabeteksen, fyysisen harjoittelun sekä näiden yhdistelmän vaikutusta venytystä aistivien proteiinikompleksien geenien ilmenemiseen raajalihaksessa. Kontrolliryhmällä havaittiin pieneneminen Hkr:ssa 5. MENETELMÄT Hiiret jaettiin neljään ryhmään; kontrolli ( C), harjoittelu (T), diabeetikot (D, streptozotosiinilla aiheutettu) ja diabeetikot + harjoittelu (DT). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää urheilijoiden punasolumuodostuksen muutoksia 5 alppimajapäivän aikana hypoksiassa ja 5 seurantapäivän aikana normoksiassa. Sykevaihtelun pysyessä edelleen alle määritetyn tason määrättiin lepopäivä. 1±0.4 %:iin 1. Ret lisääntyi 0.9±0.3 %:sta merkitsevästi 1. pnä kohonneella tasolla (22.7±12.4, p<0.05 ja 21.1±6.4, eimerkitsevä). PRE-ryhmä harjoitteli kuusi kertaa viikossa. 8. 7±0.8 h, p=O. Sekä Hkr (45.1±2.8 vs. Levine, B.D. pnä, ollen merkitsevästi kohonnut (1.3±0.4 %) vielä 10. . Maksimaalinen hapenkulutus ja kestävyyssuorituskyky (testin kesto) mitattiinjuoksumatolla ennen harjoittelujaksoa ja sen jälkeen. Tutkimusjakson (10 pv) aikana urheilijat harjoittelivat normoksiassa meren pinnan tasolla. e 1cme and Sc1ence m Punasolumuodostus 5 päivän alppimaja-altistuksen aikana ja 5 päivää sen jälkeen ANNE S. päivästä alkaen, ollen suurimmillaan (6.4±4.3 %) 3. . Plasmatilavuuden muutos (PV) laskettiin Hkr:n ja Hb:n avulla. ja Stray-Gundersen, J. ja 5. VIITTEET 1. TULOKSET Diabetes muutti titiiniin liittyerytropoieesi lisääntyi ensimmäisestä päivien venytystä aistivien proteiinikompleksien LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 33. pnä. ym. JOHTOPÄÄTÖKSET Aerobista kestävyyskuntoa voidaan parantaa tehokkaasti hyödyntämällä sykevaihtelua päivittäisen harjoittelun ohjaamisessa. Kontrolliryhmä (n=l2 , ikä 30±8 v, paino 74±6 kg) asui ja harjoitteli koko 10 päivän jakson ajan normoksiassa. TULOKSET Hypoksiajakson aikana EPO lisääntyi lähtöarvosta (ka±S.D.) 17.0±7.8 mU/mL huippuunsa 30.8±20. aerobista suorituskykyä ja glukoosin kuljetusta lihaksiin kun taas diabetes heikentää niitä. Koehenkilöt satunnaistettiin kolmeen ryhmään: ennalta määrätyn suunnitelman mukaan harjoitteleviin (PRE, n=8), sykevaihtelun perusteella harjoitteleviin (HRV, n=9) ja kontrollihenkilöihin (n=8). Hoitamaton diabetes aiheuttaa myös eläimen painon vähenemistä ja raajalihaksissa atrofiaa. pnä, pysyen kohonneella tasolla 5. gastrocnemius and m. 8. 8. pnä ja Hb:ssa 6. 156±llg/l, p<0.001) lisääntyivät 1. Med Sci Sports Exerc 32:800-804 Fyysinen harjoittelu vähentää diabeteksen aiheuttamia muutoksia raajalihaksen venytystä aistivien proteiinikompleksien geenien ilmenemisessä T. päivään asti. Adv Exp Med Biol (painossa) 2. POHDINTA Tutkimustulosten mukaan västä alkaen viiden päivän alppimajajakson aikana. HRV-ryhmällä sekä kestävyyssuorituskyky (ennen: 962±116 s, jälkeen: 1069±121 s, p<0.001) että maksimaalinen hapenkulutus paranivat (ennen: 4.35±0.60 l/min, jälkeen: 4.59±0.62 1/min, p=0.007). Lihasnäytteet otettiin harjoitteluja kontrolliryhmistä 24 tunnin kuluttua viimeisestä harjoituksesta. Koistinen, P.O. Geenien ilmeneminen analysoitiin pohjelihaksista (m. MENETELMÄT Kestävyysurheilij a t (n= 1 7, ka±S.D. Retikulosyyttien lisääntymisestä huolimatta näyttää todennäköiseltä, että hypoksian aikaansaama punasolumuodostuksen lisääntyminen loppuu välittömästi siirryttäessä asumaan normoksiaan, kun erytropoietiinin vaikutus häviää. Sitä vastoin, jos sykevaihtelu väheni, kovatehoisen harjoituksen sijasta toteutettiin matalatehoinen harjoitus. Hautala et al. Raajalihaksen sarkomeereissä olevan supistuvaan koneistoon kuulumattoman proteiinin, titiinin, on ehdotettu toimivan jännitystä ja venytystä aistivien rakenteiden yhdistäjänä. pnä ja 1.5±0.5 %:iin 6. 7 (p<0.05) 1. Kestävyyssuorituskyvyn muutos oli HRV-ryhmällä suurempi kuin PRE-ryhmällä (HRV: 106±26 s, PRE: 64±42 s, p=0.024). PV:ssa tapahtui merkitsevä lasku 1. RUSKO JOHDANTO Jaksottainen hypoksia 12 tuntia/vrk yhden viikon ajan stimuloi erytropoieesia (1, 2). soleus, m. RBC lisääntyi 4.71±0.35 x1012/l:sta merkitsevästi 4 .92±0.43:een 1. Kontrolliryhmässä ei havaittu muutoksia. 2000. pnä. , ikä 27±8 v, paino 74±8 kg, V02max 75± 7 ml/kg/min) asuivat 12 16 tuntia/vrk viiden päivän ajan alppimajassa normobarisessa hypoksiassa (15.3 %02, simuloitu 2500 m korkeus), jonka jälkeen 14:ää heistä seurattiin viisi päivää normoksiassa. Cardiovascular autonomic function correlates with the response to aerobic training in healthy sedentary subjects Am J Physiol Heart Circ Physiol 2003: 285: H1747-H1752. pnä. Sykevaihtelun lisääntyminen tai sen säilyminen edellisten mittausten perusteella määritetyllä tasolla johti kovatehoisen harjoituksen tekemiseen kyseisenä päivänä. 707). päivään saakka. VIITTEET 1. MAARIT LEHTI, MIKA SILVENNOINEN, RIIKKA KIVELÄ, HEIKKI KAINULAINEN, JYRKI KOMULAINEN JOHDANTO Kestävyysharjoittelu lisää esim. Harjoittelun määrässä ei ollut eroa ryhmien välillä (PRE: 17.6±0.3 h, HRV: 17. HRV-ryhmään kuuluville laskettiin korkeataajuinen sykevaihtelu (0.15-0 .4 Hz) seisoma-asennossa (5-min) intervention jokaisena aamuna. Normoksiajakson aikana EPO palautui lähtötasolle (15.3±6.3 17.8±7.0 mU/mL päivinä 610). Erytropoietiini laski välittömästi alppimajajakson jälkeen, kun taas retikulosyyttien lisääntyminen oli havaittavissa vielä viisi päivää hypoksia-altistuksen jälkeen normoksiassa. pnä, pysyen merkitsevästi kohonneena '8. 2006. TIKKANEN, HEIKKI K. 1 The gth Scandinavian Con r -~~--=~-------..oi!~ess OfM d" . KOPONEN, HEIKKI 0. Harjoitteluinterventio kesti viisi viikkoa ja sisälsi 40 minuuttia kestäviä juoksuharjoituksia
Terveysliikunta on parhaimmillaan säännöllistä, määrältään riittävää sekä mielellään päivittäin toteutuvaa, joko kohtuukuormitteista arkiliikuntaa tai kuormittavampaa ripeää ja reipasta kuntoliikuntaa. . Luukohdille yhteisen yksilöllisen ympäristötekijän suhteellinen osuus oli puolestaan 18 % (5-28 %) ranteessa ja 16 % (8-39 %) nilkassa. Luukohdille spesifit yksilölliset ympäristötekijät selittivät 1,5 % (0-14 %) ranteen ja 14 % (0-19 %) nilkan puristuslujuuden vaihtelusta. Miehillä vain sekä kuntoettä arkiliikuntaa harrastaneilla oli parempi kunto kuin inaktiivisilla. On myös houkuttelevaa spekuloida titiiniin liittyvien venytystä aistivien proteiinikompleksien säätelevän diabeteksen aiheuttamaa atrofiaa tai neuropatian seurauksia. Diabeettisessa lihaksessa MLP:n, Myf-6:n, CARP:n ja Ankrd2:n mRNA:n määrä lisääntyi kun taas myostatiinin ja MyoD:n väheni. Osa muutoksista saattaa olla yhteydessä neuropatian aiheuttamiin muutoksiin (esim. Aktiivisuusluokkien välisiä eroja analysoitiin kovarianssianalyysilla, jossa tulokset vakioitiin iän, koulutuksen, työn fyysisen kuormituksen ja tupakoinnin suhteen. Kuntoja arkiliikunnan yhteydet 2 km kävelyaikaan ja vyötärönympärykseen KIRSI MANSIKKAMÄKI, JAANA SUNI, URHO KUJALA, KATRIINA KUKKONENHARJULA JOHDANTO Ajanpuutetta pidetään suurimpana syynä vähäiseen liikkumiseen. 1. JOHTOPÄÄTÖKSET Pelkästään arkiliikuntaa harrastavien kunto ei eronnut inaktiivisten ryhmän tuloksista kävelyajan tai vyötärönympäryksen suhteen. 34 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006 1c1ne and Sc1ence m Aerobista kuntoa kuvaava kävelyaika mitattiin UKK-instituutin 2 km:n kävelytestillä ja vyötärönympärys mittanauhalla. Geneettinen polkumalli sovitettiin aineistoon, jotta voitiin selvittää näiden kahden luukohdan puristuslujuudelle yhteisten ja spesifien geneettisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden vaikutukset. Sisaruksille yhteinen ympäristötekijä selitti 11 % (0,4-29 %) ranteen puristuslujuuden vaihtelusta, kun taas nilkan puristuslujuuden vaihtelusta sama tekijä selitti 41 % (20-59 %). Joka tapauksessa harjoittelun kyky vähentää diabeteksen aiheuttamaa muutosta viittaa hitaampaan solutyypin muutokseen. Harjoittelu vähensi useimpia diabeteksen aiheuttamia mRNA-määrän muutoksia. Vastausten perusteella tutkittavat luokiteltiin inaktiiveihin (IA), arkiliikkujiin (AL), kuntoliikkujiin (KL) sekä arki+kuntoliikkujiin (AL+KL). Näin ollen elämäntavoilla, kuten liikunnalla, voi olla merkittävä vaikutus erityisesti alaraajan luun lujuuteen. Naisten vyötärönympärys IA -ryhmässä oli 88,6 cm (95% CI 85,5-91,7), AL 85,4 cm (81,789,0), KL 82,5 cm (78,6-86,5) ja AL+KL 81,6 cm (78,7-84,6). Iällä kontrolloitu polkumalli osoitti, että luukohdille yhteinen geneettinen tekijä selitti 70 % (95 % luottamusväli: 48-82 %) ranteen ja 30 % (9-54 %) nilkan puristuslujuuden vaihtelusta. TULOKSET Monotsygoottija ditsygoottiryhmän välillä ei ollut merkitsevää eroa iässä, pituudessa, painossa eikä ranteen tai nilkan puristuslujuudessa. . Arkiliikunnan ohella tarvitaan kuntoliikuntasuosituksen kriteerien mukaista kuormittavampaa liikuntaa aerobisen kunnon (kävelyaika) parantamiseen ja painonhallintaan vyötärönympäryksellä mitattuna. JOHTOPÄÄTÖKSET Tulokset viittaavat siihen, että iäkkäillä naisilla ranteen ja kehon painoa kantavan nilkan luun puristuslujuuden yksilöiden välisistä eroista suurin osa määräytyy sellaisilla geneettisillä tekijöillä ja ympäristötekijöillä, jotka ovat yhteisiä molemmille luukohdille. Naisten AL+KLryhmän kävelyajan tulokset erosivat sekä IAettä AL -ryhmistä. JOHTOPÄÄTÖKSET Tämä tutkimus osoittaa diabeteksen muuttavan useiden säietyyppiin painottuneiden proteiinien (MLP, myostatin, Ankrd2) mRNA:n määrää luurankolihaksessa. Miesten vyötärönympärys oli IA -ryhmässä 98,0 cm (95% CI 95,0-100,9), AL 94,4 cm (91,397,6), KL 96,4 cm (92,4-100,4) ja AL+KL 92,5 cm (89,0-96,0). Naisilla sekä kuntoliikuntaryhmällä että yhdistetyllä kunto+arkiliikuntaryhmällä oli parempi kunto kuin inaktiivisilla ja arkiliikkujilla. Lisäksi haluttiin selvittää, onko näiden eri tavoin kuormittuvien luukohtien puristuslujuuden taustalla luukohdille yhteisiä geneettisiä tekijöitä tai ympäristötekijöitä. Neuropatiassa lihassäietyyppijakauma muuttuu nopeampien säikeiden suuntaan. MLP, Myf6). Lisäksi useiden titiini-kinaasi-signalointireitin proteiinien mRNA-määrät muuttuivat. !A:n kävelyaika oli 18,31 min (95% CI 17,78-18,85), AL 18,44 min (17,84-19,04), KL 17,53 min (16,97-18,09) ja AL+KL 17,12 min (16,70-17,55). Näyttää kuitenkin siltä, että geenit, jotka säätelevät molempia luukohtia, selittävät suuren osan ranteen puristuslujuudesta, mutta melko vähäisen osan nilkan puristuslujuudesta. S orts mRNA:n ilmenemistä Z-levyn (MLP, myostatin, MyoD, Myf6), !-linjan (CARP, Ankrd2) ja M-linjan (titiini kinaasi signalointi) alueella. Lisäksi ympäristötekijöillä on suurempi vaikutus kehon painoa kantavan nilkan puristuslujuuteen kuin ranteen puristuslujuuteen. Puristuslujuuden parittaiset korrelaatiot olivat ranteessa 0,80 (MZ) ja 0,49 CDf) ja nilkassa 0,73 (MZ) ja 0,58 (DZ). Tuloksia tukevat aiemmat havainnot normaalia hitaammasta säietyppijakaumasta diabeteksen aiheuttaman atrofian yhteydessä. IA -miesten kävelyaika (keskiarvo) oli 16,57 min (95% CI 16,01-17,14), AL 16,12 min (15,50-16,75), KL 15,99 min (15,31-16,68) ja AL+KL 15,35 min (14,75-15,95). TULOKSET Miesten osalta AL+KL ryhmä erosi merkitsevästi IA ryhmästä sekä kävelyajan että vyötärönympäryksen suhteen. s ~ FINLAND 006 The 5th Scandinavian Con r -~::...::..___:=--------:..:...:ess OfMed· . Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää arkija kuntoliikunnan yhteyksiä 2 km kävelyaikaan ja vyötärönympärykseen. Vyötärönympäryksessä näyttäisi jonkinasteinen annos-vaste suhde löytyvän naisilla, mistä voitaneen päätellä myös arkiliikunnan pienentävän vyötärönympärystä naisilla. MENETELMÄT Kaikkiaan 102 monotsygootin (MZ) ja 115 ditsygootin (DZ) 63-76vuotiaan naiskaksosparin ranne ( värttinäluu) ja nilkka (sääriluu) mitattiin perifeerisellä tietokonetomografialla luun puristuslujuuden (poikkipinta-ala * mineraalitiheyden neliö) arvioimiseksi. Geneettisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden vaikutus luun lujuuteen iäkkäillä naisilla TUIJA MIKKOLA, SARIANNA SIPILÄ, HARRI SIEVÄNEN, HARRI SUOMINEN, TAINA RANTANEN, JAAKKO KAPRIO, MARKKU KOSKENVUO, MARKKU KAUPPINEN,ARI HEINONEN JOHDANTO Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka suuren osuuden geneettiset tekijät ja toisaalta ympäristötekijät määräävät yläja alaraajan luun arvioidun puristuslujuuden yksilöiden välisistä eroista. MENETELMÄT Tutkittavina olivat Liikunta, kunto ja terveys, 11-vuotis-seurantatutkimukseen osallistuneet 48-, 53-, 58-, 63ja 68vuotiaat tamperelaiset miehet ja naiset. Kyselyyn liikunnasta ja terveydestä vastasi 412 tutkittavaa ja heistä 334 osallistui terveyskuntomittauksiin
prospektiivinen, satunnaistettu koe SIRPA MUSTALAMPI, HARRI SELÄNNE, HANNU KAUTIAINEN, ESKO MÄLKIÄ, ILKKA KIVIRANTA JOHDANTO Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtenäistä käsitystä optimaalisesta eturistisiteen (ACL) leikkauksen jälkeisestä kuntoutuksesta. toiseen puoleen) 60°/s nopeudella oli keskimäärin 10 % ja 5 % 180°/s nopeudella. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on verrata polven toiminnan palautumista ACL-leikkauksen ja joko standardoidun tai yksilöllisesti tehostetun kuntoutuksen jälkeen. Vammaa edeltäneen tai tavoitellun liikunnallisen aktiivisuuden tason oli 12 kk kohdalla saavuttanut Rl :ssa 4 3 % ja R2:ssa 48 % potilaista (p=. 74, p=0.001) viitaten quadriceps-voiman lisäyksen olleen suurempi kuin hamstringvoiman lisäyksen näillä potilailla. TULOKSET Polven laksiteetti ei lisääntynyt kuntoutuksen aikana eikä ryhmien välillä ollut eroa 12 kk mittauksissa (keskiarvo Rl: ssä 1.9 mmja R2:ssa 2.6 mm). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erilaisten fyysisten kuormituksien vaikutuksia barorefleksiherkkyyden käyttäytymiseen. Ennen leikkausta, 3,6 ja 12 kk leikkauksen jälkeen potilailta mitattiin polven eteen-taaksesuuntainen laksiteetti, liikkuvuus ja yhden jalan pituushyppy IKDC-ohjeiden mukaisesti sekä polven isometrinen ojennusja koukistusvoima, tyytyväisyys polven toimintaan ja liikunnallisen aktiivisuuden taso. Muita yhdysvaikutuksia ryhmän ja ajan suhteen ei löytynyt. Barorefleksiherkkyys kuvaa barorefleksikaaren toimintaa. Polven toiminta eturistisideleikkauksen ja joko standardoidun tai yksilöllisesti tehostetun kuntoutuksen jälkeen. Jatkotutkimuksissa tulisi keskittyä pitkäaikaisseurantaan ja menetelmiin, joilla toiminnan rajoitteita voitaisiin edelleen vähentää. Kobayashi A, Higuchi H, Terauchi M, Kobayashi F, Kimura M, Takagishi K. Keskimääräinen fleksiovoiman puutos oli 1 % 60°/s nopeudella ja -1 % 180°/s nopeudella. 12 kk: n kuluttua leikkauksesta potilailla on vielä toiminnan rajoitteita, mikä on todettu aikaisemmissakin tutkimuksissa. hamstring-jännesiirre ANNA-STINA MOISALA, TIMO JÄRVELÄ, PEKKA KANNUS, MARKKU JÄRVINEN JOHDANTO Tässä tutkimuksessa selvitettiin quadriceps ja hamstring lihasvoimia 4-7 vuotta artroskooppisesti tehdyn eturistisiteen (ACL) rekonstruktion jälkeen käyttäen siirteenä patellajänteen keskimmäistä kolmasosaa (BTB) tai nelinkertaisiksi punottuja hamstring-jänteitä (STG). Tehostetussa kuntoutuksessa harjoittelun etenemistahti oli yksilöllinen ja lisäksi ohjelma sisälsi tasapainoja polven hallinnan harjoittelua verrattuna standardoituun kuntoutukseen. Risberg MA, Lewek M, Snyder-Mackler L. VIITTEET 1. Muscle performance after anterior cruciate ligament reconstruction. MENETELMÄT Neljäkymmentäneljä potilasta, joille tehtiin artroskooppisesti ACL: n rekonstruktio Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1997-2000, tutkittiin kliinisesti. HAUTALA, HEIDI JURVELIN, SUVI TIINAN EN, TAPIO SEPPÄNEN, MIKKO P.TULPPO JOHDANTO Barorefleksikaari on tärkein hermostollinen tekijä verenpaineen säätelyjärj estelmässä. Potilaat satunnaistettiin standardoituun (Rl) tai yksilöllisesti tehostettuun (R2) kuntoutukseen. 76). Barorefleksiherkkyyden palautumista erilaisten fyysisten kuormituksien jälkeen ei tunneta. Kuusitoista potilasta oli saanut BTB-siirteen ja 28 potilasta STG-siirteen. Lysholm pisteet korreloivat negatiivisesti polven ekstensiovoiman puutokseen 60°/s nopeudella (r= .35, p=0.02) , sekä polven fleksiovoiman puutokseen 60°/s nopeudella (r= .30, p=0.045). TULOKSET BTB-siirteen saaneiden potilaiden ekstensiovoiman puutos (vrt. Ryhmän ja ajan suhteen yhdysvaikutus tuli merkitseväksi isometrisen ojennusvoiman (p=.032) ja polveen liittyvän elämänlaadun mittauksissa (p=.0058) tehostetun harjoittelun eduksi. PhysTher Sport 2004: 5: 125-145. lnt Orthop 2004; 28: 48-51. Lisäksi aktiivinen kuntoutus ACL-rekonstruktion jälkeen vaikuttaa hyödylliseltä. Hamstring-Quadriceps (HQ) suhde BTB-siirteen saaneilla potilailla pieneni ajan myötä (r= -. Kun arvioitiin kaikkien potilaiden tuloksia, seuranta-aika korreloi negatiivisesti polven fleksiovoiman puutokseen 60°/s nopeudella (r= .36, p= 0.02), samoin kuin polven ekstensiovoiman puutokseen 180°/s nopeudella (r= .37, p=0.01) viitaten siihen, että voimapuutokset vähenivät ajan myötä. VIITTEET 1. Tässä tutkimuksessa BTBtai STGsiirteen saaneilla potilailla oli samanlaiset quadricepsja hamstring-voimapuutokset leikatuissa jaloissa. The gth Scandinavian Con r -~~:___~~----__;..:...z.:..ess of Medicine and Science in SJ>orts Ouadriceps ja hamstring voimat 4-7 vuotta eturistisiteen rekonstruktion jälkeen: patellajänne vs. Barorefleksiherkkyyden palautuminen fyysisen kuormituksen jälkeen TEEMU NIEMELÄ,ANTTI M. MENETELMÄT Tutkimukseen otettiin 42 potilasta, joilla oli toispuoleinen ACL-vamma ja joille tehtiin korjausleikkaus jännesiirremenetelmällä. A systematic review of evidence for anterior cruciate ligament rehabilitation : how much and what type. Keskimääräinen fleksiovoiman puutos oli 3 % 60°/s ja % 180°/s nopeudella. Samansuuntaisia tuloksia on saatu leikkaamattomien ACL-potilaiden kuntoutuksesta, mutta tähän mennessä näyttöä ei ole ollut leikattujen ACL-potilaiden kuntoutuksesta. Potilailla, joilla oli pitkä seuranta-aika, oli paremmat quadricepsja hamstring-voimat kuin niillä potilailla, joilla oli lyhyt seuranta-aika. JOHTOPÄÄTÖKSET Tasapainoja polven hallinnan harjoittelun lisääminen ACLleikkauksen jälkeiseen kuntoutusohjelmaan saattaa tehostaa kuntoutumista. KIVINIEMI, ARTO J. Molemmat kuntoutusohjelmat osoittautuivat turvallisiksi ja toteuttamiskelpoisiksi. Erityisesti tieto tasapainoja polven hallinnan harjoittelun vaikutuksista on vähäistä (1). MENETELMÄT Koehenkilöt olivat terLIIKUNTA & TIEDE 43 , 5/2006 35. Fyysinen kuormitus laskee akuutisti barorefleksiherkkyyttä (1). Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että leikatun jalan lihasvoimilla oli selkeä yhteys polven toiminnalliseen tulokseen pitkällä aikavälillä. Polven fleksiovoiman puutos 180°/s nopeudella oli pienempi stabiileissa kuin löysissä polvissa (p=0.04 7). Potilaille tehtiin kliininen polven tutkimus, standardoitu isokineettinen lihasvoimien testaus, sekä arvioitiin polven löysyys artrometrillä. STGsiirteen saaneiden potilaiden keskimääräinen ekstensiovoiman puutos oli 7 % 60°/s ja 2 % 180°/s nopeuksilla. JOHTOPÄÄTÖKSET BTB-siirrettä käytettäessä erityisesti quadriceps-voima heikkenee postoperatiivisesti, ja hamstring-voima STG-siirrettä käytettäessä, mutta paranemista tapahtunee näissä voimissa ajan myötä (1)
Esimerkiksi iskutyyppistä kuormitusta runsaasti saaneilla mailapelaajilla oli 27% ja aitajuoksijoilla 44% suurempi sääriluun taivutusvastus kuin verrokeilla. MENETELMÄT Yhteensä 113 nuoren naisurheilijan (lentopalloilijoita, aitajuoksijoita, mailapelaajia, jalkapalloilijoita ja uimareita) sekä 30 kuntoliikuntaa harrastavan verrokin sääri-, värttinäja olkaluun varren keskikohta sekä nilkka ja ranne mitattiin perifeerisellä tietokonetomografialla (pQCT) luun rakenteen ja vääntölujuuden arvioimiseksi. TULOKSET Keskiarvosykkeet interventioiden aikana olivat aerobisessa harjoituksessa 129±9, kovassa voimaharjoituksessa 113±11, kevyessä voimaharjoituksessa 95±9 ja kontrollimittauksessa 61±7 lyöntiä minuutissa (ANOVA p<0.001). Mittamenetelmän herkkyysrajan alittaville tuloksille annettiin arvo 0,05 mg/1 (n=l4) ja korkealle pitoisuudelle >10 mg/1 arvo 10,0 mg/1 (n=4). Tutkimme poikkileikkausasetelmassa, miten eri liikuntakuormitus sekä lihasvoima ja vääntömomentti 36 LIIKUNTA& TIEOE43•5/2006 selittävät nuorten naisurheilijoiden luiden rakennetta. Urheilijoiden, myös uimareiden, yläraajojen luiden rakenne oli selvästi sidoksissa kuormitustyyppiin, esimerkiksi uimareilla oli 19% ja lentopalloilijoilla 27% vahvemmat yläraajan luut kuin verrokeilla. Lisäksi selvitettiin henkilöiden harjoitushistoria, lihasten suorituskyky ja kalsiumin saanti. Tutkimuksessa mukana olevien lasten ollessa 13-vuotiaita heidän (n=565) vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuttansa arvioitiin tutkimuskäynnin yhteydessä kyselylomakkeella. Baroreflekiherkkyyden palautuminen akuutin kuormituksen jälkeen on yhteydessä harjoitusmuotoon. European Journal of applied physiology, 2005. Koehenkilöt suorittivat neljä erilaista interventiota satunnaistetussa järjestyksessä: 1) kevyt aerobinen harjoitus polkupyörä-ergometrillä, 2) kevyt voimaharjoitus, 3) kova voimaharjoitus ja 4) kontrollimittaus (ei harjoitusta). BRS-LF ei poikennut ennen harjoitusta eri interventioiden välillä (p=ns). Baroreflex sensitivity assessment and heart rate variability: relation to maneuver and technique. Kilpaurheilijoiden ja verrokkien välisiä eroja testattiin kovarianssianalyysin (kovariaatteina ikä, pituus ja paino) ja luun rakenteen selittäjiä regressioanalyysin avulla. Bonferroni post-hoe vertailussa BRS-LF oli merkitsevästi alentunut 30 minuutin ajan aerobisen harjoituksen jälkeen (p=0.010), 50 minuutin ajan kevyen voimaharjoituksen jälkeen (p=0.039) ja 60 minuutin ajan kovan voimaharjoituksen jälkeen (p=0.005). Paljon vapaa-aikanaan liikkuvien lasten CRP-pitoisuus ei eronnut vähän ja jonkin verran liikuvien arvosta. Raportoidun (n=558; 294 poikaa, 264 tyttöä) vapaa-ajan liikunnan tehon, keston ja useuden avulla laskettiin vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta kuvaava indeksi (MET h/vko). TULOKSET 13-vuotiaiden lasten CRP -pitoisuudet olivat erittäin matalia. Kaikki interventiot kestivät 40 min. VI ITTEET 1. Erityisen tehokkaasti kuormitus näytti lisäävän kuoriluun paksuutta. Liikunnan aiheuttama kuormitus onkin tärkeä sekä painoa kantavien alaraajojen että pääosin lihasten avulla kuormitettavien yläraajojen luiden rakenteeseen vaikuttava tekijä. Seerumin herkän CRP:n pitoisuus (n=532) määritettiin turbidimetrisellä immunomäärityksellä (Wako Chemicals GmbH, Neuss, Saksa). Ylipainoisten poikien (BMI >21,9 kg/m2, 16%) ja tyttöjen (BMI >22,6 kg!m 2, 14%) sekä normaalipainoisten lasten CRP-pitoisuuden keskiarvojen ero testattiin t-testillä. Aikuisilla liikuntaharjoittelu pienentää veren CRP -pitoisuutta. MENETELMÄT Tutkimuksemme on osa Turussa jo 16 vuotta jatkunutta STRIP -tutkimusta (Varhaislapsuudessa alkanut sydänja verisuonitautisairastuvuuden ehkäisy -projekti). Carrasco-Sosa S et al. The gth Scandinavian Con r -~~--=-------~ess of Medicine and Science in Sports veitä ja tupakoimattomia miehiä (n=l2, ikä 30±3 vuotta) . VI ITTEET Nikander R, Sievänen H, Heinonen A, Kannus P. Tytöt ja pojat jaettiin liikunta-aktiivisuuden mukaan kolmeen ryhmään: 1) vähän liikkuvat (liikunta-aktiivisuusindeksin keskiarvo: tytöt (n=89) 3,1 ja pojat (n=ll4) 8,2 MET h/vko), 2) jonkin verran liikkuvat (tytöt (n=l21) 24,7 ja pojat (n=89) 30,7 MET h/vko) ja 3) paljon liikkuvat (tytöt (n=54) 54,8 ja pojat (n=91) 58,7 MET h/vko). Loading modalities and bone structures at nonweight-bearing upper extremity and weight-bearing lower extremityA pOCT study of adult female athletes, Bone, online 30 May 2006, D01: 10.1016/ j.bone.2006.04.005 Lasten herkkä crp ja vapaa-ajan liikunta KATJA PAHKALA, OLLI J, HEINONEN, HANNA LAGSTRÖM, PAULA HAKALA, LAURI SILLANMÄKI, OLLI SIMELL JOHDANTO C-reaktiivinen proteiini ( CRP) on uusi sydänja verisuonisairauksien riskin merkkiaine. Kehon painon ja lihasten suorituskyvyn luuhun aiheuttama vääntömomentti selitti 29-50% ja eri urheilulajien aiheuttama kuormitustyyppi 8-25% useimpien sääriluun rakennetta kuvaavien muuttujien yksilöiden välisestä vaihtelusta. Barorefleksiherkkyys palautuu nopeimmin aerobisen harjoituksen jälkeen ja hitaimmin kovan voimaharjoituksen jälkeen. Lihastyön niveliin aiheuttama vääntömomentti puolestaan selitti yläraajojen luiden vahvaa rakennetta kehon painon tuottamien voimien puuttuessa. Ryhmien välinen CRP-pitoisuuden ero testattiin kovarianssianalyysilla käyttäen kehon painoindeksiä (BMI) kovariaattina. R-R intervallit ja jatkuva verenpaine rekisteröitiin levossa (10 min) ja interventioiden jälkeen (180 min). JOHTOPÄÄTÖKSET Kehon painon kannattelun ja lihasten suorituskyvyn luihin aiheuttama vääntömomentti sekä iskutyyppinen liikunnallinen kuormitus olivat selvästi yhteydessä nuorten naisurheilijoiden alaraajojen vahvaan luurakenteeseen. Barorefleksiherkkyys (BRS-LF) laskettiin siirtofunktiomenetelmällä R-R intervallien ja systolisten verenpaineiden spektreistä taajuuskaistalta 0.04-0.15 Hz. CRP:n keskiarvo (mediaani) vähän, jonkin verran ja paljon liikkuvilla pojilla oli 0,75 (0,23); 0,58 (0,21) ja 0,46 (0,19) mg/1 (NS). Tytöillä vastaava pitoisuus. Kun painoa kantava kuormitus puuttui, ainoastaan lihasten voimantuottokyvystä johtuva nivelmomentti oli yhteydessä urheilijoiden yläraajojen vahvaan luurakenteeseen (selitysosuus 6-26%). Liikuntatyyppi, vääntömomentti ja luun rakenne NIKANDER RIKU, SIEVÄNEN HARRI, HEINONEN ARI, KANNUS PEKKA JOHDANTO Eri liikuntalajit kuormittavat Juustoa eri lailla ja sillä on puolestaan selvä vaikutus luiden rakenteeseen ja niiden mekaaniseen lujuuteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko paljon liikkuvilla lapsilla matalampi CRP -pitoisuus kuin vähän liikkuvilla. JOHTOPÄÄTÖKSETBarorefleksiherkkyys on merkitsevästi alentunut fyysisen harjoituksen jälkeen verrattuna kontrollimittaukseen. Kilpaurheilijoilla, lukuun ottamatta uimareita, sääriluun rakenne oli selvästi verrokkeja vahvempi. TULOKSET Urheiluharrastus näkyi erityisen selvästi kuoriluun paksuuntumisena. Lisäksi tutkimme CRP:n ja painon välistä yhteyttä. BRS-LF oli merkitsevästi poikkeava 60 minuutin ajan interventioiden jälkeen (ANOVA p<0.010). Menetelmän herkkyys oli 0,06 mg/1
The incidence of injury in Texas High School Basketball. Pelaajien harjoitusja pelitunnit kerättiin harjoituspäiväkirjojen avulla ja salibandyn yhteydessä loukkaantunut pelaaja täytti vammalomakkeen. JOHTOPÄÄTÖKSET Tämä tutkimus osoittaa, että kuormituksen aiheuttama aivoverenkierron nopeuden nousu ja lihaksen happikyllästeisyyden lasku olivat yhtäläisiä normoksiassa ja hypoksiassa. MENETELMÄT Prospektiiviseen kuuden kuukauden mittaiseen tutkimukseen osallistui 374 naispelaajaa kolmelta ylimmältä sarjatasolta. VIITTEET 1.Arendt E, Dick R. Salibandyvammaksi määriteltiin salibandyn harjoittelun tai kilpapelin yhteydessä sattunut äkillinen vamma tai rasitusvamma, joka esti pelaajaa osallistumasta harjoituksiin tai kilpapeleihin vähintään vuorokauden ajan. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 37. TULOKSET Normoksiassa suurin keskiarvoinen (SD) työteho oli 412 (55) W ja hypoksiassa 302 (56) W (P<0.01). Vapaa-ajan liikunnan määrällä ei ollut yhteyttä ylipainoisten lasten korkeampaan CRP pitoisuuteen (aktiivisuusryhmittäin, ylivs. Yleisimpiä vammatyyppejä olivat nyrjähdys (27%), lihasrevähdys (16%) ja ruhje (14%). Salibandyvammojen ehkäisyä tulisi kiireesti tutkia satunnaistetussa ja kontrolloidussa asetelmassa. Yksitoista vammaa (6%) vaati sairaalan sisäänottoa. The gth Scandinavian Con r -~=--=--~--------',z.:ess of A"ed· . Am J Sports Med 1999: 27: 294-298. ACL-vammojen ilmaantuvuus vuodessa oli 5.4 / 100 pelaajaa. Salibandyvammojen ilmaantuvuus oli 1.8 vammaa/ 1000 harjoitustuntia ja 40.3 / 1000 "'' 1cme and Sc1ence m kilpapelituntia. Am J Sports Med 1995: 23: 694-701. Urheilulajeissa, joissa tapahtuu nopeita suunnanmuutoksia, äkkipysähdyksiä ja hyppyjä, esiintyy naisurheilijoilla miehiä enemmän alaraajavammoja, etenkin polven nivelsidevammoja (1, 2). Tämä voi selittää sitä, miksi paljon liikkuvien lasten CRP -pitoisuus ei eronnut vähän liikkuvien lasten arvosta. . Knee lnjury Patterns Among Men and Women in Collegiate Basketball and Soccer. Vaikka isoaivojen happikyllästeisyyden lasku kiihtyi vakiokuormalla hypoksiassa normoksiaan verrattuna, ei tutkimuksessa havaittu sellaista aivojen happikyllästeisyyden tasoa, mikä olisi aiheuttanut työn keskeytymisen. JOHTOPÄÄTÖKSET 13-vuotiaiden CRP -pitoisuudet olivat huomattavasti matalampia kuin mitä aikuisilla on raportoitu. NCAA Data and Review of Literature. Lihaksen TOI aleni NOR:ssa 69 (3)%: sta 47 (12)%:iin ja HYP:ssa 71 (5)%:sta 50 (12)%:iin (molemmat P<0.001). normaalipainoinen: p<0,001). CBFv kasvoi kuormituksen aikana. TULOKSET Kauden aikana sattui 172 salibandyvammaa ja 35% pelaajista loukkaantui. Ramp-kuormitusta edelsi 10 min alkuverryttely (20 W; Ennen HYP-rampia 5 min NORja 5 min HYP). Tutkimusta tukivat Opetusministeriö, Suomen Kulttuurirahasto ja NSERC (Kanada). Sen sijaan ylipainoisten tyttöjen ja poikien CRP-pitoisuuden keskiarvo (1,31 ja 1,29 mg/1) oli huomattavasti korkeampi (p<0,001) kuin normaalipainoisilla tyttöillä ja pojilla (0,32 ja 0,47 mg/1). JOHTOPÄÄTÖKSET Naisten salibandyssä sattuu paljon vammoja. Hypoksiassa vastaavasti 66 (3) ja 55 (6)% (P<0.001). Polvivammoista kaksikymmentä ( 46%) luokiteltiin vakaviksi vammoiksi (vamma aiheutti yli 28 päivän poissaolon urheilusta), joista kymmenen oli eturistisiteen (ACL) repeämiä. Alkuverryttelyn ja työn lopettamisen CBFv oli NOR:ssa 57 (13) ja 71 (15) cm/s sekä HYP:ssa 57 (13) ja 70 (14) cm/s (molemmat P<0.001). . Harjoituksissa vammariski on melko pieni, mutta peleissä se on huolestuttavan korkea. Tyypillisimmät vamma-alueet olivat polvi (27%), nilkka (22%) ja reisi (12%). Samalla työkuormalla aivojen TOI oli alempi HYP:ssa kuin NOR: ssa. Toistomittausten ANOVAa ja parittaista t-testiä käytettiin tilastolliseen analysointiin. Happikyllästeisyyden lasku aivoja lihaskudoksessa pyöräilyn aikana normoksiassa ja akuutissa hypoksiassa JUHA E PELTONEN, DONALD H PATERSON, J KEVIN SHOEMAKER, DARREN S DELOREY, GREGORY R DUMANOIR, ROBERT J PETRELLA, JOHN M KOWALCHUK JOHDANTO Happikyllästeisyyden laskun aivoissa on esitetty olevan keskeinen suorituskykyä rajoittava tekijä. Äkillisten vammojen osuus oli 70% ja rasitusvammojen 30%. Vapaa-ajan liikunnan määrästä riippumatta ylipainoisilla lapsilla oli korkeampi CRP -pitoisuus kuin normaalipainoisilla lapsilla. Tämä tutkimus ei tue hypoteesia sellaisesta aivojen happikyllästeisyystasosta, mikä liittyisi suorituskyvyn ja rasituksen siedon nopeaan pettämiseen. Normoksiassa aivojen TOI oli alkuverryttelyssä 66 (6)% ja se laski 57 ( 4)%:iin työn lopussa (P<0.001). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, josko i) HYP lisää sekä aivoettä lihaskudoksen happikyllästeisyyden laskua NOR:aan verrattuna ja ii) aivoja lihaskudoksen happikyllästeisyyden laskulle on olemassa kriittinen raja, minkä saavuttaminen johtaa kuormituksen keskeytymiseen. vastus lateralis) happikyllästeisyysindeksi (TOI, %) mitattiin near-infrared spektroskopialla. Naisten salibandyvammat: yhden kauden prospektiivinen seurantatutkimus KATI PASANEN, JARI PARKKARI, PEKKA KANNUS, LAURA ROSSI, MIKA PALVANEN, ANTERO NATRI, MARKKU JÄRVINEN JOHDANTO Salibandy on vauhdikas joukkuepalloilulaji, joka on nopeasti kasvattanut suosiotaan Euroopassa. Aivojen otsalohkon ja lihaksen (m. Polvivammoista suuri osa on vakavia. HYP-kuormitus keskeytettiin jos koehenkilön valtimoveren happikyllästeisyys laski <80%. Salibandyvammoihin liittyviä tutkimuksia on tehty hyvin vähän ja tutkimukset ovat keskittyneet ensisijaisesti miespelaajiin. Tyypillisiä vammoja ovat polven ja nilkan nivelsidevammat. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää naisten salibandyvammojen ilmaantuvuutta, luonnetta, aiheuttajia ja vakavuutta. S orts oli 0,42 (0,19); 0,52 (0,16) ja 0,44 (0,20) mg/1 (NS). 2.Messina DF, Farney WC, Delee JC. MENETELMÄT Kahdeksan tervettä miestä polki ramp-kuormituksen (30 W/min) NOR ja HYP tilanteissa (HYP: uloshengityksen lopun 02 säädetty 9.5 kPa:iin). Testi keskeytettiin HYP:ssa viidellä koehenkilöllä ennen uupumista koska SpO2 <80%. Aivoverenkierron nopeus (CBFv, cm/s) mitattiin keskimmäisestä aivovaltimosta transkraniaalisella Dopplerilla. A prospective study among male and female athletes. Mikäli näin on, happikyllästeisyyden tulisi laskea pienemmillä työkuormilla hypoksiassa (HYP) normoksiaan (NOR) verrattuna, johtaen kuormituksen aikaisempaan keskeyttämiseen
Lower-extremity function in persons over the age 70 years as a predictor of subsequent disability. Rehabil. MP-tuloksia hyödynnettiin rakentamalla ennusteellisia malleja kuntoutustuloksille kliinisten, PQ:n, PPT:n ja GS: n muutosten pohjalta. Perceptual and Motor Skills 82:515-25, 1996. Kipua kokivat kuitenkin myös itsenäisesti tai avun turvin liikkuvat. Med. TOIMIVA-testituloksilla ja FIM-toimintakykymittarin tulosten välillä oli havaittavissa tilastollisesti merkitsevä yhteys (p<0,001) kaikilla muilla paitsi koetulla kivulla. Maksimaalinen isometrinen puristusvoima (GS) testattiin dynamo metrillä (New-Test), painekipukynnykset (PPT) dolorimetrillä (FSProducts) epikondyleista ja Frohsen arcadista, kipu analysoitiin VAS-pohjaisella 7 osion kyselyllä (PQ). LÄHTEET 1. Kipujen osalta oli havaittavissa kivun voimakkuuden lisääntymistä valtiokonttorin toimintakykyluokissa 1 olevilla ja vanhimmassa ikäluokassa 85-95-vuotiaat. MENETELMÄT Tutkimukseen osallistui 13 miestä ja 26 naista, keski-iältään 42 vuotta ja joilla oli krooninen epikondyliitti. Reaktioajat (SRT ja CRT), liike(SMOV) ja taputusnopeudet (TAP), tarkkuus (ACC) ja koordinaatio (COORD) liikenopeuden ja tarkkuuden tuloksena (% oikeita suorituksia) otettiin analyysiin. Voimakkain yhteys todettiin TOIMIVA-testien ja FIMmotoristen pisteiden välillä. Tutkimuksen tavoitteena oli validoida TOIMIVA-testit (VAS -kipujana, uloshengityksen huippuvirtaus, tuolistanousu, yhdellä jalalla seisominen, puristusvoimat, 10 metrin kävelyaika. Valtiokonttorin toimintakykyluokituksen erottelukyvyn todennäköisyys, herkkyys (sensitivity) ja tarkkuus (spesificity) selvitettiin Bayesin mallilla. VIITTEET Guralnik JM, Ferrucci L, Simonsick EM, Salive ME, Wallace RB. Phys. 78;10:1092-5, 1997. Toimiva-testit ja ikääntyneiden fyysinen toimintakyky LEENA POHJOLA JOHDANTO Tutkimus toteutettiin Helsingissä, Oulunkylän kuntoutussairaalassa, yhteistyössä Kuopion yliopiston ja Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksen kanssa. Koehenkilöinä oli 200 ikääntynyttä sotainvalidi ja -veteraanimiestä, joiden keski-ikä oli 82 vuotta. Näistä suurin yhteys oli 10 metrin kävelyajalla (r=-0,70) ja tuolistanousulla (r=-0,69). Tulokset antavat myös laajempaa käsitystä yläraajafunktion alenemisesta kroonisessa epikondyliitissa ja tukevat myös sitä, että harjoittelua tulisi epikondyliitissa ohjata myös MP-toimintojen parantamiseen. MENETELMÄT Analyysimenetelminä käytettiin Pearsonin ja Spearmanin korrelaatiokertoimia ja useamman ryhmän vertailussa kaksisuuntaista varianssianalyysiä. Merkittävimmät yhteydet olivat 10 metrin kävelyllä (r=-0,72) ja tuolistanousulla (r=-0,72). Heikoin yhteys oli VAS (Visual Analogue Scale) -kipujanalla koetuilla kivuilla (r=0,01). TOIMIVA-testitulosten ja Barthel-indeksin välinen yhteys oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,001), muiden paitsi koetun kivun suhteen. Arch. TULOKSET Harjoittelu johti tilastollisesti merkitsevään paranemiseen kaikkien kliinistenkipuja voimamittareiden perusteella tutkimusryhmässä. Testitulokset laskivat tasaisesti heikointa toimintakykyluokkaa 1 kohden. Kolmen eri toimintakykyluokituksen yhteyksien selvittämiseksi käytettiin faktorianalyysiä yhdessä Varimaxrotaation kanssa. Kauranen et al. Potilaat läpikävivät 4-portaisen 8 viikon progressiivisen fysioterapeutin ohjaaman ja kontrolloiman kotiharjoitteluohjelman. Tämän. Toimintakykyluokituksen erottelukyky avustettavien vs. 2. Fyysistä toimintakykyä mittaavia TOIMIVA-testejä verrattiin kolmeen toimintakykymittariin: valtiokonttorin käyttämään toimintakykyluokitukseen, FIM (Functional Indepen-dence Measure) -toimintakykymittariin ja Barthel-indeksiin. TULOKSET TOIMIVA-testituloksilla ja valtiokonttorin toimintakykyluokituksella (1-3) oli kohtalainen yhteys. Heikoin yhteys oli VAS-kipujanalla mitatuilla koetuilla kivuilla (r=-0,12). JOHTOPÄÄTÖKSET Tulokset osoittavat, 38 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006 että yläraajan MP-tasoilla on merkittävää ennusteellista arvoa tutkimuksessa kuvatun harjoitteluohjelman vaikutuksille. Merkitsevää kivun vähenemistä ennustivat hyvät SRT ja CRT (p=0.03), TAP (p<0,03) ja ACC (p=0,009), parantunutta työkykyä hyvä CRT (p=0,032), TAP (p<0,001), ACC (p=0,02), rasituskivun lievittymistä hyvät SRT ja CRT (p=0.03) ja ACC (p=0.03). Yläraajavoimien paranemista ennustivat hyvät TAP, SMOV ja ACC (p<0.05 kaikissa), FFT-laskua lyhyt CRT (p=0.02) ja kliinisistä manuaalisista testeistä parantunut Mill.sin testi liittyi hyvään TAP-tasoon (p=0.004). Vanhatkin oppivat: motorinen oppiminen eksentrisellä polkupyöräergometrillä JARNO PURTSI, VEIKKO VIHKO, EINO HAVAS JOHDANTO Eksentrisen polkupyöräergometrin on todettu sopivan erityisesti iäkkäiden ihmisten voimaharjoitteluun (1). Mahdollisen bilateraalisen MP:n heikentymisen takia jokaisella potilaalla oli sukupuolija ikävakioitu (2 vuotta) terve kontrollihenkilö 200 henkilön otoksesta vertailuun. Spearmanin järjestyskorrelaatioissa yhteydet olivat yhdellä jalalla seisomiseen -0,57, 10 metrin kävelyaikaan -0,53, tuolistanousuun -0,47, käden puristusvoimiin (oikea 0,40 ja vasen 0,34) ja uloshengityksen huippuvirtaukseen 0,23. Heikoin yhteys oli VAS-kipujanalla mitatulla koetulla kivulla (r=-0,09), kipua kokivat eniten ne henkilöt, jotka pystyivät vielä aktiivisemmin liikkumaan. Eksentriset lihassupistukset ovat vaikeampia suorittaa kuin konsentriset supistukset (2), näin ollen kyseisen harjoittelumuodon oppiminen voi olla haasteellista. Kliinisen tutkimuksen ohella potilaiden ja kontrollien yläraajojen MP testattiin Human Performance Measurement System/Basic Elements of Performance (HPM/BEP)-laitteella (HPM Inc.). itsenäisten välillä oli hyvä, aineistoselittäjissä (AUC 0,93) ja TOIMIVA -testiosioissa (AUC 0,88). N Engl J Med 1995; 332:556-61. JOHTOPÄÄTÖKSET Ikääntyneiden fyysistä toimintakykyä TOIMIVA-testeistä parhaiten kuvasivat 10 metrin kävelyaika ja toistettu tuolistanousutesti, heikoiten uloshengityksen huippuvirtaus ja VAS-kipujanalla koettu kipu. Pienimäki et al. _ T~h~e~ s~th-=s~c~a~n_d_in_a_v_i_a_n_C~o~n~ ress of Medicine and Science in S1>orts Yläraajan motorinen taito ennustaa harjoitteluvaikutuksia kroonisessa epikondyliitissa TUOMO PIENIMÄKI, KARI KAURANEN, TUULA TARVAINEN, PERTTI SIIRA, HEIKKI VANHA RANTA JOHDANTO Krooniseen epikondyliittiin liittyy alentunut yläraajafunktio ja myös koordinatiivisten taitojen (MP) aleneminen, jonka prognostista arvoa harjoitteluhoidon onnistumiselle selvitettiin tässä tutkimuksessa
TULOKSET Lääkärin diagnosoiman astman raportoi 32 uimaria (16%) 200:sta uimarista. Kyselykaavake koostui 15 kysymyksestä, jotka koskivat uimareiden astma -ja allergiataustaa, harjoittelua, raportoituja oireita eri harjoitusintensiteeteillä sekä harjoitusolosuhteita. Kuitenkin monet uimarit raportoivat hengitysoireita. Näinollen tutkimus ei tue väitteitä, joissa kilpauinti aiheuttaisi astmaa. Hormonikorvaushoito (estradioli 2 mg, noretisteroni 1 mg, Kliogest) toteutettiin plasebo-kontrolloituna kaksoisLIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 39. Tutkimusjoukko koostui Suomen mestaruuskilpailuihin osallistuvista uimareista, jotka kuuluivat 14%:n parhaimmistoon Suomen uimaliittoon rekisteröidystä 4578 kilpauimarista. Kaikilla lääkärin diagnosoiman astman raportomilla uimareilla, oli myös astmadiagnosoitu lähisukulainen. Prosentuaalisessa tarkastelussa kehitystä tapahtui kuudennesta harjoituskerrasta eteenpäin. Astmaattisen perhetaustan omaavilla uimareilla riskitekijä (OR) raportoida astman oireita harjoitelussa oli merkitsevä välillä 2. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia astman oireita aiheuttavien tekijöiden, kuten astmaja allergiaperhetaustan, harjoitusintensiteetin sekä ympäristötekijöiden vaikutusta uimareiden raportoimiin oireisiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lääkärin diagnosoiman astman ja allergioiden sekä raportoitujen astman oireiden (hengenahdistus, yskä, hengityksen vinkuminen ja limaneritys hengitysteissä) esiintyminen harjoittelussa suomalaisilla huippu-uimareilla. MENETELMÄT Tutkimus on osa laajempaa tutkimusta, jossa selvitettiin HRT:n vaikutuksia lihasten toimintaan 50-57 -vuotiailla naisilla (1). Tulokset osoittivat ikääntyneiden ihmisten saavuttaneen suhteellisen vakaan suoritustason kuuden viikon harjoittelun jälkeen. 1023: 2 200-212, 2004 Raportoitujen astman oireiden riskitekijät kilpauimareilla MARJA PÄIVINEN, KARI L. J Gerontol Med Sci 5, 419-424, 2003 2. The gth Scandinavian Con r -~~:__~------->i!..::_ess of Medicine and Science in St>orts tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden motorista oppimista eksentrisellä polkupyöräergometrillä suorituksen taitotasoa objektiivisesti mitaten. Oppimisprosessia tarkasteltiin prosentuaalisena muutoksena lähtötasoon nähden. POHDINTA Johtopäätöksenä todetaan, että astman esiintyvyys (16%) suomalaisilla huippu-uimareilla oli suurempi kuin normaaliväestössä ( 4%), mutta ei eronnut kestävyyslajeissa aiemmin raportoiduista esiintyvyyksistä. Mikrosiruanalyysi hormonikorvaushoidon ja vaihdevuosien vaikutuksista naisten lihaksistoon: kontrolloitu kaksoissokkotutkimus vaihdevuosi-ikäisillä naisilla EIJA PÖLLÄNEN, SARIANNA SIPILÄ, PAULA RONKAINEN, HARRI SUOMINEN, TIMO TAKALA, SATU KOSKINEN, JUKKA PUOLAKKA, VUOKKO KOVANEN JOHDANTO Naisilla riski lihasmassan ja -voiman heikentymiseen eli sarkopeniaan kasvaa 50 ikävuoden jälkeen.Joissakin tutkimuksissa vaihdevuosioireiden hoitoon käytetyllä hormonikorvaushoidolla (HRT) on osoitettu olevan lihasmassaa ja voimaa ylläpitäviä vaikutuksia, mutta toisissa tutkittavien ei havaittu hyötyvän HRT:n käytöstä. Brain Res. Tuotetut jarrutusvoimat mitattiin laitetta käyttävän servomoottorin ohjaimen moottorille syöttämän virran perusteella. Tässä tutkimuksessa harjoituskertojen määrä, kilpauinti-uran pituus tai allasveden puhdistusmenetelmä eivät osoittaneet yhteyttä raportoituihin astman oireisiin harjoittelussa. Muutos oli kuudennella 13% (ei merkitsevä), kahdennellatoista 44% sekä kahdeksannellatoista harjoituskerralla 58%. Tutkittavat satunnaistettiin HRTja ei-HRT-ryhmiin. HRT:ssa vaikuttavana aineena olevan estrogeenin uskotaan toimivan solussa reseptoreidensa (ESR) välityksellä, mutta sarkopenian ja HRT-vasteiden molekyylitason mekanismit tunnetaan huonosti. TULOKSET Taitotaso (PI) kehittyi (p<0.01) koko harjoitusjakson ajan. TIKKANEN JOHDANTO Astma ja allergiat ovat lisääntyneet kilpaurheilijoilla, erityisesti kestävyyslajeissa. Miehet paransivat suoritustaan intervention alkuja keskivaiheissa, naiset puolestaan keskija loppuvaiheissa. Yllättävä tulos tutkimuksessamme oli, ettei veden puhdistusmenetelmällä tai harjoitusmäärillä ollut yhteyttä harjoittelussa raportoituihin oireisiin kilpauimareilla. Uimareista, joiden lähisukulaisella oli lääkärin diagnosoima astma 75% raportoi oireita harjoittelussa. Yksilöllisten erojen lisäksi tulokset viittaavat mahdollisiin eroihin sukupuolten ja ikäryhmien välillä. Ikä oli merkitsevä tekijä intervention alkuja keskivaiheissa, sukupuoli oli merkitsevä tekijä ainoastaan intervention alkuvaiheessa. Koehenkilöiden harjoituksista analysoitiin neljä harjoituskertaa (2,6,12,18). Lisäksi toteamme, että astmaättisella perhetaustalla oli voimakas yhteys raportoituihin astman oireisiin. METODIT Kaksisataa huippu-kilpauimaria osallistui kyselytutkimukseen (107 naista ja 93 miestä, keski-ikä (SD) 18.5 (3.0) vuotta ja harjoitustausta keskimäärin 9 (3.8) vuotta). Astman oireita harjoittelussa raportoi 84 uimaria ( 4 2%). Tutkimukseen valittiin naisia, joilla ei ollut aikaisempaa hormonikorvaushoitoa eikä hormonihoidon vastaaiheita. KESKINEN, HEIKKI 0. VI ITTEET 1. Tutkimusta tukee Hengityssairauksien tutkimussäätiö. Analysoiduista harjoituksista valittiin 30 sekunnin edustava jakso, josta laskettiin huippuvoiman keskihajonta suhteessa huippuvoimaan (=PI). 74 ja 6.50, verrattuna uimareihin ilman astmaattista perhetaustaa. Eniten oireita raportoitiin maksimaalista hapenottoa ja anarobista kynnystä vastaavilla harjoitusintensiteeteillä. LaStayo et al. Saatu lukuarvo kuvasi taitotasoa. Tulosten mukaan motorisessa oppimisprosessissa saattaa olla merkittäviä yksilöllisiä eroavaisuuksia. Kaikilla harjoitusintensiteetillä astmaattinen perhetausta oli myös merkittävin riskitekijä oireiden raportoinnissa (OR 2.87 4.40). Uintia on pidetty sopivana liikuntamuotona astmaatikoille. Koehenkilöiden tehtävänä oli vastustaa poljinten pyörintää mahdollisimman tasaisesti. Fang et al. MENETELMÄT 17 naista ja 16 miestä (64±6; 55-78 ikävuotta) osallistuivat yksilölliseen harjoitusinterventioon motorisoidulla polkupyöräergometrillä (10 viikkoa, 2-3 harjoitusta viikossa). JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa motorista oppimista tarkasteltiin objektiivisella mittarilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten geenien aktiivisuus muuttuu terveiden, vaihdevuosi-ikäisten naisten lihaksissa, kun osa tutkittavista käyttää (HRT-ryhmä) ja osa ei käytä HRT:a (ei-HRT-ryhmä)
Intervention aikana LBM pieneni ja QCSA pysyi muuttumattomana ei-HRT-ryhmässä. Kuitenkin vesiharjoittelun vaikutuksista polven tekonivelleikatuilla ei ole raportoitu tutkimustuloksia. Yhteensä 214 geenin aktiivisuus muuttui verrattuna HRT-ryhmään (p 0.05). Hiiret olivat yksittäisissä häkeissä ja puolella eläimistä oli mahdollisuus vapaaehtoiseen juoksupyöräharjoitteluun. Koeryhmässä leikatun polven ojennusvoima 60°/s nopeudella lisääntyi 12% (p = 0.011.) jal80°/s nopeudella 14% (p < 0.001) sekä koukistusvoima 18% (p < 0.001) ja 36% (p < 0.001) enemmän verrattuna kontrolliryhmään. Tällä saattaa olla yleisemminkin merkitystä arvioitaessa syitä yli 50-vuotiaiden naisten kasvaneelle sarkopenia riskille. Pöyhönen T et al. Koe kesti 34 viikkoa, jonka jälkeen hiiret lopetettiin ja alaraajojen lihakset, sydän sekä lisäkivesten rasvakertymät otettiin talteen myöhempiä tutkimuksia varten. VIITTEET 1. Harjoittelun vaikutukset lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen hiirillä RITA RINNANKOSKI, MIKA SILVENNOINEN, RIIKKA KIVELÄ, MAARIT LEHTI, VEIKKO VIHKO, HEIKKI KAINULAINEN JOHDANTO Tyypin 2 diabeteksen esiintyminen on lisääntymässä kaikkialla maailmassa ennen kaikkea liikkumattomuuden, runsaan ravinnon ja lihavuuden takia. JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkittavana olleiden naisten lihaksistossa tapahtui runsaasti geenien aktiivisuustasojen muutoksia ensimmäisinä vaihdevuosien jälkeisinä vuosina. HRT:n käyttö tai sen puute ei vaikuttanut ESR-geenien aktiivisuuteen. Tähän metaboliseen sairauteen liittyviä oireita voidaan vähentää liikunnalla, jonka on havaittu lisäävän rasvan aineenvaihduntaa. Leikatun polven ojentajien teho lisääntyi harjoitteluryhmässä 23% (p < 0.001) ja koukistajien teho lisääntyi 34% (p < 0.001) enemmän verrattuna kontrolliryhmään. . MENETELMÄT Koehenkilöryhmän muodostivat 51 polven tekonivelleikattua (31 naista ja 20 miestä, ikä 55-75 vuotta), jotka rekrytoitiin tutkimukseen sairaalan tilastoinnista keskimäärin 9.5±4.4 kuukautta leikkauksen jälkeen. Stenstrom CH et al. Rasvattoman kudoksen massaa (LBM) määritettiin bioimpedanssilla ja quadriceps-lihasten poikkipintaalaa (QCSA) tietokonetomorgafialla. JOHTOPÄÄTÖKSET Fyysisellä aktiivisuudella näyttäisi olevan vain hidastava vaikutus kehon koostumukseen, kun hiiret ovat lisänneet painoa jo huomattavasti. Voimatyyppisen vesiharjoittelun vaikutuksia polven ojentajaja koukistalihasten voimaan ja tehoon polven tekonivelleikkauksen jälkeen TAPANI PÖYHÖNEN, ANU VALTONEN, SARIANNA SIPILÄ, ARI HEINONEN JOHDANTO Henkilöille, joilla on nivelongelmia, vesi tarjoaa harjoitteluvaihtoehdon, 40 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006 ,v, 1eme and Sc1ence m jossa osittainen painottomuus pienentää niveliin kohdistuvia voimia. Vesiolosuhteissa tapahtuvalla harjoittelulla on raportoitu olevan positiivisia vaikutuksia lihasvoimaan nivelreumaa sairastavilla (1), fibromyalgiaa sairastavilla (2) sekä keski-ikäisillä terveillä naisilla (3). Tilastolliset analyysit tehtiin ei-parametrisellä Kruskall-Wallisin testillä ja Mann-Whitneyn V-testillä. Tässä elämänvaiheessa vuoden HRT:n käyttö näyttäisi tasoittavan ei-HRT:n käyttäjillä havaittuja geenien aktiivisuustasojen muutoksia. Heidät satunnaistettiin vesiharjoitteluryhmään (N=26) ja kontrolliryhmään (N=25). TULOKSET Vesiharjoitteluryhmässä leikatun polven ojentajien ja koukistajien voimantuotto lisääntyi 18-37% ja teho 30-36% molemmilla testatuilla liikenopeuksilla 60 ja 180°/s. S orts sokkokokeena. Tämän satunnaistetun ja kontrolloidun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 12viikon progressiivisen vesiharjoittelun vaikutuksia polven ojentajien ja koukistajien lihasvoimaan ja tehoon polven tekonivelleikatuilla. Clin. s~ FINLAND 006 The s th Scandinavian Con r -~::..=.-~------,;z..:essofA•ed·. MENETELMÄT Kolmeakymmentä C57BU 6J uroshiirtä pidettiin joko normaalilla vähärasvaisella ruokavaliolla (LFD) tai 60 % rasvaa sisältävällä runsasrasvaisella ruokavaliolla (HFD). 2001: 14 7-157. Vastaavasti LBM ja QCSA kasvoivat HRT-ryhmässä (ANOVA interaktio p=0.004 ja p=0.010). Mannerkorpi K et al. JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että 12-viikon voimatyyppinen vesiharjoittelu lisää merkittävästi harjoitettavien lihasten voimaa ja tehoa polven tekonivelleikatuilla. Journal of Rheumatology 12000), 27;1210-19. RNA metaboliaan (9 geeniä), proteiinien muokkaukseen (8 geeniä) ja solun katabolisiin prosesseihin (17 geeniä) liittyvien geenien aktiivisuudet. Erityisesti harjoitteluryhmän leikatun polven voiman ja tehon merkittävä lisääntyminen saattaa vaikuttaa positiivisesti tekonivelleikattujen toimintakykyyn. Vastus lateralis -lihaksesta otetusta näytteestä selvitettiin mikrosiruanalyysillä koko genomin kattavasti geenien aktiivisuustasojen muutokset. Tämä viittaisi siihen, että pelkällä harjoituksella ei ole merkittäviä parantavia vaikutuksia kehon koostumukseen LFD hiirillä. Näin ollen HRT:lla saattaa olla myönteisiä vaikutuksia lihasten ominaisuuksiin ja sen käyttöä sarkopenian ehkäisyssä tulisikin tutkia tarkemmin. Tuloksista seulottiin sekä yksittäisiä geenejä että geeniluokkia, jotka muuttuivat merkitsevästi HRTja ei-HRT-ryhmissä. Kontrolliryhmäläisten polven ojennusja koukistusvoima lisääntyi leikatussa polvessa 1-8% ja teho 0-1.5%. Med Sci Sports Exerc (2002), 34;2103-09. Merkittäviä muutoksia ei ollut verrattaessa keskenään harjoitelleita ja harjoittelemattomia hiiriä vähärasvaisella ruokavaliolla. 2. Kokeen aikana hiirille tehtiin glukoosirasitustesti sekä mitattiin paastonaikaiset plasman glukoosija insuliinitasot. TULOKSET HRT:n käyttö vaikutti seitsemän geenin aktiivisuuteen (p:",'.0.05, HRT vs. Ei-HRTryhmässä muuttuivat mm. Tässä saatujen tulosten perusteella vapaaehtoinen juoksu. ei-HRT-ryhmä), joista osa toimii anabolisissa ja osa katabolisissa prosesseissa. Sipilä, S, Taaffe DR, Cheng S, Puolakka J, Toivanen J, Suominen H. Ko.ehenkilöiltä mitattiin leikatun ja ei-leikatun jalan maksimaalinen polven ojentajien ja koukistajien voimantuotto sekä teho isokineettisellä mittaustavalla liikenopeuksilla 60 ja 180°/s. Sen sijaan HFD hiirillä harjoitelleiden hiirien painonlisäys oli merkittävästi vähäisempää (p<0.005) kuin harjoittelemattomilla HFD hiirillä. Sci. 3. Tässä pilottitutkimuksessa oli tarkoitus kerätä tietoa myöhempää varsinaista koesarjaa varten. . TULOKSET Verrattaessa LFD ja HFD hiiriä ilman harjoitusvaikutusta, HFD hiirillä havaittiin merkittävästi kasvanut energianotto (p<0.05), ruumiin painon lisäys (p=0.005) ja insuliinipitoisuudet (p<0.05), kun taas glukoosin sietokyvyssä oli merkittävä lasku (p<0.001). Scand J Rheumatol (1991 ), 20;358-65. VIITTEET 1. Lisää tietoa kuitenkin tarvitaan ja molekyylitason mekanismien tutkiminen mahdollistaa syvempien syiden löytymisen tyypin 2 diabeteksen aiheutumiseen. Toistomittausten varianssianalyysillä arvioitiin harjoittelun vaikutuksia
Keskimääräinen lentokokemus oli 13,5 vuotta ja 1520 tuntia. 75 nmol/1 ja 0.0084±0.016 nmol/1 COMTLL-, 0.35±0.75 nmol/1 ja 0.0074±0.15 nmol/1 COMTHLja 0.29±0.45 nmol/1 ja 0.0058±0.0073 nmol/1 COMTHH-genotyypin henkilöillä. Lentäjien aerobisen kunnon taso määritettiin vuotuisessa ilmailulääketieteellisessä määräaikaistarkastuksessa suoritetun maksimipokupyöräergometritestin tuloksen perusteella. Tutkittavilta mitattiin maksimaalinen isometrinen kädenpuristus, polvenojennusja nilkanojennusvoima, alaraajojen ojentajalihasten voimantuottoteho, rasvattoman kudoksen massa sekä pohkeen alueen lihasten poikkipinta-ala. TULOKSET Alhaiseen entsyymiaktiivisuuteen johtavan alleelin suhteen homotsygoottien tutkittavien (COMTLL) lihasten poikkipinta-ala oli 5.03 % suurempi kuin heterotsygooteilla (COMTHL, p=0.015) ja 4.50 % suurempi kuin korkean entsyymiaktiivisuuden suhteen homotsygooteilla ( COMTHH, p= 0.061). RUUSKA, ARTO J. JOHTOPÄÄTÖKSET Työperäiset TULEvaivat ovat ilmavoimissa yleisempiä kuin on aikaisemmin arveltu. Näin saataisiin enemmän tietoa harjoittelun suotuisista vaikutuksista lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen. Seerumin kokonaisja vapaan estradiolin pitoisuudet olivat 0.40±0. Yksilöllisen harjoitusvasteen taustalla olevia tekijöitä ei tunneta kovin hyvin. Kysely toteutettiin ilmailulääketieteellisen vuositarkastuksen yhteydessä kaikille vuonna 2005 tarkastuksessa käyneille sotilaslentäjille Sotilaslääketieteen laitoksen ilmavoimaosastolla Helsingissä. JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa löydettiin yhteys COMT Vall58Met-polymorfian ja lihasten poikkipinta-alan välillä iäkkäillä suomalaisilla naisilla. Erot hormonitasoissa eivät saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä. Vaivan aiheuttama haitta kohdistuu Hawk-suihkuharjoituskoneeseen. 84% lentäjistä raportoi kokeneensa niskakipuja, 67% yläselän kipuja ja 73% alaselän kipuja lentämiseen liittyen. Joissain tutkimuksissa hormonikorvaushoidolla (HRT) on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia lihasmassaan ja suorituskykyyn, mutta estrogeenin vaikutusmekanismeja luurankolihaksistossa ei juurikaan tunneta. Myös glukoosin sietokyvyn heikentyminen ja sen kehittymiseen vaikuttavia syntymekanismeja tyypin 2 diabeteksessa tullaan jatkossa tutkimaan. Lentäjät ryhmitettiin päivittäisen lentopalveluksen fyysisen kuormittumisen ja kiihtyvyysaltistuksen perusteella kolmeen eri ryhmään. Jatkossa on tarpeen tarkastella sekä biomekaanisia (mm lihastasapaino ja ammatillisesti spesifit kuntomittaukset) että työympäristöön liittyviä tekijöitä (erityisesti heittoistuimen istuma-asento ja istuinergonomia) ja henkilökohtaiseen terveyskäyttäytymiseen vaikuttamista (ilmailufysiologinen koulutus tukirankaan liittyen, tupakkatuotteiden käytön negatiivinen vaikutus rangan terveyteen) vaivojen vähentämiseksi. _T~h~e:...:S~t-h___:s~c=-=a~n_d_in_a_v_i_a_n_C_o...:..:n~ ress f o AAed" . Hypoteesimme on, että LIIKUNTA & TIEDE 43 • 512006 41. MENETELMÄT Tutkimus on osa Finnish Twin Study on Aging-tutkimusta, johon osallistui 434 naista iältään 63-76 vuotta (103 identtistä and 114 epäidenttistä kaksosparia). COMT-genotyyppien ja muiden lihasmuuttujien väliltä ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. polymorfian vaikutuksia luurankolihaksen ominaisuuksiin iäkkäillä naisilla. Estradiolin hajotusreitillä toimivan katekoli-O-metyylitransferaasin (COMT) aktiivisuutta muuttavan Vall58Met-polymorfian on raportoitu vaikuttavan seerumin estradiolipitoisuuksiin, luun mineraalitiheyteen ja luuston kasvuun. Tilastolliset analyysit tehtiin SAS-ohjelmalla (GEE-analyysi) käyttäen kaksosuutta, pituutta, HRT:n käyttöä ja fyysistä aktiivisuutta kovariaatteina. Koetut psyykkiset voimavarat ovat yhteydessä kestävyysharjoittelun jälkeiseen harjoitusvasteeseen PIRITTA S. Taustamuuttujissa selvitettiin lentotoiminnan aiheuttamaa altistusta erilaisten lentotuntien ja altistusaikojen kautta. Sotilaslentäjien ammatilliset tukija liikuntaelinvaivat RINTALA H., HÄKKINEN A., KAUTIAINEN H., MÄNTYSAARI M. TULOKSET Vastaajien keski-ikä oli 33 vuotta (SD 7,2) ja VO2max 5lml/kg/min (SD 5,6). Lentäjän iällä ja aerobisella kestävyydellä ei ollut mitään yhteyttä oireiden määrään tai haitan tasoon. JOHDANTO Niskaja selkävaivojen tiedetään olevan melko yleisiä Suomen ilmavoimien lentäjillä. S orts '"' 1cme and Sc1ence m pyöräharjoittelu tulisi aloittaa varsinaisessa koesarjassa aikaisemmassa vaiheessa. 75% lentäjistä oli kärsinyt usein tai joskus lentotoiminnan aiheuttamasta TULE-vaivasta. Genominen DNA eristettiin kokoverinäytteistä ja genotyyppi määritettiin RFLP-menetelmällä. Väliaikainen tai pysyvä G-rajoitus lentotoiminnassa oli asetettu 11 %:lie ja 4%: lla oli ammattitautiluokitus. Tässä tutkimuksessa julkaistaan osa ensimmäisestä suomalaisia sotilaslentäjiä kattavasti käsittävän TULE-vaivakyselyn tuloksista. MENETELMÄT 267 miespuolista sotilaslentäjää, iältään 22-50 vuotta, täytti TULE-kyselylomakkeen, joka sisälsi 36 muuttujaa ja kipu piirroksen. HAUTALA, ANTTI KIVINIEMl,AND MIKKO P.TULPPO JOHDANTO Kestävyysharjoittelulla aerobinen kunto nousee jo muutaman viikon harjoitusjaksolla 10-15 % vaihdellen kuitenkin -5 ja +25 %:n välillä (1, 2). Hawk-suihkuharjoituskoneella lennettyjen lentotuntien osuus kokonaislentotuntimäärästä oli tilastollisesti erittäin merkittävästi (.30, p<.000) yhteydessä lentämisestä johtuvan TULE-vaivan aiheuttamaan haittaan. Korkeaan entsyymiaktiivisuuteen johtavan alleelin kantajilla oli merkitsevästi alhaisempi CSA kuin ei-kantajilla, minkä mukaan alhaiseen aktiivisuuteen johtavan alleelin vaikutus välittyy resessiivisesti ja johtaa lihaksen suurempaan poikkipinta-alaan. Lentotoiminnasta aiheutunutta TULE-vaivaa kartoitettiin kymmenen kipuväittämän, kipu piirroksen ja seitsemän haittatasoväittämän (VAS, visual analog scale) avulla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella em. Näiden tulosten mukaan estradioliaineenvaihdunnalla voi olla vaikutusta lihasmassaan, vaikkakaan sen taustalla toimivia mekanismeja ei tunneta tarkemmin. . Niskan kulumamuutokset ovat myös tietyin edellytyksin luokiteltu ammattitaudiksi 1990-luvun puolivälistä alkaen. . Katekoli-o-metyylitransferaasi-geenin polymorfian vaikutus iäkkäiden naisten luurankolihasten ominaisuuksiin PAULA RONKAINEN, EIJA PÖLLÄNEN, TIMO TÖRMÄKANGAS, KRISTIINA TIAINEN, JAAKKO KAPRIO, TAINA RANTANEN, SARIANNA SIPILÄ, VUOKKO KOVANEN JOHDANTO Elimistön hormonitasapainon muuttuessa vaihdevuosien alussa eli noin 50-vuoden iässä naisten riski lihasvoiman vähenemiseen, ja sitä kautta toimintakyvyn heikkenemiseen kasvaa. 4 3% lentäjistä oli tai oli ollut tupakkatuotteiden käyttäjä
Heidät arvottiin harjoitus(n=52) ja vertailuryhmään (n=54). TULOKSET Keskimääräinen maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) kasvoi 34± 7: stä 37±7:ään ml•kg-l•min-1 harjoitteluryhmässä ja 36±6:sta 36±6:een ml•kg-l•min-1 kontrolliryhmässä (ANOVA, p<0.001). Laboratoriossa kontrolloitu harjoittelujakso kesti kaksi viikkoa, sisältäen viisi harjoittelukertaa viikossa, 75 %:n intensiteetillä maksimaalisesta sxkkeestä, kestoltaan 40 minuuttia/harjoitus. Varhainen puuttuminen neuvonnan tai kuntoutuksen keinoin näyttää puolestaan ehkäisevän selkävaivan pitkittymistä. WU00:n yhteyttä kuolleisuuteen näillä 1028 miehellä tutkittiin Coxin monimuuttujamalleilla. 1028 miestä luokiteltiin verenpainetautia sairastaviksi. Interventio sisälsi lihaskuntoharjoittelua (10 harjoitusta tarkasti annosteltuna) kaksi kertaa viikossa (kerran ohjatusti ja kerran omatoimisesti) ja neuvontaa alaselän. Verenpainetauti on Suomessa merkittävä kansansairaus, joten tuloksella on kansanterveydellistä merkitystä. Lukuisista tunnetuista CVD kuoleman vaaratekijöistä voimakkaimmat ennustajat etsittiin taaksepäin askeltavalla menetelmällä. 2.Hautala et al. TULOKSET Coxin monimuuttujamalleissa CVD kuolleisuus lisääntyi 69% (95% CI 30%-117%, p<0.001), CHD kuolleisuus 100% (45%-178%, p<0.001), ja kokonaiskuolleisuus 39% (15%-67%, p=0.001) jokaista 37 watin vähenemistä WLl00:ssa kohden. Alaselän neutraaliasennon hallinta vähensi selkäkipua ja paransi itse arvioitua työkykyä JAANA SUNI, MARJO RINNE, ANTERO NATRI, MATTI PASANEN, JARI PARKKARI, HANNU ALARANTA JOHDANTO Uuden biomekaanisen tutkimustiedon perusteella hyvä alaselän neutraaliasennon hallinta, tehokas selkärangan tukeminen vartalon lihaksilla ja vartalonlihasten motorisen kontrollin parantaminen ovat keskeisiä tekijöitä selkäkivun uusiutumisen ehkäisyssä. Keskimäärin 11.3 vuoden seuranta-aikana todettiin verenpainetautia sairastavilla 157 kuolemaa, joista 80 luokiteltiin CVDja 54 sepelvaltimotauti( CHD )peräiseksi. The sth Scandinavian Con r -~~-=--=.::;__------.:..~ess of Medicine and Science in S1>orts koetut psyykkiset voimavarat ennen harjoitusjaksoa vaikuttavat harjoitusvasteeseen. heikko 31±3:sta 31±3: een, keskitaso 35±3:sta 38±3:een ja erinomainen 33±6:sta 36±3:een ml•kg-l•min-1, järjestyksessä (ANOVA, p=0.010) JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen uusi löydös on se, että lähtötilanteen koetut psyykkiset voimavarat ovat yhteydessä yksilölliseen harjoitteluvasteeseen terveillä henkilöillä. MENETELMÄT Tutkittavana oli edustava väestöotos (n=l837) 42-61-vuotiaita miehiä, joille tehtiin lähtötilanteessa maksimaalinen rasituskoe polkupyöräergometrillä. WLl00 on yksinkertainen ja turvallinen tapa arvioida kuolemanvaaraa verenpainetautia sairastavilla, ja periaatteessa matala WLl00 osoittaa aktiivisemman hoidon ja seurannan tarvetta verenpainetautia sairastavalla. JOHTOPÄÄTÖKSET Tämä väestötutkimus osoittaa, että rasituskoemuuttuja WLl00 ennustaa voimakkaasti ennenaikaista kuolleisuutta verenpainetautia sairastavilla miehillä. 33 (Suppl):446-451. Tutkittavia pyydettiin arvioimaan psyykkisiä voimavaroja yhdestä kymmeneen, l= vähäiset voimavarat 10= hyvät voimavarat. MENETELMÄT Tutkittavat olivat 106 rautatieammateissa toimivaa 35-59-vuotiasta miestä, jotka olivat kokeneet selkäkipuja viimeisen 3 kk:n aikana, mutta joilla ei ollut vakavia toiminnanhaittoja. Lisääntynyt sympaattinen aktiivisuus aiheuttaa epäedullisen muutoksen sympatovagaalisessa (SV) tasapainossa, ja leposykkeen kohoamista on käytetty kuvaamaan epäedullisesti muuttunutta SV tasapainoa. (2006) lndividual differences in the responses to endurance and resistance training. Med Sci Sport Exerc. WLl00 kuvaa kardiorespiratorisen kunnon lisäksi SV tasapainoa levossa ja kevyessä kuormituksessa, mihin perustunee sen leposykettä voimakkaampi ennustearvo. Henkilöillä, jotka kokevat psyykkiset voimavaransa vähäisiksi ennen harjoittelujaksoa ei harjoitteluvasteessa tapahtunut muutoksia. Me tutkimme, a) ennustaako WU00 CVDja kokonaiskuolleisuutta verenpainetautia sairastavilla miehillä, ja b) tarjoaako WLlO0 ennustearvoa leposykkeen antaman ennustearvon lisäksi. SALONEN, RAINER RAURAMAA JOHDANTO Lisääntynyt sympaattinen aktiivisuus on tärkeä tekijä tapahtumaketjuissa, jotka johtavat lisääntyneeseen kardiovaskulaari( CVD) kuolleisuuteen verenpainetaudissa. Eur J Appi Physiol. Koehenkilöiden liikuntaaktiivisuus oli :S 2 kertaa viikossa. WU00 oli toiseksi voimakkain CVDja CHD kuolleisuuden ennustaja tupakoinnin jälkeen. WU00:n lisääminen paransi selvästi vakioitujen Coxin mallien ennustearvoa, joissa leposyke oli jo mukana (p=0.02, p=0.01 ja p=0.04 CVD-, CHDja syystä riippumatonta kuolemaa ennustavien mallien paranemiselle). VIITTEET 1.Bouchard C, Rankinen T (2001) lndividual differences in response to regular physical activity. Selvitimme 12kk kestäneessä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa alaselän neutraaliasennon hallinnan oppimista korostavan lihaskuntoharjoittelun ja neuvontaprosessin vaikutuksia epäspesifiin selkäkipuun, lihaskuntoon, toiminnan haittoihin ja itse arvioituun työ kykyyn. Suorituskyky syketaajuudella 100/min (WU00) on uusi rasituskoemuuttuja, joka kuvaa, paitsi kardiorespiratorista kuntoa, myös SV tasapainoa levossa ja kevyessä kuormituksessa. 9615): 535-42 42 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006 Suorituskyky syketaajuudella 100 lyöntiä/min ja kuolleisuus verenpainetaudissa KAI SAVONEN, TIMO LAKKA, JARI LAUKKANEN, TUOMAS RAURAMAA, JUKKA T. Verenpainetaudiksi määriteltiin lepomittauksessa systolinen verenpaine c::140 mmHg, diastolinen verenpaine c::90 mmHg tai verenpainelääkityksen käyttö. Harjoitteluryhmässä koettu psyykkisten voimavarojen tila lähtötilanteessa korreloi harjoittelun jälkeiseen muutokseen suorituskykymuuttujien kanssa; muutokseen maksimaalisessa tehossa (r=0.45, p=0.001, W/kg) ja muutokseen maksimaalisessa hapenottokyvyssä (r=0.31, p=0.020, VO2max, ml•kg-l•min-1)_ Kun tutkimusryhmä jaettiin psyykkisten voimavarojen mukaan ryhmiin heikko (pisteet :S3, n=6), keskitaso (pisteet 4-8, n=30) ja erinomainen (pisteeC:9, n=8) niin heikon psyykkisten voimavarojen ryhmässä ei tapahtunut muutoksia suorituskykymuuttujissa; esim. Aiemmissa tutkimuksissa onkin havaittu yhteys leposykkeen ja lisääntyneen CVD kuolleisuuden väli.llä verenpainetaudissa. Koettu psyykkisten voimavarojen tila mitattiin kysymällä tutkittavien omaa arviota ennen harjoittelujaksoa. MENETELMÄT Tutkimukseen osallistui 44 tervettä henkilöä ( 19 naista ja 25 miestä, ikä 41±5) ja 14 kontrollihenkilöä (7 naista ja 7 miestä, ikä 42±4)
Aikaisemmat assosiaatiotutkimusten tulokset viittaavat siihen, että kromosomeissa 2, 11, 12 ja 17 olisi geenejä, joilla saattaa olla yhteyttä lihasvoimaan ja lihasmassaan. MENETELMÄT Maksimaalinen kävelynopeus, isometrinen lihasvoima, voimantuottoteho ja lihaksen poikkipinta-ala mitattiin osana The Finnish Twin Study on Aging-tutkimuksen toimintakykymittauksia. Haittaindeksien arvot olivat tutkimuksen alussa varsin alhaiset, eikä niissä tapahtunut muutoksia. Alaselän neutraaliasennon hallinta on yksi lupaava itsehoidon menetelmä ehkäistä epäspesifien selkäkipujen uusiutumista. Spine 2006;31 :E611-E620 Kävelynopeuteen, lihasvoimaan ja lihaksen poikkinpinta-alaan yhteydessä olevat kromosomaaliset alueet iäkkäillä naisilla KRISTINA TIAINEN, MARKUS PEROLA, VUOKKO KOVANEN, SARIANNA SIPILÄ, KAISA RIKALAINEN, ELISABETH WIDEN, JAAKKO KAPRIO, TAINA RANTANEN, URHO M. minuutin aikana kuormituksen jälkeen (p=ns verrattuna lepotasoon). HUIKURI JOHDANTO Hidas sydämen sykkeen palautuminen (HRR) maksimaalisen kuormituksen jälkeen ennustaa itsenäisesti sydänperäisiä äkkikuolemia (1) ja on yhteydessä kokonaiskuolleisuuteen (2) väestötutkimuksissa. HRR oli voimakkaasti yhteydessä sympaattiseen aktiivisuuteen levossa (r=-0.54, p=0.016), kuormituksen aikana (r=-0.62, p=0.005, 80 W) ja palautumisvaiheen aikana (r=-0.45, p=0.039). vs. Lisäksi niiden tutkittavien osuus, jotka arvioivat työkykynsä huononevan seuraavan 5 vuoden kuluessa, väheni enemmän harjoitusryhmässä kuin vertailuryhmässä (-37 %-yks. Kromosomissa 15 havaittiin alue, joka oli yhteydessä sekä isometriseen lihasvoimaan että alaraajojen voimantuottotehoon, vaikkakin LOD score -arvot jäivät alhaisiksi. KIVINIEMI, ARTO J. TULOKSET Kytkentäanalyysi osoitti, että kromosomissa 13 oli kävelynopeuteen (LOD= 2.30), kromosomissa 15 isometriseen lihasvoimaan (LOD= 2.15), kromosomissa 8 alaraajojen voimantuottotehoon (LOD= 2.80) sekä kromosomissa 20 (LOD= 2.88) pohkeen alueen lihasten poikkipinta-alaan yhteydessä olevia geenejä. -16 %-yks.). TULOKSET Tulokset osoittivat, että kipujanalla mitattu selkäkivun voimakkuus väheni 12 kk:n jälkeen harjoitusryhmässä (n=40) 39 % enemmän kuin vertailuryhmässä (n=45). Tämän tutkimuksen hypoteesina on että kohonnut SNA fyysisen kuormituksen jälkeen on yhteydessä hitaaseen sykkeen palautumiseen. Kävelynopeuteen mahdollisesti vaikuttavia perimän alueita on tutkittu huomattavasti vähemmän. HAUTALA, MIKA KALLIO, SUVI TIINAN EN, TAPIO SEPPÄNEN, HEIKKI V. Control of the lumbar neutral zone decreases low back pain and improves self evaluated work ability a 12 months randomized controlled study. 37±21 ms 1. TULOKSET SNA lisääntyi lineaarisesti kuormituksen aikana ja oli merkitsevästi koholla kuormituksen jälkeen, esim. Lisäksi selvitettiin ovatko nämä kromosomaaliset alueet yhteisiä tutkittaville ominaisuuksille iäkkäillä naiskaksosilla. Kaikki muutosten erot ryhmien välillä analysoitiin intentionto-treat -periaatteella (kovarianssianlyssi, logistinen regressio). Kromosomissa 15 on synapsien Sydämen sykkeen palautuminen on yhteydessä sympaattisen aktiivisuuteen MIKKO P.TULPPO,ANTTI M. JOHTOPÄÄTÖKSET SNA lisääntyy välittömästi kuormituksen alussa ja kasvaa IiLIIKUNTA & TIEDE 43 , 5/2006 43. Harjoittelun vaikutukset lihaskuntoon olivat pieniä, vain staattinen tasapaino parani harjoitusryhmässä enemmän kuin vertailuryhmässä (huonokuntoisten osuus -28 %-yks. The gth Scandinavian Con r -~~-:;__------~ess of Medicine and Science in Sports neutraaliasennon hallinasta. Analyyseissä, joissa ikä oli kovariaattina, käytettiin 397 mikrosatelliittimarkkeria. Intervention tavoitteet olivat 1) kehittää selkärankaa tukevien vartalonlihasten motorista kontrollia ja lihaskestävyyttä, oppia välttämään 2) lannerangan liiallinen pyöristyminen ja 3) kiertoliike. Sympaattisen hermoston aktiivisuuden (SNA) ja sydämen sykkeen palautumisen välistä yhteyttä ei tunneta. 38±15 ms (lepo), 21±7 ms (20 W) ja 5±2 ms (80 W, p<0.001 kaikissa pisteissä verrattuna lepo tasoon). JOHTOPÄÄTÖKSET Lihasvoiman ja kävelynopeuden kannalta mielenkiintoisella alueella kromosomissa 13 on geenejä, jotka ovat yhteydessä synapsien toimintaan ja signalointiin. minuutti kuormituksen jälkeen, p<0.001 kaikissa pisteissä verrattuna lepo tasoon). LÄHTEET Suni J, Rinne M, Natri A, Pasanen M, Parkkari J, Alaranta H. KUJALA JOHDANTO Koko perimän kattavia kytkentäanalyysejä ei ole aikaisemmin tehty lihasmassalle, lihasvoimalle eikä kävelynopeudelle. 14±6 bursts/min (lepo), 19±9 bursts/min (20 W), 38±13 bursts/min (80 W) ja 31± 7 bursts/min (1. SNA mitattiin suoralla menetelmällä peroneus hermosta mikroelektroditekniikalla ja vagaalinen aktiivisuus lyhytaikaisesta sykevaihtelusta Poincare plots menetelmällä (SDl) . -8 %-yks.) POHDINTA On mahdollista, että tutkitussa uudessa neuvontapainotteisessa liikuntainterventiossa, jossa lihaskuntoharjoittelun määrä jäi tavoiteltua vähäisemmäksi, tärkeimmät selkäkivun uusiutumista ehkäisseet ja työkykyä edistäneet tekijät olivat alaselän neutraaliasennon hallinnan oppiminen ja opitun soveltaminen jokapäiväisessä elämässä. Sydämen vagaalista aktiivisuutta kuvaava muuttuja (SDl) laski lineaarisesti kuormituksen aikana, esim. Erillisen testin yhteydessä mitattiin SNA ja vagaalinen aktiivisuus levossa, asteittain nousevan käsiergometrikuormituksen aikana (20, 40, 60 ja 80 W) ja sen jälkeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitkä kromosomaaliset alueet ovat yhteydessä maksimaaliseen kävelynopeuteen, maksimaaliseen isometriseen polven ojennusvoimaan, alaraajojen voimantuottotehoon sekä pohkeen alueen lihasten poikkipinta-alaan. Sydämen vagaalista aktiivisuutta kuvaava muuttuja SD 1 tai sydämen syke eivät korreloineet sydämen sykkeen palautumiseen missään intervention vaiheessa. Tulosmuuttujat olivat selkäkivun intensiteetti, toiminnan haitat, itse arvioitu työkyky ja lihaskunto. vs. SD 1 palautui nopeasti lepotasolle kuorituksen jälkeen, esim. MENETELMÄT Sydämen sykkeen palautuminen mitattiin 1 minuutti maksimaalisen kuormitustestin jälkeen terveiltä miehiltä (n=l6, ikä 33±5 vuotta). Koko perimän kattava kytkentäanalyysi (multipoint linkage analysis) tehtiin 94 ei-identtiselle 66-75 vuotiaalle naiskaksosparille MERLIN ohjelmalla
Kipu arvioitiin kipujanalla. TULOKSET Säännöllinen 21 viikon voimaharjoittelu johti FM-potilaiden ja terveiden naisten jalkojen ojentajalihasten maksimaalisen voiman ja EMG-aktiivisuuden sekä yksittäisessä voimaharjoituksessa käytetyn kuorman (keskimääräinen kuorma/sarja) lisääntymisen. New Eng. S neaarisesti kuorman lisääntyessä ja on merkitsevästi koholla kuormituksen jälkeen. The gth Scandinavian Con r -~~-=-=-=:.;__-----~ess ofMed· . MENETELMÄT Kolmetoista ikääntyvää FM:a sairastavaa naista (ikä 60±2 vuotta) ja 10 tervettä naista (64±3 vuotta) suorittivat uuvuttavan voimaharjoituksen (jalkaprässissä 5 sarjaa x 10 toistoa lRM-periaatteella) ennen ja jälkeen 21 viikon voimaharjoittelujakson. JOHTOPÄÄTÖKSET Lihasvoiman lisääntyminen kehitti kuormituskestävyyttä ja näyttäisi myös lievittävän akuuttia lihaskipua ja yleistä kiputasoa ikääntyvillä FM: a sairastavilla naisilla. Heart-rate recovery immediately after exercise as a predictor of mortality. Yleisesti ajatellaan, että kipu rajoittaisi FM-potilaiden liikuntaa, vaikka harjoittelulla saattaa olla kipua lievittävä vaikutus (1). . Vastaavat erot liikuntaryhmissä olivat 7,5 % (2,2 %; 13,2 %) ja 12,2 % (4,4 %; 20,6 %) PA+-ryhmän eduksi. JOHTOPÄÄTÖKSET Tämä 10 vuoden seurantatutkimus osoitti, että luumassa väheni sekä nuorilla että varttuneilla naisilla, mutta jo lähtötilanteessa havaitut ryhmien väliset erot säilyivät. 352: 1951-8. Hyvin vähän on kuitenkin tietoa yksittäisen suhteellisen voimakkaan voimaharjoituksen akuuteista vaikutuksista sekä säännöllisen voimaharjoittelun vaikutuksista neuromuskulaarisiin toimintoihin ja kipuun ikääntyvillä FM-potilailla. (1999). Akuutti liikunnan aiheuttama lihaskipu lisääntyi molemmilla ryhmillä samalla tavoin ja lisäksi FM-potilailla yleinen kiputaso laski 21 viikon voimaharjoittelujakson jälkeen. VIITTEET 1. Goldenberg DL et al. Hidastunut sykkeen palautuminen kuormituksen jälkeen on selkeämmin yhteydessä sympaattiseen aktiivisuuteen kuin sydämen vagaaliseen säätelyyn VIITTEET 1.Jouven X et al. Runsas kalsiumin saanti näytti hidastavan reisiluun yläpään luukatoa varsinkin nuorilla naisilla; runsas fyysinen aktiivisuus puolestaan auttoi ylläpitämään reisiluun kaulan arvioitua lujuutta varttuneiden naisten ikäryhmässä. Reisiluun kaulan puristuslujuus ( CSA) ja taivutuslujuus (Z) arvioitiin Hip Structure Analysis -ohjelmalla (HSA). Vastaavat erot sarvennoisessa olivat 2,5 % (-2,5 %; 7,7 %) ja 4,7 % (-0,6 %; 10,2 44 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /1fXf3 1c,ne and Sc1ence m %) Ca+ja PA+-ryhmien eduksi. 2. Wolfe F et al. Yksittäinen uuvuttava voimaharjoitus aiheutti akuutisti selkeän ja samanlaisen maksimi voiman laskun ja veren laktaattipitoisuuden nousun molemmilla ryhmillä. Postmenopausaalisten naisten reisiluun kaulan BMC oli keskimäärin 5,4 % (0,2 %; 0,7 %) suurempi Ca+kuin Ca--ryhmässä, ja 6,8 % (1,4 %; 12,4 %) suurempi PA+kuin PA--ryhmässä. Med. Arthritis Rheum 1990;33 16072.. (2005) Heart-rate profile during exercise as a predictor of sudden death. J. New Eng. Tutkimuksen alussa tutkittavina oli 265 tervettä vapaaehtoista naista, jotka oli poimittu fyysisen aktiivisuuden (PA+ = > 20 min ripeää liikuntaa > kaksi kertaa/vk tai PA= ei ripeää liikuntaa) ja kalsiumin saannin perusteella (Ca+ = > 1200 mg/pv tai Ca= < 800 mg/pv). Tämä taas lisää potilaiden toimintakyvyn reserviä jokapäiväisessä elämässä, ja mikä tärkeintä, vähentynyt kipu voi lisätä potilaiden omakohtaista pystyvyyden tunnetta. Sekä viiden että 10 vuoden seurantamittaukset tehtiin 98 premenopausaaliselle naiselle (10-vuotisseurannassa keski-ikä 38 ± 2 v) ja 100 varttuneelle postmenopausaaliselle naiselle (keski-ikä 73 ± 2 v). Molemmissa ikäryhmissä reisiluun yläpään BMC väheni samalla tavoin molemmissa liikuntaryhmissä. Reisiluun kaulan puristuslujuus (CSA) oli keskimäärin 5,5 % (0,4 %; 10,8 %) ja taivutuslujuus (Z) 6,8 % (-0,3 %; 14,5 %) suurempi Ca+kuin Ca--ryhmässä. Akuutit lihaskivun ja neuromuskulaaristen toimintojen muutokset FM-potilailla olivat täysin verrattavissa terveiden henkilöiden muutoksiin. MENETELMÄT Reisiluun yläpään luun massa (BMC) mitattiin DXA:lla. Ryhmien välisiä luun massan ja lujuuden eroja ja muutosten eroja tarkasteltiin toistettujen mittausten varianssianalyysillä (ANCOVA). Jalkojen ojentajanlihasten maksimaalinen isometrinen lihasvoima ja EMG-aktiivisuus sekä veren laktaattipitoisuus mitattiin ennen kuormitusta, kuormituksen aikana ja heti sen jälkeen. J. Runsas kalsiumin saanti ( Ca+) näytti hidastavan sarvennoisen luukatoa runsaasti kalsiumia saavilla premenopausaalisilla naisilla, postmenopausaalisilla naisilla ei ollut ryhmien välistä eroa. Tämä viittaisi normaaleihin väsymysmekanismeihin ja lihasten harjoitettavuuteen ikääntyvillä FM: a naisilla ja siten he voivat todennäköisesti saavuttaa samat voimaharjoittelun aiheuttamat terveyshyödyt kuin terveetkin henkilöt. Med. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia yksittäisen voimaharjoituksen akuutteja vaikutuksia neuromuskulaariseen väsymiseen, veren laktaattipitoisuuteen ja lihaskipuun ikääntyvillä FM:a sairastavilla naisilla ja terveillä samanikäisillä naisilla ennen ja jälkeen 21 viikon voimaharjoittelujakson. Runsas fyysinen aktiivisuus (PA+) puolestaan näytti hidastavan reisiluun kaulan lujuuden vähenemistä vanhemmassa ikäryhmässä. JAMA 2004;292:23882395. 3411351-7 Nuorten ja varttuneiden naisten luun massa ja lujuus: 10-vuoden seurantatutkimus KIRSTI UUSI-RASI, HARRI SIEVÄNEN, MATTI PASANEN, PEKKA KANNUS JOHDANTO Tässä seurantatutkimuksessa tarkasteltiin liikunnan ja kalsiumin saannin vaikutusta luun massaan ja arvioituun lujuuteen eri-ikäisillä naisilla. 2.Cole CR ei al. . Akuutin voimaharjoituksen aiheuttama kipu ja neuromuskulaarinen väsymys ikääntyvillä fibromyalgianaisilla: säännöllisen voimaharjoittelun vaikutukset HELI VALKEINEN, ARJA HÄKKINEN, PEKKA HANNONEN, KEIJO HÄKKINEN, MARKKU ALEN JOHDANTO Lihaskipu on yksi keskeinen oire fibromyalgia (FM) -potilailla (2). TULOKSET Premenopausaalisilla naisilla ei ollut tilastollisesti merkitseviä ryhmien välisiä eroja luun massassa tai lujuudessa lukuunottamatta sarvennoisen BMC:tä, jossa PA+-ja PA-ryhmien välinen keskimääräinen ero (95 % CI) oli 6,7 % (1,5 %; 12,3 %)
Tämän poikkileikkaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää leikatun ja leikkaamattoman polven ojentaja-koukistajalihasten voiman, tehon ja poikkipinta-alan asymmetriaa polven tekonivelleikkauksen jälkeen. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 45. TULOKSET Kolmenkymmenen vuoden seurannan aikana aktiiviset kaksoset harrastivat liikuntaa keskimäärin 4.3 MET-tuntia viikossa enemmän verrattuna inaktiivisiin kaksosiin (p<0,001). Polven tekonivelleikkauksen yhteys polven ojentajaja koukistajalihasten ominaisuuksiin sekä liikkumiskykyyn ANU VALTONEN, TAPANI PÖYHÖNEN, ARI HEINONEN, SARIANNA SIPILÄ JOHDANTO Vaikka polven tekonivelleikkaus vähentää leikatun polven kipua, leikkauksen jälkeinen toimintakyky jää usein alhaiselle tasolle. Leikatun polven ojennusja koukistustehot olivat 25 % (p<.001) alhaisemmat kuin leikkaamattomalla puolella. . Polven ojentajaja koukistajalihasten sekä rasvakudoksen poikkipinta-ala mitattiin reiden keskikohdasta tietokonetomografian avulla. Portegijs et al. , 1cme and Sc1ence m Pitkäaikaisen liikunnan vaikutus metabolisiin riskitekijöihin kaksosilla KATJA WALLER, JAAKKO KAPRIO, URHO M. Alaraajojen lihasten voiman ja tehon asymmetrian on terveillä (1) ja kliinisillä ryhmillä (2) todettu olevan yhteydessä alentuneeseen liikkumiskykyyn. . Maksimaalinen kävelynopeus sekä portaiden nousuun ja laskuun käytetty aika mitattiin valokennojen avulla. Mizner & Snyder-Mackler. Ikäja sukupuolivakioidussa regressioanalyysissä ojennustehon asymmetria (p=.001), leikkaamattoman raajan koukistusteho (p=.038) ja leikkaamattoman reiden rasvakudoksen pinta-ala (p=.007) selittivät 44 % porrasnousuajan vaihtelusta. JOHTOPÄÄTÖKSET Polven nivelrikko ja siitä aiheutuva tekonivelleikkaus saavat aikaan polven ojentajaja koukistajalihasten voiman, tehon ja poikkipinta-alan asymmetriaa, joka on yhteydessä heikompaan liikkumiskykykyyn, erityisesti vaativimpiin suorituksiin kuten portaissa liikkumiseen. Haastatteluun osallistui yhteensä 89 paria ( 40 mies-, 49 nais-, 72 dizygoottija 17 monozygoottiparia), joista molemmat parin jäsenet olivat elossa ja vastasivat koko haastatteluun. Puhelinhaastatteluilla tehty jatkotutkimus suoritettiin vuonna 2005 , jossa kartoitettiin mm. TULOKSET Leikatun puolen polven ojentajalihasten voima oli keskimäärin 25-28 % (p<.001) ja koukistajalihasten 19 % (p<.001) leikkaamatonta puolta alhaisempi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, suojeleeko pitkäaikainen liikunnan harrastaminen painon nousulta ja muilta metabolisen oireyhtymän riskitekijöiltä, kun otetaan huomioon geenit ja lapsuuden ympäristö. Pysyvästi eroavien kaksosparien joukosta seitsemällä inaktiivisella henkilöllä oli tyypin II diabetes tai glukoosi-intoleranssi, kun taas yhdelläkään aktiivisella henkilöllä niitä ei ollut (p=0.02). MENETELMÄT Tutkimuksen kohdejoukkona oli 146 kaksosparia, jotka seulottiin isosta kaksostutkimuskohortista 5663 terveen aikuiskaksosparin joukosta. Tilastollisiin analyyseihin käytettiin pareittaisia testejä. VIITTEET 1. The gth Scandinavian Con r -~=-=--=-=---------...iii!.::_ess of AAed· . Samansuuntaisia tuloksia ei nähty 4 7 parilla, jotka eivät pysyneet koko seuranta-aikaa liikunnan suhteen eroavina. MENETELMÄT Viisikymmentäkaksi 5575 -vuotiasta koehenkilöä (32 naista ja 20 miestä) rekrytoitiin tutkimukseen sairaalan rekisteristä keskimäärin 9.5 (SD 4.4) kuukautta polven tekonivelleikkauksen jälkeen. Vastaajien keski-ikä oli 58 vuotta (47 79). KUJALA JOHDANTO Lihavuus on yksi maailman suurimpia terveysongelmia, johon yksi syy on liikunnan vähyys. Näiden 42 pysyvästi eroavan parin aktiivisten kaksosten paino nousi 5.4 kg vähemmän (95 % CI 2.0-8.9) kolmenkymmenen vuoden aikana verrattuna inaktiivisiin kaksosiin (p=0.003). Arch Phys Med Rehabil 2005 86(9): 1838-42. Kohdejoukon kaksosparit olivat liikunnan intensiteetin ja volyymin suhteen eroavia pareja vuonna 1975 ja 1981. Seurannan lopussa vyötärönympärys oli 8.4 cm pienempi (95 % CI 4.0-12.7) aktiivisilla kaksosilla verrattuna inaktiivisiin kaksosiin (p<0.001). pituutta, piano, diabetesta, koholla olevaa verensokeria, vyötärön ympärystä sekä tämän hetken ja menneisyyden liikunta-aktiivisuutta. Lisäksi selvitettiin alaraajojen lihasten asymmetrian ja liikkumiskyvyn välistä yhteyttä. J Orthop Res 2005: 23(5): 1083-90. Liikunnan harrastamisen tulee kuitenkin jatkua varsin säännöllisenä, jotta sen aikaansaamia terveysvaikutuksia pystytään ylläpitämään. Nämä tulokset olivat nähtävillä jopa geenien ja lapsuuden ympäristön kontrolloimisen jälkeen. Polven ojennus-koukistuslihasten voima ja teho mitattiin isokineettisesti 60 ja 180 °/s kulmanopeuksilla. JOHTOPÄÄTÖKSET Pitkäaikainen liikunnan harrastaminen aikuisiällä hidastaa painon nousua, suojaa vyötärönympäryksen kasvamiselta ja vähentää glukoosi-intoleranssia. Tulokset olivat samansuuntaiset dizygooteilla ja monozygooteilla sekä miehillä että naisilla. Tutkimukseen vastanneista kaksospareista 4 2 paria oli sellaisia, jotka pysyivät liikunnan suhteen eroavina koko kolmenkymmenen vuoden seurannan ajan, kun liikunnan harrastamista kysyttiin takautuvasti 5-vuoden välein. 2. Leikatun polven koukistajaja ojentajalihasten poikkipinta-alat olivat 9-16 % (p=.068-.001) pienemmät kuin leikkaamattomassa raajassa. Ojennustehon asymmetria (p<.001) ja leikkaamattoman raajan quadriceps -lihasryhmän tiheys (p=.049) selittivät 36 % portaiden laskeutumisnopeuden vaihtelusta. Tämä johtuu leikattuun polveen vaikuttavien lihasten heikosta voimantuotosta. S orts , .. Geneettiset tekijät kontrolloitiin kaksostutkimusasetelmalla,jossa kaksoset olivat liikunnan suhteen eroavia kolmenkymmenen vuoden ajan. Leikatun ja leikkaamattoman raajan välisiä eroja tarkasteltiin parivertailun t-testillä sekä asymmetrian ja liikkumiskyvyn välistä yhteyttä regressioanalyysillä
+Mahdollisuus oman tutkimuksen tai hankkeen esittelyyn posterinäyttelyssä. XIX Kuntotestauspäivät 2007 VUOKATIN URHEILUOPISTO, 12.-13.4.2007 +Teknologia kuntotestauksessa pyrkiikö renki isännäksi. ku ntotestaus. 1 •. 9.11.2007 46 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006 Lisätietoja: www.lts.fi tiina.heinonen@lts.fi 1. OHJELMA ILMESTYY MARRASKUUSSA 2006 Lisätietoja: www. +Ohjelmassa luentoja, demonstraatioita ja workshoppeja. net tiina.heinonen@lts.fi Liikuntalääketieteen Päivät 2007 BIOMEDICUM, HELSINKI, 8
The gth Scandinavian Con ress of Nledicine and Science in Sports LIIKUNTA &TIEDE 43 • 5/2006 4 7
Metabolinen oireyhtymä lisää sydänja verisuonisairauksien kuolleisuutta jo ennen diabeteksen kehittymistä (Lakka ym. 48 T yypin 2 diabeteksen syntyyn vaikuttavat perimä ja elämäntavat kuten liikunta ja ravitsemus. Elämäntapojen vaikutuksista diabeteksen ehkäisyssä on tehty myös muutamia satunnaistettuja vertailututkimuksia. Nämä suotuisat vaikutukset ovat kulmakiviä myös tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä (Uusitupa 2002, Laaksonen, Niskanen 2006). Kun liikunta näyttää suojaavan diabetekselta, voi olettaa, että liikkumattomuutta suosivat tavat ja harrastukset lisäävät diabeteksen vaaraa. Suomalaisilla keski-ikäisillä miehillä tehty seurantatutkimus antaa viitteitä siitä, että liikunta näyttää suojaavan metaboliselta oireyhtymältä (Laaksonen ym. Näin näyttää myös olevan suurissa seurantatutkimuksissa istuminen ja television katselu ovat lisänneet diabeteksen ja lihavuuden ilmaantuvuutta sekä sairastavuutta sydänja verisuonitauteihin (Hu ym. Liikunnan puute näkyy vyötäröllä Metabolisen oireyhtymän ehkäisy ja hoito on myös tyypin 2 diabeteksen ehkäisyä. Keskeisiä osatekijöitä ovat ylipaino, etenkin vyötärölihavuus, insuliiniresistenssi, glukoosija lipidiaineenvaihdunnan häiriöt sekä kohonnut verenpaine. Liikunnan myönteinen vaikutus ei siis perustu pelkästään sen avulla saavutettavaan laihtumiseen, joka useimmiten on alle 5 kg. DPS-tutkimuksessa tutkittavilla, joiden vapaaajan liikunta lisääntyi eniten, oli kaksi kolmasosaa pienempi vaara sairastua tyypin 2 diabetekseen neljän vuoden seurannan aikana (Laaksonen ym. 2001, Hu ym. 1997). Tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus pieneni 4 7 % liikuntaryhmässä, 42 % dieetti ja liikunta -ryhmässä ja 33 % dieettiryhmässä. Kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa Hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämiseksi sekä diabeteksen, ylipainon, ja sydänja verisuonisairauksien ehkäisemiseksi on aiemmin on suositeltu rasittavaa liikuntaa. . Koska liikunta lieventää metabolisen oireyhtymän osatekijöitä, on odotettavissa, että säännöllinen liikunta myös ehkäisisi itse metabolisen oireyhtymän kehittymistä. Metabolinen oireyhtymä edeltää tyypin 2 diabeteksen kehittymistä valtaosassa tapauksista (Laakso ym. Liikkujan riski pienempi Laajoissa väestötutkimuksissa vaara sairastua tyypin 2 diabetekseen on ollut pienempi runsaasti liikuntaa LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2rxJS harrastavilla tai hyväkuntoisilla miehillä ja naisilla. On odotettavissa, että ilman lisätoimia diabeteksen liitännäissairauksiin liittyvät kustannukset kasvavat tulevaisuudessakin. DPS: ssa ja DPP:ssa ei ollut erillistä liikuntaryhmää, mutta DPS-aineistosta on julkaistu jälkianalyyseja, joissa on pyritty selvittämään liikunnan erillistä vaikutusta tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Siksi kannattaa liikkua päivittäin. 2001) että yhdysvaltalaisessa diabeteksen ehkäisyohjelmassa (Diabetes Prevention Program, DPP) (Knowler ym. sc/1,, FINLAND 006 The gth Scandinavian Con r -~=--=--~------~ess ofMed· . Liikunnan kokonaismäärän lisääntyminen näytti suojaavan diabeteksen kehittymiseltä selkeämmin kuin tietyntyyppisen, esimerkiksi kohtalaisen rasittavan ja rasittavan tai matalatehoisen liikunnan muutos. 2002). 2005) . Elin tavat ja perimä vaikuttavat metabolisen oireyhtymän kehittymiseen sekä sen etenemiseen diabetekseksi tai sepelvaltimotaudksi. 2002) . Liikunnalla on sekä lyhytettä pitkäaikaisia vaikutuksia insuliiniherkkyyteen ja verenpaineeseen. . Osittain sydänja verisuonisairauksien vaaratekijöitä lieventävän vaikutuksensa takia liikunta myös näyttää vähentävän sydänja verisuonisairaustuvuutta ja -kuolleisuutta (Laukkanen, Kettunen 2003). Tyypin 2 diabeteksen maailmanlaajuinen räjähdysmäinen lisääntyminen johtuu pääasiassa elämäntavoista ja lihavuuden nopeasta yleistymisestä. 2003). 2002) . Liikunta vähentää erityisesti vyötärölihavuutta, auttaa painonhallinnassa, parantaa insuliiniherkkyyttä ja veren rasvaarvoja. Uudemsissa suosituksissa kohtuukuormitteisen liikunnan merkitystä korostetaan. S orts 1c,ne and Sc1ence m Jo kohtuukuormitteinen liikunta, kuten kävely, voi ehkäistä tyypin 2 diabetesta sekä sydänja verisuonisairauksia. 2002) elämäntapainterventio pienensi diabeteksen vaaraa 58 % miehillä ja naisilla, joilla oli heikentynyt glukoosinsieto. Sekä suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (Diabetes Prevention Study, DPS) (Tuomilehto ym. Kiinassa tehdyssä tutkimuksessa 577 aikuista, joilla oli heikentynyt glukoosinsieto, jaettiin satunnaisesti ryväksittäin liikunta-, dieetti-, liikunta ja dieetti-, sekä vertailuryhmiin (Pan ym. Terveysliikuntasuositus on vähintään 30 min kohtalaisen rasittavaa liikuntaa kuten reipasta kävelyä. Tämä viittaa siihen, että liikunnan kokonaisenergiankulutus saattaa olla tärkeämpi vaikuttaja kuin liikunnan rasittavuus lihavilla suuren diabetesriskin henkilöillä. Metabolisessa oireyhtymässä on kyse useiden yksittäisenä yleensä lieväasteisten riskitekijöiden kasaumasta (Uusitupa 2002, Laaksonen, Niskanen 2006)
On myös viitteitä, että kuntosaliharjoitteluohjelman pitkäaikainen toteutuminen onnistuu paremmin kuin kestävyysliikuntaohjelman toteutuminen, etenkin pojilla. Parhaat tulokset saavutettiin kuitenkin yhdistämällä kuntosaliharjoittelu kestävyysliikuntaan. Etenkin lapsille ja nuorille rasittava liikunta muun liikunnan ohessa on tärkeää. Lihavilla lapsilla ja nuorilla on heikompi kestävyys, mutta usein parempi lihasvoima kuin normaalipainoisilla tovereillaan. 2005). Rasittava kuntoliikunta voi tuoda lisähyötyä metabolisen oireyhtymän ja diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa (Laaksonen ym. Hyötyliikunta lisää energiankulutusta Hyötyliikunnan vaikutusta insuliinin ja glukoosin aineenvaihduntaan tai diabeteksen ehkäisyyn on tutkittu vähän. Kuntosaliharjoittelulla rasvakudos kuriin Kestävyysliikuntaa on perinteisesti korostettu, mutta myös kuntosaliharjoittelu näyttää parantavan glukoosin ja insuliinin aineenvaihdunnan häiriöitä. Lisäksi työmatkaliikunta näytti ehkäisevän diabetesta. Liikunnan määrää ja intensiteettiä lisäämällä saadaan aikaan myös hoidon kannalta merkittävää laihtumista ja vatsaontelon sisäisen rasvakudoksen vähenemistä. DPS-tutkimuksessa hyötyliikunnan ja muun matalatehoisen liikunnan lisääminen tutkimuksen aikana näytti suojaavan diabetekselta (Laaksonen ym. Kuntosaliharjoittelu voi olla varsin tehokasta hoitoa sarkopeniaan, osteoporoosiin ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 49. Kuntosaliharjoittelu näyttää myös ehkäisevän sepelvaltimotautia (Tanasescu 2002). Toisaalta rasittava liikunta on ylipainoisille ja heikkokuntoisille usein epämiellyttävää, ja siihen voi liittyä terveysriskejä. Glukoosin hyväksikäyttö ja veren sokeritasapaino paranivat sekä kestävyysliikuntaryhmässä että ryhmässä, jossa osa kestävyysliikuntaa korvattiin kuntosaliharjoittelulla satunnaistetussa vertailututkimuksessa 28 vaihdevuosi-iän ylittäneellä naisdiabeetikolla ( Cuff ym. Lihasmassan vähenemiseen liittyy toimintakyvyn aleneminen, joka voi vaikeuttaa kotona pärjäämistä, sekä metabolisen oireyhtymän eri piirteitä. Nämä suositukset riittävät usein myös painonhallintaan erityisesti henkilöillä, joilla ei ole ylipainoa. 2003). DPSja DPPKuntosaliharjoittelu sopii myös henkilöille, joille kävely ja muut tavalliset liikuntamuodot tuottavat vaikeuksia esimerkiksi tukija liikuntaelimistön sairauksien takia. Käytännössä arkinen päivittäinen liikunta on merkittävä tapa lisätä kokonaisenergiankulutusta. Iäkkäillä henkilöillä lihasmassan väheneminen eli sarkopenia ja luitten haurastuminen eli osteoporoosi ovat varsin yleisiä ongelmia. Näistä syistä kuntosaliharjoittelu voi vahvistaa ylipainoisten lasten itseluottamusta ja antaa enemmän onnistumisen kokemuksia kuin kestävyysliikunta. . 2005). Etenkin suuren riskin yksilöillä mikä tahansa liikuntamuoto on edullinen verrattuna harrastuksiin, joissa korostuvat liikkumattomuus ja ruoan napostelu (Hu ym. Kävely tuo terveysetuja Viime vuosina on kertynyt näyttöä siitä, että jo kohtuukuormitteinen liikunta kuten kävely voi ehkäistä diabetesta (Hu ym. Myös kävelyn rasittavuuden lisääminen näytti tuovan myönteisiä vaikutuksia. 2003). Kuntosaliharjoittelua lihavalle lapselle ja ikääntyneille Kuntosaliharjoittelu tehoaa myös lihavilla lapsilla ja murrosikäisillä (Shaibi ym. Selkeästi enemmän tarvitaan painonhallintatilanteessa, jos henkilö on jo laihduttanut vähintään 5 % painostaan (Saris ym. Tässä tutkimuksessa kuntosaliharjoittelu paransi insuliininherkkyyttä osittain lisäämällä lihaskudosta ja vähentämällä rasvakudosta, myös vatsan alueelta. Myös DPS-tutkimuksessa kävely vähintään 2,5 tuntia viikossa seurannan aikana vähensi diabeteksen vaaraa 63 % (Laaksonen ym. 2003). Jo 5 10 prosentin laihdutus parantaa merkittävästi insuliinin ja glukoosin aineenvaihduntaa. The gth Scandinavian Con r ~:...=..--=::....=..;..------::..ii!~ess of IIA d" . 1999) sekä sydänja verisuonisairauksia. Kuntosaliharjoittelu sopii usein myös henkilöille, joille kävely ja muut tavalliset liikuntamuodot tuottavat vaikeuksia esimerkiksi tukija liikuntaelimistön sairauksien takia. Sekä suomalaisessa DPS että yhdysvaltalaisessa DPP diabeteksen ehkäisytutkimuksessa interventioryhmässä laihdutus oli vieläkin kohtuullisempi, vain 3-5 kg. • s orts ,,.,e 1cme and Scaence m mieluummin päivittäin. Liikunta osa hyvien elämäntapojen kokonaisuutta Liikunta näyttää ehkäisevan diabetesta ja sydänja verisuonisairauksia sekä edistävän terveyttä osittain painosta ja ruokavaliosta riippumatta. Päivittäin toistuva liikunta on keskeistä, koska liikunnalla on sekä lyhytettä pitkäaikaisia vaikutuksia insuliiniherkkyyteen. Terveysvaikutukset ovat kuitenkin tehokkaampia, kun liikunta on osa kokonaisuutta, johon kuuluvat laihdutus ylipainoisilla, painonhallinta (painon suurenemisen ehkäisy) sekä terveellinen ruokavalio. 2006). 2002) . 2001, Hu ym
Metabolic syndrome and development of diabetes mellitus: application and validation of recently suggested definitions of the metabolic syndrome in a prospective cohort study. Jama 2003;289: 1785-1791. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. Diabeteksen nopea yleistyminen vaatii laajoja toimia sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Suomen Lääkärilehti 2003;45:4585-4590. Laihdutus on keskeistä insuliininherkkyyden ja insuliinin erityksen paranemisessa (Uusitupa ym. Lasten lihominen lisää sairastuvuutta Yhdysvalloissa lihavuus on nopeasti yleistymässä myös lapsilla. Suomalaisten koululaisten fyysinen kunto vuosina 1976 ja 2001. Diabetes Care 2002;25:1612-1618. Laukkanen J, Kettunen R. Ongelmasta on syytetty pikaruokailua, virvoitusjuomien lisääntyvää kulutusta, televisionkatselun lisääntymistä, tietokoneilla pelaamista ja liikunnan eri muotojen vähenemistä myös koulussa. Saris WH, Blair SN, van Baak MA, Eaton SB, Davies PS, Di Pietro L, Fogelholm M, Rissanen A, Schoeller D, Swinburn B, Tremblay A, Westerterp KR, Wyatt H. Hu FB, Leitzmann MF, Stampfer MJ, Colditz GA, WillettWC, Rimm EB. Hu FB, Sigal RJ, Rich-Edwards JW, Colditz GA, Solomon CG, Willett WC, Speizer FE, Manson JE. Fyysinen kunto ja sepelvaltimotauti. Effects of diet and exercise in preventing NIDDM in people with impaired glucose tolerance. Diabetes Care 2003;26:2977-2982. How much physical activity is enough to prevent unhealthy weight gain. Uusitupa M, Lindi V, Louheranta A, Salopuro T, Lindström J, Tuomi lehto J. N Engl J Med 2002;346:393-403. Ongelma monimutkaistuu, sillä samaan aikaan anoreksia ja muut syömishäiriöt yleistyvät. Tuomi lehto J, Lindström J, Eriksson JG, Valle TT, Hämäläinen H, llanne-Parikka P, Keinänen-Kiukaanniemi S, Laakso M, Louheranta A, Rastas M, Salminen V, Uusitupa M. Suomen Diabetesliiton valtakunnallinen diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma DEHKO käynnistyi Suomessa vuonna 2000. Jyväskylä, Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, 2004 KnowlerWC, Barrett-Connor E, Fowler SE, Hamman RF, Lachin JM, Walker EA, Nathan DM. DPS-tutkimuksessa saatiin myös viitteitä siitä, että liikunnan lisääminen parantaa laihduttamisen ja painonhallinnan tuloksia. Duodecim 2006; 122: 1227-1234. Long-term improvement in insulin sensitivity by changing lifestyles of persons with impaired glucose tolerance. Uusitupa M. The s th Scandinavian Con r -~~-.=....;.-------oi!.:,_ess of Medicine and Science in Sports tutkimus vahvistivat, että osana hyvin toteutettua elämäntapainterventiota kohtuullinen laihduttaminen ja painonhallinta voivat onnistua myös pitkäaikaisesti näissä tutkimuksissa keskimäärin 3 4 vuotta. 2001). Jama 2002;288:2709-2716. Effective exercise modality to reduce insulin resistance in women with type 2 diabetes. Niinpä jopa puolet uusista diabetestapauksista sikäläisillä lapsilla on tyypin 2 diabetesta, jota aiemmin esiintyi lapsilla vain harvoin (Ludwig, Ebbeling 2001). Samalla suurenee niiden osuus, joilla on heikko fyysinen kunto (Huotari 2004). lnt J Obes Relat Metab Disord 2002;26:676-683. Metabolinen oireyhtymä ja diabetes lihavuuden hoidon ykköskohteet. Pan XR, Li GW, Hu YH, Wang JX, Yang WY, An ZX, Hu ZX, Lin J, Xiao JZ, Cao HB, Liu PA, Jiang XG, Jiang YY, Wang JP, Zheng H, Zhang H, Bennett PH, Howard BV. Low levels of leisure-time physical activity and cardiorespiratory fitness predict development of the metabolic syndrome. DAVID E. Laaksonen DE, Lindstrom J, Lakka TA, Eriksson JG, Niskanen L, Wikstrom K, Aunola S, Keinanen-Kiukaanniemi S, Laakso M, Valle TT, llanne-Parikka P, Louheranta A, Hamalainen H, Rastas M, Salminen V, Cepaitis 2, Hakumaki M, Kaikkonen H, Harkonen P, Sundvall J, Tuomilehto J, Uusitupa M, for the Finnish Diabetes Prevention Study Group. The metabolic syndrome and total and cardiovascular disease mortality in middleaged men. Diabetes Care 1997;20:537-544. Physical Activity and Television Watching in Relation to Risk forType 2 Diabetes Mellitus in Men. Tanasescu M, Leitzmann MF, Rimm EB,WillettWC, Stampfer MJ, Hu FB. Lasten lihavuus lisääntyy myös Suomessa. Jama 2002;288:1994-2000. Obes Rev 2003;4:101-114. Huotari P: Kaikki kunnossa. Lakka HM, Laaksonen DE, Lakka TA, Niskanen LK, Kumpusalo E, Tuomilehto J, Salonen JT. Sen keskeisiä tavoitteita on juuri riskiryhmien seulonta ja riskitekijöitten hoito elämäntapaohjauksella. Med Sci Sports Exerc 2006;38:1208-1215. Walking compared with vigorous physical activity and risk of type 2 diabetes in women: a prospective study. Laaksonen DE, Lakka HM, Niskanen LK, Kaplan GA, Salonen JT, Lakka TA. Hu FB, Li TV, Colditz GA, Willett WC, Manson JE. Reduction in the incidence of type 2 diabetes with lifestyle intervention or metformin. Laaksonen DE, Niskanen L. Exercise type and intensity in relation to coronary heart disease in men. Ludwig DS, Ebbeling CB. Television watching and other sedentary behaviors in relation to risk of obesity and type 2 diabetes mellitus in women. Shaibi GQ, Cruz ML, Ball GD, Weigensberg MJ, Salem GJ, Crespo NC, Goran Ml. Effects of resistance training on insulin sensitivity in overweight Latino adolescent males. DPStutkimuksessa tutkittavat osallistuivat ohjattuun liikuntaan varsin tiheästi ensimmäisen vuoden aikana ja sen jälkeenkin harvemmin (Tuomilehto ym. Liikunta ja ruokavalio ovat metabolisen oireyhtymän täsmähoitoa. N Engl J Med 2001 ;344:1343-1350. Vain kolmasosa lapsista liikkuu riittävästi. Eräissä tutkimuksissa reippaan kävelyn tai kuntosaliharjoittelun pitkäaikaiset vaikutukset painonhallintaan, sepelvaltimotaudin riskiin sekä metabolisiin riskitekijöihin itse laihduttamisen jälkeen ovat olleet vaatimattomia (Borg ym. Arch lntern Med 2001 ;161 :1542-1548. 2003). Duodecim 2001;117621-630. The Da Qing IGT and Diabetes Study. Effects of wa lking or resistance training on weight loss maintenance in obese, middle-aged men: a randomized trial. LAAKSONEN, LL, FT, MPH Dosentti Kuopion yliopistollinen sairaala Sähköposti: david.laaksonen@uku.fi 50 LIIKUNTA & TIEDE 43, 5 /2006 KIRJALLISUUTTA Borg P, Kukkonen-Harjula K, Fogelholm M, Pasanen M. Tämä johtuu osittain siitä, että vähän liikkuvilla on vaikeaa omaksua säännöllistä liikuntaa pysyväksi elämäntavaksi. JAMA 2001 ;286: 1427-1430. Diabetes 2005;54158-165. Physical activity in the prevention of type 2 diabetes: the Finnish Diabetes Prevention Study. Seurauksena on oletettavasti tyypin 2 diabetekseen liittyvien munuaisja silmäsairauksien sekä sydänja verisuonisairauksien sairastavuuuden ja kuolleisuuden lisääntyminen jo nuorella aikuisiällä. Cuff DJ, Meneilly GS, Martin A, lgnaszewski A, Tildesley HD, Frohlich JJ. Am J Epidemiol 2002; 156: 1070-1077 Laaksonen DE, Lakka HM, Salonen JT, Niskanen LK, Rauramaa R, Lakka TA. Outcome of the IASO 1 st Stock Conference and consensus statement. Lisätietoa siitä, miten saada ihmiset liikkumaan pysyvästi, tarvitaan niin yksilökuin väestötasolla. Type 2 Diabetes Mellitus in Children: Primary Care and Public Health Considerations. Diabeteksen ehkäisyohjelmaa toteuttava DEHKOn 2D-hanke keskittyy erityisesti tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn. Jama 1999;282:1433-1439. Diabetes 2003;52:2532-2538.. 2002)
Verenpaineen suhteen ei ole niinkään tärkeää miten liikkuu, kunhan liikkuu riittävästi ja päivittäin. H avainnoivia tutkimuksia liikunnan ja verenpaineen yhteyksistä on tehty suuri määrä 1900-luvun puolivälistä alkaen. Fyysisesti aktiivisilla kohonneen verenpaineen vaaran on seurannan aikana havaittu olevan noin 30 % alempi kuin inaktiivisilla. Yhteys runsaan liikunnan ja matalan verenpaineen välillä onkin erittäin selvä miehillä, ja naisillakin tutkimusnäyttö tästä alkaa olla vahva. The gth Scandinavian Con r -~~~-=-------~ess of Nledicine and Science in Sports Kuva: Antero Aaltonen Teksti: MIIKA HERNELAHTI LIIKUNNAN VAIKUTUKSET EIVÄTVARASTOIDU: Verenpaine pysyy kurissa päivittäisellä liikunnalla Vielä muutama vuosikymmen sitten voimaharjoittelun katsottiin olevan haitallista verenpaineelle. Nykyään tiedetään, että näin ei ole. Sekä teholtaan intensiivisen liikunnan, juoksua vastaavan rasituksen, että kohtalaisen rasittavan, reipasta kävelyä vastaavan, on todettu olevan yhteydessä matalaan verenpaineeseen. Myös lihasvoiman parantamiseen tähtäävä harjoittelu vaikuttaisi alentavan verenpainetta. Myös hyvän fyysisen kunnon tiedetään olevan yhteydessä matalaan verenpaineeseen sekä ennustavan vähäistä verenpaineen kohoamisen LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 51. Ensimmäiset naisilla tehdyt tutkimukset ilmestyivät kuitenkin vasta 1980-luvun alussa ja kaikkiaan näitä tutkimuksia on miehillä tehty selvästi enemmän kuin naisilla
Suorituksen jälkeinen verenpaineen alenema johtuu siitä, että minuuttitilavuus palautuu normaalitasolle huomattavasti nopeammin kuin ääreisverenkierron vastus, ja siten verenpaine laskee kunnes vastus ehtii normaalistua. Aleneman suuruusluokka kohonneen verenpaineen omaavilla on noin samaa tasoa kuin yksittäisellä verenpainelääkkeellä. Alenema on suurempi kohonneen verenpaineen omaavilla kuin normaalipaineisilla. Liikunnan aikana ääreisverenkierron vastus laskee ja sydämen minuuttitilavuus nousee. Lisäksi verisuonten seinämän toiminta ja joustavuus paranevat alentaen ääreisverenkierron vastusta edelleen. Alenema on nettoero, eli vertailuryhmän, jolle ei annettu liikuntaohjelmaa, verenpainemuutos vähennettiin liikuntaryhmän muutoksesta. Aiheesta löytyi 9 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa oli. Vaikutus on samansuuruinen miehillä ja naisilla. Kun verrataan erilaisten harjoitteluohjelmien tehoa, on havaittu, että harjoitusohjelmalla ei ole juurikaan merkitystä, kunhan se täyttää tietyt vähimmäisvaatimukset. The s th Scand.inavian Con r -~~-~-------,z:_ess of Medicine and Science in Sports vaaraa. Kestävyystyyppinen liikuntaharjoittelu alensi verenpainetta keskimäärin 3,0/2,4 mmHg (systolinen paine/diastolinen paine). Kun erilaisilla verenpaineen lähtötasoilla olevia ryhmiä tarkasteltiin erikse·en, havaittiin, että kohonneen verenpaineen omaavilla verenpaine putosi liikuntaharjoittelun myötä enemmän, kuin optimaalisen verenpaineen omaavilla. Harjoittelu käsitti pääasiassa kävelyä, juoksua tai pyöräilyä. Nykyään tiedetään, että näin ei ole. Viikottaisten harjoitusten määrä (35 kertaa viikossa), harjoituskerran pituus (30-60 minuuttia/kerta), liikunnan teho (4070% maksimisuorituskyvystä) tai kokonaisenergiankulutus viikossa ei vaikuta lainkaan verenpaineen aleneman suuruuteen kun liikutaan yllämainittujen rajojen sisäpuolella. Päinvastoin, myös lihasvoiman parantamiseen tähtäävä harjoittelu vaikuttaisi alentavan verenpainetta. Muutamassa tutkimuksessa on kuitenkin tutkittu seitsemää harjoituskertaa viikossa, joka saattaa olla tehokkaampaa verenpaineen alentajana kuin harjoittelu kolme kertaa viikossa. Vähintään 4 viikon mittaisia tämänkaltaisia tutkimuksia löytyi 72, joissa oli yhteensä 3 936 koehenkilöä. Vielä muutama vuosikymmen sitten katsottiin voimaharjoittelun olevan haitallista verenpaineelle. Samoin säännöllisen liikunnan loppuessa palautuu verenpaine lähtötilanteeseen joidenkin viikkojen aikana. Kestävyystyyppinen liikuntaharjoittelu alentaa siis kohonnutta verenpainetta merkittävästi. Niillä, joilla lähtötaso oli yli 140/90 mmHg, oli verenpaineen alenema 6,9/4,9 mmHg, kun optimaalisen verenpaineen omaavilla ( <l 20/80 mmHg) alenema oli 2,4/1,6 mmHg. Koehenkilöissä oli sekä miehiä että naisia. Liikunnalla voidaan kuitenkin myötävaikuttaa ylipainon vähenemiseen, mikä alentaa kohonnutta verenpainetta. Liikuntasaldoa voi koota pitkin päivää Viime aikoina on havaittu monen liikunnan terveysvaikutuksen ilmenevän jo varsin lyhyiden yksittäis52 LIIKUNTA & TIEDE 43 , 5 /20Cfo ten liikuntasuoritusten myötä, kunhan niistä kerääntyy päivää kohti riittävä määrä yhteensä. Verenpaine laskee, vaikkei paino putoaisikaan Liikunnan verenpainetta alentava vaikutus on riippumaton painon muutoksesta. Vaikuttaa siltä, että kestävyysliikunta aikaansaa pääasiassa ääreisverenkierron vastuksen laskun minuuttitilavuuden pysyessä muuttumattomana tai laskiessa hieman. On myös viitteitä siitä, että liikunnan insuliiniresistenssiä vähentävä vaikutus saattaa myötävaikuttaa verenpaineen alenemiseen. Aivan hiljattain on saatu näyttöä tästä myös verenpaineen alenemisen osalta. Lihaskuntoharjoittelun yhteyttä verenpaineeseen ei ole havainnoivalla asetelmalla juurikaan tutkittu. Vaikutus kestää noin 4-13 tuntia. Yksittäinen liikuntasuoritus alentaa verenpainetta välittömästi suorituksen jälkeen ohimenevästi. Liikuntaharjoittelun myötä verenpaine alenee muutaman viikon kuluessa. Kestävyystyyppisen liikunnan teho vastaa verenpainelääkkeen tehoa Tuorein meta-analyysi, eli satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia yhdistämällä tehty yhteenveto, liikuntaharjoittelun vaikutuksesta verenpaineeseen aikuisilla on vuodelta 2005. Kestävyystyyppinen suoritus, joka kestää 30-60 minuutttia ja on teholtaan yli 40 % maksimisuorituskyvystä alentaa verenpainetta 6-11/4-9 mmHg. Vastuksen lasku liittyy veren noradrenaliinitasojen (sympaattisen hermoston aktiivisuuteen liittyvä hormoni) laskuun sekä reniinin (munuaisista erittyvä verenpaineen säätelyyn liittyvä entsyymi) aktiivisuuden alenemiseen. Harjoittelun kesto vaihteli 4-52 viikon välillä (mediaani 16). Verenpaineen alentuessa on siis joko toisen tai molempien laskettava. Vaikuttaa siis siltä, ettei verenpaineen suhteen ole niinkään tärkeää miten liikkuu, kunhan liikkuu. Harjoittelun keskimääräinen intensiteetti vaihteli 30 %87,5 % välillä sykereservistä (mediaani 65) ja kukin harjoittelukerta kesti keskimäärin 15-63 minuuttia (mediaani 40). Neljän 10 minuutin mittaisen reippaan kävelylenkin päivässä havaittiin olevan yhtä tehokas verenpaineen alentaja kuin yhden 40 minuutin mittaisen lenkin päivässä. Keskimääräinen viikottainen harjoitusten lukumäärä vaihteli yhdestä seitsemään (mediaani 3). Vuonna 2005 julkaisiin meta-analyysi voimaharjoittelun vaikutuksesta verenpaineeseen. Liikunnan on siis oltava säännöllistä ja pysyvää jotta saavutetaan pysyvä suotuisa vaikutus verenpainetasoihin. Eli liikunta alentaa verenpainetta vaikka paino ei laskisikaan. Verisuonissa tapahtuu myös rakenteellisia muutoksia: valtimoiden poikkipinta-ala kasvaa ja lihasten hiussuonitiheys kasvaa verenvirtauksen vastusta vähentäen. Verenpaine muodostuu ääreisverenkierron vastuksen ja sydämen minuuttitilavuuden tulona
Hernelahti M. J Hypertens 2005; 23: 251-259. Huomattavan korkea verenpaine syy välttää rajuja ponnistuksia Vaikka liikunta on hyödyllistä kohonneen verenpaineen hoidossa, tulee tietyt terveydelliset riskit kuitenkin pitää mielessä. Exercise and hypertension. vaativia staattisia liikuntasuorituksia, kuten maksimaalisia lihasvoimasuorituksia, näiden runsaasti verenpainetta hetkellisesti nostavan vaikutuksen ja siten mahdollisesti aivohalvausvaaran lisääntymisen vuoksi.Jo lievemmin kohonneilla verenpaine tasoilla tulee näitä maksimaalisia suorituksia välttää mikäli henkilöllä on myös muita sydänja verisuonitautien riskitekijöitä, (kuten tupakointi, kohonneet kolesteroliarvot, keskivartalolihavuus), kohonneen verenpaineen kohde-elinvaurioita (kuten vasemman kammion hypertrofia, munuaisvaurio, silmänpohjien muutos) tai muu sydänja verisuonitauti. Med Sci Sports Exerc 2001, 33 (Suppl): S484-92. Kustannus Oy Duodecim. Tämä onkin hyvässä sopusoinnussa ylläkuvattujen tutkimustulosten kanssa. Kohonnut verenpaine. Harjoitusten määrä oli 7 tutkimuksessa 3 kertaa viikossa ja 2 tutkimuksessa 2 kertaa viikossa. Kohonneen verenpaineen omaavia suomalaisia on kuitenkin vielä huomattavasti suurempi määrä. Do snacks of exercise lower blood pressure 7 A randomised crossover trial. painos, Hämeenlinna. 30 minuuttia päivittäin American College of Sports Medicinen liikuntasuositus kohonneeseen verenpaineeseen vuodelta 2004 pitää sisällään kohtuukuormitteista ( vähintään reipasta kävelyä vastaten) liikuntaa vähintään puoli tuntia mieluiten päivittäin. Tärkeimpiä kohonneen verenpaineen muutettavissa olevia riskitekijöitä ovat ylipaino, runsas suolan käyttö, runsas alkoholinkäyttö ja vähäinen liikunta. Harjoittelu jatkui 6-26 viikkoa (keskiarvo 16). Tämä luku on kasvanut noin 10 000:lla joka vuosi. MIIKA HERNELAHTI, LT Liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri Paavo Nurmi -keskus Turun yliopisto Sähköposti: miika.hernelahti@utu.fi KIRJALLISUUTTA American College of Sports Medicine (ACSM). Recommendations for competitive sports participation in athletes with cardiovascular disease: a consensus document from the Study Group of Sports Cardiology of the Worki ng Group of Cardiac Rehabilitation and Exercise Physiology and the Working Group of Myocardial and Pericardial Diseases of the European Society of Cardiology. Voidaan kuitenkin sanoa, että voimaharjoittelu ei ole kiellettyä kohonneen verenpaineen omaavilla, vaan todennäköisesti alentaa verenpainetta. Intensiteetti vaihteli 3090 % yhden kerran toistomaksimista (1 RM) (keskiarvo 61 %) . Käypä hoito -suositus. wwwkaypahoito.fi, (1. Effect of resistance training on resting blood pressure: a metaanalysis of randomized controlled trials. Fagard RH. Kirjassa: Vuori 1, Taimela S, Kujala U (toimi. Helsingin yliopisto. Tutkimusten lukumäärä oli kuitenkin niin pieni, että johtopäätösten vetämisessä tulee olla varovainen. Liikkeiden määrä oli 1-14 (keskiarvo 10), sarjojen määrä liikettä kohti 1-4 (keskiarvo 2) ja toistojen määrä sarjaa kohti 125 (keskiarvo ei ollut laskettavissa). CornelissenVA, Fagard RH. Pelliccia A, Fagard R, Bjornstad HH ym. 3. Suomalaisessa kohonneen verenpaineen käypä hoito -suosituksessa, joka on päivitetty viimeksi vuonna 2005, suositellaan kohonneen verenpaineen ehkäisemiseksi ja osaksi hoitoa kohtuukuormitteista (esimerkiksi reipasta kävelyä) liikuntaa vähintään kolmesti viikossa yli 30 minuuttia päivässä yhtenä tai useampana jaksona. Näihin tekijöihin vaikuttamalla voidaan myös hoitaa jo kohonnutta verenpainetta. Physical activity, inherited characteristics, and hypertension. Verenpaineen ollessa lievästi kohonnut (<159/99 mmHg) tilaa hoidetaan ensisijaisesti elintapoja muuttamalla. Exercise characteristics and the blood pressure response to dynamic physical training. Voimaharjoittelu alensi verenpainetta keskimäärin 3,2/3,5 mmHg. Mikäli potilaalla on kohonneen verenpaineen lisäksi muita sepelvaltimotaudin riskitekijöitä tai sydänja verisuonitauteja on syytä harkita kliinisen rasituskokeen tekemistä turvallisten liikuntaohjeiden antamista varten. Alenema ei eronnut merkitsevästi normaalin verenpaineen omaavilla ja kohonneen verenpaineen omaavilla. Med Sci Sports Exerc 2004; 36: 533-53. Elley R, Bagrie E, Arroll B. Vuonna 2005 noin 507 000 suomalaista sai Kansaneläkelaitokselta korvauksia kohonneen verenpaineen lääkehoidon vuoksi. Liikuntalääketiede. Voimaharjoittelua suositellaan kuntopiirityyppisenä yhdistettynä kestävyysliikuntaan. Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä. Position stand. 2005: 413-22. Kovatehoinen liikunta saattaa näissä tapauksissa altistaa äkkikuolemalle erityisesti jos liikuntaharrastus ei ole ollut säännöllistä. Study Group of Sports Cardiology of the Working Group of Cardiac Rehabilitation and Exercise Physiology; Working Group of Myocardial and Pericardial Diseases of the European Society of Cardiology. N Z Med J 2006; 119: U1996. Effects of endurance training on blood pressure, blood pressure-regulating mechanisms, and cardiovascular risk factors. Kukkonen-Harjula K, Rauramaa R. Kansanterveystieteen julkaisuja M 183: 2004. Liikunnan lisääminen on tällöin avainasemassa. Kohonnut verenpaine yksinään ei aseta juurikaan rajoituksia liikunnanharrastukselle. The 5th Scandinavian Con r -~~~-=....:;------~ess of lllledicine and Science in Sports yhteensä 341 koehenkilöä, sekä miehiä että naisia. Kohonneen verenpaineen hoito. Mutta mikäli verenpaine on huomattavasti kohonnut (>180/100 mmHg) on syytä välttää maksimaalista ponnistusta KOHONNUT VERENPAINE ON SYDÄNTAUTIEN VAARATEKIJÄ Kohonneesta verenpaineesta puhutaan tason ollessa yli 140/90 mmHg, niin että joko systolinen tai diastolinen verenpaine, tai molemmat, ovat yli näiden raja-arvojen. Eur Heart J 2005; 26: 1422-45. CornelissenVA, Fagard RH. Hypertension 2005; 46: 667-75. päivitys 26.9.2005) LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 53. Väitöskirja
54 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 512006
WPW:n aiheuttama rytmihäiriö voi helposti aiheuttaa eteisvärinän, jolloin syke kiihtyy entisestään jopa 300 lyöntiin minuutissa, mistä voi seurata tajuttomuus ja mahdollisesti kammiovärinä. Eteisvärinä ilmenee yleensä levossa, mutta voi ilmaantua myös rasituksen aikana ja siten aiheuttaa voimattomuutta tai rintatuntemuksia verenkierron häiriintymisen vuoksi myös urheilijoilla. Mikäli urheilijalla liikunnan yhteydessä esiintyy esimerkiksi pyörtymistä, tajunnan hämärtymistä, rytmihäiriöön liittyviä oireita tai sydämen rakenteellinen vika, liikuntaharrastukset on syytä keskeyttää kunnes perusteelliset lääketieteelliset tutkimukset on tehty. The sth Scandinavian Con r -~~-~------~ess of Nledicine and Science in Sports Teksti: MERJA PERHONEN Liikkujan sydämen rytmihäiriöt voivat olla oire sydänsairaudesta Liikunta ei yleensä aiheuta rytmihäiriötä, mutta se voi tuoda niitä esille henkilöillä, joilla on taipumusta rytmihäiriöihin. llman sairautta se on harvinainen. Vähäiset eteisja kammioperäiset lisälyönnit ovat melko yleisiä eivätkä ne ole merkki vakavasta sydänsairaudesta. Jos lisälyöntien määrä kasvaa liikkuessa tai ne esiintyvät joka toisena lyöntinä tai lyönti pareina, on syytä selvittää niitä aiheuttavat tekijät, koska lisälyönnit voivat olla merkki sydänsairaudesta. U rheilijoilla esiintyvät sydämen rytmihäiriöt eli arytmiat eivät poikkea normaaliväestön arytmioista. Urheilijalla voi olla periytyvä sydänlihassairaus (hypertrofinen kardiomyopatia), jolloin fyysinen rasitus herkistää supraventrikulaarisille ja kammioperäisille rytmihäiriöille sekä eteisvärinälle, jotka voivat muuttua kammiovärinäksi ja siten aiheuttaa äkkikuoleman. Tiheälyöntisiä eli takykardisia rytmihäiriöitä ovat lisälyönnit, sydämen eteisistä lähtevät eli supraventrikulaariset ja sydämen kammioperäiset rytmihäiriöt. Yleensä pitkäkestoisen eteisvärinän aiheuttaa sydänsairaus, mutta se voi esiintyä itsenäisestikin useimmiten toistuvina ja itsestään päättyvinä kohtauksina. Jos WPW ilmaantuu liikuntasuorituksen aikana, voi henkilö pyörtyä hetkellisesti verenkierron häiriintymisesen vuoksi. Kammiotakykardian taustalla on yleensä sydänsairaus kuten sydäninfarktin jälkitila, läppäsairaus tai sydänlihassairaus. Taustalla voi olla sydämen rakenteesta tai sähköärsykkeen johtumishäiriöstä johtuva rytmihäiriö, joka voi johtaa sydänperäiseen äkkikuolemaan. Hidaslyöntiset eli bradykardiset arytmiat liittyvät yleensä niin sanottuun urheilijan sydämeen, jonka LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 55. Sydämen eteisistä lähteville tiheälyöntisille rytmihäiriöille eli supraventrikulaarisille takykardioille (SVT) on tyypillistä, että rytmihäiriö alkaa äkillisesti ja syke on hyvin nopea, yleensä 160-240 lyöntiä minuutissa. Nämä häiriöt alkavat sydämen eteiskudoksesta. Sydämen rytmihäiriöt voivat olla tiheätai hidaslyöntisiä. Tyypillinen esimerkki SVT:stä on Wolff-Parkinson-Whiten oireyhtymä eli WPW, joka johtuu eteisiä ja kammioita yhdistävästä sähköisestä oikoradasta. Eteisperäisiä rytmihäiriöitä ovat eteistakykardia, -lepatus, ja -värinä. Eteisvärinä on näistä yleisin ja sen esiintyvyys lisääntyy ikääntyessä. Niiden syynä on eteisissä tai johtoratojen yhdyskohtien alueella syntyvä rytmihäiriö. Kammiotakykardiat alkavat aina sydämen kammiolihaksesta, vaikuttavat suoraan sydämen supistustoimintaan ja ovat siten vakavampia kuin eteisperäiset arytmiat
Rytmihäiriöt voivat olla hengenvaarallisia ja niiden aiheuttamien tautitilojen tunnistaminen ja hoito ajoissa on tärkeätä. s ~ FINLAND 006 The sth Scandinavian Con r -~~--------~ess of Nledicine and Science in Sports leposyke voi olla hyvinkin matala (25-30 lyöntiä minuutissa) . LQTl:ssä kohtaukset ilmenevät fyysisessä rasituksessa, erityisesti uidessa, ja voimakkaan tunnekuohun aikana. Arytmioiden diagnoosi perustuu huolelliseen potilasta koskevien esitietojen hankintaan, jossa selvitetään mm. Mikäli häiriöitä esiintyy liikkumisen aikana, voi seurauksena olla pyörtyminen tai tajunnan menetys, joka johtuu aivoverenkierron heikkenemisestä esimerkiksi verenpaineen laskemisen seurauksena. Arytmioiden hoito riippuu sen oireista, luonteesta ja kestosta. MERJA PERHONEN, LT, THM Liikuntalääketieteen erikoislääkäri CorusFit Oy Jyväskylä Sähköposti: merja.perhonen@corusfit.com Järjestelmällisellä urheilijoiden terveystarkastuksella, joka sisältää EKG:n ja sen asiantuntevan tulkinnan, voidaan välttää sydänperäisiä äkkikuolemantapauksia erityisesti nuorilla urheilijoilla. Kestävyysurheilu voi altistaa terveen sydämen eteisvärinälle sydämen hidaslyöntisyyden vuoksi.Jos kammiolisälyönnit lisääntyvät rasituksen aikana aina kammiotakykardiaksi asti, voi ilmaantua voimattomuutta ja hengenahdistus ta. rytmihäiriön luonnetta, millaisessa tilanteessa se esiintyy, pyörtymistaipumusta, käytössä olevia lääkkeitä ja suvussa mahdollisesti esiintyneitä äkkikuolemia. Periytyvistä arytmiasairauksista yleisin on pitkä QT-oireyhtymä (LQTS) . Erityisesti lajeissa, kuten moottoriurheilu, sukeltaminen ja vuorikiipeily, joissa hetkellinenkin tajunnan hämärtyminen voi aiheuttaa kohtalokkaat seuraukset, on sydämen terveyden tutkiminen hyvin tärkeätä. Itsestään päättyvät ja lyhyet sydämen eteisistä lähtevät tiheälyöntiset rytmihäiriöt (SVT), joista ei aiheudu toimintakyvyn heikkenemistä, eivät vaadi hoitoa. Säännöllisen liikunnan rytmihäiriöitä vähentävästä vaikutuksesta ei ole tutkimusnäyttöä. Pysyvää eteisvärinää hoidetaan arytmiaja verenhyytymistä estävillä lääkkeillä. Eteisja kammioperäiset lisälyönnit eivät vaadi hoitoa mikäli tutkimuksissa ilmenee, että henkilöllä ei ole taipumusta vaikeampiin rytmihäiriöihin tai taustalla ei ole sydänsairautta. Hidaslyöntinen arytmia voi aiheuttaa pyörtymistä, rintakipua ja hengenahdistusta liikunnan aikana. 56 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006. Yleisimmin takyarytmioiden hoidossa käytetään beetasalpaajalääkitystä ja harvemmin kalsiumsalpaajia. Rytmihäiriöt heikentävät aina sydämen pumppaustehoa ja veren virtausta. Kohtauksittainen eteisvärinä hoidetaan lääkkeillä myös urheilijoilla. Hankalien supraventrikulaaristen takykardioiden hoito riippuu taudin etiologiasta elektrofysiologinen katetriablaatiohoito eli johtoradan katkaiseminen on yleensä paras ja vähän komplikaatioita aiheuttava hoitomuoto urheilijoilla. Kansainvälisesti on näyttöä siitä, että järjestelmällisellä urheilijoiden terveystarkastuksella, joka sisältää EKG:n ja sen asiantuntevan tulkinnan, voidaan välttää sydänperäisiä äkkikuolemantapauksia erityisesti nuorilla urheilijoilla. Jos urheilijalla on oireisia rytmihäiriöitä, on tilanne aina otettava vakavasti ja käynnistettävä huolelliset lääketieteelliset tutkimukset. LQTS:n yleisimpiä alamuotoja ovat sydänlihassolun kaliumkanavan geenimutaatiosta johtuva LQTl ja LQT2, ja harvinaisempi natriumkanavan geenimutaatiosta aiheutuva LQT3. Erityisesti kestävyysurheilijalla autonomisen hermoston parasympaattisen toiminnan lisääntymisen aiheuttama leposykkeen hidastuminen voi johtua eteis-kammiosolmukkeen katkoksesta, mutta syke voi tihentyä rasituksessa normaalisti. LQTlgeenimutaation kantajalla voi fyysinen rasitus saada aikaan QT-ajan pidentymisen, mikä voi johtaa EKG:ssa havaittavan "kääntyvien kärkien kammiotakykardian" (torsades des pointes) kautta kammiovärinään, äkilliseen tajuttomuuteen ja mahdollisesti äkkikuolemaan. Lääkärin diagnostisia välineitä ovat lepo-EKG, kliininen rasituskoe, Holter-monitorointi, rytmihäiriömonitorit ja sydämen elektrofysiologiset tutkimukset, joilla pyritään selvittämään rytmihäiriön luonne ja esiintyvyys toimenpiteiden suunnittelua varten. Pitempään kestävät kohtaukset hoidetaan oireenmukaisella lääkityksellä, sähköisellä rytminsiirrolla tai jatkuvalla arytmian estolääkityksellä. Kammioperäiset takykardiat ovat yleensä vaarallisia ja ne edellyttävät lääkehoitoa ja suojaksi voidaan asentaa rytmihäiriötahdistin. Hidaslyöntisissä arytmioissa rytmiä nopeutetaan tarvittaessa sydämentahdistimella
kehon paino seistessä). Lihastoiminnan aiheuttamat väännät ja puristukset aiheuttavat luulle suurimmat kuormitukset. Suomessa tällaisia murtumia sattuu vuosittain yli 35 000 ja tilanteen ennustetaan vain pahenevan. Muutama kymmenen maksimaalista hyppyä yksinään voi hyvinkin riittää tehokkaaksi luuston vahvistajaksi. Luu mukautuu kuormitukseen Luut mukautuvat niihin kohdistuvaan säännöllisen kuormitukseen kokoaan ja sisäistä rakennettaan muuttamalla. Vähän kuormitetut luut ovat hentoja ja suuren kuormitukseen joutuneet luut ovat säännönmukaisesti vankkarakenteisia. Luun herkkyys vastaanottaa liikuntakuormitusta palautuu alkuperäiselle tasolleen vuorokaudessa. • Luusolut sopeutuvat tavanomaiseen päivittäiseen kuormitukseen. aamulla, päivällä ja illalla) voi tehostaa liikuntakuormituksen vaikuttavuutta. Mitä tiheämpi luu on nuorena, sitä kauemmin kestää, ennen kuin luusto ikääntyessä haurastuu. hyppy) jälkeen voi kaksinkertaistaa liikunnan hyödyllisen vaikutuksen luustoon. The sth Scandinavian Con r -~:..-=..--------~ess of lllledicine and Science in SJ>orts Liikunta huoltaa nuoren aikuisen luustoa Ihmisen luut ovat vankimmillaan nuorena aikuisena. Pitkien luiden synnyttämät vipuvarret voivat moninkertaistaa lihastyön luihin kohdistamaa dynaamista kuormitusta. Sairaudeksi määriteltynä osteoporoosi on varsin nuori ilmiönä sen sijaan jo pitkään tunnettu. kaatumisten aiheuttamia poikkeuksellisia kuormituksia, vaan ainoastaan niiden säännöllisesti kokemaa liikunnallista kuormitusta. Esimerkiksi neljän tunnin tauko vain 20 kuormitussuorituksen (esim. Klassisessa kokeellisessa työssään Rubin ja Lanyon totesivat jo vuonna 1984, että ainoastaan muutama kymmenen, riittävän suurta (2-3 kertaa kehon paino) luuhun kohdistuvaa päivittäistä kuormitusta riitti vahvistamaan luustoa. Väestön ikääntyessä osteoporoosin ja kaatumisten seurausten ennaltaehkäisyn kansanterveydellinen ja -taloudellinen merkitys tulee yhä tärkeämmäksi. a: w C z z :::::, ei: steoporoosin eli luukadon tunnusmerkkejä ovat pieni luumassa, haurastunut rakenne sekä kasvanut murtuma-alttius. • Jo muutama kymmenen päivittäistä, suuruudeltaan riittävää kuormitustapahtumaa vahvistaa luuta. Yksipuolisesti kuormitetut luut ovat erityisen lujia ainoastaan siinä suunnassa missä niitä on kuormitettu. Osteoporoosin diagnoosirajaksi on sovittu reisiluun yläpään tai lannenikamien luuntiheysarvo (BMD), joka on noin 30 % alempi kuin samaa sukupuolta olevien terveiden 20-40 -vuotiaiden nuorten aikuisten keskimääräisen BMD-taso. Vahvakin luu voi murtua, jos siihen kohdistuva ulkoinen voima tulee poikkeavasta suunnasta. Luun mukautuminen liikuntakuormitukseen voidaan kiteyttää seuraaviin yksinkertaisiin periaatteisiin: • Luu mukautuu siihen kohdistuvaan dynaamiseen kuormitukseen ei staattiseen kuormitukseen (esim. Luuta vahvistava ärsyke voimistuu, jos kuormituksen suuruutta tai toistotaajuutta kasvatetaan. Luut eivät ole mukautuneet kestämään esim. Esimerkiksi edellä mainitun muutaman kymmenen maksimaalisen hypyn jakaminen muutamaan harjoitushetkeen (esim. reisiluun yläosan murtumia tapahtuu vuosittain yli 7 000, joista noin kolme neljäsosaa naisille. Luukudos vaatii palautumisaikaa Yksittäisen liikuntatuokion ei tarvitse kestää pitkään vaikuttaakseen luustoon. Vuonna 1993 Maailman terveysjärjestö (WHO) määritteli osteoporoosin sairaudeksi, jota voidaan tutkia ja hoitaa. Tällä tavoin saadut hyödyt eivät ainoastaan kohdistu luustoon vaan myös lihasten suorituskykyyn, liikkumisvarmuuteen ja tasapainoon, jotka kaikki heikentyessään yhdessä tai erikseen syystä riippumatta lisäävät ikääntyessä osteoporoosista ja kaatumisista aiheutuvien murtumien vaaraa. Tällä hetkellä esim. Liikuntaharjoittelun vaikutus luuhun on aikuisuudessa lapsuutta ja nuoruutta vähäisempää, mutta luun vahvistaminen ja vahvuuden ylläpitäminen täsLIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 57. Myös tauko liikuntakertojen välillä näyttää tehostavan luun mukautumiskykyä. Samoin käy, jos samansuuruinen kuormitus tuotetaan nopeammin. Elintapoihin nojautuvan luustonhuollon ja osteoporoosin ehkäisyn kulmakivet ovat varsin yksinkertaiset: riittävä kalsiumin (800-1000 mglpäivä) ja Dvitamiinin saanti ( 400 IU/päivä), tupakoimattomuus sekä säännöllinen luuston kuormittaminen liikunnan avulla kunkin yksilöllinen fyysinen suorituskyky ja taipumukset huomioon otettuna. Sopiva liikunta vahvistaa aikuisenkin luustoa merkittävästi. Luun lisävahvistaminen edellyttää tavanomaisesta oleellisesti poikkeavaa kuormitusta. Mitä rivakampaa ja nopeampaa liike on, sitä suuremmat voimat luustoon kohdistuvat
Urheilijoita koskevat tutkimustulokset osoittavat, että luustolla on huomattava kyky vastata siihen kohdistuvaan kuormitukseen. Mailapeleillä lujuutta yläraajojen luihin Mailapelien aiheuttamat iskuja vääntökuormitukset (pallon osuessa mailaan vastaanotettaessa tai lyödessä) ovat tehokkaita yläraajojen luiden vahvistajia. Nuorilla aikuisilla tehdyissä, urheilijoita kuntoliikkujiin vertailevissa poikkileikkaustutkimuksissa, joissa mm. Aikuisilla miehillä voimaharjoittelun vaikutus luustoon saattaa olla hieman vähäisempää kuin naisilla. RIKU NIKANDER, TtM, ft Tutkija UKK-instituutti Sähköposti: riku.nikander@uta.fi Kirjoitus perustuu UKK-instituutin ja Suomen osteoporoosiliiton eri ikäisille julkaisemiin luuliikuntasuosituksiin (www.ukkinstituutti.fi ja www.osteoporoosiliitto.fi). Niissä iskutyyppinen nopeusja ketteryysharjoittelu (esim. Nuoria aikuisia tulisikin ohjata kunkin taitoihin ja mieltymyksiin soveltuvien vauhdikkaiden lajien, kuten mailaja pallopeleihin, tanssin, voimistelun ja kuntosaliharjoittelun pariin. Sopiva voimaharjoittelun määrä on 2-3 päivänä viikossa noin tunnin verran kerrallaan. Jalkojen lihaksista olisi vahvistettava polvea koukistavia ja ojentavia lihaksia sekä pohkeen lihaksia. The gth Scandinavian Con r -~~--------~ess of Nledicine and Science in Sports säkin elämänvaiheessa on edelleen selvästi hyödyllistä. voimistelu, yleisurheilu, pallopelit, tanssit, step aerobic), joka sisältää nopeita suunnanmuutoksia, iskuja ja tärähdyksiä on ollut tehokkainta alaraajojen ja selkärangan luuston mineraalimäärään vaikuttavaa liikuntaa. Harjoituksen tulee sisältää 8-10 liikesarjaa ja näissä kussakin 8-15 toistoa. Kilpavoimistelijoiden yläraajojen ja selkärangan luun mineraalimäärä on ollut myös noin 20 % suurempi kuin kuntoliikkujilla. Siitä huolimatta em. hyppyjä ja suunnanmuutoksia sisältävät kuormitukset (hypyt, väännät, kierrot ja iskut) muodostavat luuliikunnan perustan myös tässä ikävaiheessa. Urheilijoilla tehdyissä poikkileikkaustutkimuksissa mailapelaajien ja kuntoliikuntaa harrastavien ikätoverien välillä on havaittu 20 % ero luun mineraalimäärässä ja lähes 30 % ero luun arvioidussa lujuu58 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2CJJ6 Luustohuollon kulmakivet ovat: riittävä kalsiumin (800 1000 mg/päivä) ja D-vitamiinin saanti (400 IU/päivä), tupakoimattomuus sekä säännöllinen luuston kuormittaminen liikunnalla. Luuston kunnosta huolehtiminen on elinikäinen tehtävä. Kohtalaisesti nämä ehdot täyttävää kuormitusta aiheutuu alaraajojen luustolle ja rangalle mailaja pallopeleissä, step-aerobicissä, yleisurheilussa ja voimistelussa. perimä on osaltaan voinut vaikuttaa luun mineraalimäärään ja rakenteeseen, yllä mainittuja lajeja harjoitelleiden kilpaurheilijoiden ja tavallisesti liikkuvien verrokkien välillä on havaittu 20-30 % eroja alaraajojen luiden mineraalimäärässä ja vielä suurempia eroja luurakenteen arvioidussa lujuudessa. kävely, hiihto, soutu ja juoksu) on hyvää perusliikuntaa, jota tulisi harrastaa 3-5 kertaa viikossa 20-60 min kerrallaan, 40-85 %:n teholla maksimaalisesta hapenkulutuksesta. Nopeaa liikettä ja suunnanmuutoksia kuormitusta eri suunnista Luun vahvistumisen kannalta tehokkaan liikuntamuodon tulisi siis sisältää iskuja alustaa vasten, nopeaa liikettä ja suunnanmuutoksia sekä kuormittaa luuta vaihtelevasti eri suunnista. Tällaista liikuntaa tulee harjoittaa harkiten, jotta vältetään luiden ja nivelten ylikuormitus ja minimoidaan kaatumisen, vammojen ja murtumien vaara. Tämän perusteella voi myös odottaa, että oikean tyyppinen liikunta vahvistaa luustoa merkittävästi. Myös paljon samanlaisia toistoja sisältävä kestävyysliikunta, kuten pyöräily ja kestävyysjuoksu, näyttää vahvistavan alaraajojen luita noin 10 prosentilla verrokkeihin nähden. Pienetkin luun mineraalimäärän lisäykset voivat osoittautua erittäin merkittäväksi, sillä vain 3-5 % lisäys luun tiheyteen voi vähentää mahdollisen tulevan murtuman vaaraa arviolta 20-30 %. Ihmisellä on käytössään hieno luiden ja lihasten muodostama liikkumiskoneisto, jota tulisi käyttää tarkoitukseensa riittävästi ja säännöllisesti jo pienestä pitäen. Myös voimaharjoittelun on todettu lisäävän aikuisten naisten selkärangan ja alaraajojen luiden mineraalimäärää muutamilla prosenteilla. dessa jälleen pelaajien eduksi. Yhden harjoituskerran tulee kuormittaa tärkeimpiä lihasryhmiä kuten käsien koukistajaja ojentajalihaksia, rintakehän, selän, vartalon, olkapään, vatsan ja jalkojen lihaksia. Aikuisiässä kestävyystyyppinen liikunta (esim. Sivuilta löytyvät suositukset sisältävät myös täydellisen kirjallisuusluettelon.. Liikesarjoja pitäisi toistaa 1-3 kertaa. Voimistelu ja pallopelit puolestaan ovat tehokkaita myös yläraajojen luiden mineraalimäärälle ja rakenteelle. Tämä saattaa johtua miesten perimän myötä vahvemmasta luustosta, joka vaatii suurempaa rasitusta vahvistuakseen. Myös voimaharjoittelulla on todettu olevan hyvät mahdollisuudet vahvistaa erityisesti selkärangan ja yläraajojen, mutta hieman myös jalkojen luustoa. Luustoa tutkittaessa tehdyt pitkittäistutkimukset ovat yleensä vuoden pituisia harjoittelututkimuksia
KAIKILLE AVOIMEEN LIIKUNTAAN SUOSITUKSET SUUNNAN NÄYTTÄJINÄ 1. Toivottavasti myös kansallista liikuntaohjelmaa valmisteleva toimikunta käyttää hyväkseen erityisliikunnan päivien ja viestitapahtuman suosituksia. Mielenterveyskuntoutujien liikunta Mielenterveyskuntoutujien liikunnan kehittämiseksi ja lisäämiseksi tarvitaan lisää määrärahoja kunnille ja alan yhdistyksille. 4. 5. Erityisliikunnan alueella on pohdittu alan tulevia kehittämislinjoja sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla. . S m 1cme and Sc1ence m orts Teksti: KARI KOIVUMÄKI ERITYISLIIKUNNAN PÄIVÄT LINJAAVATTULEVAA E rityisliikunnan valtakunnallisia neuvottelu päiviä on järjestetty opetusministeriön ja Liikuntatieteellisen Seuran sekä alan organisaatioiden yhteistyönä neljän vuoden välein vuodesta 1986 lähtien. Näistä tilaisuuksista esitettiin liikunta-alan päättäjille paikallisia toimenpide-ehdotuksia, jotka täydentävät valtakunnallisten erityisliikunnan päivien suosituksia. Tässä tulee tehdä yhteistyötä sellaisten järjestöjen ja toimijoiden kanssa, jotka jo tavoittavat ikääntyneet, esimerkiksi vammaisja kansanterveysjärjestöt, eläkeläisjärjestöt, kansalaisja työväenopistot, vanhusten palvelutalot sekä seurakunnat. 7. . Kuntoutujasta aktiiviseksi liikkujaksi Kuntoutujasta aktiiviseksi liikkujaksisiirtyminen edellyttää eri toimijoiden soveltavan liikunnan asiantuntemuksen lisäämistä, poikkihallinnollista yhteistyötä japaikallistason kehitystyön resurssointia. Erityisliikunnan kehityshankkeet Yleisen kansalaistoiminnan ja liikunta-ja urheilujärjestöjen toiminnan avaamista kaikille integraatioja inkluusiotoimien jatkumiseksi tulee tukea pitkäjänteisellä ohjelmalla. Toimintaohjelmaan sisällytetään kaikille avoimen lasten liikunnan laatukriteerit päiväkodista kouluun sekä liikunnan kansalaistoimintaan seuroissa. 8. Yhä useampi suuri ja keskisuuri kunta olisi saatava tukemaan paikallisia erityisliikuntaa järjestäviä yhdistyksiä. sc/1,, FINLAND 006 The gth Scandinavian Con r -~::...=:..-=---------c.:..:ess of A"ed· . Kuudennet erityisliikunnan päivät järjestettiin Jyväskylässä 23.24.8.2006 ja päiville osallistui noin 300 alan asiantuntijaa. vertaistuki, ohjaus ja valmennus) . Ohjelman tueksi tarvitaan koulutusta opettajille, ohjaajille, valmentajille ja muille lasten liikunnan toimijoille. 2. Ympäristöä tulee kehittää liikuntaa tukevaksi ja huolehtia sen kunnossapidosta. Liikunta-alan ja rakennusvalvonnan edustajia tulee kouluttaa ja välittää malleja ja tietoa hyvistä esimerkkikohteista, joissa esteettömyys on toteutettu. Lisärahoitusta tarvitaan opetusministeriöstä, sosiaalija terveysministeriöstä sekä kuntien liikuntatoimilta. Myös liikuntajärjestöjen tulee järjestää aktiivisesti ikäihmisten liikuntaa. Hyvän tahdon viestin suosituksissa korostetaan LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 59. 3. 6. Hyvän tahdon viesti -suositukset Soveltava Liikunta SoveLi ry:n järjestämien Hyvän tahdon viesti -tilaisuuksissa eri puolilla maata on myös esitetty erityisliikunnan kehittämisehdotuksia, jotka täydentävät ja konkretisoivat valtakunnallisten päivien teemaseminaarisuosituksia. Näillä toimenpiteillä voidaan tuottaa liikkujalähtöinen, monipuolinen, esteetön palvelutarjonta (mm. Hyvin järjestetyn ikäihmisten liikunnan tulee sisältää tarpeelliset kuljetukset ja avustajapalvelut. Liikuntatilojen ja -ympäristön esteettömyys Esteettömän liikuntaympäristön ja -tilojen lisääminen edellyttää jatkossakin opetusministeriön tehokasta informaatio-ohjausta. Keskeistä on voimaja tasapainosisältöisen liikunnan sekä ohjatun ulkona liikkumisen kehittäminen ikäihmisten ohjatun terveysliikunnan laatusuositusten mukaisesti. Lasten ja nuorten soveltava liikunta Kaikille avoimen, inklusiivisen toiminnan kehittämiseksi kaikessa päätöksenteossa ja liikuntaohjelmissa tulee laatia pitkäjänteinen toimintaohjelma. Kuntien erityisliikunta Kuntiin tarvitaan lisää erityisliikunnanohjaajia. Suositukset on luovutettu valtion liikuntaneuvoston johdolle. Vaikeavammaisten henkilöiden liikunta Vaikeavammaisten henkilöiden liikunnan kehittämiseksi tulisi perustaa työryhmä luomaan paikallisia yhteistyöverkostoja ja kehittämään toimintaa paikallistasolla. Tapahtuman jälkeen Soveltava Liikunta SoveLi ry järjesti 30.8.15.9.2006 Hyvän tahdon viestin paikallistilaisuuksien sarjan, jossa järjestettiin 18 eri paikkakunnalla erityisliikunnan esittelyja yhteistyöfoorumeita, joihin osallistui yhteensä yli 3 000 henkilöä. Iäkkäiden erityisliikunta Liikuntasekä sosiaalija terveystoimen tulee lisätä ja monipuolistaa niiden ikäihmisten liikuntapalveluja, joiden liikkumiskyky on heikentynyt
Liikuntapaikkajulkaisu no 63) sekä perhepuistojen ja liikuntapolkujen esteettömyydestä (Esteetön perhepuisto ja liikuntapolku. Tässä KARI KOIVUMÄKI Suunnittelija OPM-liikuntayksikkö Sähköposti: kari.j.koivumaki@minedu.fi ESTEETÖN LIIKUNTAYMPÄRISTÖ PALVELEE KAIKKIA Kuva: Marko Ruti L iikuntapaikkarakentamiseen liittyviä tutkimuksia, selvityksiä ja suunnitteluoppaita julkaistaan Rakennustietosäätiön kustantamassa opetusministeriön liikuntapaikkajulkaisu -sarjassa. Liikuntaympäristöjen esteettömyyttä tulee parantaa ja järjestää tarvittavia kuljetus-, avustajaja apuvälinepalveluja. ohjatun liikuntaryhmätoiminnan lisäksi omatoimisen liikkumisen edellytysten luontia. eri lajien suorituspaikkojen esteettömyydestä (Esteettömät liikuntatilat. Kuvassa kalastuslaituri, jonka suunnittelussa on huomioitu pyörätuolin käyttäjät. Vuoden vaihteessa ilmestyvä Esteetön luontoliikunta -kirja esittelee ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia luonnossa liikkujia. Suomessa on pysyvästi liikkumisesteisiä noin 10 % väestöstä. Sarjassa on ilmestynyt mm. Esteettömyys helpottaa kaikkia, mutta erityisen tärkeää se on pyörätuolia tai muita liikkumisen apuvälineitä käyttäville. Lisätietoja: www.rakennustieto.fi Teksti: NINA NEVALA ESTEETÖN KOULUYMPÄRISTÖ LUO MAHDOLLISUUKSIA 60 Esteettömyys tulee huomioida oppilaitosten suunnittelussa ja ottaa itsestään selväksi lähtökohdaksi peruskorjauksissa. Suosituksissa tuodaan esiin myös erityisliikunnan resurssien turvaaminen alle 10 000 asukkaan kunnissa, joissa ei pääsääntöisesti ole omaa erityisliikunnanohjaajaa. urheilukenttien, uimahallien ja lasten liikuntapaikkojen suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviä oppaita. Liikuntapaikkajulkaisu no 85). koordinaatiossa kuntien erityisliikunnanohjaajilla on keskeinen rooli. Tilaa, kynnyksettömyyttä, portaattomuutta Liikkuminen apuvälineen kanssa voi hidastaa liikkumista, vaikeuttaa voimaa vaativia tehtäviä, heikentää tasapainoa, hankaloittaa molempien käsien samanai. Konkreettisena suositus on, että uinti-avustajilta ei peritä pääsymaksua uimahalleissa. Lisätietoja: http://www.minedu.fi!OPM/Liikunta/ liikuntapaikatl?lang=fi ja http://www. Kirja esittelee onnistuneita ratkaisuja ja antaa ohjeita rakennetun liikkumisympäristön käyttömukavuudesta, turvallisuudesta ja oikeasta mitoituksesta. html Esteittä luontoon liikkumaan. Esteettömyyttä käsitteleviä suunnitteluoppaita on julkaistu mm. fi!index/tuotteetlkirjatlomatuotantolopmliikuntapaikkajulkaisut. Soveltavan liikunnan Hyvän tahdon viestin suosituksissa korostetaan erityisesti paikallistason yhteistyötä liikuntatoimen, kunnan muiden hallintokuntien sekä yhdistysten ja yksityissektorin välillä. Lisäksi noin 5 %:lla on jokin LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006 väliaikainen liikkumiseste sairauden, tapaturman tai muun syyn takia. rakennus tieto. K oulurakennuksen käyttäjistä liikkumisesteisiä voivat olla oppilaat, opettajat, keittiö-, siivousja huoltohenkilöstö, oppilaiden vanhemmat, vieraat tai harrastustoimintaan osallistuvat koulun iltakäyttäjät
Luiska on kaltevuudeltaan enintään 8 % ja pituudeltaan yhtäjaksoisena enintään 6 m, minkä jälkeen tarvitaan vähintään 1,5 m pitkä levähdystasanne. Peruskorjausten yhteydessä koulujen esteettömyys oli yleensä parantunut. Tilat merkitään selvästi ja näkyvästi. Esteetön autopaikka vastaa leveydeltään 1,5 tavallista autopaikkaa, koska auton sivulla on oltava tavallista enemmän tilaa autoon menemiseen ja sieltä poistumiseen. Ruokalinjaston järjestelyssä liikuntavammainen henkilö on paras asiantuntija. www.ttl.fi/esteetontyopaikka Työterveyslaitoksen www-sivuille on avattu Esteetön työpaikka -sivusto (www.ttl.fi/esteetontyopaikka), jossa on vapaasti käytettävissä uusi esteettömyyden arviointilomake ja esteettömyysratkaisujen tietokanta. Arviointimenetelmän luotettavuutta on testattu synnynnäisesti vammaisilla ja työtapaturmissa tai liikenteessä vammautuneilla työssäkäyvillä henkilöillä. Esimerkiksi pyörätuolin kääntäminen vaatii läpimitaltaan 150 cm pyörähdystilan, mikä on huomioitava rakennuksen eri kohteissa ja työpisteissä. Esteettömyyssivusto sopii muun muassa työpaikkojen, oppilaitosten, työterveyshuollon, kuntoutuksen, vakuutusyhtiöiden ja vammaisjärjestöjen käyttöön. ruoan annostelussa ja tarjottimen, astioiden sekä kahvikupin kantamisessa. Hanke toteutettiin yhdessä Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksen, Vakuutuskuntoutuksen ja Itsenäisen Suoriutumisen Innovaatiokeskuksen (ISAK) kanssa. Sähköiseen arviointilomakkeeseen tallennettujen tietojen pohjalta järjestelmä antaa yhden sivun yhteenvetolausunnon työpaikan esteettömyydestä ja kehittämiskohteista. Pyörätuolia käyttävä henkilö tarvitsee erityismitoitetut WCja pesutilat. Henkilökohtaisten työpisteiden suunnittelussa pitää lähteä henkilön ominaisuuksista, toimintakyvystä ja työtehtävistä. kaista käyttämistä, rajoittaa ulottumista ja vaikeuttaa pientenkin tavaroiden kuljettamista. Työterveyslaitoksen tekemä selvitys 17 perusasteen koulussa osoitti, että myös koulurakennusten esteettömyydessä on kehittämisen tarvetta. Riittävän tilava ja esteetön kouluravintola sallii itsenäisen liikkumisen apuvälineiden kanssa. Koulurakennuksissa pyörätuolilla pääsi parhaiten ruokalaan ja liikuntasaliin. Ulko-oven edessä on oltava kookas tasanne vähintään 150 x 150 cm ja sisäänkäynti kannattaa valaista ja kattaa. Esteettömyyden arviointimenetelmä ja tietokanta kehitettiin Työsuojelurahaston tuella. Ratkaisuissa muistetaan yksilöllisyys, helppo säädettävyys ja yleiset ergonomiasuositukset. Ulko-oven pitää olla leveydeltään vähintään 85 cm ja mahdollisimman kevyt. Arviointimenetelmä soveltuu myös esteettömyyden tutkimuksen menetelmäksi. Erilaisten liikkumisapuvälineiden käyttö vaatii aina tavallista enemmän tilaa. Näin keittiöhenkilökunta ja työtoverit osaavat toimia, eikä asia aiheuta päivittäistä epätietoisuutta. Arviointi tehdään työpaikasta tai esimerkiksi koulurakennuksesta tietyn käyttäjän näkökulmasta, jolloin sama ratkaisu voi olla esimerkiksi liikkumisesteisen henkilön kannalta kunnossa mutta näkövammaisen henkilön kannalta puutteellinen. Avuntarvetta voi olla esim. Ovet ovat usein liian raskaita henkilölle, jolla on heikot käsivoimat. Huonoiten pyörätuolin käyttäjä pääsi eri luokkiin, kirjastoon, peseytymistiloihin ja kouluterveydenhoitajan vastaanotolle. Tällaisiin tiloihin pitää päästä suoraan aulasta, käytävästä tai vastaavasta rakennuksen tilasta. Kouluympäristön esteettömyys voi tarkoittaa esimerkiksi seuraavia asioita: koulun pihassa on vammaistunnuksella merkitty auton pysäköintipaikka piha-alue ja sisäänkäynti ovat hyvin valaistuja rakennuksen sisäänkäynnissä on luiska ovet ovat leveitä ja kevyitä rakennuksessa on selkeät opasteet eri tiloihin monikerroksisessa rakennuksessa on hissi pyörätuolilla liikkuva pääsee kaikkiin tarvitsemiinsa tiloihin jokaisessa kerroksessa on pyörätuolin käyttäjälle soveltuva WC koulun käytävillä ei ole turhia kynnyksiä kulkuväylät ovat riittävän leveitä portaissa on kaiteet molemmilla puolilla henkilökohtainen työpiste on suunniteltu liikkumisesteiselle sopivaksi vaatenaulakoita ja säilytystiloja on riittävästi ja ne ovat sopivalla korkeudella hälytysmerkki on kaikkien havaittavissa kaikki pystyvät poistumaan rakennuksesta hätätilanteessa Esteettömät autopaikat tulee sijoittaa mahdollisimman lähelle rakennuksen sisäänkäyntiä. muutaman askelman korkeudella olevalle ulko-ovelle. Tutkimusten mukaan suomalaisilla työpaikoilla on tehty varsin vähän esteettömyyttä parantavia ratkaisuja. Oven avauspainike sijoitetaan ainakin oven avautumisen puolelle. Liikuntavammaisen kanssa sovitaan etukäteen, missä ruokailuun liittyvissä asioissa hän tarvitsee apua ja kuka häntä auttaa. Esteettömyysratkaisujen tietokanta esittelee käytännön ratkaisuja työpaikan esteettömyyden parantamiseksi. Kävelykepin tai sauvojen kanssa on turvallisempaa kulkea loivia portaita kuin luiskaa pitkin. WC:n ovi on 85 cm leveä ja oven sisäpuolelle tarvitaan oven sulkemista helpottava oven levyinen vedin. NINA NEVALA, LitT dosentti Työterveyslaitos Sähköposti: nina.nevala@ttl.fi LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 61. Luiskan avulla liikuntarajoitteinen henkilö pääsee omatoimisesti siirtymään esim. Kynnysten enimmäiskorkeus on 2 cm
Selkäkipu aiheuttaa liikehäiriöitä, jotka lisäävät selkäkivun pitkittymisen vaaraa. Heidät arvottiin harjoitus(n=52) ja vertailuryhmään (n=54). 62 TUTKIMUSUUTISILLE UUSI FOORUMI S uomalainen liikuntatieteellinen tutkimus on korkeatasoista ja laaja-alaista. Selvitimme 12kk kestäneessä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa alaselän neutraaliasennon hallinnan oppimista korostavan lihaskunto harjoittelun ja neuvontaprosessin vaikutuksia selkäkipuun, lihaskuntoon, toiminnan haittoihin ja itse arvioituun työ kykyyn. Liitä loppuun alkuperäisen tutkimusartikkelin julkaisutiedot ja omat yhteystietosi. vs. Akuutin kivun tehokas hoito ja varhaiset neuvontaja kuntoutustoimenpiteet ovat tehokkaimmat keinot ehkäistä epäspesifin selkäkivun pitkittymistä. Pohdi lyhyesti myös tulosten soveltamista käytäntöön. Rakenna teksti niin, että esittelet merkittävimmät tulokset, miten tutkimus oli tehty ja lopuksi johtopäätökset. LEENA NIEMINEN Toimituspäällikkö Lähetä lyhyt tutkimusuutinen julkaisemastasi artikkelista. vs. Kaikki muutosten erot ryhmien välillä analysoitiin intention-to-treat-periaatteella. Tulokset osoittivat, että kipujanalla mitattu selkäkivun voimakkuus väheni 12 kk:n jälkeen harjoitusryhmässä (n=40) 39 % enemmän kuin vertailuryhmässä (n=45). Toimita tutkimusuutinen julkaisemastasi artikkelista sähköpostilla osoitteeseen leena.nieminen@lts.fi. -16 %-yks.). Laadi tutkimusuutinen selkeäksi ja tiiviiksi, maksimissaan 2 000 merkkiä ( välimerkit mukaan lukien) laajaksi. Tutkittavat olivat 106 rautatieammateissa toimivaa 35-59-vuotiasta miestä, jotka olivat kokeneet selkäkipuja viimeisen 3 kk:n aikana, mutta joilla ei ollut vakavia toiminnanhaittoja. Spine 2006;31 :E611-E620 Uuden biomekaanisen tiedon perusteella hyvä alaselän neutraaliasennon hallinta ja selkärangan tukeminen vartalon lihaksilla ovat keskeisiä tekijöitä selkävaivojen ehkäisyssä. -8 %-yks.) On mahdollista, että tutkitussa uudessa neuvontapainotteisessa liikuntain terventiossa, jossa lihaskuntoharjoittelun määrä jäi tavoiteltua vähäisemmäksi, tärkeimmät selkä kivun uusiutumista ehkäisseet ja työkykyä edistäneet tekijät olivat alaselän neutraaliasennon hallinnan oppiminen ja opitun soveltaminen jokapäiväisessä elämässä. Pelkästään kansainvälisten tiedejulkaisujen sivuilta tutkimus ei kuitenkaan välity riittävän tehokkaasti liikunnan ammattilaisille ja päätöksentekijöille kotimaassa. Otsikoi se lyhyesti niin, että otsikko Sähköposti: leena.nieminen@lts.fi ALASELÄN NEUTRAALIASENNON HALLINTA VÄHENSI SELKÄKIPUA JA PARANSI ITSEARVIOITUA TYÖKYKYÄ VIITE Control of the lumbar neutral zone decreases low back pain and improves self evaluated work ability a 12 months randomized controlled study. JAANA SUNI, TtT, ft, Erikoistutkija UKK-instituutti, Tampere Sähköposti: jaana.h.suni@uta.fi. Harjoittelun vaikutukset lihaskuntoon olivat pieniä, vain staattinen tasapaino parani harjoitusryhmässä enemmän kuin vertailuryhmässä (huonokuntoisten osuus -28 %-yks. Tutkimustulosten ensisijainen julkaiseminen arvostetuissa kansainvälisissä tiedejulkaisuissa on yhä yleisempää. Lisätietoja: Lehti tarjoaa kaikille liikuntatieteen eri alojen tutkijoille mahdollisuuden uutisoida kansainvälisiä tutkimusraporttejaan keskeiselle lukijakunnalle kotimaassa. LiLIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006 säksi niiden tutkittavien osuus, jotka arvioivat työkykynsä huononevan seuraavan 5 vuoden kuluessa, väheni enemmän harjoitusryhmässä kuin vertailuryhmässä (-37 %-yks. Toiminnanhaittaindeksien arvot olivat tutkimuksen alussa varsin alhaiset, eikä niissä tapahtunut muutoksia. Suni J, Rinne M, Natri A, Pasanen M, Parkkari J, Alaranta H. kertoo olennaisen tutkimuksen tuloksista
VIITE Schienkiewitz A, Schulze MB, Hoffmann K, Kroke A, Boeing H. Kollageeni on tärkeä lihasten ja sidekudosten rakennusaine. Rasitusjalan ihonalaisessa rasvakudoksessa veri kiersi huomattavasti tehokkaammin ja samalla rasvojen pilkkoutuminen eli lipolyysi oli kiihtynyt. VIITTEET: Witt CM, et al. Body mass index history and risk of type 2 diabetes: results from the European Prospective lnvestigation into Cancer and Nutrition (EPIC)-Potsdam Study. org/cgi/content/abstract/00797.2006v1 AKUPUNKTIOLLA ALASELÄN VAIVOJA VASTAAN Keskustelu vaihtoehtoishoitomuotojen tehosta tukija liikuntaelimistön vaivoja vastaan käy ajoittain kiivaana. Tutkijat mittasivat polvijänteen kollageenin muodostumista äskettäin kehitetyllä pysyvien isotooppien käyttöön perustuvalla menetelmällä. Tässä elinikäisillä liikuntaharrastuksilla on tärkeä rooli. J Appi Physiol, painossa http://jap.physiology. http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/84/2/427 LÄHELLÄ OLEVA RASVA PALAA LIHAKSIA RASITETTAESSA Tähän tulokseen tulivat Kööpenhaminan yliopiston tutkijat mitatessaan ihonalaisen rasvakudoksen verenvirtausta ja rasvojen käyttöä terveillä miehillä. Akupunktio lisäsi hoidon kustannuksia, mutta laskelmien mukaan korkeampi hinta kannatti maksaa, koska hyöty oli kustannuksia suurempi. Tendon collagen synthesis at rest and after exercise in women. Pragmatic randomized trial evaluating the clinical and economic effectiveness of acupuncture for chronic low back pain. phys iol ogy. Tutkijoiden mukaan naisten hitaammalla kollageenin muodostumisella saattaa osaltaan olla merkitystä kudosten hitaammassa korjautumisessa heti rasituksen jälkeen. Tulokset osoittivat, että kollageenin muodostuminen oli naisilla selvästi hitaampaa kuin miehillä sekä levänneessä jalassa että rasitetussa jalassa. American Journal of Epidemiology lehdessä äskettäin julkaistu tutkimus antaa vahvoja viitteitä siitä, että perinteisen hoidon lisänä annetulla akupunktiohoidolla voidaan saada merkittävää lievennystä oireisiin sekä parannusta selän toimintaan ja elämänlaatuun alaselän kivuista kärsivillä potilailla. http://aje.oxfordjourna I s. Yksi tärkeä syy on luotettavien tutkimustulosten puute. VIITE: Stallknecht B, Dela F, Helge JW. Tällä löydöksellä on merkitystä pyrittäessä kohdistamaan rasvojen palamista johonkin tiettyyn kehonosaan, esimerkiksi vatsan alueelle. Tuore Tanskassa Michael Kjaerin johdolla tehty tutkimus osoittaa, että tämä pätee myös ihmisillä. Am J Epidemiol 164(5):487-496, 2006. Am J Clin Nutr 84(2):427-433, 2006. Am J Physiol Endocrinol Metab, painossa. Aikaisemmat eläintutkimukset viittaavat siihen, että naissukuhormoneilla, erityisesti estrogeenillä voisi olla kollageenin muodostumista heikentäviä vaikutuksia. Erityisen suureksi riskiksi lihominen näyttää koituvan naisilla, joilla yli neljän yksikön muutos BMI:ssä 25 ja 40 ikävuoden välillä lisäsi diabeteksen riskiä 4.3-kertaiseksi verrattuna tilanteeseen, että paino pysyi kutakuinkin muuttumattomana nuorena aikuisena, mutta nousi 40 ja 55 ikävuoden välillä. Miehet pantiin ojentelemaan toista jalkaa erikoisvalmisteisella dynamometrillä ja reisilihaksen päällä olevan rasvakerroksen verenvirtaus sekä rasvojen käyttö mitattiin lepäävästä jalasta ja työskentelevästä jalasta. VIITE: Miller BF, Hansen M, Olesen JL, Schwarz P, Babraj JA, Smith K, Rennie MJ, Kjaer M. Are blood flow and lipolysis in subcutaneous adipose tissue influenced by contractions in adjacent muscles in humans. Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI NUORENA AIKUISENA LIHOMINEN LISÄÄ TYYPIN 2 DIABETEKSEN RISKIÄ Tuore saksalaistutkimus osoittaa, että runsas lihominen 25-40 vuoden iässä lisää selvästi riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. org/cg i/conte nt/a bstra ct/164/5/487 KARI KALLIOKOSKI, FT, LitM Erikoistutkija, tutkijatohtori Valtakunnallinen PET-keskus Turun yliopisto Sähköposti: Kari.Kalliokoski@tyks.fi LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 63. Tutkimuksessa verrattiin kolmen kuukauden tavanomaista hoitoa yhdistettynä akupunktioon pelkkään tavanomaiseen hoitoon yli 3000 alaselän kivuista kärsivällä potilaalla,joista puolet oli arvottu molempia hoitoja saaneeseen ryhmään ja puolet vain perinteistä hoitoa saaneeseen. Nämä tulokset edelleen korostavat aktiivisen painonhallinnan merkitystä koko elämän ajan. org/cg i/conte nt/a bstract/0 021 5. Mittaukset tehtiin kolme vuorokautta toisen jalan dynaamisen polven ojennusrasituksen jälkeen. http ://a j pe n d o. 2 006v 1 NAISILLA ENEMMÄN TUKIJA LIIKUNTAELIMISTÖN VAMMOJA LÖYTYYKÖ MAHDOLLINEN SELITYS KOLLAGEENISYNTEESIN EROISTA
Perusasiakirjan ( Ottawan asiakirja,. pidettävän Pohjoismaisen urheilulääkäriseminaarin yhteydessä Vierumäellä" , toteaa Vasankari urheilijoiden omalääkäriverkostosta. Jyväskylän yliopiston biologian laitoksella, Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian instituutissa laboratorionjohtajana sekä tutkijana Saksassa Aachenin teknillisessä korkeakoulussa. U seimmat liikunta-alan ammattilaiset, järjestöaktiivit ja tutkijat ovat joutuneet tekemisiin terveysliikunta-asioiden kanssa. "Yksi päätavoitteistani on tiivistää omalääkäriverkoston yhteistyötä, jotta voimme mukana olevien lääkäreiden kanssa parhaalla mahdollisella tavalla auttaa urheilijoita harjoittelemaan mahdollisimman terveinä. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 5 /2006 LUETTUA Teksti: RITVA NUPPONEN REITTI KARTTA TERVEYDEN EDISTÄMISEN KÄSITEVIIDAKKOON Elina Savola & Pirjo Koskinen-Ollonqvist Terveyden edistäminen esimerkein. TOMMI VASAN KARI OLYMPIAKOMITEAN YLI LÄÄKÄRIKSI 64 Dosentti, LT Tommi Vasankari on valittu Olympiakomitean uudeksi ylilääkäriksi. Säätiön nykyinen johtaja ja tutkimusjohtaja, professori Veikko Vihko jää eläkkeelle heinäkuussa 2007. Hänen viimeaikaisin tutkimustyönsä on kohdistunut diabeteksen ja liikunnan solu tason vaikutuksiin erityisesti lihaskudoksessa. ISSBN 952-205-006-7, ISSN 1455-5964. Hän aloitti vuoden 2005 alussa liikuntafysiologian professuurissa Jyväskylän yliopistossa. Päätyönään Vasankari hoitaa Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan terveysliikunnan professuuria Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä ja Turussa. Vasankari aloitti tehtävässä 1.10.2006. Hankasalmen kunnan ja Jyväskylän yliopiston palveluksessa, sekä LIKES-tutkimuskeskuksessa tutkijana, projektipäällikkönä ja parhaillaan erikoistutkijana sekä kehittämisosaston johtajana. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja -sarja 3/2005. Käsitteitä ja selityksiä. Ylilääkäri vastaa Olympiakomitean huippuurheilijoiden terveydenhuolto-ohjelman kehittämisestä ja toteutuksesta, valvoo ja edistää eettisten periaatteiden ja antidopingsäännöstön vastuullista noudattamista sekä toimii Olympiakisoissa ylilääkärinä. Heikki Kainulainen on väitellyt solubiologiastaJyväskylän yliopistossa vuonna 1990. Omalääkärit kokoontuvat seuraavan kerran koulutustilaisuuteen 9.-11.11. Hän on työskennellyt mm. TAPAHTUNUTTA EINO HAVAS LIKESTUTKIMUSKESKUKSEN JOHTOON Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön LIKEStutkimuskeskuksen johtajaksi on nimitetty liikuntatieteiden kandidaatti Eino Havas ja sivutoimiseksi tutkimusjohtajaksi Jyväskylän yliopiston liikuntafysiologian professori Heikki Kainulainen vuodesta 2007 alkavaksi viisivuotiskaudeksi. Eino Havas on valmistunut Jyväskylän yliopistosta vuonna 1991 ja työskennellyt aikaisemmin mm. Sen sijaan terveyden edistäminen lienee jäänyt heille ja monille muillekin sisällöltään epämääräiseksi, lähinnä muotitermin kaltaiseksi otsikoksi
& Vuori, 1. Toivomuksia voi tietenkin esittää kirjan seuraavaan painokseen. Seuraavaksi esitellään omissa luvuissaan edistävän (promotiivisen) ja ennalta ehkäisevän (preventiivisen) näkökulman käsitteistö. Teksti: RITVA NUPPONEN MITÄ HYÖTYÄ LIIKUNNASTA MIELELLE. Tekijät eivät nimittäin aloita aivan alkeista, vaan esittelevät suuntauksia, lähtökohtia ja käsitteitä, joiden varassa terveyden edistämistä on toteutettu, ja jäsentelevät niitä tekstissä ja kaavioissa. Kirjanen valottaa hyvin terveyden edistämisen ydinasioita. Saadaanko liikunnasta tukea psyykkisten häiriöiden tai sairauksiin liittyvien hyvinvoinnin puutteiden ehkäisyyn. (toim.) 2005. G.E.J. 2001) ja vahvistettu hallinnollisesti (Vnp 2002). S uurin osa suomalaisista uskoo liikunnan olevan hyväksi terveydelle. Valtioneuvoston periaatepäätös (Vnp) terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista 2002. Sosiaalija terveysministeriö. Suomalaisen tai pohjoismaisen toimintatavan vahvoja puolia kannattaisi tulkita terveyden edistämisen kannalta. Esimerkiksi eri lähteissä käytettyjen käsitteiden tai jäsentelyjen erojen merkitystä tai seuraamuksia arvioidaan nyt varovasti tai ei lainkaan. London 2005: Routledge. Terveyden edistämisessä on kyse mahdollisuuksien, taitojen ja kykyjen lisäämisestä. Kussakin luvussa tarkastellaan tähänastisen empiirisen tutkimuksen painoLIIKUNTA & TIEDE 43 • 5/2006 65. Taylor (toim.) Exercise, health and mental health. Emerging relationships. Tämän opastuksen avulla lukija pääsee käsiksi omiin tehtäviinsä ja tarpeisiinsa sopivaan kirjallisuuteen. Varsin monen liikunnan ammattialaisen päivätyö kytkeytyy isompaan kokonaisuuteen juuri terveyden edistämisen kehikossa. Jokainen lisäys vaatii kuitenkin lisäsivuja, sillä nykyistä tekstiä ei ole varaa tiivistää. Selväksi pitäisi tulla ero kansanterveystyön tai terveydenhuoltojärjestelmän tehtäviin, ero terveyskasvatukseen ja ero tautien ehkäisyyn sekä näiden kunkin asema terveyden edistämisen kattokäsitteen alla. Paikallinen hallinnollinen ja toiminnallinen yhteistyö sujuisi heipommin, jos terveyden edistämisen ajattelutapaa tunnettaisiin laajemmin ja siitä osattaisiin keskustella yhteisistä lähtökohdista. Kirja reitittää hyvin terveyden edistämisen käsiteviidakkoa. Sosiaalija terveysministeriö. WHO 1986; suomeksi Vertio 2003) mukaan terveyden edistäminen (health promotion) tarkoittaa toimintakokonaisuutta, ei erillisiä toimintoja. RITVA NUPPONEN, YTT Dosentti, vanhempi tutkija UKK-instituutti Sähköposti: ritva.nupponen@uta.fi Fogelholm, M. Faulkner ja Taylor ovat koonneet näistä aiheista kymmenen 10 20sivuista artikkelia terveyspalvelujen ja kansanterveyden näkökulmasta. Faulkner & A.H. Liikunnan ammattilaiset terveyden edistäjiä Mitä tekemistä tällä kaikella on liikuntatietämyksen ja liikunta-alan ammattitaidon kanssa. Ennen tätä kirjasta lukijan kannattaa kyllä tutustua esimerkiksi Vertion (2003) johdantoteokseen. Katsaus osoittaa, mihin näkökulmaan tunnettujen kirjoittajien teksti perustuu ja miksi heidän kannanottonsa saattavat erota. Liikunta on sitä paitsi se viranomaisja kansalaistoiminnan lohko, jonka terveyttä edistävät tehtävät ja tarvittavat toteutuskeinot on kartoitettu systemaattisesti (Terveyttä ... Helsinki. Komiteanmietintö 2001 :12. Mikä tahansa sinänsä tärkeä toiminta ei ole terveyttä edistävää. Jyväskylä 2003: Gummerus. Vertio, H. Ellei liikunta vaikuta tietyn sairauden hoitotuloksiin, kohentaako se sairastuneiden hyvinvointia. Ohjelman toteuttaminenkin on edennyt järjestelmällisesti siltä osin kuin se riippuu valtionhallinnon toimenpiteistä. Käsitteitä valotetaan lyhyillä kotija ulkomaisilla esimerkeillä. Kysymys on toisaalta mahdollisuuksien, toisaalta taitojen ja kykyjen lisäämisestä. Fyysinen aktiivisuus terveyden edistämisessä. Terveyden edistäminen. Loput kaksi lukua on varattu terveyden edistämisen tuloksia kuvaaville käsitteille erikseen promotiivisesta ja preventiivisestä näkökulmasta. Siinä yhteydessä viriää kysymyksiä myös fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista ihmismieleen, hyvinvointikokemuksiin ja elämänlaatuun. Terveysliikunta. ISBN 0-415-33430-6, 0-415-33431-6 (pbk). Esitteitä 2002:2. Savola ja Koskinen-Ollonqvist selventävät noin sadalla sivulla, mistä oikein on kysymys. Liikuntalaissa painotetaan kunnan tehtäviä terveyden edistämisen suuntaan. Jyväskylä: Duodecim. Toisen osan käsiteselvittelyt on ryhmitelty niin, että ensimmäinen luku kattaa terveyden edistämisen ideologisen perustan ja läpäisevät toimintaperiaatteet. Se tähtää ihmisten elinolojen ja käyttäytymisen kehittämiseen niin, että heidän terveydentilansa kohenee ja mahdollisuutensa huolehtia terveydestä sekä fyysisen ja sosiaalisen elinympäristön terveellisyydestä paranevat. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö 2001. Osa liikunnan edistämisestä kytkeytyy kiinteästi terveyden edistämiseen (Fogelholm & Vuori 2005, luvut 20 22). Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään lyhyesti terveyden edistämisen historia, työkäsitteet ja arvoperusta. Anglosaksiset ajattelutavat ovat nimittäin dominoineet keskustelussa ja kirjallisuudessa ja koituneet monelle asiaan syventymisen kynnykseksi. Tutkimukset tukevat uskomusta, mutta niissä sekä liikuntaa että terveyttä eritellään täsmällisemmin
Jokaisessa artikkelissa on ensin lyhyt epidemiologian ja mahdollisen häiriömekanismin kuvaus. Lukija saa katsauksen siihen, mitä nykyisin tiedetään, minkä tiedon varassa voidaan jo toimia ja mistä ei tiedetä riittävästi. Lukija saa katsauksen siihen, mitä nykyisin tiedetään, minkä tiedon varassa voidaan jo toimia ja mistä ei tiedetä riittävästi. Loppuluvussa muistutetaan, että pätevien tutkimustulosten sovittaminen käytännön oloihin ja riittävän vaikuttavuuden saavuttaminen vaatii omaa tutkimustyötään. RITVA NUPPONEN, YTT Dosentti, vanhempi tutkija UKK-instituutti Sähköposti: ritva.nupponen@uta.fi Biddle, S.J.H., Fox, K.R. Näiden kahden teoksen artikkelit koskevat eri aiheita ja niissä on selvästi omat näkökulmansa. tuksia jonkin kansanterveysongelman kannalta, tunnistetaan avoimia kysymyksiä ja arvioidaan tutkimusnäytön riittävyyttä. Seuraavaksi esitellään artikkelin näkökulma ja metodit. Jokaiseen on tehty myös uusi systemaattinen kirjallisuushaku, joka ulottuu vuoden 2004 puolelle. & Boutcher, S.H. Luvuissa esillä on liikunnasta saatava tuki nukkumiseen ja unen laatuun, tupakoinnin lopettamiseen sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen. (1) Millaisesta liikunnasta on hyötyä ja millaista hyötyä mielenterveyshäiriöiden hoidossa. Kirjoittajat analysoivat tutkimusnäyttöä systemaattisesti nimikkoalueillaan. Kirjan päätösartikkelissa toimittajat arvioivat artikkelien sanomaa ja kootun tiedon arvoa yhtenäisestä näkökulmasta. Toimittajapari on laatinut kirjan alkuun lyhyen metodikatsauksen. (3) Kohentaako fyysisen aktiivisuuden lisääminen välillisesti väestön hyvinvointia ja elämänlaatua. Kukin on perehtynyt aiheeseensa omissa tutkimuksissaan. Se kannattaa lukea, sillä artikkeleissa tutkimusotteita ei enää esitellä. Nykyinen tietämys ei riitä liikunnan käyttämiseen täsmälääkityksen tapaan mihinkään luvuissa käsiteltyyn ongelmaan. Lopuksi kootaan päätelmät tulevaa tutkimusta varten sekä arvio tähänastisen tiedon käytettävyydestä ja merkityksestä terveyden66 LIIKUNTA & TIEDE 43• 512006 huollon ammattilaisille ja palvelujen järjestäjille. Uuteen aiheeseen paneutuvan tutkijan tai jatko-opiskelijan kannattaa aloittaa tästä kirjasta ennen kuin suunnistaa empiiristen tutkimusjulkaisujen tiheikköön. Kokoonsa 232 sivua nähden Exercise, health and mental health sisältää paljon asiaa. London: Routledge.. Faulkner ja Taylor jatkavat Biddlen ym. Tietyn luvun lähtökohtaongelmaan perehtynyt ammattilainen saa näin tutkimustiedon kätevässä asussa, kunhan hänellä on kohtuulliset perustiedot terveysliikunnasta. Joistakin aiheista tieto on niukkaa ja ylimalkaista ja perustuu lähes yksinomaan lääketieteellisiin tutkimusotteisiin. Ammattilaisen ja tutkijan suunnistusopas Faulknerin ja Taylorin toimittama teos kuvaa osuvasti tutkimuksen tämänhetkisen tilan ja tiedon käytettävyyden käsitellyillä alueilla. kirjan kokoavaa yhteenvetoa ansiokkaasti omassa loppuluvussaaan. (toim.) 2000. Kanadalaiset kirjoittajat ovat tarkastelleet englanninkielisten lisäksi pelkästään ranskaksi julkaistuja tutkimuksia. Kirjoittajat ovat tunnettuja liikunnan ja psykologian raja-alueiden tutkijoita. Hakuja perehdytysteokseksi se soveltuu hyvin. Näistä käsitellään yleisimpiä dementiamuotoja eli Alzheimerin tautia ja vaskulaaridementiaa sekä skitsofreniaa ja alkoholija huumeriippuvuutta. Biddlen ym. Joka artikkelissa esitetään yhteenveto aikaisemmin julkaistuista katsauksista ja meta-analyyseistä. Jostakin aiheesta saattaa pätevä näyttö supistua vain muutamaan tutkimukseen, kun tutkimuksia arvioidaan nyt asetettujen kysymysten eikä pelkän tutkimusmielenkiinnon kannalta. (2) Miten fyysinen aktiivisuus ehkäisee tai korjaa sairauksiin liittyviä mielialaongelmia ja auttaa sairastuneita toteuttamaan omatoimisesti hoitoa tai kuntoutusta. Esitystapa on selkeä, ehkä kuivakin. Eri aloille koulutetut ammattilaiset tarvitsevat sitä paitsi tiedon omaan tehtäväkuvaansa soveltuvassa muodossa. Sen jälkeen käydään läpi tutkimusnäyttö kontrolloituja kokeita painottaen ja esitellään keskeiset tutkimustulokset. Tiiviiden kokoomataulukoiden hyödyntämisessä tarvitaan tottumusta tutkimusten lukemiseen. Tässä kysymys on sepelvaltimotaudista, syövästä kuntoutumisesta sekä hivja aids-potilaista. (2000) kirjalle, joka edellyttää enemmän psykologian tutkimuksen ja teorian tuntemusta. Tutkimustiedon kokoajana ja arvioijana tämä teos on rinnakkainen mm. Kirjaa ei ole tarkoitettukaan perustutkinnon oppikirjaksi. Hyötyjä voidaan silti osoittaa eli rajallisetkin tutkimustulokset ovat käyttökelpoisia joihinkin tarkoituksiin. Tiivistä tietoa järjestettynä Artikkelit on ryhmitelty kolmen pääkysymyksen mukaisesti. Physical activity and psychological well-being
. • n. Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Esko Mälkiän ja Pauli Rintalan kirjoittamaa Uusi Erityisliikunta -kirjaa. . ........ sivulla . > ··················· ... . Voit osallistua äänestykseen myös osoitteessa www.lts.fi tai faxilla 010 778 6619. Postitoimipaikka .................. . Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi liikuntatieteellinen Seura. Numeron 4/2006 lukijaäänestyksen kirjapalkinnon voitti Susanna Holm, Hyvinkää . Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2006 • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 36 euroa) • Motion-lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 16 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista ! Esimerkiksi XVI 11 Kuntotestauspäivien osallistumismaksusta jäsenet saavat 35 euron alennuksen. ....1 1C, PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 5/06 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 2 ............ Myös muu palaute on tervetullut. .. ........................ (1) CII "' ::> = CII .:.: CI) CI) "' CII 1(1) !:::i .:.: E 1w CII LU = ::c E -~ (/) CI) =s <( = Q. Posti numero ...................... ...... ............................... Puhelin ...... ... := o:t" (1) ··················· "ii :! ::, ::> ~i.n.:;!: (/) -~ g (1) <( -i.nc:c Sen> i= = =M = Cc, (/) .:.:: C c, == = C, 0... ..... Etunimi Jakeluosoite. Sähköposti . Puhelin Sähköposti Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi. sivulla ... Jakeluosoite Postinumero Postitoimipaikka. . Dvuositilaus 36 euroa/2006 D Kestotilaus 32 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 22 euroa/2006 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 33 euroa/2006 DYhteisöjäseneksi 140 euroa (kysy lisää!) D Opiskelijajäsenyys 22 euroa/2006 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni .......... .. C CII = ... /... 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 44 eurolla (normaalihinta 54 euroa) . 3 Muuta palautetta Tilaan Liikunta & Tiede -lehden D Itselleni D Lahjaksi ......... Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 30.10.2006 mennessä. ...... Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. ..2006 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS:n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi Etunimi ........................................................ Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaaja rekisterin ylläpitoon. sivulla
fi/yritys SUOMALAINEN VOITTAA AINA.. ARTTU ON SYNTYNYT LOTTOVOITTAJAKSI. Mutta tiesitkö, että sinäkin olet lottovoittaja. Pelasitpa Veikkauksen pelejä tai et. www. Opetusministeriö jakaa vuosittain veikkausvoittovaroja liikunnan, nuorisotyön, taiteen ja tieteen hyväksi yli 380 miljoonaa euroa yli miljoona euroa päivässä. Veikkauksen peleihin panostetut eurot koituvat loppujen lopuksi niin sinun, perheenjäseniesi, ystäviesi kuin meidän kaikkien suomalaisten hyväksi. veikkaus