Seuran ystävät muistivat mm. Liikuntalääketieteen päivät on Seuran vuoden viimeinen isompi tapahtuma. Seuran syntymäpäivät helmikuussa oli lämminhenkinen tapahtuma, jossa muisteltiin paitsi menneitä, myös suunniteltiin tulevia. vuosikerta ISSN 0358-7010. järjestetyssä juhlavuoden publukissa palkittiin ansiomerkein seuran toimintaan monin eri tavoin aktiivisesti osallistuneita toimijoita. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Terhi Huovinen Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Pasi Koski Raija Laukkanen Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Arja Sääkslahti Kansi: Antero Aaltonen Kuvat: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Seura haluaa kaikkien näiden tunnustusten välityksellä kiittää toiminnassaan ansioituneita sekä Suomen liikuntatieteiden ja -kulttuurin hyväksi tehdystä työstä. tekemällä lahjoituksia Seuran ylläpitämään tutkimusja kehittämistoiminnan rahastoon. LUJITTAA YHTEISOLLISYYTTA Liikunta &Tiede 5/2008 KARI L. Liikuntatieteellinen Seura on omalta osaltaan kehittänyt kiittämisen kulttuuria juhliessaan toimintansa 75-vuotisuutta. Ragnar Granil sai Nobelinsa jo vuonna 1967 fysiologian ja lääketieteen alalta. KIITTAMISEN KULTTUURI .. Hallituksen esityksestä syyskokous kutsui yhdeksän uutta kunniajäsentä, joista Lauri Tarasli kutsuttiin Seuran historian ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi. Publiikissa oli aistittavissa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja halua olla mukana yhä edelleenkin. Liikuntatieteellinen Seura haluaa niiden ohella kiittää Helsingin yliopiston lääketieteellistä tiedekuntaa monivuotisesta yhteistyöstä ja erityisestä kumppanuudesta Liikuntalääketieteen päivien toteuttamisessa. Myös sen yhteydessä jaetaan stipendejä kiitokseksi tutkimustyössä ansioituneille. Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa kari.keskinen@lts.fi 45. Vuosikokouksen yhteydessä 28.10. Kiitos tuntui hyvältä ja kalenteri tuli tarpeeseen ensi vuoden tapahtumia suunnitellessa. Edellisestä suurpalkinnosta olikin jo aikaa. Ansiornerkkien ja kunniajäsenyyksien lisäksi Opetusministeriö palkitsi Seuran aloitteesta neljä ansioitunutta henkilöä (Pauli Vuolle, Rislo Telama, Eino Hei/1/iinen, Joel Juppi) Liikuntakulttuurin ja Urheilun kultaisella ansioristillä. Seura kiittää liikuntalääketieteen päivien toteuttamisesta yh teistyök urn ppaneitaan Helsingin, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun liikuntalääketieteen keskuksia. Tämän totesin kun Suomen Kuvalehti kiitti tilaajauskollisuudesta lähettämällä lehden mukana vuoden 2009 kalenterinsa. Myös muut ovat saaneet kiitoksia. Stipendit jaetaan Seuran hallinnoimasta Nuorten tutkijain rahastosta. .. Kiitos! Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (vast.) Kari L. KESKINEN uodenvaihteen lähestyminen alkaa näkyä postilaatikon sisällöistä. Hetken viivähdys Ragnar Granitin muotokuvan äärellä päivien kiireisen ohjelman lomassa on kuin vakuutus siitä, että olemme seuraamassa oikeita jälkiä. Helsingin Biomedicum -keskus on toiminut päivien näyttämönä viimeisten vuosien ajan. Palkinto nosti yhdessä hetkessä koko Suomen valokeilaan ja tyytyväisyyden aallon suomalaisten mieliin. Presidcnlti Ahtisaari sai kauan odotetun suurkiitoksen elämäntyöstään maailmanrauhan rakentajana. Seura puolestaan kiitti jakamalla rahastoon kertyneitä varoja edelleen. Liikuntatieteiden päivien yhteydessä yhdeksän lupaavaa nuorta tutkijaa sai kannustusta tutkijan uralleen stipendin muodossa. Kiitosten tulvasta pääsi osalliseksi yhteensä 26 kultaisen ja 88 hopeisen ansiomerkin saanutta henkilöä. Vuoden 2008 nuorelle liikuntalääketieteen tutkijalle ojennetaan 500 euron stipendi. Suomen Brändi rauhantekijänä ja rauhaa rakastavien ihmisten maana vahvistui. Lii kuntalääketieteen päivät on näyteikkuna alalla tehtävään korkeatasoiseen tieteelliseen työhön. Vuoden 2008 liikuntalääketieteellinen tutkimus saa stipendin, joka on arvoltaan 1000 euroa. Merkkimäärästä muodostui suuri, sillä edellisen kerran Seura jakoi ansiomerkkejä 25 vuotta sitten
Ikääntyneille suunnitellut terveyskuntotestit auttavat tunnistamaan henkilöitä, joiden liikkumiskyky ja itsenäinen selviytyminen ovat vaarassa heikentyä. Seuran vahvuus on voimien kokoaminen. Jouko Kokkonen 73 Etiikkaa urheilijoiden ehdoilla. järjestetyssä publiikissa palkittiin ansiomerkein seuran toimintaan monin eri tavoin aktiivisesti osallistuneita toimijoita. Jaro Karppinen 37 Lihastasapainon kartoituksella avaimet parempaan kehon hallintaan. Harri Hakkarainen 42 Urheilijoiden terveystarkastukset: Yhteiset tavoitteet kirjavat käytännöt. Jarmo Ahonen 39 Nuoren urheilijan terveystarkastus ohjaa oikein mitoitettuun harjoitteluun. Arja Sääkslahti 76 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. Heikki Roiko-Jokela 26 Antti Uutela LTS:n puheenjohtajaksi. Seppo Paavola, Pekka Tyllilä 72 Urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2008. Yhdysvaltojen terveysvirasto on julkaissut suositukset liikunnasta, joka säilyttää tai parantaa fyysistä kuntoa ja pienentää useiden yleisimpien pitkäaikaissairauksien riskiä. Kari L. Harri Selänne, Markku Seuri 32 Akillesvaiva on kärkäs kroonistumaan. Väestötasoisen lihavuuden ehkäisyn tulee perustua hallittuun tasapainoon ihmisten energian saannin ja kulutuksen välillä. Pauliina Husu 19 Kuormituskokeen hyödyt käyttöön valtimotautivaaran arvioinnissa. Kongressien ja seminaarien järjestäminen on ollut seuralle taloudellinen ja organisatorinen haaste. Anna Ojala 71 Melontareitit, -taidot ja varusteet. Yhteistyötä onkin jo vuosikymmenten ajan tehty laajasti. Katja Mj0sund 34 Liikunta auttaa kun selkä vaivaa. Suositusten sävy ja teksti ovat nyt lähempänä suomalaisia näkemyksiä ja ilmaisuja kuin aikaisemmin. Lääkärin laatima Liikkumisresepti lisää terveyskeskusten ja työterveyshuollon asiakkaiden liikuntaa. Aunnukka Alapappila, Raimo Kettunen TUTKITTUA 75 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Kävelyn, pyöräilyn ja julkisen liikenteen yhdistelmä työmatkoilla lisää ihmisen energiankulutusta ja pienentää ekologista jalanjälkeä verrattuna autolla kulkemiseen. Miika Hernelahti 45 LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT TUTKIMUSRAPORTIT. Erkki Vettenniemi 74 Vastine: Sydänpotilaan suorituskyvyn arviointi -testipaketti pääasiassa fysioterapeuteille. Askelmittarin käyttö ja liikuntapäiväkirjan pitäminen tepsivät myös, vaikkakin lyhytaikaisesti. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Keskinen 23 LTS 75 vuotta: Kouluttamaan, keskustelemaan, vaikuttamaan. Vuosikokouksen yhteydessä 28.10. Työikäisten liikuntaan voidaan terveydenhuollossa vaikuttaa varsin yksinkertaisillakin keinoilla. Minna Aittasalo 15 Liikkuminen kertoo fyysisestä toimintakyvystä terveyskuntotestit sen heikentymisestä. Pekka Oja 8 Uudet terveysliikuntasuosituksetYhdysvalloista. LUETTUA 70 Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa. Kari Kalliokoski 77 Väitösuutiset LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 30 Tenniskyynärpää kuriin rasitusta vähentämällä ja lihaksia vahvistamalla. 68 KOLUMNI: Keksikää pyörä uudelleen! Lauri Laakso AJASSA 69 Käypä hoito -suositus liikunnasta: Liikunta on keskeinen hoitomuoto monissa pitkäaikaissairauksissa. Liikuntafysiologeja ja terveystieteiden ammattilaisia voisikin hyödyntää nykyistä enemmän oireettomien tutkittavien testaamisessa ja valtimotautitapahtuman vaaranarvioinnissa. likka Vuori 13 Työikäinen saa liikuntakipinää lääkäriltä ja askelmittarin käytöstä. Keskinen 4 Arkiliikunnan hyödyt tehokäyttöön painonhallinnassa. Mikä on hyvä ihmisille on hyvä myös ympäristölle. Kuormituskokeen avulla voidaan tunnistaa ne sydänpotilaat, joiden vaara kuolla tai kokea haitallinen valtimotautitapahtuma on pieni. KaiSavonen 22 POLTTOPISTEESSÄ: Huippukuntoa johtamiseen Kari L
2007 ) , reipas kävely alentaa sepelvaltimotaudin vaaraa (Hakim ym. Runsaassa kymmenessä vuodessa tämän merkkipaalun jälkeen on kertynyt valtava määrä uutta tutkimustietoa, joka pääosin tukee arkiliikuntaa terveysliikuntana. Myös yhdyskuntien maankäytöllä ja liikennevmpåristöllä on ~tey:ttä ...., liikapainoon:-ja lihavtJuteen. -~~ ~-""' .. Mikä on hyvä ihmisille on hyvä myös ympäristölle. Esimerkiksi päivittäiset fyysiset toiminnat alentavat kokonaiskuolleisuuden vaaraa (Matthews ym. 2007). Painon pudotuksen ja painon pitämisen raamit rakentuvat energiatasapainosta Kuinka paljon liikuntaa tarvitaan painon hallintaan ja miten arkiliikunta soveltuu tähän tarkoitukseen. Kohtalaisesti kuormittavaa ja rasittavaa liikuntaa voi myös yhdistää. Tänä vuonna julkaistu massiiviseen kirjallisuuskatsaukseen perustuva USA:n terveysviraston kannanotto (U.S. Viime vuonna julkaistun mela-analyysin, joka sisälsi 24 satunnaistettua kontrolloitua interventiotutkimusta, mukaan reipas kävely parantaa kestävyyskuntoa sekä vähentää kehon painoa ja painoindeksiä (Murphy ym. 1999) sekä kehittää kuntoa (Kukkonen-Harjula ym. Tuoreen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan työmatkaliikunta vähentää sydänja verisuonitautien varaa 9 prosenttia miehillä ja 13 prosenttia naisilla (Hamer & Chida 2008). Preventive Medicine -lehden pääkirjoitus totesi äskettäin, että kävelyn tai pyöräilyn ja julkisen liikenteen yhdistelmä työmatkoilla ei ainoastaan lisää ihmisen energiankulutusta vaan myös pienentää ekologista jalanjälkeä verrattuna autolla kulkemiseen, eli mikä on hyvä ihmisille on hyvä myös ympäristölle (Zheng 2008). 2007, Nelson ym. 2007). VäestötasoisenJihavuuden ehkäisyn tulee perustua hallittuun tasapainoon ihmisten energian saannin ja ~ ~ k~ -1_9.WJi~~~ väli~. .:.:.. 1995 suositusta, mutta sisältää joitakin täsmennyksiä ja useita uusia asioita, joista merkittävimmät ovat rasittavan liikunnan, lihasharjoittelun ja tules-Iiikunnan sisällyttäminen suositukseen. Tämä uusi suositus ei kumoa v. Niiden mukaan aikuisten ja ikääntyvien ihmisten tulisi harrastaa kohtalaisesti kuormittavaa aerobista liikuntaa vähintään 30 minuuttia viitenä päivänä viikossa tai vaihtoehtoisesti rasittavaa aerobista liikuntaa vähintään 20 minuuttia kolmena päivänä viikossa. Kävelyn, györäilyn ja julkisen liikenteeos 4.· yhdistelmä työja asiointirnatkoilla ei ainoastaan lisää ihmisen energiankulutusta vaan myös pienentää ekologista jalanjälkeä verrattuna autolla kulkemiseen. 1998, Manson ym. 2005) ja pyöräily alentaa kokonaiskuolleisuuden vaaraa (Andersen ym. 1995). Voidaan sanoa, että uusi suositus on selkeä kutsu sporttiselle liikunnalle tulla mukaan kansanterveyden edistämiseen. 2000). Department of Health & Human Services 2008) antaa vastauksia tähän. Tämä suositus oli lähtölaukaus liikunnan aidosta hyväksymisestä kansanterveyden edistäjäksi ja se merkitsi käytännössä arkiliikunnan tulemista tärkeäksi osaksi terveysliikuntaa. Uusimmat tutkimusnäyttöön perustuvat terveysliikuntasuositukset tulevat niin ikään USA:sta (Haskell ym. 1998), portaiden nousu parantaa kuntoa (Boreham ym. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 5. T erveyttä edistävän liikunnan suositusten äiti on USA:n terveysviranomaisten ja Amerikan liikuntalåäketieteellisen yhdistyksen vuonna 1995 julkaisema suositus: "Jokaisen amerikkalaisen tulisi harrastaa yhteensä 30 minuuttia kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa useimpana, mieluiten jokaisena, päivänä viikossa" (Pate ym
2004). 6 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Tätä asiaa koskevat tutkimukset ovat jossain määrin puutteellisia, mutta suositeltavana määränä pidetään 4,4 kcal/pv/kg kuluttavaa liikuntaa, joka vastaa lähes tunnin reipasta (6 km/t) kävelyä tai lähes puolen tunnin hölkkää (9 km/t). Väestötasoisen lihavuuden ehkäisyn tulee perustua hallittuun tasaArkiliikunnan määrää voidaan lisätä rakentamalla kävelyja pyöräily-ystävällisiä asuinja lähiympäristöjä sekä kevytliikenteen mahdollistava liikenneympäristö. Lievä, 1-3 prosentin painon pudotus saadaan aikaan 13-26 MET-tuntia (MET = fyysisen aktiivisuuden energiankulutus jaettuna lepotilan energiankul utuksella) vastaavalla liikunnalla viikossa. Jalan kulkemista suosiva ympäristö on kannattava investointi Uutta tutkimustietoa alkaakin kertyä rakennetun ympäristön ja liikunnan ja lihavuuden yhteyksistä. Toiseksi, kuinka paljon liikuntaa tarvitaan painon uudelleen lisääntymisen ehkäisemiseksi. Myös 330 amerikkalaista suurkaupunkialuetta koskevassa tutkimuksessa todettiin vahva positiivinen yhteys "sprawl indeksin" ja ylipainon ja lihavuuden välillä (Lopez 2004). työmatkakävelynä, ja auttaa siten merkittävästi painon hallinnassa. Suuri liikuntamäärä, esim. Paino kurissa 20 minuutin reippaalla päivittäisellä kävelyllä Kannanotossa esitetyt painon hallintaan tarvittavat liikunnan vähimmäismäärät vastaavat n. On osoitettu, että "high sprawl" yhdyskunnissa asuvat ihmiset kävelevät vähemmän ja tulevat suuremmalla todennäköisyydellä lihaviksi kuin "low sprawl" yhdyskunnissa asuvat ihmiset (Ewing ym. Kolmanneksi, miten liikunta vaikuttaa metaboolisiin sairauksiin yhteydessä oleviin kehon koostumuksen mittoihin. Tämä vastaa vähintään 150 minuutin reipasta (~6km/t) kävelyä viikossa. Arkiliikunnalla on siis selkeästi mahdollista vaikuttaa vallitsevaan lihavuusepidemiaan. 2003). Tämä kannanotto korostaa sitä, että väestötasoisen lihavuuden ehkäisyn tulee perustua yksilöiden energiatasapainon saavuttamiseen.Jatkuvan laihduttamisen sijasta on korostettava terveellisen ruoan ja liikunnan tasapainoa. Tällainen ja jopa 2-3 kertaa suurempi liikunta-annos voi toteutua arkiliikuntana, esim. Tällainen asuminen vaatii ihmisiä ajamaan autolla töihin, kauppoihin, kouluun ja harrastuksiin. Australialaisessa tutkimuksessa todettiin, että vähän jalkakäytäviä ja lähiliikuntamahdollisuuksia sisältävässä asuinympäristössä oli enemmän ylipainoisia ja lihavia ihmisiä kuin liikkumisen mahdollistavissa yhdyskunnissa ( Gi les-Corti ym. Tässäkin tapauksessa pätee se, että mitä enemmän liikuntaa sitä parempi tulos. Liikunnan energiankulutus ja ravinnon energiasisällön väheneminen summautuvat painon muutoksessa. 2003). 20 minuutin reipasta päivittäistä kävelyä. Minkälaisia mahdollisuuksia on tämän potentiaalin toteuttamiseen. Amerikkalaisessa tutkimuksessa verrattiin yhteneväisen Ja ei-yhteneväisen katuverkoston asuinalueita ja todettiin sitä pienempi lihavuuden todennäköisyys mitä yhteneväisempi asuinalueen katuverkosto oli (Frank ym. USA:n terveysviraston suositus toteaa lisäksi, että olemassa oleva näyttö ei anna perusteluja erilaisille liikuntasuosituksille sukupuolen tai iän perusteella eikä myöskään etnisten tai sosio-ekonomisten erojen perusteella. Tämä edellyttää ihmisten valintoihin ja käyttäytymiseen vaikuttavien tekijöiden muuttamista. 13-26 MET-tuntia/vk vastaava liikunta vähentää koko kehon ja vatsalihavuutta. Liikunnan määrän ja kokonaisja vatsalihavuuden välillä on annos-vaste suhde ylipainoisilla ja lihavilla henkilöillä. Tähän mennessä ehkäisytoimenpiteet niin meillä kuin muuallakin ovat kohdentuneet pääsääntöisesti yksilötason käyttäytymismuutosten aikaan saamiseen. Näitä mahdollisuuksia käsitellään äskettäisessä Amerikan sydänyhdistyksen tieteellisessä kannanotossa (American Heart Association 2008). Tarvitaan muitakin keinoja ja viime aikoina on korostettu lisääntyvästi sosiaalisen ja rakennetun ympäristön merkitystä. Ensiksi, kuinka paljon liikuntaa tarvitaan painon ylläpitoon ja pudotukseen. Kasvavan lihavuusepidemian hallitsemiseksi tarvitaan siis väestötasoisia ehkäisytoimenpiteitä, koska yksilötason käyttäytymisinterventioilla lihavuuden lisääntymistä ei ole saatu hallintaan. Väestöjen lihavuustrendien valossa ne eivät ole purreet kovin hyvin. 42 MET-tuntia/ vk, vähentää vatsan sisäistä rasvakudos ta jopa ilman kehon painon pudotusta. Merkittävään (>5 %) painon pudotukseen tarvitaan liikunnan lisäksi ravintointerventio. Vain sosiaalista ja rakennettua ympäristöä muuttamalla uskotaan voitavan vaikuttaa pysyvästi ihmisten ravintoja liikuntatottumuksiin. Myös yhdyskuntien maankäytöllä ja liikenneympäristöllä on yhteyttä liikapainoon ja lihavuuteen. "Urban sprawl" -käsitteellä tarkoitetaan sellaista yhdyskuntarakennetta, jossa kaupungit laajenevat hallitsemattomasti suuriksi esikaupungeiksi. Liikunnan määrän ja painon alenemisen välillä on selvä annos-vaste suhde ainakin lyhyellä aikavälillä, eli mitä enemmän liikuntaa sitä enemmän paino putoaa
Manson J E, Hu F B, Rich-Edwards J W, Colditz G A, Stampfer M J, WillettW C, Speitzer F E, Hennekens C H, 1999. N Engl J Med 338, 94-99 Hamer M, Chida Y, 2008. Li ikunnan ja erityisesti arki liikunnan määrää voidaan lisätä rakentam alla kävelyja pyöräily-ystävällisiä asuinja lähiyrnpäristöjä sekä kevytliikenteen mahdollistava liikenneym päristö. Boreham C A G, Kennedy RA, Murphy M H, Tully M, Wallace W FM, Young 1, 2005. Väestösuositus aikuisille ja ikääntyville on periaatteessa samanlainen v. PEKKA OJA, Ph.D. BMJ 334, 1204-1207. Pate R R, Pratt M, Blair S N ym., 1995. Ewing R, Schmid T, Killingsworth R, Zlot A, Raudenbush S, 2003. Kirjoitus perustuu tekijän XVIII Valtakunnallisilla terveysliikuntapäivillä syyskuussa 2008 pitämään esitelmään. Ogilvie D, Foster C E, Rothnie H, Cavill N, Hamilton V, Fitzsimons C F, Mutrie N, 2007. Ettect of walking training on health-related fitness in healthy middle-aged adults a radomised controlled study. Frank L D,Andersen MA, ShmidT L, 2004. Preventive Medicine 44, 377-385. Sähköposti: pekka.oja@uta.fi Kirjoittaja toimii terveysliikunnan asiantuntijaJa projektitehtävissä Euroopan terveysliikuntaverkostossa, WHO:n Euroopan aluetoimistossa ja Euroopan komissiossa. Recommendation from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. lnterventions to promote walking: systematic review. The benefit of public transportation: Physical activity to reduce obesity and ecological Iootprint. http://www.health. The ettect of walking on fitness, fatness and resting blood pressure: A meta-analysis of randomise, controlled trials. Active commuting and cardiovascular risk: A meta-analytic review. Am J Public Health 94, 1574-1579. and homocysteine in sedentary young women. Obesity relationsahips with community design, physical activitv, and time spent in cars. Nakanishi N, Suzuki K, 2005. Arch lntern Med 165, 214-220. Lopez R, 2004. Nelson ME, RejeskiW J, Blair S N, Duncan PW, Judge J 0, King AB, Macera C A, Castaneda-Sceppa C, 2007. 2007 suositusten kanssa. Haskell W L, Lee 1-M, Pate R R, Powell K E, Blair S N, Franklin B A, Macera C A, Heath G W, Thompson P D, Bauman A, 2007. Zheng Y, 2008. Circulation 118, 428464. Training etfects of short bouts of stair climbing on cardiorespiratory fitness, blood lipids. Preventive Medicine 46, 9-13. Am J Epideniol 165, 1343-1350. JAMA 273, 402-407. 2007. Physical activity and public health: a recommendation from the Centers for Disease Control and Prevention and the American College of Sports Medicine. The Need for Comprehensive Promotion of Healthful Eating, Physical Activity, and Energy Balance. Circulation 116, 1094-1105. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 7. KI RJALLISU USVI ITTEET: American Heart Association, 2008. gov/paguidelines/. Circulation 116, 1081-1093. Murphy M H, Nevill A M, Murtagh E M, Holder R L. Physical activity and public health. Preventive Medicine 46, 4-5. Population-Based Prevention of Obesity. Hakim A A, Petrovich H, Burchfiel C M, Ross W, Rodriguez B L, White L R, Yano K, Curb J D, Abbot R D, 1998. Am J Health Promot 18, 47-57. li havuuden ehkäisystä huolehtivien tahojen onkin mentävä ro hkeasti mukaan ihm isten asuinja elinym päristöjen kehittäm iseen. A prospective study of walking as compared with vigorous exercise in the prevention of coronary heart disease in women. lnfluence of Ezercise, Walking, Cysling, and Overall Nonexercise Physical Activity on Mortality in Chinese women. painoon ihmisten energian saannin ja kulutu ksen välillä. Physical activitv and public health in older adults. Giles-Corti B, Macintyre S, Clarkson J P, Pikora T, Donovan R J, 2003. Br J Sports Med 39, 590-593. Updated recommendations for adults from the American College of Sports Medici ne and the American Heart Association. Department of Health and Human Services, 2008. Scand J Med Sci Sports 8, 236-242. Matthews C E, Jurj A L, Shu X, Li H-L, Yang G, Li 0, Gao Y-T, Zheng W, 2007. Am J Prev Med 27, 87-96. Am J Health Promot 18, 93-102. Effects of walking on mortality among non-smoking retired men. Kukkonen-Harjula K, Laukkanen R, Vuori 1, Oja P, Pasanen M, Nenonen A, Uusi-Rasi K, 1998. All-cause mortality associated with physical activity during leisure time, work, sports, and cycling to work. Urban sprawl and risk of being overweight or obese. Terveysliikuntapäivien Jälkeen 1ulkaist1in USA:n terveysviranomaisten uusi tervevstiikuntssuositus "2008 Physical Activity Guidelines for Americans" /www health.gov/paguidelines/). Andersen L B, Schnohr P, Schroll M, Hein O H, 2000. Daily Life Activity and the Risk of Developing Hypertension in Middle-aged Japanese Men. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report. Arch lnt Med 160, 1621-1628. Näiden lisäksi objeisss on suositukset lapsille ja nuorille sekä eräille entvsrvtuniite. U.S. N Eng J Med 341, 650-658. Relationship between urban sprawl and physical activity, obesity and morbidity
8 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. i: ILKKA V U • m.i
Perustana koottu tutkimustieto Suositusten perustana on vuoden 2007 kesäkuuhun mennessä (Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report 2008) julkaistun tieteellisen kirjallisuuden järjestelmällinen haku ja analyysi. 18-64 -vuotiaat: • Kohtalaisesti kuormittavaa aerobista aktiivisuutta 2 tuntia 30 minuuttia tai voimakkaasti kuormittavaa aktiivisuutta 1 tunti 15 minuuttia viikossa tai vastaava määrä näitä yhdistettynä (suosituksiin liittyy tietoja eri tavoilla toteutettujen aktiivisuusmuotojen energiankulutuksesta tarvittavien laskelmien tekemiseksi). Ainakin kolmena päivänä viikossa aktiivisuuden tulisi olla lihaksia ja luustoa vahvistavaa. Suositukset antavat selkeät ja käyttäjäläheiset suuntaviivat sekä liikuntaa suositteleville että sitä toteuttaville. Suositusten ydinosaa täydentää niiden soveltamista selkeyttävä ja helpottava aineisto. Suosituksen sävy ja teksti ovat nyt lähempänä suomalaisia näkemyksiä ja ilmaisuja kuin aikaisemmin. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 9. S uositukset on laadittu eri ikäryhmille 6-vuotiaista alkaen, samoin terveille ja vajaakuntoisille. • Kaikkia suuria lihasryhmiä vahvistavaa aktiivisuutta tulisi olla kahtena tai useampana päivänä viikossa. Tieteellisen näytön analyysin tehneet asiantuntijat päätyivät luokittelemaan eri terveysaiheita koskevan näytön vahvuuden seuraavasti: Lapset (6 vuotta ja vanhemmat) ja nuoret: • vahva näyttö: parempi kestävyysja lihaskunto, parempi luuston terveys, paremmat sydänja verisuoniterveyden ja aineenvaihdunnan terveyden biologiset ilmaisijat, edullisempi kehon koostumus • kohtalainen näyttö: vähemmän masennusoireita Aikuiset ja iäkkäät henkilöt: • vahva näyttö: pienempi varhaisen kuoleman, sepelvaltimotaudin, aivohalvauksen, korkean verenpaineen, epäedullisen veren lipidiprofiilin, tyypin 2 diabeteksen, metabolisen oireyhtymän sekä paksusuolen ja rintasyövän riski, painon nousun ehkäisy, painon väheneminen erityisesti yhdessä ravinnon pienemmän energiasisällön kanssa, parempi kestävyysja lihaskunto, kaatumisten ehkäisy, vähemmän masennusta ja paremmat kognitiiviset toiminnat iäkkäillä. Mottona on Be Active, Healthy, and Happy. • Terveys hyötyjen määrä ja aste kasvavat, kun kohtalaisesti kuormittavaa aktiivisuutta lisätään 5 tuntiin tai voimakkaasti kuormittavaa aktiivisuutta 2 tuntiin 30 minuuttiin viikossa tai vastaavaan määrään näitä yhdistettynä. Aikaisempiin analyyseihin verrattuna kiinnostavaa on näytön luokittelu vahvaksi aikaisempaa useampien terveysvaikutusten kohdalla eri ikäryhmissä. Terveyttä edistävän liikunnan suositusten ydinasiat Eri väestöryhmille tarkoitettujen suositusten ydinosat ovat seuraavat: Lapset ja nuoret (6-17-vuotiaat): • Fyysistä aktiivisuutta vähintään tunti päivässä • Suurimman osan päivittäisestä tunnin fyysisestä aktiivisuudesta tulisi olla kohtalaisesti tai voimakkaasti kuormittavaa aerobista aktiivisuutta • Osan päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta tulisi olla voimakkaasti kuormittavaa ainakin kolmena päivänä viikossa. Aktiivisuus pitäisi toteuttaa vähintään 10 min kestävinä jaksoina, joiden pitäisi jakautua koko viikolle. Yhdysvaltojen terveysvirasto on julkaissut ensimmäistä kertaa viralliset suositukset liikunnasta, joka säilyttää tai parantaa fyysistä kuntoa ja pienentää useiden yleisimpien pitkäaikaissairauksien riskiä. • kohtalainen vahva näyttö: parempi toimintakyky iäkkäillä henkiöillä, vähemmän vyötärölihavuutta • kohtalainen näyttö: pienempi lonkkamurtuman, keuhkosyövän ja kohtusyövän riski, parempi laihdutustuloksen säilyminen, suurempi luuntiheys, parempi unen laatu
Heidän tulisi välttää inaktiivisuutta. Suositustekstiä vastaavalla tavalla seuraavassa käytetään termiä fyysinen aktiivisuus. Suosituksessa korostetaan, että terveyshyötyjen saavuttamiseksi aktiivisuus voidaan toteuttaa eri syistä ja eri ympäristöissä, esimerkiksi vapaa-ajan toiminnoissa, kotiaskareissa tai osana työtä. Lisäksi tieteellinen näyttö osoittaa mm., että • jonkin verran aktiivisuutta on parempi kuin ei ollenkaan • monet terveyshyödyt suurenevat, kun aktiivisuuden määrä kasvaa aktiivisuuden kuormittavuuden, useuden ja/tai keston suurentuessa • fyysisen aktiivisuuden hyödyt terveydelle ovat paljon suuremmat kuin haitat • liikunnan hyödyt on todettu kaikissa väestöryhmissä. Tämän päätelmän voidaan katsoa merkitsevän, että suositeltu liikunta pätee myös Suomen väestölle. Naiset, jotka osallistuvat säännöllisesti voimakkaasti kuormittavaan aerobiseen aktiivisuuteen tai joiden aktiivisuusmäärä on suuri, voivat jatkaa aktiivisuuttaan edellyttäen, että heidän tilansa säilyy ennallaan ja he keskustelevat aktiivisuudestaan heitä hoitavien henkilöiden kanssa koko raskauden ajan. 10 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Vammaiset ja vajaakuntoiset henkilöt: • Vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden tulisi olla aktiivisia vastaavalla tavalla kuin aikuisten. Terveydenhuollon ammattilaisen konsultaatio liikunnasta ei ole tarpeen henkilöille, joilla ei ole pitkäaikaissairauksia (kuten diabetes, sydäntauti tai nivelrikko) tai oireita (kuten rintakipu tai -puristus, huimaus, nivelkipu). 65-vu otiaat ja vanhem m at: • Iäkkäiden henkilöiden tulisi olla aktiivisia vastaavalla tavalla kuin heitä nuorempien aikuisten ( eli edellä oleva suositus pätee myös terveille 65 vuotta täyttäneille henkilöille). He voivat suorittaa myös hetkellisiä kuormittavampiakin toimintoja kuten portaiden nousua, mutta näiden kesto on liian lyhyt, jotta ne luettaisiin osaksi suositeltua liikuntaa. Tästä huolimatta perusaktiivisuuden edistäminen ja siihen kannustaminen on perusteltua useista syistä: • Siinä kuluu energiaa, mikä on eduksi terveen painon säilyttämiseksi • Osa perusaktiivisuudesta kuormittaa Juustoa ja voi vahvistaa sitä • Perusaktiivisuus on eduksi mm. Henkilöiden, joilla on kaatumisriski, tulisi harjoittaa tasapainoa säilyttävää tai parantavaa liikuntaa. Perusaktiivisuuden lisäksi terveysliikuntaa Fyysinen aktiivisuus jaetaan suosituksissa kahteen pääalueeseen: perusaktiivisuuteen ja terveyttä edistävään aktiivisuuteen (health-enhancing physical activity), terveysliikuntaan. Perusaktiivisuudella tarkoitetaan päivittäiseen elämään sisältyviä kevyitä toimintoja kuten seisomista, hidasta kävelyä ja kevyiden esineiden nostelua. Heidän tulisi välttää inaktiivisuutta. Aktiivisuuden kuormittavuus tulee säädellä suhteessa kuntotasoon. Jos tämä ei ole mahdollista pitkäaikaisten terveyteen liittyvien tekijöiden takia, heidän tulisi olla niin aktiivisia kuin heidän edellytyksensä sallivat. Suosituksissa ei oteta kantaa siihen, miten perusaktiivisuuden tavat ja määrä saattavat vaikuttaa terveyteen, koska tätä koskevaa tutkimusnäyttöä ei ollut käytettävissä. Raskaana olevat ja synnyttäneet naiset: • Terveiden naisten, jotka eivät jo osallistu voimakkaasti kuormittavaan aktiivisuuteen, tulisi osallistua kohtalaisesti kuormittavaan aerobiseen aktiivisuuteen vähintään 2 tuntia 30 minuuttia viikossa, mieluimmin jakautuneena koko viikon ajalle. • Lyhyetkin jaksot ovat hyödyllisiä aktiivisuuttaan lisääville inaktiivisille henkilöille samoin kuin iäkkäille ja sairaille henkilöille. On kiinnostavaa, että Suomesta Eurooppaan "viety" termi on nyt otettu käyttöön myös Yhdysvaltojen virallisissa suosituksissa. Sillä tarkoitetaan terveyttä edistävää liikuntaa, mutta vältetään mielikuvaa sen toteuttamisesta vain urheiluperäisinä vapaa-ajan harrastuksina. Terveyshyötyjen määrä kasvaa liikunnan määrän ja kuormituksen lisääntyessä. • Vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden tulisi konsultoida terveydenhuollon ammattilaista heidän edellytyksiään vastaavan liikunnan määrittelemiseksi. Henkilöt, jotka tekevät vain perusaktiivisuuteen kuuluvia toimintoja, luokitellaan fyysisesti inaktiivisiksi. Jos tämä ei ole mahdollista, heidän tulisi olla niin aktiivisia kuin heidän edellytyksensä sallivat. ympäristöön ja liikenteeseen kohdistuvien vaikutusten vuoksi • Perusaktiivisuuteen kannustaminen auttaa kehittämään kulttuuria, jossa fyysinen aktiivisuus on sosiaalinen normi
Aktiivisuuden kasvu 420 minuuttiin viikossa pienentää edelleen ennenaikaisen kuoleman risLIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 11. Tähän pitäisi sisältyä lihaksistoa vahvistavaa ja Juustoa kehittävää aktiivisuutta vähintään kolmena päivänä viikossa. Aikuisten aktiivisuussuositukset: Aikuisille suositellun liikunnan kokonaismäärä ja kuormittavuustaso eivät poikkea olennaisesti vuodesta 1995 alkaen käytetyissä, American College o[ Sports Medicinen ja Centers of Disease Control and Prevention ·n hyväksymissä suosituksissa (Pate ym. suositusten laadintatavasta ja aktiivisuudelle asetetuista tavoitteista. 2008). 6-17 -vuotiaiden suositusten vertailu on tarkoituksenmukaista pyrkiä tekemään Suomessa tänä vuonna julkaistuun Fyysisen aktiivisuuden suositukseen kouluikäisille 7-18-vuotiaille (Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. Amerikkalaisessa ja suomalaisessa suosituksessa on paljon yhtäläisyyksiä ja paljon eroja. 2007) annetuista, mutta määrittelyjä ja ilmaisuja on selkeytetty ja liikunnan toteuttamistapoja on väljennetty. Päinvastoin kuin aikuisilla lapsilla ja nuorilla lyhyetkin kuormittavuuskriteerin täyttävät pyrähdykset lasketaan aktiivisuusaikaan. Suositusten soveltamisosassa tuodaan esiin runsaasti muitakin vaihtoehtoja. Amerikkalaisessa suosituksessa liikunnan määrä on tunti tai enemmän kohtalaista tai ripeää aktiivisuutta päivittäin perusliikunnan lisäksi. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi perusliikunnan käsitteen selkeä määrittely ja sen suhde suositeltuun liikuntaan, terveyshyötyjen määrän ja asteen kasvu liikunnan määrän ja kuormituksen lisääntyessä, inaktiivisuuden välttämisen tärkeyden korostaminen sekä suositellun liikunnan toteuttamismahdollisuudet kohtalaisesti ja voimakkaasti kuormittavaa liikuntaa yhdistelemällä. 2007, Nelson ym. 1995) ja niiden päivityksissä (Haskell ym. Aerobisen aktiivisuuden määrän perusteella esitetään seuraavat luokat: mm. Määrää korostetaan, koska sen on osoitettu vaikuttavan terveyshyötyjen saavuttamiseen enemmän kuin minkään siihen vaikuttavan yksittäisen tekijän, aktiivisuuskertojen keston, kuormittavuuden tai useuden. Terveyttä edistävä liikunta määritellään aktiivisuudeksi, joka perusaktiivisuuteen lisättynä tuottaa terveyshyötyjä. Kaikkiaan lasten ja nuorten liikunnan tulisi olla monipuolista ja ikätasolle sopivaa. Viikoittainen 150 min vähintään kohtalaisesti kuormittavaa aktiivisuutta mm. Päivittäiseen aktiivisuuteen tulisi sisältyä useita vähintään 10 minuuttia kestäviä reippaan liikunnan jaksoja. Vähintään kolme kertaa viikossa aktiivisuuden tulisi olla lihaskuntoa, liikkuvuutta ja luiden terveyttä edistävää. liikuntataitojen oppimista, tiedollisten asioiden oppimisen vahvistamista ja liikuntaan sosiaalistumista. Suomalaisessa suosituksessa on käytetty tieteellisen näytön lisäksi myös asiatuntijaryhmän näkemyksiä, ja suositellun aktiivisuuden tavoitteet ovat huomattavasti laajemmat sisältäen mm. Ne johtuvat tusten perussanoma liikunnan määrästä, kuormittavuudesta ja tavoista varsin samankaltainen. pienentää ennenaikaisen kuoleman, sepelvaltimotaudin, aivohalvauksen, korkean verenpaineen, tyypin 2 diabeteksen ja masennuksen riskiä. Aktiivisuuden lisääminen 300 minuuttiin viikossa pienentää edelleen esimerkiksi sepelvaltimotaudin ja diabeteksen riskiä ja lisäksi se pienentää paksuja rintasyövän riskiä ja ehkäisee epätervettä painon nousua. Suositellun aktiivisuuden määrä ja muodot perustuvat biologisiin tavoitteisiin. Amerikkalainen suositus on laadittu tiukkaan tieteelliseen näyttöön perustuen ja rajattu koskemaan fyysisen aktiivisuuden biologisia vaikutuksia. Aerobisen aktiivisuuden määrän merkitys terveysvaikutusten tuottamisessa on tuotu esiin aikaisempaan selvemmin. Kun nämä erot tavoitteissa otetaan huomioon, on suosiAktiivisuus-taso Kohtalaisesti kuormittavan Yhteenlasketut Kommentti aktiivisuuden määrä, min/viikko terveyshyödyt lnaktiivisuus Vain perusaktiivisuus Ei lainkaan lnaktiivisuus on epäterveellistä Vähäinen aktiivisuus Perusaktiivisuuden lisäksi aerobista Jonkin verran Vähäinenkin aktiivisuus on selvästi aktiivisuutta, mutta vähemmän kuin 150 parempi kuin inaktiivisuus min/viikko Kohtalainen 150-300 min aerobista aktiivisuutta Huomattavat Tämän alueen sisällä terveyshyödyt kasvavat aktiivisuus aktiivisuuden määrän suurentuessa Runsas aktiivisuus Enemmän kuin 300 min/viikko Edellistä suuremmat/ Tutkimustiedon perusteella ei voida määritellä useammat sitä aktiivisuuden määrää, jonka ylittäminen ei enää tuottaisi lisää terveyshyötyjä Yhtäläisyyksiä ja eroja Lasten ja nuorten aktiivisuussuositukset: Suosi tuksissa ei ole käsitelty alle 6-vuotiaiden liikuntaa, joten vertailua esimerkiksi Suomessa annettuihin Varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksiin (STM 2005: 17) ei voida tehdä. Esimerkkeinä mainitaan nuoran hyppely ja ripeä välituntiliikunta lapsilla ja nuorilla ja ripeä kävely, tanssi, painojen nostelu ja joga. Suomalaisessa suosituksessa aktiivisuuden määrä on suurempi, 7 -12-vuotiaana 11/2-2 tuntia ja 13-18-vuotiaana 1-11/2 tuntia päivässä. lnaktiivisuuteen otetaan kantaa siten, että pitkiä isturnajaksoja tulee välttää ja ruutuaikaa saisi olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Eräissä ammateissa kuten postinkantajilla, kirvesmiehillä ja rakennustyön tekijöillä työhön saattaa sisältyä suositukset täyttävä aktiivisuus
Aerobiseen aktiivisuuteen suositeltuun aikaan ei lasketa lihaskuntoja tasapainoharjoitteluun eikä venyttelyyn käytettyä aikaa, Lämmittelyyn (verryttelyyn) ja _jäähdyttelyyn käytetystä ajasta vain vähintään kohtalaisesti kuormittava osuus lasketaan aerobisen aktiivisuuden aikaan. Physical activitv and public health in older adults: recommendation from the American College ot Sports Medicine and the American Heart Association. k iä. Kohtalaisen kuormittavuuden alue on 3.0-5.9 ja voimakkaan (ripeän) kuormituksen alue vähintään 6.0 kertaa lepoaineenvaihdunnan suuruus. Fyysisen aktiivisuuden kuormittavuus (intensiteetti) voidaan ilmoittaa joko absoluuttisena (energiankulutuksena aikayksikössä) tai suhteellisena, koettuna. Suosituksessa ei käytetä sykealueita kuormittavuuden ilmaisijana. Helsinki, SosiaaliJa terveysministeriö. Aikuisten ja iäkkäiden henkilöiden aktiivisuudessa korostetaan kävelyn edullisuutta. 1995;273 402-7. J Am Med Assoc. Aikaisempiin suosituksiin verrattuna näissä painotetaan harkitusti toteutetun fyysisen aktiivisuuden turvallisuutta ja annetaan sitä koskevia,jo perinteisiä ohjeita. Physical activity and public health: updated recommendation for adults from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. Perusteluissa tuodaan esiin, että aktiivisuuden jakaminen koko viikolle on erinomainen vaihtoehto ja vähintään kolme akuivisuuskertaa viikossa olisi eduksi liian suurten kerta-annosten välttämiseksi ja siten ylirasituksesta aiheutuvien haittojen riskin vähentämiseksi. Vanha koettu "pitää pystyä puhumaan puuskuttamana" eli puhumaan täydellisiä lauseita tuodaan esiin kohtalaisen suhteellisen kuormittavuuden mittana, kun taas voimakkaassa aktiivisuudessa puhe on katkonaista, muutamia sanoja kerrallaan. Physical activity and public health: a recommendation from the Centers for Disease Control and Prevention and the American College of Sports Medicine. Med Sci Sports Exerc.2007;39 1435-45. Nelson ME, Rejeski WJ, Blair SN ym. Julkaistut uudet aikuisikäisten fyysisen aktiivisuuden suositukset eivät onneksi tuo uusia ja sekaannusta aiheuttavia ohjearvoja terveyshyötyjen saavuttamiseksi tarvittavalle fyysiselle aktiivisuudelle tai tiukkoja näkemyksiä sen toteuttamistavoista. Uusi suositus ei kumoa aikaisempaa suositusta toteuttaa aktiivisuus useimpina tai viitenä päivänä viikossa, mutta nyt vaihtoehtoja annetaan enemmän. Asteikolla (istuminen) -10 (maksimaalinen) 5-6 on kohtalainen _ja 7-8 voimakas (ripeä). Sosiaalija terveysministeriön oppaita 2005:17. 12 LIIKUNTA & TIEDE 45, 512008. Med Sci Sports Exerc.2007;39 1423-34. ILKKA VUORI, LKT, professori (emeritus) Pysyvä asiantuntija, Finohta/Stakes Ohjelmakoordinaattori, Kansallinen tukija liikuntaelinohjelma Sähköposti: ilkka.vuori@uta.fi Lisätietoja: www.hea/th.gov!PAGu idel ines LÄHTEET Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. Pate RR, Pratt M, Blair SN ym. Päinvastoin, kokonaisuutena ne antavat selkeät ja käyttäjäläheiset suuntaviivat sekä liikuntaa suositteleville että sitä toteuttaville. Tuntuu siltä, että näiden suositusten kanssa liikuntaväen _ja liikkujien on Suomessakin helppo elää ja pitää niitä ohjenuorana minuutteihin takertumatta _ja omien kokemusten, harkinnan ja järjen käyttöä unohtamatta. Liikuntaa useina annoksina Varsin merkittävä muutos on fyysisen aktiivisuuden useuden jääminen pois aikuisikäisten suosituksesta. Peukalosääntönä esitetään, että kaksi minuuttia kohtalaisesti kuormittavaa aktiivisuutta vastaa yhtä minuuttia voimakkaasti kuormittavaa toimintaa eli edellä olevat minuuttimäärät voidaan puolittaa, jos aktiivisuuden kuormittavuus on voimakasta kohtalaisen sijasta. Tämä johtuu siitä, että tieteellisen näytön analyysin perusteella ei katsottu olevan mahdollista päätellä, eroavatko terveyshyödyt toteuttama] la sama määrä viikossa eri tavoin, esim. Suosituksissa kuormittavuus on ilmoitettu absoluuttisena, koska sitä on käytetty yleisesti fyysisen aktiivisuuden terveysvaikutuksia selvittäneissä tutkimuksissa ja se on objektiivinen ja vertailut mahdollistava ilmaisutapa. "Pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta" läkkäille henkilöille suositellaan kuormittavuuden luokittelua suhteellisena. Opetusministeriö Ia Nuori Suomi ry Haskell WL, Lee 1-M, Pate RR ym. kolmena 50 min _jaksona tai viitenä 30 min jaksona. Mahdollisia hyötyjä ovat lievemmät sairauden aiheuttamat oireet, muiden sairauksien riskin pieneneminen, fyysisen kunnon ja toimintakyvyn säilyminen, parempi elämän laatu ja syöpäpotilailla jopa edulliset vaikutukset taudin kulkuun. Pitkäaikaissairaille fyysistä aktiivisuutta suositellaan siinä määrin _ja niissä muodoissa, joihin he kokevat kykenevänsä _ja joita heitä hoitavat terveydenhoidon asiantuntijat pitävät sopivina. Venyttelystä todetaan, että vaikka sen sellaisenaan ei ole osoitettu tuottavan terveyshyötyjä tai vähentävän vammojen riskiä, se on asianmukainen osa koko liikuntaohjelmaa. Absoluuttisen kuormituksen käytössä on se ongelma, että erikuntoisille henkilöille sama absoluuttinen kuormitus on suhteellisesti erilainen, hyväkuntoinen nuori henkilö voi kokea esimerkiksi kävelyn vauhdilla 4-5 km tunnissa kevyenä _ja iäkäs henkilö jo raskaana. Terveydelle edullisen liikunnan määrän ylärajaa ei nykyisen tiedon perusteella voida päätellä. Tämä johtunee siitä, että sykkeen asianmukainen käyttö edellyttää tietoa ja ymmärtämystä niistä monista tekijöistä, jotka vaikuttavat sen yksilölliseen tasoon ja vaihteluun eri tilanteissa ja eri aikoina. Terveystarkastusten tarpeellisuutta ei painoteta vastaavalla tavalla kuin aikaisemmin. Helsinki 2008. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report 2008, http://www.health.gov/PAGuidelines/committeereport.aspx Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset
Edistämistapojen toteuttamiskelpoisuutta arvioitiin sillä, miten hyvin edistämistavat toteutuivat suunnitellulla tavalla, asiakkaiden kokemuksilla, terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksillä edistämistavan käyttökelpoisuudesta sekä edistämistapojen turvallisuudella. Liikunnan edistämistavat ovat terveydenhuollossa kuitenkin epäyhtenäisiä ja yhteistyö eri ammattiryhmien välillä on vähäistä. Hankkeen tavoitteena oli lisätä avoterveydenhuollon lääkärien liikuntaneuvontaa sitä varten kehitetyn Liikkumisreseptin ja siihen liittyvän tukimateriaalin avulla. Edistämistapojen levittämistä käytäntöön selvitettiin arvioimalla esimerkkinä valtakunnallinen Liikkumisresepti-hanke (20012004). Osatutkimuksiin osallistui yhteensä 35 terveydenhuollon yksikköä, 99 terveydenhuollon ammattilaista ja 644 asiakasta. Niissä on tarpeen myös selvittää sitä, miten toteuttamiskelpoisia ja kustannusvaikuttavia tutkitut liikunnan edistämistavat ovat toistensa suhteen. Myös tutkimustieto edistämistapojen toteuttamiskelpoisuudesta ja levittämisestä käytäntöön on puutteellista. Tämä artikkeli perustuu väitöstutkimukseen, jossa tutkittiin erilaisten liikunnan edistämistapojen toteuttamiskelpoisuutta ja vaikuttavuutta kolmessa osatutkimuksessa avoterveydenhuollon aidoissa asiakaskontakteissa. Enemmän aikaa vievät edistämistavat, kuten kuntotestaus ja henkilökohtainen liikuntaneuvonta, eivät välttämättä tuota sen parempia tuloksia. Askelmittarin käyttö ja liikuntapäiväkirjan pitäminen tepsivät myös, vaikkakin lyhytaikaisesti. Askelmittarin käyttö ja liikuntapäiväkirjan pitämiLIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 13. Tulokset eri liikunnan edistämisen tapojen vaikuttavuudesta olivat epäyhtenäisempiä. Tuloksia muissa maissa tehtyihin tutkimuksiin verrattaessa käy ilmi, että selkeintä näyttöä vaikuttavuudesta on liikuntareseptin käytöstä sekä liikkumisen itsetarkkailusta askelmittarin ja päiväkirjan avulla. Tutkimuksia erilaisten liikunnan edistämistapojen vaikuttavuudesta on ulkomailla tehty runsaasti. A rviolta 40 prosenttia suomalaisista aikuisista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Vaikuttavuudessa on eroja Liikunnan edistärnistavat olivat toteuttamiskelpoisia omissa toimintaympäristöissään. Vertailukelpoista tietoa yksittäisistä edistämistavoista on kuitenkin vähän tai se on ristiriitaista. Yhteenvetona tulokset näyttävät, että: Lääkärin laatima Liikkumisresepti lisäsi terveyskeskusten ja työterveyshuollon asiakkaiden liikuntaa. Siellä tarvitaan jäsentyneitä toimintamalleja ja konkreettisia työvälineitä, jotka ovat samalla sekä vaikuttavia että toteuttamiskelpoisia. Tulosten tueksi tarvitaan lisätutkimuksia. Teksti: MINNA AITTASALO Työikäinen saa liikun takip inää lääkäri! tä ja askelmittarin käytöstä Työikäisten liikuntaan voidaan terveydenhuollossa vaikuttaa varsin yksinkertaisillakin keinoilla. Siksi suosituksia siitä, miten liikuntaa tulisi edistää terveydenhuollossa ei toistaiseksi ole kyetty laatimaan. Mittareina käytettiin kyselylomakkeita, askelmittareita tai liikuntapäiväkirjoja osatutkimuksesta riippuen. Avoterveydenhuolto tavoittaa suuren osan terveysneuvontaa tarvitsevasta väestöstä. Vertailukohtana oli tavanomainen lääkärin vastaanottokäynti. Arviointi perustui kyselyihin, haastatteluihin ja tutkimuksen aikana kerättyyn muuhun aineistoon. Muiden tässä tutkimuksessa tarkasteltujen liikunnan edistämistapojen vaikuttavuudesta on vain vähän, ristiriitaista tai ei lainkaan vertailukelpoista tutkimustietoa. Lääkärin laatima Liikkumisresepti lisää terveyskeskusten ja työterveyshuollon asiakkaiden liikuntaa. Vaikuttavuutta arvioitiin ryhmien välisillä eroilla vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudessa lyhyellä (2 kuukautta), keskipitkällä (6 kuukautta) tai pitkällä (>6 kuukautta) aikavälillä
Arvioitavana oli Liikkumisresepti-hanke, joka pyrki lisäämään perusterveydenhuollon lääkärien liikuruaneuvontaa jakamalla lääkärien käyttöön Lukkurnlsresepu ja siihen liittyvää tukimateriaalia. pdf 14 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008. Väitöskir1a on julkaistu settesse University of Jyväskylä, Studies in Sport, Physical Education and Health, numero 128, 125s., Jyväskylä 2008, /SSN 0356-1070, ISBN 978951-39-32541. MINNA AITTASALO, TtT tutkija UKK-instituutti Sähköposti: minna.aittasalo@uta.fi Tutkimuksessa selvitettiin myös miten uuden liikunnan edistämistavan laaja käyttöönotto onnistuu valtakunnallisen hankkeen avulla. Tutkimus osoittaa, että yksinkertaisilla liikunnan Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskir1aan Promoting physical ecuvity of working aged adults with selected persona/ approaches in primary health care Feas1bilitV, effectiveness and an example of nationwide dissemination. Lisäksi terveydenhuollon ja liikuntapalvelujen välille tulisi luoda palveluketju, joka tukee asiakkaiden siirtymistä terveydenhuollon ja liikuntapalveluiden kautta omaehtoiseksi liikkujaksi. Nelivuotinen hanke onnistui hyvin tavoruavuudessa, toteuttamisessa ja pysyvyydessä. Niiden ottaminen käyttöön ei kuitenkaan ole yhtä yksinkertaista. nen sekä niistä fysioterapeutilta saatu postipalaute lisäsivät terveyskeskusten ja työterveyshuollon asiakkaiden liikuntaa, tosin vain lyhytaikaisesti. Tulokset ovat sopusoinnussa ulkomaisten tutkimusten kanssa: valtakunnalliset toimenpiteet tavoittavat kyllä kohderyhmän, mutta uuden menettelytavan käyttöönotto tapahtuu hitaasti ja asteittain ja sitä voidaan parhaiten edistää paikallisella tasolla. Ne liittyivät työkalun ja iuk imateriaalin kehittämiseen, materiaalin avoimeen ja helppoon saatavuuteen, koulutukseen ja tieteellisen näytön tuottamiseen, tiedonlevitykseen ja rahoitukseen. Lasten neuvolassa sama neuvonta ei tuottanut tulosta. Hankkeen arviointi liiteu.iin RE-AlM-viitekehykseen (www.reaim.org), johon kuuluu viisi eri ulottuvuutta: 1) tavoittavuus (Reach), 2) vaikuttavuus (Effectiveness), 3) käyttöönotto (Adoption), 4) toteuttaminen (lmplementation) ja 5) pysyvyys (Maintenance). Pysyvyyttä kuvasi se, missä määrin Liikkurnisresepti jäi elämään paikallisissa hankkeissa ja miten se näkyi valtakunnallisissa terveyden edistämisen dokumenteissa. Vaikuttavuuden ja käyttöönoton arviointi perustui vuoden 2002 (N= 16692) ja 2004 (Ne l 7170) Suomen Lääkäriliiton Lääkärikyselyihin, joissa tiedusteltiin lääkärin toteuttaman liikuntaneuvonnan määrää ja kirjallisen ohjeen käyttöä neuvonnan tukena. Tavoittavuuua arvioitiin tilattujen reseptilomakkeiden määrällä ja levikillä valtakunnallisesti. Myös aiheeseen liittyvän koulutuksen tulisi olla kaikille terveydenhuollon ammattiryhmille suunnattua, sisällöltään yhtenäistä ja jatkumoksi suunniteltua. Tehostettu liikuntaneuvonta äitiysneuvolassa auttoi naisia pitämään yllä reipastehoista liikuntaa raskauden loppuun saakka. Se edellyttää, että terveydenhuollon ammattilaiset sopivat yhteisistä edistärnistavoista ja niihin liittyvistä kirjaamiskäytännöistä sekä sitoutuvat niihin. Henkilökohtainen liikuntaneuvonta työterveyshuollossa ilman kuntoiestausta tai kuniotestauksen kanssa ei lisännyt työntekijöiden liikunta-aktiivisuulla. Vertailukohtana olivat työntekijät, jotka eivät osallistuneet neuvontaan, multa käyttivät askelmittaria ja liikuruapåivåkirjaa liikuntatietojen keruuseen. Edistämistavan levittäminen esimerkkinä valtakunnallinen Liikkumisresepti-hanke edistärnistavoilla, kuten Liikkumisreseptillä ja askelmittarilla, voidaan edistää liikuntaa avoterveydenhuollossa. Vertailukohtana oli tavanomainen lääkärin vastaanottokäyn Li. Se ei kuitenkaan lisännyt liikuntaneuvontaa (vaikuttavuus) eikä kirjallisten liikkumisohjeiden, kuten Liikkumisreseptin, käyttöä perusterveydenhuollon lääkäreiden liikuntaneuvonnassa (käyttöönotto). http://dissertations.jyu.fi/studsport/9789513932961. Vertailukohtana oli tavanomainen neuvolakåytäruö. Toteuttamisessa arvioitiin hankkeen viiden keskeisen toimenpiteen onnistumista suhteessa suunnitelmiin (prosessiarviointi)
Ikääntyneille suunnitellut terveyskuntotestit auttavat tunnistamaan henkilöitä, joiden liikkumiskyky ja itsenäinen selviytyminen ovat vaarassa heikentyä. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vanhimpien ikäryhmien osuus väestöstä tulee lisääntymään myös LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 15. Teksti: PA.!J LI IN A HU S U Liikkuminen kertoo fyysisestä toimintakyvystä terveyskuntotestit sen heikentymisestä Liikkumisvaikeudet ovat usein ensimmäinen todettavissa oleva merkki fyysisen toimintakyvyn heikentymisestä ja toiminnanvajauksien vaaran lisääntymisestä. Väestön lukumääräistä ja prosentuaalista kasvua ilmenee vain vanhimmissa ikäryhmissä. Näissä ryhmissä on enemmän naisia kuin miehiä ja naisten elinajanodote onkin noin 7 vuotta pitempi kuin miesten. S uomen ja muun läntisen maailman väestön ikärakenne on muuttunut voimakkaasti viimeksi kuluneina vuosikymmeninä
Sydämen ja hengitysja verenkiertoelimistön toiminta heikentyy, minkä seurauksena kestävyyskunto huononee ja fyysiset suoritukset tulevat suhteellisesti rasittavarnmiksi kuin nuorempana. 2001). Guralnik ym. Testin tulee mitata sitä ominaisuutta tai niitä ominaisuuksia, joita sen halutaankin mittaavan. EU kehittämässä fyysisen kunnon arviointimenetelmiä Viime vuosina ikääntyvän väestön fyysinen aktiivisuus, kunto ja terveys ovat nousseet keskeisiksi tutkimuskohteiksi niin Suomessa kuin muualla maailmassakin. Testimenetelmien laadun, 111111. Tällöin myös testaamisen tavoite laajentuu yksittäisen kunto-ominaisuuden tarkastelusta testattavan henkilön elämäntilanteen kokonaisvaltaiseen huomioimiseen ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämiseen liikunnan keinoin. Näistä erityisesti tasapaino ja alaraajojen lihasvoima ovat yhteydessä liikkumiskykyyn ja sitä kautta itsenäiseen selviytymiseen (esim. ikävuodesta alkaen. EUNAAPA-hanke (European network for action on ageing and physical activity). (Aromaa ja Koskinen 2002). (Tilastokeskus 2007.) Ikääntyminen, yhdessä vähäisen liikkumisen ja erilaisten terveysongelmien kanssa, saa aikaa monia muutoksia elimistön rakenteissa ja toiminnoissa. liikkumisvaikeuksina, esimerkiksi portaissa liikkuminen vaikeutuu ja kåvelynopeus hidastuu. pätevyyden, luotettavuuden ja turvallisuuden, varmistaminen on ensisijaista ennen testien käyttöönottoa. Myös kehon koostumuksessa tapahtuu muutoksia: lihasmassa vähentyy ja rasvan osuus kehon painosta lisääntyy. Ikääntyvän 16 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Terveyskunto-käsiueen ja toimintakykytutkimuksen kehittymisen myötä kuntotestauksen parissa on kehitetty aikaisempaa toiminnallisempia menetelmiä kunnon eri osa-alueiden ja liikkumiskyvyn arviointiin. Testitulosten tulee olla toistettavia ja testin täytyy olla kohderyhmälleen turvallinen, tarkoituksenmukainen ja helposti käytettävä. Liikkumiskyky kertoo toimintakyvystä Liikkumiskyvyn rajoittuminen ja liikkumisvaikeudet ovat usein ensimmäinen todettavissa oleva merkki fyysisen toimintakyvyn heikentymisestä ja toiminnanvajauksien vaaran lisääntymisestä. Suurentuneessa vaarassa olevien henkilöiden varhainen tunnistaminen voi auttaa kohdentamaan liikuntaym. (Bouchard ja Shephard 1994.) Fyysisen toimintakyvyn kannalta tärkeimmät terveyskunnon osa-alueet ovat motorinen kunto ja tukija liikuntaelimiston kunto. ALPHA-hankkeessa (lnstruments for assessing levels of physical activity and fitness) puolestaan kehitetään EU-maihin yhtenäisiä menetelmiä lasten, nuorten ja aikuisten aktiivisuuden ja kunnon arviointiin. Näissä molemmissa hankkeissa on kartoitettu laajasti käytössä olevia testija arviointimenetelmiä sekä niiden laatua. Liikkumisvaikeudet ja toirninnanrajoitukset ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä, erityisesti kun puhutaan eläkeiän saavuttaneista henkilöistä. Täsmätietoa harjoitusta kaipaavista kuntotekijöistä Parhaimmillaan ikääntyville henkilöille suunnattujen testien tulokset tai testistä suoriutumisen havainnointi auttavat tunnistamaan henkilöitä, joiden liikkumiskyky ja itsenäinen selviytyminen ovat vaarassa heikentyä. Suuri osa tähän asti tehdyistä tutkimuksista on toteutettu poikkileikkausasetelrnassa, jolloin syy-seuraus-suhteiden arviointia ei voida tehdä. Nämä muutokset heijastuvat usein ensimmäisenä toiminnanrajoituksiin, jotka ilmenevät mm. tulevaisuudessa: 65-vuoliaiden ja sitä vanhempien väestöosuus nousee nykyisestä noin 17 jopa 27 prosenuiin vuoteen 2040 mennessä. Liikkumisvaikeuksista kärsiviä ja toimirmanrajoiueisia henkilöitä on suhteellisesti eniten yli 70-vuotiaissa, mutta lukumääräisesti tarkasteltuna heitä on paljon jo 50. Terveyskunto kuvaa niitä kunnon osa-alueita, joihin liikunta ja fyysinen aktiivisuus vaikuttavat positiivisesti ja aktiivisuuden puute negatiivisesti. Terveyskunto-käsite syntyi 1980ja 1990 -lukujen taitteessa liikunta-kunto-terveys -viitekehyksen kehiuämisen myötä. Liikkumiskykyä voidaankin pitää fyysisen toimintakyvyn ja terveyden varhaisena indikaattorina. Viiden kilogramman painoisen taakan, esimerkiksi kauppakassin, kantaminen 100 metrin matkan tuotti vaikeuksia 7 prosentille työikäisistä, mutta 85 prosentille 85 vuotta täyttäneistä. Itsenäisesti, ilman apuvälineitä liikkumaan kykenevien vielä hyväkuntoisten ikäihmisten kunnon arviointiin on kiinnitetty vähemmän huomiota ja heille on usein sovellettu nuoremmalle väestölle suunnattuja testejä. Lihasvoima ja -kestävyys heikentyvät, nopeiden lihassolujen osuus vähentyy, hermolihasjärjestelmän toiminnassa tapahtuu muutoksia: mm. Monet käytössä olevat ikääntyvälle väestölle suunnatut testit on kehitelty tietyille potilasryhmille tai hyvin ikääntyneille henkilöille, joiden liikkumisja toimintakyky on jo heikentynyt. Suomalaista väestöä kattavasti edustavan Terveys 2000 -tutkirnuksen mukaan 4 prosentilla työikäisistä oli oman arvionsa mukaan vaikeuksia puolen kilometrin matkan kävelyssä, mutta 85 vuolta täyttäneiden keskuudessa vastaava osuus oli JO 80 prosenttia. 1995, Rantanen ym. asentojen ja liikkeiden hallinta sekä lihasten yhteistoiminta vaikeutuu ja hermoston toiminta hidastuu. toimenpiteitä tarkoituksenmukaisella tavalla ja siten estää tai hidastaa toiminnanrajoitusten ja -vajausten kehittymistä. Terveyskunto-käsite laajentaa perinteistä kuntokasitetta urheiluun ja liikuntaan liittyvästä suorituskyvystä arkielämän toimintakykyyn ja terveyteen. Arviointimenetelmien ja testien luotettavuutta on usein selvitetty vain valikoituneessa väestöotoksessa, eikä turvallisuusnäkökohtiin ole kiinnitetty riittävästi huomiota, tai ainakin niitä on raportoitu niukasti. Euroopan Unionissa on oma hankkeensa iäkkäiden henkilöiden fyysisen aktiivisuuden ja toimintakyvyn arvioimiseen, ns
Tämän tutkimuksen aineisto muodostui 5579-vuotiaista henkilöistä, jotka osallistuivat ensimmäisiin terveyskuntomittauksiin vuonna 1996 (n=l133). Kuntotesti voi antaa tietoa henkilön vahvoista tai harjoitusta kaipaavista kuntotekijöistä, jolloin harjoittelu voidaan kohdentaa eniten harjoitusta kaipaaviin tekijöihin. Myös terveyskuntotesteistä suoriutuminen oli yhteydessä valikoitumiseen: LIIKUNTA & TIEDE 45, 5/2008 17. Myös naisten puristusvoima oli selvästi heikompi kuin miesten, ja voima heikkeni iän lisääntyessä molemmilla sukupuolilla. Tasapainoa arvioitiin yhden jalan seison ta testillä ja takaperin kävelytestillä, alaraajojen toiminnallista lihasvoimaa askelkyykistystestillä, vartalon lihasvoimaa vartalon ojentajalihasten dynaamisella toistotestillä, liikkuvuutta selän sivu taivutuksella ja kävelykykyä kuuden metrin kävelynopeudella sekä yhden kilometrin kävelyajalla. 1997) . Esimerkiksi kävelynopeuden merkitys arkielämässä konkretisoituu, kun testisuoritusia, eli kävelyaikaa, verrataan liikennevaloilla ohjatuissa risteyksissä suojatien ylittämiseen vaadittavaan suoja-aikaan (Langlois ym. Ne yhdessä osoittavat, että iän lisääntyessä kunto-ominaisuudet, aistien toiminta ja erilaisista tehtävistä suoriutuminen heikentyvät siinä määrin, että suurella osalla ikäihmisistä on vaikeuksia selviytyä arkielämän askareista itsenäisesti. Testit valittiin siten, että ne arvioivat liikkumiskyvyn kannalta keskeisimpiä kuntotekijöitä. Tutkimushenkilöiden liikuntaaktiivisuutta ja liikkumisvaikeuksien ilmaantumista selvitettiin kyselyn avulla. Kehon koostumus arvioitiin painoindeksin avulla. Koko aikuisväestöä edustavat tiedot fyysisessä kunnossa ja liikkurnisja toimintakyvyssä tapahtuvista ikääntymismuutoksista tarjoavat arvokkaan lähtökohdan, kun pyritään tukemaan ikääntyvän väestön omatoimisuutta ja turvaamaan heille sellainen elinympäristö, jossa kunnon ja toimintakyvyn heikentyminen rajoittaa jokapäiväistä, itsenäistä, elämää mahdollisimman vähän. Vuosina 1996 ja 2002 tutkimuksessa arvioitiin 55 vuotta täyttäneiden henkilöiden terveyskuntoa. Kohdennetulla liikuntaharjoittelulla ja yleisellä fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä voidaan saada merkittäviä vaikutuksia terveyteen, itsenäiseen selviytymiseen ja hyvinvointiin. Ehditkö kadun yli vihreällä valolla. Tutkimus on osa Kainuun Elintavat ja Terveys tutkimusta, joka on UKK-instituutin toteuttama seurantatutkimus Kajaanin, Sotkamon ja Suomussalmen kuntien alueella. Liikuntaan innostamisen kannalta kuntotesteille ja saaduille tuloksille olisi arvokasta löytää kytkentä jokapäiväiseen elämään ja arkiaskareisiin. Huomiota kiinnitettiin myös testien turvallisuuteen ja soveltuvuuteen. (Aromaa ja Koskinen 2002.) Nämä Terveys 2000tutkimuksen havainnot ovat varsin yhdensuuntaisia muualla maailmassa tehtyjen tutkimusten tulosten kanssa. Edellä mainitun Terveys 2000 -tutkimuksen nmkaan terveyskuntoja toimintakykytestitulosten antama kuva väestön liikkumiskyvystä ja kunnosta on samansuuntainen kuin itse arvioitujen mittareiden mukainen kuva. Tutkimuksen tarkoituksena oli selviuää, miten itsenäisesti liikkumaan kykeneville ikääntyville henkilöille suunnatut terveyskuntotestit ennustivat itse ilmoitettujen liikkumisvaikeuksien ilmaantumista kuuden vuoden aikana. Niille on määritetty myös kynnysarvot, joita huonompi testitulos lisäsi merkittävästi liikkumisvaikeuksien vaaraa. Hidas kävely oli erityisesti ikääntyvien naisten ongelma. Henkilöillä katsottiin olevan liikkumisvaikeuksia, mikäli he ilmoittivat vähintään jonkin verran vaikeuksia kahden kilometrin kävelyssä tai useamman kerrosvälin porrasnousussa levähtämättä. Kuuden seurantavuoden aikana tutkimusjoukkoon valikoituivat nuoremmat, terveemmät ja liikunnallisesti aktiivisemmat henkilöt. Testit testissä Kesäkuun puolivälissä tarkastettu väitöskirja tarkastelee liikkumiskykyä osana liikunta-kunto-terveys -viitekehystä ja sen keskeisenä ajatuksena on liikkumisvaikeuksien vaaran mahdollisimman varhainen tunnistaminen. henkilön terveydentilan ja kunnon osa-alueiden tunteminen auttaa turvallisten ja tehokkaiden liikuntaohjelmien suunnittelussa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten terveyskuntotesteistä suoriutuminen muuttui kuuden vuoden aikana ja miten liikuntaaktiivisuus oli yhteydessä testituloksiin. Jos henkilö astuu suojatielle jalankulkijoiden vihreän valon sammuessa, suoja-aika edellyttää kävelyä vähintään 1,2 m/s nopeudella, jotta kävelijä ehtii kadun yli ennen autoilijoiden valon vaihtumista vihreäksi. Uusia liikkumisvaikeuksia parhaiten ennustavat testit olivat takaperin kävely, vartalon ojentajalihasten dynaaminen toistotesti, askelkyykistys ja yhden kilometrin kävely. Tutkimuksen mukaan myös väestön mitattu kävelynopeus hidastuu iän lisääntyessä: 55-64-vuotaiden keskuudessa 9 prosenttia ei yltänyt edellä mainittuun 1,2 m/s nopeuteen, mutta 75-84-vuotiailla vastaava osuus oli jo 57 ja yli 85vuotiailla 90 prosenttia
ISBN 978-951-447342-5, ISSN 1455-1616. Tilastokeskus. http://www.thealphaproject.eu/ (luettu 25.6 2008) http:/ /www.eunaapa.org/ (luettu 25 6.20081 PAULIINA HUSU, TtT tutkija UKK-instituutti Tampere Sähköposti: pauliina.husu@uta.fi 18 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Teoksessa: Bouchard C, Shephard RJ, Stephens T (toim.) Physical activity, fitness and health. Eniten suoriutuminen heikentyi kuuden metrin kävelynopeudessa, takaperin kävelyssä ja selän sivutaivutustestissä. Tampere 2008. Guralnik JM, Ferrucci L, Simonsick EM, Salive ME, Wallace RB. Acta Universitatis Tamperensis. Characteristics of older pedestrians who have ditficulty crossing the street. Coimpairments as predictors of severe walking disability in older women. 102. s. alkumittauksissa paremmin suoriutuneet henkilöt osallistuivat seurantamittauksiin todennäköisemmin kuin alkutilanteessa huonommin suoriutuneet. Huono kunto, vähäinen liikunta-aktiivisuus ja ylipaino ennustivat toisistaan riippumatta liikkumisvaikeuksien ilmaantumista. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002. Artikkeli perustuu kir1oitta1an väitöskirjaan Pteoictive value af health-related fitness tests on mobititv difficulties in high-functioning older adults. J Am Geriatr Soc 2001 ;49:21-27. Am J Public Health 1997;87:393-397. Seurantajakson aikana erityisesti vanhimpien tutkimushenkilöiden ja naisten testisuoritukset heikentyivät alkutilanteeseen verrattuna. Seuraamalla testitulosten muutoksia voidaan arvioida liikunnan vaikutuksia ja innostaa ihmisiä säännölliseen liikuntaan. Tampere Universitv Press. Physical activity, fitness, and health: the model and key concepts. fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä ja liikunnan edistämisessä. Bouchard C, Shephard RJ. Uusia liikkumisvaikeuksia parhaiten ennustavat testit olivat takaperin kävely, vartalon ojentajalihasten dynaaminen toistotesti, askelkyykistys ja yhden kilometrin kävely: mitä huonompi testitulos oli, sitä suurempi oli liikkumisvaikeuksien ilmaantumisen vaara. Niitä voidaan hyödyntää myös liikuntaneuvonnassa ja yksilöllisen liikuntaharjoittelun suunnittelussa. Helsinki. International proceedings and consensus statement. Liikkurnisvaikeuksien ilmaantumisen vaara oli suurin vähän liikkuvilla henkilöillä, joiden alkutilanteen testisuoritus kuului huonoimpaan kolmannekseen tai jotka olivat ylipainoisia. Harjoittelu tulisi kohdentaa erityisesti niihin kuntotekijöihin, joiden testitulokset ovat kynnysarvoja heikompia. Testit pystyvät tunnistamaan henkilöt, joiden liikkumiskyky on vaarassa heikentyä. Testit tunnistavat riskitekijät Tutkimuksen tulosten mukaan ikääntyville henkilöille suunnatut terveyskuntotestit ovat päteviä ennakoimaan liikkumisvaikeuksien ilmaantumista. Champaign IL.1994. LÄHTEET: Aromaa A, Koskinen S (toim.) Terveys ja toimintakyky Suomessa. Näille testeille pystyttiin määrittämään myös kynnysarvot, joita huonompi testitulos lisäsi merkittävästi liikkumisvaikeuksien vaaraa. 1320. 77-88. 2002. Testit on tarkoitettu terveysja liikunta-alan ammattilaisten työvälineiksi, joita voidaan käyttää mm. Lower-extremity function in persons over the age of 70 years as a predictor of subsequent disabilitv. Helsinki. 2007. Suomen tilastollinen vuosikirja 2007. Terveys 2000 tutkimuksen perustulokset. N Engl J Med 1995;332 556561 Langlois JA, Keyl PM, Guralnik JM, Foley DJ, Marottoli RA, Wallace RB. Human Kinetics. Multiprint Oy. (Tervevskuntotestien pätevvvs ennustettaessa ikääntvvien liikkumisvaikeuksia). vuosikerta (uusi sarja). Rantanen T, Guralnik JM, Ferrucci L, Penninx BWJH, Leveille S, Sipilä S, Fried LP
Useampi suuri seurantatutkimus on kiistattomasti osoittanut, että perinteisistä vaaratekijöistä saatavaan ennusteelliseen tietoon perustuvien vaarapisteytystaulukoiden perusteella tehtyä arviointia pystytään huomattavasti tarkentamaan yhdistämällä siihen kuormituskokeesta saatava ennusteellinen tieto. Kansanterveydellisesti merkittävien sairauksien seulonta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen asia. Näiden potilaiden tunnistaminen on yhtä tärkeää kuin suuren vaaran omaavien potilaiden löytäminen, jotta vältytään tarpeettomilta jatkotutkimuksilta tai monilääkitykseltä. Kliininen kuormituskoe oireettomilla tutkittavilla Kliinistä kuormituskoetta on perinteisesti käytetty ahtauttavan sepelvaltimotaudin osoittajana oireisilla potilailla. Seulonnasta saatava hyöty onkin osoitettu vain harvojen sairauksien, kuten rintasyövän ja vatsa-aortan valtimopullistuman kohdalla. Kuitenkin suuri osa sepelvaltimotautipotilaista, joiden vaara kokea sydänperäinen kuolema on lisääntynyt, on tietämättömiä sairaudestaan eli oireettomia. He ovat perustelleet näkemystään seuraavilla seikoilla: 1) Suuret seurantatutkimukset ovat osoittaneet, että vaarapisteytystaulukoiden perusteella tehtyä vaaranarviointia pystytään huomattavasti tarkentamaan liittämällä siihen kuorrnituskokeesta saatava tieto 2) Muita seulontamenetelmiä on ehdotettu vaaranarvioinnin tueksi vaikka niiden tehokkuudesta ei ole samanlaista näyttöä kuin kuormituskokeella LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 19. Vaikuttaisi siltä, että kuormituskokeen ennusteellinen hyöty oireettomia henkilöitä tutkittaessa on mahdollista optimoida yhdistelemällä useammista itsenäistä ennustearvoa omaavista muuttujista saatava tieto niin, että kaikki kuormituskokeen sisältämä ennusteen kannalta tärkeä tieto tulee asianmukaisesti hyödynnettyä. He ovat ehdottaneet, että kuormituskoe pitäisi tehdä kaikille oireettomille yli 40-vuotiaille miehille ja yli 50-vuotiaille naisille vaarapisteytystaulukoiden perusteella arvioidun vaara-arvion täydentäjänä. Näissä tutkimuksissa on noussut esiin lukuisia kuormituskoemuuttujia, joilla on havaittu olevan itsenäistä ennustearvoa potilaitten kuolleisuuteen. Siellä tutkijat ovat onnistuneet seuraamaan riittävän pitkään suuria henkilömääriä, joille on seurannan alussa tehty kuormituskoe. Liikuntafysiologeja ja terveystieteiden ammattilaisia voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän nimenmaan oireettomien tutkittavien testaamisessa ja siihen liittyvässä valtimotautitapahtuman vaaranarvioi nnissa. 2 w 2 ~ C/J ~ S epelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy teollistuneissa maissa. Koska kuormituskokeen käytön tässäkin tarkoituksessa on kriittisessä tarkastelussa havaittu sisältävän monenlaisia rajoituksia, kuormituskokeen ei ole katsottu olevan tarkoituksenmukainen sepelvaltimotaudin seulontamenetelmä oireettomilla henkilöillä. Kuormituskokeen ennustearvoa koskevia laadukkaita laajoja seurantatutkimuksia on 1990-luvun puolenvälin jälkeen julkaistu runsaasti etenkin Yhdysvalloissa. Vahvimmin kuormituskokeen käyttämiseen vaaranarvioinnissa oireettomilla henkilöillä ovat ottaneet kantaa alan tunnustetut asiantuntijat Victor Froe/icher ja]onatlian Myers Stanfordista, Kaliforniasta. liman suurilla tutkittavien joukoilla tehtyä satunnaistettua hoitokoetta on mahdotonta tarkasti arvioida seulontamenetelmän tosiasiallista hyötyä ennenaikaisen kuoleman ehkäisijänä. K uormituskokeen hyödyt käyttöön valtimotautivaaran • • • arvio llllllS S a Kuormituskokeen avulla pystytään tunnistamaan se laaja joukko sydänpotilaita, joiden vaara kuolla tai kokea haitallinen valtimotautitapahtuma on pieni. Tämän takia viimeisten 10-15 vuoden aikana on innokkaasti pyritty kehittämään seulontamenetelmiä, joiden avulla sepelvaltimotauti pystyttäisiin tunnistamaan jo aikaisessa vaiheessa
Olemassa oleva näyttö tukeekin jossain määrin kuormituskokeen käyttöä diagnosointimenetelmänä nimenomaan potilailla, joiden kohdalla taudin todennäköisyys oireiden ja ennakkotietojen perusteella on epävarma. Kliininen kuormituskoe oireisilla potilailla Kliininen kuormituskoe on yksi yleisimmistä ei-invasiivisista tutkimusmenetelmistä, joilla tutkitaan oireisia potilaita, joiden epäillään sairastavan sepelvaltimotautia. Myöskään kuormituksessa esiin tulevan rintakivun ennusteellinen arvio ei ole selvä. Ensimmäisen tutkimuksen (kuorrnituskoe) tulos vaikuttaa siihen, ketkä potilaat valikoituvat jälkimmäiseen tutkimukseen (sepelvaltimoiden varjoainekuvaus), jonka tulosta käytetään "kultaisena standardina" ensimmäisen tutkimuksen diagnostista osuvuutta määritettäessä. Samalla se osoittaa, että henkilöt voivat kuormittaa itseään turvallisesti 4) Kuormituskoetta voidaan käyttää osoittamaan, että terveydenhuoltohenkilöstö suhtautuu huonoon suorituskykyyn yhtä vakavasti kuin perinteisiin sydänja verisuonitautien vaaratekijöihin, ja kannustamaan terveyden kannalta riittävään fyysiseen aktiivisuuteen. Harhan seurauksena kuormituskokeen herkkyys tulee yliarvioiduksi, ja toisaalta tarkkuus aliarvioiduksi. Näiden neljän kuormituskoernuuuujan lisäksi eräät muut kuormituskoernuuttujat (erilaiset sydänlihaksen haperipuutetta kuvaavat syclänfilmilöyclökset, rasituksessa ilmenevät vakavammat rytmihäiriöt) ovat joissain tutkimuksissa osoittautuneet ennusteellisesti merkittäviksi muuttujiksi, multa niiden lopullinen merkitys on vielä epäselvä. Näin pienen vaaran omaavien potilaiden huolestuneisuutta ennusteestaan voidaan lievittää, ja toisaalta heitä voidaan säästää tarpeettomalta monilääkitykseltä. Nykyinen käsitys onkin, euä rintakipuoireita kuormituksessa aiheuttavat tiukemmat sepelvaltirnoahtaumat eivät ole yhtä alttiita repeämille kuin vähemmän oireita aiheuttavat pienemmät ahtaumat, minkä takia ensin mainitut eivät ennusta välttämättä tarkasti myöhempiä sydäninfarkteja ja sydånperäisiä äkkikuolemia. Tällöin tulkitaan erityisesti kuormituskokeen aikana ja palautumisvaiheessa havaittuja sydänfilmin poikkeavuuksia sydänlihaksen hapenpuutteen osoiuajina. • Lähes jokaisen kuormituskokeen diagnostista osuvuutta mitanneen tutkimuksen lopputulokseen on vaikuttanut peräkkäisiin diagnostisiin tutkimuksiin liittyvä harha (sequential work-up/relerral/verification bias). Kuorrnituskoeua on totuttu pitämään merkittävästi ahtaunavan sepelvaltimotaudin diagnosointimenetelmänä. Erityisesti neljän kuormituskoelöydöksen on johdonmukaisesti havaittu olevan itsenäisiä huonon ennusteen merkkejä eri kohorteissa: heikko maksimaalinen suorituskyky, matala syke maksimaalisessa kuormituksessa, hidas sykkeen palautuminen kuormituksen jälkeen, ja matala kuormituskoeincleksi (Duke Treadmill Score, DTS, suorituskyvyn ja syclänfilmin poikkeavuuden summamuuttuja). Varjoainekuvaus antaa tietoa sepelvaltimoiden anatornisesta ahtautuneisuuden asteesta lepotilassa, multa se ei kerro sairastuneen sepelvaltimon sisäkalvon toimintakyvystä kuormitustilanteessa. Itse asiassa kaksi suurinta yhdysvaltalaista kardiologiyhdistystä totesivat jo vuoden 1999 suosituksessaan, että kuorrnituskokeen toinen käyttökohde (diagnostiikan lisäksi) on ennusteen arvioiminen oireisilla potilailla, Joilla katsotaan olevan kohtalainen tai suuri todennäköisyys sairastaa sepelvaltimotautia. Diagnostiikan sijaan mielenkiinto onkin kohdistunut enenevässä määrin kuormituskokeen hyödyllisyyteen potilaan ennusteen arvioinnissa. Toisaalta potilaiden, joiden maksimaalinen suorituskyky on matala, kuolemanvaara on selvästi lisääntynyt, vaikka heillä ei havaittaisikaan objektiivisesti osoitettavaa sydänlihaksen hapenpuutetta. • Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus,jonka tulokseen kuorrnituskokeen diagnostisen osuvuuden arvioiminen siis perustuu, ei kuitenkaan ole ongelmaton tutkimus arvioitaessa sepelvaltimoseinämän taudin astella biologisesti. • Tutkittaessa kuormituskokeessa havaittujen sydänfilmin poikkeavuuksien yhteyttä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen löydöksiin, havaituilla poikkeavuuksilla on ollut vain kohtalainen herkkyys ja tarkkuus sepelvaltimoahtaumien löytämiseksi tai poissulkemiseksi. On esimerkiksi osoitettu, euä potilailla, joiden sykkeen palautuminen kuormituskokeen jälkeen on normaali, ja joiden mitattu maksimaalinen suorituskyky on vähintään keskimääräinen iän mukaan arvioituna, on hyvin pieni kuolemanvaara (<1 % vuodessa), vaikka heillä havaittaisiin alentunut sydänlihaksen verenvirtaus kuormituskokeessa. Ennusteen arvioinnin näkökulmasta pienen vaaran 20 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. 3) Fyysinen inaktiivisuus on lisääntynyt dramaattisesti. 5) Jo l MET:in lisäys maksimaalisessa suorituskyvyssä merkitsee 10-25% pienempää kuolemanvaaraa ja 5% pienempiä terveydenhuoltokustannuksia. Kuormituskoetta voidaan käyttää objektiivisesti osoittamaan huono fyysinen suorituskyky. Tällaisia pienen vaaran potilaita ei siis tarvitse lähettää erikoissairaanhoidon kuvantamistutkimuksiin ellei heillä ole sydänperäisiksi arveltuja jatkuvia rintakipuoireita, joihin lääkehoidolla ei saada riittävää hoi tovastetta. Kuormituskokeessa mitattavien muuttujien avulla pystytään kustannustehokkaasti tunnistamaan potilaat, joiden vaara kokea jokin sydäntai verisuonitauti tapahtuma lähitulevaisuudessa on pieni. Edelleen potilaiden, joiden maksimaalinen suorituskyky on yli 10 MET:iä, kuolemanvaara on hyvin pieni eivätkä he ennusteensa kannalta hyödy sepelvaltimoiden ohitusleikkauksesta, vaikka heillä olisikin huomattava sepelvaltimotauti. Froelicher ja Myers painottavat, että ennusteen arviointia käytettäisiin nimenomaan en nai taeh käisevie n toimenpiteiden suun taarn iseksi niistä eniten hyötyville henkilöille. Kolme seikkaa on kuitenkin nostettu esiin arvioitaessa kriittisesti kuormituskokeen todellista hyötyä sepelvaltimotaudin diagnostiikassa
Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion vliopiston julkaisuja 0. Erityisesti neljä kuorm ituskoelöydostä (heikko maksimaalinen suorituskyky, matala syke maksimaalisessa kuormituksessa, hidas sykkeen palautuminen kuormituksen jälkeen, ja matala DTS) ovat osoittautuneet useissa eri tutkimuksissa vahvoiksi itsenäisiksi huonon ennusteen osoittajiksi. Ei ole peru steltavaa tehdä kalliita ja potentiaalisen riskinkin sisältäviä diagnostisia tutkimuksia, altistaa monilääkitykselle, tai ohjelmoida invasiivisia hoitotoimenpiteitä potilaille, joiden ennuste on joka tapauksessa hyvä. On epätodennäköistä, että tällaista tutkimusta tullaan koskaan tekemäänkään, joten olemassa oleva tieto tullee Jatkossakin peru stumaan seur antatu tkimuksista tehtyihin havaintoihin. sh tmi "Valtimotautien ennustelaboratorio" Yhdistelemällä optimaalisesti tieto ennusteellisesti merkittävimmistä kuorrnituskoelöydöksistä ja muista käytettävissä olevista vaaratekijöistä kuormituskoelaboratorioista voi tulevaisuudessa tulla "vaiLIIKUNTA& TIEDE 45 • 512008 21. Käytettävissä oleva näyttö siis osoittaa, että kliininen kuormituskoe on hyödyllinen nimenomaan ennustetta kuvaavana tutkimuksena eikä niinkään ahtauttavan sepelvaltimotaudin diagnostisena tutkimuksena, mihin tarkoitukseen se alun perin otettiin käyttöön. Ne ovat kuitenkin varsin johdonmukaisesti osoittaneet kuormituskokeen hyödyllisyyden sepelvaltimotautipotilaiden ennusteen arvioinnissa. timotautien ennustelaboratorioita". Oletettavasti optimaalisin tapa hyödyntää kuormituskokeen ennustearvo on useampien kuormituskoemuuttujien peru steella laskettava indeksi, joka tiivistäisi yhteen lukuarvoon kaiken kokeesta saatavan ennusteen kannalta olennaisen informaation. Ei myöskään tiedetä mikä patofysiologinen mekanismi selittää sykemuuttujien ja huonontuneen ennusteen välistä yhteyttä. A prospective population studv in men (Svdernen svkmtetesjuus kuormituskokeessa kuolleisuuden Ja akuutin svcenmterktin ennustajana. Lääketiede, ISBN 978-951-2 7-0952-6. Tulevaisuudessa valtakunnalliset liikuntalääketieteen yksiköt ja muut niihin rinnastettavat laitokset voisivat olla "valtirnotautien ennustelaboratorioita", joilla olisi oma asemansa perusterveydenhuollon kentässä. http://www uku fi/kirjasto;julkaisutoimin ta;julkmvvn. löydöksiin voitaisiin vaikuttaa. Säännöllinen liikunta vaikuttaa myönteisesti maksimaaliseen suorituskykyyn ja sydänfilmin muutoksiin, mutta keinoista nostaa maksimisykettä ja nopeuttaa sykkeen palautumista ei ole riittävästi tietoa. Sydänkuntoutuksessa tehtyjen havaintojen peru steella suorituskyv yn parantumisella näyttäisi olevan suotuisa vaikutus myös ennusteeseen, mutta ei tiedetä, vaikuttavatko sykemuuttujien muutokset interventioiden seurauksena samalla tavoin ennusteeseen. Nämä ammattiryhmät, yhdessä ravitsemusterapeuttien kanssa, olisivat myös keskeinen taho pyrittäessä hoitamaan suurentunen vaaran omaavien tutkittavien riskiprofiilia elintaparnuutoksilla, eli liikuntaan ja ruokavalioon kohdistuvilla toimenpiteillä. Tässä mielessä liikuntafysiologeja ja terveys tieteiden ammattilaisia voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän nimenmaan oireettomien tutkittavien testaamisessa ja siihen liittyv ässä valtimotautitapahtuman vaaranarvioinnissa. Emme kuitenkaan vieläkään tiedä, kuinka tiettyihin em. KAI SAVONEN, LT, LitM, TtM liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri, tutkija Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Sähköposti: savonen@hytti.uku.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan väitösk,r/aan Heart rate response to exercise in the prediction of rnortelitv and mvocardial infarction. Pelkästään tämä on riittävä peru ste sille, että kuormituskoetta pitäisi nykyistä enemmän hyödyntää kliinisessä työssä. Kuormituskokeen rooli on siis muuttunut selkeästi alkuperäisestä diagnostisesta tutkim usm enetelm ästä nykyiseen ennustetta arvioivaan suuntaan. Kuormituskokeiden tekemisessä ja tulkinnassa liikuntalääketieteen ammattilaisilla, koulutustaustasta riippumatta, on keskeinen rooli. Tällöin yleinen mielipidekin ehkä nykyistä konkreettisemmin ymmärtäisi, että liikuntaravitsemustottumuksiin kohdistuvat toimenpiteet ovat todellakin lääkehoitoon täysin rinnastettava menetelmä pyrittäessä ehkäisemään valtimotautien sekä diabeteksen kehittymistä. On kuitenkin tärkeä muistaa, ettei ole olemassa kokeellisia tutkimuksia, joissa potilaiden jatkotutkimukset ja -hoito olisi satunnaisesti valittu joko kuormituskokeen tulosten peru stella tai nykyisen kliinisen käytännön mukaan, ja näiden ryhmien mahdollisia eroja kliinisesti merkittävissä valtimotautitapahtumissa olisi jatkossa seur attu. Eli "vanhan kunnon" kuormituskokeen avulla pystytään turvallisesti ja kustannustehokkaasti tunnistamaan se laaja joukko potilaita, joiden vaara kuolla tai kokea haitallinen valtimotautitapahtuma, on pieni. omaavien potilaiden tunnistaminen on aivan yhtä tärkeää kuin suuren vaaran omaavien potilaiden löytäminen. Koska kuormituskoe on suhteellisen halpa menetelmä ja sen saatavuus on erinomainen, olisi luultavasti kustannustehokasta käyttää sitä nykyistä enemmän, vaikka kokeelliseen asetelmaa perustuva tutkimustieto asiasta vielä puuttuukin. Tästäkin huolimatta kuormituskoemuuttujat ovat hyödyllisiä apuvälineitä pyrittäessä tunnistamaan ne hyv än ennusteen omaavat potilaat, jotka eivät hyödy erikoissairaanhoidon lisätutkimuksista ja aggressiivisista hoidoista. Tulevaisuuden keskeisiä haasteita kuitenkin ovat: miten edelleen tarkentaa kuormituskoelöydöksiin perustuvia riskinarviointimalleja; mikä on optimaalisin tapa hyödyntää kuormituskokeeseen yhdistettyjä kuvantamistutkimuksia (sydänlihaksen perluusiotutkimus, kuormitusultraäänitutkimus) ja miten pystyä elintapatai lääkitysinterventioilla korjaamaan kuormituskokeessa havaittavia epäsuotuisia sykelöydöksiä
Osallistumista seurataan, opiskelijan fyysisen kunnon ja taidon kehittymistä mitataan ja kurssin läpäisystä annetaan arvosana, jolla on vaikutus koko tutkinnon arvosanaan. Suomen hallitus on ryhtynyt peruspalveluministeri Paula Risilwn johdolla talkoisiin koko hallituksen kuntatason kohentamiseksi. Suomessa liikkuminen on opiskelijan omalla vastuulla eikä maamme yliopistoilla ole tuettua huippu-urheiluohjelmaa. KARI L. Tilanne on onneksi muuttumassa. Huippu kuntoa johtamiseen R anskan hallintokorkeakoulu ENA on tunnettu siitä, että sen oppilaista on valikoitunut viime vuosikymmenten aikana huomattava määrä vaikuttajia Ranskan valtiollisille johtopaikoille kuten presidenteiksi ja johtaviin hallinnollisiin virkoihin. Ne ovat tunnettuja keskinäisistä kaksinkamppailuistaan eri urheilulajeissa, erityisesti soudussa. Myös nyrkkeilyssä "sinistä verta" vuodatetaan jokavuotisen perinteen mukaisesti. Tulevat johtajat voivat itse valita mihin ohjelmiin he osallistuvat. Suomi tulee näillä rintamilla jälkijunassa. Helsingin yliopisto avasi lokakuussa jo neljännen liikuntakampuksensa opiskelijoiden ja henkilökunnan käyttöön. ENA haluaa varmistaa, että raskaan akateemisen opiskelun ohella, opiskelijat osallistuvat hyvin johdettuun urheiluja liikuntaohjelmaan. Siinä missä Euroopan yliopistot käyttävät urheilua välineenä parempien oppimistulosten saavuttamiseksi USA:n yliopistot panostavat myös itseisarvoisesti huippu-urheiluun. Suurimmilla yliopistoilla on nykyään omat yliopistoliikunnan ohjelmansa. Urheiluohjelmillaan Oxford ja Cambridge varmistavat, että niiden kouluttamat tulevaisuuden johtajat ovat paitsi erittäin kilpailuhenkisiä myös kykenevät ottamaan iskuja vastaan. Molemmat ovat tunnettuja erinomaisesta fyysisestä kunnostaan ja u rhei I uharrastu ksistaan. 2000-luvun aikana perustetut urheiluakatemiat pyrkivät pienin resurssein paikkaamaan tätä puutetta. Euroopan ja koko maailman huippuyliopistoihin lukeutuvat Oxford ja Cambridge ovat maailman arvostetuimpien yliopistojen top 10 listan vakiokalustoa. Miksi. KESKINEN Pääsihteeri LTS Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi 22 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Vaikka ENA:n koulutuksen läpikäynti ei olekaan edellytys virkoihin, ovat he silmiinpistävän yliedustettuja ranskalaisessa virkamieskunnassa. Huippukuntoa johtamiseen tarvitaan. Näin hallitus seuraa sekä nykyisen ulkoministeri Alexander Slubbin että hänen edeltäjänsä Erkhi Tuomiojan viitoittamalla tiellä. USA:n yliopistojen huippuurheiluohjelmat on tarkoitettu kaikkialta maailmasta tulevien opiskelijoiden haettavaksi ja yliopistot myöntävät heille urheilustipendejä. Vastauksia on varmaankin monia, mutta eräs yksityiskohta kiinnittää huomiota. ENA pyrkii saamaan opiskelijoikseen parhaimman aineksen kansallisuudesta riippumatta. Sen on aikanaan osoittanut presidentti I<elikonen ja tänä päivänä fyysistä huippukuntoisuutta huokuva naapurimaamme pääministeri Putin. Kuten maailman muut huippuyliopistot myös ENA on avoin ulkomaalaisille opiskelijoille. Näin USA imuroi maailman kyvykkäintä nuorisoa puoleensa ja monet heistä jäävät valmistuttuaan rikastuttamaan sen osaamispotentiaalia
Valitettavasti näin ei aina ollut asia, mistä osoituksena olivat kilpaurheilun ja koulujen liikuntakasvatuksen eräät haittailmiöt. Hyvänä esimerkkinä on teemasta "Teoria-käytäntö liikuntakasvatuksessa" järjestetty paneelikeskustelu tammikuussa 1969. Kongresseissa, seminaareissa ja muissakin koulutustilaisuuksissa tärkeää on ollut keskustelun herättäminen sekä liikuntatieteellisen tietouden ja osaamisen välittäminen. Seminaarin teesinä oli, että "oleellista mielenterveyden kannalta on, että liikunnalla ja urheilulla vaikutetaan edullisesti yksilön itsetuntoon, tyydytysasteeseen ja turvallisuuteen". Myös laajempaan yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen tähtäävä seminaarityöskentely näki päivänvalon: 1967 järjestettiin liikuntapoliittiset neuvottelupäivät, jotka noteerattiin myös tiedotusvälineissä. Paneeliin oli haastettu kentällä työskenteleviä käytännön liikuntakasvattajia sekä tutkijoita. Teorian ja käytännön välillä oli havaittu kuilu. Ratkaisu vaati rakentavaa keskustelua ja ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Vuoden 1969 toimintakertomukseen kirjattiin: "Voidaan todeta, että tiedon tarvetta on runsaastikin jopa jatkuvalle ja systemaattiselle tietopuoliselle koulutustoiminnalle tarvitaan vain järkevää suunnittelua ja pätevää organisaatiota tätä toimintaa toteuttamaan." Tulevaisuuden toimintamahdollisuudet nähtiin yhä suurempina. Paneelikeskusteluja ja seminaareja 1960-luvulla Taloudelliset resurssit sanelivat pitkälti koulutustoiminnan puitteet 1960-luvulla. Käsittelyssä olivat niin mielenterveysongelmat huippuja kilpaurheilussa kuin kuntoliikunnassa ja liikuntakasvatuksessakin. Tilaisuudessa pohdittiin mielenterveyden käsitettä ja liikunnan vaikutuksia mielenterveyteen. Jatkona huhtikuun paneelille oli syksyn 1969 seminaari "Kilpaurheilu mielenterveys". Koulutusta suunnattiin seuran jäsenistön ohella myös muille tahoille: urheilujärjestöihin, -opistoihin, puolustusvoimiin. Toiminta painottui paneelikeskusteluihin ja informaatiotilaisuuksiin. Ongelma kuitenkin tiedostettiin. Koulutustilaisuuksien kiinnostavuudesta kertoo omalta osaltaan se, että esimerkiksi vuonna 2006 seuran koulutustapahtumiin osallistui yhteensä 735 henkilöä. Koulutustoiminta vastasi sen hetkiseen yhteiskunnalliseen kysyntään. Seuran vahvuus on voimien kokoaminen. Kongressien, seminaarien ja koulutustilaisuuksien järjestäminen on ollut seuralle taloudellinen ja organisatorinen haaste. 1960-luvun lopulle tultaessa koulutustoiminnasta muodostui seuran toinen päätoimintamuoto tiedonvälirystehtävån rinnalle. Seura järjestikin kesäkuussa 1969 seminaarin, jossa eri urheilu järjestöjä, -opistoja, korkeakouluja tai yliopistoja edustaville 46 osallistujalle tarjottiin suunnittelua LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 23. Seurassa oli havaittu, että erilaisissa urheiluja liikuntatoimintaa harjoittavissa organisaatioissa oli puutetta suunnittelua koskevasta tiedosta. Tiukoista taloudellisista reunaehdoista huolimatta seuran tavoitteet ja toimintamuodot tulivat tunnetuiksi myös laajemmille piireille. Tilaisuuteen osallistui noin 110 henkilöä. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 75 VUOTTA ,tp Teksti: HEIKKI ROIKO-JOKELA Kouluttamaan, keskustelemaan, vaikuttamaan Tiedon ja osaamisen välitys on Liikuntatieteellisen Seuran tärkeä tehtävä. Yhteistyötä onkin jo vuosikymmenten ajan tehty laajasti. Seurassa uskottiin vahvasti koulutustoiminnan tarpeellisuuteen ja kysyntään. Tätä rajapintaa haluttiin lieventää. K oulutustoiminta on seuran perustamisesta saakka ollut merkittävä osa seuran toimintaa. "Mielenterveys ja liikunta" -teemasta käytiin saman vuoden huhtikuussa paneelikeskustelu, joka järjestettiin yhteistyössä Suomen Mielenterveysseuran kanssa
"Liikuntakulttuurin tulevaisuus" -seminaarissa yhteistyökumppanina oli VTT:n yhdyskuntaja rakennussuunnittelulaboratorio. Seminaarissa oli tarkoitus välittää uusinta tietoa opiskelijaliikunnasta sekä selvittää keinoja, jotka edistäisivät liikuntaharrastusta osana opiskelijoiden elämäntapaa. Vuosina 1988-1989 koulutusja seminaaritoiminta kytkettiin entistä vahvemmin seuran tutkimusja kokeilutoimintaan. Keskeisimmiksi areenoiksi muotoutuivat liikuntatieteen päivät ja liikuntapoliittiset neuvottelupäivät. Sen tuli tukea yleisen liikuntapoliittisen ja tiedepoliittisen toiminnan kehittämistä. Seura järjesti vuosina 1967 -1980 yli 60 koulutustilaisuutta. Tavoitteet näkyivät nopeasti käytännössä. liikuntahistorian tutkimusprojekti käynnistettiin vuonna 1976 ja siihen kuului myös tutkijoille tarkoitettuja koulutustilaisuuksia. Koulutustoiminnan tavoitteena oli myös tuoda esiin uusia ideoita ja toimintamalleja, joiden pohjalta seura saattoi joko itse käynnistää tai tehdä aloitteita muille organisaatioille tutkimusja kokeiluprojektien tai koulutusmateriaalin tuottamiseksi. Uusia aiheita vuoden 1974 aikana olivat myös muun muassa kuntoliikuntasymposium ja liikunnan motivointia koskeva ideaseminaari. liikuntapoliittisella ja liikuntatiedepoliittisella toiminnalla pyrittiin ajankohtaisten ongelma-alueiden pohtimiseen, liikuntakulttuuriin liittyvien kehittämistoimien käynnistämiseen sekä alan asiantuntijoiden yhteen saattamiseen. Näistä kolmannes käsitteli liikuntasuunnittelua ja -politiikkaa. Seurassa myös pohdittiin perusteellisesti suhdetta liikuntatieteelliseen tutkimukseen. "Erityisryhmien liikunnan neuvottelupäivät" vuonna 1986 on tästä hyvä esimerkki. Seura keskittyi 1970-luvulla liikuntatieteellisen tutkimuksen ideointiin ja tutkimustiedon välittämiseen. Sen tavoitteena oli edistää liikunnan tietopalvelujen hyväksikäyttöä ja arvioida atk:n asemaa tulevaisuuden tiedonvälityksessä. Seuran "ulkopuolelta" käynnistyviä koulutusja seminaaritilaisuuksia varauduttiin kuitenkin myös järjestämään ajankohtaisilla liikuntakulttuurin osa-alueilla. Seura järjesti marraskuussa 1987 tiedonvälityksen koulutusseminaarin "liikunnan tiedonvälitys nyt ja tulevaisuudessa" Helsingissä. Seminaarityöskentelyssä siirryttiin laajasta keskustelunomaisuudesta täsmällisemmin rajattuihin teemoihin. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 5 VUOTTA ,& koskevaa metodista tietoutta. Etelä-Pohjalaisen liikuntakulttuurin tilannetta tarkasteltiin seminaarissa, jonka seura organisoi yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan kesäyliopiston, Suomen Kuntourheiluliiton ja Työväen Kuntaliiton kanssa Etelä-Pohjanmaan kesäyliopiston 8. Uusia ideoita ja toimintamalleja Seuran koulutusja seminaaritoiminta alistettiin palvelemaan entistä vahvemmin sekä seuran liikuntapoliittista ja liikuntatiedepoliittista toimintaa että tutkimusja kokeilutoimintaa. Seuran järjestämä koulutus poikkesi tässä suhteessa olennaisesti monen muun tahon koulutuksesta. Tavoitteena oli luoda järjestelmä, jonka avulla erilaisten seminaarien ja koulutustilaisuuksien ajalliset ja sisällölliset päällekkäisyydet voitaisiin välttää. Tilaisuuteen osallistui noin 150 henkilöä. Samana vuonna järjestettiin "Opiskelijaliikuntaseminaari". Varsinaisen kouluttamisen rinnalle tavoitteeksi nousi liikuntaan liittyvän koulutustoiminnan valtakunnallinen koordinointi, ajankohtaisaiheisiin liittyvien tilaisuuksien sekä seuran jäsenistölle tarkoitettujen opintomatkojen järjestäminen. Tiedon tuottajat ja käyttäjät saman pöydän ääreen Koulutustoiminnan tavoitteena oli välittää liikuntatieteellistä sovellettua tietoa kokoamalla tutkijat ja eri ammattiryhmien edustajat yhteiseen tilaisuuteen. Päivien tavoitteena oli arvioida liikuntakulttuurin tilaa erityisryhmien näkökulmasta sekä esittää suuntaviivoja erityisryhmien liikunnan kehittämistyölle. Yhteistyössä opetusministeriön urheiluja nuorisoosaston kanssa järjestettiin lisäksi liikunta-alan koulutusta koskeva koordinointikokous. Visiona oli, että alan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja liikunnan käytännön tehtävissä toimivien yhteensaattaminen vahvistaisi tieteen ja käytännön vuorovaikusta. Tärkeitä tapahtumia olivat muun muassa valtakunnalliset koulutustapahtumat, lapsija kuntoliikuntaseminaarit, erityisryhmien liikunnan ohjausseminaari lll sekä uimahallien perusparannusseminaari. Seura myös koordinoi liikuntaan liittyvää koulutustoimintaa kokoamalla alan täydennyskoulutuskalenteria. Viisivuotiskauden 1986-1990 seminaaritoiminnalle asetettiin uusia haasteita. liikuntatieteellistä tutkimusta, liikunnan tiedonvälitystä, liikuntakasvatusta, erityisryhmien liikuntaa, liikunnan fysiologisia ja lääketieteellisiä edellytyksiä sekä kilpaja kuntourheilua käsiteltiin kutakin 6-8 tilaisuudessa. 1970-luvulla laajoista teemoista täsmäaiheisiin 1970-luvun puolivälissä koulutusta järjestettiin myös monille uusille seuran perusperiaatteiden mukaisesti tärkeiksi katsottaville alueille. Tässä hengessä järjestettiin tiedonhankinnan peruskurssi vuonna 1971 sekä tutkimuksen raportointiseminaareja vuosina 1972, 1975 ja 1980. Eräs tällainen oli muun muassa Suomen lähialueiden liikuntaongelmia käsittelevä seminaari. Vuoden 1988 koulutustapahtumia olivat muun muassa Lapsilii24 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Kuntoliikuntaseminaarin syyskuussa 1987 Seinäjoella. Muita vuoden 1969 koulutustilaisuuksia olivat keskustelutilaisuus peruskoulun liikuntakasvatuksesta Kuortaneen Urheiluopistolla, "Elektromyografiseminaari" lnvalidisäätiön ortopedisessä sairaalassa Helsingissä sekä erityisryhmien liikuntaongelmia käsittelevä esitelmä tilaisuus; "liikunta ja laitostunut yhteiskunta" yhteistyössä Suomen liikunnanohjaajat ry:n ja Suomen Voimistelunopettajaliiton kanssa. Lokakuussa seura ehti järjestää vielä "Liikunta diabeteksen hoidossa" -koulutuksen yhdessä Suomen Diabeteshoitajat ry:n kanssa
Kongressi järjestettiin yhteistyössä opetusministeriön, urheilun keskusjärjestöjen, kansallisen olympiakomitean, Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan, UKK-instituutin sekä kuntoliikuntajärjestöjen kanssa. Kongressin suojelijoina toimivat ICSSPE sekä kansainvälinen Olympiakomitea. Miksi. Yhteistyötä onkin vuosikymmenten ajan tehty muun muassa opetusministeriön, Jyväskylän yliopiston Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan, urheilun keskusjärjestöjen, Suomen Liikunnanopettajat ry: n, Suomen Liikunnanohjaajat ry:n, Kehitysvammaliiton, Suomen Mielenterveysseuran sekä kuntoliikuntajärjestöjen kanssa. Seuran keskeisenä roolina on ollut toiminnan käynnistäminen ja voimien kokoaminen. Suomella oli myös näyttöä ja kokemusta kansainvälisten kongressien organisoimisesta vuodesta 1958, jolloin järjestettiin UNESCON:n "Sport Work and Culture" -kongressi. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa Kalevi Heinilä, Joel Juppi, Heikki Klemola, Paavo Komi, Lauri Laakso, Risto Telama, Kalevi Tuominen, Reijo Vartia,Jukka Wuolio, Pauli Vuolle ja Ilkka Vuori. kuntasem inaari, Li ikunta ja m iel enterveys -tutkim ussym posium , Li ikuntakulttuur in päivät, Erityisryhm ien liikunnan kehittäm inen sekä Li ikunta-alan koulutu ksen koordinointi. Kongressille oli asetettu tavoitteiksi korkea tieteellinen taso ja käytännön soveltajien palveleminen. Kuntoliikuntaan kohdistuva tutkimus oli kasvanut 1970-luvulta lähtien, mutta myös tarve uusille tutkimuksille ja tulosten tiedonvälitykselle. Seuraavana vuonna vuorossa oli Liikuntatieto napin alle -serninaari, jonka tavoitteena oli liikuntapalvelujen kartoittaminen ja tehokas tiedotus niiden saatavuudesta. Inhimilliset, taloudelliset ja organisatoriset haasteet Kongressien ja seminaarien järjestelytyö, esitelmät, alustukset, paneelit ja pyydetyt puheenvuorot vaativat inhimillisiä resursseja. Vastuu on jakautunut varsin laajalle piirille, mutta siitä huolimatta aktiiviseksi ryhmäksi erottuu joukko seuran jäseniä, jotka toimivat tai ovat toimineet mukana jo useiden vuosikymmenten ajan. Suomea voitiin pitää kuntoliikunnan kehittämisen kärkimaana. Käytännön ja teorian tasolla näyttöä oli sekä kansallisella että kansainvälisellä sektorilla. Lappeenranta 1983. Järjestettyjä tutkimussymposiumeja olivat muun muassa Liikunta ja filosofia, nuorisourheilua ja etenkin mäkihyppyä tarkastellut Urheilun huominen hyppy tuntemattomaan. HEIKKI ROIKO-JOKELA dosentti, historian lehtori Historia ja etnologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: heikki.roiko-jokela@campus.jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 45, 5/2008 25. Kansainvälinen seminaari liikunnasta ja kulttuurista vähemmistöissä "Sport and Cultural Minorities" järjestettiin Turun kauppakorkeakoululla kesäkuussa 1992. Alan täydennysja jatkokoulutus koottiin valtakunnalliseen ja kansainväliseen koulutuskalenteriin. Kuntoliikuntatutkimuksen maailmankongressi toi huiput Suomeen Vuoden 1990 merkittävimmät tapahtumat olivat "Kuntoliikuntatutkimuksen maailman kongressi" kesäkuussa Tampereella ja "Erityisryhmien liikunnan neuvottelupäivät" marraskuussa. Koulutustilaisuuksien järjestäminen on ollut seuralle taloudellinen ja organisatorinen haaste. Antero Heikkinen, Liikuntatieteellinen Seura 50-vuotta, 19331983. Liikunta ja raha -tiedotusseminaarissa taas pohdittiin yksityisten ja julkisten, maksullisten vai maksuttomien liikuntapalvelujen suhdetta. 89. LÄHTEET: Suomen Urheiluarkisto. Ongelmaa pyrittiin helpottamaan järjestämällä Kuntoliikuntatutkimuksen maailmankongressi Suomessa. Omassa seminaarissaan käsiteltiin myös kuntoliikunnan tulevaisuutta. Myös katoamassa olevat tai jo unohdetut liikuntakulttuurin muodot olivat seminaarissa esillä. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja no. Päivien teem oja olivat Li ikuntatieteiden tiedepolitiikka ja Li ikunta kansan liikkeenä. Kokouspöytäkirjoja, toimintakertomuksia ja toimintasuunnitelmia 1960-2006. sekä Liikunta kansantaloudessa. Seura jatkoi liikunta-alan koulutu ksen koordinointia. Yksinään seuran olisi ollut mahdotonta selviytyä vaativien seminaarien ja symposiumien organisoimisesta. Maailmankongressiin osallistui yli 500 osanottajaa 54 eri maasta. Li ikuntatieteen päivät järjestettiin kuudetta kertaa. Psyykkinen valmennus oli aiheena keväällä 1992 "Henkiset voimavarat käyttöön" -seminaarissa , Esillä olivat muun muassa henkinen valmennus: suggestiot ja hypnoosi urheilijoiden, taiteilijoiden, yritysjohtajien ja poliitikkojen suorituskyvyn kehittämisessä, stressin hallinnassa ja esiintymiskoulutuksessa sekä tehokas oppiminen mielikuvien avulla. Monitieteinen tarkastelu loi erinomaiset mahdollisuudet tarkastella kuntoliikuntaa eri näkökulmista. Liikuntatieteellisen Seuran arkisto. Käytännön järjestelyvastuu oli seuralla. Seminaarissa selvitettiin nykyaikaisen urheilun valtaa ja vaikutusta
Hän toimii liikuntapsykologian professorina Jyväskylän yliopistossa. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 5 VUOTTA ANTTI UUTELA LTS:N PUHEENJOHTAJAKSI Liikuntatieteellisen Seuran vetovastuu vaihtui 75-vuotisjuhlavuoden syyskokouksessa 28.10.2008. Tutkimusta hän on tehnyt mm. Muita kotimaisia luottamustehtäviä ovat olleet mm. Lintunen on myös liikuntapsykologian maailmanjärjestön ISSP:n johtokunnan jäsen. LIIKUNTA &TIEDE LEHDEN UUSI PÄÄTOIMITTAJA PASI KOSKI Liikunta & Tiede -lehden päätoimittajan tehtävän ottaa vuodenvaihteessa vastaan FT, dosentti Pasi Koski Turun yliopistosta. LTS:n jäsen hän on ollut jo neljännesvuosisadan ajan ja istunut seuran hallituksessa useita jaksoja. Uutela on toiminut mm. Muutto kotikonnuille merkitsi siirtoa Turun yliopistoon, jossa hän toimii tällä hetkellä erikoistutkijana. 26 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Jyväskylän Liikunnan kasvatti toimi pitkään opettajana ja tutkijana liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa. Hän on jäsenenä nykyisessä valtion liikuntatieteen jaostossa. Kuva: Niki Rutanen ANTTI UUTELA LTS:n PUHEENJOHTAJAKSI LTS:n puheenjohtajaksi valittiin dosentti Antti Uutela. LTS:n hallituksen varapuheenjohtajana, LIKESin johtokunnan puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelman johtoryhmässä ja Terveysliikunnan neuvottelukunnassa. KIHU: n johtokunnan ja UKK-instituuttisäätiön hallituksen jäsenyydet. Koski on liikuntasosiologi ja liikuntatieteen moniottelija. Seuran kunniajäseniksi kutsuttiin yhdeksän liikuntakulttuurin vahvaa vaikuttajaa. liikuntaorganisaatioihin, liikuntajohtamiseen, liikunnan kansalaistoimintaan sekä lasten ja nuorten liikuntaan liittyen. Kokouksen yhteydessä palkittiin ansiomerkein seuran toimintaan monin eri tavoin aktiivisesti osallistuneita toimijoita. TARU LINTUNEN JATKAA SEURAN VARAPUHEENJOHTAJANA Seuran varapuheenjohtajana jatkaa dosentti Taru Lintunen. Käytännön liikuntatoiminnasta hänellä on pitkä kokemus valmentajana toimimisesta. Lintunen on osallistunut seuran toimintaan mm. Hän on Kansanterveyslaitoksen laboratorionjohtaja ja Terveyden edistämisen yksikön päällikkö. seuran neuvottelukunnan, Liikunta & Tiede ja Motion-Sport in Finland -lehtien toimituskunnan jäsenenä
palkittiin ansiomerkein seuran toiminnassa vahvasti vaikuttaneita liikuntakulttuurin ja -tutkimuksen toimijoita. Seuran puheenjohtajina on toiminut yhteiskunnallisesti merkittäviä toimijoita. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 27. Seuran kunniajäseniksi kutsuttiin Antero Heikkinen, Matti Holopainen, Joel Juppi, Yrjö La unonen, Pekka Oja, Lauri Tarasti, Risto Telama, Pertti Vuorela ja likka Vuori. Seuran ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi kutsuttiin Lauri Tarasti. VAIKUTTAJAT, NÄKIJÄT JA TEKIJÄT KOOLLA. Kuvassa: (eturivissä vasemmalta) Heikki Ylikangas, Yrjö Launonen, Aarni Koskela, Kalevi Heinilä, Paavo Seppänen, (takarivi vasemmalta) Juhani Perttunen, Joel Juppi, Lauri Tarasti, Antero Heikkinen, Matti Holopainen, Pekka Oja , Risto Telama, Pertti Vuorela. Kuvassa vasemmalta: Antti Uutela (2009-), Heikki Ylikangas (1983-86), Raimo Väyrynen (1991-93), Juhani Perttunen (1978-82), Matti Holopainen (1994-97), Pauli Vuolle (2002-2008), Lauri Tarasti (1987-91 ), Pertti Vuorela (1998-2001 ). Seuran 75-vuotisjuhlavuoden publiikissa 28.10. VOIMAA VERKOSTOITUMISESTA
LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 5 VUOTTA ,& Liikuntatieteellisen Seuran kultainen ansiomerkki Liikuntatieteellisen seuran hopeinen ansiomerkki Haukilahti Timo Heikkinen Antero Heikkinen Eino Hentilä Seppo Holopainen Matti Juppi Joel Jääskeläinen Manu Kivistö Kalevi Komi Paavo V. Kirjonen Juhani Koivumäki Kari Komulainen Anneli Koski Pasi Krouvila Pirjo Kujala Urho Kukkonen-Harjula Katriina Kvist Martti Laakso Lauri Laasonen Kaisu Lampisjärvi Tiina Latonen Henri Laukkanen Raija Lintunen Taru Lusa Sirpa Luukko Jussi Marttala Kyllikki Meriläinen Reetta Miettinen Kari E. Honkanen Pekka Huovinen Terhi Hynynen Esa Häkkinen Keijo Häyrinen Reijo llmanen Kalervo Innanen Maija lrpola Sirpa Itkonen Hannu Kallinen Mauri Kanerva Jari Kannas Lasse Kannus Pekka Kari Tanja Karvinen Elina Kemppainen Hannes Keskinen Kari L. Tulisalo Eeva Uutela Antti Valli Tuula Viitasalo Jukka Vilhu Jyrki Vuento Sinikka Wallen Göran Warsell Leena 28 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Mälkiä Esko Mänttäri Ari Nieminen Leena Nissinen Matti Nupponen Heimo Nurmela Kari A. Oittinen Anu Ojanen Markku Olin Kalevi Paatero Heidi Palkama Merja Palosuo Maira Parkkari Jari Paronen Olli Partanen Erkki Pousi Airikki Puronaho Kari Pyykkönen Teijo Rauramaa Rainer Rintala Pauli Ruuskanen-Himma Eila Rämö Merja Saari Matti Salminen Pekka Segercranz Tuula Selänne Harri Silvennoinen Martti Sinkkilä Jorma Sjöholm Kari Soiniemi Joy Suni Jaana Suomi Kimmo Suominen Harri Takala Timo Tikkanen Heikki 0. Koskela Aarni Launonen Yrjö Mattila Raija Nieminen Risto Niininen Heikki Paavola Seppo Puska Pekka Seppänen Paavo Sumu likka Sänkiaho Risto Tarasti Lauri Telama Risto Vartia Reijo Vuorela Pertti Vuori likka Väyrynen Raimo Ylikangas Heikki Aho, Jyrki Ahtiainen Juha Airola Jouni Hakola Raimo Heikinaro-Johansson Pilvikki Heikkala Juha Heikkinen Esko Heinonen Olli J
Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan dekaanina runsaan kymmenen vuoden ajan. Kultainen ansioristi myönnettiin myös seuran pitkäaikaiselle pääsihteerille, liikuntaneuvos Joel Jupille sekä mm. Vuolle on 1970-luvulta lähtien kerännyt aineistoa suomalaisten huippu-urheilijoiden elämästä, uran alusta lopettamiseen ja sen jälkeiseen aikaan asti. Tutkimusprojekti on tuottanut runsaasti materiaalia huippu-urheilijoiden uran eri vaiheista. Monien kansallisten ja kansainvälisten tunnustusten ja palkintojen ohella hänelle myönnettiin pohjoismainen kansanterveyspalkinto (Nordiska Folkhälsopriset) vuonna 2001. liikuntasosiologian emeritusprofessori Pauli Vuolle on pitkäaikainen vaikuttaja seuran eri toiminnoissa. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 29. Monien tunnustusten ja kansainvälisten palkintojen ohella kansainvälinen liikuntakorkeakoulujen liitto (AlESEP) nimesi Risto Telaman lOC President Prize -nirnellä kulkevan tutkijapalkinnon saajaksi. yksi kymmenestä European College of Sport Sciences yhdistyksen (ECSS) perustajajäsenestä. Heikkinen on kehittänyt vanhusten terveyttä edistäviä strategioita maassamme ja hän toimii edelleen tieteenalansa aktiivisena tutkijana ja haluttuna luennoitsijana. liikuntaneuvos Joel Juppi toimi liikuntatieteellisen Seuran pääsihteerinä yli kolmen vuosikymmenen ajan ja oli keskeinen liikuntaja liikuntatiedepoliittinen vaikuttaja Suomessa. Telaman suurena ansiona voidaan pitää sitä, että suomalainen liikunnanopettajakoulutus on tänään erittäin korkeaa kansainvälistä tasoa ja että Suomen koululaitoksella on käytössään ehkä jopa maailman korkeatasoisinta ammattiosaamista edustava liikunnanopettajien ammattikunta. Hän on ollut oman tieteenalansa johtava kehittäjä Suomessa ja keskeinen toimija kansainvälisessä tiedeyhteisössä. Juppi vaikutti merkittävästi siihen, että kansainvälisen liikunta-alan kattojärjestön lCSSPE:n (International Councill of Sport Sciences and Physical Education) puheenjohtajuus ja toimisto saatiin Suomeen 1990-luvun alussa.Juppi toimi myös lCSSPE:n hallituksen jäsenenä kaksi nelivuotiskautta. Telama oli mm. Telaman tutkimustyö jatkuu edelleen aktiivisena ja hän on haluttu luennoitsija kotimaassa ja ulkomailla. Vuolle on toiminut Suomen tiedeyhteisössä keskeisenä vaikuttajana, opettajana ja tutkijana 1970-luvulta lähtien ja mm. Materiaalia on hyödynnetty vuosien varrella useissa tutkimuksissa ja tieteellisissä esityksissä. Palkinnon luovutti kansainvälisen Olympiakomitean puheenjohtaja Samaranch 10.11.1999 KOK:n päämajassa Lausannessa. Opetusministeriö myönsi professori Heikkiselle vuonna 2004 tiedon julkistamisen valtionpalkinnon. Vuolle valittiin seuran puheenjohtajaksi ensimmäisen kerran vuonna 2002. Hän on kansainvälisesti arvostettu tutkija ja on toiminut useiden kansainvälisten tieteellisten järjestöjen johtoasiantuntijatehtävissä. opetusministeriön ja sosiaalija terveysministeriön erilaisissa asiantuntijatehtävissä. liikuntaneuvosJupin ansiota on, että LTS kehittyi asiantuntijapiirin keskustelukerhosta merkittäväksi liikuntakulttuurin ja liikunta tieteiden tiedonvälittäjäksi ja liikuntapoliittiseksi vaikuttajaksi. liikuntakasvatuksen emeritusprofessori Risto Telama on pitkäaikainen vaikuttaja seuran piirissä ja monissa liikuntakasvatuksen alueen asiantuntemusta vaativissa tehtävissä valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Liikunta &Tiede -lehden päätoimittajana toimineelle liikuntapedagogiikan emeritusprofessorille RistoTelamalle ja monissa asiantuntijatehtävissä toimineelle gerontologian emeritusprofessori Eino Heikkiselle. LTS-VAIKUTTAJILLE SUOMEN LIIKUNTAKULTTUURIN JA URHEILUN KULTAINEN ANSIORISTI Liikuntatieteellisen Seuran pitkäaikaiselle puheenjohtajalle, liikuntasosiologian emeritusprofessori Pauli Vuolteelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi. Gerontologian ja kansanterveystieteen emeritusprofessori Eino Heikkinen on toiminut vuosikymmenten ajan sekä seuran piirissä että valtakunnan tasolla mm
Työperäistä tenniskyynärpäätä taas ehkäisevät kuormituksen vähentäminen, vastavaikuttajalihasten vahvistaminen ja oireita aiheuttavien lihasten venytykset. ··········· Liikuntalääketieteen päivät 12.13.11.2008 ····•······························•························ Teksti: HARRI SELÄNNE, MARKKU SEURI Tenniskyynärpää kuriin rasitusta vähentämällä ja lihaksia vahvistamalla Tenniskyynärpää on yleinen rasitusvamma myös urheilun ulkopuolella. 30 LIIKUNTA & TIEDE 45•512008. Tennispelaajaa suojaavat taito, oikea lyöntitekniikka ja oikean painoinen maila
Työperäisten epikondyliittien hoito perustuu rasituksen lopettamiseen, taudin kulun selvittämiseen potilaalle sekä "wait and see" tyyppiseen konservatiiviseen seurantaan. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 31. Kättä runsaasti rasittavissa töissä kuten lihanleikkaajalla tai käämijällä epikondyliitti korvataan ammatti tautina yleensä pelkän ammattinimikkeen antaman, työn rasittavuudesta kertoman taustatiedon perusteella. Tenniksen pelaajilla riskitekijöitä ovat yllämainittujen lisäksi liiallinen, monotoninen rystylyönnin harjoittelu, kyynärvarren lihasten huono voima, virheellinen lyöntitekniikka, väärän painoinen maila, liian kireä jännitys tai liian paksu mailan kädensija. Vähennä rasitusta, vahvista lihaksia Käden ja kyynärvarren rasitussairauksista on annettu hoitosuositus (Duodecim 2007). Valtaosa paranee muutamassa viikossa rasituksen loputtua ja vain pieni osa kroonistuu. Erään aineiston mukaan 1200 tenniskyynärpääpotilaasta operoitiin 5 prosenttia, muut paranivat konservatiivisella hoidolla. HARRI SELÄNNE, LKT, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, ylilääkäri, LIKES tutkimuskeskus, Jyväskylä Sähköposti: harri.selanne@likes.fi MARKKU SEURI, LT, vastaava työterveyslääkäri, Metson työnterveys Jyväskylä Työlääketieteen dosentti LÄHTEET saatavana toimituksesta. Sen käyttöä on harkittava etenkin pitkittyneissä tilanteissa sekä huippu-urheilijoilla, joilla on lähiaikoina arvokisoja. leikatuista potilaista parani 94 prosenttia erinomaisesti (Cicotti 2001). Sillä tarkoitetaan pienellä alueella, olkaluun ulkopuolisessa ojentajalisäkkeessä (epicondylus lateralis humeri) esiintyvää kipua ja kosketusarkuutta. Kaikkia tapauksia ei suinkaan vakuutusjärjestelmässä hyväksytä ammattitaudeiksi ja hylkäysosuudet ovatkin olleet lähes 50 prosenttia. Operatiivista hoitoa harkitaan pienellä osalla potilaista, joilla vaiva jatkuu pitkään asianmukaisesta konservatiivisesta hoidosta huolimatta (½-1 vuotta) tai tenniskyynärpää muodostaa vakavan uhkan huippu-urheilijan uralle. Tenniskyynärpäätä ei yleensä ole lapsilla vaan heillä kyynärpään lateraaliosan kipujen taustalla on joko lateraalisen ojentajalisäkkeen kasvuvyöhykkeen muutokset tai häiriö rustoalueella. Leikkauksessa suoritetaan useimmiten jänteen vioittuneen osan poisto ja syntyneen jännevaurion korjaus. Tennispelaajien lisäksi sitä tavataan runsaasti sellaisissa työtehtävissä työskentelevillä, joiden työhön kuuluu toistuvaa ranteen ja sormien ojentajalihasten kuormitusta ja varsinkin jos siihen liittyy samanaikaista kyynärvarren ulkokiertoa. Ammattitautilain mukaan tenniskyynärpää eli epikondyliitti "korvataan fysikaalisen tekijän aiheuttamana amrnattitautina, jos työntekijän työ on ennen oireiden ilmaantumista sisältänyt tavan takaa toistuvia, yksipuolisia tai työntekijälle outoja liikkeitä" (Ammattitautilaki 1315/2002, 4 a §). ·············································································································································································•·················· T enniskyynärpää (epicondylitis lateralis humeri) on tavallisin kyynärpään rasitusvamma. Viimeisimmän ammattitautitilaston mukaan Suomessa rekisteröityi työperäisten sairauksien rekisteriin vuonna 2005 719 epikondylliittiä, joista 60 prosenttia miehille (Laakkonen A, 2007 ). Käytännössä hoitolinjana on kuormituksen vähentäminen, vastavaikuttajalihasteri vahvistaminen, tenniskyynärpääoiretta aiheuttavien lihasten venytykset ja eksentriset eli jarruttavaa lihastyötä kehittävät harjoitteet sekä kiinnityskohdan kuormituksen vähentäminen tukisiteellä. Diagnoosi on yleensä kliininen ja tyypillisimmillään melko yksinkertaisesti todettavissa testaamalla vastustettua ranteen ojennusta tai ulkokiertoa. Sen sijaan esimerkiksi tavanomaisessa siivoustyössä tai toimistotyössä korvaamisen edellytyksenä on, että lausunnossa kuvataan jotain erityistä ja tavanomaisesta poikkeavaa kyynärpään rasitusta. Erotusdiagnostiikassa olisi huomioitava kaularangasta aiheutuvat yläraajoihin säteilevät oireet, niska-hartiaoireyhtyma, radiaalihennon pinne, alueella esiintyvät luumuutokset, tos (thorax outlet syndrooma) ja kyynärvarren aitiopaineoireyhtymät. Riskitekijöinä pidetään liikkeen toistuvuutta, voimankäyttöä, ranteen keskiasennosta poikkeavaa, toistuvaa liikettä, terävien esineiden painovaikutusta, kylmyyttä, vetoisuutta, tärinää, tottumattomuutta ja mikrovarnmoja. Käden laittaminen täydelliseen lepoon ei ole suositeltavaa, sillä tutkimusten mukaan asteittain lisääntyvästä voimaharjoittelusta voi olla hyötyä. Korvauskäsittelyssäja oikeuskäytännössä on muodostunut vakiintunut tapa epikondylittien korvaamiseen. lisäksi ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ovat suurten lihasten käyttö, lämmin pukeutuminen, rnikrotauot, vastavenytykset, hyvä fyysinen kunto, riittävä lepo ja työn vaatimien liikkeiden monipuolistaminen. Sen aiheuttajana on ärsytystila ranteen ojentajalihaksen ja sormien ojeruajalihaksen jänteiden kiinnityskohdassa. Tenniskyynärpäältä suojaavat taito, oikea lyöntitekniikka ja oikean painoinen maila sekä oikean kokoinen mailan kädensija ja tärinänvaimentirnen käyttö. Tenniskyynärpää on ammattitauti Amrnattitautina korvataan mikä tahansa sairaus, jonka aiheuttajana on työstä johtuva fysikaalinen, kemiallinen tai biologinen tekijä. Tenniskyynärpään tautimekanismi on epäselvä. leikkaustekniikat vaihtelevat hieman ja tulokset ovat yleensä hyviä. Tenniskyynärpään hoidossa kortisonin käyttöä ei suositella, sillä siihen liittyy lisääntynyt uusiuturnistaipumus 3-12 kuukauden kuluessa. Usein muiden hoitojen ohella kortisonista saattaa olla lyhytaikaista hyötyä. Hoitosuosituksessa todetaan, että rasitusvammojen kulku on vaihteleva. Erään teorian mukaan alueella tapahtuu jänteen rakenteen arpeuturnista ja rasvoittumista
Tämä voi johtua esimerkiksi ylikuormituksesta; jännettä kuormitetaan niin paljon, ettei se ehdi toipua toistuvasta mikrotraumasta. Tiedetään, että jänteen kiinnityskohta ei reagoi samalla tavalla esimerkiksi niin kutsuttuihin eksentrisiin lihasharjoitteisiin kuin jänteen keskiosa. jänteen ylikuumenemisella ja vapailla radikaaleilla on ajateltu olevan osansa oireiden synnyssä. Akillesjänteen repeämä voi olla iotaali, jolloin koko jänne on poikki, tai vain osittainen. Pidempään kipuilleessa akillesjänteessä ei yleensä ole tulehdussoluja tai varsinaisia tulehduksen merkkiaineita. Jänne aristaa, sen ympäryskudos on turvoksissa ja jänteessä tuntuu kipua rasituksessa. Peritendiniitti on jänteen ympäryskudoksen tulehdustila. Verisuonten mukana kasvaneiden hermojen ja niiden mahdollisesti aiheuttaman neurogeenisen tulehduksen merkitystä selvitetään. Lisäksi vammat voidaan jakaa kroonisiin ja äkillisiin, akuutteihin. Tosin tulehduksen merkitys kroonistuneen jännevaivan ja tendinoosi n, eli jänteen rappeumasairauden synnyssä on edelleen kiistanalainen. Tendinoosi on jänteen rappeumasairaus, jonka merkitys on alkanut hahmottua vasta viime vuosina; suurimman osan kroonisista kivuliaista akillejänteistä uskotaan kärsivän tendinoosista. Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ··························--·•······--··············--······ Teksti: KATJA MJ0SUND Akillesvaiva on kärkäs kroonistumaan Akuutti jännevamma on syytä hoitaa huolella vaivan kroonistumisen ja jänteen rappeumasairauden, tendinoosin ehkäisemiseksi. Hyvä diagnoosi on edellytys hoidon onnistumiselle. Koska diagnoosin tekeminen kliinisesti voi olla vaikeaa ja tulehduksen merkityksestä näiden vammojen synnyssä on edelleen poikkeavia mielipiteitä, myös termiä tendinopatia on suositeltu käytettäväksi. Akillestendinitti on akillesjänteen tulehdus, joka saattaa ilmetä äkillisen ylirasituksen seurauksena. Vammojen nimiä on pyritty modernisoimaan nykytietämystä vastaavaksi, mutta nimien ja nimitysten viidakossa on joskus hankala luovia; vanhat ja uudet termit ovat käytössä sekaisin. Hyvä diagnoosi on edellytys 32 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Rappeumamuutoksia eli tendinoosia löytyy myös liikuntaa harrastamattomilta ihmisiltä sekä liikkujien ja liikuntaa harrastamattomien täysin oireettomista akillesjänteistä, joten oireiden, löydösten ja syntymekanismien välinen yhteys on edelleen epäselvä. Käytännössä tendinopatialla tarkoitetaan usein rappeumasairautta eli tendinoosia, koska se on tavallisin syy kroonisiin akillesjänneoireisiin. Pohkeen voimaharjoitus, jossa akilles venyy rasituksen aikana tepsii suureen osaan potilaista varsinkin, kun kyse on akillesjänteen keskialueen rasituskivusta. Tämä termi ei ota varsinaisesti kantaa kudostason löydokseen tai syntymekanismiin, mutta kuvaa kroonisesti sairasta ja kivuliasta jännettä, joka oireilee esimerkiksi rasituksessa. Bursiitti eli limapussintulehdus liittyy usein akillesjänteen alueiden kiputiloihin. Tendiniitissä löytyy jänteestä tulehdussoluja. Varsinkin akillesjänteen takana oleva retrocalcaneaaribursa saattaa tulehtua, jolloin se on usein arka, turpea ja sattuu rasituksessa. Jänteen ympäryskudos on kipeä, turvoksissa, usein punoittava ja sen ympärillä voi tuntua krepitaatiota, narinaa. Myös mm. Mielenkiintoista on myös, että jänteen rappeumalöydösten vaikeusaste ei läheskään aina korreloi potilaan kokemiin oireisiin. Suomalaistutkimuksen mukaan jopa 50 prosentilla juoksijoista esiintyy jossain vaiheessa akillesjänteen alueen kipuja. Osittaisen jännerepeämän vaikeusaste vaihtelee yksittäisten syiden repeämistä selvään koloon jänteessä. A killesvaivat ovat yksi yleisimmistä liikkujan ongelmista. Jänne rappeutuu, sen laatu heikkenee, siihen syntyy usein sukkulamainen, aristava paksuunturna ja jänteen säikeissä on havaittavissa mikrorepeämiä. Tendinoottisesta jänteestä ei yleensä löydy tulehdusta, mutta tutkijat ovat eri mieltä tulehduksen merkityksestä tendinoosin muodostuksessa.Uskotaan, että tendinoosin syntyyn liittyy pieniä mikrovaurioita kollageenisäikeissä tai niiden sidoksissa. Sidekudoksen muodostus on lisääntynyt ja jänteessä on merkkejä lisääntyneestä regeneraatiosta, korjauksesta, kuten uudissuonten muodostuksesta. Akillesvammat jaotellaan sekä kudoslöydosien perusteella että kipeän kohdan anatomisen sijainnin perusteella (jänteen kiinnityskohta/ keskiosa)
Esimerkiksi askelvirheet, instabiili nilkka, kylmä, kuormittavat jalkineet kuten piikkarit, ja virheelliset suoritustekniikat ovat asioita, joihin tulee kiinnittää huomiota. Lyhytaikainen, kipua lievittävä vaikutus kortikosteroidi-injektioilla kuitenkin on, vaikka vaikutusmekanismit ovatkin osin epäselvä. Harjoitteet vaativat potilaalta motivaatiota ja hoitomyöntyvyyttä, sillä kolmen kuukauden ajan kolmesti päivässä tehtävät, usein kivuliaat harjoitteet jäävät helposti tekemättä. LIIKUNTA & TIEDE 45 • S/2CXJ8 33. Suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin akillestendinopatian oireita keskimäärin 8 vuoden kuluttua oireiden alkamisesta. Akuutti jännevamma syytä hoitaa huolella Akuutti jännevamma on syytä hoitaa huolella kroonistumisen ja tendinoosin ehkäisemiseksi. Kortikosteroidi-injektiot kuuluvat jatkuvasti kiisteltyihin hoitoihin, joiden pitkäaikaisesta tehosta ei ole merkittåvää näyttöä. Erittäin kipeässä jänteessä kortikosteroidi-injektio voi auttaa pääsemään alkuun esimerkiksi eksentrisessä harjoittelussa. Mahdolliset häiriöt tulisi luonnollisesti korjata jo ennen, kuin akillekseen sattuu. Uudissuonten muodostuksen on uskottu olevan merkittävässä roolissa tendinoosin oireiden syntyyn. Potilaista noin kolmasosa oli tarvinnut kirurgiaa jännevammansa hoidossa, mutta kaikista tutkimuksen potilaista 84 prosenttia oli palannut tendinoosioireita edeltävälle aktiivisuustasolle, ja 94 prosenttia oli oireettomia tai koki korkeintaan lieviä oireita akillesjänteessä voimakkaassa rasituksessa. Hoito vaatii asiaan perehtyneen lääkärin. Usein akilleskipu paranee ajan kanssa hoidosta tai sen laadusta huolimattakin. Tendinoottisessa jänteessä ei yleensä ole tulehdusta, johon kortikosteroideilla on hyvä teho, mutta niiden on todettu vaikuttavan C-kipusäikeisiin kipua lievittävästi. Koska akillesvaivat kuitenkin aiheuttavat merkittävän ongelman sekä liikkujille, että myös liikuntaa harrastamattomille ja akilleskipu voi jopa katkaista urheilijan uran, on optimaalisten hoitostrategioiden löytäminen tärkeää. ····················································•····················································•······················································•······························ hoidon onnistumiselle Diagnoosi on useimmiten kliininen ja perustuu kliinisiin löydöksiin ja potilaan oireisiin. Siinä lähdetään liikkeelle konservatiivisin vaihtoehdoin, ensimmäiseksi eksentrisellä harjoittelulla ja tarvittaessa siirrytään invasiivisempiin hoitoihin kuten skleroterapiaan tai kirurgiaan (Alfredson H, Cookj 2007). Hoitosuunnitelmaa voi modilioida, kun tietää käytössä olevat vaihtoehdot. Optimaalinen hoito löytynee vasta, kun jännetutkijat ovat selvittäneet, mistä akilleskivussa oikeastaan onkaan kyse. KATJA MJ0SUND, LT, Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Orto-Lääkärit, Helsinki Paavo Nurmi -keskus, Turku Sähköposti: katja.mjosund@ortolaakarit.fi LÄHTEET saatavana toimituksesta. Tendinoosin taustalla olevat mekanismit ja kivun syy ovat edelleen kiistan aihe ja kiivaan tutkimuksen kohteena. Kun muut diagnoosit, varsinkin repeämä, on suljettu pois, kannattaa potilas aina ohjata tekemään eksentrisiä harjoitteita. Tulehduksessa, kuten bursiitissa ja peritendiniitissä kortikosteroidi-injektion anti-inflamrnatorinen vaikutus pääsee oikeuksiinsa oikealla tavalla käytettynä. Akillesjänteen peritendiniitinja tendinoosin kirurgisella hoidolla saadaan hyviä tuloksia. Tarkka diagnoosi auttaa parhaiten sopivan hoitomuodon valinnassa, mutta käytännön kliinisessä työssä yksinkertainen perussuunnitelma siitä, miten tyyppipotilaan hoidossa edetään, helpottaa työtä. Eksentrisillä harjoitteilla on kuitenkin hyvä teho, ja lisäksi hoito on lähes ilmainen ja helposti toteutettavissa kotona. Jännerepeämät tulisi diagnostisoida mahdollisimman nopeasti kirurgisen hoidon tarpeen arvioimiseksi ja turhan eksentrisen harjoittelun kuorman välttämiseksi. Extracorporal shock-wave therapy (ESWT) on hoito, jota on kokeiltu pehmytkudosvammojen hoidossa. Useissa tapauksissa lääkäri voi toiminnallaan auttaa tai lyhentää vaivan kestoa. Viimeisimpien tutkimusten mukaan ESWT toimii paremmin kuin lumehoito akillestendinopatian hoidossa. Tämä, ja muutama muukin tutkimus rohkaisevat akillesjännevammoja hoitavaa; pitkäaikaisseurannassa toipumisennuste on hyvä. Suonten sklerosoituessa, eli käytännössä kutistuessa pois, oletetaan myös hermojen ja tätä kautta kivun vähentyvän. Jos tilanne on kuitenkin päässyt kroonistumaan kuten useimmiten käy ja todennäköinen diagnoosi on tendinoosi, hoidon suunnittelua helopottaa esimerkiksi ruotsalaisen professori Alfredsonin äskettäin esittämä selkeä toimintakaavio. Tarkka diagnoosi on edellytys hoidon onnistumiselle Akillestendinopatian hoitoon ei ole yhtä, varmasti tepsivää hoitoa, todennäköisesti vaihtelevan kliinisen ja histologisen taustan takia. Osa potilaista joutuu turvautumaan kirurgiaan konservatiivisen hoidon ollessa riittämätön. Eksentriset akillesjänneharjoitteet pohkeen voimaharjoitus, jossa akilles venyy rasituksen aikana ovat tällä hetkellä ehkä parhaiten dokumentoitu hoito, joka tepsii suureen osaan potilaista varsinkin, kun kyse on akillesjänteen keskialueen rasituskivusta. Kuvantamismenetelmistä sekä ultraäänitutkimus että MRl ovat käypiä akillesjänteen tutkimusmenetelmiä. Hyvä ohjaus oikeaan harjoittelutekniikkaan on kuitenkin oleellista. Tähän teoriaan perustuen potilaita hoidetaan sklerosoivilla injektioilla, jotka ohjataan ultraäänen avulla uudissuoniin. Koska täysin pätevää ja aina vaikuttavaa hoitoa ei vielä ole keksitty, on jännevammojen välttäminen ja ehkäisy tärkeää
·····•····· Liikuntalääketieteen päivät 12.13.11.2008 ············································•··············· Teksti: JARO KARPPINEN Liikunta auttaa kun 34 LIIKUNTA&TIEDE45•5/2008
2000) on merkitystä. L ähes kaikilla aikuisilla on elämänsä aikana alaselkäkipua. 2008). ································································································································································································ selkä vaivaa Liikuntaharjoittelu on vaikuttavaa hoitoa alaselkäkivuista kärsiville. Useimmiten on kyse epäspesilisestä selkäkivusta, jonka tarkkaa syytä ei tiedetä. Ilmeisesti sinänsä harjoitteluohjelman laadulla ei ole muutoin merkitystä LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 35. Pohjois-Suomen nuoremmassa syntymäkohortissa 16 vuoden iässä joka kolmas pojista ja lähes puolet tytöistä raportoi kokeneensa selkäkipua viimeisen puolen vuoden aikana, mutta vain 5 % oli joutunut hakeutumaan hoitoon kivun vuoksi (Auvinen ym. 2000). painon pudotuksella, tupakoinnin lopettamisella tai vähentämisellä ja/tai liikunnan lisäämisellä vähentää selkävaivoja (Burton ym. 1999, Barondess 2001). Selkävaivan kroonistumista selitetään myös alkuvaiheen kipuja väluämiskäyttaytymisellå, jonka ajatellaan johtavan normaalin liikkumisen ja etenkin kuntoilun vähenemiseen, minkä seurauksena fyysinen kunto heikkenee. Merkittävää toimintahaittaa aiheuttava pitkäaikainen vaiva on harvinaisempi. Samoin työpaikalla riittämättömäksi koettu työtoverien tai esimiesten sosiaalinen tuki ja huono työtyytyväisyys ovat selkäkivun riskitekijöitä (Hoogendoorn ym. Terveyttä edistävää elämäntapaa tupakoinnin ja ylipainon välttämistä, säännöllistä liikuntaa, riittävää nukkumista ja stressin välttämistä voi suositella myös selkävaivojen ehkäisyssä (Heliövaara 1999). 2008a). 2005, Alaselän sairaudet. Yksilöllisistä riskitekijöistä vahvin näyttö on perinnöllisillä tekijöillä (Ala-Kokko 2002), mutta myös tupakoinnilla (Goldberg ym. Psyykkiset tekijät ja käyttäytymistapa vaikuttavat ainakin kipujen kokemiseen ja sitä kautta herkistävät kivulle. Terveys 2000 -tutkimuksessa vuosituhannen vaihteessa pitkäaikaisen selkäoireyhtyrnån esiintyvyys oli 10 % miehillä ja 11 % naisilla (Riihimäki ja Heliövaara 2002). 2006). Aktiivisella harjoittelulla pystytään myös estämään selkäkivun uusiutumista pitkittyneessä selkävaivassa. Sen tarkkoja vaikutusmekanismeja kivun lievittämisessä ei tiedetä, mutta harjoittelun pitää kohdistua keskivartaloon ja sisältää sekä venyttelyitä että lihasharjoitteita. Käypä hoito -suositus 2008). 2006). Järjestelmällisen katsauksen mukaan biopsykososiaalinen informaatio voi lieventää pelkoja, jolloin selkävaivat voivat hieman lievittyä. 2002). Ergonomisesta ohjauksesta puolestaan ei ole näyttöä selkäkivun estossa (Burton ym. Selkävaivat uusivat herkästi ja tulevaa selkäkipujaksoa ennustaakin parhaiten aiempi selkäkipu. Kipu voi säteillä selästä alaraajoihin, jolloin oireistoa kutsutaan iskiaskivuksi. 2006). Elintapatekijöiden muuttamisesta ei ole luotettavaa tietoa.joten ei tiedetä voidaanko esim. Omassa Cochrane -katsauksamme totesimme samansuuntaisesti, ettei nosto-ohjauksesta tai noston apuvälineistä ole hyötyä selkävaivojen hoidossa tai estossa (Martimo ym. 2006). Alaselkäkivulla tarkoitetaan kipua, joka paikantuu alimpien kylkiluiden alapuolelle ja pakarapoimujen yläpuolelle. Sen sijaan modifioidu työ saattaa nopeuttaa työhön paluuta (Burton ym. Modifioitu työ voi sisältää työn kevennyksen tai tyorajoituksia, ergonomisia muutoksia ja/tai osaaikaisen työn. Ennalta ehkäisy ei realistista Selkävaivojen primaaripreventio ei ole realistista, koska melkein kaikilla selkä kipeytyy jossakin vaiheessa (Taimela 2005, Burton ym. Alaselkäkipu on nuorillakin yleinen oire,jonka esiintyvyy s näyttää vain lisääntyneen viime aikoina (Hakala ym. Harjoita keskivartaloa Harjoitteluterapia on tehokasta kroonisten selkävaivojen hoidossa. Toistuvat kantamiset, tärinä, etukumarat ja kiertyneet asennot On vahvaa tutkimusnäynöä, että toistuva taakkojen käsittely käsin (raskaiden taakkojen nostaminen, kantaminen tai työntäminen), etukurnarat ja kiertyneet asennot sekä kokokehon tarina lisäävät selkävaivojen riskiä (Hoogendoorn ym. Harjoittelun tulee sisältää keskivartaloon kohdistuvia venyttelyitä ja voimaharjotteita (Tai mela 2005, Hayden ym
Käypä hoito -suositus 2008). Yleisellä fyysisellä aktiivisuudella sinänsä ei ole vaikuttavuutta selkävaivojen hoidossa, mutta liikkumattomuuden katsotaan olevan selkävaivoista toipumiselle haitallista. 2007). Liikuntalääketieteen päivät 12.13.11.2008 ··············•············································ kunhan se kohdistuu keskivanaloon. Pohjois-Suomen nuoremmassa syntymäkohortissa 16-vuotiailla aktiivisesti liikkuvilla nuorilla (2::2 kertaa viikossa) joidenkin liikuntalajien harrastamiseen liittyi kohonnut alaselkäkivun riski (pojilla lentopallo ja kuntosaliharjoittelu), kun taas maastohiihto näytti suojaavan alaselkäkivulta sekä tytöillä että pojilla (Auvinen ym. Sen sijaan pelkän fyysisen aktiivisuuden tehokkuudesta selkävaivojen hoidossa ei ole näyttöä (Tai mela 2005). Aktiivisella harjoittelulla pystytään myös estämään selkäkivun uusiutumista ja sairauslomia pitkittyneessä selkäkivussa. Selkävaivoihin liikunta voisi periaatteessa auttaa parantamalla passiivisen tukirakenteen ja vartalolihasten toimintaa, lisäämällä verisuonitettujen selkärangan rakenteiden verenkiertoa ja toisaalta parantamalla mielialaa jolloin kipujen kokeminen vähenee. painon hallinnassa, tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa, sepelvaltimotaudin ehkäisyssä ja kuntoutuksessa, dyslipidemioiden ja kohonneen verenpainetaudin hoidossa, psyykkisen hyvinvoinnin lisäämisessä ja paksusuolen syövän ehkäisyssä (Kesäniemi 2001, Vuori ym. (Tammelin ym. Riskin lisääntyminen nuorilla saattaa johtua rasitusvammojen syntymisestä liian yksipuolisessa tai kilpailuhenkisessä urheilussa, kun taas harjoittelun monipuolisuus näyttää suojaavan selkävaivoilta. Useimmat tutkimukset ovat kuitenkin poikkileikkausasetelmassa tehtyjä eikä liikunnan tai istumisen määrää ole mitattu objektiivisesti. 2005). Joka neljäs pojista ja joka viides tytöistä katsoi televisiota yli 4 tuntia päivittäin. 2006, Alaselän sairaudet. Ei kuitenkaan tarkalleen tiedetä optimaalista harjoitteluintensiteettiä ja -tiheyttä. Pojilla istumisen määrällä ja alaselkäkivulla ei ollut yhteyttä. 20086). Useiden liikuntalajien samanaikainen harrastaminen näyttäisi klusterianalyysin (Latent Class Analysis) perusteella "neutraloivan" yksittäisten liikuntalajien mahdollisen suuremman riskin (Auvinen ym. Käypä hoito -suositus 2008). 2008a). Kiitokset artikkeliin liittyvistä rakentavista kommenteista Tuija Tammel,nille ja Simo Taimelalle. 1995). Se on hyödyllistä mm. Selkäkipu ei saa johtaa liikkumattomuuteen Selkäkivut saattavat vähentää yleistä fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaan osallistumista. 20086). Joka kolmas tytöistä ja joka neljäs pojista raportoi istuvansa 8 tuntia tai enemmän päivässä koulun jälkeen 16 vuoden iässä. 36 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. 2000, Burton ym. Liikunnasta ei ole haittaa selkäpotilailla kunhan sen laatu ja määrä suhteutetaan selkävaivan vaikeuteen. JARO KARPPINEN, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti Liikuntaelinkeskus, Työterveyslaitos Kliininen laitos, Oulun yliopisto Sähköposti: jaro.karppinen@ttl.fi LÄHTEET saatavana toimituksesta. fyysisellä aktiivisuudella on aikuisilla tehdyissä väestötutkimuksissa ehkä hieman selkäkipuja ehkäisevää vaikutusta, kun taas nuorilla hyvin aktiivinen liikunta lisää selkäkipujen riskiä useiden tutkimusten mukaan. Lajeissa on eroja Joihinkin liikuntalajeihin, erityisesti kontaktilajeihin, liittyy suurentunut selän tapaturmariski (Kujala ym. Olisikin tärkeää, että selkäkipu ei johtaisi liikkumattomuuteen, sillä säännöllisellä liikunnalla on runsaasti positiivisia terveysvaikutuksia. Selän harjoi ttel uterapian jatkamisen tiedetään kuitenkin estävän kipukohtausten uusiutumista ja sairauslomia pitkittyneessä selkäkivussa (Taimela ym. Kun verrattiin hyvin aktiivisia tyttöjä ja poikia kohtuullisesti aktiivisiin ilmeni, että hyvin aktiivisilla tytöillä oli merkittävästi enemmän sekä koettua että hoitoon hakeutumiseen johtanutta alaselkäkipua. Liikkuminen voi myös edesauttaa huomaamaan, että selkää voi käyttää, jolloin välttämiskäyttäytyminen vähenee. Liika istuminen näkyy nuorten selkävaivoina Pohjois-Suomen 1986 syntymäkohonissa liikunnallisesti hyvin aktiivisia (ripeää liikuntaa> 6 tuntia viikossa) oli lähes joka neljäs pojista ja joka kymmenes tytöistä 16-vuotiaana. Lisäksi kroonisen selkäkivun hoito vaatii usein käyttäytymiseen vaikuttavaa kognitiivista terapiaa vaikuttavuuden lisäämiseksi (Alaselän sairaudet. Runsas istuminen oli tytöillä yhteydessä sekä koettuihin alaselkäkipuihin että alaselkäkivun takia hoitoon hakeutumiseen riippumatta vapaa-ajan liikunnan määrästä. ............ Sekä hvvin aktiiviset että liikuntaa harrastamattomat nuoret istuivat paljon television ja tietokoneen ääressä koulun jälkeen. Pojilla hyvin aktiivinen liikunta oli yhteydessä vain hoitoa vaatineeseen selkäkipuun.(Auvinen ym. Selkäkipujen esiintyvyyden vähentyminen aikuisilla saattaa johtua liikunnan aiheuttamasta mielihyvästä, välttämiskäyttäytymisen vähenemisestä tai liikunnan myönteisistä vaikutuksista muihin selkäkivun riskitekijöihin. Fyysisesti aktiiviset nuoret harrastavat kuitenkin tyypillisesti useita eri liikuntalajeja
Näin kehon osat ovat linjassa keskenään. Samoin lihasten työn muuttuessa niveliin kohdistuva kuormitus muuttuu ja jotkin nivelistä saattavat asettua asentoon, jossa ne ovat oman liikeratansa ääripäässä. Urheilussa ja tanssissa lihastasapaino mainitaan usein, mutta harvoin selvitetään mitä se oikeastaan on. Lihastasapainolla kuvataan urheilijan tai tanssijan kykyä käyttää omaa kehoaan lajissa vaadittaviin liikesuorituksiin ilman kehon itsensä asettamia rajoituksia. Ryhti ilmentää lihastasapainoa Hyvän ryhdin määritelmä on nykytutkimuksen valossa hyvin selvä. Tämä on mahdollista vain, jos ryhtiä ylläpitävät lihakset (posturaaliset lihakset) ovat hyvässä kunnossa ja tottuneet hoitamaan tehtäviään matalalla teholla, väsymättä. Lihastasapainokartoitus on hyvä työkalu screening-tyyppiseen tutkimukseen lihastasapainon ja ryhdin kartoittamisessa. Se voidaan tehdä suurillekin ryhmille suhteellisen lyhyessä ajassa, ja se antaa hyvää perustietoa harjoittelun suunnittelua varten. Esimerkiksi polven ojentajien ja koukistajien voimasuhde on erilainen eri liikenopeuksilla mitattaessa. Huomionarvoista on myös se, että hyvä ryhti perustuu aina mahdollisimman suureen rentouteen. Agonisti antagonisti Agonisti antagonisti -suhde tarkoittaa vaikuttavan lihaksen ja sen vastavaikuttajan keskinäistä toimintatasapainoa. Kuormitusvektori kulkee keskellä kehoa. ································································································································································································ Teksti: JARMO AHONEN Lihastasapainon kartoituksella avaimet parempaan kehonhallintaan Lihastasapainokartoituksia tehdään urheilijoille, tanssijoille ja tavallisille liikunnanharrastajille. Sen perusajatus on, että läpi koko liikeketjun kaikki nivelet ovat omien liikeratojensa neutraalialueella välttäen ääriasentoja. Vasen oikea -symmetria Vasen oikea -symmetria on helpoimpia tutkittavia toiminnallisia tasapainoja. Pää, rintakehä ja lantio ovat linjassa päällekkäin ja keskellä jalkojen muodostamaa tukialuetta. Niiden voima-arvoja on mitattu erilaisilla lihastoimintalaitteilla ja mittareilla eikä niistä ole voitu luoda kovinkaan tarkkoja käypiä viitearvoja. Ryhdin poikkeamat kertovat omalla tavallaan lihasten kireydestä ja/tai heikkoudesta. Rakenteelliset poikkeamat asettavat kuitenkin tähänkin omat haasteensa, LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 37. Hyvään lihastasapainoon liittyy ryhtitekijöitä, kehon hallintaa, lihasten kalvorakenteiden joustavuutta, nivelrakenteiden joustoa suhteessa nivelten tukevuuteen, nivelten virheetöntä toimintaa, hermokudoksen esteetöntä liukumista liikkeen aikana sekä kyky reagoida virheettömästi ulkoisiin tekijöihin. Siksi lihastasapaino on käsitteenä laajempi kuin mitä sen nimi kertoo. L ihastasapaino on monelle terminä tuttu, mutta sisältää huomattavasti enemmän kuin nimi kertoo. Tämä on epäergonomista nivelille ja estää kehoa tuottamasta voimaa parhaalla mahdollisella tavalla
Näiden toiminnan seuraaminen vaalii jo pitkäaikaisempaa tutkimista ja useita tutkimustapahtumia, jotta saadaan selvitettyä millaisissa tilanteissa kehonhallinta pettää ja työ muuttuu ergonomisesti epäedulliseksi. Periaatteessa vain ambidexterit eli molempikätiset voivat saavuttaa täydellisen vasen-oikea-symmetrian. Sitä on kuitenkin syytä kehittää ja parantaa testin soveltuvuutta erityisesti eri lajien erityispiirteiden huomioimisen suhteen. Tarkoituksena on lähinnä todeta, että asiat ovat kunnossa. Lihakset muodostavat aktiivisen ja nopeasti palautuvan tukijärjestelmän ja nivelten kapselit Ja siteet sekä erilaiset, hyvinkin monimutkaiset kalvorakenteet (faskiat ja membraanit), ovat passiivinen tukijärjestelmä. 38 LIIKUNTA & TIEDE 45•512008. Passiivisten ja aktiivisten tukirakenteiden keskinäinen suhde Kehon tukirakenteet muodostuvat luisen tukijärjestelmän lisäksi aktiivisista ja passiivisista rakenteista. PintaENMG-mittauksilla voidaan lisäksi saada synkronoitua tietoa pinnallisten ja syvien lihasten keskinäisestä työstä. Kliinisessä tutkimuksessa jää kuitenkin paljon tutkijan ammattitaidon varaan, eikä sitä voi suosittaa rutiinitutkimukseksi sen vaikeuden ja puutteellisen toistettavuuden vuoksi. Erilaiset provokaatioteslit tasapainon suhteen tulee aina sisällyttää testipatteristoihin. Mikäli aktiiviset toimijat ovat heikkoja ja uupuvat nopeasti, liikaa kuormitusta siirtyy passiivisille rakenteille, jotka ylikuormittuvat ja palautuvat hyvin hitaasti. Tarkka tutkimus vaatii kuitenkin kalliin välineistön ja taitavan tutkija-tearnin. Tällainen tutkiminen ei sovellu screening-tyyppiseen toimintaan. Tarkastukseen kuuluu ryhdin arvio, perusnostoasennon hallinta, suurten nivelten ja selkärangan liikkuvuusarvio, lihasten venyvyys ja jalan/nilkan toiminnan arvio sekä yhden Jalan tasapainon hallinnan ja alaraajan linjauksen arvio. Liikettä rajoittava tekijä saattaa olla myös tällaisen häiriön aiheuttama eikä pelkästään seurausta venyttelyn laimi n lyömisestä. Neuraalikudoksen provokaatiotesteillä voidaan saada käsitys siitä, onko liikkuvuutta parantavat toimet kohdistettava lihaksiin, niveliin vai hermokudokseen tai mahdollisesti lihaskalvoihin tai muihin faskiarakenteisiin. Näin saadaan hyvä käsitys toiminnasta, ei pelkästään asennosta. Näin myös heille välittyy tietoa ja taitoa ohjata urheilijoita/ tanssijoita parempaan suuntaan itse valrnennustapahtumassa. Kun korjaavat toimenpiteet tulevat osaksi itse valmennustapahtumaa, on myös lopputulos parempi. JARMO AHONEN Fysioterapeutti Art Fysio Oy Suomen Kansallisbaletti Sähköposti: jarmo.ahonen@somaticstudio.com LÄHTEET saatavana toimituksesta. On kuitenkin huomioitava, että kaikki liikerajouus ei ole lihasperäistä. Korjaavat voimisteluliikkeet ja harjoitteet voidaan sisällyttää vaikkapa alkutai loppuverryuelyyn. Lihastasapainokartoitus on tyypillinen muscle screening-testi, jossa ei aluksi anneta kovinkaan tarkkoja ohjeita toimenpiteistä, joilla korjattaisiin puutteita. Kenttäkäyttöön soveltuvana lihastasapainokartoitus säilyttänee asemansa suurien joukkojen nopeana tutkimusvälineenä. Hermokudoksen merkitys lihastasapainolle Kudoksen venyvyys on eräs tutkittavista kohteista lihastasapainoa tutkittaessa. Liikunnassa tämän kaltaiset häiriöt johtavat usein ylikuormitusongelmiin ja kipeytymiseen. Kaikessa lihastoimintatutkimisessa tulee aina arvioida myös kehon kykyä vastata ulkoiseen voimaan. Pinnallisten ja syvien lihasten tasapainoinen suhde Eräs vaikeimpia lihastasapainon tutkimisen kohteita ovat lihakset.jotka ovat päällekkäin (syvät ja pinnalliset lihakset) ja joilla on osittain sama liike suoritettavanaan. Siinä fysioterapeutti kartoittaa lisäksi voiman suhdetta liikkuvuuteen joko staauisien pitotai lukitustestien avulla tai käyttäen erilaisia lihasvoiman testauslaiueita. Laajempi lihastasapainokartoitus vaatii pidemmän ajan eikä sovellu screening-testaukseen. Dynaamisella ultra-äänitutkimuksella voidaan tutkia tarkasti syvien ja pinnallisempien vatsalihasten työtä, lantionpohjan ja pallealihaksen toimintaa, samoin lonkan syvien ja pinnallisten loitontajalihasten keskinäistä rytmistä toimintaa. On syytä pitää mielessä, että kaikki hermot kehossa tunkeutuvat erilaisten sidekudosrakenteiden sivuitse tai läpi. Samalla pyritään karsimaan suuresta joukosta esiin ne yksilöt, jotka tarvitsevat tarkempaa ohjausta ja neuvonta ongelmien korjaamiseen. ........... Se voi johtua myös hermokuclokseen kohdistuvista ongelmista. Lihastasapainokartoitus on hyvä työkalu screening-tyyppiseen tutkimukseen lihastasapainon ja ryhdin kartoittamisessa. Jos kyseessä on joukkue tai tanssiryhmä ja ongelmat ovat lajityypillisiä, voidaan järjestää yhteisiä neuvontaja ohjaustilanteita, joihin valmentaja tai tanssinopettaja osallistuu. Lihastasapainokartoitukset käytössä toimintakyvyn arvioinnissa Suomessa lihastasapainokartoitusta alettiin käyttää urheilijoiden ja tanssijoiden toimintakyvyn arvioimiseen 1980-luvulla. "Haaviin" tarttuneet urheilijat/ tanssijat ohjataan fysioterapeutin luo jatkoneuvontaan. Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ···························································· samoin kuin oikea tai vasen dominanssi. Yksinkertainen kliininen tutkimus voidaan suorittaa nopeasti esimerkiksi suurelle joukolle nuoria urheilijoita
·····························································•·································································································································· Teksti: Harri Hakkarainen Terveystarkastus ohjaa oikein mitoitettuun harjoitteluun Nuorten urheilijoiden rasitusvammojen ja sairastumisten taustalla on usein yksilön biologiseen kehitystasoon ja harjoitustaustaan nähden liian vaativa harjoitusohjelma. Muiden liikuntaan LIIKUNTe. & TIEDE 45 • 5/2008 39. nko liikunta ja urheilu kaikille terveellistä vai voiko urheiluharjoitteluun liittyä terveysriskejä, jotka voitaisiin ainakin osaksi ennaltaehkäistä. Kysymys on puhuttanut urheilun parissa toimivia terveydenhuoltoalan ammattilaisia viime vuosina
Venäjän järjestelmä ei kata koko maata eikä kaikkia lajeja, mutta on nyt nousemassa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisten lamavuosien jälkeen tärkeään rooliin huippu-urheilun tukitoiminnassa. Kypsyystason perusteella on mahdollistaantaa ohjeita valmennuksen vaativuustasosta: esimerkiksi raskailla painoilla tapahtuvasta voimaharjoittelusta ja aikuisten vaativuustasoa olevan harjoittelun aloittamisesta. Olen tehnyt urheilijoiden terveystarkastuksia neljän vuoden ajan aluksi jääkiekkoilijoilla ja sittemmin myös hiihtäjillä ja yleisurheilijoilla. Suositus perustuu pitkälti Italian seulontajärjestelmään. Mietin, miksi monet aiemmin perus terveet lapset ja nuoret vammautuivat tai sairastuivat urheiluseuran ohjatussa toiminnassa. Idea tarkastuksista syntyi jo toimiessani päätoimisena valmentajana 1990-luvun puolivälissä. Ennen tarkastusta urheilija käy myös laboratoriotutkimuksissa (PVK + T ja EKG ). Olympiakomitea on omalääkärijärjestelmään sisällyttänyt yhdeksi sairauskuluvakuutuksen voimaanastumiskriteeriksi terveystarkastuksen läpäisemisen, joten uusi asia tarkastukset eivät ole. Entisistä itäblokin maista Venäjällä on edelleen käytössä urheilukoulujen terveystarkastusjärjestelmä, jonka tavoitteena on lähinnä ollut lahjakkuuksien kartoittaminen, biologisen iän määrittäminen ja huippu-urheilijaksi kehittymistä rajoittavien sairauksien seulonta. Tarkastuksessa käydään läpi esi tietolomakkeen tiedot, lääkitykset, tarkistetaan laboratoriotulokset sekä tehdään lajiin ja urheilijan taustoihin sovellettu kliininen tutkimus. Valmistuttuani lääkäriksi aloin tehdä tarkastuksia aluksi Kuopion KalPa:ssa ja myöhemmin Oulun Kärppien organisaatiossa. Se sisältää aina hengitysja verenkiertoelimistön perustutkimuksen, mutta lihastasapainokartoitus perustuu kunkin lajin ja urheilijan vammaprofiiliin. Tarkastuksesta annetaan urheilijalle ja hänen Sydänsairauksien tai sydänperäisten äkkikuolemien ehkäisemiseksi tarkastukset saattavat olla liian pintapuolinen raapaisu. Tulokset tuodaan yhdessä kouluterveydenhuollosta saatavan kasvu käyrän ja rokotuskortin kanssa varsinaiseen tarkastukseen. Miika Herne!ahti käsittelee eri maiden terveystarkastusjärjestelmiä ja niiden kattavuutta artikkelissaan tässä lehdessä sivuilla 42-44. Kasvu käyrän ja ulkoisten sukupuolimerkkien kypsyysasteen (ns.Tannerin luokitus) perusteella tarkastuksessa pyritään määrittelemään myös karkea biologinen kypsyystaso: Onko kasvupyrähdys vielä edessä, menossa parhaillaan vai jo ohi. Rasitusvammojen ja sairastumisten taustalla oli mielestäni liian usein yksilön biologiseen kehitystasoon ja harjoitustaustaan nähden liian vaativaksi suunniteltu harjoitusohjelma. Yritin tuolloin liikuntatieteilijänä herättää keskustelua nuorten urheilijoiden biologisen iän huomioimisesta harjoitussuunnitelmien laadinnassa sekä ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta. Kaikki eivät kuitenkaan tarkastuksissa käy, vaikka kustannukset hoitaa Italian valtio. ltalia lienee pisimmällä, sillä maassa on vuodesta 1982 lähtien ollut voimassa laki, jonka mukaan kaikkien kilpaurheiluun osallistuvien on käytävä vuosittain terveystarkastuksessa saadakseen kilpailuluvan. Pelkästään terveysnäkökulmat eivät ole olleet ensimmäisenä esillä. Italiassa terveystarkastus ehto kilpailuluvalle Terveystarkastuksia tehdään useissa Euroopan maissa, mutta käytännöt ja ohjeistukset ovat kirjavia. 40 LIIKUNTA & TIEDE 45•512008. Tarkastukset sisältävät kattavan esitietolomakkeen, jonka avulla pyritään selvittämään urheilijan perussairauksia, lääkityksiä, lähisukulaisilla esiintyviä sydänsairauksia, aiempia vammoja jne. Urheilua rajoittavat vakavat sairaudet esiin Tarkastusten ensisijaisena tavoitteena on urheilua rajoittavien vakavien sairauksien seulonta, mutta myös valmentajan, nuoren urheilijan ja hänen vanhempiensa auttaminen sopivan harjoittelun annostelussaja vammojen ennaltaehkäisyssä. Ollessani myöhemmin opiskelemassa Virossa ja Venäjällä törmäsin terveystarkastuksiin käytännössä ja ajatus niiden toteuttamisesta heräsi uudelleen. Esimerkiksi jääkiekossa tyypilliset ongelmat ovat nivusalueen ja alaselän rasitusvammoja, joten tarkastuksessa painotetaan erityisesti lantiorenkaan hallintaa ja siihen liittyvien lihasten kireyksiä kartoittavia testejä. Harjoittelun pitkäjänteisyyttä ja erityisesti rasitusperäisten vammojen ehkäisyä tarkastukset sen sijaan tukevat tehokkaasti. Terveystarkastuksia ja lihastasapainokartoituksia on jossain määrin tehty suomalaisille urheilijoille jo vuosikymmeniä. ··········· Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ·········································•················· liittyvien terveysaiheiden lisäksi keskustelussa on käsitelty myös urheilijoiden terveystarkastusten tarpeellisuutta ja sisältöjä. Euroopan kardiologiyhdistys, European Society of Cardiology (ESC), on myös julkaissut tarkastuksia koskevan yleiseurooppalaisen suosituksen vuonna 2005
Tästä syystä Suomen Jääkiekkoliitto on järjestänyt omille lääkäreilleen valtakunnallisia koulutuksia, joissa on pyritty paitsi yhtenäistämään tarkastuskäytäntöjä myös ohjeistamaan lääkäreitä lihastasapainoja valmennuspalautteiden jakamisessa. Ehkä tähän on osasyynä lääkäreiden vaikeaksi kokema alue valmennusoppi ja valmennusopillisten terveyspalautteiden antaminen. On erittäin hyvä asia, että tarkastuksista puhutaan ja niiden tarpeellisuutta arvioidaan kriittisesti. Harjoittelun pitkäLÄHTEET saatavana toimituksesta. Valmentajat ovat esimerkiksi muodostaneet voimaharjoitusryhmia nuorten kypsyysasteen perusteella. harjoittelussa huomioitavat terveysasiat; voiko lihastasapainon ja biologisen kypsyystasonperusteella harjoitella "aikuismaisesti", onko jatkotutkirnuksille ja kontrolleille tarvetta sekä vaatiiko urheilijan käyttämä lääkitys lupaselvityksiä ADT:lle. Valmennustietoa lääkäreille suhteiden ja valmentajien tietotason rinnalle. Vuosittain muutamia pelaajia on lähetetty jatkotutkimuksiin poikkeavien sydän löydösten vuoksi. Palaute sisältää mm. vanhemmilleen palaute. Lääkäreiden, fysioterapeuttien ja valmentajien yhteistyötä tuleekin lisätä jo nuorten urheilijoiden kohdalla. Harri Hakkarainen LL, LitM, Valmentaja Puhtaasti sydänsairauksien tai sydänperäisten äkkiSuomen Urheiluopiston lääkäriaseman johtaja kuolemien ehkäisemiseksi tarkastukset saattavat olla liian pintapuolinen raapaisu. Suomen Jääkiekkoliitto SJL ry on lajiliitoista pisimmällä valtakunnallisen terveystarkastusverkoston luomisessa. Terveystarkastuksista käyty keskustelu onkin keskittynyt liikaa pelkkien EKG-löydösten ympärille. Myös rasitusvammojen ehkäisyyn on panostettu aiempaa enemmän, kun "lääkäri on sen määrännyt". Sekä valmentajat että vanhemmat ovat kokeneet tarkastuksista saadun palautteen hyödylliseksi. Valmentajalle palaute annetaan, mikäli urheilija tai urheilijan ollessa alaikäinen, hänen vanhempansa antavat siihen kirjallisen luvan. Terveystarkastuksia ole nähty laajempana kokonaisuutena. Tämä johtaa helposti siihen, että harjoitellaan vanhoilla opeilla eikä huomioida harjoitettavuuden heikkenemistä. Oulun Kärpissä tarkastuksia on tehty keväisin ja alkukesästä 13-vuotiaille ja sitä vanhemmille pojille. Liitto on myös seurojen toimintaa arvioidessaan määritellyt terveystarkastukset ja tehokkaan terveydenhuollon yhdeksi seurojen laatutekijäksi urheilumenestyksen, oloLIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 41. Näin on löydetty muutama vakavakin sydänvika, mutta pääasiassa tarkastuslöydökset koskevat lihastasapainoa, biologista kypsymistä ja ADT:n lupa-asioita. Myös Suomen Palloliitolla on vireillä vastaavia toimia ja yleisurheilussa pyritään tarkastuksia tekemään liiton leirien yhteydessä yli 15-vuotiaille. Kun urheilija on olympiavalmennuksessa, on usein jo myöhäistä korjata asioita, joihin muutama vuosi aiemmin puuttumalla olisi pystytty vaikuttamaan. ······························································································································································································· Nuorten urheilijoiden terveystarkastuksen tavoite on urheilua rajoittavien vakavien sairauksien seulonta, mutta myös valmentajan ja urheilijan ohjaaminen harjoittelun annostelussa ja vammojen ennaltaehkäisyssä. Harjoittelu johtaa ylikuormitusoireisiin tai rasitusvammoihin. SJL on suositellut vuodesta 2008 alkaen terveystarkastuksia kaikille C-junioreille ja sitä vanhemmille lajin harrastajille. jänteisyyttä ja erityisesti rasitusperäisten vammojen ehkäisyä tarkastukset sen sijaan tukevat tehokkaasti. Urheilun pariin tulevien lasten ja nuorten peruskunto sekä keksivartalon lihashallinta on testitulosten ja valmentajien kokemuksen mukaan viime vuosina selkeästi heikentynyt. Tulevaisuuden urheilijoita vanhoilla valmennusohjelmilla
Näiden sydänsairauksien diagnoosin tekeminen ei aina ole helppoa. Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Äkkikuolemat ovat onneksi hyvin harvinaisia, alle 35-vuotiaille urheilijoille niitä tapahtuu noin yksi sataatuhatta urheilijaa kohti vuodessa. Viime vuosina peräti noin kahdelta prosentilta kaikista urheilijoista on evätty kilpailulupa terveydentilan perusteella. Terveelle sydämelle kovakaan rasitus ei ole vaaraksi, mutta sydänsairauden yhteydessä rasituksella voi olla vaarallisia seurauksia. Italiassa tarkastukset ovat lakisääteisiä kaikille kilpaurheiluun osallistuville. Näitä erikoislääkäreitä valmistuu nelivuotisesta koulutuksesta Italiassa noin 140 joka vuosi. ············· Teksti: MIIKA HERNELAHTI Urheilijoiden terveystarkastukset: Yhteiset tavoitteet kirjavat käytännöt Nuorten urheilijoiden sydänperäisten äkkikuolemien ehkäisy on vahvasti terveystarkastuksista käytävän kansainvälisen keskustelun taustalla. Terveystarkastuksia suosittelevat Euroopan ja Yhdysvaltojen kardiologijärjestöt. Silti kyseessä on useampi miljoona terveystarkastusta joka vuosi. Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ············································ .. Osa näistä piilevistä sydänsairauksista on mahdollista havaita lääkärintarkastuksessa, joten nuorten urheilijoiden seulontatutkimuksia on ryhdytty tekemään monin paikoin. Runsas väärien positiivisten löydösten määrä on ollut yksi tärkeimmistä perusteista laajojen joukkoseulontatutkimusten vastustukselle. Terveystarkastuksilla voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään vammoja ja jakamaan urheilijalle tietoa esimerkiksi astmaoireista, urheilun haitallisuudesta infektion aikana sekä antidopingsäännöistä. Arvioiden mukaan tosin vain puolet näistä on säännöllisesti läpikäynyt terveystarkastuksen, vaikka se on pakollinen. Lähes kaikki alle 35-vuotiaiden sydänperäiset äkkikuolemat tapahtuvat liikunnan yhteydessä, koska tällöin sydämeen kohdistuu suurentunut rasitus. Lääkärin harkinnan mukaan tehdään tarvittaessa jatkotutkimuksia ja mikäli diagnosoidaan jokin liikunnassa äkkikuolemalle altistava sairaus ei urheilijalle anneta kilpailulupaa. N uorten urheilijoiden äkkikuolemien ennaltaehkäisy on ollut viime vuosina vilkkaan keskustelun kohteena maailmalla. Sydänlihastulehduksen riski piilee erityisesti liikunnassa infektion aikana. Italiassa on urheilulääketieteen sekä urheilukardiologian erikoisalat, joiden lääkärit suorittavat tarkastukset. Italian lain mukaan tarkastuksen tehnyt lääkäri on 42 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Yleensä syynä on synnynnäinen piilevä sydänsairaus tai sydänlihastulehdus. On arvioitu, että Italiassa noin 6 miljoonaa eri-ikäistä ihmistä osallistuu kilpaurheilutapahtumiin (noin 10 % koko väestöstä). Italiassa tarkastus ehto kilpailuluvalle Italiassa on vuodesta 1982 lähtien ollut voimassa laki, jonka mukaan kaikkien kilpaurheiluun osallistuvien on käytävä vuosittain terveystarkastuksessa saadakseen kilpailuluvan. L iikunta ja urhe.ilu ovat kiistatta terveydelle hyödyllistä, mutta pienellä osalla nuorista urheilijoista on liikunnassa ilmenevän sydänperäisen äkkikuoleman suurentunut riski. Lain kohderyhmään kuuluu valtava määrä ihmisiä. Vaikka sydänperäisten äkkikuolemien ehkäisy on nykyisen kansainvälisen keskustelun keskipisteenä ja perusteena seulontatutkimuksille, urheilijoiden terveystarkastuksilla on muitakin potentiaalisia hyötyjä. Lisäksi on urheilijalle hyödyksi luoda kontakti urheilijan ja terveydenhuoltojärjestelmän välille ja avata hyvä potilas-lääkärisuhde. Tarkastus on lääkärin suorittama ja siihen kuuluu taustatietojen selvitys (sairaudet ja niiden oireet sekä lähisukulaisten sairaudet), kliininen tutkimus, verenpaineen mittaus, porrasaskellustesti sekä lepo-EKG
································································································································································································ vastuussa siitä, että urheilijalla ei ole sellaista sydänja verenkiertoelimistön poikkeavuutta, joka voi lisätä äkkikuolema riskiä urheilussa. Lääkärin katsotaan myös olevan vastuussa siinä tapauksessa, että väärä diagnoosi tai väärä lääketieteellinen arvio on johtanut urheilijan terveydentilan vaarantumiseen tai kuolemaan. Suomalaiset ja ruotsalaiset liikuntalääketieteen ja kardiologian asiantuntijat julkaisivat tänä vuonna yhteistyössä tehdyn ehdotuksen pohjoismaiseksi linjaksi nuorten urheilijoiden terveystarkastuksissa (Hernelahti ym. Tarkastus ei ole Yhdysvalloissa pakollinen ja käytännöt vaihtelevat osavaltioittain. Ruotsissa tarkastus alle 35-vuotiaille Ruotsin sosiaalija terveysviranomainen (Socialstyrelsen) on vuonna 2006 julkaissut kansallisen hoitosuosituksen koskien sydänperäistä äkkikuolemaa liikunnassa. Suosituksessa on linjattu, että yleisiin, kattaviin seulontoihin ei tule mennä, mutta tietyille erityisryhmille tulee tehdä sydäntarkastus. Tarkastus tulisi toistaa 2 vuoden kuluttua high school -urheilijoilla ja vuosittain yliopistourheilijolla. 2008.) Suosituksen piiriin kuuluvat urheilijat, joiden LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 43. Eurooppalainen suositus tarkastus 2 vuoden välein Euroopan kardiologiyhdistys, European Society of Cardiology (ESC), on julkaissut yleiseurooppalaisen suosituksen vuonna 2005. Kahdeksassatoista osavaltiossa ei terveystarkastusten suorittajalta vaadita lääkärin, tai edes ylipäätään terveydenhuollon koulutusta. Onkin tapauksia,joissa urheilijan yllättävä äkkikuolema on johtanut oikeudenkäyntiin ja lääkärin saamaan tuomioon Italian tarkastusjärjestelmän seurauksena kielletään siis kahta prosenttia tutkituista urheilijoista osallistumaan kilpaurheiluun. Tämä suositus perustuu hyvin pitkälti Italian seulontajärjestelmään ja on lähes identtinen sen kanssa. Suosituksen mukaan seulonta tulisi aloittaa kilpaurheilun aloituksen yhteydessä, yleensä noin 12-14 vuoden iässä, ja se tulisi toistaa vähintään kahden vuoden välein. Suosituksen mukainen tarkastus sisältää urheilijan omat ja hänen lähisukulaistensa taustatietojen selvityksen, kliinisen tutkimuksen sisältäen verenpaineen mittauksen sekä lepo-EKG:n. Kliinisen tutkimuksen tulee sisältää sydämen kuuntelu, reisivaltimoiden pulssien tunnustelu sekä verenpaineen mittaus. Kansainvälinen jalkapalloliitto, FIFA, edellyttää MM-lopputurnaukseen osallistuvilta pelaajilta vastaavaa terveystarkastusta kuin UEFA EM-lopputurnauksen osalta. Tämä vastuu kattaa siis poikkeavuudet niiltä osin kuin ne voidaan edellyttää havaittavan. Suomeen suunnatut tarkastukset Suomessa ei ole minkään terveydenhuollon järjestön tai viranomaisten toimesta julkaistu suosituksia urheilijoiden terveystarkastusten tai seulontojen järjestämiseksi. Yhtenä suurimmista ongelmista pidetään kuitenkin sitä, että tarkastusten tekijän koulutustaso vaihtelee huomattavasti. Euroopan jalkapalloliitto, UEFA, edellyttää, että jalkapallon EM-lopputurnaukseen osallistuvan joukkueen pelaajat ovat läpikäyneet tarkan terveystarkastuksen, joka sisältää mm. lepo-EKG:n sekä sydämen ultraäänitutkimuksen ja laboratoriokokeita. Seurajoukkueiden osalta edellytyksenä osallistumisluvan saamiseksi UEFA:n seurajoukkuekilpailuihin on jokaisen pelaajan vuosittainen terveystarkastus, joka sisältää sycläntarkastuksen. Keskustelua asiasta on kuitenkin käyty ja muutamissa urheilujärjestöissä on jo toteutettu toimenpiteitä terveystarkastusten tekemiseksi tai suunnitellaan niitä. Yhdysvalloissa ongelmana tarkastuksen tekijöiden tietotaso Yhdysvalloissa American Heart Association julkaisi vuonna 1996 suosituksen urheilijoiden terveystarkastuksista, jota päivitettiin vuonna 2007. Suosituksen mukaiseen terveystarkastukseen kuuluu urheilijan taustatietojen selvitys, erityisesti sydänoireetja -tuntemukset sekä sukulaisilla esiintyneet äkkikuolema; tai perinnölliset sydänsairaudet, sekä kliininen tutkimus. Suosituksen mukaan kaikkien kilpaurheilijoiden tulisi läpikäydä terveystarkastus ennen osallistumista urheilutoimintaan. Suosituksen mukaan suunnattu sydän tarkastus tulee tehdä alle 35-vuotiaille, joilla on hälyttäviä sydänoireita (liikunnassa ilmenevinä rintakipua, tajunnanmenetys, huimausta tai sydämen tykyryskohtauksia) tai jolla on ensimmäisen asteen sukulainen, joka on kuollut äkillisesti ennen keski-ikää tai jolla on todettu perinnöllinen sydänsairaus. Jokaisen lajiliiton tulee itse määrittää ketkä ovat huippu-urheilijoita ja lajiliitot ovat myös vastuussa sydäntarkastuksen toteuttamistavan suunnittelusta. Voikin olla, että lääkäreiden tiukka rikosoikeudellinen vastuu johtaa tilanteeseen, jossa "varmuuden vuoksi" kielletään urheilu kymmeniltä tuhansilta tai jopa yli sadalta tuhannelta ihmiseltä hyvin harvinaisen riskin vuoksi. EKG-tutkimusta ei suositella pääasiassa resurssien puutteen vuoksi, mutta myös väärien positiivisten löydösten mahdollisuuden vuoksi. Tarkastuksen tulee olla sellaisen lääkärin suorittama, jolla on tehtävään soveltuva koulutus ja osaaminen. Lisäksi suosituksen mukaan sydantarkastus tulee tehdä alle 35-vuotiaille huippuurheilijoille. KOK suosittelee ja UEFA ja FIFA edellyttävät tarkastamista Kansainvälinen Olympiakomitea suosittelee kaikille kilpaurheilijoille kahden vuoden välein toistettavaa seulontaa saman mallin mukaisesti kuin yllämainittu eurooppalainen ESC:n suositus. On erittäin epätodennäköistä, että näin suurella osalla nuorista urheilijoista olisi suuri äkkikuoleman riski
Nuorten urheilijoiden terveystarkastukset ovat vauhdilla tulossa urheilumaailman käytäntöön laajalla rintamalla. • suositus koskee yli 10 t viikossa harjoittelevia urheilijoita. kien edustusjoukkueen pelaajien käytävä vuosittaisessa lääkärintarkastuksessa. Lisätietoja: miika. Pitkään on vallinnut tilanne, jossa vain yksittäisissä maissa, kuten Italiassa, on ollut virallinen linja asiassa. Sudden cardiac death in young athletes: time for a Nordic approach i screening. Muuten tarkastus on kertaluonteinen. Lähivuodet tulevat näyttämään minkälaisiksi käytännöt muotoutuvat suosituksista ja alkuvaiheen järjestelmien pystytyksistä. hernelahti@utu.fi Hernelahti ym. Mikäli tarkastus tehdään Leini-iässä, tulisi se uusia aikuisena mikäli urheilu jatkuu huipputasolla. Lisäksi tarkastukseen kuuluu lepo-EKG sekä pieni verenkuva. Duodecim 2008;1241067-1068. MIIKA HERNELAHTI LT, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, Paavo Nurmi -keskus, Turku LÄHTEET saatavana toimituksesta. Jääkiekossa on suunnitteilla pakollinen vuosittainen terveystarkastus junioripelaaji lie ( C-A -juniorit), joka sisältäisi taustatietojen selvityksen ja kliinisen tutkimuksen johon tulisi kuulua sydäntutkimusten lisäksi myös biologisen iän arviointi sekä ryhdin, lihastasapainon , koordinaation ja liikkuvuuden arviointi. Liikunta ja urheilu sinänsä eivät aiheuta äkkikuolemia, vaan ovat terveyden kannalta erittäin hyödyllistä ja suositeltavaa. Kyseinen tarkastusmalli kulkee nimellä "Kärppien malli", ja se on aloitettu alunperin Ka!Pan C-junioreissa Harri Hahharaisen toimesta. Tarkastuksen tulee olla vapaaehtoinen. palloiluja kestävyyslajit). Kiivaan keskustelun keskellä on kuitenkin tärkeä muistaa, että nuorten urheilijoiden äkkikuolemat ovat hyvin harvinaisia tapahtumia. On paljon vaarallisempaa olla liikkumatta kuin harrastaa liikuntaa. • tarkastus tehdään kerran • mikäli tarkastus tehdään teini-iässä, se tulee uusia aikuisena, mikäli urheilu jatkuu huipputasolla. Tähän on nyt selkeästi tulossa muutos. Kyseessä on suunnattu sydäntutkimus, joka sisältää urheilijan ja hänen lähisukunsa taustatiedot, kliinisen tutkimuksen sekä lepo-EKG:n. Resurssit huomioon ottaen suosituksen piiriin kuuluvat huippu-urheilijat, joiksi Kansainvälisen Olympiakomitean määritelmän mukaan luetaan yli kymmenen tuntia viikossa harjoittelevat urheilijat. Väärien positiivisten löydösten (eli epäillään sydänsairautta, vaikka sitä todellisuudessa ei henkilöllä ole) ja niiden mukanaan tuoma turha inhimillinen kärsimys, harrastuksesta luopuminen ja turhat jatkotutkimukset ja kustannukset ovat yksi suurimpia ongelmakohtia seulontatyyppisissä tarkastuksissa. Ne johtuvat synnynnäisistä sydänsairauksista, joita potevilla rasittava liikunta voi olla vaarallista. On myös tärkeää varmistaa, että urheilija tietää, että infektioiden aikana liikunta on kiellettyä. Scand J Med Sci Sports 2008; 18: 132-139. Tutkimusten lisäksi tarkastuksen yhteydessä tulee antaa tietoa hälyttävistä sydänoireista (liikunnassa ilmenevinä rintakipua, tajunnanmenetys, huimausta tai sydämen tykytyskohtauksia) sekä nuorena tulleista äkkikuolemista ja perinnöl !isistä sydän taudeista suvussa, joiden tulee johtaa tarkkoihin sydänselvityksiin. Terveystarkastukset yleiseksi käytännöksi lähivuosina harjoittelu ja kilpailusuoritus kuormittavat sydänja verenkiertoelimistöä (esim. • tarkastus sisältää urheilijan ja lähisukulaisten taustatietojen kartoituksen (liikuntaan liittyvä rintakipu, tajunnan menetys, huimaus, poikkeava hengenahdistus, lähisukulaisten perinnöllinen sydäntauti tai ennen keski-ikää tullut äkkikuolema), kliinisen tutkimuksen sekä lepo-EKG:n, • tarkastuksen yhteydessä urheilija saa tietoa hälyttävistä oireista sekä siitä, että infektion aikana ei saa urheilla • tarkastuksen tulee olla vapaaehtoinen. Hernelahti ym. Tarkastuksen tavoitteina on terveysriskien ehkäisyn ohella harjoittelun ohjaaminen. Tämä edellyttää tietysti urheilijan suostumuksen. kestävyysja palloilulajien kilpaurheilijoille. Jalkapallossa ja jääkiekossa terveystarkastuksia Suomen Palloliitto edellyttää, että saadakseen luvan osallistua Veikkausliigaan, on seurajoukkueen kaik44 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. ··········· Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ···························································· Suomeen vapaaehtoinen, kertaluonteinen, suunnattu sydäntutkimus Suomessa nuorten urheilijoiden terveystarkastusten tulisi olla suunnattuja, vapaaehtoisia ja kertaluonteisia, suosittelevat liikuntalääketieteen asiantuntijat. Hakkarainen on kehittänyt sitä edelleen Oulun Kärppien juniori toiminnassa, jossa terveystarkastukset on toteutettu vuosittain kaikissa ikäryhmissä C-junioreista ylöspäin kaudesta 2003-2004 alkaen. Lisäksi itse tarkastusten kustannukset ja niiden vaatimat henkilöresurssit tulevat olemaan iso käytännön ongelma. Palaute tarkastuksista annetaankin nuoren urheilijan ja hänen vanhempiensa lisäksi myös joukkueen valmentajille ja mahdollisesti fysioterapeuteille. • tarkastus tarpeen etenkin verenkiertoelimistöä kuormittavien lajien kuten esim. Tarkastukseen tulee sisältyä vähintään kliininen tutkimus, verenpaineen mittaus, lepo-EKG sekä perusverenkuva. Kilpaurheilijoiden sydänperäiset äkkikuolemat
Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus kilpailun arviointiraati: Olli Heinonen, Paavo Nurmi -keskus Jari Parkkari, UKK-instituutti Rainer Rauramaa, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Harri Selänne, LIKES liikuntalääketieteen klinikka Timo Takala, Oulun Diakonissa laitos, Liikuntalääketieteellinen klinikka Heikki Tikkanen, Urheilu lääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema Finalistikäsikirjoitusten arvioitsijat: LT Helena Varonen LT, dos. LTS jakaa myös Nuoren tutkijan palkinnon. Simo Taimela LitT Kari L. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus sekä Nuori tutkija palkitaan stipendillä ja voittajat julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä 12.11.2008. Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 43 abstraktia. ······························································································································································································· Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 TULES Liikuntalääketieteen päiville! 12. 13.11.2008 Biomedicum Helsinki Vuoden 2008 paras liikuntalääketieteellinen tutkimus julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä L iikuntatieteellinen Seura (LTS) järjestää vuosittain liikuntalääketieteen alan tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. Keskinen LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 45. Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet. Arviointien perusteella kolme parasta tutkimusta pääsi finaaliin, jossa täydelliset englanninkieliset käsikirjoitukset arvioi tätä tarkoitusta varten koottu erillinen raati. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella
Naisilla koulutus (b=-0.12), tulot (b=-0.07), ikä (b=0.27), ruokavalion laatu (b=-0.16), alkoholi (b=-0.06), istuminen (b=0 05) ja vapaa-ajan liikunta (b=-0.08) olivat suoraan yhteydessä painoindeksiin. TUTKIMUKSEN TAUSTA: Heikentynyt sydämen sykkeen palautuminen fyysisen kuormituksen jälkeen on riskitekijä sydänkuolemalle (1,2). Heart rate recovery after exercise as a predictor of mortality among survivors of acute myocardial infarction. Hautala AJ, Rankinen T, Kiviniemi AM, Mäkikallio TH, Huikuri HV, Bouchard C, Tulppo MP. Mallia työstettiin sopivuutta kuvaavien suureiden avulla. Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 . MENETELMÄT: Sykkeen palautuminen mitattiin 60 sekuntia maksimaalisen oirerajoitteisen rasitustestin jälkeen 192 potilaalta akuutin sydäninfarktin jälkeen. Tulojen yhteys painoindeksiin kulki istumisen, ruokavalion laadun, vapaaajan liikunnan ja alkoholin kautta. Koulutus selitti painoindeksiä myös epäsuorasti istumisen, tupakoinnin, ja ruokavalion kautta. Pituus ja paino mitattiin terveydenhoitajan avustuksella painoindeksin (kg/ 111 2) määrittämiseksi. Naisilla vastaavat luvut olivat 26.0 ja 13.4. Am J Physiol Heart Circ Physiol 2006. V Sosioekonomisen aseman, elintapojen ja vapaa-ajan liikunnan yhteydet painoindeksiin KATJA BORODULIN, CATHERINE ZIMMER, RISTO SIPPOLA, TOMI MÄKINEN, RITVA PRÄTTÄLÄ . Tilastollisesti merkitsevät yhteydet (p<0.05) on raportoitu. Lisäksi tutkittiin genotyypin kliinistä merkitystä sydänperäisten kuolemien ennustamisessa sydäninfarktipotilai lla. Terveyserojen kaveruarnistyössä tulee ymmärtää, että matalassa sosioekonomisessa asemassa olevilla on haasteena useamman elin tavan muutos kuin korkeammassa asemassa olevilla, mutta heikommat kulttuuriset ja aineelliset voimavarat. Miehillä koulutus(b=-0.06), ikä (b=0.21) ruokavalion laatu (b=-0.15), tupakointi (b=-0.06), istuminen (b=0.06) ja vapaa-ajan liikunta (b=-0 08) olivat suoraan yhteydessä painoi ndeksii n. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että korkean sosioekonomisen aseman yhteys ylipainoon ja lihavuuteen kulkee elintapojen kautta ja että terveyttä edistävät e\intavat kasaantuvat. VIITTEET Jouven X, Empana JP, Schwartz PJ, Desnos M, Courbon D, Ducimetiere P. Heart-rate profile during exercise as a predictor of sudden death. N Engl J Med 2005. Väestörekisteristä poi rn ittuun satunnaisotokseen kuului 8159 henkilöä,joista tutkimukseen osallistui 5756 (70.5 %). 7±2.2 vuotta. 1. DNA sekvenssin vaihtelu asetyylikoliinireseptori (CHRM2) geenissä säätelee maksimikuormituksen jälkeistä sykkeen palautumista terveillä koehenkilöillä (3). Elintavat korreloivat voimakkaasti keskenään. Lisäksi genotyypin ennustearvoa tutkittiin laajemmassa sydäninfarktipotilasaineistossa (n=491). Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sosioekonomisen aseman suoria ja epäsuoria yhteyksiä elintapojen kautta painoindeksiin laajassa suomalaisessa väestöaineistossa. . ········... Koulutus selitti painoindeksiä myös istumisen, ruokavalion laadun, vapaa-ajan liikunnan, alkoholin ja tulojen kautta. Heart rate recovery after maximal exercise is associated with acetylcholine receptor M2 (CHRM2) gene polymorphism. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa, cuä DNA sekvenssin vaihtelu asetyylikoliinireseptori geenissä (CHRM2) säätelee rasi tustestin jälkeistä sydämen sykkeen palautumista ja ennustaa sydän kuolemaa sydäninfarktipotilailla. 3. 19: 1951-8. Menetelmässä muuttujien välisiä suoria ja epäsuoria yhteyksiä arvioitiin standardoitujen regressiokertoimien (b) ja p-arvojen avulla. Aiemmat tutkimukset eivät ole arvioineet sosioekonomisen aseman ja ylipainon välisiä yhteyksiä niin, että muiden elintapojen keskinäisiä korrelaatioita olisi otettu huomioon tai että sosioekonomisen aseman mahdollista epäsuoraa yhteyttä olisi arvioitu. Analyyseihin otettiin mukaan vain ne miehet (n=l852) ja naiset (11=2344), joilta oli tieto kaikista käytetyistä muuttujista. TAUSTA: Korkeammin koulutetut ja parempituloiset ovat hoikempia, harrastavat enemmän vapaa-ajan liikuntaa, syövät terveellisemmin ja tupakoivat harvemmin kuin matalammin koulutetut. Nissinen SI, Mäkikallio TH, Seppänen T, Tapanainen JM, Salo M, Tulppo MP, Huikuri HV. TULOKSET: Miesten painoindeksin keskiarvo oli 27.0 ja he olivat käyneet koulua keskimäärin 12.7 vuotta. Keskimääräinen seuranta-aika oli 7. Am J Cardiol 2003, 6 711-4. Polkumallin avulla voidaan tutkia selittävien muuttujien yhteyksiä selitettävään muuttujaan samanaikaisesti ja arvioida epäsuoria yhteyksiä, niin että muuttujien keskinäiset korrelaatiot otetaan huomioon. Tämän tutkimuksen hypoteesina oli, euä CHRM2 geenipolymorfia on yh-teydessä sykkeen palautumiseen myös sydäninfarktipotilailla. Koulutus, tulot, tupakointistatus, itsearvioitu ruokavalion laatu, hedelmien ja vihannesten käyttö (kertaa/vko), vapaa-ajan liikunnan määrä (METh/vko), istumisen määrä (h/arkipvä) ja alkoholin käyttö (g/vko) kysyttiin lomakkeella. MENETELMÄT: Tutkimus on osa FINRISKI 2002-tutkimusta, jossa seurataan 25-64-vuotiaan väestön kroonisten tautien riskitekijöiden kehitystä. Molemmat genotyypit ennustivat itsenäisesti sydänperäistä kuolemaa monimuuttuja-analyysissä, jossa huomioitiin ikä, sukupuoli, BMl, sydämen systolinen funktio sekä diabetes (C/C: RR 2.5, 95% CI 1.4-4.3, p=0.002 ja NA: RR 2.1, 95% CI 1.1-3.8, p=0.017). Asetyylikoliinireseptori geeni, sykkeen palautuminen ja sydänkuoleman riski sydäninfarktipotilailla ARTO HAUTALA, MIKKOTULPPO, ANTTI KIVINIEMI, TUOMO RANKINEN, CLAUDE BOUCHARD, TIMO MÄKIKALLIO, HEIKKI HUIKURI laat olivat beeia-salpaaja lääkityksessä rasitustestin aikana. H459-66. Analyysimenetelmäksi valittiin polkumalli (M-Plus, Los Angeles, CA, USA), johon otettiin mukaan kaikki selittävät muuttujat yhtä aikaa ja sallittiin elintapojen korreloida vapaasti keskenään. CHRM2 geenistä analysoitiin kaksi polymorfiakohtaa (introni 5: rs324640 ja eksoni 6: rs8191992) TULOKSET: CHRM2 rs324640 C/C ja rs8191992 NA genotyypeillä oli yli kolmenkertainen riski kuulua alimpaan sykkeen palautumisen kvartiiliin (sykkeen palautuminen :S 8 lyöntiä/minuutti) verrattuna T/T genotyyppiin (C/C: OR 3.2, 95% Cl 1.2-8.6, p=0.017 ja NA: OR 3.8, 95% CI 1.3-11.l, p=0.016). Tulojen yhteys painoindeksiin kulki istumisen ja vapaa-ajan liikunnan kautta. Kaikki poti46 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008
vuoristoilmaa sekä uudestaan molemmissa tilanteissa reisivaltimoon infusoidun aminofylliinin (epäspesifi adenosiinireseptoriestäjä) aikana. Koehenkilöt punnittiin ennen ja jälkeen kuormitusten, erittyneen virtsan määrä mitattiin ja syke taltioitiin koko kuormituksen ajalta. TAUSTA: Aiemman tutkimustiedon perusteella urheilujuomat saattavat aiheuttaa ruuansulatuskanavan imeytymishäiriöitä ja pahoinvointituntemuksia etenkin juoksukuormituksissa. Juoksussa vesi aiheutti vähiten ja kaupallinen kontrollijuoma eniten pahoinvointituntemuksia, juomien välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä. Rasituksessa valtimoveren happikyllästeisyys vuoristoilmaa hengitettäessä laski hieman lepotilanteesta (88 % rasituksessa) ja verenvirtaus lisääntyi, koska jalan happiekstraktio oli merkitsevästi pienempi huoneilmarasitukseen verrattuna. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sokeripitoisia urheilujuomia nautittaessa hiilihydraattien käyttö on suurempaa kuormituksen aikana kuin vettä nautittaessa. vuoristoilmassa ja energia-aineenvaihdunnassa verensokeri n rooli korostuu. Tutkittavien reisivaltimoon -ja laskimoon asetettiin lisäksi kanyylit lääkeaineinfuusioita sekä verinäytteidenottoa varten ja suoritettiin alaraajojen magneettitutkimus sekä polkupyöräkuntotesti. Hengityskaasuista laskettiin kulutetun hapen ja tuotetun hiilidioksidin määrät, joiden perusteella laskettiin kokonaisenergian kulutus sekä hiilihydraattien ja rasvojen kulutukset ja osuudet aerobisesta energiantuotannosta. Lopuksi, vaikka adenosiini on voimakas ja paljon käytetty farmakologinen verenvirtauksen lisääjä, sen rooli fysiologisesti relevanteissa tilanteissa kuten fyysisessä rasituksessa näyttää olevan vähäinen. Substraattien käyttö pyöräilyssä oli samankaltaista hunajajuomalla ja kontrollilla läpi kuormituksen,ja hiilihydraattien osuus energiaruuotosta merkitsevästi korkeampi kuin vettä käytettäessä viimeisen 30 minuutin aikana. Energiankulutuksessa ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja eri juomien välillä, mutta vettä käytettäessä energiankulutus lisääntyi merkitsevästi viimeisen 30 rnin aikana. RPE:n osalta juoksussa eikä pyöräilyssä saatu merkitseviä eroja eri juomien välille.Juomalla ei ollut merkitsevää vaikutusta painonmuutokseen eikä virtsan määrään. Rasituksen, vuoristoilman ja adenosiinin vaikutukset lihaksen paikalliseen verenvirtaukseen ja aineenvaihduntaan ILKKA HEINONEN, JUKKA KEMPPAINEN, KIMMO KASKINORO, JUHA PELTONEN, MARKUS LINDROOS, RONALD BORRA, YLVA HELLSTEN, ROBERT BOUSHEL, KARI KALLIOKOSKI . Tällä on merkitystä etenkin juoksussa. JOHTOPÄÄTÖKSET: -3000 m vuoristoilmassa valtimoveren happi reservi näyttää olevan riittävä lihaksen lepoaineenvaihdunnan turvaamiseksi ja systeemisen kardiovaskulaaristressin minimoimiseksi. Paikallista verenvirtausta tutkittiin myös satunnaistetusti dynaamisessa yhdenjalan rasituksessa normaalissa huoneilmassa ja koehenkilöiden hengittäessä em. JOHDANTO: Tässä tutkimuksessa selvitettiin vuoristoilman vaikutusta ja adenosiinin roolia luurankolihaksen paikallisessa verenvirtauksessa ja aineenvaihdunnassa levossa ja rasituksessa. Akuutti jalan rasitustilanne aiheutti huomattavan verenvirtauksen uudelleenjakautumisen työskenteleviin lihaksiin ja neli päisen reisi lihaksen verenvirtauksella oli taipumusta jakautua tasaisemmin lepotilanteeseen verrattuna (p=0.055). Käyttäjäkokemuksissa vesi osoittautui merkitsevästi miellyttävimmäksi eikä hunajan ja kontrollin välillå ollut eroja. PÄÄTULOKSET: Pyöräilyssä pahoinvoinuruntemukset olivat vähäisiä eikä juomien välillä ollut eroja. MENETELMÄT: Yhdeksän tervettä miestä tutkittiin positroniemissiotomografialla. Adenosiini lisäsi lihaksen verenvirtausta ~17.5 -kertaiseksi ja jalan happiekstraktio laski minimiin, mutta lihaksensisäinen verenvirtauksen heterogeenisyys pysyi muuttumattomana, vaikkakin yksilölliset vasteet virtauksen jakautumisessa olivat huomattavia. TULOKSET: Vuoristoilma laski valtimoveren happikyllästeisyyttä (98±0.7 vs 91±5 %), mutta ei vaikuttanut lihaksen paikalliseen verenvirtaukseen tai happiekstraktioon. Koehenkilöt jaettiin juoksu (n=S)ja pyöräilyryhmiin (n=l0), jotka tekivät viikon välein kolme samanlaista kuormitusta (juoksu 90, pyöräily 75 min) aerobisen kynnyksen tasolla. Koehenkilöt ohjeistettiin valmistautumaan kuormituksiin henkilökohtaisesti vakioidun harjoitusja ruokailuohjelman mukaisesti. Hunajaperusteista urheilujuomaa ei tällä hetkellä valmisteta kaupalliseen käyttöön. Pyoräilykuormituksissa koehenkilöiden kynnystasotja VO 2 max testattiin ennen varsinaisia kuormituksia. Aminofylliini ei vaikuttanut lihaksen verenvirtaukseen rasituksessa, mutta lihaksen glukoosin soluunotolla verestä oli taipumusta lisääntyä vuoristoilmarasituksessa (p=0.058). Reisilihasten verenvirtaus mitattiin levossa perustilanteessa, keinotekoisen vuoristoilma-altistuksen aikana (14 % 02, -3000111) levossa sekä oikeaan reisivaltimoon infusoidun adenosiinin (1 mg/min/1) aikana. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 47. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p<0.05. Syke käyttäytyi samalla tavoin sekä juoksussa että pyöräilyssä eikä tilastollisia eroja ollut eri juomien välillä. Kuormitusten aikana nautittiin satunnaistetussa järjestyksessä saman protokollaan mukaan (1,5 dl kerrallaan 20 min ennen kuormitusta sekä 15 min välein kuormituksen aikana) vettä, kaupallista urheilujuomaa tai hunajapohjaista urheilujuomaa. Hunajaperusteisen urheilujuoman siedettävyys, käyttäjäkokemukset ja fysiologiset vaikutukset pitkäkestoisessa kestävyyssuorituksessa JARMO HEISKANEN, PASI IKONEN, HEIDI SYVÄOJA, EINO HAVAS . Pienentynyt valtimoveren happipitoisuus kompensoitui vastaavalla vähäisemmällä happipitoisuudella laskimossa lihaksen hapenkulutuksen ja verenvirtauksen heterogeenisyyden säilyessä myös muuttumattomana. Hengityskaasuja kerättiin ennen kuormitusta, 10-15, 40-45 sekä 65-75 min kohdalta. Sen sijaan rasituksessa lihaksen paikallinen verenvirtaus lisääntyy happiekstraktion vähentyessä ko. Halusimme selvittää ensisijaisesti hunajaperusteisen urheilujuoman käyttökelpoisuutta juoksusuori tuksessa suhteessa kontrollijuomiin ja toissijaisesti hunajaperusteisen urheilujuoman fysiologisia vaikutuksia kontrollijuomiin nähden aktiivi kuntoilijoilla. Hunajaperusteinen urheilujuoma näyttää käyttökelpoiselta pitkäkestoisessa suorituksessa energiahuollon takaajana ja oli jopa kaupallista urheilujuomaa parempi siedettävyydeltään. MENETELMÄT: Koehenkilöt olivat aikuisia aktiivisia kuntoliikkujia, joille kuormitukset olivat normaalia harjoittelua. Kuormitusten jälkeen koehenkilöt täyttivät kyselylomakkeen, jolla selvitetään tuntemuksia (asteikko 1-lO)ruoansulatuskanavan mahdollisten imeytymishäiriöiden ja koetun rasituksen (RPE) osalta
Maksimaalinen hapenottokyky määriteltiin suoralla polkupyöräergometritestillä, jossa mitattiin hengityskaasut. [1,2]. TULOKSET: Tutkittaville tuli seuranta-aikana 53 lonkkamurtumaa, joista 32 sijaitsi reisi luun kaulassa ja 21 trokanterin alueella. Fyysinen aktiivisuus voi olla tärkeä tekijä reisiluun kaulan murtumien ehkäisyssä, kun taas runsasta kahvin juontia tulisi välttää trokanteristen murtumien ehkäisemiseksi. TUTKIMUKSEN TAUSTA: Perifeeristen luustomittausten, kuten kantaluun u ltraäänimittauksen (QUS) ja ranteen DXA -minauksen on osoitettu ennustavan lonkkamurtumia. Tutkittavilta mitattiin paino, pituus, vyötärön ympärys sekä paasto-, 30 min ja 120 min glukoosija insuliinitasot. Elinikäinen fyysinen aktiivisuus määritettiin modifioidulla Paffenbargerin kyselyllä, jossa tutkittavat raportoivat fyysisen aktiivisuutensa 15-, 30-, ja 50-vuotiaana sekä tutkirnushetkellä. Murtuman saaneilla naisilla oli 9% matalammat BUAarvot (p<0.05)ja 7% matalammat QUl-arvot (p<0.05) kuin naisilla, jotka eivät olleet saaneet lonkkamurtumaa. Alustavat analyysit tehtiin pariuornalla t-test il lä , ristiintaulukoimalla ja varianssianalyysilla. 2007 asuneet naiset (N = 1222). Monimuuttuja-analyysin mukaan korkea BMI suojasi kaiken tyyppisillä lonkkamurtumilta (OR 0.87, 95% CI 0.80-0.95). Kantaluusta määritettiin luun lujuutta kuvaavat BUA (broadband ultrosound attenuation) ja QUI (quantitative ultrasound index) QUS-laitteella (Sahara, Hologic, Beclford, MA).13,4]. Vähäinen liikunta-aktiivisuus lisäsi reisiluun kaulan munumariskiä (OR 3.26, 95% CI 1.37-7.74) ja runsas kahvin juonti puolestaan trokanteri 111 urt umien riskiä (OR 4.49 95% CI 149-13.49) JOHTOPÄÄTÖKSET: BUA ja QUI olivat yhteydessä lonkkamurtumiin, mutta monimuuttuja-analyyseissä muut riskitekijät ennustivat paremmin murtumia. Heikko itsearvioitu liikuntakyky oli riskitekijä murtumille (OR 2.72, 95% CI 1.32-5.61). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida perifeeristen QUSja DXA-mittausten sekä kliinisten riskitekijöiden yhteyttä ikääntyneiden naisten trokanterisiin ja reisiluun kaulan murtumiin 10 vuoden väestöpohjaisessa seurantatutkimuksessa. Paras selittävä monimuuttujarnalli (ORja 95%CI) kullekin murtumatyypille etsittiin eteenpäin askeltavalla logistisella regressioanalyysilla, jossa vakioitiin sekoittavat tekijät. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan trokanterin ja reisi luun kaulan alueen murtumien biomekaaniset taustatekijät ovat erilaisia. MENETELMÄT: Tutkf rnusväeston muodostivat 1924-1927 syntyneet, Oulussa v. Maksimaalinen hapenottokyky seluu 20 % peroneus profundushermon distaalisen motorisen amplitudin vaihtelusta (p = 0,003), 17 % proksimaalisen motorisen amplitudin vaihtelusta (p = 0,006) ja 22 % F-aallon persistenssin eli esiintymistiheyden vaihtelusta (p = 0,002) Liikuntaaktiivisuus 30 vuoden iässä oli yhteydessä peroneus profundushermon motoriseen johtonopeuteen (R2 = 9 %, p = 0,035), F-aallon maksimi latenssiin (R2 = 8 %, p = 0,008), F-aallon dispersioon (F-aallon latenssien hajonta) (R2 = 10 %, p = 0,014) sekä mediaalisen jalkapohjaherrnon sensoriseen latenssiin (R2 = 14 %, p = 0,002) ja joluonopeuteen (R2 = 10 %, p = 0,026). BM I ja vyötärön ympärys korreloivat positiivisesti paastoinsuliiniin ja 120 m in glukoosija insuliiniarvoihin, kun taas maksimaalinen hapenottokyky korreloi negatiivisesti BMl:hin, sekä 120 min insuliini ja glukoosiarvoihin. trochanteric hip fractures. VIITTEET: Pulkkinen et al. Ylipainoisia henkilöitä tulee kannustaa liikuntaan ääreishermoston komplikaatioiden ehkäisemiseksi. ··········· Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ············································· ············· Painon, fyysisen kunnon ja aktiivisuuden yhteys ääreishermoston toimintaan ylipainoisilla henkilöillä HENRI ISOJÄRVI, SIRKKA KEINÄNENKIUKAANNIEMI, MIKA KALLIO, KAISU KAIKKONEN, HANNU KAIKKONEN, TIMO JÄMSÄ, RAIJA KORPELAINEN . Runsas kahvin juonti (yli 5 kuppia/pv) oli yhteydessä trokanterin murtumiin (p<0.05). 120061 Association of geometric factors and failure load level with the distribution of cervical vs. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää painon, fyysisen kunnon ja elinikäisen fyysisen aktiivisuuden yhteyttä ääreishermoston toimintaan ylipainoisilla henkilöillä, joilla oli kohonnut riski sairastua heikentyneeseen sokerinsietoon ja tyypin 2 diabetekseen TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 40 ylipainoista työikäistä henkilöä (keski-ikä 49v, SD 11 v), jotka eivät sairastaneet tyypin 2 diabetesta. Tulokset analysoitiin regressioanalyysillä ja mallit vakioit.iin iällä, pituudella ja ihon lämpötilalla. Vähäinen liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä reisi luun kaulan murtumiin (p<0.05). TULOKSET: Tutkittavista oli naisia 26 (65 %) ja miehiä 14 (35 %) Tutkittavien keskipituus oli 166 cm (SD 9 cm), keskipaino oli 93 kg (SD 15 kg), keskimääräinen BMI oli 34 (SD 5) ja keskimääräinen vyötärön ympärys oli 104 cm (SD 12 cm). Osteoporos lnt 15 274-280. (2004) Combination of bone mineral density and upper femur geometry improves the prediction of hip fracture. (2003) Lifestyle factors are as48 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Henkilöiltä mitattiin peroneus profundushermon motoriset vasiect , johtonopeudet ja myöhäisvasteet eli F-aallot, sekä suralis-, radialisja mediaalisen jalkapohjahermon sensorisct hermovasteet ja johtonopeudet. Erityyppisten lonkkarnurtumien muita riskitekijöitä ei kuitenkaan tunneta. Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että liikunta ehkäisee polyneuropatiaa tyypin 2 diabetesta sairastavilla henkilöillä. Fyysinen kunto on yhteydessä myös alentuneisiin insuliini ja glukoositasoihin, jotka puolestaan alentavat polyneuropatiariskiä. TAUSTA: Lihavuuden ja keskivanalolihavuuden on esitelty lisäävän riskiä laaja-alaiseen ääreishermoston toimintahäiriöön (polyneuropatia), joka on yleinen komplikaatio tyypin 2 diabeteksessa. Reisiluun kaulan ja trokanterin alueen murtumien riskitekijät näyttävät olevan erilaisia. Pulkkinen et al. Polyneuropatia liittyy myös heikentyneeseen sokerinsietoon. JOHTOPÄÄTÖKSET: Fyysinen kunto ja fyysinen aktiivisuus näyuävat olevan positiivisesti yhteydessä ääreishermoston toimintaan ylipainoisilla henkilöillä. Naiset jaettiin murtumien perusteella neljään eri ryhmään: ei lonkkamurturnaa, mikä tahansa lonkkarnurturna, t rokanterinen murtuma ja reisi luu n kaulan murtuma. Elinaikainen fyysinen kuormitus työssä ja vapaaajan liikunta eri ikävaiheissa, fyysinen ja psyykkinen toimintakyky, kalsiumin saanti eri ikävaiheissa, tupakointi ja alkoholin käyttö eri ikävaiheissa, kuukautisten ja vaihdevuosien alkamisiät, terveydentila ja lääkitys selvitettiin postikyselyllä ja haastattelulla. J Bone Miner Res 21161:895-901 Korpelainen et al. Murt urnat iedot kerättiin vuosilta 1997-2007. Distaalisen ranteen luuntiheys mitattiin DXA -laiueella (Osreorncrer DTX 200, Denmark). Sekä reisiluun kaulan että trokanterin alueen murtuman saaneet naiset olivat pidempiä (p<0.05) ja laihempia (p<0.001) kuin naiset, joilla ei ollut murtumia. Reisiluun kaulan ja trokanteristen lonkkamurtumien riskitekijät ikääntyneillä naisilla 10 vuoden väestöpohjainen seurantatutkimus HEIKKI JOKINEN, PASI PULKKINEN, SIRKKA KEINÄNEN-KIUKAANNIEMI, TIMO JÄMSÄ, RAIJA KORPELAINEN
V02max muutos oli merkitsevä CWTl ryhmässä 3 ja 9 k k kohdalla ja CWT2 ryhmässä 9 ja 24 k k kohdalla verrattuna CON ryhmään. Tuloksista käy ilmi, että normaalipainoiset täyttävät keskimäärin uudet fyysisen aktiivisuuden päivittäiset suositukset (Nuori Suomi 2008), kun taas ylipainoiset jäävät hieman alle suositusrajasta. Veren rasva-arvoissa mekitsevät muutokset verrattuna CON ryhmään: BM:kokonais kolesteroli (TC) 3 kk ja triglyseridit (TG) 24 kk , CWTl: high-density lipoprotein-cholesterol (I-IDL-C) 9 ja 24 kk, CWT2: J-IDL-C 9 ja 24 kk ja low-density lipoprotein-cholesterol (LDL-C) 9 kk kohdalla. TAUSTA: Lihavuus on maailmanlaajuinen terveysongelma ja se on yhteydessä 111111. Painonhallintavaiheessa toteutettu harjoiu elujakso tuotti tässä tutkimuksessa pisimpään kestävät kuntovaikutukset. MENETELMÄT: Vapaaehtoiset koehenkilöt, 22 miestä: ikä ka 44(5D10) vuotta, BMl 35(5D4) ja 71 naista: ikä ka 46 (5D10), BMI 36(5D4) randomoitiin neljään ryhmään: CWTl; harjoiuelujakso 0-3 kk , CWT2; harjoittelu 6-9 k k , BM ja Kontrolli (CON). askelmittarit, aktiivisuusmittarit ja sykemittarit. Molemmat CWT ryhmät olivat lisäksi elintapaohjauksessa koko tutkimuksen ajan. Lisäksi yhtenä noista päivistä ylipainoiset viettivät enemmän aikaa LOWtasolla (p=0.008). CWT ryhmät harjoittelivat 12 viikkoa 3 kertaa viikossa. Harjoittelu suoritettiin ilmanvastuksella toimivilla harjoituslaitteilla (I-IUR Oy, Finland) ja syketaso pidettiin säätelemällä suoritusnopeutta. Kaikkina kolmena päivänä normaalipainoiset viettivät enemmän aikaa I-IIGJ-1-tasolla (p<0.05). Ylipainoiset jäivät suosituksesta hieman, sillä aktiivisuus oli 1.82 h. TAUSTA: Lasten ylipaino on lisääntynyt Suomessa voimakkaasti viime vuosina. Objektiiviseen mittaamiseen kaivataan lisää työkaluja. Subjektiivisia mittaustapoja puolestaan ovat kyselylomakkeet, päivä kirjat ja observointi. Ylipaino on yhteydessä vähäiseen liikunta-aktiivisuuteen lapsilla, mutta yhteys on poikkileikkaustutkimuksissa ollut heikko. Elintapaohjaus toteutettiin sairaanhoitajan ja ravitsemusterapeutin toimesta 14 kertaa ensimmäisen vuoden aikana, toisen vuoden aikana 4 kertaa ja kolmantena vuotena kahdesti. 2tyypin diabeteksen, verisuonija sydänsairauksien esiintyvyyteen. Yksittäisen harjoituksen kesto oli 40 min syketasolla 7085% sykemaksimisra. PAQ-C-aktiivisuuskysely ei korreloinut aktiivisuusmittarin tulosten kanssa. Lasten fyysisen aktiivisuuden objektiivisia mittaustapoja ovat mm. TULOKSET: Aktiivisuusmittarin pulssimäärien perusteella aktiivisuus jaoteltiin kolmeen luokkaan: lepoaktiivisuus LOW, keskiaktiivisuus MID ja korkea-aktiivisuus I-IIGI-1. Normaalipainoiset viettivät enemmän aikaa J-IIGI-1-aktiivisuudessa (p = 0.043), lisäksi ylipainoisilla oli trendi viettää enemmän aikaa LOW-aktiivisuudessa (p = 0.059) Vertailtaessa I-IIGI-1aktiivisuuden tasoa normaalipainoiset olivat päivittäin keskimäärin 0.5 h aktiivisempia ja koko tallennusjaksolla keskimäärin 3.94 h aktiivisempia kuin ylipainoiset. Tämän t.utkimuksen tarkoituksena oli kehittää ja testata olemassa olevaa aktiivisuusmittaria ja sen soveltuvuutta lasten fyysisen aktiivisuuden arvioimiseen 24/7 -periaaueella. Kyselyn perusteella (p=0.074) normaalipainoiset olivat hieman aktiivisempia kuin ylipainoiset. Päivittäin vähiten aktiivinen norrnaalipainoinen (1.43 h) oli lähellä ylipainoisten ryhmän keskiarvoa (l.82 h). Laitevastus oli 20%1RM. Subjektiivinen, kyselylomakkeella tehty arviointi ei tämän tutkimuksen mukaan arvioi luotettavasti lasten aktiivisuuden määrää. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 49. VIITE: Nuori Suomi 2008. JOHTOPÄÄTÖKSET: Elintapaohjaus yhdistettynä lihaskuntoharjoitteluun näyttäisi antavan parhaan vaikutuksen sekä kestävyyskuntoon, että veren rasva-arvoihin. 12006) Lifelong risk factors for osteoporosis and fractures in elderly women with low body mass index--a population-based study. Varsinaisen tutkimusjoukon muodostivat 25 noin 8-9vuotiasta lasta. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. Keskimäärin kymmenen minuutin lisäys päivittäisessä aktiivisuudessa nostaisi ylipainoiset suositeltuun kahteen tuntiin. Tämän tukimuksen tarkoituksena oli selvittää sykeohjatun laiteharjoittelun (CWT) ja elintapaohjauksen (BM) vaikutuksia painoon, maksimaaliseen hapenkulutukseen (V0 2 max) ja veren rasva-arvoihin ylipainoisilla kolmen vuoden seuranta-aikana. ······································································•························································································································· sociated with osteoporosis in lean women but not in normal and overweight women: a populationbased cohort study of 1222 women. Aktiivisuusmittarin testaus suoritettiin yhden viikon aikana, jonka ajan lapset pitivät miuaria ranteessaan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksessa käytetty aktiivisuusmittari näyttää soveltuvan lasten fyysisen aktiivisuuden arviointiin. Osteoporos lnt 14 34-43 141. Sykeohjatun laiteharjoittelun ja elintapaohjauksen vaikutus painoon, maksimaaliseen hapenkulutukseen ja veren rasva-arvoihin HANNU KAIKKONEN, KAISU KAIKKONEN, MARJA VANHALA, RAIJA KORPELAINEN, SIRKKA KEINÄNENKIUKAANNIEMI . Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi fyysisen aktiivisuuden eroja normaalipainoisten ja ylipainoisten lasten välillä aktiivisuusmittarin antaman datan ja kyselytutkimuksen perusteella. Päivittäin vähiten aktiivinen normaalipainoinen (1.43 h) oli hyvin lähellä ylipainoisten ryhmän keskiarvoa. Korpelainen et al. V02max testit suoritettiin polkupyöräergometrillä ja verikokeet otettiin 0, 3, 9, 24 ja 36 kuukauden kohdalla. Liikunta-aktiivisuudessa havaittiin eroja ryhmien välillä kolmena päivänä viikon aikana. Normaalipainoiset olivat näinä päivinä aktiivisempia kuin ylipainoiset. CWT2 ryhmässä painon lasku erosi merkitsevästi 3,9 ja 24 kk kohdalla verrattuna CON ryhmään. Bone 39:385-91. Normaalipainoiset saavuttivat näin Nuori Suomen (2008) fyysisen aktiivisuuden suositukset keskimääräisellä päiväaktiivisuudellaan 2.45 h. Kolmiluokitellusta datasta laskettiin myös koko tallennusjakson kattavat summat. MENETELMÄT: Kehitettyä kiihtyvyysanturiin perustuvaa ranneaktiivisuusmittaria testattiin vertaamalla mittarin antamia pulssimääriä 10 lapsen havainnoituihin aktiivisuuksiin sisäliikuntaryhmissä. TULOKSET: Painomuuios lähtötasosta erosi merkitsevästi CWTl ja BM ryhmissä kaikissa mittauspisteisså verrattuna CON ryhmään. Aktiivisuusmittarin soveltuvuus 8-9-vuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden arviointiin KAISU KAIKKONEN, TIINA LATVASTENMÄKI, HANNU KINNUNEN, RAIJA KORPELAINEN, PAULA VIRTANEN . Lasten todellista liikunta-aktiivisuuden määrää ei tiedetä, koska lasten aktiivisuutta ei ole kyetty seuraamaan 24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa. Aktiivisuusmittarin lisäksi lasten perheet saivat täytettäväksi päivittäistä aktiivisuuua arvioivan kyselylomakkeen (PAQ-C) samalta viikolta. Ohjauskavntie n harveneminen johtaa tulosten palautumiseen eli kolmen vuoden seurantapisteessä merkitseviä eroja ryhmien välillä havaittiin pelkästään kehon painossa. Lapsista 17 oli normaalipainoisia ja 8 ylipainoisia
PET-kuvaus tehtiin lepotilanteessa heti rasituksen jälkeen. Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ···························································· Säären lihakset aktivoituvat eri tavalla kuormitusmuodosta riippuen KALLIOKOSKI KK, BOJSEN-M0LLER J, KANSTRUP IL, SEPPÄNEN M, KJA:R M, MAGNUSSON SP . JOHTOPÄÄTÖKSET: Monet tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt olivat yleisempiä vähän liikkuvilla nuorilla verrattuna kohtuullisen aktiivisesti liikkuviin nuoriin Lisätutkimuksia tarvitaan yhteyksien taustalla vaikuttavista tekijöistä ja mekanismeista sekä mahdollisuuksista hyödyntää liikuntaa lasten ja nuorten psyykkisten häiriöiden ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa. Menetelmä on kuitenkin hyvin paikallinen ja ilman invasiivisia neulatai lankaelektrodeja rajoittunut vain pinnallisiin 1 i haksi i n. Tytöillä vähäinen liikunta oli yhteydessä syrjään vetäytyneisyyteen (OR 2.3, CI 1.5-3.6), somaattisiin oireisiin (OR 1.4, CI 1.0-1.9), sosiaalisiin ongelmiin (OR 3.2, CI 1.7-6.1), tarkkaavuuden häiriöihin (OR 2.1, Cl 1.3-3.2) ja sosiaaliseen käytöshäiriöön (OR 1.9, CI 1.4-2.5), verrattuna aktiiviseen liikunnan harrastamiseen. GK nousi konsentrisessa rasituksessa kaikissa kolmessa lihaksessa (GM, GL, SOL), mutta eksentrisessä vain GM:ssä. Wilcoxon signed ranks -testia käytettiin vertailemaan jalkojen välisiä eroja. Sen sijaan liikunta-aktiivisuuden yhteyksistä lasten ja nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin on vähän aikaisempaa tutkimustietoa. TULOKSET: Sähköstimulaatio kasvatti GK:ta ainoastaan stimuloidussa GM:ssä. l Kaukomatkai I un lisääntyessä myös suomalaisten riski sairastua AMS:n on lisääntynyt. AMS voi kehittyä mikäli kiipeilijä nousee korkealle nopeammin kuin elimistön sopeutumismekanismit antavat myöten. Liikunta-aktiivisuuden sekä tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöiden välisiä yhteyksiä testattiin logistisella regressioanalyysilla ja kuvattiin OR-luvuilla (OR) sekä 95% luottamusväleillä (CI). LLAMSS on ke50 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Merkkiaine kertyi lihaksiin lopun rasitusajan kuluessa ja pysyi siellä merkkiaineen erityisominaisuuksista johtuen. TAUSTA: Tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuisilla vähäinen liikunta on yhteydessä lisääntyneisiin mielenterveyden häiriöihin. Vuoristotaudin esiintyvyys suomalaisvaeltajilla Kilimanjarolla Tansaniassa KARIN EN H, PELTONEN J E, TIKKANEN HO . POHDINTA: Tulokset osoittavat, että kolmipäisen pohjelihaksen päät aktivoituvat eri tavalla rasitusmuodosta riippuen. Tahdonalainen isometrinen rasitus puolestaan kasvatti GK:ta kaikissa kolmipäisen pohjelihaksen päissä (GM, GL, SOL). Mikäli vuoristotaudin oireet jätetään huomioimatta, voivat ne pahentua nopeasti ja johtaa vakaviin, henkeä uhkaaviin oireisiin, keuhkoöcleemaan (HAPE) tai aivoödeemaan (HACE). Vakioivina tekijöinä analyyseissa käytettiin perherakennetta, perheen kokonaistuloja, vanhempien koulutustasoa sekä kehon painoi ndeksiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää AMS:n esiintymistä suomalaisvaeltajien keskuudessa Kilimanjarolla talvella 2006-2007 METODIT: Yhteensä 130 Kilimanjaron Marungu-reittiä käyttävää kiipeilijää pyydettiin täyttämään Lake Louise -itsearviointilomake (LLAMSS)2 vaellusretkensä aikana koulutetun suomalaisen oppaan avustuksella. TULOKSET: Pojilla vähäinen liikunta (vähemmän kuin tunti viikossa) liittyi ahdistuneisuuteen (OR 2.9, CI 1.5-5.7), syrjään vetäytyneisyyteen (OR 2.8, CI 1.8-4.2), sosiaalisiin ongelmiin (OR 3.6, CI 1.8-7.0), pakonomaisuuteen/harhaisuuteen (OR 2.3, CI 1.1-5.2) ja tarkkaavuuden häiriöihin (OR 1.9, Cl 1.0-3.4), verrattuna aktiiviseen liikunnan harrastamiseen (yli neljä tuntia viikossa). Eksentristä nilkan ojennusta käytetään paljon akillesjänteen kiputiloje n kuntoutuksessa, vaikka sen vaikutusmekanismu ovat epäselviä. LLAMSS lomake täytettiin nousun aikana jokaisessa leirissä Marungu Gatelta 1800 m korkeudesta alkaen. MENETELMÄT: Viisi miestä suoritti 30 m i n vai hei naisen isomet risen rasituksen toisen jalan nilkan ojennuksena kahtena eri päivänä niin, että toisena rasitus tehtiin tahdonalaisina supistuksina ja toisena sähkostim ulaatiolla gastrocnem i us medialis (GM) lihakseen. MENETELMÄT: Tutkimusaineistona oli Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 (NFBC 1986), käsittäen 7002 nuorta, jotka vastasivat postikyselyyn 15-16 -vuotiaina vuosina 2001-2002 (vastausprosentti 80%). TAUSTAA: Vuoristotautia (acute rnountain sickness, AMS) esiintyy tutkimusten mukaan 4300 m korkeudessa noin 40 %:lla kii peilijöistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pohkeen lihasten aktivoitumista erityyppisissä k uorrnituksissa terveillä miehillä. Lisäksi postikyselyssä kysyttiin kohtuullisesti kuormittavan liikunnan (hengästyy ja hikoilee ainakin lievästi) määrä. Marungu reitti Kilimanjaron huipulle 5895 m korkeuteen noustaan yleensä 5 päivän aikana ja kuudes päivä käytetään alaslaskeutumiseen. Toinen ryhmä miehiä (n=6) suoritti vastaavanlaisen rasituksen dynaamisella lihastyöllä joko konsentrisesti tai eksentrisesti. lsometrisessä ja konsentrisessa rasituksessa GK nousi kaikissa lihaksissa (FHL, FDL, PB), mutta eksentrisessä se ei noussut missään lihaksessa. Yksilölliset erot olivat suuria, mikä viittaa siihen, että lihasten aktivaatiostrategia eroaa yksilöllisesti. TUTKIMUKSEN TAUSTA: Lihasten aktivoitumista fyysisessä kuormituksessa on perinteisesti mitattu elektromyografialla (EMG). Positroniem issiotomografia on toiminnallinen kuvantamismenetelmä, joka mahdollistaa lihasten aktivaation mittaamisen glukoosinkulutusmittauksen avulla. Kaikissa tutkimuksissa glukoosinkulutuksen (GK) merkkiaine (18F-FDG) infusoitiin laskimoon 5-10 min kohdalla rasituksen alusta. Myös syvemmissä pohjelihaksissa (FHL, FDL, PB) oli eroja rasitusta vasta riippuen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää liikunta-aktiivisuuden yhteyttä tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin 16-vuotiailla nuorilla. Nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöitä selvitettiin postikyselyyn sisältyneellä Youth Self-Report (YSR) -kyselylomakkeella. PET-kuviin piirrettiin MRI tai CT-kuvien avulla mielenkiintoalueet seuraaviin lihaksiin: gastrocnemius rned ialis (GM), gastrocnemius lateralis (GL), soleus (SOL), flexor hallucis longus (FHL), flexor digitorum longus (FDL), peroneus brevis (PB) aktiiviseen ja passiiviseen sääreen. Vähäinen liikunta liittyy tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin nuorilla MARKO KANTOMAA, TUIJA TAMMELIN, HANNA EBELING, ANJA TAANILA . Eksentrisessä ja konsentrisessa rasituksessa oli myös eroja GK:ssa. Lisäksi tulokset osoittavat, että myös syvemmät pohkeen lihakset aktivoituvat nilkan ojennuksessa, mutta aktivoituminen riippuu rasitusmuodosta. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että myös Akillesjänne, joka on suoraan yhteydessä kolmipäiseen pohjehhakseen, saattaa jännittyä eri tavalla rasitusmuodosta riippuen, mikä saattaa osaltaan selittää kuntoutusvaikutusta
Juoksun taloudellisuuden ja suorituskyvyn seuranta kestävyysharjoittelun aikana HANNU KINNUNEN, JARI PARVIAINEN, HANNU KAIKKONEN . Pääasiallinen syy AMS:n korkeaan esiintyvyyteen on sopeutumiseen ja suosituksiin nähden liian nopea nousuvauhtil,3. TAUSTA: Tutkimuksen lähtökohtana oli sykkeen käyttö harjoittelun ohjauksessa ja suorituskyvyn seurannassa. MENETELMÄT: Tutkimuksessa seurattiin 479 ylipainoista (painoindeksi 2'.25) henkilöä, joilla oli heikentynyt glukoosinsieto ja siten korkea riski sairastua diabetekseen. Polymorfioiden yhteydet tyypin 2 diabeteksen riskiin ja niiden yhteisvaikutukset liikunnan kanssa selvitettiin Coxin regressioanalyysillä. Kestävyysharjoittelu suoritettiin 12 viikon henkilökohtaisilla ohjelmilla, joissa huomioitiin harjoittelu tausta. 18 % kiipeilijöistä sairasti huipulle päästyään hengenvaarallista aivoödeemaa (HACE) LLAMSS kyselyn oireiden perusteella arvioituna (päänsärky, tasapainovaikeudet, mielialamuutokset, pisteet yli 4). Seitsemännestä viikosta alkaen harjoittelu muuttui tehollisesti vaativammaksi, mutta viikoittainen harjoittelumäärä LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 51. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös 12 viikon kestävyysharjoitteIun vaikutusta juoksun taloudellisuuteen. (eds.) Hypoxia mountain medicine, pp. Vuoristotautia esiintyi yhteensä 75% kiipeilijöistä. Liikunnan muutos kuitenkin muovasi polymorfioiden vaikutusta niin, että liikunnan lisääminen seuranta-jakson aikana näytti poistavan alleelien yhteyden tyypin 2 diabetekseen (P=0,002 liikunnan ja rsl 7036314-polymorfian ja P=0,03 liikunnan ja rsl801282-polymorfian yhteisvaikutukselle). 345:107-14, 2001 Hackett PH, Oelz 0. JOHTOPÄÄTÖKSET: PPARG-geenin polymorfiat rsl 7036314 ja rsl801282 (Pro12Ala) olivat yhteydessä kohonneeseen tyypin 2 diabeteksen riskiin Suomalaisessa Diabeteksen Ehkäisytutkimuksessa, mutta viikoittaisen liikunnan lisääminen poisti riskialleelien vaikutuksen. POHDINTA: Vuoristotaudin esiintyvyys suomalaiskiipeilijöillä Kilimanjarolla on erittäin korkea. TULOKSET: Rsl 7036314tai rsl801282(Prol2Ala) polymorfian harvinaisemman alleelin kantajilla oli 1,5-kertainen riski sairastua tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana (P=0,03). Harjoittelujakson alussa kuuden viikon ajan pääpaino oli peruskestävyyden (PK) tehoalueella. Niillä riskialleelien kantajilla, joilla liikunnan muutos seurannan aikana oli tutkimusjoukon mediaania alempi (<0.6 tuntia/ vko), oli 2,5(rsl 7036314) tai 2,2-kertainen (rsl801282) riski sairastua tyypin 2 diabetekseen verrattuna yleisen homotsygoottisen genotyypin kantajiin. Analyyseissä huomioitiin ikä, sukupuoli, kehonpaino sekä energian, tyydyttyneen rasvan ja kuidun saanti ruokavaliosta. Tutkimuksen kohteena oli näistä suureista saatava suorituskykyä kuvaava Polar-juoksuindeksi (Running Index, Rl). On kuitenkin viitteitä siitä, että elämäntapatekijät, kuten liikunta ja ruokavalio, voivat muuntaa Prol2Ala polymorfian vaikutusta tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen. Vaikka 38 % sairastui AMS:n jo 2700 tai 3700 m korkeudessa, yksikään heistä ei keskeyttänyt nousua tässä vaiheessa. Lisäksi PPARG-geenin muutkin sekvenssivaihtelut kuin Prol2Ala saattavat vaikuttaa tyypin 2 diabeteksen riskiin. Viisikymmentä yhdeksän kiipeilijää (53 %) saavutti Kilimanjaron huipun (Gillman's Pointin tai Uhuru Peakin). High-altitude illness. 327-30, 1992. Silti 10 % huipulle päässeistä sairasti AMS: a ainakin kolmessa eri korkeudessa, jolloin ainoa turvallinen ratkaisu olisi ollut nousun keskeyttäminen. TULOKSET: Yhteensä 112 kiipeilijää hyväksyttiin tutkimukseen (54 miestä, 58 naista, keski-ikä 51 ± 10 (SD) vuotta). VIITTEET Hackett PH, Roach RC,. Liikunnan määrä arvioitiin tunteina viikkoa kohden. MENETELMÄT: 14 viikon seurantatutkimukseen osallistui 12 vapaaehtoista säännöllisesti juoksua harrastavaa henkilöä, seitsemän miestä ja viisi naista. Kilimanjaron kiipeilymatkojen aikataulut ja noususuunnitelmat ovat yleensä kiinteät eikä ylimääräisen sopeutumispäivän viettoon leirialueilla tai niiden välisillä alueilla ole mahdollisuuksia. Vuoristotaudin diagnostiseksi rajaksi Lake Louise-kyselyssä on asetettu 2'. Koska vuoristotaudin kehittyminen olisi ehkäistävissä, ehdotamme alueella operoivien matkanjärjestäjien ja oppaiden parempaa ja laajempaa kouluttamista korkean ilmanalan terveysongelmiin. 75±0.07 m, kuntoluokka (asteikolla 1-7) 6.9±0.4 ja 6.0±1.0, juostuja maratoneja l 1± 7 ja 3±2). Valtaosa nousun keskeytyksistä tapahtui 4700 m korkeudessa AMS oireiden vuoksi. High-altitude illness. TUTKIMUKSEN TAUSTA: PPARG-geeni on rasvasolujen erilaistumisen avaintekijä, jonka sekvenssissä esiintyvä Prol2Ala-polymorfia on monissa tutkimuksissa ollut yhteydessä kohonneeseen insuliiniherkkyyteenja pienentyneeseen tyypin 2 diabeteksen riskiin. Diabeteksen riskissä ei kuitenkaan ollut eroa genotyyppien välillä niillä koehenkilöillä, joilla liikunnan muutos seurannan aikana oli tutkimusjoukon mediaania korkeampi. N Engl J Med. Koehenkilöitä seurattiin keskimäärin 4,2 vuotta, ja heidän liikunnan harrastamisensa arvioitiin vuosittain 12 kuukauden validoidulla Kuopion sydäntutkimuksen (KIHD) kyselylomakkeella. Taustakyselyn perusteella koehenkilöt jaettiin aloitteleviin ja edistyneisiin juoksijoihin (ikä 45±4 ja 40±5 vuotta, paino 70.8± 7 ja 77.2 kg, pituus 1. Pparg-geenin polymorfioiden ja liikunnan yhteisvaikutus tyypin 2 diabeteksen riskiin suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa KILPELÄINEN TO, LAKKA TA, LAAKSONEN DE, LINDSTRÖM J, ERIKSSON JG, VALLE TT, HÄMÄLÄINEN H, ILANNEPARIKKA P, KEINÄNEN-KIUKAANNIEMI K, LINDI V, TUOMILEHTO J, UUSITUPA M, LAAKSO M . Lancet 361 :1967-74, 2003. Tavallisimmat oireet olivat päänsärky, uniongelmat ja heikotus. 3 pistettä. ln: Sutton J et al. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää seitsemän PPARGgeenissä esiintyvän yhden nukleotidin polymorfian vaikutukset heikentyneen glukoosinsiedon etenemiseen tyypin 2 diabetekseksi sekä polymorfioiden yhteisvaikutukset liikunnan kanssa Suomalaisessa Diabeteksen Ehkäisytutkimuksessa. The Lake Louise consensus on the definition and qualification of altitude illness. Basnyat B, Murdoch DR. ··········································································•····································································•··············································· hitetty AMS:n diagnostiikkaa varten ja siinä annetaan pisteitä erilaisten oireiden, kuten päänsärky, ruokahaluttomuus, univaikeudet, väsymys, tasapainovaikeudet, mielialamuutokset ja turvotukset esiintymisen perusteella. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voidaanko juoksuindeksiä hyödyntää kestävyysharjoittelun aikana. 76±0.06 ja 1. Tutkimuksessa oli käytössä Polar Electro Oy:n kehittämä Polar RS800sd -juoksutietokone, joka mittaa nopeuden ja sykkeen
Rl ja juoksun taloudellisuus korreloivat keskenään heikommin. Juoksumattorasituksen jälkeen FEVl :n muutosta seurattiin 5, 10, 15 ja 20 min kohdalla sekä EVH-testin jälkeen 3, 5, 7, 10, 15 ja 20 min kohdalla. Kaikki tutkitut suorittivat sekä rasituskokeen että EVH-testin. Vain yhdellä koehenkilöllä FEV l:n nousu oli merkitsevää bronkodilaatiokokeessa molempien testien jälkeen. Hypoksia stimuloi glukoosin poistumista glukoosirasituskokeessa ANNE KOPONEN, HEIKKI TIKKANEN, JUHA SALTEVO, JUKKA PUOLAKKA, HEIKKI RUSKO . Myös VKl-nopeudella taloudellisuus parani edistyneillä 2.3 %, mutta aloittelevilla se heikkeni 0.3 %. Sekuntikapasiteetti mitattiin virtaus-tilavuus spirometrian avulla ennen koetta. Maksimaalinen hapenottokyky mitattiin ensimmäisellä viikolla, tutkimuksen puolessa välissä ja viimeisellä viikolla. Rl assosioitui tilastollisesti merkitsevästi juoksun taloudellisuuden kanssa ensimmäisessä vakionopeustestissä VK2-nopeudella (r = 0.65) ja viimeisessä vakionopeustestissä PK(r = 0.62) ja VK2nopeuksilla (r = 0.67). Keskimäärin taloudellisuus parani PK-nopeudella edistyneillä 2.5 % ja aloittelevilla 2.3 %. VK2-nopeudella juoksun taloudellisuus hieman heikkeni molemmilla ryhmillä, edistyneillä 0.4 % ja aloittelevilla 0. TAUSTA: Astma on keuhkoputkien tulehduksellinen sairaus,johon liittyy keuhkoputkien vaihteleva supistumisherkkyys. Vakionopeustestit juostiin kolmen viikon välein huolehtien siitä, että ne tehtiin eri viikolla kuin hapenottokyvyn testit. Tutkimuksen perusteella tulisi pohtia olisiko EVH-koe yksin ensisijainen tutkimus epäiltäessä rasitusastmaa, vai onko rasituskoe ja siitä saadut muut hyödyt (oireet, ventilaation määrä, virtaus-tilavuus silmukat, muut mahdolliset sairaudet) edelleen tärkeässä asemassa rasitusastman diagnostiikassa ensisijaisena tutkimuksena. Keuhkoputkia avaava lääke nosti FEVl:a juoksumattotestin jälkeen kahdella ja EVH-testin jälkeen neljällätoista koehenkilöllä. Lihassupistus, ja myös hypoksia, voi stimuloida glukoosin poistumista verestä. Merkitsevänä muutoksena pidettiin 10 % laskua FEVl:ssa seurannassa altistuksen (rasituskoe tai EVH) jälkeen tai jos FEVl nousi keuhkoputkia avaavan lääkkeen jälkeen 12 %. Keuhkoputkia avaavan lääkkeen vaikutus FEVl:iin oli rasituskokeessa keskimäärin 5 % ( 4 %) ja EVH-testissä keskimäärin 10 % (6 %). Lisäksi EVH-testissä hengitettävä kuiva ja kylmä ilma saattaa provosoida oireiden ja löydösten ilmaantuvuutta rasituskoetta enemmän. EVH:n parempaan osuvuuteen saattaa vaikuttaa se, että rasituskokeessa saavutettu ventilaatio oli tiedossa, mikä helpotti EVHtestin tavoiteventilaation määrittelemistä. 7 %. RI korreloi tilastollisesti merkitsevästi (r = 0.85-0.90) maksimaalisen hapenottokyvyn (VO 2 max) kanssa kaikissa maksimaalisen hapenottokyvyn testeissä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää sekä rasituskokeessa että EVH-testissä ilmeneviä muutoksia virtaus-tilavuus spirometrialla mitatussa, sekunnissa uloshengitetyssa ilmamäärässä (sekuntikapasiteetti, FEVl) rasitusastman oireista kärsivillä urheilijoilla. Tutkimuksen kohteena ollut Rl parani harjoitusjakson aikana koehenkilöillä 3.9 % (p < 0.05). MENETELMÄT: Tutkimuksissa kävi 55 urheilijaa (28 miestä ja 27 naista) iältään keskimäärin 20 (SD 6,5) vuotta,jotka kaikki olivat ilmoittaneet astman kaltaisia hengitysoireita (hengenahdistus, hengityksen vinkuminen, yskä sekä limaneritys hengitysteissä) fyysisessä rasituksessa. Rasituskoe suoritettiin juoksumatolla siten, että rasitus aloitettiin ilman alkuverryttelyä ja intensiteettiä nostettiin nopeasti voimakasta ventilaatiota edellyttäväksi. Alhaisin FEV l saavutettiin rasituskokeessa keskimäärin yhdentoista ja puolen minuutin kohdalla ja EVH:ssa kahdeksan ja puolen minuutin kohdalla. Akuutissa tutkimuksessa tyypin 2 diabetes -potilaat (T2D, n=ll), T2D-potilaiden lähisukulaiset (LS, ne l 4) ja kestävyysurheilijat (URH, n=8) randomisoitiin ja sokkoutettiin tutkittavien osalta ensimmäiseksi yöksi (12 h) joko hypoksiatai normoksiaryhmään ja toiseksi yöksi (12 h) päinvastaiseen olosuhteeseen. ··········· Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ····················--······--······--······················ pysyi samana. Verinäytteet otettiin ennen (paastonäyte) ja 30, 60 ja 120 min glukoosiannoksen nauttimisen (75 g) jälkeen. TULOKSET: Merkitsevä aleneminen FEVI: ssa havaittiin rasituskokeen jälkeen yhdellä ja EVH-testin jälkeen kahdeksalla muulla koehenkilöllä. POHDINTA: Verrattuna juoksumattokokeeseen EVH-testissä sekuntikapasiteetin lasku tuli huomattavasti useammalle tutkituista. Aamulla valtimoveren happisaturaatio (SpO2%) mitattiin pulssioksimetrillä, jonka jälkeen tutkittavat siirtyivät normoksiahuoneeseen, jossa heille tehtiin 30 min levon jälkeen glukoosirasituskoe. Rasituskokeen lopussa tavoiteltiin 90-95% rasitustasoa subjektiivisesta maksimista ja kokeen kesto vaihteli 6 ja 15 min välillä. Tutkimme akuutin yhden yön ja kahden viikon kestoisen jaksottaisen normobarisen hypoksia-altistuksen vaikutusta veren glukoosipitoisuuteen ja insuliinisensitiivisyyteen (ISiest) glukoosirasituskokeessa. Voimakkaan hengityksen aiheuttamaa keuhkoputkien ahrauturnistaipurnusta voidaan tutkia kliinisellä rasituskokeella tai eukapnisella hyperventilaatiokokeella (EVH). TULOKSET: Suoritettu harjoittelu ei aiheuttanut tilastollisesti merkitseviä muutoksia juoksun taloudellisuudessa aloittelevilla eikä edistyneillä juoksijoilla, vaikka taloudellisuudessa havaittiin trendejä positiivisesta muutoksesta PKja VKl-nopeuksilla. Vakionopeustesteissä tutkittiin juoksun taloudellisuutta kolmella nopeudella (PK, VKl ja VK2), jotka määritettiin ensimmäisen maksimihapenkulutustestin perusteella. Rasituskoe ja eukapninen voluntaarinen hyperventilaatioe (EVH) rasitusastman diagnostikkassa STEFAN VON KNORRING, ALEKSI KALLIONIEMI, JENNI ELO, MARJA PÄIVINEN, JYRKI AHO, JUHA PELTONEN, HEIKKI TIKKANEN . Tyypin 2 diabetes -potilailla ja heidän terveillä lähisukulaisillaan todetaan yleisesti insuliiniresistenssiä, joka heikentää insuliinivälitteistä glukoosin kuljetusta verestä luurankolihakseen. EVH-testissä koehenkilö hengitti kuuden minuutin ajan kaasupullosta huoneilmaa, johon oli lisätty 5% hiilidioksidia hypokapnian estämiseksi. Tällöin ohjelmasta 30 % oli vauhtikestävyysharjoittelua (YK). Harjoittelun aikana suoritettiin kolme maksimaalisen hapenottokyvyn testiä ja viisi vakionopeustestiä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Polar-juoksuindeksi soveltuu suorituskyvyn seurantaan kestävyysharjoittelun aikana. Rasitusastmareaktio, jossa keuhkoputket ahtautuvat rasituksen aiheuttaman ventilaation kasvun seurauksena, ilmenee yleisimmin kovatehoisen fyysisen rasituksen jälkeen tai sen aikana. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kestävyysurheilijat (U RH, n= 12) oleskelivat kaksi viikkoa, 12 h/vrk, normobarisessa hypoksiassa, tietoisina olosuhteesta ja harjoitellen ja eläen muuten normaalisti nor52 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Tavoiteventilaationa pidettiin 80 % rasituskokeen maksimiventilaatiosta tai 70% arvioidusta voluntaarisesta ventilaatiosta (MVV), joka voidaan arvioida laskennallisesti MVV=FEVlx 38. Molemmissa testeissä tutkittiin lopuksi keuhkoputkia avaavan lääkkeen vaikutusta 20 min kuluttua lääkkeen annon jälkeen (bronkodilaatiokoe)
Portaidennousuja kävelykykyä selvitettiin samoilla kahdella kysymyksellä kaikkina tutkimusvuosina. TULOKSET: Seurannan aikana vaikeuksia portaidennousussa ilmaantui 25 %: lie miehistä ja 29 %:lie naisista, vastaavat osuudet kävelyssä olivat 15 ja 14 %. 654±6 7, p=0.06) ja 1S1est parani merkitsevästi 20 °/o:lla (0,18±0.04 vs. Lisäksi vyötärölihavuus näytti olevan tärkeä liikkumisvaikeuksien vaaratekijä kahdeksan vuoden seuranta-aikana työikäisillä naisilla ja miehillä. 97±3, p<0.001; (ka±SD)). VIITTEET: Hämäläinen HP, Suni JH, Malmberg JJ, Pasanen ME, Miilunpalo SI. Husu P, Suni J, Pasanen M, Miilunpalo S. Aging Clin Exp Res 2007;19:444-450. 2006. Ennustaako huono terveyskunto työikäisten liikkumiskyvyn heikkenemistä. Healthrelated fitness tests as predictors of ditficulties in long-distance walk among high-functioning older adults. 4,83±1,03, p<0.05) että AUC (864±107 vs. MENETELMÄT: Tutkimusaineisto on otos joka viidenneltä vuodelta vuosina 1935-1955 syntyneistä, Tampereella asuvista miehistä ja naisista, jotka osallistuivat kuntomittauksiin vuosina 1993 ja/tai 1996 (n=499). Liikunta on yhteydessä vähentyneeseen kansantautien ja sairauspoissaolojen riskiin, mutta vähemmän tiedetään liikunnan yhteyksistä sairausperusteisiin eläkkeisiin. 97 ±3, p<0.001; LS: 94±7 vs. Tähän tutkimukseen hyväksyttiin vain ne, joilla ei alkutilanteessa ollut liikkumisvaikeuksia (n=328). Liikkumisvaikeuksien mahdollisimman varhaista tunnistamista pidetään tärkeänä. 4,41±0,34, p<0.05), glukoosiresponssi 120 min kohdalla (5,34±0,97 vs. TAUSTA: Ikääntyneillä huono tasapaino, alaraajojen lihasvoima ja hidastunut kävelynopeus on monissa prospektiivisissa väestötutkimuksissa todettu keskeisiksi liikkumisvaikeuksien ilmaantumisen vaaratekijöiksi. Lähisukulaisten tulokset akuutin hypoksiayön jälkeen ja urheilijoiden, joiden glukoosinsieto on yleensä normaalia parempi, tulokset kahden viikon hypoksia-altistuksen jälkeen tukevat aikaisempia havaintoja siitä, että hypoksia itsessään stimuloi glukoosin poistumista verestä lihastyöstä riippumatta. KATRIINA KUKKONEN-HARJULA, JAANA SUNI, MATTI PASANEN . Usean selittäjän mallissa vain muunneltu punnerrus jäi merkitseväksi selittäjäksi [huono vs. Husu ym. Vyötärölihavuus (ympärysmitta miehillä 2:102 cm, naisilla 2:88 cm), huono kunto (alin 33%) takaperin kävelyssä, palkilla seisomisessa, muunnellussa punnerruksessa, selän staattisessa ojennuksessa ja askelkyykistyksessä ennustivat yksittäin huonontunutta portaidennousukykyä. 0,16±0,04, p<0.01) että urheilijoilla (0,22±0,14 vs. Liikunta ja sairausperusteiset eläkkeet LAHTI J, LAAKSONEN M, LAHELMA E, HARKONMÄKI K, RAHKONEN . 0,18±0,14, p<0.01). hyvä: odds ratio, OR 3.2 (95 %:n luottamusväli 1.5-6.3)]. Aging Clin Exp Res 2006; 18:218-226. 98±4, p<0.001; URH: 91±6 vs. 2007). Tulokset vastaavat pääosin aikaisemman, jonkin verran ikääntyneemmän väestötutkimuksen tuloksia liikkumiskykyä ennustavista terveyskuntotesteistä (Hämäläinen ym. 813±112, p<0.01) olivat pienemmät kuin normoksiayön jälkeen. lnsuliinisensitiivisyyden paraneminen hypoksia-altistuksen jälkeen sekä terveillä lähisukulaisilla että kestävyysurheilijoilla viittaa kompensatoriseen, normaalia glukoositasoa luurankolihaksessa ylläpitävään mekanismiin, joka toimii ainakin 2-3 tuntia hypoksian jälkeen. 0,22±0,04, p<0.01). Akuutin hypoksiayön jälkeen SpO2% oli merkitsevästi alhaisempi kuin normoksiayön jälkeen kaikilla ryhmillä (T2D: 91±3 vs. Työikäisessä väestössä kunnon ja liikkumisvaikeuksien välisiä yhteyksiä on tutkittu varsin vähän. Testitulokset luokiteltiin ikäja sukupuoliryhmittäin kunnon mukaan kolmanneksiin. TAUSTA JA TARKOITUS: Ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen ehkäisy on yksi keskeinen yhteiskuntapoliittinen tavoite. IS!est parani akuutin hypoksiayön jälkeen normoksiayöhön verrattuna sekä lähisukulaisilla (0,19±0,07 vs. Predictive value of health related fitness tests for self-reported mobility ditficulties among elderly men and women. Tulokset analysoitiin yhden ja usean selittäjän logistisilla regressiomalleilla, joissa kaikissa vakioitiin ikä, sukupuoli, siviilisääty, koulutus, työn fyysinen kuormittavuus ja tupakointi. Akuutti hypoksiayö ei vaikuttanut T2O-potilaiden ja urheilijoiden paastoglukoositai paastoinsuliinipitoisuuksiin eikä glukoosirasituskokeen glukoositai insuliiniresponsseihin, mutta lähisukulaisten sekä paastoglukoosi (4,60±0,24 vs. MENETELMÄT: Vuosina 2000, 2001 ja 2002 kyselylomake lähetettiin 40, 45, 50, 55 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 53. Myös alaraajojen toiminnallista ojennusvoimaa mittaava askelkyykistystesti ennusti yhden testimuuttujan malleissa sekä porrasnousuettä kävelyvaikeuksien ilmaantumista, mutta ei tullut valituksi usean selittäjän malleihin. Plasman glukoosija seerumin insuliinipitoisuudet analysoitiin, muuttujista eri aikapisteissä piirretyn käyrän pinta-ala (area under the curve = AUC) laskettiin ja ISlest arvioitiin näiden ja demograafisten parametrien avulla. Terveyskuntoa mitattiin yhteensä 12 testillä, jotka kuvaavat staattista ja dynaamista tasapainoa, notkeutta, lihasvoimaa ja -kestävyyttä, aerobista kuntoa ja vyötärölihavuutta. Vyötärölihavuus, huono kunto selän sivutaivutuksessa, muunnellussa punnerruksessa, ponnistushypyssä ja askelkyykistyksessä ennustivat huonontunutta kävelykykyä, näistä vyötärönympärys [lihava vs. Tyypin 2 diabetes -potilailla sen sijaan akuutti hypoksia ei stimuloinut glukoosin poistumista, mikä saattaa johtua signalointijärjestelmän puutteellisesta responssista hypoksiaan tai hypoksiastimuluksen riittämättömyydestä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ennustaako huono testitulos tietyillä terveyskunnon osa-alueilla liikkumisvaikeuksien ilmaantumista kahdeksan vuoden seuranta-aikana työikäisillä henkilöillä. ·····························································•···········································································································•······················ moksiassa. Urheilijoilla kahden viikon hypoksia-altistus ei muuttanut glukoosin ja insuliinin paastopitoisuuksia, mutta glukoosikokeessa AUC pieneni (702± 73 vs. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ennustaako vapaaajalla tai työmatkalla tapahtuva liikunta sairausperusteiselle eläkkeelle siirtymistä keskiikäisillä Helsingin kaupungin työntekijöillä. Aineiston kato kahdeksan seurantavuoden jälkeen vuonna 2004 oli 97 henkilöä. hyvä: OR 3.5 (1.4-8.7)] jäivät merkitseviksi usean selittäjän mallissa. Ennen 2 viikon hypoksiajaksoa ja viimeisen hypoksiayön jälkeisenä aamuna glukoosirasituskoe tehtiin edellä kuvatulla tavalla normoksiassa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kahdestatoista terveyskuntotestistä ylävartalon dynaamista voimakestävyyttä ja vartalon asennon hallintaa kuvaava muunneltu punnerrustesti ennusti parhaiten liikkumisvaikeuksien ilmaantumista sekä portaidennousussa että kävelyssä. normaali: OR 3.7 (1.4-8.7)] ja punnerrus [huono vs. Tavoitteen saavuttamiseksi työolojen ja terveyskäyttäytymisen huomioiminen on tärkeää
Tutkittavan liikkumiskyvyssä katsottiin olevan rajoituksia, jos häneltä kului testin suorittamiseen yli 12 sekuntia, hän ei kyennyt suorittamaan testiä tai mikäli testiä koskeva tieto puuttui, hän ilmoitti olevansa kyvytön kävelemään 400 metrin matkan ilman toisen henkilön apua. Lievä kipu ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä rajoittuneeseen liikkumiskykyyn, kun logistiseen regressiomalliin lisättiin kaikki vakioidut tekijät (OR 1.57, 95 % luottamusväli 0.86-2.86) JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat, että alaselkään ja alaraajoihin kohdistuva kohtuuvoimakas tai voimakas kipu oli yhteydessä rajoittuneeseen liikkumiskykyyn. Kävelyvaikeuksiin on myös liitetty lisääntynyt kuolemanriski Parkinsonin tautia sairastavilla. Analyyseissä oli mukana 4 586 naista ja 1 282 miestä. Liikunnan yhteyttä sairausperusteisiin eläkkeisiin tutkittiin Coxin regressioanalyysillä. Kivun ja rajoittuneen liikkumiskyvyn välillä oli nähtävissä annos-vastesuhdetta niin, että kivun voimistuessa liikkumiskyvyltään rajoittuneiksi luokiteltujen osuus ryhmästä suureni. Hidas kävelynopeus, aiemmat kaatumiset ja heikentynyt toimintakyky lisäävät Parkinson-potilaan kaatumisja kuolemanriskiä MAARIT MATINOLLI, JUHA T KORPELAINEN, VILHO V MYLLYLÄ, KYÖSTI A SOTANIEMI, RAIJA KORPELAINEN . ···· Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ······················································ ..... TULOKSET: Alaselän ja/tai -raajojen kipuja esiintyi 42 prosentilla tutkittavista henkilöistä. Parhaat selittävät mallit etsittiin logistisella regressioanalyysi l lä. Jopa 70% Parkinsonpotilaista kaatuilee toistuvasti, ja potilaiden päivystyskäynneistä noin kolmasosa johtuu kaatumisista. MENETELMÄT: Väestöpohjaisen tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää kuolleisuuden ja toistuvien kaatumisten riskitekijöitä Parkinsonin tautia sairastavilla. Potilaiden kuolleisuustiedot selvitettiin sairauskertomuksista neljä vuotta tutkimuskäynnin jälkeen. PÄÄTELMÄT: Suositusten mukainen liikunta vähensi sairausperusteiselle eläkkeelle siirtymisen riskiä vain jos viikoittainen liikunta sisälsi reipasta kävelyä rasittavampaa liikuntaa. ...... Tutkimukseen kutsuttiin kaikki Oulun lähiseudun kotona asuvat Parkinsonin tautia sairastavat (n=215), ja heistä tutkimukseen osallistui 125 potilasta. Suostumuksen antaneiden (78 %) tiedot yhdistettiin Kuntien eläkevakuutuksen ja Valtiokonttorin eläkeueioihin vuoden 2004 loppuun saakka. Kohtuuvoimakasta/voimakasta kipua kärsineiden henkilöiden liikkumiskyky oli yli kolme kertaa (OR 3.07, 95 % luottamusväli 1.83-5 18) todennäköisemmin rajoittunut kuin kivuttomien henkilöiden. Staattinen tasapaino mitattiin kulmamittaukseen perustuvalla vartalon huojunnan mittauksella. Tasapaino ja yleinen liikkumiskyky mitatti in "Timed Up & Go" -iesullä. Potilaat haastateltiin, ja kyselylomakkeella kerättiin tiedot mm. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää iäkkäiden henkilöiden alaselkään ja -raajoihin kohdistuvien kipujen yhteyttä liikkumiskykyyn 75-vuotiailla ja vanhemmilla miehillä ja naisilla. Vajaa puolet potilaista 54 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Tutkimuskäynnin jälkeen potilaiden kaatumisia seurattiin kahden vuoden ajan kaatumispäiväkirjojen ja seurantapuhelujen avulla. TAUSTA: Kipu on iäkkäiden ihmisten elämänlaatua ja itsenäistä selviytymistä heikentävä oire. MENETELMÄT: Tutkimus on osa Hyvän Hoidon Strategia -tutkimusta, johon osallistuivat 75-98 -vuotiaat kotona asuvat naiset (n=421) ja miehet (n=l 74). Kävelynopeus mitattiin 30 metrin kävelytestillä. muista sairauksista, lääkityksistä ja kaatuilutaipurnuksesta. Vertailuryhmään kuuluivat kivuttomat henkilöt (l). Alaselkään ja raajoihin kohdistuvien kipujen esiintymistä selvitettiin kyselyllä ja kivun voimakkuutta 10-numeroisella kipuskaalalla, jonka perusteella kipu luokiteltiin lieväksi (2-3) tai kohtuuvoimakkaaksi/voimakkaaksi ( 4-10). Taudin vaikeusaste arvioitiin Unified Parkinson's disease rating scale (UPDRS) -asteikon avulla. Edelleen on melko vähän tutkittua tietoa kivun ja siihen liittyvien tekijöiden yhteydestä liikkumiskyvyn rajoittumiseen, joka voi johtaa toiminnanvajauksiin useilla elämän eri osa-alueilla. Tutkittavat jaettiin neljään liikunta-aktiivisuus luokkaan nykyisten liikuntasuositusten mukaan ottamalla huomioon sekä liikunnan määrä (MET-tuntia viikossa) että intensiteetti. Kivun ja liikkumiskyvyn yhteyttä tarkasteltiin logistisella regressioanalyysilla, jossa vakioitiin ikä, sukupuoli, kehon painoindeksi, krooniset sairaudet, polven maksimaalinen ojennusvoima sekä fyysinen aktiivisuus. Tutkimukset osoittavat, että pitkäaikainen kipu on yhteydessä heikentyneeseen toimintakykyyn ja laitoshoitoon joutumiseen. Kipu on yleinen ja usein ali hoidettu ongelma iäkkäillä ihmisillä, ja siksi sen vaikutusten selvittäminen on tärkeää. Liikunnan harrastamiseen kannustaminen työpaikoilla sekä ohjaus työterveyshuollossa voi vähentää sairausperusteiselle eläkkeelle siirtymistä. Iän, sukupuolen, BMl:n, tupakoinnin, alkoholin käytön, sosioekonomisen aseman sekä työn henkisen ja ruumiillisen rasittavuuden vakiointi heikensi yhteyttä hieman. Rasittavampi juoksua vastaava liikunta saattaa kehittää ja ylläpitää fyysistä kuntoa sekä toimintakykyä ja tätä kautta työkykyä. Liikkumiskykyä mitattiin "Timed Up-and-Go" (TUG) testillä ja itse-raportoidulla 400 metrin kävelykyvyllä. TAUSTA: Tasapainon ja liikkumisen häiriöt ovat Parkinsonin taudin keskeisiä oireita, jotka altistavat potilaat kaatumisille ja vammoille. TULOKSET: Kahdeksantoista (14.4%) potilasta kuoli seuranta-aikana. TULOKSET: Kuntoilua ja rasittavampaa liikuntaa harrastavilla (juoksua vastaavaa) työntekijöillä oli pienempi sairausperusteiselle eläkkeelle siirtymisen riski kuin liikunnallisesti passiivisilla, yhteys oli samansuuntainen sekä miehillä että naisilla. Vakiointien jälkeen sairausperusteiselle eläkkeelle siirtymisen riski oli kuntoilijoilla (HR = 0.46, 95% CI = 0.26-0 79) sekä rasittavamman liikunnan harrastajilla (HR = 0.49, 95% CI = 0.29-0.83) merkittävästi pienempi kuin liikunnallisesti passiivisilla. Kivun ja liikkumiskyvyn rajoittumisen välisten kausaalisuhteiden ja yhteyttä välittävien mekanismien selvittäminen edellyttää seurantaja satunnaistettujen kontrolloitujen interventiotutkimusten toteuttamista edustavissa väestöpohjaisissa otoksissa. Heistä lähes kaksi kolmasosaa raportoi kipunsa vähintään kohtuuvoimakkaaksi. Iäkkäiden henkilöiden alaraajaja selkäkivunyhteys liikkumiskykyyn KATRI LIHAVAINEN, SARIANNA SIPILÄ, TAINA RANTANEN, SIRPA HARTIKAINEN . ja 60 vuotta täyttäneille Helsingin kaupungin työntekijöille (vastausprosentti 67 %). Kivuttomista henkilöistä 29 %:lla, lievää kipua kokeneista 43 %:lla ja vähintään kohtuuvoimakasta kipua kokeneista henkilöistä 60 %:lla todettiin liikkumiskyvyn rajoittumista. Seurantaaikana tapahtui yhteensä 3125 kaatumista 79 potilaalle (63.2%). Useissa epidemiologisissa tutkimuksissa kotona asuvien iäkkäiden henkilöiden kipujen esiintyvyys on vaihdellut 25 %:sta 70 %:iin. Tämän vuoksi huolellinen iäkkään henkilön kipujen arvioiminen ja hoitaminen niin, että kipu vähintäänkin lievenee, voisi rnahdollisesti ehkäistä liikkumiskyvyn ongelmien ilmaantumista tai parantaa jo heikentynyttä liikkumiskykyä
Hidas kävelynopeus oli ainoa itsenäinen kuoleman riskitekijä (OR 16.3, 95% Cl 1.9-143.0). Lonkan alueen kuoriluun oheneminen iän ja vähentyneen fyysisen aktiivisuuden myötä reisiluun kaulan etuja yläseinärnastä on todettu olevan vahvassa yhteydessä ikääntyneiden lonkkamurtumiin (Mayhew et al. Leikkeet segmentoitiin ja analysoitiin sokkoutetusti siten, että kuorrnitustyyppi oli analysoijan tiedossa. Analysis of sway in Parkinson's disease using a new inclinometry-based method. TAVOITTEET: Tutkimuksen tarkoituksena LIIKUNTA& TIEDE45•5/2008 55. Täsmällisempi magneettikuvien analyysi kuitenkin paljasti, että suuri osa voimakasta iskukuormitusta sisältävien urheilijoiden reisiluun lujuudesta sijoittui painoa kantavalle luun alapinnalle, joka ei ole luun murtumakestävyyden kannalta tärkein alue. Wood BH ym. Martignoni E ym. Kirjassa: Fahn S ym. Väestölle toteuttamiskelpoinen, maltillinen ja vaihtuvasuuntainen liikuntakuormitus lonkan murtuma-alttiin alueen vahvistajana: Huippu-urheilijanaisten luustotutkimus kolmiulotteisella magneettikuva-analyysillä RIKU NIKANDER, PEKKA KANNUS, PRASUN DASTIDAR, MARKUS HANNULA, LARA HARRISON, TOMAS CERVINKA, NATHANIEL G NARRA, RACHID AKTOUR, TUUKKA AROLA, HANNU ESKOLA, SEPPO SOIMAKALLIO, ARI HEINONEN, JARI HYTTINEN, HARRI SIEVÄNEN . Samalla nuoret istuvat yhä enemmän, ja viettävät huomattavan paljon aikaa television ja tietokoneen äärellä. Sen sijaan urheilijoilla, joiden lajiin sisältyi maltillisempaa, vaihtuvia suuntia sisältävää kuormitusta, oli tasaisesti paksu kuoriluu ja siten täysin voimakasta iskukuorrnitusta verrattava luun kestävyys murtumien kannalta tärkeissä etuja yläseinämässä. UPDRS: Unified Parkinson's Disease Rating Scale. Assessment of physical activity, fitness and performance in 76-year-olds. The timed "Up & Go": a test of basic functional mobility for frail elderly persons. Istumisen ja lihaskunnon välistä yhteyttä nuorilla ei ole tutkittu. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2002; 72: 721-725. Oman tutkimuksemme tavoitteena oli etsiä vastausta esitettyyn kysymykseen ja selvittää minkälaista liikuntaa harrastavilla kilpaurheilijoilla on vahva reisiluun kaula murtumien kannalta tärkeillä etuja yläseinämän alueilla. Florham Park, NJ: Macmillan Health Care lnformation 1987 153-164. N Engl J Med 1996; 334 71-76. Recent developments in Parkinson's disease. Comorbid disorders and hospitalisation in Parkinson\'s disease: a prospective study Neurol Sci 2004;25:66-71 Podsiadlo D ja Richardson S. Leikkeistä analysoitiin muun muassa vahvasti reisi luun kaulan haurauteen yhteydessä oleva kuoriluun paksuus ja lujuusindeksi. lncidence and prediction of falls in Parkinson's disease: a prospective multidisciplinary study. Fahn S ym. Viime vuosikymmenien aikana nuorten lihaskunto on merkittävästi heikentynyt. toim. Liikunnan ja television katselun yhteys lihaskuntoon nuorilla aikuisilla NIKO PAALANNE, RAIJA KORPELAINEN, SIMOTAIMELA, JUHA AUVINEN, TUIJA TAMMELIN, TEIJU HIETIKKO, HANNU KAIKKONEN, KAISU KAIKKONEN, JARO KARPPINEN . Hidas kävelynopeus saattaa ennustaa Parkinsonpotilaan suurentunutta kuolemanriskiä. Edeltävät kaatumiset (OR 3.0, 95% CI 1.2-7.4) ja UPDRS-asteikon "activities of daily living" -osio (OR l. DXA-tulokset osoittivat, että kaksi liikuntakuormitustyyppiä oli ylitse muiden; voimakasta iskukuormitusta sisältävien lajien urheilijoilla oli 30% ja maltillista, vaihtuvasuuntaista kuormitusta sisältävien lajien urheilijoilla 20% suurempi luun tiheys kuin kuntoliikunnan harrastajilla. Mayhew ja kollegat pohtivat tutkimuksessaan, voisiko reisiluun kaulan kriittisiä osia kuormittava 'täsmä-liikunta' ehkäistä kuoriluun haurastumista ja siten ikääntymisen seurauksena ilmeneviä lonkkamurtumia. Tällaista liikuntakuormitusta syntyy muun muassa vauhdikkaissa tansseissa, mailaja pallopeleissä sekä voimistelun sovelluksissa. Kaatumista aiheutui yhteensä 126 vammaa, joista 6 oli murtumia. Tulevaisuudessa tätä oletusta olisi hyödyllistä tutkia satunnaistetussa ja kontrolloidussa koeasetelmassa. Tuoreet tutkimukset osoittavat, että runsas istuminen altistaa esimerkiksi ylipainolle ja tyypin 2 diabetekselle. TUTKIMUKSEN TAUSTA: Heikko lihaskunto on yhdistetty lisääntyneeseen kuolleisuuteen ja sairastavuuteen aikuisilla. Eri urheilulajien edustajat (N=91) jaettiin aiemmin julkaisemamme luokittelun perusteella viiteen eri liikuntakuorrnitustyyppiin: 1) iskukuorrnitus (kolmiloikka ja korkeushyppy), 2) vaihtuvasuuntainen kuormitus (jalkapallo ja squash), 3) voimakuormitus ( voimanosto), 4) toistokuormitus (kestävyysjuoksu) ja 5) painoa kantamaton kuormitus (uinti). Tämä tutkimus on tiettävästi maailman suurin yhdessä keskuksessa toteutettu tutkimus, jossa selvitetään nuorten lihaskun11011 ja television katselun välistä yhteyttä. Lancet 2005). Frändin K ja Grimby G. l, 95% CI 1.0-1.2) olivat toistuvien kaatumisten itsenäisiä riskitekijöitä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kaatumiset ovat yleisiä Parkinsonin tautia sairastavilla, mutta kaatumisten aiheuttamat vakavat vammat ovat harvinaisia. Maltillinen, vaihtuvia suuntia ja vuorotellen vauhdin kiihdyttämistä sekä hidastamista sisältävä vauhdikas liikunta voisi vahvistaa lonkassa sijaitsevan reisiluun kaulan etuja yläseinärnää eli niitä kohtia, jotka ovat erityisen tärkeitä iän mukana ilmenevien murtumien ennaltaehkäisyn kannalta. Scand J Med Sci Sports 1994; 4 41-46. Viitasalo MK ym. VIITTEET: Bennett DA ym. Tuloksia verrattiin kolme kertaa viikossa liikuntaa harrastavien kuntoliikkujien (N=20)vastaaviin arvoihin. Perinteisen luun tiheysrniuauksen (DXA) lisäksi reisiluun kaula kuvattiin magneeuikuvauksessa, jossa otettiin peräkkäiset 1 mm paksuiset leikkeet koko reisiluun yläpään matkalta kohtisuoraan kaulan suuntaan. Mov Dis 2002; 17 663-669. ···························································································································•···································································· kaatui toistuvasti (59/47.2%). Tulevaisuuden kaatumisriskiä voidaan arvioida selvittämällä aiemmat kaatumiset ja sairauden vaikeusaste. Toisaalta hyvällä lihaskunnolla on todettu olevan positiivisia terveysvaikutuksia. Prevalence of parkinsonian signs and associated mortality in a community population of older people. JAGS 1991; 39: 142-148
Aiemmin olemme osoittaneet runsaan liikunnan ja istumisen määrän lisäävän kipua yksittäisillä alueilla toisistaan riippumat tornasti. Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ··························································· oli selvittää, onko TV:n katseluun käytetyllä ajalla ja liikunnan määrällä yhteyttä nuorten aikuisten lihasvoimaan. PÄÄTELMÄT: Huomattavan moni nuori raportoi laaja-alaisia kipuja. Tytöillä erittäin runsas liikunta (>6h/vko; OR 2,06, CI 1,393,05), runsas liikunta ( 4-6h/vko; OR 1,52, CI l ,13-2,05) ja vähintään 8 tunnin päivittäinen istuminen (OR 1,75, CI 1,32-2,31) olivat yhteydessä vähintään kolmen alueen kipuun verrattuna kohtuullisesti liikkuviin (2-3h/vko) ja vähiten istuviin (alle 4 tuntia päivässä). ........... Runsaasti televisiota katsovilla pojilla oli heikompi vartalon ojennusvoima (p=0.033) ja koukistusvoima (p=0.009). TAUSTA: Tukija liikuntaelimistön kivut ovat nuorilla yleisiä. Liikunnan ja liikkumattomuuden yhteys laajaalaisiin tukija liikuntaelinkipuihin 15-16-vuotiailla nuorilla MARKUS PAANANEN, JUHA AUVINEN, TUIJATAMMELIN, SIMOTAIMELA, PAAVO ZITTING, JARO KARPPINEN . Nuoret jaettiin liikunta-aktiivisuuden perusteella neljään eri ryhmään. Vähiten aktiivista ryhmää käyieuun verrokkiryhmänä. Alueet, joilta kipua kysyttiin, olivat niska, hartia, alaselkä, kyynärpää, ranteet/kädet, polvet ja nilkat/jalkaterät. Pojilla eriuäin runsas liikunta (OR 1,44, CI l,08-1,93) sekä yli 8 tunnin (OR 1,30, CI 0,99-1,72) ja 4,1-7,9 tunnin (OR 1,39, CI 1,06-1,81) päivittäinen istuminen olivat yhteydessä vähintään kolmen alueen kipuun. Ne tytöt.jotka katsoivat televisiota yli kaksi tuntia, menestyivät huonommin lähes kaikissa mittauksissa (p-arvo 0.01 <0.001). Korurolliryhmän joukkueet jatkoivat harjoittelua entiseen tapaansa. Salibandyn yhteydessä loukkaantuneet pelaajat täyttivät vammalomakkeen ja tämän lisäksi lääkäri haastatteli heidät. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnan määrän ja toisaalta istumisajan yhteyttä nuorten laaja-alaisiin kipuihin väestöpohjaisessa aineistossa. Harjoitusohjelman tavoitteena oli kehittää pelaajien lajinomaisia liiketaitoja ja kehon hallintaa sekä aktivoida ja valmistella liikuntaelimistöä salibandyharjoituksia ja -pelejä varten. Runsas istuminen ja toisaalta suuri liikunnallinen aktiivisuus olivat itsenäisesti yhteydessä laajaalaiseen tukija liikuntaelimistön kipuiluun sekä tytöillä että pojilla. Ero on erityisen selvä tytöillä. Nuorilta mitattiin alaraajojen räjähtävä ojennusvoima kontaktimatolla ja vartalon maksimaalinen staattinen lihasvoima (ojennus, koukistus ja kierrot) seisoma-asennossa. Kahdessa aktiivisimmassa ryhmässä alaraajojen voima oli huomattavasti parempi kuin verrokeilla (p<0.001) Tytöillä kahden aktiivisimman ryhmän kaikki vartalon voirnamiuausten LUlokset olivat paremmat kuin verrokeilla. Nuorilta kysyttiin television katseluun käytetty päivittäinen aika tunneissa. t/ Neuromuskulaarinen harjoittelu vähentää alaraajavammojen riskiä Ryhmäsatunnaistettu kontrolloitu tutkimus salibandyn naispelaajilla KATI PASANEN, JARI PARKKARI, MATTI PASANEN, HANNELE HIILLOSKORPI, TANJA MÄKINEN, MARKKU JÄRVINEN, PEKKA KANNUS . Nuorten keski-ikä oli 19 vuotta ja he kuuluvat Pohjois-Suomen 1986 syntymäkohorttiin. Salibandyvammaksi määriteltiin salibandyn harjoittelun tai kilpapelin yhteydessä sattunut äkillinen vamma tai rasitusvamma, joka esti pelaajaa osallistumasta harjoituksiin tai kilpapeleihin vähintään vuorokauden ajan. TULOKSET: Aktiivisin poikien ryhmä menestyi verrokkiryhmää paremmin kaikissa vartalon lihasvoimaa mittaavissa testeissä (p= 0.022 tai pienempi). Nuoria tulisi kannustaa fyysisesti aktiivisiin vapaa-ajanvieuotapoihin ja välttämään runsasta television katsomista ja istumista. Vapaa-ajan liikunnan määrää arvioitiin kyselylomakkeella, jossa selvitettiin koulun tai työn jälkeen tapahtuvaa vähintään kohtuullisen kuormittavaa liikuntaa, joka aiheuttaa ainakin lievää hengästymistä tai hikoilua. Liikunnan määrän ja istumisajan itsenäistä yhteyttä laaja-alaisiin kipuihin analysoitiin multinomiaalisen logistisen regressioanalyysin avulla vakioituna toisillaan, painoindeksillä ja tupakoinnilla. Heille läheteu iin vuosina 2001-2002 postikysely, jossa kysyniin tukija liikuntaelimistön kipujen esiintymistä viimeisen puolen vuoden aikana sekä liikunnan ja istumisen määrää kouluajan ulkopuolella. TUTKIMUSMENETELMÄT: Yhden pelikauden (runkosarja 2005-2006) mittaiseen tutkimukseen osallistui 28 naisjoukkuetta (n=457 pelaajaa) kolmelta ylimmältä sarjatasolta. Ryhmien välinen vakioimaton ja 56 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Aineisto analysointiin intenuon-to-treat -periaatteen mukaisesti. Television katselun osalta nuoret jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen katsoi televisiota alle 2 tuntia ja toinen yli 2 tuntia päivittäin. Vammojen ilmaantuvuus laskettiin 1000 harjoitusja pelituntia kohti. JOHTOPÄÄTÖKSET: Runsas television katselu on yhteydessä heikompaan lihaskuntoon riippumalla harrastetun liikunnan määrästä. Runsas fyysinen aktiivisuus on yhteydessä hyvään lihaskuntoon. TAUSTA: Salibandy on vauhdikas laji, jossa äkilliset alaraajavammat ovat yleisiä. Ositettua klusterisatunnaistamismenetelmää käyttäen joukkueet arvottiin sarjatasoittain harjoitusryhmään (14 joukkuetta, n=256) ja kontrolliryhmään (14 joukkuetta, n=201). Pelaajien harjoitusja pelitunnit kerättiin harjoituspäiväkirjojen avulla. Näistä neljä viimeistä yhdistettiin yhdeksi luokaksi (perifeerinen alue). TULOKSET: Tytöistä 39 % ja pojista 22 % ilmoitti tunteneensa kipua vähintään kolmella alueella ja kahden alueen kipuakin raportoi 24 % tytöistä ja 20 % pojista. AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimusaineiston muodostivat Pohjois-Suomen syntyrnäkohorun (NFBC 86) 15-16-vuotiaat nuoret (n=9215). Ainoastaan vartalon kierrossa oikealle ero ei ollut merkittävä (p=0.06). AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 874 nuorta aikuista, joista 381 oli poikia ja 493 tyttöjä. Tutkittaessa television katselun vaikutusta tulokset vakioitiin liikunnan määrällä. Harjoitusryhmän joukkueille opetettiin juoksutekniikka-, tasapaino-, hyppelyja lihaskestävyysharjoituksia sisältävä alkuverryttelyohjelma, jota tuli tehdä joukkueen yhteisissä harjoituksissa 1-3 kertaa viikossa kuuden kuukauden ajan. Lisäksi kipu on varsinkin tytöillä usein laaja-alaista. Vähiten aktiivinen ryhmä liikkui alle 2 tuntia viikossa, seuraavat ryhmät liikkuivat 2-3 ja 4-6 tuntia viikossa ja aktiivisin ryhmä liikkui yli 7 tuntia viikossa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää salibandylle tyypillisten ilman kontaktia tapahtuvien vammojen ehkäisymahdollisuuksia neuromuskulaarisen alkuverryttelyohjelman avulla. Yhteen alkuverryttelyyn kului aikaa 20-30 minuuttia. Yli puolet salibandyn pelaajien äkillisistä nilkan ja polven nivelsidevarnmoista sattuu ilman ulkoista kontaktia. Ponnistusvoima oli heikoin vähiten aktiivisessa ryhmässä (p=0.005)
Ohjelma opetettiin ja kontrolloitiin fysioterapeutin toimesta. L-ryhmän naiset osallistuivat nousujohteiseen harjoitusohjelmaan, joka koostui hyppelyharjoi tuksista ja ylävartalon voimaharjoittelusta. K-ryhmässä puolestaan aktivoituivat geenit, joiden Welle et al (4) totesi toimivan voimakkaasti ikääntyneillä naisilla verrattuna nuoriin naisiin. Kliinisen tutkimuksen ohella kuntoutustulos arvioitiin käyttäen VAS-pohjaista kipukyselyä (PQ), kipupiirrosta (PD), paikallisten kipukynnysten (PPT) ja puristusvoimien (GS) mittausta. ·····················································································································•········································································· vakioitu vammojen ilmaantuvuussuhde RR (rate ratio) estimoitiin monitasoisen Poisson-regression avulla. Paras harjoitusvaste saatiin MEX-ryhmässä ja huonoin OPEX-ryhmässä. GSEA (gene-set enrichment analysis)-ohjelmaa, jossa samaan biologiseen prosessiin, solun osaan tai molekylaariseen toimintoon liittyvät geenit yhdistetään samaan analyysiin, käytettiin selvittämään mitkä geeniryhmät ovat sellaisia, joihin L tai H vaikutti. Tutkimus toteutettiin satunnaistettuna kaksoissokkoasetelmana, jossa kaikki tutkittavat käyttivät joko lumelääkettä (kontrolli, K ja L) tai H:ta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kroonisessa epikondyliitissa esiintyvää laaja-alaista kipua voidaan kuntouttaa paremmaksi progressiivisen harjoitusohjelman avulla, mikä antaa paikallista US-hoitoa merkitsevästi paremman tuloksen. PD luokiteltiin 4 ryhmään (0-3) riippuen kivun levinneisyydestä ja ryhmä 3 katsottiin laaja-alaiseksi kivuksi (WP) Pulsoitu ultraäänihoitoa (US) käytettiin randomoidusti kontrollihoitona (n=19) harjoitteille joita kaikki harjoitusryhmät, lateraalinen (LEX, n=78), mediaalinen (MEX, n=l8) ja operoidut (OPEX, n=12) saivat ohjattuna kuntoutuksena. TULOKSET: PD parani 0.32 yksikköä US(p=0.11), 0.04 OPEX(p=0.75), 0,67 MEX(p=0.004) ja 0.49 LEX(p=0.001)ryhmässä. Joukkueiden sisäisen korrelaation ICC (intra cluster correlation coefficient) arviointiin käytettiin yksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA). 73). Fyysisen aktiivisuuden puute ja muiden yläraajasairauksien esiintyminen eivät huonontaneet harjoitusvaikutusta suhteessa WP:n paranemiseen. Lihasten räjähtävää voimantuottoa mitattiin vertikaalihypyn aikaisen ponnistuskorkeuden (PK) avulla. Harjoitteita voidaan suositella kroonisen yläraajakivun vähentämiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vaihdevuosien alkuvaiheessa toteutetun 12 kk kestäneen L:n ja H:n vaikutuksia lihasten suorituskykyyn ja geenien toimintaan. Vammojen ilmaantuvuus 1000 harjoitusja kilpapelituntia kohti oli harjoitusryhmässä 0.65 (95 % lv 0.37-1.13) ja kontrolliryhmässä 2.08 (95 % lv 1.582. Vain merkitsevät muutokset fenotyypeissä (ANOVA p<0,05) ja geenien toiminnassa (GSEA q<0,25) on raportoitu alla. Tässä analyysissä todettiin, että H-ryhmässä aktivoituu lista geeneistä, joiden Welle et al (l) totesi toimivan naisilla voimakkaammin kuin miehillä. ilmiöiden takana olevia molekyylitason tapahtumia ei vielä tunneta hyvin. Harjoitusryhmän vakioitu vammariski oli 66 % verrokkeja pienempi I RR 0.34 (95 % lv 20-0.57, p<0.001)]. Aikaisemmat leikkaukset huonontavat tulosta, mutta muiden yläraajasairauksien esiintyminen ei huononna tulosta. Em. Toisaalta geenit, joiden on todettu toimivan voimakkaasti vaihclevuosi-ikäisillä, hormonikorvaushoitoa käyttämättömillä naisilla (2) ja ikääntyessä (3) inaktivoituivat H-ryhmässä. Eniten muutoksia havaittiin K-naisten lihaksissa, joilla mm. TAUSTA: Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoituksena oli tutkia laaja-alaisen kivun mahdollisia muutoksia käyttämällä progressiivista harjoitusohjelmaa epikondyliitin kuntoutuksessa. Hyppelyharjoittelun ja hormonikorvaushoidon vaikutukset geenien toimintaan vaihdevuosiikäisten naisten lihaksissa PÖLLÄNEN E, FEYV,TÖRMÄKANGAS T, RONKAINEN PHA, TAAFFE D, TAKALA T, KOSKINEN S, CHENG S, KUJALA UM, PUOLAKKA J, SUOMINEN H, KOVANEN V, SIPILÄ S . Merkitsevyystasona käytettiin p-arvoa 0.05. Vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus ja muut yläraajasairaudet kartoitettiin. VIITE: Pasanen K, Parkkari J, Pasanen M, Hiilloskorpi H, Mäkinen T, Järvinen M, Kannus P: Neuromuscular training and the risk of leg injuries in female floorball players: cluster randomised controlled study. Lihaskudosnäytteet otettiin vastus lateralislihaksesta ja niistä tehtiin mikrosiruanalyysit, joilla selvitettiin muutoksia geenien aktiivisuudessa kokeen aikana. Näiden geenien on todettu toimivan eritavalla verrattaessa naisten ja miesten, nuorten ja vanhojen tai hormoni korvaushoitoa käyttävien ja ei-käyttävien lihasnäytteitä toisiinsa. Potilaat kuntoutettiin 8 viikon progressivista koti harjoitusohjelmaa käyttäen. BMJ 2008;337 96-102 Laaja-alainen kipu vähenee harjoittelulla epikondyliitissa TUOMO PIENIMÄKI, TUULA TARVAINEN, PERTTI SIIRA, HEIKKI VANHARANTA . Toisessa GSEA-analyysissä käytimme julkaistuista tutkimuksista poimittuja geenilistoja. kromosomien rakennetta, immuunivastetta ja solusykliä säätelevien geenien aktiivisuudet muuttuivat. Tutkimusten mukaan naisten lihasten suorituskyky heikkenee äkillisesti vaihdevuosien jälkeen. Tähän voitaneen vaikuttaa liikunnalla (L) ja hormonikorvaushoidolla (H). Koko aineiston kipupiirrokset paranivat 37, 33, 44 ja 45 prosentilla potilaista vastaavasti. 109 potilaalla oli lateraalinen ja 18:lla mediaalinen oireisto ja 12 potilasta oli opreroitu aiemmin vaivan takia. JOHTOPÄÄTÖKSET: Säännöllinen neuromuskulaarinen harjoittelu vähensi merkitsevästi äkillisten ilman kontaktia tapahtuvien alaraajavammojen riskiä kilpaja huipputason salibandypelaajilla. METODIT: Yhteensä 127 potilasta, 37 miestä, 90 naista, keski-ikä 44 (vaihtelu 19-61) vuotta osallistui tutkimukseen. Heidän oireensa olivat kestäneet 40 viikkoa, ja heillä oli toisen käden epikondyliitti. Asennonhallinnan ja liiketaitojen parantamiseen ja ylläpitämiseen tähtäävän neuromuskulaarisen harjoittelun tulisi sisältyä pelaajien viikoittaiseen harjoitusohjelmaan ympäri vuoden. GSEA-analyysi osoitti, että L vaikuttaa solun kalvostorakenteeseen liittyvien geenien aktiivisuuteen. QL koko kasvoi H-ryhmässä (6 %) verrattuna L(2 %) LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 57. PK kasvoi L(6 %) ja H(7 %) ryhmissä verrattuna K-ryhmään (-4 %). Quadriceps-lihasryhmän (QL) poikkipinta-ala määritettiin tietokonetomografialla. TULOKSET: Kauden aikana harjoitusryhmässä sattui ilman ulkoista kontaktia 20 äkillistä alaraajavammaa kun taas kontrolliryhmässä niitä oli 52. L-ryhmässä aktivoitui lista geeneistä, joiden Zahn et al (3) on osoittanut toimivan heikosti ikääntyneiden lihaksissa. PD muutokset korreloivat rasituskivun vähenemiseen (r=0.28, p=0.003), työkyvyn paranemiseen (r=0.27, p=0.002), unihäiriön vähenemiseen (r=0 25, p=0.005) ja manuaalisten testien tuloksiin (r=0.27, p=0.002) mutta ei parantuneeseen puristusvoimaan. WP todettiin 68 (54%) potilaalla ja näistä 45 % US-, 44 % OPEX-, 50 % MEXja 53 % LEX-ryhmässä paranivat lokaaliseen kipupiirrokseen kuntoutuksen aikana. H puolestaan vaikutti tiettyihin soluorganelleihin (mitokondrio ja ER-Golgi) ja interleukiinireseptoreihin liittyvien geenien aktiivisuuteen
lihasvoimaan ja suorituskykyyn. TAUSTA: Ikääntyvien terveyskuntotestit on ensisijaisesti kehitetty lii kkurnisvaikeuksien varhaisen tunnistamisen apuvälineiksi.(1) Ikääntyvän väestön selkäkipuja on tutkittu vähemmän kuin työikäisten. VIITTEET: Hämäläinen PH, Suni JH, Pasanen ME et al. Aging Clin Exp Res 2006.18;218-26 Terveys ja toimintakyky Suomessa. Yksittäisten testien analyyseissa huono testitulos (huonoin kolmannes) yhden jalan seisonnassa, selän sivutaivutuksessa, selän ojentajalihasten toistotestissa ja l km:n kävelyssä oli yhteydessä lisääntyneeseen selkäkipujen vaaraan. ........... Sisäänottokriteerinä oli, että toinen sisko käyttää paraikaa HRT:a, kun taas toinen sisko ei ole koskaan käyttänyt. Kansanterveyslaitoksen julkaisu B3/2002 Pitkäaikainen hormonikorvaushoidon käyttö muokkaa ikääntyvän lihaksen rakennetta ja toimintaa: tutkimus identtisillä, postmenopausaalisilla kaksossiskoilla PAULA H A RONKAINEN, SARIANNA SIPILÄ, MARKKU ALEN, EIJA PÖLLÄNEN, EEVA-MAIJA PALONEN, CARINA ANKARBERG-LINDGREN, ESA HÄMÄLÄINEN, URSULA TURPEINEN, URHO M KUJALA, JUKKA PUOLAKKA, JAAKKO KAPRIO, VUOKKO KOVANEN . Molempien vaikutusmekanismit ovat kuitenkin erilaisia, sillä ne välittyvät eri geeni ryhmien avulla ja näkyvät fenotyypissä eritavalla. Osassa tutkimuksista H RT ei ole todistettavasti parantanut tutkittavien lihasvoimaa, kun taas toisissa on raportoitu lupaavia tuloksia HRT: n myönteisistä vaikutuksista mm. Toisaalta näihin muutoksiin voidaan vaikuttaa L:n ja H:n avulla. Terveys 2000 -tutkirnukscn mukaan SS-vuotiaiden ja sitä vanhempien lyhytaikaiset selkäkivut olivat lisääntyneet verrattuna aiempiin väestöuukimuksiin, ja selkäoireyhtymä oli yleisempi kuin polvitai lonkkanivelrikko.(2) Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ennustaako terveyskuntomittauksissa saatu huono testitulos pitkäaikaista selkäkivun tai toiminnan rajoitusten vaaraa kuuden vuoden seurannassa itsenäisesti liikkumaan kykenevillä ikääntyvillä henkilöillä. Usean selittäjän mallissa parhaat ennustajat olivat selän toistotesti IH: 2.76 (l.38-5 51 ); K: 1.98 (1.06-3.72) 1 ja ylipaino 1207 (119-3.59)1 JOHTOPÄÄTÖKSET: Yhden jalan seisoruatesti ja selän sivutaivutus ennustivat voimakkaimmin uusien pitkäaikaisten selkäkipujen ilmaantumista kuuden vuoden seurailla-aikana: huono testitulos lisäsi kipujen ilmaantumisen vaaraa. Hyvä selkälihasien kestävyysvoima ehkäisi selän toiminnan rajoitusten ilmaantumista, kun taas ylipaino oli vaaratekijä. MARJO RINNE, PAULIINA HUSU, JAANA SUNI, MATTI PASANEN . Eri tutkimuksissa on osoitettu osittain ristiriitaisia tuloksia pitkäaikaisen hormonikorvaushoidon (HRT) käytön vaikutuksista lihasten rakenteeseen ja toimintaan. MENETELMÄT: Tutkimusaineistona olivat vuosina 1927-1941 syntyneet kotona asuvat miehet ja naiset, jotka osallistuivat terveyskuntorniuauksiin vuonna 1996 (n=895). Tutkittavien alaraajalihaksista mitattiin lihasten koostumus (Siemens Somatom Emotion scanner, Siemens AG, Erlangen, Saksa), maksimaalinen isometrinen kädenpuristusja polvenojennusvoima (Good Strength, Metitur, Palokka, Suomi), voimantuottoteho (vertikaalinen hyppykorkeus), sekä tavanomainen kävelynopeus ja maksimaalinen kävelynopcus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää HRT:n käytön yhteyksiä luurankolihaksiston ominaisuuksiin ja liikkumiskykyyn geneettisesti kontrolloidussa tutkimusasetelmassa identtisillä (MZ) vaihdevuosi-ikäisillä kaksospareilla. Toiminnan rajoitusten ilmaantumista ennustivat huono (H) tai "keskinkertainen" (K) testitulos selän ojentajalihasten toist ot est issä , l km: n kävelyssä, askelkyykistyksessä ja ylipaino (BM1>27). Suurin osa tutkimuksista on tehty 1-2 vuotta kestäneenä kontrolloituna interventiona tai vaihtoehtoisesti poikkileikkaustutkimuksena, jossa HRT:n käyttöaika on voinut olla pitempi. Nämä tulokset puoltavat näkemystä siitä, että jo vaihdevuosien alkuvaiheessa suorituskyky muuttuu huomattavasti geenien aktiivisuuden tasolla, mikä heijastuu myös fenotyyppiin. Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ··········•·······•······················•················· ja K(l %) ryhmiin. Kaikista kutsuun vastanneista 114 parista 15 MZ paria (54-62-vuotta) täyttivät tutkimuksen kaikki sisäänottokriteerit. VIITE: Welle et al 2008 Pöllänen et al 2007; Zahn et al 2006; Welle et al 2004 Ennustaako huono terveyskunto ikääntyvien pitkäaikaisten selkäkipujen ja selän toiminnan rajoitusten ilmaantumista. Edellä mainituilla terveyskuntotesteillä voidaan tunnistaa ikääntyviä henkilöitä, joilla pitkäaikaisten selkäkipujen ja siitä aiheutuvan toimintakyvyn heikkenemisen vaara on lisääntynyt. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset. Tulokset analysoitiin logistisilla regressiomalleilla, joissa vakioitiin ikä, sukupuoli, koulutus, siviilisääty, tupakointi ja fyysinen aktiivisuus. Eniten muuttuneita geeniryhmiä havaittiin K-ryhmän naisilla, joiden PK heikkeni ja QL pysyi muuttumattomana. Predictive value of health-related fitness tests for self-reported mobility difficulties among high-functioning elderly men and women. Kun nämä testit olivat yhtä aikaa selittäjinä regressiomallissa, ennustaviksi tekijöiksi selkäkivulle jäivät huono testitulos yhden jalan seisonnassa I odds ratio 3.50 (95% luottamusväli 1.84-6.65) 1 ja selän sivutaivutuksessa 12.76 (J .34-5.67) 1. Löydetyt geeniryhmät osoittavat sekä L:n että H:n vaikuttavan lihaksen toimintaan muuttamalla geenien aktiivisuuksia. TULOKSET: Seurannan aikana uusia pitkäaikaisia selkäkipuja oli ilmaantunut 14 %: lie (n=74) ja toiminnan rajoituksia 13 %:lie (n= 76) tutkittavista. Uusien pitkäaikaisten selkäkipujen ilmaantumista selvitettiin posukyselyllä vuonna 2002. Tähän tutkimukseen hyväksyttiin vain henkilöt, joilla ei ollut pitkäaikaista selkäkipua (n=519) tai siitä johtuvia toiminnan rajoituksia (n=570) vuonna 1996. Terveyskuntoa mitattiin seuraavasti: staattinen tasapaino (yhdellä jalalla seisominen), dynaaminen tasapaino (takaperinkävely), liikkuvuus (selän sivutaivutus), alaraajojen toiminnallinen lihasvoima (askelkyykistys), vartalon ojentajalihasten kestävyys (selän dynaaminen ioistotesu) ja kävelykyky (6,l m:n kavelynopeus, l km:n kävelyaika), painon sopivuus (kehon painoindeksi, BMI). Tämä tutkimus on osa laajempaa LUtkirnusta, jonka tarkoituksena on selvittää vaihdevuosien jälkeen luurankolihaksessa tapahtuvia molekyylitason mekanismeja, jotka voivat selittää ikääntymisen mukanaan tuomaa lihasvoiman heikentymistä. Pariuaiset vertailut tehtiin Wilkoxon's signed rank-testillä,jonka lisäksi HRT:n vaikutuksia 58 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Aineiston kato kuuden seurantavuoden aikana oli 127 henkilöä. Tutkimukseen osallistuneet MZ kaksosparit rekrytoitiin Suomalaisesta kaksoskohortista
HRT-käyttäjien lihasten voirnaruuouoteho oli keskimäärin 16 % (-0.8-32.8%) ja maksimaalinen kävelynopeus 7% (0.9-13.1%) suurempi kuin heidän siskoillaan, jotka eivät käyttäneet HRT:a. Tuikiuavat luokiteltiin neljään ryhmään heidän Pl: nsä (<30 kglm2tai::,: 30 kg/m2) ja koettujen kävelyvaikeuksien (kyllä / ei) perusteella. Tämän riskiryhmän Iiiku nta-akuivisuuua voidaan edesauttaa aktiivisuutta tukevalla ilmapiirillä ja ympäristöllä sekä järjestämällä ryhmäliikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä. 38% ja Pk30: 50% vs. 22% ja Pl<30: 38% vs. Täydessä mallissa liikunnan motiivit ja esteet seluuvät noin puolet korkeaan Pl:iin liittyvästä liikkurnauornuudesta kävelyvaikeuksia raportoivilla (OR 5.5; 95%Cl 2.9-10.4). Korkea Pl ja kävelyvaikeudet kasvattivat liikkumattomuuden todennäköisyyden yli kymmenkertaiseksi (OR 10.6; 95%CI 6.0-19.0). Pelkkään korkeaan Pl:iin liiuyvastä liikkumauomuudesta liikunnan motiivit ja esteet selittivät kuitenkin vain pienen osan (OR 2.0; 95%Cl 1.1-3.6). Tutkittavista 11 käyui esrrogeeniä sisältävää.ja neljä tibolonia sisältävää valmistella. VIITE Koster et al. Kompetenssi ja sosiaalinen vuorovaikutus olivat yhtäläinen motiivi liikkumiseen kaikilla tulkittavilla (33-41 %, p=619). Liikunnan motiivien ja esteiden yhteyttä korkeaan Pl:iin liiuyväån liikkumauomuuteen tutkittiin logistisella regressioanalyysi lla. Säännöllisellä liikunnalla on suojaava vaikutus korkean painoindeksin (Pl) omaavan iäkkään toimintakykyyn (1). Regressioanalyysissa korkea Pl yksinään kaksinkertaisti liikkumauomuuden todennäköisyyden (OR 2.3; 95%Cl 1.3-4.2). Tutkittavien pituus ja paino mitattiin tutkimuskeskuksessa. Ryhmäeroja tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla x2-testillä. Obesity 2007; 15: 3122-3132. HRT:n käyttöaika oli keskimäärin 6.9 vuolla (SD=4.l vuotta). Iäkkäiden henkilöiden matala fyysinen aktiivisuus on yhteydessä heikentyneeseen terveyden tilaan, kohonneeseen murtumariskiin ja siihen yhteydessä oleviin tekijöihin sekä liikkumiskyvyn vaikeuksiin. 29%, p=0.016). 36% ja Pl<30: 80% vs. 18% ja Pk30: 24% vs. 12%, p<0.001), ja negatiiviseen asenteeseen ja kokemuksiin (Pl2: 30: 28% vs. Kun HRT: n käyttäjät jaettiin edelleen kahteen ryhmään käytettävän valmisteen perusteella, havaittiin, euä estrogeeniä sisältävät valmisteet olivat yhteydessä ensisijaisesti rasvakudoksen määrään, kun taas tibolonin vaikutukset olivat nähtävissä pääasiassa lihaskudosta tarkastellessa. lsometrisessä lihasvoimassa ja tavanomaisessa kävelynopeudessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja siskojen välillä. Kävelyvaikeuksia kokevilla terveydelliset esteet liikkumiselle olivat yli kaksi kertaa vaikeuksitta käveleviä yleisempiä (Pl2: 30: 81 % vs. 27%, p<0.001 ). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnan motiivien ja esteiden yhteyttä korkean Pl:n omaavien iäkkäiden liikkumiseen. Tilastoanalyysit tehtiin SPSS-ohjelmalla. Liikkumattomuus oli kävelyvaikeuksia kokevilla vaikeuksitta käveleviä yleisempää (Pl2: 30: 58% vs. 12%, p=0.001) liittyvien liikunnan esteiden kokemista. Kävelyvaikeuksia kokevilla terveyteen liittyvär motiivit liikkua olivat vaikeuksilla käveleviä yleisempiä (Pl2: 30: 50% vs. Faktorianalyysin avulla liikunnan motiivit ryhrniteltiin: 1) positiiviseen asenteeseen ja kokemuksiin, 2) kompetenssiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja 3) terveyteen, ja liikunnan esteet: 1) huonoon terveyteen, 2) pelkoihin, 3) negatiiviseen asenteeseen ja kokemuksiin ja 4) ei-kannustavaan ympäristöön. Lisäksi osa saattaisi hyötyä terveydenhuollon ammattilaisen rohkaisusta ja tuesta voittaakseen ennakkokäsityksiin ja pelkoihin l i itt yvät esteet liikkumista kohtaan. Noin joka kolmas tutkittava (27-37%, p=0.153) raportoi ei-lukevan ympäristön esteeksi liikkumiselleen. Noin kolmanneksella Pl oli vähintään 30 ja he raportoivat kävelyvaikeuksia useammin kuin ne, joiden Pl oli alle 30 ( 43% vs. 11 %, p<0.001). Lonkkamurtuman kokeneilla henkilöillä on usein lukija liikuntaelimistön kipuja, heikentynyt lihasvoima ja tasapaino ja he pelkäävät kaatumista enemmän kuin ikä ja sukupuolivakioidut verrokit, joilla ei ole ollut suuria alaraajarnurturnia. Poikkileikkaustutkimuksen aineisto on osa Liikuntaneuvorua -projektia (ISRCTN 07330512) käsittäen 618 kotona asuvaa 75-81-vuoliasla henkilöä. Tästä huolimatta liikkumattomuus on yleisempää korkean Pl:n omaavilla iäkkäillä etenkin yhdistyessään huonoon terveyteen ja toimintakykyyn (2). Kipu on yhteydessä fyysiseen inaktiivisuuteen iäkkäillä lonkkamurtuman kokeneilla henkilöillä ANU SALPAKOSKI, ERJA PORTEGIJS, MAURI KALLINEN, SANNA SIHVONEN, ILKKA KIVIRANTA, MARKKU ALEN, TAINA RANTANEN, SARIANNA SIPILÄ . Tulosten perusteella huonompi terveys ja liikkumiseen liittyvät pelot yhdessä vähemmän positiiviseen aseilleen ja kokemuksien sekä pienemmän koetun kompetenssin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kanssa selittävät merkittävän osan liikkumauornuudesta huonosti liikkuvilla korkean Pl:n omaavilla iäkkäillä. ········································································································································································•······················ tarkasteltiin laskemalla parien välinen, keskimääräinen prosentuaalinen ero mitattavassa fenotyypissä (IPD%). Edellä mainittujen tekijöiden seurauksena lonkkamurtuman kokeneiden henkilöiden fyysinen aktiivisuus saattaa vähentyä ja johtaa fyysisesti inaktiiviseen elämäntapaan. Kutsu osallistua tutkimukseen Iäherettiin kaikille elossa oleville vuosina 1998-2004 LIIKUNTA & TIEDE 45, 5/2008 59. Kävelyvaikeudet lisäsivät myös pelkoihin (Pl2: 30: 45% vs. Liikunnan motiivit ja esteet korkean painoindeksin omaavilla iäkkäillä JANNE SALLINEN, RAIJA LEINONEN, TIINA-MARI LYYRA, EINO HEIKKINEN, TAINA RANTANEN . 24% ja Pk30: 43% vs. Tuloksemme antavat viitteitä siitä, että vaihdevuosioireisiin käyteuäva HRT on yhteydessä lihasten ja rasvan määrään alaraajassa, mutta vaikutukset voivat olla riippuvaisia käytettävästä valmisteesta. Lisäksi, pitkäaikainen HRT:n käyuö näyttäisi säilyttävän lihaksen suorituskykyä nimenomaan korkeaa liikenopeutta vaalivissa tehtävissä. Positiivinen asenne ja kokemukset olivat koko aineistossa yleisin motiivi liikkua, mutta kävelyvaikeuksia kokevilla vaikeuksilla käveleviä harvinaisempia (Pl2: 30: 91 % vs. Reiden alueen lihasten poikki pinta-ala ja lihasmassan suhteellinen osuus olivat suuremmat (IPD%=6%, 95% Cl=-0.07-12.l°/oja 8%; 0.8 to 15.0 %), kun taas rasvan suhteellinen osuus oli pienempi (5%, -11.3-1.2%) HRT-käyttäjillä verrattuna heidän siskoihinsa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voimakkaan alavartalon tukija liikunraelimen kivun ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä iäkkäillä lonkkamurturnan kokeneilla henkilöillä. Tämä tutkimus on osa laajempaa tutkimusta, jossa selviteltiin lonkkarnurtuman kokeneiden henkilöiden toimintaja liikkumiskykyä sekä kuntosaliharjoittelun vaikutuksia lihasvoimaan, tasapainoon ja liikkumiskykyyn. 121 Brown et al MSSE 2005; 37 620-629. Fyysinen aktiivisuus, vaikeudet 2 km kävelyssä sekä liikunnan motiivit ja esteet selviteu iin kyselylomakkeilla. 100%, p<0.001). Tutkittavat rekrytoitiin KeskiSuomen keskussairaalan poulasrekisteristä. Yleisin este liikkumiselle oli huono terveys. 37%, p=0.024). 99% ja Pl<30: 94% vs
Korkeaan HbA lc tasoon assosioitui korkea POST-HF, minkä myös tiedetään liittyvän lisääntyneeseen sydänja verisuonisairauksien riskiin 121. Tämä tutkimus osoitti yhteyden heikentyneen veren sokeritasapainon ja autonomisen hermoston toimintaa kuvaavien sykeja sykevariaatiomuuttujien välillä. Lisäksi rnitatt iin murtuneen puolen polven ojennusvoimaa (dynarnornetri) ja tasapainonvarmuuua (Act.ivit ies-speciIic Balance Confidence asteikko) sekä selviteltiin terveydentila ja murtumastatus. Veren pitkäaikaisen glukoosikonsentraation arvioimiseksi koehenkilöi Itä otettiin testipäivänä verinäyte glykolysoituneen hemoglobiinikonsentraation (HbA lc) määrittämiseksi. 2008. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ennustaako huono testitulos tietyillä kunnon osa-alueilla selkäkivun tai toiminnan rajoitusten ilmaantumista kahdeksan vuoden seurannassa ryöikäisillä henkilöillä. 259±114, p=0.057) ja tasapainon varmuus heikompi (82±35 vs. POST-HF:n (r= 0.326; p ~ 0.05). 193 henkilöä otti yhteyttä ja heistä 79 täytti sisäänottokriteerit (itsenäisesti asuva, pystyy liikkumaan ulkona ilman toisen henkilön apua, ei alaraaja amputaatiota, ei vakavia kroonisia sairauksia). Uupumuksen jälkeen ennen POST keräystä koehenkilöt jatkoivat 3 min vastuksetorua pyöräilyä HRR datan keräämiseksi. Lisäksi Tl.D potilailla tutkuuin veren pitkäaikaisen sokeri tasapainon (HbAlc) yhteyttä HRV ja HRR muuttujiin. 31 (6) p. Dewey, F., et al., Novel predictor of prognosis from exercise stress testing: Heart rate variability response to the exercise treadmill test. Tukija liikunta elimistön kipu alavartalossa määriteltiin Visual Analog Scale (VAS) -mittarin avulla (asteikko 0-100 mm). Erityisen selvä tämä yhteys oli TlD naisilla. MENETELMÄT: Tutkimusaineisto on otos joka viidenneltä vuodelta vuosina 1935-1955 syntyneistä, Tampereella asuvista miehistä ja naisista, jotka osallistuivat kuntornit tau ksi in vuosina 1993 ja/tai 1996 (n=499). Omissa ryhmissään (TlD ja C) miesten ja naisten välillä havaittiin eroja: TJD naisilla oli korkeampi HbAlc, matalampi HRV:n PRE-total power (TP), matalampi PRE-low frequency power (LF) ja korkeampi POST-high frequency power (HF) (kaikki p ~ 0.05) kuin TlD miehillä. TULOKSET: TI DM potilaat eivät eronneet terveistä kontrollihenkilöistä minkään mitatun muuttujan kohdalla. TAUSTA: Selkäkipu on suurimpia sairauspoissaolojen ja työkyvyllömyyden syistä. Fyysisen kunnon ja selkäkivun aiheuttamien toiminnan rajoitusten yhteyksiä ei ole raportoitu juuri lainkaan. TAUSTA: Tässä tutkimuksessa vertailtiin sykevariaatiota (HRV) ennen rasitustestiä sekä sen jälkeen, sykkeen palautumista (H RR) rasuustestistä ja maksimaalista hapenouokykyä (VO2max) l tyypin diabeetikoilla (TlD) sekä terveillä kontrolleilla (C). Myös tässä tutkimuksessa havaittii n merkitsevä korrelaatio HRR: n ja POST-LF:n välillä. Tähän tutkimukseen hyväksyttiin vain ne, joilla oli alkutilanteessa terve selkä 60 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. POST-LF (r = 0.46; p ~ 01 ); HRR vs. Kivun ja fyysisen aktiivisuuden välistä yhteyttä analysoitiin logistisella regressioanalyysillä. POST-HF (r = 0.32; p ~ 0.05); HRR vs. Voimakkaasta kivusta kärsivillä tulkittavilla oli lähes nelinkertainen (OR 3.7, Cl 95% l.40-9.91) riski kuulua Fl ryhmään verrattuna niihin, joilla oli vähemmän tai ei lainkaan kipua. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 50 TlD potilasta (28 miestä, 22 naista 33,2±5,5v) sekä 13 tervettä kontrollia (9 miestä, 4 naista 30.8±7,5v). Tutkimuksessa havaittiin seuraavat merkitsevät korrelaatiot HbAlc vs. Vastaavasti sykkeen nopea lasku ja korkea POST-LF liittyvät pienentyneeseen sairastumisriskiin 12]. 102±31, p=0.010). Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ································· · ···•·················· lonkkamurtuman vuoksi leikatuille 60-85vouaille miehille ja naisille. Diabetes Care. Systemaattisessa katsauksessa (Hamberg-van Reenen ym. Lonkkamurtumasia oli kulunut keskimäärin 4 (vaihteluväli 0.5-7) vuotta. VIITTEET: Brewer, N., et al., A New Zealand linkage study examining the associations between A 1 C concentration and mortality. Tutkimuksia, joiden tavoitteena on kehittää tehokkaita kuntoutusstraiegioita, tarvitaan lisää. Fyysisen aktiivisuuden määrä arvioitiin Yale Physical Activity (YPAS) -kyselyllä. Am Heart J, 2007 153: p 281-288 Ennustaako huono terveyskunto työikäisten selkäkipujen ja selän toiminnan rajoitusten ilmaantumista. Aineiston kato kahdeksan seurantavuoden jälkeen vuonna 2004 oli 97 henkilöä. FA ryhmään verrattuna Fl ryhmän polven ojennusvoima oli alhaisempi (209±79 N vs. JOHTOPÄÄTÖKSET:TJD naisten TlD miehiä korkeampi HbAlc osoittaa heikentynyttä veren pitkäaikaissokeritasapainoa, mikä liiuyy lisääntyneeseen vakavaan sydänja verisuonisairauksien riskiin 111. Tulkittavilla, jotka raportoivat kipua alaselässä, lonkan ja/tai polven alueella VAS asteikolla 2: 66 mm, määriteltiin olevan voimakasta kipua. 2007) todettiin yksittäisistä kuruotesteistä (best evidence analyses), että tutkimusnäyttö on riiuärnätön kaikkien osalta. Polkupyöräergometri testi n aikana koehen kilöi Itä mitattiin alveolaarista kaasujenvaihduntaa henkäys henkäykseliä VO 2 max:n määrittämiseksi. Fyysisen kunnon osalta on epäselvää, altistaako huono kunto tietyillä osa-alueilla selkäkivulle. Aineiston tilastollisessa käsiuelyssä käytettiin Mann-Whitneyn testiä ja Spearmanin korrelaauokerroirua. Sykevariaatio ja sykkeen palautuminen rasituksesta ovat yhteydessä glykeemiseen tasapainoon tyyppi 1 diabeetikoilla SARABIA CACHADINA M E , WADEN J, UUSITALOA, PELTONEN J E, ROSENGÅRD-BÄRLUND M, GROOP P H, TIKKANEN H . ............. Keskimääräisen ja korkean aktiivisuuden ryhmät yhdisteu iin fyysisesti aktiivisten ryhmäksi (FA) ja heitä verrattiin alhaisen fyysisen aktiivisuuden ryhmään (Fl ). Koehenkilöitä kerät nin H RV dataa 5 min ennen (PRE) ja jälkeen (POST) portaittain nousevaa, uupumukseen johtavaa polku pyöräergometri testiä. Mallin vakioiminen sukupuolella, kroonisten sairauksien lukumäärällä, murtumasta kuluneella ajalla, tasapainon varmuudella ja polven ojennusvoimalla ei olennaisesti muuttanut yhteyttä (OR 3.1, CI 95% l.03-9.59) Voimakas alavanaloon kohdistuva kipu näyttäisi olevan merku tävä tekijä, joka vaikuttaa fyysisesti inaktiivisen elämäntapaan iäkkäillä kotona asuvilla henkilöillä. YPAS -summapistemäärän jakauman mukaan tutkittavat jaettiin kolmeen yhtä suureen ryhmään; alhainen, keskimääräinen ja korkea fyysinen aktiivisuus. JAANA SUNI, MATTI PASANEN . 1144-9. FI tutkittavista 63 % ja FA ryhmästä 31 % (p=0.007) raportoi voimakasta alavartaloon kohdistuvaa kipua. VO2max ei eronnut TlD miesten ja naisten välillä, mutta C miehillä se oli korkeampi kuin C naisilla (p ~ 0.01). Kivunhallinta saattaakin olla tärkeä tekijä ylläpitämään iäkkäiden fyysistä aktiivisuutta ja itsenäistä kotona selviytymistä
Yleisimmät käyntisyyt varuskunnan terveysasemalle olivat alaselkäkipu (20 %) , alaraajan rasitusvamma! (16 %) sekä venähdykset ja nyrjähdykset (13 %). Vammakohtainen insidenssi oli 3.3/1000 palvelusvuorokautta. ························································································•······································································································ (n=333). Vyötärö lihavuus, huono kunto punnerruksessa, vatsa testissä ja kävelyajassa ennustivat ongelmien lisääntymistä kurnartelussa, näistä vain punnerrus jäi merkitseväksi usean selittäjän mallissa 12.6 (l .3-5.1)]. TULOKSET: Metabolisen oireyhtymän yleisyys oli 2.4 % ja se oli pojilla (3.5 %) yleisempi kuin tytöillä (1.1%). Pain 2007;130:93-107 V Tukija liikuntaelmistön vammat ja selkävaivat varusmiespalveluksen aikana: 12 kuukauden mittainen seurantatutkimus Porin prikaatissa HENRI TAANILA, JAANA SUNI, HARRI PIHLAJAMÄKI, VILLE M MATTILA, OLLI OHRANKÄMMEN, PETTERI VUORINEN, JARI PARKKARI sattuvat tukija liikuntaelimistön vammat aiheuttavat huomattavan määrän palveluksesta poissaoloja, varusmiespalveluksen keskeytyksiä sekä pahimmillaan johtavat pysyvään haittaan nuorella iällä. Metabolinen oireyhtymä kriteerinä käytettiin kansainvälisen diabetesliiton (IDF) lapsille ja nuorille esittämää määritelmää (Zimmet et al. hyvä 0.4 (0.2-0.9), keski vs. VIITE Hambergvan Reenen HH, Ariäns AM, Blatter BM, van Mechelen M, Bongers PM. TULOKSET: Seurannan aikana selkäkipuja ilmaantui 23 %:lie tutkittavista, ongelmat selän kuormituksessa lisääntyivät 22 % ja kumartelussa 26 %. normaali 2.6 (95 %:n luottamusväli 1.3-5.4) 1. Usean selittäjän mallissa parhaat ennustajat toimintakyvyn muutokselle olivat selän ojennus [huono vs. Aikuisilla metabolinen oireyhtymä on yleistynyt lihomisen myötä. Yleisimmät vammakohdat olivat selkä (20 %), polvi (18 %), nilkka (12 %) ja jalkaterä (9 %). TUTKIMUKSEN TAUSTA: Metabolinen oireyhtymä on aineenvaihdunnallisten vaaratekijöiden kertymä, jonka keskeiset osat ovat keskivartalolihavuus, heikentynyt glukoosin sieto ja kohonnut verenpaine. Nämä havainnot vastaavat nykyistä biomekaanista näkemystä siitä, että selkää pitää kuormituksessa pystyä stabiloimaan vartalonlihaksilla ja käyttämään alaraajojen lihaksia taakkojen nostamisessa. Molempien saapumiserien varusmiehiä seurattiin kuuden kuukauden ajan. Varuskunnan terveysasemalla hoidetut tukija liikuntaelimistön rasitusperäiset ja tapaturmaiset vammat rekisteröitiin. hyvä 2.4 (1.1-4.8)] ja hamstring-testi [huono vs. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tukija liikuntaelimistön vammat ja selkävaivat ovat tärkeä syy sairastavuuteen varusmiespalveluksen aikana ja johtavat vakavissa tapauksissa usein myös varusmiespalveluksen keskeytymiseen. J. Varusmiehet olivat 18-28-vuotiaita miehiä. hyvä 0.3 (0.2-0.7)]. Toiminnan rajoituksia ennustivat parhaiten seuraavat tukija liikuntaelimistön kuntoa mittaavat testit: muunneltu punnerrus (mittaa yläraajojen voirnakestävyyttä ja vartalon asennon hallintaa), selän staattinen testi (mittaa vartalon ojentajalihasten kestävyyttä), ponnistushyppy (mittaa alaraajojen nopeusvoimaa) ja hamstring-lihasten venyvyystesti. A systematic review of the relation between physical capacitv and future low back and neck/shoulder pain. TULOKSET: Tutkittavat tekivät varuskunnan terveysasemalle 437 sairaskäyntiä tukija liikuntaelimistön vaivojen vuoksi 12 kuukauden tutkimusjakson aikana. Pojilla metabolivakavimpia vammoja aiheuttaen kestoltaan nen oireyhtymä oli harvinaisempi eniten liikLIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 61. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää tukija liikuntaelimistöön kohdistuvien vammojen ja selkävaivojen yleisyys sekä luonne varusmiespalveluksen aikana. hyvä 2.3 (l .2-4.6) 1, ponnistushyppy I huono vs. Ehkäisevät toimenpiteet tulisi kohdistaa erityisesti alaselkäkivun ja alaraajojen rasitusvammojen vähentämiseen, sillä ne ovat yleisiä vaivoja ja aiheuttavat suurimman osan pitkäaikaisista ja toistuvista poissaoloista varusmiespalveluksesta. Vammoja esiintyi eniten kesällä, toukoja elokuun välisenä aikana. TAUSTA: Varusmiespalveluksen aikana ratio lihava vs. Lapsilta ja nuorilta tutkimustietoa on vain vähän. Vammojen ilmaantuvuus, tyyppi, anatominen sijainti, etiologia, tapahtumapaikka ja vakavuus analysoitiin. Vammoista 35 % tapahtui taisteluvarustuksessa toteutetussa koulutuksessa, 28 % sattui jalkatai pyörämarssien aikana ja 13 % palvelusohjelman mukaisen liikuntaharjoittelun aikana. Vyötärölihavuus, huono kunto (alin 33%) yhden jalan seisonnassa, muunnellussa punnerruksessa, selän staattisessa ojennuksessa ja ponnistushypyssä ennustivat yksittäin huonontunutta toimintakykyä kuormituksessa, reiden takasoan lihasten (hamstring) venyvyydessä keskija huonokuntoisilla oli alentunut riski verrattuna hyväkuntoisiin. Metabolinen oireyhtymä ja liikunta-aktiivisuus 16-vuotiailla nuorilla TUIJA TAMMELIN, JATTA PIRKOLA, JAANA LAITINEN, SIMO NÄYHÄ, ULF EKELUND, JOUKO REMES,AIMO RUOKONEN, MARJO-RIITTA JÅRVELIN . Luunmurtumat, polven nivelsiteiden repeytymät, luun sijoiltaan menot ja lihasrevähdykset olivat pitkiä poissaoloja palveluksesta. Rasitusperäiset tukija liikuntaelimistön vammat olivat lähes kaksi kertaa yleisempiä kuin äkilliset vammat (66 % ja 34 %). JOHTOPÄÄTÖKSET:Vyötärönympärysmitta oli ainoa testi,joka ennusti sekä selkäkivun että selän toiminnan rajoitusten ilmaantumista. Testitulokset luokiteltiin ikäja sukupuoli ryhmittäin kunnon mukaan kolmanneksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää metabolisen oireyhtymän esiintyvyys suomalaisilla nuorilla ja liikunta-aktiivisuuden yhteys metaboliseen oireyhtymään. Selkäkipua ja toiminnan rajoituksia selvitettiin samoilla kysymyksillä kaikkina tutkimusvuosina. Kaksikymmentäneljä varusmiestä (2.5 %) joutui keskeyttämään palveluksensa ennenaikaisesti tukija liikuntaelimistön vammojen vuoksi. MENETELMÄT: Tutkimusaineiston muodostivat 2565 poikaa ja 2638 tyttöä, jotka 16-vuotiaina Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:n seurantatukimuksessa vastasivat postikyselyyn ja osallistuivat kliiniseen tutkimukseen vuosina 2001-2002. Metabolisen oireyhtymän yleisyyttä tarkasteltiin liikunta-aktiivisuuden kvintiililuokissa. 2007). TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimuskohortin muodostivat kaksi peräkkäistä saapumiserää Porin Prikaatissa vuosina 2007 ja 2008. Tutkimusjoukon koko oli 955 henkilöä. Liikunta-aktiivisuus (MET-tuntia viikossa) laskettiin huomioiden itseraportoitu kevyt ja ripeä liikunta koulun jälkeen sekä koulumatkoilla. Tulokset analysoitiin logistisilla regressiomalleilla, joissa vakioitiin useita tekijöitä. Vyötärölihavuus oli ainoa testi, joka ennusti tilastollisesti merkitsevästi (p<0.05) selkäkivun ilmaantumista I odds . Terveyskuntoa mitattiin yhteensä 12 testillä, jotka kuvaavat staattista ja dynaamista tasapainoa, notkeutta, lihasvoimaa ja -kestävyyttä, aerobista kuntoa ja vyötärölihavuutta. Kumulatiivinen ilmaantuvuus oli 33 % kuuden kuukauden varusmiespalveluksen aikana. Tiedetään, että liikkumattomuus lisää aikuisilla metabolisen oireyhtymän ja siihen liittyvän sairastumisen vaaraa
Tytöillä ei havaittu eroa MBO:n esiintyvyydessä liikunta-aktiivisuuden mukaan esiintyvyyden vaihdellessa välillä 0.6 (luottamusväli 0.1-1.8 %) ja 1.6 % (luottarnusväli 0.7-3.1 %). TAUSTA: Alaraajojen lihasvoima ja voimantuouoteho ovat fyysisen toimintakyvyn tärkeitä osatekijöitä etenkin iäkkäillä henkilöillä. Uusia geneettisiä tekijöitä ei havaittu seurannan aikana. Aktiivinen liikunta liittyi MBO:n vähäisempään esiintyvyyden pojilla, mutta ei tytöillä. Seurantamittauksiin vuonna 2003 osallistui 149 MZ and 164 DZ naiskaksosta. Aikaisemmat pitkittäistutkimukset viittaavat siihen, että geneettisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden selitysosuuksissa saattaisi tapahtua muutoksia ikääntymisen myötä. Lisäksi havaittiin uusi seurantamittaukselle spesifi ympäristötekijä, joka selitti 29 % (95 % CI 22-37 %) yksilöiden välisistä isornetrisen lihasvoiman eroista vuonna 2003. Sen sijaan kolmen vuoden seurannan jälkeen osa isometrisen lihasvoiman ja voimantuottotehon yksilöiden välisistä voimaeroista selittyi uusilla mittausajankohdalle spesifeillä ympäristötekijöillä. Osa liikkumattomista ihmisistä tarvitsee neuvoa ja tukea terveyttä edistävässä muutosprosessissa. Shaw J, Caprio S; International Diabetes Federation Task Force on Epidemiology and Prevention of Diabetes. Tutkimuksia selitysosuuksien muutoksista ikäännyttäessä on kuitenkin vähän. Vuonna 2003 havaitut, uudet ympäristötekijät saattavat selittyä elämäntyylin muutoksilla tai ne voivat liittyä uusiin sairauksiin. Lihasvoima heikkenee ikääntymisen myötä lihaksessa tapahtuvien rakenteellisten ja toiminnallisten muutosten seurauksena. Terveyskunnon mittauksen jälkeen asiakas suunniuelee omat käyuäytyrnismuutoksensa tavoitteet sekä henkilökohtaisen terveysliikuntaohjelman fysioterapeutin tukemana. MENETELMÄT: Alkutilanteessa vuonna 2000 tutkimukseen osallistui 206 monotsygoottista (MZ) ja 228 ditsygoottista (DZ) 6376-vuotiasta naiskaksosta. Geneettiset tekijät selittävät noin kolmanneksen yksilöiden välisistä lihasvoimaeroista yli 65-vuotialla naisilla. Kolmen vuoden aikana ei havaittu uusia geneettisiä tekijöitä. Alaraajojen voirnaruuouotehossa samat geneeuiset tekijät selittivät 67 % (95 % CI 5774 %) yksilöiden välisistä voimaeroista alkutilanteessa ja 48 % (95 % Cl 34-61 %) kolme vuotta myöhemmin. VIITE Zimmet P. Heikentynyt lihasvoima ja voimantuottoteho ovat vahvasti yhteydessä lisääntyneeseen toiminnanrajoitusten ja toiminnanvajausten riskiin. kuvan viidenneksen joukossa (2.0 %, 95%:n luottamusväli 1.0-3.7 %) verrattuna vähiten liikkuvaan viidennekseen ( 4. ······ . Tällä 62 LIIKUNTA & TIEDE 45•512008. Hankkeessa on noudatettu terveysliikunnan palveluketjuajatusta: terveydenhoitaja löytää liikkumauoman henkilön, lähettää hänet tarvittaessa lääkärille terveystarkastukseen, joka puolestaan ohjaa asiakkaan lähetteen kanssa fysioterapeutille käytännönläheiseen ohjaukseen. Tämän hankkeen ensisijaisena tavoitteena on kehittää konkreeuinen terveysliikuntaneuvontamalli liikunnallisesti passiivisille työikäisille henkilöille, joilla on metabolinen oireyhtymä ja/tai riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Liikkumauomuuden syitä ovat tietämättömyys liikunnan hyödyistä, liikunta ei kiinnosta tai miellytä, liikunnan riskit pelouavat tai kynnys liikunnan aloiuamiseen koetaan liian suureksi. Tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tapahtuuko isometrisen polven ojennusvoiman ja alaraajojen voimantuottotehon geneettisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden selitysosuuksissa muutoksia kolmen vuoden seurannan aikana 6376-vuotiailla naiskaksosilla. Lisäksi yhdessä fysioterapeutin kanssa asiakas miettii ja kokeilee hänelle soveltuvia liikkumismahdollisuuksia kolmannen sektorin tarjonnasta. 7 %, 95%:n luottamusväli 3.1-7.4 %). Alberti G, Kaufman F, Tajima N, Silink M, Arslanian S, Wong G, Bennett P. Tästä huolimatta liikuntaneuvonnan käyttö terveydenhuollon menetelmänä on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan suomalaisesta aikuisväestöstä vain reilu kolmannes (36 %) liikkuu tämän päivän suosituksen mukaan terveytensä kannalta riittävästi, joten riittämättömästi liikkuvia suomalaisia työikäisiä on siis noin miljoona henkilöä. Kummallekin mittausajankohdalle yhteiset ympäristötekijät selittivät 42 % (95 % CI 32-54 %) yksilöiden välisistä isometrisen lihasvoiman eroista alkutilanteessa ja 15 % (95 % CI 7-26 %) kolme vuotta myöhemmin. Osana hanketta on selvitetty 10 kuukautta kestävän, tehostetun liikuntaneuvonnan vaikutuksia riittämättömästi liikkuvien, metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluvien henkilöiden fyysiseen aktiivisuuteen ja terveyteen. Ympäristötekijät, jotka olivat yhteisiä kummallekin mittausajankohdalle selittivät yksilöiden välisistä voimaeroista alkutilanteessa 33 % (95 % CI 25-43 %) ja seurantamittauksissa 11 % (95% CI 521 %) . Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ················ .. Tutkimus on osoittanut, että vähäinen liikunta lisää riskiä sairastua moniin kansansairauksiin, kuten metaboliseen oireyhtymään ja tyypin 2 diabetekseen. Liikunnan positiivisista terveysvaikutuksista saadaan jatkuvasti uutta tietoa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Metabolista oireyhtymä esiintyvyys 16-vuotiailla nuorilla oli 2.4 % ja se oli yleisempää pojilla kuin tytöillä. Vuoden 2007 aikana tehtyyn pilotti tutkimukseen osallistuneista 42 % (n=6) oli mukana koko liikuntaneuvontaintervention ajan. The metabolic syndrome in children and adolescents. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat että isometrisessä lihasvoimassa geneettisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden selitysosuudet eivät muuttuneet kolmen vuoden seurannan aikana, kun taas voimantuottotehossa geneettisten tekijöiden seli tysosuus laski. Asiakas asettaa omat tavoitteensa liikuntakäyttäytymisen muutokseen huomioiden oman elämänsä altistavat, mahdollistavat ja vahvistavat tekijät. Loput yksilöiden välisistä eroista voimantuottotehossa vuonna 2003 ( 41 %) selittyy uusilla, mittausajankohdalle spesifeillä ympäristötekijöillä. Geneettisten ja ympäristötekijöiden selitysosuuksia ja niissä tapahtuvia muutoksia seurannan aikana selvitettiin geneettisen mallinnuksen avulla (Mx-ohjelma). Terveysliikunnan palveluketju liikuntakäyttäytymisen muutosta tukemaan MARITÖRNE, HANNA TUOMINEN, MARJO KECKMAN . Lancet 2007;23;369(9579):2059-61 Lihasvoiman ja voimantuottotehon geneettiset tekijät ja ympäristötekijät kolmen vuoden seurannan aikana iäkkäillä naiskaksosilla KRISTINA TIAINEN, SARIANNA SIPILÄ, MARKKU KAUPPINEN, JAAKKO KAPRIO, TAINA RANTANEN . Maksimaalinen isometrinen polvenojennusvoima ja alaraajojen voimantuottoteho mitattiin dynamometreillä. TULOKSET: Tulokset osoittavat, että seurannan alussa, vuonna 2000, geneettiset tekijät selittävät isometrisessä lihasvoimassa havaituista yksilöiden välisistä eroista 58 % (95 % CI 46-68 %) ja seurannan jälkeen vuonna 2003, 56 % (95 % CI 41-68 %)
Intensiivisen vesiharjoittelun on todettu parantavan liikkurniskykyä nivelrikosta kärsivillä (2).Tämän satunnaistetun, kontrolloidun intervention (RCT) tarkoituksena oli selvittää intensiivisen ja progressiivisen vesiharjoittelun vaikutuksia liikkumiskykyyn ja alaraajojen lihasten tehoon 5575 -vuotiailla naisilla ja miehillä polven tekonivelleikkauksen jälkeen. Tilastolliset analyysit tehtiin lntention-totreat -periaatteella ja ryhmän ja ajan välistä yhdysvaikutusta (YV) testattiin toistettujen 111 ittausten varianssianalyysillä. Tämä pilottitutkimus osoitti, että aerobinen kapasiteetti kehittyi harjoitteluryhmällä 12 viikon yhdistetyn KVH:n seurauksena ja pysyi sen jälkeen ennallaan. Mittaukset toteutettiin alkutilanteessa, 12ja 21 viikon kohdalla. Kontrolliryhmästä lopetti yksi tutkittava ennen viikon 12 mittauksia henkilökohtaisista syistä. Tutkimukseen hyväksyttiin mukaan konservatiivisesti hoidettuja potilaita sekä potilaita, joille oli tehty angiografia, angioplastia, sydämen ohitusleikkaus tai asennettu metallistentti. Muutokset antropometriassa eivät olleet merkitseviä ryhmien välillä. Harjoitteluryhmä toteutti yhdistettyä KVH:a kaksi kertaa viikossa 21 viikon ajan. Veden erityisominaisuudet mahdollistavat tehokkaan, turvallisen ja kivuttoman harjoitusympäristön. Sepelvaltimoiden ahtauma (30-90 %) oli todettu koronaariangiografialla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ryhmässä tapahtuvan, ohjatun ja intensiteetiltään nousujohteisen 21-viikon pituisen yhdistetyn kestävyysja voimaharjoittelun (KVH) vaikutuksia SVTpotilaiden fyysiseen kuntoon ja erityisesti aerobiseen kapasiteettiin. Jokainen harjoituskerta sisälsi 20 min ergometripyöräilyä ja 20 min voimaharjoittelua alaraajojen lihaksille. Lihasvoima lisääntyi (askelkyykistys 16,2 %, muunneltu punnerrus 4,3 %) ja dynaaminen tasapaino parani 11,4 %. Tutkittavat eivät raportoineet harjoittelun aiheuttamista komplikaatioista. Kaksikymmentäkolme SVT-potilasta satunnaistettiin harjoitteluryhmään (HARJ; n=l2; ikä 59±9 v.; paino 84±14 kg; BMI 27.1±3.0) ja harjoittelemattomaan kontrolliryhmään (KONT; n=ll; 63±6 v.; 83±15 kg; 27.9±4.2). Rasituskokeen tulokset eivät eronneet ryhmien välillä merkitsevästi viimeisten 9 viikon aikana eivätkä alkuja lopputilanteen välillä. Lisäksi liikuntaa aloittelevat henkilöt tarvitsevat myös elämän hallinnan ohjausta, jotta sitoutuminen elämäntapamuutokseen olisi mahdollista. MENETELMÄT: Kaikki sisäänouokriteerit täyttävät tutkittavat valittiin keskussairaalan tilastoista. 192±53 W), kun vastaavat luvut kontrolliryhmällä olivat -4±3 % (YV p=0.025), 0±2 % (YV p=0.033) ja 3±4 % (YV p=0.117). KONT 1.0±4.2 %; 3.9±0.8 3.9±0.7 mrnol/l) (YV p=0.034). Saadut tulokset aerobisen kapasiteetin ja lihasvoiman kehittymisestä ovat samansuuntaisia aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa on tutkittu yhdistetyn KVH:n vaikutuksia SVT-potilailla. Yhdistetyn kestävyysja voimaharjoittelun vaikutukset sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden fyysiseen kuntoon HELI VALKEINEN, SARIANNA SIPILÄ, MERJA PERHONEN, TEEMU PULLINEN, URHO M KUJALA . Pilottitutkimuksen perusteella osallistujien vyötärön ympärys (2,5 %) sekä verenpaine (systolinen 2,1 %, diastolinen 7,7 %) pienenivät. Ensimmäisten 12 viikon aikana harjoitteluryhmän VO2peak kehittyi 7±3 % (26±5 vs. TAUSTA: Väestön ikääntyessä nivelrikon ja sitä seuraavien tekoni vei leikkausten tarve tulee moninkertaistumaan. Seerumin glukoosija rasvaarvot paranivat harjoittelun jälkimmäisellä puoliskolla harjoitteluryhmällä enemmän kuin kontrolleilla, mutta vain kokonaiskolesterolin muutos oli merkitsevä ryhmien välillä koko harjoitusjakson aikana (HARJ -12±3 %; 4.1±1.0 3.5±0.5 mmol/l vs. Säännöllinen ja nousujohteinen kaksi kertaa viikossa toteutettava yhdistetty KVH kehittää SVT-potilaiden fyysistä kuntoa monipuolisesti. Alkutilanteessa tutkimusryhmät eivät eronneet toisistaan. 645±189 N) harjoitteluryhmällä ja kontrolleilla 10±3 % (YV p=0.018) koko harjoitusjakson aikana. Yhdistetyn harjoittelun vaikutuksista tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia. Tutkimukseen osallistui 52 vapaaehtoista 5575 -vuotiasta (32 naista ja 20 miestä) keskimäärin 10 kuukautta (vaihteluväli 4-18 kuukautta) polven tekonivelleikkauksen jälkeen. Vesiharjoittelun vaikutukset liikkumiskykyyn sekä alaraajojen lihasten tehoon polven tekonivelleikatuilla henkilöillä ANU VALTONEN, TAPANI PÖYHÖNEN, SARIANNA SIPILÄ, ARI HEINONEN . Päämuuttuja oli maksimaalinen hapenottokyky (peak VO2), joka määriteltiin oirerajoitteisessa polkupyöräergometritestissä suoralla hapenottokyvyn mittauksella. Tällöin liikunnallisen harjoittelun merkitys tekonivelleikattujen toiminnanvajavuuden ehkäisyssä nousee entistä tärkeämpään asemaan. 799±256 s) ja maksimaalinen tyokuorrna 10±4 % (175±41 vs. lsometrinen polven ojeruajavoima kehittyi 20±5 % (545±179 vs. 28± 7 VO2peak ml/min-l/kg-1), rasituskokeen kesto 11±4 % (719±199 vs. Tutkittavat satunnaistettiin vesi harjoittelu(n=26) ja kontrolliryhmään (n=24). Tekonivelleikatuilla on osoitettu olevan liikkurniskyvyn ongelmia, jotka ovat yhteydessä alentuneeseen lihasvoimaan ja -tehoon (1). Liikkurniskyvyn rajoitusta selvitettiin tavanomaisen kävelynopeuden sekä portaiden nousuun käytetyn ajan avulla, jotka mitattiin valokennojen avulla. Sepelvaltimotautia (SVT) sairastavien potilaiden liikuntaohjelmien tulisi sisältää sekä kestävyysettä voimaharjoittelua, jotta fyysisen kunnon kehittyminen olisi mahdollisimman monipuolista. Kuitenkin liikunnan jatkaminen yksin, ilman tukea tuntuu vielä epävarmalta. Pilottitutkimuksen sekä käynnissä olevan liikuntaneuvontaintervention perusteella liikuntaneuvontamallissa tulisi selvittää tarkoin, missä vaiheessa muutosprosessia osallistuja on. Harjoituskertojcn aikana sydämen toimintaa seurattiin uudella telemetrisellä EKG-laitteistolla. Suurin osa osallistujista tuntee voivansa itse vaikuttaa terveyteensä, mutta kokee epäonnistuvansa muutoksessa ilman ulkopuolista tukea. Merkitsevät muutokset lihasvoimassa ja seerumin glukoosija rasva-arvoissa ilmaantuivat vasta 21 viikkoa kestäneen harjoittelujakson jälkimmäisellä puoliskolla. Pyöräilyn intensiteetti vaihteli 5075 %:n välillä yksilöllisestä maksimisykkeestä ja voimaharjoittelun 5070 %:n välillä yhden kuorman toistomaksimista (lRM). ································································································•·············•················································································ hetkellä käynnissä olevassa interventiossa on edelleen mukana 75 % (n=l8) aloittaneista. Harjoitteluryhmä toteutti keskimäärin 36 harjoituskertaa 42: sta (87 %; vaihteluväli 60-100 %). Aerobinen kunto kävelytestillä mitattuna parani 7,3 %. Harjoitusryhmään satunnaistetut osallistuivat nousujohteiseen, ohjattuun, voimatyyppiseen vesiharjoitteluun kaksi kertaa viikossa 12 viikon ajan. Käynnissä olevaa liikuntaneuvontainterventiota on arvioitu osallistujien näkökulmasta. Polven ojentajaja koukistajalihasten LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 63. Arvioinnin perusteella osallistujista 60 % liikkuu tällä hetkellä jo suositusten mukaan. Vaikka liikuntaneuvonta toteutetaankin ryhmässä, suurin osa osallistujista vaatii myös yksilöllistä ohjausta muutosprosessin eri vaiheissa. Lisäksi mitattiin isometrinen oikean polven ojentajalihasten voima ja antropometria
YHTEENVETO: Tässä tutkimuksessa todettiin, että kuormittavuudeltaan vähintään kohtalainen liikunta sekä fyysinen suorituskyky olivat vahvasti yhteydessä lisääntyneisiin toivottomuuden tunteisiin keski-ikäisillä miehillä. Aiemmat tutkimukset fyysisen harjoittelun ja psyykkisen terveyden yhteyksistä ovat keskittyneet lähinnä aktiivisuuden ja masennuksen tarkasteluun. Tutkimuksessa halui uin selvittää, millä tarkkuudella lasten fyysisen aktiivisuuden intensiteettejä eri lajeissa voidaan tunnistaa tällä menetelmällä. MENETELMÄT: Tähän väestöpohjaisccn poikkileikkaustutkimukseen osallistui 2428 itäsuomalaista miestä, jotka olivat lähtötilanteessa 42-60-vuotiaita. JOHTOPÄÄTÖKSET: Intensiivinen vesiharjoittelu paransi tekonivelleikat.tujen liikkumiskykyä ja alaraajojen lihasten tehoa. Mallin vakiointi yleisillä masennusoireilla ei vaikuttanut fyysisen aktiivisuuden ja toivottomuuden väliseen yhteyteen merkittävästi. ltsearvioidut liikkumiskyvyn ongelmat (effect -12 %; 95 %CI -49-24 %) vähenivät merkitsevästi harjoitteluryhmällä kontrolliryhmään verrattuna (IA p=.050). Logistisessa regressioanalyysissä miehet, jotka harrastivat kuormittavuudeltaan vähintään kohtalaista liikuntaa vähemmän kuin tunnin viikossa, olivat 37 % (95 % CI l 1-67 %, p=0.001) suuremmassa riskissä kokea toivottomuuden tunteita kuin miehet,jotka harrastivat liikuntaa vähintään 2,5 tuntia viikossa. Kävelynopeudet olivat 2krn/h ja 4km/ h. Liikunnan harrastaminen ja hyvä fyysinen kunto eivät siis edistä terveyttä ja hyvinvointia ainoastaan ehkäisemällä fyysisiä sairauksia, vaan ne voivat myös auttaa säilyttämään positiivisen ja optimistisen asenteen elämään ja ihmiseen itseensä. Niitä verrattiin hengityskaasuanalysaaltorilla saatuihin MET-yksiköihin. Myös koehenkilöiden taustatekijöiden (ikä, pituus, paino, painoindeksi ja sukupuoli) vaikutus mitattaviin signaaleihin ja niistä laskettaviin parametreihin selvitettiin. Kaikki rniuaukset suo titett ii n sisätiloissa. Analyyseissa vakioitiin ikä, sosioekonominen asema, tupakointi, alkoholinkåyuö ja sydän-ja verisuonitaudit sekä lisäksi yleiset masennusoireet. 2. Physical impairments and functional limitations: A comparison of individuals 1 year aher total knee arthroplasty with control subjects. Kii htyvyysanturil!a kerätyn rnittausdatan perusteella I uoti i n Matlab-oh jel moi ntiypäristössä kayteuävä sovellus, jolla arvioitiin energiankulutus MET-yksiköitä käyttäen. Does hydrotherapy improve strength and physical function in patients with osteoarthritis -a randomised controlled trial comparing a gym based and a hydrotherapy based strengthening programme. Objektiivisesti mitattua tietoa lasten fyysisen aktiivisuuden määrästä tarvitaan lisää. Toivottomuuden . Phys Ther. Samoin monet sydänja verisuonitautien riskitekijät olivat kasaantuneet miehille, joilla oli enemmän toivouomuuden tunteita. Lisäksi tarvitaan mittaamiseen soveltuvaa tekniikkaa. Juoksu nopeudet vaihtelivat henkilöittäin. Ann Rheum Dis 2003; 62:1162-7 Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen suorituskyvyn yhteys toivottomuuden tunteisiin keski-ikäisillä miehillä MAARIT VALTONEN, DAVID LAAKSONEN, JARI LAUKKANEN, TOMMI TOLMUNEN, RAINER RAURAMAA, HEIMO VIINAMÄKI, JUSSI KAUHANEN, TIMO LAKKA, LEO NISKANEN tunteet taas on todettu olevan yhteydessä psyykkisiin ongelmiin, sydänja verisuonitapahtumiin ja kuolleisuuteen. Vaikka toivottomuus onkin yksi masennuksen oireista, esiintyy sitä väestössä myös itsenäisenä oireena ilman masennusta. Sydänja verisuonitautien riskitekijät mitattiin ja arvioitiin. Tutkimuksessa mitat.tiin yksisuuntaista k iihtyvyyssignaalia kahdessatoista eri aktiviteetissä. Kävely ja juoksu suoritettiin molemmat kahdella nopeudella juoksu matolla (kutakin nopeutta 3 rnin). TULOKSET: Miehet, jotka kokivat tulevaisuuden ja tavoit.teiden saavuttamisen toivottomina, olivat fyysisesti vähemmän aktiivisia ja huonompikuntoisia kuin miehet, joilla oli optimistisempi näkemys elämään. TAUSTA: Fyysisen aktiivisuuden ja hyvän fyysisen suorituskyvyn tiedetään edistävän henkistä hyvinvointia. Heidän lyysi nen aktiivisuus arvioitiin edellisen vuoden liikuntatouumusten perusteella. Foley A, Halbert J, Hewitt T & Crotty M. VIITTEET: Walsh M, Woodhouse LJ, Thomas SG, Finch E. TULOKSET: Vesiharjoitteluun osallistuneiden liikkumiskyky parani merkitsevästi kontrolliryhmään verrattuna. TULOKSET: Taustatekijöistä pituus osoittautui kaikkein käyttökelpoisirnrnaksi 64 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. MENETELMÄT: Tut kimusjoukon muodostivat kaksikymmentä 6-15-vuotiasta lasta. ltsearvioitua toimintakykyä selvitettiin WOMAC -toimintakykykyselyn avulla. Fyysisen suorituskyvyn mittarina käytettiin maksimaalista hapenottokykyä. Kiihtyvyysantureita on käytetty useissa tutkimuksissa energiankulutuksen ja fyysisen aktiivisuuden arvioimiseen. Tutkimuksen tavoiucena oli luoda ranteesta rnitau uun kiihtyvyyssignaaliin perustuva menetelmä 6-15-vuotiaiden lasten energiankulutuksen ja fyysisen aktiivisuuden arviointiin. Harjoittelun vaikutusta testattiin toistettujen mittausten varianssianalyysillä. TAUSTA: Kyselytutk imusten mukaan lasten arkipäivään kuuluva liikunta ja fyysinen aktiivisuus on vähentynyt. 6-15-vuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden mittaaminen ranteesta PAULA VIRTANEN, ERIK HUOTARI, KAISU KAIKKONEN, HANNU KINNUNEN . Tässä tutkimuksessa arvioitiin fyysisen aktiivisuuden ja kunnon yhteyttä toivottomuuden tunteisiin keski-ikäisillä miehillä. Vesi harjoittelu lisäsi merkitsevästi myös harjoitusryhmään kuuluneiden leikatun polven ojeruaja(effect 32 %, 95 %CI 18-4 7 %) ja koukistajalihasten tehoa (effect 48 %, 95 %Cl 8-89%) verrattuna kontrolliryhmään (IA p<.001 ja IA p=.002). Tavanomainen kävelynopeus lisääntyi keskimäärin 9 % (95 % CI 3 to 15 %, IA p=.005) ja portaiden ylösnousunopeus 15 % (95 %CI 6 to 24 %, IA p=.008) kontrolliryhmään verrattuna. Hapenotiokyky oli myös yhteydessä toivottomuuden tunteisiin, mutta tilastollinen merkitsevyys hävisi kun malli vakioitiin masennusoireilla. Vedessä tapahtuva harjoittelu soveltuu hyvin tehokkaaseen harjoitteluun polven tekonivelleikkauksen jälkeen. Samanaikaisesti mitattiin hapenkulutusta kannettava! la hengi tyskaasuanal ysaattori l la (Viasys, Oxycon Mobile) Aktiviteetit jaettiin koi meen I uokkaan: ist uma-aktivi teet teihin (tuolilla istuminen 5 min, legoilla leikkiminen 5 min, tietokoneella pelaaminen 5 min ja pöytäjääkiekon pelaaminen 5 min), seisomaaktiviteetteihin (repun pakkaaminen 5 min, hyppynarulla hyppiminen 3 min, jalkapallon kuljettaminen 3 min ja koripallon kuljcuaminen 3 min) sekä kävelyyn ja juoksuun. Toivottomuutta arvioitiin kysymällä tutkittavien uskoa tulevaisuuteen ja tavoitteiden saavuttamiseen. 1998; 78: 248-58. Tähänastiset tutkimukset lasten fyysisen aktiivisuuden mittaamisesta kiihryvyysantureilla ovat kuitenkin keskittyneet lähinnä aikuisille tarkoitettujen laitteiden validaatioon. Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ·····································--···----············· tehoa mitattiin isokineeu isel!ä voimadynamometrillä
MENETELMÄT: Kliinisessä portaittain nousevassa uupumukseen johtavassa spiroergometriakokeessa tutkittiin elimistön vasteita rasitukseen. Mitattua maksimaalista hapencuokykyä (V02max) käytettiin fyysisen suorituskyvyn mittarina. Kävelyssä ja juoksussa (tulokset yhdistetty) MET-arvojen välinen poikkeama oli -0.10±1.00 ja korrelaatio 0.91. Kenelläkään potilailla ei ollut diabeettisia komplikaatioita tai sydänja verisuonisairauksia. Mittaukset on suoritettu laboratorio-olosuhteissa, joten lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan käytännön olosuhteista. Fyysinen suorituskyky ja pitkäaikainen sokeritasapaino tyypin 1 diabeetikoilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveystarkastusten seulonta-arvoa ja toimivuutta sekä kartoittaa löydöksiä suomalaisilla nuorilla urheilijoilla. 86 TlD-potilasta rekrytoitiin Finn Diane-tutkimuksesta (Finnish Diabetic Nephropathy Study); miehet/naiset: 47/39, ikä 28,6±5,2 vuotta (keskiarvos SO) ja BMI (painoindeksi) 25,1±3,5 kglm2. Kahdellakymmenellä (25 %) oli suvussa sydänperäisen äkkikuoleman kokenut. Verikokeet otettiin rasituskoetesun suorituspäivänäja HbAlc määritettiin keskitetysti samassa laboratoriossa. Alveolaarinen kaasujenvai hei unta ja keuh katu uletus rni talliin jokaiselta hengenvedolla. Erityisen tärkeää tarkastuksen tekeminen on uran alkuvaiheessa, jotta myöhemmillekin muutoksille löytyy vertailukohta. Myös insuliiniannos (KY/kg) korreloi VO2max:n kanssa miehillä (r=-0,41, P=0,006) muttei naisilla (r=-0,13, P=0,446). Tilastolliset yhteydet arvioitiin Pearsonin korrelaatiokertoimilla. Tarvitaanko nuorten urheilijoiden terveystarkastuksia. Kuitenkin esimerkiksi syömishäiriöiden diagnosointi tällä menetelmällä voi olla vaikeaa. Tämän tutkimuksen perusteella nuorille urheilijoille tarvitaan systemaattisia terveystarkastuksia. Lisäksi he kävivät lääkäri n tarkastuksessa. Naisia oli 38 (48 %). Perusterveydenhuollon tietous urheilijoiden tyypillisistä loydöksistä ja ongelmista saattaa olla puutteellista, mikä voi aiheuttaa epäselvyyttä ja ongelmia diagnostiikassa ja hoidossa. Ensimmäisen asteen AV-blokki oli kolmella, osittainen vasemman etuhaaran katkos, deltaja benigni Q-aalto kukin yhdellä (1 %). Miehillä V02max korreloi HbAlc:n kanssa (r=-0,41, P=0,007), mutta naisilla ei vastaavaa korrelaatiota havaittu (r=-0,07 P=0,698). On kuitenkin niukasti tutkimustietoa siitä, vaikuttavatko nämä elintapaan liittyvät tekijät pitkäaikaiseen sokeritasapainoon TlD:ssa. Kävelyssä arvot olivat keskimäärin 3.1±0.6 MET ja juoksussa 7.0 ±1.4 MET. TAUSTA: Tyypin 1 diabetesta (TlD) sairastaville on ensiarvoisen tärkeää ylläpitää hyvää pitkäaikaista verensokeritasapainoa välttyäkseen cliabeettisilta komplikaatioilta. Kun vertailun kohteena olivat kaikkien kahdentoista aktiviteetin MET-arvot, poikkeama oli keskimäärin -0.07± 0.92 ja korrelaatio 0.95. ILKKA-PETRI VÄLITALO, MARIA GRANNAS, KAISU KAIKKONEN, RAIJA KORPELAINEN, TIMO TAKALA . Tl O:ssa verensokeria säädellään ensisijaisesti insuliinipistoksilla. Lineaarisessa regressiomallissa HbAlc oli miehillä itsenäisesti assosioitunut V02max:n kanssa (Beta=-0,62, P=0,001) mallin sisältäessä myös iän ja BMl:n. TULOKSET: Kolmellatoista urheilijalla (16 %) astma, yhdellä (1 %) reuma ja yhdellä (1 %) atooppinen ihottuma. Suurin osa sydänmuutoksista on urheilijasydämelle tavallisia. Seisoma-aktiviteeteissa poikkeama oli -0,01±1.19 ja korrelaatio 0.91. Yleisimpinä lajeina olivat yleisurheilu, salibandy ja uinti sekä lentoja jalkapallo. Lisäksi viidellä (6 %) oli vasovagaalista aktivaatiota ja kolmella ( 4 %) hengitysarytmiaa. Tarkastuksilla on tarkoitus poimia riskiryhmään kuuluvat. Painoonsa tyytymättömiä oli 18 (23 %) Puolella tytöistä (n« l 9, 50 %), yleisimpinä häiriöinä kuukautisten epäsäännöllisyys, poisjäänti, kivuliaisuus ja runsaus. TULOKSET: Keskimääräinen V02max oli 37,9±6,7 ml/kg!min miehillä ja 27,6±4,4 ml/ kglmin naisilla. Perusverenkuvassa löytyi 29 raja-arvojen ulkopuolella sattuvaa tulosta, yleisimpänä leukosyyttien lisääntynyt määrä. ······························································································································································································· parametriksi tarkentaa energiankulutuksen arviointia kiihtyvyyssignaalista. Poikkeavuuksia löytyi kaikista perusverenkuvan osista. TAUSTA: Nuorten urheilijoiden äkkikuolemia sattuu alle 35-vuotiaille 0,5-2,0 sataatuhatta henkilövuotta kohti. Nuorille urheilijoille suunnattuja terveystarkastuksia suosittelevat monet asiantuntijat, ja esimerkiksi Italiassa ne ovat jo pakollisia. Potilaat raportoivat päivittäisistä insuliiniannoksistaan. Plasmaglukoosiin vaikuttavat lisäksi liikunta ja ruokavalio, ainakin lyhyellä aikavälillä. JOHAN WADEN, JUHA PELTONEN, JYRKI AHO, MILLA ROSENGÅRDBÄRLUND, HEIKKI TIKKANEN, PER-HENRIK GROOP . EKG:ssä poikkeavuuksia oli 42:lla (53 %): 15 (19 %) osittainen oikea haarakatkos (RBBB), 15 (19 %) varhainen repolarisaatio, kahdella (3 %) sinus braclykarclia ja yhdellä (1 %) pidentynyt PQ-aika sopien urheilijansydämen kuvaan. Kehitetty menetelmä erottelee hyvällä tarkkuudella erilaisia aktiivisuuksia. Urheilijat täyttivät tarkoitusta varten kehitetyn terveystarkastuslomakkeen, ja heiltä mitattiin 12-kanavainen lepo-EKG ja -verenpaine sekä perusverenkuva. JOHTOPÄÄTÖKSET: Ranteesta mitattu kiihtyvyyssignaaliin perustuva menetelmä soveltuu hyvin 6-15-vuotiaiden lasten energiankulutuksen arviointiin. Istuma-aktiviteeteissa kiihtyvyyssignaalista arvioidut MET-arvot olivat (keskiarvo» SD): tuolilla istumisessa l.3±0.0 MET, legoilla leikkimisessä 1.5±0.2 MET, tietokoneella pelaamisessa 1.3±0.0 MET ja pöytäjääkiekon pelaamisessa 1.5±0.6 MET.Seisoma-aktiviteeteissa MET-arvot olivat: repun pakkaamisessa 2.8±0.4 MET, hyppynarulla hyppimisessa 6. Syclänlöydösten perusteella jatkotutkimuksiin ohjattiin neljä (5 %) tutkittavaa. Pitkä QT-aika löydettiin yhdeltä (1 %), kuten myös epäspesifi SI-muutos. Kiihtyvyysanturilla arvioitu energiankulutus korreloi hyvin hengityskaasuanalysaattori l la rni tattuun energiankulutukseen. HbAlc oli 7,3±0,9 % miehillä ja 7,6±0.9 % naisilla. & TIEDE 45 • 5/2008 65. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kyseisellä tavalla toteutettu terveystarkastus osoittautui toimivaksi ja tehokkaaksi työkaluksi nuorten urheilijoiden terveyden tutkimiseen. Kiihtyvyyssignaalista arvioitujen ja hengityskaasuista laskettujen MET-arvojen välinen poikkeama oli istuma-aktiviteeteissa -0.03±0.36 ja korrelaatio 0.31. Tämän takia tutkimme fyysisen suorituskyvyn ja pitkäaikaisen verensokeritasapainon välistä yhteyttä TlD sairastavilla potilailla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Parempi fyysinen suorituskyky näyttäisi liittyvän parempaan LIIKUNTA. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 80 nuorta (ikäjakaumal6-29 vuotta) eri lajien kansalliselle tai kansainväliselle huipulle tähtäävää urheilijaa. 7±2.3 M ET, jalkapallon kuljettamisessa 7.4±2.5 MET ja koripallon kuljettamisessa 7.6±2.6 MET
Näin ollen 152 (56 %) henkilöä, sisältäen 70 ( 46 %) miesja 82 (54 %) naisuimaria oli mukana tulosten analysoinnissa. Kysely sisälsi osia, joissa kysyttiin sekä akuuttien ja rasitusvammojen esiintyvyyttä, lukumäärää, ja tyyppiä k ilpailukaudella 2005-2006, sekä uimareiden taustatietoja ja harjoittelu historiaa. Tilastollisiin analyyseihin käytettiin pareittaisia testejä. Kohdejoukon kaksosparien jäsenet (samaa sukupuolta olevat sisarukset) erosivat toisistaan liikunnan intensiteetin ja volyymin suhteen vuonna 1975 ja 1981. Siten fyysisen suorituskyvyn ja pitkäaikaissokeritasapainon yhteydellä näyttäisi olevan merkittävä sukupuolten välinen ero, mikä vaatii jatkoselvitystä. TULOKSET: lnaktiiveilla kaksosparin jäsenillä oli suurempi riski sairastua erilaisiin kroonisiin sairauksiin seurannan aikana, erityisesti tyypin 2 diabetekseen tai glukoosi-intoleranssiin (OR=5.5, 95 % CI 1.22 24.81, 66 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2C08. Puhelinhaastatteluilla tehty jatkotutkimus suoritettiin vuonna 2005, jossa kartoitettiin mm. Haastatteluun osallistui yhteensä 95 paria ( 41 mies-, 54 nais-, 76 dizygoottija 19 monozygoottiparia), joista molemmat parin jäsenet olivat elossa ja vastasivat tarvittaviin haastattelun asioihin. Aktiivit kaksosparin jäsenet olivat tyytyväisempiä elämään seurannan lopussa (pareittainen t-testi p=0.04 7), ja tarvitsivat vähemmän sairaalahoitoa kolmen viimeisen vuoden aikana ennen seurannan loppua (p=0.065) verrattuna inaktiivisiin kaksosiin. Toimintakyvyn heikkenemisessä ei ollut eroja aktiivisten ja inaktiivisten välillä. JOHDANTO: Vaikka uinti on kevyesti kuormittava laji, kärsivät uimarit usein uintiuran lopetusta uhkaavista vammoista. Uimarit valikoitiin FlNA-pistejärjestelmää käyttävältä rankinglistalta. Liikunnan vaikutus terveyteen kaksosilla; 30 vuoden seurantatutkimus KATJA WALLER, URHO M KUJALA, JAAKKO KAPRIO, MARKKU KOSKENVUO, TAINA RANTANEN . Akuuttien vammojen aiheuttava tekijä oli usein kuivan maan harjoittelu ja rasitusvammojen aiheuttava tekijä oli uintiharjoittelu. Sisäisiä riskitekijöitä olivat sukupuoli, ikä, pituus, paino, painon muutokset ja aiemmat vammat. METODIT: Validoitu kyselylomake lähetettiin 286 (147 miestä, 121 naista) parhaalle suomalaiselle kilpauimarille. Vastaajien keski-ikä oli 58 vuotta (4779). POHDINTA: Tämä tutkimus osoittaa, että sisäisten ja ulkoisten riskitekijöiden summa aiheuttaa herkästi vammoja uimareille. TAUSTA: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, suojeleeko pitkäaikainen liikunnan harrastaminen kroonisilta sairauksilta, toimintakyvyn heikkenemiseltä ja elämänlaadun menettämiseltä, kun otetaan huomioon geenit ja lapsuuden ympäristö. ······· .. Akuutit ja rasitusvammat suomalaisilla uimareilla 12 kuukauden aikana; vammojen riskitekijät ja aiheuttajat BEN WALLER, LEENA RISTOLAINEN, URHO KUJALA, ARI HEINONEN . Kuivan maan harjoituksissa on suurempi vammariski kuin uinnissa. Tyypillisiä uimareiden vammoja ovat olkapäiden, polvien ja lannerangan rasitusvammat. Geneettiset tekijät saattavat selittää osaa sairauksien ja liikunnan välistä yhteyttä, koska tulokset olivat paremmin nähtävillä liikunnan suhteen eroavilla dizygoottti kuin monozygootti kaksosilla. MENETELMÄT: Tutkimuksen kohdejoukkona oli 146 kaksosparia, jotka seulottiin isosta kaksostutkimuskohortista 5663 terveen aikuiskaksosparin joukosta. Uintivammoihin liittyviä sisäisiä ja ulkoisia syitä tai vamman aiheuttavia tekijöitä akuuteissa ja rasitusvammoissa ei ole aikaisemmin tutkittu. Hyvin suunniteltu kausi on tärkeä keino vammojen ehkäisyssä, sillä se antaa mahdollisuuden optimaaliselle palautumiselle. -· Liikuntalääketieteen päivät 12.-13.11.2008 ··························································· veren pitkäaikaiseen sokeritasapainoon TlD-potilailla. Suurin osa vammoista sijaitsi olkapäässä 73 (36 %) (14 akuutti ja 59 rasitus), polvessa 34 (17 %) (15 akuutti ja 19 rasitus) ja lannerangassa 26 (13 %) (12 akuutti ja 14 rasitus). Yhteensä 166 (62 %) vastasi kyselyyn, näistä 12 ei halunnut osallistua, 154 suostui osallistumaan, mutta kahta ei voitu ottaa huomioon, koska kilpauinti ei ollut heidän päälajinsa. TULOKSET: Yhteensä 201 (86 akuuttia ja 115 rasitus) vammaa raportoitiin, joissa esiintymistiheys oli 1.83 vammaa 1000 harjoittelu tuntia kohden (akuutit 0. Tämä yhteys oli havaittavissa kuitenkin vain miehillä, joilla suorituskyky selitti 17 % HbAlc:n vaihtelusta. Geneettiset tekijät kontrolloitiin kaksostutkimusasetelmalla. diabetesta, koholla olevaa verensokeria, kohonnutta verenpainetta sekä tämän hetken ja menneisyyden liikunta-aktiivisuutta. p=0.027) ja kohonneeseen verenpaineeseen (OR=2.9, 95 % CI 1.07 7.95, p=0.036). Ulkoisia riskitekijöitä olivat harjoittelun määrä, harjoituskauden pituus, vapaapäivien määrä, kilpailujen määrä ja harjoitusleiri päivien määrä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunta saattaa olla yksi tekijä terveyden ja elämän tyytyväisyyden säilyttävä tekijä. Venyttelyllä ja hieronnalla ei ollut vaikutusta vammojen esiintyvyyteen. Kuruosaliharjoiuelulla näytti olevan vammoilta suojaava vaikutus. 78 ja rasitus 1.04). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia akuuttien ja rasitusvammojen esiintyvyyttä ja niiden riskitekijöitä ja niitä aiheuttavia tekijöitä suomalaisilla uimareilla
.-·~sa i n .... Liikuntalääketieteen päivät 2009 BIOMEDICUM, HELSINKI 11.-12.11.2009 LISÄTIETOJA: www.lts.fi tiina.heinonen@lts.fi ookkonää testaaja _ ta .. ~ ' ., KuntO•;·. 1 aa Lisätietoja: Tiina Heinonen, p. 010 778 6606, tiina.hcinonen@lts.fi,www.kunrotcstaus.net ,r LTS Liikuntatieteellinen Seura ODL Llll<U NTAl<LI N ll<l<A LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 67. ·· testaus" iyät 1 • 2 • 4 -~'-0 9 Oulun Diakonissalait~s, Wegeli~
Mikä voisi olla typerämpää kuin käyttää aikansa, energiansa ja rahansa luodakseen uutena jotakin jo olemassa olevaa. Oman alansa korkeapalkkaiset huippuosaajat käyttävät jo nyt surullisen suuren osan työajastaan rutiinitehtävien suorittamiseen ja uusien, tai jatkuvasti uusiutuvien "sähköisten työkalujen" käytön opettelemiseen, kun toimistohenkilöstöä ei ole tai se on keskitetty jonnekin "palvelukeskukseen", piiloon inhimilliseltä vuorovaikutukselta. Mutta onko tehokkuus kaiken mitta. Silti indikaattorit osoittavat, että "tuottavuutta" on edelleen tehostettava. l lmastonmuutoksen ja oman hyvinvointinne vuoksi työmatka n kulkijat, keksikåä pyörä uudelleen 1 LAURI LAAKSO, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: lauri.laakso@sport.jyu.fi 68 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Kun oppilas keksii itse omaan oivaltamiseensa perustuen "pyörän uudestaan", on prosessi ehkä hidas, "kalliskin", mutta oppimisen kannalta monin verroin kehittävämpi kuin opettajan tokaisu: "Tämä tässä on pyörä!" Ai niin, tämähän onkin liikunta-alan julkaisu. Kukaan ei kuitenkaan arvioi, mikä on todellinen tarve. Yhteiskunnassa, jossa tehokkuudesta on tullut kaiken arvostuksen mitta, lause kuulostaa osuvalta. Rutiinitehtävien lisäksi kunnon tiedemiehen ja -naisen työpäivää säätelevät erilaiset kokoukset ja palaverit, raporttien, suunnitelmien, strategioiden, laatujärjestelmien ja erilaisten arviointien lukemattomat takarajat. Tarvitaan aikaa, jos haluamme kasvattaa oppilaista luovia ja innovatiivisia ihmisiä, kuten "tehokkuusajattelijatkin" vaativat. Valtionhallinnossa puhutaan paljon "tuottavuusohjelrnasta". Pedagogina en pysty näkemään lyhytnäköistä kustannustehokkuutta kasvatuksen ja oppimisen keskeisimpänä kriteerinä. luit aivan oikein: jäi pois töistä hoitaakseen työtehtävänsä! On kummallista, että taloudellisesta kannattavuudesta ja voitontavoittelusta on tullut tähän yhteiskuntaan niin suuri arvo, että se ohittaa terveyden ja koulutuksen, turvallisuudenkin. Ellei sitten keksi jotain niin omaperäistä kuin muuan tunnollinen professori, joka jättäytyi vuorotteluvapaalle voidakseen kirjoittaa tutkimuksensa valmiiksi. Mitä tehokkuus 0117 Ne ovatkin jo vaikeampia kysymyksiä. KOLUMNI Teksti: LAURI LAAKSO Keksikää pyörä uudelleen! '' Ei pyörää kannata keksiä uudelleen!" Kuinka usein olemmekaan törmänneet tuohon kliseiseen vertauskuvaan. Tutkimuksessahan tällaisia ehdottomia rajoja ei ole, joten tieteen tekemisen voi helposti sysätä tuonnemmaksi tai unohtaa. Tragikoomisimmat uutiset kertovat liikeyrityksistä ja julkisista instituutioista, joissa johto teki hienoimman mahdollisen "tuottavuutta edistävän" päätöksen lakkauttamalla koko tuotannon. Viis roistoista ja kansalaisten turvallisuudesta, kunhan "kannattamattomat" poliisin virat saadaan lakkautetuksi. Ihmiset saavat sairastella ja olla oppimatta, kunhan vain terveydenhuolto ja sivistystoimi eivät tuota "tappiota". Yliopistoissakin lasketaan indeksejä siitä, kuinka paljon eri työtehtäviin kuuluvia henkilötyövuosia "saa olla" suhteessa johonkin
Liikuntahoito vähentää hieman kivuntunnetta kroonisesta alaselkäkivusta kärsivillä ja lieventää kipua vähintään yhtä paljon kuin muut konservatiiviset hoidot. Liikunnalla on oikein toteutettuna vähän terveyshaittoja. lonkan nivelrikon hoidossa liikunta näyttää antavan samanlaisen tuloksen. Kestävyysliikunta on hyödyksi myös sepelvaltimotautia ja sydämen vajaatoimintaa sairastaville. Laihdutuksessa ja painonhallinnassa tarvitaan kuitenkin aina myös ruokailutottumusten pysyvää muutoksessa. kohonnutta verenpainetta, sepelvaltimotautia, sydämen vajaatoimintaa, lihavuutta, tyypin 2 diabetesta, astmaa, keuhkoahtaumatautia, polven nivelrikkoa, nivelreumaa, niskaja alaselkävaivoja sekä masennusta. Rintasyövän hoidossa liikunta LIIKUNTA & TIEDE 45 • 512008 69. Liikunta hyödyksi sydämelle Liikunta yhdistettynä vähäenergiseen ruokavalioon parantaa laihtumistulosta pelkkään ruokavaliohoitoon verrattuna. Terveille 1865-vuotiaille suositellaan koh tu ui lis esti kuormittavaa kestävyysliikuntaa vähintään 30 minuuttia päivässä ainakin viitenä päivänä viikossa tai raskasta liikuntaa vähintään 20 minuuttia päivässä kolmena päivänä viikossa. Osteoporoosia eli luu katoa voi ehkäistä ja hidastaa liikkumalla jo kasvu iästä alkaen. Edullisinta on kestävyysliikunnan ja lihavoimaharjoittelun yhdistelmä. Vähintään kahtena päivänä viikossa tarvitaan myös luustolihasten voimaa ja kestävyyttä ylläpitävää tai lisäävää liikuntaa. Liikunta lujittaa kasvavan lapsen ja nuoren luustoa. Mikäli henkilöllä on oireita, aktiivisessa vaiheessa oleva pitkäaikaissairaus tai muu merkittävä terveydellinen ongelma, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen ennen jokapäiväisiä toimintoja selvästi rasittavamman liikunnan aloittamista. Lisäksi on hyvä harrastaa nivelten liikkuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa. Oireettomat henkilöt voivat aloittaa liikuntaharrastuksen ilman edeltävää terveystarkastusta. Kohonneen verenpaineen hoidossa kestävyystyyppinen liikuntaharjoittelu saa aikaan muutoksia,jotka ovat lähes yhtä hyviä kuin yhdellä verenpainelääkkeellä saavutettu paineen lasku. Tyypin 2 diabeteksessa kestävyysja lihasvoimaharjoittelu parantaa veren sokeritasapainoa. AJASSA KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS LIIKUNNASTA: Liikunta on keskeinen hoitomuoto monissa pitkäaikaissairauksissa Liikunnan avulla voi ehkäistä, hoitaa ja kuntouttaa mm. Liikuntahoito vähentää koettua kipua Liikuntahoito vähentää koettua kipua ja parantaa polven lievää tai kohtalaista nivelrikkoa sairastavilla. Luun lujuutta edistävät erityisesti hyppelyt ja juokseminen. U udessa Käypä hoito -suosituksessa liikunnan merkitys on ensimmäistä kertaa selvitetty systemaattisesti keskeisimpien kansantautiemme sekä raskauden ja ikääntymisen yhteydessä. Liikunta vähentää sydän kuolleisuutta ja ennenaikaisen kuoleman vaaraa sekä nopeuttaa kuntoutumista sydäninfarktista ja sydän toimenpiteiden jäi keen, Syöpä ja depressio Liikunnan määrän kasvaessa rintaja paksusuolisyövän riski pienenee
yhteenveto lisäravinteiden tehokkuudesta ja turvallisuudesta sekä WADA:n kiellettyjen aineiden vuoden 2008 jaottelu. Liikuntaharjoittelu vaikuttaa edullisesti älyllisiin toimintoihin ja pitää mielen virkeänä. Laajemmin käsitellään anabolisten aineiden mekanismeja, vaikutuksia, rakennetta. Kappale lihaskasvun mekanismeista on todella kattava ja kerrassaan loistava. Se auttaa ymmärtämään itse lihaskehitystä perinpohjaisesti sekä lisäravinteiden ja lääkkeiden vaikutusta lihaskehityksessä. 040 540 2914, s-posti: etunimi.sukunimi@oulu.fi Käypä hoito -suositus liikunnasta on luettavissa Internetissä osoitteessa www.kaypahoito.fi. Urheilijan ravitsemus osiossa se on mielestäni hieman oudossa paikassa. Liikunta ylläpitää tasapainoa ja estää kävelykyvyn huononemista. Siten kirjaa on helppo lukea myös pienissä pätkissä ja lukija löytää eri aihepiireistä yksityiskohtaista tietoa. Olisin toivonut tämän kappaleen sijaitsevan heti kirjan alussa. Luku geenidopingista antaa paljon tietoa ja ehkä viitteitä jo tulevastakin. Kestävyy sliikunnan teho saattaa olla jopa yhtä suur i kuin yhden depressiolääkkeen. Li ikunnan edulliset vaikutukset johtunevat siitä, että liikkum inen keskeyttää m asennusajatuksia, kääntää huom ion pois negatiivisista ajatuksista ja tuo sosiaalista tukea, jos liikuntaa harra stetaan ryhm issä. Liikunnalla on paljon terveyshyötyjä myös iäkkäillä, sillä se hidastaa lihaskatoa sekä lihasvoiman, -tehon ja -kestävyyden pienenemistä ja notkeuden vähenemistä. Li evässä ja keski vaikeassa depressiossa liikunta kohentaa m ielialaa lääkityksen lisänä. LUETTUA Teksti: ANNA OJALA TUTKITTUA TIETOA LISÄRAVINTEISTA URHEILUSSA Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa suorituskykyyn ja kehon koostumukseen vaikuttavat aineet Kirjan toimituskunta: Antti Alaranta, Juha Hulmi, Joonas Mikkonen, Jari Rossi, Antti Mero Nutrimed Oy Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2007 M ikäli lääkkeiden ja lisäravinteiden rooli urheilussa kiinnostaa eri näkökulmista tarkasteltuna, suomalaisen asiantuntijaryhmän kirjoittama Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa -kirja kannattaa hankkia käsiinsä. Osioissa käsitellään myös kattavasti eri lääkeaineiden vaikutuksia urheilusuoritukseen. kohent aa hengitysja veren kiertoelim istön kunt oa, fyy sistä toim intakykyä ja eläm änlaatu a sekä vähentää uupum usta. Oma lukunsa ravitsemuksen alla on myös "Lihaskasvu ja sen säätelymekanismit". Urheilijoiden kootut selitykset dopingin käytöstä sivulla 116 ovat lisänä varsin viihdyttävää luettavaa. Internetistä löytyvät myös 88 muuta tähän saakka valmistunutta Käypä hoito -suositusta. Kirjan lopussa on vielä liitetaulukoita mm. Kiinnostavaa tietoa on tarjolla runsaasti. 70 LIIKUNTA & TIEDE 45 • E 12008. Lisätietoja: Puheenjohtaja, professori Antero Kesäniemi, puh. Nämä on jaettu 30 lukuun ja luvut asioihin, joita toimivat myös erikseen. Kirja on tarkoitettu urheilijoille, laihduttajille, valmentajille sekä liikunnan ja urheilun parissa toimiville asiantuntijoille. Raskaus ja ikääntyminen Terveen äidin raskaudenaikainen kestävyysliikunta näyttää ylläpitävän tai parantavan hänen kuntoaan äidin ja sikiön terveyttä vaarantamatta. Ensimmäisessä osiossa minua yllättivät positiivisesti mielenkiintoiset luvut dopingin historiasta sekä dopingaineiden käyttöön liittyvästä psykologiasta, jossa käsitellään esimerkiksi urheilijoiden suhtautumista dopingiin. Teos on jaettu kahteen keskeiseen kokonaisuuteen; lääkeaineisiin ja lisäravinteisiin. Liikunta ei lisää ennenaikaisia synnytyksiä eikä kohtuullisesti kuormittava liikunta näytä pienentävän lapsen syntymäpainoa. Tekstin ymmärtäminen vaatii lukijalta kiinnostuksen lisäksi kuitenkin jonkin verran perustietoja ravitsemuksesta sekä biokemiasta tai farmakologiasta. Ravitsemusosan "Laihdutusvalmisteet" -luku käsittelee erilaisia laihdutustuotteita ammattimaisesti ja laajasti. Lihaskasvusta kattavasti Urheilijan ravitsemus ja lisäravinteet osiossa keskitytään antioksidantteihin, lisäravinteisiin ja hieman yllättäen yksityiskohtaisemmin kestävyysurheilijan ravitsemukseen
Otetaan esimerkkiparit isoista ja pienistä joista: Pirkanmaan valtakunnallisesti tunnetuin melontajoki on Haukkajoki. Kaikkiaan 345 sivuisesta kirjasta reittiosuus kattaa kaksi kolmasosaa. kirjavuutta Otetaan vertailupariksi Haukkajoelle Kiimajoki. Niistä kirjoittaja on itse melonut kaikki Suomen mereen laskevat joet. Koska kirja koostuu useiden eri kirjoitt ajien teksteistä kirjoitustyylit ero avat toisistaan. Selvennykseksi sanottakoon, että tässä tuskin on kyse Rundgrenin melomasta joesta, vaan muun aineiston perusKoskien luokituksissa teella kirjaan otetusta kohdasta. Näsijärveen. Koskiluokittelijan tarkastama koskiluokka on pääsääntöisesti 1 (=helppo). Saavutus on stetsonin noston arvoinen. Lisäravinteista ja lääkkeistä luotettavasti Monen lääkeaineen tai lisäravinteen osalta tarvitaan vielä lisää laadukasta tutkimusta,jotta voidaan varmuudella osoittaa niiden mahdollisia vaikutuksia. joen ovat laskeneet vähintäänkin sadat täysin melontataidottomat henkilöt luontomatkailun ohjelmapalveluyritysten järjestämillä safareilla. ANNA OJALA ETK, ravitsemusasiantuntija Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti Teksti: SEPPO PAAVOLA, PEKKA TYLLILÄ LUETTUA RETKIMELOJAN REITIT YKSISSÄ KANSISSA Eerikki Rundgren, Retkimelonta: Melontareitit, -taidot ja varusteet, Edita 2008 _"I'{";-•:, .•• t,..-_. Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa perustuu tuoreimpiin tieteellisiin tutkimuksiin, joten mikäli olet kiinnostunut kuinka urheilusuorituksen yhteydessä käytetyt lääkkeet vaikuttavat urheilusuoritukseen tai voiko urheiluharjoittelua mahdollisesti optimoida lisäravinteiden avulla, suosittelen lämpimästi kirjan lukemista. Tätä tukee kirjassa jokaisen kappaleen lopussa oleva täsmällinen ja ajan tasalla oleva lähdeluettelo. K irjassa on kuitenkin kappale "lyhyesti", jossa on käsitelty vähem m än tu tkitt uja lisära vinteita ja m istä kaipaam aansa tietoa voi etsiä. Kirjassa olisi voinut olla m ukana m yös asiahakem isto . Normaalisti melottavalla osuudella on muutamia 11 luokan (helpohko) lyhyitä pätkiä. Reitin maine kasvoi ja erityisesti 1990-luvulla joelle tuli kevätviikonloppuina jopa 50-100 melojaa päivässä. On hyvä muistaa, että läheskään kaikki tutkimustieto ei ainakaan vielä ole kiistatonta ja tästä syystä tutkimustuloksia on aina mahdollista tulkita valikoiden omien näkemysten ja tarkoitusperiensä mukaisesti. Lisäravinteisiin liittyvä tiedon jakaminen on valitettavan usein vahvasti yhteydessä kaupallisiin tarkoitusperiin, mutta tässä kirjassa kirjoittajat pyrkivät oikaisemaan virheellisiä käsityksiä kokoamalla yhteen viimeisintä, luotettavaa ja puolueetonta tutkimustietoa lisäravirueista, urheiluravinteista, dopingista sekä anti-dopingista. Joki on kunnostettu melomaan vuosina 2006 ja 2007 ja siitä LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 71. Nyt melontareittien kuvaus voi olla jopa harhaanjohtavaa. Jos Rundgren olisi käynyt esimerkiksi Suomen Kanoottiliiton koskiluokittel ijakoulutuksen ennen jokimelontaurakkaansa, niin hänen mainetekonsa jokimelojana ei olisi vain mahtava kuntoilu/retkeilysaavutus, vaan meillä olisi Suomessa maailman luokan harvinaisuus: Yksi mies olisi melonut Euroopan mittakaavassa ison maan tuhannet jokikilometritja antanut kaikista mainittavista koskista yhteismitallisen luokittelulausunnon. Kirjassa joen sanotaan olevan "vaativa jokija järvireitti" "se soveltuu vain kokeneille melojille" ja "reitillä on paljon eritasoisia koskia, joista muutaman joutuu vähällä vedellä sivuuttamaan maitse". Arviota ei tue koskiluokitus eikä joen tyypillisen käyttäjän melontataitotaso. Se virtaa Tampereen Ihmetyttää, ettei valmisteluvaiheessa kaupungin alueella Velaatanjärvestä fe11ut1~,noarnn ole huomattu miten yhteismitattomiksi reittikuvaukset jäävät. -laldot lD varus1ee1 S uomalainen melontakirjallisuus on 2000-luvulla kasvanut noin kirja vuodessa -vauhtia. O nhankala löytää tietoa sellaisista lääkkeistä tai lisäravint eista, joita sisällysluett elosta ei löydy. Kokenutkaan eräja luonto-opas ei ole kouluttautumalla ammattilainen koskiluokittelussa. Sivumäärä onkin kasvanut mittavaksi. Rundgrenin uusin kirja välittää lukijalle melonnan tarjoamia kiehtovia luontokokemuksia, jakaa ja kertaa retkimelonnan perustietoa sekä esittelee lähes 300 retkimelontakohdetta Suomessa. Itse löysin hyviä ja mielenkiintoisia aihealueita, jotka herättivät mielenkiintoni ja innostivat lukemaan aiheesta lisää. '. Reitit on esitelty maakunnittain maakuntakarttoihin merkittynä. RETKIMELONTA Melonlareltlt. Se kunnostettiin nimenomaan melontareitiksi 1990 luvun alkuvuosina. K aipasin yhtenäisem pää linjaa. K irjan olisi ehkä voinut jakaa useam paan päälukuun, koska tällaisen aan jäsen tely näytt ää hiem an epäselvältä. Olisiko ollut parempi keskittyä melontareittien tarkempaan kuvaukseen ja viitata melonnan perusasioissa aikaisempiin julkaisuihin ja turva-asioissa Suomen Kanoottiliiton melonnan turvaohjeeseen
SEPPO PAAVOLA Kulttuuriasiainneuvos OPM Sähköposti: seppo.paavola@minedu.fi PEKKA TYLLILÄ Luontomatkailuyrittäjä Sähköposti: pekka.tyllila@hikingtravelhit.fi Molemmat kirjoittajat ovat Suomen Kanoottiliiton melontakouluttajia ja turvaryhmän 1iiseniä. Sekä Kyrönjoki että Lestijoki muuttuvat virtaamien kasvaessa vaativammiksi melontakohteiksi. Koskiluokittelijan suoritta111a luokittelu on kopioitu kirjaan ja vastuuta korostavasti luokittelijan nim iki n on mainittu. Erhl?i Vel.lenniemi jatkaa syväkairaustaan suomalaisen urheilun alkulähteillä. Alkuperäisiltä luokittelijoilta ja Rundgreniltä on jäänyt huornaamaua kokonaan vaativa (111-) Aholan Pu käkoski. Yläosaltaan erarnaiscsta joesta on julkaistu ensimmäinen laadukas reiu ikarua 1990 luvun alussa. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 2008. Kansainvälisen koskiluokituksen m ukaisella tavalla arvioituna Kiirnajoen kosket vaihtelevat luokasta J jopa luokkaan V (åärirnmäisen vaikea). Vaikka koskiluokitus on pääsääntöisesti 1-11, ovat ison joen kosket parhaana melonta-aikana tulvalla paljon haasteellisempia kuin vastaavat koskiluokat pikkujoessa, erityisesti vähän koskikokemusta omaavalle melojalle. Myös maisemaa, luontoa ja retkellä todennäköisesti vallitsevaa tunnelmaa kuvaavat luonnehdinnat ovat ansiokkaita. on laadittu Suom en Kanoottiliiton koskiluokittelijan työhön peru stuva reittiselostus. Käytäntö on vuosikirjassa uusi. Parha irnrni llaan kirja tekee uusia meloruavesiä tunnetuksi erityisesti melontaretkeilyn alkutaipaleella olevalle harrastajalle. Päätöksen kosken laskemisesta on perustuttava omien väl iuömicn havaintojen suhteuttamiseen omaan taitoon. Vuosina 2006 ja 2007 koskiluokittelija on tarkastanut Lestijoen reittiselostuksen Toholammille saakka, koska koskissa on suoritettu koskiluokitusta muuttavia kalataloudellisia kunnostustoi mcnpiteita. Kirjaan on kopioitu Hirvikoskelta alkavan koskijakson luokat: 8 11-luokan koskea ja yksi 111 luokan koski. Koskia on kaikkiaan 10. Mitä tämä tarkoittaa. Hyvätkin koskiluok itukset ja laskuohjeet ovat vain informaatiota,joka tukee henkilökohtaista arviointia. Esirncrkk iparina isornrn ist a joista käsitellään Kyrön jokea ja Lestijokea. Tulvistaan kuuluisan Kyrönjoen huippuvirtaarna tulvalla voi olla jopa 700 kuutiometriä sekunnissa. Haukka joen ja Kiirnajoen kuvauksia verrattaessa ei voi välttyä ajatukselta, että joki kuvaukset ovat reittien vaativuuden osalta siinä määrässä yhteismitau.ornia, ettei lukija voi käyttää niitä 0111ia rctkisuunnitel m iaan ohjeistavana aineistona. Arvio Lestijoesta kuuluu: "vaativa (kohtuullisen helppo) jokireiu i". Erityisesti tästä näkökulmasta kirjan koskiluokitusten ja jokien vaativuusluonnehdintojen kirjavuudessa ja risti riitaisuuksissa on runsaasti huomautettavaa. Kirja antaa kuitenkin aiheen korostaa koskimelojan keskeistä ohjetta: tutki aina kosket rannalta etukäteen. Kirjan perusteella Haukkajoki näyttää vaat ivarn rnal ta meloruakolueeha kuin Kyrönjoki, mikä on täysin väärin. Tällä kertaa kohteena ovat Suomen ensimmäisinä pidetyt kestävyys] uoksuki lpai lut. Minerva, Jyväskylä 2008. 2008 ,\1t/,11 11 V A S uornen Urhciluhistorialhsen Seuran tämänvuotisessa vuosikirjassa ollaan kirjan nimeen paasseiden hevosten lisäksi alppihiihtäjien, hiihtäjien, pyöräi I ijöiden, jal kapal loi lijoiden, jousiarnpu] ien, kansakoul ulaisren, liikuntatutkijoiden ja naurun jäljillä. Suluissa ja sulkujen ulkopuolella oleva luonnehdinta ovat päinvastoin kuin Kyrönjoessa. Koskiluokittelija Pekka Tyllilä on aloittanut alan koulutuksen Suomessa. Vettennie111i osoittaa kilpailijoiden olleenkin kaksikoipisten sijaan nelijalkaisia. Kapealla joella helpotkin rännimäiset kosket eivät siedä melontavirheitä. Kirjassa Kiim ajokea kuvataan: "kohtuullisen helppo (vaativa) järvija joki reitti", "joki reitin kaikki kosket ovat laskettavissa". Teksteistä yksikään ei nouse selvästi ylitse muiden, vaikka kiinnostavia näkokulrnia löytyy. Ensi111111äinen meloruareittiselosrus on laadittu 1991 ja se on uusittu vuosina 2003 ja 2004. Ville Laamanen kirjoittaa 1980luvulla neljänä vuonna järjestetystä 72 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Merkintä ei ole sopusoinnussa alan kansainvälisen käytännön kanssa, jossa suluissa ilmaistaan kosken muuttunut luokitus poikkeusoloissa eli tulvalla. LUETTUA Teksti: JOUKO KOKKONEN HEVOSTEN JÄLJILLÄ JA URHEILU HISTORIAN Heikki Roiko-Jokela Esa Sironen (toim.) Hevosten jäljillä. Vesitilanteen mukaan IV-V luokan Kalmakurje n noin 7 meuin putouskorkuinen kalliorinne on Suomen mittakaavassa erittäin vaativa vuoristokoski. Ristiriitaiset kuvaukset turvallisuusriski Laki kulutustavaroiden ja palvelusten turvallisuudesta vuodelta 2004 ja erityisesti siihen liittyvä Kuluttajaviraston ohjeistus käsittelee liikunnan ja sen ymparistön turvallisuustekijöitä, järjestäjän vastuuta ja ohjeistuksen oikeellisuutta. Yleisesti jokea arvioidaan "kohtuullisen helppo (vaativa) jokireitti". Myöskään Rundgrenin melomissa joissa ei kirjassa ole päästy turvall isuus/vaativuusarvioi n tien osalta jäntevään yhteismitallisuuteen. Vuosikirja koostuu 10 artikkelista, joista viisi on käynyt läpi referee-arvioinnin. Lestijoki on Etelä-ja Keski-Suomen tunnetuimpia mclontajokia. Lisäksi esiuelyja arvio-osastoon sisältyy kuusi kirjoitusta
Nuoremman polven ianskalaistutkijat tunkeutuvat nyt entistä syvemmälle urheilun lu_jaan ytimeen. Helsinki: Kirjapaja 2007. Sodan aikana urheilun poliittinen ulottuvuus korostui, mikä ei kuitenkaan tuhonnut niiden urheilullista merkitystä. <>,h ~•·iuh, ~; :l,1i',:~ ,::,i:111,'.~;::l,;::~11 , 1 Olli Mäkinen SAMALTA VIIVALTA. Käsillä olevassa kirjassa urheilu "annetaan takaisin urheilijoille", takakannen lupausta lainatakseni. Katsaukset vievät puolestaan lukijan Hei/1'1i Savolaisen juhlaseminaariin ja SUHS:n 15-vuotisjuhlaseminaariin. Urheilijoiden puolella Jyrkiltä kuulostavista johtopäätöksistä huolimatta Möller ja Christiansen ovat urheilijoiden puolella, ja tämä ihailtava piirre korostuu dopingsääntöjä reposteltaessa. bl..,,ul,. Om eliteatleters opfattelse af sport, doping og fairplay. Kirjoittajat omistavat kokonaisen luvun urheilun "epäkristillisyydellekin". Kutte Jönsson ldrottsfilosofiska introduktioner .', '" ~"'i •ll, i ""' o.l,,-i,,,,l,,1·"''· '"'"·""•!,.-r,L. Odense: Syddansk Universitetsforlag 2007. Eichberg muistuttaa, miten totista touhua urheilu on verrattuna kansanomaiseen liikehtimiseen. He toteavat, että omat valinnat luonnollisesti määräytyvät kilpailukunnon kehittämisen ehdoilla. Muut artikkelit käsittelevät Tapio Raulavaaraa jousiampujana, pulpettivoimistelua, raviurheilua ja Sara Mustosen kuolemaa harjoitusleirillä syksyllä 1979. "Traditionaalisen moraalifilosofisen ymmärryksen mukaan urheilu ei ole oikein", tutkijat järkeilevät. 172 s. Myyttejä kyseenalaistava tutkija voi omalla toiminnallaan suorastaan vahvista niitä. Kotimaisittain käännettä aavisteli 1990-luvun teksteillään tässäkin \ehdessäjuha Heikkala, joka Nietzschen koulussa istuttuaan osasi muistuttaa, että myös moraalinvartijan kädet ovat veressä. Edelleen he tietävät, että urheilulla ei sinänsä ole tekemistä terveyden kanssa. Heikki Roilw-Johela esittelee artikkelissaan laajan liikuntatutkimuksen Lieteenhistoriaan pureutuvan tutkimushankkeensa lähtökohtia. Tekijät ovat haastatelleet parikymmentä huippu-urheilijaa. Anonyymeinä pysyttelevät kilpaveljet ja -siskot kysyvät, miten ihmeessä viinaa, Viagraa ja vitamiinipaukkuja suosivat sivulliset kehtaavat paheksua heidän lääkelaukkunsa sisältöä. Vuoden 2008 vuosikirjassa Vetten niemi sivuaa aihepiiriä artikkelissaan aihepiiriä pohtiessaan myyu ien purkamisen vaikutusta ihmisten historiakäsitykseen. Malmö: ldrottsforum.org 2007. Urheilusuorituksen lääketieteellistä manipulointia ympäröivä hysteria on ajanut urheiLIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 73. Roiko-Jokelan tekstiä lukiessa huomaa miettivänsä, miksi urheiluhistorian olemusta on käsitelty SUHS:n vuosikirjassa sittenkin niukalti. Kutte Jönsson: ldrottsfilosofiska introduktioner. 253 s. Rehevä nauru voisi suorastaan järkyttää urheilun rakenteita. Verner Möi/erin _ja Ash Vesl Clnistiansenin kirjan Mål , medicin og moral poikkeukselliset ansiot selittyvät suurelta osin sillä, että se on urheilijakeskeinen nide. Simon Ehstrand pohtii artikkelissaan "Landskarnp i krig, idrott eller politik?" Suomen jalkapallomaajoukkueen jatkosodan aikana käymien rnaaoueluiden suhdetta ajanjakson poliittiseen tilanteeseen. Urheilu antaa luvan alistaa ja toteuttaa val\anhalua,ja siinä juuri on sen muuan viehätys yhteiskunnissa, joissa muutoin julistetaan tasa-arvon ihannetta. 1,.,.,. Laamanen osoittaa, miten kilpailu kytkeytyi Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin sekä laajemmin kylmän sodan loppuvuosien ilmapiiriin. Hiihtävillä naisilla oli vastustajansa, vaikka he eivät kokeneet aivan kovaa vastustusta kuin yleisurheilevat naiset. l-1d111,·, .. Tanskassa on puolestaan Hennig Eichberg tähdentänyt 1970-luvulta lähtien suoritusurheilun omalakisuutta muihin ruumi inkul ttuurei hi n nähden. Artikkeli tuo lisätietoa varsin vähän kartoiteuuun suomalaiseen naisten kilpaurheiluun. Olli Mäkinen: Samalta viivalta. Urheilija virittää suorituskykyään vain ja ainoastaan siksi, koska hän valmtstautuu voittamaan vastustajansa. Henning Eichberg vertailee artikkelissaan naurua urheilussa ja kansanleikeissä. Nio kapitel om idrott och sport, moral och etik, kultur och kritik, kön och genus, politik och ideologi, kropp och teknologi. JOUKO KOKKONEN Tutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Teksti: ERKKI VETTENNIEMI ETIIKKAA URHEILIJOIDEN EHDOILLA Ask Vest Christiansen ja Verner Möller: Mål, medicin og moral. Suvi Kuisma käsittelee naisten hiihtoa Salpausselän kisoissa vuosina 1923-1952. 260 s. Harva muistaa, että lähes unohdettu ystävyysajo on ollut suurin Suomessa järjestetty pyöräilytapahtuma. Eettiset kysymykset urheilussa. EETTISET KYSYMYKSET URHEILUSSA U rheilun etiikan tutkimuksessa alkaa idealistinen valtavirta vähitellen korvautua realistisella eli vakavasti otettavalla suuntauksella. Itämeren ystävyysajosta. Kuten tunnettua, urheilijoita on perinteisesti moitittu siitä, että he eivät täytä ulkopuolisten tahojen heille asettamia eettisiä velvoitteita
Sydänpotilaan suorituskyvyn arviointi -suositus kattaa sydänpotilaalle valitut UKKinstituutin lanseeraaman terveyskuntotestistön osa-alueet, joita ovat kehon koostumus, motorinen kunto, tukija liikuntaelimistön kunto ja kestävyyskunto. puoltaa paikkaansa pohjoismaisessa vertailussa. Viime kädessä Mäkinen silti hakeutuu idealistisen koulukunnan linjoille. Urheilijan keho sysättiin välittömästi ennätysjahdin instrurncntiksi, jota oli lupa muokata mitä mielikuvituksellisimmilla tekniikoilla. Suomalaisittain sille niteelle ei toistaiseksi ole tutkimuksellista vastinetta, mutta Milw Myi/ylän Riisuttu mestari (2001) on tässäkin katsannossa ohittamaton puheenvuoro. lijat sietämättömään ahdinkoon. RAIMO KETTUNEN, LKT, dosentti, kardiologi Päijät-Hämeen keskussairaala 74 LIIKUNTA & TIEDE 45, 5 12008. Sen sijaan fysioterapeutti on erityisen kiinnostunut testin tuloksesta potilaalle antamansa liikuntaohjauksen tueksi. Mäkinen maistelee "reilun pelin" ja "puhtaan urheilun" kaltaisia kliseitä, mutta antaa kyllä ymmärtää, että lahjat ja edellytykset eivät ikinä lankea tasan. Jokainen fysioterapeutti tietää, että tutkimukset ovat häiriöherkkiä ja väärin tehtynä niiden tulokset voivat aiheuttaa virhetulkintoja. Mikäli urheilijat sitten syyllistyvät ikuisiksi oletettujen ihanteiden häpäisyyn, vian katsotaan olevan heissä eikä tarkkailijoiden haaveissa. Sehän tulee olemaan luontevaa jatkoa modernin urheilun tiedeuskolle, joka palautuu jonnekin 1800-luvun alkuhämäriin. Sydänpotilaan suorituskykyä arvioitaessa on yhä useammin käytössä fysioterapeutin ohjaama kuuden minuutin kävelytesti. Aikaisemmin Mäkinen on kirjoittanut eettisistä pulmista muun muassa Internetin suhteen, ja vauhtiin päästyään hän hahmottaa nyt urheiluareenan oikeita ja vääriä valintoja. Muut em. Urheilijoiden kuuntelemisen tärkeydestä kertoo tanskalaiskaksikon teos. Sydänpotilaiden liikuntaohjauksen tulee olla tehokasta ja turvallista. fi/Kai k k i sydamestä/l i i kun ta. Suositukseen koottujen testien toteuttajina toimivat pääasiassa sydänpotilaiden parissa toimivat fysioterapeutit. sydan Ii i tto. Dopingvyyhdin kohdalla tekijä huomauttaa, että urheilussa on lukuisa määrä "negatiivisia seikkoja, jotka johtavat fyysisiin ja psyykkisiin komplikaatioihin". Ruotsalaisfilosofi Kut.te Jönsson niin ikään ottaa ja ruoskii "idealistisen urheiluideologian" perinnettä. Ajatus siitä, että urheilijoiden olisi siartatrava kilpailuun "samalta viivalta", lukeutuu liberaalin demokratian mytologiaan (kuten Kut te Jönsson sanoisi). Kirjan alaotsikko on hämmentävän koukeroinen, mikä ei tee oikeutta kurinalaisesti etenevälle argumentoinnille. paaasrassa fysioterapeuteille Liikunta & Tiede -lehdessä 4/2008 sivulla 61-62 saimme lukea Aija Uusitalon arvion Suomen Sydänliiton julkaisemasta Sydän potilaan suorituskyvyn arviointi -suosituksesta. Pääpiirteissään toteutus on onnistunut. Jäljelle jää saman viivan kirjaimellinen tulkinta: kamppailu on riittävän rehellistä silloin, kun esimerkiksi uimaurheilijoilla on katkaistavanaan yhtä pitkä altaanväli. "Ehkä niin pitäisi tehdä", Jönsson tokaisee. Väkivalta ja suvaitsemattomuus ovat urheilun "rakenteessa, kulttuurissa ja logiikassa", hän huudahtaa kirjassaan ldrousfilosofiska introduktioner. Ammatikseen urheilevat ihmiset altistuvat sitä paitsi vammoille ja muille riskeille, mutta kukaan ei vakavissaan keskustele kilpaurheilun kriminalisoinnista. Suosituksessa on pyritty korostamaan testien luotettavuutta ja toistettavuutta jaannettu selkeät kriteerit testattavalle, testaajalle ja testiolosuhteisiin liittyen. Myös lääkärin on hyvä tuntea nämä testit ja saada kattava käsitys sydänpotilaan suorituskyvystä. Jotta suosituksen viesti ymmärretään oikein, on tärkeää painottaa kliiniseen rasituskokeeseen ja terveyskunnon osa-alueisiin liittyviä linjauksia. Jönsson saa siitä aiheen pohtia, ovatko kyborgit kenties jo valloittaneet stadionin, ja silloinkin älyllisesti stimuloiva etsintä nojaa ajantasaiseen lukeneisuuteen. Jos kurssikirjojen valinnassa ehdokkaat asetettaisiin täsmälleen samalle viivalle, väittäisin hiihtäjäfilosofin muistelmista tulevan pakollista luettavaa maamme kaikkiin oppilaitoksiin, joissa ihmisten kilpailuttamisen mielekkyydestä keskustellaan. Niitä ovat syömishäiriöt, rasismi, kohtuuton ruumiinrasitus ja vääristyneet kauneusiharueet. Fyysistä paremmuutta mittaavat koitokset eivät taidakaan edistää terveyttä, mutta onhan elämä joka tapauksessa "projekti kohti kuolemaa, kuten Martin Heidegger ja Juice Lesliinen sanoivat". kirja-arviossa esitettyyn liittyvät tarkennukset ja täydennykset löytyvät osoitteesta www. Selkeän poikkeuksen tekee kliininen rasitus koe, jota fysioterapeutti ei toteuta. Fysioterapeutin tulee ymmärtää, miten terve ja miten sairastunut sydän reagoi rasituskokeen aikana. Hänellä on sanottavaa myös geeniteknologian saapumisesta urheiluun. Virtsatesiejä varten vaaditut olinpaikkailmou.ukset ovat jo sen laatuisia, että rikollisiakaan ei valvota vastaavalla ankaruudella mutta sitähän ei urheilijan sovi omalla nimellään julkisesti kummastella. ERKKI VETTENNIEMI tutkija Sähköposti: e.vettenniemi@webinfo.fi Vastine: Sydänpotilaan suorituskyvyn arviointi testipaketti . Siinä perinteessä mammonan tapaiset kauhistukset ovat syrjäyttäneet "olympia-aatteen hienot periaatteet", joille noudetaan tukea Platonin ja Wiugensleinin tekstikatke lmista. Samalta viivalta Olli Mäl1i11en on tietokirjailija, jonka teos Samalta viivalta. ANNUKKA ALAPAPPILA, TtM, ft Liikunta-asiantuntija Suomen Sydänliitto Sähköposti: annukka.alapappila@sydanliitto.fi Oikaisu: Liikunta & Tiede -lehden numerossa 4/2008 sivulla 67 arvioitu Pekka Litmasen Urheilujohtamisen ooppera on julkaistu vuonna 2008 eikä 2006 kuten arvion yhteydessä ilmoitetuissa julkaisutiedoissa virheellisesti oli. Jotta testaaminen olisi mahdollisemman luotettavaa ja yhdenmukaista, on Suomen Sydänliitto järjestänyt ja järjestää edelleen teemaan liittyviä koulutuksia eri puolella Suomea
Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI Vanhemmat ovat huolissaan lastensa liikkumattomuudesta, mutta eivät välttämättä osaa tukea lapsiaan . Tutkimukseen osallistuvista lapsista 28 % oli ylipainoisia ja heidän vanhemmistaan 73 % oli huolestuneita lastensa aktiivisuuden riittämättömyydestä. Marko Kantamaa on selvittänyt tutkimusryhmänsä kanssa laajalla (n; 7002) pohjoissuomalaisille nuorille tehdyllä kyselytutkimuksella, onko kouluajan ulkopuolinen fyysinen aktiivisuus yhteydessä 15-16-vuotiaiden nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin. Vastaava tulos ylipainoisilla pojilla oli vain 16 %. Molempiin tutkimuksen ikäryhmiin kuuluvilla pojilla oli kotonaan tyttöjä enemmän passiiviseen elämäntapaan houkuttelevia välineitä (kuten DVD-laite, tietokone, elektroniset pelit ja maksullisia tv-kanavia). Keskimäärin normaalipainoiset lapset juoksivat mailin matkan 2 min 10 sekuntia nopeammin kuin ylipainoiset lapset: pojat keskimäärin 2 min 35 s ja tytöt 1 min 29 s nopeammin. Ylipainoiset lapset tarvitsevat eriyttämistä . Suomalaisten nuorten psyykkinen hyvinvointi on puhuttanut suuresti mm. Sen lisäksi tässä tutkimuksessa havaittiin vanhempien erilainen suhteutuminen tyttöihin ja poikiin: tyttöjen tietotekniikan käyttöä rajoitettiin, mutta heitä ei kannustettu fyysiseen aktiivisuuteen. Tällä hetkellä arvioidaan ylipainoisia lapsia olevan noin 20-30 % ikäluokasta. Aineiston tytöistä 41 % oli fyysisesti inaktiivisia (ripeää liikuntaa yksi tunti tai vähemmän viikossa). Samalla he selvittivät myös lasten (n; 1 179) todellisen fyysisen aktiivisuuden määrän. Arviot ylipainoisten lasten määrästä vaihtelevat maittain ja maiden sisällä jopa paikkakunnittain. Tyttöjen vanhemmat rajoittivat tyttöjen tietokoneen ja elektronisten pelien käyttöä. 10-12-vuotiaiden poikien vanhemmat kannustivat poikiaan urheiluharjoituksiin ja he antoivat pojille enemmän rahaa liikuntaa ja urheilua varten kuin tytöille. Research Ouarterly for Exercise and Sport 79 (3), 356-362. Ylipainoisten lasten osuus liikuntaryhmissä lisääntyy jatkuvasti. selvittivät 5-6ja 10-12 -vuotiaiden australialaislasten vanhempien (n ; 615) käsityksiä lastensa fyysisen aktiivisuuden määrästä. Mahtaakohan tämä sukupuolisidonnainen kannustus erilaisiin aktiviteetteihin kuvata myös suomalaisten lasten tilannetta. Testisuorituksina oli yhden mailin (1600 111) juoksu/kävely ja sen pohjalta laskettiin tietyn kaavan mukaan arvio maksimaalisesta hapenottokyvystä. Vastaava osuus pojilla oli 31 %. VIITE: Mastrangelo, A., Chaloupka, E. Are parental concerns about children's inactivity warranted, and are they associated with a supportive home environrnent. Michelle Jackson ym. 2008. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 75. Myönteisten liikuntakokemusten tarjoamiseksi liikunnanopettajien tulee osata eriyttää opetustaan ja suhteuttaa liikuntatehtävien fyysisiä vaatimuksia myös ylipainoisten lasten suoritusedellytyksiä vastaaviksi. Jos näin on, tilanne on todella huolestuttava. Tutkimuksen tulosten perusteella tytöillä (4-16 %) esiintyy enemmän tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöitä kuin pojilla (2 9 %). Tutkijat toteavat heidän tuloksensa tukevan aikaisempia tutkimustuloksia siitä, että lasten vanhempien kannustava ja rohkaiseva asenne on positiivisesti yhteydessä lasten fyysisen aktiivisuuden määrään. Koko tutkimusaineistossa lastensa vähäisestä aktiivisuudesta huolestuneiden vanhempien lapset liikkuivat todellisuudessa muita lapsia vähemmän. Prosenttitaulukon perusteella 48 % normaalipainoisista pojista saavutti hyväksi kunnoksi tulkittavan tuloksen. 2008. Vertailtaessa eri aktiivisuusryhmiä tutkijat huomasivat, että vähän liikkuvilla nuorilla esiintyi enemmän ahdistuneisuutta, syrjään vetäytyneisyyttä ja tarkkaavuuden häiriöitä kuin fyysisesti aktiivisilla nuorilla. Siitä syystä, tyttöjen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. opettajia viimeisten vuosien aikana. Nuorten fyysinen aktiivisuus yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin . Tuloksen osoittivat, että vanhempaan ikäryhmään kuuluvien lasten vanhemmat (59 %) olivat enemmän huolissaan lastensa fyysisen aktiivisuuden riittävästä määrästä kuin nuorempien lasten vanhemmat (53 %). Vähän liikkuvat tytöt oireilivat myös somaattisesti enemmän kuin fyysisesti aktiiviset tytöt. Turkulaisen STRIP -tutkimuksen mukaan 13-vuotiaat suomalaistytöt liikkuvat todella vähän. Alysia Mastrangelo vertaili tutkimuksessaan 8-11-vuotiaiden tyttöjen ja poikien hengitys-ja verenkiertoelimistön kuntoa New Jerseyssä. Tuloksia verrattiin myös sukupuolen ja iän mukaan tehtyihin prosenttitaulukoihin. & Rattigan, P. Cardiovascular fitness in obese versus nonobese 8-11-year-old boys and girls. 118 ylipainoisen lapsen suorituksia verrattiin 421 normaalipainoisen lapsen suoritukseen. VIITE Jackson, M., Crawford, D., Campbell, K. Nuorempien lasten vanhemmat liikkuivat yhdessä lastensa kanssa ja rajoittivat television katseluun käytettyä aikaa enemmän verrattuna vanhempaan ikäryhmään. Normaalipainoisista tytöistä 36 % ja ylipainoisista tytöistä 17 % sai hyväksi kunnoksi tulkittavan tuloksen. Pojille sallittiin tyttöjä runsaampi tietotekniikan käyttö, mutta heitä kannustettiin myös fyysisiin aktiviteetteihin. Neljä tuntia viikossa tai enemmän liikkui 29 % tytöistä ja 46 % pojista. Jokaisella koululuokalla on jo useita ylipainoisia lapsia, mikä opettajien tulee ottaa huomioon myös liikuntatunteja pitäessään. & Salmon, J. Research Ouarterly for Exercise and Sport 79 (31, 274-282
Lisäksi alussa ja lopussa oli tarpeelliset verryttelyt, mutta ei muuta hidasvauhtista juoksua koko jakson aikana. Juoksijatjaettiin kahteen ryhmään ja kontrolliryhmäjatkoi harjoittelua kuten ennenkin, mutta tesuryhmä harjoitteli neljän viikon ajan joka toinen päivä nopeuskestävyysharjoittelua, joka sisälsi kymmenkunta 30 sekunnin lähes maksimaalista juoksua kolmen minuutin palautuksella. J Appi Physiol, in press. Rheumatology 47: 1493-1497, 2008. Tämän tiedon toivoisi motivoivan opettajia ja ohjaajia työssään kasvattamisella ja elämän taitojen opettamisella on todella merkitystä. Tutkijoiden mukaan lisää tutkimuksia tarvitaan kuitenkin selvittämään erityisesti supistusnopeuden vaikutusta jänteen paranemisprosessiin. Four weeks of speed endurance training reduces energy expenKööpenhaminan lihastutkimuskeskuksessa tehty tuore diture during exercise and maintains muscle oxidative capacity tutkimus osoittaa, että ATP:lla on kolmaskin tehtävä veridespite a reduction in training volume. Tutkimukseen rekrytoitiin juoksijoita, jotka juoksivat viikoittain 3-5 kertaa ja yhteensä keskimäärin n. Myös tärkeiden aerobisen aineenvaihdunnan entsyymien määrä pysyi ennallaan, vaikka harjoittelu ei ollutkaan perinteistä ATP:llä kolmaskin rooli verisuonten säätelyssä aerobista harjoittelua. ox f o rdj ou r n a I s org/cg i/conte n t/ abstract/4 7/10/1493 Miksi eksentrinen lihasharjoittelu parantaa akillesjännekipuja. Vaikka tutkimus ei ollutkaan tehty huippu-urheilijoilla, antavat tulokset varmasti ajauelerni. Tanskalaisuukijat selvittivät kuinka hyvin suoruuskykyä voidaan ylläpitää korvaamalla tavalliset hidasvauhtiset lenkit lyhyillä pyrähdyksillä siten, että juostujen kilometrien määrä putoaa radikaalisti. Tässä tutkimuksessa koehenkilöille annettiin sympaattista aktiivisuutta lisäävää tyramiinia, joka vähentää verenvirtausta normaalitilanteessa ja mm. Rees JD, Lichtwark GA, Wolman RL, Wilson AM. suomen toiminnan säätelyssä. Medicine & Science in Sports & Exercise 40 (10), 1749-1756. Akillesjänteen tulehdusja kiputilat ovat yleisiä urheilijoilla, mutta niiden hoito on hankalaa. Ei tosin huonontunutkaan. Opettajan näkökulmasta mielenkiintoisia kysymyksiä herättää tulos, jonka mukaan vähän liikkuvilla nuorilla esiintyi enemmän sosiaalisia ongelmia ja käyttäytymisen häiriöitä kuin fyysisesti aktiivisilla nuorilla. så. Lääkkeet tehoavat huonosti ja leikkaushoidonkin ennuste on vaihteleva. Viime vuosina on julkaistu rohkaisevia tuloksia eksentrisen lihastyön kuntouttavasta vaikutuksesta akillesjännevaivaikutusten vähenemistä verisuonissa. Tulokset saattavat selittyä sillä, että liikunta vaikuttaa edullisesti tunne-elämään ja käyttäytymiseen ja toisaalta, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt vähentävät osallistumista liikuntaan. The mechanism tor etticacy ot eccentric loading in Achilles tendon injury; an in vivo study in humans. Tutkijat pohtivat, että kääntäen tämä tulos voisi vahvistaa käsitystä liikunnan ja urheilun kasvattavasta ja sosiaal istavasta vaikutuksesta. toiminnallinen sympatolyysi. Tämä liittyy sympatolyysiin, http//jap physiology.org/cgi/content/abstract/90676.2008v1 jolla tarkoite taa n sympaattisen hermoston aktiivisuuden voissa. Adenosiinitrifosfaatti eli ATP on paitsi solujen energisen aihetta monelle tasaista junnaavaa kestävyysharjoiueanlähde, myös tärkeä viestimolekyyli verisuonten säatelyslua puurtavalle urheilijalle. VIITE Kantomaa, M., Tammelin, T., Ebeling, H. Tutkijoiden mukaan syynä ei ole eksentrisen kuormituksen jänteeseen aiheuttama voimataso, joka voisi mahdollisesti olla korkeampi kuin konsentrisessa kuormituksessa, vaan voimatason vaihtelu yksittäisen eksentrisen supistuksen aikana. Yhteenvetona tutkimuksestaan tutkijat toteavat, että vähäinen liikunta liittyi moniin tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin sekä tytöillä että pojilla. http ://rh e u mato I ogy. Kun ATP:a annettiin yhdessä tyramiinin kanssa, ei havaittu verenvirtauksessa muutoksia, minkä 76 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Rasituksessa sympaattinen aktiivisuus lisääntyy, mutta verisuonet silti laajenevat eli tapahtuu ns. Se miksi juuri eksentrinen lihastyö on tehokasta, on ollut epäselvää. Tulokset osoittivat, että testi ryhmä paransi selvästi juoksun taloudellisuutta 11-16 km/h nopeuksissa, vaikkakaan maksimaalinen hapenottokyky tai 10 km:n testijuoksun aika ei muuttunut. 45 km. J. Emotional and behavioural problems in relation to physical activity in youth. Kestävyysharjoiueluun voi hakea uusia tuulia vaihtelemalla intensiteettiä ja harjoitustiheyttä. Normaalisti verisuonten seinämissä on tooninen supistustila, jota säädellään erityisesti sympaattisen hermoston avulla. Viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että ATP aiheuttaa sekä verisuonten supistumista että verisuonten laia FM, Hellsten V, Nielsen JJ, Fernström M, Sahlin K, Bangsbo laajenemista eri resepioreiden välityksellä. Tuore australialaistutkimus antaa lisävaloa tähän. adenosiinistimulaation aikana selvästi. Näin ollen jänteen paranemisprosessi voi olla hyvin samankaltainen kuin luukudoksessa. & Taanila, A. 2008. . ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT Yliassistentti Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopistos Sähköposti: arja.saakslahti@sport.jyu.fi Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI Vaihtelua kestävyysharjoitteluun
http//jp.physoc.org/cgi/content/ abstract/586/20/4993 Väitökset Ylipainoisten nuorten osuus kolminkertaistunut kolmessa vuosikymmenessä . Yhteiskuntaluokkien väliset erot fyysis-materiaalisissa olosuhteissa eivät ole kadonneet, ja nämä erot todennäköisesti vaikuttavat terveyserojen syntyyn. Samanlaisia tuloksia nuorten painokehityksestå on saatu lähes kaikkialla maailmassa. Fyysis-materiaalisten olojen vaikutusta terveyserojen syntyyn nyky-yhteiskunnassa on mahdollisesti aliarvioitu. Kautiaisen väitöskirjassa selvitettiin suomalaisnuorten ylipainoisuuden ja oman painon kokemisen muutoksia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä vuosien 1977 ja 2005 välisenä aikana. Tutkiuavat olivat keski-ikäisiä Helsingin kaupungin työntekijöitä. Activation of ATP/UTP-selective receptors increases blood flow and blunts sympathetic vasoconstriction in human skeletal muscle. Tutkimuksen perusteella ylipainoisten suomalaisnuorten osuus kolminkertaistui vuodesta 1977 vuoteen 2005. Lihasten verenvirtauksen säätelyn salat aukenevat pala palalta ja tulevaisuus näyuäa, kuinka merkiuävään osuus ATP:llä todellisuudessa on tässä säätelyssä. Tutkimuksen aiheita olivat yhteiskuntaluokkien väliset erot sairastavuudessa ja alentuneessa toimintakyvyssä, sekä fyysisen työkuormituksen ja joidenkin muiden työolojen vaikutus sairastavuuteen. Ylipainoisuus oli harvinaisempaa suurimmissa kaupungeissa asuvilla, lukiolaisilla, niillä jotka kokivat menestyvänsä koulussa keskitasoa paremmin sekä korkeimmin koulutettujen vanhempien lapsilla. Analyyseihin käytetyssä aineistossa oli 3740:stä 8002:een tutkittavaa. perusteella tutkijat päättelivät ATP:n osallistuvan sympatolyysiin. lwutiainen@uta.fi Työolojen vaikutusta terveyserojen syntyyn on aliarviotu . Näiden tekijöiden merkitys ei muuttunut tutkimusjakson aikana. Naisilla lähes puolet heikentyneen toimintakyvyn ja koetun terveydentilan luokkaeroista vaikutti olevan seliteuävissä fyysisellä työkuormituksella. Lisätietoja: Susanna Kautiainen, puh. Vastaväittäjänä toimi professori Jon Ivar Elstacl, Oslon yliopistosta ja kustoksena on professori Eero Lahelma. Aliseli Aittomäen väitöskirja "Social-class inequalities in ill health the contribution of physical workload" tarkastettiin 19.9.2008 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Osana tutkimusta arvioitiin ruuiuajan eli television, tietokoneen ja digitaalisten pelien parissa vietetyn ajan yhteyttä ylipainoisuuteen. Ylipainoisuuden yleistyminen on huolestuttavaa, koska ylipainoisuus lisää psykososiaalisia ongelmia ja sydänja verisuonitautien riskitekijöitä jo lapsuusiässä sekä muun muassa sydänja verisuonitauteja sekä tyypin 2 diabetesta myöhemmällä iällä. J Physiol 586:4993-5002, 2008. 03 3551 6011, susanna. Digitaalisten pelien pelaaminen ei ollut yhteydessä ylipainoisuuteen. LL Susanna Kautiaisen epidemiologian alaan kuuluva väitöskirja Overweight and obesity in adolescence secular trends and associations with perceived weight, sociodemographic factors and screcn time (Nuorten ylipainoisuus ja lihavuus ajallinen kehitys ja yhteydet painon kokemiseen, sosiodemografisiin tekijöihin ja ruutuaikaan) tarkasteltiin 10.10.2008 klo 12 Tampereen yliopistossa. Hallintamahdollisuuksien ei havaittu merkittävästi rnuuttavan fyysisen kuormituksen vaikutusta toimintakykyyn. Terveys ja sairaus eivät ole yhtenäisiä tiloja, ja siksi monet eri sosiaalisesti ja rakenteellisesti määräytyvät olosuhteet todennäköisesti vaikuttavat yhteiskunnallisten terveyserojen syntymiseen. Tulosten perusteella ei voi päätellä, oliko ylipainoisuus runsaamman television katsomisen ja tietokoneen käytön syy vai seuraus. Osa, mutta ei koko fyysisen kuormituksen vaikutus yhteiskuntaluokkien eroihin heikentyneessä terveydessä vaikutti välittyvän tukija liikuntaelinsairastavuuden kautta. Vastaväittäjänä toimi dosentti Päivi Rautava Turun yliopistosta ja kustoksena professori Suvi Virtanen. Analyysit perustuivat poikittaisasetelmaan,ja käytetty aineisto oli Helsinki Health Studyn vuosien 2000 ja 2002 välillä kerättyä aineistoa. KARI KALLIOKOSKI, FT, LitM, dosentti Erikoistutkija Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto Sähköposti: kari.kalliokoski@tyks.fi Rosenmeier JB, Yegutkin GG, Gonzålez-Alonso J. Tulosten perusteella fyysisillä (sekä fysikaalisilla) työoloilla on merkittävä vaikutus yhteiskuntaluokkien välisiin eroihin yleisessä sairastavuudessa, toimintakyvyn heikentymisessä, tukija liikuntaelinsairastavuudessa sekä itsearvioidussa terveydentilassa. Lisätietoja· Aliseli AiUomälii, puh: 050 5734063, alisel i .aittoma lii®helsinlii .fi LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5/2008 77. Kaikkien nuorten paino ei ole lisääntynyt, mutta lihavimmat ovat entistä lihavampia. Ylipainoisuus oli yleisempää erityisesti tytöillä, jotka käyttivät enemmän aikaa television tai tietokoneen ääressä. Tutkimuksen aineistona olivat Nuorten terveystapatutkimukseen vuosina 1977-2005 osallistuneet 90 000 nuorta, jotka olivat kyselyyn vastatessaan 12-, 14-, 16ja 18-vuotiaita. Fyysisen kuormittavuuden terveysvaikutus voimistui kasvavan iän mukaan enemmän naisilla kuin miehillä
Yleisonosasion äänekäs ja aktiivinen potiluus (patienthood) munaa sanomalehden sairaalan järjestystä ja nostaa näkyviin sairaalan toimimattoman ja kyvyttömän puolen. Valtaosa aiemmasta terveysviestinnän tutkimuksesta on ollut käytännöllispainotteista. Tutkimuksessa eritellään sekä teoreettisesti että empiirisesti terveysviestinnän ja -journalismin suhdetta terveyksiin ja sairauksiin. Tutkimuksen empiirisessa osassa eritellään sanomalehden sivuille rakentuvaa journalistista sairaalaa. Tässä tutkimuksessa lähtökohta on toinen. Kun kilpailu kiristyi, voimistui retoriikka, joka korosti urheilijan uhrautumista isänmaan hyväksi. Kokkonen ei yritä murskata näitä käsityksiä, vaan pohdinnan kohteena on niiden merkitys suomalaisen nationalismin osana. Arki päiväistym isestä ja vi i hteell ist ym isestä huolimatta urheilulla on yhä nationalistista vetovoimaa. Yksittäiset potilaiden tarinat kyseenalaistavat sairaalan pystyvää toimijuutta. A research on the theory of health journalism and the newspaper hospital) tarkastettun 18.10.2008 Tampereen yliopistossa. Erityisen vahvasti potilaat ovat läsnä yleisönosastossa, jossa potilaat sekä kiittävät että moitt ivat sairaalaa. Tämä väite asettaa terveysjournalismin käytännöt ja journalismikritiikin uuden kysymyksen eteen. Tutkimusaineisto koostuu Aamulehdessä vuosina 1980-1998 julkaistuista jutuista, joissa käsitellään Tampereen yliopistollista sairaalaa ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiriä. Tutkimus perustuu vuosien 1908-1952 olympiakisoja käsittelevään lehtikirjoitteluun ja aikalaiskirjallisuuteen. 044-5252736, 03-3551 8072, sini hlia. Tutkimus terveysjournalismin teoriasta ja sanomalehden sairaalasta (Sick Story. Urheilu tärkeä osa suom alaisuutt a . Urheilu muuu.i juhlallisen kansakunnan tavallisten ihmisten käsiteltäväksi. Terveydetja sairaudet eivät ole journalismin ulkopuolisia ilrnioita vaan ne rakentuvat journalismissa. Myös suuret pettymykset, kuten kestävyysjuoksun kultakauden päättyminen toisen maailmansodan jälkeen, ovat tarjonneet aineksia suomalaisuuden pohtimiseen. Urheilumenestyksen on väitetty olevan paras tapa tehdä Suomea tunnetuksi ja todistavan suomalaisten olevan poikkeuksellisen sitkeitä. Urheilusta innoituksensa saanut nationalismi sijoittui ylhäältä päin luodun kansakunnan ja kansan käsittämän Suomen leikkauspisteeseen. Terveysjournalismissa ei pidä vain kysyä, ovatko tiedot oikein vaan on kysyttävä, millaista terveyden ja sairauden järjestystä journalismi tuottaa. Terveyksien ja sairauksien sosiaalinen järjestys tukeutuu lääketieteelliseen tautijärjestykseen. Urheilun avulla on edelleen mahdollista kiinniuya suomalaisuuteen ja vertauskuvallisesti julistaa, ettei kaikesta kansallisesta haluta luopua. Vastaväittäjinä toimivat dosentti Irma Kaarina Halonen Turun yliopistosta ja professori Vilma Hänninen Kuopion yliopistosta. Terveys journalismi tuottaa terveyden ja sairauden järjestystä . Sanomalehden sairaala on pystyvä toimija, joka käyttää uhan ja hallinnan tasapainoa ylläpitääkseen terveyksien ja sairauksien sosiaalista järjestystä. Journalismin terveyksien ja sairauksien erittelemiseksi ja ymmärtämiseksi tutkimuksessa on kehitetty terveyden ja sairauden kolmen ulottuvuuden malli. Kol111e ulottuvuutta ovat lääketieteellinen tauti (disease), sairauden kokemukseen perustuva poternus (illness) sekä terveyden ja sairauden sosiaalinen järjestys (sickness). Urheilu oli Suomessa ennen usenäisryrnistä keino erottautua Venäjästä, ja urhe ilumenestys, etenkin Tukholman vuoden 1912 olympiasaavutukset, näytti todistavan, että Suo111i kuuluu sivistyneeseen länteen toisin kuin vähän mitaleja saavuttanut Venäjä. Urheilumenestyksen merkitystä nationalismin osana on usein pidetty itsestään selvänä ja muuttumattomana. Maailmansotien välillä yleisurheilumenestyksen katsottiin todistavan, että Suomi on suorastaan Yhdysvaltojen veroinen urheilun suurvalta. Eliitti itsessään asettaa jo uusia ihanteita, mutta sen globalisaatioja Eurooppa-puhe jää tavallisille ihmisille kaukaiseksi. Potilas asemoidaan äänettömäksi taudin kantajaksi, jonka tehtävänä on vakuuttaa sairaalan toimivuutta. Lisätietoja: Jauho Kohhonen, puh: 040-7530 740, joul10.l10hl10nen@lls.fi. Tutkimusasetelmat kuitenkin kertovat, että niin viestintä kuin journalismikin on tyypillisesti ymrnårreuy ennen muuta terveysja sairaussanomien välittäjiksi. Tutkimus haastaa aiempaa terveysviestinnän ja -journalisrnin tutkimusta väittämällä, ettei terveysjournalismi ole terveysja sairausinformaation välittäjä vaan ierveyksiä ja sairauksia järjestävä yhteiskunnallinen ja kulttuurinen käytäntö. Eniten vakautta ikävöi rahvas, joka on eliitin aikoinaan esittämän ohjelman mukaan oppinut elämään suomalaisena ja suomalaisesti. uta.fil~tisitol 78 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 5 /2008. Retoriikka kuitenkin menetti uskottavuutensa jatkosodan jälkeen, ja sen korvasi puhe jälleenrakennuksesta, jota urheilussa edustivat Helsingin vuoden 1952 olympiakisojen järjestelyponnistukset. VTM Jou/10 Kolilwsen liikuntasosiologian väitöskirja "Kansakunta kilpasilla Urheilu nationalismin kanavana ja lähteenä Suomessa 1900-1952" tarkasteuiin Jyväskylän yliopistossa 18.10.2008. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan terveysviestinnän tutkimuksen unkimusasete lrnia ja teoreettisia lähtökohtia. YTM Sinikka Torkkolan tiedotusopin alaan kuuluva väitöskirja Sairas juttu. Lisätietoja: Sinihlia Torhhola, puh. torl1ho/a@uta.fi, ht.tp:!lwww. Urheilu on palvellut nationalismia nimenomaan näennäisen epäpoliittisuutensa ansiosta. Tutkimuksissa ei ole pohdittu viestinnän suhdetta terveyteen ja sairauteen, eikä niissä ole eksplisiittisesti esitetty terveysviestinnän määritelmiä. Kustoksena toimi dosentti Iiris Ruoho. Sairas juttu on tutkimus terveysjournalismin teoriasta ja käytännöstä. Kokemuksia on vahvistettu kertaamalla tapahtumia yhä uudelleen sekä urheilukirjallisuudessa että radiossa ja televisiossa. Vastaväittäjänä toimi professori lllilw Liikanen, Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitokselta ja kustoksena professori Hannu Itkonen. "Meidän pojat voittivat" Urheilumenestys ruokki viime vuosisadan alussa suomalaisten yhteisöllisyyden tunnetta. Kokkonen lähestyy suomalaisen urheilun ja nationalismin liittoa ensisijaisesti suomenkielisen urheilueliitin näkökulmasta, mutta sijansa saavat myös esimerkiksi ruotsinkielisten ja työväenliikkeen mielipiteet. VTM Jouko Kokkosen väitöskirja havainnollistaa, miten suomalainen urheilunationalismi on muuttunut vuosikymmenien kuluessa ja palvellut erilaisia tarkoitusperiä. Urheilun edustamaan suomalaisuuteen tarttuminen edustaa vakaudenkaipuuta nopeasti muuttuvassa maailmassa
. Tilaan Liikunta & Tiede -lehden D Itselleni D Lahjaksi D Vuositilaus 36 euroa/2008 D Kestotilaus 32 euroa/ vuosi D Opiskeliiatilaus 22 euroa /2008 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 34 euroa/2008 DYhteisöjäseneksi 150 euroa (kysy lisää!) D Opiskelijajäsenyys 21 euroa/2008 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni Jatkuvaksi D Muutan osoitteeni / 2008 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi. Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaåänestvkseen 28.11.2008 mennessä. ... . sivulla. . . . 2 . 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 48 eurolla (normaalihinta noin 54 euroa). Postitoimipaikka. Etunimi ... . • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman Jäsenyyttä 36 euroa) • Motion-lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman Jäsenyyttä 16 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista 1 • n. . Jakeluosoite. = :i ~ . . <1'. . . Etunimi Jakeluosoite Posti numero Postitoimipaikka. ................... en "' CI) ::> = ~ "' .ic: CI) en CI) "' ~ en !:i .ic: E w "' UJ = %: E ·-5; (/) CI) =::s C) ~ = Q. ~ Cll .::> ,2:lll'I~ (/) ~ -~:Sen <1'. ... . . Sähköposti. ll'I c:[ ~ .l!! en> ~ = =M = == (/) .:.:: = C) :: = C) a... . sivulla . . . . Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi ~LTS Liikuntatieteellinen Seura F1m11,h SooetyofSport Scic ue. . Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Kuntotestauksen käsikirjaa. . Voit osallistua äänestykseen myös osoitteessa www.lts.fi tai faxilla 010 778 6619. . Muuta palautetta. Puhelin Sähköposti Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2008 Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi. ....1 1-C) Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 5/08 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: L. Myös muu palaute on tervetullut. . . . sivulla . 3 . Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Postinumero. . Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon. Puhelin.. ~ = l'C = ..
Toimivassa ryhmässä on "sisäistä imua". Ryhmäilmiöt liikunnassa (toim. Alan suomalaisten asiantuntijoiden kirjoittama perusteos on suunnattu valmentajille, liikunnan opettajille ja erilaisten ryhmien ohjaajille sekä liikunta-alan opiskelijoille. Hyvään ja itselle merkittävään ryhmään tullaan uudelleen ja uudelleen. Ihminen löytää oman yksilöllisyytensä ryhmässä toisten antaman palautteen perusteella. Ryhmäilmiöiden hai Ii nta kehityksen voimavaraksi ht11tHlt11iöt RY t1n5Stl ··kut1 111 111 . Ryhmäilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää, kun organisoidaan liikuntaa, jossa viihdytään ja jota halutaan harrastaa elämänkulun eri vaiheissa. \\ rnes t'/'I -\dna rn,\<.uussa )ou\u-tarn Liikuttamisen avainkysymys on miten liikuntatilanteet koetaan. Esa Rovio, Taru Lintunen ja Olli Salmi) ilmestyy Liikuntatieteellisen Seuran julkaisusarjassa joulu-tammikuussa . Ryhmäilmiöt liikunnassa -kirja opastaa viimeisimmän tutkimustiedon avulla ja käytännön esimerkein miten ryhmäilmiöiden hallinta omaksutaan kehityksen voimavaraksi. www.lts.fi.