Liikunta & Tiede 5/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Siuernmin suomalaiset valmentajat ja urheiluvalmennuksen asiantuntijat ovat auttaneet urheilijoita maailmanmaineeseen ympäri maailmaa. Tänä päivänä Nokian kehiuäma teknologia on kaikkien käytössä. OSAAMISEN JÄLJILLÄ Liikunta &Tiede 5/2010 KARI L. Palaset on vain saatava loksahtamaan paikoilleen ja asiantuntijoiden viestit toimijoiden kayuoon. Nokian ongelmanratkaisu käynnistyi uuden vetäjän valinnalla. Muut kyllä oppivat meiltä ja käyttävät opiuuja taitoja edukseen. kari.keskinen@lts.fi 47. Toivotan hyvää syksyn jatkoa kaikille! Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Hengennostaius on käynnissä ja odotukset ovat korkealla. KESKINEN ai n vajaa vuosisata on kulunut siitä kun lentävät suomalaiset nostivat Suomen urheilun suurvallaksi ja esikuvaksi useiden vuosikymmenten ajaksi. Myös Nokian brändi uhkaa hiipua, kun kilpailijat ovat oppineet hyödyntämään huipputeknologiaa sitä paremmin. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Vuoden 2010 liikuntalääketieteen päivät esittelee alan osaamista ja osaamisen hyödyntämisen monia mahdollisuuksia sekä palkitsee alan parhaimmat tutkimukset. Mikä meitä oikein vaivaa. Suomalaisten silloiset urheiluteot ovat ihmetyksen kohteena vielä tänäkin päivänä. Suomella on korkeaa osaamista monella muullakin elinkeinoelämän ja yhteiskunnan alalla; esimerkiksi koulutusjärjestelmissä, erityisryhmien liikunnassa, kansalaisten osallistamisessa organisoidun liikunnan pariin, tieteissä ja kulttuurissa. Professori Timo Takala kirjoittaa tässä lehdessä, euä Suomi on uranuurtaja liikuntalääketieteen erikoisalan perustamisessa ja kehittämisessä osaksi modernia lääkärikoulutusta. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kansi: Lehtikuva/Ismo Pekkarinen Kuvat: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Voimme ottaa oppia ja viedä viestiä eteenpäin liikuntaja urheilualan moninaisiin tarpeisiin. Huippu-urheilun rnuutostyöryhrnälläkin on tiedossaan, euä Suomesta löytyy osaamista ja korkeaa kansainvälistä asiantuntemusta. Paino: Forssa Print 2010 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä kävtetvissä kuvituskuvissa esiintvvillä henkilöillä ei henkilöinä ole vhtevttä esientuntiieartikkeleissa kesiteltvihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa ernvisesti viitata. Nokian uusi pääjohtaja Steven Elop ilmaisi asian niin, euä hänellä on käsissään valtava määrä hiomattomia tirnanueja. Hiomattomia timantteja on valtava määrä. Suomalaiset liikuntalääketieteeseen erikoistuneet lääkärit ja urheilutraumatologian spesialistit ovat haluttuja asiantuntijoita. Suomen huippu-urheilun ongelmakenttä puretaan 1.9.2010 työnsä aloittaneen huippuurheilun muutostyöryhmän toimesta. Monet maailman huippu-urheilijat saavat avun vaivoihinsa tulemalla Suomeen. Piilevä sairaus tai puutteellinen valmentautuminen paljastuvat syyksi epäon nistum isi l le ja alisuoriutumiselle. Tätä taustaa vasten on merkillistä, etteivät suomalaiset enää tunnu menestyvän sen enempää urheilussa kuin älypuhelinteknologiassakaan. Suomen ohella liikuntalääketiede on joko lääketieteen erikoisala tai osaamisalue vain muutamissa Euroopan maissa. Itse emme jostain syystä löydä keinoja pysyä mukana menestyksessä, vaikka tieto ja osaaminen ovat omissa hyppysissämme. Kilpailuetua syntyy kun osaaminen saadaan siirrettyä käytännön kentälle. Vain runsas vuosikymmen on kulunut siitä kun Suomi nousi langauoman tiedonsiirtoteknologian ja matka puhe] inten kotimaaksi sekä mobiilin teknologian johtavaksi laboratorioksi
Kari Kalliokoski. Liian usein ajatellaan, että markkinointi tarkoittaa, että 'me puhumme'. Hanna Vehmas 70 Tutkimusuutisia liikuntapsykologian maailmasta. Liikuntatieteen osuus terveystieteiden rahoituksesta Akatemiassa on toistaiseksi vain 1-2 prosentin luokkaa vuosittain. Terveyden kannalta on syytä liikkua usein, mielellään päivittäin ja aloittaa hitaasti kiihdyttäen. Anu Kangasniemi 71 Tutkimusuutisia liikuntabiologian maailmasta. Liikuntalääketieteellä on annettavaa monien eri sairauksien hoidossa. Juho Ranta 64 TÄTÄ TUTKITAAN: MOPO virittää liikkumaan. Heikki Tikkanen 24 Miten markkinoida liikkumista. Opetusja kulttuuriministeriön kautta kanavoidun tutkimusrahoituksen tarkoitusta ja perusteita on terävöitettävä. Näin liikunnasta tulee luonteva, nautintoa tuottava osa normaalia päivärytmiä. KaiSavonen 33 TUTKIMUSRAPORTIT Kuva.· ANTERO AALTONEN AJASSA 54 Linjoja liikuntaan. TÄSSA NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Ihmisten taipumus olla liikkumatta ei välttämättä ole pelkästään epärationaalista käyttäytymistä. Valtion liikuntaneuvoston 90-vuotisjuhlaa vietettiin Säätytalolla 13.10.2010 56 Kansainvälinen arviointi valmentaa hakemaan ja saamaan rahoitusta. Liikuntatieteilijät eivät oikein uskalla hakea rahoitusta Suomen Akatemialta. Minna Paajanen 62 EMERITUS IHMETTELEE: Liikuttaako vanhempia. Suositus on vastaanotettu hyvin. Keskinen 4 Monipuolisella liikunnalla hyvään liikehallintaan aikuisenakin. Markkinoinnin tehostaminen saattaa kuitenkin edellyttää sitä, että 'me kuuntelemme herkemmin'. Liikuntalääketieteessä yhdistyy useiden lääketieteen erikoisalojen ja muiden terveystieteiden tietämystä ja osaamista. Erkki Vettenniemi TUTKITTUA 68 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Mikael Fogelholm, Saara Leppinen 59 Tavoitteena laadukas ja yhteiskunnallisesti vaikuttava tutkimus. Suuri osa terveydestä tuotetaan muualla kuin terveydenhuollossa. 2010 LIIKUNTA LÄÄKKEESTÄ ELÄMÄNTAVAKSI 14 Sairaus maksaa, niin myös terveys. Niitä avattiin viime vuonna kaikkiaan 1, 18 miljoonaa kertaa ja potilasversioitakin luettiin 90 000 kertaa kuukaudessa. Kari L. Marjo Rinne 8 Urheilutapahtumat houkuttelevat vapaaehtoistyöhön. Kalevi Kivistö 63 OPISKELIJA OUNASTELEE: EU:n liikunnallisin kansa. Raija Korpelainen LUETTUA 66 Melkein tosia tarinoita Merkintöjä elämäkertakirjallisuudesta. Palloilulajit kehittävät liikehallintaa, mutta niin myös vaikkapa tanssi. Sandy Adam, Hanna Vehmas 13 KOLUMNI: Hyvä pyörä kannattaa keksiä uudelleen. Ketteryyttä ja koordinaatiota on syytä pitää yllä monipuolisella liikunnalla etenkin ikääntyessä. Timo Takala 22 Liikuntalääketiede on resurssi terveydenhoidolle. Urpo Kiiskinen 19 Liikunnan Käypä hoito -suositus liikuntalääkkeestä työkalu terveydenhuoltoon. Kaija Hart/ala LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 10.-11.11. Muutosjohtajuutta, asiantuntemusta, vuorovaikutusta. Arja Sääkslahti 69 Tutkimusuutisia liikuntasosiologian maailmasta. Urheilutapahtumat ovat erityinen kansalaistoiminnan kenttä. Pirjo Vuokko 28 Hitaasti kiihdyttäen. Ne houkuttelevat etenkin nuoria, episodimaisesti tapahtumiin sitoutuvia vapaaehtoisia. Eeva Ketola 20 Liikuntalääketiede oma erikoistumisalansa 25 vuotta
4 UKUNTA & TIEDE 47. 5 /2010
..... ' ~, ~ ..;..,._ " ~ UI ~ -= ~ ., mmlista n ! iK~ -_ ta ssi Kuva: ANTE RO AALTO NEN LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 5
Suur im m at esteet fyy sisesti aktiivisem m an eläm än aloittam iseen voivat liittyä aiem piin kielteisiin kokem uksiin liikunnasta tai fyysisen toim intakyvyn ra joitu ksiin. Lisäksi selvitettiin testien kykyä mitata traumaattisesta aivovammasta hyvin fyysisesti kuntoutuneiden miesten liikehallintaa ja verrata sitä terveiden vastaavaan. Väitöskirjatyö oli osa UKK-instituutin laajempaa tutkimusprojektia "Aikuisten liikuntakäytUseissa lajeissa säännöllisellä harjoittelulla voidaan kehittää yhtä lailla liikehallintakykyjä kuin kuntokykyjäkin. Aistien ja kehon välityksellä saatu tieto ja viestit käsitellään aivoissa hermosolujen muodostamissa verkostoissa. Liikehallinnan eri osa-alueet ovat lyhyesti määriteltyinä seuraavat: Tasapaino: kykyä ylläpitää ja kontrolloida tasapainoa eri asennoissa tai liikkeiden suorituksessa. Eri liikehallintakykyjä tarvitaan useimmiten yhtäaikaisesti eri liikkeissä. Aivot oppivat ja kehittyvät yksilöllisten kokemusten kautta ja ohjaavat yksilön liikkumista saamansa informaation perusteella. Aikuisena liikuntaa aloittel evan tärkein tavoite voi aluksi olla pelkkä kokeilu ja to tu ttaut um inen liikunnallisem paan eläm änm uotoon. Ikääntyminen ja eri sairaudet vaikuttavat tasapainokykyä heikentävästi ja vastaavasti harjoittelu kehittää sitä. Suuntautumiskyky: määrittää kehon asentoa ja liikettä sekä tilan ja ajan suhteen että koordinoi liikkeitä tarkoituksenmukaisesti. Liikehallintakyvyt selville testaamalla Jyväskylän yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassatyössä "Effects of physical activity, specific exercise and traumatic brain injury on motor abilities. 6 LIIKUNTA& TIE0E47•5/2010. Monipuolisessa, koordinaatiota vaativissa liikuntalajeissa lihasten ja verenkiertoelimistön lisäksi myös aivot ja koko hermojärjestelmä saavat siis harjoitusta. Motorisen toiminnan mallit ovat osaksi aivoperäisiä, mutta jo selkäytimen tasolla on ohjelmoituna esimerkiksi kävelyn perusliikkeet. Viim e vuosina onkin saatu lupaavia tuloksia harjoittelun vaikutuksesta kaatum issekä liikuntatapatur m ien ehkäisyssä. Lihaksista, jänteistä ja iholta jatkuvasti saapuva tuntopalaute säätää liikkeitä. Aikuisille sopivaa liikuntaan liittyvää helppoa rytmikoordinaatiotestiä ei ole ollut löydettävissä kirjallisuudessa. Testaus tuottaa m onipuolista tietoa henkilön fyysisistä voim avaro ista ja lisätieto a om aehto isen liikunnan tarpeen arviointiin ja annostel uun. Aikuisväestölle esim erkiksi terveyskunnon testaus voi olla osa lähtötilanteen kartoitu sta, kun tavoitteena on terveyden, fyysisen toim intakyvyn ja hyvinvoinnin turvaam inen. Reaktiokyky: reagointi nopeasti kuulo-, näkötai tuntoaistiin kautta välittyvään ärsykkeeseen. Aikaisem m issa liikuntasuosituksissa vahvasti koro stunut kestävyysharjoittel u on saanut rinnalleen suosituksen lihaskunt oharjoittel usta sekä lisäksi ikääntyville tasapainoharjoittelun tarpeesta. A theoretical and pracmatic assessment" kehitettiin keski-ikäisten liikehallinnan arviointiin soveltuvia testejä ja niiden avulla selvitettiin keski-ikäisten liikehallintakykyjä sekä verrattiin aiemman liikuntataustan vaikutusta niihin. Rytmi-koordinaatiokyky: liikkeen ajoittamistarkkuutta, lihasten supistumisja rentoutumisvaiheiden tarkoituksenmukaista erottelua sekä raajojen koordinoitua liikuttamista. Liikkeen aloittamiseksi tarvitaan arvio siitä, miten ympäristö muuttuu suorituksen aikana sekä miten liike vaikuttaa ympäristöön ja ihmiseen itseensä. Siksi liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden edistäm inen sekä lisääm inen ovat tärkeitä to im enpiteitä väestön keskuudessa. Pikkuaivot säätelevät sekä hienoettä karkeamotoriikkaa ja ovat tärkeitä kehon tasapainon hallinnan kannalta. Pikkuaivojen keskeinen tehtävä on koordinoida lihasliikkeitä ja liikesarjoja kuten polkupyörällä ajoa, ja liikkeiden ajoitusta kuten heittoliikettä. Reaktiokykyä voidaan tarkastella edellä mainittujen kokonaisreaktioaikana, jolloin testiaikaan sisältyy liikkeen aloittamiseen, liikkeeseen sekä sen lopettamiseen kulunut aika. Liikehallintakyvyt ovat toimintaja tehtäväsuuntautuneita, suhteellisen pysyviä kykyjä suorittaa monimutkaisia motorisia toimintoja tarkasti, tehokkaasti ja taloudellisesti. Liikehallinta kehittyy liikkumalla Liikehallinnan perusta on keskushermoston toiminta. Varsinkin lihasvoiman tarkoituksenmukainen käyttö kuuluu kinesteettisen erottelukykyyn. Keskeisessä asemassa ovat lisäksi liikkeen aikana näköaistin kautta tuleva informaatio sekä tasapainoaisti. Pikkuaivot eivät aloita liikkeitä, vaan säätelevät tilanteeseen sopivien liikkeiden koordinointia ja tarkkuutta. Rytmikykyä on selvitetty tyypillisimmin testattaessa musikaalisia kykyjä. Staattista tasapainoa on viime vuosina mitattu monin eri tavoin, mutta vaikeutena on ollut kehittää dynaamisia tasapainotestejä. lsojen aivojen rakenteista otsalohkon takaosa vastaa liikkumiseen ja liikkeiden tuottamiseen. Reaktiokykyyn sisältyy myös liikenopeus ja mittaaminen on käytännössä ajanottoa kellolla tai valokennoilla. Li säksi m onet saattavat tarvita tietoa sekä ohjausta sopivan ja turvallisen liikkum ism uodon löytäm iseksi. Kinesteettinen erottelukyky: liikeaistin välittämän informaation tulkintaa. Fyysisen suorituskyvyn testaam inen on ollut yksi keskeinen toim enpide liikuntaneuvonnassa
Näiden tutkimiseen ei ole systemaattisesti kehitetty menetelmiä, vaikka tiedetään, että pitäisi mitata nopeasti vaihtelevia liikkeitä, kävelyä sekä tasapainon ja kehon asennon hallintaa. Nykyisen liikuntaharrastuksen tietojen ja testitulosten perusteella selvitettiin ensiksi fyysisen aktiivisuuden määrän ja rasittavuuden [MET (metabolinen ekvivalentti)-tunteja viikossa] yhteyttä liikehallintakykyihin. Tähän väitöskirjatyöhön valitut liikehallintaa mittaavat testit osoittautuivat myös kliiniseen käyttöön aivovammakuntoutujille sopiviksi sekä toistettavuudeltaan hyviksi. Liikehallintakykyjä mittaavissa testeissä parhaimmat tulokset saivat tutkittavat, joilla oli suuri MET-tuntimäärä viikossa. Tämä on vain jäävuoren huippu koko väestöä ajatellen, koska ainoastaan neljäsosa kaikista aivovamman saaneista arvioidaan päätyvän sairaalahoitoon. Erikseen tarkasteltuina spesifeistä liikuntamuodoista naisilla lihaskuntoharjoittelu selitti ponnistushyppytestissä korkeammalle hyppäämistä ja pelilajit dynaamista tasapainoa mittaavan etuperin tandem-kävelyn nopeampaa kävelyvauhtia. Palloilulajeja harrastavilla hyvä liikehallinta Keski-ikäisiltä naisilta ja miehiltä selvitettiin kyselylomakkeella nykyisen fyysisen aktiivisuuden määrää ja tehoa. Riski on suurin 15-34 -vuotiaiden miesten ryhmässä, ja traumaattisen aivovamman saanee arvioilta vuosittain 1500020000 henkilöä Suomessa. Aivovauriosta hyvin toipuneiden miesten juoksu nopeus ja ketteryys kahdeksikkojuoksussa olivat tilastollisesti merkitsevästi hitaammat kuin terveillä verrokeilla. Liikehallintaa mittaavaan testipatteristoon valittiin yhteensä kymmenen tasapainon, ketteryyden, hyppäämisen, pallon käsittelyn ja rytmi-koordinaatiokyvyn arviointiin soveltuvaa testiä. Liikehallintakyvyt nähtiin osana liikuntakäyttäytymistä määrittäviä tekijöitä. Suuri MET-tuntimäärä viikossa oli selvästi yhteydessä vakaaseen staattiseen tasapainoon ja miehillä lisäksi nopeaan ketteryysjuoksun tulokseen. Kuntokykyjä parhaiten kehittävät, suomalaisten suosimat lenkLIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 7. Testit valittiin laajan kirjallisuuskatsauksen perusteella. Fyysisistä oireista tasapainon, koordinaation ja hienomotoriikan häiriöt sekä kivut ovat selkeimmin havaittavissa. Lisäksi heiltä kysyttiin, mitä liikuntalajeja he olivat pääasiallisesti harrastaneet aikuisiällä sekä arviota siitä, montako vuotta he olivat säännöllisesti harrastaneet liikuntaa. Liikehallintakyvyiltään vaativimpina lajeina vertailussa asiantuntijat pitivät rullaluistelua, laskettelua ja itsepuolustuslajeja, jotka heidän mielestään edellyttivät kaikkia viittä liikehallintakykyä. Toiseksi eniten liikehallintaa edellyttäviä lajeja olivat jazztanssi, luistelu ja jääkiekko. Nopea toipuminen aivovamman jälkeen tapahtuu puolen vuoden kuluessa, mutta toipuminen voi jatkua vielä vuosiakin tapaturman jälkeen. Tarkoituksena oli vertailla tavallisimmin keski-ikäisten harrastamien lajien liikehallintakykyominaisuuksia toisiinsa. Liikuntalajien vaatimukset puntarissa Eri liikuntalajeissa liikehallinnan vaatimukset painottuvat eri tavoin. Useissa lajeissa säännöllisellä harjoittelulla voidaan kehittää yhtä lailla liikehallintakykyjä kuin kuntokykyjäkin. Helpoimmiksi, vähiten liikehallintakykyjä edellyttäviksi lajeiksi asiantuntijat arvioivat kävelyn, hölkän, kuntojumpan ja juoksemisen. Miehillä erityisesti aiempi liikuntaharrastus pallopelien parissa näytti selittävän regressioanalyysissa parhaiten hyvää tulosta lähes kaikissa liikehallintakykytesteissä. Kävelyä voi harrastaa hyvillä mielin, koska se on helppoa ja muuten terveyttä edistävä liikuntamuoto. Testauksen laadun varmistamiseksi testien toistettavuus (repeatability) selvitettiin kahdessa eri aineistossa ja kummassakin tulosten pysyvyys oli hyvä kahden testikerran välillä (test-retest -asetelma) sekä saman testaajan että eri testaajien välillä. Usein lievä traumaattinen aivovaurio jää kuitenkin havaitsematta tai tunnistamatta. Monet oireet lievittyvät ja toimintakyky kohenee kuntoutuksen myötä. Mittareita kuntoutukseenkin Koska liikkeiden säätely on keskushermoston toimintaa, aivoihin kohdistuvat vammat näkyvät myös motoriikassa. täytymistä ohjaavat tekijät", jossa oli tarkoituksena selvittää keski-ikäisten terveysja liikuntakäyttåytymistä psykologisen muutosvaihemallin mukaisella teoreettisella viitekehyksellä. Testit olivat lisäksi turvallisia ja soveltuivat hyvin keski-ikäisille naisille ja miehille. Vastaavasti naisilla selittäväksi tekijäksi dynaamisessa tasapainossa ja ketteryysjuoksussa osoittautui liikunta-aktiivisuus, joka oli jatkunut usean vuoden ajan säännöllisesti. Suomessa suurin osa sairaaloissa hoidetuista aivovammoista syntyy liikenneonnettomuuksissa sekä kaatumistai putoamistapaturmissa. Liikuntaa voi kuitenkin alkaa harrastaa vaatimattomillakin kyvyillä, koska monissa lajeissa edellytykset ovat vähäiset. Kymmeniä prosentteja mahdollisista vammoista siis jäänee kirjautumatta, mutta pysyviä jälki tiloja on arvioilta Suomessa noin 100 000 henkilöllä. Traumaattisesta aivovammasta seuraa tyypillisesti neuropsykologisia oireita kuten nopea väsyminen, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeudet sekä muistin ja oppimisen heikkeneminen. Aivotraumakuntoutujilla oli vaikeuksia myös staattisen ja dynaamisen tasapainon ylläpitämisessä sekä rytmikoordinaatiotestissä suoriutumisessa verrattuna terveiden miesten vertailuryhmään. Silti osalle aivovammasta fyysisesti hyvin toipuneista henkilöistä saattaa jäädä päivittäistä aktiivisuutta ja liikkumista haittaavia ongelmia. Yhtenä väitöskirjan osatyönä kahdeksan liikuntaja terveystieteen asiantuntijaa laativat teoreettisen, nominal group -menetelmällä tehdyn vaativuuden arvioinnin siitä, mitä liikehallintakykyjä tavallisimmin harrastetut liikuntalajit edellyttävät ja mitä ne tavoitteellisesti harrastettuna kehittävät
Test-retest reproducibility and interrater reliability of a motor skill test battery tor adults. Rinne MB, Miilunpalo SI, Heinonen AO. Teksti: Sandy Adam, Hanna Vehmas Urheilutap vapaaehto Kansainväliset urheilutapahtumat houkuttelevat lukemattoman määrän vapaaehtoisia työskentelemään tapahtumissa ilman rahallista korvausta. 2007. Rinne M, Pasanen M, Miilunpalo S, Mälkiä E. Lisäksi harjoittelun tulee olla riittävän intensiivistä ja säännöllistä. Vartiainen MV, Rinne MB, LehtoTM, Pasanen ME, Sarajuuri JM, Alaranta HT 2006. lnt J Sports Med 22 131, 192-200. Rinne MB, Pasanen ME, Vartiainen MV, Lehto TM, Sarajuuri JM, Alaranta HT 2006. Liikehallinnan testaamisen perusteella voi vaikkapa innostua ja kokeilla lajeja, joissa omia vahvoja ominaisuuksia voidaan hyödyntää. J Rehabil Med 38 14), 224-229. 2001. Jatkossa tarvitaan myös tutkimuksia selvillämään, vaikuttavatko mahdollisesti perintötekijät liikehallintakykyihin ja miten spesif harjoittelu sekä liikunnan lisääminen vaikuttavat niihin aikuisiällä, ikääntyneillä ja kuntoutuksessa. Artikkeli perustuu Jyväskylän yliopistossa 2.10.2010 tarkastettuun väitöskirjatyöhön "Effects of physical activity, specific exercise and traumatic brain injury on motor abilities. 8 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Med Sci Sports Exerc 42 191, 1760-1768. 2010. Vähän liikuntaa harrastaneille keski-ikäisille pitäisi olla tarjolla aluksi taitovaatimuksiltaan ja vaikeusasteeltaan helpotettu ja aloitustasoja, joissa edetään maltillisesti vaativimpiin liike hallintaa ja koordinaatiota kehiuaviin muotoihin. Myös kuntoutuksen tulisi sisältää entistä enemmän toiminnallista harjoittelua ja koko kehon liikehallinnan harjoittamista. Liikuntaneuvonnassa tulisikin ohjata ihmisiä valitsemaan liikuntalajeja monipuolisesti. Esimerkiksi tanssilliset lajit ja itsepuolustuslajeista kehitetyt liikuntamuodot kehittävät erinomaisesti liikehallintaa. Evaluation ot required motor abilities in commonly practised exercise modes and potential training effects among adults. Theoretical and pracmatic assessment" MARJO RINNE, TtM (väit.) UKK-instituutti, Tampere Sähköposti: marjo.rinne@uta.fi Alkuperäisjulkaisut: Rinne MB, Pasanen ME, Miilunpalo SI, Oja P. Advances in Physiotherapy 8 (2), 50-59. Journal ot Physical Activity and Health 4, (21 203-214. Motor performance in physically well-recovered men with traumatic brain injury. Lisää liikehallinnan harjoitusta myös kuntoutukseen Väitöskirjan osatyöt siis osoittivat, että tavallisimmin harrastetuilla liikuntamuodoilla voidaan saada tuloksia myös liikehallintaan, mutta liikunnan pitää olla riittävän ripeää ja reipasta. Sen lisäksi tulisi liikkua monipuolisesti ja harrastaa muunkin tyyppistä liikuntaa. 1s generic physical activity or specitic exercise associated with motor abitnies. Vaikka tässä yhteydessä pallopelien pelaamisen vaikutus korostui vahvasti, niin sen lisäksi on paljon muitakin liikehallintaa kehittäviä liikuntamuotoja. The test-retest reliability ot motor performance measures after traumatic brain injurv. keilytai muut kestävyysliikuntamuodot eivät silti kehitä riittävästi liikehallintaa. Erityisesti nopeusja ketteryysominaisuudet heikentyvät iän myötä, joten koko kehon sekä raajojen koordinaatiota ja liikenopeutta sisältävien lajien harrastaminen aikuisiällä on suositeltavaa
K ansainvälisten urheilutapahtumien järjestäminen perustuu yksityisen, julkisen ja vapaaehtoissektorin voimain yhdistymiseen. Matkailuimagon ja taloudellisten odotusten LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 9. Kuva: ANTE RO AALTO NEN ahtumat houkuttelevat istyöhön Vaikka tapahtumien vetovoima on vahva, ei vapaaehtoista työvoimaa tule pitää itsestäänselvyytenä. lajiliitto) muodostavat urheilutapahtumien haastavan yhieistoimintayrnpäristön (mm. Itkonen 1996; Metsäranta 2006). Julkisuus-markkinallisiin periaatteisiin nojaava yrityselämä, suorituspaikat omistava julkinen sektori ja suurtapahtuman järjestelyvastuun kantava kansalaistoirnija (esim. Rahallisen korvauksen tilalla vapaaehtoisilla on lukuisia muita tehtäviinsä liittyviä odotuksia, jotka vaikuttavat osallistumismotivaatioon, -syihin ja -tyytyväisyyteen sekä niiden myötä halukkuuteen sitoutua vapaaehtoistoimintaan myös tulevaisuudessa
Vaarana nähtiin se, että vapaaehtoistyöntekijästä tulee ilmaistyövoimaa, jota aletaan käyttää "jokapaikanhöylänä". Omien henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttäminen sekä mahdollisuus itsetuntemukseen ja itsensä toteuttamiseen eri tavoin olivat vapaaehtoisuuteen liitettyjä hyötyjä yksilölle. Naisia vapaaehto isista eniten oli Innsbru ckissa (42,5 %) ja vähiten Genevessä (31,6 %). Näistä UEFA rekrytoi kisoihin 5 000 vapaaehto ista. Aikaa, tilaa ja energiaa tuli kuitenkin jäädä myös muille vapaa-ajan toiminnoille. Olym pialaisten ja jalkapallon M M -kisojen jälkeen ne olivat kolm anneksi suur in koskaan ylipäätään järjestetty ur heilutapahtum a sekä lisäksi Pekingin olym pialaisten jälkeen vuoden 2008 toiseksi suur in kansainvälinen ur heilutapahtum a. Tapahtumien vapaaehtoisten ei arveltu tekevän perinteistä vapaaehtoistyötä. näkökulm asta ur heilutapahtum at koetaan usein niin vetovoim aisiksi, että jopa niiden järjestäm isestä "kisataan". Vapaaehtoisuus käsitettiin tärkeäksi tavaksi auttaa omaa paikallista yhteisöä. Vapaaehtoiset olivat tietoisia siitä, että ilman heidän panostaan useita tapahtumaan liittyviä palveluja tai hyödykkeitä ei olisi voitu tuottaa, sillä yksityisen ja julkisen sektorin kisajärjestäjillä ei ole resursseja tai kannustimia niiden tuottamiseksi. Lisäksi vapaaehtoisuus nähtiin mahdollisuudeksi kartuttaa kokemuksia ja kehittää taitoja, joita tarvittiin "oikeassa" työelämässä. Kisoihin osallistu neiden vapaaehtoisten keski-ikä oli 34,3 vuotta. Osallistumisen yleiset motiivit Jalkapallon EM-kisoihin haluttiin asennoitua antamalla itsestä ja muiden kanssa työskentelystä positiivinen vaikutelma. Vapaaehtoisuus merkiksi tapaa tavata ja kohdata muita ihmisiä sekä luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Vapaaehtoisuudeksi käsitettiin vapaaehtoinen ja palkaton toiminta, jota joko tehtiin muodollisten sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti tai vapaamuotoisesti. Tulkinta tukee käsitystä vapaaehtoistyöstä posttraditionaalisena yhteisöllisyyden muotona, jota luonnehtii yksilöiden välisen sitoutumisen heikkous sekä kohteiden vaihtelu (ks. Eri-ikäiset asennoituvat eri 10 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Toisaalta urheilun vapaaehtoistoim int a siinä m issä m uutkin yhteiskunnallisen ja kulttuur isen toim innan osa-alueet ovat m yös itse m ukana m uuttam assa toim intaam m e, kulttuur iam m e ja yhteiskuntaam m e (m m . Vapaaehtoisuuden merkitys Adamin haastattelemien vapaaehtoisten mukaan vapaaehtoisuus merkitsi toista henkilöä tai organisaatiota hyödyttävän avun antamista. Suomalaisessa ja kansainvälisessä kirjallisuudessa puhutaankin episodimaisen eli lyhytaikaisen vapaaehtoisuuden noususta. Sveitsiläiset kisakaupungit olivat Itävallan kaupunkeja hiem an houkuttelevam pia, m utta suur in kiinnostu s kohdistu i kuitenkin W ieniin, jonne haki 4 444 hakijaa. Tapahtumavapaaehtoisuuden kautta kartutettiin tulevaisuuden uralla ja ammatissa tarvittavia taitoja ja ominaisuuksia, kun taas perinteisen vapaaehtoistyön syiden arveltiin kumpuavan yhteisöllisistä tavoitteista. Vapaaehtoisista 34 pro senttia oli 18-25 -vuotiaita. Vapaaehtoistoim inta on välttäm ätön osa ur heilun suurtapahtu m ia. Haastateltujen vapaaehtoisten mukaan urheilutapahtumissa tehty vapaaehtoistyö poikkesi oleellisesti perinteisestä yhteisöllisestä tai hyväntekeväisyyteen tähtäävästä seuratoiminnasta. (Metsäranta 2006; Nylund & Yeung 2005.) Jalkapallon 2008 EM-kisojen vapaaehtoisille vapaaehtoisuus ilmensi tässä ja nyt tapaa sitoutua tiettyyn hankkeeseen. Vapaaehtoisuus oli mielekäs ja hyvää oloa tuottava vapaa-ajan viettotapa. Kisojen järjestäjä Euro opan jalkapalloliitto UEFA sai 17 644 hakem usta vapaaehto isiksi haluavilta. Dem ogra fiset ja eläm änkaaren eri vaiheisiin liittyvät tekijät sekä yhteiskunnan arvopohja ja siinä tapahtuvat m uutokset vaikuttavat alttiuteen ja m otivaatioon tehdä vapaaehtoistyötä. Sen lisäksi, että muiden katsottiin hyötyvän vapaaehtoisuudesta, koettiin sen myös hyödyttävän itse vapaaehtoistyöntekijää. Etenkin nuorille haastateltaville EM-kisat merkitsivät yhtä sitoutumisen muotoa muiden joukossa. Vanhemmissa ikäryhmissä sen sijaan oli nähtävissä kiinnostusta myös kestäviin sitoutumisen muotoihin. Erityisesti nuorille haastatelluille vapaaehtoistyö merkitsi lyhytkestoista ja projektimaista sitoutumista tapahtumajärjestelyihin. Metsäranta 2006; Noro 1991). Nylund & Yeung 2005). Kisat olivat suur in koskaan Itävallassa ja Sveitsissä järjestetty urheilutapahtum a. Vapaaehtoisten valint apro sessi kesti seitsem än kuukautta ja sen aikana tehtiin noin 10 000 haastattelua. Oletettavaa on kuitenkin, että suurtapahtum at eriytyv ät urheiluseur ojen peru sto im innasta, kut en huippu-urheilu on eriytynyt m uusta ur heilusta ja liikunnan harra stam isesta (M etsära nt a 2006). lim an tuhansien tapahtu m iin sitoutuneiden vapaaehtoisten työpanosta kansainvälisiä suurtapahtum ia tu skin voitaisiin nykyisenkaltaisessa m ittakaavassa järjestää. Li ikunnan, ur heilun ja kansalaisaktiivisuuden perinteisesti vahvoista historiallisista siteistä huolim atta m yös ur heilun vapaaehtoistoim intaan kohdistuu m uutospaineita jälkim odernissa yhteiskunnassa. Tämän koetettiin vaikuttavan myönteisesti sekä tapahtuman tunnelmaan että omiin työllistymismahdollisuuksiin myöhemmin. Itävaltalaiset (ka 30,8 vuotta) olivat sveitsiläisiä (ka 3 7,9 vuotta) kollegoitaan selvästi nuorem pia. Samaan organisaatioon ei välttämättä haluttu sitoutua kovin pitkäksi aikaa. Vaikkei niin sanottu pätkävapaaehtoisuus ilmiö olekaan täysin uusi, eikä sitä ole syytä pitää säännöllistä vapaaehtoistyötä vähempiarvoisena, voidaan se nähdä kuitenkin vapaaehtoisuuden muutossuuntana. Sandy Adam selvitti osallistuvaan havainnointiin ja teem ahaastatteluihin tukeutuen liikuntahallinnon kansainvälisessä pro gra du -tu tkielm assaan vuoden 2008 jalkapallon EM -kisojen vapaaehto istyönt ekijöiden m otiiveja, odotu ksia, tyytyväisyyttä ja sitoutu neisuutta kisoja kohtaan. Sitoutumisen taustalla saattoi vaikuttaa sosiaalisen ympäristön paine, kun lähipiirin taholta kohdistui vapaaehtoisuuteen liittyviä odotuksia
Jalkapallofaniutta ei kuitenkaan pidetty erityisenä kriteerinä vapaaehtoistyölle, sillä useissa työtehtävissä ei juurikaan oltu jalkapallon kanssa tekemisissä. Odotuksia vapaaehtoisuudesta Haastateltavien odotukset vapaaehtoisuudesta vaihtelivat työtehtävien ja aiemman vapaaehtoiskokemuksen pohjalta. Tämä ei kuitenkaan ollut ehtona vapaaehtoiseksi rekrytoitumiseksi. Normatiiviset ja altruistiset motiivit liittyvät joko yhteisön tai sosiaalisen ympäristön taholta tuleviin käyttäytymisodotuksiin tai epäitsekkääseen ja pyyteettömään toimintaan sosiaalista ympäristöä kohtaan. Solidaariset ja affektiiviset motiivit kumpuavat tunnesidonnaisesta halusta ja tarpeesta olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Lisäksi työn toivottiin edellyttävän "kokoaikaista" sitoutumista sekä tarjoavan mahdollisuuden kartuttaa työkokemusta. Kiinnostus jalkapalloa ja urheilua kohtaan oli useiden haastateltavien syy osallistua kisoihin vapaaehtoisena. Erityisesti Itävallan ulkopuolelta kotoisin oleville vapaaehtoisuus tarjosi tilaisuuden turismiin sekä sukulaisten ja ystävien luona vierailuun. Näin vapaaehtoiset edustivat eri tavoin kisajärjestäjää ja olivat oletettavasti myös sitoutuneita tekemään töitä kovankin paineen alla ja ennalta arvaamattomissa tilanteissa. Vapaaehtoisturistin osallistuminen on lyhytaikaista ja autenttisuutta etsivää. Monga 2006.) EM-kisoihin osallistumisen syyt selittyivät pääosin affektiivisella eli tunnesidonnaisella sitoutumisella. Vapaaehtoisuuteen sitoudutaan niin kauan kun se viihdyttää itseä (vrt. Sitoutuminen ja kiinnittyminen tapahtumaan oli vahvaa. Odotukset liittyivät lisäksi toimivaan tiedonkulkuun kisaorganisaation sisällä sekä työtehtäviin perehdyttämiseen. Materialistiset motiivit liittyvät egoistisiin pyrkimyksiin saada vapaaehtoisuudesta rahalliseen korvaukseen verrattavaa hyötyä. Osallistumismotiivien ja -syiden suuntaisesti odotukset kohdistuivat tiimityöskentelyyn, mukavien työtovereihin kanssa työskentelyyn, kannustavaan ilmapiiriin ja kannustaviin esimiehiin. Affektiivisten ja hyödyntavoitteluun tähtäävien syiden välimaastossa vapaaehtoisuuden taustalla vaikutti myös mahdollisuus olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa sekä verkostoitua tavalla, jonka arveltiin parantavan työelämän mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Itse tapahtumaan liittyvät odotukset kohdistuivat ainutlaatuisen tilaisuuden kokemiseen, mielekkään vapaa-ajan viettämiseen, hauskanpitoon samanmielisten ihmisten kanssa, tunnelmasta nauttimiseen, LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 11. Urheilutapahtumat ovat erityinen ja omanlaisensa kansalaistoiminnan kenttä, joka houkuttelee pääosin nuoria, elämäntilanteensa puolesta vapaita ja episodimaisesti tapahtuman kaltaisiin elämäntilanteisiin sitoutuvia vapaaehtoisia. Tunne ja tunnelma keskeisessä asemassa Tutkimusten mukaan vapaaehtoisuuden taustalta on löydettävissä ainakin kolmenlaista motivaatioperustaa. Tapahtuman järjestäjän näkökulmasta oli kuitenkin eduksi, jos vapaaehtoiseksi rekrytoitavalla oli jonkinlainen suhde urheiluun tai jalkapalloon, kisojen isäntämaahan sekä isäntäorganisaatioon ja vapaaehtoistehtäviin. Muiden ihmisten ja esimerkiksi julkkisten tapaaminen oli syy hakeutua vapaaehtoiseksi. Pääsyinä osallistumiselle oli halu auttaa ja tukea isäntämaata (Itävalta) kisajärjestelyissä sekä mielenkiinto ja viehätys itse tapahtumaa ja urheilua ja jalkapalloa kohtaan. Kisoihin osallistuneet vapaaehtoiset olivat erittäin motivoituneita toimimaan kisajärjestelyissä. tavoin vapaaehtoisuuteen: nuorten vapaaehtoisuudessa hauskanpito, sosiaaliset suhteet ja työelämäntaidot olivat keskeisellä sijalla, kun taas vanhemmat osallistuvat vapaaehtoisuuteen hauskanpitoa syvällisimmistä ja ylevimmistä lähtökohdista käsin. Altruistiset eli epäitsekkäät muiden auttamiseen liittyvät syyt ilmenivät haluna auttaa ja tukea kisojen isäntämaata kisajärjestelyissä. Haastatellut vapaaehtoiset olivat pääosin kaikki jalkapallofaneja ja jalkapallo lajina oli vaikuttanut heidän halukkuuteensa osallistua kisoihin. Intohimo jalkapalloa kohtaan sekä itse tapahtuma otteluineen, pelaajineen ja joukkueineen toimivat vapaaehtoisuuden pääsyinä. Vapaaehtoistoimintaan osallistuttiin siksi, että haluttiin olla mukana tapahtumassa. Sosiaalisen ympäristön paine saattoi siis joka tapauksessa vaikuttaa osallistumiseen. Kaikki haastateltavat odottivat mielenkiintoisia, haasteellisia ja vaihtelevia työtehtäviä, joissa heille annettaisiin myös vastuuta ja valtuutuksia. Sisäisen motivaation puuttuessa lähipiirin ja muiden tärkeiden vertaisryhmien suostuttelu tapahtumaan osallistumiseen saattoi toimia osallistuminen motivaattorina. Tapahtuman hyötyä omiin työllistymismahdollisuuksiin ja uralla etenemiselle pidettiin niin ikään tärkeä osallistumisen syynä. Tapahtumaa pidettiin vetovoimaisena, ainutlaatuisena, ainutkertaisena, seremoniallisena ja vieraanvaraisena. Unruh 1979; Koski 2001). (vrt. Mahdollisuus edustaa kisojen isäntämaata sekä tehdä kisoista menestyksekäs toimivat osallistumisen syinä
Lisäksi olisi mielenkiintoista selvittää sitä, miten urheilutapahtumavapaaehtoisuus mahdollisesti vaikuttaa muuhun liikunnan kansalaistoimintaan. Measuring motivation to volunteer for special events. Symbolic interaction, 2. University of Jyväskylä. julkkisten tapaamiseen ja otteluiden seuraamiseen. Gaudeamus, Tampere. HANNA VEHMAS, FT Lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.vehmas@jyu.fi LÄHTEET Adam, S. Koski, P. Metsäranta, 0. Tapahtuman järjestäjien toivottiin pitävän huolta vapaaehtoisten hyvinvoinnista. Lisäksi symboliset ja julkiset tunnustukset ja kiitokset nähtiin tärkeinä vapaaehtoisten työn arvostuksen kannalta. 11991 ). Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että urheilutapahtumat ovat erityinen ja omanlaisensa kansalaistoiminnan kenttä, joka houkuttelee pääosin nuoria, elämäntilanteensa puolesta vapaita ja episodimaisesti tapahtuman kaltaisiin elämäntilanteisiin sitoutuvia vapaaehtoisia. 12006). Myös mahdollisuutta seurata otteluja paikan päällä, tavata idoleja ja ylipäätään nauttia ainutlaatuisista kokemuksista koettiin tärkeiksi tyytyväisyyttä lisääviksi tekijöiksi. Odotukset järjestäjiä kohtaan Tyytyväisyys vapaaehtoistehtäviin ja tapahtumaan vaikuttavat vapaaehtoiskokemukseen ja halukkuuteen työskennellä tapahtumissa myös tulevaisuudessa. Event Management, 10, 47-61. Tiimityöskentely ei kuitenkaan sinällään ollut tyytyväisyyttä lisäävä tekijä, vaan pikemminkin se, että tiimissä vallitsi selkeä työnjako ja työvuoroi oli suunniteltu hyvin. 11996). Yleisurheilun MM 2005-kisat Ja kansalaistoiminta. Helsinki. 12001 ). Noro, A. Empatiaja vuorovaikutustaitojen lisäksi ohjaajalta odotettiin riittäviä ammattimaisia hallinnointija johtamistaitoja. Järjestäjien toivottiin lisäksi "palkitsevan" vapaaehtoisia erilaisin tilaisuuksin ja matkoin. Vapaaehtoisten hyvinvoinnin ja käytännön järjestelyjen huomiointia pidettiin tärkeänä tyytyväisyyskriteerinä. Erityisesti asenteellinen ja affektiivinen sitoutuminen tapahtumaan näyttäisi vahvistavan osallistumisinnokkuutta myös tulevaisuudessa. Kirjoittc9a on Jyväsliylän yliopiston liiliunta/wllinnon liansainvälisestä maisteriohjelmasta (Master'.s Degree Pmgramme in Sport Science ane/ Management) valmistunut liiliuntatieteiclen maisteri. Tulevaisuuden tutkimushaasteena voidaan esittää määrällisen ja laadullisen tutkimuksen keinoin verrata tapahtumavapaaehtoisuuden ja perinteisen seuratoiminnan motiiviperustaa. Vapaaehtoistyön tulevaisuus Kokemuksiinsa ja tehtäviinsä tyytyväiset vapaaehtoiset olivat valmiita toimimaan vapaaehtoisina myös tulevaisuudessa. Tiimityöskentely oli oleellinen osa EM-kisojen vapaaehtoistyötä ja yleisesti sen katsottiin lisäävän työtyytyväisyyttä. Liikuntatieteellisen seuran Julkaisuja nro 152. Nylund, M. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. 12 LIIKUNTA & TIEDE 47, 5 /2010. Vapaaehtoisten noteeraaminen ja kiittäminen vahvistaa me-henkeä ja motivoi vapaaehtoisuuteen myös tulevaisuudessa. 12006). 12009). & Yeung, A (toirn 1 120051 Vapaaehtoistoiminta Anti, arvot ja osallisuus. Liikunnan kansalaistoiminta kulttuurina toiminnan merkityksellisyys ja merkitysrakenteet teoksessa H. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Vapaaehtoiset pitivät suhdetta töiden ohjaajaan tärkeänä. Itkonen, H. Muoto, moderniteetti ja "kolmas"Tutkielma Georg Simmelin sosiologiasta. SANDY ADAM, M.Sc. Toisaalta ohjaajan "kuuluminen vapaaehtoisiin" koettiin suhdetta edistävänä seikkana. Heikkala, K. Kenttien kutsu. Tutkijaliitto. Kattava ja riittävän ajoissa toteutettu tiedottaminen tapahtumasta, ammattimainen rekrytointi, tapahtuman lanseeraustilaisuudet (kick-off) sekä riittävä opastus ja ohjaus työtehtäviin ovat keskeisiä vapaaehtoisten mielipiteen muodostamiseen ja päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä. Jyväskylä Monga, M. Sen sijaan viitteitä kansalaisaktiivisuudesta yleisesti tai halusta toimia muissa kuin lyhytkestoisissa urheilutapahtumissa vapaaehtoisina tutkimus ei anna. Unruh, D.R. Vapaaehtoiset tekivät selkeän eron perinteisen seuratoiminnan ja urheilutapahtumien välillä. Master's Thesis in the Master's Degree Programme in Sport Science and Management. Lisäksi tyytyväisyyteen vaikutti tehtävien ja oman osaamisen ja mieltymysten vastaavuus. (Sport Management). Itkonen, J. Vapaaehtoiset toivoivat järjestäjiltä omaa oleskelutilaa, eräänlaista koti pesää, johon voisi työtehtävien välillä vetäytyä rentoutumaan. llmanen, P Koski Liikunnan kansalaistoiminta muutokset, merkitykset ja reunaehdot. Vapaaehtoistyön tekijöiden motivoimiseksi ja sitouttamiseksi voidaan esittää erilaisia toimenpidesuosituksia. Tähän sisältyi muun muassa kuljetukset, majoitusjärjestelyt sekä sosiaalinen ohjelma aktiviteetteineen, matkoineen, retkineen ja erilaisine vapaa-ajan tapahtumineen. 11979) Characteristics and types of participation in social worlds. Motivation, expectation, satisfaction and commitment of sporting event volunteers a qualitative study of volunteers at UEFA EURO 2008 in Vienna. 135-154. Vastapaino, Tampere
LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 13. Sailaksella oli sama muisto lapsuuden liikkumisesta kuin puhemies Sauli Niinistöllä. Tulee onnistumisen elämyksiä, mutta myös pettymyksiä, molemmat tärkeitä luonteen kypsyttäjiä. Päättäjistä riippuu, ollaanko lasten liikkuvan elämänmuodon edistämisessä tosissaan vai jäävätkö hyvät käytännöt hankkeen loppuessa loppuraportin kansien väliin. Lisäksi toivon, että lääkärin lausuma kannustus voisi joskus olla se ratkaiseva potku liikuntaharrastuksen säilyttämiseen läpi murrosiän. Monet lapset, jotka eivät olisi kodin kannustamana saaneet itselleen mitään harrastusta, pääsivät opettajan suosituksen perusteella harrastuksen pariin. Ryhmässä toimiminen kehittää sosiaalisia taitoja. Meille monille on niin tuttua vessapaperin tai pipareiden myynti, erilaisten rooliasujen valmistus ja paljettien ompelu. Kunnissa on usein lähes mahdotonta ylittää hallintokuntien välisiä virtuaalisia, mutta sitäkin tiukempia palomuureja. Silloin kiipeiltiin puissa ja pelattiin pihalla palloa. KAIJA HARTIALA Lastentautien erikoislääkäri Mehiläinen, Turku ja Salo Sähköposti: kaija.hartiala@gmail.com Kirjoittaja on Valtion liikuntaneuvoston tiedejaoston jäsen. Lååkärmurani alkuvaiheessa toimin Turussa neuvolaja koululääkärina, Koululaisten terveystarkastuksissa huomasin pian, että urheilun harrastajat eroavat harrastamattomista jo heti sisään kävellessään. Tämän lisäksi opetushallitus maksaa Jyväskylän yliopistolle täydennyskoulutuksesta erikseen. Seuraavassa vaiheessa olisi toi rnintatavat otettava käyttöön kaikissa Suomen kouluissa. Opetusja kulttuuriministeriö lanseerasi syksyllä Liikkuva kouluhankkeen, jossa koulut kehittävät omista lähtökohdistaan erilaisia tapoja oppilaiden liikunnallisuuden ja liikkumismahdollisuuksien lisäämiseksi. Hankkeen vaikutuspiirissä on lähes 10 000 alaja yläkoulu laista. En lakkaa ihailemasta niitä perheitä, joilla on liikunnallinen elämäntapa ja joissa vanhemmat ovat mukana lasten harrastuksissa. Nopeasti laskien ensimmäisen vuoden aikana ministeriön panostus hankkeeseen on noin 100 euroa oppilasta kohden. Hyvä pyörä kannattaa keksiä uudelleen. Ryhti, kävelytapa ja lihasten koordinaatio kielivät lihaskunnon ylläpidosta. Siinä ei olla tekemisissä ainostaan liikunnan kanssa. Kaliforniassa oli vanhemmilla myös vuorot välipalojen tuomisesta jalkapallokentän reunalle: toisella tauolla oli tarjolla lohkottuja appelsiineja, toisella mehujäätikku. Se on pisara verrattuna sosiaalija terveysalan menoihin. Samoissa keskusteluissa tulee päivitellyksi myös sitä, että nykyisin vanhemmat kuljettavat lapsia autolla liikuntaharrastuksiin ja aamuisin kouluun. Samantapaisia hankkeita on ollut toiminnassa aikaisemminkin ja niistä on julkaistu paljon hyviä tuloksia. Kerhoilla oli kovin merkittävä yhteiskunnallista tasa-arvoa edistävä vaikutus. Nyt kerhoja ei juuri ole, eriarvoisuus kasvaa ja pieneen osaan väestöä on kasaantunut paljon ongelmia: matala koulutustaso, sydänja verisuonitaudit, ylipaino ja sen seuralaiset sekä työttömyys. KOLUMNI Teksti: KAIJA HARTIALA Hyvä pyörä kannattaa keksiä uudelleen M uutama vuosi sitten olin KKl-katselmuksessa paneelikeskustelussa valtiosihteeri Raimo Sailaksen kanssa. Nykyisin kirjaan liikuntaharrastuksen sairauskertomukseen se on mukava molempia kiinnostava keskusteluaihe seuraavallakin käyntikerralla. Omien lasten ollessa kouluiässä tein sitä itsekin. Hankkeen tutkimusosion ministeriö on tilannut LIKESiltä. Ennen sentään mentiin itse, joko polkupyörällä tai kävellen. Urheiluseuroille on hankittava varoja lasten liikkumisen ylläpitämiseen ja monissa lajeissa vanhemmat osallistuvat myös näytösvaatteiden tekemiseen. Suunnittelin koppalakin hankkimista kuljettajan tehtävää korostamaan. Hankkeen turvin ollaan taas aloittelemassa kerhotoimintaa ja koulumatkaliikuntaa. Perhe viettää yhdessä laadukasta aikaa, ellei sitten harrastuksia ja velvoitteita kasaannu stressiksi saakka. Sailaksen ja Niinistön lapsuudessa kouluissa oli paljon kerhoja. Huvitin sitten itseäni ja lapsia yrittämällä arvata liikunnan lajin tuon liikkumistavan perusteella. On totta, että monilla vanhemmilla menee illoista suuri osa lasten kuljettamiseen liikuntapaikkaan, soittotunnille, tanssisalille. Erityisen positiivista tässä hankkeessa on se, että opetusja kulttuuriministeriön kahden ministerin tiet ovat kohdanneet. Tosiasiahan on, että useat lapset harrastavat paljon, mutta sitten on pieni joukko niitä jotka eivät harrasta mitään ja joille myöhernmin kasaantuvat monet hyvinvoinnin riskitekijät. Vanhempien tehtävä ei useinkaan rajoitu kuljettamiseen. Toiminnan viemiseen tälle tasolle tarvittaisiin 35 miljoonan euron panostus
14 LIIKUNTA & TIEDE 47, S /2010
Näitä ovat sekä terveyspalvelujen käyttö että muut terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat valinnat ja tottumukset, kuten liikunnan harrastaminen. Kun taivastellaan yleisien sairauksien kuten sydänja verisuonitautien ja diabeteksen satoihin miljooniin tai jopa miljardeihin euroihin nousevia suoria terveydenhuollon kustannuksia, on hyvä muistaa, että ilman niitä väestön toimintaja työkyky olisi merkittävästi heikompi. Nämä neljä ryhmää muodostivat yli puolet sairauksiin suoraan liittyvistä kustannuksista. Sairauksien epäsuoria kustannuksia arvioidaan yleensä sairauksien vuoksi menetetyn hyödykeja palvelutuotannon arvon näkökulmasta. Sairauksista aiheutuu kustannuksia terveydenhuollossa vain silloin kun niitä hoidetaan. ~ 1 Teksti: URPO KIISKINEN Sairaus maksaa, niin myös terveys Suuri osa terveydestä tuotetaan muualla kuin terveydenhuollossa. Kustannukset siis syntyisivät toisaalla kansantaloudessa mahdollisesti suuruudeltaan moninkertaisina. Hoitokustannukset ovat kasvaneet jatkuvasti osittain väestön ikääntymisen, mutta ennen kaikkea uusien tehokkaampien ja usein myös kalliimpien hoitomenetelmien seurauksena. Vakuutusnäkökohtien ja terveydenhuollon erityiskysymyksistä 1960-luvulla virinnyt terveystaloustiede levisi nopeasti laajalti terveyskentän ongelmatiikkaan uutta näköalaa tuovaksi tieteenhaaraksi, jonka sivuuttaminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on yhä vaikeampaa. Mistä sairauksien kustannukset muodostuvat. Samanaikaisesti sairauksien aiheuttamat työpaKuva: ANTE RO AA LTO NEN LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 15. Sairastamisen takia tekemättä jääneiden kotiaskareiden tai vapaa-ajan menetykseen liittyvä hyvinvoinnin väheneminen jää käytännön mittaamisja arvottamisongelmien takia usein huomiotta. Suomessa tutkimuksen keskiössä on ollut terveyspalvelujärjestelmän tai -järjestelmien tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämispyrkimyksiä tukeva tutkimus. Terveydenhuollon kokonaiskustannukset Suomessa olivat noin 15,5 miljardia euroa vuonna 2008. Voidaan perustellusti kysyä kuka sairastamisesta maksaa ja kuinka paljon, sekä kuinka paljon terveenä pysyminen maksaa ja kuin paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Terveydenhuollon perimmäisenä tarkoituksena on ylläpitää ihmisten terveyttä, hoitaa sairauksia sekä vähentää niiden haitallisia seuraamuksia. Ihmisten taipumus olla liikkumatta ei välttämättä ole pelkästään epärationaalista käyttäytymistä. Samalla ajankäytöllä valittavina olevista vaihtoehdoista kuluttaja valitsee sen, josta saatu hyöty terveysvaikutukset mukaan lukien on hänen käsityksensä mukaan suurin. Suurin potentiaali terveyden lisäämiseksi sisältyy yksittäisten kansalaisten jokapäiväisiin valintoihin ja niiden tukemiseen. Eniten kustannuksia aiheutuu sydänja verisuonisairauksista, mielenterveyden häiriöistä, tukija liikuntaelinsairauksien sekä hengityselinsairauksien hoidosta. Kuluttajateorian mukainen valintojen tutkiminen, silloin kun valinnan vaikutukset terveyteen joko lyhyellä tai pitkällä aikavälillä ovat ilmeisiä, on jäänyt vähäisemmäksi. Näin myös osittain ehkäistään ihmisten toimintaja työkyvyn heikkenemistä sekä sen tilapäistä tai pysyvää menetystä. T aloustieteen sovellusalana terveys ja terveydenhuolto on vielä suhteellisen nuori tulokas. Sairauksista aiheutuu inhimillisen kärsimyksen ja hyvinvoinnin menetyksen lisäksi yhteiskunnalle suoria terveydenhuollon kustannuksia sekä epäsuoria, heikentyneen toimintaja työkyvyn seurauksena syntyviä tuotantomenetyksiä. Terveysvalintojen ja kansanterveyden osalta tutkimus on taas painottunut eri sairauksien yhteiskunnalle aiheuttamien kustannusten ja terveyttä edistäviä valintoja tukevien ohjelmien ja toimien keskinäisen "paremmuuden" arviointiin. Terveystaloustieteen näkökulmasta mielenkiinnon kohteena ovat erityisesti sellaiset kuluttajien valinnat, joilla on vaikutusta myös heidän terveyteensä
Kansalaisten terveellisempiä valintoja ja tottumuksia voidaan tukea ja kannustaa, mutta liiallinen puuttuminen johtaa helposti konflikuin yksilön valinnanvapauden ja itsemääräämisoikeuden näkökulmasta eikä johda enää toivottuun tulokseen. Kulutustarpeet tai -halut ovat lähes rajattomat, mutta kulutuksen määrää rajoittavat sekä käytettävissä olevat varat että aika. Toisaalta terveys voidaan nähdä myös pääomana, joka mahdollistaa muuta toimintaa erityisesti kulutusta että ansiotyötä. kuluttajan näkökulma Taloustieteen oppien mukaan kuluttaja pyrkii valinnoillaan maksimoimaan omaa, ja mahdollisesti myös läheistensä, hyvinvointia. Kaikkien uusien hoitomenetelmien ei automaattisesti voida olettaa lisäävän terveyttä, toimintakykyä tai elämän laatua järkevässä suhteessa niiden kustannuksiin. Konkreettista huomiota on tullut muun muassa politiikkaohjelman ja terveydenhoitolain muodossa. Erityisesti sydänja verisuonisairauksiin liittyvät ennenaikaiset kuolemat, työkyvyttömyyseläkkeet ja sairauspoissaolot ovat vähentyneet 1970 luvulta alkaen merkittävästi erityisesti elämäntapamuutosten, mutta myös kehittyneiden hoitomenetelmien ansiosta. Omaan terveyteen "investoimisen" pitkänaikavälin hyötynä nähdään myös sairastumisriskin alentuminen. Tyyp16 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Voidaan perustellusti väittää, että nykyisessä terveysympäristössä yksilön rooli "oman terveytensä tuottajana" on aivan keskeinen. Mikä terveydessä maksaa. Terveys tulee kuvaan monin eri tavoin, joita on terveystaloustieteessä tutkittu 1970 luvun alkupuolelta lähtien. Yleiseksi menetelmäksi on vakiintunut laatupainotettu elinvuosi eli QALY (Quality Adjusted Life Year),joka huomioi sekä elinajan pidentymisen että terveyteen liittyvän elämän laadun parantumisen. Kustannuksia on myös arvioitu eri terveysriskien näkökulmasta. Kustannusvaikuttavuusanalyysissä huomioidaan arvioitavien toimien kustannusten lisäksi niillä mahdollisesti saavutettavat säästöt muualla terveydenhuollossa, jotka sitten suhteutetaan saavutettavaan terveysparannukseen. Mikäli valinnat ovat rationaalisia, kuten teoria olettaa, yksilö päätyy kulutusvalintansa jälkeen paremmalle hyvinvoinnin tasolle kuin pidättäytyessään siitä. Samalla rahalla ja ajankäytöllä valittavina olevista vaihtoehdoista kuluttaja valitsee sen, josta saatu hyöty, terveysvaikutukset mukaan lukien, on hänen käsityksensä mukaan suurin. Terveydenhuollon kustannusten ja työpanosmenetysten välinen yhteys ei kuitenkaan ole itsestään selvyys. Kuluttaminen, jota myös hyödyn tai hyvinvoinnin tavoitteluksi voitaisiin kutsua, vaatii käytännössä aina sekä rahaa että aikaa. Terveystaloustieteessä on kehitetty suosituksia menetelmistä, joilla voidaan arvioida uusien hoitomuotojen tuomia lisäkustannuksia suhteessa niillä saavutettaviin terveyshyötyihin. Kun infrastruktuuri ja palvelujärjestelrnä ovat vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa, suurin potentiaali terveyden lisäämiseksi sisältyy yksittäisten kansalaisten jokapäiväisiin valintoihin. nosmenetykset ovat vähentyneet, elinajanodote on kasvanut ja erityisesti terveitä elinvuosia on tullut lisää. Epäselvää kuitenkin on se kuinka kaukana tulevaisuudessa aiheutuvia terveysvaikutuksia kuluttajat ottavat valinnoissaan huomioon ja miten hyvin valintoihin liittyvien terveysriskien suhteellinen suuruus on heidän tiedossaan. QALY kuvaa periaatteessa yhtä täysin terveenä vietettyä elinvuotta. Vaikka vaihtoehtoiskustannus ei ole määritelmällisesti rahamääräinen mitta, voi se etenkin ajankäytön osalta olla konkreettisesti rahassa mitattavaa. Terveyshyödyt pyritään esittämään yhteismitallisina, mikä mahdollistaa eri sairauksiin tarkoitettujen hoitojen tai ehkäisyn lisähyötyjen vertailun. Kuluuajateorian mukaan valintojen vaakakupissa ei ole vastakkain pelkästään raha ja aika sekä terveys ja muu kulutuksesta saatava hyöty. Tässä astuu kuvaan vaihtoehtoiskustannuksen käsite, jonka mukaan valinnan todellinen kustannus kuluttajalle on toiseksi parhaasta kulutusvaihtoehdosta saamatta jäänyt hyöty. Terveys sinänsä on toivottava olotila ja siten tavoittelemisen arvoinen asia. Sairauksien vuoksi menetetyn työpanoksen arvo oli Suomessa vuonna 1995 lähes 10 miljardia euroa, josta valtaosa (75 %) aiheutui mielenterveyden häiriöistä, tukija liikuntaelinsairauksista, tapaturmista ja sydänsairauksista. Normaalisti suurin hyöty kulutuksesta on silloin kun sillä tyydytetään niin sanottuja perustarpeita, ja sitä mukaa kun kulutusmahdollisuudet lisääntyvät myös samansuuruisella panoksella saatava lisähyöty pienenee. Joihinkin terveyttä edistäviin valintoihin liittyy ajankäyttöä, jonka merkitys voi olla kuluttajan sisäisessä kustannus-hyöty puntarissa varsin ratkaiseva. "Aika on rahaa" vai onko. Terveystaloustieteen kaisontatavassa terveys tuodaan osaksi kuluttajan hyötyajattelua. Hyödykkeiden ja palvelujen kuluttamisella tyydytetään olemassa olevia tarpeita. Terveydestä suuri osa "tuotetaan" muualla kuin terveydenhuollossa Nykypäivän teollisuusmaissa terveyspalvelut ovat tehokkuuspyrkimysten hiomia järjestelmiä, jotka julkisen terveysvakuutuksen ja verorahoituksen turvin pyrkivät takaamaan kansalaisille laadukkaan hoidon tasapuolisesti ja kohtuullisella hinnalla. Terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisyn mahdollisuudet terveysmenojen kasvun hillitsemisessä kiinnostavat valtion ja kuntien päättäjiä entistä enemmän. Näiden arvioiden mukaan al kohoIin liikakäyttöön, lihavuuteen, tupakoint iin ja liian vähäiseen liikuntaa liittyy sairauksia,joiden hoidosta terveydenhuollolle aiheutuvat kustannukset kunkin ongelman osalta vaihtelevat noin 150 miljoonasta 250 miljoonaan euroon vuodessa. Vakavan sairauden kohdatessa kuluttajan hyvinvoinnin taso usein romahtaa joko tilapäisesti tai pysyvästi. Tämän päivän kuluttajien voidaan sanoa olevan kohtuullisen terveystietoisia verrattuna vaikkapa 1970-luvun alun Pohjois-Karjalaan
Tuoreen katsauksen mukaan potentiaalisesti kustannusvaikuttavia tapoja kansalaisten terveysvalintojen tukemiseksi on olemassa kun oletetaan, että yhteiskunnan maksuhalukkuus yhtä laatupainotettua lisäelinvuotta (QALY) kohti on 30000 €. Valinta voi muu.ttua pienenkin tehijän vaihutulisesta. Tämän raja-arvon ylittäviä toimia voidaan hyväksy vain erittäin poikkeuksellisesti, mutta käytännössä ei juuri lainkaan. Toisaalta on periaatteessa mahdollista, että vaihtoehtoislwstannus on nolla tai. Tuore katsaus osoittaa, että terveysliikunnan edistämiseen löytyy kiistatta kustannusvaikuttavia tapoja. Tämän "sijaishinnan" perusteella yhden liikuntakerran hyöty, sisältäen henliilön subjektiivisen liäsitylisen muliaiset terveysvailwtuhset, olisi tässä esimerkissä siis vähintään 30 euroa. Esimerkiksi pienten lasten vakavien sairauksien hoidosta kansalaiset olisivat luultavasti valmiita maksamaan selvästi enemmän kuin vaikkapa tavallisen flunssan hoidosta aikuisilla, vaikka ne tuottaisivatkin saman määrän terveitä vuosia elämään. Jos unohdetaan TV:n lwluttaman sähkön ja lenlikitossujen pohjien kulumisen lwstannuliset, kysymyksessä on yksinkertaisesti kalisi ajanliäyttövaihtoehtoa ilman rahassa mitattavia uhraunsia.Los nainen valitsee liikunnan, voidaan päätellä, että hän arvottaa liikunnasta raililiaassa ulkoilmassa saamansa välittömän nautinnon ja positiiviset terveysvailwtukset korlieammilisi kuin levon ja TV:n lwtselun tuoman välittömän mielihyvän. Vaihtoehtoiskustannus on kilpailevien ajankäyttömahdollisuuksien vuoksi useimmiten olemassa ja mahdollisesti suurikin. Taloudellisen arvioinnin menetelmiä on yhä enenevässä määrin käytetty myös osoittamaan terveellisiin elämäntapoihin kannustavien ohjelmien järkevyyttä yhteiskunnan näkökulmasta. Liikuntaresepti on tutkitusti tehokas ja kustannusvaikuttava, mutta ratkaisee vain murto-osan ongelmasta. ainakin lähellä nollaa, mihäli mi.elehästä tai tarpeellista vaihtoehtoa ajankäytölle ei ole. Kuinka paljon terveydestä ollaan valmiita maksamaan. Tämä tarjoaa hyvän lähtökohdan esimerkin rakentamiselle. Inhimillisestä näkökulmasta onkin perusteltua ajatella, että kaikki QALYt eivät olisikaan samanarvoisia. Oletetaan, että vaihtoehtoiskustannus voidaan "poistaa" ostamalla marlihinoilta tunnin siivouspalvelu vailikapa 30 eurolla. Yksi niistä on normaalin lääkärissä käynnin LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 17. Suomessa, kuten monessa muussakaan maassa, ei tämäntapaista "yhteiskunnallista maksuhalukkuutta" ole toistaiseksi määritelty. Vaikka sitä ei rahassa voidakaan mitata, on sen olemassaol.olla potentiaalisesti suuri merliitys. Kunkin kansalaisen henkilökohtaiset painotukset ja mieltymykset sekä taloudelliset ja ajankäyttöön liittyvät tekijät ovat tärkeässä roolissa. Vaihtoehtoiskustannus on liuitenliin myös tässä tapaulisessa olemassa. Millään yksittäisellä "tempulla" tuskin saadaan aikaan mullistavia vaikutuksia. Ullwpuolisen arvioijan silmin on helppo ajatella, että liikunnasta ei aiheudu lmstannulisia. Lenhille lähteminen on todennähöinen valinta,jos liilwnnan noettu arvo on positiivinen. piesimerkkinä tästä on liikunnan harrastaminen, mutta myös tupakoinnin lopettaminen tai painonhallinta vaatii aikaa, jos niissä onnistuminen edellyttää esimerkiksi vertaistukiryhmään osallistumista. Vaihlrn ajanliäytön vaihtoehtoiskustannus olisi hyvin alhainen, puhtaasti terveyssyistä "määrätty" liilmnta saattaa jäädä toteutumatta, mihäli esimerhilisi liilwntatapahiuma itsessään haetaan siinä määrin epämiellyttäväksi, että potentiaalinen terveyshyöty ei riitä sitä kompensoimaan. Vaihtoehtoisliustannus voidaan arvioida rahassa silloin lwn liiliunnan vaatiman ajan vaihtoehtoinen liäyttö on esimerliilisi kotitaloustyötä.Jos viilion ainoan vapaana olevan tunnin liäyttää liikuntaan tarpeellisen siivoamisen sijaan, vaihtoehtoiskustannus on esimerliiksi puhtaan kodin tuoma mielihyvä seuraavien kolmen päivän ailwna. Esimerkkien tarkoituksena on korostaa, että ihmisten taipumus olla liikkumatta ei välttämättä ole pelkästään epärationaalista käyttäytymistä. Esimerkilisi sateinen sää voi vähentää liikunnan nautintoa, raskaan työpäivän jälkeen lepäämisen arvo on lwrlieampi tai TV:stä tuleehin hänen huippuhyvänä pitämänsä kokhiohjelma. Oletetaan, että työpäivän jälkeen keski-ikäisellä naishenkilöllä on mielessään kalisi vaihtoehtoa: jolw istua sohvalle lepäämään ja uatsoa tuplajakso Salattuja Elämiä tai vaihtaa varusteita ja lähteä puolen tunnin liävelytai hölkkälenkille. Iso-Britanniassa terveydenhuollon suosituksia antava laitos NICE (National Institute of Health and Clinical Excellence) on määritellyt julkisesti rahoitettavien terveydenhuollon menetelmien rajaksi 20 000 puntaa/QALY ja eräin perustein 30000 puntaa/QALY. Terveyden kannalta riittävä liikunta on suosituksissa määritelty 2,5 tunniksi viikossa. Oletetaan vielä, että lenkki vie varusteiden vaihtoineen ja peseytymisineen ailiaa myös tunnin. Jos sohva ja Sallikarit tuntui esimerliin naisesta houiuutelevalta vaihtoehdolta, voi tämä vaihtoehtoislwstannus olla lähes yhtä suuri Ii uin liilmnnan hänelle tuottama hyöty
Maksaa mitä maksaa, mutta saadaanko rahalle vastinetta. Esimerkin laskelmissa yksilöiden omalle ajankäytölle ei ole laskettu arvoa. Vertaaminen terveydenhuollon kustannuksiin on osittain epäolennaista sairaat on lain mukaan hoidettava, mutta terveiden "hoitamatta" jättämistä ei katsota pahalla. Minkä tahansa kriteerin mukaan tämän olisi erittäin kustannusvaikuttava keino tuottaa lisää terveyttä. Yleistäen ei voida kuitenkaan sanoa, että kaikki terveyden edistämiseksi tarkoitetut toimet automaattisesti olisivat kustannusvaikuttavia. Esimerkkilaskelmat osoittavat, että Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin kokoisessa väestössä ltikuntareseptiohjelman toteuttamisen kustannukset olisivat 950 000 € ensimmäisen vuoden aikana, jos se kohdistettaisiin 40-79 -vuotiaille. Väestön elämäntapojen muuttuessa terveyttä suosiviksi objektiivinen hoidontarve ja sitä kautta paine terveydenhuollon resurssien kasvattamiseen vähenevät. Käytettävissä on laaja valikoima toimia ja ohjelmia, joiden kustannusvaikuttavuus on hyvä. Tupakoimattomuutta edistävien interventioiden kustarmusvaikuttavuudesta on poikkeuksellisen paljon tieteelliset kriteerit täyttävää tietoa. Liikuntaresepti on tutkitusti tehokas ja erittäin kustannusvaikuttava, mutta ratkaisee vain murto-osan ongelmasta. URPO KIISKINEN, KTM, PhD Terveystaloustieteen asiantuntija, Eli Lilly Finland Sähköposti: urpo.kiiskinen@lilly.com Kirjoittaja on väitellyt terveystaloustieteen tohtoriksi Yorkin yliopistossa. Ajatusleikkiä voisi jatkaa olettamalla, että olisi toteutettavissa riittävä määrä yhtä kustannustehokkaita toimia, jolla loputkin esimerkkiväestöstä saataisiin noudattamaan liikuntasuosituksia. Toiminnasta merkittävä osa tapahtuu terveyssektorin ulkopuolella, minkä lisäksi kansalaisten yksityisen panostuksen merkitys on suuri. Tupakoimattomuuden edistämisessä onkin näin saavutettu tuloksia järjestöjen, viranomaisten, terveydenhuollon ja lainsäätäjien yhteistyönä. Suurten muutosten aikaan saaminen edellyttää systemaattista toimintaa laajalla rintamalla. Tällä hetkellä ei ole olemassa tilastoja siitä, kuinka paljon kustannuksia terveyden edistärmsaktiviteeteista syntyy. Voidaan varmasti perustellusti sanoa, että "sama resepti ei toimi kaikille". Toisaalta niissä ei ole myöskään huomioitu pitkässä juoksussa kertyviä väitettyjen sairauksien hoitokustannussäästöjä. yhteydessä annettu ohje säännöllisen liikunnan aloittamiseksi eli ns. Liikuntareseptiesimerkin kaltaisten ohjelmien onnistunut toteutus edellyttää riittävää resurssointia, joka näkyy joko lisäyksenä budjetissa tai siirtämällä olemassa olevia resursseja vähemmän hyötyä tuottavista toimista. Kun kustannusvaikuttavuus on tiedossa ja aktiviteetit toteutetaan myös tämä näkökulma huomioiden, saavutetaan parhaat tulokset ja kustannukset pysyvät kohtuullisina. Hikijumppa tai hölkkääminen ei ole kaikille mieluisaa, työssäkäyville ja pienten lasten vanhemmille aikakustannus saattaa nousta ylitsepääsemättömäksi, ja tosille sosiaalinen kanssakäyminen ryhmässä liikkumisessa tuo lisää nautintoa ratkaisevasti. Kustannus on siis karkeasti noin 800 € jokaista uuttaa "terveysliikkujaa" kohti. Liikuntaesimerkki osoittaa myös sen, että millään yksittäisellä "tempulla" tuskin saadaan aikaan mullistavia vaikutuksia. Esimerkin kustannustehokkaalla toimella saataisiin aikaiseksi noin 1,2 prosenttiyksikön lasku liian vähän liikuntaa harrastavien osuudessa, jonka on arvioitu Suomessa olevan noin 35 prosenttia. Päättäjien näkökulmasta lisämenojen perustelu on aina haastavaa. liman merkittävää panostusta kuluttajien terveysvalintojen tukemiseen ei voida odottaa tuloksia. "ltikuntaresepti", jota tehostetaan muutam alla kerr alla liikunnanohjaajan puhelim itse ant amaa neuvont aa ja tukea. N ICE kriteerien mukaan liikuntareseptimalli olisi kustannusvaikuttava ja julkisesti rahoitettavaksi suositeltava vielä 10-15-kertaisilla kustannuksillakin. Näin saataisiin 35 000 riittämättömästi liikuntaa harrastavan joukosta 1180 henkilöä lisäämään liikuntaansa terveyden kannalta riittävälle tasolle. Ennen nyliyistä asiantuntijatehtäväänsä hän erilioisalanaan oli terveydenedistämisen taloudellinen tutkimus Kansanterveyslaitolisessa (nykyisin THL) 18 LIIKUNTA& TIEDE 47 • 5/2010. Uudessa Seelannissa tehdyn tu tkimuksen peru steella on arvioitu, että vastaavan ohjelm an kustannusvaikuttavuus Suom en oloissa olisi noin 1800 €/QAL Y. Kuluttajien valintoja voidaan ohjata veroilla, subventioilla ja rajoituksilla, mutta näiden jälkeen lisätulosten saaminen edellyttää panostuksia, joiden kustannukset lasketaan kymmenissä mahdollisesti sadoissa miljoonissa. Kunkin kansalaisen henkilökohtaiset painotukset ja mieltymykset sekä taloudelliset ja ajankäyttöön liittyvät tekijät ovat tärkeässä roolissa. Näiden toteuttamisen kokonaiskustannukset olisivat yllä olevan esimerkin perusteella 28 miljoonaa euroa pelkästään PäijätHämeen 40-79 -vuotiaiden osalta. Tämä kehitys tapahtuu pitkällä aikavälillä ja sen toteen näyttäminen tilastojen avulla on vaikeaa. Tällöin myös hankkeen kokonaiskustannukset kertautuisivat vastaavasti. Summa saattaa tuntua suurelta, mutta saman esimerkkilaskelman mukaan sillä saataisiin aikaiseksi 15 750 parasta laatua olevaa lisäelinvuotta pitkässä juoksussa. Tupakoinnin vastaisen toiminnan kustannuksista ei käsittääkseni ole kerätty kattavia tietoja. Tältä osin tupakoinnin vähentämiseen uponneet kustannukset lienevät Suomessakin suurelta osin olleet tehokkuuskriteerien mukaan perusteltuja
Esimerkiksi sanalla "liikunta" löytyy suomen kielellä 14, 8 miljoonaa osumaa, ja jos kokeilee englanniksi "Physical exercise" 14, 3 miljoonaa. Se tarkoittaa usein sitä, että kun kaikkea ei ehdi lukea, niin todennäköisimmin olemassa on myös tätä tietoa tiivistävåä sekundaaritutkimusta. Cochrane-tietokannat ja Medline (PubMed). Liikunnan hoitosuositus ilmestyi ensimmäisen kerran lokakuussa 2008. Liikunta -suositus on ollut yksi suosikeista. Sekundaaritutkimuksen avulla voimme arvioida, miten alkuperäistutkimusten tulokset näyttäytyvät yhteen niputettuina. Tällöin käytössämme ovat esim. UIKUNTA8 TIEDE 47, 5 /2010 19. Kaikkiaan suosituksia avattiin viime vuonna 1,18 miljoonaa kertaa ja niiden potilasversioitakin luettu 90 000 kertaa kuukaudessa. Suositus on vastaanotettu hyvin. T ietoähky kiusaa meitä. Haasteet lisääntyvät, jos aiheesta ei löydykään suomalaista tekstiä. Pitää päästä muihin tietokantoihin. Hoitosuositukset ovat sekundaaritutkimusta omalla kielellä. Tietoa pitää osata siivilöidä. Aikaa ennen Internetiä olimme kollegojen, luentojen, tiedelehtien artikkelien ja kirja tiedon varassa, mutta tilanne on nykyään aivan toinen. Laajaa suositusta tehtiin melkein kolme vuotta. Mitä vahvempi näyttö (so. Kaikkea ei ehdi lukea. Päivitystyö tätä kirjoitettaessa, lokakuussa 2010 on loppusilausta vaille. Silti sieltäkin on nopeasti löydettävissä jotakin, jolloin voi mennä katsomaan vaikkapa Liikunnan Käypä hoito -suositusta. Pitää tietää liikunnan riskit ja varmistaa toisaalta turvallisuus. Google lienee melkein jokaisen ulottuvilla ja jos maallikko lähtee hakemaan terveydestänsä tietoa, uppoaa suureen suohon. Niitä avattiin viime vuonna kaikkiaan 1, 18 miljoonaa kertaa ja potilasversioitakin on luettu 90000 kertaa kuukaudessa. paljon hyvälaatuisia tutkimuksia, samansuuntaisia tuloksia, yleensä satunnaistettuja hoitotutkimuksia tai meta-analyyseja), sitä enemmän löytyy luettavaa. Siinä tavallisia terveydenhuollon ammattilaisen tuskailuja kesken kiireisen potilastyön. Jos saman vie suomalaisten terveydenhuollon ammattilaisten käyttämään Terveysporttiin, ja etsii Lääkärin tietokannoista, saalis on enää 1152 osumaa. Siihen tarvitaan kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Niiden osalta tiedämme Suomesta, että 22 prosenttia hoitosuositusten tutkirnusnäytön vahvuudesta on Atasoa 36,8 prosenttia B-tasoa, 33,4 prosenttia C-tasoa ja 7,8 prosenttia D-tasoa. Suositukset kuitenkin vanhenevat ja tätäkin päivitetään säännöllisesti. Yksin Medlinessa satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten määrä on 20-kertaistunut vuodesta 1995. Turha ujous sen käyttämisessä hoitomenetelmänä on syytä unohtaa. Liikunta on lääkettä moneen asiaan ja turha ujous sen käyttämisessä hoitomenetelmänä on syytä unohtaa. Sen jälkeen pitää osata vielä arvioida lukemaansa tekstiä. Lääketieteellisestä kansainvälisestä tietokannasta Pubmedista osumia saa 192252. Tiedon määrästä tiedämme, että tutkimustiedon tuplaantuu kahdessa vuodessa. Suositusta ovat käyttäneet niin lääkärit, kuin muut terveydenhuollon ja liikunta-alan ammattilaiset. Tietoa on, ja paljon, mutta mistä erottaa hyvä huonosta, mikä on oleellista tietoa ja kuinka päästä sen lähteille riittävän nopeasti. Teksti: EEVA KET OLA Liikunnan Käypä hoito -suositus liikuntalääkkeestä työkalu terveydenhuoltoon Hoitosuositukset ovat asiantuntijoiden kriittisesti arvioimaa tutkimustietoa. EEVA KETOLA, LT Käypä hoito -päätoimittaja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Sähköposti: eeva.ketola@duodecim.fi Liikunta on lääkettä moneen asiaan. Suositus on vastaanotettu hyvin. Suurin osa näytönastekatsauksista on kirjoitettu hoidosta (58,2 prosenttia) ja diagnostiikasta (22,4 prosenttia). Hoitosuositukset ovat asiantuntijoiden kriittisesti arvioimaa tutkimustietoa, jossa keskeisten suosituslauseitten painoarvoa arvioidaan näytönasteella A-D
Toinen puoli koulutuksesta on kirurgian, ortopedian ja traumatologia, fysiatrian sisätautien ja muita erisoisalaa tukevaa 20 LIIKUNTA& TIEDE 47 • 5/2010. Alan koulutuksen tavoitteina on, että lääkäri tuntee liikunnan terveysvaikutukset eri ikäisillä, hallitsee liikunnan käytön sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa, tuntee liikunnan sydänja verenkiertoriskit sekä tukija liikuntaelimistön riskit. Maassamme toimivien liikuntalääketieteen osaamiskeskusten keskeisiin tehtäviin kuuluvat liikuntalääketieteellinen tutkimus, koulutusja tiedonvälitys sekä alan palvelutoiminta. Lääkäriseura Duodecimin julkaisemissa Käypähoito -suosituksissa on annettu ohjeita liikunnan käyttämisestä osana ennalta ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutumista useissa sairauksia (Taulukko 1.). Kuusi liikuntalääketieteen osaamiskeskusta Liikuntalääketieteen erikoisala perustettiin Suomeen vuonna 1985. T utkimustieto liikunnan merkityksestä sairauksien ennalta ehkäisyssä ja hoidossa on kuluneiden 25 vuoden aikana huomattavasti lisääntynyt. Tämä kehitys antaa aihetta liikuntalääketieteellisen koulutuksen lisäämiselle. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mukaan terveyden edistyminen ylipäätään vaatii tulevaisuudessa entistä enemmän jokaisen kansalaisen vastuuta omasta ja läheistensä terveydestä. Epäsuotuisan kehityksen on arvioitu senkin jälkeen jatkuvan nopeasti. Erikoisalassa yhdistyy useiden lääketieteen erikoisalojen ja muiden terveystieteiden tietämystä ja osaamista. Suurin osa tästä johtuu yleisestä yhteiskunnallisesta kehityksestä ja noin kolmasosa lääketieteen kehittymisestä. Erityisen ryhmänsä muodostavat ikääntyneet henkilöt ja heidän toimintakykynsä ylläpito. Terveydenhuoltomenojen kasvu on teollistuneissa maissa ollut suurempaa kuin bruttokansantuotteen (BKT) kasvu ja tämän kehityksen on ennakoitu jatkuvan. Teksti: TIMO TAKALA Liikuntalääketiede oma erikoistumisalansa jo 25 vuotta Liikuntalääketiede on yksi lääketieteen pääerikoistumisaloista, joka perustettiin Suomeen 25 vuotta sitten. Osaamisessa integroituu useiden lääketieteen erikoisaloilla ja erityispåtevyyksissä tarvittavaa tietämystä. Samalla lääkärien tarve tuntea liikunnan lääkinnälliset aiheet, vasta-aiheet, annostelu ja vaaratekijät on kasvanut. Ajallisesti noin puolet tästä koulutuksesta tapahtuu liikuntalääketieteen keskuksissa. Tähän liittyy liikunnan lisääminen. Valtioneuvoston esityksessä kansalliseksi liikuntaohjelmaksi todetaan muun muassa, että terveyttä edistävän liikunnan sisältöjä lisätään lääketieteen lisensiaatin samoin kuin eräiden lääketieteen erikoistumisalojen koulutuksessa. Erikoislääkärin tulee hallita terveyden, toimintakyvyn ja fyysisen suorituskyvyn selvittämisessä keskeiset menetelmät. Alan erikoislääkärin tulee lisäksi muun muassa kyetä toimimaan koulutus-, asiantuntijaja lääkäritehtävissä terveydenhuollon ja liikunnan organisaatioissa ja osata antidopingtoiminnan lähtökohdat. Näihin kuuluvat muun muassa fysiatria, työterveyshuolto, kuntoutus, ortopediaja traumatologia sekä sisätaudit. Yksi tärkeä keskusten antama koulutus on viisi vuotta kestävä liikuntalääketieteen erikoislååkärikoulutus, joka tapahtuu lääketieteellisten tiedekuntien opetusohjelmien mukaan. Terveydenhuoltomenojen kasvusta suurin osa aiheutuu lääketieteellisen diagnostiikan ja hoidon kehittymisestä ja monimutkaistumisesta ja pienempi osa väestön ikääntymisestä. Elämäntapatekijät ovat tulleet yhä tärkeämmiksi sairastavuuteen ja sairauksien aiheuttamien kustannuksiin liittyviksi tekijöiksi. Liikuntalääketieteen erikoistumiskoulutus on keskittynyt maamme kuuteen liikuntalääketieteen osaamiskeskukseen (Taulukko 2.), joiden tutkimusja koulutustoimintaa opetusja kulttuuriministeriö (OKM) osaltaan tukee. Hänen tulee kyetä hallitsemaan liikunnan aiheuttamien ylirasitustilojen ja vammojen ennaltaehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen. Vastasyntyneiden odotettu keskimääräinen elinikä Suomessa on noussut parin sukupolven aikana 15 vuotta. Elintapasairauksien ilmaantuvuuteen, hoitotasapainoon ja ennusteeseen liittyvät keskeisesti taustalla olevien epäsuotuisten elintapojen muuttaminen terveellisemmiksi. Vuonna 2004 keski-ikäisillä suomalaisilla tehdyssä tutkimuksessa diabeteksen kokonaisesiintyvyys oli miehillä 16 ja naisilla 11 prosenttia. Tällaisia ovat liikalihavuus, verenpainetauti ja tyypin 2 diabetes
Keskeinen koulutuksen alue on tieteellinen jatkokoulutus. Tämä tarkoittaa sitä, että näissä maissa muun alan erikoislääkäri. Useat lääkäreistä ovat liikuntalääketieteen tutkinnon lisäksi suorittaneet toisen erikoisläåkäntutkinnon, Tällöin sijoittumista näyttää joissain tapauksissa määrittävän tämä toinen tutkinto. TIMO TAKALA Professori Oulun Diakonissalaitos Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: timo.takala@odl.fi LÄHTEET: Pigozzi F. The Sport Medicine Specialty Training Core Specialisation. Liikuntalääketieteen koulutus on sittemmin otettu lääkäreiden koulutusohjelmiin useissa muissa maissa. palvelua ja koulusta. Sijoittumista ja työnkuvaa ollaan selvittämässä tarkemmin, mutta tämänhetkisten tietojen perusteella alan lääkärit ovat sijoittuneet liikuntalääketieteen keskuksiin, kuntoutuksen, terveyskeskusten ja työterveysorgani.saatioiden palvelukseen. Curriculum in the European Union. Liikuntatieteellinen seura ja sen liikuntalääketieteen valiokunta on käynnistänyt OKM:n tukemana selvityksen erikoistumiskoulutuksen kustannuksista, koulutettavien sijoittumisesta terveydenhuollon ja liikunnankenttään, koulutuksen alueellisesta kattavuudesta, koulutuksen yhteistyöstä ja suunnitelmallisuudesta sekä keskusten välisestä työnjaosta. Erityisesti arviointiryhmä painotti liikuntalääketieteen erikoislääkärikoulutuksen aseman parantamista siten, että koulutus voitaisiin sisällyttää erityisvaltionosuuden piiriin ( OKM 2005). Selvityksessä kartoitetaan myös alan tunnettuutta, tarpeellisuutta ja kehittämispotentiaalia muun muassa asiakasryhmille, asiantuntijoille ja sidosryhmille suunnattujen kyselyjen ja niitä täydentävien haastattelujen avulla. liikuntalääketieteen keskukset TAULUKKO 1. Lisäksi useissa muissa maissa on muunlainen pätevöitymisohjelma liikuntalääkeneteeseen (Pigozzi, 2009). Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005: 18 Wallin S. Varsinaisia erikoisalan virkoja ei julkisella sektorilla tällä hetkellä ole. Vastaava pätevöityminen neljässä muussa maassa Euroopassa Suomi on ollut uranuurtaja liikuntalääketieteen erikoisalan perustamisessa ja kehittämisessä. Br J Sports Med 2009 43: 1085-1087 Liikuntalääketieteen keskusten arviointi. Liikuntalääketieteen keskusten arviointiryhmä totesi raportissaan, että keskuksilla on merkittävä rooli terveydenhuollon ja liikunta-alan välisenä siltana. voi pätevöityä lii.kuntalääketieteeseen noin kahden kolmen vuoden lisäopiskelulla. Selvityksen on tarkoitus valmistua tämän vuoden aikana. Erikoislääkärikoulutuksen osalta arviointiryhmä katsoi, että liikuntalääketieteen erikoislääkäreiden sijoittumista terveydenhuoltojärjestelmään tulee kehittää. Niin sanottuna subspesi.aliteettina liikuntalääketiede on muun muassa Saksassa, Belgiassa, Sveitsissä ja Luxenburgissa. Sairaudet ja tilat, joissa Duodecim-seuran käypä hoito suositusten mukaan tulisi käyttää liikuntaa osana ennalta ehkäisyä, hoitoa tai kuntoutusta Urheilulääketieteen säätiö/Helsingin urheilulääkäriasema (www.hula.fi) osteoporoosi niska kipu epäspesifinen selkäkipu fibromyalgia nivelreuma selkärankareuma lihavuus kohonnut verenpaine rasva-aineenvaihdunnan häiriöt metabolinen oireyhtymä tyypin 2 diabetes Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö/Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos (www.kultu.fi) sepelvaltimotauti aivoinfarkti ja aivoverenvuoto perifeerinen valtimotauti sydämen vajaatoiminta sydämen rytmihäiriöt ahtauttavat keuhkosairaudet syövät masennus virtsan karkailu raskaus Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, Jyväskylä (www.likes.fi) Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö/Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka (www.odl.fi) Paavo Nurmi -keskuksen kannatusyhdistys ry, Turku/Paavo Nurmi -keskus (www.pnk.fi) Urho Kekkosen Kuntoinstituuttisäätiö/Tampereen Urheilulääkäriasema (www.taula.fi) LIIKUNTA& TIEDE47 • 5/2010 21. Työterveys, kuntoutus, tutkimus työllistävät liikuntalääketieteen keskusten ohella Työelämässä toimivia liikuntalääketieteen erikoislääkäreitä on maassamme tällä hetkellä noin 44. Täytenä spesialiteettina, vastaavasti kuin Suomessa, se on muun muassa Iso-Britanniassa, Hollannissa, Espanjassa ja Italiassa. Merkittävä osa näyttäisi toimivan tutki.joina ja lääketieteellisten organisaatioiden johtoja asiantuntijatehtävissä ja lääkäriasemilla. OKM:n ja STM:n välillä on tästä neuvoteltu, mutta toistaiseksi ilman tulosta. Liikuntalääketieteen päivien avaus 2008 TAULUKKO 2
Niin arvokasta ja tavoiteltavaa kuin sairauksien ennaltaehkäisy onkin, liikunnan lääketieteellinen merkitys näyttää kilpistyvän kuitenkin liian usein vain tähän. Niitä ovat liikunnan aikaan saamat yksittäiset fysiologiset vasteet (aineenvaihdunnan muutoksista esimerkkinä diabetes) säännöllisen harjoittelun aikaansaamat muutokset elimistössä (suorituskyvyn paraneminen) ja sairauden kokonaisvaltaisen hoito yhdessä muiden hoitomuotojen (lääkkeet, leikkaus) kanssa. Samalla sairaanhoidossa vuodepaikkojen määrä on kutistunut kutistumistaan. Tavoitteena on selvittää kuinka erilaisissa sairauksissa voidaan harjoitella niin, että suorituskyky säilyy tai paranee ja mikä merkitys tällä on sairauden etenemisen kannalta. Levolla ei parannuta Samaan aikaan kun liikuntalääketieteestä on kasvanut oma tunnustettu erikoisalansa on myös koko lääketiede ja sairauksien hoidot kehittyneet valtavasti. Niissä liikunnan rasitusja harjoitteluvasteiden merkitystä terveyden ylläpitäjänä tai sairauksien estäjänä ja myös osana sairauden hoitoa on pystytty havainnoimaa, todentamaan ja toteuttamaan. Tänään liikkumattomuutta, inaktiivisuutta kavahdetaan. Liikuntalääketieteellä on moninaisia mahdollisuuksia ja kytköksiä useissa sellaisissa muiden lääketieteen erikoisalojen ongelmissa, joissa sairauden keskeisenä kysymyksenä on potilaan liikuntakyvyn säilyttäminen, ylläpitämien tai parantaminen. Tulevaisuudessa näköpiirissä tulisi olla liikuntapoliklinikat, joilla potilaat saavat ohjeet oman sai22 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Liikuntalääketiede (Sports and Exercise Medicine, SEM) lääketieteen erikoisalana, ja sen merkitys sekä mahdollisuudet muun kliinisen lääketieteen ja sairauksien tieteellisen tutkimuksen apuna on kuitenkin paljon laajempi. Viime vuosina tärkeäksi liikuntalääketieteellisen tutkimuksen kohteeksi on tullut sairauksiin liittyvän suorituskyvyn aleneminen. Liikuntalääketieteellä on annettavaa myös monien eri sairauksien hoidossa. Näin monet epidemiologiset havainnot liikunnan, terveyden ja sairauksien välisistä yhteyksistä ovat saaneet varmistuksen fysiologisista ja kliinisistä tutkimuslöydöksistä ja -tuloksista. Tärkeäksi terveydenhuollon tehokkuuden mittariksi on tullut hoidettujen ja toipuneiden potilaiden määrä. L iikuntalääketieteen merkitys on kasvanut sitä mukaan kun liikunnan merkitys sairauksien ennaltaehkäisyssä on tunnustettu. Terveydenhuollon toimivuuden mittana olivat tuolloin potilaan sängyn pohjalla maaten vietetyt hoitopäivät ja hoitojaksojen pituudet. Liikuntalääketieteellinen tutkimustyö ja liikuntalääketiede kliinisenä erikoisalan tuo oman apunsa tavoitteeseen pääsemiseksi. Nyt samojen hoitojen perustana on potilaan varhainen liikuntakyvyn säilyttäminen ja sairauden toipumisvai.heessa potilaan saaminen liikkuvaksi., aktiiviseksi. Usean äkillisen sairauden ja monen pitkäaikaissairaudenkin hoidon kulmakivenä oli vielä muutama vuosikymmen sitten lepo. Liikuntalääketiede palvelee koko väestöä lapsista vanhuksiin, vaikeasti sairaista ja liikkumiskyvyltään heikoista aina huippusuorituskyvyn omaaviin kilpaurheilijoihin saakka. Tavoitteeksi on tullut palauttaa potilaan kyky elää elämäänsä mahdollisimman lähelle ennen sairastumista tai sairauden pahenemista edeltävää tasoa. Liikuntapoliklinikalta eväät kotikuntoutukseen Liikuntalääketieteellinen ja -fysiologinen tutkimus on edennyt yksinkertaisista fysiologisista mittauksista kuten suorituskyvyn ja hapenkulutuksen mittauksesta monimutkaisiinkin kliinisiin potilastutkirnuksiin. Teksti: HEIKKI TIKKANEN Liikuntalääketiede on vahva resurssi terveydenhoidolle Liikuntalääketieteellä on tarjottavanaan enemmänkin kuin liikunnan käyttö terveyden edistäjänä ja sairauksien ehkäisyssä
Erinomaisen suorituskyvyn omaaville urheilua harrastaville tärkeää toimintaa on terveyden vaaliminen, terveysriskien tunnistaminen ja välttäminen. Liikkuja hyötyy urheilulääketieteen innovaatiosta Urheilun lääketiede on osa liikuntalääketieteen osaamista. Poliklinikkavaiheessa potilasta ohjataan aktiiviseen harjoitteluun tavoitteellisella liikuntaohjelmalla niin, että hän kykenee jatkamaan liikkumisreseptille kirjoitettua harjoitteluaan myöhemmin kotonaan. Perinteisesti urheiluun liittyvä lääketiede on liitetty vammojen nopeaan ja tehokkaaseen hoitoon. Siksi liikuntalääketieteellisen toiminnan onnistuneeseen toteuttamiseen terveydenhuollossa tarvitaan laajaa yhteistyötä ja ennakkoluulotonta asennetta kaikilta osapuolilta. Kysymys ei ole niinkään liikkumisreseptistä, joka on enemmänkin käsikauppalääkkeen, ohje potilaalle kotona liikkumista varten. Siksi ne ovatkin löytäneet tiensä nopeasti myös muiden potilaiden hoitomuodoiksi. Alan erikoisosaaminen syntyy laaja-alaisen tutkimustyön, opetuksen ja kliinisen osaamisen sekä kokemuksen kautta. Urheiluvammojen hoidon tavoitteena on ollut toimenpiteen haitan minimoiminen ja nopea toipuminen. Se välittyy liikunnan harrastajiin ja potilaisiin entistä useammin myös yhteistyössä muiden erikoisalojen ja osaajien kanssa. Terveellä henkilöllä kyseeseen tulee terveyden edistäminen ja mahdollisen sairauden ehkäiseminen liikunnan keinoin. HEIKKI TIKKANEN, dosentti Ylilääkäri Urheilulääketieteen säätiö/Liikuntalääketieteen yksikkö Helsingin yliopisto Sähköposti: heikki.tikkanen@helsinki.fi Kuva: ANTE RO AA LTO NEN LIIKUNTA & TIEDE 47•512010 23. Liikuntalääketiede kattaa laajan kirjon erikoisosaamista, jonka keskeisenä kohteena on henkilön kyky liikkua tai harrastaa liikuntaa. ---------------------------------------------------------rautensa liikuntahoidosta. Se onkin oleellinen osa muuten terveen, mutta loukkaantuneen ihmisen suorituskyvyn ylläpitoa. Niiden hoidossa ja ymmärtämisessä urheilun ja liikunnan kannalta on muu liikuntalääketieteellinen osaaminen avainasemassa. Liikuntalääketiedettä tarvitaan myös muun muassa kilpaja huippu-urheilijoiksi tähtäävien nuorten urheilijoiden terveystarkastuksissa. Kilpaja huippu-urheilussakin ongelmia sekä suorituskyvyn laskua aiheuttavat eniten perinteiset sairaudet ja äkilliset sairastumiset. Tähän voi liittyä sekä alentunut suorituskyky että alentunut terveydentila ja hoitona on liikuntaharjoittelu joko yksin tai osana muuta hoitoa. Esimerkeiksi sopivat muun muassa tähystyskirurgian kehittyminen ja nilkan nyrjähdyksen hoito teippausta tai tukia käyttäen
~l&j .. Kaikki tuo edellä kuvattu pyrkii saamaan meidät liikkumaan. Näiden avulla pyritään tekemään organisaatio ja sen tuotteet tai palvelut tunnetuiksi, luomaan kiinnostusta ostaa niitä ja lopulta sitten saamaan aikaan kokeiluja ja ostoja. Tai toisin päin ilmaisten: kun halutaan vaikuttaa ihmisten liikuntatietoihin, -asenteisiin ja -toirnintaan, markkinointi on mahdollisuus tähän. Ja nämä kaikki saatetaan kohdata samanaikaisesti kohderyhmästä riippuen. Keinot tulee valita haasteen mukaan. Markkinoinnilla pyritään vaikuttamaan ja saamaan aikaan muutoksia. Jokapäiväisessä elämässä markkinointi näyttäytyy meille mainoksina ja esiueinä, myyntitilanteina, uusina tuotteina ja palveluina, alennuskampanjoina, asiakastilaisuuksina, bonuskortteina jne. ~ ~••OuMt•Xh ~ . Näiden tulisi näkyä erityisen selkeästi markkinoinnin suunnittelussa. IMtmID ....... Vai mitä oikeastaan on markkinointi ja miten sitä pitäisi tehdä, kun tavoitteena on saada väki liikkumaan 7 Aletaan purkaa näitä kysymyksiä lähtien tuosta markkinoinnin käsitteestä. -~ll~--11111,1...u,j~~ ..... On erilaisia tilanteita, joissa muutosta ja siis kenties markkinointia tarvitaan. Nuo ovat esimerkkejä yhteiskunnallisesta markkinoinnista, jolla pyritään vaikuttamaan tietoihimme, ajattelu tapoihimme ja käyttäytymiseemme. Samalla tavalla ja samoista syistä meille markkinoidaan uudenlaisia ajattelutapoja tai asenneja toirnintatapamuutoksia. Näin haetaan muutosta, joka on sekä yksilön, hänen yhteisönsä että yhteiskunnan kannalta myönteinen. Nämä kaikki ovat relevantteja kysynnän muotoja myös liikkumisen markkinoinnista puhuttaessa. Hyvä pohdinta markkinoinnissa onkin aina se, onko kyseessä tietoasennevai toimintatapahaaste. Näitä voivat olla negatiivinen kysyntä (suhtaudutaan torjuvasti), kysynnän olemattomuus (ei kiinnosta), pii levä kysyntä (tarvetta olisi, mutta ei sopivia muotoja itselle), vähenevä kysyntä (ei kiinnosta enää niin paljon), epäsäännöllinen kysyntä (vaihtelevasti liikaa vs. Onko siis kyse markkinoinnista. Mitä markkinointi on ja mihin sitä tarvitaan. ~ NE. liian vähän) tai liiallinen/vahingollinen kysyntä (terveys vaarantuu). Markkinoinnin suunnittelu ei saa lähteä liikkeelle siitä, että pohditaan, millainen esite tänä vuonna tehtäisiin, miten lnternet-sivustoa tulisi 24 U:KUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. (;ll{'imu•u~ .. Kun siis liikkumista markkinoidaan, halutaan muutosta. Paikallisen kansalaisopiston joka kotiin tulleessa esitteessä on pitkä lista liikuntakursseja: naisten voimistelua, miesten keppijumppaa, eläkeläisten virkistysliikuntaa, selkäryhmää, vatsaryhmää ja sekä kevyttä että kovaan hikeen tähtääviä liikkumisen muotoja. Markkinoinnin suunnittelun kulmakivet Markkinoinnin onnistumisen kaksi kulmakiveä ovat kohderyhmälähtoisyys ja tavoitelähtöisyys. Lääkäri antaa liikuntareseptin, työnantaja liikuruaseteleitä ja vaaka kertoo, että jotain pitäisi tehdä. Tilanne ja kohderyhmäkohtainen haaste vaikuttaa siihen, onko ensisijaisesti kyse tiedon välittämisestä vai muokkaamisesta, mahdollisuuksien luomisesta vai viestimisestä, asenteiden loiventamisesta vai muuttamisesta vai toimintatapojen parantamisesta vai aikaansaamisesta. 00 [YlhnrnmJm . . ~8•ff-1#h · S yyskuisessa Turun Sanomissa oli artikkeli siitä, miten Turun kaupunki pyrkii mainoskampanjallaan lisäämään nuorison kiinnostusta liikkumiseen. Äänestä, vahdi verenpaineuasi, muista tilannenopeus, huolehdi lapsista, älä lyö, lopeta tupakointi, ota rokotus, juo kohtuudella, kävele tai juokse.
Sen sijaan suunnittelun tulee olla vahvasti kohderyhmälähtöistä: keihin me haluamme vaikuttaa ja millaisia muutoksia saada aikaan. Sinne keinosarakkeeseen saattaa hyvinkin tulla niitä esitteitä, lnternet-sivustouudistuksia ja tapahtumia, mutta tärkeintä on se, että ne ovat keinoja tiettyyn tarkoitukseensa eivät itsetarkoituksellisia keinoja. Keinolahtoisessä suunnittelussa saattaa hämärtyä se, mitä ja ketä varten organisaatio tai toiminta on olemassa. Samalla tavalla kannattaa aina silloin tällöin pitää markkinoinnin "siivousLIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 25. Kuva: ANTE RO AALTO NEN muuttaa innostavammaksi, pitäisikö kehittää uudenlainen palvelumuoto, millainen olisi tämänvuotinen tapahtuma tai miten saada media kiinnostumaan aiheestamme. Hyvä tapa onkin tehdä suunnittelun avuksi taulukko, jonka ensimmäiseksi sarakkeeksi listaa kaikki omat kohderyhmänsä (keihin haluamme vaikuttaa), toiseksi sarakkeeksi tavoitteen kullekin kohderyhmälle (millaisen muutoksen haluamme saada aikaan kussakin kohderyhmässämme) ja vasta sitten kolmanteen sarakkeeseen tulee pohdintoja siitä, millä keinoin nuo tavoitteet voitaisiin kussakin kohderyhmässä saavuttaa
Itsetarkoitus ei ole pyrkiä näyttäviin, erilaisiin tai palkintoja voittaviin kampanjoihin. Ne kaikkein tärkeimmät erilaisuudet ja markkinointiin vaikuttavat tekijät eivät välttämättä lainkaan ole demograafisia tekijöitä eli ikä, sukupuoli, asuinpaikka, ammatti, tulotaso yms. Pitääkö lisätä tietoa omista liikkumisen vaihtoehdoista, lisätä motivaatiota, kehittää uusia liikkumisen mahdollisuuksia kohderyhmälle jne.. Kun itse ei nähdä muutoksen tarvetta, ei tietoa myöskään itse haeta aktiivisesti. Resursseja säästyy tai niitä voidaan kohdistaa paremmin, kun resursoinnin kohteena ei pidetä keinoa vaan kohderyhmäkohtaisia tavoitteita. Eteen tuotuun tietoon liikkumisen mahdollisuuksista saatetaan jopa suhtautua "neliraajatorjunnalla". Tiedon pitää olla myös helposti ymmärrettävää ja vakuuttavaa. Näin myös, kun markkinoidaan liikkumista. Kun kohderyhmä kuulee lupauksen ( verenpaine ja paino laskevat, selkä vahvistuu, mieli paranee, kunto kohenee), toiseen vaakakuppiin omassa harkinnassa asettuu koettava uhraus (mitä joudun tekemään ja mistä joudun luopumaan saadakseni tuon kaiken). Miten vaikutamme. Sitten pitää pohtia, miten vaikuttaa näihin kolmeen tai johonkin niistä erityisesti. Yleensä markkinoija kohtaa erilaisia kohderyhmiä. Kun liikkumista markkinoidaan se tarkoittaa muun muassa sitä, että ei luvata mahdottomia, ei luoda liikkumattomuudesta kohtuutonta uhkaa, syyllisyyttä tai huonommuutta, ei pelotella niin, ettei pelkoa pysty käsittelemään, ei houkutella vaaratilanteisiin ja turhiin riskien ottoihin tai ei oteta huomioon elämäntilanteita ja elämän kokonaisuutta. Kohderyhmätuntemus on äärimmäisen tärkeää. Tärkein markkinoitava asia ei tällöin olekaan erilaiset liikuntamuodot, vaan liikkumisen syy. Haasteena kohderyhmä Markkinointi olisi paljon helpompaa ilman kohderyhmää: ihmiseen vaikuttaminen on haaste. Yksi tärkeä markkinoinnin haaste onkin se, että löytää hyvät kumppanit, joiden kanssa yhdessä pystyy luomaan lisäarvoa ja tarjoamaan uutta ja vaikuttavaa. Markkinoinnissa taustatyö; kannattaa tehdä kunnolla, kerätä tietoa ja satsata aikaa kohderyhmästä oppimiseen. Ainahan muutoksen tarvetta ei ole helppo itse nähdä. talkoot" ja tarkistaa, täyttävätkö kaikki keinomme tuon kohderyhmäja tavoitelähtöisyyden "happotestin". Tuo viimeinen on tärkeää, jotta nähdään se, että yhteistyössä muiden kanssa on mahdollisuus tarjota jotain sellaista, mihin yksin ei pystytä. Kun saa aikaan halutun muutoksen, voi olla tyytyväinen. Lyhyesti markkinointi voidaankin määritellä siten, että se on houkuttelevan lupauksen antamista ja lupauksen täyttämistä. Usein liikkumispäätöstä auttaa se, että markkinoinnissa tuodaan yhtä ponnekkaasti esille nämä molemmat: kun tämän teet, tämän saat. Tärkeä on tuntea ja ottaa huomioon seuraava kolmijako: millainen on kohderyhmän kyky, halu ja mahdollisuus liikkua. Markkinointia helpottaa se, että kohderyhmä itse aktiivisesti etsii tietoa liikkumisen mahdollisuuksista. Kun tuntee kohderyhmänsä mahdollisimman hyvin, on helpompi löytää juuri tähän ryhmään sopivat ja kolahtavat vaikuttamisen keinot. Lopulta tyytyväisyys valintaan riippuu koettavan uhrauksen ja koettavan hyödyn välisestä suhteesta. Näin saadaan lähtotaso muutokselle. Kohderyhmän tarpeet, motiivit, tavat ja elämä saattavat nimittäin olla hyvinkin toisenlaisia kuin kauempaa katsottuna oletamme. Ja siksi kannattaa kiinnittää huomio sekä kohderyhmämäärittelyyn että kohderyhmätuntemukseen: kuka, mikä, missä ja millainen on se joukko tai henkilö, jossa muutosta tavoitellaan. Näitä merkittävämpää on pohtia, millaista on markkinointi, kun kohderyhmät ovat erilaisia tiedoiltaan, asenteiltaan ja liikkumistavoiltaan. Lyhyesti voidaan sanoa, että hyvää markkinointia on se, jolla saavutetaan tuolle markkinoinnille asetettu tavoite. Markkinoinnin tehostaminen saattaa kuitenkin edellyttää nimenomaan sitä, että 'me kuuntelemme herkemmin'. Siinä, että kohderyhmäkohtaiset tavoitteet saavutetaan, on haastetta ja työsarkaa riittävästi. Puhutaanpa tuosta lupauksesta. Se myös yleensä auttaa konkreettisesti näkemään, millaisella liikkumisella saavutetaan niitä itse haluttuja muutoksia. Tällöinkin pitää pitää huolta siitä, että tuo tieto ei ole pelkästään helposti löydettävissä. Tosin ei voi olla markkinointia ilman kohderyhmää. Mitä siis lupaa liikkumisen markkinoija ja kenelle. Kun markkinoimme, lupaamme jotain. Markkinointi ei siis tarkoita vain sitä, että osaamme tehdä houkuttelevia viestejä. Tällöin markkinoinnissa usein riittää se, että tietoa on olemassa ja sitä on saatavissa helposti vaikkapa nopean googlaamisen avulla, ystäviltä tai siltä tutulta työterveyshoitajalta. Markkinoinnin oikeutus lähtee siitä, että noudatetaan eettisiä periaatteita. Lyhyesti voidaan sanoa, että vaikuttamiseen tarvitaan hyvä viestintä, hyvä toimintaja kolmantena vielä hyvät yhteistyösuhteet. Sana vaikuttaminen saattaa tuoda mieleen manipuloinnin ja sen moninaiset keinot. Usein markkinoinnin onnistumisen taustalla onkin 26 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Myös toiminnan eli siis liikkumisen palvelujen tulee olla kunnossa, jotta todella voimme luvata. Tällöin syytä liikkumiseen ei tarvitse markkinoida, keinoja kylläkin. Pitää tietää, missä nämä ihmiset kohtaavat, missä he käyvät, mihin osallistuvat, keitä kuuntelevat ja uskovat jne. Haluttavuus, uskottavuus, ainutlaatuisuus Millaista sitten on hyvä markkinointi ja hyvä viesti kohderyhmälle. Sosiaalisen median ja välillisen vaikuttamisen keinot on otettava käyttöön. Mikäli kohderyhmä ei itse hae ja kysele tietoa, kohtaaminen on tehtävä jossain muualla kuin liikkumisen Internet-sivuilla tai tapahtumissa. Helpointa on, jos kohderyhmällä on oma vahva motivaatio muutokseen. Markkinointi ei kuitenkaan tarkoita eikä saa tarkoittaa vaikuttamista keihin tahansa, missä tai milloin tahansa tai keinoilla millä tahansa. Liian usein ajatellaankin, että markkinointi tarkoittaa, että 'me puhumme'
Haluttavuus ja uskottavuus ovat viestin perusta. Tuo hyöty voi olla rationaalinen ja/tai emotionaalinen. Ei vain sanoilla Kun suomalainen viestii, hän käyttää mielellään paljon sanoja. Se ei tarkoita sitä, että ainutlaatuisuuden pitäisi olla jotain suurta ja ihmeellistä. Nykyään uskottavuus haetaan (myös) jostain muualta kuin markkinoijan viestistä. Se voi olla kuin ruuan pieni mauste: sitä ei tarvita paljon, mutta se jättää mukavan jälkimaun. Tärkein ja haastavin kilpailija on liikkumattomuus, johon meitä vetävät sohva, televisio, tietokone tai vaikkapa tapamme istua vapaa-aikana kaveriporukassa. Ainutlaatuisuuden haaste on usein markkinoinnin haasteista suurin. Sieltä löytyvät ihmisten tarpeet, motiivit ja kokemukset, ja usein myös syyt siihen, miksi liikutaan tai ei liikuta. Hyv ä idea, asian esittäm inen uudella tavalla voi olla avain. Lisäksi tarvitaan elementiksi ainutlaatuisuus: mitä sellaista liikunnasta tai jostain tietystä liikkumisen muodosta saa, mitä ei saa mistään muusta/muualta. 2003 Markkinointiviestintä: merkitys, vaikutus ja keinot WSOY Vuokko, P. Koko viestinnän rikasta tehokeinokirjoa kannattaa pohtia: miten viestimme värien, kuvien, elämysten, tunteiden, ihmisten, äänien tai tuoksujen avulla. Uskottavuuden luomiseen voidaan käyttää tutkimuksia, kiloja, vuosia, senttejä, suosittelijoita ja kokemuksia. Noista m uodostuu viestikolm io, jonka kivijalkoina ovat kaksi ensin m ainittua ja huippuna ainutlaatuisuus. Vasta siis perusta, joka edellytetään, että viestimme voi jatkaa matkaansa kohderyhmän tulkintajärjesrelmässä. Kaikki markkinoi, ja se kaikki tekee sen hyvin, kun vaikuttavuustavoite edellä mennään. Periaatteessa tuo hyöty voi olla mikä tahansa kunhan se on asia, joka on merkityksellinen kohderyhmälle. Tuo auttaa puhumaan omissa viesteissäkin kohderyhmän kielellä. 2009 Marketing management Vuokko, P. Viestin tu lisi täyttää kolm e ehtoa: haluttavuus, uskottavuus ja ainutlaatuisuus. M itä tu o viestikolm io sitten voisi tarkoittaa liikkum ista markkinoitaessa 7 Haluttavuus tarkoittaa sitä, että viestimme hyötyjä kohderyhmälle: mitä hyötyä liikkumisesta on. Kun asiantuntija viestii kohderyhmälähtöisesti, tärkeää ei ole sanoa kaikkea, vaan sanoa se, millä on vaikutusta juuri heille, joissa muutosta halutaan. WSOY LIIKUNTA& TIEOE47•5/2010 27. Siinä olemme hyviä. PIRJO VUOKKO, KTT, dosentti Turun kauppakorkeakoulu/Turun yliopisto Sähköposti: pirjo.vuokko@tse.fi LÄHTEET: Kotler, P., Keller K.L., Brady, M., Goodman, M., Hansen, T. Toinen tärkeä asia on se, että markkinoijan tulee ottaa vakavasti sosiaalisen median merkitys ja seurata sitä aktiivisesti ja oppia siitä. Sosiaalinen media on ja pysyy; kyse on siitä, osaammeko hyödyntää sitä, että siellä on kohderyhmämme. Mutta nyt sosiaalisen median myötä voimme kysyä samaa "koko maailmalta" vaikkapa keskustelupalstoilla tai sitten selata noita palstoja ja katsoa, mitä jostain liikkumisen muodosta vertaiskansalaiset ovat sanoneet. Markkinointi on nimenomaan ajattelutapa: kyky oivaltaa vaikuttamisen tarve ja mahdollisuudet. Sosiaalinen media on myös hyvä paikka markkinoijan oppia, millä käsitteillä ja sanoilla kohderyhmä puhuu liikkumisesta ja sen eri muodoista. Niiden kohderyhmä olettaa olevan kunnossa: viestimme jotain heille merkityksellistä ja teemme sen uskottavasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uskottavuuselementti ei olisi markkinoijalle tärkeä. Tässä palaammekin kohderyhmän tuntemuksen olennaisuuteen: et pysty viestimään kohderyhmän kokemia hyötyjä, jollet tiedä, mitkä asiat ovat tuolle ryhmälle tärkeitä. Pyöräile, näet uusia maisemia ja liikut ekologisesti. On se: pitää olla niin pysäyttävä ja uskottava, että ihmiset kiinnostuvat hakemaan lisää tietoa vaikka sitten sosiaalisesta mediasta. Kun asiantuntija viestii, hän saattaa viestiä asiantuntemus edellä: tämän kaiken haluan nyt tuoda esille, kun sen kerran osaan ja tiedän. Voisiko liikkumisen liittää muuhunkin kuin fyysiseen terveyteen ja ulkonäköön. Tärkeää on ymmärtää, että markkinointi ei ole jotain hyvän toiminnan ja hyvän viestinnän lisäksi tapahtuvaa, vaan se on juuri sitä. Näinhän se usein esitetäänkin: verenpaine laskee, jaksat paremmin, kilot karisevat, näytät hyvältä. Aiemminkin toki saatettiin kysyä kaverilta. Minkä mausteen liikkuminen jättää. Tule jumppaan ja tapaat muitakin eläkkeellä olevia. Toisinaan rationaalisuuden ja sanojen suuri määrä hukuttaa sen emotionaalisen elementin, joka kuitenkin lopulta voisi olla se ratkaisevin vaikuttavuuden kannalta. Riittää, että on uskottavasti ainutlaatuinen jossain sellaisessa asiassa, joka on merkityksellinen kohderyhmälle. Tämä ei tarkoita sitä, että kilpailijoiksi nähdään vain muut liikunnan muodot. 2004 Nonprofit-organisaatioiden markkinointi. Mutta sanat toimivat hyvin vain rationaalisia hyötyjä ja uskottavuusnumeroita esittäessämme. Tärkeää on m uistaa aina ydinsanom a: m ikä on keskeinen viestim m e ja m iten voisim m e kertoa sen kohderyhm ään kolahtavalla tavalla. Uskottavuus on toinen viestikolmion alakulma: miten saamme kohderyhmässä aikaan pysähdyksen ja tulkinnan siitä, että "se siis vaikuttaa tuolla tavoin". se, että joku oivaltaa kertoa tai tehdä asian pysäyttävällä ja sykähdyttävällä tavalla. Markkinointi ei ole toiminto eikä se hoidu pelkästään sillä, että jonkun henkilön toimen kuvassa tai tittelissä lukee sana markkinointi. Mene metsään, saat sieniä ja metsän elämyksiä
~ 1 hitaastf:kiihdyttaen:, ~ ~ -~-~ •·1' . Liikunta kannattaa aloittaa hitaasti kiihdyttäen, jotta säännöllisestä liikunnast~ tulee luonteva ja ennen kaikkea nautintoa tuottava osa normaalia päivärytmiä. Liikunnan määrää lisättäessäkin on hyvä lisätä liikkumiskertoja ja liikunnan kestoa tehon sijaan. . Teksti: KAI SAVONEN f '4 • '~ LIIKKUMATTOMASTÅ t11KKUJAKSI 1', -~ . ~ jJ. A ( ,,,. ~ tilt;, . Tervevden kannalta on syytä liikkua usein, mielellään päivittäin. t ,, ' l ~"' /
Liikunta saa aikaan lukuisia erillisiä muutoksia eri elinjärjestelmissä. Kestävyysliikunnan tavoitemäärää kerryttävät kaikki yli kymmenen minuutin yhtäjaksoiset liikkumiskerrat viikon aikana. Suosituksen näiden kohtien toteutuminen tämänhetkisessä perusterveydenhuollossa lienee kuitenkin vaikeaa resurssipulan takia. Lääkärin kautta liikkeelle. Suosituksen mukaan terveiden 18-64-vuotiaiden tulisi pyrkiä keräämään viikon aikana minimissään 2,5 tuntia kohtalaisesti kuormittavaa kestävyysliikuntaa (esimerkiksi reipas kävely vauhdilla 4,5-7 km/h) tai yksi tunti 15 minuuttia voimakkaammin kuormittavaa kestävyysliikuntaa (esimerkiksi hölkkä/juoksu), tai vastaava määrä näitä yhdistettynä. Kyselytutkimusten perusteella on arvioitu, että noin 45-60 prosenttia aikuisväestöstä liikkuisi vähintään liikuntasuositusten minimimäärän verran viikoittain. Tarvitseeko keski-ikäinen tai vanhempi pitkään liikkumatta ollut henkilö terveydentilansa arviointia ennen liikunnan aloittamista. Kun liikuntaa on mitattu objektiivisesti vyötärölle kiinnitettävän kiihtyvyysanturin avulla on havaittu, että kyselytutkimusten perusteella oletettu osuus aikuisväestöstä ei saavutakaan suositusten vähimmäismäärää. T erveyden kannalta riittämättömästi liikkuvien aikuisten määrä nyky-yhteiskunnassa on mahdollisesti todellisuudessa jopa suurempi kuin mitä tällä hetkellä arvioidaan. Myös kuormituskokeen tarpeellisuus liikuntaa aloitettaessa saattaa nousta esiin. Mikä on sopiva määrä liikuntaa ennestään liikkumattomalle. Liikunnan Käypä hoito toteaa, että kuormituskoe on syytä tehdä vain henkilöille, joilla on esiintynyt levossa ja erityisesti liikunnan aikana tajunnanmenetystai heikotuskohtauksia, rintakipua, hengenahdistusta tai rytmihäiriötuntemuksia. Edelleen Käypä hoito -suositus toteaa, että 65 vuotta täyttäneille sekä yli 50-vuotiaille, joilla on jokin krooninen sairaus, suositellaan asiantuntijan konsultaatioon perustuvan liikuntasuunnitelman tekemistä asiantuntijan ei siis kuitenkaan tarvitse olla nimenomaan lääkäri. Liikuntaa lisäämällä myös terveyshyödyt lisääntyvät. Tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa optimaalisesta tavasta aloittaa liikunta ei ole. Liikunnan tultua säännölliseksi ja pysyväksi osaksi päivärytmia, sopiva tavoite on esimerkiksi kaksinkertainen määrä minimimäärään verrattuna: viisi tuntia kohtalaisesti kuormittavaa tai 2,5 tuntia voimakkaammin kuormittavaa kestävyysliikuntaa, tai niiden yhdistelmä, lisättynä lihaskuntoharjoittelulla. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että ennestään liikkumattomilla ylipainoisilla kuuden kuukauden seurannan aikana valtimoja aineenvaihduntasairauksien vaaratekijät muuttuivat jatkuvasti epäsuotuisaan suuntaan heidän jatkaessaan liikkumatonta elämäntapaansa. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi viittä tuntia reipasta kävelyä viikossa. On tärkeää, että kynnys aloittaa liikunta on mahdollisimman matala, mutta niin, että he jotka liikuntaa aloittaessaan todella hyötyisivät ammattilaisen konsultaatiosta myös sen mahdollisimman helposti saisivat. Varsinkin pitkään liikuntaa harrastamattomien ei tarvitse pyrkiä minimimääriin välittömästi. Terveysliikuntasuositus antaa hyvän tavoitteen Lähtökohtana liikunnan annostelussa kannattaa käyttää Yhdysvaltojen terveysviraston syksyllä 2008 julkaisemia liikuntasuosituksia, jotka perustuvat tuoreimpaan ja laajimpaan liikunnan ja terveyden välisiä yhteyksiä käsittelevään tutkimustietoon. Lisäksi tulisi harrastaa lihaskuntoa kehittävää liikuntaa kaksi kertaa viikossa. Liikkumattomuuteen liittyvät haitalliset terveysvaikutukset näyttävät käyttäytyvän etenevän sairauden tavoin, mikäli muutoksia elintavoissa ei tapahdu. Vuonna 2008 julkaistun Liikunnan Käypä hoitosuosituksen mukaan oireeton henkilö voi aloittaa kevyen tai kohtuukuormitteisen liikuntaohjelman ilman terveystarkastusta. Erillisillä muutoksilla on erilaiset kynnysarvot niin, että tietty määrä liikuntaa voi saada aikaan selviä muutoksia joissakin terveyteen liittyvissä rnuuttujissa, mutta toisaalta määrä voi kuitenkin olla riittämätön joidenkin muiden suotuisten muutosten kannalta. Tavoitteeseen pääsemiseksi riittää 45 minuutin kävely kuutena päivänä sekä 30 minuuttia yhtenä LIIKUNTA& TIEDE47•5/2010 29. Lääkärin puoleen on syytä kääntyä ennen kuorrnittavuudeltaan jokapäiväisiä toimintoja selvästi rasittavamman liikunnan aloittamista, mikäli henkilöllä on oireita tai mikä tahansa verenkiertotai hengityselimistön sairaus, diabetes tai jokin muu aktiivisessa vaiheessa oleva krooninen sairaus tai terveydellinen ongelma. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että kiihtyvyysanturilla mitattaessa vähintään liikuntasuositusten minimäärän verran liikuntaa kertyi hiukan alle viidelle prosentille aikuisista, ruotsalaisessa tutkimuksessa vain yhdelle prosentille. Oireettomille liikuntaa aloittaville kuormituskoetta ei ilman erityistä syytä tarvitse tehdä. Määrä on nykykäsityksen mukaan suurin piirtein se optimi, jolla liikunnasta saatavan hyödyn ja mahdollisten haittavaikutusten suhde on edullisin. Riittämätön liikunta ei ole vakaa tila, jonka haitalliset terveysvaikutukset tietyn pisteen saavutettuaan eivät pahene. Terveyshyödyt lisääntyvät selvästi liikunnan määrän kasvaessa kaksinkertaiseksi minimäärään verrattuna. On järkevämpää asettaa ne tavoitteeksi, johon pyritään asteittain liikuntaa lisäämällä esimerkiksi muutaman viikon aikana. Suosituksen minimimäärän täyttyessä ollaan liikunnan terveysvaikutuksien annos-vastesuhdetta kuvaavan käyrän jyrkästi nousevan osan alussa. Kaksi kertaa minimi terveyshyödyt optimissa Liikunnan määrän edelleen lisääntyessä terveyshyödyt kyllä lisääntyvät, mutta eivät enää niin selvästi kuin aiemmin
Niinpä suosituksissa mainittu kohtalaisen kuormittavuuden alaraja, esimerkiksi kävely vauhdilla 4,5 krn/t, voi olla suhteellisesti arvioiden kovatehoista aloittelevalle liikkujalle. Tässä yhteydessä on syytä huomata suhteellisen ja absoluuttisen tehon välinen ero. Näkökulmaa on peru steltu sillä, että heillä nimenomaan valtimosairauksien vaara on lisääntynyt jo siinä määrin, että suositusten mukainen liikunnan minimimäärä ei riitä sitä alent amaan. Minimimäärä ei luultavasti myöskään riitä henkilöille, joilla jo on diabetes, metabolinen oireyhtymä tai voimakas perinnöllinen alttius näille aineenvaihduntasairauksille. Toinen vaihtoehto on pyrkiä tekemään muutoksia ruokavaliossa. Liikunnan suhteellinen teho vaihtelee liikkujan hengitysja verenkiertoelimistön suorituskyvyn mukaan, kun absoluuttinen teho (esimerkiksi kävelyvauhti) on sama kaikille suorituskyvystä riippumatta. Liikunnan aloittamiseen liittyy väistämättä lihasten kipeytyrnistä normaalista poikkeavan kuormittamisen seurauksena. Laihduttamiseen suositusten minimiliikunnan aikaansaama energiankulutus ei riitä. 30 LIIKUNTA & TIEDE 47, 512010. päivänä viikossa tarvittaessa vaikkapa jaettuna kahteen ru peamaan päivässä. Syyksi on arveltu kovatehoisessa liikunnassa väistämättä syntyviä happi radikaaleja, jotka hajottavat syntynyttä typpioksidia. Niinpä suositus on arvio minimimäärästä liikuntaa, joka saa aikaan suotuisia terveysvaikutuksia suurimmalle osalle ihmisistä. Vasteet ovat yksilöllisiä Elimistön toiminnoissa havaittava vaste liikunnalle (tai liikkumattomuudelle) vaihtelee huomattavasti yksilöiden välillä. Endoteelin tuottaman typpioksidin määrä on kovatehoisen liikunnan jälkeen vähäisempi verrattuna matalampitehoiseen liikuntaan. Tutkijoiden mukaan tällainen riittävän liikuntamäärän hakeminen on verrattavissa lääkeannoksen säätämiseen sopivaksi halutun vasteen aikaansaamiseksi. Kuormittavuuskin on yksilöllistä Saadaanko kovatehoisella liikunnalla enemmän suotuisia terveysvaikutuksia kuin matalarnpitehoisella, mikäli liikunnan kokonaismäärä pysyy samana. Vaikka menetelmä perustuu yksinkertaiseen olettamukseen kehonpainon toimimisesta yleisen terveydentilan kuvaajana, se on kuitenkin mielenkiintoinen lähestymistapa pyrittäessä yksilölliseen liikunnan annosteluun. Laihduttavaa aloittajaa on syytä ohjata lisäämään liikuntaa kohti optimimäärä ruokavaliomuutosten ohella.jotta pysyviä muutoksia painossa tai kehonkoostumuksessa olisi realistista odottaa. Vaikka yksiselitteistä näyttöä asiasta ei ole, on kuitenkin perusteltua suositella liikuntaa aloittavalle henkilölle ensisijaisesti matalatehoista liikuntaa. Kun suunnitelmallisen liikunnan määrää lisätään saattaa arjen peru saktiivisuus samalla vähentyä. Verisuonten sisäpintaa verhoavan endoteelin tuottama typpioksidi on keskeinen molekyyli verisuoniston terveyden kannalta, ja typpioksidin lisääntynyt tuotto on ilmeisesti yksi keskeisimpiä mekanismeja liikunnan valtimosairauksia vähentävän vaikutuksen selittäjänä. Mikäli aloittelevan liikkujan suorituskyky on kovin matala jo absoluuttisesti hyvinkin matalatehoinen liikunta voi olla suhteellisesti arvioiden kovatehoista. Peru saktiivisuuttaan kannattaa pitää yllä pienillä terveellisillä valinnoilla, kuten käyttämällä portaita hissin sijaan tai tekemällä kauppareissu kävellen auton käyttämisen sijaan. Kovatehoiseen liikuntaan liittyy myös ohimenevä Yhdysvaltain terveysviranomaisten vuonna 2008 julkaisemat liikuntasuositukset ovat hyvä lähtökohta suunniteltaessa aiemmin liikkumattoman henkilön liikunnan annostelua. Matalatehoiseen liikuntaan liittyy vähäisempi lihasten kipeytyminen, jolloin liikkumiskertoja voidaan toistaa tiheämmin ja liikunnasta tulee helpommin säännöllistä. Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat mielenkiintoisella tavalla pyrkineet hyödyntämään kehonpainon muutoksia terveyden kannalta riittävän liikuntamäärän määrittämiseksi. Kaikille tuo määrä ei kuitenkaan ole riittävä toivotun vasteen aikaansaamiseksi. Mikäli paino nousee, liikunnan määrä ei ole kyseiselle henkilölle riittävä ja liikuntaa tulee lisätä sen verran, että painonnousu pysähtyy. Heidän mukaansa henkilön harrastama määrä liikuntaa viikossa on terveysvaikutusten kannalta riittävä, ellei lihomista tapahdu kun ravinnosta tuleva energiamäärä pysyy suurin piirtein vakiona. Lukuisia suotuisia terveysvaikutuksia liikunnalla toki on vaikka varsinaista laihtumista ei tapahtuisikaan. Geeniperimä selittää vaihtelua ja viime kädessä määrittää liikunnan tai liikkumattomuuden vaikutusten rajat yksittäiselle ihmiselle. Kuitenkin nimenomaan suhteellinen teho eli kuinka kuormittavaa esimerkiksi tietty kävelyvauhti on aloittelevalle liikkujalle suhteessa hänen suorituskykyynsä on se mittari, jonka perusteella liikunnan tehoa tässä yhteydessä arvioidaan
Säännöllisen liikunnan jatkuttua pitemmän aikaa nämä verisuoniston terveyden kannalta ei-toivottavat ilmiöt eivät tule enää niin voimakkaasti esiin kovatehoisen liikunnankaan jälkeen. Lepoverenpaineen osalta yksittäisen liikuntakerran ohimenevä verenpainetta alentava vaikutus kestää noin 12-16 tuntia, lisääntynyt lihaskudoksen insuliiniherkkyys säilyy noin 1-2 vuorokautta, ja pienentynyt veren triglysericlipitoisuus noin 2-3 vuorokautta. Keskeisten valtimoja aineenvaihduntasairauksien vaaratekijöiden kannalta kannattaa siis pyrkiä riittävän usein toistuvaan liikkumiseen, ja liikunnan määrää asteittain lisättäessäkin nimenomaan liikkumistiheyden säilyttämiseen tai lisäämiseen. Tulehdusvaste tulee esiin erityisesti silloin, kun liikuntaan liittyy lihaksiston mikro vaurioita. Tärkeintä on lisätä asteittain liikkumiskertojen tiheyttä ja yksittäisten liikkumiskertojen kestoa. Tilanne on verrattavissa lääkeaineen annosteluun, jossa riittävän tiheään toistuvalla annostelulla pyritään saamaan elimistöön sopiva annos vaikuttavaa lääkeainetta. Maltillinen määrän lisäys on tärkeää myös ikääntyneillä ja suorituskykyyn vaikuttavista pitkäaikaissairauksista kärsivillä. Liikunnan suhteellista tehoa ei tässä vaiheessa tarvitse lisätä. Aiemmin liikkumattoman henkilön aloittaessa liikunnan havaitaan usein jo muutamien viikkojen kuluessa, että samalla sydämen syketaajuudella (eli samalla suhteellisella teholla) henkilö pystyy esimerkiksi kävelemään rivakampaa vauhtia (eli suuremmalla absoluuttisella teholla) elimistössä tapahtuneiden harjoitusvaikutusten seurauksena. Lisättäessä liikunnan määrää elimistölle pitää antaa aikaa sopeutua. Niinpä matalatehoisemman liikunnan lisänä voi jatkossa liikkua myös kovemmalla teholla, vaikkei se ei ole välttämätönt ä hyödyllisten terveysvaikutusten aikaansaamiseksi. Mitattu liikunnan aikaansaama muutos jossakin terveyteen liittyvässä muuttujassa (esim. Mikäli liikuntaa aloittavalla henkilöllä on piilevä sepelvaltimotauti on vaara kokea äkillinen sydäntapahtuma (äkkikuolema tai sydäninfarkti) suur empi nimenomaan kovatehoisessa liikunnassa. verenpaine, insuliiniherkkyys yms.) kuvaa aina sekä edeltäneen yksittäisen liikkumiskerran seurauksena syntyneitä välittömiä muutoksia, että myös pidempään jatkuneen liikkumisen myötä mahdollisesti syntyneitä rakenteellisia muutoksia. Useammin ja pitempään Miten liikunnan määrää kannattaa sitten lisätä pyrittäessä kohti mahdollisimman edullisia terveysvaikutuksia. KAI SAVON EN, LitM, TtM Tutkija Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Sähköposti: savonen@hytti.uku.fi LIIKUNTA& TIEOE47•5/2010 31. lievän tulehdustilan syntyminen, jonka seur auksena esimerkiksi verestä määritettävän C-reaktiivisen proteiinin pitoisuus lisääntyy. Mitä matalampi lähtötaso liikuntaa aloittavalla on, sitä maltillisemmin määrää tulee lisätä. Ennestään liikkumattoman kannattaa aloittaa liikunta hitaasti kiihdyttäen.jotta pitemmällä aikavälillä säännöllisestä liikunnasta tulee luonteva ja ennen kaikkea nautintoa tuottava osa normaalia päivärytmiä. Koska liikunnan suotuisat terveysvaikutukset syntyvät osittain yksittäisten liikkumiskertojen kumuloituvien vaikutusten myötä, on hyvä pyrkiä riittävän tiheästi toistuvaan liikuntaan mielellään päivittäin. Tämän lisääntyneen riskin takana ovat ainakin voimakas sympaattisen hermoston aktiivisuus, sydänlihakseen mahdollisesti syntyv ä hapen puut e ja veren lisääntynyt hyy tyrnistaipumus. Vähentynyt typpioksidin tuotto ja lievän tulehdustilan syntyminen ovat verisuoniston terveyden kannalta ei-toivottuja asioita, joten matalatehoinen liikunta on tämänkin peru steella säännöllistä liikunt aa aloittelevalle suositeltavampi vaihtoehto. Tässä vaiheessa ei ole tarvetta pyrkiä lisäämään liikunnan suhteellista tehoa (eli liikkua korkeammalla syketaajuudella). Koska siis jo yksittäinenkin liikkumiskerta saa aikaan suotuisia terveysvaikutuksia elimistössä, kannattaa liikkumiskertoja pyrkiä toistamaan riittävän usein. Sen sijaan pitempään säännöllisesti jatkuva liikunta saa aikaan rakenteellisia muutoksia verisuonten seinämissä, minkä seurauksena liikunnan lepoverenpainetta alentava vaikutus muuttuukin pysyvämmäksi. Näillä henkilöillä liikunnan aloittaminen sopivan matalalla teholla on siis erityisen tärkeää. Yksittäisen liikkumiskerran jälkeen lepoverenpaine laskee matalammalle tasolle kuin ennen kuormitusta, mutta tämä vaikutus on ohimenevä. Mikäli liikkumiskerrat toistuvat sopivan usein niin, että edellisen liikkumiskerran aikaansaama suotuisa vaikutus ei ole vielä ehtinyt kadota, on mahdollista saada aikaa hiljalleen kumuloituva positiivinen vaikutus. Selkeää tutkimusnäyttöä ei ole olemassa siitä, mikä olisi optimaalinen liikuntakertojen tiheys tai yksittäisen liikuntakerran kesto suotuisien terveysvaikutuksien saavuttamiseksi. Hyvä esimerkki on liikunnan vaikutus lepoverenpaineeseen
. j\:;~d~i±L~.S:i~i';'$,.~:,•f ·:,::.·:11§lj},.'.t]J·.:.};~;,;~i:,i',~,--.i ·.•:li 32 UIKUNTA&TIE0E47•5/2010. .• . . , , . käytännöt/ "(~ Kymmenen aske.lJ,:r!~ laadukkaaseen testaamiseet"tti .. ~~ ··S®QSITlJKSET LlJ.E:f'JAVi;S1;1;.,:.1~w,~Q~tQt;$!il(J5:o,~tl .. . LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 2011 BIOMEDICUM, Helsinki 9.-10.11. •.·,· ;~~i1: ,L.,· J:r ·~~! Ku ntotestauksen .. ,· ~-yleisluontoinen kymrnenkohtainen ohje t' :'ii·' jase on tarkoltettuotettavaksikäyttöönjj .. • ••. . · .,.. ~ ~ .... . .,,,._,.stauksen ~~ ...... ,, .. kaikissa testaustoirnlntaa harjoittavissa yhteisöissä. . . 2011 •••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••• Lisätietoja: www.lts.fi . , .... . -ha Q kk.eJn,(~do4t2öOz}\tri I o~si i Q. ff~ Suositukset pohjautu_vat••Liiku.ht<)tietee11isessä Sevrassa .• I} toteutetun,Kuntotesta·ukserllaadur:1ctkehittäm1nen·\i;t 1 t . hyvätI~äytännö,t onif~ .
Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 44 abstraktia. LTS jakaa myös Nuoren tutkijan palkinnon. Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet. Arviointien perusteella viisi parasta tutkimusta pääsi finaaliin, jossa täydelliset englanninkieliset käsikirjoitukset arvioi tätä tarkoitusta varten koottu erillinen raati. Liikuntalääketieteen päivät 10.-11.11.2010 Liikunta lääkkeestä elämäntavaksi Biomedicum Helsinki Vuoden 2010 paras liikuntalääketieteellinen tutkimus julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä L iikuntatieteellinen Seura (LTS) järjestää vuosittain liikuntalääketieteen alan tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus kilpailun arviointiraati: Olli Heinonen, Paavo Nurmi -keskus Jari Parkkari, UKK-instituutti Rainer Rauramaa, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Harri Selänne, LIKES liikuntalääketieteen klinikka Timo Takala, Oulun Diakonissalaitos, Liikuntalääketieteellinen klinikka Heikki Tikkanen, Urheilu lääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema Finalistikäsikirjoitusten arvioitsijat: Pääsihteeri likka Rauramo, Duodecim Apulaisprofessori Simo Taimela, Helsingin yliopisto Professori Heikki Huikuri, Oulun yliopisto LIIKUNTA & TIEDE 47 • 512010 33. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikunta lääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus sekä Nuori tutkija palkitaan stipendillä ja voittajat julkistetaan Liikunta lääketieteen päivillä 10.11.2010
119871 J Biomech 8, 785-794. Näiden tekijöiden merkityksen ymmärtäminen on erityisen tärkeää, jotta voimme suunnata nykyistä liikuntaneuvontaa yhä tarkemmin ja tehokkaammin pysyvään elämäntavan muutokseen. TAUSTA: Maastohiihdossa tarvitaan lähes kaikkien kehon lihasten saumatonta yhteistyötä optimaaliseen kilpasuoritukseen. TULOKSET: Päivittäinen luun kuormitusindeksi oli merkittävästi korkeampi tehosieuuun hyppyliikuntaan osallistuneilla kuin kontrolliryhmällä (p<0,05). 1987) eläinten kuormituskokeiden ja tietokonemallien perusteella. Liikuntaan liittyvien motivaatiotekijöiden arvioinnissa käytettiin 73-osioista Recreational Exercise Motivation Measure (REMM) -mittaria. VIITE 111 Leskinen, T. MENETELMÄT: Tämä tutkimus on osa laajempaa tutkimusta, jossa selvitettiin pitkäaikaisten, pysyvien liikunta-aktiivisuuserojen vaikutusta terveyteen (1). Ettects of 32-year leisure time physical activity discordance in twin pairs on health ITWINACTIVE study) Aims, design and results for physical fitness. Kaksosparin toinen sisarus oli ollut liikunnallisesti aktiivinen lähes koko aikuisikänsä, kun taas hänen kaksossisaruksensa ei ollut harrastanut liikuntaa. Näissä teorioissa luun vaste kuormitukseen riippuu iskujen eli irnpaktien määrästä ja voimakkuudesta siten, että määrän ja voimakkuuden suhde on logaritminen tai eksponentiaalinen. Luuston kannalta tehokkainta liikuntaa kuvaamaan on kehitelty osteogeeninen indeksi (Turner 1998) ja päivittäinen kuormitusstirnulus (Carter ym. TULOKSET: Tärkeimmät motiivit osallistua vapaa-ajan liikuntaan kaksosilla liittyivät liikunnasta nauttimiseen sekä fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Yli puolet kaksosista oli sitä mieltä, ettei mikään tekijä estänyt heitä liikkumasta. Henkilön keskimääräisen kiihtyvyysjakauman perusteella laskettiin päivittäinen luun kuormitusindeksi. Toistaiseksi ei kuitenkaan tunneta kovin hyvin niitä tekijöitä, jotka saavat ihmiset jatkamaan liikuntaharrastusta pitkään ja säännöllisesti. Kuormitusindeksi oli positiivisesti yhteydessä hyppyharjoit.teluryhrnän naisten reisiluun yläosan trokanterin alueen mineraalitiheyden muutokseen (korrelaatiokerroin r=0,55, p<0,01) ja reisi luun varren tiheyden ja poikkipintaalan muutoksiin (r=0,52 ja r=0,47, p<0,01). Kaksosparien tuloksia verrattiin toisiinsa pariuaisella t-testilla, Wilcoxonin testillä tai Statan symmetry-testillä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää näiden teorioiden pohjalta ihmisen luuliikunnan tehokkuutta kuvaava päivittäinen kuormitusindeksi ja testata sitä saiunnaistetussa, kontrolloidussa liikuntainterventiossa. Kunkin henkilön luustomuutoksia verrattiin kuormitusindeksiin. Kuitenkaan koettujen liikuntaa estävien tekijöiden osalta ei havaittu eroja aktiivien ja inaktiivien kaksosten välillä. Ne, jotka mainitsivat liikuntaa estäviä tekijöitä, pitivät tärkeimpinä kipua, terveysongelmia ja/tai sairauksia. TAUSTA: Tuottaakseen mahdollisimman paljon terveydellistä hyötyä ja ennaltaehkäistäkseen kroonisia sairauksia liikunnan tulisi olla säännöllisesti toistuvaa. ym. Koehenkilöt olivat terveitä 35-40 -vuotiaita naisia, jotka eivät olleet aiemmin säännöllisesti osallistuneet impaktityyppiseen liikuntaan. Liikuntaa estävät tekijät ovat kuitenkin samoja riippumatta henkilön liikunta-aktiivisuuden tasosta. Liikuntaa estävien tekijöiden arvioinnissa käytettiin 25-kohtaista kyselyä. TUTKIMUKSENTAUSTA: lskutyyppisen liikunnan on todettu vahvistavan luustoa. Twin Res Hum Gen 12111, 108-117 V Uusi kuormitusindeksi luuliikunnan mittaamiseen AHOLA R, KORPELAINEN R, VAINIONPÄÄ A,JÄMSÄT . Reisiluun yläosan luuntiheyden muutos mitattiin kaksienergisellä röntgenkuvauslaitteella ja reisiluun keskiosan poikkileikkauksen geometrian muutos määritettiin tietokonetomografialla. Yhteensä seitsemän identt ist.ä ja yhdeksän ei-identtistä samaa sukupuolta olevaa kaksosparia analysoitiin. Liikuntalääketieteen päivät 10.-11.11.2010 V Liikuntaan motivoivat ja liikunnan harrastamista estävät tekijät: kaksostutkimus AALTONEN S, LESKINENT,ALEN M, KAPRIO J, LIUKKONEN J, KUJALA UM . Motivaatiokyselyn väittämistä muodostettuja summamuuttujia analysoitaessa kolme ulottuvuutta erosivat merkitsevästi aktiivien ja inaktiivien kaksosten välillä toisistaan; omien taitojen kehiuärninen (p = .018), fyysinen hyvinvointi (p = .029) ja henkinen hyvinvointi (p = .039) olivat aktiiveille kaksosille tärkeämpiä vapaa-ajan liikuntaan motivoivia tekijöitä kuin inaktiiveille. Vainionpää A ym.12006) Osteoporos lnt 3, 455463. Luuston kuormituksen mittaamiseen käytettiin aiemmin kehittämäämme uutta kiihtyvyysanturiin pohjautuvaa menetelmää eli luuliikuntamittaria. 2006). Työssä analysoitiin aiemmassa satu nnaistet ussa ja kontrolloidussa hyppyliikuntainterventiossa kerättyä kuormitustietoa (Vainionpää ym. Intensiiviseen hyppyharjoitteluun osallistuvilla kuormitusindeksi on yhteydessä positiivisiin muutoksiin reisiluun kaulan luuntiheydessä. Turner CH 11998) Bone 5,399-407. 12009). Koehenkilöt pitivät luuliikuntamittaria vyötäröllään päivittäin tutkimuksen ajan. Koeryhmä (N=35) osallistui tehostettuun hyppyliikuntaan vuoden ajan ja kontrolliryhmän naiset jatkoivat elämäänsä edelliseen tapaan (N=30). Mittari rekisteröi liikunnasta aiheutuneiden kiihtyvyyspiikkien eli impaktien määrän ja voimakkuuden. VIITTEET: Carter DR ym. On todennäköistä, että monenlaiset rnotivaatiotekijät sekä toisaalta myös erilaiset liikuntaa estävät tekijät osaltaan vaikuttavat liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan tai liikkumattomuuden omaksumisessa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Pysyvän, säännöllisesti toistuvan liikuntaharrastuksen edellytyksenä näyttäisi olevan halu ylläpitää tai kehittää omia taitoja sekä kokemus siitä, että liikunta parantaa sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. V Lihasten käyttö maastohiihdossa positroniemissiotomografialla myös syvemmällä olevien lihasten kimppuun BOJSEN-M0LLER J, LOSNEGARDT, KEMPPAINEN J, VILJANEN T, KALLIOKOSKI KK, HALLEN J . Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää säännölliseen liikunnalliseen elämäntapaan tai liikkumattomuuteen yhteydessä olevia motivaatiotekijöitä sekä liikuntaa estäviä tekijöitä pysyvästi yli 30 vuoden ajan liikunnanharrastuksen suhteen toisistaan eroavilla kaksospareilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kiihtyvyysjakaumasta laskettu kuormitusindeksi kuvaa henkilön luustoon kohdistuvaa kuormitusta eli luuliikuntaa yhdellä luvulla. MENETELMÄT: Aiempien teorioiden (osteogeenisen indeksin ja päivittäisen kuormitusstimuluksen) perusteella kehitettiin uusi päivittäinen kuormitusindeksi, joka huomioi impaktien voimakkuuden ja määrän käyttäen niiden välillä joko logaritmista tai eksponentiaalista suhdetta. Hiihtotavasta (vapaa vai perinteinen) ja maastossa riippuen hiihdossa edetään monilla eri tekniikoilla, joista biomekaanisesti yksinkertaisin on perinteisen hiihtotavan 34 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010
JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat, että ylävartalon lihasten käyttö ei juurikaan muutu rasitusintensiteetin kasvaessa, mutta vatsalihaksia ja jalkojen lihaksia aletaan käyttää paljon enemmän. Myös matalassa ammattiasernassa työskentelevien vapaa-ajan liikuntaa tulee edistää aiempaa voimakkaammin. Logistista regressioanalyysiä hyödyntäen tutkittiin miten vuosina 1978-1980 ja 2001 mitatut tekijät olivat yhteydessä vapaa-ajan liikuntaan vuonna 2001. Elektromyografialla (EMG) on aiemmin tutkittu jonkin verran pinnallisten lihasten toimintaa hiihtosuorituksissa, mutta syvemmällä olevien lihasten osuudesta suoritukseen ei tiedetä mitään. Tuloksissa EMG aktiivisuus ilmoitetaan molempien jalkojen etuja takareisien keskiarvona. TULOKSET: Perustutkimuksen monipuolinen ja säännöllinen vapaa-ajan liikunta ennusti voimakkaimmin vapaa-ajan liikuntaa 22 vuotta myöhemmin. Näissä kaikissa muutos oli p < 0.05. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 44 tervettä vapaaehtoista (38±14v, 20-72v, 20 miestä, 24 naista). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulosten perusteella aiempi liikuntaharrastus määrittää ikääntyvän väestön vapaa-ajan liikuntaa, joten liikuntaneuvonta tulee kohdentaa nuoriin tai viimeistään keski-ikäisiin. Lisäksi laboratoriossa mitattiin lihasaktiivisuuksia päivittäisten askareiden suorittamisessa sekä maksimaalinen isometrinen polven ojenn us ja koukistus (MVC). 76; 1.38-33.08) matalassa ammattiasemassa pysyneihin verrattuna, vähäinen (OR 0.26; 0.10-0.66) tai keskimääräinen (OR 0.40; 0.16-0.96) työliikunta raskaaseen työhön verrattuna, pysyminen normaalipainoisena (OR 2.85; 1.64-4.95) verrattuna pysymiseen ylipainoisena, sekä hyvä toimintakyky (OR 2.20; 1.33-3.64) verrattuna toimintakyvyn rajoituksiin seurantamittauksessa. Päivittäisessä elämässä lihasaktiivisuus oli suurimman osan ajasta (74 %, 8,1 h) alle 2 % MVC:stä. Analyysit rajoitettiin niihin tutkittaviin, jotka olivat työelämässä ja toimintakykyisiä perustutkimuksessa. 2004). He hiihtivät hiihtoergometrillä kahdella eri intensiteetillä (53% ja 74% VO 2 max:ista tasatyöntötestissä) kahtena eri päivänä. Kuormituksen jälkeen tutkittavat siirrettiin PET-kameraan, jolla kuvattiin merkkiaineen kertymää koko kehossa päästä varpaisiin. Verrattuna inaktiivisiin tutkittaviin, 3 tai useampaa liikuntalajia alkumittauksissa raportoineilla oli 13-kertainen (ristitulosuhde, OR 13.22; 95%:n luottamusväli 5.25-33.31) ja 1-2 liikuntalajia raportoineilla 2-kertainen (OR 2.32; 2.035.15) todennäköisyys harrastaa vapaa-ajan liikuntaa 22 vuoden kuluttua. TULOKSET: Glukoosinkulutus lisääntyi merkitsevästi seuraavissa lihaksissa kovemmalla intensiteetillä: polven ojeruajat (13 % nousu) ja koukistajat (17 %), suora vatsalihas (20 %), iso rintalihas (17%), hauislihas (6%) ja lonkan koukistajat (33%). Viiden minuutin kuormituksen jälkeen heihin injisoitiin -240 MBq kudoksiin glukoosinkulutuksen suhteessa kertyvää [18FJ-0uorodeoksiglukoosia, minkä jälkeen he hiihtivät vielä 15 min. Laajoja väestöaineistoja on hyödynnetty harvoin pitkittäisasetelmassa. Heistä 709 tutkittiin uudelleen vuonna 2001 osana Terveys 2000-tutkimusta. Tärkeätä on kannustaa monipuoliseen liikuntaharrastukseen, jossa liikuntataidot ja ympärivuotinen lajikirjo ovat avainasemassa. V Pääliikuttajalihaksemme ovat inaktiivisia yli 70 % ajasta normaalissa päivittäisessä elämässämme HAAKANA P,TIKKANEN 0, PULLINENT, RANTALAlNENT, FINNIT . TAUSTA: Energiankulutusta ja fyysistä aktiivisuutta on aiemmin tarkasteltu esim. Nämä tulokset tukevat hyvin aikaisempia tuloksia, jotka ovat osoittaneet, että ylävartalon lihasten kapasiteetti nostaa työtehoa on rajoittunut (Calbet et al. Harjoittelun kannalta tulokset osoittavat, että ns. Pisin inak tiivisuusjakso oli keskimäärin 50 min (s l Sm in, 14-91 min) ja viidenneksi pisin jakso oli keskimäärin 2lmin (±7, 10-36min). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia vapaa-ajan liikuntaa ennustavia tekijöitä 22-vuotisseurannassa suomalaisilla aikuisilla. Yhden mittauspäivän kesto oli keskimäärin (11±2 tuntia). mitattiin pituus ja paino sekä arvioitiin toimintakyky. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat 30-80vuotiaita miehiä ja naisia (n=4560), jotka osallistuivat Mini-Suomi terveystutkimukseen vuosina 1978-1980. Muuttujia mitattiin tavanomaisissa päivittäisissä toimissa valveillaoloajan. Kyselyillä selvitettiin liikuntakäyttäytymistä, ruumiillista kuntoa, sosioekonomista asemaa, työoloja, tupakointia ja alkoholinkulutusta. Muita vapaa-ajan liikuntaa ennustavia tekijöitä olivat yleneminen ammattiasemassa (OR 6. TULOKSET: Makaamisessa ja istumisessa lihasaktiivisuustaso oli alle 2 %, kävelyssä 5km/h vauhdilla 8%, portaita alaspäin kävellessä keskimäärin 18% ja portaita ylöspäin kävellessä yli 20% MVC:stä. Samoin harjoittelun kannalta tärkeä kysymys on, että muuttuuko lihasten suhteellinen osuus kokonaistyöstä kuormitustehon kasvaessa eli harjoitetaanko hitaalla int ensiteetillä ihan vääriä lihaksia. Lisäksi tutkittaville tehtiin lihasten paikkojen määrittämiseksi MRl-kuvaus. Sen sijaan seuraavissa lihaksissa ei tapahtunut merkitseviä muutoksia huolimatta intensiteetin selvästä kasvusta: leveä selkälihas, iso liereälihas, kolmipäinen hartialihas, epäkäslihas, kolmipäinen olkalihas, and selän ojentajalihas. Tutkittavat osallistuivat haastatteluun ja terveystarkastukseen, jossa mm. Varsinaista lihasaktiivisuutta ei ole huomioitu aiemmissa tutkimuksissa, vaikka lihasaktiivisuudella on keskeinen osa fyysisen aktiivisuuden tuottamisessa; ilman lihasaktiivisuutta ei ole liikettä. V Vapaa-ajan liikuntaa ennustavat tekijät 22-vuotisseurannassa BORODULIN K, MÄKINEN TE, LEINOARJAS P,TAMMELINTH, HELIÖVAARA M, MARTELINT, KESTILÄ L, PRÄTTÄLÄ R . J Physiol. EMG: stä tarkasteltiin aktiivisuus(yli 2 % MVC) ja inaktiivisuusjaksojen (alle 2 % MVC) kesto ja ja lihasaktiivisuuden jakautumaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tavallisten ihmisten päivittäistä lihasaktiivisuutta elektromyografian (EMG) avulla sekä liikunnan vaikutusta päivän kokonaisaktiivisuuteen. tasatyöntö. VIITE: Calbet JA et al. kiihtyvyysantureilla, sykeja askel mittareilla sekä erilaisilla kyselylomakkeilla. Kenttätesteissä koehenkilöt pitivät yllään validoituja, EMG:tä mittaavia, tekstiilielektrodeilla varustettuja shortseja ja askelmittareita yhdestä kolmeen päivää eläen mahdollisimman normaalisti. Kuvantamistekniikoilla, kuten esimerkiksi positroniemissiotomografialla voidaan päästä käsiksi myös syv emmällä olevien lihasten toimintaan, ja tätä käytimme hyv äksi tutkimuksessamme. lenkkivauhdilla jalkojen ja vatsalihasten käyttö tasatyöntösuoritukseen jää kilpailuvauhdin kannalta puutteelliseksi. LiiLIIKUNTA & TIEDE 47 • 5/2010 35. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui kahdeksan hyvin harjoitellutta mieshiihtäjää (VO 2 max 68±5 ml/kg/min juoksumattotestillä ja ja 60±5 ml/kg/min tasatyöntötestillä). Tämän vuoksi hiihtäjien pitäisikin pyrkiä lisäämään kilpailuvauhtisia harjoituksia. 558:319-331, 2004. Vain 3,7% (4,3 min) päivän kestosta lihasaktiivisuus ylitti 20 % MVC:stä. Silti huippuhiihtäjilläkin tämän tekniikan käytännön toteutus vaihtelee suuresti, erityisesti suoritusfrekvenssin, nivelkulmien muutosten ja käytettävien lihasten suhteen . TUTKIMUKSEN TAUSTA: Pitkittäistutkimukset vapaa-ajan liikuntaa ennustavista tekijöistä ovat raportoineet erisuuntaisia tuloksia
TAUSTA: Lihaksen ja maksan ektooppisen rasvan on osoiteuu olevan yhteydessä lihavuuteen ja tyypin 2-diabeteksen kehitykseen. 2004 Exercise phys,ology versus inactivity physiology: an essential concept for understanding lipoprotein lipase regulation. V Maksan ja haiman rasvapitoisuus sekä aineenvaihdunta terveillä liikunta-aktiivisuuden suhteen diskordanteilla identtisillä kaksosilla HANNUKAINEN JC, BORRA R, LINDEBORG K, KALLIO H, KISS J, LEPOMÄKI V, KALLIOKOSKI KK, KUJA LA UM, KAPRIO J, HEINONEN OJ, KOMU M, PARKKOLA R,AHOTUPA M, LEHTIMÄKIT, HUUPPONEN R, IOZZO P, NUUTILA P . Hamilton MT, Hamilton DG, Zderic TW. 2007 Role of Low Energy Expenditure and Sitting in Obesity, Metabolic Syndrome, Type 2 Diabetes, and Cardiovascular Disease. Diabetes 56:2655-2667. TAUSTA: Yksilöllinen vaste kestävyysharjoiueluun vaihtelee paljon. ~VO2max oli yhteydessä kevyeen ar kiaktiivisuureen (r=0.92, p=0.001), mutta ei reippaaseen (r= -0.082, p=0.843) tai tehokkaaseen (r= -0.25, p=0.519) aktiivisuuteen. Positiivinen korrelaatio havaittiin haiman ja maksan rasvapitoisuuksien väliltä (~=5.18, p=0.012). 2004, 2007, Healy ym. Maksan ja haiman rasvapitoisuus mitattiin l H MRS hyödyntäen kahdeksalta iderutisehä kaksosparilia joilla oli keskimäärin 18% ero maksimaalisessa hapen kulutuksessa veljesten välillä. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 9 tervettä liikunnallisesti aktiivista miestä (ikä 30±2 vuolla ja VO2max 57±6 ml/kg/min). Harjoiuelujakso kesti 8 viikkoa ja sisälsi 4-6 sykeohjattua harjoitusta viikossa kuormittavalla tai hyvin kuormittavalla teholla (80-90% tai >90% ventilaatiokynnyksen sykkeestä). VIITTEET: Hamilton MT, Hamilton DG, ZdericTW. MENETELMÄT: Haiman rasvapitoisuus määriteltiin 15sialta lH MRS ja/tai biokemiallisten analyysien avulla. VO2max mitattiin suoralla menetelmällä juoksumatolla ennen harjoittelujaksoa ja sen jälkeen. TULOKSET: Keskimääräinen päivittäinen harjoittelun määrä oli 20±7 min (vaihteluväli 12-28) kuormittavalla ja 10±7 min (vaihteluväli 1-20) hyvin kuorrnit tavalla teholla. Kestävyysharjoittelu rekisteröityi tehokkaan fyysisen aktiivisuuden luokkaan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Haiman rasvapitoisuus on yhteydessä insuliiniresistenssiin ja maksan rasvapitoisuuteen. Lisäksi haiman rasvapitoisuus korreloi positiivisesti insuliiniherkkyyden indeksin ja plasman adiponektiini ja glutamyltransferaasi konsentraatioiden kanssa. Hiihtäminen lyhensi inaktiivisuusjaksojen kestoa keskimäärin 9 min ja voirnaharjoittelu 5 min verrattuna keskiarvoihin. V lhonalaisen rasvakudoksen verenvirtaus fyysisessä rasituksessa HEINONEN 1, BUCCI M, KEMPPAINEN J, KNUUTI J, NUUTILA P, KALLIOKOSKI K . Arkiaktiivisuuden merkitystä yhdessä kunnon kohottamiseen tähtäävän keståvyysharjoiuelun kanssa ei tunneta. Fyysinen aktiivisuus rekisteröitiin koko harjoittelujakson ajan kii htyvyysanturiteknologiaan perustu vai la rannelaitteella (Polar Electro, Kempele) ja ilmaistiin päivittäisinä aktiivisuusaikoina (min) kevyellä (3.5-5.0 METs), reippaalla (5.08.0 METs) ja tehokkaalla(> 8.0 METs) fyysisen aktiivisuuden intensiteetillä. Maksan rasvapitoisuus korreloi negatiivisesti maksimaalisen hapenottokyvyn kanssa. V Fyysinen arkiaktiivisuus vaikuttaa kestävyysharjoittelun yksilölliseen kuntomuutokseen HAUTALA AJ, MARTIN MÄKI K, KIVINIEMI MA, KINNUNEN H, VIRTANEN P, JAATINEN J, TULPPO MP . Tämä johtuu pääosin tutkimusmenetelmiin liittyvistä haasteista ja erityisesti vähäisistä olemassa olevista menetelmistä tutkia kudosten aineenvaihduntaa ihmiseen kajoamatta. Hiihto lisäsi yli 20% MVC lihasaktiivisuuua 10%:iin ja voimaharjoittelu 6%:iin päivän kestosta. JOHDANTO: lhonalaisen rasvakudoksen verenvirtaus on tiukasti yhteydessä kudoksen 36 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Fyysisesti aktiivinen elämäntapa edistää maksan rasvaaineenvaihduntaa terveillä miehillä. Liikuntalääketieteen päivät 10.-11.11.2010 kunnan harrastaminen vaikutti tuloksiin siten että 1,5 h murtomaahiihto vähensi inaktiivisuutta 62%:iin ja l h voirnaharjoutelu 67%: iin päivän kestosta. Liikuntaharjoutelun on osoitettu parantavan ~-solujen toimintaa potilailla, mutta edelleen tiedetään kuitenkin hyvin vähän liikuntaharjoittelun vaikutuksista ektooppisen rasvan kerääntymiseen haimaan ja maksaan. Kestävyyskunto (VO2max) nousee kestävyysharjoittelun jälkeen noin 10-15 % vaihdellen yksilötasolla 0-40 % välillä. Päivittäisten liikuntasuositusten noudau arnisten lisäksi on tärkeää huomioida, ja pyrkiä minimoimaan, aika jolloin syntyy pitkäkestoisia inaktiivisuusjaksoja, jotta inaktiivisuuden haiuavaikurukset rasva-aineenvaihduntaan sekä sydänja verisuonitauteihin voidaan väluää (Hamilton ym. TULOKSET: Parempikuntoisilla kaksosveljillä maksan rasvapitoisuus oli 23% pienempi verrattuna huonompikuntoisiin veljiin (1.3±1.3 % vs. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selviuää, missä määrin eri tehoinen fyysinen arkiakuivisuus vaikuttaa yksilölliseen kuntomuutokseen (~ VO2max). 9.8±8.5%, järjestys kuten edellä, p=0.3). Exerc Sport Sci Rev 32:161-166. Mitä enemmän kevyttä fyysistä arkiakruvisuuua, sitä paremmin kestävyyskunto kohoaa. Vastaavaa eroa ei havaittu haiman rasvapitoisuudessa ryhmien välillä (8.2±9.3 % vs. Tässä tutkimuksessa haiman rasvapitoisuuden mittaaminen validoitiin kajoamauornan magneettiresonanssispektroskopian ( 1 H MRS) sekä biokemiallisten mittausten avulla sioilla. Ikä, lähtökuruo, BMl, päiviltäinen kuormittava tai hyvin kuormittava kestävyysharjoittelu eivät korreloineet A VO2max kanssa (r=-0.218, -0.204, 0.020, -0.296 and -0.205, mainitussa järjestyksessä, p = ns kaikille) JOHTOPÄÄTÖKSET: Kevyt fyysinen arkiaktiivisuus yhdessä tehokkaan säännöllisen kestävyysharjoittelun kanssa on yhteydessä hyvään harjoitusvasteeseen. Beneficial associations with metabolic risk. 2.1±2.6 %, p=0.022). Diabetes care 31 :661-666. Keskimääräinen päivittäinen arkiaktiivisuus kevyellä teholla oli 89±26 min (vaihteluväli 56-125), reippaalla teholla 16±10 rnin (vaihteluväli 4-33) ja tehokkaalla intensiteetillä 28±13 min (vaihteluväli 8-44). 2008). 2008 Breaksin SedentaryTime. VO2max kasvoi 5±4% (p=0.005) (vaihteluväli -1-10%). Viime aikoina myös hai maan kertyvän ckiooppisen rasvan on osoitettu aiheuttavan ~-solujen toiminnan sekä insuliinin erityksen heikentymistä johtaen lopulta tyypin 2-diabeteksen kehittymiseen. Tulevaisuudessa liikunta-aktiivisuuden vaikutukset haiman ja maksan rasvapitoisuuksiin tulee selviuää eri potilasryhmillä. Healy GN, Dunstan DW, Salmon J, Cerin E, Shaw JE, Zimmet PZ, Owen N. Tämän jälkeen lisääntyneen liikuntaaktiivisuuden vaikutukset haiman ja maksan rasvapitoisuuteen tutkittiin kahdeksalta liikunta-aktiivisuuden ja fyysisen kunnon suhteen diskordantilta identtiseltä kaksosparilta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikuntaa harrastavallakin lihakset ovat pääosan päivästä inaktiivisia
Huonosti tunnetaan esimerkiksi kuinka paikallisesti verenvirtaus muuttuu (lisääntyykö verenvinaus vain työskentelevien lihasten lähellä), miten verenvinaus muuttuu rasitusintensiteerin kasvaessa ja miten verenvirtausta säädellään paikallisesti. ammattispesifien fyysisen suorituskyvyn mittausten (maksimaalinen isometrinen voimataso Ilex/ext Cja L-rangan alueilla, ylävartalon toiminnallinen kokonaisuus pal !on hei uonopeu Lena valoken noporu n läpi, anaerobinen teho 16 s toistohyppelynä kontaktimatolla motorii kkaluokituksin, aerobinen teho maksimaalisena epäsuorana po I kupyörä-ergometri testi nä) tuloksiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, 1) miten yksittäisellä kysymyksellä arvioitu koettu kunto on yhteydessä mitatun kunnon eri osa-alueisiin, ja 2) voidaanko koetun kunnon avulla tunnistaa heikoimmassa fyysisessä kunnossa olevat 18-30-vuotiaat suomalaiset miehet. Näin ollen muut tekijät, kuten esimerkiksi lihaksen tavoin rasvakudoksessa rasituksessa lisääntyvä adenosiinipitoisuus, saattavat osallistua rasvan verenvirtauksen säätelyyn. Aikaisemmassa tutkimuksessamme havaitsimme, euä vaikka typpioksidi hyvin pitkälti yksin säätelee rasvakudoksen verenvirtausta levossa, sen merkitys verenvirtauksen säätelyssä rasituksen aikana on vähäinen. 41,5% seurauavista kävi valittamassa lentotoimintaperäistä alaselkäongelmaa. Toimintakykytesuen pitkåaikaisyhteyksistä ammattiperäiseen oireiluun tarvitaan useitten vuosien lisäkertymä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Fyysisen suorituskyvyn tason yhteydestä ammattiperäiseen oireiluun saatiin vahvempi näyttö kuin toimintakykytestien tuloksista. Lyhyemmässä seurannassa tilastollisesti mcrkiuäviä yhteyksiä ei löydeuy 31 % raportoi lentotoiminnasta johtunutta alaselkäongelmaa vuoden seurannan aikana. rasva-aineenvaihduntaan, muua rasvakudoksovelluskohteita kehiteltäessä esimerkiksi sen rasituksenaikaisesta verenvirtauksesta tiedetään vain vähän. TULOKSET: Pitemmässä seurannassa (keskimäärin 7,5 v) vain selän ojennuksen isornetri nen maksimaalinen voimataso ja aerobisen tehon taso olivat yhteydessä ammatillisten oireitten esiintyvyyteen (vastaavat p-arvot .05 ja .002):voimakkaammat ja kestävämmät lentäjät valittivat vähemmän TULE-oireita työterveyshuoltoon. MENETELMÄT: Kaksi erillistä seurantatutkimusasetelmaa toteutettiin llrnailulääketieteen keskuksen ja ilmavoimien liikuntatutkimusalan sekä työterveyshuollon yhteistyönä. Koettua kuntoa voidaan arvioida yksinkertaisella kysymyksellä helposti ja nopeasti, jopa postitse ilman henkilökontaktia, mutta sen pätevyydestä ja luotettavuudesta ei tiedetä vielä riittävästi. Tällä ilmiöllä on mahdollisesti adenosiinireseptoreihin vaikuttavia lääkkeitä, joita on tällä hetkellä kehityksen alla aineenvaihduntasairauksien hoitoa varten. TULOKSET: Nelipäisen reisilihaksen välittömässä läheisyydessä olevan rasvakudoksen verenvirtaus lisääntyi lepotasosta (1 ± 0.3 ml/l00g/min) rasitusintensiteetin kasvaessa (50N=4.l±l.4 ml/l00g/min, 100N=5.4±1.8 ml/l00g/min and 150N=6.9±3.0 ml/l00g/ min, p=0.03), multa aktiiviseen työskentelyyn osallisuunauomien takareisilihasten läheisyydessä sijaitsevan ihonalaisen rasvan verenvirtaus pysyi muuttumattomana lepoarvoista (-1.0±0.5 ml/l00g/min). Seuranta-ajat poikkesivat kuitenkin huomauavasti toisistaan. Vuosien 1996-2008 väleillä seurattiin 65:n sotilaslentäjän lentotoimintaperäisten oireitten esiintyvyyttä ja niiden yhteyttä valintaprosessissa toteutettujen ns. Vuosien 2007-2009 väleillä seurattiin 108: n lentäjän toimintakykytestien (liikkuvuusmittaukset: Schober, Stibor ja lateraalifleksio, 3 min selän staattinen voimatesti ja alaraajojen lihaskireysmittaukset: hamstringja lonkankoukistajalihakset) yhteyttä lentotoiminnassa ilmenneisiin alaselkäoireisiin. Tätä tulosta voidaan mahdollisesti hyödyntää esimerkiksi pyrittäessä pienentämään ihonalaisen rasvakudoksen paksuutta tietyistä kehon kohdista. Paremmat ennusteet saavutettaisiin mahdollisesti molempien rniuausmenetelrruen yhdistämisellä ja jatkuvalla lentäjän terveyden ja toimintakyvyn seurannalla samassa populaatiossa. Adenosiinin vaikutukset estettiin epäspesifisella adenosiinireseptori-inhibi i ttoril la (teofylliini), joka infusoitiin koehenkilöiden kyynärlaskimoon. JOHTOPÄÄTÖKSET: lhonalaisen rasvakudoksen verenvirtaus nousee rasitusintensiteetin kasvaessa, mutta vain työskentelevän lihaksen läheisyydessä. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että adenosiini näyttää säätelevän ihonalaisen rasvakudoksen verenvinausta paikallisessa rasituksessa, ainakin kovemmilla rasitusintensiteeteillä. MENETELMÄT: Tutkimusaineisto muodostui maantieteellisesti edustavasta otokLIIKUNTA & TIEDE 47 • 5/2010 37. TAUSTA: Tutkimuskirjallisuudessa on raportoitu paljon lentäjien kaularangan alueen arnrnamperäisistä TULE-oireista. V Koetun ja mitatun fyysisen kunnon yhteydet 18-30 -vuotiailla suomalaisilla miehillä HUSU P, SUNI J, VASANKARIT, SANTTILA M, KYRÖLÄINEN H, FOGELHOLM M . Molemmissa ryhmissä tupakan ja nuuskan aktiivinen käyttö oli lähes 20% populaatiosta. Ristiintaulukointia, Khineliötestiä ja varianssianalyysiä käytettiin yhteyksien tilastolliseen havainnointiin. TAUSTA: Fyysisen kunnon miuaaminen edellyttää tiettyjä tesupaikkoja, -välineitä, -henkilöstöä ja aikaa, mikä rajoittaa mittausten käyttöä suurissa väestötutkimuksissa. V Suomalaisten sotilaslentäjien toimintakykytestien ja fyysisen suorituskyvyn yhteys ammattiperäiseen alaselkäoireiluun HONKANEN T, RINTALA H, MÄNTYSAARI M . Tupakkatuotteiden käyuö vastaa keskimääräistä suomalaista tasoa, mutta on selkeä riskitekijä lentäjän tukirangan hyvinvoinnille. Erityishuomiota kiinnitettiin alaselän ongelmien prevalenssiin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten lentäjien alaselkäoireilun yhteyksiä fyysisiin suorituskykytekijöihin ja toimintakykytestien tuloksiin sekä mäåriteu iin ammattiperäistä alaselän oireilun esiintyvy yttä. Molempien seurantaryhmien tupakkatuotteiden käyttöaste mäåritettiin. Teofylliini vähensi verenvirtausta neli päisen reisilihaksen päällä olevassa ihonalaisessa rasvassa kovimmalla rasuusteholla (50N=4.3±1.8 ml/l00g/min, 100N=4.0±l.5 ml/l00g/min and 150N=4.9±1.8 ml/l00g/min, p=0.06 yleisvaikutus), multa ei juurikaan vaikuuanut verenvirtaukseen matalilla tehoilla, tai inaktiivisten lihasten välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa ihonalaisessa rasvassa. Rasitusintensiteetit olivat 50, 100 ja 150 N. Muun rangan, etenkin alaselän, ongelmista on kuitenkin tehty merkittävästi vähemmän tutkimusta kyseisessä ammauiryhmässä. Pitemmässä seurannassa yhteyttä määritettiin lentotoimintaperäisten TULE-ongelmien aiheuuamiin työterveyshuoltokontakteihin ja lyhyemmässä ilmailulääketieteellisen vuositarkastuksen aikana tehdyssä kyselyssä esiintyneisiin vastaaviin terveysongelmiin. Rasitus oli jaksouainen isometrinen polven ojentajien supistus ja ihonalaisen rasvan verenvirtausta mitattiin pos i tro n i emissio to 111 ografia me ne te! mä l lä työskentelevän reisi lihaksen päältä, ja inaktiivisten takareisilihasten läheisyydestä. MENETELMÄT: Tässä tutkimuksessa mittasimme ihonalaisen rasvakudoksen verenvirtausta kuudelta nuorelta ja kaikin puolin terveeltä naiselta
Kuntonsa ikätovereita huonommaksi kokeneilla miehillä oli keskimäärin 9% korkeampi painoindeksi ja 9 % suurempi vyötärön ympärys kuin muilla miehillä. Tyypin 1 diabeetikoiden autonomisen hermoston toiminnassa levossa, tai sen vasteissa aktiiviseen seisomaan nousuun ja puristustestiin ei ollut eroja terveisiin kontrolleihin verrattuna. V Sydämen autonomisen hermoston toiminta tyypin 1 diabeetikoilla ja sen yhteys aerobiseen kapasiteettiin HÄGGLUND H, UUSITALOA, PELTONEN JE, KOPONEN AS, PULLINEN K, AHO J, TIINANEN S, TULPPO M, TIKKANEN HO . aktiivisen seisomaan nousun aikana sykevälivaihtelun voima matalalla taajuudella (LF): 1318±1061 vs. Motorista kuntoa mitattiin 8juoksulla, tukija liikuntaelimistön kuntoa käden puristusvoimalla, istumaannousulla, etunojapunnerruksella ja toistokyykistyksellä sekä kestävyyskuntoa epäsuoralla maksimaalisella polkupyöräergometri testi I lä (M I LFlT). Heidän kuntotesti tuloksensa olivat myös keskimäärin huonompia kuin muilla miehillä. Ainoastaan käden puristusvoirnassa ryhmien välillä ei ollut eroa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Koettu kunto oli yhteydessä mitatun kunnon eri osa-alueisiin. 1246±1184 ms2, p > 0,05) ja kokonaisvaihtelua kuvaava aikasarjarnuuuuja SDNN: 58,5±18,6 vs. Toisaalta hyvä aerobinen kapasiteetti (VO2max) on useissa tutkimuksissa ollut yhteydessä hyvään sydämen ANS:n toimintaan. TAUSTA JA TAVOITTEET: Työtehtävien ja -menetelmien kehittyessä kuormitustaaiheuttavat tekijät ovat muuttuneet ja työuupumus on yleistynyt. aktiivisen seisomaan nousun aikana LF: 30,5±23,5 vs. V Työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus siivoustyötä tekevillä ja teoria-aineiden opettajilla KAIKKONEN H, JURVANSUU R, PULLINENT, KAIKKONEN K . Hyvän tai huonon kunnon kynnysarvoja ei myöskään ollut mahdollista määrittää luotettavasti millekään mitatun kunnon osa-alueelle. Yksittäisellä koetun kunnon kysymyksellä voidaan ryhmätasolla luokitella ihmisiä hyvätai huonokuntoisiksi, muna yksilötasolla se ei kuitenkaan ole luotettava kunnon määrittäjä. Samanlaiseksi kuntonsa arvioi 43 % ja huonommaksi 27 %. Vastaava ero isiurnaannousussa ja polkupyöräergometritestissä oli keskimäärin 15%, toistokyykistyksessä 12 % ja 8-juoksussa 4 %. TULOKSET: Tutkimukseen osallistuneiden miesten keski-ikä oli 24±2 vuolla. ANS:n toimintatestin aiheuttama muutos rnitatuissa muuttujissa laskettiin seisomaan nousun ja puristustestin ja niitä edeltävän levon arvojen erotuksena. Levossa ja ANS:n toimintatesteissä hengitystaajuus, sykevälivaihtelu (esim. toirniruatesteissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia työn fyysistä ja psyykkistä kuormiuavuuua siivoustyötä tekevillä ja teoria-aineiden opettajilla sekä selvittää, onko työstä palauiumisessa ammattiryhmien välisiä eroja. Ryhmien vertailuun sekä toimintatestien aiheuttamien muutosten testaamiseen käytettiin student t-test iä ja epänormaalisti jakautuneille delta-arvoille Mann-Whitney U-testiä. Kuntonsa ikätovereiden kanssa samanlaiseksi kokeneet suoriutuivat etunojapunnerrustestistä keskimäärin 25 %, istumaannoususta 17 %, toistokyykistyksestä 11 %, polkupyöräergometritestistä 9 % ja 8-juoksusta 3 % huonommin kuin kuntonsa ikätovereita paremmaksi kokeneet. Siivoojien keskimääräinen ikä oli 47 vuotta (SD 11 vuolla) ja opettajien 41 vuotta (SD 7 vuotta). Miehiä pyydettiin arvioimaan, millaiseksi he kokivat fyysisen kuntonsa verrattuna ikätovereihin. Yksittäinen koetun kunnon kysymys ei kuitenkaan pystynyt luokittelemaan miehiä luotettavasti hyvätai huonokuntoisiin. Tutkittaville tehtiin suora maksimaalinen hapenottokykytesti polkupyöräergometrillä polkien ja 24 h syketallennus. Muuttujien normaalijakautuneisuus testattiin Shapiro-Wilkin W-testillä ja Gaussin jakaumasta poikkeavat muuttujat logaritmisoitiin. Tutkimuksen aikana rekisteröitiin EKG, verenpaine lyönti lyönniltä sekä hengityksen virtaussignaali. JOHDANTO: Tyypin 1 diabetekseen (TlD) liittyy usein muutoksia sydämen autonomisen hermoston (ANS) toiminnassa. Alkuperäisessä kysymyksessä oli viisi vastausvaihtoehtoa, jotka analyysivaiheessa luokiteltiin kolmeen luokkaan (parempi/ samanlainen/ huonompi). Voimakkaimmat yhteydet sillä oli polkupyöräergometritestin, toistokyykistyksen, isturnaannousutesu n, etu nojapun nerrusiesu n ja 8-juoksun tuloksiin. Kaikki erot olivat tilastollisesti merkitseviä (p :S: 0,001). ANS:n toiminnan tutkimukseen sisältyi viiden minuutin lepomittaus, aktiivinen seisomaan nousu sekä yhden käden puristusiesti. Liikuntalääketieteen päivät 10.-11.11.2010 sesta 18-30-vuotiaita terveitä suomalaisia miehiä, jotka osallistuivat kertausharjouuksiin vuonna 2008 (n=764). Tulos viittaa siihen, euä ANS:n toiminta levossa ja sen vasteet toimintatesteihin eivät selitä tyypin 1 diabeetikoiden heikompaa aerobista kapasiteettia verrattuna terveisiin kontrolleihin. Työpäivän, illan ja yön psyykkistä kuormittavuuua arvioitiin sykevälivaihtelun avulla ja työtehtävien psyykkistä kuormitusta kysely38 LIIKUNTA & TIEDE 47 • S /2010. TAVOITTEET: Tutkimuksessa selvitettiin TlD-potilaiden ja terveiden kontrollien ANS: n toimintaa ja sen yhteyttä VO2max: iin. ANS: n toimintaa on tutkittu sykeja verenpainevaihtelun sekä barore0eksiherkkyyden avulla sekä levossa että ns. Tulokset analysoitiin kovarianssianalyysillä ja ROC-analyysillä. Tallennetuista signaaleista analysoitiin levon ja toimintatestien kahden viimeisen minuutin ajalta sykeja verenpaine vai h te! u, barore0eksi herkkyys sekä hengitystaajuus. BMI oli keskimäärin 24,7±3,8 ja vyötärön ympärys 85,9±10,3 cm. Fyysistä aktiivisuutta tutkittiin kyselylomakkeen avulla. Myöskään toirnintatestien aiheuttamat muutokset eivät eronneet ryhmien välillä (esim. TULOKSET: Itse raportoitu fyysinen aktiivisuus ei eronnut Tl D-potilaiden ja kontrollien välillä, muna VO2max oli alhaisempi diabeetikoilla (35±4 ml/kg/min) verrattuna kontrolleihin (44±8 ml/kglmin, p < 0,001). Merkitsevyyden rajana oli p < 0,05. Kuntonsa ikätovereitaan huonommaksi arvioineilla miehillä oli keskimäärin 28% heikompi tulos etunojapunnerrustestissä kuin kuntonsa ikätovereiden kanssa samanlaiseksi arvioineilla. Lähes kolmasosa (30 %) koki kuntonsa ikätovereita paremmaksi. MENETELMÄT: Tutkittavina oli 10 TlDpotilasta (keskiarvo ±SD; 33±7 v) ja 10 tervettä kontrollia (32±7 v), jotka kaikki olivat miehiä. Kehon koostumusta arvioitiin painoindeksillä (BMl) ja vyötärön ympäryksellä. -4,09 ± 2,62 ms/mmHg, p > 0,05). 54,2±15,6 ms, p > 0,05), verenpainevaihtelu (esim. JOHTOPÄÄTÖKSET: TlD-potilailla oli heikompi aerobinen kapasiteetti kuin terveillä kontrolleilla, vaikka tutkittavien itse raportoima fyysinen aktiivisuus ei eronnut ryhmien kesken. barore0eksiherkkyyden muutos aktiivisessa seisomaan nousussa (alpha-menetelmä): -6,53 ± 7,23 vs. Portaittai n nousevan ja uupumukseen johtavan polkupyöräergometritestin aikana rnitauiin ventilaatiota ja alveolaarista kaasujenvaihtoa VO2max:n määrittämiseksi. Suurin osa miehistä asui kaupungissa, oli työssä, ei tupa koin lilja koki terveytensä vähintään melko hyväksi. 22,0±11,1 mmHg2, p > 0,05) ja barore0eksiherkkyys eivät eronneet TlD-potilaiden ja kontrolliryhmän välillä. AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimuksessa oli mukana 9 (37,5 %) siivoustyötä tekevää naista sekä 10 (41,6%) naisopettajaa. Yksittäinen koetun kunnon kysymys ei voi korvata kuntotestejä
Työpäivä oli sekä fyysisesti että psyykkisesti kuormittavampi kuin ilta ja yö molemmilla ammattiryhmillä. Matalataajuisen (LF) ja korkeataajuisen (HF) sykevariaation LF/HF-suhde oli opettajilla työpäivän aikana pienempi kuin siivoojilla (854 vs. Perinteisesti harjoituksen kuormittavuutta on arvioitu mm. sykkeen, veren laktaattipiioisuuden ja koetun rasituksen (RPE) avulla. Työpäivän korkeampi psyykkinen kuormitus iltaan ja yöhön verrattuna ilmeni vähäisempänä sykevälivaihteluna (RMSSD), pienempänä rentoutumiseen viittaavien reaktioiden määränä ja suurempana stressireaktioiden määränä. MENETELMÄT: Kolmetoista miestä (ikä 35±5 v, VO2max 54.1±3.6 ml/kg/min, HRmax 183±9 lnt/min) tekivät satunnaistetussa järjestyksessä kolme erilaista juoksuharjoitusta: MO250 (2 x 6 x 250 m / pal 30 s / 5 min, 85 % Vmax), MO500 (2 x 3 x 500 m / pal 1 min / 5 min, 85 % Vmax) ja Hl250 (2 x 6 x 250 m / pal 30 s / 5 min, 105 % Vmax) juoksumatolla, yksi harjoitus viikossa. Sykevariaation palautumisen dynamiikkaan keston lisäyksellä ei ollut vaikutusta, mutta kolmen ja viiden minuutin keskiarvoina tarkasteltuna keston lisäys oli merkitsevä. V Ennustavatko motoriset taidot ja liikunnalliset leikit lapsuudessa liikuntaaktiivisuutta ja kestävyyskuntoa nuoruudessa. RRI -data analysoitiin short-tirne Fourier transform -menetelrnällä. Veren laktaattipitoisuus mitattiin harjoituksen lopussa, jolloin kysyttiin myös RPE (0-10+). Opettajilla oli mitattuja stressireaktioita enemmän kuin siivoojilla, mutta ammattiryhmien tuntemukset työn psyykkisestä kuormittavuudesta eivät poikenneet toisistaan. Aineisto sta tutkitt iin näiden m uutt ujien ero ja eri vuoro kaudenaikojen sekä am m att iryhm ien välillä t-testillä ja toistom itt austen varianssianalyysillä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella muutamien minuuttien seuranta harjoituksen jälkeen riittää harjoitusten välisten erojen selvittämiseen, kun kuormittavuutta tarkastellaan sykevariaation avulla. 1993-1994 (vastausprosentti 90 %) .l ö-vuoustutkimuksessa v. V lntervallin keston lisäyksen vaikutus akuuttiin sykevariaation palautumiseen juoksu harjoituksissa KAIKKONEN P, HYNYNEN E, MANNT, RUSKO H, NUMMELAA . Tutkittavien tuntemuksissa työn psyykkisestä kuormittavuudesta ei ollut eroja. lom akkeilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko sykevariaatiota käyttää intervalliharjoituksen kuormittavuuden arviointiin harjoituksissa, joissa intervallin teho ja kesto vaihtelivat. 4,4 ml/kg/min; p=0,003) ja korkein hapenkulutus (19,8 ml/kg/min vs. 486; p=0,007). MENETELMÄT: Tutkimusaineisto muodostui 5 767 lapsesta, jotka olivat PohjoisSuomen 1986 syntymäkohoninjäseniä. TULOKSET: Siivoojien työpäivän aikainen keskimääräinen energiankulutus oli suurempi kuin opettajilla (1,9 kcal/h/kg vs. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksessa havaittiin, että intervallin keston lisäys hidasti sykevariaation palautumista intervalliharjoituksen jälkeen, vaikka harjoitusten kokonaistyömäärä oli sama. Harjoituksen kuormittavuuden arviointiin ei toistaiseksi ole olemassa standardimenetelmää, mutta tulosten perusteella sykevariaatiota voidaan käyttää perinteisten menetelmien lisäksi harjoituksen kuormittavuuden arvioinnissa. Aikaisempaa tietoa intervallin keston vaikutuksesta sykevariaation akuuttiin palautumiseen ei ole ollut. TAUSTA: Motoriset taidot ja liikunnalliset leikit lapsuudessa voivat ennustaa myöhempää liikunnallista aktiivisuutta ja fyysistä kuntoa. Vanhemmat vastasivat lapsen motorisia taitoja ja liikunnallisia leikkejä koskeviin kysymyksiin lapsen ollessa 8-vuotias v. Myös työpäivän aikainen keskimääräinen hapenkulutus (6,5 ml/kg/min vs. Jokaiseen käyntiin sisältyi kontrolloitu 5 minuutin lepomittaus istuen, juoksu harjoitus sekä 15 minuutin kontrolloitu palautuminen istuen. lntervalliharjoitusten kuormittavuuden arviointiin ei tällä hetkellä kuitenkaan ole standardoitua menetelmää. KANTOMAA M, PURTSI J, TAANILAA, REMES J, VIHOLAINEN H, RINTALA P, AHONEN T, TAMMELIN T . Sykevariaatiota käytetään kuvaamaan sydämen autonomisen säätelyn muutoksia sekä levossa, kuormituksessa että palautumisen aikana. Tämän pitkittäistutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko motoriset ongelmat ja haluttomuus leikkiä liikunnallisia leikkejä lapsuudessa yhteydessä vähäiseen liikuntaaktiivisuuteen ja huonoon kestävyyskuntoon nuoruudessa. 15,9 ml/kg/min; p=0,004) olivat siivoojilla suuremmat kuin opettajilla. Näiden tekijöiden välisistä yhteyksistä on kuitenkin vähän tutkimustietoa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen mukaan siivoustyö on fyysisesti kuorrnittavampaa kuin opettaminen. Työstä palauiumisessa ei havaittu ammattiryhmien välisiä eroja. 2001-2002 nuoret raportoivat liikunta-aktiivisuutensa posti kyselyssä ( vastausprosentti 80%) ja heidän kestävyyskuntonsa mitattiin pol kupyöräergometril lä terveystarkastuksen yhteydessä (74% osallistui). 1,3 kcal/h/kg; p=0,003). Tulokset esitetään keskiarvoina (SD ) ja keskiarvojen ero ina. Tutkim uksessa fyy sisen kuorm itt avuuden arviointiin käytett yjä m uutt ujia olivat syke, hapenkulutus, M ET sekä en ergiankulutu s. Suuremmalla osalla opettajia kuin siivoojia oli stressiksi tunnistettavia reaktioita työpäivän aikana (p = 0,042). Motoristen ongelmien ja liikunnallisten leikkien yhteyttä vähäiseen liikunnalliseen aktiivisuuteen (vähiten liikkuvat 20%) ja huonoon kestävyyskuntoon (hapenottokyvyltään heikoin 20%) testattiin logistisella regressioanalyyLIIKUNTA & TIEDE 47 • 5/2010 39. Palautum ista arvioitiin m uutt ujissa tapahtu neiden työpäivän ja illan sekä työpäivän ja yön välisten ero jen peru steella. TAUSTA: Harjoituksilla pyritään järkyttämään elimistön autonomisen hermoston säätelemää homeostaasia. Korkeataajuuksinen (HFPln) ja kokonaissykevaihtelu (TPln) lisääntyivät merkitsevästi (P < 0.01) kahden ensimmäisen palautumisminuutin aikana jokaisen harjoituksen jälkeen. RPE ja EPOC olivat merkitsevästi korkeammat Hl250-harjoituksen jälkeen, mutta eivät eronneet MO250 ja MO500 -harjoitusten välillä. TULOKSET: Syke harjoitusten lopussa oli 83 (±4), 85 (±5) ja 97 (±4) % HRmax:sta, hapenkulutus 83 (±3), 89 (±3) ja 93 (±3) % VO 2 max:sta. Palautum ista tutkitt iin vert ailem alla siivoojien ja opett ajien voim avaro jen m äärää työpäivän, illan ja yön aikana H yv invoint ianalyysin (Firstbeat Technologies O y) tuottam ien rentoutu m isja stressi pro sentt ien sekä voim avara tasapainon avulla. RR-intervallidataa (RRI) ja hengityskaasuja (VO2, VCO 2) mitattiin yhtäjaksoisesti kaikkien vaiheiden ajan. Harjoitusten kokonaisjuoksumatka oli vakioitu. HFPln ja TPln palautuminen hidastui 2 min jälkeen eikä lepotasoa saavutettu 15 min palautumisen aikana minkään harjoituksen jälkeen. HFPln (3 min keskiarvo) ja TPln (3 ja 5 min keskiarvo) olivat alhaisemmat (P < 0.05) MO500 ja HI250 jälkeen, verrattuna MO250-harjoitukseen
Tulokset vakioitiin vanhempien sosioekonomisella asemalla ja lapsen painoindeksillä. Tämän sykeja verenpainevaihtelun taajuuden fysiologinen tausta on kuitenkin vielä epäselvä. Polven nivelrikko aiheuttaa kipua, heikentää toimintakykyä ja alentaa elämänlaatua. WOMAC-lomakkeessa käytettiin Visual Analogic Scale-asteikkoa (VAS: mm ei kipua/jäykkyyttä/haittaa ja 100 mm pahin mahdollinen kipu/jäykkyys/haitta). JOHTOPÄÄTÖKSET: Perifeerinen symV Suomeksi käännettyjen WOMAC ja KOOS -kyselylomakkeiden toistettavuus KOLI J, MULTANEN J, HÄKKINEN A, KIVIRANTA 1, KUJALA U, HEINONEN A . Asiantuntijapaneeli yhdessä kääntäjien kanssa teki käännöksistä konsensusversion, jota käytettiin LUtkimuksessa. Metaborefleksin akt ivaat io n aikana nämä mediaanitaajuudet pysyivät lepotasoa korkeammalla (0 099±0 017 Hz, p<0.01 ja 0.094±0.016 Hz, p<0.01, mainitussa järjestyksessä). Sykkeen, verenpaineen ja sympaattisen hermoaktiivisuuden spontaanin oskillaation mediaanitaajuudet laskettiin spektr imenetelmälla taajuuksilta 0.04-0.15 Hz. Fentolamiini-infuusio ei vaikuttanut sykeja verenpainevaihtelun mediaanitaaj uuksi i n levossa eikä käsipuristuskokeessa. Tukittavat täyttivät WOMAC ja KOOS -kyselylomakkeet kahdesti keskimäärin 16 päivän välein. TULOKSET: Se, että lapsi ei leikkinyt mielellään liikunnallisia leikkejä 8-vuotiaana oli yhteydessä vähäiseen liikuntaan (pojat: OR 3.31, LV 2.42-4.53; tytöt: OR 1.79, LV 1.36-2.36) ja huonoon kestävyyskuntoon (pojat: OR 1.87, LV 1.27-2.74; tytöt OR 1.52, LV 1.09-2.11) 16-vuotiaana. Mittaukset toistettiin fentolamiini-infuusion aikana, millä estettiin sympaattisen aktiivisuuden vaikutusta valtimoiden läpimiuaan. V Perifeerisen sympaattisen aktiivisuuden vaikutus spontaanin sykeja verenpainevaihtelun taajuuteen käsipuristuskokeessa ja metaborefleksin aktivaatiossa KIVINIEMI A, FRANCES M, TIINAN EN S, CRAEN E, RACHINSKY M, HUIKURI H, SHOEMAKER JK, TULPPO M . JOHDANTO: Spontaanin matalataajuisen (0.04-0.15 Hz) sykeja verenpainevaihtelun keskitaajuus on yhteydessä sydän kuoleman riskiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, selittääkö perifeerinen sympaattinen aktiivisuus spontaanin sykeja verenpainevaihtelun taajuudessa tapahtuvia muutoksia käsipurisiuskokeen ja metaborefleksin aktivaation aikana. 0.110± 0.004 Hz, p<0.05). Tukemalla näiden lasten motorista oppimista ja kannustamalla heitä liikunnallisiin leikkeihin voisi olla mahdollista edistää heidän liikunnallista aktiivisuuttaan ja kuntoa myöhemmällä iällä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Haluttomuus leikkiä liikunnallisia leikkejä lapsuudessa oli yhteydessä vähäiseen liikuntaan ja huonoon kestävyyskuntoon nuoruudessa. Vanhempien havaitsemat ongelmat motorisissa taidoissa lapsena olivat pojilla yhteydessä vähäiseen liikuntaan nuorena. WOMAC-kyselylomake tarkastelee toimintakyvyn haittaa kolmen eri ulottuvuuden kautta (kipu, jäykkyys ja fyysinen toimintakyky). Liikuntalääketieteen päivät 10.-11.11.201 silla ja kuvattiin OR-luvuilla (OR) sekä 95 % luottamusväleillä (LV). Tutkittavat rekrytoitiin alun perin lehti-ilmoituksella "Liikunta luustolle ja rustolle" (LuRu) satunnaistettuun, kontrol loituun i nterventiotutki mukseen. (kipu, oireet, päivittäiset toiminnot, liikunta ja vapaa-aika, sekä elämänlaatu). Liikkumattomuus ja huonokuntoisuus olivat erityisen yleisiä niillä nuorilla, jotka eivät lapsena mielellään leikkineet liikunnallisia leikkejä ja joilla havaittiin myös motorisia ongelmia. Sen on todettu nousevan käsipuristuskokeen ja sen jälkeisen meraborefleksin aktivaation aikana, minkä on ehdotettu olevan yhteydessä valtimoiden läpimittaa säätelevään sympaattiseen aktiivisuuteen. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että olisi hyödyllistä tunnistaa lapset, joilla esiintyy motorisia ongelmia ja jotka eivät mielellään leiki liikunnallisia leikkejä. Hengitystaajuus vakioitiin metronomilla (0.25 Hz ). Iän karttuessa polven nivelrikon esiintyminen ja ilmaantuvuus lisääntyy sekä miehillä että naisilla. Vanhempien raportoimat ongelmat karkeamotorisia (OR 2.16, LV 1.33-3.49) ja hienomotorisia (OR 1.88, LV 1.36-2.60) taitoja vaativissa tehtävissä 8-vuotiaana olivat yhteydessä vähäiseen liikuntaan 16-vuotiaana pojilla. Kyselylomakkeiden toistettavuus analysoitiin lntraclass Correlation Coefficient -menetelrnän (ICC) avulla. Perifeerinen sympaattinen aktiivisuus mitattiin interventioden aikana peroneus -hermoon asetetulla rnikroelektrodilla (n=6). TULOKSET: WOMAC-lomakkeen toistet40 LIIKUNTA& TIEOE47•5/2010. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää WOMACin ja KOOSin suomenkielisten versioiden toistettavuus vaihdevuosi-iän ohittaneilla lievää polven nivelrikkoa sairastavilla naisilla. KOOS-lomakkeen vastausvaihtoehdoissa käytettiin viiteen eri luokkaan luokittelevaa Likertasteikkoa (0="ei lainkaan" -5="erittäin paljon"). Lomakkeiden käännös tehtiin kielellisen ja kulttuurisen suositusohjeen mukaisesti. Sen sijaan metaborefleksin aktivaation aikana sykeja verenpainevaihtelun mediaanitaajuuksilla oli taipumus olla matalampi fentolamiini-infuusiossa kuin ilman (0.082±0.019 Hz , p<0.05 ja 0.084±0.015 Hz , p<0.l, mainitussa järjestyksessä). MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 79 vapaaehtoista postmenopausaalista naista (keskimääräinen ikä: 58 v, paino 72 kg, pituus 163cm). TULOKSET: Sykeja verenpainevaihtelun mediaanitaajuudet kasvoivat käsipurlstuskokeessa lepotilanteeseen verrattuna (0.073±0.009 -> 0.088±0.014 Hz , p<0.01 ja 0.072±0.010 -> 0.090±0.014 1-lz, p<0.01, mainitussa järjestyksessä). TAUSTAA: Nivelrikko on yleisin nivelsairaus. Tosin, sympaattisen hermoaktiivisuuden oskillaation muutokset voivat heijastua sykeja verenpainevaihtelun taajuuksiin paikallisen iskemian aiheuttaman rnetaborefleksin aktivaation aikana. Suomenkielisten lomakkeiden ioisteuavuuua ei ole aiemmin selvitetty lievää polven nivelrikkoa sairastavilla henkilöillä. Lomakkeiden käännökset englannista suomeen tekivät itsenäisesti ortopedi sekä virallinen kielenkääntäjä. KOOS-kyselylomake tarkastelee toimintakypaattinen aktiivisuus ei ole yhteydessä vyn haittaa viiden eri ulottuvuuden kautta spontaanin matalataajuisen sykeja verenpainevaihtelun taajuuksien muutoksiin käsipuristuskokeen aikana. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 12 tervettä nuorta aikuista (27±3 vuotta, 4 naista), joilta mitattiin R-R intervallit ja jatkuva verenpaine levon, käsipuristuskokeen (20% maksimivoimasta) ja sen jälkeisen paikallisen iskemian (rneiaborefleksin aktivaatio) aikana. WOMAC (Western Ontario and McMaster Universit ies Index) ja KOOS (Knee lnjury and Osteoarthritis Outcome Score) -kyselylomakkeet ovat maailmalla yleisesti käytössä olevia toimintakyvyn arviointiin kehitettyjä mittareita polven nivelrikkoa sairastavilla. Sympaattisen hermoaktiivisuuden mediaanitaajuus ei muuttunut merkitsevästi käsipuristuskokeen aikana, mutta metaborefleksin aktivaation aikana se oli matalampi fentolamiini-infuusiossa kuin ilman (0.100±0 008 vs
MENETELMÄT: Tutkittavat olivat alle 46-vuotiaita miehiä: TlD-potilaita (n=ll), terveitä samantasoisen fyysisen aktiivisuuden raportoivia kontrollihenkilöitä (CON, n=l5), fyysisesti aktiivisempia henkilöitä (ACT, n=27), kiipeilijöitä (CLIM, n=9) ja kestävyysurheilijoita (ATHL, n=6), eivätkä eronneet painon tai pituuden suhteen. Kuitenkin lineaarisen regressiosuoran kulmakerroin oli alempi (y = 2,4x + 11,4) TlD-potilailla verrattuna kaikkiin terveisiin tutkittaviin (y = 5,4x 11,1) ja CON:iin (y = 3,8x + 2,3). 2006) viikon millaisina näytteinä joka kolmas kuukausi koko intervention ajan. Suorituskykyteslin aikana mitattiin alveolaarista kaasujen vaihtoa VO 2 max:n määrittämiseksi. Vaikka tilastollista eroa ei ollut, TlD-potilailla näyttäisi olevan kontrolleihin verrattuna taipumus pienempään tHb-mass:aan ja BV:een, mikä jo itsessään voi vaikuttaa V0 2 max:oon. Hyppyohjelmassa oli lisäksi yhteensä 50 luustoa kuormittavaa hyppyä kullakin harjoituskerralla. Harjoittelun intensiteettiä ja luuston kuormittumista arvioitiin luuliikuntamittarilla (Vainionpää ym. Hyppyohjelmaa muutettiin joka toinen kuukausi vaativammaksi ja intervention toisella vuosipuoliskolla hyppykorkeuua lisättiin steppipenkkien avulla. Kaikki tutkittavat kokoontuivat työpaikalla taukojen aikana kolmesti viikossa harjoiuelernaan noin 15 minuutin pituista ohjelmaa videonauhan opastuksella. 78 (LV 95 %; 0.66-0.86) ja fyy sinen toimintakyky 0.88 (LV 95 %; 0.82-0-0 92). MENETELMÄT: Vuoden mittaiseen liikuntainterventioon osallistui 91 tervettä toimistotyötä tekevää naista (ikäjakauma 25-50 vuotta). JOHTOPÄÄTÖKSET: Kokonaishemoglobiinimassa, EV, PV ja BV ovat herkempiä muuttujia havaitsemaan eroja veren hapenkuljetuskyvyssä kuin [Hb] . 2006) tehokas ja sovellettavissa myös japanilaisille naisille. [Hb] ei eronnut ryhmien välillä (143±6; 144±7; 139±6; 143±4; 150±8 g/1). TULOKSET: Terveillä kontrolleilla ja Tl Dpotilailla oli muihin ryhmiin verrattuna pienempi (ka. Naiset satunnaistetuin hyppyharjoitteluryhmään (N=45) ja venyttelyryhmään (N=46). Molemmat lomakkeet ovat suositeltavia kliiniseen käyttöön. Tilastolliset analyysit: ANOVA, Pearsonin korrelaatioanalyysi, lineaarinen regressioanalyysi, merkitsevyystaso * p < 0,05. Vaikka tHb-mass ei eronnut merkitsevästi CON ja TlD-potilaiden välillä, niin yksilötarkastelussa huomattiin, että useammalla TlD-potilaalla (5/11) kuin kontrollilla (2/15) oli taipumus alhaiseen EV:een. Reisi luun kaulan mineraalitiheys nousi hieman hyppyryhrnässä ja laski venyttelyryhmässä UKUNTA & TIEDE 47 • 5/2010 41. Silti jokin muukin tekijä kuin tHb-mass rajoittaa aerobista kapasiteettia, koska samalla tHb-mass:lla VO 2 max, ja VO 2 max:n nousu suhteessa tHb-mass:aan, oli pienempi TlDpotilailla muihin tutkittaviin verrattuna. Rajoittavaksi tekijäksi muodostunee sydämen minuuttitilavuus, koska perifeerisessä hapenkulutuksessa emme havainneet eroja em. ryhmien välillä, kuten olemme toisaalla esittäneet. Kokonaishemoglobiinimassa määrittää veren hapenkuljetuskapasiteettia, ja BV osaltaan vaikuttaa sydämen iskutilavuuteen laskimopaluun ja sydämen täyuöpaineen kautta. Reisi luun yläosan ja lannerangan mineraalitiheyden muutos mitattiin röntgenlaitteella (DXA). Kaikki naiset olivat samalta työpaikalta Sendaista. JOHDANTO: Kokonaishemoglobiinimassalla (tHb-mass), veritilavuudella (BV) ja sydämen minuuttitilavuudella on todettu olevan voimakas positiivinen yhteys maksimaaliseen hapenottoon (VO 2 max). lntervention alussa ja lopussa mitattiin antropometria ja ala raajojen maksimaalinen isometrinen lihasvoima. Diabetekseen usein liittyvä munuaisen toiminnan heikkeneminen voi aiheuttaa anemiaa, joka voi alkuvaiheessa jäädä oireettomana ja adaptiivisista syistä johtuen huomaamatta, rajoittaen kuitenkin hapenkuljetusta ja aerobista kapasiteettia etenkin rasittavassa kuormituksessa. V Työpäivän aikana toteutetun hyppyharjoittelun vaikutus istumatyötä tekevien japanilaisten naisten luustoon KORPELAINEN R, AHOLA R, NIU K, GUO H, UCHIMARU J, VAINIONPÄÄ A, SATO K, SAKAI A, SALO S, KISHIMOTO K, ITOI E, KOMATSU S, NAGATOMI R, JÄMSÄ T . M yös KOOS -kyselylomakkeen eri ulottuvuuksien toistettavuudet osoittautuivat erinomaiseksi: kipu 0.84 (LV 95 %; 0.76-0.90), oireet 0.86 (LV 95 %; 0.79-0.91), päivittäiset toim innot 0.90 (LV 95 %; 0.85-0.94), liikunta ja vapaaaika 0.80 (LV 95 %; 0.69-0.87) ja elämänlaatu 0.83 (LV 95 %; 0. Hemoglobiinipitoisuudella ([Hbl) ei ole todettu olevan vastaavaa yhteyttä. Kokonaishemoglobi inimassa, punasol utilavuus (EV), PV ja BV määriteltiin CO-takaisinhengitysmenetelmällä. TAUSTA: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hyppyharjoittelun vaikutusta japanilaisten, isturnatyötä tekevien prernenopausaalisten naisten luustoon sekä sydänja verisuonitautien riskitekijöihin. Venyttelyohjelma sisälsi tai chi -litkesarjo]a ja venyuelyliikkeitä. ± SD; CON, TlD, ACT, CL!Mja ATHL) VO 2 max (41±9; 36±5; 50±5*; 55±7*; 70±2* ml/kg/min), tHb-mass (10,3±1,1; 10,1±1,5; 11,6±1,1 *; 12,1±1,4*; 13,6±1,2k g/kg), EV (31±4; 30±5; 36±4*; 37±4*; 40±3* ml/kg), PV (48±6; 47±5; 56±6k; 56±7*; 60±7*ml/kg) ja BV (79±10; 77±10; 91±10*; 93±11 *; 100±10* ml/kg). 74-0.89). TAVOITTEET: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko normaalin munuaistoiminnan omaavilla tyypin 1 diabetes (TlD) -potilailla anemiaa (matala [Hbl), hypervolemiaa (korkea plasmatilavuus (PV)), suhteellista anemiaa (normaali tHb-mass/korkea PV), ja merkkejä heikentyneestä hapenkuljetuskapasiteetista (matala tHb-mass tai BV). Kalsiumin saanti laskettiin ruokapäiväkirjasta. tavuus (lCC) oli kaikissa kolm essa ulottuvuudessa hyv ä tai erinomainen: kipu 0. 77 (LV 95 %; 0.64-0.85), polvi nivelen jäykkyys 0. VO 2 max korreloi kaikilla tutku tavilla voimakkaasti sekä tHb-mass:aan (r = 0,79; p < 0,001) että BV:een (r = 0,76; p < 0,001). Näin varmistettiin hyppyohjelman nousujohteisuus. Harjoittelun vaikutusta sydänja verisuonitautien riskitekijöihin arvioitiin mittaamalla verenpaine ja veren kolesterolija adiponektiiniarvot. Tutkittavien keskimääräinen päivittäinen kalsiuminsaanli oli alle suositustason ( 464 mg, SD 162 mg). TULOKSET: Hyppyharjoitteluryhmästä 34 naista (76%) ja venyttelyryhmästä 33 naista (72 %) jatkoi tutkimuksen loppuun asti. Naiset osallistuivat ryhmäharjoitteluun 2,4 kertaa viikossa (mediaani). Lisäksi halusimme selvittää onko t+lb-rnass: n ja BV: n suhde VO 2 max:oon samanlainen TlDpotilailla ja terveillä miehillä. Lisäksi testattiin, onko ryhmässä aiemmin kehitetty luuliikuntaohjelma (Vainionpää ym. V Kokonaishemoglobiinimassa ja veritilavuus aerobista suorituskykyä selittävinä tekijöinä tyypin 1 diabeetikoilla ja terveillä kontrolleilla KOPONEN AS, PELTONEN JE, SUOJALEHTO A, PÄIVIN EN M, AHO J, HÄGGLUND H, PULLINEN K, UUSITALO A, LINDHOLM H, HÄMÄLÄINEN H, SIMONEN R, NUMMELAA, TIKKANEN HO . JOHTOPÄÄTÖS: Polven nivelrikon aiheuttamia seurauksia mittaavien WOMACja KOOS-kyselylomakkeiden suomalaiset käännökset osoittautuivat hyvin toistettaviksi naisilla, joilla on lievä nivelrikko
Kuormituskokeen aikana suoralla menetelmällä mitatun maksimaalisen hapenouokyvyn merkityksestä mahdollisena aivohalvauksen vaaratekijänä on hyvin vähän aiempaa tutkimustietoa. TAUSTA: Sydänperäisen äkkikuoleman vaaratekijöiden tunnistaminen väestössä on tärkeää. Yhden MET-yksikön (3.5 mUkg/min) verran parempi tulos kuormituskokeessa vähensi aivohalvauksen vaaraa 14 % (riskisuhde 0.86, 95 % luottamusväli 0.75-0.99, p=0.036) terveillä ja 18 % (riskisuhde 0.82, 95 % luottamusväli 0. TULOKSET: Miesten keskimääräinen suorituskyky oli 30.2 mUkg/min (=8.6 METs, vaihteluväli 10.2-65.4 mUkg/min). Tämä tutkimus korostaa kuorrnituskokeen merkitystä sydänperäisen äkkikuoleman vaaran arvioinnissa, diagnostiikassa ja hoidon kohdentamisessa korkean riskin ryhmiin. Molempien ryhmien keskimääräinen systolinen verenpaine ja LDL-kolesteroli laskivat ja HDL-kolesteroli, adiponektiini ja jalkojen lihasvoima paranivat. Tämä tutkimus korostaa kuormituskokeen merkitystä ja ehkäiseviä toimenpiteitä riskiryhmien hoidon kohdentamisessa. TAUSTA: Aivohalvaus on sepelvaltimotaudin ohella merkittävä hoitokustannuksia aiheuttava sydänja verisuonisairaus. Huono fyysinen kunto ja vähäinen liikunta-aktiivisuus ovat sydänja verisuonisairauksien vaaratekijöitä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lyhyt luuliikuntaohjelma, joka suoritettiin työpaikalla taukojen aikana kolmesti viikossa, ehkäisi reisi luun kaulan luu katoa japanilaisilla, premenopausaalisilla naisilla. PÄÄTULOKSET: Alhainen maksimaalinen hapenouokyky (<27.6 ml/kg/min, alin neljännes) lisäsi merkittävästi ensimmäisen aivohalvauksen riskiä. Toisaalta hyvä aerobinen kunto on suojaava tekijä ja sydänperäisen äkkikuoleman vaara on erittäin pieni hyväkuntoisella henkilöllä. Sekä hyppyettä venyttelyharjoittelulla oli positiivisia vaikutuksia moniin sydänja verenkiertotautien riskitekijöihin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä väestötut.kimus osoittaa, että alhainen maksimaalinen hapenottokyky tuo merkittävää ennusteellista lisäarvoa perinteisiin aivohalvauksen riskitekijöihin nähden. VIITE: Vainionpää A ym.(20061 Osteoporos lnt 3, 455-463 V Kardiorespiratorinen kunto, valtimotaudin riskitekijät ja aivohalvauksen vaara KURL S, MÄKIKALLIOT, RAURAMAA R, LAUKKANEN J . Kammioperäinen rytmihäiriö oli todennäköinen äkkikuoleman syy 105:ssä (71.9%) tapauksista. Aiemmin Suomessa kehitetty luuliikuntaohjelma soveltuu myös japanilaisten naisten osteoporoosin ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen. Tämän jälkeen miesten terveydentilaa on seurattu keskimäärin 17 vuotta. 42 LIIKUNTA & TIEDE 47, 5/2010. Tämän lisäksi iskeemisestä syystä aiheutuneen aivohalvauksen vaara oli selvästi kohonnut (5.36-kertainen vaara, 95% luottamusväli 1.95-14.71, p=0.001) huonokuntoisilla miehillä, joilla oli ennestään sydänja verisuonisairaus tai keuhkosairaus. Tässä seurantatutkimuksessa oli mukana 2 361 satunnaisesti valittua miestä. 78, 95% luottamusväli 0.71-0.84, p<0.001). Seurannan aikana tutkimusväestössä rekisteröitiin 146 äkillistä sydänkuolemaa,joista 123 tapahtui sairaalan ulkopuolella. Kaikki sairaalassa sekä sairaalahoidon ulkopuolella tapahtuneet sydänperäiset äkkikuolemat (kuolema 24 tunnin kuluessa oireiden alusta) on rekisteröity seurannan aikana. Liikunta lääketieteen päivät 10.-11.11.2010 (0,6% vs-1,0%, 95 % CI 0,03-3,16, p=0,046). TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen valittiin edustava otos itäsuomalaisia keski-ikäisiä ( 42-60 vuotta) miehiä. Maksimaalinen aerobinen suorituskyky määritettiin suoralla menetelmällä hengityskaasuista polkupyörällä tehdyn kliinisessä kuormituskokeessa 2361 mieheltä. Tämän seurantatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten aerobinen suorituskyky vaikuttaa sydänperäisen äkkikuoleman vaaraan. Nämä tulokset olivat vakioitu iällä, seurannan aloitusvuosilla (1985-1989), ja lisävakiointi tupakoinnilla, alkoholin kulutuksella, verenpaineella, diabeteksella, seerumin LDL-kolesteroli lla, ja sosio-ekonomisella asemalla ei muuttanut edellä mainittuja tuloksia merkittävästi. JOHTOPÄÄTÖKSET: Huono fyysinen kunto ennustaa kohonnutta äkkikuoleman vaaraa. Lannerangan mineraalitiheys kasvoi 0,9 % hyppyryhmän naisilla (95% Cl 0,2-1,6%, p=0,013), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä venyttelyryhmään verrattuna. Tilastollisten analyysien perusteella (C-statistiikka) fyysinen kunto tuo merkittävää lisäarvoa muihin perinteisiin riskitekijöihin nähden äkkikuoleman vaaran arvioinnissa. Kardiorespiratorisen kunnon mittarina käytettiin maksimaalista hapenouokykyä, joka määritettiin kliinisessä kuormituskokeessa. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimus perustuu edustavaan satunnaisesti valittuun keski-ikäisten (40-61 vuotta) miesten väestöotokseen. Fyysisen kunnon ohella iskeeminen EKG-muutos rasituksen aikana, tupakointi, systolinen verenpaine, sepelvaltimotauti, sukutausta ja tyypin II diabetes olivat äkkikuolernan vaaratekijöitä. Tutkimuksessa todettiin, että alhaiseen maksimaaliseen hapenottokykyyn liittyvä aivohalvauksen vaara on samankaltainen sekä terveillä että sydänja verisuonisairauden omaavilla miehillä. Yhden MET-yksikön verran parempi suorituskyky kuormituskokeessa vähensi sydänperäisen äkkikuoleman vaaraa 22 % (riskisuhde 0. 73-0.93, p=0.002) miehillä, joilla oli ennestään sydänja verisuonisairaus. Tässä tutkimuksessa selvitimme miten kardiorespiratorinen kunto vaikuttaa ensimmäisen aivohalvauksen vaaraan erilaisen riskitekijäprofiilin omaavilla henkilöillä. Fyysisen kunnon merkityksestä sydänperäisen äkkikuoleman riskiin vaikuttavana tekijänä tiedetään vähän. Tämän vuoksi hyvän fyysisen kunnon ylläpitäminen on yksi väestötason tärkeimmistä aivohalvauksen ehkäisykeinoista muiden valtimotaudin riskitekijöiden hoidon ohella. Keskimääräisen seuranta-ajan (15 vuotta) kuluessa miehillä todettiin 87 aivohalvausta, joista 70 tapausta oli aiheutunut iskeemisen aivoverenkiertohäiriön vuoksi. Suurin osa äkkikuolemista tapahtui miehille joiden suorituskyky oli alle 6 MET. Kuorrnituskokeet ja vaaratekijöiden mittaukset on tehty tutkimuksen alkaessa. Iskeemisen aivohalvauksen riski oli 6.65-kertainen (95 % luottamusväli 2.23-19.81, p=0.001) huonokun toisilla miehillä, joilla oli 2 tai 3 muuta perinteistä vaaratekijää (tupakka, korkea kolesteroli tai kohonnut verenpaine) verrattuna miehiin, joilla oli hyvä maksimaalinen hapenottokyky ja korkeintaan yksi perinteinen vaaratekijä. V Fyysinen kunto ja sydänperäisen äkkikuoleman vaara LAUKKANEN J, MÄKIKALLIOT, RAURAMAA R, KURL S . Sen sijaan jos suorituskyky oli yli 12 MET, sydänperäisiä äkkikuolemia ei todettu lainkaan seuranta-aikana
Reisiluiden varret analysoitiin perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla (pQCT) ja mekaanisesti koestamalla siten, että osa luista taivuteltiin mediolateraalisessa ja osa anteroposteriorisessa suunnassa murtumiseen saakka. Kuormituksen vaikutus reisiluun biomekaanisiin ominaisuuksiin tuli esiin ainoastaan koestamalla luu mediolateraalisessa suunnassa taivuttamalla, eli samassa suunnassa, jossa luun poikkileikkauskin mukautui kuormitukseen. JOHDANTO: Perintötekijät, mekaaninen kuormitus, hormonit ja ravitsemus säätelevät yksilön luiden kehitystä. Tällä tavoin saatiin verrokkiryhmän lisäksi tutkimusnelikenttä, jossa pystyttiin erittelemään sekä kuormittamattomuuden että estrogeenin vajauksen vaikutuksia. Baseline-ryhmä lopetettiin kolmen viikon iässä, jolloin loput rotat läpikävivät munasarjojen poiston (ovariektomia) tai vastaavan lumeoperaation ja vasemman alaraajan neurektomian (iskiashermon katkaisun) ja vastaavan lumeoperaation oikeaan alaraajaan. Kokeeseen osallistui maakunnasta 14 kuntaa (25:stä),jotka satunnaistettiin koeja kontrollikuntiin. arvioitaessa ikääntyvien henkilöiden kaatumisriskiä. TAUSTA: Päivittäisessä liikkumisessa ja toiminnassa tarvitaan mm. Vuosina 2005-2006 tehdyn esitutkimuksen koeryhmässä olleet äidit säilyttivät terveyden kannalta riittävät liikuntatottumukset raskauden loppuun asti ja tekivät suotuisia muutoksia ruokavalioonsa useammin kuin kontrolli ryhmässä olleet äidit. V Aikuisten ketteryystestin toistettavuus ja tulosten yhteys koordinaatioon MANDEROOS S, PIHLAJANIEMIT, KARPPI S-L, VAARA M, MÄLKIÄ E, SURAKKA J, AUNOLA S . Raskausdiabetes on yleistynyt Suomessa ja koko maailmassa ja sen esiintyvyys vaihtelee sairaanhoitopiireittäin 6-25 prosentin välillä. Tutkimukseen kuuluneet koekuntien äidit saivat tehostettua ravitsemusja liikuntaneuvontaa terveydenhoitajan vastaanotolla osana normaaleja äitiysneuvolakäyntejä. Syntymäpainojen ero säilyi merkitsevänä monitasomallissa, kun tutkimusalue, hoitaja, lapsen sukupuoli, äidin koulutus, ikä, lasten lukumäärä ja painoindeksi oli huomioitu. Raskausdiabeteksen ehkäisystä liikunnan ja ravitsernusrnuutosten avulla ei ole aiempia kokeellisia tutkimuksia, jossa olisi riittävä otoskoko. JOHTOPÄÄTÖKSET: Raskausdiabetekseen liittyvää sikiön gestaatioikään suhteutettua suurta painoa voidaan ehkäistä tehostamalla liikuntaja ravitsemusneuvontaa riskiryhmään kuuluvilla. Valittujen kuntien kaikki neuvolat ja lähes 60 terveyden hoitajaa osallistuivat tutkimukseen. Estrogeenillä, joka on luun kannalta kenties merkittävimpänä pidetty hormoni, on arveltu olevan vaikutusta sekä pituuskasvuun että luun muotoon ja kokoon. Kuormituksen on osoitettu vaikuttavan erityisesti luun muotoon ja putkimaisen luun poikkileikkauksen kokoon, kun taas luun pituuskasvuun sen vaikutuksesta on ristiriitaisia tuloksia. Luilla on ainutlaatuinen kyky mukautua mekaaniseen kuormitukseen vahvistumalla kuormituksen lisääntyessä ja heikkenernällä sen vähentyessä. Aikaisempia tutkimuksia kuormituksen ja estrogeenin vaikutuksista leimaa tutkimusjaksojen lyhyys ja se, että tutkimusasetelmat eivät ole mahdollistaneet eri tekijöiden tarkastelua toisistaan riippumatta. Nykykäsityksen mukaan perintötekijät ovat merkittävässä roolissa erityisesti luiden kehityksen alkuvaiheessa ja muiden tekijöiden merkitys korostuu myöhemmin. Luuta muodostuu ja hajoaa paikallisesti siten, että se sopeutuu mahdollisimman hyvin kestämään siihen kohdistuvan kuormituksen, mikä onkin tuulle evoluution kannalta tarkoituksenomaista. MENETELMÄT: Tutkimusmenetelmänä on klusterisatunnaistettu kliininen koe, jossa klustereita ovat alueet. Tutkimusjakso kesti 27 viikkoa, jonka jälkeen rotat lopetettiin. Kuormitus ei vaikuttanut luun pituuskasvuun (neurektomoidut vs. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mekaanisen kuormituksen, estrogeenin ja perintötekijöiden vaikutusta luun kasvuun rotilla. lumeoperaation läpikäyneet), mutta kasvatti luun poikkileikkauspinta-alaa (+11 %, p<0.001) ja mineraalimäärää (+8%, p<0.001). MENETELMÄT: Yhteensä 70 SpragueDawley-naarasrottaa arvottiin neljään ryhmään: Baseline-ryhmä (ne l.O). Gestaatioikään suhteutettu sikiön suuripainoisuus oli harvinaisempaa koeryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. TULOKSET: Reisiluut, joihin ei kohdistunut lainkaan kuormitusta (neurektomia) ja veren estrogeenipitoisuus oli dramaattisesti alentunut (ovariektomia), kasvoivat tutkimusjakson aikana pituutta 142% (p<0.001) ja luiden mineraalimäärä kasvoi 687 % (p<0.001). Estrogeeni taas vaikuttaa vähemmän luun biomekaanisiin ominaisuuksiin, mutta pyrkii tekemään luusta tiiviimpää päämääränään varastoida luuhun sikiön kehityksen ja imetyksen vaatimaa mineraalia. TUTKIMUKSENTAUSTA: Raskausdiabetes on merkittävä riski sekä äidin että lapsen terveydelle. Näistä osa-alueista tasapainon ja lihasvoiman merkitykset ovat parhaiten ymmärretyt fyysisen toimintakyvyn edellytyksinä mm. POHDINTA: Tämä tutkimus osoitti, että luun pituuskasvu ja mineraalin kertyminen ovat hyvin suurilta osin perintötekijöihin kirjoitettua luontaista kehitystä, johon kuormituksella ja estrogeenillä on varsin vähän vaikutusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ehkäistä raskausdiabetes äideillä, joilla on vähintään yksi raskausdiabeteksen riskitekijä (painoindeksi vähintään 25 kglm 2, aiemmissa raskauksissa kohonnut raskausdiabetesriski tai makrosominen lapsi, diabetes lähisukulaisella, ikä vähintään 40 vuotta) ja normaali sokerirasituskokeen tulos raskauden alussa. Ketteryyttä LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5/2010 43. ketteryyttä, tasapainon hallintaa, koordinaatiota, lihasvoimaa ja -kestävyyttä. Verrokki-ryhmä (n=16), Ovariektomoidut (n=22), Lumeoperoidut (n=22). Kuormituksella on kuitenkin merkittävä rooli luun muodon määräytymisessä. Koeja kontrolliryhmä eivät eronneet 26-27 raskausviikolla otetun sokerirasitustestin perusteella toisistaan. V Mekaanisen kuormituksen ja estrogeenin vaikutus luiden kasvuun ja kehitykseen rotilla LEPPÄNEN OV, SIEVÄNEN H, JOKIHAARA J, PAJAMÄKI 1, KANNUS P, COOPER DM, JÄRVINENTLN . Joka kolmas suomalainen äiti on ylipainoinen raskauden alkaessa, mikä lisää raskausdiabeteksen riskiä selvästi. V Raskausdiabeteksen ehkäisytutkimusklusterisatunnaistettu kontrolloitu koe NELLl-neuvonta, elintavat ja liikunta neuvolassa projekti LUOTO R, KINNUNENT,AITTASALO M, RAITANEN J, OJALA K, MANSIKKAMÄKI K, KOLU P,VASANKARIT,TULOKAS S . Estrogeeni teki luusta tiheämpää ( +0.5 %, p=0.017) ja lisäsi mineraalimäärää (+8%, p=0.003), mutta luiden pituuteen sillä ei ollut vaikutusta. TULOKSET: Tutkimukseen osallistui yhteensä 841 äitiä, joista 399 oli koetai kontrolliryhmässä (219 koe, 180 kontrolli) ja joista 442 äidin raskautta ja synnytystä koskevia tietoja seurataan syntymärekisterin tiedoista. Koekunnissa järjestettiin myös fysioterapeutin ohjaamia kuukausittaisia liikuntateematapaamisia
TULOKSET: Ryhmät eivät eronneet toisistaan painon (harjoitus: 73.6±9.5 kg, kontrolli: 69.4±11.6 kg), iän (harjoitus: 57. Vanhempien miesten (44-69-vuotiaat) paino ja ikä selittivät (~=0,514, p=0,004; ~=0,462 p=0,008) ketteryystestin tulosta; selitysaste oli 40,3%. kontrolli: 161±5 cm, p=0.021). 1988 Dee; 15(12):1833-40 44 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää luustolle suotuisan harjoittelun vaikutuksia lievää polven nivelrikkoa sairastavien naisten kipuun ja toimintakykyyn. MENETELMÄT: Liikuntainterventiotutkimukseen osallistui 82 postrnenopausaalista 51-66-vuotiasta naista. Naisten ikäryhmien selitysasteet eivät poikenneet toisistaan. TARKOITUS: Tutkimuksissa selvitettiin Aikuisten ketteryystestin ioisteuavuuua ja kuinka paljon sitä voidaan selittää koordinaatiotestin tuloksilla. Ketteryyden ja koordinaation välinen alhainen korrelaatio ja iän vaikutusero testeihin antavat mahdollisuuden olettaa, että ketteryysja koordinaatiotestit eivät mittaa samalla tavalla motoriikan hallintaa. Polven ojentajien maksimaalinen isometrinen lihasvoima (N) mitattiin affektoituneen jalan puolelta isometrisellä voimadynamometrillä. Progressiivisesti toteutettuna kyseinen harjoittelumuoto on sovellettavissa ja hyödynnettävissä erityisesti naisilla, joiden osteoporoosin riski on kasvanut ja jotka sairastavat lievämuotoista polven nivelrikkoa. Nopeutta mittaavaa 8-juoksutestiä on käytetty aikuisille "ketteryystestinä". Harjoitusryhmän toimintakyky parani 20%, kun se kontrolliryhmällä heikkeni 23% vuoden intervention jälkeen (harjoitusvaikutus; 1. MENETELMÄT: Toistettavuutta tutkittiin yhden viikon (naisia n=50, miehiä n=50), 10-22 viikon (naisia n=25, miehiä n=l0) ja 54 viikon (miehiä n=18) aikaväleillä. Kaikilla naisilla koordinaatiotesti selitti W=0,550, p=0,000) 30,2 % ketteryystestin tulosten kokonaisvaihtelusta. lmpakti-tyypistä liikuntaa voidaan suositella postmenopausaalisille naisille, joiden osteoporoosin riski on kasvanut. Ikä osoittautui ketteryystestin tuloksia, mutta ei koordinaatiotestin tuloksia, ennustavaksi tekijäksi. Luonteeltaan Aikuisten ketteryystesti edellyttää em. Ketteryystestin tuloksia verrattiin koordinaatiotestin tuloksiin (naisia n= 194, miehiä n=l57). Tätä pitäisi tutkia suuremmalla aineistolla. TULOKSET: Aikuisten ketteryystesti osoittautui viikon aikavälillä toistettavaksi sekä miehillä että naisilla (ICC=0,88-0,89; p=0,000). Tutkittavat satunnaistettiin harjoitustai kontrolliryhmään. Western Ontario and McMaster Universities Osteoarthritis Index (WOMAC) -mittarista [ 1] käytettiin kipua ja toimintakykyä kuvaavia ulottuvuuksia kuvaamaan nivelrikon aiheuttamaa haittaa alku-, väli(6 kk) ja loppumittausten (12 kk) yhteydessä (VASasteikko; mm ei kipua/haittaa ja 100 mm pahin mahdollinen kipu/haitta). Koordinaatiotestin suoritusaika korreloi merkitsevästi ketteryystestin suoritusaikaan miehillä ja naisilla (r=+0,46-+0,40; p=0,000). lntervention loppumittauksiin osallistui 76 (93 %) naista. V Luustoharjoittelun vaikutus lievää polven nivelrikkoa sairastavien naisten polvikipuun ja toimintakykyyn: 12 kuukauden satunnaistettu, kontrolloitu liikuntainterventio MULTANEN J, HÄKKINEN A, KUJALA U, OJALA R, KOLI J, SELÄNNE H, KIVIRANTA 1, HEINONEN A . Naisten ketteryystestin suoritusaika oli 14,7±2,7 ja miehillä 15,9±3,1; ero oli merkitsevä (p=0,001). lntervention alussa harjoitusryhmän (n=35) polvi kipu (VAS) oli 8 mm ja kontrolli ryhmän (n=39) 7 mm. Validation study ofWOMAC: a health status instrument for measuring clinically important patient relevant outcomes to antirheumatic drug therapy in patients with osteoarthritis of the hip or knee. testejä useampia, ketteryyteen liitettyjä ominaisuuksia. Harjoitusryhmä oli hiukan pidempi kuin kontrolliryhmä (harjoitus: 164±6 cm vs. Harjoitusryhmäläiset harjoittelivat ohjatusti 3 kertaa viikossa 12 kuukauden ajan kontrolliryhmän jatkaessa elämäänsä entiseen tapaan. Miehillä pitkän aikavälin hyvä toistettavuus kuvaa osaltaan mittarin kykyä mitata johdonmukaisesti samalla tavalla ilmiötä pitkällä aikavälillä. LÄHTEET: [11 Bellamy N, Buchanan WW, Goldsmith CH, Campbell J, Stitt LW. 1±4.0 v., kontrolli: 58.3±4.3 v.) tai fyysisen aktiivisuuden osalta. J Rheumatol. Nuorten naisten (27-42-vuotiaat) ketteryystesti aika oli 14,0±2,4 ja vanhempien naisten (43-60-vuotiaat) aika oli 15,5±2,9; ero oli merkitsevä (p=0,000). JOHTOPÄÄTÖKSET: Naiset,joilla on lievä polven nivelrikko voivat tehdä pitkäkestoista iskutyyppisiä kuorrnitushuippuja sisältävää harjoittelua ilman että se pahentaisi heidän polvikipua tai toimintakykyä. Ketteryystesti voisi olla herkempi mittaamaan ketteryyteen liittyvien ominaisuuksien varhaista heikkenemistä. Liikuntalääketieteen päivät 10.-11.11.2010 mittaavista testeistä suurin osa on suunniteltu lapsille ja eri urheilulajien harrastajille. Ryhmien välisiä eroja testattiin kovarianssianalyysin avulla. Harjoitusohjelma oli progressiivisesti etenevä sovellettu aerobic-/step-aerobic -ohjelma sisältäen runsaasti hyppyjä sekä nopeita suunnanvaihdoksia. Kuuden kuukauden kohdalla ryhmien välillä ei ollut eroa polvikivussa (0.9 mm, 95% LV: -2.3-4.2, p=0.571) eikä myöskään vuoden intervention jälkeen (2.1 mm, 95% LV: -2.6-6.8, p=0.387). 10-22 viikon aikavälillä testin toistettavuus oli hyvä miehillä (ICC=0,80; p=0,002) ja heikko naisilla (ICC=0,32; p=0,057). 7 mm, 95% LV -1.1-4.4, p=0.228). Fyysinen aktiivisuus ryhmien välillä kartoitettiin 7luokkaisella kyselyllä CO="erittäin vähäistä fyysistä aktiivisuutta" 6="säännöllisesti raskasta fyysistä työskentelyä tai harjoittelua") Mann-Whitney U-testin avulla. Ennen intervention alkua tulkittavilla varmennettiin radiologisen Kellgren-Lawrence luokituksen mukainen Cl=epäilyttävä tai 2=lievä) polven nivelrikko. Nuorten miesten (28-43-vuotiaat) koordinaatiotestin tulos selitti (~=0,554, p=0,011) 30,7% ketteryystestin tulosten kokonaisvaihtelusta (selittävät tekijät ikä, paino, koordinaatio ja nopeusvoima; hyppykorkeus, vauhditon pituushyppy ja juoksunopeus). On kuitenkin kiistanalaista miten impakti-tyyppinen liikunta vaikuttaa näihin prosesseihin. Lisäksi tutkittiin sukupuolen ja iän vaikutusta testien tuloksiin. Harjoitusryhmän keskimääräinen osallistumisprosentti harjoituksiin oli 72 %. Heillä on mahdollisesti samanaikaisesti degeneratiivisia muutoksia nivelrustossa. Miehillä mitattu pitkän aikavälin (54 vk) toistettavuus (ICC=0,76; p=0,000) oli samaa luokkaa. Nuorten miesten (28-43-vuotiaat) ketteryystestin aika oli 15,2±3,0 ja vanhempien miesten (44-69vuotiaat) aika oli 16,5±3,1; ero oli merkitsevä (p=0,004). JOHTOPÄÄTÖKSET: Aikuisten ketteryystesti osoittautui toistettavaksi sekä miehillä että naisilla. TAUSTA: Osteoporoosi ja nivelrikko ovat yleisiä tukija liikuntaelimistön ongelmia, jotka usein kohdistuvat samaan väestönosaan. Ammatillisen työkyvyn arviointiin on suunniteltu silmä-yläraajakoordinaatiota ja vartalon hallintaa mittaava toiminnallinen "keueryystesu". Vuoden intervention jälkeen harjoitusryhmän lihasvoima oli lisääntynyt 6% ja kontrolliryhmän vähentynyt 6% (harjoitusvaikutus; 37.7 N, 95% LV: 13.7-61.8)
Tulokset analysoitiin varianssianalyysilla (ANOVA) ja monen selittäjän kovarianssianalyysilla (ANCOVA). Vapaa-ajan liikunnan tehon, keston ja useuden avulla laskettiin liikunta-aktiivisuutta kuvaava indeksi (MET h/vk). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voiko fyysisesti aktiivisten nuorten miesten alaraajavarnrnoja ehkäistä ohjauksen ja neuromuskulaarisen harjoittelun avulla. V Liikunnan ja urheiluseuraan kuulumisen yhteys terveyspalvelujen käyttöön nuorilla, jotka raportoivat tukija liikuntaelimistön kipua PAANANEN M,TAIMELA S,TAMMELINT, ZITTING P, KARPPINEN J . TAUSTA: Ylipainoisten lasten fyysinen suorituskyky, kunto, on usein heikompi kuin normaalipainoisilla ikätovereilla. Urheiluseuraan kuuluminen selitti hoidon hakemista sekä tytöillä (OR 1,5, CI 1,2-1,9) että pojilla (OR 2,0, CI 1,5-2,7). Koulutuksen alussa interventioryhmän varusmiehille jaettiin 'Tulevaisuuden taistelukunto' (TULTA) -opaskirjanen. Painoindeksin standardoitua keskiarvoa käyttäen tutkittiin painon muutoksen (pysyminen painoindeksijakauman ylimmässä tai 4 alimmassa kvintiililuokassa 2-7 vuoden iässä ja 17-vuotiaana) yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn 17-vuotiaana. JOHTOPÄÄTÖS: Varhaislapsuuden korkea painoindeksi ei vaikuta fyysiseen suorituskykyyn nuoruusiässä, jos lapsi myöhemmin hoikistuu. Liikunnallisesti aktiivinen, normaalipainoa ylläpitävä elämäntapa lapsena ja nuorena on tärkeää fyysisen suorituskyvyn edistämiseksi. Interventio koostui koulutuksesta ja neuromuskulaarisesta harjoittelusta. TULOKSET: Kohortin tytöistä 83 % ja pojista 68 % ilmoitti tunteneensa kipua tukija liikuntaelimistössä viimeisen puolen vuoden aikana. Sekundaarimuuttujia olivat muut vammat ja varusmiespalveluksen keskeytyminen. V Varhaislapsuuden paino ja nuoruusiän kunto -jättääkö lapsuuden pyöreys jälkensä. Liikkujalle alaraajavamman pitkäaikaisseuraukset saattavat olla harmillisia. Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus selvitettiin samalla kyselylomakkeella 9, 13 ja 17 vuoden iässä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia varhaislapsuuden painon yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn 17vuotiaana. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimus toteutettiin Porin Prikaatissa Säkylässä. Huono fyysinen suorituskyky myös altistaa ylipainon kertymiselle nuoruudessa. V Varusmiesten alaraajavammojen ehkäisy satunnaistettu kontrolloitu tutkimus PARKKARI J, TAANILA H, SUNI J, MATTILA VM, OHRANKÄMMEN 0, VUORINEN P, KANNUS P, PIHLAJAMÄKI H . Liikunnan määrän ja urheiluseuraan kuulumisen yhteyttä hoidon hakemiseen tutkittiin multinomiaalisella logistisella regressioanalyysilla, jossa vakioitiin vanhempien ammattiaseman, lääkärin hoitoa vaativien sairauksien ja itsearvioidun terveydentilan vaikutus. 74 lapsella oli täydelliset liikuntaja suorituskykytiedot 9ja 17-vuotiaana ja 351 lapsella 13ja 17-vuotiaana. Ensimmäisenä tutkimusvuonna seurattiin 944 varusmiestä ja rekisteröitiin heille sattuvat vammat, jotta saatiin selville eri komppanioissa sattuvien vammojen määrä ja tyyppi ennen intervention aloittamista. Lisäksi kysyttiin liikunnan harrastamisen määrästä, urheiluseuraan kuulumisesta ja terveysongelmista. Molemmilla sukupuolilla kuuluminen urheiluseuraan ja tytöillä korkea liikunnallinen aktiivisuus olivat yhteydessä hoidon hakemiseen. Nilkkavammat uusiutuvat helposti ja vakavan polvivamman jälkeen merkittävälle osalle loukkaantuneista kehittyy 10-20 vuoden aikana polven nivelrikko aiheuttaen hankalaa kipua, lääkityksen tarvetta sekä leikkaushoitoja. Lasten, joilla oli varhaislapsuudessa ikätovereihinsa verrattuna korkea painoindeksi, mutta jotka myöhemmin hoikistuivat, fyysinen suorituskyky oli 17-vuotiaana samanlainen kuin yhtäjaksoisesti normaalipainoisilla lapsilla. Fyysinen suorituskyky tutkittiin 9-vuoden iässä sukkulajuoksutestillä ja 17-vuotiaana maksimaalisella polkupyöräergometritestillä. TAUSTA: Tukija liikuntaelimistön kivut ovat nuorilla yleisiä. Nuorten vanhemmat ilmoittivat heille suunnatussa kyselyssä ammattiasemansa. Toisena vuonna samat komppaniat arvottiin interventio (501 miestä) ja kontrolliryhmiin (467 miestä) ja verrattiin näille sattuneita vammoja. Tutkimus kesti kaksi vuotta. Lisäksi selvitimme liikunnan ja fyysisen suorituskyvyn yhteyttä lapsuudesta nuoruuteen. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, selittävätkö liikunnan harrastaminen ja urheiluseuraan kuuluminen hoidon hakemista tukija liikuntaelinkivun vuoksi. TULOKSET: Varhaislapsuuden korkea painoindeksi ennusti huonompaa fyysistä suorituskykyä 17 vuoden iässä riippumatta vapaaajan liikunta-aktiivisuudesta [~(95%CI) = -0.90(-1.36 -0.44), p=0.0001)]. Lapset, jotka lisäsivät vapaa-ajan liikuntaa 9ja 17 -ikävuoden välillä, saavuttivat saman suorituskykytason 17-vuotiaana kuin molemmissa ikä pisteissä liikunnallisesti aktiiviset lapset riippumatta siitä mikä fyysinen suorituskyky oli ollut 9-vuotiaana. MENETELMÄT: Tutkimus on osa yli 20 vuotta jatkunutta prospektiivista sydänja verisuoni tau tisai rastuvu uden eh käisytutkim usta (STRIP). Liikuntatapaturmista kaksi kolmasosaa tapahtuu miehille ja suurin osa vammoista kohdistuu alaraajoihin. Heille lähetettiin vuosina 20012002 postikysely, jossa kysyttiin niska-, hartia-, alaselkä-, kyynärpää-, ranne/käsi-, polvija nilkka/jalkateräkivun esiintymisestä viimeisen puolen vuoden aikana. Kipua raportoineista tytöistä 20 % ja pojista 16% oli käynyt kivun vuoksi lääkärissä tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön (fysioterapeutti, terveydenhoitaja tms.) vastaanotolla. Lisäksi tytöillä runsas liikunta (::,:4h/vko; OR 1,5, CI 1,2-1,9) oli itsenäisesti yhteydessä hoidon hakemiseen. Kipua raportoivien nuorten terveyspalvelujen käyttöä ohjaavat tekijät kuitenkin tunnetaan huonosti. 2-7 -vuotiaana mitattua painoa ja pituutta käyttäen laskettiin painoindeksi (kg/m 2) ikävuosittain. Äkilliset alaraajavarnrnat ja vammojen vakavuus olivat päävastemuuttujat. AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimusaineiston muodostivat Pohjois-Suomen 1986 syntymäkohortin 15-16-vuotiaat nuoret (n=9215). TAUSTA: Suomessa tapahtuu vuosittain 350000 liikuntatapaturmaa. Painoindeksin keskiarvo 2-7 vuoden iässä kuvaa varhaislapsuuden suhteellista painoa. Vapaa-ajan liikunnan lisääntyminen lapsuusiässä ja nuoruudessa parantaa fyysistä suorituskykyä huolimatta siitä, mikä suorituskyky on 9-vuotiaana. PAHKALA K, HERNELAHTI M, HEINONEN OJ, RAITTINEN P, HAKANEN M, LAGSTRÖM H, VIIKARI J, RÖNNEMAA T, RAITAKARI OT, SIMELL . Varhaislapsuuden painon yhteyttä myöhempään fyysiseen suorituskykyyn ei tunneta. PÄÄTELMÄT: Harva nuori haki hoitoa tukija liikuntaelinkipuun. Luennoilla käytiin läpi kirjasessa kuvattuja LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5/2010 45
Käden ja aivojen happeuturnisessa ei ollut eroja ryhmien välillä. Tämän mallin perusteella latentti profiilianalyysi tuotti neljä motorisessa pätevyydessä toisistaan poikkeavaa alaryhmää: korkean pätevyyden ryhmä (KP: n=46, 6.9%, 1 keskihajonta keskiarvon yläpuolella), matalan pätevyyden ryhmä (MP: nl ö, 2.3 %, 1.5 keskihajonta keskiarvon alapuolella); pätevyydeltään ylemmän keskiarvon ryhmä (YKAP: n=385, 57.4%) ja pätevyydeltään alemman keskiarvon ryhmä (AKAP: n=225, 33.5%). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoitti, että neuromuskulaarisen harjoittelun avulla voidaan tehokkaasti ehkäistä varusmiesten äkillisiä nilkkavammoja. 2010) että heikompaa (esim. Aineisto analysointiin intention-to-treat -periaatteen mukaisesti. Jo matalilla kuormilla (80 W) Li[HHb] oli suurempi TlD potilailla kuin terveillä (1,2±3,8 vs. TlD 10,1 ± 0,6 ml•minl•W-1). Perifeerisen hapen käytön rajoitteen sijaan TlD potilaiden suurempi RER ja heikompi aktiivisen lihaksen happeutuminen kuormituksessa viittaisivatkin heikompaan hapenkuljetukseen TlD potilailla, mihin voivat vaikuttaa pienempi sydämen minuuttitilavuus ja veren hapenkuljetuskapasi teetti. 290±44 W, p < 0,001) olivat matalampia kuin terveillä. Polvivammojen määrä ei muuttunut kuuden kuukauden millaisen ohjauksen ja neuromuskulaarisen harjoittelun vaikutuksesta. Lisäksi he osallistuivat säännöllisesti ala raajojen ja kehon hallintaa sekä liiketaitoa parantavaan harjoitteluun kolme kertaa viikossa kuuden kuukauden ajan. Toisaalta heillä interventioryhmässä tuli enemmän rasitusvammoja kuin kontrolliryhmässä 1.81 (1.16-2.84). Lisäksi Tl D potilaiden aktiivisen lihaksen happeutuminen on submaksimaalisilla työkuormilla matalampaa kuin terveillä. Itse raportoitu fyysinen aktiivisuus ei eronnut ryhmien välillä. TAVOITE: Tavoitteenamme oli 1) verrata TlD potilaiden ja terveiden kontrollien akuutteja kuormitusvasteita mittaamalla monipuolisesti hengitysja verenkiertoelimistön vasteita sekä aktiivisen ja inaktiivisen lihaksen että aivojen happeuturnista asteittain kasvavan kuormituksen aikana ja 2) pyrkiä selvittämään TlD potilaiden mahdollisesti heikomman suorituskyvyn ja VO2max:n syitä. TAUSTA: ltsearvioitu motorinen pätevyys sekä luottamus omiin taitoihin saattavat olla tärkeitä tekijöitä liikunnallisen elämäntavan muodostumisessa. Tutkimusaineisto muodostui 675 yläkouluikäisen nuoren (328 tyttöä ja 34 7 poikaa) vastauksista. TULOKSET: Ryhmät olivat samanlaisia iältään ja kehon koostumukseltaan. Määritetyt NIRSmuuttujat, deoksihemoglobiinin muutos (Li[HHb]) ja kudoksen happeutumisindeksi (TSI), kuvaavat hapen kuljetuksen ja käytön välistä tasapainoa. JOHDANTO: Aikaisemmissa tutkimuksissa tyypin 1 diabeetikkojen (TlD) fyysisen suorituskyvyn ja aerobisen kapasiteetin (VO 2max) on raportoitu olevan sekä samalla tasolla (esim. TlD potilaiden aktiivisen lihaksen happeutuminen oli heikompaa kuin terveillä tietyllä absoluuttisella submaksimaalisella työkuormalla. biceps brachii) sekä aivoista (otsalohko). V Nuorten itsearvioidut motoriset taidot, motorinen pätevyys ja liikunta-aktiivisuus PURTSI J, VIHOLAINEN H, HAVAS E, CANTELL M, RINTALA P,TOLVANEN A, AHONENT . TULOKSET: Interventiota edeltävänä vuotena tulevissa kontrollikomppanioissa sattui yhteensä 91 äkillistä alaraajavammaa ja tulevissa interventiokomppanioissa 136 vammaa. Tavoitteenamme oli 1) selvittää löytyykö nuorten itsearvioitujen motoristen taitojen pohjalta erilaisia motorisen pätevyyden alaryhmiä, sekä 2) tutkia eroavatko nämä ryhmät toisistaan liikunta harrastuneisuuden, koululiikunnan sekä kehon painoindeksin (BMI) osalta. MENETELMÄT:Tutkimustoteutettiinkysymyslomaketutkimuksena yhden keskisuomalaisen kunnan alueella. TlD potilaiden hengitysosamäärä (RER) vakiokuormilla oli suurempi kuin terveillä. Levon sekä vastuksettoman polkemisen jälkeen kuormaa kasvatettiin 40 W kolmen minuutin välein uupumukseen asti. Itse raportoitu fyysinen aktiivisuus ja hapenkulutuksen kuormituksen aikainen kasvu eivät selittäneet ryhmien välistä suorituskykyeroa. Tämä johtunee polvivammojen rasitusvammapainottuneisuudesta varusmiespalveluksen aikana. Vastaavasti suuremmilla kuormilla (160 W) Li[HHb] oli suurempi (9,0±9,1 vs. Ryhmien välisessä vertailussa käytettiin monitasoista Coxin mallia sekä negatiivista binomimallia. Aktiivisen lihaksen happeutuminen ei eronnut ryhmien välillä uupumuksessa eikä tietyllä suhteellisella intensiteetillä. Uupumuksessa RER ei eronnut ryhmien välillä. Baldi ym. Liikuntalääketieteen päivät 10.-11.11.2010 vamma-alttiita tilanteita ja opastettiin vammojen torjunnassa. Vastaavaa rasitusvammojen lisääntyrnisriskiä ei havaittu parernpikuntoisilla varusmiehillä. Tällä hetkellä ei ole vakiintunutta käsitystä TlD potilaiden mahdollisesti heikomman suorituskyvyn ja VO2max:n syistä. 2008) kuin terveillä kontrolleilla (HC). Toisaalta tällainen harjoittelu lisättynä varusmiesten normaaliin päiväohjelrnaan saattaa nostaa kokonaiskuormituksen liian suureksi harjoitteluun tottumattomilla huonokuntoisilla varusmiehillä altistaen rasitusvammoille. -2,6±2,8 µM, p < 0,05). MENETELMÄT: Kymmenen tervettä miestä (32± 7 v) ja kymmenen tyypin 1 diabeetikkoa (33±7 v) suorittivat kliinisen rasituskokeen polkupyöräergometrilla. Tulokset osoittavat, että TlD potilailla on terveitä kontrolleita heikompi suorituskyky ja aerobinen kapasiteetti. 43±8 ml•kg-1 •min-1, p < 0,01) ja suorituskyky (Pmax 219±33 vs. TlD potilaiden maksimaalinen aerobinen kapasiteetti (VO2max 35±4 vs. Hapenkulutuksen kasvu tehon kasvua kohden oli samanlainen (HC 10,3±0,6 vs. Muutos nähtiin erikuntoisilla miehillä siten, että lähtötilanteessa huonokuntoisimmat varusmiehet (alin tertiili varusmiehen kuntoindeksin mukaan) hyötyivät harjoittelusta ja ohjauksesta eniten: HR 0.17 (95% LV 0.04-0.68). 61±10 %, p < 0,05) TlD potilailla. vastus lateralis) ja inaktiivisesta lihaksesta (m. lnterventiovuonna vastaavat luvut olivat 96 ja 90. V Kudosten happeutuminen sekä hengitysja verenkiertoelimistön vasteet asteittain kasvavassa kuormituksessa tyypin 1 diabeetikoilla ja terveillä kontrolleilla PULLINEN K, PELTONEN JE, HÄGGLUND H, KOPONEN AS, AHO J, KYRÖLÄINEN H, TIKKANEN HO . Testin aikana mitattiin ventilaatiota ja alveolaarista kaasujenvaihtoa henkäys henkäykseltä sekä kudosten happeutumisvasteita lähi-infrapuna spektroskopialla (NIRS) aktiivisesta (m. MP ryhmä piti omaa liikuruapäte46 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. TULOKSET: Konfirmatorisen faktorianalyysin tuloksena alkuperäisestä motoristen taitojen itsearviointi (DCDQ-T) lomakkeesta muodostui kolmen faktorin malli: liikkeen kontrolli, hienomotoriikka ja yleinen koordinaatio. 1,0±4,7 µM, p < 0,05) ja TS! matalampi (47±16 vs. Gusso ym. Vammat siis vähenivät enemmän interventioryhmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä: Vaarasuhde (HR) 0.82 (95% LV 0.52-1.31) lnterventiovuonna äkilliset nilkkavammat vähenivät merkitsevästi interventioryhmässä HR 0.34 (95% LV 0.15-0.78). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa on mitattu yhtä aikaa sekä hengitysja verenkiertoelimistön toimintaa että paikallista kudosten happeutumista TlD potilailla ja terveillä kontrolleilla
Fyysinen aktiivisuus, liikkumisen ja liikkumattomuuden motiivit sekä ravitsemusja terveystiedot kartoitettiin kyselyllä (N = 770). MENETELMÄT: Tutkittavien verenkierron dehydroepiandrosteronisulfaatti (DHEAS)-, DHT-, E2-, El-, Tja androstendioni (A) pitoisuudet määritettiin immunometrisesti tai massaspektrofotometrisesti. Inaktiivisia eli alle tunnin viikossa liikkuvia nuoria oli 133 (17,2 %). Tärkeimmäksi liikkumista edistäväksi tavoitteeksi nimettiin voiman tai muun fyysisen suorituskyvyn osa-alueen kehittäminen ( 469/65,5 %). Terveyden edistäminen (223/35,9 %) ja liikunnan tuottama hyvä olo (169/29,1 %) mainittiin seuraavaksi tärkeimmiksi tavoitteiksi. Noin kolmannes (242/31,4 %) kaikista nuorista koki, ettei liikunnan harrastamiseen ole riittävästi mahdollisuuksia, ja 171 (70,7 %) heistä piti ajan puutetta suurimpana esteenä liikkumiselle.Joka kymmenes (27/11,2 %) koki rahan puutteen suurimpana esteenä. Tutkittavilta otettiin myös lihaskudosnäytteet (m. JOHTOPÄÄTÖKSET: Useimmat Oulun seudun kutsuntaikäiset miehet liikunta-aktiivisuudesta riippumatta ilmoittivat liikuntaa rajoittavaksi tekijäksi kiinnostuksen ja ajan puutteen tai laiskuuden. POHDINTA: Motoristen taitojen itsearviointi voi toimia apuna nuorten motoristen haasteiden tunnistamisessa. AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimusaineisto koostui Oulun alueen kutsuntaikäisistä miehistä v. Motoristen taitojen kehittämiseen sekä motorisen pätevyyden parantamiseen tulisi kiinnittää huomiota nuorten liikunta-aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävissä ohjelmissa. Liikuntapaikkojen kalleus tai huono saavutettavuus uhkaavat myös yhä useamman nuoren miehen liikunta-aktiivisuutta. Ryhmien välillä ei ollut eroja kehon painoindeksin (BMI) osalta. Luurankolihas on kudos, jonka ominaisuuksiin androgeenit (testosteroni, T ja dihydrotestosteroni, DHT) ja estrogeenit (estradioli, E2 ja estroni, El) vaikuttavat. Pohjois-suomalaisten kutsuntaikäisten miesten liikunta-aktiivisuus ja liikkumista rajoittavat tekijät PYKY R, JÄMSÄT, IKÄHEIMOT, KAIKKONEN K, MÄNTYSAARI M, VIRTANEN P, KORPELAINEN R . Nuorten miesten liikkumattomuuden syitä ei täysin tunneta. TAUSTA: Vaihdevuosi-iässä munasarjojen toiminta vähitellen heikkenee ja niiden sukupuolihormonituotanto loppuu muutaman vuoden kuluessa lähes kokonaan. Lihaksen DHT:n ja DHEA:n määrissä ei havaittu merkitseviä eroja ryhmien välillä. Inaktiiviset nuoret kertoivat, että laiskuus (62/47,7 %) ja kiinnostuksen puute (20/15,4 %) olivat merkittävimmät heidän liikkumistaan rajoittavat tekijät. Tutkimus on osa MOPO Kutsuruaikäisten liikuntaan aktivointi -hanketta, jonka tarkoituksena on ehkäistä nuorten miesten lihomista ja liikunnasta syrjäytymistä ja kehittää uusia menetelmiä nuorten aktivointiin. Ryhmät eivät eronneet toisistaan kehon koostumuksen ja fyysisen aktiivisuuden suhteen. Nuorten naisten seerumin hormonitasot olivat T:a ja DHT:a lukuun ottamatta merkitsevästi korkeammat kuin vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla (P<0,001). vyyttään heikompana ja pitivät liikuntatunneista vähemmän kuin muut. Alaraajojen räjähtävä voimantuottoteho mitattiin kontaktimatolla suoritetulla vertikaalihypyllä ja polven ojennusvoima dynamometrillä. TAUSTA JA TAVOITTEET: Tuoreissa tutkimuksissa on osoitettu, että liikkumattomuus, epäterveet eliruavat ja syrjäytyminen kasautuvat erityisesti nuorille miehille. Postmenopausaalisten naisten lihasten E2ja T-pitoisuudet olivat puolestaan korkeammat kuin nuoremmilla naisilla (E2: 15%, p=0,049; T: 20%, p=0,016). TULOKSET: Tutkittavien ikä oli keskimäärin 17,9 vuotta (SD 0,6 vuotta), pituus 177,7 cm (SD 6,7 cm), paino 72,6 kg (SD 13,5 kg) ja painoindeksi (BMI) 23,0 (3,9). V Mikä mopoa liikuttaa. Vaikka varsinaisia molekyylitason vaikutusmekanismeja lihaksessa ei tarkasti tunneta, tiedetään kuitenkin, että kyseisten hormonien synteesiin tarvittavia entsyymejä sekä estrogeenija androgeenireseptoreita ilmennetään lihaskudoksessa. Pystyimme myös osoittamaan, että lihaksessa tuotetaan seuraavia steroidogeneesin entsyymejä lähettiRNA-tasolla: STS (vapauttaa DHEAS: n sulfaattista), HSD3Bl (muuntaa DHEA:n A:ksi), HSDl 7B5 (muuntaa El:n E2:ksi), aromataasi (muuntaa T:n E2:ksi) ja SRD5A2 (muuntaa T:n DHT:ksi). Tutkittavista 325 ( 42,3 %) harrasti raskasta liikuntaa vähintään tunnin viikossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää steroidogeneesin eroja hormoneja käyttämättömien nuorten, premenopausaalisten naisten (33±2 v., n=l3, normaali kuukautiskierto) ja iäkkäämpien, vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten (62±2 v., n=13, ei kuukautiskiertoa) lihaksissa ja sen vaikutusta lihasten ominaisuuksiin. Reisilihasten poikkipinta-ala määritettiin tietokonetomografialla ja kehon koostumus bioimpedanssilla. (1990) ?-portaista asteikkoa. Mikäli hormoneja tarvitsevat perifeeriset kudokset eivät kykene kompensoimaan muutosta paikallisella hormonien tuotannolla, voi niiden toiminta heikentyä. V Luurankolihaksen paikallinen steroidihormonien synteesi pre-ja postmenopausaalisilla naisilla PÖLLÄNEN E, SIPILÄ S, ALEN M, RONKAINEN PHA, HÄMÄLÄINEN E, ANKARBERG-LINDGREN C, PUOLAKKA J, SUOMINEN H, KONTTINEN Y, KOVANENV . Nykyinen terveysviestintä ei näytä tavoittaneen nuoria, joten uusien menetelmien kehittäminen nuorten aktivointiin on tarpeen. He omistivat myös vähemmän liikunt avarusteita ja osallistuivat vähemmän liikunt aharrastuksiin kuin korkean pätevyyden ryhmä. Tiedossamme ei ole aikaisempia tutkimuksia, joissa olisi analysoitu iän tai vaihdevuosien merkitystä lihasten paikalliselle steroidogeneesille. 2009 (N = 1060). Myös koululiikunnan arvosana oli MP ryhmällä alhaisempi kuin KP ja YKAP ryhmillä. Ajan puute (147/19,8 %) ja työstä tai opiskelusta johtuva väsymys (109/14,7 %) olivat seuraavaksi yleisimmät liikkumattomuuden syyt. Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää nuorten miesten omia käsityksiä liikkumattomuutensa taustatekijöistä. Fyysisen aktiivisuuden luokittelussa käytettiin Jacksonin ym. Näistä aromataasi (p=0,060) ja HSD3Bl (p=0,028) ilmentyivät voimakkaammin postmenopausaalisten kuin premenopausaalisten naisten lihaksissa. TULOKSET: Nuorilla naisilla oli iäkkäämpiä 13 % suurempi reisi lihasten poikkipintaala (p=0,052), 33% suurempi polvenojennus voima (p=0,002) ja 85% parempi hyppykorkeus (p<0,001). Alle puolet (311/40,5 %) nuorista harrasti kohtalaista liikuntaa yli tunnin tai raskasta liikuntaa alle tunnin viikossa. Fyysinen kunto (Polar-kuntotestiTM), pituus, paino, puristusvoima, kehonkoostumus ja vyötärönympärys mitattiin (N = 622) kutsuntatilaisuuksissa syksyllä 2009. Noin kolmannes kaikista nuorista (210/28,3 %) ilmoitti laiskuuden olevan suurin vapaaajan liikkumista rajoittava tekijä. vastus lateralis), joista määritettiin DHEA-, E2-, Tja DHT-pitoisuudet ELISA-menetelmällä sekä steroidogeneettisten entsyymien mRNA-tasot kvantitatiivisella PCR-menetelmällä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulostemme perusteella näyttää siltä, että vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten lihaskudos voi kompensoida verenkierron alentunutta hormonimäärää joko tuottamalla hormoneja itse tai parakriinisen eli mahdollisesti ympäröivän rasvakuLIIKUNTA & TIEDE 47 • 5/2010 47
Erot ovat tilastollisesti merkitseviä (p<0,001). TULOKSET: Ruokapäiväkirja-aineiston mukaan liikunnallisesli aktiivisten kaksosten keskimääräinen päivittäinen energiansaanti oli 15.5 kj/kg suurempaa kuin heidän inaktiivisten kaksoissisarustensa (P=0.030). Tutkimustulokset siitä, miten liikunnan harrastaminen ja ravitsemustottumukset ovat yhteydessä toisiinsa, ovat osittain ristiriitaisia. JOHTOPÄÄTÖKSET: Nuoremmissa ikäryhmissä oli lisätty enemmän liikuntaa kuin vanhemmissa ikäryhmissä edellisen vuoden aikana. Tämän tutkimuksen aineiston muodostavat 29903 henkilöä. Sen sijaan laihduttamisen, rasvan, suolan ja kasvisten suhteen tilanne on päinvastainen. AVTK-kysely postitertiin vuosittain 5000:lle väestörekisteristä satunnaisesti valituille 15-64-vuotiaalle suomalaiselle ja kyselyyn vastasi keskimäärin 66 %. TAUSTA: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten eri-ikäiset suomalaiset aikuiset ovat muuttaneet terveystotturnuksiaan, kuten lisänneet liikuntaa, laihduttaneet, vähentäneet rasvan ja suolan käyttöä ja lisänneet kasvisten käyttöä. Aktiivisten C-vitamiinin (P=0.004) ja veden (P=0.044) saanti oli myös suurempaa kuin inaktiivisten. V Vapaa-ajan liikuntaaktiivisuus ja ravitsemus: tutkimus 30 vuoden liikunta-aktiivisuuseron omaavilla kaksosilla RINTALA M, LYYTIKÄINEN A, LESKINEN T, ALEN M, PIETILÄINEN KH, KAPRIO J, KUJALA UM . V Terveystottumusten muuttaminen eri-ikäisillä suomaisilla aikuisilla ROVIO E, HAKONEN H, LAINE K, HELAKORPI S, UUTELA A, HAVAS E, TAMMELINT . Esimerkiksi 55-64-vuotiasta 20% oli laihduuanui, 42 % vähentänyt rasvan määrää, 26 % vähentänyt suolan käyttöä ja 38 % lisännyt kasvisten käyttöä edellisen vuoden aikana. Erikseen kysyttiin kohdat: 1) lisännyt liikuntaa, 2) laihduttanut, 3) vähentänyt rasvan määrää, 4) lisännyt kasvisten käyttöä, 5) vähentänyt suolan käyttöä. Suurin osa tarvitsee liikkumisen apuvälineitä pitkään tai jopa pysyvästi murtuman jälkeen. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin suhteellisten osuuksien t-testillä. Vanhimmat ikäryhmät olivat muuttaneet muita terveystottumuksia nuorempia ikäryhmiä enemmän. Sen sijaan alle 25-vuotiasta 16% oli laihduttanut, 27% vähentänyt rasvan määrää, 14% vähentänyt suolan käyttöä ja 30% lisännyt kasvisten käyttöä. Viitteitä osteosyrueesipotilaiden (naulaus/ruuvaus) kovemmasta kivusta verrattuna tekonivelellä hoidettuihin on kuitenkin olemassa. V Kipu ja liikkumiskyky ikääntyneillä lonkkamurtuman kokeneilla henkilöillä: osteosynteesi vs. Kalorien välttäminen oli yleisempää aktiivisten kuin inaktiivisten joukossa (P=0.034). Lisäksi palkokasvien ja pähkinöiden (P=0.015) ja makeisten (P=0 036) kulutus oli aktiivisilla hieman suurempaa ja lihan käyttö (energiavakioitu) vähäisempää (P=0.013) verrattaessa inaktiivisiin. tekonivel SALPAKOSKI A, KALLINEN M, KIVIRANTA 1,ALEN M, PORTEGIJS E, RANTANENT, SIPILÄ S . JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikuntaa harrastavat näyttäisivät syövän enemmän, mutta ei välttämättä terveellisemmin kuin liikuntaa harrastamattomat. TUTKIMUKSEN TAUSTA: Terveellinen ravitsemus ja liikunta ovat molemmat oleellisia terveyden ylläpidossa sekä kansansairauksien ennaltaehkäisyssä. MENETELMÄT: Tutkimus perustui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Aikuisväestön terveyskäyuäytyminen ja terveys (AVTK) -postikyselytutkimuksen aineistoon vuosilta 2000-2008. Aikaisemmissa 48 LIIKUNTA& TIEOE47•5/2010. inakliiviset kaksoset 27.0%). MENETELMÄT: Kuudeltatoista liikuntaaktiivisuuseron omaavalta kaksosparilta (7 identtistä ja 9 ei-identtistä, keski-ikä 60 vuotta) kerättiin viiden päivän ruokapäiväkirja sekä ruokailutottumuksiin liittyvä kysely 30 vuoden liikunta-aktiivisuuseron jälkeen. Siksi on tärkeää yhdistää sekä ravitsemusettä liikuntaneuvonta terveysneuvontaan, jolla pyritään kohti terveellisempiä elämäntapoja. Tämä hormonien tuotanto ei kuitenkaan riitä kompensoimaan lihasten koossa ja toimintakyvyssä vaihdevuosien jälkeen tapahtuvaa heikkenemistä. Jos liikunnan harrastaminen ja ravitsemustottumukset vaikuttavat positiivisesti toisiinsa, voidaan tätä tietoa hyödyntää terveyden edistämisessä. Liikuntalääketieteen päivät 10.-11.11.2010 doksen hormonituotannon avulla. TAUSTA: Lonkkamurtumapotilaiden liikkumiskyky palautuu vain harvoin murtumaa edeltäneelle tasolle. Kuitenkin liikuntaa harrastavien saattaa olla helpompi syödä tarvetta vastaavasti, ja ylläpitää terveyden kannalta optimaalisempaa kehon koostumusta (kehon rasvaprosentti (ka.): aktiiviset kaksoset 21.5% vs. Muiden ruokaja ravintoaineiden saannissa ei ollut tilastollista eroa kaksosten välillä. Toisaalta lihaskudoksen kyky ilmentää steroidogeneesissä tarvittavia entsyymejä, viittaisi kudoksen omaan autotai intrakriiniseen hormonien synteesiin. Ruokailutottumuksiin liinyvässä kyselyssä liikunnallisest i aktiiviset kaksoset raportoivat useammin olevan helpompi syödä tarvetta vastaavasti, kun taas syömisen rajciuarninen ja/tai ylensyöminen oli yleisempää inaktiivisten joukossa (P=0.035). Vaikuttaa siltä, että vanhemmille ikäryhmille liikunnan lisääminen on nuorempia ikäryhmiä haastavampi tehtävä sekä liikkujan että liikuttajan näkökulmasta. Murtuman jälkeiset liikkumiskyvyn ongelmat johtuvat useasta eri tekijästä, mutta vielä on vähän tutkimustietoa erilaisten leikkaustapojen pidempiaikaisista vaikutuksista kuntoutumiseen. Sen sijaan vanhemmat ikäryhmät ovat muuttaneet nuorempia enemmän muita terveystottumuksiaan kuten laihduttaneet, vähentäneet rasvan, suolan käyttöä ja lisänneet kasvisten käyttöä. Aineisto analysoitiin vertailemalla liikunnallisesti aktiivisten ja inaktiivisten kaksosten ravitsemukseen liittyviä eroja käyttäen pariuaisia testejä. TULOKSET: Liikunnan lisääminen oli ollut nuoremmissa ikäryhmissä yleisempää kuin vanhemmissa ikäryhmissä Esimerkiksi 55-64-vuotiaista 25 % raportoi lisänneensä liikuntaa edellisen vuoden aikana, mutta alle 25-vuotiaista 37 %. Aineisto jaettiin viiteen ikäryhmään, alle 25-, 25-34-, 35-44-, 45-54ja 55-64-vuotiaisiin. Kaksosparit valittiin tutkimukseen laajasta suomalaisesta kaksoskohortista 30 vuoden vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuseron perusteella, ja valintaa tehdessä ei tiedetty parien mahdollisista ravitsemukseen liittyvistä eroista. Terveystouumuksien muuttamista kartoitett iin kysymyksellä: "Oletteko viimeksi kuluneen vuoden (12 kk) aikana muuttanut tottumuksianne terveydellisten näkökohtien perusteella?". Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pitkäaikaisen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden yhteyksiä ravitsemukseen ja ruokailutottumuksiin 30 vuoden liikunta-aktiivisuuseron omaavilla kaksosilla. Tutkimalla monozygootteja (MZ) sekä dizygootteja (DZ) kaksospareja oli mahdollista kontrolloida lapsuusajan elinympäristön sekä osittain geenien vaikutus tuloksiin. Kivun tiedetään lisäksi vaikuttavan liikkurniskykyyn
Harjoittelulla oli positiivinen vaikutus myös kahden tunnin insuliiniarvoihin. Ristiselän, lonkkien ja polvien kipu arvioitiin Visual Analog Scale (VAS)-mittaril la ja niistä muodostettiin sumrnarnuuuuja. Elintapaohjausryhmä (iBM) laihtui keskimäärin 5.5 kg (95 % Cl -8.4;-2.5) ja myöhemmässä vaiheessa harjoitellut ryhmä (CWT2) 4.4 kg (95% Cl -7.4;-1.35). AINEISTO JA MENETELMÄT: Koehenkilöt rekrytoitiin lehti-ilmoituksella. 124.6±122.5mm, p=0.016). Halukkaista ilmoittautuneista (n=489) valittiin satunnaisotannalla 120 henkilöä tutkimukseen. lSSP on maailmanlaajuinen yhteiskuntatieteellinen vertailututkimusohjel ma, joka perustuu yhteensovitettuun LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5/2010 49. Yksi interventioryhmä sai ainoastaan ravitsemusneuvontaan painottuvaa elintapaohjausta (iBM) TULOKSET: Kaikki interventioryhmät pudottivat painoa tilastollisesti merkitsevästi verrattuna kontrolliryhmään (ANOVA p<0.001). Tutkimusryhmien keskiarvoja vertailtiin T-testillä, Mann-Whitney-testillä ja x2-testillä. Lisäksi kysyttiin kävelyvaikeuksista viimeisen kuukauden aikana. Tämän satunnaistetun, korurolloidun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen vaikutus kahden vuoden intensiiviseen elintapaohjaukseen yhdistetyllä 12 viikon mittaisella, nopeusvoimatyyppisellä, sykeohjatulla kuntopiiriharjoittelulla on painoon, painonhallintaan sekä glukoosiaineenvaihduntaan verrattuna pelkkään elintapaohjaukseen. Keskimäärin murtumasta oli kulunut 3.3 vuotta ja viimeisimmästä lonkkaleikkauksesta 2.9 vuotta. Koko 24 kuukauden interventiojaksolla CWTl pudotti painoaan merkitsevästi enemmän kuin CWT2 (ANOVA p=0.026), ja alkuvaiheen harjoittelu oli tehokkaampaa myös painonhallinnan kannalta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lonkkamurtumapotilaiden kipuun ja liikkumiskyvyn palautumiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. 10 metrin kävelytestiin OS-ryhmä käytti aikaa 6. V Intensiivisen elintapaohjauksen ja sykeohjatun kuntosaliharjoittelun vaikutus lihavien työikäisten painoon ja sokeriaineenvaihduntaan satunnaistettu, kontrolloitu kahden vuoden interventio SALTEVO S, KAIKKONEN K, KORPELAINEN R, KAIKKONEN H, JOKELAINEN J, KEINÄNEN-KIUKAANNIEMI S . Koehenkilöiden keski-ikä oli 45.7 (vaihteluväli 25-65) vuotta ja BMI oli keskimäärin 36.3 (vaihteluväli 30.5-50.4), Tutkittavista 64 (75.3%) oli naisia ja 57 (67.1 %) oli lähtötilanteessa normoglykeemisiä. Kuntoutuksessa pitäisi todennäköisesti huomioida myös leikkaustapa. Erityisesti tekonivelleikkauksen jälkeen, iäkkäillä murtuman kokeneilla henkilöillä on vaikeuksia liikkumiskykyä vaativissa tehtävissä ja osteosynteesileikatuilla on enemmän kipuja vuosia leikkauksen jälkeen. Kutsu osallistua tutkimukseen lähetettiin kaikille elossa oleville vuosina 1998-2004 lonkkamurtuman vuoksi leikatuille 60-85-vuotiaille miehille ja naisille. Suurin painonpudotus ja paras pitkän aikavälin painonhallinta havaittiin koehenkilöillä, jotka osallistuivat intensiivisen elintapaohjauksen lisäksi myös ohjattuun harjoitteluun heti laihdutusjakson alussa. TAUSTA: Vuonna 2007 kerätty ISSP 2007: vapaa-aika ja urheilu: Suomen aineisto [elektroninen aineisto] tarjoaa hyvän mahdollisuuden tarkastella aktiivisen ja passiivisen liikunnan yhteyttä. PÄÄTELMÄT: Tässä kahden vuoden satunnaistetussa, kontrolloidussa inierventiossa osoitimme, että sekä intensiivinen elintapaohjaus että sykeohjattu nopeusvoimatyyppinen kuntosaliharjoittelu ovat tehokkaita painonpudotusmenetelmiä lihavilla työikaisillä aikuisilla. Koehenkilöt satunnaistettiin kolmeen eri interventioryhmään sekä kontrolliryhmään. Ulkona liikuuaessa OS-ryhmässä apuvälineitä käytti harvempi kuin TN-ryhmässä (29% vs. Heti alussa harjoitellut ryhmä (CWTl) pudotti kahden vuoden aikana painoa eniten (8.5 kg; 95% Cl -12.1;4.9). Tässä analyysissä käsittelemme reisiluunkaulan murtuman saaneita henkilöitä (n=63). Lonkkarnurtuman jälkeisen kuntoutuksen kchiuämiscksi tarvitaan lisää tutkimuksia, joissa selvitetään leikkaustavan, liikkumiskyvyn ja kivun välistä yhteyttä pidemmällä aikavälillä. MENETELMÄT: Tutkimus on osa laajempaa lonkkarnurturnapotilaiden toimintaja liikkumiskykytutkimusta. TULOKSET: OS-ryhmäläiset olivat keskimäärin nuorempia (71±7) kuin TN-ryhmäläiset (77±5, p<0.001). Tutkittavat rekrytoitiin Keski-Suomen keskussairaalan potilasrekisieristä. Kaikki interventioryhmät saivat samansisältöistä ravitsemusohjausta intervention ajan. Sisällä liikkumisen apuvälineitä käytti OS-ryhmässä 10% ja TNryhmässä 21 % (p=0.241). tutkimuksissa seuranta-ajat ovat olleet lyhyitä ja liikkumiskyvynmittaus on perustunut pääosin itsearviointiin. Tutkittavat jaettiin leikkaustavan mukaan osteosyrueesi (OS, n=21) ja tekonivel (TN, n=42) ryhmiin. . Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää leikkaustavan yhteyttä kipuun ja liikkumiskykyyn iäkkäillä lonkkamurtumapotilailla. 7±2.0s ja TN-ryhmä 8.8±3.ls (p=0.007). Selvitimme myös, onko painonpudotuksen aikaisen liikuntaharjoittelujakson ajoituksella merkitystä painoon ja glukoosiaineenvaihduntaan. Tutkimuksen sisäänottokriteerit olivat 18-65 vuoden ikä ja painoindeksi (BMl) yli 30. SUOMINEN S V Aktiivinen ja passiivinen liikkuja onko sama ihminen. Sekä paastoettä kahden tunnin insuliiniarvot paranivat kaikilla interventioryhmillä merkitsevästi verrattuna kontrolliryhmään (ANOVA p<0.001), mutta interventioryhmien välillä insuliiniarvojen muutoksissa ei ollut eroa. Koehenkilöiden paino mitattiin ja 2 tunnin glukoosirasitustesti tehtiin lähtötilanteessa sekä kolmen, yhdeksän ja 24 kuukauden kohdalla. OS-ryhmässä oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän alavartalon kipua kuin TN-ryhmässä (190.4±121.3mm vs. Ei kuitenkaan tiedetä, mikä on laihtumisen ja painonhallinnan kannalta optimaalinen liikunnan intensiteetti ja ajoitus laihdutusohjelmassa. Liikunta on sisällytetty useimpiin laihdutusja painonhallintaohjelmiin. TAUSTA: Laihtumisen tiedetään parantavan lihavien henkilöiden glukoosija i nsuliiniaineenvaihduntaa, mutta laihtumisen ohella liikunnalla on osoitettu olevan myös itsenäinen, glukoosiaineenvaihduntaa parantava vaikutus. Kahden interventioryhmän koehenkilöt osallistuivat elintapaohjauksen lisäksi 12 viikon mittaiseen, sykeohjattuun, ilmanvastuslaitteilla suoritettuun harjoitteluun siten, että toisen ryhmän (CWTl) harjoittelu ajoittui heti tutkimusjakson alkuun (0-3 kuukautta) ja toisella ryhmällä (CWT2) harjoittelu toteutettiin myöhemmin (6-9kk). 69%, p=0.002). Tutkittavien rnurturnastatus, leikkaustapa ja -ajankohta selvitettiin sairaalan potilasasiakirjoista. TUG-testiin kului OS-ryhmältä 7.9±3.ls ja TN-ryhmältä 10.4±4.2s (p=0.012). Liikkumiskykyä arvioitiin 10 metrin maksimaalisen kävelynopeuden, TUG-testin ja liikkumisen apuvälineiden käytön avulla. Kävelyvaikeuksia viimeisen kuukauden aikana raportoitiin paljon molemmissa ryhmissä (OS 67%, TN 81 %, p=0.209). 193 henkilöä otti yhteyttä ja heistä 78 täytti sisäänottokriteerit (itsenäisesti asuva, pystyy liikkumaan ulkona ilman toisen henkilön apua, ei alaraaja amputaatiota, eikä vakavia kroonisia sairauksia)
Ylikuormittuneet varusmiehet täyttivät kolme seuraavista viidestä kriteeristä: 1) VO2max heikentynyt vähintään -5%, 2) RPE:n kasvu >l submax -testissä tai poissaolo testeistä sairauden vuoksi, 3) somaattisten oireiden lisääntyminen >15 %, 4) tunsi olevansa henkisesti tai fyysisesti kuormittunut ja 5) poissaolopäivät palveluksesta sairauden vuoksi yli 10% palvelusajasta. Tällöin voitaisiin välttää ylikuormitustilan kehittyminen. tuloksia. Lannerangan jäykistysleikkauksen vaikutuksesta selän toimintaan on olemassa vain vähän tutkimusnäyttöä. Lisäksi maksimisyke submax -testissä ja testin jälkeen mitattu seerumin kortisoli ja veren laktaatti laskivat. Palvelukseen astuvien varusmiesten fyysinen kunto on heikentynyt ja kehon paino noussut viimeisten 15 vuoden aikana. tutkimuksessa ulkoilua rajoittavat tekijät liittyivät usein terveyteen ja ulkoilu n koettuun vaikeuteen, ajan, rahan ja seuran puutteeseen taikka ulkoiluun sopivien alueiden saavutettavuuteen. Nuorempien aikuisten heikkoa liikkumista on tutkittu Rovion, Hakosen, Kankaanpään, Eskolan, Hakamäen, Tammelinin, Helakorven, Uutelan ja Havaksen (2009) tutkimuksessa. Nyt käsillä olevan tutkimuksen tulokset vahvistavat Rovion ym. Lisäksi mitattiin kehon koostumus. Seerumin SHBG, kortisoli ja testosteroni/kortisoli -suhde sekä maksimaalinen La/RPE suhde heijastavat harjoitusja kuormitustilaa ja ovat yhdessä suorituskykymittausten kanssa käyttökelpoisia mittareita harjoitustilan arvioimiseen ja seurantaan. Moniulotteisessa logit -mallissa vaihtoehtoja on useampia, esimerkiksi viisi: 'päivittäin', 'usein viikossa', 'usein kuukaudessa', 'harvemmin' ja 'ei koskaan'. Ylikuormittuminen on seurausta vääristyneestä levon ja kokonaiskuormituksen suhteesta, jonka tunnusmerkkinä pidetään odottamatonta suorituskyvyn heikkenemistä huolimatta siitä, että harjoittelu on lisääntynyt tai säilynyt ennallaan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset ovat yhteensopivia Neuvosen, Parosen, Poudan ja Sieväsen (2004) tulosten kanssa. TAUSTA: Kroonisesta alaselkäkivusta kärsivillä potilailla kipuun liittyy usein monia vartalolihasten ja nivelten rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Lisäksi harjoittelu PK:n jälkeen tulisi olla palauttavaa. Sen lisäksi YO2max -testin lopussa mitattu maksimaalinen La/RPE suhde laski PK:n aikana. V Lannerangan jäykistysleikkauksen vaikutukset vartalolihasvoimiin ja toimintakykyyn TARNANEN S, NEVA M, KAUTIAINEN H, PEKKANEN L, YLINEN J, KAISTILA T, HAKKINENA . Passiivinen liikunta eli vapaa-ajalla urheilutapahtumien seuraaminen paikan päällä eli katsomossa entisestään passivoittaa, 'harvemmin' ja 'en koskaan' ryhmissä muuttujan parametriarvo on tilastollisesti positiivinen. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää aktiivisen (itse liikkuu) ja passiivisen (on katsomossa) liikunnan yhteyttä ISSP 2007 aineistolla. Myös selkäkirurgiasta itsestään voi aiheutua rakenteellisia muutoksia kuten esim. Vastaavat voima-arvot olivat naisilla 160 N ja 214 N. JOHTOPÄÄTÖKSET: Varusmiehistä 1/3 ajautui ylikuormitustilaan, joka tulisi mahdollisuuksien mukaan jatkossa huomioida PK jakson suunnittelussa. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 114 potilasta (36% miehiä, ikä 57 ±13 ja 64% naisia ikä 61±11), joille tehtiin Jannerangan jäykistysleikkaus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää PK: n 1) kuormittavuutta, 2) ylikuormitusoireiden ilmenemistä sekä 2) ylikuormittuneiden ja ei-ylikuormittuneiden varusmiesten eroa aerobisen suorituskyvyn, kehon koostumuksen ja biokemiallisten mittareiden suhteen varusmiespalveluksen alussa tai PK:n aikana. Siinä näytettiin, että harvoin ulkoilevia on enemmän iäkkään väestönosan ja miesten keskuudessa. TULOKSET: Tulosten mukaan naiset ovat aktiivisempia, sillä sukupuolimuuttujan parametriarvo on tilastollisesti negatiivinen, kun siirrytään vähemmän liikkuvien ryhmiin. TULOKSET: Ennen leikkausta vartalon ojennusvoima oli miehillä 319 N ja koukistusvoima 436 N. selkälihasten atrofiaa ja rasvoittumista. Neuvosen ym. TULOKSET: YO2max parani PK:n neljän ensimmäiset viikon aikana. V Ylikuormitus varusmiespalveluksen 8-viikon peruskoulutuskauden aikana TANSKANEN M, UUSITALOA,ATALAY M, KYRÖLÄINEN H, HÄKKINEN K . Verinäytteet otettiin levossa ennen submax -testiä ja sen jälkeen. Siinä puolestaan käy ilmi, ettei nuorempien aikuisten vähäinen liikunta ole yhteydessä henkilön sosioekonomiseen asemaan. Neljän viimeisen viikon aikana VO2max ei muuttunut, mutta seerumin lepo SHBG nousi ja IGF-1 sekä kortisoli laskivat. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lannerangan jäykistysleikkauksen lyhytaikaisia vaikutuksia vartalolihasten voimaan sekä selvittää lihasvoiman, toimintakyvyn ja kivun välisiä yhteyksiä ennen leikkausta ja kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkeen potilaat oli ohjeistettu tekemään kevyitä kotiharjoitteita ja harrastamaan kevyttä aerobista liikuntaa. Varmuutta ei ole siitä, kuinka fyysisesti kuormittavaa PK on erikuntoisille nuorille miehille. Henkilön tulot vaikuttavat positiivisesti vain ahkerimmin liikkuvien ryhmässä. MENETELMÄT: PK:n alussa, 4 viikon jälkeen ja lopussa varusmiehet (N=57, ikä 20 v) suorittivat maksimaalisen (YO2max) ja 45-min 70% YO2max:sta submaksimaalisen (submax) testin sekä täyttivät oirekyselyn. TAUSTA: Yarusmiespalveluksen 8-viikon peruskoulutuskauden (PK) tavoitteena on parantaa sotilaiden henkistä ja fyysistä suorituskykyä. MENETELMÄT: Kun aktiivinen liikunta on luokiteltu järjestykseen ja viiteen luokkaan huippuaktiivisesta ('päivittäin') täysin liikkumattomaan ('en koskaan'), sopiva analyysi on moniulotteinen logit. Toimintakyky arvioitiin Oswesty disability index -kyselyllä (OD1) ja voimamittausten aikaista kipua Visual Analogue Scale -kipujanalla. Liikuntalääketieteen päivät 10.-11.11.2010 aineiston keruuseen osallistujarnaissa. Ylikuormittuneilla varusmiehillä oli korkeampi seerumin lepo SHBG PK:n alussa, 4 viikon jälkeen ja lopussa sekä korkeampi seerumin lepo kortisoli PK:n lopussa kuin ei-ylikuormittuneilla. Naisilla ojennusvoima oli lisääntynyt 38N (95 % CI (18-59) ja koukistusvoima 39 N (95% Cl (18-59) 50 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Kaksiulotteisessa logit -mallissa oletetaan selitettävän muuttujan jakautuvan kahteen luokkaan, joiden todennäköisyydet ovat p ja O-p). Vartalolihasten isometrinen ojennusja koukistusvoima mitattiin seisoma-asennossa vastus-venymäliuska dynamometrillä. Päinvastoin kuin ei-ylikuormittuneilla varusmiehillä, ylikuormittuneiden varusmiesten seerumin testosteroni/kortisoli suhde levossa ei noussut vaan laski. Varusmiehistä 33 % luokiteltiin ylikuormittuneiksi. Ulkoilu ei ole sama asia, kuin nyt käsillä olevassa tutkimuksessa liikunnan harrastaminen, mutta Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan suosituimmat lajit ovat ulkolajeja kuten kävelylenkkeily tai pyöräily
Vartalon ojennus-/koukistusvoimien suhde oli ennen operaatiota miehillä 0. V Reisilihasten lihasaktiivisuus (EMG) ennustaa energiankulutusta 1 uotettavasti TIKKANEN 0, HAAKANA P, PEREZ G, PULLINENT, FINNI, T . Korkeataajuuksinen sykevaihtelu (0.15-0.4 Hz, p<0.05) laski ja matalataajuuksinen verenpainevaihtelu (0.04-0.15 Hz, p<0.01) nousi pelin aikana. Joka kuormasta laskettiin muuttujille keskiarvotulos, ja menetelmän hyvyyttä arvioitiin niiden ja energiankulutuksen välisen korrelaatiokertoimen avulla. Normaalisti vartalon ojennus-/koukistusvoiman suhde on >l, joten miehillä ja naisilla suhdeluvut osoittavat vartalon ojermusvoiman laskun. kolmen kuukauden seurannassa (p<0.001). POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET: Kiihtyvyysanturi ennustaa energiankulutusta luotettavasti silloin, kun käveleminen ja juokseminen tapahtuvat tasaisella alustalla, mutta validiteetti heikkenee huomattavasti, kun liikkuminen tapahtuu ylätai alamäkeen. Täten lihasaktiivisuuksien mittaus voisi olla uusi objektiivinen menetelmä fyysisen aktiivisuuden ja energiankulutuksen arvioinnissa erityisesti pienillä aktiivisuuksilla, joita jokapäiväisessä normaalissa elämässämme on suuri osa. Hengityskaasuja Qaeger Oxygon Pro, Viasys Healthcare lnc., U.S.A.), sykettä (Suunto T6, Finland), 3-D kiihtyvyyttä (HM120, Alive Technologies Pty., Australia) ja EMG:tä mitattiin koko kuormituksen ajan. 190±23 mmHg, p<0.05) että diastolinen (89±10 vs. Lepoaineenvaihdunta mitattiin paastotilanteessa. ~-salpaaja ja kolesterolilääkitys oli kaikilla koehenkilöillä. He kävelivät juoksu matolla kolmen minuutin pituisia kuormia seuraavasti: 4 km/h, 5 km/h, 5 km/h (4° alamäki), 5 km/h (4° ylämäki), 6 km/h, 7 km/h. Syke ennusti energiankulutusta lihasaktiivisuutta paremmin (P<0,05) kaikilla kuormilla. EMG:tä mitattiin etuja takareiden lihaksista urheilushortseihin ommelluilla tekstiilielektrodeilla (Myontec Ltd, Finland). Energiankulutuksen arviointi esimerkiksi sykkeestä on kasvanut sykemittarien yleisyyden ja niihin asennettujen sovellutusten vuoksi. Kolme kuukautta operaation jälkeen voimasuhde oli miehillä alentunut 0.66:een (p<0.05). Lisäksi samat mittaukset toistettiin seuraavina päivinä fyysisen kuormituksen aikana samalla sykkeellä kuin pelissä. Kevyet kotiharjoitteet eivät ole riittävän tehokkaita normalisoimaan lihasvoimatasoa joten intensiivisempää kuntoutusta tarvitaan kolmen kuukauden jälkeen lihasvoiman ja toimintakyvyn parantamiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää autonomisen hermoston toimintaa jääkiekon SM-liigan play-off pelien aikana sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on verrata kolmea menetelmää, 1) lihasaktiivisuuden mittaus eli elektromyografia (EMG), 2) syke (HR) ja 3) kiihtyvyysanturi (ACC), energiankulutuksen arvioinnissa. Sekä systolinen (168±19 vs. 2007). Kuitenkin lihakset voivat olla aktiivisia esim. 179±34/100±15 mmHg, p<0.001) olivat koholla pelin aikana verrattuna kontrollimittaukseen. Tulevaisuudessa olisi hyvä vertailla menetelmiä normaalissa päivittäisessä elämässä tai niitä simuloivissa toimissa. 79. Lihasaktiivisuutta mittaavat urheilushortsit ja syke mahdollistavat energiankulutuksen luotettavan arvioinnin kävelyssä ja juoksussa myös yläja alamäkeen. Harjoittelussa tulee huomioida erityisesti vartalon ojentajalihasten harjoittaminen voimatasapainon palauttamiseksi. Sydäntapahtumat lisääntyvät erityisesti sepelvaltimotautia sairastavien miesten keskuudessa (2). Barorefleksiherkkyys laski pelin aikana (6.8±3.9 vs. OO1:ssa tapahtuneet muutokset olivat yhteydessä vartalon ojennusvoiman (r= -0.38 (95 %Cl: -0.50 -0.23)) ja koukistusvoiman (r= -0.43 (95 %CI: 0.58 -0.27)) muutosten kanssa. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 21 vapaaehtoista sepelvaltimotautipotilasta (ikä 58±11 vuotta, 100 % miehiä). Miesten voimatasossa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta. TULOKSET: Sekä lihasaktiivisuus (P<0,001) että syke (P<0,05-0,001) ennustivat energiankulutusta paremmin kaikilla kuormilla (EMG R=0,95; HR R=0,96; ACC R=0,77) sekä alhaisen intensiteetin kuormilla (EMG R=0,90; HR R=0,89; ACC R=0,81) kuin kiihtyvyysanturi. Jännittävässä tilanteessa sydäntapahtumia laukaisevia fysiologisia tekijöitä ei kuitenkaan tunneta. Miehillä postoperatiivinen vartalon ojennusvoima oli 36% ja koukistajien 55 % kehonpainosta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lannerangan jäykistysleikkauksen jälkeisen kolmen kuukauden seurannan aikana naisten vartalolihasten voima lisääntyi merkitsevästi, mutta voimataso oli edelleen matala sekä miehillä että naisilla. Kaikki koehenkilöt olivat erittäin kiinnostuneita jääkiekosta ja olivat seuranneen aktiivisesti Oulun Kärppien pelejä kuluvalla kaudella (2008-2009). Kaikki koehenkilöt olivat optimaalisella lääkityksellä esim. 76 ja naisilla 0. Tämä mittausmenetelmä on aiemmin validoitu olevan yhtä tarkka EMG amplitudin mittaamisessa kuin perinteiset bipolaariset elektrodit (Finni et al. Tuloksista analysoitiin spektrimenetelmällä sydämen sykevaihtelu, verenpainevaihtelu, barorefleksiherkkyys ja hengitysfrekvenssi. Tasaisilla kuormilla kiihtyvyysanturi (R=0,99) ennusti energiankulutusta merkitsevästi paremmin kuin lihasaktiivisuus (R=0,98; P<0,05) tai syke (R=0,95; P<0,01). LIIKUNTA & TIEDE 47, 5/2010 51. Fyysistä aktiivisuutta ja erityisesti päivittäistä liikkumista ajatellen on tärkeää huomata, että hapenkulutus tai syke ei ole koskaan nollia, vaikka emme liikkuisi laisinkaan. 5.3±4.2 ms•mmHg-1, p<0.05). Toisaalta lihasten aktiivisuus on edellytys liikkumiselle ja liikunnalle, jota nykyään mitataan paljon vyötärölle asennettujen kiihtyvyysanturien avulla. Spesifit hypoteesit testattiin t-testillä. Koehenkilöt valittiin puhelinhaastattelun perusteella ennalta määrätyn haastattelulomakkeen perusteella. TULOKSET: Keskimääräinen sydämen syke (p<0.001), hengitysfrekvenssi (p<0.001) sekä huippu systolinen että diastolinen verenpaine (145±18/82±6 vs. TAUSTA: Jännittävien urheilutapahtumien aikana sydänperäisten äkkikuolemien ja henkeä uhkaavien sydäntapahtumien määrä lisääntyy katsojien keskuudessa (1,2). ODI oli laskenut miehillä 39:stä 23:een (p<0.001) ja naisilla 45:stä 23:een (p<0.001) kolmen kuukauden seurannan aikana. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 54 vapaaehtoista (39,4±13,9 vuotta, 172,5±8,7 cm, 70,4±13,5 kg; 28 miestä ja 26 naista). Signaaleja rekisteröitiin viiden minuutin ajan. Lyönnistä lyötiin tapahtuva sydämen sykeja verenpainevaihtelu sekä hengitysfrekvenssi mitattiin ennen peliä istuvassa asennossa ja pelin aikana katsomossa. Naisilla preoperatiivisten voimamittausten aikainen kipu oli yhteydessä vartalon ojennus(r= -0.38 (95%CI: -0.55 -0.18)) ja koukistusvoiman (r= -0.25 (95%CI: -0.45 -0.03)) kanssa, miehillä vastaavaa merkitsevää yhteyttä ei havaittu. Lopuksi kaikki vielä kävelivät 5 km/h (8° ylämäki) uupumukseen saakka. V Sydämen sykkeen ja verenpaineen dynamiikka jännittävän jääkiekkopelin seuraamisen aikana TULPPO MP, PIIRA 0-P, HUIKURI HV . Naisilla vastaavat arvot olivat 29 % ja 36 %. kuntosaliharjoitteissa ilman, että kiihtyvyysanturi rekisteröi liikettä. TUTKIMUKSEN TAUSTA: Energiankulutusta ja fyysistä aktiivisuutta voidaan arvioida useilla menetelmillä. Tämän jälkeen alle 30 -vuotiaat juoksivat 3 minuuttia nopeudella 10 km/h (naiset) tai 12 km/h (miehet)
Ekblom-Bak E ym. Liikunta voi ehkäistä toivottomuuden tunteita ja näin edistää optimistista elämänasennetta ja mielen terveyttä. Niillä miehillä, joilla ei lähtötilanteessa ollut toivottomuuden tunteita ja jotka harrastivat vähintään 2,5 tuntia viikossa kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa, oli pienempi riski (OR 0.65, 95% CI 0.39-1.09, P=0.047) kokea toivottomuutta itseään ja tulevaisuuttaan kohtaan 4 vuoden seurannan jälkeen verrattuna vähän liikkuviin miehiin. Tämä vaikutus voi vähentyä ajan kuluessa, joten liikuntaa tulee harjoittaa säännöllisesti terveysvaikutusten ylläpitämiseksi. V Vyötärönympäryksen yhteys sydänja verenkiertoelimistön riskitekijöihin sekä fyysiseen kuntoon nuorilla miehillä VAARA J, FOGELHOLM M, VASANKARIT, SANTTILA M, HÄKKINEN K, KYRÖLÄINEN H . Heiltä mitattiin vyötärönympärys. LÄHTEET: Cameron AJ ym. Se on lisäksi merkittävä riskitekijä kohonneeseen verenpaineeseen, seerumin kolesterolipitoisuuieen, triglyserideihin ja alhaiseen HDL-kolesterolipitoisuuteen (Cameron ym. Heikko aerobinen suorituskyky on puolestaan yhteydessä sydänja verenkiertoelimistön riskitekijöihin (Ekblom-Bak 2009). Vakiointi muilla masennusoireilla vaikutti hieman tulokseen (OR 0.66, 95 % CI 0.39-1.11, P=0.060) Vähän liikkuvilla miehillä oli 11 vuoden jälkeen edelleen suurempi riski kokea toivottomuutta, kun ikä otettiin huomioon. TULOKSET: Normaalipainoisilla oli alhaisempi plasman glukoosipitoisuus, kokonaiskolesteroli, LDL, trigiyseridipitoisuus sekä systolinen ja diastolinen verenpaine sekä korkeampi HDL-pitoisuus kuin ylipainoisilla ja lihavilla (p<0.001). 2006 Jun; 30(6):962-9 Lean, M. JOHTOPÄÄTÖKSET: Jännittävän urheilutapahtuman seuraaminen aiheuttaa merkittäviä muutoksia autonomisen hermoston toiminnassa. Med J Aust. Tämän lisäksi verinäytteistä määritettiin sydänja verenkiertoelimistön riskitekijöinä plasman glukoosipitoisuus, kokonaiskolesteroli, LDL, HDL, triglyseridipitoisuus sekä systolinen ja diastolinen verenpaine. 2009 Aug 17;191 (4):202-8. Sydämeen kohdistuva vagaalinen aktivaatio vähenee ja verisuonistoon kohdistuva sympaattinen vasomotorinen aktivaatio lisääntyy jännittävän jääkiekkopelin seuraamisen aikana. 2009 Dec:266(6):547-57. lnt J Obes (Lond). Normaalipainoisilla oli myös parempi maksimaalinen hapenottokyky (43,5±7,4 ml/kg/min) kuin ylipainoisilla (36,2±8,2 ml/kg/min) ja lihavilla (31,4±5,6 ml/kgmin) (p<0.001) sekä parempi lihaskumoindeksi (10,3±3,3) kuin ylipainoisilla (7,4±3,3) ja lihavilla (5,8±2,9) (p<0.001). Fyysisen aktiivisuuden ja masennusoireiden välinen syyseuraussuhde on kuitenkin edelleen epäselvä. Ylipainoisilla oli puolestaan parempi maksimaalinen hapenottokyky ja lihaskestävyys kuin lihavilla (p<0.001; p<0.05). Analyysissä vakioitiin ikä, tupakointi, alkoholin kulutus, sydänja verisuonitaudit ja sosioekonomisen asema. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kohtuullisesti kuormittavalla liikunnalla on laajoja terveysvaikutuksia. ym. N Engl J Med 358 2008. 2. Liikunta-aktiivisuus ja toivottomuuden tunteet itseään ja tulevaisuuttaan kohtaan arvioitiin kyselylomakkeilla. MENETELMÄT: Tässä etenevässä väestön seurantatut.kirnukscssa selvitettiin liikuntaaktiivisuuden yhteyttä toivottomuuden tunteiden kehittymiseen keski-ikäisillä 42-60vuotiailla miehillä, joista 630 osallistui 4 vuoden seurantaan ja 509 miestä 11 vuoden seuran tatu tki m ukseen. Nämä autonomisen hermoston muutokset voivat osaltaan selittää lisääntyneitä sydäntapahtumia jännittävien urheilukilpailujen yhteydessä. Li hasku n totestei nä olivat etunojapunnerrus, istumaannousu ja toistokyykistys, joiden perusteella laskettiin lihaskuntoindeksi (0-15 pistettä). V Liikunta-aktiivisuus ja toivottomuuden kehittyminen keski-ikäisillä miehillä VALTONEN M, LAAKSONEN DE, LAUKKANEN J, TOLMUNEN T, RAURAMAA R, VIINAMÄKI H, MURSU J, SAVONEN K, LAKKA TA, NISKANEN L, KAUHANEN J . Liikuntalääketieteen päivät 10.-11.11.2010 104±13 mmHg, p<0.001) huippu paine olivat korkeammalla tasolla pelin aikana kuin [yysisessä kuormituksessa. Cardiovascular events during World Cup soccer. Ylipainoisten ja lihavien välillä eroa ei havaittu sydänja verenkiertoelimistön riskitekijöissä. J lntern Med. Carroll D et al. HDL-pitoisuus oli puolestaan 13 % suurempi ja LDL-pitoisuus 18% pienempi kuin ylipainoisilla ja lihavilla. BMJ 325: 2002. 1995). MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 846 vapaaehtoista nuorta miestä. 2006). Fogelholm M ym. Wilbert-Lampen U et al. 52 LIIKUNTA& TIEOE47•5/2010. Normaalipainoisten triglyseridipitoisuus oli 40% alhaisempi kuin lihavilla ja 31 % alhaisempi kuin ylipainoisilla. Kokonaiskolesteroli oli 10% pienempi normaalipainoisilla ylipainoisiin ja lihaviin verrattuna. 2009). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vyötärönympäryksen yhteyttä sydänja verenkiertoelimistön riskitekijöihin sekä fyysiseen kuntoon nuorilla miehillä. VIITTEET: 1. Matalataajuksinen sykevaihtelu (p<0.001) ja verenpainevaihtelu (p<0.01) olivat molemmat korkeammalla tasolla pelin aikana verrattuna fyysiseen kuormitukseen samalla sykkeellä. TULOKSET: Vähäinen liikunta ja toivottomuus olivat lähtötilanteessa yhteydessä toisiinsa riippumatta muista masennusoireista. Liikunnan myönteiset vaikutukset mielenterveydelle on todistettu poikkileikkaustutkimuksissa. Ylipainolla ja lihavuudella on lisäksi yhteys heikentyneeseen fyysiseen kumoon (Fogelholm ym. TAUSTA: Lihavuus on yhteydessä suurentuneeseen riskiin sairastua diabetekseen sekä sydänja verenkiertoelimistön sairauksiin. Ylipainoisilla (94-102cm) havaittiin vastaavasti parempi fyysinen kunto kuin lihavilla (>102cm). TAUSTA: Vähäinen liikunta ja masennusoireet ovat tunnettuja sydänja verisuonitautien riskitekijöitä. Verenpaineen ja plasman glukoosin osalta prosentuaaliset erot normaali painoisten ja ylipainoisten sekä lihavien välillä olivat 4-8%. Kun tulokset vak ioi ti in muilla sekoittavilla tekijöillä, yhteys ei enää ollut tilastollisesti merkitsevä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Normaali vyötärönympärys (<94cm) on yhteydessä parempaan sydänja verenkiertoelimistön riskitekijäprofiiliin sekä parempaan kestävyysja lihaskuntoon. Koehenkilöt jaettiin vyötärönympäryksen perusteella normaalipainoisiin (< 94 cm), ylipainoisiin (94-102 cm) sekä lihaviin (>102 cm) (Lean ym. Sen sijaan sydänja veren kiertoelimistön riskitekijöissä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa ylipainoisilla ja lihavilla. Admissions for myocardial infarction and World Cup football: database survey. Maksimaalinen hapenottokyky arvioitiin epäsuorasti polkupyöräergometri testillä. BMJ 1995, 311: 158-164. Jännittävän urheilutapahtuman seuraaminen aiheuttaa korkeamman verenpaineen ja erityisesti kohonneen sympaattisen vasomotorisen aktivaation kuin fyysinen aktiivisuus
TAUSTA: Lukemisvaikeuksien ja tasapainopulmien päällekkäistymisen yleisyydestä ja syistä ei ole olemassa yhteisymmärrystä. Myös lukemisvaikeuksia esiintyi enemmän lukemisvaikeustaustan omaavilla lapsilla. 7 MET TULOKSET: Polar akselerometrillä mitattu päivittäinen aktiivisuusaika (keskiarvo±SD) eri intensiteettitasoilla oli: 227±73 min (vaihteluväli 117-336) kevyellä, 19±12 (3-48) keskiraskaalla, 25±14 min (5-63) raskaalla ja 3±4 min (0-14) erittäin raskaalla imensiteetillä. Motorisen suoriutumisen taso oli puolestaan yhteydessä tasapainopulmiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa ei tätä lukemisvaikeuden suvuittaista esiintymistä ole huomioitu lainkaan. On pyritty selvittämään ovatko nykyiset liikuntasuositukset (vähintään 60 min päivittäin kouluikäisille) käypiä ja kuinka paljon lapset itse asiassa liikkuvat päivittäin. VIHOLAINEN H,ARO M,AHONENT, CRAWFORD S, CANTELL M, KOOISTRA L . ActiGraphilla mitattu päivittäinen aktiivisuusaika oli: 235±67 min (vaihteluväli 133-378) kevyellä, 39±21 min (12-80) keskiraskaalla ja 6±7 min (0-29) raskaalla imensiteetillä. Toista akselerometriä (Polar kiihtyvyysanturi) pidettiin ranteessa ja toista (ActiGraph GTlM) lantiolla. TULOKSET: Tutkimuksen perusteella tasapainopulmat olivat yleisempiä niillä lapsilla, joiden suvussa esiintyi lukemisvaikeutta (ne l 7) kuin niillä lapsilla, joilla tällaista lukemisvaikeustaustaa ei suvussa esiintynyt (n=3). Lisäksi selvitettiin tasapainopulmien yhteyttä tarkkaavuuden ongelmiin sekä kognitiiviseen ja motoriseen suoriutumiseen. MENETELMÄT: Tutkimusjoukon muodostivat kahdeksantoista 6-16-vuotiasta lasta (8 poikaa, 10 tyttöä; ikä 11±3 v; pituus 146±19 cm; paino 40±14 kg). Heille annettiin kullekin kaksi akselerometria pidettäviksi 7 peräkkäisen päivän ajan kesäloman aikana. Puolella tutkimukseen osallistuneista lapsista (N=84; 38 tyttöä, 4 7 poikaa) esiintyi suvussa lukemisvaikeutta. Laitteiden välinen korrelaatio askelmäärissä oli hyvä (R=O 92) JOHTOPÄÄTÖKSET: Kahdella eri menetelmällä rnitaruissa päivittäisissä aktiivisuusajoissa ei ollut eroa kevyen eikä MVPA-intensiteetin määrissä. Kirjallisuuden perusteella keskiraskaan alaraja vastaa 3-4 MET ja raskaan alaraja n. Vastaukset näihin kysymyksiin riippuvat ainakin osittain myös käytetyistä mittausmenetelmistä ja tulosten tulkinnasta. MVPA oli 45±24 min (vaihteluväli 12-104). Viime vuosina on saatu uutta objektiivisesti mitattua tietoa fyysisen aktiivisuuden määrästä. Tasapainopulmia (voimalevy) ja kognitiivista suoriutumista (WISC-111) tutkittiin 8,5 vuoden, lukemisen nopeutta (sanalista ja teksti) 9,0 vuoden, tarkkaavuuden ongelmia (BASC-PRS) 8,0 vuoden ja motorista suoriutumista (Movement Assessment Battery for Children) 6,5 vuoden iässä. Päivittäisten askelmäärien keskiarvo oli Polar akselerometrillä mitattuna 9734±3559 (vaihteluväli 4 333-15 350) ja ActiGraphilla mitattuna 8632±3020 (vaihteluväli 3912-14177, p=0.005). MENETELMÄ: Tutkimus on osa Jyväskylän yliopistossa toteutettua Lapsen kielen kehityksen tutkimusprojektia. POHDINTA: Tasapainopulmat näyttävät olevan yhteydessä etenkin lukemisvaikeuden suvuittaiseen esiintymiseen eivätkä niinkään lukemisen taitoon. V Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden mittaaminen kahdella menetelmällä VIRTANEN P, MARTINMÄKI K, HUOTARI E, KINNUNEN H . On esitetty, että oppimisvaikeuksien päällekkäistyminen yleisemmikin saattaa liittyä niin sanottuihin yleisgeeneihin, joiden vaikutuksesta ongelmat käyttäytymisen tasolla voivat ilmetä monilla eri osa-alueilla joko yksin tai yhdessä jonkun toisen osa-alueen ongelmien kanssa. Kun tuloksia verrataan lasten ja nuorten liikuntasuosituksiin, tutkimukseen osallistuneet lapset ja nuoret liikkuivat keskimäärin vähemmän kuin suositellaan. Geneettistä tutkimusta tästä aihepiiristä tarvitaan syysuhteen olemassa olon selvittämiseksi. V Liittyvätkö tasapainovaikeudet lukemiseen vai suvuittain esiintyvään lukemisvaikeuteen. Vaikka suoraa yhteyttä tasapainopulmien ja lukemisvaikeuden väliltä ei löytynytkään, antaa tulos olettaa, että tasapainopulmien ja lukemisvaikeuden yhteisen esiintymisen taustalla voisi olla yhteinen geneettinen mekanismi. Akselerometrit mittasivat yksisuuntaista kiihtyvyyssignaalia minuutti minuutilta. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää tasapainopulmien yleisyyttä ja yhteyttä suvuittain esiintyvään lukemisvaikeuteen sekä lukemisnopeuteen. Keskiraskaan tai sitä rasittavamman aktiivisuuden määrä (moderate to vigorous physical activity, MVPA) oli 4 7±25 min (vaihteluväli 8-94). Tässä tutkimuksessa mitattiin lapsilta ja nuorilta päivittäistä aktiivisuusaikaa eri iruensueeteillä ja askel määriä 7 päivän ajan kahdella kiihtyvyysanturiteknologiaan perustuvalla menetelmällä. Polar akselerometri laski METarvot kevyellä (2-4 MET), keskiraskaalla (4-5 MET), raskaalla (5-8 MET) ja erittäin raskaalla (>8 MET) intensiteettitasolla. Komrolliryhmän lasten (N=94; 48 tyttöä, 46 poikaa) suvussa ei lukemisvaikeutta esiintynyt. LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5/2010 53. ActiGraph mittaa sykäyksiä minuutissa (cprn) ja tutkimuksessa käytettiin seuraavia intensiteettitasoja: kevyt 200-1999 cpm, keskiraskas 2000-5999 ja raskas > 6000 cpm. Kiihtyvyysanturien avulla voidaan mitata fyysisen aktiivisuuden intensiteettiä, frekvenssiä ja kestoa. Laitteiden mittaamat ajat korreloivat kevyellä intensiteetillä (R=0.65), samoin laitteiden mittaama MVPA (R=0.67). TAUSTA: Kyselytutkimusten mukaan lasten ja nuorten arkipäivään kuuluva liikunta ja fyysinen aktiivisuus on vähentynyt. Mitatut askel määrät olivat samansuuntaisia kuin päivittäiset aktiivisuusajat kuvastaen nekin tutkittavien vähäistä fyysistä aktiivisuutta
Vuorovaikutus on nähtävissä edelleen. Vuorovaikutusta. Nyt on lisäksi tartuttu yksittäisten hankkeiden sijaan politiikkatason arviointiin, korostaa dosentti Pasi Koski. Jo liikuntakulttuurin monitasoisuus ja moniulotteisuus on haaste. Linj~ja liikuntaan 9Q vuolla Valtion liikuntaneuvoston 90-vuotisjuhlaa vietettiin Säätytalolla 13.10.2010. Valtionhallinnon liikuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutusten arvioinnissa on kyse uraauurtavasta työstä. Juhlaseminaariin osallistui noin 150 suomalaisen liikunnan ja urheilun merkkihenkilöä ja vaikuttajaa eri vuosikymmeniltä. 'IEN Katsomisesta näkemiseen. Kuvat: OKM/Pia Mäkinen 54 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Liikuntahallinnon kehitysvaiheet heijastavat sekä itsenäisen Suomen että hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen historiaa. Liikuntatottumuksemme ovat hyvä indikaattori yhteiskuntamme arvomaailmasta ja hyvinvointirakenteista, totesi professori Henrik Meinander juhlaesitelmässään
Asiantuntemusta. Huippu-urheilutyöryhmän ehdotusten valmistuttua syntynee vastaavan kaltainen raskaan sarjan poliitikkojen ja urheilujohtajien ryhmä johtamaan seuraavaa rakennemuutosta, jolla nykyinen järjestöjen sekamelska ja yleisjohtajuuden puute saadaan vastaamaan normaalia pohjoismaista ja länsi-eurooppalaista rakennetta, arvioi liikunta-asiainneuvos Timo Haukilahti. VLN oli merkittävä toimija myös urheilun eheytymisessä. Kansainvälisen naisliikuntaverkoston IWG:n puheenjohtaja Raija Mattila vastaanotti VLN:n 90-juhlaseminaarissa Suomen liikuntakulttuurin kultaisen ansioristin. VLN:n strateginen rooli valtionhallinnossa tulee korostumaan jatkossa. Uutta profii lia. Muutosjohtajuutta. LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 55. VLN ja sen jaostojen lähes sata asiantuntijaa ovat arvokas ja välttämätön väline ihmisten liikuntaan liittyvien toiveiden ja valtion liikuntapoliittisten päätösten välillä, korosti OKM:n liikuntayksikön johtaja Harri Syväsalmi. Samalla VLN: n aloittama laaja-alainen liikunnan arviointityö tulee tuomaan paljon uutta pohjaa tulevaisuuden kansallisille ratkaisuille, linjaa valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Tapio Korjus
Kaudella 2010-2012 terveyden tutkimuksen toimikunnan puheenjohtajana on professori Tuula Tamminen Tampereen yliopistosta. Arvioitsijoiksi kutsutaan vuosittain lähes 1000 pääosin kansainvälistä asiantuntijaa. Tutkijalähtöisten hankkeiden rinnalla Akatemia on myös tärkeä tutkijanuran tukija. Suomen Akatemian tutkimusrahoitus suunnataan kilpailuun perustuen parhaille tutkijoille ja tutkimusryhmille sekä lupaavimmille nuorille tutkijoille tieteellisesti kunnianhimoisten hankkeiden toteuttamiseen. Akatemia kuuluu opetusja kulttuuriministeriön hallinnonalaan. Tämä saattaisi tuoda nykyistä täsmällisempää palautetta tutkijoille, parantaa liikuntatieteen tasoa ja valmentaa liikuntatutkijoita paremmin hakemaan rahoitusta myös muista lähteistä. Akatemia koordinoi tutkijakouluja ja rahoittaa tutkijatohtoreita (väitöksen jälkeen), akaterniatutkijoita (dosenttitasoisia, 56 LIIKUNTA & TIEDE 47, S /2010. Tällä kaudella toimikunnassa on myös liikuntatieteiden edustaja, dosentti Sarianna Sipilä Jyväskylän yliopistosta. Tärkein rahoitusmuoto on tutkimushankerahoitus, jota nykyisin kutsutaan Akatemiahankkeeksi. Keskeiset rahoituspäätökset ja tiedepoliittiset linjaukset tehdään Akatemiassa neljässä toimikunnassa. Suomen Akatemia on merkittävin perustutkimuksen rahoittaja Suomessa, kun taas teknologiaa rahoittavia keskeisiä organisaatioita ovat Tekes ja Sitra. Heikentääkö OKM:n sinänsä hyvin perusteltu painotus tutkimuksen sovellettavuudesta tutkijoiden kilpailukykyä Akatemian hauissa. Liikuntatieteellistä tutkimusta rahoitetaan pääasiassa terveyden tutkimuksen sekä kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnissa. Toimikunta on Valtioneuvoston nimeämä luottamuselin ja siinä on puheenjohtajan lisäksi kymmenen jäsentä, enimmäkseen professoreita eri yliopistoista. Tutkimushankkeet Tutkijankoulutus Tutkimusvirat Tutkimusohjelmat Kv. Akatemian rahoituksella työskentelee vuosittain noin 5000 henkilöä. Korkeatasoinen kansainvälinen vertaisarviointi on Akatemian keskeisin työväline parhaiden ja lupaavimpien hankkeiden tunnistamisessa. OKM:n pitäisikin harkita ulkomaista arviointia ainakin biotieteiden hakemuksille. Useimmat liikuntatieteen hakemukset saavat keskinkertaisia pisteitä. Liikuntatieteilijät eivät vieläkään oikein uskalla hakea rahoitusta Suomen Akatemialta. sopimukset Muu rahoitus 50 100 150 Miljoonaa euroa KUVIO 1: Suomen Akatemian tutkimusrahoituspäätökset vuonna 2009 S uomen Akatemian perustehtävänä on tieteellisen tutkimuksen edistäminen Suomessa. Tämä on täysin tutkijalähtöinen rahoitusmuoto, jossa tutkija saa itse päättää, mitä hän haluaa tutkia ja miten. Teksti: M IKAEL FO G ELHO LM , SAARA LEPPIN EN AJASSA SUOMEN AKATEMIA JA LIIKUNTATIETEEN RAHOITUS Kansainvälinen arviointi valmentaa hakemaan ja saamaan rahoitusta Liikuntatieteen osuus terveystieteiden rahoituksesta Akatemiassa on kasvussa, mutta toistaiseksi vain 1-2 prosentin luokkaa vuosittain. Suomen Akatemia myönsi vuonna 2009 erilaisia tutkimusmäärärahoja yhteensä yli 300 miljoonaa euroa (kuvio 1). Suomen Akatemia käsittelee yli 3 000 hakemusta vuosittain
esilausunnon. Käytännössä tutkimussuunnitelmat lähetetään arvioitsijoille, jotka palauttavat aluksi ns. Näitä ovat esimerkiksi tutkijoiden liikkuvuus, nuorten ja naisten tutkijanuran ja tutkimuksen monitieteellisyyden ja tieteidenvälisyyden edistäminen. Akatemia rahoittaa korkeintaan 80 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista. Lisäksi Akatemia on mukana useassa ERA-NETissä eli useam man euro oppalaisen rahoittajan verkostossa (esim. Vielä vuonna 2007 biolääketieteen hakemusten osuus (42 %) oli paljon pienempi kuin tämän tieteenalan osuus myönnöistä (62 %). Noin kymmenen pro senttia Akatem ian ra hoituksesta suunnataan tutkim usohjelmiin, joiden teemat valitaan etukäteen . Hoitotiede Liikuntatiede Eläinlääketiede Ravitsem ustiede H am maslääketieteet Farmasia Kansa nterveysti ede Kliiniset lääketieteet Biolääketieteet • 1 • • 5000 10000 15000 20000 25000 30000 Tuhatta euroa KUVIO 2: Lääkeja terveystieteiden tutkimusrahoitus Suomen Akatemiassa vuonna 2009 . Vuonna 2010 kaikkien tieteenalojen hakemusten ja myöntöjen osuudet olivat neljän prosenttiyksikön sisällä toisisLIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 57. euro oppalainen ikääntym isen tutkim usohjelm a ERA -AGE). Tiukin taisto käydään akatemiatutkijan määrärahasta. Tähän siirtymiselle ei ollut vaihtoehtoja. Noin puolet terveyden tutkimuksen rahoituksesta menee biolääketieteelliselle perustutkimukselle (kuvio 2). Rahoituspäätökset perustuvat ensisijaisesti tutkimussuunnitelman ja hakijan tieteellisten ansioiden arviointiin, mutta myös muihin Akatemian hyväksymiin tutkimuspoliittisiin tavoitteisiin kiinnitetään huomiota päätösten valmistelussa. Kansanterveys . Kliininen . Nykyisin Suomen Akatemia noudattaa paljon parjattua kokonaiskustannusmallia. Asiantuntijoiden lausunnot arvosanoineen esitetään sitten toimikunnalle, joka tekee lopulliset päätökset rahoitettavista hankkeista. Biolääketiede 2007 haettu 2007 myönnetty 2008 haettu 2008 myönnetty 2009 haettu 2009 myönnetty 2010 haettu 2010 myönnetty . Ohjelm at ovat lähes poikkeuksetta monitieteisiä ja niissä myös yritetään kannustaa tutkijoita ja tu tkijaryhmiä uusiin yhteistyöavauksiin. Muut 1 0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % KUVIO 3: Hakemusten ja myöntöjen jakautuminen eri terveyden tutkimuksen tieteenaloille Suomen Akatemiassa vuosina 2007-2010 Monivuotiset määrärahahakemukset arvioidaan terveyden tutkimuksen alalla ulkomaisten asiantuntijoiden voimin. Tämä ei sinänsä ole strateginen valinta, vaan se heijastaa hakemusten lukumäärää ja tasoa. Terveyden tutkimuksen toimikunta on kohtuullisen hyvin onnistunut pienten tieteenalojen rahoittamisessa, sillä ainakin viime vuosina menestyminen on ollut kasvussa (kuvio 3). Toimikunta on kuitenkin selvästi linjannut, että se pyrkii myös tieteen moninaisuuden säilyttämiseen kiinnittämällä huomiota pieniin tieteenaloihin. Vastaavasti pienten tieteenalojen osuus hakemuksista oli peräti 31 prosenttia, mutta osuus myönnöistä vain yhdeksän prosenttia. Akatem ialla on kahdenvälisiä sopimuksia mm. mutta ei vielä pro fessoreita) ja akatemiapro fessoreita (pro fessorien "kerm aa"). Näistä keskustellaan sitten arvioitsijoiden kesken paneelikokouksissa, jotka yleensä järjestetään Suomen Akatemiassa. Liikuntatiede osana terveystieteiden rahoitusta Terveyden tutkimuksen toimikunta rahoittaa biolääketieteellisen, kansanterveystieteellisen ja kliinisen tutkimuksen lisäksi hammasja eläinlääketieteen, farmasian sekä ravitsemus-, liikuntaja hoitotieteen tutkimusta. Tämä ei ole ristiriidassa sen tiedepoliittisen strategian kanssa, että parhaimmille on löydettävä rahoitus. Rahoitusmuodosta riippuen 10-25 prosenttia hakemuksista saa myönteisen päätöksen. Hieman samantapaisia tem aattisia hakuja avautu u myös kansainvälisissä yhteisrahoituksissa. Tämä tarkoittaa sitä, että hankkeelle lasketaan tutkimuslaitoksen kaikkia yleiskuluja, siivousta ja hallintoa myöten. Niinpä noin puolet esimerkiksi akatemiahankkeen määrärahasta menee nykyisin itse tutkimukseen ja loput yleiskuluiksi. Viime vuosina terveyden tutkimus on saanut Suomen Akatemialta yli 50 miljoonaa euroa vuosittain. Tässä on vähän sama ajatus kuin biodiversiteetissä eli luonnon monimuotoisuudessa: sekä luonto että tutkimus ovat kestävimmällä ja vakaimmalla pohjalla silloin, kun niiden kirjo on monipuolinen. Kiinan, Japanin ja Int ian tutkim usrahoittajien kanssa
Liikuntaja ravitsemustieteiden rahoitusta on kiinnostavaa verrata, sillä alojen pitäisi olla suunnilleen samansuuruisia. Näiden lisäksi liikuntatieteellistä tutkimusta tehdään muun muassa UKK-instituutissa ja liikuntalääketieteen keskuksissa. Vuosivaihtelut ovat suuria, kuten yleensä pienillä tieteenaloilla. Arviointi käynnistyy syksyllä 2010 niin, että osallistuville laitoksille lähetetään kysely. Liikuntatieteiden pohjoismainen tieteenala-arviointi 2002 2003 2004 2005 2009 2007 2008 2009 Vuosi KUVIO 4: Ravitsemusja liikuntatieteiden tutkimusrahoitukset Suomen Akatemiassa vuosina 20022009 Suomen Akatemian aloitteesta toteutetaan vuosina 2010-2011 yhteispohjoismainen liikuntatieteiden tieteenala-arviointi. Mukana tässä pääosin Nordforskin rahoittamassa projektissa ovat kaikkien viiden pohjoismaan valtiolliset liikuntatieteiden rahoittajat. Akatemia taas voi käyttää ulkomaisia liikuntatieteilijöitä, koska riski jääviydelle on paljon pienempi. Tästä huolimatta menestyminen jää absoluuttisesti arvioituna melko vaatimattomaksi. Rajatapauksissa niitä kuten muitakin pienten tieteenalojen hankkeita voidaan nostaa rahoitettavaksi, vaikka tarjolla olisi yhtä hyviä biolääketieteen hakemuksia. Noin puolet terveyden tutkimuksen rahoituksesta menee biolääketieteelliselle perustutkimukselle. OKM:n pitäisikin harkita ulkomaista arviointia ainakin biotieteiden hakemuksille. Vai oppivatko esimerkiksi Suomessa tutkijat hakemaan OKM:ltä sellaisilla hakemuksilla, joilla taas ei oikein Akatemiassa menesty. Ero tuntuu pikemminkin suurentuneen kuin pienentyneen viime vuosina. Tämä saattaisi tuoda nykyistä täsmällisempää palautetta tutkijoille, parantaa liikuntatieteen tasoa yleensä ja erityisesti valmentaa liikuntatutkijoita paremmin hakemaan rahoitusta esimerkiksi Suomen Akatemialta. taan. Toisaalta liikuntatieteen menestystä paransi vuonna 2007 käynnistynyt tutkimusohjelma" Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus", WORK. Liikuntatiede 2000~---------------1800-+---------------1600+--------------+------1400-+---------------1200-+-----------------~---1000+---------,,~-....,._-~---800-~------------.........,,....._ _ 600-----------=-~----;--~---,,,...400-+----~-~-----------'r---200 +---=--------..~--------+--~--~-~-~---..--~--~~ Miksi liikuntatiede ei oikein menesty. Ravitsemustieteen tutkimuksia rahoitettiin tavallista enemmän vuonna 2006, jolloin käynnistyi "Ravitsemus, elintarvikkeet ja terveys" -tutkimusohjelma eli ELVIRA. Ravitsemustiede . Sekä ravitsemusettä liikuntatieteiden huippuvuodet selittyvät osin tutkimusohjelmien käynnistymisellä. Se heijastaa ensisijaisesti hakemusten lukumäärää. Miksi liikuntatiede ei pärjää ravitsemustieteelle. Ruotsin tapaan Suomessa liikuntatiedettä ja etenkin biologislähtöistä liikuntatutkimusta rahoitetaan valtiollisesti kahta kautta: Ruotsissa tärkein rahoittaja on Centrum för ldrottsforskning, jota Suomessa vastaa opetusja kulttuuriministeriötä (OKM).Johtaako tämä kaksinapainen malli siihen, ettei vaikeammaksi arvellusta (Suomen Akatemia) enää uskalleta hakea. Vuonna 2008 taas käynnistyi "Kansanterveyden haasteet" -tutkimusohjelma, SALVE, jossa myös rahoitettiin ravitsemustieteen tutkimuksia. Liikuntatieteen osuus terveystieteiden rahoituksesta on pieni, 1-2 prosentin luokkaa vuosittain. Ravitsemustieteen laitoksia on Suomessa kaksi, toinen Helsingissä ja toinen Kuopiossa. Kyselyt palautetaan vuoden lop58 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Toisaalta hakemukset eivät ole olleet riittävän hyviä: useimmat liikuntatieteen hakemukset saavat keskinkertaisia pisteitä. Heikentääkö OKM: n sinänsä hyvin perusteltu painotus tutkimuksen sovellettavuudesta tutkijoiden kilpailukykyä Akatemian hauissa. Tietoja kerätään mm. Osin tämä johtuu ravitsemustiedettä pienemmästä hakemusten määrästä: liikuntatieteilijät eivät vieläkään oikein osaa tai uskalla hakea rahoitusta Suomen Akatemialta. Liikuntatieteen yliopistotutkimus on keskittynyt Jyväskylään, jossa terveyden tutkimuksen toimikunnan aihealueella toimivat ainakin liikuntabiologian ja terveystieteiden laitokset sekä gerontologian tutkimuskeskus. Tuhatta euroa . Koska liikuntatieteet ovat pieni tieteenala, ei Suomessa oikein voi jääviyssyistä käyttää arvioinnissa "oikeita" liikuntatieteilijöitä kaikki kynnelle kykeneväthän ovat jo itse hakemassa rahoitusta. Tämä johtaa väistämättä erityyppiseen arviointiin Suomen Akatemian arviointijärjestelmään verrattuna. OKM:n liikuntatieteen jaoston hakemukset arvioidaan kotimaisissa paneeleissa. Nykyisin siis sekä suuret että pienet tieteenalat menestyvät suhteellisesti yhtä hyvin. Vuonna 2004 ja 2007 liikuntatiedettä rahoitettiin hieman enemmän kuin ravitsemustiedettä, mutta muuten liikuntatieteiden rahoitus on ollut selvästi vähäisempää (kuvio 4). tutkimusstrategiasta, laitoksen henkilöstöstä, julkaisutoiminnasta, yhteistyöstä sekä tutkijavierailuista
Tieteenala-arvioinnin toivotaan antavan ajatuksia sekä rahoittajille (esimerkiksi Suomen Akatemia ja OKM) että tutkijoille. MIKAEL FOGELHOLM, ETT dosentti Johtaja Terveyden tutkimuksen yksikkö Suomen Akatemia Sähköposti: mikael.fogelholm@aka.fi SAARA LEPPINEN, FM, TtM Johtava tiedeasiantuntija Terveyden tutkimuksen yksikkö Suomen Akatemia Sähköposti: saara.leppinen@aka.fi Teksti: MINNA PAAJANEN OKM JA LIIKUNTATUTKIMUS: Tavoitteena laadukas ja yhteiskunnallisesti vaikuttava tutkimus Opetusja kulttuuriministeriön kautta kanavoitu tutkimusrahoitus vankisti nuoren liikuntatieteen kehittymisen mahdollisuuksia 1960-luvulla. Toukokuussa järjestetään kussakin pohjoismaassa päivän kestävä haastattelu. Jo alkuperäinen ajatus on ollut, että pohjoismainen yhteistyö voisi olla tiiviimpää ja laajempaa kuin mitä se on tähän saakka ollut. puun m ennessä, jonka jälkeen ne lähetetään arvioinnin suorittavalle kansainväliselle paneelille. Nyt nähdään, että rahoituksen tarkoitusta ja perusteita on selkeästi terävöitettävä. Näissä paneeli syventää näkemystään kunkin maan liikuntatieteen tilanteesta haastattelemalla tutkijauran eri vaiheessa olevia tutkijoita. Paneeli tekee laitosten raporttien kanssa töitä talvella 2011. Pohdinnassa todennäköisesti puututaan rahoitusmalleihin, tutkimusryhmien suuruuteen, tutkimuksen painopisteisiin ja yhteistyöhön. Seitsemänhenkisen paneelin asiantuntemus edustaa liikuntatiedettä koko laajuudessaan, historiatutkimuksesta geeneihin. Otsikkoa kunnioittaen on heti todettava, että liikuntatutkimuksen rahoitus koskettaa opetusja nykyisin myös kulttuuriministeriön molempien osastojen toimialaa. Kun siirrytään puhumaan kilpaillusta tutkimusrahoituksesta, toimii perustutkimuksen merkittävin rahoittaja, Suomen Akatemiakin, tiedepolitiikan toimialan ohjauksessa. L iikuntatutkimuksen rahoituksesta kirjoitettaessa tekstistä voisi varmasti monen, varsinkin tutkijan mielestä, tehdä yhden lauseen mittaisen: rahoitusta on liian vähän. Tukipolitiikan käynnistymistä vauhditti myös pelko siitä, että nuori ja pieni tieteenala ei menestyisi riittävästi Suomen Akatemian rahoituskilpailussa. Liikuntatiede on kirjattu Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnan sisään. Liikuntatieteiden tieteenala-arvioinnin tulokset suosituksineen julkaistaan syksyllä 2011. Puheenjohtajana paneelissa on pro fessori William Haskell Stanfordin yliopistosta. Esimerkiksi tutkijavaihdossa pohjoismaisia laitoksia usein ylenkatsotaan: on paljon houkuttelevampaa viettää post doc -vuosi Yhdysvalloissa kuin Ruotsissa, vaikka meidän naapurissammekin on erittäin korkeatasoisia tutkimuslaitoksia. Työnjakoa Akatemian ja ministeriön avustuskäytäntöjen välillä on pidetty selkeinä: ministeriö tukee harkinnanvaraiLIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 59. Ministeriön liikuntayksikön tukipolitiikka liikuntatutkimukselle käynnistyi 1960-luvulla tilanteessa, jossa nuori tieteenala oli harvojen tekijöiden varassa ja liikuntapuolen päätöksenteko kaipasi tietopohjaa laaja-alaisesti eri liikunnan ilmiöistä. On muistettava, että Akatemian toiminta kattaa kaikki tieteenalat. Liikuntatutkimuksen yleisen kehittymisen kannalta tarkasteluun on kuitenkin syytä ottaa muitakin näkökulmia. Yliopistot, muun muassajyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunta saa perusrahoituksensa koulutusja tiedepolitiikan osastolta
Samalla liikunnan merkitys osana valuoneuvostotasoisia hyvinvointija terveyspoliittisia ohjelmia ja terveyden edistämistyötä on kasvanut. Liikunta ja liikkumattomuus on noussut yhdeksi merkittävimmäksi terveyttä määrittäväksi tekijäksi. Näin tapahtuu esimerkiksi työhyvinvoinnin, fysiologian, kansanterveystutkirnuksen, kuntoutuksen ja biolääketieteen alueella sekä elintapoihin liittyvässä tutkimuksessa. Kritiikkiä heräsi myös siitä, että tutkimusta tehdään paikoitellen korkealla tasolla ja osaavin voimin, mutta ikään kuin asioista, jotka "tiedetään jo". Ministeriönkin rahoittamista liikunnan biolääketieteellisistä tutkimuksista lähes jokainen saa rahoitusta myös muualta, kuten Suomen Akatemiasta, säätiöiltä, EVO-rahoista ja KELA: lta. Keskustelua käytiin ministeriön ja liikuntaneuvoston sisällä sekä tutkijakenuäå tavaten. Viimeisten vuosikymmenten aikana tietopohja liikunnasta on dramaattisesti vank istunut. Ministeriön rahoituksessa on myös Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, joka toimii monitieteisesti mm. Liikunnan ja terveyden välisiä yhteyksiä pyrittiin paikoitellen tutkimaan hyvinkin puutteellisin perustiedoin. Bio-tutkimuksen selvää dominanssia vahvisti se, että ministeriö rahoittaa lisäksi kuuden liikuntalääketieteen keskuksen toimintaa, jotka tuottavat vuosittain aimo määrän tutkimustietoa liikuntafysiologiasta liikunnan molekylaarisiin mekanismeihin ja kansanterveydellisiin vaikutuksiin. Liikunnan päätöksentekijöillä on suuri kiitos osoitettavanaan liikuruatutkijo ille. Tällä hetkellä hakuun tulevien bio-hankkeiden kokonaiskustannukset hipovat yhdeksää miljoonaa euroa, kun projektien avustuksen käytettävä summa on kokonaisuudessaan noin 2,5 miljoonan tasolla. Liikuntaan liittyvän bio-tutkimuksen kokonaisrahoitusosuutta yhteiskunnassa on itse asiassa hyvin vaikea arvioida. Määrärahan tavoite synnyttää nimenomaan uusia, korkeatasoisia liikuntakeskeisiä hankkeita, tuntui olevan kateissa. Kun lisäksi otetaan huomioon kansainväliset tutkimusryhmät, kokonaistilanne näyttäytyy taas täysin erilaisena . Tarkastuksia tukipolitiikkaan Opetusja kulttuuriministeriön lakisääteinen asiantuntijaelin, valtion liikunta neuvoston liikuntatieteen jaosto, teki toimikautensa (2007-2011) alussa analyysin liikuntatutkimuksen sen hetkisestä tilasta, keskeisistä tietoaukoista sekä liikuntatutkimuksen rahoitustilanteesta. Yhteiskunta-käyttäytymistieteellisiin tutkimuksiin haetaan usein kokonaisrahoitusta ministeriöltä ja hakijat usein vasta suunnittelevat väitöskirjojaan. Myös muissa Pohjoismaissa, kuten Ruotsissa, on haluttu erillisrahoituksella haluttu turvata nuoren tieteenalan kehitysedellytykset. Fyysinen inaktiivisuus on WHO:n tuoreiden raporttien mukaan noussut nyt jo neljänneksi yleisemmiksi globaaliksi kuolinsyyksi. Selvitysten mukaan Suomessa tehdään paljon liikuntaa sivuavaa tutkimusta, jota ministeriö ei rahoita, ja joka ei profiloidu ja välttämättä tilastoidukaan niin sanotun liikuntatutkimuksen piikkiin. Tutkijakuntaa on vähän ja tutkijaryhmät ovat pieniä ja hajallaan. Monipolvisessa keskustelussa päädyttiin yksimieliseen toteamukseen siitä, että liikuruayksikön tutkimusrahoituksen tarkoitusperustaa on selkeästi terävöitettävä. Liikunnalla koetaan olevan relevanssia. sin avustuksin veikkausvoittovaroista soveltavaa, käytännön liikuntatoimintaa tukevaa tutkimustaja Akatemia hoitaa korkeatasoisen perustutkimuksen rahoituksen. Vuoden 2009 syksyn panelistit arvioivat noin joka neljännen biolääketieteen hankkeen liikuntatieteelliseltä merkitykseltään arvosanalla O tai 1 maksimipisteiden ollessa 3. Ministeriön tuki todettiin täysin olennaiseksi alan elinvoimaisuuden ja tutkijakoulutuksen kannalta. Vuosina 2000-2007 Suomessa valmistui noin 170 liikuntaa käsittelevää tai sivuavaa väitöskirjaa. Kolikon kääntöpuoli pientä ja hajanaista yhteiskuntatiedettä Kolikon kääntöpuolella on liikunnan yhteiskuntakäyttäytymistieteellinen tutkimus ja sen suhteelliset vaatimattomat toteuttamisedellytykset. urheilubiomekaniikari, -fysiologian, -psykolcgian, -pedagogiikan ja urheilun yhteiskuntatieteiden alueella. Mitä enemmän liikuntaa koskeva terveystieto on vuosien saatossa täsrnentynyt, sitä haastavammaksi on muodostunut löytää yhteys solutason liikuntatutkimuksen ja päätöksentekijän arkeen. Samalla kuitenkin päätöksenteon ja käytännön liikuntatoiminnan kehittämisen haasteet liittyvät tämän puolen tutkimusasetelmiin: Miten saada muutoksia aikaan ihmisten liikurnakäyuäytyrnisessä, miten vähentää liikuntaeroja eri ryhmien välillä 60 LIIKUNTA& TIEDE47•5/2010. Suurimpana ongelmana jaosto piti kuitenkin sitä, että suuri osa ministeriöön tulevista biolääkeueteellisistä hakemuksista todettiin arvioinneissa heikkotasoisiksi. On huomattava, että viimeisen vuosikymmenten aikana bio-hankkeiden kustannukset ovat kasvaneet massiivisesti. Samansuuntaista havaintoa on tehtävissä myös kansainvälisesti. Päälläjien huulilla pyörivät työurien pidentäminen, lihavuusja diabetesepidemia p kasvavat sairauskulut. Bio-tutkimuksen rahoitusosuuden tarkastamista vauhdittivat lisäksi muutamat keskeiset havainnot. Vuonna 2007 yli 70 prosenttia tutkimusprojektiavustuksista suuntautui liikunnan bio-tutkimukseen. Liikuntaa sivuavaa biotieteellistä tutkimusta monilla kentillä Keskusteluissa todettiin, että suurin tarve todistaa liikunnan vaikutukset ihmisten terveyteen on päätöksenteon näkökulmasta tyydytetty Liikunta on pääosin terveyttä edistävää. Yli puolet väitöskirjoista toteutui ilman ministeriön tukea. Liikuntatieteen tukemisen siirtämisestä Akatemian alaisuuteen on keskusteltu aika-ajoin, multa siirrolle ei ole nähty riittäviä perusteita. Vuosittain ministeriöön tulevista suunnitelmista osa lähinnä vain sivuaa liikuntaa osana laajempaa lääketieteellistä tarkastelua
Samalla myös käsitys koko alan rahoituksesta vahvistuu. Myös ministeriön myöntösummat yksittäisille hankkeille ovat 2000-luvun aikana olleet suhteellisen pieniä. Kolmen viime vuoden tukipolitiikallaan ministeriö on pyrkinyt edesauttamaan suurempien tutkimuskokonaisuuksien synnyttämistä. Arviointiin osallistuvat kaikki Pohjoismaat ja se tulee kattamaan liikuntatieteen eri osa-alueet biolääketieteellisestä tutkimuksesta liikunnan yhteiskuntaja käyuåytymistieteelliseen tutkimukseen. Olennaisinta on, että tehdään oikeita asioita tehokkaasti, tuloksellisesti ja laadukkaasti. Veikkausvoittovarojen kasvaessa myös liikuntatieteellinen toiminta on saanut osansa. Tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden osoittaminen on selkeästi sekä tutkijakentän että rahoittajien yhteinen huolenaihe. Suunnitelmien taso ratkaisee. Jaosto totesi, että korkeatasoisen biolääketieteellisen ja terveystieteellisen liikuntatiedon tuottaminen on jatkossakin yhteiskunnallisesti elintärkeää, mutta sen rahoitus ei ole ministeriön liikuntayksikön soveltavan liikuntatutkimusrahoituksen keskiössä. (Tuki kasvoi noin 23 prosenttia vuosien 2008-2010 välisenä aikana). Paljon on keskusteltu siitä, mikä merkitys ministeriön erillisellä tutkimusrahoituksella on liikuntatieteen yleisen kehittymisen kannalta. Tämä ei poissulje sitä, etteivätkö pienemmät tutkirnuskokonaisuudet voisi tulla rahoitetuksi. Tässä tilanteessa tiedejaosto koki tarpeelliseksi tehdä linjaukset yh teiskun ta-käyttäytymistieteel Iisen tutkimuksen vahvistamiseksi. Liikuntatieteellisen toiminnan kehittymisen kannalta täysin olennaista on, että tutkijat tiedostavat ministeriön erillismäärärahan tarkoituksen ja hakevat aktiivisesti rahoitusta eri lähteistä korkeatasoisilla hakemuksilla. On epärealistista ajatella, että ministeriön määrärahalla katettaisiin kaikkien liikunnan tieteenalojen rahoitus aina perustutkimuksesta sektoritutkirnukseen asti. Lisääntyvä rahoitus ei yksiselitteisesti vahvista toimintaa Valtion liikuntabudjetti on vuonna 2010 noin 130 miljoonaa euroa,josta 6,5 miljoonaa euroa (viisi prosenttia) suuntautuu liikuntatieteelliseen ja tiedonvälitystoimintaan. Erityisesti on kiinnitetty huomiota siihen, että parhaiksi arvioiduilla tutkimushankkeilla olisi realistiset mahdollisuudet toteutua suunnitelmiensa mukaisesti. ja miten ymmärtää liikuntaa osana laajempia yhteiskunnallisia muutostekijöitä, kuten maahanmuuton lisääntymistä ja väestön ikääntymistä. Sen sijaan, että ainoastaan valitettaisiin resurssien vähäisyyttä, on kiinnitettävä huomiota siihen, miten pienillä resursseilla saadaan paras mahdollinen tulos aikaiseksi. Suomen Akatemia toteuttaa yhteispohjoismaisen tieteenala-arvioinnin liikuntatieteestä vuosien 2010-2011 välisenä aikana. Liikuntatutkimuksen kokonaisrahoitus tulisi nähdä vahvasti tulevaisuuden asiana. Tehdessään analyysia ministeriön liikuntatutkimuksen nykytilasta liikuntatieteen jaosto totesi, että liikuntatieteelliset tutkimushankkeet ovat usein volyymiltaan pieniä ja sirpaleisesti toteutettuja. Avainsanat lienevät päällekkäisyyksien karsimisessa ja yhteistyön lisäämisessä. Liikuntatutkimuksen rahoituksesta puhuttaessa olennaista on muistaa, että tiedonvälitystä ja tiedon jalkauttamisprosesseja on syytä kehittää tiedon tuottamisen rinnalla. Samanaikaisesti harvempi hanke on saanut avustusta. Kaksipäisen rahoitusjärjestelmän edut, haitat ja mahdolliset yhteistyön mahdollisuudet tulevat myös tarkasteluun. Olen nainen kysymys onkin, miten vahvistaa alan tutkimusta ja sen rahoitusta ja toisaalta miten saada sosiologit, hallinto-, terveysja taloustieteilijät kiinnostumaan liikunnasta tutkimuskysymyksenä. Raportissa esitetään, että Suomeen on muodostettava suurempia ja vahvempia tutkimusyksiköitä rakenteellisen kehittämisen ja profiloinnin keinoin. Harkinnanvaraisilla avustuksilla ei kuitenkaan tieteen perusinfrastruktuuria rahoiteta. Viimeisimmässä tutkimusstrategiassa onkin linjartu, että liikuntatieteen jaostolta edellytetään jatkossa paitsi valtionavustushakemusten laadukasta käsittelyä, myös yhä kokonaisvaltaisempaa liikuntatutkimuskentän haltuunottoa ja uusia avauksia tiedon hyödyntämisprosesseihin. Ministeriö onkin nykyisen tiedejaoston toimikaudella lisännyt yhteiskunta-käyttäytymistieteellisten projektien tukea yli 500 000 eurolla ja nostanut sen näin tasoihin bio-tutkimusprojektien tuen kanssa. Noin 15-20 prosenttia uusista hakemuksista rahoitetaan vuosittain. Myös liikuntatieteellisen tutkimuksen osalta voidaan allekirjoittaa pienten LUtkimusyksiköiden olemassaolo, kentän hajanaisuus ja yhteistyön vähäisyys tutkimusryhmien välillä. Arvioinnin yhteydessä on erinomainen mahdollisuus hahmottaa ja haarukoida koko liikuntatieteellisen tutkimuksen kenttä ja toteuttajat Suomessa. Havaintona hankkeiden toimittamista loppuraporteista todettiin, että hankkeiden tutkimussuunnitelmia oli karsittu, typistetty ja osa hankkeista ei ollut valmistunut lainkaan. MINNA PAAJANEN Suunnittelija VLN/tiedejaosto Opetusja kulttuuriministeriö Sähköposti: minna.paajanen@minedu.fi LIIKUNTA & TIEDE 47, 5 /2010 61. Viimeisissä ministeriön teettämissä liikuntatiedettä koskevissa tutkimusarvioinneissa on todettu, että tutkimusryhmät ovat suuresti riippuvaisia ministeriön avustuksista. Tiedejaosto teki vuonna 2008 kyselyn vuosina 2004-2008 rahoitetuista LUtkimuksista ja niiden toteutumisesta. Miten jatkossa. Syksyllä 2009 julkaistussa Suomen innovaatiotoiminnan arvioinnissa todettiin, euä julkisen korkeakouluja tutkimusjärjestelmän rakenteellinen haaste on hajanaisuus. Liikuntatutkimuksen kansainvälistymisen kannalta arviointi voi myös olla kullanarvoinen, onhan viimeisissä tiedepoliittisissa arvioinneissa todettu negatiivisia kehityssuuntia nimenomaan tieteen kansainvälistymiskehityksissä. Jos otetaan huomioon yhteiskunnan tämän hetkiset ja tulevat huolet, kuten lihavuuden ja diabeteksen yleisyys, lasten ja nuorten hyvinvoinnin polarisaatio, masentuneisuus tai väestön ikääntymisen mukaan tuomat ilmiöt, voi olla että liikuntatutkimuksen tulevaisuuden merkitys olla täysin eri mittaluokissaan mitä tällä hetkellä osataan käsittää. Veikkausvoittovararahoituksella on mahdollista täydentää tätä kokonaisuutta, reagoida keskeisiin käytännönläheisiin tietotarpeisiin ja mahdollistaa suurempien tutkimuskokonaisuuksien aikaansaamista yhteistyössä muiden rahoittajien kanssa. Monissa Euroopan maissa ja esimerkiksi Australiassa ja Kanadassa liikuntalääketiede on noususuhdanteessa, sillä vähäiseen liikkumiseen liittyvät sairaudet ovat lisääntymässä ja muodostamassa terveydenhuollolle suurta rasitetta. Yliopistojen perusrahoitus ja esimerkiksi Suomen Akatemian tiederahoitus ovat liikuntatutkirnuksen tulevaisuuden kannalta ratkaisevassa roolissa
Hänen kuvittelemansa kauhuskenaario toteutuu kaikinpuolisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen passiivisuuden seurauksena, koska silloin toimintavajauksia sisältävä aika muodostuu pisimmäksi. Jos kaikki ikääntyneet omaishoitajat sitä saisivat, tarvittaisiin lisärahoitusta nykytilanteeseen lähes miljardi euroa. Suomen vuotuinen henkeä kohti laskettu bruttokansantuote on kasvanut (1990 hinnoin) vuosina 1913-2004 noin 2 500 dollarista 25 600 dollariin eli reaalisesti noin kymmenkertaiseksi. 1,4 miljoonan eläkeläisen joukosta näitä tonneja kertyy melkoinen pino. KALEVI KIVISTÖ, VTL, LitT (h.c.) Opetusministeriön kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osaston ylijohtaja 1997-2004 Sähköposti: kalevi.kivisto@kolumbus.fi 62 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Oppinut ystäväni oli väärässä. Periaatteessa on kolme mahdollisuutta: eliniän pidetessä myös toirnintavajauksia sisältävä aika pitenee, pysyy ennallaan tai lyhenee. Suuri osa vastasyntyneen eliniän odotteen kasvusta johtuu imeväisja lapsikuolleisuuden ja työikäisen väestön kuolleisuuden vähenemisestä. Omaishoitajia on arviolta 320 000, joista 200 000 ikäihmisiä. Merkitseekö 65 vuotta täyttäneiden eliniän odotteen kasvu samassa suhteessa hoivamenojen kasvua. Toimintavajauksia sisältävän tai niistä vapaan ajan pituudella on aivan ratkaiseva vaikutus siihen, millaiseksi muodostuvat vanhushuoltosuhteen laatu ja sen yhteiskuntapoliittiset haasteet. Oman lukunsa muodostaa vielä vapaaehtoistyö, jossa toimintakykyisten eläkeläisten osuus on huomattava. Mielipiteensä hän esitti pilke silmäkulmassa tai ainakin toivoin sellaisen näkeväni. Lapsista ja työikäisistä eläkkeelle asti pääsee siis entistä useampi ja eläkkeellä ollaan 5-7 vuotta pidempään kuin vanhempamme ja isovanhempamme aikanaan. Laskimme jo yli kymmenen vuotta sitten SPR:n vapaaehtoisen toiminnan keskimääräiseksi arvoksi noin tuhat euroa vuodessa. Jos omaisten nyt tuella tai ilman tukea hoitamat vanhukset jouduttaisiin hoitamaan laitoksissa, liikkuisivat vuotuiset kustannukset kuuden ja kymmenen miljardin haarukassa. Taustalla on kansantalouden kasvu. Toinen emeritus, Eino Heikkinen, esitteli taannoin eläkeläisliittojen etujärjestön kokouksessa hyvin mielenkiintoisen kaavion. Ei merkitse. Se voi olla täysin inforrnaalista, perheen ja lastenlasten hoitoa ja kuljetuksia esimerkiksi liikuntaharrastuksiin, ja erilaista enemmän tai vähemmän säännöllistä naapuriapua. Aktiivinen elämänote ja muun muassa fyysisen kunnon ylläpitäminen tuota aikaa lyhentävät. Vahvistunut talous ja työeläkkeiden rahastointi pehmentävät olennaisesti huoltosuhteen muutoksen vaikutusta ja vuoden 2030 jälkeen sekin alkaa eläköityvien ikäluokkien pienetessä hieman helpottaa. Vapaaehtoisjärjestöissä varsinkin eläkkeellä olevien naisten osuus on huomattava. ppinut ystäväni paheksui erilaisia eläkeläisten aktivointija kunnonkohotusohjelmia valittaen sitä, että sen jälkeen seniorit vain elävät entistä pitempään työikäisten hoidettavina ja kustannettavina. Kun vielä otetaan huomioon ikäluokkien koon muutokset, syntyy näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena se vanhushuoltosuhteen muutos, josta nykyisin niin paljon puhutaan. 65-vuotiaiden eliniän odote on samana aikana kasvanut huomattavasti maltillisemmin, miehillä noin viidellä ja naisilla noin seitsemällä vuodella. Keski-iän nousu ei kuitenkaan sellaisenaan heijastu eläkemenoihin, vaikka jotkut populistisesti näin uskottelevatkin hurjimmat vaativat jopa eläkeiän nostoa odotteen kasvua myötäillen. Onko ystävän toteamuksella sitten katetta. Omaishoidon tuen määrä on vain kymmenes osa laitoshoidon kustannuksista. Niinpä vastasyntyneet eliniänodote on kasvanut vuosisadan kuluessa noin 40 vuodella. Toimintakykyisistä eläkeläisistä huomattava osa hoitaa omaisiaan, puolisoaan tai lapsiaan useammassa sukupolvessa. Talouden vahvistuminen näkyy tietenkin monin tavoin ravitsemustilanteen, terveyden, koulutustason ja yleensäkin elintason kohoamisena. Teksti: KALEVI KIVISTÖ Liikuttaako vanhempia. Siinä elinikä jaettiin toimintavajauksista vapaan elinajan (disability-Iree life expectancy) ja toimintavajauksia sisältävän elinajan odotteeseen. Keskimäärin tuki on noin 5 000 euroa vuodessa. Heistä vain kymmenen prosenttia saa omaishoidon tukea, jonka myöntäminen ja suuruus riippuvat kunnasta. Kaikki tämä heijastuu luonnollisesti elinikään. Toirnintavajauksista vapaan elinajan piteneminen antaa yhteiskunnan käyttöön uusia resursseja. Eliniän odotteiden kasvusta ja vanhushuoltosuhteen muutoksesta käyty julkinen keskustelu on tosin saattanut johtaa siihen, pilke näkyy himmeämpänä tai sitten se heijastuu vain lasisilmästä. On tietenkin totta, että eliniän odotteet ovat kasvaneet. Jo nyt ne ovat merkittävät. Mitä pitempään vanhenevan väestön toimintakyky säilyy muun muassa liikuntaharrastuksen ansiosta, sitä pidempään ovat ikääntyvät yhteiskunnassamme merkittävä voimavara ja sitä lyhyemmäksi jää vaihe, jossa eletään toisten avun varassa
Kulttuurija urheiluministeri Stefan Wallin kiittää hyvästä tuloksesta Suomen liikuntapolitiikkaa, joka panostaa kansalaisten terveysliikuntamahdollisuuksien lisäämiseen. Liikunnan harrastamisen luulisi olevan jokaiselle luonnollinen asia, mutta nykyiset arjen asettamat vaatimukset ovat muokanneet elämästämme sellaisen, että liikunnan harrastamiselle ei enää ole aikaa eikä päivittäisessä elämässä tule liikuntaa juuri nimeksikään. Lopputuloksena on usein liikunnan pois jättäminen. Kiireiseen elämänrytmiin sovitetun liikunnan kanssa ajasta taistelee aina monta muuta asiaa; työ, parisuhde, lapset, sosiaaliset kontaktit ja muut harrastukset. Omakohtaisen kokemukseni mukaan EU:n liikunnallisesti aktiivisimman kansan titteli on hankittu meille suomalaisille huijaamalla, mutta tahattomasti. Leikkauksien määrä olisi tarkoitus nostaa kolmen vuoden kuluessa 2 000 leikkaukseen vuodessa. Yhtäällä sanotaan ylvään kansamme olevan EU:n liikunnallisesti aktiivisinta kansaa. Kukaan ei halua tietenkään tunnustaa olevansa sohvaperuna ja kysyttäessä vastataankin että harrastetaan lenkkeilyä, kävelyä, salilla käyntiä, zumbaa, pilatesta ja hyötyliikuntaa. Suomi on 33 maata sisältäneessä vertailussa tanakkaa keskikastia; aikuisväestöstämme on tutkimuksen mukaan ylipainoisia 49 prosenttia ja liikalihavia 16 prosenttia. K eväällä uutisoitiin kansallisessa mediassa EU:n komission julkaisema Eurobarometri, jonka mukaan suomalaiset ovat aktiivisia liikkujia ja liikkuvat pääsääntöisesti terveyttä edistääkseen. & TIEDE 47 • 5/2010 63. OPISKELIJA OUNASTELEE Teksti: JUHO RANTA EU:n liikunnallisin kansa. Tutkimus on tehty kyselyiden avulla, joihin jokainen arkiliikkuja on vastannut omatuntoansa kuunnellen parhaansa mukaan. LIIKUNT/1. Tai aktiivisena liikuntana pidetään sitä, että joka vuosi ennen kesän alkua kuntoillaan kuukausi "kesäkuntoa" ajatellen ja elellään loppuvuosi hiljaiseloa. Eurobarometrin mukaan suomalaisista 72 prosenttia harrastaa liikuntaa säännöllisesti, eli yhden tai useamman kerran viikossa, kun koko EU:n keskiarvo oli vain 40 prosenttia. Mistä johtuu tämä tuloksien ristiriitaisuus. Nyt syksyllä uutisoitiin, että tämän vuoden aikana tullaan Suomessa tekemään 900 lihavuusleikkausta henkilöille, jotka ovat sairaalloisesti ylipainoisia, eivätkä pysty omin voimin laihduttamaan. Ei siis ihme, että luonnollinen suhde liikkumiseen ja liikuntaan on jossain vaiheessa muuttanut muotoaan kohti itsepetosta, joko tiedostettua tai tiedostamatonta. Totuus saattaa tosin olla, että kaikkia edellä mainittuja on kokeiltu viimeksi kuukausi sitten, mutta silti mieli haluaa tuottaa suusta sanoja joiden tarkoituksena on antaa kuulijalle kuva siitä, että liikuntaa harrastetaan aktiivisesti ja jatkuvasti. Viimeistä, eli parasta sijaa pitää Japani, jossa vastaavat lukemat ovat 24 ja kolme prosenttia. Joka toinen suomalainen aikuinen on siis ylipainoinen. Tuoreen vertailun mukaan OECD-maiden välistä lihavuustilastoa johtaa Yhdysvallat,jonka väestöstä 68 prosentttia on ylipainoisia ja 34 prosenttia sairaalloisen liikalihavia. Totuutta on vaikea kertoa itselleen ja muille sen kertominen on vielä vaikeampaa. Lukuisia kehonkoostumusanalyysejä tehneenä olen nähnyt hämmästyksen ja jopa häpeän häivähJollain tavalla liikunnan harrastamisesta tulisi tehdä jokapäiväinen toimenpide, jonka ei tarvitse olla mikään maratonin juoksemiseen verrattavissa oleva uroteko. Toisaalla kerrotaan joka toisen suomalaisen olevan ylipainoinen, ja heti perään uutisoidaan lihavuusleikkausten määrän kymmenkertaistuneen viidessä vuodessa ja että määrä tullaan vielä kasvattamaan yli kaksinkertaiseksi nykyisestä, jotta voidaan vastata kasvavaan kysyntään. Mitä jos vastaajan oma käsitys liikunnasta ei täsmää sen kanssa mitä kyselyssä on haettu 7 Liian monille liikuntaa on jo koiran ulosvieminen joka ilta viiden minuutin lenkille, kerran viikossa käydään kuntosalilla lukemassa päivän lehdet ja ehkä päälle vielä yhden kerran viikossa käydään äijäporukalla juoksemassa omaan kuntoon nähden aivan liian kovavauhtinen lenkki. Luulisi EU:n liikunnallisimman kansan pystyvän parempiin tuloksiin
Professori Raija Korpelainen Oulun Liikuntalääketieteelliseltä Klinikalta johtaa monitieteistä tutkimushankkeita, joissa kehitetään mediaan, moderniin viestintäteknologiaan, nuorten osallisuuteen ja vertaistukeen perustuvia uusia tapoja etenkin kutsuntaikäisten nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja liikuntaan aktivoimiseksi. Oulun kutsuntatilaisuuksien perusteella nuorten miesten kunto ja terveys ovat heikentyneet, paino on noussut ja palveluksesta vapautettujen osuus ikäluokasta on kasvanut vuosi vuodelta. Suomalaisilla on kuitenkin mahdollisuus nousta joskus ihan aikuisten oikeasti EU:n liikunnallisesti aktiivisimmaksi kansaksi. MOPOja HYRRÄ -hankkeiden taustalla on huoli nuorten terveydellisen eriarvoisuuden ja syrjäytymisen lisääntymisestä, ja toisaalta tieto liikunnan mahdollisuuksista syrjäytymisen ehkäisyssä. Vapautuksen taustalla ovat usein huono kunto ja ylipaino. Oulun kaupungissa poistuma oli yli 40 prosenttia. Samaisia ihmisiä haastatellessa tuleekin usein ilmi, että he kyllä tietävät liikkuvansa liian vähän, mutta eivät halua potea huonoa omaatuntoa siitä. Terveellisyys ei kuitenkaan läheskään aina riitä arjen elämäntapavalintojen motivaattoriksi. Tähän ei varmaslikaan ole yhtä ja ainoata ratkaisua, mutta jollain tavalla liikunnan harrastamisesta tulisi tehdä jokapäiväinen toimenpide, jonka ei tarvitse olla mikään maratonin juoksemiseen verrattavissa oleva uroteko. dyksen ihmisten kasvoilla koneen kerrottua julman totuuden kehon Liiasta. Kohonnut rasvapro sentti, vähäinen lihasmassa ja kehon mittasuhteiden epätasapaino voivat näyttää paperille printattuna hyvinkin karu lta totuudelta, jota on vaikea niellä, varsinkin jos omasta mielestään on "aktiivinen liikkuja". Pohjois-suomalaisten nuorten arkiliikunta on vähentynyt, vaikka urheiluseuroissa liikuntaa harrastavien määrä on lisääntynyt. Vuoden 2009 kutsunnoissa Pohjois-Pohjanmaan alueen kutsuntaikäisistä nuorista 30,3 prosenttia vapautettiin palveluksesta. a: ~ ei: "") ei: a: Mitä tässä tutkimushankkeessa tutkitaan. z w z 5 w a. MOPO -tutkimuskokonaisuuden tavoitteena on kehittää uusia 111064 LIIKUNTA& TIEDE47, 5/2010. Pitäisi saada joko kaikki tai sitten ei oteta mitään. Muutoksen tulee kuitenkin nousta ihmisistä itsestään, sitä emme me voi pakottaa. Erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla ja Oulun alueella myös nuorten miesten elin tavat ja paino ovat kehittyneet nopeasti huolestuttavaan suuntaan. Miksi aihe on ajankohtainen juuri nyt. Ja tarpeeksi kauan kun toistelee jotain asiaa itselleen ja muille niin sitä alkaa itsekin pitää totuutena. Oikealla esimerkillä ja hellällä ohjauksella sen luulisi onnistuvan, ja tulevaisuudelta sopiikin odottaa jos jonkinlaisen yrittäjän luomaa "matalan kynnyksen harjoittelua", jolla pyritään liikunnan harrastamista edelleen arkipäiväistämään. Liikunta-alan ammattilaisten haasteena onkin tulevaisuudessa herättää suomalaiset horro ksestaan ja itsepetoksesta. Ratkaisua tähän pulmaan odotellessa ei voi muuta kuin jatkaa entisellä linjalla, eli yrittää näyttää itse esimerkkiä, koska muuten omalta liikuntavalistukselta menee pohja. Muita mielipiteitä, anyone. JUHO RANTA Opiskelija Fysioterapian koulutusohjelma Laurea Ammattikorkeakoulu Espoo Sähköposti: Juho.Ranta@laurea.fi TÄTÄ TUTKITAAN Kuva: Satu Niskanen MOPO virittää liikkumaan Nuoret tietävät kyllä, että liikunta on terveellistä. Liian usein liikunnan harrastamisen puuttumista perustellaan sillä, että kun ei pääse treenaamaan kunnolla niin sitten ei halua treenata ollenkaan
Osahanketta rahoittaa Tekes. MOPO koostuu useista osahankkeista. Opetusministeriö rahoitti Miehestä mittaa -hanketta vuosina 2009 ja 2010, ja tämä mahdollisti myös tutkimuksen käynnistymisen hankkeen ympärille. Opetusministeriö on rahoittanut ViritäMopo -tutkirnusta vuonna 2010. Hanke toteutetaan yhteistyössä Oulun Diakonissalaitoksen säätiön kanssa, ja Hyrrään liittyvästä tutkimuksesta vastaa ODL Liikuntaklinikka. ViritäMopo -osatutkimus käynnistyi syyskuussa 2009 Oulun alueen kutsuntatilaisuudessa, jossa kaikille kutsuntoihin osallistuneille nuorille (n=l060) tehtiin suorituskyvyn ja antropometrian mittaukset. Ii/aikalisa/Fl/aikalisa. Miten tutkimuksen tuloksia on tarkoitus soveltaa. Mikä olisi nähdäksesi mahdollisten jatkotutkimusten tavoite. Hyrrä on osa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallinnoimaa Terveempi Pohjois-Suomi-hanketta 2009-2011, joka on saanut rahoituksen STM: n Sosiaalija terveydenhuollon kansallisesta kehittämisohjelmasta (Kaste). Nuorten toimintaympäristöä kehitetään laajan toimijaverkoston voimin ja yhdessä nuorten kanssa tukemaan terveyttä ja liikunnan harrastamista. Erityisesti nuorille suunnattavien palveluiden onnistuminen edellyttää nuorten omaa osallistumista jo palveluiden suunnitteluvaiheessa. Kuntiin laaditaan muun muassa Nuorten terveysliikuntaohjelmat yhdessä nuorten kanssa. dern ia viestintäteknologiaa ja mediaa hyödyntäviä menetelmiä kutsunt aikäisten miesten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja liikuntaan aktivoimiseksi. Interventio toistetaan vuoden 2012 kuisuntojen jälkeen käynnistyvässä MOPOGo -hankkeessa, jossa selvitetään myös uuden menetelmän vaikuttavuus. vapaa-ajan käyttöön liittyviä asioita. Miten tutkimus tehdään. Hankkeet ovat monivuotisia, ja tulosten aikanaan valmistuessa on aika pohtia jatkotutkimuksia. Tavoitteena on, että teknologia ja sisällöt olisivat valmiina syksyllä 2011 Oulun alueen kutsuntojen käynnistyessä. Hankkeissa pyritään selvittämään, voidaanko nuorten osallisuutta ja nuorille tuttua informaatioteknologiaa ja monialaista verkostoa hyödyntämällä ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja aktivoida nuoria liikkumaan. Nuoret ovat tiiviisti mukana kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Kehittämishankkeiden ja tutkimuksen erottelu on aikansa elänyt käytäntö. Alkuinnostus on ollut kova ja moni yläkoulun piha on täyttynyt iloisista pelaajista. Uusia keinoja aktivoida liikunnasta syrjäytymisvaarassa olevia nuoria kehitetään hyödyntämällä vertaisverkostoja ja kehittämällä matalan kynnyksen liikuntapalveluita ja -paikkoja sekä liikuntavälineiden lainauspalvelui ta. Ketkä tutkimukseen osallistuvat. [i/Resource. Liikuntatutkirnuksen resurssit ovat Suomessa hyvin rajalliset, eikä esimerkiksi Suomen Akatemialta ole helppoa saada rahoitusta soveltaviin, monitieteisiin liikuntatutkimuksiin. Hyrrä -hanketta hallinnoi Kuusamon kunta. On tärkeää, että tutkimukset suunnitellaan huolella ja toteutetaan vahvoissa asetelmissa. htm). Näin saadaan laaja väestöpohjainen aineisto, josta voidaan analysoida mm. MOPO on poikkeuksellisen monitieteinen hanke: mukana on liikuntatieteen ja -lääketieteen edustajien ohella tutkijoita myös lääketieteen tekniikan, informaatiotutkimuksen, kulttuuriantropologian sekä sähköja tietotekniikan aloilta. Hyrrä-hankkeessa kehitetään nuorisoja liikuntakulttuuria yhdistämällä sekä nuorten osallisuutta tukemalla liikuntaja terveysvalmennusmalleja, joilla motivoidaan nuoria omaksumaan terveellisiä ja päihteettömiä elintapoja ja ravintotottumuksia sekä liikkumaan. Mihin kysymyksiin tutkimuksella etsitään vastausta/lisätietoja. Tutorit toimivat luokkansa liikuntayhdyshenkilönä, organisoivat välituntiliikuntaa sekä järjestävät liikuntatempauksia. Rahoittajien tulisi ymmärtää niiden synergia. Keskeistä on nuorten osallistuminen palveluiden suunnitteluun, nuorilta nuorille -toimint a sekä muu matalan kynnyksen liikunnallinen toiminta. stakes. Seuraavassa, Call Up & Co -osahankkeessa kehitetään yhdessä nuorten kanssa uusien aktivointimenetelmien prototyyppejä vuosina 2010 ja 2011. Tutkimuksessa tuotetaan uutta väestötason tieteellistä näyttöä liikunnan vaikuttavuudesta sekä uusia konkreettisia menetelmiä nuorten ohjaukseen ja aktivointiin. Mikä on niitten merkittävin hyöty. Mitä liikunnan tutkimuksessa tulisi jatkossa huomioida. Lisäksi nuoret täyttivät laajan kyselylomakkeen, jolla selvitettiin heidän terveyteensä, liikunta-aktiivisuuteensa ja mm. Mukana on myös Virpiniemen Iiikuntaopisto ja suomalaisia hyvinvoi n ti teknologia yrityksiä. Hyrrä-hanke on yhdessä Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ry.n kanssa kouluttanut keväällä 2010 mukana olevien kuntien yläkouluihin l iikuntatutoreita. Niukkoja resursseja ei tule käyttää esimerkiksi liian pienillä aineistoilla toteutettaviin hankkeisiin. Tutkimusta edelsivät Oulun kaupungin liikuntatoimen koordinoimat Miehestä mittaa -hanke (http://www.ouka. Tuolloin käynnistyy tutkimuskokonaisuuden seuraava osahanke MOPOTuning, jossa testataan kehitettyä menetelmää satunnaistetussa kontrolloidussa liikuntainterventiossa koko kutsuntaikäluokalla. Lisätietoja: raija.korpelainen@odl.fi LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 65. nuorten liikunta-aktiivisuuteen tai liikkumattomuuteen yhteydessä olevia tekijöitä. phx/sivut/sivut-kuusamo/hyrra/i ndex. Aineistoa voidaan hyödyntää uusien aktivointimenetelmien suunnittelussa. fi/liikunta/hankkeet/miehesta_mittaa.pdf) ja valtakunnallinen Time Out Aikalisä -hanke (http://info. h tx) on kuuden pohjoisen kunnan; Posion, Kuusamon, Taivalkosken, Pudasjärven, Utajärven ja Hauk iputaan , nuorten terveysliikunnan kehittämisja koulutushanke. Tämä näkökulma on hyvin vahvasti mukana molemmissa hankkeissa ja lisää tulosten sovellettavuutta ja käytettävyyttä. Kysely toistetaan vuosina 2010 ja 2011. Hyvinvointia yhdessä liikunnasta Hyrrä -hanke (http://www.kuusamo. Tutkimuksen menetelmillä voidaan osoittaa kehittämishankkeen vaikuttavuus, ja vaikuttavuuden arvioinnin luulisi kiinnostavan myös rahoittajia. Hyrrä-hankkeen tavoitteena on, että kuntien eri hallintokuntien ja järjestöjen välille kehittyy pysyvät verkostomaiset terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimintaja johtamiskäytännöt. MOPO-tutkimus on Oulun Liikuntalääketieteellisen Klinikan, Oulun yliopiston, Oulun kaupungin sekä Puolustusvoimien yhteishanke
Raevuorella korostuu vuoropuhelun rooli, vuoropuhelun, joka on lähtöisin vain ja ainoastaan tekijän tajunnasta. Antero Raevuori on suomalainen tietokirjailija, jonka teos Järviset on eräänlainen perhe-elämäkerta. Kerrontataiteen klassisen kaavan mukaisesti ympyrät myös sulkeutuvat: Raevuoren viimeisillä riveillä palataan muinaiseen voimistelusessioon, Echenoz'lla neuvostoarmeija vyöryy Tshekkoslovakiaan. Teksti: ERKKI VETT ENNIEMI MELKEIN TOSIA TARINOITA MERKINTÖJÄ ELÄMÄKERTAKIRJALLISUUDESTA Elämäkerrat ovat urheiluaiheisen kirjallisuuden kaiketi luetuin alalaji. Legendaarinen suomalainen urheilijaperhe. (Raevuori 1988, 7.) Järvisten urheilijaperheen tapauksessa vastaavia lukuohjeita ei anneta. Helsinki:Tammi. Echenoz, Jean 2010. Ville Ritolasta elämäkerran julkaissut Ossi Viita (1997, 16-17) niitä mietteitä jo hieman reposteli. ] myös todellisuudessa puhuneet ja ajatelleet". Raevuori todellakin sommittelee vuorosanoja paitsi Järvisen perheen jäsenille myös Lauri Pihkalalle ja Urho Kekkoselle. Erkki Jukarainen. Ja parempi niin, sillä Nurmi-elämäkerran väitteitä "historiallisesta totuudesta" ja henkilöiden ajatusrnaailrnojen läpinäkyvyydestä olisi helppo ironisoida. Kaksi hiljattain ilmestynyttä urheilijaelämäkertaa todistaa lähemmin tämän lajityypin luonteesta. Siinä kerrotaan kolmen vuosikymmenen mittainen siivu kestävyysjuoksija Emil Zätopekin elämästä, sen tshekin, joka Suomessa ja muuallakin muistetaan vuoden 1952 olympialaisten kolminkertaisena mestarina. Tai ehkä pitäisi puhua monikossa ala lajeista, biografia kun voi olla joko fiktiivinen tai ei-fiktiivinen. Kumpikin kirjoittaja ensinnäkin heittää lukijansa heti tapahtumien pyörteisiin. Heidän ajatuksiaankin referoidaan estoitta. Lainaan näytteeksi romaanin päätösrivejä, joilla epäsuora esitys 66 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 512010. Pitkä juoksu. Rovaniemi: Revontuli. Raevuori, Antero 2009. Paavo Nurmi ja kumppanit silti "puhuvat, tuntevat ja ajattelevatkin samoin kuin he ovat [ ... Lähtökohtaisesti kirjat on vaivatonta erotella toisistaan. Teosten hajamielinenkin selailu puolestaan paljastaa, missä suhteessa ne eivät muistuta toisiaan. Saaren teokset Lasse Virenistä ja Marja-Liisa Hämäläisestä olivat suosittuja ja palkittuja lukupakeueja, ja juuri ne legitimoivat kaunokirjallisten keinojen asettumisen u rhei I ijaelämäkertoi h in. Asetelma on sikäli paradoksaalinen, että keksittyä vuoropuhelua voitaisiin odottaa juuri kaunokirjalliselta teokselta. Raevuori ei nyt edes perustele valintojaan, toisin kuin takavuosien Nurmi-elämäkerrassaan. Raevuori kartoittaa historiallisten henkilöiden elämänvaiheita, Echenoz tekee historiallisen henkilön elämästä fiktiota. Kirjassa seurataan Verner Järvistä ja tämän neljää urheilijapoikaa 1800-luvun lopulta eli kiekonheittäjä Vernerin nuoruudesta 1980-luvulle eli keihäänheittäjä Matin kuolemaan asti. Olympiamitaleille heistä ylsi Vernerin ja Matin lisäksi kymmenottelija Aki. KELTAINEN KIRJASTO ~ Jean Echenoz I M ~ PITKÄ ~ JUO ".'-' ' . Järviset. Echenoz sitä vastoin tyystin pidättyy dialogista; hänen kertojansa ei sepitä sanoja kenenkään suuhun. Mutta silmäys teosten kerronnallisiin ratkaisuihin mutkistaa kuviota: faktan ja fiktion karsinointi ei ole kirjastoluokitusten varassa suoritettava operaatio. ' .AIIJlRil RAf UURI' ' : 'llif!lr/.,\IINl!i\1'[µ/,IA[iifiiilrHIIIIIArrnHI J ean Echenoz on ranskalainen kaunokirjailija, jonka romaani Courir julkaistiin suomeksi nimellä Pitkä juoksu. ... Tuolloin hän tunnusti muokanneensa aineistoa "vapaan kaunokirjallisesti silloin, kun [on] ollut kyse historiallisen totuuden kannalta vähemmän merkittävistä tapahtumista". Zätopek-romaani alkaa natsiarmeijan invaasiosta, Järvisten sukutarina puolisotilaallisesta voimisteluharjoituksesta. Suom. Jo näiden piirteiden perusteella on puhuttava fiktionalisoidusta biografiasta, tai hybridielämäkerrasta, jonka toimittaja Mauno Saari toi suomalaiseen urheiluaiheiseen kirjallisuuteen. Echenoz'n kertoja harrastaa muun muassa vapaata epäsuoraa esitystä, tuota fiktiolle ominaista eläytyrniskerrontaa, jota "tunnollinen biografi" tapaa kavahtaa (Cohn 2006, 38-40). (Vettenniemi 2006.) Eläytyvää esitystä ja tarujen kierrätystä Koska Zätopekista kertova tarina määrittelee itsensä fiktioksi, kaunokirjallisten temppujen valikoima on sen mukainen
"Kirjassa elävöitetään historiallisia, perusteellisesti pen gottuja tapahtumia, fiktion keinoin", esitti teoksen muuan arvostelija (Hintikka 20 10 ). Suden hetkiä. The Field: Truth and Fiction in Sport History. Juoksijain kuningas Paavo Nurmi. Pitkä juoksu. Raevuori ei ole mainitun totuuden suhteen yhtä tarkka. vaihtuu puolipisteen jälkeen vapaaksi epäsuoraksi kerronnaksi: "Nojaa, sanoo lempeä Emil. Hitlerin hahmo tuo Zatopek-rornaaniin maailmanpoliittista kantavuutta, mitä tekijä tietysti tavoitteleekin, kun taas ruotsalaisten väitetyt juonittelut pönkittävät Raevuorella naapurimaiden välistä vastakkainasettelua. Viita, Ossi 1997. Esimerkiksi Echenoz luottaa kronologiseen kerrontaan, vaikka mikään ei olisi estänyt pirstomasta kronologiaa, tai korvaamasta poliittista viitekehystä valmennusajattelun kontekstilla, tai liittämällä mukaan entistä enemmän avio-onnen kuvausta. Suom. Paula Korhonen ym. Erikoista on nyt huomata, että tapahtumahistorian linjoja kunnioitetaan Echenoz'lla siinä määrin, että fiktioaines rajoittuu tavallaan epäolennaisuuksiin. Arkistonhoitaja; en kai minä parempaa hommaa ansainnutkaan." Kuten lyhyestäkin lainauksesta nähdään, Echenoz'n teksti etenee (enimmäkseen) preesen sissä. Echenoz, Jean 2010. Kaunokirjalliset tehokeinot eivät kuitenkaan mitätöi (puoli)fiktiivisten kertomusten merkitystä urheiluhistorian olemusta pohdittaessa. Rovaniemi: Revontuli. Vetten niemi, Erkki 2006. "Kaikkien aikojen urheilukirjavuosi 2009" Liikunta & tiede nro 1. Oliko Verner todella sellainen tyranni, että perheen kuopus tohti nolata patriarkan sivullisten edessä. Helsinki: Gaudeamus. London: Routledge. Vielä on monta tarinaa Verner Järvisenkin urheilijaperheestä kirjoittamatta. Raevuoren kerronnallisia ratkaisuja ei pidä sinänsä oudoksua, kuten humanistiset tutkijat Hannu Itkonen ja Seppo Knuuttila (1997, 16) taannoin tähdensivät. Helsinki: Tammi. Asiallisesti ottaen Raevuoren fiktionalisoitu kerronta muokkaa todellisuutta; tekijä loihtii omaa versiotaan menneisyydestä sen sijasta että vain värittäisi "perusteellisesti pengottuja" sattumuksia. Kielelliset tuntomerkit sallivat Antero Raevuoren tietoteoksen luokittelun fiktionalisoiduksi elämäkerraksi, ja vastaavasti Jean Echenoz'n romaani näyttäytyy tapahtumahistorian tasolla pätevältä johdatukselta juoksijasankarin elämään. Jyväskylä: Atena. Sehän on fiktiossa sallittu ja yleinen käytäntö. Järviset. Edellisten huomioiden jälkeen ei ole yllättävää todeta, että molemmissa elämäkerroissa katsotaan hyväksi kierrättää uskomustarinoita, jotka on muissa yhteyksissä moneen otteeseen kumottu. Päähenkilön elämänkäänteet pienine ja suurine ratkaisuineen eivät sisällä mitään sellaista, mitä olisi mahdotonta hyv äksyä tiedossa olevan "historiallisen totuuden" valossa. "Hiihtäjän nahoissa. Erkki Jukarainen. Tämä johtuu siitä perustavaa laatua olevasta seikasta, että "yhtä ainoata täydellisen oikeata todellisuuden kuvaamistapaa" ei ole olemassa. Helsinki: WSOY Raevuori, Antero 2009. LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 67. Echenoz'n kertojan mukaan Adolf Hitler olisi kieltäytynyt Berliinissä 1936 kättelemästä Jesse Owensia, ja Raevuoren mielestä ruotsalaiset urheilujohtajat olisivat samalla vuosikymmenellä keinotelleet Paavo Nurmelle kilpailukiellon. Tutkimuksellinenkin biografia Emil Zatopekista olisi likimääräinen yritys siirtää ihmiselämä paperille. Teos on siis perhe-elämäkerta, tarina isästä ja pojista. Hätkähdyttävää on havaita, kuinka pojat katkaisevat yksi kerrallaan välinsä autoritaariseen isään. Suom. Hintikka, Matti 2010. Cohn, Dorrit 2006. Mauno Saaren Marja-Liisa fiktionalisoituna elämäkertana'.' Kulttuurintutkimus nro 2. Ainoana auktoriteettina on jälleen kirjailija Raevuoren intuitio. Zätopek-romaanissa preesens luo illuusion juonen avoimuudesta; lukija voi eläytyä juoksijanuran vaiheisiin, vaikka tarina olisi pääpiirteissään ennalta tuttu. ERKKI VETTENNIEMI, VTT Tutkija Sähköposti: e.vettenniemi@webinfo.fi KIRJALLISUUS: Booth, Douglas 2005. Fiktion mieli. Menneisyyden menetetty todellisuus Fiktiivisen ja ei-fiktiivisen elämäkerran luenta rinnakkain on osoittanut, että biografioiden perinteinen jaottelu ei käytännössä toimi. Verner Järvisen vaimo Thyra joutui hautaamaan niin kaksi poikaansa kuin puolisonsakin. Itkonen, Hannu Knuuttila, Seppo 1997. Echenoz'n empivä kertoja tulee maininneeksi päähenkilön alkuperäisestä mieltymyksestä juoksuliikuntaan tämän verran: "Hän ei kerro kenellekään, mutta kaikesta päätellen hän on päässyt sen makuun." Tutkimustekstin tekijällä ei ole välineitä edetä yhtään sen lähemmäksi urheilijan sisikuntaa. Amerikansuomalainen olympiavoittaja Ville Ritola. Raevuori,Antero 1988. Parhaassa tapauksessa hänen ja Raevuoren kaltaiset tarinaniskijät auttavat tunnistamaan fiktion kosketuksen tutkimuksellisessakin tekstissä. Kummallakin suunnalla tehdään subjektiivisia tulkintoja menneisyydestä; molemmilla tahoilla typistetään eletty elämä narratiivin muottiin (Booth 2005, 169-175). Urheiluhistorian tutkijat eivät nimittäin uppoudu "todellisuuteen" sen syvemmälle kuin historiallisen romaanin laatijat. E lärn äk errallisessa kirjallisuudessa ja eritoten tutkimuksellisissa elämäkerroissa sitä aikamuotoa kohdataan harvoin. Tästä johtuen voisi kai olettaa, että perhehistorian vaiheet käytäisiin läpi luotettavaan sävyyn, vailla ylimääräisiä koristeluja. Kumpikin tarina on niin mainio, että mikään tutkimusteksti ei kykene ikinä päästämään niitä päiviltä. Raevuori tarjoaa uutta ja kiehtovaa näkemystä Verner Järvisen perheen sisäisistä konflikteista. Mutta Raevuori turvautuu toistuvasti ja "historiallisen totuuden" kannalta keskeisissä kohdissa sepitteeseen. Kun Matti Järvinen hyökkää Viipurissa käydyn kilpailun jälkeen julkisessa tilassa verbaalisesti isänsä kimppuun, tarkkaavainen lukija pääsee järkeilemään, että kohtauksella ei ole tukenaan minkäänlaista dokumenttia tai silminnäkijän lausuntoa. Onko Echenoz'n sepite näin ollen enemmän totta kuin Raevuoren teksti. Peräseinäjoki: Siirtolaisinstituutin Pohjanmaan aluekeskus. Suositut ilmaisut kattavasta, tyhjentävästä tai definitiivisestä elämäkerrasta osoittavat käsittämätöntä ylimieltä humanistisen tutkimuksen tulkinta-avaruuden edessä. Kun hänelle kerrataan poikansa Kallen kuolemasta, hän puhkeaa (Raevuoren mukaan) analysoimaan miesvainaansa puutteita lastenkasvatuksen taidossa. Legendaarinen suomalainen urheilijaperhe. Niin kiinnostavaa kuin olisikin vakuuttua siitä, että Thyra Järvinen tiedosti perhetragedian (oletetut) juuret, hänen mietteitään ei voida vahvistaa minkään asiakirjan varassa. "Hiilimurskan kylmä valtias"Teoksessa Anssi Halmesvirta ja Heikki Roiko-Jokela (toim.), Se toinen Paavo Nurmi ja varjoon jääneet
Goodway ym. Myös kehon painoindeksillä oli yhteyttä samoihin muuttujiin, mutta yhteys oli kestävyyttä huomattavasti alhaisempi. Barnett (2010) tutkimusryhmineen osoitti myönteisen yhteyden positiivisen palautteen ja taitojen välillä 16-vuotiailla nuorilla. Teemaryhmässä esitetyt tutkimukset kertovat liikuntakasvattajille selkeän viestin: Lasten ja nuorten liikkumistaitoihin, hyppäämiseen ja erilaisten kåsittelytaitojen harjaannuttamiseen kannattaa panostaa. Aikaisempiin tutkimuksiin poiketen tässä tutkimuksessa haluttiin kontrolloida vanhempien sosioekonomisen taustan, rodun ja koulun koon vaikutukset. Fyysinen kunto on yhteydessä koulumenestykseen . (2010) Evidence tor a reciprocal dynamic relationship between fundamental motor skill proficiency, perceived sports competence, and physical activity Stodden, D., True, L. Niissä hankitut hyvät taidot ennustavat fyysistä aktiivisuutta sekä fyysistä kuntoa arkielämässä. Sen lisäksi kestävyyskunto oli käänteisesti yhteydessä oppilaan aiheuttamiin kouluhäiriöihin (r = -.47). Tutkimuksensa perusteella he päätyvät ehdottamaan, että liikkumistaitojen harjaannuttaminen vähentää noin 9-vuotiaiden lasten kehon rasvan määrää. Oppilaiden fyysinen kunto selvitettiin FITNESSGRAM -testistöllä, josta tähän tutkimukseen valittiin mukaan sydänja verenkiertoelimistön kuntoa kuvaava osio (joko progressiivinen aerobinen kestävyysjuoksutesti tai yhden mailin juoksutesti) yhdessä kehon painoindeksin (BMI) kanssa. Siksi he suosittelevat että liikuntainterventioissa pyrittäisiin vahvistamaan erityisesti nuorten pätevyyden kokemuksia eri liikuntataidoista. Ainutlaatuisen laaja poikkileikkausaineisto osoitti, että oppilaiden kestävyyskunto oli positiivisesti yhteydessä niin opintomenestykseen (r = .41) kuin koulussa läsnäolon määrään (r =.38). VIITE: Journal of Sport & Exercise Psychology 31, Supplernent, S14-S16: Goodway, J., & Stodden, D., Ferkel, R., Mowad, L. Kesällä 2010 järjestettiin NASPSPA kongressi, jossa yhden teemaryhmän aiheena oli pureutua etsimään motoristen taitojen yhteyttä koettuun pätevyyteen, fyysiseen aktiivisuuteen ja kuntoon ihmisen elämän eri vaiheissa. Motorisista taidoista hyppääminen, heittäminen ja potkaiseminen olivat niitä taitoja, joilla oli merkittävä yhteys tutkittujen fyysiseen aktiivisuuteen. Koulun liikuntatuntien määrän lisäämisen suurimpana esteenä tuntuu ympäri maailmaa olevan pelko siitä, että liikunnan lisääminen olisi pois muiden oppiaineiden oppimistuloksista. Roy Shephardin johtama kanadalainen Trois-Rivieren laaja seurantatutkimus. Stodden ym. esitti teemaryhmän kokoontumisessa tutkimuksen nuorten aikuisten motoristen taitojen ja fyysisen kunnon välisistä yhteyksistä. Lisätyn koululiikunnan vaikutusten selvittämiseksi on tehty muutamia klassikkotutkimuksia, mm. Barnett, L., Morgan, P., Beurden, E., Bali, K. Tutkimuksen tuloksia tutkijat selittävät kokoamalla aikaisempien tutkimusten löydöksiä fyysisen akrii68 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. & Lubans, D. (2010) A Longitudinal examination of the influence of fundamental movement skill competence, maturation, physical self-perceptions, and physical activity on body fat in children. & Stratton, G. Niiden tiedetään vaikuttavan vahvasti lasten opintomenestykseen ja siksi ne ovat usein olleet sekoittamassa opintomenestyksestä tehtävien tutkimusten tulkintoja ja johtopäätöksiä. (2010) Predicting healthrelated fitness in young adults: association to motor skill competence. Foweather ym. Tämä tutkimustulos on tytöillä ja pojilla samansuuntainen, mutta tytöillä vielä poikia vahvempi. Sen sijaan motoristen taitojen yhteys fyysiseen aktiivisuuteen rajoittuu muutamiin taitoihin ja näyttäisi olevan erilainen tytöillä ja pojilla. Tässä tutkimuksessa 3-12-luokkalaisten texasilaisten opintornenestys mitattiin ikäspesifillä standardoidulla Texas Assessment of Knowledge and Skills (TAKS) -testillä. Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI Liikuntataidot ennustavat fyysistä kuntoa . & Langendorfer, S. Klassikoita on nyt yksi lisää: Gregory Welk kollegoineen analysoi mittavan aineiston, 36835 koululaisen opintomenestyksen ja terveyskunnon välisiä yhteyksiä. Foweather, L., Graves, L., Ridgers, N. Welkin tutkimusryhmä julkaisi nyt ensimmäistä kertaa niin isolla tutkimusjoukolla tehdyn tuloksen, että näitä tuloksia ei voida enää sivuuttaa. (2010) selvittivät erilaisten liikuntataitojen ja kehon rasvan määrän yhteyttä. (2010) tekivät tutkimuksensa perusteella johtopäätöksen, että 4-5vuotialla lapsilla on havaittavissa motorisen pätevyyden kokemusten yhteys fyysiseen aktiivisuuteen ja kuntoon. (2010)Associations among motor skill competence, physical activity, health-related fitness and perceived competence in young children. Heidän tutkimuksensa osoittaa fyysisellä kunnolla olevan itsenäisen, muista tekijöistä riippumattoman yhteyden opintomenestykseen
Texasin tutkim usryhm ä m uistuttaa opettajia siitä, että terveyden edistäm inen ja akateem isten oppim istulosten saavuttam inen eivät kilpaile keskenään, vaan täydent ävät to isiaan huolehdittaessa lasten kasvatuksesta ja koulutuksesta. Nuorten urheilijoiden urheilu-uran tukemiseksi ja kouluttamiseksi on perustettu erilaisia urheilukouluja ympäri maailmaa. visuuden tai kunnon ja oppim istulosten välisistä yhteyksistä. . SAGE Publications, 151-171 LIIKUNTA & TIEDE 47, 5 /2010 69. Koulujen tavoitteina on hyödyttää lahjakkaita nuoria urheilijoita tarjoamalla heille huipputason urheilumenetykseen vaadittavat valmentautumismahdollisuudet sekä joustava koulutusohjelma ja -aikataulut. Tutkijoiden m ukaan on m yös m ahdollista, että heikko itsetunto, terveyttä kuluttava eläm änt apa ja sosiaalinen leim autum inen heikentävät oppim istuloksia. Lisäksi arvioitiin sitä, miten huippu-urheilukoululaisten ja muiden huipulla urheilevien uraja koulutuspolut eroavat toisistaan. Esimerkiksi Suomessa yhdeksi huippu-urheilumenestyksen saavuttamisen keinoksi on esitetty jo alakoulussa alkavia urheiluluokkia ja keskittymistä lahjakkaisiin. VIITE Emrich, E., Frölich, M., Klein M. Sen sijaan huippu-urheilukoululaisilla ilmeni jonkin verran muita enemmän ongelmia sovittaa yhteen koulunkäynnin ja harjoittelun aikataulut ja vaatimukset. (jr), Haskell, W., Meredith, M. Tutkimuksessa arvioitiin muun muassa sitä missä määrin huippu-urheilukoulua käyvien ja muissa oppilaitoksissa opiskelevien urheilijoiden välillä oli eroja olympiamenetyksessä. Yksilötason tutkimustulosten mukaan huippu-urheilukoululaisten ja muualla opiskelevien välillä ei ollut merkittävää eroa kesäolympialaisten mitalisaavutuksissa. Tämä tosin saattoi selittyä osittain sillä, että monet huippu-urheilukouluista on sijoitettu talvilajien harjoittelua tukevan jo aiemmin rakennetun infrastruktuurin tuntumaan. Heistä 199 vastasi survey-kyselyyn. Myöskään koulumenestyksen suhteen ei ollut nähtävissä eroja huippu-urheiluja muiden koululaisten välillä. Tutkimushetkclla Saksassa toimi 40 olympiaurheiluliiton kriteerit täyttävää huippu-urheilukoulua. Sen sijaan talvikisoissa urheilukoululaiset menestyivät muita paremmin. Empirical findings from an individual and collective point of view International Review for the Sociology of Sport, 44/1-2 120091 International Sociology for Sport Association. and Pitsch, W. Saksalaisen Saarlandin yliopiston tutkijaryhmä arvioi huippu-urheilukoulujen merkitystä yksilöja yhteisötasolla. Menestyäkseen sekä opinnoissa että urheilussa oppilailta vaaditaan yleensä 40-45 tai joissain tapauksissa jopa 50-90 tunnin pituisia työviikkoja. Liikuntasosiologian Teksti: HANNA VEHMAS VIITE: Welk, G., Jackson, A., Morrow, J. Näiden taustalla saattavat olla kognitiivisten taitojen kehittym inen , itsetunnon lisääntym inen, psyy kkisen stressin vähenem inen tai oppilaiden parem pi keskittym inen opintotehtäviin. Saksassa yli 10000 oppilasta on valikoitunut maan olympiaurheiluliiton kriteerit täyttäviin huippu-urheilukouluihin (ESS, Elite Schools of Sport). Lisäksi ylioppilastutkinnon jälkeen huippu-urheilukoulun käyneet työllistyivät usein liittovaltion poliisin tai armeijan palvelukseen, kun taas moni ei-huippu-urheilukoululainen jatkoi opintojaan yliopistossa. & Cooper, K. 12009). 2010. Tulokset havahduttavat pohtimaan huippu-urheilun merkitystä, roolia ja kustannuksia yksilölle ja yhteiskunnalle. Tutkimus ei tue tätä näkökulmaa. Koulujen tavoitteena on lisäksi parantaa Saksan olympiajoukkueen menestystä ja saavutuksia yksilöja joukkueurheilussa sekä taata oppilaille ylioppilastutkinto (Abitur), joka mahdollistaa opintojen jatkamisen myöhemmin. Evaluation of the elite schools of sports. Research Ouarterly for Exercise and Sport 81, 3 (Supp.), S16-S23. The association of health-related fitness with indicators of academic performance in Texas schools. Tutkimusta varten tavoitettiin yhteensä 611 saksalaista urheilijaa, jotka osallistuivat vuosien 2004 ja 2006 olympialaisiin. ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT Pedagoginen johtaja Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja.saakslahti@jyu.fi maailmasta Lisäävätkö urheilukoulut sittenkään kansainvälistä menetystä
Yhteensä 2 291 13-17-vuotiaalle nuorelle lähetettiin kyselylomake, jolla kartoitettiin erilaisia psykofyysisiä oireita; masennusta, fyysistä aktiivisuutta, koettua terveydentilaa ja toimintakyvyn heikentymistä. Urheiluseurojen roolia halutaan vahvistaa uus-yhteisöllisyyttä edistävän sosiaalisen pääoman tuottajina. Nuoret, joilla oli paljon erilaisia masennusoireita, kokivat terveydentilansa huonommaksi, viettivät paljon aikaa tietokoneella, seurustelivat vähemmän vanhempiensa ja tovereidensa kanssa verrattuna nuoriin, joilla oli vain vähän tai ei ollenkaan masennusoireita. Vertailuryhmäksi valittiin kyselylomakkeiden pohjalta ei-masentuneita nuoria satunnainen joukko. 12010) The relationship between community sport clubs and social capitalin Japan: A cornparative study between the comprehensive community sport clubs and the traditiona! community sport clubs. Kun projektin aloittamisesta (2000) oli kulunut seitsemän vuotta, tutkijaryhmä selvitti olivatko uudet seurat synnyttäneet tavoiteltua sosiaalista pääomaa ja oliko seuran kotipaikan ja seuratyypin yhdistelmällä vaikutusta sosiaalisen pääoman lisääntymiseen. International Review for the Sociology of Sport. Sosiaalista pääomaa kuvaavia indikaattoreita olivat luottamus, verkostot ja vastavuoroisuus. International Sociology for Sport Association. Tutkimus tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisen esimerkin siitä, miten yhtäältä yhteisöllisten siteiden heikentyminen näyttäytyy globaalina ongelmana tänä päivänä ja toisaalta miten liikuntaja urheiluseuratoiminnalla uskotaan vahvasti olevan yhteiskunnan jäsenten hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta lisäävää voimaa. Sosiaalisen pääoman määrä koettiin uusissa yleisseuroissa korkeammaksi kuin perinteisissä japanilaisissa seuroissa. Jatkotutkimukseen valittiin nuoret, joilla oli masennusoireita. Seurapaikalla oli näin vaikutusta koetun sosiaalisen pääoman määrään. Perinteiset urheiluseurat Japanissa ovat olleet pieniä ja vahvasti yhteisöperustaisia yhden lajin seuroja. Tulosten sovellettavuus suomalaiseen tai länsimaiseen liikuntakulttuuriin vaatisi syventymistä kulttuuristen erojen ja seuratyyppien analysointiin. Heillä oli lisäksi vaikeuksia suoriutua 70 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Sen sijaan seuratyypin ja seuran kotipaikan yhdistelmän vaikutus sosiaaliseen pääomaan oli monitahoinen. SAGE Publications, 163-186. HANNA VEHMAS, FT Lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi Liikuntapsykologian maailmasta Teksti: ANU KANGASNIEMI Nuorten masennusoireilulla yhteys terveydelle haitalliseen riskikäyttäytymiseen . Japanissa monet yhteisölliset siteet perheiden, koulujen ja paikallisyhteisöjen välillä ovat heikentyneet viime vuosina. Sosiaalisen pääoman synnyttämiseksi ja yhteisöllisyyden palauttamiseksi Japanissa asetettiin tavoitteeksi perustaa kuntiin monialaisia yleisseuroja, joiden avulla yhteisön jäsenten välisten siteiden toivotaan syventyvän ja koko elämänkaaren kestävän säännöllisen liikunnan harrastamisen mahdollistuvan. Onko nuorten masennusoireilulla yhteyttä riskialttiiseen terveyskäyttäytymiseen. Muiden teollisuusmaiden tavoin huippuurheilun eriytyminen, lasten ja nuorten fyysisen kunnon heikkeneminen, väestön ikääntyminen sekä taloudellinen taantuma ovat heikentäneet seurojen elinehtoja. Tutkimusten mukaan valtaosa japanilaisista ei enää pidä maataan turvallisena, ja monet kokevat eristäytyneensä yhteiskunnasta. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella 260 urheiluseuraharrastajalta suur-Tokion alueelta. Heitä haastateltiin puhelimitse terveyskäyttäytymisestä; tupakoinnista, alkoholin ja huumeiden käytöstä. Toisaalta kuitenkin asetetun hypoteesin vastaisesti myös kahdessa tutkitun suur-Tokion lähialueen perinteisessä seuratyypissä sosiaalisen pääoman määrä koettiin suureksi. Yhtäältä riippumatta paikkakunnasta yleisseurojen koettiin tuottavan sosiaalista pääomaa. 45/2 12010). Aineiston pienuus ei myöskään mahdollista yleistyksen tekemistä. VIITE: Okayasu, 1., Kawahara, V, Nogawa, H. Tutkijat selvittivät Japanissa urheiluseurojen vaikutusta yhteisöllisyyteen
Tutkimustulosten mukaan naiset, jotka olivat raportoineet olleensa fyysisesti aktiivisia aikaisemmissa elämänvaiheissa, olivat myös kognitiivisilta toiminnoiltaan virkeämpiä kuin naiset, jotka olivat olleet fyysisesti passiivisia. Tätä harjoittelua jatkettiin neljän viikon ajan. & Yaffe, K. Mutta entäpä, jos kone liikuttaisi raajojamme, emmekä itse tekisikään mitään aktiivista. 2010. VIITE: Katon, W., Richardson, L., Russo, J., McCarty, C.A., Rockhill, C., McCauley, E., Richards, J.& Grossman, D.C. Journal of the American Geriatrics Society 58 17), 1322-1326. Depressive symptoms in adolescence: the association with multiple health risk behaviors. VIITE Middleton, L.E, Barnes, D. Voisimmeko siis istahtaa telkkaria katsoessamme "liikuttajaan", joka panisi koipemme kipittämään, eikä meidän tarvitsisi muuta kuin olla ja nauttia, kun kunto nousee kohisten ja lihakset kehittyvät. Suoralla rinnastuksella kyse olisi tietysti toisten liikkumisen katsomisesta, joka sinänsä voi olla henkiselle terveydelle hyödyllistä ainakin, jos oma joukkue voittaa. Tutkijat rakensivat moottorikäyttöisen jalanheilutuskoneen, jolla seitsemän koehenkilöä "harjoitteli" neljä kertaa viikossa 90 min ajan kullakin harjoituskerralla. Tutkimusryhmä Middleton, Barnes, lui ja Yaffe (2010) tutkivat, millainen yhteys on läpi elämänkaaren ulottuvalla fyysisellä aktiivisuudella kognitiiviseen kehitykseen vanhuusiässä. Se vaikuttaa myös kognitiivisten toimintojen jatkuvuuteen nuoruusiästä vanhuuteen. Voimakkain positiivinen yhteys oli teini-iän fyysisellä aktiivisuustasolla kognitiivisten taitojen säilymiseen vanhuusiässä. Passiivinen tupakointi on terveydelle haitallista voisiko passiivinen liikunta olla terveydelle hyödyllistä. Tutkimukseen osallistui 9 344 naista, joiden ikä oli vähintään 65-vuotta. M asentuneiden nuorten kohdalla onkin m asennusoireiden ohella syy tä kiinnittää huom iota m yös Liikuntaa läpi elämänkaaren tavoitteena virkeä ajattelu ja hyvä kognitiivinen toimintakyky vanhuusiässä . Erityisesti nuoruusiän liikunnan harrastamisella ja fyysisellä aktiivisuustasolla on merkitystä kognitiivisten taitojen säilymiseen myöhemmin. siitä, miten tärkeää liikunta ja fyysinen aktiivisuus on elämänkaaren eri vaiheissa myös kognitiivisten taitojen näkökulmasta. 233-239. Nämä muutokset tapahtuivat huolimatta siitä, että lihasten aineenvaihdunta ei kiihtynyt, eivätkä LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 71. logistisen regressioanalyysin avulla selvitettiin fyysisen aktiivisuustason yhteyttä kognitiivisiin toimintoihin vanhuusiässä. Liikunnan positiiviset vaikukset näyttävät olevan luonteeltaan hyvin pysyviä. Fyysisesti aktiivinen elämäntapa ei pelkästään yllä pidä ja säilytä hyvää fyysistä kuntoa tai positiivista mielialaa eri ikävaiheissa. koulun antam ista tehtävistä. Jo kahden viikon harjoittelun jälkeen lihaksiin oli kasvanut lisää hiusverisuonia ja monen verisuonten muodostumista, angiogeneesiä, säätelevän tekijän pitoisuudet olivat selvästi kohonneet. Psyy kkisesti hyv invoiva nuori om aksuu useam m in hyv iä terveystottum uksia ja on oletettavaa, että näm ä käyttäytym ism allit siirtyv ät m yös aikuisuuteen. Ainakin jossain määrin tämä on totta, ainakin jos uskomme tuoretta tanskalaistutkimusta. Myös fyysinen aktiivisuustaso murrosiän jälkeen ennusti vähemmän kognitiivisten taitojen heikentymistä vanhuusiässä. Physical activity over life course and its association with cognitive performance an impairment in old age. Heillä riski haitallisiin terveystapoihin on suurempi kuin psyykkisesti hyvinvoivilla nuorilla. ANU KANGASNIEMI, LitM, laillistettu psykologi Tutkija/psykologi LIKEStutkimuskeskus/Mehiläinen Jyväskylä Sähköposti: anu.kangasniemi@likes.fi Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI Passiivinen liikuntakin kasvattaa verisuonia . Tulokset vahvistavat aikaisempia tutkimuksia muuhun terveyskäyttäytymiseen. He olivat vertailur yhm ää todennäköisem m in kokeilleet tupakointia ja heill ä oli m yös to den näköisem m in alkoholin että huum eiden käyttöön liittyv iä kokem uksia. Ja miksipä emme uskoisi. Tutkittavien fyysistä aktiivisuuttaan kartoitettiin elämänkaaren eri vaiheissa; teini-ikäisenä, 30ja 50vuotiaina sekä vanhuusiässä yli 65-vuotiaana. General Hospital Psychiatry 3213). E, Lui, L. 2010
Harmful ettect of land-based endurance exercise in rats with diabetic nerve. Liang KY, Mintun MA, Fagan AM, Goate AM, Bugg JM, Holtzman DM, MorrisJC, Head D. The ettect af passive movement training on angiogenic factors and capillary growth in human skeletal muscle. Tutkimuksessa osoitettiin, että kahdentoista viikon j uoksuharjoi t. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20142779 Liikunta parantaa muistia myös, että amyloidi ~-proteiinia oli aivoissa vähemmän paljon liikkuvilla. n l m. Tuoreessa amerikkalaistutkirnuksessa ei nimittäin mitattu suoraan muistia eikä edes liikuntaa, multa osoitettiin, että kyselyn perusteella liikunnallisesti aktiivisilla terveillä vanhuksilla on vähemmän Alzheimerin tautia kuvaavia ja sitä ennustavia markkereita selkäydinnesteessä. Annals of Neurology 68:311-318, 2010. Vaikka tutkimus oli menetelmällisesti osittain puutteellinen, antaa se kuitenkin viitteitä siitä, että liikunnalla voidaan ehkäistä Alzheimerin taudin kehittymistä jälleen siis yksi hyvä syy liikkua säännöllisesti. Schwannin soluissa. n i h .gov/pubmecl/20818789 KARI KALLIOKOSKI, FT, LitM, dosentti Erikoistutkija Verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien molekyylikuvantamisen huippuyksikkö Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, Turku Sähköposti: kari.kalliokoski@tyks.fi 72 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Näin todella voi olla tuoreen rottatutkimuksen mukaan. Yksi tällainen on pitkälle edennyt diabetes,joka aiheuttaa usein hermojen toiminnan vaurioita eli neuropatiaa. h ttp://www. Journal of Physiology 588: 3833-3845, 2010. Tässä tutkimuksessa osoitettiin PET-kuvantamisella VIITE Hoier B, Rufener N, Bojsen-Moller J, Bangsbo J, Hellsten Y. ncbi. Diabeetikon kannattaa valita laji oikein . Neuropatiaa esiintyy usein alaraajojen hermoissa, joten alaraajoihin voimakkaasti vaikuttavat liikuntamuodot, kuten esimerkiksi juoksu voisivat ainakin teoriassa pahentaa neuropatian oireita. lihakset aktivoituneet, jota mitattiin elektromyografialla. Ennestään tiedetään, että Alzheimerin tautia sairastavilla on ominaista amyloidi ~-proteiinista koostuvan amyloidiplakin muodostuminen aivoihin. VIITE: Kim WS, Lee SU. Ratilta ei tietenkään voitu kysellä oireiden pahenemisesta ja niinpä korealaistutkijat päätyivätkin mittaamaan fysiologisia muutoksia hermojen tukirakenteissa, ns. Tutkimuksen lähtökohta oli perusfysiologinen, mutta tällä löydöksellä voi olla myös arvaamattoman tärkeää sovellusarvoa esimerkiksi selkäydinvammapotilaiden kuntoutuksessalihaksia aktivoimattakin voidaan parantaa lihasten verisuonitusta. Medicine and Science in Sports and Exercise 42:1625-1631, 2010. http://jp.physoc.org/content/588/19/3833 abstract telu aiheutti diabeettista neuropatiaa sairastavilla rotilla huomattavasti enemmän apoptoosia eli ohjelmoitua solukuolemaa näissä Schwannin soluissa kuin vastaava uintiharjoittelu. Tutkijat suosittelevatkin, että neuropatiaa sairastavat diabeetikot harrastaisivat lajeja, joissa alaraajoihin kohdistuvat iskut jäisivät vähäisiksi, kuten uintia ja pyöräilyä. Liikunta on pääasiassa terveydelle hyödyllistä, myös sairaille, mutta on tilanteita, joissa laji kannattaa valita oikein. Kirjoittajan pitää joskus vetää hieman mutkia suoraksi otsikoinnissa, jotta lukijan mielenkiinto herää ja nyt tuli syyllistyttyä sellaiseen. Exercise and Alzheimer's disease biomarkers in cognitively normal older adults
sivulla ....... C C'CI :::, ... Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 10.12.2010 mennessä. Postitoimipaikka . ....1 1CI PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 5/2010 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 1 2 3 .. 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n Jäsenille 48 eurolla (normaalihinta noin 54 euroa). .,,,~., Ii•" • t /(f' ,.,, " ,,-J; f;. Posti numero .. ·\ ..,.)..., .->-' . Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. Jakeluosoite. sivulla Tilaan Liikunta & Tiede -lehden D Itselleni D Lahjaksi Ovuositilaus 36 euroa/2010 D Kestotilaus 32 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 22 euroa /2010 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 35 euroa/2010 DYhteisöjäseneksi 155 euroa (kysy lisäät) D Opiskelijajäseneksi 21 euroa/2010 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni / 2010 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS:n jäsenyydestä Tilauksen maksa Ja / vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi. Postitoimipaikka. Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi. Muuta palautetta . > ................... Puhelin. ~ ... Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2010 • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 36 euroa) • Motion-lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 16 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista ! • n. sivulla ........ ....... uutqtesta,&:f ,;t; 1a J ) ~ , -~. Tietoja käytetään Seuran Jäsen-/ tilaaja rekisterin ylläpitoon. Postinumero ... ... Voit osallistua äänestykseen myös osoitteessa www.lts.fi tai faxilla 010 778 6619. Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi Finntsh Society of Sport Sciences. ~ ::, :et (/) Q) ~ 1-' :.:: •CI CI) <! iii ll') ei: ~ CII > i== C ::I M = C C1 (/) ~ C CI :: :::1 CI c.. Etunimi. CI) n:, CII ::, = > n:, ~ ~ Q) 1en CII n:, CI) w !:i ~ E n:, L.U C ::c E 'i (/) Q) =s :.:: C <! 0. Sähköposti. Myös muu palaute on tervetullut. Sähköposti . = 3 ~ ................... Etunimi Jakeluosoite. Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Kuntotestauksen käsikirjaa. Puhelin
puh. Scu.d1c Lahd, Vesljirvenlratu 1, 15100 Lahd,. ohjelmaan merk,ityt lounaat ja iälimilki ~ bulfct-~~ lukutctaaft ~Mukaah mahw.u 130 llmolttaucum)sjlrjestykse,4 r,ftwtnJ 1 0,D,ra11 OIOitteeSSf,~ • oe0I01?86601. ib:lioittautumispllivi .QIUllantai 73.2011. 03 339 3911, mikko.hånonen~ lhh: 78€ / vrk. Suo~ei,kidikt abstraktit jullcutun Kunto~ osallistujille jaottava181. Raumienkaiu 21, 15110 Lahd pub. Valli (Jlmoittautumincn) ~ 010 m 6601, tuUla.~fi. ()3 S44 9000, inm@lnumkisse <nm 1 bh:, 6,e / vrk, 2 hh: 76f. Väestön kunto rapistuu Puolustusvoimien Urheilukoulu Hennalan kasarmialue, Lahti Järjestäjä: Liikuntatieteellinen Seura yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa SE~~IINJ\J\HIN TIEDOT ~:.J 11llre OfJLfl:tbrn ~ 220 € ~•,henkilö-Ja yh~ 170 E ~1',ek6Jä.0~ eddlytedän yh~) ll'S:n opiaäll~et (opisblljakortti tai vasaan ositfflivä) 140 E ~ slalltMt ~. 010 778 6606, tiina.heinonen@llts.6 ... ~ Absaaktit jltelDn osoit-eessa www.lma to__,,llct ~ 18.2.2011 klo 16.00 rnennessi. 2hh: 88€ / vrk Kllnd6n viimeinen -varauspiivä on ma 14.2.2011 HocelllMuta ICiseå. / vrk Kiintiön viimeinen varauspiivä on ma 28.2.2011 ~:.jIDf!tmJl7 PlivlJli YOi esJ.tdli kuntotestaam.i,een lilu.yvii tutJdmumdolraia ~ hankbi~ Posterit voivat olla joko tiet.eellisi i, kl~aalQladlllaia tai menetelmiå/hanklwta caladevii. mrnrn NJ-)j 111M Heiaoaea (ohjelma) pub
20:00 Iltatilaisuus Lahden upseerikerholla '~ TOliSTi\l 24.:i.20TI ,~ j 'M ERITYISOLOSUHTEET 09:00 Kuumissa olosuhteissa työskentelevien kuntotestaus ja kuumatyöstä palautuminen vanhempi tutkija Juha Oksa, Työterveyslaitos 09:45 Univaje ja vireystila sekä niiden testaaminen ja tutkiminen puhuja avoin 10:30 VIRKI STYSTAUKO SEURANTATUTKIMUKSET 11 :00 Kuntotestit TULE-sairauksien ennustajana varusmiesten selkävaivojen ja tapaturmien ehkäisytutkimus väitöskirjaturkija Henri Taanila, UKK-insrituutti & Sotilaslääketieteen Keskus Reserviläisten fyysinen kunto, kehon koostumus ja terveys sekä niiden väliset yhteydet professori Heikki Kyröläinen, Jyväskylän yliopisto, Liikunrabiologian laitos Fyysisten suorituskykytestien ennustearvo suhteessa palomiesten koettuun työkykyyn erikoistutkija Anne Punakallio, Työterveyslaitos 11.25 11.50 12:15 LOUNAS HARJOITTELUN OHJELMOINTI JA SEURANTA 13:15 Nettipohjainen harjoittelun seuranta liikunnanopettaja, merivartija Jouni Kähkönen, Rajaja merivalvontakoulu 14:00 FireFit-testitulokset harjoitusohjelmaksi esimerkki pelastusalalta fysioterapeutti Juha Koskela, Tampereen Urheilulääkäriasema tuotepäällikkö Ari Mänttäri, UKK Terveyspalvelu Oy 14:45 Yhteenveto Pid.itera.in oikeudet ohjelman muutoksiin e; LTS Liikuntatieteellinen Seura. 1(1:Sl(l\fl 11(1(0 2:t:i.20TI 09:00 09:30 Avaus kun totestausval iokunnan puheenjohtaja 09:35 Puolustusvoimien johdon tervehdys henkilösröpäällikkö, kontra-amiraali Antero Karumaa 09:45 Urheilu.koulu esittäytyy Urheilukoulun johtaja, everstiluutnantti Reima Kuutsa 10:00 Työn vaatimukset ja toimintakyvy n edellytykset turvallisuusaloilla mitä ja miksi testataan. vanhempi tutkija Sirpa Lusa, Työterveyslaitos Testaajakoulutus Puolustusvoimissa liikuntasuunnicrelija Kai Pihlainen, Pääesikunta Turvallisuusalojen kommenttipuheenvuorot edellisiin luentoihin (poliisitoimi, pelastusala, Puolustusvoimat, Rajavarriolaitos) 10:40 11.20 12:00 13:00 ILMOITTAUTUMINEN JA KAHVI LOUNAS Posteri nä yrtel y TYÖKYKY 13:30 Kuntoja terveysmuuttujat työkyvy n osatekijöinä Rajavartiolaitoksen ylilääkäri evp Pertti Asplund 14.00 Terveydellisten riskien arviointi ja testin valinta kliinisen fysiologian erikoislääkäri Harri Lindholm, Työterveyslaitos 14:30 VIRKI STYSTAUKO 15:00 Demonstraatiot (3 x 25 min klo 15.00, 15.30 ja 16.00) osallistujat jaetaan 3 ryhmään ja kukin ryhmä osallistuu kaikkiin demonstraatioihin • savusukellustestirata videolta (auditorio) vanhempi tutkija Sirpa Lusa, Työterveyslaitos • lihastasapainokartoitus (luokka Viren) fysioterapeucri Sari Räsänen, Puolustusvoimien Urheilukoulu • varusmiesten lihaskuntotestit (pallosali) kapteeni Pertti Laamanen, Puolustusvoimien Urheilukoulu • demonstraatioiden yhteenveto klo 16.30 (auditorio) 17 .00 Aikaa liikkua Ohjattu Milirary-training pallosalissa klo 17.15 18.00. Kuntosali, kamppailusali ja saunat käytettävissä
Kirjauutuus! Kari Kauranen Niina Nurkka Biomekaniikkaa . l_liikunnan ja · terveydenhuollon ammattilaisille flelsinki 2010. Biomekaniikkaa tarkastellaan sekä biotieteiden että fysiikan näkökulmista. 010 778 601. Ihmisen biomekaniikkaan keskittyvää suomenkielistä oppikirjaa alalla ei kuitenkaan ole ollut. JJM11} :J J/ d'" iiil11,-t,, YA 1 Iille ~!_uJ~ unnanjaterveydenhuol1 on ammattiJ . Biomekaniikkaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille -kirja perehdyttää lukijan biomekaniikan tieteenalaan sekä esittelee biomekaniikan eri aihepiirejä ja mittausmenetelmiä. Lopuksi näkökulmat yhdistetään yhtenäiseksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi. LTS Liikuntatieteellinen Seura www.lts.fi p. Biomekaniikkaa hyödyntävät työssään erityisesti liikunnanopettajat, valmentajat, lääkärit, fysiologit ja fysioterapeutit. ·11 aJSJ e Biomekaniikkakoulutusta on annettu Suomessa vuosikymmeniä